(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Pöytäkirjat"

Google 



This is a digital copy of a book that was prcscrvod for gcncrations on library shclvcs bcforc it was carcfully scannod by Google as part of a projcct 

to make the world's books discoverablc onlinc. 

It has survived long enough for the copyright to cxpirc and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 

to copyright or whose legal copyright terni has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 

are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other maiginalia present in the original volume will appear in this flle - a reminder of this book's long journcy from the 

publisher to a library and fmally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prcvcnt abuse by Commercial parties, including placing lechnical restrictions on automated querying. 
Wc also ask that you: 

+ Make non-commercial use ofthefiles We designed Google Book Scarch for usc by individuals, and we request that you use these files for 
person ai, non-commercial purposes. 

+ Refrainfivm automated querying Do nol send aulomated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a laige amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attributionTht GoogXt "watermark" you see on each flle is essential for informingpeopleabout this projcct and helping them lind 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are lesponsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countiies. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can'l offer guidance on whether any speciflc use of 
any speciflc book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liabili^ can be quite severe. 

Äbout Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps rcaders 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full icxi of this book on the web 

at |http: //books. google .com/l 



Google 



Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjein digitacilinen kappale, jonka Google on huolellisesti skanncinnut, osana tavoitettaan 
tehdä maaiknan kirjatsaataviJle Internetissä. 

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijänoil^ussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan Ijunsäädännöstä. VapEiasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä. 
Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät onjätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin liaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 
Käyttäjältä odotetaEini 

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä. 

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyii. Jos hiikujtai tarkoituksena on saada niatc^riaalia koiirellisen kie- 
Icsnkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kcliittäniis<x'n, ota yhteyttä 
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa. 

• Lähdetietojen säilyttämistä 

■lokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Älä poista merkintää. 

• Varmistavan käytön laillisuuden 

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien 
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin 
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa 
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
mEiailmEin kirjat lukijoitten ulottuville s amalla kun se auttaa kirjailijoi ta ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen 
täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa [http : //books . google . com/| 



54^ >,^ 1\5U ID- (I^Ol^nc. S) 




!•_ V ti 



Ci,- 



-S «3 



^>- 



*A %Hm« M*^ A.V ' .M^.' 




HARVARD 
COLLEGE 
LIBRARY 




II II 



VALTIOPÄIVÄT v. 1907 



PÖYTÄKIRJAT 



ra. 



SYYSKUUN 2 PÄIVÄSTÄ LOKAKUUN 8 PÄIVÄÄN. 



HELSINGISSA 1907 

HBLSmOIN UUSt KIRJAPAINO-OSAKBYHTIÖ. 



A 



■ » 



/ tv-. V 



10 



' ■'Ai-!0 



4 i 






20. Maanantaina 2 p. syyskuuta 1907 

k:lo 11 a. p. 

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi ed. Gripenberg, 
Leppänen, Naaralainen, Paloheimo, Nuotio ja Nykänen. 



Bsitettiin päiväjärjestykseen otettavaksi, kun kellään ei 
ollut sitä vastaan muistuttamista, laki- ja talousvallokttn- 
nan mietintö n:o 1 arm. esityksen n:o 5 johdosta, joka 
sisältää ehdotuksen Laiksi kaavojen ja maUien suojele- 
misesta* 



Vapautuksia valtiopäiyfttoimesta. 

Ed. Grripenberg oli ilmoittanut että hän valtion käsiteol- 
lisuuskomitean asioissa ollessaan ulkomailla ei ollut voinut 
huonojen kulkuneuvojen ja laivavuorojen takia saapua tämän- 
päiväiseen istuntoon vaan että hän aikaisintaan huomenna 
tänne saapuu. 

Puhemiehelle saapuneessa kirjelmässä ed. Jenny Nuo- 
tio myötäliittämänsä lääkärintodistuksen nojalla pyysi edus- 
kunnalta vapautusta valtiopäivätoimesta tämän vuoden syys- 
ja lokakuun istunnoista. Samalla hän pyysi että hänen ti- 
lallensa kutsuttaisiin varajäsen sosiaalidemokraattisesta ryh- 
mästä Kuopion itäisestä vaalipiiristä. 

Mitä kirjelmän jälkimäiseen osaan tuli, ilmoitti Puhe- 
mies V. J:n olevan siinä kohden selvän että mitään vara- 
jäsentä ei voida kutsua sen tilalle, joka ainoastaan jok- 
sikin ajaksi vapautetaan edustajatoimesta. Varajäsen tulee 
kysymykseen ainoastaan silloin kun varsinainen jäsen koko- 

77 



12 16 Istunto 2 p. syysk. 1907. 

naan luopuu toimesta. Puhemies ei siis katsonut voivansa 
esittää jälkimäistä osaa eduskunnan käsiteltäväksi, vaan ai- 
noastaan pyynnön vapautuksesta, johon suostuttiin. 

Ed. Tainion kirjeellisesti ilmoitettua että hän aikoi mat- 
kustaa tämän kuun 6 — 8 p:nä pidettävään Pohjoismaiseen 
työväen kongressiin "Kristiaaniassa, jonka vuoksi hän pyysi 
vapautusta edustajatoimesta 10 päivän ajaksi syyskuun 2 päi- 
västä alkaen, 

lausui puheenvuoron saatuaan: 

Ed. Palman: Kun eduskunta näin alkaa uutta ja hy- 
vin tärkeää työkautta, on hyvin tärkeää että alusta asti tu- 
lee selväksi, että edustajatoimi on siksi tärkeä, että ainoas- 
taan välttämättömät esteet voivat oikeuttaa edustajaa jää- 
mään pois. Minä siis tässä asiassa sen valiokunnan kan- 
nalta katsoen, johon ed. Tainio on valittu, tahdon ilmoittaa, 
että ed. Tainio on muiden muassa siinä valiokunnassa sul- 
jetuilla lipuilla valittu erääseen delegatsiooniin, jonka tulee 
valmistaa asia, jonka minä olen katsonut siksi kiireelliseksi, 
että olen ladottanut mietinnön, jotta se heti voisi tulla esille. 
Jos joku edustaja, joka on valittu toimeen, jää pois 10 päi- 
väksi ja koko asia sentähden saa lykkäytyä, tulee siitä aut- 
tamatonta häiriötä. Minä voin sanoa että valtiovarainvalio- 
kunnan työjärjestys ei mitenkään siedä viivytystä, ja jos 
eduskunta katsoo päteväksi sen esteen, jonka herra Tainio on 
ilmoittanut, täytyy minun sen valiokunnan esimiehenä, jossa 
hän on, panna pöytäkirjaan ilmoitus, että minä en katso 
mahdolliseksi valiokunnassa lykätä asioita sen mukaan. Minä 
uudistan mitä olen sanonut tätä ennen: valtiopäiväjärjestys 
asettaa siksi ankarat vaatimukset, että ainoastaan semmoiset 
esteet, jotka ovat välttämättömiä, niinkuin terveydelliset syyt 
tai laivavuorohäiriöt tai muut sellaiset, sopii tunnustaa es- 
teiksi. Jos joku tahtoo lähteä kongresseihin mihin tahansa, 
niin se on semmoista, jota minä en omasta puolestani katso 
päteväksi esteeksi. 

Ed. Schybergson: Personligen beklagar jag, om hr 
Tainio sä länge skulle vara borta frän vara sammanträden. 
Ehuru vi icke äro af just samma menin^ i alla frägor, sä 
iinner jag dock hans liffuUa deltagande 1 debatten vara af 
den art, att vi i hög grad skulle sakna det, om vi under en 
sä läng tid som 10 dagar skulle mästa undvara detsamma. 
Men detta är dock icke hufvudsaken. Hufvudsaken är den 
af hr Palman framhäUna, att L. O. förutsätter, att landt- 



Vapaut. vaitiopäivätoimesta. 1217 

dagsmannaupfxlrag^et skall gä framom andra. Ja^ viii icke 
yrka, att hr Tainios ansökan skall afsläs, men jag vägar 
hemställa tili hr Tainio själf att han mätte ätertaga den- 
samma. 

• 

Ed. af Ursin: Minä olen ylipäänsä sitä mieltä, että 
valtiopäivämiestointa on hoidettava ilman suurempia keskey- 
tymyksiä. Mutta tahdon muistuttaa siitä, että eräs edustaja 
täällä ennen yksityisiä asioitaan varten, joista sen enem- 
pää ei selkoa tehty, muistaakseni sai vapautta ainakin koko- 
naisen viikon. Ja minun mielestäni tämä ed. Tainion asia 
on ainakin yhtä tärkeä kuin se, jonka takia tuo toinen edus- 
taja pyysi vapautusta yhdeksi viikoksi toimestaan. 

Kun keskustelu oli päätetty, hyväksyttiin vastattavaksi 
seuraava äänestysesitys: 

Ken hyväksyy ed. Tainion pyynnön saada vapautusta 10 
päiväksi, vastaa jaa; jos ei voittaa on pyjnitö hyljätty. 

Huutoäänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten oli 
hyväksytty ed. Tainion vapautuspyyntö. 



Istuntosalin puhujalavat. 

Puhemies ilmoitti puhemiesneuvostossa olleen mietittä- 
vänä puhujalavan siirtämisen vähän syrjempään, koska se olisi 
kaikin puolin mukavampaa. Mutta salin arkkitehtuuri vaati 
kahta puhujalavaa, yhden kummallekin puolelle puhemiehen 
paikkaa, ja oli arkkitehdillä jo teetetty piirustukset siihen. Kun 
eduskunnan työjärjestyksen 24 §:ssä mainitaan puhujalavasta, 
niin katsottiin puhemiesneuvostossa asianmukaista olevan 
ilmoittaa tästä muutoksesta eduskunnalle, siltä varalta että 
eduskunnalla olisi tehtävänä jokin muistutus tätä ehdotusta 
vastaan. 

Puheenvuoroa käyttäen lausui 

Ed. Castren: Koska mahdollisesti puhujalavan muuttami- 
nen tulisi aikaansaamaan myöskin istuntojärjestyksen muutta- 
misen, kuten ainakin minä olen asian käsittänyt, niin pyydän 
ilmoittaa, että jos istuntojärj estys ja istuimet myös tulisi muutet- 



121 8 Istunto 2 p. syyskuuta 1907. 

taviksi, en voi ehdotusta kannattaa, ollen sitä mieltä, että 
entinen järjestys kaikissa osissaan pysytettäisiin. Mutta sitä 
tapausta varten että ehdotettu muutos sisältää ainoastaan 
puhujalavan muuttamisen ja puhemiespöydän siirtämisen il- 
man että edustajain istuimet siirretään minulla puolestani ei 
ole mitään ehdotusta vastaan. 

Puhemies: Ed. Castrenin lausunnon johdosta pyydän 
ilmoittaa^ että tällä ehdotuksella ei ensinkään ole mitään teke- 
mistä istuntojärjestyksen muuttamisen kanssa. Ehdotus on 
siitä aivan riippumaton. 

Puhemiesneuvoston tekemä ehdotus hyrftksyttliii. 



Valtiopäiväkalenteii. 

Puhemies kehoitti edustajia niin pian kuin suinkin ja 
ainakin ennen kolmen päivän kuluttua ilmoittamaan osoit- 
teensa kansliaan, kun oh tärkeätä saada valtiopäiväkalenteri 
pian ilmestjmiään. Niihin edustajiin nähden, jotka eivät 
tämän ajan kuluessa ilmoittaisi osoitettaan kansliaan, tulisi 
merkittäväksi heidän entinen osoitteensa. 



Laukon sukutilan luqastusta koskeva interpellatsioonl» 

Puhemies ilmoitti että täysi-istunnosta viime kesäkuun 
20 päivänä tähän täysi-istuntoon oli lykätty lippuäänestyk- 
sen toimittaminen siitä, jätetäänkö perusteltu siirtjrminen 
päiväjärjestykseen ed. Sulo Vuolijoen tekemän ja Laukon 
fideikomissia koskevan interpellatsioonin johdosta perustus- 
lakivaliokunnan vaiko maatalousvaliokunnan valmistettavaksi^ 
jossa jälkimäisessä tapauksessa maatalousvaliokunnan asiana 
oli niissä kohdin, joissa havaitsee sen tarpeelliseksi, hankkia 
perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Vastattavaksi hyväksyttiin seuraava äftnestysesitys : 

Ken tahtoo lähettää mainitun asian perustuslakivaliokun- 
taan, vastaa jaa, jos ei voittaa, on eduskunta päättänyt lä- 



InterpeUatsiooni Laukon sukutil. 12 19 

I' ■ ■ ■ ^ " — ^^ — ■ ■■ III » ■ ■■■■■ ■■»■■ ■ I I !»■■■■ ■■■■■■ 1^ I m^^mm^m ■■■ ■ ■ < 

hettää asian maatalousvaliokuntaan, jonka asiana on tarpeel- 
lisiksi havaitsemissaan kohdin hankkia perustuslakivaliokun- 
nan lausunto. 

Toimitetussa lippuäänestyksessä annettiin 45 jaa- ja 138 
ei-ääntä, joten asia oli päätetty lähettää maatalousvalio- 
kantaan, jonka oli tarpeellisiksi havaitsemissaan kohdin 
hankittava perustuslakivaliokunnan lausunto. 

Äänestyksessä oli hylätty 2 jaa- ja 3 ei-lippua sen vuoksi, 
etteivät ne olleet taitetut kokoon; sitä paitsi oli hylätty 
myös 3 ei-lippua sentähden että ne olivat yhdessä siker- 
mässä, jonka vuoksi näytti niinkuin ne olisivat olleet kaikki 
yhden henkilön antamia. 

Päätöksen johdosta lausui puheenvuoroa käj^ttäen 

Ed. Caatrön : Pyytäisin nyt tehtyä päätöstä vastaan saada 
pö^kirjaan panna vastalauseeni. Olen jo ennen valtiopäi- 
väm lykkäystä tapahtuneessa keskustelussa työjärjestystä 
käsiteltäessä lausunut, minkä takia pidän ainoana oikeana että 
kaikki interpellatsiooniasiat lykätään perustuslakivaliokuntaan. 
Enkä luule, että eduskunta on alkanut onnellisen tolan ly- 
kätessään asian erääseen satunnaiseen valiokuntaan. 



Lakivaliokunnan mietintö n:o 1 

arm. esityksen n:o 4 johdosta oikendenkäyiniakaaren 
17 luTUn 4 §:n muuttamisesta toisin kuuluvaksi, joka 
viime keväästä oli pöydällä, esitettiin nyt ensi käsittel}m 
alaiseksi suureen vahokuntaan lähetettäväksi 

Puheenvuoron saatuaan lausui: 

Ed. Nnorteya: Pyydän huomauttaa, että mietintöön lii? 
tettyyn vastalauseeseen ovat yhtjmeet kaikki sosiaalidemo- 
kraattisen puolueen edustajat lakivaliokunnassa, vaikka ereh- 
dyksestä ainoastaan yksi nimi on tullut painetuksi vastalau- 
seen alle. 

Ed. Söderholm: Med anledning af herr Nuortevas an- 
dragande ber jag att fä erinra om, att jag icke hade den 



I220 Istunto 2 p. S3^yskuuta 1907. 

uppfattningen, att utskottets ledamöter hade förenat sig om 
reservationen. Dä den presenterades för utskottet, var den 
undertecknad endast af en reservant Jag hade därför sä 
mycket mindre anledning förmoda, att nägon vidare reser- 
vation var afsedd. I öfrigt ber jag att fä förorda utskottets 
fOrslag tili antagande. 

Ed. Nuorteva: En tarkoittanut lausuntoani minkäänlai- 
seksi huomautukseksi siitä, että erehdys olisi tapahtunut 
lakivaliokunnan puolelta. Erehdys tapahtui meidän edusta- 
jain puolelta, sillä emme olleet tilaisuudessa allekirjoitta- 
maan vastalausetta silloin, kun edustaja Hämäläinen sen 
jätti. Tarkoitukseni oli vain täten saada yhtyä mainittuun 
vastalauseeseen. 

Sen jälkeen mietintö lähetettiin suureen valiokuntaan. 



Istunnon alussa päiväjärjestykseen otettavaksi esitetty 

laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 1 pantiin 
pöydälle puhemiesneuvoston ehdotuksesta ensi istuntoon, 
joka oli oleva ensi perjantaina kello 11 a. p., ellei aikai- 
sempaa kutsua tule. 



Istunto päättyi kello 12,15 p. 



Pöytäkirjan vakuudeksi: 
F. W. Ktuienius. 



21« Peijantaina 6 p. syyskuuta 1907 

klo 11 a. p« 

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Nuo- 
tio ja Nykänen. 



Uusia arm. es. 1221 



Pankkivalioktinnalta saapuneessa kirjelmässä ilmoitet- 
tiin että edustaja Nuotion sijaan valiokuntaan oli valittava 
toinen varajäsen, 

ja kehoitti sen johdosta Puhemies valitsijamiehiä toimit^- 
tamaan mainitun vaalin. 



Ed. Nykäselle, joka sairauden tähden oli estetty saapu- 
masta jo viime istuntoon, myönnettiin edelleenkin sen joh- 
dosta vapautta. 



Poliisiasiassa tehdyn interpellatsioonin 

johdosta sanoi Puhemies senaattori Liliuksen ilmoittaneen 
saapuvansa vastaamaan ensi perjantaina tämän kuun I3 päi- 
vänä kello I2 p. 



Uusia amu esityksiä. 

Eduskuntaan saapui ilmoituksen jälkeen esittelijäsihteeri 
Albrechtin seuraamana senaattori Schildt, joka lausui: 

Kunnioitettava herra Puhemies! Arvoisa Kansaneduskunta! 

Keisarillisen Suomen Senaatin määräyksestä on minulla 
kunnia jättää Kansaneduskunnalle seuraavat Keisarillisen Ma- 
jesteetin arm. esitykset, nimittäin 

n:o 25 tarttuvien kasvitautien ja vahingollisten hyön- 
teisten tuhotöitten ehkäisemiseksi Suomessa sekä 

n:o 26 Suomen valtionvaroista Valtakunnanrahas- 
toon sotilastarpeisiin suoritettavasta apumaksusta* 

Puhemies ilmoitti eduskunnalle jätetyt arm. esitykset 
otettavan perustuslainmukaisen käsittelyn alaisiksi. 



1222 Istunto 6 p. syyskuuta 1907. 



Ensi käsittelyn alaiseksi esitettiin pöydällä ollut 

Laki- ja talousvaliokuniian mietintö n:o 1 arm esi- 
tyksen n:o 5 johdosta, joka sisältää ehdotuksen laiksi kaa- 
vojen ja mallien suojelemisesta. 

Keskustelu: 

Ed. Häkkinen : Minun mielestäni tässä lakiehdotuksessa 
valiokunta on vähän hutiloimalla tehn}rt työtä. Tässä on 
mielestäni paikoin muodollisia virheitä, joita ei voitane paino- 
virheiksi lukea, ja myös sisällyksen suhteen 3 §:ssä on kaksi 
kohtaa, jotka mielestäni ovat vähän ristiriidassa toistensa 
kanssa. Ensimäisen kohdan lopussa oleva lause: »taikka ei 
oleellisesti eroa ennen sillä tavoin tunnetuksi tulleesta kaa- 
vasta», on mielestäni tarpeeton, koska ensimäisen pykälän 
alussa jo sanotaan, »joka on sommitellut uuden ja omalaa- 
tuisen kaavan. < Ensimäisen pykälän tarkoitus on määritellä 
minkälaisia kaavoja voidaan rekisteröidä, ja kun tämä on 
sanottu, on mielestäni tarpeetonta enää 3 §:n ensimäisen 
kohdan lopussa sitä asiaa uusia. 

Sitten toinen kohta samassa pykälässä on mielestäni sel- 
lainen, joka asettaisi toiset kaavojen ja mallien laatijat oikeu- 
tetumpaan asemaan kuin toiset. Kun kerran ensimäisessä 
kohdassa on mainittu: »kaavaa älköön pidettäkö uutena, jos 
se, ennenkuin hakemus sen rekisteröimisestä on rekisteri- 
viranomaiselle tullut, jo on julaistu yleisesti saatavissa paino- 
tuotteissa taikka käytetty julkisesti kaupaksi pidetyissä tuot- 
teissa», niin minun mielestäni niillä, jotka tahtovat asettaa 
kaavoja näytteille joko Venäjällä tai Suomessa tai ulko- 
mailla, on tilaisuus rekisteröittää kaavansa ennen näyttelyyn 
lähetystä, jos sitä tahtovat, eikä sen vuoksi ole tarpeellista 
heille pidättää eri oikeutta näyttelyn jälkeen kuuden kuu- 
kauden kuluessa hakea rekisteröimisoikeutta. 

Puhemies: Kaksi minuuttia on kulunut; puhuja tekee 
hyvin ja jatkaa lavalta. 

Häkkinen: Niistä syistä minä ehdottaisin, että se toi- 
nen kohta jätettäisiin kokonaan pois. 

6 §:ssä on mielestäni seikkoja, jotka sietäisi ottaa huo- 
mioon. Olisi sopivampaa, että 4:s eli viimeinen kohta ase- 
tettaisiin toiseksi, muutettuna seuraavalla tavalla. Neljän- 
nessä kohdassa sanotaan: »Jos useamman kaavan rekiste- 
röimistä haetaan, annettakoon tai lähetettäköön teollisuus- 



Ltvm. n:o i kaavojen ja mall. suojel. 1223 

hallitukselle kustakin kaavasta eri hakemusasiakirjat». Mi- 
nun mielestäni olisi lybempää ja yhtä sattuvaa sanoa: »Jo- 
kaisesta rekisteröitävästä kaavasta on jätettävä teollisuushal- 
litukselle eri hakemuskirja» , ja silloin pykälä tulisi 2 :sta koh- 
dasta lähtien kokonaisuudessaan kuulumaan näin : »Jokaisesta 
rekisteröitävästä kaavasta on jätettävä teollisuushallitukselle 
eri hakemuskirja». »Jos hakija asuu Suomen ulkopuolella» 
j. n. e. voisi oUa 3:ntena ja neljäntenä se, mikä nyt mietin* 
nössä on 3:ntena kohtana eli: »Jos hakija ilmoittaa» j. n. e. 

7 §:ssä on minun mielestäni tuntuva virhe. 1 kohdassa 
sanotaan: i^ taikka että kaava ilmeisesti ei ole uusi tai oma- 
laatuinen, hyljättäköön hakemus». Koska kerta 1 §:ssä teh- 
dään aivan selvä ero uuden ja omalaatuisen kaavan välillä, 
niin tScytyy se ero löytyä myös tässä tapauksessa, joten siis 
on tässäkm käytettävä »ja» »tai» sanan asemasta. 

8 §m viimeisessä kohdassa sanotaan: »Rekisteröimisestä 
on myöskin teollisuushallituksen toimesta niin pian kuin 
mahdollista julaistava kuulutus virallisessa sanomalehdessä». 
Minun mielestäni olisi sopivampaa käyttää seuraavaa muotoa: 
»Rekisteröimisestä on teollisuushallituksen toimesta viipymättä 
julaistava kuulutus virallisessa sanomalehdessä. 

9 §:ssä olisi mielestäni eräässä kohdassa toinen sana pa- 
remmin paikallaan. Pykälä kuuluu: »Jos hakemusta kaavan 
rekisteröimisestä ei ole otettu tutkittavaksi, taikka jos se on 
hyljätty, taikka rauenneeksi julistettu, on päätöksestä ynnä 
sen syistä kirjallisesti annettava tieto hakijalle, niinkuin 7 
§:ssä on siinä mainitusta tapauksesta säädetty c. Minusta 
olisi parempi sanoa: »Päätöksestä }rnnä sen perusteista on 
kirjallisesti annettava tieto hakijalle» j. n. e. 

14 §:ään nähden minä kannatan toista vastalausetta, jonka 
ehdottama muoto ensimaiseen kohtaan mielestäni on sopi- 
vampi kuin valiokunnan enemmistön kannattama muoto. 
Vastalauseen ponsi kuuluu: »Jos kaava on rekisteriin otettu 
vastoin 1, 2, 3 tai 4 §:n säännöksiä, olkoon jokaisella, joka 
katsoo oikeutensa sen kautta loukatuksi niin myös 4 §:ssä 
mainituissa tapauksissa virallisella syjrttäjäUä valta tuomio- 
istuimessa vaatia rekisteröimisen kumoamista». 

15 §:ssä olisi mielestäni korjattava kohta. Siinä sanotaan 
sivun lopusta: »Jos hänen olisi pitänyt tietää käytetyn kaa- 
van täällä rekisteröidyksi tai kaupaksi pidetyn tai myytäväksi 
maahan tuodun tuotteen luvatta valmistetuksi olkoon myös- 
kin» j. n. e. Minä olen kenties paksupää, — mutta tätä 
kohtaa minä en vaan ymmärrä. Ehdottaisin sen muu- 
tettavaksi seuraavalla tavalla: »Jos hän tietämättään, että 
kaava on täällä rekisteröity, kä3^ää sitä luvatta tuotteen vai- 



1224 Istunto 6 p. syyskuuta 1907. 

mistamiseen, tai kuljettaa siten valmistettuja tavaroita tänne 
ulkomailta, olkoon velvollinen korvaamaan vahingon, mutta 
älköönkä häntä silloin rangaistukseen tuomittako». Pykälän 
ensimäinen kohta kuuluisi minun ehdotukseni mukaan koko- 
naisuudessaan: »Jos joku, paitsi 13 §:ssä säädetyssä tapauk» 
sessa, ilman suojelusoikeuden haltijan lupaa Suomessa val- 
mistaessaan myytäväksi taideteollisuus-, käsityö- tai teollisuus- 
tuotteita kä}rttää kaavaa, jonka tietää täällä rekisteriin otetuksi, 
taikka tässä maassa kaupaksi pitää tai myytäväksi maahan 
tuo sellaisen kaavan mukaan tehtyä tuotetta, joka hänen tie- 
tensä on valmistettu ilman suojelusoikeuden haltijan suos- 
tumusta, rangaistakoon vähintään 20, enintään 1000 markan 
sakolla. Jos hän tietämättään, että kaava on täällä rekisteröity, 
käyttää sitä luvatta tuotteen valmistamiseen taikka kuljettaa 
siten valmistettuja tuotteita tänne ulkomailta, olkoon velvol- 
linen korvaamaan vahingon, mutta älköön häntä silloin ran- 
gaistukseen tuomittako. Näissä tapauksissa olkoon ainoas- 
taan suojelusoikeuden haltijalla valta kanteen tekemiseen». 
Muuten hyväksyn pykälän valiokunnan ehdottamassa muo- 
dossa. 

16 §:ssä olisi mielestäni tämä muoto sattuvampi: »Mitä 
15 §:ssä on säädetty, sovellutettakoon silloinkin kuin kaavaa 
on kikytetty muussa mitassa, muilla väreillä ja muussa ai- 
neessa taikka ainoastaan vähäpätöisiä muutoksia siihen teh- 
den, sekä jos käyttäminen on tapahtunut kaavasta tehdyn 
kuvan mukaan». 

17 §:ssä ehdottaisin myös tehtäväksi muutoksen. Pykä- 
lässä sanotaan: »Jos joku on sy3rtteen alaisena suojelusoikeu- 
den loukkaamisesta, ja jos asiaa käsiteltäessä havaitaan, että 
rekisteröiminen on tapahtunut vastoin i, 2, 3 taikka 4 §:n 
määräyksiä, olkoon syytetty edesvastauksesta vapaa». Minun 
mielestäni kuuluisi seuraava muoto sujuvammalta: »Jos joku 
on syytteenalaisena suojelusoikeuden loukkaamisesta, mutta 
asiaa käsiteltäessä havaitaan rekisteröiminen tapahtuneeksi 
vastoin i, 2, 3 tai 4 §:n määräyksiä, on syytetty edesvastauk- 
sesta vapaa». 

Ed. af Ursin: Pyydän vaan saada kosketella toista py- 
kälää, joka kuuluu: »Jos joku on sommitellut kaavan toi- 
selta sen toimeksi saatuaan taikka muuten hänen varallensa^ 
olkoon kaavan tekijäoikeus ensinmainituUa, ellei toisin ole 
sovittu». Siihen arvattavasti sisältyy, että jos työntekijä on 
saanut työnantajalta toimeksi sommitella tällaista kaavaa, 
niin on tekijäoikeus työnantajan. Samanlainen käsitys on 
myös Saksan laissa vuosilta 1876 ja 1891 ja ellen erehdy 



Ltvm. n:o i kaavojen ja mall. suojel. 1225 

muidenkin maiden lainsäädännössä. Minun mielestäni tämä 
ei ole nykyaikana oikea käsityskanta. Työntekijä on siksi 
heikossa asemassa työnantajaan nähden että hän tuskin voi 
käyttää hyväkseen tuota klausuulia lopussa »ellei toisin ole 
sovittu». Mielestäni pitäisi tekijäoikeuden tämmöisessä ta- 
pauksessa kuulua aindsin sekä työnantajalle että työntekijälle. 
Elleivät he sovi keskenänsä, on asia ratkaistava laillisen 
arvioimisen perustuksella tuomioistuimen edessä. Tämä asia 
on kyllä tärkeä, sillä se suuressa määrin lisäisi kekseliäisyyttä 
työntekijässä, jos hän saa melkoisen korvauksen siitä intelli- 
genssistä, jonka hän on pannut tähän työhön. Minä ehdo- 
tan siis, että tämä näkökohta otettaisiin huomioon. 

Ed. Pohjanpalo: Pyytäisin esilläolevaan ehdotukseen 
nähden saada huomauttaa muutamista kohdista, joiden mie» 
lestäni välttämättä tulisi siinä olla. Muun muassa olisi lakiin 
jollakin tavalla saatava myöskin määräys siitä, että suojelus- 
oikeus tai rekisterimerkki on tavalla tai toisella painettava 
kaavaan tai malliin. Jos se tehdään, vältetään paljon selk- 
kauksia, joita syntyy siitä, ettei rekisteröityyn kaavaan ole 
mitään merkkiä painettu siitä että se tosiaan on rekis- 
teröity. Tehtailijan tai käsityöläisen, kun hän tapaa sopivia 
kuosia ja malleja, on muuten vaikea arvata ovatko ne rekis- 
teröityjä. Voitaisiin välttää joutavia kyselyitä, kun laki ker- 
ran määräisi että sellaisiin esineisiin on sopiva merkki pan- 
tava, niin että selviäisi että ne on rekisteröity. Silloin jokai- 
nen tietäisi välttää jäljentämistä. 

Samoin tulisi johonkin pykälään sovelluttaa sakko teh- 
tailijalle tai käsityöläiselle, joka yli määrätyn ajan käyttäisi 
rekisteröimismerkkiä. Siten voitaisiin olla varmoja siitä, että, 
kun jonkun sellaisen tuotteen merkin aika loppuu, yleisö 
sitä ilman muuta saa käyttää. Selvyyden vuoksi pitäisi 
myöskin olla määräys siitä, että teoUisuushallituksen tulee 
vuosittain tehdä yhteenveto voimassa olevista rekisteröid}dstä 
kaavoista, joko itse viralliseen lehteen tai sen erityiseen liit- 
teeseen. Ellei tällaista luetteloa ole, on useastikin hyvin 
vaikea päästä selville mitkä ovat voimassa ja mitkä ovat la- 
kanneet voimassa olemasta. 

Mitä lakiehdotuksen 14 §:ään tulee, tahtoisin yhtyä toiseen 
vastalauseeseen siinä, mitä tulee tämän pykälän sanoihin 
»taikka milloin se yleisen edun tähden muuten on tarpeen « 
j. n. e., sillä toinen vastalause tuntuu minusta luonnolli- 
semmalta. Saman pykälän toisessa kohdassa mainitaan, »että 
jos joku on luvattomasti anastanut toisen kaavan ja saa- 
nut sen rekisteröidyksi, niin loukattu on oikeutettu sillä 



1226 Istunto 6 p. syyskuuta 1907. 



jyerusteella vaatimaan rekisteröimisen kumoamista». En pitäisi 
riittävänä, että on oikeutettu vaatimaan ainoastaan rekiste- 
röimisen kumoamista, vaan tahtoisin vielä lisättäväksi, että 
syyllisen on myös palkittava se vahinko, minkä hän on 
tehnyt 

15 §:ään nähden pitäisin, että sanat >jonka tietää täällä 
rekisteriin otetuksi», poistettaisiin, koska siitä voi S3mtyä ai- 
noastaan joutavia semkauksia. Sillä jos joku rupeaa vaati- 
maan vahingon korvausta, että toinen on väärinkäyttänyt 
toisen oikeutta, niin hänen silloin pitäisi aina näyttää toteen, 
että käyttäjä on tiennyt asian; muuten häntä ei voitaisi sa- 
kottaa. OUsi siis paljoa selvempi, että mainitsemani sanat 
poistettaisiin, koska monikin voisi tietämättömyyden varjon 
alla ryhtyä kaavaa jäljittelemään ja siten kiertää lakia. 

Nämä kohdat pyytäisin evästyksenä huomioon otettaviksi 
ja harkinnan alaisiksi 

Ed. Listo: Laki- ja Talousvaliokunnan puolesta olisi 
kyllä jonkun verran vastattavaa niihin muistutuksiin, joita 
täällä on tehty valiokunnan esillä olevaa lakiehdotusta vas- 
taan. Mutta kun käsitän, että tämä keskustelu on ainoastaan 
evästyskeskustelua suurelle valiokunnalle, jossa tämä asia 
epäilemättä tulee perinpohjaisen pitelyn alaiseksi, ja kun asia 
sen perästä joutuu toiseen lukemiseen eduskunnassa, niin 
lienee tarpeetonta tällä kertaa kuluttaa eduskunnan kallista 
aikaa. 

Olisi kyllä houkuttelevaa vähän tarkastaa, missä määrin 
herrojen Ursinin ja Häkkisen vaatimukset lakiehdotuksen 
toiseen ja neljänteen pykälään tehtävistä muutoksista ovat 
sopusoinnussa heidän sosialististen periaatteittensa kanssa, 
mutta jääköön sekin. Edustaja Pohjanpaloa pyytäisin rau- 
hoittaa sillä, että ne määräykset, mitä hän haluaisi pantavaksi 
lakiin, ainakin osaksi kuuluvat niihin hallinnollisiin määräyk- 
siin, joita tämän lain mukaan senaatti voi antaa. Ne ovat 
sellaisia järjestysmääräyksiä, joita voidaan antaa teollisuus- 
hallituksen noudatettaviksi sen käsitellessä puheena olevaa 
alaa koskevia asioita. 

Ed. Gebhardy Hannes: Olen pyjrtänyt sananvuoroa ai- 
noastaan huomauttaakseni siitä, että ainakin joku niistä pu- 
hujista, jotka tässä lähetekeskustelussa ovat esiintyneet, itse 
istuu siinä suuressa valiokunnassa, johon mietintö lähetetään, 
ja että siis olisi, jos tahdotaan täällä ollenkaan saada työtä 
tehdyksi, hyvä, jos ne, jotka itse istuvat suuressa valiokun- 



Ltvm. n:o i kaavojen ja xnall. suojel. 1227 

nassa» mikäli mahdollista, säästävät sanottavansa sinne, sillä 
asiathan tulevat siellä uudestaan esitet3riksi. 

Ed. Ursin : Minä pyydän saada oikaista erään erehdyk- 
sen. Äskeinen lausuntoni kohdistui sattumalta arm. esityk- 
seen, (naurua keskuksessa) eikä valiokunnan mietintöön, jota 
minulla ei ole tässä käsillä, (naurua keskuksessa) Voihan sel- 
lainen erehdys tapahtua; pyydän siitä nyt vaan huomauttaa. 

Ed. Schttlte: Lag- och ekonomiutskottet förutsätter i sitt 
förslag tili lag om mönster och modeller, att endast sädana 
ansökningar, som hafva inregistrering tili päf öljd, skuUe beläg- 
gas med afgift, medan äter den näd. propositionen gär ut frän 
den iörutsättning, att alla ansökningar skuUe beläggas med 
en viss afgift, som föresla^ts tili 15 mark. Den uti näd. 
propositionen föreslagna afgiften anser jag hafva karaktären 
af en ansökningsafgift, säsom den ocksä uti lagberedningens 
utarbetade förslag kallas. Jag anser för min del, att det vore 
skäl att gä en medelvä^, d« v. s. att för ansökan skuUe upp- 
bäras en ansökningsafgift och för registrering en inregistre- 
ringsafgift, ty hvarje ansökan kommer att förorsaka den 
myndighet, som har att befatta sig med dessa ansökningar, 
icke endast arbete utan direkta utgifter, hvilka i det fall att 
ansökan icke bifalles eller att den sedermera icke blir fuU- 
följd, icke blifva ^odtgjorda. Jag skuUe därför vilja föreslä att 
tili § 6 skuUe 1 slutet fogas det tillägg att en ansöknings- 
afgift af 5 mark bör biläggas ansökan, äfvensom att uti § 8 
talet 10 skuUe utbytas emot 5, emedan det möjligen kunde 
vara skäl att de sammanlagda afgiftema icke hällas högre än 
utskottet föreslagit eller inalles 10 mark. Om ingen ansök- 
ningsafgift behöfver biläggas, befarar jag, att industristyrel- 
sen eller den myndighet, som kommer att ha att göra med 
dessa saker, kommer att belastas och belamras med en massa 
ansökningar, som kunde utgöra försök att i större eller mindre 
grad efterapa andras ide6r och redan förut inregistrerade 
märken. Dä nämligen ansökarene själfva icke ha^a nägon 
skyldighet att undersöka, huruvida mönstret eller modellen 
blifvit inregistrerad, sä öfverlämnar han hela besväret och 
tungan ät industristyrelsen. Jag skulle därföre anhälla om 
att dessa synpunkter skulle blifva beaktade vid behandlingen 
af ärendet. 

Ed. Häkkinen: Edustaja Liston huomautuksen johdosta, 
että muka 14 §:ssä lausumani mielipide sotisi sosialistisia peri- 
aatteita vastaan, pyydän huomauttaa että 2 §:ssä on hyväks}rtty 



1228 Istunto 6 p. syyskuuta 1907. 

yksilöllinen oikeus rekisteröittää työnsä, ja tämä laki koskee 
senlaista oikeutta ainoastaan viiden vuoden ajaksi. Siis en 
katso sen olevan sanottavammin ristiriidassa sosialististen 
periaatteiden kanssa. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, lähetettiin mie- 
tintö suureen yaliokuntaan. 



Bsitettiiu ja pantiin pöydälle ensi istuntoon 

talousyaliokunnan mietintö n:o 1 arm. esityksen n:o 
24 johdosta, joka koskee tuidaakimaksun laskemisen 
perustetta sekä 

kertomus hallituksen toimenpiteistä niiden päätös- 
ten johdosta, jotka Suomenmaan valtiosääd^ 1904— 
1905 vuosien valtiopäivillä ovat tehneet ja jotka ovat 
saaneet Hänen Majesteettinsa Keisarin ja Suuriruhtinaan ar- 
mollisen suostumuksen ja vahvistuksen, kuin myös siitä, 
mitä Keisarillinen Majesteetti muuten on viimemainituilla 
valtiopäivillä olleiden keskustelujen nojalla suvainnut sää- 
tää, ynnä 

vasta tuodut arm. esitykset n:o 25 ja 26, 

sen jälkeen kun viimeksimainitun arm. esityksen johdosta 
puheenvuoroa käyttäen oli lausunut 

Ed. Danielson-Kalmari : Minä katson luonnolliseksi, 
että asia pannaan pöydälle tulevaan tiistaihin, koska edelly- 
tän, että jos hallituksen jäsenet toivoisivat jotakin toista 
päivää tämän asian käsittelylle, niin he olisivat antaneet siitä 
tiedon Puhemiehelle tai puhemiesneuvostolle. Minä oletan 
nimittäin, että hallituksen jäsenet käyttävät jo ensimäistä ti- 
laisuutta antamaan eduskunnalle ja kansalle tietoja ja vas- 
tauksia niihin kysymyksiin, joita tämä anomus ehdottomasti 
herättää. Siinähän herää kysymys ensiksi siitä, missä mää- 
rin nyt hallituksemme sanat ja teot soveltuvat yhteen, mutta 
tärkeämpi vielä kuin tämä kysymys on välttämättömyys saada 
tietoa, millä tavoin kotimainen hallitus on toiminut, siitä kun 
se pääsi hallituksen johtoon, saadaksensa meidän polttavan 
sotUaskysymyksemme perustuslaillisella tavalla järjestetyksi, 
ja myöskin mikä ohjelma sillä on tämän kysymyksen selvit- 
tämiseksi läheisimmässä tulevaisuudessa. Minkäänlaista oh- 



Vapautuksia valiokuntajäsenyydestä. 1229 

jelmaa ei armollisessa esityksessä ole ja luonnollista on, että 
eduskunta ja kansa, ennenkuin päätös tässä tapahtuu, kysyy 
hallitukselta, mitä se on tehnyt ja mitä se aikoo tehdä, jotta 
tulevan vuoden alusta tämä kysymys olisi toisella kannalla 
kuin millä se nyt on. Toivottavasti tulee hallitus antamaan 
nämät vastaukset jo tulevana tiistaina. 

Samoin esitettiin ja pantiin pöydälle ensi istuntoon 

yaltiovarainvaliokannaii mietintö n:o 1 sen kerto- 
muksen johdosta, joka on eduskunnalle annettu Suomen 
PostisAästöpaiikiii tilasta ja hoidosta vuosina 1904— 1905, 
sekä 

anomusvaliokunnaii mietintA 11:0 1 eduskunnalle teh- 
tyjen anomusehdotusten johdosta 50,000 markan auiirui- 
sen määrftrahan myöntämisestä suomenkielisen kir- 
jallisuuden kartuttamiseksi. 



Vapautuksia valiokuntaj&senyydestä. 

Puheenvuoron sai 

Ed. Nuorteva, lausuakseen : Pyydän eduskunnalta lupaa 
saada erota lakivaliokunnan jäsenyydestä sekä anomusvalio- 
kunnan varajäsenyydestä saadakseni tämän jäsenyyden jär- 
jestykseksi toisella tavalla. 

Ed. Castren: Ed. Nuortevan pitäisi kumminkin perus- 
lella tätä pyyntöä, ilmoittamalla minkä vuoksi hän tahtoo 
vapautusta puheenalaisista toimista ja minkä vuoksi hän kat- 
soo tarpeelliseksi, että asia uuden jäsenen ja varajäsenen 
valitsemisen kautta toisella tavalla järjestetään. 

Ed. Nuorteva: Anomusvaliokunnassa herätettiin kysy- 
mys tästä asiasta sen johdosta, että edustaja Järvinen oli 
tullut valituksi vakinaiseksi jäseneksi kahteen valiokuntaan, 
ja niinpä anomusvaliokunnassa on useasti sattunut sillä tavoin, 
ettei siellä ole ollut tä3rttä jäsenmäärää. Saadakseni poistetuksi 
tämän epäkohdan olen tehn}^ ehdotukseni aikoen siirtyä va- 
kinaiseksi jäseneksi anomusvaliokuntaan, jolloin lakivaliokun- 
taan tulee toinen jäsen minun tilalleni. Tietääkseni on herra 
Puhemiehelle jätetty toinen eronpyynti; edustaja Järvinen on 



1230 Istunto 6 p. syyskuuta 1907. 

nimittäin pyytänyt vapautusta anomusvaliokunnan jäsenyy- 
destä, jolloin minä tulisin hänen sijalleen. 

Puhemies: Pyydän ilmoittaa, että edustaja Järvinen on 
tehnyt ilmoituksen, jossa hän pyjrtää eroa anomusvaliokun- 
nan jäsenyydestä. 

Ed. Ha^^an: Katson velvollisuudekseni ed. Nuortevan 
lausunnon johdosta, että anomusvaliokunta ei ole ollut tä}^i- 
määräinen, huomauttaa, että kyllä valiokunta on ollut täysi- 
määräinen siinä suhteessa, että se on ollut päätösvaltainen, 
mutta se ryhmä, johon ed. Nuorteva kuuluu, ei ole ollut 
täysimääräinen yhdessä kokouksessa. 

Ed. Caaträn: Ed. Nuortevan asiassa antaman selityk- 
sen kuultuani pyydän saada ilmoittaa, että ainakaan minulla 
ei ole mitään muistuttamista hänen ehdotustaan vastaan. 

Kun keskustelu oli julistettu päättjmeeksi, suostuttiin ed. 
Nuortevan pyyntöön. 

Tämän jälkeen puheenvuoron saatuaan lausui 

Ed. Jftrvinen: Ed. Nuorteva on jo tuonut esille sen 
seikan, että olen tullut valituksi vakinaiseksi jäseneksi kah- 
teen valiokuntaan. Näin ollen en luonnollisesti voi molem- 
missa olla saapuvilla. Tähän perustuen pyytäisin saada 
erota anomusvediokunnan jäsenyydestä. 

Pyyntöön suostuttiin. 

Viimeksi tehtyjen päätösten johdosta kehoitti Puhemies 
valitsijamiehiä toimittamaan jäsenten vaalit eron saaneitten 
sijaan. 



Seuraava istunto oli oleva ensi tiistaina kello 11 a. p. 



Istunto päättyi kello 12,07 päivällä. 



Pöytäkirjan vakuudeksi; 
/. W. Kadenius. 



Lauenntojeii poistam. pOytäkiij. 123 1 



22. Tiistaina 10 p. ayyskuuta 1907 

k:lo 11 a. p. 

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi ed. Gustafsson, 
Hämäläinen, K., Hänninen, Kares ja Komu. 



Ed. K. Hämäläiselle myönnettiin yksityisten asiain tähden 
lupa olla poissa tämän päivän istunnosta ja mahdollisesti 
myöskin seuraavasta istunnosta sekä samom ed. KomuUe 
tämän päivän istunnosta. 



Muittoksia esityslistaan. 

Puhemies ilmoitti tämän päivän esityslistaan puhemies- 
neuvostossa tehdyn pari muutosta, niin että asia nro 7, joka 
koskee suuren valiokunnan mietinnön n:o l käsittelyä, on 
siirretty asiaksi n:o 4, joten välillä olevat kolme asiaa siirty- 
vät vähän eteenpäin; numerolla 10 merkittyä asiaa, valtio- 
varain- ja talousvaliokunnan yhteistä kirjelmää arm. es. n:o 
23 valmistelemisesta, ei voida vielä esittää, koskei asiaa ole 
ra&aisevasti valmistettu. 



Lausuntojen poistaminen pOytäkiijasta. 

Puheenvuoroa pyysi n3rt 

Ed. ai Ursin lausuakseen : Eduskunnan viime istunnossa esi- 
tin minä kaksi lausuntoa laki- ja talousvaliokunnan mietinnöstä, 
koskeva malleja ja kaavoja, jotka lausunnot perustuivat ilmei- 
seen erehdyki^en, erehdykseen muuten, johon minä en itse 
edes alkuperäisesti ollut syypää. Vedoten V. J:n 70 §:ään 
pyytäisin saada esittää eduskunnalle, että nämä kaksi lau- 
suntoa kokonaisuudessaan sekä hra Liston repliikki minulle 
tässä asiassa, jonka poistamiseen hän on suostunut, nyt pois- 
tettaisiin pöytäkirjasta ynnä se, mitä tämän päivän istunnossa 

78 



1232 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

nyt puhutaan ja mahdollisesti vielä puhutaan. Otaksun ni- 
mittäin, ettei eduskunta tahdo lisätä pöytäkiijain laajuutta 
tämmöisillä lausunnoilla, jotka eivät millään tavalla vaikuta 
päätökseen. 

Ryhdyin muuten puhumaan remissikeskustelussa, koska 
pelkäsin, että tämä asia tulisi suuressa valiokunnassa esille 
aijotun poismatkustamiseni aikana. 

Ed. Listo: Pyydän, ed. af Ursinin kanssa yksityisesti 
tehdyn suostumuksen mukaan kannattaa hänen ehdotustaan. 

Ed. Palman: Minä en epäile että, vaikka nämä puheet 
jätetään pois pöytäkirjasta, mitään vahinkoa ei tapahdu jäl- 
kimaailmalle. Mutta siltä kannalta katsoen, että tulisi sään- 
nöksi, että joka kerta, kun joku huomaa puhuneensa ilmei- 
sesti erehdyttävästi, hän katsoisi olevansa oikeutettu vaati- 
maan sellaisen lausunnon pyyhittäväksi pois pöytäkirjasta — 
joka tietysti olisi hänelle hyvin hauskaa — rohkenen minä 
olla sitä mieltä, että asialla on jonkunmoinen merkitys. Min- 
kätähden pidetään pöytäkirjaa, jollei siltä varalta että saa- 
daan todenperäiuen kuva keskustelusta? Mutta todenperäinen 
kuva keskustelusta ei ole saatavissa, jos ken tahansa, joka 
huomaa sanoneensa jotakin tuhmaa, perästä päin saa lau- 
suntonsa pö}rtäkirjasta poistetuksi. Hra af Ursin on sanan- 
mukaisesti esittän}rt että kaikki, mitä tänä päivänä puhutaan, 
jäisi pöytäkirjasta pois. Minä toivon että hra af Ursin tarkoitti 
ainoasti tätä asiaa. Mutta siinä on vaan uusi todistus, kuinka 
voidaan puhua suun viereen. Ei ole S3rytä laittaa kahden- 
laisia lausuntoja, toisia julkisuutta varten, toisia pöytäkirjaa 
varten. Tietysti sanomalehtien kautta juuri ne lausunnot, 
jotka pyydetään poistettaviksi, tulevat erittäin maukkaiksi, 
niin että tarkoitus saada lausunto häviämään, menee myt- 
tyyn. Ajatukseni on* siis se, että mitä puhutaan pö)rtäkirjaan 
— jota varten meillä on pikakirjoittajat — tulkoon pöytäkir- 
jaan ja jokainen vastatkoon siitä mitä puhuu. 

Ed. Schybergson: Misstag äro möjliga och ofta ganska 
löjli^a. Det fick hr af Ursin erfara vid senaste plenum, det 
har jag och troligen andra, som deltagit i det offentliga lif- 
vet, fätt erfara nog sä mänga gänger. Man fär halla tili 
godo därmed och saken blir icke bättre genom att man un- 
derstryker det passerade säsom hr af Ursin nu gjort. För 
min del kan jag icke finna nägon anledning tilT att dessa 
yttranden skuUe utgi ur protokoUet Vi hafva frän den mä- 



Lausuntojen poistam. pöytäkirj. 1233 

nad, vi voro tillsammans pä väreily kunaat hafva nastan lika 
god anledning att stryka ut hälften af protokoUet 

Ed. ai Ursin: Otaksuin että hra Palmen 3anmärtäisi 
ilman että minun tarvitsisi sitä saivarrella, että t^^ymys oli 
poistaa pöjrtäkiijasta, mitä tässä asiassa tänäpäivänä puhu- 
taan. Minua muuten h}rvin kummastuttaa vapaaherran lau- 
sunto, kun muistan hänen esiintymisensä kerran aatelissa. 
Useammathan taitavat muistaa hänen juttunsa herra Linde- 
löfin kanssa. 

Ed. SetSlä: Puolestani kannattaisin ed. af Ursinin ehdo- 
tusta katsoen siihen, että asianomaisten kesken, joita kysy- 
mys pääasiallisesti koskee, sopimus on tehty. 

Ed. Palman: Ed. af Ursin olettaa, että eräs lausunto, 
jonka minä, muistaakseni 22 vuotta sitten, esitin ritaristossa 
ja aatelissa, olisi jokaiselle tässä kamarissa tunnettu. Minä 
en rohkene olettaa sitä. Voin ilmoittaa että asia oli se että 
kouluylihallituksen silloinen päällikkö teki lausunnossaan niin 
ilmeisen erehdyksen että siitä tuli puhe; asianomainen pyyhki 
sittemmin lausuntonsa pois pöytäkirjasta, jonka johdosta mi- 
nim vastaukseni tuli häilymään ilmassa. Tein silloin asiasta 
muistutuksen ja seurauksena oli että mainittu lausunto täy- 
tyi panna takaisin pöytäkirjaan. 

Ed. PykälA: Kannatan hra af Ursinin pyyntöä. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, hyväksyttiin vas- 
tattavaksi seuraava ääneatysesitya : 

Ken hyväksyy ed. af Ursinin tekemän ehdotuksen, että 
kaksi hänen viime istunnossa antamaansa lausuntoa ja siitä 
silloin johtunut keskustelu pöytäkirjasta poistetaan, vastaa 
jaa; jos ei voittaa, on ehdotus hylätty. 

Äänestyksessä annettiin 77 jaa- ja 105 ei-ääntä, joten ed. 
af Urainln ehdotus oli hylfttty. 

Äänestyksessä käytetyistä lipuista oli 2 jaa-lippua hylätty, 
koska olivat yhdessä, yksi ei-lippu avoin ja yksi lippu oli 
tyhjä. 



1234 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

Esitettiin ensi käsittelyn alaiseksi 

talousvaliokliniiaii mietiiitö 11:0 1 arm. esityksen n:o 
24 johdosta, joka koskee tttolaakimaksttii laskemisen 
perustetta. 

Keakitateln: 

Ed. La^^erlAf : Sen ohessa kun pääasiassa kannatan va- 
liokunnan mietintöä, rohkenen ehdottaa, että eduskunta muu- 
ten hyväksyessään arm. esityksen puolestansa päättäisi, että 
asiasta annettava asetus hyväksyttäisiin ainoastaan kahdeksi 
vuodeksi eikä, kuten on esitetty, viideksi vuodeksi. Ellen 
suuresti erehdy, on jo olemassa melkoisia esitöitä uudeksi 
lainsäädännöksi kaikista niistä veroista, joita kaupungit kan- 
tavat liikenteestä. Ainakin lienee varmaa, että, kuten minä- 
kin, moni pitää suotavana, että koko tämä verotusala niin 
pian kuin suinkin asetettaisiin perinpohjaisen tarkastuksen 
alaiseksi. Jos väkijuomalainsäädännön muuttuessa kaupunki- 
kunnat menettävät osuutensa vähittäismyyntiyhtiöitten voit- 
toon, käy tuommoinen tarkastus suorastaan välttämättömäksi. 
Näin ollen olisi minusta arveluttavaa, jos tuulaakin kanto- 
perusteet tällä kerralla järjestettäisiin niin pitkäksi ajaksi, 
kuin on esitetty. Arveluitani lisää vielä se, että vakaumuk- 
seni mukaan tullitariffiamme ennen viiden vuoden kuluttua 
olojen pakosta täytyy ehkä suurestikin muuttaa. Tämän olen 
tahtonut evästyksenä lausutuksi, kun asia ehkä lykätään suu- 
reen valiokuntaan. 

Ed. Kares: Talousvaliokunnan jäsenenä pyydän ilmoit- 
taa, että myöskin valiokunnassa oli asiasta, johon edellinen 
puhuja kosketti, eri mieliä. Meitä oli ainakin neljä valio- 
kunnanjäsentä, jotka puolustimme tuulaakimaksuperustetta 
määrättäväksi lyhemmäksi ajaksi, kuin oli ehdotettu. Emme 
katsoneet asiaa kuitenkaan siksi tärkeäksi, että olisimme liit- 
täneet mietintöön vastalausetta, mutta säilytimme itsellemme 
vapauden asettua lyhyemmän ajan puolelle, kun asiaa edus- 
kunnassa käsitellään. Tässä edellinen puhuja jo lausui ne 
perusteet, jotka minunkin mielestäni puhuvat sen puolesta, 
että on tarpeetonta eduskunnan näin pitkäksi ajaksi kuin 
viideksi vuodeksi sitoa itseään, eikä ainoastaan itseään, vaan 
vieläpä kahdeksi vuodeksi sitäkin eduskuntaa, joka kokoon- 
tuu tämän eduskunnan jälkeen, sillä todella kysymys voi hy- 
vin helposti nousta tämän veron oikeutuksesta j. n. e. Pyy- 



Tvm. n:o i tuulaakimaksusta. 1235 

dän siis myöskin kannattaa sitä mielipidettä, että ehdotettu 
aika lyhennettäisiin. 

Ed. Perttilft, B«: Puolustaessani valiokunnassa hallituk- 
sen esitystä puheenaolevassa kohdassa, oli minulla syynä se, 
että katsoin, ettei tämmöisen asian, joka on aivan toisesta 
verotusjärjestelmästä riippuvainen, pitäisi kovin usein tulla 
eduskunnan käsiteltäväksi. Jos nyt, kuten täällä on sanottu> 
tulee tullilainsäädännössä toimeenpantavaksi suuria muutok- 
sia, jos todellakin tulli tulee kokonaan poistetuksi, jota minä 
puolestani toivon aivan pian tapahtuvan, niin silloinhan 
häviävät itsestään nämä tuulaakimaksut eikä siis ymmärtääk- 
seni merkitse mitään silloin että eduskunta päättää näin pit- 
käksi aikaa. Esillä olevassa asiassa on vain pienet summat 
kysymyksessä satamakaupungeille, lukuun ottamatta Helsinkiä, 
jossa tuulaakimaksuista saatava tulo kohoaa jonkun verran 
suuremmaksi. Olisin siis puolestani sitä mieltä, että ehdo- 
tettu peruste voitaisiin pysyttää semmoisenaan. 

Ed. Huoponen: Edellisen puhujan lausuman mielipi- 
teen lisäksi pyydän mainita^ että valiokunnassa myöskin huo- 
mautettiin, että jos tullilainsäädännön perusteet muuttuvat, 
niin tuulaakimaksu lasketaan prosenteissa, joten asia on aivan 
helposti sen mukaan järjestettävissä. Ei mitään käytännöl- 
lisiä vaikeuksia siis synny tässä suhteessa, vaikka tullilain- 
säädäntö muuttuisikin. Minä olen aivan samalla kannalla 
kuin valiokunnan enemmistö, ettei aivan pienillä toisarvoi- 
silla asioilla eduskuntaa vaivattaisi niin usein, kun on paljon 
suurempia, syvemmälle käypiä uudistuksia eduskunnan huo- 
lenpidon esineenä. 

Pyytäisin ehdottaa, että eduskunta hyväks}asi valiokunnan 
mietinnön, joka on yhtä pitävä arm. esityksen kanssa. 

Puhemies: Pyydän huomauttaa arvoisille edustajille, 
ettei puhevuoroja saa pyytää sillä aikaa kun toinen puhuu. 

Ed. Ripatti: Kyllä me maalaiset sentään olemme ihme- 
teltävän armeliaita. Onhan selvää, kuinka monessa suhteessa 
kaupunkikunnat ovat paremmassa asemassa. Niiden toimeen- 
tulo ei riipu hallaöistä, vesit uivista ja monenmoisista luon- 
nonoikuista, kuten meidän maalaisten. Jo vuosikymmeniä 
olemme nurkumatta suorittaneet varakkaammille kaupunki- 
kunnille yhteisistä varoista niin sanottuja tuulaakimaksuja, 
jotka eivät suinkaan ole niinkään vähäpätöiset, koska voivat 
nousta miljooniin vuosittain. Ja sanottakoon mitä hyvänsä, 



1236 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

ovat nämä meidän maksumme tulleet kaupunkien kunnallis- 
rasitusten helpottamiseksi yhteisen kansan kustannuksella. 
Valiokunnan mietintö näyttää, että tätä epäjohdonmukaisuutta 
olisi vielä jatkettava ainakin viisi vuotta. Ihmetekävämmältä 
vielä näyttää se, minkä yksityisiltä olen kuullut, että meidän 
sosiaalidemokraattisen puolueemme edustajat valiokunnassa 
ovat äänestäneet tätä viisivuotista sortoaikaa, vaikka he kyllä 
muuten huutavat uudistuksia. Mielipiteeni olisi siis, että ai- 
noastaan yhdeksi vuodeksi arm. esitys h3rväksyttäisiin, jolla 
aikaa hallitus voisi mitä pikimmin eduskunnalle esittää uuden 
esityksen, jonka kautta nuo kohtuuttomuudet tulisivat pois- 
tetuiksi. 

Ed. Knuutila, K.: Samoin kuin valiokunnassakin pyy- 
dän saada kannattaa ehdotusta että esit3rs aikamäärästä hy- 
väksyttäisiin ainoastaan kolmeksi vuodeksi. Tämä siitä s)^tä, 
että jos nykyinen eduskunta katsoisikin olevan sopivaa luo- 
pua tämän kysymyksen täydellisestä uusille perusteille ohjaa- 
misesta tai ehkä koko tämän maksumääräyksen poistamisesta 
sillä perusteella, että monia muita paljo tärkeämpiä reformi- 
kysymyksiä on käsillä, ei ole kuitenkaan minun mielestäni 
johdonmukaista eikä sopivaa sitoa uuden eduskunnan käsiä 
sillä, että hyväksyttäisiin aikamäärä viisi vuotta ja niin tavoin 
estettäisiin sitä jo sen ensimäisellä istuntokaudella ottamasta 
tätä asiaa perinpohjaisen käsittelyn alaiseksi. 

Kannatan ehdotusta, että aikamäärä h3rväks}rttäisiin ainoas- 
taan kolmeksi vuodeksi. 

Ed. Vuorimaa: Suomen kansa lähetti edustajansa, aina- 
kin useimmat uuteen eduskuntaan sillä toivomuksella, että 
ne epäkohdat ja kohtuuttomuudet, jotka yhteiskuntaruumii- 
seen ovat takertuneet aikojen kuluessa, korjattaisiin. Enim- 
mät epäkohdat lö3rtyvät verotusolojen alalla ja yksi semmoi- 
nen epäkohta on tuulaakimaksut. Sen kautta satamakau- 
pungeille, joilla muutenkin on h3rvät tulot, maakansa maksaa 
lähes miljoonan markkaa vuosittain. Helsingin kaupunki 
yksinään nauttii 240,000 markkaa tuloja tuulaakimaksuista. 
Oikeastaan ne lähtevät maakansan taskuista, ilman että se 
edes tietää näin olevan laita ja kaupunkikunnat käyttävät 
näitä varoja kunnallisten ulostekojensa vähennykseksi. Kor- 
vaukseksi kustantavat he ainoastaan ne mitat ja painot, joita 
pakka- ja tullihuoneessa käytetään. Tämä on selvästi vallan 
kohtuuton verotus. Jos jaettaisiin tämä verotus tasan Suo- 
men kunnille ja oletettaisiin että kaikki kunnat ovat yhtä 
suuret, tulee joka kunta maksamaan 2,000 markkaa rannikko- 



Tvm. n:o i tuulaakimaksusta. 1237 

kaupungeille heidän kunnallismaksujensa suorittamiseksi. Jo- 
kainen ymmärtää) että tämä on kerrassaan epäoikeutettua. 
Kun nyt valiokunta kumminkin ehdottaa, että sama verotus 
vielä jatkuisi) ei ainoastaan niin kauan, kuin entiset säädyt 
tapasivat ehdottaa, nimittäin varainhoitokaudeksi, vaan koko- 
naista viisi vuotta eteenpäin. 

Puhemies: Kaksi minuuttia on kulunut 

Ed. Vuorimaa: niin en voi ymmärtää, että ainakaan tä- 
ten käymme reformitietä, vaan aivan päinvastoin. Sitä paitsi 
pitää ottaa huomioon, että tämä on ensimäinen kohta, joka 
on joutunut eduskunnan päätettäväksi verotusasiassa. Jos 
me nyt kohta alussa peräydymme ja rupeamme kerrassaan 
vastakkaista suuntaa kulkemaan, kuin mitä kansa odottaa, 
nimittäin verojen oikeudenmukaiseen tasoittamiseen, niin on 
seuraus se> että täytyy kaikissa seuraavissakin käydä samaa 
tietä. Voidaan sanoa että tuulaakimaksuverotus voidaan jär- 
jestää vasta tulliveron järjestämisen yhteydessä tai että se 
voidaan järjestää sitte kun koko meidän verotuslaitoksemme 
järjestetään. Se on kuitenkin turha veruke. Me emme kos- 
kaan pääse siihen, että koko verotusjärjestelmä yhtaikaa voi- 
daan järjestää ja muuttaa. Se on kerrassaan mahdotonta, 
verojärjestäminen voi tapahtua ainoastaan asteettaisesti sitä 
myöten kuin eri asiat tulevat käsittelyn alaisiksi. Tässä on 
ensimäinen verotusasia, jonka voimme oikeuden ja kohtuu- 
den kannalle asettaa. Sitä paitsi tuulaakivero ei riipu ollen- 
kaan yleisestä, muusta verotusjärjestelmästä. Tämä asia kos- 
kee kansakerrosten välistä verottamista yhtä toisen eduksi. 
Se koskee maalaiskansan verottamista kaupunkien h3rväksi. 
Minä sentähden pyydän ehdottaa, että eduskunta ei hyväk- 
syisi valiokunnan mietintöä tämmöisenään, vaan että edus- 
kunta, kun se lykkää asian, niinkuin sen täytyykin tehdä, 
suureen valiokuntaan, lausuu mielipiteenään, että tuulaaki- 
verotus on hyväksyttävä ainoastaan yhdeksi verotuskaudeksi 
tai yhdeksi vuodeksi ja että se samalla lausuu toivomuksen 
että ensi valtiopäiville, jotka kokoontuvat helmikuussa, halli- 
tus antaa arm. esityksen, jonka kautta nämät verot kohtuut- 
tomina poistetaan ja maakansa tai ne, jotka nyt maksavat 
kaupunkilaisille veroa, vapautetaan heille vastenmielisestä ja 
oikeudettomasta verotuksesta. 

Ed. Tulikoura : Ed. Vuorimaa on juuri tuonut esille ne 
näkökohdat, mitkä minäkin aijoin esittää, jonka vuoksi ly- 
hyesti pyydän eduskunnalle huomauttaa siitä, että nyt ky- 



1338 Istunto 10 pw syyskuuta 1907. 

seessä oleva veroitus, nimittäin tuulaakimaksu, on siksi van* 
hentunut veroitusjärjestelmä, ettei se enään ole nykyajan 
vaatimuksia ja pyrintöjä vastaava verojen järjestämistä mää** 
rättäessä. Näin oUen ja kun tämän veron määrääminen viisi 
vuotiseksi tulisi olemaan esteenä uusille reformik3rsymyksille, 
niiden käytännölliselle toteuttamiselle, yhdyn minä sentähden 
ed. Vuorimaan lausuntoon siinä, että tämä vero hyväksyttäi- 
siin ainoastaan yhdeksi vuodeksi 

Ed. Ylikorpi: Vaikka tämä asia onkin sitä laatua, ett- 
emme voi näillä valtiopäivillä aikaansaada niitä muutoksia 
ja parannuksia, joita tämä asia kaipaa, sillä se on tuotava 
esille anomuksen muodossa, pyydän kuitenkin kannattaa kaik- 
kea, mitä ed. Vuorimaa on täällä esiintuonut Tämän ohessa 
en kuitenkaan saata olla lausumatta ihmettelyäni siitä ettei 
valiokunta tätä asiaa käsitellessään ole havainnut olevan mi- 
tään asianhaaroja, jotka antaisivat aihetta tuulaakimaksun 
laskemiseen nykyi3en perusteen mukaan. Ei edes se seikka, 
kuten tiedetään, että maalaiskunnat ovat pakoitetut syyttö- 
mästi tämän kautta ottamaan osaa kaupunkien kunnallismak* 
suihin, ole antanut valiokunnalle siihen aihetta, vaan ehdot- 
taa valiokunta päinvastoin, että sanottu maksu entisen pe- 
rusteen mukaan h]^äks}rttäisiin vielä edelleen viideksi vuo^ 
deksi. Tästä selvästi näkyy, ettei valiokunta ole tahtonut 
edes mitään korjausta tehdä tämän asian suhteen. Minun 
mielestäni tämä on ilmeinen epäkohta, joka kaipaa pikaista 
korjausta tulevaisuudessa. 

Ed. Perttilä, B.: Silloin kuin tästä asiasta oli evästjrs- 
keskustelu, ei eduskunnassa lausuttu valiokunnalle minkään* 
laista mielipidettä eikä valiokuntaan sen mukaan minun tietääk- 
seni myöskään ole lähetetty mitään evästyskeskustelua. Minä 
en tosiaankaan ole tätä asiaa pitänyt minkäänlaisena suu- 
rena periaatteellisena kysymyksenä. Minä olen ottanut asian 
aivan siltä yksinkertaiselta kannalta että, kun minkään puo- 
lueen edustajat eivät evästyskeskustelussa lausuneet mitään 
toivomuksia, valiokunta silloin voi menetellä sen mukaan 
kuin hallituksen esitys on. Tämä kysymys riippuu tulliasi- 
oista ja jos ne järjestetään sillä tavalla kuin me sosiaalide- 
mokraatit tahdomme, niin kysymys tästä verotusjärjestelmästä 
raukee. Siinä on yksi peruste, jonka tähden minä en pidä 
tarpeellisena että siitä erittäin mainitaan. Minulla on se nä- 
kökohta ollut määrävänä että, jos jokaisilla valtiopäivillä tulisi 
kaikista näistä pienistä kysymyksistä pitkiä keskusteluja, se 
ei johtaisi mihinkään tuloksiin. Omasta puolestani minulla 



Tvm. n:o i tuulaakimahsusta. 1239 

ei ole mitään sanomista, vaikka eduskunta ei nyt h3rväksyisi'- 
kään hallituksen esitystä ja eiköhän eduskunnalla oUekkin 
siihen täyttä oikeutta. Poistetaan koko vero yhdellä kertaa^ 
niki se tulee käytännöstä pois. 

Ed. Heikkilä: Minusta ei tämä tuulaakimaksu ole niin 
yleinen kuin muutamat ovat sanoneet. Ei sitä jokainen maa- 
laiskunta maksa satamakaupungeille, sillä ei maalaiskunnissa 
ole tullikamaria. Muutoin minä olen yhtynyt valiokunnan 
mielipiteeseen, vaikka en suinkaan vastusta verotusjärjestel- 
män uudistuksia. Tässä ei minusta ole kysymys mistään 
itsenäisestä verotuksesta, vaan ainoastaan tuulaakimakmin 
suhteesta tullimaksuun. ,Jos niin vähäpätöisiä asioita h3rdn 
usein otettaisiin täällä käsiteltäväksi, niin sillä ei muuta kuin 
viivytettäisiin todellisten uudistusten, todellisten reformien to- 
teutumista. Voisihan hallitus ja eduskunta vaikkapa joka 
vuosi tuhlata aikaa nyt puheenaolevain tuulaakimaksujen kä- 
sittelemiseen, mutta kun semmoinen vaan olisi esteenä todel- 
listen verotusuudistusten toimeenpanemiselle, minä edelleen 
olen sitä mieltä kuin valiokunnassa olin, että ei »kuumittaisi 
hyttysiä ja nieltäisi kameleja». 

Ed. Schybergson: Jag anser mig böra anmäla, att jag 
i talmanskonferensen häUit pä den mening, att tolagen icke 
är sadan bevillning, som i 61 § L. O. afses, och att remiss 
tili Stora utskottet af detta betänkande därför icke vore be- 
höflig. 

Ed. Vuorimaa: Talousvaliokunnan puheenjohtajan lau* 
sunnon johdosta pyydän saada tehdä muutamia huomautuksia. 
Esillä oleva kysymys koskee verojärjestelmää. Jos nyt edus- 
kunta pitkittää tuulaakiveron 5 vuotta eteenpäin, on luon- 
nollisena seurauksena että 5 vuotta eteenpäin siirtyvät myös- 
kin kaikki muut verotusjärjestelmäin reformit Vedotaan taan- 
tumuksen puolelta luonnollisesti siihen, ettei voida mitään 
uutta verojärjestelmää toimeenpanna, koska eduskunta itse 
on 5 vuodeksi eteenpäin hyväksynyt jo yhden verotusasian. 
Että tuulaakivero nyt suorastaan voitaisiin kieltää, niinkuin 
minä ymmärsin ed. Perttilän sanovan, on mahdotonta, sillä 
se ei ole laillista. Satamakaupungeilla on laillinen oikeus 
siihen, siksi kunnes se uuden lain kautta on kumottu. 

Ed. Heikkilän puheeseen ei kannata vastata, sillä hän ei 
näytä ymmärtävän että kunnat tulevat maksamaan tuulaakia, 
vaikka ei tullikamareita niissä olekaan. Ed. Heikkiläkin on 
maksanut tuulaakiveroa omasta kukkarostaan, ja maksaa yhäti 



1240 Istunto lO p. sy3rskuuta 1907. 

vaikka hän ei sitä tiedä. Pitäisi toki ottaa selvää asioista 
ennenkuin menee niistä puhumaan. 

Kun keskustelu oli julistettu päätQrneeksi, lähetettiin ta- 
lousvaliokunnan mietintö n:o 1 suureen valiokuntaan. 



Arm. esitys n:o 25 tarttuvien kasvitautien ja va- 
Magollisten hyönteisten tuhotöiden ehkäisemiseksi 
Suomessa 

aiheutti seuraavan 

keskustelun: 

Ed. Perttilä, B.: Minä olen ollut puhemiesneuvostossa 
sitä mieltä, ettei esilläoleva kysymys kuulu talousvaliokun- 
taan. Tämä asia on niin läheisessä tekemisessä maatalous- 
asioiden kanssa, että minä pitäisin sen oikeana paikkana 
maatalousvaliokuntaa ja ehdotan siis, että asia lähetettäisiin 
maatalousvaliokuntaan • 

Ed. Soininen: Minä pyytäisin saada kannattaa edellistä 
puhujaa. Minusta tämä on kysymys, joka aivan läheisesti 
koskee maataloutta ja siis luonnollisesti kuuluu maatalous- 
valiokuntaan. 

Ed. Castren : Minä pyydän saada vastustaa tätä viimeksi 
tehtyä ehdotusta. Teen sen ensinnäkin sillä perustuksella, 
että maatalousvaliokuntaan, kuten tunnettu, on lähetetty ää- 
rettömän suuri joukko ei ainoastaan anomuksia, vaan myös- 
kin esitysehdotuksia. Sitä paitsi tulee sinne lähetettäväksi 
mitä tärkeimpiä hallituksen esityksiä, sellaisia kuin uusi torp- 
parilakiehdotus ja luultavasti myöskin maan hankinnasta ti- 
lattomalle maalaisväestöUe. Jos tahdotaan, että maatalous- 
valiokunnan tulee käsitellä loppuun nuo asiat, jotka kuulu- 
vat maamme polttavampiin kysymyksiin, niin ei silloin ole 
syytä lähettää nyt esillä olevaa arm. esitystä vastamainittuun 
valiokuntaan. Käsillä oleva arm. esitys ei myöskään ole niin 
pelkästään maataloudellista laatua, että se silläkään perus- 
tuksella olisi lähetettävä maatalousvaliokuntaan. Minä siis 
ehdotan, että esitys lähetetään talousvaliokuntaan. 



Ann. es. n:o 25 kasvitaud. ja vahinkohyOnt 1241 

Ed. Perttilä» B. luopui puheenvuorostaan. 

E(L Sftderholm: Jag ber att fä understöda landtdagsm. 
Castr^ns förslag. 

Ed. Merinen: Minä pyydän kannattaa ed. Castrenin eh- 
dotusta, että asia lähetetään talousvaliokuntaan. 

Ed. Paasikivi: Niillä syillä, jotka ed. Castren on tuonut 
esiin, olen jo puhemiesneuvostossa kannattanut tämän arm. 
esityksen lähettämistä talousvaliokuntaan ja sen vuoksi yh- 
dyn hänen tässä a3iassa lausumiinsa mielipiteisiin. 

Ed. Pykälä: Minä kyllä annan täyden arvon niille pe- 
rusteille, jotka ed. Castren on tuonut esiin, että nimittäin 
maatalousvaliokunnassa jo ilmankin on liian paljon työtä. 
Mutta valiokuntia valittaessa on pidetty silmällä, että niihin 
tulisi semmoisia jäseniä, jotka tuntisivat kutakin asiaa, ja, 
kuten tunnetaan, vahinkohyönteisten tuhotöiden tuntijat ovat 
juuri maatalousvaliokunnassa. Tämä asia koskee suorastaan 
maataloutta, ja on se meidän aikanamme ja vielä enemmän 
tulevaisuudessa pikkuviljelijöille hyvin tärkeä kysymys. Sen- 
tähden katson, että tämä asia on lähetettävä maatalousvalio- 
kuntaan. Luulen, että se siellä tulee paremmin ' ja asi- 
allisemmin käsitellyksi kuin talousvaliokunnassa. 

Ed. Perttilä, B.: Minusta on vielä yksi seikka puhumassa 
sen puolesta, että tämä kysjmiys lähetettäisiin maatalousva- 
liokuntaan, ja se on se, että maatalousvaliokunnassa on^ ku- 
ten aikaisemmin sanottiin, tällä alalla tarkkoja tuntijoita. Sen 
mukaan, mitä minulle on kerrottu, pitäisi eduskunnan tarkin 
asiantuntija olla entinen senaattori Kairamo, joka kuuluu 
maatalousvaliokuntaan. Toiselta puolen epäilen, ettei talous- 
valiokunta ole kokoonpantu silmällä pitäen mitään maatalou- 
dellisia asioita. Ed. Castrenille en voi muuta sanoa kuin sen, 
että meilläkin talousvaliokunnassa on tärkeitä asioita, joiden 
pitäisi tulla käsitellyiksi ja joiden täytyisi jäädä, jos sinne 
tulisi asioita, jotka eivät sinne kuulu. 

Ääneatfsesitya ja päätös: 

Ken tahtoo lähettää käsittelyn alaisen arm. esityksen ta- 
lousvaliokuntaan, vastaa jaa; jos ei voittaa, on se päätetty 
lähettää maatalousvaliokuntaan. 



1243 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

Äänestyksessä annettiin 69 jaa- ja 104 ei-^ääntä, joten 
arm. es. n:o 25 oli päätetty lähettää maatalousvaliokun- 
taan. 

Äänestyksessä oli hylätty 2 avonaista jaa-lippua sekä 2^ 
jaa- ja 2 ei-Iippua senvuoksi että ne olivat olleet niin yhdessä 
että näyttivät yhden henkilön antamilta. 

Puheenvuoron sai päätöksen johdosta: 

Ed. Castren lausuakseen: Minä pyydän saada panna 
vastalauseen eduskunnan nyt tekemää päätöstä vastaan, joka 
sisältää sen että maatalousvaliokunta, joka oli jo ryhtynyt 
käsittelemään lakiehdotuksia torpparilaiksi, on pakoitettu jät- 
tämään tämän käsittelyn sikseen ja ryhtymään tätä nyt sinne 
lykättyä arm. esitystä käsittelemään. 

Edellisen puhiijan vastalauseeseen yhtyivät edustajat Si- 
r^n, Vuolijoki, S., Martikainen ja Merinen. 

Ed. Perttilä, B.: Minä pyydän 

Puhemies: Ei saa keskustella uudelleen, vaan panna 
vastalauseen ja ilmoittaa, mihin on yhtyn3rt. 



Arm. esitys n:o 26 Suomen valtiovaroista valta» 
kunnan rahastoon sotilastarpeisiin suoritettavasta apu» 
maksusta. 

Keskustelu: 

Senaattori Mechelin: Nyt esillä olevan armollisen esi* 
tyksen johdosta on hra Danielson-Kalmari viime istunnossa 
lausunut m. m., että on välttämätöntä saada tietää, >millä 
tavoin kotimainen hallitus on toiminut siitä, kun se pääsi 
hallituksen johtoon, saadaksensa meidän polttavan sotilasky* 
symyksemme perustuslaillisella tavalla järjestetyksi, ja myös- 
kin, mikä ohjelma sillä on tämän kysymyksen selvittämiseksi 
lähimmässä tulevaisuudessa. Minkäänlaista ohjelmaa ei ar- 
mollisessa esityksessä ole ja luonnollista on, että eduskunta 
ja kansa ennenkuin päätös tässä tapahtuu, kys3rv^ät hallituke 
seita, mitä se on tehn}rt tai aikoo tehdä, jotta tulevan vuo 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. nhast. sotilastarp. 1243 

den alusta tämä kysymys olisi toisdla kannalla kuin mitä se 
nyt on. Toivottavasti tulee hallitus antamaan nämät vas* 
taukset jo tulevana tiistaina.» 

On luonnollista, että se asia, joka nyt on lähetettävä va- 
liokuntaan käsiteltäväksi, johtaa ajatukset sen yhteydessä 
olevaan päälqrsymykseen : maamme sotilaslaitoksen uudes* 
taan elvyttämiseen. 

Senaatti ryhtyi jo joulukuun 21 p:nä v. 1905 valmistaviin 
toimenpiteisiin mainittua tarkoitusta varten. Silloin päätet- 
tiin lähettää hallitsijalle alamainen esitys, joka oli näin kuu- 
luva; »Sittekun Suomen sotaväenasiat ovat olleet niiden pää- 
tösten ja määräysten alaisina, jotka Teidän KeisariUinen Ma- 
jesteettinne on annollisesti tehnyt 29 p:nä maaliskuuta ja 4 
p:nä marraskuuta tänä vuonna — se tahtoo sanoa v. 1905 
— annetuissa julistuskirjoissa, on tämä asia yksi niitä, jotka 
kaipaavat uusia lainsäädäntötoimenpiteitä. Senaatti ei ole 
jättävä huolellisesti harkits^natta kysymystä, millä tavalla ja 
minkä perusteiitten mukaan mainittu lainsäädäntöasia olisi 
valmistettava, jotta ae saataisiin tyyd}rttävä8ti ja pysjrväisesti 
ratkaistuksL Mutta vaikka senaatti ei vielä ole valmis Tei- 
dän Keisarillisen Majesteettinne armollisesti tutkittavaksi alis- 
tamaan ehdotusta tähän asiaan tarpeellisten alustavien töit- 
ten järjestämisestä katsoo senaatti tarpeelliseksi njrt jo ala- 
maisimmasti pyytää Teidän Keisarillista Majesteettianne 
omistamaan armollista huomiotanne eräälle toimenpiteelle, 
joka on mitä lähimmässä yhteydessä uuden sotilaslain Suo- 
meen aikaansaamisen kanssa. Senaatissa on nimittäin aja- 
teltu, että uusien Suomen sotajoukkojen asettaminen kävisi 
melkoista helpommaksi, jos olisi olemassa kantajoukko, josta 
niille saisi harjoitusopettajia ja alapäällikköjä. Sellainen 
kantajoukko saataisiin ilman huomattavia vaikeuksia aikaan, 
jos Teidän Keisarillinen Majesteettinne suvaitsisi armoUisim- 
masti käskeä, että hiljakkcnn määrättyä henkivartioväen Suo- 
men tarkka-ampujapataljoonan hajoittamista ei ole loppuun 
saatettava, vaan pataljoona jätettävä yBämainittua tarkoitusta 
varten edelleen olemaan. Vielä on tämä pataljoonan up- 
seerikunta koossa ynnä alipäälliköt ja pienehkö määrä mie- 
histöä, jotka ovat {Mdetyt jälellä hajoituksessa tarvittavien 
virkatehtävien takia. Semmoisen luotettavan päällikkö- ja 
alipäällikkökunnan avulla voitaisiin lyhyessä ajassa luoda 
uusi täydellinen pataljoona ottamalla palvelukseen tarvittava 
määrä miehiä vapaaehtoisten sopimusten perusteilla. Sem- 
moista pataljoonan täydentämisrtapaa voidaan, niinkuin vii- 
meksi koolla olleet valtiosäädyt ovat lausuneet, käyttää tar- 
vitsematta sitä varten erityistä lainsäädäntötoimenpidettä. Jos 



1244 Istunto lo p.< syyskuuta 1907. 

palvelukseen otetaan nuoria enintään 25 vuoden ikäisiä mie- 
hiä, niin joukko, mitä miehistön laatuun tulee, likipitäen vas- 
taisi sitä, minkälainen se on asevelvollisuuteen perustuvana. 
Ja kun sillä nyt olisi se erikoistarkoitus, että se olisi kanta- 
väkenä aliupseerien kehittämistä varten, niin nä}rttää senaa- 
tin mielestä siltä kuin tuo mainittu pataljoonan täydentämis- 
täpä, vaikkakaan asevelvollisuuden periaatetta ei noudatet* 
täisikään, ei pitäisi olla omansa S3mn3^ämään epäilyksiä. 
Kaartin pataljoona tulisi siten olemaan samassa asemassa 
kun se oli niinä vuosina, jotka kuluivat lähinnä ennen Suo- 
men sotojoukkojen asettamista v. 1878 annetun asevelvolli- 
suuslain mukaan. 

Senaatti on ollut sitä mieltä, että sen on joutuisasti alis- 
tettava Teidän Keisarillisen Majesteettinne tuticittavaksi tämä 
ehdotus, sillä kantajoukon muodostaminen puheenalaista tar- 
koitusta varten kävisi hyvin vaikeaksi, jos toimenpiteisiin ei 
ryhdyttäisi, nyt kun kaartin pataljoonan upseerit ja aliupsee- 
rit vielä ovat tarjona. Tähän liitetyssä alamaisessa asetus- 
ehdotuksessa ovat ne säädökset j^distettyinä, jotka senaatin 
mielestä olisivat tarpeen tämän asian järjestämiseksi» j. n. e. 

Tästä esityksestä ei ollut tarkoitettua tulosta. Kysymykseen 
oli sen vuoksi palattava toisesta lähdökohdasta. Senaatissa 
asetettiin valiokunta asian valmistamista varten. Valiokunta 
valtuutettiin käyttämään asiantuntijain apua^ Semmoinen 
apu oli erittäin tarpeen sotilaallisten erityiskysym}n3ten sel- 
vittelyä varten sekä erilaatuisia sotajoukkoja koskevien kus- 
tannuslaskujen laatimista varten. Nämä työt suoritettiin syk- 
syllä V. 1906. S3dstä, joita en tässä voi tarkemmin koske- 
tella, huomattiin kuitenkin olevan asialle eduksi että uuden 
esityksen tekeminen hallitsijalle lykättiin jonkun verran myö- 
hemmäksi. Kokemus on myös osoittanut tarpeelliseksi että 
voitaisiin esittää tarkka selvitys siitä järjestyksestä ja niistä 
oikeudellisista periaatteista, joiden mukaan Suomen sotalai- 
tosta koskev£ui lainsäädännön tulee tapahtua. Ne sotilaslai- 
laitosta koskevat säännökset, jotka sisältyvät senaatin ehdo- 
tukseen uudeksi hallitusmuodoksi, vastannevat tätä tarkoi- 
tusta. 

Siinä alamaisessa kirjelmässä tämän vuoden toukokuun 
30 piitä, jonka senaatti lähetti Hänen Majesteettinsa käskystä 
laatimansa ehdotuksen ohessa armolliseksi esitykseksi apu- 
maksusta sotilastarpeita varten, on senaatti erittäin huomaut- 
tanut, kuinka tärkeätä olisi, että esityksestä selviäisi ettei 
Iryseessä olevaa apumaksua ole tarkoitettu uudistettavaksi, 
jota paitsi lausuttiin se vakaumus, »että Suomen kansa tah- 
too suorittaa avustuksensa maansa ja keisarikunnan puolus- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1245 

tukseksi voimassa pitämällä sotaväkeä eikä rahavastiketta 
maksamalla.» 

Mikäli senaatista riippuu ei ole viipyvä kauvan, ennen- 
kuin ehdotus uudeksi sotilaslaiksi on vahnistuva. 

Puhemies ilmoitti että puhemiesneuvostossa oli päätetty 
ehdottaa käsittelynalainen arm. esitys lähetettäväksi valtio- 
varainvaliokuntaan, joka pyj^äisi perustuslakivaliokunnalta 
lausuntoa, mikäli asia koskee perustuslain tulkitsemista. 

Ed. af Unin: Vaikka, niin kuin hra Puhemies täällä 
huomautti, on otaksuttavaa, että tämä arm. esitys ainakin 
osaksi lykätään perustuslakivaliokuntaan, niin pyydän minä 
kuitenkin saada täällä esittää mielipiteeni siitä, koska minulla 
on sangen vähän tilaisuutta ottaa osaa perustuslakivaliokun- 
nan töihin. 

Kun 1904 — 05 vuosien valtiopäivien loppupuolella hallit- 
sija esitti säädyille 10,000,000 Smk siirtämistä vuosittain kol- 
men vuoden kuluessa Venäjän valtiorahastoon, niin tapah- 
tui se, samalla kuin laittomat asevelvoUisuuskutsunnat 1901 
vuoden lain mukaan toistaiseksi lakkautettiin, sillä edellyQrk- 
sellä, että Suomen sotilaslaitöksen järjestämistä ei voitu lo- 
pullisesti ratkaista ennenkuin se komitea, joka oli asetettu 
ratkaisemaan eli tutkimaan yhteisen valtakunnallisen ja Suo- 
men paikallisen lainsäädännön alojen toisistaan rajoittamista, 
olisi suorittanut tämän tehtävänsä. Näitten sanojen sisälli- 
sen merkityksen oivaltaa jokainen ajatteleva suomalainen, 
varsinkin nyt, kun samanlaiset olot uhkaavat uudistua. Suo- 
men kansan valtava ^lemmistö oli, huolimatta niistä, jotka 
myönnytyksillä luulivat pelastavansa isänmaan, pannut an- 
karaa vastarintaa perustuslainvastaisesti säädetyn 1901 vuo- 
den asevelvollisuuslain toimeenpanoa vastaan, niin että hal- 
litus katsoi hyväksi maaliskuussa 1905, samalla kun keisa- 
rillinen asetus annettiin, peruuttaa nämä laittomat asevel- 
voUisuuskutsunnat. Että tähän peruuttamiseen suuresti olisi 
vaikuttanut muutamien yksityisten henkilöitten korvauslu- 
paukset, on mielestäni jotenkin, niin sanoakseni, naiivilta us- 
kotella, vaikkakin tämä käsitys on sangen yleinen suurpoli- 
tiikan alalla. Mainittujen valtiopäiväin viimeisenä päivänä 
valmistui »erityisen valiokunnan» mietintö säädyille jaetta- 
vaksi ja päätettäväksi, niin että säätyjen täytyi parissa, kol- 
messa tunnissa, ellen erehdy, antaa siihen vastaus. Ei ole 
kumma, että näin ollen tämä vastaus saa jonkunlaisen kii«> 
ruullisuuden leiman, joka mielestäni olisi huomioon otettava. 
Pyydetty summa myönnettiin vuodeksi, kun ei täydellistä 



124^ Istunto lo p. i^yskuuta 1907. 

selvitytä valtiobadgetista voitu saada, se tahtoo sanoa, kun 
ei voitu sanoa, salliiko valtiovarain tila koko summan anta- 
mista. Se olisi tietysti seuraavilla valtiopäivillä tarkemmin 
tutkittava. Säädyt olivat siis suostuneet maksamaan 10,000,000 
asevelvollisuusasian asettamisesta lailliselle tolalle, vaikka tie- 
tysti huolimatta tästä korvauksesta se oli sille tolalle asetet- 
tava. 

Erittäin on mielestäni huomioon otettava, ettei suurlakon 
jälkeen, jolloin kansan tahto jotenkin voimakkaasti puhkesi 
esille, 1905 — 06 vuoden valtiopäiville sattunut tulemaan mi- 
tään esitystä jälellä olevista 20i,ooo,ooo:sta, vaikka kyllä muuten 
suostuntavarojen tulo- ja menoarvion järjestämisestä vuodeksi 
1906 — 07 esitys annettiin säädyille. Vasta n3rt on hallitsija 
katsonut sopivan ajan olevan esittää yhtaikaa 20,ooo,ooo:n 
maksamisen molemmista jälellä olevista vuosista. Mutta nyt 
on myöskin koko tuo 1901 vuoden perustuslain vastainen 
asevelvollisuuslaki marraskuun 4 päivän manifestin kautta 
igos tykkänään peruutettu, ja vuoden 1878 asevelvollisuus- 
laki on astunut täyteen voimaansa, vaikka hallituksen puo- 
lelta perustuslakia sivuuttamalla se on jätetty täytäntöön pa- 
nematta. Ei siis nyt voi olla kysjrmys mistään korvauksen 
maksamisesta siitä, että asevelvoUisuuskutsunnat, kuten edel- 
lisessä arm. esityksessä sanotaan, »toistaiseksi lakkautettiin». 
Hallitsija iise on suurlakon vaikutuksesta peruuttanut, • kuten 
jo sanoin, koko tämän perustuslain vastaisen lain vuodelta 
1901 . Edellytykset ovat siis peräti muuttuneet 

Mainita sopii tämän yhteydessä, että vuosien 1902—04 
välillä on siirretty Venäjän valtiorahastoon tässä tarkoituk- 
sessa yli 14 miljoonaa markkaa, ja että minun tietääkseni 
ei vieläkään Suomen sotaväen kasarmeista ole suoritettu mi- 
tään vuokraa, ja että vielä lisäksi Suomen sotaväen kiväärit 
ovat, tietääkseni myöskin ilman korvausta, siirretyt Pietariin. 
Voi siis sanoa että. Suomen kansa on koko sinä aikana, 
kunnes vuonna 1905 1878 vuoden asevelvollisuuslaki astui 
voimaan, suorittanut melkoiset summat Venäjän muka 
meille antamasta sotilaallisesta suojasta. Viimemainitun 
1878 vuoden asevelvollisuuslain 122 §, jolla on perustuslain 
pyhyys, määrää, että Suomen sotaväen varustamiseksi ja 
ylläpitämiseksi, — ja mitä sillä ymmärretään on valtiova- 
rainvaliokunnan toisessa mietinnössä vuoden 1897 valtiopäi- 
villä selitetty — on käytettävä sotilasrahaston varoja, ja mitä 
sen yli tarvitaan, suoritetaan niillä rahavaroilla, joita sääd}^ 
sitä varten ovat määränneet. Muista valtion rahastoista siis 
ei perustuslainmukaisesti voi suorittaa mitään maksua tähän 
tarkoitukseen, ennenkuin eduskunnan ja hallituksen yhtei- 



Ann. es. n:ro 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1247 

sellä suostumuksella 122 § mainitussa asevelvollisuuslaissa 
on kumottu. Sitä paitsi edellyttävät Hallitusmuodon 50 § 
ja nykyisen V. J:n 27 §, että kaikki valtion tulot ovat maan 
hyödyksi ja parhaaksi käytettävät 

On väitetty, että Venäjä meitä suomalaisia ulkonaisia 
vaaroja vastaan suojelee ja meitä siinä suhteessa tukee. 
Mutta me tahdomme, mikäli mahdollista, suojella itse itse- 
ämme, ja sentakia tehdä uhrauksia. Ja tämä tapahtuu siten, 
että senmukainen kotimainen kansanpuolustusohjelma luo- 
daan, joka on omiaan meitä suojelemaan ulkoa päin hyök- 
kääviä vihollisia vastaan. Siitä suojasta, jonka Venäjän sa- 
notaan meille antavan, suoritamme enemmän kuin riittävästi 
epäsuotuisain tullien muodossa. Sillä taloudellisella alalla 
ainakin nykyään on varsinainen suoja tai sen vastakohta 
haettava. Nuo 20 miljoonaa ovat siis mielestäni kokonai- 
suudessaan, eikä vaan osittain, perustuslain nojalla eduskun- 
nan määrättävissä. Siitä oikeudesta me emme voi luopua. 
Ja ne ovat kokonaisuudessaan kiellettävätkin, sitä vaatii ouo- 
men kansan arvo, se on sen »kunniavelka». 

Kummastelen suuresti että n. k. perustuslaillisella taholla 
löytyy semmoisia, jotka voivat ehdottaa niiden myöntämistä. 
Kun myöntyväisjryden kannattajat routavuosina peräänanta- 
misellaan muka pelastivat maan ja kansan — olkoonpa, että 
se tapahtui heidän paraan vakaumuksensa mukaan — silloin 
tuomitsivat perustuslailliset heidät isänmaan kavaltajiksi, ja 
sitä ankarammin, mitä s}rvemmälle he tässä politiikassaan 
luisuivat alaspäin. Luullaanko njrt että yleinen poliittinen 
tila maassamme on suuresti toinen? Kun 20 miljonaa idän 
taholta ehdotetaan myönnettäväksi, heikonnetaan asemaa, 
vastustusasemaa, ja »ruokahalu kasvaa syödessä,» on tapana 
sanoa. Ei auta, että väitetään : myöntyminen tässä asiassa ei 
ole mikään laiton teko. Se on laiton, kun sillä estetään lail- 
lisen asevelvollisuuslain käytäntöön panemista tai uuden so- 
tilasjärjestelmän luomista. Laillisuuden palauttaminen este- 
tään siten, ja laittomuuden tilaa ylläpidetään. Jos perustus- 
lailliset tässä asiassa asettuvat myöntyväiselle kannalle, niin 
he eivät enää ole perustuslaillisia, ja he saavat astua alas 
korkealta jalustaltaan. Ja ellemme kaikki seiso yhtenä mie- 
henä vastassa, kun pitäisi lujalla vastustuksella palauttaa 
laillisuutta, silloin voimme hyvin helposti joutua perin vaa- 
ralliseen asemaan. Ainoaksi todelliseksi laillisuuden ja va- 
pauden esitaistelijapuolueeksi ehkä silloin kohta huomataan 
tässäkin maassa sosiaalidemokraattinen puolue yksin. 

79 



1248 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

■ ■ ■ ' ■ ■ . I I ■ . . » II III. 

Ed. Danielson-Kalmaii: Asevelvollisuuskysymys on tätä 
nykyä epäilemättä maassamme polttavin ja kansa on oikeu- 
tettu vaatimaan, että ennenkuin se muodostaa lopullisen käsi- 
tyksensä tästä asiasta, sille on annettava kaikki ne tiedot, 
jotka muita velvollisuuksia rikkomatta voidaan sille antaa. 
Sentähden minä olen erittäin iloinen siitä, että se kys}m[iys, 
jonka minä viime istunnossa tein, se kääntyminen kotimaisen 
hallituksen puoleen, on vaikuttanut, että talousosaston vara- 
puheenjohtaja on saattanut eduskunnan ja myös kansan 
tietoon, mitä senaatti on tehn}rt tämän k3rsymyksen saattami- 
seksi lailliselle kannalle. Nyt me tunnemme sen, nyt ei ole 
arvatenkaan mitään peitetty, nyt voimme me, nyt voi Suo- 
men kansa lopullisesti muodostaa itselleen käsityksen siitä, 
mitä isänmaan asema ja etu tässä asiassa vaatii. Mutta se 
voi myöskin muodostaa itselleen käsityksen siitä, onko sen 
nykyinen hallitus tässä kys}anyksessä toiminut sellaisella 
tavalla, että voidaan toivoa jälkimaailman myöntävän, että se 
on ollut tehtävänsä tasalla. 

Se kysymys, jonka minä viime kerralla tein, velvoittaa 
nähdäkseni minua eduskunnan edessä lausumaan tässä koh- 
din käsitykseni. Mutta ennenkuin ryhd3m siihen, pyydän vii- 
tata erääseen S3nrjäseikkaan lausunnossani, jotta ei jäisi mi- 
tään, jossa olisin ajatukseni peittänyt. Minä lausuin täällä 
viime perjantaina, että kun saimme nyt esillä olevan keisa- 
rillisen esityksen, heräsi kysymys, ova&ohan hallituksen teot 
ja sanat täydellisesti sopusoinnussa. Tahdon selittää mitä 
minä tarkoitin. 

Viime huhtikuussa senaatti, niinkuin herra Mechelinkin 
täällä on muistuttanut, sai hallitsijalta käskyn valmistaa arm. 
esityksen 20 miljoonan siirtämisestä valtakunnan rahastoon. 
Tämä käsky sisälsi määräyksen, että esitysehdotus oli val- 
mistettava samoilla perusteilla, joilla oli ollut vuosien 1904—05 
säätykokoukselle annettu arm. esitys. Näitä perusteita oli 
ennen kaikkia se, ettei esitetty eduskunnan päätettäväksi koko 
rahamäärä, vaan että ainoastaan osa siitä oli tunnustettu 
eduskunnan päätäntövallan alaiseksi. Eduskunta, niinkuin 
tiedämme, ilmoitti, että sillä on oikeus päättää koko sum- 
masta ja nyt tänä vuonna valmistaessaan arm. esitysehdo- 
tuksen on senaatti ilmoittanut hallitsijalle, että valtiopäivien 
käsitys oikeudestaan on eittämättömästi oikea ja sen mukaan 
senaatti valmisti esityksen, jossa oli tunnustettu eduskun- 
nalle oikeus päättää koko puheena olevasta summasta. Hal- 
litsija ei ole hyväksynyt tätä senaatin esitysehdotusta. Hy- 
väksyen kenraalikuvernöörin eroavan ehdotuksen hallitsija 
on vahvistanut esitysehdotuksen, jossa jätetään ainoastaan 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1249 

osa pyydettyä Wsymyksessä olevaa rahamäärää eduskunnan 
päätettäväksL Senaatti on jäsenensä kautta jättänyt tämän 
arm. esityksen eduskunnalle. Siinä se ei ole poikennut siitä 
tavasta, jota ennen on noudatettu tällaisessa tapauksessa. 
Mutta onhan aika nyt toinen kuin ennen, onhan juuri koti- 
maisen hallituksen keskuudesta ja sen lähimpien kannattajien 
piiristä kuulunut se vaatimus, että meidän hallitusmiestemme 
tulee tällaisessa tapauksessa menetellä aivan toisin kuin en- 
nen. Siinä edesvastuulain ehdotuksessa, jonka viimeiset val- 
tiopäivät hyväksyivät, oli määräys, joka sisälsi, että hallituk- 
sen jäsen, joka virallisella toiminnallaan edistää laittomuutta, 
on saatettava rikoslainalaiseen vastuuseen, ja lausuntoja on, 
jotka sisältävät sen, että juuri hallituspuoluelaisten mielestä 
kaikellainen myötävaikutus lainvastaiseen hallitsijan toimeen 
joutuu puheena olevan säännöksen alaiseksi. Niinikään siinä 
valtiomuotoehdotuksessa, joka äskettäin on tullut julkisuu- 
teen, omituisella tavalla tosin, kotimaisen hallituksemme arvoa 
ei suinkaan kohottavalla tavalla — on luettava pykälä, joka 
tietää että, milloin Suomen senaatti huomaa, että hallitsijan 
antama määräys on lainvastainen, tulee sen ilmoittaa tämä 
ja ehdottaa, että kys3miyksessä oleva määräys peruutetaan 
tai muutetaan ja samalla on sen ilmoitettava, että tuota mää- 
räystä ei voi panna toimeen. Olkoon sallittu lausua että 
kun sanat ovat tällaiset, heräsi väkisinkin senaattorin jättä- 
essä nyt kys}miyksessä olevan esityksen eduskunnalle tuo hil- 
jainen tunne että tokkohan tässä sanat ja teot ovat täydelli- 
sesti sopusoinnussa. 

Mutta minä jo viime perjantaina mainitsin että tärkeämpi 
kysymys kuin se, tokko herra Mechelin ja hänen toverinsa 
ovat Iqrenneet noudattamaan lausimiiaan periaatteita, on tällä 
hetkellä se kysymys, mitä he ovat tehneet ja saaneet aikaan, 
jotta Suomen sotilaskys]m:iys tulisi lähimmässä tulevaisuudessa 
perustuslaiUisella tavalla järjestetyksi, niin että meidän ei 
tarvitsisi tässä kohden pelätä uusia laittomuuksia. Herra 
Mechelin on nyt ilmoittanut, mitä he ovat tehneet Voidak- 
semme arvostella sitä, mitä he siis ovat tehneet täytyy 3mi- 
märtääkseni luoda katsaus siihen, mitä he tekivät siihen aikaan, 
jolloin he eivät olleet hallituksessa eivätkä kantaneet siitä 
edesvastuuta. Ja luodessani tämän katsauksen taaksepäin 
pysähdyn minä siihen kirjelmään, jonka hra Mechelin omasta 
ja herrojen Donnerin ja Felix Heikelin puolesta 19 päivä 
tammikuuta 1905 Pietarissa jätti maan kenraalikuvernöörille, 
ruhtinas Obolenskille. Siinä kirjelmässähän hra Mechelin 
ilmoittaa ruhtinas Obolenskille, millä tavoin hallitsija voisi 
suostua valtiosäätyjen suureen anomukseen ilman että sen 



1250 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

kautta hän näk3dsi joutuvan tuomitsemaan vääräksi edellisten 
vuosien hallintojärjestelmän Suomessa. Hra Mechelin ja hä* 
nen kanssaan herrat Donner ja Felix Heikel jakoivat asiat, 
niinkuin kyllä valtiopäivätkin olivat tehneet, sellaisiin, joiden 
lopullinen ratkaisu vaati pitempiä valmistuksia ja sellaisiin^ 
jotka voitiin heti ratkaista. Edelliset jakoivat he kahteen eri 
ryhmään. Ensimmäinen ryhmä sisälsi ne asiat, jotka koski* 
vat samalla Venäjän etuja kuin Suomenkin, ja hra Mechelin 
ja hänen toverinsa lausuivat tuossa kirjelmässä että nämä 
kysymykset piti jätettämän silloin hra Tagantsevin johdolla 
toimimaan määrätyn suomalais-venäläisen komitean asiaksL 
Sitä vastoin muut kysymykset, jotka olivat puhtaasti suoma* 
laisia, piti jätettämän aivan erityisellä tavalla valmistettaviksi 
Sääntönähän meillä on että valmistustyöt suorittaa Suomen 
senaatti. Mutta mainitut kolme herraa ehdottivat kenraali- 
kuvernöörille että sillä kertaa siitä järjestelmästä poikettaisiin» 
Piti nimitettämän komitea, jonka jäsenet valtiosäädyt saisivat 
ehdottaa ja jonka puheenjohtaja, niinkuin kirjelmässä huo- 
mautetaan, olisi oleva keskeymättömässä yhteistoiminnassa 
maan kenraalikuvernöörin kanssa. Kuka se nyt oli, joka 
tämän komitean puheenjohtajana sillä tavoin oli oikeastansa 
astuva senaatin johtomiesten sijaan maamme asiain valmista- 
misessa, sitä ei kyllä kirjelmässä mainittu. 

Kuten sanottu, paitsi näitä kys3miyksiä, jotka vaativat pi- 
tempiä valmistuksia, hra Mechelin ja nuo muut tunnustavat, 
että on kysymyksiä, jotka ovat heti ratkaistavat. Ja samoin 
valtiopäivät olivat tehneet sen. Näitä kysymyksiä oli n}^ 
myöskin sotilas-asia osittain, ei suinkaan pääasiassa, sillä hra 
Mechelinin kirjelmästä käy aivan selvästi näkyviin, että hän 
ajatteli sotilaskys3anyksen lopullisen ratkaisun tuon hra Ta- 
gantsevin komitean ehdotettavaksi. Hän sanoo, että tämä 
kysymys vaatii pitkää työtä, on »oeuvre de longue haleine>> 
ja se kysymys, jos mikään, oli, niinkuin tiedetään, niitä, joita 
venäläiset ymmärsivät ja ajattelivat sekä Venäjän että Suo- 
men etuja koskeviksi; se oli, tämän kirjelmän mukaan, hra 
Tagantsewin toimintapiiriin kuuluvaa. Mutta tässä kirjel- 
mässä ehdotetaan, että heti ryhdyttäisiin lakkauttamaan kut- 
sunnat ainakin vuodeksi 1905. Ja vastikkeeksi tässä kirjelmässä, 
niin kuin kaikki tiedämme, tarjotaan rahamaksu. Sanotaan 
olevan aivan oikein että Suomenmaa suorittaa rahassa kor- 
vauksen, ja ilmoitetaanpa samassa kirjelmässä, että korvaus 
kohtuuden mukaisesti voidaan määrätä 10,000,000 markaksi 
vuosittain. Mitään vuosimääriä ei tässä tarjouksessa ilmoi- 
teta, vaan tarjous näiden miljoonien maksamisesta ulottui 
siksi, kunnes asevelvollisuusasia saataisiin laillisella tavalla 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1251 

eduskunnan myötävaikutuksella pys3rväisesti ratkaistuksi. Tä- 
män tarjouksen, tämän ehdotuksen mukaan on, se on kieltä- 
mätön asia, asevelvollisuusasia keväällä 1905 järjestetty. 
Siinä esityksessä, jonka hallitsija jätti valtiosäädyille 29 p:ltä 
maaliskuuta 1905, huomautetaan nimenomaan, hra Mechelinin 
kirjelmän mukaisesti, että asevelvollisuusasiaa Suomessa ei 
voitu lopullisesti ratkaista, ennenkuin se on ollut hra Tagantse- 
win johdossa olevan komitean valmistama, ja miltei kä}rttä- 
mäUä hra Mechelinin sanoja lausutaan tässä esityksessä, että 
on havaittu kohtuulliseksi, että Suomenmaa suorittaa vuosit- 
tain 10,000,000 markkaa sen vastikkeeksi, että H. K. Majes- 
teettinsa suostuen valtiosäät3rjen anomukseen on päättän3rt 
lakkauttaa toistaiseksi asevelvoUisuuslain toimeenpanon. Tämä 
oh' siis täydellisesti suomalaiselta taholta lähteneen tarjouksen 
mukaista. Se poikkeus tässä on, että ei vaadita rahamää- 
räystä siksi kuin asia saadaan lopullisesti järjestetyksi, vaan 
tahdotaan se kolmeksi vuodeksi. Tässä on määräaika ase- 
tettu, jommoista ei ollut hra Mechelinin ehdotuksessa. Mutta 
tietysti tämä määräajan asettaminen, jota ymmärrettävästi 
kyllä hrat Mechelin, Donner ja Felix Heikel myöskin olivat 
ajatelleet, jos kohta eivät olleet sitä erittäin painostaneet, 
ilmeisesti tietää sitä, että hallitsija arm. esityksessä on anta- 
nut Suomen eduskunnalle ja Suomen kansalle lupauksen, 
että asevelvoUisuuskysymyksen lopullista järjestelyä on joudu- 
tettava, niin että se on saatava puheenaolevan kolmen vuoden 
kuluessa järjestetyksi. Me voimme epäilemättä tarttua kiinni 
siihen, että tämä arm. esitys sisältää sellaisen lupauksen, kun 
se ilmoittaa, että kysymys oli valmistelun alaisena mainitussa 
komiteassa ja että, kun se siellä oli valmistettu, se sen jälkeen 
oli otettava lopulliseen ratkaisuun. Näissä mainituissa kohdissa 
siis on täydellinen sopusointu hra Mechelinin tarjouksen ja 
armollisen esityksen välillä olemassa, ei täydellisesti aina 
sanoihin nähden, mutta henkeen nähden. On olemassa toi- 
nen eroitus sitten ja se koski valtiosäätyjen oikeutta määrätä 
koko summasta, mutta siinä kohden valtiosäädyt käyttivät 
oQceuttaan päättää koko pyydetystä summasta. Ja kun hal- 
litsija ei evänn}rt näiden 10 miljoonan vastaanottamista, vaik- 
kakin sääd}^ päättivät koko summasta, niin täyt3niee sanoa, 
että se väliaikainen järjestely, joka valtiosäätjjen ja hallitsijan 
päätöksen kautta tuli toimeen 1905, oli sellainen kuin herra 
Mechelinin kirjelmässä oli ehdotettu. 

Me olimme siis päässeet laittomista kutsunnoista sillä ehdolla 
että täältä suoritetaan 10 miljoonan sotavero. Mutta me tulim- 
me suorittamaan toisenkin hinnan, jota hra Mechelin, hänen 
toverinsa ja myös valtiosäätyjen enemmistö olivat toivoneet 



1252 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

ja arvaten uskoneetkin meidän pääsevän suorittamasta. Valtio- 
sääd}rt olivat jo suuressa anomuksessa, kuten tunnettu, niin 
sanoaksemme myöntäneet hallitsijalle oikeuden täydentää 
kaartin pataljoonaa vapaaehtoisilla. Hra Mechelin y. m. olivat 
puheenaolevassa kirjelmässä ruhtinas Obolenskille ehdotta- 
neet tätä samaa, mutta se ei ollut, tämän ehdotuksen toteut- 
taminen, minkäänlaisena sopimul^en ehtona. Valtiosääd}rt, 
jotka, kuten sanottu, toivoivat että tällä tavoin meneteltäisiin, 
he eivät myöskään suostuessaan arm. esitykseen 29 p:ltä 
Maaliskuuta 1905 puhuneet sanaakaan siitä, että kaartin pa- 
taljoonan täydentäminen vapaaehtoisilla oli ehto, jonka he 
tekivät myöntäessänsä mainitun rahamäärän. Oli siis jätetty 
hallituksen päätäntövaltaan, millä tavoin, miten se aikoi me- 
netellä sitten, kun oli eduskunnan pyjninöstä vuoden kut- 
sunnat jätetty kä}rtäntöön panematta. Valtiopäivien enemmis- 
tön keskuudessa näkyi kuten sanottu varmasti toivotun että 
venäläiseltä taholta suostuttaisiin täydentämään kaartin patal- 
joonaa vapaaehtoisilla, mutta jokainen, joka keväällä 1905 
vähäsenkään oli tilaisuudessa kuulemaan niitä mielipiteitä, 
jotka vallitsivat venäläisissä hallituspiireissä, saattoi jo silloin 
täydellä varmuudella olettaa että tämä toivomus ei toteu- 
tuisL Meidän täytyy tunnustaa venäläisten vastustajiemme 
kunniaksi sillä kertaa, että he eivät lainkaan peitelleet sitä, 
myöskään ruhtinas Obolenski ei suinkaan peitellyt sitä, että 
oli mahdotonta toivoakaan kaartin pataljoonan tähdentä- 
mistä vapaaehtoisilla ja että, jos kutsunnat jätettäisiin sik- 
seen, niin ettei niitä ollenkaan pantaisi sinä vuonna toimeen, 
niin seurauksena siitä olisi Suomen kaartin pataljoonan. Suo- 
men ainoan aseellisen joukon, täydellinen lakkautus. Ja niin- 
hän kävikin sitten kesällä vuonna 1905. Tämä lakkautus 
johtui aivan itsestään siitä että vuoden kutsunnat jätettiin 
sikseen ja vakuutettuina että näin tulisi kä3mtiään. Suomen 
silloinen senaatti, jonka sijaan hrat Mechelin, Donner ja Felix 
Heikel tahtoivat asettaa tuon erityisen komitean. Suomen 
silloinen senaatti ymmärtäen ja tuntien aseman oli ehdottanut 
virallisessa esityksessään että säil3rtettäisiin kutsunnat siinä 
määrin, kuin ne olivat tarpeen kaartin pataljoonan täydentä- 
iniseksi, mutta että nämä tapahtuisi täysin perustuslailliseUa 
tavalla niin että eduskunnalle jätettäisiin lakiehdotus siitä, 
millä tavoin nämä kutsunnat suoritettaisiin, niin että siis voi- 
taisiin perustuslaillisella tavalla säilyttää Suomelle oma koti- 
mainen, jos kohta pienikin joukko, jonka ympärille sitten 
Suomen vastainen uusi sotalaitos, minkälaiseksi se muodos- 
tuisikin, voisi järjestyä. Tämä silloisen senaatin }rritys pe- 
lastaa maamme sotilaskysymys tulevaisuudessa joutumasta 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1253 

aivan arvaamattomien vaikeuksien alaiseksi, raukesi tyhjiin 
sen ehdotuksen johdosta, jonka hra Mechelin jätti ruhtinas 
Obolenskille, vallankin kun viimemainittu sai sen vakaumuk- 
sen, jonka hän useasti lausui, että jos hän suostuisikin kan- 
nattamaan senaatin ehdotusta, minkä lupauksen hän ensin oli 
antanut ja jos hänen onnistuisi saada hallitsijan suostumus se- 
naatin ehdotukseen, niin hallitsijan esitys kutsuntain väUaikaises- 
ta järjestämisestä kuitenkin hylättäisiin silloisilla valtiopäiviUä. 

SUlä kannalla oli siis asia, kun marraskuun manifesti ilmes- 
tyi. Kaikki oli tapahtunut niinkuin silloisen valtiopäiväenem- 
mistön keskuudessa oli ehdotettu, siten vain että tämä me- 
nettely oU johtanut tärkeässä kohdassa kaartin pataljoonaan 
nähden tulokseen, joka ei voinut olla ehdottajille, mainitulle 
enemmistölle, enemmän kuin Suomen kansalle yUpäänsä 
muuta kuin äärettömän arveluttava. A^rraskuun manifes- 
tissa sitten saatiin koko tuo laiton asevelvolUsuusasetus vuo- 
delta 1901 kumotuksi, mutta sillä ei vielä ollut asevelvolli- 
suus ja sotilasasia ylipäänsä meillä jäljestetty. 

Mitä on nyt Suomen senaatti uudessa kokoonpanossansa 
tehnyt saadaksensa tämän äärettömän tärkeän kysymyksen 
laillisella tavalla järjestetyksi? 

Me olemme kuulleet sen. Se riensi kohta senjälkeen kun 
se pääsi haUitusta johtamaan, esittämään hallitsijalle vielä 
kerran, että Suomen kaartinpataljoona oU säilytettävä, ehdot- 
tamaan, että hallitsija tässä kohdin peruuttaisi muutamaa 
kuukautta aikaisemmin antamansa määräyksen. Se ei onnistu- 
nut tälläkään kertaa enemmän kuin sen jäsenet olivat onnistu- 
neet aikaisemminkaan yksityisissä yrityksissään. Ja siten siis 
meiltä puuttuu juuri heidän toimintansa tuloksena se keskusta, 
jonka 3nnpärille vastainen sotilaslaitoksemme vuoisi muodostua. 
Ja mitä se on tehn}rt, jotta se valmistelutyö tapahtuisi, jonka 
valtiosäädyt edells^vät keväällä 1905 suostuessaan siihen, 
että 10 miljoonaa markkaa myönnettiin Venäjän valtiorahas- 
toon? Hallitsijan nimenomaisesti lausumana edellytyksenä 
oli, kuten sanottu, se, että asian lopullista järjestelyä valmis- 
teltaisiin ja voimme sanoa: välillisesti seuraa esityksestä, että 
tämän valmistelun piti olla — tietysti, jos ei aivan voittamat- 
tomia esteitä syntynyt — loppuun saatettu kolmen vuoden 
kuluessa. Onko tätä valmistelua tapahtunut? Ei ainakaan 
semmoisella tavalla kuin hra Mechehn oli olettanut ja ehdot- 
tanut kirjelmässään ruhtinas Obolenskille, nimittäin että se 
tapahtuisi tuossa hra Tagantsewin johtamassa suomalaisvenä- 
läisessä komiteassa. Ja kuitenkin, kuten sanottu, arm. esi- 
tyksessä juuri tämä valmistelu oli mainittu edelläkäyväksi ja 
välttämättömäksi, ja valtiosäädyt olivat hjrväksyneet esityksen 



1254 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

lausumatta tätä menettelyä vastaan minkäänlaista muistutusta. 
Tämä valmistelu ei ole tapahtunut siitä syystä, että Suomen 
senaatti on tehnyt sen työn miltei mahdottomaksi. Asia on 
nimittäin se, että mainitun komitean suomalaiset jäsenet, sii- 
hen nähden että enemmistö heitä kuului valtiolliseen ryh- 
mään, joka ei nauttinut nykyisen senaatin luottamusta ja joka 
puolestansa ei myöskään luottanut tähän nykyiseen senaat- 
tiin, katsoi velvollisuudekseen heti suurlakon jälkeen kääntyä 
senaatin puoleen asettamalla niinkuin sanotaan sijansa ja 
paikkansa mainitussa komiteassa senaatin käytettäväksi, siten 
että senaatti saisi ehdottaa hallitsijalle henkilöt, joiden val- 
tiollinen kanta paremmin kuin puheenaolevien henkilöiden 
soveltuisi senaatin jäsenten valtiolliseen kantaan. Tämä tapah- 
tui, kuten sanottu, suurlakon jälkeen marraskuussa vuonna 
1905. Mutta vielä tänä päivänä eivät mainitun komitean suo- 
malaiset jäsenet ole saaneet minkäänlaista tietoa siitä, mitä 
senaatti on tehn}rt tämän anomuksen, tämän tarjouksen joh- 
dosta, onko se hallitsijalle esitetty, ovatko he mainitusta ko- 
miteasta vapautetut vad eivätkö. Ja kuitenkin on — se tie- 
detään — venäläisellä taholla käytetty tätä seikkaa, että Suo- 
menmaa ei ole nyt edustettuna mainitussa komiteassa tai että 
sen edustus on epätietoisella kannalla, että sen jäsenet ovat 
asettaneet paikkansa hallituksen käytettäväksi, mutta että tätä 
kysymystä ei ole ratkaistu, — tätä tosiasiaa on tiettävästi 
venäläisellä taholla käytetty jonkinlaisena tekosyynä, sanoi- 
sinko verukkeena kys}miyksen jättämiseksi epätietoiseen tule- 
vaisuuteen. Onko njrt senaatti menettelemäUä tällä tavoin 
paraiten valvonut Suomenmaan etua ja täyttänyt velvolli- 
suutensa hallitsijaa ja maata kohtaan? Ja onko tämä yli- 
päänsä tapahtunut siinä tiedossa, että senaatti saattoi vastata 
tästä menettelystä, ja onko sen onnistunut saattaa kä}rtäntÖön 
toinen, maallemme onnellisempi valmistelumuoto asevelvolli- 
suusasiamme lopulliseksi järjestämiseksi kuin se oli, jonka 
hra Mechelin aikaisemmin oli hyväksynyt ja jonka hallitsija 
oli esityksessään valtiosäädyille ilmoittanut? Minä olen hra 
Mechelinin lausunnosta huomannut, että senaatti on ajatellut 
aivan toisenlaista menettelytapaa. Mutta kvsymys on, onko 
se siinä onnistunut, ja onko se siinä onnistuva. Sen ratkaisee 
tulevaisuus, ehkä läheinenkin. Mutta varmaa on, että senaatti 
menettelyllään on s)mnyttänyt suuren osan niitä vaikeuksia, 
jotka nyt ovat olemassa. Kummallista, enemmän kuin kum- 
mallista on, ettei tätä esitystä näistä miljoonista hankittu Suo- 
men eduskunnalle jo viime valtiopäivillä. Kenen asiana oli 
valvoa, ettei tässä kohden syntyisi minkäänlaista laittomuutta? 
Tottahan Suomen omat hallitusmiehet ovat tietäneet sen, 



Arm. es. n:o 36 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 12^5 

että mikäli julkisuudessa on ilmoitettu ja mikäli muutenkin 
vakuutetaan Venäjän valtiobudgettiin oli jo aikaisemmin otettu 
vuodeksi 1906 ja 1907 nämä 10 miljoonaa. Oliko silloin asian 
mukaista, että kun tämä erä oli otettu Venäjän valtiobudgettiin, 
kun Venäjän hallitus oli käsittänyt Suomen valtiosäätyjen pää- 
töksen niin selväksi, että sen perustuksella voitiin tehdä tämä, 
ja kun mahdollisesti Suomen edustavalla taholla oli selitetty 
tämä käsitystapa oikeaksi, oliko silloin, kys3m sen, oikein, 
että Suomen senaatti niin vähän seurasi asiain kehitystä, ettei 
se rientänyt tekemään, mikä sille oli mahdollista uhkaavan 
laittomuuden estämiseksi ja hankkimaan eduskunnalle niin 
pian kuin suinkin armollista esitystä. Asia on saanut venyä, 
ja niin me nyt olemme siinä tilassa, että hallituksen edustaja 
ei voi lausua sanaakaan siitä, millä kannalla tämä kys3mays 
on i:nä päivänä tammikuuta 1908 siinäkin tapauksessa, että 
eduskunta myöntäisi n}rt pyydetyt 20 miljoonaa. Se on tule* 
vaisuuden asia, tulevaisuuden huoli, sanotaan ehkä, miten on 
tehtävä tulevana keväänä, jos silloin pyydetään tämä rahamäärä. 
Mutta sy3^ on kuitenkin ottaa huomioon, että nyt jo on puoli- 
virallisesti lehdessä, jota mainitaan Venäjän nybyisen hallituk- 
sen äänenkannattajaksi, lausuttu se vaatimus, että jos eivät 
suomalaiset tahdo suorittaa sotapalvelusta valtakunnan yleisessä 
sotajoukossa, niin heidän tulee suorittaa vuotuinen sotavero. 
Tämä johtaa siihen että, ellemme tahdo olla sokkosilla, mei- 
dän täytyy tunnustaa itsellemme, että se ehdotus ehkä kyllä 
muutaman kuukauden kuluttua on edessämme, että on suo- 
ritettava yhä edelleen tämä rahamääräys. Tärkeätä, erittäin 
tärkeätä olisi ollut, että kotimainen hallituksemme olisi voinut 
antaa eduskimnalle tässä kohden rauhoittavia tietoja, että se 
olisi kä3rttänyt sitä aikaa, joka sillä on ollut — noin kaksi 
vuotta — valmistaakseen tätä maamme kaikkein polttavinta 
kysymystä lopulliseen onnelliseen ratkaisuun. Minä tiedän 
hyvin, että vaikeudet sittenkin olisivat epäilemättä olleet suu- 
ret, mutta silloinkin olisi ainakin tehty, mikä olisi ollut mah- 
dollista. N}rt saattaa käydä niin onnettomasti, että tämän vit- 
kastelun kautta me olemme kadottaneet ne hetket, jolloin 
tämäkin kysymys olisi voitu saada suhteellisesti onnelhsella 
tavalla ratkaistuksi ja että me olemme antaneet pahimmille 
vastustajillenune aikaa ja tilaisuutta ottaa tämä kysymys esille 
juuri silloin kuin heidän voimansa on suurin ja meidän vai- 
kutusvaltamme pienin. Jo ennen on käynjrt niin, että juuri 
ne miehet, jotka nyt johtavat kotimaista hallitustamme, ovat 
tietämättänsä auttaneet mitä suurimmassa määrin niitä hen- 
kilöitä, jotka juuri asevelvollisuusasian alalla ovat tahtoneet 
saada erikoisasemamme kokonaan hävitetyksi. Jo kenraali- 



1256 Istunto 10 p. sy3rskuuta 1907. 

■» »»i^^^»^^^»^™^— — ^>— W— i— — ^1^^— ^^M^i^l^^— ^■^^^^^^^■^■^— ^IM^M^^^M^— ^^^— ^■^■^■^^^^^^»^i^^—^^M^^l^^M^— *^1i^^1^^.^»^^^^^^^^i^^^»^^^^— ^^— ^— ^ 

kuvernööri Bobrikoff-vainaja oli useamman kuin yhden ker- 
ran sanonut olevansa täysin valmis myötävaikuttamaan kut- 
suntain lakkauttamiseen, kunhan vaan viimeinenkin jäännös 
Suomen omaa sotaväkeä, Suomen kaartiopataljoona, saatai- 
siin samalla hävitetyksi. Ehkä hänen henkensä edustajat 
Venäjällä n}rt mielih3rvällä ovat myötävaikuttaneet siihen, että 
Suomen asevelvollisuusasia tällä tavoin on jäänyt ratkaise- 
matta, on jäänyt odottamaan siksi, kunnes he voivat saada 
sen esille sellaisessa venäläisessä eduskunnassa, jossa enem- 
mistön mielipiteet ovat saman hengen ilmauksia. Kaikki me 
hartaasti sydämen pohjasta toivomme, ettei näin kävisi, har- 
taasti me kaikki toivomme, että kotimainen hallituksemme 
todella olisi tehtävänsä tasalla tässä äärettömän tärkeässä 
asiassa ja että sen lopulta onnistuisi saada maamme etujen ja 
oikeudenmukaisesti asia järjestetyksi. Mutta epäilykset ovat 
tässä kohden tosiaankin suuria ja minä puolestani olen katso- 
nut sen suorastaan edustajavelvoUisuudekseni lainkaan peittele- 
mättä esiintuoda käsitykseni ja ne epäilykset, jotka tietääkseni 
ovat vallalla hyvinkin laajoissa kansalais- ja valitsijapiireissä» 

Ed. Runeberg^: Det är icke min afsikt att söka följa 
landtdagsmannen Danielson-Kalmari i det andragande han 
nyss har hallit. Han har där pä sitt vanliga glänsande sätt 
sökt att prisa den senat, som närmast föregätt den nuva- 
rande och riktat sitt skarpa och sinnrika tadel mot den nu- 
varande senatens ätgärder. Han har pä sitt vanliga intres* 
santa sätt skildrat det vanliga människoödet, som träffar den 
enskilde och äfven träffar partier, nämligen huruledes de 
glänsande förhoppningar och föresatser, med hvilka man 
skrider tili ett arbete, sä mängen gäng inför verklighetens 
bistra kraf krympa nägot samman. Jag viii som sagdt icke 
alls inläta mi^ pä denna sida af frägan. Det synes mig^ 
som om den 1 frägans nuvarande skede ligger väsentligen 
pä sidan af saken. Det är nu fräga om remiss tili utskott 
utaf propositionen, och jag skall be att med anledning ai 
denna remiss fä uttala nä^a synpunkter. Det kan själffal- 
let icke, förrän saken blifvit allsid^ beredd i utskott, komma 
i fräga att slutgiltigt uttala sig. Men jag anhäller att vid 
propositionens remiss fä framhäUa nägra synpunkter tili ut* 
skottets beaktande. Det är uppenbarligen icke de rent finan- 
siella sidoma af saken, icke ens de formelt rättsliga, som 
äro af hufvudsaklig betydelse för frägans slutliga a%örande 
i den ena eller andra riktnin^en. Frägan är tiU sin väsent- 
liga innebörd af allmänt pohtisk art och mäste främst frän 
denna synpunkt bedömas. Det synes dock, efter alit hvad 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1257 

man har sig i saken bekant, vara säkert, att en vägran frän 
landtdagens sida att godkänna det i propositionen iramstälda 
krafvet, omedelbart skulle frammana en konflikt af allvar* 
sammaste slag. Hvilken form denna komme att ikläda sig 
mä lämnas därhän. Jag viii endast nu päpeka, att ett för- 
ordnande om medlens utbetalande emot landtdagens beslut 
skulle stä i sä algjord strid mot vär uppfattning ai värt lands 
rättsliga ställning och nationella själfständighet, att det väl 
icke skulle kunna sättas i värkstäl^ghet af ndgon finsk senat 
med anspräk pä folkets och egen aktning. Men hvilken 
gestaltning konflikten än närmast skulle taga, mäste vi vara 
beredda pä att den mäste leda tili en förnyad strid för hela 
värt nationella själfbeständ pä en tid, dä fred är för oss mer 
än nägonsin ett lifsbehof. 

Jag är nu ingalunda den, som anser att vär intematio- 
nella politik alltid borde gä ut pä undvikande af konflikter. 
Tvärtom! När det gäller själfva grunden för vär rättsord- 
ning och värt nationella själfbeständ, och när de enskilda 
öfvergreppen, äfven om de hvar för sig äro af mindre bety- 
denhet, endast utgöra delar ai ett system, som aiser kuli- 
störtandet härai, fordrar en frams3nit politik att icke gä ur 
vägen för konilikten genom eftergifter af rättsständpunkten, 
icke ens i enskilda faU. Man kan annars lätt förlora mer 
pä eftergiiter än pä strider, man kan förlora hela känslan 
ai rättsbegreppets betydelse för samfundslifvet och folkets 
aktning för lag och samfundsordning. Ofärds- och fömed- 
ringsärens historia och följder gifva oss outplänliga lärdo- 
mar i detta afseende. 

Det ^piives sälunda förvisso förhällanden, där det är en 
oeftergifhg plikt för dem, som bära ansvaret för landets öden, 
att icke rygga tillbaka för en konflikt, äfven om man har 
fuUt klart för sig de hotande faror en sadan bär i sitt sköte. 
Men för att man i vär ställning skall besluta sig för att in- 
läta si^ pä en konflikt af den vidtgäende och djupt ingri- 
pande mnebörd, hvarom nu är iräga, mäste man vara öfver- 
tygad om, för det första, att det verkligen gäller en liissak 
för det nationella själfbeständet. För det andra, och vikti- 
g;aste, mäste man vara förvissad om, att man därvid kan 
mtaga en fuUkomligt säker och otvetydig rättsständpunkt — 
säväl i formelt som i sakligt afseende — säsom fallet var i 
värt folks strid mot den Flehve-Bobrikoffska omstörtnings- 
och iörstöringsregimen. I värt läge är detta det enda, som 
kan skänka oss styrka och uthälfighet i striden. Den rent 
praktiska betydelsen af, att i en sadan kamp kunna stöda 
sig pä sin klara, sakliga^ lagliga rätt mä ej underskattas. 



1258 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

Utan detta stöd skola vi alltid draga det kortare sträet, med 
detta stöd kunna vi, jämväl i härda tider och med mörka 
utsikter trots alit hoppas pä väx saks slutliga seger. 

Huru förhäller det sig i antydda afseende med nu före- 
liggande sak? Ingen kan säga att dessa 20 miljoner, om 
ocksä en nog sä stor summa för vara förhällanden, skuUe 
medföra landets utarmande och försvagande, sä mycket min- 
dre som vi under dessa är icke hait nägra utgifter för mili* 
tärväsendet. Att vi icke själfva föranledt utan tvärtom med 
ali makt motsatt oss denna »besparing» förändrar icke själfva 
sakförhällandet. Icke häUer kan man med fog säga att detta 
kraf pä bidrag tili militärväsendet för de tre senaste ären 
skulle utgöra en länk utaf ett system, som sträfvar att tillin- 
tetgöra vär rättsordning och värt nationella själfbeständ. 
Mycket äterstär visserligen förrän den lagliga rättsordningen 
pä alla omräden af värt autonoma lif bragts i sinä riktiga 
gängor, men vi böra ej fömeka att regeringssystemet sedän 
novembermanifestet i det väsentliga S5^at tiU lagliga förhäl- 
landens upprättbällande. Att andra och motsatta sträfvan- 
den med aU makt söka göra sig gällande inom de mot oss 
fientliga lagren af det rjrska samhället, kunna vi visserligen 
icke fömeka och ej häller förbise. Men ännu ätminstone 
hafva de ej fätt ledningen, och sä länge kunna vi icke be- 
trakta det nu ifrägavarande krafvet säsom en enskild del af 
ett mot värt själfbeständ riktadt förstöringssystem. 

Och slutligen rättsständpunkten för en vägran att utbe- 
tala den kräfda summan, den rättsständpunkt, pä hvilken 
man skulle kunna stöda sig i en, hela värt själfständiga lif 
hotande konflikt Huru förhäller det sig med den? Det min- 
sta, som kan sägas, är att den är i hög grad svag och osä- 
ker. Det är visserligen sannt, att man mäste anse att en 
allsidi^r och rättvis pröfning af sakförhällandet borde hafva 
ledt tiU att detta kraf icke vidare framstälts, ty nekas kan 
icke att det tillkommit pä grund af en för sig orättmätig 
fordran pä ersättning för upphäfvandet af ett olagligt förord- 
nande och att en sadan fordran icke rättvisligen bort upp- 
rätthällas sedän oriktigheten af det system, hvaraf detta för- 
ordnande utgjorde en sä väsentlig del, blifvit erkänd. Men 
häraf förändras icke vär skyldighet att fuUt honorera vara 
förbindelser, äfven om vi iklädt oss dem pä grund af nöd- 
tväng samt pä grund af en i och för sig orättmätig fordran, 
och jag kan icke komma tili en annan mening än att en 
opartisk granskning af handlingama vid 1904 — 05 ärs landt- 
dag, den näd. propositionen och ständemas därvid afgifna 
svar, alltid mäste leda tili den uppfattningen, att ständema 



Arm. es. 11:0 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1259 

& landets vägnar iklädt sig' en sadan förbindelse, hvars upp- 
fyllande nu kräives, om ocksä ej i juridiskt bindande fonn. 
Monarken har i sin proposition föreslagit, att inställa tili» 
Idmpningen af vämepliktäörordningen mot att landet beta* 
lar ett bidrag tili militärväsendet af 10 miljoner mark per kr 
i tre ärs tid. Representationen svarar att förslaget kan god- 
kannas, men att pä grund af tidens knapphet, summans stor- 
lek och omöjligheten att uppgöra budget för tre &r, ansla- 
^et beviljats för endast ett ix. För tolkningen af svarets 
mnebörd är statsutskottets af ständema godkända betänkande 
af Stor vikt, och ur detta framgär än mer otvetydigt, att för- 
slaget godkändes i dess helhet, ehuni det begärda anslaget 
pä grund af för tillfället gällande förhällanden endast kunde 
medgifvas pä ett är. Under sädana omständi^heter synes 
det, som om omsorgen om landets ära icke mmdre än om 
dess säkerhet kräfde att vi, utan att söka undflykter, tili sista 
skärfven fuUgöra vara förpliktelser. Det bör icke ens med 
skenet af berättigande kunna sägas om oss, att vi med lätt- 
het gifva vara löften i nödens stund, och med samma lätt- 
het slingra oss undan, dä tvänget äter lättas. Om möjligt 
än mer än annars är detta i värt förhällande tili Ryssland 
af utomordentlig vikt, att icke med rätta nägon skugga kan 
kastas pä vär vederhäftighet och tiUförlitlighet. 

Jag viii ej för denna gäng mer i detalj inläta mig pä en 
utläggning sd nyss berörda förhällande. Utskottet skall na* 
turl^s egna denna sida en ingäende granskning, och jag 
är örvertygad om, att den mäste leda tili det anförda resnl- 
tatet I hvarje händelse mäste man helt visst medgifva, att 
rättsständpunkten för en vägran att utbetala den krSda sum- 
man är synnerligen svag, alltför svag för att därpä kunna 
stöda sig i en för landet mähända ödesdiger konflikt 

Sävidt mig nu synes, kimna vi därför icke vägra utbe- 
tala det kräfda beloppet, men sjäUfallet synes att detta en- 
dast kan ske med fuUt klart och otvetydigt häfdande af repre- 
sentationens rätt att besluta öfver hela den ifrägavarande 
u^iften, och tillika med otvätydigt utsägande af att bidrag 
i denna form, säsom äfven en föregäende landtdag uttalat, 
endast kan komma i ifräga säsom provisorisk ätgärd för en 
kortare tid, och sälunda icke utgöra grunden för nägrakraf 
för framtiden. Vidare synes det säsom nägon särskild be- 
villning för detta ändamäl icke borde medgifvas, utan att ifräga- 
varande summa tili hela sitt belopp borde utgä ur besparade 
statsmedel. Att nödvändigheten af militärfrägans ordnande i 
närmaste framtid med representationens medverkankraftigtbör 
framhällas i detta sammanhang, S3^es likasä vara själffallet 



l26o Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

Jag hoppas att utskottet, eller utskotten, tili hvilka frägan 
remitteras, skola grundligt utreda alla olika sidor af den- 
samma, sk att landtdagen, dä den äterkommer frän utskot- 
ten, med fuUt medvetande om frägans viktiga innebörd och 
kännedom om därpä verkande förhällanden, kan fatta sitt 
definitiva beslut 

Ed. Alkio: Näitä sotalaitoskorvausvaroja koskeva arm. 
esitys vuoden 1904 — 05 valtiopäivillä annettiin sen johdosta, 
että vuoden 1901 asevelvoUisuusasetusta, joka oli syntynyt 
perustuslainvastaisessa järjestyksessä, oli lakattu sovellutta- 
masta käytäntöön. Silloisessa arm. esityksessä mainitaan ni- 
menomaan, että tämä tapa korvata Venäjän valtiolle Suomen 
osallisuus sotalaitoskustannusten korvaamiseen oli oleva väli- 
aikainen. Mainitaan vielä, että tämä korvaustapa oli aiheu- 
tunut sen johdosta, ettei valtiosäätyjen anomusta Suomen 
sotalaitoksen järjestämisestä voida lopullisesti ratkaista ennen- 
kuin yleisvaltakunnallisen ja Suomen paikallisen lainsäädäntö- 
olojen toisistaan rajoittamista varten erittäin asetettu ko- 
mitea on suorittanut tehtävänsä. Valtiosääd3rt hyväksyivät 
silloin kysymyksessä olevan maksun suoritettavaksi yhdeltä 
vuodelta, nähtävästi myöskin pitäen silmällä sitä, että sotalai- 
toskysymyksen laillisella pohjalla järjestäminen maassamme 
oli eroittamattomasti yhdistetty tämän rahallisen korvausky- 
symyksen jatkuvan käsittel3m kanssa. Suomen kansa seu- 
rasi silloin suurella levottomuudella tämän asian kehitystä. 
Tuhansissa kansalaiskeskuuksissa nousi kysymys: kuinka 
kauan tulee tämä laittomuuden välitila vielä kestämään ja 
minkälaista ratkaisutapaa tulee Pietarissa istuva komitea eh- 
dottamaan, sillä siinä onnettomassa laittomuuden ja epävar- 
muuden tilassa, missä maa oli edellisinä vuosina ja silloin 
vieläkin yhä jatkuvasti oli, ei 1878 vuoden asevelvollisuus- 
laitoksemme mielivaltainen lakkauttaminen suinkaan ollut vä- 
häpätöisimpiä. Kun asian jatkuva kehitys näin jäi riippu- 
maan Pietarin komiteasta, se ei suinkaan ollut omiansa mieliä 
pysyväisesti levoUistuttamaan. Jäätiin odottavalle kannalle. 
Mainittu vuoden 1904 — 05 valtiosäädyille annettu arm. esitys 
tosin viittasi siihen, että asevelvollisuuskysymyksen lopullinen 
valmistaminen tulisi ainakin suureksi osaksi riippumaan äsken 
mainitsemani komitean lausunnosta. Mutta jo se seikka, että 
laittomassa järjestyksessä synt3m}rttä asetusta oli mahdotto- 
mana lakattu sovelluttamasta, antoi nyt aihetta uskomaan, 
että asian lopullinen järjesteleminen perustuslaillista tietä oli 
kuitenkin ensi tilassa odotettavissa. 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1261 

Tarkastaessa nyt eduskunnalle jätettyä arm. esitystä kiin- 
tyy huomio heti siihen, että tässä ei sanallakaan mainita 
siitä, miten mahdollisesti sotalaitoskysymys maassamme lopul- 
lisesti järjestetään. Tämä vaillinaisuus johtaa heti siihen 
epäilykseen, että tämä kerta ei kentiesi olekaan viimeinen, 
jolloin Suomen eduskunnalle esitetään tässä nmodossa kor- 
vata valtakunnan sotalaitosmenoja. Suomen sotalaitoskysy- 
myksen lopullinen järjestäminen on niin erottamattomasti 
yhdistettynä kysymykseen näitten korvaus varojen myöntämi- 
sestä valtakunnan rahastolle, että eduskunta mielestäni ei 
voi ottaa lopullisesti käsiteltäväksi tätä varojen myöntämistä 
muuta kuin mahdoUisesti yhteydessä arm. esityksen kanssa 
siitä, miten maanpuolustuslaitos Suomessa on lopullisesti jär- 
jestettävä. 

Keskusteltaessa tästä kys3nmyksestä on . myös mainittu, 
että valtiosäädyt vuonna 1905 oUceastaan jo lupasivat vaadi- 
tun maksun kaikilta kolmelta vuodelta, vaan että se ainoas- 
taan puuttuvan ajan vuoksi, kun ei enää ehditty tulo- ja 
menoarviota tämän johdosta riittävästi muodostella, määrät- 
tiin maksettavaksi vain yhdeltä vuodelta. Sen verran kuin 
silloisista valtiopäiväasiakirjoista käy selvUle ei tätä ehdo- 
tusta kuitenkaan saata pitää oikeana. Valtiosäädyt anomuk- 
sessaan laillisten olojen palauttamisesta maahan tekivät tär- 
keimmäksi asiaksi sen, että kys3m[iys Suomen asevelvollisuu- 
desta olisi perustuslaillista tietä lopullisesti ratkaistava. Keis. 
Majesteetti silloin suvaitsi suostua valtiosäätyjen anomukseen, 
lakkauttaa laittomat kutsunnat ja esittää rahallisen suorituk- 
sen väliaikaisena korvauksena. Vastauksessaan valtiosäädyt 
nimenomaan merkitsivät, että rahallinen vastike käsitettiin 
tulevan kysymykseen ainoastaan lyhyeltä ajalta sekä ettei 
asian perustuslain mukaista järjestelyä viivytettäisi yli tar- 
peellisen ajan. Siitä on njrt kulunut yli kahden vuoden. 
Kun meille nyt annetaan arm. esitys, josta puuttuvat jo nekin 
viittaukset, jotka asian lopulliseksi järjestämiseksi olivat vuo- 
den 1905 arm. esityksessä, puuttuu meiltä näin ollen sekä 
oikeudellista että siveellistä pohjaa korvauksen myöntämiseen 
edes samassa merkityksessä kuin valtiosäädyt sen tekivät 
vuonna 1905. 

Tässä arm. esityksessä sitä paitsi ehdotetaan eduskunnan 
osotettavaksi ainoastaan pienempi erä, jota vastoin, paitsi soti- 
lasrahaston varoja, valtiorahastoon säästyneistä varoista oso- 
tetaan maksettavaksi 12,547,000 markkaa ilman eduskunnan 
päätöstä. Koska käsitykseni mukaan arm. esitys jo tässä 
suhteessa on jyrkästi ristiriidassa niiden perustuslainmääräys- 
ten kanssa, jotka koskevat Suomen valtion varojen hoitoa. 



1262 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

katson velvollisuudeksi asettaa valiokunnassa kysymyksen 
alaiseksi, eikö arm. esityksen vaiUinaisuus sellaisenaankin 
aseta eduskunnalle jo täysin perustuslaillisia velvoituksia sen 
hylkäämiseen. 

Olen lopulta sitä mieltä, että jos tämä arm. esitys tulisi 
hyväks}rtyksi, sisältäisi se samalla vaarallisen luopumisen siitä 
oikeudesta, mikä Suomella on perustuslaillisena valtiona jär- 
jestää maanpuolustusta ja verotusta. Arm. esityksen hyväk- 
syminen tässä muodossa sisältäisi periaatteellisen luopumisen 
näistä kalliista oikeuksista. Se merkitsisi sitä, että Suomi 
seuraavissa kehitysasteissa sotalaitosta koskevissa suhteissa 
menettäisi vähitellen kokonaan sananvaltansa, josta johtuvia 
käytännöllisiä seurauksia voi ainoastaan pelolla aavistaa. Sel- 
lainen on tällaisissa tapauksissa poikkeuksetta kehityksen 
kulku. Sen jälkeen kuin sellaiselle tielle astutaan, on myö- 
häistä ruveta kiistelemään perustuslaillisuuden periaatteesta, 
ja sen vuoksi olen sitä mieltä, että eduskunta ei nyt esillä 
olevan arm. esityksen nojalla voi ottaa lopullisesti käsitelläk- 
sensä kysymystä vaaditun rahamäärän maksamisesta Venä- 
jän valtakunnan rahastoon. Ennenkuin sellainen käsittely 
saattaa tulla kysymykseenkään, olisi saatava arm. esitys myös- 
kin siitä, miten maanpuolustuslaitos Suomessa tullaan lopul- 
lisesti järjestämään. 

Ed. Pykälä: En tahdo menettää aikaa sellaiseen histo- 
riikkiin, jota tässä on pidetty asevelvollisuusasiamme vaiheista. 
Että meillä on velvollisuus isänmaata ja yhteistä valtaistuinta 
puolustaa, siitä ei suinkaan liene täällä kellään eri mieltä. 
Mutta yhtä selvää on myöskin, kenen aiheuttama on nykyi- 
nen olojen ristiriita meidän asevelvollisuuskysymyksessämme. 
Ei suinkaan Suomen asevelvollinen sotajoukko milloinkaan 
antanut aihetta korkeille venäläisille tarkastajille moitteeseen 
huonosta sotakunnosta, päinvastoin se useinkin sai osakseen 
ylistyksiä. Vielä vähemmin voitiin syyttää sitä uskottomuu- 
desta tai petollisuudesta tehtäviensä täyttämisessä valtaistuinta 
kohtaan. Mutta kuitenkin tämä sotajoukko meiltä riistettiin 
ilman valtiopäivien myöntymistä ja sen sijalle tarkoitettiin 
antaa väliaikainen, kansan eduskunnan mieltä kuulematta 
syntyn3rt asevelvollisuuslakL Kun se ei onnistunut ja ase- 
velvollisuuslaki peruutettiin, myönsi Suomen kansan edus- 
kunta V. 1905 10 miljoonaa mk. sotaveroa sen johdosta, että 
Suomen ei persoonallista asevelvollisuutta tarvitse suorittaa. 
Nyt on taas kys}miyksessä tuo sotavero, jonka pienestä sum- 
masta on annettu eduskunnalle esitys ; suurempi summa tulee 
ehkä otettavaksi hallinnollista tietä. Mikäli voi seurata vir- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjdn valtak. rahast sotilastarp. 1263 

tauksia eri puolueitten sanomalehdissä ja saada selville niistä 
lausunnoistakin, joita täällä on tänään pidetty, ei olla vielä- 
kään täysin selvillä, mihinkä eri ryhmät tässä pyrkivät, lu- 
kuunottamatta tohtori Ursinin lausuntoa, josta täysin kävi 
selville, että hän on kielteisellä kannalla. N. s. perustuslail- 
linen ryhmä eritoten on viime aikoina vedonnut kansan ylei- 
seen mielipiteeseen kaikissa asioissa, mutta en usko että sillä 
nykyisessä menettelyssään olisi kansa takanaan. Sikäli kuin 
minä tunnen yleistä s}rvien rivien mielipidettä tässä asiassa, 
niin suuresti kun ne toivovatkin, että tämä kysymys onnelli- 
sesti tulisi ratkaistuksi, on mielipide siitä yhteinen, että 
eduskunnan ei ole myönnettävä njrt kys}anyksessä olevia 
rahoja. Päinvastoin on kansa valmis suorittamaan asevel- 
vollisuutta persoonallisesti, jos se eduskunnan myötävaiku- 
tuksella vaan laiksi tulee. — Ei ole mitään takeita siitäkään, 
joudutetaanko asevelvollisuuskysymyksen ratkaisua tällä myön- 
tymisellä, vai yhäkö sitä lykätään hämärään ja tiedottomaan 
tulevaisuuteen. 

Niistä lausunnoista, joita täällä on annettu, ei valiokunta 
suurestikaan hyödy syystä, että on asiaa kierretty puolelta 
ja toiselta ollenkaan kajoamatta ytimeen, kuten esim. suo- 
malaisen puolueen johtaja Danielson-Kalmari on tehnyt. Pyy- 
dän vaan lyhyesti määrätä kantani, myöskin valitsijoitteni 
puolesta, että vastustan varojen myöntämistä. Lausun sille 
valiokunnalle, joka asiaa tulee käsittelemään, että olkoot val- 
tiolliset näkökohdat kuinka tärkeät tahansa, tässä tulee ottaa 
huomioon ainoastaan mitä meidän perustuslakimme määrää. 
Maksakoon meille oma sotalaitos vaikka enemmänkin kuin 
10 miljoonaa, silloin olemme kuitenkin perustuslaillisella poh- 
jalla, josta niin paljon on puhuttu ja josta nyt nä3rtään ole- 
van niin kauvas luisumassa. 

Ed. Hjelt: Se arvoisa eduskunnan jäsen, joka alotti ny- 
kyisen keskustelun, lausui suuresti ihmettelevänsä, jos n. s. 
perustuslaillinen ryhmä myöntäisi nyt vaaditun sotaveron. 
Hänen ihmettelynsä on varmasti kasvanut kuullessaan ed. 
Runebergin puheen, jonka tahtoisin sanoa hautajaispuheeksi 
sille katsantokannalle, joka takavuosina oli hänen edusta- 
massaan ryhmässä määräävänä, katsantokanta, jonka mukaan 
oli velvollisuus noudattaa lain puustavia äärimmäisyyteen 
asti, kokonaan katsomatta, millainen seuraus siitä oli maalle 
ja kansalle. Tämä puhe on mielestäni erinomaisen kuvaava, 
se kuvaa sitä todelhsta asemaa, johon kehitys on vien}rt sa- 
man ryhmän. 

80 



1264 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

Hra af Ursinin ihmettely on luullakseni jonkun verran 
kasvanut hänen kuullessaan ed. Danielson*Kahnarin puheen. 
Ne seikat, joihin hän siinä kosketteli, tämän kysymyksen esi- 
historia, ovat omiansa nostamaan ihmettelyä, sanoisinko häm- 
mästystä. 

Minä puolestani pyysin puheenvuoroa oikeastaan vain saa- 
dakseni alleviivata erästä erityistä kohtaa nyt esillä olevan 
miljoonakysymyksen esihistoriasta. 

Ed. Danielson-Kalmari ohimennen jo mainitsi, että sitä 
rahamäärää, 10 miljoonaa markkaa vuotta kohti, jota 1905 
vuoden valtiopäiville annetussa armollisessa esityksessä vaa- 
dittiin Venäjälle maksettavaksi, ei esitetty siinä esitysehdo- 
tuksessa, jonka silloinen kotimainen hallitus oli valmistanut. 
Silloinen senaatti oli näet teettänyt tarkan selonteon kaikista 
niistä menoista, joita maamme asevelvollinen sotaväki oli 
vuotta kohti aiheuttanut, ja senaatti oli tämän selonteon poh- 
jalla aluksi ehdottanut, että maamme Venäjälle suoritettava 
sotavero saisi supistua vastaavaan määrään eli noin 6 — 7 
miljoonaan markkaan vuodessa. H}rviä toiveita oli olemassa, 
että Venäjän puolelta tähän summaan tyydyttäisiin. 

Asiain tällä kannalla ollen pistäytsdvät, kuten ed. Da- 
nielson-Kalmari jo mainitsi, siUoisen vastustuspuolueen johto- 
miehet väliin. He tarjosivat nämä 10 miljoonaa, esittäen 
tämän tarjoumuksensa suurimmassa salaisuudessa kotimaisen 
hallituksen selän takana ja karttaen kaikkea lojaalista yh- 
teistoimintaa niiden eduskunnan jäsenten kanssa, jotka eivät 
heidän ryhmäänsä kuuluneet Ei sovi ihmetellä että tarjous, 
joka eduskunnan silloisen vahvimman ryhmän nimessä teh- 
tiin, joskin näin erinomaisen vähän sympaattisella, valonaralla 
tavalla, oli tervetullut Venäjän, sodan rasittamalle rahalaitok- 
selle. Tarjous hyväksyttiin Pietarissa ja sitten säädyt vuo* 
rostaan h}rväks}dvät saman tarjouksen, tosin vaan yhdeksi 
vuodeksi. Sen vekselin, jonka silloisen valtapuolueen johto- 
miehet Pietarissa asettivat ja jonka sääd3rt sittemmin hyväk- 
syivät, sen vekselin suorittamista vaaditaan nyt vähävarai- 
selta kansaltamme. 

Olen tässä vaan keveällä kädellä, muutamilla viittauksilla 
koskettanut kysymyksessä olevan miljoonakysymyksen syntyä, 
sivuuttaen kokonaan ne mieltä kiinnittävät detaljit, jotka liit- 
tyvät tähän kysymykseen. Mutta pyydän saada lausua sen 
toivomuksen, että se valiokunta tai ne valiokunnat, joiden 
pohdittavaksi nyt esilläoleva armollinen esitys lykätään, tah- 
toisivat ottaa vaivakseen mietinnössään objektiivisesti ja riit- 
tävän täydellisesti valaista tämän tärkeän kysymyksen vai- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1265 

heitä, joten kansamme, kun se tai jos se ottaa vaadittua 
sotaveroa suorittaakseen, myöskin täysin tuntisi nekin. 

Ed. Schybergson: Det ter sig mer än vanskligt alt del- 
tana i denna debatt för den, som tili grundprincip i värt 
politiska lif för det närvarande uppställer satsen, att man 
skall stryka öfver de föregäende mellanhafvandena och en- 
dast se framtiden an. Ty den ena efter den andra af tala- 
rena i dag hafva intagit den motsatta ständpunkten, den ena 
efter den andra har] försökt yttermera rifva upp de gamla 
sären. Men jag mä dock försöka sä ^odt jag kan med hvad 
man kallar praktisk politik. Den har icke nägot godt namn, 
men för mig har benämningen opraktisk politiker om möj- 
ligt ännu sämre klang. 

Det har värit tai om, hur vär vämepliktsfräga i framtiden 
skaU komma att gestalta sig och mä det förunnas ocksä mig 
att yttra nägra ord därom. Ja^ sade vär vämepliktsfräga, 
men menade vär militärfräga. Hr Danielson-Kalmari om- 
nämnde det uttalande, som för nägon tid sedän ingick i den 
ryskä tidningen Rossija, hvilken med skäl anses vara den 
nuvarande lyska regeringens officiösa organ och där 
det icke gafs oss nägra andra altemativ än att blifva 
instuckna säsom vämepliktige i den ryskä arm^n eller be- 
tala 10 millioner ärligen. I det valet stannar väl värt folk 
icke tveksamt. Jag förmodar att icke ens den talare, som 
började debatten i dag, skuUe, om han mäste väljä mellan 
dessa tvä altemativ, komma att tveka i valet. Jag förmodar 
att hr af Ursin, äfven han i sädant fall, skuUe föredraga den 
skatt hvarom nu är fräga. Men jag tror att det finnes en 
icke ringa del af värt folk, som jämväl ställda i valet mellan 
vämeplikten efter den gamla lagliga normen och en pen- 
ningesbatt mähända föredrager detta senare altemativ. Det 
är visserligen sant att vämeplikten under tidemas lopp vann 
en viss popularitet. Man vande sig vid den. Men när man 
nu blifvit fri vämeplikten, sä tror jag att en icke ringa del 
af värt folk ogäma skulle änyo foga sig i den. Det bör 
märkas att vämeplikten hos oss liksom annorstädes är en 
tvängsutskrifning pä grund af lottnin^ och det mä icke för- 
väna nägon, om man öfverhufvud icke gäma finner sig i 
en sadan institution och i ali synnerhet icke gör det sadan 
vär statsrättsliga ställning är, dä vi sist och slutligen dock 
ingenting kunna uträtta med denna militär, utan densamma 
snarare är tili, om jag sä fär säga, för principens skull. Jag 
vägar gä längre än sä. Jag fäste mig uti hr Danielson-Kal- 
maris tai vid hans uttalande om vär gardesbataljon, denna 



1266 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 



sista ögonsten, som vi gingo miste om tili följd af det kon- 
stituella partiets misstag vid 1904 — 1905 ärs landtda^. Jag är 
väl kättersk i den frägan, men sedän vär öfnga militär blif- 
vit indragen, sä ^orde denna ätgärd mot gardesbataljonen, 
ätminstone pä mig, ett föga betydande intryck. Det var ju 
en trupp som mer än de andra var tili blott för skenets skull 
och som väl knappast, efter alit hvad som passerat under 
en öfverskädlig framtid, kunde bli nägot slags utg&ngspunkt 
för en ny lifskraitig militär. När jag pä utrikesort säg no- 
tisen om gardesbataljonens indragning, sä hade jag nastan 
pä läppame orden »olkoon menneeksi». Den hade dessu- 
tom i mänga stycken den sista tiden icke hallit profvet, sä 
att man knappast kunde ha fuU sympati för den. 

Denna min ständpunkt i militärfrägan är för mig icke 
ny. Redan vid urtima landtdagen 1899 vedervägade jag att 
i anledning af vämepliktsutskottets betänkande vid dettas 
föredragning framhälla, att i den statsrättsliga stäUning, i 
hvilken vi befinna oss, en ann6 pä vämepliktens grund icke 
är betingad, utan snarare, att värfvade trupper i män af 
vara resurser borde uppställas, alltsä en ätergäng ske tili 
förhällandena före vämepliktslagens antagande. Förmodligen 
är emellertid icke heller denna lösning af frägan vidare möj* 
lig. Efter hvad som passerat fä vi nog en tid bortät vänta 
pä uppstäUandet af egen militär i landet, och den bästa lös- 
ningen vore antagligen den, hvilken man tänkte sig vid ett 
sammanträde pä detta rum är 1905 pä hösten. Jag var icke 
själf närvarande, men har af protokoUen funnit, att flertalets 
mening dä gick ut pä, att vär militärfräga skulle lämnas be- 
roende tills fullt normala förhällanden mellan kejsardömet 
och storfurstendömet äter inträdde; först dä kunde den med 
iramgäng äterupptagas. Och ja^ skulle nastan vilja försöka 
halla mig fast vid den förhoppnmgen, att efter alla de svä- 
righeter, som denna militärfräga har beredt bäde oss och 
myndighetema i kejsardömet, frägan nu, efter det dessa 20 
millioner beviljats, skulle lämnas hvilande och beroende pä 
vidare utredning. Det kan ju hända, att detta är en öfver- 
drifven optimism, det är ju det sannolikaste att, säsom hr 
Danielson-Kalmari det framhöU, krafvet pä 10 millioner äter- 
igen om ett är upprepas, och jag för min del, om jag dä 
är med, är villig att taga äfven en sadan proposition under 
öfvervägande, ehuru jag viii hoppas, att andra möjligheter 
tili frä^ans lösning skulle kunna päfinnas. Detta om fram- 
tiden. Jag* gör mig icke nägra stora förhoppningar om den. 
Jag hör öfverhufvud icke tili dem, som uti vara yttre tvi- 
stefrägor anser oss förfoga öfver sä stora resurser, att vi 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1267 

kanna frammana ungefär hvilka konflikter som hälst Jag 
är hari alldeles ense med hr Runeberg och finner icke, att 
hr Runebergs yttrande, säsom hr Hjelt pästod, värit nägot 
slags begrafningstal öfver det konstitutionella partiets dröm- 
mar och förhoppningar. Det vidhöU tvärtom, att när det 
gäller vär autonomi och det rättstillständ, som blifvit oss af 
förs3nnen förunnadt, vi dä mäste kampa, äfven om vi ingen 
utsikt ha tili framgäng. Det innebar helt enkelt samma 
ständpunkt, som lagutskottet intog vid 1900 ärs landtdag, dä 
utskottet framhöU, att vi böra visa tillmötesgäende emot de 
ryskä anspräken, sävidt vi det kunna, men dä det gäller vär 
tillvaro som nation, dä mäste vi afböja förslag i sadan rikt- 
ning. Denna min ständpunkt är icke frän i dag; jaggjorde 
den gällande äfven dä den Bobrikoffska regimen var som 
häftigast och dä ä andra sidan chauvinismen var som störst. 

Redan i varas yttrade jag, att de 10 millioner, som be- 
viljats af 1904 — 1905 ärs landtdag, voro väl använda, och 
jag tvekar icke att vidhälla denna min mening, ty det var 
rraan pä tiden, att ansvaret för konflikten fl3rttades frän de 
vämepliktiges skuldror pä landtdagen, pä dem som voro an- 
svariga gent emot nationen. Och det var äfven af nöden, 
att resultaten af vämepliktssträjken säkerställdes, ty sä föga 
motständskrafti^a de vämepliktige visat si^ redan äretförut, 
sä var det för mgen del gifvet, att de vant starkare är 1905, 
och det hade dä kunnat hända, att hela vär kamp hade värit 
förgäfves. Men jag gär längre än sä. Hade jag värit närva- 
rande vid 1904 — 1905 ärs landtdag, hade jag utan tvekan 
beviljat hela beloppet, beviljat de 10 millionema för treärs pe- 
rioden. Det var ju dock, säsom en af vara mest framskjutna 
politiker vid privat sammanträde dä yttrade i denna sak, endast 
en fräga om pointen, och jag kan verkligen icke fatta huru- 
som en del medlemmar af denna samma landtdag nu efterät 
lägga sä Stor vikt pä, att de dock icke beviljade summan för 
mer än ett är och därmed tycka sig kunna fritaga sig frän 
ansvaret för hela saken och inslä en ton och en taktik, som 
är alldeles motsatt den, hvilken de dä följde. 

Men jämte det jag sälunda är villig att nu göra, hvad 
jag, om jag värit med är 1905, redan dä skuUe hafva gjort, 
nämligen bevilja de äterstäende lo millionema, sä gör jag 
det naturligtvis under den form, att landtdagen beviljar hela 
beloppet och ingalunda medgifver, att en del däraf utan 
landtdagens tillgörande af senaten utbetalas. Jag är villig att 
medgifva, att bokstafven i detta afseende kan gifva anled- 
ning tili annan tolkning, men jag har dock klart för mig, 
att beviljandet af en sä stor summa som 20 millioner icke 



1268 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

kan undgä att invärka pä landtdagens bevillningsrätt, och 
att detta belopp, äfven om det tages ur allmänna statsmedel, 
därförinnan mäste af landtdagen beviljas. En detalj härvid 
är den, huruvida medlen skola tagas ai bevillningsmedel, tili 
nägon del af öfverskottsstatsmedel eller ur militiefondens hop- 
besparade fonder. Det har anmärkts, jag viii minnas ocksä. 
af hr af Ursin i dag, att 22 § i vämepUkslagen, hvilket stad- 
gande har grundlagsnatur, förutsätter att militiefondens tili- 
gängar användas tili förmin för den inhemska militärens 
behof och äfven om man anser, att vämepliktslagen icke 
ens i fräga om grundlagsparagrafema vidare har giltigfaet, 
sä borde dock frän äldre tider den grundtanke bibehällas, 
att dessa medel skola för den inhemska miUtärens behof an- 
vändas eller ock besparas. En disposition af dem> säsom 
det skedde vid I905 ärs landtdag, var mähända icke riktig. 
Med afseende härä vore jag för min del mest benägen för> 
att hela beloppet skuUe utbetalas af andra öfverskottsmedel. 
Med den ständpunkt, jag sälunda intager, är det förmi^ 
af underordnad betydelse, hvad som möjligen kan följa 1 
händelse dessa 20 millioner icke utbetalas. Men dä säväl 
uti offentligheten för öfrigt som ocksä vid detta samman- 
träde dessa päföljder hafva framhällits, sä mä det tillätas 
ocksä mig att uppehälla mig vid dem. Följden af att dessa 
20 millioner icke blefve beviljade vore väl enligt ali sanno- 
likhet den, att de icke dess mindre utrekvireras säsom uti 
re^eringens proposition utttryckligen säges och däraf äter 
följer, att den nuvarande senaten af^ur. Detta är visserli- 
gen icke en oväntad eventualitet. Redan efter den skrif- 
velse, som regeringens chef pä vären del^af de olika landt- 
dagsgruppema, har man haft ali anlednmg att räkna med 
den nuvarande regeringens afgäng och jag förmodar att en 
icke ringa del af kammaren med jämnmod skulle se detta. 
Men hvUken regering kommer i stället? Det är en trossats, 
hvars riktighet pä flere häll nastan icke fär ifrä^asättas, att 
det gammalfennomanska partiet vore villigt att 1 sä fall öf- 
vertaga regeringen. Jag kan dock icke förstä, huru man 
ens kan tanka sig en sadan eventualitet Det gammalfen- 
nomanska partiet skulle icke under normala förhällanden 
öfvertaga regeringen, dä ju koalitionen gentemot den med 
detsamma vore gifven. Men allraminst kan det komma ifräga> 
att partiet skulle göra det under förhällanden sädana som 
de hvilka uppstode om de 20 millionerna icke beviljades. 
Resultatet blefve därför säsom hr Runeberg framhöU, att vi 
icke vidare kunna päräkna en regering af personer, som 
hafva nägot som hälst anspräk pä folkets eller egen aktning. 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1269 

Det kommer i s& fall att uppstä en situation ungefär sadan 
som den efter februarunanifestet. En hei del röster komma 
naturligtvis att höjas, som anse det vara en plikt för du- 
gande män att öfvertaga ansvaret, säsom det skedde t. ex. 
1901 pä sommaren, dä det var taian om att flere framskjutna 
person er inom det konstitutioneUa lägret skuUe in^ä i rege- 
ringen och dessa äfven eventuelt förkiarade sig därtill villiga. 
I^ör min del tvekar jag emellertid icke att ställa mig pä den 
motsatta ständpunkten. lÄn kommer dag» och när den 
kommer, sä blir den oss dyrbarare och klarare, om vi visat 
oss den värdiga, om vi icke pä nägot sätt bidragit tili detta 
olaglighetssystem, som utan tvifvel bryter ut, därest konflik- 
ten nu icke undvikes. 

Vi mäste sälunda bereda oss pä en konflikt, pä ett njrtt 
olaglighetssystem. Hr Ursin har emellertid försäkrat att, 
om icke andra göra det, sä skola nog socialistema »yksin» 
bäUa pä lagligheten här i landet. Det är ju godt, att vi 
hafva det att bygga pä. Jag hoppas nämligen, att hr Ursin 
icke i morgon anhäller, att denna del af hans yttrande skall 
utgä ur protokoUet, utan stär för det och hans parti med 
honom. 

Men med den erfarenhet jag har frän värt folks kamp 
under de föregäende ären, sä behöfves det mycken uthäl- 
lighet för att en sadan kamp skall kunna lyckligt genom- 
föras. Det är visserligen fallet att positionen i vissa af- 
seenden blir gynnsammare nu. Vi hafva gätt miste om den 
utgängspunkt för värt lands motständ, som vi hade i väme- 
pliktssträjken, men vi hafva ocksä undgätt den fara, som läg 
i den ryskä vämeplikten. SamhäUet i stort blir icke i samma 
män satt pä prof som under de förgängna ären, dess lag- 
lighetskänsla utsättes icke för sä starka frestelser, demorau- 
sationen behöfver icke sträcka sig sä längt som dä, och t. 
o. m. angifvarena komma icke att hafva lika stort fält för 
sin verksamhet Den kan ju dessutom icke räcka vidare 
än ett tiotal, ett tjugutal är pä sin höjd, och nationen skall 
väl rata upp sig ocksä efter en dylik pröfning. Men hvad 
som dock är pätagligt är, att den reformemas tid, i hvilken 
vi trott oss vara inne, blir ett minne blott Det kan ju fö- 
refalla egendomligt ah ja^, kapitalisten frän topp dll tä, 
som icke tänker pä nägontmg annat än huru kapitalet skall 
trifvas i landet, är den som med bekymmer föreställer mig 
en tid, dä reformema upphöra. Men saken är den, att när 
den praktiska poUtikem har att väljä mellan tvä onda ting, 
sä väljer han det mindre onda. Och med den erfarenhet 
vi hafva frän de föregäende ären, mäste jag för min del 



1270 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

komma tili det resultat, att olaglighet uppilrän eller rättare 
utifrän är det varsta onda vi kunna halva* Men därjämte 
är det sä med oss borgare i detta land, att när en ny landt- 
dagsordning pä basen af allmän rösträtt kömmit tili ständ, 
sä foga vi oss lojalt däruti och vilja önska bygga vidare pä 
den basen. Vi önska att den demokrati, som med flygande 
fanor och klingande spel kömmit tili makten i värt land, 
skall visa sig möjlig och icke förhindras i sitt arbete. Vi 
försöka sakta farten, men vi vilja för ingen del medverka 
tili en reaktion. 

Dä den nya landtdagsordningen antogs, hörde jag tili 
dem, som vägade uttala en tvekan om hvad den skulle bära 
i sitt sköte. Och det mest oroande för mig var, att vär 
representation i dess nya form icke skulle kunna i samma 
män som den gamla intaga denna hällning af pä en gäng 
värdighet och mättfuUhet, som den gamla ständerförsamlin- 
gen, om ja^ möjligen undantager I904 — 05 ärs landtdag, 
öfverhufvud intog i de frägor, där differens egde rum mel- 
lan vär ständpunkt och ständpunkten i kejsardömet. Om 
man följer med vara landtdagars historia, sä är det anmärk- 
ningsvärdt, hurusom vi trots partiolikhet, trots fördelningen 
pä fyra ständ, dock uti frägoma om värt förhällande tili kej- 
sardömet öfverhufvudtaget enades och fattade beslut som 
ledde tili ett sä pass lyckligt resultat, som förhäUandena 
öfver hufvud taget det medgäfvo. Jag skulle önska, att det- 
samma kunde sägas om representationen i dess nya form, 
och att jag skulle hafva haft orätt i minä bekymmer. Jag 
vore glad om jag vid ett framtida tillfäUe kunde öppet och 
offentligt erkänna detta. 

Jag har ansett det vara min plikt att 3rttra mig i denna 
fräga, ehuru min äsikt gär vidt skildt frän andras, och ehuru 
det väl är fuUständigt förgäfves. Den största gruppen inom 
landtdagen har redan genom sin främsta man sagt sitt nej 
tili propositionen. I de andra gruppema finnes det säkert 
ett stort antal, som af politiska samvetsbetänkligheter icke 
kunna rösta för de 20 millionema, och dä är ju frägans 
öde afgjordt Det är väl näppeligen ett lyckligt beslut, om 
beslutet blir sädant, men äfven det har mähända det goda 
med sig, att ett äskädningssätt, som bättre gär ihop med 
vär politiska ställning, efterhand skall vinna ökadt infljrtande 
i landet Ingenting ondt sälunda utan nägot godt. 

Puhemies ilmoitti että koska on pyydetty muutamia pu- 
heenvuoroja eivätkä ne liene aivan lyh}H[tä, niin keskeyte- 
tään istunto kello 6:ksi i. p. 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1271 

Istunto keskeytettiin keUo 345 i. p. 

Kun kello 6 i. p. jälleen oli kokoonnuttu käytti puheen- 
vuoroa 

Ed. Renvall: Ed. Hjelt on puhunut perustuslaillisen 
suunnan kuolemasta. Tämä ilonilmaus on kuitenkin hieman 
liian aikainen, sillä ei juuri sopisi puhua perustuslaillisen 
suunnan kuolemasta samana päivänä, jolloin kaikki puolueet 
tahtovat olla perustuslaillisia. Sosialistien puolelta on täällä 
lausuttu, että he ovat perustuslaillisia, jopa ainoita perustus- 
laillisia; maalaisliittolaiset ovat selittäneet samoin ja hra Da- 
nielson-ICalmari on herättänyt hra Hjeltin »hämmästyksen ja 
kummastuksen» kai siitä, että hän on käyn3rt nykyistä hallitusta 
arvostelemaan juuri perustuslailliselta kannalta. Hyvät herrat! 
Perustuslaillinen suunta ei ole kuollut, se ajatustapa on päin- 
vastoin koko meidän kansamme ajatustapa ja ehkä me pää- 
semme, kun tämä asia on ratkaistu, uudestaan koettelemuk- 
siin, jolloin nähdään, kuinka monta miestä jää myöntyväisyys- 
suunnan taakse. 

Hra Danielson-Kalmarin esityksen johdosta olisi paljon 
sanottavaa, ehkä paremmin paljon lisättävää. Ja paljon olisi 
siitä ehkä my^ poistettava. Sanalla sanoen, jos otettaisiin siitä 
pois kaikki se, mikä siinä on puoluetarua ja puolueväritystä, 
niin luulen, että ei j alelle jäisi muuta kuin ne alastomat tosi- 
asiat, jotka Suomen kansa hyvinkin tunsi silloin, kun se 
suurlakossa syöksi senaatista pois sen puolueen, joka oli 
lokaan vetänyt meidän kansallistuntomme ja meidän oikeu- 
dentuntoamme loukannut Ja niistä tosiasioista, jotka silloin 
olivat tunnetut tai myöhemmin olivat tulleet tunnetuiksi niistä 
toimenpiteistä, jotka johtivat asevelvollisuuskutsuntain lak- 
kauttamiseen, oli kaikessa tapauksessa, — sanottakoon näistä 
toimenpiteistä mitä h3rvänsä, — seurauksena ensimäinen varma 
passiivisen vastarinnan saavuttama voitto. 

En kuitenkaan tahdo viipyä näissä kysymyksissä. Minä 
arvelenkin, että nämä asiat ovat viritet)rt sentähden, että 
pääasiaa mahdollisesti vähän peitettäisiin ja koetettaisiin tällä 
tavalla saada jonkinlaista korjausta sen tappion jälkeen, jonka 
suomettarelainen puolue tääUä kärsi esittäessään niin sanotun 
Lagerlöfin anomuksen. Tahdon pysyä asiassa ja luulen, 
että meillä onkin nykyään enemmän syytä kohdistaa kat- 
seemme ja toimintamme juuri nykyhetkeen kuin repiä auki 
haavoja, jotka kuuluvat menneisyyteen ja joilla ei ainakaan 
ole meille suurtakaan merkitystä, jos todellakin olemme val- 
miit astumaan uuden sortoajan kynnyksen yli 



1272 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

Kun ottaa miettiäkseen sitä asiaa, joka sisältyy arm* esi- 
tykseen, niin on minun mielestäni siinä kolme kohtaa, jotka 
ikäänkuin ovat kiinteitä lähtökohtia arvostelulle. Ensimäinen 
tällainen kohta on silloin kysymys, missä määrin ovat 1904 
— 05 vuoden valtiopäivät tehneet sopimusta näiden miljoonien 
maksamisesta, missä määrin on olemassa jonkinlaisia lupa* 
uksia? Täällä on jo esitetty yhden puhujan puolelta, joka 
on ollut mukana mainituilla valtiopäivillä, tähän seikkaan vai-> 
kuttavia kohtia, ja minulle puolestani, joka olen myös myö- 
tävaikuttanut sen silloisen 10 miljoonan myöntämiseen, mi- 
nulle ainakin nämä syyt ovat päteviä. Minä katson ettei 
olisi meidän rehellisen kunniantuntomme kanssa täysin sopu- 
soinnussa, jos tahtoisimme kieltäytyä niistä johtopäätöksistä, 
jotka ilmeisesti seuraavat silloin tehdystä päätöksestä ja silloin 
annetuista lausunnoista ja selityksistä. Niin, se asia on per- 
soonallisesti minuun nähden sitova. 

Toinen asia, joka minun mielestäni on huomioon otettava, 
on se muoto, jossa anomus on tehty. Minä puolestani en 
tästä asiasta tahdo pitemmältä lausua mielipidettäni, koska 
juuri tässä kohden asia tulee nähtävästi perustuslakivalio- 
kuntaan lykätyksi. Tahdon lyhyesti vaan mainita, että minä, 
niinkuin ehkä kaikki täällä, en voi katsoa mahdolliseksi hy- 
väksyä esitystä tässä muodossa, missä se nyt on annettu. 

Kolmas kohta on sitten kys}rmys asevelvollisuus-asiasta* 
Kun tarkastamme tämän kysymyksen alkuvaiheita, niin on 
kai lähdettävä suuresta anomuksesta. Siinä valtiosäädyt anoi- 
vat, että heinäkuun 12 p:nä 1901 annettua asetusta olisi, pe- 
ruuttamalla hetimiten kutsunnat, lakattava käyttämästä, kun- 
nes kysymys asevelvollisuudesta Suomessa tulee perustus- 
laillisessa järjestyksessä ratkaistuksi. Ja lisätään: >Kun väli- 
aikaisia toimenpiteitä saattaa olla tarpeen siihen asti kuin 
sotilaskysymys saadaan laillisesti järjestetyksi, saanevat valtio- 
päivät vastaanottaa semmoista toimenpidettä koskevan armol- 
lisen esityksen, johon ei voida hallinnollista tietä ryh- 
tyä». Kun tämä suuri anomus maaliskuun loppupuolella 
1905 esitettiin hallitsijalle, niin hyväksyi hän sen osittain, ja 
siitä oli seurauksena julistuskirja 29 p:ltä maaliskuuta ja esitys 
samalta päivältä. Nämä molemmat asiakirjat ovat sanamuo- 
doltaan melkein yhtäpitävät. Arm. esityksessä sanotaan: 
»Siihen katsoen että Valtiosäätyjen anomusta Suomen sota- 
laitoksen järjestämisestä ei voida lopullisesti ratkaista, ennen- 
kuin yleisvaltakunnallisen ja Suomen paikallisen lainsäädän- 
nön alojen toisistaan rajoittamista varten erittäin asetettu 
komitea on suorittanut tehtävänsä, H. M. Keisari-Suuriruhti- 
nas näkee hyväksi, suostuen nyt koolla olevien Valtiopäivien 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1273 

esitykseen, toistaiseksi nyt käytännöstä lakkauttaa kesäkuun 
29 p:nä 1901 annetun asevelvollisuuslain», ja jatketaan: 
»ollen samalla Suomen valtio varoista tammikuun i p:stä 1905 
-—07 vuoden loppuun suoritettava valtakunnan rahastoon 
vuotuinen apulisä sotilastarpeisiin». Arm. esitys asettaa siis 
korvauskysymyksen eriämättömään yhteyteen asevelvollisuus- 
asian kanssa, ja Valtiosäädyt antaessaan vastauksensa hal- 
litsijan esitykseen terottamalla terottavat juuri tätä näkökohtaa. 
Niissä valtiovaliokunnan ja erit3risen valitusvaliokunnan mie- 
tinnöissä, joihinka sitten vastaus sana sanalta on rakennettu, 
on useammassa kohdassa huomautettu siitä, että tässä mil- 
joonakysymyksessä onkin oikeastaan sotalaitoksen alaan kuu- 
luva kysymys, niinkuin sanotaan erityisen valitusvaliokunnan 
mietinnössä. Valiokunta ja samoin Valtiosäädytkin vastauk- 
sessaan huomauttavat siitä, että tämä korvauskysymys yksin- 
omaan oli niitä väliaikaisia toimenpiteitä, joita tarvitaan, jotta 
asevelvollisuus voitaisiin uudestaan saada laillisella tavalla 
jäljestetyksi Vieläpä Valtiosäädyt samalla kun ne Umoitta- 
vat, että on erityisesti tärkeätä, ettei tätä kysymystä asevel- 
vollisuuden järjestämisestä turhaan viivytetä yli tarpeellisen 
ajan, lausuvat suoraan, että »jos sotilaslaitoksen alalla alka- 
nutta lainvastaista hallitussuuntaa edelleen jatkuisi, mutta 
rahallista apua sotilaallisiin tarkoituksiin Suomen sotilasme- 
nojen vähäisen määrän perusteella kuitenkin vaadittaisiin, 
olisi olemassa täysin päteviä oikeudellisia S3dtä kieltäytyä 
sellaisia apumaksuja suorittamasta.» 

Valtiosääd}rt ovat siis nimenomaan asettaneet nämä kysy- 
mykset yhteen ja Valtiosäädyt ovat nimenomaan selittäneet, 
että miljoonien myöntäminen ei voi tulla kysymykseenkään 
maussa yhteydessä kuin edistääkseen hallituksen toimenpi- 
dettä laillisuuden palauttamiseksi sotilaslaitoksen alalla. 

Kun tarkastamme nykyään meillä esiUäolevaa esitystä, 
niin emme siinä huomaa minkäänlaisia jälkiä tästä käsitys- 
tavasta, vaan päinvastoin ilmenee selvästi, että tässä on yritys 
kokonaan erottaa miljoonakysymys ja sotilaskysymys toisil- 
taan, kysymykset, jotka edellisiltä vaiheiltaan ja säätyjen vas- 
tauksen kautta ovat eriämättömässä yhteydessä. Tämän joh- 
dosta on minun mielestäni mahdotonta, että eduskunta nyt 
päättäisi hyväksyä esitystä sellaisenaan, ilman että sillä on 
täydet takeet siitä, että hallitus todellakin tahtoo järjestää 
olot asevelvollisuuskysymyksen alalla laillisella tavalla. 

Näin ollen seison minä sillä kannalla etten tahtoisi kieltää 
niitä miljoonia, joita tässä vaaditaan, vaan olisin valmis ne 
antamaan, mutta ainoastaan siinä tapauksessa että ne edel- 
lytykset, joiden vallitessa 10 miljoonaakin myönnettiin, uudes- 



1274 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

. __ . ■ I - I 

taan palautetaan ja asia saatetaan lähemmäksi ratkaisuaan. 
Tämä on päämaali. Luulen myöskin että on olemassa keino, 
jonka kautta voidaan sovittaa yhteen nämät molemmat mie- 
lipiteet, toiselta puolen se mielipide että miljoonakysymyk- 
seen olisi suostuttava ja toiselta puolen se ajatustapa että 
asevelvollisuusasia olisi yhteydessä tämän asian kanssa saa- 
tava uudestaan sellaisen valmistuksen tolalle. 

Sentähden minun ehdotukseni olisi että eduskunnan, samalla 
kun se ilmoittaisi ettei se tahdo olla täyttämättä sitä, mikä 
voidaan katsoa edellisten valtiopäivien siveellisesti luvanneen, 
kuitenkin täytyy pitää kiinni niistä edellytyksistä, joiden 
vallitessa tämäkin lupaus tehtiin ja että se sentähden toivoo 
hallitukselta asiassa uutta esitystä, joka sisältää varmat takeet 
siitä että asevelvollisuusasia tulee järjestettäväksi perustus- 
laillisella tavalla. 

Tällaisen lupauksen antaminen ei ole mikään veruke asian 
kiertämiseksi. Sama eduskunta, joka tämän lupauksen an- 
taisi, olisi myöskin tilaisuudessa siitä päättämään. Siis olisi 
tällainen lupaus kaikissa muodoissa täydellisesti sitova. Ja 
samalla olisi se puolitiehen astumista, se olisi suoranainen 
rauhan tarjous Suomen kansan puolelta, se olisi samalla vii- 
sauden vaatimuksia tä}rttävä kuin myöskin mielestäni täydel- 
lisesti perustuslaillisen ajatustavan mukaista. Hallitsijamme, 
joka on marraskuun juhstuskirjan kautta ilmoittanut tahto- 
vansa palauttaa lailliset olot Suomeen, saada Suomen kansa 
uudestaan nauttimaan lain pyhyyden suojaa, hän ei voisi 
lö3rtää minkäänlaista syytä voimakeinoihin ryh^rmiseksi Suo- 
men kansaa vastaan, jos se tällaiselle tielle astuisi, jos se suo- 
rastaan ilmottaisi tahtovansa päästä uhkaavasta ristiriidasta, 
mutta samalla vakavasti toisi ilmi järkähtämättömän vaatimuk- 
sensa siitä että laillisuus myöskin sotilasalalla palautettaisiin. 

Minä esitän tämän ehdotuksen omasta puolestani ilman että 
se ryhmä, johon minä kuulun, olisi minut siihen valtuuttanut 
Mutta minä luulen ja toivon että tällainen kanta on ainoa, 
joka voi saattaa mielipiteet täällä mahdollisesti käymään yhteen, 
ainoa joka voi estää meitä turhaan heittäyt3miästä niiden risti- 
riitojen ja koettelemusten pyörteisiin, joista tääUä on puhuttu. 

Minä olen kyllä suurimmalla mielih}rvällä tänään kuullut 
eri ryhmien puolelta lausuntoja siitä että tahdotaan laillisuus 
palautetuksi vaikkakin koteja rasittavilla uhrauksilla mieluum- 
min kuin suostutaan antamaan ilman takeita pois kansamme 
varoja. Minä näen näissä mielipiteissä Suomen kansan syvien 
rivienkin puolelta uhrauksiin altista laillisuustunnetta ja se 
on tietysti henkilöille, jotka ovat seisoneet samalla kannalla 
kuin minä meidän suurissa kysymyksissämme entisinä vuo- 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtako rahast. sotilastarp. 1275 

sina, ollut hyvinkin ilahuttavaa. Mutta toiselta puolen minä 
pelkään että meidän kansamme sittenkään ei ole nyt edes 
niinkään paljon valmistunut kestämään sitä ainoata vasta- 
rintaa, mikä meillä on mahdollinen,, nimittäin passiivista vasta- 
rintaa. Minä pelkään että tällainen laillinen vastarinta, niin 
paljon kuin tänään onkin vakuutettu perustuslaillisia tunteita, 
tulisi olemaan ajan pitkään mahdoton ja veisi selkkauksiin ja 
tapauksiin, joista me emme voisi hyvällä omallatunnolla kan- 
samme tulevaisuuden edessä vastata. 

Ed. yon Alfthan: Dagens remissdebatt gifver äter en 
gäng otvetydigt vid handen, hurusom en och samma sak, 
sedd frän olika synpunkter eller under olika synvinkel kan 
gestalta sig olika. I en sak torde, oaktadt dessa olika sätt 
att se pä saken, vi dock alla för unders skuU vara ense, 
nämligen att den nu föreliggande frägan är utaf den största 
betydelse för hela Finlands bäde närmare och fjärmare framtid 
och för huru förhällandena här skola komma att gestalta sig. 
Dessa blifva väsentligen olika, ifall frägan tager utgän^en 
utaf ett beviljande med särskilda vilkor och förbehäll eller 
af ett afslag under uppställande af andra förutsättningar utaf 
ett eller annat slag. Väsentligen mäste det blifva antingen 
ett beviljande af anslaget eller ett afslag af detsamma. Inför 
en fräga af denna vitala betydelse för Finland i dess helhet 
borde representantema här i denna kammare enligt mitt 
förmenande lösgöra sig frän hvarje tanke uppä, huru afgöran- 
det kan värka uppä det ena eller det andra partiets fördel 
och värkligen kanna sig och fömimma sig vara, hvar och 
en för sig personligen, som en utaf Finlands folks repre- 
sentanter, samt underkasta frägan och alla uppä densamma 
värkande omständigheter en kritisk pröfning och i enlighet 
därmed fatta sitt själfständiga beslut, säsom hvars och ens 
samvete bjuder. Jag viii icke ingä i nägon saklig pröfning 
af frägan nu vid denna remissdebatt. Jag viii blott uttala 
den förhoppning, att det slutliga a^örandet skall vara grun- 
dadt pä ett sädant noggrant och personligt öfvervägande, 
som jag här har antydt. 

Ed. af Unin: Pyydän saada lausua muutamia huomau- 
tuksia hra Schybergsonin puheen johdosta, varsinkin koska 
se muutamissa kohdissa entyisesti kohdistui minuun. Voihan 
olla hauskaa kuulla hra Schybergsonin välistä leikillisiä, vä- 
listä toisellaisia esityksiä. Minun täytyy sanoa, että minä en 
voi ottaa tässä tuota leikillistä puolta yhtään huomioon näin 
vakavassa asiassa; käsittelen esillä olevaa kysymystä hyvinkin 
vakavalta kannalta* 



1276 Istunto 10 p. S3r7skuuta 1907. 

Ensiksikin minusta on mahdotonta, kun näin tärkeä k3rsy- 
m}rs on eduskunnassa ratkaistavana, ottaa huomioon kaiken- 
moisia sanomalehtikirjoituksia, vaikkapa ne olisivatkin puoli- 
virallisia. Ne voivat aivan yhtä hyvin olla, niinkuin monasti 
on nähty, jonkinlaisia pelotuksia, joilla tahdotaan estää edus- 
tajia eduskunnassa kannattamasta sitä, mitä heidän mielipi- 
teittensä mukaan kansan suuri enemmistö ajattelee. Minun 
mielestäni on kansan edustajan velvollisuus asettua sille kan- 
nalle, että hän lausuu^ mitä hän luulee kansan asiasta ajat- 
televan. Hän ei saa lausua, mitä hän itse vain siitä ajattelee, 
mutta etupäässä mitä kansa asiasta ajattelee. Voi olla toisiakin 
mielipiteitä edustajan toimesta. Minun käsitykseni on tämä. 

Hra Schybergson on otaksunut, että sosiaalidemokraattinen 
ryhmä tulisi seisomaan, jos käsitin hänet oikein, ehdotetun 
rahaverotuksen ja vanhan asevelvollisuuden lain välillä. Pyy- 
dän saada huomauttaa, että minä eräässä paikassa lausun- 
nossani nimenomaan huomautin, että tätä vaihtopuolta ei ole 
olemassa näin ehdottomasti. Me tahdomme, että hallitus ensin 
järjestää sotalaitoskysymyksen perustuslaillisesti ja sitte pyytää 
veroja sotalaitostarpeisiin kuluneilta vuosilta. Voisihan olla 
mahdollista, että siinä tapauksessa, että näin menetellään, 
meidänkin ryhmämme rupeisi ajattelemaan toisin, ottaessaan 
silloin tarkemmm harkitaksensa mitä tehdä. Mutta yllä mainit- 
tua järjestystä vaatii ehdottomasti kansan tahto, syvien rivien 
tahtoja näitten samojen syvien rivien selvä oikeudentunto. Mi- 
näkin puolestani olen vakuutettu, että jos kieltäydytään myöntä- 
mästä nuo 20 miljoonaa, ne määrätään maksettavaksi n. s. halli- 
tuksen rahoista, jotakuinkin niinkuin vuosina 1902 — 04 tehtiin. 
Onhan näissä hallituksen rahoissa heti käytettävinä ainakin kol- 
me kertaa niin suuri summa, mutta mielestäni on melkoinen 
ero, myöntääkö kansaneduskunta ilman mitään semmoista, mitä 
se ei katso oikeaksi myöntää, vai antaako se hallituksen me- 
netellä tämmöisessä asiassa, niinkuin se h3rväksi katsoo. Jos nyt 
nykyinen hallitus, joka ei suinkaan ole huonompi kuin edel- 
liset — persoonallisesti minä tahtoisin sanoa: monessa suh- 
teessa parempi — ei voi seisoa paikallaan, jos minun käsi- 
tyskantani hyväksyttäisiin, niin olen vakuutettu, että kyllä 
sittenkin tulee löytymään niitä, jotka ottavat osaa uuteen hal- 
litukseen — ehkäpä itse hra Schybergsonkin. (Ed. Schy- 
bergson : Det var mera of örskämdt, upprikti^ sagdt ;) Kyllä 
minä luulen, että sosialistinen puolue sittenkm tulee tämmöi- 
sen uuden hallituksen suhteen asettumaan tarpeellisen tar- 
kastavalle kannalle ja pitämään huolta tarpeellisista uudistuk- 
sista eli »reformeista», niinkuin hra Schybergson mainitsi. 
Hra Schybergson voi olla täysin rauhallinen ja minä toivon, 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1277 

_ ■■ - ^ - ■ - ■ I I ■ . , , MMJ 

että hän ensi yönä nukkuu aivan rauhassa. Minä en tule 
esittämään täällä mitään lausuntojeni poistamista pöytäkir- 
joista, jos hra Sch^ber^son ja muut, huolimatta ruikutuksista, 
että ne tulevat min pitkiksi ja laveiksi, tahtovat pitää siellä 
semmoisia lausuntoja, joita rehellisesti on ilmoitettu erehdyk- 
siksi Selitykseni annettuani ei minulla sitä vastaan ole yh- 
tään mitään. 

Lopuksi suotakoon anteeksi, että minä tosiaan käsitän hra 
Schybergsomn täysikarvaiseksi kapitalismin edustajaksi — 
siksi paljon minä olen jo seurannut hra Schybergsonin toimin- 
taa — huolimatta kaikista niistä kauniista ja liikuttavista refor- 
miharrastuksista, joita hän täällä on esittän}^ 

Des Pudels Kem : Luulen että on herättän3rt hiukan pahaa 
verta hra Schybergsonissa, että hän ylipäänsä kaikilla letkauk- 
sillaan sosialisteja vastaan ei ole saavuttanut sen enempää. 

£d. Danielson-Kalmaii: Ehkä minä ensiksikin en ole 
oikeutettu jättämään hra Renvallin äskeisiä sanoja aivan huo- 
maamatta. Hän sanoi, että minun puheessani tässä ennen 
päivällistä oli ollut puoluetarua ja paljonkin. Kaiken sen, 
minkä minä silloin sanoin, perustin asiakirjoihin, joko pai- 
nettuihin tai kirjoitettuihin. Jos siis siitä huolimatta joku 
erehdys oUsi ollut olemassa, niin minä olen oikeutettu vaati- 
maan, että ed. Renvall mainitsee sen. Jos hän ei voi sitä 
tehdä tänä iltana, suon minä hänelle mielelläni aikaa siksi 
kunnes asia uudestaan tulee esille. Mutta jos hän tahtoo 
käydä rehellisestä miehestä, niin hän silloin todistaa sanansa 
tai peruuttaa ne. 

Muuten hra Renvall tässä lausui seikkoja, jotka ymmär- 
tääkseni ovat ristiriitaisia. Hän arveli, että n}^ ei enää voida 
nähdä, jos pahat ajat tulevat, mitään muuta kuin osoitteita 
siitä, että ollaan sillä kannalla, jota hän ja hänen ryhmänsä 
tässä takavuosina ovat edustaneet. Hän kysyi, missä olisi 
silloin muunlainen toiminta, ja sitte hän kuitenkin lopetti 
puheensa sillä, että hän arveli, että tuo menettely, jota hän 
on tahtonut noudattaa, tuo passiivinen vastarinta se arvaten- 
kin tulee osoittautumaan kerrassaan mahdottomaksi tässä 
asiassa. Epäilemättä on muiden vähä vaikea ymmärtää, kuinka 
tällaiset lauseet soveltuvat yhteen. Minä käsitän ne joten- 
kin siten syntyneiksi, että hra Renvall ei nyt voi tyynesti 
keskustelua seurata. Ja eihän se olekaan tosiaan kummal- 
lista, sillä niin katkeraa pilleriä kuin se oli, jonka hra Schy- 
bergson tässä tarjosi hra Renvallille ja muutamille muille, en 
luule heidän julkisesti aivan äskettäin saaneen. Sillä kyllä- 
hän me »suomettarelaiset» olemme puhuneet kaikellaista ko- 



1278 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

vaa ja ankaraa, mutta siihen nyt hra Renvall ja muut ovat 
tottuneet Mutta kun hra Schybergson tältä paikalta lausui, 
että se menettelytapa, jota valtiosäädyt v. 1904 — 05 noudat- 
tivat, poikkee siitä säädyllisestä esiintymistavasta, jolla Suo- 
men eduskunta aina on kääntynj^ hallitsijansa puoleen, niin 
silloin minä arvelen, että tällainen huomautus niin läheiseltä 
taholta tulleena kuitenkin saattaa miehen, joka ei ole aivan 
tyynimpiä, mahdollisesti hiukan hermostumaan. 

Ja vielähän tässä on toinenkin seikka. Hermostumisen 
aihetta saattaa hra Renvallilla ja muutamilla muilla olla 
myös siitä, että tämä heidän kannattamansa ja ylistämänsä 
hallitus on asettunut noudattamaan aivan toisenlaista menet- 
telyä kuin mitä herra Renvall ja myöskin tuon hallituksen 
jäsenet äskettäin vielä, ennenkuin he olivat tulleet hallituk- 
seen, noudattivat Vai, minä kysyn sen, onko tosiaankin se 
tosiasia, että Suomen senaatti lähettää jäsenensä tänne edus- 
kunnalle tuomaan keisarillisen esityksen, joka senaatin oman 
selityksen mukaan sisältää laista poikkeavan ilmoituksen ja 
joka on tämän senaatin luottamusmiehiin kuuluvan henkilön 
varmentama, onko tämä sopusoinnussa niiden lauseiden kans- 
sa, joita mainitulta taholta on esitetty ja joissa on lausuttu^ 
mitä täytyy vaatia isänmaalliselta hallitukselta meidän maassa? 

Täällä muutamat puhujat — myöskin hrojen Runebergin 
ja Schybergsonin lausuntojen johdosta tahdon mainita tämän 
— ovat tavallaan vaatineet, ettei lähdettäisi arvostelemaan 
meidän nyk3risen hallituksen toimintaa, millä taidolla, millä 
menestyksellä se on täyttänyt tehtävänsä. Tietysti näin ei 
ole sanottu, mutta on viitattu siihen, että syyttä on kaivettu 
esiin vanhoja asioita. Tuollainen huomautus hallituspuo- 
lueen keskuudesta vastustuspuolueelle lienee jokaisessa par- 
lamentissa vähän omituista, tuollainen pyyntö, että jätettäi- 
siin kritiikki, arvostelu sikseen. Mutta tähän voitaisiin epäi- 
lemättä suostua, jos olisi kysymyksessä sellaiset toimenpiteet 
senaatin puolelta, jotka ovat olleet ja menneet Näin tosiaan- 
kaan ei nyt ole laita, kysymys ei ole niinkuin sanotaan viime 
vuoden sulaneesta lumesta, vaan niistä hallituspuolueen jä- 
senten ja senaatin johtomiesten toimista, jotka juuri ovat 
luoneet sen valtiollisen aseman, joka nyt on olemassa, ase- 
velvollisuuskys3miykseen ja näihin 20 miljoonaan nähden, jotka 
ovat luoneet ne vaikeudet, joissa me nyt olemme ja jotka 
näyttävät, kuinka juuri tämä hallitus on tällä alalla saattanut 
asiamme aivan hyllyvälle pohjalle. 

Olkoon vielä sanottu, että hra Schybergson erittäin tah- 
toi esittää, että oli hyvin vähäpätöinen asia, erehtyivätkö se- 
naatin johtomiehet, herra Mechelin y. m. toimiessaan niin^ 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1279 

että kaartui pataljoona lakkautettiin. Tietysti tällaisesta asi- 
asta voi olla eri mieltä. Minä luulen kuitenkin, että suh- 
teellisesti harva voi yhtyä tässä kohdin hra Schybergsonin 
mielipiteeseen, mutta minä ymmärrän, kuinka se on S3nnty- 
nyt. Sillä kaikki, joiUa on ollut tilaisuus seurata hra Schy- 
bergsonin valtiollista toimintaa, tietävät, että hän on vastoin- 
käymisissäkin h3rvin valmis aina löytämään jonkun uuden 
pelastuskeinon, tosin taas hyvin pian siirtyäkseen johonkin 
muuhun. Ja juuri tälläkin alalla, asevelvollisuus- ja sotilas^ 
kysymyksemme alall^^ tunnemme, että hän takavuosina esitti 
pulman voittamiseksi aivan erit3äsen ehdotuksen, ja tämä 
ominaisuus, josta meillä on niin monta osoitusta, tekee sai 
että juuri hra Schybergson helpommin kuin useimmat muut 
voi kestää sellaisen kplauksen kuin minun ymmärtääkseni 
oli tuo että viimeinenkin suomalainen joukko meiltä riistet- 
tiin, niin että meillä sen jälkeen ei ole alaupseeristoa^ eikä 
minkäänlaista ylempää upseeristoa, joka voitaisiin asettaa 
jäljestämään ja opettamaan niitä kotimaisia joukkoja, jotka 
täällä toivottavasti tulevat asetettaviksi. 

Mutta tämä kaikki kuuluu nyt kritiikkiin ja minä rajoituin 
aamupäivällä täydellisesti siihen, mitä myösUn hra senaattori 
Mechelin oli täällä kosketellut tai mikä oh läheisimmässä 
yhteydessä sen kanssa ja mikä johtui viime perjantaina teke- 
mästäni kjrsymyksestä. Mutta kaikkea tätä arvostelua tär- 
keämpi, paljoa tärkeämpi kuin se kys}nnys, onko tässä ereh- 
^y^y on epäilemättä se kysymys, mitä nyt on tditävä, jotta 
päästäisiin asiaa järjestämään niin onnellisella tavalla kuin 
suinkin mahdollista on. Eikä minulla suinkaan snnä koh- 
den ole mitään syytä olla käyttämättä tätä tilaisuutta käsi- 
tykseni esiintuomisesi 

Jonkun verran se synnytti minussa hämmästystä eli ou- 
doksumista, että senaattori MecheUn aamupäivällä ei mai- 
ninnut sanaakaan siitä, oliko hänen käsittääksensä eduskun- 
nan hyväksyminen tämä hallituksen esittämä esityrs. Kun 
tiedämme sen, että senaatti puolestansa on ehdottanut koko- 
naan toisellaisen arm. esityksen, niin voisi syntyä se ajatus, 
että hallituksemme kotimainen esimies tässä ei tahtonut ke- 
hoittaa eduskuntaa hjrväksymään esitystä. Mutta olen vakuu- 
tettu, että sellainen selittely olisi väärä. Sillä niinkuin aamu- 
päivällä luulen osottaneeni, on tapahtunut järjestely niin 
kokonaan hra Mecfaelinhi ehdottama, ja hänen esittStoftnsä 
ehdot on niin täydellisesti täytetty, että hänen kannaltansa 
on suorastaan mahdotonta tehdä muuta kuin voimien mukaan 
toimia niin, että tämä arm. esitys pääasiassa tulee h3nräksy- 
Qrksi, että siis nuo 20 miljoonaa myönnetään. Se on siinä 

81 



i28o Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 



määrin hänen asiansa, että minä en voisi käsittää muuta 
kuin että hän ja hänen johtamansa hallitus siirtjdsi heti pai- 
kaltaan hiin pian kuin Suomen eduskunta tässä asiassa me- 
nisi tekemään päätöksen, joka osottaisi, että se ei tunnusta 
sitovaksi sitä, mitä hra Mechelin, Donner ja Felix Heikel vahio- 
päiväenemmistön nimessä vuonna 1905 esittivät Venäjän edus- 
tajalle. Ja näin ollen en ole voinut ymmärtää sitä puhetta, 
että hallituspuolueiden molemmissa ryhmissä voisi olla min- 
käänlaista epäilystäkään tämän summan suorittamisesta, sillä 
tuon puolueen ulkopuolella ei kuitenkaan ole voitu ajatella 
mahdolliseksi, että siinä niin vähän tunnustettaisiin sen joh- 
tomiesten antamat sitoumukset puoluettakin sitoviksi. 

Suomalainen puolue nyt ei ole siinä asemassa. Se on 
puolueena tässä kohden vapaa. Kun nämä miljoonat ensi 
kerran myönnettiin, olisi se toivonut, niinkuin aamupäivällä 
mainitsin, toisellaista järjestelyä. Se ei tuonut tätä eriävää 
käsitystänsä valtiopäivillä silloin esille, jotta se ei sen kautta 
millään tavoin häiritsisi sitä sopimusta, joka oli sjrntynyt val- 
tiopäiväenemmistön ja Venäjän hallituksen edustajien välillä. 
Ja se on sittekin pysynyt tässä kohden ääneti. Se ei ole 
lausunut epäilyksiä nykyisen senaattimme menettelystä ase- 
velvollisuusasiassa niinä vuosina, jotka ovat kuluneet valtio- 
päivistä V. 1905. Se on tapahtunut tarkan harkinnan mu- 
kaan, jotta ei minkäänlaisia esteitä tehtäisi hallitukselle sen 
yrityksissä saada tämä maalle niin äärettömän tärkeä kysy- 
mys järjestetyksi. Vasta nyt, kun ky8ym3rs tulee esille sem- 
moisella tavalla, että edustajan velvollisuus on peittelemättä 
lausua käsityksensä, nämä epäilykset ja siihen liittyvä kri- 
tiikki on lausuttu julkL Ja suomalainen puolue valtiopäivillä 
V. 1905 ei asettunut, kuten sanottu, ei keskusteluissa eikä 
äänestyksessä vastustamaan sitä sopimusta, jonka hra Me- 
chelin oli saanut aikaan. Mekin otimme sen vastaan, tosin 
vähän sekavilla tunteilla, ilon tunteilla, — joihin sekaantui 
pelko eli aavistus, että vastapuolueitten toiveet eivät toteu- 
tuisi, — mutta me otimme sen vastaan. Me suostuimme sii- 
hen sopimukseen, että kun hallitsija oli lakkauttanut kutsun- 
nat, kun hän oli luvannut valmistaa asevelvollisuusasian lo- 
pullista järjestelyä suostuen eduskunnan suureen anomukseen, 
toisin sanoen siis perustuslain mukaisesti, niin meidän tuli 
myös hyväksyä hänen asettamansa ehto, että nuo 10 mil- 
joonaa myönnettäisiin ja myönnettäisiin siksi ajaksi, jonka 
hän tahtoi, nimittäin kolmeksi vuodeksi. Suomalainen puo- 
lue on kuten sanottu sekä pappissäädyssä että talonpoikais- 
säädyssä äänestänyt sen puolesta jo v. 1905, että mainittu 
rahasumma myönnettäisiin kolmeksi vuodeksi Me katsoimme 



Arm. es. n:o 26 apamaks. Venäjän vidtak. rahast. sotilastarp. 1281 

sen silloin suorastaan eduskunnan velvollisuudeksi emmekä 
luulleet eduskunnan arvon mukaiseksi ruveta aikaa tinkimään. 
Sopimus oli joko kokonaan torjuttava ja hyljättävä, niinkuin 
pieni ryhmä valtiopäivillä ehdotti, tahi se oli täydellisesti hy- 
väksyttävä niillä ehdoilla, jotka hallitsija tarjosi. Ja tämä 
katsantotapa on siitä asti ollut meille määräävänä. Sanomaleh- 
dissä on ollut mainittu, että äskettäin täällä on tapahtunut 
neuvottelu, jossa suomalaisen ryhmän edustajat saattoivat 
neuvotella maaseuduilta tänne kutsuttujen henkilöiden kanssa. 
Ja koska nyt eri tahoilta on tuotu esiin se kanta, joka eri 
tahoilla vallitsee, niin katson oikeaksi mainita, että tuossa 
kokouksessa aivan yksimielisesti, lukuun ottamatta sitä, että 
kaksi jäsentä syrjä^ikassa lausui toistaiseksi olevansa eriä- 
vällä kannalla, katsottiin, että sopimus vuodelta 1905 oli sitä 
laatua että, niinkuin ed. Palman pappissäädyssä jo v. 1905 
lausui, näiden miljoonien suorittammen haUitsijan ehdotta- 
man kolmen vuoden kuluessa on Suomen kansan kunnia- 
velka. Me emine pane mitään painoa siihen, että rahakor- 
vaus alkuansa on kotimaisten valtiollisten vastustajiemme tar- 
joama. Me torjumme omassa keskuudessamme sen mieli- 
1)iteen, että tässä on kys}mfiyksessä yksistänsä herra Meche- 
inin vekseli. Me torjumme kaikki semmoiset ajatukset, me 
julistamme vääräksi ne. Herra Mechelin ja hänen muka- 
nansa herrat Donner ja Heikel ovat aikanansa voineet esiintyä 
valtiopäiväenemmistön nimessä ja sillä tavalla moraalisesti 
sitoa Suomen eduskuntaa ja koko Suomen kansaa ja sittem- 
min on Suomen laillinen eduskunta n}rväksynyt sen sopi- 
muksen, jonka nämä herrat saivat aikaan. Eikä nykyinen 
eduskunta ole meidän käsityksemme mukaan oikeutettu mil- 
lään tavoin horjuttamaan tätä sopimusta, vaan on velvollinen 
täyttämään sen ehdot viimeiseen asti. Tämä käsitys niin- 
kuin sanottu on aivan yksimielisesti lausuttu suomalaisen 
puolueen valtiopäiväryhmän ja sen laajennetun puolueval- 
tuuskunnan kokouksessa. Luonnollista ja tiettyä on, ettei 
tämä rahanroyton3rtys saa tapahtua muulla tavoin, kun että 
Suomen eduskunnan oikeus päättää koko rahasummasta tu- 
lee noudatetuksi. Siinä kohden luulisin minä puolestani, että 
voitaisiin tukea eduskunnan oikeutta pätevämminkin tai aina- 
kin selvemmin ja muissakin kuin suomalaisissa piireissä käsi- 
teltävällä tavalla. 

Nykyisen senaatin alistuksessa viitataan siihen peruste- 
luun, jolla valtiopäivät 1905 vaativat itselleen päätäntöoikeutta 
koko kysymykseen nähden. Siinä on pääkohtana se huo- 
mautus että Suomen valtiovarat muodostavat eheän koko- 
naisuuden, josta ei hallitsija yksinänsä voi siirtää ilman edus- 



1282 Istunto lo p. sy3^kuuta 1907. 

kunnan päätöstä mitään osaakaan muihin tarkoituksiin käy- 
tettäväksi kuin sellaisiin, jotka ovat Suomen kansan hyväksi 
Tämä selitys on epäileifoättä kaikkein suomalaisten oikeaksi 
tunnustama, mutta myönnettäköön kuitenkin, että hallitsija 
voi käsittää asian sillä tavoin, että hän käyttäessänsä 10 mil- 
joonaa Venäjän sotalaitoksen tukemiseksi kä}^ää niitä myös- 
kin Suomen hyväksi. Sitävastoin se, joka tutustuu Suomen 
lakeihin ja uudempaan historiaan, tietää että näitten lakien 
mukaan haUitus ei ole oikeutettu käyttämään ^ä ennen, kun 
sortoaika alkoi, yrittänytkään käyttää Suomen varoja sotilaal- 
lisiin tarkotuksiin muulla tavoin kuin mikä oli asevelvolli- 
suuslaissa määrätty. Kun 1878 vuoden valtiosäädyt hyväk- 
syivät asevelvollisuuslain, niin nimenomaan he ilmoittivat kä- 
sittävänsä asian siten, että vastaisuudessa ei saisi Suomen 
valtiovaroja kä}^ää sotilaallisiin tarkoituksiin muuta kuin 
mainitussa laissa määrätyssä järjestyksessä. Nyt on hallit- 
sija asevelvollisuuden alalla ilmeisesti tahtonut palauttaa lail- 
lisuuden. Hän on tehnyt sen manifestillaan maaliskuulta 
1905 ja vielä täydellisemmin sitte marraskuun manifestilla. 
On mahdotonta ajatella, että jos asia täysin hänelle selvite- 
tään, hän voisi tahtoa sitä, että sittekin jäisi joku laittomuus 
tässä asiassa voimaan. Ja tämä väliaikainen järjestely olisi 
laiton, jos hallitsija yksiksensä vastoin vanhan asevelvoUi* 
suuslain määräyksiä omasta päätöksestään siirtäisi Suomen 
valtiovaroja sotUaallisiin tarkoituksiin. Tähän päätökseen tar- 
vitaan ehdottomasti ^Suomen valtiopäiväin suostumus. Sille 
pohjalle me voimme asettua ja tulemme epäilemättä joka 
ainoa eduskunnan jäsen sen tdiemään. 

Minä palaan hra Renvallin lausuntoon. Hän on tehtä- 
vään päätökseen nähden lausunut sen ajatuksen että meidän 
tulisi periaatteessa hyväksyä tämä maksu, mutta ilmoittaa 
että me voimme päättää nämä miljoonat maksettavik^ vasta 
sitte kun hallitus on antanut meille varmat takeet siitä, että 
kysymys lopultakin tulee perustuslaillisesti järjestettäväksi 
niinkuin 1905 vuoden arm. esityksessä viittaamalla silloin 
asetettuun komiteaan luvattiin. Tämä ajatus on lausuttu myös- 
kin sen edustajaryhmän keskuudessa, johon minä kuulun ja 
yksi niistä kahdesta edustajasta, jotka olivat osittain eriävällä 
kannalla, ajoivat juuri tätä mielipidettä. Mutta meidän ryh- 
mämme hylkäsi sen siitä syystä, että me olemme sitä mieltä^ 
että, niinkuin aamupäivällä koetin nä}^ttää, syy siihen, että 
asevelvollisuusasian lopuUista järjestelyä ei ole valmisteltu 
siten kun 1905 vuoden arm. esityksessä luvattiin, suureksi 
osaksi, ehkä suurimmaksi osaksi on suomalaisten miesten, se 
on nykjdsen senaatin, sillä kuten sanottu se on keskeyttänyt 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1283 

sen valmistelutoimen, joka silloin oli alulla, saamatta aikaan 
minkäänlaista muuta valmistelua tällä väliajalla. Ja näin 
ollen tuntuu mahdottomalta että Suomen eduskunta voisi 
peräytyä sen lupauksen täyttämisessä, jonka se päätöksellään 
1905 moraalisesti antoi. 

Minä tiedän hyvin, että kaikki puhe siitä, että olisi pitä- 
nyt Jatkaa sillä pohjalla, jonka herra Mechelin kirjelmässään 
ruhtinas Obolenskille esitti silloin, kun hän siinä puhuu hra 
Tagantsevin komitean tehtävistä ja joka sitte ilmautui arm. 
esityksessä, että kaikki puhe tästä on monelle kerrassaan 
pahennus. He eivät tahdo tietää siitä, että Suomen edus- 
kunta 1899 vuoden ylimääräisillä valtiopäivillä tarjosi sel- 
laista menettelyä, jota mainitun komitean asettaminen sisälsi. 
Ja minä olen huomannut myöskin senaatin alamaisesta alis- 
tuksesta, joka seurasi sen esitysehdotusta, että tuo kohta 
keisarillisessa esityksessä 1905 on kokonaan jätetty mainitse- 
matta. Ei ole lainkaan tartuttu kiinni siihen keisarilliseen 
lupaukseen, joka sisältyy tässä kohden mainittuun esitykseen. 
Mutta vaikka onkin siis johtavissa ja määräävissä piireissä 
tämä käsitys ilmeisesti vallalla, että pitää tehdä ikäänkuin 
olemattomaksi, mitä valtiopäivät 1899 hallitsijalle esittivät, si- 
käli kuin silloiset mielipiteet eivät enää ole mieluisia meille, 
ja tehdä ikäänkuin olemattomaksi, mikä tapahtui tämän val- 
tiopäivien lausunnon nojalla, niin sittekin minä sovitan saman 
katsantokannan, joka saattaa meidät vaatimaan, että 1905 
vuoden sitoumus empimättä täytetään, vaatimaan myöskin 
sitä, että jos hallitsija tarttuu kunni niihin lupauksiin, jotka 
Suomen laillinen eduskunta ylimääräisillä valtiopäivillä 1899 
antoi, niin meidän on velvollisuus, ellei saada muuta sopi- 
musta aikaan, täyttää silloin annetut lupaukset, sillä niinkuin 
täällä on tavallansa jo sanottu valtiopäivät eivät ole riippu- 
mattomia toisistansa. Kansa elää halki vuosikymmenien ja 
vuosisatojen, toinen sukupolvi sitoo toista. Me rakennamme 
sen pohjalle, mitä toiset ovat ennen meitä tehneet ja myös 
luvanneet ja mihin ne ovat sitoutuneet. Suomen kansan 
nimessä kaikki päätökset, kaikki lupaukset tässäkin asiassa 
ovat tehd}rt ja meidän on ehdottomasti katsominen, ettei vä- 
himmässäkään kohdassa päästä sanomaan että Suomen edus- 
kunta ei ole sen edelläkävijäin antamia sitoumuksia täyttänyt 

Ed. SMerholm: Närmaste ändamälet med remissdebat- 
tema är själffallet att öfverläg^ om tili hvilket utskott ett 
förslag, som är öfverlämnadt tiU landtdagen, kan hänvisas. 
Sävidt jag har kunnat fatta, har under den debatt, som egt 
ram i dag, ingen talare berört denna sida ai saken. Jag 



1284 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

ber därför för min del nu att ik uttala mig därhän, att jag^ 
omfattar det förslag, som gjorts af talmanskonferensen, eller 
att den nädiga propositionen öfverlämnas tili statsutskottet, som 
eger af grundlagsutskottet inhämta yttrande angäende proposi- 
tionen, sävidt däruti beröras frägor, som angä gruQdlag. I 
stället hafva flere talare, utan att afvakta den beredning, 
som vederbörande utskott borde egna ät frägan, tamt stäU- 
ning för eller emot i densamma. Detta är en enugt min 
tanke icke remissdebattens uppgift, men hvarje talare är ju 
oförhindrad att ^öra sL Sin hufvudsakliga betydelse har 
debatten emellertid fätt genom den uppfordran, som hr Da*- 
nielson-Kalmari vid senaste plenum stäilde tili regeringen att 
afgifva förklaring om hvad den tillgjort i fräga om vär mi- 
litärfrägas lösning. Frän den inhemska regeringens sida 
har svar gifvits. Detta har dock icke tillfredsställt hr Da- 
nielson-Kalmari. Man har ocksä nu under debatten i dag 
fätt erfara hvad det är som han klandrar regeringen för. 
Regeringen klandras för att den icke gätt vidare pä den 
väg, som anvisats för militärfrägans lösning, nämligen dess 
behandling uti rikslagsstiftningsvä^. Regeringen far upp- 
bära ogillande för att densamma icke vidtagit ätgärder för 
upplifvandet af den komitä, som e^de förbereda rikslagssdft- 
nmgen. Alit frän det frägan om nkslagsstiftningen dök upp 
genom februari-manifestet har rikslagsstiftningen d. v. s. en 
la^stiftning, gällande för Finland, som skuUe tili större eUer 
mmdre dd utföras genom andra än vara egna lagstiftnings 
organ icke värit populär i detta land. Det är riktigt säsom 
hr Danielson-Kalmari anförde, att Ständema uti sitt svar pä 
vämepliktspropositionen vid 1899 ärs landtdag gäfvo en an* 
tydan om införandet af en särskild ordning för stiftandet af 
lagar, gemensamma för Kejsaredömet och Finland, men sä 
vidt därmed skuUe kunnat afses sadan rikslagstiftning, ja^ 
nyss antydde, hade detta uttalande icke vunnit gehör uti 
landet Landtdagen var icke sammankallad pä basen af en 
sadan fräga och i detta ständersvar bör därför icke för fram- 
tiden inläggas ofvanberörda betydelse. Vid sädant förhäl* 
lande och dä det förslag tili regeringsform, som den inhem* 
ska regeringen utarbetat, upptager att vär militärlagstiftning 
icke skulle utgöra nägon gemaisam fräga för kejsaredömet 
och oss, utan ordnas pä samma sätt som alla andra vara 
lagstiftningsärenden, S3mes mig alldeles riktigt, att regerin- 
gen icke har vidtagit de utaf hr Danielson-Kalmari föresla^a 
Itgärdema, man mäste tvärtom halla regeringen räknuig 
därför, om ock militärfrägan Qrvärr icke blifvit löst 

Dessutom har hr Danielson-Kalmari riktat ett angrepp 



Arm. es. n:o 26 apuinaks. Venäjän valtak. rahast. sotilasiarp. 1285 

emot senaten för dess ätgärd i fräga om den förevarande 
näd. prop:s öfverlämnande tili landtdagen. Regeringen 
klandras här för nägonting mer än att den skuUe hafva be- 
gätt ett politiskt felsteg. Hr Danielson-Kalmari säger, att 
uti det förslag tili regeringsform, som senaten uppgjort, 
stadgas, att senaten icke borde skrida tili verkställigfaetsät* 
gärder af monarkens beslut uti frägor, som den finner olag- 
liga, utan att den borde hemställa tili monarken om deras 
äterkallande. Den tillämpning hr Danielson-Kalmari nu gif-^ 
vit ät denna bestämning, är emellertid icke riktig. Hade 
det värit fräga om en ätgärd, sadan som promulgerandet af 
en författning, som sksul lända tili efterrättelse, hade det 
gällt vidtagandet af förvaltningsätgärder, som skuUe bringas 
tili verkställighet och dessa hade värit olagl^a, dä hade se- 
naten värit skyldifi^ att icke vidtaga dessa verkställighetsät- 
gärder. Här är fraga om nägonting helt annat. Här är det 
fräga om en monarkens proposition skall fä öfverbringas tili 
folkrepresentationen. En proposition är icke nägon defini- 
tiv ät^ärd utan ett förslag, som folkrepresentationen kan 
väre sig godkänna eller förkasta. Dess öfverbringande tili 
landtda^^en^ har därför icke betydelse af värkställighets» 
ätgärd 1 den mening, som här är i fräga. Under hela värt 
parlamentariska lif har det aldrig satts i fräga att icke vär 
mhemska regering skulle hafva värit förbunden att tili landt- 
dagen befordra de propositioner som monarken för sädant 
ändamäl tili dem öfverlämnat Dä vämepliktspropositionen 
och öfriga propositioner vid 1899 ärs landtdag öfverbrag- 
tes tili Ständemaj af senaten, sä satte ingen i fräga, att det 
skulle värit senatens skyldighet att vägra att tillställa landt-- 
dagen dessa propositioner. Denna uppfattning mäste fort- 
sättningsvis gälla och kan enligt min tanke icke undeigä 
ändring, med mindre naturligtvis en positiv föreskrift i an- 
nan riktning kommer tili. Men därom har tillsvidare ej vä- 
rit frä^a. Jag finner säledes, att det väsentliga i de angrepp, 
som nktades emot regeringen i denna angelägenhet, är full- 
komligt omotiveradt Man har slutligen berört interiörer 
sädana, som fallit utom vär nuvarande regerings verksam- 
het. Dem har jag ingen anledning att yttra, mig om, hälst 
jag beträffande dem eger alltför liten tiUförUdig kännedom. 

Ed. Setälä: Koska tämä keskustelu, joka nyt on kä3m- 
nissä, on lähetekeskustelua, jonka tarkoituksena siis on an- 
taa niille eduskunnan jäsenille, jotka eivät kuulu asianomat- 
siin valiokuntiin, tilaisuutta tehdä huomautuksia, ja koska 
minä olen jäsenenä valiokunnassa, johon tämä asia ainakin 



1286 Istunto lo p. S3ryskuuta 1907. 

tärkeältä osalta on ehdotettu lähetettäväksi, niin en katso 
asiakseni esittää evästyksiä vaUokunnille. Siihen minulla on 
sitä vähemmin syytä, kun minulla ei ole mitään uutta kan- 
taa esitettävänä niiden lisäksi, joita tänä päivänä jo on tuotu 
esiin. Minä en olisi käyttän3rt ensinkään puhevuoroa, jollei 
ed. Danielson-Kalmarin aamupäivällä tekemä historiallinen 
esitys muutamissa kohdin kaipaisi täydennyksiä ja myöskin 
oikaisuja. 

Ensimäinen kohta, johon tahtoisin kajota, on kysymys 
siitä, kuka on vastuunalainen siitä, että asevelvollisuusasia on 
joutunut semmoisen väliaikaisen järjestelyn alaiseksi kuin se 
joutui 1904 — 05 vuoden valtiopäivillä. Voidaan ehkä myön- 
tää, että suurin vastuu on niillä henkilöillä, jotka neuvotel- 
tuaan aatetoveriensa kanssa ensinnä antautuivat keskusteluun 
tuosta — sen mukaan kuin ainakin minulle on tunnettua — 
venäläiseltä taholta esiintuodusta ehdotuksesta, että Suomen 
asevelvollisuus suoritettaisiin rahavastikkeena. Tässä kohdin 
tietysti kukin yksityinen silloinen eduskunnan jäsen vastaa 
toimistaan. Ne henkilöt, jotka ensi sijassa antautuivat kes- 
kusteluihin, eivät ole antaneet eivätkä voineet antaa mitään 
sitoumuksia. He ovat saattaneet ilmaista ainoastaan oman 
mielipiteensä sekä niiden mielipiteen, joiden kanssa he ovat 
keskustelleet. Minun käsitykseni mukaan ei missään tapauk- 
sessa vastuusta voi vapautua kukaan, joka on ottanut osaa 
asian ratkaisuun ja äänestänyt sen puolesta, — olipa sitten 
puoltanut rahavastiketta yhdeksi vuodeksi tai kolmeksi vuo- 
deksi, ja olipa sitten ollut mukana yksityisissä neuvotte- 
luissa asiasta tai ei. Niinkuin ed. Danielson-Kalmari itse on 
huomauttanut, ei hän itse eikä kukaan hänen ryhmänsä mie- 
histä 1904 — 05 vuoden valtiopäivillä erityisessä valitusvalio- 
kunnassa eikä myöskään säädyissä tuonut esiin mitään eriä- 
vää mielipidettä, vaan he päinvastoin kaikki, niinkuin ed. 
Danielson-Kalmari nyt on nimenomaan maininnut, äänesti- 
vät sen puolesta, että rahavastike annettaisiin, ja vieläpä 
kolmeksi vuodeksi. En ymmärrä että se syy riittää kansan 
edustajalle vaitiolon tai myötävaikutuksen puolustukseksi, 
että hän sanoo, että hän . ei ole tahtonut häiritä muka tois- 
ten tekemiä sopimuksia ja että asema — jos minä oikein 
ymmärrän — ei ollut semmoinen, että peittelemättä olisi voi- 
nut sanoa mitä tahtoi sanoa. * Minun ymmärtääkseni kansan 
edustajan asema on aina semmoinen, että hän ei saa pelätä 
häiritä foisia tai toisten mielipiteitä, ja se on aina semmoi- 
nen, että hänen peittelemättä täytyy vakaumuksensa lausua. 
Sen mukaan kum käsitin, onkin ed. Danielson-Kalmari tä- 
nään iltapuolella pitämässään puheessaan myöntänjrt, että 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1287 

vastnu on yhteinen, joten siis siitä ei sen enempää sano- 
mista. 

Toinen l^rsymys, jota minä puolestani en myöskään voi 
sivuuttaa, on kysymys entisen senaatin kannasta asevelvolli- 
suusasian järjestelyyn vuonna 1905. Ed. Danielson-Kalmari 
huomautti aamupäivällä, että silloinen senaatti teki ehdotuk- 
sen asevelvollisuusasian järjestämisestä säätyjen puolelta hy- 
väksyttävällä iailla ja semmoisella tavalla, joka olisi Suo- 
melle säiljrttänyt kaartin pataljoonan. Mutta minä luulen, 
että jos ainoastaan tämä mainitaan, silloin sangen tärkeitä 
kohtia entisen senaatin esityksestä jätetään S3njään. Lau- 
sunnossaan Valtiosäätyjen n. s. suuresta anomuksesta se- 
naatti puolsi asevelvollisuusasian väliaikaista järjestämistä 
siihen suuntaan, että »Valtiosäätyjen valtiosäännön mukai- 
sella myötävaikutuksella määrättäisiin, että 12 p:nä heinä- 
kuuta (29 p:nä kesäkuuta) 1901 annettua asevelvollisuusla- 
kia toistaiseksi ja siksi kun puheena oleva kjrsymys on saa- 
nut lopullisen ratkaisunsa, niinkuin tähänkin asti kä3rtettäi- 
siin vain sen verran kuin Suomen kaartin tarkka-ampuja- 
pataljoonan täydentämiseksi tarvittaisiin, mutta Suomen ylei- 
sistä varoista sillä aikaa maksettaisiin apulisiä valtakunnan 
menojen suorittamiseksi sotilaallisia tarkoituksia varten». 
Tämä senaatin ehdotus ansaitsee kyllä täyden tunnustuksen 
siinä suhteessa, että siinä oli selvästi lausuttu Valtiosäätyjen 
myötävaikutuksen välttämättömyys asian väliaikaistakin jär- 
jestelyä varten, ja jos senaatin ehdotuksen mukainen esitys 
olisi valtiopäiville annettu, niin olisi kylläkin saatu aikaan se, 
että tämä seikka olisi tullut hallituksen puolelta tunnuste- 
tuksi On edelleen lausuttava, että se oli erinomaisen val- 
tioviisas ehdotus. Saatettiin huomauttaa ylöspäin, että ase- 
velvollisuusasia tulee järjestettäväksi aivan »niinkuin tähän- 
kin asti», niinkuin sanottiinkin, aivan niinkuin 1901 vuoden 
asevelvollisuuslakia oli siihen asti sovellutettu. Alaspäin saa- 
tettiin huomauttaa: kaikkihan tapahtuu nyt kansan eduskun- 
nan suostumuksella ja siis täysin perustuslaillisella tavalla. 
Vieläpä saattoi toivoa, että kansa helposti johtuisi siihen kä- 
sitykseen, että ne, jotka olivat ihmisiä kehottaneet jäämään 
pois kutsunnoista, olivat olleet väärässä, koska nyt valtiosää- 
dytkin myöntäisivät että kutsuntaan oli mentävä, vieläpä nou- 
dattamalla juuri 1901 vuoden asetusta. Minä luulen, että 
vaikka kaartin pataljoona olisi siliä hinnalla voitu säilyttää, 
se hinta, 1901 vuoden asevelvollisuuslain sillä tavoin tun- 
nustaminen, oUsi ollut liian kallis. 

Tulee edelleen vielä huomauttaa että tämän lisäksi enti- 
nen senaatti myöskin nimenomaan ehdotti että apulisiä vai- 



1288 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

takunnan menojen suorittamiseksi sotilaallisia menoja varten 
olisi maksettava. Ed. Hjelt on tosin maininnut että silloisen 
senaatin ehdottama summa oli pienempi kuin 10 miljoonaa. 
Mutta se kai tässä lopultakin on sivukysymys itse periaat- 
teellisen kysymyksen rinnalla; venäläiseltä taholta lienee al- 
kujaan vaadittu 15 miljoonaa eikä senaatin ehdotus vielä ot» 
lut esitykseen johtanut. Tuleehan lisäksi muistaa että enti- 
sen senaatin ehdotuksen mukaan kuitenkin olisi noiden 190 
miehen vuotuista kokoonkutsumista varten ollut koko kut- 
suntakoneisto pidettävä voimassa, ja olisihan sekin jotain li- 
säksi maksanut. Edelleen ei käy unohtaminen että silloinen 
senaatti oli aivan ilman valtiosäätyjen suostumusta jo mak- 
sanut 14 miljoonaa Venäjän valtakunnanrahastoon. Ei siis 
näyttänyt ainakaan mitään vakavampia periaatteellisia epäi- 
lyksiä noita apulisiä vastaan silloisessa senaatissa vallinneen. 
Minä tulen lopuksi siihen n. s. Tagantsewin komiteaan, 
josta ed. Danielson-Kalmari aamupäivällä puhui. Minä kuu- 
len ensi kertaa, tunnustan sen, että perustuslailliset olisivat 
ajatelleet että muka Tagantsewin komitea olisi jollakin ta- 
voin järjestän3rt asevelvollisuusasian. Missä määrin jokin 
kohta eräässä kirjeessä, johon ed. Danielson-Kalmari aamu- 
päivällä viittasi, voi antaa tuollaiseen esitykseen aihetta, en 
voi sanoa, koska minulla ei tuota kirjettä ole. Mutta sen 
saatan sanoa että semmoinen käsitys ei milloinkaan ole ol- 
lut perustuslaillisissa piireissä vallitsemassa. Herra Daniel- 
son-Kalmari esitti asian sillä tapaa, että Tagantsewin komi- 
tean jäsenet suurlakon jälkeen jättivät paikkansa hallituksen 
käytettäviksi, koska he kuuluivat ryhmään, jolla ei ollut hal- 
lituksen luottamusta. Ja jos ymmärsin oikein, niin hän pa- 
hoitteli sitä, ettei hallitus suomalaisten jäsenten erottua oUut 
nimityttänyt uusia jäseniä tähän komiteaan. Tämä tiedon- 
anto hämmästjrtti minua jossain määrin kun sen kuulin, sillä 
niinkuin ed. Danielson-Kalmari itse mainitsi, Tagantsewin 
komitean suomalaiset jäsenet antoivat erohakemiucsensa jo 
marraskuussa 1905, jolloin nykyistä hallitusta ei vielä ollut 
olemassa, ja silloinhan olisi oUut melkoinen anakronismi pu- 
hua epäluottamussuhteesta Tagantsevin komitean suomalais- 
ten jäsenten ja hallituksen välillä. Niiden tietojen mukaan, 
joita ehdin hätäisesti hankkia tänä väliaikana, olen saanut 
kuulla että asianlaita ei olekaan semmoinen kun ed. Dani- 
elson-Kalmari esitti Tagantsevin komitean suomalaiset jä- 
senet antoivat yhteisen erohakemuksen 9 päivänä marras- 
kuuta; siinä oh siis mukana myös professori Hermanson, 
joka ei kuulu hra Danielson-Kalmarin ryhmään. Pääsyyksi ero- 
hakemukseensa, komitean jäsenet mainitsivat >ne muuttuneet 



Arm. es. n:o 26 apuxnaks. Ven^jSn valtak. rahast. sotilastarp. 1289 

olot, jotka heidän nimittämisensä jälkeen komitean jäseniksi 
olivat S3nityneet, erittäinkin marraskuun 4 päivän julistuskir* 
jan julkaisemisen jälkeen» . Epäluottamussuhteesta komitean 
ja senaatin jäsenten välillä ei minun saamaini tietojen mu- 
kaan mitään mainita. Kun erohakemus sittemmin lähetettiin 
Pietariin, nun nykyinen senaatti esitti, että koska puheen- 
alaisen komitean edell3^kset ovat kadonneet, tähän eron- 
pyyntöön suostuttaisiin, ja samalla senaatti ilmoitti ettei uu- 
sien jäsenien valitsemiseen ollut syytä. 

Mmun jrmmärtääkseni oli senaatilla tämmöiseen ilmoituk- 
seen sangen päteviä syitä. Komiteahan oli asetettu valmis- 
telemaan »yleisvaltakunnallisen ja Suomen paikallisen lain- 
säädännön alojen toisistaan rajoittamista» ja tämä tehtävä 
oli kieltämättä perin arveluttava. Meidän suomalaisten on 
puolestamme vaikea tunnustaa ^yleisvaltakunnallista lainsää- 
däntöä», semmoista lainsäädäntöä, jota varten ei edes ole 
olemassa mitään lainsäädäntöorgaania. Ja hyvin vaikealta 
tuntuu kuvailla itselleen, millä tavalla semmoinen orgaani 
mainitunlaista valtakunnanlainsäädäntöä varten olisi edes 
luotavissa. Sitäpaitsi sopinee muistaa että myöskin Venäjän 
puolelta koko asia oli melkoisesti joutunut uuteen asteeseen, 
sen jälkeen kun 17/30 päivänä lokakuuta annettu manifesti 
oli julkaistu. Ed. Danielson-Kalmari vetoo kylläkin 1899 
vuoden valtiopäiväpäätökseen ja katsoo sen sisältävän jon- 
kunmoisen sitoumuksen, jos oikein ymmärsin, Suomen edus- 
kunnan puolelta »valtakunnanlainsäädäntöön». Valtiosääty- 
jen vastauksessa sanotaan että »jos Teidän Keisarillinen 
Majesteettinne katsoisi erityisen järjestyksen, jossa Keisari* 
kimnalle ja Suomelle yhteiset lait olisivat säädettävät, tar- 
peen vaatimaksi, valtiosäädyt odottavat että Teidän Keisa- 
rillinen Majesteettinne suvaitsisi perustuslainmukaisen käsit- 
tel3m noudattamiseksi jättää valtiosäädyille arm. esitykset, 
jotka sisältävät ehdotuksen semmoiseksi maamme perustusla- 
kien muutokseksi, joka on siihen tarkoitukseen tarpeellinen.» 
Nämä sanat ovat hyvin varovaiset; ne eivät ehdottomasti 
suinkaan sisällä edes ajatusta valtakunnanlainsäädännöstä, 
vaan se »järjestys,» josta tässä puhutaan, saattaa aivan yhtä 
hyvin koskea semm<Msta järjestystä, jossa kummankin maan 
lainsäädäntövalta toimisi erikseen yhtäpitävien lakien aikaan- 
saamiseksL Edelleen se sisältää ainoastaan sen, että jos 
tämmöistä järjestystä katsotaan tarpeelliseksi, valtiosäädyt 
odottavat esitsrstä asiasta. Mitään sitoumusta mahdollisen 
esityksen hyväksymiseen ei tästä kukaan voi lukea eikä se 
ollut edes mahdollinen. 



1290 Istunto 6 p. sy3^kuuta 1907. 

Oli miten oli, asianlaita on n}rt se että Tagrantsevin ko- 
mitea on kuollut, yhtä kuollut kuin 1901 vuoden asevelvolli- 
suuslaki. Ed. Danielson-Kalmarin aamupäivän lausuntoa mi- 
nun on vaikea ymmärtää muuten kuin siten, että hän toivoi 
että kumpikin näistä olisi vielä jollakin tavalla elossa, 1901 
vuoden asevelvollisuuslaki kyllä Suomen säätyjen myötävai- 
kutuksella väliaikaisesti h3rväks3rttynä. Mutta mitä tahansa 
nyt ajatteleekin rahavastikkeesta, — minä jpuolestani tahdon 
lausua etten saata asettua sille kannalle kuin hra Schy- 
bergson, että rahavastike vastaisuudessa olisi h}rväksyttävä 
muoto asevelvollisuuden suorittamiselle, — niin missään ta- 
pauksessa ei pitäisi olla syytä toivoa että meillä tuon enti- 
senkin senaatin ehdottaman rahavastikkeen lisäksi vielä olisi 
olemassa sekä 190I vuoden asevelvoUisuusasetus että Ta- 
gantsevin komitea ainakin jossakin muodossa henkiin herän- 
neenä. 

Ed. Neovius» Dagmar: Det var icke att uttala min 
äsikt om dessa 20 miljoner, som jag anhöU om ordet, utan 
för att beröra en sak, som vid dagens remissdebatt kömmit 
fram. Jag förstär mycket väl att man i denna fräga har olika 
äsikter. Jag iörstär ocksä att man för att öfvertyga sinä 
motständare och dem, som tanka olika, framhäller alla sakliga 
skäl, som man kan päfinna, men denna d}^tra mälning, denna 
skräck och holpolitik, den har jag alls icke kunnat förstä. 
Jag tycker det icke är värdigt att försöka pävärka andra 
genom skrämskott. Och insynnerhet har det förvänat mig, 
att det är män, som kunnat stödja sig pä dylika skäl. 

Ed. Pennanen: Suomen kansa ei ole tietääkseni mil- 
loinkaan tahtonut vetäytyä pois luonnollisien velvollisuuksi- 
ensa täyttämisestä. Se ei ole sitä tehnyt sotilasrasituksiin- 
kaan näiiden. Jo Ruotsin vallan aikana kantoi maamme suh- 
teellisesti suuren osan valtakunnan monasti hyvinkin raskaista 
sotilasrasituksista. Venäjän keisarikuntaan yhdistettynä suostui 
kansamme suorittamaan asepalvelusta yleisellä asevelvolli- 
suudella lain mukaan, jonka kansan silloinen eduskunta, val- 
tiopäivät, ja hallitsija olivat hyväksyneet noudatettavaksi ja 
jolla tärkeimmissä osissaan on perustuslain luonne. Vaikka 
tämä 1878 vuoden asevelvollisuuslaki on vielä tänäkin päi- 
vänä voimassa, on kansamme mielipahalla saanut nähdä 
sotajoukkonsa hajotettuna hallinnollisella toimenpiteellä, 
samalla kuin se myös sai nähdä ryhdyttävän sovelluttamaan 
kutsuntoja, joilla ei ollut Suomessa laillista pätevy3^ttä. Kuten 
kaikille on tunnettu, pyysivät 1904 — 05 vuosien valtiopäivät 



Ann. es. n:o 26 apuxnaks. Venäjän valtak. nhast sotilastarp. 1^91 

noiden laittomien, niin paljon ristiriitoja synnyttäneiden kut* 
suntojen lakkauttamista, ja ne lakkautettiin. Mutta kun oli 
luonnollista, ettei Keisari ja Suuriruhtinas voinut yhdessä käden 
käänteessä järjestyttää takaisin koko asevelvoU^uusasiaamme 
lailliselle tolalle, myönsivät sanotut valtiopäivät 10 miljoonan 
markan korvauksen vakantti-verona valtakunnan rahastoon. 
Tästä on kulunut jo kappaleen kolmatta vuotta. Aikaa olisi 
siis ollut jo aivan riittävästi joko ruveta sovelluttamaan voi- 
massa olevaa asevelvollisuuslakiamme tai antaa kansan edus<- 
kunnalle esitys sotilaskysymyksen toisin järjestämisestä. Mutta 
kumpaakaan ei ole tapahtunut Tämä nyt käsiteltävänä oleva 
arm. esitys ei myöskään sisällä viittaustakaan kumpaisesta- 
kaan, tässä vaan ilman muuta esitetään eduskunnan hyväk- 
syttäväksi uusi korvausvaatimus kahdelta vuodelta ja esite- 
tään siinä muodossa, että eduskunnalla ei olisi oikeutta päät- 
tää koko tuosta rahamäärästä, vaan ainoastaan verrattain pier 
nestä osasta siitä. 

Mitä n3rt tulee tuohon mainittuun korvausvaatimukseen, 
joka tässä arm. esityksessä esiintyy, niin minun ontäytyn3rt, 
muodostaessani itselleni kantaa tässä kys3miyksessä, jättää 
syrjään kaikki sivuvaikuttimet ja katsoa yksinomaan sitä, minkä 
olen voinut harkita maalle ja kansalle parhaaksi. Käsityk- 
seni on se, että eduskunnalla on oikeus myöntää tällaista 
vakanttiveroa, jos se katsoo sen koituvan maan ja kansan 
parhaaksi. Mutta kyseessä oleva korvausvaatimus, voidak- 
seen tosiaan olla kansan parhaaksi, ei saisi mUlään tavalla 
hidastuttaa koko sotilaskysymyksemme lopullista järjestelyä, se 
d saisi millään tavalla yhä edelleen pitkittää voimassa ole*- 
van asevelvollisuuslakimme sivuuttamista. Olkoon että koko 
sotilaskysymys on monelle ihmiselle jo nykyään vastenmieli- 
nen, samoin kuin sotilasrasitus, mutta niin kauvan kuin maa- 
ilman mahtavat kansat katsovat asiakseen kumartaa niskansa 
kantamaan sotUasiestä, niin kauvan on Suomenkin kansan 
asiana valita ainoastaan kahden mahdollisuuden välillä: joko 
me tänne kustannamme sotaväkeä, joka kieleltään, mielel- 
tään ja kansallisuudeltaan on meille vieras, tai me voimassa 
olevan lakimme mukaan suoritamme asepalvelusta yleisellä 
asevelvollisuudella, omalla sotajoukolla, jota me voimme tar- 
vittaessa luottamuksella käyttää myöskin sisäisen järjestyksen 
ylläpitämiseen. Kumpi näistä kahdesta on maallemme pa- 
rempi, siitä ei ole epäilemisen varaa, ja siksi minä pidän, 
että jokainen toimenpide, joka hidastuttaa asevelvollisuus- 
l^srymyksemme jäljestämistä, ei ole maallemme hyödyksi. 
Meidän velvollisuutemme on kantaa sotilasrasituksia, siitä 
meidän ei tarvitse emmekä voi p3rrkiä pois, mutta meidän 



1292 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

oikeutemme on saada kantaa nuo rasitukset sillä tavalla kuin 
voimassa oleva hallitsijan vahvistama laki säätää. Mielestäni 
täytyy eduskunnalla, voidakseen nyt kyseessä olevasta sota* 
verosta päättää, olla tilaisuus päättää koko rahamäärästä eikä 
vain sen osasta. Ja vielä: eduskunnalla tulee mielestäni olla 
tietoisuus siitä, ettei korvauksen myöntäminen tule jatkamaan 
asevelvollisuuslakimme sivuuttamista, hidastuttamaan asevel- 
vollisuusasiamme johtamista täysin lailliselle tielle. Arm. 
esitys nyk}nsessä muodossaan ei tarjoa kumpaakaan näistä 
edellytyksistä. Sotilaskysymyksemme lopullinen järjestäminen 
ja korvauksen myöntäminen niiltä vuosilta, jolloin ei täällä 
ole kutsuntoja toimitettu, ovat niin läheisesti kietoutuneet 
toisiinsa, että toisen ratkaiseminen voi vaikuttaa toiseenkin. 
Mielipiteeni on siis lyhyesti sanottuna se, että eduskun- 
nan on hyljättävä käsillä oleva arm. esitys tällä kertaa ja 
anottava ensi valtiopäiville uutta arm. esitystä koko sotilas- 
kysymyksemme uudestaan järjestämisestä ja sen yhteydessä 
vakanttiveron myöntämisestä niiltä vuosilta, jolloin kutsuntoja 
ei ole toimitettu. 

Ed. Renvall: Minulla ei ole monta sanaa sanottavana. 
Ed. Setälä on minut vapauttanut ryhtymästä siihen ed. 
Danielson-Kalmarin vaatimaan selitykseen, jonka minä kyllä 
olisin ollut valmis antamaan nyt kohta. Siksi ilmeinen oU se 
värittelytyö, jonka valtioneuvos Danielson-Kalmari suoritti maa- 
latessaan meille entisyyden tapahtumat Siitä voi sanoa^ 
niinkuin eräs runoilija on sanonut: Minä maalaan niinkuin 
minä rakastan. Juuri tätä minä tarkoitin kun minä sanoin 
ed. Danielson-Kalmarin puheen sisältävän puohieväritystä. 
Asioita voidaan väritellä sillä, että niihin lisätään jotakin, ja 
myös sillä, että asioita ei kokonaisuudessa kerrota. 

Hra Danielson-Kalmari on p^^änyt minulta selitystä myös 
erääseen toiseen seikkaan, nimittäin - siihen ristiriitaan näh- 
den, joka muka oli huomattapidssa minun puheessani perus- 
tuslaillisesta suunnasta. Minä kuitenkin luulen, että sen, joka 
minun sanojani vähän ajattelee, ei tarvitse tällaista ristiriitaa 
siinä ollenkaan nähdä. Minä sanoin perustuslaillisen suun- 
nan olevan vallalla, kun kaikki puolueet kilvan selittivät ole- 
vansa perustuslaillisella pohjalla, ja varsinkii^ minä näen 
lisätodistuksen siinäkin, että nykyistä senaattia koetetaan 
moittia tuomalla esiin että se on menetellyt niinkuin entinen 
senaatti. Minä katson että tällainen moitetapa on samalla 
jonkunlainen tunnustus perustuslailliselle kannalle. Mitä 
taas tulee lausuntooni siitä että minä pelkään että, jos sorto- 
vuodet uudestaan tulisivat, perustuslaillinen rintama ei pys)risi 



Ann. es. n-jo 26 apumaks. VenAjän valtak. rahast. sotilastarp. 1293 

eheänä, niin se johtuu siitä, niinkuin jokainen ymmärtää, 
että sanokaamme kymmenkunnan, kahdenkymmenen henkilön 
ajattelemattomuus voi sen särkeä, enemmän vielä kuin k3rm- 
mentuhansien myöntyväisyys sitä takavuosina heikonsi. Ja 
näiden muutamien kymmenien tekoja minä pelkään. Mutta 
minä olen toiselta puolen varma siitä, ettfi ne joukot, jotka 
seisoivat myöntsrväisyyskannalla, eivät enään tulisi sille kan- 
nalle asettumaan. 

Ed. Sirola: Täällä ovat taas monet puhujat laulaneet 
tuota virttä, että evästyskeskustelussa ei pitäisi mennä kovin 
pitkälle asiaan, etenkään ei pitäisi puhua niitten valiokun- 
nan jäsenten, joilla on tilaisuus asiaan valiokunnassansa 
vaikuttaa. Nyt on kuitenkin niin, että tällaisessa tärkeässä 
kysymyksessä on välttämätöntä merkitä pääpiirteitä, äärivii- 
voja jo silloin, kun se menee valiokuntaan, että eduskunnan 
jäsenet ovat tilaisuudessa väliaikana yhä enemmän tarkista- 
maan kantaansa. Myöskin on tärkeätä, että valitsijat ulko- 
puolella eduskuntaa vielä voivat jonkun verran siveellisellä 
oikeudellansa vaikuttaa valitsemiinsa edustajiin ja antaa hei- 
dän ymmärtää, miltä kannalta he valtuuttaessaan edustajansa 
ovat käsittäneet tällaiset seikat. 

Pitkässä keskustelussa täällä on käytetty saneen paljo 
neron lahjoja kauniilla aatteellisilla verhoilla, »oikeuden», 
»velvollisuuden», »siveellisyyden» j. n. e. verhota sitä alas- 
tonta ja sangen aikaisin tässä maailmassa keksittyä valtio- 
viisasta periaatetta, että »kultakuormaa kantava aasi kiipee 
korkeankm muurin yli». Suomen kansan edustajat koettavat 
tällä tavalla rakentaa kansan luota hallitsijan sydämeen ehe- 
äksi sitä siltaa, joka on katkennut ja jonka eteen jälleen yhä 
korkeammaksi nä}rttää kohoavan aukoton muuri. On siis sil- 
mäiltävä tämto politiikan menest3miismahdollisuuksia ja sen 
vaikutuksia nykyisyyteen ja kansamme vastaisuuteen. 

Heti alussa oli meillä ed. Danielson-Kalmarin lausunnossa 
ilo ihailla sitä ylösrakentavaa näytelmää, joka syntyy, kun 
suometarlaiset kiertävät puukkoa perustuslaillisuuden S3rdän- 
haavassa. Se on tapahtunut täällä jo monasti ja tällä kertaa 
se tapahtui ehkä tähän saakka suurimmalla menestyksellä, 
kuten monet myöntävät lausunnot oikealta osottavat. Se 
perustuslaillisuus, jota ed. Renvall on edustanut, on yksissä 
'haaleissa jo saanut jokseenkin musertavan tuomion, ja jos 
»armollinen Jumala», kuten ed. Castren sanoi, tai »sallimus», 
jota sanaa ed. Schyber^on rakasti käyttää, lähimmässä tule- 
vaisuudessa tarjoisi meille uudet vaalit, niin tuskinpa tarvitsee 
olla profeetta ennustaessansa^ että nykyinen oikeisto yhä 



1294 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

supistuu. Jos on totta ed. Renvallin lause, että Suomen kansa 
on kauttaaltaan perustuslaillista, niin on se totta vallan toi- 
sessa merkityksessä, kuin mikä sille sanalle tässä maassa on 
viime aikoina annettu. Jo säätyeduskunnan ihailluilta ajoilta, 
etenkin sen loppupuolelta, noilta »arvokkuuden ja kohtuu- 
den» ajoilta, joista ed. Schybergson puhui, on ollut Suomen 
kansalle, etenkin sen köyhälistölle, tiettyä, kuinka ontto tämä 
perustuslaillisuuden ja vastarinnan kaapu on ollut 

Ne tapaukset, joihin tässä on runsaasti viitattu ja jotka 
viime vuosina yhä enemmän ovat tätä käsitystä perustus- 
laillisuudesta vakiinnuttaneet, ovat kyllä| vettä sucooiettarelais- 
ten mylly3ni,j kuten ed. Danielson-Kalmaiin ja Hjeltin y. m. 
lausunnot osottavat, mutta tämä mylly ei jauha jauhoja Suo- 
men kansalle, se mylly käy tyhjään, niinkuin ed. Danielson- 
Kalmarin kiertelevä ja kaarteleva lausunto lopulta osoitti. 
Mitä oli tämän lausunnon sisältö? Hän ensiksikin todisti 
jotenkin »terävästi ja nerokkaasti», kuten muistaakseni ed. 
Runeberg sanoi, että nykyinen senaatti on vikapää rikkomuk- 
siin, joista ikivanhojen lakien mukaan olisi seurauksena »lyhyt 
virsi». Mutta seuraavassa puheenvuorossa hän on valmis 
peruuttamaan tämän. Hänen lausuntonsa koetti valitsijoille, 
Suomen kansalle, uskotella, että hänellä ja hänen ryhmällänsä 
olisi tarjottavana parempia diplomaatteja tällaisia ratkaisevia 
hetkiä varten, joita hän nyt katsoo menneen hukkaan niin 
paljon nykyisen senaatin laiminlyömisten takia. No, ny- 
kyinen senaatti on köyhälistön puolelta saanut tuomionsa. 
Sillä on siitä vakiintunut käsitys. Mutta minä luulen että 
tämä tuomio ei kohota edellisen senaatinkaan arvoa. Herrat 
siis riitelevät siitä, kuka nokkelammin voisi liikkua diploma- 
tian liukkailla lattioilla, ja siihen perustavat he puuhansa 
asevelvollisuusasian perustuslailliselle ratkaisulle, siUe perus- 
tavat he senaatinvaihdoskysymyksensä y. m. ja saavat kai 
siitä saaliista riidellä. 

Todellakin hänmiästyttäisi, jollei olisi niin luonnollista, 
että ed. Danielson-Kalmarin toinen lausunto etenkin ensim- 
mäisen valossa, muuttui sellaiseksi,' että se pakkovero, jota 
koskevan arm. esityksen tänne tuominenkin jo on jonlonlai- 
nen valtiorikos, saa nimen »kunniavelka» j. n. e. Eikö täl- 
laisia sanoja kuullessa koko tuo ensimmäinen ^ lausunto saa 
räisl^vien rakettien luonnetta, jotka lennettyään ilmaan räjäh- 
tävät ja haihtuvat. Ja perustuslailliselta puolelta jotakuinkin 
yleiseen käytetään sanoja »moraalisesti sitovia lupauksia» 
j. n. e. Vain jotkut »viimeiset mohikaanit» vielä täällä ko- 
ettavat tuota viime vuosilta niin tutun laillisuuden loukkaa- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1295 

mattoman periaatteen vaikutusta, — hjrvin ilmeisesti vähällä 
menestyksellä. 

Täällä annettujen lausuntojen yleisestä sävystä eroaa mer* 
kitsevästi ed. Schybergsonin lausunto. Hän on kapitalisti 
kiireestä kantapäähän» kylläksi rehdlinen myöntämään, että 
perustuslaillisen 1 liberalismin», tai miten minä sanoisin, unel* 
mat ovat rauenneet, usko johonkin »oikeuden» aatteeseen 
on pettänyt, »lain henkeen», joka muka leijailee paperilunt- 
tojen ympänllä ja suojelee niitten puolustajia. Hän ei anta- 
nut lausuntoansa kiertelevällä häpeän tunteella, niinkuin mo- 
net muut entiset aateritarit, vaan voipa vielä kehua jo aikai- 
semmin lakanneensa tarkkaan muotoja palvelemasta ja voi 
yhä vakuuttaa rakentavansa jollekin reaaliselle mahdille. Ja 
hän rakentaa tosiaankin sille reaaliselle mahdille, joka tällä 
hetkellä vielä on vallitsevana. Se on raha. Siltä kannalta 
laskee hän, kauppiaan kalkkyyleillä puhun hän politiikasta, 
ja minun Vkytyy myöntää, että se on jo koko lailla tuntuva 
askel eteenpäin siitä sanaratsastuksesta, joksi muuten tällainen 
lailiisuuskeskustelu niin helposti muuttuu. Kun hän sanoo 
että moni suomalainen kemaammin maksaa jonkun summan, 
ennenkuin menee palvelemaan kotimaiseenkaan väkeen, on se 
totta, mutta kyllä minun täytyy sanoa, että se hänen suus- 
tansa kuulostaa hyvin hirtehisehä totuudelta, katkeralta 8ur-> 
kealta totuudelta. Ei ole meikäläisen velvollisuus, ei ole 
meikäläiselle sopivaa puhua vanhan asevelvollisuuden puo* 
lesta. Joka on ollut tilaisuudessa siinä kansalaisvelvollisuut- 
tansa täyttämään, tietää kyllä, kuinka vähän rakastettu ja 
suosittu se oh, ja tietää todeksi sen, minkä ed. Schybergson 
lausui kaartin pataljoonan suhteen, että etenkin viime aikoina 
— lisään siihen: kun alkoi tulla idässä kouluutettuja upsee- 
reja — että tämän armeijan henki alkoi olla peloittava sen 
johtajien puolelta. Mutta sittenkin täytyy lausua oudostuk- 
sensa, että maan porvarilliset luokat niin kevyesti uhraavat 
kokonaisen armeijan, kuin mitä keskustelu täällä oscMttaa* 
.Se kierteleminen, jolla puhutaan vuoden 1878 asevelvollisuus-^ 
asetuksesta osoittaa, että herroilla ei ole toivoakaan saada edes 
sellaista asevelvollisuusasetusta voimaan, vaan että siitä kul- 
kee mahdollisuuksien tie, kuten ed. Schybergson sanoi, Ve^ 
näjän armeijaan saakka suoranaisesti Hän koettaa osoittaa, 
että tämän pakkoveron suorittamisella voitaisiin tätä kehitystä 
viivyttää, mutta hän ei voi antcui mitään takeita siitä, kuinka 
paljo se viivyttäisi, ja miten pitkälle mentäisi, jos se suunta, 
jolle tällä maksamisella kumarrettaisiin, yhä saa jatkua. On 
merkittävä todellakin suureksi periaatteelliseksi eroksi, mak- 
setaanko ilman muuta pakkovero vai koetetaanko kaikilla 

82 



1296 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

mahdollisilla tarmokkailla toimenpiteillä saada aikaan kansan 
puolustus, jota, puhuttakoon rauhan aatteesta kuinka kau«- 
niisti tahansa, kansat nykyisin varmasti tarvitsevat ja joka 
meidänkään kansallemme minun käsittääkseni ei suinkaan 
olisi mikään vaara, kuten hra Schybergson sanoi, vaan tekijä, 
jonka oikeutemme supistajat toki olisivat pakotetut ottamaan 
huomioon. 

Useat tästä asiasta puhevuoroa käyttäneet ovat huo- 
mauttaneet sangen tarmokkaasti, että eduskunnan täytyy 
saada käsitellä koko laajuudessansa kys}rmystä 20 miljoonasta 
eikä arm. esityksen puitteissa. Se näyttää kauniilta, mutta 
se tuntuu huvittavalta, kun jokaisen lausunnon takaa paistaa 
vallan selkeä käsitys, että tämän eduskunnan tulee saada 
vain myöntää nämä 20 miljoonaa, sillä monikaan näistä 
puhujista ei ole tahtonut merkitä, että tällä eduskunnalle 
ohsi mahdollisuutta ja oikeutta kieltää niitä. Tosinhan jot- 
kut haluavat panna ehtoja. No, sanomattakin on selvää, 
että ehdot, jotka heitetään myönnettyjen rahojen jälkeen, 
eivät merkitse yhtään mitään. Sen sijaan on jonkun verran 
periaatteellisempi ed. Renvallin lausunto, kun hän rupesi 
asettelemaan ehtoja edellä myöntämisen, mutta paljoa pitem- 
mälle ei sekään mennyt, se vaan tottuneitten juristien tavalla 
koetti todistaa lailliseksi sen, mikä kaiken SucMnen kansan 
oikeuskäsityksen mukaan täytyy laittomuuden edistämiseltä 
tuntua. Näin ollen tämä ehdotus tulee mahdollisesti vielä 
salakavalammaksi kuin muut. Se antaa suurimman muodol- 
lisen laillisuuden toimenpiteelle, jota ei asiallisesti voida aina- 
kaan minun käsitykseni mukaan hyväksyä. Ja siksi arve- 
lenkin, että tämän ehdotuksen vaikutus ei voi oUa suuri mei- 
dän ryhmään. 

Täällä pelotellaan, ja on varsin oikein sitä vakavasti pa- 
heksuttu. Millä peloteUaan? Sillä, että olisi uudestaan esissä 
perustuslakitaistelu. Missä muodossa se ilmenisi? Asevel- 
vollisuusasiaan nähden mahdollisesti jonkunlaisina kutsunta- 
lakkoina, jos sellaisia taas tulisi kysymykseen. Minä arve-. 
Ien, että ed. Schybergsonilla on varsin oikein, kun hän puhuu 
pahaa viimeaikaisista kutsuntalakoista, kun hän huomaut- 
taa, että ne muuttuivat niin heikoiksi, että alkoi peloittaa. 
Mutta hän ei muista, mistä se johtui. Se johtui siitä, että 
näitä kutsuntalakkoja ajoivat perustuslaillisen ryhmän henki- 
löt, jotka eivät sisäisissä kysymyksissämme, ankarista ulko- 
naisista varoituksista huolimatta, oppineet mitään, ja joille 
kansan syvät rivit eivät siis voineet antaa luottamusta. 

Tiedetään ja sanottakoon se nyt, että näitä asevelvolli- 
suuslakkoja myös paljon koeteltiin keinotekoisesti saada aikaan, 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1297 

mutta sanottakoon tämän rinnalla, että vuosien kuluessa alkoi 
nousta yhä selkeämpi voima, joka näille asevelvoUisuusla- 
koille antoi todellista sisällystä. Sitä ei voitane kieltää, ei 
ainakaan 1905 vuoden kesän ja loka- marraskuun tapausten 
jälkeen. 

AsevelvoUisuuskutsuntalakkoja ja niiden yhteydessä olevia 
seikkoja lienee meidän laillisillamme syytä peljätä, koska 
tällaisten tapausten yhteydessä vastaisuudessa h3rvin luulta- 
vasti meidän oikeuslaitoksemme riippumattomuus yhä alenisi, 
ja koska on täysi syy pelätä, että sellaisissa tapauksissa voi- 
sivat meidän lakitieteelliset juristimme kylläkin löytää syytä 
kuritushuonetuomioihin. Ne taistelutavat, joita mahdollisesti 
voisi ilmetä ilman että ne olisivat sitä lajia, mitä hra Renvall 
täällä niin pelokkaasti muistutti, voisivat kuitenkin peloittaa 
meidän perustuslaillisiamme. Sen sijaan on minun käsittääk- 
seni hra Schybergsonin lausunto, että kuinka käy meidän 
reformikautemme raukeamisen, aivan teeskennellen tarkoi- 
tettu. Ensinnäkin ne reformit, joita äärimmästä oikeustosta 
päin on toivossa, lienevät sitä lajia, ettei Suomen kansa niistä 
paljoa kostuisi. Ja toiseksi voisihan sellaisia reformeja, joita 
sen hallituksen suostumuksella pantaisiin toimeen, jonka ka- 
malia toimenpiteitä täällä niin pelotellen ennustetaan, voisihan 
sellaisia reformeja kylläkin saada myöntyväisemmän eduskun- 
nan kautta. Hra Schyber^on puhui niin paljon »mahdol- 
lisesta eduskunnasta», joksi tietysti herroille olisi erittäin 
mukava muuttaa tämä eduskunta^ Eihän voisi ajatella mi^ 
tään toivotumpaa meidän äärimmäiselle oikeustollemme, kuin 
että se saisi tämän eduskunnan pelotetuksi niin araksi, että 
tämä suostuisi mihin painostuksiin tahansa, sillä missäpä nii- 
den-lopullinen raja on. 

Hra Schybergsonin lausunnosta ei ilmennyt suoranaisesti, 
mutta sen läpi paistoi eräs käsitys joka on lausuttu, se nimittäin 
että meidän kapitalistinen porvaristomme ei enää katso itäistä 
rajaa niin suurella kauhulla kuin ennen. Se on tehn}rt kyl- 
läksi kauppaa tämän rajan yli itse — en tarkoita valtiollista 
kauppaa, vaan porvarillista, taloudellista kauppaa — ja tämän 
ajan kestäessä on se oppinut siellä tapaamaan tovereita, ver- 
taisia, joiden kanssa se on hyvästi sopinut ja joiden se katsoo 
taloudellisten lakien mukaan yhä selkeämmin pääsevän mää- 
räävään asemaan sielläkin. Hra Schybergsonin pelko meidän 
kotimaisten tapahtumien suhteen ei voi olla niin suuri kuin 
hän ajattelee sitä tässä valossa, kun hän tietää että mitä 
tahansa tapahtuukin rajan takana, se tapahtuu Venäjän por- 
variston suostumuksella. Se ei siis tällä puolen rajaa voi 
olla niin kovin pelottavaa meidänkään porvaristollemme. Ja 



1298 Istunto 10 p. S3^kuuta 1907. 



tässä juuri eroaakin meidän porvaristomme ja työväestömme 
tie. Sillä samoin kuin porvaristo, kuten kapitalismi aina 
edellä kulkee yli kansallisuuksien ja valtakuntien rajojen, 
samalla tavalla myös työväestö etuineen ja oikeuksineen voi 
katsella yli rajojen ja voi rajan takana monasti löytää suuria 
joukkoja parempia ystäviä kuin hyvin monet rajan tällä puo- 
len ovat ja paljoa lähempänä istuvat 

Täällä, kuten jo huomautin, pidetään erittäin tärkeänä 
perustuslaillisena oikeutena saada myöntää nuo miljoonat 
hallitukselle. Minä luulen että hallitsijalla ei voi olla mitään 
sellaista »perustuslaillista oikeutta» vastaan, joka ei mitään 
muuta pyydä kuin tällaisiin pyyntöihin myöntyä. Mutta jos 
tahdotaan tästä eduskunnasta tehdä tällaisten mahdollisuus- 
pyrkimysten kätyriä, niin silloin on pantava vakava vasta- 
lause. Ei ole suurin vaara niissä läheisissä tapauksissa, jotka 
voivat tuntua katkerilta, ja jotka voivat vaatia uhrauk- 
sia. Suurin vaara on kansan oikeustajunnan heikontumi- 
sessa, ja se tapahtuu, jos tämä eduskunta alentuu tämän- 
tapaisiin myönnytyksiin. Tämän kansan täytyy saada hyvä 
käsitys yleisellä äänioikeudella valitusta eduskunnasta, olkoot 
ulkonaiset suhteet mitkä tahansa. Sillä jos tämän perustus- 
laillisen vapauden ja oikeuden käyttämisen takia tätä edus- 
kuntaa vastaan tähdätään ankarampia iskuja, ei se voi olla 
muu kuin tekosyy, ja silloin on meillä yhä suurempi aihe 
katsoa eteenpäin, kuten täällä niin paljon huomautetaan, 
katsoa eteenpäin yli lähimpien vuosien. Eikä tässä kysy- 
myksessä ole yhden tai toisen puolueen agitaattorinen etu, josta 
ed. Alithan puhuu. Puolue, joka siveellisesti luottaa ohjel- 
maansa, menettelytapaansa, pitää sitä oikeana ja vakaumuk- 
sellisesti on sen omaksunut, se ei voi muuta kuin katsoa, 
että sen käsitys on tuleva koko kansan käsitykseksi, että sen 
menettelytapa ei voi olla vaaralUnen eikä vahingollinen koko 
kansalle. On jo monasti osotettu, kuinka tässä kysymyk- 
sessä perustuslaillista, tai oikeammin, — koska tätä sanaa 
on niin paljon kulutettu ja väärin käytetty, — eduskunnal- 
Usta periaatetta ei saa hämmentää, vaan täytyy se säilyttää 
kansallemme puhtaana. Ja käytännössä ja myös periaatteessa 
on tässä kys3anys toisestakin seikasta, kysymys siitä, kum- 
malle voimalle rajan takana me haluamme antaa ehkä pienen 
kannatuksen. Sitäkö tahtoisimme heikontaa, joka on tämän 
eduskunnan Suomen kansalle lahjoittanut ja lupaa sitä tilai- 
suuden tullen tukea ja vahvistaa, ja tahtoisimmeko tukea 
sitä, joka tällä hetkellä uhkauksilla pakottaa tätä eduskuntaa 
toimeen, johon tämä kansa ei ole sitä valtuuttanut! (Hyvä!) 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1299 



Ed. Ahmavaara: Kun minä kuulun siihen valiokuntaan, 
nimittäin valtiovarainvaliokuntaan, johon tämä asia lähetet- 
tänee, niin minulla ei olisi ollut tarvetta pyytää tässä asiassa 
puheenvuoroa, elleivät muutamat täällä annetut lausunnot 
olisi siihen suorastaan pakottaneet. En tahdo kosketella 
ollenkaan mille kannalle miljoonakysymyksen suhteen tulen 
asettumaan, koska minulla on valiokunnassa tilaisuus perus- 
teellisemmin mielipiteeni lausua. Koskettelen vain muuta- 
mia kohtia hra Danielson-Kalmarin lausunnossa. 

Aamupäivällä hän täällä tahtoi erittäin painostaa sitä, että 
muka koko tämä miljoonakysym3rs olisi herännyt yksinomaan 
perustuslaillisissa piireissä ja että perustuslailliset olisivat 
yksistään sjrypäät kaikkeen siihen ikävyyteen mikä siitä on 
johtunut. Minä odotin tämän lausunnon jälestä, että valtio- 
neuvos Danielson-Kalmari asettuisi jyrkästi vastustamaan 
pyydettyjä miljoonia, sillä se olisi ollut siitä aivan selvään 
johtuvaa. Jos hän kerran pahoittelee, että on tällainen ky- 
symys saatettu vireille ja että se on tapahtunut vastapuo- 
lueitten toimesta, niin olisi luonnollista, että hän hylkäisi sen. 
Mutta nyt hän on iltapäivän istunnossa aivan selvästi va- 
kuuttamalla vakuuttanut, että sekä häh että koko se ryhmä, 
johon hän kuuluu, yhtenä miehenä puolustaa näitten mil- 
joonien myöntämistä. Mitä näin ollen merkitsee tämä pa- 
heksuva lausunto, josta koko tämä pitkä keskustelu on joh- 
tunut. Voisi ehkä vielä sanoa, että tällä tahdotaan todistaa 
sitä, että sen ryhmän jäsenet, johon herra valtioneuvos kuu- 
luu, eivät ole edellisillä valtiopäivillä tätä asiaa kannattaneet. 
Mutta senkin hän itse tunnusti, että he ovat asiaa kannatta- 
neet. Ja näin ollen minusta jää jotenkin syrjäasiaksi' se, 
mitä yksit3riset henkilöt ovat siellä tai täällä puhuneet tai 
kirjoittaneet, sillä he eivät ole voineet antaa sitoumuksia 
kenenkään muitten kuin itsensä ja muutamain ystäväinsä 
puolesta. Minusta tässä on perustettava ainoastaan siihen, 
mitä 1904 — 05 vuoden valtiopäivät ovat asiasta lausuneet. 
Siellä on Suometi kansan puolesta puhuttu ja annettu si- 
toumuksia. Ja siellä ei ole mitään erimielisyyttä, niinkuin 
herra valtioneuvos tunnustikin, ollut hänenkään ryhmänsä 
käsityksen kanssa. Hän tosin sanoi, ettei heidän käsityk- 
sensä ollut samaa, vaan ettei eriävää kantaa tahdottu julki- 
lausua, kun ei muka tahdottu loukata toisin ajattelevia. Minä 
en luule, että herra valtioneuvos uskoo itsekkään, että tämä 
olisi yksimielisyyden syy ollut. Sillä kyllä siellä vanhan suo- 
malaisen puolueen puolella on lausuttu vakaumus asiasta. 
Jos me luemme valtiopäivän asiakirjoista keskusteluja sää- 
dyissä, niin näemme, että herra Danielsonin ryhmän miehet 



1300 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

ovat tästä asiasta lausuneet paljon enemmän kuin koskaan 
me, jotka silloin olimme enemmistönä. Minulla tosin ei ole 
ollut tilaisuutta tutustua kaikkien säätyjen keskusteluihin, 
mutta ainakin talonpoikaissäädyssä vanhan suomalaisen puo- 
lueen miehet ovat tästä asiasta enemmän puhuneet ja lau- 
suneet erittäin ilonsa siitä, että on annettu täänlainen esitys 
ja päästy sillä tavoin laillisuuden tielle. Ja eräs niinikään 
samaan ryhmään kuuluva edustaja lausui, että Jumala on 
kuullut ahdistetun kansan rukoukset. Ei siis ole vähintä- 
kään epäilystä siitä, ettei tässä olisi oltu aivan yhtä mieltä, 
ja aivan samalla kannalla. Mitä sitten maksaa vaivaa enää 
puhua päiväkausia asiasta ja koettaa sysätä syyt toisille, 
koska kerran kaikki ollaan yhtäsuuressa edesvastuussa. Mi- 
nusta tällainen ei ole oikein miehuullista. Siten kun hae- 
taan jonkunlaista esiliinaa moittiakseen asiaa, joka kuitenkin 
oikeaksi tunnustetaan. Sellainen väittely ei minusta ole pal- 
jon arvoinen. 

Sama arvoisa edustaja on sanonut, että oli hyviä toiveita 
saada asevelvollisuusasia toisella tavalla ratkaistuksi, nim. en- 
tisen senaatin esityksen mukaan. Jääköön toistaiseksi, olisiko 
se ratkaisu, jota tuo senaatti ehdotti, ollut parempL Mutta nä- 
mät toiveet taisivat olla jotenkin heikot ja vähäiset, sillä minä 
ainakin kuulin silloin sanottavan luotettavalta taholta, että 
silloinen kenraalikuvernööri Obolenski olisi sanonut, ettei 
hän mitenkään voisi esittää Majesteetille että hän antaisi jo 
hyväksymänsä ja vahvistamansa asetuksen Suomen edus- 
kunnan h3rväks3rttäväksi. Minä luonnollisesti en ole itse ollut 
kuulemassa tätä; niin kuulin vain kerrottavan. Mutta olipa 
tämä miten tahansa, niin on selvää, että olihan paljon hel- 
pompi taipua siihen, että vaikeaksi käynyt asiantila jollakin 
muulla tavalla muutetaan, kuin että hallitsijan olisi tullut 
eduskunnalle ehdottaa että se hyväksyisi lain, jonka H. M. Kei- 
sari jo oli vahvistanut ja moneen kertaan vakuuttanut kat- 
sovansa voimassa olevaksi. Sellainen ehdotus olisi ollut 
mahdoton tulla h}rväksytyksi. Toiselta puolen olisi ollut taas, 
arvelen minä, jotenkin vaikeata Suomen eduskunnalle mennä 
hyväksymään asetus, vaikkapa vähän supistettuna, jota vas- 
taan vuosikausia oli taisteltu ja joka oli osoitettu laittomaksL 
Totta kyllä, että se olisi tullut lailliseksi, jos eduskunta olisi 
sen hyväksynyt Mutta kyllä olisi ollut vaikea tunnustaa 
tuo laki lailliseksi eduskunnan puolelta, sillä siitä olisi tullut 
hyvin ikävä esimerkki vastaisuutta varten, se nimittäin että 
kunhan suomalaisille pannaan ensin laittomalla tavalla toi- 
meen laki, niin kyllä ne sen lopuksi hyväksyvät. Tästä 
syystä juuri olisi eduskunnan puolelta ollut jotenkin mahdo- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1301 

tonta hyväksyä tällaista lakia* Eikä tällaisesta asian järjes- 
tämisestä olisi ollut, niinkuin professori Setälä jo on laajem- 
masti esittän3rt, mitään etua kenellekään muulle kuin sille 
katsantokannalle, joka kehoitti asevelvollisia ja kansaa tot- 
telemaan tätä laitonta lakia. Sille suunnalle kyllä olisi ollut 
etua, mutta ei Suomen kansalle, eikä sen tulevaisuudelle. 

Mitä sitten kaartin pataljoonan lakkauttamiseen tulee, niin 
minä puolestani en usko sen olleen lainkaan seurauksen 
1904—05 vuoden säären päätöksestä. Kyllä se oli edeltä- 
päin päätetty ja suunniteltu, niinkuin kaikki muukin laitto- 
muus ja meidän sotalaitoksemme lakkauttaminen, joka sor- 
ron vuosina tapaktui. Ei ole ollenkaan oikeutta sanoa, että 
jos niin ja niin olisi tehty, niin se ja se ei olisi tapahtunut 
Ne ovat vaan sellaisia luuloja, jotka eivät }>erustu mihinkään. 
Muuten on verrattain vähäpätöinen asia, olisiko noita muu- 
tamaa sataa miestä ollut vai ei. Myönnän, että olisi ollut 
hyvä, jos edes osa sotaväestämme olisi jäänyt hajoittamatta, 
mutta ei sillä asialla minusta niin suurta merkitsrstä ollut. 
Kun asevelvollisuus laillisella tavalla järjestetään, niin sen 
voi yhtä hyvin alkaa alusta kuin jos nuo pari sataa kaarti- 
laista meiUä olisi ollut 

Mitä sitte venäläis^suomalaiseen komiteaan tulee, jonka 
lakkauttamista ja sitä, ettei sen annettu tehtäviään suorittaa, 
herra valtioneuvos on niin paljon valittanut, niin luulen, että 
Suomen kansan S3rvät rivit pitivät ilona että tällainen komi- 
tea lakkautettiin, sillä ei meillä ole suurta luottamusta tuol- 
laisiin sekakomiteoihin. Kyllä sen lakkautus oli onni maalle. 
Ja marraskuun lakkoviikosta se seurasi; eikä kellään pitäisi 
olla syytä' sitä valittaa. Jos on totta, että hra Mechelinin 
kirjeestä käy selville, että hän olisi ajatellut tämän komitean 
kautta selvittää asiaa — sitä seikkaa minä en tiedä, kun en 
ole kirjettä nähnyt — , niin kyllä se ajatus ei ole ollut pe- 
rustuslaiUisen lyhmän, sen minä voin vakuuttaa. Herra val- 
tioneuvos Danielson-Kalmari lausui, että senaatin olisi pitä- 
n3rt keksiä parempi tie asian ratkaisulle kun kehrän komitea 
lakkautettiin. Mutta mikäli minä käsitin senaatin varapu^ 
heenjohtajan lausuntoa, niin senaatti on sen keksinyt, sillä 
hän sanoi nimenomaan, että senaatti ei ole viivyttelevä seik- 
kaperäistä asevelvollisuuslakia ehdottaessaan, ja käsitin tä- 
män sillä tavoin, että tarkoitettu ehdotus jo olisi tehty ja 
mahdollisesti lähetetty a^anomaiseen paikkaan tai ainakin 
olisi sillä tiellä. Mutta käsitin, että ehkä valtioviisaus ei sal« 
linut selittää asiaa pitemmältä. 

Sitten myös herra valtioneuvos valitti, ettei tätä esitystä, 
jos minä nimittäin häntä oikein ymmärsin, hallitus hankki* 



1502 Istunto lo p. sy3rskuuta 1907. 

nut jo viime valtiopäiville. Luullakseni on Suomen kansa 
tässä kohdin sentään aivan toisella kannalla. En luule, että 
eduskunta olisi h}rvää sanonut sellaisesta hallituksesta, joka 
olisi mennyt pyjrtämään, että esittäkää n}^ nuo 20 miljoo* 
naa maksettavaksi Soisin, että tämä iQrsymjrs olisi njrtkin 
esittämättä ja parempi jos ei koskaan tällaista esitjrstä olisi 
tullut. Ei siis ole senaatille laiminlyönniksi luettava sitä, 
ettei se tällaista esitystä hankkinut viime valtiopäiville, siihen 
sillä on ollut aivan luonnollinen syy. 

Herra valtioneuvos Danielson-Kalmari lausui, että halli- 
tuksen esimiehellä ei ollut sanaakaan sanottavana siitä, millä 
kannalla asevelvollisuuslaki on järjestettynä tammikuun i 
päivänä 1908. Se nyt taitaa olla liian paljon vaadittu, sillä 
ei suinkaan yksikään suomalainen voi vakuuttaa eteenpäin, 
millä kannalla se ja se asia on, asioista, jotka eivät riipu 
meistä itsestämme, vaan joista määrää toinen vieras mahti. 
Ja jos hallitus on tässä asiassa esityksiä tehnyt, niin ei se voi 
mennä vakuuttamaan, että niin ja niin tulee käymään. Sellai* 
nen vaatimus on kohtuuton ja sellainen, jota ei voida täyttäSL 

Valtioneuvos Danielson-Kalmari sanoi viime lausunnos- 
saan myöskin, ettei herra Mechelin sanonut sanallakaan mi- 
tenkä eduskunnan olisi tämän esityksen suhteen meneteltävä 
olisiko se hyväks3rttävä vai hylättävä. Luulen, että hallituk- 
sen jäsen olisi aivan väärin käsittän3rt asemansa, jos hän 
oUsi tullut maan eduskuntaan selittämään, että teidän pitää 
niin ja niin menetellä. Se ei kuulu hallituksen jäsenelle 
eikä hallituksen jäsen ole siihen edes oikeutettu — sen kai 
valtioneuvos Danielson-Kalmari tietää — , joten tuo hänen 
lausuntonsa on sellaisista puoluesyistä syntynyt lausunto, 
joka ei ole ollenkaan perusteltu eikä pidä paikkaansa. Minä 
ainakin olisin ensimäinen, joka panisin vastalauseen, jos 
hallituksen jäsenet tulisivat tänne neuvomaan miten meidän 
tulee asiat päättää. 

Sama edustaja lausui, että on nyk3dsen hallituksen syy 
tähän ikävään sekasortoon. Jokainen kumminkin tietää, että 
se sekasorto on paljon kauempaa haettava. Ei siitä voi syyt- 
tää ketään suomalaista. Mutta jos s^ on kotimaisen halli* 
tuksen, niin kai tuo syjrtös on kohdistuva edelliseen halli- 
tukseen paljoa oikeutetummin kuin nykyiseen. 

Eräs arvoisa eduskunnan jäsen moitti sitä, että täällä on 
peloteltu tässä asiassa, ja minustakin ovat tuollaiset pelo- 
tukset ikäviä. Eräältä taholta on peloteltu, että jos niin ja 
niin päätetään, niin sen puolueen asia on menn}rt, se ja se 

f>uolue saa astua, niinkuin eräs arvoisa ed. sanoi, perustus- 
aillisuuden jalustalta alas y. m. semmoista. Nämä ovat sei- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1303 



laisia pelotuksia, jotka eivät vaikuta eivätkä saa vaikuttaa 
yhteenkään rehelliseen edustajaan. Ensinnäkin on selvää, 
että päätti eduskunta niin tai näin, se ei tee mitään laitto* 
muutta; sillä eduskunta on laillisesti oikeutettu päättämään 
asiassa. Ja toiseksi minun täytyy sanoa, että jos käsitän 
että puolue^tu olisi ristiriidassa sen kanssa, mistä isänmaalle 
ja kansalle tulisi hyötyä, niin kyllä silloin valitsen sen, josta 
on isänmaalle etua. Ja olen varma, että se ryhmä, johon 
kuulun, on valmis uhraamaan oman puolue-etunsa, jos isän- 
maan etu tulee sen kanssa ristiriitaan. Lausua jotain pe- 
lotusta puolue-etujen kadottamisesta tämän yhteydessä on 
kerrassaan sopimatonta. 

Hra Sirolalle olisi paljonkin sanottavaa, mutta se ei taida 
maksaa vaivaa. En tiedä, millä oikeudella hra Sirola aset- 
tui nyt, niinkuin ennenkin, ripittämään kaikkia muita toisin 
ajattelevia niin pappamaisella tavalla kuin hän teki. Ei suin- 
kaan tämä voi perustua hänen ikäänsä, tietoihinsa tahi koke- 
mukseensa; se siis perustunee yksiomaan hänen röyhkey- 
teensä* Ei maksa vaivaa ruveta vastaamaan sellaisiin puheisiin. 

Ed. Danielson-Kalmari: Minä saatan jättää ed. Ahma- 
vaaran muistutukset arvoonsa. Kun minun ei onnistunut 
kahdella pitkällä lausunnolla ainoassakaan kohdassa saada 
häntä jonmärtämään mitä tarkoitin, niin se ei voi nytkään 
enää onnistua. Ja muuten käsitykset hänen ja minun välil- 
läni ovat monesta asiasta ilmeisesti niin eriäviä, ettei kannata 
vaihtaa paljon mielipiteitä. Muun muassa hän ilmoitti että, 
jos hallituksen jäsenet rupeaisivat neuvomaan eduskuntaa, 
miten sen olisi tehtävä, niin hän, hra Ahmavaara, panisi 
ankaran vastalauseen sitä vastaan. Hän ei näytä tietävän 
että perustuslaillinen eduskuntaelämä koko maailmassa vaatii 
sitä, että hallituksen jäsenet suoraan eduskunnan edessä lau- 
suvat ajatuksensa, puolustavat sitä ja koettavat saada edus- 
kunnan kannattamaan hallituksen mielipiteitä. Monessa muus- 
sakin kohdassa oli ed. Ahmavaaran lausunto tuollaisen tie- 
tämättömyyden tulos. 

Ed. Söderholm teki pari muistutusta siivossa muodossa, 
jommoista hän aina käyttää, ja sentähden mielelläni niihin 
vastaan. Minun täjrtyy kuitenkin sanoa ettei hänkään seu- 
rannut lausuntoani sillä tavoin, että olisi tä}rsin huomannut, 
mitä tarkoitin. Luulen, että tarkkaava kuulija aamupäivällä 
saattoi huomata, etten lukenut sitä nykyiselle senaatille viaksi, 
että se oli tuonut meille keisarillisen esityksen. Minä sanoin 
nimenomaan, että sillä tavoin on menetelty ennen ja sillä 
tavoin on menetelty aina tässä maassa, mutta minä viittasin 



1304 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

siihen, että tämä menettely on ilmeisessä ja räikeässä risti* 
riidassa niiden lausuntojen, niiden vaatimusten kanssa, joita 
tuolta suursanaiselta n. k. perustuslailliselta puolelta on täs- 
säkin asiassa esitetty, ja ristiriidassa myös nimenomaisen py- 
kälän kanssa senaatin esittämässä hallitusmuodossa; ed. Sö- 
derholm esitti tämän nykyisen arm* esityksen sisällyksen vää- 
rin. Siinä ei alisteta eduskunnan päätettäväksi sitä, saa- 
daanko siirtää suurempi tai pienempi summa Venäjän val- 
tionrahastoon, vaan Hänen Majesteettinsa ilmoittaa siinä, että 
hän on päättänyt eduskuntaa kysymättä siirtää useampia 
miljoonia, yli 12 miljoonaa Suomen markkaa, ja tuon ilmoi- 
tuksen, joka tietää välillisesti käsk}^! niille virkamiehille, joi- 
den on lopulta tämä siirto tehtävä, nimenomaan senaatille, 
tuon ilmoituksen senaatin jäsen tuo tänne. Tämä ilmoitus 
on niitä määräyksiä, joista sama senaatti valmistamassaan hal- 
litusmuodossa sanoo että, kun sellainen tulee sille, min se- 
naatin tulee alamaisuudessa vastata että sitä ei voida panna 
käytäntöön. 

Tässä olen myös antanut vastauksen hra Sirolalle, joka 
menee niin pitkälle sanojeni väärinesittämisessä, että hän 
sanoo minun huomauttaneen, että olemassaolevain vanhojen 
lakien nojalla senaatti tällaisen menettelyn johdosta minun 
väitteeni mukaan olisi — en muista kuinka sanat olivat — 
olisi saanut hyvin lyhyen oikeudenkäynnin. Mitään sellaista 
en ole maininnut, huomautin vain, millaisessa ristiriidassa 
senaatin menettely oli ehdotettujen lakimääräysten kanssa. 

Edustajat Renvall ja Setälä ovat — nimenomaan ed. Se- 
tälä, ed. Renvall vaan viittaamalla hra Setälän lausuntoon — 
koettaneet väittää, että minun esitykseni Tagantsevin komi- 
teaan kuuluvien suomalaisten jäsenten ilmoituksesta senaattiin 
marraskuussa 1905 olisi ollut kokonaan väärä. Jos minun 
sanani sattuivat sillä tavoin, että niistä voitiin tehdä se joh- 
topäätös, että olisi tarkoitus, että siinä kirjelmässä, joka jätet- 
tiin senaattiin, nämä suomalaiset jäsenet olisivat ilmoittaneet, 
että koska heillä ei ole uuden senaatin luottamusta eikä heillä, 
niinkuin minä sanoin, myös ollut luottamusta tähän uuteen 
senaattiin, — jos käsitettiin sanani niin, että olisin väittänyt, 
että tuossa alamaisessa senaattiin jätetyssä kirjelmässä, joka 
oli lopulta hallitsijalle asti esiteltävä, olisi ollut joku tuollai- 
nen oletus, niin silloin oletetaan, että minä olisin sanonut 
jotain suorastaan mieletöntä. Sillä useimmat meistä toki tie- 
tävät, ettei tuollaista sanota kirjelmässä, jolla on virallinen 
luonne. Sitä paitsi oli tämä kirjelmä, niinkuin täällä oikein 
on huomautettu, jätetty senaattiin ennenkuin vielä uudet jä<> 
senet olivat astuneet virkaansa, mutta silloin kun kuitenkin 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1305 

vanhat jäsenet jo olivat pyytäneet eroa virastaan. Sanoil- 
lani minä luulin sanoneeni ja ainakin n3rt voin sanoa, että 
minä tarkoitin vain sitä, mitä suomalaisten jäsenten enem- 
mistö piti silmällä silloin, kun he pyysivät eroa puheena ole- 
vasta komiteasta. 

Tässä on tahdottu esittää asia siten kuin minä olisin moit- 
tinut senaattia siitä, ettei se pys3aiyt Tagantsevin komitean 
pohjalla ja antanut sen toimia rauhassa* Olen nimenomaan 
sanonut, että senaatin olisi tullut, kun se lakkautti tämän 
komitean toiminnan, hankkia toinen valmistelumuoto asevel- 
vollisuusasialle, niin että tämä olisi edistynyt Mutta senaatti 
ei ole saanut tätä kysymystä askeltakaan edistymään eteen- 
päin siitä, millä kannaJla se oli marraskuussa 1905. Niiden 
useiden kuukausien aikana, jonka tämä senaatti oli ollut toi- 
messa, ei tämä maamme polttavin kysymys ollut lainkaan 
kulkenut onnellista kehitystä kohti. Ja jos senaatti ei saanut 
tätä kysymystä valmistetuksi jotain toista tietä, niin sen olisi 
ollut velvollisuus antaa asian kulkea eteenpäin sitä tietä, 
jonka hallitsija oli esityksessään valtiopäiville 1905 ilmoitta- 
nut noudatettavaksi, jonka ilmoituksen eduskunta otti vastaan 
lausumatta asiassa mitään muistutusta. Tämä on huomioon 
otettava, kun on arvosteltava puheenaolevaa kys3miystä. Tä- 
män rinnalla että hallitus on antanut sellaisen ilmoituksen 
eduskunnalle että eduskunta on äänettömästi sen vastaan- 
ottanut ja äänettömyydellä hyväksynyt, tämän rinnalla mer- 
kitsee hyvin vähän se seikka, että puheenaoleva komitea ei 
ole nauttinut maassamme kansan suosiota. Jos senaatti — 
ja tässä minä taas uudistan, mitä minä aamupäivällä sanoin 
— jos senaatti onnistuu toista tietä kuin tuollaisen venäläis- 
suomalaisen komitean kautta saamaan Suomen asevelvolli- 
suusasian onnelliseen tulokseen, niin kyllä tässä maassa kaikki 
ovat siitä iloiset. Mutta vielä valitettavasti ei siltä näytä. 
Muistakaamme että hallituksemme jäsenet ovat olleet pako- 
tettuja istumaan venäläis-suomalaisessa komiteassa silloin kuin 
maamme valtiopäiväjärjestys oli valmistettava. 

Täällä on paljon puhuttu entisen senaatin ehdotuksesta. 
Puolestani puhuin siitä hyvin vähäsen. Minä ainoastaan viit- 
tasin siihen, että suomalaisen puolueen keskuudessa oli epäi- 
lyksiä, tokko se menettely, jota perustuslaillisten enemmistö 
noudatti vuonna 1905, kun laskettiin kaartinpataljoona alt- 
tiiksi, oli onnellinen, ja huomautin, että silloisen senaatin me- 
nettelyn kautta tämä olisi voitu välttää. Hra Setälä varmaan- 
kin suurena valttina on sanonut minulle että ed. Danielson*- 
Kalmari näyttää toivovan sitä että tässä maassa olisi 1901 
vuoden asevelvolUsuusasetus jäänyt voimaan sekä myöskin 



1306 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 



että hän nä3rttää toivoneen sitä että venäläis-suomalainen 
valtakunnan lainsäädäntökomitea olisi jäänyt voimaan. Minä 
käsitän hyvin, mitä herjaavaa tällaisessa huomautuksessa on 
tarkoitettu, mutta minä sanon suoraan sen, että vaikka en 
tuossa muodossa olisi tätä toivonut, niin olisin hartaasti toi- 
vonut, että oltaisiin vuonna 1905 keväällä päätetty sellainen 
menettely asevelvollisuusasiassa, ettei meidän kansaamme 
olisi levinn}rt se käsitys, että vallattomuus saa rehoittaa tässä 
maassa. Jokaisen ajattelevan täytyy tietää, että kun kysy- 
tään syitä, minkätähden vallattomuus niin hirvittävällä tavalla 
on ilmautunut kansamme keskuuteen, niin suurena tekijänä 
siinä on se käsitys, joka pääsi valtaan, kun kaikki kutsunnat 
keväällä vuonna 1905 lakkautettiin. Silloin laajoihin kerrok* 
siin, vallattomuuksiin ja anarkismiin taipuvien keskuuteen 
juurtui se käsitys että kaikki puhe esivallan voimasta ja sen 
kyvjTStä ylläpitää järjestystä maassa, on turhaa puhetta. Kal- 
liisti me olemme ostaneet sen huvin, jonka me saimme, sen 
tyydytyksen että kutsunnat vuonna 1905 kokonansa lakkau- 
tettiin. 

Vasemmiston keskuudessa on noudatettu samaa esiinty- 
mistapaa tässä asiassa kuin kauttaaltaan kaikissa suurissa 
kysymyksissä. On vaikea uskoa, että ed. Sirola todenteolla 
ei pystynyt ymmärtämään, että minun molemmat äskeiset 
lausuntoni täydellisesti soveltuivat yhteen ja täydensivät toi- 
siaan, että ensimäisessä oli kritiikki esillä hallituksen toi- 
mesta, toisessa sitävastoin mainittiin se kanta, joka on ollut 
puolueellani ja minulla siitä asti kuin tämä kys3mfiys nousi 
esiin. Ei ollut nyt vasta jälkeen puolenpäivän herännyt tuo 
ajatus, että noitten miljoonien maksaminen on kunniavelka, 
koska vapaaherra Palmin 1905 vuoden valtiopäivillä käytti 
juuri sitä sanaa, että niiden suorittaminen kolmen vuoden 
kuluessa on sellainen velka. Mutta muutenkin mainitun va- 
semmiston ensimäinen puhetorvi, eduskuntamme ensimäinen 
varapuhemies on ilmoittanut meille tänä iltana, ettei hänen 
ja hänen puolueensa jäsenten käsityksen mukaan heidän ole 
ollenkaan velvollisuus noudattaa omaa vakaumustaan, vaan 
sitä, mitä kansa kulloinkin ajattelee. Tässä ilmenee se tosi- 
asia, että ne henkilöt, joiden valtiollinen kanta tulee esiin 
tuollaisissa lausunnoissa, eivät ole huolineet hankkia itsel- 
lensä selvyjrttä valtiopäiväjärjestyksen ensimmäisistä periaat- 
teista, ei edes siitä periaatteesta, joka tulee ilmi ja on lau- 
suttu siinä valassa, jonka puhemies ja varapuhemiehet astues- 
saan toimiinsa täällä tekivät. Joka ajattelee valtiopäiväjär- 
jestyksen sisällystä, tietää h3rvin sen, ettei ulkopuolella olevien 
kansajoukkojen mielipide erityisissä kysymyksissä saa silloin 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast sotilastarp. 1307 

enää, kun me olemme tänne tulleet, olla ratkaisevana, vaan 
meidän on täytymys valtiopäiväjärjestyksen mukaan noudat- 
taa vakaumustamme, hankkia se meille ja sitä noudattaa. 
Toista on että, ennenkuin valitsijat meidät tänne lähettävät, 
he ovat oikeutettuja hankkimaan meiltä tiedon siitä, mille 
kannalle me ylipäänsä asetumme. On vastenmielistä ruveta 
tällaisia kaiken laillisen, perustuslaillisen ja eduskuntalailli- 
sen elämän alkeita esittämään, mutta kun jonkun puolueen 
ensimäinen luottamusmies tuo esiin sellaista tietämättömyyttä 
tällaisessa ydinkohdassa, niin täytyy lausua se, että siinä 
näkyy tosiaan olevan se juopa, joka erottaa Suomen edus- 
kunnan vasemmiston tämän kansan kaikista muista ryhmistä. 

Ed. Schybergson luopui puheenvuorostaan. 

Ed. Nttorteva: Tämän asian yhteydessä on tuotu esille 
paljon syrjaseikkoja, jotka ovat vieneet enemmän aikaa kuin 
mitä itse pääasia on ottanut Niin houkuttelevaa kuin olisi- 
kin kajota näihin, en katso tarpeelliseksi sitä tehdä, tahdon 
vaan kosketella itse pääasiaan ja vastata muutamiin väittei- 
siin, joita täällä pitkin päivää on esille tuotu, kun on tah- 
dottu puolustaa sitä mielipidettä, että nämä varat on myön- 
nettävät. 

Minä lähden ensinn^Udn siitä, joka tässä kysymyksessä 
on tärkeintä, nimittäin onko tämä myöntäminen oikeutettu? 
Ed. Runeberg tänä aamuna piti asian aivan selvänä. Hän 
sanoi, että tämä eduskunta on velvollinen lunastamaan sen 
lupauksen, jonka entinen eduskunta asiasta on antanut. Muut 
puhujat ovat vähemmän tai enemmän selvästi yhtyneet hä- 
neen. Erittäinkin on ed. Danielson-Kalmari, ainalan minun 
ymmärtääkseni, esittänyt tämän seikan olevan sen, joka pää- 
asiallisesti on vaikuttanut siihen, että hänen ryhmänsä on 
tällaisen päätöksen tehnyt En tiedä olenko käsittänyt vää- 
rin, mutta minusta näyttää että hra Danielson-Kalmari tahtoi 
tällä tavalla hiipiä perustuslaillisen puolueen selän taakse, 
väittäen hänkin» että se on entisen eduskunnan tekemä pää- 
tös, joka pääasiassa velvoittaa mdtä, tätä nykyistä eduskun- 
taa, ilman muuta hyväksymään näiden rahojen myöntämisen. 
Olen puolestani aivan päinvastaista mielipidettä tässä suh- 
teessa, enkä katso ollenkaan että entiset eduskunnat, ol- 
koo^a ne mitä laatua tahansa, minkäänlaisilla ennakkopää- 
töksillä sitovat meidän vapaata toimintaamme. Minä luulen 
että tällainen sitoutuminen sokeasti noudattamaan kaikkea 
sitä, mitä entiset eduskunnat mahdollisesti ovat päättäneet 
tai päättämättä jättäneet, olisi yhtä suuri tai vielä suurempi 



1508 Istunto 10 p. S3r3rskuuta 1907. 

häpeä kuin se, mistä ed. Danielson-Kalmari mainitsi, kun 
hän väitti että me sokeasti seuraamme vaikuttimia ja lu- 
pauksia, jotka saattavat olla ristiriidassa sen vakaumuksen 
kanssa, joka syystä tai toisesta myöhemmin kehittyy. Mutta 
koska tällainen väite on esiintuotu perustuslaillisenkin puo- 
lueen taholta, tahtoisin viitata muutamiin seikkoihin sorto- 
vuosien ajoilta. 

Muistaneehan yksi ja toinen, että kun Bobrikoffin ajan 
kestäessä useasti oli puhe siitä, että valtiopäivät kutsuttai- 
siin kokoon, silloin useat perustuslaillisen puolueen johtomie- 
histä olivat sitä mieltä, että olisi mitä suurin onnettomuus, 
jos valtiopäivät kutsuttaisiin kokoon, sillä silloin arveltiin, että 
myöntyväisyyssuunta saisi h3rvinkin suuren edustuksen ja ar- 
veltiin että nämä valtiopäivät silloin olisivat antaneet jonkin- 
laisen vahvistuksen Bobrikoffilaisen ajan laittomuuksille. Jos 
näin olisi todellakin käynyt ja tällaisissa oloissa kokoon 
kutsuttu eduskunta olisi antanut jonkunlaisen pyhyyden 
leiman bobrikoffilaiselle ajalle, niin luulen harvan perästä- 
päin olevan valmiin sanomaan, että kaikki mitä se on päättä- 
nyt ja luvannut, on niin pyhää ja kumoamatonta, että meidän 
tä3^y ehdottomasti lunastaa kaikki sen lupaukset. Yhtä vähän 
meillä on velvollisuus lunastaa ne lupaukset, jotka entinen 
eduskunta on antanut, erittäinkin kun nämät lupaukset ovat 
tehdyt sellaisten olosuhteitten vallitessa kun näyttää. Onhan 
tullut ilmi jotakuinkin selvästi, että silloista eduskuntaa suora- 
naisesti vedettiin nenästä. Muutamat perustuslaillisen puolueen 
johtomiehet pelasivat koko eduskunnan selän takana jonkin- 
laisella naurettavalla yltäkylläisyydellä, luulivat itsellään ole- 
van niin suuren vallan, että saattoivat koko eduskunnan ni- 
messä tehdä sitoumuksia, jotka sitten piti muitta mutkitta lu- 
nastaa. Minä luulen, että tuo tapa, millä silloinen nelisää- 
tyinen eduskunta sokeasti ja syventymättä asiaan puolen tai 
parin tunnin kuluessa saattoi h)rväksyä näin pitkälle mene- 
vän asian, on, jos mikään, suuri häpeä. Tämä, jos mikään, 
osoittaa että silloiset edustajat eivät noudattaneet omaa va- 
kaumustaan, vaan sokeasti tekivät sen, mitä heidän enem- 
män tai vähemmän tunnustetut puolue-johtomiehet katsoivat 
sopivaksi. On herättänyt paljon ihmettelyä yleisön keskuu- 
dessa, kun on tullut ilmi ne sivuseikat, jotka silloin vaikut- 
tivat tämän päätöksen tekemiseen. Tuo herrojen Mechelinin, 
Donnerin ja Heikelin käynti Pietarissa näyttää olleen koko- 
naan tuntematon silloisen eduskunnan jäsenille tai ainakin 
suurimmalle osalle sen jäsenistä* Ei paljoakaan näytä tie- 
detyn niistä sitoumuksista, joita nuo hrat siellä olivat anta- 
neet Olenpa kuullut että suorittamiseen suostuttiin kun aate- 



Arm. es. n:o 26 apumaks. Venäjän valtak. rahast. sotilastarp. 1309 

lissäädystä päin väitettiin että tällainen myöntäminen olisi 
muka aivan välttämätön ja rahat myönnettiin voimatta, kyke- 
nemättä ja tahtomattakaan syventyä tämän asian todelliseen 
merkitykseen. Nyt perästäpäin ollaan hyvinkin alttiit puhu- 
maan asian vakavuudesta, puhutaan, kuinka asia on tar- 
kasti harkittava, mitenkä ei millään tavalla ole tehtävä en- 
nenaikaisia hätäisiä päätöksiä. Mutta silloin tätä ei otettu- 
kaan huomioon, sokeasti uskottiin jonkun puoluejumalan sa- 
noihin ja tehtiin, niinkuin hän oli käskenyt Meillä, tällä 
eduskunnalla, ei ole vähintäkään velvollisuutta lunastaa täl- 
laisten olosuhteiden vallitessa teht3rjä lupauksia, vaan meillä 
jos kellä, on täysi valta ja velvollisuus s}rvästi harkita kaikki 
asiaan kuuluvat seikat, punnita toinen toistaan vastaan eri 
mahdollisuudet ja sitten valita se, joka meidän maallemme 
on edullisin. 

Meidän lyhmämme taholta on jo sanottu, että näiden 
rahojen myöntäminen ei ole oikeutettua. Se on perustus- 
lainvastaista. Ensinnäkin sillä perusteella, että perustuslaki 
selvästi määrää, että maan rahat ovat käytettävät ainoastaan 
maan hyödyksL Se on epäoikeutettua toisistakin S3dstä. Sen- 
kin takia, että meidän sotilasasiamme ei ole ratkaistu, ja että 
me siis emme ole itse syypäät tähän konfliktiin, joka täten 
on syntynyt Monia muitakin syitä on tuotu esiin, joihin en 
tahdo tämän enempää kajota. 

Ed. Runeberg väitti täällä, että tämä muka ei ole sellai- 
nen kys}rmys, joka koskisi meidän maamme poliitillista ase- 
maa tai tarkemmin sanottuna hän sanoi, että tähän venäläi- 
seltä taholta tulleeseen vaatimukseen me voimme myöntyä 
sentähden että se ei ole mikään hyökkäys meidän maamme 
itsenäisyyiUi vastaan, hän sanoi ettei se sisällä mitään tuol- 
laista uhkausta meidän itsenäisyydellemme, niinkuin ne teot, 
ehdotukset ja asetukset, jotka olivat alkuna niin sanotulle 
passiiviselle vastarinnalle. Minä olen aivan päinvastaista 
mielipidettä. Luulen, että tämä on juuri niitä kysymyksiä, 
joita venäläiseltä taholta tahdotaan herättää saadakseen kon- 
fliktia aikaan. Olen vakuutettu siitä — ja onhan siitä niin 
äärettömän monia todistuksia, jos vaan tahtoo tarkasti ja sei** 
västi katsoa, mitä meidän }rmpärillämme tapahtuu — että 
Venäjältä päin uudelleen suunnitellaan meitä kohtaan hyök- 
käyksiä; jollei onnistuta tämän kysymyksen yhteydessä, niin 
koetetaan toisen syyn perusteella synnyttää konflikti ja 
sellaisen tulon me voimme hyvin vähäisessä määrässä vält- 
tää. Venäjällä päin voimistuu taantumus yhä enemmän ja 
enemmän. Voimme olla vakuutetut siitä, että yksi myönty- 
mys ei millään tavalla pelasta meitä toisesta samanlaisesta, 



I3I0 Istunto 10 p. S3r^skuuta 1907. 



että meillä on taistelu edessämme ja että me emme voi sitä 
välttää. Minusta näyttää, että me seisomme aivan saman- 
laisen situatsioonin edessä, joka vallitsi silloin, kun niin sa« 
nottu Bobrikoffilainen aika alkoi. Tahdommeko me nyt taas 
lähteä myönt3rväisyyspoluille, noudattaa tuota nähtävästi niin 
korkeassa kurssissa olevata katsantokantaa, että tarkoitus py- 
hittää välikeinot. Luulemmeko tällä yhdellä myöntämisellä 
pelastuvamme kaikista muista vaaroista, uskommeko ettei tä- 
män jälkeen tule mitään muita. Minä ihmettelen, että tällai- 
set väitteet ja kehoitukset tulevat siltä taholta, joka Bobri- 
koffin ajan aikana kaikista suurisuisimmin vastusti tällaista 
ajatuskantaa. Onko se njrt jo valmis siihen myöntymään? 

Se katsantokanta, että me seisomme aivan välttämättö- 
män konfliktin edessä, on suuressa määrin vaikuttanut sii- 
hen menettelytapaan, jonka meidän ryhmämme on katsonut 
sopivaksi tässä kysymyksessä. Me emme voi myöntyä epä- 
oikeutettuihin vaatimuksiin, ja meidän täytyy varustautua 
taisteluun, josta on suoriuduttava kunniakkaammalla tavalla, 
kuin Bobrikoffin ajan taistelusta suoriuduttiin. 

Ed. Renvall epäili, mahtaneeko aika olla sellainen, että 
yksimielinen vastarinta voi tulla kys3anykseen. Uskallan 
väittää, ettei meillä koskaan ole ollut niin suotuisaa aikaa, 
ja juuri sentähden, että aika on sellainen kuin se n}rt on, 
voisimme me uskaltaa ja meidän pitäisi uskaltaa ryhtyä tä- 
hän taisteluun. Me voimme nyt enemmän kuin koskaan en- 
nen odottaa, että tuosta taistelusta kunnialla suoriudutaan. 
Passiivinen vastarinta Bobrikoffin aikana ei johtanut mihin- 
kään. Miksikä ei? Sentähden että se alotettiin ja johdettiin 
taholta, jolla ei ollut minkäännäköistä luottamusta kansan 
syvien rivien keskuudessa. Se ei onnistunut sentähden, että 
meidän yläluokkamme oli kaikenlaisista »Maamme-kirjoista» 
ja muista kansan isänmaallisuutta ylistävistä kirjoista am- 
mentanut itselleen tietoja ja luonut itselleen käsityksen kan- 
san keskuudessa vallitsevista mielipiteistä, käsityksen sellai- 
sen, joka oli kerrassaan väärä. Se ei onnistunut senkään 
tähden, että kansa, joka oli yläluokan sortamana, joka oli 
kärsinyt kapitalistisen järjestelmän nurinkurisuutta, ei ollut 
millään tavsdla taipuvainen sokeasti astumaan perästä, silloin 
kun yläluokkalaisklikki vaati sitä siihen. Passiivinen vasta- 
rinta ei voinut onnistua senkään tähden, että silloin tämän 
taistelun päämääriä ja tämän taistelun tarkoitusta selitettiin 
niin kovin abstraktisella tavalla, selitettiin tavalla sellaisella, 
jota ei voitu ymmärtää eikä käsittää kansan S3rvien rivien 
keskuudessa. Sen lähtökohdaksi ja sen selittämiseksi lau^ 
suttiin kaikenlaisia kauniita lauseita, jodca mahdollisesti si- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venfljän valtak. rahast sotilastarp. 131 1 

Saisivat jotakin, mutta joita kansan suuri enemmistö ei ym- 
märtänyt etenkin sen tähden, että ne tulivat siltä taholta, 
miltä ne tulivat. Mutta aika on nyt vallan toinen ja erittäin 
tämä kysymys, joka nyt on esillä, on luonteeltaan toista laa- 
tua, kuin ne, jotka silloin olivat esillä. Tämä on enemmän 
konkreettinen, enemmän kouraan tuntuva asia. Jos edus- 
kunta yksimielisesti kieltää kansan varojen kä3rttämisen epä- 
oikeutettuihin tarkoituksiin ja jos tämän perusteella syntyy 
konflikti ja taistelu, jossa meidän täytyy puolustautua, niin 
uskallan väittää, että satoja kertoja suuremmat ovat ne jou- 
kot, jotka silloin yht}rvät taisteluun puolustamaan meidän it- 
senäisyyttämme. Silloin selvemmin ja paremmin 3^märre- 
tään, mikä on kysymyksessä, ymmärretään, että nyt on vas- 
tustettava ja mistä syystä vastustettava. Yksimielisyys ja vas- 
tustuksen suuruus tulee olemaan nykyoloissa paljoa suu- 
rempi kuin se konsanaan saattoi olla Bobrikoffin aikana vielä 
senkin tähden, että suurlakon päivät synnyttivät siksi paljon 
vapauden halua meidän maassamme, mielipiteet ovat siksi 
paljon kehittyneet ja sorron tunne kä)myt siksi paljoa her- 
kemmäksi. 

Minusta eduskunta ei voisi millään tavalla puolustautua 
kansan edessä, jonka edustajana se joka tapauksessa on, 
myöntämällä nämät varat venäläisten sotajoukkojen ylläpitä- 
miseksi. Ja koska mainitsin nuo sanat venäläisistä sotajou- 
koista, niin minun täyt}ryr vielä lausua eräs näkökohta, jota 
täällä ei ollenkaan ole tuotu esille. Myöntämällä nämä 20 
miljoonaa Venäjän hallitukselle me palvelemme jotakin niin 
häpeällistä, niin mustaa ja niin synkkää, että jo sekin saat- 
taa veren kuohuksiin, kun ajattelee että me Suomen kansan 
köyhillä varoilla sellaista edistämme. Tuo 10 miljoonaa mark- 
kaa ei suinkaan olisi niin äärettömän suuri summa Venäjän 
valtakunnan rahastossa, mutta siitä että Venäjä niin kiih- 
keästi sitä vaatii, me ymmärrämme että se tarvitsee noita 
varoja. Mihin se niitä tarvitsee? Se tarvitsee niitä yhä 
enemmän vahvistaakseen taantumusta, se tarvitsee niitä va- 
pausliikettä vastaan, se tarvitsee niitä kä}rttääkseen niitä kan- 
sanoikeuksien vastustamiseksi. Sellaisiin tarkoituksiinko me 
rupeisimme heille rahoja antamaan? Vaikkapa näiden raho- 
jen saanti venäläiseltä taholta olisi kuinka oikeutettu tahansa, 
vaikka heillä olisi kuinka pätevät syyt saada nämät rahat, 
niin minusta tämä olisi jo omiaan asettamaan koko asian 
hyvinkin arveluttavaan valoon. Suomen kansa joutuisi tällä 
tavalla auttamaan vapausliikkeen murhaajia, tulisi avusta- 
maan Venäjän hallitusta kukistamaan sen, joka meille on 
antanut sen oikeuden, jonka nojalla me täällä istumme. Se 

83 



l$i2 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

olisi Venäjän kansan pettämistä. Minä uskallan väittää, että 
näiden rahojen kieltäminen olisi suuresta merkityksestä ei 
ainoastaan meidän kunniallemme ja arvollemme vaan myös- 
kin Venäjän edistysliikkeen elpymiselle. Venäjän valistuneet 
piirit, niin Venäjän itsetietoinen työväestö kuin muutkin va- 
paustaistelua ja vapausliikettä suosivat ainekset VenäjäUä, 
tulisivat lausumaan meille monta kovaa ja hyvin ansaittua 
paheksumisen sanaa, jos me myöntäisimme nämät rahat hei- 
dän Uikkeensä kukistamiseksi. Vielä eilen tapasin erään ve- 
näläisen, joka ei suinkaan edusta niitä mielipiteitä, joita minä 
kannatan, vaan päinvastoin kuului Venäjän korkeimpiin pii- 
reihin ja vaikuttavimpiin virhamiehiin. Hänkin lausui että 
Venäjän vaUstuneissa piireissä jännityksellä odotetaan, minkä 
vastauksen Suomen eduskunta tulee tähän vaatimukseen an- 
tamaan, tuleeko se myönt3rmään siihen ja tällä tavalla lau- 
lamaan hautausvirren kaikelle suurlakon aikana voitetulle 
vapaudelle, tuleeko se näin häpeällisellä tavalla maksamaan 
sen hyvän, minkä Venäjän vapaamielisyys ja vapausliike 
ovat meille antaneet 

Minä en tahdo tästä asiasta enempää puhua. Minä vaan 
ilmaisen suuren surkutteluni siitä käänteestä, joka mielissä 
on tapahtunut Taas toteutuu tuo vanha sananlasku: >Ajat 
muuttuvat ja me muutumme aikojen kanssa.» Ne, jotka vielä 
muutama vuosi sitten jyrkästi lausuivat tahtovansa vastustaa 
Venäjältä päin tulevaa sortoa, ne jotka olivat ensimmäisiä 
kielen mitä katkerimmilla sanoilla soimaamaan niitä, jotka 
vakaumuksenkin nojalla omistivat toisellaisia mieUpiteitä, 
nämät samat henkilöt tänä päivänä toinen toisensa perästä 
ovat esittäneet myöntyväisyyden katsantokantoja* Ed. Ren- 
vall täällä ihmetteli että koko eduskunta on tullut niin kovin 
perustuslailliseksi. Minä pyydän ihmetellä, että se on tullut 
niin kovin suomettarelaiseksi, että perustuslaillisetkin ovat 
suomettarelaisiksi muuttuneet 

Mutta palatakseni takaisin asiaan, minä katson, että olisi 
tehty paljo suurempi palvelus tälle asialle, jos tämä päivä 
olisi kä}rtetty lausuntoihin sellaisiin, jotka olisivat meille se- 
littäneet, millä tavalla, millä pohjalla ja millä keinolla on 
järjestettävä se venäläisen taantumuksen vastustaminen, joka 
meillä kaikesta huolimatta on edessä. Minä pyydän vaan 
viitata V. J:n 61 §:ään. Esillä oleva asia on suostuntakysy- 
mys ja jotta tästä voisi syntyä päätös, vaaditaan ^/s anne- 
tuista äänistä. Sitä ei voida millään muulla tavalla selittää, 
ja suostuntaa varten vaaditaan tällä tavalla määritelty enem- 
mistö. Voin vakuuttaa että tällaista enemmistöä tämän asian 
puolesta ei tulla saamaan. Meidän on siis väkisinkin, tah- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäj. valtak. rahast. sotilastarp. 13 13 

domineko sitten tai ei, ajateltava ja täysin selvästi itsellemme 
selvitettävä se asiaintila, joka on odotettavissa* On arvioi- 
tava ja arvosteltava, mihin toimenpiteeseen venäläinen halli- 
tus saattanee ryhtyä ja millä tavalla voimme niitä vastustaa 
seisoen lakiemme pohjalla. Minä en ollenkaan, niinkuin äs- 
ken sanoin, pelkää että tällainen vastustaminen epäonnistuisi. 
En myöskään sitä pelkää, että meidän todelliset reformimme 
tämän kautta viipyisivät. Se on aivan turhaa huolenpitoa 
ed. Schybergsonin puolelta. Emme. me saa tässä maassa 
mitään todellisia reformeja, mitään kouraan tuntuvia paran- 
nuksia, ennenkuin eduskunnallemme on hankittu valtaa. 
Mutta täUe eduskunnalle emme saa valtaa, ennenkuin kaikki 
laskut ovat selvillä itäpuolella rajaa olevan vallan kanssa, 
ennenkun meillä on varma asema siihen valtaan nähden. Ja 
minä olen vakuutettu siitä että tällaista varmaa asemaa emme 
saa minkäännäköisillä myöntymyksillä^ emme saa sillä, että 
rupeamme vastustamaan vapausliikettä, emme saa sillä, että 
rupeamme myöntämään miljoonia markkoja vuodessa Venä.- 
jän hallitukselle, jotta se näillä rahoillia ostaisi pistimiä ja 
vereen upottaisi kaikki edistyspyrkimyksjöt Venäjän maalla. 
Emme sillä mitään itsenäisyyttä voita, emmekä sillä saa ikinä 
mitään mahdollisijiutta todellisten reformien toimeenpanoon. 
Tämä siitä. 

Minä luulen ettei tästä kysymyksestä voida mitään muuta 
sanoa eikä ole syytä mitään muuta ajateUa kuin vaan tuota 
seikkaa, millä tavalla ja millä keinolla parhaiten saadaan 
semmoinen esiintyminen, joka takaa meille parhaita tuloksia 
siinä taistelussa lakiemme puolesta, joka on meidän edes- 
sämme. 

Minun tekisi mieli huomauttaa ed. Ahmavaaralle niistä 
sanoista, joita hän äsken käyttL Herra Ahmavaaralla on se 
minun mielestäni sangen vähäpätöinen kunnia että hän tältä 
puhujalavalta on henkilökohtaisesti soimannut erästä edusta- 
jaa, käyttänyt hänestä haukkumasanoja.; Minä en suinkaan 
vaadi että edustajalle ruvetaan antamaan muistutuksia tällai- 
sen johdosta, mutta minä uskallan väittää että puhemiehellä 
tässä tapauksessa olisi ollut paljo suurempi syy antaa hra 
Ahmavaaralle se muistutus, kun kerran aikaisemmin. 

Ed. Castren: Aamupäivällä pitämässään pitkässä pu- 
heessaan käytti ed. Danielson-Kalmari taasen tilaisuutta moitti- 
aksensa nykyistä haUitusta sen menettelystä erinäisissä asi- 
oissa. Koko tuo edeltä puolenpäivän pidetty puhe oli täh- 
dätty yksinomaan nykyistä hallitusta vastaan. Nykyisen 
halhtuksen viaksi oh edustaja Danielson'in mielipiteen mu- 



1314 Istunto 10 p. kesäkuuta 1907. 

kaan luettava kaartin pataljoonan hävittäminen, asevelvolli- 
suusasian järjestämisen raukeaminen, ja vihdoin nyt esillä 
olevan armollisen esityksen jättäminen eduskunnalle. 

Mitä nyt ensimaiseen syytekohtaan tulee, on osotettu, että 
se keino, joka entisen, routavuosien Senaatin puolelta esi- 
tettiin kaartinpataljoonan pys}rttämiseksi, oli sitä laatua, ettei 
Suomen kansan eduskunta olisi konsanaan voinut sitä hy- 
väksyä, se kun tarkoitti laittoman asevelvollisuusasetuksen 
vuodelta 1901 laillistuttamista, laittoman asetuksen, jota vas- 
taan Suomen kansa vuosikausia oli ponnistanut viimeisetkin 
voimansa. Kaartinpataljoonan hävittämiseen ei ollut se syy, 
jota täällä on luuloteltu. Vaan sen hävittäminen riippui siitä 
väärästä ja kaikkea todenperäisyyttä vailla olevasta rapor- 
tista, mikä silloisen kenraalikuvernöörin kautta jätettiin hal- 
litsijalle hänen oleskellessaan Suomen saaristossa, joka ra- 
portti sisälsi sen, että Suomessa oli 70,000 asestettua miestä 
valmiina, jotka odottivat ainoastaan kaartinpataljoonan palaa- 
mista Suomeen ryhtyäkseen ilmikapinaan. Tämän väärän ja 
kaikesta todellisuudesta poikkeavan raportin nojalla annettiin 
käsky kaartinpataljoonan hajottamisesta. Kaartinpataljoonan 
ei edes annettu saapua leiriharjoituksista aseineen Helsin- 
kiin takaisin, vaan siltä riistettiin aseet jo Pietarissa ja ko- 
mennettiin pataljoona ainoastaan pienissä plutoonissa palaa- 
maan takaisin Suomeen. Tämä oli todellinen syy kaartin- 
pataljoonan hajottamiseen eikä ne muut luulottelemiset, joita 
täällä on esiintuotu. 

Toiseksi on ed. Danielson-Kalmari lukenut nykyisen hal- 
lituksen syyksi asevelvollisuusasian järjestämisen sikseen jättä- 
misen. Tämä olisi mainitun edustajan lausunnon mukaan ta- 
pahtunut 'siten, että nyk3dnen hallitus olisi ehdottanut niinkut- 
sutun Ta^antsevin komitean lakkauttamista, komitean, joka 
tvöskenfeli tuon tunnetun yleisen valtakunnan lainsäädännön 
aikaansaamista varten, komitean, mikä oli nostanut niin suuria 
huoha kaikissa Suomen valtioUisesti kehittyneissä kansalaisissa. 
Minun ymmärtääkseni on nykyisen hallituksen muiden ansioit- 
ten joukkoon luettava myöskin se, että se ehdotti tuon vaaran 
poistamista, joka uhkasi meitä valtakunnan lainsäädäntöä 
harkitsevan komitean muodossa. Ja epäilemättä päästi suu- 
rin osa Suomen kansasta kevennyksen huokauksen, kun tieto 
saapui, että tuo meille turmiota uhkaava komitea on lopet- 
tanut tehtävänsä. 

Edelleen on ed. Danielson-Kalmari moittinut nykyistä 
hallitusta siitä, että se on jättänyt valtiopäiville nj^ käsillä 
olevan arm. esityksen^ jossa vaaditaan eciuskunnan suostu- 



Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäj. valtak. rahast sotilastarp. 1315 

musta ainoastaan 3,853,000 maikan siirtämiseen valtakunnan 
rahastoon, jota vastoin yli 16 miljoonaa olisi suoritettava 
ilman valtiopäivien suostumusta sotilasrahaston* sek^ yleisen 
valtiorahaston varoista. Koko tässä eduskunnassa ei liene kuin 
yksi mielipide siitä, että eduskunnan ei käy tällaista vaatimusta 
täyttäminen, jossa oletetaan, että hallitsijalla puheenalaiseen 
käiiteen rahastoon nähden on yksinmääräämisoikeus. Jos 
nykyinen senaatti olisi tehnyt itsensä virheenalaiseksi jättä- 
mällä käsilläolevan arm. esityksen nyk3dsille valtiopäiville, 
niin pyydän huomauttaa, että entinen senaatti jätti sisällöl* 
tään aivan samallaisen e^tyksen v. 1904 — 05 valtiopäiville. 
Säädyt lausuivat silloin peittelemättä, etteivät voi silloisen 
hallituksen jättämässä arm. esityksessä esiintuotua kantaa, 
jossa tehdään ero hallituksen rahojen ja eduskunnan raho- 
jen välillä, hjrväksyä. Kun silloiset valiiosäädyt asettuen kan- 
nalle, että koko rahamäärän myöntäminen riippui säätyjen 
suostumuksesta, täten myönsivät 10 miljoonaa markkaa, vah- 
visti hallitsija Säätyjen päätöksen ja siis samalla Valtiopäi- 
vien käsityskannan. Sentähden ei voi olla kipeätä huomiota 
herättämättä, että huolimatta tästä, hallitus kuitenkin on 
katsonut hyväksi jättää eduskunnalle esityksen, joka on ra- 
kennettu samalle periaatteelle erotuksesta hallituksen ja edus- 
kunnan varoista kuin 1904—05 vuosien valtiopäiville jätetty 
mutta niitten hylkäämä. 

Edusmies Danielson-Kalmari on kuitenkin myöntänyt, että 
aina siitä saakka kuin meillä on ollut laillinen kansanedus- 
kunta, on menetelty siten, ettei kotimainen hallitus, senaatti, 
ole kieltäj^t3myt jättämästä eduskunnalle mitään hallitsijan esi- 
tystä. Vumeksi pitämässään puheessaan edustaja Danielson- 
Kalmari kumminkin justeerasi, jos niin saan sanoa, mieli- 
pidettään siten, että se seikka, että nykyinen Senaatti on 
Jättänyt Hallitsijan käsillä olevan esityksen eduskunnalle, 
on ilmeisessä ristiriidassa senaatin hallitsijalle jättämän eh- 
dotuksen kanssa Suomen Suuriruhtinaanmaan hallitusmuo^ 
doksL 

Tämä väite antaa minulle aihetta tarkastaa nykyisen 
Senaatin ehdotusta hallitusmuodoksi mikäli koskee 25 §:n 
toista momenttia, joka kuuluu: >Jos niin kävisi, että jokin 
Keisari-Suuriruhtinaan päätös, joka on täytäntöön panta- 
vaksi senaatille ilmoitettu, huomattaisiin olevan lainvastainen, 
olkoon senaatti velvollinen alamaisesti esittämään että se pe- 
ruutettaisiin tai muutettaisiin ja samalla ilmoittamaan, ettei 
sitä voi tä]^ntöön saattaa.» Lukemani § pitäisi osotttaa, että 
ehdotuksessa hallitusmuodoksi ei puhuta sellaisista toimen- 
piteistä kuin hallitsijan esityksen jättämisestä eduskunnaU^ 



1316 Istunto 10 p. syyskuuta [907. 

vaan Keisarin päätöksen täytäntöön panemisesta, siistä}rtän- 
töönpanotoimenpiteistä. Minun ymmärtääkseni ei siis edus- 
taja Danielson-Kalmarin. tulkitseminen senaatin ehdottamasta 
Suomen Suuriruhtinaanmaan hallitusmuodon 25 §:stä pidä 
paikkaansa, eikä siis voi katsoa, että se seikka, että hallitus 
on jättänyt käsillä olevan esityksen sääd3rille, sotisi puheen- 
alaista pykäläehdotusta vastaan. 

Kun arm. esitys jätetään eduskunnalle, on eduskunnalla 
valta asettua laillisdile pohjalle, hyväksyä ehdotus, jos se 
sisältää sellaista, mikä laillista on ja tnuuten hyväks3rttävää, 
taikka hyljätä se, jos se sisältää sellaista, joka ei ole laillista 
eikä h)rväksyttävää. Esityksen jättäminen eduskunnalle eroaa 
siis niistä toimenpiteistä, joista puhutaan hallitusmuotoehdo- 
tuksen 25 §:ssä« 

Edustaja Danielsori-Kalmari on vidä tehn3rt yhden minun 
mielestäni enemmän kuin rohkean väitteen. Hän on sano- 
nut, että laittomien kutsuntain lakkauttaminen osaltaan olisi 
antanut aihetta siihen anarkismun ja vallattomuuteen, mikä 
niin surkuteltavassa määrässä oh viime aikoina meidän kan- 
sassamme ilmestyn}rt Tämän johdosta pyytäisin saada sano- 
tuksi etten lainkaan usko, että laittomain toimenpiteitten lak- 
kauttaminen ja siis laillisuuteen palaaminen olisi antanut ai- 
hetta anarkismin ja väkivaltaisuuden ibnauksille tässä maassa. 
Minä etsin sy}rt toisaalta. Anarkismilla ymmärretään sitä 
suuntaa joka kieltää oikeusjärjestyksen sitovan voiman ja 
jättää itsekunkin indiviidin vapaaseen valtaan seurata oikeus- 
järjestystä vaiko ei. Luulen, että anarkismin ja väkivaltai- 
suuden juuret ovat etsittävät kahdelta taholta. Ensiksikin 
siitä opista, jonka nojalla on väitetty, että virkamies ja yksi- 
t3dnen sorron uhatessa voipi oman harkintansa mukaan päät- 
tää, onko lakia noudatettava vaiko ei ja toiseksi siitä opista, 
jota on tuotu toiselta taholta esille ja jonka nojalla sanotaan, 
etteivät yhteiskuntalait ole velvottavia, jos ne sotivat jonkun 
kansanluokan väitettyjä etuja vastaan, vaan että ne ovat 
mitättömiä. Näistä kahdesta opista, jotka itse asiassa pe- 
rustuvat aivan samaan näkökantaan, ovat anarkismi ja val- 
lattomuus suoltaneet sukuperänsä. 

Täällä on puhuttu viimeisistä mohikaaneista, verrattu 
perustuslaillisia viimeisiin mohikaaneihin, häviävään indiaani- 
heimoon. Suurisuisia sanoja on kyllä totuttu tuolta taholta, jolta 
tuo vertaus on tuotu esille, kuulemaan mutta nuo tuliaiset pu- 
heet eivät ole ainoastaan suurisanaisia, ne ovat ennenaikaisia. 
Oikeusjärjestystä, laillisuutta kaipaa jokainen kansalainen. 
Se on yhtä kallis jokaiselle kansalaiselle, joka tahtoo välttää 
sortoa kuin ilma, jota hän tarvitsee hengittämiseen. Se puo- 



Ann. es. ii:o i6 apumaks. Venäj. vahak. rahast sotilastarp. 13 17 

lue, joka kannattaa oikeusjärjestsrstä ja vaatii että lakia on 
noudatettava siksi kuin se laillisessa järjestyksessä muute- 
taan tällainen puolue, joka samalla kannattaa edistystä se 
ei kuole, se ei ole häviävään indiaaniheimoon verrattava, 
mutta se elää, se varttuu ja se paisuu. Luulen päinvastoin että 
sellainen ryhmä joka väittää, etteivät yhteiskuntalait, ole sito- 
via, vaikk^ei niitä ole laillisessa järjestyksessä lakkutettukaan, 
jos ne muka sotii tämän tai toisen kansaniyhmän etua vastaan, 
sellainen tyhmä, kutistuu, niin pian kuin kansan oikeudentunto 
kasvaa ja valistus nousee, kouran kokoiseksi mohikaanijoukoksi. 

Ed. ai Urain: Herra Danielson-Kalmari moitti minua per- 
soonallisesti siitä, että minä omalla tavallani ja oman vakau- 
mukseni mukaan tulkitsen, mitenkä kansan edustajan tulee 
edustaa kansaa. Että minä siinä olisin puhunut sosiaalide- 
mokraattisen ryhmän puolesta, en usko. Muuten uskon kyllä, 
että sosiaalidemokraattisella ryhmällä on sama käsitys kuin 
minullakin. Hän vetosi, ellen erehdy, Valtiopäiväjätjestyksen 
I §:ään ja sitten johonkin »valaan». Minä en voi tietää, mikä 
se vala mahtanee olla, voin aavistaa, että se mahdollisesti 
on se vakuutus, josta puhutaan 23 §:ssä nykjrisessä V. J:ssä 
ja että mahdollisesti herra Danielson-Kalmari kutsuu sitä 
valaksi sentähden, että häntä sanotaan sen puolueen johta- 
jaksi, joka aina^ kun se kääntyy kansan puoleen, ratsastaa 
uskonnollisella keppihevosella. Ensimäinen pykälä V. J:ssä 
sanoo nyt, että Suomen Suuriruhtinaanmaan valtiopäiville ko- 
koontunut eduskunta s. t. s. edustajat edustavat Suomen kansaa 
ja tuo n. s. »vala» sanoo, että minä vakuutan j. n. e. että tulen 
puolustamaan Suomen kansan oikeutta. Herra Danielson- 
Kalmari katsoo nyt hyväksi antaa pienen opetuksen minulle 
valtiotieteessä. Vaikka herra Danielson-Kalmari on sekä 
valtioneuvos että myöskin tahtoo käydä jostakin valtiomiehestä 
niin minä kuitenkin pyydän saada huomauttaa, että tästä 
asiasta tosiaan on kaksi aivan eri käsitystä. Minä esitin oman 
käsitykseni, mutta huomautin samalla, että voi olla toinen ja 
onkin. Herra Danielson-Kalmari ja hänen sivuadjutanttinsa 
ovat kyllä ottaneet privileegioksi täällä vähä väliin ripittää 
ja pitää ripityssaamoja sosialisteille. Onnea eteenpäin ! Mutta 
minä pyydän sanoa suoraan, että herra valtioneuvoksen ja 
herra vapaaherran ripityssaamat eivät yhtään imponeeraa ja 
että) me sosialistit emme tästä lähin aijo paljon välittää täm- 
möisistä suuremmoisista ripityssaamoista. 

Minä pyydän vielä saada käyttää puhevuoroa niiden mus- 
tien kuvien johdosta, joita on maalattu sen perusteella, että 
mahdollisesti se hylkäämisehdotus, jonka minä tein, tulisi 



1318 Istunto 10 p. syyskuuta l9Crj. 

eduskunnassa hyväksytyksi. Minä olen kuitenkin vakuutettu 
siitä, että idässä jotenkin tarkasti harkitaan, ennenkuin ryh* 
dytään semmoisiin toimenpiteisiin eduskunnan hylkäävän pää- 
töksen johdosta, jotka epäilemättä voisivat viedä kaikkiin nii- 
hin selkkauksiin, jotka seuraisivat Bobrikoffin toimenpiteitä. 

Ed. Ahmavaara: Minä en rupea ed. Danielson-Kalmarin 
kanssa väittelemään siitä, missä määrin meidän eduskun- 
taamme voi verrata ulkomaalaisiin eduskuntiin ja meidän 
hallitusta niiden ministeristöihin. Tiedän vallan h3ndn, että 
meidänkin eduskunnassa on hallituksen jäsenillä oikeus lausua 
mielipiteensä. Mutta kun kys3rmys oli n}rt siitä, että halli- 
tuksen jäsenen olisi pitän3rt selittää hallitsijan kannasta eroava 
kantansa ja ruveta sitä vastaan protesteeraamaan, niin l^llä 
se oli semmoinen vaatimus, jota en luulisi minkään maan 
esimerkillä voitavan todistaa; ei minkään maan ministeristö 
asetu eduskunnassa hallitsijaa vastaan taistelemaan. Se on 
minusta sopimatonta ja sellaista, jota vastaan voi panna vasta- 
lauseen. 

Edusmies Nuorteva suvaitsi antaa täällä minulle kovan 
varoituksen siitä, että olin käyttänyt muka loukkaavaa sanaa 
eräästä edustajasta. Ihmettelen, että se tuli taholta, jossa 
alituiseen kä3rtetään mitä loukkaavimpia sanoja, ei ainoastaan 
yhdestä edustajasta vaan kaikista ei sosiaalisista ryhmistä, 
siitä kyllä meillä painettu pöytäkirja on todistuksena. Kun 
lausuin vaan yhdestä edusmiehestä aivan sitä, mikä vastasi 
hänen esiintymistään, niin tein sen tahallani, sillä en tahtonut 
syyttää kokonaista ryhmää siitä, mitä yksilö lausui, ja sitä 
paitsi se sana, jota käytin ei ollut muuta kun aivan oikea 
mainitun edustajan esiintymiseen katsoen. 

Ed. Huoponen: En aikonut lainkaan käjrttää puheen- 
vuoroa, semminkin kun jo sangen pitkän keskustelun vuoksi 
aika muutenkin on kulunut myöhäiseksi. Muutamat täällä 
annetut lausunnot ovat kuitenkin antaneet minulle erityisen 
aiheen pyytää puheenvuoroa. Tahdon sentähden lausua 
sanottavani mahdollisimman lyhyesti. 

Kun nyt käsittelemme esillä olevaa arm. esitystä, niin on mie- 
lestäni lähtökohdaksi asetettava juuri se olotila, joka on tämän 
aiheuttanut, nim. 1904 — 05 vuoden maassa vallitseva laitto- 
muuden tila. Jokainen, joka vähänkin muistelee noita aikoja, 
tietää, kuinka suurta omantunnon tuskaa ja velvollisuuden 
ristiriitaa Suomen asevelvolliset nuorukaiset, niiden isät, äidit 
ja läheiset saivat kärsiä siitä, pitikö heidän poikansa olla 
poissa laittomista kutsunnoista vaiko noudattaa laitonta ase- 



Arm. es. n:o 26 apuznaks. Venäj. valtak. rahast sotilastarp. 1319 

velvollisuuskutsua. Kun ^tiosaädjrt 1904—05 olivat koolla^ 
aikoi hallitus kaikesta huolimatta panna toimeen laittoman 
asevelvollisuuskutsunnan. Silloin oli valtiosäätyjen kunniakas 
velvollisuus lyhtySi kaikkiin laillisiin toimenpiteisiin saadak* 
seen tämän laittomuuden vallan murretuksL Että se siinä 
onnistui, on jokaiselle tunnettua. Ja kun viesti vieri kautta 
Suonien että laittomat asevelvoUisuuskutsunnat olivat peruu- 
tetut, tiedän että lukemattomat vanhemmat vuodattivat ilon 
ja kiitollisuuden kyyneleitä sen johdosta että tämä velvolli- 
suuksien ristiriita oU loppunut Kun valtiosäädyt myönsivät 
10 miljoonaa, en puolestani kuullut ainoatakaan moitteen 
sanaa julkisuudessa siitä että valtiosäädyt olisivat laittomasti 
menetelleet tässä kohden. 

Minun mielestäni on kuitenkin tärkeätä tietää, millä kan- 
nalla yleensä säätyeduskunnassa oltiin, kun arm. esitys mil- 
joonien myöntämisestä tuli sen käsiteltäväksi. Olen odottanut^ 
että joku saman eduskunnan, esim. talonpoikaissäädyn jäse- 
nistä, jotka olivat silloin mukana, olisi käj^ttänyt puhevuoroa 
ja selvittänyt esim. talonpoikaissäädyn kannan ylimalkaan 
tässä asiassa. Kun se ei ole tapahtunut, ainakaan sen käsityksen 
mukaan, jonka minä silloin asiasta sain, niin katson siinäkin 
suhteessa olevani velvollinen käyttämään puhevuoroa. Olen 
nyt ottanut asiakirjat esille, ja niistä käy selville että asian- 
omainen valiokunta, joka käsitteli tämän miljoonakysymyksen, 
yhden äänen enemmistöllä päätti ehdottaa varat myönnettä- 
väksi ainoastaan yhdeksi vuodeksi, mutta vähemmistö hyväksyi 
arm. esityksen että ne myönnettäisiin koko varainhoitokau- 
deksi, siis kolmeksi vuodeksi. Täällä eräs edustaja on. huo- 
mauttanut että suomalaisen puolueen jäsenet olivat yksin- 
omaan olleet siUä kaunalla että varat olisivat olleet myön- 
nettävät kolmeksi vuodeksi. Tämän johdosta katson velvol- 
lisuudekseni huomauttaa että ainakin talonpoikaissäädyssä 
oli suuri vähemmistö, joka kuului vanhaan suomalaiseen puo- 
lueeseen. Pöytäkirjoista käy kuitenkin selville, että kun asia 
tuli esille, niin äänestyksessä annettiin 32 ääntä 24 vastaan, 
jotka annettiin varojen myöntämiseksi koko varainhoitokau- 
deksi. Tästä käy siis kieltämättömästi selville, että suuri osa 
nuorsuomalaisen puolueen jäseniä myös otti osaa tähän pää- 
tökseen. Samaan tapaan kävi äänestys pappissäädyssäkin. 

Minä nyt en tahdo tässä kosketella siihen, miten valiokunnan 
perustelu on kauttaaltaan tämän koko varainhoitokaudeksi 
myöntämisen kannalla, ja mitenkä syynä siihen että se ehdotti 
yhden vuoden esitettäväksi vastauskujelmässä hallitsijalle oli 
se että esitys tuli eduskunnalle vasta yhdennellätoista hetkellä. 
Täällä eräs edustaja on lausunut että silloisen säätyeduskun- 



1320 Istunto lo p. syysdcuuta 1907. 

nan jäsenet tuli nenästä vedetyksi. Katson kunniakkaaksi 
velvollisuudekseni silloisen eduskunnan jäsenenä ja nyt kan- 
san edustajana panna vastalauseeni tällaista herjaavaa arvos- 
telua vastaan. Pyydän huomauttaa edustajalle että hän voi 
olla elävästi vakuutettu siitä että säätyeduskunnan jäsenet 
oKvat yhtä tietoisia ja itsenäisiä arvostelemaan kuin tämäkin 
kunnianarvoisa eduskuhta. Ei heitä voinut kukaan nenästä 
vetää, kyllä jokainen oli tietoinen siitä, mitä kansan ja isän- 
maan etu kulloinkin vaati. Minä siis sekä omasta että tove- 
rieni puolesta, jotka ovat ottaneet osaa tähän päätökseen, 
panen julkisen vastalauseen tällaista herjausta vastaan. 

Täällä on eräs edustaja huomauttanut että, jos eduskunta 
nyt hyväksyisi arm. esityksen, joka lainvastaisesti on esitetty, 
niin se hyväksyisi laittomuuden periaatteen, sillä kun se 
tahtoi välttämättömästi myöntää nämä' varat, sanoi hän, niin 
koko eduskunta nyt on ottanut tämän kysymyksen koko laa- 
juudessaan käsittelyn alaiseksi ; hän sanoi edelleen että, kun 
tämä ehdotus on Isdnvastaisesti esitetty niin se olisi sillä 
perusteella hylättävä. T^män johdosta pyydän huomauttaa 
että samallainen mielipide vallitsi ylimääräisillä valtiopäivillä 
1899. Kuten kaikki tiedämme niin asevelvoUisuusesitys silloin 
myös oli syntynyt lainvastaisella tavalla. Silloin osa edus- 
kunnan jäseniä tahtoi että valtiosäädyt panisivat vastalauseen 
tällaista laittomuutta vastaan ja lähtisivät tiehensä. Enem- 
mistö valtiosäätyjen jäsenistä katsoi kuitenkin velvollisuudek- 
seen, isänmaalliseksi, kunniakkaaksi velvollisuudekseen ottaa 
asevelvollisuusk3rsymys koko laajuudessaan käsittelyn alai- 
seksi, huolimatta siitä että se oli annettu lainvastaisessa jär- 
jestyksessä. Minä limlen että ylimääräisten valtiopäiväin 
menettely silloin sai koko Suomen kansan yksimielisen h3rväk- 
symisen osaksensa, ja me olemme siitä vakuutetut että ainakin 
ylimääräisten valtiopäiväin toiminta tulee kestämään historian 
tuomion. 

Kun ne 30 miljoonaa pyydettiin valtiopäiviltä, oli tämä 
sama virhe esityksessä kuin silloinkin. Mutta valtiosäädyt 
eivät hylänneet esitystä sentähden että se oli vastoin perustus- 
lakia annettu, vaan ottivat koko kys3nmyksen uudestaan esille. 
Valtiosääd3rt käsityksenään lausuivat että Suomen valtiosää- 
dyillä on ehdoton oikeus päättää koko varoista ja kun hal- 
litsija omaksuu tämän periaatteen, niin hän tunnustaa tämän 
käsityksen oikeaksi. Siitä ei pitäisi olla eri mieliä. Samalla 
tapaa nytkin — minä olen vakuutettu siitä — kun valiokunta 
ottaal tämän kysymyksen käsittelyn alaiseksi, se ei millään 
tavalla voi hyväksyä sitä laittomuuden periaatetta, joka arm. 
esityksessä esiintyy, vaan perustuslaillisen oikeuden säilyttä- 



.Ann. es. n:o 26 apumaks. Venäj. valtak. rahast. sotilastarp. 1321 

minen on valiokunnalle, niinkuin meille kaikille, kunniavel- 
Tollisuus. 

Täällä on eräs puhuja, edustaja, joka asuu samassa lää- 
nissä missä minäkin, vakuuttanut että kansan pohjakerrokset 
yksimielisesti vastustavat näitten varojen myöntämistä. Kun 
minäkin olen kansan edustaja ja luulen että minäkin tunnen 
kansan mielipiteitä, niin katson, että rehellinen velvollisuus 
vaatii minua ilmoittaman, että minä olen tullut aivan päin- 
vastaiseen kokemukseen. Minäkin olen sitä mieltä, että edus- 
tajan velvollisuus V. J:n mukaan on harkita oman vakaumuk- 
sensa mukaan, mitä kansan ja isänmaan etu kulloinkin vaatii, 
mutta kansanvaltaisen edustajan velvollisuuksiin kuuluu myös* 
kin ottaa selkoa, mikä käsityskanta vallitsee valitsijamiespii- 
reissä. Minä olen aina neuvotellut valitsijamiesteni kanssa 
sekä ennen että nyt, ja kun tämä äärettömän arkaluontoinen 
ja tärkeä asia vaatii, että edustaja on vuorovaikutuksessa 
valitsijainsa kanssa, katsoin minäkin velvollisuudekseni kuu- 
lustella valitsijaini mielipiteitä. Aivan yhtä suuri väkijoukko 
kuin minkä tämän eduskunnan jäsenistö muodostaa, oli saa- 
punut tähän tilaisuuteen. Siinä käytettiin yli puolisataa 
puheenvuoroa ja ainoastaan kaksi oli jyrkästi vastaan, kaikki 
muut olivat sitä mieltä, että nämä pyydetyt varat oli myön- 
nettävä. Mutta ne olivat myönnettävät sillä ehdolla, että 
päästään kerrankin selville vesille tässä suhteessa, että arm. 
esitys asevelvollisuusasian perustuslainmukaisesta järjestämi- 
sestä kansan eduskunnalle annetaan. Minä olen iloinen siitä, 
että tämä suuri valitsijamiesten joukko on samalla kannalla 
kuin minäkin. Minä nimittäin — eduskunnan pö}rtäkirjasta 
tämä kä3rpi selville — kuulun niihin, jotka silloin jo katsoivat 
velvollisuudekseen myöntää varat koko varainhoitokaudeksi. 
Kun kerran periaatteessa voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, 
niin katson, että ne voidaan myöntää myös kolmeksi vuo- 
deksi, että hallitsijalle jää aikaa järjestää asevelvollisuusasia 
perustuslaillisessa järjestyksessä. Minä olen siis aivan samalla 
kannalla nyt niinkuin silloinkin. 

Tätä vastaan huomautetaan, että vastaisuudessa voidaan 
esittää sama vaatimus. Mutta kyllä minä luulen, että jokai- 
sen pitäisi olla tietoisuudessa siitä, että jos Suomen edus- 
kunta tekee semmoisen päätöksen, että tämä on viimeinen 
k)ppusuoritus, se myöskin on p3rsyväinen. Suomalaisen sa- 
noihin täytyy luottaa. »Sanasta miestä» on sananlasku, joka 
on meille kaikille tunnettu. Minä olen vakuutettu siitä, että 
jos uusi vaatimus tulee, eduskunta on sen yksimielisesti hyl- 
^^vä, ja jos sitten vastarintaan, taisteluun meidän tä}^tyy 
ryhtyä, niin kyllä pyydän vakuuttaa sille edustajalle, joka 



1523 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

epäili, ettemme olisi valmiit uuteen taisteluun, että kyllä 
minäkin puolestani asetun taistelijain riveihin. Minä olen 
vakuutettu siitä, että me vältämme historian ja sivistyneen 
maailman tuomion, kun Suomen kansa täyttää sen moraali- 
sen sitoumuksen, jonka Suomen kansan eduskunta säätyi 
eduskunnan aikana teki. Mutta jos uudet vaatimukset esi- 
tetään, silloin on Suomen kansan eduskunta yksimielisesti 
kieltävä. Sillä Suomen kansan. Suomen valtion perusvel- 
vollisuuksiin ja oikeuksiin kuuluu, että sillä on oma sota- 
laitos. 

Ehdotan siis puolestani, että valiokunta, kun se harkit- 
see tätä asiaa, ottaa tämänkin näkökohdan huomioon. 

Ed. Danielson-Kalmari : Saattaa ehkä olla syytä joskus 
vähän valaista, missä määrin hra Castrenin, sanoisinko, ju- 
tut, pitävät yhtä todellisuuden kanssa. Mainitsen vaan yh- 
den esimerkin. Hän kertoi täällä minun väittäneeni, että. 
anarkismi meidän maassamme on syntynyt siitä että laitto- 
mien kutsuntojen ei sallittu jatkua, vaan että ne keske3rtet- 
tiin, ja sitten hän lähti todistamaan, kuinka Juuri laittomuus, 
johtaa anarkismiin. Jokainen, joka kuuli, mitä minä sanoin^ 
tietää minun sanoneeni, että kutsuntojen täydellinen lak- 
kauttaminen on puolestansa, ei yksinomaisesti, vaikuttanut 
anarkismin leviämiseen. Se seikka siis, että ei laillisella ta- 
valla saatu meidän maassamme kutsuntoja jatkamaan. 

Hra Huoponen on käsittänyt täällä tehdyt lausunnot vää- 
rin, kun hän sanoi täällä väitetyn, että vanha suomalainen 
puolue yksinänsä olisi 1905 valtiopäivillä puolustanut näi- 
den miljoonien myöntämistä kolmeksi vuodeksi. Kyllä on 
ollut tunnettu, että sekä pappis- että talonpoikaissäädyssä. 
useat nuorsuomalaiset edustajat olivat samalla kannalla. 

Ed. Turkia: Minä olen kaiken keskustelun ajan ihmeek- 
seni seurannut sitä keveyttä, jolla meidän juristimme ovat 
S3njäyttäneet koko sen puolen kysymystä, onko ja missä 
määrin tämä kysymys perustuslain mukainen, ja onko se 
edes nimeksi kansan oikeudentunnetta vastaava. Usein, mo* 
nissa pikkukysymyksissä ovat meidän juristimme täällä esit- 
täneet vanhoja satavuotisia lakipykäliä, on tuotu Kustaa in:n 
aikuisia lakipykäliä esille, joilla on koetettu todistaa asia joko 
vääräksi tai oikeaksi. Minä olisin toivonut että lakimiehet 
olisivat selittäneet, miten tämä kysymys voidaan sovelluttaa 
esim. Valtiomuodon 50 §:ään. Siellä sanotaan, että valtion 
varat ovat käytettävät maan hyötyä ja parasta silmällä pi- 



Arm. es. n:o 26 apumahs. Venäj. valtak. rahast sotilastarp. 1323 

taen. Sellainen ajatus lö3rtyy mainitussa pykälässä ja sitä 
ajatusta tukevat V. J:n §§ 28, 43 ja 63. Jos nyt meidän 
täällä olevat lakimiehet ovat sitä mielipidettä, että Venäjän 
virkavaltaisen hallituksen tukemiseksi myönnetyt 20 miljoo- 
naa ovat maallemme hyödyksi ja paraaksi, niin kyllä todel- 
lakin silloin lakien tulkitsemistapa menee kovin pitkälle. 
Tämä olisi ollut lakimiesten tehtävä, mutta niinkuin sanoin, 
olen ihmeteUyt, että on syrjäytetty noin tärkeä puoli asiasta. 

Puhemies: Kaksi minuuttia on kulunut. 

Ed. Tnrkia: Muuten pyytäisin erittäin alleviivata ed. 
Danielson-Kalmarin sanat, jotka sisälsivät sen, että Suomen 
kansan kunniavelkana on suorittaa nuo kyseessä olevat mil- 
joonat Jos ed. Danielson-Kalmari olisi sanonut, että sen 
ryhmän tai puolueen kunnia-asiana, johon hän kuuluu, on 
palvella Venäjän virkavaltaista hallitusta, että sen kunnia 
asiana on koettaa tukea ja pitää pystyssä sitä, niin minä 
olisin sivuuttanut tuon, vaan miksikä vedetään koko kansa 
tähän? Minä uskallan vakuuttaa, että se kansanluokka, jo- 
hon minä kuulun, tulee pitämään häpeällisenä tekona, jos 
eduskunta myöntää nuo miljoonat Se ei pidä sitä kunnia- 
velkana, mutta häpeänä koko kansalle ja tälle eduskunnalle. 

Minä olen kerran ennen jo huomauttanut tässä eduskun- 
nassa, että käsitteet kunniasta saattavat hyvin suuressa mää- 
rin erota. Siitä on tässäkin taas uusi todistus. Se ryhmä, 
johon minä kuulun, pitää kunnia-asianaan vapauden, edis- 
tyksen, kansanvaltaisuuden ja kaikkien sellaisten hyvien 
asioitten edistämisen. Mutta näyttää, että se ryhmä, johonka 
ed. Danielson-Kalmari kuuluu, pitää kunniavelkana, kunnia- 
asiana näitten vastustamisen. Sillä todistettavasti voidaan 
tuoda esille, että Venäjän hallitus tähän asti on kaikilla kei- 
noin taistellut vapauden, kansanvaltaisuuden ja kaiken, hy- 
vän ja jalon polkemiseksi, ja jos pidetään kunnia-asiana 
tuollaisen vanhoillisen hallituksen tukemista, jos pidetään 
sille varojen myöntämistä kunniavelkana, niin silloin' ollaan 
apuna mainituiden aatteiden ja asioiden polkemisessa. Tämä 
osoltaa, että kunniakäsitteissä on tavattoman suuri ero. 

Ed. Mäkelin: Täällä on meidän porvaristomme tänä 
iltana aivan yksimielisesti tunnustanut sen tosiasian että 
asema on erittäin vakava ja erittäin sotkuinen. Minäkin yh- 
dyn siihen. Samalla he ovat hakeneet syntipukkia, yksi puo- 
lue toisensa' perästä on Sj^änyt toistaan. Olkoon sen asian 
kanssa miteh hyvllnsä, ^olkoon syylliAen leuka tahansa^ se 



1334 Istunto lo p. syyskuuta 1907. 

on kuitenkin varma että asema on vakava ja asia on sot* 
kuinen ja yhä sotkuisemmaksi meidän porvaristomme sitä 
vielä haluaisivat Samalla kun he hakevat S3nitipukkia, sa- 
malla he johdonmukaisesti osottavat olevansa taipuvaiset te- 
kemään uutta syntiä. Tosiaankin, jos nuo pyydetyt varat 
myönnetään, muuttuu asema paljon sotkuisemmaksi, paitsi 
sitä että tulevat kansan oikeuskäsitteet horj uutetuiksi, niin 
saapi meidän uusi eduskuntamme sen leiman että se on tai- 
puvainen palvelemaan Venäjän taantumuksellista hallitusta. 
Ja jos kerran kansan oikeuskäsitteet horjuutetaan, niin on 
se, Jonas Castrenin luvalla sanoen, anarkismia. Jos kansan 
oikeuskäsitteet eksytetään siitä mikä on laillista, mikä lai- 
tonta — eikä itse meidän valpas lainvartiamme Jonas Ca- 
stren ole väittänyt sitä että myöntäminen olisi laillinen — 
niin älkää siis hyvät herrat, saamatko kansalle laittomuutta 
sentähden että eduskunta hyväksyisi nuo varat ja vielä koit- 
taisi kansalle vakuuttaa että kaikki on käyn}rt laillisessa jär- 
jestyksessä. Siitä kasvaa anarkia. Kuitenkm, vaikka tiedän 
että porvarilUnen ryhmä on erittäin taipuvainen myöntä- 
mään, ovat minun valitsijani vapauttaneet minut sitä pahaa 
tekemästä ; he ovat kaikissa kokouksissa, useimmissa jyrkästi, 
asettuneet kielteiselle kannalle varojen myöntämisen suhteen. 
Ja uskon kaikesta vakuutuksesta huolimatta että useimpien 
edustajain valitsijat ovat tosiaankin samalla kannalla että 
maalle tapahtuu vääryys, jos nuo varat myönnetään. Ed. 
Danielson-Kalmari täällä kyllä huomautti että heidän ryhmäl- 
lään on ollut jonkunmoinen pienempi edustajakokous ja että 
he ovat saaneet yksimielisen valtuutuksen. Mutta ainakin 
se puolue, joka on minut valinnut, on kielteisellä kannalla 
asiassa. Senpätähden toivoisin että valiokunnan ponsi asiassa 
tulisi kuulumaan lyhykäisesti että >ei>. 

Päätös: 

Arm. esitys n:o 26 lähetettiin yaltioyarainvaliokun- 
tautif jonka oli pyydettävä perustuslakivaliokunnalta lausun- 
toa, mikäli asia koskee perustuslakia. 



Esitettiin pöydällä ollut suuren valiokunnan mietintö 
1 arm. esityksen n:o 4 johdosta oikeudenkäymiskaa- 
ren 17 luYun 4L §:n muuttamisesta toisin kuuluyaksL 



Suurvm* n:o i O. K:ii muuttamisesta. 1325 

Puheenvuoroa käyttäen lausui: 

Ed. Nuorteva: Lakivaliokunnan mietintöön liitetyn vasta- 
lauseen perusteella pyytäisin ehdottaa että eduskunta palaut- 
taisi asian lakivalioluintaan sellaisen muutoksen tekemistä 
varten että varaton syytetty kuten syyttäjäkin saisi yhteis- 
kunnan kustannuksella asettaa asiamiehen etujaan valvo- 
maan. 

« 

Ed. Suomalainen kaimatti ed. Nuortevan tekemää eh- 
dotusta yhtyen valiokunnan vähemmistön mietintöön liittä- 
mään vastalauseesen. 

Ed. Söderholm: För min del hemstäUer jag att stora 
utskottets förslag mätte godkännas. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, hyväksyttiin 
vastattavaksi seuraava äänestysesitys: 

Ken hyväksyy suuren valiokunnan käsillä olevan mietin- 
nön, vastaa jaa; jos ei voittaa, on ed. Nuortevan asiassa 
tekemä ehdotus hyväksytty. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten suuren valio- 
kunnan mietintö oli hyväksTtty ja asian toinen k&sittely 
julistettiin päättyneeksi. 



Esitettiin ja keskustelutta hyy&ksyttiin yaltioyarain- 
yalioknnnan mletiatö n:o 1 PostisäästöpBnkin tilasta 
ja hoidosta vuosina 1904 ja 1905 annetun kertomuksen 
johdosta. 



Esitettiin pöydällä ollut anomnsyalioknnnan mietintA 
mo 1 eduskunnalle jätetty)en anomusehdotusten johdosta 
50,000 markan snnmisen mairlrahan myöntämiaeatA 
snomcnkidttaeii kiijallisttndon kartnttamisekait 



1326 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

ja aiheutti se seuraavan 
keskufltelim: 

Ed. Kairamo: Kun olen lukenut niitä voimakkaita, me- 
heviä, ja| kuitenkin asiallisia anomusehdotuksia, joilla tämä 
asia on eduskunnassa viritetty, ja kun senjälkeen olen 
tutustunut njrt esillä olevaan valiokunnanmietintöön, olen 
tuntenut jotenkin samaa, kuin jos kirkkaitten, tuoksuavien 
hedelmien jälkeen minulle olisi syötetty jonkinlaista puoleksi- 
keitettyä raakelokompottia. Tässä mietinnössä on tosin uutta 
ja on myöskin hyvää. Mutta minusta pitää paikkansa se, 
että mikä siinä on uutta, se ei ole hyvää, ja mikä on hyvää, 
se ei taas ole uutta. Minä valitan, ettei ole paremmin voitu 
ottaa varteen eduskunnan työjärjestyksen määräystä, että 
mietintö on tehtävä tähän mahdollisimman lyh3rt. Ymmär- 
tääkseni se, mikä mietinnössä on asiallisesti uutta, olisi 
mahtunut paljoa lyhempään esitykseen. — Koska mietinnön 
ponnet ovat laaditut siihen muotoon, että ne edellyttävät 
näitten varojen käyttämisessä noudatettavaksi mietinnön pe- 
rusteluita, täyt)ry niihin kajota, sillä puolestani en voi asettua 
valiokunnan kannalle. 

Tahdon ensiksikin huomauttaa, että mietinnössä on eräs 
seikka, jota ei ollenkaan ole anomuehdotuksissa esitetty, 
eikä myöskään mietinnössä mitenkään perusteltu. Ehdote- 
taan nim., että näistä varoista myöskin voitaisiin myöntää 
matkarahoja. Vaikkapa kukaties joskus saattaa tulla sem- 
moisia tapauksia, että katsotaan edulliseksi käyttää näitä va- 
roja myöskin maan ulkopuolelle, niin en tahtoisi kuitenkaan 
eduskuntaa nimenomaan määräämään, että näistä varoista 
olisi säännöllisesti matkarahoja myönnettävä. Sehän ei ole 
ollut anomuksen tekijäin tarkoituskaan. 

Toiseksi on minusta vähemmin onnistunutta tai suoras- 
taan asialle haitallista, että on ehdotettu niin paljon yksi- 
tyisseikkoja, että on koetettu vahvistaa erityinen suunni- 
telma näitten varojen käyttämiselle. Mietinnössä luetellaan 
koko joukko eri tarpeita, jotka valiokunnan mielestä ennen 
kaikkea olisivat otettavat huomioon. Näitten tarpeitten jou- 
kossa mainitaan ensimmäisenä kaunokirjallisuus. Minä puo- 
lestani luulen, että tuotanto juuri tällä alalla yleisesti katso- 
taan jotakuinkin tyydyttävän ainakin kaikkein kipeimpiä tar- 
peita. Sitä vastom on jätetty niinkin tärkeä ala kuin laki- 
tiede luettelosta pois. Jos kerran ryhtyy tämmöistä luetteloa 
laatimaan, voi tietysti helposti S}nityä saija hyvinkin paljon 
eroavia mielipiteitä ja helposd tapabtaiu, että siitä tditävästä 



Avm. n:o I 50,000 mk. määrftrahasta suomenkiel. kirjall. 1327 

tuskin kunnolla suoriudumme tässä eduskunnassa. Luulen 
myöskin, että on kokonaan aiheetonta sitoa näitten varojen 
käyttäjää tämmöisellä suunitelmalla. 

Sitä paitsi on ehdotettu, että eduskunta valitsisi erityisiä 
luottamusmiehiä yhdessä neuvoin kirjallisuusseuran hankki- 
mien asiantuntijain kanssa valvomaan varain käyttämistä. 
Asetun tässä kokonaan vastalauseen kannalle. On selvä 
että, jos eduskunta kerran määräisi tämmöisiä luottamusmie- 
hiä, niin heillä joko on määräämisvalta varain suhteen taikka 
heillä ei ole tämmöistä määräämisvaltaa. Edellisessä tapauk- 
sessa minun ymmärtääkseni he kokonaan tärvelisivät asian, 
sillä pahasti täytyy pelätä, että kirjallisuusseuralle kävisi jo- 
tenkin vaikeaksi saada päteviä voimia kysymyksessä olevaan 
luottamustoimeen, jos henkilöt, jotka siihen pyydetään, toi- 
misivat tämmöisen eduskunnan asettaman toimikunnan käs- 
kyn alaisina. Jos taas näillä edustajilla ei ole ratkaisevaa 
määräämisvaltaa, niin he eivät myöskään jaksa tä}rttää sitä 
tehtävää, jota varten heidät nyt ehdotetaan. 

Siinä on toinenkin vaikeus. Mietinnössä sanotaan, että 
näitten edustajain tarkoitus olisi valvoa, että varat tulisivat 
käytetyiksi eduskunnassa vallalla olevan käsityksen mukai- 
sesti.» Minä suuresti epäilen, onko yhtäkään edustajaa, joka 
tietää, mikä käsitys eduskunnassa on vallalla suomalaisen 
kirjallisuuden kartuttamisen suhteen ja onko ylimalkaan mi- 
tään semmoista mielipidettä olemassa, josta saattaisi sanoa, 
että se on eduskunnassa vallalla. Pyytäisin vastustaa tätä 
toimenpidettä ja johdonmukaisesti tarpeettomana vastustaa 
myöskin eritsrisen selonteon antamista eduskunnalle. Jos 
nämä varat kirjallisuuden seuralle myönnetään, niin ei ole 
minkäänlaista epäilystä siitä ettei Suomalaisen kirjallisuuden 
seura niistä tekisi täydellisesti ja seikkaperäisesti julkisuu- 
dessa selkoa, niinkuin se aina on tehnyt selkoa kaikista sen 
huostaan uskotuista varoista. Pääasia minusta on se, että 
semmoinen selonteko on olemassa ja että se on julkinen, 
niin että eduskunnalla on tilaisuus sitä tarkastaa, ja mikäli 
se katsoo syjrtä olevan, ryhtyä tarkoituksen mukaisiin toi- 
menpiteisiin sen johdosta. Mutta mitään asiallista hyötyä 
tuskin on odotettavissa siitä, että erityinen selonteko juuri 
näistä varoista lähetetään eduskunnalle. Meidän on aivan 
mahdotonta — se on ainakin minun vakaumukseni — täältä 
ruveta seikkaperäisesti ohjaamaan niitä toimenpiteitä, joista 
n]^ on kysymys. Siihen eduskunta ei kykene. Ei ole edus- 
kunnan asia ruveta kilpailemaan semmoisten seurojen ja 
yhdistysten, esim. Kotikielen seuran, Vanamo-yhdistykisen ja 

84 



1328 



Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 



1 



muiden sellaisten seurojen kanssa, joiden tehtäviin tämä 
tosiaan kuuluu. 

Olisi kenties sopinut odottaa, että valiokunta olisi koetta- 
nut lähemmin määritellä sen toimikunnan kokoonpanoa, 
jonka huostaan puheena olevien varojen hoito on aijottu 
jätettäväksi. Mutta koska näin ei ole tapahtunut, niin en 
puolestani katsoisi tätä miksikään erityiseksi puutteellisuu- 
deksi, sillä tämäkin seikka voidaan luullakseni huoleti jättää 
Suomalaisen Kirjallisuudenseuran asiaksi, semminkin kun 
seura jo on tätä asiaa käsitellyt ja tullut siihen vakaumuk- 
seen, että sellainen toimikunta on tarpeellinen. Minä luulen 
varmasti, että Kirjallisuuden Seura aivan hyvin kykenee tätä- 
kin asiaa tyydyttävällä tavalla järjestämään. 

Myöskään en katso sopivaksi, että eduskunta rupeaa ala- 
maisesti anomaan, että näitä varoja myönnettäisiin määrä- 
ajaksi, aivan niinkuin joku tieteellinen seura tai yksityinen 
yhdistys tavallisesti tekee. Eduskunta lienee yksimiddsesti 
tullut siihen käsitykseen että nämä varat ovat tarpeen vaati- 
jat, ja jos hallitus on tässä asiassa samaa mieltä kuin edus- 
kunta, niin ne tietysti myönnetään juuri määräajaksi, kentiesi 
kolmeksi, kentiesi viideksi vuodeksi, mutta kuitenkin määrä- 
ajaksi. Jos eduskunnan anomuksessa nimenomaan puhutaan 
ainoastaan määräajaksi myönnettävistä varoista, niin seuraus 
on, että eduskunnan asia on huolehtia niiden uudistamista. 
Tämä on minusta tarpeetonta. Minusta riittää, että tämä 
tarve konstateerataan; olkoon sillä seuralla, joka nämä rahat 
saapi, asiana pitää huolta siitä että varat uudistetaan silloin 
kun aika on ummessa. Olkoon myöskin hallituksen asiana 
tässä tapauksessa niinkuin muutenkin, asettaa näiden varo- 
jen suhteen sellaisia ehtoja, joihin eduskunnassa tapahtunut 
selvitys kentiesi antaa aihetta tahi jotka muuten mahdolli- 
sesti katsotaan tarpeellisiksi. Eduskunnan asia ei }mimär- 
tääkseni ole tässä säätää kaikenlaisia pikkumaisia ehtoja ja 
määräyksiä. Eduskunnan asia on puuttua asiaan siinä ta- 
pauksessa, että varoja ei käjrtetä tavalla, jota eduskunta 
hjrväks}^. Jos tämmöinen tapaus esiintyy, silloin tietysti on 
huomautus tehtävä sillä tavalla, sillä voimalla, että se eh- 
dottomasti otetaan varteen. 

Tällä perustelulla pyytäisin puolestani ehdottaa, että edus- 
kunta tekisi alamaisen anomuksen siitä että yleisistä varoista 
myönnettäisiin 50 tuhannen suuruinen vuotuinen määräraha 
suomenkielisen kirjallisuuden korottamiseksi sekä alkuperäi- 
sillä teoksilla että käännöksillä ja että varat jätettäisiin 
Suomalaiselle Kirjallisuudenseuralle hoidettaviksi ja kä3rtettä- 
viksi. 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärahasta suomenkiel. kiijall. 1329 

Tämä ponsi on asiallisesti täydessä sopusoinnussa niiden 
ponsien kanssa, jotka ed. Setälä y. m. ovat eduskunnalle 
Jättäneet. 

Ed. Inginaii, Lauri : Minäkin olen kiinnittänyt huomiota 
niihin luetteloihin, jotka löytjn^ät mietinnön sivuilla 2 ja 6 
kirjallisuuden aloista, joissa on olemassa pahimmat puutteet 
ja jotka siis kipeimmin kaipaavat avustusta. On mielestäni 
ilmeistä, että nämä luettelot ovat aivan epätäydellisiä, yli- 
malkaisia ja mielivaltaisesti tehtyjä. Niinkuin edellinen pu- 
huja huomautti, on erittäin tärkeitä tiedonhaaroja, joihin 
nähden suomalaisessa kirjallisuudessa on suuria aukkoja, 
mutta joita tässä ei ensinkään mainita. Luulen että, jos 
nämä luettelot jäävät motiveeraukseen, ne tulevat huomatta* 
vassa määrässä sitomaan sen toimikunnan toimintavapautta, 
joka joutuu kyseessä olevia rahoja hoitamaan, jos ne myönne- 
tään. Voidaan nimittäin aina vedota siihen, että eduskunta 
on avustuksen tarpeessa olevina ensi kädessä maininnut mie- 
tinnössä luetellut tiedonhaarat, ja voidaan siis, kun varat 
eivät kaikille riitä, sanoa että ne, jotka tässä eivät ole maini- 
tut, tulevat kysymykseen vasta sitte kun tässä mainittujen 
tiedonhaarojen tarpeet ovat tyyd}^etyt. Siitä olisi asian me- 
nestymiselle suuressa määrässä haittaa. Sentähden pyytäisin 
ehdottaa, että tätä koskevat lauseet sivuilla 2 ja 6 poistetaan 
mietinnöstä. Sivulta 2 olisi poistettava kolme lausetta alkaen 
sanoista: »Niinpä on syytä erikoisesti huomauttaa» j. n. e. 
ja sivulta 6 se lause, joka alkaa: »Kun ajattelee mitkä kir- 
jallisuudenhaarat avustusta kaipaavat» j. n. e. 

Sen ohessa pyydän kannattaa sitä ehdotusta, jonka edus- 
taja Kairamo täällä tekL Minäkin arvelen, että jo$ eduskunta 
osoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle sen luottamuk- 
sen, että anoo varoja sille myönnettäväksi, niin osoittakoon 
silloin myös sen luottamuksen, että jättää Kirjallisuusseuran 
päätettäväksi, millä tavalla nämä varat ovat käytettävät — ilman 
että eduskunta asettaa erikoisia tarkastusmiehiä ja ilman että 
Kirjallisuudenseuran tarvitsee tehdä näistä varoista toisella 
tavalla tiliä kuin muustakaan valtion avustuksesta, minkä 
tämä seura saa. 

Ed. Nttorteva: Koska minä anomusvaliokimnassa olen 
myötävaikuttanut esillä olevan mietinnön sekä sen ponsien 
aikaansaamiseen, katson tarpeelliseksi tehdä muutamia huo- 
mautuksia viimeisten lausuntojen johdosta. Mitä tämän mie- 
tinnön pituuteen tulee, niin kyllä on totta, että se sietäisi 
paljonkin lyhentämistä ja voin lohdutukseksi sanoa, että sitä 



1330 Istunto 10 p. S3r)rskuuta 1907. 

jo anomusvaliokunnassa parannettiin, vaikka kyUä sitä olisi 
voinut parantaa vielä enemmänkin. 

Mitä itse asiaan tulee, minä olen päinvastaista mielipidettä 
kuin ed. Kairamo. Kun eduskunta myöntää varoja niin tär- 
keään tarpeeseen kuin kirjallisuuden avustamiseen, sUlä täy- 
tyy myös olla jonkunlaisia takeita siitä, että rahat kä3rtetään 
tavalla, joka vastaa niitä edellytyksiä, joilla näitä rahoja 
myönnetään. Jokainen tietää, kumka suuressa määrässä kir- 
jallisuus vaikuttaa kansan mielipiteeseen, katsantokantaan j. 
n. e. Jos kirjallisuuden alalla tahdotaan erit3dsesti edustaa 
sitä tai tätä ajatussuuntaa, sillä voidaan paljo vaikuttaa 
puoleen ja toiseen. Ja että juuri kirjallisuutta hyvinkin paljo 
käytetään erilaisiin tarkoituksiin, se on tunnettu seikka. Tä- 
män johdosta minusta on aivan välttämätöntä, että edus- 
kunta ensinnäkin saa joitakin takeita siitä, että sen myöntä- 
mät rahat käytetään tavalla sellaisella, joka tekee mahdolli- 
seksi sen, että eduskunnassa ja siis kansan keskuudessa 
yleensä vallitsevat mielipiteet tulevat varteen otetuiksi silloin 
kun päätetään, minkälaista kirjallisuutta näillä rahoilla kus- 
tannetaan. 

Olen myös sitä mieltä, että on hyvin tarpeellista mietin- 
nössä mainita ne erilaiset tieteen haarat, jotka olisivat avus- 
tuksen tarpeessa. Mitä niihin luetteloihin tulee, jotka ovat 
tässä mietinnössä, niin kyllä niiden johdosta voidaan tehdä 
huomautuksia, mitä niitten järjestykseen tulee. Täällä näkyy 
todellakin kaunokirjallisuus mainittuna ensimmäisenä, vaikka 
sille olisi voitu antaa vaatimattomampikin paikka. Mutta 
minusta se on vähäpätöinen seikka. Pääasia on, että mai- 
nitaan ne eri tiedonhaarat, jotka ovat avustuksen tarpeessa. 

Tärkeintä tässä asiassa on kuitenkin se, millä tavalla 
eduskunta voisi valvoa sitä, että näitä rahoja oikein kä}rte- 
tään. Kyllä valiokunnassa harkittiin tätä seikkaa puolelta 
niinkuin toiseltakin. Siellä oli ehdotettu vieläkin j}rrkempiä 
toimenpiteitä tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi, nim. että 
tuo toimikunta, joka yhdessä Kirjallisuudenseuran ja muitten 
tieteellisten seurojen asettaman komitean kanssa määräisi 
näitten rahojen kä3^ämisen, olisi vieläkin suurempi. Välitys- 
ehtona hyväksyttiin sitte, että eduskunta valitsisi neljä jä- 
sentä, ja tämä tehtiin siitä nimenomaisesta syystä, että useat 
edustajat eivät voineet mUlään tavalla pitää niin varmana 
asiana sitä, että jos nuo varat annetaan Kiijallisuudenseuralle, 
eduskunta voisi ilman muuta luottaa siihen, että Kirjallisuus 
denseura käyttää niitä tavalla sellaisella, joka vastaa ajan 
vaatimuksia. Valiokunnassa nimencnnaan tuotiin esille se 
ajatus, että Kirjallisuudenseura on tässä -suhteessa asetettava 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärahasta suomenkiel. kirjall. 133 1 

jonkinlaisen kontrolUn alaiseksi. Kyllähän meillä jo on ko- 
kemusta siitä, minkälaista kirjallisuutta Kirjallisuudenseura 
on kustantanut. Hyvin vähän on se kustantanut kirjalli- 
suutta sellaista, joka olisi esiintuonut ja edistänjrt vapaamie- 
lisiä aatteita ja toiminut esim. meidän hyvin niukan sosio- 
loogisen kirjallisuuden kartuttamiseksi. Hsrvin vähän on 
Kirjallisuudenseura ottanut huomioon niitä eri virtauksia, 
jotka vallitsevat niin tieteellisen kuin taiteellisen kirjallisuu- 
den alalla. Jokainen tietää että Kirjallisuudenseura on edus- 
tanut h3rvinkin vanhoillista suuntaa, ja meillä ei ole minkään- 
laisia takeita siitä, että se vastaisuudessa tulisi olemaan va- 
paamielisempL Se oli juuri tämä nimenomainen epäilys, 
jonka ainakin minä — en voi tätä sanoa muitten jäsenten 
puolesta kuin niiden, jotka kuuluvat samaan puolueryhmään 
kuin minä — tahdoin saada sanotuksi, koska täällä tahdo- 
taan nimenomaan vaatia, että Kirjallisuudenseura yksin näistä 
varoista päättäisi. Tietysti ehdotetut neljä jäsentä eivät mil- 
lään tavalla voi ratkaisevasti vaikuttaa suhen, minkälaista 
kirjallisuutta kustannetaan, mutta heidän neuvoillaan ja mieli- 
piteillään olisi kuitenkin jonkimmoinen pakottava valta. Se 
toimikunta, jonka tehtävänä olisi käyttää näitä varoja, ei 
suinkaan voisi olla huomioonottamatta niitä mielipiteitä, joita 
nämä henkilöt esiin toisivat Olen vakuutettu siitä, että ai- 
nakin jonkun verran enemmän tasapuolisuutta tällä tavalla 
saataisiin aikaan. Tällainen menettely ei muuten periaatteel- 
lisestikaan ole outo. Onhan meillä olemassa n. s. Antellin 
komitea, johon eduskunnan puolelta on valittu jäseniä, jotka 
valvovat näitten taiteellisten kokoelmien kartuttamista j. n. e. 
Nyt ehdotettu komitea olisi luonteeltaan samanlainen, vaik- 
kapa sen tehtävä olisi tietysti suuressa määrässä toisenlainen. 
Mitä ed. Ingmanin pyyntöön tulee, että perusteluista ko- 
konaan otettaisiin pois viittaukset siihen, minkälaista kirjalli- 
suutta olisi etupäässä hankittava, niin minä en voi suhen 
millään tavalla yhtyä. Minusta eduskunta ei voi muuten 
kuin juuri mietintönsä kautta esiintuoda niitä puutteita, jotka 
ovat vallalla. Minä olen siis sitä mieltä että, vaikkapa myön- 
nän että mietintö voisi olla paljon lyhyempi ja lausunnot 
siellä ehkä sattuvammin sanotut j. n. e., se ajatussuunta, joka 
ilmenee tässä mietinnössä, kuitenkin olisi hyväksyttävä. Eh- 
dotan sen vuoksi, että esillä oleva mietintö ja sen ponsi hy- 
väksyttäisiin tällaisenaan. 

Ed. Crripenberg: Samalla kuin pyydän saada kannattaa 
mietintöön liitettyä vastalausetta pj^äisin saada esiintuoda 
pari huomautusta mietintöä vastaan. Mietinnössä sanotaan, 



1332 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

että valiokunnan mielestä Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- 
ralla on »mahdollisimman suuret edellytykset varojen tarkoi- 
tuksen mukaiseen ja oikeaan käyttämiseen. Sehän lukee 
piiriinsä runsaan määrän henkilöitä, joilla on sekä kykyä 
että harrastusta tässä esilletuleviin l^ymyksiin. Niinikään 
se omistaa pitkäaikaisen kokemuksen tällä alalla ja on seu- 
ran tähänastinen toiminta takeena siitä, että varat voidaan 
uskoa sen käytettäviksi. Lisäksi on otettava huomioon se- 
kin etu, että tässä on valmiina jo toimessa oleva yhdistys, 
jota ei ole tarvis ensin ruveta järjestämään, vaan joka vii- 
P5miättä, kun varat on päätetty myöntää, voi ryhtyä niitä 
käyttämään tarkoitukseensa». Lisäksi sanotaan vielä, että 
seura voi myöskin kutsua avuksensa lisävoimia nimenomaan 
tässä puheenaolevaa toimintaa varten. Kuitenkin tahtoo va- 
liokunnan enemmistö ehdottaa, että eduskunta valitsisi sii- 
hen toimikuntaan, jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 
yhdessä muiden seurojen kanssa asettaa, neljä jäsentä. 
Miksi? Siitä syystä, jotta eivät »yksipuoliset näkökohdat pää- 
sisi siinä vallitseviksi, vaan että varat tulisi käytetyksi edus- 
kunnassa vallalla olevan käsityksen mukaisesti». Valiokun- 
nan enemmistö pelkää siis yksipuolisuutta, mutta se tahtoo 
panna toisen yksipuolisuuden tämän peljätyn yksipuolisuu- 
den sijaan. Tässä ei voi olla kysjnnys vallalla olevasta kir- 
jallisesta mielipiteestä eduskunnassa, sillä sehän olisi mah- 
dotonta. Tällä voidaan tarkoittaa ainoastaan eduskunnassa 
vallalla olevan puolueen valtiollista ja sosiaalista käsit3rstä. 
Mutta löytyyköhän ainoatakaan maata, jonka kirjallisuus 
olisi jonkun arvoinen, jossa tällä tavalla tahdotaan ikäänkuin 
tyrkyttää valtiollisia puoluenäkökohtia kirjallisuuteen. Eikö 
päinvastoin kaikkialla niissä maissa, joiden kirjallisuus todel- 
lakin on kehittynyt, vapautta tässä suhteessa pidetä kirjalli- 
suuden terveellisen kehityksen ensimmäisenä ehtona? Minä 
puolestani juuri sen vuoksi, että mietinnössä niin selvästi 
lausutaan, mitä tarkoitusta varten tämä lisäys, tämä ehto on 
tehty, tahtoisin jyrkästi sitä vastustaa. Tahtoisin etupäässä 
tulevien sukupolvien ja nuorison tähden pitää kiinni siitä 
periaatteesta, että kirjallisuuden kuten taiteenkin, pitäisi olla 
ala, johon meillä ei ole oikeutta sekoittaa puoluenäkökohtia. 
Lopuksi, vaikka olenkin ensikertalainen näillä valtiopäi- 
villä, rohkenen kuitenkin lausua sen toivomuksen, että tämä 
olisi ensimmäinen ja viimeinen mietintö, joka jätetään edus- 
kunnalle muodollisessa suhteessa niin huonosti kokoonpan- 
tuna. Tahdon ainoastaan huomauttaa sivusta 6, jossa viisi 
lausetta peräkkäin alkaa sanalla »kun»: »Kun kysjmiyksessä 
olevia varoja» »ja kun siitä jaettaisiin», »Kun sitten muis- 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärahasta suomenkiel. kirjaU. 1333 

tamme», »Kun ajattelemme», »Kun sitten tulee» j. n. e. Si- 
tähän jo voi korrehtuurissa vaikkapa viimeisenä hetkenä 
korjata. 

Ed. Setälft: Pyydän ensinnäkin saada lausua iloni siitä, 
että valiokunta niin yksimielisesti on puoltanut tätä pyydet- 
tyä melkoista apurahaa, että se ilman mieUpiteen eroavai- 
suutta on myöntänyt suomalaisen kirjallisuuden kaipaavan 
tätä kannatusta. Tästä ei tarvitse siis sen enempää puhua. 
Minä pyysin puhevuoroa ainoastaan myöskin puolestani lau- 
suakseni epäilyksiä noiden neljän valtuutetun valitsemista 
vastaan. Tämäntapainen ennaldcopäätös voisi nimittäin joh- 
taa omituiseen menettelyyn muissakin tapauksissa. Saman- 
mukaisesti voisi vaatia, että eduskunnan pitäisi valita muu- 
tamia edustajia esim. Ratttiuden Ystävien toimikuntaan tai 
Kansanvalistusseuran johtokuntaan, tai valvomaan kansan- 
opistoapurahojen käyttämistä kansanopistojen hyväksi j. n. e., 
yleensä, milloin apurahoja myönnetään eri yhdyskuntien 
edustamiin tarkoituksiin. Minusta ei esiintuotu esimerkki 
Antellin delegatsionista ole vertaukseksi oikein sopiva, sillä 
Antellin valtuuskuntahan S3mtyi sen aivan erityisen asian- 
haaran johdosta, että oli tehty lahjoitus nimenomaan Suo- 
men kansalle, lahjoitus, jota ei voida muulla tavalla hoitaa, 
kuin että Suomen kansa edustajiensa kautta asettaa hoito- 
kunnan. Mutta nyt ehdotettujen neljän eduskunnan valitse- 
man valtuutetun asema tulisi olemaankin toisenlainen kuin 
Antellin dele^atsionin. Heillä ei tehdyn ehdotuksen mukaan 
kaiketikaan olisi mitään suurempaa päätäntövaltaa kuin muil- 
lakaan aiotun toimikunnan jäsenillä, ja näin ollen he eivät 
voisi aivan paljon vaikuttaa sen asian hyväksi, jota on tar- 
koitettu. En tietysti luule, että näiden neljän valtuutetun 
osanotto toimikuntaan missään suhteessa myöskään olisi vaa- 
rallinen, epäilemättä ei se mitään haittaakaan tuottaisi. Ja 
jos se todellakin voisi lisätä eduskunnan luottamusta puheen- 
alaisten varojen käyttämiseen, niin olkoon kernaasti men- 
neeksi! Mutta eiköhän tätä samaa tarkoitusta voida saavut- 
taa sillä, että on se uhka olemassa, että eduskunnalla on 
tilaisuus ensi kerralla kieltää tämä apuraha, jos sitä on huo- 
nosti käytetty. Sehän on paras uhka, mikä on olemassa 
sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran että asetettavan toi- 
mikunnan pään päällä. 

Näin ollen en siis minäkään puolestani katsoisi olevan 
syytä neljän eduskunnan valittavan jäsenen asettamiseen. 
Se määräys voi olla kylläkin paikallaan, että varain käyttä- 



1334 Istunto lO p. syyskuuta 1907. 

misestä on eduskunnalle selko tehtävä, mutta mietinnön 
toista pontta en pidä tarkoitusta vastaavana. 

Ed. Kivilinna: Valiokunnan jäsenenä pyydän vaan ilmoit- 
taa, että minä — ja luulen, etten ollut ainoa enkä ole vielä- 
kään ainoa — periaatteellisesti oikeastaan olin ja olen vielä- 
kin samalla kannalla kuin ed. Kairamo. Se, että olen yhtynyt 
kannattamaan ensimäistä pontta kokonaisuudessaan, johtuu 
siitä, että valiokunnassa esitettiin niin suurella painolla epäi- 
lyksiä Suomalaisen {kirjallisuuden Seuran puolueettomuutta ja 
kykyä vastaan, etupäässä juuri sosiaalidemokraattiselta taholta, 
että katsoin sopivaksi suostua tällaiseen välitysehdotukseen, 
jonka mukaan selonteon muodossa eduskunnalle annettaisiin 
tilaisuutta valvoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimia, en 
kyllä sentakia, että pitäisin sen erittäin tarpeellisena, mutta 
taittaakseni kärjen niiltä epäilyksiltä, joita lausuttiin. 

Mitä mietinnön ulkoasuun tulee, niin olen minä varsin 
vaknis myöntämään, että se on liian höyläämättömänä pääs- 
tetty valiokunnasta. Toivottavasti seuraavalla kerralla käyte- 
tään höylää tuntuvammin. 

Ed. Pykälä: Lyhyesti pyytäisin tästä mietinnöstä huo- 
mauttaa, että tässä ei ole mainittu mitään, että maanviljelys- 
kirjallisuus myös pitäisi ottaa huomioon. Jos mikään meUlä 
on vähäinen ja puutteellinen, niin se on juuri maanviljelys- 
kirjallisuus. Mitä tulee siihen, että eduskunnalle ei jäisi mi- 
tään tarkastusvaltaa, on valiokunnan enemmistö ehdottanut 
vuosittaista selontekoa. En minäkään täydellisesti kannata 
sitä, että eduskunta valitsisi erityiset luottamusmiehet Mutta 
kuitenkaan en Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa pidä niin 
korkealla kannalla, kun täällä kehutaan, että sen viimeai- 
kainen toiminta on enemmän vienyt taaksepäin kuin eteen- 
päin on näk3rvissä. Nykyajan kirjallisuutta harrastava yksin 
maalaisnuorisokin asettaa suuremmat vaatimukset kiijaUisuu- 
delle, kun tähän asti. Kannatan sitä, että selko tehdään joka 
vuosi eduskunnalle, ja eduskunnalla on silloin oikeus tehdä 
niitä muistutuksia, mitä se katsoo välttämättömäksi. 

Ed. Hagman: Täällä on toiselta puolen moitittu että 
mietinnön perusteluissa on lueteltu erityisiä puutteita kirjalli- 
suudessamme, toiselta puolen että tästä luettelosta on jätetty 
pois muutamia kirjallisuuden aloja ja on tahdottu siihen li- 
sätä toisia aineita. Jos h3rvällä tahdolla lukee tämän perus- 
telun, huomaa mielestäni aivan helposti että erityisten tieto- 
alojen luetteleminen on siellä ainoastaan esimerkin vuoksi. 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärahasta suomenkiel. kirjall. 1335 

Asiata käsitellessään katsoi valiokunta aivan luonnolliseksi 
velvollisuudekseen tällä tavoin viittaamalla niihin puutteihin, 
jotka vallitsevat kirjallisuudessamme, perustella sitä pontta, 
jonka se on esittän}^. Niistä monista muistutuksista, joita 
tääUä on tehty valiokunnan mietintöä vastaan, jääpi pääasial- 
lisesti jälelle ainoastaan toisessa ponnessa mainittu asia nim. 
se, että valiokunnan enemmistö ehdottaa että eduskunta va- 
litsisi neljä jäsentä siihen komiteaan, jonka tulisi kyseessä 
olevia rahoja hoitaa. Täällä on nimenomaan sanottu 7 si- 
vulla, mistä syystä tämmöinen ehdotuä on tehty. Sanotta- 
koon n}rt mitä sanottaneekin, niin minä luulen kuitenkin, 
että meidän hyvin monen täytyy tunnustaa, mitä sosiaalide- 
mokraattiselta puolelta on esitetty, nim. että siinä kirjallisuu- 
dessa, joka meillä tätä nykyä on saatavissa, on se suuri puute, 
että ylipäänsä siinä ei ole edustettuna sitä kirjallista suun- 
taa, — varsinkaan ei yhteiskunnallisella ja valtiollisella alsdla, 
— jota suuri enemmistö kansastamme pitää oikeana. Erit- 
täin mainittiin valiokunnan tätä asiaa käsitellessä sitä seikkaa, 
että, jos ei eduskunnalla olisi oikeutta millään tapaa ottaa 
osaa määrättäessä näitten varojen käyttämisestä, niin se yksi- 
puolinen suuntaa, joka tähän asti on ollut vallalla kirjalli- 
suudessamme, jäisi yhä edelleenkin vallitsevaksi, että se ko- 
mitea, jonka haltuun raha uskottaisiin, voisi menetellä siten, 
että palkintoja jaettaisiin yksipuolisella tavalla, että matka- 
rahoja esim. annettaisiin yksistään sellaisille kirjailijoille, jotka 
harjoittavat kirjallista tointa ainoastaan sen suunnan palve- 
luksessa, jossa porvarilliset näkökannat vallitsevat. Valio- 
kunnan enemmistö on sitä mieltä, että sosiaalidemokraattisen 
puolueen keskuudesta esitetylle näkökohdalle voi antaa tun- 
nustuksensa, ja sen vuoksi tämä toinen kohta tähän ponteen 
tuli lisätyksi. Itse puolestani olen nyt niinkuin silloinkin olin 
juuri täUä välittävällä kannalla, jonka tämä toinen ponsi il- 
maisee. 

Täällä on sitte vastustettu myös sitä, mitä ensimmäisessä 
ponnessa on ehdotettu, että tämä apuraha määrättäisiin kol- 
men vuoden ajaksi. Valiokunnassa oli se mielipide vallitse- 
vana, että tämä kolmivuotinen aika, senvuoksi että se sisälsi 
varainhoitokauden, oli sopiva. Tämän ajan umpeenkuluttua 
eduskunta voisi uudistaa tämmöisen anomuksen. En minä 
siis voi ymmärtää, minkä tähden juuri tähän ehdotettu kol- 
men vuoden määräaika on voinut herättää vastustusta muu- 
tamissa puhujissa. 

Tahdon lisätä, että mitä tulee niihin muistutuksiin, joita 
erityisesti on tehty valiokunnan mietinnön muotoa vastaan, 
minä olen kyllä ensimmäinen myöntämään että tämä on jo- 



1336 Istunto 10 p. syysk. 1907. 

tenkin pitkä. Sitä on kyllä lyhennettykin, mutta oli kuiten- 
kin asianhaaroja, jotka vaikuttivat sen, että valiokunta katsoi 
mietinnössä olevat selostukset tarpeellisiksi. 

Täällä nyt on eräs arvoisa puhuja joltakin sivulta luke- 
nut muutamia lauseita, jotka alkavat sanalla >kun>. Minusta 
on semmoinen saivartelu jotenkin etsittyä ja minä olisin suo^ 
nut ettei sitä muistutusta olisi tehty siltä taholta, jolta se 
tuli. Se arvoisa edustaja, joka muistutuksen teki, olisi tehnyt 
paremmin, jos ei olisi sitä tehn3rt, siUä kylläpä niitä viiiieitä 
sieltäpäin tulee suojhenkieltä sekä puhuessa että kirjoittaessa. 

Minä siis edelleen kannatan valiokunnan mietintöä. 

Ed. Pesonen: Olen hrojen Kairamon ja Ingmanin kanssa 
yhtä mieltä siitä, että kirjallisuusluettelot sivuilla 2 ja 6 ovat 
vaillinaiset. Koska kuitenkin nämä luettelot tahtovat olla 
ainoastaan esimerkkinä kannatusta kaipaavista kirjallisuuden- 
haaroista eikä minään suunnitelmana, jota Kirjallisuuden Seu- 
ran olisi noudatettava, niin en ole katsonut niitä vaarallisiksi^ 
varsinkaan kun ensimäisessä ponnessakaan ei viitata mihin» 
kään suunnitelmaan, vaan puhutaan siinä ainoastaan niistä 
perusteista, joita valiokunnan mietinnössä esitetään. 

Ed. Nevanlinna: Kun asia on niin erinomaisen tärkeä,, 
että jokaisen isänmaan ystävän huomio on siihen pakostakin 
kiintynyt, ja kun ainakin minusta tuntuu siltä, kuin tämä asia 
olisi kääntymässä väärälle tolalle tai ainakin voisi sille kään- 
tyä, niin olen minäkin rohjennut pyytää puheenvuoroa. Vää- 
rällä tolalla minä luulen tämän asian olevan, jos aikomus on 
ikäänkuin ruveta — jos niin saan sanoa — tilaamaan eri- 
koisenlaista suomalaista kirjallisuutta, olkoonpa vaan vaikka 
tilaamaan kirjallisuutta senlaatuista, kuin tämä eduskunta 
tahtoo. Ainakin minä olin käsittänyt niin hyvin ne anomus^ 
ehdotukset, jotka tämän asian panivat vireille, kuin myöskin 
ne lausunnot, jotka sitä ennen olivat julkisuudessa tästä asi- 
asta tulleet esiin, aivan toisin. Minä olin käsittänyt ne kaikki 
lausunnoiksi, tunnustuksiksi siitä, että meidän kansallinen 
kirjallisuutemme on köyhää, puutteellista ja, ennen kaikkea^ 
että se kituu aineellisen kannatuksen puutetta. Olin siis kä- 
sittänyt sen tarpeen, joka nyt eduskunnan eteen on kan- 
nettu, juuri tältä viimeksimainitulta kannalta, että nimittäin 
eduskuntaa pyydetään ryhtymään toimeen, jotta, mikäli mah- 
dollista, nuo aineelliset vaikeudet kansallisen kirjallisuutemme 
kehittymisen tieltä raivattaisiin. Näin minä tahtoisin tämän 
asian edelleen käsitettäväksi. Eduskunnalla olisi vain tuo 
yksi tehtävä: tehdä mitä se saattaa, jotta kansallinen kirjaili- 



Avm. n:o i 50,000 mk. määfftrahasta suomenkiel. kirjall. 1337 

suus voisi vähän edullisemmissa taloudellisissa oloissa kas- 
vaa, ei suinkaan siten että me rupeisimme tälle kirjallisuu- 
delle mitään uomia uurtamaan, mitään suuntia viittomaan. 
Ei toki tarvinne erityisemmin huomauttaa, että jos mikään 
toiminta voi viihtyä ainoastaan täydellisessä vapaudessa, niin 
tottahan se on kirjallisuus^ olkoon se laatua tai toista. Me 
suomalaiset saamme sellaista kirjallisuutta, jommoisia me 
olemme; me itsehän sen luomme. Ja meidän tuleekin saada 
juuri semmoista kirjallisuutta kuin se tulee niistä henkilöistä^ 
jotka kansamme keskuudessa yleensä harjoittavat kirjallista 
toimintaa^ jotka siihen luonteensa lahjojen ja muiden omi- 
naisuuksiensa puolesta ovat kutsutut. Ne kirjoittavat sitä, 
mitä he kirjoittavat ja se muodostaa Suomen kansallisen kir- 
jallisuuden. Meidän tehtävämme on minun jonmärtääkseni 
vain, jos me tahdomme tätä kirjallisuutta edistää, pitää huolta 
siitä, että se voi ilman erinomaisempaa aineellista ahdinkoa 
tätä luonnollista kehityskulkuansa kulkea, mutta ei millään 
tavalla puuttua siihen, mihin suuntaan se menee tai on me- 
nemättä. Sen vaikuttavat aivan toiset seikat. Tällä tavalla 
minä ainakin tahtoisin tämän asian käsittää ja myös ne toi- 
menpiteet järjestettäviksi, joihin me ryhd3mame. Meidän tulee 
siis oikeastaan vaan hankkia kirjaUisuudellemme aineellista 
tukea. On selvää, että meidän täytyy, kun tämäkin asia tie- 
tysti on käytännön maailmassa järjestettävä, pitää huolta 
siitä, että joku korporatsiooni tai yleensä jotkut ihmiset otta- 
vat nämät rahat käyttääksensä, suorittaakseen kaikki ne 
välttämättömät käytännölliset toimenpiteet, jotka tämä asia 
vaatii, ja siinä suhteessa on ajateltu Suomalaisen Kirjallisuu- 
den Seuraa. Minä puolestani myös kannatan täydellisesti 
tätä ajatusta. Mutta minä käsitän tämänkin seuran tehtävän 
ehkä toisin kuin mitä olen ollut huomaavinani muutamista 
lausunnoista. Käsitän sen pääasiallisesti vain yksinkertai- 
sesti toimeenpanevana. Sen on vain pidettävä huolta siitä, 
että nämät rahat tulevat tarkoitukseensa käjrtetyiksi, siis sii- 
hen, että niille henkilöille, joilla on lahjoja, kybyä, tilaisuutta 
rikastuttaa Suomen kansallista kirjallisuutta, todellaikin näiden 
varojen kautta tätä tilaisuutta, sikäli kuin rahat riittävät, val- 
mistetaan. Se kirjallisuus, jota syntyy, tulee riippumaan siitä, 
minkälaisia ne henkilöt ovat, jotka juuri — jos niin saan 
sanoa — sattuvat maassa olemaan kulloinkin kirjailijoita. 
Kaunokirjallisuudenkin alalla tahtoisin, että asiat olisivat näin, 
mutta omasta puolestani en ole käsittänyt, että kaunokirjalli- 
suus varsinaisesti olisikaan niitä kirjallisuuden lajeja, joita 
tässä suhteessa olisi erityisesti ajateltava. Ja myös muunkin 
isänmaallisen kirjallisuuden alalla soisin ja toivoisin näin ole- 



1338 Istunto 10 p. tty3rskuuta 1907. 

van. Isänmaan historian, sen valtion, sen yhteiskunnan, sen 
talouden, sen luonnon kuvaaminen, esittäminen, tutkiminen, 
se on tapahtuva niitten kirjailijain, niitten tutkijain kautta, 
jotka siihen ryhtyvät ja tulokset ovat laadultansa sellaisia 
kuin nämä kykenevät ne antamaan. Ne ovat käytettävät, 
nämä voimat, joita on saatavissa, ja ne painavat henkensä 
leiman, eikä mikään komitea, niihin teoksiin, joita he luovat. 
N}rt voidaan sanoa, että jossain määrin toisin on asian laita, 
jos on puhe käännöskirjallisuudesta, siinä kun pakostakin 
valikoiminen astuu etualalle. Myönnän sen, että jos olisi 
puhe yksistään käännösten hankkimisesta, niin asia voi muo- 
dostua toisin kuin mitä olen tässä koettanut esittää. Mutta 
minun ymmärtääkseni ei ole ollut tarkoitus käännösteosten 
hankkimiseen näitä varoja käyttää muuta kuin — niin sanoak* 
s€ni — riidattomissa tapauksissa, maailman kirjallisuuden 
klassillisten muistomerkkien siirtämiseksi meidän kielellemme. 
Ainoastaan tässä määrässä ja merkityksessä olen käsittänyt, 
että olisi aikomus käännöskirjallisuutta näillä varoilla kus- 
tantaa. Minä puolestani ainakin toivoisin, ettei mitään muuta 
käännöskirjallisuutta näillä varoilla ruvettaisi hankkimaan. 
Mutta jos tähän rajoitutaan, niin on myös käännöskirjallisuu- 
den alalla tämä tendenssinäkökohta aivan mitättömiin sjrr- 
jäytetty. 

Näin ollen minusta on kerrassaan joutavaa ja niistä s}dstä, 
joita useat arvoisat puhujat ovat huomauttaneet, sitä paitsi 
sopimatonta, että eduskunta riipee olemaan — en voi aivan 
välttyä tuolta tunteelta, joka tahtoo pukeutua sanoihin — 
tulevien kirjaiUjaimme sensorina tai kustoksena. Minä en, 
niinkuin jo sanoin, käsitä toimeenpanevan seuran tehtävää 
tämmöiseksi ja vielä vähemmin minä soisin, että eduskunta 
siihen puuttuisi, sillä sensorina ei saa olla edes maan edus- 
kunta, kun on puhe hengen tuotteista. Mitä tuohon kerto- 
mukseen tulee, niin on minusta myös vallan turhaa viralli- 
suutta, että eduskunta vaatisi, että se kertomus, joka kuiten- 
kin näiden rahojen kä}rttämisestä tietysti tulee laadittavaksi, 
pitäisi erityisesti lähetettämän jokaisen meidän pöydälle. Me 
olemme muutenkin tilaisuudessa seuraamaan ja seurannem- 
mekin jokainen niitä ilmiöitä, jotka tämän toivottavasti saa- 
tavan apurahan kautta syntyvät. Ja jollemme sitä tee, niin 
tokkopa me silloin myöskään lienemme oikeat antamaan 
asiassa erinomaisempia neuvoja. 

Pyydän senvuoksi saada kannattaa ed. Kairamon tekemää 
ehdotusta. Mielestäni on ylen tärkeää, että tässä asiassa 
ollaan alun pitäen oikealla tolalla. Luulen, että kirjailijamme 
ja kaunokirjallisuutemme muuten saa sanoa Suomen edus- 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärahasta suomenkiel. kirjall. 1339 

kunnastakin tuon vanhan sanan: Jumala varjelkoon meitä 
ystäviltämme. 

Ed. SetBlft: Siihen, mitä äsken lausuin, tahtoisin lisätä, 
että toisessa ponnessa on kuitenkin yksi seikka, joka kenties 
ansaitsee ponteen ottamista, vaikka kyllä luulen että tästä 
asiasta tulee huolta muutenkin pidettäväksi. Siinä puhutaan 
nim. toimikunnasta, jonka Kirjallisuuden Seura muiden kir- 
jallisten ja tieteellisten seurain avulla tarkoitusten edistämi- 
seksi asettaisi. Jos toinen ponsi hylättäisiin, olisi syytä pa- 
lauttaa ensimmämen ponsi valiokuntaan siinä tarkoituksessa, 
että mainittu ajatus tulisi ponnessa lausutuksi. Ensimäisessä 
ponnessa olevan sanan ikäjrtettäväksi» jälkeei\ sopisi mieles- 
täni lisätä esim.: »toimikunnan avulla, jonka mainittu seura 
yhdessä muiden kirjallisten ja tieteellisten seurain kanssa 
tarkoitusten toteuttamiseksi asettaa». 

Ed. Ingman, L.: Pyydän edustajain Hagmanin ja Pe- 
sosen lausuntojen johdosta huomauttaa, että ensimmäisessä 
ponnessa viitataan perusteluihin, siinä kun sanotaan että ne 
rahat, jotka annettaisiin Suomalaisen Kirjallisuusseuran hoi- 
dettaviksi, olisivat käytettävät »yllä esitettyjen perusteiden 
mukaisesti». Silloin täytyy etsiä »yllä esitettyjä perusteita» 
perusteluista, ja löydetään 6 sivulla esitys siitä, mitkä kirjal- 
lisuuden haarat Suomen Eduskunnan mielestä enimmin kai- 
paavat avustusta, ja Kirjallisuuden seura on velvollinen myös^ 
kun se nämä rahat saa, noudattamaan sitä luetteloa, joka 
tässä on. Mutta nyt tuo luettelo mielestäni on aivan puut- 
teellinen. Maalainen kaipaa siitä maataloustieteitä, valtiomies 
valtiotiedettä, kasvatusopin edustaja kasvatusoppia, maantie- 
teen edustaja maantiedettä, minä kaipaan lisäksi erityisesti 
uskontotiedettä j. n. e. Ja selvää on, että, jos tämä luettelo 
jää tällaiseksi, niin nämä, mainitsematta jääneet, kirjallisuu- 
denhaarat tulevat kys3anykseen vasta sen jälkeen kuin on 
tyydytetty ne tarpeet, jotka mietinnössä tärkeimmiksi maini- 
taan. Siis ponnen viittaaminen perusteluihin antaa kyseessä 
olevalle luettelolle varsin suuren merkityksen. — Muuten kä- 
sitän asian siten että, jos edustaja Kairamon loppuponsi hy- 
väksytään, Toimitusvaliokunta voi ilman muuta poistaa ne 
kohdat mietinnöstä, jotka eivät sovellu hänen ponteensa. 
Voin näin ollen luopua tekemästäni eri ehdotuksesta ja ilman 
muuta kannattaa edustaja Kairamon ehdotusta. 

Ed. Alimayaara: Pyydän saada kannattaa ed. Setälän 

muodostamaa ponsilausetta. 

1 



I 



1340 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 

Ed. Ha^^an: Minä tahdon vain lausua sanan siitä huo- 
mautuksesta, jonka ed. Lauri Ingman teki sen johdosta että 
ponnessa sanotaan »käytettäväksi ylläesitettyjen perusteiden 
mukaisesti». Näillä sanoilla tietysti ei tarkoiteta, että nämä 
»perusteet» eli perustelut olisivat aiotut ohjeiksi, joita tä3^si 
kaikissa seurata. Kun ponnessa puhutaan perusteista, niin 
tarkoitetaan sillä sitä periaatteellista kantaa varain käyttämi- 
sen suhteen, joka mietinnössä esitetään. Jokainen 3nnmär- 
tänee, että lauseella ei tahdota määrätä, että mietinnössä esi- 
tetyt perusteet olisivat samaa kuin ohjeet, joita yksityiskoh- 
taisesti olisi seurattava varoja kä}rtettäissä. 

Ed. Sillanpää: Ehdotan, että mietintö pantaisiin pöy- 
dälle seuraavaan istuntoon. 

Ed. Nuorteva: Kyllä minä olen sitä mieltä, että kaikki 
tässä mietinnössä on lausuttu ohjeeksi sille toimikunnalle, joka 
saa rahat huostaansa. Mitä varten muussa tapauksessa tämä 
mietintö olisi kirjoitettu? Ojennukseksi se on kirjoitettu, aina- 
kin minun ymmärtääkseni Mutta ei tämä kuitenkaan estä 
minua tunnustamasta, että mietintö on puutteellisesti kokoon- 
pantu. Kannattaisin kyllä sitä, että mietintö palautettaisiin 
anomusvaliokuntaan itse mietinnön tarkastamista varten. En 
kuitenkaan tee tätä ehdotusta siltä varalta, että siitä tarvit- 
sisi äänestää. Tein sen vaan tunnustaakseni, että mietintö 
on puutteellisesti kirjoitettu. 

Ed. Gustafsson: Det, som hr Setälä i sitt senaste ytt- 
rande saknade, tyckes mig inneligga i utskottets första kläm, 
uti orden »användas enligt oivan angifna grunder». Hvad 
äterigen den egentliga meningsskiljaktigheten beträffar, ber 
jag iä framhälla att medlen dock utgöra 50,000 mark om 
äret och att det hela i alla fall är ett nägot ovanligt före- 
^^- J^ anser säledes att ett beviljande för denna första 
gäng pä 3 är är riktigt och likasi att redogörelse bör af- 
gifvas. Sälunda ber jag fä framhälla, att reservationen mot 
utskottets andra kläm bildar en medelväg mellan ingen redo- 
görelse och det alldeles öfverdrifna förslag i andra klämmen, 
som här särskildt af hr Nuorteva har försvarats. Sävidt jag 
vet, vore det alldeles exempellöst, att landtdagen sälunda 
skuUe mänga sig in i ett dylikt företag i stället för att stä 
öfver detsamma. Säsom hr Nuorteva i utskottet först före- 
slog, skuUe landtdagen tillsätta en särskild delegation, som 
skulle öfvervaka hela företaget, säledes ungefär säsom An- 
tellska delegationen eller bankfuUmäktige eUer nägot dylikt. 



An. ehd. siirt toisiin valiokuntiin. 1341 

hviiket hade mer mening än utskottets andra kläm. Minä 
siis puolustan vastalausetta. 

Ed. Martikainen: Pyydän kannattaa edustaja Sillan- 
pään tekemää ehdotusta mietinnön pöydälle panosta. 

Pnliemies: Kun kaksi edustajaa on pyytänyt mietintöä 
pöydälle, niin se on tietysti pantava pöydälle. 

Ed. Danielson-Kalmari: Täytyy tietysti alistua siihen. 
Mutta kun minun tietääkseni ensimäisen kerran tapahtuu, 
että sittenkun asia on saatettu niin pitkälle, että keskustelu 
on päättynyt, pyydetään pöydälle panoa esittämättä minkään- 
laista syjTtä tahi ilman että edes voidaan käsittää erit3dstä 
syytä olevan, niin pyydän huomauttaa että tällainen menet- 
tefy on kerrassaan outoa eikä sitä suinkaan olisi vastedes 
esimerkkinä noudatettava. 



Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, pantiin ano- 
mnavaliokminan mietintö n:o 1 vielä pöydälle ensi is- 
tuntoon. 



Vaikka kello jo oli yli 11, päätettiin istuntoa vielä jatket- 
tavaksi, koska seuraavat päiväjärjestyksessä olevat asiat oli- 
vat vaan n. s. ilmoitusasioita, joista ei arveltu pitkiä keskus- 
teluja sukeutuvan. 



Anomusehdotasten siirtämisestä toisiin valiokuntiin. 

Valtioyarainvaliokunnan alistuksen, joka koski kruu- 
nmivoutien virkojen lakkauttamista käsittelevän an* ehd. n:o 
45 siirtämistä perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi 

ja jota puhemiesneuvosto oli puoltanut, eduskunta hyväksyi. 

Anomusvaliokunnalta saapuneessa kirjelmässä valio- 
koBtar alisti eduskunnan päätettäväksi että an. ehd. mo 179, 
joka koskee vuotuisen* määrärahan myöntämistä maanvilje- 
lysharrastusten elvyttämiseksi toimeenpantavia retkeilyjä var- 
ten, siirrettäisiin maatalousvaliokuntaan. 



134^ Istunto lo p. S3^yskuuta 1907. 

sekä että passipakon poistamista koskeva an. ehd» mo 
134 siirrettäisiin lakivaliokuntaan. 

Molempia alistuksia puhemiesneuvosto oli puoltanut 

Asiassa puheenvuoroa käyttäen lausui: 

Ed. Neovitts, A*: Beträifande ifrägavarande petition om 
passtvänget, ville jag förorda, att densamma skuUe lämnas 
kvar i petitionsutskottet. Jag medgiiver alt skäl kunna an- 
föras för hvardera remissen, men irägan har en gäng blifvit 
remitterad tili petitionsutskottet och den hör nog ocksä tili 
sin natur dit. Det gäller endast att anhälla hos regeringen 
att en administrativ förordning mätte blifva förändrad. Läm* 
nas frägan kvar i petitionsutskottet, sä finnes dessutom större 
möjlighet för att densamma blir behandlad. Lagutskottet 
har nämligen ett halft dussin propositioner, som först mäste 
behandlas. Kommer säledes denna fräga dit, sä blir den 
antagligen obehandlad. Petitionsutskottet har däremot en- 
dast petitioner och kan själf besiämma ordningen. Detta 
ärende är enkelt och kan afgöras pä ett sammanträde, dä 
äsiktema i saken äro ganska eniga. Jag tror därför att det 
vore bättre om denna petition skuUe kvarstanna i petitions- 
utskottet. 

Ed. Rosenqvist, V. T.: Jag tror att denna petition har 
lika litet utsikt att medhinnas inom petitionsutskottet som 
inom lagutskottet. Petitionsutskottet har redan uppgjort sin 
arbetsordning och viii väl följa den. Denna petition skulle 
säledes komma tili sist. Det är ju möjligt, att den kan af- 
göras vid ett sammanträde, men jag tror att denna möjlig- 
het ligger närmare tili hands om petitionen hänskjutes tili 
lagutskottet Jag skulle därför bedja att fä understöda ut- 
skottets förslag. 

Ed. Yon Alfthan: Jag ber att fä understöda hr Neovius' 
förslag. 

Ed. Nuorteva kannatti ed. Neoviuksen tekemää ehdotusta. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, an. elicL hki 
179 siirrettiin maatalotisvallokiuitaaiu 

An. ehd. n:o 134 johdosta hyväksyttiin vastattavaksi 
seuraava äänestysesitys: 



Kertomus hallituksen toimenpit 1904 — 05 valtiop. päät. johd. 1343 

Ken hyväksyy anomusvaliokunnan esityksen että an. ehd. 
nro 134 siirretään lakivaliokuntaan, vastaa jaa; jos ei voittaa, 
on tämä esit3rs hylätty. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten an. ehd. 
11:0 134 oli päätetty siirrettäväksi lakivaliokunnan käsi- 
teltäväksi. 



Esityslistaan merkitsemättä jäänyt, mutta viime istunnossa 
pöydälle pantu kertomus hallituksen toimenpiteistä val- 
ttosäätyjen 1904—1905 vuosien valtiopäivillä tekemien 
päätösten johdosta pantiin vielä pAydäUe ensi istuntoon. 



Valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 2 arm. esityk- 
sen n:o 10 johdosta, joka koskee suostuntaveroa pelikor- 
teista» 

pantiin pöydälle ensi istuntoon. 



Ensi istunto oli oleva ensi perjantaina klo 11 a. p. 



Istunto päättyi kello 12,10 yöllä. 



Pöytäkirjan vakuudeksi: 
F. IV. Kadenius, 



85 



1344 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



21. Perjantaina 13 p. syyskuuta 1907 

klo 11 a« p. 

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi ed. Antila, Ca- 
stren, Hämäläinen, K., Hänninen, Lepistö ja Nuotio. 

Puhemies mainitsi ed. Castrenin ilmoittaneen olevansa yk- 
sityisten asiain tähden estetty saapumasta istunnon alkupuoleen, 
samoin ed. Antilan yksityisten asiain tähden olevan estetty saa- 
pumasta tämän päivän istuntoon, ed. af Ursinin p5rytävän yksi- 
tyisten asiain tähden vapautusta ensi maanantaiksi, ja ed. Tuli- 
kouran yksityisten asiain^ tähden vapautusta ensi maanantaiksi 
ja tiistaiksi. 

Mainitut ilmoitukset ja pyynnöt eduskunta hyväksyi. 



Saostuitavero pelikorteista. 

Esitettiin ensi käsittelyn alaiseksi 

valtiovarainvaliokunnan mietintö nro 2 arm. esityksen n:o 
10 johdosta, joka koskee suostuntaveroa pelikorteista. 

Keskustelu: 

Bd. Huoponen: Eduskunta on kyllä lausunut sen toivo- 
muksen, että valiokunnan mietinnöt laadittaisiin niin lyhyeen muo- 
toon kuin suinkin. Tässä mietinnössä, jossa ehdotetaan kortti- 
leikkien verotuksen korottamista, kosketellaan kuitenkin ainoas- 
taan asian taloudelliseen puoleen. Suostuntaveroja nimittäin tar- 
vitaan ja sillä perustellaan tätä korottamista, mutta ei mainita sa- 
naakaan toisesta minun mielestäni paljoa tärkeämmästä, siveelli- 
sestä puolesta. Olisin toivonut, että valiokunta olisi tähänkin 
viitannut ja lausunut sen toivomuksen, että tämä korotus aiheut- 
taisi myös kortinpelaamisen vähenemisen. Minä olen vakuutettu 
siitä, että valiokunnan jäsenet kyllä ovat tietoiset siitä, että joten- 
kin laajalla alueella Suomessa varsinkin Karjalassa kortinpeluu 
on muuttunut aivan kansallispaheeksi, jonka sekä siveelliset että 
kansataloudelliset seuraukset ovat äärettömät, johon en tahdo eri- 
tyisesti kajota. Tämän johdosta oli aikomus näillä valtiopäi- 
villä jättää anomus, jossa korttileikkien valmistaminen ja pelaa- 
minen kerta kaikkiaan kiellettäisiiii, mutta kun oli suurenmoinen 



Vvm. n:o 2 suostuntavero pelikorteista. 1345 

an<»nustulva, niin se jäi tekemättä. Minä olen vakuutettu siitä, 
että lähimmässä tulevaisuudessa tulee tämmöinen anomus kui* 
tenkin tehtäväksi. Olisin suonut, että tähän puoleen olisi kajottu 
tässä valiokunnan mietinnössä ja minä toivon, että tämä korotus 
puolestaan vaikuttaisi sen, että kortinpeluu vähän kerraltaan saa- 
taisiin vähenemään. Olen korotuksen kannalla ollut ennenkin 
ja hyväksyn sen siinä merkityksessä kuin olen esittän)^, mutta ei 
valtion tulolähteenä. 

1^. von Alfthan: Med anledning af hr Huoponens an- 
märkning skuUe jag be att fä framhälla att, fastän betänkandet 
verkligen är kort, sä har hr Huoponen icke hunnit läsa igenom 
detsamma. Sista meningen pä andra sidan i första stycket inne- 
häller nämligen i korthet just det som hr Huoponen sade. Hvad 
beträffar hr Huoponens förhoppning om att förhöjning af skat- 
ten med 40 penni skuUe komma att i nägon som hälst män invärka 
pä själfva kortspelet, sä kan jag icke pä nägot sätt styrka honom i 
denna förhoppning. Den blir nog utan värkan. Vili han gä tili 
förbudslagstiftning i denna fräga, sä äterstär det att se, hvilken 
värkan den här kun de hafva. Att upptaga i ett betänkande för- 
hoppningar, som säkert skulle komma pä skam, vore enligt min 
isikt alldeles olämpligt. 

Kd. Hjelt: Pyydän saada lausua mielihyväni siitä, että 
valtiovarainvaliokunta on ilman minkäänlaista vastalausetta eh- 
dottanut pelikorttiveron korottamista. Yrityksiä tämän itsessään 
kyllä vähäpätöisen veron korottamiseksi on tehty jo ennenkin. 
Varsinkin viimeisessä säätykokouksessa oli esillä sama ehdotus, 
joka nyt esiintyy valiokunnan yksimielisenä ehdotuksena, mutta 
silloin tätä ehdotusta kannatti yksinomaan pappis- ja talonpoikais- 
sääty. Muut säädjrt sen hylkäsivät, ja koska myöskin esitys 
puolsi pelikorttiveron jättämistä muuttumatta, niin oli pakko ra- 
kentaa säätyjen päätös sille pohjalle. Ne syyt, joita on eri ker- 
roilla tuotu esiin pelikorttiveron korottamista vastaan, ovat mi- 
nusta aina tuntuneet hyvin heikoilta, ja on oleva hupaista nähdä, 
tulevatko nämä epäilykset osoittautumaan ensinkään perustelluiksi, 
jos nyt, niinkuin toivottava on, pelikorttivero korotetaan. Veron 
korotus on, niinkuin sanottu, itsessään hyvin vähäpätöinen, mutta 
on ilahuttava ja hyvä, että me verotusasioissa ja niin tässäkin 
asiassa kuljemme oikeaan suuntaan. 

£d. Kuisma: Yhd3ni herra Huoposen lausuntoon. 

Ed. Rosenqvist. V. T.: Frägan har tvä sidor, en sedlig 
och en ekonomisk. Jag är för min del öfvertygad om att den 



1346 Istunto 13 p. S3^3^uuta 1907. 

förhöjda bevillningsskatten i intet afseende kommer att invärka 
pä sedligheten i landet. Men jag är ocksä öfvertygad om att 
förhöjning af bevillningsskatten kommer att minska inkomster- 
na, ty i det afseende finnes erfarenhet fr&n Sverige. Jag viii 
dock icke gä närmare in pk nägon motivering af mjn ständ- 
punkt, hvilken gär ut pä att omfatta den näd. propositionen i stället 
för utskottets betänkande, dä ju denna fräga hänskjutits tiU 
Stora utskottet, och jag där är i tillfälle att uttala mig. 

£d. Vuolijoki, V.: Valiokunta on ollut sitä mielipidettä» 
että tällainen pieni veronkorotus ei todellakaan tulisi vaikutta- 
maan korttien käyttämiseen enemmän, kuin esim. mallasjuoma- 
tai paloviinaveron korottaminen on vaikuttanut juomdseen, ja 
sentähden se ei ole tahtonut siveellistä puolta tässä oikeastaan 
ollenkaan ottaa huomioon. Valiokunta on pääasiallisesti pitänyt 
tätä veroa varallisuusverona, sillä ne, jotka sen veron maksa- 
jat, ovat pääasiallisesti herraspelureita, jotka ostavat kapakassa 
kortit; köyhempi kansa, niinkuin tukkimiespelurit, ostavat käy- 
tettyjä kortteja. 

Kun keskustelu oli julistettu päätt3nneeksi, lähetettiin 
valtiovarainvaliokunnan mietintö n:o 2 suureen TaliokUn* 
taan. 

Esitettiin kolmannen käsittelyn alaiseksi 

suuren valiokunnan mietintö n:o 1 arm. esityksen 
n:o 4 johdosta Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:n 
muuttamisesta toisin kuuluvaksi 

ja hyväksyttiin mietinnön mukaisesti arm. esitykseen 
sisältyvä lakiehdotus muuttamatta. 



Kertomus hallituksen toimenpiteistä valtiosääty- 
jen 1904—05 vuosien valtiopäivillä tekemäin päätös- 
ten johdosta. 

Puheenvuoroa käyttäen lausui: 

Ed. Neovius, A.: Viktigt är visserligen att en landtdag 
fattar mänga och visa beslut ; men det* förefaller mig vara icke 
mindre viktigt att den undersöker, huruvida och i hvilken män 
föregäende landtdagars beslut blifvit verkstälda .i öfverensstäm- 
melse med sin bokstaf och anda och grtmdlagens föreskrifter. 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärah. suomal. kirjall. 1347 

£n utgängspunkt och underlag för en dylik undersökning har 
landtdagen i de berättelser och relationer af olika slag, som af re- 
geringen öfverlämnas tili densamma. För att emellertid det sur- 
rpgat för regeringsansvarighet, som inneligger i dessa berättel- 
ser, skall kunna i tillbörlig män tiilgodogöras och vidare utveck- 
las, förefaller det mig vara af betydelse, att dessa berättelser un- 
derkastas en gfhindlig uppmärksamhet och en konsekvent be- 
bandling, och en sadan är icke möjlig utan en föregäende bered- 
ning i utskott. Jag tilläter mig därför föreslä, att denna berät- 
telse blefve remitterad tili grundlagsutskottet. 

Ed. Bstlailder; J^g anhäller att ik understöda det af hr 
Neovius gjorda förslaget. 

Kun keskustelu oli julistettu päätt3meeksi, lähetettiin kerto- 
mus pemstuslakiyaliokttiitaan. 



MäftrArahasta suomalaisen kirjaUisttttden 

kartttttamisekai. 

Esitettiin uudelleen pöydälle pantu anomus valiokunnan mie- 
tintö n:o I eduskunnalle tehtyjen an. ehd. johdosta 50,000 mar- 
kan suuruisen määrärahan myöntämisestä suomalaisen kirjalli- 
suuden kartuttamiseksi. 

Keskustelu : 

Ed. af Ursin: Kun tämä asia ensi kerran oli esillä, niin 
minä huomautin siitä, että, kun raha myönnetään, pitäisi olla ta- 
keita siitä, että kaikki eri vivahdukset, varsinkin historiallisella 
ja sosiaalisella alalla, tulisivat huomioon otetuiksi kirjojen jul- 
kaisemisessa. Tähän on kyllä viitattu itse anomuksessa, mutta 
kun katselee mietinnön loppuun, niin huomaa, että siellä löytyy 
vastalause, joka on omiaan haihduttamaan toivomusta, että tasa- 
puolisuus tulisi valtaan. Minä olen kyllä allekirjoittanut ano- 
muksen, joka antaa huolenpidon koko tästä toimesta pääasialli- 
sesti Suom. Kirjallisuudenseuralle, mutta minä tiedän aivan h3rvin 
ja seti tähden siitä huomautinkin jo ensimmäisessä remissikes- 
loistelussa, että Suom. Kirjallisuudenseura seisoo jokseenkin van- 
hanaikaisella kannalla. Sitä varten tarvitaan juuri tuota delegat- 
sioonia, jonka asettamista vastalauseen tekijät ovat vastustaneet. 
Minä p3rydän saada kaikin puolin kannattaa tällaisen delegatsioo- 
nin asettamista, sillä se voi ainakin jossain määrin ylläpitää tasa- 
puolisuutta tällä alalla. 



1348 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



Kun nyt kaksi viidesosaa eduskunnan jäsenistä on sosiaali- 
demokraatteja, niin tämä suuri ryhmä vaatii, kun se yhtyy varo- 
jen myöntämiseen, että historiallisella ja sosiaalipoliittisella alalla 
myöskin sen ryhmän mielipiteet tulevat huomioon otetuiksi, sil- 
loin kun rahat myönnetään. Minä suorastaan vaadin, että paine- 
taan semmoisia arvokkaita sosiaalidemokraattisia teoksia kuin 
Marxin „Kapitaali" ja Lassallen teokset. Vastalauseen tekijäin 
puolelta voitaisiin sanoa, että se on selvää puolueellisuuden edis- 
tämistä. Mutta samalla tavalla voisin minä sanoa, että jonkun 
porvarillisen kirjan julkaiseminen on ilmeistä puolueellisutta. 
Mitä muuten esim. Marxiin tulee, niin täällä ei ole paikka hänestä 
laveammin puhua, mutta tahdon sivumennen mamita, että sellai- 
nen suuri auktoriteetti kuin prof. Wagener on täydellisesti myön- 
tänyt, että Marx on tieteellinen suuruus, ja mitä Lassalleen tulee, 
niin on yhtä kuuluisa kirjallisuuden arvostelija Brandes hänestä 
kirjoittanut myötätuntoisuutta uhkuvan elämänkerran. Se olkoon 
todistuksena, etten tässä kysymyksessä vaadi mitään joutavia. 

Ed. Jftrvineiiy J.: Vaikka en olekaan anomusvaliokuxman 
jäsen, tahdon kuitenkin kansan kaikkein syvimpien kerrosten 
edustajana lausua mielipiteeni kysymyksenä olevasta 50,000 mar- 
kan myöntämisestä Suomalaisen Kirjallisuuden seuralle. 

On ilahuttavaa, että uusi eduskuntamme on yksimielisesti 
myöntänyt kys)rmyksessä olevat rahat. Se on sitä enemmän mer- 
kille pantava, kun Eduskunnalla on suoritettavana syvälle käypiä 
reformeja, jotka mitä suurimmassa määrässä tulevat vaatimaan 
köyhän kansamme varoja. Kun on tehty esitys omakielisen kir- 
jallisuutemme avustamisesta, ovat köyhälistön edustajat unohta- 
neet ne monet sadat häädetyt perheet, jotka nyt harhailevat ilman 
kotoa, ilman kattoa talven varalle ; ovat unohtaneet tuhannet työt- 
tömät, joiden vaimot ja lapset pyytävät, rukoilevat vaatteita ver- 
bokseen ja leipää, edes kuivaa leipää. Nämä kaikki tällä kertaa 
sivuuttaen on köyhälistön tänne lähettämät edustajat rientäneet 
myöntämään varoja kirjallisuuttamme ja siis samalla sivistys- 
tämme varten. 

Tätä kaunista taulua himmentää kuitenkin tummat varjot. 
Porvariston ja niistä varsinkin suomettarelaisten taholta on edus- 
kunnan sopusointua häiritty sora-äänillä ja ne ilmenevät anomus- 
valiokunnan mietinnön loppuun liitetyssä vastalauseessa. 

Tahdon nyt hetkeksi kajota suomettarelaisten tekemään vas- 
talauseeseen. 

Viime istunnossa edustaja Ingman, arvostellessaan edellä 
mainitun valiokunnan mietintöä, huomautti, että pitäisi ottaa lu- 
kuun myös uskonnollinen kirjallisuus. Olen hänen kanssaan 
siinä yhtämieltä. Avustettakoon vaan teoloogistakin tieteenhaa- 



Avm. n:o i 50,ocx> mk. xnäärärah. suomal. kirjall. 1349 

..II I - I 1^ 

raa, mutta sillä nimenomaisella ehdolla, että avustettavat teokset 
eivät saa olla tusinapostilloita, eikä kolportööriromaaneita^ ei sei* 
laisia kirjoja, jotka vaan nukuttavat lampaita, jotta turpeat pai- 
menet paremmin rauhassa saisivat omaksi hyväkseen keritä villat 
laumansa selästä. Tällaista kirjallisuutta meillä on jo liiaksikin. 
Jos kysymyksessä olevilla 50^000 markalla tahdotaan avustaa teo- 
loogista kirjallisuutta, niin se olkoon uudempaa raamatun kritiik* 
kiä ja vertailevaa uskontotiedettä. Olemmehan jo uudemman 
ajan lapsia, onhan jo tieteet luoneet uutta valoa kaikille elämän 
aloille, on aika jo päästää raikkaampaa ilmaa, terveempiä käsit- 
teitä kuivuneeseen tunkkeiseen kirkolliseen elämään. Se siitä. 

Tehdyn vastalauseen lopussa mainitaan, että jos valiokun- 
nan enemmistön mielipide tulee hyväksytyksi, vedetään koko kir- 
jallisuuden avustaminen puolue-elämän taistelukentälle. 

Oi nuo kiltit suomettarelaiset, jotka varovat puolue-elämää 
ja sen tuoksinaa 1 

Kokemuksemme puhuu kuitenkin toista kieltä, se sanoo, 
ettei mikään puolue armaassa maassamme ole vielä tähän asti 
polkenut kansamme pyhimpiä tunteita siinä määrässä puoluelo- 
kaansa, kuin juuri tuo sama puolue. Se on ottanut patenttioikeus 
dekseen uskonnon, siveyden ja kansallisuuden. 

Mene kirkkoon, kuuntele pappia; hänen pitäisi puhua päi- 
vän tekstistä, mutta hänpä selittääkin useimmissa tapauksissa suo- 
mettarelaisten ohjelmaa. Kinkeri tilaisuudet, jolloin pitäisi sieluja 
ylösrakentaa, ovat muuttuneet hetkiksi, jolloin kansan pohjaker- 
roksia haukutaan hengellisen ruuan asemasta. Kuulutetaan pi- 
dettäväksi raamatunselitys. Näissä vaan sosialisteja parjataan. 
Näin menettelevät suomettarelaiset. 

Vieläpä koululaitoskaan ei ole säilynyt. Uskaliapa vaan 
vähäpätöinen kansakoulunopettaja olla sosialisti, jo on sinua 
puristamassa suomettarelainen johtokunta ja tapahtuupa johtokun- 
nan puolesta vaikka kuinkakin huutavia vääryyksiä ei näistä mitään 
välitetä. Virkasi menetät. 

Varmaan moni tässä sangen kunnioitettavassa eduskunnassa 
tuuminee kuullessani näitä sanoja, että joutavia juttelee tuo sarka- 
takki, sekottaa joukkoon aivan asiaan kuulumatointa. £i ole asia 
niin. Esille toin mainitsemiani esimerkkejä valaistakseni^ miten 
suomettarelainen puolue käytännöllisessä elämässä menettelee — ja 
näitä merkille pannen tulemme näkemään, miten surkea teesken- 
tely on vastalauseen loppuun liitetty lause muka puolue-elämän 
pelosta. . . • » 

Päinvastoin, juuri sitä mitä vastalauseen tekijät ovat varo* 
vinaan, nimittäin puoluekynsiä, on kätkettynä heidän väitteesensä. 
Tahdon todistaa lauseeni. 

Otaksutaanpa, että Eduskunta hyväksyy valiokunnan enem- 



1350 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

mistön tekemän mietinnön, että valitaan 4 miehinen komitea val- 
vomaan, miten Kirjallisuuden seura käyttää saamiaan 50,000 
markkaa. Jos se hyväksytään, niin luonnollisesti tuohon pelät- 
tyyn 4 miehiseen joukkoon tulee kuulumaan ainakin yksi sosia- 
listi ja hänen äänensä vaikkapa vaan vähemminkin, pitää ottaa 
huomioon kirjavalinnassa. Silloin on ehkä hiukan vaikeaa avus- 
taa rutivanhoillista eli suorastaan sosialisteja kohtaan kieroa kir- 
jallisuutta. 

Mutta jos edellytämme täytäntöön pantavaksi vastalauseen- 
tekijäin mielipiteen, että Eduskunta ei valitse puheenaolevaa komi- 
teaa, vaan jättää Kirjallisuuden seuralle rajoittamattoman val- 
lan, niin silloin joutuu rahat kokonaan porvariryhmien käsiin. 
Silloin on hyvä menetellä monasti mainittujen rahojen kanssa 
miten haluavat. 

Ehkä väitettänee: täytyyhän Kirjallisuuden seuran tehdä 
tili Eduskunnalle rahojen käytöstä. Tämä ei muuta asiaa. Meillä 
on vielä porvarienemmistö. Se hyväksyy Kirjallisuuden seuran 
kirjavalinnan, olipa se vaikka millaista tahansa ja vähemmistöön 
jäävät sosialistit saavat vielä kaiken päälle haukkumista suut sil- 
mät täyteen. Tällaiset puoluekynnet piiloutuvat vastalauseenteki- 
jam väitteissä. 

Meillä on muuten hyvä kokemus, miten käytetään valtion 
varoja kirjastoihin kirjoja ostettaissa. On kansakoulunopettajain 
kirjastot. Niihin antaa valtio vuosittain 25,000 mk. Mutta katse- 
lepa noita hankittuja teoksia. Ei keskiajan munkkien käperty- 
neet pergamenttirullat olleet enemmän ahdasmielisiä ja jo mailleen 
mennyttä aikakautta edustavia kuin sanotut kirjastot. Niissä on 
raamatunselityksiä, biblianselityksiä, johtoja vanhaan testament- 
tiin, selityksiä uuteen testamenttiin. Suuri osa juuri näitä. Jos 
ilmestyy painosta joku reklameerattu patavanhoillinen teos, se 
heti hankitaan. 

Ja että tämä tällainen valinta yhä edelleen tulee niissä val- 
litsemaan, kyllä siitä asianomaiset sensuurit huolenpitävät. 

Puheenaoleviin kirjastoihin kirjojen hankinta ja ostaminen 
on harvoja poikkeuksia lukuunottamatta suomettarelaisten käsissä. 
Näin lienee myös Kirjallisuuden seuran laita ja vähälläkin logii- 
kan taidolla voi vetää siis johtopäätöksen, että mikä suunta on 
vallalla opettajakirjastoihin nähden, sitä myös sovellutetaan Kir- 
jallisuuden seuraan ja siis myös tuohon 50,000 mk. 

On siis kokonaan ajattelematonta ja taka-askel vanhoil- 
lisuuteen päin, jos uusi Eduskuntamme antaa pitkän aikaa pu- 
heenaolleet rahat vanhoilliselle Kirjallisuuden seuralle ilman ettei 
se saa valita valiokunnan enemmistön ehdoittamaa 4-miehistä ko- 
miteaa valvomaan, että kirjavalinta tulee vastaamaan uuden ajan 
vaatimuksia. 



Avm. n:o l 50,000 mk. määrärah. suomal. kiijall. 135 1 

Suokaa anteeksi arvoisat Eduskunnan herrat! Te olette 
jo vuosisatoja olleet kansan henkisenä sensuurina, te olette kan> 
salle antaneet vaan sitä puretusta, minkä itse olette ensin pienis- 
täneet. Teille on vieraita kieliä taitavina avoinna olleet koko 
sivistyneen maailman kultuurikehitys. Te saatte seurata vapaita 
henkisiä virtauksia, mutta Savon sarkatakki ei ymmärrä muuta 
kuin Kalevan kansan kieltä, ei tiedä muuta kuin kotikuusen kuis- 
kehistä, miksi siis tahdotte kieltää häneltä oikeuden itse saada 
edes pienessä määrässä katsoa, minkälaista ravintoa Te hänelle 
tarjoatte. 

Herrojen sensuuriaika on jo mennyt. Kansa tahtoo jo itse- 
kin ruveta ajattelemaan. Se tahtoo jo itse katsoa siihen henki- 
seen leipäkoriin, joka sen eteen pöydälle tuodaan, josta sille ruo* 
kaa tarjotaan. Juuri tätä samaa aatetta kannattaa anomusvalio- 
kunnan enemmistö ja omasta puolestani pyydän saada yhtyä sii- 
hen anomusvaliokunnan enemmistön mielipiteeseen, että tämä 
nelimiehinen valiokunta on valittava ja vastalause hyljättävä. 

£d. Danielson-Kalmari : Milloin on kysymys sellaisista 
merkkiteoksista maailman kirjallisuudessa kuin Marxin „Kapi- 
taali" esimerkiksi on, silloin ei voi olla epäilystäkään siitä, että 
se on yhdistettävä suomalaiseen kirjallisuuteen niin pian kuin 
meillä on kykeneviä voimia toimittamaan se tyydyttävällä tavalla. 
Se myönny^s on tehtävä herra Ursinille» Ja ylipäänsä, mitä vaan 
todella arvokasta maailman kirjallisuudessa on, niin sen hankki- 
mista meidän henkiseksi omaisuudeksemme, meidän tietojemme 
piiriin, varmaan jokainoi mielihyvällä tervehtii. Ei kenenkään 
tarvitse pelätä sitä, ettei tuollaisten teosten suomentaminen ole 
asia, jota tervehdittäisiin suurella ilolla, vaikkapa ymmär- 
retäänkin ne suuret virheet ja erdidykset, jotka luonnolli- 
sesti ovat löydettävissä juuri senlaisissa muutamissa suhteissa 
käänteen tehneissä teoksissa kuin esim. Marxin Kapitaali on. 
Mutta tästä ei seuraa, että saisi tulla johtavaksi periaatteeksi, 
että pitää yhdistää meidän kirjallisuuteemme teoksia katsomalla 
sitä, että jos on suomennettu joku porvarillinen teos, pitää vasta- 
kohdaksi hankkia joku sosialistinen tai päinvastoin. Tämän työn 
tä3rtyy tapahtua sillä tieteellisellä tavalla kuin täällä viime ko- 
kouksessa jo huomautettiin välttämättömäksi, muuten koko tästä 
yrityksestä ei ole mitään hyötyä, ja jääköön sitte koko rahasum- 
ma ennen käyttämättä. 

Mmun täytyy vastustaa eduskunnan valitsemien jäsenten 
asettamista tuollaiseen kysymyksessä olevaan komiteaan siitä 
syystä, että menettely on ehdottomassa ristiriidassa kaiken sen 
Icamssa, mikä on vakaantunut eduskuntien toimintapiirien ja teh- 
täviin nähden. Se myönnetään pitkällisen kokemuksen perus- 



1352 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

tuksella kaikissa maissa, että eduskuntien tulee pysyä tuollaisista 
hallintoon kuuluvista — hallinto sana kaikkein laajimmassa xner* 
kityksessä käsitettynä — toimenpiteistä erillään. Meillä 
tulee kuitenkin olemaan aina riittävä tilaisuus, joko väli- 
kyselmien tai muitten toimenpiteitten kautta saattaa puheen- 
alaiseksi ne mahdolliset yksipuolisuudet, jotka saattavat ilmaan- 
tua näitten rahojen käyttämisessä. Me voimme sillä tavalla pal- 
jon paremmin, kuin erityisesti valittujen jäsenten kautta vaikut- 
taa siihen, että rahat tulevat käytetyiksi tavalla, jonka kansam- 
me enemmistö hyväksyy. 

Viimeisen puhujan, herra Järvisen lausunto täällä herätti 
tavallansa, minä sanon sen suoraan, vastakaikua. Sillä hu<^- 
matta siitä katkeruudesta, joka siinä esiintyy, huolimatta siitä 
suuresta yksipuolisuudesta, jonka siinä luulin huomaavani, kuu- 
lin siinä ilmauksen siitä, että tosiaankin tätä nykyä Savon sarka- 
takit tahtovat laajentaa tietojaan ja ovat tulleet huomaamaan, 
että se tila, jossa ovat olleet, se henkinen ahdinkotila, jossa ovat 
olleet, on lopetettava ja näköala on saatava laajaksi. Mutta 
minä pyydän, että edustaja Järvinen ja kaikki muut, jotka hä- 
nen kanssaan tässä toivovat samaa, ymmärtäkööt sen, että jos 
emme voikaan hyväksyä heidän ehdottamaansa toimenpidettä, niin 
se tapahtuu siitä syystä, että me olemme vakuutetut, ettei se 
toimenpide veisi perille, vaan että on olemassa toisenlaisia mah- 
dollisuuksia sen tarkoitusperän saavuttamiseksi, joka meillä ja 
heillä on yhteinen. 

Ed. Yrjö-Koskinen, Y. K.: Kun esilläoleva asia pöydälle 
panon kautta on joutunut uuden, jatkuvan käsittelyn alaiseksi, 
pyydän minäkin vielä lausua muutaman sanan sen johdosta. 
Minä tahtoisin nimenomaan kiinnittää edusktmnan huomiota sii- 
hen, että mietinnön hyväksyminen semmoisenaan lienee jotenkin 
mahdoton asia. Puhtunatta siitä, että mietinnön perustelut ovat 
varsin huonosti kokoonpannut ja sen vuoksi epäilemättä uudes- 
taan kirjoitettavat ennen kuin anomus lähetetään eteenpäin, niin 
itse tämä mietintö ponsineen on jotenkin suora epäluottamus- 
lause Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa vastaan. Se ilmenee 
selvästi mietinnön perustelmista, mutta vielä selvemmin käy se 
ilmi eräistä lausunnoista, joita viime istunnossa ja tänään on esiin- 
tuotu. Neljän sensorin asettaminen silmällä pitämään ja valvo- 
maan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimintaa on jo itsessään 
aivan selvä epäluottamuslause tätä seuraa kohtaan Minun 
mielestäni ei ole mahdollista, ei ainakaan sopivaa, eduskunnan 
tällä tavoin kääntyä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puo- 
leen. Sen verran kuin voin käsittää, on valittavana ainoastaan 
kaksi tietä: joko eduskunta luottamuksella jättää tämän asian 



Avm. n:o i- 50,000 mk. määrärah. suomal. kirjall. 1353 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran hoitoon, taikka uskoo tämän 
tärkeän toimen jollekin toiselle seuralle, yhdistykselle tai val- 
tuuskunnalle, johon sillä on täysi luottamus. Jompikumpi. Kol- 
matta ehdotusta, mietinnön ehdottamaa,' minä en saata pitää täysin 
siivona, enkä siis myöskään mahdollisena. 

Omasta puolestani minä täydellisesti yhdyn niihin ehdo- 
tuksiin, joita edustajat Kairamo ja Lauri Ingman täällä edelli- 
sessä istunnossa toivat esiin, mutta hätätilassa saatan kannattaa 
myöskin vastalausetta nimenomaan sillä edellytyksellä, että mie- 
tinnön perustelut uudestaan kirjoitetaan. 

Itse asiasta minulla ei ole sen enempää sanottavaa. Edus- 
taja Järvisen lausunnon johdosta vain tahtoisin vähän lisätä. 
Hän on puhunut kansakoulu-opettajakirjastojen kokoonpanosta, 
johon hän on tyytymätön. Hänen pitäisi kuitenkin tietää, yhtä 
hyvin kuin minunkin, että näitten kirjastojen kokoonpano pää- 
asiallisesti riippuu opettajien ehdotuksista. Heidän asiansa siis 
on määrätä, mitä niissä on ja heidän syynsä siis myös etupäässä 
on, jos ne eivät heitä tyydytä. Ne tarkastukset, joita opetta- 
jien tekemien ehdotuksien suhteen suoritetaan, eivät mainittavia 
muutoksia yleensä ole aiheuttaneet. Opettaja Järvinen saattaa siis 
syyttää etupäässä itseään, jos ei ole saanut opettajakirjastoaan sii- 
hen muotoon, johon olisi toivonut. 

Ed. Kiyilinna: Alunpitäen en ajatellut kä3rvän tarpedl- 
seksi tähän keskusteluun enään sekaantua, mutta ne lausunnot, 
joita täällä on annettu, ovat tavallaan minua valiokunnan jäse- 
nenä ja samoin vastalauseen kannattajana pkottaneet siihen. 

Ed. Ursin näyttää lähtevän siitä edellytyksestä, että 
meiltä porvareilta ei voi odottaa mitään muuta kuin täyttä oikea- 
oppista, ortodoksista suvaitsemattomuutta, samaan malliin, kuin 
me olemme- tottuneet tapaamaan sillä suunnalla, jota hän itse 
edustaa. Puuttumatta enempää siihen asiaan voin vaan täydelli- 
sesti yhtyä valtioneuvos Danielson-Kalmarin lausuntoon siinä 
suhteessa. Sen puolen edustajat saavat olla aivan varmat siitä, 
ettei mikään todellinen merkkiteos senkään aatesuuraian puolelta, 
jota he edustavat, tule syrjäytetyksi. 

Luulen, että meillä on syytä väittää, että todellakin olem- 
me saaneet oppia kokemaan jotenkin pitkälle menevää suvait- 
semattomuutta ja holhousta juuri sosiaalidemokraattisen aatesuun- 
nan puolelta, siellä missä se suinkin on siihen pyst3m3rt. Voi- 
sinhan vedota monenlaisiin tapauksiin edusktmnan ulkopuolella, 
mutta minun ei tarvitse mennä ollenkaan sen pitemmälle, kuin vii- 
tata vaan niihin lausuntoihin, joita edustaja Järvisen puhe sisälsi. 
Kaikkien niitten tavallisten kilisevien kulkusten ohella, joita olem- 
me tottuneet löytämään joka ikisestä sosialistisesta esitelmästä. 



1354 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

puhuttakoon niissä muuten sitte mistä asiasta hyvänsä maan ja 
taivaan välillä, oli siinä selvä tarkotus päästä määräämään, mikä 
on pidettävä ajanmukaisena, mikä uuden aikaisena, mikä vapaa- 
mielisenä j. n. e. Yksin uskonnollisen kirjallisuuden suhteen 
tahtoo hän päästä määräämään, minkä henkistä kirjallisuutta 
siinä suhteessa saisi painattaa. Tämä, jos mikään, osottaa, että 
sillä puolen ollaan valmiit, missä se suinkin on mahdollista, tuka- 
huttamaan toiset ajatussuunnat. Meillä porvareilla ei ole syytä 
ryhtyä sellaiseen, sillä me, ainakin se ryhmä, johon minä kuulun, 
olemme täysin vakuutetut siitä, että meillä ei ole mitään S3rytä 
pelätä eri aatesuuntien tiedoksi tulemista. Päinvastoin ainakin 
minä puolestani toivoisin, että sosiaalidemokratiian opit todellakin 
tulisivat kansamme keskuudessa lähemmin tunnetuiksi sellaisina, 
kuin ne todellisuudessa ovat. Siitä minä en odota minkään- 
laista vahinkoa meidän asiallemme, päinvastoin hyötyä. Luulen 
olevani oikeutettu sanomaan, että jos nyt mahdollisesti herrain 
sen.suuriaika on mennyt — ^ja kyllä minä ainakin puolestani kai- 
ken sensuuriajan toivoisin menneeksi, — niin näyttää sosiaalide- 
mokraattien sensuuriaika olevan tuntuvasti nousemassa. 

Että meillä oli syytä tehdä vastalause, sen osoittaa tämä 
keskustelu päivän selvästi. Jos tällainen delegatsiooni asetetaan, 
ei siitä ole mitään muuta seurauksena, kuin että koko tämä 
homma vedetään puolue-elämän pyörteisiin, niin kuin se on ve- 
detty jo täällä. Ja sitä paitsi, mitä oikeastaan yksi sosialisti, 
taikka vaikkapa kaksikin tuollaisessa delegatsioonissa saisi aikaan. 
Jos todellakin me porvarilliset olisimme niin suvaitsemattomia, 
kuin sosiaalidemokraatit edellyttävät, niin he luonnollisesti äänes- 
tettäisiin kumoon. Senkään kannalta en ymmärrä, mitä tällä 
oikeastaan toivotaan saavutettavan. 

Vaikka, niinkuin sanoin jo viime kerralla, olen periaat- 
teessa samalla kannalla kuin ed. Kairamo, niin luulen, että 
tämäkin keskustelu on näyttänyt, että meillä vastalauseen teki- 
jöillä oli syytä yhtyä siihen välitysehdotukseen, joka sisältyy va- 
liokunnan mietinnön ensimaiseen ponteen. Sillä niin valtava kuin 
epäluulo ja epäluottamus on toisella puolen, on minusta h3rvin 
luonnollista, että jonkunlainen kcmtrolli, sen vertainen kontrolli, 
kuin sisältyy vuosittaisen kertomuksen vaatimiseen, saattaa olla 
paikallaan. Että siitä olisi sanottavampaa haittaa, sitä en saata 
käsittää, mutta, niinkuin jo viime kerralla sanoin, kärjen taitta- 
jana siltä valtavalta epäluulolta, joka on olemassa, on sellainen 
kontrolli hyvä olemassa. 

Ed. PäTMinen:' Täällä on yksimidlisesti hyväksytty se 
p)eriaate että tuo 50 tuhatta markkaa vuosittain käytettäisiin ky- 
symyksessä olevaan tarkoitukseen. Mutta siitä on eri mielipi- 



Avm. n:o i 50,000 mk. määrärah. suomal. kirjall. 1355 



teitä, mitenkä sitä summaa voidaan niin käyttää, että tulos on 
tasapuolinen. Ja kummallisinta on että ne, jotka tällä kertaa 
ovat Kirjallisuudenseurassa määräävinä, muka tasapuolisuuden 
nimessä esiintyvät kauheasti vastustamassa sellaisten aineksien 
pääsyä vaikuttamaan Kirjallisuudenseuraan, jotka siitä tähän- 
asti ovat olleet pois suljetut. 

Mietinnön perusteluissa lausutaan nimenomaan, että olisi 
toivottava, että kirjallisuus tulisi edustamaan erilaisia tieteelli- 
siä suuntia ja katsantokantoja. Mutta miten on se mahdollista, 
jos kivenkovaan vastustetaan sellaisien henkilöiden pääsemistä 
tuohon toimikuntaan, jotka siellä kykenisivät edustamaan myös 
erilaisia katsantokantoja ja tieteellisiä suuntia? Toisin sanoen, 
jos siis tahdotaan, että tulos tulee tasapuolinen, niin minun mie- 
lestäni se edellyttää ettei estetä esim. yhden tai kahden sosiaali- 
demokraatin pääsemistä tuohon toimikuntaan, kuten tapahtuisi, 
jos eduskunta nyt päättäisi tehdä tuon 5 henkisen lisäyksen. 
Mutta tätä pelätään niin kauheasti. Minun mielestäni sosiaali- 
demokraattien vaatimus on ollut liian pieni; olisi täytjmyt vä- 
hintään vaatia 5 eduskunnan jäsentä tuohon toimikuntaan, jotta 
eduskunnassa vallitsevat puoluesuhteet olisivat tulleet siinäkin 
edustetuiksi. 

Täällä on viitattu että, jos tuollainen lisäys tulisi kysy- 
myksessä olevaan toimiktmtaan, se merkitsisi samaa kuin sen- 
suuri, painostus, toisen vastakkaisen ajatuskannan tukahdutta- 
minen j. n. e. Minä luulen että tämä toimikunta, joka kustan- 
taa kirjallisuutta, on pakotettu harjoittamaan tuollaista sensuu- 
ria joka tapauksessa. Kun se nimittäin ottaa esim. kaunokirjai- 
lijan kirjoja kustantaakseen, niin tietysti noiden tarjoilijain tulva 
on niin suuri, ettei voi tulla kysymykseenkään, että kuka tahansa 
saisi tämän seuran kautta kirjojansa julkisuuteen. Siis tämä 
toimikunta on pakoitettu ratkaisevasti määräämään, mitkä kir- 
jat tämän raha-avun kautta pääsevät julkisuuteen. Ja jos se on 
niin yksipuolinen kuin täällä eräät muka vapauden nimessä sitä 
vaativat, niin seuraus on silloin, että ei ainakaan sellaiset kauno- 
kirjaillijat, jotka ovat köyhälistön riveistä, voi saada tämän 
kautta kirjojansa julkisuuteen, vaikka heillä olisikin sellaisia 
teoksia että ne sen ansaitsisivat. Päinvastoin voi paremmalla 
syyllä niille, jotka sanovat, että täällä on tahdottu harjoittaa sen- 
suuria, vasten silmiä paiskata heidän oman syytteensä ja sanoa 
että he itse pyrkivät täällä yksipuolisesti sensuroimaan ja mää- 
räämään, miten se apuraha, jonka eduskunta antaa, tulee käyte- 
tyksi. Täällä on kyllä koetettu lohduttaa ja selittää, ettei suin- 
kaan tarvitse pelätä. Kyllä siellä kustannetaan sosiaalidemo- 
kraattisiakin teoksiakin Marxsin „Kapitaalia" y. m. Voi olla 
mahdollista, että jonkunlaiset tämänsuuntaiset tieteelliset vaikea- 



1356 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

tajuiset kirjat saisivat armon ja pääsisivät julkisuuteen. Mutta 
miten olisi tähän suuntaan käypäin kansantajuisten kirjojen 
laits^, joiden vaarallisuutta juuri enimmin pelätään. Sen sijaan 
voitaisiin kylläkin kapitalistisen tai porvarillisen katsantokannan 
mukaista kansantaloudellista kirjallisuutta vapaasti julkaista. 

Sitä paitse ei Kirjallisuudenseura ole mikään sellainen seura, 
että voitaisiin sanoa köyhälistöllä olevan tilaisuutta pääsemään 
sen jäsenyyteen. Tähän jäseniksi pääsemiseen on olemassa 
siksi vaikeat ehdot — jokainenhan tietää, että jäsenmaksu on 
sangen suuri, luullakseni 24 markkaa — . . että työväenluokan jä- 
senet eivät näitä ehtoja voi muuta kuin aniharvoissa tapauksissa 
täyttää. Ja näin on työmieheltä suljettu tilaisuus päästä vaikutta- 
maan Kirjallisuudenseurassa tämän toimikunnan kokoonpanoon. 
Näin ollen siis ne, joilla on rahaa niin, että he itse tai heidän 
lystävänsä ja hengenheimolaisensa voivat päästä sangen lukui- 
sasti, oikein kilpajuoksulla KirjalHsuudenseuraan jäseniksi, ne 
nyt täällä, muka vapauden nimessä, esiintyvät vastustamassa 
pientä yritystä siihen suuntaan, että köyhälistökin saisi jonkun- 
laista, edes vähäistäkään sanavaltaa tässä asiassa. 

Sitten on sanottu että, jos muka eduskunta nyt tässä näin 
menettelee, että valitsee nuo 5 tai 4 ehdotettua henkilöä tuohon 
toimikuntaan, niin kuka tietää, mitenkä esim. Raittiudenystävien 
apurahoja jaettaessa menetellään. Jos eduskunta näkee tarpeel- 
liseksi tällaiseen toimenpiteeseen ryhtyä, niin sillä on siihen täysi 
vapaus, eikä mitkään tällaiset vetoamiset vanhoihin tapoihin saa 
olla tämän eduskunnan toimenpiteen esteenä. 

Kömpelöin on kuitenkin se väite, joka täällä myös on lau- 
suttu, että muka tämän kautta vedetään kirjallisuuden edistämi- 
nen kiistakapulaksi puoluetaistelussa. Mutta minusta tntuu että 
tämänlaisessa pelossa, joka eräällä taholla ilmenee, päinvastoin 
vivahtaa tuollaista puoluetarkoitusta. Jos nim. eduskunta tässä 
tulee toimimaan tämän valiokunnan enemmistön suunnitelman 
mukaan, vaikka, kuten toivomme, muuttamalla henkilöluvun vii- 
deksi, niin seuraus on, että juuri sillä tavalla Kirjallisuudenseu- 
ran toiminta tulee välttymään siitä epäluulosta, jonka alaiseksi 
se päinvastaisessa tapauksessa ehdottomasti joutuu. Pitäisihän 
kai jokaisen käsittää, että, jos eräät vissit porvarilliset puolueet, 
jotka esim. Kirjallisuudenseurassa ovat enemmistönä ja määrää- 
vinä, yksinään käyttävät tämän summan, niin pian ulkopuolelta 
aletaan osoittaa niin suurta ja painostavaa t3rytymättömyyttä. 
ettei tämä toiminta ole lainkaan niin rauhallista ja kirjallisuuden 
eduksi käypää, kuin jos asetetaan tuo 5 henkinen lisä toimikun- 
taan, jolla täten tulee olemaan mahdollisimman täydellinen 
luottamus. 

Siis minun mielestäni kaikki ne .syytökset, joilla täällä on 



Avm. n:o l 50,000 mk. määrärah. suomal. kirjall. 1357 

* 

tahdottu sosiaalidemokraatteja leimata, ovat niin epäonnistu- 
neita, että voimme ne heittää takaisin ja sanoa että yhtä vähän 
puheet sensuurista kun asian vetämisestä puolueriitain esineiksi 
ovat sellaisia että ne kohdistuvat, ei tännepäin, vaan sinne, 
missä tätä tasapuolista esitystä on vastustettu. 

Puhemies keskeytti asian kasittel3m, mainiten että ne puhu- 
jat, jotka vieiä ovat puheenvuoroa pyytäneet, saavat sitä käyttää, 
kun keskustelua tässä asiassa jatketaan. 



Esitettiin ulkopuolella päiväjärjestystä oleva 

poliisivoiman lisä&mistä luoskeva interpellatsiooni 

johon hallituksen puolesta vastasi seuraavasti 

Senaattori Lilius: Suomen kansaneduskunnan puhemie- 
helle annetussa kirjelmässä ovat edusmiehet Hämäläinen, Nuor- 
teva ja Valavaara ehdottaneet kysymyksen esittämistä asianomai- 
selle senaatin jäsenelle siitä, mitkä syj^t ovat aiheuttaneet 
maamme poliisivoimain kansanvaltaisuuden vaatimusten kanssa 
ristiriidassa olevaa suurta lisäämistä ja miksi senaatti ei ole ryh- 
tynyt toimenpiteisiin poliisin väärinkäytösten ehkäisemiseksi sekä 
bitsooko senaatti tämän menettelytapansa ja edellä sanotun toi- 
menpiteensä kautta onnistuneensa täyttämään velvollisuutensa 
puolueettomana koko yhteiskunnan etua ja todellista edistystä 
valvovana valtana? Eduskunta on päättän)rt, että tuon kysy- 
myksen saa esittää. 

Poliisivoiman lisääminen on, sanovat arvoisat kysymyk- 
sentekijät, antanut erikoisen leimansa maamme viimeaikaiselle 
hallintotavalle. Se tapa ja henki, joka poliisin toiminnasta yleensä 
on ilmennyt, on ollut omiansa synnyttämään jjrrkkää vastenmie- 
lisyyttä koko „n. k. järjestysvaltaa" kohtaan. Senaatti ryhtyi, 
jatketaan kyselyssä, muodostamaan maatamme oikeaksi poliisi- 
valtioksi tuon sanan täydellisimmässä merkityksessä. Tuo hui- 
maava kehitys poliisivaltiota kohti on sangen monissa erikois- 
tapauksissa ja yleensäkin vaikuttanut järjestyksen häiriöitä syn- 
njrttävästi. Kyseessä olevan asiain menon ja poliisin mielival- 
taisten menettelytapojen jatkuessa on yhä enemmän ja enem- 
män alkanut näyttää siltä kuin koko tuo suuri poliisivoiman li- 
sääminen olisi sekä lähtökohtaansa että tarkoitusperäänsä nähden 
ennen kaikkea tähdätty juuri sitä kasvavaa kansanliikettä vas- 
taan, joka tarkoittaa työväenluokan ja samalla koko kansan ko- 
hottamista henkiseen ja aineelliseen hyvinvointiin ja valtiolliseen 



135S Istunto 13 p. S3^kuuta 1907. 



vapauteen ja täysi-ikäisyyteen. Tällä tavalla välikysymyksessä 
sanotaan. 

Näinkö siis viime vuosien oloja maassamme kuvataan, 
näinkö nykyisen hallituksen aikomuksia, sen lähes kaksi vuotta 
kestäneen uupumattoman työn tarkoituksia? 

Helposti huomattava oli 1905 vuoden lopulla että eräissä 
kansalaisryhmissä ilmeni jonkunmoista t3rytymäjttömyyttäy jopa 
kiihtymistäkin, joka ei voinut olla herättämättä huolta. Halli- 
tuksella, samoin kuin suurimmalla osalla kansaamme, oli kui» 
tenkin se varma toivo että nämä oireet, olojen yhä vakaannuttua 
ja ohjelmassa olleitten suurten uudistusten toteututtua, vähitel- 
len itsestään haihtuisivat. Jos kohtakin hallituksen velvollisuus 
siis oli pitää näitä ilmiöitä silmällä, eivät ne, ilmeten pääasialli- 
sesti sanoissa, antaneet aihetta erityisiin toimenpiteisiin. Tosin 
tapahtui sen ohessa tähän aikaan — 1905 ja 1906 vuosien vai- 
heella — eri osissa maata sellaisiakin tekoja, jotka olivat arve- 
luttavaa laatua, mutta niidenkin suhteen oli sama toivo olemassa. 
Niinpä tehtiin lyhyessä ajassa sarja murtovarkauksia, joilla ei 
ollut tavallisen varkauden luonne ja joiden tarkoitukset ainakin 
osaksi vasta jälkeenpäin kävivät selvemmin ilmi. Varastettiin 
räjähdysaineita: Joulukuussa Lahdessa, Valkeakoskella, Turussa 
ja Kouvolassa, Tammikuussa 1906 Kotkassa, Tyrväässä, Kyrös- 
koskella ja Voikan tehtaalla, joissa tilaisuuksissa hävisi pääasial- 
lisesti dynamiittia, kerran sellainenkin määrä kuin neljättäsataa 
kiloa. Saman kaltaisia murtoyrityksiä tehtiin Kuopiossa ja Ha- 
minassa. Joulukuussa 1905 lähti Lahdessa joukko ihmisiä olut- 
tehtaalle, särkivät ikkunoita, mursivat portin ja tunkeutuivat 
tehtaaseen, josta heidät kuitenkin saatiin karkoitetuiksi. Seuraa- 
van Tammikuun 2 p:nä saapui isompi väkijoukko Hauhon kim- 
nanhuoneeseen, mihin veroituslautakunta oli kokoontunut toi- 
mittamaan veroitusta, sekä keske3rtti, syyttäen lautakuntaa puo- 
lueellisesta verotuksesta, virallista laatua olevan toimituksen. 
Kiihtelysvaarassa ryntäsi niinikään saman kuun 20 p:nä noin 
6o:neen henkeen nouseva väkijoukko vastoin asianomaisten 
kieltoa kansakouluun pitääkseen kokousta, päätti häätää papin 
perheen, lähti pappilaan pannaksensa päätöksen toimeen perheen- 
isän ollessa sairaalassa, mutta otti vihdoin ojentuakseen läsnäol- 
leitten varoituksista ja luopui aikeistaan. 

Luulisi että jokainen kansalainen, joka harrastaa kansam- 
me siveellistä kohottamista ja kohtuuttoman väkijuomain nautti- 
misen tuottamien onnettomuuksien ehkäisemistä, olisi kiitollinen, 
kun järjestysvalta toimii sellaisessa tarkoituksessa ja kernaasti 
antaisi apuaan. Niin kuitenkaan usein ei ole tapahttmut Kun 
esim. muuan poliisikonstaapeli viikkoa myöhemmin yöaikana 
tässä kaupungissa yritti korjata juopuneen naisen kadulta, hyö- 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. 1359 



kattiin poliisin kimppuun ja iskettiin häntä salakavalasti veitsellä 
niskaan. Apuaan läsnä olevat eivät antaneet. Päinvastoin näkyi 
vähitellen käyvän tavaksi sellaisissa tilaisuuksissa asettua jär- 
jestysvaltaa suorastaan vastustamaan, Värtsilän tehtaalla olleen 
lakon aikana esiintyi joukko asestettua väkeä niin yleistä turval- 
lisuutta uhkaavalla tavalla että viran- ja asianomaisten oli pakko 
täältä pyytää järjestysvallan apua. Tyytymättöminä työnjohta- 
jaansa sai Tammikuussa 1906 joukko ulkotyömiehiä Tampereella 
aikaan epäjärjestyksiä, otti hänet kiinni sekä asettui, järjesty- 
neen työväen taholtakin annetuista varoituksista huolimatta, jär- 
jestyksen ja laillisen työtaistelun ulkopuolelle. Kun Pyhtään 
piirin nimismies Varjus virkavelvollisuutensa mukaisesti samassa 
kuussa oli Stockforsin tehtaan konttorissa toimeenpanemassa 
ulosottoa maksamattomien ulostekojen suorittamiseksi, niin lu- 
kuisa väkijoukko riisti häneltä rahat, sen sijaan että olisi käyt- 
tänyt laillisia keinoja jnahdollisen erehdyksen tai virkamahdin 
väärinkäyttämisen korjaamiseksi. Kuolajärvellä tuli nimismies 
Granlundin toimittaa tutkimus jonkun siellä tapahtuneen väki- 
vallan johdosta. Silloin esti sen sata-miehinen joukko. Oloja 
sangen kuvaava oli se murha, jossa kirvesmies Tuores niinikään 
talvella 1906 Helsingissä menetti henkensä, kuin myös se, mitä 
tämän teon yhteydessä tuli ilmi. Saunalahden esikaupungissa 
Viipurissa harjoittivat venäläiset sotamiehet helmikuun 17 päi- 
vän vastaisena yönä väkivaltaa, rääkkäsivät ihmisiä ja rikkoivat 
ikkunoita. Yhteentörmäys suomalaisten kanssa otti asettuakseen 
vasta poliisin väliintulosta. Nämät tapaukset ovat vaan esi- 
merkkejä. 

Knsimäinen laatuaan maassamme oli se teko, joka tapah- 
t^ täällä helmikuun 26 päivänä 1906. Venäjän valtakunnan pan- 
kin haaraosastoon hyökkää keskellä päivää toistakymmentä aseilla 
varustettua miestä, ovenvartija ammutaan kuoliaaksi, toinen hen- 
kilö haavoitetaan ja rahoja viedään 75,000 ruplaa. Tuoreessa 
muistissa on vielä, kuinka pahantekijöitä kiinniotettaessa nämä 
säälittä kä3rttivät aseitaan. Uhreiksi jäivät m. m. maaliskuun i 
päivänä Tampereella poliisikomisarius Balkevitsch, konstaapeli 
Grönfeldt ja muuan palokuntalainen. Hämmästystä ja suurta 
huolta herätti laajoissa piireissä se tapa, jolla lukuisasti poliisi- 
kamarin edustalle kokoontunut väkijoukko siinä esiintyi. 

Keväällä vuonna 1906 jatkuneen Loviisan — ^Vesijärven 
rautatienlakon aikana oli radalla jo tapahtunut ilkitöitä. Muita 
katalampi oli yritys huhtikuun 29 päivänä räjähyttää Lahden 
rautatiensilta dynamiitilla ihnaan. 

Jo kevättalvella oli julkisuudessa alkanut kuulua vaatimuk- 
sia järjestysvpiman lisäämisestä. Varmaan toivoen että tuoUai*- 
set teot sittenkin olisivat ohimenevää laatua suurena murros- 

86 



1360 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

aikana, ei hallitus luullut olevan syytä vielä ulottaa toimenpitei- 
tänsä niitä ulommaksi, joihin ne tällä alalla siihen asti olisivat 
keskiyt3meet, eli olemassa olevan järjestysvallan kohottamiseen 
siitä rappiotilasta, jossa se viime vuosien jälkeen oli, sellaiselle 
kannalle että se mahdollisimman hyvin voisi turvata kansalaisten 
henkiä ja omaisuutta oikeudettomilta hyökkäyksiltä. Tuollainen 
maassamme ennen kuulumaton rikos, jonka tekijät eivät kam- 
monneet panna edes aivan syyttömäin matkusta jäin henkiä alt- 
tiiksi, pakotti nyt hallituksen järjestysvoiman lisäämiseksi sillä 
paikkakunnalla toukokuun 7 päivänä määräämään tarpeellisia va- 
roja, joiden maksaminen jatkui puolisen vuotta, sillä seurauk- 
sella ettei mitään erikoisempaa sieltäpäin sen jälestä kuulunut. 

Sillä välin oli maaliskuun lopulla 1906 Tampereen pellava- 
tehtaassa alkanut työlakko, johon huhtikuussa Lapinniemen teh- 
taan työväki liittyi. Jätän mainitsematta ne tapahtumat, jotka 
lakon kestäessä sattuivat ja vihdoin toukokuun alussa antoivat 
niille, jotka tahtoivat työtä tehdä, aihetta vedota järjestysvallan 
puoleen työvapautensa turvaamiseksi. Hallituksenkin toimen- 
piteestä tapahtuneista välityksistä huolimatta olot kärjistyivät 
ja johtivat vihdoin toukokuun puolivälissä väkivaltaisuuksiin, 
jolloin ei säästetty edes tehtaan palveluksessa olevaa muun val- 
tion alamaista, jonka kotirauhaa yritettiin rikkoa. Poliisivoi- 
man lisäystä tä3^yi mijualta lähettää oman paikkakunnan melkein 
yöt päivät kestäneestä virantoimituksesta rasittuneen järjestys- 
vallan avuksi. Vähemmän tunnettua lienee, että ainoastaan hal- 
lituksen päättäväinen esiintyminen ratkaisevalla hetkellä ja jär- 
jestyksen samalla tapahtunut palauttaminen estivät sotaväen kut- 
sumista, josta ulkomaalaisten suojelemiseksi heidän edustajiensa 
puolesta jo oli määrä Pietarissa tehdä pyyntö. Tämä teki jär- 
jestysvallan vahvistamisen Tampereellakin tarpeelliseksi ja se- 
naatti valtuutti sentähden toukokuun 17 päivänä kuvernöörin sa- 
tunnaisesti lisäämään sen poliisivoimaa 50 ylimääräisellä miehellä. 

Kun sen ohessa oli osottautunut etteivät maamme silloiset 
poliisimiehet aina olleet arkaluontoisiin tehtäviinsä täysin kyke- 
neviä ja kelvollisten järjestysvallan edustajain puutetta maaseu- 
duiltakin oli valitettu, katsoi Senaatti velvollisuudekseen, siitä 
tehdjm ehdotuksen mukaisesti. Toukokuun 31 p:nä tehdä alamai- 
sen esityksen määrärahojen myöntämisestä koulun perustami- 
seksi Helsingin poliisikunnan yhteyteen korkeintaan 60 miestä 
varten. Sen johdosta myönnettyjä varoja kä3rtettiin kuitenkin 
vaan osa, koska koulu sittemmin väliintulleista syistä lakkau- 
tettiin. 

Mutta yleistä turvallisuutta uhkaavia tekoja jatkui edel- 
leen. Viittaan vaan Muolan tapahtumiin Kesäkuun 12 p:nä iporf 



Poliisivoiinan lisflämistä koskeva interpellatsioonL 1361 

ja hoitaja Geff eitin siinä tapahtuneeseen murhaan kuin myös nii- 
hin hämmästyttäviin paljastuksiin, joita asian yhteydessä sittem- 
min on tehty, ratavartija Järvisen työntekijäin hyökkäykseen hä- 
nen kimppuunsa saman kuun 24 pmä Paimiossa, siihen kuinka 
Räisälässä saman kuun 26 pmä useat henkilöt, peitetyin kasvoin, 
ampumalla koettivat estää ulkomaalaiselle yhtiölle kuuluvan, 
po,ooo tukkia sisältävän lautan kokoainista, kun se Vuoksessa 
oli hajonnut, asevarkauteen Heinäkuun 29 p :nä kapteeni Nybergin 
asunnossa Helsingissä, jolloin 74 browning-pistoolia hävisi, dyna- 
miitti varkauteen kauppias Tallbergin kellarista Espoossa seu- 
raavana p:nä sekä siinä varastettujen räjähdysaineiden löytöön 
osaksi täältä Helsingistä. 

Kaksi viimeksimainittua tekoa oli jo niiden järk3rttävien 
tapahtumien enteitä, jotka pari päivää myöhemmin seurasivat. 
Viaporin kapina, johon suomalaisiakin miehiä sdcaantui, rautatie- 
kiskojen repimiset, sähkö- ja telefoonijohtojen katkaisemiset, 
uudistetut hyökkäykset räjähdysainevarastoihin ja vihdoin Haka- 
niemen ylen surkeat mellakat, joihin siviilipukuisia venäläisiä 
sotamiehiäkin otti osaa — nämä ovat vielä niin tuoreessa muistossa, 
ettei niitä tarvitse tässä sen lähemmin kuvata. Mitä Suomen 
paraikaa koossa olevat Valtiosäädyt istunnossaan Heinäkuun i 
p:nä senastisten tapahtumain johdosta yksimielisesti, jos kohtakin 
eri säädyissä eri sanoin, lausuivat, sen varmaan jokainen täällä 
läsnäoleva muistaa. Ne antavat selvän viittauksen siitä, miten kan- 
salaisteen tuli toimia ja esiintyä, jos sellaiset kohtaukset uudistui- 
sivat, ja mikä hallituksen velvollisuus silloin oli. Jo seuraavana, 
elokuun i p:nä antoi Senaatti ensi toimenpiteenään — käskyn 
Kuvernööreille kaikilla laillisilla keinoilla koettaa ylläpitää yleistä 
järjestystä ja turvallisuutta sekä estää väkivaltisuuksia ja rikol- 
lisia yrityksiä ja, jos varsinainen poliisivoima ja lisäksi han- 
kittu apumiehistö ei ollut tarkoitusta varten riittävä, heti aikaan- 
saada järjestysvoiman tarpeellista lisäystä sellaisten kansalaisten 
ja kansalaisyhdistysten vapaan myötävaikutuksen kautta, jotka 
asettuivat järjestysvallan johdon alaiseksi. Varojen myöntämi- 
sestä siten käsketyksi järjestysvoiman lisäämiseksi Senaatti elo- 
kuun 4 p.nä teki alamaisen esityksen, jonka se perusteli muun 
muassa seuraavaan tapaan: 

„Senaatti on ottanut harkittavaksi, mitkä toimenpiteet val- 
tion puolelta ovat tarpeen, jotta estettäisiin ja vastustettaisiin 
sellaisia laillisen järjestyksen loukkaamisia, joita vieläkin on pel- 
jättävissä, koska väestössä on näyttäytynyt olevan ryhmiä, joissa 
yhteiskunnalle vaarallinen lain halveksiminen on pääss3rt valtaan. 
Oikeudenvastaisia ajatuksia ja vaatimuksia, joita levottomana 
aikana ovat synnyttäneet kiihoittavat opit ja vaikutukset, ei val- 
takäskyllä voida hävittää. Siihen tarvitaan valistuneitten ja yleis- 



1362 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

ta parasta harrastavien kansalaisten ahkera toiminta uutteran 
kansanvalistustyön ohella. Mutta tällainen tehtävä voi vain 
pitemmän ajanjakson kuluessa tulla ratkaistuksi. Nykyinen asi- 
ain tila vaatii kuitenkin heti, että yleinen turvallisuus taataan ja 
lain pyhyyttä vakavasti ja ankarasti voimassa pidetään. Siihen 
ovat ne valtakeinot, mitkä Suomen valtioviranomaisilla on käy- 
tettävänänsä, riittämättömät." 

Kun Helsingissä heinäkuun lopulla tapahtunut poliisilakko 
sen ohessa yhä selvemmin oli osoittanut, — mikä jo ennestään 
tiettiin — että riittävää määrää kelvollisia poliisimiehiä enti- 
sellä, kovin alhaisella palkalla ei voitu saada, oli tämäkin huo- 
mioon otettava varoja p)rydettäessä. Tarvittavia lähempiä tie- 
toja lisäyksen suuruudesta ja kustannusarvioita eri paikkakun- 
nilta kuitenkaan silloin vielä ei ollut käytettävänä; ja varojen 
määrä ilmoitettiin sentähden vaan arviolta vuodelle iQod 500,000 
markaksi ja seuraavaa vuotta varten 1,000,000 markaksi. 

Että tähän toimenpiteeseen oli ^päteviä syitä, sen osoitti- 
vat myöskin Valtiosäätyjen saman päivän ilta-istunnossaan ilman 
erimielisyyttä antamat lausunnot silloisen tilan johdosta sekä ke- 
hoitukset poliisivoimain lisäämisestä ja vahvistamisesta. Viita- 
ten pöytäkirjaansa Heinäkuun 31 päivältä esimerkiksi Talon- 
poikaissääty lausui „syvän surunsa sen johdosta, että ryhmä 
maamme asukkaita, unohtaen velvollisuutensa Suomen kansalai- 
sina, on sekaantunut Viaporin linnassa raivonneeseen sotilaskapi- 
naan ja sen ohessa murhilla ja muilla väkivallanteoilla häirinnyt 
omankin yhteiskuntamme rauhaa. Silmälläpitäen niitä onnetto- 
muuksia yksityisille ja sitä vaaraa valtiolliselle olemuksellemme, 
joita mainittu rikokscllinen toiminta jo on tuotanut ja joita se 
edelleen, jos se saa jatkua, yhä enenevässä määrässä tuottaa, 
kehottaa sääty kaikkia niitä kansalaisia, joille Suomen menestys 
ja sisällinen itsenäisyys on rakas, yhteisin voimin tekemään työtä 
niiden epäsäännöllisten olojen poistamiseksi, joista rikosten syyt 
ovat etsittävät," jatkaen näin: „Ottaen huomioon, että poliisi- 
voima maan pääkaupungissa ja osittain muillakin paikkakun- 
nilla, jouduttua edellisten vuosien sortojärjestelmän vallitessa pe- 
rinpohjaiseen rappiotilaan, ei suinkaan vieläkään täysin kykene 
tehtäväänsä, odottaa sääty, että hallitus, jonka viime sijassa tulee 
vastata järjestyksen ylläpidosta, viipymättä ryhtyy tarmokkaisiin 
toimiin saadakseen sanotun poliisivoiman niin sisälliseen kuntoon 
kuin mieslukuun nähden kaikkia oikeutettuja vaatimuksia vas- 
taavaksi". 

Sama vaatimus tehtiin yleisesti sanomalehdissä. Vaan 
tavasta ja muodoista oltiin eri mieliä ja ehdotuksia tehtiin eri- 
laisiakin. Siten kirjoitti Uusi Suometar elokuim 5 p:nä „Mita 
on tehtävä?" nimisessä kirjoituksessaan muun muassa: 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. 1363 

,,£ttä jotakin on tehtävä sellaisten tapausten estämiseksi, 
joita äsken olemme eläneet, siitä alkavat vähitellen kaikki olla 
selvillä. Ehdotuksia on hallituspuolueen lehdissä ollut esillä use- 
ampia. Mikä on tahtonut muodostettavaksi vapaita suojelus- 
kaarteja puolueisiin katsomatta, mikä kaikista puolueista kokoon 
pantuja. 

Hallituksen aikeista, koettaa saada suojeluskaarteja kokoon 
kuntien välityksellä, olemme aikaisemmin lausuneet mielemme. 
Lisäksi tahdomme vielä kerran painaa mieliin, että me pidämme 
kaikki yritykset aseellisten järjestysjoukkojen perustamiseksi 
muulla tavalla kuin että nämä joukot välittömästi edustavat val- 
tion valtaa ja että niiden hallinto ja johto on kokonansa valtion 
viranomaisten käsissä, ei ainoastaan lapsellisina vaan suorastaan 
turmiollisina. Mitä ovat aseet ilman sitä siveellistä auktoriteettiä, 
jonka ainoastaan valtion valta, oikeuden ja laillisen järjestyksen 
ylläpitäjänä, voi niiden kantajille antaa? 

Mutta kun näin on laita, on sitä vähemmän suotavaa, että 
hallitus jää syrjästä-katsojana seisomaan sen asiain tilan ääressä, 
joka nyt on avautunut kansamme ja yhteiskuntamme eteen. 
Ryhdyttäköön viivyttelemättä perustamaan sotilaallisesti harjo- 
tettuja, säännöllisiä järjestysjoukkoja, jotka tarpeen mukaan sijoi- 
tetaan eri paikkoihin maata.'' 



Hallituksella on todellakin, kuten edellä olevasta näk3ry, 
alkuaan pUut se mielipide, että tarkoitus paraiten ja vähimmillä 
kustannuksilla olisi saavutettavissa siten, että jossakin määrin 
lisätyn, h3rvin valitun ja järjestetyn järjestysvallan rinnalle muo- 
dostettaisiin kaikista kansan kerroksista vapaaehtoisesti kokoon 
pantuja suojelusjoukkoja, tietysti varsinaisen järjestysvallan joh- 
don ja käskyn alaisina. Se sangen yleinen epäluottamus, joka 
tuollaisia suojeluskaarteja kohtaan ilmeni, ja kokemus Hakanie- 
men tapahtumain johdosta, saattoi kuitenkin hallituksen luopu- 
maan tästä ajatuksestaan. Niin pitkälle kuin äsken mainitussa 
kirjoituksessa oli ehdotettu, ei kuitenkaan nä3rttänyt olevan 
syytä mennä, varsinkin kun ehdotuksen toteuttaminen olisi ky- 
synyt aikaa ja ilmeisesti varojakin enemmän kuin suotava oli. 

Hallitus näin ollen ei voinut muuta kuin keskittää toimen- 
piteensä yksin(»naan varsinaisen järjestysvallan lisäämiseen ja 
asettamiseen yhä paremmalle kannalle. Kun sillä välin asian- 
omaisesta paikasta senaattia oli tullut perusteellisesti valmistettu 
ja seikkaperäisesti laadittu suunnitelma Helsingin kaupungin suh- 
teen, jossa muun muassa oli pidetty silmällä midiistÖQ perin 
alhaisten palkkojen korottamista, teki Senaatti vihdoin elokun 10 
p3iä 1906 tunnetun alamaisen esityksensä. Vaikka tarkoitus oli 



1364 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

tarpeen vaatiessa kä3rttäa pääkaupungin järjestysvoimaa myös- 
kin maaseuduilla, mikä aika ajoin on tapaiitunutkin, Senaatti 
kuitenkaan ei katsonut olevan S3rytä mennä niin pitkälle kuin 
suunnitelma tarkoitti. Että Senaatti sen johdosta, että vähensi eh- 
dotetun lisäyksen 6oo:sta miehestä noin 4O0:taan, eräiltä puolin 
sai osakseen ankaraa arvostelua, on tunnettu asia. 

Ikäänkuin todistaakseen poliisivoiman lisäyksen tarvetta 
tapahtui edelleen lähinnä seuraavan ajan kuluessa sarja törkeitä 
rikoksia. Pudasjärvellä vapautettiin samaan aikaan rikoksesta 
vangittu talollinen Ellala väkivaltaisesti viranomaisten huostasta; 
lomakursseihin täällä elokuussa osaa ottavaa kansakoulunopetta- 
jaa Pääkköstä hätyytettiin Helsingin kaduilla, koska hän, joka 
kantoi lomakurssien merkkiä, muka kuului suojeluskaartiin ; sa* 
man kuun 15 pmä löydettiin Vaasan läheisyydessä joukko luvat- 
tomasti maahan tuotuja ampuma-aseita ; 16 pmä ammuttiin Ho- 
vinsaaressa rautatienjunaa ; seuraavana päivänä varastettiin Ma- 
sabyyn asemalta ampuma-aseita; 24 p.nä viskattiin Perkjärvellä 
ratamestari Saarelaisen asuntoa vastaan pommi ; 26 p.*nä ammuttiin 
täältä Fredriksbergiin kulkevaa ruumisjunaa; kaksi päivää myö- 
hemmin tapahtui Viipurin asemalla 6iB;n mauserpistoolin var- 
kaus; 31 päivänä ryöstettiin rahastonhoitaja Tojkanderilta Vii- 
purissa kadulla 20,000 markkaa rahaa; syyskuun i päivänä 1906 
murhattiin Kaukaan tehtaan isännöitsijä Björkenheim, saman 
kuun 4 päivänä ryöstettiin Yhdyspankin täkäläinen haaraosasto; 
8 päivänä ryöstettiin Sydänmaan asemalta koko kassakaappi ; 1 1 
päivänä varastettiin Lappeenrannan tavaramakasiinista laatikko 
revolvereja; kaksi päivää myöhemmin nousi Minkiön pysäkin 
läheisyydessä junaan kolme naamioittua, aseella varustettua mies^ 
tä; seuraavana päivänä yritettiin murtautua ruutikellariin Viipu- 
rissa; ij äkkäät Popoff-aviopuolisot murhattiin Sakkolassa; 17 
päivänä varastettiin Vesijärven asemalla lukitusta tavaravaunusta 
laatikko haulipyssyjä ; 20 pmä tuli niin järjetön rikos ilmi kuin 
yritys dynamiitilla räjähyttää Helsingin kaupungin vesijohto 
Eläintarhassa; Helsingissä tehtiin suurempi aselöytö; 25 päivänä 
koetettiin räjähyttää talo n :o 22 Kasarminkadun varrella ilmaan, 
jossa — puhumatta siitä, että toistasataa ihmistä olisi voinut 
menettää henkensä, jos teko olisi onnistunut — ei edes suuren 
sairaalan läheisyys ja siellä kärsivien kohtalo voinut pidättää jul- 
mureita yrityksestään ; seuraavana yönä tapahtui yhtä katala teko 
Siltasaaren kadun n:o 2:ssa, jolloin m. m. kaksi vanhaa naista 
yösydännä oli menettää henkensä; seuraavana yönä jälleen pom- 
miheitto, tällä kertaa Säämingin pitäjässä; ja päivää myöhem- 
min Loviisan kaupungissa kumminkin kuusi murhapolttoa — * 
kaikki nämä ja monta muuta tekoa tuskin kahden kuukauden 
kuluessa. On mahdotonta jatkaa luettelemista samaan tapaan. 



Poliisivoiman lisättmistä koskeva interpellatsiooni. 1565 

Mutta koska syitä kerran on tiedusteltu, mainittakoon seuraaval- 
takin ajalta vaan joku esimerkki. Viittaan pommilöytöihin 
Grahnin tehtaalla Sörnäisissä, Siltasaarenkadun n:o 7:ssä ja 
muurari Laineen luona Tokankadun varrella, 70,000 markan ryös" 
tamiseen kasööri Holmstenilta Viipurissa, ryöstöyritykseen Kou- 
volan pankissa, aselöytöihin Porissa, ja Suikin murhaan Muo- 
lassa viime vuonna, sekä tältä vuodelta: venäläisten sotamiesten 
mellakkaan Viipurin kaduilla ja talonmiehen Pitkäsen siinä ta- 
pahtuneeseen murhaan, murhapolttoon Myllykosken tehtaalla, 
poliisikonstaapeli Tirrosen murhaamiseen Vaasankadulla täällä, 
rahastonhoitaja Hahlin ampumiseen ja neiti Heinosen rääkkää- 
miseen Viipurissa, insinöörien Norrmenin ja Petterssonin mur- 
haan Taalin tehtaalla, murhayritykseen isännöitsijä Segercrantzia 
vastaan Nurmen tehtaalla, pommitehtaan löytöön Kivennavalla, 
67,000 markan ryöstämiseen ja kuski Flinckhammarin ampumi- 
seen Kouvolassa, mellakoihin venäläisten ja suomalaisten välillä 
Sainiossa, jossa työmies Mitikka tapettiin, venäläisten sotamies- 
ten väkivaltaisuuksiin Lappeenrannassa heinäkuun 29 p:nä ja 
vihdoin viime elokuussa tehtaanisännöitsijä Hellmerin ryöstämi- 
seen Kuopiossa ja ryöstöihin Niirasen puodissa Viipurissa, 
kauppias Gorgunoffilta Imatrassa, talonomistaja Laamaselta 
Puumalassa ja talolliselta Kurjelta Ruokolahdella, puhumatta- 
kaan muista saman kuun kuluessa tapahtuneista tapoista, murha- 
yrityksistä, pahoinpitelyistä ja ampumisista. Mitä eräitten ri- 
kosten tutkimuksissa on rikoksellisten järjestöjen olemassa 
olosta tullut ilmi, on yleisesti tunnettua. 

Että näin levottomat olot pakottamalla pakottivat senaat- 
tia milloin viranomaisten, milloin kuntien tai yksityisten pyyn- 
nöstä järjestysvoiman lisäämiseksi eri paikkakunnilla tuon tuos- 
takin käyttämään sitä varten osoitettuja varoja, on päivän selvä. 
Mutta siihen löytyi vielä toinenkin painava syy. Niinkuin jo 
mainitsin, kuului Tampereen kohtausten johdosta ulkomaalais* 
ten edustajain puolelta keväällä vuonna 1906 vaatimuksia sota- 
väen kutsumisesta palauttamaan järjestystä, koska hallitus muka 
ei omin voimin kyennyt sitä tekemään. Sama oli asian laita, 
kun syyskuussa viime vuonna Kemijoen laaksossa olleitten työn- 
selkkausten aikana ruotsinmaalaisten yhtiöitten tavallista suu- 
remmat aineelliset edut olivat vaaranalaisina. Hallitukselle pitäisi 
kai olla ansioksi luettava että se on voinut torjua nämä vaatimuk- 
set, joiden seuraukset olisivat voineet olla hyvinkin arveluttavat^ 
Varmaa on myöskin että voimakkaan järjestysvallan olemassa- 
olo on suuresti lisännyt yleistä turvallisuutta ja estänyt monta 
rikosta tapahtumasta. 

Mitä sitten tulee siihen että maamme poliisi olisi tehnyt it- 
sensä syypääksi „väärinkäytöksiin" ja että niitä olisi „saanut va- 



1366 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



paasti jatkua", niin sekin syytös on aiheeton. Nykyisen hallituk- 
sen käsitys järjestysvallan velvollisuuksista on siksi vakava ja 
se pitää järjestysvallan tehtävää puolueettomasti ja sävyisästi, 
mutta samalla tarpeen vaatiessa pontevasti turvata ja suojata jo- 
kaista kansalaista, — kuulukoon hän mihin puolueeseen tahi 
luokkaan tahansa, — siksi tärkeänä, että hallitus ei saata jäädä 
välinpitämättömäksi, jos poliisimies todellakin rikkoisi siinä 
kohden. Sen osoitti muun muassa se seikka että, kun muutamat 
sanomalehdet viime talvena kertoivat, että Laukon torpparihää- 
döissä järjestystä ylläpitämään lähetetyt poliisimiehet olisivat 
tehneet itsensä syypäiksi aiheettomaan väkivaltaan. Senaatin Si- 
viilitoimituskunta käski toimeenpanemaan tutkimuksen. Tutki- 
mus tapahtui; mutta tulos oli sellainen että hallitus ei katsonut 
olevan syytä virkasyytteen nostamiseen, varsinkin koska se, joka 
olisi tullut loukatuksi, itse ei ollut mitään ilmoitusta siitä tehnyt. 
Jos loukkauksia on tapahtunut, miksi ei niiden johdosta ole syy- 
tettä tai ilmiantoa asianmukaisessa järjestyksessä tehty? Voin 
esimerkiksi siitä että vetoaminen tuomioistuimeen ei ole ilman 
tulosta mainita, että Oulun Raastuvanoikeus hiljakkoin tuomitsi 
poliisimiehen rangaistukseen siitä, että hän järjestystä ylläpi- 
täessään oli oikeuden mielestä hairaantunut käyttämään pakko- 
keinoa, joka siinä tilaisuudessa oli oikeudeton. Muuta valitusta 
Oulusta tietääkseni ei ole kuulunut eikä liioin Turusta tietooni 
tullut mitään mielivaltaisuutta poliisin puolelta. Arvoisat kysy- 
myksen tekijät valittavat edelleen sitä että Kemijoen lakko- 
alueelle lähetettiin muualta järjestys voimaa. Siitä olen jo puhu- 
nut. Eihän toki olisi ollut suotavampaa, että sinne toisten kun 
Senaatin toimesta olisi lähetetty venäläistä sotaväkeä kotimaisen 
järjestysvallan sijasta. Helsingin kaupungista esiintuodusta esi- 
merkistä. Eduskunnassakin käsitellystä asiasta — muutoin ainoa, 
joka erikoistapauksena mainitaan — minulla ei ole syytä nyt pu- 
hua, koska se paraikaa on viranomaisten käsiteltävänä. 

Mutta jos loukkauksia joskus olisikin tapahtunut, on louk- 
kauksissakin eroa. Inhimillistä on erehtyä; mahdottomia ei saa 
vaatia. Sillä järjestysvallan tehtävä on nykyaikoina ollut niin 
vaikea: se on vaatinut niin suurta itsensä hillitsemistä sille 
usein sy}'detyistä solvauksista ja sen osaksi tulleista vastustuk- 
sesta huolimatta, että tosiaankin on kiitettävä, ettei kärsivällisyys 
kuin ani harvoin ole puuttunut. Ja minä voin oman kokemukseni 
nojalla vakuuttaa, että maamme poliisipäällystökin täysin tuntee 
vastuunsa ja toiminnassaan on tarkoittanut yksinomaan yleistä 
parasta. On muutoin syytä muistaa, mitä sanomalehdet tiesivät 
kesällä kertoa vapaasta Englannista, jonka poliisi kuitenkin on 
kuuluisa inhimillisvvdestänsä ja arvokkuudestansa. Ei edes se 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. 1367 

voinut säilyttää malttiansa, kun sitä Lontoossa suuressa mielen- 
osotuksessa, poikkeustapauksessa, vastustettiin ja hämättiin. 

S3rytöksen, että maamme poliisi nykyisen hallituksen aikana 
olisi järjestelmällisesti tehnyt itsensä vikapääksi väärinkäytök- 
siin, sen minä siis päättävästi torjun. 

Tämän jälestä minulla ei ole paljon lisättävää kyselyn lop- 
puosaan. 

Oikeus maan perii. Valtio- ja yhteiskuntajärjestys ovat 
kaiken inhimillisen yhteiselämän peruskivet ja ehdottomat edelly- 
tykset. Ne ovat pidettävät loukkaamattomina. Korjauksia tavo- 
tettaessa on kuljettava laillista edistyksen tietä ja siihenhän meillä 
n3rt on mahdollisuutta enemmän kuin ennen. Yllätyksillä, muuta 
tietä saavutettu tulos ei ole mikään todellinen voitto. Ainoas- 
taan järjestetyissä oloissa, missä kulloinkin olemassaolevaa yh- 
teiskuntarakennusta ja voimassa olevan lain turvaamia oikeuk- 
sia tunnustetaan ja kunnioitetaan, saavutettu edistys on pysy- 
väistä laatua. Kun sitä vastoin oikeuskäsitteet ovat siinä määrin 
himment)meet kuin edellä kerrotut rikokset osottavat, kun yksi- 
tyiset ja varsinkin kun rikokselliset järjestöt pyrkivät järkyttä- 
mään yhteiskunta-järjestystä, silloin on ensi sijassa hallituksen 
velvollisuus ehkäistä sitä. Se on sitä, jota nykyinen hallitus ar- 
vostelunalaisilla toimenpiteillään on koettanut tehdä. Vapautta se 
ei ole sortanut, vaan vallattomuutta koettanut estää. Ja minä, 
tässäkin torjuen vietä enemmän loukkaavan syytöksen, siis empi- 
mättä vastaan, että hallitus toimenpiteillään yhteiskuntajärjestyk- 
sen ylläpitämiseksi ja yleisen turvallisuuden vakaannuttamiseksi 
juuri on pyrkinyt »täyttämään velvollisuutensa puolueettomana 
koko yhteiskunnan etua ja todellista edistystä valvovana valtana". 

Keskustelu: 

Kd. Nuorteva: Kun tämä välik3rsytn3rs tehtiin keväällä, 
niin seuraavina päivinä oli luettavana porvarillisissa sanomaleh- 
dissä ihmettelyä siitä, miksi välikys3rmyksessä ei ollenkaan mai- 
nittu näistä lukuisista rikoksista, joista senaattori Lilius täällä 
mainitsi, miksi ei ollenkaan tuotu esille edes olettamustakaan, että 
jonkinlaisia syitä tällaiseen poliisivallan lisäämiseen olisi ollut 
olemassa. Tämä poisjättäminen ei suinkaan tapahtunut erehdyk- 
sestä ja vielä vähemmän siitä syystä, että olisi tahdottu väittää, 
ettei tällaisia rikoksia ole tapahtunut. Niitä on todellakin ta- 
pahtunut, tapahtunut hämmästyttävän paljon. Mutta koko tämä 
pitkä luettelo jätettiin mainitsematta sen johdosta, että pääasia 
tässä kysymyksessä ei ole se että rikoksia on tapahtunut. Se on 
tunnettu seikka, tunnettu surullinen tosiasia, sekin tavallaan ku- 
vaava sitä ajanjaksoa, jossa elämme. Pääasia tässä on kysy- 



1368 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

myksen viimeinen ponsi. Onko hallitus menettelyllään kyennyt 
estämään rikoksia, onko se esiintymisellään ja toiminnallaan voi- 
nut täyttää tehtävänsä, niinkuin välikyselyssä sanottiin, „puo- 
lueettomana koko yhteiskunnan etua ja edistystä tarkoittavana 
valtana?" Siviilitoimituskunnan päällikkö on katsonut voivansa 
empimättä vastata myöntävästi tähän viimeiseen kysymykseen, ja 
koska käsitykset siitä ovat kuitenkin sangen erilaiset, niin pää- 
osa lausunnostani tulee siis koskemaan sitä. Jo sanoin, ettei 
suinkaan kukaan kiellä, että tällaisia rikoksia on tapahtunut. 
Tunnustettava kuitenkin on, että äsken luetusta rikosluettelosta, 
joka kait tarkoitti olemaan jonkinlainen yleiskuvaus nykyisestä 
levottomasta ajasta, olisi voitu jättää pois koko joukko rikoksia, 
jotka kuuluvat noihin, kaikista rauhallisimpinakin aikoina tapah- 
tuviin rikoksiin, yksityisiin murhiin j. n. e. Mutta siitä huoli- 
matta että tästä pitkästä luettelosta otettaisiinkin pois nuo yksi- 
tyiset murhat, yksityiset varkaudet, jotka ovat aivan tavallista 
luonnetta ja joita tapahtuu jokapäiväisen elämän mitä järjesty- 
neimmissäkin oloissa, jäähän sinne kuitenkin koko joukko tapah- 
tumia, jotka tavallaan kuvaavat aikojen levottomuutta ja joita ei 
voida laskea noihin tavallisiin rikoksiin, joita muutenkin tapahtuu, 
Mutta minua hämmästytti eräs seikka siviilipäällikön lausun- 
nossa. Hän alotti tämän pitkän luettelon ajalta suurlakon jäl- 
keen ja tämä luettelo oli todellakin tavattoman pitkä siihen saakka, 
kunnes poliisivoiman lisääminen alotettiin. Sitte tapahtui tuo 
herra senaattorin mielestä aivan välttämätön ja tarpeellinen työ, 
nim. poliisivoiman lisääminen. Olisin olettanut, että jos tämä 
toimenpide todellakin olisi ollut tarkoituksenmukainen, tuo pitkä 
luettelo olisi siihen loppunut. Mutta minusta tuntui, niinkuin 
tuo luettelo olisisi yhä paisunut ja paisunut. Se oli yhtä pitkä ja. 
vielä pitempikin sen jälkeen kuin poliisivoimaa oli lisätty mo- 
nin kerroin. Tämä osoittaa, että hallituksen toimenpide ei ollut 
siis mihinkään johtunut, että rikoksia yhä edelleen jatkui, yhä 
enenevässä ja enenevässä määrässä. Siis hallitus ei onnistunut 
saavuttamaan sitä tarkoitusta, joka sillä mahdollisesti on ollut. 
Minä tahdon panna tämän merkille ennenkim ryhdyn yksityiskoh- 
taisesti perustelemaan niitä syitä, joiden johdosta tämä väliky- 
symys on tehty. 

Voin täydellisesti yhtyä herra siviilipäällikön lausunnon, 
loppuosaan, jossa hän ilmaisi mielipiteensä hallitusvallan tehtä- 
vistä. Meidänkin mielestämme hallitusvallan täyt3ry esiintyä kaik- 
kien puolueitten yläpuolella seisovana, oikeusjärjestelmää valvo- 
vana valtana. Me emme vähemmässäkään määrässä väitä, ettei 
oikeusjärjestelmää ok ylläpidettävä. Se on ylläpidettävä mitä 
tarmokkaimmalla tavalla. Järjestystä täytyy yhteiskunnassa olla 
ja kaikki, mitä herra senaattori loppulausunnossaan tästä asiasta 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. 1369 

mainitsi, ei kaipaa mitään vastaansanomista meidän puolelta. 
Kys3niiys on vaan siitä, mitä tällä oikeusjärjestelmällä ymmärre* 
tään, ja millä tavalla olisi voitu estää todellisten rikosten tapahtu- 
minen, kysymys on siitä, oliko hyödyllistä ja tarkoituksenmu- 
kaista ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty, ja onko 
syytä katsoa, että näissä toimenpiteissä on ollut jotakin toista, 
kuin ainoastaan sen oikeutetun ja kohtuullisen tarkoitusperän ta- 
voitteleminen, että oikeusjärjestelmää puolueettomasti ylläpidet- 
täisiin. Epäilemättä meidän aikamme on yhteiskunnalliseen rau- 
haan nähden paljo toisenlainen kuin jokunen vuosik3mimen sitte. 
Siihen on syitä. Olemme eläneet ajan, jolloin vieras sortovalta 
tässä maassa vallitsi, jolloin tapahtui oikeusjärjestelmän louk- 
kauksia mitä törkeimmässä muodossa. Tapahtui paljo sellaista, 
joka kaikki oli omiaan järkyttämään oikeuskäsitteitä ja viekoitte- 
lemaan ihmisiä noudattamaan menettelytapoja, jotka olivat risti- 
riidassa oikeuskäsitteen kanssa. Ja epäilemättä vielä n3rtkin on 
yhteiskunnan keskuudessa löydettävissä suuri joukko aineksia, 
joiden oikeustajunta on niin vähäinen, että he ovat taipuvaiset 
rikkomaan oikeusjärjestelmää vastaan, joka estää heitä seuraa- 
masta rikoksellisiakin vaistojaan. Mutta tällaista on ennenkin ol- 
lut olemassa. 

Kun tämä hallitus astui paikallensa, olivat ajat tosin paljon 
levottomammat kuin koskaan ennen. Suurlakon päivät olivat he- 
rättäneet uusia toivomuksia, olivat tuoneet esille paljo kiihtymystä, 
paljo mielten kuohua ja voimme tunnustaa, että sillä hallituksella, 
joka tällaisten aikojen vallitessa astui yhteiskunnan ohjaksiin, oli 
ehkä vastuunalaisempi tehtävä kun monella muulla. Sitä ei tah- 
dota kieltää, mutta samassa on sanottava, että jos joku kansalais- 
ryhmä tällaisena aikana ryhtyy niin vastuunalaiseen toimeen 
kuin yhteiskunnan oikeusjärjestelmän ylläpitäminen ja yhteiskun- 
nan kehityksen ohjaaminen, niin tällaiselta hallitukselta, tällai- 
selta miesryhmältä saattanee myös vaatia tavallista enemmän. 

Koko se ristiriita, joka tämän kysymyksen perusteella on 
syntynyt, on, niinkuin monet muutkin asiat, selitettävissä sillä 
tavalla, että niissä piireissä ja niiden henkilöiden keskuudessa, 
jotka ottavat tehtäväkseen vastata yhteiskunnan johtamisesta, 
ei ollut käsitystä siitä, mitä maassa todellakin tapahtui, mitä 
kansa arveli, minkälaiset pyrkimykset sillä oli, mitä se tahtoi ja 
mitä oli etsittävä kaikkien niiden monenlaisten ilmiöiden alta, 
jotka olivat näkyvissä. Aika oli kerrassaan erilainen kuin ennen. 
Ihmisten katsantokanta oli paljo syvempi, monimutkaisempi, sen 
alta oli etsittävä paljo muutakin kuin mitä niistä päältäpäin kat- 
soen saattoi ajatella. Mutta niin ei kuitenkaan tehty yhteiskun- 
nan johtavissa piireissä. Kun suurlakon viimeisinä päivinä ta- 
pahtui ristiriitaa köyhälistöön kuuluvien ja porvaristoon kuulu- 



1370 Instunto 13 p. sy3^kuuta 1907. 

■ ■■■■ ■■»■■-■■■-■ ■■ ■ ■ ■ ■■ ■ --■■-■■■■--■- I ^1. ■ -■■ ■■■■^ 1^ I ■ ■ — ■ ^ ■ ■ .^»^»^^ni^^ 

vien aineksien välillä, ja kun tämän ristiriidan perusteella tapahtui 
selkkauksia jos jonkinlaisia, niin ei tahdottu käsittää niitä sillä 
tavalla kuin ne poliittisesti olisivat käsitettävät. Suurlakon vii- 
meisinä päivinä tapahtui rauhattomuuksia. Porvarillisissa leh- 
dissä tämä heti leimattiin jonkunlaiseksi rosvousyritykseksi, lei- 
mattiin ne mitä mustimmiksi teoiksi ja sanottiin, niinkuin sano- 
taan nytkin, että näiden rauhattomuuksien alkusyynä ei ollut 
mikään muu kuin tavallinen rosvoamis- ja tappelemishalu j. n. e. 
Se viha, joka silloin ilmeni porvarillisten ja köyhälistöläisten 
piirien välillä, tuli tällä tavalla katkeraksi ja kärjistyneeksi alusta 
pitäen. Köyhälistön käsitys suurlakon viimeisten päivien jäl- 
keen oli yleensä se, että silloin suoritetun taistelun hedelmät 
eivät joutuneet niiden ainesten osalle, jotka sen taistelun ras- 
kaimman kuorman kantoivat Köyhälistö oli käsittänyt tuon 
vapaustaistelun sekä valtiolliseksi taisteluksi, että myös taiste- 
luksi taloudellista sortoa vastaan, ja kun porvarillinen katsanto- 
kanta ja porvarilinen valta pääsi silloin valloille ja köyhälistö 
jäi niinkuin ennenkin kaiken tämän ulkopuolelle, niin selvää oli 
että tämän johdosta syntyi hirmuisen paljon katkeruutta, joka 
monessa tapauksessa juuri johti ristiriitoihin ja yksityisissä ta- 
pauksissa väkivaltaisuuksiin, silloin kun näillä eri katsantokan- 
noilla syystä tai toisesta oli tilaisuus törmätä yhteen. 

Tällä tavalla me voimme selittää suuren osan niistä poik- 
keustilassa olevista väkivaltaisuuksista, jotka tapahtuivat silloin 
ja sen jälkeen. Ja minusta on jyrkästi eroitettava nämä toisista 
rikostapahtumista, sillä ne ovat juuri niitä rauhattomuuksia, 
niitä väkivaltaisuuksia, joita poliisivoimalla ja väkivallalla ei 
ikinä tukahuteta. Väkivaltaisuuksia, ristiriitoja, joiden alku- 
juuret ovat etsittävät ihmisten sielullisesta tilasta, joiden syyt 
ovat syvästi psykoloogista laatua, joiden S3ryt eivät ole poistet- 
tavissa senkään kautta, että panee satoja poliiseja yhtä ainoata 
ihmistä varten, sellaisia ristiriitoja ja sellaisia väkivaltaisuuksia 
ei estetä muula tavalla kuin että yhteiskunnallisen työn, valtiolli- 
sen toiminnan kautta niiden taholta, joiden käsissä oikeusjärjes- 
tyksen ylläpitäminen on, koetetaan poistaa näitä ristiriitoja, anne- 
taan niin vähän kuin suinkin tilaisuutta epäillä ja uskoa, että 
oikeusjärjestelmä, yhteiskunnallinen toimeenpaneva valta seisoo 
toisen tai toisen puolella. Mutta yleisenä käsityksenä köyhälis- 
tön keskuudessa niin silloin kuin nytkin on, että hallitusvalta ja 
oikeusjärjestdmä tässä maassa yhtä paljon kuin muissakaan ei- 
vät ole puolueettomia, että ne palvelevat ja suojelevat luokkaetuja. 
Siitäkin pitkästä luettelosta, jonka hera siviilipäällikkö täällä luki, 
lÖ3rtyisi paljon todistuksia tähän. Lukemattomia ovat ne tapauk- 
set, jolloin poliisivoimaa aiheettomasti on lähetetty suojelemaan 
kapitalistisia etuja jonkun työriitaisuuden sattuessa. Lukemat- 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. iyji 

tornia ovat ne tapaukset, jolloin, kun tällaisia ristiriitoja kapita- 
listisen suunnan ja työtä tekevän luokan välillä on syntynyt, hal- 
litusvalta on empimättä asettunut väkevämmän puolelle, suojel- 
lut kaikin tavoin tätä kapitalistista valtaa ja lähettänyt näitä 
koko yhteiskunnan varoilla kustantamiaan järjestysjoukkoja avus- 
tamaan sitä työväenliikettä, työväenjärjestöjä vastaan, tällä ta- 
voin tehden vaikeaksi, useasti jopa mahdottomaksikin, kaikkien 
tällaisten työriitojen onnellisen ja rauhallisen ratkaisun. Ja täl- 
laisen risitirxidan pystyssä pysymistä on mitä suurimmassa mää- 
rässä edistänyt porvarillinen sanomalehdistö, joka tällaisissa ta- 
pauksissa aina on ollut ensimäisenä vaatimaan noita poliisijouk- 
koja kapitalistista valtaa suojelemaan. Tahdon huomauttaa vaik- 
kapa Laukon tapahtumista. Kuinka silloin porvarillisissa 
sanomalehdissä julistettiinkaan, että nuo lakkolaiset ovat 
mitä suurimpia väkivallantekijöitä, että he tahtovat ryöstää, 
että yhteiskunnan täytyy ehdottomasti lähettää sinne suuri po- 
liisiarmeija tuota parooniraukkaa suojelemaan, he ryöstävät hänen 
talonsa, rikkovat hänen tavaransa j. n. e. I Jos puolueettomasti 
olisi tätäkin seikkaa harkittu, olisi ymmärretty, ettei siellä ollut 
kysymys mistään tällaisesta, että siellä oli ainoastaan joukko 
rauhallisia maanviljelijöitä, jotka yksinomaan passiivisella tavalla 
taistelivat sitä sortoa vastaan, jonka alaiseksi he olivat joutuneet. 
Samanlainen esimerkki ovat nuo Tampereen lakot. Se, että jär- 
jestysvalta aina empimättä asettuu työnantajan puolelle, suoje- 
lee häntä, koettaa peloittaa lakkolaisia — tämä jo sellaisenaan 
herättää niin suurta kiiht}niiystä ja kiihkoa työläisten keskuu- 
dessa, että kun poliisivoima tapauksessa tai toisessa ryht3ry yllä- 
pitämään järjestystä, missä sitä todellakin tarvitaan, niin siinä 
syntyy heti kohta selkkauksia juuri tämän kiihkon, tämän vihan 
perusteella, joka on aivan luontainen sentähden, että järjestys- 
valta meidän yhteiskunnassamme, niinkuin monessa muussakin, 
palvelee työnantajain etuja työväkeä vastaan. 

Olisihan syytä kajota muihinkin herra siviilipäällikön mai- 
nitsemiin esimerkkeihin, vaikkapa noihin Pohjanmaan lakkoihin, 
jotka oikeastaan ansaitsisivat oman historiansa. Herra siviili- 
päällikkö kyllä puhui niistä väkivaltaisuuksista, jotka siellä ta- 
pahtuivat, hän oli kyllä valmis meille väittämään, etä siellä todel- 
lakin tehtiin sellaisia väkivallantekoja, joita järjestysvallan eh- 
dottomasti tuli estää, jottei vieras valta tulisi väliin sekaantu- 
maan. Mutta herra siviilipäällikkö ei puhunut mitään siitä sur- 
keasta ahdinkotilasta, johon nuo samat tukkityöläiset olivat jou- 
tuneet, tuon yhteiskunnan suojan alaisena olevan kapitalistisen 
järjestelmän painon alla. Tässä samassa salissa on ennenkin 
mainittu näiden Pohjanmaan tukkityöläisrettelöiden johdosta eräs 
seikka, joka herra siviilipäällikönkin olisi ollut hyvin sopiva mai- 



1372 Istunto 13 p. S3rysknuta 1907. 



nita, kun hän näitä kysymyksiä kosketteli. Työläisjoukko erä- 
maassa, monen penikulman matkan päässä läheisimpään asun- 
toon, ruotsalaisen kapitalistiyhtiön kourissa nääntyneenä ja väsy- 
neenä ravinnon puutteessa; seisovat nälissä monet päivät yhtiön 
omistamain ruoka-aittojen edessä. Mutta vihdoin nälkä voittaa 
ja nälän pakoittamina he ryht3rvät noita ruoka-aittoja tyhjentä- 
mään, ottamaan itselleen ravintoa. Tosin he punnitsivat tarkoin, 
mitä he ottavat, mutta tämä oli sittenkin ryöstöä ja siitä he sai- 
vat rangaistuksen — kuritushuoneessa istuu suurin osa heistä. 
Tietysti olisi ollut yhteiskunnan järjestysvallan kannalta katsot- 
tuna paljon parempaa ja laillisempaa, että nuo monet sadat ihmiset 
olisivat kiltisti istuutuneet ruoka-aittojen ääreen ja kiltisti kuolleet 
nälkään, etteivät olisi puhuneet mitään, eivät olisi millään tavoin 
ryhtyneet suojelemaan omaa henkeänsä — se olisi ollut paljon 
laillisempaa, paljon mieluisempaa. Mutta sitä he eivät kuitenkaan 
tehneet. On niin omituista, että ihmiset koettavat viimeiseen 
saakka ylläpitää henkeään. En n3rt tätä tahdo millään tavoin 
sanoa selittääkseni, että ryöstöt ja väkivallanteot ovat suotavia, 
tahdon vaan panna merkille, että elämä nykyisessä kapitalisti- 
sessa järjestelmässä useasti asettaa ihmiset olosuhteisiin sellai- 
siin, jolloin ei enää kysytä, mikä on oikeus. 

Mutta niinkuin jo sanoin, syrjään voipi jättää herra siviili- 
päällikön luettelon kaikista näistä rikoksista. Pääasia tässä on kui- 
tenkin se, että hallitusvalta toimenpiteittensä kautta ei ole onnis- 
tunut. Rikoksia jatkuu yhä, rauhattomuuksia yhä edelleen. Huo- 
limatta siitä, että poliisivalta on lisääntymistään lisääntynyt, ei ole 
tarkoitettuja tuloksia saavutettu. On saavutettu jotakin val- 
lan toista, on saavutettu se, että nykyään koko meidän maamme 
työväenluokan keskuudessa vallitsee mitä vakavin vastenmielisyys 
poliisivaltaa vastaan. Mutta ei siitä syystä, että tämä taistelee 
todellista rosvoamista ja ryöväämistä vastaan. Meidän ryh- 
mämme ja ne kansan ainekset, joita se edustaa, ovat erinomaisen 
kiitollisia hallituksellemme, jos se vihdoinkin saisi lopun kaikista 
niistä rosvoista, joita täällä todellakin on. Mutta eipä sen ole 
onnistunut sitä tehdä. Lukemattomia rikoksia on tapahtunut, 
mutta huolimatta poliisivoiman äärettömän suurista toimista, 
suuri osa rikoksentekijöistä ei ole vielä vangittu. Joku heistä 
on joutunut kiini, joku heistä tulee kyllä saamaan sen, mikä hä- 
nelle kuuluu ja tulee estetyksi vastaisuudessa rikoksia harjoitta- 
masta, ainakin niin kauvan kuin on lukkojen ja telkien takana. 
Mutta löytyy suuri joukko sellaisia rikostapauksia, joissa jär- 
jestysvallan ei ole onnistunut pääsemään rikoksentekijäin perille. 
Kerrassaan naiivilta tuntuu herra siviilipäällikön lausunto niistä 
rikoksista, joita täällä Helsingissä oli tapahtunut m. m. Kasar- 
minkadulla. Minusta se tapaus mitä loistavimmin todisti poliisi- 



Poliisivoiman lisäämistä koskeva interpellatsiooni. 1373 



voiman lisäämisen tarpeettomuutta. Pommiräjähdys tapahtui ta- 
lossa, jossa asui satakunta poliisia. Mitä varten ne poliisit siellä 
olivat sitten? Kylläpä se tuntuu vähän omituiselta, että talo, 
joka on täynnä poliiseja, räjähytetään ilmaan, ja nuo poliisit, 
jotka siinä talossa asuvat, eivät voi millään tavalla estää täl- 
laista tapahtumasta. Mitä varten he ovat sitten olemassa? Jos 
he kerran ovat olemassa sitä varten, että he estäisivät väkivaltai- 
suuksia, niin kyllä tuntuu kummalta, että tällainen väkivaltaisuus 
tehdään heidän nenänsä alla eikä tähän päivään saakka ole saatu 
selville, kuka sen on tehnjrt. Toinen samanlainen tapaus on tuo 
väkivallan teko, joka tapahtui Siltasaarella, jossa viskaali Al- 
brechtin talo räjäytettiin ilmaan, talo, joka on ollut, ainakin mi- 
käli minä tiedän ja mikäli minulle on kerrottu, poliisin valvo- 
mana. Siis huolimatta isällisestä huolenpidosta, huolimatta kai- 
kesta tästä suunnattomasta poliisivoiman lisäämisestä, tällaisia vä- 
kivaltaisuksia tapahtuu poliisin nenän alla ja he eivät voi sitä 
estää, huolimatta siitä että niitä on paljon. Kyllä tämä tuntuu 
kummalta ja kumoaa kokonaan kaikki väitteet poliisivoiman 
lisäämisen tarpeellisuudesta. 

Sanoin jo, että tämä rikosluettelo, jonka herra siviilipääl- 
likkö on täällä esittänyt, olisi oikeastan jaettava kahteen osaan. 
Siitä pitäisi ensin erottaa sellaiset rikokset, jotka ovat tavallisia 
rikoksia, tavallisia murhia, varkauksia, väkivallantekoja, joita 
tapahtuu jokaisessa yhteiskunnassa huolimatta järjestysvallan 
suuruudesta tai pienuudesta. Näihin rikoksiin nähden poliisi- 
vallan suunnaton lisääminen ei suinkaan ole ollut tarpeen. Sillä 
jos poliisivoima lisättäisiin kuinka suureksi tahansa, ei silti voi 
asettaa poliisia jokaisen ihmsen viereen. Murhia tulee tapahtu- 
maan niin kauvan kuin kapitalistisen yhteiskunnan myrkyttämä 
ihmissuku on sellainen kuin se on. Yksityisiä varkauksia ja 
ryöstöjä ei suinkaan estä poliisivalta, jos yhteiskunnassa löyt3ry 
henkilöitä, jotka nimenomaan tahtovat tällaista ammattinaan har- 
joittaa. Järjestysvallan velvollisuus on tietysti koettaa mikäli 
mahdollista estää tällaista. Se käy päinsä siten, etä nämä rikoksen 
tekijät hyvin kehittyneen, ammattitaitoisen ja nerokkaan detektii- 
vilaitoksen kautta saadaan kiinni ja saatetaan edesvastaukseen 
teoistaan. 

Mitä taas tulee noihin toisiin väkivaltaisuuksiin, rauhatto- 
muuksiin joita ei voida katsoa tavallisiksi rosvoamis- ja ryö- 
väämis-halun ilmaisuja oleviksi, joita täytynee katsoa meidän kiih- 
tyneen aikamme ilmaisuiksi, niin minä luulen, että poliisivoimain 
suuruus yhtä vähän tällaisiinkaan vaikuttaa. Tällaiset ristirii- 
dat s)mtyvät syistä, jotka ovat syvältä etsittävät. Ihmiset, jotka 
ovat tällaisen kiihtymisen vallassa, eivät poliisivoimaa pelkää. 
Heidän rauhoittamiseksi tarvitaan jotakin toista ja se on sitä, 



1374 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

jota kaivataan, jos tahdotaan tarkastaa nykyisen hallituksen toi* 
mintaa. Kaivataan sitä, että järjestysvalta ja hallitusvalta toi- 
minnallaan kaikkien kansakerrosten keskuudessa yhä enemmän 
juurruttaisi sen käsityksen, että se todellakin tahtoo olla puolu* 
eeton, että se todellakin tahtoo olla järjestysvalta, joka suojelee 
ei ainoastaan jonkun erityisen kansaluokan oikeuksia, vaan joka 
todellakin tahtoo seistä yläpuolella kaikkia puolueita, yläpuolella 
kaikkia muita kansalaisia, pitäen silmällä ainoastaan niitä velvol- 
lisuuksia, jotka sillä on. Tällaista minä en kuitenkaan usko 
voitavan sanoa meidän nykyisestä yhtä vähän kuin entisestäkään 
hallitusvallasta. Puhumattakaan siitä, että se on jonknu yksi- 
tyisen pikkupuolueklikin keskuudesta lähten3rt ja sen pKJnkittä- 
mänä pysynyt pystyssä, niin meidän. Suomen köyhälistön edus- 
tajain kannalta katsottuna, on ehdottomasti pidettävä tätä valtaa 
ja sen toimintaa luokkavaltana ja luokkatoimintana. Äärettö- 
män paljon enemmän työväen intressien valvomista vaaditaan 
hallitusvallalta yleensä ennenkuin syvien rivien keskuudesta pois- 
tetaan se epäluulo, että hallitusvalta todella on luokkavalta. Pal- 
jon todellista harrastusta ja paljon kaikkien oman luokkansa etu- 
jen valvomisen välttämistä tarvitaan hallintovallalta meidän 
maassamme, niinkuin monessa muussakin, ennenkuin kansa sel- 
laisenaan käsittää, että tämä hallitusvalta ei ole olemassa edis^ 
taaksensa jotain yksityistä luokka- tai yksityistä puolue-etua, 
vaan pitää velvollisuutenaan ylläpitää koko kansan oikeuksia ja 
etuja. 

Jos tässä valossa katselee meidän aikamme ilmiöitä, niin 
ehdottomasti on tultava siihen käsitykseen, että poliisivoimien 
lisääminen on ollut ensinnäkin aivan tarpeetonta. Se ei ole voi- 
nut estää yksityisiä rikoksia, se ei ole voinut estää mielten kuo- 
huessa syntyneitä rauhattomuuksia. Ja tämän viimeisen asian 
suhteen minä uskallan mennä vielä pitemmälle. Minä uskallan 
väittää, että poliisivoiman nykyinen kokoonpano sekä suuruus on 
mitä voimakkaammalla tavalla omiaan yhä enemmän ja enemmän 
saamaan aikaan tällaisia rauhattomuuksia. Minä tahdon tämän to- 
distaa muutamilla tapauksilla meidän viimeisimpien päivien his- 
toriasta. Nuo mellakat, jotka täällä Helsingissä ovat niin taval- 
lisia — kyllähän useat niistä ovat sitä laatua, että joku juo- 
punut viinan kiihottamana hyökkää poliisin kimppuun — ovat 
useimmissa tapauksissa johtuneet siitä, että joukkojen keskuu- 
dessa elää niin voimakas vastenmielisyys poliisia ja poliisilaitosta 
vastaan, että se kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tapauk- 
sissa todellakin purkautuu tuollaisiksi ilmiöiksi, joita ei voida 
estää kymmenenkään poliisi-automobiilin avulla. 

Laukon tapahtumat ja poliisin esiintyminen siellä oli yksi 
sellainen tapahtuma, joka vielä juurrutti jo ennen ollutta vas- 



Poliisivoiman lisä3^tä koskeva interpeUatsiooni. 1375 



tenmielisyyttä nykyistä poliisilaitosta vastaan. Herra siviilipääl- 
likkö täällä väitti, ettei Laukossa tapahtunut mitään sellaista, 
joka olisi antanut aihetta muistutuksiin poliisivoimaa vastaan. 
Tässä suhteessa minä uskallan olla aivan toista mielipidettä. Mi- 
käli minä tiedän tästä asiasta ei pantu mitään todellista tutkimusta 
aikaan, ei kuulusteltu kaikkia niitä henkilöitä, jotka mahdollisesti 
olisivat voineet antaa valaistusta tähän asiaan. Etupäässä tyy- 
dyttiin niihin lausuntoihin, jotka itse nuo rikollisiksi syytetyt 
olivat antaneet. Minun täytyy tunnustaa, että kun ensin kuulin 
Laukon tapahtumista ja poliisivallan esiintymisestä siellä, luu- 
lin, että tuo mahtoi olla vähän liioteltu. Olin tilaisuudessa myö- 
hemmin käymään siellä, jolloin tämän kiihtymys oli jo sentään 
koko joukon alempana ja vähempänä kuin se alussa oli. Olin 
itse siellä nähdäkseni, oliko mitään aihetta muistutuksiin polii- 
sin käytöksestä, ja kyllä minun täytyy sanoa, että se mitä siellä 
kuultiin, kun poliisivalta — en tarkoita poliisikonstaapeleita, 
jotka seisoivat hyvinkin vastenmielisesti katsellen tuota surkeata 
nä3rtelmää, lausuen syvän inhonsa ja vastenmielisyytensä sitä ta- 
paa vastaan, jota siellä harjoitettiin — vaan korkeampi poliisi- 
valta, jolta olisi voinut odottaa paljo enemmän malttia ja taktil- 
lisuutta, kiroten, huutaen ja räyhäten siellä esiintyi. Kyllä se 
oli kauheata. Jos siellä joku uskalsi niin korkealle herralle kuin 
kruimunvouti tehdä muistutuksen hänen kirouksiensa johdosta, 
niin kyllä sai kunniansa kuulla ja suun täyden uhkauksia, että 
jollei lakata sellaisia muistutuksia tekemästä, niin ajetaan pois 
täältä mitä pikimmin. 

Laukossa tapahtui poliisivallan väärinkäyttämistä paljon 
enemmän silloin, kun poliisit siellä ensimäisen kerran kävivät, 
ja tuo kovin traagillisissa olosuhteissa ilmennyt röyhkeys he- 
rätti siksi syvää inhoa ja vastenmielisyyttä kansan keskuudessa, 
että jo senkin perusteella poliisi on vihattu. Tahdon mainita 
erään esimerkin. Kun tapahtui tuo kuuluisa katurähinä Sör- 
nääsissä tai missä se oli, samana päivänä kun poliisi suvaitsi 
ratsastaa kumoon tämän kansaneduskunnan jäseniäkin, koko 
tämä rähinä sai alkunsa siitä, että sinne ilmestyi eräs ratsumes- 
tari, joka oli tullut niin kovin kuuluisaksi Laukossa, ja tuo hen- 
kilö oli siksi vastenmielinen, hänen nimensä, hänen persoonansa 
jo sellaisenaan sen maineen kautta, minkä hän oli saanut, oli kiih- 
dyttävästi vaikuttanut kansaan, joku alkoi häntä kivittää. Tä- 
hän voidaan sanoa vastaan, ettei tämä ratsumestari tehnytkään 
siellä kaikkea mistä häntä on syytetty. Paljon mahdollista, ettei 
hän ole tehnyt tätä kaikkea, että hän on ollut enemmän viaton 
kuin miltä asia näyttää. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että hä- 
nen esiint)rmisensä kiihtyneen väkijoukon keskuuteen vaikutti 
niin kuin öljy tuleen. Tuon vastenmielisen henkilön esiintymi- 

87 



1376 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



nen vaikutti sillä tavalla, että väkijoukko yhä enemmän kiihtyi. 
Voitaneeko silloin sanoa viisaaksi, että järjestysvalta, jonka pi- 
täisi tämä tietää, pitäisi tuntea joukkojen psykolc^aa tai aina- 
kin, jonka velvollisuus olisi tuntea sitä, ikäänkuin kiihoittaakseen 
lähettää tuonlaisen vastenmielisen henkilön ja tämän kautta kiih- 
dyttää rauhattomuuksia. 

Tahdon kaikesta tästä vetää johtopäätöksen, että Siviili- 
päällikön kategoorinen vastaus, että hallitus todellakin on onnis- 
tunut onnellisella tavalla ratkaisemaan järjestyskysymyksen ja 
palvelemaan yhteiskunnan etua puolueettomana valtana, ei ole 
ainakaan meidän mielestämme paikkaansa pitävä. Hallitus ei 
ole onnistunut estämään yksit)risiä rikoksia ja poliisivoimain 
suuri lisääminen ei ikinä tule tällaista estämään, vaan siihen tar- 
vitaan vallan toisenlaisia voimia. Hallitus ei myöskään ole kyen- 
nyt tämän poliisivoimain lisäämisen kautta estämään väkijoukko- 
rauhattomuuksia. Niihinkin ovat syyt sellaiset, jotka vaativat 
vallan toisenlaista menettelyä, vaativat sitä, että hallitus ennen 
kaikkea hankkii itselleen luottamusta joukkojen keskuudessa, niin 
että todellakin uskotaan ja tiedetään, että se tahtoo olla kaikkien 
puolueitten yläpuolella seisovana järjestysvaltana. Ja edelleen 
hallitus ei ole onnistunut saamaan tyyd3rtystä aikaan kansan laa- 
jojen rivien keskuudessa, vaan kaikki nämä toimenpiteet, jotka 
ovat jääneet tarkoituksettomiksi, ja vieneet suuren määrän ra- 
hoja yhteiskunnan niukoilta varoilta, eivät ole vahingollisilla 
seurauksillaan rajoittuneet ainoastaan tuohon, vaan on todella — 
tämä ei ole mitään liioittelua eikä mikään vastuunalaisuuden tun- 
netta vailla oleva fraasi — poliisivoimain nykyinen tila vaikut- 
taa kiihdyttävästi joukkoihin. Tahtovatko herrat senaattorit 
väittää, että koko tuq. laaja väestö tuolla kaupungin varsinaisten 
rajojen ulkopuolella olisi mikään huligaani- ja rosvojoukko. Jos 
tuollainen joukko todellakin esiintyy tuollaisella rauhaa häiritse- 
vällä tavalla, niin kyllä kai siihen on löydettävissä jonkunlaisia 
syitä. Jos tätä asiaa pintapuolisesti katselee ja luulee kansaa 
suotta rähiseväksi roskajoukoksi, niin kuin meidän maamme por- 
varillinen sanomalehdistö suvaitsee tehdä, niin silloin tehdään 
sellainen erehdys, jonka seurauksista itse saadaan vastata. En 
tällä tarkoita puolustaa tällaisia rauhattomuuksia ja laittomuuk- 
sia, tahdon vaan panna merkille, että kun niitä sillä tavalla tah- 
dotaan ehkäistä, niin niitä ei ikinä saada ehkäistyiksi, vaan ne 
tulevat yhä enemmän ja enemmän tavallisiksi. 

Mutta tällä kysymyksellä on vieläkin yksi puoli. Väkival- 
lalla ei koskaan rakenneta rauhaa, olkoonpa se väkivalta kuinka 
järjestettyä tai kuinka kiiltäviin takkeihin puettua tahansa. Vä- 
kivalta on aina väkivaltaa, ja kun aikoina sellaisina, jolloin 
yhteiskunnassa ilmenee syvälle, pitkälle meneviä, ja paljon mer- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1377 

kitseviä virtauksia, uskoo voivansa estää sen mahdollisesti va- 
hingollisetkin seuraukset väkivallalla, niin se on mitä suurin 
erehdys, sitä suurempi, kun tämä erehdys tapahtuu oikeusjärjes- 
tystä valvovan vallan puolelta. Mutta vielä suuremmaksi tulee 
tämä erehdys vielä, kun se aiheella tahi aiheettomasti kuitenkin 
antaa suuralle joukoille sen varman vakaumuksen perusteelle 
perustuvan uskon, että tällainen poliisivoimain lisääminen ja täl- 
lainen yhteiskunnassa tapahtuvien levottomuuksien väkivallalla 
tukahuttaminen on itse asiassa tarkoitettu jotakin toista varten. 
Eihän se ole ensimäinen kerta, kun maailmassa on ollut sellaista. 
On sanottu vastustavansa anarkismia, on sanottu vastustavansa 
väkivaltaisuuksia, mutta tällä vastustamisella on tarkoitettu jo- 
takin aivan toista. On tarkoitettu vastustaa sitä joukkojen itse- 
tietoisuuden heräämistä, joka nykyaikana niin vsiltavasti tapah- 
tuu, on tahdottu estää sen katsantokannan voitolle pääsemistä, 
että kansan syvilläkin riveillä on yhteiskunnassa yhtä suuri oi- 
keus kuin muilla. Onhan ennenkin kä3rtetty poliisi valtaa järjes- 
tynyttä työnväenliikettä vastaan ja tekos3ryksi otettu aina erityi- 
siä anarkistisia tekoja. Minä jo täällä sanoin, että mitä anarkis- 
tisiin tekoihin, rosvouksiin ja todellakin rikoksellisiin väkival- 
taisuuksiin tulee, niin ei kukaan ole medän arvoisalle hallituksel- 
lemme kiitollisempi kuin sosiaalidemokraattinen ryhmä, jos se 
todellakin kykenee anarkismia estämään. Mutta me olemme va- 
kuutetut siitä, että väkivaltaa käyttäen, väkivallalla koettaen rat- 
kaista kaikki tällaiset yhteiskunnallisen kehityksen kautta S3mty- 
neet ristiriidat, se juuri johtaa mitä suurimpaan anarkismiin. 

Ed. von Alftfaan: Jag viii att börja med gifva ät hr 
Nuorteva ett rättvist erkännande för att den förra delen af hans 
andragande innehöll ett försök att i nägon män se kritiskt pä 
den fräga, som utgör föremäl för interpellationen, medan man 
icke kan spära nägon anmärkningsvärd grad af kritik i interpel- 
lationen själf. Vid ett tidigare plenum hade jag aran framhälla, 
hurusom samma sak, sedd trkn olika S3mpunkter och under olika 
synvinkel, gestaltar sig olika för betraktaren. Det sakförhäUande, 
som af de ärade interpellantema framhällits, eller orsakerna tili 
polismaktens förstärkning, ser jag personligen i ett helt annat 
Ijus. Sedän pölisen tidigare skött sinä äligganden pä ett sätt, 
som tillfredsställt allmänheten, inmängdes i poliskären under 
ofärdsären däliga och t. o. m. brottsliga element, hvilka genom 
de dä rädande förhällandena jrttermera depraverades. Härige- 
nom förlorade polismakten efterhand alit anseende hos allmän- 
heten och undergräfde därigenom ocksä aktningen för lag och 
rätt. Kom sä novemberstrejken 1905, som medförde en fuU- 
ständig upplösning af poliskären. Det mäste dä bli den nya lag- 



1378 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

trogna regeringens första omsorg att f ä' tili ständ en ny, allmän- 
hetens förtroende ätnjutande ordningsmakt. En sadan uppgift 
var ingalunda lätt. Säväl befäl scm manskap frän den tidigare 
lagliga pölisen hade sökt sig nya värksamhetsomräden, sä att 
vid ordning och lydnad vant manskap icke fanns att tillgä, is3m> 
nerhet sedän tyvärr den inhemska militären nägra är tidigare 
hade blifvit fuUständigt upplöst. Att poliskären under sädana 
förhällanden att börja med skuUe lyckas mindre vai i att fylla sinä 
viktiga uppgifter, är ju en själffsillen följd af de rädande för- 
hällandena, säsom det ju ocksä visade sig vid tiden för det be- 
klagansvärda sorgespelet pä Hagnäs torg. Om vi ville rikta ett 
angrepp mot regeringen i denna sak, sä sknlle detta klander när- 
mast gälla det förhällandet, att regeringen hyst alltför stort för- 
troende tili Pinlands befolknings lust och förmäga att, sedän 
lagliga förhällanden i väsentliga delar hade blifvit äterstälda, 
själfmant medverka tili upprätUiällandet af lag och ordning och 
sälunda underlät att omedeibart skrida tili en förstärkning af 
ordningsmakten, säsom frän särskilda häll hade päyrkats och 
hvilket kunde anses Jiafva värit betingadt af den upphetsning, 
som efter novemberhändelserna rädde i landet. Interpellantema 
framställa själfva i sin interpellation, att en märkbar förstärk- 
ning af ordningsmakten ägde rum först i september 1906, d. v. s. 
omedeibart efter revolten pä Sveaborg i slutet af juli samma är. 
Ringaste mätt af eftertanke borde hafva lätit dem inse, att för- 
stärkningen af ordningsmakten utgjorde en direkt päföljd af 
dessa händelser samt af de talrika mord, plundringar och välds- 
däd, hvilka före och efter dessa händelser utförts och planlagts 
af personer, som pä olika orter intagit en mer eller mindre le- 
dande ställning i den socialdemokratiska arbetarerörelsen pä 
nämnda orter. Om det ocksä bör framhällas, att äfven andra or- 
saker härtill hafva medvärkat, bär det socialdemokratiska partiet 
i sin helhet dock en dryg del i ansvaret för det sälunda uppkom- 
na sakläget, enär dess centralstyrelse under julidagama utsände 
en officiel uppmaning tili allmänheten att ansluta sig tili den af 
kapten Kock proklamerade storsträjken under samma tid. Här- 
vid bör tillika beaktas, att den af partiledningen beroende social- 
demokratiska tidningspressen samtidigt gentemot tidigare om- 
nämnda brott och väldshandlingar intog en synnerligen tvetydig 
ställning, i det densamma pä det borgerliga samhället vältrade 
hela ansvaret för dessa tilldragelser, sälunda underg^äfvande de 
fäkunniges personliga ansvarskänsla. Man kan sälunda säga att 
regeringen snarare stälde sig ovillig tili krafvet pä polisstyr- 
kans ökande än att densamma skuUe hafva särskildt omhuldat 
detsamma, men att regeringen i anledning af det socialdemokra- 
tiska partiets hufvudlösa upphetsningspolitik blifvit mot sin vilja 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1379 

tvungen att skrida tili en sadan ätgärd. Och det var just samma 
parti, hvars representanter nu vid landtdagen uttala sin förkas- 
telsedom öfver denna politiks oundvikliga päföljder. Förstärkt 
ordningsmakt mäste ju nödvändigt upprätthällas, sä länge sam- 
ma upphetsningspolitik, af hvilken jämväl nu tili behandling före- 
Ugg^^de interpellation utgör ett uttryck, af socialdemokratiska 
partiet fortsättningsvis upprätthälles. Det stär närmast i den 
socialdemokratiska partiledningens hand att sä snart som möj- 
Ugt göra den förstärkta polismakten öfverflödig genom att värka 
lugnande i stället för upphetsande pk de folklager, som lystra tili 
dess ledning. När det af partiet predikade klasshatet minskas i 
intensitet, skola väldsdäden aftaga, och dk skall regeringen sä- 
kerligen med största tillfredsställelse genomföra en afsevärd be- 
sparing i utgiftema för polisväsendet. Ett lyckligt tecken i denna 
riktning föreligger äfven i partistyrelsens beslut att genom en 
utsänd broskyr vama arbetarene för att läta sig af agitatorer 
förledas tili väldsamheter, och mä detta första tecken af vaknande 
ansvarskänsla här tacksamt antecknas. 

När de ärade interpellantema likstält ökningen i utgiftema 
för polisväsendet under Bobrikoffs tid med ökningen under den 
nuvarande regeringen, göra de sig skyldiga tili det logiska fel- 
slutet att jämföra med hvarandra ojämförbara storheter. Den 
Bobrikoffska regeringen ökade polismakten för att utöfva väld 
mot lagtrogna medborgare och förvandlade pölisen frän ord- 
ningsmakt tili politisk polis. Den nuvarande regeringen, som 
saknat hvarje stöd i inhemsk militär, ökade polismakten för att 
skydda lagtrogna medborgare mot väld, utöfvad af egna lands- 
män. Af ofärdsärens erfarenhet borde vai det socialdemokratiska 
partiet draga den slutsats, att hvad som vinnes med väld är af 
kort beständ, men hvad som vinnes pä laglig väg, är organiskt 
bestämniande för framtidens utveckling. 

Herrar interpellanter klandra äfven regeringen för att 
densamma sändt förstärkt ordningsmakt tili sträjkomrädet vid 
Kemi älf. Den förefaller som om herrar interpellanter skuUe 
anse det höra tili medborgarenes naturliga fri- och rättigheter 
att vid sträjktillfällen nedskjuta olika tänkande, ty sä längt gingo 
förvecklingame i Rovaniemi trakten, innan förstärkt ordnings- 
makt ditsändes. För regeringen stod tydligen ingen annan ut- 
väg öppen än att antingen läta befoltoiingen börja tillämpa 
lynchjustice mot väldsmännen eller att ditsända militär, som san- 
nolikt icke skuUe hafva gätt lika mikit tillväga som den nu sä 
förkättrade polismakten, eller att sända folk frän Helsingfors 
och Abo, som voro de enda orter, där en del af ordningsmakten 
under nägon tid kunde undvaras. 



1380 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

Hvad hänvisningen tili Laukkofrägan angär, är denna 
fräga ju nu föremäl för agrarutskottets utredning, och däraf 
skall väl i sinom tid framgä, hvar hufvudansvaret bör sökas, och 
mä denna fräga här stä öppen. Att ordningsmakten i vissa fall 
nödgas sätta väld mot väld, utgör icke blott dess rätt, utan det 
är dess plikt. Mot fredliga sträjkare har ordningsmakten aldrig 
inskridit. Det hafva icke ens interpellantema gittat pästä. Men 
mot väldshandlingar, som störa allmän ordning — vid sträjker 
liksom vid alla andra tillfällen — är det otvifvelaktig^ ordnings- 
maktens skyldighet att inskrida. 

Hvad fallet Orasmaa beträffar, gifver den redan nu offent- 
ligt föreliggande utredningen otvifvelaktigt vid handen, att här 
har gjorts en elefant af en mygga, och ju mindre det socialde- 
mokratiska partiet rör vid denna sak, dess bättre blir det för par- 
tiets anseende, i händelse framdeles nägon värklig orsak att be- 
klaga sig skulle komma att föreligga. 

Herrar interpellanter beskylla regeringen för att vilja 
förvandla Finland tili en „polisstat i detta ords fuUständigastc 
bemärkelse", säsom orden lyda. En dylik beskyllning, riktad 
mot en regering, som under förloppet af ett är genomfört allmän 
rösträtt i hittills okänd grad, som förvandlat representationsfor- 
men frän klassrepresentation med 4 kamrar tili ett opröfvadt 
enkammarsystem och som dels förelagt, dels förberedt ett stort 
antal genomgripande socialpolitiska lagförslag, afseende det s. k. 
proletariatets bästa, en sadan beskyllning är helt enkelt löjlig. 

Enär hela den nu föreliggande interpellationen S3nties mig 
innebära ett däligt bruk af interpellationsrätten, viii jag vörd- 
samt föreslä, att landtdagen mätte besluta, att densamma skall 
läggas tili landtdagens handlingar. 

Ed. Huoponen : Vaikka siviilitoimituskunnan päällikkö, senaat- 
tori Lilius, antamassaan lausunnossa perinpohjiti osoitti ne moninaiset 
rikoksdliset syyt, jotka poliisikunnan väliaikaisen lisäämisen ovat 
aiheuttaneet, pyydän kuitenkin kiinnittää eduskunnan huomiota 
muutamiin väkivallantekoihin, jotka erittäin Viipurin läänissä ovat 
tikahtuneet, sillä Karjalan kansa tässäkin suhteessa ^n kärsi- 
nyt sorrantaa enemmän kuin Suomi muu». 

Tapahtumien seikkaperäinen esittäminen ei tietenkään tule 
kysymykseen, ainoastaan muuramia hajanaisia ääriviivoja tahtoisin 
vetää. Jo Qeffertin ryöstömurha ja petomaisen Savinaisen nimen 
mainitseminen syrmyttSJk kauhun tunteita. Minkälainen voima jär- 
jestysvallan puolelta täytyikään panna liikkeelle maimtua julmurin 
kiiniottamiseksi! Samoin tiedämme, että Viipurissa ja muuaUa, 
kuten esim. PöUäkkälässä, on perustettu erityisiä rosvojärjestöjä. 
Viipurin rosvoliigaan kuuluu huomattava määrä Suomen rautateiden 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1381 

palveluksessa olevia henkilöitä: junain kuljettajia, konduktöörejä, 
asemamiefaiä ja heidän esimiehiään, joista useimmat ovat kuuluneet 
työväenyhdistyksien ja punakaartien johtohenkilöihin. Viime mai- 
nittu rosvojärjestö, joka piti kokouksiaan ja varustautui tehtäviinsä 
myöskin Viipurin työväenyhdistyksen talolla, toimeen pani ryövä- 
yksiä, ryöstömurhia, aseiden varkauksia ja suunnitelmia junien suis- 
tamiseksi pois radalta| ryöväyksen toimeenpanoa varten. Ktiinka 
suuri alennuksen tila onkaan siinä, että yhdellä ainoalla asemalla Suo- 
men rautateiden henkilökunnassa on olemassa niin suuri rosvojouk- 
kue! Ennen oli luottamus rautatienhenkilökunnan rehel]is3ryteen 
yleinen ja horjumaton. Mutta mainitun järjestön toiminta on tätä 
luottamusta suuresti järkyttänyt. Kernaasti tunnustettakoon, että 
rehellisiä, kunnon kansalaisia mainitussa henkilökunnassa eddlleen- 
kin on olemasssa. Mutta minkäänlaista varmuutta siitä, kuka on 
rehellinen, kuka hautoo mielessään uusia rosvosuunnitelmia, d ole 
olemassa. Valppaan ja lisät}^! poliisikunnan tunnustukseksi on mai- 
nittava, että näiden rosvoliittojen perille on vihdoin päästy. Tästä 
huolimatta leviävät ryöväykset ja varkausyritykset niinlniin rutto 
saastutetulla alueella. Sanomalehdet kertovat joka päivä kau- 
histuttavia tapauksia tässä suhteessa, tänä päivänä viimeksi. Vaikka 
näin huolestuttava asiaintila on kieltämätön ja kaikille tunnettu, vaa- 
ditaan, tässä kaikesta huolimatta, selostusta, mikä poliisikunnan 
lisäämisen on aiheuttanut. Tämän lisäksi työväenpiireissä kova- 
äänisesti huudetaan, että Suomi muuttuu oikeusvaltiosta poliisi- 
valtioksi. Sjrystä voidaan kysyä, mitä työväen piireissä on tehty 
mainittujen väkivaltaisuuksien ehkäisemiseksi, että Suomi eddleen 
pysyisi oikeusvaltiona. Onko kansan joukkojen kiihoittaminen 
niin sanottuja porvarillisia vastaan oikeusvaltion periaatteiden va- 
kiinnuttamista? Kun julmia rikoksia pannaan toimeen ja niistä 
vaaditaan vastuimalaisiksi piirejä, joiden keskuudesta rikoksentekijät 
löydetään, silloin selitetään kaiken pahan olevan seurauksena nykyi- 
sestä porvarillisesta yhteiskunnan-järjestyksestä. Ja kiihotusta 
kaikin tavoin jatketaan. Aivan äskettäin on eräässä sosialistisessa 
sanomalehdessä julaistu kirjoitus, jossa nyk3äsiä maanomistajia 
kutsutaan rosvoiksi, «jotka työtätekevältä väestöltä ovat jokaisen 
tutmian Suomenmaasta anastaneet. Maa on näiltä rosvoilta pois 
otettava joko lainsäädännöllä tai muulla väkivallalla, se on itse asiassa 
aivan yhdentekevä, riippuen kokonaan satunnaisista vaikutuksista 
ja molemminpuolisista voimasuhteista^. Lopuksi ilmoittaa kirjoit- 
taja työväestöllä olevan kyllin voimaa voidakseen ottaa maan työn- 
raatajain ikivanhalla perintöoikeudella. 

Tällä tavoin kehoittamalla kehoitetaan työväestöä väkivallan- 
tekoihin. Tämä ei ole satua eikä mielikuvitusta, vaan pelkkää, sel- 
vää totuutta. Moinen väkivaltaoppi ja vaatimus poliisimiehistön 
vähentämiseen, kuinka mainiosti ne lopputarkoitusten saavuttami- 



1382 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



seksi soveltuvat yhteen! Lopputarkoitusten saavuttamiseksi teh* 
daän työväenpiireissä kaikki, mikä mahdollista on, että yleisen 
järjestyksen valvojain vaikutus heikkenisi ja koko toiminta onnis- 
tuttaisi saamaan kansan halveksumisen ja pilkan esineeksi. Oiva 
keino lainalaisen yhteiskuntaelämän perusjuurien järkyttämiseksil 
Kuinka peräti toisin suuret sivistyskansat menettelevät tässä suh- 
teessa! Että järjestysvalta on hyödyllinen ja välttämätön rauhalli- 
sen yhteiskuntaelämän turvaamiseksi, siitä on kaikilla elävä tietoi- 
suus. Järjest3rsvaltaa ktmnioituksella kohdellaan ja tarpeen tullen 
aulusti autetaan. Kun katselee poUisin toimintaa ja vaikutusta esim. 
Lontoon suuressa jättiläiskaupungissa, on se kerrassaan ihmeteltä- 
vää, niinpä esim. valtakaduilla, jossa kaikenlaatuinen liike on niin 
suurenmoinen, että tuskin semmoista saattaa mielessään kuvitella, 
poliisi levittämällä äänettömänä kätensä saapi silmänräpäyksessä 
kaiken liikkeen pysä3rtetyksi jonkun uhkaavan vaaran ehkäisemi- 
seksi. Kunnioitus ja tottelevaisuus poliisin määräyksille on aivan 
ehdoton. Kuinka toisin meiUä ! Muistutan vaan Tampereen tapah- 
tumista sekä kansanjoukkojen menettelystä Savonlinnassa, Käki- 
salmessa, Mikkelissä ja aivan äskettäin Kuopiossa. Sen sijaan että 
kansa olisi ryht3niyt auttamaan järjestysvaltaa, pahantekijäin 
kiinni ottamiseen, ryhtyy se päinvastoin pahantekijää vapauttamaan 
poliisin huostasta. Tämmöisten kansanjoukkojenko huostaan, joiden 
oikeuskäsitys on tällainen, oUsi kansalaisten rauhallisuus ja turvaa- 
minen uskottava? 

Näistä tosiasioista välittämättä huudetaan kuitenkin, että Suo- 
menmaa muuttuu oikeusvaltiosta poliisivaltioksi. Mitä on sanottava 
tällaisesta menettelystä? Eikö huuto oikeusvaltion hävittämisestä 
ole aivan samanarvoinen kuin senmioinen raittiusharrastus, että 
suurissa kansan kokouksissa puhutaan ääni käheäksi kieltolain 
aikaansaamiseksi, mutta ensimäisen tilaisuuden sattuessa ryhdytään 
juopottelemaan. Tämmöinen kaksinainen menettely ei ole rehellistä 
peliä, se on suorastaan inhottavaa. 

En ole sotilas- ja poliisilaitoksen ihailija, päinvastoin toivon har- 
taasti, että todellinen ihmisy3rs kaikkialla niin voimistuisi, että 
tämmöisestä järjestelmästä päästäisiin joko vapaaksi tai niin vähään 
määrään kuin mahdollista. Mutta idesdistinkin tulee asettua olevien 
olojen kannalle ja jokapäiväisyys puhuu voimakkaasti sen puolesta, 
että väliaikaisen poliisikunnan lisääminen on ollut välttämätön. 
Tällä ei suinkaan ole sanottu, että jokainen toimenpide poliisin 
lisäämiseksi olisi ehdottomasti tunnustusta ansaitseva. Suurempiin 
kaupunkeihin nähden on poliisivoimain lisääminen epäilemättä 
hyvin harkittu, mutta sitävastoin pienemmissä kaupungieissa ja 
erittäin harvaan asutuilla maaseuduilla saattaa se olla vä hemmin 
tarpeellinen, sillä mitäpä parin kolmen poliisin lisääminen harvaan 
asutuilla maaseuduilla voisi aikaan saada. Siinä on voitu mennä 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpeUatsiooni. 1383 

liiaUisuuteen. Mutta toiminnan määrääjinä, siitä olen vakuutettu, 
on joka tapauksessa ollut kansan ja isänmaan yhteinen paras. 

Poliisilaitoksessa on kuitenkin ala, joka minussakin on huolia 
herättänyt. Laajoissa piireissä on näet vallalla semmoinen käsitys, 
että poliisilaitol^en päällikköktmta, upseeristo, olisi jotakuinkin 
virkavaltainen ja mieleltään epäkansalUnen. Jos niin on laita, olisi 
siinä suhteessa perinpohjainen muutos ja parannus saatava aikaan. 

Siitä, mitä edellä olen sanonut, käynee selville, että alinomaan 
uudistuvat väkivallanteot muodossa tahi toisessa ovat epäämättö- 
mänä todistuksena siihen, että Suomi auttamattomasti kulkee raa- 
kaalaiskansaa kohti, elleivät kaikki kansankerrokset ryhdy miehissä 
taistelemaan epäkohtien poistamiseksi ja yleisen rauhallisen yhteis- 
kuntaelämän palauttamiseksi. Tässä on meillä kaikilla suuri vel- 
vollisuus suoritettavana eikä vähemmin niillä, jotka n3rt kovaääni- 
sesti huutavat poliisilaitosta vastaan. Voimakas, väsymätön valis- 
tustyö kansan S3rvien pohjakerrosten kohottamiseksi tietämättömyy- 
den ja hämärän mailta valoon ja valistukseen lienee ainoa auttava 
keino tässä suhteessa. Jos rauhallinen dämä kaikissa kansan ker- 
roksissa saataisiin vallitsemaan, silloin poliisihenkilökuntaa tullaan 
vähentämään mahdollisimman harvalukuiseksi. Tämmöinen muu- 
tos on mahdollinen ainoastaan sillä edellytyksellä, että jokaisen Suo- 
men miehen ja naisen kunniavelvollisuutena pidetään auttaa ja hel- 
poittaa järjest3rsvallan toimenpiteitä rauhan ja turvallisuuden säi- 
lyttämiseksi sekä sellaisella toiminnallaan näyttää raaka väkivalta 
inhimillis3rydelle soveltumattomaksi. 

Lopetan sillä hartaalla toivomuksella, että Suomen kansan elämä 
palautuisi sääxmölliseen uomaansa, että rakas rauha, sulo sopu 
piammittain pääsisi maassa vallitsemaan. 

Ed. Castren: £d. Nuorteva on väittän3rt, että hallitusvalta sen- 
sijaan, että sen olisi pitän3rt esiintyä yhteiskunnan puolueettomana 
suojeUjana, on empimättä suojellut kapitalistivaltaa, että halUtus- 
valta, sen asemasta että se ohsi antanut työriitojen ja lakkojen ke- 
hittyä anneltiseen ratkaisutmsa — oikeammin edustaja Nuortevan kai 
pitäisi sanoa: aseelliseen ratkaisuun — on väliintynyt ja ehkäissyt tätä 
ratkaisua. Tämän väitteensä todisteeksi on edustaja Nuorteva ensin 
tuonut esille Laukon lakkojutun väittäen, että lakon tehneet torppa- 
rit oUvat ainoastaan rauhallisia maalaisia, jotka taistelivat etujensa 
puolesta« Asian laita ei nyt kumminkaan ole sellainen kuin edustaja 
Nuorteva on väittänyt. Sillä väkivaltaa, ja hyvinkin törkeätä väki- 
valtaa yritettiin käyttämään ja käytettihikin Laukon lakon alka- 
essa, väkivaltaa, joka teki hallitukselle välttämättömäksi velvoUi- 
suudeksi väliintyä lähettämällä poliisivoimaa väkivaltaisuuksien 
ehkäisemiseksi. Kun puheenalainen lakko tehtiin, tapahtui se siten 
että lakkolaisten ja muitten heidän hengenheimolaisten satoihin nou- 



1384 Istunto 13 p. S3^skuuta 1907. 



seva joukko punaisine lippuineen Laukon sukukartanon hallitsijan 
suostumuksetta marssi Laukon kartanon pihalle, jossa sen pääraken* 
nuksen edessä eräs sosiaalidemokraattisen puolueen agitaattori 
Leskinen kuuluutti lakon alkaneeksi, soimasi ja solvasi kartanon 
hallitsijaa, piti intohimoisia puheita, jota paitsi lakkolaisten puolesta» 
kuten oikeuden pÖ3rtäkirjat osoittavat, julistettiin, että Laukon kar- 
tanossa nyt vaan vallitsi ^nyrkkivdUa ja horpUakU. Ryhd3rttiinpä 
vielä pakottamaan karjanhoitajia yhtymään lakkoon, ja kun se ei 
onnistunut, kun eivät karjanhoitajat taipuneet sellaiseen däin* 
rääkkäykseen, jolloin heidän olisi pitänyt jättää lehmät ruokkimatta 
ja lypsämättä, niin koetettiin heitä pakottaa ainakin kaatamaan 
maahan lehmistä l3rp6etyn maidon. Kun hallitus poliisivoinuneen 
tällaiseen tilaisuuteen väliintyi, ei se tapahtunut kapitalistivallan 
kannattamista vaan kalliitten kansalaisoikeuksien suojaamista 
varten. 

Edelleen on ed. Nuorteva samaa nurjaa väitettään todistaakseen 
toisena esimerkkinä maininnut Tampereen pellavatehtaan työlakon. 
Onko edustaja Nuortevalle tuntematonta, että Tampereen pellava- 
tehtaan lakkolaiset väkivallalla murtautuivat lakkotehtaan alueelle 
ja että he väkisin tunkeutuivat yksityisten työnjohtajain asuntoihin 
harjoittaakseen siellä pakkoa ja väkinäisyyttä? Samalla tavalla kuin 
Laukon jutussa, oU hallituksen ehdoton velvollisuus poliisivoiman 
kautta käydä suojelemaan väkivallalla uhattuja. Missä sovittelutoi- 
met taloudellisesti koko yhteiskunnalle turmiollisten lakkojen ja 
sulkujen ehkäisemiseksi ovat turhaan rauenneet eivätkä lakkolaiset 
työtaistelussaan mene lain rajojen ulkopuolelle, siellä on hallituksen 
asia antaa heidän rauhassa kamppailla. Mutta missä jompikumpi 
taisteleva puoli käyttää uhkauksia, pakotusta ja väkivaltaa, siellä 
täyt3ry hallituksen yhteiskuntajärjestyksen nimessä astua suojele- 
maan yksityisten kansalaisten laissa turvattuja oikeuksia. Edustaja 
Nuortevan väitteessä, että hallitus puheenalaisissa lakoissa ol^ 
asettunut kapitalistivallan suojelijaksi, ei siis lainkaan ole perää. 
Hallitus on niissä vaan astunut esille yleisinhimillisten oikeuksien, 
persoonallisen loukkaamattomuuden ja persoonallisen vapauden 
suojelemiseksi. 

Edustaja Nuorteva on edelleen kosketellut Oulun läänin pohjoi- 
sessa osassa tehty3m tukinhakkuulakkoon, jossa lakkolaiset väkival- 
taisesti murtautuivat työvoutien ruokamakasiineihin luulotellen 
eduskunnalle että lakkolaiset tätä tehdessään olivat pakkotilassa^ 
heidän kun joko oli vaUttava nälkäkuoleman tai luvattoman ruoka- 
varain anastuksen välillä. Tämäkin esitys on alusta loppuun saakka 
perätön. Kim tukkiyhtiöiden palveluksessa olleet talvityöntekijät, 
hakkuu- ja vetomiehet, keväällä palaavat kotiinsa, on heillä aina 
ollut melkoisen suuret säästöt mukanaan, työpalkat kun Oulun läänin 
pohjoisissa osissa ovat olleet verrattain korkeat. Näitä tähän saakka 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1385 



tyyt3rväisiä työmiehiä yllytettiin lakkoon, ja he tekivät lakon. Heillä 
ei oUut valintana joko nääntyä nälkään tai murtautua ruokavara- 
makasiineihin, vaan lakon tehtyä jäivät he entisille työpaikoilleen 
väkivallalla estääkseen muita työtä tekemästä, ja ilmoittaen samalla 
työnantajille, että jollei heille lakosta huolimatta edelleen työpalk- 
koja suoriteta eikä ruokavaroja anneta, niin he ottavat ne väkivallal- 
la. Tämmöinen oli tuo tukkityön lakko koko raajassa todellisuudes- 
saan. 

Edustaja Nuorteva on lausunut ihmettelynsä siitä, että huoli- 
matta poliisivoimain lisäämisestä yhä edelleen tapahtuu pöyristyt- 
täviä rikoksia, eikä rikoksentekijöitä saada ilmi ja kiinni. Bd. Nuor- 
teva on arvellut, että näillä huolestuttavilla todseikoilla täytyy olla 
syvät syynsä, ilman että edustaja Nuorteva on kyennyt ilmoitta- 
maan, missä S3^ piilevät. £d. Nuorteva sallinee, että tuon esille 
yhden syyn, joka minun 3rmmärtääkseni on vaikuttanut siihen, että 
törkeitä rikoksia yhä edelleenkin poliisivoimien lisäämisenkin jälkeen 
tapahtuu, ja rikoksentekijäin selville saaminen on varsin vaikea. 
Minun ymmärtääkseni riippuivat nämä seikat suuressa, kenties suu- 
rimmassa määrässä siitä kannasta, millä juuri sen puolueen sanoma- 
lehdistö, johon edustaja Nuorteva kuuluu, on asettunut maassamme 
tätä nykyä vallitsevaan rikoksellisuuteen, oikeusjärjestystä tukeviin 
yhteiskuntalakeihimme ja järjestysvaltaan nähden. Sosiaalidemo- 
kraattisen puolueen sanomalehdet, alkaen sen pää-äänenkannattajasta, 
Työmiehestä, ovat kaikin tavoin koittaneet lykätä kaikki viimeajan 
kamalat rikokset porvarillisten ja nykyisen yhteiskuntalaitoksen 
niskoille, ovatpa niitä ylistäneetkin ja toiset sosiaaUdemokraattiset 
lehdet ovat tehneet, minkä ikinä ovat voineet törkeiden rikosten Ilmi- 
tuomisen ehkäisemiseksi. (Ääniä vasemmistosta: valhetta!) Täällä 
huudetaan valhetta! Malttakaa, hyvät herrat sosialistit ja säästäkää 
arvostelunne siksi, kunnes olette kuulleet ne kaipaamanne todistuk- 
set, joita sanojeni tueksi nyt käyn esittämään sosiaaUdemokraatti- 
sesta sanomalehtikirjalUsuudesta, Alkakaamme sosiaalidemokraat- 
tisen puolueen pää-äänenkannattajasta Työmiehestä. »Työmie- 
hessä» N:o 40 vuodelta 1906 kirjoittaa nimimerkki »Mikko» otsak- 
keella: »Parjauksia vastaan». Tuoreen murhaajasta Majamäestä 
seuraavalla tavalla: 

»Henkilö, joka oli joutunut tällaisen hurjan ilmiannon alaiseksi, 
tunsi ihmisoikeutensa loukatuksi. Hänen rehellinen oikeutta ja 
julkisuutta vaativa mielensä sytt3d . Hän päätti paikalla vaatia 
tilille sen, joka oU tehnyt rikoksen, ei ainoastaan häntä , vaan koko 
hänen kansaansa vastaan, ampui hänet varottavaksi esimerkiksi 
toisille, ei paennut. Hän oli vaan tehnyt kansalaisvdvoUisuutensa.^ 

49 n:ro8sa samana vuonna kirjoittaa pääkirjoituksessaan »Työ- 
mies» otsakkeella: Totmintaoapauttamnte uhattu ryöstää^ näin: »Mi- 
hin tuo perustuslaillinen bobrikoffilaisuus tulee ajamaan asian, jos 



1386 Istunto 13 p. S3ryrskuuta 1907. 

se tosiaankin pääsee vielä suuremmassa määrässä »Hufvudstads- 
bladet'in viittaamaan suuntaan? Se saattaa suuret joukot ikmisä 
ajattelemaan että aseilla taistelematon sosiaalidefnokratiia ei ole tuottava 
köyhälistön tilaan parannuksia. Onko samalla pyyhäisty käsitys pois 
että parannuksia ei millään keinoilla saada? Ei suinkaan! Joukot 
sittenkin luottavat omiin voimiinsa. Venäläiselle sosiaalidemokra- 
tiialle ei suotu verettömän edistyksen väylää, osa siitä meni verisen 
vallankumousliikkeen uralle. Suomen yläluokkalaisten sellaiset 
kurituskeinot kuin Hufvudstadsbladetin esittämät vaikuttavat 
täällä kuten Hufvudstadsbladetin esittämiin verrattavat ovat vai- 
kuttaneet Venäjällä. Täälläkin saattaa rauhallinen edistjrsuria sal- 
paava kuristusjärjestelmä luoda — tai lisätä, jos on jo luonut — ryh- 
mäkunnan tahi puolueen, joka ivailee aseettoman sosiaalidemo- 
kratian ^siveellisiä voittoja» ja pitää aseellisen taistelun välttä- 
mättömänä. Porvaristomme vanhoillinen osa luo sellaisen itämaisen 
sosiaalidemokratian eddlytykset.^ 

Selvä uhkaus, mille kannalle sosiaalidemokratiia tulee meidän 
maassamme kääntymään muka sen takia että Hufvudstadsbladetissa 
on kirjoituksia, jotica teroittavat järjest3^vallan lisäämistä. 

»Työmiehen* numerossa 21 sanotat: nimimerkki £miUus'en 
allekirjoittamassa c^tatsiooni-kirjoituksessa otsakkeella ^Tietämät- 
tömille^ ^Lait ja järjestelmät ovat niitä jotka sortavat ja orjuuttavat. 
Lain avulla voidaan nylkeä, riistää ja rosvota, lain avulla voidaan 
toiset kansanluokat tdidä toisten orjiksi» ja m3röhempänä: »Tah- 
dotko nähdä itse ja jättää jälkeentulevai^esi Suomen, jossa on 
vallalla vakaa ihmisyyttä polkeva rosvovalta, vai sellaisen Suomen, 
jossa kansan tahto on korkein laki. Siis lalda ei tarvitse noudattaa, 
joka juuri on kansan tahdon ilmaus, vaan sosiaalidemokraattisen 
puolueen tahto on kansan tahto, ja se, eikä laki, on korkein laki. 

Saman vuoden »Työmiehen» n:ssa 97 otsakkeella: ^Mitä on kirjoi- 
tettu laki^ sanotaan: »Vaan mitä tulee nylcyisiin etuoikeutettujen 
luokkain lakeihin, niin ne todellisuudessa ovat vain lain irvikuvia ja 
kuitenkin juuri näitä on pidetty ja kunnioitettu aivan ylimaallisesti, 
vaikkakin näiden avuUa on monasti lokaan poljettu kansan oikeus- 
käsitteet ja riistetty köyhälistöltäkin viimeinen leipäpala suusta». — 
i^Ny kyisiä luokkalakeja kunnioittamaan ei velvoita meitä luonnon lait 
ei ihmisyys eikä oikeuskäsitys eikä myöskään niitä noudattamaan, vaan 
sen tekee ainoastaan ulkonainen pakko.* 

Voiko selvemmin lausua vallankumouksellis-anarkistista kantaa 
kuin lukemassani »Työmiehen» otteessa on lausuttu, voiko sdvemmin 
julistaa ettei oikeusvaltiossa tahdota elää, ei oikeusvaltiota kannat- 
taa oikeusvaltiossa, jonka käsite sisältää sen että laki on yksistään 
laillisella tavalla muutettava, jos se huomataan epäedulliseksi toi- 
selle tai toiselle kansanluokalle, vaan ettei sitä jotkut yksityiset tai 



Poliisivoiman lisä3^stä koskeva interpellatsiooni. 1387 

joku kansaluokka saa väkivaltaisesti kumota tai julistaa mitätto* 
maksi. 

Punainen kaarti oli kuten tunnettu lähten}^ sosiaalidemokra- 
tiian helmasta. Sen edustajain kokouksessa 21 ja 22 päivältä heinä- 
kuuta 1906 laadituissa ponsissa sanotaan seuraavasti: »Jos hallituk- 
sen ehdotus kokoontumisvapaudesta tulee laiksi, niin punainen 
kaarti ei siiä tule tunnustamaan laiksi ja tulee se tekemään kaiken voi- 
tavansa sen toimeenpanemisen vastustamiseksi ja että kaikki poliisit 
poistetaan kokouksista ja juhlista, missä kaarti on järjestystä val- 
vomassa.» Kumminkin oli hallituksen esitys vapaamielisin esit3rs 
kokoontumislaiksi, mitä vielä millSSn eurooppalaisella valtiolla on 
olemassa, mutta jo ennakolta sosialistiselta taholta julistettiin että, 
jos se tulee laiksi, niin tehdään kaikki voitava sen käyttämisen eh- 
käisemiseksi, se ei velvoita sosiaalidemokraatteja. Senaatin ehdotuk- 
sen johdosta yhdistyslaiksi lausuu Työmiehen no numerossa nimi- 
merkki Mikko otsakkeella Penaalin viimeinen suurtyö» näin: »Täl- 
lainen lakididotus ei voi Suomen työväessä herättää muuta kuin sy- 
vintä inhoa. 5^ päivä ei ikinä koita että Suomen kansa tällaista käpe- 
ällistä lakia noudaUaisi. Hetki tulee, joUoin se orjuuttajansa puistaan 

Onko mc&omampaa kuultu! Yhdistsrslaki ehdotus semmoisena 
kuin hallitus sen esitti ja vanha eduskunta sen hyväksyi oli vapaa- 
mielisempi kuin lait yhdistyksistä missään muussa maassa. Halli- 
tus sen hyväksymistä puolsi, mutta se ei saanut vahvistusta kor- 
keimmassa paikassa juuri vapaamielisy3^tensä takia. Siitä huoli- 
matta vastustaa sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannat- 
taja tuota lakiehdotusta, joka vaan muka herättää siinä syvintä 
inhoa ja uhittelee hallitusvaltaa tavalla, joka ei jätä jälelle mitään 
epäilystä uhkauksen laadusta. 

Geffertin murhan johdosta kirjoitetaan Työmiehen 134 nume- 
rossa otsakkeella «Veriteko« seuraavaa: »Syynä epätoivoiseen tekoon, 
jos se todella on sulkulaisten tekemä, on siis epäilemättä ollut työn- 
antajan puolelta harjoitettu työnkielto. Nälkiint3myt kiusattu työ- 
mies ei aina kykene erottamaan sopivia todella köyhälistöä hyödyt- 
täviä taistelukeinoja sopimattomista ja ehdottomasti paheksutta- 
vistakin, vieläpä suorastaan vahix^oittavistaldn. Julman verityön 
syynä on siis herrojen työnantajain harjoittama nälkä-agiteeraus,^ 

Samassa Työmies lehden n:ssa on Viipurin sosiaalidemokraatti- 
sesta lehdestä »Työ»-lehdestä otettu uutinen, koskeva Albin Hämä- 
läisen ja Reinholt Hyvärisen vangitsemista, jotka olivat Geffertin 
murhaan osallisina. Sänä sanotaan: ^Tutkimukset ovat täysin sorto^ 
vuosien toimenpiteitä muistuttavia ja salaperäisiä.^ 

Työmiehen n:ssa 176 otsakkeella ^Katutaistelut alla olevien 
kaskujen joukossa sanotaan erään Hakasalmen taistelussa kaatu- 
neen suojduskaartiin kuuluneen kansalaisen kuoleman johdosta: 



1388 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

»Eräs kuoleva lahtarikaartilainen sanoi: »rahan tähden minä tässä 
kaadon».» 

Voiko ajatella jotakin raaempaa, jotakin inhottavampaa, jotakin 
kaikkea ilmiisy3^tä enemmän polkevata! Kuolon majesteetin 
edessä vaikenee ainakin hetkeksi vastustajatkin, mutta siitä huoli- 
matta katsoo sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattaja 
arvonsa mukaiseksi tämän kansalaistaistelussa kaatuneen kansalai* 
sen vielä kylmenemättömän ruumiin ääressä sopivaksi lausua täl- 
laisia raakuuksia. Muistettakoon, miten saksalaisen sosiaalidemo- 
kraattisen puolueen johtaja Bebel lausui Stuttgartissa pidetyssä 
sosiaalidemokraattisessa kokouksessa ranskalaisen sosialistin raa- 
kuudesta: »raakuudet vahingoittavat ainoastaan sitä, joka niitä 
käyttää aseina toisia vastaan.» Oppikaat tästä saksalaisesta sosiaali- 
demokraattisen puolueen päälliköstä edes jotain, ainakin mitä raa- 
kuuksien välttämiseen tulee. 

Disponentti Björkenheimin murhan johdosta lausutaan Työmie- 
hen 202 n:ssa tuolla kuvaavalla otsakkeella: ^Taaskin murhaajaksi 
tehtyin seuraavaa: »Monet suomalaiset anastajaryhmät elävät kuin 
suomukset silmissä. He eivät näe omien luokkapyyteittensä ulko- 
puolelle. Eivät aina edes, mikä heidän omissa teoissaan voi olla 
heille ja niille vaarallista. Eivät ota edes huomioon meikäläisten 
huomautuksia. Olemmehan lukemattomia kertoja varoittaneet: 
älkäät kuristako viimeisilleen tätä kansaa, älkää salvatko siltä 
kaikkia sen tilan parantamisen keinoja, älkää vaivatko kuin metsän- 
petoja köyhälistön kärsimyksille lievennyksiä puuhaavia. Minna 
Canthin Topra-Heikit ovat varoittaneet samoin näyttämöltä. His- 
torialliset opetukset mistä maasta hyvänsä, nykyisin huomattavim- 
min Venäjällä. 

Kaikesta huolimatta ovat valitettavan useat suomalaisherrat 
panneet täällä täytäntöön ryssäläiskurssin, jolle räikeitnmät venäläiset 
esimerkit sopivat malliksi. Kuinka herrat ovat kuristelleet kansaa 
Kyminlaaksossal Kuinka siellä Voikan patruunat karkoittivat 
useita työorjia nälkään ja maanpakoon niiltä seuduilta. »Sivisty- 
neitten» —oppineitten herrojen on pitänyt tietää, mitä sellainen vai- 
nottuihin ja karkoitettuihin synnyttää. Katkeruutta, kostonhalua. 
Sitä synnytti bobrikoffilainen sorto niihin »sivist3ntieisiin», niin että 
he h3rväksyivät sortajan murhaamisen ja ja kukittivat muiiiaajan. 
Ja sdlaiset hyväks3rivät, joille bobrikoffilaissorto oli tuottanut va- 
hinkoa, vaan joita se kuitenkaan ei vielä ollut ehtinyt syöstä niitä 
äärimmäiseen hätään kuin suomalaiset pikku bobrikoffilaiset syök- 
sevät työläisiään. Maanpakoonajo Tukholmaan nauttimaan sen ylelli- 
syyksistä oli kyUä raaka ja paheksuttava, mutta pakoittaminen näl- 
kään, vilutm ja sellaiseen epätoivoon ettei tiedä, mistä elintarvetta 
henkipitimiksi saa, on toki vielä raaempaa, epäinhimillisempää ja 
jtilmempaa. Ja kuitenkin näyttää että »sivistjrneet» ovat sitä jär- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1389 

jesteimällisesti harjoittaneet. He ovat vainonneet työläisiä yhteis- 
kunnallisten mielipiteittensä takia. He ovat merkinneet erityisiä 
henkilöitä »mustiin kirjoihinsa». Niitä on pantu pois yhdestä työ- 
paikasta. Niitä on ilmiannettu toiselle t3rönantajalle. Urkkija- ja 
ilmiantojärjestehnä niin noiden pikkubobrikoffilaisten omassa kes- 
kuudessa. Vainotuista on usea saanut kokea: ei saa työtä yhdessä, 
ei toisessa, ei kolmannessa paikassa, ei hän — vaikka toiset saavat. 
Kamala tila. Elielletään totutulla ammattityöllä hankkimasta elin- 
tarpeita itselleen ja rakkaille omaisilleen. »Poikottaus» mitä kur- 
jinta laatua. 

Se on ollut perin useain suomalaisherrain yhtä mieluisaa urheilua 
kuin snnnuntaimetsästys. Kamariurheilua. Leikkiä ihmisten ki- 
duttamisella. Neeron hirmutöihin verrattavaa pirullisuutta.» 

Samaan suuntaan jatketaan vielä pitkälti samassa kirjoituk- 
sessa. Bi 3rhdelläkään sanalla paheksuta mturhantekijän kamalaa 
tekoa, vaan koetetaan lykätä edesvastuu tästä murhatyöstä porva- 
rillisten n. s. herrain niskoille. 

Työmiehen 217 n:ssa kirjoittaa nimimerkki Y. S. otsakkeella 
pSe senaatin peseminen^: »Sc^iaalidemokraattinen puolue sturee sy- 
västi että kansalle mahtikäsk3rillä säädetään lakeja, joitten olemassa 
olo ei ole omiaan laillisuuden käsitettä vahvistamaan. Se koettaa 
niitä muuttaa, vallassaoUjat niitä puolustavat poliiseilla. Nya Pres- 
senl Kumpi edistää mielivaltaa ja epäjärjestystä? » 

Työmidien 222 numerossa kirjoitetaan otsakkeella pNe räjäh- 
dyksetp pommiräjähdysten johdosta poliiseja ja viraUista syyttä- 
jää Albreht'iä vastaan: »Sortojoukko syyttäköön siis omia sorto- 
tointaan, jos kosketellut teot ovat heistä riippumattomien laittamia 
ja heitä vastaan todella tähdättyjä; sortoluokat hävetkööt historian 
ja sivistjmeen maailman edessä, jos he itse tai jotkut heidän osat ovat 
laittaneet moisia, viattomien naisienkin henkiä uhanneita räjäh- 
dyksiä tehdäkseen siten aiheita, joihin viitaten ryhtyvät uusiin ku- 
ristustoimiin.» 

Ollaan otaksuvinaan sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänen- 
kannattajassa että nuo kamalat pommiatentaatit olivat porvaril- 
listen toimeenpanemia tarkoituksessa saada aihetta työväenliikkeen 
kuristustoimiin. 

Työmiehen 24 n:ssa vuodelta 1907 nim. — s. kirjoittaa otsak- 
keella pPoliisU ja mcp: »Bobrikof £it antoivat Suomessa ennen lake- 
jaan Suomen kansaa tai sen perustuslaitlisten mieltä kuulematta. 
Perustuslailliset eivät h3rväksyneet niitä lakeja, kun ne oli säädetty 
heidän valtidpäiväiosä päätöksettä ja vaativat että kansa ei niitä 
lakeja noudattaisi ja koettivat itse oUa niitä noudattamatta. Niiden 
lakien täytäntöönpanijoita de vainosivat, pilkkasivat ja häpäisi- 
vät ja järjestivät täytäntöönpanijoille kaikenlaisia esteitä. 

Suomen vähävaraiset ovat nyt samassa suhteessa perustuslail- 



1390 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



lisiin, harvainvaltaisiin kuin myös ne perustuslailliset olivat ennen 
bobrikoffilaisuuteen. Perustuslaillisten lait näet on säädetty yhtä 
varmasti kansan mieltä kuulematta kuin Bobrikoffin lait ennen oli- 
vat. Mikään kansan enemmistö ei ole niitä hyväks3ai3rt. Mikään 
työväestö ei ole niille antanut tunnustusta. Bobrikoffit saattoivat 
aseelliseen voimaan turvautuen lakejaan noudatettaviksi, Suomen 
»perustuslailliset» saattavat myös aseelliseen voimaan turvaten har- 
vain säätämiä ukaaseja kansan enemmistönkin noudatettavaksi.» 

Onko raaempaa oppia kuin sitä, mitä nimimerkki — s tuossa kir- 
joituksessaan istuttaa, nimimerkki — s, jonka omistaja itse lienee 
eduskunnan jäsen? 

Meidän yhteiskuntamme lait, siis rikoslakikin, joka ei ole työväen 
hyväks3rmä eikä muka kansan enenmiistön hyväksymä, se on yhden 
arvoinen kuin bobrikoffilainen laki. Sitä ei tarvitse totella. Onko 
kummaa, jos rikoksen taimet tuollaista oppia päivä päivältä saarnat- 
taessa vähitellen kasvavat rehoittavaksi putiksi, joka myrkyllisellä 
varjollaan uhkaa peittää koko meidän maamme. 

Työmiehen 51 n:ossa kirjoittaa nim. S. L — tl otsakkeella i^Laki ja 
oikeus^: Lain kunnioitus vähenee, laillisuuskäsitteet höltyvät, 
näin valittavat porvarilliset. Vai ettekö hyvät herrat huomaa että 
kun kansa alkaa käsittämään teidän omien tekojenne kautta, että 
teidän lakinne on vaan laki eikä oikeutta siitä löydy, niin eihän se voi 
asettaa sellaista lakia yläpuolelle oikeutta vaan se asettaa oikeuden 
etusijalle ja vaatii sellaista lakia, joka todella on laki ja oikeus.» (hyvä- 
huutoja vasemmalta). 

Työmiehen 130 n:ossa nim. Spartakus otsakkeella pAdressipuuhan 
johdosta^ (Keisarille ehdotetun adressin johdosta laittomuuksien 
poistamisesta): Mutta — meidän ja porvarillisten välillä on aina 
suuri »mutta» — hyväksyessämme tämäntapaisen toimenpiteen, 
jonka esittämistavasta meillä arvattavasti tulee h3ndnkin eri midtä 
porvarillisten kanssa, pidämme velvollisuutenamme huomauttaa 
kaikesta siitä, mitä kansan pohjakerrokset pitävät suurena laitto- 
muutena, kaikesta joka loukkaa kansan luontaista oikeudentunnetta 
ja johon ovat syynJi omat vallanpitäjämme ja valtaluokkamme. 
Heidän laittomuuksiansa, joita he itse »laillisuudeksi» nimittävät, 
olemme paljastaneet tuon tuostakin, olemme osoittaneet, kuinka 
näiden heidän toimiensa kautta koko tuo »laillisuuden» käsite on 
tullut sekä ivan että vihan esineeksi; olemme todistaneet että hei- 
dän syynsä on se että »lain pyhy3rs» on kadottanut tenhovoimansa. 
Jos kerran lait ilmeisesti ovat epäpyhiä, niin ei niitä pyhiksi saada 
katktsmussaamojen eikä sapelien avulla. Sen todistuksen me tah- 
domme tulikirj äimin painaa kaiken kansan — eikä vähimmin ylä- 
luokan — tietoisuuteen.» (h3rvä vasemmalta!). 

Sitten on Työmiehen 55 nrossa pääkirjoitus otsakkeella ^Ne äskei' 
set murhat — PirulUsia vaalivehkeitär. »Meidän mielestä oli pyhänä 



Poliisivoiinan lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1391 

velvollisuutena vihdoinkin ruveta pääsemään selville, mitkä ryhmät 
noita anarkjstitöitä oikein järjestävät. Epäluuloa lankeaa luonnolli- 
sesti niihin, jotka niitä vainajain vielä hautaamattakin ollessa 
käyttävät poliitillisiin tarkoituksiinsa sosiaalidemokratiiaa vas- 
taan. Tällä kertaa — kuten monasti ennen — tekevät siten 
eräät ruotsinmieliset vanhoillisryhmät. Mutta että ruotsinmieiisiä 
rahapohatoita nyt olisi murhan järjestäjinä, tuntuu toisista syistä 
vähemmän luultavalta. Nehän äskenkin murhatut ovat olleet 
siksi pidettyjä herroja ruotsalaisella taholla että ei olisi luullut heissä 
toisissa olevan niin suuria konnia että olisivat valinneet Taalinteh- 
taan insinöörin anarkiiansa uhriksi, saadakseen kä3rttää tuhotyötä 
aiheena sosiaalidemokratiiaa vastaan. Minä en tunne murhattua 
herra insinööri Nomnenia — mutta jos hän oli mustimpain taantumus- 
herrain mielestä liian vapaamielinen mies ja siitä syystä on katsottu 
joutavan sanotulla tavalla uhriksi. Mtirhatun herra Norrm^nin veli, 
pankinjohtaja Helsingissä, on ainakin Helsingin valtuustossa useissa 
työväkeä koskevissa asioissa ollut inhimillisemmällä kannalla kuin 
vanhoillisimmat pataviikingit. 

Silti ei minusta näytä mahdolliselta otaksuma että mustimmat 
viikingit itse olisivat, saadakseen taantumukselliselle kuristukselle 
aihetta, sentään tuhotuttaneet joukostaan niin kovin teknillisesti 
etevän henkilön kuin itse insinööri Norrm^in vakuutetaan olleen. 
Sellaisen tuhoaminenhan olisi vahinko ei ainoastaan yhden puolueen 
etujen vaan koko kansan teollisuus- ja liike-elämän kannalta. 

Mutta saattaa löyfyä toisia anastajaluokan mustan taantumuksen 
ryhmiä, jotka voisivat luulla itselleen etuja toisen anastajaryhmän mies- 
ten tuhoamisesta tai muuten anarkisista ilmiöistä. Sekin on vain eräs 
mahdollisuus, eräs oletus, mutta mielestäni asian tutkimuksessa 
huomioon otettava. Silloin voisi vetää yhte3rteen muutkin murhat, 
joita on tehty perustuslaillisen puolueen henkilöitä vastaan ja koet- 
taa ottaa selville mitten yhte3rttä.» 

Siis ollaan tässäkin kirjoituksessa otaksuvinaan että Taalin teh- 
taalla tapahttmeet murhat olisivat jonkun äärimmäisen porvarilli- 
sen puolueen toimeenpanemat. 

Tulemme sitten Työmiehen 77 n:ossa olevaan kirjoitukseen, 
jonka ovat allekirjoittaneet puoluetoimikunnan puolesta Edvard Val- 
pas, eduskunnan jäsen, ja Matti Turkia, niinikään eduskunnan jäsen. 
Tässä sanotaan: »Älkäämme pysähtykö, vaan innostakoot entiset 
saavutetut voitot meitä yhä uusiin ponnistuksiin. Puoluetoinukim- 
nan lausunto. Kauan olivat kansamme syvät kerrokset ilman val- 
tiollista valtaa, ilman valtiollista äänioikeutta, kauvan ovat riistäjä- 
luokat Venäjän virkavallan avulla saaneet olla yksin määräämässä 
yhteiskunnassamme. Kauan ovat he saanut haaskata kansamme 
yhteisiä varoja ja varallisuutta, keinotella suunnattomia rikkauksia 
itselleen ja nylkeä kansan pohjakerroksia. Kansan pohjakerrok- 

88 



139^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

silla ei näihin aikoihin asti ollut edes sen verran sananvaltaa että oli- 
sivat voineet kieltäytyä olemasta nyljettävinä. Köyhälistön tä3rtyi, 
kuin teurastettavaksi määrätyn raavaan, alistua riistäjäin imet- 
täväksi. 

Kurjaksi muuttui kansan enenmiistön asema maassamme riis- 
täjien mielivallan vallitessa. Eipä ihme, jos se vähin erin alkoi kas- 
vattaa t3r3rtämttömyyttä riistäjiä ja heidän järjestelmäänsä koh- 
taan. T3rytyinättöm3rys ajoi toimintaan riistäjiä vastaan. Köyhä- 
listö alkoi liittyä yhteen. Se alkoi käsittämään että yksimieUs3rys 
on voimaa. Yhdistyksiä S3mt3ri, kunnes viimein perustettiin työ- 
väen puolue. Se kasvatti köyhälistöön yhä enemmän itsetietoi- 
suutta. Riistäjät eivät tuosta ottaneet oppiakseen. Eivät parannuk- 
sia toimeenpanneet Uusia kuristuslakeja vaan suunnittelivat. 
Ty3iymättömy3rs tuosta kasvoi kasvamistaan, kunnes se bobrikoffi- 
laisen kuristusjärjestslmän aikana alkoi jo muuttua katkeruudeksi. 

Bobrikoffilaisen järjestelmän aikana jakautuivat riistäjät kah- 
teen vastakkaiseen joukkoon: toinen näistä vastusti bobrikoffilaisia 
mielivallan määräyksiä ja koetti kieltää kansaa mitä noudattamasta. 
Toinen taas niitä noudatti ja kehoitti kansaa niitä noudattamaan. 
Järjestynyt työväki, joka ei h3rväksynyt kotimaisten riistäjien mieli' 
vakaisia määräyksiä, joita he lakien nimellä kunnioittivat, ei myös- 
kään voinut antaa tunnustusta Venäjän virkavallan mielivaltaisille 
manifesteille.» 

Tässä kirjoituksessa asetetaan kuten selvästi käy ilmi, meidän 
nykyiset yhteiskuntalait samanvertaisiksi kuin sortovuosien aikana 
ilmest3aieet laittomat asetukset. Tällä tavallako kansan lainkuuli- 
aisuustunteita kasvatetaan ? 

»Työmiehen» 159 n:ssa kirjoittaa mm. Y. S. otsakkeella i>Ottaa 
mistä saa»\ »Ja sosiaalidemokratia noudattaa järjestelmällisiä 
taistelmnuotoja, se noudattaa porvarillisenkin yhteiskunnan lakeja 
koettaen ne rauhallisella eduskunnallisella tavalla muuttaa. Mutta 
missä niitten kuristus käy sietämättömäksi, uskaltaa se myös ne 
rikkoa.^ 

Tämän nimimerkin kä3rttäjä lienee hänkin tämän eduskunnan 
jäsen. 

Nämä muutamat otteet, ja samallaisia voitaisiin poimia kuinka 
paljon hyvänsä »Työmiehestä», osottavat, mille kannalle sosiaali- 
demokraattisen puolueen pää-äänenkannattaja on asettunut voi- 
massa oleviin lakeihin ja oikeusjärjestykseen nähden. Ei sanallakaan 
ole moitittu murhia, ryöstöjä ja väkivallantekoja, ei sanallakaan ole 
koetettu istuttaa kansaan lainkuuliaisuutta, vaan yksistään vastak- 
kaista käsit3^tä. Ei sanallakaan ole köyhälistölle lausuttu että jos 
lait ovat sille epäedullisia, ovat ne laillisella tavalla muutettavat, 
vaan istutettu sitä oppia, etteivät ne sido, eivät velvota, niitä saa ja 
täyt3ry rikkoa ja että se on ansio, että niitä rikotaan. I^uulevatko 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva irterpellatsiooni. 1393 

herrat sosiaalidemokraatit, että tuo suuri alhaiso ymmärtää tätä 
millään muulla tavalla kuin sillä, että sen omasta mielivallasta riip- 
puu, tahtooko se lakia noudattaa vai asettua yhteiskuntalakien ulko- 
puolelle. 

Tullaan toiseen sosiaalidemokraattiseen lehteen. 

Mac Kela kirjoittaa Turussa ilmestyvässä sosialistilehdessä: 

»Olen minäkin ajatellut Suomen valloittamista paroonien ja rust- 
hollarien käsistä. Mutta minä en ttmnusta heillä olevan siihen maa- 
han mitään sellaisia oikeuksia, jotka heiltä olisi rahalla lunastettava. 
Jokainen tuuma Suomen maata on alkujaan kuulunut työtäteke- 
välle väestölle. Suuret alat siitä on joko väkivallalla taikka viek- 
kaudella ja kaikenmoisella keinottelulla ryöstetty niiltä, joille se 
työnoikeudella olisi kuultmut. Rosvot ovat kyllin kauan saaneet 
nauttia saaliistaan. 

Se on heiltä otettava pois — joko lainsäädännöllä taikka muulla 
väkivallalla, on itse asiassa aivan yhden tekevä, riippuen kokonaan 
satunnaisista vaikuttimista ja molemman puolisista voimasuhteista. 
Maan on tämän pallon tärkeimpiä tuotantolähtdtä ja se on tuleva 
työntekijäin yhteisomaisuudeksi. Se on enää ainoastaan ajan kysy- 
m3rs. Ostaa sitä rahattomat eivät voi, vaan ottaa työnraatajain iki- 
vanhalla perintöoikeudella. 

Eikä ole rosvolla mitään oikeutta vaatia korvausta takaisin otetusta 
ryöstösaaliista. Ainoastaan silloin kun ei ole voimaa riittävästi, täy- 
tyy antautua rosvon kanssa neuvotteluihin ja jättää hänelle osa 
saaliista. 

Mutta Suomessa on työväellä kylliksi voimaa, kun se vaan tu- 
lee sen tuntemaan. Turha sen on ottaa suorittaakseen sotakulunkeja 
ennen aikojaan, ilman koettelematta.» 

Tästäkin kirjoituksesta käy ilmeisesti selville, että jos järjestys- 
valtaa ei olisi olemassa, niin tämä sosialistilehti heti paikalla ryh- 
tyisi riistämään maanomistajilta kaiken heidän omistamansa maan. 
Ja jos kiinteätä omaisuutta voidaan ryöstää, miksei irtainta omai- 
suutta, ja jos kerran omistusoikeus ei ole loukkaamatoin, niin miksi 
olisi niitten kansalaisten ihmishenki pyhää, jotka eivät ole sosiaaU- 
demokraattien kannalla. Johtopäätökset antavat itsensä. 

Bn vielä voi olla koskettelematta erääseen kirjoitukseen, jonka eräs 
sosiaalidemokraattiseen puolueeseen kuuluva edustaja, edustaja Si- 
rola, on antanut kirjailija Juhani AhoUe Laukon juttua koskevan sa- 
nanvaihdon johdosta. Kirjailija Aho oli lausunut, ettei intohimojen, 
ei väkivallan teoilla Laukon torppariasiassa oltu voitettu mitään, 
vaan päinvastoin syösty torpparit onnettomuuteen. Tähän vastc^ 
mainittu eduskunnan jäsen seuraavasti: »Sitä tekisi todella mieli 
uskoa, kun lukee hänen, (nimittäin Juhani Ahon) lapseUisen lausim- 
non siitä, ettei intohimoilla eikä väkivallalla mitään korjata. Minä 
viittaan vaan vallankumouksen historiaan, jota porvarilUsimmatkin 



1394 Istunto 13 p. S3^skuuta 1907. 

luettavat lapsilleen. 5^ kertoo, kuinka väkivallalla korjataan. Johan 
vanha roomalainen sanoi: i>mitä eivät lääkkeet paranna, rauta paran- 
taa; mitä ei rauta, tuli^ Tehköön jokainen eduskunnan jäsen johto- 
päätöksensä- tämän lauselman sisällöstä sovellutettuna Laukon 
juttuun. 

Mutta sosiaalidemokraattisen puolueen ansioluettelo laittomuu- 
teen nähden ei vielä läheskään ole tyhjennetty eddlä esiintuomillani 
todistuksilla. Mintm on pakko vielä kosketella niitä oloja, jotka 
vallitsevat siinä valtioväivämiespiirissä, jota minun on kunnia edus- 
taa. Täällä on tosiaankin sosiaalidemokraattisen puolueen kanta 
mitä törkeimpiin rikoksiin nähden pöyristyttävä. Tunnettu 
asiahan on. että anarkistinen sutmta ja kamalat väkivallanteot, 
ovat Viipurin läänissä ja Viipurin kaupungin tienoilla esiintyneet 
yleisemmin kuin muissa osissa maatamme. Mistä tämä johtuu, 
kysyttänee. Siihen on ollut montakin syytä. Ensinnäkin on siellä 
oltu lähempänä Venäjällä vallitsevia rauhattomia oloja yleensä, toi- 
seksi on Bobrikoffin aikaisen vallan aiheuttama sekasorto sikäläisen 
kansan keskuudessa ollut suurempi kuin muualla ja kolmanneksi 
kuljeksivat työväenjoukot siellä epäluotettavampia kuin muualla, 
ne kun matkalla lännestä itäänpäin ja päinvastoin pitävät Viipurin 
lääniä ja Viipurin kaupunkia p3rsyväisenä majapaikkana. Sitte on 
Karjalan väestön luonne vilkkautensa tähden vastaanottavaisempi 
niin huonoille kuin hyville aatteille. Vihdoin nä3rttävät sosialistien 
johtomiehet siellä olevan, jos mahdollista, vieläkin tunnottomampia 
kuin muualla ja heidän sikäläinen äänenkannattajansa vieläkin kun- 
nottomampi kuin muut sosialistien äänenkannattajat Suomessa. 
Viimeisen väitökseni todistamiseksi lienee paikallaan, että tässä 
hiukan seikkaperäisemmin koskettelen Viipurin läänissä ja Viipurin 
kaupimgissa tapahtuneisiin törkeisiin väkivallantekoihin, sitä suu- 
remmalla syyllä, koska nämä seikat puolestaan osottavat, miten 
välttämätöntä hallituksen toiminta poliisivoiman vahvistamiseksi 
on ollut. 

Monien dynamiittivarkauksien jälkeen oli insinööri O. Geffertin 
ryöstömurha ensimäinen Viipurin läänissä syntyneen rikosHittokun- 
nan toimeenpanema verityö sielläpäin. Niinkuin oikeustutidmuk- 
sessa on kä3aiyt selville, oU tätä kauhistuttavaa tekoa valmisteltu ja 
suunniteltu PöUäkkälän työväenyhdistyksen talolla ja olivat monet 
tämän työväenyhdistyksen johtomiehet mukana sitä suunnittele- 
massa. Istuuhan mainitun työväenyhdistyksen puheenjohtaja Gab- 
riel Korpela sekaantumisestaan tuohon kauhistuttavaan tekoon lin- 
nassa, vähemmin johtavista miehistä puhumattakaan. Mainitulla 
työväenyhdistyksen talolla säilytettiin PöUäkkälän punasen kaartin 
Idväärit, jotka monet todistajat näkivät siellä, joilla kivääreillä insi- 
nööri Geffert sitten ammuttiin. Nämät kiväärit oli tuonut paikka- 
kuimalle äsken mainitun työväenyhdistyksen puheenjohtaja 6. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1395 

Korpela. N. s. velje3^ eli rosvotisvalanteko tapahtui puheena olevalla 
työväenyhdistyksen talolla julkisesti työväenyhdistyksen jäsenten 
tieten. On aivan mahdotonta ajatella, etteivät myöskin työväen- 
yhdistyksen johtomiehet Viipurissa tästä tienneet, koskapa olivat 
mitä läheisimmässä vuorovaikutuksessa Pölläkkäläisten kanssa ja 
joko itse tai lähettämänsä agitaattorit tuon tuostakin kävivät paik- 
kakunnalla. Kun sitten murha oli tapahtunut ja oli koetettava saada 
rikoksentekijät oikeuden käsiin, niin miten menettelivät silloin nuo 
työväenyhdistyksen johtomiehet PöQäkkälässä ja Viipurissa sekä 
heidän lähettämänsä joukot sielläpäin. Heidän toimestaan oli vä- 
estö koko PöUäkkälän tienoilla niin terroriseerattu, niin kauhtm alai- 
seksi tehty, että se tuskin uskalsi hengittää. Rikoksen paljastami- 
seksi todistajat eivät uskaltaneet todistaa juuri mitään, kuten asiaa 
tutkittaessa saatiin vahvistetuksi. Heitä uhattiin murhalla, kuole- 
man tuomiolla, jos puhuisivat totta. Kun paikkakunnan nuorsuo- 
malainen lehti kävi tuxmettujen tosiasioitten nojalla asioihin käsiksi 
ja vaati yleistä mielipidettä nousemaan rosvoja vastaan, S3ryttämättä 
tietysti sanallakaan sosiaaUdemokraattista puoluetta mistään, kävi 
Viipurin sosialistilehti »Työ» vimmatusti sen sekä järjestysvallan 
kimppuun. Murhan tapahduttua kesäkutm n p:nä ei Viipurin sosia- 
listilditi »Työ» hiiskunut siitä sanaakaan ennenkuin vasta kesäkuun 
16 p:nä, jolloin se, kertomatta tapahtumaa objektiivisesti, ainoastaan 
ivallisesti huomautti, että joku tai jotkut ovat murhanneet Muolan 
Suursaaren sahanisännöitsijän sekä ryöstäneet hänen rahansa. 
»Kaikki osottaa,» lausui tämä sosiaalidemokraattinen lehti, »että se 
on tehty samalla tavalla kuin eimen jo niin monta ryöstömurhaa. 
On ryöstetty postia ja rautatiekassoja y. m. ja poikkeuksetta ovat 
nämä roistotöitten tekijät olleet täällä kristillisen kirkon jäseniä. 
Mutta ei koskaan ole S3r3rtetty kirkkoa noitten murhien toimeenpane- 
misesta, vaikka siihen olisi ollut usein ainakin välillisesti perusteet.» 
Sitte syyttää »Työ»-lehti porvarillisia lehtiä, että ne muka panevat 
tämän murhan sosiaalidemokraattisen puolueen syyksi ja on epäi- 
le vinään, tokkopa vaan murhaajat ovat edes sosiaalidemokraattisen 
puolueen jäseniä. »Lapsetkin tässä maassa tietävät,» väitti tämä 
sosiaalidemokraattinen lehti, »ettei punaisilla kaarteilla ole aseita». 
Seuraavissa numeroissaan sättii se seudun nuorsuomalaista lehteä 
mitä törkeimmin santarmimaiseksi, katalaksi j. n. e., kun se kertoo, 
mitä rikosta tutkittaessa on saatu ilmi. 

Yhä katalampiin keinoihin IssiytmL mainittujen sosialistien 
pnolelta rikollisten ilmisaamisen peittämiseksi ja viranomaisten 
toimenpiteitten vaikeuttamiseksi kiMmantyön tddjäin ihnisaami- 
seksi. Heidän toimestaan pidettiin Fölläkkälässä suuri kansalais- 
kokous, minkä kailgpti todennäköisyyden mukaan oUvat kokoon 
kutsuneet itse murhamiehet tai murhajuttuun sekaantuneet ja kertoo 



139^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



mainitsemani sosialistilehti siitä kesäkuun 30 p:nä numerossaan 71 
huomattavalla paikalla seuraavaa: 

«Muolan verityö. 

«Kansalaiskokous pidettiin Muolan Pölläkkälässä t. k. 27 p:nä, 
jossa oli saapuvilla 200—240 henkilöä. Kokous keskusteli Suur- 
saaren sahan isännöitsijän O. Geffert-vainajan murhan johdosta 
pidettyjen poliisikuulustelujen menettel3rtavasta ja yhtyi laajan 
keskustelun perästä seuraaviin ponsiin: 

Kansalaiskokous vaatii seikkaperäiset tiedot poliisitutkinnosta 
siitä, mitkä seikat ovat katsottavat aiheuttaneen Reinhold Hyvä* 
risen ja Albin Hämäläisen (henkilöt, jotka sittemmin täydellisesti 
todistettiin murhaajiksi) vangitsemisen ja täältä pois viemisen. 
Sillä perusteella, että kansalla yleensä on käsitys, että mainitut hen- 
kilöt eivät ole missään osallisuudessa Geffert-vainajan murhaan ja 
koska he voivat näyttää toteen, missä ovat silloin olleet, vaatii kan- 
salaiskokous että vangitut ovat päästettävät vapaiksi. 

Koska yleisen kansan keskuuteen on leviim3rt huhu, että Gef- 
fert-vainaja, tehtailija Ahlström ja prokuristi Mäkelä olivat aiko- 
neet murhan edellisenä iltana lähteä matkalle ja että heidän kes- 
kenään on ollut riitaa, ja että Geffert silloin oli kieltä3rt3m3^ mat- 
kalle lähtemästä sekä että tehtaan konttorissa kävi joku vieras 
herrasmies, niin kansalaiskokous katsoo että nykyinen laki vaatii 
viranomaiset ottamaan tarkan selvän tämän huhun perusteista j.n.e.» 

Sellainen kansankokous! Sellaiset päätökset! Sellainen sosia- 
listinen lehti, joka antautuu niitten levittäjäksi! 

Muun kurjuutensa lisäksi sisältää tämä kansan nimessä tehty 
päätös, joka on joko itse murhamiesten tai heidän avustajiensa 
vaatima, senkin väitöksen, että herrat olisivat muka riidellessään 
toisiaan ampuneet ja että murhaaja siis mahdolisesti olisikin herra 
Ahlström, josta viranomaisten olisi otettava tarkka selvä. Kun 
tähän lisätään, että juuri viattomaksi vakuutetut Reinhold Hyväri- 
nen ja Albin Hämäläinen ovat oikeuden päätöksellä tuomitut mur- 
hasta elinkautiseen vankeuteen, ja että heidän rikollisuutensa tältä 
heidän vapauttaan vaativalta kansalta ei voinut olla niin peitetty 
kuin luettu päätös edell3rttää, niin selviää, miten saastaista peliä 
siellä kansan ja vapauden nimessä on koetettu harjoittaa. Kansa 
ja vapaus! Silldnkin ktm murhantekijät ovat irti päästettävät. 

Mutta ei vaan nouse yhtäkään ääntä sosialistien taholta moista 
kälmimäistä menettelyä vastaan! Järjestysvalta ja sitä tukeva 
sanomalehdistö sitävastoin leimataan Bobrikoffilaiseksi, inhoitta- 
vammaksi kuin santarmit j. n. e., kun ne kaikista vaikeuksista 
huolimatta ja roskajoukon uhkauksista välittämättä koittivat 
päästä rikoksentekijäin jälille, mikä ei ollut suinkaan helppo moi- 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva interpellatsiooni. 1397 

sissa olosuhteissa. Niinpä Muolaan punainenkaarti, jonka keskuu- 
desta murhaajat olivat, joka punainen kaarti järjestänsä kuului 
sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, ja jonka kivääreillä murha 
oli tehty ja jonka aseiden hoitaja murhaaja Hämäläinen oli, »osotti 
hyvin uhmaavaa käytöstä rikoksentutkijoita vastaan>. <>Puna- 
kaartilaiset eivät tahtoneet päästää murhaaja Hämäläistä poliisi- 
kuulusteluun.» ja kun Hänäläinen kuitenkin saatiin kuulusteltavaksi, 
niin kaarti pani lähetystön kuulustelupaikalle tarkoituksella tun- 
keutua huoneeseen »valvomaan muka viranomaisten toimenpiteitä,» 
joihin he muka eivät voineet luottaa. Punakaartilaisten uhkaavan 
esiintymisen vuoksi ja varoen kostotoimia eli paikkakunnan väestö 
alituisen pelon vallassa. Yhä edelleen mainittu sosialistinen »Työ»- 
lehti sätti melkein joka numerossaan järjestysvaltaa ja seudun 
nuorsuomalaista lehteä »Karjalaa» jutun penkomisesta, jopa murhan 
vuoksi paikkakunnalla liikkuvia etsiviä poliisia oikein nimiltä 
mainiten. 

Heinäkutm 7 p:nä 74 numerossaan julkaisi Työ-lehti huomatta- 
valla paikalla »ciserolla» ja kaksinkertaisella välikkeellä painetun 
näin kuuluvan kehoituksen kansalle: pVirka- ja poliisivaUan perin 
kummallisten laittomain tutkintojen ja vangitsemisien johdosta pi- 
detään Muolaan Pölläkkälän työväen talolla huomenna sunnuntaina 
klo 2 p:llä kansalaiskokous. Saapukaat tähän tilaisuuteen kaikki, 
jotka ette hyväksy sitä että vapauttanne riistetään teiltä ilman 
syytä. Kansalaisia Pölläkkälässä.» Tämän kansalaiskokouksen 
jälkeen julkaisi »Työ» 10 p:nä heinäkuuta numerossa 75 kaksinker- 
taisella välikkeellä painetun näin kuuluvan kirjoituksen: »Muolaan 
verityö. Kansalaiset vaativat totuuden ilmi. Suuri kansalaiskokous 
pidettiin sunnuntaina t. k. 8 p:nä klo i p:llä Pölläkkälän T. Y. talon 
pihalla. Laulettiin aluksi köyhälistön laulu. Tämän jälkeen valit- 
tiin puheenjohtajaksi toveri Pihlman ja kirjuriksi toveri Reinikai- 
nen. Useita ptdieenvuoroja käytettyä hyväksyttiin yksimieliseti 
seuraavat poimet: 

»i) Lailliset olot ovat maassamme. Näin herrat ovat kansalle 
huutaneet. Todistaakseen kauniita sanojaan antavat he alaistensa 
kät3nrien toteuttaa laillisuutta. Ympäri maata on sattunut tapah- 
tumia, jotka osoittavait, kuinka santarmimaiseksi nykyisten poliisi- 
viranomaisten menettely on tullut. Varsinkin täällä Pölläkkälän 
sahalla on siinä suhteessa laittomuus kohonnut huippuunsa. Useam- 
pia viattomia kansalaisia on laittomasti vangittu. Heikkoja vaimoja 
on uhkauksilla peloteltu valehtelemaan. Pikku lapset ovat jätetyt 
yksin avonaisiin huoneisiin ilman mitään hoitoa ja peräänkatsojaa, 
kun poUisit ovat kuljettaneet äidit pois. Mitään eivät poliisiviran- 
omaiset ole tehneet laillisesti ja oikeuden mukaisesti ja kun heiltä 
ei de sellaista edes odotettavissakaan, niin vaatii kansalaiskokous 
että viattomasti ja syyttä vangitut heti päästetään irti, että kaikki 



139^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

poliisitutkinnot pidetään julkisesti ja että aivan heti pannaan 
asianomaisessa oikeudessa toimeen tutkinto, jossa viattomasti 
epäillyt kansalaiset voivat todistaa S3ryttömy7tensä. Muuten toi- 
voo kokous että oikeat rikoksentekijät hetimiten saataisiin rangais- 
tuksen alaiseksi, mutta vaatii että kaikki asiaa koskevat seikat tulee 
ehdottomasti tapahtumaan julkisesti ja laillisesti. 

2) Kokous lausuu samassa ankaran paheksumisensa niille por- 
varillisille sanomalehdille, jotka ovat tehneet vääriä ja hävittömiä 
sy3rtöksiä paikkakunnan järjestynyttä työväkeä kohtaan. Varsinkin 
halveksumme Karjala-lehteä, joka tässä asiassa on osottautunut 
olevansa oikea konnamainen ammattivalehtelija. 

3) Viattomasti vangituille henkilöille vaatii kokous maksetta- 
vaksi täydellisen vahingonkorvauksen, jonka suorittakoot laittomat 
vangitsijat, tahi, jollei niillä varoja löydy, Ahlströmin toiminimi, 
jonka sahanhoitaja on antanut vangitsemiskäskyjä. 

Vielä toivoo kokous että kaikki todellista laillisuutta harrasta- 
vat kansalaiset panisivat 3mipäri maata toimeen kokouksia, joissa 
lausuisivat mielipiteensä asiasta. 

Valittiin toimikunta, jonka tuli käydä läänin kuvernöörin luona 
vaatimassa että julkinen ja laillinen tutkinto asiassa toimitettaisiin. 

Lähet3rstön jäseniksi tuHvat työmiehet Korpela PöUäkkälästä, 
sama mies, joka nyt istuu vankeudessa, Pihlman Antreasta ja agit. 
Aiitio Viipurista sekä varalle toimittaja Valavaara, joka n3rt istuu 
edusktmnan jäsenenä ja räätälimestari Lehtovaara Viipurista, 



Läsnä oU noin 600 — 700 kansalaista. Käytettiin kiivaita pu- 
heenvuoroja. Innostus yleinen. Lopuksi kaikui voimakkaasti 
työväen marssi. 

Kuten näkyy valittiin tähän kansalaisten vapautta turvaavaan 
komiteaan kansanedustaja Valavaaran seuraksi muun muassa sa- 
mainen Pölläkkälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja Korpela, 
joka nyt istuu vankeudessa murhajutussa tekemästään väärästä 
valasta y. m. sekaantumisestaan siihen, agitaattori Matti Autio, 
joka murhan tapahtuma-aikana saäui oleskelemaan murhapaikan 
tienoilla, sekä muutamia muita »järjestyksen ja laillisuuden ystäviä» 
niinkuin sanottiin. Näiden herrojen käsiin olisi kai hallituksen 
viranomaisten pitänyt jättää laillisen tutkinnon valvominen tässä 
samaisessa murha-asiassa, jos se olisi tahtonut odottaa »kansan» 
kannatusta, ja kun se d näin tehnyt, toisin sanoen oU kuuro »kansan» 
äänelle, on se bobrikoffilainen kaäckine poUisineen, onhan se selvää 
ja luonnollista. Tuo 6 — 700 lukuinen »kansa» väitti kokuksessaan 
m. m. poliisiviranomaisten »uhkauksilla» peloitelleen »ihmisiä va- 
lehtelemaan». Nyt on kviitenkin yksi tämän surkean jutun surku- 
tdtavimpia ja kauhistuttavimpia ilmiöitä se, että juuri tuon »kan- 
san» puolelta on pakotettu monia kymmeniä ihmisiä tod is t am a an 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1399 

väärin murhaajien eduksi. Monia näistä todistajista on jo tuomittu 
väärästä valasta ja sangen moni tulee pian alkavissa käräjissä ase- 
tettavaksi sy3rtteeseen, mutta aina vaan jatkoi useinmainittu sosia- 
listilefati toisten asetoverien avustamana sotaansa järjestysvaltaa 
ja sitä tukevaa sanomalehdistöä vastaan. Ja kun sen oli muuten 
enää vaikea saada kantavuutta sanoilleen tässä likaisessa asiassa, 
kansa kun ei sittenkään yleisemmin hyökänn3rt järjestysvallan 
kimppuun sen vaikeassa tditävässään ponnistellessaan, koetti se 
uskotella kansalle, että »porvarit ovat rahoillaan palkanneet mustan 
sotnian tekemään konnantöitä punasen kaartin laskutm j. n. e.« 
Niinpä kirjoittaa tuo samainen sosialistilehti »Työ» 73 numeros- 
saan m. m.: 

»Juuri tämä antaa sy;^ olettamiseen, että todellakin, jos »Kar- 
jalan» juttu aselajien muodosta on tosi, olisi mahdollista sellainen 
katala yritys työväestöä vastaan, että porvarit rahoillaan ostamilla 
aseilla ja varoilla ovat palkanneet mustasotniansa tekemään konnan- 
töitä punasen kaartin laskuun, niin saadakseen tehdä vahinkoa 
sosiaalidemokraattiselle puolueelle. Siis mitä katalin keino polii- 
tillisen vastustajansa kukistamiseksi olisi porvareilla sutmniteltu. 
Musta sotnia on pakotettu nostamaan rauhattomuuksia. Ne tehdään 
punasen kaartin nimeen. Näin etsitään aihetta saada kukistetuksi 
asevoimalla työväestön järjestöt. Tällaiseen kauheaan uhkapeliin 
ovat ryht3meet rahaporvarit kukistaakseen poliittisen vastusta- 
tajansa.» 

»Voisimme jatkaa todisteluja kuinka pitkälle tahansa. Mutta 
ajatteleva ihminen huomaa jo selvästi »Karjalan» nyk3dsestä suun- 
nasta, mihin se aikoo kansaa kdihoittaa. Emme todellakaan tiedä 
sitä, onko sillä taholla enää vastuunalaisuuden tuimetta olemassa. 
Mutta olisi kuitenkin kansanvaltaisien pyrintöjen vastustamiseksi- 
kin käytettävä keinoja, jotka eivät niin suoraan kuin »Karjalan» 
käyttämät ja puolustamat, veisi koko kansaamme vaaralliselle pin- 
nalle. OUsi mielestämme jo aika kaikkien oikeutta puolustavien 
kansalaisten kääntää inholla selkänsä moisille vehkeilijöille. 
Varsinkin kun tiedämme, että he näihin kataliin keinoihin ryhtyvät 
oman aseman säilyttämisen tähden. Meidänkin porvaristollamme 
on siis mustasotnia ja he näkyvät innolla koettavan saada täällä 
uudistumaan Itämerenmaakunnan verilöylyt.» 

Yhtä korkeata moraaUa kuin edellinen osoittaa myöskin Porissa 
ilmestyvän »Sosialdemokraatti^-nimisen lehden seuraava uutinen, 
joka on myös julkaistu »Työn» 73 numerosssa: 

«Muolaan verityö, provokaatorien vehkeitä. 

Jotenkin varmojen todisteiden perusteella ovat muutamat hen- 
kilöt tulleet siihen käsitykseen, että Muolaan verityö on muuta- 



1400 Istunto 13 p. S3^skuuta 19O7. 



mien saaliinhaluisten yksilöiden toimeenpanemaa provokatsioonia, 
tarkoitettu vahingoittamaan sosiaalidemokraattista puoluetta ja 
punaisia kaarteja. Tutkimuksia jatketaan, ja olisi toivottavaa, 
että kaikki henkilöt, jotka asiassa jotakin vihiä saavat» kysyttäessä 
niistä empimättä selkoa tekisivät, ja jos tietonsa ovat kiireellisiä, 
niin viipymättä ilmoittaisivat poliisille.» 

Oliko siis ihme, jos seudim väestö moisilla keinoilla saatiin viha* 
mieliseksi rikosta tutkivia poliisiviranomaisia vastaan ja että koko 
tuo kauhistuttava rikos oli seudun väestön viranomaisia kammovan 
menettelyn tähden jäädä hämäryyden verhoon. 

Tämmöisissä oloissa on hallituksen järjestysvalta saanut taistella 
veritöitten tekijöitä ja heidän suojelijoitaan vastaan. Kansalaiset, 
jotka ylvästdevät oikeuden-, vapauden- ja järjestyksen rakkaudd- 
laan y. m. hyvillä avuillaan, eivät ole ainoastaan olleet passiivisina 
rosvojen ja murhamiesten oikeuden käsiin saattamisessa, vaan ovat 
käyneet päinvastoin julkisia sotaa järjestysvaltaa ja sitä tukevaa 
sanomalehdistöä vastaan murhamiesten eduksi — vaikkakin on- 
neksi huonommalla menestyksellä kuin alussa uskoivat. Jos nyt 
hallitus poliisivoimaa vahvistamatta olisi jättänyt kansalaisten 
hengen ja omaisuuden moisten kansanainesten annoille, eikä olisi 
tarmokkaalla kädellä käyn3rt tuota anarkiiaa tukehuttamaan, niin 
oUsi kaikki oikeuden turva kansalaisilla ollut menetetty muka »kan- 
san tahdon» nimessä, jonka ilmaisijaksi sellaiset- työväenyhdistyk- 
set kuin Pöbäkkälän ja Viipurin julistaisivat itsensä. 

Semmoinenko se on tuo »kansan tahto», josta täälläkin on tänä 
päivänä niin paljon puhuttu ja sanottu, että »kansan tahto on kor- 
kein laki». »Kansan» tahto ei ole tämän eikä tuon kansanryhmän 
tahto, mutta kansan tahto on se tahto, joka esiintyy sen laillisen 
edustajan, eduskunnan kautta ja kukaan ei ole oikeutettu väärin- 
kä3rttämään »kansan» tahdon pyhää nimeä omien kataUen tarkoitus- 
tensa h3r\räksi. 

Tulemme sitten toisiin, Viipurin puolessa viimeaikoina tapahtu- 
neisiin murhiin ja ryöstöihin. 

Kohta Geffertin murhan jälkeen tapahtui Räisälässä suurta huo- 
miota herättäneitä järjestyksen häiriöitä. Pyssymiehet ammuskeli- 
vat rantametsissä tukkilauttaa kuljettavia miehiä ja ahdistelivat 
poliisiviranomaisia. Monia muitakin huolestuttavia järjestyksen- 
häiriöitä tapahtui, joten hallitus oli pakotettu ryht3mään poliisi- 
voiman vahvistamiseen. Mutta siirtykäämme niistä tuohon sur- 
kean kuuluisaan Viipurin rosvoliittokuntaan. 

Oliko ktmima että sosiaalidemokraattien siipien suojassa, kun 
sen viipurilainen äänenkannattaja niin julkealla tavalla oU taistellut 
Muolaan rosvojärjestön hyväksi, muodostui se suuremmoinen 
rosvoliittokunta, joka Viipurista käsin on ulottanut haaransa mel- 
kein kautta koko maan. Tämän jättiläsjärjestön veri- ja rosvotyö- 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva interpellatsiooni. 1401 

työsuunnitelmista ovat arvoisat edustajatkin kuulleet niin paljon^ 
ettei tässä tarvitse käydä niitä lähemmin selvittelemään. Tekihän 
se virallisessa kokouksessaan m. m. sutmnitelmia Nikolain kirkon 
räjähyttämisestä ilmaan, silloin kun 1906 vuoden valtio6äät3rien 
piti siellä viettää viimeisen säätyvaltiopäivioi lopettaj aisr jtimalan* 
palveluksen. Kaksi liiton jäsentä kävi varta vasten Helsingissä 
paikkoja lähemmin tarkastamassa» mutta kun liiton käytettävänä 
ei sillä kertaa sattunut olemaan niin tarpeellista määrää dynamiitr 
tia näin suurta konnantyötä varten, raukesi hanke. Tämäldn käypi 
aivan todistettavasti sdviUe oikeuden asiakirjoista puheenalaista 
liittokuntaa vastaan vireillä olevassa jutussa. 

Kasöörien Tojkanderin, Holmstenin ja Hahlin kassanryöstöt 
ynnä niiden yhteydessä tehd3rt verityöt y. m. ovat tämän kamalan 
järjestön näkyviä hedelmiä. Sen matka-asiamiehet kiertelivät ymr 
pari maata ja sen toimihenkilöinä kuuluisa Savinainenkin oU. 

Kurja ja kelvoton olisi se hallitus, joka jättäisi maan ja kansan 
moisten järjestöjen käsiin, koettamatta mikäli mahdollista edes 
poliisivoimaa vahvistamalla turvata kansalaisten henkeä ja omai- 
suutta sen laajoja ja pirullisia suunnitelmia vastaan. Ovatko 
meidän sosialistimme tulleet ajatelleeksi, missä tilassa kansalaisten 
turvallisuus tässä maassa — ja erittäinkin Viipurin läänissä — 
ohsi, jollei hallituksen järjestysvalta tarmokkaasti olisi kiiruhtanut 
moisia järjestöjä paljastamaan ja niitten rikollisia jäseniä vangit* 
semaan? Te sanotte: »Kansa itse pitää järjestystä,» ei siinä halli- 
tuksen poliisivoima muka auta. Niin, kansa! 

Edellä osoitin, millä tavalla »kansa itse» Pölläkkälän tienoolla 
oli järjestystä pitän3rt». Katsotaanpas nyt, miten meikäläinen 
sosialistinen »kansa» itse Viipurin kaupungissa sen on tehnyt. Ken- 
tiesi se on omiansa hiukan selvittämään asemaa. 

Kuten tähänastisessa oikeudenkä3ninissä on selvinnyt, on tuo 
kys3anyksessä oleva hirmuinen rosvoliittokunta pitänyt useimmat 
kokouksensa Viipurin työväenyhdistyksen talolla. Siellä on vannottu 
»veljeysvala» s. o. rosvousvala, sormet pöydällä makaavan mauser 
pistoolin päällä. Sieltä on lähetetty keskellä päivää miehiä naamioi^ 
lettuina ryöstämään ja murhaamaan, ikäänkuin jollddn mielen- 
osoitusretkelle vaan. Kahvia juoden talon emännöitsijän makdt- 
ten leivosten kanssa, on siellä noin vaan sivumennen päätetty ka- 
söörijunan suistumisesta kiskoilta, murhaamisesta ja ryöväämisestä^ 
aivan kuin olisi kysymyksessä joku »porvareille» tehtävä vähäpä* 
töinen kolttonen. Ja murhapäätöksen tehtyä on sitten päätetty 
mennä miehissä — teaatteriini 

Ne eivät kai edustaja Sirolan mielestä ole mitään »viimeisiä 
mohikaaneja» ne, jotka noin »aatettaan» ja asioitaan ajavat* Ne 
kai ovat tulevaisuuden puolueen todellista kantajoukkoa, oikeita 
reaalipoliitikkoja! 



I402 Istunto 13 p. S3ryskuuta 1907, 

On vaikeata ajatella, ettei yhdistyksen johtohenkilöitten piirissä 
olisi ollut pienintäkään aavistusta siitä, mihin tarkoituksiin jäsenet 
työväenyhdistyksen huoneustoa käyttivät ja mihin tunnetut yh- 
distyksen jäsenet naamioiduin kasvoin noin joukolla Lähtivät. Jollei 
heillä mitään aavistusta tuosta kaikesta ollut, niin tarvitsevat he 
todellakin poliisia omalla taloUaankin; vaikkapa sinne sisälle onkin 
päässyt ainoastaan jäsenkortilla tai tunnussanan ovenvartijalle 
sanomalla. 

Ja tuo liittokunnan jäseniksi joutunut joukko sitten, mikäli 
se n3rt jo on saatu paljastetuksi, mitä väkeä se on? Tuntunee mo- 
nesta uskomattomalta kun sanon, että se on — Viipurin »järjesty- 
neen työväen» kermaa. Tämä on kuitenkin kamala tosiasia, 
joka ei parane sillä että sitä peitellään. — Se ei ole sitä 1gfli1rlri»iti 
kurjinta n. s. »r3rysyköyhälistöä» tai muuten »järjestyneen työväen» 
vanavedessä kulkevaa joukkoa, johon yhdistyksen toiminnan olisi 
ollut mahdoton ulottua; se on oUut, kuten sanottu, Viipurin sosia- 
listijoukon kermaa, sen huippuja. Ainoastaan yksi tähän saakka 
tietoon tulleista liittokunnan jäsenistä lienee noina ryöstö-aikoina 
ollut työväenyhdistyksen ulkopuolella. — Useat noista ovat sikä- 
läisten sosialististen yhdistysten luottamusmiehiä tai toimihenki- 
löitä, ollen monet hyvinkin edesvastuullisissa toimissa. Mai- 
nittakoon tässä heistä vaan muutamia: — Raunio, — joka jo on 
tuomittu murhasta elinkautiseen vankeuteen — oU Rautatieläisten 
liiton Viipurin osaston rahastonhoitaja y. m.; Vihavainen — jolle 
jo on tuomittu kuritushuonerangaistusta, vaan jonka lisärikoksia 
vielä tutkitaan — oli Viipurin työväenyhdistyksen järjestysvalio- 
kunnan puheenjohtaja y. m.; Väinölä — rosvoliittokunnan yli- 
johtaja — oli punaisen kaartin yUpäällikkö, jäsen punaisen kaartin 
koko maata käsittävässä johtavassa toimikunnassa y. m.; Koskimies 
— tuomittu rosvouksistaan kuritushuoneeseen ja odottaen päätöstä 
muista rikoksistaan — oli jäsen Viipurin työväenyhdistyksen jär- 
jestysvaliokunnassa, missä kuritushuoneeseen ryöstöstä tuomittu 
Ristseppäkin ilmoitti oUeensa jäsenenä; Elis Himanen, joka oli 
punaisen kaartin varapäällikkö ja toimiva jäsen työväenyhdistyk- 
sessä, on ollut rosvoliittokunnan varapäällikkö ja vähän aikaa yli- 
päällikkö; Hurme — rosvoliittokuiman rahastonhoitaja ja tilapäi- 
nen johtaja — oli edustajana asemamiesten Turussa pitämässä 
yleisessä kokouksessa j. n. e.; Kukkanen ja Kyyrö taasen toimivia 
jäseniä Karjalan esikaupungin työväenyhdistyksessä, jäseniä rauta- 
tieläisten sääntökomiteassa j. n. e. Sanalla sanoen: melkein kaikki 
rosvoliittokunnan vangitut jäsenet ovat ulkopuolistenkin tietojen 
mukaan olleet yhdessä tai toisessa luottamustoimessa sikäläisissä 
sosialistisissa järjestöissä, ja tunnusti työväenyhdistyksen talon- 
hoitajatarkin kedkkien syytettyjen olevan »hyvin tunnettuja ja 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1403 

ahkeraan nähtyjä työväenyhdistyksen» vierailta suljetulla takdla. 
— Vielä vapaalla jalalla olevissa liittokunnan jäsenissä tai S3ryte- 
tyissä on niinkin merkillisiä miehiä kmn sosiaalidemokraattisen 
puolueen entinen edusmiesehdokas. lieneepä rosvoliittokunnan 
»matkustava asiamies» J. A. Vartiainenkin sikäKiisteii sosialistien 
johtomiehiä; suurlakon aikana oli hän työväen lakkokomitean 
huomatuimpia miehiä. 

Ja tuo moniin kymmeniin nouseva todistajain lauma? Astuipa 
heistä miten siivon, valistuneen ja rehdin näköinen sosialistina tun- 
nettu henkilö tahansa, niin kaikki ovat he — jotain yksityistä poik- 
keusta lukuunottamatta — joko pitemmän tai lyhemmän ajan olleet 
liittokunnan jäseninä, sekä mauserpistoolin päällä, joka on levännyt 
pöydällä raamatun asemasta, tehneet tuon »veljeysvalan». Tuntuu 
todellakin melkein siltä, että jos tuon kamalan liittokunnan paljasta- 
minen voisi täydellisesti ja perinpohjaisesti tapahtua, niin sen ulko- 
puolelle tuskin jäisi montakaan Viipurilaista miehuusvoimissaan 
olevaa sosialistia, kourallinen mohikaaneja vaan. 

Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten niin suuri joukko sii- 
voina ja kunniallisina pidettyjä työläisiä on voinut joutua puheena- 
olevaan rosvoliittokuntaan, vaikkei heistä vasta kuin pieni osa ehti- 
nytkään takertua itse rosvotekoihin, kun poliisi pääsi väliin. Asi- 
asta saa kuitenkin jonkunlaisen käsityksen, kun lähemmin syvent3ry 
asiassa syntyneisiin oikeuden pöytäkirjoihin. 

Ensiksikin alussa mainitut omituiset olot, sitten Venäjän vallan- 
kumouspyrinnöt, sosiaalidemokraattisen puolueen toimesta val- 
mistettu toinen suurlakko, ptmakaartit j. n. e. Rikolliset ainekset, 
kuten esim. tämän rosvoliittokunnan johtajat, osasivat taitavasti 
kietoa pauloihinsa alkujaan pahaa tarkoittamattomia työmiesjouk- 
koja, mikä oh sitä helpompaa, kun heidän lukemansa sosialistiset 
sanomalehdet joka numerossaan mustasivat voimassa olevia lakeja 
ja järjestysvaltaa, agitaattorit vidä räikeämmin. 

Jäseniksi saatujen oh tehtävä n. k. »vdjeysvala», jonka jälkeen 
alkoi mitä ankarin pakotus johtajien pu<delta heitä kohtaan, kuole- 
man rangaistus oU valmiina pienimmästäkin perä3rt3rmis3rrityk- 
sestä. Rehellisimmätkin jäseniksi viekotetut tunsivat ikäänkuin 
he oUsivat »myyneet sielunsa paholaiselle». Miten kauheisiin sielun- 
tuskiin ja ristiriitaisuuksiin ne monet liittokunnan jäsenistä jou- 
tuivat, jotka eivät alkujaan olleet valmistautuneet kataliin rosvon- 
töihin, kun liittokunnan tarkoitus heille tä3rsin alastomana paljastui, 
näkyy m. m. Viipurissa vangittujen A. Kukkasen ja J. L. Kyyzön 
sekä monien muitten oikeuteen antamista kertomuksista. He 
oUvat todellakin, kuten sanovat %kdhden Uden välissä, laki toisella 
ja järjestö kirveine pakkokeinaineen toisella puolelU», Ei ollut heillä 
turvaa siinä, että olisivat menneet sosialistisen puolueen johto- 
miesten luo, apua anomaan järjestöjen hirmuvaltaa vastaan, jotta 



1404 Istunto 13 p. S3^kuuta 1907. 

nämä olisivat kä3nieet koko vaikutusvaltansa voimalla näitä hir- 
vittäviä järjestöjä kukistamaan. Päinvastoin ne lehdissä ja muuten 
hyökkäsivät mitä vimmatuimmin niitä toisten puolueiden sanoma- 
Iditiä ja järjestysvaltaa vastaan, jotka paljastamalla moisten järjes- 
töjen olemassa oba kokivat siten vapauttaa kuoleman uhkaa pel- 
kääviä ihmisraukkoja rosvojen teiltä, jonne olivat pakotuksesta 
joutuneet. Kuvaavana seikkana mainittakoon tässä sikäläisen 
sosialistilehden johtava kirjoitus 21 p:ltä helmik. 1907 nro 44, jossa 
mitä julkeimmin hyökätään sikäläisten rautatieläisten kimppuun 
siitä S3;ystä että nämä kauhistuneina ammattikuntansa keskuu- 
dessa rehottavasta anarkiiasta ja väkivallasta lausuivat siitä pa- 
heksumisensa ja puhdistaaksensa ammattikuntansa mennyttä mai- 
netta tahtoivat käydä puhdistamaan rivejänsä rikollisista ainek- 
sista. Näin kirjoittaa Viipurin sosialistilehti otsakkeella pPuhdistau- 
tumisinU)i^: »Aina kun Suomessa tapahtuu jokin rikos, niin puolu- 
eessa alkaa hälinä. Porvarilliset puolueet riemulla rientävät yhä 
uudestaan teroittamaan mieliin sosiaalidemokraattisen kiihotuksen 
turmiollisuutta, se kun aiheuttaa moisia tekoja. Heidän mielestään 
on todistamattakin selvää, että sosiaalidemokratiia se on syypää 
kaikkiin rikoksiin. 

Ja sosiaalidemokraatit, he taas yhä uudestaan torjuvat itsestään 
moisia syytöksiä. Suurella tuskalla he vakuuttamistaan vakuut- 
tavat, ettei se ole heidän syynsä, etteivät he kiihoita tällaisiin tekoi- 
hin, etteivät he edes hyväksy niitä, että he ovat puhtaat kuin viat- 
tomat lapset. Todellakin on jotain lapsellista näissä vakuutuksissa, 
lyuulisi sosiaalidemokraattisen itsetietoisen työväestön katsovan 
yli olan porvarillisten sy3rtöksiä ja korkeintaan nauravan niille voi- 
mastaan tietoisina. Mutta nyt uusiutuu yhä sama näytelmä: porva- 
rillisten taholta irvistdlään: teidän S3ry se on, te sen teitte. Ja sosi- 
aalidemokraatit, nämä voimakkaat, itsenäiset, taipumattomat ih- 
miset, lyövät rintoihinsa ja itkien huutavat: ei, ei se ole meidän 
sy3rmme, me emme tehneet sitä, voi kun meitä ei uskota. Mutta 
porvarilliset nauttien sosiaalidemokraattien tuskasta ja pelosta, 
yhä ärsyttelevät: mutta sittenkin se on teidän syynne. Mutta sit- 
tenkin se on teidän tekonne. 

Syrjästä katsojalta tämä alkaa tuntua naurettavalta. Ja tie- 
t3rsti porvarilUsetldn hiljaa nauraa vimistdevät sille hälinälle, jonka 
heidän S3rytöksensä S3amyttävät sosialidemokratien leirissä. To- 
dellakin toivoisi enemmän oman arvon säilyttämistä sosialidemo- 
kratien taholta. 

Mutta hälinä alkaa mennä jo niin pitkälle, ettei se enään ole 
vain naurettava, vaan jo vaarallistakin, vaarallista sosialidemo- 
kratien itsetietoisuudelle. Sitä todistaa äskettäin »Työ»-lehdessä 
julaistu rautatieläisten »julkinen paheksuminen». Siinä näet luva- 
taan jo ryhtyä tekoihin, jotka loukkaavat jokaisen itsetietoisen ja 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1405 



valistuneen ihmisen — vapaamielisen porvarinkin eikä vaan sosiali- 
demokraatin — oikeudentunnetta. 

Onko »pakokauhu», vai miksikä sitä sanoisi, jo siinä määrässä 
vallannut rautatieläisparat, ettei heidän järkensäkään enään tottele. 
Kovia sanoja säästämättä lausuvat he paheksumisensa tavallisesta 
murhasta entiselle toverillensa, joka jo on joutunut viranomaisten 
käsiin ja siis saa varmasti lainmukaisen »ansaitun» rangaistuksensa. 
Vieläpä toverit tarjoutuvat, oikein py3rtävätkin olla apulaisina 
viranomaisille syyllisten ilmisaamiseksi. Sopiiko tällainen urkkija- 
tehtävä tosiaankin sosiaalidemokraateille? 

Mutta ei siinä kyllä. Paheksumisen lausujat menevät niin pit- 
källe, että ryht3rvät itse ja yllyttävät päällystöään urkkimaan on- 
nettomien toveriensa entisyyttä, mainetodistuksia y. m. sekä tah- 
tovat »armotta» ajetuiksi pois työstä kaikki ne, jotka jollakin tavalla 
ovat erehtyneet rikkomaan nykyaikaisia nurinkurisia lakeja vastaan. 
Heiltä siis kerrassaan riistetään mahdollisuus todeUisella työllä 
ansaitsemaan leipäänsä. Mitä heille silloin jää jälelle, kuin mennä 
rikoksien tielle. 

ToveritI Älkää toki menettäkö järkeänne pelosta porvarien 
mieUpiteen edessä. 

Älkää ruvetko kilpailemaan riistäjienne kanssa toverienne sor- 
tamisessa. Älkää unohtako, että tämä yhteiskunta ja sen lait ovat 
kieroja, että rikoksentekijät ovat onnettomia riistämisjärjestelmän 
uhreja, että heitä varten on poliisit, oikeudet, vankilat, kahleet, kan- 
salaisluottamuksen menettäminen, jotka ovat omansa jo riittävästi 
tekemään heidän kohtalonsa katkeraksi, ilman että toverien tar- 
vitsee painaa heitä, musertaa heitä paheksumisellaan. Ei sovi tällä 
tavalla vastata porvarien syytöksiin. 

Onneksi tiedän että sosialidemokratien riveissä on itestietoisiakin 
ja siveellisesti tarmokkaita ihmisiä, jotka eivät rupea porvarillisten 
S3rytöksistä peläst3meinä heittämään kiviä jo ilmankin avuttomiksi 
ja vaarattomiksi tehtyihin »rikoksentekijöihin». 

Toivottavasti he saavat pelosta hämmästyneet toverinsa jär- 
kiin.» 

Ehkä tämä jo riittää osottamaan, millainen sosialistien äänen- 
kannattaja Viipurissa on. Mutta tarkastakaamme, niille kannalle 
Sosialistinen Aikakauslehti tässä maassa on asettunut, lehti, joka 
edustaa muka n. s. tieteellistä sosialismia, onko se vähintäkään 
poikkeavalla kannalla siitä, mitä täällä on muista sosiaalidemokra- 
tiian äänenkannattajista esitetty. Sosialistisen Aikakauslehden 
toimittajia ovat m. m. edustajat Sulo VuoUjoki ja Yrjö Sirola. 
Sosialistisen Aikakauslehden numerossa 6 vuodelta 1906 otsakkeella 
»Laillisuus ja sosialidemokratit» kirjoitetaan m. m. näin: »Nykyjään 
ovat lait meillä sortavia luokkakikeja, Ensikseenkin ne suurim- 
maksi osaksi ovat laaditut juuri vallassa olevan vähemmistön. 



1406 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



porvarillisen riistäjäluokan valtaa ja etua silmällä pitäen: kansan 
enemmistölle ovat ne kuristavia kabldta. Toiseksi ovat myös vä- 
hemmistö-luokan laatimia ilman, että muulla osalla kansaa kuin 
harvoilla vallassa olevilla oUsi ollut mitään määräämisvaltaa niitä 
säädettäessä. — Sen vuoksi me oikeudettoman kansan jäsenet peri- 
aatteeUisesti katsoen seisomme kaikkien nykyisten lakien tdkopno^ 
lella, emmekä tunne olevamme millään tavalla niihin sidottuja. Fors- 
san kokouksessa sen selvästi ilmaisimme kaikille yläluokkain lain- 
valtuuttamille kansanruoskijoille, jotka vaativat, että meidän pi- 
täisi heidän vääriä lakejansa kmnartamaan. Ja kun tahdomme kun 
mota nykyjään voimassa olevia luokkalakeja, olemme kyllä oikeutettuja 
turvaamaan n. 5. laittomiini keinoihin, milloin sen edulliseksi kat- 
somme, sitäkin suuremmalla syyllä, jos näemme, ettemme voi oikeuk- 
siamme nykyisen luokkalaillisuuden tiellä saavuttaa. Väärää lakia 
rikkomalla me rakennamme oikeata lakia.^ 

Kaunis periaatteellinen kanta! Onko kummeksittavaa millai- 
sia vallitsee tuossa suuressa sosialistijoukossa, kun ne, jotka muka 
ovat tieteellisen sosialismin edustajia, julkeavat asettua tällaiselle 
periaatteelliselle kannalle. 

Saman aikakauskirjan Lokakuun kirjoituksessa ^Anarkia ja 
vallankumous^^ sanotaan m. m. numeroissa 17 ja 18: »Noita viime 
aikaisia väkivallantekoja ei kuitenkaan voi katsella eikä arvostella 
aivan samalta kannalta. Friarin teko on yksi sellainen, jota ei voi 
sekoittaa esim. niihin pommiräjähdyksiin, joita salaperäiset terro- 
ristit ovat Helsingissä toimeenpanneet. Se esiintyy pikemmin epä- 
toivoiseen asemaan ajetun proletarin epätoivoisena itsepuolustuk- 
sena kuin minään väkivaltaisena hyökkäyksenä.» Ja etempänä: 
»/a samallaisilta näyttävät myöskin jotkut muut, suurten lakkojen ja 
työnsulkujen yhteydessä työväen puolelta hiljan tapahtuneet väkival- 
taisuudet.* — Ehkä tämä riittää Sosialistisen Aikakauslehden osaksi. 

Sosiaalidemokraattinen puolue edusktmnassa vaatii poliisivoi- 
man vähentämistä huolimatta suuresta rikollisuudesta ja laillisuu- 
den tunteen arveluttavasta heikkenemisestä. Eikö sosiaalidemo- 
kraattisella puolueella ole silmiä eikä korvia? Eikö se ole nähnyt, 
miten rikosten lukumäärä kasvamistaan kasvoi, ennenkuin järjestys- 
valtaa enennettiin? Eikö se ole kuullut niitä hätähuutoja, joita 
murhattujen perheiden vaimot ja lapset korottavat niistä murha- 
töistä, joitten uhriksi heidän puoUsonsa ja isänsä ovat joutuneet ja 
jotka ovat villLint3nQeitten rosvojoukkojen ja yksilöjen aikaansaa- 
mia? Se ei ole näkemätön, se ei ole kuuro. Mutta kun se asiain 
näin ollen vaatii poliisivoiman vähentämistä, sisältää tämä vaati- 
mus sen, että yhteiskunnan porvarilliset ainekset ja ne muut yksi- 
tyiset kansalaiset, jotka eivät kuulu sosiaalidemokraattiseen puo- 
lueeseen, olisivat jätettävät uhreiksi tuolle »kansan» tahdolle, jonka 
ilmauksesta minä olen tuonut esimerkkejä esille. 



Potiisivoinuui lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1407 

Koko tämä mterpdlatsiooiii näyttää sisältävän sen, että tämä on 
sosiaalidemokraattisen puolueen tarkoitus. Uskallan sanoa, että 
tämä interpellatsiooni on häväistys ei ainoastaan sosiaalidetnokraat* 
tiselle puolueelle itselleen, vaan häväistys silk kansalle, jonka kes* 
kuudessa se on nostettu. Jokaisen valtion, joka tahtoo olla oikeus- 
valtbn, täytyy ylläpitää järjest3^svaltaa, sillä järjestysvalta tukee 
oakeusjäijestystä ja oikeusjärjestjrs taasen on välttämätön edelly- 
tjys kaikelle aineelliseHe ja henkfaelle vaurastumiselle? Se turvaa 
jokaisen kansalaisen loukkaamattomuuden ja vapauden. Mutta 
jos järjestysvaltaa ei ole olemassa oikeusjärjestystä yUäpitämässä, 
niin me joudumme anarkiian valtaan. Tarkoitetaanko sitä tällä 
interpeUatsioonilla? 

Antakaa herrat sosialistit epäluottamuslause hallitukselle. Jo* 
kainen oikein ajatteleva ihminen tässä maassa huomaisi kuitenkin, 
että se sisältää moitteen lausumisen siitä, että hallitus on turvannut 
yhteiskuntaa sutiria järjestyneitä rosvoGittokxmtia vastaan ja koet- 
tanut ylläpitää sitä oikeusjärjestystä, joka on sivistyi^ansan ensim* 
mainen tunnusmerkki. Antakaa epäluottamuslause, mutta sill<nn 
m3^ saatte olla varmat siitä, ettei tuoUaisen taktiikan kautta — 
sillä taktiikkaahan kaikki teidän esiintymisenne on eduskunnassakin 
— teidän rivinne enene, mutta että ne vähenevät, ne vähenevät 
viimeisten mohikaanien v< 



Puhemies ilmoitti ajan jo kuluneai niin pitkälle, että täy* 
tyi keskeyttää istunto ja jatkaa sitä kello 6 i. p. 



Istunto keskeytyi kello 4 i. p. 



Kun istunto kello 6 i. p. jälleen alkoi, ilmoitti Puhemies 
edustajain Schultzin ja I. Hoikan olevan erityisten asiain takia 
estetyn saapumasta loppuosaan istuntoa sekä K. Knuutilan lop- 
puosaan tätä istuntoa sekä viimemainitun pyytävän vapautusta 
toimestaan huomispäivänä. 

Ilmoitukset ja pyynnöt hyväksyttiin. 



Jatkettaessa keskustelua poliisin lisäämistä koskevan inter- 

peUatsloottln johdosta 

käytti puheenvuoroa: 

Ed. Rosenqvist G. G.: Det förefaller, ätminstone för ett 
borgerligt förstind, helt nai vt, att man i en tid, dä hvarje tid- 

89 



I408 Istunto 13 p. syyskuuta 1907* 

ningsblad är uppfylldt af berättelser om de mest grofva och upp- 
rörande kränkningar af den bestiende sambäilsordningen, pk 
allvar uppkastar den frägan: ,^varför behöfva vi en ökad och 
förstäxkt ordningsmakt ?'' Vili maa dä verkligen tili regeringen 
stäUa den frägau, hvarf ör den söker att upprätth&lla ordning och 
skick i detta land,. hvarför den söker att skydda oskyldiga med- 
borgares lif och egendom, eller menar man, att alit detta tuider 
en sä upprörd tid som de är, hviUca vi genomlefvat, värit möjligft 
utan en fast och stark ordningsmakt ? Viii man dä verkligen 
hafva ett svar pä den frägan, om en tid, som lagt i dagen en sä 
exempellös kriminalitet, som den nuvarande, är i befaof af en fast 
och stark ordningsmakt? Man hade snarare kunnat vanta, att 
tili regeringen hade stälts den frägan, hvarför denna regering 
sä länge hyste förtroende tili det röda gardets samhällsbevarande 
och sambällsordningen skyddande tendenser, innan den pä ett 
energiskt sätt skridit in. Men jag har icke begart ordet för att 
fräxi nägra nya eller gamla synpunkter belysa denna enligt min 
äsikt redan fuilt klara och tillräckligt belysta fräga om ordnings- 
malctens ökande och orsakema bärtill, utan för att med nägra 
ord beröra en omständighet, som stär i sammanhang med sät- 
tet för väclcandet af demia fräga. Det är icke naivt, utan enligt 
min mening i hög grad beklaganavärdtr att den interpellations- 
rätt, som blif vit införd uti den nya landtdagsordningen, begynt 
fä en sadan anyändning som faliet värit säväl i varas som nu. 
Jag är öfvertygad om, att hvar och en, som värit med om anta- 
gandet af denna nya landtdagsordning, genom att godkänna den 
däri ingäende l>estämningen om interpellationsrätten, ails icke 
afsett att skapa ett medei ät partitaktiken att pä ett pojkaktigt 
sätt mästra ätgärder fuilt motiverade och fullt förklarliga frän 
regeringsmaktens sida. Vi hafva visseriigen här begynt vanja 
oss vid att de mest aiivarliga och för värt land me3t vitala frägor 
timtai diskuteras f öreträdesvis frän partiintressenas, frän parti- 
hatets tränga, för att icke säga futtiga synpunlcter. Skall dä 
ocksä den interpeilationsrätt, som i den nya landtdagsordningen 
blifvit inrymd ät representationen, begynna användas för att 
tjäna dessa syften? Säkert är, att den därigenom helt och häliet 
förlorar den karaktär, man afsäg att skänka densamma, och sä- 
kert är, att vi därigenom icke komma ät regeringen, utan biott 
1:)idraga tili att sanka värt eget, d. v. s. representationens anseende 
och aulctoritet. — Jag har begart ordet, emedan Jag ^nsett det 
vara skäi, att här i denna sai en gensaga mot detta sätt ätt be- 
gagna sig utaf den nya interpellationsrätten mätte komma tili 
uttryck. 



Potiisivoii&an lisäystä koslcerä interpellatsiooni. 1409 

Ed. Valayaara: Mielestäni tämäti asian ydinkohta on 
siinä suunnassa, johon poliisilaitoksemme on ohjattu, sen jälkeen 
kuin nykyinen kotimainen hallitus on pitänyt ohjia tässä maassa 
käsissään. 

Tosin meillä virastot jo ammoisista ajoista asti ovat koh- 
delleet varsianaista kansaa komentavalla töykeydettä, mutta vasta 
sen jälkeen, kun tuotannon kehitys teki työv&estön kehittymisen 
vähtämättömäksi, joka taas vuorostaan teki välttämättömäksi 
työväen pyrkimykset työajan lyhentämiseksi ja palkkojen paran- 
tamiseksi, toisin sanoen vasta, kun olevat olot synnyttivät varsi- 
naisen työväenliikkeen, vasta sen tukahuttamiseksi alettiin täs- 
säkin maassa astua nopeassa tahdissa kohti poliisivaltiota. 

Ne periaatteet, joita autuaasti edesmennyt herra Bobri- 
koff piti ojennusnuoranaan tämän maan yksinvaltiaana diktaatto- 
rina, olivat hänen kannaltaan varsin hyvin ymmärrettävissä. 
Teeskentelemättömän rehellisesti osoitti hän, että hallituksen, joka 
ei hallitse maata kansan tahdon mukaan, tulee muodostaa tarkoi- 
tuksensa täyttäjäksi luja sekä salainen että julkinen poliisilaitos. 

Mutta yhtä ymmärrettävältä ei tunnu se, että kotimainen 
hallituksemme, jolot sai vallan käsiinsä jälkeen marraskuun val- 
lankumouksen, jatkaa autuaasti nukkuneen hra Bobrikoffin aat- 
teiden toteuttamista, varsinkin mikäli se koskee poliisilaitoksen 
menojen ja poliisin lisäämistä, sellaisella innolla, josta edesmen- 
nyt varmaan häntä olisi kiittävä. 

Kun V. 1903 — 1904 tilinpäätöksen mukaan poliisilaitok- 
sen kustanuksiin oli kä3ftetty 329,000 mk. enemmän kuin edel- 
lisinä vuosina, lausuttiin tästä v. 1904 — 1905 valtiopäivillä anka- 
ria arvosteluja^ eikä syyttä. Mutta n)rt v. 1907 ovat sanotut 
menot menoarvion mukaan lisääntyneet 3,806,558 mk., kun Hel- 
singissä on nykyään poliisi joka 104 henkilöä kohti, ja kun kau- 
pungin jokaisen asukkaan — lastenkin - — kesketi jaetaan ne me- 
not, jotka poliisilaitos Helsingissä nielee, tulee sitä 17 mk. 69 
p:iä. Suhde muissa kaiipungeissa on sama. Näin pitkälle ei 
liene vielä päästy missään maassa, joten Suomen eduskunnalla 
on täysi syy kysyä; mihin aikoo hallitus lopettaa? 

Hallituksen selityksessä jä muutamien edellisten edustajain 
lausunnoissa tahdotaan antaa kysymyksessä-olevassa asiassa se 
käsitys, että hallitus on pitänyt poliisien lisäämisen vaikutta- 
vana tekijänä niitä murhia ja ryöväyksiä, joita valitettavasti on 
t(»meenpantu viime aikoina. Todellisuudessa asia näyttää ko- 
konaan toiselta. Hallitus oli suunnitellut poliisien lisäämisen jo 
ennen näitä tapahtumia, ja niissä asiakirjoissa, joita hallitus on 
alaisilleen virastoilleen lähettänyt ja vastaanottanut, puhutaan 
toista kieltä. Mainittujen asiakirjojen perusteluissa lausutaan 
julki ajatuksia, jotka antavat aihetta oletukseen, että näillä toi- 



I4I0 Istunto 13 pu sjryskuuta 1907. 

menpiteillä on tahdottu antaa isku työväestön henkisille ja ai- 
neellisille pyrinnöille. 

Pyydän tehdä siteerauksia noainituista asiakirjoista, jotta 
arv. edustajat tulisivat vakuutetuiksi, että olettamukseeni on oUut 
riittävästi aiheita. Tämän sitä suuremmalla S3ryllä, koska ne tu- 
kevat kansamme enemmistön käsitystä, että hallituksemme ei ole 
tähän tarkoitukseen käyttäneet kansamme vähiä varoja, ettei se 
ole lisännyt poliiseja ja poliisien palkkoja rauhan ja turvallisuu- 
den ylläpitämiseksi, vaan tehdäkseen mahdottomiksi vähävarais- 
ten vapautumispyrkimykset. 

Kuten tiedetään, alkoi hallitus varsinaisen poliisiohjelmansa 
toteuttamisen poliisikoulun muodostamisella. Vuodelta 1906 ke- 
säk. 23 p:nä on senaatti myÖQtän3rt tähän tarkoitukseen 122,000 
markkaa. 

Tämä hallituksen toimenpide herätti maassamme yleistä 
suuttumusta. Oppilaitten käytös kansaa kohtaan kuvastuu siitä, 
että kansan keskuudessa vallan yleisesti kutsuttiin mainittua ope- 
tuskuntaa „lahtarikaartiksi". Pian tultiin vakuutetuiksi myös 
siitä, että laitoksessa tahdottiin kasvattaa poliiseihin sellaista 
henkeä, että he olisivat taipuneet käymään ^sovittajiksi" työn ja 
pääoman välisissä riitaisuuksissa omalla tavallaan ja pääoman- 
omistajain eduksi. 

Tähän oli sitäkin suurempi syy, kun hallitus kehoitti — 
omasta aloitteestaan — erityisellä kiertokirjeellä läänin kuver^ 
nöörejä vaikuttamaan poliisivoiman lisäämiseksi, johon tarkoi- 
tukseen hallitus on aulis myöntämään varoja. 

Tällä kehotuksella oli vallan ihmeteltävä vaikutus. Bnsin 
Hämeen läänin kuvernööri pyytää senaatilta 780 mk. ylimääräis- 
ten konstaapelien palkkaamiseksi Hämeenlinnan kaupunkiin yh- 
den kuukauden ajaksi, koska kuvernööri oli mainitun kaupungin 
poliisin lähettänyt pitämään järjestystä Laukon ja Jokioisten lou:- 
tanojen alueilla* missä oli puhjennut lakko. Kuvernööri 
ei puhu mitään, mistä syystä lakko on puhjennut, mutta erityisesti 
viivaa hän alle sanat; „torpparit mainituissa kartanoissa ovat 
rauhattomia ja kiihoitettuja". 

Vuonna 1906 elokuuta 16 pnä on hallituksemme luullut 
torpparien lakon tarkoittavan poliisien han}ckimista mainituille 
alueille ja kuvernöörin esitys on hyväksytty. 

Erittäin merkittävä on se, että Viipurin läänissä laillise- 
nakin aikana käydään edellä muuta Suomea tällä alalla, jos se 
vaan on mahdollista. 

V. 1906 kesäkuun 7 p:nä anoo Kotkan kaupungin poliisi* 
mestari 6 ylimääräisen poliisikonstaapelin palkkaamista varten 
mainittuun kaupunkiin 2,500 mk. Anomustaan Viipurin läänin 
kuvernöörille perustelee hra poliisimestari, että „Kotkassa on 



Poliisivomian Msiyslä koskeva interpeUatsiootii. 141 1 

äärettömin paljon työkansaa, josta syystä kaupungin rauhalliset 
asukkaat ovat joutuneet vaaranalaiseen tilaan. Todistukseksi, 
että „vaaranalaisuus on kauhistuttavaa" liittää hra pcdiisimestarl 
anomukseensa erään tilaston siitä — vaaranalaisesta tilasta, jo- 
hon kaupungin rauhalliset asukkaat ovat suuren työväen joukon 
vuoksi joutuneet. Nämät kauheat asiat ovat seuraavan laisia: 
Pienempiä varkauksia 9 

Vieraan tavaran anastamisia 2 

Ilkitöitä I 

Taskitvarkauksia 2 

Näpistelyjä 3 

Vahingon laukaus kuoleman seurauksella i 
Irtolaisuus i 

Ryöväys i 

Häiriön matkaansaattaminen i 

Tilasto osoittaa,ettei ole tapahtunut mitään sellaista, joka 
poikkeaisi erityisesti edellisestä järjestyksen tilasta, tai joka 
osoittaisi, että järjestystä olisi häiritty enemmän kuin entisinä^ 
kään kuukausina. Poliisimestarilla ei ole siis ollut todellista 
syytä valittaa, että työkansan paljous olisi Kotkan rauhallisia 
asukkaita häirinyt tai saattanut heitä vaaranalaiseen tilaan. 
Poikkeus edellisestä on tuossa vahinkolaukauksessa, mutta oii 
S3rytä q)äillä, että 6 poliisin lisääminen sellaisia vahinkoja ehkäi- 
see, sillä niitä on sattunut itse poliiseillekin. 

Viipurin läänin kuvernööri puoltaa anomusta „lämpimästi" 
ja lisää siihen kainosti, että senaatin olisi se hyväks3rttävä 
koska työväestö siinäkin osassa hänen lääniään tekee ehtimiseen 
lakkoja ja tuottaa suurta vaaraa rauhallisiin oloihin. 

Senaatti selittää päätöksessään, että se on tarkastanut ku- 
vernöörin sekä poliisimestarin kirjelmää ja on siis tullut vakuu- 
tetuksi, että kauheat olot ovat vallalla Kotkassa, ja pyyntöön 
suostuttiin. 

Vuonna 1906 elokuun 16 p:nä anoo Viipurin läänin kuver- 
nööri Viipurin poliisien lisäämiseksi ja palkkojen parantamiseksi 
36,500 markkaa. Perusteluissaan sanoo hän, että kotsoen nykyi- 
siin lakkoaikoihin on poliiseja yleensä lisättävä. Hänkin, kuver- 
nööri, on lähettän3rt Viipurista poliiseja Lamposaaren sahalle, 
jossa on lakko, ja tukkilaisten lakkopaikalle Unnunkoskelle. 
Nojautuen poliisimestarin kirjelmään ja sitä puoltaen suosittaa 
kuvernööri senaatille anomukseen suostuttavaksi. 

Senaatti suostuu, koska senkin mielestä lakkovartioita tar- 
vitaan. 

V. 1906 syyskuun 18 päivänä anoo Kotkan poliisimestari 
taais poliisivoiman lisäämistä. Keväällä väitti hän, että kauptm- 
gin rauhalliset asukkaat ovat vaaranalaisessa tilassa työkansan 



I4I2 Istunto 13 p. sy3iskuiitii 1907. 

paljouckn tähden. Nyt syksyllä sdittaa herra poliisimestari, että 
Kotkan lukuisasti kokoontuneen työväestön oikeuskäsitteet ovat 
hämmentyneet, jotta ne tekevät vaan lakkoja, ja siksi on polii- 
seja lisättävä. 

Kuvernööri on samaa mieltä ja ehdottaa, että senaatti 
myöntyy anomukseen sekä vielä seuraavaan ehdotukseen; Ku- 
vernööri pitää välttämättömänä, että nämä poliisit, *«-- jotka erit- 
täin lisätään sitä varten, kun työväestöä oikeuskäsitteet ovat häm- 
mentyneet, jotta ne tekevät lakkojakin — varustetaan ampuma- 
aseilla ja remeleillä. 

Kuvernööri anoo, että v. 1906 annetaan tähän tarkoituk- 
seen 4,740 ja V. 1907 15,600 markkaa. Hallituksella ei ole mi- 
tään vastaan muistuttamista, että työväestön oikeuskäsitteitä ale- 
taan täten selvitellä. 

Samaan aikaan kääntyy Lappeenrannan kaupungin virasto 
anomaan poliisivoiman lisäämiseksi 8,875 markkaa, koska hei- 
dän mielestään poliisivoima on ylen riittämätön. Anomuksensa 
perustelussa selittävät mainitut viranomaiset, että Lappeenran- 
nan kaupungilla on tiheään asuttu esikaupunki, jonka asukkaista 
on poliisille suuri vastus ja työkansa on levotonta näinä levotto- 
mina aikoina. Pahana seikkana pitävät he myöskin sitä, että 
kaupunki on läpikulkupaikkana lähiseudun tehtaitten työväestölle. 
Tähän katsoen on Lappeenrannan kaupungin poliisivoimaa lisät- 
tävä. Viipurin läänin kuvernööri pitää myöskin erittäin ras- 
kauttavana sitä seikkaa, että tiheään asuttu esikaupunki ja lähei- 
set tehtaat ovat täynnä työväestöä, ja samaa mieltä on hallituk- 
semme, koska se myöntää sanotut rahat. 

V. 1907 toukokuun 21 päivänä on senaatti myäntän3rt Vii- 
purin poliisilaitoksen 20 poliisin lisäämiseksi 18,900 markkaa ja 
browning-revolverien ostamiseksi ja patruuniin yhteensä 2,000 
markkaa, koska edelliset varustukset ovat riittämättömät, katsoen 
työväestön rauhattomaan tilaan. 

Näistä asiakirjoista käy selville, että hallitus on kehoit- 
tanut lisämaan poliisivoimaa ja myöntänyt siihen varoja työ- 
väestön pyrkimysten ehkäisemiseksi. Näiden asiakirjain perus- 
teluissa ei siis puhuttu mitään ei ryöväyksistä eikä murhista. 

£d. Castren lausui tältä paikalta äsken tälle eduskun- 
nalle kaikki ne väitteet, joita me jo olemme tottuneet noin liki 
parin vuoden ajan lukemaan kaikista sanomalehdistä, jotka kat- 
sovat oikeudekseen levittää sellaisia tietoja sosiaalidemokraattisesta 
liikkeestä. Niissä siis ei ollut mitään uutta. Ne eivät siis myös 
kaipaa korjauksia. Mutta hän teki myöskin — riittämättömien 
tietojensa vuoksi Viipurin läänin oloista — varsin tuntuvia ereh- 
dyksiä. Asia on sillä tapaa, että Viipurin läänissä on todellakin 
majaillut Viipurin seutuvilla samoin kuin muillakin paikoilla 



Poliisivoiman Iisä3r8tft koskeva interpeUatsiooni. 1413 

erinlaisiä rosvokoplia, mutta näiden rosTOJotikkojen aikujtniret 
ovat kokonaan toisaalta etsittävät, kuii^ ed. Castren }a pari 
muuta edellistä puhujaa ovat olettaneet tai tahtoneet oletettavaksi. 
Se kuuluisa rosvopäällikkö Savinainen, josta tahdotaan väittää, 
että hän on sikäläinen työväenyhdistj^ksen jäsen, ei sitä kuiten- 
kaan ole ollut. Tämä on yksi tosiasia. Toinen tosiasia on se, 
että mainittu Savinainen on saanut alkuopetuksensa ja toimi- 
nut kokonaan toisenlaisissa seuroissa, kuin ne ovat, joita ed. 
Castren tässä luetteli. Ne aseet, joista syytettynä vankeudessa 
istuu entinen Pölläkkälän työväenyhdistyksen puheenjohtaja, ei- 
vät ole punaisen kaartin aseita. Me voimme hankkia todistuksia 
siihen, että mainittu entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja 
Korpela on kulkenut silloin asioilla, jotka ovat hyvin lähellä 
niitä arvoisia edellisien puhujien piirejä, jotka ovat tähä paikalta 
puhuneet. 

Sitte se Viipurin rosvokopla. Lähimmässä tulevaisuu- 
dessa tulemme saamaan tässä asiassa vielä seikkaperäisempiä ja 
selvempiä todistuksia — tämän sanon sen vuoksi, että sikäli, kun 
tätä asiaa tutkitaan Viipurin raastuvanoikeudessa, todistuksista 
alkaa käydä varsin selvästi selville, että tässäkin jutussa on hau- 
dattuna joku sangen vaivainen ja rääkyvä viimeinen mohikaani 
entisistä järjestöistä, jotka niin paljon tuottivat aseita hallitus- 
herrain kiusaksi, jotka olivat pakoitetut sen mukaan kuin täällä 
selitettiin, lisäämään poliisivoimia. Sen voimme todistuksien pe- 
rustuksilla varsin selvästi jo lausua julki, että mainitun rosvo- 
koplan johtaja — sillä tällaisen johtajan toimi annetaan usein 
väärille henkilöille, niinkuin tässäkin tapauksessa — oli itse asi- 
assa poliisi Kontiainen, josta niin sangen vähän mainitussa raas- 
tuvanoikeudessa puhutaan. Ja mikä sitä kummempi, tämä sama 
poliisi Kontiainen on samaan aikaan, kun hän on ollut mainitun 
rosvohiton jäsen, ollut myöskin poliisin asiamiehenä ja järjes- 
telmällisesti tehn3rt raportteja päämiehelle, jonka asiamiehenä 
hän on ollut. (Ed. Tainio: Hauskoja tietoja!) Aina siitä het- 
kestä asti, kuin kassööri Tojkander ryöstettiin, on hän tehnyt 
raportteja näistä olettamistaan tai todellakin siihen Uittoon kuu- 
luneista k3mimenkunnasta jäsenistä ja heidän toiminnastaan — 
säännöllisesti. Ja koska hän on niitä päämiehelleen lähettänyt, 
täytyy tulla siihen oletukseen, joka tulee lähimmässä tulevai- 
suudessa todistetuksi, että poliisilaitokseen kuuluvan miehen tai 
miehien on täytynyt tietää, että mainitunlainen rosvokopla on 
olemassa. Poliisi Kontiainen on ollut tämän rosvokoplan johta- 
jana, yll3rttänyt sitä tekemään ryöväyksiä, suunnitellut niitä hei- 
dän iränssaan yhdessä ja samaan aikaan aina antanut tietoja 
niistä mainitulle päämiehelleen. Hän tuli vangituksi vasta sen- 



X414 Istunto 13 p. syyaktttita 1907. 

jälkeen, kun oli antanut ilmi ja saattanut vankeuteen kaikki joh- 
tamansa miehet, koska hän siis oli käynyt tarpeettomak». To- 
distettavasti kerrotaan muuten sitä paitsi, että hänen vaimoUeen 
nykyään maksetaan viisi markkaa päivässä» vaikka poliisi Kon* 
tiainen itse on istunut jo pitemmän aikaa Viipurin läiinin vanki- 
lassa. Minun ei ole onnistunut saada vielä selville, kuka nämä 
rahat lähettää, mutta tietysti on joillakin syytä maksaa, koska 
ne kuitenkin hänelle kuuleman mukaan sääimiHlisesti saapuvat 
perille. 

On varsin hyvä puhua, on varsin hyvJi syyttää, on varsin 
hyvä tehdä viittauksia, kun tiedetään varmasti, että nykypn 
eräällä suunnalla olisi suuresta merkityksestä, jos voitaisiin siir- 
tää nuo kaikki huligaanien työt, noiden samojen huligaanien, 
jotka ennen ovat olleet varsin haluttuja ja varsin mieluisia palve- 
lijoita sielläpäin, noin vaan ilman muuta jonkun valtiollisen puo- 
lueen laskuun (Iloisuutta keskustassa). 

Näissä jutuissa on kietoutunut yhteen niin äärettömän 
monta seikkaa. Tiedetään varsin hvvin, että tähän maahan on 
toimitettu aseita. Tiedetään myöskin varsin hyvin, että tässä 
maassa on ollut salaisia järjestöjä, joihin on koottu ja joihin on 
kuulunut tuhansia kunnon kansalaisia. Kun sitten näistä jär- 
jestöistä ja niihin kuuluvista jäsenistä on yksi ja toinen sattu- 
malta tai tietämättään joutunut yhteen varsinaisten rosvoliittojen 
kanssa, silloin häntä syytetään kaikista niistäkin töistä, joita en- 
nen pidettiin kauniina tekoina. Sellaisia esimerkkejä on m. m. 
siinä Viipurin asevarkaudessa, browning-revolverien varkau- 
dessa tullut esille. Olen nimittäin vakuutettu siitä, että sama poliisi 
Kontiaisen rosvoliitto tiesi, että aseita oli saapunut Viipurin ase- 
malle. Mutta asemamiehet ja asemalla olevat rautatien palveli- 
jat — täytyy eroittaa nimittäin asevarkaus ja kassööriryöväys, 
vaikka raastuvanoikeudessa nämä kaksi asiaa on sekoitettu yhteen 
— nämä rautatienpalvelijat luulivat, kuin heitä kehoitettiin vie- 
mään aseet pois Viipurin asemalta, että heidän on tehtävä nyt sa- 
malla tapaa, kun oli tehty useampia kertoja ennen, ja he siis me- 
nivät ja yksinkertaisesti ottivat sieltä nämä browning-revolverit, 
sillä he olivat liiton jäseniä ja pitivät siis täytenä oikeutenaan ja 
täytenä velvollisuutenaan koplia ne omiin tarkoituksiinsa. Mutta 
nyt sattui tässä niin onnettomasti, että nämä olivat taas tarkoite- 
tut toisiin tarkoituksiin, sillä tässä maailmassa on niin paljon 
tarkoituksia ja niin paljon koplia ja liittoja, että me olemme oi- 
keastaan hukassa noiden liittojen kanssa. Kun sitte kävi niin, 
että he luulivat tekevänsä teon, josta ennen olivat kauniit ja 
hienot naiset panneet kukkia napinläpeen, niin nytkin he tulivat 
tehneeksi teon, josta ilmoitettiin, että ne saavat luopua virois- 
taan ja palveluksestaan rautatiellä, sillä tällä kertaa ei brow- 



PoliisivQiinsa liaftystt koskev» intBipettatsiooni. 1415 



ningf-revolverien siirtamioen yön aikana tavaramakasiinista ollut 
kunnioitettu. Sillä tavalla saattaa maailmassa käydä. Varsin 
merkillisiä todistuksia oli viimeisen eddlisessä ja viimeisessä 
raastuvanoikeudessa asevarkaus jutussa. Toiset edustajat eivät 
tietysti tule seuranneeksi yleensä tuollaisia oikeusjuttuja, eivätkä 
ne nyt sen arvoisia itse asiassa olekaan, jos ei edustaja Castren 
niitä olisi täällä siksi tehnyt. Niin siellä muun muassa •*- minä 
nyt siteeraan kokonaan vaan ainoastaan sitä, mitä silloin raas- 
tuvanoikeudessa todistettiin — siellä muun muassa todisti ensiksi 
eräs ajuri, että hän on ajanut paljo aseita Viipurissa — niitä oli 
oikeastaan lukemattoman paljon *-<- ja että lätn on ollut tekemi- 
sissä jos kuinka paljo tällaisten asdtten kanssa. Mutta sitte hän 
luetteli varsin kummdcsittavia nimiä, jotka olivat näitten asioitten 
kanssa yhteydessä. Minä en pidä tarpeellisena näitä nimiä mai- 
nita. Minä olen kertonut koko tämän jutun sen vuoksi, että arv. 
edustajat olisivat niin viitelijöitä ja hakisivat mainitut raastu- 
vanoikeuden pöytäkirjat jz silloin he tulisivat vakuutetuiksi, että 
tällä asialla on toisenkinlainen luonne kuin minkälaiseksi sen on 
edustaja Castren tahtonut maalata. Tämän todistuksen, mutta, 
monaisemmin vahvisti asemamies Maidell ja lisäsi siihen 
vielä varsin merkillisiä seikkoja. Kuten sanottu tämä juttu itse 
asiassa on vielä keskeneräinen ja, jos Sallimus tai Jumala tai 
miksi häntä sanomme, jos se meille elon päiviä suo, niin minä 
olen vakuutettu siitä, että nämä samaset asevarkaudet ja aseitten 
kuljettamiset tulevat eroitettavaksi rosvoliigoista. Minä dtn 
myös vakuutettu siitä, että tulee vielä selville, mikä osa kussakin 
rosvoliigan johtajan toimessa ja suunnittelussa on poliisiasiamie- 
liillä ja poliisivakanssia nauttivilla henkilöillä ; ja minä olen myös 
vakuutettu siitä, että ennenkuin tämä koko häätanssi on loppuun 
suoritettu, yleensä tästä asiasta käsitykset tulevat siksi, mikä 
siitä nyt jo on varsin laajoilla kansajoukoilla tässä maassa. 



Bd. Hämäläinen: Ne perusteet poliisivoiman 
sen syistä, jotka herra siviilitoimitusktmnan päällikkö täällä on 
esittänyt, tuntuvat osittain keinotcjcoisilta, ja ainakin näyttävät 
suuressa määrin toisilta kuin miltä ne näyttää asiakirjoissa ja 
miltä ne näyttävät sen mielipiteen valossa, joka vallitsi silloin 
kun senaatti alotti suuremmassa määrässä lisätä poliisivoimaa. 
SiUoin ei voitu sanoa yleisessä mielipiteessä olevan sellaista tur- 
vattomuuden tunnetta, joka olisi vaatinut sen tapaiseen ja niin 
laajaperäiseen toimenpiteeseen ryhtymistä kuin mihin sittemmin 
on ryhdytty. Viaporin kapina oli (Nimenevää laatua, ja senaatti- 
han ryhtyi noihin järjestystoimenpiteisiin vasta mainitun kapi- 
nan jälkeen. Ei se siis voinut toimenpiteillään estää tätä kapi- 
naa eikä ne voineet näin ollen olla sen kanssa suoranaisessa yhtey- 



I4i6 tstimtb 13 p. syyskuuta 1907. 

dessä. Mutta vaikka kansan keskuudessa ei tunnettukaan tällais- 
ten toimenpiteiden tarvetta, niin sitä kiivaammin touhusivat hai- 
litusherrat sellaisissa toimissa. Senaatti lähetti i päivänä elo- 
kuuta viime vuonna kuvernöörille kiertokirjeen, jossa' se kehoitti 
niitä lisäämään järjestysvoimaa ja jossa kirjeessä muun muassa 
lausuttiin: ,Jos varsinainen poliisivoima ja lisäksi hankittu 
apumiehistö eivät ole tarkoitusta varten riittävät, kehoitetaan 
kuvernöörejä heti aikaansaamaan järjestysvoiman tarpeellista li- 
säämistä sellaisten kansalaisten ja kansalaisyhdistysten vapaan 
myötävaikutuksen kautta, mitkä asettuvat järjestysvallan joh- 
don alaisiksi, ja saa herra kuvernööri yllämainittua tarkoitusta 
varten yleisistä varoista käyttää tarvittavan määrän, josta aika- 
naan on ilmoitus tehtävä. Sen ohessa on herra kuvernöörin vel- 
vollisuus koettaa saada kunnat laillisen oikeutensa mukaisesti 
myöskin puolestansa ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin jär- 
jestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseksi kunnassa". 

Seuraavan kehoituskirjeen eli paremmin kiihoituskirjeen 
lähetti senaatti kuvernööreille 14 päivänä syyskuuta. Siinä ilmoi- 
tettiin että senaatti oli onnistunut saamaan keisarilliselta Majes- 
teetilta luvan käyttää varsinaisista valtiovaroista Helsingin polii- 
sin lisäämiseen vuonna 1906 arviotta 600,000 markkaa ja vuonna 
1907 1,300,000 markkaa sekä poliisin lisäämiseen muissa kau- 
pungeissa vuonna 1906 noin 300,000 markkaa ja vuonna 1907 
noin 600,000 markkaa. Alemmat hallintoviranomaiset lienevät 
joutuneet osittain vaikeaan asemaan toimeenpannessaan senaa- 
tin määräyksiä, joita vastaan kansan keskuudessa oli olemassa 
vihamielisyyttä. Ainakin niissä asiakirjoissa, millä kuvernöörit 
ja muut alemmat viranomaiset perustelevat järjestysvallan lisää- 
mistä, ei yleensä esitetä sellaisia perusteita kuin herra siviilitoi- 
mituskunnan päällikkö on täällä esittänyt. Kun senaatti oli lä- 
hettänyt nuo kaksi kirjettä, näyttävät kuvernöörit ja alanmat vi- 
ranomaiset tietenkin käsittäneen velvollisuudekseen ryhtyä laaja- 
peräisemmin lisäämään järjestysvaltaa, vaikka sellaiseen ei olisi- 
kaan tarvetta. Niinpä näyttää Oulun läänin kuvernööri saaneen 
vaikeaa miettimistä siitä, mitenkä hän uskaltaisi tällaista järjes- 
tysvaltaa panna pystyyn, kun kansan keskuudessa se käsitettiin 
tarpeettomaksi, oltiin semmoista hommaa kohtaan vihamielisellä 
kannalla. Tästä kuvernööri kirjoittaa kirjeessä senaatille m. m. 
seuraavaa: „Kun Oulun lääni on alueeltaan avara ja siellä ole- 
vat työmaat, joilla epäjärjestyksiä s^tetaan lakkojen johdosta 
olettaa syntyvän, ulottuvat laajoille aloille lääniä, on selvää että 
rauhattomuuksien puhjetessa jotenkin suuri poliisivoima on pi- 
kaisen tarpeen vaatima. Näin ollen katson minä, että voidakseni 
tällaisissa poikkeustapauksissa hiukankin vallita olosuhteet, ai- 
nakin 50 miehen poliisivoima pitäisi olla järjestysvallan tarpeen 



Poliisivoiman lisäystft konkeva interpellatsiooni. 1417 

vaatiessa käytettävissä. Vaan toiselta puolen, sääimöUisten olo- 
jen vallitessa, niin suuressa määrässä lisääminen ja lääniin sijoit- 
taminen vakinaisen poliisikunnan lisäksi tuottaa voittamattomia 
vaikeuksia, riippuen varsinkin eräistä tämän läänin asujamiston 
ominaisuuksista. Pohjois-pohjalainen, joka yleensä on kunnolli- 
nen ja järjestystä rakastava, samalla kuin hän on suuressa mää- 
rin itsetietoinen ja erityisesti vapauden haluinen, ei yleensäkään 
suotuisin silmin katso poliisia eikä kernaasti liity sen riveihin. — 
Vakinainen poliisi vielä suvaitaan, vaan kaikkinainen sen vah- 
vistaminen herättää vastenmielisyyttä. 

Sen nojalla, mitä edellä olen esittänyt, olen vakuutettu 
siitä, että niin suuri ylimääräinen poliisivoima, kuin edellä 
olen esittänyt tarvittavan ainoastaan poikkeustapausten varalta, 
vaikkapa tilapäinenkin, mikä poliisivoima varsinaisesti olisi kes- 
kitettävä Ouluun, ei luultavasti järjestystä turvaisi, vaan päin* 
vastoin olisi omiansa aikaan saamaan epäjärjestyksiä ja niin 
muodoin olisi enemmän vahingoksi kuin hyödyksi''. 

Vaan sanomalehdistä olen minä havainnut, että Uuden- 
maan läänin kuvernööri on keisarilliseen senaattiin tehnyt esi- 
tyksen, että Helsingin kaupungin poliisikuntaa lisättäisiin siinä 
määrin, että osa siitä tarpeen vaatiessa voidaan maasuduillekin 
lähettää. Tämä asiain järjestely on minun käsittääkseni erittäin- 
sopiva, sen kautta kun tulisi suurelta osalta vältetyksi edellä- 
huomauttamani ylimääräisen poliisivoiman toimeenpanemisesta 
johtuvat epäkohdat". Kuvernööri siis esitti, että Helsinkiin pe- 
rustettaisiin niin suuri poliisivoima, että täältä voitaisiin tarpeen 
vaatiessa lähettää poliisvoimaa Ouluunkin. Tämän esityksen se- 
naatti h3rväksyi. Tästä Oulun läänin kuvernöörin kirjeestä siis 
selviää, että kansa oli tuollaista toimenpidettä kohtaan niin viha- 
mielisellä kannalla, että herra kuvernööri piti arveluttavana seik- 
kana ryhtyä senaatin käskemiin toimenpiteisiin, koska hän sanoi, 
että sellaisen poliisivoiman lisääminen ja Ouluun sijoittaminen 
ei turvaisi järjestystä, vaan olisi omansa aikaansaamaan järjes- 
tyksen häiriöitä. Kun me siis olemme väittäneet, että järjestys^ 
vallan lisääminen monessakin tapauksessa on vaikuttanut kiihoit- 
tavasti ja synnyttänyt järjestyksen häiriöitä, niin näkyy tämän 
väitteen tueksi olevan virallisiakin lausuntoja. Kun senaatti siitä 
huolimatta, vaikka tuollaisia käsityksiä poliisivoiman lisäämisen 
seurauksista lienee ollut muuallakin, on ryhtynyt poliisivoimaa 
lisäämään, niin ei voi olla väärin sanoa, että sen kautta on suo- 
ranaisesti aiheutettu järjestyksen häiriöitä. 

Siitä huolimatta, että senaatti hyväksyi Oulun läänin ku- 
vernöörin esittämän käsityskannan, lisättiin kuitenkin poliisivoi- 
maa Oulun läänin kaupunkeihin niin paljon, että kustannukset 
lisäyksestä arvioittiin 30,000 markaksi vuodelta. Senaatin liet- 



1418 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

soma poliisi-innostus näkyy sitten tarttuneen alempiin hallinto- 
viranomaisitn kautta maan. Useat kuitenkin esittäessään po- 
liisivoiman lisäämistä näyttävät tärkeimpänä lisäystä puoltavana 
perusteena pitävän sitä, että varoja sitä tarkoitusta varten oli 
olemassa. Yllämainitut senaatin kirjeet näyttävät sitä paitsi joh- 
taneen väarinkä3rtöksiin kuvernöörien puolelta. Niinpä Turun 
ja Porin läänin kuvernööri ryhtyi, vaikka ei päteviä syitä ollut 
poliisivoiman lisäämiseen, niin laajaperäisesti kehittämään polii- 
sivoimaa läänissään, että siitä syn^ viime vuoden osalle 99,806 
markan 60 pennin menoarvio ja tämän vuoden osalle 344,120 
markkaa. Miehistöä lisättiin yksistään Turussa 146 :11a. Ja noin 
suuremmoisiin toimenpiteisiin ei ollut sen parempia perusteita, 
kuin että se tapahtui noudattaen senaatin määräystä, kuten herra 
kuvernööri kirjelmässään mainitsi. Vaikka työväen järjestöt ja 
työlakkoihin joutuneet työläiset eivät ole vaatineet hallitukselta 
poliisivoimaa lakkomaille, ovat herrat kuvernöörit kuten esim. 
Hämeen, Oulun, Kuopion ja Viipurin lääneissä isällisestä huo- 
lenpidostaan juuri työlakkojen varalta selittäneet tarvittavan li- 
sättyä poliisivoimaa. Ja tätä seikkaa he käyttävät huomattavana 
perusteena toimiessaan senaatin määräyksen mukaan. Tällaisilla 
perusteilla on senaatti hyväksynyt suuria rahasummia käytettä- 
väksi. Että kansan keskuudessa vleensä ei ollut olemassa sei- 
laista poliisi-innostusta, jota oli hallituksen piireissä, se näkyy 
siitäkin, että senaatin kdhoitus kunnille yleensä kaikui kuuroille 
korville. Senaatti nimittäin, kuten sanottu, kehoitti kuvernöö- 
reille lähettämissään kirjelmissä, että myös kuntia olisi kehoitet- 
tava järjestämään ylimääräistä lisättyä poliisivoimaa. Mutta 
sellaistahan ei ole ainakaan huomattavasti tapahtunut. Ja yhtä 
huonoja tuloksia näkyi olleen kehoituksesta jonkunmoisten va- 
paitten kaartien järjestämiseen, sellaisten kaartien, jotka tarvit- 
taessa ryhtyisivät poliisin riveissä toimimaan. Yrityksiä tosin 
on tähän suuntaan tehty ja senaatti on osoittanut suosiollista huo- 
miota ja avustusta sellaisia kohtaan. Olihan Mikkelin läänin 
kuvernööri 4,750 markan hinnalla ostanut revolvereja niille sa- 
doille kansalaisille, jotka lupasivat vapaaehtoisina astua taistelu- 
riveihin vapaita kansalaisia yastaan. Senaatti tietysti vahvisti 
kaupan. Muuten on omituista, että väitetään hallituspuolueitten 
ja hallituksen taholta, että senaatin järjestystoimenpiteistä olisi 
yleensä pitänyt saada sellainen käsitys, että niitä johtaa puolu- 
cttomuus ja että näitten toimenpiteitten ei missään tapauksessa 
olisi pitänyt kiihottaa mieliä. Kun kuitenkin muistaa, minkälai- 
nen käsitys yleensä levisi n. k. suojeluskaartin toiminnasta, tuon 
kaartin, joka esiintyi m. m. niissä tunnetuissa Hakaniemen mel- 
lakoissa, kun muistaa, minkälainen käsitys kansan keskuudessa 
syntyi tätä kaartia kohtaan, niin tuntuu kummalliselta, että se- 



Poliisivoiman lis&ystt koskeva interpellAtsiooni. 1419 

naatti juuri näitten tapausten jälkeen viitsi kehoittaa yli maan 
järjestämään samanluontoisia kaarteja. Senaatti ei liene ollut 
niin kehonaan vailla selvyyttä asemasta, ettei se olisi käsittänyt, 
millä miekUä tällaisia toimenpiteitä tultaisiin ottunaan vastaan. 

Muistakin syistä poliisilaitos nykyiseen tapaansa järjestet- 
tynä ei voi herättää väestössä luottamusta. 

Räikeänä todistuksena poliisin väärinkäytöksistä on m. m. 
Oulun viimetalviset poliisiselkkaukset. Näistä selkkauksista muu* 
ten on mainittu tiedustelun perusteluissa, mutta siviilitoimitus- 
kunnan päällikkö sivuutti ne melkein äänettömyydellä. Nämä 
selkkaukset aiheutti typerällä ja taitamattomalla menettelyllä hal- 
lituksen nimittämä pdJisimestari. Nuo tapahtumat joutuivat 
paikkakunnallaan yleisen arvostelun alaiseksi, ja melkein yleinen 
mielipide oli, että juuri herra pcAiisimestarin menettely aiheutti 
nämä selkkaukset. Herra poliisimestari suorastaan erotti 24 
miestä poliisilaitoksesta ja sillä tapaa saivat nuo vakavat selk* 
kaukset alkunsa. Poliisimestarin menettely oli siihen määrään 
typerä, ettei edes läänin kuvernöörikään voinut sitä hyväks3rä. 
Mutta asiat kehittyivät niin pitkälle, että nuo poliisit tulivat 
lopullisesti eroitetuiksi ja yleensä sellaisilla syillä, joita ei voi 
pitää pätevinä. Ja silloin tuotiin paikkakunnalle poliisivoimaa 
Helsingistä. Ennen noita tapauksia ei yleensä Oulussa ollut 
tapahtunut minkäänlaisia rauhattomuuksia. Yleensä oli siellä 
ollut aivan rauhallista. Mutta niin pian kuin Helsingistä tuotiin 
väliaikaista poliisivoimaa, synty siellä heti sen jälkeen rauhatto^ 
muuksia. Poliisin käytös yleisöä kcditaan oli niin töykeä, että 
se synnytti ääretöntä miekenkiihkoa. M. m. tammikuun 29 päi- 
vänä, poliisi paljasti aseensa kadulla, jolloin S3ryttömät henldlöt 
saivat maistaa miekaniskuja. 30 päivän iltana taas poliisit toi- 
meenpanivat pieksäjäisiä ja syyttömiä raahattiin pcriiisiputkaan, 
jossa olivat joutuneet mitä tunnottomimman kohtelun esineeksi. 

Kuvaavana näytteenä siitä, millä tapaa nämä herrat koh- 
telivat yleisöä ja kohtelivat niitä, joita oli otettu poliisiputkaan, 
mainittakoon, että kun eräskin syyttömästi poliisiputkaan viety 
illalla oli huomauttanut, että hänen pitäisi päästä aamulla niin 
aikaiseen pois, että ennättäisi työhön, vastattiin hänelle: ei sinun 
tarvitse siitä huolehtia, sillä aamulla sinut hirtetään. Muuten 
nämä Helsingin poliisit yleensä tituleerasivat paikkakunnan työ* 
väestöä sellaisilla voimalauseilla, että ne ovat liian siivottomia 
tässä kerrottaviksi. Myös helmikuun 3 päivänä poliisi pieksi 
ja rääkkäsi useita viattomia henkilöitä, niiden joukossa sairaita 
ja heikkoja vanhuksia; myös erästä kaupungin valtuuston jäsentä 
lyötiin oman talonsa portilla piiskalla niin kovasti, että syntyi 
verihaavoja. On väitetty, että poliisilaitoksen johto on yleensä 
ollut puolueettomalla kannalla, mutta vaikka esimerkiksi Oulun 



1420 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

poliisilaitoksen paällikköknntaan kuuluvat henkilöt ovat olleet 
hyvinkin räikeitä puoluemiehiä, niin silti miehistöön nähden ase- 
tettiin sellaiset vaatimukset, että poliisi ei saa olla sosialisti j. 
n. e. Ja tällaisella syyllä sitte toimeenpantiin erottamisia. Mutta 
herrojen porvarien mielestä kaikesta huolimatta on aivan aihee- 
tonta puhua poliisin väärinkäytöksistä. Tässä tapauksessa saat- 
tavatkin he pitää lieventävänä asianhaarana sitä, että esim. Ou- 
lussa rääkätyksi tulleet henkilöt olivat työväenluokkaan kuuluvia. 

Perustuslaillisella taholla pidetään yleensä nykyisen polii- 
sin kykyä sangen korkeana ja väitetään, että se kykenee olemaan 
kansan luottamuksen arvoinen. Mutta mitä on oikeastaan tehty 
silmällä pitääkseen sitä että poliisi ansaitsisi tämän luottamuk- 
sen. Tämän luottamuksen saamiisttako varten on jär- 
jestelmällisesti erotettu poliisilaitoksesta rehellisimmät , ja 
kunnoUisimmat miehet ja haalittu sijaan sellaista väkeä, 
josta tiedetään ainoastaan, että se on valmis kaikessa 
sokeasti tottelemaan päälliköiden komentoa? Sitä vartenko 
on hankittu semmoinen pykälä poliisin virkapukuja koskevaan 
asetukseen, että konstaapelit ja ylikonstaapelit saavat tarpeen 
tullen olla varustettuina kivääreillä? Sitä vartenko senaatti piti 
tarpeellisena Keisarilliselle Majesteetille selittää, että se kyllä on 
valmis viime hädässä turvautumaan venäläiseen sotaväkeen? Si- 
täkö varten hallitus on aina ollut altis luovuttamaan poliiseja 
yksityisten kapitalistien vahtipalvelukseen, että nämä paremmin 
onnistuisivat työväkeä kiristäessään. 

Tunnettua on, että esim. Helsingin poliisivoimaa on niin 
huimasti lisätty, että sen suuruutta tuskin muut voivat tarkkaan 
sanoa kuin viranomaiset; laitoksen miesluku lienee lähes -900; 
niiden joukossa ovat poliisimestari apulaisineen ja 7 poliisiup- 
seeria, kukin 6,000 markan vuosipalkalla. Yleensä on palkkoja 
lisätty, ja menot tuon menettel3m kautta jo tänä vucmna yksis- 
tään Helsingin poliisilaitoksessa ovat kolmatta miljoonaa mark- 
kaa, s. o. lähes kolmasosa siitä, mitä vuotuiset menot olivat Suo* 
men sotaväestä. 

Kun taloudelliset ristiriidat ja yhteiskunnalliset epäkohdat 
ovat arveluttavassa määrässä lisääntyneet ja olisi kaivattu vasta- 
vaikutukseksi tarmokasta uudistuspolitiikkaa hallituksen puolelta, 
niin mitä on hallitus tehnyt? Se on selittänyt, että tä3rtyy tais- 
tella ajan henkeä vastaan; mutta kiihotuksen tuottamaa vaiku- 
tusta ei voiteta yksin mahtikäskyllä, siihen tarvitaan enemmän, 
selitti se, että se katsoi siihen tarvittavan suurta, hampaisiin asti 
asestettua poliisivoimaa. Elämisen oikeuksista taisteleville työ- 
läisille ei hallituksen taholta tarvitse tarjota muuta kuin ruos- 
kaa; vai mitä muuta on tehty esim. työriitaisuuksien suhteen? 

Täällä on herra Castren antanut selityksen Pohjolan tukki- 



Poliisivoimaa Ii6ä3rst& koskeva interpellatsiooni. 1421 

— ^^»— I III ■ ■ I II . - 1 1 .11 

työläisten lakossa sattuneista tapauksista* Mutta tämä selitys 
on kerrassaan väärä. Ensinnäkin niiden tapausten yhteydessä 
on mainittava, että nuo lakkopaikat olivat 11 penikulman päässä 
asutuilta seuduilta, ja sitte, että niillä miehillä» jotka ottivat va- 
rastoista ruokatavaraa, oli saatavia yhtiöltä,, jotenka he siis otti- 
vat ruokatavarat palkkaansa vastaan, vaikka ottivatkin niitä omin 
tuuminsa. 

Herra Castren on täällä laajaperäisessä luentosarjassansa 
esittänyt erityisiä väkivallan tapauksia, mutta hän ei ole kuiten- 
kaan tuollaisia väkivallantöitä ja anarkistisia tekoja vastaan mi- 
nun käsittääkseni lausunut periaatteellista tuomiotansa* Onhan 
tunnettua, että tällaisista tapauksista ovat aikaisemmin muut oUeet 
tilaisuudessa ja pakotetut lausumaan mielipiteensä kuin työväestö. 
Sellaisia tekoja on tapahtunut aikaisemmin kuin sosialistista lii- 
kettä tässä maassa on ollut olemassakaan. Kun sellaisia tapahtuu 
myös työväen keskuudessa, niin on selvää, että niistä lausutaan 
mielipide. Niiden mielipiteiden ei tarvitse olla hyväksyviä, muttanc 
saattavat olla selittäviä. Mutta onhan tunnettua, että väkivaltaisia 
tekoja on porvarillisella taholla valmistettu ja suorastaan ihailtu, 
silloin ktm nämä väkivaltaiset teot ovat olleet porvaristolle eduksi. 

Sosiaalidemokraattien taholla ei liene koskaan niin imelästi 
ja runollisen imartelevasti kirjoitettu väkivaltaisista taisteluta- 
voista kuin on kirjoitettu ja puhuttu porvarillisella taholla. Esim. 
kenraalikuvernööri Bobrikoffin murhasta puhuttiin ylistelevästi 
sen tapauksen jälkeen, ja vielä vuosikausia sen jälkeen on kir- 
joitettu tapauksen johdosta niin leimuavia artikkeleita, että herra 
Castren oUsi saanut paljon suuremman ja juhlalUisemman kokoel* 
man, jos olisi suvainnut leikata niitä artikkeleita täällä luettavak- 
seen. Tuota imartelua ei suinkaan ole annettu yksistään perustus- 
laillisella taholla, vaan on sitä esiintynyt suomettarelaiseltakin 
taholta, vaikka paljon varovaisemmassa muodossa. Muistan ol- 
leeni eräässä suomettarelaisten puoluekokouksessa Oulussa viime 
syks3mä. Siellä arvoisa avauspuheen pitäjä erittäin runollisella 
tavalla kuvasi sitäkin tapausta, joka heidät oli vapauttanut sorta- 
jasta. Tässä kokouksessa oli pt^ujina n. k. vanhan suomalaisen 
puolueen johtomiehiä Helsingistä, enkä kuullut kenenkään heistä 
panevan vastalausetta sitä avajaispuhujan lausuntoa vastaan. He- 
kin siis lienevät tavallansa h3rväksyneet vikiYallantyön ylistämisen. 

Herra Castren on lausuntonsa yhteydessä sanonut, että so- 
siaalidemokratian politiikka eräissä suhteissa johtaa anarkiaan. 
Mutta kyllä se anarkiaan johtava politiikka on tavattavissa aivan 
loiselta taholta, ja herra Castren on valmis sellaista politiikkaa 
kannattamaan ja imartelemaan. Täällä oli keväällä puhe poliisin 
toiminnasta, ja herra Castren silloin suvaitsi lausua sellaisen 
ajatuksen, ettei hän hyväksy piiskan käyttämistä poliisin puoleka. 



1^2 Istunto 13 p» syyskuuta 1907. 



täytyy käyttää kovia aseita, ampuma-aseita ja muita kovia aseita. 
Siis nykyään kun on oikeutettua poliisin asestaminen ei ainoastaan 
miekalla, vaan myös revolvereilla ja kivääreillä, niin joka tapauk- 
sessa täytyisi edustaja Castroin mielestä kä)rttää kansaa vastaan 
kiväärejä ja miekkoja. Eiköhän tämä jos mikään ole anarkiaan 
johtavaa, eiköhän jo yksistään se, että tällaisia käsityksiä ja mieli- 
piteitä hallituspuolueen edustaja esittää eduskunnassa, ole omansa 
synnyttämään sellaista mielialaa, josta voi olla seurauksena anar- 
kismia ? 

Vaikkakin olisi olemassa syitä, jotka pakottavat tarmok- 
kaaseen järjestyksen valvontaan, niin ei tämä seikka silti pyhitä 
kaikkia niitä t3rperiä ja vahingollisia menettelyjä, mihinkä poliisi 
ryhtyi, eikä tämä seikka silti pyhitä hallituksen laiminlyömisiä 
toisessa suhteessa. Onhan käsitettävää, ettei suinkaan poliisi- 
voiman lisäämisellä ja sen kehittämisellä voida tyytymättömyyttä 
yhteiskunnassa ehkäistä, vaan se voidaan ehkäistä t3rytymättö- 
myyden syiden poistamisella. Miksei hallitus, jonka taholta 
selitetään, kuinka muiden muassa juoppous suuresti vallitsee ja 
kuinka poliiseja tarvitaan korjaamaan juoppoja poliisiputkaan, 
ole eduskunnalle esittänyt kieltolakiehdotusta ja sillä tavalla teh- 
nyt poliisin tarvetta pienemmäksi, ja miksei monilla muilla aloilla 
ole ryhdytty uudistuspolitiikkaan? Ei ryhdytä poistamaan epä- 
kohtia, vaan järjestetään ja suurennetaan poliisivaltaa ja siten 
koetetaan paldcokeinoilla säilyttää epäkohtia. Monista epäkoh- 
dista on porvaristolla hyötyä niinkuin esim. väkijuomaltikkeen 
olemassaolosta. Siksi ei niitä epäkohtia poisteta, vaan koete- 
taan niitä äärettömyyksiin asti kasvatetun poliisivoiman avulla 
pitää pystyssä, jotta porvaristo voisi nauttia niitä tulolähteitä, 
mitä sillä on olemassa. 

Minusta siis näyttää, että hallituksen poliisitoimet eivät ole 
puolueettomia, ja kun tämä käsitys on päässyt leviämään, ei 
tuon suuntainen poliisivoima ole omansa lisäämään rauhallista 
mielialaa. Tuosta seikasta ja kaikkialla näkyvästä varojen tuh- 
lauksesta voi päättää, että senaatin järjestyspolitiikka on sitä laa- 
tua, että sitä ei voi pitää viisaana eikä yleisen edun kannalta su- 
vaittavana. 

Bd. af Unin: Herra E. 6. Palman on eräässä Valvo- 
jassa julkaistussa kirjoituksessa vuonna 1904 lausunut seuraa- 
vat sanat :'„Meillä on nähty ja nähdään yhä, että suunnattomia 
(raha) määriä välistä on annettu tarkoituksiin, joita ei kansan 
yleinen käsitys eikä tiedekään kannata. Oikeus- ja sivistysval- 
tion vastakohtana on ammoisista ajoista ollut poliisivaltio, ja me 
olemme nähneet, millaisia ponnistuksia viime aikoina on tehty, 
jotta Suomi sellaiseksi muuttuisi." Tämän lausui herra vapaa- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1423 

herra tarkastaessaan Suomen budgettia. Lausunto on aivan 
oikea ja se pitää täydelleen paikkansa vielä nytkin kolmen vuo- 
den perästä. Ero on se, että meillä kolme vuotta sitten oli viro- 
laisia ja sen kaltaisia poliiseja ja nyt meillä on n, s. kotimaisia. 
Mutta minä luulen, että useimmista tuntuu paljon vastenmieli- 
semmältä saada piiskaniskuja kotimaisilta miehiltä kuin virolai- 
silta. (Aärimäisestä oikeistosta: smakfräga!) 

Todistukseksi yllämainitulle lauseelle pyydän vaan aivan 
lyhyesti saada mainita muutamia numeroita. Vuonna 1896 olivat 
poliisilaitoksen menot 200,000 markkaa. Vuonna 1906 ne olivat 
400,000 markkaa, vuonna 1904 noin 1,500,000, vuonna 1905 
1,834,000 ja olivat silloin menneet jo 40,000 yli arvio^skunkin, 
sekä vuonna 1906 noin 2,630,000 markkaa. Tämä viimeinen 
summa jää nykyisen hallituksen kontolle. Näiden kaikkien me- 
nojen lisäksi tulee vielä, että kaupunkien lisäapu samaan tarkoi- 
tukseen nopeasti on kasvamassa miljoonaa kohti. Meidän po- 
liisilaitoksestamme on siis jo saatu kokonainen sotajoukko. Näyt- 
tää siltä kuin tahdottaisiin saada se korvaamaan varsinaista 
sotajoukkoa. 

Viimeisenä päivänä vuonna 1904 lausuivat Suomen säädyt 
suuressa anomuksessaan seuraavasti: „Useitten maamme kau- 
punkien poliisilaitoksia on suunnattomasti laajennettu, sillä seu- 
rauksella, että valtiolle ja kunnille on siitä koitunut kohtuutto- 
man suuria kustannuksia. Yhtäkaikki on poliisihoito yleensä 
huonontunut, mikä johtuu siitä, että poliisilaitoksen johto on an- 
nettu sopimattomille henkilöille." Tämäkin säätyjen väite pitää 
pääasiassa paikkansa nytkin. Bobrikoffin poliisi toimitti kurjan 
tehtävänsä niin sanoakseni tasapuolisesti kaikkia kansalaisia vas- 
taan. Se oli, niinkuin eräs arv. puhuja täällä oikealla puolella 
lausui, jonkunlainen poHitinen poliisilaitos. Nyt me olemme siir- 
tyneet toiselle tolalle. Me olemme saaneet niin sanoakseni so- 
siaalisen poliisilaitoksen. Nykyinen poliisilaitos menettelee, niin- 
kuin täällä jo — minun ei sen takia tarvitse siihen enään kajota 
— on toteen näytetty edellisten puhujien puheessa, sillä tavalla 
kuin se olisi oikeastaan tai etupäässä alempien, siivompienkin 
kansalaisainesten kurissa pitämiseksi luotu, (hyvä-huutoja vasem- 
malla). Poliisi on kylliksi monta kertaa näyttänyt ettei se tosiaan 
käsitä tehtäväänsä oikein. Se on, niinkuin jokainen, joka tah- 
too asioita jotakuinkin avoimilla silmillä katsella, voi nähdä, 
ollut kä3rtöksessään raaka ja suuresti nagaikkaa rakastava sen 
sijaan, että sen olisi pitänyt arkaluontoisessa tehtävässään mene- 
tellä aivan toisin. Se on suorastaan rikkonut rikoslain 16 luvun 
6 §;lää vastaan, ja vaikka se itse rikkoo lakia, niin se vaatii kan- 
salaisia kunnioittamaan lakia. Se laahaa rauhallisia kansalaisia 
poliisikonttoriin asioista, joitten kanssa niillä ei ole mitään teke- 

90 



1424 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

mistä ja vaikka sen pitää asianomaisissa tapauksissa useimmiten 
se tietää. 

Vastakohdaksi meillä vallitsevalle poliisin menettelylle pyy- 
dän minä täällä saada esiintuoda erään poliisivaltioksi sanotun 
valtakunnan, Preussin, ministerin sanat hänen äsken pidetyssä 
puheessaan: ^Poliisin entisen pääasiallisesti kielteisen toiminnan 
lisäksi, joka on julkisen turvallisuuden ylläpitäminen ja sen rikkou- 
tumisen ehkäiseminen, tulee uusi positiivinen huolenpito kansa- 
laisten hyvinvoinnista. Sen takia tulee poliisivirkailijain, ensi- 
mäisestä viimeiseen saakka, olla selvillä siitä, että heidän velvol- 
lisuutenaan on väestön palveleminen ja sen hjrvin voinnista huo- 
lehtiminen, mikäli se heidän tehtäviensä puitteisiin mahtuu''. 

Mikä nyt on seuraus meidän poliisimme menettelytavasta? 
Seuraus on ollut se, että poliisi on niittänyt siitä aivan ilmei- 
sesti kansan vihan. Ja kun kansan viha on syttynyt, niin on aivan 
selvä seuraus sekin, että poliisivoimaa tulee yhä edelleen lisätä. 
Luullaan yläpiireissä, että vahva poliisivaltio on kansan 
onneksi, mutta se on ilmeinen harhaluulo. Tunnettu professori 
Harms Saksassa lausuu eräässä puheessaan: „Luuletteko te, 
että ylen suuri poliisiturva yhteydessä valtiollisen alaikäisyyden 
kanssa on paras turva kansalaisten onnelle?" Ja tuo tunnettu 
sukkela ranskalainen poliitikko Talleyrand sanoo aivan sattuvasti, 
että pajuneteilla, se tahtoo tässä sanoa poliisisapeleilla ja senkal- 
taisilla aseilla voi saada kaikkea muuta toimeen paitse rauhalli- 
sia oloja. 

Miksi nyt, jos me vielä tarkemmin tutkimme asiaa, meillä 
olot ovat tämmöiset? Ne johtuvat ensiksi niin sanoakseni van- 
hoista synneistä, jotka yläluokka on tehnyt alempia kansanker- 
roksia kohtaan. On ollut koko joukko epäkohtia, joita olisi ai- 
koja sitte pitänyt korjata. Olisi aikoja sitte pitänyt ryhtyä re- 
formityöhön, ankariin uudistuksiin. OJisi pitänyt ottaa paljon 
enemmän huomioon varsinaisen kansan, svvien rivien toivomuk- 
sia, mutta sen sijaan on vuosikymmeniä katsottu ainoastaan ylä- 
luokan etuja, ainakin niin vähässä määrässä syvien rivien toi- 
vomuksia ettei siitä paljoa voi puhua. £n tarvitse täällä tuoda 
esimerkkejä. Maanvuokralaki on loistava esimerkki ja kuristus- 
pykälä 1899 vuoden elinkeinolainehdotuksessa. Meillä on ollut 
ja on vieläkin koko joukko luokkalakeja ja me elämme luokka- 
valtiossa. 

Täällä huomautti edellinen puhuja kieltolaista. Herra se- 
naattori Lilius sanoi että poliisia tarvitaan juopumusta vastaan. 
Kansa vaatii aivan yksimielisesti, huolimatta pienestä, jos niin 
saan sanoa, nurkkakunnasta, yleistä kieltolakia. Välittämättä 
tästä hallitus, selvään uhmaillen kansan tahtoa, esittää kunnalli- 
sen kieltolain. Jos nyt tulevaisuudessa taas tulee kysymys polii- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpeUatsiooni. 1425 

si valtiosta ja sanotaan, että tarvitaan poliisia juopuneita vastaan, 
niin tottakai taas pestään käsiä ja sanotaan, että sitä tarvitaan 
lisää yleisen turvallisuuden suojaamiseksi. Kun noin vuosikym- 
men takaperin joku yksityinen kansalainen harrastuksesta ja 
rakkaudesta näitä syviä riviä kohtaan ryhtyi huutamaan hiukka- 
sen niiden h3rväksi, silloin leimasi hyvinkin etevä mies nykyisessä 
hallituksessa tämän henkilön joksikin turhapäiväiseksi agitaatto- 
riksi, josta ei tarvitse pitää mitään lukua. Ja kun kansan syvät 
rivit nousevat ylös itsetietoisina ja heitä kehoitetaan vaatimaan 
parempia elämänehtoja — ja tämä voi tapahtua ainoastaan ylä- 
luokan kustannuksella — silloin leimaa täällä oikeistolla eräs pu- 
huja sen luokkavihan kylvämiseksi. Mutta me olemme tulleet 
toiseen aikaan. Kansa on noussut ja pyrkii taloudelliseen va- 
pauteen. Kun silloin muutamat yltiöpäät, ikävä kyllä, väkival- 
taisesti käyvät toteuttamaan tätä tarkoitusperää, käyvät korjaa- 
maan niitä epäkohtia, joita yläluokka on huolimattomuudellaan 
luonut, silloin huudetaan poliiseja, silloin huudetaan: tarvitaan 
enemmän poliiseja, yhä enemmän poliiseja. Silloin puhutaan 
„upphetsningspolitiikasta'', silloin unohdetaan, kuka se oikeastaan 
kansaa alkuperäisesti on kiihoittanut 

Herra Castren <xi, ja minä olen hänelle siitä kiitollinen — 
räikeissä väreissä kuvatmut, miten kurjassa tilassa tosiaan mei- 
dän yhteisktmtamme ja yhteiskunnalliset olomme ovat juuri 
yläluokan laiminlyömisen takia. Koko hänen pitkä esitelmänsä 
oli ankara saama nykyistä porvarillista yhteiskuntaa vastaan. 
Sen takia minä kuulin sen sekä ilolla että surulla. Herra Castren 
todisti, että meillä on koko joukko luokkalakeja, jotta kansan 
siveellinen oikeustajunta ehdottomasti hylkää, mutta joita ei ylä- 
luokka tahdo poistaa ilman taisteluja. Syyttäköön silloin it- 
seänsä! Tuomarin ohjeessa sanotaan: „Rahvaan paras on kor- 
kein laki. Se, joka cm hyödyksi rahvaalle, se on lakina pidet- 
tävä, vaikka kirjoitettu ladci sanain mukaan toisin kuuluisikin". 

Minä tunnen aivan hyvin, mitä herrat lakimiehet tahtovat 
tähän sanoa, mutta se aate, joka siinä piilee, on ehdottomasti 
oikea. Ja koko tämä ohjesääntö ja edellinen esitys näyttää, mi- 
hin surkeisiin oloihin tullaan, kun ei lakia pian korjata kansan 
oikeuskäsityksen mukaan. 

Sanottiin aikoinaan että Bobrikoffin venäläiset lait eivät 
velvoita ja nyt sanotaan taas, kun eivät lait hyvin monessa suh- 
teessa vastaa kansan oikeuskäsitystä, että yläluokan luokkalait 
eivät velvoita. Bobrikoffin aikana vallitsi murha. Bobrikoffin 
säädökset veivät johdonmukaisesti siihen. On pelättävä, että 
nykyiset luokkalait, ellei yläluokka tahdo niitä pian korjata, vie- 
vät yhä enemmin samoihin tuloksiin. 

Kuka on syypää? Surkeata se on, sen minä myönnän. 



• ••«■• I 



1426 Istunto 13 p. S3^yskauta 1907. 

Näyttää sika kuin herra Castro olisi hiukan vanhentu- 
neella kannalla omassa tieteessään. On hyvin helppo sanoa ja 
on aina ennen sanottu; „Tuo mies on lurjus, hän on rangaistava 
ansion mukaan. Nykyään uusi kriminaalinen tiede, professori 
Listin ja muiden edustama, hakee ja selittää sy3rt, millä tavalla 
on tultu tähän tilaan, ja olisi hyvä, jos meidänkin herrat juristit 
antaisivat enemmän arvoa tälle menettelylle ja tuomitsisivat sen 
mukaan. Syyt ovat nurjissa sosiaalisissa oloissa, se mielipide 
astuu vhä enemmän voimaan tieteessäkin. 

w 

Täällä ovat useat sanoneet, että sosiaalidemokratiian kon- 
tolle tulevat anarkistiset teot. Millä oikeudella se sanotaan? So- 
siaalidemokraattinen puolue on jo melkein täsmälleen vuosi sitte 
julistanut, että se ei ole minkäänlaisessa solidaarisuudessa täl- 
laisten anarkistien kanssa. Ne ovat kulkeneet väkisin niin sa- , 
noakseni meidän vanavedessä. Ne ovat juosseet meidän jäljis- 
sämme, niinkuin ne ovat juosseet ulkomaillakin, mutta ne, jotka 
ovat tosiaan seuranneet näitä asioita, he tietävät, että ulkomailla- 
kin ne saivat olla siellä jonkun aikaa, kun luultiin, että ne olivat 
jonkinlainen vasemniisto sosiaalidemokraattisessa liikkeessä^ 
mutta kun huomattiin, mitä he oikeastaan tarkoittivat, niin ne 
suljettiin pois ja kun ne tahtoivat tulla Lontoon intematsionaa- 
liseen kokoukseen, niin ne ajettiin ulos. Kun yllä mainittu julis- 
tus on tapahtunut jo vuosi sitten, niin ei hallitus saa mennä sa- 
nomaan, että tarvitaan lisää poliisijoukkoja sen takia, että anar- 
kismi olisi kasvamassa, kun on hyviä toiveita, että, kun sosiali- 
demokratiia ei niitä millään tavalla hyväksy, se päinvastoin on 
vähenemässä. 

Herra Huoponen puhui Lontoon poliiseista. Minä tun- 
nen myös hiukan tätä poliisia, koska minä olen muuntamia viik- 
koja Lontoossa ollut ja minä voin vahvistaa sen, mitä herra 
Huoponen sanoi. Mutta minä tiedän myös, että Lontoon poliisi 
menettelee aivan toisin kuin meidän poliisimme. Lontoon po- 
liisit eivät enää, niinkuin kyllä ennen, ärsytä kansalaisia lainrik- 
komiseen, he eivät enää käy piiskalla niiden selkään; he kohte- 
levat yleisöä lujasti, mutta arvokkaasti. Se on ainakin minun 
kokemukseni siitä ja sen takia annetaan sille tosiaankin kunnioi- 
tusta ja arvoa* 

Minulla ei nyt ole tässä numeroita käytettävänä, jotta 
voisin verrata missä suhteessa esim. Helsingin poliisivoima on 
muiden suurkaupunki^ poliisivoiman, mutta minä luulen us- 
kaltavani sanoa, että se on ainakin Lontooseen nähden vähintäin 
kaksinkertainen ja kuitenkaan ei tämä maa mahda olla sellainen 
kauhea rikosten maa ("huutoja: on.) Lontoon kaupunki on päin- 
vastoin tunnettu suurrikosten pääpesäksi. 

Kun nyt tämä on selitetty, niin minun käsitykseni mukaan 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpallatsiooni. 1427 

hallituksella ei ole vähääkään syytä lisätä poliisivoimaa tässä maas- 
sa yaan päinvastoin vähentää. Poliisia lisäämällä ei oloja paranneta, 
niinkuin minä ja muut olemme täällä esittäneet, poliisi tulee yhä 
enemmän tarpeettomaksi sen mukaan kuin reformeja toimeenpan- 
naan alempien kansakerrosten hyväksi, mikäli tosiaan noudate- 
taan kansan tahtoa. Jos niin tehdään, niin tullaan 
kuten sanoin, toimeen paljon pienemmällä poliisivoimalla kuin 
mitä Suomessa nyt on. Kaikki njuut toimenpiteet ovat turhat 
eivätkä vie mihinkään pysyviin tuloksiin, kuten Talleyrand sanoo : 
„pajuneteilla ja poliisisapeleilla saadaan toimeen kaikkia muuta, 
mutta ei rauhallisia oloja". 



Bd. Bftck: Minäkin olen yhtynyt niihin, jotka ovat lausu- 
neet siviilitoimikunnan päällikölle kiitollisuutensa hänen asialli- 
sesta ja valaisevasta laustmnostaan. Täällä on tahdottu tänä il- 
tana heikontaa tämän lausunnon vaikutusta sillä, että on koeteltu 
todistaa, että ne rikokset, jotka ovat näinä vuosina maassamme 
tapahtuneet, ovat muka jossain yhteydessä n. k. aktiivisen vas- 
tarinnan kanssa. Tällä tavalla kuitenkin minun mielestäni vede- 
tään keskustelu syrjäseikkoihin. Eihän interpellatsioonin teki- 
jäkään ole tehnyt senaatille kysymystä siitä, mitenkä rikokset 
ovat syntyneet ja missä suhteessa ne .ovat menneisjr3rteen. Hän 
on kysynyt, minkätähden poliisivoimaa on lisätty. Minä en ota 
tutkiakseni, missä suhteessa viime vuosien rikokset ovat n. k. 
aktiiviseen vastarintaan. Tämä on mielestäni sivuseikka. Pää- 
asia on, että rikoksellisuus on äärettömän suuressa määrässä kas- 
vanut. Tämän on itse interpellatsioonin tekijäkin tämänpäiväi- 
sessä lausunnossaan tunnustanut. Rikos on aina rikos, oli se 
sitten missä yhteydessä menneisyyteen tahansa. Vallattomuus 
on aina vallattomuus. Minä uskallan mennä niinkin pitkälle mah- 
dollisista tuomioista ja vastaväitteistä huolimatta, että tuomitsen 
senkin työn rikokseksi, kun sortajan sydämeen lennätetään kuo- 
lettava nuoli. Minä nim. en voi irtautua sen miehen sanasta, joka 
lausui: »Joka miekkaan tarttuu hänen pitää myös miekkaan 
hukkumaan". Jos nyt pidänmie kiinni siitä, että rikoksellisuus 
on maassamme kasvanut, eikö meidän sitte täydy antaa nykyiselle 
hallitukselle ttmnustustamme siitä, että se on koettanut ehkäistä 
tätä. rikokseUisuutta? Missään kulttuurivaltiossa ei kärsitä val- 
lattomuutta. Ranska on vapauden syntymämaa, mutta ranska- 
laiset politikoitsijat ovat niin ymmärtäväisiä, että he voivat tehdä 
eroituksen vapauden ja vallattomuuden välillä. Täällä on tänä- 
päivänä sanottu, että kun mahtavia virtauksia ilmaantuu kansan 
keskuudessa, niin ei hallitus saa niitä väkivallalla ehkäistä sil- 
loinkaan, kun nämä virtaukset esiintyvät vallattomuuden muo^ 
dossa. Näin sanoi interpellatsioonin tekijä. Tätä periaatetta ei 



1438 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

Ranskassa, tuossa radikaalisessa Ranskassa noudateta. Arv. 
edustajat ovat varmaankin seuranneet tuota liikettä etelä-Rans- 
kassa, viinin viljelijäin keskuudessa. Sekin oli mahtava virtaus, 
mutta kun tämä virtaus meni vallattomuuteen, silloin hallitus 
pelkäämättä voimakkaasti astui sitä vastaan. Ja kun siitä teh- 
tiin interpellatsiooni Ranskan edusta jakamarissa, niin kamari oli 
niin ymmärtäväinen, että se antoi tunnustuksensa hallitukselle 
siitä että se oli tehnjrt lopun vallattomuudesta. Minä toivon, että 
Suomen ensimäinen kansallinen eduskunta on niin ajatteleva, 
että sekin antaisi ttmnustuksensa hallitukselle siitä, että se on 
koettanut tehdä lopun vallattomuudesta, joka kaikista vastaväit- 
teistä huolimatta maassamme vallitsee. 

Interpeilatsioonin tekijä ed. Nuorteva väitti, siviilitoimi- 
tuskunnan päällikön asiallisesta lausunnosta huolimatta, että po- 
liisin lisäys on tarpeeton. Hän koetti myös todistaa tätä väi- 
tettään, mutta minun mielestäni se tapahtui sillä tavalla, että 
vastoin tahtoani tulin kys3meeksi : uskooko hän itsekään siihen mitä 
hän sanoo. Ed. Nuorteva todisti nimittäin väitettään sillä, että 
hallituksen toimenpiteet eivät ole johtaneet mihinkään tulok- 
seen. Ed. Castren on täällä jo tänä päivänä valaisevasti antanut 
ed. Nuortevalle vastauksen juuri tässä suhteessa. Hän on selvästi 
todistanut että pääsyy, minkätähden hallituksen toimenpiteet ei- 
vät ole johtaneet toivottuun tulokseen, on juuri se seikka, että 
sosiaalidemokraattinen sanomalehtiryfamä maassamme ei ole toi- 
minut sillä tavalla kuin sen olisi pitän3rt toimimaan. Ed. Castren 
luki monta todistusta, ehkäpä nämä todistukset jäävätään, ehkäpä 
niitä koetetaan selittää siten että ;ie tulevat interpeilatsioonin te- 
kijän hyväksi. Olkoon tämän asian laita miten hyvänsä. Minä 
puolestani tahdon mainita yhden todistuksen, joka ,on omansa to- 
distamaan että sosialistinen sanomalehdistö on tehnyt itsensä syyl- 
liseksi kansan yllyttämiseen. 

Täällä on tänä päivänä puhuttu tuosta kamalasta murhasta, 
joka tapahtui Taalin tehtaalla; siellähän Högberg ampui kaksi 
ihmistä. Sama Högberg sanoi poliisitutkinnossa, kun häneltä 
tiedusteltiin syytä hänen kamalaan tdcoonsa, että syy, minkä- 
tähden hän oli tuon kamalan työnsä tehnyt, oli se kiihoitus, joka 
oli hänelle annettu sosiaalidemokraattisen puolueen sanomaleh- 
dissä. Minä toivon ettei Högbergfin todistusta jäävätä. Ed. 
Castren on täällä tänä päivänä puhunut itkevistä vaimoista, jotka 
ovat surreet vainajiensa kohtaloa. En tahdo niistä puhua. Pu- 
hun Högbergistä, joka vankilassa epätoivoisena suri kauheaa te- 
koansa. Hänen epätoivonsa meni niin pitkälle, se tuli niin sy- 
väksi ja valtavaksi, että hän viimein lopetti elämänsä. Minun 
mielestäni tämä oli tapaus, jonka olisi pitänyt herättämään sosia- 
lististen ammattipolitikoitsijain omaatuntoa. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1429 

Herra Nuorteva puheessaan antoi tietysti läimäyksen halli- 
tukselle. Hallituksessa, senaatissa on pääsyy nykyajan rikoksel- 
lisuuteen. Ja niillä tavalla? Siten että hallitus ei ole ymmärtä- 
nyt niitä demokraattisia virtauksia, jotka voimallisina liikkuvat 
meidän kansassamme. Minun täytyy nytkin sanoa, että epäilen 
tokkohan herra Nuorteva, kun hän näin lausui, puhui vakaumuk- 
sensa mukaisesti. Eikö meidän hallituksemme ole koettanut ym- 
märtää kansamme vapauden rientoja, eikö se ole koettanut ym- 
märtää ja tyydyttää sitä voimakasta demokraattista henkeä, joka 
nyt puhaltaa keskuudessamme? Jos tahdomme olla rehellisiä, 
kuulummepa sitte mihin puolueeseen tahansa ja ajattelemmepa se- 
naatista mitä hyvänsä, niin meidän tä3rtyy myöntää, että senaat- 
timme on antanut arvoa juuri tälle demokraattiselle kansan hen- 
gelle. Meillä on yleinen äänioikeus, yksikamarijärjestelmä j. n. e. 
Onhan sekin tosiasia, että edustaja Nuorteva on voinut tehdä 
merkillisen interpellatsiooninsa, todistus siitä, että meidän 
hallituksemme on käsittänyt kansamme demokraattisia vaati- 
muksia. 

En tahdo täällä kauemmin puhua, täällä on jo niin pitkiä 
puheita pidetty. Tahdon lopuksi vaan kajota yhteen seikkaan. 
Suomen sosiaalidemokraatit ovat luvanneet luoda uuden Suomen, 
Suomen, jossa vapaus, oikeus, ihmisrakkaus asuu. Tässä uu- 
dessa Suomessa on tietysti oleva parempia ihmisiä kuin ne, jotka 
asuvat meidän „porvarillisessa, huonossa isänmaassamme'\ Epäi- 
len kuitenkin, tokkohan sosiaalidemokraatit meidän maassamme, 
ainakaan sillä kannalla kuin he nyt ovat, voivat luoda noita pa- 
rempia ihmisiä. Ja jos joku rikos tapahtuu, silloin ei sosiaalide- 
mokraattisissa sanomalehdissä koskaan koeteta herättää rikok- 
sentekijän vastuunalaisuustunnetta. Kun joku juopottelee, niin 
se tietysti on yhteiskunnan vika. Siinä voi olla jotakin perää, 
mutta kyllä kai se on myös juopottelijan vika. Sitä eivät kui- 
tenkaan sosiaalidemokraatit tahdo myöntää; syyttävätpä he kirk- 
kojen ehtoollisviiniäkin. Jos joku varastaa, ei se tietysti ole 
varkaan vika, vaan yhteiskunnan. Jos joku murhaa, ei se ole 
murhaajan syy, ei. Luullaanko todellakin, että tällä tavalla voi- 
daan kasvattaa sellaista kansaa, joka voi kärsiä, joka voi tehdä 
työtä, joka voi ottaa vastaan ei ainoastaan elämän iloisia, vaan 
myöskin synkkiä vastoinkäymisen päiviä. Ei! Tuollaisella kas- 
vatuksella synnytetään vaan raukkamaisia ihmisiä, joilta koko- 
naan puuttuu voimaa ja ennen kaikkea persoonallista edesvastuun- 
tunnetta. 

Minä uskallan lausua toivomuksenani sen, että herra Nuor- 
tevan interpellatsiooni pannaan paperien joukkoon, ettei se siis 
anna aihetta mihinkään toimenpiteeseen. Minun mielestäni herra 
Nuortevan oma lausuntokin on ollut paras todistus siitä, että hän 



1430 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



itsekin on sitä mieltä, että hänen interpellatsiooninsa oli taktil- 
linen erehdys. 

Ed. Pykälä: Saadakseni lähtökohdan n3rt kysymyksessä 
olevalle asialle, täytyy ottaa suurlakosta kiinni. Jokainen tietää 
tuon puhdistavan myrskyn, joka Suomessa silloin kävi. Olisi 
luullut, että kaikki puolueet, kaikki kansankerrokset silloin oli- 
sivat ryhtyneet todelliseen luova^ työhön, luomaan uutta yhteis- 
kuntaa, jota niin kipeästi kaikki kaipaavat, mutta puoluekiukku 
ja toistensa ymmärtämättömyys tuli silloin vasta kaikessa lois- 
tossaan näkyviin. Entisiä hallituspuoluelaisia syytettiin siitä, 
kuinka suuria tyranneja ne olivat ja kuinka paljon ne tuottivat 
isänmaalle pahaa. Olisihan silloin voitu unohtaa tuo ja ruveta 
tekemään parempaa, kun kerran oli tilaisuus. Tuo suurlakon 
huumaus oli niin voimakas, että meidän herrat sosialistien joh- 
tajat juopuivat siitä luulosta, että valta on luiskahtanut heidän 
käsiinsä. Ruvettiin järjestämään kautta maan punakaartia ja sa- 
nottiin, että sillä hoidetaan maan poliisivoimia ja pide- 
tään järjestystä yllä tarpeen tullen. Aivan oikein, tarkoitus 
hyvä — mutta mihin tuloksiin siitä johduttiin? Niillä toimi- 
tutettiin sotilasharjoituksia, niitä komennettiin marssimaan ja 
kestämään, annettiin säännölliset ohjeet ja määräykset, valittiin 
päähallinto Helsinkiin ja vihdoin viimein ilmestyi heille oma 
Gaponinsa, toisin sanoen Kock. Tämä otti koko suuren liik- 
keen hoitonsa ja antoi päiväkäskynsä niinkuin ainakin armeijalle. 
Tätä julistettiin saloilla ja kylissä, että tämä on se köyhälistön 
armeija, jolla köyhälistö itselleen raivaa tien valtaan. Oli myös 
olemassa Suomen kaarti, oli n. s. kaartin pataljoona. Mutta 
tämä ei voinut riittää. Meidän herrat porvarit täällä Helsin- 
gissä muodostivat kolmannen kaartin, n. s. suojeluskaartin, ja 
nämä kolme kaartia nyt pitävät silmällä kuka tässä vihdoin vii- 
mein vallassa pys3ry. Venäläisellä valtiomahdilla hajoitettiin 
ensin Suomen kaarti ja kotimaisella hallitusmahdilla suojelus- 
kaarti ja punainen kaarti. Nyt ei olisi ollut kaartia ensinkään, 
muta hallitus rupesi luomaan n. s. poliisikaartia niitten tilalle. 
Siis kaartitta ei mitenkään voida Suomessa olla, se on itsestään 
selvä. Minkä verran hallituksella oli aihetta ruveta järjestä- 
mään poliisikaartia, se on tässä täysin selvästi näytetty. Niin 
vähän kuin minä olen poliisivaltion ihailija, niin pakostaicin mei- 
dän täytyy turvautua ennemmin poliisivaltaan kuin rosvoval- 
taan ; kolmatta mahdollisuutta tässä ei ole valittavissa. Jos herrat 
sosialistit olisivat tuon valtavan kansaliikkeen koettaneet ohjata 
todelliseen valistustyöhön ja järkevään, ajattelevaan toimintaan, 
olisivat he tehneet suuremman palveluksen kuin kiihoittaessaan 
toisia kansanluokkia vastaan. Minä olen juuri siitä seudusta. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 143 1 

jota tänään on täällä niin monta kertaa mainittu, nim. PöUäk- 
kälästä, — Pölläkkälän työväenyhdistyksen talo näkyy minun 
ikkunaani ja olen jotenkin likeisessä tekemisessä niitten henki- 
löitten kanssa, jotka täällä ovat tänään monta kertaa mainitut. 
Tämän työväenyhdistyksen toiminta oli kaikkea muutakin kuin 
työväenliikettä suurlakon jälkeen. Siellä kävi kiihoittajia, agi- 
taattoreita, mutta järkevää johtoa ei siinä ilmestynyt. Tunnettu 
Suursaaren sahan lakko, joka oli myös kiihottajien toimeenpa- 
nema, päättyi isännöitsijä Geffertin murhaan. Täällg on jo niin 
selvän selvästi valaistu murhan syy ja seuraukset, ettei minun 
tarvitse niihin enempää kajota. Samaan aikaan Kiviniemessä 
tapahtui myöskin Popoffin murha, jota täällä niinikään on mai- 
nittu. Siinä myöskin oli Pölläkkälän järjestyneen työväen yh- 
distys johtotoimissa. Joulukuun 15 p:nä tapahtui ihan naapu- 
rissani Suikin murha ja sen verran kuin siinäkin päästiin jälille, 
oli siinä järjestynyt työväki johtamassa, vaikka todella Räisä- 
län työväenyhdistyksen jäsenet, tuon suurmurhaajan Savinaisen 
johdolla. Täällä on mainittu, mitä ne vangitut ovat sanoneet, 
jotka rikokset ovat tehneet. Minä myöskin voin mainita mitä 
Suikin murhaaja Hiili sanoi. Hän tunnusti itse oikeudessa, että 
hän oli viimeinen, joka huivia kiristi. Muolan käräjillä, silloin 
ktm hän sai tuomionsa, pyysi hän minua viemään terveiset van- 
hemmilleen. Hän sanoi olevansa rikollinen perinnöllisesti, hä- 
nen isänsä oli hänelle ohjeita antanut, hänen äitinsä oli häntä 
aina neuvonut hyvään. Mutta hänellä oli niin voimakas vasta- 
vaikutus rikoksiin, että hän ei ehkä koskaan olisi tullut niitä 
tehneeksi, ellei hän olisi joutunut sosialidemokraattisen agitaat- 
torin kiihotuksen alaiseksi. Lukiessaan näitä kiihoittavia kir- 
joituksia hän ymmärsi ne yksipuolisesti ja joutuessaan suur- 
rosvon Savinaisen vaikutuksen ^laiseksi hänen kohtalonsa päät- 
tyi tuohon kamalaan tekoon. Hän mainitsi tutkimusvankeuden 
aikana Viipurin linnassa» että hän ei voinut nukkua neljään yö- 
hön silloin kun hän vietiin linnaan. Olin myöskin mukana vangit- 
semassa häntä; hän sanoi aina ajatelleensa isäänsä, oliko hän 
<rhkä vangittu samasta rikoksesta, johon hän ei ollut syypää. 
Stmnuntaina kun menin kirkkoon, sanoi hän, en joutanut seuraa- 
maan papin sanoja, sillä omaatuntoani kaivoi, vaan minä rau- 
hattomana vaanin silmilläni ympäri kirkkoa näkyisikö missään 
"harmaahapsista isääni. — Se vaivasi tätä nuorta miestä. Hiili 
lähetti tovereilleen Räisälään nämä terveiset: Etsikää valistusta, 
hankkikaa itsellenne tietoja, ei murhilla tätä maailmaa paran- 
neta; omatuntoni on minut tuominnut eikä maallinen oikeus. — 
Jos tätä selitettäisiin suurille laumoille, niin luulen, että poliisi- 
voima kävisi osaltaan tarpeettomaksi. 

Tässä on jo annettu vastauksia herra Nuortevan selityk- 



1432 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

siin. Minäkin meinasin sanoa, ettei se sisältänyt mitään muuta 
kuin tunnustuksen, että hallitus on ollut oikeutettu tässä asiassa 
miin tekemään kuin se on tehnyt. En voi olla ed. Castrenille, 
— niin paljon kuin eräissä kcrfidin yhdynkin häneen — huomaut- 
tamatta siihen hänen väitteeseensä, että paikkakunnan väestö 
muka olisi rikoksellisia suojannut tuolla Vuoksen laaksossa teh- 
dyissä PöUäkkälän y. m. murhissa, en voi olla paikkakuntalai- 
sena ja paikkakuntalaisten edustajana panematta vastalausetta 
hänen ehkä vasten tahoaan lausumaansa sanaan. Ne, mitä oli 
suojelijoita Savinaisella ja muilla, eivät olleet paikkakuntalaisia, 
vaan heitä suojeltiin Käkisalmen, Räisälän ja Kaukolan saloilla, 
missä ei mikään valistus ole käynyt, vaan ainoastaan sosialistien 
agitaattorit. Ei suinkaan paikkakunnan väestö suojelusta anta- 
nut. Paikkakuntalaiset olivat näistä tapahtumista niin kauhuis- 
saan, että jokainen talo oli varustettu aseilla, sellaisetkin talot, 
joissa ei ikinä ollut aseita käytetty, lähettivät vartavasten mie- 
hiä Viipuriin ostamaan aseita suojellakseen itseään noilta kau- 
heilta rosvojoukoilta. Jokaisen talon ikkunat olivat siihen aikaan, 
jolloin tuli tehdään, peitetyt paksuilla matoilla ja r}7^jyillä, ettei 
voisi näkyä ikkunan läpi. Kokonaiset kylät ja seudut olivat 
ikäänkuin haudan hiljaisuudessa ja pimeydessä. Tällaisen vai- 
kutuksen olivat sosialistit tehneet sillä paikkakunnalla. Niin 
likellä kuin minä seisonkin herroja sosialisteja — minä olen ehkä 
ensimäisiä, jotka ovat tässä maassa sosialistisia oppeja selittä- 
neet — , niin en koskaan ole ymmärtänyt, että rosvouksilla voi- 
daan mitään sosialistista enemmän kuin mitään muutakaan yh- 
teiskuntaa luoda. Jos kuka tuntee yhteiskunnassa olevat puutteet 
ja virheet, niin maalaisväesö ; ketäpä ne enemmän painavat kuin 
meitä maalaisia. Mutta me emme koskaan turvaa aseisiin em- 
mekä rosvouksiin, me koetamme päästä valistuksen tietä oikeu- 
den voittoon. Jos tätä sosialistitkin tahtovat, niin me voimme 
käsi kädessä taistella kurjuutta kärsivän köyhälistön puolesta^ 
Mutta me maalaiset emme voi koskaan tarjota ystävän kättä, 
niin kauan kun itse sosialistien johtajat sanomalehdissään ylis- 
tävät murhaa ja kiihoittavat rikoksiin. Niin katkeraa kuin tämä 
on kuulla, niin ei se myöskään ole hauskaa sanoa. 

Ed. Valavaara mainitsi myöskin, että kysymyksessä 
oleva Korpela, PöUäkkälän työväenyhdistyksen johtaja, olisi ollut 
niin likellä perustuslaillisia tai porvarillisia, että sai niiltä aseita. 
Pyydän edustaja Valavaaralle huomauttaa, että hän ei kykene 
sitä todistamaan. Mainittu henkilö oli paikkakunnallaan siinä 
huudossa, ettei kukaan kunnon kansalainen laskenut häntä niin 
likelle, että olisi hänen kanssaan ruvennut sellaisista asioista kes- 
kustelemaan. Millä punainen kaarti hankki aseita? Se hankki 
kootuilla varoilla. Minullakin oli tilaisuus nähdä keräyslistat. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1453 

johon oli merkitty 600 markkaa, joukossa sadankin markan eriä 
— en lähde sanomaan, minkä puolueen jäsenet olivat noita sadan 
markan eriä merkinneet, se ehkä ymmärretään ilman sitäkin. 
Tällaista toimintaa oli punakaartilla ainakin siellä ja ehkä lienee 
ollut koko maassakin, vaikka sitä koetetaan todellisuudessa sa- 
lata. Sanoihan Kockikin, kun Viaporin kapina ei onnistunut: 
Nyt kaivetaan aseet maahan siksi, kun tulee parempi tilaisuus. 
Tämä todistaa, että on niitä aseita ollut muuallakin, ei ainoastaan 
Räisälässä ja Muolassa. 

Täällä on puhuttu niin paljon ja valaistu asiaa siksi paljon, 
ettei siihen enää mitään sanottavaa ole. On totta, että rauhal- 
lisiin maaseutuihin, johon niitä ei ole pyydetty ja joissa niitä ei 
olisi tarvittu, on lähetetty poliseja, mutta on ymmärrettävä, että 
virheitä tehdään aina, missä ei voida seisattua kohtuullisuuteen, 
vaan mennään yli äyräitten. Jos tahdotaan päästä poliisival- 
lasta, niin jokaisen kansalaisen on pyrittävä siihen, ettei sitä 
tarvita, eikä vaadittava, että hallituksen asia on johtaa meitä. 
Sitä tietä pääsemme siihen, mutta emme muuten. Ruvetaan nyt 
näyttämään, että poliisi on tarpeeton tästä lähtein. Kyllä luullakse- 
ni hallitus mielellään hävittää poliisin mitättömän pieneksi. En tah- 
do ylistää hallitusta, ettei se olisi tehnyt virheitä, mutta en myös- 
kään voi kannattaa interpellatsioonia, ^ei hallituksella olisi ollut 
todellista aihetta poliisivoiman lisäämiseen. Hallituksen selityksen 
saatuamme katson, että tämä keskustelu jo täysin valaisee, mihin 
eduskunta pyrkii, ja ehdotan, että pitemmittä keskusteluitta siir- 
rytään päiväjärjestykseen, joten hallituksen selityksen ja tämän 
keskustelun annetaan olla vastauksena kysymykseen. 

Ed. Tainio : Tässä ei oikein tiedä, kummalleko täällä vas- 
taa, herra siviilipäälliköllekö vai ed. Castrenille, he kaksi 
näyttävät kuuluvan niin läheisesti yhteen. Minä hyvin hyvällä 
syyllä uskon, että kun siviilipäällikkö, senaattori, ei keh- 
dannut olla niin hävytön kuin tunnettu ed. Castren, niin kuitenkin 
samassa toimistossa on (huutoja: järjestykseen, järjestykseen!) 
laadittu ne asiapaperit, joita täällä on pari tuntia luettu. Näin 
ollen minun täytynee pitää myös ed. Castrenia hallituksen 
puolivirallisena edustajana. Sentähden ehkä tulen kiinnittämään 
pikkuisen suuremman huomion hänen saamaansa kuin se an- 
saitsisi, sillä oikeastaan se ei ansaitsisi mitään. Hän oli kyllä 
valmistanut hirveän raskaita syytöksiä sisältävän asiakirjan, esitti 
sen tunnetulla puhujataidollaan ja kuitenkaan ei tässä huoneessa 
ollut yhtään edustajaa, johon se olisi vaikuttanut (huutoja: on 
kyllä, on kyllä!), sillä kukaan ei ottanut sitä vakavalta kannalta; 
olemme tottuneet herra Castroin leikillisy)rteen ja sentähden sitä 
katsotaan kuin klovnia sirkuksessa. Jos sen esittäjänä olisi ollut 



1434 Istunto 13 p. S3ryskuuta 1907. 

joku toinen henkilö, (huutoja eri tahoilta) — kiitoksia paljoni — 
(huutoja: Puhemies kutsuu järjestykseen) niin ehkä olisi (huutoa I) 

Ja mitä taas tulee itse tähän asiaan, niin me jo ennakolta 
hyvin tiesimme, millä tavalla tämä interpellatsiooni tullaan täällä 
vastaanottamaan. Me tiesimme ennakolta aivan hyvin, että 
saamme täällä niskaamme kaikki ne ikivanhat syytteet anarkis- 
mista ja jos jostakin, mutta siitä huolimatta sen teimme, sillä 
se oli välttämätöntä. Se puhdistaa jonkun verran asemaa ja sen 
kautta toivottiin myöskin tilaisuutta — jos tämä asia nimittäin 
lähetettäisiin valiokuntaan — saada selvyyttä eräisiin seikkoihin, 
joista puolueitten välillä on riidelty. Täällä nyt jo on ihmeen 
omituisia, ristiriitaisia väitteitä heitettv toinen toisiaan vastaan. 
Ed. Castren tiesi kertoa, että paikkakunnan väki suojeli PöUäk- 
kälässä noita roistoja. Savinaista ja muita. £d. Pykälä kumoaa 
sen jyrkästi, että näin on tapahtunut, että muka sosialistit sen 
tekivät, mutta senhän tekivät perustuslailliset (naurua), senhän 
teki Matti Läheniemi, joka oli tuon kuuluisan Karjalan mahdin 
päällikkö ja perustuslaillisten parhaita luottomiehiä (hyväl hyväl) 
Matti Läheniemi, joka oli tunnettuja toimihenkilöitä ja nauttii 
koko Karjalan perustuslaillisten suosiota, piti suurlakon loppu- 
juhlassa puheen, jossa selvin sanoin viittasi, ettei toiminta vielä 
tähän lopu, tämän jälkeen alkaa toisenlainen toimintakausi, ja 
silloin siellä perustuslailliset huusivat; hyvä. 

Ja kun me toivomme tämän asian lähettämistä valiokun- 
taan ja olemme tätä esittäneet, niin olisi siinä selvitettävä vielä 
eräs toinenkin seikka: tuomitaanko ainoastaan köyhät roistot 
vai tuomitaanko rikkaatkin, onko murha tai rvöstö luvallinen 
silloin, kun sen tekee yläluokkaan kuuluva henkilö yläluokkalais- 
ten suostumuksella ja onko se ainoastaan silloin moitittava, kun 
sen tekee köyhä, sivistymätön ja valistumaton, niinkuin täällä 
usein on huomautettu. Meillä on tutkimatta vielä eräitä pommi- 
historioita, mutta, jos haluttaisiin ruveta perinpohjaiseen pyyk- 
kiin, niin olen jotakuinkin varma, että saataisiin tarkkoja tietoja 
niistä ja niihin syylliset eivät löydy täältä vasemmalta (huutoja: 
todistuksia I). Todistukset tulevat olemaan liian murhaavia sil- 
loin kun minä ne annan. (Naurua.) Olisin toivonut, ettei minun 
olisi tarvinnut tulla täällä tällaisen asian kanssa esille — vaikka 
voihan joukko samallaisia vielä vastakin esille tulla — , mutta 
se on ed. Castrenin tyhmyys, joka pakottaa tällä tapaa esiinty- 
mään. Hän alkaa provoseerata täällä pitkällä rikoslistalla — 
ja miltei samalla tavalla menetteli sivilipäällikkö — . Täällä syy- 
tetään sosiaalidemokraattista puoluetta, aivan kuin mikään puo- 
lue voisi vastata yksityisen jäsenensä työstä. Ja vaikka Pölläk- 
kälän työväenyhdistys olisi täynnä anarkisteja ja vaikkei siellä 
olisi yhtään sosialistia, ei sillä ole tuomittu vielä sosiaalidemok- 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva interpellatsiooni. 1435 



raattinen puolue. Saattaa olla, että meillä on sellaisia yhdistyk- 
siä joissa on suuri joukko anarkisteja, joita emme saa pois, koska 
he eivät ole tarpeeksi rehellisinä esiintyneet, mutta ei heillä ole 
naamassa kylttiä enemmän kuin ed. Castrenilla siitä, mihinkä 
puolueeseen he kuuluvat. (Naurua). 

Ed. Castren aina tiesi erittäin raskauttavana asianhaarana 
huomauttaa, jos rikollinen kuuluu tai oli joskus kuulunut 
työväenyhdistykseen. Muistelen että eräs surullisen kuuluisa 
Karsten oli aikoinaan Castrenin asianajotoimistossa, olisikohan 
siveellinen turmelus sieltä tarttunut. (Naurua). Logiikka on 
ainakin yhtä hyvää kuin ed. Castrenilla. 

Se olin minä, joka huusin : valhetta, silloin kun ed. Castren 
väitti, että sosiaalidemokraattinen sanomalehd'istö olisi puolta- 
nut rikoksia, tehnyt kaiken voitavansa tällaisten rikollisten ilmi- 
tulon estämiseksi j. n. e. Ja minä rohkenen yhä edelleen uudistaa 
tämän hieman törkeän sanan, joka kuitenkin oli niin paikallaan. 
£n käytä sitä mielelläni, mutta kun meitä vastaan esiinnytään 
jotenkin törkeästi, niin se on siten kuin ed. Danielson-Kalmari 
sanoi, että sellainen nahka sietää sellaisen parkin (Naurua). 

Sosiaalidemokraattinen sanomalehdistö on tehnyt enem- 
män, oikeastaan tehnjrt kaiken, mitä tässä maassa tehty on, anar- 
kismin vastustamiseksi, ja ilman sosiaalidemokraattista puoluetta 
ja jollei sen voima olisi ollut siksi suuri kuin se on, tämä maa 
ei olisi suurlakon vaiheista suoriutunut sillä tavalla kuin se suo- 
riutui (hyväl hyvä! vasemmistosta). Olen kuullut että senaat- 
tori Mechelin on joskus luvannut Pietariin, että hän rauhoittaa 
tämän maan. Se olisi ollut mahdottomuus kymmenelle Mecheli- 
nille ilman meitä. Jos tätä maata on onnistuttu rauhoittamaan, 
siitä koko ansio, niin kiittämätön työ kun se onkin, on sosiaali- 
demokraattisen puolueen. Mutta siitäkö, että me emme ole on- 
nistuneet siinä paremmin, te meitä syytätte? Ja se, että me 
emme ole onnistuneet siinä paremmin, sehän johtuu juuri siitä 
vastustuksesta, jota porvaristo on harjoittanut koettaessaan kyl- 
vää epäluuloa sitä ainoaa liikettä vastaan, joka kuitenkin antaa 
niille tulevaisuuden toiveen, sellaisille Högbergeille ja muille, 
joilta se toivo on aikoja sitte jo kadonnut. Anarkismi on sen 
työläisen katsantokanta, jolla ei ole toivoa paremmasta, sosia- 
lismi antaa toivon parempaan, se opettaa ihmisiä ajattelemaan, 
panee heitä itsenäiseen työhön ja toimintaan, se kasvattaa heitä. 
Ja sitä paitsi ilman sitä, mitä olisi ollut koko perustuslaillinen 
puolue ja liike tässä maassa, se, joka ylpeilee täällä laillisuudesta 
ja yhtä mittaa ylpeilee sillä, sekin kaikki vielä on niitten ansio, 
jotka ovat osanneet juuri tuon köyhälistön herättää itsenäiseen 
työhön ja ajatteluun ja näyttää sille, että elämässä on muutakin 



1436 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. • 

eikä vaan paljasta työtä ja nälkää, vaikka sitähän sillä vaan kai 
toivottaisiin olevan. 

Sellaiset yksityiset sanomalehtileikkaukset, kuin ed. Ca- 
stren esitti, ovat aina mitä suurimmassa määrin valheellisia. 
Sieltähän oli jätetty pois joko alku tai loppu, ehkä keskeltäkin, 
sinne oli kelvannut lause sieltä tai täältä. Jos minä rupeisin 
sillä tavalla ed. Castrenin puheen karsimaan sieltä tai täältä, 
niin jokainen luulisi häntä hulluksi. 

Mutta kyllä me olemme sanoneet ja väittäneet, ettei riitä 
se, että murhaajat tuomitaan ja saatetaan ne rangaistukseen. 
Sillä ei murhia poisteta. Täytyy poistaa todella rikollisuuden 
syy, sillä joskin murha on rangaistava ja murhaajaa moitittava, 
niin ei se yksinomaan riitä, kuten ed. Bäck luulee, sillä määrätyt 
olosuhteet synnyttävät määrättyjä mielialoja ja henkilöitä ja si- 
käli kuin olosuhteet voidaan muuttaa, sikäli muuttuu näiden 
henkilöiden työ ja toiminta. Kun sosialistinen sanomalehdistö 
on noiden murhien syitä selitellyt yhteiskunnallisiksi, on se siten 
tahtonut vaikuttaa vallassa oleviin, huomauttaa niille, että jos ha- 
luatte rauhaa, jos haluatte järjestystä tässä maassa, niin poista- 
kaa epäkohdat sikäli kuin se teidän voimastanne riippuu. Me 
kyllä olemme aina tienneet meidän velvollisuutemme: se on si- 
vistyksen ja valistuksen levittäminen ja työläisjoukkojen jär- 
jestäminen ei yksistään paljojen puheitten ja agitatsioonin kautta, 
vaan sillä vakavalla tavalla, jolla toistakymmentä vuotta on työ- 
väenyhdistyksissä valistustyötä harjoitettu ja jonka kautta on 
saavutettu hämmästyttäviä tuloksia. Ja jos nämä tällaiset seikat 
katsotaan murhan puoltajiksi, niin tarvitaan todella ammatti- 
asianajaja, joka ottaa väärän asian rahan edestä puoltaakseen. 

Ed. Castrenilla oli kylliksi röyhkeyttä sanoa, että interpel- 
latsioonin tarkoituksena olisi muka saattaa tämä maa ryöstö- ja 
anarkistiliigojen haltuun. Silloinhan kyllä olisi ollut syytä kut- 
sua puhujaa järjestykseen, mutta minä pidän enemmän vapau- 
desta ja annan puheenjohtajalle tunnustuksen, ettei hän kutsunut 
järjestykseen, niin törkeä kuin tuo väite olikin, törkein mitä 
tässä eduskunnassa on koskaan heitettv. Ei sille riitä meidän 
pienten hävyttömyydet, sellaiselle suurelle mestarille. (Naurua!) 
— Eikö todellakaan voida nähdä tällaisessa vakavassa asiassa 
mitään muuta kuin saattaa maamme anarkistiliittojen terrori- 
seerattavaksi, vaikka tiedetään, kuinka peloittavassa määrässä 
vihamielisyys poliisin ja kansanjoukkojen välillä kasvaa. Tap- 
peluita kansanjoukon ja poliisin välillä harva se päivä. Tämän- 
päiväinen „Työmies" kertoo Mikkelistä, kuinka siellä joukko po- 
liiseja ja kansaa tappeli keskenään ja haavoittuneita tuli joukot- 
tain, ja kuinka siellä siviilipukuinen poliisi huiskutti sapelia il- 
massa huutaen että „päät poikki perkeleiltä, minun henkeni ei 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1437 

paljo maksa". Silloin, jos poliisi esiintjry tällä tavalla ja siitä 
saapi esimiehiltään kiitoksia, niin kyllä meillä silloin on syytä 
tehdä pieni kysymys asianomaiseen paikkaan, että mitä siellä on 
tehty tällaisten epäkohtain korjaamiseksi. Ja sitä paitsi — mei- 
dän velvollisuutemme on kerta kaikkiaan sanoa, että poliisivoi- 
mien lisäämisellä ei mitään maata koskaan rauhoiteta. Minä 
haluaisin kysyä siviilitoimituskunnan päälliköltä, kuinka suu- 
ressa määrässä Venäjällä on onnistuttu. Siellä on käytetty mil- 
joonia sadottain, siellä on poliisia joka nurkassa, joka talossa so- 
taväkeä ja poliiseja yhtä paljon kuin ketään muita ihmisiä yh- 
teensä. Eikä siellä siltä lopu terrori, ei siltä lopu murhat. Huo- 
mataan siis, että vika on muualla. Ja vaikka Venäjällä tehtäi- 
siin joka miehestä poliisi, vaikka olisi poliiseja kuinka paljon 
enemmän tahansa, ei se lopu siellä, sitä tietä ei palaannu rauha 
ja järjestys. Jos me emme ole täällä sen verran oppineet, kyllä 
sietää silloin jo muistuttaa. 

Nyt kun olen ollut tässä näin laillisella kannalla ja ed. Ca- 
stren meille vielä monta kertaa huomautti, että „laki on lailli- 
sella tavalla muutettava", niin minä haluaisin kysyä, millä tavalla 
lait ovat syntyneet. Yleensä kaikki lait. Eivätkö kaikki lait 
ole väkivallan tulosta? Väkivalta jokaisen hallitus-suvim oi- 
keuden perustana, väkivalta tai vallankumous jokaisen valta- 
oikeuden perusteena. Väkivalta tai voima se on jokaisen lain, 
jokaisen valtion turva, eikä laki sinänsä. Ja kun sitä lakia n3rt 
täällä niin jumaloidaan, niin onhan syytä muistuttaa että ei yk- 
sikään ainoa sivistysvaltio pysyisi päivääkään pystyssä ilman ki- 
väärien ja kanuunien suojaa. Sellaiset ovat meidän lakimme. 
Täällä on sanottu, että ne ovat luokkalakeja. Ne eivät ole ainoas- 
taan luokkalakeja, vaan kuristuslakeja ja pakkolakeja. Sillä joka 
ainoa valtio nykyisessä muodossaan lysähtää paikalla kasaan, 
tai pirstautuu, ktm otetaan pois kiväärit ja pistimet, joilla lakeja 
pidetään voimassa, sen jälkeen ei niitä kukaan kunnioita niiden 
siveellisen arvon takia sentähden etteivät ne tyydytä kansan si- 
veellisyyden ja oikeuden tunnetta. Ja jokainen maa ja kansa 
rikkoo nuo lait niin pian kuin sillä on siihen voimaa. Meillä oli 
eräs laki voimassa ja käytännössä Bobrikoffin aikana; meillä 
oli voimaa ja me murskasimme sen. Jos Suomen työväellä olisi 
ollut voimaa enemmän, jos sillä tänä päivänä olisi voimaa enem- 
män kuin sillä on, se olisi tehnyt toisin jälkeenpäin kuin se teki 
ja samalla tavalla menettelisi koko maailman työväki; eikä ai- 
noastaan työväki vaan koko maailman ihmiset sinänsä. On tur- 
haa ruveta puhumaan sillä tavalla meille laeista. Mehän kun- 
nioitamme niitä jonkunlaisen keskinäisen sopimuksen perusteella, 
kim voimasuhteet ovat epävarmat, ja meillä erityisesti senkin täh- 
den, että tulee ottaa huomioon myös voimasuhteet ulospäin. Ei 



1438 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



ole tarvis tuoda esiin semmoisia fraaseja, vaan on pysyttävä 
enemmän reaalisella pohjalla, niin kunnioituskin vastustajaa koh- 
taan olisi vähän suurempi, varsinkin kun tiedämme, miten lakia 
kaikki lakimiehet ja asianajajat halveksivat. Sillä jos ne ajaisi- 
vat vaan laillisesti oikeita asioita, niin tuskin olisi käräjäkäyntiä. 
Mutta ei ole koskaan niin huonoa asiaa, ettei sitä asiaa puolusta- 
maan saisi asianajajaa, vaikka olisi kuinkakin väärässä. Laki 
on niinkuin luetaan ja se riippuu niin paljon asianajajista ja 
muista sellaisista. Oikeus ja laki ovat sittenkin kaksi eri asiaa 
ja oikeutta olemme sanoneet jo ennen kunnioittavamme, sen 
edessä kumartavamme, mutta ei lakia, jos laki ei ole sopusoin- 
nussa oikeuden kanssa. Sitä paitsi on huomattava vielä, että pu- 
heenaoUeista sanomalehtilausunnoista useimmat olivat kirjoitetut 
ennen kun työväellä oli äänioikeutta ja se muuttaa paljon asiaa. 
Työväen sanomalehdistö on tuntuvasti muuttunut sen jälkeen, 
kun työväki sai äänioikeuden ja muuttuu yhä enemmän sitä mu- 
kaa kuin luottamus eduskunnan hedelmälliseen työhön kasvaa, 
siis olosuhteitten mukaan. Eikä työväen lehtien kanta riipu toi- 
mittajista, sillä kyllä työväki meillä itse toimittaa lehtensä. Niit- 
ten lausunnot kuvaavat työväen yleisen käsityksen. Jos meidän 
sanomalehdistömme on kuinka vallankumouksellinen tahansa, ei 
se ole toimittajien vika eikä ansio, se on yleisön, jota lehti pal- 
velee. Meidän lehtemme ovat toisenlaisessa asemassa kuin 
porvarillisten lehdet. Niiden suuntaa ei määrätä puoluehallin- 
nossa; puoluehallinnon suunnan määrää puolue ja sen lehdet. 
Lähdetään väärästä päästä, kun syytetään sanomalehdistöä; se 
ilmaisee ainoastaan lukijainsa ajatukset, se on niiden tulkki. 

Ed. Castrenin puheessa olisi hyvin paljon korjaamisen 
alaista, mutta ei niihin viitsi kajota, eivät ne ole sen arvoisia. 
Mutta voisin hänelle vielä tehdä erään kysymyksen. Mahtaneeko 
hän tietää, mistä ovat kotosin ne grafton-kiväärit, joita käytet- 
tiin Geffertin murhassa. Eiköhän ed. Castrenilla ole hyvin tark- 
koja tietoja noista kivääreistä. Minä en ehdottomasti vaadi vas- 
tausta, mutta kyllä olisin iloinen, jos sen saisin. Ja tätä älköön 
kutsuttako provokatsiooniksi, sillä kuka käskee lakimiehen te- 
kemään tuhmuuksia. Minä luulen, että ed. Castren voisi vastata 
tähän kysymykseen hyvin tyhjentävästi, jos vaan tarvittaisiin. 
Siihen kysymykseen sisältyy kyllä sen jälkeen paljon enemmän; 
minä vaan tahdoin opastaa oikealle tolalle, kyllä minä kysyä voin 
sen jälkeen miltei yhtä paljon kuin Albrecht. 

Täällä arvoisa senaattori pahoitteli sitä, että järjestysvalta 
ei saa apua yleisöltä, että yleisö järjestysvaltaa vastustaa, sen si- 
jaan että sen tulisi sitä auttaa. Enhän minä ole vanha mies, 
paljon nuorempi kuin herra senaattori, mutta olen minä nähn)rt 
Suomessa toistakin. Helsingissäkin yleisö on ollut sangen aulis 



Poliisivoimaii listystft koskeva interpellatsioom. 1459 

avustamaan poliisia. Se oli srlloin kun översti Gordie oli poliisi- 
päälUlckcMiä. Silloin tultiin toimeen paljon pienemmällä poliisi- 
voimalla ja järjestys oli tyydyttävän hyvä. Yleisöstä ei riipu 
tämä suhde. Niin kauan kun poliisi pysyy sellaisena kuin meidän 
nykyinen poliisi on, niin yleisö ei l«)6kaan sitä auta. Sellainen 
poliisi i^syy voimattomana, siliä yleisö halveksii sellaista polii- 
sia, halveksii sitä sentähden, että sitä johdetaan huonosti, sen 
päälliköissä vallitsee virkavaltainen henki. ' Ja varsinkin köyhä- 
listö halveksii sitä sentähden, että poliisiksi pyrkijältä d vaadita 
mitään muuta tutkintoa kuin että hän tuntee vastenmielisy3rttä 
köyhälistön liikettä kohtaan. Kaikista muista- puolueista sinne 
kyllä kelpaa, sillä ehtona poliisiksi pääsemiseen on sosialistiviha, 
ja kun tällainen ehto asetetaan^ kyllä tiedämme, millä tavalla täl*- 
lainen poliisi järjestynyttä työväkeä kohtelee. Minä olen myös- 
kin kuten ed. Huoponen ja tohtori af Ursin ollut ulkomailla ja 
nähnyt, kuinka siellä poliiseja kunnioitetaan, esim. Amerikassa 
ja Englannissa ja Skandinaavian maissa. Olen nähnyt suuren 
suuren väentungoksen, 2 ä 3,000 henkilöä, joita yksi aitioa poliisi 
piti kurissa* Sen ei tarvitse pitää järjestystä. Jos poliisi joskus 
jotakin sanoo, niin sitä paikalla totdlaan ilman muuta. Mutta 
se poliisi ei ole koskaan m€nettän3ft arvoansa yleisön silmissä. Ja 
niin meilläkin asian laita voisi olla. Mutta meillä olisi tehtävä 
puhdistus päällikkökuraiassa. Vasta sen jälkeen kun meillä ale- 
taan saada toisenlaisia poliiseja, silloin alkaa se saada apua ylei- 
söltä ja silloin yleisö kunnioittaa sitä. Ja silloin huomataan myös, 
että meillä nyt on kolme kertaa enemmän poliiseja kuin mitä tar- 
vitaan. Kysymys ei ole siitä, millä tavalla työväJki kohtelee polii- 
seja, vaan millä tavalla poliisi kohtelee heitä. Eikä meidän työ- 
väcemme aina ole kohdellut pcdiisia vihamielisesti, vasta nyt se on 
tullut sille päälle ja sen on poliisi siihen opettanut. Sitä paitsi 
onhan yleisesti tunnettu asia, että poliisi kohtelee ihan eri tavalla 
n. s. herrasmiehiä ja työmiehiä. Työmies voi saada hyvin tör- 
keitä käskyjä, jopa lyöntejäkin, ja viedään putkaan mitä pienim* 
mistäkin rikoksista, kun sen sijaan herrasmiehet saavat olla sika- 
humalassa kadulla ja räyhätä niin paljon kun mieli tekee eikä 
poliisi ollenkaan sekaannu asiaan. Minä katselin yöllä tä^lä 
Helsingissä maisterinvihkiaisten jälkeen ja ihmettelin, ettei mis- 
sään maailmassa ole .niin hyvää poliisia kuin täällä Helsingissä: 
kadut täynnä humalaisia valkolakkisia ja ne huusivat ja räyhäsi- 
vät, ettei työväki koskaan pahemmin. Mutta minä ihailin, kuinka 
hyvä poliisi oli, se ei puhunut mitään. Tässä asiassa on menty 
niin pitkälle, että on eräillä paikkakunnilla ruvettu tdkemään 
poliisista ivaa. Tampereella eräs liikemies heittäytyi humalai- 
seksi, pukeutui tavallista vähä hienommin ja esiintyi sitten ka- 
dulla kuin sikahumalainen.' Hän sai pian koko väkijoukon pe- 

91 



1440 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

räänsä. Väkijoukko vaati poliisia viemään häntä putkaan, mutta 
poliisi käänsi selkänsä ja lähti kiireesti pois, siksi kuin kokeileva 
kauppias löysi ajurin ja pääsi yleisön näkyvistä pois. Hän oli 
tahtonut ikäänkuin vedon perästä näyttää tuttavilleen, ettei poliisi 
koske herrasmieheen, ja hän pääsi tarkoituksensa perille. Kun 
työväki tämän näkee ja samalla huomaa, miten poliisi sitä itseään 
kohtelee, niin ompa ihme, jollei se ala sellaista poliisia halvek- 
sua. Siis kun näitä kireitä välejä arvostellaan, niin pitää ottaa 
huomioon toinenkin puoli. Se on minun mielestäni tärkeää. 

OUsi paljon muutakin vielä sanottavaa tästä herra senaat- 
torinkin esityksestä. Mutta tämä niin sanoakseni periaatteelli- 
nen puoli riittää, niin etten ryhdy kaikkiin yksityiskohtiin. Sivu- 
mennen sanoen voin mainita yhden kohdan senaattorin puheesta. 
Hän sanoi, että rikoksia ilmestyy ikäänkuin todistamaan lisätyn 
poliisivoiman tarpeellisuudesta, se on, että rauhattomuuksia jat- 
kui yhä edelleen j. n. e. Minä kyllä olen arvellut ihan samaa kuin 
herra senaattorikin, että meillä sattui rauhattomuuksia ainoas- 
taaU' todistukseksi lisätyn pcrfiisivoiman tarpeellisuudesta. 

Meillä on tahdottu lisätä poliisivoimaa, sitä on tahdottu 
vanhoillisimmaita taholta sitä varten, että sitä voitaisiin kä3rt- 
tää työtaistelussa työväkeä vastaan, ja sitä onkin kä3rtetty häi- 
käilemättömällä tavalla ei ainoastaan suojelemaan työnantajia, 
vaan myös suojelemaan lakon rikkojia. Mutta on sitäkin vähän 
sääli, että pannaan parikymmentä poliisia suojelemaan paria-, 
kymmentä lakon rikkojaa. Mutta on sitä vielä käytetty suoras- 
taan lakkolaisten yhteistoiminnan estämiseksi, on käytetty rähi- 
nöiden S3mn3^ttämiseen. Poliisi on synnyttänyt epäjärjestyksiä 
myös tässä maa^a ja sitte sen johdosta hakannut ihmisiä, niin että 
ovat saaneet maata viikkokausia sairaaloissa. Mutta jos pan- 
naan minkäänlaista tutkintoa toimeen tästä, niin poliisi pääsee 
nuiutaman kymmenen markan sakolla tai jollakin sellaisella. 
Mutta nämähän ovat asioita, jotka ovat paljastettuja aikoja sit- 
ten sanomalehdissä, niin ettei tarvitse minun niitä yksityiskoh- 
taisesti ruveta selittelemään. 

Mitä siihen Lahden rautatiesillan räjähyttämiseen tulee, 
niin ei ole todistettu, miltä puolelta se räjähyttäminen oli aijottu 
toimittaa. Tällaisia räjäh3rttämisiä panevat toimeen ne, joilla 
on hyötyä siitä, että lakkolaiset joutuvat huonoon maineeseen. 
Se on vanha tapa. Tätä on sanottu työväen lehdissä, ja hyvin 
useassa tapauksessa huomataan, jos ruvetaan etsimään syitä, että 
syyllinen on toinen puolue, jonloi edut lakkotaistelussa vaativat, 
että työväki pitää saattaa huonoon huutoon. Sen kautta koete- 
taan valloittaa puoluelleen yleinen mielipide ja valtiomahti, sillä 
silloin on helpompi voittaa lakkotaisteluissa. 

Sitte täällä mainitsi myöskin herra siviilipäällikkö tuon 



Poliisivoiiiiaii lisäystä koskeva interpenatsiooni. 1441 

Taaiintehtaan murhajutun ja siitä puhui myös ed. Bäck 
ison ajan. Minä ihmettelen että tällaisessa niin sanoakseni yh- 
teiskunnallisessa rikosluettelossa otetaan huomioon mielipuolien 
työt. Sattuuhan houruinhoitoloissa ja milloin missäkin, että joku 
mielipuoli tekee töitä, joitten mukaan ei ainakaan suurta yleisöä 
arvosteUa. Minä olen tuntenut ja kysynyt useilta tämän Hög- 
bergin tuttavilta ja he ovat kaikki yksimielisesti selittäneet, että 
hän ei ollut täysin normaali, vaikka ei hän ollut aivan niin vaa- 
rallinen, että olisi tarvinnut telkeitten taakse panna. Ja mitä 
sitte tulee siihen hänen sanaansa, että hän olisi villiyt3myt luki- 
essaan sosialistisia lehtiä, niin en voi väittää suorastaan vas- 
taan, ettei hän olisi näin sanonut, mutta asia on se, että hänet oli 
eroftettu pois Taaiintehtaan työväenyhdistyksestä jo paljoa ai- 
kaisemmin, ja että hän oli uhannut ampua Taaiintehtaan työväen- 
yhdistyksen johtomiehet samalla tapaa kuin ne insinöörit. Hän 
oli alituisesti moittimassa työväenliikettä siitä, että se on liika 
maltillinen, ja lupasi siitä syystä ampua johdossa olijat. Ja tässä 
suhteessa olisi ed. Bäck saattanut ottaa huomioon insinööri 
Norrmenin sanat, jotka hän kuolinvuoteellaan sanoi, ettei nim. 
tästä murhasta pitäisi syyttää mitään järjestöä. Nimenomaan 
tahtoi hän ennen kuolemaansa puhdistaa Taaiintehtaan työväen- 
yhdistyksen, ettei sen päälle lankeaisi pienintäkään epäluuloa, juuri 
sentähden, että tunsi persoonallisesti Högbergin ja tiesi, minkä- 
laiset olosuhteet olivat. Joka sitäpaitsi tuntee Högbergin historian 
tarkemmin ihan pienestä pojasta asti, niinkuin minä otettuani 
murhan tähden selvän siitä, käsittää myöskin hänen tekonsa var- 
sin hyvin. £n tahdo kuitenkaan tässä ruveta eduskunnan aikaa 
kuluttamaan kertomalla, minkälainen se on. 

Esillä olevassa poliisijutussa on vielä eräs hämmästyttävä 
asia, ja se on poliisimiehistön palkat. Kysymyksessä ei ole aino- 
astaan poliisivoiman lisääminen, mutta myös poliisien palkat. 
Polisikomisarjuksella esim. on palkkaa 5,000 markkaa vuodessa 
eikä vaadita minkäänlaisia tutkintoja, ei' minkäänlaista sivistys- 
määrää. Kurthan osaavat nimensä piirtääv siinä kaikki. Ja sillä 
tavalla saattaakin meillä kohota kcmiisariuksen asemaan minkä- 
lainen roisto tahansa, niinkuin Bobrikoffin aikana tapahtuikin. 
Ja näillä sitten on vuotuista palkkaa 5,000 markkaa. Miehistön 
palkka on taas 2,200 i 2,700 markkaa. Siis paljon paremmat 
palkat kuin monetta alalla, joihinka vaaditaan ainapa yliopisto- 
tutkintoja, puhumattakaan sellaisesta kuin liikealasta. Ehkä tätä 
selitettäisiin sillä tapaa, että on pantu palkat niin hyviksi, jotta 
saataisiin parempi poliisimiehistö, koska huonoUa palkalla sinne 
ei tule kunnollista väestöä. Mutta ei tule kunnollista väestöä, 
niin kauan kuin johto pysyy entisissä käsissä, ei tule sinne kun- 
nollista väkeä, niin kauvan kuin välit suuren yleisön kanssa py- 



144^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

syvät niin kireinä kuin ne nyt ovat Nyt kunnon mies halveksuu 
koko tointa, tietää siinä joutuvansa asemaan, jota hän ei voi sietiuL 
Siitä syystä on ollut ihan turhaa kohottaa palkkoja, kun ei sa- 
malla ole pantu toimeen toisenlaisia muutoksia itse järjestyksessä. 
Anarkismia vastaan tätä poliisivoimaa on oltu lisäävinään, 
mutta kyllä minä olen ihan syvästi vakuutettu, että tämän lisää- 
misen lopullisena tarkoituksena on ollut sosiaalidemokraattisen työ- 
väenliikkeen vastustaminen. Sjry ja aihe löydetään aina helposti 
anarkismista, mutta todelliset S3ryt ovat syvemmällä. Ja meidaa 
hallituksemme vika, sen auttamaton heikkous on se, että se on 
ollut liian taipuvainen, hämmästyttävässä määrässä taipuvainen 
noudattamaan meidän vanhoillisimman ruotsalaisen sanomaleh- 
distön vaatimuksia. Meillä on näyttänyt, niinkuin Hufvudstads- 
bladet komentaisi meidän hallitustamme ja niinkuin sieltä talosta, 
Hufvudstadsbladetin toimituksesta tätä maata hallittaisiin. Siel- 
tähän kaikki nämä tällaiset ehdotukset ovat ensiksi tulleet, ne on 
esitetty uudestaan ja uudestaan ja lopuksi senaatti „yleisen mieli- 

?iteen" pakosta, se tahtoo sanoa Frenckell-herran pakosta taipui, 
'ällaista hallitusta ei voi suuresti kunnioittaa. Ja se, että se 
asettuu vain yhden pienen kansaluokan opinioonin ohjattavaksi, 
se ei osota valtiomieskykyä. Tämä voipi olla epäkohteliaisuus, 
mutta se on totta, s^takia, että hyvä hallitus, etevä valtiomies 
ottaa huomioon aina kansan enemmistön tahdon ja toiveet ja to- 
teuttaa niitä sikäli kuin se on mahdollista, eikä antaudu pienen, 
vanhoillisen rahavaltaisen nurkkakunnan kätyriksi, kuten meidän 
hallituksemme on tehnyt. 

Puhemies: Kutsun puhujaa järjestyksen. 

• * 

Tainio: Minä ehdotan että interpellatsiooni lähetetään 
perustuslakivaliokuntaan. 

SenaattoiJ LilillB : Pyydän vaan ilmoittaa, etten katso mah- 
dolliseksi vastata sillä tavaUa esitettyyn IsAisuntoon, millä äskeinen 
puhuja laustmtonsa esitti, niin paljo kuin siihen olisikin vastaa- 
mista. (Hyväl hyvä!). 

Ed. SchiybergBon: Jag hoppas att kammaren uisäktar mig 
om icke heller jag kan insli samma ton som herr Tainio. Min röst 
ooh min förmäga räcka icke tili. 

Det har gitt interpellantema säsom det gkr dem, hvilka 
önska gräfva grop 4t andra. De hafva själfva fallit i den. Detto 
intryck befästes under förmiddagens sammanträde, och det har 
förblifvit, i trots af att den socialdemokratiska fraktionen skickat 
i elden först sin vördade chef, hr af Ursin, och sedän hans 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1443 



främste adjutant, herr Tainio, som vi ju nu fätt höra för första 
gängen efter hans länga fränvaro, om möjligt ännu norsk-mors- 
kare an förut, och i trots af att vi ju ocksä fätt höra unga, förut 
opröfvade, men säsom jag viii hoppas lofvande förmägor. In- 
trycket har dock, s&som sagdt, fortbestätt. 

Jag har icke af diskussionen kimnat finna annat an att 
pä ordningsmaktens debetsida kömmit endast nägra förmenta öf- 
verilningar i Laukko och uppe vid strejkema i Osterbotten, men 
pä motsatta sidan hela denna länga förteckning, som civilchefen 
framlagt för oss. Dä den upplästes kom jag att tanka: hafva vi 
nu verkeligen orkat genomlef va alit detta under nägra f & är ? Och 
dä jag nu, säsom hr Danielson-Kalmari vid senaste sammanträde 
sade, har en viss benägenhet att söka finna utvägar och se saker- 
nas bättre sidor, sä kom jag pä den tanken, att, dä vi hafva orkat 
genomlefva alit detta och dock behällit nägon del af vär arbets- 
förmäga och energi, sä kan situationen har i landet mähända tili 
slut reda sig. Men som sagdt. dar blef ett saldo, en differens 
emellan ordningsmaktens kreditsida, om jag sä fär kalla den, och 
debetsidan, som är rent af enorm, säsom ju ocksä interpellanten 
Nuorteva framhällit med stort eftertryck. Hr Nuorteva var vis- 
serligen af den äsikt att man med ordningsmäkten ingenting för- 
mädde däremot, samt att, eftersom dessa brott fortgätt äfven ef- 
ter ordningsmaktens ökning, denna ökning alls icke värit tili nä- 
gon nytta. Han kunde ju med sin bevisföring, som synbarligen 
stödde sig pä satsen „post hoe propter hoe" kunnat gä längre, 
ända därhän att han kunde ha föreställt sig att, om vi alls ingen 
polis hade haft, sä skulle heller inga brott förekommit. Ungefär 
sadan var hans tankegäng. För min del tror jag dock att hvarje 
sundt tänkande människa mäste komma tili den slutsats, att om 
vi nödgats bevittna en sadan mängd förbrytelser i detta land, 
trots det att pölisen blifvit bättre, sä skulle de värit än talrikare, 
om icke pölisen förstärkts. 

Bmellertid hade hr Nuorteva icke orätt, dä han delade för- 
brytelsema i sädana, som direkt härrörde af den br3rtningsperiod 
vi nu genomlefva, och förbrytelser i vanlig mening. Det är icke 
nägot tvifvel om, att dä det galler t. ex. agrarförbrytelser eller sä- 
dana, som framträda vid konflikter emellan arbetsgifvare och ar- 
betare, man endast pä reformernas väg kan komma tili en lösning 
af frägoma och eventuellt icke heller pä den vägen utan mäste 
läta tiden hela sären, mäste läta tiden äterigen bringa det pä rätt, 
som under svära brytningsförhällanden vridits pä sned Men 
ocksä ifräga om förbrytelser, som direkt härröra frän den poli- 
tiska situationen, galler det dock äfven i fräga om dem att i vissa 
fall en stark polismakt är ovillkorligen nödvändig. Jag ber att 
i detta afseende fä beröra Hagnäs-katastrofen. Jag viii icke dö- 



1444 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

ma om den. Lät oss kalla den en katastrofi en oundviklig sam- 
hällsolycka, sadan konflikten emellan samhällsklasaema hade tili 
följd. Hvad som emellertid är pätag^igt är att stormen lade sig 
det första ett militärkommando ryckte ut. Och det har dock 
kanske icke utan skäl sagts att, om detta kommando icke ryckt 
ut, sä hade en plundring af Helsingfors stad förestätt. Det är 
pätagligt att, om vi dä redan haft en kraftig och pälitUg polis, 
sä hade militär icke alls behöft tillkallas. Men tillika hade aa^ 
tagligen hela katastrofen kunnat undvikas. Jag har i detta af- 
seende att äberopa mig pk en af socialistenia i borgareständet vid 
senaste landtdag — visserligen icke en socialist fr&n novemberda- 
garna, utan en af äldre datum och därför naturligtvis nägot för- 
legad och numera icke erkänd af sitt parti, men enligt min tanke 
värd att vara det. Dä han sökte taga arbetarena och röda gardet 
i försvar, framhöU han, att vi dock mäste se det hufvudsakliga 
felet däri att pölisen i Helsingfors var för svag. 

Men lätom oss öfvergä tili hr Nuortevas andra kategori, de 
s. k. vantiga brotten, bvilka icke härröra direkt af väre sig strej- 
ker eller den politiska situationen. Afven dessa mäste, under en 
br3rtningstid som den närvarande, i allra högsta grad tilltaga, och 
de pakalla ovillkorligen en förstärkning af ordningsmakten. Jag 
kommer sä väl ihäg under vämepliktsstrejkens tider, hurusom 
det ingalunda för dem, som dä sökte drifva pä strejken, var en 
främmande tanke, att mänga af dem, som dä bragtes tili olyd- 
nad mot auktoritetema, sedän, när normala förhällanden skuUe 
inträda, svärligen äterigen skulle kunna komma i normala gän- 
gor. Jag tror att icke blott de suometarianska bladen, utan flere 
inom kagalen insägo faran hari, men funno att den under dc gifna 
förhällandena mäste riskeras. Men äfven oberoende häraf mäste 
under den Bobrikoffska perioden känslan af vördnad för lag och 
öfverhet i högsta grad gä förlorad. Och sä kommo alla dessa 
angifvare, alla dessa, som stodo i polisens och de dävarande myn- 
dighetemas sold. Huru ofta talades icke om hvar alla dessa 
skulle hamna. Det var gifvet att de, dä jtiormala förhällanden in- 
trädde, mäste hamna uti brottets armar och fängelsema. Och 
vidare : dä vi tanka pä alla dessa arbetskonf likter, som naturligt- 
vis haft tili följd att en mängd arbetare afskedats och icke vidare 
ktmnat antagas i arbete, sä fä vi yttermera en grupp arbetslösa, 
som ocksä mer eller mindre blifvit hänvisade tili ett oregelbundet 
lif. Det är naturligt, att under sädana förhällanden dessa af hr 
Nuorteva s. k. vanliga brott ökats och att polisstyrkan mäste för- 
stärkas för att i nägon män kunna behärska alla dessa oroliga 
element. 

Jag viii nu icke gä in pä frägan om favem som har hufvud- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1445 



felet tili sakemas nuvarande tillstind. Jag ser sk garna, att hrr 
socialdemokrater kunna göra sig fullkomligt oskyldiga i saken. 
Det är för saken af tinderordnad betydelse, s&som hr Valavaara 
upplyste med sä stor detaljkännedom, att man nastan ktrnde fun- 
nit bonom lamplig säsom kronovittne i de karelska rättegängarna, 
om Karjalan-Mahti eller Voima eller röda gardet eller nägon an- 
nan ,Jliitto" befinnes vara den skyldige. Hufvudsaken är att vi 
stä inför en situation, där ordningsmakten mäste stärkas. Det är 
visserligen sannt att säväl Talleryrand som hr af Ursin äro af 
den ä^kt, att man med poliser och sablar icke kan ästadkomma 
lugn och fred. Jag viii tro, att de pä olika vägar, säsom de stora 
filosofema, kömmit tili denna i hufvudsak och för normala för- 
hällanden riktiga uppfattning, men sä abnorma som förhällan- 
dena äro hos oss för närvarande, sä mäste vi hafva en stark polis- 
makt. Och f ramförallt, — härmed viii jag vända mig mot hr Tai- 
nio — mäste den vara väl aflönad. Det är fä statsfunktionärer, om 
hvilka detta gäller i samma grad. 

Civilchefen framhöU i sitt svar pä interpellationen att rege- 
ringen redan i slutet af är 1905 och början af päföljande är fun- 
m't tecken tili det börjande själfsväldet. Sä gjorde nog andra 
ocksä, och det felades icke dem, som fästfe uppmärksamheten pä 
att regeringen ju förr dess hellre borde vidts^ ätgard för poli- 
sens förstärkande och framförallt för dess bringande i ett bättre 
skick. Om därför en anmärkning i detta afseende mot regerin- 
gen vore befogad, sä vore det, pä sätt hr Rosenqvist framhällit, 
den, att regeringen för sent vidtagit med denna ätgärd, för sent 
reformerat pölisen. Men jag kan föstä, att regeringen i det sista 
hoppats, att den sund^ känslan hos nationen ändock skulle fä öf- 
verhanden, i hvilket fall sädana ätgärder kunnat undvikas. Det 
är med samhällssjukdomama som med andra sjukdomar, att t. o. 
m. den skicklige läkaren tili en början försöker an vända lindriga 
medel, innan han skrider tili ingripande ätgärder. Och vi bor- 
gare äro tillfreds med att regeringen ätminstone numera, säsom 
ocksä af civilchefens svar framgär, anser ovägerlig lydnad för lag 
och sträng ordning vara oeftergifliga. 

Hr Tainio var den första, som päyrkade att denna inter- 
pellation skall remitteras tili utskott. Han tyckes sälunda icke 
anse slaget förloradt, säsom jag för min del hade tänkt det. Jag 
vet emeliertid icke huru landet ligger. Mähända skall det lyckas 
hr Tainio att fä majoritet säsom senaste vär i fräga om Orasmaa- 
affären. Men uppriktigt sagdt, stor fröjd hafva vi icke haft af 
värt ingripande dä. Det blir nog, säsom jag förutsade, en myc- 
ket Stor pannkaka och ingenting vidare. Och jag tror verkligen 
icke, att kammaren har anledning att ätminstone i polissaker gifva 



1446 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



hrr socialdemokrater ledningen. : Det vore att göra bocken tili 
trädgärdsmästare. 

Jag föreslär enkel öfvergäng tili dagordningen. 

Ed. Näs: Det har nu inte värit min afsikt att vid detta 
tillfälle tala om nödvändigheten eller icke nödvändig^ten af en 
poUs- och rättsbetjäning. Denna sak har blifvit sä tillräckligt 
omordad har af de föregäende talarene och isynnerhet af hndt- 
dagsmannen Castren, att jag anser ett vidare ordande darom frän 
min sida alldeles öfverflödigt, hälst jag idce tänker behälla ordet 
sä alltför länge. Icke heller viii jag söka kritisera socialdemokra- 
tin, ehuru den i värt stilla samhälle nog visat sig nastan för myc- 
ket maktlysten. Men hvad socialismens företrädare i öfrigt i re- 
formatoriskt afseende beträffar, i socialpolitiskt samhällsforbätt- 
rande syfte pi lagstiftningens väg, sä är jag villig att understöda 
desamma, och jag tänker hvarje fömuftig människa gör detsamma. 
Sälunda ktinna vi understöda dem i deras sträfvanden t. ex. för 
militärbördomas lyftande qch krigens afskaffande eller sträfvan 
att ätminstone göra dem mindre barbariska an förut. Desslikes 
kan man arbeta tillsammans med socialistema för skiljedomstolars 
upprättande för biläggande af uppkomna folkeliga tvister och 
tnellanhafvanden o. s. v. Vidkommande socialdemokratemas huf* 
vudsyftemäl, nämligen egendomsgemenskap och gemensamt ar- 
bete, sä tror jag att ett samhälle, uppfördt pä en sä vacklande 
grund, snart likt byggnaden i det förbistrade Babel komme att 
sammanstörta, emedan denna samhällsbyggnad är uppförd pä en 
temligen lös grundval, som vi pä svenska helt enkelt kalla lättja 
och afundsjuka. Ett samhälle, bygdt pä sadan lös grund, som 
socialistema här f ramhällit, utan nägra lagens väktare och dylikt, 
kan aldrig ega beständ, och ett sädant lagens samfund tillkom- 
mer endast banditer, tjufvar och rackare. 

Ed. Hftkkinen: En aikonut esiintyä tässä asiassa, mutta 
eräs äskeinen etevä puhuja, ed. Castren sai minut siksi innostumaan» 
että päätin kä3rttää puheenvuoroa. 

Kuten sanottu, en oUut aikonut esiintyä puhujana enkä sen- 
tähden arvannut varustautua tiiinlniiri ed. Castren. Mutta kun 
annettiin päiväUisloma, niin kä3rtin aikaa hyväkseni ja etsin käsiini 
sanomalehtiä saadaks^ niistä aineksia kuten ed. Castren. Ed. 
Castren etsi aineksensa työväenlehdistä, minä taas kokosin niitä por- 
varillisista lehdistä. Niitä voisin lukea pitkältäkin, paksut piukat, 
mutta säästääkseni eduskunnan aikaa, esitän niistä ainoastaan ly- 
hyitä yhteenvetoja. Tämän teen silmällä pitäen sitä seikkaa, että 
me maalaisihmiset Keskisuomessa emme ole juuri politiikasta huvi- 
tettuja. Mutta taloudelliset seikat, ne meitä huvittavat ja heratta- 



Poliisivoimaii lisäystä koskeva interpellatsiooni 1447 

vät tarkkaavaisuuttaimxie, Siltä varalta, että muutkin maalaiset 
maassamme ovat yhtä huvitettuja samanlaisista seikoista, pyydim 
esittää yhteenvetoja poliisiasiasta, vaisinkin pitäen silmällä Helskyin 
poliisilaitosta. Me maalaiset olemme valmiit uskomaan, että polii- 
seja d tarvita. Suurissa laajoissa pitäjissä maalla ei ole kuin yksi 
nimismies ja yksi tai ^'MrH korkeintaan kfllraj polfisikonstaapelia, ja 
kuitenkin näiden avulla kymmenet tuhannet ihmiset pidetään järjes- 
tyksessä. Sentähden emme tahdo uskoa, että Helsingissäkään tar- 
vitaan niin äärettömän paljon poliiseja ja niiden ylläpitämiseen niin 
suuria summia kuin siihen todella käytetään. Avatakseni maalaisten 
silmät pyydän siis esittää vähän tilastoa tältä alalta, tilastoa Helsin- 
gin kaupungin poliisilaitoksen menoista viimeisten vuosik3anmenen 
kuluessa. 

Vuonna 1897 di ennen Babrikoffin aikoja palveli Hdsingin poliisi- 
laitoksessa poliisimestari, jonka palkka tdd noin 7000 markkaa ja 
palkkio 4000, yhteensä 11,000 markkaa, poliisitarkastaja, joka sai 
4000 markkaa palkkaa ja 3000 markkaa palkkiota, yhteensä 7000 
markkaa, sihteeri, jolla oli palkkaa 2000, ja palkkiota 1200 mk, yh- 
teensä 3200 m, kaksi notariota, joilla oU kummallakin palkkaa 
2400 mk, yhteensä 4800 mk, kolme kandistia, joista yhdellä oli palk- 
kaa 1200 mk ja palkkiota saman verran, toisilla taas palkkaa 1000 
mk ja palkkio 1000 mk, yhteensä 4400 mk, vahtimestari, jolla oli 
palkkaa noo markkaa, rikosasiain komisarius, jolla oli palkkaa 4000 
ja palkkiota 2000 makkaa, yhteensä 6000 markkaa, etsivän osaston 
komisarius, jonka palkka oli 2000 markkaa ja palkkio 1800 markkaa, 
yhteensä 3800 markkaa, ndjä keskusosaston komisariusta, joilla 
oU palkkaa k 2000 ja palkkiota k 1600 markkaa, yhteensä heillä 
14,400 markkaa, kolme ylikonstaapelia, joilla oli palkkaa k 1000 }a 
palkkiota k 800 mk, yhteensä 540Ö markkaa, sekä ndjä, joilla oli 
palkkaa k 900 markkaa ja palkkiota k 800 markkaa, yhteensä 6800 
markkaa. Viisi, joilla oli palkkaa 1600 markkaa, yhteensä 8000 
markkaa, viisi, joilla oli palkkaa 750 mk ja palkkiota saman verran, 
yhteensä heillä 7500 mk, kolme konstaapelia, joilla oli palkkaa ja 
palkkiota yhteensä 1500 markkaa kullakin, kolme, joilla oli palkkaa 
yhteensä 4500 markkaa, kaksitoista, joiUa oli 700 markkaa palkkaa 
ja palkkiota saman verran, yhteensä 16,800 markkaa, kaksikym- 
mentä konstaapelia, joilla kullakin oli palkkaa ja palkkiota 1300 
markkaa, yhteensä 26,000 markkaa, 28 k 1200 markkaa, yhteensä 
33,600 Tsik, 28 k noo mk, yhteensä 30,800, 30 k 1000 marldcaa, yh- 
teensä 30,000 markkaa, 8 ylimääräistä k 750 markkaa, yhteensä 6000 
markkaa. Sitten oli vidä opetuspoliisi, joka sai palkkiota 400 mark- 
kaa, ja siveyspoliisi, joka sai saman verran, varastonhoitaja, jolle 
maksettiin 120 markkaa, sekä lääkäri, joka sai 1000 maridcaa. Yh- 
teensä oU siihen aikaan Helsingin poliidlaitoksessa 163 poliisipalveli- 
jaa, ja nousivat kaikki kustannukset yhteensä 231,820 markkaan. 



144^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

1 

Menemme sitten Bobrikoffin aikaan. SiUoin tapahtui suuri mua- 
to6. Vttoima 1903 oli poliisimestarilla palkkaa 7000 markkaa ja palk- 
kiota 6500 markkaa, yhteensä 13,500 markkaa. Poliisimestarin van* 
hempi apulainen sai palkkaa 6000 mk, ja 4000 markkaa palkkiota, yh- 
teensä 10,000 markkaa, nuorempi apulainen 5,000 palkkaa, 3,000 palk- 
kiota, siis 8,000, yksi sihteeri 3,200 palkkaa, x,8oo palkkiota, yhteensä 
5,000, kaksi notariota, joista toinen sai 2,000 palkkaa, 2,000 palkkiota, 
yhteensä 4,000, ja toinen 2,400 palkkiota. Kanslisteista yksi sai 1,500 
palkkiota ja kolme 1,200, yhteensä 3,600. Vahtimestaria oU yksi, joka 
sai 1,200 palkkaa. Rikosasiain etsivän osaston johtajalla oli 5,000 
markkaa palkkaa ja 3,000 palkkiota, yhteensä 8,000 markkaa, kes- 
kusosastossa komisario sai 3,000 palkkaa ja 2,000 palkkiota, yhteensä 
5,000. Komisarioita oli kuusi kappaletta, joista kukin sai 2,000 
palkkaa ja 2,000 palkkiota, yhteensä 24,000. Kolme komisariota 
sai 2,000 palkkaa ja 1,600 palkkiota, yhteensä lo^oo. Ylikonstaa- 
pelia oli kuusi kappaletta, joista kukin sai 1,000 palkkaa ja 800 palk- 
kiota, 620 vaatetusapua, yhteensä 2,420 mk eli kaikkiaan 14,520 mk. 
Toisenlaisia yUkonstaapeleita oli neljä, joilla oli vähemmän palkkaa 
nimittäin 900 palkkaa ja 800 palkkiota, vaatetusapua 620 mk, yh- 
teensä kaikilla 9,280 mk. Sitten oli ylikonstaapelia viisi, joilla kul- 
lakin oli 800 palkkaa ja 800 palkkiota, yhteensä vaatetusavun kanssa 
2,220 mk. Ja vidä oli viisi sellaista, jotka saivat 750 x>alkkaa ja 
saman verran palkkiota sekä lisäksi vaatetusapua, niin että nuo viisi 
tulivat yhteensä saamaan 12,720 mk. 

Yli palkkaussäännön oli konstaapelia 15, jotka saivat 750 mk 
palkkaa ja 750 palkkiota ja lisäksi vaatetusapua, yhteensä 1,960 mk 
ja kaikkiaan 29,400 mk, kolmekymmentä konstaapelia, joista kukin 
sai 700 mk palkkaa ja 700 mk palkkiota sekä lisäksi vaatetusapua, 
yhteensä 1,860 mk. Hdlle tuli kaikkiaan 55,800 mk. Vielä 40 sem- 
nunsta, joilla oU 650 mk palkkaa ja saman verran palkkiota sekä 
vaatetusapua, jotta heille ttili 1,706 mk eli kaikille yhteensä 70,400 
mk, 55, joilla oU 600 palkkaa ja 600 palkkiota, vaatetusapua 360 mk, 
siis 1,660 mk eh kaikkiaan 91,300 mk, 65 konstaapdilla oh 550 mk 
palkkaa, 550 palkkiota, vaatetusapua 460 mk, yhteensä 1,560 mk, 
kaikkiaan 101,400 mk, 75 konstaapelia, joilla oli 500 mk palkkaa 
500 mk palkkiota, vaatetusapua 460 mk, 1,460 mk, joista tulee kokoon 
summa 109,500. Ylimääräisiä oli 40, jotka kukin saivat 750 palkki- 
ota, vaatetusapua 360, yhteensä 44,400 mk. Samana vuonna oli 
varastonhoitaja, joka sai palkkiota 300 ja lääkäri 2,400 mk. Yh- 
teensä oli Bobrikoffin aikana poliisimiehiä Helsingissä 365 ja heidän 
palkkansa nousi yhteensä 649,520 mk vaatetusavun kanssa. 

Mutta kun siirrytään perustuslailliseen hallitusaikaan, nousevat 
palkat ja myöskin miesten luku koko lailla tuntuvasti. Poliisimes- 
tari sai silloin 7,000 mk palkkaa, 6,500 palkkiota, 1,500 lisäpalkkiota, 
yhteensä 15,000. Poliisimestarin vanhempi apulainen sai 6,000 palk- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1449 

kaa, 4,000 palkkiota, yhteensä 10,000. Nuorempi apulainen sai 5,000 
palkkaa, 3,000 palkkiota eli 3,ooo yhteensä. Sihteeri sai 3,200 mk 
palkkaa, 1,800 palkkiota, lisäpalkkiota & z,ooo mk eli yhteensä 6,qoo. 
Yksi notario sai 2,000 palkkaa, 2,000 palkkiota, yhteensä 4,000. 
•Sitte oli vielä yksi notario, jolla 2,400 palkkiota^ Kanslisteista oli 
yhdellä 1,500, yhdellä. 2,400 mk ja kolmella 1,200 palkkaa. Vahti- 
mestarilla oli palkkaa 1,200 mk. Poliisiupseereita oU 7, joista jokai- 
sella oli 6,000 mk palkkiota eli yhteensä 42,000, rikosasiain komisario, 
jolla oli palkkaa 5,000 ja palkkiota 3,000, yhteensä 8,000. Komi- 
sarioilla keskusosastossa oli yhdellä 3,000 palkkaa ja 2,000 palkkiota, 
500 lisäpalkkiota, yhteensä 5,500. Kuudella heistä oli 2,000 palkkaa 
ja 2,000 palkldofa ja sitten lisäksi vielä 1,000, kaikkiaan heillä 30,000. 
Vielä oli kdme komisariota, joilla oli 2,000 palkkaa, 1,600 palkkiota 
49ekä 400 lisäpalkkiota, yhteensä 4,000, eli kaikkiaan 12,000. Yli 
palkkauslistan oU kaksi, joilla oli 4,000 palkkaa, yhteensä 8,000. 
•Sitten oli ylikonstaapelia kuusi, joilla oli kullakin 2,700 palkkaa, joten 
kaikkien kuuden ylikonstaapelin palkat tddvät yhteensä 16,200. 
Vielä oli ylikonstaapelia neljä, joilla oli kullakin 2,700 palkkaa, yh- 
teensä 10,800. Samoin 5 konstaapelia, joilla oti 2,220 palkkaa ja palkan- 
lisäyksiä 480 mk kullakin, niin että tulee yhteensä 13,500 ja vielä 6 
kappaletta konstaapeleja, joista kullakin 2,120 palkkaa. Heidän 
kaikkien palkka nousee lisäpalkkioiden kanssa yhteensä 16,200. 
-Sitten oh yU palkkaussäätmön 29 ylikonstaapelia, joilla oli kullakin 
2,700 palkkiota, yhteensä 78,300. Konstaapdeita oli vielä 15 kap- 
paletta, joilla kullakin palkkaa 2,200 mk eli yhteensä 33,000. Vielä 
oli 30 konstaapelia ansaiten yhteensä palkan li^en kanssa 66,oqo mk, 
40 konstaapelia, joilla kullakin oli 1,706 mk palkkaa, ja 440 mk palk- 
kalisää eli yhteensä 88,000. Konstaapdeita oli 55 semmoista, joilla 
kaikilla oli yhteensä palkkaa 121,000 mk. Sitten on 65 semmoista, 
joilla on paikkaa 1,560 ja lisäpalkkiota 640 mk, niin että yhteensä 
tulee heille 143,000. 75 konstaapelia on, joilla 1,460 palkkaa, 760 
mk palkkiota, yhteensä 165,000 sekä 40, joilla on 1,110 palkkaa jakun 
siihen pannaan lisäpalkka 1090 mk, tulee heille yhteensä 8iB,ooo. 
Varastonhoitajalla on 3,600 palkkaa. Lääkäri saa palkkaa 3,500. 
Kaikkiaan on tänä vuonna eli v. 1907 834 miestä Helsingin poliisin 
palvduksessa, joiden palkanlisäys tekee Bobrikoffin aikaan verraten 
sievosen summan di yhteensä noin 1,302,180 mk. Palkkoja menee 
kaikkiaan Helsingin poliiseille 1,951,700 mk. Poliisien luvusta puut- 
tuu vidä joitakuita, jotka ovat senjälkeen asetetut, ktm tämä tilasto 
on .saatu. Poliisilaitoksella on vidä muita menoja, esim. palvduk- 
sessa syyttömästi vahingoitttmdden vaatteiden korjaukseen, kun 
d ole saatu korvausta syytteen alaisilta ja lahjapalkkioita erinomai- 
sesta poUisipalvduksesta noin 4,000 mk, kuvernöörin kä3^ttäväksi 
palvdustdmissa erityisiin tarkoituksiin tiliä vastaan 8,000 mk, tar- 
veaindta tilintekoa vartai 4,000 mk, puhtaaksikirjoitusta varten 



1450 Istunto lO p. syyskuuta 1907. 

5,000 mk., Venäjänkielen kääntäjille 3,000 mk, kuvernöörin käytet- 
täväksi, ainoastaan kenraalikuvernöörille tapahtuvaa tilitystä vas^ 
taan 5,000 mk, harjoittelijoille palkkiota tilintekoa vastaan 3,000 
mk, vaatetukseen ylikonstaapeleille 22,670 mk, ratsupoliisien hevos- 
ten ylläpitoon 41,600 mk, poliisimestarin hevosten ylläpitoon 1,500 
mk, ja reservin tarvekalujen kunnossapitoon 500 mk. Näitä seka* 
laisia menoja tulee yhteensä ei vähemmän kuin 123,600 mk, ja kun 
siihen summaan lasketaan miehistön palkkana 1,952,700 mk, niin 
tulee Helsingissä poliisilaitos vuodessa maksamaan 2,075,300 maris- 
kaa. 

Kun pdisien luku on 834 miestä, siis äärettömän suuri, niin hiulia 
järjestyksenpidon Helsingin kaupui^^issa olevan niin hyvän, ettei mi- 
tään epäjärjestyksiä tapahtuisi. Mutta kuten nyt juuri täällä on puhut- 
tu ja useia nähty, on Helsingissä paljon epäjärjestyksiäkin tapahtunut 
ja rikoksiakin. Rikoksien luku ei ole vähentynyt siitä, että poliisqa 
on lisätty. On mainittu, että heinäkuun 29 ja elokuun 4 päivän vä- 
lisenä aikana tuomittiin Helsingissä pikkurikoksista 292 henkilöä 
noin 5:stä aina 70 markan sakkoon taikka vastaavaa vankeutta 4 — ^14 
vuorokauteen. Elokuun 5 — 10 välisellä ajalla tuomittiin pikku- 
syistä vaan 320 henkeä 5 — 110 markan sakkoihin tai vankeutta 4 — 21 
vuorokauteen. Vielä voin mainita että esim. dk>kuun 27 päivänä 
oli raastuvan oikeuden toisessa osastossa — vaan yhdessä osastossa 
yhtenä päivänä — käsiteltävänä pikkurikosasioita 78 juttua. Kun. 
näihin tulee lisäksi vielä varkaukset, murhat ja muita sdlaisia suuria 
rikoksia, niin todellakin on summa suuri. Kun rikoksia Helsingin 
kaupungissa on tehty näin lukuisasti, vaikka poliisilaitos on suuri ja 
kallis, niin todistaa se järjestelmän heikkoutta. 

Siis ei näy poliisien pdjous tekevän sitä vaikutusta kuin silla 
tarkoitettiin. On hyvin kuvaavaa, mitä sanoi aikanaan Saksan suuri 
rautakansleri Bismark, että huonosti kasvatettu, kyvytön ja vähä- 
tietoinen poliisi on maalle ja kansalle onnettomuus; sillä järjestyksen 
ja turvallisuuden asemesta se aiheuttaa epäjärjestyksiä ja turvatto- 
muutta. Mielestäni tämä Bismarkin lausunto on h3rvin soveltuva 
meidän poliisilaitokseen, mikäli se toteutuu tämän tilaston perustuk- 
sella Helsingin kaupungissa. Onko sitten totta, että Suomen poliisit 
olisivat huonosti kasvatettuja? Minä myönnän, että meidän polii- 
simme ovat tiedollisesti sivist3meitä, ainakin poliisipäälliköt, koska 
ovat kasvatetut korkeassa kadettikoulussa. Ehkä monet muut 
poliisiherroista ovat kasvatetut samassa koulussa. Ei heiltä siis 
tiedollista sivistystä puutu. Mutta moraalinen sivistys, mitenkä 
sen kanssa on? Onko se totta, mitä kerrotaan, että raakoja sanoja 
käjrtetään virantoimituksessa? Se ei oikeastaan todista paljon mo- 
raalia. Mitä tulee miehistön sivistysmäärään, niin täällä on huo- 
mautettu, ja tiedetään muutoinkin ettei vaadita mitään erityistä 
pätev3^yttä ehdoksi poliisitoimeen pääsemiseen. Onhan se silloin luon- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1451 

aoUista, että siihen antautuu henkilöitä, jdlla ei ole älyllistä eikä 
moraalista sivistystä, puhumattakaan käytännöllisestä sivistyksestä. 
Kenenkä on vd vollisuus valvoa» että tänunöiseen tärkeään laitokseen 
tulisi miehiä, jotka kykenevät todella esiintymään kansan edessä 
niin sivistyneinä ja tarmokkaina, että todella voisivat tehtävänsä 
toimittaa? Luonnollisesti se on hallituksen tehtävä. Kun niin ei 
ole kuitenkaan tapahtunut, ktm tällaista polisilaitoksessa huomataan, 
mitä täällä on mainittu, niin itsestänsä nämät seikat todistavat, 
miten haUitus on siiaä asiassa käyttäytynyt. £i ole kumma, jos 
Suomen kansa, köyhälistö, maalaiskansa varsin usein on t3^yt3rmätön 
asiain menoon, kun yksistään Helsingin poliisilaitos nielee ylt kaksi 
miljoonaa markkaa vuodessa köyhän kansan varoja. Se toivoo, 
kansa toivoo täydellä oikeudella, että poliisilaitoksen menoja pienen- 
nettäisiin. Se voidaan tehdä palkkoja pienentämällä ja miehistön 
lukua supistamalla. Kolme toivomusta on siis: Pitäisi poliisien 
lukua vähentää, äärettömästi vähentää, palkat alentaa ja sivistys- 
määrää korottaa. Ammattisivistystä y^isinldn olisi korotettava. 

£d. Malmivaara: Minä en ole pitkillä puheilla tähän asti edusr 
kunnan aikaa viivyttänyt, enkä aio sitä patjon tälläkään kertaa kysyä. 
Tuntuu va^ velvoUisuudelta lausua juUd, tnitä minä olen tämän 
iltaisesta keskustelusta opj^nut 

Minusta näyttää, että se interpellatsiooni, jota on käsitelty, ei ole 
aivan hyöd3rtön. Se on ensjnnäkin aiheuttanut siviilitoimituskun- 
nan päällikön esittämään eduskunnalle kansamme viimeaikaisesta 
historiasta erään merkillisen lehden, joka puhuu sjrnkkää kidtä, niin 
synkkää, että tuskinpa sellaista ennen on meidän aikakirjoihimme 
Idrjoitetta: se kertoo paljosta synnistä ja paljoista ky3nieleistä. Se 
kertoa meidän joutuneen niin kauvas, että osaa meidän kansastamme 
täytyy jo asevoimalla hallita. Ja miten voisikaan toisin oUa, kun 
Suomen eduskunnassakin pyrkii oleaiaan ylizmä keskusteluissa rii- 
ta ja kiukku. Tämä keskustelu sisältää toiseksi kehoituksen minulle 
ja muille edustajille menemään itseensä, tarkastamaan mikä osa 
minulla on kansani villiintymiseen. Minkä verran minusta johtuu 
pakko poliisivoiman lisäämiseen? Mitä kylvöä minä kylvän, vihan 
siementäkö, vai rauhanko, jota tämä kansa nyt enin kaipaisi? Mitä 
minun puheeni tänä iltana on vaikuttanut eduskuntaan? mitä se 
vaikuttaa siihen väestöön, joka sen huomenna sanomalehdistä lukee? 
— Ja kolmas hyöty, mikä minulla on tästä keskustelusta ollut, on 
että se on ainakin minun mieleeni entistä elävämmin tuonut erään 
vanhan kirjan, joka sanoo: älä juovu viinasta, älä varasta, älä tapa, 
älä vanno väärinl Sitä kirjaa on Suomen kansa paljon ennen luke- 
nut; se lukee sitä osalta vielä n3rtkin. Ja missä sitä luetaan, siellä ei 
poUis^ja tarvita. Mutta siitä kirjasta luopuminen, sen pilkkaaminen 
tulee kansallemme kalliimmaksi kuin mikään muu. Mitä useampi 



145^ Istunto 13 p. S3^skuuta 1907. 



siitä vieraantuu, sitä enemmin tarvitsee poliisivoimaa lisätä; siitä 
ei paasta. 

Täällä on moitittu hallitusta sen lisäämisestä, mutta minä joudun 
moittimaan itseäni, kun en kansan edustajana kykene ohjaankaan 
kehitystä siihen sutmtaan^ että tämä kirja tulisi jälleen Suomen kan- 
salle kalliimmaksi kuin muut, että siihen heräisi kunnioitus kaikkien 
sydämmissä. Sitä mukaa kuin sinne palajaminen tapahtuu, päästään 
poliisivaltiosta vapaiksi, ja silloin pääsee Hallitus myöskin siitä ras- 
kaasta velvollisuudesta, jonka alla sen nyt täytyy surra, kun sen täy- 
tyy lisätyllä poliisivoimalla yleistä turvallisuutta suojata. 

Bd. Pesonen: Kun siviilitoimituskmman päällikkö antm selityk- 
sen siihen välikys3rmykseen, joka täällä on ollut esillä, niin näytti 
siltä, että sen jäkstä ei ole enään mitään asiallista sanottavana niiden 
taholta, jotka ovat kys3nnyksen herättäneet. Ja vaikka keskustelu 
on pitkälle kulunut, niin ei todellakaan ole mitään sellaista huo- 
mautusta tehty, joka vähimmässäkään määrässä halventaisi anne- 
tun selityksen arvoa. Ne paljot puheet, joita on täällä tosin pidetty 
hallitusta ja hallituksen toimenpiteitä vastaan, ovat nim. liikkuneet 
toisella alalla, kuin mistä kysymys on. 

Ensiksikin on suuri joukko puheita liikkunut sen kys3anyksen 
alalla, mistä ovat nykyisessä yhteiskunnassa olevat epälröhdat joh* 
ttmeet. Ja vallan luonnollisesti sosiaalidemokraatit ovat tahtoneet 
osoittaa, etteivät he ainakaan yksinään ote epäkohtia aiheuttaneet, 
vaan että epäkohdat ovat johtuneet muistakin syistä. Luulen, että 
me kaikki voimme olla yksimielisiä siitä, että epäkohdat ovat todella- 
kin johtuneet monenlaisista syistä, eivätkä suinkaan yksistään so- 
siaalidemokraattisista. Mutta eihän hallituksen jäsenen sditys sitä 
väittänytkään, että sosiaalidemokraatit yksin olisivat aiheuttaneet 
nykyiset ikävät olot. Tuo puhe jo, että syytetään toisiansa siitä, 
että on epäkohtia olemassa, osoittaa vain todeksi sen, mitä hallituksen 
jäsenen selityksessä sanottiin, että nim. asiain tila on sellainen, että 
se aiheuttaa erityisiä toimenpiteitä. 

Edelleen on keskustdu liikkunut sen k3rs3nnyksen alalla, kutka 
meistä ovat S3ryllisiä, ja 3munärrettävästi kyllä tässäkin tapauksessa 
sosiaalidemokraatit tahtovat osoittaa, etteivät he yksinään ole aiheut- 
tamassa epäjärjestyksiä. Minä luulen että me emme siinäkään tahdo 
ruveta heitä jyrkästi vatsustamaan, vaan saattanemme myöntää, 
että epäjärjestyksiä aiheuttavat muutkin. Tahdon vaan muistuttaa 
ettei tässäkään suhteessa hallituksen puolelta annetussa sdityksessä 
ollut minkäänlaista erikoista moitetta sosiaalidemokraatteja vastaan. 
Olkoot epäjärjestykset aiheutuneet noiden tai näiden kansan ryh- 
mien puolelta, kun ne kerran ovat olemassa, niin tarvitaan niitä torjua 
ja sen vuoksi lisätä poliisivoimaa. Siis keskustdu tässäkin suhteessa 



Poliisivoiinui lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1453 

on vain todistanut oikeaksi sen, mitä hallituksen antamassa selityk- 
sessä on väitetty. 

Sitten vielä on kednistekt liikkunut kolmannella alalla, nim. sillä, 
minkälainen nyk3rinen poliisilaitos on, ja on sitä paljon moitittu, jopa 
on moitittu vieläpä alempienkin poliisimiesten palkkojen suuruutta. 
Ja kummallista kyllä, on moitteita annettu niitten pucdelta, jotka 
ovat tähän asti vaatineet, että alemmassa asemassa oleville henki- 
löille lisättäisiin palkkoja* Tämä keskustelu minun mielestäni olisi 
ollut paikallaan, jos olisi tehty välikysymys siitä, miksi hallitus pitää 
huonoa poliisia. Mutta eihän välikysymys sellainen oUut, vaan 
koski se toista seikkaa. Bn tunne lähemmin oloja poliisilaitoksessa 
enkä siis omasta puolestani väitä sitä enkä tätä. — Mutta ei se seikka, 
että siinä mahdollisesti on epäkohtia olemassa, millään tavalla osoita 
sitä ettei sitä oHsi tarvittu lisätä, korkeintaan se aiheuttaa sen vaati- 
muksen, että poliisivoimaa on ei ainoastaan lisättävä, vaan myöskin 
koetettava kaikin puolin parantaa. 

Yksi ainoa asia nxinun käsittääkseni on täällä tuotu esiin, joka 
koskee jollain lailla itse pääkysymystä. On nim. väitetty, ettei ole 
3en kautta saatu järjest3^stä aikaan, että on lisätty poliisivoimaa. 
Minä puhun ainoastaan omasta kokemuksestani. Muistan h3rvin ne 
ajat, jolloin meillä valtion kannattama poliisivoima oli heikko. Ja 
silloin meidän persoonallinen turvalUsuutemme oli hyvin uhattu ja 
vaarassa. l/uulen että sen muistavat muutkin. Mutta sitä myöten 
kun on poliisivoimaa vahvistettu, ovat kansalaiset alkaneet tuntea 
itsensä turvallisemmaksi tässä maassa. Ja mikäli olen liikkunut 
maaseudulla, olen kaikkialla huomannut suurta tunnustusta annetta* 
van hallitukselle sen johdosta, että hallitus on lisännyt poliisivoimaa 
ja että kansalaiset voivat tuntea nyt itsensä turvallisemmiksi kuin 
ennen tunsivat. Tämän johdosta ainakin minä puolestani olisin 
pakotettu väittämään, että poliisivoiman lisäämisestä on ollut h3rö- 
tyä. Mutta samalla olen valmis tunnustamaan, ettei siitä ole oUut 
niin paljon hyötyä, kun me olisimme toivoneet. Mutta mepä lienem- 
mekin kai yhtä mieltä siina, ettei pomsivoiman lisäämisestä jrksistaan 
koidu hyötyä kansalle. Tarvitaan sitä, johon edellinen puhuja viittasi, 
tarvitaan, että kansassa kunnioitus yhteiskuntajärjestystä kohtaan 
vahvistuu ja että tämän kunnioituksen takana on sitä kannustamassa 
ja ylläpitämässä kunnioitus korkeimpaan siveelliseen, sanon: juma- 
lalliseen maailmanjärjestykseen. Jos sosiaalidemokraatit tahtovat 
tehdä työtä meidän muitten kansalaisten kanssa tällä alalla, niin he 
tekevät paremmin, jos laUcaavat järk3rttämästä kansan uskon perus- 
teita ja rupeavat pikemmin rakentamaan tässä suhteessa eikä re- 

. «. •• 

punaan. 

Näin ollen minä puolestani olen vdvolUnen yht3nmään siihen eh» 
dotukseen että siirryttäisiin yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. 



^ 



1454 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

Ed. Renvall: Minä voin olla hyvin lylryt. Minä pyysin puheen- 
vuoroa ainoastaan ed. af Ursinin kysymyksen johdosta, koska siinä 
tyynemmässä muodossa tuotiin esÖle muutamia mielipiteitä, joita 
sitte on uusittu toinen tdlsensa perästä ja jotka kaipaavat jonkun- 
laista lyhyttä selvit3rstä. 

Syyt sosiaaliseen tiköksellisuuteen olkoot missä tahansa; ne pois- 
tetaan yksinomaan sosiaalisella reformityöllä. Siitä cdemme kaikki 
yksimieliset ja se on asia, joka ei ollenkaan koske nyt käsiteltävänä 
olevaa kysym3^tä. Että porvarilliset puolueet ovat tämän asian 
3rmmärtäneet, osoittavat aivan tarpeeksi ne reformiohjelmat, jotka 
kaikkien puolueiden keskuudessa ovat S3aityneet ja jotka kilpaflevat 
minkä maan reformiohjelmien kanssa tahansa. Toioen asia on sitte 
se, millä tavalla on estettävä niitä rikollisuuden hetkellisiä ilmankria, 
jotka sattuvat levottomana aikana. Ne johtuvat tosin näistä syistä, 
mutta on pakko ne ehkäistä ja alaspainaa jo ennenkuin reformityö 
on tehty loppuun. On puhuttu kieltolaista. Jos hallitus esim. an- 
taisi kidtolakiesityksen, tuskin sillä vielä juoppous loppuisi. Vaa- 
dittaisiin aikaa, ennenkuin se olisi saanut kasvattaa kansaa periaat- 
teittensa mukaiseksi. Jos talo palaa, niin eihän silloin auta ruveta 
ajattelemaan, mikä rui^ukone oUsi paras tulen sammuttamiseksi, vaan 
sQloin täyt3ry käydä käsiksi niillä keinoin, jotka silloin on saatavissa. 
Ja että meidän kansassamme on ollut äärettömän paljon olkoonpa 
sosialistisista tai poliitillisista syistä karttunutta hetkellistä rikdcselli- 
suutta, siitä ei n3rt pääse mihinkään. Se luettelo, minkä siviilitm- 
mikunnan i>ääl1ikkä on antanut, on peloittavan runsas ja se asiallinen 
ainehisto, jonka ed. Castro on täällä selaillut, täydttitää sitä. Jos 
tästä voidaan sanoa, että meidän oikeusvaltiomme on muuttumai- 
sillaan, niin voidaan yhtä hyvin sanoa, että se on ollut muuttumai- 
sillaan oikeusvaltiosta rosvovahioksi kuin koskaan poliisivaltioksi, ja 
minä luulen, että sittenkin poliisivaltio seisoo ylempänä tällaista Icd- 
tonta anarkistista rosvovaltaa. Ja siitä cdemme Usääntyneen poliisi- 
voiman kautta pelastuneet. 

Onkin jyrkimpienkin puhujien puolelta tunnustettu, että on 
tällaista anarkismia meidän maassamme. On selvää, että voi 
olla kokonaisia sosiaalidemokraattisia yhdistyksiä anarkistisia, että 
ne eivät ole voineet mitään; ne ovat koettaneet ajaa pois anarkismia, 
mutta se pysyy siellä. Eräässä sosialistilehdessä sanotaan: rosvot ja 
ryövärit pois meidän riveistämme, siinä selitetään, kuinka viljavalti 
niitä siellä on. Nämä ovat omiansa tekemään riitdemättömäksi 
sen tosiasian, että meillä on anarkian virtauksia maassamme, sitä ei 
kukaan kidlä, ja jos niitä on, niin niitä on parannettava ripeällä so- 
sialistisella toiminnalla, mutta niiden ilmaukset ovat alaspainettavat 
ja ihmisten omaisuus, turvallisuus ja vapaus on turvattava näiden 
hyökkäyksiltä ja siihen vaaditaan juuri minun ymmärtääkseni po- 
liiseja. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1455 



Lopuksi eräs asia. Sanottiin, että poliiseja on tarvittu. Mil^tti 
niitä on tarvittu? On tarvittu 10 poliisia suojelemaan k3rmmentä 
lakonrikkojaa. Tämä liämmäst3rttää ja kauhistuttaa minua. Eikö 
siis vaivainen työmies saa vaatia itselleen sitä suojaa järjestysvallan 
puolelta, mitä korkeammalla yhteiskunta-asteella oleva henkilö? 
Eikö eduskunta valmistu nyt kokonaisuudessaan kääntymään hal- 
litsijan puoleen anomuksella yhden ainoan työmiehen takia Kalle 
Prokopen saattamiseksi Suomessa tuomittavaksi. En ymmärrä että 
voi poliisia moittia siitä, että poliisi on tahtonut suojella yhtä työ- 
haluista ja yhtä lakkorikkuria. Olkoon että lakkorikkuri on monen 
mielestä vähemmän sympaattinen henkilö, hänkin on suojeltava 
laillisissa oikeuksissaan. 

Kun minä kerran olen tällä sijalla, niin minä pyytäisin saada 
latisua vielä pari sanaa. Meidän ei pidä tappaa interpellatsiooni- 
oikeuttamme liiallisella rähinällä. Täällä jo kerran ennen, kun Lau- 
kon asia oli esillä, esiint3ri eräs edusktmnan ehkä nuorin jäsen senaatin 
vanhinta jäsentä kohtaan tavalla, joka herätti kaikissa ihmisissä, 
joilla on jonkunlaista säädyllisyyden tunnetta, häpeätä, ja joka mi- 
nun mielestäni oU sellainen, että jos se tulisi tavaksi täällä, se aivan 
oikeuttaisi haUituksen jokaista jäsentä olemaan antamatta vastausta. 
Täällä on nyt taas toisen kerran esiinnytty tänä iltana sillä tavalla, 
että senaatin jäsen ei ole voinut katsoa ihmisarvolle sopivaksi vastata. 
Jos tämä tulee tavaksi, niin me olemme hyvin pian päässeet inter- 
pellatsioonioikeudesta ja siihen kai me emme pyri. 

Ed. Castren: Katson asiakseni muutamilla sanoilla vastata niille 
edustajille, jotka ovat esiint3meet minun lausuntoani vastaan. 

Ed. Valavaaran lausunto oli pilkusta pilkkuun sama ja hänen 
taktiikkansa yhtäläinen kuin se, jota hänen toimittamansa »Työ>^lehti 
edusti PöUäkkälän, s. o. Geffertin murhaan nähden. Minä valaisin 
tuon murhaasian tosiseikoilla eikä ed. Valavaara sitä vastaan edes 
yrittänytkään väittää. Murha-aikana koetti ed. Valavaara »kansan» 
nimessä osoittaa että Muolan murhamiehet oUvat viattomia ja, kuten 
sanat kuuluivat, „ todistettavasti, pois paikkakunnalta.'' Mutta nyt 
ne kumminkin istuvat linnassa murhasta tuomittuina eikä edustaja 
Valavaarakaan yrittäne enää pysyä aikaisemmissa väitteissään. 
Nuo murhamiehet eivät sittenkään olleet, kuten edustaja Valavaara 
julkesi »Työ»-lehdessä väittää, porvareita eikä mustasotnialaisia, 
vaan sosialisteja. Samoin on laita Viipurin liittoktmnan kanssa. 
Ne kunniattomat väitökset poliisien ja porvarien suhteesta siihen, 
joita ed. Valavaara katsoi arvolleen sopivaksi tuoda eduskunnassa 
esille, ne ovat samanarvoiset kuin hänen toimittamansa »Työ^lehden 
väitökset Geffertin murha-asiassa. Viipurin rosvoliittokunnan todis- 
tukset eivät riipu Kontiaisen todistuksesta yksistään, kuten ed. Va- 
lavaara on väittänyt, joka Kontiainen muka olisi ollut poliisin pal- 

92 



145^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

veluksessa. Kontiaisen todistukselle ei ed. Valavaara nä3rtä panevan 
suurta merkitystä, koska hän ei ole sosialistien toimihenkilöitä, kuten 
kaikki muut rikostoverinsa. Mutta on myöskin sosialisteja, puhdas- 
verisiä sosialisteja jotka, kuten asiassa syntyneet pÖ3rtäkirjat osoitta- 
vat, ovat tarkalleen vahvistaneet Kontiaisen kertomukset kaikissa 
kohdin oikeiksi. Sellaisia ovat Kukkanen, K3ryTÖ ja myös osaksi 
Ristseppä. 

Ed. Valavaara on tämyt koko joukon hämäriä salaviittauksia. 
Minä olisin suonut että ed. Valavaara olisi avonaisesti tuonut tässä 
eduskunnassa päivän valoon kaiken sen, tninkä hän mtika katsoo 
raskauttavaksi perustuslaillista suomenmielistä puoluetta vastaan 
eikä tyytynyt salaperäisiin viittauksiin. Olen vakuutettu että tämä 
puolue tulee Valavaaran paljastuksista huolimatta p3rsymään aivan 
yhtä puhtaana kuin ennenkin. 

Edelleen on edustaja Valavaara tehnyt jonkunlaisen hämärän 
viittauksen nojautuen todistaja Maydellin todistukseen. Maydell'in 
todistus, joka on olemassa oikeuden pÖ3rtäkirjoissa, jotka ovat mi- 
nulla saapuvilla, on aivan epämääräinen ja yksistään muiden ker- 
tomuksiin ja huhuihin perustuva. Ed. Valavaara on väittänyt että 
Savinainen ei kuulunut Pölläkkälän työväenyhdistykseen. Minä 
en ole sitä väittänytkään; hän kuului Antrean työväenyhdistykseen 
jonka jäsen hän oli. Vielä on ed. Valavaara puhunut Pölläkkälän 
työväenyhdistyksen puheenjohtajasta Korpelasta ja sanonut että 
hän seisoo lähellä kahta niitä puhujaa, jotka ovat täällä esiintyneet. 
Avonaista kieltä, ed. Valavaara! Ketkä ovat nuo puhujat ja keitä 
on Korpela seisonut lähellä? I^ausukaa se juUdl Minä en ainakaan 
persoonallisesti ole nähn3rt, en tuntenut enkä ollut vähimmässäkään 
tekemisessä mainitun Korpelan kanssa. 

I/)puksi on ed. Valavaara lausunut että joltakulta hämärältä 
taholta maksettaisiin viisi markkaa erään rosvoHittokuntaan kuulu- 
neen vangitun vaimolle. Miksei herra Valavaara julkisesti lausu, 
miltä taholta ja keitten toimesta tuo maksu suoritetaan? Avonaisuus, 
ennen kaikkea avonaisuusi 

Ed. Hämäläinen on väittänyt että minä olisin sanonut ettei po- 
liisi saa käyttää piiskaa vaan kiväärejä. Ilmeinen vääristely! Mtä 
minä olen lausunut, käypi esille tämän edusktmnan pöytäkirjoista 
ed. Orasmaan juttua käsiteltäessä, silloin ktm se palasi 7-miehisestä 
valiokunnasta. Lausuin silloin että Kalliovuoren kahakoissa, jolloin 
suuri kansajoukko yhteistuumin ryht3d väkivaltaa harjoittamaan 
järjestysvaltaa vastaan, poliisi olisi voimassa olevan rikoslain osotta- 
massa järjestyksessä ja nojalla ollut oikeutettu käyttämään aseita. 

Ed. af Ursin on sanonut että poliisi on kiihoittanut i^kansan» vihaa, 
että meillä on luokkalakeja, joita »kansa» hylkää, koska ne eivät ole 
»kansan» oikeuskäsitteen kanssa sopusoinnussa. Mitä ed. af Ursin 
tarkoittaa kansalla? Kansa ei ole yksistään meidän maamme so- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1457 

siaalidemokraattinen ryhmä, mutta kansan muodostavat meidän 
maamme kaikki kansdaisryhmät. Onkohan se aivan vannaa, edus* 
taja af Ursin, että meidän kansamme sanan oikeassa merkityksessä 
pitää kaikkia lakejamme luokkalakeina? Sosiaalidemokraatinen 
puolue, siis yksi kansanryhmä epäilemättä tekee niin, mutta sosiaali- 
demokraatinen puolue ei ole Suomen kansa. Meidän lakimme ovat 
herra af Ursinin käsityksen mukaan luokkalakeja, sentakia että mei- 
dän maahamme ei ole perustettu sosialistista valtiota, sellaista pakko- 
valtiota, jota sosialistit haaveksivat. Mutta kulunee aikoja, ennen 
kuin tuo tulee tapahtumaan; minä ainakin uskon ettei se päivä konsa- 
naan koita, jolloin maailmassa vallitsee puhtaasti sosialistinen valtio. 
Kansat edist3rvät, mutta järjellisellä tiellä, vapauden tiellä, eivätkä 
sosialistisen pakkovaltion toteuttamiseksi. 

Täällä on väitettv että tuo tunnettu Läheniemi kuuluisi perustus- 
lailliseen puolueeseen ja että hän olisi pitänyt suurlakon päättyessä 
lopettajaispuheen. Tässä viimemainitussa väitteessä ei ole pienintä- 
kään perää. Sellaista puhetta ei en.siksikin mainittu Läheniemi ole 
pitänyt ja toiseksi julistettiin Sortavalan kokouksessa jo vuonna 1906 
että Läheniemi ei kuulu eikä saisikaan kuulua perustuslailliseen suo- 
menmieliseen puolueeseen. 

Täällä on sanottu että hallitus on tarkoittanut poliisivoiman lisää- 
misellä tehdä tyhjäksi työväenliikettä. Jos tämä olisi hallituksen 
tarkoitus, niin ei sen suinkaan tarvitsisi ryhtyä poliisin lisäämiseen 
tätä tarkoitusta varten, sillä kyllä ed. Tainio pitää huolen työväen 
liikkeen tyhjäksi tekemisestä. Jos moinen edustaja saa yhä edelleen 
olla sosiaalidemokraattisen puolueen ja työväen liikkeen etupäässä, 
niin kyllä hän, kuten tänä päivänä on nähty, pitää huolen siitä että 
se liike taittaa niskansa. 

Minun olisi sitten tuleminen nuhin väitteisiin, joita vastamainittu 
edustaja täällä on tehnyt. Mutta yhtä vähän kuin hallituksen jäsen 
on katsonut sopivaksi vastata tällaiseen esiintymiseen, yhtä vähän 
katson minÄL soveliaaksi siihen vastata. Tahdon ainoastaan vastata 
yhteen hänen tekemäänsä suoranaiseen kysymykseen, kysymykseen 
tiedänkö minä mistä PöUäkkälän työväenyhdistyksen Graftonkivää- 
rit oli saatu. Siihen minä vastaan: Minä en tiedä sitä (ed. Tainio: 
En minä kys3mi3rt sitä), minä en tunne sitä, minä en tiedä epkä tunne 
mistä Graftonkiväärit ovat sinne tai muuanne tulleet (ed. Tainio: 
£n minä sitä kysyn3rt). 

Täällä on aivan oikein huomautettu että syyt rikoksellisuuteen 
saattavat oUa moninaisia ja ettei siinä ole kyllä että poliisivoimaa 
lisätään, mutta että myöskin täytyy poistaa ne yhteiskunnalliset 
S3^, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat rikosten S3mtymiseen. 
Tämän johdosta tahtoisin kysy'd, eikö nykyinen hallituksemme ole 
tehnyt kaikkea voitavaansa näiden syiden poistamiseksi, ehdottamalla 
edusktmnalle sekä entiselle että nykyiselle uusia lakeja, jotka tar- 



145B Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



koittavat suurten kansankerrosten henkisen ja aineellisen aseman 
parantamista. Mutta millä tavalla näitä esityksiä on otettu vastaan 
juuri siltä taholta, jonka parasta ne etupäässä tarkoittavat? Millä 
tavalla otettiin vastaan lakiehdotus kokoontumisvapaudesta, millä 
tavalla otettiin vastaan esitys uudeksi vaalilaiksi, esitys yhdist3r5- 
vapaudesta, millä tavalla hallituksen asettaman komitean ehdotus 
torpparilaiksi? Eihän ole mahdollista tyyd3^tää kansakerroksia» 
puolueita, ja puolueen jäseniä, jotka eivät tahdo tulla tyyd3d:etyiksi. 

Edelleen on täällä lueteltu joukko numeroita siitä, mitä poliisi- 
voima eri vuosina on maksanut ja nykyään maksaa meidän maas- 
samme. Nämät numerot dvöt semmoisenaan merkitse niin mitään. 
Sillä poliisivoimain palkkaamiseen käytettävään rahasumman suu- 
ruus riippuu siitä, hninka paljon poliisivoimia tarvitaan. Ja siitähän 
on kysymjrs, ovatko poliisivoimat olleet tarpeelliset. Siihen on vas- 
tattu kaikkien niitten puolueitten puolelta, joiden edustajat tähän 
saakka ovat käyttäneet puhepuoroa, paitsi sosiaalidemokraattiselta 
taholta, tunnustamalla hallituksen selitykset poliisivoiman lisäämi- 
seen nähden olleen täysin tyydyttäviä. 

Kuten jo edelliset arvoisat puhujat on huomauttaneet, ei ole asiasta 
synt3meessä keskustelussa voitu tuoda esille lainkaan sellaisia syitä, 
jotka olisivat omansa kumuamaan halHtuksen arvoisan jäsenen esille 
tuomaa selitystä. Kaikki siviilitoimituskunnan päällikön esilletuo- 
mat tosiasiat pys3rsrät siis voimassa ja jos kerran nuo tosiasiat pysyvät 
voimassa, silloin sisältävät ne myösldn vastauksen siihen, onko poliisi- 
voimaa aiheettomasti lisätty vaiko d. Yhtä vähän on yksikään 
edustaja sosiaalidemokraattiselta taholta kyenn3rt väittämään etteikö 
sosiaaUdemokraattisdta taholta VTyömlehessä», »Työssä», »Sosialisti- 
sessa aikakauslehdessä^ ja muissa sosialistein lehdissä olisi lausuttu 
sitä, mitä minä olen esille tuonut. Jokunen on maininnut että ot- 
teeni ovat olleet katkonaisia. Minä olen luetllut jokaisen lehden 
numeron, josta ote on poimittu. Tarkastakaa, herrat sosialistit ja 
Te tulette: epäilemättä huomaamaan tästä tarkastuksesta, että ei 
otteeni ole sdlaisia katkonaisia kappaldta, jotka antaisivat väärän 
käsityksen puheenalaisten sodalistilditien kannasta rikoksiin ja 
rikoksentekijöihin sähden. 

Minäjdn puoletani myös yhdistyn niihin, jotka kannattavat 
yksinkertaiseen päiväjärjestykseen palaamista. 

Lopuksi sananen. Täällä on muuan puhuja esiintyn3^ tavalla, 
joka sotii kaikkea ulkonaista säädylUs3ryttä vastaan. Jos me tah- 
domme ettd tämä eduskunta muutu räyhääjien temmc^yspaikaksi, 
niin silloin tä3^tyy, jos eduskunnan jäsenet itse dvät pysty itseänsä 
hilUtsemään dvätkä oivalla, mikä on hddän ja eduskimnan arvon 
mukaista mikä d, puhemiehen pitää huolta siitä että Valtiopäivä- 
järjestyksen säädösten nojalla sekä hallituksen jäsenet että yksit3ri- 
set turvataan moisia kansan edustajia vastaan. 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva interpellatsiooni. 1459 

Ed. Alkio: Pyysin puheenvuoroa saadakseni minäkin merkitä 
kantani esillä olevassa kysymyksessä. En ole koskaan ollut poliisi- 
laitoksen varsinainen ystävä. Ja minä odotin senvuoksi jonkinlai- 
sella jännityksellä tämän päivän keskustelua ja arvdin, että se inter- 
pellatsiooni, josta tääUä on ollut kysymys, tultaisiin perustelemaan 
tosiasioilla, tavalla, joka todella antaisi aihetta siihen, että eduskunta 
saisi syytä antaa epäluottamuslauseen hallitukselle. Näin odotin 
siksi, että minusta interpellatsioonioikeus Suomen eduskunnassa on 
otettava vakavalta kannalta, varsinkin siihen nähden että meillä 
interpellatsioonioikeus samalla on jossain määrin kysymys poliitti- 
sesta menettelytavasta, joka vaikuttaa myös maan rajojen ulkopuo- 
Idle. Mutta mitä enemmän olen tätä keskustelua kuunnellut, sitä 
enemmän olen tullut vakuutetuksi siitä, että koko tämä välik3rsely 
on ollut turhanpäiväinen. Se on ollut sitä siksi, että 3anmärtääkseni 
se on enemmän johtunut periaatteellisista syistä kuin tosiasiain tai 
tapahtumain johdosta, jotka olisivat siihen pakoittaneet. Ja sen 
vuoksi on minun tunnustaminen, että olen valmis kannattamaan tässä 
kysymyksessä siirtymistä yksinkertaiseen päiväjärjestykseen. 

Mutta tämän johdosta pyydän vielä saada viitata eräisiin seik- 
koihin, jotka tavallansa ovat minun käsityskantani perustuksena. 
Meillä ei kansan ja poliisien välinen suhde ole muodostunut sellai- 
seksi, mitä se nyt on, ainoastaan viime vuosien aikana. Minun muis- 
taakseni jo silloin, kuin tässä maassa muodostettiin nykyinen maa- 
poliisilaitos, kansan vastenmielisyys tätä laitosta vastaan oli varsin 
yleinen. Eikä se vastenmielisyys n3rtkään vielä ole muuttunut toi- 
seksi. Tämä vastenmielisyys johtuu erityisesti siitä, että niinä ai- 
koina, jolloin maapoliisilaitos maassamme perustettiin, ei siihen ollut 
minkäänlaisia järjellisiä syitä. Ja sen vuoksi on maaseudulla yleensä 
tätä laitosta vastaan ollut vastenmielis3ryttä, että maapoliisilaitos 
vähitellen on muodostunut enemmän tai vähemmän nimismiesten 
palvelijajoukoksi. Kun nykyinen hallitus katsoi sopivaksi korottaa 
nimismiesten palkkoja ilman että heidän työvelvollisuutensa olisi 
l^iTilf^flTi viime aikoina kasvanut tai muuten tähän palkankorotuk- 
seen aihetta antanut, se synnytti mielipahaa. Ja niinpä oU eräässä 
eduskuntaryhmässä kysym3rs siitä, että juuri tämän kys3anyksen 
johdosta olisi interpellatsiooni tehtävä. Mutta se jätettiin kummin- 
kin tekemättä sen vuoksi, että edellytettiin tärkeämpiä ja parempia 
aiheita välikysymyksen tekemistä varten esiint3rvän. Sillä, niinkuin 
jo äsken sanoin, tuollaista välik3rselyoikeutta, sitä on meidän maas- 
sanmie käsiteltävä arvokkaalla tavalla eikä siUä tavoin, että se jou- 
tuu yleisen pilkan ja naurun alaiseksi. 

Mutta vielä p3rytäisin sanoa muutakin. Kuunnellessani tänä 
päivänä keskustelua tässä eduskunnassa, keskustelua, joka yleensä 
ei ole poikennut niistä muistakaan keskusteluista, joita täällä edelli- 
sinä päivinä on tapahtunut ja joissa puolueet ovat törmänneet voi- 



1460 Istunto 13 p. syysk. 1907. 



makkaasti toisiansa vastaan, olen taasen joutunut kerran kys3miään 
sitä, onkohan tässä todellakin tarkoitettu Suomen kansan parasta? 
Ja minun on tä3rtynyt itselleni vakuuttaa, että puolueintressit, puo- 
luetarkoitukset ovat olleet tänäkin päivänä keskustelussa paljon suu- 
rempana tekijänä ktiin mitä meillä nykyisellä hetkellä olisi aihetta 
antaa niille voimaa. Ja sen vuoksi ajattelin kuunnellessani syrjästä 
tämän keskustelun loppupuolella p3rytää puheenvuoroa, huomaut- 
t.aakseni siitä että, kun me siellä maaseudulla olemme viime vuosina 
joutuneet poliitillisten tapausten mylläkkää seuraamaan, olemme 
joutuneet vähitellen ikäänkuin jonkunlaisen poliittisen sairaaloi- 
suuden, poliittisen kulkutaudin alaisiksi. Me olemme monta kertaa 
viime aikoina toivoneet, että tämä sairaaloisuus loppuu, kun edus- 
kunta, johon kansan paraat miehet kokoontuvat, pääsee käsittele- 
mään asioita, joilla voitaisiin tämn maan olot järjestää niin, ettei 
täällä ijankaiken tarvitse riidan vallita eri ryhmien välillä. Ja kuu 
ajattelee niitä paljastuksia, joita täällä tehdään yhtä myötään puo- 
luetaistelussa, en pitäisi niitä niin vaarallisina, jos ne jäisivät vaikut- 
tamaan vaan yksinkertaisesti meidän mieliinmie. Mutta minulla 
on semmoinen käsit}^, että tuolla, jossa meidän maamme valtiolliset 
ohjakset oikeastaan ovat, siellä ei erikoisella myötätuntoisuudella 
katsella meidän eduskuntamme nykyistä koossaoloa eikä sen kokoon- 
panoa. Ja minulla on sen johdosta heränn3rt epäilys, että myös 
eräänlaiset paljastukset tämän eduskunnan keskuudessa, joilla on 
tarkoituksena kukistaa ja kurittaa vastapuolueita, lopultakin koitu- 
vat meidän omille nikoillemme sangen raskaiksi ja painaviksi. 
(Hyvä! Hyvä!) Ja sen vuoksi ajattelen, että meidän tämän keskus- 
telun päätyttyä, olisi koetettava päästä siihen, että me vähemmiuL 
urheilisimme sukkeluuksillamme, sanasutkauksilla ja varsinkin ai- 
heettomilla soimauksilla ja loukkaussanoilla, sillä luulen, että mei- 
dänkin joukossamme, jotka koetamme olla vaiti ja kuunnella, myös 
olisi jossain määrin kykyä ja taitoa kä3rttää haukkumasanoja. Mutta 
jos me kaikin siihen ryhtyisimme, niin miksi luulisitte tämän edus- 
kunnan muodostuvan? (Hyvä! Hyvä!) 

Täällä on tänä päivänä koetettu saada nyk3dsestä hallituksesta 
todistetuksi, että se on tarkoitukteUa asettunut valvomaan porva- 
rillisten luokkaetuja. Minä taasen olen sitä mieltä, että tuollainen 
väite ei olekaan tullut vakaumuksesta. Eihän nykyinen hallitus 
kielläkään olemasta porvarillinen, jotenka on luonnollista, että sillä 
on myös porvarillisuuden virheet. Mutta kun on kysymyksessä 
aika lainen, jota me n3rt elämme, jolloin Suomessa on olemassa 
niin paljo rikollisuutta, niin paljon yhteidcunnallista epäjärjestystä, 
kuin meillä sitä nykyään on, niin en todellakaan ymmärrä, mitenkä 
hallitukselta voitaisiin pyytää muuta kuin sitä, että se paraan käsi- 
tyksensä mukaan koettaa saada järjestystä siihen yhteiskuntaan, 
jonka etunenässä se on, ja jossa se on järjestyksestä edesvastuussa. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1461 

Minäkin uskon, että kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen vuodet 
ovat vuosikymmenissä tai ainakin vuosisadoissa luetut. Otaksun 
että meillä täällä Suomessa sosiaalidemokraatit jo sangen lyhyen ajan 
kuluttua voivat saada eduskunnassa ehdottoman enemmistön. Sil- 
loin tulee sosiaalidemokraattien asiaksi osottaa, millä tapaa he yllä- 
pitävät järjestystä ja takaavat siitä silloin, kun nousee uusi taistelu 
niitä anastuksia vastaan, joita silloin mahdollisesti tullaan tekemään. 
Sillä d ole lainkaan edellytettävissäkään, että kun sosiaalidemokraa- 
tista järjestelmää ruvetaan käytännössä toteuttamaan meidän olois- 
sarome, jossa on vaan sangen harvoja todella periaatteellisia sosiaali- 
demokraatteja, ettei silloin kaikkien niiden kanssa, joiden omai- 
suussuhteisiin tullaan tavalla tai toisella lainsäädäntötietä koskettele- 
maan, S3ait3dsi myöskin voimakas taistelu aivan samalla pohjalla, 
jonka sosiaalidemokratia nykyään periaatteessa omistaa — siis omis- 
tusoikeudesta. Ja sen vuoksi toivoisin, että tämän keskustdtm lo- 
pussa jäisi kuitenkin kaikkiin se käsitys, että jokainen liike, jokainen 
puolue yhteiskunnassa pyrkii hallituksessa ollen toteuttamaan pa- 
raimpia periaatteitansa ilman, että sillä on tarkoituksena yksinomaan 
itsekkäästi sortaa muita. Niin korkealta kannalta käsitän minä 
jokaisen hallituksessa kulloinkin olevan ryhmän käsittävän velvolli- 
suutensa. Ja kun tulee se aika, jolloin sosiaalidemokraateilla on 
hallitseva valta, niin olen ainakin minä valmis tunnustamaan ja usko- 
maan, että sosiaalidemokraatit silloin panevat liikkedle paraimmat 
voimansa ja parhaimmat tarkoituksensa hallitaksensa tätä maata 
niinlmin osaavat ja voivat 

Minä siis kaiken lopuksi ehdotan siirt3rmistä yksinkertaiseen päivä- 
järjestykseen, j, 

Ed. Turkia: Niistä senaatin asiakirjoista, joista otteita täällä 
esittivät ed. Valavaara ja Hämäläinen, käy jotensakin selväksi että 
poliisivoiman luonnoton lisäys on tapahtunut siinä tarkoituksessa, 
että poliisia tultaisiin käjrttämäSn työväen liikettä vastaan. Niissä 
asiakirjoissa ei puhuta mitään rosvotöistä, ryöstöistä eikä murhista, 
vaan ainoastaan työlakoista. Ja työlakkoja, niinkuin tiedetään, 
eivät tee rosvot eikä ryövärit vaan hyvin järjestynyt työväki, ja kun 
niitä varten on lisätty poliisivoimaa, niin silloin on tarkoitus koettaa 
hidastuttaa, tai mikäli mahdollista lopettaa maasta työväenliike. 
Kaikki rosvojutut ovat minun käsittääkseni sivuseikkoja, joilla 
koetetaan pääasiaa, tuota perussyytä peittää. 

Esimerkiksi siinä pitkässä luettelossa, jossa lueteltiin viime ai- 
kuiset tapahtumat, ryöstöt, murhat ja muut sen sellaiset tapahtu- 
mat, oli mainittuna sellaisia asioita, jotka eivät mikäli minä ttmnen, 
ole meimeistä vuosista kovinkaan paljon poikkeavia. Näyttää että 
kun tuota ainehistoa on kasattu, siihen on täytynyt kerätä monen 
moista tavaraa. 



1462 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

Siinä luettelossa esim. mainitaan, että Stockforsin tehtaalla 
Pyhtäällä on tapahtimut jotakin tavatonta ja että sekin on muka 
puolestaan aiheuttanut poliisivoiman lisäämistä. Minä tunnen tuon 
tapauksen. Olin siihen aikaan Kotkassa. Olen Kotkassa kasvanut 
ja tunnen Kotkan ja sen ympäristön oloja jotenkin tarkkaan ja voin 
vakuuttaa, että siitä asti kuin minä muistan, sieUä on joka vuosi 
tapahtunut sellaista kuin senaattori Lilius mainitsi. Asian laita on 
niin, että Kotkan samoin kuin Kyminlaakson tehtailla ja sahoilla 
työskentelee suuret joukot muualta saapunutta työväkeä, joka tulee 
sinne etenkin kesäaikana työhön. Nuo muualta tulevat työläiset 
ovat kirjoissa kotipuolessaan ja maksavat sinne veronsa, ja kun he 
Kotkassa työskentelevät kesän aikoina, niin heitä verotetaan myös 
Kotkaan. Työläiset eivät tahtoisi suorittaa veroa kahteen paikkaan. 
He eivät suorita vapaaehtoisesti. Ryöstövoutt saapuu tehtaan tai 
sahan konttoriin, tiliä maksettaissa, hänellä on luettelo mukana 
ryöstettävistä työläisistä. Hän odottaa ja kun hän huomaa työmie- 
hen, jolta on ryöstettävä, kiirehtii hän luukulle, josta rahoja anne- 
taan, ja koettaa asianomaisen kanssa kilpailla siitä, kumpi rahat 
saa. Tällaisia näytelmiä suoritetaan siellä joka sahalla ja lähes joka 
vuosi. Jos työmies on kyllin sukkela, niin hän koppaa rahansa, eikä 
anna niitä ryöstövoudille ja siQä hyvä. Jos ryöstövouti saa kopa- 
tuksi rahat, ottaa hän niistä rästinä olevat verot ja hänelle tulevan 
palkan, eikä työmiehellä ole mitään vastaan sanomista. Yksitoista 
vuotta takaperin jouduin minä Kotkassa sanomalehtipolemiikkiin 
tällaisessa asiassa erään ryöstövoudin kanssa. Tämä ryöstövouti 
esiintyi ryöstöjä toimitettaessa niin sopimattomasti, että minun täy- 
tyi turvautua julkiseen sanaan. Sellaiset levottomuudet, joista se- 
naattori Lilius mainitsi, eivät ole siellä uusia. 

Kyseessä olevan asian johdosta puhuin nimismies Variuksen 
kanssa, jota kohtaan tämä muka tavaton väkivallanteko tapahtui 
Stockforsissa. K3rsyin, eikö olisi parasta jättää koko asia sikseen, 
kun tuo tapahtuma laadultaan ei ole uusi, vaan näyttää täällä syö- 
pyneen luihin ja ytimiin, ja kun siitä viranomaisten puoleltakaan ei 
ole ennen pantu ahtaalle. Hän myönsi, että asia on vähäpätöinen, 
mutta kim asia on mennyt niin pitkälle, että se on tullut julkisuuteen 
ja kun siihen on määrätty toinen nimismies S3ryttäjäksi, niin hän ei 
voi asiaa sanottavasti auttaa. Lupasi kuitenkin tehdä mitä voi, 
jotta asia tulisi niin lieväksi kuin suinkin. 

Kun siis haUitus nojaa tuollaisiin juttuihin, todistaakseen aseman 
vakavuutta ja puoltaakseen menettelytapaansa, niin se todistaa sitä, 
ettei ole tosisjritä mihin nojata. Samanlaisia vähäpätöisiä ovat olleet 
myös levottomuudet Hauholla ja Värtsilässä. 

Loviisan — ^Vesijärven radalla tapahtunut rautatiensillan räjäyt- 
tämisyritys oli niitä päävaltteja, joita täällä hallituksen puolelta 
esitettiin, mutta tämän asian yhteydessä jätti herra senaattori mai- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1463 



nitsematta erään tärkeän seikan. Ja se seikka on se, että vieläkään 
ei ole tullut selville, kuka tämän räjähdyksen yritti panna toimeen 
(huutoja oikeistosta: Yhden tekevää) ja miksi se ei ole tullut selville, 
lienee siihen suurimpana S3rynä kai se, että räjähd3rspaikalta löydet- 
tiin nenäliina ja rautalapio, joissa oli nimikirjaimet O. P. Paikka- 
kunnalla olevien kenenkään muun nimeen nuo kirjaimet ei sopineet 
kuin erään paikkakunnan poUisin. Tästä saapi jokainen tehdä sen- 
mukaisia johdelmia kuin huvittaa. 

Räjähdykset täällä Helsingissä taas dvsft suinkaan liene olleet 
tarkoitetutkaan niin kauheiksi kuin niitä on koetettu kuvitella, sillä 
luulisinpä, että, vaikkapa olisi kokemattomampikin dynamiitin kä- 
sittelijä, min jonkunverran hän voi arvostella sen räjäyttämisvoimaa 
ja määritellä, paljonko sitä tarvitaan ennenkuin kivimuuri menee, 
hajalleen tai kuinka paljon sitä tarvitaan ennenkuin pikku puuraken- 
nus, niinkuin Siltasaarella oli, hajoaa. Siis katsoen siihen, että nuo 
paukaukset olivat niin voimattomat, en ainakaan minä voi otaksua 
että siinä olisi ollut vakavaa aikomusta. Aikomus Ue ollut vaan 
toimittaa jonkinmoinen merkkilaukaus, joka kuuluisi hiukan kauem- 
maksi. Sillä ellen väärin muista, oli samaan aikaan Pietariin lähe- 
tetty anomus, jossa puhuttiin poliisin kivääreillä asestamisesta. 

Ed. Castren täällä huomautti, että hallitus on ollut ja sen täyt3ry 
olla tasapuolinen lakkotapauksissa. Esim. ktm lähetettiin Laukon 
lakkomaille poliiseja, niin siihen olivat muka pätevät syyt. Hän 
muun muassa mainitsi, että torpparit siellä yrittivät kaataa paroonin 
omistamaa maitoa maahan. No, kun poliisia kerran lähetettiin 
estämään torppareita kaatamasta paroonin omistamaa maitoa maa- 
han, niin minä olisin myös toivonut etteivät he olisi kaataneet torppa- 
rien omistamaa maitoa, jos olisivat kerran olleet tasapuolisia. Nyt 
ovat kuitenkin huhti- ja toukokuun ajalla hallituksen lähettämät 
poliisit tehneet yksityisille torppareille suunnattomia vahinkoja. 
Siellä on toimitettu katselmus, sen ovat toimittaneet puolueettomat 
henkilöt. Tässä on minulla pöytäkirjan ote, jonka katselmuksen 
pitäjät ovat nimikirjoituksillaan varmentaneet. Pöytäkirjasta käy 
ilmi, että siellä on särjetty irtainta omaisuutta 1,470 m:kan arvosta, 
joka on torpparien yksityisomaisuutta. Samassa katselmuksessa 
kävi myös selville, että paleltuneen karjan arvo, joka kuoH kylmän 
tähden, niinkuin vasikoita y. m. teki 135 mkaa. Koko karjataloudd- 
linen vahinko torppareille, mikä sieUä on tehty hallituksen avustuk- 
sella, nousee ei vähempään kuin 6,024 markkaan. Minä pyytäisin 
kysyä hra Castrenilta, onko tämä todellakin puolueetonta menettelyä, 
kun mennään muka estämään ettei paroonille tulisi mitään vahinkoa, 
mutta samalla tehdään toiselle riitapuolelle mitä suurinta vahinkoa? 

Sdlaisia asioita, kuin esim. Friarin teko Kaukaan tehtaalla, ei 
pitäisi tällaisiin asioihin ensinkään yhdistää, sillä mitäpä poliisi voi 
salaisten tekojen tekijöille. En luule että poliisi, oUpa se kuinka 



1464 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



perustuslaillinen tahansa, voi nähdä kenenkään sydämmeen, aikooko 
hän murhata tai ei. Sitä paitsi ne henkilöt, jotka ovat itse saaneet 
kärsiä sen tapaista vainoa kuin Friari, he paraiten tietävät, että. 
tarvitaan erittäin hyvä moraali, erittäin voimakas tahto, teräksinen 
tarmo, ennenkuin voi säilyä tuollaisista teoista, kun joutuu (»kein 
kapitalistien painettavaksi. Minä olen esim. saanut kokea vielä 
pitemmälle menevää vainoa kuin Friari. Noin kymmenen vuotta 
sitte ajettiin minua takaa kuin metsän petoa pitkin Suomea. Työ- 
paikan kuin sain, niin i^errat, jotka minua vainosivat, lähettivät heti 
tietoja minusta ja taas minut boikotettiin työpaikasta. Minä tun- 
nustan rehellisesti, että olin silloin h3rvin likellä semmoista epätoivon 
tekoa. Ajatelkaa henkilöä, joka omantuntonsa mukaan ei ole 
tehnyt pienintäkään vääryyttä kellekään, joka pyhimmän vakau- 
muksensa mukaan on toiminut ja sentähden saa kärsiä syyttömästi 
vainoa, saa nähdä nälkää ja vilua, maata portaitten alla, kuten her- 
rojen koirat! Ihmekö jos silloin yksit3dnen kosto herää; sitä ei estä 
minkäänmoiset poliisit. Siis kim asia otetaan kerran esille, tä3iyy 
arvostelijain kuvitella itsensä siihen asemaan, jossa tekijä oU ja tuo- 
mita sitten vasta. 

Täällä on koetettu muka todistusten avulla sysätä murhat ja 
muut roistomaiset teot sosiaalidemokraattisen puolueen laskuun. 
Minä olen sellaisessa asemassa, että olen jonkun verran paremmin 
tilaisuudessa pitämään silmällä asemaa kuin jotkut muut edustajat. 
Meillä on noin puolitoista tuhatta yhdistystä, niiltä saapuu kirjeitä 
yhtenään ja myös yksityisiltä. Minä saan usein niistä kirjeistä tie- 
tää minkälaista väkeä missäkin paikkakunnalla risteilee. Kys3^tään 
myös usein mikä mies se on, joka matkustelee siellä ja siellä, se puhuu 
sellaista ja sellaista ja toimii sitä ja sitä. Voin vakuuttaa, että agi- 
taattoreina kulkee miehiä, joiden nimeä minä en ennen ole koskaan 
kuullut. Niitä kulkee, mutta kenen varoilla, se on minulle vielä 
arvoitus. Kun meitä S3rytetään että me muka suosisimme rikolli- 
suutta, että me panisimme rikoksia toimeen, niin yhtä hyvällä syyllä 
ja vieläpä paremmalla me voisimme sanoa, että ne ovat porvarillisia 
jotka niin toimivat. Sillä nuo agitaattorit, joita ei meidän puo- 
lueemme palkkaa ja joista me emme ole saaneet vielä selkoa kuka 
niitä palkkaa, ne eivät meitä kiitä. Ne haukkuvat meitä ainakin 
yhtä paljon kuin herra Castren tai ehkä vieläkin enemmän: he käyttä- 
vät vaan toista kieltä. He koettavat kylvää epäluuloa kansaan, 
jopa järjestyneisiin joukkoihinkin, että se puolueneuvosto ja toimi- 
kunta on muka herrojen ostama, pelaavat yhdessä herrojen kanssa. 
Samalla nuo salaperäiset kiertäjät yllyttävät jos jonkimlaisia tekoja 
tekemään. Jos ne olisivat meikäläisiä tai meille edes ystäväUisiä, 
eivät ne suinkaan koettaisi järkyttää sosiaalidemokraattisen puolue- 
neuvoston auktoriteettia. 

Kun ottaa huomioon sen ajan, jolloin bobrikoffilainen järjestelmä 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1465 



vallitsi tässä maassa, kun ottaa huomioon sen menettel3rtavan, mitä 
senaikuinen hallitus käytti ja mitkä olivat ne syyt, jotka tekivät sen 
menettelytavan sellaisdcsi kuin se oli» niin voi jotensakin arvostella 
nyk3dstäkin hallitusta. Bobrikoffin aikana lisättiin poliiseja tuntu> 
vasti. Edustajat muistanevat että järjestyneen työväen taholta 
pantiin mielenosotuksia poliisivoiman luonnottoman lisäyksen joh- 
dosta toimeen. Sellainen tehtiin m. m. Senaatintorilla; perustus- 
lailliset, ainakin osa, yhtyivät meihin. Lausuttiin ankaria pahek- 
sumisia siitä luonnottomasta lisäyksestä, valtionvarain haaskauksista 
ynnä niistä epäkdvollisista aineksista, mitä poliisikunnassa oli. 
Bobrikoffilaisten virkailijain taholta selitettiin silloin, että jos maa 
rauhoittuisi, ei tarvittaisi niin paljon poliiseja. 

Siihen aikaan oU järjestetty sekä salainen että julkinen poliisi. 
Salaisia poliiseja tuppautui työväenyhdistyksiin; toiset niistä olivat 
niin ovelia että menettelyllään saavuttivat jonkun verran kannatusta. 
He osasivat joidenkuiden eri henkilöiden suhteen asettaa sympatiansa 
niin että saivat jonkun verran luottamusta, jopa toisinaan joku heistä 
onnistui niin, että pääsi työväenyhdist3rstenkin luottamustoimiin. 
Nuo hallituksen poliisit tai urkkijat koettivat ottaa selkoa, mitä työ- 
väen piireissä piih ja samalla he koittivat lietsoa rikoksellisuutta, 
koettivat saada työväkeen tartutetuksi sellaista, josta olisi ollut huo- 
not seuraukset. Jopa menivät julkisetkin poliisit niin pitkälle, että 
kuten muistetaan tuli Helsingin raastuvanoikeudessa selville, että 
yksin poliisiupseeritkin olivat osallisina ikkunain särkemiseen ja 
katukahakoihin, josta sitten työväkeä S3r3rtettiin. Kun työväen 
puolelta vaadittiin poliisin vähentämistä, viitattiin viranomaisten 
puolelta noihin rikoksiin ja levottomuuteen. 

Sen ajan hallituksella oli tarkoitus, niinkuin tiedetään, saada maa 
niin tukalaan asemaan kuin suinkin, saada työväenliike juuritetuksi 
pois, saada suoraan sanoen kä3mtiin tä3^i bobrikoffilainen järjestelmä, 
jonka tarkoituksen jokainen tietää Kun poliiseja ei ^oin saatu 
tavallisilla ehdoilla palvelukseen, tä3^ niille korottaa palkkoja. 
Poliisin tehtävä oli silloin kovin epälditollinen. Kun nyk3dnen hal- 
litus astui satulaan, on seurattu jot^ikin samaa menettelytapaa 
poliisien palkkaukseen nähden. Poliiseja ei ole saatu, kai ei ole saatu, 
koska on täytynyt lisätä palkkoja yli vielä bobrikoffilaisajan koro- 
tuksen. Se todistaa ettei poliisintehtävä ole kovinkaan mieluisa, 
sillä työttöm3ryttä löytyy joka aika maassa ja jos ei poliisina tarvitsisi 
toimia työväenliikettä vastaan tai jos ne tehtävät olisivat oikeuden 
käsitteiden kanssa yhtäpitäviä, niin ohsi kai poliiseiksi menijöitä, 
ilman, että palkkoja tarvitsisi kovin suuresti nostaa. 

Minun käsitykseni tästä asiasta on se, että jos hallitus omaisi 
sellaisen katsantokannan, että työväen liike on yhteiskunnallisen 
järjestelmän tulos, ja että sitä ei voida poliisivoimalla eikä minkään- 
moisilla väkivaltaisilla keinoilla poistaa, jos hallitus omaisi tämän 



1466 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

katsantokannan, eikä komentaisi poliiseja lakkomaille, heittäisi työ- 
lakot pääoman ja työn väliseksi taisteluksi, eikä muutenkaan suunnit- 
telisi työväen liikkeen kuristamista, niin siUoin tultaisiin toimeen 
puolta vähemmällä poliisivoimalla ja silloin myös lakkaisivat tai aina- 
kin vähenisivät provokatooriset teot. Kun nykyisen hallituksen tar- 
koituksille on poliisijoukon luonnoton suuruus aivan välttämätön, 
niin yhtä tärkeätä on poliisijoukkojen luonnottomalle suuruudeUe 
rosvojoukkojen olemassa olo. Jos ei olisi salaisesti järjestettyjä 
rosvojoukkoja, joihin hallitus osoittaa: katsokaa, maa on rauhaton! 
niin noin luonnottoman suurta poliisijoukkoa ei voitaisi pitää. 

Hallitus, jonka suunnitelmat ovat kansalle niin vastenmielisiä, 
että se niiden toteuttamiseksi tarvitsee noin luonnottoman suuren 
poliisivoiman, sellainen hallitus minun mielestäni saisi vetäytyä syr- 
jään ja antaa tilaa paremmalle. Muuten yhdyn ed. Tainioon, että 
asia lähetetään perustuslakivalioktmtaan. 

£d. Runeberg: Jag hade icke tänkt begära ordet i denna fraga. 
Hhuru jag icke var i tillfälle att själf ddtaga uti landtdagens förhand- 
lingar under vären, s4 har jag ändock bland annat tagit kännedom 
om den beräkning, som en representant, jag tror det var representan- 
ten Pärssinen, anstälde öfver, huru betydande summor utaf folkets 
surt förvärfvade medel, som öddes bort pä tomma diskussioner under 
hela dagars lopp, och det S3aites mig frän första början vara klart och 
otvetyd^, att den interpellation, som i dag skulle behandlas, icke 
kunde leda tili nägot praktiskt resultat, ja det syntes vara allddes 
klart, att den icke ens syftade tili nägot praktiskt resultat, tili nägon 
ätgärd frän landtdagens sida. Det syntes allddes otvetydigt, att den 
endast a&äg att utgöra en led uti den serie af diskussioner, som hafva 
försiggätt under denna landtdag, diskussioner, som AsyftSi att lämna 
tillfälle för det ena eller andra partiet att som man ssger komma it 
eller förgöra det andra, eller för flere partier att förena stg om att sl& 
ihjäl regeringen. Den försiggängna diskussionen har tillfullo bekräf- 
tat detta. Sä hafva vi äter lagt en rad tili i raden af de mänga dagama 
förut. Den ena ds^en stöter hr Danielson-Kahnari dolken i det 
konstitutiondla partiets hjärta och hr Sirola jublar öfver att s&ret 
är dödligt, den andra dagen f attar hr Jonas Castren uti klubban och 
för den med väldig kraft samt krossar det sodaldemokratiska partiet 
tili smä smulor, en tredje gäng förena sig det sodaldemokratiska odi 
det konstitutiondla partiet för att aflifva det mänga ginger förut 
aflifvade suometarianska partiet Man strider och angriper hvar- 
andra och framkastar tillmälen, hvilka närma s^, för att icke säga 
öfverskrida, gränsen af hvad man bland anständigt folk kallar an- 
gifvdser. Sä fortgär slagtningen frän morgon tili kväll, och slag- 
fältet ligger beströdt med lik. Cui bono? Tili hvems fröjd? Jag 
behöfver icke besvara den frägan. Jag tror utan nkgot svar, att hvar 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1467 



och en af oss vet tiU hvems fröjd. Det är sannt, att de ihjälslagna 
partiema stiga upp igen följande dag och se ut allddes liksom förut, 
och naturligtvis äro alla lika oskyldiga och lika förträffliga, som de 
värit iörut. Men det är dock icke sa. Om de icke blifvit skralskjutna 
af sinä motständare, sa hafva de blifvit skralskjutna af sig själfva, 
och den som lider pä det är hela folket 

Under hda denna dag, där det radats ord efter ord, vackra ord 
och ftda ord, har diskussionen nastan hdt och hallet rört sig pä sidan 
om den sak, som är före. Jag viii nu fräga af hvar och en, som ähört 
denna diskussion, huru mycket, om man pröfvar densamma, som 
verkligen finnes kvar rörande själfva frägan, rörande själfva inter- 
pdlationen därom, huruvida regeringen haft gnmdad anlp Hning att 
föröka polisstyrkan och huruvida det värit en tvingande nödvändighet 
att skapa en stark ordningsmakt, som kunde utöfva nägot inflytande 
i den tid, i hvilken vi lefva. Gvilchefens redogördse var ju ett sak- 
ligt och fuUt bdysande svar pa interpdlationen. Jag, odi jag tror 
mängen med mig, är tacksam för att denna redogördse affattats i sä 
värdig, sa lugn och sakrik form. Den var fuUt tillfredsstäUande, 
hvad beträffar besvarandet af frägan, om det var nödvändigt att 
öka polisstyrkan. Den var ocksä fullt tillfredsstäUande i afseende 
ä ädagaläggandet af att den polisstyrka, som landet nu förfogar öfver, 
i det väsentliga — man kan icke teda om enskilda undantag här och 
där — fullgör sinä äligganden i S3rfte att skydda den enskilde, icke 
endast de lagtrogne, säsom hr v. Alfthan pä förmiddagen sade, utan 
likasäväl den, som icke är lagtrogen, med ett ord att skydda hvarje 
person, han mä förhälla sig si dler sa, mot öfverväld, skydda hans Uf 
och hans egendom. Civilchefens redogörelse var, säsom sagdt, i detta 
afseende tillfredsstäUande. Men den var i hög grad nedtrydcande 
för hvar och en, som har sitt folks ära och lydca kär. Den var i hög 
grad neddäende för den, hvilken liksom jag aUtid har trott och ännu 
trots aUt tror pä frihetens makt tiU det goda 

Det, som egentligen föranledde mig att begära ordet, oaktadt den 
längt framskridna tiden, och oaktadt kostnaden för folket för hvarje 
ord som förlänger diskussionen, var ett uttalande af hr Nuorteva pä 
förmiddagen, hvilket uttalande id^e S3mes mig hafva blifvit riktigt 
besvaradt. Hr Nuorteva utbredde sig med en viss fyndighet odi 
icke utan skicklighet i f ramställningen öfver huruledes, oaktadt polis- 
styrkans stora ökande, brotten icke hafva aftagit, icke hafva upp- 
hört att finnas tiU, och han anförde detta säsom ett bevis för att 
ökandet af polisstyrkan och skapandet af en verklig eff dctiv ordnings- 
makt icke ledt och icke kan leda tiU nägot resultat. 

Hr Jonas Castren svarade att detta berodde pä det sodaldemo- 
kratiska partiet odi särskUdt pä den sodaldemokratiska partipres- 
sens upphetsande arbete. För min dd mäste jag finna detta svar 
minst sagdt ensidi^ och ytterst ofullständigt. Det kan ju icke för- 



1468 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



nekas, att ett skrifsätt, sädant som framgick ur hvad hr Castren upp- 
läste i dag, i n&gon man bidragit tili de bedröfliga resultat, som vi 
alla sett. Men orsaken tili brottens st^ring under de sista ären %- 
ger dock mycket djupaie och har en mycket bredare grundu Jag 
vore snarare benägen att nanna mig de talare, som i kväU hafva f ram- 
hällit, huruledes en stor del af dessa brott äro beroende p4 missför- 
Mllanden i samhäilet. Missförhällanden i samhället och bland män- 
niskor i allmänhet hafva alltid existerat och komma alltid att existera, 
och den, som litet känner människonaturen och de förhillanden, som 
göra att en människa utvecklas tili en brottsling, vet nogsamt, att 
brotten alltid hafva sin orsak i de förhällanden, mider hvilka den 
brottslige lefvat, att dessa orsaker äro att söka pa mänga oUka häll, 
och att man maste hysa medkänsla med brottslingen och att man 
egentligen knappast kan tillräkna honom det personligen s4som skuld. 
Men alit detta är omständigheter, som ligga alldeles pk sidan om den 
fräga, som nu är före. Orsakema tili dessa brott ma vara hvilka 
som hälst, och man ma hysa huru stor medkänsla som hälst med 
brottslingen, sa mäste vi, sälänge vi lefva i ett samballe, söka för- 
hindra begäende af sädana brott Vi mäste skydda, — och detta 
kan icke ske genom annat än en verksam ordningsmakt — , samhället 
mäste skydda den enskilde för dylika väldsanmia öfvergrepp, ty 
€umais inträff ar det, som antyddes af en talare, att hvar och en mäste 
taga sitt skydd i egen hand, och att vi i stället för den lagliga rätten 
och ordningsmakten mäste gripa tili den knutna näfvens rätt, den 
knutna näfven med pistol eller hvad man har tili hands. Dä komma 
vi tili det, att hvar och en mäste försvara sig själf, och vi hafva äter 
urtillständet, allas krig mot alla. 

Hr Nuorteva säger nu, att denna ordnii^smakt icke kan förhindra 
brott. Ja, visserligen. Jag är i detta afseende alldeles enae med 
hrr Talleyrand, af Ursin och Schybergson, och jag tror det är mänga 
som äro ense med oss däri, att en polismakt aldrig skall kmma för- 
hindra brott att begäs. Nog är det utvecklingen och förbättringen 
af de samhälleliga förhällandena, som efterhand skola minska brot- 
tens antal. Men jag ix&gan hr Nuorteva, om med den kännedom han 
har om människonaturen, han verkligen tror, att, om det skulle stä 
fritt för hvarje röfvare, som plundrar en bank eller enskild person, 
att göra detta utan att ordningsmakten ingriper, detta icke skulle 
smitta. Ttor han icke, att det skulle finnas fem, tio eller hundra 
personer, som skulle tycka, att detta är ett bekvämt sätt att skaffa 
sig sitt lifsuppehälle, eftersom han icke hindras pä nägot sätt? Ja, 
man hindrades väl af sinä bättre känslor och af sodalismens läror, 
hvilken framställning ju är alldeles sann och riktig, men jag tviflar 
p& att dessa predikningar skulle hindra, att den ena ef ter den andra 
skulle gripa tili brottets väg, om det skulle stä fritt att göra det utan 
hinder af en ordningsmakt. Och vi kunna vara öfvertygade om att. 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1469 



om vi icke nu hafva kunnat utrota brotten mot person och egendom 
frän värt land. sä skiiUe dessa, om vi icke hade haft nägon ordnings- 
makt att stöda oss pa, hafva vuxit tili i ofantligt större proportion. 
Jag framhöll redan att dvlichefens redogörelse är af den art, att 
den tillfullo motiverar polisstyrkans förstärkande. Polisstyrkans 
Stora ökning är ett ondt, därom är jag ense med socialdemokratema, 
men det är ett nödvändigt ondt, för att vi mätte undgi ett ännu 
större ondt. Och dagens diskussion med alla de langa andraganden, 
som vi fitt höra, har, sävidt jag kvumat följa med densamma, ätmins- 
tone icke i nägon punkt vederlagt detta eUer ädagalagt att polis- 
makten skulle värit riktad mot arbetarenas sträfvanden. Jag viii 
därför liksom flere för^äende talare föreslä, att landtdagen skulle 
öfvergä tili dagordningen, och jag hoppas att denna skall sjrfta tili 
positivt arbete med blick för, att en genomförd reform, om ocksä 
liten, har oändligt mycket större värde än alla stora ord och fraser 
«om omhvälfningar och verldsförbättrii^ar, som ligga i ett aflägset 
fj ärrän. 

Ed. Danielson-Kalmari: Tämä päivä on tosiaan ollut kansalli- 
sen surkeuden päivä, sillä yhteiskuntamme S3rvimmät mätähaavat 
ovat selvästi tulleet kaikkien näkyviin ja kuuluviin. Mielellään silloin 
jokainen pysyisi tästä keskustelusta erillään, jonka ei välttämättö- 
mästi täydy siihen sekaantua. Mutta ehkä kuitenkin voidaan vaa- 
tia, että jokaisen puolueen ryhmän keskuudesta lausutaan se käsit}^, 
joka siellä on vaUalla päivän keskustelussa esillä olevaan Iqrsymiyk- 
seen nähden. P3rydän sentähden saada lausua oman kantam. 

Minä viime valtiopäivillä yhdyin niihin, jotka lausuivat sen aja- 
tuksen, että Viaporin kapinan yhteydessä sattuneet surulliset ta- 
paukset velvoittivat meitä voimiemme mukaan yrittämään siveel- 
lisiä ja yhteisktinnallisia parannuksia, niin että vallitsevat epäkohdat 
saataisiin poistetuiksi ja sillä tavoin pohja lasketuksi, jolle eheämpi 
yhteiskunta, kuin tämä nykyinen, voitaisiin rakentaa. Mutta sa- 
malla minä yhdyin, ja yUpäänsä suomalaisen puolueen jäsenet yht3d- 
vät, siihen lausuntoon, että olot ovat sellaiset, että oli syytä kansan 
edustajien kehoittaa halUtusta, jonka ttili vastata järjestyksen yllä- 
pitämisestä maassa, ryht3miään tarmokkaisiin toimenpiteisiin jär- 
jestysvallan kohottamiseksi, niin sisälliseen kuntoon kuin mieslu- 
kutmkin nähden. Mitä siihen asti maassamme oli tapahtunut suur- 
lakon jälkeen, se nä3rtti meistä riittävästi osoittavan, että oli ryh- 
dyttävä järjestysvallan kaiken puoliseen kohottamiseen ja vahvista- 
miseen. Ja mikä sen jälkeen tässä maassa on tapahtunut, se minun 
Tig^tiHftlr«M*ni osoittaa, että kansan edustajat silloin oUvat täysin oi- 
keassa. Se todellakin mieltä järk3rttävä luettelo, jonka siviilitoi- 
mituskunnan päällikkö täällä on meiUe esittän3rt, on sellainen his- 
toriallinen todistuskappale, että kun tulevaisuudessa tutkitaan, tokko 



I470 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



tosiaan olot maassamme olivat sellaiset, että tavallista enemmän 
järjestysvaltaa kysyttiin, niin kyllä yksinänsä tämä luettelo antaa 
siihen vastauksen. 

Me siis emme voi muuta kuin antaa tuimustuksemme hallitukselle 
sen johdosta, että se tällä alalla on koettanut täyttää velvollisuuttaan. 
Onko se siinä kohdin menn3rt pitemmälle maan varojen kä3rttämisessä, 
kuin olisi ollut välttämätöntä, se on kys3rmys, johon näin vain ilman 
perinpohjaista seikkaperäistä tutkimusta ei voi antaa vastausta. 
Sehän kyllä on selvä, että varoja tässä on kys3rtty enemmän, kuin 
kukaan saattoi eimalta ajatella. Että näitä varoja tarvitaan aina- 
kin toistaiseksi vielä tähän samaan tarkoitukseen suurissakin mää- 
rin, sitä osotti minun jonmärtääkseni se tosiasia, että edelleen vielä 
tavallista paljoa suuremmassa määrässä tapahtuu meillä järjestyksen 
kaikkein pahempia rikkomuksia, ja vielä minun täytyy lisätä, että 
kyllä täällä on lausuttu tänään asioita, jotka panevat uskomaan, 
että ktm ne ajatukset leviävät painetun sanan avulla halki maamme» 
niin monessa kodissa ne ovat omiansa vahvistamaan sitä ajatusta, 
että kyllä yksit3ruien saattaa, joko oman tahi luokkansa kohottami- 
seksi taloudellisessa suhteessa ryhtyä maan lakia rikkomaan. Ja 
niin kauvan kuin tällaisia käsityksiä kansaan levitetään, nimenomaan 
tältä sijalta, niin kauvan, vaikikapa puhujat sitä eivät olisikaan tar- 
koittaneet, niiden kautta kylvetään siemen, joka velvoittaa yhteis- 
kuntaa vahvistamaan sitä voimaa, jota viime kädessä on lain rikkojia 
vastaan. 

Toinen on sitten kys3mi3rs, onko hallitus myöskin voinut kohottaa 
järje^ksen valvojien sisäUistä kuntoa, sillätavoin kuin kansan edus- 
tajat viime vuonna toivoivat. Että tässäkin kohden joku kohoaminen 
on tapahtunut, se lienee kieltämätön tosiasia. Että kuitenkin on ta- 
pahtunut paljon sellaistakin, joka osoittaa, että poliisimme eivät suin- 
kaan vielä ole kohonneet sille asteelle, johon heitä on välttämättö- 
mästi saatava, se nä3rttää myös kieltämättömältä. Mutta minä 
puolestani olen tässä kohden valmis antjimaan täyden arvon sille 
huomautukselle, että yhtäkkiä ei ole voitu kohottaa meidän poliisi- 
laitostamme täysin tyydyttävälle kannalle. Siihen määrin oli to- 
siaankin se käsitys kansaamme laajalti leviimyt, että voitiin ryhtyä 
kaikenlaiseen vallattomuuteen ja väkivaltaisuuteen. Siihen mää- 
rään tämä käsitys on levinnyt, että jälkiä siitä epäilemättä täyt}^ 
ilmaantua myös yleisen järjestyksen valvojissa jonkun ajan. 

Että nimenomaan tuo lukuisa poliisimiehistö esiintyy vielä nyky- 
jänsäkin ehkä paljon useanunin, kuin mitä minä tiedän, kansalaisia 
loukkaavasti, raa'asti, kaikin puolin moitittavasti, se on mahdollista 
ja se on luullakseni vielä ymmärrettävissä, enkä minä olisi sellaisista 
tapauksista suinkaan valmis hallitusta moittimaan, sillä minä en 
luule, kuten sanottu, että tässä kohden yht'äkkiä on voitu täydellistä 
parannusta saada aikaan. Mutta arveluttavampaa on, jos kor- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1471 



keampien järjestyksen valvojien keskuudessa sattuu sellaista, joka 
näyttää, että he eivät ymmärrä tehtäväänsä yhteiskunnassa. Ja 
sellaista on sattunut. Oli ehkä jonkun verran varomatonta siviili- 
päälliköltä ottaa puheeksi asejuttuja poliisiolojen yhteydessä, sillä 
tiedetäänhän, että ollaan jouduttu niinkin pitkälle, että ainakin 
yhden poliisivirkamiehen on tä3rtyn3rt virastansa luopua menette- 
lynsä johdosta aseitten kuljettamiseen nähden, ja maaseudulta eri 
osista maata on kyllä tiedossa tapauksia, jotka selvästi osoittavat, 
että noitten k3rsym3rsten yhteydessä asianomaiset poMisivirkamie- 
het eivät ole ymmärtäneet sitä, että he ovat asetetut tasapuolisesti 
samalla lujuudella tukahuttamaan kaikkia lain rikkomisia. Voidaan 
sanoa, että kyllä hallitus tässäkin kohden on S3rytön, eihän se ole 
ylipäätänsä nimittänyt niitä poUisivirkamiehiä, jotka ovat osottautu- 
neet toimessansa enemmän tai vähemmän kykenemättömiksi, mutta 
valitettavasti on kuitenkin sanottava, että on nimitetty tällä ajalla, 
joka on kys3anyksessä, ainakin joku ylempi poliisivirkamies ja säi- 
lyttänyt toimensa senkin jälkeen, kun julkisuudessa on osoitettu, 
että hän oU ja on kaikin puolin omansa vaikeuttamaan järjestyksen 
ylläpitoa siitä syystä, että hän itse on toiminut tavalla, joka si^ltää 
mitä pahimman järjestyksen ja lain rikkomisen. Oulussa tapahtu- 
neitten poliisirettdöitten yhteydessä sisälsi siellä ilmestyvä i^Kaiku^n 
lehti yksityiskohtaisen kertomuksen, mitenkä Oulun virkaatoimittava 
poliisimestari oli esiintynyt Turussa noitten niin surullisten lakko- 
tapausten aikana. Viittaamalla poliisitutkinnossa pidettyyn pöy- 
täkirjaan osotettiin, että mainittu virkaatoimittava poliisimestari, 
muuan luutnantti, oli ollut kotirauhaa mitä pahimmalla tavaUä rik- 
kovien — ja tuomarien ruumiillista koskemattomuutta häiritsevien 
kansanjoukkojen johdossa ja ensimäisenä Turun hovioikeuden jäse- 
niä rääkkäämässä. Hän ei kieltänytkään tätä. Hän on itse poliisi- 
tutkinnossa sen tunnustanut. Ja tämän miehen maamme hallitus 
nimitti virkaatoimittavako poliisimestariksi ensin Loviisan kaupun- 
kiin ja sitten Ouluun. Tämä asianhaara kerrottiin seikkaperäisesti 
Kaikulehdessä. Kaiun kirjoitus oli sitte 5 päivänä helmikuuta tänä 
vuonna painettu Uuteen Suomettareen, ja sen on täytynyt tätä 
tietä — minä en voi muuta ymmärtää — joutua hallituksen tietoon. 
Kun kuukausmääriin ei kuulunut, että tutkimus olisi pantu tässä 
asiassa toimeen, kun ei mainittu poliisimestari tiettävästi millään 
tavoin väittänyt näitä tietoja vääriksi, kun ei hänen päällikkönsä, 
Oulun läänin kuvernööri, mikäli tiedetään, ryht5myt mihinkään toi- 
menpiteisiin eikä myöskään senaatti, niin oli huhtikuun 27 päivänä 
Uudessa Suomettaressa uusi kirjoitus pääkirjoituksen sijalla, jossa 
tämä asia kerrotaan ja vedotaan hallitukseen kysymällä, katsooko 
se, että tuon tapainen henkilö, joka on sillä tavoin unohtanut itsensä, 
on sopiva järjestyksen valvoja, Ei tämä toinenkaan kirjoitus tiet- 
tävästi ole aiheuttanut minkäänlaista muutosta, edelleen kuuluu 

93 



147^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

maixiittu henkilö toimivan Oulun kaupungin poliisien johtajana. 
Tässä maassa on laajoja kansankerroksia, joista tämä tapaus on kuu- 
lumaton skandaali. Se on käsittämätön, sillä ei voida 3nnmärtää, 
mikä se on, joka vaikuttaa, että hallitus asettaa arvonsa vaaran alai* 
seksi sillä tavoin ktiin tässä on tapahtunut. Minä myönnän sen, 
tämä on kaikkein arveluttavin yksit3ästapaus, mitä minä tunnen. 
On ollut iQTsymys siitä, pitäisikö sekin saattaa välikysymyksen kautta 
hallituksen vastattavaksi. Siihen ei ole ryhdytty toivossa, että aihe 
poistettaisiin, mutta asia on ollut mainittava n3rt esillä olevan väU- 
kysymyksen yhteydessä, koska se on omansa näyttämään, että, 
vaikka tä3rtyykin antaa hallitukselle ttmnustus sen toimista poliisi- 
hoidon alalla, niin on sen toiminnassa kuitenkin sjmkkiäkin syrjä- 
puolia. 

Mainitsemani seikka ei luullakseni vaikuta eduskunnan lopulliseen 
päätökseen. Ainakaan minä en tahdo sen perustuksella ehdottaa 
syrjä3rtymistä puhtaasta ja yksinkertaisesta päiväjärjestyksestä, 
sillä viimeiseen asti toivon ja olen toistaiseksi vakuutettuldn, että 
kun asia on saatettu eduskunnan puheeksi, niin ei ole kuluva pitkää 
aikaa, ennenkuin sellainen loukkauskivi kuin tuon tapaisten henki- 
löiden käyttäminen järjestyksen valvojina poistetaan. Minä en 
suinkaan tahdo sanoa sitä, ettei indemniteettiä, anteeksi antoa 
saisi tulla, niidenkin osaksi, jotka tääUä lakkoaikana, sen huu- 
mauksessa, kokonaan unohtivat, mitä laki ja järjestys vaatii. Mutta 
sellaiset henkilöt p3^ykööt kuitenkin syrjässä järjestyksenvalvojain 
keskuudesta, sillä minkä arvon voivat tuollaisen h^ikilön kä^c3m 
alaiset hänelle antaa, mitä ajattelee se väkijoukko, jonka keskuu- 
dessa hänen on esiint3rminen järjestyksenvalvojana, kun paikkakun- 
nan sanomalehti on hänestä totuuden mukaan kertonut pöyrist3rttä- 
vän rikoksen. 

Mahdollista on, että voidaan osoittaa toimenpiteitä poliisiupsee- 
rien puolelta useitakin, jotka näyttävät, että heidän keskuudessaan 
vallitsee valitettavassa määrässä tuo ylönkatse kansanjotikkoja, 
yhteistä kansaa, köyhälistöä ja »raakalaisjoukkoja» vastaan, niinkuin 
toisinaan kuulee sanottavan. Mutta täytyy toivoa, että ajan jHt- 
kään, suhteellisesti lyhyessäkin ajassa, hallituksen onnistuu teroittaa 
tällaisiin henkilöihin se tieto, että elleivät he voi asettua alimpienkin 
kansalaisten kannalle ymmärtämään heitä, antamaan heille ja heidän 
tunteilleen arvoa ja kohtelemaan heitä täysin tasa-arvoisina kansa- 
laisina, niin ei heille voi järjestyksen valvominen onnistua, eikä voi 
se epäluottamus kadota, joka tätä nykyä kieltämättä vallitsee polii- 
sia vastaan laajoissa piireissä. Jos hallituksen onnistuu tässä kohdin 
saattaa nyt alottamansa työ onnelliseen tulokseen, on se silloin täyt- 
tänyt sen tehtävän, jonka Suomen viimeinen säätyedviskunta yksi- 
mielisesti sille antoi. Toivossa, että näin käy, minäkin puolestani 
yhdyn niihin, jotka ovat sitä mieltä, että meidän ei tällä hetkellä 



Poliisivoimaa lisäystä koskeva interpellatsiooni. J473 



tarvitse tehdä muuta kuin siirtyä yksinkertaiseen päiväjärjestykseea. 
(Sosialistein puolelta: Ohiool) 

Senaattori Lilius: On ehkä valtioneuvos I^anielson-Kalmarin 
lausunnon johdosta syytä huomauttaa, että poliisimestarit eivät ole 
senaatin nimitettävissä. 

£d. Tainio: Minulla on muutamia huomautuksia tehtävänä 
vieläkin ed. Castrenille. Hän väitti nim. että Savinain^ on oUtit 
Antrean työväenyhdistykaen jäsen ja siinä on yhtä paljooi perää kuiri 
siinä, että Karsten oJi Castrenin asianajotoimistossai $e tahtoo 9aDQ«, 
että Savinainen oli puolitoista vuotta aikaisemmin er(^ttu Antrean 
työväenyhdistyksestä sen johdosta että hänen toimintaansa ei hy- 
väksytty. Jos kenan hän yhdistyksestä erotettiin sen johdo9t«t, 
ettei se hänen t(»mintaansa hyy^Mcsynyt, niin cnhan siUc»n t^HaJsff» 
yhdistyksen kanta tarpeeksi selvästi leimattu. Silloin on valheellista 
syyttää semmoista työväenyhdistystä, joka sen kautta cm koettanut 
puhdistautua. Ja senjälkeen vasta hän liitt3rL Karjalan kansan mah- 
tiin, jonka jobtaj^oia pii tunnettu p^rustuslcoUisten suosija I^ähe- 
niemi. Ja koska ^. CcBtren väitti, että I^ähaiiemi ei olisi pitänyt 
puhetta Viipurissa suurlakcm jälkeen, niin nunä pyydän saada yhä 
uudelleen pysyä väitöksessäni ja voin scsa todistaa täällä nuUpm 
tahansa useamman täällä eduskunnassa olevan edustajan todistuk- 
sella. Hän piti semmoisen puheen Viiimrin raatihuoi^een salissa ja 
huomautti, että, niin kauvan kuin sortoa on, täytyy aseeUista toi- 
mintaa käyttää. 

Ja mitä tuleesitte^ täällä esiintymiseen ja siihen tapaan, niin 
ed. Castren on kaikista sopimattomin henkilö kendlekään muistur 
tuksia antamaan. Mitä minuun persoonallisesti tulee, niin enpä minä 
kehtSjisi ketään kohdellakaan sillä tavoin kuin ed. Castren, sillä hän 
nä3^ti niin loistavaa esimerkkiä. Ja jos onnistuisin vielä toisen k^- 
ran hänen suunsa yhtä h3rvin tukkimaan, kuin äsken, niin olisin 
tyytyväinen, sillä minä olen toivonut saada lopun siitä esiintymis- 
tavasta, jota ed. Castro käyttää ja siinä ei taida muut keinot auttaa. 
Ehkä ed. Alkio teki hyvitUdn yleisen huomautuksen, kun hän sanpi, 
että on odottanut yksityiskohtaisia seikkoja tuotavan täällä enemmän 
esille, ja niitä olisi ollut meillä miltei lukemattomiin saakka, mutta me 
olemnae päinvastcnn tahtoneet niitä välttää, välttää mahdollisipi- 
man paljon, sillä yleensä on tiedossa niin paljon, rajattomasti til- 
uksia, e^im. Caloniuksen menettely Laukossa ja se suosio, mit^ hän 
edelleen nauttii, aiuokin yhtä painava asia kuin se Oulun luutnantin, 
poliisimestarin säil3rmixien virassaan. Olenune tarkoituksdla koet- 
taneet saada tästä periaatteeHisemman keskustelun, sillä kyllä niitä 
yksit3dskohta]Qia olisi voitu luet^U^ kuinka paljon t ah a nsa, mutta 
eivät ne muuta eivätJcä itsessään vahvista sitä hallitussuun t aa, joka 



1474 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



on <^0t valUtsemassa. Kysymyksessä d ole amoastaan poliisien 
lukumäärä, vaan se henki joka siellä vallitsee, ja se henki on sama 
kuin hallituksen henki, ja hallituksen henki ei ole sopusoinnussa 
aikamme hengen kanssa. Kansanvaltaisuus ei ole ulottunut yleensä 
meidän yläluokassamme sanoja pitemmälle, ja kuitenkin elämme 
sellaista aikaa, että tarvittaisiin jotain muutakin rauhan ja järjestyk- 
sen säilyttämiseksi kuin vaan poliisivoimaa. 

Minä olidin myös hyviä tyytyväinen tähän välikys5miykseen, jos- 
itiinä voisin olla yhtä vakuutettu kuin ed. Danielson-Kahnari, että 
tämä surullissi kuuluisa Caloniuksen viikatie olisi poliisilaitoksesta 
katkaistu. Mutta paha kyllä, minulla ei ole sitä luottamusta, sen- 
tähden että sen verran toki hallitus voi maksaa siitä avustuksesta, 
minkä se tänä päivänä keskustasta saa, ja hinta on todellakin pieni. 
Pitäisi vidä tulla paljon suurempia myönnytyksiä siitä, minä sanon^ 
hämmäst3rttävästä tuloksesta, mihin tämä keskustdu johtaa. Me 
olemme lukeneet Suomettaresta useampia kirjoituksia, joissa mdta 
sosiaalidemokraatteja on esitetty ruotsalaisen virkavallan liittolai- 
sina sen tähden että me emme ole olleet halukkaat erään k3^ymyksen 
tehden antamaan epäluottamuslausetta nykyiselle senaatille. Mutta 
mitä me sanomme huomenna? Pilatus ja Herodes tulleet 3rstäviksi 
(naurua). Ed. Castren sanoi kerran täällä, että valtioneuvos Da- 
nidson-Kalmafi ei puhunut tämän oikeiston puolesta, kun tänä ke- 
väänä erottiin, mutta kyllä minä nyt uskon, että kyQä te yhteen 
kuulutte (naurua Vasemmistosta). Ja jos nyt tulee kysymykseen, 
kuka tukee sitä epäkansallista hallitusta — en minä muista niitä 
kaikkia Suomettaren fraaseja, siihen kuuluu 5 — 6 laatusanaa: epä- 
kansallinen, ylimysmielinen, en niitä kaikkia nyt muista - niinä 
tiedän, että sitä hallitusta tukee tämä keskusta. Minä onnittelen 
sitä, sillä tästä kuherruksesta tulee hyvät häät. 

Sitten täällä on pari puhujaa lausunut, että täällä interpellat- 
sioonioikeutta pitäisi suojdla ja säilyttää. Jos nim. d e^innyttäisi 
haUituksen jäseniä vastaan tarpedlisella kohteliaisuudella ja hovi 
midien maneerilla, niin ne kidtä3rtyvät vastaamasta edusktmnan 
kysymyksiin. Saattavathan ne sen tehdä, mutta silloin minun kä- 
sittäälräeni alkaa eduskunnan taistdu hallitusta vastaan. Sitä tu- 
losta me emme säilrahdä. K3rsymys on todellakin siitä, kumpiko 
on ylempi, edudointako vai hallitus, saiaätti. Ja jolld senaatilla 
olekaan tarkemmin määritdtyä vastuuvelvollisuutta eduskunnalle^ 
niin kuitenkin se ryhmä, mihinkä minä kuulun, asettuu sille kannalle 
käyl^umössä, tiiinlniin sdlainen vastuuvdvollisuus olisi. Ja jos siis 
sen mukaan, millä tavalla mikäkin kys3rm3rs esitetään, millä tavalla 
hallituksen jäseniä arvostdlaan, ne kieltäyt3rvät vastaamasta, niin 
minä pidän sen joko turhana ylpe3rtenä tai noloutena. Jos samat 
hallituksen jäsenet olisivat täällä eduskunnassa, niin kuin täällä 
onkin entisiä senaattoreja, niin saisivat he tyytyä samaan kohte- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1475 



luun dkä mitään erityistä muistutusta sitä vastaan, esitettäisi. Jos 
he taas vetäytyvät kuoreensa vain sentähden, että ovat baUituksen 
jäseniä, niin minä ainakin miltei koko ryhmän puolesta voin sanoa, 
että me käsittelemme hallitusta eduskunnan jonkinlaisena toimeen" 
panevana valioktmtana, (hyvä), ei sen enempänä eikä paremjpana; 
Ja jollei se sitä vielä ole, niin kyllä me pynmme siihen, että se siksi 
tulee. Niin että se halhtuksen edustajan vaitiolo sentähden, että 
hän ei pitänyt minun menettelyäni tä3rsin hienona, kohteliaana, ei 
ainakaan minuun vaikuta. Ja jos joskus tcHsen kerran joudun .te- 
kemiseen sellaisen hallituksen kanssa kuin nykyinen ja aellaiaen po* 
hisipääUikön kanssa kuin nyk3rinen, jonka hallitsemassa poliisilaitok- 
sessa valUtsevat sellaiset suruUisen kuuluisat epäkohdat, en suinkaan 
tule niillä edellytyksillä samoissa oloissa kohteliaammin esiinty- 
mään. 

Bd. af Ursin: Olisin mielutmimin ollut puhumatta sen enempää 
tästä asiasta, sillä minusta se jo on jotenkin selvä. Mutta minun 
tä3^tyy dikä kuitenkin kajota kahden edustajan väitteisiin ja sen 
taida pyydän saada lausua muutamia huomautuksia. 

Herra Castro on kys3m3rt suoraajoi minulta, luulenko minä että 
kansa on ainoastaan sosiaalidemokraattinen ja ovatko siis ainoitaan 
niiden säätämät lait l^eja. Minä olen sanonut ja olkoon siinä vas- 
taus samalla, että meillä on koko joukko luokkalakeja, jotka ovat 
S3mtyneet säätyedustuksen aikana, joBoin sanottiin, että Suomen 
sääd3rt edustavat Suoneen kansaa, mutta .eivät ne edustaneet. Kun 
hallitus — pysyakseni jo ennen mainitussa esimerkissäni — esitti 
jonkunlaisen torpparilain» niin Suomeen kansan edustajat laittoivat 
siitä aivan selvästi luokkalain, siitä m^ emme pääse mihinkään. 
Herra Castren on myöddp teha3rt jotenkin rohkean väitteen ja sano-, 
nut, ettei ole voitu kumota hallituksen selityksiä tä^ä asiassa. Bikp 
hän ja muut ole yhtään ottanut huomioon, että useista niistä todis- 
tuskappaleista, joita täällä on esitetty, aivan ilmeisesti käy selville, 
että on p30^detty poUisivallan lisäämistä lakkojen taida. TääUä on 
jo monta kertaa huomautettu, että ei aina ole kysymys ryöstöistä, 
vaan monta kertaa lakoista ja että sentähden on pyydetty poliisivoi-^ 
man lisäämistä. On sanottu, että me sosiaalidemokraatit oljBinune 
vastuunalaiset kaikenmoisista anarkistisista kirjoituksista, olkoon 
ne vaikkapa puolueen lehdissä julaistuina. Ei koko puolue ole vas-" 
tuunalainen sellaisesta, ainoastaan puoluehallinnon julistusten mu-, 
kaan saa puoluetta arvostella. Sosiaalidemokraattien lehdissä on 
paljon kirjoituksia niinkuin esim. ranskalaisessa »L'Humanite» leh-: 
dessä, jotka vivahtavat anarkismiin ja joilta ei ole. kielletty tilaa, 
mutta ei puolue mene niistä sentään vastaamaan. 

Minä en ole yhtä suuri rahamies kuin ed. Schybergson, mutta 
kyllä minäkin p3rydän saada esittää pienen laskun poliisilaitoksen 



1476 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



suhteen, jaka lasku pitää paikkansa. Toisella puolella on tämän 
laitoksen raaka, laiton ja itämaalaisuuteen vivahtava esiintyminen 
ja tarpeettomuus monen monessa lakkotilaisuudessa, ja toisella puo- 
len on kansan viha, joka kohdistuu etenkin upseeristoa eli korkeampia 
pohisimiehiä vastaan. Tästä seuraa johtopäätöksenä hallitukselle, 
että poliisilaitos on humaniseerattava, tehtävä inhimillisemmäksi 
kohtelussaan ja että sen lukumäärä on vähennettävä. £i kansaa 
saa, niinkuin täällä sanottiin, lakia ja järjestystä tottdemaan, jos 
vielä kannatetaan tämmöistä poliisilaitosta. On hyvin luultavaa, että, 
niinkuin eräs puhuja täällä kauniisti latisui, tästä asiasta tulee »pannu- 
kakkm, se arvattavasti tarkoittaa että siirrytään yksinkertaiseen päi- 
väjärjestykseen. Mutta minä luulen, että vaikka niin tapahtuisikin 
— epäilemättä voitoksi sosiaalidemokraateille, — niin on kuitenkin 
saavutettu sangen paljon. Tämä interpdlatsiooni on siis tosiaan 
vienjrt, niinkuin herra Runeberg toivoi, »käytännöllisiin tuloksiin.» 

Ed. Sirola: Olen pakotettu parilla lyhyellä sitaatilla osoittamaan, 
mitä laatua edustaja Castren siteeraustapa on. Hän luki juhlalli- 
sella äänellä Sosialistisesta Aikakauslehdestä seuraavan lauseen 
I^riarin teosta: »Se esnnt3ry pikemmin epätoivoiseen asemaan ajetun 
proletarin epätoivoisena itsepuolustuksena kuin miniän väkivaltai- 
sena hyökkäyksenä.» Hän jätti kuulijat äihen uskoon, että 

tällä lauseella tuommoinen teko sekä hyväkS3rtään että puolustetaan. 
Ja kuitenkin seisoo seuraavalla rivillä: »tuollaista itsepuolustustakaan 
ei sosialidemokratia voi hyväksyä!» Sitaatti siis saa jotakuinkin 
toisen värin jo tämän kautta. Mutta jos hän olisi vaivaantunut 
ja mennyt vähän pitemmälle samassa artikkelissa, olisi hän huoman- 
nut lauseen, jossa sanotaan, että tällaiset anarkistiset teot kaikki 
edistävät vastavallankumousta. Väite että tällaista lukevan prole- 
tariaatin, joka rdiiellisesti haluaa luokkansa parasta, mieleen siitä 
jää käsitjrs, että tällaiset teot hyödyttävät hänen luokkaansa, on to- 
deOakin omituista logiikkaa. 

Edustaja Castren sanoi juhlallisella äänellä: Ettekö kuule kaik- 
kien niiden vaimojen ja lasten valituksia, jotka ovat joutuneet kärsi- 
mään tämän ajan m3rrskyistä. Kyllä ne kuullaan, mutta niitä ko- 
vemmin kaikuu koko sen ajan kärsimykset, jotka tällaisen murros- 
kauden ovat luoneet. Onhan varsin tunnettu tosiasia, että esim. 
Ranskan vallankumouksen hinreät historian kertomat väkivaltai- 
suudet olivat kuitenkin vain pieni murto-osa kaikesta siitä, mitä 
katoHnen kirkko ja itsevaltius olivat yhdessä kansaa vastaan rikko- 
neet, ennenkuin tämä puhkesi esiin. Joka siis näitä itkee, itkeköön 
enemmän sitä kehit3^tä, joka on ne luonut, älköönkä teeskenndkö. 

Siinäkin suhteessa on herra Sch3'bergson jälleen niin paljo kor- 
keammalla ja selvemmällä kannalla, kun hän reheOisesti myönsi, että 
näin todella on, ja että murrosaika on rikoIUset teot luonut. Mutta, 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1477 

lisäävät monet kohauttaen olkapäitään: minkä me sille voimme! Ja 
minkä sille todella voikaan?! 

Ktm Suursaaren sahalla koko talvi nälkiinnytettiin työväkeä 
työsululla niin että ne tuon tuostakin kääntyivät epätoivoisilla kir- 
jeillä puoluetovereitten puoleen pitkin maata, jotka taas olivat yhtä 
ahdistetussa asemassa kuin hekin, niin olisiko ihme, jos se paikka 
joutuisi jonkunlaisen anarkian ke^pisteeksi. Ja kun jokaisen lakon 
jälkeen: metalhtyöriidan jälkeen täällä Helsingissä, Tampereen suu- 
ren lakon jälkeen j. n. e. heitetään k3rmmenittäin työläisiä maan- 
tielle; kun heidät näin heitetään epätoivoisina maantielle eivätkä 
mistään muusta paikasta saa työtä, koska työnantajilla on musta 
kirja; kun tällaista tapahtuu ja nämä kodittomat työttömät kuljeksi- 
vat 3rmpäri maata, niin onko ihme että keskustankin herrojen täy- 
tyy myöntää näitä varten tarvittavan poliiseja!? Vaikka niille 
vuosi vuodelta keräillään varoja kuinka paljon tahansa, niin eivät 
ne Ameriikkaan kaikki pääse. Sosiaalidemokraatit ovat tavatto- 
milla uhrauksilla paljon lähettäneet meren taakse, jotta ne eivät olisi 
täällä anarkiaa levittämässä, mutta niitä on liiaksi paljon. 

Toinen ed. Castrenin sitaatti koskee minua lähemmin. Minä 
esitin kirjoituksessani viittauksia siitä, kuinka kapitalismi tässä 
maassa on mstSmyt Suomen metsät, kuinka tukkiUikkeet ovat otta- 
neet haltuunsa maat ja mannut »oikein ja väärin», useimmiten väärin, 
kuinka täUä tavalla kansa on jäänyt kodittomaksi, kuten tilastolliset 
tiedot osoittavat, niin että esim. maanomistajien luku kansan väki- 
lukuun verrattuna pysyy arveluttavan alhaisena, kun kauppiaat ja 
kaikenlaiset luoton antajat yhä maalaisrahvasta orjuuttavat. Tällä 
tavalla kapitalismi ilmeisesti harjoittaa sitä, mitä ei voi muulla 
sanalla nimittää kuin riistämiseksi. Nuorsuomalaisten kokouksessa 
— siitä ei ole pitkää aikaa kulunut — sanottiin Raja-Karjalan kaup- 
piaita verenimijöiksi, — vaikkei tosin sittekään ole mitään Raja- 
Karjalan talonpoikain hyväksi tehty! Se valaisee asemaa. Minä 
viittasin, että tämän kapitalismi-anarkismin rinnalla on rosvo-anarkia, 
joka on yhtä suuri sosiahdemokratian perivihollinen, huomautin, 
kuinka pitkä matka näistä m<^emmista on sosiaalidemokratiaan, 
sanoin että kansan terve oikeudentunto julistaa, että työntekijät, 
tuottajat, ovat oikeutetut, he, eivätkä muut, määräämään työn tuot- 
tdden jaosta, ja että sosiaalidemokratia noudattaa järjestelmällisiä 
taistelumuotoja, se noudattaa porvarillisenkin yhteiskunnan lakeja, 
koettaen ratihallisella eduskunnalUsella tavalla ne muuttaa, mutta 
missä se ei ole mahdollista, missä niiden puristus käy sietämättö- 
mäksi, uskaltaa se myc^ ne rikkoa! Miksi ed. Castren pysähtyy tä- 
hän. Minä jatkoin: »tämä on joko poikkeus, kuten Pohjolan tulddlais- 
ten menettely tai vallankumous, kuten suurlakkomme, kumpaa k aan 
d kansan oikeudentunto tuomitse.» Poikkeamisen lain kirjaimesta 
myöntää meidän lakimme henki, kuten useasti siteeratut viittaukset 



147^ Istunto 13 p. sy3rskuuta 1907. 

tuomarin ohjeihin osoittavat. £1 siis mitenkään mddän tarvitse 
kantaa syjrtöksiä rosvoudesta ja rosvouden levittämisestä, kuten ed. 
Castren on täällä antanut ymmärtää. Mitä tulee vallankumoukseen, 
on se historiallinen tosiasia ja niin yleinen tosiasia, että tietääkseni 
kaikki tunnetut perustuslait Buropassa ja muualla rakentuvat suora- 
naisemmin tai epäsuoremmin vallankumoukselle laittomana ilmiönä. 
Kun se on tällainen tosiasia, miksi ei se ala mennä ed. Castreninkin 
päähän, ja miksi hän yhä uudelleen vallankumouksellisuudesta täällä 
lyö suurta rumpua. — Olisihan sitä siteeraamista Sosialistisesta 
Aikakauslehdestä enemmänkin, mikä kyUä taitaisi asiaa hieman 
valaista ja olisihan sitä hyvä porvarillisten aikakauslehtien lauseilla 
tehdä muutamia alkeellisia huomautuksia uudenaikaisemmassa rikos- 
opissa, mutta siitäkin on täällä jo huomautettu. 

Täällä ovat jotkut halveksuneet muutamia viittauksellisia paljas- 
tuksia tai, kuten he sanovat, >^ilmiantoja». Eihän sellaisilla ole kau- 
nista kaikua tässä maassa ja etenkin se pilkkanauru, vahingonilo, 
joka suometarlaiskeskustassa tällaisista asioista syntyy, saattaa yhä 
enemmän vakiintumaan sen käsityksen, kuinka mätäpaiseinen paha 
tässä on kysymyksessä. Mutta kuitenkin, mitä täällä on sanottu, 
on kaikki ollut sellaista, joka on jo julkista sanomalehtiviittausten 
kautta eikä siis ole kellekään mitään vahinkoa voinut aikaansaada. 
Sosiaalidemokraattisen puolueen kokouksessa Oulussa, kuten sen pai- 
nosta julkitullut pö3rtäkirja osoittaa, nostivat muutamat puhujat 
kys3miyksen, missä suhteessa saa sosiaalidemokraatti olla porvaril- 
lisiin kansanasestuspuuhiin, ja siellä sanottiin, että olkaa varovaiset, 
sillä ratkaisevalla hetkellä istutte te vankilassa ja porvarilUset pese- 
vät kätensä. Tämä hieman valaisee, tämäkin, k3rsymyksessä olevan 
asian eri puolia. Ja hieman 3mimärrettäväksi se tulee sellaisen lau- 
sunnon valossa kuin ed. Castrenin ja muiden. Nuo suorat ja selkeät, 
ei suinkaan peitet3rt, vaan porvarillisista lehdistä hyvin tunnetut 
ilmiannot sosiaalidemokraatista puoluetta vastaan, ei vain ilmiannot, 
vaan perusteettomat syytökset, ne kylläkin yhtä varmasti kuuluvat 
kauvas ja tekevät kai vaikutuksensa! 

Yksityiskohtiin, kuten Hakaniemen taisteluun, tänä levotto- 
mana aikana, josta ed. Schybergson sanoi, että onhan sen yli 
päästy ja päästään kai eteenkinpäin, ei minun tarvitse kajota. 
Minä tulenkin itse tämän asian ytimeen, jota ymmärtääkseni ei vielä 
ole aivan selvästi sanottu, tuohon useasti tehtj^^ kysymykseen, 
mitä sitten sosiaalidemokratit tekisivät, mitä he ehdottavat murros- 
aikain levottomuuksien tullessa, millä tavalla he luulevat kansan 
pääsevän sen yli ettei tarvitse järjestysvaltaa lisää. Meidän tahol- 
tamme on huomautettu monasti, että ainoa keino kansan rauhoitta- 
miseen on sen itsehallinnon vakiintuminen m. m. järjestysvaltaa 
koskevissa kysymyksissä. On tietysti lähinnä kysymys kunnalli- 
sesta itsehallinnosta. Maalaiskunnista tulee tuon tuostakin huoman- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1479 

tuksia, niinktiin täällä maalaisedustajat ovat sanoneet: minkätähden 
tarvitsee tänne poliiseja lähettää, me itse pidämme järjestyksen 
yllä? Kaupmigeissa sanottaisiin myöskin niin, mutta jokainen tässä 
tietää, minkälaiset kunnaJliset olot ovat esim. Helsingin kaupungissa, 
ja jokainen tietää, xninkänäköistä tunnetta, mitä kä8it3rstä yhteen* 
kuuluvaisuudesta voi proletaarilla olla sellaisessa yhteiskunnassa, 
kuin Helsingin kunta on; onko ihme että täällä tarvitaan monenker- 
taista poliisivoimaa, min että todella ulkomaalaiset» jotka täällä 
käyvät, kysyvät, kuinka tääUä kulkee 4 — ^5 poliisia rinnakkain, se 
näyttää sdkä huvittavalta, että oudoksuttavalta! Ja mitä on tehty, 
että kuxmaUinen äänioikeutemme, joka on tämän kunnallisen itse- 
hallinnon perustus» saataisiin ajoissa korjatuksi. Senaatti on asetta- 
nut komitean myöhään ja eduskmmallinen toimi tässä asiassa juuri 
tämän samaisen senaatin viivytyksen takia voi myöskin tulla myö- 
hään, kuten ed. Schybergson kaikelle reformitoiminnalle on ennusta- 
nut. Onhan taantumus edessämme! Mitä on saatu aikaan sillä 
paljolla lainsäädännöllä ja puuhalla, jota on nähty suurlakon jälkeen? 
Säätyeduskunta on istunut koko vuoden koossa, se on uudistanut 
meidän Valtiopäiväjärjestyksemme. Hyvä! Se on saanut valmiiksi 
perustuslakisäädökset kansalaisvapauksista ja mitä rajoittavia eri- 
koislakeja. Mutta ettekö käsitä,' että tämä kaikki on valtiollista 
paperiperustuslakia, silloin ktm voimakkaampi valta sen p3ryhkii 
poif . Sen sijaan kunnallinen äänioikeus, johonka saakka ei itäisessä 
naapurimaassakaan kovin pitkälle virkavalta jaksa ulottaa k3m8iään, 
kunnallinen itsehallinto oUsi lohdutuksena pimeinäkin aikoina. Kun- 
nallinen äänioikeus antaisi köyhälistölle jotakin toivoa, jotakin edis- 
tysmahdollisuutta, silloinkin kun valtiollinen uudistustie on tuk- 
keessa. Mutta, kuten sanottu, sen uudistuksen saaminen näkyy 
kysyvän aikaa. Eikähän sitä ihmettelekään. Tiedetäähän se, että 
se on suurempi vallankumous ktiin oli valtiollisen äänioikeuden laa- 
jentaminen. Sitä valtiollista äänioikeutta, s. o. tämän eduskunnan 
päätöksiä, voidaan estää toimeentulemasta, mutta kunnat hoitaisivat 
kuitenkin omia asioitaan. Ne myös valvoisivat järjest3^stä ja pun- 
nitsisivat, mitä todellakin tarvitaan uhrata järjestysvaltaan. Täm- 
möisissä asioissa tiedetään että kansan itsehallinto kykenee pitämään 
järjestystä, ja samoin on laita muittenkin semmoisten reformisuun- 
nitelmien, jotka olisivat muuttaneet omistussuhteita, jotka olisivat 
saaneet aikaan köyhälistöluokan taloudellista kehittymistä, jotka 
<£sivat tdmeet sen luokkätna kansalaiskuntoisemmaksi. Se on lai- 
minlyöty ja siitä todellakin lankeaa sangen suuri syy senaatin nis- 
koille. Tämä on mitä oleellisimmassa yhteydessä poUisikysymyksen 
kanssa. Sillä jos tällaista reformitointa olisi toddlisella tarkoituk- 
sella kiirehditty, niin ei olisi tarvittu näihin väUaikaisiin poliisili- 
säyksiin ryhtyä. 

Ed. Sdiybergson osasi joku hetki takaperin ennustaa, että tästä 



1480 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



interpellatsioonista tulee pannukakku. Minä pelkään, ettd se pan- 
nukakku maistu hyvältä herrojen suussa. Te tiedätte kaikki, että 
tämä eduskunta tuli kokonaan kääntämään tämän maan kehitys- 
suuntaa toisaalle, ja että useimpien ryhmien edustajat tässä eduskim- 
nassa, lukuunottamatta ehkä sen kahdeksatta osaa taikka niille pai- 
koille, tulivat tänne, mikäli voi päättää keväällä annetuista lausun- 
noista, sillä varmalla päätöksellä, että maan toimeenpaneva valta, 
hallitus uudistetaan, jotta eduskunta ja hallitus yhdessä voisivat 
tarmolla ryhtyä sisäiseen uudistustyöhön ja puolustaa maata ulko- 
naisia sen kehitysmahdollisuuden rajoittamisia vastaan. Nyt on 
toinen ääni kellossa. Täällä on jo huomautettu, että kourallinen 
Turun hovioikeuden virkamiehiä ja yksi poliisimestari ovat paljoa 
tärkeämmät suometarlaisille kuin koko sen kehityssuunnan kukistus, 
jota he ovat kaksi vuotta herkeämättä joka päivä kielen karkeim- 
milla sanoilla solvanneet, ja jolle he ratikaisevalla hetkeUä antavat 
— luottamuslauseen. Puhutaan puoluetaktiikasta, puhutaan puo- 
luepolitiikasta. Millä nimellä tällaista sanottaisiin? Luulihan sen 
jo olleen selvän tämän kansan valtavalle enemmistölle, että se- 
naatti, otettuaan ratkaisevana aikana maan ohjakset käsiinsä ilman 
että sen henkilökunta oli tämän kansan luottamusta erikoisemmin 
ansainnut, olihan se olevinaan selvää, että tällainen maan hallitus 
ei kykenisi luotsaamaan sitä lävitse myrskyisen ajan, ei kykenisi 
käyttämään kansan hyväksi sitä lyh3rttä lomaa, jonka maatamme 
alituisesti painaneet ulkonaiset ahdistukset hetkeksi meille soivat. 
Luulihan tämän jo olevan selvää ja odotettiinhan tältä eduskunnalta 
jotakin enemmän. Ja minä muistutan, että vaarallisin asia, mitä te 
voitte tälle kansalle antaa, on se, että siltä horjahtaa luottamus tähän 
eduskuntaan. Ja siltä horjahtaa varmasti se, jos hallitus tässä asi- 
assa, joka juuri koskee koko viimeaikaisen suuntamme ydintä, jos 
se tässä saa luottamuslauseen. (Vasemmistosta: »Hyväl HyväU) 

Kd. Pärssinen: Minä tulen h3rvin vastenmielisesti tänne lavalle 
tässä asiassa, mutta ed. Castrenin julkeat solvaukset ovat minut 
pakottaneet sellaiseen. Hän on nimittäin sanonut, että jos viipuri- 
laiset työväenliikkeen eturivin toimivat henkilöt seulotaan, kukapa 
sen tietää, onko siellä enää ketään, joka ei ole rosvoliitoissa. Voiko 
sellaista suu tukossa kuulla? Minä en kuitenkaan käy tässä edellisten 
puhujain tapaan pitkästi tekemään selvää siitä, mistä syistä on tullut 
rauhattomuuksia ja mistä syysitSi on lisätty poliisivoimaa j. n. e. 
Semmoiset tehtävät eivät kuulu minulle. Minäkin olen Viipurin 
työväenliikkeessä 7 vuotta tehnyt työtä ja melkein kaikki vapaa- 
iltani ollut mukana, enkä minä ole sidtä saanut semmoisia vaikutuk- 
sia kuin ed. Castren täällä n}^ on kertonut Kumman puhe on to- 
dempi, ed. Castrenin vaiko minun. Minä olen nähn3rt, että tämä 
työväenliike on siellä esiintynyt työväkeä kohottavasti, järjestj^stä 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1481 



Usäävästi. Se on pannut työväkeä kehittämään henkisiä voimiansa, 
se on antanut sille toivoa paremmasta vastaisuudesta ja innostanut 
sitä tällaiseen taisteluun, ja siis siellä on ollut kohottava merkit}^ 
eikä kansaa alasrepivä, niinkuin täällä on koetettu uskotella. Mutta 
tämän julkisen työväenliikkeen rinnalla on kytenyt semmoista sa* 
laista toimintaa, joka nyt tahdotaan panna työväen niskoille. Onko 
näillä sy^rtoksillä, joita ed. Castrfai täällä teki, tarkoitus vetää joku 
meikäläisistä tekemään ilmiantoja, onko tarkoitus saattaa meidät 
semmoiseen kuohumuksen tilaan, että me tekisimme kunniattomia 
ja häpeällisiä ilmiantoja ja siten häpäisisimme itsemme. Me olemme 
nyt kuitenkin niin maltilliset, että me emme semmoisiin ilmiantoihin 
rupee, vaikka meillä olisi niin erinomainen tilaisuus; ja ne ilmiannot 
tuHsivat olemaan vaikeita muutamille täällä, jotka ovat pitäneet 
suurta suuta meitä vastaan. Mutta n3rt me olemme tiHn kauhean 
maltilliset, ettemme kiusastakaan tee niitä. (Naurua). Kun me 
olemme paljastaneet ed. Castren halpamaisen tarkoituksen, niin 
minä lutilen että se puolue, joka tällaisia tarkoituksia h3rväks3ry, se 
perustuslaillinen puolue, ei kauankaan Karjalan kannaksen kansan 
luottamusta nauti. (Hyvä). 

Ed. Danielson-Kalmari: ^Minä en odottanut, että siviilipääl* 
likkö antaisi vastauksen, joka osoittaisi sellaista heikkoutta, kuin hä- 
nen vastauksensa osottaa. Sillä kuka olisi uskonut sitä, että olot ny- 
kyään meidän maassamme ovat sellaiset, ettei hän, siviilitoimitus- 
kunnan päällikkö ja hänen kanssaan Suomen senaatti saa estetyksi 
sitä, että täydelleen sopimaton henkilö, muuan aliluutnantti, tulee 
nimitetyksi poliisimestariksi. Onko tosiaankin meidän senaattimme 
vaikutusvalta menn3rt niin äärettömästi alaspäin? Silloin se lienee 
ainakin yhtä vähäinen kuin oli sorron aikana sen senaatin, joka astui 
toimeen tietäen että sen valta oli oleva perin vähäinen. Herra se- 
naattorin vastaus oli sitä laatua, että se helposti voisi herättää kysy- 
myksen, eikö asia sittenkin olisi lähetettävä valiokuntaan. Mutta 
minun päätöstäni se ei kuitenkaan muuta. Sillä on tärkeätä, että 
tänä päivänä tulee selville, että sosiaalidemokraattinen ryhmä ei 
voi odottaa minkäänlaista kannatusta yrityksissä, joitten tarkoituk- 
sena nähtävästi ei ole mikään muu kuin vaikeuksien S3mnyttäminen 
hallitukselle. 

Herrat Sirola ja Tainio näkyvät joutuneen aivan pois suunniltaan 
sen johdosta, että suomalainen puolue ei kannata sosiaalidemokraat- 
tien esillä olevaa ehdotusta. Minä tahdon vastata siihen aivan suo- 
raan, että minä ilolla kä3rtän jokaista tilaisuutta, jolloin periaatteeni 
sallii minun yhtyä täällä toisdla puolen saha oleviin ryhmiin taiste- 
lussa sosiaalidemokraattien mahdottomia ehdotuksia vastaan. SiQä 
sen ovat sosiaalidemokraatit nyt jo opettaneet meille, että heidän 
reformiharrastuksiinsa ei käy lainkaan luottaminen. Siinä määrin 



1482 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

he väärentävät kaikkea, mikä heidän eteensä tulee, voidaksensa 
vaan herättää kansanjoukoissa epäluuloa muita kansalaisia vastaan. 
Sen ovat herrat Tainio ja Sirola äskenkin osottaneet. Niinpä esim. 
herra Sirola täydelleen väärentää, kun hän koettaa esittää suoma- 
laisen puolueen kannan tässä asiassa jonkunlaiseksi luottamuslau- 
seeksi sille suunnalle, jota nykyinen hallitus edustaa. Kyllä me 
olemme niin usein osoittaneet kantamme siinä kohden, ettei tarvitse 
joka kerta lausua sitä ilmi. Ainoastaan se, joka lähtee enemmän 
taikka vähemmän tahallaan väärentämään, voi tuoda esiin sellaisia 
väitteitä kuin herra Sirola äsken. 

Ed. Castren: Tarkoitukseni ei ole enää kovinkaan kauvan vai- 
vata eduskimtaa. Kuitenkin on minun pakko vastata muutamien 
edellisten puhujain laustmtoon, koska en voi jättää niitä koskette- 
lematta. 

£d. Tainio väitti ensimäisessä lausunnossaan, että tilallinen Lähe- 
niemi olisi pitänyt puheen suurlakon lopettajaisissa Viipurissa. 
Viipurin suurlakko lopetettiin urheilukentällä ja siellä ei esiintynyt 
mitääTi Lähenientä, mutta eräässä yksityisessä illanvietossa, joka 
pidettiin raatihuoneella, esiintyi jouldco kansalaisia, puhuen muiden 
joukossa sosialistit Hilja Pärssinen, Mikko Piirainen ja myöskin 
Matti Läheniemi. Vaikka asia on itsessään varsin vähäpätöinen 
pysyn kumminkin kiinni väitteessäni siitä ettei edustaja Tainion il- 
moitus ollut oikea. 

Ed. af Ursin on tehnyt melkoisen peräjrtymisretken edeUisestä 
lausunnostaan. Ensimäisessä lausunnossaan väitti edustaja Ursin 
että meidän lakimme ylimalkaan ovat luokkalakeja, joita »kansa» 
ei hyväksy ja jotka eivät vastaa »kansan» oikeudentuntoa. Jälki- 
mäisessä puheessaan edustaja Ursin kumminkin koko joukon supisti 
tätä väitettään. Hän lausuu n3rt, että voimassa oleva torpparilaki, 
toisin sanoen maanvuokralaki on luokkalaki. Mutta nykyisen voi- 
massa olevan torpparilain todellakin kansa, siis kaikki puolueet, ei 
ainoastaan sosiaalidemokraattinen puolue, joka ei yksistään ole Suo- 
men kansa, tunnustaa olevan korjattavan. Senpätähden ovatkin 
kaikki puolueet maassanune rientäneet ehdottamaan korjauksia 
puheenalaiseen lakiin ja näitten korjausehdotusten hedelmät toivot- 
tavasti nähdään jo tässä eduskunnassa. 

Sama arvoisa puhuja on lausunut, että on pidettävä kiinni ainoas- 
taan siitä, mitä puoluehallitus sosialistisissa lehdissä lausuu, eikä 
siitä, mitä yksityiset kirjailijat kirjoittavat. Tällaisella väitteellä 
ei sosiaalidemokraattinen puolue voi vapauttaa itseään edesvastuusta 
lehtiensä sisällöstä, sillä puolueen on vastaaminen siitä hengestä, 
missä sen lehdet toimitetaan. Mitä sitten tulee puoluehallituksen 
julistuksiin, niin oli minulla kunnia lukea yksi sellainen, josta huo* 



Poliisivoiinan lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1483 

kuu aivan sama laittomtmden henki, kuin se, mikä esiintyy yksit3as- 
ten kirjoituksissa sosiaalidemokraattisissa lehdissä. 

Kd. Sirola on nähnyt vaivaa koettaessaan osoittaa, että minä 
muka olisin katkonaisesti esittänyt Sosialistisesta Aikakauslehdestä 
poimimiani otteita. Väitteensä todisteeksi on edustaja Sirola tuo- 
nut esille otteeni kirjoituksesta Friiarin murhasta. Otteessa sano- 
taan, kuten ed. Sirolakin jnlkihiki, että «Friiarin teko on yksi sellainen, 
jota ei voi sekoittaa esim. niihin pommiräjähdyksiin, joita salaperäi- 
set terroristit ovat Helsingissä toimeenpanneet. Se esiint3ry pikem- 
min epätoivoiseen asemaan ajetun proletaarin epätoivoisena itse- 
puolustuksena kuin minään väkivaltaisena hyöklcäyksenä.)^ Tuon- 
nempana lisätään: i^amoin nä3rttävät myöskin jotkut muut suur- 
lakkojen ja työn sulun yhteydessä työväen puolelta hiljan tapahtu- 
neen väkivaltaisuudet olevan.» Totta on että kirjoituksessa jälestä- 
päin ja ikäänkuin sivu mennen mainitaan että murhatyö ei itsessään 
ole h3r\räksyttävä. Puheenalaisessa otekohdassa siis ensin selitetään 
että tuo murhatyö, joka tapahtui ainakin vuosi sen jälkeen kun mur- 
hantekijä oli erotettu palvduksesta, oli itsepuolustusta. Tämä on 
tuota sosialistien tavallista taktiikkaa: Ensinnä puolustetaan kai- 
kin tavoin tuollaisia kauhistuttavia tekoja ja sitte lopussa sanotaan, 
niinkuin tässäkin oh sanottu, ettei sitä kuitenkaan käy hyväksyminen. 
Mutta minkälaisen vaikutuksen tuontapainen kirjoitus tekee sivisty- 
mättömään lukijaan, suureen yleisöön, työväen laumoihin. Sen vai- 
kutuksen, etteihän tuo muriia ollutkaan muuta kuin itsepuolustusta; 
siis hyväksyttävä. 

Erästä toista otekohtaa yritti ed. Sirola myöskin asettamaan sa- 
maan katkonaisuuden valoon, mutta yrit}^ ei lainkaan onnistunut. 
Mintm siis ei tarvitse tuota turhaa 3nit3rstä torjua. Vastauksessaan 
ed. Sirola otti taasen puhuaksensa vallankumouksesta. Missä tar- 
koituksessa? Samassa tarkoituksessa, jossa ahtuisesti uhmaillen 
puhutaan Sosialistisessa Aikakauslehdessä ja sosialistisissa lehdissä 
vallankumouksesta. Ummistavatko sosialidemokraatit silmänsä 
siBe tosiseikalle, että laillisuus pääpiirteissään on palautettu ja että 
porvarilliset kansalaisluokat puolestaan pyrkivät mahdollisuutta 
myöten täyttämään niitä yhteiskunnallisia juopia, joita on olemassa 
eri kansankerroksien välillä? Mitä varten sitten vallankumouksesta 
puhutaan, mitä varten sillä alituisesti uhataan, mitä varten maala- 
taan vallankumous tietämättömän työväen, rahvaan ja samalla por- 
varillisten silmien eteen? Kiihotuksena edellisille ja pelotuksena 
jälkimäisille. Tuollainen taktiikka d ole hyödyllinen. Sen taktii- 
kan nojalla eivät koskaan sosiaaUdemokraatit tule meidän maassam- 
me voittamaan p3^S3r7äistä alaa. (Hyväi) 

Ed. Sirola on lausunut, että jollei tämä eduskunta sosiaalidemo- 
kraattisen puolueen komentosanoja noudattaen päätä antaa nyt 
käsillä olevan välikysdyn johdosta epäluottamuslausetta hallituk- 



14S4 Istunto 13 p. sy3rskuuta 1907. 

selle» niin katsokoon eduskunta, millä tavalla akansa» tulee sellaista 
menettelyä arvostelemaan. Olkaa huoleti ed. Sirola! »Kansa» ei 
ole sosiaalidemokraattinen puolue. Me tyynesti odotamme, millä 
tavalla Suomen kansa tulee tätä asiaa arvostelemaan. Minä olen 
vakuutettu siitä, että Suomen kansan suuri enemmistö tulee leimaa- 
maan tuota hankettanne, saada hallitus kukistetuksi sen taida että 
se on suojellut rauhallisten kansalaisten omaisuutta ja henkeä, ansai- 
tulla tavalla. Olkaat, herrat sosialistit, varmat siitä ettei teillä 
tästä taktillisesta hyökkäyksestä tule olemaan vähintäkään hyöt3rä, 
mutta katkerata katumusta, vaikka myöhään. 

Olisihan mintm jotakin sanottavaa edustaja Hilja PärssiseUe 
hänen niin suureksi väittämäosä maltillisuuden vuoksi, joka itse tosi 
teossa oli mitä kiihkoisinta intohimoisuutta. Mutta kun sosialisti- 
nainen vakuuttaa toista ja esiintyy toisena, niin onhan se anteeksi 
annettava. (Naurua). Muutama kysymys vaan edustaja Pärssiselle. 
Pyytäisin kysyä ed. Pärssiseltä, mitenkä ed. Pärssinen selittää sen 
seikan, että Viipurin rosvoliittok^innan kaikki murha- ja rosvosuun- 
nitelmat ovat olleet tuntikausien keskustelujen alaisina ja tulleet 
päätet3dksi Viipurin työväenyhdistyksen talossa? Onko nudidollista, 
onko uskottavaa että Viipurin työväenyhdistyksen johtokunta on 
ollut tietämätön näistä ja miksei se ole pitänyt huolta siitä, ettei sen 
huoneusto olisi muuttunut ryövärien pesäpaikaksi. 

Näillä minun esille tuomillani tosiseikoilla, jotka pys3n^ät tosi- 
seikkoina^ ei ole tarkoitettu saada puheenalaista edustajaa tekemään 
ilmiantoja. Bil Mutta sillä tarkoitetaan sitä, että työväenliikkeen 
johtajien on karistettava pois liepeistään ne anarkistiset ainekset, 
jotka itse teossa ovat olleet ne, jotka ovat olleet määräävinä, hallitse- 
vina ja päättävinä Viipurin työväenyhdistyksen talolla. Koko 
Viipurin työväenyhdistyksen talo on ollut rosvoliittokunnan hallussa 
Tämän suuresti valitettavan asianhaaran, joka käy esille sanomaleh- 
distä ja oikeuden pÖ3rtäkirjoista, olen rohjennut tuoda ilmi, ei ilmi- 
antoja tehdäksttu, vaan osottaakseni, millä surkuteltavilla harhateillä 
sosiaaUdemokraattinen puolue on. Vasta viime hetkellä — tapahtu- 
ma, joka näyttää ajatukselta, kun arvattiin, että inteipellatsioonin 
johdosta tuotaisiin ^Ule näitä valitettavan kamalia tosiasioita — on 
vihdoin viimeinkin sosiaalidemokraattinen puoluehallitus nähnyt 
sopivaksi antaa moitelauseensa moisista väkivallan teoista. Mutta 
me jäämme odottamaan, mikä henki, huolimatta tästä moitelauseesta 
tulee puhumaan Sosialistisessa Aikakauslehdestä, Työmiehestä ja 
muista sosialistisista lehdistä. Näyttäköön sosiaalidemokraattinen 
puolue että sillä todellakin on moraalista rohkeutta irtaantua ky- 
seenalaisista rosvoaineksista. Näyttäkää, että teidän suuntanne 
ei ole, niinkuin se tähän asti on ollut, anarkistinen. (Alas, vasem- 
malta). 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1485 

Ed. Hänninen: Tämän pitkän keskustelun jälkeen ollaan niin 
väsyksissä ja nälkäkin jo on, että tuntuu ihan vastenmieliseltä ryhtyä 
näihin roskaisiin asioihin Muutamat seikat kuitenkin väkisinkin 
pakottavat vaivaamaan yleisöä, vaikkakin on jo kovin myöhä. 

Olisi kai velvollisuus kaikkein ensiksi koettaa selittää, mikä niitä 
rosvoja on vienyt sinne Viipurin työväen3^1id]stykseen. Tä3rtyy 
myöntää, että kyllähän sitä on ihan mahdoton selittää, syystä ettei 
ole varmoja tietoja. Voi lausua arvduja puoleen ja toiseen. Bnsi- 
mäinen arvelu on se, että ne ovat tavalla tai toisella kavaltaneet it- 
sensä sosiaalidemokraattien joukkoon, vaikka ovatkin anarkistia, ja 
siinä sitten keinotelleet itselleen työväen luottamusta, niin että heitä 
on pantu luottamustoimiin. Se voi kyllä oUa mahdollista, jos he 
julkisissa kokouksissa ovat taitavasti teeskenneUeet itsensä hyviksi 
sosiaalidemokraateiksi. Jos he sitten ovat olleet jonkun verran lah- 
jakkaita, niin pian ovat he itselleen kannatusta saaneet. Onhan 
ennen nähty ulkomaalaisen työväenliikkeen historiasta, että hallituk- 
sen kätyreitä on sQlä tavalla mennyt työväen järjestettjrihin riveihin, 
saaneet luottamustoimia ja käyttäneet niitä väärin kuhoittaakseen 
työväkeä tekoihin. 

Täällä Helsingissä on meiUä kokemusta juuri samallaisesta Bobri- 
koffin ajalta. Muistutan eräästä tapauksesta. Helsingin kadulla 
levitettiin hyvin raakoja julistuksia, joissa mitä raaimmilla sancHlla 
Idihoitettiin murhiin. Mutta atmas dlla. Oliko se suomettardainen 
vai bobrikoffilainen poliisikomisarius, hän piti aivan luonnollisena, 
että sieltähän ne ovat aivan järjestyneen työväen leiristä ja järjesty- 
nyt työväki oli syypää. Hänellä oli jotenkin sama oletus kuin ed. 
Castrenilla. Minä en tällä vertauksella tahdo erityis^ti loukata, 
mutta samallaisia ne joka tapauksessa ovat. Komisarius Pekonen 
vaati minut tutkittavaksi poUisakamariin. £d. Castren vaatinee 
meidät tutkittaviksi samanlaisesta anarkistisesta syytöksestä. Minä 
kuuntelin kaksi tuntia komisarius Pdcosen esitelmää, jossa hän to- 
disteli, että työväenliike on anarkistinen. Täällä olen n3rt useampia 
tunteja kuunnellut puheita, joissa samanlaisia syytöksiä tuodaan 
esille. Kun sitten perustdtiin syitä, minkätähden työväenliike olisi 
anarkistinen Pekosen rmdestä, niin d päästy muihin tuloksiin, kuin 
siihen» että komisanus Pdconen selitti sen olevan anarkistisen, sen- 
tähden että se tahtoo eräitä vapauksia, joita myös anarkistit tahtovat. 
Työmies-lehdessä oli siihen aikaan kirjoituko painovapaudesta ja 
muista semmoisista asioista* Minun oU helppo sdittää, että jos sen 
mittakaavan mukaan arvostellaan, niin enin osa m.aflilman ihmisiä 
on pidettävä anarkisteina. Ja kuinka kävi noitten lappujen kanssa? 
PerustudaiUiset herrat muistaakseiii todistivat, että ne laput olivat 
henkilöitten laittamia, jotka olivat sen poliisiherran kanssa yhtey- 
dessä. Eräs yhteydet olleista, Hokkanen, istuu kai vielä tänäkin 
päivänä asiasta Hanasta. Minä arvelen, että työväenyhdistyksissä 



14S6 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 

ehkä olevista anarkisteista voi kyllä osa olla sellaisia, jotka ovat yh- 
den tai toisen porvarisryhmän kanssa yhteydessä. Ei niitten ryh- 
mien tarvitse olla suomalaisia. Ulkomaalaisissa lehdissä näkyy 
olleen julistuksia, että jotkut muut ryhmät tahtovat saada levotto- 
muuksia aikaan, ei ainoastaan Suomessa vaan ulkomailla yleensä, 
tuhotakseen ulkomailla erään maan vapaustaistelijoille myönnettyä 
olemisoikeutta. 

Ktm nuo asiat vielä ovat näin tutkimattomat, niin kyllä pitäisi 
valttaa, olla tekemättä nun rumia ja törkeitä syytöksiä kuin taalla 
on tehty. (Hyvikl) Mutta vaikka näitä vastaväitteitä esitettäisiin 
kuinka paljon' tahansa, niin ei suinkaan ole luultava, että sillä mitään 
voidaan meidän porvarillisiin vaikuttaa. Hehän n3^ käyttävät kai- 
kenlaisia epämoraalisia keinoja työväenliikettä vastaan, ja me käsi- 
tämme, että monet esitelmät, mitä täällä on pidetty, tarkoittavat 
työväenliikkeen mustaamista. Kapitalistiset lehdet tulevat huo- 
menna käyttämään niitä lauseita, ja ne jo tänäänkin niitä kä3^ttävät. 
Nya Pressenissä jo esitetään ed. Castrenin puheen johdosta tämän 
suuntaisia tiedonantoja: »Syyt anarkistisiin tekoihin ovat suuressa 
määrin etsittävät sosiaalidemokraattisista sanomalehdistä, erittäinkin 
Työmiehestä.» Tämmöinen väärä päätelmä on tehty ed. Castrenin 
täällä pitämän puheen perusteella. Onko tämä kaunista? Ja mitkä 
olivat ne muka anarkistiset synnit, jotka ed. Castren oli Työmiehestä 
lainannut? Minä olin useita sen nyt esittämistä sepustuksista luke- 
nut jo ennen ja koetin nytkin kuunnella tarkasti, missä niistä olisi 
edes anarkismin vivahdusta. Ja tosiaan luulen huomanneeni sitä 
eräässä. Se oh siinä kirjoituksessa, joka koski Tuoreen murhaa. 
Jos, niinkuin ed. Castren mainitsi, murhaajasta oU sanottu, että hän 
täytti kansalaisvelvollisuutensa, niin täytyy myöntää, että siten oli 
annettu murhalle tunnustus, ja semmoinen lauseparsi on ehdotto- 
masti anarkistinen. Minä muistelen, vaikka hyvin hämärästi, että 
tästä kirjoituksesta oli riitaa jo heti sen jälkeen, kun se oli lehdessä 
julaistu. Sen oli kirjoittanut eräs nuorukainen, joka ei n3rt kuulu 
lehden toimitukseen, ja vanhemmat toimittajat kai antoivat hänelle 
siitä nuhteita. Mutta tuo kirjoitus oh juuri niiden kirjoitusten mu- 
kainen, joita Bobrikoffin aikana oU hyvin paljon i)erustuslaillisissa 
lehdissä, joissa annettiin tunnustusta prokuraattorin murhaajalle, 
Bobrikoffin murhaajalle j. n. e. Se ei ollut mikään sosialidemokraat- 
tinen mielipide, se oli niitä porvarillisia yksilöllis3ryteen perustuvia 
mielipiteitä. Puheenaolevan kirjoituksen kirjoittaja ei siis oUut 
vielä siihen aikaan edes vielä täydellisesti sosiaalidemokratian kan- 
nalla. 

Toinen kohta ed. Castrenin esittämistä, jota en voinut hyväksyä, 
oli se Työ-lehdestä, jossa moititaan Viipurin rautatidäisosastoa siitä 
että se oli paheksunut sikäläisiä tekoja. Se kirjoitus vaikutti ensi 
kertaa sitä lukiessani pöyristyttävästi minun karvoihini. Mutta 



Poliisivoiman lisä3rstä koskeva interpellatsiooni. 1487 



olen vanna, että kun meidän eduskuntamme, s. o. puoluepäivämme 
tulevat, niin kyllä me ilman Jonas Castreninkin apua kirjoitustemme 
suhteen tiedämme tehdä tarpeellisen puhdistuksen. Mitä muihin kir- 
joituksiin tulee, niin h3rvät herrat eivät kai tunne sosiaalidemokratian 
periaatteitakaan, kun he koettavat niistä lÖ3rtää anarkismia, koetta- 
vat löytää anarkismia sellaisista selityksistä kuin että sosialiset sy3rt, 
se yhteiskunnallinen kurja asema, se ahdistettu tila, missä köyhät 
ihmiset elävät, kiihoittaa murhiin ja muihin rikoksiin. Ovatko 
nämä anarkistisia mielipiteitä? Ne eivät ole edes pelkkiä sosialide- 
mokraatisia mielipiteitä, vaan niitä hyväksyvät monet juriidilli- 
sestikin oppineet henkilöt Euroopassa. Niitä on esim. Wienin oi- 
keustieteen ent. professori Anton Menger ja saksalainen tohtori 
Äschaffenburg. Voisi luetella loistavia nimiä koko joukon, voisi 
esittää niiden teoksista koko joukon asioita, jos herrat niiTi tahtovat, 
näyttääkseen, että he antavat arvoa tälle ajatustavalle, ja että he 
myös johtavat siitä toisenlaisen rikoksen poistamissuunnitelman 
kuin teikäläisillä herroilla on olemassa. 

Ed. Castren näytti lukeneen erittäin h3rvästi muutamia Työmies- 
lehden artikkeleita. Se on erittäin ilahuttava asia, jotta sitä lehteä 
luetaan, vahinko vaan, että ed. Castren on kasvanut niin toisenlai- 
sissa elinsuhteissa, etteivät mitkään aatteet häntä saa kääntymään 
sosialidemokraatiksi. Jos olisi toivoa, että saisimme hänet käänty- 
mään, niin epäilemättä saisimme hyvän s^taattorin puolueellemme, 
jolle mielellämme maksaisimme 150 markkaa kuukaudessa. Mutta 
mitkään hyvät aatteet eivät voi kääntää ed. Castrenia, ja todistaa se, 
että mitkään yksityiset kirjoitukset eivät saa vilUtyksi ihmistä mihin 
suuntaan h3^änsä. Eikä sen nuorukaisen kirjoitus, jota mainitsin 
anarkistiseksi, siis yksin ole voinut villitä. 

Eräs italialainen ministeri on sanonut, että sananvapaus on hyvä, 
sen avulla tosin esitetään paljon vääriä mieUpiteitä, mutta sen avulla 
myös voi esittää toisia mielipiteitä, jotka kumoavat noita vääriä. 
Jos siis Työmies-lehden yhdessä numerossa voisikin esittää tällaisen, 
niinkuin minä käsittäisin, anarkistisen kirjoituksen, niin samassa 
lehdessä on monta tätä sutmtaa vastustavaa. Kun ed. Castren on 
sitä lehteä lukenut, siitä lausuntoja ottanut, on hän tahtonut välttää 
lausuntojen esittämistä, jotka ehkä hänenkin mielestään olisivat 
anarkismia vastustavia. Ja semmoisia lausuntoja on kuinka monta 
hyvänsä. Jos olisin tahtonut perusteellisesti kumota ed. Castrenin 
mielipidettä, niin olisin pyytän3rt aikaa itselleni viikkokauden, teh- 
n3rt leikkauksia ja tuonut tietoni esiin ja lukenut edes yhden päivän 
niitä täällä. Olen varma, että Työmies-lehdestä oUsi löytyn}^ niin 
paljon anarkismia vastustavia mieUpiteitä. En ole tahtonut lyhtyä 
vaivaamaan eduskuntaa noin suurella tehtävällä, sillä luulen, ettei 
täällä ole niin paljon anarkisteja, että tarvitsisi valistaa niitä käänty- 
mään sosialidemokraateiksi. Tuskin on täällä edes yhtään. Sattu- 

94 



14S8 Istunto 13 p. S3ryskuuta 1907. 

malta on minulla tässä esitettävänä muutamia lausuntoja. En tee 
sitä sen takia, että tahtoisin valistaa herroja, vaan saadakseni hiukan 
vastapainoa ed. Castrenin lausunnoille edes pöytäkirjaan. Kädes- 
säni on lentokirja, joka on otettu yhpainoksena Työmies*lehdestä, 
ja tässä on seuraava pätkä: 

»Saattaessa tuolla ja muulla tavalla sekä järjestyneiden osan että 
järjest3rmättömien epäilemään työväenpuoluetta ja est3rmään luot- 
tamasta sen auttavaisuuteen jäävät lukuisat köyhät ymmälle, mihin 
oikeastaan on turvauduttava. Tuollainen epätietoisuus niissä, joi* 
den kuitenkin jokaiset solukatkin pyrkivät yksipuolisten rasitusten 
alta vapautumaan, sallii syntyä runsaasti harhaisia kuvitteluja. 
Joissakin voi kehittyä ihan epätoivon kamalata mielentilaa. Kuinka 
omituisia, melkein sairaloisia, luonteita tapaakaan olojen synkiksi 
ja toivottomiksi tekemissä köyhissä, siellä yhteiskunnan perimmäi- 
sissä sakkakerroksissa. Niissä on ihmisiä, jotka päivät pääksytysten 
kiusaantuvat, siitä että työ koneen kanssa tai muuten vaivaa yksi- 
puolisesti ja liiallisesti vain eräitä ihmisosia, sallimatta toisille käyttö- 
tilaisuutta. Toiset osat rasittuvat uuvuttaviin asti, toiset osat ovat 
pakotettuja kuihtumaan kä3rtäntötilaisuuden puutteessa. Mitä ei 
käytetä, sehän tuskallisesti ja vitkallisesti heikent3ry, muodostuak- 
seen, jos käyttötilaisuuden puutetta jatkuu kauan, rudimentäärisiksi 
osiksi j. n. e. Samaten kuin ihmisen surmaaminen tuottaa tuskia, 
samaten tuolla tavalla erikoisten pienoisosain kuihduttaminen ihmi- 
sessä. Olosuhteellisista syistä on työväessä siten melkoisesti perin 
tuskallisia luonteita. £i ole hyvä olla, vaan kuihduttavan paha. 
Elämään miltei alinomainen tyytymättöm3r3rs. Sietääkseen sitä 
eksytään kä3rttämään edes hetkiksi unhottamaan saatavia keinoja. 
Alkoholin menekille on siten oloissa edell3^yksiä. Ainakin tajutto- 
mana rypöessä on mielenrauhaa. Juopottdemisen huumausasteilla 
näyttäytyy kuitenkin katkeruus, mitä jokapäiväisyydessä on luon- 
teeseen kasaantunut. Elämässä perin kiusatut purkavat raivoaan 
tappeluissa. Purkautumisvimma on usein niin villi, että isketään 
mthin ja kehen sattuu. Olen nähnyt säähttäviä olentoja, jotka hur- 
jasti i^eilevät tuppipuukkoaan seinään, purevat raa'asti narskutel- 
len hampaita ja tiristävät kiukun purskuttamaa itkuvettä silmistään. 
Sellaiset yhteiskuntamme epäkohtain kehittämät luonteet ovat perin 
vaarallisia. Maaseuduilla sattuu, että isketään teräaseilla el äi miin . 
Helsingin katukäytävillä on tapahtumia, että epäkohtain raivomieU- 
seksi tekemä on, selvänä tai pöhnässä, iskenyt puukolla, pullolla tai 
kivellä ihan iskijällekin outoa ohikulkijaa tai ystäväänsä. Raivo 
kääntyy itseäkin vastaan. Helsingissä rutkautti ruokapaikassa, 
useiden läsnä ollessa, eräs kovanonnen synkistyttämä suutarinveitsen 
rintaansa, seurauksella että pian kuoU. Hirvittävän monia sellaisia 
tapauksia löytyisi. Ne todistaisivat inhimillisen mielentilan, psyko- 
logian, tutkijoille, että kapitalistisen järjestehnän olosuhteet syn- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1489 



kimmillä kohdillaan syiin3rttävät luonteita, joita voisinune sanoa 
anarkistisiksi. Kun noita luonteita on kaikissa kapitalistisen jär- 
jestelmän maissa, niin sehän todistaa, että täyt3ry löytyä noita kiau- 
histuttavia synnyttävät syyt. Niiden vaikutuksen on nähty mene- 
vän, joko suorastaan niiden alaisina olevissa tai välillisesti niitä vas- 
taan ottavissa, niin pitkälle, että on kehitetty anarkistisia epäkohtain 
poistamiskeinoja. Sellaisia jotka tyydyttävät noita luonteita. Niitä 
kuuluu olevan kovin useanlaatuisia. Hirvittävinä ovat tunnetut 
n. s. poliitilliset murhat. Noista pet(»naisuuksista on jo pakko puhua 
Suomessakin. Humaaniset ainekset eivät hyväksy niitä Aw«ff>iras« 
niiden raa'an, julman ja yksilöitä kauheasti kÄroimfljjn saattavan 
laadtm takia. SosiaUdemokraatiset työväenliikkeet ulkomailla hyl- 
käävät ne, tuomitsevat ja vastustavat niiden kä3rttämtstä, joskin 
koettavat selittää yhteiÄunnallisia epäkohtia nötä aiheuttaviksi 
S3dksi. Suomalaisen työväenliikkeen ei ole erikoisesti tarvinnut 
edustajakokouksessa määritellä noihin nähden kantaansa, kun työ- 
väen keskuudessa ei ole ennen ilmennyt huomattavia (»reita. Vasta 
äsken havaittiin Helsingissä. Eräs »proletäärikomitea» levitti, kuten 
lehdissä jo kerrottiin, murhaa taistelukeinona puoltavaa sepustusta. 
Moista petomaista koetettiin Icytkeä järjestyneen työväen toimiin* 
Helsingin työväenyhdistys ilmaisi luonnollisesti, vaikuttaakseen etu- 
päässä köyhälistöön, että se ei kuulu työväenpuolueen taistdukei- 
noihin. Suomen kaikki työväenyhdistykset ovat tietenkin valmiit 
tekemään yhtä jyrkän pesäeron, estämään anarkistit, mikäli suinkin 
voidaan, vaikuttamasta yhdistysten piirissä ja olemasta yhdistyk- 
sissä. Myös on nuuskittava, ettei sellaisia petoksella pääsisi, siUä 
sellaisilla, jos ne salakavalat tunkevat niitä vastustaviin yhdistyksiiii, 
ei ole muuta tarkoitusta kuin yhdist3rsten vahingoittaminen, sitai 
että he petoksella antaisivat aihetta niiden virallisesti ehkä lakkautta- 
miselle. Moisella vahingoittamisella voivat he yrittää qäjärjestyk- 
sellisen mielen työväestöön kartuttamista ja tudla omien jouldko- 
jensa lisäämistä. 

Miksi me sitte vastustamme anarkisteja? jos he tarkoittavat epä- 
kohtain poistamista hirmutöillä? Bnsiksi sentähden että me ^nme 
hyväksy murhia. Toiseksi sentähden, että erikoisia yksit3dsiä mur- 
haamalla ei voida, eikä yniHään uykyishetkeUiseUä tempulla, muuttaa 
järjestelmää. Kolmanneksi siitä syystä, että anarkistiset yhteis- 
kuntakuvitehnat, päämäärät, ovat jo nimpltäänkin ja useat suunni- 
telmiltaan sellaisia, että miden saavuttamista voi pitää aivan mah- 
dottomana. Neljänxieksi siitä syystä, että sellaiset murhatyöt eivät 
saa niin runsaasti kannattajia, että anarkisteilla olisi oleva kyllin 
voimaa pannakseen yhfAigininfpcaiiinnitj^ltnftnsft käytäntöön, sillä 
murhan käyttäminen työntää ehdottomasti inhimillisimmät ainek- 
set sitä inhoamaan ja sitä vastustamaan, siis anarkismin vastusta- 
jiksi. 



1490 Istunto 10 p. syyskuuta 1907. 



Kun se sisältää petomaisuutta ja mahdottomuuksia, on se kerras- 
saan hyljättävä, ja niitä aineksia, joita epäkohtain heihin synnyttämä 
luonne siihen vetäisi, koetettava pelastaa pois. Tätä varten tarvi- 
taan sellainen työväenliike, johon mahdollisimman suuri osa pimeis- 
säkin sokkeloissa synkistettyjä luottaa. Itsenäisellä ja hyvin jär- 
jestyä sallitulla työväenliikkeellä on moista vaikutusta. Ensiksi 
vähentää se luonneanarkistisuutta synnyttäviä syitä. Siten esim. 
että lyhentää työaikaa. Jokainen minuutti, mikä voitetaan työ- 
aikaa lyhentämällä, vapauttaa niitä ihmisosia, joita yksipuolinen 
työ liiaksi kiusaavasti ja ärsyttävästi rasittaa, ja samalla suo vapaata 
aikaa, jona toiset, yksipuolisen työn liian toimettomiksi pakottamat 
ihmisolemuksen osat pääsevät vilkkaampaan liikehtimis- ja kehitty- 
mistilaisuuteen. Pyydän ajattelemaan niitä näkymättömän pieniä- 
kin osia, ihmeteltäviä eläviä osia, joita ihmisessä on lukemattomia 
miljooneja. Sellaisten laskeminen sopusointuisempaan vaikutuk- 
seen sekä mahdollisimman monia niistä kehittävään 3rmpäristöön 
vähentää olemuksen epäjärjestykseUisyyttä, anarkistisuutta, ja ih- 
miskokonaisuuden luonne tulee säröttömämmäksi. Työväenliik- 
keen nuo ihmisluonnetta muuttavat vaikutukset ovat liian vähän 
huomioonotettuja, sillä niidenhän aiheuttama kehitys tapahtuu usein 
kuin huomaamatta yksilöissä. Selvemmin on havaittu, että järjes- 
tjTiyt työväenliike vähentää anarkismia, sillä juuri että saa lukuisien 
muuten synkistyttämien epäkohtain vaikutusten alaisien uskomaan, 
että työväenliike on kykenevä joskus poistamaan epäkohtain kidut- 
tavaa vaikutusta. Tuo usko on valonsäteenä arvaamattoman mo- 
nissa, pimennoissa olemaan pakotettujen sydämissä. Tuo vetää 
niistä väkeä murhia kammoksuvan ja inhimillisen menettel3rtavan 
suosioksi. Vetää niin suuressa määrässä, että esim. Belgiassa vä- 
heni anarkismia, sittekun siellä tehtiin järjestetyn työväenliikkeen 
edistäminen pahimmista vainoista vapaaksi. Ulkomaalaiset halli- 
tukset, jotka tuon seikan ymmärtävät, sallivat olla järjestetyn työ- 
väenliikkeen, vieläpä sosialidemokraatisen, estääkseen anarkismin 
levenemistä, vaikka itse ovatkin sosialdemokraatisen liikkeen hyl- 
kääjiä. Siten sattuu se ihme, että halHtus ja sosialidemokraatia 
hdkontavat samaa yhteiskunnallisen sairauden tuotetta.» 

Hyvät herrat. Jos ed. Castrenilla olisi ollut oikein paljon totuu- 
denrajdcautta, oikein paljon rehellisyyttä, eiköhän niiden edellisten 
lausuntojen yhteydessä olisi sopinut myös ottaa huomioon tätä kir- 
joitusta, joka oli painettuna jo vuonna 1904 Työmiehessä ja siitä on 
otettu ylipainoksena tähän. Sitte hän täällä, ellen erehdy, mainitsi, 
että puolueen puolelta on vasta n3rt, hiukan tämän kokouksen edellä, 
esitetty jonkunlainen julistus rosvouksia vastaan. Eikö hän lausu- 
nut vähän siihen tapaan (huuto: niin!) Tämän väitteen ensin teki 
jo aikaisemmin Helsingin Sanomissa eräs alakerran kirjoittaja ja nyt 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 149 1 

voisi tulla tähän johtopäätökseen, että ed. Castren ja kirjoittaja on 
sama henkilö 

Puhemies: Bi se kuulu asiaan. 

£d. Hänninen: Mutta tällä välin tapahtui kuitenkin eräs hu- 
vittava ihme. Me kirjoitimme Työmieheen tästä asiasta hyvin pit- 
kän artikkelin ja tässä artikkelissa todistettiin, että lokakuun 13 — 14 
päivänä vuonna 1906 oli puolueneuvoston kokous ja siinä keskustel- 
tiin rosvouksista ja lausuttiin erittäin jyrkkä tuomio ja sitte h3nräk- 
S3rttiin ponsi, joka on ollut julkaistuna kaikissfl työväenpuolueen leh- 
dissä ja luultavasti useat porvarillisetkin lehdet ovat sen ottaneet 
työväen lehdistä. Se kuuluu tällä lailla: »Koska yleisesti tiedetään, 
että maassamme viime aikoina tapahtuneita hämäräperäisiä ryöstöjä, 
ryöstö- ja murhapoltto3rrityksiä, varkauksia ja pommiräjähdyksiä 
ovat toimeenpanneet täällä muodostuneet, siveellisessä rappiotilassa 
olevain henkilöiden johtamat rosvosakit, joissa todennäköisesti on 
oUut mustasotnialaisialrin aineksia, ja koska jotkut väittävät puo- 
lueessamme olevan joitakuita sellaisia henkilöitä, jotka poiketen 
puolueemme periaatteiden mukaan järjestet3ai luokkataistelun tieltä 
olisivat antautuneet osallisiksi moisiin rikokseUisiin ja sosialidemo- 
kratian asialle turmiollisiin hommiin, niin velvottaa puolueneuvosto 
kaikkia puolueeseen kuuluvia järjestöjä pitämään tarkkaa huolta 
jäsenistään ja heti ryhtymään puolueemme järjestösääntöjen mukaan 
sellaisten jäsenten erottamiseen, jotka huomataan olevan osallisina 
tuollaisissa rikoksellisissa ja väkivaltaisissa hommissa.» 

Voin hankkia, paljon todisteita, että semmoinen päätös t/ehtiin 
neuvostossa ja että se on julistettu. Qn huomattava vielä, että Hel- 
singissä pidettiin suuri kokous Ylioppilastalolla; siinä kokouksessa 
tehtiin samansuuntainen päätös ja niinikään vaadittiin erottamista. 
Tuollainen erottaminen lienee jossakin yksityistapauksessa pantu 
käytäntöön. Mutta mitenkä voi kaikissa tapauksissa sitä panna 
kä3rtäntöön, kun ei saada tietää, kutka ovat anarkisteja, kun ne ovat 
salassa. Rihän sovi pelkkien epäluulojen taida erottaa, koska se 
saattaa johtaa hirveisiin väärinkäytöksiin, vaan sitte vasta, kun voi- 
daan todistaa ja silloin, kun teidän raastuvat ja teidän poliisit luo- 
tettavasti todistuttavat joitain anarkisteiksi, kyllä ne siUoin karsi- 
taan pois työväenpuolueesta, siitä ei ole epäilemistä. 

Edellä oli vuosilta 1904 — 1906 varmoja lausuntoja sitä punaista 
peikkoa vastaan. Tämän väliseltä ajalta voisi poimia Työmiehestä 
kuinka paljon hyvänsä sellaisia lausuntoja. Kun oU äänioikeus- 
taistelu Suomessa kireimmiUään, silloin vaadittiin Työmies-lehdessä 
äänioikeutta sen perusteella, että siten voitaisiin saada aikaan uudis- 
tuksia. Me selvitimme, että jos äänioikeus saadaan, niin köyhälistön 
joukot rupeavat luottamaan siihen, ja siten vähitellen vuosien ku- 



1492 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



luessa ehkä kasvaa luottamus parlamenttaarisiin taistdutapoihin, 
ja kun niin käy, niin anarkismi häviää. Bobrikoffin aikana emme 
saaneet edes laittaa lujia ammattiyhdistyksiä. Tiedetäänhän, että 
suomettardainen senaatti silloin ei suvainnut vahvistaa sääntöjä 
eräille semmoisille keskusliitoille, että kaikki saman ammatin työläi- 
set kuuluisivat yhteen liittoon. Se teki kaikenlaista hankaluutta 
niitten suhteen ja oli alinomainen pelko, että ammattiyhdistyksiä 
hajotettaisiin. Köyhälistö d luottanut niiden olemassaoloon. Ei 
voitu rahoja panna niihin, d voitu kehittää semmoisia ammattiyh- 
distyksiä siihen aikaan, että köyhälistö niiliin luottaisi. Siinä on 
ollut myös yksi syy, minkätähden työväestö d kylliksi luottanut näi- 
hin keinoihin, vaan jotkut ovat eksyneet syrjäpoluille. Aänioikeus- 
taistdun aikana vielä huomautettiin, silloin kun te, hyvät heirat, 
vastustitte äänioikeuden antamista nuorisolle, meidän taholta, että 
voisi sen antaa riitä sy3^ä, eikä ainoastaan oikeuden takia, että nuo- 
riso vedettäisiin parlamenttaariseen toimintaan sillä tavalla, dkä niin 
hdposti eks3äsi anarkistisiin toimiin. 

Sosiaalidemokraatit ovat siis kaikilla keinoilla koettaneet luoda 
oloja, joissa anarkismia d olisi, ja porvarit ovat koettaneet säilyttää 
sellaisia oloja, joissa anarkismia mahdollisimman paljon versoisi. 

En tahdo tällä kertaa tämän enempää jatkaa tästä anarkisti ju- 
tusta, tietysti olette h3rvin kiitollisia, kun en jatka. Mutta poliisi- 
asiaan tä37tyy minun vidä kajota. 

Täällä valitettiin, ettd ole esitetty mitään tosiasioita, ja kun 
tosiasioita ei ole esitetty, niin hallitusta d ole vähääkään moitittava, 
ei ole paheksuttava hallituksen menettdyä. Jos tosiasioita lähdet- 
täisiin luettelemaan, niinpä löydettäisiin hyvin paljon ylipäänsä. 
P3rydän vaan muutamia kohtia esittää. 

Kun poliisilaitos joutui nykyisen hallitussuunnan haltutm, koe- 
tettiin poliisilaitoksen palveluksessa säil3rttää muiden muassa sd- 
laista henkilöä, joka oH aiheuttaa tunnetun verikahakan kansalais- 
kkon aikana, josta seikasta nostettiin kovia protesteja. Sitte tästä 
poliisilaitoksesta ruvettiin perkaamaan ehkä anarkistisia aineksia, 
sellaisia, jotka Bobrikoffin aikana olivat tehneet itsensä epäluulon 
alaisiksi, kaikenlaisiin synteihin vikapäiksi. Se oli aivan oikdn md- 
dän mielestä. Vaan kaikkia niitä aindcsia d lie perattu, vaan se, 
jonka luultiin taipuvan uutta järjestdmää hyväksymään, lie sääs- 
tetty. 

Mutta kun poliisikuntaan meni alussa joitakin sosiaalidemokraat- 
tejakin, jotka toivoivat siitä jotakin parempaakin, niin heitä erotet- 
tnn hyvin kummallisilla syillä. M. m. erotettiin joitakuita sentäh- 
den, että he hommailivat poliisiyhdistystä, jossa toverikurin avulla 
olisi kasvatettu hyvää henkeä poliisilaitokseen, ja kun he esittivät 
parannusvaatimuksia ja vidä päälliseksi olivat niin töyhkdtä että 
esiint3avät niiden puollustajina rehellisesti, niinkuin sosiaalidemokraat- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1493 



tdn tapa on esiintyä. Mutta kun sitten uusia miehiä pantiin sijaan, 
oli niistä hauskoja juttuja lehdissä. Kerrotaan eräästä annoksesta 
uusia harjoittelijoita, joita tuotiin Helsinkiin, että ne ri^yppäsivät 
niin paljon, että konduktöörin tä3rt3d ajaa eräitä heistä pois junasta. 
Heillä oli viinapulloja mukanaan. Uudet panivat joskus tappeluja 
toimeen. Näitä uusia poliiseja tavattiin juovuksissa kaduilla, niin 
että yleisönkin iäytyi toimittaa heitä putkaan. Tiet3^ti ei suinkaan 
kaikki konstaapelit ole olleet tällaisia, mutta osa näkyy olleen kui- 
tenkm. 

Poliisikuntaa on sitten käytetty köyhälistöä vastaan. Täällä on 
mainittu siitä kultaisesta kokousvapaudesta. Mutta kerran, kun 
Hebingistä lähti eräs joukko työväkeä vähän ulos kaupungista pie- 
nelle kävdyretkelle.ja meni sisään erääseen tupaan seuraa pitämään, 
niin poliisi, joka on vielä virassaan, ajoi heitä sieltä pois. Tämä asia 
on todistettu raastuvan oikeudessa. Samoin on raastuvan oikeu- 
dessa nykyään käsiteltävänä eräs tapaus, kun poliisi hajoitti kul- 
kueen, joka teki niin suuren synnin että kävi kunnioittamassa erästä 
haudattua henkilöä. Mutta tietysti tällaiset rikokset eivät ole raas- 
tuvan oikeudessa silloin tutkittavina, kun porvarilliset tekevät sa- 
manlaisia kulkueita suuruuksiensa haudoille, vaikkei olisikaan polii- 
silta lupaa pyydetty. 

Nämä ovat vähempiä syntejä, mutta tietoja suuremmista syn- 
neistä olisi paljon. Minulla olisi täällä jotenkin runsas kokoelma 
kirjeitä Oulusta, jotka valaisevat, miten poliisi siellä on menetellyt. 
Minun täytyy, niin ikävää kuin se onkin, lukea muutamia otteita 
naista: 

»Helmikuun 2 päivän illalla poliisikonstaapelit hyökkäsi- 
vät kimppuuni taloni portilla, ilman että olisin mitään ääntän3rt, ja 
vaikka heidän kolhiessaan ilmoitin olevani talon isäntä, ei se muuta 
vaikuttanut kuin että iskut kovenivat, joten verissäpäin loptilta pää- 
sin heidän käsistään.» 

»Isonkadun kulmasta läksimme mekin kotiamme kohti, mutta 
emme ehtineet kuin puoliväliin risteystä, muurari Jaakko Hätälän 
talon kohdalle, min kolme poliisia yhtäkkiä pujahtivat mainitun 
talon porttikäytävälle. Samassa mekin seisahdimme katsomaan. 
Mainitussa porttikäytävässä oli kaksi eli kolme ihmistä. Samassa 
kuulin Hätälän äänen, jonka hyvin tunsin, sanovan: Me seisomme 
omalla portillamme. Eräs poliiseista, jota en tuntenut, lausui: Jas- 
soo, sinä olet sitte isäntä, ja samassa alkoi kuulua läiskeitä kuin myös- 
kin naisen äänellä siunailemisia. Tämän tdityä poliisit taasen pala- 
sivat nätisti keskelle katua ja läksivät hiljaisuudessa marssimaan 
eteenpäin niinkuin ei tnitlijin olisi tapahtunut. Päätimme mennä 
Hftt^län asuntoon katsomaan, miten hänen kävi ja kyseleen, mitä 
tämä poliisien menettely tarkotti, johonka Hätäläkään ei voinut 
fntfiiftn syytä sanoa muuta kuin että heillä näytti olevan halu hei- 



1494 Istunto 13 p. sy3rskuuta 1907. 

luttaa pamppuaan, jonka näki hänen poskestaankin ja korvasta, 
josta veri juosta tillitteli. Kysäsin Hätälältä, etkö puolustanut 
itseäs, vai annoit ilman vähintäkään S3rytä järjestyksen valvojan 
rikkoa järjest3rstä. Siihen vastasi Hätälä, ettei> 

»OUmme kaupungilta kotia menossa tammik. iltana klo 10 — n 
välillä. Näimme, että Kirkko- ja Hallituskadun risteyksessä seisoi 
suuri joukko poliiseja keskellä katua. Samojen katujen risteyksessä 
laitakäytävällä seisoi kolme nuorukaista, jotka näyttivät koulupo- 
jilta. Yhtäkkiä, ilman että pojat olisivat mitään virkkaneet, hyök- 
kää yksi poliiseista heidän luo ja ärjäsi: Mitä te seisotte, lähtekää 
pois tästä, jota komentoa kaksi^heti totteli, lähtien rivakasti poistu- 
maan. Kolmas sanoi: Eihän me ole mitään pahaa tehneet. Poi- 
kaparka alkoi saada iskuja niskaansa. Lyöjällä oU kummista val- 
mistettu lyöntiase. Tätä rääkkäystä tehdessään lyöjä kehui, että 
kyllä me teitä Pohjolan p — ^tä opetamme. Helmik. i pnä olimme 
kotia menossa. Näimme kadim kulmassa useampia poliiseja ja poi- 
kasia ja tyttösiä ihan tungokseen asti kadulla. Joltain puolelta kuu- 
lui jonkunmoista huutoa. Sen kuultua hyökkäsi poliisilaumasta 
yksi väkijoukkoon ja sieppaa yhden pienen poikasen nurin ja alkaa 
rääkätä poikaa. Mekin kuulimme, että se huuto oli kutdunut toi- 
saalta, joten se poika, jonka poliisi oli k3nisiinsä siepannut, oli S3^ytön, 
jonka johdosta moni rupesi huutamaan, että laskekaa irti se poika, 
elkää sitä rääkätkö. Silloin hyökkää poliisi poikaparkaa puolusta- 
via henkilöitä kohti, pamppu ojennettuna ja huusi: pitäkää suunne 
kiinni eli saatte tekin s — ^n koirat.» 

i^lin tulossa kotiani vaimoni seuraamana illalla. Näin tulevan 
useita naisia nuorukaisten seurassa, jotka hätäisesti vaan meluamatta 
tulivat kirkolta päin. Vaimoni kdiotuksesta menimme porttikäy- 
tävään. Bhdinune juuri seisahtua. Silloin sivuuttivat mainitut 
nuorukaiset porttikäytävän juoksujalassa, useita poliisimiehiä jälessä 
lyöden oikeaan ja vasempaan, karjuen että kaikkien tä3rtyy mennä, 
seistä ei saa. Samassa tuli yksi ja löi minua raa'asti pampulla kor- 
valle, että lensin tunnotonna maahan. Veri vuoti korvistani ja 
öisin jäänyt siihen, ellei vaimoni olisi virottanut että toinnuin jaloil- 
leni. Järjestyksen valvoja oisi rientänyt pois tekonsa täytettyä, 
vaan vaimoni huomautti häntä, kjrsyen saapiko noin lyödä s3r3rtto- 
mästi kipeätä miestä. Silloin oli hänkin saada samanlaisen iskun, 
vaan hän arvasi väistyä muistuttaen vieläkin törkeästä teosta, josta 
taas poliisi yltyi mahtiinsa tarttuen sapelin kahvaan, kuitakaan 
kerkiämättä paljastaa sitä, kun toiset toverinsa kiirehtivät uusia 
uhreja tempaamaan, joten mulle suotiin armo jäädä vertavuotavana. 
Arvdin: voi näitä maailman lakeja ja järjestyksen mahtia suurta«. 

»Tammik. 31 p. illalla olivat teatteriharjoitukset t y.n talolla. 
Muiden poistuttua klo io:ltä jatkettiin harjotuksia. Hetkisen ku- 
luttua kuului huuto: Poliisit hakkaavat ihmisiä! Riensin yhdessä 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1495 



toisten kanssa ottamaan selkoa asiasta. Saavuttuamme paikalle 
oli siellä joj kahakka. Ainoastaan poliisit olivat kovin hermostu- 
neita, kiroten pohjalaisia ja uhaten opettaa hdtä, sekä tekivät hyök- 
käyksiä katukäytävälle, jossa kulki yleisöä. Heidän nimittäessä 
kansalaisia lurjuksiksi, huomautin heidän käyttäytymään säädylU- 
semmästi. Silloin tarttuivat he kiini ja raahasivat poliisivankilaan. 
Tämä kaikki tapahtui 5:ssä minuutissa. Poliisiputkan kansliassa 
nimitettiin minua saatanan sosialistiksi sekä uhattiin käyttää kaik- 
kia t. V. y:n jäseniä tyrmässä, jolloin kyllä taipuvat. Etdshuoneessa 
hakattiin paraikaa erästä henkilöä mitä julmimmasti, minulle annet- 
tiin isku päähän, joUoin pudotin lakkini, sekä sitte sysäyksiä rintaan. 
Näiden toimituksien päätyttyä ptiristettiin kurkusta, jolloin huu- 
maannuin. Putkassa, joxme ei annettu mitään makuuvaatteita, 
olisi kaiketikin suvaittu pitää jos kuinka kauvan, ellen olisi ankarasti 
vaatinut vapautusta klo io:ltä a. p., johon vastahakoisesti suostuttiin 
sekä annettiin haaste yleisen rauhan rikkomisesta ja metdöimisestä. 
Oikeudessa raukesi juttu omaan mitättömyyteensä. Pahoin pitelyt 
jätettiin oikeudessa huomioon ottamatta.» 

Täältä Helsii^pstä voitaisiin vetää esille kaikenlaisia seikkoja, 
mutta jätän ne nyt ja pyydän vaan lukea muutamia todistuksia 
Laukon tapahtumista. On väitetty että Laukossa sikäläisten su- 
rullisen kuuluisien tapahtumain johdosta olisi pantu toimeen jon- 
kunlainen tutkimus. Mutta asianlaita on niin, että tämän tutki- 
muksen toimeenpanivat sellaiset henkilöt, jotka ehkä itse oUvat jos- 
sain määrin, jollei osallisia niin ainakin myötätuntoisia tuollaisille 
hankkeille, ja niinpä ne selitykset, joita korkeat herrat ovat antaneet 
näistä seikoista, ovat valaisevia. Ratsumestari Calonius muiden 
muassa tunnusti selityksessään, että kaksi kevyttä piiskaniskua on 
annettu, ja huomautti, ettei se paljon tuntunut, kun torppareilla on 
paksu takki. Mutta minulla on täällä asiakirjoja. Herra Castrenkin 
ehkä luottaa hiukan, ellei paljon, tämmöisiin asiakirjoihin. Se on 
M>te Tampereen kaupungin raastuvanoikeuden pöytäkirjasta Touko- 
kuun 3 päivältä 1907.» Tässä jutussa kuulusteltiin sutui joukko 
todistajia, joiden todistuksia tässä mainitaan. Voidaan tosin ehkä 
huomauttaa, että ne ovat olleet jäävillisiä. Mutta Tampereella oli 
jäävimuistutuksia tekemässä kantajan asiamies ja virallinen S3r3rt- 
täjä, siis kaksi lainoppinutta herrasmiestä. Oikeusto hylkäsi jäävi- 
muistutukset, joten näitä todistuksia voi pitää ainakin jonkun ver- 
ran pätevinä. Nämät todistukset ovat jotenkin kauniita. 

Niinpä kertoi esim. todistaja Välilä että häätöä Hälisevän tor- 
passa toimitettaessa oh väkijoukkoon ratsain tullut kaksi poliisia 
Verstaan torpasta päin ja kaksi, joista toinen oli ollut upseerin pu- 
kutm puettuna, Silfverbergin tortusta johtavata tietä ja oUvat näi- 
den yhdyttyä ja väkijoukon, jossa oU ollut lapsiakin, aljettua pak- 
sussa lumessa juosta ratsastavien edellä upseerin puvussa oleva polii- 



149^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



simies raa*asti huidaen väkijoukolle piiskallaan useita kertoja lyönyt 
erästä väkijoukossa ollutta Jooseppi Lehtoa, joka käsiään eteen asettaen 
oli koettanut suojella itseään sekä muut ratsastavat käyttäen kirous- 
sanoja hevosen selästä nyrkillään iskeneet vieressä olevia, sdlittäen 
todistaja, että väkijoukko, joka koko ajan oli kä3rttäyt3aiyt siivosti, 
oli menossa ^ 

Eräs toinen todistaja, Nestor Telkkä, kertoo kuinka eräs upseerin 
pukuun puettu ratsastaja, joka kuten muutkin ratsastavista oli käyt- 
tän3rt kiromasanoja. oli väkijoukolle huutanut: ^Roistot kyllä minä 
teidät opetan^ ja kymmeniä kertoja lyönyt Jooseppi Lehtoa piiskalla) 
ja kuinka häätöä Rosenltmdin torpassa toimitettaessa joukko jalka- 
ja ratsastavia poliiseja, mukana eräs upseerin pukuinen poliisimies 
olivat »joukon luo saavuttuaan, alkaneet käyttäytyä sopimattomasti, 
lyöden m. m. upseerinpukuun puettu mies rottingin tapaisella aseella 
erästä Herman Humalojaa ja muitakin sekä että eräs ratsastavista 
aidasta ottamalla seipäällä erästä Kalle Koivistoa, jonka sen vuoksi 
oli täyty n3rt paeta aidan yli, jota paitsi jalkapaliisit olivat aseenaan 
käyttäneet tuppea sapelineen.» Sama todistaja oli Tennvikin torpan 
häätötilaisuudessa nähnyt, kuinka väkijoukkoa vastaan, johon kuu- 
lui kjmimenkunta ihimstä, oli »ratsain tullut upseerinpukuinen mies 
ja poliisi, joista ensiksi mainittu, huutaen väkijoukkoa lähempänä 
oleville ratsupoliiseille: »Antakaa niille selkään oikein perkeleesti 
ja lyökää niitä oikein saatanasti,» oli matkalla väkijoukkoon ratsasta- 
nut kumoon erään miehen, jota torpasta jälkeenpäin tulleet jalka- 
poliisit alkaneet lyödä käyttäen aseenaan tuppea sapeleineen ja oli 
väkijouddco, joka oH käyttä3rt3myt siivosti ja poliisien tullessa ilmoit- 
tanut poistuvansa, ratsastavien poliisien ahdistamana paennut maan- 
tien vieressä olevaan hakaan, jossa joukkoa vieläkin oli ahdistettu, 
jota paitsi todistaja oli torpan pihamaalta kuullut huudon »ottakaa 
sapeUt» » 

Näin voisi jatkaa todistuksia Laukon mailta. Mutta arvelen, 
että nämä jo riittävät valaisemaan tuota nykyisen halUtuksen me- 
nettelyä poliisiasiassa. Sellaisesta menettelystä ei voi sanoa muuta, 
kuin että se on sekä raakamaista että rikoksellista sekä sitä suurem- 
massa määrässä paheksuttavaa, kun sitä menettelyä johtamassa oli 
poliisiherra, joka kaiketi on kasvatettu Suomen kadettikoulussa ja 
siis saanut jotenkin korkean sivistyksen. Jokainen rehellinen ja 
kansalaisrauhaa rakastava suomalainen tuskin olisi voinut muuta 
odottaa kuin että asiasta olisi pidetty luotettava tutkimus, koetettu 
saattaa syylliset edesvastuuseen. On kyllä valitettava asia, että ne» 
jotka kärsivät näistä lyönneistä, eivät nähtävästi ole tehneet mitään 
alotetta S3rytteen nostamiseen, mutta se johtui siitä, että näistä 
iskuista kärsineet henkilöt ovat olleet rahvaan miehiä, ja ne eivät 
suomalaisilta oikeusistuimilta ole tottuneet odottamaan itselleen 
oikeutta. Sen takia he nähtävästi eivät ole ryht3nieet näissä asioissa 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. T497 



toimenpiteisiin, ehkä eivät myöskään sentähden, että heillä ei ole 
ollut rahoja millä palkata herroja asianajajia valvomaan sitä pyhää 
oikeusjärjestystä, josta he niin kauniisti täällä puhuvat. Mutta olisi 
voinut toivoa, että tuon poliisiupseerin korkeat esimiehet olisivat 
sopivalla tavalla ryhtyneet asiaan. Mutta sen sijaan — minulla 
ei ole asiakirjoja, mutta perustuslaillisella taholla kai luotetaan »Hel- 
singin Sanomiin» yhtä paljon kuin asiakirjoihin — on mainitussa leh- 
dessä tällainen uutinen: »Eilisessä poliisimestarin päiväkäskyssä 
luettiin seuraavaa: Se ratsukomennuslkinta, joka aliratsumestari 
Caloniuksen johtamana oli lähetetty Laukkoon ja Tottijärvelle järjes- 
tystä ylläpitämään häätöjä toimeenpantaissa, palasi tämän kuun 19 
p:nä velvollisuutensa tä3rtettyään. Siitä mallikelpoisesta tavasta, 
jolla tehtävä suoritettiin, kiitän pääll3nstöä ja miehistöä. Tämän 
ohessa tahdon vielä verran huomauttaa, että kun poliisijoukkue lähe- 
tetään järjest3r5tä ylläpitämään, on sen velvollisuus laillisilla keinoilla 
hankkien saada tottelevaisuutta osakseen. Tämän on ratsumestari 
Caloniuksen johtoon uskottu komennuskunta tehnyt yhtä hyvin 
pontevuudellaan kuin välttämällä tarpeetonta ankaruutta. Vielä 
kerran kiitän aliratsumestari Caloniusta, ylikonstaapeli Kuokkasta 
sekä konstaapdeita.» 

Näin korkeat herrat esimiehet menettelevät? Nekö antavat 
tuolle raajalle kansalaisten ruoskimiselle mitä jaloimmat tunnustuk- 
set ja mitä sulimmat kiitokset? Ktm sitte toisissa kansalaispiireissä, 
sosiaalidemokraattien piireissä on rohjettu arvostella sekä ratsumes- 
tari Caloniuksen että kiitosta antaneen upseerin menettelyä toisella 
tavalla, niin mitä arvostelusta on seurannut? Minä olen saanut 
sakkoa 150 markkaa Helsingin raastuvan oikeudessa, jossa nämä 
asiakirjat kuitenkin ovat olleet todistuskappaleina 

Puhemies: Raastuvanoikeuden juttu ja että teitä on sakotettu» 
ei kuulu asiaan. Jatkakaa. 

Hänninen: Kun tällaista on saanut tapahtua eikä hallituksen ta- 
holta ole tnillflÄTi tavalla ryhdytty ehkäisemään eikä myöskään pois- 
tamaan poliisitoimista sellaisia henkilöitä, jotka noihin hämmäst3rt- 
täviin tekoihin ovat tehneet itsensä sy3npäiksi, niin kyllä kansalla 
itsellään tai sen osalla edustajainsa kautta on velvollisuus hiukan 
sekaantua asiaan. Me emme suinkaan tee sitä sen takia, että sai- 
simme joitakuita pois viroista, vaan teemme sen paljon suuremmista 
syistä. Me arvelemme, että jos tällaista poliisijärjestelmää jatkuu, 
voi se johtaa ehkä h3rvinkin kamaloihin selkkauksiin. On huomat- 
tava, että monessa paikassa maaseudulla on maalaisväestöä, jonka 
on viime aikoihin asti täyt3m3rt tehdä kovin pitkiä työpäiviä. Eihän 
voi mitenkään odottaa, että sillä väestöllä olisi suuria tietoja yhteis^ 
kunnallisista asioista ja muista tähän kuuluvista seikoista. Se 



149^ Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



väestö saattaa oUa mieleltään kiihkeää. Meillä on usein saatu koke- 
muksia, jotka osoittavat, että väkivaltaisuudet saattavat olla mah- 
dollisia. Todistukseksi kerron yhden tapauksen. Puhelin kerran 
erään maalta olevan torpparin kanssa. Hän valitti, miten taas hei- 
dän puolessaan on niin ja niin ihmisettömästi häädetty torppareita, 
ja kysyi, millä keinoin asiaa voitaisiin auttaa. Minä en tiet3rsti voi- 
nut neuvoa hänelle mitään varmaa keinoa häätöjen estämiseksi, sillä 
eihän torppareilla ole oikeutta, vaikka laki on olemassa, eivätkä he 
siis voi estää niitä. Hän tvli luottavaiseksi, vaikka minulla di kau- 
lus kaulassa ja vaikka semmoisille ei yleensä tahdota luottavaisesti 
puhua. Hän kuitenkin kertoi, että heidän puolessaan aijotaan ruveta 
estämään häätöjä. Siellä otetaan kättä pitempi kouraan, ja kun 
häätöjä tulee, niin kokoonnutaan siihen paikkaan, missä häätö aijo- 
taan toimittaa, ja sillä kättä pitemmällä estetään häätö. Se oH tie- 
tysti anarkistinen toimenpide torpparien puolelta, ja me koetimme 
niin järjestää asioita, että sosiaalidemokraattiset s^taattorit menivät 
niille paikoille, ja minä luulen, että nämä sosiaalidemokraattiset agi- 
taattorit — meidän anarkistien agitaattorit, kuten ed. Castr&i sa- 
noisi — mahdollisesti ovat voineet vaikuttaa, että siellä täällä torp- 
parien keskuudessa on ruvettu luottamaan siihen, että ehkä äänioi- 
keuden avulla saataisiin jotakin apua, tai on ruvettu käsittämään, 
että semmoiset vimmatyöt voisivat olla kaikille turmiollisia. Mie- 
liala maaseudulla voi siis monin paikoin olla sellainen, että jos vaan 
väestöä kiihoitetaan tuollaisilla keinoilla kuin poliisiupseerit Laukossa 
ovat kiihoittaneet, niin voi syntyä meteleitä. Huomatkaa, että 
Rumeeniassa, jossa maataviljelevää väestöä nykyään ahdistetaan 
yhtä armottomasti ja raaemmin kuin Suomessa — väikkein raaempia 
keinoja paljon voi keksiä — S3nityi maalaisväestön keskuudessa ka- 
pina, ja useissa lausunnoissa, joita minä olen lukenut ulkomaalaisista, 
porvarillisistakin lehdistä, selitettiin aivan varmasti, että syyt kapina- 
liikkeeseen olivat tavaton kansan nylkeminen, sen huonossa tilassa 
pitäminen ja sitten poliisi- ja virkavallan taholta toimitettu ärsytys. 
Porvarilliset menettelivät siellä sillä tavalla. Meidän sosiaalidemo- 
kraattien mielestä on Suomessa oUut samanlaisia vaaroja, mutta 
onneksi ne eivät vielä ole saattaneet yhteentörmäyksiin. Mutta jos 
poliisi olisi useammin niin raa^asti menetell3rt tai sitä jatkaisi, niin 
voisi olla mahdollista, että siellä täällä puhkeaisi hyvin ikäviä selk- 
kauksia, jotka kerran vauhtiin päästyään voisivat käydä uhkaaviksi. 
Meillä sitäpaitsi ovat olot sitä arveluttavampia, kun tiedetään lähes 
aina olevan väijymässä ulkopuolisen vaaran, ja jos sieltä käsin aijo- 
taan taantumusta tänne tuoda, niin voidaan myöskin lähettää torp- 
pariväestön keskuuteen anarkismin kiihottajia, jotka voivat ärs3rttää 
mielipiteitä ja saada aikaan selkkatiksia. Sellaista lie jo tapahtunut 
viime vaalien aikana. Eräät agitaattorit ovat saarnanneet: ä 



äänestäkö sosiaalidemokraatteja, älkää äänestäkö ketään! Sellaiset 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpeUatsiooni. 1499 

agitaattorit lienevät olleet toimitettuja jostain maan ulkopuolelta, 
joten vaara voipi olla suuri. Jotta saataisiin tilaa jonkunlaiselle 
rauhalliselle kehitykselle, pitäisi jollakin tavoin saada nuo raakalais- 
työt poliisilaitoksesta häviämään. Jollei nylcjönen hallitus kykene 
sitä tekemään, niin pitäisi rauhallisen edistyksen nimessä saada halli- 
tus muuttumaan. (»Hyvä!* vasemmistosta.) 

Ed. Rannikko: Tämän pitkän, jo kohta 12 tuntia kestäneen 
keskustelun aikana on sosiaalidemokraattisen puolueen puolelta 
Suomen köyhälistön nimessä esiinnytty täällä eduskunnassa sellai- 
sella käytöksellä ja sellaisella lausetavdla, joka ei suinkaan ole kun- 
niaksi Suomen köyhälistölle, sitä vähemmän Suomen kansanvaltai- 
selle eduskunnalle. Mutta koska on tunnettua, että Suomessa vielä 
on köyhälistöä, joka ei kuulu sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja 
joiden edustajana minäkin olen tässä eduskunnassa, rohkenen panna 
sellaista kä3rtöstä vastaan, jota tässä on osoitettu, mitä jyrkimmän 
vastalauseen. 

Senaattori Nybergh: Minä pyysin puheenvuoroa pääasiallisesti 
torjuakseni sen S5rytöksen, jonka arv. edellinen puhuja, herra Walpas, 
teki meidän Suomen oikeuslaitostamme vastaan, hän kun sanoi, että 
meidän oikeuksissamme tuomitaan eri tavalla sen mukaan, mihin 
yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu. Meidän oiketislaitoksemme 
tosin on vanhentunut, sillä on vanhat muodot, mutta siinä on hyvä 
henki, ja me voimme sen sanoa, että meidän oikeuslaitoksemme on 
yhtä hyvä kuin muissakin sivistysmaissa, mitä sen henkeen tulee. 

Asian näin ollen minä voin Irysyä, niinkuin moni muu: miks'eivät 
ne henkilöt, jotka muka Laukon häätöasiassa ovat tulleet loukatuiksi, 
miks'eivät ne ole itse käänt3ntieet oikeuteen hakemaan lain ttirvaa? 
Sehän tässä maassa on ammoisista ajoista ollut yleinen tapa; loukattu 
hakee itse oikeuttansa, ja hän sen saa, jos se hänelle on tuleva. 

Minun täytyy myöskin, koska minulla on sananvuoro, lausua häm- 
mästykseni ja syvä paheksumiseni siitä kun täällä on sanottu, että 
hallitus muka on lisännyt poliisivoimia sortaakseen työkansaa. On- 
han täällä niin monta rikosta lueteltu, rikoksia, joista sosiaalidemo- 
kraattinen puolue on sanonut itsensä irti, että ne monet rikokset yksi- 
nään ovat olleet täysin pätevä syy hallitukselle lisäämään poliisivoi- 
maa, niinkuin on tehty. Ja työväenliikkeelle itselleen on järjestyk- 
sen ylläpitäminen tärkeä asia. SiUä niin pian kuin työväenliike 
jättää vallankumouksen tien ja kääntyy tavalliselle edistyksen tielle, 
titin silloin on järjestjrsvoima ja järjestyksen ylläpitäminen siUe yhtä 
tärkeä kuin jokaiselle muulle reformiliikkeelle yhteiskunnassa. Hal- 
litus on kyllä hyvin tiennyt, niinkuin täältä on lausuttukin, että jär- 
jestysvoiman lisääminen ei yksinään ole kylliksi, vaan että tarvitaan 
edistystyötä myöskin S3rvemmässä merkityksessä. Mutta Roomaa 



1500 Istunto 13 p. S3ryskuuta 1907. 



^ rakennettu yhdessä päivässä. Onhan jo tämän hallituksen tuskin 
kaksivuotisella ajalla saatu aikaan niin suuri sarja lakiehdotuksia, 
että niiden pitäisi todistaman, että hallitus on pyrkinyt myöskin 
kehitystä edistämään. Onhan saatu aikaan uusi valtiopäiväjärjes- 
tys, onhan saatu aikaan laki kokoontumisvapaudesta, onhan tdity 
esitys yhdistyslaiksi, ja esitys laiksi hallituksen jäsenten vastuunalai- 
suudesta, onhan tehty lakiehdotus uudeksi elinkeinolaiksi, ja onhan 
paraikaa tekeillä lakiehdotus uudeksi maanvuokralaiksi. Eikö siinä 
jo ole kylliksi todisteita? Minä luulen voivani sanoa, että kyllä hal- 
litus jaksaa tehdä niin paljon lakiehdotuksia edistykselliseen suun- 
taan, kuin edusktmta suinkin jaksaa niellä. 

Ed. Castren: Ainoastaan muutama sana. Kun on S3nitynyt 
puhe anarkismista, niin täytyy olla selvillä, mitä anarkismilla 3an- 
märretään. Anarkismi on tieteilijäin yhtäpitäväisen käsityksen 
mukaan sellainen suunta, joka ei tunnusta mitään oikeusjärjest3rstä, 
joka tahtoo sen poistettavaksi, jättäen itsekullekin yksilölle elää ja 
toimia kuten hän tahtoo. Sellainen on anarkismi. Ktm sosiaali- 
demokraattisissa lehdissä väitetään, etteivät nykjoset yhteiskunta- 
lait, ettei nykyinen oiketisjärjestys ole sitova eikä työväenluokkaa 
velvoittava, niin sisältää sellainen kanta selvän anarkistisen piirteen. 
Kun minä tässä eduskunnassa luin Työmiehestä otteita, jotka todis- 
tivat, että sekä Työmies että useat muut sosialistiset Ididet, yksin 
^sialistinen Aikakauslehtikin, olivat asettuneet tälle kannalle, kuu- 
lin minä täällä sosiaalidemokraattisen puolueen taholta huudettavan 
»oikein!» (vasemmalta: niin huudettiin!) Tunnvistettiin siis tuo luke- 
missani otteissa esiint3rvä kanta oikeaksi, ja kun se tehtiin, omaksut- 
tiin samalla tuo anarkistinen piirre, joka täten tuli todistetuksi 

Ed. Tikkanen: Ktm hallituksen s3rytösluettelossa mainittiin 
Kiihtelyksen tapahtumista, tahdon asiaatimtevana lausua siitä muu- 
taman sanan. 

Jo suurlakon aikana sai Kiihtelyksen vieläkin virassa oleva ro- 
vasti seurakvmtalaisilta huomautuksen omituisen menettelytapansa 
johdosta — joka itse asiassa on huomautuksen arvoinen — että hänen 
olisi parempi jättää paikkansa, koska ei mitenkään säily sopusointu 
ja rauha sidimpaimenen ja seurakuntalaisten välillä. Tätä kehoi- 
tusta ei rovasti kuitenkaan noudattanut. Kuulumatta mihinkään 
järjestyneihin johti Kiihtelyksessä eräs varakas henkilö käsitystä 
siihen suuntaan, ptihuen että aika on vielä siihei^ määrään laiton, 
että voipi ottamalla ovet ja ikkimat pois paikoiltaan häätää ulos 
sanotun rovastin. Minvilta tuH Kiihtelyksen kunnan esimies pyytä- 
mään punasen kaartin jäseniä edes 50 henkeä pitämään turvallisuutta 
yllä, jotta ei mitään rauhattomuutta tapahtuisi. Kyseltyäni asiaa 
tarkemmin, katsoin paraaksi kieltää koko tuon ptmasenkaartin hen- 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1501 



kilöittea lähettämisen, vaan sen sijaan Joensuun kaupungin työväen- 
yhdistykseen kuuluvana ja silloisena johtavana henkilönä katsoin 
tarpedliseksi lähettää kohne miestä pitämään sihnällä, miten siellä 
kä3rpi. Kehoitin heitä nimenomaan puhumaan kokoontuneelle 
kansanryhmälle, etteivät he ryhtyisi tuollaiseen tekoon, johon heitä 
oli yll3rtetty. Kun meidän miehet saapuivat paikalle, tietämättä 
että sinne oli piilottautunut järjestysmiehiä, poliiseja, tekivät he 
tehtävänsä sen mukaan kuin heille neuvottu oU. Ja niitikiiin halli- 
tuksen tiedonannossa sanotaan, keskeyt3ri teko. Se on luettava 
yksistään sosiaalidemokraattien ansioksi. 

Meistä maalaisista on sangen ikävää tuntea sortoa, tuntea rau- 
hattomuutta ja olla kireissä väleissä sielunpaimenen kanssa. Tuo 
mainittu rovasti on itse asiassa sellainen, että eipä huonokuntoinen 
tohdi mennä miUekään asialle hänen luokseen, kun menee, niiti h3^ök- 
käys niskaan on tarjolla. Tällä tavalla on laita. Ei ole kumma, 
jos ymmärtämättömässä maalaisväestössä, joUa ei ole sivist3rstä, 
herää anarkistinen henki, ja vielä enemmän sen tähden, että joku 
sivistyneempi heitä siihen kiihoittaa. Toivottavaa olisi, että nämä 
tämänlaiset teot lakkaisivat. Täällä on aivan selvästi ja valaise- 
vasti selitetty, millä tavalla näistä tämmöisistä teoista päästäisiin. 
Poliisiasioista puhuttaessa tahdon mainita Joensuun kaupungin po- 
liisivoiman lisäyksen syyn. Kim alkoi huhu kuulua, että Joensuun 
kaupunkiin lisätään poliisivoimia, antoi se meille aihetta ajatella: 
Minkä tähden? £mme tienneet, miksi tuohon rauhalliseen kaupun- 
kiin oU lisättävä poliiseja. Ei ollut pienintäkään syytä sanottiin, 
ehken voipi jotain tapahtua, ei ole mitään rauhattomuuksia tähän 
päivään asti tapahtunut, josta edes sanomalehtiuutiset olisivat voi- 
neet kertoa. Me kansalaisina ajattelemme: miksi yhteiskuntaa tällä 
tavalla pitää ohjata ja ajaa sitä päämäärää kohti, joka tuo enemmän 
ja enemmän kärsimyksiä köyhälistölle. Ktm käypi sellaisissa tor- 
pissa, jotka ovat maan sisään kaivetut ja joissa isät ja äidit monen 
lapsen kanssa ovat pakotetut elämään, panee se ajattelemaan: Min- 
kätähden yhteiskunta tällaista surkeutta keskellänsä säilyttää.^ 
Siitä taas johtuu ajatus toiseen kys3miykseen: Miksi rauhallisissa 
paikoissa tuhlataan varoja semmoiseen, johon mitä ei tarvitsisi tuh- 
Iata ja säästetään suna, missa pitaisi mita ka3rttäa? Kun tama kat- 
santokanta pääsee enemmän juurtumaan kansaan, ei enää voitane 
todenteolla sy3rttää sitä rikkomuksista, joita se tietämättömyydes- 
sään voi tehdä. 

Mitä muuten tuohon halHtuksen esille tuomaan Kiihtelysvaaran 
tapahtumaan tulee, oli sen synty itse asiassa sellainen, ettei siitä 
suinkaan niin suurta melua ja sotaa olisi pitän3rt S3aityä. Mutta, 
niinkuin on sanottu, sillä nähtävästi on tahdottu ajaa puoluetarkoi- 
tuksia s. o. leimata sosiaalidemokraattinen puolue mustaakin mus- 
temmaksi. 



1502 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



Kd. Pesonen: Tahdon vain lyhyesti ihnoittaa, että se, mitä ed. 
Valpas mainitsi Helsingin poliisimestariasiasta heti suurlakon jälkeen^ 
on kokonansa perätöntä. Koska tunnen asian vallan tarkoin, tiiin 
olen katsonut velvollisuudekseni tämän lyhyesti mainita. 

Ed. Nuorteva: Minulla d ole muuta sanottavana kuin että kun 
edustajat Bäck ja Rtmeberg refereerasivat muutamia lausuntoja, he 
väärensivät niitä täydellisesti. Minä en rupea ajan vähyyden täh- 
den sen tarkemmin niitä selittelemään, mutta tahdon tämän vain 
saada pöytäkirjaan merkityksi. Muuten soisin, ettei tätä keskus- 
telua enää pitennettäisi. 

Kd. Valjakka: Täällä on jo osittain mainittu niistä toimenpi- 
teistä, mihin Mikkelin läänin kuvernööri ryhtyi poliisivoiman lisää- 
miseksi viime vuonna, mutta mainitsen vidä tästä muutamia seik- 
koja tämän yhteyteen. 

Viime syksynä Mikkelissä d t3rydytty ainoastaan siihen, että po- 
liisivoimaa kaupungissa oU lisätty yhdellä ylikonstaapdiUa, 5 van- 
hemmalla ja 8 nuoremmalla konstaapelilla, vaan tämän poliisivoi- 
man lisäksi hommattiin vidä loo-miehen suuruinen salainen suoje- 
luskaarti ja näille 75 browning-revolveria ja niihin kuuluvat 7,500 
patruunaa, jotka maksoivat 4,500 markkaa. Tämän suojduskaartin 
perustamisen johdosta silloin pidettiin kansalaiskokous, jossa koe- 
tettiin saada sdville, ketä tuohon aseilla varustettuun kaartiin kuu- 
lui, mutta siitä d saatu sdvää, vaikka sitä kuvernööriltä tiedustdtiin 
julkisesti sanomalehden palstoilla. Minun tietääkseni Mikkelissä 
olot siihen asti, kuin myöskin sen jälkeen, ovat olleet erittäin rauhal- 
liset. Siis näytti tuo x)oliisivoiman lisääminen ja salainen suojdus- 
kaarti aivan tarpeettomalta. Lisäksi voin vielä mainita, että sidlä 
on tultu toimeen noin 6 — 7 vuotta takaperin 4^5 poliisilla. Bobri- 
koffin aikana tosin poliisivoimaa lisättiin ja sitä silloin perustuslailli- 
setkin paheksuivat, mutta n3rt »laillisena aikana;^ kun on poliisivoi- 
maa lisätty, niin heikäläiset ovat tuon toimeenpiteen hyväks3nieet. 

Siitä, miten poliisiviranomaiset täyttävät vdvollisuutensa, pyy- 
dän vain lyhyesti mainita, että kesän ajalla olin itse tilaisuudessa 
näkemään, kuinka Mikkelin poliisimestari itse mittdi pampullaan 
erään maamiehen selkää ja samalla ratsullaan ratsasti jalkakä3rtä- 
välle, kun d tahtonut saada miestä kiinni. Myöskin on kokemuksia 
siitä, miten herra poliisimestari on aiheettomasti sekaantunut työ- 
väenjärjestöjen kokouksiin. Minä nimittäin kutsuttiin poliisikama- 
riin erään kokouksen johdosta, johon oli kutsuttu ainoastaan puo- 
lueen jäseniä, tekemään sdvää kokouksen tarkotuksesta. Herra 
poliisimestari tahtoi sovelluttaa tuon kokouksen pitoon uutta ko- 
koontumislakia, minkä hyvistä puolista täällä on niin paljon puhuttu. 
Koetin sdvittää, että kokous on ainoastaan järjestyndtä työläisiä 



Poliisivoiman lisäystä koskeva interpellatsiooni. 1503 

varten, joten ei rauhattomuutta ole odotettavissa. Mutta siitä huo- 
limatta uhattiin kokous hajottaa, jollei poliisiviranomaisia saisi olla 
kokouksessa läsnä. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että meidän 
poliisiviranomaiset eivät osaa tulkita kokoontumislakia sillä tavalla, 
että kansalaisilta ei kokoontumisvapautta riistettäisi. 

Vidä mainitsen, että viime viikon lopulla, lauantaina, on Mik- 
kelissä ollut jonkunmoinen katumellakka poliisien ja kansajoukon 
kesken. Siellä poliisi on paljastanut miekkansa ja lausunut: »ettekö 
te perkeleet väisty, kyllä minä opetan» ja siten on uusittu aivan sa- 
msmlaisia lauseparsia, joita kuultiin viime talvena Laukossa. Kaha- 
kassa myöskin useat poliisit olivat paljastaneet sapelinsa, joita huite- 
livat ympärilleen seurauksella, että eräs mies sai sapelin iskusta kas- 
vonsa halki ja toiselta mieheltä meni joitakuita sormia poikki. 

Mielestäni nykyinen poliisijärjestelmä on osottautunut liiaksi 
virkavaltaiseksi, ja kun poliisia käytetään niin monenlaisiin tehtäviin, 
on siitä seuraulsena luonnollisesti kansan luottamuksen menettä- 
minen. 

Kun keskustelu oli juUstettu päättyneeksi, esitti puhemies vas- 
tattavaksi seuraavan ftänestysesltyksen: 

Ken hyväksyy ehdotuksen: »Kuultuansa annetim selityksen, 
eduskunta siirtyy päiväjärjestykseen,» vastaa jaa; jos ei voittaa, 
lähetetään asia perustuslakivaliokuntaan, jonka tulee ehdottaa pe- 
rusteltu siirtyminen päiväjärjestykseen. 

Äänestyksessä annettiin iio jaa- ja 75 ei-ääntä, joten eduskunta 
oli hyvaksyiiyt yksinkertaisen siirtymisen päiväjSr- 
lestykseen* 

Esitettiin ja pantiin pöydälle ensi istuntoon 

maatalousvaliokunnan mietintA n:o 1 eduskunnassa 
tehdyn an. ehd. n:o 3 johdosta, joka koskee valtionaTUStuksen 

myöntftmistä yksityisestä alotteesta perustettavalle 
maanidljelyslyseolle, sekä 



laki- ja talousvaliokunnan mietintft n:o 2 arm. esityk- 
sen n:o 6 johdosta, joka koskee eräiden kirkollisten maksu- 
jen taksoittamisen perusteita. 



Muu osa päiväjärjestystä siirrettiin ensi istuntoon, jolloin ensiksi 
jatketaan aamupäivällä keskeytynyttä käsittelyä anomusvalio* 
kuxman mietinnöstä n:o i. 

95 



1504 Istunto 17 p. S3^kuuta 1907. 

Ed. Laineelle myöimettiin yksitjristen asiain tähden lupa olla 
poissa valtiopäivätyöstä huomenna ja maanantaina. 



Setiraava istunto oli oleva ensi tiistaina kello 6 i. p. 



Istunto päättjri kdlo 3,04 a. p. 

PÖ3rtäkirjan vakuudeksi: 
F. W. Kadenius, 



24. TUstaina 17 p. syyskuuta 1907 

klo 6 i. p. 

Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi edustajat Gebhard, 
Hannes, Hämäläinen, K., Huotari, Merinen, Nuotio, Nykänen, 
Pykälä, TuUkoura, Tuunainen ja Yrjö-Koskinen, E. S. 

Edustajat E. S. Yrjö-Koskinen ja Gebhard ilmoitettiin sairau* 
den takia olevan estetyt saapumasta tämän päivän istuntoon. 

Edustajat Pykälä, Tmmainen ja Huotari pyysivät yksityisten 
asiain takia vapautusta tämän päivän istunnosta, Hä3rrynen ja 
Kosketin ensi perjantain istunnosta, ed. Leppänen yksityisten 
asiain takia kahdesta seuraavasta istunnosta, perjantaisesta ja tiis- 
taisesLa» 

Yllämainitut pyjmnöt eduskunta hyväks}^. 

Muutoksia valiokuntien jäsenyydessä* 

VaUtsijamiehiltä saapuneessa kirjelmässä ilmoitettiui että pank- 
kiyaliokuntaan varajäseneksi ed. Nuotion sijaan oU valittu 
ed. Järvinen, 

lakivaliokuntaan ed. Nuortevan sijaan ed. Tikkanen, 

anomusvaliokuntaan vakinaiseksi ed. Nuorteva ja vara- 
jäseneksi ed. Jalava. 

Puheenvuoron saatuaan lausui: 

Ed. Suomalainen, J.: Koska on viime aikoina sattunut eräitä 
kertoja, jonka lakivahokunnan jäsenet paraiten tuntevat, ettei 
ole voinut olla kaikkia meidän ryhmämme jäseniä lakivaliokunnassa, 
ehkäpä rautatievaUokunnassakin, johon myös kuulun, koska 'on mah- 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 1505 



dotonta, kun istunnot ovat samaan aikaan, olla kahdessa valioktin- 
nassa, niin pyydän, että valittaisiin lakivaliokuntaan joku henkilö, 
joka on vähemmän estetty ja suostuttaisiin eronpyyntööni. 

Pyyntöön suostuttiin ja kehoitti puhemies valitsijamiehiä va- 
litsemaan toisen jäsenen lakiyaliokuntaaii. 

Esitettiin ja lähetettiin keskustelutta valtiovarainyalio- 
kiintaan 

kertomus siitä mitä on tehbr niiden muistutusten 
johdosta, jotka valtiovarainvaliokunta 1904 — 1905 vuo- 
sien valtiopäivillä oli tehnvt valtiovarain tilasta silloin 
annetun kertomuksen johilosta, 

mikä liitteenä seuraa kertomusta valtiovarain yleisestä tilasta, 
joka aikaisemmin jo oli lähetetty valtiovarainvaliokuntaan. 



Määrärahasta suomenkielisen kirjallisuuden kar- 
tuttamiseksi. 

Esitettiin jatkuvan käsittelyn alaiseksi 

anomusvaliokunnan mietintö n:o i eduskunnalle tehtyjen an. ehd. 
johdosta 50,000 markan suuruisen määrärahan myöntämisestä suo- 
menkielisen kirjallisuuden kartuttamiseksi. 

Keskustelu: 

Ed. Brkko: Minä p3rydän tässä kannattaa vastalausetta, siis 
että valiokunnan ensimäinen ponsi h3rväksyttäisiin, vaan toinen 
hylättäisiin. Minä kyllä myönnän, että olisi mahdollisesti sy3rtä 
epäillä ptiolueellisuutta näitten varojen käyttämisessä, jos Kirjalli- 
suuden Seura yksinään valitsisi ne henkilöt tai sen toimikunnan, 
joka varojen käyttämisestä päättää. Mutta, niinkuin tunnettu, 
on varojen käyttämistä varten ehdotettu erityinen järjestö, johon 
Kirjallisuuden Seura valitsisi ainoastaan pienen osan jäseniä ja suu- 
rimman osan erityiset tieteelliset ja kirjalliset yhdistykset tai jär- 
jestöt, jotka Kirjallisuuden Seura vuosittain kutsuisi ottamaan osaa 
tähän yhteistyöhön. Minun käsittääkseni d näin ollen voi olla 
mifQati epäilystä, eikä pelkoa siitä, että tultaisiin puolueellisesti 
näitä varoja käyttämään. On nimittäin huomattava, että luonnol- 
lisesti kukin näistä seuroista ja yhdistyksistä valitsee semmoisia 
henkilöitä, joilla paitsi asiantuntemusta on myös harrastusta suoma- 
laisen kirjallisuuden kehittämiseen, ja että nämä henkilöt koettavat 
pitää huolta siitä, että heidän alansa tulee kaikui puolin hyvin kir- 
jallisuudessa edustetuksi. Minä siis täydellä luottamukseUa jätän 
varojen käyttämisen sen järjestön hoidettavaksi, ^oka anomus- 
odotuksissa ehdotettiin. 



1506 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

Ed. Palman: Suomen eduskuntalaitoksen perusteena oli vielä 
äsken säätyjäkö, ja epätyyd3rttävä oli tämä pohja, luokkahenki saattoi 
useinkin vaikuttaa päätöksiin, vaikka säätyjen tulikin silloisen 
valtiopäiväjärjestyksen mukaan edustaa, ei omia etujansa, vaan 
koko kansan. Niinpä tuo vanha valtiopäivärakennus revittiinkin, 
jättääkseen tilaa uudelle ajanmukaisemmalle. Mutta vaikka meillä 
nyt on yleisiin vaaleihin nojautuva eduskunta, on, välistä väkisin- 
kin, tunkeutunut mieleeni kys3nnys, emmeköhän ole joutuneet ojasta 
allikkoon. Valtiosäädyt ovat Suomessa uudemman ajan kuluessa 
olleet edustuksena 43 vuotta. Tämän kamarin tähänastinen työ- 
aika supistuu 43 päivään; mutta pelkään pahoin, että tämä kansan- 
valtainen eduskunta on antanut julkisuuteen törkeämpiäj luokka- 
itsekkäisyyden ilmauksia, kuin konsanaan vanha säätylaitos on sen 
tehnyt. Melkein täytyy mennä takaisin vapauden ajan loppupäiviin, 
jolloin tavattomassa määrässä turmeltunut puolue-elämä kaivoi 
sekä vapauden että silloisen hallituksen haudan, löytääksemme 
siksi naiivista, sanon vielä kerran siksi naiivista, ja peittelemätöntä 
itsekkäisy3rttä, mikä joskus on esiintynyt täällä ja valiokuntain 
kokouksissa, kun on tullut joku asia käsitdtäväksi, joka on koskenut 
koko isänmaata. Me saimme viimeisenä istuntopäivänä kuulla jo- 
tenkin samanlaista: »Me vaadimme — vai sanottiinko: »minä 
vaadin» — että Marxin ja Lassallen teokset suomennetaan», lausui 
ed. af Ursin. Aikonee muuten kieltää kai kansalliskirjallisuudelta avun. 
Edustajat Järvinen ja Pärssinen eivät olleet huonompia hekään» 
Edellinen suvaitsi ilmoittaa puhuvansa kaikkien syvimpien kerros- 
ten edustajana, vaikkei taida olla edes omassa vaalipiirissään yksin- 
oikeutettu olemaan syvien kerrosten edustajana. Vähintäin yksi 
sosialisti varoja jakamaan, muuten kirkko, suomettardaiset ja tämän 
kamarin kurja enemmistö isscvat väärinkäytöksiä aikaan, sanoivat 
molemmat puhujat. Mentiinpä jo varmuudella määräämään, mitä 
kirjallisuutta, tai oikeammin mitä midipiteitä, mitä aatesuuntia 
saa palkita, mitä d. Muista keskustddsta on kuultu samaa tai pa- 
hempaa. Missä d omalle ryhmälle koidu etuja jostain didotuk- 
sesta, puhutaan jokkus aivan niin kuin kaikkien muiden oikeus d 
merkitsisi yhtään mitään. Tämä kaikki on mielestäni siksi huoles- 
tuttava, että täytyy lausua suoraan, mitä siitä ajattden. En mene 
puhumaan siitä käskevästä sävystä, siitä diktaattorin tapaisesta 
äänestä, jolla meille annetut käskyt joskus esitetään, sillä toivon^ 
että kokemus saa asianomaiset ymmärtämään, mitenkä kansan- 
edustajan siinä kohden tulee esiintyä. 

Veisi nyt tietysti aivan kauvaksi, jos rupeaisi seuraamaan ed» 
Järvisen kaikkia hyppyjä ja harppauksia aineen ulkopuoldle. Mutta 
muutamissa kohdin en voi olla vastalausetta panematta hänen väit- 
teilleen, joitten luulisi olevan pikaisuudessa syntyndtä, mutta jotka 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 1507 

puhuja luki paperista, joten ta3rtyiiee otaksua, että puhuja on vah- 
vasti harkinnut väitteitään. 

Jätän aivan sikseen sen kylläkin odottamattoman uutisen, jonka 
puhuja meille esitti, että tämän kamarin herrat edustajat — naiset 
kaikeksi onneksi jäivät ulkopuolelle syytöstä — ovat jo vuosisatoja 
olleet kansan henkisenä, sensuurina. Kyllä tämä syytös kuuluu pdoit- 
tavalta joka tapatiksessa. Lähinnä se muistutti erästä paikkaa tun- 
netussa huvinäytelmässä »Kuopion takana;», joka ei koskaan tule 
lausutuin, kutkuttamatta kuulijakunnan nauruhermoja erinomai- 
sessa määrässä. Mutta leikki sikseen. Voi nauraa tuollaiselle lause- 
parrelle, jota parlamenttikidellä tilkomailla sanotaan suusta pääste- 
tyksi sammakoksi. Mutta mikä ei naurata, on se sanomaton ja suun- 
naton katkeruus, millä puhuja nä3rtti katselevan Suomalaisen Kir- 
jallisuuden seuraa. Siitä ed. af Ursin suvaitsi antaa arvostelun, että 
se on «ajokseenkin alkuperäisellä kannalla», ja ed. Pärssinen valitti 
jäsenmaksujen suunnatonta kalleutta, ikäänkuin sekin olisi isku 
kansan syvejä rivejä vastaan. Äskettäin saimme kuulla, että ed. 
Erkko koetti mennä samaan suuntaan niin pitkälle, kuin vaan 
siivet kannattivat. Minun tä3rtyy kuitenkin sanoa, että nämä syy- 
tökset ovat sitä laatua, ettei tarvitse niistä suuresti huolia. Jos en 
erehdy, ei ed. af Ursin koskaan, ei ainakaan vielä vuosi sitten su- 
vaiimut edes pyrkiä jäseneksi KirjaUisuudenseuraan, niin että se 
voi selittää, minkätähden hänen tietonsa siitä seurasta ovat hyvin 
alkuperäisellä kannalla. Mutta muutenkin näkyy selvästi, että tie- 
dot tästä seurasta ovat valitettavan heikot. Niinpä minun täytyy 
sanoa, että jos ed. Järvinen kenties on hautonut mielessään jon- 
kunmoisia hämäriä muistoja siitä, mitä hän on kuullut 50-luvun 
oloista, jos hän kenties muistaa, että tässä maassa oli kielletty mi- 
tään painattamasta suomeksi, että oli siihen aikaan ja myöhemmin 
virkavaltainen joukko, joka teld voitavansa estääksensä suomi&n- 
IdelJstä väestöä kaikista oikeuksista, ja tämä on sovitettu Elirjalli- 
suuden seuraan, niin voisi ymmärtää sitä kuohuvaa vihaa, millä 
hän tässä esiintyi, mutta tuskinpa muuten. Voi siis olla paikallaan 
ilmoittaa, ei muille mutta hänelle, että Suomalaisen Kirjallisuuden 
Seura tuntuvammin kuin mikään laitos tai mikään yksityinen tässä 
maassa on ollut luomassa sitä suomenkielistä kirjallisuutta, jonka 
avulla kansan taajat rivit nyttemmin voivat, luopumatta omasta 
äidinkielestään, päästä tietoon siitä, mitä sivistysvirtauksia on tässä 
maassa ollut, mitä ulkomailla. Hän voi myös saada tietää, että 
ei ole tässä maassa, eikä luultavasti missään Euroopan maassa yh- 
tään seuraa, joka siihen määrään on nojautunut syvioi rivien myötä- 
vaikutukseen, ei ainoastaan siinä, että sen etevin mies oli matalasta 
mökistä lähtenyt, vaan siinä, että seura vielä tähän viimeiseen päi- 
vään saakka joka ikinen vuosi saa tieteelliseen työhönsä paljon 
apua, arvaamattoman tärkeää apua taajain rivien miehiltä ja nai- 



i5oS Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



silta, jotka eivät ehkä ole koulua käyneet, mutta jotka tämä seura 
kuitenkin on ymmärtän3rt liittää isänmaalliseen ja tieteelliseen 
työhön. Se jos mikään taitaa osoittaa, että tämä seura on todella- 
kin täyttän}^ suuren tehtävän maansa ja kansan palveluksessa. 

Klikä minun sopii lisätä sekin tiedonanto, että nuo jäsenmaksut, 
jotka, jos tahtoisi laskea sen ajan mukaan kuin keskimäärin jäsenet 
ehtivät kuulua seuraan, tekisivät yhden markan vuotta kohti, vaikka 
niitä mukavuuden vuoksi kannetaan kerta kaikkiaan — eivät ole 
mitään muuta kuin yksityisten kansalaisten vapaasti suorittama 
vero tarkoituksiin, joihin valtio noin 40 vuoden kuluessa ei suvainnut 
antaa yhtään penniä, Siihen aikaan, ja kunnes yksityiset kansa- 
laiset rupesivat antamaan testamentteja, seura saattoi tulla toimeen 
yksistään sen kautta, että kansalaiset vapaasti maksoivat tuon veron. 
Ehkä tämäkin seikka on omiansa johonkin määrin hiljentämään 
sitä ääntä, millä koetetaan leimata pahaksi ja moitittavaksi kaikki, 
mikä koskee tuota seuraa. 

Nämä maksut, niin pieniä kuin ne olivatkin ja ennen kaikkea 
se vaatimattomuus, jolla lähes puolen vuosisadan kuluessa Kirjalli- 
suuden Seuran toimivat miehet ja johtohenkilöt tekivät työtä, — 
he kun eivät vaatineet työläistä tehtävistään tuskin niin paljon 
palkkaa kuin nykyaikana huonoinkin puhtaaksikirjoittaja saisi, 
tavallisestipa tekivät ihan ilmaiseksi työtä, — nämä seikat yhteensä, 
uhraavaisuus toiselta, vaatimattomuus toiselta puolen, tekivät mah- 
dolliseksi, että Kirjallisuuden Seura, jolla ei ollut yhtään mitään 
varoja yhteiskunnalta ja jonka olemassa olosta syvät rivit siihen 
aikaan eivät tieneet mitään, saattoi lyhyessä ajassa laskea kansalli- 
suutemme kulmakiven, julkaista Kalevalan, Kantelettaren ja muita 
semmoisia teoksia, jotka ijäti pysyvät tärkeimpinä muistomerk- 
keinä Suomen kansan alkuperäisistä oloista. 

Ja sitten kun tämä jakso oli mennyt ohitse, kun vähitellen ru- 
vettiin milloin vähäisten valtioapujen, milloin testamenttien muo- 
dossa, sekä yhä edelleen tuon moititun jäsenmaksun avulla vähän 
laajempiin yrityksiin, jotka vaativat yhä enemmän kustannuksia, 
on saatu toimeen suuremmoisia tietedlisiä ja kirjallisia yrityksiä, 
niin suuria, ettei mikään tieteellinen seura tässä maassa ja — minä 
uskallan vielä kerran lisätä — ei missään muussakaan maassa voi 
vetää tälle seuralle vertoja. 

Jos viimeisinä vuosikymmeninä olot ovat muuttuneet siinä 
kohdin, että uusia miehiä vanhojen kuollessa on astunut toimeen, 
niin on henki pysynyt samana. Me voimme ylpeydellä sanoa, että 
sama isänmaallinen, uhrautuvainen suunta ja samainen ylevä, kor- 
kea aatteellinen kanta, joka oli Lönnrotin ja Snellmanin ajalle ominai- 
nen, yhä edelleen on pysyn3rt Suomalaisen Edrjallisuuden Seurassa oh- 
jeena. Soisin että arvoisat puhujat suvaitsisivat siinä seurassa edes 
tulla käymään, jolleivät jäseniksi tahdo tulla, ennenkuin rupeavat 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 1509 



lausumaan syytöksiä, jotka todella muodostavat ruman pilkun tä- 
män kamarin pöytäkirjassa. 

Valtiolliset riitakysymykset sitä vastoin ovat olleet tämän niin 
kuin ainakin useampien tieteellisten seurojen ulkopuolella, vieläpä 
siinä määrässä, että todellakin voi tutkia vuosikymmenien pöytä- 
kirjoja ja asiakirjoja löytämättä vähintäkään mahdollisuutta pa- 
nettelunkaan avulla esittää tätä seuraa valtiolliseksi seuraksi, 
joka olisi ajanut taantumuksen asiaa ja muuta sellaista, jota arva- 
tenkin nämät muutamat edustajat puheessaan ovat tarkoittaneet 

Semmoiset suuret tutkimukset kuin esim. suomalaiset itsenäiset 
kansanrunouden tutkimukset, jotka ovat tietä raivaavia koko Bu- 
ropan samanlaisille tutkimuksille ja uutuudellaan ja rohkeudellaan 
ovat herättäneet huomiota muualla, semmoiset äärettömän raskaat 
tehtävät kuin nuo suuret sanakirjat, jotka seura on saanut aikaan, 
semmoiset työt kuin Shakespeare'in ikimuistettavien neron tuot- 
teitten suomentaminen, ja useat muut julkaisut, kaikki nämä ovat 
sitä laatua, että ne tosiaankaan eivät mitenkään liity puolueriitoihin. 
Jos nyt mahdollisesti kaksi teosta erikseen, Herknerin ja Ehebergin 
tunnetut teokset, jotka katsotaan sen arvoisiksi, että ne kuuluvat 
miltei jokaisen edistyneen sivistyskansan kirjallisuuteen, ovat he- 
rättäneet herrojen ja rouvien sosialistien paheksumista tässä kohdin, 
niin pyydän ktdtexddn huomauttaa, että joskaan nämä teokset eivät 
ole Marxin reseptien mukaiset, niin on niiden asiallinen sisällys sitä 
laatua, että ken tahtoo tutustua yhteiskuntatalouden k3rs3nnyksiin, 
joka tapauksessa ei voi muuta kvdn omaksi haitakseen jättää täm- 
möiset teokset lukematta. Ja niillä on ollut vielä yksi merkitys, 
joka ei ole vähäinen, sillä näUä on raivattu tie kirjaUisuuden haa- 
ralle, jolla ennen tuskin oli edustajaa Suomen kirjallisuudessa. 
Jokainen, joka tällä alalla vastedes liikkuu, saa käyttää sitä hiih- 
dettyä latua, jonka Slirjallisuuden seura julkaisemalla näitä teoksia 
on saanut tehdyksi kansansa h3rväksi. 

Tuommoinen on yleensä Kirjallisuuden Seuran vaikutus ollut 
Voisin jatkaa kauan, mutta tyydyn sanottuun ja lisään, että se ylevä 
ja kauttaaltaan tahraton isänmaalle ja kansallemme omistettu toi- 
minta, jonka tämä seura on liittänyt Suomen kansan historiaan, 
todellakin olisi ansainnut palkinnoksi — jollei kiitosta niin ainakin 
että koetetaan hillitä vihaa ja suuttumusta siksi, kun on ehditty 
ottaa asiasta selkoa. Minä en ainakaan tiedä, sen sanon uudestaan, 
minkä maan historia voi osottaa meille seuran ja tieteellisen yhdis^ 
tyksen, joka vähillä varoilla 80 vuodessa olisi saanut semmoista 
aikaan. 

Jos tahdotaan käyttää niitä varoja, jotka vastedes joko kirjalli- 
suuden seuran tahi jonkun muun seuran käytettäväksi tulevat, esim. 
Mardn maailmankuulun teoksen suomentamiseen, niin en saata 
suinkaan muuta sanoa kuin että sillä rikastutetaan suomenkielistä 



15 10 Istunto 17 p. syysknuta 1907. 



kirjallisuutta, jos kohta tämä teos, joka on maailman kirjallisuuden 
vaikeimmin tajuttavia luomia, arvatenkin olkoon millä kieleUi 
tallansa painettu, tulee pysymään arvoituksena sille, joka ei ole 
valmis tuntikausia omistamaan yhden ainoan sivun miettimiselle. 
Minä luulen, sanon sen suoraan, että useimmat niistä, jotka meillä 
ja muualla puhuvat uljaasti Marxista ja vannovat hänen sanansa 
luotettavaisuuteen, eivät tunne Mandsta muuta kuin että voivat 
jäljitellä muutamia huomattavia väitteitä, jotka jäljentäjät tai jäi- 
jentäjäin jäljentäjät tavallisesti esittävät melkoista huonommin kuin 
oppi-isä itse. Ennen kaikkea olen havainnut, että se materialistinen 
kanta, joka on Marxille ja hänen koululleen ominainen, on tässä 
eduskunnassa esiintynyt liiankin selvänä. Sen perustuksella, minkä 
olen saanut, seurattuani monta vuotta Saksan etevimpiä sosia- 
listisia äänenkannattajia, voin sanoa, etten ole mistään sellaista ta- 
vannut. Kyllä luulen että oppi-isät Saksassa ottaisivat korvasta 
kiinni meidän herroja ja p3rytäisivät heitä vähän enemmän lukemaan. 
Niin vanhat pedagoogit tc^vät 

Mutta olkoon miten on, se on totinen tosi, että herrat sosialistit 
meillä eivät kykene vähimmässäkään määrässä vapautumaan siitä 
käsityksestä, että miesluku, se se kaikki ratkaisee: missä vain on 
enemmän päitä, luullaan olevan enemmän järkeä, ja niinpä eletään 
hyvin iloisesti eteenpäin ja toivotaan että kahdesta viidesosasta 
pian tulisi viisi viidesosaa. Kernaasti minun puolestani, jos vaan 
esiintyy kykyjä, mutta se minun täytyy sanoa, että kun tässä nimen- 
omaan ajatdlaan, että miesluku tdkee kaiken, täyt}^^ minun sanoa, 
että vaikka Kirjallisuuden Seura tai joku muu seura otisi pelkkiä 
sosialisteja, niin ei asia olisi sillä ensinkään parannettu. 

Tahdotteko tietää, millä tavalla Kirjallisuuden seura työskentelee? 
Siinä on ollut tuhansia jäseniä, mutta luulen että olen ollut mukana 
äänestyksessä ainoastaan yhden kerran, paitsi vaaleissa ja vuosi- 
kokouksissa. Tässä seurassa on valitettavasti hyvin harvoja työn- 
tekijöitä, ainoastaan kaksi,kolme, kussakin tehtävässä. Meitä muita 
jäseniä on koko joukko, sadottain ja tuhansittain, jotka eivät koko- 
uksiin saavu, eivätkä äänestyksiä tarvitse; Kirjallisuuden seurassa 
saadaan ehtimiseen nähdä että ainoastaan harvoUla on tietoa ja älyä, 
mutta ne lausuvat sanansa, eikä suuri joukko mene sitä repimään eikä 
vaatimaan että meidän tahtomme mukaan kaikki pitää järjestää. 
Sielläkin on asianlaita sama kuin kaikissa muissakin henki.sissä ja 
aatteellisissa 3rrityksissä, että kellä on kykyä, se ratkaisee. Löytyy 
latinalainen sananparsi, jonka pitäisi olla monelle tunnettu, että ääniä 
ei aina ole laskettava, vaan niitä voi joskus punnita. 

On varsin tarpeellista lausua tämä ja herrojen sopisi miettiä 
sitä. Sillä totta puhuen, vaikka tulisikin yksi sosialisti tuohon Kir- 
jallisuuden Seuran toimikuntaan — en tiedä ovatko herrat ajatelleet 
sensuurihallitusta tai jotakin muuta valiokuntaa, joka saisi olla 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 151 1 

jamittamassa todellista edist3rstä — niin voin vakuuttaa että kir- 
jailijat, tiedemiehet ja taiteilijat ovat siksi oikullista väkeä, että 
kyllä jokainen heistä tekee t3^tä oman päänsä mukaan, eivät he ota 
toimiakseen sen mukaan kuin herrat mahdollisesti suvaitsevat vaatia. 
Te luulette €^ttä, kun on olemassa sellainen ylihallitus, jolla on h3rvä 
rahapussi, niin se saisi olla työnantajana ja lähettää hengen ja aatteen 
työmiehiä mihin tahansa. Mutta nämä työmiehet eivät ole sillä 
tavalla käskettävissä, kyUä ne tekevät, mitä oma mieli ja taipumus 
käskee, eivät ne lainkaan ota palvellakseen kultaista vasikkaa; raha- 
määräys on välttämätön painatus- ja elatuskustannuksiin, mutta 
aatteita ei rahapussin avulla synnytetä. Qn ollut tarpeellista sanoa 
tämä, sillä se materialistinen kanta, joka täällä esiint3ry niin suuresti, 
vaatii jotain vastalausetta. 

Voin vielä huomauttaa muutamista seikoista, jotka ovat tär- 
keitä. On ajateltu että pitäisi eduskunnan asettaman valiokunnan 
käyttää näitä varoja. Epäilen suuresti, ollaanko oikealla tolalla, jos 
ruvetaan enentämään eduskuntaddegatsiooneja. Minun kokemuk- 
seni niistäkin, joissa olen ollut mukana, on ollut sellainen, että joskin 
tä3rt3ry testamentintekijän tahtoa noudattaen pitää muutamasta 
sellaisesta valiokunnasta kjimii, saapi suuresti epäillä, onko onnellista 
että eduskunta panee kokoon jonkinmoisia ylihallituksia. Meiltä on 
Antdlin delq^atsiooni, Längmanin varoista pankkivaltuusmiehet 
antavat lausuntonsa, mutta tiedämme myöskin että juuri sentähden 
että valtiollinen laitos, jossa puolueet taistelevat vallasta, on tullut 
välillisesti varojen jakajaksi, on syntynyt varsin suuret vastukset. 
Valtiolliset näkökohdat ovat monasti vaikuttaneet vaaliin, ja siitä 
seuraus ei ole suinkaan ollut onnellinen. Siitä on joskus seurannut 
ja tulee varmaan vastedes seuraamaan, jos tahdotaan pysyä tässä 
tavassa, että asiantuntemus väist3ry ja puöluenäkökohdat astuvat 
sijaan. On mahdoton ajatella, että asiantuntemus erilaisissa asi- 
oissa — kirjallinen, tieteellinen ja taiteellinen ymmärrys — olisi 
jakautunut Suomen kansalle täsmälleen jokaisessa erikoishaarassa 
juuri niin kuin puolueet ovat saaneet edustajia tähän eduskuntaan, 
ja jos rupeisi kuinka tarkan suhteellisen laskutavan tai muiden 
sukkeluuksien avulla määräämään tuota tasapainoa, niin emme saa- 
vuta hyvää tulosta. Minun kokemukseen perustuva vakaumukseni 
on se, että mitä enemmän voidaan asettaa delegatsiooneja pitämällä 
yksistään asiain 3rmmärrystä silmällä ja jättämällä sikseen puolue- 
näkökohdat, sitä parempi se on asialle. Ja minä lisään: opetukset 
Suomen-Ruotsin vapauden ajasta ovat siksi varoittavaa laatua, 
etten voi muuta sanoa kuin että tämä eduskunta on kerrassaan vää- 
rälle tolalle kääntymäisillään, jos se luulee, että sen pitää ottaa ol- 
lakseen jonakin hallinnon keskipisteenä, joka delegatsiooneiUa ja 
muilla valiokunnilla koettaa hallita vieläpä valtiopäivien väUaika- 
nakin, jolloin kuitenkin perustuslain mukaan eduskunta ei ole vai- 



I5I2 Istunto 13 p. syyskuuta 1907. 



kuttamassa. Oikea on että sananvalta jätetään niille, jotka ovat 
asianharrastuksesta ottaneet toimiakseen jossakin asiassa. Ei tar- 
vitse heiltä vaatia kertomusta muuta kuin julkisuuteen, sillä jos 
näiden varojen käyttämisestä pitää antaa eduskunnalle erikoinen 
kertomus, on eduskunnan sitä harkittava ja lähetettävä vahokun- 
taan, valiokuiman taas, yhden tai kahden, tulee antaa lausunnot, ja 
niin siitä tulee meille lisäksi asioita, mutta semmoisia, jotka eivät 
sovellu eduskunnalle. Vapauden aikana, kun eduskunta sekaantui 
kaikkeen, ei se voinut suorittaa kunnollisesti niitäkään asioita, joita 
se perustuslain mukaan oH kutsuttu ratkaisemaan. 

T3^dyn mainitsemaan tämän ja lisään vielä, että olen täydel- 
leen alkuperäisten anomusten ja vastalauseen kannalla» jota edustaja 
Kairamo ja joku muu on kannattanut. Mielestäni oli^ varsin tar- 
peellista, että eduskunta oikeuttaisi toimitus- tai jonkun muun valio- 
kunnan, ehkäpä anomusvaliokunnan, muodostamaan uuden perus- 
telun, sillä valioktmnan antama mietintö ei ole sellainen, että se kel- 
paisi semmoisenaan ponsien perusteluksi. 

Kd. Kftkikoski: Sen jälkeen kuin ed. Palmen on puhunut, minä 
oikeastaan olisin voinut luoptia puheenvuorostani, sillä hän on lausu- 
nut useita niistä ajatuksista, joita olin aikonut esiintuoda, ja lausunut 
tietysti monin verroin paremmin kuin minä koskaan olisin voinut 
tehdä. Mutta koska olen yksi vastalauseen allekirjoittajista, ja 
tämän vastalauseen kimppuim on ankarasti käyty, niin katson vd- 
vollisuudekseni lausua muutaman sanan. 

Mielestäni sosialistit ovat täällä tehneet aivan liian suuren nu- 
meron niistä neljästä edustajasta, joita eduskunnan pitäisi valita 
mainittuun kirjalliseen toimikimtaan, varsinkin kun heidän osakseen 
d voisi tulla niistä muuta kuin yksi, korkeintaan kaksi. Olemme 
nyt jo tässä eduskuntatyössä kyllin kokeneet, ettemme päälukumme 
nojalla saa asioita menemään, vaan meidän aatteittemme todelli- 
nen menestys riippuu siitä, minkä verran meissä on henkistä ete- 
vyyttä ja todellista työkykyä. Koska näin on laita eduskunnassa,, 
jossa kuitenkin on niin paljon arkipäiväisiä asioita esillä, niin kuinka 
paljon enemmän on niin laita kirjallisessa työssä. Kirjallisuuden 
maailma, jos mikään, on sellainen kuningaskunta, jossa ei kukaan 
saa kansalaisoikeutta ainoastaan äänilippunsa nojalla, ja jossa halli- 
tusvaltaa ei ole kenelläkään muulla kuin sillä, jolla henkistä ete- 
vyyttä on. Tätä hallitusvaltaa ei kukaan kiellä sosialisteilta, mutta 
sitä d kukaan myös voi heille antaa äänioikeuden nojalla. 

Vaikka noiden ndjän jäsenen vaikutus tulisikin olemaan ver- 
rattain vähäinen tuossa kirjallisessa toimikunnassa, niin oli meistä 
periaatteellisesti väärin hyväksyä noiden neljän jäsenen asettamista, 
sillä siitä, joka äänilippunsa, äänivaltansa nojalla koettaa vaUita 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 15 13 



hengen maailmassa, tulee auttamattomasti sensori, ja siitä S3?ystä 
me katsoimme olevamme velvolliset panemaan vastalauseen. 

Sitten tahtoisin sanoa muutaman sanan erään omituisen kohdan 
johdosta rouva Pärssisen lausunnossa. Hän lausui siihen suuntaan, 
että kun avustusta annetaan, voisi syntyä kirjallisia tuotteita niin 
paljon, että tuon toimikunnan täytyisi arvostella, sillä olisi vara 
valita. Hän näkyy pelkäävän sitä, mitä me kaikki muut toivomme. 
Mehän olemme huolehtineet siitä, että syntyy niin vähän kirjallisia 
tuotteita, että ei ole varaa valita, ei kustantajilla eikä liioin osta- 
jillakaan. Ja paras mitä voisi toivoa, olisi että syntyisi todellakin 
niin paljon, että täytyisi valita, että ensikertalaisten kokeilijain 
täytyisi uudestaan ja kentiesi yhä uudestaan kirjoittaa tekeleensä, 
ennenkuin ne olisivat siinä kunnossa, että ne ansaitseisivat tulla 
julkisuuteen. Se vaan kohottaa, kehoittaa ja kannustaa. Eikä 
saa edes näyttää siltä, kuin me pelkäisimme kritiikkiä, pelkäisimme 
valikoimista. 

Vielä toinen omituinen seikka. Minä olen jo kauan ihmetell3i; 
erästä asiaa. Jo keväällä aijoin siitä puhua, nyt sen täytyy vih- 
doinkin tulla esille. Olen ilimetell3rt sitä erinomaista varmuutta, 
jolla nämä nuoret sosialistijohtajat rupeavat ajamaan kansan sy* 
vien rivien asiaa. He luulevat yksin ymmärtävänsä, mikä kansan 
paras on, ja esiintyvät erinomaisen suurella varmuudella. Rouva 
Pärssinen esim. lausui niin varmasti tuomionsa niistä, jotka ovat 
vastalauseen tehneet ja tätä asiaa ajaneet. Ne muka tahtovat sor- 
taa köyhälistöä, ja mitä kaikkea siinä hänen puheessaan oli. Ja 
kuitenkin näyttää, niinkuin hän ei muistaisi mitä anomuksissa on 
lausuttu. Sivulla 11 lausutaan esim. ed. Yrjö-Koskisen y. m. ano- 
muksessa: »Suomalaisen kansan keskuudessa on paljon kätkettyjä 
voimia, jotka köyhyyden masentamina eivät koskaan pääse kehit- 
tymään kirjailijoiksi. Elirjalliselle alalle p3nrkivää työntekijää la- 
mauttaa se tieto, että ani harva meidän pienen, kielellisesti kahtia 
jaetun kansamme keskuudessa voipi kirjallisella työllä hankkia it- 
sellensä tyydyttävän toimeentulon, ja siitä syystä monen vähä- 
varaisen kirjallisen kyvyn täytyy kuluttaa voimansa mtiissa pa- 
rempipalkkaisissa töissä. Nämä työvoimat on saatava irti.» Köy- 
hien työvoimien takia tässä on toimeen ryhdytty eikä suinkaan 
rikasten, ja köyhiä työvoimia meidän kirjallisuudessamme on pal- 
jon enemmän kuin aineellisesti rikkaita. Tämän anomuksen alle- 
kirjoittajien joukossa, jotka juuri köyhien työvoimien puolesta pu- 
huvat, ei ole yhtään sosialistia, mutta kyllä on S3rväen rivien lapsia, 
niitä, jotka polttavan tiedonhalun ahdistamina istuivat palava päre- 
tikku toisessa kädessä ja k3mä toisessa, hankkiessaan itselleen ah- 
mien niitä vähäisiä aarteita, joita 1860- ja 1870-luvulla oli suoma- 
laisessa kirjallisuudessa, siihen aikaan, jolloin meidän muutamat 
nuoret sosialisti-johtajamme vielä makasivat kehdossa. Minä en 



15 14 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

tiedä, mikä se on, joka näitä herraskodeissa kasvaneita nuoria sosi- 
alisteja oikeuttaa käyttämään tämmöistä kieltä, ajaaksensa kansan 
syvien rivien asiaa. Jos heiUä itsellään olisi vähänkään kokemusta 
niistä kärsimyksistä ja siitä tiedonjanosta, mitä me köyhän kansan, 
lapset olemme kokeneet, silloin he luultavasti esiintyisivät vähem- 
mällä varmuudella. 

Ed. Vuoriniaa : Liian suuri merkit3rs on annettu tälle vaati- 
mattomalle mietinnölle ja varsinkin sen toiselle ponnelle. Jos saisi 
päättää niistä lausunnoista, joita on julkilausuttu, niin olisi tämän 
mietinnön toteuttaminen omiansa antamaan jollekulle puolueelle 
suuren ylivallan kirjallisuudessa ja synnyttämään kirjallisuuden 
alalla puoluekiistoja ja puoluetaisteluja. Kuitenkaan tälliä asialla, 
semmoisessa vaatimattomassa muodossa kuin se valiokunnan mie- 
tinnössä esiintyy, ei ole mitään tekemistä puolueasioitten kanssa. 
Valiokunta on pitän3rt puhtaasti käytännöllisiä seikkoja lähtökoh- 
tana, kun se on muodostanut pontensa. Todellinen arvokas kir- 
jallisuus lähtee ihmiselämän ja kansanelämän ilmiöistä voidak- 
seen hedelmää tuottavana palata sinne takaisin. Jos se vieraantuu 
siitä, niin se ennen pitkää kangistuu kaavoihinsa ja jähmettyy. 
Varsinkin osottaa meille kirjallisuuden historia että, jos sitä valtio 
kokonaan tukee tai jos se suureksi osaksi sitä tukee, niin silloin 
on jähmett3rmisen vaara sangen likellä. Me tiedämme mitä nykyään 
ajatellaan esim. Ruotsin akatemiasta ja osaksi Ranskan akatemi- 
asta, jotka ovat kokonaan valtion tukemia. Kirjallisuuden tulee 
olla mitä likeisimmässä yhteydessä kansanelämän kanssa ja niiden 
virtausten kanssa, jotka siinä liikkuvat, niin ettei se ennen pitkää 
muodostu ainoastaan viralliseksi kansliatoimdcsi. Nämä näkö- 
kohdat kun vaUokimta on huomioon ottanut, ei se kuitenkaan sillä 
ole sanonut että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura olisi jähmettyn3^ 
kaavoihinsa. Päinvastoin, kaukana siitä. Mutta kun Kirjallisuu- 
den Seura saa näinkin suuren valtion kannatuksen kuin 50 tuhatta 
markkaa, niin on tarpeen vaatimaa ja hyödyllistä että on Kirjalli- 
suuden Seurallakin jonkunlainen side, joka sitoo sen likaseen yh- 
te3rteen sen kansanelämän virtausten kanssa, jotka eduskunnassa 
semmoisena kaikkein selvimmin esiint3ry. Sillä siinä jos missään 
ne sekä valtiolliset että kansalliset liikkeet, jotka kansassa liikkuvat, 
esilletulevat. Että ne henkilöt, joita eduskunta valitsisi, olisivat 
sensoreja, ei suinkaan sekään puhuja ole tarkoittanut, joka niin on 
lausunut. Ystäviähän ne ovat, kunniajäseniä oikeastaan, jotka Kir- 
jallisuudennseuralle jo läsnäolollaan vakuuttavat että Suomen edus- 
kunta tunnustaa kirjallisuuden suuren, korkean arvon ja että se 
m3räskin tunnustaa Kirjallisuudenseuran suuren työn Suomen kir- 
jallisuuden kohottamiseksi. Kun täällä eräs puhuja on esittänyt 
että kysymyksessä oleva menettel3rtapa olisi jotain ennen kuuluma- 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 15 15 



tonta, niin jos se niin olisikin, ei sen tässä eduskunnassa pitäisi an- 
taa aihetta puheenaolevan ponnen hylkäämiseen. Sillä jos silmäi- 
lemme eduskunnan rivejä, niin näemme että meidän seassamme on 
myöskin naisia, jotka ottavat osaa lainsäädäntötyöhön. Sekin on 
jotakin ennen kuulumatonta, ja kuitenkaan ei kukaan voi väittää 
että se oUsi mitään haittaa aikaansaanut 

Sitte on kohta, jonka eräs puhuja on esille tuonut ja joka on asi- 
allisempi, nimittäin että lainsäädäntökunnan työ on jyrkässä risti- 
riidassa hallinnollisen toiminnan kanssa. Teoriassa on tämä väite 
vallan oikea, mutta kaikissa teorioissa on myöskin poikkeuksia ja 
me tiedämme, niinktiin vapaaherra Palman on täällä jo myös mai- 
ninnut, että itse Suomen eduskuntakin on tehnyt näitä poikkeuk- 
sia. Sillä on delegatsiooneja ja siis hallintotoimia finanssien alalla, 
taiteen ja muullakin alalla. Se asettaa pankkivaltuusmiehiä, dele- 
gatsioonit Antellin ja Längmanin rahastoja varten. Samoin jaka- 
vat Norjan suurkäräjät yhden Nobelin palkinnoista j. n. e. Kuinka 
asiaa siis katsottaneekin, ei voi ymmärtää, minkätähden valiokunnan 
toista pontta on niin kovasti vastustettu. 

Mitä muuten mietinnön ulkomuotoon tulee, tunnustetaan kyllä 
ettei se ole mikään nerontuote. Mutta ei se ole ylipäänsä sen huo- 
nompi eikä parempi kuin monet muutkaan valiokunnan sekä entiset 
että nykyiset että tulevat mietinnöt. Näistä syistä ja seisoen valio- 
kunnan päätöksen takana ehdotan että eduskunta ilman muuta hy- 
väksyy valiokunnan mietinnön ja myös sen toisen ponnen. 

Ed. Setälä: Minä lausun ensinnäkin mielipahani siitä, että täm- 
möinen asia, josta kaikki varsinaisesti ovat yhtä mieltä, on joutunut 
riitakapulaksi aivan vähäpätöisen sivuseikan vuoksi, seikan, jonka 
tähden minusta ei olisi tarvinnut hermostua puolelta eikä toiselta. 
Minä tahdon tietysti nyt käyttäessäni puheenvuoroa rajoittua vain 
itse asiaan. 

Minä sanoin puolestani, kun tämä asia oli ensi kerran esillä, etten 
luullut olevan mitään todellista haittaa siitä, että eduskunta valit- 
sisi neljä edustajaa siihen toimikuntaan, jonka tulisi käyttää puheena 
olevia varoja, ja lausuinpa vielä että, jos eduskunnan luottamus 
varojen oikein käyttämiseen siten vahvistuisi, tämmöinen valinta 
voisi kernaasti käydä laatuunkin. Minun mielestäni d myöskään 
tarvitsisi pelätä sitä jonkinmoista epäsuoraa epäluottamuslausetta 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa kohtaan, jonka kenties tämän mie- 
tinnön toisen ponnen hyväksyminen voitaisiin katsoa sisältävän. Mutta 
pääasia mielestäni on se, että nämä toimikunnan jäsenet, jotka edus- 
kunta valitsee, joutuisivat todellakin sangen omituiseen asemaan. Mi- 
nun käsittääkseni ei ole sopivaa, tu^dn edes eduskunnan arvon mu- 
kaista, että se ikäänkuin rinnastettuna erinäisille ^tieteellisille seuroille 
valitsisi edustajia yhteiseen toimikuntaan. Minun mielestäni tässä voi 



1516 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

ainoastaan kaksi mahdollisuutta tulla kysymykseen: joko se, että 
eduskunta valitsee erityisen valtuuskunnan eli delegatsioonin, joka 
todella päättäisi kyseessä olevien rahojen käyttämisestä, — täm- 
möistä ei kuitenkaan kukaan ole ehdottanut, — tai sitten ettei se 
valitse mitään edustajia ensinkään. Jäsenten valitseminen edus- 
kunnan puolelta tällaiseen toimikuntaan olisi kieltämättä prejudi- 
kaattina, joka johtaisi kenties kuinka pitkälle, jäsenten valitsemi- 
seen kenties niihin toimikuntaan. 

Minä ymmärrän että keskustelun alaisella ehdotuksella on oike- 
astaan tahdottu korjata erästä puutetta, aukkoa, jonka on ajateltu 
syntyvän uuteen toimikuntaan, sitä nim. että siinä ei todennäköi- 
sesti tulisi olemaan yhtään sosiaalidemokraattia. Eihän kyllä sosialide- 
mokraaattien pääsyä tieteellisiin seuroihin ole millään tavalla estetty, 
mutta harvoin heitä kuitenkin on nähty näiden seurojen kokouksissa, 
joten siis on hyvin vähän luultavaa että heidän edustajansa tieteel- 
listen seurojen kautta tulisi asetettavaan toimikuntaan. Mutta eikö- 
hän tätä puutetta ole asian harrastajain puolelta mahdollista auttaa 
toisella tavalla? Eikö sosialismi, joka meidän maassamme on saanut 
80 edustajaa eduskuntaamme, ole siksi voimakas että se voi saada 
aikaan tieteellisen yhdistyksen sosialismia varten, yhdistyksen, 
joka sosialismin periaatteiden nojalla, mutta tieteellisellä tavalla 
käsittelisi niitä suuria kys3rmyksiä, jotka kuuluvat sosialismin oh- 
jelmaan? Ja jos tämmöinen seura S3mtyy, ei saata olla vähintäkään 
epäilystä siitä, että sen edustajia kutsutaan myötävaikuttamaan 
siinä toimikunnassa, jonka asettamisesta kaikki näk3rvät olevan yhtä 
mieltä. 

En tahdo jatkaa pitemmältä. Koska on olennaiseksi asiaksi 
katsottava että asian toteuttamista varten tulee asetettavaksi eri 
seuroja edustava toimikunta, niin tahdon uudistaa sen jo viime 
kerralla tekemäni ehdotuksen, että tämä asia tulisi mainituksi myös- 
kin ponnessa, vaikka kyllä ymmärränkin sen voivan kuulua niihin 
perusteisiin, joihin ponsi viittaa. Edelleen minäkin puolestani yh- 
tyisin siihen, että valtuutettaisiin joko anomus- tai toimitusvalio- 
kunta jokseenkin vapaasti käsittelemään tämän mietiimön perus- 
teluja, kun eduskunnan anomus hallitsijalle tulee laadittavaksi. 

Puhemies: Puhuja siis pysyy entisessä ehdotuksessaan. 

Ed. Gustafsson: Tili det jag senaste gäng i största korthet 3rtt- 
rade vid midnattstid ber jag fä tillägga nägra ik ord, naturUgtvis i 
sak. Hr Kairamos understödda förslag tili oniformulering af den första 
klämmen motiverar icke nägon äterremiss tili utskottet, da det- 
samma är bäde formelt och sakligt fullkomUgt klart. Det innebär 
bland annat, att ur dessa medd reseunderstöd at litteratörer icke 
kunde beviljas. Det finnes skönlitterära författare, tili och med 



Määrärahasta suomenkieliseen kirjallisuuteen. 15 17 

ganska betydande, hvilka sk att säga komma tili rätta tned sitt eget 
land och sitt ^et folk och icke frän utländska resor hafva erhallit 
nägra näinnvärda ingifvelser för sin produktion. Men det finnes 4 
andra sidan författare med mer omfattande fantasi, hvilka säkert 
hafva nytta af dylika resor. Huru skulle t. ex. en nutida författare 
konna skildra vir tids sodala rördse utan att hafva personlig kän> 
ning af densaxmna i nagot af de stora kulturländema, Jag hoppas 
att Finska Litteratursällskapet ocksk i denna punkt konuner att 
halla sig tili det riktiga och ingalunda missbruka dessa reseunderstöd. 
Och da nu hr Kairamo och de^ som förenat sig med honom, vilja 
gifva detta anslag ät Litteratursällskapet utan nägon redogörelse- 
skyldighet för landtdagen och pä obestämd tid, sa S3mes det mig, 
att de ocksa kunde hafva f örtroende tili Sällskapet i afseende a rese- 
understöden. 

Här har vidare förutsatts att de luckor, som finnas i den finska 
litteraturen, borde fyllas i nagot slags kronologisk ordning, sasom 
de här i betänkandet — naturligtvis blott sasom exempel — upp- 
tagits. Detta f öref aller mig vara en S3mnerligen sökt och rent af be- 
synnerlig tolkning. Utskottet afser ju att medlen skola användas af 
Litteratursällskapet jämte andra föreningars representanter odi 
att dessa representanter tillsamnians skola uppgöra den närmare 
planen för medlens användning för att fä, sasom det heter, »en slut- 
lig praktisk lösning> af frägan tili stand.» 

Jag mäste saledes anse att den första klämmen i utskottsbetän- 
kandet är fullt tiUfredsställande. Däremot maste jag fortfarande 
opponera mig mot andra klämmen. Jag ber att fä framhälla, att i 
en sak, som gäller 50,000 mark om äret, folkets röst nog kommer 
att höras och olika meningar att göra sig gällande i tidningar och pa 
annat sätt. Hvad särskildt de sociala sträfvandena vidkommer, 
sk hafva ju sodalistema med sinä 80 medlemmar här i kammaren 
vid behandlingen af redogörelsen för medlens användning samma 
möj%het att göra sig gällande som genom att utse en eller högst 
tvä representanter tili den ifragavarande delegationen. Af dylika 
representanter väntar jag icke nigot synnerligt, väre sig nytta dler 
skada, men de kunna ändä invärka störande pa detta rent litterära 
arbete genom att där fungera sasom ett slags politiska busar — jag 
menar öfverherrar — och tillsättandet af dylika tycker jag är full- 
komligt onödigt. Minä siis puolustan ensimäistä pontta, vastus- 
tan toista ja vastustan myös lähettämistä takaisin valiokuntaan. 

Kd. af Ursin; On sangen hauska kuulla tänään ja viimein, 
kun oli tästä asiasta kysymys, että niin etevät miehet kuin herrat 
Danidson-Kalmari ja Psdmen tahtovat kannattaa ainakin Marsin 
»Kapitali^n painattamista. Tosin he eivät hiiskuneet mitään Las- 
sallesta. Tämä tietysti ei tapahtunut ilman h3rvää syytä. Marx, 



I5i8 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

jos kohta hän ei olekaan niin vaikeatajuinen, kuin herra Pahnen 
otaksui, — en tiedä, onko herra Palmen lukenut häntä — on kui- 
tenkin hiukan vaikeatajuisempi kuin Lassalle. Lassalle, joka oli, 
kuten tunnettu, tiedemies hänkin, — tosin ei niin suuri kuin Marx 
— osasi samalla erinomaisen- h3rvin, niin sanoakseni herättävästi, 
esittää sosialismin oppia, ja minä arvaan, ettei Lassalle muka siitä 
S3^tä liioin tule kysymykseen kyseessä olevassa kääntämisessä. 
Muuten minä en ole suinkaan tarkoittanut, että edes nämä kaksi 
riittäisi, vaikka olen maininnut heidät suurimpina edustajina. 
Saattaisinhan lisäksi mainita Engelsin ja Kautzkyn ynnä monet 
muut. 

Pari kolme puhujaa täällä ovat sanoneet, että kysymyksessä 
olevasta asiasta on te^ty suuri numero. Kukapa oikeastaan suuren 
numeron siitä on tehnyt? Valiokunta on ehdottanut, että asetet* 
täisiin delegatsiooni, mutta valiokimnan mietintöön tässä kohden 
ovat muutamat kirjoittaneet vastalauseensa ja mintm mie- 
lestäni on n3rt hyvin suuri numero tehty siitä, että tämä vastalause 
tulisi hyväksytyksi. Se johtuu epäilemättä siitä, että pelätään» 
ettei Suomalaisen Kirjallisuuden Seura saisi yksipuolisesti oman 
mielensä mukaan menetellä näitten rahojen kanssa. Tosiasia ni- 
mittäin on, että löytyy sosiaalisella alalla kaksi suurta maailman- 
katsomusta. Siitä me emme pääse. Ja toinen tosiasia on, että Suo- 
malaisen Kirjallisuuden Seura, jonka puoleen meidän n3i: pitäisi 
ehdottomalla luottamuksella kääntyä, ei ole julaissut mitään kirjoja 
toisen suuren maailmankatsannon pohjalla. Onhan se kyllä jukis- 
sut Herknerin »Työväenkys3anys»-nimisen teoksen, mutta niinkuin 
jokainen tietää, Herkner ja Sombart ja heidän kaltaisensa eivät ole 
sosialisteja, vaan porvarillisia radikaaleja. Kun nyt asia on tällai- 
nen, ei ole kumma että sosialistinen ryhmä d voi ehdottomalla luot- 
tamuksella antaa puheenaolevaa tointa Suomalaisen Kirjallisuuden. 
Seuralle, se sanottakoon aivan suoraan. Se epäilee, että Seura ^lä 
edelleen julkaisee yhtä yksipuolista kirjallisuutta sosiaalisella alalla. 

£n n3rt katso asiaan liioin kuuluvaksi kajota herra Paimenin 
pitkiin juttuihin materialistisesta historiankatsomuksesta ja muusta 
semmoisesta ja suurella paatoksella esitetystä kultaisen vasi- 
kan palvelemisesta ja sen torjumisesta. Minäkin voisin puoles- 
tani sanoa, että porvarillisella taholla palvellaan hyvin paljon tätä 
kultaista vasikkaa, vieläpä palvellaan kirjallisuudessakin juuri 
sillä, että siinä julaistaan yksipuolisesti kapitalistisia teoksia eikä 
sosialistisia yhtään. Niinkuin sanoin, siitä voisi puhua ainakin yhtä 
paljon kuin herra Palm&i, mutta se ei suorastaan kuulu tähän asi- 
aan. Herra Paimenin esitys on niitä tavallisia letkauksia sosialis- 
mille, joista me emme paljoa välitä. 

Nyt me ehdotamme tuommoisen delegatsioonin asettamista 
juuri siitä syystä, että delegatsiooni voisi punnita tasapuolisesti 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 15 19 



näitä asioita. Kun jossakin korporatsioonissa on eri katsantokan- 
tojen edustajia, niin tiet3^ti asiaa harkitaan monipuolisesti eri ta- 
hoilta, jokainen pääsee, vaikka olisi yksinkin toista mieltä, aina* 
kin puhutnaan toiseen suimtaan. Siis lyhyesti sanoen: asia tulee 
tasapuolisesti ja puolueettomasti pohdituksi. Täällä on jo eräs 
edellinen puhuja aivan oikein sanonut, että kirjallisuuden tulee 
kuvastaa sitä, mitä kansassa liikkuu. Tähän asti ei Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seura ole valvonut tätä, se on yksipuolisesti valvonut 
sosiaalisella alalla n. s. kapitalistisen maailmankatsannon teosten 
julkaisemista. Siis tasapuolisuus on ollut kaukana. Jotta nyt sai- 
simme asiat uudelle parenmialle tolalle, on tämmöinen delegatsiooni 
ehdotettu. Myönnän mielelläni, että se on jotakin uutta, mutta 
me emme ylipäänsä voi ratsastaa kaikella vanhalla, jos me maail- 
massa jotakin edistystä tahdomme aikaan saada. 

Kd. Heikkilä: Jos valioktmnan toista pontta olisi vastustettu 
joltakin muulta taholta kuin mitä n3rt on tapahtunut, olisi sitä vä- 
hän helpompi ymmärtää. Sillä toisen ponnen vastustaminen juuri 
niillä perusteilla, joita keskustelussa sen vastustajat ovat esille tuo- 
neet, sisältää ilmeisesti epäluottamuslauseen eduskunnalle. Tulisi 
muka suuri vahinko näiden varain kä3rttämisessä, Suomalaisen Kir- 
jallisuuden Seuran toimintaa tässä muka vaikeutettaisiin, jos edus- 
kunta valitsisi edustajia ehdotettuun toimikuntaan. Erittäin- 
kin ed. Palmen toi selvemmin esille, mistä tuo epäluottamuslause 
eduskunnalle johtuu, nimittäin siitä, että kansan eduskunta, jota 
vanha luokkaeduskunta oli teoriassa, on nyt myös kä3rtännössä sitä 
ja sellaisena mennyt ojasta allikkoon, s. o. kun kansanvaltaisesti 
valittu eduskunta on nyt kokoontunut ja sinne on satttmut pujah- 
tamaan semmoisia, jotka eivät ole porvareita. Siitä syystä pitäisi 
annettaman epäluottamuslause eduskunnalle. Vaikka minulla tä- 
hän ryhmään kuuluvana olisi enemmän S3rytä kuin herra Palmäiilla 
tuohon epäluottamuslauseeseen, en minä sittenkään ole niin luokka- 
vihaa kantava. Täällä on enemmistö porvarillisia, mutta sitten- 
kään minä en tahdo epäluottamuslausetta. Tarkoitukseni on siis huo- 
mauttaa, että äänestäessämme valiokunnan toisesta ponnesta sa- 
malla äänestämme myös, sen keskustelun perusteella, mikä täällä 
on tapahtunut, epäluottamuslausetta eduskunnalle. 

Minulla on vielä toinen huomautus, ja se aiheutuu ed. Erkon 
lausunnon johdosta. Ed. Erkko nimittäin sanoi olevansa taipuvai- 
nen yhtymään tämän toisen ponnen poisjättämiseen ja asettumaan 
siis vastalauseen tekijäin kannalle. Vastalauseen tekijäin ilmeinen 
tarkoitus näyttää olevan työntää myöskin muut tieteeUiset seurat 
tästä pois, kuin ainoastaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran, sillä 
olisivathan he muussa tapauksessa laittaneet toisenlaisen vastalau- 
seen, eikä juuri tämmöistä, jossa valiokunnan toista pontta vaan 

96 



I520 Istunto 17 p. S3ryskuuta 1907. 

tahdotaan hylättäväksi. Kun siis äänestämme tämän toisen pon- 
nen pois, silloin äänestämme myös kaikki muut tieteelliset seurat 
näiden varain kä3rttämisestä pois ja se jääpi yksinomaan Suoma- 
laisen Kirjallisuuden Seuran huostaan. Pidän velvollisuutenani 
tehdä tämän huomautuksen, kuten huomautin, ed. Erkon lausunnon 
johdosta. 

Minusta nähden ei nyt, kun k3rs3rmys on keskustelussa tällaiseksi 
muodostunut, voi asettua muulle kannalle kuin puolustamaan mie- 
tietöä tällaisenaan. Jos olisi liikuttu vain näissä rajoissa, ettei 
eduskunnan tarvitse sen enempää tehdä kuin mitä ensimäisessä 
ponnessa ssanotaan, että varainkäyttäjä tekee niistä tiliä eduskun- 
nalle, olisi asia hieman toinen. Mutta keskustelussa on asia saanut 
ilmeisesti semmoisen luonteen että nyt, kun eduskunta oa menn3rt 
ojasta allikkoon, tulee suuri vaara, jos semmoinen eduskunta valit- 
see edustajia tuommoisten varain käyttämistä valvomaan. Näin 
ollen minäkin, vaikka alkujansa olin vähän sitä mieltä, ettei eduskun- 
nan tarvitsisi tähän toimeen ryhtyä, en voi muuta kuin kannattaa 
valiokunnan mietintöä semmoisenaan. 

Ed. Komu: Ymmärtääkseni tämän laveaperäiseksi men- 
neen keskustelun ytimenä on vaan kysymys; sopiiko eduskunnan 
valita jäseniä siihen toimikuntaan, joka tulisi huolehtimaan, että 
nuo rahat, mitkä valioktmta esittää, tulevat paraiten käytetyiksi. 
Minä en näe tuollaisessa valitsemisessa mitään arveluttavaa. On- 
han luonnollista, että kun näinkin suuri summa kansan varoja 
luvataan, myös pidetään läheisesti huolta siitä, että rahat tulevat 
edullisimmin käytetyiksi. 

Tämä kysymys ei ole aivan samanluontoinen kuin monet 
muut kys)rmykset, joissa raha-apua myönnetään. Kaikki tiedäm- 
me ja myönnämme, mitenkä kirjallisuudella voidaan paljon avus- 
taa tai myöskin vastustaa jotakin erityistä kehityssuuntaa, vie- 
läpä erityistä puoluetta. Ja kun tässä tapauksessa, niinkuin va- 
liokuntakin perusteluissaan mainitsee, varat olisivat käytettävät 
niin, että ne tulisivat eduskunnassa vallalla olevan mielipiteen 
mukaisesti käytetyiksi, on ymmärtääkseni paras keino se, että 
eduskuntakin nimittää jäseniä toimikuntaan. 

En tiedä, mitenkä tuollaiseen toimikuntaan jäsenten valitse- 
minen loukkaisi Suomalaista Kirjallisuudenseuraa, josta täällä 
niin paljo on puhuttu. On sanottu valitsemispäätöksestä, että se 
on suora epäluottamuslause Suomalaiselle Kirjallisuudenseuralle, 
mutta siitä voi olla kullakin omat mielipiteensä. Ja vaikka päätös 
ei luottamuslauseelle näyttäisikään, en tahtoisi, että se muutettai- 
siin vuotuiseksi 50,000 markkaa sisältäväksi luottamuslauseeksi. 
Ei kaikilla kansankerroksilla ole erikoisesti odotettavaa sanotulta 



•Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1521 

- — - -- 

seuralta sellaista kirjallisuutta, jota ne kaipaavat ja jonka takia 
ne nyt edustajiensa kautta tuon suuren summan myöntävät. 

Täällä on huomautettu, että eihän vasemmistoon paljoakaan 
vaikuta, jos toimikuntaan eduskunnan puolelta valitaan jäseniä; 
tulisihan ainoastaan muutama henkilö vasemmistosta siihen kuu- 
lumaan, eikä hän voisi tehdä ryhmän mielenmukaisia päätöksiä. 

— Sitä vähemmän luulisi silloin olevan aihetta vastustaa toimi- 
kunnan asettamista, kun siinä kuitenkin vastustavat ryhmät tuli- 
sivat määrääviksi, kuten uskotellaan. 

Aikaisemmassa keskustelussa joku puhuja lausui, mitenkä 
kaikissa maissa on tullut yleiseksi se käsitys, että eduskuntien 
ei olisi tartuttava tällaiseen hallinnolliseen toimenpiteeseen 

— hallinnollinen toimenpide laajimmassa merityksessä käsi- 
tett3nttä — ja sanottu, että eduskunnalle jää tilasuutta riittä- 
västi ottaa varainkäyttö esille eduskunnassa välikyselyn tai muun 
toimenpiteen muodossa. Tuskinpa tällainen näkökanta, jos se ote- 
taan määrääväksi, kumminkaan hyvin paljo itse asiaa muuttaa. 
Olla erillään ja ei olla erillään! Eiköhän parempi ole, että edus- 
kunta heti päättää mitä läheisimmästi huolehtia tuon 50,000 mar- 
kan tarkoitukseensa käyttämisestä. 

Täällä on puhuttu sensuurista. Mielestäni on se huono 
vertaus, tällaisessa tapauksessa aivan kä3rmätön. Jos joku rahoja 
myöntää määrättyyn tarkoitukseen, on aivan oikeutettua, että 
määrääjä myös katsoo, mitenkä varat käytetään, vieläpä on osalli- 
sena kä3rtössä osottamassa, mikä on rahojen myöntämisen tarkoi- 
tuksena ollut. AinakiQ niillä monilla vasemmistoon kuuluvilla, 
jotka tämänkin eduskunnan lyhyenä koossaolon aikana ovat saa- 
neet kulkea hovioikeuksissa painoviranomaisten nostamien juttu- 
jen tähden, on toinen käsitys sensuurista. Minun mielestäni 
valiokunnan ponnet ovat h3rvät. Sen muutoksen kuitenkin hy- 
väksyn niihin, että sana neljä muutetaan sanaksi : viisi. 

Bd. Hagman: Pääasiasta näkyy eduskunta olevan yksi- 
mielinen valiokunnan kanssa, että nim. on pyydettävä 50,000 
markan määräraha suomalaisen kirjallisuuden kartuttamiseksi. 
Mitä sitte ponsiin tulee, niin ensimäisen ponnen suhteen tehtiin 
jo edellisessä keskustelussa muutamia pienempiä muistutuksia. 
Tahdottiin nimittäin valiokunnan ensimäisestä ponnesta poistaa se 
ehdotus, että määräraha myönnettäisiin kolmeksi vuodeksi, ja sen 
sijaan ehdotettiin, että tätä määrärahaa pyydettäisiin rajattomaksi 
ajaksi. Syyt, minkä vuoksi valiokunta puolestaan on tullut yksi- 
mieliseen päätökseensä, on se, että kun kysymyksessä oleva kirjal- 
linen yritys on laadultaan aivan uusi, olisi valiokunnan mielestä 
edullista ensiksi saada sen menestymisestä jonkinlaista kokemusta. 
Semmoinen kokemus voidaan saavuttaa kolmessa vuodessa. Jos 



1522 Instunto 17 p. syyskuuta 1907. 



tämä kokemus osoittautuu hyväksi, niin tehdään kolmen vuoden 
päästä uusi anomus, ja silloin pyydetään näitä määrärahoja vaik- 
kapa kuinka pitkäksi ajaksi, miksipä ei määräämättömäksikin 
ajaksi. Jos taas niin olisi, että kokemus ei näyttäisi tyydyttäviä 
tuloksia, niin silloin olisi tilaisuus jättää anomus uudistamatta. 
Sitä vastoin eduskunta, jos se nyt heti ensi kerralla anoo tätä 
kannatusta rajoittamattomaksi ajaksi, ja tämä kannatus myön- 
netään, tavallaan sitoo kätensä tässä asiassa. 

Toiseksi on valiokunnalla ehdotustaan tässä kohdin mufK 
dostaessaan ollut tukea toisessa anomusehdotuksessa, jossa nimen- 
omaan puhutaan yhdestä rahainhoitokaudesta. Näistä syistä va- 
liokunta yksimielisesti päätti ehdottaa ajan rajoittamista ja tämän 
kannatuksen myöntämistä kolmeksi vuodeksi. 

Mitä sitte tulee selontekovelvollisuuteen, jota jotkut puhu- 
jat ovat pitäneet tarpeettomana, niin siitäkin on puhuttu ainakin 
toisessa anomusehdotuksessa, ja valiokunnassa on sitä pidetty niin 
luonnollisena asiana, ettei siitä ole vallinnut muu kuin yksi mieli. 
Saanen ehkä huomauttaa, että valiokunta tällä ehdottamallaan 
selonteolla on tarkoittanut ainoastaan lyhyttä kertomusta, vedosta, 
varain käyttämisestä. Varsinaisen tilityksen varain käyttämisestä, 
valiokunta on ajatellut jätettäväksi asianomaiselle valtionvirastolle» 
niinkuin mietinnöstä näkyy. 

Mitä tähän ensimaiseen ponteen tulee, niin on valiokunta 
muodostanut sen aivan yksimielisesti, ja merkinnee sekin jotain. 
Näin ei ole tapahtunut toisen ponnen suhteen, sehän käy selville 
mietintöön liitetystä vastalauseesta. Että tähän ponteen kuiten- 
kaan sisältyisi epäluottamuslausetta Kirjallisuuden seuraa vas- 
taan, kuten täällä eräs arv. edustaja asian ollessa ensi kertaa 
esillä oletti, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Valiokunta päinvas- 
toin selvin sanoin lausuu vakaumuksensa, että juuri mainittu 
seura on oleva varain luotettavin käyttäjä. Mietinnön seitsemän- 
nellä sivulla sanotaan nimenomaan, että „Suomalaisen Kirjalli- 
suuden Seuralla pitäisi olla mahdollisimman suuret edellytykset 
varain tarkoituksenmukaiseen ja oikeaan käyttämiseen. Sehän 
lukee piiriinsä runsaan määrän henkilöitä, joilla on sekä kykyä 
että harrastusta tässä esillä tuleviin kysymyksiin ; niinikään se omaa 
pitkäaikaisen kokemuksen tällä alalla, ja on seuran tähänastinen 
toiminta takeena siitä, että varat voidaan uskoa sen käytettäviksi". 
Minkäänlaista epäluottamuslausetta Suomalaisen Kirjallisuuden 
Seuraa vastaan ei siis valiokunnan puolelta ole lausuttu. 

Täällä on väitetty, että jos eduskunta puolestaan valitsisi 
neljä jäsentä tähän komiteaan eli lautakuntaan, joka yhdessä Kir- 
jallisuuden Seuran ja muiden tieteellisten ja kirjallisten seurain 
kanssa tulisi aijottua yritystä toteuttamaan, niin tämä yritys sen 
kautta vedettäisiin puoluetaistelun piiriin. Niinhän nimenomaan 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1523 



edellisessa keskustelussa mainittiin. Pyydän nyt tämän johdosta 
ensinnäkin muistuttaa siitä, että eihän valiokunnan ulkopuolella- 
kaan, niiden puolelta, jotka ovat tämän asian panneet vireille, ole 
ajateltu, että Kirjallisuuden Seura yksin, välittömästi tulisi hoita- 
maan tätä kirjallista yritystä. Tiedämmehän, ^ttä on jo kauan 
puhuttu ja kirjoitettu akatemiasta, komiteasta, lautakunnasta, jo- 
hon ei Kirjallisuuden Seura yksin, vaan monet muutkin seurat ja 
yhdistykset valitsevat jäseniä. Jos tahdomme sanoa, mitä ajatte- 
lemme, niin on se sitä, ett'eivät meidän seuramme eivätkä yhdis- 
tyksemme, olkootpa ne nyt tieteellisiä taikka kirjallisia, sen pa- 
hempi ole niin puhtaita puoluevärityksestä, että me voisimme olet- 
taa, ettei puoluetaistelua syntyisi tuossakin aijotussa komiteassa, 
johon nuo seurat asettaisivat jäsenet, vaikkakaan siihen ei tuKsi 
ollenkaan eduskunnan valitsemia jäseniä. £i ole mielestäni ym- 
märrettävissä, että yksin nuo henkilöt, jotka eduskunta valitsisi 
tähän komiteaan, toisivat siihen mukanaan tuon pelätyn puolue- 
taistelun. Tämä pelko siis oikeastaan koskee sitä tai niitä sosiaa- 
lidemokraattiseen ryhmään kuuluvia kansalaisia, jotka mahdolli- 
sesti tulisivat valituiksi tähän komiteaan, ja näiden tähden kai 
tätä toista pontta oikeastaan niin kovasti vastustetaankin. Mutta 
kyllä kai jokaisen meistä täytyy myöntää, ettei esim. tämä edus- 
kunta sillä puhdistuisi puoluetaistelusta, että koko vasemmisto 
täältä poistettaisiin. Minä en siis jaksa käsittää, että yksistään 
vhden tai kahden sosiaalidemokraatin läsnäolo tuossa lautakun- 
nassa, josta on puhe, tuottaisi siihen puoluetaistelun. Kyllä se tai- 
taa osata sinne muutenkin. Mutta mitä tuo tahi nuo jäsenet voi- 
sivat tehdä tuossa lautakunnassa, on mielestäni se, että ne olisivat 
tilaisuudessa siellä edustamaan sitä ajatussuuntaa, jonka sosiaali- 
demokraattinen puolue omaksuu, ja oikeus ja kohtuus mielestäni 
käskee, että se suunta todellakin puheenaolevassa lautakunnassa 
saapi ja voipi olla edustettuna. 

Tämä ajatus- on minulla ollut määräävänä, kun olen tämän 
kohdan suhteen omistanut valiokunnan enemmistön mielipiteen. 
Sosiaalidemokraattiselta puolelta tehtiin valiokunnassa paljoa jyr- 
kempi ehdotus kuin tämä oli. Sitä puolestani en voinut h)rväksyä, 
mutta tähän välittävään ehdotukseen minä saatoin yhtyä, ja sitä 
minä kannatan tälläkin hetkellä. Kyllähän minä ymmärrän, että 
semmoisen kovan ottelun perästä, mikä täällä tapahtui muutama 
päivä sitte, voipi käydä niin, että tällaisella kannalla ei ole min- 
käänlaisia toiveita päästä vaikutukseen, mutta onhan minulla kui- 
tenkin tilaisuus lausua se toivomus, että me voisimme tämmöi- 
sessä pienessä asiassa ojentaa veljes- tai sisaruskäden sille ryh- 
mälle, joka niin hartaasti on toivonut tämmöistä määräystä tähän 
ponteen. Eihän ollenkaan ole ollut puhetta siitä, niinkuin joku 
puhuja täällä näkyi olettaneen, että eduskunta asettaisi tämän 



1524 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



lautakunnan semmoisenaan. Ei millään tavalla. Näkyyhän sel- 
västi tästä valiokunnan mietinnöstä, että se ehdottaa että Kirjalli- 
suuden Seura yhdessä muiden tieteellisten ja kirjallisten seurojen 
kanssa tämmöisen lautakunnan asettaisi, ja tämä pieni lisä-ehdotus 
toisessa ponnessa sisältää vaan , että eduskunta s^isi siihen valita 
neljä jäsentä. 

Täällä on sitte puhuttu myöskin mietinnön takaisin lähettä- 
misestä valiokuntaan siinä tarkoituksessa, että perustelut muutet- 
taisiin. Voihan niinkin tapahtua, se on kyllä usein ennenkin ta- 
pahtunut, mutta pelkään puolestani, että kun valiokunta on mie- 
lipiteensä lausunut, sillä ei ole sen parempaa ehdotettavana. Us- 
kallan siis edelleen kunnioittaen pyytää että eduskunta hyväksyisi 
valiokunnan mietinnön. 

Ed. Rosenqvist V. T.:- Jag skall endast halla mig tili dea 
fräga uti föreliggande ärende, som hufvudsakligast har berörts 
vid diskussionen i dag, d. v. s. det förslag, som framträder uti ut- 
skottsbetänkandets klämmar, och det, som ingär i reservationen. 
Jag kan för min del icke helt och hÄllet fömeka, att det ligger 
nägonting berättigadt uti betänkandets andra kläm, liksom jag 
ocksä icke kan godkänna, att man har kallat den delegation af 4 
personer, som representationen skulle utse, tili en censurkomite. 
Det skulle denna delegation ju pä intet sätt utgöra. Detta oak- 
tadt kan jag icke godkänna utskottets betänkande. Förslaget där 
synes mig först och främst vara opraktiskt. Det är opraktiskt, 
att landtdagen utser medlemmar uti en literär delegation. Och 
för det andra är jag öfvertygad om att det man äsyftat med dessa 
4 personers väljande icke pä nägot sätt kommer att realiseras* 
Jag fäster mig nu icke vid att det i betänkandet säges, att det tili- 
hör dem att se tili, att de inom landtdagen härskande äsiktema 
och tänkesätten komma tili sin rätt vid vai af litteratur ; det är ju 
själffallet fuUkomligt omöjligt för nägon att taga reda pä hvilka 
äsikter och tänkesätt, som härska i landtdagen. Jag tror att 
detta redan päpekats vid diskussionen undcr föregäende plenum. 
Men den andra synpunkten, som tvifvelsutan har mera berätti- 
gande, kan icke häller förvärkligas, nämligen att dessa 4 personer 
skulle kunna förhindra att ensidiga synpunkter blefve gällande. 
Här har nog redan tillräckligt framhällits, hurusom det är omöj- 
ligt för en eller tvä personer, som möjligen hysa ifrän Litteratur- 
sällskapets bestyrelse afvikande äsikter, att genomdrifva sin äsikt. 
Det gäller ju nu här att skapa garantier för att denna rundliga 
summa, hvarom anhällan göres, skall komma att användas pä det 
bästa möjliga sätt tili befordran utaf god litteratur pä finska sprä- 
ket. De faktorer, som ästadkomma dessa garantier, äro väl sak- 
kännedom och erfarenhet, och bäd^ dessa faktorer förefinnas, 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1525 

sividt jag förstär, hos Finska Litteratursällskapet. Men dä kan 
man uppställa frägan; Förefinnes ocksä inom detta sällskap god 
vilja att verkligen taga hänsyn tili olika meningsriktningar och 
olika äsikter. Jag för min del tror att en sadan god vilja finnes 
inom detta sällskap. Men skuUe den icke finnas där, sä är jag 
öfvertygad om, att saken i intet afseende blefve bättre, om en 
fyramannanämd utaf landtdagen utsäges. Dessutom böra vi ju 
erinra oss, att Finska Litteratursällskapet, enligt förslaget uti re- 
servationen, icke endast har att aflämna redogörelse för landt- 
dagen, utan äfven, hvad som är af ännu större vikt och som jag 
anser att i intet afseende fär utelämnas, att detta anslag beviljas 
blott pä 3 kr, Har detsamma dä i nägot afseende blifvit miss- 
brukadt, sä beviljas det icke mera eller ocksä beviljas det under 
andra vilkor. Redan denna möjlighet skall väl utgöra en maning 
för Finska Litteratursällskapet att taga hänsyn tili alla berättigade 
fordringar, som framställas med hänsyn tili litteraturen uti landet. 
En ärad talare har här framhällit att, ifall man antoge re- 
servationen och säledes utskottsbetänkandets andra kläm helt och 
hället lämnades bort, däraf skuUe följa, att Finska Litteratursäll- 
skapet icke ens behöfde förstärka sig med representanter frän an- 
dra sällskap. Detta är nu emellertid icke fallet. Laser man be- 
tänkandet, sä finner man, att det är allas mening att Litteratur- 
sällskapet skall förstärkas; och detta stär därför fast, om ocksä 
detta icke uttryckligen utsäges i klämmen. Kortligen: Jag ber 
att fä förorda reservationen. 

Kd. Kairamo: Olen pakotettu lyhyesti oikaisemaan erääb 
kohdan ed. Gustafssonin lausunnosta, joka johtuu ilmeisestä vää- 
rinkäsityksestä. Olen käsittänyt anomusvaliokunnan mietinnön si- 
ten, että sen kautta matkarahain myöntäminen tulisi ainakin sään- 
nölliseksi, kenties pakolliseksi. E^simäisestä lausunnostani käy 
kyllin selville, etten suinkaan tahtoisi vastustaa näiden varain 
käyttämistä myöskin tarkoituksia varten maan ulkopuolella. 
Mutta en tahtoisi tehdä matkarahain myöntämistä pakolliseksi, 
vaan tahtoisin tässäkin suhteessa myöntää Suomalaiselle Kirjaili* 
suuden Seuralle täyden vapauden harkita ja päättää, tarvitaanko 
ja missä määrin tämmöisiä matkarahoja myöntää. Minulla on 
siis se luottamus tähän seuraan, jota ed. Gustafsson kaipasi lau- 
sunnossani, ja olen siis juuri samalla kannalla, jonka käsitin 
olevan myöskin ed. Gustafssonin. 

Me olemme nyt eduskunnan istuntoajan keskivaiheilla. 
Verrattain vähän on eduskunta vielä saanut aikaan, ja tavaton on 
se työtaakka, joka lepää meidän hartioillamme. Olemme siinä 
asemassa, että huolella ajattelemme, voimmeko todellakin täyttää 
niitä suuria vaatimuksia ja toivomuksia, joita kansa edustajillensa 



1526 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



asettaa. Ja varmuudella voimme sanoa, että eduskunnan työaika 
aina vastedeskin tulee olemaan niukka. Totta tosiaan tuntuu, 
kuin meillä ei olisi syytä lähteä hakemaan kaikenmoisia pikku- 
tehtäviä eduskunnan varsinaisten tehtävien ulkopuolelta, tehtäviä, 
joita ei mikään eduskunta vielä ole huomannut käytännöllisiksi ja 
tarkoituksenmukaisiksi . 

Ed. HelklA: Valiokunnan mietinnössä sivulla 2 lausutaan, 
että kansallisen sivistyksen lujin pohja on kansan omakielisessä, 
arvokkaassa ja sen oman hengen mukaisessa kirjallisuudessa. Tä- 
mä lienee epäilemättä oikein, ja sellaisen syntymiseksi tulee jokai- 
sen sivistyskansan uhrata työtä ja varoja, jos se tahtoo suorittaa 
tehtävänsä kansojen suuressa sisaruspiirissä. Mutta kun njrt on 
kysymys kymmenien tuhansien markkojen myöntämisestä Suoma- 
laisen kirjallisuuden kartuttamiseksi, niin herättää se luonnollisesti 
syvsiik vastuunalaisuuden tuntoa jokaisessa kansamme tulevaisuutta 
ajattelevassa ja painetun sanan vuosisatoihin ulottuvaa vaikutusta 
käsittävässä kansamme jäsenessä. Nousee vastustamattomalla 
vakavuudella eteen kysymys, saadaanko tällä rahamäärällä jaloa, 
arvokasta ja kansan oman hengen mukaista kirjallisuutta. Eh- 
käpä saadaan, ehkäpä ei. Ei voitane salata, että maamme sadoissa 
kodeissa löytyy tuhansia kansalaisia, jotka ovat joutuneet tätä sa- 
laisesti epäilemään. Ja tätä epäilystä ei voitane tuomita aivan ai- 
heettomaksi, jos tarkastetaan, minkälaista alkuperäistä ja kään- 
nös-kirjallisuutta on viime vuosien kuluessa maamme lukevalle 
yleisölle ja sen kasvavalle kansalle tarjottu. Tämä kirjallisuus 
ei suinkaan aina ole ollut arvokasta, ja vielä vähemmän se on ol- 
lut kansamme oman hengen mukaista, siveellisesti jaloa. Usein 
on laita ollut päinvastoin. Ja tämä on asiantila, joka tällaisena 
uhrauksen hetkenä saattaa tosiaankin huolettaa. Tähän seikkaan 
viittaa valiokuntakin mietinnössään, kun se sivulla 3 sanoo, ettei 
suinkaan aina parhain ja vakavin kirjallisuus ole tullut käänne- 
tyksi, ja samoin, että kaunokirjallisuuden alalla valitetaan synty- 
vän usein heikkoja teoksia. En tiedä, mistä syystä tämä ala-arvoi- 
suus, tämä heikkous yleensä katsottanee kirjallisuuteemme tulevan. 
Voinee sitä aavistaa. Siitä voinee kyllä olla eri mieliä. Niinpä 
valiokunta esim. viittaa siihen, ettei h)rvällä kirjallisuudella ole tar- 
peeksi suurta menekkiä. Sanotaan, että kysyntä synnyttää tuotan- 
non. Mutta tästä me saisimme verrattain huonon käsityksen kir- 
jailijoittemme moraalista. Mietinnössä sanotaan myöskin, ettei 
kirjailijoilla monestikaan ole ollut riittävästi aineellisia varoja 
uhratakseen tarpeeksi aikaa kypsyneiden teoksien luomiseen .Me 
kristillismieliset kansalaiset käsitämme kyllä nämä syyt olevan 
olemassa. Mutta perussyyt tähän ilmiöön käsitämme löytyvän 
siinä, että kansa yleensä ja monet sen kirjailijakyvyt ovat vie- 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1527 



taantuneet raamatun yksinkertaisesta, suurenmoisesta ja oikea- 
mielisestä sanasta ja hengestä. Kun aivan hyvin tunnen valit- 
sijoitteni — ainakin sen suuren osan — katsantokannan tässä 
asiassa ja tiedän monen syvästi surevan sitä, että kirjallisuuteen 
on ilmest)m)rt epäilyttävä määrä teoksia, joita ei hyvällä omalla 
tunnolla voi laskea lastensa käsiin sen luettavaksi, niin olen tä- 
män tahtonut tuoda esiin, varsinkin kun itse puolestani myöskin 
tunnen suurta vastuunalaisuutta siitä, mihin nyt kansan varoja 
aijotaan käyttää. Kuitenkin kannatan näiden varojen myöntä- 
mistä, toivossa, että huonon kirjallisuuden sijaan mahdollisim- 
man parasta saataisiin, sillä rakastan sitä, että kansamme kirjal- 
lisuus kukoistaisi. Olenkin lausunut tämän vain sentähden, että 
se» joka näitä varoja vastaisuudessa tulee hoitamaan, tätäkin 
puolta kansamme katsantokannasta tahtoisi huomioon ottaa. 

Muuten pidän tarpeettomana tämän mietinnön palautta- 
mista valiokuntaan. Kannatan puolestani tähän liitettyä vasta- 
lausetta, siinä luottamuksessa, että tätä tietä myöskin ne mieli- 
piteet, joita tässä esiin toin, tulevat huomioon otetuiksi. 

£d. Käkikoski: Anomusvaliokunnan puheenjohtajan lau- 
sunnossa oli eräs kohta, joka hiukkasen kaipaa, sanoisinko oikai- 
sua tai täydennystä. Anomusvaliokunnan puheenjohtaja, neiti 
Hagman selitti syyt, joiden johdosta valiokunta oli ehdottanut 
varoja myönnettäväksi kolmeksi vuodeksi, ja mainitsi huomat- 
tavana syynä sen, että valiokunta olisi ajatellut, että yritys olisi 
ikäänkuin jonkinmoista kokeilua, että nämä varat voitaisiin kiel- 
tääkin. Ensi hetkessä minä en voinut ymmärtää, että sellaista 
olisi lausuttu, mutta koska edustaja Rosenqvist, joka on myös 
anomusvaliokunnan jäsen, myöskin viittasi siihen, niin on kyllä 
mahdollista, että tämmöistä on lausuttu, mutta minun tietääkseni 
se on lausuttu ainoastaan sivumennen, ainakaan ei ole ollut vai- 
kuttavana syynä tämmöiseen päätökseen se, että olisi ajateltu, 
että tämä kannatus kiellettäisiin tai että se olisi ikäänkuin ko- 
keeksi, vaan kyllä todellakin valiokunta ajattelee, että tämä raho- 
jen myöntäminen tulisi pysyväiseksi, ettei se olisi ollenkaan het- 
ken oikuista riippuvainen, vaan olisi todellakin pysyväisesti las- 
kettu perustus suomalaisen kirjallisuuden kehitykselle. Mutta 
minkä takia ei ehdotettu epämääräistä aikaa, johtui minun ym- 
märtääkseni, ainakin minun päätökseeni vaikutti se, että luultiin 
muodollisista syistä sopivan paremmin tuommoinen ehdotus kol- 
meksi vuodeksi, mutta ajateltiin, että se aina kolmen vuoden ku- 
luttua uudistettaisiin. Ei se nyt johdu siitä, että olisi kolmi- 
vuotiskautta pidetty varainhoitokautena, sillä tiedämmehän, että 
varainhoitokausi ei ole kolme vuotta, mutta lausuttiin se syy, että 
edustajain valtakirjat ovat kolmeksi vuodeksi annetut, ja olisi asi- 



1528 Istunto 17 p. sy3^kuuta 1907. 



allista, että varat myönnettäisiin juuri siksi ajaksi, jolloin edus- 
tajain valtakirjat ovat voimassa. 

Sitten ed. Heikkilän lausunnossa oli eräs kohta, jota 
tahtoisin oikaista. Hän lausui, että vastalauseen tekijät olisivat 
tahtoneet sulkea kirjallisesta toimikunnasta pois kaikki 
muut tieteelliset ja kirjalliset seurat, paitsi KirjaUisuudenseuran 
Kyllä se on meille aivan vieras ajatus, ei sellaista ajatusta ole ollut. 
Me, jotka emme ole hyväksyneet valiokunnan toista pontta sem- 
moisenaan, me olemme hyväksyneet ensimmäisen, jossa on sanat: 
„esitettyjen perusteiden mukaisesti'', ja niihin „perusteihin'* kuu- 
luu se, että Kirjallisuuden Seura yhdessä toisten tieteellisten seu- 
rojen valitsemien henkilöiden kanssa näitä asioita hoitaisi. 

Vielä on kolmas seikka. Ed. Vuorimaa puolustaessaan va- 
liokunnan mietintöä sitä kritiikkiä vastaan, mitä on tehty sen muo- 
don johdosta, sanoi, että tämä ei ole muodoltaan huoncxnpi eikä 
parempi kuin muutkaan mietinnöt. Onko se huonompi tai pa- 
rempi, sitä en minä ensikertalaisena voi arvostella aivan tarkasti» 
mutta minun mielestäni tämmöinen puolustustapa ei ole sopiva, 
vaan minä anomusvaliokunnan jäsenenä, kantaissani varsin suu- 
reksi osaksi edesvastausta tämän mietinnön heikoista puolista, en 
tahdo ruveta puolustamaan sitä tällä tavalla. Jos on heikkoutta 
muissakin mietinnöissä, niin se ei oikeuta meitä millään ehdolla 
tekemään heikkoa työtä, vaan kyllä meidän täytyy ottaa se kri- 
tiikki vastaan, minkä me saamme ja koettaa tehdä niin hyvää 
työtä kuin voimme. Ja jos kritiikki tosiaankin on oikeutettua, 
niin en minä tahdo olla mukana torjumassa sitä semmoisella 
syyllä. Samalla kun mainitsen tästä ed. Vuorimaan lausunnosta, 
niin tahdon myös, koska siihen nyt on aihetta, lausua mielipahani 
siitä tavasta, jolla valiokunnan puheenjohtaja ensimmäistä kertaa 
keskusteltaessa puolusti tämän valiokunnan mietinnön muotoa. 
Se syy, että on edustajia, jotka valitettavista historiallisista syistä 
ovat oppineet suomenkieltä vasta aikaihmisinä, eivätkä siitä 
syystä voi vapaasti, aivan täydellisen virheettömästi käyttää pu- 
heessaan suomenkieltä, ei millään ehdolla oikeuta meitä puolusta- 
maan valtiopäiväin asiakirjojen huonoa muotoa. Onnetonta olisi, 
jos me ensikertalaiset tämmöisillä syillä koettaisimme torjua kri- 
tiikkiä, vaan kyllä se on parempi, että me, ensikertalaiset niin- 
kuin muutkin, otamme kritiikin vastaan koko sen ankaruudessa. 
Se on ainoa keino kasvattaaksemme tätä eduskuntaa pyrkimään 
niin korkeita ihanteita kohden työn täydellisyyden suhteen kuin 
suinkin mahdollista on. 

Kd. Vuolijoki. VftinA: Pyysin puheenvuoroa parin lau- 
sunnon johdosta, joita en mielestäni saa jättää sinään ohi me- 
nemään. 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1529 

Ed. Palmen täällä antoi lausunnon, joka ei paljoa eronnut 
siitä ennen valtiopäiviä kuullusta lausunnosta, jonka espissanka- 
rit näistä valtiopäivistä olivat antaneet; ne ovat „pöbellandtdag", 
roskaväkivaltiopäivät. Mielestäni vapaaherra Paimenin ja tä- 
män lausunnon välillä ei ollut juuri suurta eroa. Olemme kuul- 
leet, että täällä on tekeillä jonktmlainen koalisatsioonihallitus. Oli- 
sin luullut, että läheneminen mielipiteissä olisi tapahtunut oikealta 
keskelle eikä keskeltä päin oikealle, mutta tämä lausunto todistaa, 
että läheneminen tapahtuukin niin päin. Ed. Palmen viittasi pu- 
heessaan m. m. sosiaalidemokraattisten edustajain kypsymättömyy- 
teen ja siihen hävittömään vastustushaluun, joka muka olisi il- 
mennyt. Minä kyllä käsitän ed. Paimenin äkäisyyden ja hermos- 
tumisen varsinkin, kun hän tässä yhteydessä mainitsee valiokuntaa 
itsessään, sillä tämän asian ei olisi pitänyt antaa syytä niin perin 
hermostuneeseen lausuntoon, kuin minkä vapaaherra Palmen an- 
toi. Pitäisihän voida ymmärtää,^ että, vaikka annammekin Kir- 
jallisuuden Seuran entiselle työlle kaiken arvon, kuitenkin meidän, 
nuorten, maailmankatsomus suuresti eroaa niiden vanhojen her- 
rojen maailmankatsomuksesta, jotka ovat Kirjallisuuden Seuran 
johdossa. 

Puhemies: Kaksi minuuttia on kulunut. 

Ed. Vuolijoki: Se, mitä he pitävät sopivana ja hyvänä ja 
oikeana, ei aina meidän mielestämme ole sitä. Ja he kirjalli- 
suutta valitessaan valitsevat tietysti sen mukaan, mitä he pitävät 
oikeana, ja silloin jäävät ne näkökohdat huomioon ottamatta, 
jotka me tahtoisimme huomioon otettavaksi. Luulen että esim. 
sellaiset merkkiteokset, muutamia mainitakseni, kuin Darwinin 
ja Haeckelin, tai sanoaksemme Marxin, Lassallen tai Voltairen ja 
Renanin teokset vielä hyvin kauan saavat odottaa suomeksi jul- 
kaisemista, jos tämä asia yksinomaan jää Kirjallisuuden Seuran 
huoleksi. 

Toinen lausunto oli viime istunnosta, ed. Danielson-Kal- 
marin. Hän sanoi, että jos tällaisia ehtoja pannaan, niin jääköön 
koko homma sikseen. Ainakin ajatus oli tämä, sanoja en tarkoin 
muista. Minun täytyy sanoa, että tämä lausunto tuntuu hyvin 
omituiselta siltä taholta, jolla on tahdottu suomalaisuuden ja Suo- 
malaisen kirjallisuuden harrastus ottaa monopooliksi. Minä jä- 
tän eduskunnan arvosteltavaksi, minkälaista Suomalaisen kirjal- 
lisuuden harrastusta se on, jos tästä syystä, että eduskimta kysy- 
myksessä olevaan komiteaan valitsisi neljä jäsentä, koko asia jä- 
tettäisiin sikseen. 

Täällä ovat jotkut puhujat, muistaakseni ed. Käkikoski, 
kysyneet, millä oikeudella me puhumme kansan syvien rivien ni- 



1530 Istunto 17 p. S3ryskuuta 1907. 



messä. Me puhumme sillä oikeudella, että ne ovat valimieet mei- 
dät, me puhumme sillä oikeudella, että ne rivit, jotka ovat meidät 
valinneet, ovat syvempiä, kuin ne, jotka ovat valinneet ed. Käki- 
kosken. 

Itse puolestani en pidä valiokunnan mietintöä erittäin on- 
nistuneena. Pidän tämän tavankin, että eduskunta valitsisi neljä 
jäsentä, vähemmän onnistuneena. Mutta minusta tässä ei ole 
muuta valittavana. En tahtoisi enää asiaa valiokuntaan palau- 
tettavaksi. Luulen, ettei se paljoakaan siellä parane. Paremman 
puutteessa olen valmis hyväksymään valiokunnan mietinnön sel- 
laisenaan. 

£d. Danielson-Kalmari: Edellisen puhujan lausunto pa- 
kottaa minua sanomaan muutamia sanoja. Minä viittasin viime 
kerralla siihen, että mahdollisesti eduskunnan päätös voisi muut- 
tua sellaiseksi, että saattaisi olla parempi, jos rahamääräyksestä 
ei tulisi mitään, ja minä pysyn tässä ajatuksessa. Se ei tapahdu 
siitä syystä että sillä taholla, johon minä kuulun, oltaisiin kos- 
kaan ajateltu että suomalaisen kirjallisuuden kartuttaminen olisi 
meidän monopoolimme. Sellaisen ajatuksen lausuminen on suo- 
rastansa naurettava, siihen ei ole minkäänlaista aihetta.. Mutta 
tätä asiaa, suomalaisen kirjallisuuden kartuttamista, voi lämpi- 
mästi harrastaa, vaikkakin on vakuutettu, että sen eduksi ehdote- 
tut toimenpiteet ovat kerrassaan sopimattomia. Ja minä olen va- 
kuutettu, että jos eduskunta nyt pyrkisi, kun sillä ensi kerralla 
näennäisesti on siihen tilaisuutta, valitsemaan jäseniä tämän ta- 
paiseen toimikuntaan, niin se olisi onneton teko, siitä syystä, en- 
sinnäkin, että se tällä alalla juuri, jossa on kysymys kirjallisuu- 
desta, olisi mitä pahin harhaisku, se vahingoittaisi sitä asiaa, joka 
täällä on kysymyksessä; ja lisäksi se houkuttelisi eduskunnan 
uralle, joka monessa muussakin asiassa voisi viedä ihan harhaan. 
Se olisi kirjallisuuteen nähden, ymmärtääkseni, harhaisku sentäh- 
den että se saattaisi esille aivan toisenlaisia näkökohtia, kuin ne 
ovat, joiden pitää olla määrääjinä. 

Anomusvaliokunnan puheenjohtaja piti aivan luonnollisena, 
koska n)^ kaikenlaiset seurat saavat valita edustajia tuohon toi- 
mikuntaan, että valtiopäivätkin valitsevat siihen jäseniä. Ja, ar- 
veli hän, jos nuo seurojen edustajat voivat joutua keskenänsä rii- 
taan ja jonkunlaista puoluetaistelua heidän välillä syntyä, niin 
mitä pahempaa siinä on, jos eduskuntakin valitsee puolueiden mu- 
kaan jäseniä tähän lautakimtaan. Erotus on kuitenkin se, että 
kaikki ne seurat, jotka tulisivat olemaan tuossa lautakunnassa 
edustettuina, saisivat tämän oikeuden sentähden että ne edustavat 
ja ajavat jotakin kirjallista tointa, ja ovat jonkun erityisen kirjal- 
lisen alan edustajia, kun sitä vastoin valtiopäiväin edustajat tässä 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1531 

lautakunnassa olisivat ainoastaan valtiollisten puolueharrastusten 
edustajia. 

Vielä muuan muistutus. Eduskunta ei voi valita näitä jä- 
seniä, hankkimatta ensin siihen itsellensä hallitsijan suostumusta. 
Katsommeko tosiaankin tämän vaalin sellaiseksi, että meidän on 
välttämätöntä jättää koko tämä kysymys, tämä kirjallisuuden kar- 
tuttamisen edistäminen, riippumaan siitä, arvosteleeko hallitsija, 
arvostelevatko hänen neuvonantajansa sen sopivaksi, että edus- 
kunta valittujen jäsentensä kautta on tieteellisten ja kirjallisten 
seurojen ohella päättämässä mainittujen varojen kä3rttämisestä. 

Ed. Pärssinen : En käsitä, mitä yhteyttä tällä sivistysky 
symyksellä, joka nyt on esillä, on niiden nuhteiden kanssa, joita 
me olemme vapaaherra Paimenilta saaneet. Minä kuitenkin roh- 
kenen ajatella, että se on sellaista suurta asiallisuutta, jota meidän 
täytyy oppia kokemaan tai ymmärtämään. En tahdo paljon poi- 
keta asiasta, mutta kun muut ovat pitäneet pitkiä saarnoja siitä, 
miten eduskunnan työ tulee onnistumaan ja miten ei, niin tahtoi- 
sin lisätä siihen mietintöön, jossa lausuttiin, ettei se ole joukko 
joka määrää j. n. e. vaan se on kyky, joka täällä eduskunnassa 
lopullisesti ratkaisee ja vie voittoon, ettei kyky yksin riitä, vaan 
meillä sosiaalidemokraateilla on . vielä muuhunkin uskoa, meillä 
on uskoa asiamme oikeuteen ja me uskomme, että sen lopultakin, 
täytyy voittaa. 

No niin, noista nuhdesaarnoista minä pääsin semmoiseen 
käsitykseen, että niillä oli tarkoituksena sovittaa tähän se vanha 
suomalainen sananlasku, että „suutari pysyköön lestissään" ja työ- 
väenluokan edustajat pitäkööt suunsa kinni, kun on kysymys si- 
vistyskysymyksistä, eivät he niistä mitään ymmärrä. Semmoinen 
hieno viittaus siinä lausunnossa huokui. Mutta minun mielestäni 
kuitenkin sosialistitkin ovat uskaltaneet puhua senvuoksi, että 
heillä nyt kumminkin on henkisiä harrastuksia, vaikka he ovat ol- 
leetkin pakoitetut niitä tukahduttamaan, kun kuuluvat tuohon 
luokkaan, jonka täytyy henkisiä harrastuksiansa syrjäyttää ja 
elättää itseänsä ruumiillisella työllä. Myöskään ne vastustavat 
lausunnot, joita täällä on niin lukuisasti satanut, eivät kykene 
sitä tosiasiaa poistamaan, että nim. taide ja kirjallisuus ovat ol- 
leet suljettu ala, jossa työväen luokalla on ollut hyvin vähän te- 
kemistä, ja jonka hedelmistä työväenluokka on hyvin vähän pääs- 
syt osalliseksi. Ja minä luulen, ettei kukaan muu niin hyvin kuin 
työväenluokan edustajat tai ne, jotka ovat nimenomaan itse kär- 
sineet tuosta ulossulkemisesta, 3anmärrä, mitä kirjallisuus kai- 
paisi nimenomaan köyhälistöön nähden, eikä siis tältä kannalta 
suinkaan ole kohtuutonta toivoa, että tuonne valiokuntaan pääsisi 
yksi tai korkeintaan kaksi henkilöä tuomaan niittenkin toiveita 



1532 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



julki, jotka tähän saakka ovat melkein kokonaan olleet sivistyk- 
sestä, tieteestä ja taiteesta osattomia. Sitäpaitsi on täällä jokai- 
nen tunnustanut, että esiintyy kirjallisuudessakin eri sutmtia ja 
tämä jo mielestäni on kyllin pätevä syy puoltamaan valiokunnan 
mietintöä ja sillä muutoksella, jonka minä esitin, että jäsenluku 
tulisi viideksi. 

Neiti Käkikoski sanoi, että minä olisin sanonut pelättävän 
arvostelua ja että olisin lausunut jotakin sellaista toivomusta, 
että tämän apurahan avulla pitäisi ala-arvoisen kirjallisuuden tul- 
vaa lisätä. Sitä minä en suinkaan sanonut, vaikka minä sanoin, 
että toimikunta voi olla yksipuolinen arvostelussaan, kun siellä on 
yksipuoliset katsantokannat edustettuna. — Aivan lyhyesti sanoen, 
täällä ei ole kyetty sitäkään kumoamaan, ettei Kirjallisuuden 
Seuran jäsenehtona ole m. m. 24 markan suoritus, johon ei työläi- 
sillä ole varaa. 

Neiti Käkikoski puhui hyvin vanhan ja meille tutun kau- 
niin laulun siitä, mitenkä köyhä lapsi lukee päre toisessa kädessä 
ja toisessa kirja. No niin, jospa minä lisäisin tähän vielä sur- 
keamman kuvauksen semmoisista, joilla ei ole tähänkään tilai- 
suutta, joiden on täytynyt keskeyttää koulunsa ja jotka ovat pu- 
sertaneet itkua sen vuoksi, että ne eivät ole päässeet kansakouluun. 
Ja jos minä vielä kertoisin, että täällä on sosiaalidemokraateissa 
paljon edustajia, joilla on semmoisia äänestäjiä, että niillä ei ole 
edes pärettäkään panna palamaan — kun kerran niin koreasti 
täällä ruvetaan puhumaan, niin minäkin puhun sillä lailla. 

Täällä on pilkattu kovasti sitä, että nämä vasemmistolaiset 
ovat niin nuoria ihmisiä. Minun mielestäni on hyvin hauska ny- 
kyaikana olla nuori, voi paljon paremmin olla aikansa mukana 
kuin jos olisi vanha, ja sitäpaitsi, nuoruus on semmoinen vika, 
että se häviää itsestään. (Hyvä/ 

£d. af Unin: Olen koettanut kuulla jotakuinkin tark- 
kaan niitä vastaväitteitä, joita on tehty tätä valiokunnan mietin- 
töä kokonaisuudessaan vastaan. Mutta minun täjrtyy sanoa, että 
ne ovat minun mielestäni olleet sangen heikot. Se oudostuttaa 
ehkä täällä oikeata puolta, jos minä sanon, että ne ovat olleet yhtä 
heikot kuin syyt poliisin lisäämiseksi. 

Täällä on ed. Danielson-Kalmari puhunut — minä toivoin 
häneltä kuitenkin saavani kuulla jotakin enemmän — aivan yli- 
malkaisesti, että se ,, vahingoittaa asiaa'', se on „harhaisku" ja 
„pi täisi olla aivan toisenlaisia näkökohtia" ja siihen suuntaan. 
Nämä ovat yleisiä lauseita, jotka eivät yhtään kohdistu ytimeen, 
joka täällä on esitetty aivan selvin sanoin, että ^/g Suomen edus- 
kunnasta tahtoo tämmöisen takeen, s. t. s. ^/^ Suomen kansasta. 
Jos ^/g ei myönny siihen, niin olkoon menneeksi. Mutta emme me 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1533 

anna tälle toiminnalle silloin minkäänlaista luottamusta. Arvat- 
tavasti tämäkin päätös, joka tässä luultavasti sukeutuu, on alku 
siihen suuntaan, jota on ennustettu ja jonka ed. Tainio konsent- 
reerasi sanoihin, että „kuherruksen perästä tulee kohta häät". 
Nämä häät taitavat olla jo ehkä ensi sunnuntaina ja jos ne eivät 
ole silloin, niin tulevat hiukan myöhemmin. 

Bd. Huoponen: Vaikka kysym^rs 50 tuhannen markan myön- 
tämisestä Kirjallisuuden Seuralle on jo kolmessa istunnossa jou- 
tunut perinpohjaisen harkinnan alaiseksi, on mielestäni eräs näkö- 
kohta vielä jäänyt koskettelematta, johon tahtoisin aivan lyhy- 
käisesti kajota. 

Jos valiokunnan mietintö hyväksytään, tietää se, että edus- 
kunta asettaa nelihenkisen sensuurin. Selvää on, että jokainen 
puolue tietysti valitsee tähän toimeen ensimäiset luottamusmie- 
hensä, jotka kaikin puolin voivat tätä kunniakasta ja ansiokasta 
tehtävää hoitaa kansan onneksi ja menestykseksi. Otaksutaan 
nyt, että kaikkien puolueiden luottamusmiehet eivät asu pääkaupun- 
gissa, ajatellaan, että vasemmistolaiset valitsevat luottamusmie- 
hensä esim. Turusta tai Oulusta. Onko nyt mahdollista, että nämä 
miehet saapuvat jokaiseen Kirjallisuuden Seuran toimeenpane- 
maan kokoukseen vai pitäisikö heidän vakituisesti muuttaa pää- 
kaupunkiin tätä tointa hoitamaan? Joka tapauksessa tämän mie- 
tinnön hyväksyminen tietää sellaista toimenpidettä, että eduskun- 
nan tulee noille luottamusmiehille maksaa palkkaa. Tulee siis 
eduskunnan varsinaisia virkajärjestöjä muodostettavaksi. Jos nyt 
sosialistien kannalta tätä asiaa katselee, niin tiedämmehän, että 
heidän ohjelmaansa kuuluu paljo palkkaa ja vähä työtä, tai ainakin 
niin lyhyt työaika kuin mahdollista, jotenka siis selvää on, että 
eduskunnan myöskin tulee määrätä jotenkin korkea palkka näille 
luottamusmiehille. 

Ja kuten ensimäisessä istunnossa on osotettu, niin tämä 
periaate veisi äärettömän laajalle moninaisilla aloilla, kun epäile- 
mättä kaikille niille seuroille ja yhdistyksille, jotka henkisillä tai 
taloudellisilla aloilla meidän maassamme toimivat, myös pitäisi 
valita erityiset tarkastajat, joiden tulee saada nauttia palkkaa. 
Siitä tulisi semmoinen virkakoneisto, ettei kaksisatainen edus- 
kunnan jäsenistö siihen riittäisi, vaan sen pitäisi olla monenker- 
tainen. Onko tässä vaatimuksessa, jos sitä johdonmukaisesti ru- 
vetaan noudattamaan, mitään yhdenmukaisuutta sen huudon kans- 
sa, joka vaaliagitatsioonin aikana oli niin yleinen, että Suomi on 
virkamiesten luvattu maa, että virkapaikkoja ja -palkkoja on vä- 
hennettävä? Eiköhän päinvastoin tämän mietinnön hyväksymi- 
nen tiedä, että Suomen virkamieskoneistoa monenkertaisesti lisä- 
tään? 



1534 Istunto 17 p. S3^yskuuta 1907. 

Olen tahtonut ainoastaan tämän näkökohdan merkille pan* 
tavaksi, ja pidän puolestani jo Suomea kyllin virkamiesten luvat- 
tuna maana, jottei enää muuta virkamieskoneistoa tarvita. Jos 
Kirjallisuuden Seura käyttää väärin tätä luottamusta, niin edus- 
kunta ei vastedes myönnä varoja, ja sillä hyvä. 

Ed. Palman: Minua kummastuttaa, kuinka ihmisen muisti 
voi olla lyhyt. Näyttää siltä, kuin eräät jo olisivat kokonaan 
unohtaneet sen mielentilan, jota heidän puolueensa puhujissa huo- 
mattiin viime istunnon aikana. Ei ole syytä puhua hermostumi- 
sesta, jos muistetaan muutamia kohtauksia viime perjantain istun- 
nosta. Mitä minuun tulee, minä olen pysynyt tarkalleen siinä 
järjestyksessä, jonka V. J. 48 § suo jokaiselle meistä, puhua kai- 
ken sen laillisuudesta, mitä täällä tapahtuu. Ja kun täällä näk3ry 
unohtuneen, mitä V. J:n i pykälä sisältää, että me edustamme 
Suomen kansaa eikä mitään erikoisryhmää, niin minä olen oikeu- 
tettu siitä muistuttamaan. Kun sen lisäksi kuulen, että yksi meidän 
kansamme kauniimpia muistoja, Kirjallisuudenseuran 80-vuo- 
tista toimintaa, häväistään sillä tavalla, ettei törkeä tietämättö- 
myyskään enää riitä puolustukseksi, niin minä olen oikeutettu 
sitäkin vastustamaan. Ne sanat, jotka täällä lausutaan, ne kai- 
kuvat ympäri maata, niitä luetaan kaikkialla, ja jos tämmöinen 
kova syytös saa tulla lausutuksi ilman että sitä vastustetaan, arvel- 
laan siinä ehkä olevan jotakin perää. Sentähden katson olevani 
oikeutettu torjumaan tämmöisiä lausuntoja, varsinkin koska mi- 
nulla aikoinaan on ollut se kunniakas toimi, että sain antaa ku- 
vauksen siitä, mitä Kirjallisuudenseura 50 vuoden kuluessa on 
tehnyt. 

Sen tulkinnan, minkä edustaja Vuolijoki ja Pärssinen tah- 
toivat antaa minun sanoilleni, jätän huoleti sikseen. Taidanpa 
vielä olla oikeutettu vastaamaan laeille, että jos joku tahtoo tah- 
rata muistoansa, hänep pitää tehdä se itse. Muut eivät sitä voi 
tehdä. 

Mitä muuten minuun tulee, luulen tuntevani myötätuntoi- 
suutta köyhälistöäkin kohtaan. Tämä kanta alkoi 40 vuotta sitte, 
ja olen sen mukaan toiminut jokaikinen vuosi. Ei ole sitä maa- 
kuntaa Suomessa, jossa minulla ei olisi ollut tilaisuutta pitää 
esitelmiä, Savon saloilla. Karjalan kankahilla. Pohjanmaan vil- 
javilla tasangoilla, puhumattakaan lähimmistä maakunnista. Taa- 
jain rivien hyväksi olen koettanut toimia, vanhuuteni on antanut 
minulle siihen tilaisuutta. Voin mvöskin vakuuttaa rouva Pärs- 
siselle ymmärtävinäni, mikä etu on nuorilla, kun on pitkä vai- 
kutusaika edessään. 

Mitä noihin arveluihin tulee jostakin koalisatsiooneista ja 
muusta, mitä täällä ennustettiin, se ei kuulu tähän, enkä ole siitä 



Määrärahasta suomalaiseen kirjaUisuuteen. 1535 



kuullut sanaakaan; se sikseen. Mutta kyllä täytyy tunnustaa, 
että kun selitetään, ettei voi luottaa Kirjallisuuden Seuran tasa- 
puolisuuteen ja toiselta puolen luetellaan Voltairesta alkaen Re- 
naniin asti ja matkalla Lassallet ja Häckelit ja muut, niin kyllä 
ne„ jotka ovat esittäneet, että nämä kaikki ovat suomennettavat, 
eivät ole antaneet hyvää todistusta omasta tasapuolisuudestaan. 
Mutta mitä siihen tulee, jota eräässä puheessa äsken saimme 
kuulla, mitä '/s vaatii j. n. e., niin riittää vastata, että siihen 
olenune jo tottuneet. 

Tahtoisin muuten sanoa, että herroilla sosialisteilla ja sosia- 
listien valitsijoilla on olemassa erinomaisen h3rvä keino tarjona, 
jos tahtovat näihin asioihin vaikuttaa; ken tahtoo jotakin maa- 
ilman kirjallisuuden helmiä liitetyksi suomenkieliseen kirjallisuu- 
teen, pitäköön itse huolen siitä, että tehdään kelvollista työtä. 
Kyllä luulen, että missä arvokasta hyvin käännetään, ei puutu 
palkintoa. Ja vielä parempi on, jos voisi esiintyä heidän jou- 
kostaan niitä kykyjä ja neroja, jotka voivat itse luoda uutta. 
Käännöskirjallisuus on hyvin tärkeä, mutta minun tä3rtyy sanoa, 
että Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralla on ollut tavallisesti kä- 
det täynnä niitä tehtäviä, jotka välittömästi liittyvät meidän oman 
kansamme kehitykseen ja välistä „oma maa on mansikka, muu 
maa mustikka". Ja koska täällä on syötetty sananlaskuja, niin 
ehkä saan minäkin muistuttaa erästä sananlaskua, jota herrojen 
sosialistien voi olla hyvä muistaa, nimittäin „ettei kukko käskien 
laula, jollei laula käskemättä". Tehkää itse mitä täällä tarvitaan ; 
älkää aina S3ryttäkö muita ettei tule tehtyä. 

Mitä muuten itse kysymykseen tulee, tahdon sanoa, että 
pysyn horjtmiatta siinä vakaumuksessa, mikä minulla on ollut 
siitä saakka, kun sain historiallisten opintojeni kautta nähdä, 
mihinkä mentiin, kun koetettiin vapauden aikana luoda sääty- 
hallitusta. On monessa kohdin tummin muisto Suomen ja Ruot- 
sin kansan elämässä, kun kansa koetti valittujen edustajiensa 
kautta sekaantua kaikkeen ja sen kautta itse takertui erehdyksiin. 
Näilläkin valtiopäivillä on niin paljon työtä, että on hyvä, jos 
siitä tärkein osa saadaan toimitetuksi. Ei ole liioin hyvä, jos 
valtiolliset puolueet vedetään tuomareiksi tai sensoreiksi holho- 
maan kirjallisia ja tieteellisiä rientoja. Ainoastaan vapaa vakau- 
mus ja vapaa toiminta saa näitä versomaan. 

£d. Aalto: On hyvin kerskaavasti sanottu ettei joukot 
mitään erityistä aikaansaa, jollei ole tietoa. Mutta kyllä on toi- 
selta puolen silläkin lailla ettei tieto mitään aikaan saa, jollei ole 
joukkoja takana. Jos suuri sotasankari lähtee sotatantereille suu- 
rilla tiedoilla varustettuna, niin mitä hän siellä tekee, jollei jouk- 
koja ole selän takana. Manittu puhe on näin ollen farisealaista 

97 



1536 Istunto 17 p. S3ryskuuta 1907. 

itsekiittamistä suurista tiedoista, joita on monta kertaa hankittu 
juuri ,,valtion lihavain patojen ääressä", niin kuin kansan suussa 
sanotaan. Tuollaiseen suureen itserakkauteen kukistui aikanaan 
Kreikan kaunis tiede ja edistyskin. Muuten minä tahtoisin juuri 
huomauttaa, että jostakin rikkaasta ylimysperheestä lähtenyt hen- 
kilö, jolla ei ole koskaan mitään puutetta ollut, jolle on kotoa 
kaikki varattu, joka on saanut monet koulut käydä, hänellä ei ole 
lähimainkaan sitä käsitystä tiedonhalusta, mikä on monella köy- 
hästä perheestä lähteneellä. Lähteä 7 — 8 vuotiaana kotoa paimen- 
pojaksi, saada töintuskin katekismuksen käsiinsä, joutua maail- 
maan, tehtaaseen syöpäläisten ja lian käsiin, saada vatsansa tus- 
kin koskaan täyteen, koettaa kuitenkin aina tyydyttää tiedonha- 
luaan työnsä ohessa, työn raskaan päätyttyä lähteä tietoja etsi- 
mään, olla sairaana ja väsyneenä ja aina vaan hankkia tietoa; 
ei ole rahaa, että saisi kunnolla kirjoja, täytyy saada lainatuksi, 
hankkia mistä hyvänsä — semmoinen on köyhän kohtalo. 

Tässä eduskunnassakin on monta sellaista edustajaa, 
jotka tuolla tavalla ovat tietoja itselleen hankkineet, tuolla ta- 
valla elämän koulussa kä3rneet. Sitä eivät voi arvostella, niin- 
kuin jo sanoin, ylimysperheistä lähteneet, millainen elämä on 
ollut, kuinka raskasta teidon hankkiminen. Ja kuitenkin sitten pilka- 
ten sanotaan, että ne tiedot ovat niin sangen pienet. Pelätään kun 
tuon ryhmän edustajat myöskin tahtoisivat ja haluaisivat päästä 
ylimmän kirjallisuuden valvomiseen, valvomaan, että se tulisi 
halvaksi ja sellaiseksi, että kansa voisi siitä hyötyä. Hyötyy se 
nytkin, mutta täällä on todistettu, että niissä piireissä on han- 
kittu sangen vähän toiselta näkökannalta olevaa kirjallisuutta. 
Sanotaan, että siellä ovat kädet täynnä työtä: „hankkikaa itse"! 
Eikö sitte niillä joukoilla ole kädet täynnä, joiden on valvot- 
tava suurten köyhälistöjoukkojen kehitystä ja edistystä. Suuret 
ne joukot ovat, sen osottaa vasemmisto, koska niin monta edus- 
tajaa on tänne lähetetty. Kyllä heilläkin on kädet täynnä työtä 
kohottaessaan niitä joukkoja. Ja nyt kun se tahtoisi saada köy- 
hänkin kansan luottamuksen suomalaisen kirjallisuuden kohotta- 
mistoimintaan, njrt tahdotaan se kuitenkin estää. Kun sosialistit 
haluaisivat edes yhden edustajan mainittuun valtion rahoilla kan- 
natettavaan suureen kirjallisuuseuraan, niin sehän osottaa, että 
he tahtoisivat, että kansan pohjakerrokset rupeisivat luottavam- 
min siihen katsomaan. Ja jos siihen yksikin heidän joukostaan 
tulisi, niin olisi köyhälistö valmis ymmärtämään, että sen pyrki- 
myksille ruvetaan antamaan enemmän arvoa kuin tähän saakka. 
Mutta jollei tätäkään suvaita, niin on varmaa, että juopa sillä 
tavalla vaan suurenee. Elleivät porvarilliset puolueet halua, että 
juopa pienennetään, niin voivat he kyllä tässäkin asiassa tuota 
juopaa suurentaa. 



Määrärahasta suomalaiseen kirjallisuuteen. 1537 



£d. SetUä: Minä p3rytäisin ainoastaan saada tehdä erään 
pienen korjauksen äskeiseen lausuntooni. Kannatin sitä ehdo- 
tusta, että valtuutettaisiin joko anomus- tai toimitusvaliokunta 
jokseenkin vapaasti käsittelemään tämän mietinnön perusteluja, 
kun anomus hallitsijalle tulee laadittavaksi. Tahtoisin kuiten- 
kin peruuttaa kannatukseni, koska katson tällaisen valtuutuksen 
tarpeettomaksi. Toimitusvaliokunta on ennenkin katsonut täm- 
möisissä tapauksissa olevansa oikeutettu koettamaan mietinnöstä 
ottaa sen pääkohdat ja muodostelemaan sen asianmukaiseksi. 
£n siis luulisi tämmöistä valtuutusta tarvittavan. 

£d. Turkia: Minä pyytäisin huomauttaa herra Huopo- 
selle, joka täällä tiesi jutella, että sosialistien ohjelmaan kuuluu 
„paljo palkkaa ja vähä työtä", että sosialistien puolueessa ei ole 
sellaisia, joilla on paljo palkkaa. Ne löytyvät sieltä teidän puo- 
lueestanne. Sellaisia meidän puolueessamme kyllä on äärettömän 
paljo, jotka tekevät tavattomasti työtä. 

Minä en näe tässä valiokunnan ehdotuksessa enkä sen pon- 
sissa mitään sellaista, että siinä ehdotetuista henkilöistä tulisi 
jonkunmoinen sensuurikomitea, että nuo neljä henkilöä, jotka 
valitaan, tulisivat harjoittamaan sensuroimista. Herra Huopo- 
nen näytti pelkäävän, että niin tulisi käymään. Ja mikä pa- 
hinta, hän pelkäsi sitä, että kun hän ei ole helsinkiläinen, hän 
ei pääsisi siihen sensuurikomiteaan. Tuollaiset pelkäämiset ovat 
minun käsittääkseni aivan aiheettomia. 

Herra Palmen huomautti puheessaan, että häntä ilettää ma- 
terialistinen kanta. Minun täytyy tunnustaa, että minua ilettää 
se suomettarelaisten kuuluisa suvaitsevaisuus, joka tässä on tul- 
lut niin tavattoman selvästi ilmi. Olemmeko koskaan ennen näh- 
neet suurempaa suvaitsevaisuutta, kuin millä tässä kysymyk- 
sessä suomettarelaiset ovat esiintyneet. On kysymyksessä aino- 
astaan yksi sosialidemokraatti taikka korkeintaan kaksi, mutta 
ne, jotka tähän asti ovat esiintyneet muka suvaitsevaisina, nos- 
tavat aika jytäkän siitä. Herra Palmen sanoi myös, että sosia- 
listit luottavat aina päälukuun. Onko tässä nyt otettu pääluku 
huomioon, kun ponnessa sanotaan: „että, sittenkun tämä anomus 
on tullut hyväks3rtyksi, eduskunta siihen toimikuntaan, jonka mai- 
nittu seura muiden kirjallisten ja tieteellisten seurain avulla tar- 
koituksen toteuttamiseksi osoittaa, valitsee neljä jäsentä". Aja- 
tellaan nyt, että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja muut va- 
listusseurat valitsevat yhteenrä 21 edustajaa. Eduskunta valit- 
see neljä, joiden joukkoon tulee yksi sosialidemokraati. Luot- 
tavatko nyt tässä sosialidemokraatit päälukuun, kun yksi heistä 
tulee 24 porvarin joukkoon? Jos on vähänkään pontta herra 
Paimenin sanoissa, että ne ovat henkiset kyvyt, jotica tällaisissa 



1538 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

asioissa määräävät, niin tarvitseeko silloin 24 henkilön pelätä 
yhtä eri katsantokannan miestä? Nä3rttää siltä, että suometta- 
relaiset eivät luota henkisiin kykyihinsä eikä päälukuun. Ne pel- 
käävät, pelkäävät joka tapauksessa, mutta minä en käsitä oikein, 
mitä. 

Eräs kunnia-arvoisa vanhus, nimittäin neiti Käkikoski tiesi 
täällä kertoa, mitenkä vanhaan aikaan, ennen sitä aikaa, kuin isä 
lampun osti, luettiin päretikun valossa. Minä kuitenkin uskallan 
epäillä, tokko neiti Käkikoski koskaan on päretikun valossa lu- 
kenut. 

Kun suomettarelaiset käyvät noin suvaitsevaisiksi, että pel- 
käävät yhden sosiaalidemokraatin pääsyä tuollaiseen valis- 
tuskoplaan, toivoisin minä, että he sitä ennen, kuin näin pitkälle 
menevät siinä kehutussa suvaitsevaisuudessaan, lukisivat kirkko- 
postillasta pari värssyä. 

Äänestysesitykset ja päfttAkset: 

I :o Ken vastaehdotukseksi mietinnölle hyväks}^ ed. Kai- 
ramon tekemän ehdotuksen, vastaa jaa; jos ei voittaa, on ed. 
Setälän tekemä ehdotus hyväksytty vastaehdotukseksi. 

Äänestyksessä olivat ei-äänet voitolla. 

2:0 Ken vastaehdotukseksi hyväks3ry ed. Setälän tekemän 
ehdotuksen, vastaa jaa; jos ei voittaa, on vastaehdotukseksi hy- 
väksytty mietintöön liitetty vastalause. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla. 

3:0 Ken hyväksyy vastaehdotukseksi ed. Setälän tekemän 
ehdotuksen, vastaa jaa; jos ei voittaa, on vastaehdotukseksi hy- 
väksytty ed. Pärssisen tekemä ehdotus. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla. 

4.0 Ken hyväksyy mietinnön ehdotuksen, vastaa jaa ; jos ei 
voittaa, on sen sijaan hyväksytty ed. Setälän tekemä ehdotus. 

Äänestyksessä annettiin 86 jaa- ja 102 ei-ääntä, joten oli 

hyväksytty ed. Setälän ehdotus että mietintö oli palau- 
tettava takaisin valiokuntaan uudestaan muodostettavaksi hänen 
ehdottamaansa suuntaan. 



Paloviinaverosta. 1539 



Paloyilnan valmistamisesta suoritettavasta verosta. 

Esitettiin pöydällä ollut seuraava valtiovarain- ja ta- 
lottsvaliokunnan yhteinen kirjelmä, syyskuun 7 p:ltä, n:o 
10 koskeva sitä osuutta, joka kumpaisellakin näistä valiokunnista 
on oleva arm. es. n:o 23 käsittelyssä: 

Suomen Eduskunnalle. 

Eduskunnan pöytäkirjan otteen mukaan kesäkuun 20 p:ltä 
1907 N:o 189 on armollinen esitys N:o 23, siitä verosta, joka 
paloviinan valmistamisesta on suoritettava, sekä sanotun veron 
kä3rttämisestä, lähetetty valmistelevaa käsittelyä varten niinh3rvin 
Valtiovarain- kuin Talousvaliokuntaan, nimittäin edelliseen, mi- 
käli se koskee veron määrää ja jälkimmäiseen mitä tulee verosta 
kertyvien varojen käyttämiseen. Mutta kun tämä jako on näyt- 
tänyt olevan ristiriidassa asiasta Eduskunnassa tapahtuneen lähe- 
tekeskustelun kanssa ja asianomaisten valiokuntain jäsenet ovat 
olleet erimielisiä siitä, miltä osalta mainittu armollinen esitys 
olisi kummankin valiokunnan käsiteltävä, niin ovat molemmat 
valokunnat, puhemiesneuvoston kehoituksesta, tänään pitäneet yh- 
teisen kokouksen, jossa yksimielisesti katsottiin kys3miysten palo- 
viinan valmistuksen silmälläpidosta ja S3ryttäjäin palkitsemisesta 
sekä kunnille jaettavasta vero-osuudesta kuuluvan Talousvaliokun- 
nalle ja kysymyksen jälelle jäävän verotulon käyttämisestä Val- 
tiovarainvaliokunnalle, jota vastoin valiokuntain jäsenistä 21 tah- 
toi valmistettavasta paloviinasta suoritettavan veromäärän ehdot- 
tamisen olevan Valtiovarainvaliokunnan asian ja 15 Talousvalio- 
kunnan asian. Tästä ilmoittaen Valiokunnat kunnioittaen alis- 
tavat asian Eduskunnan ratkaistavaksi. 

Valtiovarainvaliokunnan Talousvaliokunnan 

puolesta : 
E. G. Palmen. Emil Perttilä. 

Käsittelyn aluksi lausui : 

Puhemies: Kun tämä asia koskee valiokuntain työsuun- 
nitelmaa, on puhemiesneuvosto katsonut asiaksensa valmistella 
sitä ja on puhemiesneuvoston mieli asiasta seuraava: 

Mitä ensinnäkin asian muodolliseen puoleen tulee, niin 
eduskunta, lähettäessään esityksen valiokuntaan, selvästi päätti, 
että valtiovarainvaliokunta saisi ottaa asian käsiteltäväkseen, mitä 
tulee koko sen valtiotaloudelliseen eli finanssipuoleen, talousvalio- 
kunta ainoastaan, mikäli koski kunnille tulevaa osaa viinarahoista 
eli tuota 400,000 markan määrärahan jakamista. Tämä n3rt mitä 
muodolliseen puoleen tulee. 

Mitä taas itse asialliseen puoleen tulee, niin sisältää talous- 



1540 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



ja valtiovarainvaliokuntain kirjeessä tehty ehdotus asiallisen muu- 
toksen eduskunnan äsken mainittuun päätökseen; ja puhemies- 
neuvosto katsoo puolestaan myös, että eduskunnan päätöksessä 
on korjaamisen varaa. Puhemiesneuvoston enemmistö on kui- 
tenkin katsonut parhaimmaksi tehdä asiassa toisellaisen ehdotuk- 
sen kuin valiokunnat. Sen sijaan kuin valiokunnat yksimielisesti 
ehdottavat, että talousvaliokunta käsittelisi arm. esityksen 2 § issa 
kosketeltuja molempia määrärahoja, mutta ovat eri mieltä siitä, 
kumpiko valiokunta ehdottaisi paloviinaveron määrän, katsoo pu- 
hemiesneuvoston enemmistö, että arm. esitys, se kun kauttaal- 
taan koskee verotusta, olisi V. J:n 43 §:n mukaan kokonaisuu- 
dessaan lykättävä valtiovarainvaliokuntaan, mutta valtiovarain- 
valiokunta oikeutettaisiin tarpeellisiksi katsomissaan osissa vaa- 
timaan talousvaliokunnan lausuntoa. 

Keskustelu. 

Ed. Palman: Luonnollista on, kun nämät valtiopäivät laillansa 
ovat ensimmäiset, että se päätös, joka tehdään asiain käsittelyyn 
nähden, saattaa saavuttaa pitemmälle ulottuvaa vaikutusta kuin 
ainoastaan näiksi kuukausiksi. Jos yksimielisesti tehdään joku 
työjakoa koskeva päätös näillä valtiopäivillä, tullaan epäilemättä 
ensi vuonna ja vastedes sanomaan että, koska jo ensi kerralla oltiin 
siinä kohdin yksimieliset, niin tämä asia on selvä eikä muutosta enää 
voi tehdä. Siihen nähden minä vaikkakin epäillen olen katsonut 
oikeaksi esittää asian kokonaisuudessaan eduskunnalle. 

Jotakuinkin vähäinen enemmistö, on molempien valiokuntien 
yhteisissä keskusteluissa ollut voittopuoleila. Pääasia on niidestäni 
se. että saadaan aikaan niin järkiperäinen työnjako kuin mahdollista. 
Ei tahdota että mikään asia tulisi kahdessa valiokunnassa punnitta- 
vaksi, josta tietenkin seuraa että toinen valiokunta voi ehdottaa 
yhtä, toinen toista. K3rsymys viinaverosta on niitä asioita, joilla 
on kaksi eri puolta, molemmat tärkeät. Kysym3rs on tähän asti 
paraasta päästä ollut valtiovaroja koskeva asia; on alkujaan etu- 
päässä katsottu sitä, mitenkä saataisiin suuria tuloja. Mutta aikaa 
voittaen kysymys yhä enemmän on saanut sivedlis- yhteiskunnallisen 
luonteen. Kysymys kiellosta on nyttemmin niidestäni se, jossa 
pääpaino on. Nyt on tunnettua, että ne ehdotukset, jotka koskevat 
sivedlis- yhteiskunnallista puolta, eli Iddtokjrsymys koko laajuudes* 
saan on lykätty talousvaliokuntaan. Finanssikysjrmykset, rahava- 
raston tilaa kokevat kys3miykset menevät valtiovarainvaliokuntaan. 
Minä puolestani epäilen sitä työnjakoa, että verokysjonys semmoise- 
naan meqisi valtiovarainvaliokunnan käsitdtäväl^, sillä hyvin tär- 
keä osa koko k3rsym3rstä jää kuitenkin talousvaliokunnan haltuun. 
Talousvaliokuntaan on kidtoesitykset ja -anomukset lähetetyt ja jos 



Paloviina verosta. 1541 



kidtokysymyksen tilapäisesti tai ainaiseksi rauetessa raittiushar- 
rasttikset kääntyvät sille tolalle, että h3rvin tuntuvalla verotuksella 
koettavat ehkäistä viinan käyttämistä, niin siitä seuraa että vero- 
kys3anys oikeastaan on talousvaliokunnan valmistettava. Tässä 
niinkuin tnllilainsäfiflännössä askel suuresta verosta kieltoon on mi- 
tättömän vähäinen. Silloin kun verotus on vähäinen, saattaa sanoa, 
että kysymys on kokonaan rahavarakys3miys. Minä tähän nähden 
ja jottei eduskunta tulisi niin ikävään välikäteen, että yksi sen valio- 
kunta ehkä heikolla enemmistöllä kannattaisi yhtä näkökohtaa, 
kidtolakinäkökohtaa, ja toinen ehkä samoin äänestyksen perästä 
tulisi vastakkaiseen kantaan, kannattaen veron korottamista, katson 
parhaaksi että nyt tehdään muutos: sanottaisiin että kysymys vero- 
määrästä jää talousvaliokunnan valmistettavaksi. Sitte kun talous- 
valiokunta on käsitellyt noita eroittamattomassa yhteydessä olevia 
kysymyksiä, joko kieltoa tai korkeata veroa, ja eduskunta on tehnyt 
päätöksensä, on kysymys muissa osissa helposti ratkaistavissa joko 
yhtäänne tai toisaanne. Jos eduskunta tahtoo etupäässä pitää tätä 
rahaverona, niin siinä tapauksessa saattaa määrätä kaikki laskut ja 
järjestyssäännöt sen mukaan. Jos sitä vastoin raittiusperiaatteet 
ovat ratkaisevina, niin tulee ihan toisenlainen käsittely k3^symyksen 
osaksi. 

Minä siis katsoen siihen, mitenkä saadaan järkiperäinen työnjako, 
ehdottomasti pitäisin parhaana, että kysymys talousvaliokunnan 
valmistamana tulee eduskuntaan ja että siitä ensiksi eroitetaan se 
kysym3rs, joka on sen kulmakivi, veron määrä, ehdollisesti kielto. 
Kun se kysymys on selvillä, on talousvaliokunnan helppo määrätä, 
mitä järjestystoimia tarvitaan tuon periaatteen toteuttamiseksi, ja 
valtiovarainvaliokunnan laskea mitä tuloja sen kautta saadaan ja 
ehdottaa kuinka ne ovat käytettävät. t 'v^ 

Yksi S30^, eikä aivan vähäpätöinen, puhuu vielä tämän työnjaon 
puolesta. Valtiovarainvaliokunta on nykyänsä, koska se on kahden 
entisen valiokunnan sijassa, saanut sellaisen työtaakan että ainakin 
nykyään ainoastaan huolestuneella midellä katsdee, mitenkä on 
mahdoUista saada suoritetuksi kaikki, mikä valiokunnalle kuuluu. 
Jos tahdotaan pysyä tässä periaatteessa että jokainen asia, joka on 
vdtiovarain kanssa yhteydessä, kuuluu sinne, niin tulisi puolet kaikista 
kysymyksistä valtiovarainvaliokunnan valmistettaviksi. Itse asi- 
assa tuo tilit3rs- ja finanssikys3rmys on eroitettava vdtiovarainvalio- 
kunnan daksi, mutta n3rt puheena oleva asia on niidestäni pääpai- 
noltaan siveellis- yhteiskunnallinen kys3anys. Sentähden minä luuli- 
sin olevan onnellisinta että tdousvaliokunta saisi valmistaa ja edus- 
kunnalle esittää, mikä vero olisi maksettava. 



Ed. von Alithan: Jag beklagar mydcet att jagi denna sak maste 
vara af diametrdt motsatt uppfattning emot fxih. Palmen. D& jag 



1542 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

urspnmgligen väckte förslag om att fr^an skuUe remitteras sasom 
det tidigare beslutet gaf vid handen, skall jag be att fä motivera 
hvarför iag ännu stkr pa samma standpunkt. För det första är det 
utan tvifvel en vadlig praxis om landtdagen inslär pä metoden att 
rifva upp tidigare beslut. Detta är nagot som vi borde undvika, 
emedan detsamma kunde leda tili ledsamma konsekvenser. För det 
andra är det näppeligen fräga om,hvilken mening den ena dler andra 
har om det lämpliga när L. O. klart och tydligt gifver vid handen 
hvad som maste ske. Jag skall be att i sädant afseende fä läsa upp 
första dden af 2 mom. i 43 §, som lyder pä följande sätt: »Tili stats- 
utskottet hänskjutes ock Kejsarens och Storfurstens i 26 § 2 mom. 
omförmälda proposition och propositioner om beviUningar samt lika- 
ledes öf riga propositioner och hos landtdagen väckt förslag angäende 
finansieUa frägor, som underligga landtdagens afgörande.>^ Utaf 
samtliga skatter, hvilkas bevillning ä landtdagen ankommer, utgör 
denna den största och man kan i ingen händelse antaga att,om Is^- 
stiftaren velat midantaga den största skatten frän denna bestämning, 
han skulle miderlätit att därom särskildt skrifva. För öf rigt ingär 
i den följande delen af samma moment i L. O. en uttrycklig bestäm- 
ning, som tmder de senare landtdagama blifvit praktiskt följd, nämli- 
gen att utgiftsfrägor och anslagsf rägor icke blefvo definitivt afgjorda 
innan statsutskottet i sista handen därom afgifvit yttrande. Da 
man med detta sakförhäUande sammanställer att bevillningsutskottet 
helt och hället blef slopadt just i afsikt att föra hela budgeten, bäde 
inkomster och utgifter, tili statsutskottet för att möjl^öra en enhet- 
lig behandling af sakema, sä är det allddes pätagligt att statsutskot- 
tet, om det ocksä har knappt om tid — och det har det, det erkänner 
jag — dock enligt L. O. klara och tydliga bokstaf och anda är tvunget 
att handlägga denna fräga. Jag viii tillika fästa uppmärksamheten 
vid att predst pä samma sätt förfares med den bevillning, som antag- 
ligen kommer att bU den näst största, nämligen maltskatten. Bmot 
den kan preds samma etiskt-sodala betänklighet framhäfvas, som 
beträffande bränvinsskatten. Säledes skulle den ocksä böra gä tili 
ekonomiutskottet. Med ett ord: ekonomiutskottet borde vara ett 
bevillningsutskott och statsutskottet pä sin höjd handlägga stämpd- 
bevillningen, där likvisst ocksä liknande omständigheter kunde äbe- 
ropas, sä att sist odi sluthgen ali bevillning skulle komma att behand* 
las af ekonomiutskottet Jag kan därför icke anse hr Palmens be- 
visning i denna dd halla streck. Hvad för öfrigt den omständighet 
beträff ar, att förbudslagen handlä^es af dconomiutskottet, sä inver- 
kar detta icke pä föreUggande sak, dä i ingen händdse denna för- 
budslag kan träda i kraft tmder loppet af nasta finansär. Under 
sädana förhällanden skulle jag vara mest benägen att yrka pä för- 
kastande bäde af talmanskonferensens förslag och hr Palmens yr- 
kande, men för att icke inveckla frägan, viii jag dock stanna vid tai- 



Paloviinaverosta. 1543 



tnanskonferensens föislag, fönitsatt att detsamma förstäs rätt. Fra- 
gan om dispositionen af de 400,000 mark, som i alla fall undandragas 
frän skattens intrader och kommer kommunema tillhanda, är icke 
iitaf finansiell natur. Det är ett servitut, som följer med skatten 
och som man icke kan undgd och demia del af propositionen, som är 
ganska vidlyftig och som afser en alldeles ny fördelningsgnmd, träff ar 
mycket närä den kommunala ekonomin, emedan den gifver ät en 
dd kommmier och tager bort frän andra. Detta är tiUika den del 
af propositionen, som gifver mest arbete och d& ekonomiutskottet 
för närvarande icke har under handläggning ns^a nädiga propo- 
sitioner, sä S3mes det mig vara rätt och billigt att ekonomiutskottet 
skulle öfverts^a behandlingen af propositionen i denna del. Men 
dä talmanskonferensens förslag i denna sak lämnar fuU frihet och 
möjlighet för statsutskottet att öfverlämna denna del utaf propositio- 
nens behandling 4t ekonomiutskottet med anhallan om dess yttrande 
i saken, sa viii jag för min del förena mig om talmanskonferensens 
förslag under det uttryckliga förbehäll att ekonomiutskottet verkli- 
gen öfvertager denna del af arbetsbördan, hvilken under förevarande 
förhällanden icke pa nägot sätt kan medhinnas i statsutskottet. 

Kd. Kares: Minun ymmärtääkseni tässä asiassa on kaksi lähtö- 
kohtaa, jotka ovat otettavat huomioon. Ensiksikään ei V. J. tässä 
kohden suinkaan ole selvä, vaan voidaan tämä kysym3rs valiokuntaan 
lähettämisestä V. J:tä loukkaamatta ratkaista miten parhaiksi näh- 
dään. Toiseksi tahtoisin edellistä puhujaa vastaan huomauttaa, 
€ttä eduskunnan edellisellä kerralla tästä asiasta tekemä päätös ei 
ollut sekään millään tavalla selvä. Se oli kyllä jotenkin selvä, että 
veron määrääminen sillä kertaa jäi valtiovarainvaliokunnalle, mutta 
myös oH sdvä, että eduskunnan silloisen päätöksen mtikaan talous- 
valiokunnalle jäi täydellisesti k3rs3rmys näiden varojen kä3rttämisestä, 
siis m3ros niiden varojen käyttämisestä, jotka ovat kulkulaitosrahas- 
toon määrätyt. Se on eduskunnan nimenomainen päätös pöytäkir- 
jan mukaan, joskin sitte lausunnot, joita evästyskeskustelussa on 
annettu, menevät toiseen suuntaan. Tämän tahdon vaan huomaut- 
taa siltä varalta, että minun ymmärtääkseni ei tätä asiaa vastassa 
ole mikään V. J:n määräys eikä myöskään eduskunnan päätös, vaan 
voidaan asia järjestää miten tahdotaan. Minun nähdäkseni on puhe- 
miesneuvosto tätä lopullista ehdotusta tehdessään katsonut asiaa 
kokonaan finanssikysymyksenä. Täällä on vapaaherra Palmen jo 
huomauttanut, että varsinkin viime aikoina, viimeisimmillä valtio- 
päivillä on tätä kysym3rstä käsiteltäessä otettu huomioon myös se 
seikka, että itse tämä veron määrääminen voi myös olla ehkäise- 
mässä väkijuomain liian ylellistä kä3rttämistä. Niin tietysti tästä 
asiasta voi olla eri mieliä. Voidaan sanoa, ettei tämä paloviinaveron 
lisääminen vaikuta mitään juoppouteen, väkijuomain enempään tai 



1544 Istimto 17 p. syyskuuta 1907. 

vähempään käyttämiseen. Tästä voidaan, kuten sanottu, oUa.eri 
mieltä. Siitä me kuitenkin voimme kaikki olla yksimielisiä, että jos 
veron vähentäminen tai lisääminen koskee vaan 10 penniä j. n. e., 
niin tämä ei varmaankaan vaikuta juomiseen sitä eikä tätä. Mutta 
emme kuitenkaan voi sanoa, etteikö veron lisääminen hyvin tuntu* 
vassa määrässä vaikuttaisi väkijuomien kä3rttämiseen. Jos väki- 
juomaveroa lisätään oikein paljon, niin voi tämä asettaa maamme 
väkijuomatehtaat hyvin vaikeiden konjunktuurien alaisiksi, kon- 
junktuurien sellaisten, jotka tekevät niiden liikkeen hyvinkin vai- 
keaksi. Luulen, että meidän on tämä seikka pidettävä mielessä 
tulevia aikoja varten. Tämän eduskunnan suuri enemmistö kyllä 
h3rvin J3rrkästi vaatii kieltolakia, mutta me emme saa kuitenkaan 
niin täydellisesti elää tämän kieltolain merkkien alaisina, ettemme 
ajattelisi sitä, että tulevaisuudessa voi hyvinkin pian tulla aikoja, 
jolloin meidän täyt}^ taas katsella uusia teitä väkijuomatulvan estä- 
miseksi maassamme, ja minä uskon, että yksi tällainen tie ja tdiokas 
tie, jos vaan kyllin pitkälle siinä menemme, on juuri väkijuomaveron 
määrääminen kyllin korkeaksi. Kun minä siis sittenkin pidän tätä 
väkijuomaveroa kysymyksenä, joka vaikuttaa siveelliseen puoleen 
tässä asiassa, vaikuttaa väkijuomien käyttämiseen, niin minä tah> 
toisin kannattaa tämän veron määräämisen pitämistä talousvalio- 
kunnan asiana, en sentähden, että pitäisin talousvaliokuntaa minään 
erit3dsenä siveysmittarina, vaan sentähden, että ylimalkaan on kai 
jo tavaksi tullut, että talousvaliokunnan asiana ovat kaikki ne kysy- 
mykset, jotka ovat yhteydessä kieltoperiaatteen kanssa, jotka voi- 
vat jollakin tavoin vaikuttaa väkijuomain käytännön ehkäisemiseen 
meidän maassamme. Se on jo vakaantunut tapa, ja minä luulen, 
että siitä tavasta ei ole syytä toistaiseksi luopua. Kun minä siis- 
ehdotan väkijuomaveron määräämisen jättämistä talousvaliokun- 
nalle, en tee sitä sentähden, ettei meillä talousvaliokunnassa olisi 
yllin kyllin työtä, vaan katselen sitä etupäässä tulevien aikojen va- 
ralta, pidän sitä prejudikaattina, ennakkopäätöksenä, josta tulevai- 
suudessa voi olla turmiolHsiakin seurauksia. Ja jos vielä voitaisiin- 
kin keskustella tästä kys3anyksestä, voiko paloviinaveron määrää- 
minen vaikuttaa sinne tai tänne paloviinan kä3rttämiseen nähden, 
niin d voine olla epäilystä siitä, että kysymys paloviinaasetusten 
valvomisesta, kysymys siitä, onko tästä valvomisesta maksettava 
korvausta poliisimiehille j. n. e., on hyvin läheisessä yhteydessä tämän 
kieltoperiaatteen kanssa. Ja varsinkin jos ajattelemme jonkunlaista 
kieltolakia, oli se sitten kunnallinen tai yleinen, niin juuri tämä val- 
vontakys3naiys silloin tulee peräti tärkeäJcsL Näin katsellen ainakin 
tämä kysymys valvoimasta ja korvauksista on oleva sen valiokunnan 
asiana, jolle tämä kieltolakiasia luonnosta^ kuuluu. Edellinen 
puhuja on jo aivan oikein huomauttanut, että talousvaliokunnan 
aivan luonnollisimpana asiana olisi järjestää tuo kunnille tuleva osuus 



Paloviinaverosta. 1545 



viinaverorahoista. Sehän vaikuttaa niin tuntuvasti kuntien ta- 
louteen, maksetaanko se vero manttaalin mukaan vai henkilö perus-- 
teen mukaan, että tämä on huomiossa pidettävä, ja jos kerran myön- 
netään, että talousvaliokuiman toiminta-alaan kuuluvat tällaiset 
seikat, niin kyllä kai on luonnostaan lankeava, että tämä voittovaro- 
jen jako kuuluu talousvaliokunnan alaan. 

Minä siis kannatan valtiovarainvaliokunnan ja talousvaliokun- 
nan yhteistä päätöstä sellaisenaan kaikissa muissa kohdissa, paitsi 
siinä, että talousvaliokunnalle myös jätetään itse paloviinaveion 
suuruuden määrääminen. 

Ed. Soininen: TääUä on käsitelty k3rsymystä viinaveron mää- 
räämisestä myöskin raittiuden kannalta, ja pyysin puhevuoroa vähä- 
sen tätä kohtaa kosketellakseni. Minä luulen, että se on ylipäänsä 
vanhentunut kanta raittiudenharrastajien kesken, että juoppoutta 
voitaisiin ehkäistä korkean veron kautta. Minulla ei ole täällä mu- 
kana ntuneroita, mutta luulisin voivani osoittaa, että kokeilut ulko- 
maillakin ovat vieneet siihen tulokseen, että suuretkin korotukset 
ovat osoittautuneet varsin turhiksi, kun on Iqrsym}^ jouppouden 
ehkäisemisestä veron kautta. Onhan se muuten 3rmmärrettävää, 
sillä jos kerran ihminen on juoppo, niin kyllä hän panee likoon vii- 
meisenkin penninsä hankkiakseen väkijuomia. Ainoastaan ne, jotka 
käyttävät alkoholijuomia, esim. mallasjuomia, pöytäjuomina, voisi- 
vat, jos hinta nousee suureksi, jättää ne pois, mutta sekin on hyvin 
epävarmaa, ellei tuo korotus ole aivan tuntuva. Jos voisimme yh- 
dellä kertaa korottaa näiden juomain hintaa kaksin- tai kohnen ker- 
taiseksi, niin se mahdollisesti ainakin joksikin aikaa estäisi niiden 
menekin nousemista ja pysymistä entiselläänkin. Mutta tämmöinen 
korotus on meidän oloissamme mahdoton, sillä meitä on uhkaamassa 
ulkomaiden kilpailu, ja jos väkijuomain hinnat korotettaisiin tuohon 
määrään, niin seuraus olisi se, että saisimme tääUä ulkomaiset väki- 
juomat kotimaisten sijaan; ja se kai d ole tulos, jota kukaan täällä 
pitää suotavana. Se on juuri tämä seikka, että ulkomaiden kilpai- 
lu estää meitä riittävästi korottamasta väkijuomain hintaa, joka 
tekee asian lopultakin raittiuden kannalta aivan yhden tekeväksi tai 
vastustettavaksikin, sillä siitä voi olla eräs seuraus, joka ei ole suo- 
tuisa raittiusliikkeelle: se nimittäin, että korkea vero ainoastaan 
kokoo valtion varastoon suuria summia, jotka saadaan väkijuomista, 
ja valtiontalous sillä tavoin tehdään riippuvaksi tästä tulolähteestä. 
On siis vaikeampaa päästä irti tuosta liikkeestä, kun siihen on tilai- 
suutta ja kansa sitä tahtoo. Puolestani tahtoisin kannattaa puhe- 
miesneuvoston ehdotusta, kun se sisältää sen, että valtiovarainvalio- 
kunta voi p3rytää lausuntoa niissä kohdin, joissa se tarpeelliseksi 
katsoo, myös talousvaliokunnalta Semmoisena kohtana, jossa lau- 
sunto olisi tarpeellinen, on minun mielestäni kys3rmys viinanpolton 



1546 Istunto 17 p. S5ryskuuta 1907. 

tarkastamisesta ja valvonnasta, sam<»n kuin myös niistä perusteista, 
joiden mukaan nuo 400,000 markkaa, jotka on annettu kunnille, on 
kuntien kesken jaettava. Pyydän siis kannattaa puhemiesneuvoston 
ehdotusta tässä asiassa. 

£d. Listo: Koska minä kuultm niihin puhemiesneuvoston jäse- 
niin, jotka ovat kannattaneet puhemiesneuvoston didotusta tässä 
asiassa, niin pyydän saada lyhyesti tehdä selkoa siitä näkökannasta, 
joka minuun tässä kys3miykse5sä on vaikuttanut. Ensiksikin minä 
käsitän valtiopäiväjärjestyksen 43 §:n sillä tavoin, että kaikki suos- 
tuntaa koskevat arm. esitykset ovat ehdottomasti lähetettävät val- 
tiovarainvaliokuntaan. Sen sijaan minä en voi V. J:n 42 §:stä, joka 
määrää talousvaliokunnan tehtävät, lukea, että suostuntaveroa kos- 
kevat k3rsymykset olisivat siihen valiokuntaan lähetettävät. Yksin 
tämä muodollinenkin seikka minun käsitykseni mukaan määrää, että 
paloviinaveroa koskeva arm. esitys on lähetettävä valtiovarainvalio- 
kuntaan. 

Bd. Palmen on oman kantansa tueksi tuonut esiin paloviinaveron 
siveellis-yhteiskunnallisen puolen. Sillä on kyllä epäilemättä huo- 
mattava sija tässä kysymyksessä, mutta minä en saata käsittää val- 
tiovarainvaliokunnan tehtävää juuri niin ahtaasti kuin miksi ed. 
Palmen, hänen lausunnostaan päättäen, on sen käsittänyt. Hän on 
nimittäin esittänyt, että valtiovarainvaliokunnalla on tekemistä 
ainoastaan numeroiden ja ylimalkaan suostuntaesitysten rahallisen 
puolen kanssa, toisin sanoen valtiovarainvaliokunta tulisi olemaan 
täällä eduskunnassa jonkunlaisena rahatoimikamarina. Minä luu- 
len, että meidän on käsitettävä valtiovarainvaliokunnan tehtävä 
vähän tärkeämmäksi, nimittäin, ettei se käsittele ja arvostele yksis- 
tään niitä numerosarjoja, joita suostuntaesitykset asettavat edus- 
kunnan eteen, vaan myös sitä, mitä nämä numerosarjat tulevat maan 
talouteen ja koko kansamme oloihin vaikuttamaan. Jos olen voi- 
nut oikein ymmärtää aikaisempien valtiopäivien valtiovaliokuntien 
toimia, niin ovat ne käsittäneet tehtävänsä siUä tavalla, kuin tässä 
nyt olen koettanut esittää. Ja jos minä oikein käsitän valtiovarain- 
valiokunnan tälle eduskunnalle antamaa ensimmäistä mietintöä, joka 
koski korttipdiveroa, niin oli vaUokunta siinä kosketellut myöskin 
asian siveellis-yhteiskunnallista puolta, olipa kosketellutsiinä määrässä, 
että oli jättänyt arviolaskut siitä, mitä peUkorttisuostunta tulisi tuot- 
tamaan, mietinnöstä pois. Jos nyt niin olisi, että valtiovarainvaliokunta 
suuren työtaakkansa tähden ei ehtisi kiinnittää huomiotaan laajem- 
malle kuin itse numerosarjoihin, niin onhan sillä kä3rtettävänä se 
keino, jota puhemiesneuvosto n3rt on ehdottanut, että se hankkii 
kysymyksen mtiista puolista lausunnon toisista valiokunnista, ja näi- 
den on luonnollisesti velvollisuus antaa lausuntonsa paraan ymmär- 
ryksensä mukaan. Sillä tavoin kuin puhemiesneuvosto on didotta- 



Paloviinaverosta. 1547 



nut asiat käyteltäviksi, tullaan ehdottcmiasti käytännöllisinix'^ 
tuloksim, sillä ky^rmykset tulevat sillä keinoin koko laajuudessaan 
yhtaikaa eduskiuman käsiteltäviksi. Jos sitä vastoin menetellään 
niinknin ed. Palmen on ehdottanut, niin saisimme eduskuntaan ensin 
käsiteltäväksi talousvaliokunnan mietinnön, joka saattaisi ehkä 
mennä siihen suuntaan, kuin ed. Kares äsken lievästi viittasi, että 
talousvaliokunta säälisi meidän viinapolttimoidemme omistajia ja 
ehdottaisi, että paloviinavero laskettaisiin alemmaksi kuin arm. esi- 
tyksessä on ehdotettu. Ja eduskunta havaitsisi, että talousvalio- 
kunnan perustelmat ovat hyvät ja hyväksyisi valiokunnan ehdotuk- 
sen sekä lähettäisi päätöksensä valtiovarainvaliokunnalle käskyllä, 
että valiokunta ottaisi tämän huomioonsa. Valtiovarainvaliokunta 
tekisi tiet3rsti paraansa noudattaakseen eduskunnan määräystä, 
mutta sittenkun laskut ovat lopullisesti tehtävät koko meidän val- 
tiomme kulunkiarviosta, niin huomattaisiin, että eduskunnan tekemä 
päätös onkin mahdoton panna toimeen, siUä tarvitaan korkeampaa 
paloviinaveroa kuin mitä eduskunta oli päättänyt Silloin ei auta 
valtiovarainvaliokunnan muuta kuin ehdottaa, että eduskunta repisi 
auki vähää aikaisemmin tekemänsä päätöksen ja korottaisi paloviina- 
veroa. Senunoiseen tulokseen voidaan hyvin helposti tulla ja sen- 
tähden on minun käsitykseni mukaan kä3dännöl]isempää, että jär- 
jestetään asiain valmistelu sillä tavoin, että eduskunta voi yhdellä 
kertaa ottaa kys3rmyksen koko laajuudjessaan käsiteltäväksi ja rat- 
kaistavaksi. Ja sellaiseen järjestämiseen tarjoutuu käytännöllisim- 
mäksi keinoksi juuri se menettely, jonka puhemiesneuvosto on tässä 
esittänyt. Minä pyydän siis saada sitä kannattaa. 

£d. Yrjö-Koskinen, Y.K., Knsinnäkin minä pyytäisin ed. Ka- 
resta vastaan saada huomauttaa, että eduskunnan päätös tässä asi- 
assa on aivan selvä. Stenogrammin mukaan eduskunta on päättänyt 
yhtyä ed. Alfthanin tekemään ehdotukseen, joka sisälsi sen, että ai- 
noastaan k3^symys 400,000 markan käyttäxnisestä olisi talousvalio- 
kunnan asia, muu kaikki siirrettäisiin valtiovarainvaliokunnan käsi- 
teltäväksi Siitä ei siis saata olla ensinkään epäilystä, mitä eduskunta 
tässä asiassa on ennen päättän3rt, vaikka erehdyksen kautta sittem- 
min pöytäkirja on tullut virheelliseksi. Samoin minä olen sitä mieltä, 
että V. J:n henki tässä asiassa ei anna sijaa minkäänlaisille epäilyk- 
sille, vaikka myönnänkin, että sanamuoto ei ole niin didottoman 
sitova, ettei siitä miViitilrftlSti voisi päästä. 

Mmä muuten en saata ymmärtää ed. Paimenin kantaa tässä asi- 
assa. Me käsittelemme paraikaa mallasjuomaveroa valtiovarain- 
valiokunnassa ja se vero on epäilemättä aivan samanluontotnen kuin 
paloviinavero. Mallasjuomaveron koroitus voi vaikuttaa palovii- 
naveron korotuksen ja päinvastoin. Olisi mitä luonnottominta, että 
mallasjuomaverokysymys käsitellään toisessa valiokunnassa ja palo- 



154^ Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

viinaverokys3rmys toisessa. Ne kuuluvat välttämättömästi samaan 
valiokuntaan. Mutta asianlaita on n3rt se, että maUasjuomavero- 
lc3^symys jo on valtiovarainvali(dninnan käsiteltävänä; sinne siis 
ehdottomasti kuuluu myös paioviinaverok3rsym3rs. Sen siirtäminen 
valtiovarainvaliokuntaan on eduskunnan päätöksen mukaista, se on 
V. J:n hengen vaatimaa ja senvuoksi katson, että tämä asia on sem- 
moisenaan koko finanssikannaltaan jätettävä valtiovarainvaliokun- 
nan käsiteltäväksi. 

£d. Palman: Se on aivan oikein, että mallasjuoma-asia ja viina- 
asia ovat luonteeltaan jokseenkin samat, nim. niin pian kuin tullaan 
siksi pitkälle, että kielto kummassakin voi tulla k3rsymykseen, mutta 
en tiedä, että kukaan vielä olisi vaatinut ehdotonta kieltoa mallas- 
juoma-valmistusta vastaan. Ja kun sitäpaitsi oli ilmeisesti selvä 
päätös eduskunnan puolelta olemassa, niin siinä ei auttanut muu. 
Imin että siihen kys3rmykseen oli ryhd3rttävä. Mitä paloviinalrjrsy- 
mykseen tulee, oli asia sitä vastoin sellainen, että valiokunnille tuli 
ilmeisesti virheellinen käsky, jota ei kukaan katsonut mahdolliseksi 
noudattaa. Ja toiseksi on se suuri ja tärkeä asia huomioon otettava, 
että eduskunta on lähettänyt talousvaliokuntaan asetusehdotukset, 
jotka tarkoittavat kieltolakia. Ed. ListoUe tahdon huomauttaa, 
että tullaan vielä pahempaan sokkeloon hänen ehdottamansa tavan 
mukaan, sillä silloin saattaa eduskunta ensiksi päättää, että viina on 
verotettava, ja sitten tulee toinen valiokunta ehdottamaan kielto- 
lakia, nim. että koko viinan valmistus saisi lakata. Siitä tulee vielä 
pahempia asioita. Minusta kidtolaki ja korkea vero kuuluvat eh- 
dottomasti yhteen, ja sen mukaan minä olen ehdottanut menettely- 
tavan. 

Kd. Kares: Vaan lyhyesti huomautan ed. Soiniselle, että on tar- 
peetonta väitellä siitä, vdkuttaako veromäärän korottaminen väki- 
juomain nauttimisoi vähentämiseen. Se ei vaikuta, jos lähdemme 
siitä olettamtiksesta, mistä ed. Soininen lähti, että nim. kaikki väki- 
juomain nauttijat nauttivat väkijuomia himosta. Minä en kuiten- 
kaan sitä usko. Jos himo on vailnittamassa, silloin tietysti ei koro- 
tus vaikuta mitään. Mutta meillä on paljon väkijuoman nauttijoita, 
jotka nauttivat tavasta eikä himosta, ja niille merkitsee paljon, ovatko 
väkijuomat kalliimpia tai halvempia. Sitten hän oli yksimidinen 
minim kanssani siitä, että hyvin tuntuva korotus voi estää nautintoa, 
miutta että tuntuvampaa korotusta d voida saada aikaan tuUisuh- 
teittemme takia. Minulla oU tämä tiedossa, kun äsken puhuin, 
mutta minun käsitykseni on se, että me voimme vaikuttaa tullilain- 
säädäntöön niin paljon, että sieltä ei tule estettä. Sitten sanottiin, 
että tulee paljon varoja veroina ja se voi estää väkijuomalainsäädän- 
nön kehit3rstä kieltolakisuuntaan. Uskon, ettei eduskunta anna 



Paloviinaverosta. 1549 



tämän seikan koskaan vaikuttaa itseensä, niin että ne varat, mitkä 
ovat tulleet väkijuomista, olisivat esteenä niille uudistuksille, joita 
tässä asiassa esitetään. Kd. Listo oli kuullut väärin, kun hän lausui 
minun arvelleen, että talousvalioktmta voisi ehdottaa väkijuoma- 
veron alentamista. Sellaista en ole sanonut. Ainakaan tämä valio- 
kunta ei sitä tekisi. 

Äänestysesitys ja päätös: 

Ken hyväks3ry asiassa puhemiesneuvoston tekemän ehdotuksen 
vastaa jaa; jos ei voittaa, on ed. Paimenin tekemä ehdotus hyväk- 
sytty. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten oli h3rväks3rtty pU- 

hetnlesneuvoston tekemä ehdotus asiassa. 



Eräiden kirkolUsmaksnjen taksoittamisen perusteista. 

Ensimäisen käsittelyn alaiseksi esitettiin 

laki- ja talousvaliokunnan mietintö n:o 2 arm. esit. n:o 6 joh- 
dosta, joka koskee eräiden kirkollisten maksujen taksoittamisen 
perusteita. 

ja lähetettiin se keskustelutta suureen valiokuntaan. 



Kaavojen ja mallien suojelemisesta. 

Toisen käsittel3m alaiseksi esitettiin 

suuren valiokunnan mietintö nro 2 arm. es. nro 5 johdosta, 
joka sisältää ehdotuksen laiksi kaavojen ja mallien suojelemisesta, 

ja huomautti Puhemies että V. Jm mukaan niissä kohden, missä 
suuren valiokunnan mietintö poikkeaa asiaa käsitelleestä laki- ja 
talousvaliokunnan mietinnöstä tai arm. esityksestä, ainoastaan suu- 
ren valiokunnan mietintö nyt esitetään, joten siihen haluttavat muu- 
tokset nyt oli ehdotettava. 



1550 Istunto 17 p. sy3rekuuta 1907. 

Lakiehdotuksen §:t i — 3 hyväksyttiin järjestänsä keskustelutta. 

Keskustelu: 

Ed. Palmön; Minun tä3rtyy sanoa, että asiallisesti en katsoisi 
kovin vaaralliseksi, jos toinen tai toinen näistä muodostuksista tulisi 
hyväks3rtyksi, mutta siihen nähden, että uusi muodostus on päässyt 
voitolle kenties vain sen kautta, että suuren valiokuzman jäsenistä 
peräti monet olivat poissa joko ilmoitettuaan esteen tai ilmoitta- 
matta sitä, niin en voi sanoa muuta kuin että päätös on aivan satun- 
naiseksi katsottava. Saapuvilla oli yhteensä 49 jäsentä, vaikka 60 
kuuluu suureen valiokuntaan, ja ko^a suuren valiokunnan keskus^ 
tdut eivät ole julkisia, tahdon että tämä tieto tulee pöytäkirjaan. 
Koko sutiri valiokunta voi tulla vieläkin vastuksellisemmaksi osaksi 
valtiopäiviä kuin se ilmeisesti jo on. jos jää sattuman varaan, kuinka 
monta siellä on äänestämässä. Tässä tapauksessa on kolmen hen- 
kilön sattmnaisesta kannasta riippunut, tuleeko tämä asia käsiteltä- 
väksi uudestaan vai jääkö se teht3ryn päätökseen. Minä puolestani 
luulen, että alkuperäinen päätös on parempi, ja pikemmin p3^yisin 
siinä. Erikseen tahdon merkitä tämän päivän pÖ3rtäkirjaan että 
mitä arveluttavin epäkohta S3aityy, jos ei pidetä kiinni siitä, että 
valtiopäivämiehen ehdoton vdvoUisuus on olla saapuvilla ja lausua 
mieUpiteensä suuressa valiokunnassa, ken on siihen valittu. Minä 
kannatan valiokunnan mietintöä. 

Ed. Ingman, Lauri: Mielestäni armollisen esityksen muodostus 
tässä §:ssä jonka laki- ja talousvaliokuntakin on ehdottanut hyväk- 
syttäväksi, on parempi kuin suuren valiokunnan. Arm. esityksessä 
kuuluu §: »jos kaavassa on pahennusta aikaansaattava esitys, taikka 
jos sen käyttäminen olisi vastoin lakia tai hyviä tapoja, älköön sitä 
rekisteriin otettako.» Siitä on suuri valiokunta poistanut määräyk- 
sen »pahennusta aikaansaattava esitys» ja »vastoin hyviä tapoja.» 

Mielestäni yhteiskunnalla n3rt ei ole sy3rtä antaa mitään erikoista 
tekijäoikeudenturvaa sille, joka sommittelee kaavan, jossa on pa- 
hennusta aikaansaattava esitys tai jonka käyttäminen on vastoin 
hyviä tapoja. Eikä suuri valiokunta ole sitä erit3äsesti väittän3rt- 
kään. Mutta se lausuu mietinnössään, että »hallhmolliselle viran- 
omaiselle ei olisi suotava siinä — s. o. 4:imessä§:ssä tarkoitettua — täy- 
dellistä ja yksinomaista valtaa arvostella, millainen kaavassa oleva 
esitys saattaa olla pahennusta aikaansaattava ja vastoin hyviä ta- 
poja.» Se viranomainen, joka joutuu lähinnä tuota arvostdemaan, 
on TeoUisuushallitus. Mutta 9 §:n mukaan on Teollisuushallituksen 
päätöksestä vielä oikeus valittaa Senaatin talousosastoon. Arvden 



Laki kaavojen ja mallien suojelemisesta. 1 551 

näin ollen, ettei ole erikoista syytä pelätä, että tätä pykälää tultaisiin 
käyttämään niin ahtaassa mielessä, että sen kautta estettäisiin mitään 
sellaista, jota yhteiskunnan kannalta ei tarvitsisi estää. 

P3^dän näin olkn yhtyä vapaaherra Paimenin ehdotukseen, että 
toinen pykälä h3rväks3^ttäisiin arm. esityksen — ja siis myös laki- ja 
talousvaliokunnan — ehdotuksen mukaan. 

Kd. Sirola: Suuren vaUokunnan enemmistön mielipiteen puolesta 
ei todellakaan tarvitsisi monta sanaa sanoa. Siellä suuren valiokun- 
nan kokouksessa tuotiin esiin ja monipuolisesti valaistiin juuri se 
käsitys, joka sitte tuli suuren valiokunnan päätökseksi, että yhteis- 
kunnan puolelta on sopimatonta panna kaksi laitosta tuomitsemaan 
»säädyllisyyttä ja hyviä tapoja,» että on epäjohdcmmukaista antaa 
hallinnollisille viranomaisille tällaista valtaa, kun yleinen laki ja 
tuomioistuin siinä suhteessa ovat pätevämmät, ja kun niiden edessä 
asianomainen on tilaisuudessa puolustautumaan, ja kun näiden joka 
tapauksessa luulisi riittävän siihen tarkoitukseen, mitä tässä tavotd- 
laan. Siis tässä on aivan riittävä suuren valiokunnan käsitys, että 
mikä kerran on vasten lakia, s. o. minkä tuomioistuin säädyttömäksi 
ja sopimattomaksi tuomitsee, se älköön saako rekisteröimisen turvaa, 
mutta mitä vastaan taas tuomioistuin tällaista tuomiota ei voi lausua, 
siltä älköön myöskään kiellettäkö sitä turvaa, minkä laki muuten 
antaa. 

Kd. Castren: Minä pyytäisin myös saada merkitä kantani käsillä 
olevan pykälän suhteen. Meidän lainsSadäntiassämnie on jo ole- 
massa aivan samanlaisia määräyksiä kuin se, joka arm. esityksessä 
ja valiokunnan mietinnössä oli ehdotettu, mutta jonka suuri valio- 
kimta on poistanut. Niin on asianlaita esim. voimassa olevissa 
laeissa leimoista ja patentebta. Kannatan arm. esitystä ja laki- 
ja talousvaliokunnan mietinnön vastaavaa pykälää hylkäämällä suu- 
ren valiokunnan ehdotuksen. 

Kd. Malmlyaara: P3^dän vaan huomauttaa herra Sirolan pu- 
heen johdosta, että rekisteriviranomaisen on paljon helpompi arvos- 
tella, mikä on pahennusta tuottavaa ja h3rviä tapoja vastaan sotivaa, 
kuin mikä sotii vastoin lakia. Ja joka tapauksessa, kun kaava ilmoi- 
tetaan rekisteröitäväksi, ei se voi tulla suoranaisesti tuomiiHStuimen 
käsiteltäväksi, ja jos se kerran rekisteröidään sekä siten laiUistutetaan, 
niin on tuomioistuimen vaikea mennä siitä laittomuuden tähden 
enään sakottamaan. 

Kd. Käpy: Minä tahtoisin myös ed. Sirolalle huomauttaa, että 
joskin suuren vaUokunnan mietintö hyväksyttäisiin, siinäkiTi tapauk- 
sessa kaksi viranomaista saattaisi tulla arvostelemaan, koska esitys 

98 



1552 Istunto 17 p. S3ryskuuta 1907. 

on vastoin lakia, stUä teoUisuushallituksen tiet3rsti, kun rekisteröi* 
mistä pyydetään, täytyy arvostella tämä seikka. Tuomioistuimen 
käsiteltäväksi taas ei kysym}^ tule muussa tapauksessa, kuin jos 
asiassa nostetaan S3ryte« Eivät siis ne syyt, joita ed. Sirola toi esiin, 
puolusta suuren valiokunnan mietinnön hyväks3rmistä. 
Minäkin kannatan laki- ja talousvaliokunnan ehdotusta. 

Ed. Paasikivi: Sen lisäksi, mitä tässä on lausuttu suuren valio- 
kunnan ehdotusta vastaan, pyytäisin vielä huomauttaa, että rikos- 
laki ei määrää rangaistusta tällaisen kaavan käyttämisestä. Niitä 
kyllä saa käyttää, jos niitä käsrttää esim. kotonansa, mutta rikos- 
laissa on määrätty rangaistus ainoastaan pahennusta aikaansaavien 
kuvien ja esitjrsten esille panemisesta, jotenka luulen että sentapaista 
säännöstä, minkä suuri valiokunta on ehdottanut, tulee olemaan 
jotenkin vaikea Jcäytäntöön sovelluttaa. 

Ed. Neovius: Jag viU i korthet amnäla att jag är af samma me- 
ning som stora utskottet i denna f räga. Här är fr&ga om inr^;istre- 
ring och hindrar icke den omständigheten, att ett mönster icke kan 
inregistreras, mönstrets spridning. Tvärtom blir spridningen mycket 
mindre försvärad, dä hvem som hälst kan eftergöra detta mönster. 
Da här stadgas, att mönster, som strider mot lag, icke fär inr^petreras, 
synes mig tillräckUg säkerhet förefinnas i det af seende, som i proposi- 
tionen har afsetts. Jag understöder därför stora utskottets förslag. 

Ed. Sirola: Ed. PaasikiveUe pyydän huomauttaa, etten käsitä, 
mitä turvaa tarvitsisi sellainen kaava ja malli, joka ainoastaan säily- 
tettäisiin kotona; arvelen että sellainen, jolle haetaan julkinen rekiste- 
röimisturva, tarkotetaan asetettavaksi julkisuuteen ja asetetaankin, 
ja siis tulee tämän lain alaiseksi. 

Ed. Valpas: Minä myös pidän aivan riittävänä sitä rikoslaissa 
olevaa määräystä, että pahennusta levittävien kuvien esille panemi- 
nen on rangaistava. Minä p3rydän ed. Sirolalle huomauttaa eräästä 
edusta, joka tällä lakipykälällä tässä muodossa on sen edellä, mitä 
täällä edustajat Ingman ja muut ovat ehdottaneet Tällä on se etu, 
että jos yleisiä siveellisyyssuojeluksia yleisessä laissa lisätään, niin ne 
tulevat samalla myös lisäsuojelukseksi näille kaavoille, tarvitsematta 
tehdä muutoksia kaavoja koskevissa laissa ja tämmöinen etu on minun 
mielestäni niin suuri, että tulisi tämä pykälä hyväksyä tässä muodossa 

Äänestysesitys ja päätfts: 

Ken kannattaa suuren valiokunnan mietintöä 4 §:ään nähden, 



Laki kaavojen ja mallien suojelemisesta. 1553 

vastaa jaa: jos ei voittaa, on laki- ja talousvaliokunnan ehdotus tässä 
kohden h3rväksytty. 

Äänestyksessä annettiin 71 jaa- ja 93 ei-ääntä joten 4t § oU 
liyy&ksytty laki- ja talousyaliokuiman mietinnöii mu- 
kaan. 

5 § hyväksyttiin keskustelutta. 

6 §:n johdosta käytti puheenvuoroa: 

Ed. Cederberg; Vid behandlingen af lagfötslaget i stora utskot- 
tet gjorde jag en anmärkning mot deona paragiaf. Da jag icke känner 
mig öfvertygad af de skäl, med hviUsa jag dä bemöttes, tillater jag 
mig här upprepa denna anmärkning. Utskottet har föreslagit att de 
ord utf 6 § första stycket, som följa efter orden i^afbildning af mönster 
i tvä ezemplar» och som innehälla bestämningar om inregistrerings- 
afgiften, skulle utgä, men att däremot uti 8 § motsvarande bestäm- 
ning skulle införas, dock sälunda ändrad, att afgiften skulle variera 
fr&n 10 tili 100 mark beroende pä industrist3rrelsens bestämmande 
Utskottet har salunda föreslagit en betydande höjning af afgiftens 
bdopp. Minimibeloppet är visserligen obetydligt lägre än den fixa 
afgift, som i propositionen är föreslagen, men det upplystes i stora 
utskottet utaf lag- och ekonomiutskottets ordförande, att denna mi- 
nimiafgift vore sk \&g, att den i de flesta fall icke skuUe motsvara in- 
registreringskostnaden, utan ofta öf verskridas och salunda i r^eln 
komma att tangera det belopp, som uti propositionen är föreslaget. 
Da det för emäendet utaf den med lagförslaget afsedda nyttan är af 
största vikt att afgiften stäUes sä lag som möjligt och da vidare sö- 
kandens intresse kräfver att han redan vid ansökningens inlämnande 
noga känner tili de kostnader, med hvilka ansökningen är förenad, 
sa anser jag icke nagot skäl föreligga att afvika frän propositionens 
förslag, där afgiften är faststäld en gäng för alla tili 15 mark. Detta 
belopp torde anses utgöra det, som motsvarar själfva kostnadema, 
enär man uti öfriga lagar, som behandla inregistrering, har f aststält 
detta samma belopp. För afgiftens faststäUande tili sa lag som 
möjlig, talar enligt min mening ocksa den omständigheten, att denna 
lag af ser att gagna uppf inningar utaf mindre ekonomisk betytelse 
eller sa att säga uppfinningar utaf mindre valör, än dem som förlänas 
patenträttsskydd, hvarför uppfinnarena böra drabbas af möjligast 
läga af gifter. Ä andra sidan mäste man taga i betraktande, att nägot 
afseende icke fir fästas vid den ekonomiska vinst, som lagens använ- 
dande möjligen skulle komma att inbringa staten, emedan denna 
vinst i alla fall maste blifva obetydlig. Pä dessa grunder tillater jag 
mig föresla att första stycket uti 6 § skulle äterställas uti den lydelse. 



1554 Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 

• 

som samina stycke hade uti propositionen, med undantag af att den 
ändring, som är gjord beträffande ordet »industrist3niel9en», MbehUtes, 
odi att en häraf betingad ändring sedermera* vidtages vid behand- 
Ktigen af 8 § i lagfötslaget. Jag medgifver visserligen att detta mitt 
andringsfötslag vann mydket litet gdiör i stora utskottet och 
icke häller har jag väl utsikt att nu ik detsamma godkändt. Men 
d& jag icke kan inse annat än att förslaget är berättigadt, sk har jag 
ansett mig böra vidhälla detsamma. 

Ed. Ahlroos: Jag ber att f& tmdeistöda hr 



Ktm keskustelu oli julistettu päättyneesi, hyväksyttiin vastat- 
tavaksi seuraava äänentysesitys : 

Ken hyväksyy suuren valiokunnan mietinnän 6 §:ään nähden, 
vastaa jaa; jos ei voittaa, on asiassa hyväksytty ed. Cederbergin te- 
kemä didotus. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten 6 § oli hyväk- 
sytty. 

§:t 7—13 hyväksyttiin järjestänsä keskustelutta. 

14 §:]i kohdalla kä3rtti puheenvuoroa 

Ed. Cederberp Säsom 14 § är stiliserad i stora utskottets förslag, 
anser jag att densamma icke alldeles motsvarar utskottets vid sakens 
behandling fattade beslut. Den senare meningen i första stycket 
af svenska upplagan lyder nämligen: >Lag samme väre, där det 
allmännas fördd päkallar registreringens upphäfvande, hvarvid lik- 
väl skyddsrättens innehafvare skall ur allmänna medd erhälla skaUg 
ersättning.» Uttr3rcket pl^ag samme väre» kunde antagas hänföra 
sig tili bägge de f aU, som omnämnas i första meningen, men sä är icke 
fallet, utan afser detsamma att allmän äldagare äger rätt att, diir det 
allmännas fördd p&kallar, utföra taian om registrerings upphaf- 
vande. Enligt min mening bör därför stiliseringen lyda: »Ena- 
handa rätt tillkommer iJdagaie, där det allmännas fördd päkallar 
o. s. v,i> Därjämte förefaller det mig som om ocksä slutet af samma 
mening vore n^ot stympad, dä där si^es: »Skall ur aJImanna medd 
erhälla skä% ersättning.» Det bör vai hellre lyda: ^kaU ur all- 
männa medd erhälla skalig ersättning för honom därigenom tili- 
skyndad skada.» 

Ed. Paasikivi: Vaikka en pdkääkäan, että tässä mitään epäsd- 
vyyttä tulisi esiintymään, niin olen kuitenkin valmis kamiattamaan 
ed. Cederbergin tdcemää didotusta, koska se on tarkempisanainen. 



Laki kaavojen ja mallien suojelemisesta. 1555 

Ktm keskustelu oli julistettu päättyneeksi, hyväksyttiin vastat- 
tavaksi seuraava äänestysesitys; 

Ken hyväksyy sauxea vaUpkunnan mifttinnftn 14 §:ään nähden, 
vastaa jaa; jos ei voittaa, on hyväksytty ed. Cederbergin tekemä eh^ 
dotus että ensimäisen kohdan viimeinen lause kuuluisi seuraavasti: 
Sama oikeus olkoon virallisella syyttäjällä, kun rekisteröimisen ku- 
moaminen on yleisen edun tähden ta^)een, jolloin kuitenkin suoje- 
lusoikeuden haltijalle on valtion varoista kohtuuUinen korvaus suo- 
ritettava hänelle siitä koituneesta vahingosta. 



olivat ei-äänet voitolla, joten 14t §;ä&ti näh- 
den oli hyväksytty ed. Cederbergin tekemä ehdotus. 

§:t 15 — 18 hyväksyttiin järjestänsä keskustelutta. 

19 §:n johdosta puheenvuoroa käyttäen lausui 

Ed. Listo : Tämän mietinnön ensimäisessä lukemisessa moitti 
ed. Häkkinen lald- ja talousvaliokuntaa siitä, että se on tätä asiaa 
hiukan huohmattomasti pide]l3rt Todistaakseen tätä oh ed. Häkki- 
sellä muistuttamista melkein jokaista pykälää vastaan tässä laki- 
ehdotuksessa. Nyt kun olemme päässeet lakiehdotuksen viimeiseen 
pykälään, p3rydän huomauttaa, että suuri valiokunta yhtä vähän 
kuin edusikuntakaan on ottanut yhtään ainoata ed. Häkkisen muutos- 
ehdotuksista huomioonsa. Merkitsemällä tämän pyydän laki- ja 
talousvaliokunnan puolesta saada kuitata sen kohteliaisuuden, jonka 
ed. Häkkinen valiokunnalle mainitulla tavalla osotti. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, 19 § hyväksyt- 
tiin ja samoin lakiehdotuksen otsake. 

Lalrididotus oli siis menevä takaisin suureen valiokuntaan, sana- 
muodoltaan semmoisena kuin se eduskunnan päätöksellä nyt oli 
hyväksytty. 



Ptthemies mainitsi että kello nyt on yli n ja jätti eduskunnan 
päätettäväksi vieläkö istuntoa jatketaan. . 

£d. Schybergsonin huomautettua että, jos puhemies jaksaa, 
niin kyllä edustajainkin täytyy jaksaa. 

päätettiin istuiftoa edeileea jatkaa. 



155^ Istunto 17 p. syyskuuta 1907. 



Toisen käsittelyn alaisdcsi esitettiin ja keskustelutta hyräk-^ 
syttUn 

suuren valiokunnan mietibatft n:o 3 aim. es. n:o 24 
johdosta, joka koskee tuulaaldmaksun laskemisperustetta^ 

joten asian toinen käsittely julistettiin päättyneeksi. 



Maatalousvaliokunnan mietintö n:o 1 an. ehd. n:o 5 
johdosta, joka koskee valtionayustuksen myöntftmistä yk- 
sityisestä alotteesta perustettavalle maanviljelysly-^ 
seolle, 

pantiin pöydälle ensi istuntoon, 
sen jälkeen kun puheenvuoroa käyttäen oli lausunut: 

tärke3rteen 



katsoen pyytäisin eduskuntaa yhtymään ehdotukseen, että mietintö 
pannaan pöydälle seuraavaan istuntoon. 

Ed. Ahmavaara: Minulla oli kyllä aikomus lausua mielipiteeni 
asiasta, mutta koska mietintöä on pöydälle pyydetty ja niin paljon 
puheenvuoroja pyydetty, niin kannatan tehtyä ehdotusta. 



Esitettiin ja pantiin pöydälle ensi istuntoon 

tyOväenasiainvaliokunnan mietintö n:o 1 arm. es. 
n:o 14 johdosta, joka sisältää ehdotuksen laiksi työstä leipo* 
moissa, 

lakivaliokunnan mietintö n:o 2 arm. es. n:o 8 johdosta, 
joka koskee muutettuja määräyksiä eräiden Rikoslain 
13 luvussa mainittujen rikosten syytteeseen pane» 
misesta, 

anomusvaliokunnan mietintö n:o 2 an. ehd. n:o 152 
johdosta naisten taloudenhoito-opetuksen järjestämisestä 
ja sen avustamisesta valtiovaroilla^ 

sekä samoin, koska se oli kiireellistä laatua, vaikkei se ollut- 
kaan päiväjärjestykseen otettu 



Puhemiehen kulujen korvaus. 1557 

pubemieflnettvaston ehdotus tyftsummitelmaksi täy- 
si-lsttLntoja ja valiokantla varten, ynnä 

Antellin kokoelmain hoitoa varten asetetun val- 
tuuskunnan kertomus. 



Puhemiehen kulujen korvaus. 

Viimeistä päiväjärjestyksessä olevaa asiaa käsiteltäessä johti 
puhetta. Puhemiehen esteellisenä ollen, ensimäinen varapuhemies. 

Esitettiin, luettiin ■ julki ja hyväksyttiin seuraava valtiova- 
rainvaliokunnalta tullut kirjelmä n:o 16 syysk. 16 p:ltä: 

Suomen Eduskunnalle, 

Valtiopäiväjärjestyksen 53 §:n mukaan on valtiovarainvaliokun- 
nan asiana eduskunnan päätettäväksi ehdottaa, kuinka suuri määrä- 
raha puhemiehen tulee saada niiden kulujen korvaukseksi joita hä- 
nellä valtiopäiväin aikana on. 

Tämän johdosta saa valtiovarainvaliokunta eduskunnan päätettä- 
väksi kunnioittavimmin ehdottaa että puheena oleva korvaus nyt 
koossa olevain valtiopäiväin ajalta on oleva 2,500 markkaa kuukau- 

Valtiovarainvaliokunnan puolesta: 
E, G. Paltnin. 

J. Vartiovaara. 



Seuraava istunto oli oleva ensi perjantaina kello 6 i. p. 



Istunto pia&ttyi kello 11,47 yöUä. 

Pöytäkirjan vakuudeksi: 
F, W, Kadenius. 



25. Perjantaina 20 p. syyskuuta 1907 

k:lo 6 i. p. 

Nimenhuudossa-merkittiin poissa oleviksi edustajat HeUdö, Huttu- 
nen Häyrynen Koskelin, I^eppänen, Nuotio, Orasmaa ja Valavaare. 



155^ Istunto 20 p. syyskuuta 1907. 

Puhemies ilmoitti että edustajat Huttunen, Valavaara ja Oras- 
maa ovat pyytäneet vapautusta tämän päivän istunnosta yksityis- 
ten asiain takia sekä ed. Merivirta tämän istunnon loppupuolesta, 
edustajat Mäkelin ja Jalava vapautusta ensi tiistain istunnosta, 
ed. Koskinen vapautusta huomispäiväksi ja maanantaiksi, 

Edellämainitut ilmoitukset ja pyynnöt hyväksyttiin. 



Vapautuksia yaliokuntajaseuyydestä. 

Puheenvuoron sai: 

Ed. Sirola lausuakseen: Koska on mahdotonta toimia kah- 
dessa valiokunnassa yhtä aikaa, pyydän vapautusta lakivaliokun- 
nan jäsenyydestä. 



Ed. Jalava; Pyydän sen tähden vapautusta anomusvalio- 
kunnan varajäsenyydestä, kun ryhmä päätti siirtää minut jäse- 
neksi lakivaliokuntaan, ja olen ennestään kahdessa valiokunnassa 
varajäsenenä, joten en luonnollisesti näissä kaikissa ehdi työs- 
kentelemään. 

Ed. Pykälä; Katson että sellainen vapautuksen pyytä- 
minen on turhan aikaista. Vähän väliä sieltä sosialistien ryh- 
mästä on pyydetty vapautusta ja taas tulee toinen toisen tilalle, 
joka ehkä* viikon parin perästä tekee saman pyynnön. Eduskun- 
nan työjärjestys määrää, että eduskunnan jokaisen jäsenen on 
kuuluttava valiokuntaan, mutta tuon ryhmän jäsenet vaihtelevat 
vähän väliä ja löytyy kokonainen ryhmä tässä eduskunnassa, joka 
ei ole missään valiokunnassa. Minä vastustan molempia pyyn- 
toja. 

Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, hyväksyttiin vas- 
tattavaksi seuraavat äänestysesitykset; 

I :o Ken h)nräksyy ed. Sirolan pyynnön päästä vapaaksi laki- 
valiokunnan jäsenyydestä, vastaa jaa; jos ei voittaa, on se hylätty. 

Äänestyksessä olivat jaa-äänet voitolla, joten eduskunta oli 
hyväks3rnyt ed. Sirolan vapautuspyynnön. 

2:0 Ken hyväksyy ed. Jalavan anomuksen päästä anomus- 
valiokunnan varajäsenyydestä, vastaa jaa; jos ei voittaa, on se 
hylätty. 

Ääiestykaessä olivat jaa-äänet voitolla, joten ed. Jalavan 
vapautuspyyntO oli hyväksyttyf 



Vapautuksia valiokuntajäsenyydestä. 1559 

■ — — — 

ja kehoitti Puhemies valitsijamiehiä toimittamaan asianmu- 
kaiset vaalit eron saaneiden sijaan. 

Päätöksen johdosta puheenvuoron saatuaan lausui: 

Ed. Danlelson-Kalmarl; Minä p3rydän tehd3m päätöksen 
johdosta lausua epäilykseni siitä, onko se menettely oikein, että 
eduskunta vapauttaa jonkun jäsenen ja päättää mihin valiokun- 
taan hänen on jääminen. V. J:n mukaanhan määräävät valitsija- 
miehet, mihin valiokuntaan edustaja joutuu. Tekemällä sellaisen 
päätökseen kuin nyt ja joskus ennenkin eduskunta ymmärtääkseni 
sekaantuu tehtävään, joka on oikeastaan vaan valitsijamiesten. 
Minä en tahdo nyt tehdä minkäänlaista ehdotusta, vaan P3rydän 
ainoastaan, että puhemiesneuvosto ottaisi miettiäksensä, onko lau- 
sumassani epäilyksessä niin paljo perää, että olisi syytä vastedes 
menetellä toisin. Minä kyllä käsitän asian siten, että eduskunta 
voi päättää, että edustajan ei tarvitse kuulua vakinaisena jäse- 
nenä kahteen valiokuntaan, mutta päätös siitä, missä valiokun- 
nassia hänen tulee työskennellä, on ymmärtääkseni valitsijamies- 
ten. 

Ed. Söderholm; Mig veterligt har det under tidigare landt- 
dagar alltid värit sed att, dä landtdagsman önskat blifva befriad 
irin uppdraget att vara ledamot uti utskott, han kömmit tili 
vederbörande ständ och anhällit om befrielse. Denna befrielse 
har dä antingen beviljats eller afslagits. Samma förfarande 
synes mig fortsättningsvis vara pä sin plats, och har jag därför 
ingen anledning att biträda yrkandet, att den utaf hr Danielson- 
Kalmari nu väckta frägan skuUe remitteras tili talmanskonfe- 
rensen. 

Ed. Danielson-Kalmarl; Edellinen puhuja ei vastannut siihen 
kysymykseen, jonka minä tässä esitin. Minä lausuin myöskin sen« 
«ttä ymmärtääkseni eduskunta voi vapauttaa jonkun jäsenen va- 
liokunnan keskuudessa, mutta silloin ktm hän kuuluu kahteen va- 
liokuntaan, niin luullakseni V. J:n sanat oikeastaan vaatisivat 
sitä, että valitsijamiehet harkitsisivat, mihin valiokuntaan hänen 
tulee jäädä. Minä tiedän kyllä, että tässä kohden nyt jo näilläkin 
valtiopäivillä on parissa tapauksessa päässyt voimaan toisenlai- 
nen menettely, mutta kun n3rt määrätään traditsiooni tulevaisuutta 
varten, niin arvelen, että tämä asia olisi otettava tarkemman har- 
kinnan alaiseksi. 

Puhemies: Minun ymmärtääkseni ei puhuja tehnyt mitään 
ehdotusta, että eduskunnan olisi asiasta tehtävä varsinainen pää- 



1560 Istunto 20 p. S3r3rskuuta 1907. 



tös, vaan ainoastaan lausui suotavaksi, että tässä kohden käy- 
tettäisiin V. J.Ti mukaista menettelyä? 

Ed. Danielson-Kalmari : Aivan oikein. 



Laki tyOstä leipomoissa. 

Ensi käsittelyn alaiseksi esitettiin 

työväenasiainvatiokunnan mietintö n!o i ann. esityksen n:o 14 
johdosta, joka sisältää ehdotuksen laiksi työstä leipomoissa, 

Keskustelu ; 

Ed. Karhi: Ilolla on tunnustettava, että, jos tämä esillä oleva 
lakiehdotus valiokimnan mietinnön mukaisesti tulee hyväksytyksi, 
niin on maassamme epäilemättä tehty lainlaadinqan alalla suuri 
edistysaskel oikeaan suuntaan. 

Koska en voi täydellisesti yhtyä mietintöön enkä myös kum- 
paankaan vastalauseeseen, niin tahdon esittää eriävän mielipi- 
teeni erinäisiin kohtiin. Nykyaikana hyvin yleisesti työntekijäin 
puolelta vaaditaan, että lainlaadinnan kautta olisi määrättävä 
normaalityöpäivä. Tämä on sellainen vaatimus, jota tulisi aika- 
naan ottaa huomioon. Minun käsittääkseni, silloin kun pisintä 
työpäivää käydään määrittelemään, on tarkoin otettava huomioon 
työn laatu, työhuoneet ja niihin liittyvät erityisseikat. Umpi- 
mähkään ei voida määritellä kaikille ammateille varsinkaan nyky- 
oloissa esim. 8-timtista työpäivää. Jos kaikissa ammateissa olisi 
yhtä pitkä työaika, niin se ei suinkaan olisi tasapuolista, sillä 
tasapuolisesti asiaa arvosteltaessa ei voida aikaa pitää yksin- 
omaan mittarina. Työn laadun tulisi olla työajan määrääjänä. 
Nyt kun eduskunnalla on ensi kerran tällaisen työajan määräämi- 
nen päätettävänä, niin minä toivoisin, että se tapahtuisi edellä- 
mainitsemieni perusteitten mukaisesti. Kun käydään arvostele- 
maan, kuinka pitkä työpäivä olisi kohtuullinen leipuriammatin alal- 
la, silloin on juuri otettava huomioon työn laatu ja ne olosuhteet^ 
joissa työ on suoritettava. Valiokunta on mietinnössään aivan 
oikein julkituonut ne epäedulliset olot, joissa leipurien on pakka 
työskennellä. Siinä m. m. mainitaan, että heidän työnsä on ras- 
kasta ja terveydelle vahingollista. Minäkin voin todistaa tämän 
aivan oikeaksi, sillä olen erään osuuskunnan johdossa, jonka lei- 
pomoissa työskentelee lopulleen toistakymmentä työntekijää. Noin 
pari kolme vuotta sitten otettiin työhön voimakkaita, terveitä 
naisia. Tämän lyhyen ajan työskenneltyään leipomossa ovat he 
suuresti laihtuneet ja poskilta pima kadonnut muuttuen kasvojen 
väri harmaaksi. Miespuoliset työntekijät, jotka kauemmin ovat 
tällä alalla työskennelleet, ovat niin laihoja ja heikkoja, että erään- 
kin työntekijän määräsi lääkäri sairashuoneeseen levähtämään ja 



Laki työstä leipomoissa. 1561 



lihoomaan. Heillä on ollut 9- ja lo-tuntinen työpäivä ja työ- 
huoneet kohtalaiset, siis nykyoloissa edullisimpia olosuhteita, mitä 
tällä alalla on. 

Kokemukseni perusteella rohkenen edelleen pysyä samalla kan- 
nalla kuin evästyskeskustelussakin, että 8-tuntinen työpäivä on 
kyllin riittävä leipuriammatissa. Siis yhdyn tässä suhteessa toi- 
seen vastalauseeseen. 

Väite, mikä esille tuodaan mietinnössä, että tämä olisi liian 
jyrkkä uudistus, ei saa asian ratkaisuun vaikuttaa. Niinkuin 
edellä jo mainitsin, on jo 9-tuntinenkin työaika tällä alalla ollut 
käytännössä. Kun kerran tunnustetaan jokin oikeaksi, niin pan- 
takoon se myös käytäntöön. 

Mitä tulee aikaan, milloin vuorokaudessa työtä saa tehdä, 
olen hiukan eri kannalla kuin mietintö ja toinen vastalause. Mie- 
tinnössä esitetään, että työ saisi tapahtua kello 6 aamulla ja kello 
9 illalla välisellä ajalla. Toisessa vastalauseessa vaaditaan kello 
6 aamulla — kello 8 illalla. Tätä aikamäärää päätettäessä tun- 
tuu hiukan siltä, kuin ei kaikkia näkökohtia olisi tarpeeksi otettu 
huomioon. Toisen ehdotuksen mukaan tulisi työskentelyaika ole- 
maan 15 tuntia ja toisen ehdotuksen mukaan 14 tuntia. Jos aja- 
tellaan, että kahta vaikkapa 8-tuntistakin työvuorotusta käytet- 
täisiin ja kumpaisellekin vuorolle laskettaisiin ainoastaan puolen 
tunnin ruokailuaika, niin se vaatisi yhteensä 17 tuntia. Kahden 
työvuoron käyttäminen varsinkin suurissa leipomoissa on vält- 
tämätön, sillä nykyisten vaatimusten mukaan uudenaikaisine kal- 
liine koneineen ja uunineen sekä tilavine työhuoneineen tulevat 
ne maksamaan siksi paljon, ettei kannata niitä pitää suurinta osaa 
vuorokautta joutilaina. Mietinnössä kyllä puhutaan kahdesta työ- 
vuorosta ja mainitaan, että ne voivat työskennellä jonkun osan 
päivää yhtaikaa. Se on ehkä mahdollista, vaan silloin täytyy 
työhuoneitten olla tavattoman tilavia, jota ne eivät kumminkaan 
ole. Tässä on otettava myös huomioon, että kahden työvuoron 
työntekijät tulisivat työskentelemään toisessa tapauksessa kaksi ja 
toisessa kolme tuntia yhdessä samoissa työhuoneissa. Tämän 
kautta pilaantuisi tietysti ilma tavattoman paljon, joka vaikut- 
taisi työntekijäin terve3rteen epäedullisesti ja luonnollisesti tulisi 
se jossain määrin vaikuttamaan myös leivoksiin. Tämän vuoksi 
olisi yhdessä työskenteleminen saatava supistumaan niin lyhyeksi 
kuin suinkin tai kokonaan estetyksi. Koska kumminkaan ei ole 
kaiketi mahdollista yhdessä työskentelemistä kokonaan välttää 
näin saadakseen asia edullisemmaksi työntekijöille ja valmisteille, 
niin rohkenen esittää, että työ saisi kestää kello io:een illalla. 

Tätä vastaan voidaan väittää, niinkuin toisessa vastalauseessa 
mainitaan, että työntekijöitä tämän kautta estettäisiin osaa otta- 
masta luento- ja esitelmäkursseihin, jalostaviin iltahuveihin j. n. e. 



156a Istunto 20 p. syyskuuta 1907. 



Tämä on kyllä totta, vaan tulee ottaa myös huomioon, ettei asia 
muutu juuri ollenkaan edullisemmaksi, jos työ lopetettaisiin joko 
8:n tai 9:n aikaankin, sillä työn päätyttyä on työntekijä jonkun 
verran väsynyt, jonka vuoksi hän mielellään hetken levähtää. Hän 
peseytyy ja syö illallisensa ja silloin on aika jo niin kulunut, 
ettei ole puhettakaan ottaa osaa esitelmätilaisuuksiin eikä juuri 
muuhunkaan. Kun on kaksi vuoroa, niin on hän silloin tilaisuu- 
dessa joka toinen viikko viettämään joutoiltojaan parhaansa mu- 
kaan, ja sitä paitsi joka lauantai-ilta ja koko sunnuntaipäivä on 
liänellä myös käytettävänään. Joka toisen viikon aamupäivät ovat 
myös käytettävinä vapaasti; vaikkapa kirjallisuudesta hankkiak- 
seen itselleen henkistä virkistystä. 

Onhan paperiteollisuuden alalla aijottu panna käytäntöön, 
jos lie jo pantukin, kolme 8-tunnin vuoroa, jota vastaan en ole 
huomannut työväen lehtien moitetta lausuvan, vaan jos olen oikein 
kirjoituksia ymmärtänyt, niin ovat he pitäneet sen suurena voit- 
tona itselleen. 

Lopuksi pyydän myös ehdottaa, että toinen pykälä kc4conaan 
XX)istetaan, joka koskee yötyötä. Tämän teen senvuoksi, koska 
en katso minkäänlaisen yötyön tällä alalla ja niin vähässä mää- 
rässä kuin on esitetty tarpeelliseksi ja koska ylityö on jossain 
määrin sallittu. 

Ed. y. Alithan; Jag har med stor tillfredsställelse hälsat 
den nädiga propositionen i ämnet, sä mycket mer som jag är 1907 
var i tillfälle att förorda de ätgärder, som vid landtdagen voro 
f öreslagna beträffande undersökningarnas anställande. Jag tror att 
de svärigheter, som äro förenade med upphäfvande af nattarbetet, 
nog med god vilja skola kunna sä godt som fuUständigt öfver- 
vinnas. Det är emellertid sä, att när man stiftar en lag sadan som 
denna, sä fär man icke läta föranleda sig tili ett alldeles ensidigt 
handlingssätt och gä sä längt med bestämningar att man därige- 
nom väsentligen skadar hela den näringsgren, hvarom fräga är, 
utan mäste man gifva lagförslaget formen utaf en förnuftig kom- 
promiss emellan stridiga intressen. Om nu bestämningarna i den 
nädiga propositionen skuUe blifva lag, sä kan ingen människa 
säga annat än, att detta skuUe innebära ett ofantligt stort fram- 
steg gentemot förhällandena sädana de hittills gestaltat sig. Och 
det förefaller mig som om den nädiga propositionen i hufvudsak 
skulle hafva löst konflikten emellan de stridiga intressena pä ett 
mer tillfredsställande sätt än utskottet och att de utaf utskottet fö- 
reslagna tilläggen snarare skulle vara egnade, ätminstone de flesta 
af dem, att skjuta öfver mälet och, med förbigäende af sakens 
väsentliga del, införa sädana bestämningar, som i hög grad 
skulle ästadkomma rubbning inom yrket själft. Tillika synes det 



Laki työstä leipomoissa. 1565 



mig som i andra sidan vissa tilläggsbestämningar skulle hafva 
värit af nöden, hvilka utskottet dock icke beaktat. 

Hvad nu beträffar frägan om, hvilken tid p& dygnet arbe- 
tet skulle fä börja, sä har jag värit i tillfälle att konferera med 
bageriyrkesidkare, hvilka försäkrat, att det är en väsentlig skill- 
nad ifall arbetet f&r borjas redan kl. 5 pä morgonen eller kl. 6. 
De säga nämligen att det i medekal räcker ungefär 7 timmar efter 
arbetets päbegynnande innan produktema aro ute 1 handein. Det 
är nägot olika för olika slag af produkter, men en del kommer 
dock icke tidig^re ut an 7 timmar efter arbetets päbegynnande. 
Om dä arbetet pibörjas kl. 5 om morgonen, sä Icunna yrkesid- 
kame i medeltal mellan kl. 12 och i hafva ut hela sin produktion 
i handein, och handein med bröd börjar egentligen först, när alla 
sorter äro tillgängliga, sä att icke uppköpare skola behöfva gä 
flere gänger om dagen tili samma butik för att först fä en sort 
och sedän en annan, hvilket för konsumentema skulle innebära 
Stora olägenheter. Dä nu middagstiden vanligen inträffar mellan kl. 
2 och 4, sä är det viktigt att brödet skall vara i tid färdigt tili den- 
na hufvudmältid. Tillika är det icke utan en viss sanitär väda, 
ifall brödet konsumeras alldeles färskt frän ugnen, utan att först 
fä stä nägon timme. Det är säledes frägan, huruvida icke hela 
den brödkonsumerande allmänheten, och dit höra vi allesamman, 
bäde arbetare och icke-kroppsarbetare, skulle erfara väsentliga 
olägenheter af att brödet icke skulle blifva färdigt tidigare än 
omedelbart före hufvudmältiden, och frägan är, huruvida icke 
denna olägenhet bör skattas högre än att arbetet skulle fä päbe- 
gynnas en timme tidigare. Dä det är fräga om att i hufvudsak 
öfvergä tili en 9-timmars arbetsdag inom bageriyrket, sä skulle 
de arbetare, som päbörja arbetet kl. 5, vara lediga redan kl. 2 pä 
dagen. De skulle säledes för det första kunna taga sig en, om 
jag sä fär kalla det, förmiddagshvila, och dessutom skulle de, 
dä de hafva kvällen ledig, kunna lägga sig tidigt och stiga tidigt 
upp. Att detta skulle innebära nägot hälsovädligt kan ingen män- 
niska pästä. Under sädana hälsovädliga förhällanden lefde vara 
förfäder samt och synnerligen för icke sä läng tid tillbaka utan 
att taga nägon skada. Det kan snarare anses vara en hälsosam 
lefnadsordning att lägga sig tidigt och stiga tidigt upp. Det sy- 
nes mig säledes som om utskottet i § i infört en förändring, som 
innebär en väsentlig försämring. 

Vidare har utskottet helt och hället strykt söndagsarbetet 
i konditoriema. Afven här synes det mig att man lämpligen 
hade kunnat gä en annan väg. Det är klart att man bör söka 
komma därhän, att icke inom nägot yrke arbetare skola vara 
sysselsatta söndag efter söndag, men om man för den sakens 
skull gär tili den motsatta ytterligheten och fullkomligt förbju- 



1564 Istunto 20 p. syyskuuta 1907. 



der ali yrkesutöfning om söndagarna pä det speciella gebit, som 
bär nu är fräga om, sä skjuter man alldeles öfver mälet. Det 
hade värit lyckligare att lösa konflikten sälunda, att arbetsgif- 
varena skulle äläggas att hafva sä stor personal, att arbetarena 
turvis skulle kunna fä sin söndag fri och att de, som dä under 
söndagen vore upptagna, i stället skulle erhälla en veckodag fri. 
Med dylik jämkning skulle man uppnä mycket bättre resultat 
och icke ästadkomma nägon väsentlig och gifven skada. Detta 
är nämligen ett omräde, pä hvilket hela den stora allmänheten 
skulle blifva Hdande. Man gjorde nyligen i Paris ett försök att 
förbjuda servering pä restaurationer och dylikt under söndagar. 
Vi veta alla huru länge denna lag höll sig. Den varade icke 
mänga veckor. Denna lagbestämning skulle nu innebära nägot 
liknande. Sädana resultat kommer man tili, när man skjuter öfver 
mälet och icke försöker uppnä det väsentliga, utan af ren kitts- 
lighet gär för längt. Det är nu för en stor del af allmänheten en 
lekreation att röra sig ute om söndagarna, dricka en kopp kaffe 
och äta en bakelse pä ett konditori eller nägot dylikt. Skall nu 
alit detta strykas för tomt principrytteri, dä fuUkomligt godt 
skydd pä annan väg kan ästadkommas? Denna paragraf synes 
mig därför böra äterremitteras tili socialutskottet för att omre- 
digeras i sädant syfte, som jag här haft aran framställa. 

Hvad beträffar utskottets inskränkning utaf det eventuelt 
tillätna nattarbetet tili 5 dagar, sä synes mig däremot vara 
mindre att invända. Detta gäller nu endast de stora 
ärligen äterkommande hälgdagarna, och t. o. m. inom ut- 
skottet har knappast nägot yrkande gjorts, att man icke 
där skulle delvis kunna tillgripa nattarbetet. Om man nu 
viii vara försiktig och säga, att om det möjligt under äret 
kunde inträffa nägon händelse, som särskildt skulle pakalla en af- 
vikelse frän denna generella bestämning, sä kunde man, säsom 
reservanterna föreslä, halla en latitud utaf fem dagar i reserv, 
hvilka dock endast i undantagsfall, där särskildt oväntade om- 
ständigheter hafva inträffat, skulle fä tillgripas. Men sä synes 
det mig vara kittsligt igen att, dä det nu i praktiken kommer att 
gälla dessa fem ärligen äterkommande hälgdagar, bageriidkarena 
för hvarje gäng skola mästa besvära myndigheterna och sig själfva 
med särskilda ansökningar. Hvarför kunna de icke fä ingifva 
sin ansökan för ett är i sender, när man ändock pä förhand vet 
hvilka nätter det kommer att gälla? Det synes mig att en omre- 
digering af paragrafen i detta afseende vore behöflig. 

Hvad äter beträffar den absolut stränga tillämpningen af 
9-timmars arbetsdagen, sä hafva bageriidkare för mig uppgifvit, 
att en 9-timmars arbetsdag skulle för flertalet arbetare kunna 
tillämpas utan olägenhet iqr näringens idkande, men att detta 



Laki työstä leipomoissa. 1565 



icke vore möjlig^ för alla kategorier, särskildt för ugnsarbetaren 
och hans assistent. Dessa borde enligt regeln arbeta 10, ja ända 
tili mellan 10 och 11 timmar dagligen, för att icke själfva till- 
verkningen skuUe blifva utsatt för väda eller för stora kostnader 
och olägenheter. Man kunde nu fräga sig, huruvida det icke 
vore möjligt att under särskild kontroU med yrkesinspektörs be- 
gifvande och efter särskild privat öfverenskommelse mellan ar- 
betsgifvare och arbetare för vissa undantagskategorier en nägot 
utsträckt arbetstid skuUe kunna fä förefinnas. Det är nog dität 
3 § syftar. Men jag är icke fullt öfvertygad om, att den är till- 
räckligt eflFektiv. Här synes mig ocksä, att en kompromiss borde 
komma tili ständ emellan den teoretiska fordran pä 9-timmars 
arbetsdag och det praktiska lifvets fordran, pä att beaktande bör 
fästas vid med yrket förenade säregna omständigheter vis ä vis 
denna detalj med ugnsarbetarena. 

Straffbestämningen i § 5 förefaller mig äfven ganska egen- 
domlig. £n sadan latitud frän 10 tili 700 mark kan jag icke 
erinra mig att jag förut skuUe hafva sett. Det synes mig att 
minimum här är för lägt och maximum för Högt. Om det blir 
nödvändigt att sätta ut nägon bestämning utöfver hvad den nä- 
diga propositionen innehäller, sä synes mig ändä att den här in- 
gäende bestämningen fordrar en korrigering. 

Vidare synes det mig att utskottet för litet berört de svä- 
righeter, som uppstä genom de s. k. hembagerierna. Om jag icke 
alldeles misstager mig, sä ingär i den norska lagen nägra särskilda 
bestämningar, hvilka hafva tillkommit pä den grund att gärds- 
egare, som tillika värit bagare, i form af skenhembageri haiva 
kringgätt bestämningen uti lagen. Vili man nu för undvikande 
af detta hafva nägra slags bestämningar, sä kunde de tagas i öf- 
verensstämmelse med den norska lagen. 

Dessa vore nu de hufvudanmärkningar jag skuUe hafva att 
göra emot denna lag, hvars tillkomst utan tvifvel är att hälsas 
med tacksamhet, men hvilken, för att verkligen blifva en lag som 
kan vinna popularitet och häUbarhet och icke kräfva omedelbara 
ändringar, icke fär skjuta öfver mälet väre sig i den ena eller 
andra riktningen. Jag hoppas att stora utskottet skall noga pröfva 
dessa omständigheter och i de delar, där sädant befinnes erforder- 
ligt, äterremittera betänkandet tili socialutskottet för uppgörande 
af nytt förslag. 

Ed. Runeberg; Det är med stor tillfredsställelse, som jag 
tagit kännedom om socialutskottets nu föreliggande betänkande. 
Det synes mig som om man hade skäl att taga detta, det första 
utskottsbetänkande berörande en social-politisk reformfräga vid 
denna landtdag, säsom ett godt förebud. Betänkandet ter sig 



1566 Istunto 20 p. syyskuuta 1907. 

s4som ett tecken tili att ett fruktbringande samarbete mellan 
regeringen och representationen samt mellan de oHka menings* 
grupperna inom denna skall blifva möjligt äfven pä det sociala 
reformarbetets omräde, dä man en gäng beträder värklighetens 
fasta mark. Man kunde ju hafva haft orsak tili nägon misströstan 
i detta afseende. De ändlösa allmänna principdebattema under 
den finska enkammarens första bamdomsälder, liksom de om sä 
föga ömsesidig förstäelse vittnande debattema i partipressen 
hafva nog värit egnade att ingifva en sadan misströstan. 

Men det har g&tt säsom det lyckligtvis ofta g&r. FörhAl- 
landena gestalta sig väsentligen annorlunda när man en gäng sti- 
ger ned frän de stora frasemas svindlande höjd tili den platta 
jorden och det lif, som i värkligheten pä den rör sig. Lagförsla- 
get rör ju en social politisk reformfräga af mycket betydande 
principiel och icke ringa praktisk bärvidd. Det är framlagdt af re- 
geringen, af denna regering, som vi sä ofta fätt höra kallas hög- 
konservativ, för att icke säga reaktionär ny-Bobrikoifsk o. s. v. 
Det har dryftats och bearbetats inom utskottet af representan- 
tema för de olika klassema och meningsriktningama inom landt- 
dagen, af — , om jag fortfarande fär använda den gängse termi- 
nalogin — , proletärer och roffare, samhällsomstörtande utopi- 
ster och stockkonservativa, och slutresultatet blir, säsom af be- 
tänkandet synes, ett praktiskt, ett praktiskt förslag, i dess väsent- 
ligaste del icke motsagdt af nägon inom utskottet, om ocksä sä- 
som naturligt är i en fräga af denna art, där hvarje ätgärd vär- 
kar icke blott i den afsedda riktningen utan i mänga olika rikt- 
ningar, tilltron tili de föreslagna ätgärdemas gagn icke är den- 
samma hos alla och tvekan om en del detaljbestämningars ända- 
mälsenlighet hos mänga förefunnits, säsom jämväl nogsamt fram- 
gär af utskottsbetänkandet. Detta har dock icke hindrat uppnäen- 
det af ett resultat,och de slutliga meningsolikheter, som framstä 
i betänkandet jämte vidfogade reservationer, röra endast nägra 
fä i och för sig visserligen icke oviktiga, men i jämförelse med 
det hela föga betydande enskilda detaljer : 5 eller 10 dagars möj- 
lighet tili extra nattarbete, 8 eller 9 timmars arbetsdag, arbets- 
dagens afslutande klockan 8 eller 9 pä aftonen, tillfälle tili en 
natts arbete i det undantagsfall att tre hälgdagar följa pä hvar- 
andra, eller absolut förbud för hälgdagsarbete, se där alit. Mot- 
satsen mellan olika meningsriktningar är icke sä stor, som man 
velat utmäla den. Viljan tili ett effektivt socialt reformarbete i 
syfte att skydda de svaga i samhället gör sig kraftigt gallande 
hos regering och representation. Tecken tili alit detta kan man 
finna i utskottets betänkande. Mä vi hoppas att de icke skola 
svika och att särskildt det nu föreliggande principielt och prak- 
tiskt viktiga lagförslaget skall i stora utskottet och vid landtda- 



Laki työstä leipomoissa. 1567 



gens plenum fä en behandling, som i lika män som dess behand- 
ling i socialutskottet mä vara egnadt att leda tili def initivt resultat. 
För min del viii jag nu, när frägan öfverlämnas tili stora 
utskottet, uttala den önskan, att stora utskottet skall finna det 
möjligt atC godkänna socialutskottets förslag med den detaljänd- 
ring som i fÖrsta reservationen päyrkats. Det synes mig som om 
det praktiska behofvet skulle pakalla nägon förökning af det an- 
tal nätter, under hvilket arbete kan medgifvas, utan att därigenom 
lagens hufvudändamäl, arbetsskyddet, i nämnvärd män skulle för- 
ringas. Däremot synes mig icke de i andra reservationen päyr- 
kade förändringarna trots Leopold v. Rancke, Macaulay och Kant 
kunna förordas. Vid hvarje lagstiftning, pä nu ifrägavarande 
omräde mähända än mer än annars, är det af vikt att i möjligaste 
män lämna tillfälle tili en anpassning efter förändrade förhällan- 
den och att följaktligen, där sädant läter sig göra, icke vidtaga 
onödigt hastiga, svärt utjämnade förändringar. Man kan med 
skäl lämna tili framtiden en fortsatt utveckling i den inslagna 
riktningen, hvarvid man tillika fär bygga pä under tiden vunnen 
erfarenhet, hvilken nu sä godt som helt och hället saknas. Hvad 
särskildt 8 timmars arbetsdag i stället för 9 timmars angär, sä 
har visserligen för hr af Ursin och mänga med honom det fyndiga 
slagordet om dygnets tredelning med 8 timmar i hvarje del fätt 
betydelsen af en allena saliggörande trosdogm, men det borde 
vara klart att frägans afgörande i hvarje särskildt f ali icke bör 
ske efter oföränderlig mall utan att frägan mäste bedömas olika 
i olika fall med hänsyn tili lokala och tidsförhällanden, olika yr- 
ken o. s. v. Sä mycken och sä beaktansvärd sanning det än lig- 
ger i satsen, att en förkortning af arbetstiden icke i motsvarande 
grad betingar en minskning af arbetsmängden, utan stundom t. o. 
m. kan innebära motsatsen, sä kan man dock icke häller i detta 
afseende godkänna ett sä 3^igt och schablonmässigt resonnement 
som det den ärade andra reservanten 1 saken framlagt. Jag för 
min del skulle säledes yrka pä och hoppas, att stora utskottet 
mätte godkänna socialutskottets betänkande med den förändring 
som första reservationen innebär. 

Ed. Pesonen: Siihen, mitä ed. Alfthan täällä lausui erittäin- 
kin pyhätyöstä, olisi kyllä sanomista, mutta kun meillä nyt on lä- 
hetekeskustelu suureen valiokuntaan, niin en ryhdy mihinkään po- 
lemiikkiin. Omasta puolestani tahdon vaan saada sanotuksi, että 
on ilahuttavana seikkana merkille pantava, että tässä lakiehdo- 
tuksessa pyritään pyhätyön poistamiseen. Jo arm. esityksessä oli 
menty tähän suuntaan, mutta erittäinkin työväenasiain valiokun- 
nan mietinnössä on otettu, sanoisinko, jättiläisaskel sinnepäin. 
Kuitenkaan ei valiokunta ole katsonut voivansa ehdottaa pyhä- 

99 



1568 Istunto 20 p. syyskuuta 1907. 



työn aivan täydellista poistamista. Toisessa, ed. af Ursinin kir- 
joittamassa ja monen muun hyväksymässä vastalauseessa, on sen 
sijaan ehdotettu, että pyhätyö tulisi kokonaan poistetuksi. Minä 
puolestani antaisin täyden tunnustuksen tälle herra Ursinin aja- 
tukselle. Samalla, kun muuten kannatan ensimmäistä vastalau- 
setta toiseen pykälään nähden, toivoisin siis että tämän toisen py- 
kälän toinen momentti, jossa sanotaan, että milloin kolme pyhä- 
päivää seuraa perätysten, voidaan yksi niitten välinen yö lukea 
edellämainittuihin viiteen yöhön, nimittäin sellaisiin, joina yötyö 
on sallittu, poistettaisiin. 

Pyydän kunnioittavimmin, että suuri valiokunta ottaisi tä- 
män toivomuksen suosiolliseen huomioonsa. 

Ed. af Ursin: Vaikka olenkin suuren valiokunnan jäsen, 
niin katson kuitenkin työväenasiain valiokunnan puheenjohtajana 
minulla olevan oikeuden kajota muutamiin täällä esille tuotuihin 
seikkoihin tätä lakiehdotusta vastaan. 

Pyydän ensin saada kääntyä herra Runebergin puoleen ja lau- 
sua puolestani, että minäkin olen mielihyvällä ottanut osaa tä- 
män lain laatimiseen, sillä siinä on valiokunnassa tosiaan tullut 
ilmi totista pyrkimystä kaikkein jäsenten kesken parempiin oloi- 
hin kyseessä olevalla alalla. Myöskin me äärimmäisellä vasem- 
mistolla tahdomme saada reformeja toimeen; olkoon esillä oleva 
lakiehdotus siitä yhtenä todistuksena. Että sen käsittelyssä on eri- 
mielisyjrttä ilmestynyt, sehän on aivan luonnollista. Kuitenkaan 
en voi katsoa eriäviä mielipiteitä niin pieniksi kuin arvoisa puhuja 
täällä arveli. Onko työpäivä 8- tai 9-tuntinen, ei ole niin aivan 
pieni asia; pakotetaanko työntekijää mahdollisesti tekemään työtä 
jouluaattoinakin, ei myöskään ole aivan pieni asia j. n. e. Mutta 
niinkuin sanoin, minä katson myöskin hyväksi enteeksi, että 
voimme saada työväestölle reformeja aikaan lainsäädännön avulla. 

Niistä muistutuksista, joita tätä lakiehdotusta vastaan nyt on 
tehty, kajoan sitte herra Karhin tekemiin. Hän on eräässä 
asiassa käynyt pitemmälle, kuin kukaan valiokunnassa: hän on 
tahtonut poistaa yötyön täydelleen; meidän sosiaalidemokraattien 
ryhmässä valiokunnassa ei myöskään mielellään kannatettu yö- 
työtä, mutta me tahdoimme näyttää, että mekin voimme alistua 
tosiolojen alle. Me emme tahdo harjoittaa mitään „principryt- 
teri", vaan koska olot vielä ovat sellaiset, että täytyy myöntyä 
muutamien öiden käyttämiseen, niin olemme alistuneet. Meidän 
mielestämme on kuitenkin 5 yötä aivan riittävä määrä. On ni- 
mittäin huomioon otettava, että nämät yöt tarvittaisiin juuri, 
kun on suuria juhlia. Ja että me olemme osanneet jotakuinkin 
oikeaan, näyttää se, että olemme ikäänkuin jääneet keskitiehen. 

Siihen, mitä herra Karhi huomautti ensimmäisestä pykälästä. 



Laki työstä leipomoissa. 1569 



ajasta kello 6—9, tulee minun ensin muistuttaa, että luultavasti 
herra Karhin esityksessä oli joku virhe, ellen väärin kuullut. 
Arm. esityksessä ei ollut puhetta kello lo.stä. Mutta sehän on 
pienempi asia. Kaikissa tapauksissa on tätä asiaa pohdittu, ja 
me olemme asiantuntijoiden lausuntojen nojalla katsoneet aivan 
mahdolliseksi pitää jonkunlaista yhteistä aikaa molemmille vuo- 
roille, missä semmoista tulee kys)miykseen, ilman haittaa. 

Herra von Alfthan on sanonut, että meidän olisi pitän3rt käydä 
jonkunlaista järjellistä keskitietä. Sitä juuri olemme koettaneet 
tehdä, ja olemme tulleet sen nojalla tähän tulokseen. Herra 
von Alfthan sanoo, että työprosessiin tarvitaan 7 tuntia. Minä 
en usko, että tämä on oikein, sillä asiantuntijat työntekijäin 
puolelta sanovat, että tämä työprosessi ei tarvitse enempää kuin 
3 tuntia, jos työ toimitetaan rivakasti. Työnantajat eivät ole 
itsekään siinä kirjoituksessa, jonka he valiokunnalle lähettivät, 
huomauttaneet tästä mitään, mikäli muistan, niin ett'en tiedä, mistä 
tämä herra von Alfthanin tieto on saatu. Herra von Alfthan 
on vielä sanonut, että jos ei asianomaista työtä aloiteta kello 5, 
niin syntyy jonkunlainen terveydellinen vaara, kun syödään liian 
tuoresta leipää. On nyt huomioon otettava, että herra Runeberg, 
joka myöskin on asiantuntija lääketieteen alalla, ei huomauttanut 
tästä mitään, niin että se ei taida olla niinkään vaarallista. Jos 
jotain vaaraa on, niin sopiihan syödä edellisen päivän leipää, se 
on ainakin varmasti terveellistä. Me olemme ehdottaneet kello 
6 työn alkamiseksi, koska olemme arvelleet, että täyiyy antaa 
leipurityöntekijänkin nukkua yönsä rauhassa eikä herättää häntä 
jo kello 4. Niinkuin perusteluissa on sanottu, tulisi näet tämä 
olemaan todellisuudessa seurauksena. Herra von Alfthan on päin- 
vastoin kuin herra Pesonen pitänyt kiinni sunnuntaityöstä. Huo- 
limatta siitä, mikä ajatus kullakin on uskonnon alalla, olemme 
kuitenkin otaksuneet, että löytyy uskonnollisiakin työntekijöitä, 
emmekä ole tahtoneet sen takia pakottaa heitä sunntmtaityöhön. 
Mitä herra von Alfthanin puheeseen Ranskan sunnuntaityöstä 
tulee, niin ehkä herra von Alfthan tietää yhtä hyvin kuin minä 
ja muut, että vaikka siellä tosin säädettiin sellainen laki, se po- 
liittisista syistä jossain määrin peruutettiin. Herra Clemenceau ja 
kumppanit pelkäsivät asemansa muuten horjuvaksi. Lopuksi herra 
von Alfthan kummasteli sakkojen outoja määriä 10—700 mark- 
kaan ja arveli, että olisi ehkä syytä korottaa alempaa ja alentaa 
ylempää määrää. Siitä on ollut valiokunnassa eri mieliä. Minä- 
kin arvelen, että alempi määrä olisi korotettava, ja sitä on myös- 
kin perustelussa perusteltu. Mutta mitä tulee ylemmän määrän 
alentamiseen, niin se ei merkitse juuri paljoa, sillä se tulee luul- 
tavasti kokemuksen nojalla hyvin vähän käytäntöön, olkoon se 
700, 600 tai 500 markkaa. Että nyt olisi määrättävä 9-tuntinen 



1570 Istunto 20 p. s)^skuuta 1907. 

työpäivä yhden ainoan uuniassistentin takia, se minusta on vä- 
hän liikaa. Muuta ei^imerkkiä ei herra von Alfthan tuonut esiin. 
Jos se ei mene yhdellä, niin otettakoon sitte kaksi uuniassis- 
tenttiä. Aivan välttämätöntä on panna myöskin kotileipomot lain 
alaisiksi, sillä ellei niitä oteta mukaan, niin luultavasti konkur- 
renssi kävisi varsinaisille leipureille aivan murhaavaksi. Myön- 
netään kyllä mielellään, että tarkastus kyllä kotileipomoiden suh- 
teen on vaikea, mutta se on autettava tavalla tai toisella. 

Muut asiat eivät ainakaan tässä tilaisuudessa kaipaa mitään 
vastausta. 

Ed. Ahlroos: Det nu föreliggande betänkandet i anledning 
af propositionen tili landtdagen med förslag tili lag angäende 
arbetet i bagerier, är det första spörsmälet angäende arbetareskydd 
vär enkammare har sig förelagdt att afgöra. Den frägan fram- 
ställer sig osökt; männe enkammaren representerar demokratin, 
eller skola argetarerepresentantema här endast fä uppträda säsom 
opposition. Förslaget har grundligt diskuterats inom utskottet 
och arbetarerepresentanterna hafva framlagt sinä önskningsmäl. 
Röster hafva nog höjts frän arbetsgifvareh&U att föreliggande 
förslag är ensam stäende i hela den civiliserade världen och 
skulle lända tili yrkets ruin. Men frän samma häU har det 
medgifvits, att Norge redan värit norsk-morskt nog och anta- 
git en liknande lag, utan att yrket s&som näringsdrift gätt under. 
Detta är sälunda intet argument för att motarbeta den utveck- 
ling tili en drägligare och människovärdigare ställning arbetaren 
sträfvar tili. Under st&ndspresentationen, dä de burgnare klas- 
serna förde hela folkets taian, funnos nägra framsynta och för 
den sämre lottade medmänniskans väl ömmande representanter, 
som inom landtdagen genom petitioner blottade missförhällandena 
och förde de djupa ledens taian. Men de voro fä. De fingo 
nedlägga ett stort själfuppoflFrande arbete för att genom statistik 
och en mängd bevismaterial öfvertyga sinä ständsbröder. Och 
dock strandade m&nga behjärtansvärda frägor. Huru mycket 
hafva icke undersökningama och statistiken angäende förhällan- 
dena inom bageriyrket kostat, innan vär nuvarande demokratiskt 
sinnade regering utvärkat en proposition för den arbetande klas- 
sens höjande tili en drägligare ställning. Nu har arbetarene 
själfva förunnats att inom representationen genom sinä represen- 
tanter handlägga detta lagförslag. Reservationema bevisa endast 
arbetarerepresentantemas önskan om en stegvis fortgäende ut- 
veckling och de burgnare utskottsmedlemmamas olika äskädning. 
Anmärkningar hafva här gjorts om önskvärdheten af att 
utsträcka rättigheten tili nattarbete tili 10 nätter om iret. Dä 
man betänker, att lagförslaget tilliter 5 nätter och dessutom 



Laki työstä leipomoissa, v 1571 



100 öfvertidstimmar just tili ett forceradt arbete för att tillvärka 
bröd tili koDsumentemas behof vid större högtider, marknader 
o. s. V., anser jag det vara oskäligt att begära en större utsträck- 
ning af nattarbetet. Jag viii icke bemöta alla de anmärkningar, 
som här gjorts, ty det har utskottets ordförande redan gjort, 
men jag är säker pä att arbetarena för en läng tid skuUe blifva 
nöjda, om lagen blefve godkänd i sitt nuvarande skick med de 
ändringar, som i andra reservationen föresläs. Blir den däremot 
korrigerad i den utsträckning och riktning hr von Alfthan önska- 
de, sä skall den ästadkomma stort missnöje bland arbetarena och 
de skola äter föranledas att kampa för en drägligare tillvaro. 

£d. Hjelt: Minulla on tilaisuus suuressa valiokunnassa käyt- 
tää puheenvuoroa nyt esillä olevassa asiassa, ja tahdon, siihen 
katsoen, supistaa sanottavani mahdollisimman lyhyeksi. 

Esillä oleva mietintö ja lakiehdotus on laatuansa ensimäinen. 
Se tarkoittaa erikoismääräysten aikaansaamista erityisellä elin- 
keino-alalla. On sentähden aivan luonnollista, että tässä asiassa 
on niin valiokunnassa kuin eduskunnassakin esiintyn3rt hyvinkin 
eriäviä mielipiteitä. Äskeinen keskustelu on tässä kohden hyvin 
valaiseva. Pääkohdista on valiokunta kuitenkin, kuten mietintö 
osottaa, voinut yhtyä, ja aivan yleisesti on siinä tunnustettu vält- 
tämättömäksi ehdottaa jotenkin pitkälle meneviä rajoituksia lei- 
puriammatin alalla. 

Tahdon vaan parissa kohdin puolustaa valiokunnan kantaa, 
koska nähtävästi ainakin herra von Alfthan ei ole täysin käsittänyt 
niitä syitä, jotka ovat valiokuntaa johtaneet ehdotuksensa laati- 
misessa. On pidettävä mielessä, kun on puhe siitä, että työpäivä 
alkaisi vasta kello 6 aamulla eikä kello 5, että valiokunta toi- 
sessa paikassa lakiehdotusta puoltaa h3rvin tärkeää muutosta nykyi- 
siin työoloihin. Valiokunta ehdottaa nimittäin, että työntekijäin pi- 
täisi asua ulkopuolella työpaikkaa, että he eivät saisi, kuten tä- 
hän saakka, olla isännän muassa eivätkä asua hänen luonaan. 
Tämä pakottaa siihen, että työmiehen täytyy käyttää jotenkin 
pitkää aikaa päästääkseen työpaikalle ja voidakseen ryhtyä työ- 
hön, josta siis johtuu, että työmiehen täyt)ry lyhentää yölepoansa. 

Herra von Alfthan oudoksui niitä sakkomääräyksiä, joita 
valiokunta ehdottaa, ja ilmoitti, ettei hän turaie sellaisia sakko- 
määriä missään muussa lainsäädännössä. Pyydän saada viitata 
mietinnön 10. -teen sivuun, jossa valiokunta nimenomaan mainit- 
see, että uudessa työväen suojeluslainsäädäntöehdotuksessa ehdo- 
tetaan juuri tämä sama sakkomäärä eli 700 markkaa korkeim- 
maksi. 

Mitä tulee tuohon kysymykseen, onko syytä rajoittaa työpäivä 
8-tuntiseksi, niin on valiokunnassa arvan kautta päätetty, että 



1572 Istunto 20 p. sy3^uuta 1907. 

työpäivä olisi ehdotettava 9-tuntiseksi, ja vähemmistö, s. o. va- 
liokunnan muut 8 jäsentä, on vastalauseen kolmannessa osassa 
tuoneet esiin eriävän mielipiteensä. Minun täytyy sanoa, että 
vastalauseessa esitetty todistelu ainakaan minuun ei vaikuta mil- 
lään tavalla vakuuttavasti. Minusta on aivan mahdotonta asettaa 
kaivostyömiesten työ leipuriammatin työntekijäin työn rinnalle, 
eli sanoa, että edellisten työ on „yhtä ikävää ja rasittavaa" kuin 
leipurien, ja sellaisen todistelun pohjalla vaatia myöskin meidän 
maassamme leipuriammatin alalla työpäivää heti lyhennettäväksi 
8-tuntiseksi. Yhtä vähän merkitystä on sillä väitteellä, että eräässä 
Austraalian kaupungissa, Melbournessa, on leipurien työaika 
vähennetty 8-tuntiseksi. Eivät edes ne 7 nimeä, jotka vas- 
talauseessa tuodaan esille, m. m. uudemman filosofian isän Kantin 
sekä Englannin kuuluisan historioitsijan Macaulayn, nähdäkseni 
riitä niitä todistamaan, että Suomessa olisi tätä nykyä leipurien 
työaika lyhennettävä tuntia enemmän kuin mitä valiokunta eh- 
dottaa. 

Enemmän kuin uskalias on vastalausujain väite, että kaikkialla, 
missä 8-tuntinen työpäivä on ollut käytännössä, sen vaikutukset 
kaikin puolin ovat olleet sangen t3rydyttävät. Ei ole pitkää aikaa 
siitä, kun sanomalehdissä kerrottiin, että Ranskan arsenaaleissa 
saavutettu kokemus ei suinkaan ollut kaikin puolin sangen tyy- 
d3^ävä — päinvastoin. 

Lyhyesti sanoen, kaikki syyt nähdäkseni puhuvat sen puo- 
lesta, että jos kerran työpäivä tässä erikoisammatissa lyhenne- 
tään melkoista yli sen tuntimäärän, mikä meidän maassamme 
on tavallinen, ei pidä heti mennä 8-tuntiseen työpäivään. 

Valiokunnan puheenjohtaja mainitsi, että jos h3rväks3rtään laki- 
ehdotuksen toisen pykälän 2:ssa momentissa esitetty ehdotus, 
että milloin kolme pyhäpäivää seuraavat perätysten, yhtä näiden 
välistä yötä saadaan kä3rttää työhön, tästä voisi johtua, että esim» 
jouluyönäkin pakotetaan työmiestä työhön. Tämä pelko on mie- 
lestäni aivan aiheeton. Tällainen mahdollisuus on kokonaan ulko- 
puolella kaikkea todennäköisyyttä, sillä ehdottamamme lainkohta, 
josta puheenjohtajakin oli yksimielinen muitten kanssa, vaatii 
nimenomaan, että lupaa yötyön toimeenpanemiseen otl p3rydettävä 
maistraatilta tai kunnallislautakunnalta ja silloin on näillä viran- 
omaisilla oikeus harkita, onko päteviä syitä sellaisen luvan anta- 
miseen. On siis olemassa täydet takeet siitä, että jouluyön rau- 
haa ei tulla häiritsemään. 

Tahdon vielä mainita vain sen, että on aivan aiheetonta pe- 
lätä, että ylipäätään kahvilat olisivat suljettavat stmnuntaisin sen 
takia, että konditoriatyö tulisi yöllä kielletyksi. Sillä voidaan edel- 
lyttää, että kyllä sokerileipomot voivat asettaa työnsä niin, että 
löytyy riittävästi kahvileipääkin sunnuntaiksi. Luulen, että herra 



Laki työstä leipomoissa. 1573 



von Alfthanin pelko sunnuntaikahvin häviämisestä on ennen- 
aikaista. 

Herra Runeberg lausui ilonsa siitä, että tämä esitys on an- 
nettu eduskunnalle ja katsoi voivansa kiittää sitä kantaa, jolle va- 
liokunnan enemmistö on asiassa asettunut. Tahdon vaan siinä 
kohden korjata ' hänen lausuntoansa, että tätä esitystä ei voida 
hänen sanantapaansa käyttäen sanoa „uus-bobrikoffilaisen halli- 
tuksen" aikaansaamaksi. Sama esitys oli nimittäin esillä jo kol- 
matta vuotta sitten silloisen „bobrikoffilaisen hallituksen" toi- 
meenpanosta ja sen esittämänä. Ikävä kyllä, silloisista säädyistä 
kaksi, aatelis- ja porvarissääty, ei katsonut silloisissa oloissa 
voivansa esitystä käsitellä, ja yksin sen takia ovat leipuriammatin 
alalla löyt)rvät epäkohdat jääneet korjaamatta tähän hetkeen 
saakka. 

Ed. PaasivttOli: Tätä lakiehdotusta on täällä nyt arvosteltu 
kahdelta eri puolelta. Toisten mielestä on lakiehdotuksessa muu- 
tamissa kohdin tyydytty liian vähään, ja toisten mielestä on 
menty liian pitkälle. Ed. Karhi tahtoisi, että työ alkaisi kello 
kuusi ja loppuisi kello 10 illalla. Valiokunta on tässä asiassa 
käyttän)rt leipurityönteki joitä asiantuntijoina, joiden mielipidettä 
on kysytty. Ja heidän mielestään voi työhuoneessa järjestää 
työn niin, että siellä keskipäivällä voi olla kahdetkin työntekijät 
(yhtaikaa. Sillä työtä ei voida alkaa koko työntekijämäärällä 
yhtaikaa, vaan alottavat siellä muutamat aikaisemmin kuin toi- 
set, joten työ käy tällä tavalla järjestäminen. Valiokunta on kat- 
sonut, niinkuin täällä tohtori af Ursin jo mainitsi, että jos työ 
loppuu vasta kello 9 illalla, niin se estää työntekijöitä ottamasta 
osaa sivistyspyrintöihin, luentoihin ja muihin sellaisiin työväkeä 
jalostaviin tilaisuuksiin. 

Sunnuntai- ja yötyön suhteen meni ed. Karhi tässä pitem- 
mälle kuin valiokunta, ja minulla ei ole sitä vastaan mitään; jos 
eduskunta siihen yhtyy, niin minä myös mielihyvällä näen, että 
tuo toinen pykälä, jossa ehdotetaan myönnettäväksi yötyötä viisi 
työyötä vuodessa, tykkänään poistetaan. 

Mutta sitten on tärkein kysymys työajan pituuden määrää- 
minen, joka seikka valiokunnassa on ratkaistu 9-tuntisen työpäi- 
vän h)rväksi. En ole kuullut vielä keltään päteviä motiiveja, 
millä puolustettaisiin pitempää kuin 8-tuntista työpäivää. Peri- 
aatteessa myöntävät kaikki työnantajatkin, jotka vähänkin ovat 
asi