Full text of "Suomalaisen teatterin historia"

See other formats

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project
to make the world's books discoverable online.

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover.

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the
publisher to a library and finally to you.

Usage guidelines

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying.

We also ask that you:

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for
personal, non-commercial purposes.

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the
use of public domain materials for these purposes and may be able to help.

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it.

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe.

About Google Book Search

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web

at |http : //books . google . corn/

Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan
tehdä maailman kirjat saataville Internetissä.

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut
tekijänoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsäädännöstä. Vapaasti jaeltavat
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä.

Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät on jätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston
kautta Internetiin.

Käyttöohjeet

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta-
mista.

Käyttäjältä odotetaan:

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä.

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyä. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie-
lenkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kehittämiseen, ota yhteyttä
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa.

• Lähdetietojen säilyttämistä

Jokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen
teoshaun kautta. Älä poista merkintää.

• Varmistavan käytön laillisuuden

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi.

Tietoja Googlen teoshausta

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo
maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen

täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa http : //books . google . corn/

■:BcuW /^37. /5-

HAR\'AH

•:(,1: LIHRARY

Boug^twiththeincome of
THEKELLERFUND

Bequeathed inMemory of

JasperNewton Keller

Betty Scott Henshaw Keller

Marian MandellKeller

Ralph Henshaw Keller

C^rlTilden Keller

.- \m\m\

/n-cfCaoiÄu&j

j^sö^-^y

sjujcmafcmen
JeaJterin

Säe^ ^.^(Vyeäft -c7^(m^&

^^'mw^

-f* (I

:*?.;•'.. .'II

SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN

TOIMITUKSIA.

116 OSA.

SUOMALAISEN TEATTERIN
HISTORIA.

TEATTERIN ESIHISTORIA ja PERUSTAMINEN.

KIKJOITTAMUT

ELIEL ASPELIN-HAAPKYLA.

HELSINGISSA. 1906.

SUOMALAISEN KIRJALL. SEURAN KIRJAPAINON OSAKEYHTIÖ.

'B^Of- /fS~7. /S'

J'^J

hÄrvardN
[university

LIBRARY
FEB 5 1963 i

^un Kaarlo ja Emilie Bergbom keväällä 1905 erosivat Kan-
saUisteaiterin johdosta, ilmoitettiin jäähyväisjuhlassa, että näyt-
telijäin ja teatterin ystäväin kesken oli koottu 2000 markkaa
Suomalaisen Teatterin — kunniavieraiden elämäntyön — his-
torian aikaansaamista varten. Sittemmin annettiin nämä rahat
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle pyynnöllä, että Seura ottaisi
asian ajettavakseen. Täysin oivaltaen yrityksen kansallisen mer-
kityksen Seura suostuikin siihen ja ryhtyi viipymättä kerää-
mään aineksia teokseen. Ennen pitkää oli niitä kokoontunut
niin runsaasti, että tehtävän suoritun alkoi näyttää mahdolli-
selta, ja silloin Seura uskoi sen allekirjoittaneelle.

Näiden toimien tuloksena tarjotaan täten yleisölle ensi-
mäinen osa Suomalaisen Teatterin historiaa, jossa on esitetty
teatterin esihistoria ja perustaminen. Luonnollista on, että lu-
h^a samatta toivoo saavansa tietää minkalaatuiseksi ja -laajui-
seksi teos kokonaisuudessaan on suunniteltu. Siitä on kummin-
kin tätä nykyä mahdoton antaa täs-mällisempiä tietoja kuin seu-
raavat. Teatterin historia v.sta 1872 v:een 1905 jakautuu ker-
rottavien harrastusten ja vaiheiden laatuun nähden kahteen jak-
soon, joista toinen käsittää teatterin alkuajan ja Suomalaisen
oopperan toimen s. o. tapahtumat 1870-luvun loppuun ja toinen
1880- ja 1890-luvut ja uuden vuosisadan ensi vuodet. Tämän
mukaan on toisen ja kolmannen osan sisällys ikäänkuin itses-
tään määrätty. Vaikeampi on jotakin varmaa sanoa näiden
osien laajuudesta. Kumminkin on tekijä arvioinut, että jos
toinen osa ei tule niin laajaksi kuin ensimäinen, niin paisunee
sitä vastoin kolmas osa kahta vertaa suuremmaksi. On kyllä
eri syistä luonnollista, että esitys on supistettava mitä lähemmäs
omaa aikaa tullaan, mutta kolmannessa osassa on niin pitkä aika
kuvattavana, että se lyhyestikin kerrottuna vaatii paljo tilaa.

Varsinaista historiaa seurannee vihdoin neljäntenä ja viimeisenä
^ osana järjestelmällinen selonteko ohjelmistosta, luettelo näytteli-
jöistä lyhyine elämakerrallisine tietoineen ynnä koko teoksen
aineisto, joka tekee sen käyttämisen mukavaksi. Näin suunni-
teltuna kasvaa teos ehkä laajemmaksi kuin moni on ajatellut,
mutta toiselta puolen on huomattava, että teatterin toimi esiytyäh-
seen oikeassa valossaan vaatii jotenkin seikkaperäistä kertomusta.
Ainoastaan siten on tuleva selville, minkä tärkeän „lehden" Suo-
malainen teatteri muodostaa maamme sivistyshistoriansa. Kuinka
pian nämä jälkimäiset osat valmistuvat, jääköön tarkemmin
määräämättä. Tekijä on kyllä koettava mahdollisuuden mukaan
jouduttaa työtä, mutta jos varsinkin kolmas osa tulisi kauem-
min viipymään, niin ei vahinko liene kovin suuri, koska teoksen
edellisiä osia voi varsin hyvin lukea ilman että jatko on kohta
käsillä.

Tekijä katsoo mieluiseksi velvollisuudekseen jo tässä Seuran
ja omasta puolestaan kiitollisuudella mainita ne arvoisat henki-
löt, jotka kirjeiden ynnä muiden asiakirjojen lähettämisellä hy-
väntahtoisesti ovat edistäneet tätä kirjallista hanketta:

rouva Augusta af Heurlinin kautta on saatu Kaarlo
ja Emilie Bergbomin jälkeenjääneet paperit ja kirjeet;

lehtori A. Almberg ja maisteri E. Nervander, jotka
kumpikin aikoinaan ovat keränneet aineksia Suomalaisen teat-
terin historiaa varten, ovat antaneet kokoelmansa tarkoitukseen
käytettäväksi, jota paitse jälkimäinen on lähettänyt paljon kir-
jeitä sekä yksityisiä muistoonpanoja ja tietoja;

rouva E. JVahlströmin kautta on saatu asessori F. Wahl-
ström vainajan teatteria koskevat jälkeenjääneet paperit ja kirjeet;

ja vihdoin on protokollasihteeri S an fr id Aejmelaeus
antanut joukon hänen hallussaan olleita ainetta koskevia asia-
papereita;

Edelleen ovat rouvat Hedvig CharloiteJVinterhjelm,
Ida Basilier-Magelsen ja Emmy Flor eli, neiti Betty
Elfving , valtionarkeoloogi J. B. Aspelin, valtioneuvos M. A.
Bergh, teatterinjohtaja Jalmari Finne ja kauppias W.
Parmanen Kristiinan kaupungista lähettäneet kirjekokoelmia
taikka yksityisiä kirjeitä.

III

Täydellisyyden vuoksi mainittakoon lopuksi, että näin ke-
rääntyneiden ainesten ohella lähteinä on käytetty ja käytetään
sanomdkirjallisuutta, teatterin arkistoa ja kirjastoa sekä myös-
kin tekijän omia muistaonpanoja ja kirjekokoelmia.

Koska epäilemättä vielä monen yksityisen säilyssä on kir-
^jeitä ynnä muita teatterin toimintaa ja sen palveluksessa ollei-
den taiteilijain elämää valaisevia muistoonpanoja, pyydetään
nöyrimmästi, että kukin puolestaan antaisi vähäpätöisiltäkin
näyttävät ainekset tekijän käytettäväksi. Muistettakoon, että suu-
rikin kokonaisuus syntyy pelkistä pikku tiedoista.
j , Rauhalahdella, elokuussa 1906.

Eliel Jtspelin-Haapkylä,

Eiv.

talvella ja keväällä 1871 s. 230. — Hävinnyt harhaluulo
s. 235. — Loppuaika Berlinissä s. 238.

VI. Suomalaisen teatterin perustaminen 1872 . . 242.

Teatterin perustamispuuhan tausta s. 243. — Bergbom pa-
laa ulkomailta s. 246. — »Morgonbladet» ja sen näytenumero
s. 248. — Teatterikoulun uudistusyritys s. 252. — Wester-
markin »Nuori suomalainen teatteri» s. 253. — Teatteri-
kysymys valtiopäivillä s. 254. — Bergbomin kirjoitus »teat-
teri-oloistamme» s. 257. — Kirjoituksen vaikutus ja merkitys
s. 271. — Yksityinen seuranäytäntö, Charlotte Raa päähen-
kilönä s. 273. — Suomalaisen seuran viimeinen näytäntö,
Ida Basilier päähenkilönä s. 275. — Suomalaisen teatterin
perustava kokous s. 277. — Teatterikysymys valtiopäivillä
8. 279. — Fritiof Raan kuolema s. 280.

Muotokuvia:

1. P. Hannikainen 3.

2. Julius Krohn (Suonio) 10.

3. O. W. Gröneqvist (Vilho) 17.

4. Chariotte Raa 23.

5. O. Toppelius 25.

6. Kaario Slöör 32.

7. Aleksis Kivi 43.

8. Antti Töraeroos (Tuokko) 44.

9. Emilie Bergbom 54.

10. Kaario Bergbom 66.

11. E. Nervander 67.

12. Jaakko Forsman 68.

13. Otto Florell 69.

14. Kaario Bergbom (1864) 95.

15. Senaattori J. E. Bergbom 123.

16. Kaarlo Bergbom (1869) 127.

17. Ilta Lagus 130.

I VII

Siv

I 18. Therese Decker 131.

I 19. Berndt Ahnger 132.

; 20. Taavi Hahl 133.

21. Charlotte E.aa Leana 136.

22. E. Nervander (1869) 143.

23. L. N. Acht6 146.

24. Ernst rabritius 148.

25. Ottilia Meurman 165.

26. Ida Basilier Jeannettena 174.

27. V. Cajanus 175.

28. Richard Faltin 176.

€nnen vuotta 1869.

Jos kerrottavana olisi näytelmätaiteen historia Suo-
messa täydessä laajuudessaan, olisi pitkä taival edessämme.
Silloin olisi ehkä aloittaminen kansanrunoudestamme, jolta,
niinkuin hää- ja karhunpeijaisrunot osottavat, ei puutu draa-
mallisia alkuaineksia, taikka ainakin 1600-luvun päämää-
rältään opettavaisista koulunäytelmistä, joiden joukossa
ihmeeksi nähtiin joku suomenkielinenkin*) ja joita 1700-
luvun loppupuolella seurasivat kiertelevien ruotsalaisten
näyttelijäjoukkojen parhaasta päästä katsojain huvitusta
tarkoittavat näytännöt. Edelleen tulisi silloin 1800-luvulta
tehdä selkoa ei ainoastaan ulkomaalaisten, niin ruotsalaisten
kuin saksalaistenkin, teatteri- ja oopperaseurojen vierai-
luista eri kaupungeissa, vaan myöskin vuosisadan keski-
vaiheilta alkaen eri paikkakunnilla ilmaantuvista, hajanai-
sista mutta lukuisista ruotsalaisista ja suomalaisista seura-
näytännöistä sekä yrityksistä aikaansaada pysyviäkin yhdis-
tyksiä ja laitoksia näyttämötaidetta varten. Koska kum-

*) Gyllenius kertoo päiväkirjassaan, että 10 p. toukok. 1650 yli-
oppilaat Turussa vastavalitun rehtorin kunniaksi näyttelivät suomalaisen
komedian Tuhlaajapojasta, jonka Ericus Johannis Justander oli ruotsin-
kielestä suomentanut. Hist. Arkisto H. —

minkin esityksemme tarkoittaa yksinomaan ensimäistä varsi-
naista suomalaista teatteria, sitä nimittäin joka nyt on hm-
sallisteaMerimmey on se tämän aineen mukaan rajoitettava,

Vuonna 1827 Helsinki sai ensimäisen teatteritalonsa^
sijoitettuna siihen osaan nykyistä esplanaadia, joka ulottuu
Mikaelinkadulta »Uuteen teatteriin». Tässä vaatimattomassa
puurakennuksessa, joka myöhemmin, muutettuna Arkadia-
huvilan alueelle Espoon tullin ulkopuolella, »Arkadiateat-
terinä» oli tuleva suomalaisen näyttämön ensimäiseksi ko-
diksi, esittivät ruotsalaiset ja saksalaiset näyttelijäseurat
milloin näytelmiä milloin oopperoita. Toistakymmentä vuotta
kului ennenkuin uskallettiin julkilausuakaan ajatus koti-
maisen teatteriseuran perustamisesta. Se tapahtui 1844, ja
aatteen rohkea esittäjä oli A(gathon) M(eurman), joka silloin
18-vuotiaana ensi kerran esiintyi julkisuudessa. *) Kotimai-
nen teatteri, hän arveli, tekisi meidät riippumattomiksi ruot-
salaisista, tukkisi ainakin yhden kultasuonen, josta rahaa
vuotaa ulkomaille, ja saisi luultavasti suomalaisetkin kir-
jailijat sepittämään alkuperäisiä näytelmiä. Näin puhues-
saan nuori lähettäjä kuitenkin käytti niin epämääräistä
lausetapaa, että lehden toimittaja, Z. Topelius, syystä huo-
mautti ettei tietänyt, tarkoittiko hän ruotsinkielistä vai
»täysin kansallista, suomenkielistä teatteria». Jälkimäinen,
hän lisäsi omasta puolestaan, haamoittaa sumuisessa etäi-
syydessä, mutta edellinen on mahdollinen.

Samana vuonna kun Meurman ensikerran otti puheeksi
kotimaisen teatterin tarpeellisuuden maassamme, Snellman
korotti äänensä Saima lehdessään herättääkseen kansalai-
siaan itsetietoisuuteen ja kaikinpuoliseen, omaperäiseen
harrastukseen. Suomalaisesta teatterista hän kyllä ei kir-

*) Hels. Tidn. 1844 •/« n:o 19: Om inrättandet af en Finsk Theater.

joittanut, mutta välillisesti hän kuitenkin vaikutti siihen
että ajatus kansallisesta näyttämöstäkin yhä useammin julki-
lausuttiin. Varsinkin näyttää se olleen vireillä Pekka Han-
nikaisessa, joka Saima esikuvanaan perusti Kanava lehden
Viipurissa 1845. Siinä hän jo ensi vuoden helmi- ja maalis-
kuulla julkaisi alkuperäisen, kaksinäytöksisen ilveilyksen
»Silmänkääntäjä eli Jussi Oluvisen matka Hölmölään» (erik-
seen painettuna 1847) ja seu-
raavana vuonna (1846) viisi-
näytöksisen komedian »An-
tonius Putronius», mukaile-
malla tehty suomennos Hol-
bergin alkuteoksesta »Eras-
mus Montanus». Paitse näitä
kappaleita, jotka, niinkuin
alempana saamme nähdä,
ovat tulleet näyttämöllä esi-
tetyiksi, tavataan Kanavassa
muitakin näytelmiä sekä
siellä täällä hajanaisia lausel-
mia, jotka ilmaisevat kuinka
Hannikainen kaipasi suomen-
kielistä näyttämöä. Siten hän joulukuulla 1846, kertoessaan
että Viipurissa par'aikaa ruotsalainen teatteriseura näyt-
teli ylipäätään huonolla menestyksellä, huomauttaa, että
»se onkin luonnollista», sillä kaupungin asukkaat ovat enim-
mäkseen suomalaisia, osalta myös venäläisiä ja saksalaisia ;
ruotsia osaavat vain virkamiehet ja käsityöläiset. Mainit-
tuaan että saksalaiset teatterijoukot ovat olleet milfei suosi-
tummat kuin ruotsalaiset, hän lisää : »Suomalaisen teatterin
luulisimme täällä edullisemmaksi — mutta mistäpä se tuli!»
— Kanavan kolmannessa ja viimeisessä vuosikerrassa —

P. Hannikainen.

vuoden 1847 lopulla se lakkautettiin niinkuin Saima edel-
lisenä vuonna — kohtaamme todistuksen, että Hannikainen
ei ollut aivan yksin ikävöidessään suomalaista teatteria.
Hänen hyvä ystävänsä majuri J, F. Lagervall, »Ruunulin-
nan» tekijä, julkaisi näet siinä*) kirjoituksen »Suomalai-
sesta Kuvaistosta», jossa hän lämpimästi puolustaa suomen-
kielisen »ku vaiston» (teatterin) perustamista. »Mikä siihen
olisi esteenä?» kysyy hän. Onhan kielemme kaunista ja sula-
vaa. Esteet tulevat »penseyvestämme ja typeryyvestämme»,
päättää hän itse. Me emme muka tahdo tulla osallisiksi
niistä sadoistatuhansista ruplista, jotka muukalaiset kuljek-
sivine teatterijoukkoineen vievät, mennen »matkaansa kuin
kissa saaliineen ja nauravat meijän yksinkertaisuuvellemme,
että mikä heillä on huonointa se on meille ylen hyvä». —
Tarvittaisiin vaan miestä, joka kykenisi johtamaan ja va-
litsemaan seurueeseen kelvollisia jäseniä. Vastuksia kyllä
olisi — sen Lagervallkin myöntää — »vaan hän kuitenkin
viimein vuiskan [voiton] veisi». Eräässä kirjeessä Lönn-
rotille (1 p:ltä maalisk.) Lagervall vähän ennen oli puhu-
nut samasta asiasta ja silloin innostunein, liikuttavin sanoin,
jotka nostavat tämän nykyään melkein unohtuneen miehen
korkealle jokapäiväisyyden yli. Ensin esitettyään luulonsa,
että »Ruunulinna» ja vielä paremmin hänen myöhemmät
draamatekeleensä sopisivat näyttämölle, hän jatkaa:

»Naurat! minulla on tosi. Lienetkö nauranut, koska minä
avasin solmun näyttäen että suomeksikin voipi kuvauksia kirjoittaa.
Ja ennen kymmentä vuotta meillä pitää niitä löytyä sata. Haneeni
[Hannikainen] ja minä voimme toimittaa puolet niistä. Nauraisit
jos joku varustaisi suomalaisen ku vaiston, vaan ilosta nauraisit kun
näkisit miten hän hapsisi rahoja sääveliinaä [kukkaroonsa], joita

*) N:o 21, kesäk. 2 p. Kts. myös Lauri Suomalainen^ Jaakko Fredrik
Lagervall, Helsingissä 1901.

nyt mnukalaiset kokoilevat ja menevät häntä suorana kuin kissat
saaliineen. Kuin moni löytäisikään siinä toimialansa, ja rahat jäisi
kotiin. Minä tuota miestä tahtoisin palvella palkatta, kirjoittaa,
kiljua ja sotia hänen puolestaan. Vuosikymmenistä tätä Bnnen en
uskaltanut sinullenkaan tätä toivoa ilmoittaa. Nyt on jo ilmoi-
tuksen aika ja siitä näen, että täyttymyksen aika ei mahda olla
loittona.» —

Lönnrot vastaa tähän luontonsa mukaan vakavan tyy-
neesti : »Hyväpä jos toivosi suomalaisen ku vaiston toimeen-
saamisesta puoliksikaan toteutuisi; jo minä olisin siitäkin
iloinen.»*)

Suomenkielisenä ja vieläpä maaseutukaupungissa ilmes-
tyvänä Kanava luonnollisesti ei vaikuttanut laajalti. Tär-
keämpi oli sentähden että Z. Topelius Helsingfors Tidnin-
gar'issa puoli vuotta Lagervallin jälkeen otti selvemmin ja
perusteellisemmin suunnitellakseen teatterin tulevaisuutta
Suomessa, pitäen silmällä kumpaakin kieltä.**) Ensiksi olisi,
niin runoilija tuumi, perustettava pysyvä teatteriseura, jonka
jäsenet hankittaisiin Ruotsista, mutta se olisi oleva vain
välikappale kotimaisen teatterin aikaansaamiseksi. Kun
ruotsalaiset näyttelijät viipyisivät täällä pitemmän ajan, he
ensiksikin oppisivat tuntemaan maata ja kansaa ja samalla
myös esittämään niitä näyttämöllä, ja edelleen he kunnol-
lisina ihmisinä vähitellen saisivat katoamaan poroporvaril-
lisen ennakkoluulon näyttelijänammattia kohtaan, niin että
lahjakkaat nuoret miehet ja neitoset epäilyksettä antautui-
sivat siihen. Kun kotimaisia kykyjä olisi liittynyt seuraan,
oltaisiin päästy alkuun. Kotimaiset näyttelijät joko jo en-
nestään osaisivat taikka helposti oppisivat suomea, ja silloin

*) Lagervallin kirje Lönnrotille siteerattu Suomalaisen julkaisusta.
Ote Lönnrotin kirjeestä on julkaistu Kanavassa.

**) H. T. 1847 "-"/n n:ri8 90, 92: Theaterns framtid i Finland.

aloitettaisiin niin, että ruotsalaisiin alkuteoksiin sovitettaisiin
joku suomalainen laulu tai kohtaus. Jokainen ymmärtää
että tämä ei olisi edullista taiteelle, mutta välitysasteena
olisi sillä merkitystä. Sen kautta näet totuttaisiin kuule-
maan suomea näyttämöltä ja sen jälkeen voitaisiin esittää
pienempiä ja vihdoin isompiakin kappaleita samalla kie-
lellä. Kun olisi tultu niin kauas, olisi aika toisistaan erottaa
ruotsalainen ja suomalainen näyttämö, vaikka kuitenkaan
ei kokonansa, vaan niin että ne edelleen toimisivat saman
johdon alla ja taloudellisestikin olisivat yhteydessä keske-
nään. »Suomella olisi silloin kansallisteatteri ruotsalaisen
ohella.» — »Olkoon niin», kuuluu loppumietelmä, »että tämä
toivomus monen mielestä on harhaluulo. Meistä se on jo-
takin enempää, ja nojaamme siinä kohden Unkarin esimerk-
kiin, jossa saksan ylivalta on tuskin ollut vähempi kuin
ruotsin meillä. Ei ainoakaan isänmaanystävä pidä toivoa
suomalaisen kirjallisuuden syntymisestä tyhjänä unelmana;
miksi siis epäillä suomalaisen näyttämötaiteen mahdolli-
suutta?»

Nämä loppusanat todistavat Topeliuksen suunnitelman
syntyneen J. V. Snellmanin luomasta hengestä ja luotta-
muksesta kansalliseen tulevaisuuteen. Itsessään oli ehdo-
tettu menettely epäkäytännöllinen, mutta siitä huolimatta
pitivät parikymmentä vuotta eteenpäin kaikki, jotka miet-
tivät suomalaista näyttämöä, kiinni Topeliuksen julkilausu-
masta perusjohteesta, että nimittäin suomenkielinen teat-
teri oli alkunsa saava ja kehittyvä ruotsalaisen teatterin
yhteydessä ja suojissa.

Jo maaliskuulla 1848 kerrotaan samassa lehdessä, että
aikomus oli kevään kuluessa Helsingissä toimittaa seura-
näytäntöjä, joiden ohjelma olisi osaksi suomen- osaksi ruotsin-
kielinen, ja suomalaisista näytelmistä mainitaan nimeltä

>Sisaren sukkeluus», (J. F. Granlundin, Gemptin mukaan,
kirjoittama) »leikinteko» yhdessä näytöksessä. Tästä ai-
keesta, jonka luultavasti Topeliuksen kirjoitus oli aiheut-
tanut, ei kuitenkaan näy mitään tulleen. Ja onhan se itse
asiassa ymmärrettävää, että Topelius ruotsinkielisenä ru-
noilijana ei suoranaisesti ole mitään mainittavaa tehnyt
aatteensa toteuttamiseksi, mutta silti hän, toimien kotimaisen
ruotsalaisen teatterin hyväksi, epäilemättä on enentänyt
suomalaisenkin näyttämön edellytyksiä.

Seuraavan vuosikymmenen alkuvuodet muodostuivat
oikeaksi loistokaudeksi Helsingin teatterin historiassa. Kym-
menluvun ensi näytäntökautena oli teatteri Pierre Delandin
ja kolmena seuraavana kyvykkään Edv. Stjernströmin vuok-
raamana. Tämä ei kuitenkaan ollut pääasia, vaan se että
useita eteviä kotimaisia teoksia esiintyi näyttämöllä. To-
peliuksen draama »Viidenkymmenen vuoden jälkeen» näy-
teltiin 14 p. maalisk. 1851 ja »Regina von Emmeritz» 13 p.
huhtik. 1853, joista jälkimäinen saavutti erinomaisen me-
nestyksen. Mutta aikalaisten todistusten mukaan oli F.
Berndtsonin näytelmä »Elämän taistelusta», ensi kerran
näyteltynä 19 p. toukok. 1851, jo sitä ennen herättänyt ta-
vattoman isänmaallisen innostuksen, kun itse Döbeln »vanne
otsallansa» Porilaisten marssin kaikuessa astui näyttämölle.
Kumminkaan ei yhdelläkään mainitulla runollisella ilmiöllä
ollut ratkaiseva merkitys. Se on näet oikeastaan Tope-
liuksen sepittämän ja F. Paciuksen säveltämän oopperan,
»Kaarle kuninkaan metsästyksen», ensi ilta Helsingin räns-
tyneessä puuteatterissa, 24 p. maalisk. 1852, josta uusi aika-
kausi on luettava teatteriolojemme historiassa. Osat olivat
kotimaisissa käsissä, tosin ei ammattitaiteilijain, vaan yksi-
tyisten helsinkiläisten taiteenharrastajain, ja isänmaallisen

runo- ja sävelteoksen loistava menestys herätti ennen kuu-
lumattoman innostuksen näyttämötaiteeseen. Pidoissa näy-
tännön jälkeen se puhkesi ilmi hehkuvissa puheissa, ja mal-
joja tyhjennettiin kotimaisten näyttämötaiteilijain, kotimai-
sen kirjallisuuden ja ennen kaikkea uuden, pian rakennet-
tavan kiviteatterin onneksi. Kaikki tämä kuviteltiin lähei-
sessä tulevaisuudessa toteutuvaksi ja rohkeasti merkittiin
osakkeita ehdotetuksi rakennusyhtiöksi.

Topelius mainitaan puhujain joukossa, mutta sitä ei
sanota, muistuttiko hän sinä iltana suomenkielisestäkin teat-
terista. Tuskin hän sitä tekikään, koska hän unohti sen
innokkaasti kirjoittaessaan lehteensä: »Että pääkaupungin
ja maan sivistynyt yleisö niin vilkkaalla myötätuntoisuu-
della on vastaanottanut hra Paciuksen teoksen, tuottaa kun-
niaa sen arvostelukyvylle ja aiheuttaa iloisia toiveita. Siihen
sisältyy tietoisuus, että maassamme säveltaiteelle ja näyttä-
mölle, jopa koko taiteelle, uusi aika koittaa.»

Eikä ihme että suomalainen näyttämö unohtui. Kan-
nattiko siitä puhuakaan aikana, jolloin suomalaisen näy-
telmän painattaminenkin oli kielletty!

Kumminkin toinen runoilija, Predr. Cygnaeus, jo seu-
raavana vuonna kosketteli asiaa. Tutkimuksessaan »Traa-
gillinen aines Kalevalassa» hän pitää Kullervoa todistuk-
sena siitä, että Suomen kansan runotar ei ollutkaan, niin-
kuin oli väitetty, yksinomaan eepillinen eikä edes ainoas-
taan eepillinen ja lyyrillinen, vaan myöskin draamallinen.*)
Ja kun sama taiteenystävä — joka lähes kymmenen vuotta
varhemmin oli sanonut Parisissa nauttineensa suurta näyt-
tämötaidetta »sydän täynnä uskoa, että Suomellakin voisi

*) Fredr. Cygnaeus, Sami. Arbeten, III: Det tragiska elementet i
Kalevala.

olla draamallinen taide» — yhä samana vuonna laajassa
kirjoituksessa esittää mietteitään teatterin tulevaisuudesta
Helsingissä,*) hän ottaa Kullervon lähtökohdakseen: tästä
vastasyntyneestä ilmiöstä levisi muka valoa pimeään ympä-
ristöön samoinkuin Correggion Betlehemin yötä kuvaavassa
taulussa valo nähdään lähtevän lapsesta. Hän selittää päte-
villä syillä, miksi ja kuinka näyttämötaide välttämättömästi
on rakennettava kotimaiselle ja suomalaiselle perustalle,
joskin käyttämänsä sana »finsk» saattaa tarkoittaa yhtä
hyvin ruotsin- kuin suomenkieltä. Ainoastaan yhdessä
kohden käy ilmi, että Cygnaeus todella piti kansamme kieltä
mielessään. Hän puhkee näet seuraaviin sanoihin : »Jos Suomi
siinä määrin olisi isäntä omassa talossaan, että ne, jotka
voivat tulla kysymykseen kun teksti on kirjoitettava ja
musiikki sävellettävä johonkin oopperaan, voisivat pitää

ja käyttää maan kieltä varsinaisena äidinkielenään»

»jos», jatkaa tekijä välissä puhuttuaan Topeliuksen harvi-
naisesta runoilijakyvystä, »hänelle olisi suotu käyttää lah-
jojaan sepittääkseen oopperatekstin, jonka aine olisi otettu
esim. Kalevalan Lemminkäisepisodista,kiitollisimmasta,mikä
minkään maan runoudessa on tarjona, niin olisi äidinkie-
lemme samassa astunut ainakin yhden seitsenpenikuorma-
askeleen kehityksen ja kunnian tietä.» Kumminkin oli Cyg-
naeuksen mielestä tämä tuuma niinä aikoina mahdoton
toteuttaa ja melkein haaveellisempi kuin ajatus tarkoituksen-
mukaisen taiteentemppelin synnystä.

Vielä vuosikymmenen viimeisenä vuonna Cygnaeus
palasi aineeseen, ja silloin hän puhui suoremmin.**) Eräässä
lehdessä oli kirjoitettu pysyvän teatteriseuran tarpeellisuu-

*) Sam. p. VI: Om teatems framtid i Helsingfors.
**) Sam. p. VI: Annu en g&ng om teatems framtid i Helsingfors.

desta, ja sen johdosta hän nyt lausui, että hänen mieles-
tään oma teatteriseura ehkä helpoimmin saataisiin siten,
että »näyttämö kerrassaan tehtäisiin täysin suomalaiseksi,
niin kielen kuin muunkin puolesta». Kumminkin hän jäl-
leen vetäytyi kannattamasta omaa ajatustaan, sillä eihän
suomenkielellä ollut olemassa muuta kuin yksi ainoa näy-
telmä — »Silmänkääntäjä» —
ja sekin kovin arvoton. Yri-
tys olisi siis kokonaan epä-
toivoinen.

Miten tämän lieneekin, juuri
näinä vuosina, jolloin kanuu-
nain jyskeen tauottua ja uu-
den hallitsijan noustua valta-
istuimelle valtiollinen tai-
vaamme oli alkanut seljetä,
kuultiin ensi kerran suomen-
kieltä näyttämöltä. Ylioppi-
laitten kesken oli perustettu
draamallinen yhdistys eli
»yli-oppilasten näytelmä-yh-
tiö», ja se toimitti marras-
kuulla 1857 ensimäisen näy-
täntönsä, jonka varsinainen
ohjelma oli ruotsalainen, mutta jonka ohella ylioppilas Ju-
lius Krohn lausui »Döbeln Juuttaalla» suomeksi käännet-
tynä. Seuraavan vuoden huhtikuulla sama yhdistys toi-
mitti rakennettavan ylioppilastalon hyväksi neljä kertaa
uudistetun näytännön, jossa paitse ruotsalaisia kappaleita
näyteltiin Hannikaisen »Silmänkääntäjä». Tämä kappale
oli jo 1847 esitetty Kuopiossa, mutta Helsingissä se oli uusi
ja sai nyt kunnian olla ensimäinen suomenkielinen näy-

JuLius Krohn (Suonio).

telmä, joka täällä on näyttämöllä nähty. Edelleen näytel-
tiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa 1859 melkoista
vaativampi kappale viisinäytöksinen »Antonius Putronius
eli Antti Puuronen», alkuansa Hannikaisen tekemä ja nyt
A. Ahlqvistin ja O. Joppeliuksen korjaama mukaelma Hol-
bergin komediasta »Erasmus Montanus». Pääosassa esiintyi
suurella menestyksellä ylioppilas (sittemmin senaattori) S.
W. Hougberg.*) Viimeinen sarja näitä ylioppilasnäytän-
töjä annettiin toukokuulla 1860, jolloin suomeksi esitettiin
R. Benedix'in yksinäytöksinen, Ahlqvistin mukailema ja kään-
tämä huvinäytelmä »Riita-asia» sekä »Antonius Putronius»,
jolla vieläkin oli viehätysvoimaa.

Loistavin menestys oli 1859 v:n näytännöillä, ja silloin
määräsivät ylioppilaat enimmän osan tuloista, 500 ruplaa,
pohjarahastoksi Helsingissä perustettavaa teatterikoulua
varten, »jossa suomalaisille oppilaille annettaisiin näytteli-
jöille tarpeellista opetusta». Alempana saadaan nähdä mitä
tästä kauniista alotteesta koitui.

Nämä ylioppilasnäytännötkin, joissa suomen- ja ruot-
sinkieli soivat rinnakkain näyttämöltä, olivat tavallaan ennen
mainitsemamme »Kaarle kuninkaan metsästyksen» nosta-
man innostuksen kannattamia. Sodanjälkeisinä vuosina oli
näet teatteri-into pääkaupungin yleisössä uudestaan virkis-
tynyt, ja juuri näinä aikoina rakennettiin se kiviteatteri,
joka silloin oli haamoittanut mielikuvituksessa, ja 28 p.
marrask. 1860 se juhlallisesti vihittiin tarkoitukseensa.
Vaikka juhlaohjelma melkein kauttaaltaan oli ruotsinkie-
linen, ansaitsee se kuitenkin huomiotamme sentähden että
jok'ainoa numero perustui aitosuomalaiseen aiheeseen*
Aluksi soitettiin F. von Schantzin säveltämä uusi Kullervo-

*) t 1906.

uvertyyri, sitten seurasi Cygnaeuksen kirjoittama Kalevalan-
aiheinen ja osaksi -mittainenkin ruotsalainen alkajaisruno ja
sen jälkeen Julius Krohnin sepittämä, niinikään Kalevalaan
nojaava, suomalainen tervehdysrunoelma sekä vihdoin To-
peliuksen laatima ja Paciuksen säveltämä satunäytelmä
»Kyypron prinsessa», jossa on vapaasti käsitelty juuri se
Kalevalan aihe, Lemminkäistarina, jota, niinkuin ylempänä
on kerrottu, Cygnaeus oli niin suuresti kiittänyt ja jonka
hän oli ikäänkuin suositellut Topeliukselle. Näyttää siltä
kuin olisivat kaikki ohjelmanumerojen luojat olleet saman
harhaluulon vallassa kuin suomalainen runoilija, kun hän
pitäen uutta taloa rakennettuna Suomen runottarelle rie-
mastuneena tervehti palannutta Väinämöistä:

»Terve tänne, Väinämöinen,
Taas nyt soittamahan!
Terve, käyrä kanteloinen.
Taasen kaikumahan!
Il ollen nyt ilot tuntuu,
Riemullen nyt riemut!
Heitä pois jo huolihuntu,
Koko Suomenniemyt!»

Syystä kun puoluejako 1850-luvulla oli tuskin alullaan,
silloinen innostuskin näyttämötaiteeseen oli ollut yhteinen
kaikille taiteenystäville eikä senvuoksi ajateltukaan muuta
kuin että saavutettu voittokin olisi yhteinen. Niille, jotka
toivoivat osan siitä lankeavan suomenkielisenkin näyttä-
mön puolelle, oli kumminkin 1860-luku tuottava katkeran
pettymyksen.

Ensimäisenä näytäntökautena 1860 — 61 uusi teatteri
oli vuokrattuna Pierre Delandin seuralle; mutta syksystä
1861 siinä alkoi toimensa pysyvä näyttelijäseura, jonka jä-
senet poikkeuksetta olivat Ruotsista palkatut. Ymmärret-

tävää on, että näin ollen suomen sanaa ei kuultu näyttä-
möltä, jota oli kuviteltu Väinämöisen ilopaadeksi. Teatteri-
koulukin, jota varten ylioppilaat olivat koonneet rahoja ja
joka oli ajateltu toimivaksi teatterin turvissa, jäi vastai-
seksi perustamatta.

Väärin olisi silti luulla, että tämä asianlaita välittö-
mästi herätti katkeruutta suomalaisella taholla. Olihan
teatterin johtokunnassa ainakin kaksi jäsentä, Fredr. Cyg-
naeus ja Z. Topelius, joiden hyvää tahtoa ei epäilty. Ettei-
vät he enemmän kuin muutkaan saaneet mitään näkyvää
aikaan, siitä syytettiin vain kehittymättömiä oloja. Sillois-
ten kiivaimpien suomenmielisten, veljesten Yrjö ja Jaakko
Forsmanin ja A. Meurmanin, vastaperustamassa lehdessä,
Helsingin Uutisissa, lausuttiin tammikuulla 1863 hyvin alis-
tuvaisesti :

»Se aika, jolloin voisimme puhua suomenkielisestä teatterista,
suomenkielisestä näytelmätaiteesta ja näytelmäkirjallisuudesta, ei
ole vielä koittanut. Pääkaupunki, jonka pitäisi astuman semmoisen
kansallisen toimen etupäässä, on siksi liian vähän suomenmielinen,
ja sen suomalainen väestö, jonka lukumäärä kuitenkin on kolmas
osa koko väkiluvusta, ei ole vielä saanut edes tarpeellisia kouluja,
saati taiteellisia etuja nauttiaksensa. Kuitenkin tahdomme toivoa,
että kansalHshenki tässäkin asiassa pian tulee muutosta vaikutta-
maan, ja sen vuoksi emme suinkaan pidä halpana sitä taiteellista
aistia, joka nykyistenkin laitosten kautta leviää yleisössä. Tu-
lemme siis joskus puhumaan jonkun sanasen teatterista ja sen
tuotteista. »

Nämä maltilliset sanat luetaan johdatuksena palstan-
pituiseen kirjoitukseen J. J. Wecksellin »Daniel Hjort» ja
J. L. Runebergin »En voi» näytelmistä, merkillisinä koti-
maisina (ruotsalaisina) alkuteoksina näytäntökauden ohjel-
mistossa. Eikä myötätuntoisuus ollut vain tyhjää puhetta.
Vähän myöhemmin tavataan samassa lehdessä ensimäinen

seikkaperäinen^ suomenkielinen teatteriarvostelu. Se koskee
V. Hugon näytelmää »Angelo», käsittää kokonaista puoli-
neljättä (!) palstaa ja on syntynyt Emil Nervanderin ja
Jaakko Forsmanin yhteistyöstä. Luonnollista on että outo
ala pakotti käyttämään outoja sanoja, niinkuin : scikallisuus,
maskieraus, kasvojen-osoittelu, peräpohja, yhtä-sointuvai-
suus j. n. e.; mutta ei se estänyt arvostelua olemasta hieno-
tuntoinen. Kuinka somasti esim. osattiin lohduttaa näytte-
lijätärtä yleisön kylmyydestä teatteria kohtaan, nähdään
seuraavasta otteesta:

»Msli Ryberg vietti tällä kertaa ehkä kauniimpaa voittorie-
maansa melkein tyhjässä teatteri-salongissa, mutta ilahuttavaa oli
nähdä, ettei tämä vaikuttanut häneen vähintäkään haitallisesti.
Näin tapahtuu usein Suomessa, että taiteen kauniimmat voitot usein
ovat anastettavat autiossa (!). »

Tietysti H. U. ei kauan olisi jaksanut saman mitta-
kaavan mukaan jakaa huomaavaisuutta ruotsalaiselle teat-
terille. Kumminkaan ei sitä tarvittu suoraan tunnustaa,
sillä jo ennen näytäntökauden loppua oli uhkea kiviteat-
teri raunioina. Yöllä, jonka jälkeen valkeni 8 p. touko-
kuuta 1863, tuntemattomalla tavalla syttynyt tulipalo hä-
vitti koko tämän »taiteentemppelin» ja tuhosi samalla kaikki
siihen ehkä vielä kiinnitetyt suomenkielistä näyttämöä tar-
koittavat toiveet.

Niiden tuhansien joukossa, jotka kyynelsilmin katse-
livat, kuinka tuli katosta ja akkunoista hulmuavine liek-
keineen riehui niin suurella innolla rakennettujen muurien
sisällä, oli ainakin kaksi nimeltä tunnettua, jotka käsittivät
onnettomuuden kohtaavan suomenkielistäkin näyttämöä.
Ne olivat Fredr. Cygnaeus ja eräs nuori ylioppilas, joka
myöhemmin suomalaisena näyttelijänä on tullut tunnetuksi
nimellä Vilho, mutta silloin omisti nimen Oskar Vilhelm

Gröneqvist. Varsinkin jälkimäinen arvosteli tapahtumaa
siltä kannalta. Hän oli näet ensimäinen nuori mies, joka
oli päättänyt uhrata elämänää suomalaiselle näyttämötai-
teelle, ja sentähden on hän saava lehden tässä kertomuk-
sessa.

Gröneqvist oli syntynyt 1840 Hämeen Kuhmalahdella,
joten hän lapsuudestaan osasi suomea, vaikka hän alkoi
koulunkäyntinsä Uudessakaarlepyyssä, missä hänen isänsä
oli koulunopettaja. Jo koulussa Pohjanmaalla hän toverien
kanssa leikki teatteria ja keväällä 1861 hän Hämeenlinnan
lukiossa oli mukana toimittamassa näytäntöjä, joissa paitse
ruotsalaisia kappaleita »Silmänkääntäjä» esitettiin. Samaan
aikaan hän sommitteli näytelmää, jonka sankari oli 1850-
luvun alulla Pohjanmaalla (Kokkolan ja Vaasan seuduilla)
etevänä lääkärinä kuuluisaksi tullut, unkarilainen maan-
pakolainen Bolliger, sekä suomenkielistä draamallista kan-
sanelämän kuvausta. Sen ohella hän luki Shakespearea
Hagbergin käännöksestä ja opetteli englanninkieltä, voi-
dakseen alkukielellä tutustua suureen draamarunoilijaan.
Syksyllä 1862 hän jo oli päättänyt ruveta näyttelijäksi.
»Kun sanomista näin, että oli kysymys saada toimeen oma
näyttämö Suomelle, hytkähti sydämeni ja rintani paisui»,
hän kirjoitti eräälle ystävälleen,*) »sen asian tähden tahdon
elää ja kuolla!» Tultuaan ylioppilaaksi hän kevätlukukau-
tena 1863, ensimäisenä jona oli Helsingissä, esitti itsensä
teatterin johtokunnan jäsenille, sillä hänen oli mahdoton
odottaa siksi kuin teatterikoulu »parin kolmen vuoden
päästä» avattaisiin. Outoa vierasta kohdeltiin ystävällisesti,

*) Se ystävä, jolle Gröneqvist kirjoitti tämän ynnä muut siteeraa-
mani kirjeet oli ylioppilas, sittemmin valtioarkeoloogi J. E. Aspelin.
Heidän ystävyytensä johtui yhteisistä iloista ja suruista Vaasan yläalkeis-
koulussa, josta G-röneqvist muutti Hämeenlinnan »siviililukioon».

sillä hän oli ensimäinen ylioppilas, joka oli ilmoittanut
aikovansa näyttämön palvelukseen. Hänelle myönnettiin
vapaa pääsy harjoituksiin ja näytäntöihin, ja hän sai esiin-
tyä sanattomissa osissa (m. m. »Daniel Hjortissa»), Edel-
leen oli P. Deland itse antava hänelle opetusta — Cyg-
naeuksen ja Topeliuksen laskuun, sillä Gröneqvist oli ko-
konaan varaton. Toukokuun 7 p. hänelle sanottiin, että
hänelle seuraavana päivänä määrättäisiin pieni osa A.
Blanchen näytelmässä »Engelbrekt Taalalaisineen»; mutta
— yöllä teatteri paloi.

Cygnaeus käänsi . onnettomuuden onneksi neuvomalla
Gröneqvistiä lähtemään Tukholman teatterikouluun. Vanha
taiteenystävä kehoitti häntä samalla olemaan rohkea ja
ajattelemaan, että valitsemallaan uralla vastukset olivat
välttämättömiä, ja kysyi sitten, oliko hän koskaan epäillyt
pysyvän kansallisen teatterin syntyä maassamme ? — »En»,
vastasi Gröneqvist, »koska Suomi kerran edistyy yhdessä
kohden, on se edistyvä kaikissa muissakin, sillä tietenkin
kehitys on tapahtuva sopusuhtaisesta» — Tyytyväisenä vas-
taukseen Cygnaeus vain joudutti lähtöä. Ja lokakuulla
Gröneqvist jo olikin Tukholmassa, jossa hän Emil von
Qvantenin välityksellä pääsi kuninkaallisen teatterin »op-
pilaskouluun». Täynnä tulevaisuuden unelmia hän nyt tar-
mokkaasti harjoitti opintoja, väliin sommitellen murhenäy-
telmää, jonka päähenkilö oli Birger jaarlin tytär Hildegard
ja toimintapaikka vanha Hänieenlinna. Keväällä 1864 teat-
terikoulun opettaja, näyttelijänä ja näytelmänkirjoittajana
tunnettu Jolin, eräänä päivänä sanoi hänen tovereilleen:
»Lausukaa niin luonnollisesti ja sydämellisesti kuin hän
(Gröneqvist), niin teillä on jotain toivottavaa tulevaisuu-
dessa!» Mutta tälle itselleen Jolin jo puhui pienestä osasta,
jossa hänen sopisi esiintyä kuninkaallisella näyttämöllä. Onko

ihme että nuori intoilija oli iloissaan! Kumminkaan hän
ei hetkeäkään ajatellut tulevaisuutta Ruotsissa. Päinvas-
toin hänen tuumansa kävivät tähän suuntaan: Teatteri-
koulu Helsingissä on jo ensi syksynä avattava, ja silloin
kykenen ehkä jo hoitamaan aliopettajan virkaa. Kansallis-
teatteri Suomessa on vii-
pymättä perustettava, ja
siinä on suomi ehdotto-
masti oleva pääkielenä.
Kun kiviteatteri nousee
raunioistaan, tulee maam-
me omain lasten, puhuen
kansankieltä, ensimäisinä
astua sen näyttämölle.
Sentähden teatterikoulu
on jo syksyllä avattava,
niin että suomenkieli vih-
kiäisjuhlassa voi kaikua
näyttämöltä. »Kun ensi-
kerran esiinnyn näyttä-
möllä Helsingissä, on
se tapahtuva suomenkie-
lellä!» — Kun muuan
ruotsalainen näyttelijä
sanoi : »Jää tänne, teatteriimme, täällä ovat olot paremmat,
täällä saat isomman palkan ; odottaa saat ennenkuin suomi
kelpaa teatterissa — jos se päivä koskaan valkeneekaan.»
Silloin Gröneqvist kiivastui: »Suomi kelpaa teatteriin yhtä
hyvin kuin ruotsi, oman maani ja suomenkielen tähden olen
tänne tullut, rahasta en välitä enempää kuin että elän,
pääasia on suomenkieli Suomen näyttämöllä!»

Olisihan ollut sula ihme, jos Gröneqvistin unelmat oli-

0. W. Gröneqvist (Vilho).

sivat toteutuneet. Teatterikoulu jäi vieläkin pariksi vuo-
deksi avaamatta, mutta 1865 tapahtui kuitenkin, että hän
ensi kerran julkisesti esiintyen Helsingissä teki sen suomen-
kielellä. Se oli syksyllä, mutta jo keväällä s. v. hän oli
aikaansaanut suomalaisen seuranäytännön, joskin sulje-
tussa piirissä. Talvella 1864 oli muutamien suomalaisten
perheiden seurapiiristä kehittynyt laajempi »Suomalainen
seura», jonka päämääränä oli edistää suomenkielen käytän-
töä sivistyneessä seurustelussa ja joka sitä varten kerran
viikossa kokoontui Kleinehn hotelliin viettääkseen iltaa
kuulemalla esitelmiä, laulua ja soittoa sekä tanssilla. Maa-
liskuulla 1865 tässä seurassa Gröneqvistin alotteesta toi-
meenpantiin seuranäytäntö, jossa ensi kerran suomenkie-
lellä esitettiin murhenäytelmä, nimittäin Th. Körnerin »Sjryn
sovitus» (Die Suhne) ja sen jälkeen »Silmänkääntäjä». Ensi
näytäntö oli 29 p. ja toinen 30 p. Kaivohuoneella, ja »mie-
listyneet katsojat», sanotaan H. T:ssa, »osottivat suosiotansa
tälle yritykselle saada suomenkieli kotiutumaan näyttä-
möllä». Näytäntö syksyllä oli ylioppilasten toimittama.
Marraskuun 11 p. näyteltiin Arkadiateatterissa »Jeppe Nii-
lonpoika», K. J. Gummeruksen suomennos Holbergin kome-
diasta »Jeppe paa Bjerget». Mainittuaan yleisön olleen lu-
kuisan ja suosiollisen, H. T:n teatteriarvostelija lausuu:

»Näytäntö herätti erikoista mielenkiintoa niiden kauniitten
taipumusten kautta, jotka huomattiin pääosaa esittävässä nuoressa
ylioppilaassa. Varsinkin toisessa, neljännessä ja viidennessä näy-
töksessä hän näytteli Jeppeänsä niin vilpittömästi ja luonnollisesti,
ettei kukaan voisi senvertaista aikaansaada ilman opintoja ja to-
dellista taipumusta näyttämötaiteeseen. Me epäilemme sitä vä-
henmiin mainita häntä nimeltä kuin hra O. Gröneqvist ei ainoas-
taan hetkellisesti palvellut teatteria, vaan on päätiÄnyt kokonaan
antautua tälle uralle. Hänen esiintymisellään on siis lupaava mer-
kitys tulevaan omaan teatteriimme nähden.»

Samassa lehdessä sanoo toinen kirjoittaja tästä näy-
tännöstä, että nuoret näyttelijättäret olivat erinomaisia so-
tilaallisine ryhtineen ja bassoäänineeen. Tämän selitykseksi
mainittakoon, että ajan ylioppilasnäytännöissä naisosatkin
säännöllisesti olivat nuorten miesten näytettävinä.*) Edel-
leen huomautetaan että naiskatsojia oli kovin vähän saa-
puvilla, johon muka syynä oli se että kappale oli suoma-
lainen. Näytösten välillä ylioppilaat lauloivat neliäänisiä
lauluja, joiden sanat ylioppilas A. Rahkonen oli kääntänyt.
Se oli jotakin ennen kuulumatonta. »Suomalaiset sanat
näyttivät erinomaisesti soveltuvan laulettavaksi, ja on sen-
tähden hra Rahkosen aikomus tunnettuihin ylioppilaslau-
luihin laatia suomalainen teksti todella ansiokkaaksi ar-
vosteltava.» ••)

Puheena olevana aikana Gröneqvist ei mitenkään olisi
voinut esiintyä suotuisammalla tavalla kuin seuranäytän-
nössä, sillä se uusi teatteri, joka edellisenä vuonna oli pää-
tetty rakennettavaksi entisen kiviteatterin säilyneille perus-
muureille, valmistui vasta seuraavana vuonna, 1866, jolloin
se myös 2 p. lokak. vihittiin tarkoitukseensa. Tämä »Uusi
teatteri» — se sama, josta vieläkin käytetään tätä nimeä,
milloin ei sitä yksinkertaisesti ja asianmukaisemmin sanota
»ruotsalaiseksi teatteriksi» — onko se sitten enemmän kuin
•edellinen edistänyt suomenkielisen näyttämötaiteen syntyä?
Ei kenkään tahtone sitä väittää. Ensimäiseksi näytäntö-
kaudeksi 1866 — 67 se uskottiin W. Ähmanin ja Pousetten

*) Ylioppilasnäytäntöjen päätjrttyä 1859 kuuluu olleen kysymys
.seuraavana vuonna ottaa Schillerin »Rosvot» näyteltäväksi. Amsdiaksi
ajateltiin E. Nervanderia, joka toverien mielestä olisi ollut varsin sopiva
siihen tehtävään.

**) Näitä käännöksiään Rahkonen julkaisi kuvalehdessä »Maiden
ja merien takaa».

etevän nayttelijäseuran haltuun, jpka jo vuonna 1864 — 65
näytellen Arkadiateatterissa oli saavuttanut yleisön suo-
sion ; mutta syksystä 1867 aina nykyaikaan saakka on siinä
toiminut pysyvä teatteriseura, kokoonpantu ja tarpeen mu-
kaan täydennetty ja uudistettu samalla tavalla kuin ylem-
pänä mainittu 1861 perustettu »pysyvä teatteri». Toisin
sanoen ruotsalainen teatteri Helsingissä on, huolimatta siitä
että sitä sanotaan »kansalliseksi laitokseksi», koko ajan
pysynyt ruotsalais-ruotsalaisena, jossa kotimainen ruotsa-
lainen murre on tuskin vähemmin outoa kuin suomenkieli.
Kuvaavampaa tämän taidelaitoksen tulevaisuuteen nähden
kuin arvattavasti kukaan osasi aavistaa oli se tosiasia, että
Gröneqvist 1867 turhaan pyrki sen palvelukseen.*) Se
palkka, joka hänelle tarjottiin, oli niin mitätön, että tämän
vaatimattoman miehen täytyi peräytyä. Ihmekö että ääni
kirjeessä ystävälleen muuttui katkeraksi! — »Olen tullut tie-
tämään», hän kirjoitti, »että en ole 1000 markan arvoinen
ruotsalaisessa teatterissa. Jos ajattelee että koko kansamme
näkee nälkää [olihan par'aikaa katovuosien surkein hätä-
kausi], niin on johtokunta perusjohteellisesti oikeassa, mutta
olisihan sen myöskin pitänyt muistella maamme köyhyyttä
palkatessaan ruotsalaisia keskinkertaisia kykyjä. Omatunto
vaivaa minua kun olen uhrannut niin paljon aikaa ja va-
roja asian tähden, joka petti juuri perille tullessani. Aion
täydentää tietoni englanninkielessä ja koettaa tulla toimeen
kielenopettajana. Teatfbria tulen kuitenkin kaipaamaan
niinkuin olisin menettänyt toisen puolen sieluani.» — To-
dellisuudessa Gröneqvist palasi yliopisto-opintoihin, suoritti
kameraalitutkinnon ja tuli 1869 ylimääräiseksi kamarikir-

*) Muatamia muita suomalaisia nimiä nähdään tosin ensimäisten
näyttelijäin luettelossa, mutta kyllä, pidettiin- huolta siitä että niiden
omistajat eivät päässeet kotimaisella murteella häiritsemään »ensemblea».

Juriksi senaattiin. Vastedes saamme nähdä, kuinka teatteri
kuitenkin avautui hänelle.

Mutta joskin ruotsalainen teatteri semmoisenaan ei ole
mitään tehnyt suomalaisen näyttämön hyväksi, on kuitenkin
muistettava, että sen keskuudesta on lähtenyt henkilö, joUa^
siihen katsoen on unohtumattomat ansiot ja jolle on sitä
ehdottomampi tunnustus annettava kun hän oli syntype-
rältään ruotsalainen. Tarkoitamme näyttelijätärtä, joka
ensin neiti Hedvig Charlotte Forssmanina, sitten rouva Raana
ja vihdoin rouva Winterhjelminä on piirtänyt nimensä Hel-
singin ja varsinkin Suomalaisen teatterin historiaan. Syytä
on jo tässä kohden tutustua häneen.

Neiti Forssman oli kultasepän tytär Tukholmasta ja
tuli 16-vuotiaana 1854 kuninkaallisen teatterin kouluun.
Suuri näyttelijä O. U. Torsslow huomasi kohta, että tytöllä
oli tavallista suuremmat lahjat, ja sai aikaan, että häneen
nähden määräys koevuodesta syrjäytettiin. Väsymättömällä
ahkeruudella hän suoritti opintonsa, nauttien mainitun tai-
teilijan erikoista ohjausta, ja pian hän esiintyi kuninkaal-
lisella näyttämöllä, mutta koska vanhemmat näyttelijättäret
eivät mielellään luovuttaneet suurempia tehtäviä vasta-
alkajalle, hän rohkein mielin liittyi O. Anderssonin teatteri-
seuraan, kun tämä oli lähtemäisillään Helsinkiin 1858. Näin
tuli neiti Forssman 20-vuotiaana Suomeen ja ensi kerran
esiintyen Jane Eyrenä hän kohta paikalla reippaalla, ilmehik-
käällä taiteellaan ja nuorekkaalla olennollaan valloitti ylei-
sön. Hänen menestyksensä oli niin täydellinen, että yleisö
niinä kahtena vuotena, jotka hän tällä kertaa oli Helsin-
gissä, yhä uudelleen tahtoi nähdä suosikkinsa näyttämöllä,
ja nuori näyttelijätär saikin mielin määrin rooleja ja niitti
yllin kyllin kukkia ja laakereita.

Palattuaan Ruotsiin neiti Forssman ennen pitkää liittyi
Edv. Stjernströmin teatteriin Tuktiolmassa, jotion Tors-
8lowkin oli muuttanut kuninkaalliselta näyttämöltä, ja nyt
koitti hänelle uusi edistymiskausi näiden mainioiden näyt-
telijäin vaikutuksen alla. Torsslow, joka piti häntä lah-
jakkaimpana kaikista oppilaistaan, luki hänen kanssaan nL m.
Ebolin prinsessan osan Schillerin Don Carlos draamasta^
jolla näyttelijätär saavutti yhden loistavimpia voittojaan
Tukholmassa. Stjernströmin teatterin tuottamaan edistyk-
seen tuli tasoittavana ja syventävänä lisänä vuoden opinto-
aika Parisissa. Nyt kuninkaallinen teatteri mielellään olisi
avannut hänelle korkeat ovensa ; mutta neiti Forssman lähti
mieluummin Helsinkiin, jonka yleisön osottama sydämellinen
suosio häntä kohtaan oli hänessä herättänyt vastaavia tun-
teita. W. Ähmanin ja Pousetten seuran jäsenenä hän siis
jälleen näytteli Suomessa näytäntökautena 1864 —65. Silloin
olivat hänen suurimmat menestyksensä Ebolin prinsessa
ja Theresia Kaarlo Bergbomin murhenäytelmässä »Pombal
ja jesuiitat». Oltuaan sen jälkeen vuoden poissa, näytteli-
jätär — joka sillä aikaa oli mennyt naimisiin niinikään
Ähmanin ja Pousetten seuraan kuuluvan nerokkaan näyt-
telijän Frithiof Raan kanssa — palasi saman seuran mu-
kana syksyllä 1866 Suomeen, ja vuotta myöhemmin hän
tuli Helsingin vakinaisen teatteriseuran jäseneksi.

Tästä ajasta, vuodesta 1867, alkoi rouva Raan mer-
killisin toimi Suomessa, missä hän, jos luetaan pois talvi
ja kevät 1871, jolloin hän teki toisen ulkomaalaisen opinto-
matkansa, viipyi yhtä mittaa v:een 1872. Mitä hän tällä
ajalla sai aikaan suomalaisen teatterin hyväksi, on alem-
pana kerrottava; tässä on vain mainittava että hän näinä
vuosina miehensä ohella oli etevin ja suosituin taiteilija
Helsingin näyttämöllä. Pääalallaan, suurien traagillisten

naisosien esittämisessä, olikin rouva Raa kohonnut kor-
keaan taiteellisuuteen, jonka vaikutus katsojiin oli petty-
mätön. Se raitis todenperäisyys, joka näennäisesti vastak-
kaisen ihanteellisen käsitystavan ohella ' oli hänen perus-
ominaisuuksiaan, oli hartaitten tutkimusten kautta kypsynyt
taiteeksi, jonka pohjana
oli toiselta puolen näyt-
tämöllisen tekniikan täy-
dellinen omistaminen, toi-
selta puolen tieto että
teknillisellä taidolla on
arvoa ainoastaan mikäli
se, vaatimatta semmoise-
naan erikoista huomiota,
tekee näyttelijälle mah-
dolliseksi luonnonomai-
sissa, suurissa, yksinker-
taisissa piirteissä havain-
nolliseksi saattaa se kuva
esiteltävästä henkilöstä,
joka hänessä on synty-
nyt tarkoin tutkiessaan
koko draamaa.*) Pääasia
oli kumminkin, että tätä

taidetta kannatti hehkuva, nerollinen innostus, joka vas-
tustamattomasti tempasi katsojat mukaansa. Esitti hän Lady
Macbethia tai Ofeliaa, Jeanne d'Arc'ia tai Ebolia, Sapphoa
tai Maria Tudoria, Katria tai Regina von Emmeritziä, Leaa

Charlotte Kaa.

*) Norjalaisessa viikkolehdessä »Figaro», 1883 n:ssa 31 ja 32, on
painettuna eräs rouva "VVinterhjelmin tanskalaiseen »National ti dende^en»
lähettämä kirje, jossa hän laajanlaisesti esittää käsityksensä näsrtäntötai-
teestä.

tai Paola Moronia tai mitä muuta tahansa hyvin laajasta
repertoaristaan, aina hän sai katsojat unohtamaan jokapäi-
väisen ympäristön ja seuraamaan häntä tunteitten ja into-
himojen temmellykseen. Täydennykseksi lisättäköön sekin,
että rouva Raa ei pysähtynyt kerran saavuttamalleen kan-
nalle vaan yhä kehitti taidettaan uusien vaatimusten mu-
kaan. Merkillinen todistus siitä on olemassa niin myöhäi-
seltä ajalta kuin 1891, jolloin hän Kristianiassa esiintyi
rouva Alvingina »Kummittelijoissa». Silloin Ibsen nimen-
omaan antoi ehdottoman tunnustuksensa taiteilijattaren
käsitystavalle sekä täysin uusaikaiselle, realistiselle ja niin
»modernissa» kappaleessa sopimattomista taidesäännöistä
vapaalle esitykselle. Hän oli muka osunut runoilijan sisim-
piin ajatuksiin ja tunteisiin, hän oli runoilijassa palauttanut
sen alkuperäisen tunnelman, jossa tämä oli näytelmän kir-
joittanut, ja hän oli ollut se ilmielävä rouva Alving, jonka
runoilija oli kuullut puhuvan ja nähnyt liikkuvan siinä
kodissa, jonka hän oli tahtonut kuvata: »kokonaan minun
rouva Alvingini».

Siinä pikakuva näyttelijättärestä, joka uhrautuvaisesti
oli sovittava mitä ruotsalainen teatteri rikkoi laiminlyöden
velvollisuutensa edistää suomalaisen näyttämön aatteen to-
teuttamista. Että hän antautui semmoiseen toimeen, tuli
siitä että hän ei ollut ainoastaan suuri taiteilija vaan myös-
kin jaloluontoinen, suuria tavoitteleva ihminen. Hänellä
ei ollut vain kunnioitettu asema näyttämöllä, vaan teatterin
ulkopuolellakin; piireissä ja perheissä, joissa hän perso-
nallisesti tunnettiin, oli hän vilpittömän ystävyyden hel-
limä. Eräässä Emilie Bergbomin 1875 kirjoittamassa kir-
jeessä olemme tavanneet seuraavat kauniit sanat rouva
Raasta: »Vaikea on löytää ylevämielisempää ja jalompaa
luontoa kuin hänellä on, ja minä luulen että vasta sitten

oikein käsittää hänen arvonsa, kun on koetellut toisia. Hän
asettaa aina aatteen ensi sijaan ja oman itsensä toiseen,
joka on aivan tavatonta meidän aikana.»

Entäs teatterikoulu? Entisestä tiedämme että yliop-
pilaat 1859 sitä varten varasivat melkoisen summan, 500
ruplaa. Aate näyttää in-
nostaneen ei ainoastaan
helsinkiläisiä vaan maa-
seutulaisiakin, sillä Fredr.
Cygnaeuksen ja O. Top-
peliuksen allekirjoitta-
masta kehoituksesta ke-
rättiin vuosina 1860 — 62,
toimeenpanemalla seura-
näytäntöjä, ympäri maata
rahoja tarkoitusta varten.
Viime mainitun vuoden
kevätpuolella oli noin
13,000 markkaa koossa ja
silloin oli jo aikomus pe-
rustaakin koulu saman
vuoden syksynä. Huhti-
kuulla pidettiin näet jul-
kinen kokous, jossa yri-
tyksen innostunein harrastaja, dosentti O. Toppelius, esitti
seikkaperäisen suunnitelman opetuksen järjestämisestä kou-
lussa. Laajasta suunnitelmasta*) mainitsemme vain, että
se oli hengeltään suoraan kansallinen. Suomen kielen ope-
tusta varten otettaisiin erityinen opettaja, mutta ruotsin-
kieleenkin nähden olisi vältettävä että ulkomaalainen

O. Toppelius.

*) Se on julkaistu H. T:ssä 1862 n:o 85.

opettaja estäisi oppilaita käyttämästä ruotsinkieltä semmoi-
sena kuin sitä Suomessa puhutaan ja äännetään. Sentähden
olisi ehkä tanskalainen »instruktööri» eli näyttämöllisen tai-
teen opettaja otollisempi kuin Ruotsista tullut (kotimaista
kun ei ollut ajateltavissakaan). Suunnitelma hyväksyttiin
ja sanomissa julkaistiin jo kehoitus halukkaille nuorille kum-
paakin sukupuolta ilmoittautumaan kouluun ennen toukok.
20 p. Kumminkaan ei koulun avaamisesta tullut sen enem-
pää.' Pääsyynä oli luultavasti opettajan puute. Muutoin oli
kenties innostusta laimentanut pitkä polemiikki teatterikou-
lusta, jonka mainitun kokouksen jälkeen F. B(erndtson) oli
alkanut H. D:ssa. Tämän »asiantuntijan» mielestä oli koko
yritys turhaa turhempi, mikäli sillä tarkoitettiin aikaan-
saada kansallista teatteria. Kun hän samalla kielsi ruot-
sinkieliseltä teatterilta Suomessa kaiken kansallisen merki-
tyksen, eksyi polemiikki kansallisuuskiistan okaiseen tiheik-
köön. Sitten kun Toppelius oli puolustanut kantaansa, se-
kaantui näet H. D. ja muutkin syrjäiset väittelyyn, ja lo-
pulta sananvaihto ei tuottanut mitään valaistusta asiaan,
vaan arvattavasti heikonsi monen luottamusta yritykseen.
Seuraavana vuonna tapahtui sitten teatterin palo, joka tie-
tysti myöskin vaikutti ehkäisevästi. Vasta v. 1865 ryhdyt-
tiin uudestaan puuhaan. Ennenkuin W. Ähmanin ja Pou-
setten seura keväällä 1865 lähti Helsingistä, sovittiin Äh-
manin kanssa, että hän, kun seura syksyllä 1866 tulisi ta-
kaisin, rupeaisi teatterikoulun opettajaksi. Tämän sopi-
muksen mukaan laitos vihdoin avattiin mainittuna aikana.
»Hitaita ovat herrain kiireet», saattaa siis sanoa täs-
täkin puuhasta, mutta vähät siitä, jos yrityksestä olisi hy-
vää koitunut. Mutta huono oli jo alkukin — ainakin suo-
malaiseen näyttämöön nähden — , sillä 12 vastaanotetusta
oppilaasta osasi vain 3 — ^4 suomea. »Jos uusi teatteriseura

tehdään ruotsinkieliseksi», tähän tapaan arvosteltiin asiaa
Kirjallisessa Kuukauslehdessä, »niin emme voi muuta kuin
vastustaa koko yritystä aivan tarpeettomana. Ruotsalaisen
näyttämön^ tarvetta voivat ruotsalaiset teatteriseurat tyy-
dyttää vastedes niinkuin ennenkin; sitä vastoin on suomen-
kielinen teatteriseura ihan tarpeen. Siinä toivossa että
koulunkasvattama teatteriseura tulisi mahdollisuuden mu-
kaan suomenkieliseksi, lieneekin suurin osa lahjoja annettu.
Kouluun pyrkiviltä olisi vaadittava taitoa kummassakin
kielessä. Nyt on koko yritys laskettu väärälle perus-
tukselle.»

Vaikka tämä ankara muistutus oli oikeutettu,! on myön-
nettävä, että yrityksen onneton alku ja kehnot tulokset
varsinkin suomenkieliseen näyttämöön katsoen ovat hel-
posti ymmärrettävissä. Ennakkoluulot vaikuttivat, että
oppilaita saatiin ainoastaan varattomista kodeista ja nekin
melkein poikkeuksetta Helsingistä, joka siihen aikaan vielä
pääasiassa oli ruotsalainen paikkakunta. Kun lisäksi näiltä
oppilailta puuttui perusteellisempaa koulusivistystä, olijjo-
tenkin toivotonta opettaa heille outoa kieltä, jota ei pu-
huttu sivistyneiden hienoissa kodeissa ja jota he luonnol-
lisesti pitivät aivan tarpeettomana teatterissakin, johon
mieli paloi. Tästä huolimatta opetettiin koulussa suomea-
kin, mutta tuloksista tietysti ei kannata puhuakaan. Maa-
seuduilta olisi kai voitu saada suomenkielisiä oppilaita,
mutta mistä ottaa varat heidän ylläpitoonsa vieraassa kau-
pungissa? Marraskuulla 1868 oli suomalaista ainesta teat-
terikoulussa vähempi kuin ses alkaessa, ja koulun johta-
jalla, hartaalla suomalaisuuden ystävällä, O. Toppeliuksella,
ei ollut muuta neuvoa kuin ehdottaa, »että taidetta rakas-
tavaiset maaseudun asukkaat tarpeellisella raha-avulla

varustaisivat ja kouluun lähettäisivät nuorukaisia, joiden

näytelmällisistä luonnonlahjoista heillä on hyv^ ajatus ja

joissa ruotsinkieli ei ollut niellyt suomenkieltä.(!)»

Itse koulusta kerrottakoon vain, että opettajina toimi
paitse Ähmania (lausumisessa ja roolien harjoittamisessa),
nti Charlotte Ekman (laulussa), nti C. Rylander (tanssissa,
plastiikassa ja pantomiimissa), nti Emilie Bergbom (rans-
kan-) ja O. Gröneqvist (suomenkielessä). Syksystä 1868 tuli
rouva Raa Ähmanin sijaan. Häntä hämmästytti koulussa
vallitseva »hiljainen, melkein tylsä henki», jonka syynä
kuuluu olleen Ahmanin sovinnainen ja kulunut opetustapa.
Sitä vastoin hänen oma innokas ja innostava opetuksenpa
ennen pitkää loi aivan uuden hengen oppilaisiin, mutta
sittenkin koko laitos seuraavana vuonna — hajosi! Syynä
tähän lienee osaksi ollut se myötätuntoisuutta ja ymmärtä-
mistä puuttuva kritiikki, jolla sanomalehdet katsoivat hy-
väksi kohdella ensimäisiä julkisia koenäytäntöjä, mutta
tietysti pääasiassa se, että ruotsalainen teatteri, jolla välit-
tömästi olisi voinut olla hyötyä siitä, hylkäsi tämän hyödyn.
»Olisihan ottaa leipä omasta suustamme, jos me auttaisimme
suomalaisia eteenpäin!» lausui muuan mainitun teatterin
järjestäjä.*)

Vaikka teatterikoulukin siis petti kaikki toiveet, jotka
suomalaisen näyttämön kaipaajat olivat kohdistaneet siihen.

*) Tietoja koulusta antaa neiti E, Degerholm, joka itse oli siinä
oppilaana, julkaisemassaan »Vid svenska scenen i Helsingfors, minnen och
bilder», 1900. — Varsinkin F. Bemdtson, F. A. T:n toimittaja ja teatteri-
arvostelija, oli arvostelussaan kohtuuton ja juuri hän katkeroitti sekä
opettajain että oppilaitten mielet. Erittäin julkeasti hän hyökkäsi teatt-eri-
koulua vastaan koenäytännön johdosta 15 p. helmikuuta 1869. Näyttele-
minen ilmaisi muka »ainoastaan harrastuksia invita Minerva» eikä »ainoa-
kaan ollut kohonnut edes keskinkertaiseksi dilettantiksi». Fredr. Cyg-
naeus esiintyi »valtion virallista talonvahtia» vastaan kirjoituksessa »Uk-
kosenjohtaja kriitillistä rajuilmaa varten», (Sami. Arb. VI, s. 130.)

niin liittyy sen lyhyeen toimintaan kuitenkin ainakin yksi
muisto, jolla todella on enteen ja kipinän luonne. Sanoma
sen perustamisesta houkutteli näet esiin Aukusti öhqvistin
(Korhosen),*) joka, miten lyhyt hänen elämänsä olikin, kum-
minkin on luettava alkavan Suomalaisen teatterin valoisim-
piin muistoihin. Käsityöläisen kodista Kuopiossa lähti 17-
vuotias nuorukainen Helsinkiin tullakseen näyttelijäksi ole-
mattomassa teatterissa. Voidakseen elää vieraalla paikka-
kunnalla hän rupesi kaartilaiseksi, ja kun hän osasi suulli-
sesti ja kirjallisesti käyttää maamme molempia kieliä, hänet
pian, voitettuaan päällikkökunnan luottamuksen, otettiin
kirjurin apulaiseksi kansliaan. Tässä asemassa hän sammu-
mattomalla tiedonhalulla rikastutti tietovarastoaan, sepitteli
runoja (m. m. »Suomen kaartin sotahymnin», jonka patal-
joonan kapellimestari Leander sävelsi) ja — kävi teatteri-
koulua saaden ensimäiset perustukset ihailemassaan tai-
teessa. Kun oppilaitos ennen aikaansa lakkasi, Korhonen
lohdutti itseään sommittelemalla näytelmiä. Silläkään alalla
ei toki vielä valmista syntynyt, mutta kyllä aikaa voittaen
niinkuin saamme nähdä. Teatterikoulun kautta pääsi Kor-
honen Kaarlo ja Emilie Bergbomin ja heidän välityksellään
useain kirjailijain tuttavuuteen ja Fredr. Cygnaeuksen eri-
koiseen suosioon. »Kaikilta näiltä», sanoo Nervander, »hän
sai osakseen suurta hyväntahtoisuutta. Hänen yksinker-
tainen, ujo ja kuitenkin luonnollisella tavalla itsetietoinen
olentonsa teki hänet heidän vertaiseksensa henkisellä alalla.

*) Korhosnimen Öhqvist otti vasta 1872 tultuaan Suomalaisen
teatterin jäseneksi. Isä Johan Petter Öhqvist, ammatiltaan sorvari, oli
Ruotsista muuttanut Suomeen; äiti Johanna Fredrika Broberg oli linnan-
hoitajan (slottsbefallningsman) tytär Kuopiosta. Aukusti, syntynyt 1851,
oli toinen järjestyksessä seitsemästä sisaruksesta. — Kts. muutoin E.
Nervanderin kuvaelmaa »Kaatunut etuvartija», U. S. 1891, n:o 119 ja 120.

Tämä tapahtui ihan itsestään, sillä se naivisuus, joka myös*
kin tavattiin hilpeässä nuorukaisessa, oli jalojen, suurel«
laisten kuvittelujen naivisuutta, se oli, kuten Cygnaeus nuo-
rukaisen aikaisen kuoleman johdosta lausui, 'lempeä kuin
tuulahdus paremmasta maailmasta'. Olen vakuutettu, että
moni, joka tunsi hänet, myöntää minun kanssani, että usein
puheltuansa puhdassydämisen ja koko nuorella sydämel-
länsä isänmaatansa rakastavan sotilaan kanssa, tunsi itsensä
ikäänkuin parantuneen ja jalostuneen.»

Edellisessä on jo tullut näkyviin, kuinka suomalaisen
näyttämön aate oli voittanut alaa ja kannatusta yliopiston
nuorison piireissä ; mutta vielä on mainittavana eräitä yri-
tyksiä, joista ei ole ollut tiettynä että ne ovat saaneet al-
kunsa siltä taholta, sekä aikeista, jotka tuloksia tuottamat-
tominakin osottavat miten uusi taidelaitos leijaili ilmassa.

Tässä astuu eteemme mies, joka vielä elää ja toimii
ja tietenkin mieluummin pysyisi varjossa, mutta jolla eh-
dottomasti on oleva sijansa teatterin esihistoriassa, tarkoi-
tamme silloista ylioppilasta Emil Nervanderia. Nervander,
joka syntyneenä 1840 oli tullut ylioppilaaksi 1858, oli ajan
nuorien joukossa se, jossa rakkaus teatteriin oli syvempi
ja kehittyneempi kuin kenties yhdessäkään toisessa. Jos
hänen elämäkertansa olisi kyseessä, olisi siitä enemmänkin
sanottavaa, mutta väitteen todistamiseksi riittää sekin joka
seuraa.

Nervanderin runoilija- ja kirjailijalahjat ajoivat hänet
vastustamattomasti tuotteliaisuuteen ja jo 1863 hän pai-
nosta julkaisi 5-näytöksisen näytelmän »Vid Anjala» (An-
jalan luona). Se oli kuiteinkin ruotsinkielinen, niinkuin
koko hänen kirjallinen toimensa, eikä siis suoranaisessa
yhteydessä suomalaisen teatterin kanssa. Mutta kansallis-

^V%

mielinen kun Nervander oli, hän osasi toisinkin tavoin
osoittaa pitävänsä suomenkielistä näyttämöä silmällä. Hänen
alotteestaan syntyi 1860-luvun ensi vuosina ylioppilasten
kesken kirjallis-taiteellinen yhdistys, jota sanottiin »Arkadia-
yhdistykseksi» (joskus myös, toverien kesken, »akatemiaksi»)
sentähden että sen kokoukset pidettiin Arkadiateatterin
lämpiössä. Yhdistykseen kuului jäseniä kaikista osakun-
nista, runoilijoita, säveltäjiä, soitannonharjoittajia ja tai-
teenystäviä.*) Kokouksissa esitettiin, kirjoitetun ohjelman
mukaan, mitä kulloinkin uutta eri taiteiden alalla oli tar-
jottavana, lausuttiin tai luettiin julki runoelmia ja muita
runoteoksia, soitettiin ja laulettiin uusia sävellyksiä j. n. e.
Käytös- ja esiintymismuotoon nähden siroutta tavoitteleva
yhdistys oli hengeltään hyvin isänmaallinen, vaikka ei sen-
tään nimenomaan fennomaaninen. Tässä piirissä Nervander
syksyllä 1863 ehdotti, että Shakespearen syntymän 300-
vuotisjuhla pantaisiin toimeen 23 p. huhtikuuta 1864, sekä
samalla että joku tämän suurimman draamallisen runoilijan
teos oli suomeksi käännettävä. Ulkopuolella yhdistystä ole-
vien välityksellä saatiin todella aikaan, että mainittuna päi-
vänä Shakespearen juhla vietettiin Bitarihuoneella ja että
samaksi ajaksi yksi mestarin näytelmä ilmestyi suomennet-
tuna. Marraskuun 4 p. 1863 O. Toppelius näet Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran kokouksessa ehdotti että määrättäi-
siin palkinto sille, joka ennen sanottua riemupäivää toi-
mittaisi hyvän suomennoksen jostakin Shakespearen ete-

*) Täydellistä jäsenluetteloa ei näy säilyneen. Mainittakoon kui-
tenkin kirjeiden ja suusanallisten tietojen mukaan seuraavat enimmäk-
seen yleisesti tunnetut nimet: L. N. Acht6, Kaarlo Bergbom, J. V. Ca-
lamnius, Henrik Borenius, Emil Böök, Victor Ekroos, K. F. Eneberg,
Otto Florel], Jaakko Forsman, Alexander Homen, Lars Homen, Herman
Lagermarok, Grabr. Lins^n, Emil Nervander, Kola ja Mischa Paldani,
Gustaf Bancken.

vimmasta näytelmästä. Vaikka epäiltiin oliko niin lyhyessä
ajassa tehtävä suoritettavissa, hyväksyttiin ehdotus, ja toi-
men tulos oK Kaarlo Slöörin oivallinen, alkukielestä tehty
ja alkuteoksen runomittaan laadittu Macbethin käännös.
Totta kyllä Nervanderin toiset ehdotukset ja aatteet

eivät samoin toteutuneet,

r mutta silti neniin viehättä-

västi kuvaavat sekä häntä
itseään että tätä henki-
sesti virkeää aikaa, että
ne ansaitsevat mainitse-
mista.

Marraskuulla 1866 Ner-
vander miettii, että ei mi-
kään olisi hänelle sopivam-
paa kuin ruveta »suoma-
laisen näyttämön uran-
aukaisijaksi», ja hän laati
seikkaperäisen suunnitel-
man yrityksen alkuun-
panosta ja kehittämisestä
kolmena vuotena eteen-
päin. »Teatteriseuralla, jo-
hon kuuluisi 3 naista ja 5
herraa, 1 kuiskaaja, puh-
taaksikirjoittaja ja ihomaalaaja [kaikki yhdessä!], 1 teat-
terirenki, 1 neulojamatami, sekä kenties viisihenkinen or-
kesteri — johon ylellisyytenä tulisi pikku tanssijatar (!),
yhteensä 17 henkeä, minä alottaisin Helsingissä toimittaen
sen sivistyneimmälle ja isänmaallisimmalle yleisölle 3 tai
5 seuranäytäntöä, jotka ohjelmaan nähden kunakin iltana
tarjoisivat sekä suomalaista että ruotsalaista, kuvaelmia,

Kaarlo Slöör.

tanssia, lausuntoa, laulua j. n. e. — Palkat olisivat, valitet-
tavasti, pienet; välikirjat tehtäisiin 3 vuodeksi ja keskinäi-
sellä sopimuksella määrättäisiin tarkoin kaikki tapoihin,
asioihin ja velvollisuuksiin katsoen.»

Ensimäinen näytäntö olisi annettava Cygnaeuksen
syntymäpäivänä 1 p. huhtikuuta. Sen jälkeen matkustet-
taisiin kaupungista kaupunkiin Tornioon saakka. Loma-
aikoina harjoitettaisiin uusia kappaleita, jota paitse johtaja
saisi vapautta kirjoittaakseen jotakin. Kun ensimäinen
kolmivuotiskausi olisi lopussa, jatkettaisiin yritystä vähän
laajennetussa muodossa. — Ensimäistä matkasuunnitelmaa
seurasi toinen, jossa kiertomatkat määrättiin viittä vuotta
varten, eikä edes Kaskista eikä Naantaaliakaan unohdettu.
— Ohjelmisto käsittäisi aluksi noin 10 Molieren, Holbergin,
Heibergin, Herzin y. m. kappaletta, jonkun operetin, 5 tai
6 soolotanssia, 5 tai 10 kuvaelmaa. Arviolasku menoista
nousi 16,000 markkaan, tuloja laskettiin »häilyvin keski-
määrin» 100 m. illasta, yhteensä 18,500 m. Tulot olivat
siis 2,500 m. isommat ; mutta menoarvio oli vaillinainen ja
laskelma päättyi sanoihin: »Matkat (kaikille vapaat) j. n. e.
teatteri varasto, omat tarpeeni — kuinka paljo ! ! !» — Saman
vuoden lopulla Nervander vakavasti arveli voivansa luoda
»todellisesti kotimaisen näyttämön», jos valtio koetteeksi
myöntäisi hänelle avustusta, 4,000 m. vuodessa.

Toukokuulla 1867 Nervander suunnitteli »dramaattisen
kaksitoistikon» kiertokulun maassa. »Se olisi ensimäinen
kotimainen teatterijoukkomme ja olisi sen ohjelmistokin
kotimainen, suomen- ja ruotsinkielinen.» — Ei vain itsek-
seen vaan muittenkin kanssa hän edelleen neuvotteli »draa-
mallisen yhdistyksen» perustamisesta Helsinkiin. Yhdeksi
sen tärkeimmäksi tehtäväksi hän ehdotti »koko Shakes-
pearen» suomentamisen. Iltamilla y. m. kerättäisiin rahoja,

niin että vuosittain yhden tai parin näytelmän kääntäminen
ja painatus voitaisiin kustantaa.

Vihdoin Nervander samana vuonna ajatteli pari vuotta
ennen nukahtaneen Arkadiayhdistyksen uudistamista. Se
olisi oleva jonkunlainen salainen vapaamuurarien seura, joka
ulkonaisesti ja yleisön silmissä harrastaisi runoutta, teatteria
ja soitantoa, mutta jonka varsinaisena päämääränä olisi
suojella ja tasoittaa tietä suomalaisille taiteilijoille, niin
ettei heidän tarvitsisi tuntea kannatuksen puutetta ei ai-
neellisella enemmän kuin henkiselläkään alalla. Tätä tuu-
maa sanoi Nervander »Kustaa III:n unelmakseen». — Osaksi
samaa päämäärää tarkoitti toinenkin Nervanderin, myö-
hemmin toteutunut, aie. Hän mietiskeli näet eläkekassan
perustamista kirjailijoita ja taiteilijoita varten. Rahoja hy-
vään tarkoitukseen kerättäisiin seuranäytännöillä, joiden
alkuunpanija ja johtaja olisi ehdotuksen tekijä itse.

Näihin tuumiin liittyi toisia kirjoitettavista näytel-
mistä. Koko sarja suomalaisia aiheita pani runoilijan mieli-
kuvituksen toimimaan. Varsinkin Kullervon ja Lallin ta-
rinat houkuttelivat häntä, mutta myöskin iloisempia aiheita
oli mielessä. Lemminkäisen häät esimerkiksi olisivat kan-
sankomediassa kuvattavat, »Haastelevat kuuset», »Suulas
akka» y. m. sadut ja tarinat tarjoutuivat luotavaksi ke-
väiksi huvinäytelmiksi j. n. e.

Ystävät ja toverit, joilta Nervander tietysti ei salannut
aatteitaan, olivat nekin sitä mieltä, että hän oli sopiva
teatterin johtajaksi, jota vastoin Kaarlo Bergbomia, joka
todellisuudessa oli siksi tuleva, pidettiin vastaisena tiede-
miehenä. Tähän aikaan eivät ystävät enemmän kuin Ner-
vander itsekään vielä tulleet ajatelleeksi, kuinka välttämä-
tön suomenkielen taito oli suomalaisen näyttämön johta-
jalle.

Täydentääksemme ylempänä annettuja tietoja suoma-
laisista seuranäytännöistä Helsingissä, mainitkaamme lisäksi
pari semmoista, jotka toimitettiin hyvää tarkoitusta varten.
Bergbomin ja professori von Willebrandin perheiden alot-
teesta annettiin 22 p. maaliskuuta 1866 Kaivohuoneella
seuranäytäntö, johon pääsylippuja myytiin ainoastaan yksi-
tyisesti ja jonka ohjelma käsitti Z. Topeliuksen >Tizianin
ensi lempi» ja Cormonin ja Grangen »Huone vuokratta-
vana» (molemmat ruotsiksi) sekä Heibergin »Katsokaa pei-
liin», K J. Gummeruksen suomentamana.*) Viime maini-
tussa rouva, nyk. vapaaherratar S. von Willebrand näyt-
teli pääosaa. Yrityksen tarkoitus oli kerätä varoja Viktor
Salinille, millä tämä lahjakas teatteriin innostunut nuoru-
kainen pääsisi Tukholman teatterikouluun. Salin, joka sit-
temmin jonkun ajan toimikin ruotsalaisessa teatterissa, oli
asunut samassa talossa kuin mainitut perheet ja sen kautta
saavuttanut niiden suosion. Näytännön johtaja ja harjoit-
taja oli Kaarlo Bergbom. — Marraskuulla 1868 pohjalaiset
ylioppilaat panivat toimeen iltaman Johannes Takasen hy-
väksi ja ohjelman päänumerona oli »Riita-asia», joka näy-
teltiin Uuden teatterin oppilasnäyttämöUä. Arvokkaimmat
katsojat olivat rouva Raa ja J. V. Snellman, joista jälki-
mäinen sanoi, että tämä ylioppilasnäytäntö oli parasta mitä
hän oli nähnyt suomenkielellä näyteltävän.

Kun kaiken kerrotun ohella huomioon otetaan että
maaseuduillakin seuranäytelmien toimeenpaneminen tällä
vuosikymmenellä oli tullut hyvin yleiseksi, niin on myön-
nettävä että taiteellinenkin herätys oli ilmaantunut, joka
oli sopusoinnussa aikakaudelle omituisen, kaikensuuntaisen

*) Samaan aikaan näytelmä, joka oli tätä seuranäytäntöä varten
käännetty, ilmestyi painettuna kuvalehdessä »Maiden ja merien takaa».

yhteisen elämän virkistymisen kanssa. Mutta sittekin näytti
suomalaisen teatterin synty kovin epätietoiselta. Katovuodet
olivat pelottavassa määrässä rajoittaneet kansan henkisen-
kin kehityksen ehdot, ja moni muukin seikka oli omansa
synnyttämään toivottomuutta. Sentapainen oli esimerkiksi
Arkadian joutuminen venäläisen teatteriseuran haltuun.
Kirjallisessa Kuukauslehdessä lausuttiin sen johdosta kat-
keralla ivalla (syysk. 1868):

»Meillä talee tästälähin olemaan kaksi »kansallisteatteria»,
toinen ruotsalainen Uudessa teatterissa, toinen venäläinen Arka-
diassa. Tuo ruotsalainen, jolla on vanhemman veljen oikeus, on
jo ennättänyt kupeistansa synnyttää teatterikoulunkin, jossa kasva-
tetaan oikein kotimaista ruotsalaista näyttelijätaidetta. Tätä yle-
vää esimerkkiä epäilemättä uusi venäläinen teatteri aikoo noudat-
taa: sekin ehkä synnyttää teatterikoulun, jossa oikein kotimaista
venäläistä näyttelijätaidetta meille kasvatetaan. Me olemme epäi-
lemättä luodut draamallisimmaksi kansaksi maailmassa!»

Ilmeistä oli että tavalliset seuranäytäntöpuuhat eivät
enemmän kuin turhat toiveet ruotsalaisen teatterin ja teat-
terikoulun antamasta avusta aikaansaisi suomalaista näyt-
tämöä. Rohkeammin olij asiaan käsiksi käytävä, ja se ta-
pahtuikin kymmenluvun viimeisenä vuotena. Siitä on vast-
edes kerrottava, sittenkun kahdessa seuraavassa luvussa
on tehty selkoa erinäisistä suomalaisen teatterin edellytyk-
sistä, jotka hiljaisesti ja huomaamatta kehittyneinä ratkai-
sevalla hetkellä ilmenivät, tehdäkseen toivomusten ja unel-
mien toteuttamisen mahdolliseksi.

II.

Kirjalliset edellytykset.

Kun edellisessä luvussa ilman muistutusta on kerrottu
Cygnaeuksen 1859 esittämät epäilykset perustaa näyttämö
kielelle, jolla oli olemassa yksi ainoa näytelmä, niin näyttä-
nee kai mielettömältä ruveta puhumaan kymmenen vuotta
myöhemmin alkavan teatteripuuhan kirjallisista edellytyk-
sistä. Huomattava on kumminkin että kymmenessäkin vuo-
dessa olot voivat melkoisesti muuttua, ja niin oli tällä ker-
taa todella tapahtunut. V. 1869 suomenkielisellä teatterilla
oli kuin olikin edellytyksiä omansa rohkaisemaan niitä,
jotka sitä harrastivat, vaikka Cygnaeus kymmenen vuotta
ennen olikin pääasiassa ollut oikeassa.

Turhaa olisi nimittäin ollut Cygnaeukselle muistuttaa,
että majuri J. F. Lagervall, tuo kunnon soturi, joka vaihtoi
miekkansa auraan ja kynään, jo 1834 oli julkaissut Mac-
bethin mukaelman nimeltä »Ruunulinna», joka outona il-
miönä oli herättänyt hämmästystä ulkomaillakin, ja sittem-
min kirjoittanut muitakin draamallisia »kuvauksia», niin-
kuin »Judithi», »Josephi», »Kaini» ja »Tuhkapöperö». Ei
niistä kuitenkaan ole ennen eikä myöhemmin ollut mitään
hyötyä näyttämölle. Ja miksi mainita Antero Vareliuksen
»Vekkulit ja kekkulit», jota ei myöskään ole mahdolliseksi
katsottu, taikka mukaelmia ja käännöksiä niinkuin Gemp-
tin »Sisaren sukkeluus», Stagneliuksen »Martyrat», Nican-
derin »Taikamiekka» ja jo ennen puheena ollut »Anto-
nius Putronius», jolle viimeiselle toki oli suotu kunnia

tulla näytellyksi — eivät nekään olisi muuttaneet hänen
mieltään.

Mutta toiselta puolen, oliko se tosiasia että suomalai-
selta kirjallisuudelta, joka muutoinkin oli tuskin alulla,
puuttui draamallista kirjallisuutta, olikx) se todella oudok-
suttava ja oliko oikein pitää sitä voittamattomana esteenä
suomalaisen näyttämön perustamiselle? Ei suinkaan. On-
han kaikkina aikoina ja kaikissa kansoissa draamallinen
runous kasvanut ja kehittynyt lähimmässä yhteydessä teat-
terin kanssa. Teatteri saa näytelmäkirjallisuuden aikaan
eikä päinvastoin. Sitä paitse teatterit suurissakin sivistys-
maissa nykyaikana suureksi osaksi elävät lainaamalla näy-
telmiä muilta kansoilta. Mitä etevää ja mieltäkiinnittävää
syntyy siellä taikka täällä, se käännetään toisille kielille ja
näytellään ympäri Eurooppaa. Ainoastaan Ranskan kan-
sallisteatteri syystä ylpeilee siitä että se tulee toimeen omil-
laan. Kävihän meidänkin valitseminen maailman kirjalli-
suudesta mitä otollista oli, kävihän meidän siinäkin nou-
dattaminen ruotsalaisten esimerkkiä, joiden teatterit niin-
ikään pääasiallisesti täyttävät ohjelmistonsa lainatavaralla.

Tämänkaltaisista mietteistä ei kuitenkaan etsitty loh-
dutusta, kun Cygnaeus oli huomauttanut draamallisen kir-
jallisuutemme köyhyydestä taikka oikeammin olemattomuu-
desta, vaan ryhdyttiin aivan kuin käskystä poistamaan puu-
tetta. Toimen etupäähän Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
asettui, joskin alote ensi kädessä tuli aivan yksityiseltä
taholta.

Keväällä 1858 oli eräs Seuran jäsen, nähtyänsä »Sil-
mänkääntäjän», nimeänsä mainitsematta lähettänyt 100 rup-
laa palkintona annettavaksi parhaimmasta suomenkielisestä
näytelmästä, huolimatta oliko se alkuperäinen vai mu-

kaelma *). Seuraavan vuoden alussa lähetettiin Seuralle
kaksi näytelmää, joita ei kuitenkaan voitu palkita. Silloin
ilmoitus palkinnosta uudistettiin, ja tuo nimetön lahjoit-
taja antoi, nähtyänsä »Antonius Putroniuksen», 50 ruplaa
lisää, joten palkinto nousi 150:een ruplaan. Kilpailuun lä-
hetettiin tällä kertaa kolme näytelmää: »Kullervo», murhe-
näytelmä viidessä näytöksessä, »Ensimäinön rakkaus», il-
veilys yhdessä näytöksessä Scriben, ja »Liukaskielinen»,
komedia viidessä näytöksessä Schillerin mukaan. Dosentti
Ahlqvistin esittämän tutkijakunnan lausunnon johdosta an-
nettiin vuosikokouksessa 16 p. maalisk. 1860 palkinto »Kul-
lervon» tekijälle, ylioppilas Aleksis Stenvallille (Kivelle).
Mutta koska toisetkin näytelmät olivat sekä »onnellisesti
valitut» että niin »taitavasti käännetyt, että semmoisten
kappaleiden jättäminen painamatta olisi rikkaammallekin
kirjallisuudelle kuin suomalaiselle vahingoksi», tutkijakunta
ehdotti ja Seura päätti toimittaa nekin julkisuuteen erinäi-
senä osana toimituksiansa. Tämä päätös täydennettiin sit-
ten niin että ryhdyttiin hankkimaan muitakin käännöksiä,
joten syntyisi runsaampi kokoelma suomenkielisiä näytel-
miä. Semmoinen oli Näytelmistön alku, jonka ensimäinen
osa ilmestyi 1861, toinen 1863, kolmas 1864 ja neljäs 1867.

*) Lahjoittaja oli konsuli sitten kauppaneuvos N. Kiseleff (f 1883),
innokas taiteen ystävä, joka myöhemmin tuli tunnetuksi ruotsalaisen
teatterin monivuotisena toimitusjohtajana. Että ylioppilasnäytännöt, joissa
suomenkieltä ensikerran kuultiin näyttämöltä, saivat tämän miehen, joka
sittemmin tuskin osottautui suomalaisen teatterin suosijaksi, koettamaan
edistää suomalaista draamallista kirjallisuutta, on varsin kuvaavaa ajan
luonteelle. Kun seuraavalla vuosikymmenellä puoluetaistelu yltyi, Ki-
seleffinkin mieli nähtävästi muuttui. Toiselta puolen on häntä aina kii-
tetty hyväntahtoisuudesta ja ritarillisesta mielenlaadusta, jonka tähden
on syytä olettiaa hänen tylyytensä alkavaa suomalaista näyttämöä koh-
taan aiheutuneen luonnollisesta riippuvaisuudesta johtokunnan muista
jäsenistä. Kaikessa tapauksessa oli hänen kehoittava lahjansa Seuralle
jalon luonnon vapaa, kaunis ilmaisu, joka on luettava hänelle kunniaksi.

Ohimennen mainittakoon että toukokuulla 1862 suo-
menmielisten kesken neuvoteltiin erityisen yhdistyksen pe-
rustamisesta suomenkielisen näytelmäkirjallisuuden edistä-
mistä varten. Yrjö Koskinen, joka siitä puhuu Mehiläi-
sessä *), sanoo hanketta »kansalliseksi asiaksi, joka ei tule
yksistään Helsingin eduksi», ja toivottiin sentähden että
»osamiehiä» saataisiin maaseuduiltakin. Samassa mainitaan
teatterikoulukin, jota varten par' aikaa rahoja kerättiin. Sen
toimen hartain ystävä [O. Toppelius] oli myöskin suo-
menkielen ystäviä ja oli koulun tarkoituksena suomenkie-
lisen näyttämön aikaansaaminen. Ensiksikin tätä koulua
ja toiseksi tulevaa kotimaista teatteria varten oli näytelmä-
kirjallisuutta hankittava. Painaakseen lukijain mieleen
kuinka tärkeä yritys oli, kirjoittaja viittaa siihen, että sen
kautta edistettäisiin Helsingin suomalaistumista — »Helsinki
meidän täytyy valloittaa Suomen kielelle». — »Suomalainen
Teateri-yhteys» jäi kuitenkin syntymättä. Syytä emme
tiedä, mutta varmaa on, että se tarkoitus, jota varten se
aiottiin perustaa, kuitenkin pääasiassa saavutettiin Suoma-
laisen Kirjallisuuden Seuran toimen kautta.

Katsoen silloisten suomalaisten kirjailijain vähäiseen
lukuun on tunnustettava, että Näytelmistön julkaisemis-
puuhaa ajettiin erinomaisella tarmolla. Kaikkiaan sisäl-
tää kokoelma 16 draamallista teosta, 2 alkuperäistä ja 14
käännöstä. Jälkimäisten joukossa — edellisistä on alempana
erikseen puhuttava — oli paitse keskiaikaisen farsin mu-
kaelmaa (Pietar Patelin) jo edustettuna Shakespeare (Mac-
beth), Lessing (Minna von Barnhelm ja Emilia Galotti),
Schiller (Kavaluus ja rakkaus ja Liukaskielinen), Th. Kör-

*) Yrjö Koskinen, Kansallisia ja yhteiskunnallisia kirjoituksia I s.
525 (Kirje Toukokuulta, Mehiläinen 1862 nro 5).

ner (Syyn sovitus), Holberg (Jeppe Niilonpoika, Ei ole ai-
kaa ja Don Ranudo de Colibrados), Sheridan (Pyhän Pat-
rikin päivä) muita mainitsematta. Mitä taasen suomennok-
sien kirjalliseen arvoon tulee, saattaa syystä sanoa että
niissä ylipäätään tarjottiin parasta mitä siihen aikaan oli
saatavissa, sillä etevimmät kirjailijamme Helsingissä ja maa-
seuduilla olivat työssä osallisina. Kääntäjinä esiintyi näet
A. Oksanen, Julius Krohn, Kaarlo Slöör, K. J. Gummerus,
P. Hannikainen, E. J. Blom, J. Bäckvall ja C. J. Dahlberg.
Huomattavin näistä käännöksistä on kieltämättä Macbethin
suomennos, jonka synnystä on jo ollut puhe edellisessä lu-
vussa. Se on laatuaan merkkiteos runollisessa kirjallisuu-
dessamme, joskin Paavo Cajander myöhemmin mestarilli-
silla Shakespearekäännöksillään on voittanut vasta-alkajan,
ja sen julkaisemisella otti syrjäinen kansamme arvokkaalla
tavalla osaa suuren runoilijan syntymän riemujuhlaan.

Näytelmistön neljäs osa oli viimeinen. Seura katsoi
voivansa siihen päättää tämän yrityksen, sillä olihan jo
tositeolla todistettu, että ei mikään estänyt tarpeen mukaan
kääntämästä suomenkielelle draamallistakin kirjallisuutta.
Muutoin oli Seuran perusjohteena ollut ottaa kokoelmaansa
ainoastaan semmoisia teoksia, joidenka kirjalliset ansiot
olivat kieltämättömiä ja jotka siis enensivät kirjallisuu-
temme arvoa, vaikka niitä ei näyteltäisikään. Niin sanoak-
semme päivän tarpeita tyydyttävien s. o. seuran äytännöiksi
sopivien pikku kappalten suomentamisen ja kustantamisen
Seura jätti toisille. Itse asiassa toimittikin siten Viipurin
suomalainen kirjallisuusseura julkisuuteen pari vihkoa pie-
nempiä näytelmiä ja yksityisten kustannuksella ilmestyi toi-
sia, niin että käännösten ja mukaelmain luku ennen vuosi-
kymmenen loppua nousi alulle neljättäkymmentä.

Monta vertaa tärkeämpi ja rohkaisevampi oli kum-
minkin se, että tällä samalla ajalla, laskettiin vahva
perustus alkuperäiselle suomalaiselle näytelmärunoudelle.
Salaperäinen kohtalo määräsi näet juuri tämän vuosikym-
menen, niin täynnä virkistävää, kiihottavaa aamuvaloa,
mutta samalla vielä niin kolean karkea, Aleksis Kiven
toimikaudeksi. Ylempänä mainittu palkinto sai runoilijan
ryhtymään ensimaiseen suureen voimanponnistukseen, ja
niin syntyi ensimäinen alkuperäinen suomalainen murhe-
näytelmä. Saatuansa palkinnon tekijä kirjoitti teoksensa
uudestaan, joten »Kullervo» tuli painetuksi vasta Näytel-
mistön kolmanteen osaan. Mutta silloin se esiintyikin
Macbethin rinnalla ja Shakespearen muiston riemuvuonna.
Eipä se sattumus ollut hulluimpia laatuaan!

Vielä merkillisempi oli runoilijan toinen suuri teos,
kuolematon kansankuvaus, »Nummisuutarit», joka sekin il-
mestyi painosta 1864 — »tekijän omalla kustannuksella».
Kiven elämäkerrassa mainitaan tämän käyneen mahdolli-
seksi sen kautta, että eräs hänelle ennen tuntematon herras-
mies, kun runoilija oli sanonut olevansa epätietoinen miten
teos oli painoon saatava, oli pistänyt hänen käteensä seit-
semän sataa markkaa. Tässä lienee paikka oikaista ja täy-
dentää tämä kertomus. — Oikein on että Kivi kaikin mo-
komin tarvitsi 150 ruplaa saadakseen komediansa painetuksi
ja niinikään että ennestään hänelle tuntematon mies — 22-
vuotias Kaarlo Bergbom — antoi runoilijalle rahat, mutta
väärin on se, että tämä muitta mutkitta olisi ottanut ne
omasta taskustaan. Bergbomin tasku oli näet sillä hetkellä
yhtä tyhjä kuin Kiven, mutta kun runoilija oli selittänyt
hätänsä ja kuinka hän turhaan oli koettanut lainata tuon
summan, silloin Bergbom omassa nimessään lainasi rahat
Yhdyspankista. Sen hän uskalsi tehdä, kun hän juuri ennen

oli vastaanottanut paikan Helsingfors TidningarMn toimi-
tuksessa, ja ensi »kvartaaleillaan» hän velan maksoikin *).
— Cygnaeus puolestaan julkaisi (talvella 1865 H. T.ssa)
komediasta laajan arvostelun, jossa hän näytti täysin oi-
valtavansa, mikä arvol-
taan yksinäinen ja py-
syvä draamallinen teos
näin odottamatta oli il-
mestynyt, ja toisella kir-
joittlksella hän ratkai-
sevasti vaikutti siihen,
että tekijälle samasta
teoksesta annettiin kau-
nokirjallinen palkinto,
2000 markkaa, ensimäi-
nen, jonka valtio (J. V.
Snellmanin alotteesta)
oli varoistaan myön-
tänyt.

Paitse näitä näy-
telmiä julkaisi Kivi tällä
vuosikymmenellä vielä
neljä. Ne olivat: »Kih-
laus», tuo pieni, mutta
sekin laatuaan verraton

kansankuvaus, joka ilmestyi Kirjalliseen Kuukauslehteen
painettuna 1866; murhenäytelmä »Karkurit» Näytelmistön
viimeisessä osassa, sekä draamallinen idylli »Yö ja päivä»,
jotka tulivat julkisuuteen 1867, ja vihdoin ihanteellinen

Aleksis Kivi.

*) Näin Bergbom mnutamia kuukausia myöhemuiin kertoo asian
kirjeessä ystävälleen Otto Florellille, joka silloin oleskeli Parisissa ja jolle
hän tahtoi selittää, miksi hänellä oli matti taskussa.

kuvaus Vapahtajan ajalta ja läheisyydestä, »Lea», jonka
ilmestymisvuosi oli 1869. Runoilijan viimeinen synkkämie-
linen, E. Nervanderin luonnoksen pohjalle laadittu, näy-
telmä ^»Margareta» painettiin vasta 1871.

Kiven jälkeen on Tuokko mainittava suuren alku-
peräisen murhenäytelmän
»Saulin» luojana. Tämä
runoilija tosin ei kyennyt
pitämään silmällä näyttä-
mön vaatimuksia — joita
Kivi luontaisesta vaistosta
tyydytti — mutta silti oli
hänenkin teoksensa, eten-
kin runolliseen ja sujuvaan
kieliasuun nähden, lupaava
enne draamallisen runou-
temme alalla.

Sanomattakin on ym-
märrettävissä, kuinka näi-
den lueteltujen alkuperäis-
ten näytelmäin ilmesty-
minen oli omansa innos-
tavasti vaikuttamaan nii-
hin, jotka ikävöivät suo-
malaisen näyttämön syn-
tyä. Niin innostavasti, jos katkeroittavastikin ! Ne sanat,
joilla Kaarlo Bergbom päätti arvostelunsa Kiven »Karku-
reista», ilmaisevat ne tunteet, joita epäilemättä muutkin
runoilijan teokset herättivät hänen aikalaisissaan: »Lukies-
samme »Karkurit» suomalaisen teatterin puute tuntuu mitä
katkerimmalta, sillä tämä draama on täydellisesti sovitettu
teatterin vaatimuksien mukaan.»

Antti Törneroos (Tuokko).

»Kirjallisia* edellytyksiä» oli siis 1860-luvun lopulla
riittävässä määrässä olemassa. Yhdessä vuosikymmenessä
oli niin paljo alkuperäistä ja käännettyä draamallista kir-
jallisuutta ilmestynyt, että tuotannon jatkuminen samassa
määrässä ilman teatteria olisi ollut suorastaan luonnotonta.

III.

Cmilie ja Kaarlo Bergbom.

Joukkoja voidaan kaikkialla pestata

ja harjoittaa . Ainoastaan Buuria

päälliköitä täytyy nöyrällä kärsivälli-
syydellä odottaa »Jumalan armosta».

F. Gygnaeaa, Teatterin tulevaisuudesta, 1853.

Valtaan päässyt käsitys, että suomenkielinen näyttämö
oli aikaan^ saatava ja kehittyvä ruotsalaisen teatterin yh-
teydessä ja siis ainakin aluksi toimiva yhdessä sen kanssa
yhteisen johdon alla, tekee ymmärrettäväksi, että julkisuu-
dessa ei kertaakaan kysytty: oliko tiedossa miestä, joka
kykeni suomalaista teatteria johtamaan? Ainoastaan Cyg-
naeus lainaamissamme otsikkosanoissa ohimennen viittasi
siihen, että semmoinen toimi ei suinkaan ollut joka miehen
asia, vaan edellytti aivan erikoisia lahjoja, mutta ei hän-
kään silti näy ajatelleen että teatterin syntyminen oli riip-
puva päällikön iliQaantuminesta. Mutta niin kävi kuitenkin
todellisuudessa: teatteri syntyi vasta silloin kuin päällikkö
astui esiin. Jollei johtaja »Jumalan armosta» olisi ruven-

nut keräämään joukkoa ympärilleen, olisi kuka ties kuinka
kauan saatu teatteria odottaa. Tämä johtaja oli Kaarlo
Bergbom.

Välttämättömänä episoodina suomalaisen teatterin esi-
historiassa seuraa tässä kertomus Kaarlo Bergbomin, ja
myöskin hänen sisarensa ja työtoverinsa, neiti Emilie Berg-
bomin, nuoruuden ajasta ennenkuin he ryhtyivät siihen
tehtävään, joka oli tuleva heidän varsinaiseksi elämän-
työkseen.

Bergbom-suvun kantaisä Pohjanmaalla, josta sisarukset
polveutuivat, oli 1700-luvun alkupuolella Ruotsista tullut
Erik Bergbom, mutta suvun ruotsalaisuus ei sentähden ole
täysin taattu, sillä mahdollisena pidetään että Erik Berg-
bom oli alkuaan Satakunnasta, missä mainitun vuosisadan
alussa samanniminen suku oli olemassa. Bergbomit ovat
arvossa pidettyinä fcyvykkäästi toimineet mitkä liike- mitkä
virkamiehinä. Jälkimäisiä oli sisarusten isä, Johan Erik
Bergbom. Syntyneenä 1796 hän oli vihitty filosofian mais-
teriksi ja tohtoriksi 1819 ja, suoritettuaan lakitieteen kandi-
daattitutkinnon *), Vaasan hovioikeudessa tullut ylimääräi-
seksi viskaaliksi, kun hän nai laamannintyttären, 17- vuo-
tiaan Fredrika Juliana Roschierin. Pariskunnan ensimäinen
lapsi, Emilia Sofia, syntyi 7 p. helmik. 1834. Emilien käy-
dessä kuudetta vuotta isä 1839 nimitettiin Viipurin hovi-
oikeuden asessoriksi, ja perhe muutti Viipuriin. Täällä
Kaarlo Juhana syntyi 2 p. lokak. 1843.**)

Siihen aikaan kun Kaarlo veli ensikerran näki päivän-

*) Berg:bom villittiin molempain oikeutten tohtoriksi yliopiston
riemujuhlassa 1840.

**) Muut sisarukset olivat Fredrika Elisabet (Betty) s. «/a 1837,
Gustaf Leonard s. **/io 1838, Erik Ossian s. */, 1845, Augusta Helena s.
•/i 1847 ja Axel Gabriel s. "/,o 1848.

valon, oli Emille tullut kouluikään. Onneksi oli Viipu-
rissa tyttökoulu, kovin harvinainen laitos maassamme 1840-
luvulla, mutta opetuskieli oli saksa. Tietenkin tämä oli
omansa arveluttamaan Emilietä, joka ei osannut muuta kuin
ruotsia, mutta luultavasti häntä lohdutettiin sillä että ensi
kuulustelu tapahtuisi tällä kielellä. Ja eräs hänen tove-
rinsa, joka samana päivänä tuli »Töchterschuleen» ja pääsy-
tutkinnossa näki hänet ensi kerran, muistaa vielä, kuinka
vilkkaalta ja samalla varmalta pikku pohjalainen tyttö
näytti. Lyhytläntänä, hieman lyhytkaulaisena, vaaleanve-
risenä, hiukset sidottuna kahteen lettiin korvien taakse,
tyttö oli tutkittaissa seisonut tyynenä ja tarkkaavaisena ja
niin sukkelasti vastannut kysymyksiin, että toinen, jonka
vuoro oli tulossa, huokasi itsekseen: jospa osaisi vastata
noin! — »Hän oli jo silloin ihan sama kuin myöhemmin»,,
päätti kertoja muistelmansa.

Emilie Bergbom oli todella harvinaisen etevä hengen-
lahjoiltaan, ja kun vertaa hänen ominaisuuksiaan siihen
mitä tiedämme hänen vanhemmistaan, näyttää siltä kuin
olisi kumpikin antanut hänelle parhaimpansa. Hän oli selvä-
järkinen ja selväpuheinen, hänellä oli terävä ja hieno ym-
märrys ja luja tahto, toisin sanoen hänessä tavataan juuri
ne piirteet, jotka tekivät isästään erittäin kykenevän, mitä
erilaisimpiin tehtäviin käytetyn laki- ja virkamiehen, ja toi-
selta puolen hän oli tavattoman käytännöllinen ja vilkas-
luontoinen niinkuin äitinsä sanotaan olleen.

Asessori Bergbomin Viipurin ajalta on tässä kerrot-
tava yksi piirre, joka osottaa, että hän mielipiteiltään mel-
koisesti erisi tavallisista virkamiehistämme, ja myöskin luo
valoa kotiin, jossa kertomuksemme päähenkilöt kasvoivat.
V. 1845 perustettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Vii-
purissa ja seuran esimieheksi valittiin Bergbom. Seuran

ensimäisessä yuosiki^ouksessa hän piti sangen merkillisen
puheen. Siinä hän näet, luultavasti ensimäisenä, tulevai-
suuteen nähden kielsi kaksikielisen sivistyksen mahdolli-
suuden maassamme.

»Ei pääkielenä», hän maun muassa lausui, »eikä sivullisena,
jonkun eriDäisen säädyn kielenä, saata enää ruotsinkieli meillä olla
pysyväinen; sillä liian vähäinen on ruotsalaisten asujanten luku
omituista kirjallisuutta hengissä pitämään. Sentähden täytyy ruot-
sinkielen ja sitä seuraavan kirjallisuuden meidän maasta hävitä,
tilaa antain maamme perintökielelle ja sen päälle perustetulle koti-
maiselle, suomalaiselle kirjallisuudelle; ja ainoastaan tämän olevan
Suomenmaalle sopivaisen näkyy siitöki, että ruotsi satoja vuosia
kaikella suosiolla kannatettuna, ei kuitenkaan ole jaksanut suomen-
kielen alalla erittäin suurta voittoa saada eli oikioita suomalaisia
peräti luovuttaa suomalaisista tavoista ja menoista.»

Tuskin kahdeksan vuotta Bergbom oli asunut Viipu-
rissa, kun hänen, jäsenenä eräässä hallituksen asettamassa
toimikunnassa, täytyi perheineen muuttaa Helsinkiin. Se
tapahtui 1847 ja siitä lähtien perhe jäi ainiaaksi pääkau-
punkiin, sillä 1851 Bergbom nimitettiin senaattoriksi.

Käytyään kolme vuotta Helsingin ruotsalaisessa tyttö-
koulussa — suomalaisesta siihen aikaan tietysti ei oltu unta-
kaan nähty — Emille Bergbom 16-vuotiaana oli saanut
sen tietomäärän, joka silloin julkisessa oppilaitoksessa oli
naisille tarjona, mutta siihen tyytymättä hän jatkoi luku-
jaan osaksi yksityisten opettajain johdolla, osaksi omin päin.
Tällä tavoin hän ennen pitkää sekä uusissa kielissä että
suurten sivistyskansojen kirjallisuuden tuntemisessa sivuutti
useimmat sen ajan naiset Suomessa. Hän perehtyi täydel-
lisesti paitse saksan myöskin ranskan- ja englanninkieliin
ja rupesi, aivan omasta alotteestaan, suomeakin oppimaan.
Tämä viimeksi mainittu yritys todistaa, että Emilie huoli-

kT^

matta nuoruudestaan oli ajan hengen koskettama ja ym-
märsi kansan kielen merkityksen, ja aikaa voittaen hänestä
tuli suomalaisuuden uskollinen edistäjä, jonka vertaista ei
ole nähty Suomen naisten joukossa. Lopuksi on mainittava,
että hän halusta kirjoitellen niin runomittaista kuin suora-
sanaista ilmaisi omaavansa luontaisia kirjailijataipumuksia.
Kun etenkin Kalevalan kääntäjänä tunnettu ranskalainen
kirjailija Leouzon Le Duc oleskeli Helsingissä ja 1852 asui
samassa talossa, Emilie Bergbom hänelle käänsi suorasanai-
seen muotoon ranskan kielelle Runebergin »Hirvenhiihtäjät»
ynnä muuta oman maan ja Ruotsin kirjallisuutta.

Tuskin edemmäksi kuin viime mainittuun aikaan, jolloin
£milie täytti 18 vuotta, pysyivät hänen päivänsä niin huo-
lettomina kuin nuoruudelle soveltuu. Silloin näet ensiksi
havaittiin äidissä se tauti, joka kahden vuoden kärsimysten
jälkeen vei hänet hautaan. Kun sen lisäksi isäkin samaan
aikaan ja melkein yhtä kauan oli vuoteen omana, täytyi
vanhimman tyttären näinä perheen koettelemuksen-vuosina
ja sittemmin äidin kuoltua (1854) yhä edelleen kodissa hoi-
taa emännän virkaa ja täyttää äidin velvollisuudet sisa-
ruksiansa kohtaan, joista nuorin veli oli vain viisivuotias.
Tämä oli raskas tehtävä nuorelle tytölle, semminkin kun
perheen varallisuussuhteet olivat ahtaanlaiset. Niin esim.
täytyi Emilien itse neuloa sekä sisarustensa että omat vaat-
teensa. Mutta eihän se haitannut, että hänen luonnonlah-
jansa tälläkin alalla pääsivät kehittymään. Emilien sano-
taan olleen oikea taiturij neulojana. Yhden neulojattaren
avustamana hän tyydytti omaistensa tarpeet, ja ystävilleenkin
hän antoi neuvoja ja apua, kun hatun taikka jonkun muun
pukuosan aistikas laittein tai koristelu oli kyseessä. Hän
tottui ahkeraan, edesvastaukselliseen työhön, hänen elämän-

kokemuksensa karttui ja hänen luonteensa vakaantui ja
hän valmistui elämäntyöhön, josta hänellä vielä ei ollut
vähintäkään aavistusta.

Mutta miten kävi henkisen kehityksen, kun käytän-
nöllinen elämä tällä tavoin sitoi Emilie Bergbomin jalat ja
kädet? Yhdessä kohden tämä kehitys — totta kyllä aivan
erikoisesta syystä — täydellisesti katkesi. Kuolinvuoteellaan
äiti, joka monen silloisen naisen tapaan ei pitänyt kirjailija-
tointa naiselle soveliaana taikka onnea tuottavana, otti tyt-
täreltään lupauksen, että tämä ainaiseksi luopuisi runoile-
masta. Kaarlo veli, ainoa, kuten näyttää, jolle Emilie on
kertonut sen, on todistanut lupauksen noudattamisen tun-
tuneen hänestä raskaalta uhraukselta, »sillä hänen rakkain
unelmansa oli ollut toimia runoilijana». Toisissa kohden
Emilie Bergbom ei suinkaan jäänyt takapajulle. Se, joka
rakastaa kirjoja, saa aina jonkun vapaan hetken lukemi-
seen, ja niin hänkin. Sitä paitse hän vastaanotti syviä ja
pysyviä vaikutuksia seurustelustaan eräiden ajan nerok-
kaimpien miesten kanssa. Bergbomin perhe oli läheisessä
suhteessa Tengströmin perheen kanssa, jonka koti 1840>
50- ja osaksi 60-luvullakin oli pääkaupungin älymystön
keskuspaikka. Talon isäntä oli kaikkien isänmaallisten ja
nuorten pyrintöjen suosija filosofian professori J. J. Teng-
ström ja emäntä J. L. Runebergin vaimon sisar*). Heidän
luonaan viihtyivät kuin kotonaan J. J. Nervander, J. V.
Snellman**), E. Lönnrot, Fredr. Cygnaeus ja Z. Topelius.

*) Johanna Karolina Tengström (Senaatin kamreerin K. F. Teng-
strömin ja erään Anna Margareta Bergbomin tytär), J. J. Tengströmin
toinen vaimo, oli ennen ollut naimisissa senaattori Bergbomin sedän,
professori Fredrik Bergbomin (f 1830), kanssa; J. J. Tengströmin edel-
linen vaimo oli arkkipiispa Joh. Tengströmin tytär Sofia Magdalena af
Tengström.

**) Snellman nimitti 1876 J. J. Tengström vainajaa ^isälliseksi ys-
tavakseen**.

Perheessä oli neljä lasta, kaikki ensimäisestä aviosta, nimit-
täin yksi poika, lahjakas, ennenaikaiseen hautaan vaipunut
Robert Tengström, ja kolme tytärtä, joista vanhin tuli pro-
fessori Herman Kellgrenin, keskimäinen tohtori P. Tikkasen
ja nuorin M. A. Castrenin vaimoksi. Jo nämä mainitut
nimet ilmaisevat, että Tengströmin »salongissa» vallitseva
henki oli silloisen nuoren Suomen, ja luonnollisesti oli niin
laita Bergbominkin perheessä, joka tuskin muualta kuin
sieltä etsi seurustelua.

Tengströmillä sattui seuraava pikku tapahtuma joku
aika sen jälkeen kuin Emilie oli eronnut koulusta. Hän
oli Snellmanille sanonut, että hän mielellään tekisi tutta-
vuutta Lönnrotin kanssa. Kun tämä sitten kerran tuli Hel-
sinkiin ja oli vieraana Tengströmillä, Snellman keskellä
suurta piiriä esitti Emilien kuuluisalle* »Kajaanin tohtorille».
Nuori neiti oli ihastunut ja lausuikin ilonsa siitä että sai
nähdä Lönnrotin. Mutta silloin Snellman, joka hyvällä tuu-
lella ollessaan mielellään saattoi ihmisiä hämille, ehdotti,
että he, Emilie ja Lönnrot, lähemmän tuttavuuden vuoksi
suutelisivat toisiaan. Vaikea on tietää kumpi asianomai-
sista tuli suurempaan hätään, sillä jos veri lensi Emilien
kasvoihin, niin kävi Lönnrotin samoin. Vihdoin jälkimäinen
sanoa tokasi: »Enköhän voisi päästä vähemmällä?!»

Ylempänä mainituista suurmiehistä Snellman ja Cyg-
naeus olivat ne, joiden kanssa Emilie Bergbom tuli lähim-
pään ystävyyssuhteeseen. Emilie oli ensimäisiä naisia, jotka
ymmärsivät Snellmanin kansallisia harrastuksia, ja kun
tämä ennestään oli tuttu senaattori Bergbomin kanssa, kävi
hän samoin kuin Cygnaeuskin usein perheessä. Keskustelut
tämmöisten miesten kanssa, joista Snellman kuuluu usein
tulleen ainoastaan viettääkseen jonkun hetken Emilien seu-
rassa, eivät voineet olla jättämättä syviä vaikutelmia nuo-

reen henkevään naiseen eikä liene liiallista Yäittää, että ei
yksikään samanaikuinen nainen samassa määrässä kuin hän
omakseen omistanut heidän humaanista ja isänmaallista
maailman- ja elämänkäsitystään.

Mitä tähän saakka on kerrottu Snellmanin ja Emille
Bergbomin keskinäisestä suhteesta, on ennen tunnettua niin-
kuin sekin, että jälkimäinen 1850-luvun loppuvuosina kään-
täjänä oli avullisena »Litteraturbladin» toimituksessa. Sitä
vastoin on ainoastaan ahtaassa piirissä ollut tiettynä, että
Snellman, joka 1857 oli tullut leskeksi, 1860-luvun alulla
pyysi Emille Bergbomia vaimokseen. Vastaus oli epäävä
— Emille jäi iäkseen naimattomaksi eikä Snellmankaan
mennyt toisiin naimisiin. Syy tähän ratkaisuun oli, ei suin-
kaan mikään vastenmielisyys kosijaa kohtaan, johon Emilie
niin monta vuotta oli ollut kiintynyt ihailevan kunnioituk-
sen ja sydämellisen ystävyyden kautta, vaan velvollisuuden
tunto. Hän näet ei tahtonut jättää sisaruksiansa ja vanhaa
isäänsä ja luopua siitä perheenäidin tehtävästä, joka äidin
kuoleman kautta oli tullut hänen osakseen. Tämä oli Emilie
Bergbomin toinen suuri uhraus, toinen oli jo mainittu lu-
paus luopua runoilija-unelmistaan. Tämmöiset kokemukset,
jotka olisivat olleet omansa joko katkeroittamaan taikka
tylsistyttämään heikompaa luontoa, ovat varmaan erikoi-
sella tavalla kehittäneet ja terästäneet Emilie Bergbomin
voimakasta, ylevää henkeä. Ne ovat — emme voi asiaa
toisin käsittää — vahvistaneet hänen itsetuntoansa ja kii-
hoittaneet hänen toimintahaluaan. Minulta on kielletty, on
hän kai tarmoa kysyvinä hetkinä ajatellut, minulta on kiel-
letty runoilijan tie maineeseen ja niinikään oma koti rak-
kaan suuren miehen rinnalla, olen näyttävä että sittenkin
kykenen johonkin. Se selittänee myöskin, että hänen olen-
nossaan ei ollut huomattavissa runoili janomaisia piirteitä

— jollei oleteta, että hän, niinkuin usein tapahtuu, oli ko-
konaan erehtynyt, kun hän luuli olleensa kutsuttu runoili-
jaksi. Mutta oliko hän kutsuttu taikka ei, oli uhrauksen
tunto hänelle itselleen yhtä raskas, kun hän kerran uskoi
siihen.

Tässä yhteydessä on mainittava, että Fredrika Rune-
bergin 1850-luvun keskivaiheilta alkaen Litteraturbladissa
ilmaantuvat kuvaelmat (»Teckningar och Drömmar») tekivät
syvän vaikutuksen Emilie Bergbomiin. Niissä kuvattiin
naisen riippuvaista asemaa, joka mitä erilaisimmissa kan-
soissa ja mitä erilaisimmissa kulttuurioloissa samalla tapaa
sitoi ja ehkäisi hänen kehitystään. Kun nämä asiat tulivat
puheeksi, kuuluu Emilie usein innokkaasti asettuneen rouva
Runebergin kannalle ja kiihkeästi valittaneen naisen koh-
taloa. Kuitenkaan hän ei julkilausunut sentapaisia vaati-
muksia kuin myöhemmin on kuultu naisasian kannattajilta,
vaan oli hän pääasiassa pitänyt henkisen elämän pakollista
ahtautta silmällä. Tietty on että hän myöhemminkin pysyi
jotenkin samalla kannalla. Välttäen julkista esiintymistä
hän verraten myöhään (vasta 1891) liittyi Suomalaiseen
naisyhdistykseen ja silloinkin hän sukupuolensa vapautta-
miseen nähden katsoi tärkeimmäksi, että korkeamman opin
tiet avattaisiin naisille, että siveellisyyttä kohotettaisiin ja
vihdoin että naisillekin myönnettäisiin valtiollinen ääni-
oikeus. Että naisen päätehtävä ja suurin vaikutusala sit-
tenkin olisi oleva kodin seinien sisällä, sitä hän ei koskaan
epäillyt.

Ensimäisen ulkomaanmatkansa Emilie Bergbom teki
kesällä 1860 Emsiin ja Interlakeniin. Se tapahtui lääkärin
määräyksestä taudin johdosta, joka oli käynyt vaaralliseksi
vilustumisesta kuuluisissa promotsionitanssiaisissa samana

vuonna — noissa tanssiaisissa, jotka kansalaiset antoivat
maistereille sittenkun kenraalikuvernööri kreivi' Berg oli
Pietarista toimittanut näille kiellon pitää tanssiaisia.*)
Toisen kerran Emilie Bergbom kävi ulkomailla 1863 isänsä
kanssa, joka hallituksen puolesta matkusti Ruotsiin, Norjaan

ja Saksaan tutkiakseen
koppi vankiloita, joista ker-
tomus oli valmistettava
ensikerran kokoontuville
Säädyille. Matka oli niin
kiireellinen ja tapahtui
niin sopimattomalla vuo-
denajalla, että Emilie ver-
raten vähän hyötyi siitä.
Berlinissä hän kuitenkin
ennätti käydä taidemu-
seoissa ja näki teatteris-
sa Grillparzerin »Medean».
Muutoin hän huomauttaa
kirjeessään Kaarlolle, että
älykäs Berlin näytti unoh-
taneen että kansaa kan-
nattaisi muistuttaa muus-
takin kuin voiton juma-
lattaresta ja sen suosi-
keista, joiden kuvapatsaita nähtiin kaikkialla; Schillerin
muistopatsas oli vasta tekeillä. Potzdamissa ihana puisto
isoine tuuheine puineen ihastutti häntä enemmän kuin »Sans-
soucin linna ja Fredrik suuren nenäliina» (!).

*) Kts. Aug. Schauman, Fr&n sex ärtionden II s. 355 ss.

Emilie Bergbom (1863).

Kun matkustajat palasivat kotia, oli Kaarlo veli Saa-
rijärvellä suomea oppimassa. Sitä asianhaaraa on meitlän
kiittäminen muutamista Emilien tekemistä kirjeistä, jotka
tarjoavat lisäpiirteitä hänen kuvaansa. Kuinka kypsyneesti
hän. arvosteli kirjallisuutta ynnä muitakin seikkoja, todis-
tavat seuraavat otteet: ^

(Elok. 30 p. 1868.) — »Kysyt Grillparzerin »Medeaa». Minä
oHn hyvin tyytyväinen siihen. Tosin pyytää tekijä etupäässä jän-
nittää ja kiihoittaa tunteitamme mahdollisimman korkealle, mutta
teos on mielestäni tavallisia paljo etevämpi, ja siinä on useita tar-
mokkaita ja neroUisia kohtia. Grillparzer näyttää ylipäätään ku-
vaavan mieshaamujaan veltoiksi ja noloiksi ja sitä vastoin naisiansa
sankarillisiksi ja mahtaviksi tunteiltaan. Medea, Kolchiin raakalais-
nainen, on tämän nimen arvoinen, mutta hän on suurisuuntainen
ja kannattaa koko kappaletta. Jason ei ole edes jokapäiväinen
teatterisankari, vaan kehno ja heikko raukka. KieH on paikoit-
tain sangen kaunista ja huoliteltua; mutta yleensä tekijä ei näy
panevan varsin suurta painoa siihen. — Minusta tulee nuoren kir-
jailijan harrastaa kaunista ja huolellista kieliasua; älä laiminlyö
sitä, oma Kaarloni. Mihin luulet Topelius olisi päässyt ilman
herttaisia ja somia sanankäänteitään. Siihen on luullakseni ylen
helppo tottua, ja vertaus taikka kuva voidaan hyvin pukea kau-
niiseen asuun ilman että sen voima ja ydin pilaantuu.»

»Sinua surettaa että Snellmanin viimeiset publisistiset hetket
ovat katkeroittuneet niiden monien alhaismielisten viittailujen ja
loukkaavien syytösten kautta, joiden esineeksi hän nyt jälleen on
tehty. Luonnollisesti koskee kipeästi nähdä henkilö, jota on ihail-
lut ja pittoyt arvossa, tallattuna maahan, mutta ollakseni täysin
suora täytyy minun tunnustaa etten ollut aivan tyytyväinen hänen
viimeisiin kirjoituksiinsa Litteraturbladissa. En pitänyt siitä että
hän [muistutti meille, että paljo, jota katsomme oikeudeksemme,
ainoastaan on keisarikunnan mahtavan hallitsijan armosta myöntä-
mää; onpa hän aina ennen puolustanut sitä väitettä 'että kansa-
kunnat itse luovat kohtalonsa*. — Toivon että hän ei olisi kir-
joittanut niin.» — —

»Suurenmoisia valmistuksia tehdään valtiopäivien ja keisarin
vastaanottamiseksi. Ääretön tyhmyys on kuitenkin tapahtunut,
kan tänne on sijoitettu niin suuria sotajoukkoja. Sanotaan kyllä
että ne lähetetään pois kun keisari on matkustanut tiehensä, mutta
pahalta kuuluu kuitenkin että valtiopäivät ovat avattavat semmoi-
sella kunniavahdilla. — Muutoin puhutaan tanssiaisista ja kaiken-
laisista juhlallisuuksista, mutta kun en tiedä mitään varmaa, niin
ci ole mitään kerrottavaa. Sitä paitse en ole laisinkaan huvitettu
koko tästä komeudesta. — Hupaista olisi saada sinut tänne val-
tiopäivien ajaksi ja vähän pakinoida kanssasi, mutta olisihan se
kovin ajattelematonta. Joskus on vähän ikävää kun ei ole järke-
vää ihmistä, kenen kanssa vaihtaa ajatuksia. Nainen, joka on sul-
jettu kyökin ja sibnäneulan välille, elää kuitenkin koko lailla sä-
kissä, vaikka asutaan itse Helsingissä.»

(Syysk. 21 p.) »Valtiopäivät, niin kauan ikävöidyt valtio-
päivät ovat nyt toden totta avatut — Minusta on sauri syy olla
tyytyväinen keisarin valtaistuinpuheessa lausumiin lupauksiin ja
vakuutuksiin, mutta koko skandinavilainen puolue huutaa ja valittaa
sen sisällyksettömyyttä. Ylipäätään oli ihastus ja innostus kei-
sariin nähden aivan suunnaton. Kun hän lähti, kuuluu puoli seura-
kuntaa itkeneen ääneen. Niinkuin vanhastaan tiedät kammoksuu
väentungosta eikä minulla senkään tähden ollut halua juosta mukana
kaikkialla.» —

Seuraavan kevätlukukauden Kaarlo oleskeli Jyväsky-
lässä ja lainaamme Emilien sinnekin lähettämistä kirjeistä
pari otetta:

(Helmik. 15 p. 1864.) — »Olethan sinä kuitenkin onnen
poika, kun saat oppia suomea. Tulee oikein alakuloiseksi ja huo-
lestuneeksi ajatellessaan, että muutaman vuoden päästä kenties on
vieras omassa maassansa; jos silloin vielä elämää piisaa.» —

(Huh tik. 18 p.) »Puolitoista viikkoa sitten oli Cygnaeus täällä;
hänen runoelmiansa painetaan par'aikaa, ja hän toi tänne yhden
kappaleen, niin että minä, 'edustaen yleisön hienotuntoisempaa
puolta', lukisin sen ja neuvoisin, onko se otettava kokoelmaan vai
ei. Runoelman nimi on 'Pyhänryöstömme' [V&rt helgerän] ja se
on vastalause Wasa nimen hylkäämistä vastaan, kirjoit.ettu 1856.

H&n sanoi tahtovansa välttää syytöstä illojalisuadesta, ja sentäh-
den oli hän kahden vaiheilla painattaako mno vai ei. Kaksi en-
simäistä säkeistöä on kenties hämäränlaista, mutta loppapnoli on
erinomaisen voimakas . ja kaunis. Koska hän milfei kokonaan
syyttää itseämme »pyhänryöstöstämme», oli minun halpa mieli-
piteeni ettö olisi synti, jollei yleisö eikä jälkimaailma saisi nähdä
kaanista sepitelmää; sitä paitse on minusta velvollisuus jälkimaail-
maakin kohtaan, ettö jossakin paiksC^sa protesti on julkilausuttu.
Kaikki tämä minun täytyi kirjoittaa Cygnaeukselle, kun seuraa-
vana päivänä palautin runoelman, ja voithan käsittää kuinka vai-
keaa se oli.» — —

Ei ainoastaan lainaamassamme kohdassa vaan pari
kertaa muutenkin Emille Bergbom näissä kirjeissään valittaa
ikävää ja suljettua elämää. Kodin hoito sitoi hänet, mutta
silti on tiettynä, että hän suoritti tehtäviä sen ulkopuolel-
lakin. Kun 1860 vaiheilla valtiollinen ja yhteiskunnallinen
elämä vilkastumistaan vilkastui ja ihmisten aivot olivat
täynnä «aatteita» ja »kysymyksiä», silloin Helsingin naiset
näyttäytyivät olevansa ajan hengen koskettamia siten, että
he ryhtyivät milloin mihinkin yhteiseen yritykseen, useim-
min rahankeräykseen toista tai toista yleistä tarkoitusta
varten. Tämmöisissä yrityksissä Emilie Bergbom milfei
aina oli mukana ja säännöllisesti johtavassa asemassa.
Hänen järkevyytensä ja tarmokas toimeliaisuutensa tekivät
sen luonnolliseksi asiaksi, ja monesti oli niin, että toimeen
käytiin käsiksi vasta sitten kun hän oli luvannut myötä-
vaikuttaa. Niin hän oli yksi niitä naisia, jotka ylioppilas-
kunnan pyynnöstä asettuivat rahankeräysten johtoon, kun
1858 ylioppilastalon rakennuspuuha tuli päiväjärjestykseen*
Edelleen hän 1860-luvulla oli johdossa, kun rahoja kerättiin
taiteellisiin tarkoituksiin (»Väinämöisen laulu» korkokuvan
sekä »Apollo ja Marsyas» ryhmän tilaamiseksi, edellisen
Sjöstrand'ilta ja jälkimäisen W. Runebergiltä, J. Takasen

avustamiseksi y. m.) puhumatta jokavuotisista arpajaisista
taikka muista hankkeista rahojen keräämiseksi hyvänteke-
väisyystarpeisiin. Kun Z. Topelius, joka kauan oli ollut
hyväntekeväisyyttä varten perustetun Helsingin rouvasväen
yhdistyksen rahastonhoitaja, 1860-luvun keskivaiheilla luo-
pui siitä toimesta, tuli Emilie Bergbom ensimäisenä naisena
tähän virkaan. Että hän 'pysyi tässä maksuttomassa, mutta
silti ei suinkaan vähemmän edesvastuullisessa toimessa aina-
kin 25 vuotta, tiedämme eräästä Adelaide Ehrnroothin se-
pittämästä tervehdysrunosta, missä häntä yhdistyksen pyl-
väänä) kiitetään järkevistä neuvoista ja toimenpiteistä sekä
optimistisesta, luottavaisesta mielenlaadusta, joka ei koskaan
kieltämällä vastannut köyhän rukoukseen.

Paitse viimemainitussa virassa Emilie Bergbom oli
kauan toisessakin, jossa vaadittiin muuta taitoa kuin kodin
askareissa. Kun Suomen Hypoteekkiyhdistyksen yhtiö-
kokous 1869 oli valinnut Snellmanin johtokunnan puheen-
johtajaksi, tämä otti entisen avustajansa Litteraturbladin
ajoilta laitoksen palvelukseen kirjanpitäjänä, joten Emilie
tuli olemaan ensimäisiä julkisissa tehtävissä käytettyjä
naisia. — Tältäkin ajalta on tieto eräästä tapahtumasta,
joka todistaa kuinka suuressa arvossa Snellman piti Emilie
Bergbomia. Jossakin tilaisuudessa oli Snellman avannut
sydämensä luotettavalle ystävättärelleen ja purkanut hänelle
elämänsä monet katkerat kokemukset niin vastustajain kuin
niidenkin puolelta, jotka pitivät itseään hänen kannatta-
jinaan. Katkeroittunut mieliala oli m. m. saanut hänen,
vanhan sanomalehtimiehen, vetäytymään pois julkisuudesta.
Kun sitten Snellman erään joulun edellä — arvattavasti
V. 1875 — oli hypoteekkiyhdistyksessä ystävällisesti kysynyt
Emilie Bergbomilta mitä hän mieluummin ottaisi joululah-
jaksi, oli tämä vastannut, että hän ei toivo muuta kuin

että Snellman jälleen ryhtyisi kirjoittamaan sanomalehtiin.
Snellman, kätki toivomuksen sydämeensä, ja uudesta vuo-
desta alkaen hän Morgonbladetissa usein ja entisellä voi-
malla julkilausui ajatuksensa päivän kysymyksistä. — V.
1881 Snellman erosi hypoteekkiyhdistyksestä ; mutta Emilie
Bergbom pysyi virassaan v:een 1900.

Ymmärrettävää on, että Emilie Bergbom ei kaivannut
seuraelämää tavallisessa merkityksessä. Me, jotka olemme
tunteneet hänet, tiedämme kuitenkin että hän oli bilpeä-
mielinen seurassa, vilkas ja henkevä puhelussa, mutta tuskin
hän koskaan nuorempanakaan on etsinyt huvia tanssiai-
sista. Äidin asemaan joutuneena hän huvituksiin mennes-
sään vain noudatti velvollisuuttaan sisariansa kohtaan. Siten
hän esim. talvella 1857 — 58 säännöllisesti seurasi Betty
sisartaan hienoihin »tilattuihin» tanssiaisiin Oelzen salon-
gissa. Vaikka hän tuskin oli täyttänyt 23 vuotta, hän avo-
naisesti ja arvokkaasti toimitti »esiliinan» virkaa kaksi
vuotta nuoremmalle, iloiselle ja vallattomalle sisarelleen.
Samaan suuntaan käy seuraava tieto. Kun Kaarlo 1863
oli Saarijärvellä, Emilie kirjoitti veljelleen, että Augusta oli
ollut kenraalikuvernööri Rokassovskyn luona eräänä maa-
nantai-vastaanottoiltana ja oli hänestä siellä ollut ihastut-
tavan lystiä. Sen johdosta vanhemmat sisaret olivat päät-
täneet vuorottain seurata häntä sinne. »Usein se ei kum-
minkaan tapahtune, sillä ymmärräthän että se huvi, jonka
minä saan siellä, on jotenkin vähäinen.» — Mitä itse seu-
rustelutaitoon tulee, Emilie Bergbom ei tarvinnut väistyä
kenenkään tieltä. Missä hän esiintyikin, herätti hän huo-
miota, ja tunnettu on kreivinna Adlerbergin kuvaava ar-
vostelu hänestä: »Niistä suomalaisista naisista, jotka tunnen,

on neiti Bergbom ainoa, joka ei ole mikään €piciere (mauste-
kauppiatar)!»

Kuvaelmamme täydennykseksi on vihdoin mainittava,
että Emilie, itse harrastamatta mitään erikoista taidetta,
nuoruudestaan saakka hartaasti seurasi pääkaupungin taide-
elämää. Mielellään hän kävi teatterissa ja konserteissa ja
taidenäyttelyissä, saavuttaen varhain melkoisen asiantunte-
muksen varsinkin näyttämötaiteessa ja musiikissa. Varhem-
milta ajoilta tiedämme hänen Betty sisarensa kanssa olleen
mukana näyttämölläkin kun Weberin »Preciosa» annettiin
seuranäytäntönä 1858. Seuraavalta vuosikymmeneltä on
merkille pantava, että hän O. Toppeliuksen kanssa oli jäsen
teatterikoulun johtokunnassa ja sitä paitse oli ottanut vai-
vakseen antaa koulun oppilaille opetusta ranskankielessä.
Muutoin on luultavaa, että hänen harrastuksensa suoma-
laisen teatterin hyväksi saivat alkunsa ja selvisivät tavoi-
tettavaan päämäärään nähden samalla kuin Kaarlon huomio
kiintyi suureen kansalliseen tehtävään.

Nyt on meidän käännyttävä Kaarloon, josta oli sukeu-
tuva se päällikkö »Jumalan armosta», jota kansallisen näyt-
tämön synty edellytti. Inhimillistä on että hänen tulevai-
suutensa viimeiseen saakka pysyi hänen läheisimmilleenkin
salattuna, vaikka hänen kehityksensä oli kuin suorastaan
suunniteltu hänen erikoista elämäntyötänsä varten.

Ei liene enää ketään elossa, joka voisi kertoa jotakin
Kaarlon varsinaisesta lapsuusajasta ; mutta se mitä tie-
dämme hänen poikaijältään ja kouluajaltaan, luo niin täy-
dellisen kuvan hänen olennostaan, että siitä tuskin puuttuu
yhtäkään tärkeämpää piirrettä. Kaarlo oli hiljainen, hellä-

sydäminen ja vaatimaton, ja uskollinen katseensa painui
vieraankin mieleen. Kun Emilie kesällä 1854 lähetti pienet
veljensä, Kallen, Ossin ja Atten, sodan jaloista Sääksmäen
Yoipaalaan sukulaisten luo*), jätti ensinmainittu hiljaisena
ja kilttinä unohtumattoman muiston täti Beata Nervande-
riin, joka myöhemmin usein kuuluu lausuneen: »Oh, minä
muistan aina Kalle Bergbomin uskolliset silmät!» Toiset
veljet melusivat niinkuin tavalliset pojat, mutta Kaarlo ei
ottanut osaa heidän eikä toverien leikkeihin ja vielä vä-
hemmin hän riiteli ikäistensä kanssa. Enemmän kuin seuraa
hän rakasti kirjoja, runojen lausumista ja soitantoa, joskin
hän sillä välin saattoi olla herttaisen iloinen ja hilpeä-
puheinen ja mielellään tanssikin. Hän ei siis ollut mikään
mököttäjä, joka vetäytyi pois toisten seurasta ; hän oli kyllä
mukana, mutta omalla tavallaan. On tunnettua että pojat
eivät pidä toverista, joka on heidän leikkeihinsä yhtymättä,
jopa he ovat taipuvaiset ylenkatsomaan miehenalkua, joka
ei, kun ilma on otollinen, heidän kanssaan lähde luistin-
jäälle, kelkkamäkeen taikka lumisille; mutta Kaarlossa oli
jotain erikoista, omatakeista, joka veti puoleensa ja teki
että hänen arvonsa tunnustettiin. Kun hänessä ei ollut mi-
tään teeskenneltyä, annettiin hänelle anteeksi hänen omi-
tuinen olotapansa ja epäkäytöllisyytensä ; toiselta puolen
hänen suuremmat tietonsa, hänen henkevyytensä ja muut
avunsa herättivät kunnioitusta. »Oli kuin hän aina olisi
ollut meitä toisia ylempänä», todistaa kaksi vuotta nuo-
rempi veli.

*) Yoipaalan kartanossa, jonka omistaja silloin oli J. J. Nervan-
derin veli, kapteeniluutnantti Frans Nervander, asui myöskin heidän vanha
äitinsä Beata Nervai)der (o. s. Bergbom) kahden tyttärensä, Lauran ja
Beatan, kanssa (kolmas oli kuollut edellisenä vuonna). Beata Bergbom ja
senaattori Bergbomin isä olivat serkkuja. Tekstissä mainittu täti oli
nuorempi Beata.

Kaikesta päättäen Kaarlon harvinaiset hengenlahjat
kehittyivät hyvin varhain. »En ole koskaan ollut lapsi»,
hän sanoi kerran ollessaan kolmannella kymmenellä, »13 —
14-vuotiaana olin aivan kuin nyt.» Hän tarkoitti henkistä
kypsyyttään, kykyänsä ymmärtää kirjallisuutta ja ihmeellisen
tarkassa muistissaan säilyttää mitä hän oli lukenut, nähnyt
ja kuullut Itse on hän antanut siitä hämmästyttävän to-
distuksen kirjoittaessaan 19 p. heinäk. 1863, siis ennen-
kuin oli täyttänyt 20 vuotta, ystävälleen Otto Florellille
seuraavan teatterimuistelman : »Rouva Kruger-Piirthin näin
minä kolmetoista vuotta sitten Antoninana »Belisariossa» ja
Lucrezia Borgiana samannimisessä oopperassa. Vaikka olin
erittäin ihastunut häneen (olin vain 6 vuotta) muistan kui-
tenkin, että jo silloin valitettiin hänen kulunutta ääntänsä ja
isoa nenäänsä. Ainoastaan kun hän sai laulaa oikein furioso,
niinkuin ariassa »Schleudre Gott vom Wolfcensitze», onnistui
hän paremmin.»*) — Ei ole oudoksuttavaa että isä, jolla
virkatoimien tähden yleensä ei ollut paljo vapaata aikaa
perhettään varten, seurasi Kaarlon edistystä suuremmalla
huomaavaisuudella kuin muitten lastensa sekä että Emillekin
erityisellä äidillisellä hellyydellä koetti ohjata tämän veljen
kehitystä. Isänmaallisen ja kansallisen mielensä ja elämän-
käsityksensä Kaarlo tunnustikin saaneensa sisareltaan. Suu-
ressa tuttavapiirissä 1870 hän sanoi eräälle ystävälleen:
»Koko tässä seurassa luulen olevani ainoa, jonka nainen on
tehnyt suomenmieliseksi.»

Koulunkäyntinsä Kaarlo alotti maisteri A. F. Roosin
1853 perustamassa ja 1857 lakkauttamassa yksityisopistossa,
josta hän- syksyllä viimemainittuna vuonna muutti Helsingin

*) Rouva Kruger-Piirth oli primadonna H. W. Gehrmannin ooppera-
seurassa, joka kesäkuulla 1849 Helsingissä antoi loistavan sarjan o<^pera»
näytäntöjä. A. Schauman, Fr&n Sex ärtionden I s. 301 s.

lyseen seitsemännelle luokalle. Kahdessa vuodessa hän suo-
ritti tämän oppilaitoksen molemmat korkeimmat luokat ja
tuli ylioppilaaksi 17 p. syysk. 1859 saatuaan tutkinnossa
korkeimman arvolauseen.

Koulussa hänellä säännöllisesti oli korkein arvolause
(10) historiassa ja »stilistiikassa», joka ilmaisee mihin suun-
taan hänellä oli luontaisia taipumuksia. Historiallista kir-
jallisuutta hän lukikin erityisellä halulla, ja mielellään hän
sisarilleen ja tovereilleen seikkaperäisesti kertoi mitä oli lu-
kenut. Jo tähän aikaan hän varsinkin rakasti memoari-
eli muistelmakirjallisuutta, jonka avulla hänen mielestään
paraiten oppii tuntemaan aikakausien hengen- ja historial-
listen henkilöitten luonteenlaadun. Sitä paitse hän hartaasti
luki runoutta ja kaikenlaista muutakin kirjallisuutta, vaikka
siitä ei koulussa ollutkaan suoranaista hyötyä. Tämä kaikki
on merkille pantavaa, sillä yksistään se että hän jo poi-
kana laski perustukset kirjallisuuden tuntemukselleen, puhu-
matta verrattomasta muististaan, tekee ymmärrettäväksi,
että hän kirjallisuustiedoillaan herätti huomiota ja häm-
mästystä ijässä, jolloin muut tavan mukaan vasta alkavat
perehtyä kirjamaailmaan.

Mutta runoilijalahjojakin ilmaantui hänessä jo poika-
ijällä. Hän sepitti näet ahkerasti runoja ja erittäinkin näy-
telmiä. Kaarlon vieruskumppani ja paras ystävä lyseessä
oli kaksi vuotta vanhempi Johan August Florin*) ja heitä
näyttää etupäässä mieltymys teatteriin ja draamalliseen
runouteen yhdistäneen. Florin, jonka isä oli Suomen pankin
johtaja A. V. O. Florin, asui saman katon alla kuin Bergbom,
ja sentähden he mukavasti saattoivat käyttää kaiket vapaat

*) Florin tuli lääkäriksi, dosentiksi 1870, lääkintöneuvokseksi lää«
kintöhallituksessa 1878 ja kuoli 1902.

ajat mielitoimeensa. *) He sommittelivat ja kirjoittivat kilvan
näytelmiä, niin että niitä sanotaan syntyneen oikein kasot-
tain. Mutta ei siinä kyllä, he puuhasivat yhdessä tekeleit-
tensä näyttelemistäkin. Tältä Kaarlo Bergbomin ensimäi-
seltä tuotantokaudelta ei liene mitään säilynyt eikä sitä
tarvitse suurena vahinkona pitää; säilyihän itse rakkaus
näyttämötaiteeseen, muuttumattomana ja kehityskelpoisena.

Että Kaarlo jo tällä nuorella ijällään oli oppinut varsi-
naista teatteria tuntemaan, on luonnollista, sillä tuskin yk-
sistään lukeminen olisi herättänyt niin innokasta näyttä-
möllistä harrastusta kuin hänen ja Florinin teatterileikeissä
näyttäytyvä. Koulupoikien teatteri-into johtui kai ainakin
osaksi siitä yleisestä innostuksesta, millä, niinkuin jo on
kerrottu, teatterin rakentamista ja näyttelijätaiteen vakaan-
nuttamista Suomessa tähän aikaan ajettiin. Kun uusi kivi-
teatteri vihittiin, oli ylioppilas Kaarlo Bergbom julkisesti
esiintyvienkin joukossa. Hän näytteli nimittäin Megapon-
toksen, kuninkaan ylimmän juomanlaskijan, osaa »Kyypron
prinsessassa»; aikakirjat eivät kumminkaan mainitsemilla
menestyksellä.

Paitse lukuhalua sekä runoilija- ja teatteri-intoa on
Kaarlon poika-ajoilta muistettava myöskin hänen varhain
ilmaantuneet soitannolliset taipumuksensa. Emilie kuuluu
joskus sanoneen Kaarlolla lapsena olleen kauniin laulu-
äänen, vaikka se myöhemmin näyttää kadonneen. Arvatta-
vasti hän laulullaan oli ilmaissut musikaaliset lahjansa,
koska hän jo kuusivuotiaana pääsi oopperaan ja pienenä
poikana alkoi opetella pianonsoittoakin ja jatkoi sitä koko
koulunaikansa ja ylioppilaaksi tultuaankin. Hänen opetta-

*) Bergbomin perhe asui 1860-Iuvun keskivaiheilta v:een 1864
Pihlflychtin, nykyään Willebrandin talossa Hallitus- ja Eitarikatujen kul-
massa, puurakennuksessa jälkimäisen kadun varrella.

jattarensa oli tohtorinleski Hedvig Arnell (o. s. Lönnblad),
jonka sanotaan olleen hyvin musikaalinen ja taitava pianon-
soittaja, joskaan hän ei julkisesti esiintynyt. Hänellä oli
kehittynyt aisti soitannon alalla, eikä hän suvainnut muuta
kuin klassillista musiikkia. Kaarlo tuli pian opettajattarensa
suosikiksi, ja rouva Arnell, joka piti häntä etevimpänä oppi-
laanaan, teki parastaan perehdyttääkseen häntä soitannon
kauneusmaailmaan. Itse asiassa hän tällä ajalla oikeastaan
oppi mitä hän soitannossa on oppia saanut; myöhemmästä
edistyksestään on hänen kiittäminen erinomaisia luonnon-
lahjojaan. Hän oppi siis rouva Arnellin luona soittamaan
pianoa, tosin ei teknillisen täydellisesti, mutta kuitenkin
niin että soitin oli hänen vallassaan. Hän soitti aina ulkoa,
sillä sävelteoksiin nähden oli hänen muistinsa yhtä tarkka
kuin kirjallisuuteen katsoen. Riippumattomuus nuottiteks-
tistä taasen teki, että hän soittaessaan saattoi antautua tun-
teittensa valtaan ja laskea ne kokonansa soittoon. Sentähden
hänen soittonsa vaikuttikin kuulijaan. Rouva Arnellin mai-
nitaan olleen sitä mieltä, että Kaarlo Bergbomin olisi ollut
kerrassaan antauduttava musiikin alalle, mutta, mikäli tie-
detään, se ajatus ei koskaan tullut vakavan harkinnan alai-
seksi. Kaikissa tapauksissa oli Kaarlon oppiaika ja seu-
rustelu tämän rouvan luona tärkeä hänen kehitykselleen.
Hän kävi näet usein muutoinkin kuin »tuntia» saamassa
hienosti sivistyneessä, varakkaassa kodissa, joka oli niitä
joissa pääkaupungin etevimmät musiikin ja kirjallisuuden
harrastajat seurustelivat.

Vihdoin sopii jo tässä mainita, että Kaarlo Bergbomin
erinomaisen laajat tiedot sävelteos-kirjallisuudessa ylipää-
tään ja erittäin ooppera-kirjallisuudessa ei ollut tulos varta
vasten harjoitetuista opinnoista, vaan konserteissa ja oop-
peranäytännöissä kootut. Kaikki mitä hänelle oli uutta

tahtoi hän kuulla ja kerran kuultuaan hän säilytti sen
muistissaan. Muun muassa kerrotaan hänen kesällä 1862
ystävänsä Otto Florellin kanssa mitä suurimmalla innolla
seuranneen niitä näytäntöjä, jotka Tukholman kuninkaalli-
sen teatterin oopperaseura silloin toimitti Helsingissä. Noin

kuudendfviikon aikana esi-
tettiin varsin oivallisesti
Donizettin »Lemmenjuo-
ma» ja »Rykmentin tytär»^
Bellinin »Norma», Verdin
»Trubaduri» ja »Ernani»,
Flotowin »Alessandro Stra-
della», Adamin »Alppi-
maja» ja »Niirnbergin nuk-
ke», Rossinin »Sevillan par-
turi», Weberin »Noita-am-
puja» ja Mozartin »Don
Juan». Jos näin luetteli-
simme kaikki mitä Berg-
bom kotikaupungissaan jo
nuoruutensa aikana saattoi
kuulla, niin nähtäisiin että
tilaisuutta ei puuttunut
saamaan laajoja tietoja täl-
läkään alalla — kun vain pystyi kaikki vastaanottamaan ja
omakseen omistamaan niinkuin hän. Sitten hän myöhemmin,,
mutta kuitenkin jo ennen kuin hän itse tuli teatterin ja oop-
peran johtajaksi, Pietarissa ja edempänä ulkomailla tavat-
tomassa määrässä laajensi soitannollisia tietojaan.

Kaarlo Bergbom.

Tullessaan ylioppilaaksi Bergbom ei vielä ollut täyt-
tänyt 17 vuotta. Luonnollista on, että hän näin nuorena

ja kotona asuen suoritti ensimäiset yliopisto-opintonsa niin
sanoaksemme koulun täsmällisyydellä. Hän kuunteli luen-
toja — m. m. Cygnaeuksen, Lönnrotin, Snellmanin ja Ahl-
qvistin — ja luki niin ahkerasti, että hän seitsemän luku-
kauden päästä keväällä 1863 oli filosofian kandidaatti, saa-
tuaan korkeimman arvo-
lauseen historiassa ja este-
tiikassa.

Tavalliseen iloiseen
ja useinkin kevytmieliseen
ylioppilaselämään Berg-
bomilla ei ollut aikaa eikä
halua. Kumminkin hän oli
muassa ainakin sen verran
että hän sai uusia ystäviä.
Useimmat näistä olivat
pohjalaisia, sillä hän oli,
tietysti isänsä syntyperän
nojalla, ilmoittautunut poh-
jalaiseen osakuntaan, joka
»laittomana» oli olemassa,
vaikka ylioppilasosakun-
nat v:sta 1852 saakka oli-
vat virallisesti kielletyt.
Osakunnassa oli tähän ai-
kaan koko joukko lahjakkaita nuorukaisia, jotka olivat
uuden suomalaisen kansallishengen innostamia ja joista
useat myöhemmin ovat piirtäneet nimensä suomalaisuuden
historiaan. Semmoisia olivat Jaakko Forsman, Emil Ner-
vander, J. V. Calamnius, J. F. Perander, E. A. Forssell,
August Hagman, Waldemar Eneberg, W. K. Cronström, K.
F. Eneberg, K. J. Gummerus y. m. Näiden kanssa Bergbom

E. Nervander.

tuli toverilliseen tuttavuuteen, mutta kahteen ensin mainit-
tuun hän kiintyi koko sillä haaveellisella ystävyydellä, johon
jaloluontoiset ja herkkätuntoiset nuorukaissydämet enim-
mäkseen ovat taipuvaisia.

Nervanderin ja Bergbomin ystävyys alkoi 1860 vai-
heilla. Yhdyssiteenä olivat
eräät yhtäläiset luonnon-
piirteet: molemmat olivat
herkkä- ja hienotuntoisia
ja täynnä kauneudenkai-
puuta, molemmat uneksi-
vat runoilijan tulevai-
suutta ja molemmat rakas-
tivat teatteria. Nervander
oli kolme vuotta vanhempi
ja samassa määrässä koke-
neempi; luonteeltaan vilk-
kaampana ja käytännölli-
sempänä hän, niinkuin en-
simäisessä luvussa jo on
kerrottu, viehätti ympä-
ristöään ja tietysti Berg-
bomiakin ehdotuksillaan ja
aatteillaan ; mutta tätä ete-
vämmyyttä vastaan oli
Bergbomilla vastapainona ylen runsaat kirjalliset tietonsa
ja soitantonsa, josta Nervander suuresti nautti, vaikka hän
itse ei soittanut. Ymmärrettävästi kilpailu ei tullut kysy-
mykseen, mutta toisen ansiopuolet vaikuttivat vaistomai-
sesti kiinnittäen toiseen. Heidän kirjeenvaihtonsa todistaa
runouden ja kauneusmaailman yleensä olleen heille yhteis-
alana. — Jaakko Forsman taasen veti Bergbomin puoleensa

Jaakko Forsman.

ahran toisilla, jopa vastakkaisilla ominaisuoksillaaiL Hän
ei ollut nimeksikään runoilija, vaan selvän todellisuuden
mies^ joka katseli ja arvosteli elämää harvinaisen tyynesti
ja järkevästi Siinä kohden hän jo nuorena — hänen kir-
jeenssL sen todistavat — oli sama kuin sitten vanhempana.
Vakavan elämänkäsityk-
sen ja rehellisen mielen
cAella oli hänen olennos-
saan jotain erikoisesti
luottamusta herättävää
ja myötätuntoista, joka
teki että hän näki ainoas-
taan ystäviä ympärillään,
vihollista tai kateellista
ei ainoatakaan. Lisäksi
hän oli iloinen ja luon-
taisen humoristinen ja
sentahden mitä hupaisin
seuramies ystäväpiirissä.
Forsmanissa Bergbom
tapasi koko sen tasai-
sen elämän varmuuden,
jonka hän vaistomaisesti
tunsi runoilijaluonnol-
taan puuttuvan, ja täy-
dellä antautumuksella hän liittyi häneen ja noudatti hänen
neuvojaan. Nähtävästi olikin Jaakko ystävän vaikutus hä-
neen suuri ja ehdottomasti terveellinen. — Kolmas yhtä
läheinen ystävä oli Otto Florell, uusmaalainen, joka olematta
itse runoilija oli erittäin innostunut runouden, soitannon
ja kaiken muunkin taiteen ihailija ja varsinkin ajatteli suu-
ria Bergbomin runoilijakutsumuksesta. Ollen seurustelussa

Otto Florell.

tavattoman vilkas- ja sukkelapuheinen, hän oli varsin ky-
kenevä karkoittamaan alakuloisuuden puuskat runollisesta
ystävästään. Muutoin hän oli sydämellinen, puhdas luonto,
jonka ystävyys Bergbomiin pysyi muuttumatta läpi elämän.
Florell oli vuotta nuorempi ylioppilas ja sen sekä luontonsa
tähden vähän toisessa, niin sanoaksemme tasa-arvoisem-
massa, asemassa Bergbomiin kuin vanhemmat ja edisty-
neemmät Nervander ja Forsman. — Kaikkien näiden ystä-
vien kanssa oli Bergbom kirjeenvaihdossa, kun joku heistä
tai hän itse oleskeli poissa Helsingistä. Siten syntyneitä
kirjeitä on kiittäminen monesta mieltäkiinnittävästä piir-
teestä tässä kertomuksessa.

Varmana saatamme pitää että Bergbom oli ensimäisiä
Nervanderin perustamassa Arkadiayhdistyksessä (kts. ylemp.
s. 31). Olihan sen päämääränä runouden ja soitannon vil-
jelys ja juuri se, niinkuin on sanottu, yhdisti heidät alusta
aikain. V:lta 1860 on olemassa pettämätön todistuskap-
pale heidän läheisestä suhteestaan. Silloin näet Bergbom
sepitti lyyrillisen näytelmän kahdessa näytöksessä »Liuk-
sialan Ruusu» (Liuksialas Ros), ja se on meille täydellisenä
säilynyt ainoastaan yhdessä — Nervanderin tekemässä —
käsikirjoituksessa. *) Päähenkilö pikku draamassa on Eerik
XIV:n onneton poika, Kustaa prinssi, joka ikävöiden omai-
siaan ja isänmaataan, huolimatta Juhana kuninkaan kiellosta
on erään ystävän kanssa palannut Liuksialan tienoille, missä
hänen äitinsä Kaarina kuningatar oleskelee. Jo ennen kuin
hän on ilmoittanut itsensä äidilleen, hän on rakastunut
mökintyttöön Anniin, »Liuksialan ruusuun», ja kihlannutkin

*) Bergbomin alkuperäisestä käsikirjoituksesta on ainoastaan en-
simäinen näytös tallella. Se on kirjoitettu lyijykynällä isän varastosta
otetulle viralliselle paperille!

hänet, niin että hän samassa kohtauksessa, jossa hän astuu
kävelyllä olevan äitinsä, kuningattaren, eteen, myöskin esit-
tää tälle morsiamensa (!). Onni on kuitenkin lyhyt, sillä
mustasukkaisuudesta Annin entinen kosija Eero kavaltaa
prinssin Liuksialan läheisyydessä vaaniville sotilaille, ja
karkulainen pelastuu ainoastaan siten, että Anni, joka ajat-
telemattomilla puheillaan oli ilmaissut salaisuuden Eerolle,
uhraamalla rakkautensa saa tämän sovitetuksi, ja Kustaa
prinssi itse pakenee.

Niin kypsymätön kuin näytelmä onkin, on siinä aina-
kin yksi naivisen runollinen kohtaus. Kun Anni tieduste-
lee mistä nuori vieras oikeastaan oli kotoisin, lupaa toinen
vastata suudelman hinnasta. Tyttö ei suostu kauppaan,
mutta prinssin kysyttyä oliko Anni aina oleskellut näillä
seuduilla, tämä sanoo olevansa kuninkaan entisen palvelijan
tytär ja muinoin Auran rannoilla leikkineensä Sigrid prin-
sessan ja Kustaa prinssin kanssa.

Kustaa. Sanos, muistatko vielä Kustaa prinssiä?

An ni. Enkö muistaisi! Hän oli niin herttainen poika, kelta-
tukka ja sinisilmä.

Kustaa. Ja häntä kai uskaltaisit suudella?

Anni. Uskaltaisin kyllä! Hän on vain pikku poikanen.
Miksi en voisi häntä suudella.

Kustaa (suutelee häntä). Otan sinut kiinni sanoistas; minä
se olen Kustaa!

Anni. Mitä! Sinäkö! Ei se ole mahdoUista! Sinä lasket
valheita, hän on aivan pieni poika.

Kustaa. Niin hän oli kun viimein näit hänet, mutta pieni
tulee isoksi ja niin on minunkin käynyt.

Anni. Voi, sinä siis olisit! jaa, täytyy sen niin olla, ethän
sinä voi valehdeUa.

Tämä kohta 17-vuotiaan runoilijanalun tekeleessä on
suorasanainen muodoltaan, mutta enimmäkseen on näy-

telmä runomittainen, täynnä pitkiä lyyrillisiä tunteen-
purkauksia. •)

Nervander puolestaan käsitteli samana vuonna sitä
aihetta 1808 — 09 vuosien sodan ajalta, josta kymmenen
vuotta myöhemmin A. Kivi, saatuansa suunnitelman häneltä,
laati viimeisen draamansa, »Margareta».

Kuinka nopeasti Bergbom kehittyi siltä lapselliselta
romanttisuuden kannalta, joka on »Liuksialan ruusun» tun-
nusmerkki, näkyy jo eräästä jouluna 1862 kirjoitetusta kir-
jeestä Florellille, jossa hän ymmärtäväisesti arvostelee Rune-
bergin »Kan ej» komediaa. — Samassa kirjeessä hän kertoo
koko jouluyön valvoneensa erään toverin kuolinvuoteen
ääressä. Kuoleva ei ollut hänen läheisiä ystäviään, vaan
pohjalainen ylioppilas kaukana kotoaan, josta äiti oli rien-
tänyt ollakseen läsnä poikansa viimeisinä hetkinä. Tämän-
laisia piirteitä, joissa Bergbomin sydämen hellyys kärsiviä
kohtaan ilmaantuu, olisi useampia mainittavana kuin tässä
voi paikkansa saada.

Jo kesällä 1859 Bergbom oli oleskellut Saarijärvellä
oppiakseen suomea. Sen jälkeen hän oli jonakin kesänä
Sääksmäellä asunut suomalaisessa ympäristössä, mutta aivan
liian lähellä ruotsia puhuvia ystäviä — Nervanderilla oli

*) Niin esim. Anni, kun Eero on kavaltanut prinssin, puhkee kansan-
riinontapaiseen valitukseen :

Min brudsäng jag bäddar i svartan mull
Bland blommorna nere p& ängen,
Der liljoma st& med kronor af guld
Ooh vinden framsusar af vällukter fuU
Fr&n häggamas doftande hangen.
Der bortflyr väl natten, der kommer väl dag,
Der f&r jag väl slumra, som brud ocksS. jag,
Bland blommorna nere p& ängen

j. n. e.

näet 1860-luvun alulta tapana viettää kesänsä Voipaalassa.
Suomenkielen lopullinen oppiminen oli nähtävästi kandi-
daattitutkinnon tähden lykätty tuonnemmaksi, sillä tuskin
oli se suoritettu, kun Bergbom kesäkuun keskivaiheilla 1863
lähti Saarijärvelle, viipyäkseen siellä myöhäiseen syksyyn
saakka.

Bergbom asettui asumaan Varvikon taloon järven ran-
nalle, jossa hän ennenkin oli asunut ja jossa hänet vastaan-
otettiin »liikuttavalla ystävyydellä». Ympäristö oli täysin
suomalainen ja tilaisuus puhua suomea aina tarjona, paitse
niinä päivinä, kun talonväki oli työssä kaukana kotoa. Sitä
paitse Bergbom ahkerasti lueskeli suomea ja kirjoitti ai-
neita, jotka ylioppilas Aksel Stenius pappilasta oikaisi. Tästä
kaikesta hän tekee selkoa Jaakko Forsmanille niinkuin
millekin sedälle.

Muutoin Bergbom puhuessaan Saarijärven oloista sanoo
herännäisyyden kansassa yhä enemmän levinneen ja teh-
neen lopun häiden, maahanpaniaisten ja ristiäisten viettä-
misestä, joten häntä nyt ei enää niinkuin edellisellä kerralla
kutsuttu semmoisiin pitoihin eikä hän sentähden yhtä hel-
posti saanut tuttavia kansan kesken. Paitse herännäisyyttä
olivat katovuodetkin, hän arvelee, saaneet kansan entistä
vakavammaksi. Herrasperheihin Bergbomin ei tehnyt mieli.
Ainoastaan pappilassa hän joskus kävi, ei niinkään seurus-
telun vuoksi, vaikka kyllä rovasti Stenius oli »ystävällinen,
kelpo ja hupainen mies», vaan soittaakseen hyvällä pianii-
noUa. Hän oli turhaan koettanut saada pianoa asumapaik-
kaansa ja kaipasi sentähden musiikkia.

Juhanuspäivänä Bergbom oli kutsuilla pappilassa.
Vieraiden huviksi hän soitti »Hebridit». — »Seura istui
salissa», hän kertoo Nervanderille, »piano oli toisessa huo-
neessa, niin että minä yksin ja häiritsemättömänä sain unek-

sia itseni Mendelsohnin sävelmaailmaan.» Kuultuaan lasien
kilinän hän lähti tiehensä. —

»Koko illan», hän sitten jatkaa, »aina yön selkään minä son-
talutin itseäni ympäri järveä. Oli yksi niitä ihania öitä, jolloin
luonto ei vaivu uneen vaan vavisten pyhimmässä morsiustunteessa
raukeaa yön syleilyyn. Soudellessamme yksi soutajista alkoi lau-
laa surumielistä laulua, en ollut koskaan kuullut sitä, mutta ym-
märsin sen täydellisesti; koko ympäristö käänsi sen minulle. —
Omituinen on täkäläisen luonnon ihanuus. Varsin harvoja näkö-
aloja, joissa näkee lukemattomia vihantia saaria ja hymyileviä lahtia
heijastavan laajaan vedenpintaan ilta-auringon hohteessa; sitä vastoin
tapaa usein korkeita harjuja, joilta silmä näkee synkkiä metsiä,
joiden keskeltä ainoastaan siellä täällä avonainen alionrinne taikka
järven sinertävä lahdelma pilkistää esiin. Lumouksen vallassa vael-
taja on näissä salaperäisissä, synkissä metsissä. Luonnon suru-
mielisyys on samalla kertaa sydäntä kouristava ja majesteetilli-
nen.» — —

Vaikka Bergbom niin vähän välitti paikkakunnalla
tarjona olevasta seurustelusta, hän ei suinkaan tyytyväi-
syydellä antautunut yksinäisyyteensä. Sanomien lukeminen
ja kirjeenvaihto olivat ne välttämättömät virkistyskeinot,
jotka tekivät hänelle maalla-olon siedettäväksi. Ennen mai-
nittujen ystävien kanssa hän koko ajan oli ahkerassa kir-
jeenvaihdossa, joka ainoastaan Florelliin nähden taukosi
noin pariksi viikoksi elokuun lopulla ja syyskuun alussa,
jolloin tämä ystävä tuli vieraaksi Bergbomin luokse »ai-
kaansaaden vallankumouksen» hiljaisessa Varvikossa. Säi-
lyneet kirjeet sisältävät iloisen juttelun muodossa ja ohella
kaikenlaista mieltäkiinnittävää. Tässä on tärkeimpään ra-
joituttava.

Säälimättömästi Bergbom, jolle Forsman oli luonut
pikakuvauksen keisarin käynnistä Helsingissä, tuomitsee
imartelevaisuuden ja teeskennellyn kaunopuheliaisuuden,
millä F. Berndtson F. A. T:ssa puhui Majesteetista, ja myös-

kin H. D:n hartauden tehdessä tiliä jokaisesta tämän aske-
leesta. Toiselta puolen hän erään Litteraturbladin kirjoi-
tuksen johdosta ihailee Snellmanin mestarillisen esitystavan
suuruutta, voimaa ja lämpöä, joka on tunnustettava, vaikka
ei joka kohdassa voisikaan hyväksyä hänen mielipiteitään ;
sitä vastoin hänestä H. D. taistellessaan Snellmania vastaan
aina on kehno.

Kirjeistä saadaan edelleen tietää, että Bergbomilla,
kun hän vetäytyi maalaiselämän yksinäisyyteen, paitse suo-
menkielen oppimista oli toinenkin tehtävä mielessään. Hän
oli päättänyt tänä kesänä kirjoittaa suuren murhenäytel-
män, eikä tuuma ollut ystäville mikään salaisuus; alusta
aikain hän puhuu heille »Pombalista» tunnettuna asiana.

Tositeossa käsiteltävä aine Portugalin historiasta jo
kauan oli kytenyt hänen sisässään. Se oli hänelle, joka
nuoruudestaan huolimatta oli niin syvästi perehtynyt his-
toriaan, etsimättä ja pyytämättä ilmaantunut otollisena
aiheena. Että niin oli laita, voi päättää eräästä kirjeestä
Nervanderille, jossa hän leimaa aivan vääräksi semmoisen
kritiikin, joka — niinkuin juur'ikään oli tapahtunut Ner-
vanderiin nähden (»Vid Anjala») — moittii runoilijaa siitä,
että tämä on »valinnut» toisen tai toisen aiheen, »ikään-
kuin eivät aiheet yllättäisi runoilijaa hänen aavistamat-
taan». Sillä tavoin Pombalkin oli yllättänyt Bergbomin,
joka aluksi ei tiennyt miten aine oli rajoitettava. »Ensi
aikomukseni oli kirjoittaa noin 12 näytöstä käsittävä jät-
tiläisdraama, joka esittäisi merkillisen miehen historialliset
elämänvaiheet.» Sittemmin hän supisti aineen siihen tapah-
tumaryhmään jonka huippukohdan muodosti salaliitto ku-
ningas Jos^ Emanuelia vastaan (syyskuulla 1758) ja sitä
seuraava jesuiittain karkoitus.

Kuinka tarkasti ja seikkaperäisesti Bergbom oli miet-
tinyt aineensa, todistaa eräs aatteellinen selonteko (»ideell
expose»), jonka hän Saarijärveltä lähetti Nervanderille vä-
hän sen jälkeen kun oli alkanut sepittää näytelmää. Koska
tämä kirjoitus on mitä oivallisin näyte tekijänsä henkisestä
kypsyydestä, ansainnee se tässä paikkansa:*)

»Niinkmn ehkä muistanet, on minua aina vähin huolestutta-
nut, että murhenäytelmälläni ei ole päähenkilöä; kumminkin olen
tyytyväinen kun siltä vaan ei puutu pääaatetta.»

»Pombal on uuden ajan, vapauden ja edistyksen mies. Al-
haista syntyperää ollen ja varhain lähteneenä ulkomaille hän on
Wienissä, Lontoossa ja Parisissa omakseen tehnyt ne kirkolle ja
kaikille historiallisille traditsioneille vihamieliset teoriiat, joita 18
vuosisadalla varsinkin ranskalaiset ensyklopedistat esittivät ja le-
vittivät. Palattuaan kotimaahan hän huomaa siellä kaikki olevan
kaukana muun Euroopan jäljessä. Voimakkaalla kädellä hän joka
taholla ryhtyy asiain menoon murtaen kaikki, joka asettuu hänen
tiellensä. Hän on luonteeltaan rohkea, luja ja suurisuuntainen.
Hän ei kunnioita mitään. Niinkuin kaikki nousukkaat hän on luu-
levainen, niinkuin kaikissa väkivaltaisissa uudistajissa hänessäkin
on taipumusta julmuuteen. Teräväsilmäisenä hän kohta näkee, missä
hänen vaarallisimmat vihollisensa ovat, missä sen pahan juuret
ovat, jonka hän tahtoo kukistaa. Jesuiitat ovat ainoat, jotka noudat-
tavat aatteita, ainoat joilla on yksi päämäärä, jotka ajavat tarkoitus-
taan takaa niin suoraan, ettei niitä voida työntää syrjään, vaan on
niiden kanssa taisteltava elämästä ja kuolemasta. Heillä on puolus-
tettavana katolinen kirkko, joka oikeastaan on ainoa Etelän lap-
sille sovelias uskonto. Salaliittoa kuninkaan henkeä vastaan Pom-
bal käyttää yksistään verukkeena heidän kukistamisekseen. Hän
ei välitä ovatko keinot oikeuden mukaisia vai vastaisia. Jopa kel-
paa hänelle vihattu inkvisitsionikin, kun se auttaa häntä hänen
tarkoitustensa perille. Mutta tällä säälimättömällä kovuudellaan

*) Syystä kun tekstiin otettu kirjoitus itse asiassa antaa syvemmän
käsityksen Bergbomin nuoruudentragedlasta kuin tavallinen lyhyt kerto-
mus toiminnasta, jääköön se tekemättä. Draama on ennen pitkää ilmes-
tyvä suomennettuna Kaarlo Bergbomin kirjoitusten joukossa.

hän myöskin karkoittaa luotaan kaikki, jotka rakastavat häntä.
Hän on pakotettu uhraamaan viattoman vävynsäkin, ja voittaja-
nakin hän lopulta seisoo kaikkien ylenantamana, sillä hänen rakkain
tyttärensäkin eroaa hänestä haudatakseen hävitetyn elämänonnensa
pirstaleet luostariin. Minusta hänen kohtalonsa on täysin traagil-
linen, vaikka hän ei kuole näytelmän päättyessä.»

»Pombalin etevin vastustaja on josuiittalaisuuden edustaja
pater Moreira, Hän on kuitenkin jotain enemmän kuin ainoastaan
abstraktinen aate ; olen ajatellut hänet itsenäiseksi luonteeksi. Hän
on syntynyt munkiksi ja hän on elänyt askeettista munkinelämää ;
hänen sydämmessään on vain hämäriä aavistuksia hellistä tunteista,
maallisista himoista, inhimillisistä pikkuheikkouksista. Kirkon on-
nellisina aikoina hänen levoton henkensä olisi tehnyt hänet refor-
maattoriksi Savonarolan taikka pyhän Theresian tapaan, mutta nyt
hän koko sielunsa voimalla on sen yltiöpäisin puolustaja. Hänen
luonteeseensa nähden historia ei ole antanut minulle mitään johtoa,
sillä vaikka hänellä kuninkaan rippi-isänä oli tärkeä osa Pombalin
vihollisten joukossa, en ole saanut vähintäkään vihiä hänen per-
soonallisuutensa laadusta. Eipä laajaperäisissä »Pombalin memo-
aareissakaan» mainita muuta kuin hänen nimensä. Näet siis etiÄ
hän on niitä henkilöitä, joihin nähden runoilija on täysin vapaa.»

»Pater Moreira on runollinen, sillä hän taistelee suuren his-
toriaUisen aatteen puolesta. Traagilliseksi tulee hänen kohtalonsa
sen kautta, että hän kukistuessaan tuntee, että tämä aate on elä-
nyt aikansa ja että hänen taistelunsa siis tavallaan on ollut turha.
Kuolinhetkellään täytyy hänen ainoalle henkilölle, johon hänellä
on jonkinlainen rakkaus, lausua: *Luovu asiastamme, sillä se on
kadotettu.'»

»Tragedian kolmas päähenkilö on Donna Theresia Tavora.
Kun Pombal oli pääasiassa Ranskassa julistettujen aatteiden joh-
tama, kun Moreira taisteli Rooman puolesta, oli Theresia taasen
Portugalin kansallisen aineksen edustaja. Hänen sielunsa elää
yhä vielä keskiajan loistavia ritaripäiviä, jolloin Portugalin maine
kuului ympäri Eurooppaa ja sen sotapäälliköt järkyttivät aasialai-
sia keisarikuntia. Hän on ylimys pohjaan saakka. Hän vihaa
Pombalia sentähden että hän vihaa sitä pintapuolista, levotonta,
ivailevaa aikakautta, jossa hän elää. Hänen runollinen tunteensa

katkeroittuu siitä, että hänen maanmiehensä ylenkatsovat kansal-
lista Camöensia taikka syvämielisen Calderonin teoksia ja etsivät
sielunravintoa Voltairen rivoista kirjoista. Oikeana espanjalaisnai-
sena (taikka oikeammin, mikä kuitenkin tässä on yhdentekevä, por-
tugalilaisena) ovat ylpeys ja kunnia hänen luonteensa pääpaatok-
sena. Hän ei tahdo taipua miehen vallan alle. Rakkaus on hä-
nestä arvoton ies. Haaveellisena katolilaisena hän on erään lupauk-
sen johdosta aviossakin pysynyt neitsyeenä. Hän rakastaa aavis-
tamattaan Lafoensin herttuata, syystä kun hän hänen ihanteellisessa
nuorukaisluonnossaan luulee näkevänsä oikean ritarihaamun, vasta-
kohdan ajan pikkumaisille itsekköille (hän se on, joka puhuu, enkä
minä). Salaliittoa hän ei tahdo, vaan ainoastaan suoraa, avonaista
kapinaa. Kun vasallit huomaavat, että kuningas on rikkonut va-
lansa, he valitsevat uuden, niin hän ajattelee. Silloin kuningas
loukkaa hänen kunniaansa. Vasta silloin hän noudattaa vanhaa es-
panjalaista sääntöä — semmoisessa asemassa ei tapella vaan mur-
hataan — ja ylpeä, kaikkea alhaista inhoava Theresia suostuu sala-
murhaan. Luullakseni hänen luonteensa tulee mieltäkiinnittäväksi.
Rakkaus kostaa julmasti. Hän, joka ylimielisessä neitsyeellisyy-
dessään vastustaa jaloa Lafoensia, pakotetaan antautumaan raukka-
maiselle, vihatulle hekumoitsijalle. Kumminkin hän kuolee onnel-
lisena, sillä hänelle on ainakin elämänsä viime hetkessä sallittu
pelastaa se, jota hän rakastaa. Hänen loppunsa ehkä muistuttaa
vähän Thisbeä [V. Hugon draamassa »Angelo»], kuitenkin on
Thisbe antautuvaisempi, Theresia suurempi.»

»Kuningas, johon kappaleen ulkonainen toiminta osaksi koh-
distuu, on halpamainen henkilö. Pelkurimaisuus ja hekumallisuus
ovat hänen luonteensa pääpiirteet. Moreira uhkaa häntä helvetillä,
Pombal jesuiittain tikareilla. Vaikka hän on äärettömän taika-
uskoinen, on hän kuitenkin jälkimäisen vallassa, sillä pelkurimaiset
ihmiset pitävät aina lähintä vaaraa silmällä. Hän vihaa sekä Pom-
balia että Moreiraa, syystä kun hän tuntee että toinen kuin toi-
nenkin on häntä etevämpi. Salaliitto saa hänen kavaluutensa tasa-
painosta ja heittää hänet Pombalin syliin. — Pombalin vävy El-
vas'in herttua on heikko luonnoltaan ja haaveksija, mutta kunnon
ihminen. Pysyen hyvänä puolisona ja hyvänä poikana hän koettaa
välttää kaikkia niitä taisteluja, joihin hänen perheensä ja Pombal ovat

sekaantuneet. Kuitenkaan ei semmoinen puolinaisuus kelpaa levot-
tomina aikoina, jolloin jokaisella miehellä täytyy olla määrätty väri;
vaikka hän on viaton, tempaavat tapahtumat hänet pyörteeseensä
ja hän joutuu perikatoon.»

»Muista näytelmässä esiintyvistä jesuiitoista on Malagrida tär-
kein. Kuvatessani tätä puoleksi (jollei kokonaan) hullua vanhusta,
jossa raivoisa yltiöpäisyys ja väkinäisesti kiihoittunut haaveellisuus
yhtyvät, olen kerrassaan noudattanut historiaa; erittäinkin olen
ahkerasti käyttänyt muistelmia, jotka sisältävät muutamia otteita
hänen teoksistaankin — todella kallisarvoisia minulle.»

»Vahinko että toiminta tarjoo niin vähän tilaisuutta kardi-
naali Saidanhan luonteen kehittämiseen. Hän on tärkeä sentähden,
että hän paavin lähettiläänä näyttää miten uuden ajan henki on
saanut jalansijaa kirkon ruhtinastenkin joukossa. Ensiksi ajattelin
tehdä tämän luonteen koomilliseksi. Kenties olisi hän siten ollut
luonnollisempi ja samalla myöskin tuonut näytelmään merkitseväm-
män lisäpiirteen kuin nyt on laita hänen esiintyessään vakavana.
En ole asiasta varma. — Aatelispuolue, joka on osallinen salaliit-
toon, on merkitykseltään vähäpätöinen. Tavora, Theresian puoliso,
on yksinkertainen, raaka ja saituri. Aveiro, Elvas'in isä, on häi-
lyvä, salakavala ja tunnoton. Kaikki runollinen, mikä puolueessa
on tavattavissa, on keskittynyt yhteen naiseen, Theresiaan. Ei
voikaan olla toisin. Sillä miehen täytyy elää aikansa mukana, ai-
noastaan naisen on sallittu uneksia itsensä toisiin oloihin. Lafoen-
sin herttua, kuninkaan serkku, on jalo nuorukainen Max Piccolo-
minin tapaan. Hän on salaliittolaisten halli tsijaehdokas. Beat-
rice, Pombalin tytär, on naisellinen köynnös, joka sydämellisellä
antautuvaisuudella kiertyy jokaisen rakastamansa esineen ympäri.
Hän on puolisonsa Elvas'in vastine, naisena. Muut sivuhenkilöt
ovat niin mitättömiä ettei niillä ole selväpiirteistä luonnetta.» —

Heinäkuulla Bergbom ei vielä päässyt alkuun. Ensi-
mäiset kohtaukset olivat hänestä vaikeimmat. Sitä paitse
häntä häiritsi Jaakko Forsmanin kehotus »jättää koko es-
tetiikka sikseen» . sekä ajatus että hänen tulisi paremmin
oppia suomea ennen kuin hän pani aikaa niin laajaan ruot-
sinkieliseen teokseen. Elokuun alussa hän kumminkin ryh-

tyi työhön ja saman kuun lopulla, kun Florell tuli, oli jo
kolme näytöstä valmiina. Luultavasti hän olisi nopeammin-
kin suorittanut tehtävän, jollei hän soutoretkellä olisi pu-
dottanut toisen näytöksen käsikirjoitusta järveen ja ainoas-
taan vastahakoisesti kirjoittanut sen uudestaan. Syyskuun
alussa syntyi sitten neljäs ja viides näytös, joten Florell läh-
tiessään sai käsikirjoituksen mukaansa. Draama oli näet
kohta Nervanderin, Jaakko Forsmanin ja Emilie sisaren
arvosteltava ja sen kohtalo heidän tuomiostaan riippuva.
Florell, joka ensimäisenä oli siihen tutustunut, oli niin tyy-
tyväinen, että hän vaatimalla vaati Bergbomia julkaisemaan
teoksensa.

Emilie ilmaisi mielensä näillä sanoilla: »Kiitos, oma
Kaarloseni, rakkaasta kirjeestäsi ja Pombalistasi. Olen lu-
kenut sen odottamattomalla nautinnolla ja tyytyväisyydellä
ja onnittelen vilpittömästi sinua että olet kyennyt kirjoit-
tamaan sen. Kaiken lähemmän arvostelun jätän siksi kun
olen lukenut kappaleen toistamiseen; tahdon vain sanoa
että olen tyytyväinen; mutta kyllä minusta näkyy, että olet
erityisellä mieltymyksellä lukenut Victor Hugota.» — Yli-
päätään oli ystävien arvostelu samansuuntainen, hekään ei-
vät näy odottaneen niin kypsää ei sisällykseen eikä muo-
toon nähden. Samoin kuin Bergbom elokuulla, kun Ner-
vander oli hänen arvosteltavakseen lähettänyt koko kasan
runoelmia ja kysynyt, neuvoiko hän häntä julkaiseman
kokoelman jouluksi, oli tunnollisesti ja avonaisesti sanonut
ajatuksensa joka runosta ja lopuksi lausunut pitävänsä ys-
tävälleen edullisempana olla samana vuonna painattamatta
kahta runollista julkaisua, samoin Nervander nyt laajassa
kirjeessä yksityiskohdittain tarkasteli murhenäytelmää.
Forsman taasen puhui yleisemmin, mutta kiittäen ja tun-

nustaeiiy että näytelmä oli häntä tyydyttänyt ja syvemmin
vaikuttanut häneen kuin hän oli voinut odottaa. »Sinä kir-
joitit niin lämpimästi», Bergbom vastasi siihen, »aloin useat
kerrat puhua, aivan kuin olisit ollut läsnä. Olen koet-
tava, niinkuin sanot, olla viekoittumatta itsekylläisyyteen.
Tiedätkös, ei se aina ole niinkään helppoa, sillä tavan ta-
kaa heilun liikaluulon ja alakuloisuuden välillä.»

Kun ne läheiset, joiden arvosteluun hän luotti, olivat
niin tyytyväisiä, saattoi runoilijanalku itsekin olla tyyty-
väinen. Olihan se jotakin, että hän ennen kuin oli täyttä-
nyt 20 vuotta oli saanut käsistään murhenäytelmän, joka
oli täytenä runoteoksena eikä vain kokeiluna arvosteltava.
Enempää tällä hetkellä ei ollut toivottavissakaan. Bergbo-
miUa näet ei laisinkaan ollut halua painattaa teostaan*) ja
sen näyttelemisestä ei voinut olla puhettakaan, kun teatteri
oli raunioina. Pombal, jonka Florell vifilä samana syksynä
luki Arkadia-yhdistyksessä, jäi sentähden vastaiseksi suu-
remmalta yleisöltä salaan.

I Mutta Pombal ei suinkaan ollut ainoa runollinen aja-

tus, joka tänä kesänä kiinnitti Bergbomin mieltä. Kuinka

*) Syy miksi Bergbom ei koskaan painattanut »Pombalia», oli kai
pääasiassa se että se oli ruotsiksi kirjoitettu eikä semmoisena voinut ri-
kastuttaa suomalaista kirjallisuutta. Syksyllä 1864 hän mainitsee Cyg-
naeuksen kehoittaneen häntä julkaisemaan näytelmän, mutta sanoo samalla
että hän ei aio sitä tehdä, koska hän sen kautta ehkä veisi ansion jolta-
kin suomalaiselta kirjailijalta, joka paremmin kuin hän tarvitsee kehoi-
tusta eikä niinkuin hän voi saada teostaan näyttämöllä esitetyksi. Tämä
syy näyttää etsityltä — niin vähän sillä on todellista pohjaa — mutta
epäilemättä se hänen tuntonsa mukaan oli täysin pätevä. — Muutoin
mainittakoon että alkuperäinen käsikirjoitus on kadonnut tietämättömiin.
Säilynyt taikka tiedossa on kaksi vanhaa jäljennöstä, joista ainoastaan
toinen, naisen kirjoittama, on täydellinen; toisesta, O. Florell in kirjoitta-
masta, puuttuu toinen näytös.

runolliset aiheet häntä ylättivät, näyttää seuraava kohta
eräästä kirjeestä Nervanderille:

»Me olemme», hftn kirjoittaa, »par'aikaa rovasti Steniuksen
laona käyttääksemme talon erinomaista pianiinoa. Eilen kun soi-
tettiin Chopinin »marche jfunebreä», juolahti päähäni aihe uuteen
murhenäytelmään, nimeltä Salomon de Caus. Brachvogelin Monde-
caux on hyvä näyttämö kappale — ei muuta, ja Munchin Calomon de
Caus 'ta tosin en ole lukenut, mutta eräästä selonteosta päättäen on
kelpo aate sekoitettu pietisti s-ortodoksisella värillä. Olen ajatellut
perusaatteen jotenkin tähän tapaan. Richelieun kardinaali, suuri
vaiti omiehennero, ylenkatsoo, jopa tahtoo musertaa kaiken nerolli-
sen ylivoiman rinnaltaan. Tiedettä ja taidetta hän tosin suvait-
see, mutta niiden harjoittajain on taipuminen hänen yliherruutensa
alle. Hän hallitsee niitä yksinvaltiaasti niinkuin koko Ranskaa.
Kaksi neroa tahtoo kuitenkin vetäytyä riippuvaisuudesta, Corneille
ja Salomon de Caus. Kumpaakin kardinaali vainoaa. Corneille
pelastaa itsensä luomalla kuolemattomat mestariteoksensa ja saa-
malla sen kautta koko Ranskan puolustajakseen. Mondecaus jälleen
elää ainoastaan unelmissaan eikä saa mitään todellista aikaan; hän
on vain aavistava nero, eivätkä ihmiset sentähden ymmärrä vaan
vierovat häntä, ja Richelieu (käytännöllinen mies, joka pitää ai-
noastaan tuloksia silmällä) pistää hänen omahyväisenä uneksijana
houruinhuoneeseon. — Ymmärräthän että kaikki on minulle vielä
täydellinen kaaos, josta paitse mainitulta haamuja ainoastaan Ma-
rion de rOrme hämärästi pilkistää. Asettaa yhteen Corneille ja
de Caus on rohkeaa, tunnustan sen, mutta enhän tarkoitakaan his-
toriallista tragediaa, ja onhan silloin täysi vapaus käsitellä tarjona
olevia tosiasioita.»

Myöskin Jaakko Forsmanille Bergbom useissa kirjeissä
puhui runollisista aikeistaan: Kerran että hän suunnitteli
jonkinlaista taiteilijanovellia nimeltä »Däumchen» (Peuka-
loinen), jonka toiminta tapahtuisi osaksi Suomen sisämaassa
osaksi Diisseldorfissa, toisen kerran että hän oli miettinyt
murhenäytelmää Rooman keisariajalta, Nero sankarina, ja
monesti tietysti Pombalista, joka par'aikaa oli tekeillä. Tä-

män johdosta oli Forsman, ennen kuin hän oli Pombalin lu-
kenut, kirjoittanut kirjeen, joka on kadonnut, mutta jonka
sisällyksen voi aavistaa Bergbomin mieltäkiinnittävästä
vastauksesta. Forsman näyttää ensin puhuneen omasta elä-
mänpäämäärästään, jota Bergbom sanoo »suureksi ja kau-
niiksi», ja sitten — arvattavasti viitaten ystävänsä runollisiin
aikeihin — »moittimatta ja kummeksimatta», niinkuin tämä
nimenomaan huomauttaa, kysyneen, minkä päämäärän hän
oli asettanut itselleen ja eikö hänen nyt tulisi tehdä työtä
ja jättää runoileminen tuonnemmaksi? — Siihen toinen vas-
taa nähtävästi sydämensä pohjasta:

^>En olo kirjoittanut Pombalia sentähden että tahdoin, vaan
sentähden etten voinut olla sitä tekemättä. Mahdollisesti olisin
voinut lykätä sen jonkun kuukauden eteenpäin, mutta asianlaita
olisi sittenkin ollut sama. Pombal ei ollut minussa tämän päivän
eikä eilispäivän tuoma, jo kolme vuotta sitten koetin luoda haamut
päivän valoon, etteivät ne vaivaisi minua. Se oli kypsymätön ja
liian hätäinen koe. — — Sittemmin olen sisässäni uudestaan muo-
dostanut aineen — se oli valmis sisässäni ja sen täytyi päästä esiin.
Kirjeesi oikeastaan ei sisältänyt minulle mitään uutta; olen aavis-
tanut ja tuntenut sen. Eikä se ole loukannut minua, eikä edes
kummastuttanut, ei, päinvastoin olen sitä odottanut. Usko pois,
sisässäni tunnen sanojesi totuuden ja hengen. Minä tunnen että
minulla, ainoastaan jos ahkeroitsen ja teen työtä, on oikeus innos-
tua siitä päämäärästä, jonka minä itse ja sinäkin (oi, suo minun
uskoa sitä sinusta) olemme asettaneet minulle: tulla suureksi tosi-
suomalaiseksi runoilijaksi, — — Elä pelkää Neroa taikka jotain
muuta lantasi akuvaa, joka kyllä sumussa voi minulle haamoittaa
aika selvänä, mutta vielä tarvitsee pitkän ajan ennen kuin se uskal-
taa päivän valoon. Kun olen erinäisen tunnelman vallassa voin
tosin ajatella toista tai toista ainetta, mutta vastaiseksi se rajoittuu
semmoisiin haihtuviin mietelmiin. Minulla ei ole halua eikä aikaa
niin syventyä johonkin aineeseen, että siitä sukeutuisi jotakin eheää
saatikka ilmituotavaa. Siitä voit olla varma » —

Syyskuun keskivaiheilla Bergbom kirjoittaa, että hä-
nen polkunsa metsässä olivat alkaneet käydä märiksi ja
että hän oli päättänyt lähteä kauas sydänmaahan, jossa eräs
hänen isäntänsä pojista nuoren vaimonsa kanssa asusti yk-
sinäisessä talosM. Varvikosta sinne oli puolikolmatta penin-
kuormaa, ja sentähden hän aikoi viipyä siellä ainakin vii-
kon päivät. »Sydänmaan seudut ovat mitä ihanimpia, ja
minä aion siellä oikein nauttia juhlallisesti synkkämielisen
syksyn kauneudesta.» — Lokakuun 10 p. hän sanoo maan
jo kylmettyneen edellisenä yönä. »Kaunis, surumielinen
syksy värivivahduksineen on mennyt, ja luonto alkaa jo
ommella kuolinvaatteitaan, tuota minulle niin vastenmielistä
valkeaa lumi- ja jääpukua.» — Näissä otteissa ilmaantuu
yksi omituinen piirre Bergbomin luonteessa, joka pysyi
muuttumattomana niin kauan kuin hän eU ja jolla myöskin
oli merkitystä hänen teatteritoimeensa nähden. Hän rakasti
niin luonnossa kuin elämässä kaikkea voimakkaan värikästä
ja lämpimän tehoisaa; sitä vastoin oli lumi ja valkea väri,
arvattavasti yksitoikkoisuutensa tähden ja elämänkieltei-
senä hänelle aina vastenmielinen.

Viimeisessä kirjeessään Forsmanille Bergbom pyytää
neuvoa, mihin hänen tulevana lukukautena olisi lähdettävä
suomenkielen oppiin. J. V. Snellman oli keväällä kehoitta-
nut häntä menemään Kajaaniin, jossa hän ainakin pääsisi
ruotsia kuulemasta, mutta hänellä oli päakaupunkilaisen
kammo Kajaania kohtaan. Sitä vastoin hän itse ajatteli joko
Jyväskylää, jota hän luuli kirjalliseksi, soitannolliseksi ja
vilkaseloiseksi kaupungiksi, taikka edelleen Saarijärveä —
»mutta kyllä se on oleva kauheaa».

Oltuansa kolme kuukautta kotona Bergbom tammi-
kuun lopulla 1864 lähti Jyväskylään. Matkustaen Hämeen-

linnasta kyydillä, hänen huomiotaan kiinnitti luonto, »jota
hän ei koskaan ennen ollut oikein nähnyt talvipuvussa»;
mutta uuden olopaikan ensi vaikutus oli masentava. Kun
hänelle kerrottiin, että Jyväskylässä ei suinkaan yleisesti
puhuttu suomea, hän jo katui koko matkaansa. »Semmoi-
nen on luontoni : pieninkin vastoinkäyminen lannistaa mie-
leni, mutta kun olen saanut vähän tyyntyä, niin on kaikki
taas hyvin.»', Niin kävi nytkin, asuen lehtori Veilinillä hän
pian tutustui kaupungin opettajiin ja huomasi, että ne oli-
vat kelpo miehiä. Lehtori Järvinen antoi hänelle tunteja.
Vaikeinta Bergbomille oli suomenkielen oikea lausuminen
ja juuri sitä hän tunneillaan harjoitteli.

Että vieras pääkaupungista avoimin sylin otettiin vas-
taan »Suomen Ateenan» seurapiireissä, on ymmärrettävää.
Itse hän tästä kertoo humoristisesti Nervanderille (^^/^:

»Olen esittäytynyt kaikkine mahdollisine rakastettavina omi-
naisuuksineni seuraelämässä — sirona caballerona (eräällä reki-
retkellä), perin oppineena (väittelin kaksi kokonaista tuntia kon-
kordiakaavasta kaupungin korkeakirkoUisen puolueen kanssa), suu-
rena maailmanmiehenä (olen läpikäynyt suurenmoisen tutkinnon
Helsingin tanssiaisista), loistavana taiteilijana (olen avustanut kon-
sertissa) — lyhyesti sanoen kaikenmoisilla täydellisyyksillä varus-
tettuna henkilönä; mutta kuitenkin on minulla ollut kauhean
ikävä.»

Helsingissä hän oli tuuminut koettaa Jyväskylässä toi-
meenpanna seuranäytäntöjä teatterin hyväksi *), mutta siitä
ei tullut enemmän kuin Shakespearejuhlasta, joka toki olisi
ollut helpompi saada aikaan. Jyväskylässä ei näy tähän
aikaan olleen mainittavaa draamallista harrastusta. Ker-
toopa Bergbom Florellille, että muutamat herrat, jotka oli-

*) Tietysti tarkoitti tuuma avun hankkimista Helsingin uuden teat-
terin rakentamiseksi entisen tulipalon hävittämän sijaan.

vat kuulleet puhuttavan »Pombalista», pyysivät häntä luke-
maan kappaleen heille. Kun kolme näytöstä oli luettu, so-
vittiin että viimeiset näytökset luetaan toiste ; mutta toista
kertaa ei tullutkaan! Bergbom ei tahtonut asiasta muis-
tuttaa, ja herratkin olivat sen unohtavinaan. Enemmän
kuin seuraelämä näyttää Bergbomia huvittaneen silloin vielä
uusi seminaari eri laitoksineen. Hän kertoo m. m. olleensa
useamman kerran lastentarhassa, neiti Nappan osastolla.
Siellä vallitseva tyytyväisyys, luonnollinen vapaus ja iloi-
suus ihastuttivat häntä, ja suurella mielihyvällä hän kat-
seli leikkejä ja voimisteluharjoituksia, joita laulaen toimi-
tettiin. Ehkä vielä kuvaavampaa Bergbomille on eräässä
kirjeessä tavattava kertomus, kuinka hän koetti tyydyttää
kirjallisuuden puutettaan, jota varten köyhällä kirjakau-
palla oli vähän tarjona. »Minua on huvittanut», hän kir-
joittaa Forsmanille, »katsella läpi jos minkälaisia noista 3
—4 — 5 kopeekan kirjasista, joita on niin paljo erilaisista
aineista. Olen hämmästynyt ääretöntä runsautta kelvotonta
hengellistä tehdastavaraa, joka on suomeksi käännetty.
Syystä kun hengellinen kirjallisuus oli minulle tuntematon,
olen jollakin mielenkiinnolla lueskellut näitä »hengellisiä
kynttiläjalkoja» taikka »maitoa ja hunajaa nälkäisille sie-
luille» y. m. s. Ikävä on nähdä että suomea-osaavat käyt-
tävät aikaa ja työtä semmoisen kirjallisuuden kartuttami-
seksi. Jos ne olisivat alkuteoksia, niin minusta niissä ei
olisi mitään moitittavaa, mutta milfei kaikki on käännettyä.
Suuri menekki näyttää olevan epäperäisillä evankeliumeilla,
varsinkin Nikodemuksen ja Jesuksen lapsuuden kertomuk-
sella. Sitä surkeampi on nähdä kuinka ei yksikään välitä
Kantelettaresta, vaikka se on samalla kertaa huokea, soma
ulkoasultaan ja sisällykseltään erinomainen. Sitä on vain
joku ainoa kappale myyty.» — Samassa kirjeessä Bergbom

kysyy: »Kuka on lähettänyt Rosvojen ja Macbethin kään-
nökset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle? Muista kertoa
minulle kaikki mitä saat kuulla Kullervosta; kaikki mikä
koskee Stenvallia [Kiveä] on minulle niin mieltäkiinnittä-
vää kuin olisimme vanhoja tuttuja.» — Vasta vuoden lo-
pulla Bergbom, niinkuin ennen on kerrottu, tuli tutuksi
Kiven kanssa.

Jyväskylästäkin Bergbom, niinkuin enimmäkseen myö-
hemminkin, kirjoitti kaikki kirjeensä ruotsiksi ; mutta kum-
minkin hän siellä jo alkoi käyttää suomea runollisissa ky-
häelmissään. Siten hän kirjoitti kahdeksan pientä lyyrillistä
kuvaelmaa, joista hän piti neljä sen arvoisena, että hän
lähetti ne ystävilleen Helsinkiin. Oikeastaan ne olisivat olleet
kirjoitettavat runomuotoon, mutta siihen hän ei pystynyt.
Maaliskuun alussa hän taasen kolmessa päivässä kirjoitti
raamatunaiheisen kuvaelman »Belsazzarin pidot», joka on
painettuna samana vuonna ilmestyneessä Joukahaisen 5:ssä
vihossa ja tietääksemme on ensimäinen julkisuuteen tullut
Bergbomin kynän tuote. Sitä paitse hän kirjeessään Florel-
lille sanoi miettivänsä »kyläkertomuksen» aihetta, joka on
niin draamallinen laadultaan, että siitä kenties voisi tulla
murhenäytelmä; mutta siihen se näkyy jääneen. Mahdol-
lisesti oli se sama aihe, josta hän, niinkuin kohta saamme
nähdä, kesällä antoi tarkempia tietoja.

Huhtikuun lopulla Bergbom palasi kotia, ottaakseen
osaa promotsioniin. Siitä juhlasta ei ole meille muita tietoja
säilynyt kuin se, että Emilie sisar oli Kaarlon seppeleen-
sitojat ar.

Kesäkauden 1864 Kaarlo Bergbom vietti Lohjalla, asuen
isänsä ja sisarustensa kanssa Kouvolan talossa, »punaisessa
rakennuksessa». Sieltä hän juhanusaattona kirjoitti Flo

rellille: »Minulla on pieni uUakkokamari järvelle päin, mitä
sievimmälle järvelle, jolla on kamala nimi Hiidenvesi —
Jumala tiesi minkä tähden, sillä sen sinisessä, kimeltele-
vässä vedessä ja vihannissa rantamaisemissa ei ole hituis-
takaan tenhomaista. Olen alkanut opettaa suomea Augus-
talle, Attelle ja Emilielle, kauhea työ kesähelteessä, mutta
kuitenkin se viehättää minua. Olen myöskin enemmän
nauttinut kuin tutkinut Ranken Paavien historiaa, jonka
etevyyftä ihailen joka rivissä. Tyyliin nähden pidän sitä
kenties oivallisimpana nykyajan teoksena, Macaulayn Eng-
lannin historia poisluettuna. Varmaa on että runoilija ei
keltään historiankirjoittajalta voi luonnekuvaukseen nähden
oppia enemmän kuin Kankeita.» — Tämän jälkeen kirjoit-
taja kääntyy runoilijatuumiinsa, joista hän samaan aikaan
mainitsee Forsmanille : »Unelmia minulla on kenties enem-
män kuin riittävästi — niin paljo, että ne oikein tunges-
kelevat aivoissani.» Florellille hän kertoo suunnitelmansa
novelliin »Mustalaisnainen», joka on jäänyt »unelmaksi»,
niinkuin useimmat Bergbomin runoilija-aikeet, mutta joka
kumminkin ansainnee huomiotamme, koska siinä varsin
selvästi ilmenee hänen erikoinen taipumuksensa intohimoi-
siin aiheisiin.

»Eräässä pitäjäässä Niemen perhe on varallisuuden ja perin-
näisen arvon kautta kohonnut muita etevämmäksi, mutta silti se
on kovasydämisyytensä, ahneutensa ja ulkokultaisuutensa tähden
yleisesti vihattu. Varsinkin vanhin poika Aaro osaa taitavasti sa-
lata julmuutensa ja kitsautensa hurskaan ulkokuoren alle. Kun
ei oma etu ole kysymyksessä, hän mielellään teeskentelee kristil-
listä sääliväisyyttä. Siten hän kerran renkinsä kanssa kiihtyneen
väkijoukon käsistä pelastaa kaksi mustalaistyttöä, Saaran ja Ceci-
lian. Näiden sisarusten luonteet ovat aivan vastakkaisia. Van-
hempi sisar, Saara, on hellä ja intohimoinen, nautinnonhaluinen ja
haaveksiva, heikko aivoiltaan, voimakas sydämeltään; toinen pieni-

läntä, sievä, veikistelevä, vilkas ilman mitään intohimoisuutta, ka-
vala, julma ja kykenemätön erottamaan hyvää ja pahaa toisistaan,
mntta varustetta daimonisella voimalla kuin notkealiikkeinen tiikeri.
Alituista pahoinpitelyä ja ylenkatsetta kokenut Saara heltyy Aaron
jalomielisyydestä ja rakastuu häneen tulisesti. Hän luopuu vapaasta
metsäelämästään, jää piiaksi Niemelle ja mukautuu kärsivällisesti ta-
lonväen kovuuteen ja pietistiseen suvaitsemattomuuteen. Eikä hän
itsekään pysy vapaana uskonnollisesta kiihotuksesta. Hänen sisa-
rensa Cecilia jatkaa kulkurielämää heimo! aistensa kanssa ymmär-
tämättä sisartaan. Vihdoin käy Saaran asema sietämättömäksi, ja
hän avaa sydämensä Aarolle. Tämän aistillisuus herää, hän kietoo
tytön liukkailla puheillaan ja viettelee hänet. Pian hän kummin-
kin saa kyliänsä, pelkurimaisesti ajatellen seurauksia hän milloin
hyväilee, milloin tylysti kohtelee tyttöparkaa eikä säästä häntä
ruumiillisestakaan pahoinpitelystä. Vielä kurjemmaksi muuttuu
Saaran tila, kun hän salassa on synnyttänyt lapsen. Aaro, joka
pelkää että asia tulee ilmi, on niin kehno että hän puoleksi petol-
lisesti puoleksi pakollisesti saa hänet tappamaan lapsen. Talossa on
Kaarle niminen renki, köyhän mäkitupalaisvaimon, Kreetan, poika.
Hän aavistaa koko asian, että näet Saara on Aaron viettelemä.
Tuntien syvintä sääliä tyttöä kohtaan hän tarjoutuu hankkimaan
hänelle palveluspaikan toisessa pitäjäässä, jossa hän olisi tunte-
maton. Saara on kuitenkin niin sidottu Aaroon, että hän ei voi
erota hänestä, vaan antaa tämän johtaa itsensä lapsenmurhaan.
Mutta kun Aaro on päässyt pelostaan, hän tylysti hylkää hänet.
Epätoivo, omantunnonvaivat, Aaron kylmyys ajavat tyttöraukan
itsemurhaan. Kaarle ei salaa ylenkatsettaan Aaroa kohtaan tämän
menettelyn tähden, ja Aaro puolestaan vastaa tuimalla vihalla,
joka pian saa tilaisuutta purkautumaan. Cecilia käsittää sisarensa
kohtalon niin kuin oikea mustalainen. Kun sisar eli, hän ei suu-
restikaan välittänyt hänestä, mutta nyt hän pitää heimovelvolli-
snutenaan kostaa hänen kuolemansa. Hän yrittää sentähden mur-
hata Aaron, mutta ilman menestystä. Kun syyllistä etsitään, Aaro
osaa kääntää epäluulon Kaarlea kohtaan. Tämä oli Saaran eläessä,
kun Cecilia joskus kävi sisartansa tervehtimässä, solminut hellän
suhteen hänen kanssaan. Cecilia tarkoin tietämättä mitä laki ja
rangaistus merkitsevät, tunnustaa rakastajalleen onnistumattoman

murhayrityksensä. Tämä taasen, joka pelkää että Cecilia tietä-
mättömyydessään ilmiantaa itsensä, päättää pelastaa hänet ja
tunnustaa julkisesti olevansa syyllinen tekoon. Hänet tuomitaan
Siperiaan ja tuomio pannaan täytäntöön. — Siihen saakka olen
selvillä suunnitelmastani, päättää Bergbom, mutta loppu on vielä
vähän hämärä.»

Puhuessaan runollisista suunnitelmistaan Bergbom
valittaa Jaakko Forsmanille, että häneltä, kun hänen oli
työhön ryhtyminen, puuttui tarpeellista tarmoa. Kumminkin
näyttää Pombal, että hän verraten lyhyessä ajassa sai
valmista syntymään, kun aihe vain oli täysin selvinnyt.
Pian saammekin kuulla hänen vaikeroivan, että se sittenkin
oli riittämätön suomenkielen taito, joka ehkäisi hänen
tuottamisintoaan.

Syksystä alkaen Bergbom jälleen oli koko lukuvuoden
Helsingissä ja yhä edelleen voi hänen elämänkertojansa
ammentaa tietoja runsaista lähteistä. Hän oli näet koko
ajan kirjeenvaihdossa Nervanderin ja Florellin kanssa,
joista edellinen Oskar af Heurlinin seurassa lukuvuoden
1864 — 65 teki matkustuksen Parisiin ja Italiaan paraasta
päästä taidetutkimuksia varten ja jälkimäinen tehtyään
kiertomatkan Saksassa asettui Parisiin oppiakseen ranskan-
kieltä.

Kun ensin Perander ja sitten W. Eneberg erinäisistä
syistä olivat kieltäytyneet pitämästä esitelmää Porthanin-
juhlassa, johonka toimeen osakunta oli valinnut toisen
toisen perästä, tuli tehtävä Bergbomin osaksi, ja siitä hän
sai työtä syksyn alkupuoleksi. Neuvoteltuaan Nervanderin
ja Forsmanin kanssa, hän oli päättänyt kirjoittaa Heinestä.
Ensimäisessä kirjeessään Nervanderille hän sentähden ker-
tookin: »Koko ajan ovat Heinen säkeet: 'Es ist so still
und dunkel! Verweht ist Blatt und Bluth', der Stern ist

knisternd zerstoben, verklungen das Schwanenlied', soineet
aivoissani, niin että olen luonut sille sävelmän, ja kun
kerran pääsin alkuun, syntyi myös sävelmä, joka sopii
Eichendorfin lauluun 'In einem kiihlen Grunde'». Hän
käsitti tehtävänsä vakavasti; myöhemmin hän kertoi esi-
telmää kirjoittaessaan olleensa niin »lapsellinen», että hän
piti välttämättömänä lukea joka sivun, jonka Heine oli
kirjoittanut. Sentähden olikin päätyö aineen supistamisessa,
kun oli niin paljo sanottavaa. Sen ohella hän hilliten
luonnollista haluaan purkaa tunteita, jotka runot olivat
hänessä synnyttäneet, ja rajoittaen esteettisen näkökannan
vaatimuksia pani pääpainon Heinen historiallisen aseman
selvittämiseen. Esitys niistä edellytyksistä, jotka tekevät
hänenlaisensa kirjailijan esiintymisen ymmärrettäväksi, ja
niistä seurauksista, jotka hänen toimensa aiheutti, muodostaa
siis itsenäisimmän ja ansiokkaimman osan esitelmää. Eräästä
Saarijärveltä Nervanderille saapuneesta kirjeestä näkee,
että tämmöinen historiallinen metoodi kirjallishistoriallisten
aineiden käsittelyssä jo ennestään oli saanut Bergbomin
teoreettisen hyväksymisen. — Muutoin Bergbom Heineen
nähden lausuu: »Ylipäätään imen melkein liiaksi Heinen
suloista myrkkyä, se vasten- ja apeamielisyys, jonka hän
ennen herätti minussa, on nyt kadonnut, ja minusta on
jonkunlainen nautinto olla onneton hänen kanssaan.» Tästä
tunteesta hän kumminkin tunnusti vapautuneensa, kun
kirjoitus oli valmis.

Esitelmä valmistui ajoissa, mutta julkinen esiinty-
minen peloitti häntä. Kaikki kävi kuitenkin hyvin. Juhla
vietettiin 9 p. marraskuuta — ei Kaisaniemellä, niinkuin
tavallisesti ennen, vaan Kaivohuoneella — ja kun Cyg-
naeuksen »vanha, rakas ääni» oli avannut sen, Bergbom
piti esitelmänsä, »onnistuen paremmin kuin oli odottanut».

Ainoastaan professori A« W. Ingman oli, tunnustaen esi-
telmän olleen valaisevan ja hyvin kirjoitetun, ihmetellyt,
että tekijä oli valinnut aineekseen niin diaboolisen henkilön.

Kirjeiden mukaan voimme edelleen kertoa kaikenlaista
Bergbomin elämänpiiristä tällä syyskaudella. Lokakuun 18
p. oli hänen kodissaan juhla, kun vietettiin Betty sisaren ja
vapaaherra G. von Troilin häät. Sen jälkeen palasi siellä
kaikki entiselleen, paitsi että innokkaasti tehtiin suunni-
telmia ulkomaanmatkaa varten. Senaattori Bergbom aikoi
näet vielä lähteä jatkamaan vankilatutkimuksiaan ja silloin
ottaa molemmat kotona olevat tyttäret ja Kaarlon seu-
raansa. Nämä tuumailut viihdyttivät vähän Kaarlon ikävöi-
mistä ulkomaille, joka ystävien kirjeiden johdosta oli hyvin
kiihtynyt. Syystä tai toisesta jäi matka kumminkin teke-
mättä. — Arkadiayhdistys piti ensimäisen kokouksensa
lokakuun alussa Kleinehn hotellissa ja valittiin siinä J. V.
Calamnius puheenjohtajaksi sekä Bergbom ja Lagermarck
»programmisteiksi» s. o. heidän asiakseen tuli katsoa, että
joka kokousta varten oli riittävä ohjelma valmiina. Muutoin
ensimäisessä (ja toisessa) kokouksessa suurella mieltymyk-
sellä kuunneltiin Gustaf Ranckenin julkilukevan tekemänsä
ruotsinnoksen Kiven »Kullervo» murhenäytelmästä, joka
niinkuin tiedämme samana vuonna oli painosta ilmestynyt.
Sittemmin päätettiin kokoontua joka toinen (ei niinkuin
ennen joka) viikko, ja tarjottiin seuraavissa kokouksissa
paitse K F. Enebergin »Karin» runoelmaa enimmäkseen
musiikkia, jota esittivät Bergbom, Homenit, V. Ekroos
ja Lagermarck. Tänä syksynä yhdistyksessä perustettiin
erityinen »suomalainenkin osasto», joka oli kokoontuva
joka lauvantai-ilta. Siihen kuuluivat J. V. Calamnius,
Jaakko Forsman, V. Löfgren, K. J. Gummerus, O. Blomstedt,

A. Hagman ja Bergbom. Osaston ensi kokouksessa Calam-
nins luki alun tekemästään Aristoteleen runousopin suo-
mennoksesta, jonka jälkeen keskusteltiin hänen käyttämis-
tään oppisanoista. — Julkinen taide-elämä oli tähän aikaan
sangen laimea. Syksyn ainoat huomattavat soittajaiset
antoi K. J. Lindberg, »joka niinkuin aikamies esitti erään
ihanan Mendelsohnin konsertin ja Viottin sonaatin». —
»Samalla esiintyi myös uusi suomalainen laulajattaremme,
neiti [Charlotte] Ekman Turusta — voimakas, helkkyvä
ääni, mutta ei vielä riittävästi koulutettu. Tyttö parka
säälitti minua, sillä mitä tulevaisuutta on laulajattarella
kylmässä, taiteelle vieraanvarattomassa maassamme. Hänen
kohtalonsa on oleva sama kuin neiti [Hilda] Stadiuksen —
se on jotenkin surkuteltava.» — Kuvaamataiteitten alalla
oli merkillisin tapaus Werner Holmberg vainajan harjoi-
telmain näyttely, 17 luvultaan. Keskeneräisten teosten vai-
kutus Bergbomiin oli pääasiassa surunvoittoista laatua.
»Jos tahtoo», hän jatkaa kerrottuaan näyttelystä, »etsiä
lohdutusta sen jälkeen kun on ajatellut että Werner Holm-
berg ei enää toimi taiteemme tulevaisuuden hyväksi, niin
on mentävä katsomaan millä innolla uutta teatteria raken-
netaan. Tarkoitus on että koko sisustus, aitiot, koneisto
j. n. e. on tehtävä talven kuluessa, niin että katto voidaan
panna ensi keväänä ja kaikki olla valmiina tulevana syksynä.
Gropiukselta on tilattu 12 isoa dekoratsionia, m. m. »ein
reizender finnischer Gegend». Paljon rettelöitä on friisi
aikaansaanut, jonka naiset ovat lahjoittaneet teatterille.
Ei Benois enemmän kuin Gropiuskaan tahdo sitä salongiin,
vaan ovat ehdottaneet, että se asetettaisiin lämpiöön*).

*) »Friisillä» teu:koitetaan Sjöstrandin suurta korkokuvaa »Väinä-
möisen laulu »y joka nyt koristaa yliopiston eteistä. Helsingin naiset
olivat arpajaisilla keränneet 8,000 m. sen tilaamiseksi taiteilijalta.

Joka kerta kun olen tavannut Enebergin taikka Hagmanin,
olen kehoittanut heitä kirjoittamaan H. T:iin, että kerätyt
rahat olisivat käytettävät teatterikouluun. Silloin niistä
olisi jotakin hyötyä. Rahoja on rakennukseen tuhlattu
jumalattomasti. Aikomus on sitten kun määräraha on
loppunut Walleenin kautta saada keisari suorittamaan
loput.»

Lokakuun alkupuolella oli Ähmanin ja Pousetten
näyttelijäseura alkanut toimensa Arkadiateatterissa. Berg-
bom kiittää sitä erinomaisen hyväksi ja hän luettelee sen
jäsenet tunnusmerkkeineen omalla luontehikkaalla tavallaan,
joka tässä ensi kerran esiintyy kirjallisesti. »H:ra Ahman
on hyvin monipuolinen kyky, hieno, hyvin ajatteleva, aina
tasainen, kuitenkin joskus vähän kylmähkö; Pousette
voimakas, ilmeikäs, luontehikas, kumminkin joskus liioi-
teltu; Lagerqvist teräväpiirteinen, eloisa, tehoisa, mutta
silloin tällöin epätasainen; Ahlström miellyttävä, miehinen
rakastaja, kuitenkin vähän yksitoikkoinen; Lichtenberg,
kaunis ääni kun lausuu, voimakkaasti värittävä, joskus
hieman tottumaton; Raa, komea vartalo, kaunis baryton-
ääni; A. Ahman oivallinen pienemmissä koomillisissa
osissa — siinä tärkeimmät miehiset jäsenet ansioineen ja
virheineen. Tärkeimmät naisista ovat: rouva Andersson
kokenut, loistokas, mutta jo vähän esitystavaltaan kangis-
tunut; rouva Pousette kaunis, voimakas, kun situatsioni
on myötäinen runollinen, mutta kun niin ei ole laita
tyhjänpuhuva ; neiti Forssman intohimoinen, naivinenkin,
yleisön suosikki, sentähden joskus ei oma itsensä ; neiti
Hartman ei hyvä eikä huono; neiti Pettersson reipas,

Pietarilainen arrkkitehti Benois ja berliniläinen teatterikoristus-tehtailija
Gropius arvostelivat oikein, että se ei ollut paikallaan ruotsalaisessa
teatterissa — vaikka he tietysti eivät katsoneet asiaa aatteelliselta kannalta.

itsetietoisesti naivinen, keimaileva, Nermanin ja rouva
Fornellin keskivälillä ; rouva Lagerqvist sirokas, aina oikea
sävyltään, hieno, mutta joskus eloton.» — Tämä näytte-
lijäin luonnekuvaus tavataan kirjeessä Florellille noin
kaksi viikkoa senjälkeen kuin teatteriseura oli alkanut näy-
täntönsä. Jos arvostelussa lieneekin ollut jotakin oikaista-
vaa, on kaikissa tapauksissa
myönnettävä, että siinä il-
maantuu tulevan teatteri-
johtajan tarkka silmä.

Yksityisistä näytännöistä
mainitsee Bergbom erittäin
Brachvogelin Narciss Ra-
meaun ja tekee samalla itse-
tunnustuksen, joka sallii mei-
dän luoda katseen hänen
sisäänsä. »Erinomaisen oiva
ilta oli se, jona annettiin
»Narciss Rameau», hän kir-
joittaa juur'ikään mainitulle
ystävälleen. »Tiedäthän että
aina olen ollut erikoisesti
mieltynyt siihen näytelmään,
kuinka monesti onkaan se
ajatus vilahtanut aivojeni

läpi, että minunkin kohtaloni voisi olla narcissoitua,
jollen elämässäni tapaa vaikutuspiiriä, jossa tunnen kyke-
neväni hyödyttämään.» Mainittuaan sitten että Nervander
usein pilalla oli sanonut hänelle, että hän (Bergbom) var-
maan tulee päättämään elämänsä kuin eräs tunnettu nero-
kas, mutta tasapainonsa menettänyt yliopiston mies, hän
jatkaa: »Vaikka olen sitä salannut, on tämä pila kovin

Kaarlo Bergbom (1864).

tuskastuttanut minua, sillä usein olen todella vavissut
juuri saman asian tähden, kaikki sen narcissmaisen särky-
neisyyden tähden, joka minussa tosiaan on,» — Yhtä var-
maa kuin se on, että Bergbom tässä puhuu sydämensä
sisimmästä, yhtä epäilemätöntä meistä on, että se synkkä-
mieli, joka näin esiintyi, oli ilmaus siitä enemmän tai
vähemmän tilapäisestä, painostavasta alakuloisuudesta, joka
on niin tavallinen herkkätuntoisissa, neroUisissa luonnoissa.
Ennen kuin he pääsevät selvään tehtävään käsiksi ja usein
keskellä luomistyötäkin se laskeutuu heidän päällensä kuin
painajainen, sitten taas väistyäkseen kirkkaan toimi-innon
edestä. Ainoastaan jos siihen yhtyvät ulkonaiset vastoin-
käymiset ja esteet, jotka tekevät kaivatun tositoimen mah-
dottamaksi, saattaa tämänlainen taipumus tulla tuhoavaksi.

Ähmanin ja Pousetten seuran etevyys herätti Bergbo-
missa ajatuksen, että hän nyt voisi saada murhenäytelmänsä
näyttämölle. Ajatus toteutuikin ennen näytäntökauden
loppua, sitten kun hän oli saanut kokea kaikki pettymykset
ja tuskat, kaikki hermostuttavat kinastelut ja vitkastelut,
joilla teatterinjohtajien on tapana höystää nuorten runoili-
jain laakereita. Kun hänen oma menettelynsä myöhemmin
oli toisenlainen, on mahdollista että siihen jossakin määrin
vaikutti jalomielinen harrastus vapauttaa toisia semmoisista
kokemuksista, jotka olivat tulleet hänen osakseen. Kaikissa
tapauksissa olemme saapuneet mieltäkiinnittävään episoodiin
Bergbomin elämäkerrassa, joka ansaitsee tulla seikkaperäi-
sesti esitetyksi, varsinkin kun enimmäkseen voimme käyt-
tää hänen omia sanojaan.

Joku päivä Porthaninjuhlan jälkeen Bergbom »Pombal»
kainalossaan meni mahtavan teatterinjohtajan W. Ähmanin
luokse. Käsikirjoitus jäi tämän haltuun, ja kohtuullisen

ajan päästä oli vastaus tuleva, otetaanko draama näyteltä-
väksi vai ei. »Minä olen hirmuisen levoton», kirjoitti
Bergbom Nervanderille. Kuinka kävi, kertoi hän myö-
hemmin Florellille.

»Hän toivoi että minä itse lukisin näytelmän ääneen ja niin
tapahtuikin. Luimme sitä kaksi iltaa teatterin jälkeen, ensiksi 2,
sitten 3 näytöstä. Ensi illan jälkeen hän oli ynseänlainen, sanoi
kappaletta mahdottomaksi näytellä, so oli muka ilman vilkasta
toimintaa, venytetty, vaikka hän sen ohella myönsi sillä olevan
monta ansiotakin. Tunnustan odottaneeni kaikkia moitteita paitse
riittävän toiminnan puutetta. Jälkimäisellä kerralla hän puhui
toisin. Tosin sanoi hän silloinkin että siinä puhuttiin liiaksi, että
ainakin kolmas osa oli karsittava pois, jos tahdottiin että kappale
menestyisi näyttämöllä, mutta hän myönsi toiselta puolen, että se
suuressa teatterissa olisi sangen viehättävä — kumminkin lisäten
että tuskin millään muulla teatterilla koko Euroopassa kuin mah-
dollisesti Berlinin hoviteatterilla oli riittävästi kykyjä niin erin-
omaisen vaikeasti näyteltävään kappaleeseen. Hän itse ei voinut
ottaa sitä, sillä harjoittaminen veisi häneltä niin paljo aikaa ja
voimia, mutta hän lupasi, jos tahtoisin, toimittaa sen Tukholman
kuninkaalliseen teatteriin, joka, siitä hän oli varma, ottaisi sen
näyteltäväksi. Jopa lupasi hän itse pitää huolta näyttämöllisestä
toimituksesta, koska hän ei luullut minulla olevan riittävästi
tottumusta semmoiseen työhön. Minä kiitin, mutta sanoin etten
tahtonut vaivata häntä. Minä pelkäsin näet, että hän poistaisi
siitä kaiken runouden mikä siinä ehkä on, sillä vaikka hän on
sangen paljo lukenut, ovat hänen käsityksensä draamallisesta runou-
desta ylen jokapäiväisiä. Hän piti esim. Shakespearea mahdotto-
mana näytellä meidän aikana, Cygnaeuksen draamoja sanoi hän
raakalaisiksi, Daniel Hjort oli hänestä kauhean ikävä j. n. e.
Näet siis — jälleen toivomus pettynyt!»

Näin olivat asiat marraskuulla; mutta joulukuulla
Bergbomilla oli toista kerrottavana: »Pombal tulee kuiten-
kin näyteltäväksi. Vaikka Ähmanilla ensin qU epäilyksiä,
ei Cygnaeuksen tarvinnut puhua hänen kanssaan kuin 5

minuuttia, ja hän oli muuttanut mielensä*). Ahman on
ehdottava muutoksia, jonka jälkeen Cygnaeus ja minä
otamme ne harkinnan alaisiksi. Maaliskuun lopulla saanen
nähdä sen näyttämöllä.» —

Samaan aikaan kuin Pombal täten häiritsi Bergbomin
mielenrauhaa, päätti hän vastaanottaa tarjomuksen ruveta
Helsingfors Tidningarien toimituksen jäseneksi. Sopimuk-
sen mukaan hänen tuli hoitaa ulkomaanosastoa ja vastata
»palstantäytteestä» s. o. ulkomaalaista kulttuurielämää kos-
kevista tiedoista. Palkka oli 560 ruplaa vuodelta. Sitä
paitse hän sitoutui kevätlukukaudeksi kirjoittamaan Suo-
mettareen teatteri- ja musiikkiarvosteluja, josta hänelle ei
kuitenkaan tulisi muuta hyötyä kuin vapaa pääsy teatteriin
ja soittajaisiin**). Vaikka sanomalehtitdlmi ei näy Berg-
bomia erittäin houkutelleen, oli hän ainakin ensi hetkessä
tyytyväinen, sillä täytettyään 21 vuotta oli hänestä vaikea
pyytää isältään rahoja tarpeisiinsa. Kuinka vähän hän
sittenkin ajatteli aineellista etuaan, tiedämme siitä mitä jo
edellisessä luvussa on kerrottu hänestä ja Kivestä***).

Tuskin olikaan Bergbom ryhtynyt ensimaiseen julki-
seen toimeensa, joka tapahtui joulukuun keskivaiheilla,

*) Cygnaeuksen kirjoituksessa »Jälleen teatterin tulevaisuudesta >
(1867) tapaamme lauseen, joka ilmaisee hänen ajatuksensa Bergbomin
draamasta. Luetellen 1860-luvun alkupuolella syntyneitä draamoja hän
sanoo: »Liitäen kodin rannoilta Euroopan äärimmäiselle laidalle, Kaarlo
Bergbomin fantasia runoili »Pombalin ja jesuiitat» nuorekkaalla tarmolla,
joka muistutti Schillerin ensimäistä draamallista kehityskautta.»

**} Tämä sopimus näyttää jostakin syystä rauenneen, sillä v. 1865
ei Suomettaressa ollut kuin yksi teatteriarvostelu (Don Carloksesta), joka
mahdollisesti on Bergbomin kirjoittama.

***) Paremmin esimerkkinä Bergbomin huumorista kuin kevyt-
mielisyydestä mainitsemme, että hän kerran toveripiirissä, kun toiset
pilalla sanoivat: »Sinä tulet varmaan kuolemaan nälkään, kun et sinä
ansaitse mitään!* vastasi: »Oletteko koskaan kuulleet, että senaattorin
poika Suomessa olisi kuollut nälkään?»

kun häntä kohtasi ikävä kokemus, joka ei suinkaan ollut
omansa herättämään hänessä mieltymystä sanomalehti-
miehen ammattiin. Kerrottuaan Florellille, että hän oli
ottanut arvostellakseen vuoden joulukirjallisuutta, hän
jatkaa: ^»Kaupanpäälliseksi sain minä ristikseni polemii-
kin Dagbladin kanssa sentähden että vähän haukuin K.
Collania hänen toimittamastaan runollisesta lukukirjasta.
Arvostelu, joka, vaikka itse sanon sen, oli täysin oikeutettu,
on esplanaadiylimystössämme herättänyt oikean paheksumis-
myrskyn ja huudon ultrafennomaniasta j. n. e. Elä usko
sanaakaan siitä. Tiedäthän että minä en ole niitä, jotka
kiivastuvat. Nyt olen lisäksi tullut herrojen skandinaavien
kauheihin vihoihin muutamasta, myönnän sen, ajattelemat-
tomasta lauseesta keskustellessani Ähmanin kanssa Pom-
balista.»

Asia oli niin että Bergbom kirjoittaessaan Collanin
kirjasta oli huomauttanut siitä nurinkurisuudesta, että
toimitetaan »runollinen lukukirja Suomen nuorisolle», jossa
on ainoastaan ruotsinkielisten runoilijain tuotteita, mutta
ei viitatakaan siihen että Suomessa on suomenkielistäkin
kirjallisuutta; ainakin olisi kansanrunous ansainnut tulla
edustetuksi. Tämä aiheutti H. D:n puolesta hyökkäyksen,
johon m. m. sisältyi epäsuora viittaus, että muka H. T:ssä
olisi sanottu »Portugalin historian olevan meitä yhtä lähellä
kuin Ruotsin». Kun syytös sitten uudistettiin ja täyden-
nettiin mieskohtaisilla viittauksilla Bergbomiin ja sen joh-
dosta joku maaseutulainen H. T:ltä kuulusteli, mitä sillä
tarkoitettiin, julkaisi Bergbom, joka ei voinut epäillä että
H. D. piti silmällä erästä hänen lauselmaansa, selityksen
ja vastalauseen, jonka pääkohta on seuraava:

»Joku aika sitten luin teatterinjohtaja hra Ähmanille erään
kirjoittamani murhenäytelmän, jonka toiminta tapahtuu Portugalissa.

100

Keskostelon kuluessa hra Ahman oudoksui, että olin valinnut
aiheen niin kaukaisesta maasta, vaikka 'omassa kotimaisessa ruotsa-
laisessa historiassamme on niin ylen runsaasti traagillisia aiheita'.
Saadakseni hra Ähmanin käsittämään, että me suomalaiset teemme
eroitusta suomalaisen ja ruotsalaisen historian välillä, vastasin:
'minusta on Portugalin historia meitä jotenkin yhtä läheUä kuin
Ruotsin'. Että sanat olivat keskustelun innossa lausuttu liioittelu,
jota tietysti ei voi puolustaa, on selvää. Ainoa, joka sanoja
lausuttaessa oli läsnä, hra Ahman, käsittikin sen niin. Mutta
H. D:n toimitus, joka ei ollut saapuvilla, vaan siis on kuullut sen
juorutietä, ymmärtää sen paremmin. Hyvin tunnetulla taktii-
kallaan on se sattumalta siepatusta lauseesta laatinut valtiollisen
ohjelman, jonka kautta se nyt oikein voi näyttää yleisölle, mihin
kauheihin seurauksiin kerettiläinen 'suomalainen itsetunto' johtaa.» —
Lopuksi arvostellaan halpamaiseksi menettelyä käyttää juorutietö
kuultua satunnaista lausetta aseeksi H. T:n toimitusta vastaan,
jolle Bergbom, silloin kun hän sanat lausui, oli vieras^

Mitä hienotuntoinen Bergbom piti tästä alkusoitosta
hänen uudelle toimelleen — alkusoitosta, joka jatkui vielä
uuden vuoden alussa, ilmaisee hänen huudahduksensa
Nervanderille uuden vuoden päivänä: »Tiedätkös, kirjailija-
toimi on jotakin hirveää!»

Tämän jälkeen seurattakoon »Pombalin» vaiheita
kevätkaudella 1865. Tammikuulla Bergbom Ähmanin neu-
vojen ja ehdotusten mukaan pyyhkii ja karsii ja muuttelee
näytelmäänsä, ja menee siihen enemmän aikaa kuin hän
oli laskenut. Sitten hän vie sen Cygnaeukselle, »ainoastaan
kohteliaisuudesta, odottamatta että hän viitsisi tarkastaa
muutoksia. Mutta siinä erehdyin. Cygnaeus ei hyväksynyt
että olin pyyhkinyt niin paljon, vaan väitti että eri kohtia
pitäisi palauttaa entiselleen, varsinkin pitäisi minun saada
takaisin muutamia 'meheviä' piirteitä kuninkaan kuvauk-
seen. Se taas ei ollut Ähmanin mieleen ja niin täytyi
minun muuttelemistaan muutella useat kerrat voimatta

101

oikein tyydyttää kumpaakaan, siksi kun vihdoin toissa
päivänä [25 p. helmik.] niin väsyin kaikkeen, että menin
Ahmanin luokse ja sanoin etten enää töherrä kirjaintakaan.
Nyt on alettu puhtaaksikirjoittaa rooleja, mutta kuinka
ne jaetaan sitä en ole saanut tietää. Kappale on nyt noin
kolmas tai neljäs osa lyhempi kuin ennen,»*) — Vasta
viiden viikon päästä kohtaamme kirjeissä »Pombalin»
uudestaan. Silloin, huhtikuun alussa, Bergbom kirjoittaa:
»Siunattu Pombal on jälleen hankkinut minulle puuhaa.
Ahman näet (kumma kyllä) ei ole kutsunut minua olemaan
läsnä harjoituksissa, ja minun täytyy sentähden kirjoittaa
pitkiä esityksiä näyttelijöille, selittääkseni heille heidän
rooliensa sisällistä puolta. Kun sanon että esitykseni
Theresiasta täyttää kokonaisen arkin, niin ymmärrät kuinka
tämä tehtävä on vienyt aikaa.»

Ylipäätään näyttää Bergbom suurella vaatimattomuu-
della taipuneen Ähmanin mielen mukaan. Lyhennyksistä,
jotka hän tietysti teki kirvelevin sydämin, hän ei kiukkui-
semmin ilmaise tyytymättömyyttään kuin seuraavissa lau-
seissa: »Vähän kuitenkin suutuin Ähmaniin. Voitkos
ajatella! Kappale ei tule kestämään kuin vähä yli k:lo 10.
Siinä nyt seuraus ylellisestä myöntyväisyydestä pyyhki-
mään ja muuttelemaan loppumattomasti kaikki mitä hän
vaati ! » Tuskallisemmin vaikuttivat nähtävästi alituiset
lykkäykset. Kun ensi ilta viimeinkin näytti peruuttamat-
tomasti olevan määrätty huhtikuun loppuun, tapahtui
perintöruhtinaan kuolema Nizzassa, jonka tähden teatteri
oli suljettava kahdeksi viikoksi. Toukokuun 10 p. »Pombal

*) Teatteria varten laadittu toimitus on kadonnut. Sitä ei ole
Bergbomin jälkeenjääneiden paperien joukossa eikä myöskään Kuotsalaisen
teatterin kirjastossa. Hra intendentti Wetzerin tiedonannon mukaan
ovat jälkimäisessä paikassa säilyneet ainoastaan roolit erikseen kirjoi-
tettuina.

102

ja jesuiitat» lopultakin annettiin ensi kerran. Lähes viikkoa
myöhemmin Bergbom kirjoittaa asiasta Florellille. Vali-
tettuaan että sekä Nervander että Florell olivat poissa
silloin kuin »Pombal» — »jossa teillä on ollut melkein
yhtä paljo osaa kuin minulla» — astui päivän valoon
yleisön edessä, hän jatkaa:

»Kuinka oleukaaan teitä ajatellut! Kuinka olisittekaan
iloinneet kanssani! Kuinka olisitkaan kuullut kaikkia ihmisiä
teatterissa, jos olisit ollut täällä. Kuinka kiitollinen minun
tuleekaan olla teitä molempia kohtaan teokseni menestyksestä,
mitä olisin minä kyennyt, minä joka olen niin riippuvainen rakkau-
destani toisiin ihmisiin ja siitä rakkaudesta, jonka he suovat
minulle takaisin, jollei minulla oHsi ollut teitä, jotka elvytitte
minua kun olin masentunut, iloitsitte kanssani, kun toivoin. Touko-
kuun 10 p., kaksi vuotta ja kaksi päivää teatterin palon jälkeen,
päivänä Pombalin kuolinpäivän jälkeen ja kaksi päivää ennen
hänen syntymäpäiväänsä*), esiintyi teokseni. Voit käsittää levot-
tomuuteni. Ahman yhpäätään ei ollut antanut minulle mitään
tietoja kappaleesta. Vasta viimeisinä päivinä sain oikein tietää
rooHen jaon. Ja edelleen olin jätetty tietämättömyyteen, milloin
kappale näyteltäisiin. Ensi mainen määräaika oh maaliskuun loppu,
sitten huhtikuun alku, sitten 19 ja sitten 28 p. huhtikuuta, mutta
aina minut petettiin, näytännöstä ei tullut mitään ennen kuin touko-
kuulla. Kysyt kenties niiltä nyt tuntuu olla tavallansa historian
oma; olin kaksi vuotta peivolla odottanut tätä päivää, olin kuvi-
tellut että tulisin ikäänkuin toiseksi ihmiseksi kun kappale olisi
näytelty, mutta kumma kyllä en nyt, kun se on ohi, huomaa
mitään varsinaista muutosta, en sisässäni enkä suhteessani muihin
ihmisiin. Olen jotenkin päässyt kuulemasta kysymyksiä, huudah-
duksia ja tiedonantoja kappaleesta, joita odotin. Yleensä on
teoksella ollut menestys. Olen tosin kuullut useitten voivottelevan
sen kauheaa epäsiveelhsyyttä, mutta ihmeeksi eivät valittajat ole

*) Tähän sopii nyt lisätä: Samana päivänä kun historiallisesti
tunnettu ensimäin en suomalainen näytäntö tapahtui Turussa 1650 ja
samana päivänä kun, neljä vuotta myöhemmin, Kiven »Lea» ensi kerran
näyteltiin, ilta, josta on tapa lukea suomalaisen teatterin synty.

103

niitä siveellisirapiä — esim. Bolin ja MaDnerheim. — Kolme
tärkeää muistutusta olen kuullut asiantuntijoilta. Neljännen näy-
töksen ensi kuvaelma on aivan tarpeeton, koska se ei ollenkaan
vie toimintaa eteenpäin, Moreiran tunnustus Lafoensille lopussa ei
ole johdonmukainen (ukko parka onkin julmasti kärsinyt näyttä-
möllisestä toimituksesta), Pombal on liiaksi ^ valtiomies, hänen
suhteensa tyttäreen laiminlyöty. Mielipiteet kuninkaasta ovat
eriävät, muutamat pitävät häntä, niinkuin Nervander, kappaleen
loistavimpana kohtana, toisista realismi hänen kuvauksessaan käy
kauneuden rajojen yli. Mikä enimmin ilahuttaa minua on se, että
kaikki, joiden käsitykseen panen arvoa, Cygnaeus, O. Toppelius,
Calamnius, ovat olleet ihastuneet. Bemdtsonilla on lyhyt, mutta
hyvin valaiseva ja mieltäkiinnittävä arvostelu F. A. T:ssa. —
Voitkos ajatella kuinka Cygnaeus on ihmeellinen — hän tahtoo
toimittaa »Pombalin» Kööpenhaminan suureen teatteriin — ajat-
teles — Kööpenhaminan! Hän matkustaa keväällä ulkomaalle
ja ottaa kappaleen mukaansa. Eikö hän ole ihmeteltävä! Tietysti
voi olla hupaista saada teoksensa näytellyksi eräällä Euroopan
ensimäisiä näyttämöjä, mutta pääasia on kuitenkin nähdä uuden
kauniin piirteen omassa, omassa Fredrikissämme. Ei koskaan lie
runoilijalla ollut taisteltavana niin paljoa vastaan kuin hänellä, eikä
kellään ole ollut enemmän syytä tulla ihmisvihaajaksi, ja mitä
hän tekee? Hän rohkaisee jokaista kykyä, hankkii sille menes-
tystä, jota hän ei koskaan ole ymmärtänyt hankkia itselleen,
harrastaa innokkaasti että ei mitään menisi hukkaan tältä yleisöltä,
joka sydämettömästi pilkkaa häntä*). — Kysyt kai kuinka näyteltiin.

*) Tiettävästi «Pombal» ei ole näytelty muualla kuin Helsingissä,
mutta sUti Cygnaeus kumminkin täytti lupauksensa. Florell mainitsee
näet kirjeessään Parisista 24/8 edellisenä iltana tavanneensa Cygnaeuksen,
»täysin näköisenään, niin loistavana, niin lämpimänä», ja hän oli kertonut:
»Niin pian kun tulin Kööpenhaminaan, menin vanhan ystäväni professori
Holstein luokse ja kysyin häneltä: Osaatteko te tähän aikaan Tanskassa
kirjoittaa kelvollisia draamallisia teoksia? ja lisäsin sitten että minä
muuten voisin tarjota hänelle yhden semmoisen. Minä kerskasin aika
lailla Bergbomin näytelmästä, mutta tein sen vakaumuksesta. Päätös oli
se että kappale suurimmalla varmuudella luvattiin ottaa esitettäväksi.»
Tämän johdosta tuli Bergbomin niin pian kun mahdollista lähettää käsi-
kirjoitus kuninkaallisen teatterin johtajalle H. P. Holstille Kööpenhami-
naan. — Jättikö Bergbom kehoituksen noudattamatta vai oliko ehkä

104

Ihmeteltävästi ! Et voi kuvitellakaan kuinka [neiti] Forssman oli
suuri Theresiana; olin ajatellut Frej a Rybergiä*) tässä ossÄsay
mutta hän ei olisi koskaan voinut näytellä sitä niin. Kuulisit
hänen ensi näytöksessä huutavan Lafoensllle: »eUe tiedä millä
tikareilla te leikitte — — menkää! menkää! minä inhoan teitä!»
taikka kun hän murtuneena jättää hänelle hyvästi viime näytöksessä.
Näkisit hänen kun hän vie lampun balkongille taikka kun hän
taikauskoisessa hädässä luulee kuningasta saatanaksi ja ojentaa
krusifiksin häntä vastaan (ah! ethän sinä tunnekaan sitä kohtaa,
se on myöhemmin lisätty). Myöskin Lagerqvist Moreirana oli
erinomainen, Pousette kuninkaana ainoastaan muutamissa kohdin
esim. koko neljännessä näytöksessä. Niinikään oli Jose (Lichten-
berg) oivallinen. Sivuosatkin esitettiin nuhteettomasti, ainoastaan
Hafgren Saldanhana oli hirmuinen. Kuolemaan tuomittujen retki
viime näytöksessä jätettiin pois väen puutteesta. Samasta syystä
oli luostarikohtaus kolmannessa näytöksessä onnistumaton.» —

Täydellisyyden vuoksi on tähän liitettävä tietoja
aikalaisten arvostelusta. Bergbomin mainitsema Berndt-
sonin arvostelu kuului näin:

»Uusi kotimainen näytelmä, K. Bergbomin »Pombal ja jesuii-
tat», näyteltiin eilen ensi kerran. Kappale, joka on mieltäkiin-
nittävä ja jota tervehdittiin vilkkailla ja hyvin ansaituilla suosion-
osoituksilla, on nuoren tekijän ensimäinen yritys draamallisessa
runoudessa, mutta silti on sillä suuria ja oleellisia ansiopuolia.
Siinä on draamallista eloisuutta ja tarmoa, jaloa henkeä, runollista
lentoa, suurta aaterikkautta, selväpiirteisiä luonteita ja kaunista,
ytimekästä kieltä. Totta kyllä ilmaisee aineen käsittely monessa
kohden enemmän nuorekasta, kaikkia rajoituksia ylenkatsovaa
innostusta kuin tyynen ja kypsyneen luojahengen inspiratsionia,
mutta huomattava on, että murhenäytelmä on runoustaiteen kor-

Cygnaeuksen käsitys Holstin myöntyväisyydestä liian optimistinen, siitä
ei meillä ole tietoja.

*) Freja Ryberg oli etevimpiä näyttelijättäriä Helsingin ensimäisessä
V. 1861 perustetussa, pysyvässä ruotsalaisessa teatteriseurassa. Neiti
Ryberg lähti täältä Parisiin ja meni siellä 1866 naimisiin Alphonse
Vinatyn kanssa.

105

keimpia tehtäviä. Tekijällä ei ole vielä keskittymiskykyä, hän ei
osaa vielä niin sanoaksemme polttopisteeseen koota aatteen ja
toiminnan hajanaisia säteitä, niin että kuvaelma esiintyisi voimak-
kaana, kirkkaana ja rajoitettuna; hän päästää rikkaan miehkuvi-
toksensa tulvimaan ja vapaasti juoksemaan kohisten ja meluten
sadoissa pienissä puroissa, sen sijaan että hän antaisi sen syvänä
ja hiljaisena virtana, viljavien rantojen välitse ja heijastaen taivasta,
kulkea päämääräänsä kohti. Mutta niin se on: nuoruuden etu-
oikeus on omistaa tämä »liikamäärä voimaa, jota mnoilija ei raski
hillitä». Tämän liikamäärän kautta on näytelmä saanut pituuden
ja laajuuden, joka vain on haitaksi sen todelliselle kauneudelle ja
sille vaikutukselle, jonka se on omansa aikaansaamaan. Mutta,
me sanomme vielä kerran, että kappaleella oli suuri menestys ja
että sen monet ja kauniit ansiopuolet oikeudella herättävät ylei-
sössä suuria ja iloisia toivomuksia nuoreen tekijään nähden.

Esitys oli huoliteltua ja etevimmät osat näyteltiin eloisasti,
totuudella ja lämmöllä. Nti Forssman, rouva Pousette sekä hrat
Pousette, Ahman, Raa, Lagerqvist ja Lichtenberg suorittivat
tehtävänsä kauniisti ja kiitettävästi.

Näytännön lopussa huudettiin tekijä esiin.»

Lähettäessään tämän lausunnon irtileikattuja on Berg-
bom lisännyt viimeiseen lauseeseen sanat: »men kom ej»
(mutta hän ei tullut). Toisin sanoen ujo kun oli, hän ei
taipunut julkisesti vastaanottamaan yleisön suosionosoi-
tuksia. — Kaikkiaan näyteltiin näytelmä viisi kertaa,
mutta ainoastaan ensi kerran aivan täydelle huoneelle,
joka ihmetyttää H. T:n tilapäistä arvostelijaa (O. Toppe-
liusta). Vasta kesäkuun keskivaiheilla tämä arvostelija
julkaisi seikkaperäisen arvostelun kappaleesta. Hän sanoo
varsinkin ajankuvausta oivalliseksi ja siinä ilmaantuvaa
realistista tarmokkaisuutta ihailua herättäväksi. Jesuiittain
vaikutus mikäli se tulee näkyviin kuninkaassa y. m. henki-
löissä on kuvattu suurissa, voimakkaissa piirteissä sekä
niin rohkealla ja varmalla siveltimellä, että se voisi saada
monen jo kuuluisan kirjailijan kateelliseksi. Edelleen kiite-

106

tään yarsinkin Theresian ja Lafoensin huolellista luonne-
kuvausta, jonka ohella rikas lyriikkakin tulee käytäntöön.
Loppupäätös on että »Pombal ja jesuiitat» runollisena
tuotteena kohoo yli jokapäiväisten tragediain. Reipas, rohkea
luonnekuvaus, paljo lupaava keksintökyky, voimakas rea-
lismi sekä vihdoin nuorekkaan tulen ja innostuksen runsaus
— kaikki saa aavistamaan, että tekijällä on oleva tule-
vaisuus draamallisen runouden alalla. — Näyttelemiseen
katsoen oli neiti Forssmanin Aveiron herttuatar illan
loistokohta.

Toinen niistä ystävistä, joita Bergbom oli kaivannut,
Nervander, tuli kotia päivänä sen jälkeen kun »Pombal»
oli viimeisen kerran näytelty. Hän oli tietysti pahoillaan
myöhästymisestään. — Tahtoisitko todella oikein mielelläsi
nähdä kappaleeni? kysyi Bergbom. — Tietysti, ymmär-
räthän sen, vastasi toinen. — No, kyllä tiedän yhden keinon,
sanoi Bergbom miettiväisesti. Ahman ei ole vielä maksanut
ihinuUe mitään. Kun luovun palkkiosta, niin hän varmaan
vielä antaa yhden näytännön. Jos salongi onkin tyhjä,
niin palkkioni korvaa tappion ! — Nervander luonnollisesti
ei suostunut tähän ehdotukseen, joka mainiosti kuvaa
Bergbomin luonnetta ja sydäntä. —

Pombalia seuraten olemme jo joutuneet kesän kynnyk-
selle, mutta nyt on palattava katsomaan, kuinka Bergbom
viihtyi uudessa toimessaan ja mitä muuta hän koki tänä
aikana. Edelliseen asiaan nähden on totuuden mukaan
kerrottava, että sanomalehtityö d tuottanut hänelle tyydy-
tystä. Jo helmikuulla oli asia hänelle selvinnyt, koska
hän seikkaperäisesti puhuu siitä maaliskuun alussa (Flo-
rellille 1/3). Hän oli tahtonut totuttaa itsensä järjestettyyn
työhön, sen sijaan että hän ennen oli lueskellut ja tutkinut

107

mitä häntä viehätti, mutta luettuaan päivän ulkomaan
postin hän mieluummin vaipui unelmiinsa kuin ryhtyi
kirjoittamaan. Tietysti hän aina lopulta suoritti tehtävänsä
ja pysyi mahdollisimman hyvissä väleissä muun toimi-
tuksen kanssa, mutta itse hän ei pannut mitään arvoa
työhönsä. Kokonainen vuosi, hän valitti, menee häneltä
hukkaan. Hän oli toivonut voivansa sanomalehtityön
ohella jatkaa soitto- ja suomenkielen opintoja, mutta toisesta
ei tullut enemmän kuin toisestakaan. »Varsinkin olen
pahoillani suomenkieleen nähden. Olin toivonut syksyllä
osaavani sitä sen verran, että voisin aloittaa Sauliani, mutta
nyt huomaan surukseni että unohdan senkin vähän, jonka
olen osannut. Saul on minulla jo melkein valmiina päässäni,
vaikka en vielä tiedä miten ryhmittelen kohtaukset. Myös-
kin Tuomas piispaan nähden olen saanut paljo uusia ja
luullakseni mieltäkiinnittäviä aatteita. Traagillinen risti-
riita tässä murhenäytelmässä on sekin jotenkin selvinnyt,

mutta ympäristö puuttuu vielä.» Emme suurestikaan

erehtyne olettaessamme, että tyytymättömyys sanomalehti-
toimeen s. o. poliittisten ulkomaanuutisten seulomiseen ja
valmisteluun verraten pienen lehden lukijakunnalle, aivan
yksinkertaisesti johtui hänen runoilijaluonnostaan. Kun
pää on täynnä murhenäytelmän kohtauksia, ei silloin
helpostikaan tuommoinen päiväläistyö vedä puoleensa. —
Kirjeessä Nervanderille, joka alkaa: »Rooma ja Helsingfors!
30 astetta kylmää ja kesälämpö keskellä talvea! Siellä
ainoastaan muistoja, täällä ainoastaan toivomuksia!» ja
jossa osaksi puhutaan samasta masentuneesta mielentilasta,
kohtaamme tiedon että Jaakko Forsmanin järkevät puheet
olivat ainakin joksikin ajaksi karkoittaneet synkän tunnel-
man: »Olen jälleen saanut elämänhaluni, on kuin olisin
unesta herännyt.»

108

Maaliskuun lopulla Bergbom palaa runollisiin aikei-
siinsa kirjeessä (Florellille 27/3), joka valitettavasti ei
enää ole täydellinen, mutta jonka alkupuolesta kuitenkin
teemme seuraavan otteen:

»Käyn siellä [teatterissa] joka päivä, mutta olen niin

esteettisesti tylsistynyt, että ainoastaan Stenvallin »Nummisuutarit»
nykyään viehättää minua, ainoastaan ankarin realismi vaikuttaa
minuun. Sentähden olen palannut [Hebbelin murhenäytelmiin]
Maria Magdalenaan ja Judithiin. Edellinen on oleva alpha ja
omegani uudemmassa dramatiikassa. Judithista toivon taas
että se siunaavasti vaikuttaa juutalaisen taustan kuvaamiseen
Saulissa. Maria Magdaleenaan olen aina kääntyvä, kun ajattelen
yhteiskunnallista tragediaani kansanelämästä. Tiedät luultavasti
että kerran olen miettinyt semmoista — nyt palaa ajatus laatia
jotain siihen tyyliin. Sankari on oleva pietisti — ristiriita on
siinä, että se oikeus, joka on julkilausuttu raamatussa ja etenkin
Vanhassa testamentissa ja joka yleisenä tapana on juurtunut
kansan sydämeen, törmää sitä oikeutta vastaan, joka on ilmituotu
porvarillisessa laissa. Luullakseni on aine mieltäkiinnittävä ja
valojen ja varjojen jako on tuleva sitä tehoisammaksi, kun vasta-
kohtaisuus talonpojan ja herrasmiehen välillä on otettava mukaan.»

Tämän jälkeen hän samassa kirjeessä alkaa laajasti
tehdä selkoa mietteistään Tuomas piispa murhenäytel-
mästään. Hankkiakseen tarpeelliset tiedot, joiden nojassa
hän voisi realistisesti kuvata Suomen kansan elämää noina
muinoisina aikoina, Bergbom ajatteli kesällä — »ei ensi
kesänä, vaan vuoden päästä» — matkustaa Rää veliin ja
Riikaan tutkimaan Itämeren maakuntain asiakirjoja ja
kronikoita. Viron ja Liivinmaan asukkaat seisoivat saksa-
laisten tullessa jotenkin samalla kulttuurikannalla kuin
suomalaiset ruotsalaisen valloituksen aikana. Silloisia
saksalaisia historiallisia muistiinpanoja kävisi siis käyttä-
minen suuresti erehtymättä. — Mitä sitten seuraa aiotun

109

draaman »ideaalisesta päätoiminnasta» on vain katkelmana
säilynyt.

Muulloinkin kuin tässä kirjeessä julkilausui Bergbom
ihastuksensa »Nummisuutarein» johdosta. Niin hän mai-
nittuaan, että Cygnaeus H. T:iin oli kirjoittanut »verratto-
man arvostelun» komediasta, huudahtaa Nervanderille:
»Mikä realismi! mikä alkuperäinen juoni! Miten syvästi
runollisia yksityiskohtia! — Helsingin esteettisille herkku-
suille se ei kuitenkaan ole mieleen.» Varsinkin Ahlqvist
oli (Suomettaressa) äärettömän halveksivasti arvostellut
sekä »Kullervoa» että »Nummisuutareita». Vähän myö-
hemmin tuli Bergbomin asiaksi oikein virallisesti esittää
käsityksensä komediasta. Senaatti oli nimittäin 10 p. elo-
kuuta 1864 — ensi kerran — määrännyt palkintoja annet-
tavaksi vuosina 1863 — 1864 ilmestyneistä tieteellisistä ja
kaunokirjallisista teoksista sekä kansankirjoista, ja kun 12
p. huhtikuuta 1865 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tuli
puolestaan asettaa jäseniä siihen palkintolautakuntaan,
jonka oli arvosteleminen kaunokirjallisuutta, valittiin siihen
G. Z. Forsman, K. Bergbom, J. V. Calamnius, Jaakko
Forsman ja A. Törneroos*). Tämä vaali ei ollut herättä-
mättä tyytymättömyyttä »esplanaadikotteriassa ». Muuan
»Bomfeldt» selitti Hufvudstadsbladetissa, että seura valit-
semalla niin tuntemattomia henkilöitä kuin Bergbom,
Calamnius ja J. Forsman palkintotuomareiksi oli häväissyt
tarkastettavia teoksia (!). Eräs lähettäjä H. T:ssä taasen
puolusti vaalia, mutta »Bomfeldtin kirjoitus», kertoo Berg-
bom Nervanderille, »on kumminkin herättänyt tyytyväi-
syyttä sillä taholla, missä joka letkaus fennomaaneja kohtaan

*) Yliopiston Filosofisen tiedekunnan hist.-kielitiet. osasto oli nelj&
päivää ennen valinnut samaan palkintolautakuntaan jäseniksi: B. O.
Lillen, Z. Topeliuksen, J. Krohnin ja O. Toppeliuksen.

110

vastaanotetaan riemastuksella». Kaunokirjallisen palkinnon
sai kuin saikin Kivi, vaikka päätös ei ollut yksimielinen.

Musiikkielämästä Bergbomilla ei tänäkään vuonna ole
paljo kerrottavana. »Konserteista puhuakseni^, kirjoittaa
hän Florellille maaliskuulla, »on pikku Alle Lindbergin
iltama ollut mieltäkiinnittävin. Tiedätkös — hän on oikea
pieni helmi. Luulisi täysikasvaneen miehen eikä hennon
tytön istuvan pianon edessä, semmoinen voima hänellä on.»
— Teatteri se sittenkin oli, joka tarjosi enimmän nautintoa
Bergbomille. Tammikuulla annettiin Schillerin Don Carlos
viisi kertaa peräkkäin täydelle huoneelle ja siitä Bergbom
ihastuksella kirjoittaa kummallekin ystävälleen. Nervande-
rille: »Nautin sanomattomasti. En tiedä näyttämöllisen
esityksen koskaan vaikuttaneen minuun niin mieltäylentä-
västi.» Florellille laajemmin:

»Et usko, kuinka nautin! Tiedän tuskin koskaan olleeni niin
onnellinen teatterissa kuin Schillerin nuoruudenteoksen ensi näy-
tännössä, kun näin elävinä edessäni nämä suurenlaiset haamut,
kun korvani saivat vastaanottaa nämä säkeet, jotka jaloin ja heh-
kuvin rakkaus on sielullisentanut. Erittäinkin Fiilipin suurisuun-
tainen persoona sai sydämeni sykähtämään. Huomaan että minulla
on kokonaan toinen käsitys Schillerin Fiilipistä kuin ystävälläsi
Wernerillä*) näyttää olevan. Kuinka vakaantuneena, kypsyneenä
selkeine ja käytännöllisine katseineen hän seisookaan vastapäätä mo-
lempia idealisteja, Carlosta ja Posaa, hän tietää voivansa maail-
massa, todellisuudessa aikaansaada mitä hän tahtoo, sill'aikaa kun

*) Ruotsalainen maalaaja Wemer mainitaan usein Florellin kir-
jeissä Parisista. Florell ja hän olivat hyviä ystäviä, ja tässä taiteilijassa
oli Florellin mielestä paljo, joka muistutti Bergbomista. Wemer oli Bel-
giassa kääntynyt katoliseen uskoon, ja kun Florell oli hänelle lukenut
^>Pombalin ja jesuiitat», oli hän ollut hyvin mielissään puolueettomuu-
desta, millä Bergbom oli kuvannut jesuiittoja, ja julkilausunut sen toivon,
että tämä uudessa tragediassa käsittelisi Don Carlos aihetta — tehden
i^en historiallisemminrja osottamalla suurempaa oikeutta Fiilip kuningasta
kohtaan kuin Schiller.

111

nämä eivät vielä ole keksineet sovintoa unelmiensa ja elämän vä-
lillä. Mutta toiselta puolen miten syvälti onkaan hänen sielunsa
juurtunut samaan korkeaan ihanteellisuuteen, miten lämpimästi hän
rakastaakaan Posaa, jossa hän näkee maallisesta kuonasta puhdis-
tetun, jalouden perikuvan, kuinka ihmisellisesti ja siis kauniin heik-
kona hän seisookaan suurinkvisiittoria, tuota kuivettunutta ukkoa
vastaan, joka ei enää ole olentokaan, vaan haudasta noussut aate.
— Don Carlos näyteltiin yleensä oivallisesti, varsinkin neiti Forss-
man esitti Ebolia traagillisen ylevästi, niinkuin ei suinkaan joka
päivä ole nähtävissä. Muutoin on näytelty Moliören Malade ima-
ginaire, jolle nauroin kuollakseni. Myöskin Halmin »Erämaan
poika» annettiin nykyisin, mutta ilman menestystä, joka osottaa
aistin puutetta yleisössä, sillä joskaan ei kappale perussuunnitel-
maltaan ole runollinen, on se kuitenkin suoritettu aistikkaasti ja
runollisella tunnolla, joka harvoin tavataan uudenaikaisissa runo-
teoksissa. » ^

Se ihastus, millä Bergbom puhuu »Don Carlos» draa-
masta, johtaa mieleen, että tämä näytelmä tuli olemaan vii-
meinen, jonka hän eläissään teatterissa näki — tammikuulla
41 vuotta myöhemmin.

Sanomalehtitoimi pidätti Bergbomin Helsingissä koko
kesäkuun. Kirje Florellille 21 p:ltä sisältää yhtä ja toista
mieltäkiinnittävää. Hän oli nyt hyvin yksin. Nervander
oli lähtenyt Sääksmäelle, pois oli myös matkustanut E. A.
Forssell, johon hän sanoo hyvin mieltyneensä, ja A. Sten-
vall (Kivi), »jonka mieltäkiinnittävä persoonallisuus on suu-
resti vetänyt minua puoleensa». Sitten hän puhuu toisista
tuttavuuksista, jotka hän vähän ennen oli tehnyt, mutta
jotka nekin olivat jättäneet Helsingin, nimittäin muuta-
mista Ähmanin ja Pousetten teatteriseuran jäsenistä. —
Bergbom kertoo että se huoli, jolla näyttelijät olivat esit-
täneet hänen kappaleensa, oli herättänyt hänessä halua
tulla persoonallisesti tutuksi heidän kanssaan. Muutamille
hänet esiteltiinkin, mutta »ujo kun olen, en uskaltanut lähes-

112

tya heitä». Varsinkin kolmen tuttavuutta hän toivoi tehdä
— Lagerqvistin, Ahlströmin ja neiti Forssmanin.

»Et voi kuvitellakaan», kirje jatkun, »mikä helmi seuralla
oli Lagerqvistissä! Yhtenä päivänä hän esitti naurettavia koomil-
lisia henkilöitä niin että oli pakahtua naumsta, toisena päivänä hän
näytteli oikein traagillisella intohimolla Moreiraa taikka Giboyeria,
loistorooliaan, jossa epäilen monen nykyään elävän näyttelijän ole-
van häntä etevämmän. — Sitä pahempi en tullut hänen kanssaan
niin tutuksi kuin olisin toivonut. Lähemmäksi tulin Ahlströmiä,
jonka persoonallisuus viehätti minua enemmän kuin hänen näyttelijä-
kykynsä. Hän oli joukon ensimäinen rakastaja (Lafoens). Ki niin-
kään lyhyt, mutta sitä solakampi ja hennompi nuorukainen, 23
vuotta vanha. Hänen kasvoissaan oli omituinen sekoitus lapselli-
suutta ja velttoutta. Hänen olennossaan oli jotain ujoa ja sorron-
alaista, vaikka hänen olotapansa oli tasaista. Hän alkoi viehättää
minua näytellessään Don Carlosta, jota. osaa hän kyllä ei taiteel-
lisesti jaksanut koko ajan kannattaa, mutta jota hän esitti sem-
moisella innostuksella kuvattavaa suurta henkeä kohtaan ja sem-
moisella lämmöllä, että hän oikein liikutti minua.» — —

Viikko ennen seuran lähtöä taiteilijaseura pani toi-
meen huvimatkan Villingeen ja kutsui useimmat näyttelijät
mukaan. Bergbom, joka joku aika ennen oli tullut vali-
tuksi taiteilijaseuran jäseneksi, ilman että hän sentään oli
ollut sen puuhista suurestikaan huvitettu, päätti lähteä hu-
viretkelle tavatakseen Pombalin esittäjiä, ja nyt hän todella
tuli tutuksi sekä Ahlströmin että neiti Forssmanin kanssa.
Tosin oli teatteriseuran lähteminen viikko sen jälkeen;
mutta näinä päivinä hän kuitenkin tapasi heidät useat ker-
rat. Ahlströmistä hän sanoo että oli hupaista tutkia häntä.

»Hän oli äärimmäiseen saakka suljettu, mutta joskus vilahti
päivänsäde hänen himmeistä silmistään, hänen pinnistetyt huulensa
avautuivat lämpimään hymyyn ja näkyi että edessä oli ihminen
eikä kuvapatsas. Ajatteles Chateaubriand'in Rene'tä — ei Amerikan
aarniometsän ympäröimänä eikä Ranskan vallankumous historialli-
sena taustana vaan — keskellä Arkadiateatterin likaisia kulisseja

113

ja ruotsalaisen maaseututeatterin pieniä olosuhteita, ja edessäs on
"Valter Hugo Ahlström. Myöskin neiti Forssmanin kanssa tulin
tutuksi, jopa kävin hänen luonansakin. Hän on kelpo nainen, luja,
voimakas ja päättäväinen niinkuin mies, mutta toiselta puolen nai-
sellisesti taipuvainen, pehmyt ja sydämellinen sulhoansa kohtaan.
Hänen sulhasensa nimi on Raa, hän näyttelee kaikenlaisia toisen
luokan rooleja (esim. Elvas).» — Neiti Forssman seisoo »traagil-
lisessa voimassa, vaihtelevaisuudessa ja totuudessa melkoisesti kor-
keammalla kuin Frej a Rybergkin; sitä vastoin on hän vähemmin
monipuolinen.» — Raalla on »aivan tavattomat luonnonlahjat» ; hän
on »luonteeltaan lämminsydäminen ja hän kiintyi minuun todella
haaveellisella mieltymyksellä — mieltymyksellä, joka hänen mo-
nien rakastettavien ominaisuuksiensa tähden, huolimatta hänen
kieltämättömästä kevytmielisyydestään, herätti minussa vastaavia
tunteita. »

Tässä Bergbom itse siis on kertonut ensimäisestä tutta-
vuudestaan näiden kahden taiteilijan kanssa, joilla kum-
mallakin oli niin merkillinen tehtävä suoritettavana taide-
elämässämme. Mitä neiti Forssman — silloin rouva Raa
— josta jo ensimäisessä luvussa olemme laajemmin puhu-
neet, oli tekevä Suomalaisen teatterin hyväksi, on alem-
pana seikkaperäisesti esitettävä; sitä vastoin Fritiof Raa
jää ulkopuolelle kertomustamme. Kun Bergbom häneen
tutustui, oli hänen taiteensa vielä kehittymätön, mutta vuosi-
kymmenen loppuvuosina se jo häikäisi katsojia harvinai-
sella loistollaan. Tässä voimme sanoa, että Bergbomin vai-
kutus hänen taiteilijakehitykseensä ei ole vähäksi arvat-
tava. Etenkin lienee Raan ihastusta herättävä esitys Daniel
ijjortista melkoisessa määrässä nojannut Bergbomin ohjauk-
seen. Raa oli niitä näyttelijäneroja, jotka eivät saavuta
voittojaan ahkeralla työllä, vaan vaistomaisella, välittömällä
antautumisella tehtäväänsä. Semmoisena hän saattoi ereh-
tyä, jos hän ei ollut näyteltävää osaa riittävästi tutkinut
taikka jollei joku toinen ollut sitä selittänyt hänelle, mutta

114

toiselta puolen hän myöskin, kun niiksi tuli, osasi käsittää ja
toteuttaa runollisia fantasiakuvia aivan verrattomalla tai-
teellisuudella. Silloin hän, ollen vartaloltaan kaunis ja liik-
keiltään joustava, varustettuna ilmehikkäillä kasvoilla ja
miehekkään sointuvalla äänellä, esiintyi näyttämöllä niin
todellisena, vaikuttavana, jopa lumoavana kuvattavansa hen-
kilön toisintona, että hän monelle katsojalle tuli unohtu-
mattomaksi näyttämöllisen taiteen mittapuuksi.

Juhanuksena Bergbom kävi tervehtimässä Nervan-
deria Voipaalassa ja sydänkesäksi hän sisaruksineen lähti
Vaasaan lankonsa ja muitten sukulaistensa luokse. Sanoma-
lehtityöhön hän ei enää näy palanneen, johon lienee ollut
kaksikin syytä. Toinen oli se, että hän ollessaan Grönber-
gillä*) Grönviikin lasitehtaalla lähellä Vaasaa sairastui la-
vantautiin, josta hän vain vitkalleen toipui. Toinen oli se,
että Otto Donner, joka oli oleskellut koko lukuvuoden Ber-
linissä ja jonka poissa ollessa W. Eneberg ja A. Hagman
y. m. olivat hoitaneet Helsingfors Tidningaria, kesällä
palattuansa tarjoutui jälleen ottamaan lehden huostaansa.
Edellisestä tiedämme että tämä asiain käänne ei voinut
Bergbomille olla muuta kuin mieluinen.

Tuskin Bergbom oli eronnut H. T:n toimituksesta
ennen kuin hän ryhtyi toiseen kirjalliseen toimeen. Hän
liittyi näet siihen kirjailijaryhmään, joka syksyllä 1865
päätti seuraavan vuoden alusta julkaista aikakauskirjan:
»Kirjallinen Kuukauslehti», ja esiintyivät hän sekä J. V.
Calamnius, Jaakko Forsman ja J. J. F. Perander tilaus-
ilmoituksen allekirjoittajina. Nämä mainitut muodostivat
varsinaisen toimituksen, mutta avustajat semmoiset kuin

*) Kauppias J. A. Grönberg oli naimisissa Bergbomin tädin, Au-
gusta Roschierin, kanssa.

115

A. Meurman ja Yrjö Koskinen eivät suinkaan tuottaneet
uudelle julkaisulle vähintä osaa sisällystä ja arvoa.

Bergbomin osallisuus Kirjallisen Kuukauslehden toi-
mituksessa on tärkeä, sillä se käsittää milfei koko hänen
suomenkielisen kirjailijatoimensa. Hän oli toimituksen jä-
senenä viisi vuotta peräkkäin ja kaikilta näiltä vuosilta
1866 — 70 tavataan siinä hänen kirjoituksiaan. V. 1871,
jolloin Bergbom oli ulkomailla, on hänen nimimerkkinsä
K. B. kadoksissa, mutta 1872 se vielä kaksi kertaa sukeltaa
esiin, ensiksi Kiven viimeisen draaman arvostelun mukana
ja toisen kerran kirjoituksen alla, jossa arvostellaan sil-
loisia teatterioloja. Vaikka täten Bergbomin kirjailijatoimi
ulottuu yli sen ajan, jota tämä luku muutoin käsittää, sa-
nomme kuitenkin tässä yhdessä jaksossa mitä siitä on sa-
nottavaa.

Koska Bergbom tähän saakka oli enimmäkseen kir-
joittanut ruotsia, on ensimäinen kysymys, oliko hän nyt
niin perehtynyt suomenkieleen, että kykeni käyttämään
sitä ei ainoastaan virheettömästi vaan täysin vapaasti ja
sujuvasti? Totuus käskee vastaamaan kieltävästi. Joskin
luetaan pois mitä 1860-luvun kielenkäytännössä on sem-
moista, jota ei enää hyväksytä, vaikka aikalaiset pitivät
sitä mukiin menevänä, niin huomaa helposti että Bergbom
ei ollut täysin vapaa kirjoittaessaan suomeksi. Se tulee
näkyviin sekä sananvalinnassa että lauserakennuksessakin
— kenties kumminkin vähemmin novelleissa kuin kirja-
arvosteluissa. Että tämä arvostelu on oikea, on hän itsekin
tunnustanut, sillä juuri tähän aikaan hän kerran, kun oli
puhe suomenkielen oppimisesta, lausui puuttuvan taidon
kansan kielessä painavan häntä ja hänen polveansa jon-
kunlaisena esi-isiltä perittynä kirouksena. Jos entiset polvet,
niin hän kai ajatteli, olisivat oivaltaneet velvollisuutensa

116

kansaansa kohtaan, eivät heidän jälkeläisensä olisi siinä
tuskallisessa asemassa kuin ovat, heitä ei olisi ruotsinkie-
lisissä kouluissa kasvatettu palvelemaan suomenkielistä
kansaa.

Voimme siis pitää epäämättömänä tosiasiana, että
puuttuva suomenkielen taito ehkäisi Bergbomin runollisen
tuotannon. Hän ei näy koettaneenkaan sepittää mitään
runomittaista ja muutoinkin alkuperäinen tuotteliaisuus
supistui supistumistaan. Salomon de Caus, Saul, Tuomas
piispa y. m. runolliset aiheet, jotka niinkuin edellisestä tie-
dämme kuitenkin olivat täyttäneet hänen koko sielunsa,
jäivät sikseen, ja ainoa draama, jonka hän enää sai käsis-
tään, oli Kirjallisessa Kuukauslehdessä 1870 julkaistu kaksi-
näytöksinen »Paola Moroni». Siitä ja niistä seikoista, jotka
aiheuttivat sen synnyn, on seuraavassa luvussa puhuttava.
Muutoin hän on tuskin muuta runollista tuottanut kuin
kolme novellia, »Julian», »Aarnihauta» ja »Sydämiä ihmis-
telmeessä», jotka samassa järjestyksessä yksi kunakin vuonna
tavataan aikakauskirjassa 1867, 1868 ja 1869.

Nämä novellit todistavat kauttaaltaan tekijän kirjal-
lista koulutusta, mutta tuntuvat — osaksi juuri sentähden
— enemmän nuoruudenteoksilta kuin kypsyneen kirjailijan
tuotteilta. Pääasiana kertomuksissa on tavallaan sielun-
elämän kuvaaminen, mutta ei kuitenkaan nykyiseen pie-
nimpiä piirteitä myöten analyseeraavaan tapaan, vaan niin
että voimakkaat intohimot esitetään rikosten syvinä alku-
syinä. Tämä koskee kahta ensimäistä, jotka jossakin määrin
muistuttavat George Sandia — enemmän toki aiheiden kuin
esittelyn puolesta. Kaikki kolme osottavat tekijän kehit-
tyneen romanttisuuden aikana sekä että hänessä oli eri-
koinen taipumus draamallisiin aiheisiin ja kohtauksiin. Jos
ajattelee Juliania, hämäläisen paroonin, vakavaan elämään

117

kykenemätöntä poikaa, joka palatessaan pitkiltä ulkomaan-
matkoilta tapaa kotikartanon veljensä hallussa ja entisen
lemmittynsä veljen vaimona ja joka intohimonsa ajamana
ensin koettaa vietellä kälynsä ja sitten epätoivoisena aikoo
surmata itsensä, mutta sen sijaan tulee syypääksi veljensä
tapaturmaiseen kuolemaan, niin täytyy myöntää että hän
olisi omansa romanttisen perhedraaman sankariksi. Muutoin
Julian on jonkunlainen Renetyypin toisinto; toinen pää-
henkilö, Magdalena, on puhdas, haaveista vapaa luonne ja
vasta hänen kuoltuaan Julian eräästä kirjeestä saa tietää,
että vainaja kuitenkin oli häntä rakastanut. Jos taasen
ajattelee Sakaria, tuota taikauskoista saituria, joka elää
erakkona mökissään vieraalla paikkakunnalla ja antaa en-
tisen tuttavansa, Vilho rosvon, viekotella itsensä »aarni-
haudasta» nostamaan ja säilyttämään toisen varastaman
raha-aarteen sekä vihdoin menetettyään rahansa epätoivoon
joutuneena murhatun postinkuljettajan pienestä tyttärestä
saa sydämelleen paremman lohdun kuin kadotettu aarre
oli ollut, niin ei ole vaikea nähdä hänessä päähenkilöä
pienessä liikuttavasti päättyvässä kansannäytelmässä. San-
gen draamallinen on vihdoin pääkohtaus novellissa »Sydä-
miä ihmistelmeessä», jossa kerrotaan miten Puolan kapinan
aikana eräässä Etelä-Suomen pikkukaupungissa nälkää kär-
sivän kansannaisen laulu saa erään venäläisen upseerin
puolalaista syntyperää olevan puolison julkilaulamaan sor-
retun kansansa tuskantunteet.

Näytteeksi ottakaamme tähän kuvaukset suomalaisen
ja puolalaisen naisen lauluista — molemmat kauniimpia,
lyyrillisimpiä kohtia näissä novelleissa:

»Suloisia lauluja Wappu lauloi, armaita Suomen luonnon
synnyttämiä, hämärän yksinäisyyden lapsia, synkän surun kan-
nattamia. Hän lauloi sinertävien kesä-iltain rauhaa ja tahdikasten

118

talvi-öitten ylevyyttä, hftn kertoeli vaahtoisen kosken yksitoikkoi-
sesta levottomuudesta ja järven aaltojen monimuotoisesta vaihtele-
vaisuudesta. Hongistossa humisi salaisia ääniä, aholla mehukkaat
mansikat punastuivat, paleltuneen kasken vieressä nousi savu uudis-
talon pirtistä, syksy-yön hiljaisuudessa kulki kalastaja veneessänsä
pitkin järven lainehtivaa pintaa. Hyljätty tyttö valitti petetyn
lemmen kaipausta; emoton orpo itki turvattomana surunsa tuskaa;
mies katsoi synkin silmin, miten toivonsa vaipui maahan hallayön
jäädyttämien tähkäpäitten kanssa; käkikin kukahteJi surkuttelevaa
lohdutusta. Oi laulu, synkkä, yksinäinen, riemuton! Se puhui
satavuotisista taisteluista luontoa vastaan, satavuotisten kesäin pet-
tyneistä toivoista ja satavuotisten talvien lakkaamattomasta kur-
juudesta, mutta myöskin satavuotisesta urhoollisuudesta ja luotta-
vaisesta hartaudesta.»

»Wanda lauloi puolalaista laulua. Sekin oli surullinen, mutta siinä
soi ihmeellisen raivokas, kiivas, melkein hekumallinen suru. Se
puhui palavasta rakkaudesta ja ylpeästä rohkeudesta, kuolettavasta
vihasta ja polttavista suudelmista. Tuliset oriit lensivät sotakent-
täin yli, terävät sapelit kimaltelivat auringon säteissä, komeat naiset
halailivat innostuneita ritareita; kirjava, melkein riemuitseva suru
hehkui Wandan laulussa; mutta se oli kuitenkin surua, sillä tuo
kirjava riemu peitti katkerimman epätoivon.»

Tämä viimeinen novelli on ylipäätään sujuvammin
kirjoitettu kuin edelliset ja näyttää siinäkin edistystä, että
kertomus, miten se aiheeltaan tuntuukin romanttiselta, on
tekijän omalta ajalta ja sisältää piirteitä hänen omasta ko-
kemuksestaan. Mutta juuri samana vuonna (1869) kun hän
sen kirjoitti, alkoi Bergbomille haamoittaa toinen elämän-
tehtävä kuin runoilijan.

Enin osa Bergbomin kirjoituksia Kuukauslehdessä on
joko kirjallishistoriallisia tai kriitillisiä. Edelliset koskevat
paraasta päästä ranskalaista, mutta myöskin muiden mai-
den kaunokirjallisuutta 1850- ja 1860-luvuilta; esitys nojaa
epäilemättä alkuperäisiin tietoihin, sillä tällä alalla Bergbom

119

oli lukenut kaikki mitä saatavissa oli. Jälkimäiset ovat ar-
vosteluja siitä suomen- ja ruotsinkielisestä kaunokirjalli-
suudesta, joka ilmestyi niinä vuosina, jolloin Bergbom oli
osallinen aikakauskirjan toimituksessa.

Varsinkin Kuukauslehden kahtena ensimäisenä vuotena
ilmaantui ylen vähän uutta kirjallisuutta, sillä sattuihan
juuri silloin tuo kauhea nälkäaika, jolloin kansamme tais-
teli olemassa-olostaan tuhoavaa hätää vastaan. »Luonnol-
lista on», Bergbom eräässä arvostelussa v:lta 1868 lausuu
ajatellessaan mennyttä aikaa, »luonnollista on, että kamalan
sodan kestäessä runotar on istunut ääneti; liika hieno on
äänensä, liika arka on luonteensa, liika heikot aseensa sem-
moista vihollista vastaan kuin nälkä.» Eikä sen jälkeenkään
kirjallinen sato ollut erittäin runsas. Mutta arvostelija koh-
teli vähäarvoistakin mitä suurimmalla myötätuntoisuudella,
ja toisinaan ilmestyi kumminkin semmoista, jonka todelli-
nen kirjallinen arvo antoi hänelle aihetta julkilausua vil-
pittömän ilonsa ja tunnustuksensa, niin Kiven »Karkurit»
ja »Lea», niin Oksasen »Säkeniä II».

Bergbomin toimi Kirjallisessa Kuukauslehdessä luon-
nollisesti ei vienyt mainittavasti aikaa, vaan hän saattoi es-
teettömästi jatkaa lukujaan ja tutkimuksiaan, joiden lähim-
pänä päämääränä oli lisensiaattitutkinto. Keväällä 1868
valmistui väitöskirja »Om det historiska dramat i Tyskland»
(Historiallisesta draamasta Saksassa), ja julkinen väittely
tapahtui 30 p. toukokuuta. Virallinen vastaväittäjä oli O.
Toppelius, custos W. Lagus ja praeses Fredr. Cygnaeus.
Tämän alottajaispuheesta siteerattakoon runollinen lauselma,
joka sisältää kauniin tunnustuksen väitöskirjan tekijälle.
Cygnaeus, joka edellisenä vuonna oli eronnut professorin-
virastaan, sanoi näet »tämä väitöskirja oppaanaan» palan-
neensa kateederiin »niinkuin maanviljelijä palaa niille sa-

120

roille, joihin hän on kätkenyt paraimmat siemenensä ja
jotka ollen täydessä kukoistuksessa lupaavat runsaita, kyp-
syviä satoja». — Itse väitöskirjasta sanottakoon tässä vain
että se, niinkuin senaikuiset ylipäätään, oli verraten lyhyt,
ainoastaan satakunta sivua. Siitä huolimatta se todistaa
tekijän tavatonta kirjallisuuden tuntemusta. Lyhyesti, mutta
itsenäisesti Bergbom näet siinä karakteriseeraa pitkän sar-
jan runoilijoita ja heidän teoksiaan tuolla nerokkaalla ja
ytimekkäällä tavallaan, joka vastustamattomasti herättää
lukijan mielenkiinnon. Kielellisen esityksen puolesta, joka
oli liian vähän huoliteltu, se herätti mielipahaa ruotsinkie-
len vaalijoissa.

Bergbomin yksityisestä elämästä näinä vuosina meillä
ei ole seikkaperäisiä tietoja eikä tältä ajalta ole olemassa
kirjeitä, jotka antaisivat meidän luoda silmäyksiä hänen
ajatus- ja tunnemaailmaansa. Kesällä 1868 Bergbom oles-
keli Säämingissä Savonlinnan lähellä, mutta hänen kirjeen-
vaihtonsa näyttää supistuneen vähään. Eräästä Florellille
lähettämästään kirjeestä päättäen hän silloin hieman ival-
lisesti katseli sekä elämäänsä että ympäristöään. Kummin-
kin on siinä kaksi huomattavaa kohtaa. Toinen koskee
sikäläistä luontoa:

»Se mikä täällä on ihmeellisintä ja todella ansaitsee näke-
mistä on luonto. En ole koskaan nähnyt suomalaisempaa — sa-
malla kertaa lujaa ja tunteellista, rauhallista ja synkkää, rikasta
ja yksitoikkoista. Olen täällä usein mielessäni peruuttanut sen
syytöksen, jonka ajatuksissani joskus olen tehnyt Nervanderin (ja
suuresti katsoen Runeberginkin) runoutta vastaan, että se nimittäin
liiaksi syventyy luontoon ollakseen unohtamatta ihmisen. Täällä
tuntee että luonnon täytyy olla voima suomalaisessa runoudessa.
Kun seisoin Punkaharjulla, ymmärsin ensi kerran täydellisesti, että
on voinut olla aika, jolloin isänmaanrakkaus olemassa-olonsa tueksi

121

osotti luonnon kauneutta ja lausui runoilijan kanssa: »Maan eestä
kaolisitko tään?» Että tämä aika kuitenkin jo on ohi mennyt,
on selvää, siitä kai olemme kaikki yksimielisiä.»

Toisessa kohdassa Bergbom pahoittelee venäläisen teat-
terin perustamista Helsinkiin, lausuen toivonsa että siitä
olisi ainakin se hyöty, että alettaisiin käsittää suomalaisen
näyttämön välttämättömyys. Tästäkin pikku piirteestä huo-
maa, kuinka suomalaisen teatterin aate eli hänen mielessään,
vaikka emme silti tiedä hänen vielä hetkeäkään ajatelleen
ryhtyä sen toteuttamiseen. Jo ennen on sanottu toveripiirin
ja ystävien pitäneen häntä tiedemiehenalkuna, ja tutkimus-
tensa jatkamista hän nyt itsekin alkoi miettiä, mutta ym-
märrettävissä on että ratkaisu oli vaikea.

Niin kauan kuin Bergbomilla oli lisensiaattitutkinto
suorittamatta, kysymys tulevaisuudesta luultavasti ei ollut
»polttavaksi» käynyt, mutta sen jälkeen vaati se vastausta.
Runoilija-unelmat olivat kai taistelussa suomenkielen kanssa
alkaneet hälvetä, mutta katkeraa oli kumminkin heittää ne
kokonaan sikseen. Sitä paitse seurusteli Bergbom syksystä
1866 alkaen, jolloin hänen tuttavansa keväältä 1865 olivat
palanneet, entistä enemmän näyttelijäin kanssa. Emilie si-
sar oli teatterikoulun johtokunnan jäsenenä, ja läheinen ys-
tävyys ja seurustelu varsinkin rouva Raan ja Bergbom si-
sarusten välillä oli syntynyt. Tämä tuttavuus, jolla niin-
kuin saamme nähdä oli suuri merkitys suomalaiseen teat-
teriin nähden, tietysti ylläpiti Kaarlossa hänen runollisia
ja taiteellisia mielitekojaan ja sekin vaikeutti puheena ole-
van kysymyksen ratkaisua. Emme siis ollenkaan ihmettele
kuullessamme, että tähän aikaan sentapaiset alakuloisuus-
ja masennus-kohtaukset, joista hän itse on puhunut kir-
jeissään ystäville, monesti uudistuivat. Vihdoin kypsyi
kumminkin päätös, että hän keväällä 1869 hakisi Aleksan-

122

terin stipendin lähteäkseen ulkomaille jatkamaan tutkimuk-
siaan ja keräämään aineksia väitöskirjaksi, jolla pääsisi
dosentiksi. Vaikka Bergbom hartaasti halusi päästä ulko-
maille, lähemmin perehtyäkseen suurten sivistysmaiden
kirjalliseen ja taide-elämään, on luultavaa, että vanhan, rak-
kaan isän kysyvät katseet enemmän kuin tämä halu oli-
vat syynä lopputulokseen. — Seuraavassa saanmie nähdä
kuinka päätöksen toimeenpano lykkääntyi tuonnenmiaksi ja
kuinka se toimeenpantunakaan ei johtanut tarkoitettuun
päämäärään.

Kun nyt olemme oppineet tuntemaan Kaarlo ja Emilie
Bergbomin, nämä kaksi henkilöä, joiden elämä pian on siinä
määrässä yhteensulava suomalaisen teatterin elämän kanssa,
että heidän yksityiselämänsä ei enää mitenkään ole siitä
eroitettavissa, annettakoon vielä tässä samassa luvussa itse
perheestä seuraavat tiedot.

Ennen on mainittu, että senaattori Bergbom 1850-lu-
vun alussa kesti pitkän taudin. Siitä parannuttuaan hän
pysyi terveenä ja työvoimissa aina syksyn alkuun 1869,
jolloin hän lyhyen sairauden jälkeen 13 p. syyskuuta erosi
tästä elämästä. Perheen isän jälkimaine, semmoisena kuin
se silloin julkilausuttiin, luo puolestaan valoa Emilie ja
Kaarlo Bergbomin lapsuuden kotiin. »Senaattori Bergbom
oli niitä harvoja miehiä», sanotaan U. S:ssa, »joidenka henki
pysyy valppaana ja sydän lämpimänä, vaikka vuosien ras-
kas taakka masentaa ruumiin voimat. Vielä 73-vuo-

tisena oli hänen mielensä harras kaikkiin jaloihin pyrin-
töihin ja isänmaallisiin harrastuksiin. Suomen kielen, kir-
jallisuuden ja kansallisuuden harrastajat tulevat aina kii-

123

tollisuudella ja kaipauksella häntä muistamaan, koska hän
oli niitä harvoja kansallismielisiä miehiä, jotka korkeim-
massa hallituskunnassamme ovat suositelleet ja puolusta-
neet Suomen kielen ja kansallisuuden asiaa. Itse oli hän
oikea perikuva suomalaisesta kansallisluonteesta sen kau-
neimmassa merkityksessä: vaatimaton, suora ja teeskente-
lemätön. Hänen mahtinsa
ei ollut suurissa sanoissa,
vaan väsymättömässä työn-
teossa. Suuri joukko niitä
lakiehdotuksia, jotka kah-
della viime valtiopäivillä
ovat maan säädyille esi-
tellyt, ovat saaneet alkunsa
hänen ahkerasta kädes-
tään.» — Eräs yksityinen
nuori tuttava, E. Nervan-
der, todistaa että hänellä
on sanomattoman hyvä ja
kaunis muisto senaattori
Bergbomista, jonka hau-
dalla hän on vuodattanut
kyyneleitä. Haudan par-
taalla laulettiin säkeitä,
jotka hän oli kirjoittanut sydämestään.

Kun isä kuoli, oli viisitoista vuotta äidittömänä ollut
perhe jo hajalla. Vanhin poika, Leonard, oli läpikäytyään
Haminan kadettikoulun mennyt venäläiseen sotaväkeen.
Majurina l:sen Orenburgin tarkk^ampujapataljoonassa hän
oli siirretty Turkestaniin, jossa Venäjä 1860-luvulla oli al-
kanut levittää valtaansa. Siellä kuolema hänet saavutti
everstiluutnanttina Kodschendin linnan päällikkönä 1876.

Senaattori J. E. Bergbom.

124

Kotimaassa hän oli viimeisen kerran käynyt jotakuta vuotta
ennen isän kuolemaa. Kaarloa nuoremmista veljistä Ossian,
läpikäytyään Aleksanteri I:sen tie- ja vesirakennusten insti-
tuutin Pietarissa, oli insinööri ja toimien par'aikaa raken-
nuksenalaisen Riihimäen — Pietarin rautatien ensimäisen työ-
piirin apulaisinsinöörinä hän asui Pietarissa. Aksel taasen
oli ylioppilas, valmistautui vuoden pää-stä suoritettavaan
tuomarintutkintoon ja asui sen jälkeen eri paikkakunnilla
kaukana lapsuudenkodista. Tyttäristä oli, niinkuin on ker-
rottu, Betty naimisissa vapaaherra G. von Troilin kanssa
ja asui Vaasassa; nuorin, Augusta, oli vielä kotona, mutta
hänkin meni, ei täyteen kaksi vuotta myöhemmin naimisiin
kirjapainonomistaja Oskar af Heurlinin kanssa.

Näin näemme että se tehtävä kodin hoitajana, jonka
Emilie Bergbom 18-vuotiaana oli osakseen saanut, näinä
vuosina loppui. Kumminkaan hänen ei tarvinnut jäädä
yksin elämään eikä myöskään ilman tehtävää. Juuri sil-
loin kuin hän luuli olevansa ilman semmoista elämänpää-
määrää, jota hän voisi harrastaa koko rikkaalla hengellään
ja lämpimällä sydämellään, se ilmaantui hänelle hänen vel-
jensä Kaarlon elämäntyössä. Eikä mikään sattumus olisi
voinut onnellisempi olla, sillä toteuttaessaan yhteistä suurta
isänmaallista aatetta heillä oli keskinäisessä rakkaudessaan
tyhjentymätön voiman ja kestäväisyyden lähde.

125

lY.

fjtza^ \a Suomalainen Seura.
1869—1871.

Marraskuun 12 p. 1868 istui Kleinehn kulmahuoneessa
päivällispöydän ympärillä noin kymmenkunta pohjalaista
ylioppilasta — vanhimmat seurassa olivat Kaarlo Bergbom
ja Emil Nervander — kaikki täynnä isänmaallista innos-
tusta ja nuorta iloa. Syy yhteisiin päivällisiin oli seuraava.
Pohjalaiset olivat kolme päivää ennen viettäneet Porthanin-
juhlaansa, jota varten Seurahuoneen sali oli tuttujen naisten
avulla asianmukaisesti koristettu. Kiitollisuudesta olivat
sitten toimessa olleet ylioppilaat mainittuna päivänä kut-
suneet naiset vaatimattomiin kahvipitoihin, ja heistä erottua
oli sydämen kyllyys vaatinut jatkamaan yhdessä-oloa. Nais-
ten joukossa oli rouva Raakin ollut, ja se lähinnä aiheutti
että nämä päivälliset tulivat — historiallisiksi. Tuli näet
puheeksi, niinkuin tähän aikaan alinomaan tapahtui, suo-
malainen teatteri, joka ei ollut olemassa, mutta joka kui-
tenkin eli jokaisen mielessä, ja silloin päätettiin seuraa-
vana lukukautena s. o. kevätpuolella 1869 panna toimeen
suomalainen näytäntö, jossa rouva Raa näyttelisi pääosan.
Rohkea ajatus oli luultavasti Bergbomin keksimä ; Nervan-
der puolestaan lupasi kirjoittaa uuden näytelmän, joka tie-
tysti oli suomeksi käännettävä.

Tämä »päätös», joka ei suinkaan johtunut neuvotte-
luista rouva Raan kanssa, oli neronleimaus, joka käsitti
suomalaisen näyttämön syntysanan. Se on käyvä selväksi
seuraavasta.

126

V:n 1869 ensimäinen puuha, jonka keskustana oli Berg-
bomin perhe ja sen ystävä- ja tuttavapiiri, ei kumminkaan
ollut seuranäytäntö, vaan arpajaiset Kööpenhaminassa opiske-
levan kuvanveistäjänalun Johannes Takasen hyväksi. Nämä
huvit, joiden johto oli Emilie Bergbomin ja Nervanderin
käsissä, olivat 2 p. helmikuuta ja ne ansaitsevat mainitse-
mista myöhempien seuranäytäntöjen tähden. Avustajina
arpajaisiltamassa oli 15 ylioppilasta ja yhtä monta nuorta
naista, jotka jälkimäiset erilaisiin kansallispukuihin puet-
tuina möivät tarkoitusta varten lahjoitettuja kirjoja. Mel-
koinen osa näistä nuorista jatkoi koko kevätkauden ystä-
vällistä seurustelua keskenään ja niiden joukosta saatiin
ensimäiset vapaaehtoiset »statistit» suomalaiselle näyttä-
mölle.

Tasan viikko arpajaisten jälkeen Bergbom kutsui luok-
seen pienen ystäväpiirin neuvottelemaan suomalaisen näy-
tännön aikaansaamisesta. Kumminkaan ei kokous tarkoit-
tanut yksistään neuvottelua, vaan saatiin myöskin kuulla
julkiluettavan näyteltävä kappale — A. Kiven »Lea». Jo
ennen kuin Nervander oli ennättänyt ryhtyä lupaustaan
täyttämään oli Bergbom saanut Lean käsikirjoituksen*) ja
kohta huomannut, että siinä se nyt oli kuin taivaasta pudon-
nut näytelmä, joka tarvittiin, ja kauniimpana kuin oli osattu

*) Lehtori B. F. Godenhjelm on hyväntahtoisesti näyttänyt teki-
jälle erään kirjeen runoilijalta, josta nähdään että »Lea» oli jo valmis
keväällä 1868. Silloin Kivi lähetti sen ja kaksi muuta pienempää kap-
paletta Godenhjelmille pyytäen, että tämä oikaisisi kieltä näissä teoksissa,
kirjoituttaisi ne puhtaaksi ja lähettäisi ne Suomalaisen Kirjallisuuden
Seuralle Viipuriin, jonka kustannuksella »Lea» myöskin ilmestyi seu-
raavana vuonna. Bergbom näyttää saaneen käsikirjoituksen vasta myö-
hään vuoden lopulla taikka uudenvuoden alussa. Tek. muistaa varsin
hyvin, että kappale hänen luonaan luettiin käsikirjoituksesta (eikä paine-
tusta vihosta). Godenhjelm sanoo »Lean» olleen niin huolellisesti kirjoi-
tetun, että hänellä ei ollut mitään korjattavaa.

127

uneksiakaan. Gröneqvist luki ääneen pikku draaman, jota
Bergbom sittemmin Kirjallisessa Kuukauslehdessä arvosteli
seuraavin sanoin :

»Leassa on A. Kivi taas saomalaisen runottaren kruunuun
kiinnittänyt helmen, jonka puhdas, runollinen loiste iäksi päiväksi
on säilyvä; se on hempeä kukka, jossa itämainen hekkuma ja suo-
malainen kirkkaus ovat su-
laneet yhteen. Tuntuupa se
välistä ihan kuin tarina men-
neiltä ajoilta, Libanonin see-
terien ja Saronin liljain ker-
toelma, ja samassa tämä
suloinen tarina käsittää erään
ihmiskunnan ja ihmishisto-
rian korkeimpia kysymyk-
siä. Avarin näky-ala auke-
nee meille; Itämaan heloit-
tava ilta-aurinko valaisee
maisemaa rauhallisimmalla
valonheijastuksella ja, jos
tummia varjoja on näky-
vissä, nekin sointuvat tuo-
hon yhteiseen sovintoon.»

Kaarlo Bergbom (1869).

Ihastuneet kuulijat
olivat tietysti yksimieli-
set siitä, että näytelmä
oli esitettävä, mutta kuka

suorittaisi pääosan? Siinä suuri kysymys. Bergbom ei ollut
vielä puhunut rouva Raalle päätöksestämme, jossa hänen
myötävaikutuksensa oli otettu lukuun ilman että hänelle
oli sanaakaan hiiskuttu asiasta, ja luultavaa on että hän,
hienotuntoinen kun oli, arasteli esittää näyttelijättärelle eh-
dotusta, jonka toteuttaminen edellytti niin suurta uhrautu-
vaisuutta. Siitä johtui että lopulta ei hän itse vaan eräs

128

toinen henkilö ensi kerran julkilausui rohkean ajatuksen
rouva Raalle.

Taiteilijatar itse kertoo tapahtuman näin: Ensi kerran
tämä kysymys esitettiin minulle eräänä iltana Bergbomilla.
Puhuttiin Leasta ja olisiko mahdollista saada se näytel-
lyksi. Miehenpuolisiin osiin, niin arveltiin, saataisiin kyllä
hyviä esittelijöitä — mutta Lea ? Silloin tohtorinrouva San-
mark*) nousi, tuli luokseni ja lausui laskien kätensä pääni
päälle: »Tässähän meillä on Lea!» — »Onko hän siis oleva
mykkä?» sanoin minä, lisäten, kuultuani että Lea oli kap-
paleen pääosa, »enhän minä osaa enemmän suomea kuin
'hyvää päivääM»

Seuraavana päivänä Bergbom oli tullut rouva Raan
puheille ja kysynyt, eikö asia todella olisi mahdollinen?
Oli sitten kauan neuvoteltu, kuinka olisi meneteltävä, jos
hän koettaisi, ja lopulta oli sovittu, että hänelle toimitettai-
siin käännös sanasta sanaan, niin että hän tietäisi panna
oikean painon sanoille. Käännös hankittiin, ja näyttelijätär
alkoi lukea osaa ulkoa!

Pitikö rouva Raa uhkarohkeaa yritystä tositeossa mah-
dollisena on vaikea sanoa, mutta ainakin hän tahtoi koet-
taa. Kenties oli hän tähän aikaan tavallista varmempi
kyvystään senkin tähden että hän juur'ikään oli saanut
yhden kauniimpia voittojaan Helsingin näyttämöllä. Hel-
mikuun 12 p. oli ensikerran uudestaan näytelty »Daniel
Hjort», Raa nimiroolissa ja rouva Raa Katrina, ja yleisö
oli ollut erinomaisen ihastunut nerokkaasta tavasta, jolla
kumpikin suoritti tehtävänsä. Miten tämän lieneekään,
ei peräytyminen enää tullut kysymykseen, kun taiteilijatar
10 p. maaliskuuta Bergbomilla, saapuville kutsutun tuttava-

*) O. 8. Roschier, K. Bergbomin täti.

129

piirin edessä, oli näytteeksi ulkoa lausunut Lean pitkän
yksinpuhelun. Läsnäolijat ihmettelivät kuinka selvästi hän
lausui sanottavansa, ja joskin muutamien sanojen ääntämi-
sessä havaittiin vieras sointu, oli kumminkin epäilys yri-
tyksen mahdollisuudesta kadonnut.

Tällä välin Bergbom oli pyytänyt Kiveltä lupaa »Lean»
näyttelemiseen, ja on hänen vastauksensa liian kuvaava
runoilijalle ja ajalle, että voisimme olla tähän ottamatta sitä.
Ensin Bergbom ei näy maininneen kenelle pääosa oli
aiottu, ja se selittää miksi runoilijakin vastaa kuivakis-
koisesti :

»Hnvittaisihaii minua, että se näyteltäisiin, mutta sen luulen
tukalaksi asiaksi. Miesten roolit siinä ovat kylläkin helpot, mutta
kuka tyttö Helsingissä, ja vielä suomea taitava tyttö, tekisi mitä
Lean tulee? Minun mielestäni on se vaikea rooli ja vaatii tottu-
neen aktriisin.»

Vähän myöhemmin, nähtävästi saatuaan uuden kirjeen
Bergbomilta, hän palaa asiaan:

»Jos saatte neidon, joka luulee taitavansa näytellä Lean
roolin, niin olkoon menneeksi. Nainenhan tavallisesti, vapaana
miehen kopeasta pöyhkeydestä, täyttUä sen, mihin kerran uskal-
taa ruveta. Minulle itselleni olisi suuri huvitus nähdä kerran teos-
tani näyteltävän. Ja jos näyttäminen onnistuisi hyvin, niin saisi
se ehkä kirjankustantajat vähän mieluisemmiksi ostamaan kirjojani.
He katsovat vielä kovin viistoon ja epäillen teoksiini. Älä mai-
nitse muille että sanon Leaa vaikeaksi rooliksi; se ehkä kuuluu
hieman tyhmältä. Mutta aatokseni on, ettei rooli, jota pidän vai-
keana näytellä, sentähden välttämättömästi ole mestariteos. Minä
tulin mainitsemaan Leasta viime kirjeessäni aivan vähän ja niin-
kuin välinpitämättömästi, mutta syy oli se että luulin teidän ai-
kovan Leaksi jonkun nuoren tutentipojan (!), niinkuin on ollut
laita kaikissa suomalaisissa teatterin äytännöissä, jotka olen nähnyt.
Mutta siinä tilassa en ensiukään tahtoisi katsella Leaa näytettävän.
Mutta nyt, koska tiedän että teillä totisesti on toivo saada siihen

130

tyttö, niin soisin kaikesta sydämestäni aikeesi onnistavan. Toista
tällaista tilaisuutta nähdä teostani 'tiljoilla' saan ehkä vuosia vartoa. »
Yritys oli siis mahdolliseksi havaittu, ja nyt oli työhön
käytävä käsiksi. Eikä luonnollisesti yksistään »Leasta»
ollut kysymys, vaan oli ohjelma täydennettävä muilla kap-
paleilla. Kiven kappate oli
liian lyhyt yksin esitettä-
väksi, jota paitse aikomus
oli toimeenpanna ainakin
kaksi näytäntöä. Lisäksi
päätettiin ottaa Z. Tope-
liuksen laulunsekainen hu-
vinäytelmä kahdessa näy-
töksessä »Saaristossa» (Ett
skärgärdsäfventyr) sekä
toinen näytös F. von Flo-
towin oopperasta »Mar-
tha». Molemmat suomen-
nettiin kiireimmiten ja so-
pivia henkilöitä pyydettiin
mikä mitäkin osaa näyt-
tämään. Eikä niitä tarvittu
kaukaa etsiä. Ky vykkäim-
mät kuuluivat ennestään
Emilie ja Kaarlo Bergbomin tuttava- ja ystäväpiiriin. Niin
etevä laulajatar Mili Mechelin, joka varsinkin laulunopet-
tajana on suuresti vaikuttanut soitannollisen elämän kehi-
tykseen maassamme, iiiin neiti Ilta Lagus (sittemmin rouva
Ekroos), jolla samoin suosittuna laulajattarena on ollut
arvossa pidetty asema Helsingin musiikkielämässä, ja niin
neiti Therese Decker (sittemmin rouva Hahl), joka ei ai-
noastaan taitavana laulajattarena vaan eritoten innokkaana

Ilta Lagus.

131

avustajana laulukappalten harjoittamisessa alusta aikain
yiimeiseen saakka — s. o. neljättäkymmentä vuotta on ollut
Bergbom sisarusten hartaimpia, uhrautuvaisimpia ja uskol-
liämpia työtovereita. Miehistä taasen ovat etupäässä seu-
raavat mainittavat : Gröneqvist, jonka jo tunnemme edelli-
sestä; varamaansihteeri sittemmin esittelijäsihteeri Berndt
Ahnger *), jolla oli niin suu-
ret taipumukset näyttämö-
taiteeseen, että hän koko-
naan olisi antautunut sille
alalle, jos olot olisivat ol-
leet suotuisammat; ylioppi-
las (sittemmin maisteri)
Taavi Hahl, joka kyvyk-
käänä laulajana ja soitan-
nontuntijana oli Bergbo-
mien ansiokkaimpia apu-
miehiä »Suomalaisen oop-
peran» aikana, mutta jonka
kuolema tempasi liian var-
hain kotimaista taidetta ja
tiedettä harrastamasta; ja
ylioppilas ElisDuncker, joka
kaksi vuotta myöhemmin
luopuen lakimiehen iiralta

rupesi oopperalaulajaksi ja jolle niinikään kovin lyhyt elä-
mänaika oli suotu.

Therese Degssr.

*) Ahnger kuoli */, 1890. Kaarlo Bergbom, joka silloin oli Tok-
holmassa, kirjoitti sen. johdosta sisarelleen: »Ahngerin kuolemansanoma
koski minuun kipeästi. Ettemme koskaan elämässä tule sanoneeksi ih-
misille, kuinka pidämme heistä, ennen kuin äkkiä huomaamme että se on
liian myöhäistä ! Mikä suora, vilpitön, lämmin sydän! Ja kuinka hän
oli ystävällinen, kun hänen apuansa tarvittiin ! Muistathan Lean päiviä?»

132

Tämmöisellä kantajoukolla kävi jotakin yrittäminen.
Harjoitukset alkoivat, ja ensi kerran Bergbom sisarukset
näyttivät tarmonsa. Heidän johtamanaan sujuivatkin kaikki
valmistukset erinomaisesti, sillä innostus oli kaikissa yhtä
suuri, vaikka tuskin kukaan aavisti mihin käänteentekevään
puuhaan oli ryhdytty.

Valmistuksiin kuului myös
esiintymisluvan hankkimi-
nen rouva Raalle ja teatterin
vuokraaminen. Sopimuksen-
hieronta asianomaisten kans-
sa, jossa m. m. Nervander oli
apuna, johti lopulta seuraa-
vaan tulokseen. Ruotsalaisen
teatterin johtokunta suostui
yhteen esiintymiseen sillä
ehdolla, että rouva Raa näyt-
telisi Uudessa teatterissa, joka
seuranäytäntöjen toimeenpa-
nijain tuli siksi illaksi vuok-
rata. Jälkimäiseltä taholta
tarjottiin silloin 650 m., mutta
siihen vastattiin : »Tarjousta
valitettavasti ei voida hy-
väksyä, vaan vaatii johtokunta vuokraa 850 markkaa, joka
nykyään on näytäntöjen bruttotulojen keskimäärä.» *) Näin,
vaikka ilta oli oleva semmoinen, jolla ruotsalaisella teat-

*) N. Kiseleffin kirje Emilie Bergbomille, päivätty 30 p. maalisk.
— Näytäntö annettiin Emilie Bergbomin nimessä. Suoraksi loukkauk-
seksi häntä kohtaan käsitettiin sitä, että ruotsalaisen teatterin toimitus-
johtaja itse ennen näytännön alkua otti piletinmyyjältä vuokrarahat hal-
tuunsa. Toiselta puolen sanottiin sen tapahtuneen vanhan tavan mu-
kaan — varovaisuudesta eikä epäluulosta.

Bernöt Ahnger.

133

terillä ei ollut tapana näytellä ! Oli pakko myöntyä, vaikka
siten pettyikin toivo voida antaa ^Lean» tekijällekin joku
t)sa illan tuloista. Venäläisen teatterin johtokunta, jonka
hallussa Arkadia oli, osoitti sitä suurempaa kohteliaisuutta,
se ktin ei vaatinut enempää kuin 100 m. illasta *).

Puolentoista kuukautta
touhu oli kestänyt, kun vih-
doin ensimäinen näytäntö
tapahtui maanantaina 3 p.
toukokuuta. Huone täyttyi
»permannosta kattoon» ylei-
söstä, joka jännityksellä
odotti mitä oli tulossa, sillä
huhuista tiettiin, että yritys
tarkoitti jotain toista kuin
entiset ylioppilasnäytännöt.
Kun orkesteri olij soittanut
Mendelsohnin uvertyyrin
Ruy BlasMin, nousi esirippu
ja näyttämöllä nähtiin ai-
tauksen ympäröimä kirkko-
maa, jolla nuorukaisen ruu-
miin ympärillä seisoi maa-
laiskansaa ryhmissä. Se oli

loppukohtaus Runebergin »Pilven veikosta». Ja orkesteri
alkoi taas soittaa säestääkseen Lindbladin säveltämää kak-
sinlaulua kaatuneen sankarin morsiamen ja isän välillä,

Taavi Hahl.

*) Väärinkäsityksea välttämiseksi huomautettakoon, että ruotsa-
laisen teatteriu vuokrasummasta lähes puolet eli noin 400 markkaa on
laskettava päiväkustannuksiin. Kun venäläinen seura tyytyi 100 mark-
kaan, on se epäilemättä niin ymmärrettävä, että vuokraaja vastasi päivä-
kustannuksista, jotka Arkadiassa laskettiin noin 250 m:ksi.

134

jonka neiti Therese Decker ja maisteri F. H. Alopaeus lau-
loivat ylen kauniisti. Yksinkertaisen somasti sommitellun
kuvaelman (Pilven veikon kasvot oli Fritiof Raa mestaril-
lisesti maalannut situatsionin mukaan) ja varsinkin sydäntä
kouristavan laulun vaikutus oli vastustamaton. Kuvaelma
uudistettiin kohta, niinkuin sittemmin säännöllisesti tapahtui,
joka kerta kun se uudelleen esitettiin suomalaisen teatteri-
ohjelman osana — ja oikea tunnelma oli viritetty koko illaksi.

Tuli sitten Topeliuksen iloinen huvinäytelmä, ja se
näyteltiin seuranäytännön kannalta arvostellen erinomai-
sesti. Kohtaukset seurasivat toisiaan reippaassa vauhdissa,
ja »olipa aivan hauska kuulla, kuinka prinssit, amiraalit
ja kreivinnat haastelivat suomea, jommoista erinomaisuutta
ainoastaan taiteen vielä on lupa esiintuoda» (U. S.). Mutta
paras valtti oli jälellä. Kun välillä oli soitettu Flotowin
oopperan Alessandro Stradellan uvertyyri, seurasi »Marthan»
toinen näytös, sävelteoksen ihanin osa, johon m. m. iki-
kaunis irlantilainen laulu »Kesän viime kukka» on sijoi-
tettu. Tässäkin esitys voitti yleisön toiveet. Pääosaa esit-
tikin etevä laulajatar, neiti Mechelin, eivätkä muutkaan
osiaan pilanneet.

Tyytyväisinä lähdettiin teatterista, ja vaikka vain oli
nähty seuranäytäntö, oli suomenmielisillä jonkunlainen voi-
tontunne mielessä. Eikä illan vaikutus rajoittunut ainoas-
taan heihin. Eräs ruotsinmielinen katsoja puhkesi näet
sanoihin: »Sellainen näytäntö voi tehdä proselyyttejä!»
Tyytyväisimmät kaikista olivat tietysti toimessa mukana
olleet, ja he erosivat vasta yhteisen illallisen jälkeen teat-
terin lämpiössä.*)

*) Näytännössä esiintyivät seuraavat henkilöt:
»Pilven veikossa»: Pilven veikko — ylioppilas Kaarlo Kasiin ;
torpan tyttö — neiti Therese Decker; isä — maisteri F. H. Alopaeus;

135

Viikko myöhemmin, maanantaina 10 p. toukokuuta —
siis tuona samana päivänä, joka jo ennestään (kts. ylemp.
s. 102) oli merkkipäivä kotimaisen teatterin historiassa —
tuH toinen näytäntö, se johon oikeastaan kevätkauden odo-
tukset ja toiveet olivat kohdistuneet. Nyt oli siis suomen-
kieli ensi kerran kaikuva itse Uudessa teatterissa ja — mikä
ihme — tämän teatterin ruotsalaisen näyttelijäseuran ete-
vimmän taiteilijattaren huulilta ! Olihan semmoinen tapaus
taide-elämässämme, jos mikään, omansa jännittämään mieliä.
Joka lippu oli myyty, ja teatteri ahtautui täpösen täyteen
yleisöä, jossa tietystikin suomenmieliset muodostivat enem-
mistön, mutta jossa nähtiin lukuisasti uteliaita toismielisiäkin.

Mozartin iki-ihanan Don Juanin alkajaissoiton jälkeen
tuli ensin niinkuin ensimäisessäkin näytännössä »Pilven
veikko», jonka vaikutus oli yhtä syvä kuin silloin, ja oh-
jelman loppunumerona oli taas »Martha», josta ei suinkaan
tällä kertaa nautittu vähemmän kuin ensimäisellä. Näiden
väliin oli »Lea» sijoitettu niinkuin helmi kehykseensä. *)

kansana : ronva Matilda von Fieandt, neidit Ellen Nervander, Minette ja
Lilli Munck, Augusta Bergbom ja Alma Mechelin sekä varalääninaih-
teeri Berndt Ahnger ja ylioppilaat Emil Nervander, Johannes Vegelius,
Eliel Aspelin ja Berndt Ingman.

»Saaristossa»: prinssi Fredrik Adolf — neiti Anni Cajanus;
amiraali Anckarström — ylioppilas Igor Östling; luutnantti Otto Sparre
— ylioppilas F. Snellman; kreivinna Dannesköld — neiti Alma Mechelin ;
neiti Eeva — neiti Augusta Bergbom: Eepekka — rouva Matilda von
Fieandt; Stiina — neiti Selma Ekbom; Lassi — ylioppilas Carl Bäck;
Grip — ylioppilas Carl Ahrenberg (myöhemmin ylioppilas Sanfrid Aejme-
laeus); Kabys — varalääninsihteeri Berndt Ahnger; kreivinnan seura-
neiti — rouva Matilda Krohn.

»Martha»: Lady Harriet Durham Marthana — neiti Emilie Me-
chelin; Nancy — neiti Ilta Lagus; Lord Tristan Mickleford — ylioppilas
Eudolf Duncker; Lyonel — ylioppilas Taavi Hahl; Plumkett — ylioppilas
Elis Duncker.

*; »Leassa» esiintyvät sivuhenkilöt olivat: Sakeus — O. Gröneqvist;
Aram — ylioppilas Niilo Perander; Joas — varalääninsihteeri Berndt
Ahnger; Euben — ylioppilas P. E. Ervast.

136

Vaistomaisesti aavistaen, kuinka paljo oli kyseessä,
suurin osa .katsojia esiripun noustessa istui »sydän kou-
rassa». Levottomuus oli niin suuri, että alkukohtaukset —
Sakeuksen lyhyt vuoropuhelu Rubenin kanssa, hänen yksin-
puhelunsa ja rahanlaskunsa sekä kohtaus Joaksen kanssa,

joka päättyy tämän aito-
farisealaiseen rukouk-
seen — tuntuivat pitkiltä,
sillä vaikka ne näyteltiin
tavallisen hyvin, eivät ne
merkinneet mitään rat-
kaisevaa. Mutta silloin,
samassa kun Joas nou-
see polviltaan, Lea astuu
sisään, astuu keveästi ja
varmasti, ja kun isä moit-
tii hänen viipyneen kau-
emmin kuin lupa myönsi,
hän nostaa hunnun kas-
voiltaan ja puhuu sisälli-
sen hehkun vallassa, mut-
ta selvällä äänellä: »Ah,
isäni ! lentäen kuluu aika,
kun sydämemme askar-
telee taivaan ihmetöissä.»
— Olihan siinä hieman outoa sävyä lausumistavassa, mutta
sanat soivat kuitenkin selvinä ja heleinä, niin että katso-
jain milfei tuskallinen jännitys siinä tuokiossa laukesi ja
vaihtui levolliseksi, vaikkei sentään hiiskaustakaan salli-
vaksi tarkkaavaisuudeksi. Ja sitten pikku näytelmä sujui
luontevasti kohtaus kohtaukselta ilman vähintäkään häi-
riötä, Lean ainoatakaan kertaa kompastumatta. Päinvas-

Ch. Eaa Leana.

137

toin hänen tositaiteellinen näyttelemisensä sai aikaan, että
esityksen taiturimainen puoli — pitkän vieraskielisen osan
ulkoalukeminen — unohtui ja sen sijaan antauduttiin tai-
teen tenhon valtaan.

Todella mieltäylentävä ja juhlallinen oli se ihastuksen-
ja kunnioituksenosoitus, jolla kukkuroilleen täysi teatteri
tervehti illan sankaritarta — mainesanalla on tässä taval-
lista todenperäisempi merkitys ! Kättentaputukset olivat
voimakkaita, tasaisia, pitkällisiä ja kolme kertaa huudettiin
taiteilijatar esiin oikeassa suosion myrskyssä, jommoiseen
hidas luontomme harvoin ratkeaa. Ihmiset olivat kuin hal-
tioissaan. Muuan ruotsalaista syntyperää oleva rouva (So-
petoff) joutui, vaikka hän ei suomen sanaa ymmärtänyt,
niin intoihinsa, että hän otti sormuksen sormestaan, pisti
sen kukkaskimppuun ja heitti sen lahjana taiteilijattarelle.
Muista kukkaskimpuista yksi toisia isompi sisälsi kultaisen
rannerenkaan, johon seppelöitty kannel oli kuvattu, ja johon
oli piirretty muistosanat: Charlotte RaaUe IS^^/^SO, Kuin
Jcesän lempeä sade, niin vuotakoon onni ja rauha sinulle. *)

Riemutunnelma oli niin mahtava, että se valloitti kaikki
läsnäolijat ja välinäytöksen aikana tuntui kuin olisi kaikki
erimielisyys kadonnut. Semmoisetkin, jotka muutoin tuskin
tervehtivät toisiaan, puristivat toistensa käsiä kilvan pur-
kaessaan tulvillaan olevain sydäntensä tunteita. Mukana
olleet eivät ole sitä unohtaneet.

Näytännön jälkeen suomalaisuuden ystävät kutsuivat
kaikki, jotka olivat myötävaikuttaneet, illanviettoon teatteri-
ravintolan yläkertaan. Ensimäinen puhe omistettiin tie-
tysti rouva Raalle. Yrjö Koskinen julkilausui ne kiitolli-
suuden ja kunnioituksen tunteet, jotka ei ainoastaan läsnä-

*) Sanat on otetta Lean viimeisestä lauselmasta.

138

olijain sydämisBä, vaan paljo laajemmissakin piireissä heh-
kuivat taiteilijatarta kohtaan, joka niin loistavasti oli näyt-
tänyt kielemme kelpaavan näyttämöltä tulkitsemaan mitä
ylevimpiä mielenliikutuksia. Eikä se voitto, jonka suomen-
kieli rouva Raan kautta oli saavuttanut — siihen tapaan
puhe päättyi — ollut mikään tavallinen näyttämömenestys,
vaan historiallinen tapahtuma, joka merkitsi todellista
käännettä teatteriolojemme kehityksessä. Sitten seurasivat
maljat »Marthan» ja »Pilven veikon» laulajattarille, A. Ki-
velle ja Suomen draamalliselle kirjallisuudelle, Bergbomin
perheelle, jonka — joskin etupäässä Kaarlo Bergbomin —
ansioksi näytäntöjen toimeensaanti luettiin. Puoliyö oli jo
ohi, kun joukko ylioppilaslaulajia m3'rskyssä ja sateessa
laulaen saattoi rouva Raan kotia. Erotessaan hän kät-
teli saattajiaan, voimatta muuta lausua kuin: »Olen niin
onnellinen ! » '

Näin päättyi tämä ilta, jonka suurteosta rouva Raa
jälkeenpäin on sanonut, että hän ei mistään hinnasta tah-
toisi toista kertaa kokea samaa. Vasta sillä hetkellä kun
hänen oli astuminen näyttämölle, hän oikein oli käsittänyt
mitä hän uskalsi. Emilie Bergbomin ja erään toisen naisen
täytyi suorastaan käsivarsista tukea häntä hänen odottaes-
saan sitä silmänräpäystä, jolloin hänen piti astua esiin. Hän
oli näet hervottomuudesta maahan vaipumaisillaan, mutta,
sanoo hän itse, siinä tuokiossa kun hän astui ensi askeleen
yleisön näkyville, oli kuin korkeampi voima olisi pyyh-
käissyt pois taakan ja ottaessaan hunnun kasvoiltaan lau-
suakseen ensimäiset sanat hän tunsi itsensä autetuksi. Hän
ei ajatellut yleisöä eikä itseänsä vaan ainoastaan Leaa —
ja kaikki meni hyvin!

Näytteeksi siitä mitä julkisuudessa lausuttiin näytän-
nöstä, olkoon seuraava ote U. S:sta. Kerrottuaan illan me-

139

nosta ja arvosteltuaan rouva Raan uskallusta sitä ihmetel-
tävämmäksi kuin ne, jotka olivat olevinaan draamallisen
taiteen varsinaiset kannattajat maassamme, eivät suinkaan
olleet vahvistaneet häntä kehoituksillaan ja hänen suomen-
kielen lausumistaan tarkaksi, sujuvaksi ja puhtaaksi, kir-
joittaja jatkaa:

»Jos kysymme, mikä tämän tapauksen merkitys on, täytyy
vastata, että ennen kaikkea se on osoittanut suomenkielisen teatterin
mahdollisuutta meidän maassa. Se into, joka on pannut nämä seura-
näytelmät toimeen, ja se into, joka niiden onnistumisesta on syn-
tynyt, ennustavat toivoaksemme valoisampaa tulevaisuutta kansal-
liselle teatteri-taiteellemme. Ja aivan merkillinen kohta on sekin,
että muukalainen ensimäisen luokan näyttelijätär on tahtonut näin
jalolla alttiiksi-antamuksella lainata apuansa tähän kansalliseen
toimeen; sillä se merkitsee, että kansallinen asiamme voimak-
kaasti valloittaa alaa. Me olemme ennen lausuneet mielipahan
sanoja siitä teatteri-harrastuksesta, joka ei pidä sopimattomana
käyttää Suomen kansan hiellä ja vaivalla ansaittuja varoja ulko-
maalaisen teatterijoukon ylläpitämiseen. Että nyt kuitenkin tästä
vieraasta joukosta yksi, sen etevin jäsen, on ikäänkuin sanaimme
tutkaimen katkaissut, on asia, josta vielä enenunän iloitsisimme, jos
ei se olisi sula sattumus, josta ansio ei missään määrässä tule teat-
terin johtokunnalle, vaan yksistään rouva Raalle. Vaan totta on, että
hänen ansionsa onkin erinomaisen suuri. Hänen ainoa palkintonsa
on, että hänen nimensä on säilytettävä tavallista merkillisempänä
meidän kansallisen taiteemme historiassa. Sillä sitäpä uskallamme
nyt toivoa, että sitä myötäistä hetkeä, joka näkyy tulleen suomen-
kieliselle draamataiteelle, ei ole päästettävä tyhjään haihtumaan,
vaan että jotakin perustusta nyt koetetaan laskea tulevaisuudelle.
Ja siinä tapauksessa kenties ei ole mahdotonta, että vielä saadaan
luottaa rouva Raan jäntevään tahtoon ja intoon.»

Kolmas henkilö, jonka ansio Lea-illasta oli ainakin
tasalla rouva Raan ja Kaarlo Bergbomin ansioiden, tarkoi-
tamme näytelmän tekijää, ei ollut voitonhetkenä saapuvilla.
Säilyneistä kirjeistä ei myöskään huomaa hänen saaneen

140

oikeaa käsitystä tapahtuman merkityksestä, jossa hänellä
oli ollut niin suuri osa — sillä olihan se verraton asia, että
niin arvokas alkuperäinen teos kuin »Lea» oli voiton poh-
jana! Eräässä kirjeessä 19 p:ltä toukokuuta Bergbomille
ilmaantuu vähemmän iloa kuin katkeruutta, jonka Helsing-
fors Dagbladissa Lea-näytännön jälkeisenä päivänä julkaistu
arvostelu kappaleesta oli aiheuttanut. Siinä »Leaa» — »tun-
netun [den bekante!] Aleksis Kiven tekemää alkuteosta» —
vastaan esitetään erinäisiä muistuksia, jotka runoilija syystä
pitää perusteettomina. Mutta kuulkaamme häntä itseään:

»Mielin vielä sanoa jotain Leasta. Onko sinunkin mielestäs
Joas niin »misstecknad karakter», kuin Dagblad sanoo? — Mutta
niinhän täällä käy: minä hänen pidin parhain esiteltynä, ja mui-
den silmissä on se perin onnistumaton. Kuinka hyvänsä; mutta
niinkuin Israelin kansassa hengittää se heUin, riutuvin, hohtavin ja
taivaallisin rakkaus, niin sen povessa myös puuskuttaa verraton
viha ja kiukku, aina kärkäs käymään mustenevaksi raivoudeksi.
Se on tunnettu asia, ja sen näyttää melkein joka lehti pipliassa.
Ja mistä vartosit enemmän kiukkua ja sen riehuvaa, raakaa osoi-
tusta kuin eräältä fariseukselta, kitsaalta, saidalta fariseukselta,
jolta hangoittelija (toisesta, vihatusta lahkokunnasta) tempasee sil-
mänräpäyksessä sekä kaikki varrotut aarteet että kauniin morsia-
men? — Mutta tämä olkoon. Nyt tulen toiseen kysymykseen,
jossa kaiketi olen oikeassa. Dagblad sanoo, että ainoastaan » Joasta
ei liikuta se ihmeellinen oppi» ja sittemmin että »toiminta loppuu
ennen itsensä kappaleen loppua». Mutta minä sanon, että toiminta
kestää aina kunnes »esirippu putoaa» ja juuri siinä hetkessä näy-
tetään, että kristinuskon taivaallinen lempi ylivoittaa suurimman-
kin maallisen vihan. Joas oksentaa ympärillensä kirousta, mutta
saa takasin paljasta siunausta (kristinuskon tärkein pykälä). Joas
kummastuu ja kysyy: »mitä?» mutta aina vaan sataa hänen pääl-
lensä rakkautta ja hän »poistuu kovin aattelevana ja käsi otsalla»
(Kukaties ei Dagblad olekaan huomannut näitä ihan viimeisiä sa-
noja paranteesien välissä, kukaties ette tekään, jotka sen näytitte,
ole niitä huomanneet, vaan osoititte sen teatterissa saman mielipi-

141

teen mukaan, joka on Dagbladin. No olkoon menneeksi. Hyvähän
että tapahtui minulle se kunnia, että teokseni näyteltiin; ja hyvä,
että kävi se niin hyvin) ja hän (Joas) sillä tavalla osoittaa selvästi,
että se ihmeellinen oppi on häneenkin sattunut; vaikka minun
mielestäni se ei sopinut, että hän yhtyi siihen yleiseen riemuun,
vaan parasta, että hän poistui. Mutta nyt tulen kolmanteen ky-
symykseen: Dagblad sanoo, etten ole »ymmärtänyt ensinkään esi-
tellä jäsenten sisällistä hengellisyyttä» (niinkuin muistan sanain
kuuluneen). Tämä on moitteista vaikein; ja jos se (moite) on kai-
kissa paikoissa oikea, niin eihän siinä löydy minulle muuta loh-
dutusta kuin: »den som är slagen tili slant» j. n. e. Siinä on
oman henkeni ikivoiman puute. — Kerran vielä: kuinka hyvänsä;
mutta Dagblad piti kyllä murheen että samasta koususta kuin hä-
nen täytyi (Frouva Baan kautta) antaa vähän lämmintä, hän toi-
selta viereltä antoi kyllä jäähdytystä (itsensä kappaleen arvostele-
misen kautta).»

Edellisestä tiedämme, että näytäntö ei voinut antaa
rahallista voittoa. Voidaksensa lähettää runoilijalle edes
jotakin — hän ilmoitti näet ennen kesää välttämättömästi
tarvitsevansa 200 m. — Bergbom sai aikaan, että 3 p. tou-
kokuuta annettu näytäntö uudistettiin 30 p. Oli promot-
sioonikevät ja saattoi siis toivoa täyttä huonetta. Toivo
pettyi kumminkin. Näytäntö onnistui yhtä hyvin kuin ensi
kerralla, mutta katsojia oli vähän. Siitä huolimatta Berg-
bom ja hänen sisarensa lähettivät Kivelle 300 m., joka mai-
nitaan esimerkkinä siitä, kuinka he valvoivat kun muut
nukkuivat.

Tästä lähtien elettiin siinä tunnossa, että suomalainen
teatteri oli lähempänä kuin ennen, mutta vielä oli taival
kuljettava ennen kuin se nähtiin totena. Meidän on nyt askel
askeleelta seuraaminen etenemistä päämäärää, kohti.

Ensi hetkellä näytti kai reima-askeleelta eteenpäin se
odottamaton tapaus, että Kaarlo Bergbom heinäkuulla 1869

142

valittiin ruotsalaisen teatterin johtokunnan jäseneksi, vaikka
se pian osottautui harha-askeleeksi. Asianlaita oli seu-
raava. Keväällä, samaan aikaan kun suomalaiset näytän-
nöt tapahtuivat, hajosi ruotsalaisen teatterin kannatusyh-
distys, ja teatterin olemassaolo näytti vähän aikaa arvelut-
tavalta. Yritys oli tuottanut tappiota, ja sen jatkamiseksi
katsottiin enennetty valtioapu välttämättömäksi. Ennen oli
teatteri saanut valtiolta 12,000 m. orkesterin ylläpitämiseksi ;
nyt pyydettiin 16,000 m. itse teatteria ja 4,000 m. teatteri-
koulua varten, siis yhteensä 20,000 m. Tästä summasta
myönnettiin 16,000 m. ja uusi kannatusyhdistys muodostui,
joka heinäkuun lopulla kokoontui valitsemaan johtokuntaa.
Tässä tilaisuudessa eräs kaupungin varakkaimpia liikemiehiä,
jonka avustus oli teatterille tärkeä, puolusti Bergbomin va-
litsemista, ja niin tämä tuli pormestari, tri W. Zilliacuksen
ja varatuomari K. A. Weckströmin (toimitusjohtaja) rinnalle
johtokunnan kolmanneksi jäseneksi, niinkuin sanottiin, kir-
jalliseksi neuvonantajaksi.

Bergbomin toimesta tässä uudessa asemassa on vähän
tietty, ja se mikä tiedetään todistaa hänen joutuneen vie-
raaseen ympäristöön, johonka hänen oli mahdoton kotiutua.
— Jo ennen näytäntöjen alkua hän huolehtien teatterikou-
lun tulevaisuutta koetti saada Nervanderin laitoksen joh-
tajaksi, sillä O. Toppelius, joka tähän saakka oli tehtävää
hoitanut, oli, nimitettynä kreikankielen lehtoriksi, muuttava
Vaasaan. Tarkoitus oli järjestää koulu mitä säästäväisim-
min, jotta varat eivät kesken loppuisi. Opettajina toimisi-
vat ainoastaan rouva Raa ja Gröneqvist, ja musiikkiopetus
jätettäisiin kokonaan pois, koska neiti Mechelin, jonka va-
rassa se viimeksi oli ollut, aikoi syksyllä lähteä Parisiin.
Nervander kieltäytyi kuitenkin ja kehoitti Cygnaeuksen neu-
von mukaan — »hajoittamaan koko hökötyksen». Ja siihen

143

asia lopulta menikin, sillä syyskuulla U. S. kertoo: »Teat-
terikoulu on joku aika sitte hajoitettu, mistä syystä emme
tiedä. Rouva Raa on kuitenkin hyväntahtoisesti ottanut
johtaakseen koulun oppilaita.» Tämä viimeinen tarkoittaa
kai sitä, että joillekin vanhoille oppilaille annettaisiin edel-
leen johtoa itse näyttele-
mistaidossa, mutta uusia
ei otettaisi vastaan eikä
myöskään enää vaivattaisi
entisiä suomenkielen ope-
tuksella. Siihen päättyi
siis yritys, josta kymmenen
vuotta varhemmin oli niin
suuria toivottu!

Ymmärrettävää on,
että Bergbomin ollessa Uu-
den teatterin johtokunnan
jäsenenä ajateltiin niiden
toiveiden toteuttamista,
jotka suomenmieliset niin-
kauan olivat kohdistaneet
ruotsalaiseen näyttämöön.
Olihan aina vuodesta 1847
luultu, että kotimainen ja

suomalainen teatteri olisi syntyvä ja kehittyvä sen yhtey-
dessä. Nyt, jos koskaan, oli se tapahtuva. — Itse asiassa on
meille säilynyt kirjallinen seikkaperäinen suunnitelma mi-
ten teatterin toiminta olisi järjestettävä, jotta tuo päämäärä
saavutettaisiin. Se on Nervanderin kirjoittama ja hän§n
ilmoituksensa mukaan pääasiassa syntynyt neuvotteluista
hänen ja Emilie Bergbomin välillä, koska ehdotusta ei kat-
sottu sopivaksi suorastaan esittää Kaarlon tekemänä. Toi-

E. Nervander.

144

seita puolen on luonnollista, että Emille ei ehdottanut mi-
tään, joka olisi ollut veljelleen tuntematonta saatikka vas-
tenmielistä. Suunnitelmasta mainittakoon tässä vaan seu-
raavat pääkohdat:

Teatteriseura jaettaisiin kolmeen osastoon, joista ensi-
mainen^ yksinomaisesti ruotsalaista näyttämöä varten tar-
koitettu, käsittäisi silloisen seuran etevimmät kyvyt, toisen
jäsenet toimisivat etupäässä suomalaisella näyttämöllä ja
kolmannen olisivat avullisia sekä ruotsalaisissa että suoma-
laisissa näyttämöissä. Kaikki toisen ja kolmannen osaston
jäsenet olisivat tietysti kotimaalaisia. — Ensimäisenä vuonna
annettaisiin ainoastaan 2 tai 3 suomenkielistä näytäntöä
kuukaudessa. — Teatterin johto uskottaisiin johtokunnalle,
jossa paitse toimitusjohtajaa ja esimiestä olisi kolme ruot-
salaista ja kolme suomalaista johtajaa. — Teatterikoulu yllä-
pidettäisiin lähimmässä yhteydessä teatterin kanssa ja joh-
dettaisiin pitäen silmällä samassa määrässä ruotsalaista
kuin suomalaista näyttämöä. — Orkesterissa olisi opetusta
annettava kotimaisille oppilaille. — Erityinen kannatusyhdis-
tys perustettaisiin takaamaan teatterille 1000 markan tulo
kummastakin jokaisen suomenkielisen ohjelman kahdesta
ensimäisestä näytännöstä.

Tuskin tarvinnee sanoa, että ehdotus ruotsalaisella ta-
holla arvosteltiin »epäkäytännölliseksi», ilman että tarjou-
duttiin neuvotteluihin, joista olisi voinut käytännöllisempää
syntyä. Myöhemmän kokemuksen nojalla saattaa kummin-
kin sanoa, että tarkoitettu yhteistoimi, jos se olisi saavut-
tanut ruotsalaisen teatterin johtajain ja ystäväin hyväksy-
misen, epäilemättä varmemmin olisi hyödyttänyt niitä, jotka
meillä tahtovat ylläpitää ruotsalaista kulttuurimuotoa, kuin
suomenkielisiä. Edellisillä olisi luultavasti nyt kotimainen
näyttämö, jota heillä ei vieläkään, ole; mutta suomalainen

145

osasto olisi tuskin ruotsalaisen yhteydessä kehittynyt yhtä
ripeästi kuin itsenäisenä ja vapaana. Tämän ohella on
mainittava, että Bergbom yksityisesti oli ryhtynyt keskus-
teluihin eri henkilöitten kanssa, jotka, vallassäätyymme kuu-
luvina, liittyen noihin kotimaisiin osastoihin, olisivat avan-
neet niiden kehitykselle aavistamattomia mahdollisuuksia.
— Kun Bergbomille oli selvinnyt, että hän teatterin johto-
kunnan jäsenenä ei voisi mitään aikaansaada kotimaisen
taiteen hyväksi, ja kun muissakin kohdin erimielisyyttä oli
ilmaantunut, hän jo ennen joulua vapaaehtoisesti luopui
jäsenyydestään.

Kenties tärkein tulos koko tästä episoodista Bergbomin
elämässä sisältyy seuraavaan kaskuun. Eräänä päivänä
Bergbom hyväntahtoisen, mutta aitoruotsalaisen puvuston-
hoitajattaren kanssa tarkasteli joitakuita teatterin pukuja.
Niiden joukossa oli osa ollut kovin likaisia ja repaleisia^
niin että Bergbom ei voinut olla kysymättä: »Kuka voi
tuommoisiin pukeutua?» — »Kyllä ne suomalaisille kelpaa!*
vastasi naivisesti rouvasihminen. Silloin, kertoi Bergbom
myöhemmin, vakaantui hänessä ajatus että suomalaisilla
sittenkin on oleva oma teatterinsa!

Verrattomasti tärkeämpi tapahtuma kuin Bergbomin
lyhyt toimi Uuden teatterin johtokunnassa oli suomalaiseen
näyttämöön nähden Suomalaisen Seuran perustaminen 15 p.
lokakuuta 1869. Tämänniminen seura ja eräs toinenkin
nimeltä »Suomen ystäväin seura» olivat jo ennenkin tällä
kymmenluvulla Helsingissä syntyneet ja toimineet; mutta
niiden päämääränä oli ollut suomenkielen käytännön laa-
jentaminen, jota vastoin uudella seuralla oli erikoisena tar-
koituksena edistää suomalaisuuden asiaa taiteen alalla, ja
siinä kohden sen toimi tulikin sangen merkilliseksi. Tuskin

146

tarvinnee mainita, että tämmöisen seuran perustaminen oli
seuraus ennen kerrotuista tapahtumista. Eräässä kirjeessä
samalta syksyltä Bergbomille tavataankin lause : »Voit tun-
tea itsesi onnelliseksi, Suomalainen seura on milfei välit-
tömästi saanut alkunsa viimekeväisistä suomalaisista seura-
näytännöistä.»

Ensimäinen, joka esitti
ajatuksen tämmöisen seu-
ran tarpeellisuudesta, oli sä-
veltaiteilija Lorenz Nikolai
Achte, ja kokous sen perus-
tamista varten pidettiin
mainittuna päivänä seura-
huoneella. Saapuville oli
tullut noin 60 henkeä mo-
lempaa sukupuolta, enim-
mäkseen yliopistopiireistä.
Ehdotusta kannatettiin suu-
rella innostuksella ja yksi-
mielisesti päätettiin perus-
taa seura, joka toimintaan
nähden jaettaisiin kolmeen
osastoon : draamallinen, soi-
tannollinen ja kirjallinen.
Niiden jäsenten, joilla oli halua ja kykyä olla osallisina
taiteellisessa toimessa, tuli ilmoittautua toiseen tai toi-
seen osastoon; muut muodostaisivat seuran passiivisen
pohjajoukon. Seuran toimi ja julkinen esiintyminen oli
tapahtuva suomenkielellä, mutta tämän kielen taito ei ollut
välttämätön jäseneksipääsyn ehto, jos pyrkijällä vain oli
mielihalua ja intoa itse asiaan. Kokouksia, joiden ohjelmaan
kukin osasto vetäisi kortensa, pidettäisiin kerran kuukau-

L. N. Acht6.

147

dessa, jota paitse silloin tällöin julkisiakin esiintymisiä toi-
meenpantaisiin. — Kun näistä pääkohdista oli sovittu, valit-
tiin yhdeksänhenkinen johtokunta, jonka jäseniksi tulivat :
draamallista osastoa varten rouva M. Krohn (jonka sijaan
sittemmin astui rouva M. Ahnger) ja Kaarlo Bergbom, soi-
tannollista osastoa varten neiti Therese Decker ja L. N.
Achte, kirjallista osastoa varten professori A. Ahlqvist ja do-
sentti J. Krohn sekä passiivisten puolesta Emilie Bergbom,
dosentti O. Blomstedt ja ylioppilas V. Löfgren, Myöhemmin
johtokunta keskuudestaan valitsi Ahlqvistin esimieheksi ja
Löfgrenin sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi.

Jo ensimäiset iltamat todistivat, että seuraa perus-
taessa ilmaantunut innostus oli oikeaa laatua. Ensi illaksi
tiistaina 16 p. marraskuuta kokoontui seurahuoneen suu-
reen saliin 350 — 400 henkeä. Silloin hyväksyttiin ehdotus
säännöiksi ja valittiin Fredr. Cygnaeuksen syntymäpäivä,
huhtikuun 1, seuran vuosipäiväksi. Ohjelmaan kuului paitse
Ahlqvistin esitelmää »Katoavista luonnonkansoista» 4faksi
Suonion julkaisematonta runoelmaa, »Karkuri» ja »Purjeh-
dusretki», jotka runoilija itse lausui, laulua — Achten joh-
tamia mies-kvartetteja ja sekaäänisiä lauluja — ja tanssia.
Draamallisella osastolla ei tällä kertaa vielä ollut mitään
tarjottavana; mutta huhu kertoi, että Weberin »Preciosaa»
oli alettu harjoittaa. Eikä huhu ollut perätön. Jopa aiottiin
saada ooppera valmiiksi ennen joulua, mutta erinäiset vas-
tukset sen estivät. Silti saatiin toisessa iltamassa vähän
esimakua siitä mikä oli tulossa. Siinä, 9 p. joulukuuta,
esitettiin näet neljä kööriä ja yksi soololaulu »Preciosasta».
Mutta muutenkin oli toisen iltaman ohjelma ensimäistä vaih-
televampi. J. Krohn piti vilkkaasti esitellyn, mieltäkiinnit-
tävän esitelmän Gteneve-järven ihanista seuduista, rouva
Raa lausui Oksasen »Koskenlaskijan morsiamet» ja rouva

148

Minä Ahnger lauloi erittäin miellyttävästi kaksi uutta
Ernst Fabritiuksen Suonion sanoille säveltämää kaunista soo-
lolaulua (toinen vieläkin paljo laulettu »Ainoa hetki»).*) Tä-
män lisäksi oli kuvaamataidekin edustettuna pienellä näyt-
telyllä. Seuran jäsenten omistamia taideteoksia oli jär-
jestetty nähtäväksi: pari Takasen muovailemaa rintaku-
vaa, Sjöstrandin tekemä J.
V. Snellmanin muotokuva
pientä kokoa, valokuva Wl.
Schwertskof fin lasimaalauk-
sesta Kaarina Maununtyt-
tären hautakappelia var-
ten sekä erinäisiä vanhem-
pia ja uudempia maalauksia.
Jälkimäisessä iltamassa
nähtiin saapuvilla myöskin
A. Meurman, siihen aikaan
harvinainen vieras pääkau-
pungissa, mutta juuri näinä
vuosina yleisemmin tunne-
tuksi tullut etevien, kansan
elinkysymyksiä käsittele-
vien kirjoitustensa kautta
Kirjallisessa Kuukausleh-
dessä. Hänen kunniakseen
toimitettiin kohta paikalla pidot, jotka tulivat aavistamat-
tomaksi jatkoksi iltamalle. O. Blomstedt, Th. Rein, O. Don-
ner y. m. pitivät tervehdyspuheita vieraalle, jolle H. D.
joku aika ennen oli keksinyt arvonimen »Kangasalan oraa-

Ernst Fabritius.

*) Laulujen sanat olivat painetut pieneen vihkoseen »Peipposen vi-
serrys», joka illan kuluessa myytiin normaalikoulun suomalaisen osaston
hyväksi.

149

keli» ja joka vastasi tapansa mukaan niin että vakavatkin
ajatukset esiintyivät luontaisen huumorin verhossa.

Näin Suomalainen seura virkeästi ja hilpeästi aloitti
toimensa. Jäsenten luku nousi ensi vuonna 518, joista 217
naista ja 301 herraa. Jäsenluettelo käsittää jotenkin kaikki
sen ajan »fennomaanit» Helsingissä. Että näiden joukossa
tapaa semmoisiakin, jotka sittemmin ovat eksyneet kauas
suomalaisuuden tieltä, on kai — inhimillistä. Cygnaeus ja
Charlotte Raa mainitaan kunniajäseninä. Yleisesti tunne-
tuista miehistä mainitsemme, paitse muuten jo kertomuk-
sessamme esiintyneitä, vain Z. J. Cleven, Z. Topeliuksen,
Yrjö Koskisen, B. A. Godenhjelmin, B. O. Schaumanin, K.
Collanin, jättäen nimiluettelon tarkemman tutkimuksen jol-
lekin tulevalle suomalaisuuden historioitsijalle. — Kohta on
näyttäytyvä, että Suomalaisen seuran toimi oli oleva niin
sanoaksemme johdanto kansalliseen teatteriin.

Ennen kuin erotaan merkillisestä vuodesta 1869, käy-
tämme tilaisuutta esittää lukijoillemme kaksi Pohjanmaalta
päin tullutta laululintusta, jotka syksyllä kävivät Helsin-
gissä ennustaakseen läheistä taiteenkevättä, tarkoitamme Ida
Basilieria ja Emmy Strömeriä.

Ida Basilier*) oli täällä jo ennestään tunnettu, sillä
20-vuotiaana hän oli, vietettyään lapsuutensa Kalajoella ja
käytyään koulua Kokkolassa, Ouluun muuttaneesta, soitan-
nollisesta kodistaan 1867 tullut Helsinkiin saadakseen ope-
tusta neiti E. Mecheliniltä ennen kuin toukokuulla s. v. ensi
kerran lähti Parisiin. Jo ennen lähtöään hän huhtikuulla

*) S. 10 p. syyskuuta 1846 Pidis järvellä (Nivalassa). Vanhemmat
maanmittari Kaarle Fredrik Basilier ja Gustaava Matilda Garvoli. Perhe-
tarinan mukaan on, niinkuin niinestäkin voi päättää, suku alkuaan rans-
kalainen.

160

oli esiintynyt eräässä simfoniakonsertissa, mutta vuoden
päästä hän, harjoitettuaan opintoja sekä yksityisesti että
konservatoorissa Masson johdolla, antoi täällä 4 p. kesä-
kuuta 1868 ensi kerran itsenäiset laulajaiset — hätää kär-
sivien hyväksi — sitä paitse laulaen pari kertaa näytösten
välillä ruotsalaisessa teatterissa. Kun hän syksyllä 1869
tuli Helsinkiin, oli hän jo toisenkin vuoden opiskellut Pa-
risissa ja kahtena kesänä antanut konsertteja eri kaupun-
geissa. Hän oli siis hyvin tunnettu. Konserttiinsa 25 p.
lokakuuta kokoontuikin 700 hengen kuulijakunta, ja hän
lauloi, sanoo eräs innostunut arvostelija, »mestarillisesti ja
yleisön mieltymys oli sanomaton». Joskin näissä sanoissa
on liikaa, niin ilmaisevat ne kuitenkin millä mielin laulaja-
tarta kohdeltiin, ja varmaa on, että hänen heleä, paraim-
massa koulussa kehitetty sopraniäänensä ja raitis, vilkas-
luontoinen laulutapansa olivat omansa tuottamaan hänelle
kriitillisemmänkin yleisön suosion.

Kun neiti Basilier tällä kertaa oli lähtenyt Oulusta
Helsingin kautta vielä mennäkseen yhdeksi vuodeksi Pari-
siin, oli hänen matkatoverikseen ruvennut toinenkin laulaja-
jatar, Emmy Strömer *), joka opiskeltuaan neiti Mechelinin
luona oli valmis alkamaan lauluopintojaan tuolla maailman-
kaupungissa Seinen varrella. Hänkin, nyt 19-vuotias, esiin-
tyi julkisesti Helsingissä 5 p. marraskuuta laulaen ruotsa-
laisessa teatterissa Regina von Emmeritzin näytösten vä-
lillä. Hänellekin tuli osaksi mitä vilkkaimpia suosionosoi-
tuksia, ja »Yksin istun» huudettiin da capo. Muutoin sano-

*) Emma Charlotta Strömer s. 14 p. marrask. 1850; vanhemmat
kultaseppä Metrus Strömer ja Emilia Charlott-a Carlson. Laulajattaren
isänisä oli talonpojan poika, nimeltä Eytkönen, Iisalmen pitäjän Buota-
lahden kylästä, talosta n:o 1, Haapajärven rannalla. Hän lähti Ouluun,
jossa tuli kultasepäksi (ja myöskin kellosepäksi) ja otti nimen Strömer.

151

taan tämän laulajattaren herättävän »mitä suurimpia toi-
veita varsinkin draamallisen laulannon alalla» — arvostelu,
joka jos mikään osui oikeaan. — Vastedes saamme nähdä
mitkä merkkisijat näillä kahdella laulajattarella on suoma-
laisen teatterin historiassa.

Edellisessä luvussa kerrotun päätöksen mukaan Berg-
bom keväällä 1869 oli hakenut Aleksanterinstipendiä ulko-
maanmatkaa verten. Matkansa päätarkoituksena hän oli
maininnut kirjallisten ja taideolojen tutkimisen Saksassa ja
Ranskassa, jonka ohella hän ilmoitti aikovansa Böhmissä,
Unkarissa ja Belgiassa sekä Norjassa koettaa ottaa selkoa
niistä teistä, jotka vuosisadan kansallisuusharrastus oli va-
linnut luodakseen kansallisen kirjallisuuden ja taiteen. Tätä
suunnitelmaa piti tiedekunta liian laajaperäisenä kuitenkaan
kieltämättä puoltolausettaan. Samaa mieltä oli C. G. Est-
landerkin, joka siitä huolimatta konsistoorissa antoi äänensä
Bergbomille, syystä kun tämän kirjalliset ansiot olivat suu-
remmat kuin muitten hakijain ja kun hän eri kirjoituksissa
oli osottanut laajoja tietoja uudemmassa kirjallisuudessa
ja hyvää esteettistä arvostelukykyä. Enemmistö ei kuiten-
kaan asettunut tälle kannalle. — Bergbomin toivo oli siis
pettynyt, ja hän jäi kotiin. Matkustamisen omilla varoilla
teki isän kuolema syksyllä ainoastaan arveluttavammaksi,
sillä senaattori Bergbom, jolla oli ollut suuri perhe yllä-
pidettävänä, ei jättänyt jälkeensä sanottavaa omaisuutta.

Keväällä 1870 Bergbom uudisti hakemuksen. Matka-
suunnitelma oli pääasiassa sama, paitse että hän sanoi ole-
vansa aikeissa kirjoittaa 19 vuosisadan runouden ja taiteen
historian, josta hän julkaisisi ensimäisen osan väitöskirjana
dosentuuria varten. Tällä kertaa Estlander ei ainoastaan
ollut Bergbomia puoltamatta, vaan näytti hän lausunnos-

152

saan olevan sitä mieltä, että tämä ei kykenisi kyseessä ole-
vaan tehtävään. Hän näet moittii, että hakija oli ottanut
tutkittavakseen »päivän vaihtelevia, vaivoin arvosteltavia
ilmiöitä, jotka ovat vaikeat selvittää semmoisellekin tutki-
jalle, joka on vakaannuttanut metoodinsa kirjallisuuden ja
taiteen vanhemmilla aloilla, mutta ovat aivan arveluttavia
semmoiselle, jolla vielä on metoodinsa kehitettävänä». Emme
tiedä missä määrin tämä lausuntojamielipide, joka vähintään-
kin osoittaa kuinka vähän Bergbomin kyky ja luonteenlaatu
oli konsistoorissa tunnettu, oli ratkaiseva; mutta kaikissa
tapauksissa annettiin stipendi nytkin eräälle toiselle hakijalle.
Ainoa, joka muistuttamalla Bergbomin innokkaita harras-
tuksia kansallisen draamallisen taiteen synnyttämiseksi eh-
dottomasti puolsi hänen hakemustaan, oli Yrjö Koskinen,
mutta se ei vaikuttanut mitään asian päätökseen. Bergbom
jäi vielä taksikin vuodeksi kotia.

Mieskohtainen vastoinkäyminen kääntyi eduksi suo-
malaisen teatterin asialle, sillä se mitä Bergbom tänä vuonna
suoritti sen hyväksi ei suinkaan ollut yhdentekevää sen
tulevaisuuteen nähden. Kuinka hän tähän aikaan oikeas-
taan ajatteli teatterin perustettavaksi nyt, kun hän itse ja
muut varmaankin olivat luopuneet kaikista toiveista saada
mitään toimeen ruotsalaisen teatterin välityksellä ja avulla,
sitä emme tarkoin tiedä. Kumminkin näyttää hän ainakin
ajoittain jo miettineen näyttelijäseuran kokoamista. Siihen
viitataan eräässä kirjeessä tammikuulta; mutta sama kir-
joittaja mainitsee huhtikuulla Gröneqvistin ryhtyneen puu-
haamaan suomalaista teatteriseuraa, joka 12-henkisenä rouva
Raan kanssa syksystä alkaen kiertelisi maaseuduilla virit-
tääkseen innostusta aatteeseen. Kuitenkaan Gröneqvist ei
toiminut Bergbomin tietämättä, vaan he päinvastoin neu-

153

vottelivat yhdessä. Kaikesta tästä ei vielä tullut mitään,
mutta nämä epämääräisetkin tiedot todistavat kysymyksen
vireilläoloa.

Vastaiseksi pysyttiin Suomalaisen seuran asettamissa
rajoissa, ja Bergbom ^sasi sitenkin aikaansaada varsin huo-
mattavaa. Edellisestä tiedämme, että »Preciosaa» harjoi-
tettiin, mutta puhenäytäntökin oli tarpeen. Rouva Raa oli
edelleen taipuvainen suomaan apuansa, mutta mistä saada
sopiva kappale? Suuri, koko illan näytelmä ei voinut tulla
kysymykseen, sillä jos taiteilijatar olisikin ottanut näytel-
läkseen pääosan jossakin semmoisessa draamassa, niin olisi
ollut mahdotonta arvokkaasti täyttää muut roolit. Ei ollut
muuta neuvoa kuin kirjoittaa uusi näytelmä, jossa olisi yksi
rouva Raalle sopiva päärooli ja muita helpompia sen ym-
pärillä, ja niin Bergbom tekikin sepittäen lyhyessä ajassa
-2-näy toksisen murhenäytelmän, »Paola Moroni». Tämän
draaman näyttelemisellä draamallinen osasto, niinkuin alem-
pana on kerrottava, aloitti julkisen toimintansa.

Näytelmä »Paola Moroni*, sommiteltu »saksalaisen
aiheen mukaan», luo eteemme kiihkoisan ja verisen kuvael-
man, jonka taustana ovat Guelfien ja Ghibellinien hurjat
puoluetaistelut 13:nnella vuosisadalla Italiassa. Ghibellinien
päämiehen, Ezzelino da Romanon, poika Manfred on tappe-
lun telmeessä joutunut hänen verivihollisensa Giordano
Moronin linnaan, mutta tämän tytär Paola, joka rakastaa
nuorukaista, pelastaa hänet. Tämä lemmenteko ei kummin-
kaan tuota onnea, sillä omituisesta asianhaarain yhtymi-
sestä Paola tulee siihen vakaumukseen, että Manfred on
väärinkäyttänyt hänen luottavaisuuttaan pettääkseen hänet
ja syöstäkseen koko hänen perheensä turmioon, ja hän
pistää tikarin rakastajansa rintaan ja kohta sen jälkeen,
saatuaan tietää että tämä oli viaton, omaansakin. Ezzelino,

154

joka verikohtauksen aikana on valloittanut linnan, saapnu
parahiksi paikalle nähdäkseen Paolan kuolemassa yhtyvän
jo hengettömään Manfrediin. — Kahteen näytökseen tekijä
on puristanut intohimoista kuohuvan toiminnan, joka hel-
posti olisi riittänyt neljäksi tai viideksikin. Luonnollista
on, että siitä on kärsinyt ei ainoastaan luonnekuvaus,
henkilöt kun esiintyvät ihan valmiina, vaan myöskin
toiminta, joka alusta alkaen on tulisen jännittävä — tilaa
ei ole ollut asteettaiseen kehitykseen. Mutta siitä huoli-
matta on kaikki riittävästi perusteltua, kohtaukset seuraavat
toisiaan ankaran johdonmukaisesti ja kokonaisuuden leimaa
tunnelma, joka on intohimoisen kansan ja aikakauden
omainen. Tässä sekä tenhokkaiden situatsionien keksimi-
sessä ja hillityn lyhyessä, täsmällisessä vuoropuhelussa,
joka ei lainkaan ole runollisuutta vailla, käy hyvin ilmi,
kuinka tekijässä luontaiseen draamalliseen kykyyn liittyi
perinpohjainen teatterintuntemus. Tietty on, että Bergbom
itse ei pitänyt tätä teostaan suuriarvoisena. Olihan se
tavallaan »tilapäinen» tekele; mutta sittenkin se antaa
aihetta valittamaan, että hänen tuotteliaisuutensa siihen
päättyi.

' Paitse tätä näytelmää, joka kirjoitettiin, näyteltiin ja
painettiinkin (Kirjalliseen Kuukauslehteen) samana vuonna,
Bergbom tähän aikaan suunnitteli kotimaista oopperaa.
Jo ylempänä mainitun nuoren säveltäjän Ernst Fabritiuksen
kanssa, joka suurella innolla otti osaa Suomalaisen seuran
soitannollisiin harrastuksiin, hän asiasta neuvotteli. Fabritius
oli halukas koettamaan kykyänsä, ja Bergbom laati seikka-
peräisen suunnitelman oopperaan, jonka aiheeksi oli valittu
»Elinan surma» runo Kantelettaresta. Tästä on säilynyt
kaksi eri toimitelmaa, joista kumpikin käsittää neljä näy-
töstä. Otamme tähän myöhemmän toimitelman.

155

Ensin oli Bergbomin aikomus antaa toiminnan alkaa
Sääksmäellä helluntaina, Helkajuhlassa. Sinne oli kokoon-
tunut paljo maalaisväkeä, ritareja, kauppiaita sekä matkus-
tavia, ja tämä yleisö avaa oopperan alkajaisköörillä.
Ritarien joukossa loistaa mahtava Laukon herra, Klaus
Kurki, joka on tullut keräämään tovereja ja liittolaisia
sotaretkelle lappalaisia vastaan; nähtyään suloisen Elinan
neitsyeitten saatossa hän tämän vanhemmilta pyytää neitoa
puolisokseen. Vanhemmat suostuvat ilolla, mutta Elina
ainoastaan vastahakoisesti ja itkien luopuu nuoruutensa
rauhasta. Myöhemmässä toimitelmassa on tämä värikäs
alkukuvaelma uhrattu ja toiminta niin supistettu, että
Elina jo on Laukon emäntänä, kun ooppera alkaa.

Henkilöt: Klaus Kurki (baritoni); Elina Kurki (soprani),
Uolevi, „ylimystrenki** (tenori); Kirsti, hänen sisarensa. Kurjen
entinen rakastajatar (mezzo-soprani) ; Maunu, Kurjen asemies
(tenori); Pater Hemming, Elinan kotipappi (basso); Antti,
vanha talonpoika (basso); Tuovi, noita-akka (altti).

Ensimäinen näytös. Näyttämö Laukon iso asesali. Varus-
tettuja sotilaita, Maunu ja Uolevi sisällä esiripun noustessa.
Sotilaat alkavat köörillä, joka tyyliltään on raikas, sotaisen marssin-
tapainen. He ilmaisevat Klaun valmistauvan sotaretkelle lappa-
laisia vastaan veroittaakseen näitä. Köörin lopetettua kehoittaa
muuan sotilas Maunua laulamaan heille jotakin ajanvietteeksi siksi
kun Klaus saapuu. Maunu laulaa luontehikkaan ja humoristisen
ballaadin, jossa kerrotaan kuinka Klaun kantaisä, Matti Kurki,
kerran kaksintaistelussa surmasi jättiläismäisen venäläisen ja siitä
sai palkinnoksi Laukon kartanon. BaUaadin kertoen kööri yhtyy.
Klaus tulee. Lausuntolaulu hänen ja Uolevin välillä. Uolevi
pyytää saada Klaun asemesta johtaa retkeä lappalaisia vastaan ja
lausuu syrjäkohdassa tämän toivon syntyneen hänessä, syystä
kun oli rakastunut Kiaun puolisoon Elinaan ja sentähden ikävöi
pois. Klaus, jossa sitä vastoin viikinkiluonne on ylinnä, vastaa
Uoleville kieltäen. Resitatiivista (joka on oleva lyhyt) kehittyy
aria, jonka Klaus laulaa. Andantessa Klaus ilmaisee ystävyytensä

156

Uolevia kohtaan sekä antaa tälle täyden oikeuden hänen poissa-
ollessaan hallita ja vallita mielensä mukaan. Allegrossa, jonka
aikana asemiehet pukevat varustuksen hänen päälleen, Klaus
laulaa urhoollisesta kalvastaan ja julkilausuu taisteluhalunsa.
Arian jälkeen Elina ja Pater Hemming astuvat sisään. Sotilaat
poistuvat. Kvartetti Klaun, Uolevin, Hemmingin ja Elinan kesken,
joka kehittyy jotenkin tähän tapaan: ensin Elina yksinlaulussa
rukoilee Klausta jäämään, sillä hän aavistaa pahaa. Klaus horjuu
jo. Silloin Hemming esiintyy ja kehoittaa häntä lähtemään retkelle,
koska lappalaiset ovat pakanoita ja kastettavat, Uolevi jälleen
ilmaisee tuskansa kun on pakoitettu näkemään Elinan ja Klaun
keskinäisen rakkauden. Kvartetti päättyy yhteislauluun, joka on
oleva tyyliltään hyvin soinnukkaan sulava. Elina menee kappeliin
rukoillakseen Jumalalta onnea Klaun yritykselle, Uolevi ja Hemming
seuraavat häntä. Kirsti tulee ja on pahoillaan siitä että Klaus
ei ole jättänyt hyvästi hänelle. Klaus vastaa kylmästi väsyneensä
häneen. Kirsti muistuttaa häntä kaikista hehkuvista uskollisuuden-
valoista ja pyytää saada seurata häntä ja taistella hänen rinnallaan.
Lenmienhuumauksessaan hän lankeaa polvilleen ja suutelee pala-
vasti hänen kättään. Samassa tulee Elina, Hemming, Maunu ja
kööri sisään. Syvästi loukattuna^ tahtoo Elina poistua, mutta
Klaus estää hänet työntäen ylenkatseellisesti Kirstin luotaan.
Ylpeänä ja vihan valtaamana Kirsti nousee ylös ja sanoo olevansa
Klaun puoliso yhtä hyvin kuin Elina, vaikka ei pappi ollut vihkinyt
häntä. Klaus, Elina, Hemming ja kööri julkilausuvat yhteislaulussa
mielipahansa Kirstin käytöksestä. Klaus käskee Kirstin osoitta-
maan kunnioitustaan hallitsijatartansa, Elinaa, kohtaan. Täynnä
mustasukkaisuutta ja raivoa Earsti vastustelee, mutta Klaus pakottaa
hänet. Se draamallisempi kvartetti, jonka tämä kohtaus on aiheut-
tanut, kehittyy Uolevin tulon kautta, joka ilmaisee kaikki olevan
valmiina lähtöä varten, soinnukkaaseen loistavaan loppu-yhteis-
lauluun, tyyliltään sentapainen kuin viimeinen kööri Kaarle kunin-
kaan metsästyksessä.

Toinen näytös. Jylhä metsäseutu saaressa. Yö. Esiripun
noustessa on joukko pakanallisia suomalaisia kokoontuneena salassa
viettääkseen uskonnollista juhlaansa. Kööri, jossa rukoillaan Hiittä
ja yön pimeitä valtoja. Kööriä seuraa ballaadintapainen soolo, jossa

157

vanha (noita-akka) Tuovi kertoo miten Väinämöinen toisten hyvien
saomalaisten jumaUen kanssa pakeni pois, kun valkea Kristas
tuli maahan; ainoastaan Hiisi ja yön pimeät vallat jäivät jälelle,
ja sentähden he vihasta kristityitä kohtaan palvelevat näitÄ.
Kun ballaadi on päättynyt, laulaa kööri jälleen ensimäisen laulunsa.
Kirsti tulee. Duetto Kirstin ja Tuovin kesken. Kirsti kertoo
miten häntä oli häväisty ja vaatii kostoa Tuovi lupaa kostoa,
jos hän luopuu Kristuksesta ja antautuu Hiidelle ja hänen valloil-
leen. Silloin on hän (Kirsti) saava voimaa taikakeinoilla mie-
lensä mukaan vahingoittaa vihattua kilpailijaansa. Vähän epäil-
ty ään Kirsti suostuu. Tuovi käskee hänen silloin uhrata tuleen
ristin, jota kantaa rinnallaan. Siinä hetkessä kun Kirsti on nou-
dattamaisillaan neuvoa, kuuluu näyttämön takaa helluntaivirsi, joka
soi kaukaa, Laukosta. Kirstin epäilys uudistuu. Pakanat alkavat
silloin uhriköörinsä. Molemmat köörit taistelevat hetken keskenään
rohkeissa soinnuissa; — vihdoin pakanat voittavat, virsi katoaa
vähitellen kuulumattomiin ja Kirsti heittää ristinsä tuleen. Kohtaus
päättyy hurjaan kosto-allegroon.

(Näyttämön muutos.) Laukon puutarha. Perällä kappeh.
Kuutamo. Kappelista tulevat nuoret tytöt virittävät köörin. He
menevät. Uolevi tulee ja laulaa ariassa julki hehkuvan lempensä.
E^na astuu ulos kappelista. Duetto hänen ja Uolevin kesken.
Elina kehoittaa Uolevia sulostamaan kaunista iltaa laulamalla.
Uolevi laulaa kansanlaulun tapaisen romansin, jossa hän ikäänkuin
kierrellen ilmaisee tunteensa. Lopulta hän ei voi hillitä itseään,
vaan heittäytyy polvilleen, keskeyttää romansin ja tunnustaa into-
himoisessa allegrossa lempensä. Elina työntää hänet luotaan,
mutta intohimonsa sokaisemana Uolevi ei välitä hänen närkästyk-
sestään, vaan tahtoo syleillä häntä. Hurja ilkkunauru taka-alalta
keskeyttää kaksinlaulun. Se on Kirsti Hämmästyneenä Uolevi
päästää irti Elinan, joka rientää pois. Duetto Uolevin ja Kirstin
vähllä. Kirsti lupaa Uoleville, että tämä on saava Elinan omakseen,
jos hän lupaa kaikessa totella hänen käskyjään. Uolevi lupaa.
Esirippu.

Kolmas näytös. Klaun sotateittä. Klaus ja Maunu. Maunu
ilmoittaa sanansaattajan tulleen Laukosta. Kirsti saatetaan sisään.
Duetto Kirstin ja Klaun välillä. Kirsti kertoo Elinan pettäneen

158

puolisonsa ja tehneen häpeällisiä lenunentarjomaksia Uoleville.
Klaus vannoo kauhean koston, jos Kirsti on puhunut totta. Kirsti
lupaa todistaa sanansa ja väittää voivansa loihtia salaisenkin
päivän valoon. Loihtu. Kirsti vaatii pahuuden valtoja näyttämään
mitä oli tapahtunut sekä (hän lisää pianissimo) myöskin mitä ei
ollut tapahtunut. Taka-ala avautuu ja Laukko näkyy. Uolevi
nukkuu puutarhassa. Elina lähestyy, kumartuu hänen ylitsensä
ja suutelee häntä tulisesti. Vihan vimmassa syöksee Klaus kalpa
kädessä näköä kohti, mutta samassa se häviää. Arlassa Klaus
lausuu päätöksensä olevan rangaista uskotonta puolisoaan ja
tuomitsee hänen aviorikoksestaan ansainneen rovio-kuoleman.

(Näyttämön muutos.) Laukon tupa. Väki leikkii ja tanssii.
Miehet tuovat esiin ammutun karhun, jolle lauletaan ilkkuvia
lauluja. Antti laulaa laulun, jossa hän kehoittaa karhua menemään
metsään ja houkuttelemaan toverinsa tulemaan lämpimään tupaan,
jossa heitä hyvin vastaanotettaisiin. Elina tulee ja ottaa osaa
väen iloon. Kirsti saapuu. Hän koettaa uhkamielisesti suututtaa
Elinaa, mutta tämä pysyy lempeänä. Kööri uhkaa Kirstiä. Silloin
tämä syyttää Elinaa, että hän on tahtonut vietellä Uolevia. Kööri
tahtoo vihastuneena hyökätä Kirstiä vastaan, mutta samassa tulee
Ivlaus Uolevin ja sotilaitten seuraamana. Klaus lausuu Elinan
syylliseksi. Tämä kysyy hädissään, onko Uolevikin syyttänyt
häntä. Uolevi vastaa myöntäen ja Klaus tuomitsee Elinan roviolla
poltettavaksi. Menehtyen vaipuu Elina maahan, ja kööri laulaa
surkutellen hänen kohtaloaan.

Neljäs näytös, Laukon vankila. Elina tuudittelee lastaan.
Yö. Elinan tuutilaulu, joka allegrossa muuttuu palavaksi rukouk-
seksi. Ovi aukeaa. Uolevi. Hän on lahjonut vahdit ja tarjoo
Elinalle tilaisuuden paeta. Elina kieltää, hän tahtoo mieluummin
kuolla viattomana kuin elää syyllisenä. Uolevi rukoilee häntä
intohimoisella lemmellä. Elina pysyy horjumattomana. Uolevi
tahtoo väkisin viedä hänet pois. Elina huutaa apua Jumalalta.
Uolevi sanoo hänen olevan hänelle Jumalaa kalliimpi. Silloin
Elina riuhtaisee itsensä irti, asettuu lapsen kätkyen taakse ja
rukoilee liikuttavassa cavatinassa Uolevia kunnioittamaan hänessä
äitiä, jollei hän kunnioita naista. Häpeän valtaamana Uolevi

159

ryntää ulos. Elinan naispalvelijat ja neitsyet tulevat saattaakseen
häntä mestauspaikalle. Heidän valituksensa päättää kohtauksen.
(Näyttämön muutos.) Avonainen kenttä Laukon kartanon
edustalla, tyrmä taka-alalla. Kööri laulaa surunsa Elinan kuole-
masta. Klaus tulee. Kööri rukoilee armoa Elinalle, mutta Klaus
kieltää. Elina saatetaan sisään. Hän jättää hyvästi kaikille, jopa
Klardlekin, jolle hän antaa anteeksi, ja viimein lapselleen. Hänet
viedään iyrmään, joka sytytetään palamaan. Munkit laulavat
requiem. Uolevi tulee rintäen paikalle, tunnustaa lyhyessä ariassa,
että Elina oli viaton; kun hän ei eläessään saanut häntä omakseen,
tahtoo hän ainakin kuolla hänen kanssaan. Samassa hän karkaa
tyrmälle, joka siinä hetkessä romahtaa maahan ja peittää hänet
raunioonsa. Kirsti, Klaus ilmaisevat lyhyissä huudahduksissa
katumuksensa ja epätoivonsa, kööri kaihonsa. Esirippu.

Että tämä mieltäkiinnittävä yritys jäi keskeneräiseksi,
ei ollut enemmän Bergbomin kuin Fabritiuksenkaan syy.
Tosin tiedämme, että jälkimäinen ennen pitkää terveydelli-
sistä syistä oli pakotettu luopumaan soitannon viljelyksestä,
jota hän oli tutkinut Leipzigissä ja johon hän oli näyttä-
nyt perehtyneensä sekä viulunsoittajana että pienempien
sävelteosten luojana; mutta kenties olisi hän vielä pysty-
nyt säveltämään tämän kotimaisen oopperan, jos olisi
tavattu ketterä runoseppä, joka olisi kyennyt valamaan
libretton valmiiseen muotoon. Kun Bergbom itse ei siihen
kyennyt, jäi asia sikseen. — Eräästä Emilie Bergbomin
kirjeestä Kaarlolle (2/7 1871) nähdään, että aikomus oli
ollut saada ooppera valmiiksi valtiopäivien ajaksi 1872.
Nimirooli oli aiottu Ida Basilierille, ja juuri tämän kysy-
mys, milloin ooppera valmistuu, antoi Emilielle aihetta
mainita asiasta veljelleen, joka silloin ollessaan Berlinissä
ymmärrettävästi ei voinut mitään tehdä siihen. — Pari
kymmentä vuotta myöhemmin tuli sama kotimainen traagil-
linen aihe toisessa muodossa näyttämölle. Se esiintyi

160

silloin puhedraamana ja toisen tekijän nimellä ; kumminkin
oli Bergbomilla osansa siinäkin teoksessa, niinkuin vast-
edes on tarkemmin esitettävä.

Suomalaisen seuran kuukausikokoukset eli iltamat
jatkuivat entiseen tapaan. Vuoden ensimäiset olivat tammi-
kuun 29, maaliskuun 3 ja huhtikuun 1 p. Ohjelmista
mainittakoon vain, että joka kerta oli tarjona E. Fabri-
tiuksen, K Collanin (»Suksimiesten laulu»), R Faltinin ja
J. R. Laethenin uusia sävellyksiä, että maaliskuun iltamassa
rouva Raa lausui Orleansin neitsyeen jäähyväissanat koti-
seudulleen ja että vuosijuhlassa, jossa O. Blomstedt piti
esitelmän Unkarin kansallisrunoilijasta Petöfi Sändorista,
ohjelman alkupuoli oli kokoonpantu unkarilaisista soitto-
ja laulukappaleista ja esitettiin kaksi nuorena kuolleen,
nerokkaan norjalaisen R. Nordraakin sävellystä suomalai-
sille sanoille (toinen Oksasen »Epäilijä»).

Kolme päivää viimeksi mainitun illan jälkeen, se on
huhtikuun 4, oli draamallisen osaston ensimäinen näytäntö
ei Arkadia- vaan Uudessa teatterissa — erinäisistä syistä,
joiden esitys on näyttävä mitä vastuksia Bergbomilla ja
hänen harrastuksissaan osallisilla askel askeleelta oli voitet-
tavana. »Paola Moronin» ensi illan esihistoria kerrottakoon
sitä mieluummin kun meillä sattumalta on luotettava asia-
kirja lähteenä ja sitä voidaan pitää monen muun saman-
tapaisen välinäytöksen perikuvana. Näytännön edellisenä
päivänä eräs »Kansallisen teatterin ystävä» Hufvudstads-
bladetiin lähettämässään kirjoituksessa oli kysynyt, oliko
niissä huhuissa perää, jotka sanoivat ruotsalaisen teatterin
johtokunnan rettelöineen rouva Raan esiintymistä vastaan.
Kysymyksen johdosta Bergbom Suomalaisen seuran draa-
mallisen osaston puolesta laati asiallisen selityksen tapahtu-

161

mistä, joka ei kuitenkaan tullut julkisuuteen, mutta joka
nyt säilyneenä hänen paperiensa joukossa tarjoaa tarkat
tiedot asiain mttiosta.

Muistutettuaan ensin kuinka ruotsalaisen teatterin
johtokunta edellisenä keväänä oli pakottanut »Lea»-näytän-
nön toimeenpanijat kohtuuttomasta hinnasta vuokraamaan
Uuden teatterin ja osoitettuaan kuinka ruotsalaisen näytteli-
jättären epäitsekkyys oli vastakohtana (hän kun ei vaatinut
mitään korvausta avustaan) kotimaisen teatterijohtokunnan
menettelylle, Bergbom kertoo, että kesällä 1869 muodostunut
uusi kannatusyhdistys oli perusjohteenaan lausunut, että
ohjelmisto vasfedes pääasiassa oli kokoonpantava keveistä
laulukappaleista ja iloisista huvinäytelmistä. Tämän joh-
dosta valiokunta, jonka asiana oli tehdä välikirjat näytte-
lijäin kanssa, ehdotti että rouva Raan palkka, syystä kun
hän enimmäkseen esiintyi murhenäytelmissä ja ylemmissä
komedioissa eikä siis enää tulisi niin usein näyttelemään,
alennettaisiin 5,000:8ta 4,000:teen markkaan. Näyttelijätär,
joka juur^ikään oli Ruotsista saanut kaksi paljo edullisem-
paa tarjousta, ei tahtonut suostua palkanvähennykseen,
mutta taipui vihdoin kun hänelle kuviteltiin teatterin
hänen eroamisensa kautta taiteeseen nähden joutuvan
häviöön. Sitä paitse valiokunnan edustaja omasta ja muit-
tenkin puolesta lupasi korvaukseksi hyväksyä ne ehdot,
jotka rouva Raa ehkä muutoin tahtoi määrätä. Näyttelijät-
tären ainoa ehto oli, että hänen myönnettäisiin »ilman
esteitä» esiintyä kuusi kertaa suomalaisissa näytännöissä.
Hän toivoi myöskin että tämä merkittäisiin välikirjaan,
mutta valitettavasti jäi se tekemättä, ja rouva Raa tyytyi
selitykseen että suullinen lupaus olisi täysin sitova. —
Tällä suullisella sopimuksella, huomauttaa Bergbom, oli
kumminkin samallainen kohtalo kuin useimmilla muilla

162

semmoisilla — se nimittäin että sitä ymmärrettiin eri tavoin*
Kun rouva Raa oli suostunut avustamaan Suomalaisen seuran
draamallista osastoa parissa näytännössä Arkädiateatterissa^
vaati Ruotsalaisen teatterin johtokunta, että näytännöt
tapahtuisivat Uudessa teatterissa, sillä niin se ynmiärsi
lupauksensa taikka niin katsoi se olevansa oikeutettu
käsittämään sen, koska Arkadiateatterista ei oltu mitään
puhuttu. Rouva Raa puolestaan piti tätä vaatimusta
lupauksen rikkomisena ja pyysi eronsa. Siihen ei kuiten-
kaan myönnytty, vaan oli kuin olikin Suomalaisen seuran
draamallinen osasto pakotettu näyttelemään Uudessa teatte-
rissa. Vuokraksi määrättiin, niinkuin »Lea»-illastakin, 850
m, taikka määrätty maksu jokaisesta myydystä piletistä.
Jälkimäinen maksutapa olisi voinut olla edullisempi, mutta
toinen vaihtopuoli hyväksyttiin sentähden että teatterin
johtokunta silloin otti pitääkseen huolta tarpeellisista
järjestystoimista. — Kertomus päättyy tietoon, että teatterin
toimitusjohtaja oli uhannut erota, jos asiasta kirjoitettaisiin
sanomiin. •)

Itse näytännöstä, jonka ohjelman päänumero oli »Paola
Moroni», Bergbomin 2-näy toksinen murhenäytelmä, saamme
seikkaperäisiä tietoja eräästä Nervanderin kirjoittamasta
»kirjeestä ystävälle Paltamossa».**) Kirjeen alku on sangen
kuvaava :

»Pelkäämättä väärinkäsitystä uskallan kirjoittaa Sinulle
muutamia sanoja suomalaisesta näytännöstä Uudessa^ teatterissa.
Julkisesti iltnilausuttuna olisi tietysti vielä vähänkään vilkkaampi
mielenkiinto siihen kaikkea muuta kuin comme-il-faut. Te maa-

*) Kenties Bergbomin kirjoitus tästä syystä jäi julkaisematta.
Muuten saattaa olettaa hänen tulleen ajatelleeksi, että vastaus kysymyk-
seen Hufvudstadsbladetissa oikeastaan oli ruotsalaisen teatterin puolelta
annettava (vaikka siitä ei mitään kuulunut).

**) HbL nro 83.

163

laiset voitte kai kamminkin siistissä seurassa iloita siitä, ettei
meillä epäsuotoisimmissakaan oloissa väsytä jatkamaan alotettaa
tulevaisuudentyötä kansallista näyttämöä varten. Toisin on meidän,
pienen maan suuren pääkaupungin asukkaitten laita, me olemme
liian läheltä sukua naapuriemme» ruotsalaisten ja venäläisten,
kanssa, ollaksemme uskollisesti noudattamatta heidän, onneksi
heidän omassa maassaan yhä enemmän käytännöstä joutunutta,
tapaansa sääUvällä ja ylhäisellä mielihyvällä katsella kotimaisen
kulttuurityön ensimäisiä kömpelöitä ja tottumattomia kokeita.
Mutta samoinkuin naapurikansoissamme tavataan meilläkin haa-
veksijoita, jotka eivät luovu päämäärästään, sekä joltinenkin osa
yleisöä, joka huolimatta tee- ja samppanjaseurojen kritiikistä
todellisella hartaudella seuraa suomalaisen teatterinäytännön

menoa, vaikka esteettinen nautinto ei olisikaan ylen suuri.»

Kaipaako tämä selitystä? »Lea» oli mieltäkiiimittävä
»probleemi» (H. D.), mutta se että tahdottiin jatkaa suoma-
laisten näytäntöjen toimittamista oli ilmeistä — maniiaa, kiih-
koa! Ja sen mukaan oli yleisön mieliala muuttunut. Yleisö,
sanoo Nervander, näytti vieraalta, vanhat tutut teatterissa-
kävijät olivat poissa, ja niiden sijassa nähtiin parhaasta
päästä akateemisten piirien edustajia, permannon ja koko
toisen rivin täyttivät ylioppilasten tummat, sankat parvet.
Orkesterin virkaa hoiti Floesselin johtama kaartin soitto-
kunta; teatterin oma orkesteri ei ollut katsonut arvonsa
mukaiseksi esiintyä avustajana.

»Oikealla kättentaputus-myrskyllä tervehdittiin kunnioitettua
näyttehjätärtä. Puku oli mustaa samettia, täpötäyteen helmitetiy.
Kummallakin olkapäällä oh tähden muotoinen jalokivikoriste. Mitä
jännitetyimmällä tarkkaavaisuudella kuuntelee yleisö joka sanaa,
jonka ylistetty taiteilijatar lausuu läsnäoleville rakkaalla suomen-
kielellä. Ensi hetkessä huomaa, että hän ei julkilausu koneellisesti
opittua läksyä. Oikea ajatus esiintyy joka lauselmassa ja ilmaan-
tuu usein hienoimmassa puheen värittelyssä. Omituisesti vaikutti
kuulla suuren sarkapukuisen kansan kielen siten soivan näyttä-
möltä, kielen korkeimmalta foorumilta, sivistyneen taiteilijan huulilta

164

ja roolissa, joka liikkui elamÄn ylimmissä kysymyksissä. Ääntä-
misessäkin, joka viime keväisessä »Lea »-näytännössä tuntavasti
osoitti ulkomaalaista, huomattiin nyt hyvin vähän vierasta. Kiitos
olkoon taiteilijan näyttämökyvyn ja lausumistaidon esiintyi kieli
jaloimmassa muodossaan, ja epäilemättä jokainen käsitti näytännön
suurinmian merkityksen olevan siinä kauniissa tulevaisuudenkangas-
tuksessa, jossa ruotsalainen taiteilijatar näytti meille vastaisen
suomalaisen näyttämön.»

Täytteeksi näyteltiin »Yökausi Lahdella», laulunsekai-
nen ilveilys l:ssä näytöksessä (E. Labichen »Une chambre
ä deux lits»), joka, niinkuin teatteriarvostelijain on tapa
sanoa, tuotti katsojille oikean naurujuhlan. *) — Kun rouva
Raa lähti teatterista, seisoi ulkona häntä vastaanottamassa
lukuisa joukko ylioppilaita. Taiteilijatarta tervehdittiin
eläköön-huudoUa ja sitten hänet laulun kaikuessa saatettiin
kotia. Erotessaan saattojoukostaan rouva Raa lausui
suomeksi: »Minä kiitän sydämellisesti! Minun sydämeni
tulee aina lempeästi sykkimään Suomen edestä.»

Suomalainen seura ei semmoisenaan enää kokoontunut
huhtikuulla, mutta ainakin välillisesti koski sitä se konsertti,
jonka soitannollisen osaston johtaja, Achte, 21 p. antoi yli-
opiston orkesteriyhdistyksen avulla. Siinä esitettiin muun
muassa uusi suuri teos: Kuningas Davidin 84:s virsi,
jonka soittajaisten toimeenpanija itse oli soolille, kööreille
ja orkesterille säveltänyt.

Tämän jälkeen suomalaisen yleisön odotukset kohdis-
tuivat »Preciosaan», joka vihdoin torstaina 12 p. touko-
kuuta oli esitettävä Arkadiateatterissa. Oliko ilta valittu

*) »Paola Moronin» sivuosissa esiin tyvistÄ mainitsemme seuraavat,
joiden nimet tunnemme: Giordano Moroni — B. Ahnger; Gorello —
O. Gröneqvist; Nora — neiti Handolin; Angelo — D. Airaksinen;
Manfred — ylioppilas Th. Erich.

»Yökausi Lahdella» näyttelivät B. Ahnger — Agapetus Jurvelin;
ja O. Gröneqvist — Josias Pölkkyiin.

165

Snellmanin syntymäpäivää silmällä pitäen vai muusta syystä,
sitä emme tiedä, mutta varmaa on että näytäntö muodostui
juhlaksi. Ei toki sentähden että C. M. von Weberin romantti-
nen, laulunsekainen näytelmä olisi ollut yleisölle uusi —
sillä 12 vuotta ennen oli se jo seuranäytäntönä näytelty Hel-
singissä ylioppilastalon hyväksi, puhumatta siitä että sen
ihana, helppotajuinen mu-
siikki muutoinkin oli kaik-
kien tuntema — vaan sen
vuoksi, että »Preciosa»
nyt ensi kerran esitettiin
suomenkielellä ja että yri-
tys siis oli uusi rohkea
askel eteenpäin siihen
suuntaan, johon oli alettu
ponnistaa.

Ja tälläkään kertaa
odotukset eivät ainoas-
taan tulleet tyydytetyiksi
vaan voitettiin. Köörit,
joissa 50 herraa ja naista
esiintyi, olivat erinomai-
sesti harjoitetut, ja orkes-
teri Richard Faltinin joh-
tamana toimitti tehtävän-
sä yhtä oivallisesti. Niinikään suoritettiin näytelmän draa-
mallinen puoli varsin viehättävästi. Eritoten on mainittava,
että Preciosa itse — neiti Ottilia Meurman — hurmasi katsojia
ei yksistään kauneudellaan ja suloudellaan, vaan myöskin
sorealla suomenkielellään. Onko ihme että katsojain ihastus
lähestyi kiehuma-astetta ja että Bergbomin sanotaan esi-
ripun laskettua koko köörin edessä syleilleen Preciosaa !

Ottilia Meurman.

166

Toisen kerran Preciosa annettiin 17 p. toukokuuta
Uudessa teatterissa, joka nyt kun ruotsalainen teatteriseura
oli vierailumatkalla Turussa, oli saatu vuokrata 350 mar-
kasta. Somemmassa ympäristössä ja soitannollisessakin
suhteessa edullisemmassa paikassa näytännön vaikutus oli
vielä parempi kuin ensi iltana. Tuskin tarvinnee sanoa,
että teatteri oli täpösen täynnä ja yleisön mieltymys täy-
dellinen. Mutta jos katsojat olivat innostuneet, niin olivat
toimessa osalliset sitä samassa määrässä ellei enemmänkin.
Ja sentähden ei tarvittu muuta kuin että eräs naisista
(rouva Minä Ahnger) ehdotti, että näytäntö vielä kerran
uudistettaisiin rouva Raan hyväksi, niin kaikki siihen
riemulla suostuivat. Kahdesta esiintymisestään suomalai-
sissa näytelmissä taiteilijatar tähän saakka ei ollut saanut
mitään rahallista korvausta. Syy siihen oli tietysti lähinnä
se, että, niinkuin edellisestä tiedämme, tulot oli visusti
korjattu toisiin taskuihin, mutta toiselta puolen sekin, että
hän, hyvin tietäen kuinka kaikki muutkin uhrautuivat
kansallisen asian hyväksi, ei ollut mitään pyytänytkään
vaivastaan. Emilie Bergbom, joka paremmin kuin muut
tiesi, miten rouva Raa käsitti toimensa suomalaisen taiteen
palveluksessa kunnianasiaksi, oli mainittuun ehdotukseen
nähden ensiksi vastustavalla kannalla; mutta muitten
innostus voitti kaikki epäilykset. »Preciosa» näyteltiin
siis vielä 22 p. toukokuuta sanotun tarkoituksen hyväksi,
ja näytäntö muodostui mitä kauniimmaksi kunnianosoituk-
seksi rouva Raalle, joka itse ruotsalaisen teatteriseuran
mukana oleskeli Turussa.

Näytäntö alkoi siten että Berndt Ahnger lausui
Fredr. Cygnaeuksen sepittämän alkajaisrunoelman. *) —

*) Prolog den 22 maj 1870, Sami. Arbeten IX, s. 88.

167

Jokapäiväisestä hälinästä — tähän tapaan runoilija julki-
laulaa mietteensä ja tunteensa — olemme kerääntyneet tänne kokeak-
semme, kykeneekö Preciosa vielä niinkuin ennen runottaren asun-
nossa tenhokkaasti iloon, rauhaan ja sovintoon yhdistämään mitä
elämä on hajoittanut. Ulkona kysyttänee kenties, joko taas
TVeberin jaloa luomaa häväistään, joko taas sävelteoksista ihanin
heitetään raakalaiskielen mustalaisjoukon raadeltavaksi? Teistä,
jotka olette tänne kokoontuneet, tämä näyttämö on kuin keväinen
lehto, joka valmistaa kukoistustaan kiertääkseen seppeleen Suomen
ohimoille. Ja niinkuin kevään valo on tämä laulukin, jossa kie-
lemime puhuu yhdessä jumalten kielen kanssa, herättävä vasta-
kaikua laaksoissamme ja täyttäen sieluja johtava niitä pois alhaisesta.
Parempaa laulu ei sentään voisi vaikuttaa kuin karkoittaa veljes-
riita, muistuttaa kaikkia, että tämä maamme on yhteinen isän-
kotimme, jossa olemme kasvaneet yhdeksi kansaksi ja saaneet
yhteisen päämäärän, kumpaa kieltä puhummekin on kohtalomme
yhteinen: jos pelastus on mahdollinen, me pelastumme yhdessä;
jollei — me vaivumme samaan hautaan. Sadat äänet yhtykööt
samaan sointuun, se joka häiritsee sointua rikkoo ei vain itseänsä,
vaan kokonaisuutta vastaan. Kun hajoatte täältä, nuoren laulun
ääni mielessä, kertokaa paljo kärsineelle kansalle, että se kieli,
joka tähän saakka on lepattanut katkotuin siivin, on riemulla
leijaava saloilla ja vainioilla, että äänet, joidenka paljas puhe on
musiikkia, että sivistys, suloisen tunteen ja kauneuden kantamana,
täällä ovat rakentaneet jalon liiton luonnon kanssa ja aateloineet
suom.enkielen, niin ettö se esiintyy pelvotonna ja moitteetonna.

Mutta kun iloitsemme aateluudesta, jonka suomenkieli on
tällä näyttämöllä voittanut, niin on meidän muistaminen Sinua,
jota niin usein olemme ylistäneet. Näytellen kuningattaren osaa
kuninkuutesi ei perustunut ainoastaan rooliin, vaan neroosi, jonka
ÄVuUa kuninkaallisesti tulkitsit elämän ilot ja surut Ja kunin-
kaallista oli sekin kun Sinä nähtyäsi, kuinka kansan kieltä ylen-
katsottiin sen oman lieden ääressä, henkesi runsaalla lahjalla
rohkaisit sitä vaatimaan oikeuttansa. Sitä lahjaa tämä maa ei
unohda, ja sen antaja Charlotte Raa on muistossa elävä; ja kun
täällä uneksitaan näyttämön tulevaisuutta, on hänen kuvansa antava
unelmalle loistoa.

168

Samana iltana allekirjoitettiin seuraava rouva Raalle
osoitettu kirje:

»Vastaanottakaa suosiollisesti, kunnioitettu Rouva, myötä-
seuraava vähäinen rahasumma — koottu »Preciosa» näytehnä
antamalla tänä iltana — halpana osoitteena siitä syvästä ja vilpittö-
mästä kiitollisuudesta, jota tunnemme Teitä kohtaan siitä, että Te
jalolla alttiiksi panemisellanne olette raivannut tietä kansalliselle
draamataiteelle isänmaassamme ja etevällä taidollanne lemmekkäästi
johdattanut sen ensimäiset horjuvat askeleet tällä tiellä. Yhtä
vakuutetut kuin olemme, että tämä näin hyvillä enteillä perustettu
taide on varttuva ja kasvava sekä rikkaita hedelmiä kantava, yhtä
varmaan on muisto Teistä ja Teidän ansiostanne oleva siihen
kiinnitetty ja aina elävä. Kunnioituksella, kiitollisuudella

Minä Ahnger, Emilie Bergbom, Ottilia Meurman, Anton
Almberg, Alfred Cedervaller, Kaarlo Engelberg, M. Alarik Zitting,
Emilie Paldani, Mimmi Cadenius, Augusta Johnson, Ina Brotherus,
Mimmi Fabritius, Alma Paldani, Otto Ticcander, Augusta Berg-
bom, Elis Stenberg, Fridolf Wahlström, Therese Decker, Helena
Aminoff, Hilma Aminoff, Joh. Castren, Ismaäl Edvard Nyberg,
Edvard Lang, Georg Ahlen, Karl Kasiin, Aina Kruskopf, Waldemar
Jahnsson, Alfred Poppius, Olga Tamelander, Gideon Brummer,
Rafael Laethen, Constance Björkman, David Airaksinen, Elisabeth
Avellan, Johannes Lagus, Carola Avellan, Wemer Strömmer,
Olga Parastschuk, Nikodemus Hauvonen, Ida Molander, Karl
Collin, Eva Ticcander, Adla Wetzer, Aina Strömborg, Welly
Oiva Gottlund, G. Cederhvarf, L. N. Achte, Aina Tavaststjema,
Hilda Strählman, Hilja Tavaststjema, Betty Str&hlman, Amelie
Str&hlman, Elna Aminoff, Reinh. Castren, H. Nybergh, David
Hahl, Joh. Alfr. Winsten, Ernst Fr. Albrecht, Theodor Leopold
Eck, A. J. Ahnger,' Wendla Arppe, Alfred Backman, Petter
Ervast, F. F. Brummer, Oskar af Heurlin, Oskar Gröneqvist,
Kaarlo Bergbom.»

Olemme ottaneet tähän 69 allekirjoittaneen nimetkin,
jotta nähtäisiin kutka »Preciosassa» esiintyivät. Huomat-
tava on kuitenkin, että jotkut ensi näytännössä mukana
olleet olivat matkustaneet pois ja toisia astunut heidän

169

sijaansa sekä myöskin, että joukossa luultavasti on joita-
kuita, jotka ottivat osaa kunnioituskirjeeseen ilman että
olivat näyttämöllä myötävaikuttaneet.

Se menestys jolla tähän asti oli toimittu, sai Kaarlo
Bergbomin ystävineen toimien Suomalaisen seuran nimessä
ryhtymään yhä suurempiin puuhiin. Jo toukokuulla tiet-
tiin kertoa, että »syyssäsongi» tulisi olemaan loistava. Ida
Basilier, joka puolikolmatta vuotta harjoitettuaan laulu-
opintoja Parisissa ei enää aikonut sinne palata, oli syys-
kaudeksi otettu draamallisen osaston palvelukseen, ja hänen
avullaan oli ensimäinen oikea ooppera — Giuseppe Verdin
»Il Trovatore» — suomeksi esitettävä. Eikä siinä kylläksi,
edemmäskin ulottuivat suunnitelmat. Päättymäisillään ole-
van näytäntökauden jälkeen oli rouva Raa eroava ruotsa-
laisesta teatterista tehdäkseen opintomatkan ulkomaille,
syksyksi 1871 hän palaisi ja silloin perustettaisiin teatteri-
koulu, jossa hän olisi opettajana ja joka ei ainoastaan tyy-
tyisi oppitunteihin suljettujen ovien sisällä, vaan, kerättyään
parhaiten edistyneet oppilaat, alusta alkaen koettaisi esiin-
tyä, joskin vaatimattomana, kumminkin julkisesti toimivana
teatteriseurana. Valmistuakseen tähän tehtävään ja voi-
dakseen muutoinkin entistä paremmin vaikuttaa asian hy-
väksi rouva £aa oli opiskellut suomenkieltä ja lähtisi täksi
kesäksi Keuruulle kansan keskellä varttuakseen tämän kie-
len käytännössä. — Nämä niinkuin muutkin sentapaiset
suunnittelut ja valmistelut ovat vaillinaisesti tunnetut. Ne
kätkeytyvät luonnollisesti niiden tulosten taakse, jotka tosi-
asioina ovat esiintyneet julkisuudessa; ainoastaan yksityi-
sissä kirjeissä tavataan niistä satunnaisia tietoja.

Siten tiedämme, että rouva Raa todella heinäkuulla
lähti Jyväskylän kautta Keuruulle. »Jyväskylässä», hän

170

kirjoittaa Bergbomille, »minut vastaanotettiin semmoi-
sella riemulla kuin olisin ollut rakas ystävä. Ylitarkastaja
Cygnaeuksen perhe oli niin sanomattoman rakastettava ja
sydämellinen minua kohtaan, etten voi koskaan unohtaa
sitä.» Cygnaeuksen luona tuli tri Schildt, jonka lehdessä
ennen oli ollut mitä ankarimpia hyökkäyksiä teatteria vas-
taan, esittämään »yleisen pyynnön kaupungin puolesta»,
että näyttelijätär antaisi yleisön kuulla jollei muuta niin
ainakin lausuntoa. Kun rouva Raa ei kuitenkaan katsonut
mahdolliseksi esiintyä yksistään lausujana, niin heräsi ajatus
»Lean» näyttelemisestä, johon hän puoleksi suostuikin ukko
Schildtin äärettömäksi ihastukseksi. Kuitenkin vaati asia
valmistuksia ja sentähden se lykättiin siksi kun näytteli-
jätär oli päättänyt olonsa Keuruulla. Eräästä myöhem-
mästä kirjeestä (^^/g) nähdään puuhan jo olleen niin edis-
tyneen, että rouva Raa antoi määräyksiä pukujen lähettä-
misestä Helsingistä Jyväskylään. Mistä syystä asiasta ei
sittenkään tullut mitään, on tuntematonta. — Keuruulla
rouva Raa asui eräässä talossa kirkonkylässä. Hän oli tyy-
tyväinen hiljaiseen sisämaan elämään ja ystävälliseen koh-
teluun, joka kaikkialla tuli hänen osakseen (m. m. pappi-
lassa rovasti Bergrothin perheessä). Samana kesänä oles-
kelivat myöskin neidit Elisabet ja Kaarola Avellan Keu-
ruulla Häkkisellä, ja heidän luonaan rouva Raa oli vieraana
viikon päivät tehden matkan kirkkoveneellä. Näyttelijätär
vakuuttaa, että hänen olonsa Suomen sisämaassa suomea
oppimassa ei suinkaan tuntunut hänestä »uhraukselta»,
vaan oli hän toimiva suomalaisen teatterin aikaansaami-
seksi ja kohottamiseksi niin kauan kuin häntä tarvittiin.

Edelleen tiedämme Bergbomin elokuun alkupuolella
lähettäneen Ouluun Ida Basilierille »Trubadurin» ja Massen
operetin »Jeannetten häitten» partituurit suomennettuine

171

teksteineen. »Olen kerrassaan hämmästynyt ja ihastunut»,
laulajatar vastasi, »onnistuneesta suomennoksesta. Olen
todella ihmeissäni nähdessäni kuinka uskollisesti ranska-
lainen teksti on käännetty niin kokonaan erilaiselle kie-
lelle kuin suomi; poljennosta ja musiikista on täydellisesti
lukua pidetty.*) Trubaduria olen jo harjoitellut — se on
ihanaa! En koskaan olisi uskonut, että kaunis kielemme
olisi niin sointuvaa laulussa! Itse satakieli-aria helkkyy
suloisesti suomeksi. Pelkään vain etten varsinkaan Tru-
badurissa jaksa tyydyttää vaatimuksia — kumminkin toivon
yleisön antavan anteeksi vasta-alkajalle.» — Samassa kir-
jeessä Ida Basilier kertoo Oulussa tutustuneensa tenorilau-
lajaan Gunnar Fogelbergiin, joka edellisenä näytäntökau-
tena oli debyteerannut Tukholman oopperassa. Hänellä oli
miellyttävä, laajanlainen ääni, hän oli halukas tulemaan
joksikin ajaksi Helsinkiin ja laulaisi mielellään suomeksikin,
jollei se vain olisi hänelle mahdotonta. Vihdoin laulajatar
mainitsi, että hänen »pikku sisarensa» oli myöskin tuleva
Helsinkiin ja he voisivat ehkä yhdessä laulaa kohtauksen
»Noita-ampujasta», vaikka hänen äänensä on heikonlainen.
Eräs serkku, maisteri J. A. Bergman, käänsi par'aikaa tekstiä.
Kaikki mitä näin esiteltiin kirjeessä, oli syksyllä toteutuva.

*) Sattumalta on säilynyt tieto siitä keneUe ansio tästä tulee. Kir-
jeessä Bergbomille (Helsingistä ^*It) Florell kertoo, kuinka paljo puuhia
ja huolia L. O. af Heurlinillä oli kirjapaino-osakeyhtiön toimitusjohta-
jana, ja lisää sitten ivallisesti: »Välityönä konttorissa on hänellä kiitol-
linen tehtävä kirjoittaa teksti Trubadurin nuottien alle — varsin miel-
lyttävä toimi kun Tuokon käännös, olkoon se tehty kuinka taitavasti
tahansa, mitä suurimmalla välinpitämättömyydBllä on vapauttanut itsensä
sävelmästä, äänenpainosta ja tahdista. Verraton Laurimme istuu nyt
kuitenkin ja vaivaa päätänsä saadakseen kaikki käymään yhteen, mutta
joskus täytyy hänen jättää pois kokonaisia säkeitä, sillä Törneroosilla ei
näy olleen vähintäkään aavistusta siitä tarkkuudesta, jota semmoinen
käännös vaatii.»

172

Rouva Raa oli todella alkavaksi näytäntökaudeksi
eronnut ruotsalaisesta teatterista, ja kun hän lykkäsi läh-
tönsä ulkomaalle joulun aikaan, ei mikään estänyt häntä
syksyllä esiytymästä erinäisissä suomalaisissa näytännöissä.
Ensimäiset näistä näytännöistä toimeenpani hän itse, palat-
tuaan Keuruulta, suomalaisten ystäviensä avulla hankkiak-
seen matkarahoja, ja kaksi varhaisinta tapahtui Turussa,
jossa sitä varten jo kesäkuulla oli valmistuksiin ryhdytty.
Syyskuun 23 p. saatiin Suomen vanhassa pääkaupungissa
— jollei oteta lukuun 1600-luvun näytäntöjä — ensi kerran
kuulla suomenkieltä teatterilavalta. Ohjelma käsitti Berg-
bomin »Paola Moronin» ja O. Gastineaun yksinäytöksisen
huvinäytelmän »Pitokengät» eli »Tanssikengät» (jälkimäistä
nimeä käytettiin myöhemmin Helsingissä). Tässä hupaisessa
puhelukappaleessa on ainoastaan kaksi naisosaa, ja rouva
Raa näytteli toisen (Marguerite de Chatenay). Muut näyt-
telijät kummassakin näytelmässä olivat turkulaisia, josta
näkyy että ei ainoastaan pikku komedia vaan »Paola Mo-
ronikin» oli Turussa uudestaan harjoitettu. Teatterin sano-
taan olleen täynnä katsojia, jotka vilpittömillä suosionosoi-
tuksilla ilmaisivat tyytyväisyytensä. »Todella ihmetyttä-
vää», kirjoitettiin U. S:lle, »oli se taito ja sujuvaisuus, millä
rouva Raa puhui äidinkieltämme, jota hän niin vähässä
ajassa on oppinut; selvää on, että tämmöisen taidon saa-
vuttamiseksi tarvitaan intoa ja rakkautta, jota ei löydy
juuri joka hengessä, ja joka sen vuoksi ansaitsee sitä suu-
remman kunnioituksen ja kiitoksen.» »Paola Moronin» te-
kijä, tohtori Bergbom, joka itse oli saapunut Turkuun joh-
tamaan näytäntöpuuhaa, huudettiin hänkin esille. Suoma-
laisen näytännön vaikutuksesta mainitsee siteeraamamme
kirjoittaja, että »moni ylpeä ylimys ja moni 'fiini fröökinä'
on sen kautta tullut huomaamaan, että isäimme kieli, josta

173

hän tätä ennen on puhunut pilkalla ja ylenkatseella, kui-
tenkin kelpaa muuhunkin kuin ainoastaan torilla käytet-
täväksi, että sillä voi esittää korkeimpiakin henkisiä asioita
ja että se kaikuu kauniilta ja suloiselta». — Näytäntö an-
nettiin toistamiseen 25 p., jolloin jälkikappaleena esitettiin
Benedixin »Riita-asia».

Suomalaisen seuran toiminta syksyllä alkoi 11 p. loka-
kuuta iltamalla, jossa rouva Raa lausui Kallion iki-ihanan
»Oma maa» runoelman ja Ida Basilier esitti useita soolo-
lauluja. Alku oli siis hyvä, ja tämä syksy tulikin loista-
vimmaksi ajanjaksoksi seuran elämässä. Silloin näet sen
draamallinen osasto sai aivan erinomaista aikaan ja sen
tavalliset iltamatkin olivat erittäin onnistuneita. Muun
muassa on merkille pantava, että Alma Fohström näissä
iltamissa ensi kerran esiytyi suuremman yleisön edessä.
Luultavaa on, että tulevan kuuluisan laulajattaren vanhempi
sisar, nti Augusta Fohström, joka oli nti Augusta Bergbo-
min koulutoveri ja jossa suomalaisuuden asia oli herättänyt
mielenkiintoa, ensiksi kertoi Emilie Bergbomille 15-vuotiaan
sisarensa harvinaisesta lauluäänestä. Miten lieneekään, var-
maa on että tämä Emilie Bergbomin kehoituksesta lauloi
ensin yhdessä ja sitten muutamissa toisissakin iltamissa.
Laulajatar itse muistelee vielä laulaneensa Collanin »Rose-
Marie», arian »Excusez du peu!» oopperasta »Traviata» ja
»Minun kultani», ja olivat suosionosoitukset olleet erinomai-
sen lämpimiä. Eikä sitä kenkään oudoksune, joka muistaa
pienen vaaleapukuisen tyttöhaamun silloisen seurahuoneen
salin lavalla. Hänen hienot kauniit kasvonsa rusottivat
kultakiharain keskeltä ja helkkyvä laulu oli luontaisen musi-
kaalisen aistin leimaama, joka sai jäykimihänkin kuulijan
huomaamaan, että tässä oli jotakin jokapäiväisyydestä eroa-

174

vaa. — Se menestys, jonka laula jattarenalku saavutti Suo-
malaisen seuran iltamissa, kuuluu ratkaisevasti vaikutta-
neen kysymykseen hänen tulevaisuudestaan. Harjoitettuaan
opintoja nti Anna Blomqvistin edessä Alma Fohström 1873
lähti Pietariin ruvetakseen rouva H. Nissen-Salomanin oppi-
laaksi. Kun ehdimme Suo-
malaisen oopperan aikaan,
on kerrottava mitä tästä
Suomalaisen seuran suosi-
kista sukeutui.

Mitä teatterinäytäntöi-
hin tulee, annettiin samoin
kuin Turussa ensimäinen
näytäntö Helsingissäkin, 17
p. lokak., rouva Raan ni-
messä »Suomalaisen seuran
draamallisen osaston ja neiti
Ida Basilierin suosiollisella
avulla». Paitse »Paola Mo-
ronia» joka keväällä oli
näytelty ainoastaan yhden
kerran, kuului ohjelmaan
jo ylempänä mainittu V,
Massen operetti » Jeannetten
häät». Edellisessä huomat-
tiin rouva Raa kieleen nähden niin edistyneeksi, että tuskin
mitään enää oli muistutettavana. Sen ohella kiitettiin Noran
osassa neiti Handolinia (joka kesällä Suomalaisen seuran
apurahalla varustettuna oli opiskellut suomenkieltä). Suurin
osa mielenkiintoa oli sinä iltana kuitenkin varattu opere-
tille, sillä siinä Ida Basilier ensi kerran julkisesti esiintyi
näyttämöllä. Ja hän — tuli, lauloi ja voitti. Hän liikkui

Ida Basilier (Jeannettena).

175

näyttämöllä kuin tottunut näyttelijätär, ja hänen heleä
äänensä kaikui keveästi ja sulosointuisesti. Tietysti enensi
hänen esiintymisensä ja kokonaisuuden vaikutusta se, että
hänen vastanäyttelijänsäkin, ylioppilas Viktor Cajanus, huo-
limatta ensikertalaisuudestaan, oivallisesti suoriutui tehtä-
västään. Solakkavartaloi-
nen Jean kauniine baritoni-
äänineen ja viehkeä helkky-
ääni Jeannette muodostivat
mitä somimman pariskun-
nan, ja kun he laulun lo-
missa puhuivat keskenään,
soi suomenkieli heidän huu-
liltaan sirommin kuin sitä
ennen oli näyttämöltä' kuul-
tu. Ihastus olikin suuri, ja
Julius Krohn lausui : »Nyt
kuultiin ensi kerran suomea
teatterissa!»

Seuraava näytäntö, jo-
ka niinkuin myöhemmätkin
jälleen annettiin Suomalai-
sen seuran draamallisen
osaston nimessä, oli mää-
rätty 25 p:ksi lokak., mutta tapahtui todellisuudessa vasta
29 p. Syy lykkäykseen oli vaikeus ruotsalaisen teatterin
kanssa sopia orkesterista, joka oli yhteinen. Kun Bergbom
pyysi orkesteria harjoitusta varten, ilmoitettiin ruotsalai-
selta taholta milloin mikäkin este. Rettelöt, jotka tästä
johtuivat ja jotka — niin ainakin suomalaisten puolella
luultiin — olisivat olleet vältettävissä, jos hyvää tahtoa
olisi ollut, jatkuivat näinä aikoina lakkaamatta, eikä lo-

V. Cajanus.

176

puksi ollut muuta neuvoa kuin ruveta puuhaamaan omaa
orkesteria. Richard Faltin, joka 1869 keväällä kutsuttuna
ruotsalaisen teatterin soittokunnan ynnä sinfoniakonserttien
johtajaksi oli Viipurista muuttanut Helsinkiin, ja josta Suo-
malaisen seuran soitannolliset harrastukset olivat saaneet

hartaan ystävän, alkoi sil-
loin kerätä amatöörejä or-
kesteriksi, joka vapauttaisi
seuran ruotsalaisen teatte-
rin mielivallasta. Tehtävä
ei ollut helpoimpia, mutta
silti se onnistui, ja ansait-
see Faltin tästä niinkuin
myöhemmästäkin, vastedes
kerrottavasta toimestaan
Suomalaisen oopperan hy-
väksi mitä vilpittömimmän
tunnustuksen. Tämä nyky-
ään Suomessa niin tunnettu
ja kunniassa pidetty sävel-
taiteilija, joka syntyneenä
1835 Danzigissa oli 1856
tullut Viipuriin Behmin
saksankielisen koulun soi-
tannonopettajaksi ja sitten
on meillä kotiutunut, niinkuin ennen häntä Fredrik Pacius,
tutustui kohta muutettuaan Helsinkiin Bergbom sisarusten
kanssa, ja samalla hänet valloitti heidän palava kansallinen
ja taiteellinen innostuksensa. Niin sai suomalaisen näyt-
tämön aate alkuperäisestä saksalaisesta, Faltinista, niinkuin
ennen ruotsalaisesta naisesta, rouva Raasta, mitä kykene-
vimmän edistäjän. Ja vielä tänä päivänäkin hän muistellen

Richard Faltin.

177

noita innostuksen aikoja tunnustaa, että semmoisia ihminen
kokee ainoastaan kerran elämässään.

Mainitussa näytännössä lausui ensin rouva Raa Jo-
hanna d'Arc'in molemmat mainiot monoloogit Schillerin
»Orleansin neitsyeestä», toiseksi Ida Basilier esitti koh-
tauksen rukin ääressä ja peilin edessä Gounodin »Faust»
oopperasta, jonka jälkeen tuli »Tanssikengät» ja »Jean-
netten häät». Tällä kertaa esiintyi tavallista vähemmän
dilettantteja, ja oli näytäntö sentähden yleissävyltään enti-
siä taiteellisempi. Hyvin näkyi, että rouva Raa antoi kat-
kelmia yhdestä traagillisen ohjelmistonsa pääosia, ja Ida
Basilier, joka lauloi Margaretan osan ranskankielellä, miel-
lytti suuresti näyttäessään, että hän osasi laskea persoonalli-
suuttaan Parisissa opittuun taiteelliseen muotoon. »Tanssi-
kengissä» näytteli kappaleen toista osaa rouva Raan rin-
nalla nuori ja kaunis rouva Jenny Stählberg (o. s. Wester-
lund) varsin viehättävästi.

Kolmas näytäntö oli marraskuun 1 p. ja siinä tarjot-
tiin uutta hyvää parhaimman entisen lisäksi. Ohjelman kaksi
ensimäistä numeroa oli samat kuin edellisellä kerralla,
mutta sen jälkeen tuli »Lea» ja toinen näytös C. M. von
Weberin »Noita-ampujasta». »Lea», jota ei oltu näytelty
toukok. 10 p. jälkeen 1869, oli tietysti monelle uusi, ja niil-
lekin katsojille, jotka olivat olleet mukana tuona verratto-
mana »ensi iltana», oli mitä suurin nautinto jälleen nähdä
Charlotte Raa itämaisena neitsyeenä.

»Sama Lea», kirjoitettiin U. S:ssa, »joka silloin lumosi kat-
selijat, ilmaantui nyt tuttuna, rakkahana yleisölle, jonka rohkeim-
mat toiveet hänessä olivat toteutuneet. Vielä viehättävämpänä,
vielä ihanampana, — tahtoisimme sanoa: vielä hengellisempänä —
toimitti Lea nyt tehtävänsä; vielä luontevammin, vielä kauniimmin
kuin koskaan ennen soi suomenkieli hänen huuliltaan. Se heh-

178

kuva itömainen runollisuus, joka muutoinkin ilmaantuu tässä Kiven
miellyttävässä näytelmässä, sai rouva Raassa ikäänkuin näkyväisen
muodon.» —

»Noita-ampujan» toisen näytöksen esitys oli käynyt
mahdolliseksi sen kautta, että ennen mainittu nuori ruot-
salainen oopperalaulaja, Gunnar Fogelberg, kuukauden
ajaksi (600 markan palkkiosta) oli otettu Suomalaisen seu-
ran palvelukseen. Hän esiintyi nyt Maxina, Ida Basilier
Agathana ja nuorempi sisar, Emmy Basilier, Annana. Fo-
gelbergin ääni oli miellyttävä, joskaan ei tavattomampi
laadultaan, Emmy oli, samanaikuisen muistoonpanon mu-
kaan, »kuin puoleksi puhjennut ruusu», Ida voitti toiset
laulun taiteellisuudessa — kokonaisuus oli soma ja tunnel-
mallinen.

»Trubaduria», jota varten Fogelberg oikeastaan oli
otettu, harjoitettiin näinä aikoina väsymättä. Lukuunotta-
matta edelläkäypiä kööriharjoituksia ynnä muita valmistus-
puuhia, kesti tätä työtä vähän neljättä viikkoa, jolla ajalla
ei ollut julkista näytäntöä vaan ainoastaan yksi Suoma-
laisen seuran iltama (8 p. marrask.), jossa Basilier sisa-
rukset lauloivat. Vihdoin perjantaina 25 p. — ylioppilas-
talon monen viikon rettelöltä puolueiden välillä aiheutta-
neen vihkiäisjuhlan aattona — oli Arkadiateatterissa ooppe-
ran ensi ilta.

Teatteri oli kukkuroillaan väkeä, tietysti etupäässä
suomenmielisiä, mutta myöskin musiikin harrastajia, näyttä-
möllisen taiteen ystäviä ja uteliaita pääkaupungin kaikista
seurapiireistä. Tapahtuma — ensimäisen täydellisen ooppe-
ran esittäminen suomenkielellä — oli siksi outo ja merkil-
linen, johdon ja esiintyvien kykyjen laatu lupasi niin paljo
ja yrityksestä oli niin kauan puhuttu, että ainoastaan jyr-

179

kimmat »viikingit»*) pysyttelivät kaukana Arkadiasta. Ja
Verdin maailmankuulu Trubaduri laulettiin ja näyteltiin
niin, että yleisö hämmästyi ja ihastui. Ida Basilier Leono-
rana saavutti tietysti suurimman tunnustuksen, sillä hänen
heleä, voimakas ja hyvässä koulussa kehitetty äänensä,
hänen soitannollinen aistinsa ja esityksensä, jolla hän jo
ennen konserttisalissa oli voittanut yleisön suosion, vaikut-
tivat näyttämöltä vielä tenhokkaammin. Mutta Fogelberg-
kin, joka niinkuin kaikki muutkin esitti osansa suomeksi,
lauloi Manricon osan tunteellisesti ja sointuvasti; ja sangen
kiitettävästi suoriutuivat niinikään Achte — kreivi Luna
— ja neiti Ilta Lagus — Azucena — vaikeista tehtävistään.
Kun vielä mainitsemme, että lukuisa kööri — jonka jäse-
nistä, niinkuin tavallisesti meillä, toinen puoli oli nuoria
naisia sivistyneistä säätyläisperheistä, toinen puoli ylioppi-
laita — oli huolellisesti harjoitettu sekä että Richard Faltin,
saatuansa uuden orkesterinsakin jotakuinkin tehtävän ta-
salle, tyynellä varmuudella johti kokonaisuutta, niin ei
liene vaikea käsittää yleisön innostusta. Olihan uusi voitto
merkittävä suoipalaisen näyttämötaiteen hyväksi. Kun sitten
laulajattaret ja laulajat olivat vastaanottaneet heille tulevat
myrskyiset suosionosoitukset, alettiin huutaa Kaarlo Berg-
bomia esiin — niinkuin sittemminkin oli tapana varsinaisen
teatterinkin aikana, joka kerta kun näytäntöä katsottiin
erikoisen merkilliseksi. Vaatimaton kun oli ja tavallisessa
arkipuvussa, hän ei mitenkään halunnut noudattaa tämän-
tapaista kutsua. Mutta yleisö oli itsepäinen eikä rauhoit-
tunut, ennen kuin Bergbom Leonoran ja Azucenan talutta-
mana oli astunut näkyville.

*) Tämä puoluenimi tuli käytäntöön juuri tänä vuonna (1870),
jolloin »Vikingen», ultrasvekomaaninen lehti, alkoi ilmestyä.

180

Trubaduri annettiin vielä 29 p. marrask. sekä 2 ja 5 p.
jouluk. Neljäs ja viimeinen näytäntö muodostui edellisiä
juhlallisemmaksi. Joka lippu oli myyty ja ihastus nousi
korkeimmilleen. Esittely oli näet parantunut parantumis-
taan ja viime kerralla oli vähimmän syytä muistutuksiin.
Puolueettomat henkilöt, jotka usein olivat kuulleet Truba-
durin Saksassa, väittivätkin, että useat osat suoritettiin
meillä yhtä hyvin jollei paremmin kuin siellä. Mutta ei se-
kään riitä menestyksen selittämiseksi; lisäksi on lukuun-
otettava elävä tunto siitä ettei tässä laulettu eikä vaivaa
nähty rahasta, vaan suomalaisen taiteen, suomalaisuuden,
isänmaan edestä. Tämä tunto synnytti näyttämön ja kat-
somon välille näkymättömiä sähkövirtoja, jotka salaperäi-
sesti innostuttivat ja liikuttivat. Eikä se tunnelma, joka oli
näille näytännöille omituinen, vallannut ainoastaan ystäviä.
Moni suomalaisen teatteripuuhan halveksijakin oli kerran
Arkadiassa käytyään palannut toisenkin kerran. Vastaha-
koinen uteliaisuus oli muuttunut mielenkiinnoksi. — Lo-
puksi huudettiin Bergbom taas esiin, ja yleisön tervehtiessä
häntä ylistyshuudoilla hänen silmänsä loistivat ilosta. Oli-
han kaikki mennyt parhaimman toivon mukaan!

Seuraavana päivänä oli suuret pidot kaikille myötä-
vaikuttaneille. Siinä tilaisuudessa annettiin Ida Basilierille
komea kultainen rannerengas muinoispohjoista tyyliä, ja
Julius Krohn sanoi laulajattarelle pitämässään puheessa sen
olevan esikuvan niistä rakkauden ja ystävyyden kahleista,
joilla Suomi pyysi sitoa laululinnun, joka ollen oikeastaan
etelästä kotoisin kuitenkin silloin tällöin kävi armasta, kyl-
mää syntymämaatansa tervehtimässä. Emme tarvitse sanoa,
että puheita riitti kaikille muillekin, joilla oli osaa syksyn
loistavassa teatteritoimessa.

Samana päivänä kun nämä päättäjäispidot vietettiin,

181

kirjoitti Bergbom Otto Florellille seuraavan kirjeen, joka
antaa tietoja kulissien takaa ja luo yleiskatsauksen Truba-
duri -päiviin :

»Vihdoin olen siis vapaa, s. o. jälleen ihminen, ja mahdollista
on ajateUa muatakin kuin »Urhosi unhoita kohta» taikka »jää hy-
västi Leonorani», muistaa muitakin velvollisuuksia kuin tarkastaa
ovatko puvut ja koristukset järjestyksessä. — — Sinua on kau-
heasti kalvatta. Paitse että sinulla itselläsi olisi ollut lysti, olisi
iloinen ystävällisyytesi huojentanut monen hetken, jolloin kärsi-
vällisyys oli loppumaisillaan. — — Pieni mutta uskollinen joukko
(m. m. täti Sanmark) oli pyhälltana asemalla vastaanottamassa si-
nua, mutta — »yö petti minun, tein suuren hcdrahduksen» (Tru-
badurista — kaikki muut sitaatit ovat nykyään vanhanaikuisia!).
— — En matkustane ennen joulua, kun olen viipynyt niin kauan ;
saamme siis olla yhdessä ainakin joitakuita päiviä. Tarvitsen seu-
rustelua ja ystävyyttä, sillä muutoin Ihminen hukkuu teatterinjoh-
tajaan.

Nyt Trubaduriin. Niinkuin sanomista tiedät, on se annettu
neljä kertaa ja saanut osakseen mitä myrskyisimmät suosionosoi-
tukset. Tulot olivat ensi kerralla 1150 m., toisella yhtä paljo,
kolmannella 1100 ja neljännellä 1050 — niinkuin näet kunnioitet-
tavia summia. Ajattele levottomuuttamme ensi Iltana, kun sanon
ettemme ainoatakaan kertaa olleet saaneet harjoittaa oopperaa koko-
naisuudessaan teatterissa, kun emme olleet ennättäneet näytellä ainoa-
takaan kokonaista kuvaelmaa kulissien kanssa, jaa, kun oopperan
loppukohtaus oli niin vaillinsLisestl harjoitettu orkesterin kanssa,
että laulajat eivät kertaakaan olleet harjoittaneet sitä näytellen,
sillä kun se aina tuli viimeiseksi, seisoivat venäläiset näyttelijät val-
miina ajamaan meidät tiehemme, niin että viimeinen allegro laulettiin
miten kuten päästäksemme pois. Kun tähän tulee että n. s. ken-
raaliharjoituksessa yhden kokonaisen näytöksen ryhmitys (saadak-
semme erään laulajattaren etäämmäksi puhallussoittlmista) oli muu-
tettava, että mustalaiset, joiden piti takoa köörissä, katsoivat hy-
väksi olla tulematta samaan harjoitukseen, niin etteivät olleet har-
joittaneet muuta kuin planonsäestyksellä, niin voit ymmärtää että
ajatukseni perjantaina - noin V2 ^ el<^t olleet mlelulslmpaa laatua.

182

Mutta levottomuuteni oli vielä enentyvä. Moukarit pajakööriin tu-
livat ja olivat niin raskaita, ettei kukaan jaksanut nostaa niitä.
Hädässämme muistimme että kaasulaitos oli lähellä ja pyysimme
sieltä lainaksi kevyempiä. Sitten oli venäläinen teatteri luvannut
meille 9 kypärää sotilaillenmie. Mutta mies, jolla oli avain varasto-
huoneeseen, oli juonut itsensä niin humalaan, että hän ei kyen-
nyt sanallakaan ilmoittamaan missä ne olivat. Tämä oli k:lo 72 ''•
Paikalla Emilie lähetti kaupunkiin noutamaan ruskeaa villakangasta
ja kultanauhakkeita, asetti muutamia naisia kööristä neulomaan ja
k:lo 7 oli 9 kunniallista sotilaspäähinettä valmiina. Se oli »sitä
plinkemmin!» Mutta kaikista näistä vastuksista huolimatta voitti
hetken innostunut tunnelma kaikki vaikeudet, ja ooppera meni
oivallisesti — vaikka itse sanon sen. Basilierin aria, kvinttetti
toisessa näytöksessä, Manricon suuri aria ja koko neljäs näytös
olivat loistokohtia, jotka palkittiin esiinhuudoilla ja kättentaputuk-
silla. Jälkimäisiä tarjottiin voimalla ja edellisten luku nousi 15;een,
josta voit arvata mielialan astemäärän. Niistä sain minäkin, kuin-
kas muuten, yhden, Lagus ja Basilier vetivät minut esiin ja minä
kumarsin »vinoon. Toinen näytäntö valitettavasti ei mennyt lähes-
kään niin hyvin. Basilier oli tanssinut edellisenä yönä k:lo 3 reen,
niin että hän oli väsynyt ja hermostunut, kööri alkoi väärällä koh-
dalla, Pekka Herlin nukkui joka toinen kerta kun hänen oli lau-
lettava, Miserere meni aivan huonosti j. n. e. Epätoivokseni oli
juuri sinä iltana kaikki mahdolliset musikaaliset suuruudet läsnä,
Pacius, Emanuel, rouva Brummer, Collan j. n. e. Olin äärettömän
harmistunut, kuritin oikealla ja vasenmialla, haukuin oikealle ja
vasemmalle ja olin niin tyhmä kuin tiedät minun voivan olla kuin
olen menettänyt tasapainon. Seuraus oli että kolmannella kerralla
kaikki taas meni loistavasti eikä minulla nelj annellakaan ollut mi-
tään muistutettavaa. Ihastus on pysynyt samallaisena kaikkina
iltoina.

Luonnollisesti Basilier on miellyttänyt enunmän, vaikkei eh-
dottomasti. Hän laulaa useat kohdat erinomaisen runollisesti ja
varsinkin hän on oivallinen kuolemankohtauksessaan, jossa hän ta-
paa sydämenääniä, joita en osannut häneltä odottaakaan. Loisto-
numeroista hän laulaa paraiten duetton Acht^n kanssa, ja koska
se on jälkimäisenkin varsinainen loistonumero, on heidät aina esi-

183

lipun laskettua huudettu esiin pari kolme kertaa. Vähimmän hän
tyydyttää ensi näytöksen suuressa ariassa, vaikka yleisön kasvot
silloin aina oikein paistavat, kun korvia mieluisasti hivelevät rak-
kaat tutut sävelet: »Hänf ainoastaan sielussani kannan», joiden
mukaan on hölkötetty niin monen franseesin läpi.

nta Lagus on hämmästyttänyt voimakkaalla, loistavalla ää-
nellä, jota ei kukaan olisi luullut hänellä olevan, samoin kuin aa-
vistamattoman tenhokkaalla ja ilmeikkäällä laululla. Kun hän lau-
loi niin oivallisesti, hän myöntyi esittämään nekin numerot, jotka
ensin olimme jättäneet pois Azucenan osasta s. o. suuren kerto-
muksen toisessa näytöksessä ja vangitsemiskohtauksen kolmannessa
{hurja galopadi-sdlegro »Te teloittajat kauheat» jäi toki edelleen
pois). Azucena tuli siten yhdeksi pääosaksi. Näytteleminenkin
on ollut varsin tyydyttävä, mimiikki ilmeikäs eikä liikunnoilta ole
puuttunut plastiikkaa. Ainoa tärkeä muistutus, jonka saattoi tehdä,
oli se, että äänenanto ei aina oUut puhdas, jota suuri yleisö ei
kuitenkaan huomannut, sillä menestyksessä hän kilpaili Basilierin
kanssa.

Fogelberg on ollut kiltti, rakastettava, hienotunteinen, niin
ettemme olisi saattaneet toivoa häntä paremmaksi. Hän laulaa
musikaaKsesti, vaikka ääni ei ole voimakas. Hänen ariansa herätti
myrskyisen mielisuosion. Hän oli mielestäni paras suuressa kak-
sinlaulussa Azucenan kanssa. — Achte olisi ansainnut suuremman
menestyksen kuin hänellä oli, sillä oikeastaan hänen äänensä ja
esitystapansa oli enimmän Verdin mukainen. On kyllä olemassa
pieni ryhmä, joka häntä ihailee, mutta suurta yleisöä hän ei ole
miellyttänyt. Muutoin on hänellä ollut vastoinkäymisiä. Ensi ker-
ralla hänen äänensä ei ollut parhaimmillaan, toisena iltana kun hän
todella lauloi ariansa oivallisesti, tuli säestävä kööri liian varhain
ja hävitti hänen allegronsa ja kolmantena iltana oli fagotti, jolla
on suuri merkitys hänen ariassaan, poissa. Myötätuntoisuus häntä
kohtaan on kuitenkin joka kerta kasvanut. — Pekka Herlin [Fer-
nando] oli kokonaan epäonnistunut. Häntä pidetään liian kykloop-
pimaisena. Kööri on ollut suuri ja voimakas, mutta tahdintark-
kuus ei ole ollut täydellinen. Täyteläisyyteen nähden on se tyy-
dyttänyt kaikki toiveet.

Faltin on ollut ihmeteltävä. Mitä erilaatuisim mistä aineksista

184

oK hSlnen onnistunut luoda orkesteri, joka soitti kunnioitettavalla
eloisuudella ja reippaudella. Andantossa tosin ei runollinen värit-
tely kuulunut sen ansioihin, mutta jos allegro vivace tuli eteen,
niin kyllä se soitettiin vivace. Toisella ja neljännellä kerralla oli
meillä hyvä avustus suuren teatterin orkesterista, mutta silloin se
olikin melkein liian voimakas — ainakin säestäessä, jolloin se ajat-
teli, »toinen on yhtä hyvä kuin toinenkin» ja huusi laulajien ylitse,
minkä jaksoi. — —

Vaikka suurimmalta osaltaan vapaaehtoinen teatteri-
seura hyvin olisi ansainnut lepoa, ei sitä sille vieläkään
suotu. Joulukuun 3 p. oli Viipurista Suomalaisen seuran
draamalliselle osastolle lähetetty kuuden henkilön allekir-
joittama pyyntö, että sikäläinenkin yleisö saisi »nähdä niitä
draamallisia esityksiä, joilla suomenkieli on astunut ensi-
mäisiä askeleitaan korkeamman näytelmätaiteen alalla».
Tätä pyyntöä Bergbom joukkoineen päätti noudattaa toi-
voen voivansa siten ainakin vähentää sitä 1200 markan
kassavajausta, jonka näytännöt olivat tuottaneet *). Teatteri-
seura lähti siis 11 p. jouluk. Viipuriin ja antoi siellä kolme
näytäntöä: ensimäinen, jossa esitettiin »Paola Moroni» ja
»Jeannetten häät», 13 p. ja toiset kaksi 15 ja 16 p., jolloin
annettiin kohtaukset (monoloogit) Orleansin neitsyeestä ja
Trubaduri. Suosionosoituksia eivät viipurilaisetkaan sääs-
täneet, mutta väärin olisi luulla että laakerit täälläkään
leikattiin ilman erityisiä ponnistuksia. »Täällä olen nyt»,
Bergbom kirjoitti Florellille Viipurista, »jotenkin alakuloi-
sena, mutta kuitenkin varustettuna vanhalla, yhä kestävällä
rohkeudella.» Kolme Helsingissä mukana ollutta esiintyjää
oli ollut estettynä lähtemästä matkalle ja niiden sijat olivat

*) Vajauksen syynä olivat etupäässä oman orkesterin tuottamat
kustannukset sekä vuokra, jonka venäläiset olivat korottaneet 150 mar-
kalla illasta.

185

täytettävät. Se tapahtui siten että Ida Basilier ja Bergbom
itse näyttelivät edellinen Noran ja jälkimäinen Gorellon
osan »Paola Moronissa», sekä että neiti Anna Forsten lau-
loi Azucenan osan »Trubadurissa». Kaikki kolme oppi ja
harjoitti tehtävänsä parissa päivässä.

Viipurissa seura hajosi. Rouva Raa ja Gunnar Fogel-
berg jatkoivat sieltä ulkomaille, suunnaten matkansa edel-
linen Wieniin, jälkimäinen Milanoon. Useimmat muut pa-
lasivat Helsinkiin.

Tämän vuoden harrastukset suomalaisen näyttämön
hyväksi olivat vihdoinkin päättyneet, ja kun ne kaikin puo-
lin olivat onnistuneet, niin luulisi tyytyväisyyden olleen
yleisen; mutta todellisuudessa oli olemassa piiri, jossa
mielipaha enentyi samassa määrässä kuin Suomalaisen seu-
ran toimi ja menestys kasvoi. Joulukuulla se oikein julki-
sesti puhkesi ilmi. Mutta ennen kuin siitä puhumme, palat-
kaamme vähän taaksepäin.

Edellisestä tiedämme, että suomalaisen näyttämön
aate ei edistynyt askeltakaan toteutumiseen päin, niin
kauan kun elettiin siinä luulossa, että uusi teatteri oli
syntyvä ruotsalaisen teatterin kupeesta ja kehittyvä sen
turvissa ja rinnalla. Ja olihan se todellisuudessa aivan
luonnollista, koska tämän teatterin kannattajat eivät ajatel-
leet edes kotimaista ruotsalaista näyttelijäseuraa — jonka
perustamisen Z. Topelius jo 1847 oli katsonut luonnolliseksi
asiaksi ja yhtä tärkeäksi kuin suomenkielisen seuran aikaan-
saamisen. Näin ollen saattaisi ajatella, että Ruotsalaisen
teatterin johtokunnalla ja kannattajilla olisi ollut syytä
iloita siitä, että heidät vapautettiin moraalisesta velvolli-
suudestaan tehdä jotain suomalaisen näyttämön hyväksi.
Mutta niin ei ollut laita. Ajat olivat muuttuneet ja puoluei-

186

den väli oli vuosi vuodelta käynyt kireämmäksi. Ruotsin-
mielisten suuri äänenkannattaja Helsingfors Dagblad, joka
kyllä kauniisti vakuutti olevansa valmis »ojentamaan
kätensä» jokaiselle oikeutetulle harrastukselle suomenkielen
hyväksi, tositeossa ei koskaan huomannut aihetta olevan
noudattaa jaloa lupaustaan, vaan se katseli päinvastoin
karsain silmin ja arvosteli nurjasti kaikkia suomenmielisten
toimia. Niin tapahtui myöskin kun ruvettiin toimittamaan
suomalaisia näytäntöjä. Kaukana siitä että ruotsalaiselta
taholta esim. olisi ihailtu Rouva Raan uhrautuvaista harras-
tusta asian hyväksi, hän päinvastoin joutui melkein vainon
alaiseksi. Näyttelijätär, jonka taide sitä ennen oli saanut
yksimielisen tunnustuksen, havaittiin nyt monesti ja mo-
nessa kohden keskinkertaiseksi jollei heikoksi; ja saattaa
siis oikeuden mukaan sanoa, että hän suorittaessaan uljaan
tekonsa suomalaisen taiteen hyväksi pani alttiiksi paljo
enemmän kuin tehtävä itsessään edellytti. Sama henki tuli,
niinkuin jo tiedämme, näkyviin Ruotsalaisen teatterin johto-
kunnan alituisessa vastahakoisuudessa ja hyvän tahdon
puutteessa, kun suomalainen teatteritoimi olisi tarvinnut
avustusta ja myötätuntoisuutta. Kun johtokunta vaati koh-
tuuttoman kallista vuokraa teatterista, niin H. D. ei siitä
lausunut moitteen sanaakaan, vaan koetti sen sijaan sepittää
ivallisia sukkeluuksia sen johdosta että suomalaiset, pako-
tettuna vuokraamaan Arkadiateatterin, joka silloin oli venä-
läisten hallussa, näyttelivät samalla näyttämöllä kuin nämä.
Fennomaanit ja venäläiset sopivat muka mainiosti yhteen !
Tietysti ei tullut kysymykseenkään ilmaista, että venäläinen
johtokunta toisin kuin ruotsalainen oli aina valmis sovitte-
luun ja kohtuullinen vuokra vaatimuksissaan.

Minkälaatuinen ruotsalaisen johtokunnan hyväntah-
toisuus oli, saamme tietää eräästä kohdasta siinä polemii-

187

kissa Helsingin teatterioloista, johon, niinkuin vastedes on
kerrottava, Bergbom keväällä 1872 joutui H. D:n kanssa.
Kun hra (i. H. D:ssä oli lausunut, että suomalaisten näy-
täntöjen toimeenpanijoilla oli sitä vähemmän syytä valittaa
nurjamielisyyttä johtokunnan puolelta, kun tämä syksyllä
1870 »oli tehnyt tarjomuksen yhteistyöstä ruotsalaisen vaki-
naisen teatterin kanssa», kirjoittaa Bergbom:

»Me voimme ilmoittaa hra (i:\\e, että semmoisia tarj omaksi a
teatterin johtokunnan puolelta on tehty ei ainoastaan syksyllä 1870,
vaan myöskin keväällä 1869 ja keväällä 1870. Teatterijohtokunta
— jos sen omia vakuutuksia on uskominen — ei halua mitään
enemmän kuin palvella suomalaista teatteria, mutta valitettavasti
se ei koskaan ole keksinyt sopivampaa muotoa tälle m5'^ötätuntoi-
suudelleen kuin vaatia itselleen melkoisen osuuden tuloista. Sitä
tarkoitti myös se neuvottelu, jonka johtokunta syksyllä 1870 aloitti
meidän kanssamme. Asia oU seuraava. Muutamia suomalaisia
näytäntöjä oli jo menestyksellä annettu, kiitos olkoon rouva Raan
ja neiti Basilierin avustuksen; odotettiin »Trubadurin» esittämistä.
Sitä vastoin oli hra ja rouva Raan eroaminen suuresta teatterista
aiheuttanut häiriön ohjelmistossa, joka tuotti johtokunnalle monta
vaikeutta. Silloin teki teatterijohtokunnan toimitusjohtaja ja kir-
jailija useita ehdotuksia molempain teatteriyritysten yhdistämiseksi.
Yhtä suurella ilolla kuin hämmästyksellä vastaanotimme nämä ehdo-
tukset, sillä osaksi meitä liikutti johtokunnan mielenmuutos, osaksi
oli mahdollisuus saada näytellä kauniissa, valoisassa ja tilavassa
kiviteatterissa erittäin houkutteleva, kun oli totuttu epämukavaan,
pimeään ja alitaaseen Arkadiateatteriin. Pian harhaluulomme kui-
tenkin haihtui, sillä valitettavasti huomasimme, että taaskin oli
vain kysymys rahankeinottelusta. Ehdotettiin että ruotsalainen
ja suomalainen kappale annettaisiin yhdessä. Sopivia suomalaisia
kappaleita ei sillä hetkellä ollut olemassa, jota paitse epäilinmie,
herättäisikö semmoinen sekanäytäntö yleisön mielenkiintoa. Sitä
vastoin tarjosimme silloin harjoitetut laulukappaleet »Jeannetten
häät» ja toisen näytöksen »Noita-ampujasta». Tulot olivat jaet-
tavat tasan teatterien kesken. Nämä laulukappaleet eivät kuiten-
kaan olleet mieleen, sillä ne oli muka »loppuun näytelty» (toinen

188

näytös »Noita-ampujasta» oli esitetty yhden kerran Arkadiateatte-
rissa). Sen sijaan johtokunta arveli, että »Trubaduri» yhdessä
ruotsalaisen esikappaleen kanssa olisi sopiva yhteenliittymisnäy-
täntö. Verdin pitkä ooppera 8 kuvaelmassa esikappaleen kanssa!
Tämä olisi enemmän haitannut kuin hyödyttänyt. Teatterin johto-
kunta vaati siis puolet semmoisen näytännön tuloista, jota varten
yksistään me olimme kärsineet vaivat ja kustannukset, hankkineet
nuotit, maksaneet tekstin käännöksen ja taiteilijain palkat. »Tru-
baduri» tuotti neljänä iltana, joina se näyteltiin Arkadiateatterissa,
noin 5000 markkaa, joka kai vastaa 6000 kiviteatterissa. Jos
olisimme saaneet teatterin, olisi se vielä antanut ainakin pari hyvää
huonetta — olettakaamme 1000 markkaa kumpaisestakin, yhteensä
siis 8000 markkaa. Ja siitä johtokunta, ilman työtä ja uhrausta
(sillä ruotsalaisen esikappaleen antamista emme tosiaankaan lue
siksi), tahtoi saada puolet. Neljätuhatta markkaa ilmaiseksi —
emme epäile että mikä johtokunta tahansa olisi halukas semmoi-
seen »yhteistyöhön». Me voimme lisätä, että olot eräänä aikana
näyttivät niin pakottavilta, että me hetkeksi jo päätimme hyväksyä
johtokunnan tarjomuksen, joka sillä välin oli kohonnut vaatimuk-
seen saada 850 kerralta (ilman esikappaletta). Myötävaikuttavat,
loukkaantuneina johtokunnan noblessin puutteesta, kieltäytyivät
kuitenkin siinä tapauksessa esiintymästä, jonka tähden asia raukesi. »
Otteessamme mainittu ruotsalaisen johtokunnan huo-
mautus, että »Jeannetten häät» ja toinen näytös »Noita-
ampujasta» olivat »loppuun näytellyt», oli ilmeisessä risti-
riidassa ruotsinmielisten yleisen puhetavan kanssa. Heidän
puheestaan päättäen he eivät ollenkaan tienneet mitä Ar-
kadiassa tapahtui, eikä siellä käyviä ihmisiä luettu Helsingin
»yleisöön». Se käsitystapa tuli muun muassa kuuluviin
seuraavassa kohtauksessa, joka muutenkin kuvaa oloja. —
Samana päivänä kun »Trubaduri» annettiin ensi kerran, eräs
ruotsalaisen puolueen johtomiehiä ja teatterin johtokunnan
jäsen tuli Ida Basilierin luokse ja tarjosi hänelle paikan
ruotsalaisessa teatterissa 300 markan palkasta kuukaudessa.
— Vai niin, vastasi laulajatar, 300 markkaa kuukaudessa

189

tekee kymmenestä kuukaudesta 3,000; herrat luulevat siis
että olen kolme vuotta harjoittanut opintoja Pariisissa saa-
dakseni 200 markkaa enemmän kuin neiti W. [muuan ruot-
salainen näyttelijätär, joka oli laulajattarena otettu teatte-
riin 2,800 markan palkasta ja joka todellisuudessa ei kel-
vannut juuri mihinkään], en voi pitää tarjoustanne muuna
kuin loukkauksena! — Silloin ruotsalaisen teatterin edus-
taja arveli, että neiti Basilierin toki pitäisi panna arvoa
siihen että hänelle tarjottiin tilaisuutta esiintymään. — Sitä
olen jo saanut, laulajatar vastasi, enkä tietääkseni ole aivan
huonosti onnistunutkaan! — Näin päättyi keskustelu, joka,
kuinka olikin yksityistä laatua, antoi H. D:lle aihetta jul-
kisesti moittia Ida Basilieria. Semmoisen laulajattaren kuin
hän olisi muka pitänyt tyytyä tarjottuun palkkaan. — Näiden
pikku piirteiden lisäksi voisi kertoa toisiakin, esimerkiksi
kuinka sukulaiset ja tuttavat kuultuaan että joku heidän
läheisensä neiti oli luvannut laulaa Suomalaisen seuran tai
teatterin kööreissä hätääntyneinä riensivät tämän ajattele-
mattoman luokse varoittamaan häntä ja pyytämään häntä
kaikin mokomin peruuttamaan sanansa. Että harva lienee
tämmöisten varoitusten johdosta peräytynyt, siitä on pää-
asiassa kiittäminen Kaarlo ja Emilie Bergbomia, joiden yh-
teiskunnallinen asema ja taiteellinen innostus kaikesta huoli-
matta antoivat arvoa näille yrityksille ja loivat niihin hen-
gen, joka tenhoisasti vaikutti nuorten mieliin.

Kun sitten »Trubaduri» oli annettu suurella menes-
tyksellä, ja, mikä oli pahinta, oli vetänyt »yleisöäkin» Ar-
kadiaan*), silloin H. D. ei enää malttanut mieltään vaan

*) Jo marraskuun 1 p. Nervander Hufvudstadsbladetissa todistaa,
että »sopivilla ja vaihtelevilla ohjelmilla sekä taidokkaasti käyttämällä
tarjona olevia kykyjä oli suomalaisille näytännöille voitettu se arvo ja

190

sepitti oikein yleväkantaisen kirjoituksen »dilettantismista
ja teatterista». Siinä sekä Suomalaista seuraa että yleisöä
aika lailla läksytettiin, edellistä näytäntöjen toimittamisesta
ja jälkimäistä siitä että se oli ollut niistä huvitettu, sillä
»nämä näytännöt ovat suurimmassa määrässä antaneet sijaa
hutiloimiselle (»dilettantväsende») teatterin alalla, joka ajan
pitkään saattaa turmella hyvänkin kauneusaistin» (!). Siinä
siis oikea syy ruotsinmielisten vastahakoisuuteen suoma-
laisia näytäntöjä kohtaan, että ne muka olivat vaaral-
lisia kauneusaistille! Tämä mainio keksintö, esitetty sa-
maan aikaan kun Ruotsalainen teatteri oli selittänyt ole-
vansa estetty täyttämästä erästä lupausta antaa näytäntöjä
Viipurissa sentähden että sillä herra ja rouva Raan erottua
ei ollut kelvollista ohjelmistoa, millä sopisi vierailuretkelle
lähteä, tuotti suomalaisen näyttämön ystäville pitkiksi ajoiksi
aihetta nauruun ja vitseihin. — Vastakohtana H. D:n esiin-
tymistavalle on mainittava, että Hufvudstadsbladet aivan
toisin kohteli alkavaa suomalaista teatteria. Siinä kirjoitti
näytännöistä, niinkuin olemme nähneet, Nervander, joka
mitä ystävällisimmin arvosteli niitä — ei liian kiittäväi-
sesti, mutta mainiten mitä niissä oli ansiokasta ja tunnus-
taen niiden merkitystä tulevaisuuteen nähden sekä osallisten
uhrautuvaista harrastusta. Lehden perustaja ja silloinen
omistaja August Schauman, joka mielenkiinnosta ja kun-
nioituksesta yritystä kohtaan, salli Nervanderin täysin va-
paasti esittää mielipiteensä, ansaitsee tästä kiitollisen tun-
nustuksemme. Suomalaiselle teatterille oli tietysti suureksi
eduksi, että sillä ainakin toisessa pääkaupungin ruotsalai-
sessa lehdessä oli luotettava ystävä.

tunnustus, että yleisön mieli on alkanut kiintyä niihin ei ainoastaan tu-
levaa suomalaista näyttämöä valmistavina yrityksinä; vaan alkoi se tulla
teatteriin viettääkseen siellä miellyttävän ja nautintorikkaan illan.*

191

Ei minään suomalaisen teatteriaatteen kehityshistorian
jaksona vaan episoodin tapaisena ilmiönä on vielä vuodelta
1870 lyhyesti kerrottava teatteriyrityksestä, joka sekin to-
distaa kuinka suomenkielisen näyttämön ajanmukaisuus oli
selvinnyt. Keväällä mainittuna vuonna ovela ruotsalainen
näyttelijä August F. Westermark nimittäin ilman pitem-
mittä mutkitta perusti »Uuden oppilasteatterin», jonka tar-
koituksena oli näytellä ei ainoastaan ruotsalaisia vaan suo-
malaisiakin kappaleita. Julkaisemalla ilmoituksen Äbo Un-
derrättelser^issä (n:o 111). heinäkuulla Westermark lupasi
ilmoittautuville oppilaille maksutonta opetusta ja etevim-
mille myös kuukausipalkkaa, ja todella hän saikin »taide-
laitoksensa» syntymään. Muiden muassa liittyi siihen August
Öhqvist*) ja hän on suosijalleen Fredr. Cygnaeukselle eräässä
kirjeessä Porista niin hyvin kuvannut tämän näyttämön
laadun ja ensi ajat, ettei parempaa kertomusta ole tarpeen.

»Olisin lupaukseni mukaan kirjoittanut K. Herra Valtioneu-
vokselle jo Turusta, jolleivät suomalaisen oppilasteatterimme asiat
olisi näyttäneet niin pimeiltä ja toivottomilta, että joka hetki aioin
persoonallisesti K. Herra Valtioneuvokselle esittää teatterikoulumme
vastukset ja onnettomuudet. Turun sanomalehdet osottivat kaikkea
mahdollista hyväntahtoisuutta ja suvaitsevaisuutta meidän taiteel-
lisille kokeillemme, mutta yleisö oli sitä kylmempi ja välinpitä-
mättömämpi, ja herra Westermark sai näytellä tyhjille seinille sekä
kärsiä paljon murheita ja ikävyyksiä, kun tulot illasta tuskin riit-
tivät menoihin; useimmiten ei sitäkään! Lopulta hän sai kuitenkin
enemmän väkeä ja kaksi viimeistä näytäntöä sai hyvän huoneen,
ja sitten hän sai lainata rahoja matkakustannuksiin, niin että nyt
olemme päässeet Poriin, Jumalan kiitos, ja nyt uskon meidän voit-
taneen pahimmat vaikeudet, ja toivomme kaikki että, koska Porin
yleisö näyttää enemmän suosivan meitä, me menemme valoisampaa
tulevaisuutta kohti. Vähän ajan perästä saanen kertoa Herra Val-
tioneuvokselle näytäntöjemme tuloksista täällä.

*) Kts. ylemp. s. 29.

192

Suomalaisessa oppilasteatterissamme on nykyään seuraavat
henkilöt: herrat Renholm, Aspegren, Himberg sekä allekirjoittanut
ja neidit Welen, GuUsten, Saren ja Wickström, kaikki suomalaisia,
paitse neiti Louise Welen, joka on tukholmalainen, suurilla näyt-
telijä! ahjoilla varustettu. Suomenkieltä osaa ainoastaan kaksi, paitse
minua, neiti GuUsten ja herra Himberg, joilla molemmilla, varsin-
kin viimemainitulla, on hyvä lauluääni. Meidän ohjelmistomme on
varsin rikas, ja siihen kuuluu: (12 nimeltä mainittua ruotsalaista
kappaletta sekä suomenkieliset) Kalatyttö, Yökausi Lahdella, Kassan
avain ja Kukka kultain kuusistossa. »

Näin Westermarkin teatteri kuleksivien näyttelijäseu-
rojen tapaan alkoi toimensa muutellen toisesta maaseutu-
kaupungista toiseen. Kevätpuolella 1872 seura esiintyi Hel-
singissäkin ja saamme sentähden ajan tullen vielä mainita
jotakin tästä yrityksestä.

Y.
Kaarlo Bergbom ulkomailla 1871.

Mitä virkeämpi suomalainen teatterielämä oli ollut
1870, sitä hiljaisempi se oli 1871 — jopa olisi saattanut
luulla, että kaikki oli jälleen vajonnut entiseen toivotto-
maan horrostilaan. Niin ei kuitenkaan ollut laita, vaan
johtui hiljaisuus siitä, että edellisen vuoden näyttämöllisen
toimen päähenkilöt oleskelivat oppi- ja virkistysmatkoilla
ulkomailla. Rouva Raa lähti, niinkuin ennen on kerrottu,
jo vanhan vuoden lopulla Wieniin, ja tammikuun lopulla

193

lähtivät myöskin Kaarlo Bergbom ja, vähän myöhemmin,
Ida Basilier. Ilman että kukaan saattoi sitä selvästi aavistaa,
oli täten syntynyt väliaika teatteripuuhissa viimeinen odo-
tuksentaival. Seuraavan »säsongin» harrastukset ja tapah-
tumat olivat kuin olivatkin päättyvät Suomalaisen teatterin
perustamiseen.

Tässä teatterin esihistorian lähinnä viimeisessä luvussa
aiomme seurata Bergbomia hänen ulkomaanmatkallaan. Sii-
hen on kaksikin aihetta. Toiseksi on tämä matka tärkeä
jakso hänen elämäkerrassaan, toiseksi me siten saamme
nähdä hänen täydentävän tietonsa ja kokemuksensa tulevaa
tehtäväänsä varten teatterinjohtajana. Totta kyllä hän
lähti ulkomaille ei ainoastaan perehtyäkseen teatteri- ja
muuhun taide-elämään vaan myöskin, jopa pääasiassakin,
tieteellisiä tutkimuksia varten ; mutta niissä kirjeissä, joihin
kertomuksemme nojaa, kohtaa meitä enimmäkseen vain tie-
dot, jotka ovat yhteydessä edellisen tarkoitusperän kanssa.
Ja itse asiassa oli matkan tulos lankeava taiteen eikä tieteen
hyväksi. Samoin kuin ennen toivo tulla suomalaiseksi ru-
noilijaksi, oli Bergbomin ajatus että hänen oli astuminen
tiedemiehen uraa näyttäytyvä harhaluuloksi. Ettei syy
tälläkään kertaa ollut halun taikka kyvyn puutteessa, on
seuraavasta ilmenevä.

Sekä Bergbom että Ida Basilier olivat vielä saapu-
villa Suomalaisen seuran ensimäisessä kuukausikokouksessa
uutena vuonna, Z. Topeliuksen syntymäpäivänä tammik. 14.
Laulajatar esitti siinä arian »Noita-ampujasta», Klaran lau-
lun »Egmontista» ja Achten kanssa duetton »Trubadurista».
Niinikään olivat molemmat läsnä sanomalehdistön sata-
vuotisjuhlassa 16 p. tammik., jossa J. V. Snellman kehotet-
tuaan Ida Basilieria laulamaan talutti hänet lavalle ja lausui

194

kirjailijoille tapahtuvan onnen saada juhlassaan kuulla kau-
niimpia säveleitä mitä isänmaalla oli tarjottavana.*)

Ohimennen mainittakoon, että Suomalainen seura edel-
leen kuukausittain toimitti iltamiaan, joissa esitettiin kir-
jallista ja soitannollista hyvää, mutta ei mitään draamal-
lista. Sentähden ei liene tarpeen lähemmin puhua seuran
elämästä tällä kevätkaudella, vaikka se ei suinkaan ollut
yhdentekevä teatteriinkaan nähden. Pitihän se vastaiseksi
koossa sen piirin, jonka avustus ja harrastus oli ollut vält-
tämätön ehto entisille näytännöille ja tulevaisuudessa oli
tukeva teatterin ensi askeleita. Iltamista oli vuosikokous,
joka pääsiäisten vuoksi sekä pitkällisten valmistusten tähden
lykkääntyi 19:een p. huhtik., muita merkillisempi. Siinä
esitettiin Faltinin johdolla suuri mieltäkiinnittävä sävelteos,
nimittäin Andreas Rombergin säveltämä Schillerin »Laulu
kellosta», joka käsittää pitkän sarjan osaksi varsin kau-
niita soolo- ja köörilauluja. Tämä oli suurenmoisin, puh-
taasti soitannollinen, yritys, mitä ylipäätään seurassa toi-
meenpantiin, ja onnistui se oivallisesti.

Tammikuun viimeisellä viikolla tapaamme Bergbomin
Pietarissa. Siihen aikaan täytyi vielä yliopistoon kuuluvien
pyytää lupa ulkomaille matkustamiseen itse kanslerilta, ja kun
Bergbom ei kotona ollessaan ollut hankkinut itselleen sem-
moista lupaa ja passia, oli hänen pakko täällä odottaa toista
viikkoa ennen kuin kaikki oli selvillä. -Hukkaan tämä odotus-
aika ei kumminkaan mennyt, sillä Eremitashin taidekokoel-
mat ja suurkaupungin oopperanäytännöt tarjosivat hänelle
paljon uutta ja mieltäkiinnittävää, vaikka hän, niinkuin

*) Sanomalehdistön satavuotisjuhlasta tek. on julaissut seikkape-
räisen kuvauksen Joukahaisessa XIII.

195

kirjeistä näkyy, kerran ennenkin oli käynyt Pietarissa *).
Asunto hänellä oli vanhan toverin ja ystävän August Hag-
manin luona, joka, 1868 muutettuaan Pietariin, oli siellä
toiminut P. Marian seurakunnan koulujen inspehtorina, sekä
opettajana ja vihdoin 1870 perustanut sanomalehden Pie-
tarin Sanomat. Suomenmielinen henki, jota Hagman koetti
levittää, oli kuitenkin tuottanut hänelle voimakkaita vas-
tustajia (joskaan ei venäläisten kesken). Bergbom surkut-
teli sitä mahdollisuutta, että Hagmanin täytyisi jättää toimi-
alansa Pietarissa, joka tositeossa oli suurin suomalainen
kaupunki, siellä kun asui 20,000 suomalaista.

Varhaisin, matkalta säilynyt kirje on osoitettu (^^/j)
Florellille. Siinä Bergbom vielä muistelee sanomalehdistön
juhlaa. »Sinua kaivattiin piirissämme, olisit varmaan tun-
tenut itsesi onnelliseksi, sillä en monestikaan ole ollut juh-
lassa, jossa tunnelma olisi ollut parempi ja lämpimämpi. —
Snellmanin puheen olet kai lukenut; Basilierin laulu on
harvoin helkkynyt niin raittiisti ja vilkkaasti kuin silloin.»
— — »Matkani Helsingistä Pietariin meni erittäin hyvin,
vaikka ajoin kolmannessa luokassa. Siellä on riittävän mu-
kavaa, ja sitten kun vaunut lämmitetään, ei ole palelemi-
sen pelkoa.» Tämän jälkeen kirjoittaja kertoo näkemistään
oopperoista :

»Päähuvitukseni on ollut [italialainen] ooppera, joka todella
on erinomainen. Olen ollut siellä kolme kertaa: »Martha», »Othello»
ja »Hugenotit». Iloiset, kodikkaat sävelmät Marthassa viehättivät
minua erittäin tällä kertaa, sillä kaikki meni reippaasti ja eloisasti.
Volpini (Martha) on kaunis, hyvin iloinen, siro, miellyttävä laulaja-
tar, mutta ei mikään suuruus, joksi pietarilaiset tahtovat häntä. Hä-

*) Se oli tapahtunut luultavasti tammikuulla 1866. Kaarlo lähti
silloio matkalle veljensä Ossianin seurassa, joka harjoitti opintoja Pie-
tarissa, ja asui jonkun ajan hänen luonaan nauttien oopperasta ja teat-
terista.

196

nen laulussaan on tahti ja harmonia, joka vaikuttaa hyvin, mutta
luovaa kipinää hänessä ei ole. Pidin hänestä paljon, kumminkaan
mitenkään asettamatta häntä ensi riviin, 'Kesän viime ruusun* hän
lauloi keskinkertaisesti, eikä läheskään niin hienosti kuin Perelli,
jonka ennen olen kuullut siinä roolissa. Barbara MarchisioUa (Nancy)
on ihana, syvä, suuri altti-ääni. Millainen hän on laulajattarena,
sitä en voi sanoa, sillä siksi on osa liian mitätön ja sopimaton hänen
kokonaan traagilliselle luonteelleen. Everardi (Plumkett) oli oival-
linen niinkuin aina, mutta Corsi (Lyonel) valitettavasti ei mikään
Calzolari, vaikka muutoin kunnioitettava laulaja. Mikä »Marthassa»
erikoisesti tyydytti minua, oli se, että tempot toisessa näytöksessä
otettiin aivan niinkuin meidän sitä esitellessämme, eikä niinkuin
ruotsalaisten esiintyessä kesällä.

»Othellossa» sain kuulla Pattin. Olin maksanut yhden rup-
lan paratiisipiletistä, joka muuten maksaa 25 kop. Kuumuus oli
melkein sietämätön. Päätäni pyörrytti kauheasti — onneksi istuin
taaimmaisella penkillä. Kaasuvalokin häiritsi minua. Ja kuitenkin
ahmin korvillani suloisia, lempeitä, kellonheleitä säveleitä. Kyllä
hänen äänensä kuitenkin on ihmeellinen — varsinkin keskiäänet,
eikö sinustakin? Ja kaikki on niin kevyttä, vapaata ja helmeile-
vää niinkuin säveleet olisivat vesipisaroita, jotka juosta lirisevät
vuorenrinnettä alas. Monginikin (Othello) on aika etevä laulaja.
Täysin uudenaikainen ääni, voimakas, Verdin kylläinen, väräjävä.
Hänenkin esityksessään oli paljo moitittavaa, se oli epätarkkaa, jos-
kus liioiteltua, joskus jokapäiväistä, mutta sittenkin oli siinä hehku
ja brio, joka ehdottomasti veti mukaansa ja sai kuulijan antamaan
anteeksi silloin tällöin epäpuhtaan äännännän. »Hugenoteissakin»
olin ihastunut häneen, vaikka sekä virheet että ansiot siinä esiin-
tyivät räikeämmin. Hänen esityksensä neljännessä näytöksessä oli
loistava. Hänen näyttelemisensä on hänen laulunsa tapaista, mutta
niinkuin italialaisilla yleensä laulua ala-arvoisempi. Siinä kohden
on laita italialaisessa oopperassa jotenkin sama kuin viimein käy-
dessäni täällä, s. o. näytteleminen on keskinkertaista ja yhteis-
näyttöä ei ole ollenkaan. Tämä häiritsi varsinkin »Hugenoteissa»,
joka kuitenkin tuotti minulle yhden nautintorikkaimpia iltoja elä-
mässäni: Volpini (Margareta), Perelli (Urbain), Steller (suuri lois-
tava ulkomuoto ja ääni, mutta jäykkä — Nevers), Bagagiolo (Mar-

197

cel) kaikki kolme hyviä! Valentinena ei esiintynyt Sass, niinkuin
olin odottanut, vaan Carlotta Marchisio. Pietarissa näytellään oop-
pera niin että Valentine esiintyy vasta toisessa näytöksessä kunin-
gattaren suuren arian jälkeen. Volpini, kauniina ja sirona kuin
ainakin, niiasi par*aikaa ja kiitki apploodeista, kun astuu sisään —
rouva Agardh »Naurettavissa kohtauksissa». Käynti, liikunnot,
puku, ulkonäkö — erehdyttävän yhdenlaatuiset. Odotin vain että
hän contra-e*llä alkaisi »Lottaa», silloin olisi kuvittelu ollut täydel-
hnen. Mutta kolmannen näytöksen jälkeen olin kääntynyt ja nel-
jännen jälkeen ihastunut. Hänessä ei ollut ainoastaan tuota italia-
laista kirkuma-intohimoa, vaan todella sielu, joka vapisi kirkunnassa,
ja sentähden tämä ei myöskään koskaan tullut rumaksi. Hän lau-
loi niin lämpimästi ja ilmehikkäästi, että usein tunsin sydämeni
kuumenevan. Muutoin ei tyttöparassa ole mitään viettelevää.
Hänen äänensä ei ole läheskään niin loistava kuin hänen sisarensa,
Barbaran, ja hänen näyttelemistänsä ei kannata arvostellakaan.
Hänen pää- ja lähes ainoa liikuntonsa oli hakea kirppuja rinnan
alta ja sitten sirottaa saaliinsa kaikille neljälle ilmansuunhalle.
Mutta sittenkin on Carlotta Marchision Valentine oleva yksi kau-
niimpia ja rakkaimpia teatterimuistojani. Hänellä oli tuota ond-
tuista traagUlista, joka vaikuttaa minuun epäsuotuisissakin olosuh-
teissa. Muutoin hänen laulunsa ei ole epätai-kka kuin Monginin
vaan oivallisesti koulutettu. Tänään menen venäläiseen oopperaan
kuullakseni »Faustin», Levitzkaja Gretcheninä ja Lavroffskaja Sie-
belinä. Sitä paitse olen ollut baletissa ja nähnyt Granzou'n, joka
todella on verraton lumoavaan sulouteen ja viehkeyteen nähden,
sekä ranskalaisessa teatterissa (Le roman d'un jeune homme pauvre).
Worms mestarillinen ja Stella Colas mieltäkiinnittävä, vaikka ma-
neerimainen, mutta yhteisnäyttöä olen ennen nähnyt parempaa.»

Ensimäisestä kirjeestä Berlinistä Emille sisarelle
otamme muutamia lisäpiirteitä. Käynti venäläisessä oop-
perassa virkisti Bergbomin toiveita suomalaiseen teatteriin
nähden. Levitzkajalle oli taputettu hurjasti ja hänet oli
huudettu esiin noin 12 kertaa, mutta sekä äänensä että laulu-
tapansa eivät suinkaan olleet Basilierin vertaisia, ja muutkin

198

laulajat olivat »semmoisia, jommoisia meillä ei ollenkaan olisi
vaikea saada». — Seuraavana päivänä Bergbom oli rauta-
tiellä vastaanottamassa Ida Basilieria, joka kreivinna Ad-
lerbergin kehoituksesta oli viipynyt Helsingissä laulaakseen
kreivinnan toimeenpanemissa arpajaishuveissa 24 p. tammi-
kuuta *). Siitä hyvästä oli ylhäinen rouva suositellut lau-
lajatarta kälylleen Pietarissa, eräälle toiselle kreivinna Ad-
lerbergille, joka oli pääkaupungin johtavia naishenkilöltä
ja itse etevä laulajatar. Yhdessä neiti Basilierin kanssa
Bergbom vielä kuuli oopperat »Ballo in Maschera» ja »Luc-
rezia Borgia». Pattista Bergbom puhuu sisarelleenkin ihas-
tuksella. Hän kiittää hänen teeskentelemättömyyttään, mutta
»tuo erinomainen, sydämen sisimmästä lähtenyt innostus,
joka traagillisella lumousvoimalla vapisuttaa rintaamme,
puuttui ainakin hänen Desdemonaltaan, mutta eihän se
kuulu hänen alaansa ja miksi silloin vaatiakaan sitä.» —
Ida Basilierista mainitaan vielä, että hän sai kauniin ter-
vehdyksen Pietarin sanomissa, ja että suomalaiset mietti-
vät, kuinka saada hänet laulamaan klubissaan. Kreivinna
Adlerbergin välityksellä hän ehkä voisi saada engagemen-

*) Lähtiessään Helsingistä oli laulajatar ruusukimpun muassa saa-
nut seuraavan (Ellein sepittämän) runollisen hyvästin:

"Nouse yhä, nouse korkealle,
Vakain siivin tuonne kukkulalle,
Jolta taiteen valtikalla
Mahtavasti vallitset
Minkä kohtalonkin alla
Taistelevat sydämet.

Loista kuni päivän säde kirkas,
Loista lämmin, suloinen ja vilkas;
Isänmaa sä rintaAn sulje,
Pidä vsdkuttimenas.
Silloin kansas lempi, kulje
Vaikka minne, seuranas.

199

tin Varsovassa, »ellei hän tule Helsinkiin suomalaiseen oop-
peraan». — »Uskon varmaan, että voimme häneen luottaa;
hän puhui sinusta ystävyydellä ja kunnioituksella, joka ei
ollut teeskenneltyä. — Hän sanoi sinun vaikutuksesi häneen
olevan niin suuren, että joka asiassa hänen ensimäisiä aja-
tuksiaan on, 'mitä sanoisi siitä Emilie Bergbom?' Minä
puolestani sanoin, että en moneen vuoteen ollut nähnyt si-
nua niin mieltyneenä kehenkään vieraaseen kuin häneen,
mikä näytti suuresti miellyttävän häntä.» — Ida Basilier jäi
kevätkaudeksi Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan rouva
Nissen-Salomanin johdolla sekä myöskin lauloi kreivinna
Adlerbergin edessä. Kreivinna, joka itse oli saanut opetusta
Bosiolta ja Garcialta, oli näet ihastuneena laulajattaren ää-
neen tarjoutunut hänelle opettajattareksi.

Helmikuun 2 p. Bergbom oli valmis lähtemään. Läm-
pömittari osoitti — 27 ° ja asemalla hän sai kuulla, ettei
toisenkaan luokan vaunuja lämmitetty. Hagman kehoitti
häntä jäämään ja odottamaan lauhkeampaa säätä, mutta
»lujamielisenä otin rohkeasti kolmannen luokan piletin Eydt-
kueneniin asti, josta voisin matkustaa toisessa luokassa, jos
pakkanen tuntuisi sietämättömältä. Se maksoi 10 ruplaa.
Mutta kyllä minä sen matkan muistan. Kun tultiin asemille,
vapisin niin että tuskin jaksoin kaataa kurkkuuni kahvia
tai teevettä. Minulla oli neljä toveria Pietarista: kaksi
kauppamatkustajaa, nuori saksalainen kotiopettajatar Mos-
kovasta ja vanha rouva karmosiinivärisessä kapotissa ja
puuhkiossaan pullo varsin arveluttavaa laatua.» Ainoastaan
Bergbom ja toinen kauppamatkustaja kestivät rajalle saakka,
ja Eydtkuenenissa Bergbom niin virkistyi, että hän yhä
jatkoi matkaansa kolmannessa luokassa.

»Enkä tuota kauppaa katunut», jatkaa hän kertomustaan,
»vaunu täyttyi vähitellen saksalaisilla Landwehr-sotilailla, joiden

200

puheet ja kertomukset sodasta olivat niin eläviä, niin olosuhteita
valaisevia, että harvoin olen ollut viehättävämmässä seurassa. Suu-
rin osa heistä oli haavoittuneita, yksi oli menettänyt sormensa
Gravelotten tappelussa, toinen silmänsä Belfortin edustalla, kolmas
joutunut rammaksi Sedanissa. Yksi oli käynyt hautaamassa vai-
monsa. 'Tautiko hänet tappoi?' kysyin minä. 'Ei, hän kuoli su-
rusta ja kurjuudesta', vastasi hän hiljaa. Kaikki olivat täynnä
rohkeutta, mutta toivoivat ja halusivat kovasti rauhaa. Olen tus-
kin nimeksikään huomannut tuota suurisuista röyhkeyttä, jonka luu-
lin olevan täydessä kukoistuksessa ja joka saksalaisissa sanoma-
lehdissä niin loukkaa meitä. Eräs sotamies (nassaulainen talon-
poika) selitti kyllä, että Saksanmaa voi vielä asettaa kaksi vertaa
enemmän sotamiehiä, jos tarvitaan, mutta sen hän sanoi paremmin
innostuksesta kuin ylpeydestä.» —

Matkalla sattui Bergbomille se onnettomuus, että hä-
nen vasen kätensä joutui väliin, kun vaunun ovi suljettiin.
Käsi paisui kohta liikkumattomaksi, ja ensimäisinä päivinä
se tuotti hänelle semmoisia tuskia, että hän, vaikka oikea
käsi oli terve, vaivoin sai kirjoitetuksi sen kirjeen C^/j),
josta nämä tiedot on otettu.

Kun käsi oli alkanut parantua, Bergbom vuokrasi it-
selleen asunnon Friedrichstrassen varrella (n:o 3, kolm. ker-
ros), ja sieltä hän lähetti sisarelleen toisen kirjeensä (*%X
jossa hän esittää Berlinin ensimäiset vaikutelmat.

Suuresti Bergbom, joka kotona aina oli ollut uskotun
sisarus- ja ystäväpiirin ympäröimänä, kaipasi omaisiaan.
Kun hänellä ei ollut ketään, johon olisi voinut luottamuk-
sella liittyä, yksinäisyyden tunto häntä painosti. Hän oli
huomannut, sanoo hän, olevansa vielä piintyneempi »koti-
kissa» kuin — ukko Benin *) mukaan — Heurlin. Tietysti
tähän vaikutti, vaikka Bergbom ei suorastaan sitä sanokaan,

*) Ukko Ben (Benjamin Levin) oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seu-
ran kirjapainon vanha faktori, omituinen olennoltaan ja puheiltaan.

201

kipeä käsi, joka teki että hän kauan oli avun tarpeessa.
Humoristisesti hän kertoo, kuinka vaikea hänen oli pukea
kaulus ja mansetit päälleen ja lisää sitten — »niin, rakas
Emilie, vääntele nyt käsiäsi niin paljo kuin tahansa ja va-
littele 'että noista lapsista on ainoastaan surua', niin on
kaikki kumminkin niin tapahtunut enkä minä ole sille mi-
tään voinut». — Hänen palvelijattarensa, jonka saksa ei
kaukaakaan muistuttanut Goethen kieltä, joka puhutelles-
saan Bergbomia vuorotellen käytti kolmea, neljää toisintoa
hänen nimestään, oli kuitenkin sääliväinen kipeää kättä
kohtaan ja ehdotti tavan takaa yhä uuden hevoskeinon
vamman parantamiseksi. Mutta yksinäisyydestä ja kaikesta
muusta huolimatta Bergbom sanoo viihtyvänsä melko hyvin :
»täällä on niin äärettömän paljo nähtävää, kuultavaa, opit-
tavaa ja nautittavaa — elämä esittäytyy täällä katsojalle
niin verrattoman suurenmoisemmissa kuvissa kuin siellä
kotona, että todella tuntuu virkistävältä antaa tuulen viedä
pikkukaupungin tomu päältään.»

Harjoitellakseen saksankielen puhumista, Bergbom oli
alkanut ottaa puhetuntia erään nuoren lakimiehen, tri Gott-
steinin luona. Tämä oli älykäs ja rakastettava ja kykeni
antamaan oppilaalleen yleiskatsauksia Saksan valtiolliseen
ja yhteiskunnalliseen elämään, jossa paljo oli Bergbomille
hämärää, syystä kun kaikki sodan tähden oli joutunut käy-
mistilaan. Sitä paitse Gottstein Berlinissä syntyneenä ja kas-
vaneena tiesi yllin kyllin jutella pääkaupungin kirjallisista^
valtiollisista ja taiteellisista merkkihenkilöistä, niin elävistä
kuin vainajista. Kaunokirjallisuuden tuntemuksessa oli
Bergbom etevämpi, eikä hän siis sillä alalla tarvinnutkaan
opastusta. Gottstein oli myöskin ottanut saattaakseen
Bergbomin preussilaisen edustajakunnan istuntoihin. Valtio-
elämän painopiste oli kyllä nykyään Versaillesin pääkort-

202

teerissä, mutta opettavaista oli kuulla Laskerin, Dunckerin,
Virchowin y. m. puhuvan, vaikkapa toisarvoisistakin aineista.
Mieltäkiinnittävän tuttavuuden Bergbom oli tehnyt
näyttelijässä, nimeltä (Emmerich) Robert, joka oli Berlinin
teatterin*) ensimäinen Heldenliebhaber ja etevin sen nuo-
remmista jäsenistä. Oltuaan Berlinissä ainoastaan kaksi
vuotta oli hän jo kohonnut yleisön suosikiksi ja kannatti
klassillista ohjelmistoa, erikoisesti Schilleriä.

»^linua hän on viehättänyt», sanoo Bergbom, »enemmän kuin
kukaan muu näyttelijä täällä (paitse luonnollisesti semmoista suu-
mutta kuin Döring) enkä tiodä kuinka voitaisiin näytellä Don
Carlosta, Mortimeria »Maria Stuartissa» ja Melchthalia »Wilhelm
Tellissä» ihastuttavammalla hehkulla ja ideaalisemmalla lennolla.
Hänen tulevaisuutensa on kieltämättä niin lupaava kuin 23-vuotias
näyttelijä voi pyytää. Persoonallisesti hän on ystävällinen, vaatimaton,
rakastettava ja lapsellinen. Tapasin hänet sattumalta muutamassa
ravintolassa samana iltana, jolloin olin nähnyt hänet Don Carlok-
sena, enkä voinut olla puhuttelematta häntä ja kiittämättä häntä
siitä nautinnosta, jonka hän oli tuottanut minulle. Me puhelimme
sitten kauas yön selkään, ja sen jälkeen olen pari kertaa tavannut
hänet samassa paikassa. Hän on pyytänyt saada käydä luonani
(ja minä tietysti hänen luonaan), sitten kun hänen . aikansa tulee
vapaammaksi. Prinssi Georg (kirjallinen dilettanti kuninkaallisessa
perheessä — kenties olet kuullut hänen »Fedrastaan») on näet
kirjoittanut erään tragedian, »Cleopatran», joka hovin ja suljetun
piirin edessä on näyteltävä tämän viikon lopulla. Robertilla on
siinä miehinen päärooli, ja kun hän sitä paitse näyttelee Schauspiel-
hausissa, täytyy hänen luopua kaikista vieraissakäynneistä siksi kun
prinssin tragedia on laskettu teloiltaan. Hänellä on jotakuinkin
tietoja Suomesta ja suomalaisista oloista, sillä Ztirichissä, jossa

*) Tässä niinkuin muulloinkin Bergbom nimitykseUä »Berlinin
teatteri > tarkoittaa kuninkaallista teatteria (Schauspielhaus^ia); nykyiset
suuremmat teatterit (Deutsches Theater, Berliner Theater, Lessing Thea-
ter y. m.), jotka monesti voitokkaasti kilpailevat hoviteatterin kanssa,
ovat kaikki .myöhemmin perustetut.

203

hän on aloittanut teatteriuransa, hän on asunut samassa pensionissa
kuin suomalaiset insinöörimme (Frostenis, Gummerus, Stenberg
y. m.) ja ollut läheinen tuttu heidän kanssaan.»

Kirjastossa Bergbom jo oli työskennellyt muutamia
päiviä, vaikka hän ei vielä ollut täysin kotiutunut. Erit-
täin kohteliaita oli siellä oltu, niinkuin muissakin julkisissa
paikoissa. »Aivan toisin kuin Helsingissä, jossa kerran
maailmassa en saanut Heinen teoksia, 'sillä kalliimpia tuot-
teita ei anneta tuntemattomille'.»

Ilmoituksissa tavallinen kerskaus : »Berlin wird Welt-
stadt», samanniminen ilveily s (Posse) Wallnerteatterissa sekä
matka-käsikirjojen käyttämä Berlinin mainesana »Euroopan
kolmas kaupunki» antoivat Bergbomille aihetta verrata
Berliniä ja Pietaria toisiinsa. Suurisuuntaisuuteen ja lois-
toon nähden hänestä jälkimäinen oli voitolla. Nevskin pros-
pekti oli mahtavampi kuin »Unter den Linden», ja ulko-
nainen ylellisyys ajopeleissä ja puvuissa niinikään paljoa
suurempi Pietarissa, jota paitse luonto on Nevan virrassa
antanut sille myötäjäiset, jotka tekevät sen useimpia muita
kaupunkeja rikkaammaksi. Mutta Berlinillä oli kuitenkin
älykkäisyyden leima, joka herätti kunnioitusta. Kuninkaal-
linen linna teki verrattomasti syvemmän vaikutuksen kuin
ylellisesti loistokas Eremitashi, ja kun Nikolain taikka Barc-
lay de ToUyn muistopatsaat korkeintaan taiteellisen teko-
tapansa kautta kiinnittivät mieltä, oli mahdoton olla välin^
pitämätön Ranchin Friedrich-muistomerkin edessä, sillä
pronssista puhui sama aate, sama henki, joka on elähyttänyt
mallin ja taiteilijan — Preussin aate. Oli kyllä usein ar-
veltu, että kaikki tunnettujen ja tuntemattomien kenraalien
pystykuvat olivat tyhjää, teeskenneltyä koreilua, mutta vii-
meisen vuoden tapaukset todistivat Preussin olleen oikeassa
kunnioittaessaan suuria sotilaitaan, sillä niissä oli kuitenkin

204

elänyt se kallionluja velvollisuudentunto, joka oli asettanut
henkisesti vähimmän lahjakkaan saksalaisia heimoja kansa-
kunnan etupäähän. Bergbom myöntää että kaikki se, joka
ulkonaisesti ihannoitsee elämän ja antaa sille värikkään
leiman, oli huonosti viihtynyt tässä ilmassa, mutta olihan
Saksalla ollut riittävästi semmoistakin Weimarissa ja
Miinchenissä ; Berlinissä se oli oppinut, että sillä oli muu-
takin tehtävää kuin »näytellä Hamletin osaa kansakuntain
joukossa maailmannäyttämöUä».

Edelleen Bergbom vertaa Eremitashin taidekokoelmia
Berlinin museoon. Edellinen voittaa loistoisuudellaan ja
kenties osaksi taideteostensa arvollakin — Eremitashissa
kun usein tapaa kymmenittäin tauluja mestareilta, joilta
Berlinissä oli joku ainoa. Mutta kumminkin hengitti Ber-
linin museossa kokonaan toista ilmaa. Taideteosten järjes-
telyä ei ollut määrännyt mukavuus taikka loistonpyynti,
vaan melkein uskonnollinen kunnioitus taidetta kohtaan,
sen voimaa ja merkitystä kohtaan elämässä. Kaikkialla
näyttäytyi punainen lanka, joka symbolisesti ilmaisi taiteen
yhteyden ihmiselämän ja historian suurimpien kysymysten
kanssa, kaikkialla ilmaantui kunnioitus ja ihailu älykkäi-
syyden ja hengen voimaa kohtaan, ulkonaisen voiman vasta-
kohtana.

Luvaten vast 'edes puhua laajemmin sekä museosta (joka
kuitenkin näyttää jääneen tekemättä) että teatterista, Berg-
bom tästä jälkimäisestä kirjoitti seuraavaa:

»Että siihen [teatteriin] nähden en ole hukannut aikaani,
voit arvata siitä mitä olen nähnyt: Schauspielhausissa : »Don Car-
loksen», »Wilhelm Teliin» (unohtumaton ilta), »Maria Stuartin»
^keskinkertainen) sekä Spielhagenin erittäin herttaisen »kyläkerto-
muksen» »Hans und Grete» (sopisi hyvin suomalaisen teatterin
ohjelmistoon). Oopperassa olen nähnyt: »Don Juanin» (mallikel-

205

poisesti, Lucca Zerlinana), »Jessondan» (myöskin oivallisesti näy-
telty), »Mustan Dominon» (Lucca) ja »Sevillan parturin» (jotenkin
heikosti esitetty). »Parturin» ja »Mustan Dominon» jälkeen seu-
rasi kaksi balettia: isänmaallinen »70:nes syntymäpäivä» ja koo-
millinen »Robert und Bertrand». Molemmat kerrat kun olen
kuullut Luccan, on minulla ollut ilo seisoa jonossa 2 ^j^ tuntia klo
8:sta aamuUa, ja kun vihdoin pääsin luukulle, oli minun tyytyminen
kalliisiin ja huonoihin piletteihin. Lucca on näet vasta näinä viik-
koina esiintynyt lapsivuoteensa ja sitä seuraavan kuumeen jälkeen.
Häntä ei nyt ole kuultu puoleen vuoteen, ja sentähden on ihme,
jos saa piletin. Jollei ole halua liassa ja sateessa odottaa jonossa,
joka tavallisesti ulottuu kadulle noin helsinkiläisen kortteerin pi-
tuudelta, niin ei ole muuta neuvoa kuin ostaa pilettijuutalaisilta,
jotka vaatimattomasti ottavat noin 5 tai 6 Thai eriä permantopile-
tistä. Siten olen saanut kuulla Luccan, Mallingerin ja Betzin,
mutta Berlinin molemmat ensi tenorit Wachtel ja Niemann ovat
vierailumatkoilla ja palaavat vasta kolmen, neljän viikon päästä.
Olen kyllä kuullut neljä tai viisi n. s. ensi tenoria, mutta toinen
on ollut toista keskinkertaisempi. Ei yksikään ole ollut edes
Amoldsonin vertainen.»

Ne kuukaudet, joiksi Bergbom oli sattunut tulemaan
Berliniin, olivat valtioUisesti mitä merkillisimpiä Saksan
historiassa, ja hänellä oli onni. nähdä vastasyntyneen »maail-
mankaupungin» semmoisina hetkinä, jolloin kansanhenki
vastustamattomasti näyttäytyi innoissaan.

»Spree-Athen», Bergbom sanoo kirjeessä Uudelle Suometta-
relle 8 piitä maaliskuuta (johon esityksemme tässä nojaa, syystä
kun yksi kirje Emilie sisarelle näiltä päiviltä on kadonnut), »Spree-
Athen» ei ole niitä kaupunkeja, jotka helposti kiihtyvät innostuk-
seen. Jo luonto on markilaisen' hiekan ja tasaisuuden kautta an-
tanut kansalle jonkinlaisen flegmaatillisen kuivuuden, ja tuo huma-
nistain, hegelianein ja Jung-Deutschlandin kouluja käynyt Berlin
on tähän kansallisavuun lisännyt ivailevan kylmyyden vivahduksen,
jonka korkein ihanne ja edustaja Kladderadatsch on. Sentähden
kun sanoma Parisin antaumisesta tuli, otettiin se vastaan suosiol-

206

lisella hymyllä, ihan kuin se olisi ollut mitä luonnollisinta juttua
maailmassa; myöskin uusi keisarinarvo synnytti enemmän huonoja
sukkeluuksia kuin innostusta ja ylpeyttä. Toista oli kun maa-
nantaina 27 p. helmik. sanomalehtipojat aamulla juoksivat pitkin
katuja huutaen »Friedensnachrichten» noiden tavallisten »Sieges-
nachrich tenien» sijasta, silloin ihmiset niinkuin tenhosauvalla koot-
tuina yht' äkkiä täyttivät kadut ja torit.»

Ja hän kertoo edelleen, kuinka ihmisvirrat suuntausi-
vat kuninkaallisen linnan edustalle, jonka balkongille kei-
sarinna-kuningatar ylhäisine perheineen astui esiin ja luki
puolisonsa lähettämän sähkösanoman rauhanehdoista. El-
sassin ja Lothringenin voittoa tervehdittiin riemuhuudoilla,
mutta Belfortin luovuttaminen synnytti epävirallista muri-
naa, joka kuitenkin vaihtui melkein lapselliseen iloon, kun
kuultiin kansallista ylpeyttä hivelevä tieto että saksalainen
armeija oli marssiva sisään Parisiin. Siinä tilaisuudessa
»näin ensi kerran keisarinna-kuningattaren. Hänen kas-
vonsa olivat jotenkin jokapäiväiset, mutta koko hänen olen-
nossaan ilmestyi selvä tunto hänen korkeasta asemastaan.
Huhu kertoo hänen sanoneen : 'yksi päivä keisarinnana on
ollut parempi kuin kymmenen vuotta kuningattarena'».
Mielten kiihko nousi seuraavina päivinä yhä korkeammalle^
kun tieto tuli että Bordeaux'in kansalliskokous oli hyväk-
synyt rauhanehdot ja että rauha siis oli varma. Lipute-
tussa kaupungissa alkoi nyt voittojuhlien vietto, joka saa-
vutti huippunsa perjantaina mitä loistavimmassa riemu-
valaistuksessa. Bergbom vetäytyy kuitenkin sen seikka-
peräisestä kuvaamisesta ja neuvoo lainaamaan samanai-
heisen kuvaelman — Finlands Allmänna Tidningarista (!)
Sitä vastoin hän lähemmin puhuu teattereista:

»Oopperassa annettiin juhlanäytäntönä Mozartin »Don Juan».
Eipä olisi voitu valita paremmin, sillä tuo ihana teos on mitä
suurimpia voittoja mitä Saksalainen on maailmassa saavuttanut.

207

ja sillä on todella voitettu enemmän kuin Sedanin ja Metzin voi-
toilla. Aluksi näyteltiin eräs sangen typerä kuvaelma tuota sokeri-
leivöslaatua, jolla meitäkin on usein ravittu teatterissamme. Hir-
muinen joukko mamseleja baletista, joista yksi oli olevinaan »Rauha»,
toinen »Sota», kolmas »Germania» j. n. e., toinen toistaan kau-
niimpi ja — tyhmempi. Sitä vastoin annettiin »Don Juan» niin
mainion taiteellisesti, etten vielä Berlinissä enkä muuallakaan ole
nähnyt semmoista teatterinäytäntöä. Ensimäisen näytöksen finaa-
lissa, kun Don Juan tervehtii vieraitaan, laulaja Betz improvisoi
tervehdyksen rauhalle. Kaikki laulajat yhtyivät riemuiten lauluun,
ja yleisössä nousi ihastus kukkuroilleen. Varmaan kokonaisen nel-
jänneksen tuntia kaikui sali hurraa- ja ilohuutoja.»

Mainittuaan muutamia piirteitä ajan tilapäisistä lau-
lunsekaisista ilveilyistä (Gesangspossen) Bergbom päättää
kirjeensä kertomalla havainnon itse kansan ajatustavasta:

»Niinä päivinä, jotka kuluivat maanantaista perjantaihin, oli
minulla tilaisuutta ihmetellä tuota rautaista tarkkuutta, joka elä-
hyttää preussilaista sotakoneistoa. Rauha oli jo milfei päätetty
asia, mutta ei vähintäkään jälkeä siitä huomattu sotalaitoksissa.
Uusia rekryyttejä tuli joka päivä maalta, niitä harjoitettiin sem-
moisella ahkeruudella ja he itse ryhtyivät toimeensa semmoisella
innolla kuin olisi heidän ollut seuraavana päivänä lähdettävä tap-
peluun. LeikiQäni kysyin eräältä rekryytiltä, mihin tuo ahkeruus
enää oli tarpeellinen, nyt kun rauha oli melkein varma. Hän vas-
tasi: 'siihen ei voi luottaa, kyllä Napoleon sittenkin voi karata
päällemme.' Kansalle näet vieläkin Napoleon on se oikea vihol-
linen. — 'Mutta istuuhan Napoleon', muistutin, 'vankinanne, hän ci
voi mitään tehdä.' Jos tuo rekryytti olisi ollut saksalainen sanoma-
lehdeakirjoittaja, olisi hän paatoksenomaisesti lausunut; Napoleoneja
ovat ranskalaiset kaikki; mutta hän oli vain pommerilainen talon-
poika ja sentähden hän ei vastannut mitään.»

Huolimatta hänen ympärillään kuohuvasta valtiolli-
sesta elämästä, Bergbom oli kaikin voimin käynyt työhönsä
käsiksi. Siitä hän kirjoittaa sisarelleen (^Va)-

208

»Olen ollut suunnattoman ahkera näinä kolmena viimeisenä
viikkona. Kirjastossa harjoittamieni tutkimusten rinnalla olen löy-
tänyt luk emisläh teen, josta olen juonut melkein kuumeentapaisella
janolla. Tiedät kuinka ylimalkaan on vaikea saada käsiinsä uusinta
kirjallisuutta. Kirjoja, jotka ovat 50 vuoden vanhoja, tapaa hel-
posti, 10- vuotiset ovat jo vaikeita saada, mutta semmoisia, jotka
ovat ilmestyneet viimeisinä vuosina, voi tuskin oppia tuntemaan
muuten kuin sanomien arvosteluista, sillä ostaa vaikkapa vain kah-
deskymmenes osa tulisi liian kalliiksi. Nyt olen tavannut kirja-
kaupan, joka niin vähästä kuin 20 Sgr kuukaudessa tarjoo lainat-
tavaksi uusinta kirjallisuutta kaikilla aloilla. En ymmärrä kuinka
se kannattaa, sillä usein olen saanut avaamattomiakin kappaleita.
Sitä paitse saa sieltä ei ainoastaan saksalaista vaan ulkomaalais-
takin kirjallisuutta. Luonnollisesti olen tavannut paljon kirjoja,
jotka olen oikein ahmimalla lukenut, jotka ovat mieltäkiinnittäviä,
mutta joita kirjastot eivät hanki, joko sentähden että ne ovat toisen
luokan kirjailijoilta taikka käsittelevät toisarvoisia aineita. Varsin-
kin kulttuurihistorian alalla olen löytänyt äärettömän paljo mieltä-
kiinnittävää, memoaareja, kirjeitä y. m. — Sinä tiedät kuinka
tämä historianhaara — kulttuuri- ja tapojenhistoria, varsinkin sem-
moisena kuin se kuvastuu kirjallisuudessa — aina on viehättänyt
minua, siihen nähden minulla nyt on ollut tilaisuutta äärettömästi
laajentaa tietojani. Olen näinä viimeisinä viikkoina lukenut sem-
moisella janolla, joka muistuttaa minua kiihkoisimmasta romaanin-
lukemisajastani. »

Samassa kirjeessä Bergbom valittaa, että hän oli ollut
estettynä menemästä suomalaisen taiteilijan, neiti Alie Lind-
bergin konserttiin, josta hän ennen mainitsemaamme kir-
jeeseen U. S:lle oli pannut muutamia otteita sanomalehtien
arvosteluista.

»Hän on heitättänyt tavatonta huomiota soitannollisissa pii-
reissä. — Seuraava tapaus todistaa, kuinka suosittu hän on. Paro-
nitar Schleinitz, eräs johtava grande dame täkäläisessä musiikki-
maailmassa toimeenpani toissa päivänä patrioottisen konsertin sosie-
teetin creme de la crömeä varten. Esiintyjät olivat Berlinin ete-
vimmät taiteilijat — Lucca, Brandt, Betz ja Tausig. Sattumalta

209

Tansig tali sairaaksi ja silloin käännyttiin Alien puoleen, joka mnka
oli arvokkain täyttämään hänen sijansa. Berlinissä, instramentti-
soitannon toisessa pääkaupungissa (Leipzig on kai toinen), tömä
jotakin merkitsee, sillä Tausig on arvattavasti nykyään Rubinstei-
nin jälkeen Euroopan suurin soittava pianisti. Syystä kun kon-
sertti oli puoleksi yksityistä laatua, ei siitä ole ollut arvosteluja
sanomissa. »

Edelleen Bergbom kertoo, kuinka Berlin oli muuttanut
ulkonäkönsä, kuinka ennen kangistuneelta näyttänyt elämä
oli vilkastunut, sen jälkeen kun joka päivä uusia joukkoja
palasi sodasta, loistavine univormuineen saaden kaikki »si-
vilistit» varjoon. Edellisenä perjantaina olivat keisari ja
kruununprinssikin saapuneet lukemattomien merkkimiesten
seurassa.

Mitä Bergbom suomalaisena tunsi nähdessään saksa-
laisen valtiollisen elämän mahtavuutta, hän julkilausui erään
Emilien kirjeen johdosta, jossa tämä oli antanut tietoja
julkisesta elämästä kotimaassa, enimmäkseen sangen vähän
ilahuttavia. Siinä näet mainittiin, kuinka suuresti kaivat-
tiin Oskar Blomstedt vainajaa, kuinka parooni Kothenin ja
kouluylihallituksen vaino suomalaisuutta vastaan koulujen
alalla saavutti myötätuntoisuutta ruotsinmielisten taholla
y. HL s. Bergbom kirjoitti (^V*)-

»Blomstedtin kuolema on koskenut minuun yhtä paljo hänen
itsensä tähden, sillä rehellisempää, puhtaammin innostunutta luontoa
ei ollut toista, kuin meidän kaikkien tähden, sillä meillä ei ole
varaa kadottaa taistelijoita eikä varsinkaan niin luotettavia kuin
hän. Täällä olen enemmän kuin koskaan tuntenut itseni suomen-
mieliseksi. Millä kateudella olenkaan katsellut saksalaisten koh-
taloa. ICi Sedanin ja Metzin voittoja, ei keisarinarvoa taikka ulko-
naista yhteyttä ja voimaa, ei edes sitä rikasta kukoistavaa hen-
kistä ja valtiollista elämää, joka kaikesta päättäen tulee verso-
maan tämän vuoden kylvöstä — vaan tätä yhteisyyttä innostuk-
sessa, jossa kaikki tuntevat samoin, kaikki ymmärtävät toisensa.

210

kaikki näkevät yhteisen päämäärän. Ja meillä — tämä välinpitä-
mättömyys kansallista asiaa kohtaan, tämä itsekkyys sivistyksen
edustajissa, joka muuttaa kaikki aatteet korupuheiksi — eikö se
kerran ole ymmärtävä, että kaikki ulkonainen sivistys kuihtuu,
jollei se ime mehua siitä maasta, josta se on noussut. Saksalaiset
olivat valtiollisen yhteyden tarpeessa — he ovat saaneet sen, me
tarvitsemme henkistä yhteyttä, milloin on kansallinen puolue meillä,
hengen alalla saavuttava Sedanin ja Metzin voittonsa!» —

Tästä pitkästä kirjeestä teemme toisenkin otteen. Ber-
linin ylioppilasnuoriso — yliopiston, taide-akatemian ja
teoUisuusakatemian oppilaat — olivat päättäneet viettää
yhteisen rauhanjuhlan ja samalla muistojuhlan sodassa kaa-
tuneille tovereilleen. Se oli tavallinen n. s. »ylioppilas-
komerssi», jossa juotiin olutta, laulettiin ja pidettiin pu-
heita. Bergbom oli samaksi illaksi tilannut piletin »Hu-
genotteihin» (Lucca Valentinena, taiteilijattaren ihanin rooli,,
ja Niemann Raoulina) ja tuli sentähden myöhään juhlaan,,
jolloin useimmat puheet olivat pidetyt, mutta kuitenkin
hän sai siellä kuulla »kenties mieltäkiinnittä vimman puheen,,
minkä hän elämässään oli kuullut».

»Soreavartinen, solakka mies astui esiin hurraata huudet-
taissa, kaikki lähestyivät tunkeillen kuullakseen hänen sanojaan.
Vaikka hän ei näyttänyt juuri vanhalta, oli tukkansa ja partansa
harmahtavat. 'Kuka se on?' minä kysyin. — 'Kenraali Willich',.
vastattiin. — 'Mainio amerikkalainen sotapäällikkö?' — 'Sama mies/
— 'Vai niin — onko hän saksalainen, sitä en tiennyt.' — Kuun-
telin tietysti uteliaasti. Hän puhui 'nykyiselle saksalaiselle suku-
polvelle'. Esityksensä ei suinkaan ollut akateemillista, vaan ko-
dikasta, yankeemaista laatua, hänen saksankielensä oli amerikka-
laista, mutta kaikki mitä hän sanoi ilmaisi omituista henkeä, mah-
tavaa henkeä. Hän alkoi kuvailemalla elämänsä historiaa. Hän
oli ollut preussilainen tykistön upseeri, mutta oli tullut vedetyksi
sotaoikeuteen 'kansaaviettelevistä vehkeistä' (hän oli pitänyt Posa-
maisen puheen kuninkaalle). Hänet tuomittiio tietysti kuolemaan,,
ja sanoi lukeneensa Preussin nykyisen kuninkaan kirjoittaman kir-

211

jeen, jossa tämä oli käskenyt toimittaa mestauksen heti, jotta ei
armoa kerittäisi antaa. Tämä ehti kuitenkin tulla. Sitten hän
otti osaa 1848 vuoden vallankumoukseen, tuomittiin vielä kaksi
kertaa kuolemaan, mutta hänen onnistui paeta ensin Ranskaan ja
sitten Englantiin. Siellä me kokoonnuimme — hän kertoi —
eräänä iltana 7 saksalaista, kaikki maanpakolaisia. Me olimme
yhteensä 18 kertaa tuomitut kuolemaan, ja moni meistä oli vain
ihmeen kautta sen välttänyt. Me päätimme lähteä Amerikkaan.
Euroopan jätimme kiehuva viha sydämissä, kirous huulillamme.
Meillä oli syytä muistaa paljon ja muistaa paljon vihalla, mutta
enimmin vihasimme preussilaista sortovaltaa ja sen välikappaletta,
armeijaa. Sitten — jatkoi Willich — minä tulin amerikkalai-
seksi ja isossa sodassa siellä osastonkenraaliksi. Ja nyt olen jät-
tänyt kaiken tämän omilla silmilläni nähdäkseni, mimmoinen se
sukupolvi on, joka on toimittanut viimeis- ja tömän vuoden suur-
teot. Jos minä nyt jollekin maailmassa toivon siunausta, niin se
on preussilaiselle monarkiialle; jos nyt jotakin ihmettelen, niin se on
Preussin armeijaa. — Puhe tietysti vastaanotettiin innostuksella ja
omituisella, suoralla muodollaan se vaikutti syvästi minuunkin.»

Vielä muitakin kuvauksia ja piirteitä Berlinin elä-
mästä sisältävät Bergbomin laajat kirjeet sisarelleen, mutta
täytyy niiden väistyä semmoisen edestä, joka lähemmin
kuuluu aineeseemme. Huhtikuulla, siis jotenkin samaan
aikaan kuin edellisen kirjeen, Bergbom laati toisen rouva
Raalle Wienissä*). Siinä hän loi laajaperäisen, loistavan
yleiskatsauksen Berlinin teatterioloihin, joka kokonaisuu-
dessaan ansaitsee sijan tässä teatterihistoriassa:

»Nyt jotakin teatterivaikutelmistani. Jätän sikseen oopperan,
josta kai vähemmin välität. Se on oivallinen ja valitettavasti paljoa
etevämpi kuin puhedraama. Tällä nykyään ei missään suhteessa

*) Kaksi ensimäistä lehteä kirjeestä puuttuu ja niiden mukana
päivämääräkin. — Bergbom oli jo ennenkin kirjoittanut rouva Raalle
kirjeen, joka ei kuitenkaan ollut tullut perille, ja vasta huhtikuulla hän
sisarensa kautta sai tietää näyttelijättären osoitteen Wieni8sä.

212

ole loistoaika. Ylipäätään valitetaan — ollaanko oikeassa, sitä en
tiedä — teatterin alasmenoa. Saksassa ja varsinkin Berlinissä
on se mieluinen virsi. - Kumminkin on minnlla ollut hyvin nau-
tintorikkaita iltoja, erittöinkin kun Schilleriä on näytelty. Hänet esi-
tetään näet tunnollisesti ja lämmöllä, joka ehdottomasti vaikuttaa
katsojaan. Ylimalkaan on ohjelmisto hyvä, klassillisia kappaleita
annetaan ainakin 2 kertaa viikossa; ja. pelkkää rojua vältetään.
Mutta ohjelmistolta puuttuu eloisuutta. Paljous uusia kappaleita
suljetaan siitä pois, aloitehalua puuttuu, otetaan mikä ennen on on-
nistunut Dresdenissä, Wienissä, Mtinchenissä, mutta mitÄ pikku-
maisimmista arveluista ollaan näyttelemättö sisäänlähetettyjä uusia
kappaleita. Se kirous seuraa hoviteatteria, joka ei ole kansallis-
teatteri. Näytellään hoville eikä yleisölle, ohjelmistoa määrätessä
ajatellaan hovia, näyttelijättäriä ottaessa pidetään silmällä siroja
kamariherroja ja kreivejä j. n. e. Asian ulkonaiseen, niin sanoak-
seni, virkavaltaiseen puoleen tämä hovihallinto tosin tuottaa suurta
tarkkuutta ja koneellista täsmällisyyttä, mutta taiteellinen, va-
paasti luova henki tukehtuu sääntöperäisyyden alle.

Myöskin näytteleminen on tästä hovihengestä riippuvainen.
Sentapaista giganttimaista traagillista voimaa, joka vetää mukaansa
kylmimmänkin, ei ole olemassa, inutta runsaasti taiteellista järke-
vyyttä, aistia ja sivistystä. Luonnolliseen puheluääneen ei osata
päästä, se on teennäistä ja teeskenneltyä. Hyväsävyinen, porva-
rillinen huvinäytelmä käy sitä vastoin oivallisesti. Uutta aavista-
matonta en ole kokenut. Sen sijaan olen oppinut paljon yksityis-
kohtiin nähden ja ennen kaikkea, kuinka klassillisia kappaleita on
esitettävä.

Schilleriltä olen nähnyt: »Wilhelm Teli», unohtumaton ilta;
vaikk'ei ainoatakaan roolia näytelty täydellisesti, esitettiin kuitenkin
kappaleen henki erinomaisesti; »Don Carlos», vähän epätasaisesti,
mutta ainakin osittain loistavasti, samoin »Maria Stuart». Sitä vas-
toin oli yhteisnäyttö »Kabale und Liebe'ssä» semmoinen, ettei anka-
rimmallakaan kritiikillä olisi ollut valittamisen aihetta. Se oli jotain
toista kuin kappaletta näyteltäessä meillä. Lessingin »Emilia Ga-
lotti» sitä vastoin ei onnistunut, ei kukaan näytellyt huonosti,
mutta sävy oli kokonaan pilattu. Osaksi oli samoin Shakespearen
»Kuningas Learissa», jota ei esitetty kyllin giganttimaisesti, dai-

213

moonillisesti, satumaisen suuresti, mutta siinä, niinkuin »Hamletis-
sakin», näyteltiin yksityisiä rooleja todella taiteellisella lennolla.
»Kesäyön unelmassa» oli päinvastoin jokainen yksityinen keskin-
kertainen, mutta kokonaisuuden ylitse lepäsi tuo omituinen shakes-
peareläinen lumous. Gutzkowin »Wemer» annetttiin hervottomasti,
saarnattiin sen sijaan että olisi puheltu. Lauben »Gottsched und
Gellert», Putlitzin »Testament des grossen Kurftlrsfs» annettiin
nuhteettomasti, sekä Mosenthalia »Isabella Orsini» että Krusen
»Gräfin» akateemisen tarkasti. Brachvogelin »Narciss» oli suurinta
ja surkeinta mitä olen Berlinissä nähnyt; Dessoirin osalle tulee
edellinen, kaikkien muiden jälkimäinen. Kolme juhlailtaa oli Les-
singin »Minna von Bamhelm», Spielhagenin »Hans und Grete» ja
Freytagin »Die Journalisten». Ne näyteltiin suurella humoristisella
reippaudella ja gemyytilliset laatukuvat sotilaselämästä en simai-
sessa, maalaiselämästä toisessa ja kirjailijaelämästä kolmannessa
kappaleessa olivat kuin virkistävä kylpy mielelle. Sitä paitse olen
nähnyt muutamia vähäpätöisyyksiä ja pari ranskalaista kappaletta,
joissa ei kuitenkaan ole pystytty olemaan edes vähänkään ranska-
laisia. Pieni Holmin tekemä 1 -näytöksinen draama »Camoens»
annettiin loistavasti.

Nyt henkilökuntaan. Kun aloitan naisista, tapahtuu se vain
kohteliaisuudesta, sillä ne muodostavat ehdottomasti Berlinin teat-
terin heikon puolen. Sietämätön suosintajärjestelmä on vaikutta-
nut, että ei ajoissa ole haettu raittiita voimia, sentähden ovat muu-
tamat taiteilijat jo nähneet parhaimman aikansa, toiset ovat vasta
alulla, harvat ovat taiteellisuutensa kukoistuksessa. Sitä paitse on
olemassa aukkoja, joita ei tulisi kärsiä keisarikaupungin teatterissa.
Tunteellisia, traagillisia rakastajattaria (Louiseja, Cordelioita, Emi-
lia Galotteja j. n. e.) varten ei oikeastaan ole ainoatakaan edus-
tajaa, ja vielä enemmän kaivataan semmoista siroja maailman- ja
salonkinaisia varten. Edellisten edustajilla ei ole sentimentaalista
tragiikkaa, jälkimäisillä ei ole siroutta — siis juuri sitä mitä tar-
vitaan.

Primadonna on rouva (Luise) Erhartt (tavallisessa elämässä
kreivinna von der Goltz). Hän on suurikasvuinen, täyteläs, vaa-
leaverinen nainen, kasvonpiirteet jotenkin tavalliset, mutta ei ru-
mat. Hän lausuu nuhteettomasti, ei puutu paatosta, eikä kykyä

214

luonnekuvaukseen — niin, varmaankin teen väärin kun kiittelen
häntä niin kylmästi, mutta koko hänen olentoaan ja näyttelemistään
leimaa tuo kultainen keskinkertaisuus, jota en ihaile elämässä
enemmän kuin taiteessakaan. Huolimatta siitä että kritiikki eri-
koisesti ihaili häntä Ebolina, hän ei osannut luoda siitä yhtä ih-
mistä, vaan antoi luonteen eri puolet esiintyä toisen toisensa jäl-
keen ilman että ne sisällisesti sulautuivat yhteen. Hän oli milloin
haaveileva, milloin aistillinen, milloin keimaileva, milloin sankari-
mainen, mutta ei koskaan kaikkia yhdellä kertaa. Sen silmänrä-
päyksen, jolloin hän huomaa erehtyneensä Carlokseen nähden, hän
näytti sydäntä kouristavasti. Hänen Lady Milfordinsa oli kaava-
mainen, mutta sitä vastoin oli Orsinansa »Emilia Galottissa» tuote,
joka todella ankaraltakin kannalta katsoen oli oivallinen. Totta
kyllä muuttui Orsinan italialainen hehku saksalaiseksi tunteellisuu-
deksi, mutta se oli lämmintä ja todenperäistä ilmaisultaan. Hänen
Ofeliansa oli akateemisesti tarkkaa tekoa, niinikään Maria Stuart.
Hänen käsityksensä tästä roolista ei ollut alkuperäinen eikä voi-
makas, mutta sittenkin häntä katseli voimatta kertaakaan syystä
valittaa. Komediaan Erhartt ei kelpaa. Hänen puhelutapansa ei
ole siksi tarpeellisen kevyt ja luonnollinen.

Berlinin teatterin eurooppalaisin nimi on kai Jachmann- Wag-
ner. Muinoin Johanna Wagnerina Euroopan suurimpia laulajattaria,
hän on 8 vuotta sitten muuttanut puhedraaman alalle, ja sillä hänellä
on, jollei eurooppalainen, niin kumminkin etevä sija. (Porvallisessa
elämässä hän on salaneuvoksenrouva Jachmann.) Hän on suuren-
moinen, oikea jättiläinen karkeine, suurine piirteineen ja plastilli-
sine muotoineen. Mahdotonta olisi löytää sopivampaa Grermania-
kuvan mallia. Koko hänen taiteellisuutensa tavoittaa suurisuuntaista,
klassillisen ankaraa. Ylenkatsoen pyytää liikuttaa yksityispiirteillä
hän pitää aina kokonaisvaikutusta silmällä. Hän on todella taiteih-

jatar Jumalan, eikä yleisön armosta. Mutta — — niin, on

olemassa mutta, joka näyttää vähäpätöiseltä, vaikka se kuitenkin
on tärkeä. Hän tulee oopperasta, on elänyt siellä parhaimman ai-
kansa, ja sen muistelmat estävät häntä olemasta yhtä suuri puhe-
kuin hän on ollut lauludraamassa. Hän on luonnenäyttelijätär. Sii-
hen vaaditaan psykoloogista rikkautta — ja sitä hänellä ei ole, sillä
sitä ei tarvita oopperassa, jossa vaan annetaan mitä on yleistä ei

215

yksilöllistä luonteessa. Mitä enemmän psykoloogista yksityispiirtei-
den kuvaamista joku rooli kysyy, sitä heikompi Jachmann- Wagner
on (hänen Pompadourinsa oli esim. kokonaan epäonnistunut), mitä
suuremmin rajapiirtein se on piirusteltu, sitÄ kodikkaammalta hänestä
siinä tuntuu. Hänen Elisabethinsa »Maria Stuartissa» oli todella suu-
renmoinen. Valitettavasti en ole koskaan saanut nähdä häntä antiik-
kisissa rooleissa, jotka ovat hänen erikoisalansa. Antigonena esim.
hän kuuluu kilpailevan Ristorin kanssa. Antiikkisessa draamassa
katoaakin yksilöllisesti luonteenomainen yleistyypillisen edestä.

Madame (Minona) Frieb-Blumauer on taiteilija, johon olen
kerrassaan ihastunut. Hän näyttelee vanhoja koomillisia rooleja.
Jotain humoristisempaa kuin hänen hullunkuriset laatukuvansa on
mahdoton ajatella. On kuin lukisi Dickensiä taikka katselisi jotain
Teniersin taulua. Kun hän vain tulee sisäään, olkoon rooli iso tai
pieni, kiitollinen tai epäkiitollinen, hän levittää päivänpaistetta ja
hupaisuutta ympärilleen. Rouva Deland, jota eräs ketteriä meillä
ihaili non plus ultrana semmoisissa osissa, od Frieb-Blumaueriin
verrattuna kuin vahakuva elävien kasvojen rinnalla. Täytyy nähdä
hänet oivaltaakseen, kuinka erinomaisen lystillinen ja rakastettava
hän on samalla kertaa. Häneen nähden on vaikea sanoa mikä
rooli on paras, sillä ne ovat kaikki yhtä oivallisia. Häviämättömim-
rain hän on painunut muistiini hyväntahtoisena, uteliaana, vanhana
maalaispiikana, sukat sylkyssä, puukengät jalassa, Spielhagenin
»Hans ja Grete'ssä». Oletko nähnyt kappaleen? Eikö se sinusta
ole herttainen?

Neiti Marie Kesslerillä on jotain myötätuntoista esityksessään,
jonka tähden mielellään näkee häntä, siinä on jotain sydämellisen
hyvää ja tunnollista, joka vetää puoleensa. Mutta tosidraamallinen
kyky hän ei ole eikä hänessä ole rahtuakaan neroa. Jos hänen on
oltava innostunut, antaa hän tyhjintä, hiekkamaisinta proosaa (niin
esim. Doris Quinaulfina). Sitä vastoin hän todella ansaitsee näke-
mistä rooleissa, joissa luonnonlaatu on pääasia, joissa hieno naisel-
linen aisti on tärkeäippi kuin loistava näytteleminen. Hänen Eli-
sabethinsa »Don Carloksessa» esim. oli mielestäni erittäin sympaat-
tinen. Myöskin saksalaisessa porvarillisessa komediassa (Benodix
etc.) tapaa hän onnellisesti sen vilpittömän, yksinkertaisen sävyn,
joka sopii sen hieman proosamaisille sankarittarille.

216

Neiti Buska on viehättävä naivisissa, mielistelevissä rooleissa.
Hän jäljittelee Raabea, saavuttamatta häntä, mutta hän on kylläksi
veitikkamainen ja sievä ihastuttaakseen permantoa. Hän on ihan-
noittu Grabow, tietysti Berlinin mittapuun mukaan verrattuna hel-
sinkiläiseen. Eräässä Benodixin komediassa, »Aschenbrödel», hän
oli todella suloinen. Tragediassa hänen ei ole näytteleminen. Hä-
nen Cordeliassaan ei ollut hituakaan shakespeareläistä runoutta, ja
hänen Emilia Galottinsa muistutti Grabowin Maritanaa.

Neiti Kiihle on nuori lupaava kyky, jonka tulevaisuudesta
on vaikea sanoa mitään varmaa. Hän on nuori ja kaunis — jotain
kuulumatonta Berlinin näyttämöllä.

Toisen luokan naisnäyttelijät jätän sikseen. Tärkeämpi kuin
naishenkilökunta on miehinen. Etupäässä seisoo kaksi eurooppalais-
maineista nimeä, (Theodor) Döring ja (Ludvig) Dessoir, suurimpia
vastakohtia muutamissa seikoissa, mutta yhtäläisiä toisissa, kummal-
lakin on loistavin puoli tai teilij auraa takanaan. Dessoir on hyvin
kivuloinen, hän on liiaksi vaivannut itseään vierailumatkoilla, hä-
nen aivonsa eivät kärsi Alaskasta työtä, hän sekaantuu silloin hel-
posti ja lankeaa tylsyyteen, joka lähenee mielipuolisuutta. Sillä
ajalla kun olen ollut Berlinissä, hän on näytellyt ainoastaan 7
kertaa (2 kertaa Narciss Rameauna, 2 Ludvig XI »Gringoiressa»
ja 3 Cambensina). Luonnollisesti olen nähnyt hänet kaikissa näissä
rooleissa, etupäässä Narcissina, jonka hän on luonut ja jossa häntä
tähän saakka pidetään voittamattomana ja saavuttamattomana. Hä-
nen kykynsä tehdä havainnolliseksi sieluntiloja onkin todella ihme-
teltävä. Jonkunlaisella katkeran vahingoniloisella, taipumattomalla
johdonmukaisuudella hän nyhtää luonteen hajalle, paljastaa sen sy-
dänjuuriin asti ja asettaa sen havainnollisessa alastomuudessa ylei-
sön eteen. Hän on hyvässä ja huonossa merkityksessä reahsti.
Hän on todellinen sydämenjuuriin saakka, mutta kaipaa sitä sovit-
tavaa huumoria, joka leikkien kultaa katkeran todellisuuden. Hänen
näyttelemisessään on pelottava vakavuus. Tyyliä hänellä ei ole, ,
vaan ainoastaan maneeria ja siinä hän muistuttaa Dahlqvistia. Tämä
voittaa kuitenkin Dessoirin ulkonaisessa voimassa samoin kuin Des-
soir on suurempi sisällisessä psykoloogisessa analyysissä. Kuinka
todella suuri hän oli Narcissina voin ymmärtää siitä, että minä
vasta silloin huomasin kuinka kurja kappale itse asiassa on. Olin

217

aina pitänyt sitä hyvin mieltäkiinnittävänä, mntta nähdessäni kuinka
Dessoir niin sanoakseni kauheasti elähytti sen kyynillisen senti-
mentaaKsuuden, jolla Brachvogel on varustanut sankarinsa, havait-
sin myöskin kuinka äärettömästi näyttelijä siinä kohosi tekijän joka-
päiväisyyttä korkeammalle. Dessoir on taituri sanan korkeimmassa,
mutta osaksi myöskin sen alemmassa merkityksessä. Tämä näyt-
täytyy esim. siinä, että häp näyttelee itsekseen, välittämättä yh-
teisnäytöstä. Vahinko että hän ei enää jaksa näytellä Kuningas
Learia eikä Macbethia, Molemmat on ilmoitettu hänen näyteltä-
vinään, mutta valitettavasti on ollut pakko peruuttaa näytännöt.

Döring on samoin kuin Dessoir luonnenäyttelijä, mutta toista
lajia. Kun Dessoirissa ihmettelee rohkeaa, herättävää analyysia,
Döring asettaa ensi hetkessä luonteen eheänä ja valmiina katsojan
eteen; jos hän ei kohta tapaa oikeaa sävyä, niin jää se tapaamatta.
Luulisi että kuka tahansa voi näytellä niinkuin Döring, niin luonnol-
hsesti ja raittiisti hän käy rooleihinsa käsiksi; siinä kohden hän suu-
resti voittaa Pierre Delandin, jota hän muutoin joissakin määrin muis-
tuttaa. Mutta kaikella luonnollisuudellaan Döring on kaukana anta-
masta semmoisia muotokuvia, jotka näyttävät näköisiltä sentähden
että niistä puuttuu terävämpiä luonteenomaisia piirteitä, päinvastoin
on hänen huumorinsa rohkea, melkein shakespearemäinen. Paha
kyllä en ole saanut nähdä häntä hänen suurissa traagillisissa luonne-
rooleissaan (Shylock ja Mefistofeles), mutta mainiompaa Poloniusta,
Justia (»Minna von Barnhelm»), Piepenbrinkiä (»Journalistit»),
Angeloa (»Emilia Galotti*) en voi ajatella. Olisi liian laaja-
peräistä läpikäydä kaikki hänen roolinsa, sillä hän näyttelee usein.

(Brichard) Kahle on aivan nuori näyttelijä, mutta on jo hank-
kinut itselleen kunnioitetun nimen. Hän on noin 25 vuotta ja
näyttelee jo Kuningas Learia y. m. s. rooleja. Hän ei ole ainoas-
t^n koulunkäynyt vaan oppinutkin, hän oli toivorikkaimpia filo-
lo<)geja yliopistossa ja esiintyi silloin niin loistavasti yhdessä niistä
kreikkalaisista näytännöistä, joita ylioppilaat tavasta toimittavat, että
häntä yksimielisesti kehoitettiin rupeamaan näyttelijäksi. Hän on
kehittynyt Lauben johdolla. Kahle on ennen kaikkea mietiskelevä
taiteil\ja, joka vivahdus luonteessa on yhteydessä peruskäsityksen
kanssa, ei mitään ole jätetty riippuvaksi sattumuksesta taikka bravuu-
rista. Niinä hetkinä kun hän ihastuttaa, hengen voima riemuitsee.

218

sillä luonto on kohdellut häntä äitipuolen tapaan, hän on pieni, vähä-
pätöinen, ruma, hänen äänensä ei ole miellyttävä eikä mahtava,
mutta hän on tosiaan semmoista puuta, josta veistetöän luonne-
näyttelijöitä. Hänen Learinsa näytti hänen kykynsä voimalliset ja
heikot puolet kii*kkaimmassa valossa. Niin kauan kuin Lear on
valtava kuningas. Kahle oK hervoton, mutta mielipuolisuuden mu-
kana hän kasvoi sekunti sekunnilta ja tuntiessaan Oordelian hän
oli todella ihastuttava. Pienissä rooleissa hän mielellään antaa
liikaa, jonka tähden semmoisilta haamuilta puuttuu raittiutta, ne
ovat liian teennäisiä, varsinkin komediassa. — (Siegwart) Fried-
mann on samoin kuin Kahle aivan nuori ja niinikään aika kyvykäs,
mutta Kahlen vastakohta siinä että hän on loistava pikkurooleissa
(esim. hänen Domingonsa »Don Carloksessa» on erinomainen, niin
myös Gessler), mutta suurissa hän kaipaa sitä välttämätöntä dai-
moonillista tahdonvoimaa, joka tekee että traagillinen olija murtuu
eikä taivu. Hänei^ Edmundinsa »Kuningas Learissa» oli oikea käsi-
tyksen puolesta, mutta liian kuivakiskoinen. Tämän näytäntökau-
den jälkeen hän lähtee pois Berlinistä, koska häntä muka ei oikein
ymmärretä, ja itse asiassa hänellä on paljo epäkiitollisia rooleja.
Berliniläisteatterin Heldenspieler (sankarinäyttolijä), tuki ja
enimmin käytetty jäsen on (Karl Gustav) Berndal. Jos tahtoo
nähdä laitoksen virhoineen ja ansioineen yhden henkilön edusta-
mana, niin on hän otollisin esimerkki. Luonto on varustanut hänet
hyvillä lalijoilla, mutta oikeata, korkeinta, luovaa neronkipinää hä-
nessä ei ole. Hän ei ole myöskään nerollisen mietiskelyn kautta
etevä näyttelijä; hän onnistuu syvimmissäkin tehtävissä, mutta ai-
noastaan sentähden että hän välttää syvyydet. Hänen käsityksensä
on selvä, joskus liian selvä, vapaa kaikesta teeskennellystä nerok-
kaisuudesta, mutta vapaa myöskin niistä hänmiästyttävistä salamoista,
jotka heittävät kokonaan uuden valon roolin ylitse. Jos kuvittelet
Ähmanin omistavan hyvän, jalon luonteen (sillä tämä vaikuttaa aina
näyttelemiseen, saarnattakoon sitä vastaan kuinka paljo tahansa),
sivistystä, sorean vartalon, soinnukkaan äänen, ihanteellisuutta, niin
voit jotenkin ajatella mitä Berndal on. Hän ei ole kielteisesti
kunnioitettava taiteilija s. o. että häneltä vain puuttuisi häiritseviä
virheitä (niinkuin Erhartt ja Kessler), ei, hän on todella luova tai-
teilija, mutta hänen luomiensa äiti on aina oUut taiteellinen koh-

219

tuollisuus eikä taiteellinen tuli. Yksinkertaisissa luonteissa, joissa
ei tarvita tuota säteilevää, rikkaampaa nerollisuutta, on Bemdal
täysin onnistunut. Hänen Wilhelni Teillänsä en ole unohtava enkä
myöskään hänen Odoardo Galottiansa. Mitä jännitetyimmällä mie-
lenkiinnolla minä myöskin seurasin hänen Hamletiansa ja Tiilip H,
ja sydämestäni yhdyin lukuisiin kättentaputuksiin, jotka hän niistä
niitti, mutta en kuitenkaan voinut salata itseltäni, että hän oli ollut
koskettelematta vaikeimpia kohtia näiden kahden luonteen esittä-
misessä. — Sietämätön on hen-a (Emil Hermann) Karlowa, jolla on
toinen puoli traagillista rakastaja- alaa. Hänellä on jonkunlainen
kamarineitsyeenkauneus, joka miellyttää yhtä osaa naisia, ja alkuaan
sangon voimakas ääni, jonka hän kuitenkin on turmellut teesken-
telyllä. Muuten on hänen käsitystavassaan tekopaatosta ja joka-
päiväisyyttä, jotka ovat sietämättömiä. Komediassa hän esiintyy
jollakin loikomaisella mukavuudella, jota hän pitää siroutena. Nyt
olen alkanut vähän tottua häneen, mutta ensin oikein epäilin mennä
teatteriin, kun näin hänen nimensä ohjelmassa. Saksalaisiin koh-
distetun yleisen moitteen, että ne suosivat huutavaa paatosta,
olen huomannut olevan aiheettoman. Karlowaan nähden on se kui-
tenkin aivan paikallaan. Hänen Posansa muistutti todella Pouset-
tea, ainakaan ei roolin käsitys ollut vähääkään henkevämpi.

Herra (Theodor) Liedtke näyttelee siroja rakastajia kome-
diassa taikka saksalaisen teatterikielen mukaan bonvivants-rooleja.
Hän on sangen kunnioitettava kyky, puhelee oivallisesti (harvinai-
nen taito täällä), hänellä on paljo huumoria ja hän suoriutuu aika
hyvin tragedioistakin. VaHtettavasti harvoin näkee ikävämpää la-
keijanaamaa kuin hänellä on, mikä tietysti häiritsee, kun hän näyt-
telee mustassa frakissa eikä voi parantaa ulkonäköänsä historialli-
sella naamarilla. Hänen kunniakseen on sanottava, että hän näy-
tellessään on kokonaan vapaa tuosta veltosta dandyismista, jonka
avulla teatterisankarit frakissa tavallisesti luulevat herättävänsä
mielenkiintoa. — Mutta parhaimman olen jättänyt viimeiseksi,
suosikkini teatterissa, Robertin. Hänet pitäisi sinun nähdä, häntä
kohtaan pitäisi sinun näytellä. Kas, siinä on eloa, hehkua, intohi-
moa, runoutta, ihanteellisuutta! Hänen rinnallaan on Fritiof [Raa]
retoorisen kylmä ja kuiva. Tulee nähdä Robertin näyttelevän
Schilleriä, toisin sanoen runoutta, joka on sukua hänen oman luon-

220

tonsa kanssa. En tiedä kuinka määrittelisin hänen luonteensa —
hän on nuoruus, haaveellisuus, usko ihanteelliseen. Hän on Don
Carlos, jolle rakkaus ja vapaus ovat yhtä, Mortimer, jolle kau-
neus ja uskonto ovat yhtä, Ferdinand, jolle totuus ja rakkaus ovat
yhtä. Tiedän olevani kokonaan epäkriitillinen Robertia kohtaan,
mutta olen onnellinen että voin niin olla. Tiedän että hänen tek-
niikkansa ei ole niin kehittynyt kuin yleiseen berliniläisnäyttelijäin,
mutta mitä merkitsee tekniikka neron rinnalla. Kun hän ei saa
tehtävää, joka kiinnittää hänen mieltään, on hän hervoton. Mutta
— vielä kerran, näkisit hänet kun hän näyttelee Schiller! ä !

Toisen luokan näyttelijöissä on useita, jotka ansaitsevat huo-
miota (esim. Wiinler vanhoissa, rehellisissä ukkorooleissa, HoUer (?)
toisen arvoisissa rakastajarooleissa, Krause luonneosissa, Hiltl koo-
millisissa j. n. e.), mutta kävisi liian laajaksi tehdä selkoa kaikista.

Ensi luokan koomillista näyttelijää ei ole. Hyvin tuntuva
puute. Nykyään täällä vierailee herra (Heinrich) Oberländer täyt-
tääkseen tätä alaa. En ole vielä nähnyt häntä, mutta huomenna
olen hänet näkevä Hackländerin »Geheime Agenfissa».

Kaksi taiteilijaa on sairastanut tällä ajalla: neiti Augsberger
(Jeanne d'Arc, Donna Diana etc.) ja hra Dahn. Jälkimäinen näyt-
telee jotenkin samoja rooleja kuin Karlowa. Vaikka siis en ole
nähnyt heitä,, en luule että he muuttaisivat kokonaiskäsitystäni
Berlinin näyttämöstä.» —

Tässä yleiskatsauksessa osoittautuu mestaruudeksi ke-
hittyneenä se kyky arvostella näyttämötaiteilijoita, käsittää
ja määritellä heidän kunkin erikoisluonteensa, josta ensi-
mäinen näyte on tunnettu v:lta 1864 (kts. ylemp. s. 94).
Emme muista koskaan kirjallisuudessa kohdanneemme sa-
manlaatuista esitystä, jossa luonnekuvaus olisi suoritettu
suuremmalla tositaiteen rakkaudella ja rikkaammalla vä-
rittelyllä. Bergbom ei ole noudattanut mitään opittua aka-
teemista metoodia eikä ylipäätään kuivia teoriioja, vaan
hän on menetellyt niinkuin hänen alkuperäinen syvä tun-
teensa ja neroUinen taiteenymmärryksensä ovat vaatineet.
Toisin sanoen noissa lyhyissä täsmällisissä piirteissä, joilla

221

hän luo taiteilijakuvan havainnolliseksi, ei esiinny oppineen
esteetikon taituruus sovelluttaa tietojaan tosielämän ilmiöi-
hin, vaan synnynnäisen draamallisen runoilijan psykoloo-
gisen tarkka silmä. Runoilijaluonto ilmaantuu muutoin
siinäkin, että Bergbom on ainoastaan ystäviensä hyödyksi
ja nautinnoksi tuhlannut näitä luonnekuvauksiaan. — Eri-
tyistä huomiotamme ansaitsee, että milloin siellä milloin
täällä joku välilause ilmaisee, että Bergbom nauttiessaan
ja yhä syvemmin oppiessaan tuntemaan näyttämötaidetta
aina piti mielessään suomalaista teatteria. Edellisissäkin
otteissamme on se jo tullut näkyviin ja pitkän kirjeen lo-
pussa rouva Raalle kohtaamme seuraavan muistutuksen:
»Pane merkille pikkunäytelmiä, jotka sinusta sopisivat suo-
malaiselle teatterille, varsinkin jos niissä on joku loisto-
rooli sinulle. Vahinko että [Anzengruberin] »Der Pfarrer
von Kirchfeld» ei ollenkaan sovellu oloihimme.»

Huhtikuun 24 p. Bergbom kirjoitti laajanlaisen kir-
jeen Uudelle Suomettarelle, jossa hän tekee selkoa Saksan
valtiollisista puolueista, semmoisina kuin ne esiintyivät en-
simäisillä valtiopäivillä sodan jälkeen. Hän aikoi myöskin
luoda kuvauksen etevimmistä kansakunnan edustajista, mutta
se jäi tekemättä samoin kuin keskeneräiseksi jäi eräs laa-
jempi kirjoitussarja Saksan kirjallisuudesta 1848 — 70, jonka
hän oli aloittanut Kirjallista Kuukauslehteä varten.*) Syy
miksi kirjalliset tulokset tästä ulkomaanmatkasta supistui-
vat niin vähään, on alempana selitettävä. Nyt on kerrot-
tava eräästä kiertomatkasta, jolle Bergbom lähti touko-
kuulla ja joka ei ainoastaan tuottanut hänelle erinomaista

*) Hän arvelee että se olisi jaettava neljään numeroon ja että hän
myöhemmin julkaisisi sen eri vihkona. Tietääksemme ei mitään katkelmaa
tästä kirjoituksesta ole säilynyt.

222

huvia vaan samalla melkoisesti laajensi hänen käsitystään
eurooppalaisesta taide- ja kulttuurielämästä. Aihetta mat-
kaan antoi lähinnä hänen sisarensa ja Oskar af Heurlinin
tulo Berliniin. Vietettyään häänsä 10 p. toukokuuta nuori
pari oli kohta lähtenyt häämatkalleen, ja siihen Kaarlokin
sitten liittyi.

Kiertomatkastaan Bergbom palattuaan Berliniin laati
Emilielle (^^/^) 38 sivua käsittävän kirjeen, jossa hän on
esittänyt »matkakertomuksen peruspiirteet». Siitä otamme
ne kohdat, jotka ovat kuvaavimmat kirjoittajaan itseensä
nähden:

»Toukokuun 16 p. Heurlinin ystävällinen katse herätti minut.
Olin tietysti edellisinä päivinä, oli aika mikä tahansa, juossut ase-
malla enkä odottanut heidän tulevan aamulla. Iloni oli sanoma-
ton. Tunnet luontoni. Kiviin ja kantoihin, katuihin ja taloihin
— lyhyesti siihen mitä sanotaan luonnoksi en koskaan ole ollut
kiintynyt. Minulle isänmaa on ihmiset ja etenkin ihmiset, joita
rakastan. Koti-ikäväni — jota usein olen kovasti tuntenut — ei
koskaan ole tarkoittanut muuta kuin ihmisiä, ei hetkeäkään muuta
kuin ihmisiä, se oli sentähden rauhoitettu kun sain nähdä ainakin
joitakuita niistä, joista pidän. Minulle oli siis tämä viikko Ber-
linissä todella onnellinen, ja se olisi ollut sitä enemmänkin, jos
Augusta ja Heurlin olisivat paremmin olleet voimissaan.» — —

»25 p. tulimme Leipzigiin — vanha kunnioitettava, viehät-
tävä kaupunki. Museo sisältää oikeita aarteita, vaikka se

on pieni. Varsinkin eräs Delarochen taulu, Napoleon Fontaine-
bleaussa, on kauniimpaa mitä olen nähnyt. Suuren sielun traa-
gillista epätoivoa, kun se murtuu, en ole koskaan nähnyt niin sy-
däntä kouristavasti esitettynä kuin siinä — en runossa, en kan-
kaalla. Jos olisin maalaaja, matkustaisin varmaan Leipzigiin ai-
noastaan tämän taulun tähden. Teatterissa naimme Shakespearen
»Romeo ja Julian» (ihastuttava vasta-alkaja Juliana, Frankenfelt,
mutta ei mikään löntäre) ja Mozartin »Tituksen». Olen mielissäni
että olen nähnyt jälkimäisen, joka niin harvoin esitetään, mutta
muuten se oli niin epämozartilaisesti ikävä kuin mahdollista — van-

223

haan italialaiseen, Rossinintakaiseen kaavaan. Thomaskirkossa kuu-
limme ihania Bachin ja Hauptmannin hengellisiä sävelteoksia, jotka
ertLs diletantfcikööri suoritti niin mestarillisesti, että harvat tai-
teilijat ovat tuottaneet minuUe niin puhdasta nautintoa. Tunsi
että se nojasi satavuotisiin taiteellisiin traditsioneihin. Samassa
kirkossa kaulin tri Arendin saarnaavan, jota sanotaan Saksan ken-
ties parhaimmaksi nykyaikaiseksi hengelliseksi puhujaksi. Lämmin,
rauhallinen, ystävällinen helluntaiesitelmä, mutta taivaan avarasti
erillään siitä mitä meillä sanotaan saarnaksi. Noin toisen puolen
aikaa hän puhui sodasta ja tapauksista Parisissa [kommunikapi-
nasta]. Ei mitenkään loukkaavasti taikka katkerasti. Oikeastaan
hän ei saarnannut, vaan esitteli ja selvitteli asioita. Hänen lii-
kuntojaan olisi meillä pidetty sopimattomina ja teatterimaisina,
täällä ne tuntuivat luonnollisilta. Kirkossa herätti huomiotani, että
siellä oli enemmän miehiä kuin naisia (aivan toisin kuin meiUä)
ja että varsinainen »matamiyleisö» oli harvalukuisempi kuin meillä.»
»Sunnuntaina 28 p., iltapäivällä tulimme Dresdeniin. — —
Jotta emmo kadottaisi aikaa, menimme kohta katsomaan katolista
kirkkoa — loistava, mutta prameileva. Ehtoolla näimme Wagnerin
»Meistersinger». Vaikk*ei se vedä vertoja Tannhäuserille taikka
Lohengrinille, on siinä ihania, äärettömän viehättäviä kohtia, täynnä
raikkainta runollisuutta. Mutta kun sitten tulimme kotia, pel-
käsin menehtyvämme väsymyksestä — yksi saarna, kolmen tunnin
matka, kahden tunnin kävely, yksi katolinen jumalanpalvelus ja
neljä tuntia Wagnerin musiikkia samana päivänä — myönnät kai,
että se on enemmän kuin ihmishermot kestää. Vielä seuraavana
päivänä olimme niin väsyneet, ettemme jaksaneet käydä muualla
kuin BrQhlin terrassilla, joka ei kumminkaan saavuttanut tunnus-
tustamme. Se muistutti niin onnettomasti Kaivopuistosta.

Dresden on pikkukaupunki, huolimatta tuhansista vieraista, jotka

siellä käyvät. Seuraavat päivät kuluivat etupäässä museossa,

joka voitti kaikki odotukseni. — Puhumatta Sixtiniläisestä madon-
nasta taikka Correggion »Yöstä», saa monesta muustakin mesta-
rista vasta täällä aavistusta, miksi ne ovat niin mainiot. Rubensin
esim. käsitin vasta täällä (en ollut vielä nähnyt hänen loistavia
luomiaan Mtinchenissä ja Wienissä). Nyt olen oikein ihastunut
Rubensiin, joka ennen oli minulle melkein vastenmielinen. Mielen-

224

kiintoDi ja aistini kuvaamataiteisiin nähden ovat ylipäätään mat-
kallani suuresti kehittyneet, enkä suinkaan pidä sitä vähimpänä
tuloksena ulkomailla-olostani. Enimmin on Dresden vaikuttanut
siihen, sillä Berlinissä (ja vielä enemmän Pietarissa) näyttää taide
joltakin ulkonaiselta, päälle liisteroidulta; Dresdenissä tuskin muis-
taa, että taulut eivät ole syntyneet Blbekaupungissa taikka että
niillä on ollut joku toinen tarkoitus kuin koristaa kuninkaallis-
saksilaista museota. Tuskin oli museo hetkeäkään auki mei-
dän siellä olematta. Hauskaa oli nähdä kuinka ihastuksemme nousi
keskinäisyyden kautta, Tullus Eneberg *) sanoi että hänelle avautui
uusi maailma, josta hänellä ei ole ollut aavistustakaan, niin hur-
maavaa hänestä siellä oli. Ainoastaan Jahnsson oli nähtävästi enem-
män mieltynyt runsaihin ja hyvämakuisiin kotletteihin Cafe fraii-
<^ais'issa kuin kaikkiin madonnoihin maailmassa. — — Uusi teat-
teri on vastikään aloitettu. Semper johtaa rakennustyötä. Nyt
näytellään tilapäisessä ladossa. Näin pari hyvästi esitettyä huvi-
näytelmää, Gounodin »Faust» ja siinä uuden nuoren tähden, neiti
Zimmermannin, jolla luultavasti on oleva loistava tulevaisuus, Au-
berin »La part du diable» ja, niinkuin jo mainitsin, »Meistersinger».
Augusta ja Heurlin ovat jo yhtä kiihkoisia Wagneriaaneja kuin
minä. »

»Matka Dresdenistä Mtincheniin oli miellyttävä, malgre kol-
matta luokkaa. Samassa junassa seurasi näet joukko ranskalaisia
vankeja, jotka palasivat kotimaahansa, ja ne tuottivat meille sano-
matonta huvia. Rakastettava, viehättävä kansakunta se sittenkin
on kaikkine heikkouksineen! Ne olivat tyytyväisiä siihen tapaan,
jolla heitä oli vankeudessa kohdeltu, varsinkin ne, jotka olivat
olleet Saksenissa. 'Ah, les saxonnes ont des coeurs extrömement
tendres!'**) selitti yksi ja piteli kahta piiansormusta, jotka oli
saanut muistoksi. Heidän käytöksessään, puheessaan oli jotain
herttaisen lapsellista — kaukana saksalaisesta vakavuudesta ja
röyhkeydestä. Olin kerrassaan ihastunut heidän puheluunsa, joka

*) K. F. Eneberg (jonka nimi toverien kesken oli »Tullus») ja A.
W. Jahnsson, jotka tieteellisiä tutkimuksia varten oleskelivat Leipzigissä,
olivat liittyneet hauskaan matkaseuraan: jälkimäinen Dresdeniin, edellinen
Italiaan saakka.

**) Ah, saksialisneitosten sydämet ovat erinomaisen lempeät!

225

oli mitä Daivisimmin hullunkurista ja sydämellisen lapsellista. Mutta
en ollenkaan ihmettele, että saksalaiset ovat heidät voittaneet.
Banskan kansakunta mahtaa olla fyysillisesti huonontunut, sillä
rumniinrakennukseltaan heikompia kuin ne sotamiehet, jotka olen
nähnyt täällä Saksassa (ja olen niitä nähnyt jotenkin paljon), en
ole muualla tavannut. Pieniä, kutistuneita ja heikkoja, niin että
olen hämmästynyt, ainoastaan poikkeukselta joku lujempi. Minä
itse en suinkaan ole isoläntä ja kuitenkin harva näkemäni ranska-
lainen sotamies on ollut yhtä roteva, eikä kenties ainoakaan niin
harteva kuin minä. Mutta suuri eloisuus ja jonkunlainen tanssiva
sulo liikunnoissa. Hofissa (baijerilainen raja-asema) sattui omi-
tuinen kohtaus. Tuli vastaan suuri juna täynnä saksalaisia soti-
laita, jotka palasivat Ranskasta. Sankat kansanjoukot tervehtivät
heitä. Heidän vaununsa olivat peitetyt seppeleillä ja kukilla. Kun
nyt ranskalaiset ja saksalaiset sotamiehet kohtasivat toisensa, syntyi
kauhea nauru, mutta sattuma käsitettiin humoristisesti, saksalaiset
tarjosivat olutta ranskalaisille ja iloisesti juotiin veljien tapaan
samasta seidelistä. Sotilaselämälläkin on toki silläkin runollisen
inhimilliset puolensa.»

»Kesäkuun 2 p. tulimme Mtincheniin. Kaupunki ansaitsee
näkemistä, kuinka paljo sitä onkin moitittu. Ettei keinotekoisem-
paa kaupunkia ole maan päällä, on tosi; on kuin se olisi raken-
nettu turisteja eikä tavallisia asukkaita varten, niin kohoaa loisto-
rakennus loistorakennuksen rinnalla, samalla kuin kadut ovat au-
tiommat kuin Porvoossa. Mutta Ludvig kuninkaan harrastus tehdä
Mtinchen taidekaupungiksi, niinkuin Firenze loistoajaUaan, osoittaa
niin neroUisia pyrintöjä, että hänelle on anteeksi annettava että
hän ei menestynyt. Totta on, että hän taidekiihkonsa tähden on
laiminlyönyt muuta, mutta kuinka moni hallitsija ei ole tehnyt
samoin vähemmän jaloista syistä ilman että häntä on siitä soimattu.
Samoin on minusta aivan väärin nauraa nykyistä kuningasta. Jos
hän olisi irstailija niinkuin Ruotsin kuningas, tyhmä kuin Wur-
tembergin, huUuuteen saakka ylpeä kuin exhannoverilainen, katsoisi
jokainen sen olevan niinkuin pitää, mutta olla musiikkihaaveilija,
sitä pidetään sopimattomana. Hän on kuitenkin elämänsä kahtena
tärkeimpänä hetkenä, sodassa ja Döllingerin asiassa, osoittanut lu-
juutta, jonka vertaista harvalla hallitsijalla on ollut. DöUingerin

226

juttu*) kiinnitti tietysti kaikkien mieliä Miinchenissä, mutta mil-
lainen yleinen käsitystapa oli, siitä en saanut selkoa, sillä vie-
rasta kohtaan koetti tietysti jokainen olla niin vapaamielinen ja
valistunut kuin mahdollista. Niin paljon kuin kunnioitankin »Te-
lingerin» (niin lausutaan nimi Mtinchenissä) luonnetta, epäilen kui-
tenkin suuresti piileekö hänessä uusi Luther, niinkuin Pohjois-
Saksassa luullaan, siksi hän on liian oppinut ja liian epäkäytän-
nöllinen. Kirkonkokousten auktoriteetin asettaminen lahovaa paa-
vin valtaa vastaan ei juuri osoita erittäin produktiivista oppositsionia.
Mtinchenissä on varsin kauniita, kaikentyylisiä kirkkoja, ja vaikka
ne usein näyttävät olevan rakennetut ei seurakunnan vaan arkki-
tehdin tähden, niin ne kuitenkin miellyttävät sen vuoksi, että ne
seisovat protestantisten kirkkojen kuivan alastomuuden ja katolisten
kirkkojen liiallisen loiston keskivälillä. Useimpien oville oli kiin-
nitetty julistuksia Döllingerin epäuskon johdosta, uhkauksia, hä-
väistyksiä, selityksiä, hurskaita huokauksia, kaikki arkkipiispan
suostumuksella, joka nyt hartaudellaan tahtoo saada unohtumaaD,
että hän itse muinoin on ollut uskonkappaleen vastustajia.»

»Jos tahtoisin tehdä selkoa Glyptoteekissä ja molemmissa
Pinakoteekeissä saamistani vaikutelmista, en koskaan pääsisi lop-
puun, sillä niin paljo oli niissä katsomisen arvoista ja opettavaa.
Suuri valunko että aika ei myöntänyt yhdistää tutkimista katso-
miseen. Sanomattomasti kiinnitti minua [vanhassa Pinako-

teekissä] Boissereen kokoelma muinaissaksalaisia maalauksia, ainoa
joka vetää vertoja ja kenties voittaa mitä sillä alalla tavataan Ber-
linin museossa, jossa van Eyckin lempeät, suloiset, uskolliset en-
kelit aina ovat olleet erikoisena silmänherkkunani. — Teatterissa
näimme Grossen draaman »Albrecht DUrer» (keskinkertaisesti näy-
teltynä, jos luen pois Possarfcin, joka oli mestarillinen), erään sievän
Putlitzin komedian ja »Noita- ampujan». — Maxina lauloi tenori
Vogel, jota pidän eurooppalaisena öuuruutena. Pehmeydessä ja
lämpimässä täyteläisyydessä olen kuullut vain yhden tenorin, joka
voittaa hänet (Calzolarin), tunnollisuudessa laulua kohtaan en ketään.»

*) Kuuluisa katolinen teoloogi ja Mtinchenin yliopiston rehtori Döl-
linger oli juurikaan julkisesti kieltäytynyt tunnustamasta paavin erehty-
mättömyys-uskonkappaletta, jonka tähden hänet julistettiin pannaan.
Häntä pidettiin sitten n. s. vanhainkatolisten päämiehenä.

227

»Mtlnchenin asujamisto on kaunista, hyväntahtoista, suurikas-
vnista, lihavaa, ystävällistä, puheliasta, mutta luullakseni ahdas-
mielisempää ja tietämättömämpää kuin pohjoissaksalainen. Sanoma-
lehdistö ei näy seisovan korkealla kannalla. Hallitsevasta munkki-
vallasta ei ulkonaisesti ole paljo nähtävissä, mutta ei tarvitse muuta
käin astua jollekin kirkon ovelle ja siinä lukea alituisia esityksiä
pyhiinvaelluksista ja juhlista »verta vuotavan Jeesuksen sydämen»
taikka »pyhän Skolastikan haavojen» kunniaksi, huomatakseen
että hengittää toista ilmaa kuin se mihin ennen on tottunut. Kum-
minkin luulen, että viihtyisin siellä kauemminkin, varsinkin kun
elämä siellä on hyvin halpaa (laskuni ravintolassa kolmesta päi-
västä nousi 3 markkaan). » *)

»Aamulla 5 p. lähdimme Mtinchenistä. K:lo 10 ehtoolla

olimme Venetsiassa. Ja rautateitä sanotaan proosallisiksi ! Aivan
päinvastoin, matkustaja kiidätetään toisesta paikasta toiseen ihan
kuin noitasauvalla. Tyroli! Alpit! Niin — mitä se on sinulle, joka
olet nähnyt Sveitsin, minulle oli kaikki uutta ja valtavaa. Nähdä
kuinka pilvenhattarat kulkivat ohitse aivan läheltä, kuinka alppi-
kinosten loisto sulaa yhteen auringonvalon kanssa, kiitää huimaavien
syvyyksien ohi ja kuilujen yli, jotka ovat niin lähestymättömiä
että ainoastaan uhmailevin alppipuro siellä löytää tiensä, kaikki
kiinnitti ja hämmästytti meitä. Lähellä Inspruckia olimme pari
syltä lumirajalta, olisimme voineet astua ulos ja koskea lumeen.
Edullista oli että ilma sinä päivänä oli hyvin vaihteleva, päivän-
paisteinen, harmaan kylmä, kolkon pilvinen vuorottain. En tiedä
missä valaistuksessa alpit olivat kauniimmat, kun ne uhkaavina
näyttivät tahtovan syöksyä alas laaksojen yli tukehduttaaksensa
näitä taikka kun ne hohtivat etäisessä kaukaisuudessa.»

»Inspruckissa saimme pienen näytteen siitä kuinka etelässä
tunnetaan historiaa ja maantiedettä. Vaunussa istui inspruckiläi-
nen herra, joka näytti minulle fransiskanilaiskirkon, lisäten, että
se oli merkillinen sen tähden että Philippine Welser **) oli sinne

*) Loppuijällään Bergbom joskus jaikilausui ajatuksen, että hän
mielellään asettuisi asumaan Mtlncheniin — samoinkuin J. Y. Snellman
mietti muuttamista Schwabeniin (Ttibingeniin).

**) Augsburgilaisen patrision älykäs ja kaunis tytär, jonka keisari
Ferdinand I:n poika arkkiherttua Ferdinand Tyrolilainen nai 1557 vastoin
isänsä tahtoa.

228

haudattu. Minä arvelin että se kai oli merkillisempää, että Baot-
sin Kristiina samassa kirkossa oli luopmiut protestanttisesta uskos-
taan. »Kristiina» — — »Ruotsi» hyvä inspmckiläiseni oli

suloisimmassa tietämättömyydessä niin toisesta kuin toisestakin.»

»Alppiluonnon komeuden nähtyänmie oli mielestämme Lom-
bardian puutarha-tasanko jotensakin ikävä. Kahdenkertainen oli
sentähden tyytyväisyytemme, kun vihdoin näimme »Meren kunin-
gattaren» vähitellen nousevan aalloista.»

»Venetsia — niin, se nimi helkkyy vieläkin kuin tenhosoi-
tanto korvissani. En voi vieläkään ilman jonkinlaista sielun huu-
mausta muistella sitä viikkoa, jolloin keinuin sen kanavilla. Mi-
näkin sain tuntea tuon siteen olemassaoloa, joka yhdistää joka tai-
teilijasielun Italiaan. — Se josta ihmiset puhuvat suuriäänisimmin,
Italian luonto, sinertävä taivas, paahtava aurinko, lempeä ilma, ei
minua innostuttanut. Suoraan sanoen on meillä Suomessa riittävästi
luonnonkauneutta. Luovuttaisin mielelläni parisen sataa harjua ja
järveä yhdestä miljoonasta asukkaita lisää, se oHsi meille paljo
enemmän tarpeen.»

»Mutta itse ihmiset, itse elämä, historialliset muistot, taiteel-
linen henki! Gondolinsoutaja kun hän nojaa airoonsa, on jo veisto-
teos itsessään. Ja tämä aitosivistynyt, inhimillinen käytöstapa
verrattuna meidän ylpeään kömpelyyteen. Siellä ei oUa salaneuvos
taikka lakeija, ei pakkahuoneen-päällysmies taikka puotimies, ei
talonpoika taikka edeskäypä, vaan ihminen ja käyttäydytään ihmis-
tavoin, eikä olla lihajoukko, joka vasta virkapuvun kautta saa ar-
vonsa. Me kaikki neljä samoilimmekin kuin suloisessa unessa,
nauroimme kaikelle kuin lapset, tunkeilimme ihmisten välitse tavalla,
jota hyvin kasvatettu ihminen muutoin kammoksuu, me söimme
kadulla, me katsoa töUistelimme niinkuin olisimme olleet lampaita,
lyhyesti sanoen me unohdimme kaikki mitä sivistykseksi sanotaan
oikein ollaksemme itsenämme. Augusta säilytti parhaiten arvostelu-
kykynsä, TuUus Eneberg vähimmin, ja se ilahutti minua, sillä huoma-
sin kuinka hänen näköpiirinsä ikäänkuin laajentui hetki hetkeltä».

»En yritäkään edes viittauksilla kuvaamaan Venetsiaa, laga-
neja, Lidoa, Canale grandea, palatseja, Markuskirkkoa, 98 muuta
kirkkoa (kävimme noin puolessa lukua), huokausten siltaa, museota.
.Ja kuitenkin olen unohtanut en simaisen ja parhaimman — dogein-

229

palatsiD. Mitä arkkitehtuurilla on mahtavaa, maalauksella kietovaa,
kuvanveistolla kaunista, ylellisyydellä häikäisevää, tieteellä viekoit-
televaa, historialla suurta, löydöillä opettavaa, kaupalla sivistävää,
itämailla haaveellista, länsimailla eloisaa, luonnolla rikasta, ihmisillä
jaloa, tavataan yhdistettynä näissä saleissa, joissa muisto ja todelli-
suus joka askeleella vaihtuvat toisiinsa, joissa ei tiedä mitä on
enemmän ihmetteleminen — tarmokasta henkeä, joka on luonut,
taikka niitä äärettömän rikkaita varoja, jotka ovat olleet tämän
hengen käytettävinä sen luomisia varten.»

»Ja sittekin, vaikka siis luen lyhyen Italiassa käyntini elä-
mäni onnellisimpiin hetkiin, uskotkos, että minä en tahtoisi, jos
voisinkin, oleskella siellä kauemmin, esim. vuoden, jota vastoin mie-
lelläni viipyisin Saksassa, jossa kumminkin olen tuntenut itseni hy-
vin tyyneksi ja kriitilliseksi ja jossa minulla usein on ollut ikävä.
Italian elämässä on jotain veltostuttavaa, hennontavaa, laiskeliasta,
joka pohjalaiselle tulisi vaivuttavaiseksi. Saksassa ovat käsitteet
velvollisuus ja työ ne kohtalomaiset vallat, joiden alle kaiken, joka
elää, täytyy kumartua — Italiassa on ihanuudella ja nautinnolla koti-
maansa. Tiedän hyvin että vanha Italia nyt juuri astuu hautaan ja
että uusi elokas syntyy sen sijaan — mutta tämä uusi miellyttää
meitä kuitenkin vähemmän. Rauniot ja luostarit ovat valitettavasti
muukalaiselle paljoa mieluisemmat kuin uudenaikaiset koulut ja
tehtaat, ja lazzaronijoukon tähden, joka — ylenkatsoen työtä —
keskellä päivää tanssii saltarellaansa, unohdanmie tärkeimmät par-
lamentti-istunnot. Tahdon kuitenkin kernaasti myöntää, että havain-
toni ehkä ovat tulleet yksipuolisesti väritetyiksi sen kautta että
olen nähnyt ainoastaan kuolleitten kaupungin, Venetsian. Jos olisin
ollut Firenzessä, olisi kenties arvosteluni enemmän kallistunut uuden
Italian puolelle. — Uskotkos, että minä jo sillä lyhyellä ajalla,
minkä olin siellä, tunsin sieluni veltostuvan. Kun ajattelin Suomea,
oli kuin olisin ajatellut Japania. Eräänä päivänä havaitsin, etten
minä siellä edes vihannut Kothenia — minä pelästyin itseäni!»

»Mielten jännitys Italiassa paavin menettelyn johdosta on
suuri. Kristuksenruumiin juhla oli vietettävä Venetsiassa, ja sii-
hen kuuluu, niinkuin tiedät, iso processioni eli juhlakulkue kaduiUa.
Se kiellettiin levottomuuksien pelosta. Kulkue supistui sentähden
kävelyyn Markuskirkossa, joka oli erinomaisen loistava teatterimai-

230

suudessaan, mutta kyllä kevytmielinen protestanttiselta kannalta
katsoen. Samana päivänä saarnattiin ja koottiin kolehtia katoliselle
lähetystoimelle Norjassa. Tromsööhön on näet uusi lähetysasema
perustettava, samallainen kuin ne, jotka jo ovat olemassa Kristia-
niassa ja Bergenissä. Kuulin yhden saaman, ja vaikka tietysti
ymmärsin ainoastaan irtonaisia lauseita, huomasin kuitenkin, että
saarnaaja (eräs saksalainen tri Stub) pahoin piteli protestanttyeja,
varsinkin pappeja, joiden hän sanoi olevan maanviljelijöitä, lain-
oppineita, valtiomiehiä, lääkärejä ja ravintolanisäntiä — kaikkea
paitse pappeja. Ivakuvaus oli tietysti liioiteltu, mutta ei kuiten-
kaan kokonaan perätönkään.»

»Fenice teatteri oli suljettu. Eräässä toisen luokan teatterissa
näyteltiin »Rigolettoa» ja »Traviataa». Laulettiin huonosti, mutta
aitoitalialaisesti. Omituista oli sitä kuulla, sillä italialainen ooppera
Pietarissa on puhtaasti yleismaailmallinen — siellä ei saa käsitystä
italilaisten varsinaisesta laulutavasta. Hauskinta oli toki itse yleisö.
Sekaisin hillittömiä bravohuutoja ja hurjia hyssytyksiä, resitatiivi-
kohdissa meluttiin kuin markkinoilla, mutta arioita kuunneltiin
hartaan tarkkaavaisesti kuin kirkossa; yleisö viittoili melkein in-
nokkaammin kuin näyttelijät.»

»13 p. jätin Venetsian ja erosin Augustasta ja Heurlinistä,
joita Ejieberg vielä seurasi.» —

Bergbom palasi Wienin kautta Berliniin. Wienissä
hän tapasi rouva Raan ja näki muutamia teatteri- ja
oopperanäytäntöjä, vaikka etevimmät kyvyt olivat lomalla.
Hän kiittää puhelukappaleiden esittämistä, mutta on sitä
mieltä että Berlinissä traagillinen sävy luonnistuu parem-
min. Ooppera oli loistavin kaikista, jotka hän oli nähnyt,
mutta Berlinin henkilökuntaa hän piti etevämpänä. Sekä
puhe- että lauludraamassa pidetään huolta yhteisnäytöstä,
joka pahoin laiminlyödään Berlinissä.

Ennenkuin kerromme Kaarlon viimeisestä ajasta Ber-
linissä, on luotava katsaus Emilie sisaren elämään hajaan-
tuvassa lapsuudenkodissa. — Ahkerasti hän koko kevät-

231

kauden kirjoitti Kaarlolle kirjeitä, kertoen päivän tapahtu-
mista ja kysymyksistä ja omista oloistaan, niinkuin usko-
tulle veljelle ja ystävälle on tapa tehdä. Joka kirjeestä
näkyy, kuinka hän oli kiintynyt poissaolevaan. »Kaikkein
lämpimimpiä ja sydämellisimpiä terveisiä meiltä kaikilta,
oma kallis Kaarloni; tuhansia kiitoksia ystävällisestä, hel-
livästä ja kehottavaisesta kirjeestäsi. Et tiedä kuinka kau-
heasti olen ikävöinyt sinua, vaikka minun nyt, saatuani
ensimäisen kirjeesi, on ollut paljo parempi olla.» Niin al-
kaa kirje helmikuun lopulta ja samassa tapaamme vielä
sanat: »Kirjoita nyt, oma Kaarlo kultani ; kirjeesi tuottavat
minulle niin äärettömän suurta iloa, ja minä tarvitsen to-
della kaiken sen kehotuksen, jonka voin saada. — Et tiedä
kuinka monta, monta kertaa olen lukenut rakkaan kirjeesi.»
Ja kuukausi myöhemmin: »Kiitos, oma kallis Kaarloseni,
viimeisestä kirjeestäsi; käsitän kyllä, että on uhrausta si-
nulta tuhlata aikaa kirjoittamalla minulle, mutta olen kui-
tenkin niin itsekäs, että kehotan sinua siihen; et tiedä
kuinka paljo todellista iloa kirjeesi ovat tuottaneet minulle;
Jumala siunatkoon sinua siitä, oma Kaarloseni!» Ja vielä
huhtikuulla: »Jos tietäisit millaisen juhlan tuotat meille
kirjeilläsi, niin varmaan et katuisi sitä aikaa, jonka olet
tuhlannut niihin; voin melkein sanoa, että kirjeesi ovat
olleet ainoa iloni tänä ikävänä talvena.»

Näiden hellien sanojen takana on paitse vilpittömintä,
milfei äidillistä rakkautta kasvattamaansa veljeen (se ilmes-
tyy myöskin huolestuneissa neuvoissa kuinka kipeä käsi
oli hoidettava) jotakin erikoista sydämen levottomuutta,
joka aika ajoin vilahtaa rivien välistä. Tarkoitamme epä-
tietoisuutta, kuinka tulevaisuus oli muodostuva. Nuorinkin
sisar oli nyt kihloissa ja viettäisi häitänsä lyhyen ajan
päästä. Morsiamen ja sulhasen suunnitellessa häämatkaansa

232

ja uuden kotinsa järjestämistä, Emilie luonnollisesti tunsi
olevansa enemmän tai vähemmän asioitten ulkopuolella
(joskin hän sitten nuoren parin poissa ollessa itse pani toi-
meen heidän päätöksensä ja järjesti heidän kotinsa), tunsi
entisen tehtävänsä vanhassa kodissa olevan lopussa ja häntä
alkoi vaivata sentapainen painostava mieliala, joka niin
kauan oli Kaarloakin rasittanut. Helmikuulla hän sai sy-
dämellisen kirjeen Betty sisareltaan, joka omasta ja mie-
hensä puolesta tarjosi hänelle kodin luonansa. Tämä ystä-
vyys liikutti Emilietä ja teki hyvää hänen sydämelleen,
mutta vastaiseksi hän kumminkin antoi kieltävän vastauk-
sen — ensi vuodeksi hän jo oli vuokrannut itselleen asun-
non Helsingissä. Kun Kaarlokin kirjoitti sisarelleen, että
tämä olisi tekemättä hätäistä päätöstä tässä asiassa, hän
vastasi: »Tietysti jään minä mielelläni tänne^ jos tiedän
ettei Ossianilla eikä sinulla ole mitään sitä vastaan, taikka
ainakin niin kauan kun en huomaa että tuotan Teille vai-
vaa; kenties voin jollain tavoin olla Teille hyödyksi.» Nuo-
remmat veljet olivat tähän aikaan enimmäkseen Helsin-
gissä, mutta niistä ainoastaan Ossian näyttää tuottaneen
sisarelleen kevennystä hänen huolissaan, sillä hänestä Emilie
lausuu: »Ossian on ollut hyvä ja rakastettava; Jumala siu-
natkoon häntä; en tiedä mihin olisin joutunut ilman häntä.»
Kirjeiden muusta sisällyksestä täytyy meidän jättää
se mikä ei varsinaisesti kuulu aineeseemme. Eihän se le-
vottomuus ja mielten kuohu, minkä asevelvoUisuuskysymys
herätti, josta Kaarlo myöhemmin aikakauskirjan »Preus-
sisehe Jahrbiicher» mukaan tiesi kertoa, että Venäjän kei-
sari aikoi panna sen toimeen Suomessa kuulematta säätyjä,
taikka kouluylihallituksen »nerokas» päätös muuttaa suoma-
lainen normaalikoulu Hämeenlinnaan taikka kissannauku-
jaiset professori Nordqvistille ja Kothenin raivo sen joh-

233

dosta, eihän se kuulu teatterin historiaan, vaikka se ken-
ties kuitenkin ansaitsee mainitsemista siitä syystä, että se
muistuttaa kuinka epäsuotuisissa oloissa elettiin. — Van-
hasta ystävästään Cygnaeuksesta Emilie kirjoitti helmi-
kuulla: »Ukko Cygnaeus on kovin kivuloinen, saa nähdä
toipuuko hän vielä. Olen luvannut auttaa häntä ja kir-
joittaa sanelun mukaan (mitä hänellä ehkä on keskeneräistä),
niin pian kun häät on ohitse ja minulla on paremmin ai-
kaa. On sovittu että hänen veljensä, Reinhold Cygnaeus,
ja minä yhdessä hoidamme huvilaa. Meidän tulee laatia
ehdotus testamentiksi, vaikka siitä muutama päivä sitten,
kun hän sitä varten oli luonani, ei tullut mitään.» Cyg-
naeus virkistyi kuitenkin keväämmällä ja hänen kanssaan
Emilie usein puhui teatteri- (s. o. ruotsalaisen teatterin)
asioista. M. m. Cygnaeus' oli puhunut rouva Raan palaa-
misesta teatteriin sekä Ida Basilierin kiinnittämisestä lai-
tokseen. Jälkimäisestä tuumasta ei kuitenkaan tullut mi-
tään, lienevätkö asianomaiset oikein yrittäneetkään saada
häntä. Laulajattaren sanottiin näet loukanneen ylhäisiä
suosijoitaan sekä Pietarissa että' Helsingissä suorapuhei-
suudellaan: hän oli kieltäytynyt esiintymästä venäläisessä
oopperassa, lausuen, että hänen tulevaisuutensa kotimaassa
olisi menetetty, jos hän suostuisi siihen. Rouva Raa sitä
vastoin palasi todella ruotsalaiseen teatteriin, mutta teh-
däkseen kerrassaan lopun hänen suomalaisista teatterihar-
rastuksistaan johtokunta ehdottomasti kielsi häntä esiinty-
mästä suomalaisissa näytännöissä! Emilie Bergbom, joka
oli ystävällisessä kirjeenvaihdossa molempain kanssa, puo-
lusti niin toista kuin toistakin, mutta turhaan hän puhut-
teli Kiseleffiä koettaen saada rouva Raalle luvan näytellä
ainakin kerran Kiven viimeisessä draamassa, »Margareta».
Sitä ei otettu kuuleviin korviin. Muuten oli ruotsalaisen

234

teatterin ohjelmistoa suunnitellessa päätetty edelleen su-
pistaa yakavampaa (traagillisten näytelmien) puolta ja enen-
tää oopperain ja muiden laulukappalten lukua. Sentähden
otettiinkin teatterin palvelukseen neiti Mechelin, jonka ei
kuitenkaan itse tarvitsisi usein esiintyä vaan sen sijaan
johtaa lauluharjoituksia.

Suomalaiseen teatteriin nähden Emiliellä oli tuskin
ainoatakaan hyvää uutista kerrottavana. Helmikuulla oli
Arkadiateatterin omistavalla yhtiöllä kokous ja siinä pää-
tettiin uudestaan viideksi vuodeksi eteenpäin vuokrata teat-
teri venäläisille. Sen johdosta Emilie epätoivoisena lausuu:
»Jotenkin tarpeetonta on enää ajatella suomalaista teatte-
ria.» Kumminkin hän näyttää vielä kevään kuluessa aja-
telleen suomalaista seuranäytäntöä, vaikka hääpuuhat esti-
vät häntä ryhtymästä toimeen. 'Edelleen hän pari kertaa
puhuu teatterikoulusta ja juuri siihen hän kiinnitti jotakin
toivoa tulevaisuuteensakin nähden. »En voi sanoa», hän
kerran huudahtaa, »kuinka iloiseksi tulisin, jos saisimme
koulun. Silloin olisi minullakin raukalla jotain, joka kiin-
nittäisi mieltäni. Nyt olen kokonaan lopussa. Ei ole mi-
tään niin julmaa kuin pitää elämäänsä hukkaan ja turhaan
kuluneena!» Kesän alkupuolella hän oli kehittänyt tätä
ajatusta niin, että koulu hänen mielestään olisi oleva puh-
taasti suomalainen, ja hän kysyy Kaarlolta, olisiko hyvin
hullua, jos hän menisi senaattori Molanderin puheille pyy-
tämään 4,000 markkaa valtioapua tämmöisen yrityksen kan-
nattamiseksi? Nämä teatterikoulu-mietteet herättivät tie-
tysti sekä Kaarlon että rouva Raan osanottoa, mutta tie-
tääksemme jäi anomus kuitenkin tekemättä.

Jättäen Emilie Bergbomin kuvaamallemme kannalle,
jonka tuskallisuutta hänen, epätietoisena tulevaisesta tehtä-
västään, vielä täytyi kärsiä kokonainen vuosi, palaamme

235

takaisin Kaarloon, nähdäksemme kuinka hänenkin toimensa
ja toivonsa ulkomailla seisoi hyllyvällä pohjalla.

Huhtikuulla Emilie muistutti Kaarloa siitä, että Alek-
santerin matkastipendi jälleen oli haettavana, ja kysyi, eikö
hän aikonut hakea sitä jatkaakseen tutkimuksiaan ulko-
mailla. Kaarlo oli hyvin epäröivällä kannalla. Mielellään
hän kyllä tahtoi kauemmin viipyä ulkomailla, mutta kun
hän kaksi kertaa oli turhaan hakenut stipendiä, olisi hä-
nestä sula »häväistys» tulla kolmannen kerran hyljätyksi
eikä hänellä ollut mitään takeita ettei niin kävisi, jos hän
vielä koettaisi. Sittenkin hän lähetti valtakirjan sisään-
jättää hakemus, mutta tarkoin varoittaen että asiasta luo-
vuttaisiin, jos edeltäkäsin voitaisiin arvella yrityksen ole-
van turhan. Missä määrin Bergbomin ystävät luulivat
hänen menestyksestään olevan toiveita, on tietysti vaikea
sanoa, mutta pääasia on, että hakemus jätettiin sisään.
Syystä kun hänen matkasuunnitelmaansa ennen oli katsottu
liian laajaksi, Bergbom oli nyt supistanut sen siihen, että
hän tutkisi kirjallisia ja taiteellisia oloja muutamissa Eu-
roopan pienemmissä kansakunnissa, joissa kaksi rinnakkaisin
seisovaa kulttuurimuotoa, toinen historiallisten olojen luoma
vieras ja toinen alkuperäinen kotoinen, tämän vuosisadan
kansallisuusharrastuksen kautta oli joutunut »käymistilaan».
Mutta yhtä vähän kuin ennenkään sai suunnitelma armoa
akateemisten isien puolelta. Yrjö Koskinen sanoikin äänel-
lään puoltaen Bergbomin hakemusta, että hän teki niin,
vaikka se ei ollut saanut samaa suosiota niiden puolelta,
joiden etupäässä olisi pitänyt puhua sen edestä. Profes-
sori siinä tieteessä, jota Bergbomin tutkimukset tarkoittivat,
C. 6. Estlander, ei konsistorin pöytäkirjasta päättäen kat-
sonut hakemuksen ansaitsevan sanallakaan mainitsemista,
puhumattakaan puoltoäänellä kannattamisesta.

236

Kun Emilie Bergbom sai tietää, että Kaarlon hakemus
siis kolmannen kerran oli jäänyt huomioon ottamatta, oli
hän niin pahoillaan, että hän ei voinut itse kirjoittaa vel-
jelleen, vaan jätti Ossianin asiaksi toimittaa tälle jobinpostin.
Tämä kirje näyttää hävinneen, mutta meillä on se kirje,
jossa Kaarlo ensiksi puhuu sisarelleen pettyneestä toivos-
taan. Se on kirjoitettu Venetsiasta 10 p. kesäkuuta:

»Rakas, kallis Emilie! — Kun minä, niinkuin pää-
tetty oli, seurasin Augustaa ja Henrliniä Leipzigiin, aioin kohta
palata Berliniin. Silloin tuli hetki, jolloin sain tiedon hakemuk-
seni turhuudesta. Hävinnyt illusiooni! Tuntui tosin raskaalta, hyvin
raskaalta, sillä sydämeni oU antautunut unelmaan että voisin, vielä
viipyen vuoden ulkomailla, hankkia sivistykselleni sen ryhdin ja
mehun, jonka se vielä tarvitsee. Mutta sitä tunnetta lievensi kui-
tenkin se suloinen luottamus, että Te kaikki siellä kotona pidätte
minusta: kiitä Ossiania hänen kirjeestään, oH paraimpia hetkiä elä-
mässäni kun sen luin, kiitä Jaakkoa, kiitos sinullekin, rakas sisar.
Omistaa semmoisia ystäviä ja olla niiden kanssa vetää vertoja parin
tusinan museon ja oopperan näkemiselle. PersoonalHsesti olen täysin
lohduttanut itseäni, johon ei vähimmin ole vaikuttanut se, että
Waldemar [Eneberg] ystävä oh stipendin saaja*) — — Sitä vas-
toin en kiellä, että suunnittelemani matka olisi ollut erinomaisen
siunausta tuottava tutkimuksilleni. Tiedät että tulevaisuuteni pää-
tehtävänä olen pitänyt kirjoittaa eurooppalaisen kirjallisuuden his-
torian 19:llä vuosisadalla. Suurten kansojen ja skandinavilaisiin
kirjallisuuksiin olen jotenkin perehtynyt; venäläiseen voin helposti
tutustua Helsingissä, mutta juuri muut pienet (Unkarilaisen, tshek-
kiläisen, vlamilaisen, hollantilaisen) olisin ehdottamallani matkalla
hyvin oppinut tuntemaan ; koettaa päästä niiden perille kotimaassa
tuottaisi kauheasti työtä. Jättäkäämme kuitenkin tämä ikävä aiae.
Kun sain tietää että minun täytyy syksyllä palata kotia, mietis-

*) Todellisuudessa ei Enebergkään saanut stipendiä 1871. Sijais-
kanslerin parooni v. Kothenin vaikutuksesta Pietarissa ei noudatettu kon-
si stoorin ehdotusta. Vasta seuraavana vuonna annettiin stipendi Ene-
bergille.

237

kelin näin. Jos nyt tällä mielialalla palaan Berliniin, niin me-
nehdyn ikävästä. Ensi aikoina en voi tehdä työtä kun kaipaan
Augustaa ja HeurUniä, mieluummin tahdon juoda täyden siemauk-
sen maljasta ja sitten laskea sen kädestäni. Tahdon, vaikka vain
hetkisen — se tulee kai olemaan ainoa elämässäni — nähdä Ita-
lian. Tullus Eneberg oli erittäin innostunut, Heurlin tuli kuin
toiseksi ihmiseksi, kun Italia mainittiin, lyhyesti, me päätimme
olla hetken onnellisia houkkoja, ollaksemme koko tulevan vuoden

sitä ymmärtäväisempiä. »

[Ja sitten seuraa tämä dityrambi, joka liittyy ylempänä
luettuun matkakertomukseen:] »Nyt olen täällä, edessäni on Lido
satoine gondoleineen, oikealla Canale grande muistoineen, palatsei-
neen, ruhtinaineen, kirkkoineen, näen dogeinpalatsin kohoavan yle-
vyydessään, San Marcon tornit heloittavat auringossa, Piazzettalta
kuuluu laulua ja melua — kaikki mitä me elämämme romanttisissa
hetkissä olemme unessa nähneet. Venetsia on suuri — äärettö-
män suuri. Ei ylellisyys, ei loisto, eivät muistot yksistään tee
eitä siksi vaan näköala maailmansivistykseen, joka siellä avautuu,
yhtyneenä ankarimpaan kansalliseen väriin. Edellinen ominaisuus
eroittaa sen semmoisista kaupungeista kuin Berlin, Wien, Madrid,
jälkimäinen semmoisista kuin Lontoo, Parisi, Rooma. Puhun tie-
tysti muistojen Venetsiasta, ei nykyisestä, jota vähän tunnen.»

Loppupuoli tästä kirjeestä on myöskin mieltäkiin-
nittävä, mutta ennen kuin se siteerataan, on huomioon otet-
tava eräs IJmilien ensimäinen kirje tuosta samasta petty-
neestä toivosta. Siinä tapaamme seuraavan kohdan:

»Snellman piti eräänä päivänä pitkän esitelmän sinusta ja
pyysi minun reheUisesti sanomaan sinulle terveisiä häneltä ja ke-
hottamaan sinua jättämään estetiikka; »ei kelpaa, ei kelpaa meidän
maassamme, kiittämätön ja leivätön ala, leivätön ala». Mutta jättääk-
seni hänen puhetapansa ja ollakseni lyhyt, niin hän pyysi minun
sanomaan sinulle, että sinun tulee noudattaa hänen esimerkkiänsä;
hänkin taisteli kauan, kauan; hän yritti siksi kun hän oli 37 vuotta!
Ja viimeisenä kolmena vuotena oli hänellä 200 ruplan kirjalHnen
apuraha. Hän tuli 10 vuotta myöhemmin kuin sinä! »Miehen
voima kuluu, voima kuluu, pyytäkää hänen katsomaan minua.»

238

Minä hnomautiD silloin, ettet sinä eikä sinun maasi koskaan uskal-
tanut toivoa sinusta tulevan semmoista kuin hän, mutta kän kes-
keytti minut mutisten jotain: »paljo parempi, paljo parempi.» —
»Jos hän edes olisi historioitsija!» — Hän puhui hellästi ja läm-
pimästi sinusta ja pyysi minun sanomaan, että mitä ennen alistuu
(resignerar) sitä parempi; nuoruus ei tiedä mikä paino jalassa
taloudelliset huolet ovat; se sitoo miehen itsenäisen toiminnan.
— Kentiesi teen väärin esiintuodessani hänen sanansa, mutta ne
tulivat sydämestä ja sentähden on kai syytä että ajattelet niitä.
Tosin on kauheaa että sinun täytyy ajatella lehtorin virkaa. »

Kaarlo sai Emilien kirjeen kirjoittaessaan tuota kir-
jettä Venetsiasta, josta jo tunnemme alkupuolen, ja hän
päätti sen sitten seuraavaan tapaan:

»Kirjeesi, jossa puhut Snellmanin ystävällisyydestä minua
kohtaan, sain hetki sitten. Olen ylpeä hänen rakastettavaisuudes-
taan, sillä en uskonut hänellä olevan aavistustakaan minusta. Olen
pannut hänen sanansa sydämelleni, mutta en aio sokeasti seurata
niitä. Hänentapai sille titaaniluonnoille on huudettava: »alistu»,
mutta minunlaatuinen hento luonto veltostuu helposti, jos se väis-
tyy taistelussa. Jos ilman muuta alistun, ei minusta tule Snell-
man vaan Oskar Toppelius. Kaikessa tapauksessa aion pitää Snell-
manin sanat mielessäni ja syksyllä ruveta auskulteeraamaan nor-
maalikoulussa. — — Sano terveisiä Cygnaeukselle laguneilta,
Rialtolta, Foscarilta, Morosinilta, Giorgionelta ja Canovalta, Tizia-
nin Assuntalta ja Byronin Haydeelta, Maninin haudalta ja Uga
Foscolon katafalkilta; on tuntunut hyvältä, että hän on puhunut
puolestani. » *)

Palattuaan kiertomatkaltaan Bergbom oli kuin huu-
maantunut rikkaista vaikutelmista. Berlin näytti hänestä
harmaalta, ja hän tunsi tyhjyyttä ja ikävää ympärillään.
Kumminkin hän pian asettautui todellisuuteen. Emilie oli
luvannut hankkia hänelle rahoja, jotta hän voisi viipyä

*) Luultavasti tarkoittavat nämä sanat, että Cygnsens, joskin tur-
haan, oli koettanut vaikuttaa Bergbomin hyväksi konsistoorin jäseniin.

239

vuoden ulkomailla. Siitä Kaarlo kiittää, mutta lisää sa-
malla: »En uskalla — olisi kevytmielistä asettaa vekseli
niin epämääräiselle tulevaisuudelle.» Kuitenkin hän tahtoi
jäädä koko kesäksi Berliniin jatkaakseen tutkimuksiaan.
Hän ajatteli näet vielä kirjoittaa väitöskirjan dosentuuria
varten, joskaan ei hänellä enää ollut varsinaista toivoa
tiedemiehen uraan. Siksi oli häntä liian tylysti kohdeltu
yliopiston puolelta. Aineekseen hän oli valinnut 19:nnen
vuosisadan romaanin. Kun tiedämme kuinka harvinaisen
laaja hänen kirjallisuuden tuntemuksensa oli, niin on helppo
ymmärtää, että aineen vaikeus oikeastaan oli sen supista-
misessa. Juuri se, että aine, niinkuin sanotaan, kasvoi hänen
päänsä ylitse, lieneekin ollut pääsyynä siihen, että tämäkin
teos jäi kesken. Jos se olisi ollut helpompi suorittaa, niin
olisi se voinut valmistua hänen ulkomailla ollessaan; ko-
tona hänen tietysti oli vaikeampi saada siihen tarpeellista
aikaa ja mielenrauhaa.

Näiltä viimeisiltä kuukausilta ei ole monta kirjettä
säilynyt. Eräässä kirjeessä syksyn alussa (^^/g) Bergbom
arvelee joutuneensa valtioUisesti epäiltyjen kirjoihin, koska
sekä hänen lähettämänsä että hänelle osoitetut kirjeet oli-
vat alkaneet kadota. Joku syy kirjeenvaihdon häiriöön oli
kai siinäkin, että Emilie Bergbom vietti loppupuolen kesää
Waasassa. Koko sydänkesältä on olemassa vain yksi laa-
jempi kirje Otto Florellille (^ */?)> joka sisältää viehättäviä lisä-
tietoja Bergbomin teatterikokemuksista. Tässä kirjeessä,
jossa hän lämpimästi onnittelee ystäväänsä hänen juurikaan
tapahtuneihin kihlauksiinsa Emmy Basilierin, Ida Basilierin
sisaren kanssa, Bergbom näet luo yleisen pikakatsauksen
siihen mitä oli teatterin alalla nähnyt ja oppinut matkansa
kuluessa. Täydentääksemme edellisen esityksen otamme
vielä joitakuita piirteitä.

240

Bergbom ss^noo kaikkiaan nähneensä »noin 40 ooppe-
raa ja samassa suhteessa puhekappaleita». Wagneria hän
ihailee »suorastaan yltiöpäisesti». Meyerbeeriin nähden hän
oli kylmennyt (»Hugenotteihin» hän kuitenkin oli edelleenkin
ihastunut). Ihanimmat illat olivat hänelle tuottaneet »Don
Juan», »Taikahuilu», »Fidelio» ja »Jessonda». Vanhat suo-
sikkinsa »Lucrezian» ja »Noita-ampujan» hän oli nähnyt
loistavasti esitettävän. »Faustista» hän oli oppinut pitä-
mään, kumminkaan kunnioittamatta sitä; Auber oli kohon-
nut arvossa, mutta Mehul päinvastoin (»Josef» hävinnyt
illusiooni); Gluck, jota hän oli epäillyt, oli hänestä äärettö-
män ylhäinen. — Ennen mainittujen ooppera-taiteilijain
lisäksi Bergbom luettelee suuren joukon, joista tässä mer-
kittäköön: Lucca, perin runollinen, sievä, luontehikas, kir-
peä, naisellinen haltia-olento; Mallinger ihanteellinen, haa-
veellinen, suloinen, perin saksalainen, mutta sentähden
mahdoton kun hän pyysi olla muuta; Brandt, suurin tai-
teilijattarien joukossa, klassillinen, elävän draamallinen,
täynnä suuria pyyteitä (valitettavasti hänen äänensä ei
ollut hänen henkensä tasalla); Peschka-Leutner (Leipzig),
Saksan suurin koloratuurilaulajatar, aistikas, keimaileva,
eloisa, siro niinkuin italialaiset, mutta ei yhtä säkenöivä
eikä loistava; Dustmann-Meyer, ylevä, klassillinen, puhdas
ihanan laulunsa tähden unohtumaton. Miehenpuolisista laula-
jista Bergbomin mieleen muistuvat paitse muita : Niemann,
suuri, melkein giganttimainen, ritari pelvoton ja moitteeton,
usein epätasainen, joskus raaka, toisinaan huoleton, mutta
oikea taiteilija Jumalan armosta; Walter, keimailevan aisti-
kas, hurmaava pianissimossa, luonnollisen lapsekas; Wachtel,
loistava, voimakas, helkky vä-ääninen, mutta tyhjä — tyhjä —
tyhjä ; Betz, ensiluokan taiteilija, resitatiiviin, leveään ään-
näntään, crescendoon nähden kiitoslauseitten yläpuolella —

241

ainoastaan luonnekuvauksessa hän on heikko; Fricke, aina
hyvä, aina vgimakas, aina todenperäinen ; Vogel (Munchen)
saksalaisen laulajan ihanne; haaveellinen, mutta ei naiselli-
nen, syvä, täyteläs ääni, sydämellinen, voimakas, yksi iha-
nimpia muistojani; Beck, nerollisin ja luovin laulaja, jonka
olen kuullut, mutta valitettavasti vain yhdessä roolissa
(»Rigoletto»).

Puhedraaman alalla, jota Bergbom sanoo tutkineensa
tarkkaavaisemmin kuin oopperaa, hän, kirjoitettuansa jo
tuntemamme katsauksen rouva Raalle, oli nähnyt paljo
uutta ja tutustunut uusiin kykyihin. Näistä mainittakoon
ainoastaan kaikkein tärkeimmät. Vanhan rouva Haizingerin
Wienissä hän asetti Frieb-Blumauerin rinnalle raikkaudessa
ja rakastetta vaisuudessa ; tragedianäyttelijätärtä Wolteria
Wienissä hän piti etevänä taiteilijattarena, hänessä oli tulta
ja ylhäisyyttä, mutta kenties hän sittenkin oli loistavampi
kuin suuriarvoinen ; kaikkia ylempänä seisoi Clara Ziegler,
jota todella kannatti tutkia, hänen äänensä, vartalonsa,
kasvojensa piirteet suurenmoisia, niinkuin näkisi kreikka-
laisen, traagillisen runottaren edessään — sitä mitä saksa-
laiset sanovat »Gemiithiksi» hänellä ei ollut — hänen tun-
teellisuutensa oli joko kylmä taikka teeskennelty, mutta
mikä ylhäinen voima ja intohimo! — antiikkisia rooleja
hän näytteli parhaiten (Medea, Antigone, Iphigenie), hänen
Schiller-henkilönsä olivat heikkoja. Miesnäyttelijöistä Berg-
bom oli entisten lisäksi oppinut tuntemaan monta etevää
ja suurta, niinkuin Mitterwurzerin (Leipzigissä), Possartin
(Miinchenissä), erinomaisen neroUisen Levinskyn, ranskalai-
sesti sivistyneen, aistikkaan Sonnenthalin, voimakkaan, mie-
hekkäästi runollisen Hallensteinin (kaikki Wienissä).

Mahdollisesti olemme monen lukijan mielestä tähän
ottaneet liiaksi näitä arvostelevia katsauksia, semminkin

242

kun useimmat mainituista taiteilijoista jo ovat ijäksi poistu-
neet ei ainoastaan teatterin vaan elämänkin näyttämöltä.
Mutta tuleehan juuri niissä näkyviin mitä luvun alussa
lausuimme, että näet Bergbom ulkomaanmatkallaan täy-
densi tietonsa ja kokemuksensa teatterinjohtaja-tointaan
varten. Ne todistavat, kuinka perin pohjin hän oivalsi mitä
teatteritaide ylipäätään kykenee luomaan katsojan nähtä-
väksi ja miten eri luonnonlahjat vaihtelevine värivivah-
duksineen siinä soveltuvat runoutta ja aatteita palvele-
maan. Näin syvästi perehtymällä näyttämölliseen taiteeseen
hän todella kypsyi tehtäväänsä kotimaassa, hän sai sen
varman, omiin itsenäisiin havaintoihin ja tutkimuksiin
perustuvan pohjan, jolla seisoen hän saattoi luottaa yrityk-
sensä menestymiseen ja vaikuttaa rohkaisevasti ympäris-
töönsä, joka puolestaan ehdottomasti luotti hänen tietoi-
hinsa ja arvostelukykyynsä.

Bergbom palasi Helsinkiin lokakuun alussa.

YL
Suomalaisen teatterin perustaminen 1872.

Olemme saapuneet — teatterikieltä käyttääksemme —
siihen näytäntökauteen, jolloin Suomalainen teatteri perus-
tettiin. Koska kuitenkin itse perustaminen tapahtui vasta
myöhään keväällä, ei tässä vielä ole puhuttava uuden lai-
toksen toimesta, vaan erinäisistä seikoista, jotka vihdoin

243

veivät tähän onnelliseen tulokseen. Mitä tulee kerrotta-
vamme tapahtuman taustaan, on lukija jo edellisestä saa-
nut yleiskäsityksen vallitsevista näyttämöllisistä oloista,
ja on siihen sitä vähemmän tarpeen mitään lisätä kun me
pian tulemme tutustumaan erääseen kirjoitukseen, jossa
Bergbom, aikalaisena, on kuvannut silloiset teatteriolot.
Sen ohella ansaitsee kansallisvaltiollinen elämä huomio-
tamme, sillä sen merkitys teatterin perustamiseen nähden
oli melkoinen. Ymmärrettävästi ei se kumminkaan tässä
sovi tulla laajaperäisemmän esityksen esineeksi; ainoastaan
lyhyesti on siihen viitattava.

Taistelu suomalaiskansallisen ja sitä vastustavan ruot-
sinmielisen puolueen, se on fennomaanien ja svekomaanien
(»skandinaavein», »dagbladistein», »viikingein») välillä, joka
1860-luvulla oli kiihtymistään kiihtynyt, oli 1870-luvun
alussa tuimempi kuin koskaan ennen. Niistä kysymyksistä,
joita taistelu koski, oli silloin koulukysymys kaikista poltta-
vin. Suomenmielisten yhtä kohtuullisia kuin oikeutettuja
vaatimuksia siinä kohden hallitseva ruotsalainen puolue
vastuöti kynsin hampain. Jos sen mielestä joku suomalai-
nen koulu olikin suvaittava toisessa tai toisessa syrjäisessä
kaupungissa, niin oli kumminkin pääkaupunki pysytettävä
vapaana semmoisesta laitoksesta. Suomalainen normaali-
koulu päätettiin sentähden hävittää Helsingistä, ja kun
sen tarpeellisuutta ei käynyt tykkänään kieltäminen, kat-
sottiin sopivaksi määrätä, että se oli sijoitettava Hämeen-
linnaan. Tässä ja muissa suomalaisuuden edistyksen eh-
käisemistä tarkoittavissa puuhissa olivat vallanpitäjät yksi-
mielisiä. Senaatti oli yhtä epäsuomalainen kuin koulu-yli-
hallitus kuuluisan päällikkönsä parooni Kasimir von Kothe-
nin johtamana, ja kenraalikuvernööri kreivi Adlerberg oli
mitä parhaimmissa väleissä heidän ja ruotsinmielisten johto-

244

miesten kanssa. Se joka vähimmän välitti niin toisista kuin
toisista oli sittenkin Kothen, mutta hänen omavaltaisuu-
tensa erinäisissä yksityisissä (esim. yliopisto-) asioissa suo-
tiin hänelle mielellään anteeksi, kun hän oli niin johdon-
mukainen ylenkatsoessaan ja poikiessaan suomalaisuuden
vaatimuksia ja pyrintöjä.

Toiselta puolen tämä sortojärjestelmä nosti aavista-
mattomia voimia liikkeelle. Suomalainen kansa ei ole kos-
kaan esiytynyt yksimielisemmin ja voimakkaammin kuin
juuri tähän aikaan, kun siltä väkisin tahdottiin sulkea tie
sivistykseen ja samalla siihen vaikutukseen maan asioihin,
johon ainoastaan sitä tietä päästään. Päätös hävittää nor-
maalikoulu Helsingistä sai kansan perustamaan alkeis-
opiston pääkaupunkiin, ja jatkuva vaino suomalaisia kouluja
vastaan maaseutukaupungeissa vei siihen, että yksityisiä
kouluja, jotka valtio aikaa voittaen oli pakotettu ottamaan
huostaansa, perustettiin ympäri maata, niin että niiden
luku lopulta oli monta kertaa isompi kuin se, johon olisi
mielihyvällä tyydytty, jos hallitsevat olisivat menetelleet
järkevästi.

Elettiin siis aikana ja oloissa, joissa joka edistyksen-
askel kansalliseen suuntaan vaati mitä sitkeintä taistelua,
mutta joissa myöskin uhraavaisuuden henki oli voimakas
ja tahdon tarmo korkeimmilleen jännitetty. Niissä oli suo-
menmielisten mahti, joita soimattiin vanhoillisiksi, mutta
jotka tositeossa harrastivat yhteiskunnallisen ja kansallisen
elämän uudistumista ; toisilla, jotka sanoivat itseään vapaa-
mielisiksi, mutta itse asiassa kaikin voimin vastustivat tuota
uudistusta, heillä oli valtakeinot puolellaan. Uusi Suome-
tar, jossa suomalaisuus niinkuin ainakin pyrki kuuluville,
oli alituisesti tekemisissä sensuurin kanssa.

245

»Ainakin joka toinen päivä>, Emilie Bergbom kirjoitti Kaar-
lolle (^Yj 1871), „se otetaan takavarikkoon. Milloin on kirjoitus
tarkoittanut asevelvollisuutta, milloin kouluylihallitusta, milloin
muTitoksia yliopiston statuuteissa, milloin painoylihallitusta; on
ollut oikein surkeata. Löfgren on saanut pienen viittauksen, että
liän pian on saava ensimäisen varoituksen, mikä niin suuresti ila-
Imtti häntö, että hän lupasi toimittaa muille pidot, jos siitä tulee
totta. — Merkillisiä ovat kuitenkin nuo fennomaanit. Kun luulee
että heidän on masentuminen, niin he sen sijaan keksivät toisen
keinon toisensa perästä. Tuskin lienee missään maassa heidän
vertaisiaan kestävässä sitkeydessä. Jumala siunatkoon heidän lu-
jaa Inottamustansa!» —

Ainoastaan valtiopäivillä kansan ääni pääsi vaikutta-
valla tavalla kuuluviin, mutta säädyt kokoontuivat harvoin.
Ikävällä oli nyt viidettä vuotta odotettu säätykokousta, ja
ilolla vastaanotettiin valtiopäiväkutsumus, joka julkaistiin
4 p. lokak. ja määräsi että säätyjen oli kokoontuminen 1 p.
helmik. 1872.

Tämmöinen oli luonteeltaan Suomalaisen teatterin
syntyaika. Ymmärtäähän sen että ne, joiden mielestä suo-
malaiset oppikoulut eivät olleet »todellisen sivistystarpeen»
vaatimia, katsoisivat suomalaista teatteria ei ainoastaan tar-
peettomaksi vaan hulluudeksi. Tämäkin sivistyslaitos oli
siis yksistään taistelulla saatavissa ja uhrauksilla kanna-
tettavissa; mutta juuri sen vuoksi sen aikaansaanti olikin
mahdollinen nyt kun oltiin opittu esteistä huolimatta, uh-
rauksia pelkäämättä toteuttamaan kansallisia aatteita. Ja
että siihenkin nähden jotain toivottiin säätykokoukselta, se
oli jo 1869 julkilausuttu. Sinä vuonna näet Ruotsalainen
teatteri, niinkuin tiedämme (kts. s. 142), anoi korotettua
valtioapua (20,000 m.) ja puolustettiin sitä H. D:ssä m. m.
sillä, että laitos muka oli kansallisesti tärkeä (»represente-
rade ett nationalintresse»). Sen johdosta U. S., joka jo

246

kevätpuolella ankarassa kirjoituksessa oli vastustanut val-
tioavun antamista, heinäkuulla julkaisi erään »Maalaisen»
kirjoituksen (jolta H. D. oli kieltänyt tilaa ja jossa, samalla
kuin teatterin sivistävää vaikutusta ylipäätään epäiltiin,
anottua apua arveltiin ylen suureksi, varsinkin aikana, jolloin
ihmiset olivat kuolemaisillaan nälkään) ja otti sitten itsekin
asian uudestaan käsiteltäväkseen. Kahdessa kirjoituksessa
lehti •) esitti mielipiteensä olevan, että teatteri kieltämättä
on sivistyslaitos, jopa tärkeäkin, mutta ainoastaan sillä eh-
dolla, että se on kansallinen ja taiteellisesti etevä. Meilläkin
on teatteri tarpeen, nimittäin suomalainen; ruotsalainen
teatteri [tietysti semmoisena kuin se oli olemassa] ei ollut
mikään kansallinen laitos eikä ansainnut kannatusta Suo-
men kansalta. Suomalaisen teatterin aikaansaaminen oli
sentähden katsottava tärkeäksi kansallisasiaksi, ja koska se
ei ollut ajateltavissa ilman valtioapua, oli sitä pyydettävä
— ei kuitenkaan nälkäaikana, vaan vastedes, kun anomus
voitaisiin tehdä »laillista tietä, maan säätyjen kautta». —
Pian saamme nähdä, ettei sitenkään päästy uhrauksista.

Mutta vähän olisi kansallismielisten uhrautuvaisuuskin
merkinnyt, jollei olisi ollut tiedossa mies, joka kykeni astu-
maan yrityksen johtoon. Suomalaisen teatterin aate oli
kolmena viimeisenä vuonna heidän tietoisuudessaan ruu-
mistunut Kaarlo Bergbomissa, se oli siten haaveiden maail-
masta muuttanut tosielämään, ja teatterin perustaminen oli
nykyään enemmän kysymys sopivasta hetkestä kuin mah-
dollisuudeltaan epäilty hanke. Näin oli laita sitä luon-
nollisemmin kuin Bergbomin tieteelliset aikeet eivät olleet
tunnetut laajemmissa piireissä. Hän itse palasi syksyllä

*) U. s. 1869 n:ris 59 ja 60.

247

1871 ulkomaanmatkaltaan pettynein toivein ja miettien —
kohtalon pakosta — antautua koulu-uralle. Syyskuulla
Emilie oli kirjoittanut hänelle Berliniin kahdesta avonai-
sesta virasta yliopiston kirjastossa sekä niinikään haetta-
vana olevasta historianopettajan virasta Helsingin ruotsa-
laisessa tyttökoulussa. Mutta olihan Bergbom lausunut,
että hän ei aikonut taistelutta alistua. Se selittää meille
miksi hän, kotonaan kahden kesken Emilien kanssa neu-
votellessaan heidän kunmiankin tulevaisuudesta, vielä päätti
jättää pedagoogiset ja muut virat sikseen ja ryhtyi uudes-
taan ja entistä rohkeammin teatterisuunnitelmiinsa. Olihan
suomalaisen näyttämön luominen suuri kansallinen tehtävä,
jossa heille molemmille olisi riittävästi työtä, työtä, johon
he pystyisivät ja jota suorittaessa he voivat toimia yhdessä,
avustaen ja rohkaisten toisiansa. Vasta jos sekin toivo
pettyi, oli leipäkysymykselle myönnettävä määräävä mer-
kitys.

Syksyllä ei kumminkaan käyty mihinkään näyttämölli-
seen puuhaan käsiksi. Bergbomin ollessa ulkomailla olivat
tarpeelliset valmistukset jääneet tekemättä, parhaimmat ky-
vyt olivat sentähden kiinni toisaalla ja vihdoin saivat val-
tiopäivät kaikki harrastukset kohdistumaan kevätkauteen,
jolloin pääkaupungin elämä niiden tähden tulisi tavallista
vilkkaammaksi. Ida Basilier oli 11 p. syysk. antanut kon-
sertin Oulussa, johon maalaiskansaakin oli saapunut ja jossa
muun muassa »Trubadurin» miserere kohtaus, suomeksi
esitettynä, oli suuresti liikuttanut yleisöä, ja sen jälkeen
lähtenyt Tukholmaan. Siellä hän 18 p. jouluk. kuninkaal-
lisessa oopperassa ihailevan yleisön edessä debyteerasi Ro-
sinana »Sevillan parturissa» ja jäi sinne edelleenkin. Rouva
Raa taasen oli ruotsalaisen teatterin jäsenenä kokonaan
kielletty esiintymästä suomalaisissa näytännöissä. Ainoas-

248

taan Suomalainen seura toimitti entiseen tapaansa iltamia,
ja niissä kuultiin joskus rouva Raankin lausuvan. Siten
hän iltamassa 25 p. lokak. lausui Burgerin mainion »Lenore»
ballaadin, jonka Tuokko oli suomentanut, ja 15 p. jouluk.
Runebergin »Torpan tytön», niinikään suomeksi käännet-
tynä. Samana iltana laulettiin Azucenan ja Manricon kaksin-
laulu »Trubadurista» ja suomalaisia kansanlauluja esitti
Emmy Strömerin nuorempi sisar, Sofie Strömer, jonka äänen
laajuus ja heleä voima herätti vakaumuksen, että hänessäkin
oli oiva kyky tulevia ooppera-näytäntöjä varten. — Achte
vihdoin antoi 25 p. marraskuuta sävellyskonsertin, joka
ansaitsee mainitsemista sentähden, että siinä ensi kerran esi-
tettiin hänen säveltämänsä alkajaissoitto Topeliuksen »Re-
gina von Emmeritz'iin».

Enemmän kuin teatterikysymys, kiinnitti tänä syk-
synä eräs valtiollinen yritys mieliä. Sen jälkeen kun Hel-
singfors Tidningar 1866 oli lakannut, ei pääkaupungissa
ollut ainoatakaan ruotsinkielistä lehteä, joka olisi edusta-
nut suomalaisuutta taikka edes ollut sen ystäville avoinna,
milloin joku heistä tahtoi ruotsinkielisen yleisön edessä
puolustaa suomalaiskansallista käsitystapaa yleisissä asioissa.
Kun sen lisäksi alituisesti nähtiin, että vastapuolueen suuri
äänenkannattaja, Helsingfors Dagblad, ani harvoin täysin
rehellisesti, puhumattakaan tyydyttävän laajasti teki selkoa
Uuden Suomettaren kirjoituksista, oli suomalaisuuden asiaa
puoltavan ruotsinkielisen lehden tarve käynyt yhä tuntu-
vammaksi. Nykyään voidaan — joskaan ei vahingotta —
tulla toimeen ilman semmoista, mutta 1870-luvulla oli suo-
mea lukeva sivistynyt yleisö melkoista vähälukuisempi, jota
paitse moni kansallisen puolueen parhaimpia miehiä oli ky-
kenemätön suomenkielellä kirjoittamaan. Nämä asianhaarat

249

tekevät ymmärrettäväksi, että sama harvalukuinen piiri
Helsingissä, joka muutoinkin ajoi suomalaisuuden asiaa,
katsoi välttämättömäksi perustaa sanomalehden, joka nimellä
Morgonbladet 1872 vuoden alusta toimi 1884 loppuun saakka.
Jos mikään, oli tämäkin yritys uhrauksia kysyvä, mutta,
niinkuin jo on sanottu, niitä ei tähän aikaan peljätty.

Tässä paikassa ei sovi kertoa, mitä vaikeuksia oli voi-
tettavana ennen kuin lehti saatiin syntymään. Pääasia on,
että noin kuukauden kuluessa merkittiin 40 osaketta a 500
markkaa kahden ensimäisen vuoden vakuudeksi. Päätoi-
mittajaksi rupesi terävästä ja hienosta kynästään tunnettu
mol. oik. kand. E. A. Forssell, joka kuitenkin terveydelli-
sistä syistä jo syksyllä 1872 luovutti toimensa maisteri
August Hagmanille, ja aputoimittajiksi Kaarlo Bergbom
sekä filos. kand. Eliel Aspelin, edellinen ulkomaanosaston
ja jälkimäinen teatteri- ja kaunokirjallisuusarvostelua y. m.
varten. Lehden avustajiksi taasen lupautuivat, joko nimeltä
mainittuina taikka mainitsemattomina, O. Donner, C. G.
Ehrström, W. Eneberg, A. F. Granfelt, H. L. Melander, Th.
Rein, J. V. Snellman, Z. Topelius y. m. — Näin Bergbom

— lyhyeksi ajaksi — palasi sanomalehtitoimeen, ja yrityksen
alkuunpanoon nähden mainitaan eräässä kirjeessä siltä
ajalta : »Bergbomin perhekunta on tässäkin enimmät tehnyt

— nimittäin hankkinut useimmat osakkaat».*) Mikä mer-
kitys uudella lehdellä oli suomalaiseen teatteriin nähden,
huomaa yksistään siitä, että ilman sitä Bergbomin alempana
mainitut kirjoitukset teatterioloistamme tuskin olisivat pääs-
seet ruotsinkielisen yleisön näkyviin.

*) Emilie Bergbomin ansioksi on myöskin luettava lastenlehden
»Pääskysen» perustaminen. Se tapahtui kokouksessa hänen luonaan 25 p.
lokak, 1870, johon oli kutsuttu rouva Grodenhjelm, neiti Elisabet Avellan,
herrat J. Krohn, V. Löfgren, Eliel Aspelin y. m. Näytenumero varus-
tettuna »nuoren lyseistin» Albert Edelfeltin piirustamalla alkukuvalla,
ilmestyi joulun aikana s. v.

250

Morgonbladetin näytenumero sisälsi paitse ulkomaan-
osastoa muitakin Bergbomin kynän jälkiä. Hänen kirjoit-
tamansa oli näet oivallinen ja kauttaaltaan suosiollinen ar-
vostelu »Martha» oopperan marraskuulla tapahtuneesta esi-
tyksestä Uudessa teatterissa. Ensiksi lyhyesti määriteltyään
suositun sävelteoksen taiteellisen arvon, hän huomauttaa,
että Helsingin yleisö, jolle sekä ruotsalaiset että saksalaiset
oopperaseurat olivat ennen monesti ja etevämmin esittäneet
kappaleen, ei kuitenkaan koskaan ollut tervehtinyt sitä
lämpimämmin kuin nyt kotimaisen kyvyn, neiti Emille
Mechelinin, ensi kerran esiytyessä pääroolissa. Sen jälkeen
hän seikkaperäisesti puhuu laulajattaren äänestä ja laulu-
tavasta. Ääni oli puhdas, pehmeä ja täyteläinen sekä hyvin
koulutettu ; tekniikka oli virheetön ja vakava, äännäntä ih-
meen varma, milloin ei osa noussut liian korkealle. Into-
himoiset kohdat hän suoritti jotenkin arkailevasti, mutta
lyyrilliset tunteellisesti, koloratuurikohdilta taasen ei puut-
tunut melkoista siroutta. Vihdoin annetaan laulajattarelle
ja kapellimestari Emanuelille täysi tunnustus siitä tai-
dosta, millä he vähistä apuneuvoista huolimatta olivat saa-
neet oopperanäytännön menestymään.

Mutta yhtä vilpittömästi kuin Bergbom tässä kiitti
tositaiteellista harrastusta, yhtä säälimättömällä ivalla hän
toisessa paikassa ruoski päinvastaista kantaa ja ulkomaa-
laisen ihailua sekä teatterissa että yleisössä. Kerrassaan
kuvaavana kirjoittajalle otettakoon siitä muuan kohta:

»Viime päivien taidehuveista mainitsemme L. N. Achten kon-
sertin. Koska vain noin 200 henkeä oli saapuville tullut, lienee
hra Achtella ollut rahallista tappiota iJlastaan. — Mutta emme
voi pitää ketään muuta kuin hra Achteta itseään syypäänä töhän
yleisön oikeutettuun myötätuntoisuuden puutteeseen. Miksikä hra
Achte niin itsepäisesti tahtoo olla sävel taiteilija, vaikka hän ei ole

251

■syntynyt Boräsissa eikä Nishnij-Nowgorodissa, vaikka hän ei ole
-ensimainen baritonilaulaja Sköfden oopperassa eikä Reusz-Schleiz-
Greiz-Lobensteinin ruhtinaan hovimuusikko. Silloin hän tietysti
»kansallisena» säveltaiteilijana olisi herättänyt mielenkiintoa —
mutta nyt olla syntyisin Porista, kuinka halpamaista ja jokapäi-
väistä. Hra Achten ohjelmakin ilmaisi täydellistä korkeamman
musikaalisen aistin puutetta. Mozart, Beethoven, Mendelsohn —
kuinka vanhanaikuista, kuinka yksitoikkoista. Miksei mitään »Sköna
Oalateasta» taikka »Frihetsbrödereistä» ? Se olisi sivistyneelle ih-
miselle otollista. Ajattelemattomuutensa huipun hra Achte kui-
tenkin saavutti esittämällä omia sävellyksiään. Olemme tosin kuul-
leet muutamien yksinkertaisten muusikkojen väittävän, että hänen
Turun-marssinsa oli eloisa, tunnelmallinen ja voimakas, että hänen
bassoariansa oli tyyliltään suuri ja puhdas ja että hänen Regina-
Tivertyyrinsä oli sommittelultaan rohkea ja rikkaasti soittimille
sovitettu, mutta me, jotka olemme kuulleet vähän enemmän mu-
siikkia, jotka olemme ihailleet kaikkia operettinäytäntöjä Uudessa
teatterissa, voimme vakuuttaa että se on pelkkää lorua.»

Luopuen ivallisesta esitystavasta Bergbom sitten mai-
nitsee hra Achten aikovan lähteä Saksaan ja Italiaan jatka-
maan opintojaan ja kertoo sen ohella, että Elis Duncker
harjoitteli lauluopintoja Milanossa — sitä ennen Pietarissa
nautittuaan mainehikkaan Everardin ohjausta, joka imar-
televasti oli tunnustanut hänellä olevan »une belle voix et
grande intelligence musicale»*), että Emmy Strömer yhä
Massen johdolla Parisissa kehitti rikkaita lahjojaan, ja että
Ida Basilier Tukholmassa jo ennen ensi esiintymistään »Se-
villan parturissa» oli, erään ruotsalaisen arvostelijan mu-
kaan, Musikaalisessa akatemiassa laulaessaan Gildan arian
»Rigolettosta» »helkkyvällä äänellään, loistavalla koloratuu-
rillaan ja oivallisella laulutavallaan» herättänyt yleistä
hämmästystä.

*) Kaunis ääni ja soitannollinen äly.

252

Ensimäinen merkki Bergbomin teatteripuuhista 1872
vuoden aljettua oli tammikuun lopulla sanomissa näkyvä
ilmoitus uudesta teatterikoulusta. Siinä sanotaan, että »teat-
terioppilaskoulun johtokunta» (tietysti 1869 lakkautetun
koulun johtokunta) oli päättänyt alkavalla kevätlukukau-
della avata valmistavan oppilaitoksen kotimaista näyttämöä
varten. Koulussa oli oleva kaksi osastoa: suomalainen ja
ruotsalainen, ja oli opettajaksi näyttelijätaiteessa lupautu-
nut Charlotte Raa. Paitse tässä pääaineessa annettaisiin ope-
tusta suomen- ja ruotsinkielessä, plastiikassa, laulussa ja
tanssissa. Kouluun pyrkiviltä vaadittiin, että he osaisivat
virheettömästi käyttää toista tai toista kieltä sekä että
heillä olisi koulusivistystä ja taiteilijataipumusten ohella
yleistäkin sivistystä. Ilmoittautuminen oli tapahtuva »kou-
lun johtajan», tri K. Bergbomin luona.

Tämä ilmoitus oli kai tulos niistä mietteistä teatteri-
koulun uudistamisesta, joista Emilie Bergbom edellisenä
vuonna oli kirjoittanut veljelleen. Alempana saamme tietää,
että ainakin toista kymmentä naisoppilasta ilmoittautui
kouluun, mutta silti yritys raukesi tyhjiin. Sen vaikutti
arvattavasti suomalaisen teatterin perustaminen, sillä olihan
uusi teatteri ensi aluksi oleva enemmän kouluntapainen
kuin valmis taidelaitos.

Uuden vuoden kahdella ensimäisellä kuukaudellakaan
ei kuultu suomenkieltä näyttämöltä. Uudessa teatterissa
vallitsi ruotsin- ja Arkadiassa venäjänkieli *). Sitä vastoin
saatiin maaliskuulla jälkimäisessä teatterissa vihdoin tutus-

*) U. s. (18*Vu''l) lausui näistä teattereista ivaUisesti: »Me emme
puhu teatterista, sillä ruotsalaisessa ^kansallisteatterissa^ käydään tätä ny-
kyä paremmin mielenosoituksia varten kuin saadaksensa ylentävää ja ila-
huttavaa nautintoa; venäläisessä ei käytäne ensinkään, kosk^ei tällä haa-
vaa ole saatavissa mitään korkeita ja lihavia virkoja.»

258

tua Westermarkin »Nuoreen suomalaiseen teatteriin», niin-
kuin tämä näytteli] äseur a nyt nimitti itseänsä. Tästä teat-
teriyrityksestä, jonka toinen toimivuosi nyt oli käymässä,
otamme seuraavat tiedot kirjeestä, jonka A. Öhqvist 16 p.
jouluk. 1871 kirjoitti Emilie Bergbomille. Tänäkin näytäntö-
kautena seura oli aloittanut toimensa Turussa ja käytyään
sen jälkeen Porissa oli se vuoden lopulla saapunut Tampe-
reelle. Enimmäkseen oli näytelty ruotsalaisia kappaleita,
mutta sen ohella suomalaisiakin. Suomalainen ohjelmisto
oli kuitenkin hyvin pieni, syystä kun vain kolme jäsentä,
neiti GuUsten, sekä hr at Öhqvist ja Himberg osasivat suo-
mea. Toinen syy oli se, että sopivia suomalaisia kappaleita
oli niin vähän. Tähän saakka oli näytelty »Kalatyttö»,
»Yökausi Lahdella» ja »Koira jakissa», jonka maisteri Malm-
gren Porissa oli kääntänyt; neljäs, »Yksi levotoin yö», Öh-
qvistin kääntämä, oli ensi kerran esitettävä Tampereella. Kir-
joittaja kysyy, kerrottuaan tämän, eikö tri Bergbomilla olisi
aikaa kirjoittaa heille pienehkö kappale, jossa olisi kolme
tai neljä henkilöä.

»Me olemme», jatkuu kirje sitte, »sekä Turussa että Porissa
ja Tampereella saaneet paljo kehotusta ja suosiota harrastukses-
samme, varsinkin suomalaisiin näytäntöihimme katsoen, ja yhä
enemmän näkyy, kuinka suuresti meillä kaivataan kansallista teat-
teria. Taitavaa johtajaamme, hra Westermarkia, ei voida liiaksi
kiittää hänen tarmokkaasta työstään kotimaisen näyttämön hyväksi
ja päätöksestään 'näyttää että ruotsalaiset eivät ole välttämättömän
tarpeellisia suomalaisen näyttämön ylläpitämiseksi*; tämän mielipi-
teensä on hra Westermark avonaisesti ja peittelemättä lausunut
— ja hän on kuitenkin ruotsalainen ! Hänen aikomuksensa on vas-
taisuudessa tulla Helsinkiin näyttääkseen työnsä tuloksia.» —

»Meillä on», lausuu lopuksi lämminsydäminen nuorukainen,
»niinkuin neiti Bergbom hyvin ymmärtänee monessa suhteessa vai-
keat olot, mutta kuitenkin me kaikki työskentelemme iloisella mie-
lellä ja elävällä luottamuksella hyvän asiamme menestykseen, ja

254

me toivomme» että se aika ei enää ole kaukana, kun me saamme
suomalaiselle yleisölle esittää ainoastaan suomalaisten tekijäin ja
runoilijain teoksia!» —

Maaliskuun 13 p:stä alkaen Westermarkin teatteri^
»ensimäinen kotimainen näyttelijäseura» (paitse johtajaa
olivat kaikki 9 jäsentä suomalaisia), antoi näytäntöjä Ar-
kadiassa. Suurin mielenkiinto tuli luonnollisesti niiden
osalle, jotka olivat joko kokonaan tai osaksi suomenkielisiä,
ja yleisö oli ylimalkaan suosiollinen ja tyytyväinen. Paitse
ennen lueteltuja kappaleita esitettiin Goethen »Sisarukset»,
joka kumminkin näyttäytyi liian vaikeaksi nuorille kyvyille.
Enimmän tunnustusta sai neiti GuUsten teeskentelemättö-
myydestään ja huomattavista runollisista pyyteistään, mutta
sekä hän että Öhqvist ja Himberg olivat vielä jotenkin
tottumattomia näyttämöllä esiytymään. Mainittujen rinnalla
näytteli joskus hra Aspegrenkin suomalaisissa näytelmissä,
vaikk'ei hän lapsuudestaan osannut suomea. Sanomalehdet
olivat kyllä hyväntahtoisia arvosteluissaan, joskaan ei koko
yritys semmoisenaan ollut omansa suurempia toiveita syn-
nyttämään. Westermark itse näet ei osannut suomea, eikä
hänen harrastuksellaan sentähden, huolimatta Öhqvistin va-
kuutuksesta, voinut olla mitään korkeampaa aatteellista saa-
tikka kansallista päämäärää.

Tällä välin olivat säädyt kokoontuneet ja ryhtyneet
toimeensa. Maaliskuun alkupuolella levisi sanoma, että ta-
lonpoikaissäädyssä oli ilmoitettu teatterioloja koskeva »pyyn-
töesitys», ja 16 p. se luettiin julki. Anomuksessa, jonka
olivat allekirjoittaneet P. Kumpulainen (Iisalmi), M. Heikura
(Pielisjärvi), E. Sassi (Kemi), L. Keränen (Kajaani), A. Miet-
tinen (Pielavesi), R. Niemi (Jämsä) ja Adolf Silen (Hollola),
huomautettiin ensin, että Helsingin teatterille oli valtiova-

255

roista annettu noin 250,000 markan rakennuslaina, josta
viitenä vuotena ei oltu korkoa vaadittu, sekä että sille sen
jälkeen oli soittokunnan ylläpitämiseksi myönnetty viitenä
vuotena 12,000 markkaa vuoteensa eli yhteensä 60,000 mark-
kaa ja sen lisäksi kolmena vuotena näyttelijäseuran kus-
tantamiseksi 12,000 markkaa vuoteensa eli yleensä 36,000
markkaa, ja esitettiin sitten se pyyntö, että teatteri, jos se
on katsottava ainoastaan huvituslaitokseksi pääkaupungin
ruotsalaiselle yleisölle, jätettäisiin kokonaan yleisillä varoilla
avustamatta, mutta jos se on pidettävä koko maata tarkoit-
tavana sivistyslaitoksena, oli se vastaisuudessa oleva »yhtä
paljon suomen- kuin ruotsinkielinenkin». Keskustelussa^
joka syntyi anomuksen johdosta ja jota jatkettiin kahdessa
istunnossa, lausuttiin ruotsalaiselta taholta, että esitys oli
hyljättävä, syystä kun ei ollut olemassa suomenkielistä draa-
mallista kirjallisuutta eikä näyttelijöitä eikä edes yleisöä suo-
malaista näyttämöä varten; toiselta puolen taas väitettiin
että mitä ei näyttänyt olevan olemassa oli saatavissa, kun vain
sen eteen jotakin tehdään, niin esim. olisi kyllä suomalaisia
näyttelijöitä, jos edes puolet orkesterille annetusta avustuk-
sesta olisi käytetty semmoisten kasvattamiseksi j. n. e. Se
käsitystapa, jonka pohjalle anomus oli rakennettu, että ni-
mittäin valtiovaroista myönnetty kannatus teatterille oli
kohtuuden mukaan tuleva samassa määrässä suomen- kuin
ruotsinkielistenkin hyväksi, sai lopulta siksi yleisen tunnus-
tuksen, että anomus suurella enemmistöllä lähetettiin vali-
tusvaliokuntaan : »Vastustajia ei liene ollut useampia kuin
kaksi» (U. S.).

Tämä teatterikysymyksen saattaminen julkisen keskus-
telun alaiseksi ja puoleksi hallitukseen, puoleksi valtioapua
nauttivaan teatteriin kohdistettu vaatimus, että näyttämölli-
seen taiteeseen nähden suomalaisille myönnettäisiin samat

256

edut ja oikeudet kuin ruotsalaisille, herätti asianomaisissa
suurta kiukkua. Erittäin näytti heitä suututtavan, että asia
oli otettu esiin taloUissäädyssä. Vaikka vuosikausia kestä-
neet puuhat suomalaisen teatterin hyväksi luonnollisesti
olivat olleet omansa herättämään kansan huomiota, ei tah-
dottu pitää mahdollisena, että anomuksentekijät olivat toi-
mineet omin päin. H. D. antoi Nissensä esittää julkisen
viittauksen, että he vain puhuivat mitä toiset olivat heille
syöttäneet. Nissestä olivat muka taloUissäädyn tuumailut
teatterioloistamme erinomaisen huvittavia, kun huomasi
»näkymättömien henkien kuiskuttavan erämaan ukoille aat-
teita ja lauseita, jotka henkien omassa suussa näyttäisivät
hyvinkin tutuilta, mutta jotka nyt tekevät mitä koomilli-
simman vaikutuksen». Tämä arvoton syytös, joka loukkasi
neljännen säädyn jäseniä niin, että vakavasti mietittiin kan-
teen nostamista lehteä vastaan, sai tietysti ansaitun arvos-
telun suomenmielisten lehtien puolelta. Pelastaakseen suurta
äänenkannattajaa täytyi Nissen selittää, että hän yksin vas-
tasi sanoistaan.

Nyt katsoi Kaarlo Bergbomkin hetken tulleeksi, jolloin
hänen oli luopuminen vaitiolostaan, jotta ei sitä käsitettäisi
»alistumiseksi». Hän otti kuin ottikin teatterikysymyksen
koko laajuudessaan käsiteltäväksi. Se tapahtui kirjoituk-
sessa, joka ensin ilmestyi Kirjallisen Kuukauslehden maalis-
kuun vihossa ja sitten Morgonbladetissa (huhtikuun 10—
12 p.). Tämä kirjoitus on siksi tärkeä, että katsomme vält-
tämättömäksi ottaa se tähän milfei kokonaan. Samalla kuin
se kuvaa silloisia oloja sisältää se Bergbomin elämäntyön
ohjelman : me näemme siitä, kuinka hänen mielestään teat-
teri olisi ollut johdettava ja niinikään, missä hengessä hän
tositeossa johti suomalaista teatteria.

257
Muutamia sanoja nyTcyisistä teatteri-oloisiamme.

Niiden pyyntöesitysten joukossa, jotka valtiopäivillä ovat nos-
taneet suurta huomiota. ja antaneet paljon keskustelun aihetta, on
talonpoikaissäädyn anomus teatterin valtioavusta. Ääniä on kuulu-
nut monelta taholta, jotka ovat julistaneet tämän pyyntöesityksen
tarpeettomaksi ja naurettavaksi; ei säädyssä eikä sen ulkopuolel-
lakaan ole jäänyt unohduksiin tuo vanha virkavaltaisuuden mieli-
lause, »että talonpoikain ei pidä sekaantua asioihin, joita he eivät
ymmärrä»; onpa se synnyttänyt kaikua sanomalehdistössäkin. Se
mielipaha, jopa vihakin, jonka talonpoikaissäädyn anomus muuta-
milla tahoilla on herättänyt, todistaa kylläksi, kuinka vaikea useain
meidän maan sivistyneitten on vapautua siitä mielipiteestä, että
kaikki sivistyslaitokset ovat olemassa ainoastaan muutamia valituita,
etuoikeutettuja eikä koko kansaa varten. Tälle katsomustavalle ei
voi mitään. Se on kouluasiassa ilmaantunut niin törkeänä itsek-
käisyytenä, ettei Suomen kansalla ole siltä odotettavana muuta
kuin sortoa. Onneksi vain harvat ajattelevat niin. Mutta useat
muutkin — tasamieliset, sivistyneet ihmiset — eivät talonpoikain
anomuksessa näe mitään muuta kuin tarpeettomia houreita, joita
muka on aivan mahdoton toteuttaa. Tämä katsomustapa perustuu
osittain jonkunmoiseen epäluottamukseen kansamme sivistyskykyyn,
jota epäluottamusta löytyy monessa isänmaanystävässäkin, mutta
joka ei sittenkään ole isänmaallinen, osittain puuttuvaan maamme
teatteriolojen tuntemukseen.

Toimittaaksemme lukijalle arvostelemisen tilaisuutta, esitämme
tässä syyt säädyn anomukseen.

Vakinainen ruotsalainen teatteri Helsingissä saa Suomen val-
tiolta 24,000 markkaa vuotuista raha-apua (joista 12,000 menee
näyttelijäjoukolle ja 12,000 teatterin soittokunnalle). Välillisesti
tulee myös sen lainan korottomuus, jonka teatterihuone on saanut
valtiolta, ruotsalaisen teatterin hyväksi. Tämän valtioavun hyödyl-
lisyyttä ei talonpoikaissäädyn pyyntöesityksessä kielletä, vaan toi-
votaan, että edes joku osa käytettäisiin kansallisen näyttämötaiteen
synnyttämiseksi.

Muukalaisen olisi helppo vastata kysymykseen — - onko koh-
tuullista että suostutaan tähän talonpoikaissäädyn anomukseen?

258

Hän sanoisi: — tietysti pitää Snomessa suomalaisella teatterilla
oleman enemmän oikeutta kannatukseen kuin vieraalla. Mutta mei-
dän olonune ovat niin sekavat, ettei iällä yksinkertaisella mate-
maattisella totuudella useimpain ihmisten mielestä ole tarpeeksi to-
distusvoimaa; tahdomme siis ottaa tarkastettavaksi tavaUisimmat
ja tärkeimmät niistä vastaväitteistä, joita on tehty suomalaisen teat-
terin mahdollisuutta vastaan, kunkin kohdan erikseen, ja osoittaa
niiden perättömyyden.

Yksi näistä vastaväitteistä on se, ettei ole olemassa mitään
suomenkielistä näytelmäkirjallisuutta. Tämä on vain puoleksi totta
ja siis väärin. Niiden 12,000 näytelmän rinnalla, jotka muodos-
tivat espanjalaisen teatterin ohjelmiston sen loistoaikana, haihtu-
vat suomenkieliset näytelmävarat melkein mitättömiin. Mutta niin
huono kuin luullaan ei kuitenkaan ole asian laita. Joka vähänkin
on elänyt niissä piireissä, joissa luetaan ja ajatellaan suomenkie-
listä kirjallisuutta, se tietää, kuinka ilmeisesti nuorten suomalaistui
kirjailijain mieli on kääntynyt draamallisuuteen päin; sangen usein
vasta-alkajat tarjoovat näytelmiä, jotka todistavat luonnonlahjoja.
mutta nämä lahjat eivät pääse kehittymään, niinkuin muutoin olisi
mahdollista, kun heiltä puuttuu paras ja ainoa koulunsa, suoma^
lainen teatteri. Ja eikö Suomen kansa näissä epäsuotuisissakin,
oloissa ole kyennyt tuottamaan semmoista dramaatikkoa kuin A.
Kivi, jonka nimen ei tarvitse hävetä, jos sitä paiiiaimpiinkin ver-
rataan. Sitten kuin suuren mestarin, Runebergin, kantele on vaien-
nut //Salaminin kuninkaissa^, ei ole ruotsinkielellä missään synty-
nyt draamallista tuotetta, joka olisi »Nummisuutarien» taikka »Lean>
vertainen — eipä koko iiiotsalaisessa kirjallisuudessakaan ole yhtä
ainoaa niin nerokasta, huumoria uhkuvaa komediaa kuin /> Nummi-
suutarit». Jos vielä lisätään useampia osittain hyviä, osittain käy-
tettäväksi kelpaavia originaaleja, jotka viime vuosina ovat syntyneet,
ne suomennokset, jotka on tehty ulkomaalaisista näytelmistä, ja se
helppous, jolla semmoisia voitaisiin saada aikaan, jos teatterin käy-
tännöllinen tarve niin vaatisi, niin olot tässä suhteessa eivät estä
kansallisteatterin syntymistä. Ruotsalaisella teatterilla, silloin kuin
Kustaa III otti sen suojelukseensa ja antoi sille osan siitä valtio-
avusta, jolla vierasta ranskankielistä teatteria Tukholmassa ennen
oli kannatettu, ei ollut edes niinkään suuret näytelmävarat kuin

259

suomalaisessa kirjallisandessa tätä nykyä on, eikä sen draamalli-
sessa kirjallisnndessa sainkaan ollat mi tään semmoista teosta koin
>Niiiiimisimtarit^. Taikka, jos otetaan nadempia esimerkkejä, kun
Klausoiburgissa mantamien diletanttien mieleen johtoi se kaikkien
gjlmjgja nanrettaira ajatus, että panisivat toimeen unkarilaisen kan-
sallisteatterin, ja he myös KOmerin »Zrinyn» näyttelemisellä las-
kivat sille pemstoksen, ei nnkarilainen teatteri soinkaan ohjelmis-
ton ja henkilöitten sohteen oUnt paljon enemmän alnsteltn koin
nykyään suomalainen. Ja kuitenkin on unkarilainen teatteri pari
kymmentä vuotta myöhemmin tuottanut koko Euroopassa mai-
nioita näyttelijöitä, semmoisia kuin Rosa Czillag tahi Lila Bu-
lyo^w3ka.

[Tämän jälkeen tek. luettelee tuntemansa suomalaiset näy-
telmät: 50 painosta ilmestynyttä; 13 näytettyä, mutta painamat-
tomia; 4 Kiven jälkeenjäänyttä teosta; 11 Suomalaisen seuran
draamallisen osaston ohjelmistoon otettua — niiden joukossa alku-
peräiset: »Hölmölän maailmanparantajat >, »Näyttelijätär», »Hali-
koD kantta Ruotsiin» ja »Kosijat», 3 »Nuoren suomalaisen teatte-
rin» ohjelmistoon otettua ja 8 muuta suomennettua taikka par'aikaa
saomennettavaa. Yhteensä 89 kappaletta.]

Toinen muistntns, joka myöskin tuodaan esiin, on se, että jos
onkin näytelmiä, niin ei ole suomalaisia näyttelijöitä. Tämäkin on
vain osittain totta; suomalaisia näyttelijöitä ei ole, mutta suomalaisia
näytteUjänalknja on ollut ja on vieläkin; mutta nurjat olot
ovat osittain ne tukahuttaneet, osittain saattaneet ne kääntymään
mmlle aloille. Ida Basilier ihastuttaa par*aikaa ulkomaan yleisöä.
Hän on toki suomalainen eikä ainoastaan hyvä, vaan eteväkin draa-
mallinen t^teilija. Sen menestyksen, jolla neiti Meehelin ensi kerran
esiintyi suomalaisella näyttämöllä, luulemme olleen pääsyitä, jotka
kiinnittivät hänet taiteilijatoimeen. Parisissa opiskelee E. Strömer,
Italiassa hra E. Duneker, kaksi suurilahjaista suomalaista taitei-
lijaa. Loistava ääni, joka niinikään teatterin epäisänmaallisen joh-
dannon kautta menee hukkaan Suomenmaalta, on hra Achten.
Useampia vuosia sitten ilmestyi nl^ttämölle eräs taiteUija, hra
Ahnger, joka sitten menestyksellä toimitti Joaksen osan »Leassa» ;
kansallisteatterin puutteessa kääntyi hän toisaalle päin; samaten
hra Gröneqvist, niin myös Händelin y. m. Nämä kaikki ovat osoit-

260

taneet mieltymystä teatteriin sekä hyviä luonnonlahjoja. He ovat
myös osanneet ja rakastaneet suomenkieltä. Ne nuoret näyttelijät
hra We8termarkin teatterijoukossa, jotka ovat suomeksi näytel-
leet, ovat kaikki osoittaneet kykyä tulemaan ainakin hyödyllisiksi
näyttelijöiksi, ja yksi heistä, neiti Gullsten, semmoisia lahjoja, että
hänestä ehkä voi tulla taiteilija. Siihen teatterikouluun, joka tänä
keväänä päätettiin perustaa, on toista kymmentä naista ilmoittanut
itsensä, joissa ainakin muutamissa sopii toivoa olevan jonkunmoista
kykyä. Isossa teatterissa on eräs suomalainen, hra Salin, jonka
hyvät luonnonlahjat eivät ole kehittyneet, niinkuin olisivat voineet,
mutta josta suomalaisella näyttämöllä arvattavasti olisi tullut kelpo
näyttelijä. Myöskin muita miespuolisia näyttelijöitä, jotka olisivat
kelvanneet ainakin täyterooleihin, kävi entisessä teatterikoulussa
siinä toivossa että siitä sukeutuisi suomalaiiien teatteri; mutta he
jättivät näyttelijätoimen, kun eivät tällä uralla saaneet rahtuakaan
sitä kehotusta, joka runsasta runsaammin tuli sangen tavallistenkin
ruotsalaisten näyttelijäin osaksi. Me voisimme vielä luetella aina-
kin toistakymmentä henkilöä, jotka ahtaammissa piireissä ovat
osoittaneet omistavansa luonnonlahjoja joko laulantoon tahi näyt-
tämötaiteeseen eivätkä ole olleet haluttomia rupeamaan näytteU-
j öiksi. Älköön luultako että me tämmöisistä seuranäytäntö-lah-
joista heti päätämme mainittujen henkilöiden todellakin syntyneen
näyttämötaiteilij öiksi; — mutta, ensiksi, ei ole millään muotoa
mahdollista päättää, onko lahjoja olemassa, jollei niitä koetella, ja
toiseksi saattaa kokemus (esim. nykyisessä teatterissamme) meitä
siihen vakaumukseen, että teatteri voi tulla toimeen noin neljällä,
viidellä taiteilijalla, jos vain tottuneita, käytettäviksi kelpaavia
näyttelijöitä on muita rooleja täyttämässä. Ja viimein — end
well, ali Weil — on ruotsalaisen teatterin tätä nykyä ensimäinen
traagillinen näyttelijätär, rouva Charlotte Raa, osoittanut semmoista
hartautta ja osanottoa suomalaiseen teatteriin, joka antaa aihetta
toivoa, että hänen vaikutuksensa ei ole pysähtyvä siihen, mitä hän
on tehnyt, vaan että hän tulevaisuudessakin aikoo kannattaa suoma-
laisella näyttämöllä mitä hän on kannattanut ruotsalaisella, nimit-
täin ideaalisen repertoarin ylevänrunollisia kuvaelmia.

Hyviä näyttelijänalkuja ei siis ole puuttunut eikä nytkään
puutu. Ainoastaan tuo kaiken kotimaisen epäkansallinen sortaminen

261

on estänyt näitä voimia isänmaan hyödyksi kehkiämästä. Jos siis
kotimainen teatteri asetetaan sille kannalle, että se tarjoo edes
jomm.oistakin vakuutta niille, jotka tahtovat antautua sen palve-
lukseen, emme suinkaan epäile, että suomalainen näyttämö on
kantava kauniimpia hedelmiä kuin sen viholliset ja ehkä moni sen
ystävistäkin uskoo. Vaikka äärettömiä vastuksia on kohdannut,
ovat Suomalaisen seuran antamat näytännöt hyvin onnistuneet,
vieläpä usein paremmin kuin ikinä olisi sopinut toivoa. Niin »Lea»,
niin »Martha», niin »Jeannetten häät», niin »Trubaduri», niin »Yö-
kausi Lahdella».

Kolmanneksi kuulee usein väitettävän, ettei suomenkieli muka
ole tarpeeksi edistynyt kelvataksensa näyttämölle. Jos sillä tar-
koitetaan, ettei suomenkieli ole kykenevä syvien, runollisten tun-
teitten ilmoittamiseen, mahtavain ajatusten tulkitsemiseen, niin
paljas luulokin jo sisältää yhtä paljon ajattelemattomuutta kuin
tyhmyyttäkin. Sitä kieltä, jolla Kalevala ja Kanteletar on sepitetty,
sitä kieltä, joka on kyennyt Davidin salmeja niin mainiosti kaiut-
tamaan, ei sovi milloinkaan sanoa runollisesti köyhäksi tahi
raajaksi. Samoin nykyaikainenkin suomenkielemme osoittaa esi-
merkkejä runollisesta ylevyydestä ja luontevuudesta, joista sen ei
tarvitse hävetä. Mitä kielen jaloutta huomataankaan useissa Ahl-
qvistin runoelmissa, »Leassa»! Verrattakoon toisiinsa esim. tuon
mainion monoloogin ruotsinnos ja suomennos Schillerin »Orleansin
Neitsyen» 4:nnestä näytöksestä; muutamissa paikoin ehkä huomat-
tanee, että ruotsinnoksen on tehnyt yksi Ruotsinmaan etevimmistä
runoilijoista, Nikander, ja suomennoksen sitä vastoin eräs oppilas
Apollonin palveluksessa; mutta mitä tulee kummankin kielen
kykyyn ilmituoda alkuteoksen täysisointuisia lausejaksoja, moni-
väristä lyyrillisyyttä, loistavia kaunopuheisia käänteitä, syviä miet-
teitä, ei niiden välillä havaita eroitusta. Mutta jos siirrymme lau-
suttavasta näytelmästä laulettavaan, on suomenkieli ilmeisesti ruot-
sinkieltä etevämpi; sillä sen rikkaus ääntiöistä, sen puute epäsel-
vistä vokaaliäänistä, sen sointuisuus tekevät sen erinomaisen sove-
liaaksi kannattamaan esim. noita helläsointuisia italialaisia taikka
syvätunteisempia saksalaisia säveleitä. Tämän etevyyden suomen-
kielen kiihkeimmätkin vastustajat tavallisesti sille myöntävät, riis-
täessään siltä kaikki muut ansiot. — Jos taasen arvellaan, että

262

suomenkielellä ei ole sitä salonkisiroutta, joka sopii esim. ranska-
laiseen konversatsionikomediaan, niin väitteessä on hiukan enem-
män totuutta, vaikk'ei se kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomen-
kieli on puhekielenä useissa sivistyneissä perheissä — miksi ei
sivistynyt suomenkieli näyttämöllä olisi yhtä mahdollinen? Sitä
teeskenneltyä salonkipuhetta, jota tavataan ruotsalaisella näyttä-
möllä, emme sitä vastoin millään muotoa tahdo siirtymään suoma-
laisellekin; väkinäisellä ranskankielen jäljittelemisellä on ruotsa-
lainen teatterikieli suuressa määrässä menettänyt tuoreutensa ja
luonnollisuutensa. Kuinka tärkeä välikappale sivistyneen, kaikista
murteellisuuksista vapaan mallikielen synnyttämiseksi juuri kan-
sallisteatteri olisi, todistaa muiden maiden esimerkki. »Theätre
fran^ais», siihenpä ranskalainen ylpeydellä viittaa, jos kysytään,
missä ranskankieltä oikeimmin ja puhtaimmin puhutaan, ja saksan-
kieltä tuskin sopii sanoa missään puhtaasti puhuttavan paitse ete-
vimmissä teattereissa.

Usein kuulee myös mainittavan: — »Jos löytyisikin näytel-
miä ja näyttelijöitä, niin ei ole suomalaista yleisöä.» Niitä, jotka
näin päättävät, on ylen vaikea saattaa toiseen käsitykseen, sillä
kaikki saarnaaminen, että Suomessa löytyy muita ihmisiä kuin he
ja heidän ruotsia puhuvat ystävänsä, on turhaa. Suomen pääkau-
pungissa on kuitenkin lukuisa suomenkielinen väestö. Että Hel-
singin sivistyneissä ruotsia puhuvien luku on monta vertaa suu-
rempi kuin suomalaisten, sen huomaa jokapäiväisestä kokemuk-
sesta. Mutta suomea ymmärtävä sivistynyt yleisö ei ole suinkaan
vähälukuinen. Suuri osa virkamiehistä ja heidän perheistään on
kasvanut suomenkielisissä paikkakunnissa ja ymmärtää siis suomea
vaikk'ei se osaa sitä puhua yhtä helposti kuin ruotsia. Näiden
lisäksi tulee koko ylioppilaskunta, jonka jäsenet, muutamat harvat
pois luettuina, kaikki ymmärtävät suomea. Jokainen tietää mikä
tärkeä virka ylioppilaskunnalla on Helsingin teatterielämässä. Sitä
paitse ne, jotka kieltävät suomalaisen yleisön olemassaolon, eivät
usko isänmaallisen taiteen lumousvoimaan. Eikö se, mitä suoma-
laiset sydämet ovat runoilleet, mitä suomalainen mieli on synnyt^
tänyt, myöskin voi tunkea suomalaisiin sydämiin, tulla suomalaisen
mielen käsitettäväksi. Meillä on suurempi luottamus taiteeseen.
Ne henkilöt, jotka ovat meidän omiamme, jotka ajattelevat meidän

263

ajatuksiamme, tuntevat meidän tunteitamme, elävät meidän elä-
määmme, nehän aina enemmän miellyttävät sitäkin, jonka korva ei
ymmärrä jokaista ääntä, kuin semmoiset olennot, jotka sydämeltään,
mieleltään, tunteiltaan ovat heille vieraita, vaikka puhekieli on
yhteinen. Joka kieltää suomalaisen yleisön olemassaolon, se luulee
siis meidän ruotsinkielisten suomalaistemme olevan lähempänä ruot-
salaisia kuin omia maanmiehiänsä. Me emme sitä usko. Jokainen,
joka esim. on nähnyt sen innostuksen, jonka »Lea» ensi kerran
näytettynä herätti, ei ole epäävä näiden sanojen totuutta. Muutoin
kokemuskin todistaa suomalaista teatteriyleisöä Helsingissä olevan.
Niistä neljästätoista suomalaisesta teatteriesityksestä, jotka Suoma-
lainen seura Helsingissä on toimittanut, on yksitoista näytetty sillä
menestyksellä, että kaikki piletit myytiin loppuun, eikä yhtä ai-
noaakaan aivan vähälukuiselle katsojakunnalle. Suomalaisen teat-
terin sitä paitse ei tarvitse eikä se saakaan supistaa vaikutustansa
ainoastaan Helsinkiin — Wiipuri, Turku, Oulu, Kuopio ovat kau-
punkeja, joissa on teatterilliselta kannalta yksinomaisesti taikka
ainakin eninmiäkseen suomenkielinen väestö, ja nuo matkustavaiset
ruotsalaiset teatterijoukot, jotka niissä nyt usein saavat elatuksensa
eivätkä suinkaan ole halveksittavia, todistavat osanoton teatteriin
siellä olevan vireillä.

Eräs katsantotapa, joka myös tulee kuuluviin, kun on puhe
suomalaisesta teatterista, on seuraava: Onhan meillä jo yksi kan-
sallisteatteri; mitä teemme kahdella? Ruotsinkielinen teatteri on
kai myös kansallinen; suomalainen teatteri synnyttäisi vain eripu-
raisuutta, häiriötä ja teattenharrastuksen hajaantumista. Ruotsin-
kielinen teatterimme on vakinainen, sitä johtaa suomalainen johto-
kunta, se on siis kansallinen. Noita kuljeskelevia ruotsalaisia teat-
teri] oukkoj a sopii ehkä pitää vieraina; mutta teatteri, tuo kaunis,
uusi teatteri, onhan se suomalaisten rakentama: eikö suomalaisia
istu sen johtokunnassa, eivätkö näyttelijät tavallansa ole Suomen
virkamiehiä, koska osa heidän palkoistansa tulee Suomen valtiolta?
mitä muuta vielä tarvitaan, että teatteri tunnustetaan kansalliseksi?
— Paljon — olinmie sanoa kaikki. Me emme puhu siitä, että
suomalaisella näyttämöllä pitää suomenkielen kaikuman, että jo-
kaisen sivistyslaitoksen, joka on vieras kansan enemmistölle, täy-
tyy riutua, että taide tosin on elämän kukka, mutta että se puh-

264

kee ainoastaaii kasvavasta varresta eikä kukkavihkossa, vaikka
näyttäisikin siinä kninka kauniilta tahansa. Me pysymme vain
tosi- asioissa. Onko uusi teatterimme Helsingissä semmoinen, että
sitä sopii sanoa kansalliseksi? E;ahat, joilla se saatiin rakennetuksi,
kivet, joista se rakennettiin, ovat suomalaisia; mutta siinä onkin
kaikki. Ihmisistä, j^tka siinä työskentelevät, ovat näyttelijät ruot-
salaisia, orkesteri suurinmiaksi osaksi saksalainen — ainoastaan
teatterirengeiksi on arveltu suomalaisten kelpaavan. Älköön meitä
väärin ymmärrettäkö. Älköön siinä, mitä olenmie sanoneet, näh-
täkö hituakaan nurjamielisyyttä niitä arvoisia taiteilijoita kohtaan,
jotka esiintyvät näyttämöllämme; se osoittaisi yhtä paljon epäkoh-
teliaisuutta — sillä he ovat muukalaisia — kuin kiittämättömyyt-
täkin, sillä me olemme heille kiitollisuuden velassa monesta run-
sasta nautintoa tuottaneesta hetkestä — mutta me sanomme vain,
etteivät he muutu suomalaisiksi, jos saavatkin palkkansa Suomen
rahassa, eivät he ole kansallisia sentähden että astuvat näyttämöllä,
joka on laadittu suomalaisista hongista. Mutta — mainitaan vas-
taukseksi — onhan johtokunta suomalainen. Syntyänsä — kyllä
— mieleltään — ei! Vai miksikä nykyinen teatteri ei ole saanut
aikaan yhtäkään ainoata etevää kotimaista kappaletta ja ainoas-
taan yhden kelvollisen (Laguksen »Drottning Filippa») niinä viitenä
vuotena, jotka »vakinainen» teatteri on ollut olemassa. Minkätäh-
den esim. tänä vuonna ylimalkaan ei yhtä ainoatakaan uutta koti-
maista näytelmää ole ollut repertoarissa? Minkätähden johtokunta
ei ole kehottanut niitä nuoria dramaatikkoja, jotka meillä on (Lindh,
Emlekyl y. m.) teatteria varten kirjoittamaan? Minkätähden teat-
teri ei ole tuonut esille niitä ennen näyttämättömiä mestariteoksia,
jotka kaunistavat ruotsalaissuomalaista kirjallisuuttamme. Minkä-
tähden »Salaminin kuninkaat» eivät ilmaannu näyttämöllä? Minkätäh-
den teatteri ei ole suorittanut rahtuakaan kiitollisuuden velastansa
Cygnaeukselle näyttämällä »Clas Flemingiä» taikka »Hertig Johans
Ungdomsdrömmar» ? Minkätähden ei oteta esitettäväksi muutamia
ennen näytettyjä kotimaisia kappaleita, jotka, vaikk'eivät ole mes-
tariteoksia, kuitenkin paremmin pitävät paikkansa ohjelmistossa kuin
kaikenlaiset ulkomaan lorut — niin esim. Bolinin »Konungens
Guddotter» tahi Mannerheimin »Ett original» ? Minkätähden enim-
mät niistä uusista kotimaisista näytelmistä, jotka on esitettäväksi

265

otettu, on järjestetty ja harjoitettu semmoisella huolimattomuudella,
että niiden huono menestys jo ennaltaan oli tietty — niin »Erik
Fleming», »Klubbehöfdingen», »En julafton i Tobolsk», »Pygma-
lion»? Minkätähden ei teatteri ole hankkinut Tawaststj emälle kel-
vollista oopperatekstiä, jolla hän paremmin olisi saanut osoittaa
kykyänsä kuin tuolla runolhsesti aivan vähäarvoisella »Semfiralla»?
Minkätähden ei teatteri ottanut esittääkseen Acht^n kaunista Re-
ginan alkusoitelmaa? Minkätähden ei teatteri ole käännettäväksi
ja näyteltäväksi toimittanut yhtäkään A. Kiven teoksista? Minkä-
tähden teatteri ei ole lyhiynyt esittelemään Paciuksen »Kung Karis
jagt» taikka »Prinsessan af Cypem»? Minkätähden teatterin joh-
tokunnan mielestä ei maksa vaivaa viettää Suomenmaan toisen ru-
noniekan, Franzenin, muistojuhlaa millään arvokkaammalla tavalla
kuin vähäpätöisen kyhäelmän onnistumattomalla näyttelemisellä?
Minkätähden — mutta me olemme jo kylläksi kyselleet; nämä
viittaukset siihen, mitä kansallismielinen teatterijohtokunta olisi
tehnyt, todistavat tarpeeksi. Tiedämme kyllä^ että johtokunta useim-
piin näihin kysymyksiin voi vastata osoittamalla käytännöllisiin
vastuksiin, vieläpä semmoisiin, jotka näyttävät mahdottomilta voit-
taa — mutta isänmaallinen into olisi juuri ilmaantunut siinä, että
vastukset olisi poistettu, että mahdottomat olisi mahdollisiksi saa-
tettu. Vaan eikö tällä kaikella sitten ole mitään vastapainoa? On,
vastataan, »Daniel Hjort» ja »Regina». Valitettavasti tämäkin
johtokunnan ansio supistuu aivan tyhjiin. »Reginan» jätti Ähmanin
näyttelijäseura vakinaiselle teatterille aivan valmiina roolien, yh-
teisnäyttämisen ja kaikkien varustuksien puolesta. Se kansallinen
juhlahetki taasen, jonka »Daniel Hjortin» näytteleminen on tuotta-
nut Helsingin yleisölle, on yksinomaisesti luettava hra Fritiof
Raan ja rouva Charlotte Raan, erittäinkin edellisen, ansioksi sen
runollisen innostuksen tähden, jolla he kuvailevat tämän näytelmän
molempia päärooleja. Teatterin johtokunnan tehtävä »Reginan»
ja »Daniel Hjortin» suhteen on pääasiallisesti ollut runsasten näy-
täntötulojen talteenotto. Kuinka se ainoastaan hyödyn kannalta
on katsonut näitä kotimaisen teatterin koristuksia, todistaa esim.
se todellakin naurettava käsityöntapaisuus, joka ilmaantuu »Regi-
nan» näyttämölle-panossa.

Kansallisessa suhteessa vielä hyljättävämpää penseyttä teat-

266

teri on osoittanut näyttelijöiksi sopivien suomalaisten omistamiseen
nähden. Teatteri tarjoo meidän maassamme epävarmaa leipää;
kyvykäs ja halullinenkin tarvitsee kehotusta antautuakseen siihen.
Teatterin johtokunta ei ole tehnyt mitään tämän kehotuksen suh-
teen. Kuitenkin on hyviä kykyjä, erittäinkin laulun alalla, ilmes-
tynyt. Teatteri joko ei ole heistä pitänyt lukua ollenkaan taikka
tehnyt heille semmoisia tarjouksia, että niitä tuskin voi luulla to-
deksi. Soitantotaiteen oppineille henkilöille, joiden kauniit äänet
ovat olleet tunnetut, on tarjottu palkkaehtoja, jotka tekevät noin
puolen siitä, mitä on maksettu milfei kelvottomille köörilaulajiUe
Ruotsista. Yksi esimerkki on tässä kohden erittäin kuvaava. Knn
kyvykäs Ida Basilierimme, joka nyt loistavalla menestyksellä toi-
mittaa suuria laulutehtäviä Ruotsin ensi maisella näyttämöllä, pyrki
teatteriimme, tarjottiin hänelle aivan mitätön palkka ja ihmeteltiin
suuresti, ettei hän suostunut ehtoihin. Kun päinvastoin keskin-
kertainen, neljännen, viidennen luokan offenbachinlaul ajatar sattui
pääsemään vapaaksi jostakin Tukholman etukaupunginteatterista,
riensi johtokunta tarjoomaan hänelle lähes saman verran. Mutta
— hän oh ruotsalainen ja statisti, toinen oli kovaksi onnekseen
suomalainen ja taiteilija. Se nurjuus, millä teatteri kohteli sitä
harjoituskoulua kotimaisia taiteilijoita varten, joka tohtori Toppe-
liuksen johdon alla pantiin toimeen, mutta sitten lakkasi, ansaitsisi
oman saamansa. Sen jäseniä on teatteri »eksploateerannut» ah-
neudella, josta se ei koskaan ole mitään tietänyt keskinkertaisten
ruotsalaisten näyttelijäin suhteen, jota vastpin jäykin »non possu-
mus» aina on tullut esiin, kun teatteri olisi voinut auttaa koulua.
Sen oppilaita ylenkatsottiin eikä oltu heistä tietävinänsltkään;
tällä tavoin onnistuikin teatterin viimein kokonaan tukehuttaa se
muutoinkin varsin heikko osanotto, jota yleisö oli osoittanut täUe
laitokselle.

Mutta se nurjuus, jolla vakinaisen teatterin johtajat ovat kat-
soneet kaikkia kokeita »ruotsalaissuomalaisen näyttämötaiteen» ai-
kaansaamiseksi, on yltynyt todelliseksi vihollisuudeksi, kun asiana
on ollut suomalaisen kansallisteatterin perustaminen. Tässä yriiyk-
sessä, jota jokainen kansallinen teatterinjohtokunta olisi ilolla ter-
vehtinyt ja hartaasti edistänyt, on meidän teatterimme nähnyt ai-
noastaan rahanvoiton välikappaleen. Kiitollisuuden osoitteeksi siitä

267

että Suomen kansa sitä kannattaa, on teatterimme kaikella muo-
toa tahtonut estää näyttämön hankkimista tälle kansalle. Ettei
tämmöisen teatterin johtajia voi pitää isänmaallisen hengen elä-
hyttäminä, on selvää. Vaan jättäkäämme tämä asia, joka niin
täysin määrin todistaa kehnointa kurjuutta, sillä muutoin sanotaan
meidän kiihottavan, synnyttävän eripuraisuutta j. n. e.

Olkoon niin — saoonee joku — olkoon niin, teatterimme ei
ole kansallinen. Ei sen tarvitsekaan sitä olla. Meidän on yhden-
tekevä millä tavoin taiteelliset tarpeemme tyydytetään, jos vain
saaname ne tyydytetyksi. Taide on kosmopoliitti. Sen tulee vain
pyrkiä esittämään yleisinhimillistä, vapautettuna kaikista rajoituk-
sista, sen ihanne on puhtaasti humanistinen, muodon kauneus ja
täydellisyys. Me olemme pieni kansa, lainatkaamme parasta mitä
muukalaisilla on; taiteen etu on ainoa teatteriasiain ratkaisija.
Tämä katsantotapa ei ole meidän; sillä me tiedämme, että jokai-
sella toimella pitää oleman juurensa mustassa, runottomassa mul-
lassa eikä keveässä runollisessa ilmassa — mutta myöntykäämme
siihen. Onko siis todellakin vakinainen teatterimme taiteellisessa
suhteessa niia korkealla kannalla, että suomalaisen teatterin synty-
minen olisi taiteellisuudelle vahingoksi? Tarkastelkaamme tämän
näytäntökauden ohjelmistoa. Me huomaamme silloin, että teatteri
etupäässä on valinnut vähäpätöisiä, jopa hyljättäviäkin teoksia
ulkomaan runsas varaisesta teatterikirjallisuudesta, mutta päinvas-
toin, noin kolme neljä poikkeusta poisluettuna, ei ole ollut tietävi-
nänsäkään kaikesta siitä kauneudesta, jota etevät dramaatikot
runsain määrin ovat luoneet. *) Päinvastoin on hartaalla halulla

*) Jos tahtoo verrata, mimmoinen taiteellisten tarkoitusten ohjaama
teatterijohto on käsityöntapaisen suhteen, asetettakoon rinnakkain Ahma-
nin teatteriseuran repertoari täällä vuonna 1866 — 67 ja nykyinen. Totta
on, että pari kuukautta tästä näytäntövuodesta vielä on kulumatta; mutta
me epäilemme, tuleeko ne repertoaria suuresti rikastuttamaan. Ahmanilla
näemme seuraavat klassilliset näytelmän tekijät edustettuina: Shakespeare
4, Schiller 3, Moliere 4, Beaumarchais 2, Holberg 1, Oehlensohläger 1,
mutta tämän vuoden repertoarissa ainoastaan yhden, Shakespearen, 2:11a
näytelmällä. Hyvistä ulkomaan kirjailijoista oli Ähmanin repertoarissa:
Bjömstjeme-Björnson (2), Musset (2), Legouve (2), Banville (1), Sardou
(2), Augier (1), Mosenthal (l), Brachvogel (1), Börjesson (2); kuinka kui-
valta näyttää sen rinnalla tämän vuoden repertoari, jossa tavataan: Sar-

268

tavoiteltu kehnoa, nerotonta, epärunoUista. Mitkä ovat ne uudet
näytelmät, joiden ottamiseen on pantu enimmän huolta? Niin —
inhottava melodraama (»Fosterland»), irstas farsi (»Richelieu»),
vähäpätöinen kyhäelmä, täynnä huijausta (»Nya gamison»), tai-
teellisesti turmelevainen buffa (»Frihetsbröderna»), viaton, mutta
mitätön laulunäytelmä (»Wermlänningarna») j. n. e. »Martha» ja
»Macbeth» ovat ainoat kosteikot siinä taiteellisessa erämaassa,
jossa teatterijohtokunnan vaikutus uusien kappaleiden omistami-
seen nähden tänä näytäntökautena on osoittautunut! Ja tämäkö
siis on se ylevä, ideaalinen taide, jota katsotaan niin korkeaksi,
ettei suomalainen teatteri sitä voi saavuttaa, nämäkö ne taiteelliset
tuotteet, joita pidetään valtiokavalluksena taidetta vastaan olla
suosimatta? Se on siis kaiken inhimillisen ylevyyden häpäise-
mistä, jos jotakuta houkutellaan pois »Richelieun» kynismeistä
kuuntelemaan Lean kertomusta jaloimmasta, mitö. maa on tuotta-
nut, taikka jos rohkenee »Vapauden veljesten» raakaa rähinää
vastaan asettaa Agathan pyhän ihanan haaveksimisen kuutamolla!
Mutta — väittelee joku vanhan ja »kultaisen kohtuuden
mies» — olkoon niin, että nykyinen ruotsalainen teatteri ei ole niin
taiteellinen kuin sen pitäisi oleman, olkoon niin, että suomalaisen
teatterin ystäväin tekemä kehotusavun anomus on kohtuullinen,
olkoon niin, että oikeudentuntokin puolustaa, että toisen pitää saa-
man valtioapua, kun sitä suodaan toiselle — minkätähden sen pitää
nyt juuri tapahtuman? Eikö sovi odottaa, siksi kuin suomalainen
teatteri on kohonnut sille kannalle, jolla ruotsalainen nyt on, sil-
loin joutuu kohtuuden hetki. Minkätähden suomalaisen teatterin
harrastuksen välttämättömästi pitää ilmaantuman ryntäyksissä ruotsa-
laista teatteria vastaan? Niin ei olekaan asian laita. Me enune
millään muotoa kiellä ruotsalaisen teatterin oikeutta maassanmie,
me enmie ylimalkaan kiellä olemisen oikeutta miltään pyrinnöltä,
joka osoittaa itsessään olevan elinvoimaa; jopa katsomme ruotsa-
laista teatteria hyödylliseksikin Helsingissä taiteellisen entisyyden
jatkamiseksi sillä välin kun suomalainen teatteri kestää koetus-

dou (1), Bjömstjerne-Björnson (1), Grillparzer (1), Börjesson (1). Ei ke-
nenkään myös sopine sanoa, että hra Ahmanin näyttelijäseura oli köy-
hempi hyvistä taiteilijoista, ja yhteisnäytteleminen nyt ja silloin tuskin
sietänee vertaamista.

269

aikansa; mutta sillä emme tahdo sanoa, että ruotsalaista teatteria
on luonnottomalla tavalla kannatettava, niin että se tekee suoma-
laisen mahdottomaksi, tekee sen edistyskannan mahdottomaksi,
jolla tämän katsantotavan mukaan kohtuuden hetki olisi joutuva
suomalaisellekin teatterille. Me vaadimme ainoastaan vapaata kil-
pailua — taistelkoon ruotsalainen teatteri varmemmalla tekniikal-
lansa, runsaammilla näytelmävaroillaan, apujoukoillaan Tukholman
teattereista, etevämmillä näyttelijöillänsä — suomalainen teatteri on
tätä kaikkea vastaan asettava virkeän, nuoren tahdon, isänmaalli-
sen hartauden, taiteellisen innon. Tämmöisestä vapaasta ja rehelli-
sestä taistelusta koituisi ainoastaan hyvää kunmiallekin puolen.
Mutta älköön tehtäkö tätä kilpailua mahdottomaksi estokeinoilla,
toisen teatterin yksipuolisella suosimisella, niin että toinen jo
syntyessään tukehtuu.

Kun suomalaisen teatterin vihollisilla ei ole muita todistus-
keinoja, kääntyvät he tavallisesti toisapäin, sanoen: »Kaikki puhe
taiteen jalostavasta ja kansallisesta merkityksestä on paljasta lo-
rua; teatteri on vaan ylellisyyttä, sen ainoana tarkoituksena on
huvitus.» Tässä katsantotavassa, että taide muka on ylellisyys-
tavaraa, on todenperäistä ja perätöntä sekoitettu yhteen, kuitenkin
min että perätöntä on enemmän. Ainoastaan se taide, joka ei
tuota mitään, on ylellisyystavaraa ja ansaitsee siis yhtä vähän
kannatusta valtion puolelta kuin muut semmoiset; kansallinen taide
kartuttaa kansan henkisiä varoja ja ansaitsee siis yhtä hyvin keho-
tusta ja apua valtion puolelta kuin jokainen muu kansakunnan
voimien siveellinen tai henkinen kehitys. Kuinka voidaan olla
taiteen merkitystä yhteiselämässä tykkänään ymmärtämättä, todis-
taa hallituksemme, kun se käsittelee taideasioita. Ainoa taide, joka,
paitse runoutta, meillä todellakin on ollut tuottavainen, on maa-
laustaide. W. Holmberg, Ekman, A. Frosterus, Laurens, Lind-
holm, Munsterhjelm, Becker y. m. osoittavat, että todellinen kan-
san sydämessä elävä voima siveltimen avulla on pyrkinyt raivaa-
maan itselleen tietä maailmaan. Kuitenkin on hallitus milloin vä-
hentänyt, milloin kokonansa lakkauttanut sen jo ennestään jok-
seenkin niukan valtioavun, jota etevin laitos tässä kohden, tuo
oivallisesti johdettu ja isänmaallisten mielipiteiden elähyttämä
taideyhdistys nauttii. Kansallismuseon perustamiseksi ei hallitus-

270

kunnan mieleen ole johtunut määrätä satojen tuhansien markkain
korottomia lainoja. Sitä vastoin annetaan vuosittain teatteriin,
joka kuitenkin tähän asti on Suomessa ollut milfei mitään tuotta-
matta, monta vertaa suurempi summa kuin mitä taideyhdistykselle
on suotu. Sopii tosin väittää, ettei suomalainenkaan teatteri tähän
asti ole ollut tuottelias; mutta sillä on kuitenkin tuotteliaisuuden
mahdollisuus, kun nykyinen ruotsalainen teatteri päinvastoin aivan
juurettomana häilyy ilmassa eikä ikinä voi olla muuta kuin lois-
kasvi. Mutta myönnettäköön, että teatteri Suomessa on ylellisyys-
tavaraa ja että siis valtioapu suomalaiselle teatterille on tarpeeton;
silloin se samoin on tarpeeton ruotsalaisellekin teatterille. Sillä
tuhansien markkojen hukkaaminen ylellisyyteen, kun kansa elää
köyhyydessä, on anteeksiantamatonta tuhlausta -— hyödyttömien
muukalaisten elättäminen, kun maan omat lapset nääntyvät näl-
kään, niinkuin katovuosina, se on enemmän kuin kevytmielistä
— se on julmaa. Vaan jos teatteri pidetään sivistyslaitoksena,
josta valuu rakkautta kaikkeen kauniiseen, lempoihin tapoi-
hin, jotka saattavat elämän valoisaksi, yleviin tunteisiin, jotka sitä
jalostuttavat, täysivoimaiseen, henkiseen vaikutukseen — miksi
meiltä, kansan suomenkieliseltä osalta, ehdoin tahdoin suljetaan
tämä sivistyksen lähde, miksi meiltä ryöstetään tämä kirkastavai-
nen valo? Miksi ei meille aseteta tätä koulua, jossa kansakunta
oppii sievää älyllisyyttä ja vakavaa ryhtiä, elämän tyynimielistä
tarkastusta, jossa meidän omat runoilijamme saavat meille kertoa,
mitä rinnassamme on jaloa, mitä olennossamme on pientä, isiemme
suurimmat urostyöt ja halvannäköisestä elämästä mökissä, suuruu-
desta, joka on niin suurta että sitä voi käsittää ainoastaan taiteen
kuvastimessa, pienuudesta, joka on niin pienoista, että sitä voi
tarkastaa ainoastaan taiteen suurennuslasilla. Alkäät peljätkö mei-
dän kangistuvan ahdasmielisen taiteilija-itsekkäisyyden vihollisuu-
teen vierasta kohtaan. Me kyllä suomalaisessakin teatterissa tu-
lemme ymmärtämään englantilaisten innostusta, italialaisten suloutta^
saksalaisten syvämielisyyttä, tanskalaisten hyväsävyisyyttä, ranska-
laisten ö^-oa Antakaa meidän vain sillä kielellä, jota rakastammo
ja jota Suomi ymmärtää, kuvaelmissa, jotka ovat meidän lihaamme,
meidän henkeämme, kuulla, miten Shakespeare runouden soihdulla
valaisee sitä syvyyttä, jota sanotaan ihmissydämeksi, miten Calde-

271

ron tulkitsee maan katoavaistiutta taivaan ihanuuden rinnalla, mi-
ten Moliere osoittaa kehnon mitättömyyttä, miten Schiller lohduttaa
sillä, että jalous ihmisteoissa ja ihmisten kohtaloissa on katoama-
tonta. Me käännymme tällä anomuksella kaikkien t-asapuolisten,
kaikkien todellisten isänmaanystävien puoleen.

Tämä kirjoitus herätti tavatonta huomiota, jopa häm-
mästystä, sillä vaikka Ruotsalaisen teatterin heikot puolet
olivat sen ystävienkin piireissä hyvin tunnetut, oli samalla
ikäänkuin salaisesti sovittu, että näitä ei saataisi julkisesti
paljastaa. Teatteria ahdistava kritiikki oli hyökkäys ruot-
salaisen sivistyksen pyhyyttä ja erehtymättömyyttä vastaan
— mahdollinen ainoastaan julkean fennomaanin puolelta,
joskaan ei oltu arvattu ketään niin rohkeaksi, että hän
siihen ryhtyisL Kun nyt kuitenkin arastelematon, seikka-
peräinen arvostelu »kansallisen taidelaitoksen» toiminnasta
oli julkaistu, on helppo käsittää, että yleisö joutui kuohuk-
siin. Ruotsalaisen teatterin ystävät olivat vimmastuneet,
jota vastoin suomenmieliset olivat ihastuneet Bergbomin
rohkeasta ja loistavasta esiintymisestä. Ainoastaan harvat
osasivat tyynesti arvostella hänen tekonsa suuruutta ja
kantavuutta. J. V. Snellman lausui Bergbomin kirjoituk-
sesta: »En ole pitkiin aikoihin lukenut mitään niin mah-
dikasta (öfverlägset)», ja August Schauman, joka ei ollut
suomenmielinen, sanoi, että hän suurimmalla nautinnolla
oli lukenut sen kaksi kertaa, »siinä kuvastuu kokonainen
ihmiselämä». Tämä henkevä lauselma ilmaisee oikein kir-
joituksen merkityksen. Arvostellessaan ruotsalaista teat-
teria Bergbom oli suunnitellut todellisen kansallisteatterin
ohjelman, kuinka sen tuli pitää kotimaista ja kansallista
pyhänä samalla kun se korkealla kantoi tositaiteen lippua.
Sekä toisen että toisen puolen tehtävää oli ruotsalainen
teatteri laiminlyönyt. Jos suomalainen teatteri syntyi, riip-

272

pui sen olemassaolon oikeutus yksistään siitä, että se me-
netteli päinvastoin. Bergbomin kritiikki oli siis semmoista
tuottavaa, uutta luovaa kritiikkiä, jota Lessing pitää ainoana
oikeana. Tahtoiko ruotsalainen teatteri ottaa siitä ohjausta,
se oli sen ja sen yleisön asia; Bergbom puolestaan oli päät-
tänyt että suomalainen teatteri nyt oli perustettava ja siinä
oli, mikäli mahdollista, hänen ohjelmansa toteutettava. Sen-
tähden hän oli julkisesti esittänyt kantansa ja mietteensä,
niin että koko hänen hehkuva persoonallisuutensa ja koko
hänen elämäntyönsä sisältyy laatuaan yksinäiseen kirjoi-
tukseen.

Ymmärrettävästi kirjoitus synnytti äänekkään ja pit-
källisen vastakaiun, oikean »mielipahan myrskyn» ruotsa-
laisessa sanomalehdistössä. H. D:ssä hra ft jonka merkin
takana piili suuren lehden monivuotinen teatteriarvoste-
lija, maisteri K. Bremer, astui esiin laajapuheisesti puolus-
tamaan teatteria. Jos tällä kynäniekalla ennestään oli vä-
häinen maine taiteentuntijana, niin se tuskin kohosi hänen
jouduttuaan käsikähmään Bergbomin kanssa.*) Että jälki-
mäinen ollenkaan vastasi, ei tullut siitä että hra /J:llä olisi
ollut mitään pätevää ja asiallista esitettävänä, vaan siitä
että hänen takanaan tiettiin neuvojana seisovan jollei koko
ruotsalainen johtokunta niin ainakin joku sen jäsenistä. Ne
kolme kirjoitusta, jotka Bergbom vielä julkaisi Morgonbla-
detissa (27, 29 p. huhtik. ja 13 p. toukok.), olivat kauttaal-
taan niin pirteitä, niin täynnä uusia todistuksia ja tietoja,

*) Sattuvin lauselma Dagbladin teatteriarvosteluista, jonka tun-
nemme — sanoo Bergbom eräässä vastakirjoituksessaan — kuulimme pari
vuotta sitten. Eräänä päivänä kohtasimme yhden etevimpiä näyttelijöi-
llämme hyvin alakuloisena. Kysymykseen mikä häntä vaivasi, hän vas-
tasi toisella kysymyksellä: »Varmaankin näyttelin eilen roolini surkeasti?»
— »Kuinka niin?» — »No, kun Dagbladi minua tänään kiittää, tietysti
olin kovin epäonnistunut!»

273

niin älykkäitä vastustajan pintapuolisten ja ristiriitaisten
väitteiden paljastamisessa, että vaikutus oli »murhaava»
eikä hra (iilla, ollut muuta neuvoa kuin vaieta.*)

Kirjoituksillaan Bergbom oli täydellisesti valaissut
teatteriolomme, niin että jokainen huomasi niiden puutteet
ja tarpeet; mutta sen ohella hän tahtoi varsinkin kansan
edustajille, jotka eivät olleet nähneet entisiä suomalaisia
näytäntöjä, näyttää mitä jo voitiin suomenkielellä teatte-
rissa esittää, hän tahtoi antaa niiden kuulla tämän kielen
soivan näyttämöltä. Mutta miten tehdä, kun rouva Raa
oli kontrahdin kautta kielletty esiintymästä ainoassakaan
suomalaisessa näytännössä ? Tästä pälkähästä selviydyttiin
kekseliäisyydellä, joka muistuttaa niitä ihmetteleviä sanoja
suomenmielisten masentumattomuudesta, jotka Emilie Berg-
bom vuotta ennen oli kirjoittanut Kaarlo veljelleen. Ruot-
salaisen teatterin johtokunnan kielto tarkoitti ymmärrettä-

*) Muistona tästä polemiikista säilyi suomenmielisten kesken kauan
»lentävinä lauseparsina» Dagbladin teatteriarvostelijan sanat Nioolain iloi-
sen oopperan »Die lustigen Weiber von Windsor» musiikista »vakava ja
vaikea» (seriös och sv&r) sekä vakavasta klassillisesta ohjelmistosta »tra-
gedioja ja muita pitkäveteisiä kappaleita».

Seuraava tapahtuma teatterielämästä olkoon vielä kerrottuna^ koska
se hyvin kuvaa ajan kiihkoista mielenlaatua. — Pääkirjoituksessaan Berg-
bom oU maininnut teatterin johtokunnan Ida Basilierin sijaan palkan-
neen erään »neljännen tai viidennen luokan offenbachinlaulajattaren».
Sanat tarkoittivat neiti P:tä, joka toista sataa kertaa oli ihastuttanut
tukholmalaisia »Frihetsbrödereissä» ja Helsingissä niinikään menestyk-
sellä oli esiintynyt samassa operetissa. Sitä vastoin hän ainoastaan puut-
teellisesti pystyi täyttämään Anna Page'n osaa juur'ikään mainitussa Ni-
colain oopperassa, jota näyteltiin niinä päivinä, jolloin Bergbomin kir-
joitus ilmestyi. Mielenosoitukseksi Bergbomia vastaan alkoivat »teatteri-
kalifit» (Fredr. Cygnaeuksen keksimä nimi teatterin kantavieraille) kuin
riivatut taputtaa käsiään neiti P:lle, jopa heitettiin hänelle eräänä
iltana 15 (!) kukkakimppua. Samana iltana päättivät muutamat suomen-
mieliset ylioppilaat tehdä kepposet innostuneille parterriherroille. Seu-
raavana iltana, kun ooppera jälleen annettiin, olivat he kaikki teatterissa,
ja kun »kalifit» tapansa mukaan alkoivat taputtaa käsiään neiti P:lle,

274

västi julkista esiintymistä, sillä eihän muunlaisista näytän-
nöistä ennen ollut puhettakaan ollut. Nojaten tähän tosiasiaan
päätettiin panna toimeen yksityinen näytäntö, johon kat-
sojat kutsuttiin ilman että ainoatakaan pilettiä myytiin!
Kumminkin Emilie Bergbom, jonka nimessä näytäntö oli
annettava, välttääkseen syytöstä salamyhkäisestä menette-
lystä, kysyi eräältä ruotsalaisen teatterin johtokunnan jä-
seneltä, asessori Krogiukselta, jonka hän joka päivä tapasi
hypoteekkiyhdistyksen toimistossa, oliko johtokunnalla mi-
tään asiaa vastaan. Tähän vastasi Krogius kirjallisesti, että
se tosin soti rouva Raan allekirjoittamaa välikirjaa vastaan,
mutta »katsoi hän kumminkin voivansa vakuuttaa, että
sentapainen esiintyminen ei tulisi aiheuttamaan mitään toi-
menpidettä johtokunnan puolelta».

Tämä näytäntö, jota ei ilmoitettu eikä muutenkaan
mainittu sanomissa, tapahtui Yrjönpäivänä, huhtikuun 23,
Arkadiateatterissa. Katsojat, etupäässä valtiopäivämiehiä
— suomenmielisiä ja muitakin — sekä suomalaisuuden har-
rastajia ja ystäviä Helsingistä, olivat kaikki Emilie Berg-
bomin nimessä kutsutut. Ohjelman päänumerot olivat A.
Kiven kappaleet »Margareta» ja »Lea»; niiden välissä esi-

applodeerasivat ylioppilaat kahta kiivaammin. Eikä siinä kyllä, vaan
samalla hetkellä kapellimestari Emanuel ojensi laula,] attarelle — laakeri-
seppeleen, kaunis runo ohella. Kaunis runo oli kuitenkin liian kaunis.
Kun se luettiin kulissien takana, heräsi aavistus että kaikki ei ollut oi-
kein, ja pian siellä sekä »kalifien» piirissä tiedettiin, että kunnottomat
fennomaanit olivat juonen alkuunpanijat. Ymmärtäähän mikä jupakka
tästä syntyi! Miten he ovatkaan raakoja, huudettiin yhdellä suulla, hä>
väistä pyhää laakeria, loukata viatonta tyttöparkaa j. n. e. — Kieltä-
mättä oli yritys poikamainen, mutta keksintönsä innossa ylioppilaat eivät
olleet ajatelleet, että neiti P:kin voisi siitä kärsiä, heidän juonensa oli
tähdätty »kalifeja» kohtaan, joiden taideinnostusta tahtoivat ivata. Ja
siinä he hyvin onnistuivat, sillä jollei runo olisi paljastanut vehkettä. ei
laakeria — sen innokkaat kättentaputukset todistivat — olisi pidetty vää-
rinkäytettynä.

275

tettiin »Pilven veikko». Rouva Raa näytteli tietysti nimi-
roolin kummassakin draamassa ja hän onnistui mainiosti.
»Tuskin koskaan», sanotaan erään aikalaisen kirjeessä, »olen
nähnyt rouva Raan näyttelevän niin elävästi, niin ihanasti,
eikä toisiakaan vastaan ollut paljo muistutettavaa.» Yleisö
oli »erinomaisen ihastunut»; ilta oli »Suomen miehille täällä
Helsingissä todellinen juhlahetki». Samassa kirjeessä mai-
nitaan yhden pappissäädyn edustajan, tohtori Lämpenin,
puhjenneen sanoihin: »Tämä on ihanin hetki, mikä minulla
on ollut Helsingissä.»

Mutta Bergbom ei olisi ollut se innostunut kansallisen
taiteen puolustaja, jommoisena hän tätä ennen oli esiytynyt,
jos hän ei olisi tahtonut tehdä Ida Basilierinkin näyttä-
möllisenä laulajattarena tunnetuksi sille harvinaiselle ylei-
sölle, joka tänä keväänä oli Helsingissä saapuvilla. Se tar-
koitus kävi kumminkin erinäisistä syistä vaikeanlaiseksi
toteuttaa. Taiteilijatar oli vielä Tukholmassa, jossa hän
kuninkaallisessa oopperassa helmikuun 21 p. oli täysilukui-
sen ja ihastuneen yleisön kuullen laulanut pääosan Doni-
zettin »Lammermoorin Luciassa» ja myöliemminkin oli esiin-
tyvä kolmannessa debyyttiroolissa, Rose Friquefinä Mail-
lartin »Villars'in rakuunoissa»; mutta siitä huolimatta hän
jo maaliskuulla lupasi Bergbomille mielellään tulla Helsin-
kiin näytäntökauden lopulla, milloin vain tahdottiin. Ja
huhtikuun 20 p. Bergbom Morgonbladetissa kertoikin Suo-
malaisen seuran tehneen Ida Basilierin kanssa sopimuksen
toukokuulla toimitettavasta sarjasta näytäntöjä, joissa lau-
lajatar esiintyisi paitse Jeannettena ja Leonorana samoissa
rooleissa, joissa hän Tukholmassa oli saanut osakseen niin
yleistä ja vilpitöntä tunnustusta, sekä mahdollisesti myöskin
pienemmän »Laulajatar» nimisen operetin pääosassa. Näin
oli kaikki hyvin, mutta silloin tapahtui odottamaton isku.

276

Huhtikuun 24 p. kuoli laulajattaren isä sydämenhalvauk-
seen. Luonnollisesti tämä tapaus esti alkuperäisen laajan
suunnitelman toimeenpanemisen ; mutta kuitenkaan Ida Ba-
silier ei kokonaan peruuttanut lupaustaan. Hän esiytyi
yhden kerran kesäkuun 4 p.

Tämä näytäntö, viimeinen Suomalaisen seuran nimessä
toimitettuja, alkoi Tyyko Hagmanin kirjoittamalla burleski-
maisella ilveilyllä »Hölmölän maailmanparantajat» — jon-
kinlainen »Silmänkääntäjä» muutettuna valtioUis-yhteiskun-
nalliselle alalle — joka esitettiin kovin liioitellen. Sen jäl-
keen tuli »Kolme näytöstä yhteensovitetut Rossinin ooppe-
rasta Sevillan parturi». Käytettävillä voimilla oli näet
mahdoton näyttää koko oopperaa, mutta yhteensovitus oli
niin taitavasti tehty, että sekä toiminnan pääpiirteet että
kauniimmat ja viehättävimmät musiikkikappaleet olivat
säilyneet. Laulajatarta tervehdittiin heti mitä lämpimimmin,
ja hän osasi yhtä hyvin laulullaan kuin näyttelemisellään-
kin yhä vain enentää yleisön innostusta. Ennestään tun-
nettu helkkyvä ääni huomattiin voimistuneeksi ja tasaan-
tuneeksi ja esitystaitokin vakaantuneeksi. Näyttämöllä liik-
kui nyt milfei täysin kypsynyt taiteilijatar, joka näytteli
ja lauloi sitä henkevämmällä suloudella ja kujeellisemmalla
viekistelyllä kuin Rosinan luonne oli sopusoinnussa hänen
omansa kanssa. Laulukohtauksessa laulajatar ihastuttavasti
esitti romansin »Jeannetten häistä» ja Venzanon Tadolini
valssin.

Niinkuin jo sanottiin, oli tämä viimeinen Suomalaisen
seuran näytäntöjä. Sen johdosta kirjoitti se, joka oli tuleva
tämän kirjan tekijäksi, Morgonbladetiin seuraavat rivit,
jotka vieläkin muuttamatta pitävät paikkansa:

»Ei voitane kieltää, että näillä yhä uudistuvilla seuranäy-
tännöillä on omituinen merkitys suomalaisessa sivistyshistoriassa.

277

Alkunsa saaneina heräävästä käsityksestä siitä» kuinka tärkeä koti-
mainen näyttämö on itsenäisen, kaikinpuolisen sivistysmuodon
kehittämiselle, muodostavat ne huomattavan ilmiön kansallisissa
edistyspyrinnöissämme. Isänmaallisen hengen elähyttämät taiteen-
harrastajat ovat sikäli suorittaneet tehtävänsä mikäli ovat kan-
sallishenkisen ja -muotoisen teatterin edelläkävijöitä ja uranaukaisi-
joita. Siihen katsoen on luonnollisesti pääasiallinen arvo annettava
heidän hyvälle tahdollensa, ja kohtuutonta olisi ollut odottaa heiltä
taiteellista täydellisyyttä. Semmoista ei ole voitu tarkoittaakaan,
eivätkä esiintyjät ole käyneet tehtäväänsä käsiksi suurilla vaati-
muksilla taikka harhaluuloisina. Mutta kun sittekin ihanteellinen
loiste pysyväisesti on kiintynyt näiden suomalaisen teatterin ensi
askelten muistoon, niin on siitä kiittäminen kahta todellista näyt-
tämöllistä taiteilijaa. Rouva Charlotte Raa ja neiti Ida Basilier
ovat lämpimällä mielellä ja elävällä tunteella kannattaneet pää-
tehtäviä sekä Nerokkaalla ja taiteellisella esityksellään innostutta-
neet myötävaikuttavia diletantteja.»

»Nämä seuranäytännöt, jotka ainoastaan osallisten innostus
hyvään asiaan ja rajaton uhrautuvaisuus on aikaansaanut, ovatkin
johtaneet pätevään käytännölliseen tulokseen, joka on omansa ila-
huttamaan jokaista isänmaanystävää. Ne ovat pääkaupungin ylei-
sölle, joka samalla on maamme sivistynein ja teatteriin enimmän
tottunut yleisö, selvästi osoittaneet suomalaisen näyttämön mahdol-
lisuuden. Melkoinen osa tätä yleisöä onkin oivaltanut näitten yri-
tysten johtavan aatteen ja sydämestään omistanut sen omakseen.
Kolme vuotta sitten oli kysymys yleisön silmissä arveluttava haave-
kuva, johon nähden optimistinenkin saattoi lausua oikeutettuja
epäilyksiä; nyt on perustus laskettu ja enempi on vain ajan kysymys.
Kannatusyhdistys, johon yleisesti on otettu osaa, on muodostunut
kotimaisen teatteriseuran aikaansaamiseksi, ja sallittakoon meidän
toivoa, että suomalainen näyttämötaide ennen montakaan vuotta on
edustajakseen saanut joukon taiteellisesti kehitettyjä näyttelijöitä ja
sitten edistymistään edistyy lupaavaa, turvallista tulevaisuutta kohti. »

Näistä viimeisistä sanoista näkyy, että suomalaisen
teatterin perustaminen oli tosiasiaksi tullut. Se oli tapahtu-
nut toukokuun 22 p. klo 6 i. p. Uuden teatterin ylemmässä

278

ravintolahuoneustossa pidetyssä kokouksessa, johon monien
yksityisten neuvottelujen jälkeen julkisesti oli kutsuttu
»herroja ja naisia», jotka harrastivat asiaa. Saapuville tuli
noin 70 kansalaista, kaupunki- ja maakuntalaisia kumpaa-
kin sukupuolta. Kokouksen aloitti Yrjö Koskinen, joka, ensin
mainittuaan kuinka tärkeää olisi että meilläkin saataisiin
aikaan teatteri kansan kielellä, viittasi tarpeellisiin valmis-
tuspuuhiin. Suomalaisen näyttämön aate oli niin kypsy-
nyt, että eri mieliä saattoi ilmaantua ainoastaan yksityis-
kohdista — että taidelaitos oli perustettava, siitä oltiin
kohta yksimielisiä. Keskustelu kosketteli siis yrityksen
suunnitelman pääpiirteitä. Ensi aikana olisi näyttelijäin
luku rajoitettava 10 tai 12. Ensimäinen vuosi olisi pää-
asiallisesti käytettävä valmistaviin opintoihin* ja harjoituk-
siin, ja tulisi näyttelijäseuran sen jälkeen esiintyä eri pai-
koissa, esim. 3 kuukautta Helsingissä, 2 Viipurissa, 2 Tu-
russa, 1 Hämeenlinnassa ja 1 Tampereella; kesällä kun
kulkuneuvot olivat mukavammat, olisi käytävä Kuopiossa,
Porissa, Oulussa taikka muillakin paikkakunnilla. Erittäin
tärkeänä asiana pidettiin, että näytelmäin kieli olisi virhee-
töntä ja puhdasta sekä että painoa pantaisiin oikeaan lausu-
miseen. Näytelmäkirjallisuuden edistämiseksi olisi palkin-
toja jaettava ansiokkaista alkuperäisistä teoksista. Puhuessa
tarjona olevista näyttelijävoimista ilmoitettiin Ida Basilierin
luvanneen avustaa, jotta tuon tuostakin voitaisiin toimittaa
suurempiakin laulunäytelmiä, jota paitse varmuudella toi-
vottiin, että rouva Raa, vuoden päästä Ruotsista palattuansa,
rupeaisi »teatterin opettajaksi ja tukipylvääksi». Teatteri-
toimen kustantamiseksi arveltiin aluksi tarvittavan 6000 mar-
kan vuotuinen kannatus, ja kokouksen päätulos oli kannatus-
yhdistyksen perustaminen viideksi vuodeksi. Jotta vähä-
varaisemmatkin voisivat olla mukana, määrättiin osake 12

279

markaksi vuodessa, ja olivat merkityt osakkeet tarpeen mu-
kaan suoritettavat. Esiinpannuille listoille merkittiin kohta
186 osaketta. Vihdoin päätettiin asettaa toimikunta, jonka
tulisi laatia ehdotus säännöiksi yhdistykselle. Siihen valit-
tiin jäseniksi tohtori K. Bergbom, lakitiedetten kand. J.
Forsman, professori G. Z. Forsman (Yrjö Koskinen), do-
sentti J. Krohn ja filos. kand. E. Nervander *), sekä vara-
jäseniksi amanuensi B. O. Schauman.

Kesäkuun 10 p. pidettiin uusi kokous, jossa sääntö-
ehdotus tarkastettiin ja valittiin kolmimiehinen johtokunta.
Tämän jäseniksi tulivat K. Bergbom, Yrjö Koskinen ja B.
O. Schauman. Varajäseniksi »valittiin maisteri A. Almberg,
eversti A. Järnefelt ja J. Krohn.

Päivänä sen jälkeen kun täten vastaperustetulle Suo-
malaiselle teatterille oli valittu ensimäinen johtokunta, esi-
tettiin Talonpoikaissäädyssä yksityisen valitusvaliokunnan
mietintö teatteriasiaa koskevasta anomuksesta. Valiokunta
ehdotti anomusta tehtäväksi siihen suuntaan, »että kun
vastaisuudessa kysymys nousee sen 12,000 markan suurui-
sen rahamäärän uudistamisesta, joka tuleviksi 2 vuodeksi
pysyväisen näyttelijäjoukon kannattamiseksi Helsingin Uu-
dessa teatterissa on annettu^ kohtuulliset apurahat, suoma-
laisen näytelmätaiteen hyväksi, annettaisiin sille kansalli-
selle teatteriyhdistykselle, joka ehkä silloin on saatu toi-
meen». Tätä ehdotusta vastaan esiintuotiin kumminkin eri-
näisiä muodollisia muistutuksia, jota paitse säädyn sihteeri
ilmoitti käsityksensä olevan, että anomus oli suunnattu pois
alkuperäisestä tarkoituksestaan ja että se sentähden oli
katsottava sopimattomaksi. Keskustelua seuraavassa äänes-

*) Nervander luopui kuitenkin jäsenyydestä sentähden, että hän
Hufvudstadsbladetin teatteriarvostelijana tahtoi säilyttää itselleen täy-
den vapauden julkilausua mielensä uudesta yrityksestä.

280

tyksessä mietintö hyljättiinkin 21 äänellä 18 vastaan. Hei-
kura, Klami ja Puhakka ilmoittivat vastalauseen päätöstä
vastaan. — Näin siis tarkoitukseltaan hyvä yritys raukesi
tyhjiin. Suomalainen teatteri oli kuin olikin yksityisten
uhrauksilla kannatettava. Että teatteriasian esille ottami-
nen valtiopäivillä kuitenkin oli sille hyödyksi, ei liene kiel-
lettävissä. Saatiinhan sen kautta entistä laajemmat kansa-
laispiirit huomaamaan, mikä puute tässäkin kohden oli ole-
massa sivistyselämässämme, ja olihan se samalla myöskin
muistutus vallanpitäjille, että taiteenkin alalla tasapuoli-
suutta oli noudatettava, jos tahdottiin oikeutettua mieli-
pahaa kansassa välttää.

Omituinen sattumus oli, että juuri silloin kun Suoma-
lainen teatteri perustettiin, kadotti Ruotsalainen teatteri
loistavimman kykynsä, Fritiof Raan, joka vaikka olikin
synnyltään ruotsalainen Suomessa oli kohonnut taiteensa
huipulle. Tämä taiteilija kuoli näet 20 p. toukok. ainoas-
taan 32 ja puolen vuoden ikäisenä, ja hänet haudattiin
yleisen osanoton vallitessa 23 p. Bergbomin kirjoittamat
lämpimät muistosanat Morgonbladetissa (21 p.) päättyivät
lauseeseen: »Hän oli näyttämömme sielu eikä hän kos-
kaan voi tulla siellä korvatuksi» — joka tähän saakka on
osoittautunut todeksi. Ja Cygnaeus, joka 12 p. kesäk. ke-
hotti yleisöä ottamaan osaa patsaan pystyttämiseen kaiva-
tun taiteilijan haudalle, mainitsi häntä »suurimmaksi mesta-
riksi taiteessaan, jonka maamme on nähnyt kehittyvän
kansansa keskellä». Tämä kuolemantapaus vaikutti välilli-
sesti Suomalaisenkin teaterin elämään. Kun rouva Raa oli
saanut kyliänsä täkäläisestä ruotsalaisesta teatterista eikä
aviosuhde enää häntä sitonut, hän ijäksi erosi tästä laitok-
sesta. Lähtiessään Helsingistä oli hänen aikeensa kyllä,
niinkuin ylempänä on sanottu, palata liittyäkseen Suoma-

281

laiseen teatteriin; mutta itse asiassa kävi niin, että hänelle
ennen pitkää koitti uusi elämänjakso, jonka velvollisuudet
pysyttivät hänet kaukana meistä. Taiteilijattaren vierailut
näyttämöUänmie todistavat kuitenkin, että se taimi, jonka
istuttamisessa hän oli ollut niin harras osallinen, yhä edel-
leen pysyi hänelle kalliina.

Osakeyhtiö F, Tägmann, Helsinki 190&,

Internet Archive Audio

Featured

Top

Images

Featured

Top

Software

Featured

Top

Books

Featured

Top

Video

Featured

Top

Mobile Apps

Browser Extensions

Archive-It Subscription

Save Page Now

Full text of "Suomalaisen teatterin historia"

See other formats