(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Biodiversity Heritage Library | Children's Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Suomen kansan satuja ja tarinoita"

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to disco ver. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . corn/ 



DEUERLIGH^sdie 

BUCHHANDLUNG 
in Gröttingen, 



^?f a-olc. 




Digitized 



by Google 



r 



Digitized 



by Google 






Digitized 



by Google 






Sit0malaireit 



ftrjalUfititben Senratt 



a^oimituffttt. 



n Cfa. 



^«omalaifen i^iTJattifuubcn @curan fitiapaino6fa, 1871. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 






^2^4^ c^^ yi^n-^.^^iu/>- .fy^i^ 4 ^juu/«>^ 



huomen ^attfatt 






1 £>fa. 



Sumeu ^m%. 



O ^elfittgtSfä; 

©uomalatfen Äirjanifuubcn ©curan firjapaino^fa, 1871. 



Digitized 



by Google 



r" 






DEC34lböO 



/ivSiA'Ur&' Uu^i^oC 



HARVARD 
JNIVERSlTYj 

KtB 15 1965 



\. 8mbberg. 



Digitized 



by Google 



Äuten ^Ijtt^ifet, fttcn lanfatfin Icrran oaat olleet Ia|)fuu* 
ben t'a«fd. Äertomia ifitöanl^ojett aifojen feifoiöta \a tajja^uf* 
fi«ta »oifi janoa fanfan lapfuuben l^idtoriaffl U^fontanfa 
pnii fanfa tarutkin, feffiritdnfd fe!d muun tietonfa fananlaöfui- 
^itt, \a mitd n^fpdnfd fanoifimmc I;iötoria!fi, oli fiil;en aifaan 
tarinoita* — Se oli luonnonifuuben ja lapfeHifen u>iattomuu» 
ben aifo* Sofm eimät auofifatojen !ofemu!fet ol;janneet mielen 
juoffua pKoin, ujaan m^ööfddn ei toield t^I)jdntd^3oinen, ufein!tn 
itfeenfd l^dmment^n^t toiifaötelemuS rau^ai^fut il}mifen l^enfed* 
Sltdnfd ndfi Ja ^atoeffi !anfa tdöjd lapfuuben i'döfd oHeöfanfa 
fummaOifia, mielifutoaHlfia il}me»olennoita. 3o!a touoreHa ja 
laaffoHa oli omat eldjdnfd, ja fu§|aKn Jo*eöfa fefd Id^teeöfd afut 
jofu jumalallinen olento. Raitioita Ja l^enfid, l^iifid ja fum- 
mitoffia, peiffoja ja piruja oli maailma td^nnd. Sanalla fa* 
noen: faiffi luonnon ujdlifappaleet olittjat fanfan ftlmiöfd eldtoid* 

aiiötiu oppi oli fe maailmalle loiötatoa toalo, jonfa fdteitd 
eitödt »anl^at tummentuneet luulot ja fumannot fau'empaa fie* 
tdneet »aan pafenitoat pafenemiötanfa ^l^d, l^ail^tuen ihmisten 
mielegtd. Snft t^offenfd fai uufi oppi pul^biötamaan il;mifen f^- 
bdntd, fdu)i fiitd uubiötamaan l^dnen l^enfednfd, ja on U)iimein 
pdddtän)d !ai!en maailman niietdfin pimenteistd^ mitfd U)ield 
lummentatoat fitd* SSaau tdnddnfin filtd töaligtuljen alalta, jolla 
n^f^dnjd olemme, fuuntelemme mietuifaöti efiujanl^empiemme mui- 
noista oloa, l^eibdn tapojanfa ja eldmdtdnfd ^leijeen. 2Barftn!in 



Digitized 



by Google 



i!pie^ttatt>at meitd l^ciban il^anat, forfcamielifet runcnfa ja futo* 
luctttotjet tarinanfa, joiöfa touoftfatcjcn fuluttua omituifeHa, meiKe 
t'atfe raffaaKa fieleKdnfa toicld l^auboi^tanfafin pul^uttelettjat meitä. 

£)wai fiig »anl^Djen runot ja tarinat faltiita meittc ntui- 
ttciötiebott f uuteen; toaan ciwdt fental^ben ole ainoaötanfa fuoKeita 
muinoiöjätteitd toaan i'än faifen ^j^f^toaifid muietopat('aita,Joiben 
juuretta lotimainen Siunctar »ieldfin ttjalacc, fiini fiitottinen 
lapfi ditinfa l^aubatta. Äteat ifdanfun fin?i«t^!fen fat!^toia, eft» 
ttjanl^empiemme laj^fettifla unelmia täynnä, fauniita, fummaötut» 
tatria teoffia, joiben rafennuffe^fa fanfan omituinen luonne ja 
]^en!i ttjiela ofotaiffe ta^beöfa pu^taubeöfanfa ja alfuperaife^fa 
terujepbeSfdnfd. Sefifi mielemme fanoa runon ja tarinan, luni 
fafft fijdr^^td, ifuifeöta fddnnoötd afetetun taibetefoifen runoelman 
rinnatte, luten lapfi tdpfiaifaifen mieleen töterettc, !ai!i§fa elon 
toai^ei^fa ja loimmoigfa muistuttamaan l^dntd oman la^jfuutenfa . 
ttjirl^eettom^pbeötd ja ^ju^taaöta fainoubeSta* — 9Uin joö lienee;" 
on toanl^ojen runoitta ja tarinoitta toield tdnddn!in fuuri arioon* 
ja, ja tulettjat toaifuttamaan fotimaifen runoelman fofo tradtai* 
feen luonteejen, juurifun toaroittavoaifet ddnet, jotfa eStdtodt fitd 
omaa luonnon laatuanfa l^eittdmdstd ofoittamatta fttte oifean 
fuuntanfa, jota fen tulee feurata, poiffeamatta l^ar^ateitte. 

SKitd Suomolaifiin runoit;in tulee, lienevät joffenfafin jo 
tarffaan l^alfi maan ferdtpt, ja meittd on Äaletrala ja Äantele* 
tar, joidfa ne fdil^tovat Suomen fanfattc ifuijeffi iloffi; toaan ta- 
rinat, joita Suomalatfet niin fuuvedti rafaötatoat ja !egfendife«fd 
elogfanfa tjutoiffenfa fertoelevoat, otoat tdl^dn aöti otteet, joSfo ei ^leif 
fatjeeöfa niin fuitenfin fanfan fuuÄta ferddmdttd ja fiiS ^leijotte 
melfein tuntemattomat. Suuri tdMd feifaöta ^?u]^uu jo 1836 
touoben 9Kel)ildife«fd muutamaöfa fol^bin ?onnrot, fanoen mo- 
nioan fiind ferrotun tarinan jdlfimainceSfa: »Siman on ©uo* 



Digitized 



by Google 



nmlaifia tarinoita ta^än a^ti ?len »a^ fo*ottu. Jaitaiftitoat fui* 
tenfi olla ftita artt>o0ta, että anfaitfijitöat tutla fo'otui!tl famatttt 
puoletta, fun moni muufin fanfa on tarinoitaan ialfimuietobn 
forjaeöut. Dliiötä t»aan olifi fott»afjtfin ferategfd tpöta, ftfla 
§alfi maan mui6teUaan niitä pi'an äärettömästi Ja ufeimmiten 
erilaatuifia itfefuttafin ))aifatta/ §iina jtitä aVaSta faati on fni* 
tenfitt fanfan fuuSfa elätoiä tarumia aPettu fuuremmaöfa anuogfa 
pitää, ja ufeammat Suomen fielen Ja firJaUifuuben I)9U3äeHJät 
o»ot niitä njiimeijtnä aifoina a^feruubeHa fofoeUeet. ?)aitfi Lönn- 
rotin SDlel^iläifeöfä ilmaifemia feräfi Juuri jamaHa aifaa 3(!ate- 
mian oppilas l^erra 3. %x. Äainonen ifon Joufon SBenäJän Äar* 
yxMia, Ja jtttemminfin on ujuofittain aina toijia tarinoita @uo* 
men eri maafunniöta ferätt^, 5liiu oiuat Suomalaifen Äirj|ani' 
juuben Seuran fuStannuffeUa oppilaat 2). @. 2). Suropaeuö, 
St. e. Offanen, %x, ?)oIen Ja maisteri ^. St. Sleinl^olm ferän* 
neet niitä ÄarJalaSta, oppilaat ?t. 3lot^man, St. 6. 91^lanber Ja 
tämän tarinafofouffen fommittelija Rämeestä. SamaSfa tarf* 
Iee0fa on ?änjt-Suomalaifen oppiIaS*ofafunnan au?uUa oppitaS 
33. St. ?)albam ujaeltanut SatafunnaSfa Ja oppilaö D. ^atanber 
muutamien SBiipuritaifen ofafunnan Jäfenten toimesta ^ämeeSfä, 
Joiben fumpienfin fofoelmat ou)at SuomalaifeUe Äirjattifuuben 
Seuralle lal^Joitetut. SBielä fttte on pitäjän mestari OHi Äar* 
Jolainen tt)aSta mainitulle Seuratie l^^iuänta^toifeSti tallettanet 
muutamia fiitoffen ftetän>iä tarinoita, Joita itfe on feränn^t Ja 
firjoitettut fotitienooltanfa Liperistä. 

SKitä n^t aifoja myöten ufeammalta ferääjättä näin on 
fo*ottu, olemme Suomalaifen Äirjatlifuuben Seuran tal^boSta 
lofeneet f^f^mme mufaan fuunnitetla Ja painoon toimitettanjafjt 
lorjata; Ja täsfä läl;tee n^t enjtmäinen ofa Suomataifta Sari* 
noita. Suomalaisten lufijoiben ^^njään mielifuoftoon turnaten, 



Digitized 



by Google 



ertjl fertaa liiffeeHe, omaa fpnnpnmaatanfa famoamaan; xoaan joi 
n^f^inen afuHfa olijt ifäanfun l^al^)a j[a fiiötimatöin, elBon fufa 
Uitoin pa^oötufo fttä, fe ei ok mat!oaJ[an f^^ »aan fen, j[oIa fen 
!pufua tiel^en laittaeöfa forjaelt» 

^elfingiStä Äefafuun 15 piiwam 1852. 

@ero &almelatnen* 



Digitized 



by Google 



1. 

^tppo Slfitiirifen tointa. 

5lunuItcUa faatu. 

^eppo Slmartncn, tafoja tf uinen, oli )?aja8fanfa, rautaa 
pani al^JDon, ja l^iillutti. %vilxpa nainen pa\an f^nnijffeUe, 
^.neni nainen i)iftaraincn, fuuri nainen fuurufatnen, ja xioixt^ 
foi fe))olIe: ^tietäifitl^an, fe:p})o Slmarinen, minun fanoma* 
ni, et panisi rautaa al^jcon". SBaötaft tucl^on fe^jpo Sima* 
rinen: ^))ieni nainen ^^iffarainen, fuuri nainen fuurufainen! 
f anonet Ip^toät f anomat, minä [tnulle l^^ioät lal^jat annan; 
fanonet pai)at fanomat, minä finuBfe l^iilawan rauban furf* 
fuufi ajan*. — ,,9iama minun fanomani", »irffot nainen: 
^i^ii^toin *) funinfaan t^ttarel^en, »alfeaan, n^aaliffoon, 
faunoifeen Äatrinaan fal^bet fofijat menijät, toenoiHa fou« 
tiu)at^ 

Äuultuanfa motfet f anomat, fe}>^)0 Sfmarinen rauban 
fol^ta otti al^joSta ja miettien mieleöfänfa läfft ^^ajaSta fo*^ 
tiinfa. Äanjt äitinfä ))u]^eclle, ja fanoi: ^oi emoni fanta* 
jant, ^)annoö toaSKnen f^I^^) lämpeämään; l^iifattjammafft 
lämmitä l^illatoata rautaa, l^iilatoammaffi l^itlatt?ata fitoeä!* 
— äiti fiitä lämmittifin f^Iijn, ja fätt?i )}otfaanfa f^I^je* 
mään. ©anoipa taa§ \zppo SImarinen: ^anna, emoni fan* 
tajant, ^jeHatoainen ^?aita ^^ääUeni, fapoifet faatiot ') jal* 
faant!' — äiti fillotn paxiat, faatiot tncpi ^jpi^allenfa, ja 
^eppo lähtee f^l^^n. Ä^Uin fieHä f^toett^änfä, a8tuu jo 
fiiruuSti fieltä fotiinfa to^öttömillä rungiHa, fengättömiHä 
jarofUa, ja fanoo orjaHenfa: ^»anl^a orja uöfoHinen, roaU 
\a^tapa roU\o, ttjaljo ttjarfa folmifefäinen firjaatin f orjiin, 
rautatfiin ral^feifin, ttjaöfiftin n?aljaifin teräffififfä ol^jaffiHa, 

©uom. tarinoita. - 1 



Digitized 



by Google 



2 !♦ ©e^jpo Slmatifcn foflnta. 

ttnaiftHa rm^ut[{^a^ — Ottaa [iitä »anl&a orja uöfollinen 
löiljon, »aljon »arfan folmifejäifcn ja rupeaa toaljaStamaan; 
waatt et faa riuttuöta riul^batötufft. Znktpa fiHoiit ttfe 
^eppo Slttiarmen »yöttömittä rungttta, fengättömitta iaroiOa 
orjaanfa auttamaan, rtul^taifec rinnuffen, ja px^täSi iparfan 
»aljaiiin. ©iitä aötuu [itte ^)irttiin, tt)aatteu)}t futtclaan, 
ja l^eittää äibitteufci jää^^HKiilet, fanoen: ,^ot emoni fanta* 
jant, [iunaoö minua matfatteni, fofiin on n^t lähteminen!* 
©aatuanfa emonfa fiunautfet, iötuu jo fejjpo Slmari* 
nen firjatoiin f orjiin, rautaifiin ral^fcifin, njaöfifiin ttaljats' 
fin, teräffiftin o^jaffiin »iljotte, njaljotte »arfatte folmife* 
j&ifettc, ja faapi f ulaa merta ajaa fural^uttamaan: ei faötu 
ifaioio, eifä tunnu f orjan jäl!i. Sijaa ajettelee, min aifaa 
ajaneelin, niin jo ta:paa ne fal^bet »enojen foutajat, jotfa 
nainen Itänette oli neulonut, ja rupeaa ^l^teen matfueel^en. 
— Äatfoopa meren tataa ^iil^toin funinfaan t^tär, »alfea, 
»aaliffo, fauniö Äatrina folmanneSta fartanon ferraSta me* 
rette, feffii fiettä matfaajat, ja fanoo taatottenfa: ^oi iaaU 
tojeni, minul^un loimet fofic*»mie]^et tulettjat, faffi »enoitta 
föutaa, folmag f orjatta ajaa*. — 6ipä aifaafaan, niin pää* 
fe»ät jo matfaajat peritte, ja tu(e»at ^iil^toin linnoitte, 
jpöja funingaö ottaa l^eibät jaloöti »aötaan ja f^öttää, juot* 
taa faifenmoifetta ]^9»äöti. ©^öt^änfä, toimitta»at miel^et 
öfiö«[^f JÄ fano»at fumarrctten funinfaatte: »tulimme, fu* 
ninfaifemme, fofijiffi faunoifeen Äatrinaan". — Äuninga^ 
fiiitä määrää l^eitte anfio*töitä, ja t\)]t)\) enfiffi: ,fu *) teiötä 
»pinec minuttc fäärme^ifcn petton f^ntää lengättöraittä 
jafoitta, paljol^itta forfitta, alaötomatta l^i»iättä?'' — ,Äa, 
minä f^nnän peltofi/", toaiia^i feppo Slmarinen rol^feaöti; 
mutta toifet faffi ei»ät 6ir»enneet t^öl^ön ru»cta, »aan 
himarfimat funinfaatte, ja meni»ät tiel^enfä. — Soiöten 
lä^betti^a, feppo SImarinen fo§ta »aljaötaa »iljo^, »aljon 
»orfanja aatracin, ja faapi fäärme|i8tä peltCÄ f entämään, 
^oj^ben f^^närän forfeubettalmabot ful^ifittc^t p^ttotta. Ien* 
tften alituifcen oatraSta ja fepoSta päättitfe, »acin eipn ^t* 



Digitized 



by Google 



1. ©epijo 3Jwfltitcn fopnta. 3 

fifäa» fenta^bcn fcöfenut; fcppo fcri t^önfä l^^toäött tel^lnjlft, 
ttient rol^fcaöti funtnf aan eteen, ja janot: ,nt)t on, hintn» 
faifeni, foärmel^tnen ^Jeltofi f^nnctt^V — i,^\)tocil' fanot 
funtngaö, ^u>aan foöfa motfen t^on toimeen f att, tootnetJ^an 
tanl^uelKeni lammin laulaa, [tilden fuuret falat uimaan, pxz» 
uet ^röfamaon*. — „^M tnö fcnfin laabin*, »aMafi 
\tppo Slmarinen, ja meni e^jaelcmättä tanl^ueHe. ©tina 
fuit UtnUxn (auloi »aan, niin l^ett f^nt^tfin lanq^t tanl^ueDe^ 
fttl^en fuuria fabja uimaan, pxemä pixStomaart. @ittä päa^^ 
t^änfä, meni fttte funinfaan eteen taa§, ja fanoi fumarrel* 
Ien: »n^t on tefo tel^t^, mi*) maärottiinfin". t- (Sanoi 
tuohta {uningoe )e:poIIe: ^l^^toääti o(et täl^än faati t^ofi icu 
mittanut: mcnel^än n^t, tuo morfiameHcfi, faunoifeHe Äatria 
naQe, meren tannodta totoinen Ii:|»ad, jofa on aitaa taonta 
fietta ^5eito«ta oBut*. 

3RitäS fii^en? — ©e^jon täijt^i lähteä totoilta lipaUz 
ctftmäan, ja paät\)i meren rannalle, ©iina näfi folmc 
nuorta neitoa rannan ttietteeSä tStun^an, ru^efi l^aoStatta:* 
maan l^eitä, ja f^feli: ^oi ncitifeni! fu8fa on J^uomentaJ^ja^ 
lipaö faunoifen Äatrinon, tiebättefö?" — „Utto ttntamoifcn 
»aHa^fa on l^a^ettamafi*, fanoiwat neitifet, gtaa^\a ^jirtttnfa 
nät\)t), M\) f^f^mcidfa Janelta, ru^eaififo l^an antamaan; 
»aan ole faifin mofomin ujaroiHafi, ai& on fifäli mennette, 
roa^ tullutta*. — ®tppo fiitä meniftn ttntamoifen pirtifle, 
hiten neu»ottiin, ja fatfeli itfunoiöta fifälle. — ©iettä uffo 
Untamoincn mafaa ympäri ^jirttn ^junattuffiafa, jafat ja paa 
uffeöfa ®). ©eppo fiHfoin l^ii^^ien menee uffelle, ja l^arpaöa 
taa fiitä fuoraötanfa feöfi^pirttiin, fanoen: ^annaö, uffo Un* 
tamoinen, tdunoifen Äatrinan J^uomenlal^ia^ipaö!* — SBaS:* 
taeli [iil^en uffo ttntamoinen: ^»oinet fielellani }?\}]t)a, fiina 
^tjppia, tanöfia, döfenO onnan ]^uomenlal^ja4i))^)aan*. — 
@c^)^)o fiHoin ei artocHut, »oan Ia«teufi ttntamoifen fielelle, 
ja alfoi fiinä l^^ta; mutta uffo ttntamoinen famaöfaatoafi 
Ieufa«<jielcnfä, ttta ^ntolen^^toiöta f^^nfirää oli fuu letoe^t* 
tänfa, l^ampaat f^^narän pituuttanfa, ja feppo SImarifen 



Digitized 



by Google 



4 1. ©cppo Slmorifctt foflnta. 

latnaft ») piitcntclematta »atfaanfa. Stäma})ä et fitnä töiclä 
l^ätä^t^n^t, toaan l^eittt n^aatteet ))äältänfa: ^atba§tanfa 
laati •) palaxtf faattoiötanfa palUtt, toa\tman ^jotocn ^?attt 
alatfimclft, toafcman fäbcn pt^bifft, otfcan labcn ^Jaljafft, 
ja ru})cfi ttntamoifen toatfaöfa tatoa taputtelemaan, ^au 
baötanfa otti n?aSfifen \oVen, \a tatoi fiita linnun, jolle laati 
rautai[et f^nnet ja teräffifcn nofan. ©en fun fai iDatmiiffi, 
laulun lauloi loaan, niin l^engen pani f^bämeen linnulle, 
ja t^önfi fen Untamotfen töatfaöfa lentää repafotmaan. 8in« 
tupa fun pääfi fteDä lentelemään, rautaifiHa {^nfiltänfä 
fatfoi toatfaöfa fuonct faiffi, \a f^lfeen tefi teräffifeHä no* 
faHanfa fuurcn loufon ^^); jo8ta tuli uffo UntamoifeHe fem* 
moinen tuöfa, että pbiöfänfä l^uufi fepotte: ^^läl^tenet feppo 
Slmarinen, tt?atfaani f^ömäötä, niin faat faunoifen Äatri* 
nan l^uomenta^ja^ippaan. SKenel^än meren rantaan; fu^fa 
nä'et lolme neitoa rannalla istuman, fiinä on lipaS Ipieffaan 
pettettt)nä*. 

©en fun fuuli feppo Slmarinen, pujottelttffc linnun 
fai^amaöta foloöta Untamoifen toatfaöta ufoö ja l^arpaSti 
uffeöta ^il^aHe, lähtien l^eti meren rantaa aötumaan. ©teliä 
näfi ne lolme neitoa, mitiä jo ennenfin, ja fanoi laeille: 
'oi l^^ttjät neitifeni, antafaa faunoifen Äatrtnan l^uomen* 
Ial^ja4ipa8, uffo Untamoinen fen jo minulle lupafi!* — 
„6ta, taaöfa on l^iefaöfa lipaö! — noSta, fanna!* toirffoi^» 
n?at neitifet, ja neuttjoimat fepoHe, ful^un oli lipaö peitet* 
iX)na. $än fiHoin lippaan faimoi l^iefaöta, f antoi fen fu« 
ninfaalle, ja fanot: „tä^ä on n^t faunoifeHe Äatrinallc 
l^uomenla]^ja*lipa8, jota panit etfimään!' Sl^^tt^i jo funtn* 
ga8 fepon tefoi^in, fun fotoifen lippaan f ai Untamoifelta 
luna8tetuffi; t^ttärenfä, toaltean, »aalifon, faunoifen Äatri* 
nan antoi pnettc naifeffi, Ja fiunafi l^eitä matfaCe. 

S£uo8ta istui jo fcppo Slmarinen naifenfa fera firjatoiin 
f orjiin, toiljoCe, loaljoUe iparfaKe folmifefäifelle,rautaiftin ral^* 
feifin, loaSfifiin toaljaifin, teräffifiin ol^jaffiin, tinaifitn rin* 
nuffiin, ja läffi f ulaa merta ajaa fural^uttamaanr.ei faStu 



Digitized 



by Google 



1. ©e^jpo SImartfen fofinta. 6 

hroio eitä tunnu forjan jäJK. — SIjot, ajot, niin jo ^ö \aa» 
rontti mcrcHa. ©cppo ftttd lauloi laulun, ntin famaSfa f^n» 
iX)i faari feöftsnicrcHe, fu^un laöftiffc natfcnfa fcra mafaa» 
maan. 8eU)ättiin fittä )m t)6tix aamuun faati, nttn fc^^)o 
Slraartncn jo l^cräfi unc8tanfa, ja fatfal^H fu^Jcettcnfa, rvaan 
eipä naista enää ttäl^nt|t(ään. 9lou[i fitlfoin »uoteeltanfa, 
läffi faaren rantaa adtumaan, ja lufi fotfat faiffi faaren 
ympärillä. SEulipa ^ffi fotfa liifaa f)^ti. ©en fun näft, 
lauloi feppo laulun fo^ta, ja fanoi: ,eläS pcittä^bt), Äatri* 
na, täSfä olet!* ja famaöfa f^nt^i fotfaSta nainen jär'iU 
lenfä. gä^bcttiin fiitä tcia^ fulaa mettä ajaa fura^uttamaan, 
ja furettiin min aitaa lienee furettufin, niin jo taaS t)6 
faattjutti matfatta. gauloi [illoin feppo Slmarinen laulun, 
niin faari f^nt^i merelle, ja la8leufi»at fii^en lepäämään. 
Äului fe ^ö fitte, ja aamu tuli, niin ^eräfi feppo mafaa* 
madta, ja !at[a^ti n)iereen)a, toaan ei naista enää oKutfaan. 
Sfloufi tuoöta fiiruuSti »uotceltanfa, ja faiffi puut faareöfa 
lufi, niin t)ffi puu liifaa tuli. ©tlle lauloi l^än laulun, ja 
fanoi: ,elä8 peittä^b^, fauniö Äatrina, täSfä olet!* ja tuo8fa 
patfaöfa f^nt^i nainen järHllenfä. — 38tui fcppo 3lmarinen 
fiitä taa^ natfenfa fera firjawiin f orjiin, »iljoCe, »aljolle 
ujarfalle folmifefäifelte, ja faatiin fulaa merta ajaa fura^ut^ 
telemaan. ÄuFcttiinl^an fcn päi»ää, funnc ^ö faamutti, 
niin lauloi feppo 3lmarinen laulun, futen ennenfin, ja me* 
reHe laatiutui ^*) faari moinen, joihon laöfiiffe naifenfa ttjie* 
reen mafaamaan: — Äuluipa 96, ja päinsä rupefi »alfea* 
maan, niin ^amaitfi feppofin uneStanfa ja fatfafeti faina* 
loonfa, toaan eipä naista fiinä oButfaan. — S^uoSta fuuttui 
jo feppo Slmarinen naifcenfa, faioal^ti »uoteelta, ja fai faa» 
ren rantaa fiertämään. ©iinä, fättjetteSfänfä fun fimet lufi 
faaren ympärillä, niin t)ffi f imi taaö liifaa oli. — ,@lä 
pcittä^b^, Katrina, täSfä olet!" fanoi l^än l^eti, ja fun lau* 
lun lauloi iDaan, f^nt^i nainenfin ennoDenfa. ©iitä pu^ui 
feppo »il^oiSfanfa: isminä finun ta^uttafi, tantti^ Äatrina, 
äiän t^ötä te-in, äiän liuolta nä'in, ja finä ^l^ä minua pefe 



Digitized 



by Google 



6 1. ©eppo Stmatifen foflnta. 

telet; niinipä meneftit fäffi ^)äitt)affi tnereHe afumaan!* ®eit 
Inn fai ^tppo fanoneefft, laulun laulot l^ett, \a natfenfä, 
»alfean, »aalifon, faunoifen Äatriuan firofi fajaioafft **) 
merellä wa§ta*tuuleett t'ätfe letttelemään. 

Solutta lciwxpix tfäipäfft naifcttaKn clamtnen, ja fep^Jo 
tooöfc^ta ri^jeaa itfeKenfä natöta laatimaan, gaulun lauloi 
enfimaifen, niin io f^nt^i inel^mtnen; fittä lauloi jo tot=s 
fen, niin l^enft tuli f^bamccn natfellc. — ©en oma=tefemän 
natfenfa »tereen tnptaa fitte mafaamaan; toifen fätenfä pa* 
nee naifelle ^jomecn, toifen pistää omaan pott?eenfa. ©iitfi 
fun l^erää aamuifella ja foettelce fäfiänfa, niin fu itfeffäuffi 
^jotoeöfa, fe lämmöt, »aan fu naifen ))oiuc§fa fe »iluinen. 
f)ali[i tuoöta ^eppo 3lmatincn, tafoja if uinen, noin ifään: 
^fenlään elä laatimaan rupea naista, ota malmia laabittu!' 
— gauloi [itte laulun toi[en, niin muuttui fajan^a naifeffi 
jaHenfä, »alleaffi, toaaliloffi, faunoifefft Äatrinaffi, futen 
luonnoötanfa olifin. ©en fera iötui fitte toiljoUe, »aljoHe 
»arfaHe refeen, ja ajaa famal^utti fotiinfa, joöfa äiti ^^mäöti 
»aStafi *^) miniän[ä. 

(Sclit^ffia: 1, 4>ii§toin = ^ittoiit, ^Hben? 2, fpl^ = fauna. 
3, faatiot = l^oufut 4, !u = fu!a. 5, mi = mlfa. 6, uffeöfa = 
ottjeöfa. 7, döfcn = ftttc xoaHa. 8, lainafi = nielafi. 9, laati = 
laittoi, teli. 10, loufon = folon, rci'an. II, laatiutui = fpnt^i, it« 
mcötpi, tuU. 12, !aia»a!fl = fieflfri, fatalofifft, tiirafTi. 13, wa«tari = 
otti tt)adtaan. 



S. 

Si))^o ia Xapio. 

Slomantftöta. 

Sippo liu!a§ mieS, metfän^^fämijä, fal^ben tomcrinfa 
feratta ennen muinoin läffi petran ajantaan. ^äiioän fä» 
toimt metfää, niin ^ö tuli laeille fiettä, ja menimät mctfä» 



Digitized 



by Google 



2. 8i)>)>o ia So^io. 7 

mofftttt ^)tmeata ^)afoon. ©en ^oit mafaftwat fiittä nti* 
ftdfä, ia fun tult toinen palxoa, lafftmät l^ttl^tamSan iaoA, 
\a moKftä la^tteöfänfä MM ^xppo fufftanfa, {a fanot: M^ 
laa tänä ^)ätwänä foaba rtiöta fuffette, toinen toifeHe, fof* 
maö fautoattc'. SuSftn ^)äaftn)ätfään litffeeHe, niin tnli 
laeille loimet :|>etran jäfet, ja niitä jäifiä m^Sten Inn l^ii]^« 
tittjät, I6^fiwat folme petraa, fafft famiffatn, folmaö loi* 
tom^jana irrallah[a. ©anoi 8tp<30 toifiHe: i,p^^tafaa mie* 
^et nuo fafft, ne owat teibän toarotOe ta^än))anmtt; tninä 
lä^ben tuotte ^l^beHe järeöta\ — SKenifin, ajoi, l^itl^ti fen 
))ain}an i(taan adti, ja fuitenfaan ei tasoittanut petraa titn* 
ni, n^aiffa f^Dä oli liufad l^iil^täjä. Stuli n)ttmein talo 
^tm metfäöfä. |)etra juofft aituuffel^cn pif^aflt, \a iippo 
meni i^etäötä. Sföntä feifoo pihalla, »anl^a uffo, pairta, 
l^iuffet faifli fuufen naaaaöta. »Ol^ol^!* fanoo, ^fen lie 
fonnan ^joifa ortl^ini tänä ^jäitoänä l^tfeen ajatiut?* — 
iippo tuli ftrl^en, tetttjel^ti uffoa, ja tobifiti: i^tninä^än fen 
ajoin enfä tamoittanut fuitenfaan, tänne pääfi px^aan^. 
— Uffo, jofa olifin %apxo, fanoi fiil^en: i,no, fun olet xU 
taan ^Jtmeään orittani ajanut, niin fäp tupaani ^öffi. 8tppo 
menee n^t Tapiolan pirttiin, ja fatfoo; täällä on petraa, 
l^irioeä, täällä farl^ua, repoa, futta ja faiffea tnetfän riiö» 
iaa^ mitä toaaxx oUa faattaa. S:apto fpotti iltaifen l^äneffä ja 
]^^tt)änä piti. — StamuBfa fitte aifot Sippo ruttcta poiö mene» 
mään, »aan eipä lo^tän^tfään fuffianfa. X^\r)\) Sapiolta 
fuffta, »aan Sapio f anoo: ^etfö tal^toift jääbä toäm^ffl mi* 
nulle, mtnuHa ^ffi t^tär tt?aan on?' Sippo »aStafi: ^fätfln 
f^Ciä, mutta fo^l^ä mki olen'. — ^$00! elä ftitä f)Violx% 
fanoi S:apio, ,ei ole föpl^^^ö mifään »ifa, meiltä faat, mitä 
mtelefi tefee'. Slaittoi ti^ttärenfä Itänette, ja «ippo liufaS 
mteä, metfänfänjtjä, jätfin toäto^ffi SEapioHe. 

Äolme touotta fun oli Stapion »än^^nä, jo pofan fai 
Sapicn t^tär. Sippo fttte taistot mennä fott^tnfa fä^mään, 
ja p^t^fi Sapiota totemään itfeänfä finne. Sapio fanoi: 
^futt k'zt fuffet minuHe mieltäni myöten, niin f^Hä pää* 



Digitized 



by Google 



8 2. 81^)^)0 ia %a}p\o, 

f et'. 8ip))o l^ctt meni mctfään, ja ru^)cfi fuffta tcfcmäan. 
©iellä tiainen :puun offaQa {§tuu ja laulaa: 

„Slii tti tiainen, 

SBati futi »arpuincn: 

|)ane offa olfa^afen, *) 

^äa afeta i)alfä^äfcn!«) 
8ip:po tt)iöfa[i |)aalifalla tiaiöta, ja fanoi: ^mitä, l^erja, fitnci 
roklä minguttelet?" Sefi fuffct faifitta fcinotn fcriötetut 
ja miten »aan parl^ain fai, ja »ei SapioKe. Xapio foet» 
teli fnffia, »aan fanoi fol^ta: ^ei»ät ole futfet :päte»dt mi* 
nuQe^. Sippo)?a toifena päi»äna niin ifäan meni fuffien 
te^entään. kaa& tiainen fieDä iStuu, pnvin offalta laulaa: 

»S£ii tii tiainen, 

SSati futi »arpuinen: 

^ane offa olfa^afen, 

?)aä afeta ))älfä^äfen!' 
^Sofoö fiuäfin olet täSfd taa^ ^)atifema8fa!* fanoi Uppo 
»i^oi^fanfa, ja l^eitti tiaista laStuDa. @i ^mmärtän^t fett 
tiaifen fanan jälfeen laatia, toaan tefi futen meibänfin ful* 
fet, ja toi ne SEapiclle. — ,@i»ät nämä ole minun fuf* 
fehi\ fanoi taa^ %apio. 5Ro, fiitä f un folmantena päU 
»änä »ielä metfään meni, ja tiainen taaS tuli laulamaan : 

„Si{ tii tiainen, 

SBati futi »ar^juinen: 

?)ane offa olfa^afen, 

^ää afeta |)älfäl^äfen!' 
ajatteli Sippo: »ja^fa te^en, futen fäöfee, ei^än tuo turilaan 
tätjm laulamaöfa!* Sättifin ^^»än »efaran ^) fuffen alle 
olfaafen, fen päähän fatutti^) pälfään, ja »ei fuffet Sa* 
pioHe. ,Äa, nämäl^än o»at minun fuffeni!" fanoi Sapio,. 
fun foetteli. ^^^l^t pääfet poiS fotiifi\ gäffi faattamaan 
Sippoa, ja fanoi: ,fun mjt ebeOä ^ii^bän, feuraa finä mi* 
nun jältiäni ja jäa fii^en iji3ffi, jcSfa aina fomman fian 
nä'et; mutta te'e maja tarffa, jott'ei»ät tai»aan tä^bet lä* 
»itfe paista ^ ©iitä fun läffi Slapio ebeBä ^ii^tämään, 



Digitized 



by Google 



2. ^tppo \a Zapio. 9 

offat ^äncn fuffiStanfa ))tötttt)ät jären, ja ntttä jälfta m^ö» 
tcn ^ii^tt iippQ natfcnfa \a Iap[cnfa fcraKa ^^eräötci. SBaöta 
iltaifetta näf^t cnftmämcn femman [ia, ja fiinä oli i)ixxoi 
pai^kttuna iltaifefft. Stcfiipat majan fit^en l^aroutöta ^\)^ 
roän, faton r)Un tarfan laatiirat ^^aätle, ja locttipät a^Kon, 
\o^]a lapfi oli, fifään. ©iinä lepäfimät ^ön, niin Iäffitt)ät 
aamulla taaöfin ^ii^tämään, ja ^irmen li^aa ottixoat ctoäätfi 
feraflcnfa. SBaSta iltaifcUa taaö fomman fian toifcn lö^fi* 
wat, jcöfa oli petta tapetin \a pai^tätu. 2;aa8 l^a^umajan 
laatittjat r)len tarfan, ja al^fion lapfcn fcralla fifään njcti* 
toat ?)ötä fiinä Iett)ättpanfä, läffimät aamuHa taaö cbeU 
lenfä, ja iltaifclla voa^ta folmanncn fomman fian lö^finjät, 
niin fiinä mctfo oli iItaruo*a!fi ^jaiötettu ^^ain. — '»^i^t, 
fatfo, foti loittona ei ole, f un metfo \oaan on paistettu*, 
fanoi ivfpc. Skjan maan J^arman laatimat, ja al^fion 
lap\m UxaUa fifään panimat. 9iumettiin mafaamaan fitte, 
niin taimaö fajcötui ^) ^öUä, ja täl^bet taimaalta rupefimat 
^amujen lämitfe paistamaan l^cibän :pääHcnfä, fun fc maja 
niin ^arma oli. 9loufi aamuOfa iippo mafaamaSta, niin 
naista ei niin fuöfa ole; meni uPoö fatfomaan, maan ei 
fuffen jälfiä niin funnc ollut, ©i tiebä n^t Sippo, funne 
mennä, f un fuffen latua ei nä'v; i^tuu fiinä lapfenfa f e» 
raHa majan ebeSfä, fatfetee, niin &irmi juoffec fimuitfc m^« 
^ottelee. — SKuuta ei näf^n^t, ilta jo tuli, ja Sipon täi)« 
t^i fii^en ^öffi jäämän. StamuDa taa^ metfo paistettu olt, 
ja l^irmi taa^ juoffec m^^öttelce fimuitfe. ©iinä Sippo 
monta muotta lapfenfa feraHa eleli l^amu-majaöfanfa; metfo 
jofci aamuna aina oli ^eiBe paistettuna, ja l^irmi jofa päi^» 
»änä fimuitfe fiitä juoffenteli. ÄaSmoipa tapfitin fuurem* 
maffi, fiitä tuli poifa ^len tolfufaS, niin fäSfi ifänfä pillin 
femmoifen laatia, niin ^e piHiStä fiitä fatfoifimat, onfo foti 
loittona. Sippo jouteSfanfa tefifin pillin moifen poi^allenfa, 
ja fc f un fatfoi pillistä maan, fanoi l^eti: ^emmc olef aan 
fobiSta loittona, aixoan olemme pellon aita»miereSfä*. 3a 
l^e fun fiitä läffimät maan, niin pääfimät famaSfa fotiinfa. 



Digitized 



by Google 



10 3. !9htfdn 9)oi!a. 

©ttta fe on iapxn alTu la^tcn^t pttä )Jot'a8ta. — ®cn pU 
tttinen fc tarina. 

@clitpffia: 1, olfal^afcn = fu!fcn pc^ja^fa olenjaan Juomaan. 
2, ^jalfa^afcn = jaran fiaait. 3, »ef aran = of f an l^aarufan. 4, fa« 
tutti = af ctti. 5, fafodtul = firfaötui, f rttocfi. 



3. 

aRetfätt ^oifa. 

S^bcnlaatuiRa »ieraölanfarta tarinoita on tictdaffcmme: 
©affalaifirta; 1, ^atfo: 2)eutf(^c SKarc^en unb @acjcn. ©c- 
fammelt unb mit Slnmerfungcn l^crauögcgcbcn »on So^ann SBil^elm 
SBoIff. Seipjig 1845 S^lro 11, ftnjut 93—105, „S)er ffi^nc ©ercjcont". 
— 2, Äatfo: 5tinber- unb .?)au«fmar(i^cn. ©efanraielt butd^ bie ^ritbcr 
©rimm. ©ottingctt 1850. 2 S3anb. fi»ut 33—38. SH:o 91: „^at 
erbmannefcn*. — ?)uolalaiftlIa: ^atfo: ^^o^nifd^e 93olWfagen unb 
SJ^at^cn. 3lud bem ^olnifc^en bcö ^. Sö. SBo^cicfi »on gricbrid^. 
^. Scöcftam. S3cran 1839, 2)rittcr S3ud^, Sfl:o 6, ftmut 119—123, 
„2)ic brei Söriiber*. 



I. 3»tflo 3»etfoIaittett* 

StomantTtöta. 

S)Ii ennen mntnotn mte8. ©e tnli rifoffen alaifefft, 
ja ^jafent ntetfään rifoStanfa ptifoon. ©ieUä olift mtel^elle 
el^fä tul^o tullut, f un oli paxai f^bantalttjen atfa; xoaan 
metfan impi felft Itänet fteHa ^itfemäöfa, ja wet omaan fo* 
titnfa, mi oK l^äneHä faufana metfäSfä. SRiel^cn fieffa oli 
f)\)\Da olla; l^e afuin?at fottjinnoöfa feSfcnanfä, ja rupeftn?at 
^l^tenä elämään, futen mte8 ja nainen ainafin. ©(itä fäwi 
metfän impi fol^tuifeffi, ja fefän tuttua f^nttjt l^änellc i^oifa, 
joHe SKiffo SKetfolaincn ^>anttin nimeffi. SÄieS fiHoin pa^ 
lafi metfäötä fotiinfa, ja n?ei :poi^an fetatfanfa; ei^än muuta 

— ru^jefi laötanfa f^öttämään, fitä miel^effi !a8mattamaan. 

— ©e fun pääfifin tä^fi^ifäifeffi, fittä tuli mieö uljaö ja 



Digitized 



by Google 



L SRfffo 9)ZetfoIainen. 11 

ci^aninett, ctf ci ^5arcmma§ta apua. Sllfot fiffoln tfä t^ötfi 
tuumata poraHcnia, ja pani itänet l^uuJ^ban atban ^janoon. 
Sama fun t^öBcnfa meni, fe m)^ti juuret petäjät juurinen* 
fa, ja tefi niiötä aiban moifen, että tfä l^uu^baHc tuffeöfanfa 
fätfal^ti poifanfa tooimaa, ja J^äneHe fiinä fuubefft »tifoffi 
tt)6ta oli »erajatä l^uul^taan faabcöfa. 2Wietti tuohia tfä 
midcöfättfa: ^furmattamal^an tämä tämmfiinen ftfiö on*, 
päätti läl^cttää Itänet potö fotoanfa, ett'et j&äneötä fen fo* 
»emmin »a§tu§ta olift, ja fanot: i, menepä, poifant, fä^ 
fumnfaalta »clfant, feufa fultaa, feula l&opeata!' ^oifa tot* 
teli ifänfä fanaa, fai l^cti tftotfaamaan, tuli funinfaafen ja 
fanoi: ^maffapa taattoni ujelfa!' — „&if)an minulla ole 
mitä »elfaa*, fanoi funingaS »il^aifc&ti, ^mifä finä olet 
nj^Hoja?" 3)]tttta SöiiHo Ktöti ^l^ä, ja fanoi: ^ma!fa poiS, 
mifä maffettaica on!" ©iitä funingaö fuuttui filmittomäffi 
motfecn tt^l^jän »elfojaan, ja pani folme fataa fota*tt?äfeä ') 
Isäntä tappamaan. 9ie fun pääfin^ät toratantereeHe, SKtffo 
SRetfolainen rauta^autraffanfa !erran fimaCutti »aan, niin 
faiffi olinjat maaöfa. ©iitä f^ft)i taa^ funinfaalta: ^etföö 
maffa taattoni »elf aa?' ^ningaö fuuttui 5iRif on puineesta 
järein pal^emmaffi, ja t^önfi fuufi ^aiaa fDta=tt)äfcä tora^ 
tantereelle; »aan eil^n niiötäfään liföä lä^ten^t. SBiimein 
jo t^önfi ^l^beffän fataa fota*tt)äfea 5SRiffoa tpl^^beötänfä 
furittamaan, n^aan l^ön nefin fol^ta löi. 9lo, fitte täpt^i 
jo f uninf aan antaa ta^aa, feula fultaa, toinen l^opeata; ja 
SRiffo 9Wetfolaincn raidat toi taatoDfenfa. ©iitäpäö ifälle 
taa6 liuolta tuli, fun poifa fotiin palafi; ja fäfeft taa^ t^ö* 
ftön laittamaan. ^äneHä oli faural&uul^ta, jota tt>aafa4intu 
fämi f^omäöfä, niin fitä lintua fäöK poifanfa ampumaan. 
— SRiffo fiUoin fteppafi rauta*joutfenfa, jotta läffi ampu* 
maan. Äun menee ftnne, ^l^t^^pä lammin rannalla toi= 
nenfin »äfetöä, jolla mal^o lel^mä on fättänä*) ja foffo* 
l^ottfa n>apana onfieöfo. — „SDletpa finä wäfewä mieS*, fa^ 
noi SiKiffo. — ^@n minä tt?äfett)ä ole, SDliffo SDZetfotainen 
roaUxoa on*, roaita^i ongittaja. — ^Säöfäpä fe onfin!* 



Digitized 



by Google 



12 3. a)e€tfan ^öxfa. 

»irffot fileen SJliffo. — ^9lo, fun olet täöfa*, fanot toinen 
ja ^crfcfi onftraaöta, »niin emmefö lä^be \)^ken feuraau?" 
i,Äa, läl^faämme waan!* fanoi SKiffoftn, ja faatiitt ^l^tenä 
matfaamaan. ^ulftmatl^au loä^än mattaa ebeUe, niin ^^^ 
tpi l^ei^in folmad mied, jofa la^ta vuorta ^l^teen (oufuttt. 
— ,£)(et<?a finä voatma', fanoi SJliffo, ^fun fal^ta faHiota 
9^tcen loufutat". — ^@n minä »äfetoä ole', fanoi njuoren^ 
loufuttaja, irSKiffo SDMfolainen n?afett?ä on'. — 9Miffo ftl« 
(oin ilmatfi^e Janelle, ja muoren^Ioufuttaja läffi leraUa. 
kolmen fedfen fufettiin ftitä n^t faura^l^uul^balle, ja am^ 
mnttim fiellä toaafa^lintna, fufin aina n^uorodtanfa; n^aatt 
ei ofattu. SRumcttiin fii^en fitte vartioimaan, funne nä^^ 
f^ifi uaafa^lintua tafafi tnlevaffi; vaan tnlipa nailä obot« 
taedfa. Dli lel^ma^farja fiina l^uu^taa lifeOä, niin ta^^ettiitt 
fieltä ma^o^lcl^ma joufoäta, ttta ruo'affc ^jääötoifiin. ©e 
ongittaja ru<>efi [itä feittämään, ja toifet [ittä aifaa vars= 
tioivat l^uu^taa. Äeittää fiinä fc mie§ faltioHa roffaa; 
vaan fnn fai roffa valmiiffi, noufi fieltä faQiofita vanl^a 
af f a, rauta»l^amma§, fävi feittäjän (uoffe, ja fanoi: ^anna, 
Ijoifa^rulfa, tämä roffa minulle r^^<)ätäffeni, nälfä on!* — 
y£)n tade ))arem)?iafin fpojiä' fanoi toinen, fäSfien affaa 
^joiffecn; vaan tämä rupefi väfifeDfä ^äneltä roffaa f^ö* 
mään, ja fiinä noufi l^eibän väliUänfä tora. äSiimein paä^i 
jo affa voitoHe ja fär))i rofan vatfaanfa. ^iel^eKe l^ätä 
fäteen, aVa vettä fä^bä ja luiöta roffaa feittää. Slulivat 
toifet toverit f^ömään, niin fummeffivat ruofaa, fanoen: 
^mafea ennen tuli mal^odta (el^mädtä roffa, ei näin folaf- 
fa". — SJiitäö fiil^en; f^llä^än fe feittäjä vi'an tieft, xoaan 
ei tol&tinut virffaa mitään. 

S^apettiinpa toifeffi ^äiväffi toinen (el^mä, ja )}antiin 
toinen mied, vuoren^Ioufuttaja, feittämään. @i(Ie fävi fa» 
moin ifään, fun ongittajaQefin, ja lo))udfoiöta luiSta afa 
roffaa uubellenfa feittämään. juffaan taaö f^ömään, niin 
maiöteHaan feittoa ja fummeffitaan: ^roffa rojaffa, tulil^an 
ennen mal^o8ta le^mäötä mafeampi roffa*. — 3Buoren*lou* 



Digitized 



by Google 



L aUIfo SRetfotatncn. t3 

futtaja ftHoin feltoitti aftan, ja hinmtött afan f^onecn. 9lo, 
tapctaanpa taafifin ma^o Icl^mä, ja SKtffo 9RetfoIatnen ttfc 
jaä^)t folmannefft jJcKtoaffi ifcittamäan. — fteittt fitnä, fetttt, 
funnc . fai jo roffa f^^jfpmatftHcnfa, niin noufi taaStin fc 
famainen alfa tt)n0ren (oulodta, läl^edt^i pntä, ja fanoi: 
^annappa, poifa^ruffa, tämä roffa minun r^^pätäffcni!^ — 
5iRiff o 9RetfoIainen ei rumennut fitä afaHe antamaan, maan 
fanoi farfaafiti: ^on iaUt pattmpialin f^öjia*. ©iitä fuut* 
tui jo affa, ja.ru^jcfi toraamaan; maan etpä pitän^tfään 
SRifoCfc, fe paiöfafi fen tul^^affi faCioon, ja t^önfi luut muo* 
ren louffoon. SuHmat fitte toifetfin f^ömään, niin roffa 
radmanen oli ja i^^mä, niinfun mallosta (el^mädtä ainafin. 
©^omädtä päädt^ä mennään fitä afan raatoa fatfomaan, 
maan fe on jo fabonnut — ^(S(ä l^uoH, fe mirfoft mielä 
ja meni faHion f oloon', fanoi SDliffo; ^^maan et fä mielä 
finncfään fäil^, mielä mä finut ficttäfin faamutan!* ~ 
gcl^män na]^'at, ne folme mallon nal^faa, miillettiin l^eti re* 
meliffi '), SÖKffo pamntm pol^juffaan, ja tomcrit faimat 
laöfemaan. ^^gaöfefaa maan** fanoi ?0iiffo toifiKc; .^fonfa 
minä n^finen, [illoin noötafaa ^lod!' — 9lo, lafifetaan, 
laSfetaan alemmaffi ^l^ä, niin f ol^taa fieHä toinen maailma, 
faunia ja i^ana futen ^H^ääDäfin. @aapi ^Ixtfo ^etfolai» 
nen outoja feutuja ftellä fatfa§tamaan, niin täällä talo 
on, ja fiil&en fun menee, ficHä huniö txjttö fangaöta fu» 
toopi; muuta ei nä'^ pcrl^että mitään. — ©itte laatii 5fRiffo 
SRctfolainen termeifet, ja rupeaa nöyrästi pulauttelemaan; 
maan t^tto fäifäl^ti Isäntä, ja fanoi: „oi mieral^an maan 
mie§, fun fa tänne tulit, — annal^an maammoni tulee, 
fe tappaa finut*. — „&i l^än jaffa tappaa*, fanoi SKiffo 
^etfolainen mafaifedti. äSaan t^tto, jofa oli il^mifen fu^ 
fua,9lä»maailma8ta ennen maraStettu, neumoi Isäntä, ja fanoi: 
^et finä,poifafeni,. maammolleni. toraSfa pibä, [e on mäfemä; 
maan fun alfanee finua . moittaa, niin tuoöfa on l^änettä 
altaadfa mäfimettä, malau finä fiDä, ja faat^a muuta mettä 
fiaan, oSfen finä Itänet moitat*. eipä aifaafaan, niin tuli 



Digitized 



by Google 



14 3. 3J?«tfan ^ita. 

aita fotttn, fc oK fc famatuen, jofa faDioffa ro!an oli far* 
pän^t, ja fun nafi 5IR:tlDn, imi f)eti ^n^m fafin, jafanot: 
,,{o{o tänne tutit, l^eittio, waan fatfo^n, tt)M taalta la\)^ 
bct!* — SIKifto SRctfoIainen tufal^eli jo poitoiHenfa, niin 
))9r{i tuulta päimättä miimeifen terran fftftoä^ia ottamaan, 
meni altaan Inotfe ja tt)alantui [tina, faafi muuta »että 
fioan, \a tuli taod focMelemaan. SUuvetanfa uubedtanfa toraa^ 
maan, nti» jopa Stopa lufa^telt potoiBfenfa. |>^rfi l^änfin rvuo^ 
roStanfa tuulta ^äimältä l^^mä^tiä ottamaan, ja n^alautui aU 
taaSfd, voaan ftinä toielä enemmin huononi. @iitä tun tuli 
toraan taa^, eixpä piha enää pietään; SKiffo SKetfolainen Slottan 
ml^too fiil^cn ^^aiftaan, fanoen: ^®t\)än n^t enää »trionne!* 
©iitä l^e tijtön teraHa ^^teen tuumaan. ?)anttin 1^^» 
»^^ö taitfi reraelin pol^jaan. Stfe ru^efi 9Jliffo SiJietfoIat*^ 
ntn altmaifeen ^ol^jutfaan, pani fen t^ton mä^än ^temmäfft, 
ja n^l^täifi rcmeliä. S^oifct fittoin Ipeitä »etämään, noöti*^ 
mat, nodtin^at ^(emmätft t^l^ä; loaan tun n&l^tiin fe t^ttd^ 
ja l&^)n)^^)ä, leifattitn rcmelt poxtli, \a noitcttitn t\)tti maaHc* 
©e SKitfo SKetfolaitten meni finae^ l^ttra|iti läpi maan pH^ 
xxn toifeen maailmaan, ©iettä tun tämeli, ^l^ttji U^ti^ 
altaaxif joHa ei ollut lapfia, ja rupeft fiOfe ottopoi'atfi. 
(Siinä ipaltatunnagfa annettiin jota talolta aina lapfi ja 
lammaä lo^i^täärmeeHe. kulipa jo tunintaan tyttären louoro. 
^itto ^etfolctinen fattui ultona tän^elemään, tuli totiinfa,. 
ja tl^f^i: f,mita fe on, maammoni, tun puoli loaltatuntaa 
nauraa, toinen puoli ittee?' ,lhtntntaan ti}tär on lol^i« 
täärmeeUe annettapa"*, fonoi le^ti^atta, „^tä puoli n^alta:^ 
funtaa ittee, toinen noutaa*. — 8ät[i SRifto ftlloin miet^^ 
foinenfa finne,, tudta ittun tuuli, tytärtä lol^itäärmeedtä pe^ 
la^amaon. S^ttji täällä idtuu^ tammaa f^lidjä, ja ittee, otta» 
jatanfa mnottelee. @ittä menee SRttfo t^tin Inoffe, rupeaa 
pujottelemaan ja fanoo: ,taimeled, t^ttd, pääjläni, jod nnfCiinein 
f^lHfi, [ano mutte, fonfa Qoufee täärme mtxe^ ottamaani^ 
SE^tto ottittn potkan pään f^liinfö, j[« rupefi fita faiioele» 
maan, maan tun nä!i meben mete£fä> tm^naxcan, l^rätti. jo 



Digitized 



by Google 



I. SDiiffc aRctfoCaincru 15 

iVitnfä nuffunutta ja l^mifi: ^^jo tulee Mmipaimn {äärme 
ottamaan, foImeUa ftilellä m^rff^ fun^ta fuil^fuaa!' — 
3Jiitfo ^etfolainen fiQoin nou[t t^tären f^ototlta, tSktox 
faärmcctte »aötaan, ja fanoi: ,fatfo§ fäärme^niffa, f un f o* 
tifi j>alaa!* — Ääärme fs?^ta fäänt^i fitä fatfomaan, ja 
^än miefaHa [imalft ftltä faiffi päät }3oifK. t- S^tto fiHä 
tauloin paä\i fäarmeedtä, fiittt )yelaStajatau|a, ja läfft ltB« 
notQe tafaft^ j^^f^ noufiroat t(ot [uuret, fun nqt ainoa t^^^ 
tar eläa^öna totiitt, faatutt; t»aan 9)ltffp SKetfoIameti p^^ 
laft maammonfa (uo!fe fottuifa. — Sulina tctKea p&itca. 
^tffo äRetfoIamen iaa^ meni ))il^aQe, ja fuuli itfun fieltä, 
futen eildnfin. Otti mieffanfa logolle, läffi ääntä fcl^i lu^ 
femaan, ja tuli meren rantaan. ^ieQä t^tto i§tuu, (am« 
maö f^Höfä, ja itfee taa^. — ^^Äaitoelcö, t^ttc, }}äätäni^ 
fanoi hiilto ja läl^edt^i rannaQa igtujata, ,fonfa nouf«e 
f äärme ottamaan, f ano minuHc!' — StvtöHe f)\)Voa mieli: 
,tämäl^än tämä on eileinen mieS!" i^tui Itäneitä :päätä tai» 
noelemaan, ja ^iffo uinal^tt t^^on )M>ln^ille. £o|ta näti 
t^ttö luitenfin toeben tenfal^teleman, ja l^uufi äffiä: ^jo tu* 
lee!^ SöiiHo aJietfokinen latoal^ti fiitä feifaKenfa, fämi fäär* 
meeHc maötaan, ja fanoi: »fatfopa, tnn pääfi aurinfona 
merellä aieree!' Ääärme, joDa oli fuuft eri ^>aätä ^tfiKa 
l^artioiHa, fäänt^i mcreUe fatfomaan, ja SKiffo fiitä fil^oi 
Itäneitä faiffi fuufi päätä poitli <Biitä pää^i t^tto taa0 
n}anl^em)}ienfa luoffe linnoille, jo^a tuli laeille ^Miä mie» 
leen; tvaan ^iffo SRetfolainen liirel^ti fotiinfa. 

Suli lolmad päitoä. ^itto SRetfolainen meni pil^ade 
filmiänfä :()efemään, niin fuuli tf^a^tm oubot ääncit ulfc^ta, 
ja fä»i maammoQenfa fanomaan: ^mifä fe on, fun ))uoU 
löaltafuntaa itfee, loinen naurosa?^ — ir©e tulee ö?ielä 
x\ompXf ^l^beffipäinen lol^iffäärme funinfaan tytärtä ottei.« 
maan*, fanoi maammo, »fal^eöti on jo t^ttp*r(iuffaa m* 
ren rannalle fuletettu, xoaan minfä lienee roiman fdutta 
fäil^n^t; n^t taitaa tul^o tuKa toiimeinfin". — $u8fin 
tuulifaan ^iffo 3)letfolainen moammc^fa fan^t, niim mi^ni 



Digitized 



by Google 



16 3. «DZetfan g>offa. 

taai mtcffotncnfa ttjton luoffc rannaBfe, ja }p\)\)]x pnta paa^ 
tanfä fattödemaan. Sptöttc taaS l^t^tpä mieleen, fun tunft en^ 
ttfen |)cIaWajanfa, fuoötui \)eti pcVm v^t)ntöön, ja ru:peft \)&= 
neltä :paätä ctftmään. SDitff o 9Jlctfofatnen nutfut talifen fttJ^cn 
tyttären fi}Ittn, u^aan et faufaafaan, fun näf^t jo faärmc 
tulen?afft, tiitn nostatti tt^ttö poifaa, ja l^rnifi: ^jo tulee!' 
%äma fiHotn fawa]^tt uncötanfa, fätt)i fäärmcetfe eteen, ja 
filjafi: „Tatfo, järMn fuurcmpi <3cto järcötafi htfee, f^öpt 
ftnnt!* ^Of faarme fun fäantpi jaPellenfä fatfomaan, SMiffo 
SRetfoIatnen famaöfa farft Itäneitä faifti v^beffan paäta 
maalaan, ja tap^Joi fiil^en ^)aiffaan. StäÖtaföS nijt funin^ 
faan t^tär il^aStui taaö, l^^ttjiHanfa painoi formuffella mer^ 
fin ^Joi^aKe otfaan, jotta tunttft, ja fltrel^tt linnoille; »aan 
SKiffo SKctfotainen meni maammonfa tuo tafafi. — Äumn*: 
flaS fitä mieöta tiebuötelemaan, fu fäamteet tappoi, jotta 
^än ^juolen toaltafuntaa ja t^ttarenfä fillc antai^if jofa fen 
^?ela§ti. Sefi linnoiHanfa piboi, joil^in tulee l^^n?ää, l^uo- 
noa; tt?aan ei tunne t^tto. antoi toiimein fitte funtngaö 
fuuluutoffcn, että faifen ra]^waan ^.nti fulfea l;]^ben portin 
läpi Itänen nä^baffenfä. Sulee ra]^tt?aöta taa^ fo'olIe, fu^ 
fin <)ortiÖta fulfee iruoronfa, »aan ei aVa miefita näf^ä. 
Äuningag fiita jo fuuttui t^ttöönfä, fun et enää ollut muuta 
fun ripeita jafeHä, että: mittt)inen*) fc onfaan finun pc* 
laStajafi! 5!Jitffo 9!)?etfolaitten nä'et l^eitttin tt?i]^ott?iime{fcfft. 
Sulil^an »iimein fitte l&änfin portille, niin funinfaan t^tto 
fiepfal^ti l^änelle f aulaan, fuuta, nenää antoi, ja fanot: 
^täöfäpä tämä onfin mun pelastajani!" — „9lo, ftnuHc 
en faata muuta palf intoa antaa, fun tämän ti)ttäreni*, fa* 
not funingaS iloiöfanfa, ja ter^el^ti SKiffo 5Ketfolai8ta. $än 
fuitenfaan et l^uolinut, fanoi fittä maatta ei toimeen tulc^ 
manfa, roaan p^^fi fotiinfa laittamaan. „yio, finua ei finnc 
faaba muuten*, fanoi funingaS, ^fun ei pantane toaata4in^ 
nun felfään*. 5Kiffo SRetfolainen, jonfa tefi mieli fotiinfa, 
fuoötut l^eti tuumaan, ja funingaö fäSft »aafa^innun faat^ 
tamaan ^äntä fotimaittcnfa. ©e oli fama maafa^intu, jofa 



Digitized 



by Google 



I. mfto SWctforatncn. 17 

joi fen {fan huxa^^m^iaa, ja jota SKtffo oli lal^tcn^t am* 
:|3umaan. ©iHc f uit noufi SMiffo SKctfolatncn fclfaän, f e 
laffi lentoon l^cti, ja noufi, noufi tattt?aallc \)^a, joöfa fijf^t 
Ibancltä: ^jofo ntcri fuurdta näyttää filmäötäfi?'' — „(Si 
Tiä^ta enää, f un jaul^in^fiioen fofotfelta*, fanoi SKtffo, $eit* 
tipä »aafa^tntu filloin Itänet firjjoamaan meteen, laSti aina 
meren pintaan, roaan fiita tempafi tafafi, ja f^f^i: »fatläl^s 
bitffi?- — ,^m fatfa^bin', »aötafi SRiffo, ,jo8 olifi 
^oitti leifattu, ei olifi merta faatu*. — „@aifä]^btn|3a mU 
näKn ennen, fun ammuit faura^l^uul^baöfa, ja mafama meni 
tuoöta fupeitfeni*, mirffoi tt)aafa»Itntu, otti felfaänfa, noSti 
toifcn ferran jär'in ijlemmafft, ja tX)\\)i: ^jofo n^t ifolta 
meri naattaa filmaötafi?' — ^®x nat)ta enää, fun fitten 
fifmän fofoi|eIta\ fanoi SKtRo. gaSft fieltä toaafa^intu 
Itänet feräötänfä lähelle meben pintaa mereen ^jutoamaan, 
että ennätti loälpän jo faötua; tempafi fiitä tafafi panffanfa 
aKe, ja fanoi: ^fäifäl^bitföö n^t l^^mtn?^, — »©äifäJ^bfn?* 
fanoi 9Wiffo; ^joö olifi fa^beöta fol^bin ^otffi l^öt^, ei fit* 
tefään olifi merta faatu*. — ^©äifäl^binpä minäfin, fun 
minua toifen ferran ammuttiin'', fanoi maafa«Iintu, noöti 
SÄifon felfäänfä ja folpofi folmannen ferran tatmaaffe, f^* 
f^en: i,nä^ttääföö n^t ifolta meri?* — „®i nä^tä, fun 
loärttinän feträn fofoifefta maan', fanoi SDJtffo SKetfofai» 
nen, ja mapifi. 8intu fiHoin laöfi Itänet fieltä putoamaan, 
jotta puoli f^lfeä jo meteen tuli; maan piöti fiitä ftipispanf* 
fanfa afit taa^, noSti ^lö§, ja mei meren rannalle, fu6fa cli 
faiffea ruofaa l^t^mäSti, fanoen: |,f^ö, lepää, ole; roaan elä 
juo, joö finua f uin juottuoon!' — $än fun oli nälfäinen 
ja näfi ebcöfänfä l^erffuja fatfentaifia, fämi fol^ta ruofaan 
fäfin, ja alfoi f^öbä. ©ot, foi, niin rupeaapa tämä juot* 
tamaan. ©iinä oli läl^be tuo femmoinen fauniö, ilmana 
Isäntä lifeHä, niin ei muiötanutfaan maafa4innun maroi* 
tuota, maan laöfeufi mitmein lähteen reunalta juomaan, 
©iitäpä rauta^fiöfa tarttui l^änelle partaan, ja repi, repi fiitä, 
funne repi fofo parran poiS. QKiffo 9Retfolainen filloin 
©uom. tarinoita. 2 



Digitized 



by Google 



18 3. SKetfdn ^mfa. 

p&m ^^afoon; roaan tauto^KSfa tuli pexa^töt. ^oi, ajct 
jSrcStä \)^f niin SJiiffo SJietfofainen pääfi fepän pajaan 
piiloon, \a feppä loi omen luffoon. 9tauta«tiöfa n?uottaa 
otocn tafana. — ©eppä fol^ta työntää rauta^arffoja tuleen^ 
[aa ne »artötctuffi, ja f anoo ulfona olijaflc: i^panc fuuft 
anfi. filmäfi fiinni, niin mä paiöfaan mieleen fulffuufi!" 

— %äma f un aufaifi fuunfa, toinen l&eti tt^önftfin tnlifen 
rauta^arfon ^äncHe fuIKuun, niin ei »notcHut enää, lop- 
pui fiil^cn. ©iHä lamalla pääfi toiimeinfin SÄiffo 5Ketfo=» 
lainen pbäötänfä, ja meni fiitä fotiinfa, — ?io, ne toifct 
ntiel^et, fe muoreusloufuttaja ja ongittaja, elämät [ieflä pc- 
laattoina; maan t^ttö ei rumennut laille, ennenfun metimät 
[en joufen, jofa SRitfo 9Äet[oIaife{ta jäi finne tamaroiben 
fef aan. SMiffo ?)!Ket)oIainen f un tuli fiil^en, toifet poltatat 
eimöt tunteneet ^äntä, maan t^ttö tunfi, ja ojenfi l^äneHe 
joufen mebettämäffi. SEämä metilin l&eti joufen mtrcefen^ 
ampui, ja fanoi fille ongittajallc: »mene, fä^ fe mafamal'' 

— SBeti fiitä toifen ferran, ampui taa^, ja fanoi fitlc muc* 
ren^oufuttajafle: »mene, fä^ fe mafama!" ^e menimät, ja 
fiellä omat tänätin päimänä. SSaan SDJiffo 3Retfolaincn fai 
fiitä t^tön, ja päästiin ^l^tenä elämään, — ©en pituinen fe. 

©clitpffia: 1, fota-n)a!eä = fota-mteäta. 2, fattand = tafa- 
na, f^öttmä. 3, remclifft = l^il^itoiffl, itaul^oifft. 4, mittainen = miC* 
Unen, minfalaincn. 



n. SRiHo SJlic^clatnen. 

5lunu!felta. 

9Kieö päimän oli metfää fä^n^t, ja täffi fijnfftä fa^^ 
loja fotiinfa fulfemaan. ©ieHä tuli Sapiotar äf!iä Isäntä: 
maataan, ja fanoi: »läl^tenet minun f erättäni, en tapa ^inna, 
roaan et l^^mättä lähtene, tapan paifatta*. ©ätfäl^täen Sa» 
piottaren puhetta, fun niin foman cl^bon pani eteen, ei tol^:^ 
tinut mieS maStuötetta, maan tä^tt)i läl^teä Sapiottaren fe= 
ratta fulfemaan. Ää^tiin fitte i)\)n)an aitaa f^nffää metfää 



Digitized 



by Google 



n. mtto mk^ilamtn. 1^ 

\)f)ienäf fiinn^ ^?ääötun jo Sa<?tclaan, ttiin roei Saptotar 
mte^n fottinfa, ja fanot: »täöfä faat tt^t ifännöibä, futcn 
ifään mfeicfi laatinee, f «n »aan minulle uöfoöinen olet; 
»aan jc§ petoBifeffi rutoennet, että foetat luotani paheta, 
niin ^JciifaHa finut l^engcltä panen*. 

SKicg fun ei näfen^t muu§tafaan apua oteaan, fuoS- 
tui Stapiottaren tuumaan, ja otti Itänet naifeffenfa. @li»ät 
]itU aifanfa ^^bcöfä, niin jo fol^tuutui Sapiotar ja tefi 
poi'an, joHe pantiin SKiffo SRiel^eläinen nimeffi. ®e fun 
fa8waa fuuremmaffi, tulee l^äneötä mie^ »a^uja ja toäfettja, 
ctt^ei tt>oi »irren »eteä. faarnan fanoa. Dnjatpa leinjät 
l^eiöä fitte lopella ferxan, niin menee Sapietar f^ömiöta 
laamaan, ja fanoo läl^tieöfänfä: ^liiffua ei pibd poifeöfa oU 
leöfani pirtiöta funnefaan, mmöta!aa fe!" Soifet lupafitoat= 
fin fotona p^f^ffenfä; xoamx tu§fin ennättifään Slapiotar 
talon tienoolta, niin tuli jo SKitfo ifänfa puineelle, ja fanoi: 
^^imotttaa, taattofeni, omaa maata nä^bä, lä^fäämme täStä 
fun fotimaitafi fatfelemaan!" — „£)i poifafeni!", fanoi ifä, 
^l^imoittaa minuafin enti§tä fotiani nä^bä; xvaan muiöta 
äitifi, mitä fanoi, fun fielfi meitä pirtiltä minuefään me* 
nemä^tä*. 3Kiffo ei l^uolinut fiitä, toaan l^oufutteli tj^ä 
ifäänfä, funne mieltyi l^äntin »iimein poifanfa tuumaan, 
ja laffin?ät ^^tenä pafenemaan. SBaan eipä faufaa, fun 
patafi jo Sapiotar f^ömifen 1^'uöta fotiinfa, ja fun ei pir» 
tiöfä fetfin^t fetään, niin arnjafi l^eti afian, ja läffi pafe= 
ttijoita tasoittamaan. — SBä^än matfan pää§fä ^l^b^ttifin 
jo miel^enfä ja poifanfa tietä aStumaöfa, niin l&^ppäfi, fa* 
»a^ti eteen, ja f^f^i »iJ^aife^ti: »mintäljben pafoon läf fitte, 
enfo mä Uita fieltän^t?'' — ®titä ifä l^ätätyt^i niin pa^ 
^anpäimäifeffi, etfei tainnut »irffaa mitään; »aan ?iKiffo 
aätui rol^feaöti SapiottareHe »aötaan, ja filjafi l^änelle: ^tie 
aufi!* — ©uuttuipa fiitä Sapiotar, että tarttui poifaanfa 
fäfin ; »aan SJiiff o ei fu»ainnut [itä, »aan iöfi Isäntä aitaa 
»aöten, että tuoöta luu, tuelta na^fa emolta pafofi ^), ja 
läffi taattonfa feraHa ebeHe fulfemaan. 



Digitized 



by Google 



20 3. !D?ctfan 9)oifa. 

^ääftmat ftitä jo omaan maal^anfa, ja xfä ^otfanenfa 
xviptaa lobtöfanfa elämään, nitnfuin mutnoinfin. SKiffo mte- 
l^e^t^^ \)\)CLf \a tulee aifoja myöten aina »äfemämmäfft, että 
oli jo »timetn ttjoimaa tifafftftn. Äerran mufa läl^tee mteroHa 
fä^mään, ja menee fteHä muiben |>oiften, tyttöjen feralla 
ftfaan. Siumetaan fitnä n^t fop^3ifette, niin 9KtftoIm pää* 
fee tt)uorolIanfa toppia l^eittämään, ja fun iöfee ftHä nettiä, 
neitifeltä famagfa läfi fatfenee, ja ral^tt?a^ lä^pi »alitta* 
maan ifätte: ^l^ättjitä ^3oifafi ääreen^), tcofpaa lapfemme 
faiffi!* — Staatto [iitä nul^telee poifaanfa, ja fanoo: ^mtf^ 
fi, poifafent, femmoifia laabit? »aroita itfeäfi!* — »Slfun mu«= 
faan minä hppia olin l^eittättjänäni'', tt)a§tafi SiJiiHo; ^»aatt 
taifi ttjal^ingoöfa Ion>anIaifeÖti fäi;bä*. 3fä [iHoin mietti 
mieleöfänfä: ^l^itää laittaaffeni ^?oifa t^ö^ön, jotfei jouba 
\m^ta pdi)aa laatimaan*, ja fanoi famaöfa Itänette: ^me:: 
ne^^ä, poifafeni, tuo muuban fuonna puita metfäötä, mitta 
m\)ä lämmitämme!" — ^SBäleen tuo on teisti}', fanoi SDIif* 
fo; ^tuaan onfo refeä ja länfiä fuöfa, taattofeni?* — »On*, 
fanoi ifä, ja re^en fefä länget antoi ^3oi'a^enla. ^än fit 
loin niine faluinenfa läffi puul^un, ja meni ^3ar]^aafen l^on* 
giffoon. ©iettäpä metfän eläjät ') tunfin?at Itänet, ja ru* 
:pefitt)at pääUe tulemaan; tt?aan SKiffofaan ei ottut pePoiS* 
fanfa, mutta rupefi riel^!imään % tappamaan l^eitä. ©iitä 
tuli metfän eläjitte l^ätä, ja alfoittjat ruloeffa Isäntä: ^elä, 
:poifafeni, meitä tapa, me finuKe ^\)Xoää laabimme!* — ^5Ro, 
jääfääfjän [itte eloon, fun^an monial^ta puusfuormani fotiin 
tt)etää*, fanoi SKiffo SKiel^eläinen; »alitfi metfän eläjiötä 
parl^aimman, ja »aljaöti refeenfä. Äaafi [itte fuuren l^on* 
gan metfäötä, jonfa »äänfi refeen offinenfa, ja ajoi metfän 
eläjättä fotiinfa, joöfa famal^ti l^eti releitä, ja l^uufi ifät 
lenfä: »täöfä, taattofeni, puntaf tä8fä l^etooincn finutte!* 
^5!Kaltoit, poifafeni, faaba, maltatfin pitaa, ei minutte piba 
fitä ]^ett)oi§ta*, »aStafi ifä. 

Dli aifaa toäl^äifen, niin läffi SKilfo mierotte taaö 
fifaan, ja tointen ^^oitien, tytärten feratta ru^jefi fo^)^3ifette. 



Digitized 



by Google 



n. 3Jiiffo SDac^clainen. 21 

5!Ritä§ cDfafaan; f un I^ffaft topin menemään, fe juuttui 
nettifeHe jalfaan, ja jalfa famaöfa fatfent. SEuIt xa^tva^ 
[itä taaö ifällc valittamaan, ja fanot: ^l^ämitä poifafi ää» 
reen! faifen ra^toaan rul^too ätällä ttjoimaffanfa*. 3fä 
ty)Uä pa^effi potfanfa tefoja, roaan fun et [tilden muuta xooU 
nut, armeli pneHe taa§ jotaftn tefemt§tä, ja fanot: ^mcne^ 
pa, SKtfto, tuolta lammilta fataa p\)t)t)'A, että faifin fcrran 
tt)ielä fala^etttoa maistaa*. -- „^0f annal^an, taattofem, 
^ett?ot8=futu tattt§ta, millä minä falat fotiin tuon, niin 
!^lla falan f^onnille fo^ta ^?aäfemme^ tt?a8taft 5i)iiffo. 3fä 
ftHoin ^etoofen toimitti poi'atlenfa, ja SDIiffo täffi falaöta» 
maan, on!t fiimanenfa traan feraHa, Slulipa lammin ran« 
taan^ niin l^ongan fatfaifi »atoafft, ja fai rannalta onfi= 
maan. Dnfi fiinä, onfi, niin fie|)fa]^tt SBetel^tnen on!een, 
ja SD?iffo metäifi pnet maalle, joöfa ru^jefi onfisvavalla 
^engettä lyömään. SBaan SBetel^inen alfot ntfoella Isäntä, 
ja f anoi furfeaöti: ^elä, mieö !ulta, tapa, minä fuUe l^p= 
voaa laabin!* — ,5Jlo, fun fuormaHifen f alaa lammista 
tuonet, että fala-feiton faan taatolleni, niin l^eitän eloon'', 
fanoi 9Jiiffo Söetel^ifeHe, ja famaöfa pääötifin Itänet, onfi 
fuuöfa, lampiin tafafi. SBete^inen toi fieltä l^äneHe tafal= 
lifen f aio ja ja f antoi rannalle; »aan 5!Kiffo noStcti taffaa, 
ja fanoi: ^tuo »ielä toinen taffa, täöf*ei ole mieleen fuor* 
maa!" SBetel^inen filloin uubeötanfa uppofi lampiin, ja 
tt?äänfi fo^ta toifen fata=tafan rannalle. — „9lo, nijt on 
f^Hä!" ttjirffoi SUiiffo SBete^ifeUe, Jä^De§ nt|t fala^fuormaa 
fotiini fantamaan!^ SBetel^ifen tä^t^i n^t läl^teä niitä fala= 
taffoja fantamaan, ja tulivat ^l^tenä 9)lifon fotiin. StuU 
tuanfa taattonfa fuulumiHe, l^uuft jo SKiffo pnette toa^^ 
taan: |,täöf'on n^t, taattofeni, falaa, täöfä emännät emän* 
nöimään!* 3fä, jofa näfi poifanfa faaliin, fanoi fiil^en: 
^maltoit, poifafeni, faaba, maltatfin pitää, ei minulle pibä 
fitä emännittä!' 

©letäänl^än aitaa taaS väl^äifen, niin SKiffo folman^ 
nen ferran lähtee mierolte fifaan, ja muiben nuorten feraHa 



Digitized 



by Google 



22 3. SDhtfan 9)oifa. 

xnptaa topp\\cUt. SBaart mttcnfää fäiutfään; f un läft nct* 
iia hpiViaf h}fpx puuttui neitifcHc f^Itccn, ja fijlft mavaan 
ment. ©ttta xa^roa^ taa§ ta\)px »alittamaan ifätte, ja fa* 
noo: ^l^ämttä jo pctfafi ääreen! faifcn ra]^»aan pUltoo *) 
aiäflä »oimaQanfa*. ©iitäfö^ taa^ ifallc liuolta oli poVa^^ 
tanfa, miten mu!a eötäifi Isäntä palsaa laatimalta. SBii* 
mein faunan ar»eltuanfa, päätti lähettää Itänet pitfällc mat* 
faCe poi§ fotoanfa, ja fanoi: ^SBarjafaifelta funinfaalta 
faffi t^nn^riä rallaa toelfaa on otettattjaa folmannen n>uo* 
ben ai'a8ta, lä^bepä, poifafeni, niitä rahoja perimään''. 9Jftffo 
öli fii^en »almiö, ja fuoreft matfaamaan. 5Wctfän eläjän 
piöti aifoil^in, itfe i§tui forjaan, ja SBetel^ifen pani ol^iHi* 
fcffi. ©illä tamoin matfafi fittc nuo ai'at, nämät pai* 
toät ö), funne tuli SBarjafan maahan ja lä^eSt^i jo funin* 
faan fotia, niin ajoi ji)räl^^tti [itä »aal^fua piikaan, että 
rupefitoat palatit liif tumaan. Säifäl^tipä SBarjafainen fu* 
ningaö fitä, peräten palattienfa faatuwan, ja fanoi orjil* 
lenfa: ^fä^fää tiebuötamaöfa matfaaja, mitä pafifee, ja an- 
tafaa, mitä p^^tää, että läl^tee ebeDenfä^. Orjat HxmroaU 
Iin l^eti SRifon puheelle, ja näl^tijänfä mittainen ^ l^äneKä 
oli fefä l^etDoinen että ol^jillincn, fäifäl^tinjät miclä pal^cm* 
min, ja fpf^ittjät pePoi^fanfa: ^mitä »ieraaHe pitää'?' — 
^Olifipal^an faffi t^nn^riä l^opeita funinfaaltanne perittä* 
wää\ ttjaötafi SDKffo rol^feaSti. g)?uiötaen tfäntänfä fäö« 
f^n, fantoiroat orjat ral^attjnntjrit epäclemättä efiin, ja SKiffo 
tlJiiel^eläinen noöti ne refeenfä, ja läffi ajaa farettelemaan 
fotiinfa. Omaan piikaan pääöt^änfä, riifui fitte mctfän elä* 
jän ttjaljaiöta ja ajoi poi§ metfään; mutta SBetel^ifen pääfti 
lampiin tafafi, ja itfe fämi taattonfa puineelle, ja fanoi: 
^täöf\m n^t, taattofeni, raidat, joita panit SBarjafan maalta 
l^afemaan, — ota!" — SJJitää olifaan ifäHä fiil^en tt)ir!fa« 
■miata? Dlifi fijHä fuonut poifanfa ftlle matfaKe jääneen* 
fin; xocian ^\)mt olijat mieleätänfä ral^atfin, ja tä^t^i fiit* 
lää SKiffoa jaloffi, fun niin fuffelaan afianfa toimeen fai. 
Äau'affi ei ifäKe poi'agtanfa n?a8tu8ta oHutfaan. 9!)tuu« 



Digitized 



by Google 



laman ai'an ^?aa3tä fatot 5!Rtfo§ta fobföfa claminctt tfatoäfft, 
tiiä U^nt)t enää mtclenfä ftfaanfaon fen feujcmmtn lähtea, 
fun ftcBä niin pa^aM aina fomt, nttn tuK tfanfä ^ul^ecBc, 
ja fanoi: ^omptkf taattofcm, mtnuDfc falffu % mtelcnt laaKi 
maailmaa fatfcfemaan*. ®e^a oli tfanfm mieleen, jofa fol^ta 
ompcU nal^fatfen falten ja antoi ^oi^aHenfa. ©alffu ferSöfS, 
ISfji fittc 51Wi!fo SKiel^eliäinen matfaamaan, ja fulfi maita 
fau'an, funnc fol^tafi forfean »aaran, jonfa l^arjuKa oli poifa, 
jofa fal^a faHiota ^l^tcen j^lf^ttt. — @e faHtonsj^tf^ttäjä fun 
feffii SDtifon rmaxaa la^c8t^Ȋn, tertecl^tii l^anta l^cti, ja fa* 
noo: „teme 99Wfo SKie^clainen! ota minua tott>criffcfi!' — 
^3:ulc toaan, foöfa niin »al^njalta miellettä naatat, ^)arcm^)i 
en fal^ben fulfcaffemme*, fanoi 9Wiffo 9)?icl^eläinen; ja f ai* 
lioncjt^If^ttäja la^eufi to)aaralta, ja läffi Itänen ferallanfa 
matfaamaon. Äulfimat fiitä xoa^&n matfaa ^l^tenä, niin 
nafiwat ^joi^an, jofa fal^ta jofea fammeniHänfä ^l^tcen ta* 
lufi •), ja meninjat luotte. Sofienstahtttaja taufoaa l^ett 
t^Mtänfa, ja fanoo ?liWifolIe: ^^terioc 91Riffo SDJie^eläinen! 
etfö ottaifi minua tottjeriffefi?* — ^Sä^be toaan fcraHa, 
fun mielcfi telonee, l^^mä on toveri matfalla*, toaötaft ?D?iffo 
^Kicl^ainen, ja läffimat fotmen mieleen fiitä astumaan. 
ÄotttKifen matiEaa fulettuanfa, tulimat ftjnffaan metfään, 
joöta etäältä näf^i l^eibän filmiinfä, niinfun l^uone ifään 
olifi ollut, ja fun ))ääfinjat lifemmäffi, ffeHä olifin afunto 
moinen, linnaffi pimif ^)irtifft fuuri. ^il^aan tultua nä» 
fitt)ät tanl^uen *°) oleujan maljoja *') täynnä, niin luulittjat 
talonfin afutuffi, ja menijät ^jirttiin; toaan fiellä ci oHut* 
faan fetään, il^an oli autiona pirtti, ^^oi^illc fun oli fä« 
lueDeöfä tuBut »äf^m^ö ja nälfä, l^eittäpfittjät pirttiin Ie* 
voaf^tämaan, pitäen feSfenänfä tuumaa, miöta rupeaifiioat 
ruofaa faamaan, ^ul^ui ftUoin SDliffo SSRiel^eläincn toifiHe: 
,,pirtti fun on autiona, »aan tanl^ut maljoja täynnä, ti 
tule ruo'a8ta puutetta, jo8fo pibot tt?iela laatifimme, — 
tappafaamme muuban mal^o tanl^uelta!^ — ©epä tteutoo 
oli toiätenfin mieleen, ja menijät l&cti tanl&ueHe, jo8ta »a^ 



Digitized 



by Google 



24 3. SJfctfän 9oxta, 

Iittiin pärinäin mal^o ja fefettttn fuoliafft. — SS\xonn^\t)U 
f^ttäja jätettiin fitte maltoa ruo'af[t laittamaan; ttjaan toi* 
fet faffi menimät metfään Rattoja Iciftaamaan. ©e^ä olU 
fin ©^öjättären afunto, jofa oli [iettä metfäöfä, niin tnice 
(Bt)b\ätät fotiinfa, ja lottaa pirtiöfä poVan mcii)oa fcittd^ 
mäöfä. ©ilta ärjäfec feittäjäHc: ^ipai tulit ^inaf raatonicf* 
ta, ta^än mun pirttiini <)otttamaan, färtoentamään!* 2:art=^ 
tuu poitaan läfin, noötaa toifetta fäbcllänfä fatpamen ja 
toifella panee l&äneltä pään [en alle louHuun. ©itte me* 
nee l^än feittoa fatfomaan, fal^muaa liljat faitti »atfaanfa^ 
ja läl^tee ääreen. 

?)oifa fiinä fatpamen alla Kmpuelee ^^ä, funnc paä^ 
fee loufuötanfa toiimeinfin, niin ferää ©^öjättärcn jättä* 
mät luuspalat pataan faifti, ja feittää ne uubeStanfa ro* 
faffi. Ää^pi fiitä fitte tanJ^ueCe, ja firjuu ^^) tomerianfa 
f^ömään. SSoifet tulimatfin fo^ta metfäötä, fun olijat 
näriö[änfä l^^ain, ja rumettiin ruplalle; n?aan eipä oHut^ 
f aan toifiäta roffa ^\)m, niin f^f^imät feittäjältä: „min* 
tä^ben tämä roffa niin lai^a on? parl^aimman mal^onöaa 
me olimme tappaminamme!* — »Sämä pirtti man^a on*, 
fanoi fallionsj^lftittäiä, »niin liifal^teli feittäeöfäni, että 
roffa maalaan meni, ja minä fun uubeötanfa feitin, ei f^n* 
tijn^tfään roffa l^^toä*. — ^o, toisten tä^t^i t^^t^ä rof* 
faanfa, jommoinen oli, ja tulimat fcn päimää fiHä f^ömäHä 
toimeen. SSuli fitte aamu, niin iSfettiin mabo taaöfin tan* 
l^uelta, ja jofien^aluttaja jätettiin f eittämään; n?aan toifet 
faffi menimät puita leiffaamaan, niinfuin eilcinfin. 3iJli» 
tää oflafaan; poi^an fieHä feittäeöfä, tuli taaöfin ©^öjätär 
pirttiin, fanoen Itänette: »jofoö taa% olet, raatonieffa, pir* 
tiSfäni, ttjaiffa eitein fielfin tulemalta!* Starttui poifaan 
fiinni, ja piSti Itäneitä pään falpamen aHe, xoaan hiton 
foi matfaanfa, ja meni tie^enfä. 

^ääfi poifa miimeinfin falpamen alta, niin feräfi ai* 
noat feiton jätteet, mitä oli luu»palaifia ©^öjätär toä^an 
jättänet, ja feitti niistä uubeUcnfa roftaa. — »^uufi fittcn 



Digitized 



by Google 



n. SKiffo !Diie^cldtncn. 25 

inctfäöta totfetfm toaertnfa f^ömään, \a rumctttin ruo'aHc. 
©^öbcgfä nurfm»at toifct taa^ roffaa fcJ^nofft, ja fanot»at: 
„mi fumma, fun tämä roffa niin lailla on, J^^aän mal^onl^an 
mc töKmmc!* — 5Kutta jofienstaluttaja toaötafi to»erinfa 
citeifillä fanoiCa: ^pirtti liifal^tcli fcittäeöfäni, niin roffa 
maalaan meni, ja nubcötanfa fun fcitin, ei f^nt^n^t enää 
ruofa ^\)m', — SKitäö fii^en; elettiin fe pairca taaö, ja 
manattiin ^on feutu, funne :|3äimä »alfefi, niin nälfä tuli 
micl^iCe, fun niin »ällällä f^önnittä oli tä^t^nijt menneenä 
fa^tcna ^3äin)änä aitaan tuCa, ja iöfiioät taa^ toifen mallon 
tanfeuelta. ^ixpä SKiffo SKie^eläinen itfe fcittämöän ja 
toifct t^onfi l^alfoja leiffaamaan. Äeittäe§fänfä fäwi ^^ 
neöta fittc aifa ifätt?äffi, niin laati rofan fie^ueöfa itfeHen« 
fä fantetoifen, ja fun ei oKut pirtiöfä laaitfaa, mitfä olifi 
istunut, fantoi pihalta [uuren tammifen altaan pirttiin, 
jmta afetti fumoKenfa lattialle, ja rupefi fiil^en feräHenfä 
fantclecDa foittamaan. — ©amaöfa tuli ©^öjätärfin iaa^ 
fotiinfa, ja ärjäfi l^eti J^äneHe: ,n?ai tulit finä, 3Jiiffo SiRie= 
l^eläincn, minun pirttiini remuamaan!* — ^9io, l^iljempää, 
l^iljempää, aftafeni", fanoi 5Kiffo 9Kiel^eläinen, ^minä l^ei* 
tän foiton tä^än tapfitlefi; onfo lapfia fuöfa?* ©^öjätär 
[uuttui fiitä aina pa^emmaffi, ja l^uufi »i^oiöfanfa: ^minä 
voai^at foitoStafi, tule, raatonieffa, tappeluun!'' SBaan SKiffo 
SKicl^cläinen fun pääfi atfaan fäfin, rul^toi bänet famaäfa 
ja pani fen tammifen altaan aUe, jofa oli lattialla fu^ 
moöfa. ©itte feitti l^än raul^aöfa rofan »almiiffi, ja fir- 
jut toifia f^ömään. ^e tulin?atfin metfäötä fol^ta, ja ru^ 
ujettiin ^l^tenä f^ömään, niin f^f^i SlKiffo 9Jiiel^eläinen to? 
»eriltanfa: ^^^mäfö on roffa n^f^inen?" — »Äa, ^\)Voä 
on!" fanoimat toifct, ja fe]^uiwat SDiifon fcittämää mafeaffi. 
^än [illoin noufi f^ömäötä, fol^cnfi aHaöta, ja fanoi: ^täöfon 
n^t pirtiusliifuttaja! miffi ette varoittaneet minua? 2Ba* 
fautuu n^t pirtti liiffumaöta; n>aan lä^tefäämmc jo poif- 
teen, ei täöfä enää ole metÖä tefemi^tä*. Stotfet olittjat 
l^äpeiefänfä eitt?ätfä jurenneet airtfaa mitään, »aan läf[i»= 



Digitized 



by Google 



26 3. SDictfän ^oita. 

yvät SKifon fcraHa matfaamaan. SKenimät, menitoat cbct 
Icnfä, niin lö^fimät mctfäöfä l^auban nttn fuurcn, niin fuu* 
rcn, ctfci po})\aa näfpntjifään. ,?>xtäif{^a fä^bd tkttle^ 
mäöfä, mitä l^aubaSfa on\ fanot SUiiffo SKiel^elfiincn, ^tt)aan 
mittapa mc fen ^Mjl^jaon ^jääfcmmc?' ^fiata »äl^an au 
»cltuanfa, feffimät jo toujerit ncumon, ja fanoin?at: ,,on« 
l^an meittä ne folmc mallon nal^faa feratta, jotfa @t)6läU 
tären fobiSta faimme, laatifaammc niiötä totpu moinen, 
]c§[a la^fcubumme alaS!* — ©e fcino oli 9Rtifo8tafin l^^* 
tt)ä, ja laabittiin nal^'oi§ta fätf^t, joihon liitettiin na^faifet 
l^il^nat, niin pxttat, fuin xoaan na^'oi8ta faattin, ntiHä 
mufa la^feaffenfa fätf^ttä l^autaan. Änn oli fe l^ciban laU 
toffenfa loalmiö, tr)\\)i ?Stitto toifilta: ^fufa fiil^en n^t iS* 
tuu meiltä fätf^cl^en?* — ^Sötu finä, SKiffo SKicl^cIäinen*, 
fanoimat ton?crit, ^mc »ä^ettömät miehet, mitä panntt t&U 
fijel^cn, fitä l&il^noiöta nostamme". — ^5Jlo, fitä^n tuo on*, 
fanoi 9Äi!fo SKiel^eläinen, ja iötni fätf^el^en, fäöfien toifia 
la^Iemaan Isäntä ^il^noiSta olaS. Somerit faatoat fittoin 
Ijlätttä laöfemaan, ja 5JRiHo SÄiel^eläinen alenee l^il^nojen 
fujueöfa aina f^ttjemmättc, funne tulee jo miimein maan 
attc, joöfa atoautuioat äffiä oubot maat ja toifet ennen nä* 
femättömät feubut. SImaupi mufa toinen maailma fiellä, 
moinen fun ^ll^äättäfin, joöfa ompi meri ja fen rannatta 
pirtti. Dbufeepa SKiffo SKie^eläinen fittoin fätf^eötä, ja 
menee fiil^en pirttiin, niin fiettä on t^Ien faunia neitonen 
loalfoifiöfa toaatteiöfa, jofa 

ÄuUafangaÖta futoopi, 

hopeaista l^elf^ttääpi; 

Ääbet fultaifet faIwoöta, 

Sarat ^opeifet potoiöta, 

f)äia^t paiötaa pääla^etta, 
* ^uutamaifet fulmaluilta, 

£5tawaifet olfapäiltä, 

Släl&bet taimon Inertioilta, 

©eitfentä^tinen [efältä. 



Digitized 



by Google 



n. mno SDac^erätnen. 27 

9lciti f un feffit 9Äiton, faifä^taä l^cti ja fanoo: ^ot »ic^ 
raidan maan mtcö, ntiten [inä poloinen tänne joubuit? 
maammoni fun fotttn tulee, fe tappaa finut*. — ^@n ole 
micöta »ertaiötani ennen näl^n^t faatifa fitte pePätä tien* 
n^t, jofo runjcnnettat n^t atat minua tuhoamaan', fanoi 
SJiiffo SKiel^dätncn, ja fertoeli neitifeffe, miten l^än pla^^ 
maaifmagta fätf^cöfä finnc oli laöfeutunut — 9leitifen ftUotn 
fämi fääliffi pottaa, fun fe l^äneätä \)\)toSL oli, ja toei 5öiiffo 
SRiel^cläifen aittaanfa, jonne peitti »aatteil^infa, ett^ei maam* 
mo ficttä Iöi;tät[i, )a falpafi onjen. SKutta to\)ta tuli aU 
fafin fotiin, ja filjaji l^eti f^nn^ffeltä ttjttärelle: ^tunne 
fina poi^an peitit? poifa on n^f^änfä fä^n^t täöfä; tuo 
I)anta piilosta feraHani tappeluun!* 9leiti\en fiCoin ei aut* 
tanut enää fieltäminen, iraan tä9ti)i tuoba poi!a näfijmiin, 
joöfa noufi maammon feraHa l^irmuinen tora; mutta xoiU 
ratin tuli Söiiffo »oitoHe fuitenfin, ja tappoi afan. — 
©iita meni fitte fe neitinen miel^eHe, läffi SDlitto aRiel^c* 
läifeHe naifetfi, ja fuorefin?at ^lä^maaitmoiDe lähtemään. 
^M oli neitifen fobiöfa tan?arata, eloa ja muuta ^\)rx>X)t)U 
tä, Ifeopeata, fultaa, fen ottitoat m^ötänfä faiffi ja fantoi* 
roat fiil^en l^auban fuuCe, joöfa fe nal^faincn fätf^t riippui. 
^iitä tamaroitanfa paniaat fitte fätf^el^en, jonfa 9)?ifon 
tou)erit l^il^noiSta noötimat ^töä ja t^l^jennett^änfä aina fo:= 
lauttimat tafafi, funne aifanfa fitä tefoa tel^t^änfä tavarat 
alhaalta loppuiloat ©olui fätf^t iaa^ t^l&jänä alaö, eifä 
ollut enää muuta fii^n panemilta, niin fanoi SKiffo SMie- 
l^eläinen naifellenfa: ^iötu finä n^t, neitifeni, fätf^el^en, 
että pääfet täältä ^löö, niin tulen fitte minä taaö tt?uoroU 
lani*. — 3dtui neitinen fittoin fätf^el^en ja nostettiin ^lö§; 
»aan fätf^t fotautettiin tafafi, ja SRiffo SKiel^eläinen itfe 
rupefi »iimeifeffi fätfijel^cn. ©aiaat tomerit taa^ l^i^noiöta 
toetämään, että fol^ofi jo fätft^t ujäl^än matfaa, niin pu^ui 
noStaeÖfa toinen toifeflenfa: „9!Jiiffo SRicfeeläincn joS pääfce 
^aubaäta ^lö§, fe ei annafaan meille ofaa eloffiötanfa ^^), 
voaan tpöntää meitä »noromme finne, niinpä l^eittäfääm* 



Digitized 



by Google 



28 3. «D^etfan $oifa. 

ttieftn Itänet l^autaan ja pMtaAmmz taxoaxat !aiffi!* — 
Soinen mtcltpt l^eti tomerinfa tunmaan; fama^fa fatfaiötttn 
^i^nat, joiöfa fätfijt oli ritpuffiöfa, ja SKtfto SSRic^elämen 
pnoix4k^tä pantaa firpoft alaö. 

SKitäö [iil^en; SMtffo lal^tcc meren rantaa fieOfä 
maan aUa furuiöfanfa aötumaan, niin näfee linnun Icntc- 
Icmän taittjaoCa, ja l^uutaa [itä luoffenfa: 'tuleS tänne, 
lintuileni!* gintu lentää leul^al^taa [iil^en ^eti, ja fanoo: 
,ter»e 5!Kifto SKicl^eläinen! mitää tuumaelet?* — g^itä 
tuumaelen, miten fotiini pääfiftn*, »aStafi SiJlitfo: »faata, 
lintuifeni, minut omalle maattent!* ginnun fun oli fääli 
Isäntä, ottifin l^eti felfäänfä SiJiifon, ja läffi lentämään. 
Senfi, lenfi matfojanfa, funne toi SKifon »iimein fiil^cn 
paiffaan, fuÖ[a totuerinenfa maljoja feittääffenfä oli J^alfoja 
leifeC^t, niin ^diti ]o fcPäätänfä, ja f^fpi: »jofo tunnet 
maata, fuöfa olet?* — 9Jiiffo fiitä fatfaötamaan ^mpäril^ 
lenfä, niin tuntee jo paifan, ja fanoo: ^^jo n^t ticbän, Iin* 
tuifeni, fuöfa olen, fiitoffia tuomaötafi!' ©ittc erofinjat 
fiinä toifiötanfa; lintu läffi lentoon uubeHenfa, »aan 9iRiffo 
SKiel^cläinen täxoi l^aubaHe finnc, ful^un oli molemmat to= 
»erinfa jättänet. ?)aiffaa lä^eöt^eöfä, fuuli jo melun **) 
l^aubalta, ja fun lifemmäffi meni toielä ja fijrjäötä fatfoi, 
nä!i fattiousj^lf^ttäjän ja joficn*taluttajan fiinä feöfcnänfä 
fiiStetettjän. „S::)ta elot! anna neiti!" f anoi toinen toifeU 
lenfa, eitt)ätfä fopineet ofiltanfa niitä fätt^cöfä nostamia 
jafacgfanfa. SKifto SKiel^eläincn fiHoin läl^eöt^i l^eitä, ja 
f anoi: ^terme toverini! täöfä te olette, täöfä minätin!" 
Stapafi rinnaöta ^l^ben ^l^beCä, toi[en toifeHa fäbcHänfä, ja 
l^ftäfi l^autaan fummantin, fanoen: ^menfää löeiffofeni, fu^ 
fali minä, fifäti tefin^*) fättjelfää!* — t^e famaöfa tuiö« 
fal^timat maan alle päällenfä, eifä l^eitä fen fomemmin näl^ti) 
ei tuultu ; »aan SKif fo Söiic^eläinen otti tamaranfa l^auban 
reunalta, ja meni morfiamenfa feraHa fii^en Syöjättären 
entifeen pirttiin, jota tauniötelitDat faifenmoifeHa riffaubeUa, 
ja rupefi^at ^^tenä elämään. Soöfa fului l^eibän elin* 



Digitized 



by Google 



4. «t^itbctt ^ahm* 29 

aifanfa ]^u|?aife8tt, funnc »itmetnfin fuolcma faattjuttt — 
@ctt ijituincn fc. 

©clit^ffia: 1, ^jafoft = fafoctt, lälfi. 2, aarccn = |30t!fccn, 
^oid. 3, mctfän clajat = mctfan »SK. 4, ricl^fimäan = rul^tomaan, 
^Jteffämäan. 5, pilffoo = farfcc, rul^too. 6, nuo aVat, namät }pairoat 
= ^9»an atfaa. 1, mittainen = mimmoinen, millinen. 8, f alffu = 
Taulfu, fcöfeli 9, taluft = jol^battt. 10, tanl^ucn = fujan. 11, ma- 
hoja == mal^o»Ie^mia. 12, firjuu = huutaa. 13, elofft^tanfa = tama- 
roiätanfa. 14, melun = metelin. 15, fufali mtna, fifäli tefin = ioöfa 
minä, fteHa teftn. 



4. 

Äi^tel^äujaaratta ^arjalaöta. 

Oli mutnoin nietfa*ntic§. ©c tnent metfäKe, joufi 
teraHa, ja lämeli mctfää faunan, nttu ^l^t^i ^iibcn touorecn. 
.piitolaifilta oltoat tt)an^emmat fuoHcct, ja f)tiia oli fuuri 
jouffo ^JcriHifiä. teeillä oli ^len pal\on l^^ttJ^^ttä, fulta* 
lufiffaa, fulta^aötiata [iinä »uoren ^jäällä, ja \ola miellettä 
oli Mta^toannntf \a fulta^laitoa oli faifiHc ^l^tctncn, jofa 
fulfi l^alfi maailman itfeffcnfä, lun »aan laihaan noufi. 
$c fun näfiioat fcn metfä^miel^cn joufi oPatta läl^cöttjtoän, 
^uufiujat l^cti: ^tule, ^i;n?ä mic8, meille raidan ja "^mÖLXi 
fanan ebeSta jafamaan nämä tatoaxaV/ ^än tuli fiil^en 
^etbätt luolfenfa, ja I^f^i: ^mitenfä nämä faabaan nämä 
fultastijaunut ja fulta4ain)a itfeötänfä juoffcmaan?^ — ^o, 
l^e [iitä neutr)ottt?at miel^eHe: f,tnn noujee ^tä-toitouHe, ja 
alasttjimulle jaraHanfa ^^olfee, no fitte juoffee loaunut ja 
latoa itfeStänfä*. SKieö fun fai tai*an tietää, l^änellä oli 
joufi toeteeöfä, niin ampui Icrran, ja l^uufi: ,,ctfifää mte* 
^et fe pnlitfa, jofa joufeStani läffi; f en ennen tasoittanee, 
fiHe fulta-ttjaunut ja lainja ofaffi!* — ^iitotaifet fiHoin 
laffiaät ]^^^3|)äämään fitä n?afamaa tatooittaaffenfa, ja me* 



Digitized 



by Google 



30 4. .5>Hbcu lataa. 

mxoätf jotf et näf^n^t et fuutuniih SiJJtc^ XDaxtta mii, että 
\o meninjät, a\aiklx futtenftit: el^fä tnkroat fieltä tatoavoiU 
lenfa tataft. 5D?ätti faitft ^\)xv\)\)ben \)li f^nn^ffcötä Iat= 
»aan, ttjeti fatfft ne fulta^ttjaunut fefa muut tiHaubct fti- 
]^en, ja nouft ttfeftn (atipaan, fofecfi ^fa*tt>ttt>ulle, ja :poIft 
jafallanfa ala=mipua. ÄPaÖ [iitä !aitt?a l^^päta maalla ja 
merellä, funne l^pppafi funtnfaan linnan eteen ja [tilden [et* 
fa^tut. ?>äät^ipä funinfaan tptar Itnnan jjortailla iötH= 
maan. ©e fun feffit fulta^Iatoan» niin fcrmeffanfa pX)ö^ 
rittää, ja fanoo: ^tuoöfapa^an en ylimmäinen feifart tään 
maan päaffä tuoöfa !ulta=IaiÄ>aöfa fuKemaöfa. Ottafoc, 
feifari-fulta, minut laihaanne, minä rupean teille morfta= 
meffi!^ — 9Wie8 awafi laiaan on?en auft, fun fuuK fen, 
ja fanoi: „funinfaallinen l^erttna! minä olen »aan talon- 
poi^an patoelija, en minä felpaa kiiän jaltojannefaan rii* 
fumaan, on teiHe funinfaitafin*. — 9to, t^tär »aiffa fuuli 
jotta talonpoi^an patoelija fe onfin, pt)xtx »aan uubeötanfa, 
ja fanoi: „ottatoo »aan! minä rupean teiHe morftamcfft*. 
^uita toinen fanoi: „k, nä'en mä, pilffaatte minua »aan, 
onl^an teitte funinfaitafin*. Äuninfaan t^tär fittoin fan- 
nätti [inne Iai»aan ruofaa fefä juomaa faifenmoröta feu 
mieleen f^obä, ja ]^erraÖ5»aatteet, liatut, faappaat faiffi; 
roaan ne jät»ät lattialle läjän, fe ei tol^tinut fäteenfäfään 
ottaa niitä mieö. S^tär [itlä*»älin fä»elec fiinä lai»an 
ebegfä palhoilla mielin fal&ba^fäfin, fun ei mie§ ottanut l^än^ 
tä. SiKieS fatfoo »iifon aifaa fitä, niin näfee, että apia iä- 
män on mietettä, ja fanoo »iimeinfin: ^9lo, fun tal^tonet* 
te, J^erttua^fulta, tafonpoi^an pal»elijan fanSfa fauppaan 
ru»eta, niin nouöfaa lai»aan!* — 5Ro, l^än noufi ftitä 
lai»aan. SiJiutta mieS lanfeft pot»iffcnfa, ja f^f^i: ^mrus 
nefä me mjt, I;crttua='futta, tämän ]^^»än lai»an feralla 
menemme?* — ^än »aötafi fe funinfaan t^tär: ^men* 
fäämme meren feöfeKe, fiinä on faari f^mmentä »irötaa 
pitfä, jofon marjaa täljnnä ja l^ebetmää maata mi?6= 
ten r^öl^öttää', 9io, tai»a pantiin liiffeeHe; fe juufft 



Digitized 



by Google 



4. »5>ubctt laiuja. 31 

fegfcCe faarta, ja afettut fiil^en. 9Wicö fittc läffi marjait 
mätantSän, »aan fuK maiötcli marjaifia, nuffut fit^en, ru^ 
^jcfi manata tuojottamaan, eifa faanut ^^tään marjaa lais^ 
»aan. SStimetfcItä fHuttut jo funtnfaän l^erttna. ,3o«*= 
M*f fanoi, ^fnotta ftt(;^n faarecn, taloin^ot^an patoeltja^ 
fuojuö, minä fäännän lai»an ja läl^ben fotiin*. — - Äään»^ 
tiftn latoan ja nteni fottinfa; »aan mtc8 jäi manata ruo^ 
jottamaan fit^cn. 5Rc, fttte l^än n?iimct[cnä ]^a»attft fiitä 
mafuuffcltanfa futtcnKn, »aan latmaa et nafijntjt ci fuu*^ 
lunnt; finne meniiuät ne fel^noin antamat tan?arat ja munt^ 
lom^juffa rallaa »aan jät miel^eHe. Janetta nälfä femmot* 
nen »crtncn mal^aöfa etfä ole mitä f^öbä. 5D?enee ftitä \)\)^ 
ben marja))uun})el^fon jnureen; mätti »afemman latfarinfa 
marjaa tät)ktn, ja fttte px^ti ^febcn marjan fnul^unfafin^ 
föi fen, tituöteli. 9iämäpä olt»atftn palaja marjoja, tä§tä 
fa0»ot Itänette far»et femmotfet l^f^lät vääfeän, jotfci niö* 
fat jaffanect fannattaa. @titäf6§ panette tuö!a. »$t^»ct 
oH[i', fanot, „uvAzn »ielä ollut, nälfä »aiffa on femmoi* 
nen, »aan nämä l^äf^Iät lun »ielä fa§»oi»at päälläni. 
8ai»alaifia joö mitä tulee, niin minut »ielä metfän ^jetonct 
ammutaan tänne faareen!" — 9Keni fitte toifen marja^* 
^juunpel^ton ääreen, ja mätti fiitä oitean lattarinfa tähteen. 
^iött ^l^ben marjan fuul^unfa taa§, ja föi fen, ritu^teli. 
9lcpä ^)äät^i»ät jo ]&^»iä marjoja olemaan, far»et prxtc^U 
»at ^jäästä, cifä tuntunut fiaataan. Suli niin fauniS fitte 
l&äneötä, ett'ei fofo »altafunnaöfa ollut niin faunista. 9lo^ 
l^än »uotti fiinä, funnefa Iai»alaifia tulifi — ei^än fe 
meren feöfeltä ^jääSf^t millin faareöta — ja fun näti, että 
Iai»a jo noufee, ja tuli jo faaren f oietaan, niin l^uutaat 
»ottafoD, ]^»ät ^ötä»ät, raidan ja f}\)mn puineen ebeötä mi» 
nut pois täältä faareöta fuoIema§ta, ja [aattafoo minut ja 
neuttjofoo funinfaan linnaan, joöta läffinfin lai»oineni ful^ 
femaan!* — 9lo, ^e faatti»at l^net maaUef ja neu»oi»at 
tien funinfaan linnaan. 3Kie§ ftitä fitte meni funinfaan 
^i^aan. Äuninfaalla oli ruofa*fai»o fiinä foreata »etti 



Digitized 



by Google 



32 4. ^Hben laina. 

ia\)nna ja ti^rtö Mp^^a fuuöfa, niin tötuutut taitoon fan* 
neHe, ja alfoi Ufasjaloittanfa fuljuteHa, liata »että. ^aä= 
i\)xpa funtnfaan ruo*att4efijä linnan |)ortailIc tulemaan. 
©e f un oltfi ollut }>a^ent|)i niieö, olififttjaiöfut l^eti: ^min* 
täl^bcn [inä Hfafit meiltä ruolfa»fain)Dtt? pa^a on tuota meu 
bän f^öbä, ^Jal^cmpi toielä funtnfaan ja funinfaaCifen ijuo* 
Ufon*. Dlifi fumngaö fuuHut, oltfi leif f uuttanut fau« 
lan ^oiffi. SBaan tämä oli ^^toänfäm^inen, t^^ni mieg, 
meni mieleen luo, n^fäifi Isäntä, ja janot: ^looi mieöruffa, 
fun lifafit meiltä faiujon, l^al^a on meibän fijöba, »ielä 
))al^em))i funinfaan ja funinfaaUifen ^erl^een. ^uningad 
fun ^aapi tietää, fe leiffuuttaa l^ääfi :poiffi, ja »alta olifi 
minullafin f e finuHe tel^bä*. 3a »altal^an fiHä olifi ottutfin. 
— SKteö fanoi: t^^öö, l^erra»fulta, »irffafo mitään, niin mä 
neutoon taidan femmoifen, että tulette niin fauniiffi, fun 
minäfitt olen*. — ,9lo, minä en »irfa mitään*, »aötafi 
ruo'anstefijä, ^fun fa femmoifen taidan te'et minulle*. — 
5Wie8 antoi l^äneHe fitte marjan f^öbä. ©e fen f^öbä ri* 
ruöteli, ja pneStä tuliftn niin faunia, etfei fofo »alta* 
funnaöfa oHut niin faunilta; mutta fe tatonpoi'an patoe* 
lija :t)i8titn jo fiitä |)iiloon, ett'ei»ät ^ntä muut näfifi. 
@e ruo^anstefijä fillä aifaa laitteli funinfaaHifia ruofia 
linnaöfa; f^ötiin, juotiin, reilattiin fiinä, funne l^er^ettiin jo 
ruojalta, niin menee fe funinfaan ^erttua ruojalta päa^* 
t^änfä fen ruofasemeStin eteen, ja f^f^^: ri^ifä teibät tefi, 
c»eÖti'fulta, tf^VätM niin fauniiffi?* @me8ti fanoo: „oli 
äffinäinen mie8 tuolla pil^a^^maaöfa, niin fiHä on femmoifet 
iai^atf jotta faapi, joö fetä tal&tofoon fauniöteHa, fauniiffi*. 
©anoo fiibcn fe laiioaanfa »iejäst^ttö: ^funpa minuafin 
fauniöteleifi, niin minä rupeaifin pneHe morfiameffi*. — 
^So fe on tainnut mennä*, »a^tafi ruofa=e»e8ti, ^fe ci 
tol^tinut filmää näyttää feUefään, pelfäfi äffinäifeöfä fau» 
Vungiöfa ta^jettatoan itfenfä*. — St^tär laittoi fanan mie* 
l^eHe: ^elfoon mie8«ruffa mitään ^^ePätfö, f^Dlä minä Itänet 
loarjelen, tulfoon äffinäifeen l^uoneefen, minä finne f^ötän, 



Digitized 



by Google 



4. ^tiben laxxoa, 33 

luotan Itänet' . ^ot|a tultfin, ja pantxin crit^ifeeti ^"once* 
fcn. ©e hminfaan l^crttua fontot ftnnc ruofaa, juomaa, 
fattcnlaiöta l^erffua. Stuli [tilden eteen f^öbeöfä, juobeSfa, 
Tu^jcfi })w]^utttclemaan mieSta, ja fanot: ^tel^fää mtnutfin, 
^\)n)a mteö, niin fauniilfi, f un ruofa»ett)eöttn teHtte! minä 
rupean teitte morfiameffi". — Stoifetta ätä f^bämeöfä fiitä, 
!un jätti ftnne faareen. <B\)dpi fuitenfin, juopt fitnä, fa* 
noo: ^enl^ön, l^erttua^fulta, minä, talonpoita ful^juö, UiUt 
full^atfeffi felpaa, on^an teittä funinfaita!* — „3o8 ette 
muuten u8fo*, fanot t^tät, ei tuntenut ^ntä meren fcSfettc 
idäneefft, ^niin minä annan teitte fentraalin »aatteet ja 
fulta-ral^aa, fulta^^maljaa, onl^an minutta! — ja minutta on 
fulta^lainja ja fulta*tt?aunut, ne annan fan§fa, fun te' ette 
mfaiut fanniiffi". Stoinen ajatteli mteltänfä loaötcn: oma^^ 
mpa ne olifimatfin! »aan ci ttJtrlfanut mitään. Aunin* 
laan t^tär ^jul^eli t)^ä »aan, ja fanoi: „no minä en teitä 
fäfi^täni l^citä, ennenfun minuafin fauniStelette*. 9Mie8 
filloin rupefi fauniötelemaan. Sää »iettel^S otti marjan 
irofemaäta laffariötanfa, antoi palhoja marjoja funinfaan 
t^ttdrette f^öbä, ja itfe piötiin [iitä piiloon; f^önti, juonti 
jäi fii^en. S^ttö fun [en marjan ftjöbä ritufiteli, no fitte 
fa8tt?oi farujen^äf^Iät pääl^än. Äuningaö fun näfi fartoet 
ti^ttärettänfä pääöfä, foetteli fal^oittafin leiffuuttaa; n?aan ci* 
l^än ne faijat p^öt^nectfään. ?)ani fitte falfi fotamieötä, 
lual^toaa, farmia jäPeStä lantamaan, että pääfi tpttö^ruffa 
liilfumaan. @i muuta fun l&ätä fäfiöfä, toiöta l^ätää mct« 
fägtä tulee. ?)ani »iimein funinga^ fuuluutoö-firjat toaU 
tafuntaanfa, ttta jo8 oHfi naimatoin mie8, jofa Itänen t^t* 
tärenfä tol^toroifi ja faifi farttjct poi8, niin l^än panifi fcn 
lentraaliffi t^ttärenfä fan8fa ^l&teen. Sal^i jo8 olifi nainut 
mie8 eli affa, jofa fen parantaifi, niin antaifi Itänette ifui* 
fen l^^uj^ijben. 

9lo, t!x\)an tulee tol^toria, micStä, affaa falin tä^fi, 
tol^toroibaan ttjtärtä fiinä, »aan ei faaba fartoia poi8. %u^ 
leepa fe mie8fin fieltä ral^njaan tafaa piilosta, tanfeaa fu* 

©ttom. tarinoita. 3 



Digitized 



by Google 



34 4. ^iiben laivoa, 

nxxdaan eteen ^ototffenfa, fanoo: ^armoKinen funtngaö, an- 
iatoo, minäftn ruoftn tuota tetbän l^erttuaanne, \o^ nuo 
minä faiftn fanuet poi^l*' — Äuntngaö fanot: ^Itefo tuota, 
^3oifafent, ftnuffafaan fttä moimaa, jo^ja täöfä oipat nämä 
muutftn foeteHeet, omat f^öneet, juoneet onneffenfa njaan!'' 
gjiitäö oHafaan; mieö meni <)oiffecn, oli aifaa })0tfe8fa, niin 
tulee talaft, fanoo: ^armollinen funingaö, ei nätöfä ote mutöfa 
farroien faajia, minä ne faan, tun foetella antanette*. — ^9lc, 
fun faanet, ^joifafeni", loaStaft funingaö, ^foettelel^an! fanoet 
fun turoenneioat tyttäreni päältä lähtemään, niin ^ancn fi= 
nut t)limmäifeff{ fentraaliffeni*. SJiieö fiitä )?ul^ui funin* 
faaHe, fanoi: ^laittafool^an muut paranteli jat poiö ja fcta= 
ttjäfi jo iloa tefemään, f^Qä minä tyttärenne parannan!* 
^etx laitettiinftn muut hitti poiö, ja fotamäfi työnnettiin 
iloa tef emään; mteö iraan jäi ftil^en tytärtä forjaamaan, ja 
patoeltjoita fä§!ettiin ^neHe arouffi. ?)ul^ui fiitä nt)t piifa^^ 
totolle: ^mene, tt)ttö, pane rifuja faunan uuniin, fauna läm* 
peämään!* ja poi^alte fanoi: ,mene, poifa-ruffa, fä^ met» 
fäötä folme l^ieuoa, offatointa pajun n>arpaa laantumaan, 
joilla ruofin farmet poiö lähtemään!* — 9io, \aitoat war- 
trat l^autuneiffi, niin piifa^t^töHä l^aubotti toa^tatf faunaan 
laitatti lämpimät irebet, le§finfisp^^l^fimet ja muut tarpeet; 
funinfaan tyttären »ei ft)lpemään, laittoi pitfa^t^tön poi^ 
faunasta, ja pani omen luKoon. ©ota^mäfi tefi fitlä aitaa 
iloa. fanipa fitte funinfaan tyttären farmiötanfa mallat^ 
lautoihin riippumaan, ja alfoi niillä l^autuneilla »arnjuilla 
f^tocttää Isäntä, fanoen: i,mielä!ö jätätte minut fuolemaan 
meren feöfeHe? roidatö farfuutatte minun j^pmp^teni poiö? 
täöfä tää on teibän ful^aifenne, ette nt)t enää faa niin pii* 
fata!* Äuninfaan t^tär rufoelemaan isäntä: »elfää, micg- 
ruffa, l^öfö minua, en finä ilmoisna ifänä enää te'e mi= 
tään )pdi)aa teiHe!* — SDiieö antoi fitte oifeaöta laffaris- 
tanfa tytölle marjan, niitä l^^roiä marjoja, no ne läffimät 
farmet poiö, jotfei tuntunut fiaafaan, ja t^ttö tuli niin fau^ 
niiffi, ett^ei fofo »altafunnaöfa ollut niin faunilta fun Ipe 



Digitized 



by Google 



5. S;u^famo. 35 



dimat. ^o, fittä l^e Itnnoitle ft)ömään, juomaan, tan§fi» 
maan; potta pantiin t)ltntniäiie!fi fentraalifft, ja fat fen fn» 
ntnfaan tyttären ttfeCfenfä. — ©en <?ttuinen fe. 



5. 

©obanf^Iäöta ^d^janmaalta. 

S^UDtfalatfillo: Äatfo (Sacnffa gotf-Sacjor oc^ Äftuentpr. 
@ftcr muntUg Bfnjcrrcmntng famlabc o^ utgifna af ©unnar Dlof ^^l- 
temSaöallmö oä) ©eorgc ©tcp^cnö, Jifta 2)eL ©tocf^olm 1844, 9^:0 
8, ff. 139—150. — ^©ct f!6na (Slottet cftan om eolcn c^ notban 
om Sorbcn." 

SanSfaUiftlla: ^atfo Uböalgtc (göcnti)r og gortacHtngci;. 
@n 8acfcbog for golfct og for bcn barniigc ^crben öcb ^. 9[)Joibc^, 
Äjöbenl^aön 1845, 9l:o 49, ftnjut 264—270, „2)en nebtraabtc 5lgcr*. 
et ipbfe etjcntpr. ?OZuntlig fortalt 

^Baffalaifilla: Jtatfo ©eutfd^c ?JKdrc^cn unb @agcn. ©e- 
fatnmelt unb l^crauögcgcbcn oon So^^ann 2Bt(beIm Söoiff, Sctpgig 1845, 
ftlöut 1—6, dl:o t, „2)aö golbene ©c^tog/ — 2. ^atfo (SJrimm, ^m« 
ber- unb 4)au6mard^cn, S^. II. 9fl:o 93, ff. 47-54, „2)te SHabe.* — 
3. Äatfo mainittua firjaa, SR:o 92, ff. 39-46, „2)cr Äonig öom gol» 
benen IBcrg." — 4. ^atfo famaa firjaa, 2^. II. ^:» 193, ff. 501— 
513, „2)cr Stromler.* 

©laaonialaifilla: ^atfo ^fctfe, 9)?ard^enfaal aller ^6(fer, 
SScxUn 1845, Saeitcr 33anb, ff. 41—53. ,2)tc ^ejcc (Soröa unb i^re 
Änet^te.- 

aKongoHolaifina: Äatfo ^(ctfc, 5DZard^cnfaaI aUer ©ölfcr, 
S3crltn 1845, 2)ritteT S3anb, ff. 19—23. ,2)tc Ä^ofobinfröfc^c." 

3lrapialaifilla: 1. Äatfo SSeil, S^aufenbunb eine 5Uad^t. 3unt 
crftcntnale auö bcm 5lrabifd^cn Urtc]rt, ©tuttgart 1838, ^b. I. ff. 783 
—880. „@cfc^i^tc bcö ?)rinjen ^amaralfamen unb bet ^xinjcfftn 
^thvn." — 2. ^atfo faman firjan ftauja 572—582. „@efd)ic^te beö 
trägcn Slbu SDZul^ammeb." 

Sntialaifitla: — S^ä^dn ujiioa^taaa tarina lo^t^^ 2^:ri ^. 
S3ro(f^au6'in ©affan fielcen fääntdmdöfd fatu»fofocImaäfa: S)ie Tlax* 
c^cnfamlung beö ©omabeuja 33^atta auö Äafc^mir. öetpjtg 1843, 2;^. II. 
fiTOut 7—34. „®ef(]^t^tc beg SBibuf^afa.'' ^atfo famaa firjaa X^. n,fiti>ua 
1 18 ja fcn-jdlcUirid. ^©efd^id^te bcö @aftiö)cga. Äiinigö ber IBibpabbaraö^. 



Digitized 



by Google 



38 5. 2:u^!am-o. 

loielä cl^fa ncfin faaba^, »aötaft morftan, ^fun ci ainaftit 
pahempaa toa^ta tulift*. ©ttot Itänette fä!in ^äaljän, laiU 
toi l^ett?Dtfen felfään, ja fanot: „a\a n^t, !unne ^emoinen 
putoaa altafi, niin l^aurafc pääftafi ja ota, mtfä fätccft puut= 
tuu/ Säfft ftita nt)t Siul^famo ajamaan, ja [a§!i r)^iä roaäf)^ 
fna t)]^ä. 3o mitmein faunan ajcthianfa putoft ^cnjoinen, 
niin l^aurafi famaSfa päältänfa ja fai fuItanDiljat fäteenfä; 
tt)aan ne fun raöfaita oliroat, putofi it|e niibcn fanöfa ja 
painui maan fifään, ctf ei jäänet, fun »älpan l^itt)uffia ^lö^. 

— Olla oletteli [iinä maan [ifäöfä, niin tuli fotfa ja Uti 
pefänfä pnen pääl^änfä; muni fiil^en munianfa, ja alfot 
l^autoa, — ^3o tämä n^t ainafin minulta pään märät^ 
tää", a\attzlx SEul^famo. 2Baan fiHoin tuli fettu, juoöta 
fctfutteli, näfi pefän, ja rupefi munia ftiömään. ^än fitä 
fettua tapafi Isännästä, niin fe irti r^öötä^tt^eöfänfä tempaft 
Isäntä t)lemmäffi. S£oi§fa päimänä tuli al^mo, ja rupefi 
lääniin munia f^ömään. Äun taaöfin fitä tarttui Isäntään, 
fe Itänet tempafi »ieläfin t}lcmmäffi. 3o !olmantena päi* 
wänä farl^u juoöta fat!uttelee, tulee jättimäistä munaa ft^ö^ 
mään. Sarttuipa Sul^famo farl^ua jatfaan, niin fe Itänet 
noSti fofonanfa ^lö§. S)löö pääöt^ä ei tiebä funnc läl&teä; 
läl^teä fitä pitäifi jonnefin. 3[§tuu, fämelee, niin fuutee to= 
raamifen, ja finne meni. SEoraajat fun näfemät Itänen tu= 
lett?an, il^aätutoat fitä, l^uutan^at iloigfanfa: „af)a^\ jo paisti 
inli', ©anoi fiil^en Sul^famo: „ei minuöfa feittämiStä, eifä 
paistamista: n^itu, pitfä matfa ottanut jo feittämifet, pai§= 
tamifet/ — *5Ro fun et felpaa paiStiffi*, fanoiipat toraa= 
jat, ^eroita meitä torastamme!* — „^M teiHä löälinä?* 
fi)f^i SEul^famo. — „S:ämä ifä'tt?ainajan fautoa; joS feifa- 
lauttaa toifen pään, fe ttjiJ^oDifen faataa, joS toifen feifal^ut* 
taa, fe oman ti?ä'en noStaa ^löS: määrää finä, fummallc 
tuleepi!* — ^Äuinfa minä teibät fiitä ipoifin eroittaa?* 
fanoi Sul^famo, ^joS toifeHe eli toifellc annan, fe minulle 
juuttuu, fuffe en anna; paraSta, antafaa minulle f of o fauu)a!* 

— ,9io ota, mene matfoi^ifi!* fanoiaat fiil^en toraajat, 



Digitized 



by Google 



5. Siul^famo. 39 

antoiiDai 3;u]^famoQe faunaan, ja l^än läffi fautoanenfa ftita 
€bcffc aötumaan. Äulfi »ä^än matfaa, niin jo toifcöfa ^3atfaöfa 
torataan. ^an finnc meni. i^St^a]^!" J^uubetttin »aötaan taa§^ 
,jo ))aidtin faamme!* S^ul^famo fanoo toimcöfanfa: ^d mu 
iiuSfa !etttämtötä, etfä ^aidtamidta; tottu, pittä matta tt?ie« 
n^t fcittämifct, ^^aiötamifet/ — ,^9io f un ci ftnuöta pax^- 
tettamaffi liene; croita fitte meitä!'' fanoimat micl&ct — ,,9Wifa 
teittä erottettattjana?" — *S:äma äitis»rtinajan laffi, fum« 
maffc tuleepi; f en f un pame ^^äcil^ättfä, ci na'c Maan, oli 
uiiäfa tal^tonfa*. — ,,9)Kna<?ä tcibät fiitä croittaifin*, [anoi 
Sul^famo; ^jommattesfummaUe antanen, toinen minutte fiita 
fuuttuu. ^axa^f naffaatte minulle*. SDIiel^et ^)ää8tä!fenfä 
loraöta na!fafiwatfin Itänette laKn, fanoitoat: ^tuofif on, ota, 
mene matfoiJpifi!" 3a Sul^famo läffi lafKncnfa cbeHe a§* 
tumaan. SBäl^än matfaa fä^t^änfä, fuuli folmannedfa paU 
faSfa torattaroan, ja meni ääntä fol^ti [inne taa^; xoaan tu§» 
fin ^)ääftfään näf^toiin, f un l^uubcttiin »aStaan jo: ^al^al^! 
jo ^3aiött fattu!* — „&i minufifa f eittämistä, cifä ^?ai8ta* 
miöta,' »aötafi Stul^famo; „voiln, pxM matta faanut leit* 
tämifct, ^jaiötamifet/ — „^o f un ei finuöta ^^aiötiffi ole, 
croita fa meitä!* — ^SKifä teillä toran aineena?* — 
,9'Jämä ifä*H)ainajan manl^at fuotpat »); ne, näet, femmoifct 
cwat, ^anct jatfaafi, fufet funne tal^bot, ci »oi fufaan pa^ 
i?aa tel^bä*. — ^^a^^a teitä eroittaa*, fanoi Sul^famo; ^toi* 
fette annan, toinen fuuttuu — ^jaraö, annatte fuotoat mi* 
nutte/ — SKiel^iötä oli tää neuiro ^\)toa, ja antoitoat ^* 
nctte ne ifä^toainajanfa tnoroat, joilta ci»ät muuten fopi* 
neet, niin ^jääfiujät toraamaöta, ja erofinjat fotiinfa. 

9lo Sul^famo, fun fai nefin, läffi ^nfin taa^ mat* 
faamaan, ja tuli taloon, ©iellä taaöfin, fun ifään nä^« 
feään omeöta tulettaan, fanotaan: ^\)a\)l jo ferran tuli mitä 
f^öbä!* — „aBä^ä minuöfa f^ömiötä*, loaStaft SEul^famo; 
.tt)ilu, piitä matta »ienljt jo f^ömifet fefä juomifet — fe 
iDcttä, mifä »ertä, fc luuta, mifä liitoa.* — „91q olififo 
fittutt itfefi nälfä?* — ^9)tifä^)ä fe olifi, fuutena fuufau* 



Digitized 



by Google 



42 5. 2:u§!amo. 

fuulu mitään?' — ^6(ä ^^ul^ufaan funinfaaöta!* fanoi t^- 
tär; ^fe on tappanut fatfen »äfcnfä fobaöfa, [teliä on toie* 
läfin, ttefo l^cngtSfä »at j^cngctoinnä, ci ole enää fotmin 
f anomia faatu/ — „^o ftnnc [itä pitää minunfin paifalla 
läl^tcä Isäntä auttamaan^, fanoi Zu})tamo. — ^(Slä läl^be! 
töiifon jo »iinj^it matfatta[i ilmanfin", rufoili mor[ian \a 
toti cStää Isäntä lähtemästä. SBaan Stul^famo fanoi: ^läl^* 
ben, f un läl^benfin, en enää taxia taulan loiip^ä/ Säf[i 
[iitä fota-tantereeHe fulfemaan. Sopa tuli »äöän maitan 
pääöfä funingaö tiellä loaätaan, \a murl^ceHifelta nä^ttij ^\)^ 
loin. %ntozf)tix Slul^famo Isäntä, fanoo: ^elä l^uolimurel^^ 
tia, läl^be loäio^spoif a[i fanöfa fotaspaifallc jäHcnfä! laU 
fommc, jo8 mitä tt?oimme/ — Slntoi fuitinfaaHe luomat 
ja tafin, it[e piti fauman, ja faimat ^l^tenä fulfemaan. Slu* 
limat fota-fentäHc. SBil^oHinen [iettä ^l^ä [aaliita forjaelee, 
niin l^uutaa Stu^amo: ^onfo mielä maätaan^ottajata?* — 
„0n mielä, joS cnnenfin!* I;uubettiin [icltä maötaan. Slul^* 
famo [tiloin feifal^utti toifcn pään faumaötanfa, niin fatffi 
oma mäfi famaSfa nou[i ^löö; maan toifen pään f un fci^ 
fal^utti, faiffi mil^oltifct maalaan faatuimat. Ä^fpi [itte fu* 
ninfaalta: ^no fuinfa n^t nä'it mäm^«poifa[i?* — ^@lä 
femmoi[ia enää f^felefään!* ma8ta[i funingaö, ^ota t^ttä^^ 
reni, ja puolen maltafuntaa annan [inuHe mor[ian4al^joif[i. 
2Baan miifon miim^it matfoilIa[i, miifon miitt?t)it, fau'att 
fafoit % miimein tulit miifa]^af[i!* — ©iil^en fe loppuifin. 

Dubompia fanoja: 1, puuättt = temput, eöteet. 2, taötä tt)Uo« 
maHoL = tältä taBbelta. 3, fuoimt = fi)i)tingät. 4, fonnta = ^är* 
fää. 5, noutamaan =^ l^afcmaan. 6, fafoit = faönjoit. 



Digitized 



by Google 



6. S^olmtt njctjcffet. 43 



e. 



Stolmtt »elielfet 

S^täpttdiDatfta, ta^än toerrattairta tarinoita on tictaaffcmme: 
UnfartCaifilCa: 5Catfo Ungartfd^c <Sacjen unb 5i)Wr(^cn. 2lu« 

ber ^rbäfptdd^en ©ammlung ubcrfe^t »on @. @tier. Söerltn 1850, 9l:o 

14, jf» 91-95, „5lfd&cnbröbcl* („.&amm)ipofe''). 

9)uolaUifina: Äatfo ^"»otnifd^c Söotföfajjcn unb SO^arcbcn. 

5[uö bcm ^Polnifc^cn bcö ^. 2Ö. Söopcirfi öon griebrid^ ^cinri^ Sc« 

feötam. S3eran 1839, m-.o 5, ff. 115—119 Ja Rnjua 156 ,2)cr@[a8* 

@a!falaiftlla: 1. ^atfo 3)eutfd^e« SMard^cnbud^. Jperauö^^c- 
gcben t)on Suböig SScd^ftetn, öeipjivj 1S55, ff. 65—67, .^trfebieb^ — 
2. Äatfo ©agen, ^axä)tn unb (§5cbräud^c auö ©acj^fen unb Sburtn» 
gen. (^efammclt öon (^mil ©ommcr. l:ö ^eft. .&allc 1846, ff. 96, 
177, ,2)er bumntc SKirrfci^opf''. 

Sduotfalaifttla: 5^atfo @wcnf!a golf-^agor od^ 5i[fi»cntpr. 
@amlabc oc^ utgiftta af ©unnar Dlof ip^lten-Saöalliuä od^ ©corgc 
©tcpSenö. 1 S). 2 ^äftet, @to(f&orm 1849, 91:0 20, ftujuöta 394— 
401 ja ftnjuja 403—404, „^rinfeöfan uppd (äJfaöbcrcjct". 

2;urjaIatft(lo: ^atfo ^löbjörnfcn og 93?oe, 9lorf!e goIfe»c»en« 
t^r, 5)ccl n, ff. 80—91. ,3omfruen paa ©raäbjergct*. 



I. Stt^Kmo* 

©uiötamolta ^arjataöta. 

Oli uffo, jolla oli folme ^)oifaa; faffi mlfaöta ja tot« 
meHteta, fofmaö SSul^timo, nuorin ja :f>erätfe fnnnotoin. 
Utfo, lun oii roan^a ja f^fcnemätöin, oli ^^oi^itlcnfa jo an== 
tanut talon fatfannan. SBanl^immat ^itin^ätfin faiffi 1^^= 
n?ä§fa funnoöfa, \oita taloöfa l^^ttjin tultiin aifoil^in. S^ötä 
tcfittät apetaöti, lämiaat fau^)paa, »aatel^tittjat itfenfa fo^ 
ma§ti, ja oUtoat funinfaalta ja faifilta toimcnfa täl^bcn fii^ 
tctijt fefä rafaötctut. SEul^fimo vwo[c§tanfa — fe ei ipiil^ti^ 
n^t töittä cifä muitta ^ritt)ffiflä bartioitanfa fonfaan fi§* 
foa, majaili laiSfana uunitta, joöta nofifena ja lifaifcna toc^ 



Digitized 



by Google 



30 4. .^iiben lairoa. 

nixcatf \otVtx itäf^n^t et fuiitunut. 3!Ric§ roaitta nafi, että 
jo menittjät, ajatteli futtenftn: cl^fä tule»at fieltä taioaroiU 
lenfa tafaft. 9)tattt faifti ^pip^^beit ^Ii f^nn^ffeötä Iat« 
maan, »ett faifti ne fulta-maunut fefä muut riffaubct fii«= 
l^en, ja noufi itfefin Iaiwaan, fofecfi ^(«»»löitpulle, ja polH 
jarallanfa afa«wivua. S(ra§ fiitä lattoa l^^pata maaBa ja 
mereDä, funne l^^ppafi funinfaan linnan eteen ja fiil^en fei* 
fal^tui. ?)äät^ipa funinfaan t^tär linnan portailla iÄtH= 
maan. ©e fun feffii fultaslaiman^ niin formcllfanfa pX)ö^ 
rittää, ja fanoo: ^tuoöfapa^an en ylimmäinen feifari tään 
maan päällä tuoöfa fulta^lairoaöfa fulfemaöfa. Dttafop, 
feifarisfulta, minut laihaanne, minä rupean teille morfia- 
meffi!'' — SKicö att>afi laiu?an omen auft, fun tuuli fen, 
ja fanoi: »funinfaallinen l^erttna! minä olen »aan talon* 
poi^an patoelija, en minä felpaa tcibän jalfojannefaan rii* 
fumaan, on teille funinfaitafin*. — 9io, t^tär maiffa fuuli 
jotta tatonpoi'an patoelija fe onfin, p^rfi roaan uubeStanfa, 
ja fanoi: ^ottafoo »aan! minä rupean teiHe morfiameffi^. 
SRutta toinen fanoi: „te, nä'en mä, pttffaatte mtnua luaan, 
on^an teitte funinfaitafin*. Äuninf aan tt)tär ftttoin fan^ 
nätti finne lainkaan ruofaa fefä juomaa faifenmotöta fen 
mieleen f^öbä, ja l^erraö^maatteet, liatut, faappaat faifft; 
n?aan ne jäinjät lattialle läjän, fe ei tolptinut fätecnfäfään 
ottaa niitä mieö, St)tär fiHä*wälin fämelee fiinä lairnan 
ebeöfä palhoitta mielin fal^ba^fäfin, fun ei mie§ ottanut j^än»^ 
tä. 3Rxi^ fatfoo miifon aifaa fitä, niin näfee, että apia tä- 
män on mielestä, ja fanoo »iimeinfin: ^^Jlo, fun tal^tonet^ 
te, l^erttua*fulta, talonpoi^an palvelijan fanöfa fauppaan 
ru»eta, niin nouöfaa lainkaan!'' — 9io, l^än noufi fiitä 
laivaan. Joiutta mieö lanfefi poteillenfa, ja f^f^i: ^min- 
ncfä me nijt, Iperttua-fulta, tämän l^^vän laivan fcratta 
menemme?* — i^än vaStafi fe funinfaan ttjtär: ^mcn^^ 
fäämme meren feöfette, fiinä on faari f^mmentä »irötaa 
pitfä, joPon marjaa tät^nnä ja ^ebclmää maata m^c= 
ten r^öl^öttää*. 9lo, latva pantiin liiffeette; fe juDffi 



Digitized 



by Google 



4. .?>ubcn (aiiöa. 31 

!e§felle facirta, ja afettut fiil^cn. SSJitcö fittc läfft marjait 
matdntaart, »aan fun maisteli marjaifia, nufhii ftil^cn, ru- 
pefi manata ruejcttamaan, eifa faanut ^l^tään marjaa lai^^ 
iraan. SBiimcifclta fHuttui jo hminfadn l^erthia. ,3du^ 
Dat*, fanoi, .^föoHa fii^n faareen, talonpoi^an patoclija* 
fuojuS, minä fäännän Iai»an ja läl^ben fotiin*. — Äään*^ 
tifitt lainjan ja meni futiinfa; »aan mic8 jäi manata ruo* 
jottamaan fii^en. 5Ro, fitte l^än »iimeifcllä ]^a»ait[i fiitä 
mafuulfeltanfa fuitcnfin, »aan (ai»aa ci näf^npt ci fuu^ 
luHut; ftnne mcni»ät ne fel^noin antamat ta»arat ja munt^ 
lompuffa rallaa »aan jäi miclpcnc. ^l^äncttä nälfä fcmmot* 
nen »ertnen mal^aöfa cifä ole mitä f^obä. 9)?cncc fiitä \)^^ 
bcn marjapuunpel^fon jnurccn; mätti »afcmman laffarinfa 
marjaa tähteen, ja fitte pxitx X)\^ien marjan fuul^unfafin^ 
föi fcn, rituötcli. Slämäpä oHwatfin palaja marjoja, täötä 
Ia§»oi l^äncHe far»ct fcmmoifet l^f^Iät vääfcän, jott^ci ni§» 
fat jaffaneet fannattaa. ®iitäfö§ panette tuöfa. ^J^^»& 
olifi*, fanot, ^nuten »ielä ollut, nälfä »aiffa on femmoi* 
ncn, »aan nämä l^äf^lät lun »ielä fa§»oi»at ^?ää^än{. 
gaitealaifia jo8 mitä tulee, niin minut »ielä metfän ^jetono: 
ammutaan tänne faareen!* — 5!Jlcni fittc toifen marja* 
^)uunpc]^ton ääreen, ja mätti fiitä oifcan laffarinfa tähteen. 
^M ^l^bcn marjan fuul^unfa iaa^, \a foc fen, rituStelt. 
Slcpä ^äät^i»ät jo ^^»iä marjoja olemaan, far»et putofi* 
»at paaU&f eifä tuntunut fiaafaan. SEuli niin faunia fitte 
^äne#tä, ett'ei fofo »altafunnaöfa oKut niin faunista» ^o^ 
5än »uotti fiinä, funnefa lai»alai[ta tuHfi — eil^än fe 
meren feöfeltä paä^\)t millin faareöta — ja fun nätt, että 
lai»a jo noufee, ja tuli jo faaten f oietaan, niin l^uutaat: 
»ottafoo, ]^»at tf^tavoäi, xa^an \a ]&^»än puineen cbeötä mi» 
nut pois täältä faareSta fuoIemaSta, ja faattafoo minut ja 
ncu»ofoo funinfaan linnaan, joSta läffinfin Iai»oinent fu^ 
fcmaan!* — 9lo, ^e faatti»at l^net maalle, ja neu»o{»at 
tien funinfaan linnaan. SKieS fiitä fitte meni funinfaan. 
|3i^aam ÄuninfaaHa oli ruofa*fai»o fiinä foreata »että 



Digitized 



by Google 



32 4. ^iiben laixoa, 

täynnä ja ti^riS Mp\>a fuuöfa, niin istuutui failDon fan» 
nctte, ja alfot lita-ialoiCanla fuljutella, liata tvcttä. ?>ää= 
t^i^jä funinfaan ruo^an»teftja linnan ))ortaiUc tulemaan. 
®e futt olift ollut pa^^mpi mieö, olifi KljaiSfut l^cti: gtnin^ 
taf)i>tn finä lifafit meiltä ruofasf aimon? ^Jal^a on tuota meU 
bän f^öba, ^jal^empi loielä funinfaan ja funinfaaHifen puo* 
lifon". Olift funingaS fuullut, olift leif f uuttanut fau* 
ian ^Joifti. SBaan tämä oli ]^^n)änfä»^inen, t^^ni mieö, 
meni mieleen luo, n^fäifi Isäntä, ja fanoi: ,^U)oi miedruffa, 
fun lifafit meiltä faimon, pa\)a on meibän f^öbä, »ielä 
))a]^em))i funinfaan ja funinfaaHifen )>er]^een. ^uningaS 
fun faapt tietää, fe leiffuuttaa pixä\i poxttx, ja malta olifi 
minuttafin fe finuHe tel^bä". 3a toaltal^an ftHä olift oHutfin. 
— SKieÖ fanoi: ^^ttbö, l^erra»fulta, »irffaf o mitään, niin mä 
neutt)on taidan femmoifen, että tulette niin fauniiffi, fun 
minäf in olen*. — i,9lo, minä en mirfa mitään*, »aStafi 
ruo^an^efijä, ^fun fa femmoifen taidan U^et minulle*. — 
5Kieö antoi l^äncHe fitte marjan f^obä. ©e fen f^öbä xu 
ruäteli, ja l^äneätä tulifin niin fauniö, etfet fofo »alta^ 
funnaSfa oCut niin faunista; mutta fe tatonpoi'an i^atoc^ 
lija piStiin jo fiitä ^)iiloon, etf eimät Isäntä muut näfift. 
©e ruo^an^tefijä fillä aifaa laitklx funtnfaattifia ruofia 
linnaSfa; f^otitn, juotiin, reilattiin fiinä, funne l^er^ettiin jo 
ruojalta, niin menee fe funinfaan ^crttua ruojalta ^)ääö» 
l^änfä fen ruofa^cmeStin eteen, ja f^f^^: r^iifä teibät tefi, 
e»c8ti=fulta, ^l^fäffiä niin fauniiffi?* ©meSti fanoo: „oli 
äffinäinen mieS tuolla ^?i]^a*maaSfa, niin fiHä on femmoifet 
taidat, jotta faapi, joS fetä tal^tofoon fauniSteHa, fauniiffi*. 
©anoo fiiben fe laitoaanfa miejäst^ttö: „t\xnpa minuafin 
faunisteleifi, niin minä ru^jeaifin l^äneHe morfiameffi*. — 
ySo fe on tainnut mennä*, »aStafi ruofa=ett)eSti, ^fe ei 
tol^tinut filmää näpttää fettefään, peUa\i äffinäifeSfä fau* 
VungiSfa tapettaman itfenfä*. — S^^tär laittoi fanan mie* 
l^eCe: ^elföön mieS»ruffa mitään ^)erätf6, f^Hä minä Itänet 
loarjelen, tulfoon äffinäifeen l^uoneefen, minä finne f^otän, 



Digitized 



by Google 



4. ^iibett laixoa. 33 

juotan Itänet*, ^oiia tultfin, ja pantiin erit^tfecn l^uonee- 
fen. ©c fmttnfaan l^crttua tantoi finnc xnotaa, juomaa, 
fatfcniatöta l^erffua. Suli fiil^en eteen f^obeöfä, juobeSfa, 
tu|)e|i pul^utttelemaan mteSta, ja fanoi: »tel^fää minutfin, 
t^ma mteö, niin fauniiffi, fun ruofa»ett)e8tin te'ittc! minä 
rupean teitte morfiameffi*. — Stoifetta ätä f^bameöfä fittä, 
fun jätti ftnne faareen. ®r)opx fuitenfin, juopi fitnä, fa» 
uoo: gen\)änf l^erttua^fulta, minä, talonpoifa ful^juö, teille 
fulj^aifelji Mpaa, onl&an teittä funinfaita!* — ,3o8 ette 
muuten uSfo*, fanoi t^tär, ei tuntenut Isäntä meren feSfette 
jdäneeffi, ieniin minä annan teitte fentraalin roaatteet ja 
fulta-ral^aa, fulta^maljaa, onl^an minutta! — ja minutta on 
!ulta4aiwa ja fulta«tt)aunut, ne annan fanöfa, fun te' ette 
minut fauniiffi*. SEoinen ajatteli mieltänfä »aöten: oma* 
nipa ne oIifitt)atfin! »aan ei »irffanut mitään. Aunin» 
faan t^tär pn^^li \fba »aan, ja fanoi: |,no minä en teitä 
fäfi^täni l^eitä, ennenfun minuafin fauniötelette*. SKieö 
fittoin rupeft fauniötelemaan. Stää »iettel^Ö otti marjan 
VDo^tma^ia laffariötanfa, antoi pa^o\a marjoja funinfaan 
t^ttärette f^öbä, ja itfe pietiin fiitä ))iiloon; f^önti, juonti 
jäi fii^cn. SE^ttö fun fen marjan f^öbä rituöteli, no fiffe 
faSmoi fanoen^äf^Iät })ääl^än. ÄuningaS fun näfi far»et 
t^ttäreffänfä l)ää8fä, foetteli fal^oittafin leiffuuttaa; »aan eu 
l^än ne faijat ;)^8t^neetfään. §)ani fitte faffi fotamieötä, 
mal^toaa, far»ia jäPe8tä fantamaan, että pääfi t^ttösrulfa 
Uiffumaan. 6i muuta fun l&ätä fäfiöfä, toiöta l^ätää met« 
fäätä tulee. ?>ani »iimein funinga8 fuuIuuto8»firjat »ai* 
tafutttaanfa, että jo8 olifi naimatoin mieä, jofa Itänen t^t» 
tärenfä tol^toroifi ja faifi far»et poii, niin l^än panisi fen 
fentraalifft t^ttärenfä fanöfa ^l^teen. SEal^i jo8 otifi nainut 
mie8 eli affa, jofa fen ^jarantaifi, niin antaifi Itänette ifui* 
fen l^^»9^ben. 

9lo, tä^än tulee tol^toria, mieStä, affaa falin tä^fi, 
tol^toroibaan tijtärtä fiinä, »aan ei faaba far»ia pot8. 2:u= 
leepa fe mte8fin fieltä xa^voaan tataa piilo8ta, lanfeaa fu* 

@uom. tarinoita. 3 



Digitized 



by Google 



34 4. ^iiben lairoa. 

ntnfaan eteen ^otoiffenfa, fanoo: ^armoHinen funtngaö, an- 
tatoOf mtnäfin ruoKn tuota tctbän l^erttuaanne, joö nuc 
minä faifin fanuet poi^l" •— Äuningaö fanot: ^Itefö tuota, 
^jotfafent, ftnuffafaan [itä »otmaa, jo^ja täöfä oipat nämä 
muutftn foeteHeet, omat f^öneet, juoneet onneffenfa ttjaan!"* 
?ÖJttäg oQafaan; mie§ meni ^jottfecn, oli atfaa })otfeöfa, niin 
tulee talafi, fanoo: , armollinen funingaö, ei näiöfä otemuiöfa 
farroien faajia, minä ne f aan, tun foetella antanette*. — ^9lc, 
fun faanet, ^joifafeni", n?a§tafi funingaS, ^foettelel^an! farttjct 
fun rumennevat tyttäreni päältä lähtemään, niin panen ^u 
nut ^limmäifeffi fentraaliffeni*. SRieö fiitä pul^ui funin= 
faaffe, fanoi: ^laittafool^an muut parantelijat poiö ja fcta» 
ttjäfi jo iloa te!emään, f^Qä minä tyttärenne parannan!* 
,g)eti laitettiinKn muut faiffi poi§, ja fotamäfi tt)önnettiin 
iloa tefemään; mieö maan jäi [iil^en tytärtä forjaamaan, \a 
patoeltjoita fäSfettiin pneUe amu!fi. ?)ul^ui fiitä n^t piifa^^ 
totolle: ^mcne, t^ttö, pane rifuja faunan uuniin, fauna läm* 
peämään!* ja poi^alte fanoi: ,mene, poifa=ruffa, fä^ met^ 
fäötä folme l^ienoa, offatointa pajun marpaa hautumaan, 
joilla ruofin farmet poiö lähtemään!* — 9io, faimat mar* 
tt?at ^autuneiffi, niin piifa^t^tötlä l^aubotti maötat, faunaan 
laitatti lämpimät mebet, leö[infisp^t)lpfimet ja muut tarpeet; 
luninfaan tyttären mei ft)lpemään, laittoi piifa^t^tön poi^ 
faunalta, ja pani omen luffoon. ©ota^mäfi tefi fiUä aifaa 
iloa. fanipa fitte funinfaan tyttären farmiötanfa mallat^: 
lautoil^in riippumaan, ja alfoi niillä laantuneilla »armuilla 
f^toettää Isäntä, fanoen: ^mieläfö jätätte minut fuolemaan 
meren feöfeHe? mielätö tarfuutatte minun l^pm^^teni poiö? 
täöfä tää on teibän full^aifenne, ette n^t enää faa niin piU 
fata!* Äuninfaan t\)täx rufoelemaan Isäntä: „el!ää, mieö* 
ruHa, l^öM minua, en finä ilmoisna ifänä enää te^e mi* 
tään }fdi)aa teille!* — 9)lie3 antoi fitte oiteaöta laffariö:^ 
tanfa tytölle marjan, niitä l^^mtä marjoja, no ne läffimät 
farmet poi^, jotfei tuntunut fiaafaan, ja t^ttö tuli niin fan* 
niiffi, ett^ei fofo tt?altatunna8fa ollut niin faunilta fun Ipe 



Digitized 



by Google 



5. ^VL^lamo. 35 

oltmat. 9io, fittä l^e linnoiOe \\)bm&än, juomaan, tanöfi^ 
maan; poifa pantiin ^limmäifelfi fentraalifft, ja f ai fen f n* 
ninfaan tyttären ttfcllenfä. — ©en pituinen fe. 



5. 

©obanf^ladta ^ot>ianmaalta. 

SfluetfalatftUa: Äatfo (Saenffa go(!-!SacjDr oi^ Äfnjcntpr. 
©fter ntuntlig öfaetlcmning famlabc o6) utgtfna af ©unnar Dlof ^^r)U 
temSaöaHmö od^ ©eorgc ©tcp^enö, Jifta 2)c(. (Stocf^olm 1844, dl:o 
8, ff. 139—150. — ,^tt f!6na (Slottet cftan om <Bokn oc^ norban 
om Sorbcn." 

Sanöfalatftlla: 5?atfo tlb»atgtc @öenti)r og gortacHingei;. 
(5n Sacfcbog for golfct og for ben barnlige ^erben öcb (S. SDiolbcd^, 
^iöbenl^aön 1845, 9i:o 49, ftaut 264—270, ,2)cn ncbtraabtc 5lgcr'. 
et ipbf! eöcntpr. SD^untlig fortalt. 

©affalaiftUa: ^atfo 2)eutfd^c ?JKarc^en unb @agcn. @c« 
fatnmclt unb ^crauögegcbcn oon Sol^ann 2öt(6erm Söoiff, Sctpgtg 1845, 
fittut 1—6, 9li:o 1, „®aö golbene ©(^Co^/ — 2. ^atfo (SJrimm, ^tn- 
bcr^unb ^au6max6)tn, Zf). II. ^:o 93, ff. 47-54, ^2)tc SRabc/ — 
3. Äatfo mainittua firjaa, 9i:o 92, ff. 39-46, „2)cr Äonig öom gol» 
bcncn 53erg/ — 4. Äatfo f antaa firjaa, 2:^. II. 3R:» 193, ff. 501— 
513, ,5)cr Stromler." 

©laaonialaifilla: ^atfo ^(ctfc, 9)?ard^enfaal aller ^oiUx, 
33erltn 1845, Sxpettcr S3anb, ff. 41—53. ,2)ic ^cjcc (Soroa unb i^re 
fnc^tc' 

gRongolialatfiHa: Äatfo ^(ctfe, 5Wärd^enfaaI ancr ©öKcr, 
53eran 1845, 2)rttteT S3anb, ff. 19-23. „2)tc Ä^rofobittfrofc^c." 

5lraptalaiftlla: 1. ^atfo 2Sei[, S^aufenbunb cincSJtad^t. 3unt 
erftenmale auö bcm 3lrabifd^en Hrteirt, ©tuttgart 1838, S3b. I. ff. 783 
—880. „(3t\6)\ä)U beö ?)rittjen Äamaralfamcn unb ber ^xinjcffm 
S3cbur.* — 2. ^atfo faman firjan ftujuja 572—582. „@cfd)tc^te beö 
trägcn 3lbu Tlut^ammtt." 

SntialatfiUa: — S^a^dn ti>itöa^tan>a tarina IB^tpp 2^:ri ^. 
S3ro(f§auö'tn ©affan ficlccn fääntamäöfd fatu»!ofoeImaöfa: S)ie SJJdr* 
cjienfamlung bcö ©omabcuja ©^atta auö ^afd^mir. Setpjig 1 843, 2^^. II. 
fittjut 7—34. „@efc^i^te bc3 SBibuf^afa.'' ^atfo famaa f Irjaa S^. n,ftn>ua 
1 18 ja fcn^ialeniftd. ^&t\ä)i^U hi^ @aftiö)cga, Ä5nigö ber SBib^abl&arad,. 



Digitized 



by Google 



36 5. Su^famo. 

Oli foltnc ttjclicötä, fafft l^^mää, ^ffi 3:u]^famo. ^ctltä 
fuoK i)ä ja äiti, fo^l^ifft \aixoat %nlitoat fiitä fomtn mur= 
^ecfftftlfi, ja ttftmat itfemiötänfä \)\)a. Äau'an ttfettt^anfä, 
TaSti unilla Ipcitä tfästDainaja menemään laitoa^xannaUt ^öfft 
l&anl^ta vartioimaan, funfin aina ^offenfa. SKeni enfinnä 
njanl^in »eli finne; »aan fottoafcn rannalla iötuttuanfa, ru* 
pt^i pimeä \)o ^teloittamaan, jotta poi^ piti läl^tcä. Äotiin 
tulleelta f^f^tnjät toifet: ^mitä fait?* — ^Stfe^jäl^än naf)^ 
nette, fun »noronne fatjtte*, »aötaft pcifa ftil^en cifa Uh 
n^t muuta felmäa. Sot^fa ^ona meni ledftmmätnen n?elt, 
ja ^änen fami famoin, fun ttjanl^immanfin. iät^ipa loU 
manneffi ^öffi SEul^famo »uoronfa vartioimaan; fiina i§= 
tui faifen ^on, eifä perännet. Sulina paimän foittaeöfa 
aamulla folme l^anl^ca rannatte ja forjafimat fiipenfä aiban 
affe, niin muuttuivat l^eti tl^aniffi neiboiffi ja lätfiaat me- 
reen uimaan. — Sul^famo fittoin »alitft fauniimmat fitnjct 
fieltä talteenfa, ja tötaufi taaS ))aifallenfa. 9letbot jonfun 
ai'an uituanfa noufiirat jo maalle poi§ läl^teäffenfa, ja laxoi^ 
tvät aiban luoffe, joöta toifet faffi ottivat ftipenfa, ja läf= 
fitt?ät lentoon; vaan ^!ft et paa^]\)tf fun ftipiänfa ei lö^= 
tän^t. Slmoitti fiitä nr)t itfenfä Sul^famo, ja fanol nci= 
boBe: ^täällä fiipefi ovat, vaan et faa, fun et ruvenne 
naifeffeni!* — 9ieito fiUoin ilmaifi olevanfa funinfaan tX)U 
tären, vaan palvelijoinenfa l^anl^cna lentäneenfä merefifä 
f^lpemään, ja puinti SEu^amolta fiiptanfa. SKutta %n^' 
famo pani entifen el^bon eteen, ja fanoi: .^ottanet minut 
miel^effefi, niin annan lentimefi*. $Ro, neibon ei auttanut 
fiinä viipyminen, päivä fun alfoi jo xoaVeta; vaan lupafi 
ruveta l^äneHe puolifoffi, fai fitpenfä, pufi päälicnfä, ja Icnfi 
l^anl^ena fotiinfa, futfuen Stul^famoa linnoilla fä^mään. 8äfft 
fitte Stu^famofin fotiinfa, niin f^f^ivät toifet veljet fotiin 
tulijatta: ^no, mitä fait l^anl^ia vartioittuaft?* — „©ain 
ma funinfaan tyttären puolifoffeni^, vaötafi Sul^famo. — 
^^©inäfo femmoinen funinfaan tyttären!* irvistelivät toifet, 
eivätfä ottaneet uöfoaffenfa. SEBaan S;ul&famo läffi fiitä l^eti 



Digitized 



by Google 



5. Ju^famo. 37 

luntnfaan linnoille, ja fanoi t^toKe: ^taada minä nt)t [itä 
tt?aötcn olen finua faamaöfa, jofo n^t lähtenet minulle?* 

— „^o\^a »ainen*, fanoi t\)tt6; ^roaan ^ixtix emme xoixh 
funinfaalle mitänä, ^?ibämme fala*l^äitä*. — ,f^M mc 
^äitä pxtämme, !un funinfaalle emme fano*, tuumaili %\x^^ 
famo. — ^©e^än fe on*, fanoi tt)tto, „rvaan ifälleni fun 
fanot, fe ^janee femmoifet punotit *) eteefi, ztVet niiötä päa'\e 
tfänäfi*. — ,9iKitä tel^neefin*, »aötafi Stul^famo, ^mutta 
fanon minä*. SDteni fitte funinfaan eteen, ja ilmoitti afian. 

— ^9to, minä [inuHe en anna tytärtäni*, »aötafi funingaö, 
i,ennenfun menet, faiffi ^Juut täötä muomaSta*) faabat*. 

Säffi SuMamo fiitä morfiamenfa luoffe, fanoi: ^fem* 
moifen n^t pani ifäfi punotin, faiffi puut minun täölä 
iDuomaSta faataa*. — „@nfo minä fitä finulle fanonut*, 
maötafi morfian, ^»aan pääfet finä fiitä, fun ei pal^empaa 
tt?aöta panifi. SRene faaba ^ffi puu, ja fano puun faatu^ 
e§fa: faiffi metfä faatufol^on! niin filloin on?at puut fu* 
moöfa*. — Slul^famo fol^ta meni t^ollenfä, faafi ^l^ben puun, 
ja fanoi ne morfiamenfa neulomat fanat, niin fai [iHä faiffi 
puut muomaäta faabetuiffi. SDleni fiitä fitte funinfaan eteen, 
ja p^^fi tytärtä, fanoen jo puut faataneenfa. — ^6t irielä 
fiffä faa*, fanoi funingaö, ^finun pitää nt)t mennä, ne faiffi 
fannoiHenfa noötaa*. — Stuli taad morfiamenfa luoffe Zn^^ 
famo, ja fanoi: ^jo toifen pani ifäfi puuötin »ietä pal^em^^ 
man, faiffi puut pitäifi minun fannoiHenfa noStaa*. — 
,2lrtt>afin minä fen*, »aötafi morfian, ^»aan tt?ielä fiitä^^ 
fin pääfet, fun ei folmatta panifi pal^cmpaa. SOtene, noöta 
^ffi puu fannollenfa, ja fano noötaeöfa: nouöfoot faiffi fan^ 
noiHel^en! niin fillä fe on tel^t^*. — Sul^famo tetifin, fu^ 
tcn morfiamenfa neuttjoi, ja fai puut faiffi fannoiHenfa, niin 
meni taaöfin, funinfaalta tytärtä p^^fi. SBaan ei antanut 
toielä filläfään, fäöfi fulta-U)iIjat taimaaöta fä^bä, fitte tt?aöta 
antaifi. SEuIi fiitä Slul^famo morfiamenfa luoffe afia päin, 
pafioiHa mielin, ja fanoi: ^n^t n^aöta punotin pani, fulta* 
mljat taiu?aa^ta fä^bä; millä minä ne faan?* — »SBoifit 



Digitized 



by Google 



38 5. 2:u^!am-o. 

U)ielä cl^fä ncftn faaba*, maötaft morfian, ^fun et ainafiit 
pahempaa roa^ta tultft*» ©itoi jäänette )ä!in ^äaljän, laxU 
toi ]^ett?oi)cn fclfään, ja fanot: ^aja n^t, funne ^e»omen 
putoaa altaft, niin l^aurafc pääftafi ja ota, mifä fätecft puut^ 
tuu/ gäfft ftita n^t Siul^famo ajamaan, ja laSft r)^tä xoaaf)- 
fna t)]^ä. 3o mitmein fau'an ajeftuanfa putoft ^enjoinen, 
niin l^aurafi famaöfa päaltänfa ja fai fultasiDtljat fätccnfä; 
roaan ne fun raSfaita oliroat, putoft ttfe niiben fanöfa ja 
painui maan fifään, etfei jäänet, fun »a^an l^itouffia ^löä. 

— DKa oletteli ftinä maan fifäöfä, niin tuli fotfa ja tefi 
pefänfd Itänen pääl^änfa; muni fii^en munianfa, ja alfoi 
l^autoa. — ^3o tämä n^t ainaftn minulta pään märät^ 
tää", ajatteli SEul^famo. 2Baan fiHoin tuli tettu, juoöta 
fetfutteli, näft pcfän, ja rupefi munia ftiömään. ^än fitä 
fettua tapafi f>ännä8tä, niin fe irti r^öötä^t^eöfänfä tempaft 
Isäntä ^lemmäffi. Soiöfa päitoänä tuli al^mo, ja rupefi 
l^änfin munia f^omään. Äun taaötin fitä tarttui ^ntään, 
fc Itänet tempaft ujieläfin t}lemmäffi. 3o folmantena päi= 
wänä farl^u juoöta fatfuttclee, tulee jälfimäiötä munaa fi?ö= 
mään. Sarttuipa Sul^famo farl^ua jalfaan, niin fe Itänet 
no§ti fofonanfa ^töö. §)toö pääöl^ä ei tiebä funne läl&teä; 
läl^teä fitä pitäifi jonnefin. 3[§tuu, fämelee, niin fuutee to= 
raamifen, ja ftnne meni. Soraajat fun näfeujät Itänen tn^ 
lett?an, il^a§tuti?at fitä, ^uutan?at iloigfanfa: ^al^al^I jo paiöti 
tuli*, ©anoi fitl^en Sul^famo: ^ei minugfa f eittämistä, eifä 
paistamista: n)tlu, pitfä matfa ottanut jo feittämtfet, paiS= 
tamifet." — *9lo fun et felpaa paiStiffi*, fanoimat toraa* 
jat, ^erotta meitä torastamme !* — ^SiKifä teiHä löälinä?" 
f^f^i Sul^famo. — „S:ämä i|ä*irainajan faunja; joS feifa* 
lauttaa toifen pään, fe ttjil^oDifen faataa, joS toifen feifal^ut* 
taa, fe oman ti?ä'en noStaa ^löS: määrää ftnä, fummalle 
tuleepi!' — ^Äuinfa minä teibät fiitä tt)oifin eroittaa?* 
fanoi Sul^famo, ^joS toifeCe eli toifelle annan, fe minulle 
fuuttuu, fuffe en anna; paraSta, antafaa minulle f of o [auiDa!* 

— ,9io ota, mene matfoil^ifi!* fanoitoat fiil^en toraajat, 



Digitized 



by Google 



5. S^ul^famo. 39 

anioxmat Stul&famoBic fau»an, ja l^än läffi fautoancnfa fttta 
«bcffc astumaan. Äulfi toogan matfaa, niin jo toifeöfa ^jaifaöfa 
torataan. ^än finnc meni. ^Sl^al^!* l^uubcttiin »aötaan taaö, 
^jo paistin faammc!' Sul^famo fanoo toimcöfanfa: ^ci mi^^ 
iinSfa feittämiStä, eifä patStamidta; n>i(u, pitfä matfa voit^ 
n^t fcittämifct, :pai8tamifct.* — i,3lo fun ci finuöta pai^^ 
tMatx>at\i liene/ croita fitte meitä!* fanoimat miel&et. -— ,,?!Rifa 
tciDa croitettar»ana?* — 'Slamä äitisiöainajan laffi, fum« 
ntalle tulce|)i; fen fnn :panee |)ää^änfä, ei nä'e fufaan, oli 
miöfa tal^tonfa*. — ,9)KlIä<)ä tcibät fiitä eroittaifin', [anoi 
Sul^famo; ^jommaUesfummaHe antanen, toimn minulle fiita 
juuttuu. ^araS, naffaattc minulle*. SDIiel^et pääätäffenfä 
torasta naffafiujatfin l^änelle laKn, fanoitoat: ^^tuoSfon, ota, 
mene matloi^ifi!* 3a Sul^famo läffi laffinenfa ebellc aS* 
tumaan. 3Sä^än matfaa fä^t^änfä, fuuli folmanneSfa paU 
faSfa torattaman, ja meni ääntä fol^ti [inne taa^; xoaan tuS« 
fin ^jääfifään näf^ttjiin, fun l^uubcttiin »aStaan jo: ^al^al^! 
jo paisti fattu!* — „@i minuSfa f eittämistä, eifä painia* 
mistä,* »aStafi Sul^famo; ^toilu, :pitfä matfa faanut feit* 
tämifet, paiStamifet.* — ^5Ro fun ei finuSta :paiStiffi ole, 
croita [a meitä!* — »5Kifä teiKä toran aineena?* — 
^yiämä ifästoainajan manaat f uomat '); ne, näet, [cmmoifet 
ptoat, ^janet jalfaaft, fufet funne tal^bot, ci tooi fufaan pa» 
\^aa tel^bä*. — i,?)al^a teitä eroittaa*, fanoi Sul^famo; ^tot*^ 
feHe annan, toinen fuuttuu — paraS, annatte fuomat mU 
nuHc* — 5)iKie]^iStä oli tää neumo f)\)tioix, \a anioixoat l^ä» 
nelle ne ifä*tt?ainajanfa fuomat, joilta eimät muuten ^opU 
neet, niin pääftmät toraamaSta, ja crofimat fotiinfa. 

Sto Sul^famo, fun \ai nefin, läffi l^änfin taaS mat« 
faamaan, ja tuli taloon. ©ieHä taaSfin, fun ifään nä^* 
bään omeSta tule»an, fanotaan: ^^l^alj! jo ferran tuli mitä 
fijöbä!* — ^SBä^ä minuSfa f^ömiStä*, toaStafi Sul^famo; 
,ioilu, pitfä matfa .toienijt jo f^ömifet fefä juomifet — fe 
loettä, mifä merta, fe luuta, mifä liitoa.* — „9lo olififo 
finun itfefi nätfä?* — ,9)iifäpä fe olifi, fuutena fuufau» 



Digitized 



by Google 



40 5. S^ul^famo. 

Icna fun en xnofaa ole tiä^n^t*, fanot Stu^famo. ®ax ruo^ 
faa, fot, ja f^f^t f^öttfänfä, jc§ ctoätfö tietätfi fen funin=^ 
f aan aluetta, joihon oltft fnlhxoa. ,@mme tieba/ ujaStat^ 
tiin taloöfa, ^»aan on metöä metfän »tijat, tienncaatfo 
xte/ Äutfuttittt fofoott hitti, \a f^f^tttin; xoaan tiroät 
tienneet. Sfnnettim Stn^famoHe taloöta fitte tim, \a faSfet^ 
tiin tadtUa ^Jttämään, jo8 tarmc mtfa tutift. — ^anittn 
fimen talteen[a, läf fi fittä talolta poiö, \a tuli toifeen. ©ieHä 
Ipäntä taaSKn f^öbä aidottiin; xoaan fun ei fanonut itfcg:» 
fänfä f^ömiätä oleiöan, pantiin l^äneHe ruofaa, ja f^f^ttiin, 
mitä aftoitfeift. S^u^famo ei fanonut muuta afioiwanfa, fun 
että neuu)ottaifi fen funinfaan maahan, jonfa nimitti. ,3t)e 
emme tiebä fiitä funinfaaöta mitään^, [anottiin taloöfa, 
,tt?aan on meillä metfän pebot, tiennemätfö.* — Äutf Uttiin 
fiinä fitte metfän pebot fofoon faiffi, ja tiebuStcItiin Ideiltä 
fitä maafuntaa, jo^on olifi Stul^famoöa matfa ollut; waan 
eiroät tienneet nefään fanoa. 9lo fun ei fii^cn muuta moitu, 
annettiin l^äneHe fiitäfin taloäta tim, \a niin meni ebettenfä, 
ja tuli folmantcen taloon, ©ielläfään ei tietty fen funin=^ 
f aan maata, jota t\)]\)i: voaan fanottiin taiaaan linnut ole* 
tt)an, joilta f^f^ttäifi. — Äutfuttiin fotolle linnut, niin tn^ 
lixoat l^ett muut, foffo ^ffin ei tullut, xoaan l^eiltäfin fun 
fen funinfaan maata f^f^ttiin, eimät fanoneet tietämänfä. — 
Ää^tiin taaö foffoalin futfumaöfa, xoaan ei oUut fuuHafs: 
fenfa; xoa^ta folmanneffa futfumufleUa tuli, xoaan ei fano= 
nut l^änfään tietämänfä. ^Siebät fpllä^ fanoi talon xoäti, 
^xoaan maimojafi pelfäät.* — „^o tiebän minä fentä^ben*, 
fanoi foffo, ^aaan finne on laimean pitfä matfa. "* Ää8= 
fettiin maan njiemään mieö finne, ei matfaa fatfomaan. — 
Su^famo fai fiitäfin taloSta fimen, ja niin noufi fofoHe 
felfään. Äoffo läffi lentämään, lenfi, lenfi, jofo lie ufeam- 
pia miiffojafin lentänet, niin fyf^i mieheltä: ^faitfo fi»eä 
enfimäifegtä taloäta, joäfa färoit?" — ^©ain.* — ^9io 
luo f e finji mereen!* — Su^famo fitte loi f imen mereen, 
niin fiitä paifalla faönjoi faHio, jolta foffo mäihän aifaa le- 



Digitized 



by Google 



5. 2:u^!amo. 41 

päft, ja laitti ««bcHcnfa lentoon. Äotn?an lennctt^änfa, tt)^ 
f^i iaa^ mielteitä, joö etiö faanut totfcStaftn taloöta fi»cä. 
©anoi mtc8 faancenfa, niin foffo fcnftn fäöK mereen läl^ets 
tämään; \a fe fnn taa8 mereen luotiin, ftitä famatfe fatlio 
fa§n?oi, joHe foffo tötui lepäämään, ©iitä taaöftn lentoon 
fol^ofi fol^ta, ja fotman lennctttjänfä f^fäifi mielteitä: ^an= 
loifo minnn emäntäni finjeä [inuOe?* — »Slntoi^, »aötafi 
Snl^famo. — ^?)ubota fcftn »idä mereen!' neuteoi foffo ; 
ja micö fnn pnbotti, ftitä tuli folmaö lepä^8«^jaiffa fofolle, 
joöta fun läffi lentämään taaö, niin ferra§faan »ei jo mie= 
l&en rannaCe, ja maalle laöfettuanfa f^ft^i: ^^no mitä mi* 
nuCe n^t ^)alfa§ta annat?* — Cli faffi fonnia *) rannalla 
fiinä, niia 3:uPamo fanoi: ;,ota noilta tnmpi tal^anfa!* 
— 3lo otti fiitä lil^attjamman foffo, föi fuul^unfa, ja läffi 
tafafi lentämään. 

5lu]^famofaan ei faufaa ftinä tt)iip9n^t, n^aan meni 
funinfaan linnaan, fe toraama*^)aifaÖfa faama laffi pääöfä, 
jofa tefi Itänet näf^mättömäffi, ja tuli morfiamenfa l^uo* 
necfen. ©ieHä morfian, itfu filmiöfä, ja faiffi mureJ^iS" 
fonfa; maan ^ntä ei näl^t^. — Sonfun ai'an näf^mätöinnä 
fiellä iötuttuanfa, fuuli morfiamenfa fäöfeujän piifaa mettä 
fatmoöta noutamaan % ja fun meni piifa faittjollfe, meni 
^änfin jälfeen, ja murenfi fulta^miljoiöta toäl^äfen antiaan. 
Soili piifa »eben fanSfa, niin funinfaan t^tär fatfeli fitä, 
fanoi: ^^ei tämä ole ^jul^baöta, fäij tointa!' ©e fun toiöta 
läffi fä^mään, Siul^famo taaS jäfeöfä meni, ja enemmän 
ttjiljoiöta meteen murenfi. @i felmannut fefään mefi fitte 
funinfaan tyttärelle, fä§fi folmanneöti fä)jbä, pul^taampata 
tuoba. Mm piifa taad faimoöta toista noutamaan, niin 
Sul^famo fii^en loi faiffi fulta^miljat, jotfa oli taimaaSta 
faanut, ja mefi fannettiin funinfaan tyttärelle, ©epä näfi 
jo miljat fiinä, tunfi ^eti, ja fanoi: ^täöfä olet n^t, ful^oi» 
fcnt, miöfä oletftn, elä piiteSfelc!'' — Sempafi Su^famo 
fiHoin lafin pääötänfä, tuli näf^mäifeffi, ja fanoi: ^täöfä 
olen jo fotioafen istunut; miöfä funingaö, fun ei ^äneötä 



Digitized 



by Google 



42 5. Zu^lamo. 

fuufu mitään?' — „61ä pul^ufaan fumnfaaöta!* fanoi t^- 
iät; Jc on tappanut fatfcn »äfcnfä fobagfa, fictlä on xok^ 
latxxtf licfö l^engiäfä roax l^engctöinnä, et ote enää fotnjtn 
f anomia faatu/ — „^o finnc fttä pitää minunlin paifaHa 
läl^teä Isäntä auttamaan", fanoi 3:u]^famo. — ,&{& lä^bc! 
xoiiion jo tt)tim^it matfaUafi tlmanfin*, rufoili morfian \a 
fofi eStää Isäntä lä^temäötä. SBaan Stnl^famo f anot: ^läl^* 
ben, fun lä^benfin, en enää taiba faunan iuiip^ä/ Säffi 
fiitä fota*tantereelIe fulfcmaan. Sopa tuli »äftän matfan 
pääSfä funingaö tiellä »aötaan, ja murl^eeDifelta näytti» 1^^= 
löin. Slerae^tii Sul^famo Isäntä, fanoo: ^elä l^uoli murc^= 
tia, läl^be n)än?^=poifafi fanSfa fota^paifaHe jäCcnfä! f at* 
fomme, joö mitä iDoimme/ — Slntoi funinlaaffe fuonjat 
ja lafin, itfe piti faunaan, ja faimat Jjl^tenä fulfemaan. Slu* 
linjat fota^fentällc! SSil^oHinen fieHä t)f)ä faaliita forjaelee, 
niin l^uutaa Sul^famo: ^onfo mielä toaötaan-ottajata?" — 
„Dn ujiclä, joö cnnenfin!* I;uubcttiin fieltä U)aötaan. %\xt)^ 
famo fiöoin feifal^utti toifen pään fauttjaötanfa, niin faiffi 
oma tt)ä!i famaöfa noufi ^töö; »aan toifen pään fun fci- 
fal^utti, faiffi »il^oltifet maalaan faatuittat. Mx)]r)i fitte fu^ 
ninfaatta: ^no fuinfa n^t nä'it tt)äw^*potfa[i?" — „&iä 
femmoifia enää f^felefään!* tt)a8tafi funingaS, ^ota t^ttä* 
reni, ja puolen »altafuntaa annan finuQe morftan4a^joifft. 
SBaan n?iifon iriin^^it matfoiHafi, ujiifon U)iitti^it, faunan 
fafoit ^), tt?iimein tulit tt)iifa]^afft!* — ©iil^en )e loppuifin. 

Dubompia faneja: 1, puuatit = temput, cöteet 2, tä^ta auo» 
tnaöta = taltd laftbetta. 3, fuoaat = fpplingat 4, fonnia = ^ax* 
fää. 5, noutamaan = l^afcmaan. 6, fafott «= faönjott. 



Digitized 



by Google 



6. Äolmct njctjeffet. 43 



Aolntet toelielfet. 

^^tapttättjatjta, ta^an njcrrattan?ta tarinoita on tictaaffcmmc: 

UnfattlatftUa: 5^atfo Ungarifd^e <Sacjcn unb ?DWr(^cn. Slud 
ber @rbe(9td<!^ett ©ammlung ubcrfe^t öon @. @ticr. SJerKn 1850, 9l:o 
14, ff. 91-95, ^Sl^cnbröbel" („.&amupipöfe«). 

3)uola(aifitIa: Äatfo ^^olnifd^c ^^olföfagcn unb SOZarcbcn. 
5(u^ bcm ^olnifc^cn beö ^. SOö. SSopcitfi öon gricbricJ^ .^einric^ Sc« 
t»eötam. ^Scrfin 1839, 9!:o 5, ff. 115—119 ja fimua 156 ^2)cr(*)Ia3« 
bcrg*. 

@a!falatftlla: 1. Äatfo 5)eutf(i^e§ 9War(i^cnbud^. J&erauäc^e• 
cjebett t)on 8uböig 33cd^ftetn, Seipjicj 1855, ff. 65—67, ,4)trfebieb*. — 
2. Äatfo <Sagcn, 9iJ?ard^cn unb (IJcbrauci^c auö ©aci^fcn unb Saurin* 
gcn. ©cfatnmctt »on (5mi[ ©ommcr. l:ö ^cft. .?)alle 1846, ff. 96, 
177, ,S)cr bumtne SGBirrfd^opf * . 

SftuDtfalaifttla: Äatfo ©wcnf!a goI!.©agor od^ Äfacnt^r. 
(Samlabe cd^ utgtfna af Q^unnar D(of $^Iten'(S^t)atttud od^ (George 
etcpftenö. 1 5). 2 ^dftct, ©torf&olm 1849, 91:0 20, fimuöta 394— 
401 ja ftmuja 403—404, „^rtnfeöfan uppd ©taöbcrgct". 

SurjalaifiKa: ^atfo Slöbjornfcn og Wdz, D^orffe go[!c»ctt)en* 
t^T, ©ed n, ff. 80—91. ,Somfrucn paa ©[aöbjergct*. 



©mötamolta 5larja[aöta. 

DU iif!o, jolla olt folmc :|)ctfaa; faffi »ilfaSta ja toU 
raeffiöta, fofma§ Sul^fimo, nuorin ja ))erätfe fnnnototn. 
Uffo, fun oli toan^a \a f^fencmätoin, olt ))ot'iffcnfa jo an^ 
tanut talon fatfannan. SSanl^immat ^Jittmätftn fatfft \)\)^ 
iräöfä funnoSfa, \oita taloöfa l^^mtn tultiin aifoil^in. %X)ötä 
tefitt>ät al^feraöti, fäwin?at fau^jpaa, »aateJ^tiftat itfenfä fo:^ 
ma§tt, ja olitoat funinfaalta ja faifilta toimenfa tä^bcn tiu 
tct^t fcfä rafaötctut. Sul^fimo ^)uo[c§tan[a — fe ci »iil^tts 
n^t töiHä eifa muiQa ^ritptfiQä l^artioitanfa fonfaan !i8= 
foa, majaili laiSlana uuniffa, jo§ta nofifena ja lifaifena njc^ 



Digitized 



by Google 



44 6. Äolmct »cfteffct 

tä^fi »aan muiben !crattc aina lyömään. Sal^tot »aan, 
cli l^än fuitenfin fuKela ja »itfa§ faifcSfa, etcnfin pu^cil* 
Icnfa. Sfänfä rafaötifin ^äntä fentä^bcn ja ^Jtti ^l^tä 1^^^ 
töänä, fun toifiafin, jo8ta »cljcnfä juuri »il^afttöat Isäntä. 
UHo fun tienoille ujaan ci fattunut, toruivat Isäntä ^J^tc^ 
nänfä, ]^ämenteliu)ät ^änta roöfaifuubcötanfa ja latöfuubcö» 
tanfa, ja )?itin?ät aina :)>ilffananfa, l^auffuen Isäntä S^ul^ft^ 
moffi, Stu^fapöperofft ja mtffi miHoinfin fattui. StuJ^Kmo 
ftita njä^än fuitenfaan ^uoli, naural^telt »aan lueljienfä 
fottH)pt5 ja pilffaspul^eitle, tääntcliin uunilla toifelta fu^ecl- 
tanfa toi)etle, ja jonfun aiijaösfanan töäliötä itfcfin t^onfi 
laeille tafafi. ^äin fului monta ttjuotta. Uffo »anl^eni 
u?an^enemi8tanfa, funne tanfefi fott)aan, pittaän tautiin, jotta 
tunft jo fuolcmanfa lä^eöt^njcin, niin futfui |)oiftanfa fer^^ 
ran luoffenfa. ^c tulimat; Stu^fimofin »etiin uunilta alaö 
jääsl^^aäifct ifältänfä ottamaan. Uffo fatfeli fiinä ^joifi^ 
anfa m^än ailaa ääneti, fäänfiin 6ci^tn, ja laujui »efiöfä 
filmin: ^raffaat ^)o{fani! nä'ctte ote»ani jo ^auban pax^ 
taalla, monta filman räpä^ötä et ole enää minulla clcttä= 
njänä, poi8 läl^bcn fol^ta ja l^eitän teibät tänne, (annen 
eroani ta^bon ma jafaa teille taiiti omaifuuteni ^^ben-ta- 
fan fotmeen ofaan, ofan fuQefin. ^itäfää fe ja eläfää aina 
raffaubeöfa ja fuofioöfa; \Daan f uulf aa, muiötafaa, mitä mielä 
n)iimeifcf[i fanon: fuoltuani l^aubatfaa minut funniaHa ja fä^* 
fää ^aubaUani Sumalata ebeätänt rufoilemaöfa, muoro^tanfa 
fufin folme ^ötä perät^äte, muiötafaa — lutt)atfaa fe mi= 
nuHe!'' ^oi'at lupafiioat, toefi »alut far^jaloina filmin* 
tänfä, ja fanottuanfa nämä fanat, njai^jui uf!o fuoleman 
une^en. .^autaifet pibetttin ufon täStr)n mufaan faifeUa 
funniatla; ci muuta fun l^auballe rufoelemaan tuli poitmx 
ntjt roaan mennä, niin olivoat lupauffenfa täyttäneet 

aSanl^imman »noro oli enfin; maan Isäntä ^jePoitti, 
ei uSfaltanut oiHä ^ffin falmiötoöfa olla, niin fanoi Slu^:= 
fimotle: i,mene ebeStäni ifän l^aubaffe rufoilemaan, minä 
lä^ben faupaCle, tuon finulle fieltä l^^ioät maatteet!* — 



Digitized 



by Google 



L Su^Rmo. 45 

Su^Kmo aitta oli l^ettäSti rafaötattut ifäanfä, niin laffi n\)U 
fttt löeljenfa ebcötä l^aubaHe, rufocli fiittä faffi \)ötix, \a UU 
tnantetia lattoot ifänfa arfutt l^aubaöta, aufatft fcn, ja ftiu* 
teli ifättfä ruutniöta. Uffo foJ^cttfiiti iStuillcttfa, aufaifi ftl* 
tnättfä ja, näl^t^attfä Stil^fittion, fatioi: »tödjcfi jofo oiöat 
fa^ncct l^auballattt rufoclemaöfa?* — ,&x% ujaötafi Stul^* 
ftmo. — ^Äunipifaan — eiUV f^f^i ifä. — '(Sx% toa^ 
fuutti Slul^fimo, ,it)attl^itt loeli, jon!a tt>itoro n^t olift, ptU 
fäft falittiStoa, ei udfaltaitut tuDa, ^^^ft miitua ebedtattfä, 
niiti mitta laffitt/ — ^§)oifafciti!* laufui ifa fiitä SEul^fi» 
tnollc, ^tttcttc fotiiii, ^jtl^aHa I6\)iixt ficlla laitteen, pz\e\) ftitta 
citftttttä, tttcttc fiitä ritisen ta'affe, l^ttuba folmadti ^jal^ait ää* 
ncHä, ^)c[c9 uubcHcttfa ja tule jaHcttfa luoffeiii!' Sul^fittio 
tefi ttiiii. SReiii fotiittfa, lö^fi pilkatta laitteen ja ^Jefiin fiittä, 
tiiitt tnuutttti ttiitt fattttiiffl, jotf ci maailitiaSfa fatttiiiin}jata 
lö^b^. ^atfeliin n^äl^ätt aitaa läl^teedfä, httttnteffiett fatt« 
tieuttanfa; ttictti fitte riihen ta^affe, ja l^uttfi folmaSti pa^ 
l^att (aatuttn, ttiittfutt oli tteutootttt. <^eti iltnedtt^i fiil^ett 
fauttiö, iimöta l^etooittett, ttjaÖfifiloiUa foriStetut fuitfet fuuöfa 
ja fatula fcMöfä, jotifa l^intuttiinctt ja juoffu fuului jo hU 
mcn toirStatt päa^t&f ja jonfa tuli fuil^fufl fuuSta ja tuli* 
fafcct fieratuiSta. SEul^fimo fatfeli l^cujoiöta, filitteli lautaista, 
fol^ettjtitt fclfäan, ja ratfaöti ttjal^an aifaa ]^utt)iffcnfa, niitt 
ajoi laiteelle tafafi, ja peliin uubcttettfa. ©amaöfa fatop* 
fiti l^eiooineii, ja itfe tnuuttui eunoHenfa. ©iita laffi fitte 
falmiStoott jäflcttfä, jo9fa fevtoi ifäffcnfä, tnitä oli ta^jal^tu* 
tmt, patti arfutt ufon faSf^Stä l^autaan tafap, ja tuli fo* 
tiittfa. SBeljct l^cti f^f^itoat: ^tttitS ttaMt, l^al^tnut etaätfo 
ita^tta^tteet, ^jal^aa eiirätfö tal^totteet tcl^bä finutle?* — ^6i', 
loaStafi Sul^fimo, ja noufi uuniHe njent)ttelemaänfä. St 
lan tuHctt oli toifen töuoro l^auballc tnctinä, tnutta Isäntä* 
fin pcPoitti, |)^t|fi Stul^fimoa cbeötänfä, fu^^aft l^^njat faap» 
<jaat fiitä Itänette. Stul^fimo meni n^tfin, rufoeli folme 
t)6tä toifenfin »cljenfä ebeötä, ja faiaoi folmantena ifänfä 
taaS l^aubaSta, fatfeli ja fuuteli Isäntä. Uffo fol^ennaffe 



Digitized 



by Google 



46 6. kolmet njeljcffct. 

taaö igtuiHettfa, aufaifec filmänfä, ]a f^f^^: ,ctf6 tomcn- 
faan iDeljefi tullut?'* — „,g)änfiiipelfäft, ctuöfaltanuttuHa*, 
»aötafi S^ul^Kmo. — ^?)eifani!'' mxitoi fitl^en uffo^ ^mcuc 
fottifi, pellolla lotjbät laitteen, pcfe^ fitnä! SKcne fttta fttte 
jjeHcn pääl^än, l^uuba fclmaöti immen äänellä, <)efeD läb- 
tee§fä uubeHenfa, ja tule, ferro minulle, mitä fiellä foJ^taat!" 

Sul^fimo meni, loijft lähteen ja pefitn ftinä, niin tuli 
[iitä niin iloifeffi, jotta mitfään furut eli murheet eimät 
tt>oincet iloanfa rafittaa. SReni fttte ^jeHon päähän, ^uufi 
folmaöti immen laatuun, niin faunie, »eben-faraa l^eaoi:: 
nen tuli l^irnuen ^änen luoffenfa, l^opeatla ftloitetut fuitfet 
fuuöfa ja fatula feläöfä, jonfa iuoffu fuului fuuben mirötan 
pääötä, tuli lätfi fuuSta ja tuli fäil;fpi fieramiäta. 2:ul^fi== 
mo fatfeli J^eiuoiöta, filittcli farn»aa, ja nouft felfään. SBä» 
^än aifaa ajettuanfa, palafi jo lähteelle tafaft, ja ^jefiin iaa^ 
uubeHenfa, niin l^emoinen fatofi, ja l&än tuli faman-näföi^ 
feffi fun ennenKn. 9Jttnx fitte ifänfä ^aubaHe, fertot l^ä« 
neHe, mitä oli tapal^tunut, pani ufon l^autaan jäHenfä, ja 
läffi fotiinfa. Söeljet h)]Xjixt)ät taaö, mitä l^än l^aubaBa 
näti ja eifö fiellä peroittanut. — „@i\ fanoi »aan SuJ^fi* 
mo, xtieixin uunille, ja paniin manata. 

Slta fun tuli, oli Slu^fimon oma tt)uoro mennä ifänfä 
l^auballe rufoelemaan. ^ämäräöfä noufifin jo mafaamaöta, 
ja lätfi falmiötoon. Äolme \)öilx perät^^te rufceli fiellä ^ax^ 
taaöti, »iimeiöfä ^cnä taa^ Mrooi ifänfä ^aubaöta, aufaifi 
arfun, ja fuuteli fuoUutta. Uffo fiitä fol^enfiin iötuillenfa, 
loi filmänfä aufi, fatfeli Supimoa, ja fanoi: ^^rafaö poifa= 
feni! mene folmannen ferran »ielä fotiin nurmelle *)/ fteltä 
lo^bät lähteen, pefet) fiinä, ja mene nurmen pääl^än, l^uuba 
folma§ti miehen äänellä. M\) fiitä fitte lähteelle tafaft, 
pefetj uubeötanfa, ja tule tuoffcni tänne!'' — Sul^fimo tefi 
taa0, futen oli fäöfett^. 9!Kent nurmelle, joöta lo^ft lä^= 
teen, ja pefiin ftinä, niin pufeutui tuoöfa paifa^fa »äläl^tä* 
n?itn fulta^n^aatteifin. Äulfi fitte nurmen päähän, ja l^uufi 
folmaöti mieleen äänellä, niinfun oli neulottu, ©titäpä 



Digitized 



by Google 



L 2;u^fimo. 47 

Iumi«n)alfca ^etöotncn ^imucn tuH Isäntä nja§taan, futfaKa 
ftlottctut fuitjet fuMöfa ja fulta^atula feräöfä, jonta juolfu 
ja l^trnunta fuulut jo ^^beffän »irötan yääötä, ja jonfa 
tuli fui^Iufi fuuöta ja tuHsfäfcet fteramiäta. Sul^fimo tl^s 
metteli fitä fummaa; fatfcli fulta^^jufuanfa, fatfdi faimtöta, 
aalfeata l^ciDoigta, filittclt lautaiöta, fol^enfitn fclfään, ja 
läfjt nurmella ratfaötamaan. SlatfaSti ftinä, ajaa farcttclt 
»äl^än aifaa ebcö^tafafi, niin palani taa§tttt laiteelle, ja pc* 
fiin uubeUcnfa, niin l^cttjotncn fo^ta oli poifcöfa, ja ^än fun 
enncttfin. ÄättJi fiitä [ittc falmtötoHc tafaft, ja fertoi tfät 
lenfä, mitä oli fo^bannut. gaufui uffo fi Iloin Stu^fimoHc: 
»fuultaifuutcfi, raffautcfi ja nö^r^^tefi tä^bcn fuoCutta ifääfi 
loiltaan mitä, <)pifani, tal^bot? — Sabbotfo faupj^amicl^effi 
ruujeta, »ai tal^botfo i!uifcn l^^a^^ben, jotf et fonfaan tt)6ta 
tartoitfe taataa, toai ifuifen tt)iifaubenfo tal^bot? Oia jompi- 
lumpi, laöfe minut l^autaan jäHcnfä, täötä ebeö toifiamme 
emme enää nä^e!" — Slul^fimo otti »iifauben, taöfi ifänfä 
l^autaan, peitti finne, ja meni fotiinfa. SBctjet taaöKn f^* 
felcmään, mitä ^än näfi, ja eifo l^än perännet. SBaan 
S^u^fimo n^tfään ei »irffanut mitään, fanoi »aan: »enfä 
perännet \ ja löäänfiin uunille lemoHe. 

SUiuutamia »uofia fului. SiJanl^immat »cljet fumpi* 
fin pitimät talon funnoSfa; mutta Stul^timo aina »aan ra= 
faöti uunianfa, oleffi fiellä t)^tcnänfä, titä muuSta oHut 
miUänfäfään. Soifct puoleltanfa olinjat fiitä U)il&aifet, fun 
ijä SLul^fimoHe antoi ijl^tä fuuren ofan fuin l^eiHefin, ja l^än 
fittefään ei t^öl^ön tuujennut. Äerran [itte läffiioät loan* 
gimmat »eljet faupaHe, ja Sul^timon jättiirät fotiin fillä 
fäöfijHä ja iraroitutfeöa, että faifeöfa noubattaa naifien 
mieltä, l^anffia laeille puut, mebet ja faiffi, mitä taloöfa tar= 
toittaifi. — SuBfimo fuogtui fiil^en, ja loeljet läffiioät fau* 
poittenfa. — ©amana päivänä loppui jo taloöta »e[i, ja 
naifet Sul^ftmoa njebelle färistämään. Sul^fimo noufi uu? 
nilta alaö, otti forennan, pani fumpaan nenään fomon, 
toäänfi ne oratlenfa, ja läffi rantaan. 5lmmenfi fiellä for= 



Digitized 



by Google 



48 6. Äolmct toclieffct. 

iDot tt)etta taiteen, ja idtui amannon reunalle (e)?äämaän. 
©iinä tötueöfanfa näfi fuurcn l^au'tn »eben fatooöfa nxh 
fenteleman. i,9(:S)aal^ anoeli Sul^Kmo ilotSfanfa, ^tuoreöta 
falaa faufaan en ole f^ön^t, tuon ]^au*tn tuolta ^j^tjbän*. 
Otti, teli anfan, piiritti fcn f^avCin pään ^mpäriCe, ja aU 
foi U)etää jännittää, mitä jaffoi. SBett, »eti, funne fai jo 
:paän jäälle, niin l^auR rupeft rufoelemaan: ^elä, elä »eba 
minua, mieö^fulta, täältä, minä fuolen!" — ^^Suorefita f a* 
laa fotioin en ole f^ön^t, tapan finut, f un ta^)anfin% fa- 
noi Slul^fimo. — ^(älä ta^ja minua,' pt)X)^i l^aufi ^^, ,elä 
ta^ja! faat ifuifen »oiman ett'et tapa, femmoifen »oiman, 
jolla faiffi, mitä ifänänfä tal^bot, toimeen faat/ — %n^^ 
fimoöta oli l^auMn pul^e foma, toaan foettaaffenja pul^uifo 
totta, p\)\)ii f)an lerrafft toaan tätä »oimaa. ^aufi antoi, 
ncutooen: Jano »aan: l^au*in fanoiHa, omiHa aiftotuJfils 
tani! niin fillä faiffi [aat toimeen/ Sul^fimo fäöfi »cfi:: 
formoja näillä fanoiHa fotiin menemään fantamatta. 9lo 
ne famaöfa menittät. — ?)ääöti fiitä jo SEul^fimo l^atfin 
anfaöta, ja otti |en »oiman Itäneitä. 38tui forennaÖe fel^ 
f ään, ja fanoi: ^^l^au^in fanoiHa, omilla aitootuffillant fanna 
minut fotiin!' — Äorenta f antoi, ja SEul^fimo pääfi mx* 
niQe mafaamaan. 

huomenna loppuivat puut; naifet Slupmoa puulle. 
SEämä läffi, firu?eö fäbeöfä pilkalle, iötui refeen tafapcrin, 
ja fanoi l^auHn neutoomat fanat. JRefi fiitä juoöta »ilifc^^ 
mään. Suofft, juofft ennättämiötänfä ^l^ä, funne tuli fu- 
ninfaan fatu^un *). i,S£uo8fa näfp^ oleioan fauniita puita, 
tuoöta otan', anoeli Slul^fimo, ja pani firmeen l^au^in fa^ 
noilla, omilla aittotuffiHanfa fatul^un puita l^affaamaan. 
Äittoeö l^affaft fiellä, l^affaft, jotta linna faifui »aötaan. 
Äuuli funingaS tämän, ja laittoi fota«»äfeä fatul^un fat* 
fomaan. 9lo fun tultiin fii^en, ja näl^tiin puut, miten 
faatuiaat itfeStänfä ja latcliimat fantamatta SEu^fimon re^ 
feen, rupefi fota*wäfi Isäntä fiinni ottamaan. SMutta %n\)^ 
fimo laimettiin refeenfä, fanoi l^au^in ^anat, \a mennä »itiött 



Digitized 



by Google 



I. Su^fimo. 49 

totia fol^tl «puffaan fotakoäft ptxaUa, tat}tX)x palata ltn« 
noille. ÄMtttngaö Ideiltä fun fuuli afian, »ieötiä ') leffaa* 
maan l^eti, ttcbuätaalfenfa, fcn olifi mieö Itänen »altafun* 
naSfanfa, jjofa tämntotftä ihmeitä teft; ivaan ei faaba tte^ 
toon. %vX)txmo fun pä&\x rau^aSfa fotnnfa, tulitoat l^au'in 
fanot&fa pnat itfeStänfä pinoon ja lämmitoffen unetta fanta- 
matta tu:paan; toaan \otVti lufaan tt)oifi n^araStaa ^uita 
pinolta, fanoi Siul^fimo laeille: «rl^au^tn fanoiHa, omilla ai= 
lootnffillam, tarttufoon fiinni teil^tn, fen njieraö teitä foö= 
fec!' — ©attuiftn niin, jotta naa^jurit na^t^änfa %\if)tu 
mon fobidfa nama fauniit ^uut, tulimat ^oKä, ottikoat muu^ 
taman l^afon fatfcttaffenfa, ja tarttuivat fiinni pinoon, .^e 
fun äl^ftmät Slul^fimon tämän taidan laeille telineen, rufoe^ 
limat pnt& irtauttamaan itfeänfä, \a Slul^fimo tuU pa&i^ 
tämään. SJRutta naa^jurit fuuttuimat fuitenfin, ja fantcli- 
toat funinfaaUe 5£ul^fimon marfauben. ^ningad J^^tt^iQän- 
fä, fun paa^i tämän fau'an jo etfit^n miehen f^eride, fut« 
fui 5£;ul^timoa (uoffenfa; »aan ^lul^fimopa ei oQut miUänfä^ 
fään, loaifta monta fäef^ä jo tuli. SBiimein tuli funin» 
faan uSfoDifin ))almelija, ja [emmoidta roixma toi feraKan- 
fa, jodta muut )}ifareenf aan maiötettuanfa ]^umaltuitt)at, 
tarjocK fitä Stul^fimoCe, jotta l^umaltuneena »eifi Itänet fitte 
tuninfaan eteen. Slul^fimo f^Uä axtoa^i n^ieffauben, toaan 
fanoi: ,,]^au'in fanoillia, omilla aimotuffittani en l^umaltufo 
minä täötä!'' otti f of o r^^^r 1^ ^^ läl^ten^t fittefään. — 
Siifon pääitä bipa\i fuitenfin itfedtänfä tuUa; ja tulifin 
uuniQa ajaen linnan |>il^aan. ^uninga§ naurudfa [uin 
Isäntä temel^timään, ru|)efi ^jul^uttelemaan, ja f^f^i: i^mi= 
ten finä, meiffonen, noin uunilla furet?* — ^Äulenpa^ 
l^an^ mirffoi SEul^fimo, nofea ja muuta lifaa l^ieroi fil* 
miätänfä toäl^eramäffi, ja fanan fananfa ptxaitä toaita^i fu» 
ninfaaQe aina miifaammaSti. ®e funtnfaa§ta mieleen »aan, 
ei [uuttunut 2:u]^fimon :pu]^etl{e. ^ottvan aifaa fiinä lu^ 
ninfaan fanSfa feöfuSteltuanfa, fattui Jtul^ftmo luomaan fiU 
manfä linnan ^lä^fertaan, joSfa näfi funintaan t^ttäreii: 

4 



Digitized 



by Google 



50 6. Äolmet toelicffct. 

tffunaöfa tötunjan, Isäntä ficltä fatfcletoan. SE^ttärcn fauntö 
ia ilmana näf^ ^ctt f^fäl^^ttt SSu^ftmon f^bäntä, fotta hn^ 
fut: ^^avL'm fanotHa, otniHa atiöotufftKant, ^jalafoon tuo 
minua!" — ÄcStt fittc ttjäl^an aitaa pultita töielä funtn== 
faan fanSfa, uitit Stul^fimo laöfcttiiu ^)oi§. 

Soufun at'an fuluttua, tuli luninfaallfc fuuri l^uoli. 
S;^tar !ätt?{ paiVDä paiVDaliix falmalfaammaffi, ia f^^tä ei 
tiennyt fufaan. Stfc ilmoitti t^tdr fuuinfaaHc »iimciufin 
mieli^alanfa, iDaan ei ttcunt)t itfefaäu, fetä l^än :^alDi. — 
ÄuuiugaS tytärtä naittamaan. SBieStiä roiebaän ^m^äti 
fo!o ujaltafunnau ; fofmeöfa ^)aitt)ä8fa ^iti fufl^o oleman 
lö^bett^. @e [aifi tyttären, fen ^^bella ]^^<j|3äämäKä rat« 
faStaift linnan ^lä^fertaan, ioöfa funinfaan t^tär iffunaSta 
))ainaifi formuffen merfin Itänen otfaanfa, että ^nct mufa 
tunnettaifi. Äaiffi ^Il^äifet fefä all^aifet tuliftatfin linnoitle 
fofoon fatfomaan ja f olettamaan tätä il^metta; mutta faiffi 
lauttaan, ci linnan folmannellefaan ferraHe tooinut fenenfään 
]^ett)oinen l^^patä. Stul^fimo »ielä oli \äVzM foettamatta. 
SBanl^emmat »eljenfä !un palafin?at linnalta fotiinfa, olitöat 
Ijal^oilla mielin, fun funinfaan tytärtä eimat faaneet, ja fa» 
noidat SSul^fimoffe: Jtnuafin futfuttiin toettamaan, mene 
finäfin, niin faanjatl^an muut ebeö nauraa!* — 3:u]&fimo 
ei toirffanut mitään, mietti »äl^än aitaa mieleöfänfä, niin 
muisti jo muinoifet l^etooifenfa, laSfiin uunilta, ja meni 
enftmäifette läl^teeHe. ©iinä fun |3efiin fitte, \a täxoi xxU 
l^en tafana ^al^an ääneKä l^uutamaSfa, tuli Janelle faunia, 
muöta l^etooncn eteen, joHc iötui felfään, ja ratfaäti Iin* 
naHe; mutta ainoaötanfa folmannette ferraHe jaffoi l^eirots 
nen l^^^Jätä. — Soinen ^)äitt)ä tuli, xoaan ei ollut feffen* 
f ään onnellifem^ji; SEuPimonfaan toinen §ett)oinen ei xooU 
nut l^ij^Jätä, fun linnan fuubennelle fenaffc, Äolmanncfft 
IJättöäffi loaruötaufinjat faiffi l^^töillä l^etooifilla, SEul^fimon 
»eljctfin, ja ratfa§tiu>at linnalle foettamaan, »aan fatfft 
l^uffaan, laeille fämi famotn fun eileinfin. Äotiin tultuanfa 
fäSfimät »eljet taa^ nanxni\a fuin S^ul^fimoafin linnalle me= 



Digitized 



by Google 



I. SLiil^fimo. 61 

ncmään, fanocn ftnnc futfutun, foöfa mutfft ^jätotffi et oU 
lut mennet. — Stul^ftmo laStiin fuffelaött uunilta, meni, 
pefiin iofa folmeöfa lä^teeöfä, jotta muuttui ^len fauniifft, 
ja Idw{ fiitä nurmen ^ääl^an, joSfa folmecn fcrtaan l^uuft 
inno!faaöti mieleen äänellä, niin Itänette tuli fti^en lumi* 
»aCfca, fulta^iloilla foriStettu ]^en>oinen, ioHe iötui felfään, 
ja ratfaSti linnalle. — Äofountunut xoafi il^metteli, f^feli, 
fen tuo putefa ja !auni8, fulta»ioaatteifin ^u^ettu mieö olift 
tuon noin fomean, »alfeanstoäläl^tätoätt l^emoifen [eräSfä, 
jonfa tuli fuuSta läffi, ja tuli fuil^Iuft fieramiSta. ?!Rutta 
fenfäSn ei tiennyt. Sul^fimo xoaan ajaa faretteli linnan 
pihalla ebeö4afafi, filitteli ärjymän ja l^irnutoan l^eiooifenfa 
lautaista, ja obotti Iä8!^ä, milloin faifi foettaa ^\)ppt)Ci. 
ÄäSfjj tulitin fol^ta, Su^mo fannuSti l^emoiStanfa, ja ajaa 
faioal^utti enfi l^^^J^ffä linnan t)!beffännelle ferraffe, joSfa 
funinfaan t^tär x^tni iffunafifa. @e painoi formuffetlanfa 
l^äneHc merfin otfaan, ja Stul^fimo ajaa l^^ppäl^^tti ^)oi8. 
©iitä l^älioeni jo muufin loäfi linnan |3i]^alta, obottaen 
l^äitä ^jibettättjiffi, jotta faataifi iietaäf fen fe onnellinen oli, 
jofa funinfaan tyttären anfaitfi ^juolifoffenfa. — Dbotettiin, 
obotettiin full^oa tuteioaffi, jofo lie ufeam^jia ^jäiioiäfin obo* 
tettu; »aan ei tule. ©tfittiin toiimein ^li f of o »attafun*' 
nan, »aan l^uf f aan; merff ia ei löt)t^n^t fenenfään otfaSta. 
5Ro fun ei muita enää oHut jäPeffä, futfuttiin^)a Sul^fi^ 
mofin. ©uruffenfa tö^fifin funingaö pnen otfaStanfa mer* 
fin. ÄuninfaaHinen lu^)anfa oli fuitenfin foma ja tva^^ 
loa, ci fä^n^t fitä rif f ominen, ^jibätti l^äät; »aan luoffenfa 
ei futoainnut femmoiSta »ä»^ä, te^etti umpi*^>uolifon, fti* 
l^en pani t^ttärenfä ja Slul^fimon, ja t^önnäl^^tti mereen 
tuulen nojaan. 

Dlitoat fiettä fitte aaltojen »aHaöfa. — ?)uoliffo »ieri, 
»ieri mereöfä, funne tuuli tuuditti rannalle. Sul^fimo 
tunfi tämän, ja fanoi: „^au'xn fanoilla, omilla aitootuffifc 
lani l^alfea puoliffo!" — ©e l&alfcfi fol^ta, l^ajoft fiil^en, ja 
Sul^fimo puolifonenfa pääfi maaDe. 5£äalläpa fauniS faa» 



Digitized 



by Google 



52 6. kolmet »clieffct. 

ri, jofa faämoi ta^Jöifcn tix\)nm faifcnlaifia »iina* ja muita 
]^ebelmäs))utta, marjoja, fuffia, ruufuja voaaxL Sijana l^aju 
tuoffufi Ideistä, ja linnut toifcrtelimät niibcn fcöfeffä. ©iitä 
fätt)i Sul^fimofin iloifeffi, lol^butti furun^alaiöta ^uolifotan» 
fa, ja fanoi: ^^l^auHn janoilla, omilla aimotuffittani \)kU 
Uön linna leSfctte faarta!* — 0lo tulil^an fiil^cn linna, ja 
fomca, monenfertaincn linna tulifin. ©iina afuitt>at fitte 
!ottt)an, min aitaa lienciöät afuncctKn, funnc tuli laeille 
ifätt>ct fotiin tpanl^oja 9Stän)iänfä näfemään. Stämä ru^efi 
n^t ajatteluttamaan 3:u]^fimoa, miten faareöta mantereelle 
)?ääfifi. ^fiata miettieSfä muidtui Janelle l^auHn antama 
moima mieleen, niin paa^i jo artöelemaöta, ja fanoi: ^^u^in 
fanoiHa, omilla ain>otuIfiIIani tulfoon filta meren ^li tn- 
ninfaan linnan ol^itfe!* — 9lo filta ja oifcin fultainen tu» 
lifin famaöfa meren poxtti. Sul^fimo Icnnäl^^tti fitä m^ö= 
ten fotiinfa, termcl^ti meljiänfä, jotfa luulivat Itänet am- 
mon aitoja fuotteeffi, ja fertoi laeille faiffi elämänfa xoau 
l^eet. SlJleni fitte jofa laitteelle, pcfiin jofaifeöfa, Ipuufi loU 
mc l^emoiStanfa ^l^teen, tuotti l^auHn fanoiHa, omilla ai»otuf- 
fillanfa fulta*»aunut, ja ajaa faretteli enfinnä toielä »eljienfä 
luoffe ja fiita ifämöitfemän ^)uolifonfa luoffe faarette tafafi. 
— Otaul^aöfa ja raRaubeäfa eleSfelitoät faarella linnaöfanfa 
monta, monta touotta, «f^uningad, jofa näfi fomeat tt)au- 
nut ja l^eiöoifet linnaötanfa ol^itfe aina fulfeioan, ticbuöteli, 
fen fe »oimafaS rul^tinaö olifi, jofa Itänen linnanfa ol^itfe 
aina ajoi: mutta fenfään ei tiennyt, päätti tt)iimein pi- 
tää piiot, futfui niil^in faiffi »altafunnaStanfa, futfui %u^^ 
fimonfin. — pitoja ^)ibettiin: funingaS tunnusteli t^tar^^ 
tänfa, »aan luuli l^arl^aileioanfa. SRieli fuitenfin joUafin 
neuiDon furittaa fitä, olioja fitte fen ta^tonfa, jofa luroatta 
oli afettaunut Itänen n>altafuntaanfa. S^ul^fimo äl^fi jo fu^ 
ninfaan fa^toffi§tä, jotta fiHa jotafin oli mieleSfä, ja tiefi 
oHa »aroiHanfa. ©fotiin fiinä, juotiin f^ttättä faifenlai* 
fia l^crffuja ja l^ebelmiä, fulta^pifari oli jofaifen ebeäfä, 
Sul^fimon ei. ©e fun ei roiinaa matöteCut ollenfaan, tau= 



Digitized 



by Google 



II. 2;t)tar fo(inanne8fa linnan ferroffeöfa. 53 

fut funingaö: ^juo, ^ötämant, »tcraana fetran luonani oU 
Icöfaft!' — Stul^Kmo fiitti, fanoi itfcOänfa prxUoa ci ole* 
»an, joöta joifi. — (.ÄaiKKc on pihti |)antu, ticttätoaöti 
finuKcfin/ fanot funingaö »il^aifeSti, »olet »arastanut/ 

— Stul^fimo fieifi fonjaöti, »aitti, ctt^ei Pn ole ottanut. 

— »91d muut fitte*, ottcK funingaS, »eil^än niin ole, eWei 
fetoää faaba.' Äa§K faiffien latfaria foettelemaan, tar» 
faöti jofaifelta etfimaän, fcltä lö^bettäifi, fe päaltanfa ^jan* 
taifi. — 9lo etfittiin, etfittiin faifilta, »aan ci lötjbett^ 
pifaria fcltään. — SBiimcin fanoi Sul^fimo: ^itfc, forfea 
tuningaö, olette fuoleman anfainncet, omaöfa lalfari§fanne 
on ^>ifari!* — Äatfottiin, niin ^ieM otifin; %Vi\)timD oli 
l^au^in fanoilla, omitta aitootufftÖanfa toimittanut fen fin* 
ne, »aiffa funingaö oli ^)anettanut fen Itänen laffariin^^ 
fa, faabaffcnfa Stupmoa fij^n«alaife!fi. ©efö8 n^t tummaa 
funinfaaSta, fun pilari Itäneitä itfcltanfä lö^t^i, il^mcttcli 
fitä, eifä tiennyt, miten afian laita oli. S^ul^fimo fiffoin 
tictad antoi itfenfä fefa toatmonfa; näytti metfin otfaStan* 
fa, ja fai funintaalta fon)innon ja pnokn »altafuntaa. 
©iellä eleöfelee SEul^fimo »ietä tanäfin päimänä. — ©en 
njcrta fitä. 

©clitpffia: 1, nurmelle = niit^Ue. 2, fatu^un (njenaian fa« 
naöta cadz) = puutarhaan. 3, »ieötia (»en. efbcvm) = fanaa, tietoa. 



II. $9tdr foImanneSfa linnan ferroffe§fa. 

^ii^tel^diDaaralta ^arjaladta. 

Oli fotme TOclicötä, fafft faupptaöta, folmaS 2:u]^fimo, 
nuorin roeljeg, jofa ei mitään raatanut *), uunin forioalla 
toen^i »aan. Äuoli Ideiltä ifä, ja fanoi fuoHeSfanfa: isminä 
fun hioten, fä^fää jofa poifa^aubatIani^öma!aamaÖfa!' — 
9lo ifä fun oli jo maan pomeöfa Icpäämäöfä, SEu^fimo läffi 
enfimäifeffi l^aubatte mafaamaan. Stfec fiinä, rufoelee faunan, 
niin ifä ^aubaötanfa alfaa tarinoiba, f^f^^: »fenpa ficHä 



Digitized 



by Google 



54 6. kolmet )oelj[e!fet. 

ruloclcmaäfa?* — ,,Äcn^)a tääKä, taattofcni, tnuuta, f un 
minä nuorin })otIaf{/ — „^a »anl^tmmanlpan tänne cnftn 
oltft ^ttän^t tuCafin/ [anot tfä; ,toaan finä lun tulit, poU 
lafcnt, finun ofa on/ 5Rouf{ Ipaubaötanfa, antoi Stul&R^ 
moUe :|)unaifen fauman, neutooi faKion, ja fanoi: ,Iun 
I^ot ilxM faumaUa toaan, niin faHio aufeaa; fteHä on pn- 
nainen, talpti^otfa ]pe))o ja lailenlaidta l^^lp^^tta, mitä if ään 
tarroinnet/ — Stuli Stu^fimo fotiin aamuifella, niin f^f^ttoät 
»eljet: ^mitä tuo taatto tarinoi?* — ^©^öbä taittoi*, »aötafi 
Stupimo, f,^t)bpi fe fobiStafin, ftin ette fä^nc l^aubaCa rna* 
laamaöfa/ — Stoifftta toclilöillä l^ätä fcmmoincn, ala SuJ^^» 
Kmoa :()aKata IcöKmäincn »eli cbcötänfä toifctft ^öfft l^au^ 
baHc mafaamaan, ja lupaft folmc fataa. — 9lo läfftJ^än 
tämä Stulpfimo. ^&i tule*, fanoi »minun laifcöta mtcl^eötä 
äiä toalpinloa, lun f9o<)i, niin f^oföön!* — SDfieni Ipaubatte. 
%aa^ tfä f^f^^: »minfätäpcn fc ei tullut »eljeft tänne?* 
— ,@i tol^tinut tulla*, fanoi S^ul^Rmo. — „9to f un ci 
tuCut, neutoon fenfin ofan finulle*, laufui u!fo. äntot 
Slul^KmoIIe Iparmaan fauioan, fanoi: vftinä ja [iinä paU 
fadfa on laUio, I^o tällä fauujalla, niin fe auleaa; ftinä 
on l^armaa, fuutamo=otfa ]^e<)o ja l^^to^^ttä fal^ta motnta 
enemmän, f un omaöfa fattioöfap.* — Äului ^ö fitte, ja 
aamu tuli, niin Stul^Kmo meni fotiinfa. Ä^f^tään fteÖä 
niin ifään taa^: ^mitapa tuo taatto tarinoi?* — »©^obä 
oli, f un paltan ebeStä menin*, fanoi %Vi\)timo, ,oli toielä 
äfäifempi, fun loiimcin, ul^fafi f^öbä fobiötafin, fun et fina 
toanl^in menne.* — 5SJiitäö täötä; ala loanl^in poita palh 
failemaan Isäntä ebeStänfä finne. — ^Äuufi fataa fun an- 
tanet, no minä lälpben*, fanoi Sul^f imo. Sloinen lufee fuuft 
fataa Iäteen,j ja Stul^fimo meni taaö folmanneffi ^ölfi ^an- 
baCe mafaamaan. ©iitä uffo noufee l^aubaötanfa, fanoo: 
^mintäl^ben ei tullut »anlpin »eli? foöfa ei tullut, neutoon 
fen!in poVan ofan finulle*. Slntoi muötan faunan, fanoi: 
^h)o täUä, fieBCon muSta faHio, niin f e aufeaa; fteltä lö^^^ 
bät muötan, :päitt)äsotfan ^etton ja ^^tt^^ttä ftjöbä ^)oi'att 



Digitized 



by Google 



n. S^tar folmannedfa linnan fetroffedfa. 55 

))0t'an, lap\en lap\tn/ %aa& tuli aamuKa 5lul^fimo l^au^ 
balta !otiitt, niin totfct »eljct Itäneitä f^fclemään, minfuin 
cnnenKn: »nitta tuo taatto fuDe tarinoi?* — i^^lfäincn 
oli, jotta f^öbä taittoi', fanoi 2:ul^fimo; »l^ätäifeltä pafoon 
pääkin.' 

(Sletään fotmafett aitaa. 5£oifet njeljet fau))^aa lä^^ 
roat, Sul^Iimo uunin fomalla uoen^ttelelfe, J^äneQä fiinä 
raatonfa^). Olipa fitte funingad ladnä fau)}ungidfa, toii^ 
[ad po})atta miele^t&nfa. ^amM ^ffi t^tär toaan. $ani 
fen folmanteen ferrotfeen, fanoi: ,fille ma äStzn tyttäreni 
annan, Ien l^emoifenfa folmanteen ferroffeen l^^^aU^ttaä ja 
tt^ttäreQeni fuuta antaa." laatii (innoiHenfa pibot fuuret, 
ja lotoaa ra]pti)adta paljon. S^ulee funinfaan tyttären tuuma 
Sul^timoHcIin fuulutt)iffi, niin ^ncnfi tcfee midi finnc. 
£a^tett>ät manl^emmat n>e(jet muiben fera linnoille l^eujoifi^ 
anfa foettamaan, niin S^ul^fimo fanoo: ,mina läl^ben fe» 
ratto." — ySEBai finun näföiötäfi me finnc ottaifimmc! 
eilö fietta ole :|)aremmittelin t^ota? maha finä uunitta 
maan, elätä liifal^ba mofoma", fanoiu^at tt)eljet ja läffimat 
matlaanfa. S^oiSten läl^bett^ä, pn^ni %n})tmo loeljienfä 
natfttte: ^antafoo minutte toefi^l^eaoinen '), niin minäfin 
läl^tiftn linnoitte/ — ©ai laeilta »aulaan l^etooiö^ulun, ja 
läffi p^xa^ta. 59leni enfinnä omaan fattioonfa, jonfa ifä oli 
neuttjonut. peitti tocfi^l^etooifen for))<)ien, »ariffien f^öbä, 
aufaift faun)attan[a fattion, otti fieltä ^unaifen, täl^ti^otfan 
l^emoifen, :pani ))äättenfa :t)araSta falua, ja ajoi funinfaan 
linnaan, ©iettä fun louoronfa ajua foetti, enfimäifeen ter^ 
rcffecn jo p&ä^if xoaan fiitä tö^t^i fäannpttää l^eiooifcnfa ja 
ajaa tafafi. Äufaan ei tuntenut Isäntä, fufa fe femmoifetta 
^emoifetta niin fomeidfa noaatteidfa ajoi. S^u^imo ti)ei l^e^ 
looifenfa ja falunfa fattioon jättenfä, ja oli fotona ennen 
toifia »eljefftfi. Sulittat l^efin fitte linnoilta, niin S^iPmo 
f^ft^i: ,jofo tuotta paa\x Maan tyttären luoffe?" — ,@i 
))ääÖftjt\ fanoitt)at toifet, »oli micö, ^Junaifctta, täj^ti^otfa l^e* 
löoifetta ajoi, fe jo ]^)j<)ätttjtti enfimäifeen fcrroffeen, f^ttfis 



Digitized 



by Google 



56 6. Äolmet »eljeffet. 

l^an fc »tcpt f en, d tuntenut Maan Isäntä/ — »©nfoJ^än 
minä oCut?* fanoi Stul^ttmo. — ^^ixn oli finun nafötfcfi!* 
tt)irffottt)at »cljct, ja naurotmat Itänen <)u]^eellcnfa. 

Zvili toinen paixoL — ^untngad taad fofoaa toatea 
pitoi^ixif \a Sul&Iimon tocljetftn lal^letijät finne. ^rfttiipa 
%u\)txmo feratte. — i^SKefö finun noföiötäft linnoille ottai- 
fimme*, tt)a8tafin)at »eljct, ^on ftnne parempiafin!' — 
^eittimät S^ulpfimon fotitn. Stämä [amoin naifilta p^^täa 
»cfi^l^eujoiöta, ja fulfee ftllä ledfim&ifen »eljen faUioHe. 
©iil^en l^eittää tt>eftsl^ett)otfen tainkaan linnuiKe f^obä, ottaa 
fadio^ta l^armaan, Iuutamo«otfan l^emoifen, falua parata 
pamz pääUen^a, ja ajaa laral^uttaa pito^paitfaan, tuninfaan 
linnan eteen, ©iinä l^erraa on faifenfäät^i^tS ja toifetfin 
»el jet loettamaSfa; \oaan eiioät päa^z minnefään. ^annu§:= 
tipa S^ul^fimoKn l^eiDoiötanfa, niin fe jo meni toifeen linnan 
ferroffeen; fiitä ajoi jo tafaifi — l^antd ci tunnettu^ — 
ritfuitut taaö faHioöfa, ja meni uunin fomaUe »en^mäan. 
— 2:uliti)at toifetfin »eljet !otiin, niin f^f^i Sul^Kmo: ,mttä 
te fieHä na'itte, toeljeni?* — ^9tcCmmt\ fanoimat, ^mic^ 
oli femmoinen, fuutamo^^otfaUa J^emoifeQa ajoi, miltä ei hx^ 
ninfaan tytärtä ^lettan^t/ — ^9to, [c minä olin', [anoi 
2:ul^fimo. — „£)le ftnä ääneti, mafaa fteUä uunin fttpeeHa 
|)oi§ n^aan!" fanoitt>at n)eljet, ja l^ätt)entelitt)ät Isäntä. 9lo 
2:uPmo fii^en to^ffeni *) taa^, ei fen f omemmin »irffanut 
mitään, toaan obotti ]^uomei8*^)äiioää. — gaabitaanfin hU 
mantena ))äimänä funinfaan linnadfa entifeen tapaan piiot 
@uoritt)at »anl^emmat tt)eljet!in läl^temään finne, niin 5lu]^« 
fimo ^)^rf ii feraHe, fanoo: ^jal^fa minäfin lälpben!" — 
^SBai ottaifimme me finua taJ^^aan fummaffi!' fanoitoat 
toifet, ja fielfittät S^ul^Iimoa uunilta liiffumadta. Zärnä 
jää))ifin uunille mirumaan, htnne lälptemät jo loeljet, niin 
fanoo taaS naifiOe: ,antatoo mielä folma^ tt)efi4en)oinen, 
jotta <)ääfen minäfin linnoille/ — »Solilla fitte »että faam* 
me?* fanoimat naifet, eitoätfä tal^toneet antaa. — v^ii^i 
Isäntä f^f^föön^ »a8tafi Sul^fimo, otti »iimeifenfin ftetooiS^ 



Digitized 



by Google 



II. Zt)tat folmanttcÄfo linnan ferroffcöfa. 57 

hilun natftlta, ja läffi ftHä ajamaan. Äuift njal^än maU 
ha, binnc tuli MmanUtn fattioon, niin fitl^cn peitti ji> 
»cftl^emoifcn ItnnufUc f^öttfft, otti falltoöta fcn ifänfä an« 
taman :))äitt)ä«otfa ]^ett)oifen, |)uft falua pateeta pix&Uen^&, 
ja ratfaöti linnoittc. Sieltä jo on ral^ioaöta fotolla linnan 
cbcöfä, locttaa fuKn l^cnjoiötanfa, »aan t^l^jään faiffi, ätoixt 
fääfe minnefään. Soutuina S^nl^fimofin fiil^en, niin !un 
^rittt tt?aan, ferraöfanfa jo l^^päK^tti j^ctooifcnfa linnan fol* 
mardem fcrroffecn. ©icUa funin!aan t^tar »aStaan otta» 
madfa. Sinl^ftnto fiina na)))7a[i l^äneQe fuuta, ja fi^lafi l^eti 
morftomcffcnfä. Äuninfaan t^tär fidoin löi Itänette at^ä* 
matta formuffeUanfa metfin otfaan, ameli: ^tämä taitaa 
oHa tt)iifa8, jotfci tätä faa muuten fäfiinfä*. — SBaan Stul^* 
!imo ftitä fäännätt^tti ]^ett)oifen[a, ja ajoi fotiinfa. Jftal^* 
»a^ linnan pifyaVia il^mettelee fitä, fen ratfaStaja oli, jofa 
niin fomeaCfa, päiioä^^otfa ]^eU)oifella ajot ja funinfaan t^ttä^ 
reKc fuuto antoi; »aan et tunnettu pntä, ei »eljetfään. — 
S:uliwat aifananfa toifetlin »eljet fotiinfa, niin Stul^Kmo jo 
uunilla n>cn^^. Ä^f^i fieltä fotiin tulleilta: ^^mitenfäö n^t 
linnoilla fä»i?* — SBcljet ^jal^oiCanfa l^^loin, ru})eatt)at 
päiioittelemään: ^Ma f^erlpana, fudta linnalta lienee ollut, 
pätwä*otfa l^eiooifella ajoi, fe jo folmanteen ferroffeen ^\)^ 
^jäU^tti, fiinä funin!aan tyttärelle fuuta antoi, ei tuntenut 
\)SaäCL fttfaan*. — ^^SJiinäl^än fieHä taifin oKafin", »irffoi 
Stu^timo. — „£)le ^iibeöfä ääneti, mofoma!'' fanoiioat toi* 
fet, 'funintaaUe fanomme, niin ^ääfi leit!uuttaa femmoi^ 
fcöta pni)ee^ta\ — 9lo Sul^fimo l^eittiin uunin fortoaHe 
iven^mään iaa^, ei »irlfanut fen fon^emmin fofo afiadta 
mitään. 

Dbotetaan funinfaan linnagfa tyttären full^aiSta tule* 
tt>affi; »aan ei nä'9, ei fuulu. ^ntaa funingad ympäri xoaU 
tafunnan fuuluutuffen, jotta fen fi^lafi tyttären, fen tulla 
linnoille l^äil^in. 3:uli afia Stui^fimonfin fuulumille, toaan 
ei ]^te»a]^tanut |)aifaltanfa, afui »aan uunilla. @anoo tx)^ 
tär »iimein funinf aaHe: ^f^llä minä fen mielpen tuntifin. 



Digitized 



by Google 



58 6. Äolmct töclieffct. 

f un näl^bä faifin/ @iitä funtngaS uubedtaan luulimttt 
ympäri fofo »altafunnan, jotta latffem tulla, J^ancn poiU 
ttnfa läpi !ulfea, fen tt>aan ei tuQe, fidä päaKinen ran« 
gai^tuS tarjona. 9lo tulee ralpmaSta, jo!a l^aaralta ferä^t^^ 
linnoille, S^ul^fimo ^ffin ci tiital^ba. Äuningaö ^)ortin »ie* 
reöfä istuu t^ttärinenfä. SRenee fiitä l^crraa portilta, fufin 
fanoo: ^minä olen*; »aan t^tto fatfoo l^citä filmiin, t^ön* 
tää pGilUtxif fanoo: ,ct finä ole!* — Äulfcc fiHä tatooin 
ral^ttjaöta fuufi njiiffoa ^^erät^ötc; funinfaan t^tär fatfoo ot^: 
fia laifilta, noötelce tuttia näl^bäfjcnfä, fuCa formuffen mcrffi 
otfaöfa olifi; ttjaan ei lö^b^ feltään. — SSul^fimo f un tuu* 
lee, jotta alfaa »altafunta oQa lo:|)puniaifiQan[a, marudtaffe 
l^änfin jo linnoille lähtemään. Otfan n>aan fiitooaa, panet 
nofifet, fata*})aiffaifet futalcet ))äällenfä, l^cittä^ttj^ tal^aU 
lanfa Hiffaamaan, ja tulee femmoifena ))ortille. Äuninfaan 
t^tär fiinä »ielä iStumaSfa. Äatfoo Sul^fimoa filmiin, nä* 
fee merfin otfaöfa, ja lentää fiitä pneUe f aulaan: ^täöfä* 
l^än tämä onfin minun omani!* — ^Stuofo?' f^f^tj fu* 
ningaö. — i,@e!'' — ,£>l^o]^! f^Häpä fe fitte micö on", 
f anoi fiil^en funingaö; »njaan millin, t^tär, lienet :puuttunut, 
))ibä fe fc^ioänäfi!* — ?Ro ei muuta, f un l^äitä ^)itämäätt 
fitte; funingaö linnaÄfanfa laatii })ibot, ja futfuu ral^toaSta 
paljon. — ©anoo Sul^fimo: „ilfeä olifi näiSfä toaattciöfa 
rutoeta l^äitä pitämään, annag, minäfin fä^n pä*toaatteent.* 
93leni fen muötan fallion eteen, pani fieltä paraöta pääU 
lenfä, ja tuli l^ää=paiffaan tafafi. Äuningaö fun näfee löätt)^* 
poifanfa, miten on fauniiöfa pufimiöfa, il^aötuu l^eti, ei enää 
fabu t^ttärenfä fauppaa, n^aan fanoo: ^ompa n^äm^ä täSfä 
njättJ^öfä, ei tämä ole joutama mieS, fun on tämmoifet fa^ 
lut päällä.* — Slntoi SEulpfimoUe t^ttärenfä ja puolen xoaU 
tafuntaa; pät pibettiin, f^ötiin, juotiin, elettiin l^^tijänä — 
joö elettänee tt)ieläfin. — ©en pituinen fe. 

©elit^ffiä: 1, raatanut = te^n^i 2, raatonfa = t^onfa. 

3, )oefi*l^ett)otnen = l^uonotn ^ett)oinen talodfa, ioUa mbeM fa^tiin» 

4, to^Ifcnf = iä^fiätpt, »aipui. 



Digitized 



by Google 



7. Stt^!imud<£&]^!tm9d Kulaan pttaM. 59 

7. 

Xn^hmM:%&^tm^6 Untaan pttiaJIL 

g^beti-laatuifta, talaan luerrattatvia tarinoita on tictaaffemme 
feutaaioiOa fanfoilla: 

Unfatilaifilla: SBertaele Uttgartf^e <Sa^en unb fDl&rd^en. 
3lttÄ ber ^rb^I^ifd^en ©ammlung «bctfetgt toon ©. @tier. berlin, 1850, 
91:0.5 ff. 41—45, ,5)ic btci ieönigdto*ter'. 

^uoUIaifilla: 28ettaclc ^olnifil^c 33oIföfagcn unb a)Zord6cn. 
3ltiö bcm §)ornifd^cn bcö ^. 29. Söopcirfi »on g. k>. Scioeftam. »et- 
Iin, 1839. ©ritteö f&vi^, !R:o 7, fmnt 123—127, .2)ie (5id&c «nb 
bct ©d^aaftjclj". 

dtttotfalaiftlla: SBertaele ©ivenffa Sotl^^agot od^ älfiventpr, 
famlabe o(3^ utgifna af (3. D. ^^It^n-^aioaUiud o6) @. <^tep^end, 1 
2). 2 1^. ©totf^olm 1849. — !R:o 21, ftiruöta 405—420, ja ftmuia 
420—428, ,2)cn litta ©utb.ffon*. 

SHonglalaifilla: ^atfo 5Wat(^cnfaat alTcr «öolfcr ffir Sung 
unb mt »Dll 2)r. 4>. -^tetfc. 33crlin 1845, @rfter 33. ft». 149—163, 
,8inettc 5lfd^enbr6bcl'. 

©affalaifilla: 1, Ä^atfo 3)eutf*e ^'olfö-SD^ard^cn. iBcarbcitet 
bon granö ipoffmann, S)rcöbcn 1846, fti». 73—85, »Slfd^cnbröbcl*. — 
2, Äatfo ^inber- unb .^auömärc^cn cjcfammcit burd^ bic S3riiber @rimm. 
©ottin^en, 1850, örfter 53anb, 9l:o 21, ftw. 136-145, .Slfc^cnputtct*. 

I. ^^mttUxntn Stomn. 

SBcnajan 5tarjalaöta. 

Oli uffo \a aftaf \a tjffi t^tär l^ciffä. Äotoft lammaÄ 
laitumcfta, ntin la\)tmat fita ctftmäon. ©tfitoät, ctft»at 
luBHJtKri cri^aaraltanfa mctfäfifa, niin tulee ©^öjätär afalle 
toaötaan, fanoo: »f^rc, l^crja, l^uotral^ani *), lat) läpi jaPan 
lefitfe^), muutu muötafft IanH)aaffi." — Stffa ci f^Ifcn^t, 
etfö jaran fef^itfe fä^n^t; n^aan fuitenfin @^o jätät ntuutti 
^änet lattH)aafft mctfään. Stfc ru^Jefi afaffi ja ^ul^ui ftelta 
miel^eKc: ^^uffo l^oi, l^oi uffo! jo minä lopftn lara^aani.^ 
— ttffo luuli affanfa olctöan, ja läffi ©^öjättären feralla 
btiinfa, l^^toiBfänfä, fun lammaS mufa löijbcttiin. Äotiin 
tultua fanoi Syöjätär ufoKc: ^n^t pitääf uffofeni, meibän 



Digitized 



by Google 



60 7. 2:u^fimuö-2:al^!!nt9S ftufaan pcraöfa. 

tämä lammaö iappaa, jott^et voaita taivaalta ^) metfään 
eff^*. — UHo oli J^iljatnen, foputfa mic6, et »aStuÖtcHut 
cuffoa, fanot loaan: „tc]^!äämmc nttn*. — Suutta t^tto lun 
fuuli l^ctbän ))ul^ecnfa, juoffi lammaS-fatraafen, ja f anoi: 
^oi maammofeni, n^t finua tullaan tap^jamaan/ „3lo f un 
tapettanec*, fanoi [icHä fc muWa fammaS t^ttärcHenfä, ^finä 
elä f^ö roffaa minuSta, elä liljaa, toaan forjaa faiffi luut 
peKon :pientaree]^en*. — ®i aifaafaan, niin otetaan muöta 
iamma§ fatraaöta \a tarjetaan, ©^öjätär feittää fiitä ro= 
fan, ja fantaa ufon tyttärelle f^öbä. SiJlutta tyttöpä mniiti 
maammonfa maroituffen, ei f^ön^tfään feittoa, »aan fantoi 
luut :petlon ^pientareelle, peitti maalaan; ja niiötä fieHä faS^ 
»oi foitou, juuri, ^len fauniö foinju. 

©lettiin fottoanen, min aifaa lienee elett^fään, ®^ö= 
jättäreHe jo lapfi oli f^nt^n^t, niin ru))e[i affa ufon tytärtä 
löil^aamaan, ja maiaaft faifetta tatoalla. Saabittiin ferran 
fitte linnoilla ^)ibot, \a funingaö fäöfee ral^toaöta feräämään, 

fanoo: 

^Äutju furjat, futfu fö^^ät, 

9lammat ratfal^in ajele, 

©ofeat »enel^in fouba*. 
Ää^bään filloin, faiffi ferätään rujot, rammat, :perifofeat 
finne funinfaan ^)itoil^in. Säl^betään fiitäfin ufon fobigta. 
©anoo Syöjätär miel^eUenfä: ^ota [inä uffo la^)[i, faa cbeHä 
fä^mään, minä läl^ben, t^ötä annan tyttärelle, ett*ei ifämä 
tulifi Itänen fotona tjffinänfä*. — ttffo [iitä otti lapfeu fe= 
taHenfa, ja läffi ebeltä astumaan; mutta Syöjätär meni, 
fiufaan fumoft, f^toi nclifon ol^raa fcfaan, ja fanoi tt^t- 
täreHe: ^fun näitä et illaffi fialtane*), ol^ria neliffoon, 
fiu'aöta afemeHenfa, niin minä finut f^ön/ — ©iitä läl^* 
tee toifia tamoittamaan; »aan t^ttö rauffa jääpi fotiin it^ 
femään. ©nfinnä fofce ol^ran i^tt>iä ennättämiötänfä poU 
mea, »aan fun näfi ttjonfä tur^affi, läffi furuiöfanfa fo{= 
»un luoffe äitinfä l^auballe, ja itfee fiinä, itfee, fun on äiti 
iuDUeena maan :po»e^fa eifä enää t^tto^ruffaanfa auttamaa- 



Digitized 



by Google 



L S^meellinen toivon. 61 

fa. Äotoan itlctt^änfa, ru^jcfi aiti*tt)atnaja Ipaubaötanfa 

Isäntä :()u]^uttelcmaan, ja ftjf^t: ^mttä ttfet tyttäreni?* — 

^Äaatoi nelifon ol^ria ©^ojätär ftufaafcn, läSti minun ne 

iöaffi ftaltaa*, fanoi t^tto, Jita itfen maammofcm/ — 

,@Iä itie!* fanoi äiti, ,ota offa minuSta, fittä fitoaCa riättn*^ 

rastin fiufaaHa, niin faiffi tulcc paitaUm^a*. — Stptär tcfi fcn, 

!ämi toitvnn offaCa fiu'aöta fimaltamaöfa, niin oletat l^eti Ic« 

rä^t^imät neliffoon, ja fiu'ad tuli afemeUenfa. ®ittä meni \aU 

lenfä foiUDun luolfe, ja otfan »ei maammonfa l^aubaQe. ^iti 

löielä fääfec Itänen foitoun fomaäfa f^I<)emäan, toifcSfa toalcf* 

fimaan, foImanneSfa ujaatetfimaan, ja [en fun tefee t^tto, fiitä 

muuttui niin f auniif fi l^eti, ett'ei maaUa mointa. SSkattcet fai 

^len f)\)\x>ät ja l^caoifen femmoifen, jolla fartoa fultaa, toinen 

hopeata, f olmaö loieläfin pax^mpl ©iUe noufi t^tär fclfäan, 

ja ajaa fan^al^utti linnoiUe. Slulee funtnfaan ipil^aan, niin 

funinfaan poila fä^^)i jo ^äneUe »aötaan, fitoo l^emoifen 

:patfaafen, ja voiepx tyttären fifälle. §än fieUä l^uoneiöfa 

fätoelee funinfaan ^joi^an rinnalla ^l^ä, ja xa^xoa^ faiffi fat* 

felee Isäntä, fufa ja fulta linnalta tuo noin fauniö neitonen 

olifi; toaan fufaan ei tuntenut ei tietänet Isäntä. 9iuo'alIc 

rumeteSja faimaa Isäntä funinfaan poxta ipo^bän )}ääl^än i^^ 

tumaan; mutta ©^ojättären t^tär tt>aan ))6^bän alla luita 

))uref[entelee. Äuninfaan poxta ei fatfonut, luuli foiran ficHä 

oleuKin luita faluamaSfa, ja <)otfaifi Isäntä, jotta fäfi fatfeni 

3iu<)eaa fiitä jo ufon t^tär jäPeHenfä lälptemään, loaan 

funinfaan poxta otoen foman oli temauttanut, niin tytöltä 

fiil^en formuö jääpi fäbeötä. @t joutanut fitä ottamaan 

ftitä, »aan meni, l^etooifenfa fifallutti patfaaSta, ja fillä ajaa 

^ural^utti linnan feinän päällitfe. Äotiin tultua, xii'im toaaU 

teenfa l^eti foiloun luoffe, ja ]^e»oifen l^eitti finne; »aan 

itfe fatoal^ti fiufaan perään istumaan. Slulipa uffofin ja 

af f a fotiin, niin f anoo ©^öjätär l^äneHe: i,oi rauffa, täällä 

fittä olet; et näl^n^t, miten funinfaan linnoilla elettiin. Äu» 

ttinfaon poifa mun tytärtäni fonnellaffenfa otti, niin lanfefi 

t^tto-ruffa fiitä Itänen fjjliStänfä,. jotta fäfi poiffi meni" — 



Digitized 



by Google 



62 7. Sut^timug^S^a^fim^ö ftufaan ptta&\a. 

Stunfil^an fe tX}ttö aftan, rvaan ei oCut ttetaiDtnänfa, p\)^t)i 
xcaan ääneti tiufaaQa. — SotSfa ^äittänä taafen tuli fana 
funinfaan pitoloil^in tuUa. ^$oi uffo!^ faitoi ©^ojätär, 
,noufe jo U)aatetfimaan, meitä funinfaan )}{toli)i]^in futfutaan. 
bia lap^i, minä toifelle t^ötä liitän, ztVei ifätoä tule fo* 
tona/ 9Reni ftitä, fiufaan fumofi, ja nelifon pcHatoan fic* 
meniä f^toi fcfaan, f anoen t^toKc: ^^fun et näitä fiaDenfa 
faanc, Iiu'a8ta afcmcHenfa, ficmeniä ncliffoon, niin tapan 
finut/ — S^tär itf emään taaö. 9Jleni foimun luoffe, ftcHä 
formagfa f^lpee, toifeöfa toalautuu, niin \ax »aatteet loiclä 
paxtmmat ja l^etooifen ^len fomcan. 2:aittaa fitte foittjuöta 
offafcn, joHa fialtaa fiufaan afemettenfa, ftemcnet neliffoon, 
ja fuorii l^änfin linnoille matfaamaan. @iellä funinfaan 
poifa taaö l^eiooifen ^)atfaafen fitoo, ja taluttaa t^tön fifäffe 
l^uoneiftn. (S^öbedfä t^tto po^bän pää^fä iStuu, futen ei« 
leinfin; n?aan ©pöjättären t^tto potfian aUa luita ^puref^ 
fentclcc. ©iinä funinfaan poifa toal^ingoöfa Itäneitä jaPan 
^)oiffi taaS ^)otfaifee, ci äl^nn^t Isäntä, fun fieDä jaPoiöfa oli. 

Säl^tee fitte jo ufon t^tär linnoilta ))oi6 menemään; 
toaan funinfaan poila oli tenoannut famanan % niin ^ii^ 
l^en t^toUä fultainen rengad päädtä ))uuttui. @i joutanut 
etfimään fitä, »aan i^^<)^)äfi l^etooifeHenfa felfään, ja ajaa 
lennä^^tti foitt)un luoffc. .^eittää finnc l^eiooifenfa, riifuu 
»aatteenfa, ja fanoo maammoHenfa: ^^jät minulta fultainen 
tengaS linnoille, famana oli temattu, niin fiil^en tarttui/ 
— ySääföönpä jo8 faffi*, tx>aita^i äiti, »minä ^jaremman 
annan/ — 9lo, t^ttö fiitä fiirel^ti fotiinfa, ja uffo fun 
©tjfijättären feraHa <)iboiWa tuli, niin oli jo fiufaan pz^ 
räöfä iötumaöfa. ©anoi ©^öjätär IpäneHe: ,oi rauffa, mitä 
finä nä'et, mitä minä funinfaan fobidfa nä'in. 3)hin t^^ 
tärtäni fieQä funinfaan poifa palatii palaiilta fanteli, niin 
lanfeutti, ja jalfa tytöltä fatfeft/ — Ufon t^tär ei mitään 
tt)irffanut, oKa oletteli toaan fiufaan peräSfä. 

^ului taafen ^5, noudtiin aamuOa, niin @^5jätär ]^e« 
rätti mieStänfä, fanoi: ^^oi uffo, noufe jo mafaamaSta, fu* 



Digitized 



by Google 



I. 3Nee(Itnen foiiou. 63 

nintaan pitolot^tn futfutaan/ — 5Rd, uffo ncuft. — ©^6^ 
jätär Ia))fcttfa antaa ^nette: „ota la^ft/ f anoo, ^ minä toi* 
fetic t^ötä l^cttän; ifä»ä ilman täällä ^ffin oUcöfanfa tulee/ 
S:aafen tcfi cntifcen ta<)aanfa; toi nelifon maitoa ftnfaaHe 
ja fiufaan !umoon: *fun et näitä mun tulooni fialtane, 
maitoa antiaan, fiu^aöta afemeHenfa, niin i?al^a <)erii/ — 
3Rifä§ tytöllä l^ätänä? Mroi foitt)un luona, jotta fai t^onfä 
aifaan, \a läffi jälfcen, funi cbeKifilläfin fenoilla. SSuli 
linnoille, niin funinfaan poita \o pi^alia Isäntä »juottelee, 
ja ^aaitaa l^eti fifäHe. — »^äntätöö fieHä n^t l^^toänä pxbe^ 
tään iaa^f funi enncnfin, ©^ojättären t^tär taafen oli pö^* 
bän alla luita })ureffentelemaöfa, niin Itäneitä fieKä filmä 
^5otfaiöttin, fun jaroiöfa nä'et oli. — llifon tt^tärtä n^tfään 
ei tunnettu, fu8ta oli; mutta funinfaan poifa f^nn^ffen ter* 
voantti, niin fauniilta tyttäreltä poiö läl^tieöfä fii^en fulta* 
fengät jaraöta jäämät, tarttumat termaan fiinni. SSulec 
t\)ttö foimun luoffe, niin riifuutuu fiinä, fanoo: ^otmaam* 
mofeni! fengät multa fiettä Ipämefimät.* ~ ,3ääfööt!* maö* 
tafi äiti, i^^^oremmat faat, fun tarmiö ottee ^),' — ?)ääfi 
fiitä jo t^ttö fiufaan perään istumaan, niin tulee uffofin 
©ijöjättären fera <)itoloi8ta. (Baapi ©^öjätär l^eti ttfttöa 
l^ärf^ttämään, fanoo: ^oi rauffafeni, mitä finä täällä nä'et, 
mitä ntc funinfaan linnoilla näHmmc! — S^tärtäni fieKä 
palatti i?alatilta fanneltiin, niin lanfefi, että filmä |)ää8tä 
läffi; finä tääHä, tul^fimug, et tiebä mitänä/ — ^^a, 
mitäpä minä tietäifin^ maötafi t^ttö, ^fiu^atta fialtaeöfani 
t^otä oli f^ttäffeni/ 

5Ro, funinfaan poi^aUa on ne fauniilta tyttäreltä jää^ 
nect falut tallella, niille pitäisi n^t omiStajata tietoon \aaba. 
iaabxiaan fen muoffi neljäntenä :päimänä linnoille ifot pu 
bot, ja faiffi fo^otaan ral^maS funinfaan fotiin. (Suorii 
©^ojätärfin matfaan, t^ttärellenfä ^)efun*paalifan panet jaf af* 
fi, piiraan-^jaalifan fäbeffi, l^emoifen fafaran filmäffi m^l* 
läl^^ttää, ja lähtee fen fera linnoille. ©ieCä fun oli ra^* 
loa^ fotolla faiffi, tulee funinfaan poifa fiilpen joufon feS* 



Digitized 



by Google 



64 7. 2^ul^fimug«Sta]^fimpd ftufaan peraäfa. 

feen, fanoo: ^feKe tämä formu8 mal^tuttec formecn^ tämä 
tengaö lomaan ja nämä fengät jjaHaan, fc minun morfta= 
meni/ — 9lo, foctettaan fiinä, focteHaan; »aan ci mal^bu 
fettcfään. ^%n^txmn^^%ä^fim\)i tokld on jäPeHä^ f anoi 
funin!aan poitaf ^^tuofaa fefin locttamoan!* — ©e tuotiin 
fittc Sul^fimuäst^ttö fiil^en, ja funinfaan poita ru^jcjt niitä 
fultasfaluja Itänette ojentamaan; »aan Syöjättären aHa eöti 
antamasta, f anoi: ,elä anna finne tul^Iiin l^ieroutumaan, 
anna minun tyttärelleni.* — SJio, antoi luninfaan ^oifa, 
!un antoifin Syöjättären tyttärelle formuffen; f e touolee, 
nä^et, affa t^ttärenfä formea, funne fä^pi formuö pneffc. 
©amoin fäioi fulta^renfaanfin ja fulta^fenfien fanäfa. ©96=5 
jätär ei futoainnut niitä Sul^KmuffeKe annettahan; »uoli, 
»eiöteli taa^ oman t^ttönfä päätä ja jalfoja, funncfa fai 
toiimeinfin maatumaan. — 9Ritä8 fii^cn? — Sätjt^i fu= 
ninlaan poi'an ottaa Syöjättären t^tär morftameffi; ja fai=: 
ma^i Isäntä finne ufon fotiin, ci iPctt^, nä'et, linnoilla ^itä 
pitää, fun fe fcnnäföincn morfian oli fattunut. ©lettiin muu* 
tama )>äittjä, niin läffi jo !uitenfin loiemään morfianta fieltä 
fotiinfa, ja fuori matfaan. Sfään oltiin jo läl^temääfä, niin 
laöfeufi SSul^fimuSfin fiufaalta, oli meneioinänfä lääaään^ 
ja fanoi fiiou menneSfäntä funinfaan poVaUej jofa oli pi- 
^aUa: „oi lunintaifeni armiaS! elä »ie fultiani, l^opeitani/ 
— Äuninfaan poih fiUoin tunfi Slul^Iimuffen, otti molem* 
mat tyttäret feraKenfa, ja läffi matfaan. SBäl&än matfaa 
fuPettuanfa, tuli jofi l&eitte eteen, niin Syöjättären tyttären 
t^önfi fillaffi jofeen, ja fulfi Stul^fimuffen fera poitti jo'cn 
ebellenfä. — Siinä oli n^t Syöjättären t^tär filtana jo'efifa, 
eifä ))ääöftjt minnefään, »aiffa miten olifi fijbäntänfä fai* 
ttJcHut Äun ei muuäta apua näl^n^t, fanoi »iimein furuiö* 
fanfa: ,,fa8toafoon fultanen pntti naioaötani, eifö tuoSta maam^^ 
moni tietää [aifi/ 3a famoöfa ^leni fiil^en fulta=<)utfi l^ä- 
ne§tä fiKalle. 

^ääät^ä Syöjättären ttjttäreStä erittenfä, funinfaan 
:poifa Su^imuffen otti morfiameffenfa, ja fulfitoat ^l^tenä 



Digitized 



by Google 



7. %vi^^mvid*%af}nmi9i fiufaan ^er&df&. 65 

ftttc l^aubaCa faömaiöan foitöun luolfc. ©teitä faiiöat faifeu» 
j^t^tötä '^) eloista fcfä l&^iD^^tta, folmc f uormaa fultaa, toinen 
»erta ]^o:()cata, ja fauniin, fomean ]^c»oifen, jolla ajoitat lin*= 
noiHc. Solutta foimufin ]^än?cfi famaöfa, ci jäänet mitanä }^aU 
laKe. — @litt)ät fteHä n^t fotnjan aifaa ^]&tcnä, niin la^jfcn jo 
uuft nainen funinfaan ^Joi^aQe fai. Stulee fiitä fana ©^ö» 
jättäreHefin, jotta t^tär poi^an on faanut; luultiin, nä^et, 
l^dttctt t^ttärenfä nuorella luninfaatta olctoan naifcna. Sir» 
n>elee fiitS ©^ojätär: ^^^ftää lähteä ^ammaSta »iemaän/ 
ja lähtee matfaamaan. Stulecpa jo^en luoffe, ja näfee fau» 
nofen fulta^^jutfen fiffaCa faötoaiöan, niin rui?eaa fitä leiffaa* 
maan t^ttarenfa poVaUt tuomififfi; mutta famaöfa fuuluu 
jtelta ääni, fanoo furfeaSti: ,,elä, maammofeni, napaa mi* 
nulta leiffaa!* — ^©icCäfö finä oletfin?* f^f^i ©ijöjätär. 
— ,S£ääHä, maantmofeni,* »aötafi tijtär, — »tännel^än mi» 
nut fiHaffi työnnettiin.* — ©tjöjätär fiitä fillan lomotti ®) 
muruiffi, ja fiirel^ti funinfaan poVan totiin, ^ääUijä ttai^ 
fen luoteelle, ru^)efi maanittelemaan l^eti, ja f anoi: „\t)Vt 
^erja l&uotral^ani, »ell^o meitfi^rautal^ani, muutu :petraffi met« 
fättc!" — ^SEännefö finä taaö toaötuffeffi tulit,* [anoi nai» 
nen, eifä [tjlfen^t, ei!ä muuta tel^n^t; ttjaan ©^öjätär l^ä» 
mn fuitenfin muutti petraffi, ja oman t^ttärenfä pani fu» 
ninfaan poi^an ))uoIifoffi. — ^ap^i fiitä itfemään, fun ei 
maitoa faanut. SBiebään ^)irttiin, ttjii^^tellään faifella ta* 
toalla; »aan fe ^l^täläifeen itfee toaan. — ^SKi lapfeöfa, 
!un niin leaotoinna on?* arvelee funinfaan poita, läl^tee 
?eöfi»affaan, ja f^f^^ fiitä neuiooa. — „^a, ei ole oma 
naifefi*, pati\te gegfi»affa, ^l^än petrana on metfägfä; fi» 
nuCa ©^öjättären t^tär on ^juolifona, ©^öjätär itfe ati^ 
rooina ^j.* — ^^Sifo miHä töoifi omaa naiöta metfäStä faaba?* 
f^feli toinen. — „Äun minuCe annat la^jfen*, toa&ta^i geSfi» 
affa, Isminä l^uommenna lel^mien fera metfään läl^ben, fieCä 
\)aaroan lel^tiä l^alajan, foimun lel^tiä folajan, eifö tuo lap^i 
tuoita ))aremmin färfifi, fun fitä fatfelee.* — ,9lo, tule 
ottamaan lap^i, voit metfään, jotta loiil^t^ifi*, fanoi funtn^ 
@uom. tarinoita. ^ 



Digitized 



by Google 



66 I. S^mecllinen !oi»«. 

faan ^)otfa, ja »ci ScSK^afan fcrallanfa Itnnottte. — ,Sia, 
ftnitcfö fina nijt laötafi laitat mctfaän?'' c^äfi ©^ojatär, 
ci olifi antanut; »aan funtnfaan :poifa foöfi »icmaän. ©o= 
noi: ^fä^tä Isäntä fiellä, cifö tuo <)arcmmin fittc »iil^t^ift/ 
SBcifin fiitä gcöft^affa tap\en mctfaän. 3:ult fuoffe, 
niin nafi ))ctra*farian fiina, \a ru:pcft laulamaan: 

^©{niffifein, ?)unittifctn! 
S£ulc i^ofi imcttämä^än, 
Äanncttufi fatfomal^an; 
@i on \\)6 ©t)öiättärcltä, 
6ifa juo Suojattarclta, 
6ifä nännien nenistä, 
@ifä pethken |>erä8tä/ 

Slulee fiitä pctrasemä, ^jäitöän fitnä imettää, lyöttää, 
^ju^altaa laötanfa; »aan läl^tee iltaifella farjaan jälicnfä, 
\a maroittaa iz^ti-^citlaa: „tvio »ielä ferran l^uommcnuffclla *^) 
Ia^)fi tänne, ja ferta toifena päivänä, fitte minun pxtäa tax^ 
jan fera muille maiBe loittoon läl^teä/ 

gäl^tee 8cöfi=affa toifcnafin ))äitt)änä laöta ^afemaan 
linnoilta, »iebäffcnfä metfään. ©^öjätär d antaifi, roaan 
mieS fanoo: ,mie »aan, fä^tä ulfona »äl^äifcn, raul^allt^ 
fempi tulee tjoDä, fun mctfäöfä })äitt?än on/ — Ottaa fittä 
^cöfi^affa lapfen fäfitijartcffenfa, ja fulfcc metfään fuoHe» 
?aulaa ficDä entifeen tapaanfa: 

^©iniffifein, ^unitfi[ein! 
Sulc il^ofi imettämä^än, 
Äannettuft fatfoma^an; 
6i on ftoö ©^öjättärcltä, 
&iiä juo Suojattarelta, 
6ifä nännien neniötä, 
@ifä petf eleen petäötä/ 

®i aifaafaan, fun tulee petva-emci farjaSta taaö lapfcnfa 
luoffe, ja imettää ^ntä, niin!un eilcinfin. ©iitä^jä l^^ioin 



Digitized 



by Google 



7. Sul^fimtiö-Sa^fimijö fiufaan pcraöfd. 67 

faunttfft laötoaa lapft, jotfct maatta motnta. — arttclcc 
funmfaan pcifa, fanoo 8c8fi*afattc: ^etfoJ^än mitta »otfi 
pzixaa jättenfä tl^mtfefft faaba?' — ^®x ttcfca*, »aötaft 
&öK=af!a, ^läl^bcl^än ttfc metfään, !un taljan päältänfä j^ctt^s 
tSä, ntin minä ^jäotä ctfin [tina Jääneitä; fina ftttä aidatta 
talja ^?oIta/ — Sal^tett^ät ftttä n^t \)f)kna lapfen fcra mct:» 
{ään, niin tnlec pctra==cma imettämään laötanfa funt cbetti* 
fitiäfin ^^äiiöinä. — ©anoo i^^tUath Itänette: ^fun n^t 
l^uommenna lotttoon lä^bct, minä ftnua en enää nä'e; anna 
jälfimäifen ferran muiötofft ^jäätäft etfin/ — 9lo, fe rit* 
fui fii^en petran febnt*') päältänfä, ja etfttti 8eöfi*a!affa 
^jäätänfä. — ^nntnfaan poxh fiCaifaa pi^ti taljan tuleen. 
,9Jiifä täöfä farfuu?* fanoi nainen, fatfeti ^m^järittenfä, ja 
näfi oman miel^enfä. ^SBot taljani ^joltit! — miffi i?olttt?" 

— ^©inna il^mifeffi faabaffeni/ — ,^a, nX}t minä alaö* 
tonna rauffa olen*, fanoi nainen, ja muuttui fuofalitfi, 
<)cfun5})aalifaffi, fertosttjärttinäfft, ja muuffi. SDZutta funin* 
faan potta ne faiffi l^ämitti, funne fai il^mifelfi jättenfä. 
i,Äa, miffi finä minua ta^bot finne ©^ojättären f^ötätt?äffi?* 
I^f^i nainen. — „&i f^o enää*, maötafi mie§; ja läl^:» 
bettiin folmen fannan fotiin astumaan, ginnottte tultua, fa* 
noi funtnf aan ^joifa :palmcliioitte: Jaitlafaa f^t^n alu8 f oi* 
men f^tcn f^to^^bette Mta, Uxxoaa tähteen, ru8!ea tvaippa 
leioittäfää päSXit ja finifct »ai^jat aötuimtffi.* — SBaan 
Syöjättären tyttäreltä f^f^i: ^eiföS laabi mielefi f^I^^n?* 

— Sämä luuli miel^enfä ^^»^^beöfä f^feleträn, ja lälfi &U 
tinfä feratta finne. 3:utimat fpl^^n, niin ruöFeatte l^alja» 
faffe aötuiicat, ja finne tuiöfa^timat äl^f^en fumpanenfin 
folmen f^Ien f^tr^^bette, tulen ja terman fefaan. — ©ieltä* 
fin ©ijöjätär fafarinfa mielä loi maatte, firjuen: ^tulfoon 
maattc matoifet, ilmoitte ititfaifet il^mifitte toaittaffi.' — ©en 
pituinen fe tarina. 

©elitpff ia: 1, ^uotra^aiti = tuppceni. 2, fcfitfe = fcmte. 
3, fatraaöta = farjaöta, taumaöta. 4, fialtanc = afcttanc paffaflcnfa. 
5, fomanan = oJren pielen. 6, oKee = lienee. 7, foifenjpt^iata = foi- 



Digitized 



by Google 



68 n. j^mmaninen tammi. 

fenloidta. 8, Iomottl«5aiottt, 9, at!»oitta = anoppina. 10, juotti- 
menu!f että = ^uommcnna. 1 1 , !ebut = na^ at. 

Sdlftmoinc. Sc«!i-a!aöta on ufeimmtöfa ^avjalan-puolcifiöfa 
iarinoi^fa paljon puhetta. Suultaioadti tarfoitetaan fltta ntmell& |ota« 
!uta ttetaia-affaa, jolta nuori »äft !d»i neumoja ft^fpm&öfa. — Soö 
l^piötnfin fitta nimellä »aliötd fuitcnfi fonottance le^fi-funingatartafttt, 
emme »oi tarffoan paattda-, fc n>oan, että aina futoacUaan öeöfi-aRoa 
»iifaana tiebon-antajana, milloin toaan pul^eeffi tulee. 



IL ftumtitaaitten tammi 

aCBenajdn Äatjaladta. 

OU mtcö ja nainen, jottta oli ^fft ainoa t^tät. St^tto 
oli fauniö ja fiittjo, \a fcn tt)Uo!ft »anlpcmmiHcnfä ^Icn 
rafaS. Äuolipa affiä Itäneitä äiti, niin i^a meni toi|c§ti 
naimifcen, ja fai tietämättanfä ©^öjättaten afaffcnfa. ©tttd 
muuttui t^tönfin olento, ©iil^en aöti oli ifänfä ^Jitän^t 
Isäntä funi filmä*teräänfa J&eHäött, fun oli Itänen ainofamcn 
lapfenfa; mutta ©^öjättäreKä oli jo tä^fisfaÖÄuinen t^tär en* 
tuubeöta, niin toil^afi ufon tytärtä aina cnft tulo8tan[a ja 
»airoafi faifenmoifclla. 

gaabittiinpa muutaman fcrran linnoilla pibot, ja fu* 
ningaÄ fäSK ralpmaöta feräamään jofa l^aaralta. Orjat Iäf:= 
fitoät liiffeelle l^eti, ja faiffi futfuttiin rujot, rammat, totf- 
f)ai, lurjat, perifolcat funinfaon fa8ftj8tä linnoille. Söiäära^ 
))aiwänä läl^tee ©^öjätärKn ttjttönenfä fiitd ufon fobtöta 
niil^in funinfaan pitoil^in, niin olifi ufonfin tyttären tel^n^t 
mieli [inne, p^rfi feratle, ja fanoi: ^ottafaa minua fou^ 
foon!' — SiRutta toifet eitoät l^uolineet Ipancöta. ©^öjätar 
toielä ^äpäifi Isäntä, ja pulani »il^aifeöti: ^wain ottaifimme 
me fennäföiötä tukimusta jouffoomme! on finuHa fotonaftn 
tef emistä.* ©orti famaöfa fiufaan, faafi nelifon ol^raa 
fefaan, ja \anoi t^toCe: „tuo8fon t^ötä, fun et ftitä feltöää 
faanc, funnc minä pitotoiSta tulen, niin päältäfi |>oiffi.* — 
8äffiti)ät matfaanfa. 



Digitized 



by Google 



7. 3:tt]^flmuö'3:o^!imp0 Hufoan ptta^\L 69 

S^ttö^ruHa furuiSfanfa meni dittnfa l^aubaHe, ja ttfi 
ftina, ttfi, ctt'ei »oi fanaöa fanoa. — ^äncn [iinä itlicöfä, 
noufi äitistoainaja l^aubaStanfa, ojcnfi l^äncHc »itfafcn, ja 
fanoi: »elä itfe, t^ttöfcni, mene, tdHä »itfaHa fiaaHa riötin* 
raotin fiinä Kufaan paaM, niin t^öfi tulee toimeen/ — 
@iitä :painui l^autaanfa tafafi. S^tto fun ei tmmpäa nixff^ 
n^t äitiSnfä, »aan fe jo oli fabonnut, otti fen ättinfa an^ 
taman »itfan, ja läffi fotiinfa. ©icHä fun tiu^afita fiwalfi 
fiDä, niin o^rat l^eti juoffiaat neliffoon, ja fiu'aÖ tuli fol^" 
ballenfa. 

©^öjatär t^ttönenfä fillä aifaa matfafi linnoille. SBa« 
]^än matfan pääöfä tuli tiellä »ahtaan oinaS, farioiöfa te«= 
ritfimet, ja rufoeti l^eitä: »ferttfe minut, ota »idät ^jalfoiö^ 
tafi/ — g^Of mefö finua ru^jeaifimme, furja, feritfemaan, 
finu^ta pbl\))i)tt)maänf faadtumaan »aatteiltamme!' fanoi 
©^öjätär oinaalle, ja täffinjät ebeHenfä. 9Bcnitt>ät taa^ loU 
»afen, niin tuli »an^ ferjätai§*uffo »ahtaan, ja fanoi: »etfi, 
fiöfo, ^jäätäni, minä annan fau»an ^)alfoi8tafi/ 5Ro, eil^än 
ne linnoiHesmenijät femmoifeen t^ö^on ru»enneet: |,mefö 
finulta, furja, ru)>eamme tädfä n^t f^äätä etfimään, funin:> 
faan ))itoi]^in fun olemme matfaamadfa, finudta taitamaan, 
pöl^^t^mään!* fanoi»at ufolle, ja fä»i»ät ebeHenfä 

SKutta Sul^fimuö fun fai fiufaan ja ol^rat afemeHenfä 
läffi toifta »ielä jälfeen, ja ^aapi famaa tietä astumaan. 
Sitlee^a mäihän matfan )>äädfä fe famainen oinaS ^ntäfin 
»aötaan, ja ^j^^tää »iHojanfa feritfemaan. — S^ttö ferit* 
fee fen, ja faapi »iUat ^jatfoiSta. SJlenee fiitä »äl^än mat* 
faa taaS, niin tulee fe »anl^a, fautoaQa Mhroa uffo l^äneQe 
»aötaan, ja p\)t)täa |)äätanfä etfimään. — S^tön fun oli 
uffo ruffaa fäält, ei e^jäcU^t ru»ete8fanfa, »aan etfi l^ä* 
neltä paaxif ja fai fau»an ^alfoista. SBieläf^ä neu»oi Isäntä 
uffo, ja fanoi: |,fun n^t fufet täötä fot»afen, tulee tien^ 
l^aara, pitfarainen :polfuinen etecfi. 5iJiennö8 finä, t^ttöfeni, 
ftQe ))olfumelIe, ja fun fitä fä^bedfäfi tulee ifo tammi voa^^ 
taafi, ftnä fau»allafi fi»alla fitä riStin^radtin, niin fieltä 



Digitized 



by Google 



70 II. kummallinen tammi 

ftnuHc an)autuu^3t ^t)\0X)X)ttcL faifcnj^t^töta/ — %X)ttö lä^^ 
tccftn ufon neulomaa tietä aötumaan, ja fun })ottfeaa ttcn= 
l^aaraöta ^Jtcnotfelle poIfumcHc, lottaa ffclta fuurcn, fuurcn 
tammen, jota fimaltaa faumaHanfa. ^eti aufenec jo tammf, 
jonfa f^bämmeötci löytää l^^nj^^ttä fatfenlaatutöta, mitä xfaatt 
oHa faattaa. $än »aatetfii ftinä fauntifft, ottaa fomcan 
l^etDoifen tammeöta, l&pppää ftffc fclfaän, ja ajaa faiDal^ut* 
taa linnoille; l^eiooinen ^\)}?päa fuoraan linnan fcittättä 
:päällitfe patfaafcn fiinni, ja itfe fan?a]^taapt linnaan, ^09=^ 
bän päähän iötumaan. ©iinä Isäntä l^^mänä ^^ibctäan, \\)o^ 
Utadtif juotetaan, f uni »ieraöta ainalin; ja xa^voa^ taitti 
i^mcttetec micraan tyttären fauneutta, miöta fii^en lienee 
tlme8ti}n)jt, fun ei Isäntä fufaan tunne ei tiebä. — ^tvin^ 
l^an fiinä, f^öba näpöötetce; »aan ©^öjättären t^tär pö\)^ 
bän aHa luita faluaa. ©e fun oli fieHä »aötufftna, xa^^ 
ttjaö potfieli Isäntä, jotta ftlmä ^^ul^fefi. ?)ääötiin fittc f^o* 
mäCtä, niin 2:u]^fimuö alfaa läl^tcä fotiinfa. gäl^betään j^ätitä 
ftlloin ^jeräötä, mutta 2:u]^fimu8 formuffen l^eittää forme§= 
tanfa, niin faiffi linnan xväti \äcLpx tasoittelemaan [itä, j|a 
pn ^3äafec pafoon, ^9P^)ää ^emoifellenfa fclfään, ja ajaa fa* 
»al^uttaa tammeenfa. ©ii^en jättää l^emoifenfa, riifuu »aat^ 
teenfa, muuttaa omat l^uonot r^^f^nfä taa^ pääffenfä, ja 
menee, afetaffe fiufaan perään fotiinfa. 

^alaapi jo ©^öjätärfin tpttönenfä pitoloista, niin f^* 
fij^ Su^fimuö^Stä^fim^ö fiufaalta: ^mitä näitte Imnoilla 
fä^beöfänne?' — »9lä'imme', fanoi ©i^öjätär, ^t^ttärcn 
l^^ttji^fä »aatteiöfa, niin fauniin, nitn fauniin, etfei xooi 
mielellä miettiä.* — SBirffoi S£ul^fimu8: »cnfo^än minä 
oHut?' — ^Dllut!' fanoimat toifct, — Jinäfö femmoiftfifa 
»aatteiöfa, tuJ^faiftöfa, torauifiöfa, »ain finäfiettä!' — 9lo, 
t^ttö fen fomemmin ei »irffanut mitään, fuunteli toaan 
fiufaalta toisten patinoita. 

9Kitä0 ollafaan. SEoiöfa päiteänä famatfe taa^ l^anfi» 
taan ral&toaöta linnotöe, ja lähtee ©^öjätärfin t^ttflnenfä. 
©ottaa taa^ fiufaan, feuloo ruidta nelifon fefaan, ja fanoo 



Digitized 



by Google 



7. Su]^fimud«Sa^Eim)^d fiufaan pera^fa. 71 

SuJ^KmuffcCc: ^ct faanc [ctoaä näiöta, tunne minä Iin» 
noilta palaan, niin päältä fi pääfct/ — ©uruiSfanfa läl^tcc 
t^ttö äitinfä l^anbattc, ja itlcc [itnä, itfec, niinfun cilcinfin. 
®tttä noufee äiti taa^ l^auba^tanfa, antaa t^ttäreUenfä toiU 
fa)cn, \a neutooo fiHä fiu'aöta fimaltamaau. Sptär [iUoin 
tefi äitinfä neutpon mutaan, niin \ai taitti fiaUenfa, ja läfft 
toipa jälfccn. Stuli tammeen, otti fteltä »aatteet »ielä fau* 
niimmat !un eilein, ja ajaa faretteli linnoille, perille pääe^ 
t^änfä, Kinti l^emoifenfa patfaafen pihatta, »aan itfe ment 
linnaan, !dfä^ti po^bän toffaan istumaan. Syöjättären 
t^tär taaö oli pö^bän alla luita pureffentclemaöfa, niin fäft 
potfai^tiin Janelta poiffi; mutta 2;u]^fimudta pibettiin faii^ 
fenmoi[ella l^^mänä. ^oiö läl^tieöfä tultiin Isäntä taaö jäi'e8tä, 
jotta nä^täifi, minne l^än menee; mutta S^ul^fimud ta^al<» 
lanfa pubotti fomaötanfa renfaan, niin ral^aaö jäi tapaele» 
maan fttä, ja l^än pääfi J^emoifeQenfa felfään. Sijaa taxoa^ 
juutti tammeenfa, riifui fiinä »aatteenfa, ja meni fotiinfa 
fiufaaHe. — Slultmat fitte toifctfin fotiin, niin f^feli Ideiltä: 
»mitä nä'tttc funintaan linnoilla?" — ^SKitäfö nä'imme?' 
fanoi (Syöjätär, — »näimme faiffea; [teliä oli t^tär niin 
faunia, niin faunia, etfei »oi mielen miettiä, fuun fanoa. 
SBaan minun tyttäreni fai fäfiraRoifet fieHä funinfaan poi^an 
fera palatti palatilta »aeltaeöfa/ — »Äuinl^an en minä 
oHut', fanoi Stul^fimuö. — »©inäfö, furja, fieHä ollut, fem^^ 
moifidfa maatteidfa!' nauroi ©^ojätär, eifä oQut fuule»iis 
nanfa. 

Stulipa lolmad päimä, niin linnoille taaStin ferätään 
tal^töaöta fotolle, ja ©^öjätär t^ttönenfä niin ifään lähtee 
funinfaan pitoihin, gä^tieöfänfä färfee entifeen tapaanfa 
fiufaan, f^lmää nelifon nauriö^fiemeniä fefaan, ja fäöfec 
SuMimuffen ne [ialtaa, funne ^än piboiöta tulee. — St^ttS 
taaöfin meni äitinfä l^aubaUe, joöta fai famanlaifen »itfan 
fun ennenfin, ja afetti fiufaan fo^baHenfa, fiemenet nelif« 
foon. &nta meni fitte tammeenfa, joöta fai »aatteet »iela 
eileifiä ete»ämmät ja l^e»oifen ^len fomean, joQa oli far»a 



Digitized 



by Google 



72 n. J^mmaQinen tammi 

lultaa, toinen "^optata, ©tHe noufcc I^Sn fflfään, ja Iin* 
notHc tultua, fiintää fen pif)a\ia olemaan <)atfaafen, »aan 
itfe faioal^taapt pirttiin, joSfa idtuiffe l^o^b&n paalaan f^ö- 
mään. ©ieHä ©^öjättäten t^tär taaS on ^JÖ^bän alla luita 
tmeffimäöfä, niin Janelta taaö jalfa ^jotfaiötiin :poiffi, hin 
nä^et, jaPoiöfa oli muiben tiellä. — Su^fimuö famaSfa tunfi 
Itänet niin!un ©Jjöjattärenfin; voaan Isäntä ei fufaan tunte^ 
nut, fun oli niin fauniiöfa »aatteiöfa. Suli^ja aifa fotiin 
läl^tcä, niin linnan toaft taafen läffi Su^fimuSta jalfeen, 
funi cilcinfin, tietaäffenfä,. fufa fe niin fauniö neito oK» 
Sul^fimo filloin fulta^^fengän loi jarafitanfa, niin faiffi ru^ 
:pefin)at fitä tasoittamaan, ja l^än paa^i patoon, ^^ppa^i 
l^etooifcllenfa felfaän, ajoi enfinnä tammeen, ja meni fieltä 
fiufaaHe. 

2;uli ©^DJätärKn t^ttärenfä fera linnoilta, niin f^f^i 
Sul^fimuö: ^mita^jä na'itte funinfaan fobiÖfÄ?' — i,5öiitäf0 
namimme?' fanoi ©^öjätär, ^na'imme faiffea; fieHa oli fe 
entinen toieraö t^tar, niin fauniS, niin fauni§, ett^ei »oi 
toirten »eteä, faarnan fanoa/ — g^o minäl^an [telia olin*^ 
loirffoi SEul^KmuÖ. — ,©inäfö, furja, femmoinen !uninfaan 
linnoilla*, fanoitoat toifct ja nauroitoat l^äneHe, »main finä 
fieUä!- 

9l0f zxpa^ mitään. Suli neljäö päitoä, niin laabi* 
taan funinfaan taloöfa ^jibot, funi cbeHifinäfin ^jäiiöinä. 
|)itää mufa faaba tietoon, felta on formuS, feltä forma* 
rengas, feltä fultainen fenfä; ja faiffi ferätään taaö rujot 
rammat, perifofeat funinfaan linnoille fofoon. @i<)äö jää 
©^öjätärfään fotiinfa. ?)anee t^ttäreHenfä <)efuns})aalifan 
jafaffi, I3iiraan«^)aalifan fäbcffi, l^etooifen fafaran filmäffi, 
ja lä^teujät ^l^tenä linnoille. — 5Ro, ral^ioaö fun ompi 
fotolla, tulee funingaö ftil^en, alfaa paneteKa: »feÖe tämä 
formuö fopince formeen, fe minun poifani morftan; feffe 
rengas formaan, fe minun poifani morfian; feffc fenfä jat 
faan fopinee, f e minun poifani morfian/ — S^ttäret ftitä 
niitä faluja foettamaan, faifttoatfo fopimaan, »aan feOcf» 



Digitized 



by Google 



7. 2:n§Rmn«-2:&^|flmi><J finfaan pnaH^ä. 73 

fäan ciiDät foiDt. — Jto!ec ©^öjätarfin t^ttärcltanfä c^tt* 
mifcen forrata »uotta, jalfoja »ciötäa, jotta mcmfi formufi 
formecn, fenfä fämtft {alfaan, xoaan ^l^tä fatffi ei fou>L — 
©anoo toiimein funinga^: ^no, ntmde f un ei ni^ea tä^^^ 
maäxtf tuofaa 24i^fimud!insSä^f{m^d tiufaan :)>erädta, eifo 
tuoDefaan fän)t[t!' — ^9Witä f ur jaota*, fanoi muu ra^« 
toa^f tf^änmU nämä owat; midtä tulifi l^äneKe fentatfet 
»aatteet ja elot?* SBaan funincjad ei ^cittän^t fiHä, fanoi: 
^fä^fääl^än, tänne tuofaa!* — 5flo, fä^tiin fiitä ju^fimuöta 
l^afemaan. @e ei enää fäpfään tammeenfa, »aan lähtee 
jofapäiioäifiöfä »aatteiöfanfa tul^faifena, tomuifena futen oli. 
2:ultiin linnoille, niin loietiin Sul^fimuÖ^Säl^fim^Ö funinfaan 
eteen, foetteeffi fämifitö Itänette ne muille fopimattomat fa* 
lut. pantiin formuö formecn, fa niin on, fun fiitä lä§te= 
n^t; foeteltiin rengaöta foraaan, f a niin on, fun fiitä läl^* 
ten^t; foioiteltiin tenfä {alfaan, f a niin on, fun fiitä lä^^ 
tcn^t — ©äifäl^ti jo funinfaan poifa fitä, fun piti %ui)^ 
fimnd ottaa morfiameffi, »aan minfä)?ä^än tefi, fana oli 
)jibettä»ä; laabittiin t^ttö morfiameffi fuitenfin, ja ruaet* 
titn })CLitci pitää remahtamaan. -— Äämelec funinfaan poifa 
|>alatti )}alatilta morfiamenfa terä ^^tenä, näytteli Janelle 
l^^m^^ttänfä, mitä faiffea linnoilla oli, niin fanoo 2:u^fis 
mud: ,no, \)XjVs>Si tämä! lä^tefäämme n^t, funinfaan poifa, 
minunfin l^^m^ijttäni fatfomaan, mitä morfiamelta lö^t^ifi/ 
3S8ei ful^onfa tammen luoffe metfään, ja fun fitoalfi fitä 
faumaHanfa, ompa tääQä l^^n^^^ttä, ompa tääQä eloidta! — 
Sl^adtuu n^t funinfaan poifa, ei fabu enää naimidtanfa; 
otetaan fieltä eloffet »iebään fotiin, ja rumetaan l^^mädti 
elämään. — ©en pituinen fe. 



m. Äolmct ©ifdt^ffet 

^amee0tä. 

Äenan oli folme fifär^ötä, faffi b^mää, ^ffi »ä^^ä 
l^onompi; xoaan fauniita faiffi. ^uoli äffiä »an^emmat, 



Digitized 



by Google 



74 m. Stoimtt ftfarpffet 

nttn tä^tpt tijtärtcn lahtea patmeM]een, ftUa tatuoin cla^ 
tuota l^anffiaffenfa. Ääfefi fafft »anl^mta fulfca fumnfaan 
linnalle paiftaa ctfimään, niin nuorinfin olifi läl^tcn^t ^ci* 
bän fanöfa ^l^tcna; mutta toifet olimat ylpeitä l^^töin, ci« 
ttjät futtjainncct Isäntä feuraanfa, toaan Iäffiwät fal^bcn U^^ 
!cn fulfcmaan, l&cittäcn fifärcnfä lottin. Sonfun mat!aii 
mcnt^änfä, foJ^tafimat tiellä [i'an, jolla oli ruofa*aötia ebeöfä. 

— ®e rupefi pulauttelemaan l^eitä, ja fanoi: ^ottafaa, f)\)^ 
xmt t^ttöfeni, taa purtilo ebeötäm, minä f^ön, että l^atfean/ 

— »Ol^ol^!* fanoimat ttjttäret, ^»ain rupeaifimmc mc la^ 
fiämme fiinä r^aettämään!'' Äulfiwat fi'an ol^itfe, ja mc^ 
nitt>ät ebeUenfä. Saulipa »äl^än matfan päääfä Ic^mä tietä 
fämeHen l^citä »aötaan, faraiHa Kulu, ja rufoeli: ^otta!aa, 
l^^ioät ti^ttöfent, ftulu farmiltani, joihon l^pfätte minut ffb)t}^ 
pätfää maitoa palfoiötannc, faatafaa loppu fintuiUcni, ja 
panfaa fiulu farmilleni tataft/ — „&i ole aifaa', moötaft* 
mat tyttäret, ^linnaan pitää joutuaffemme*, ja menimät tte= 
l^enfä. SBä^än aifaa fuFettuanfa, tulla r^ötää taad maniaa 
äiä liettä maötaanfa, fanoo: »etfifääpä, t^ttofet, päätäni! 
annan Ui\ie faumani palfoiöta/ — w^^^V' ^^ meibän fä^ 
fiiben n^t rupeaminen, fun funinfaan linnoille olemme me^ 
noöfa*, fanoimat tyttäret ja futfimat ebellenfä, funne pää= 
fimät miimeinfin perille, niin rupefimat fietlä funinfaau paU 
melijoiffi. 

Irmelipä fotonanfa nuorin t^tär: »ei minunfaan auta 
tä^än jääminen, palmeluffeen fitä pitää minunfin p^rfiä, 
jo0 en muuffi, niin felpaanl^an ebeö fifospaimcnefft' ; ja läffi 
^änfin funinfaan linnoille fämelemään. StieHä lötjfi j^änfin 
fen fuurtf9öjä=fi'an, jofa p^^fi purtiloa ebeötänfä ottamaan, 
niin otti fen fiitä poiö, ja fämi ebellenfä. SSäl^än matfan 
pääöfä tulee l&äntä le^mä loaötaan, farmiSfa fiulu, ja fanoo 
niittfun fifäriHefin: »l^pfä, t^ttöfeni, minut tä^än fiuluun, 
r^pppää maitoa palfaötafi, faaba loppu fintuiUeni, ja pane 
fiulu afemeHenfa/ — ^^Stutan, lel^mä»fttlta, finua, autan', 
maStafi t^ttö, Ippfi Itänet tointa, ja tefi niin fun oli tteu» 



Digitized 



by Google 



7. Su^ftmu§'^a^fim9d fiufaan ^erä^fa. 75 

»Dttima. — ©ttta fun lafft fäaclemään »aan, tuli »anl^a, 
fautt)an noja^^a Mhxoa aia tietä aötucn »aötaan, tcme^ti 
bäntäl jg fanot: »ctftpä, tijttö, ^jäätam, faat [auman minulta 
palfaffi!" — St^tto ci paljastunut ptj^toä, »aan iötui tien 
»icrcen ^eH, ja etfi ftina äiä:'rufan p&aioi, niinfun oli fäö* 
fcn^t. ^iäföö ftilä Kitti Isäntä fittc, antoi faumanfa, ja 
fanoi: ,^^^^5» t^ttösfulta, tama mun faunaani, ja fun tulet 
tuninfaan linnoille, l^ö finci fiHä fauttjaDafi [itä fattiota, 
jonfa linnan luota lo^bät, niin fpllä faat [ieltä ta»arata, 
mitä toaan miclefi tefce ja tartoit\tt/ — ^Äiitoffia anta* 
maötafi!' »aötafi t^ttö, otti äiältä fauttjan, ja fulfi fen 
fanSfa linnoille, jodfa ru|)cft funinfaaHe fifos^jaimcnelfi. 

©ieffä lö^fi »anl^emmatfin [ifärenfä, ja terwel^ti l^eitä, 
niinfun ftfäriänfä ainafin; »aan Ideistä fun oli ^ja^aa fe, 
jotta l^än ^jeräötä tuli, pitiaät fiitä »i^aa l^änelle, ja ^3ilf* 
fafiniat fifärtänfä, fun niin ^uonoUe tuotte oli rumennut. 
3:ämä fuitcnfin fcöti faiffea fttä, ei niin toia*fanaafaan 
»irffanut, joS l^äneffe toifct miten oltfimat irmiätetleet. S:u« 
It^ja fittc :p^l^a, niin lätftmät »anl^iemmat [ifäret firffoon, 
\a panmat nuorimman ftKä aitaa ruofaa fetttämään, maan 
eimät antaneet fun ^l^ben pamun ja ^6ben jpmän maan fei:^ 
ton ainceffi. @iitä tuli nuorin fifär l^^min murl^eeHifeffi, 
eifä tiennyt miDfä neumon niin mäJ^iötä aineilta ruofaa 
faifi. SiReni^ätt fuitcnfin fotaan, pani paban tulelle, ja itfi 
fiellä itfemi§tänfä. Stuli fiHoin fc maniaa äiä, jolta oli fau»^ 
man faanut, finne fotaan, ja fanoi: ,,eläö itfe, t^ttöfem, 
menel^än firffoon, f^Hä minä täällä ruojan feitän fiHä ai^ 
taa malmiiffi/ St^tto fun näfi, eitä toimeöfanfa fe pul^uu, 
meni l^eti lupaa f^f^mään Krfoöfa fä^bä, ja fulfi fen fuu* 
ren fimen luoffe, jonfa l^änclle äiä oli neumonut. (Siihen 
fun löi faumaHanfa, fiitä fol^ta tuli Janelle fomeat l^cmoi* 
fet ja mannut, fefä fauniit, filffifct maattcet, jotfa pufi fiinä 
pääHenfä, ja läffi ajamaan firffoon. ©tcBä piöti Itänen 
fauneutenfa l^eti muibcn filmiin, ja faiffi mäfi il^metteli, 
miM fe niin t^ana, i^to tuntematoin ncitfpt fit^en oli 



Digitized 



by Google 



76 m. Äotmet fifSrt^ffet 

{(meöt^n^t. $äädtitn:))ä tixto^ta, niin tä^ttimät laiffi Isäntä 
fatfaötamaan, »aan t^ttö noufi fuffelaöti »annui^infa, ja 
ajoi ttel^enfä. S^uli tivom luoffe, niin muutti ne u^!aifct 
toaatteet ^^äältänfä, pufeufi taa§ omiin nal[)fa=rouffuifttnfa, 
\a taxoi \aVan linnoille, ©iellä oli jo äiä feittän^t ruojan 
»almiiffi, ctfei tarttjinnut muuta f un pö^bäHe lantaa; eifa 
^jääSfeetfään fifärct !otiin tulleSfa panette riitelemään, fun 
faifti oli ]^9ti)ädti toimiteltu. Ael^uivatl^an fuitenfin ete- 
JoämiJää oloanfa: ^me))ä olimme firfoSfa, tipa [inua ruo* 
taa finne!ään laöfcttu; mc fieHä namimme niin fauniin ja 
i^aitan neitojen, tt?aan mitä§ finä olet näl^n^t.* — S^oinen 
ei iDirlfanut mitään, tcfi^än t^ötänfä loaan ja ruoff i fitoja, 
funne fului )e miiffo, ja tuli pt)i)a. — gäffimät toifet taai^ 
Iin firffoon, ja jättimät nuoremman [ifärenfä fotiin, »aan 
äiä taafen otti ruojat taittaaffenfa, niin t^ttö fo^ta fänji 
j^altialtanfa lu|3aa f^f^mäöfä, ja lälfi jälteen. Otti fimeötä 
fauniit, l^opeaifet tt?aatteet, mannut \a l^cmoifet, \a tuli ]^än= 
fin firffoon. ©attuipa nuori funingaö firfoöfa olemaan, 
feffi l^cti fen ihanan vieraan tyttären, ja fun näfi Itänen 
firfogta läf^tenjän, fiire^ti l^eti jälfeen, nä^bäffenfä, fufa fe 
oli; »aan ei faamuttanut, t\)ttb oli jo ^joifeöfa. 

Äului »iifon päiaät, niin folmantena p^^änä man^ 
l^cmmat fifäret famatfe menin>ät ebeltäpäin firffoon, jättäen 
fifärenfä fotiin; »aan tämä fun |ai l^altialtanfa luwan, läffi 
toifia jäPeStä, ja fän>i fimellenfä, niinfuin enncnfin. ©ieltä 
fai taaS fauniit fultaifet »aatteet, »aunut ja l^e»o{fet, otti 
ra^aa mufaanfa, ja tuli jaloäti ajaen firffoon. Olipa nuori 
funingaö jo fi^tlä obottama^fa, ja fun näfi t^tön firffoon 
tule»an, eifä muuta feinoa tiennyt l^äneötä tietoa faaba, 
ter»autti patoelijoiHanfa f^nn^ffen, jotta fti^en jotafin merf^ 
fiä tyttäreltä poiö lä^tieöfä jäifi. ^\)it6 tnn ei tienni^t »a- 
toittaa fitä, aötui firfoöta lä^tieöfänfä f^nn^ffeHe, ja fenfä 
tarttui ter»aan. ©amaöfa läffi »äfi faiffi isäntä ta»oit»= 
tamaan; mutta t^tto f^lmi rallaa molemmin puolin järeU 
lenfä^ ja faiffi jäi»ät poimemaan niitä, paitfe nuori fu:= 



Digitized 



by Google 



8: 5Rcte«t5-Tio«jlia 5lcito. 77 

m«ga§ ^ffin et tau^onnut, VDaatt ajoi tafaa ^p. — St^tto 
fittoin ci el^tiit^tfäan riifua toaattcitanfa, ptäifcltä fai toaan 
ua^fflstoufut :paänenfa, ja pää^i pahntmaan fotiinfa, jott^ci 
Isäntä tunnettu. 

^ningad lun ei tan)otttanutfaan tyttöä, ctti lulta^ 
fengän ftrfon f^nn^ffeltä, ja fun faiffi tt)ä!t oli fo'ottu lin^ 
notCc, niin t&mx joufon !c8!ecn, ja fanoi: ,,jonfa jalfaan 
tämä fcnfä foptnee, fen minä nain/ — 9lo, tyttäret laifli 
foettattat fcnfää jalfaanfa, »aan ei felle!ään foiöi. SBan* 
l^emmatfin fifäret fofemat fiett)iWelIä jalfojanfa, ujuolemat, 
»ciöteletoät »arpaitanfa, jotta mal^tuifi fenfä laeille; »aan 
ei fuitenfaan [ott)i. ©anoi »iintein funingaö: ,^menfäa})ä, 
futfufaa ti^D=^)aimenIin tänne, fätoififö fenfä fufatteö fen 
jalfaan/ — Sloifiöta f^Hä oli fe raitätöintä, »aan tuo* 
tiinl^an t^tto fuotta fuitenfin fiil^en, ja f äöfettiin f oettamaan 
lenfää jalfaanfa. ©epä fun ^)anifin fengän jalfaanfa, niin 
il^an oli fun ftil^cn tel^t^. SRutta fenfää jalfaan panneöfa 
leimal^ti tytöltä fulta=»aattcet nal^fa^rouffujen alta, ja fu« 
ttingaS fattui näfemään fen. ®iitix ^kpaUxxn l^cti na^a^ 
touffuifet t^ton päältä, ja »ätä]^tele»ät fultastoaattect tuli* 
»at näf^»iin fieltä. 3lr»attiin fiitä jo afta, että l^än oli 
fe lirfoöfasfätoijä t^ttö, jolta fenfä f^nn^ffcHe oli jäänet, ja 
funingaö f^f^i famaöfa t^tön oifeaffi morfiameffenfa. gin^ 
nafifa ptbettiin fitte l^äät, ja faiffi »äfi oli iloiöfanfa; »aan 
»anl^emmat tyttäret ei»ät f^^enncetfään l^äiöfä olemaan, fun 
oti»at »uoHeet jalfanfa pilalle, ©en »erta fitä. 



SRetestftsttoufiia Sleito* 

Söcnajati Äarjalaöta. 

3)^bcn«tapaiPa, .talaan töcrrattatoia tarinoita on muitta!^" ^^^ 
foitta, niintuin 

Unfatilatfilla: 5tat[o SKag^arifd^e @agcn unb SDlärd^en bon 
So^ann ©rafcn a}?ailat^. ^Stuttgart nnb 5:iibingcn 1837, ff. 209—213, 
.3)tc Q^ahm^ 



Digitized 



by Google 



78 8. SDicteöta-nottftia 9ldto. 

^ö^mtalaifiUa: ^at[o QkxU, ^oCföntard^en bet ^o^men, 
?)rag 1819, Zf). U, 5R:o 5, ,©ic golbcnc (gnte/ 

2!urialatfil(a: ^atfo 3löbjörnfcn 03 Sörgcn 3J^oe/' ^Rorjlc 
golfcctrent^r. ©^riftiania 1852, !R:o 57, ff. 347—354, »SSMöfcbruben.* 

9iuotfaIaifil[a: ^atf o Jp9ft^n«®a»alltu3 od^ ©tcp^enö, ©njcn» 
f!a goI!.@agor oc^ ^fmentpr, l bcL ff. 107—138, ^.0 7, ,?>rinfeö. 
fan, fom gitf u^)p ur l^aftoct/ 

©affalaifilla: 1, ^atfo 5)cutfc§c gD^ard^en uitb ©agcn. ®c* 
fammclt unb ^CTauögegcben »on So^ann aCBtl^cIm Söotjf, Ceipjig I845r 
ftttjut 83—87, 91:0 19, ,$Dic bcibcn SSrautc." — 2, ^atfo Äinb«.[unb 
i^auömäTd^cn »on bcn SSnlbetn ^imm, ©otttngen 1850, n Sanb, ff. 
275-280, 9fl:o 135, ,S)ic »ei§c unb bic fci^ujarac S3raut* -3, jtatfo 
^amaa firjaa l S5anb, ff. 64—72, 0l:o 11, »Srubetc^cn tinb ©dfelvcftcr» 
dt)en;* ia 1 S3anb, ff. 79-86, 5R:o 13, .3)tc brci 9)ianttl«in im 2Balbc.- 

aianäfalaifilla: ^atfo ^fctfe, 9D?ar*cnfaal oUcr ^^ölfer, «et- 
Iin 1845, I «Banb, finjut 167-179, .9lofette.' 



OK uffo ja aita, \a nixM poila ja t^tat, t)kn fau* 
nttta molemmat, iat^ipä »eli funtnfaafen, ja ^jantttn ftcllä 
^jaimenefft, »aan ft[dr jät »anl^aan fotttnfa, niin »eli ifä* 
tööt Isäntä. Wä mutötut entinen fott ^nen miefecnfä. 
Äerranfin ^^atmeneöfa fa^bcSfänfä firjottti fifärenfa nä'^n 
jantffen läapään, ja »ei fcraHanfa linnoille. @attnt})a fu* 
ninfaan ^jotfa näfemään fen, ja fun oli t^tto fauniö ja 
t^ana, jotf ei vooi »irreSfci toeteä cifä faarnaöfa fanoa, 
pt)\)^i Isäntä famaöfa natmtftinfa, ja janot »eljeöe: ^[töfoff 
U\) tänne, minä otan Itänet mor[iame!feni, finut rinnalleni 
elämään, fun lie t^tär fauniö fuujaa myöten.* — Sama 
läl^tec ftitä fotia, alfaa fiellä, yrittää: j^n^t :pttää, ftöfont, 
lä^teäffefi funtnfaan poi^an morfiameffi, pääfet linnoilla 
elämään/ 59lutta t^tär tefee toaStuöta, [anoo: ^en minä, 
toeiffoni, lä^bc, ennen fun taattoni ja maammoni faamaa 
fimeä jaul^amaHa murottanen, äSfen läl^ben mä taattoni 
faamiSta l^uonei^ta.' — 5Beli ftHoin meni, finjen pani pa^ 
loiffi, toäl^äifen tuffieli »aan rafoja ja palat \)^een lifiS^^ 
teli. Sifäic fun meni jaul^amaan, limt famaöfa len?efi. — 
^Sofoö n^t lä^bet, [töfoni?' fpfpi »eli — ^@n minä, 
»ciffoni, »ietä läl&be", xoa^ta^i [ifär, ^ennenfun taattoni ja 



Digitized 



by Google 



8. 3Rcte«tfl'nottfija 9lcito. 79 

maammoni faama laioitfa fuofalin O fannaDa fufuncc/ — 
9)Ktäg odafaan, ©ifär lun meni uFoö, »cli ftöä aitaa 
lamttfait pani ^jaloiffi, ja toinen fun ulfoä tuli, ja tnpt^i 
fel^räämään, ^cti lamitfa meni muniitfi. — ,3ofoö npt, 
fiöfont, läl^bet?" — ,®n minä ennen läl^bc, etten ifoni \aa' 
maa l^ul^marta furaomatta färfene/ — SRo, »eli meni, fcn* 
fin J^ajoitti »ielä muruiffi, ja f^f^i: »jofoö n^t läl^bet?* 
-— »@n, »eiffoni, ennen lä^be, fun ma taattoni ja maam* 
moni faaman f^nn^ffen l^elmoiffani fufuttanen.* — SBelipä 
filloin fifärcnfa tietämättä f^nn^ffenfin famatfe färft, ja fi)* 
f^i uubeHenfa: ^jofo n\)t, fiötoni, fäl^tenet?* — ©iitä jo 
läffi, fun läfftfin, poxaat toaatktt otti aitaötanfa, ja fuori 
toeljenfä fcra matfaan. 

ginnoiCe oli meritfe mentämä, niin ifään olijat voaU 
famolta läl^temädfä, fun tuli tyttären ^ilffa niminen foira 
fiil^en, ja p^rfi »eneefen. Zt)ti6 ei l^cnnonut jättää fitä, 
tt)aan otti fcraCenfa; ja täl^bettiin foutamaan. SBäl^än mat»^ 
faa fun foutimat, niin ©^öjätär fäioelee rannitfe, niemen 
nenäätä l^ul^uu: ^ottafaa^^a, ufon poifa, af an t^tär, minua 
matfoi^inne!' — »Dtammefo, fiöfo?* f^f^i meli. — ,&lä 
ota'', wa§tafi fifär, „pdS)a paifa^ta tulee, ^jal^an mieleen fie»' 
meneötä/ — ®i otettu, foubettiin toifen niemen fol^batte. 
©^ojätär fiil^en tulee l^ul^umaan: »ottafaa minua matfoi* 
lainne!" — ^Otanfo, fiöfo, matfaamme?' — ^Ole otta* 
matta', fanoi fifär, ^^jal^a ^jal^aöta tulee, ^jal^an mieleen fie» 
mcneötä.' — 9lo, ci otettu, foubettiin ebeKe, funne tultiin 
folmannen niemen fol^batte. %aa^ Syöjätär niemen nes= 
näötä l^ul^uu: ^otiataa minua matfoi^inne!* — ©ifär ci 
l^uolifi Isäntä jouffocn, fanoo: , elä ota!'' SKutta »eli ottaa, 
fanoo: ^ottafaamme! fcn Sumala fanSfamme futoaitfee." 
©^ojätär fun fai toeneefen, loi^e istumaan feöfeffe menettä, 
ja otti famaöfa meljeltä fefä fifäreltä fuulon, tefi fum^ja* 
fenfin fuuroffi. — Sonfun matfan ment^änfä, alfoi l^eitte 
jo funinfaan linnat etäältä näf^ä, niin fanoi toeli tocneen 
ptxaiiä fifäretten[ä: ^^lennä, fiöfo, iötuimefi, forenna foriö* 



Digitized 



by Google 



80 8. Vlttt^iSi'ni>uft\ci 9^etto. 

htttaft, funttifaan fott näf^^!' — Xx)tti fun ci fuuITut 
ioe(ienfä pnf^etia, f^f^i foffa^^uoledta: ,mttä fanot, xoieno 
tt>etffofem?' ©^ojatär madtafi fedfelta menetta: ^ftta fanoo 
toieno »eiffofefi: l^erfeä foutamadta, luote ^ääHeft mereen!' 

— %\)tt6 ei hiitenfaan (ä^tenpt mereen^ xoaan l^erfefi ^tt 
foutantaäta, ja ©^ojatär r^^efi fiaan. 

©oubettiin »a&an matlaa, niin »di toifen lerran fa* 
noo: ^^lenno, ftöfo, iötuimefi, forenna toriötuitafi, funtn* 
taan foti näf^^!' — ^3Ritä fanot, »teno »eiffofeni?* I^^» 
f^i ftfar. — ©^ojätär felitti leöfeltä »enetta: Jitä fanoo 
»ieno »eif f ofcfi : iaffa *) jalfaft, riifu »aattccft, luote päaU 
lefi mereen!* Stpttö riifutfin »aatteenfa, ja l^eitti ®\)ö\aU 
täreHe, »aan ci filla »idä l^ctttäijn^t mereen. — Äuletaan 
taa@ xoaffän matfaa, niin jc »eli folmannen lerran fanoo 
»eneen ^jcraöta: , ylennä, fiöfo, tdtuimefi, forenna fori8tui=' 
tafi, !unin!aan foti Iäisellä on!* — ©ifär ci funHut n^t» 
fään, fiif^i entifeen ta^jaanfa: ^mitä fanot, »ieno »eiffofe* 
ni?* — ,©itä fanoo »ieno »eiffofeft*, ^jcttcli ©^öjätär 
taaö tytärtä: ^pu^faa filmäfi, fatfaa fäteft, luote pääQeft 
mereen!' — „^o, totta mun tä^t^^ ainoan »cljcnt fanaa 
totcUa*, anodi fifär, ja putfal^ti <)äällcnfa mereen, futen 
luuli »cljcnfä fäöfcncen. SSdi famaöfa l^atatjt^i Isäntä ta* 
»oittdemaan; mutta ©^öjätär cöteli pnta ja fanoi: ^cläfa 
l^uoli, f^Hä minä ^änen naföifenfa olen/ ^\)ppä^i airoloiffe, 
ja tnpz^i foutaa riel^fimaän. ©ifär ftHoin jäi l^eiötä jäPeHe, 
ja ui3^)ofi mereen, jotfei näf^n^t d fuulunut. SKitäö fti* 
^en? SBdi fun ei l^irtocnn^t morfiametta linnoille mennä, 
mieli jo f ääntyä ftttä fotiinfa; »aan ©^öjätär oli »icfaS, 
^oufuttdi Isäntä, ja fanoi: ^»ie minut linnoille, fano fifä* 
rcffeft, niin fiHä l^äbäötäfi ^^ääfet, ja faat »idä paltat tuo* 
maötafi/ — Stotnen ci muutafaan neu»oa tiennyt fit^cn 
^äbafifänfa ^arcm^aa, ja fuoötui, fun fuoStuifin tuumaan. 

— ©vöjätär i)ufeutui ftfären faunoifiin »aatteifin, jotta 
paremmin julfeaifi ItnnoiKe mennä; ja läl^betttin taafen fou* 
tamaan. Äol^ta :pää8tiinfin jo periÖe. Äuninfaan :poifa 



Digitized 



by Google 



8. SKcrcdta-noufiia Sflctto. 81 

tulee fieCa laetta jo »aötaan, morfiantanfa muta teTOel^ti* 
maan; xoaan f un fefftt ©^öjattärcn, miten ompi ntma, f\j^ 
\\)\) l^ctt ))oralta: ^tomafo ftnuHa ontin ftöfo?' — ^Äa, 
tämä.' — 9lo, funinfaan poxta ottaa ©^öjättarcn mor[ta« 
mcffenfa, ei fanaaufa muuta, xoaan ei olefaan fiöfo fauniö, 
futen oli fel^uttuna, niin fuuttuu fiitä tocIjcBc, ja fanoo: 
i^fun faumim))i ei ole, niin orjat toidixä morfiamen tuoja 
f^ibcn, fäärmeiben fefaan/ Orjat tokxoat l^eti, l^eittäteät 
poi'an finne f^otäioäfft, niinfun rifoDiöla ainafin; ttjaan 
aamuHa fun fä^toät fatfomaöfa, fe terveenä on toielä, Su* 
Imat ftitä, fanonjat funinfaan ))oi'aIIe: ^fa, fummal^an on, 
funinfaan poital muinoin ^^tenä ^onä föimat f^pt, fäär* 
raeet ))ul^taaffi ^l^bcn mieleen, n^t »auliin fäärme »aan 
fämmeneCänfä maf uuttaa/ — ^Sfntafaal^an oHa, cifi3 Isäntä 
l^uommeifeen f^öbä*, »aötafi funinfaan ))oifa, ja fdöfi fä^ba 
aamuHa taa^ fatfoma§[a. 

^oVan oifea fifär, fc fauniS ti)tär, fiHa aifaa mereöfa 
»aan on, ja Isäntä fieHa fil^Iotaan meren funinfaan poi'aUt 
morfiameffi. SDIuuten olifi Itänen l^^ioa fieHä elää, faifen* 
moista riffautta on fyllin; »aan fääli on »eljcänfä, jotta 
fitä nijt fxminfaan potta Syöjättären tantta ranfaifee. Dm» 
peUepa f ullaHa, l^opealla fauniin ^aifan ^), ja p\)xtii ftelta 
maan funinfaan )3oi'alIc lal^jaa tuomaan, eifö tofi »cljeä 
f^iben, fäärmeiben fe^aöta l^ef^jotettaifi. 5fto, laöfetaan Isäntä 
[itä ^aiffaa fieltä funinfaan pox'aVi^ tuomaan, »aan l^o^jea^: 
fal^teifin ^)annaan, jott^ei poi^ paä^x^i. Ompa tyttären foira, 
^ilffa, »ielä eloSfa. Äaifen l)ät»ää oli linnan feubugfa 
juoffenneUut eff^ffiöfä, tietämättä fel^en tur»autuifi, fun ei 
emäntäänfä lö^tänpt eifä feltään ruofaa faanut Suli jo 
ilta, ja ^ilffa^^raufan »atfa oli l^oiffana l^9»in, niin juoffi 
meren rantaan, jo8[a poVan »ene oli, laffi fiitä »että »ä« 
l^än tuimaanfa, ja rupefi »cneefen maata. Oli lifeHä fiinä 
geöfi^affajeUa l^uoneet, joöta fi»inen filta aleni mereen, 
niin tuli fpbän^^öffä ^Joi'an u))onnut fifär niiö[ä l^opea* 
fal^leiöfanfa fii^en, »iibcltä »irätalta jo Imelinä fuului tul* 

6 



Digitized 



by Google 



82 8. gKercöta-noupia 5Rcito. 

Icöfa, ja nouft ftUan foncaan iötuntaan. «Janella oli mtU 
ncn fauntS naf^nfä ja töcr^ot ^leti faunttt päällä, \oW on 
fuUadfa fulajaa, l^o))ead)a l^eläjää. ^effii fittä foiranfa me^ 
ten rannaQa mafaaman, niin !utfuu (uoffenfa, antaa paifan 
fulman ^am^jatfin, ja fanoo: 

,g)ttlt, ^)itH ^ilffatfeni! 

3lwaa uffi *), »ierctä mcräjä, 

Ät)Iäfunnan funlematta, 

Uffien urajamatta, 

SBcräjten tt>ittfumatta, 

SKuötan lel^män ammumatta; 
faata funinfaan potkalle ^Jtclufftin *) tää ^jaiffa, jotfcifö 
^el^jottatfi »cljcäni f^tbcn, fäärmciben fc'a8ta/ Äotra toi- 
raitti l^eti afian, juoffi l^iljaa linnaan, ja ^jiöti funinfaan 
|>oi'an ma'ateöfa Janelle fultaspaifan ^Jicluffiin, ctf ei Itänen 
fiellä fät)nnä§tä tietty mitänä. ©iitä juoffcc famaa tietä 
jättenfä, ja tufcc cmäntänfä luoffe rannalle. 2:^tär fun fef=^ 
fii ^änen tuletoaffi, ru^jeaa taafen ))u^uttelemaan, fanoo: 

,^itH, ^?tili ^ilffaifem! 

^aapa tänne fanomiHe, 

SDIiöfä mun on »eiofeni?* 
^ilffa xoa^iaa: 

,2:uclla fun on »ciofefi, 

Ä^iben, fäärmetben fe'aöfa/ 
Sit)\t)\) taafen t^tär: 

,9Kitäö faattclet f anoa? 

©anomia full^on fo'iöta?' 
Riitta toaötaa: 

^<BiiCL faattelen fanoa, 

©^öjätär on [iaöfaft, 

©ull^on toiereKä »en^ioi/ 
Ä^f^^ t^tär: 

,9Kitä f^otiin noiöfa ^äiöfä, 

gfloiöfa ^äidfä ©t^öjättären, 

©^ojättären f^ömingiöfä, 



Digitized 



by Google 



8. 9)?ctcöta»nourtja 5icito. 83 

Suojattarcn juomingiöfa, 

SBaStaa ?)ittfa: 

,?uut Kl^oiöta, päät Moista, 
Äaalit hitti nauri^iöta, 
^alanel^ct Ictoän fucret/ 

»SSuIe ttJicIä, ^tltfafent, fal^beffi ^öffi täl^än rannalle 
mafaamaan, minä taraitfen finua'', fanot t\)iäx, lotise [tl= 
laita mereen tataft, ia läffi meren funtnfaan fotiin, futcn 
oli läl^tieSfänfä luujannut. 

Juleepa aamu, ja funinfaan poita noufee mafaama8= 
ta, niin !ef[ti ^atfan ^3te[u!ft8|anfa, ja ouboötuu fitä, \a^ 
noen: »miStäl^än tämä näin firotefoincn paitta iä^än on 
jontunnt?" — ©^öjätär [tfloin irall^eHa fufeift, fanoi mte* 
l^ettenfä: ^niinl^än tämä fummaf in en; finä n?aan mafaat, 
^JÖ^ötät, minä futte ^oflä !u[ta=|)aifat ompelen/ — Äunin= 
laan poita et futtenfoan Isäntä n^fonut, »aan mietti mie^ 
leöfänfä: ,ei tämä ole fun ompetoitafi, tämmöistä ei t)ö§fä 
te^e/ Äuuffuöteltiin linnan n?ä^eltä, joö olift fetä XjbHä 
linnaSfa fä^ntjt; voaan ei faatu felmää, eifä tiennt)t paiftaa 
fufaan omaffenfa, a\ia jät fittenfä. — SRuiötaa [ittä !untn:= 
faan poifa fäärmeiben ]e^a^\a olijan, ja fäöfee orjien mennä 
luut pois luomaan: jo fe nt)t on mufa \\)oit). Slo, fäptoät or= 
jat poifaa [ieltä fatfomaSfa, tt?aan tulen?at talafi, fanottjat: 
,eifä ole ft^öt^, tt?an^in fäärme »aan fämmeneHänfä ^äntä 
maf uuttaa/ — @€ taa^ funinfaan poi'a8ta fummaa on; 
lähtee geöfi^affaan, fanoo: ,oi, [ie ?e8fi=affafeni! fun mie 
mieleen panin fpiben, fäärmeiben fefaan, mi on, ei ftjöbä 
nt)t fa^tena t)onä, ennen ^l^tenä ft)ötiin?* — ..SKiffi Itänet 
finne panit?'' f^f^i Seöft^affa. — SBaStaft funinfaan poifa: 
,fun fauniin poVan otin paimeneffi, ^än tt?ielä fano fau= 
niimman jifären oleinan, niin p^t^fin [itä morfiameffcni. 
SBeli toifin fifärenfä, xoaan ruma oli, niin minä n?ale^teli:= 
jan panin ft)iben, fäärmeiben fef aan; n^aan fifärenfä fuiten- 
fin otin morfiameffeni, en janaani muuttanut/ — »6ipä f e 



Digitized 



by Google 



84 8. !Dlccegt&'nouftia !Kleito. 

pttcn fifärcttfä oicfaan', [anoi 8c8ft=affa, „]&äncn ftfärcnfä 
mcrcgfä on; ficlta toi ftnuHc paihn ))teluffiift, jotta etM 
l^clpottatfi locljea. Syöjätär finulla on morftamena/ — 
51Koifct tiebot faatuanfa, lal^tec funinfaan ^joifa gcöft-afaöta 
fotitnfa, ja amclcc, ajattelee fen ^jättoaä, niin tulee toinen 
^ö. — .S^tär taafen p\)xUi mereötä maan funinfaan poVa\le 
laf)\aa tuomaan, nitnfun »ttmeinftn; om))eIee fullalla, 1^0= 
peaHa ))atban, jotta fen l^än ttJtcpt. ?)annaan fiitä taa§ 
j^o^^ea^fal^leiftn, ja laöfetaan fol^oamaan maalle, ©^bän^ 
^öllä tulee l^an fieltd, — »itbcltä toirStalta jo l^eltnä !uu* 
luu, — ja noufee 8e§ft=afan fiHan pixat)än tötumaan; niin 
on foreat, ^len faunofet n^aatteet ^jäällä, ett^on fuDaöfa fu^^ 
lajaa, l^o|)eaöfa l^eläjaä. — 9)u]^utte[ee fiita fotraanfa: 

,;?)itlt, ))tt[t ^ilffatfent! 

Sltoaa ufft, ttjteretä toeräjä, 

Ä^läfunnan fuulematta, 

Ufften urajamatta, 

SBeräjten njinfumatta, 

9!)tu§tan (elämän ammumatta; 
faata funinfaan ^3oi'an pieluffttn tää ^jaita." — ?)i(ffa otti 
paiian fulman l^am^jaifinfa, ja fat fen funinfaan poVan ptc- 
lufftin, niihfun oli fägfett^. — 9loufee)>a funinfaan poifa 
aamulla mafuuffettanfa, niin näfee futta:=^?aiban ))ielufft§^ 
[anfa, ja fanoo: ,,fen tämän on ^^aiban minulle ))ietuffiiit 
^jannut?' — „Z)i funinfaan poita armiaö!' fanot ©^ojä* 
tär; ,ttfe minä mafaan, fäbet muKa ujalmottjat; niitä minä 
neulon, niitä minä om^jelen, finä tvaan mafaat, porotat/ 
— SSulee fama§fa orjat, [anomat: ,oi funinfaan poila at^ 
miaö! ei fuole fe finben, fäärmeiben fe'aöfa olija, »anl^in 
fäärme ^l^ä fämmeneHänfä maf uuttaa toaan,* — ^9flo, ot= 
tataa Itänet pox^, f un ei f^öbä*, toaötafi funingaö. MSti 
orjanfa ^3oiö, pani fen ^)ieluf[iöta [aabun paihan ^jääHenfä, 
ja täffi geöftsaffaan taaö, anoeHen: »citoät nämä om^Jele^ 
mat ote mun naifcni raatoloita, tämmöifiä l^än et te*e/ — 
Stulee ^iitä Seöfi^affaan, [anoo: ^armaö Seöfi^affafeni, mt 



Digitized 



by Google 



8. Söf^ercöta-nouftia S^cito. 85 

lumma on, lun tuli enfi t)önä fultatnen paxtta, toiöfa hxU 
täinen ^jaita mun ^Jielufftini?* — ^Dm^ja fe fummafin, 
poita^eni", iDaötafi Seöfi-affa, ,,fun \)oM aina noufee mc^i 
reStä nuori neitonen l^uoneeni ^jortaitle; fe on fuUaÖfa fu* 
la\aa, ^opea^^a J^eläjää, ja niin tanni^, niin fauniö, jotPci 
rvoi mitreöfä löeteä, eifä faarnaSfa fanoa, niin ferallanfa 
tuopi aina jotafin lal^jaffi finuHe. ©el^än fe olififin fun 
oifea morfiamefi, ja fe on ©t^öjätär, jota n^t ^jibät nai* 
fenafi/ 

Äuninfaan poVan fiCfoin ru^^efi mieli laatimaan nal^bä 
fita, jofa l^anelle femmolfet laajat oli tuonut, ja fanoi SeÖfi== 
atalle: ^miHäpä minä fen fauniin neitofen [ieltä faifin, joö 
tno toa^ta u?ielä mereötä fol^oaifi?* — ^SBielä fe jalfimäi:^ 
fet lalpjat finuKe tuo))i^, fanoi 8eöfi=affa, ^maan fitte tä^:^ 
t\)\) meren funinfaan ^Joi^aHe ruttjeta naifeffi. Äätj^än \tp^ 
pien pajaöfa, taiota fielfä löiifatteet ja pitfät rautaifet xoiU 
\atf ja tule ^öffi talaan »artioitfemaan. Äun nä'et tt)tta= 
tcn mereötä maaUe noufeman, niin tatooita J)zti mitjoiHafi, 
\a fatto »iifatteiCa ^)itimct. joiöfa om:pi fiini, eläfä laöfc 
^äntä, joö fe miffi muuttuifi, »aan ^ättjitä faiffi afeiHafi, 
niin l^än il^mifeffi muuttuu n)itmeinfin/ — Äuninfaan 
poifa l^eti meni pajaan, te^etti fietiä »iifatteet ja »itjat, ja 
tuli illemmalla fitte fiHan foraaan vartioimaan; 

SBuottaa fiinä fotttjafen, waan ei na'^ tulenjaffi. SBii^^ 
mein f^bän^^ön aifana alfaa jo Imelinä faufaa fuulua, ja 
mereötä fol^oaa neitonen niin faunia ja i^ana, ett^ei looi 
ttjtrfiöfä ttjeteä. 9ioufee filfan forttjaan iötumaan, ja rupeaa 
pulauttelemaan foiraanfa: ^piili, piili ^ilffaifeni, »ie nää 
faatiot ^) funinfaan poi'an pieluffiin!" — Äuninfaan poifa 
fiHoin noufi piiloötanfa Isäntä tatooittamaan, niinfuin oli 
?eöfi^affa neutoonut. 5Reitonen l^eti yritti ^eittä^t^ä me* 
reen; mutta toinen oli ttjaroitlanfa, loi famaöfa »itjanfa 
pääHitfe, ja z^ti pafenemaSta. ©ieppafi fiitä löiifatteenfa, 
ja rapfi Janelta fal^leet poiffi, jotta foliöten fatofiu?at me== 
reen. Xtfttö fittefin olifi pahennut Isäntä, muuttui maan 



Digitized 



by Google 



86 8. gjicreöta-nouftia 9tetto. 

matotfeffl, ilman ttifaffi, fifiliöfofft, Taarnccffi ^), njärttmafft, 
piiraan ^)aaluffiffi ja muuffi; luaan funinfaan poifa ne faif ft 
l^ättjitti, ei laöfcnut ennen, fun il^mifetfi tuli jällenfä ja 
muuttui i^anaffi fun olifin. ^SKitä te, funinfaan potfa, 
minuöta tal^bottc, fun minut ©^öjdtär fuitentin f^ö?" fa= 
noi neito. ,,@i ole l^ätää',. ttjirffoi funinfaan ))oifa, ^ei 
f)an tt)iiffoja enää ote linnaöfani afuttja, })ääfet ainoan ipef- 
jefi tuoffc, fe on jo helpotettu/ Otti tyttären ja n?ci 8e§fts= 
affaan, joSfa manattiin ^ö. aamulta l^eitti fitte ttjttäreti 
?e§fi'afan 6uo§taan, ja fättji linnoiHenfa fotiin. ^f^9 
[ieHä »anl^a morfian: »miöfäpä npt, full^oni, fättjclet, f uit 
et pibä taloubeötafi mitäna?" — ^ ©läikän l^ätäele, en mä 
toiifoffi fua enää l^eitä', fanoi funinfaan poifa; mutta orjiU 
lenfa fanoi: ,,lämmittäfää rautainen fplp. Äaimafaa fpn- 
n^ffen alit l^auta folmen f^len f^ttji;9bellc, panfaa fiil^en tuli 
ja tertoa palamaan, ja tciöittäfää ruöfea l^aljaffa l^auban 
pääHe, »aan f^l^n f^nn^ffeltä pirtin ott?elte faati afettafaa 
finifet l^aljafat, fuita ®) myöten astutatte mun morfiantant 
fpl^^n/ Orjat toimittattjat faiffi fanaa mpoten tarfoiHens^ 
fa, ja faamat astuttamaan ©pöjätärtä t^l^^n, futen funinfaan 
poi^an morfianta muinoinfin: fu Itäneitä l^elmoja f antaa, 
fu Isäntä fäbeötä ttjafuuttaa. Stultiin jo f^lpn ongelle, niin 
fanoo (Syöjätär: „en n^t enää tariDttfe talutoöta, täötä l^^p^ 
pään jo f^nn^ffeHe ja fiitä lamoille/ 9Rutta orjat l^outut^^ 
telittjat Isäntä, fanoittjat: ^aötufaa tofi, funinfaan poi'an ai= 
noa morfian, [ileätä [iltaa, ruöfeata ujcrfaa mt)öten.* ©^6^ 
jätär [illoin aötuifin l^aljafaHe, »aan fe famaSfa fifaHettiin 
jalfojcn alta, ja l^än f^fättiin folmen fplen f^nj^ifeen l}au=^ 
taan, joihon jäi. ^alaeöfanfa fifal[i fuitentin n)ielä tuffia 
pää§tänfä, ja ^uu[i: „tuffani olfoot ilman itifoina, maan 
matoi[ina, tuonen touffa[ina i^mi[ille i'än faifcn iDaimafp!' 
^ääöt^änfä (Syöjättärestä, fänji funinfaan poifa ge8fi= 
afaSta [en fauniin mereltä nouöfeen tyttären, ja pani mor= 
[iamcf[enfa, joöta [itte linnoitta laabittiin l^äät. SKutta mor* 
fiameufa toeljen otti »ierimäifefp mie^effenfä, ja antoi l^ä* 



Digitized 



by Google 



9. SRaffen ^^bcffdn ^oifaa. 87 

nellc ))uo[ctt l^^to^^ttanfä, fun uttn faumin fifärcn toi. — 
<Scn ^)itutnen fc. 

©elit^Ifta: 1, fuofaItn= ru!tn. 2, ja!fa = ritfu. 3, paifatt 
= 5«tn)in. 4, uffi = otoi. 5, pieluffltn = padn alaiflin. 6, faatiot 
= ^oufttt, puffut. 7, laarncelTi = Icrpiffi. 8, fufta = jolta. 

35 tn main e. g§tä-pitawatnen, töalffa »aiainaifempi toiflnta 
tjn ttttmettu po^ioi§*4>amecdf5, fe »aan ettd ©^öidtdrtd fiind fanotaan 
^a^afeffi eli ^a^afen toaimoftl. 



S^tdtdinen, td^n toenattatoa tarina en ttetddffemme 3 tali a* 
laifillafin. Äatfo 5Dldrti^enfaaI aHcr IBortcr »on 2):r 4). Äktfc. 
©Tftcr ©anb, ©eriin 1845, 9l:o 21, ff. 139-148, ,2)tc 3)rci ^tönigd- 
finber/ 

I. aSelii&nfa etftjat [a ^otttfentna Untäi&t 

SBendidn karjalasta. 

Oli folmc tytärtä, gcl^boöfa fäiDcffeöfänfä fatoat fc9* 
fcnänfa ))aKnotmaan. SBanl^tn f anot: ^mfnä faon foImcSta 
cbrati j^töäötä fotastoa^cHc ruojan*; toinen fanot: ^rntna 
faan folmeöta ))ellawatt f uibuöta fota-toä^eDc tociatteet' ; loU 
tnaö »irffoi: ^mlnä faan folmcöta fol^buöta ^l&beffän poU 
f aa.* — (Sattuipa funinfaan poxta metfäflä oHcöfanfa fuu= 
lemaan tytärten ^jafinat, ja mietti mieleöfänfä: ^fe minun 
vitaa ottaa, fu \aapx ^]^be!fän pottaa folmcöta fol^buöta.* 
SBei tyttären feraHanfa linnoille, ja otti naifeffcnfa. 

6Iitt)at fitte aifanfa ^l^beSfä, niin jo fol^tuutui fe nai* 
nen, ja )at folmc poifaa ^^beötä fol^buöta, niin faunilta, 
niin fauniöta, ctt^ei maaHa mointa: 

Ääbct fultaa fatmoifeSta, 
Sarat ^opcifct potoidta. 



Digitized 



by Google 



88 9. SRaifen ^^beffan potfao. 

^airot)t paiitoi paala^ltaf 
Äuutamotfct fulmaluilta, 
Säl^Dct tattt)on l^arttoilta. 

8a^bctaan fttta ))cfijatä etftmään, ja orja faapt matfaa* 
maan. Äulfcc loa^an matfaa, niin ©^öjatär tulcc ttjaö- 
taan, fanoo: ^funnc matfaat?' — y?)efiiatä etftmäan.* — 
„^0f ota minut!* ))^rft ©^öjätar. — »Äa, fun tullet*, 
löaötaft toinen, ja p\)))^i Isäntä matfaanfa. — ^SBuotal^an 
toä^äifcn", toirffoi ©^öjätär, ^fä^n fotonani xoaan pi^- 
ta^t^maöfä, niin fitte tulen/ Dr ja ttjuotti fiind fcn aif aa; 
mutta ©tiöjätär otti metfäöta folme forpin äpärettä *) l^el- 
maanfa, \a tuli orjan luoffe tafafi, joöta fulfiwat ^l^beöiä 
linnoille. ©ieHä loietiin ©tiöjätär l^eti tapfia pefemään, 
»aan tämä fun pääfi naifen fera fa^ben feöfen, falafi nai= 
fcn oifeat lapfet, ja fantoi forpin äpäreet loaan pirttiin, 
fanoi: „ompa niitä peötäaiä tofi^ ilman joutavia forpin 
äpäreitä toaanl' — ^,^0, oli, mif oli, forjatfaa^an natöta 
f^l^^n ainafin", toaStafi funinfaan poifa; waan fuitenfin 
oli pal^a mietenfä, fun nainen forpin äpäreitä rupeft \aa'^ 
maan. ^äl^bettiinpä naiöta f^l^n Jaattamaan, futen fäöf^ 
oli, niin ©^öjätäc fiCfä aifaa juoffutti ^nen folme poi:^ 
faanfa pul^taafen peltoon, mil^antaan toainioon, ja fätfi ujal- 
foifcn fiwen alle. 

Ollaan taaö, eletään linnoitta, mi eletäänfin, niin 
nainen toiste fä^pi fuormillifeffi, ja tel^bä faaa^uttaa fot^ 
me poifaa l;]^be8tä fol^buSta, niin faunista ja il^anaa, jotta: 

Ääbet fultaa fafmoifeSta, 

SaPat ^opeifet polujiSta, 

|>äi»^t paistoi pääta^etta, 

Äuutamoifet fufmaluilta, 

Dtaujaifet olfapäiltä, 

Sä^bct taixoon l^artioilta. 
Säl^betään taa^ pefijätä etftmään, funi toiimeinfin, ja ®\)6^ 
jätär niin ifään tiellä »aStaan tulee, ja tarjoaffe pefijäffi. 



Digitized 



by Google 



I. Söeljianfa etftiSt ja Soutfentna rentäjat 89 

@tft}at etwät ottatft Isäntä, roaan ©^öjätär poitU^i f^rjäan, 
loi tien lötereöfä mutfan, ja tuli uubeötanfa eteen, fanot: 
„ottafaa minua peftjätfi!* — ^tftjät ni)t chrät tunteneet 
^antä, ettd fe oli fc entinen a!fa, »aan p^^ftn?ät ^äntä lin^ 
noille tdl^temään. ^SBuotal^an, fun fotonani ))iötä^b^n en« 
fin*, toixttoi ©tjöjätär, juoffi ^eti metfään, minne lie juo8= 
]nt, otti [ielta folme »ariffen poifaa mufaanfa, ja toi ne 
linnoille, ©iellä fun tuli naifen luoffe, )?e[ifin lapfet, xoaan 
pani l^eibät piiloon, ja toariffen äjjöreet loaan fantoi ^el= 
ntaöfanfa ^^irttiin, ja f anoi äfäifeöti: ^ompa niitä peötätoiä 
tofi, ^Jelffiä tt?arif[en äpäreitä loaan!* MSti funinfaan 
poita forjaamaan naista ^^tä l^^njin, fanoi: ^on, mif on, 
faattafaal^an ftjhj^n ainafin!* — (g^öjätär fiKoin oli toa* 
roillanfa, ja naiöta fun lä^bettiin f^l^^n loiemään, niin 
fantoi lapfet taaS pul^taafen peltoon, tt?i^antaan ttjatnioon, 
j|a peitti ipalfoifen fimen alle, jonne oli toifetfin »ien^t. 

SKutta funinfaan poifa tuli furuHifeffi fomin, eifä 
tiennyt, mifä aiouffi, fun l^änelle nainen femmoifia lapfia 
rupefi faamaan. alainen puoleltanfa feötää faiffea fitä, 
eifä fano, jo§ fe niin mitä Syöjätär ^äneCe laatifi, pitää 
n?aan n^ariffen poifia lapfinanfa. — SiKitäS oCafaan? Äu^^ 
lui aifaa fotaanen, niin funinfaan poifa jo l^ail^utti furun 
mielcStänfä, ja nainen fätoi folmannen ferran fol^tuifeffi. 
Äantoi aifanfa fo^tua, niin jo faanti^aifa tuli, ja l^än tel^bä 
!att)a]^utti folme poifai§ta, niin il^anaa, niin fauniöta, jotta: 

Ääbet fultaa faln>oi[eÖta, 
Sarat ^opeifet potoiöta, 
5)äin)i)t paiötoi pääla'elta, 
Äuutamoifet fulmaluilta, 
Dtaioaifet olfapäiltä, 
Säl^bet taiioon l^artioilta. 

^antiinpa orjat n^t laeille pefijän etfintään, tt?aan 
niiHc fäwi famoin, fun cntifiHefin. ©^öjätär tuli tiellä 
»ahtaan, ja ft)f^i: »funne matfaatte?* — ,?)efijätä etfi* 



Digitized 



by Google 



90 9. SRaifen Jj^bclfan poifaa. 

mäaii/ — g^o, oitaha minut*, fanoo ©^öjätär. ^c en- 
finiia txxoat huolineet pncötä, fulKmat cbcKcnfa; mutta 
©^öjätär ^jpörä^ti f^rjään, ja ftcifi tien toaxtta f)tiban cbcl- 
Icnfä taaö. Mm fiitä l^eiDe toaötaan uubeKenfa, ja p^rft 
pcftjäffi. — ^Äa, futt läl^tenet, niin lal^bc', [anoivat et* 
fijät, ja mtelt^tiDät ottamaan Isäntä, ©^ojätär fuitcnftn 
V^rft ))ifimältänfä fotona fä^maän, otti folmc l^arafan äpa* 
rcttä l^clmaanfa ja tuli nitben fera linnoiDc. SBictiin ftcHd 
nai[cn luoffe, toaan \epa oli faffi ^)oifaan[a fätfcn^t lafKinfa, 
niin ei ollutfaan fun ^ffi poita xoaan naf^iöiöfä, fun ©tjo= 
jätär tuli ^)efcmään. ©c ihmettelemään fitä, funne toifet 
joutuiujat, ja fanoi naifeKe: ^folme ^joifaal^an olette X}f)^ 
beötä fol^buSta ennen faaneet, mitenfä n^t on »aan ^ffi?* 
— ^Äa, fenl^än minulle Sumala faHi, fen ^l^ben toaan\ 
loa^tafi nainen, ja Syöjättären tä^t^i t^^tijä fiil^en. ^efi 
fen ^l^ben po\'an ja pi^ti i^iiloon; mutta l[)arafan äpäreet 
f antoi taaöfin pirttiin, ja fanoi »il^alfeöti: „ompa nitta 
peötäöjiä perf eleitä, joutavia l^arafan poifta toaan!* — 
„9lo, oli, mi oli*, fanoi funinfaan poifa, ^faattafaal^an nai- 
nen fplp^n!* — 5Wo, läl^bettiin Isäntä »iemään ftnne, niin 
(Syöjätär [iHä aifaa poi^an otti piitoötanfa ja fantoi pu^^ 
taafen peltoon, »i^antaan toainioon, joihon peitti iralfean 
fimen alle. 

SRietti funinfaan poifa mielellänfä, mitä naifefle piti 
tel^tämän, fun l^än linnun poifia »aan tefi. Äau^an ar== 
toeltuanfa päätti »iimeinftn tul^ottatpaffi, ja fun tuotiin 
naiö^poloinen fpl^Ötä, niin panetti Itänet rautatfeen t^nn^- 
riin, ja tpönnäl^ptti mereen, jotfei »aöta enää femmoiöta 
furua Itänen ta'uttanfa tulifi. — ©ataitfee fieHä nainen 
rauffa mereöfä, fuplaa t^nn^ri aaltoloiöfa fofonaiöta folmc 
louotta, niin faömaa jo naifen laffiinfa fätfemät poi'at fuu- 
remmiffi, ja alfamat pitfäöt^ä oloanfa fiellä pimeäöfä pii» 
loöfanfa. Siupeaapa l^eibän t^nn^riänfä fieHä meren fclfää 
ajelleöfa ^l^fätfiä j^lf^ttämään; ttjaan eittjät tiebä f^^tä, 
mistäpä i)t t^nn^riSfä olijat fen tiefiu?ät, — fuuliwat^an 



Digitized 



by Google 



I. Söeliianfa etfiiat ja Soutfentna lentaiat. 91 

maan, miten jul^maa t^nn^rt jotafin toaöten. 9)ot'at tott* 
mein alfatoat rufoclla Sumalata, fanott?at l^aifeatta mielellä: 
,oi Sumalaincn armiaö, muroita meiltä tämä t^nn^ri, päältä 
päitt?ääft näfemään, ilmaaft i^aelemaan!" — Sluöfinpa fai*^ 
mattaan fcn fanoneeffi, niin lenjefi jo t^nn^ri, aufeni jofa 
puolelle; ja f uin fatfotaan, niin meren faareöfa ollaan. 
Äiittimät ftHoin Sumalata auttamaötanfa, ja faimat faaren 
rantaa fämclemään. ?)afi)en)at poi^at [iinä feöfenänfä, tuu:= 
maelemat: ^milläpä furin rupeamme täöfä n^t elämään, 
fun tää antio faari on?* — Sluoöfa paifaöfa tuli l^aufi 
uiöfenneHen rantaan, fanci: »pul^faife, poifaifeni, minulta 
matfa!' — ^6nfä pul^faife", fanoi poifa, „m{ntäl^ben mä 
finut tappaifin.* — ^^u^faife xoaan^ pafifi ]^au!t, ,,mitä 
cUce*) matfaöfani, [itä on/ — 6i olifi poifa [ittefään 
mielä pul^faiöfut, »aan l^aufi ]^ou!utteli t)^ä, fanoi: ^teJ^- 
fää tofi, futen p^pbän, fieQ' on matfaöfani fininen paiffa ') 
ja fäälitfä *), niiötä teiHc l^pttjää on. Äun fen paifan otat* 
te, fiHä fimaHatte ri§tin=raÖtin maata, niin [ii^en l^uonuf* 
fet^) tulemat; ta\}i rannalla wettä fimaffatte, [anotte: f^nt^s 
föon fiminen [ilta mereötä poiffi linnoille faati, niin fe 
f^nt^^pi l^ett. SBaan fäälitfäinen pitäfää talteUanne, ja jo8 
fattuu l^ätä fuSfa tulemaan, niin fe teitä auttaa ai^allanfa/ 
— 3lo, f)e tcfimät fen. Äun fimalfimat »aan ]^au'in auta* 
maila paifaHa, niin faareen f^ntpi afunto niin fauntö, niin 
faunia, jotf ei [omi fanan fanoa, ja rannalta loittoni fimi*= 
*nen filta aina funinfaan linnoille faati. 

^ätäföö ftinä n^t oUeöfa Ideillä? (Stetään !unt mui« 
noinfin taloöfa. 9)ai§taa fieltä meren faareöta funi tä^ti 
itään l^uonuffet linnoille, ja linnan xoäti ihmettelee [itä, tn 
fiellä moifiöfa l^uoneiöfa afunee, maan et faaba tietoa tei- 
tään. (Sattuipa terjäläinen meren rannitfe fämetcmään, niin 
näfcc fimifen fiHan merelle miemän, ja läl^tee fitä mtjöten 
aötumaan. Slötuu, aötuu fitä mpoten, niin alfaa faari l^ä* 
neKc nät^ä, joöta paiötaa funi tä^ti Itänen [ilmiinfä. Äul- 
tee ^l^ä cbettenfä, funne pääfec jo faareen, niin näfee fau- 



Digitized 



by Google 



92 9. 9laifen pl^beffan poHcia, 

nitt fuCalta loistamat l^uonect [telia, \a 1a\)px ntitd h^ti 
aim piffaan aött. 93lcneepä pirttiin, näl^baffcnfä, fcta ftcHä 
cläifi, niin [teliä nainen afuu fa^ben })oifanfa fera. $e 
feriäläiötä fpöttämät, juottamat ja ^^mänä ^jitamät, funt 
Tuieraöta fonfaan; ja ))oiö läl^tieöfä mielä poi'at faimaamat ^) 
Isäntä [tHan formaan matfatte. Äultee [iitä itffo järeffcnfa 
ja tulee mantereelle, niin lähtee linnoilla fa^maän, ja fä- 
toeice [ieHä funiufaan ))i]^oitta, r^ötää ^). 

Sötuupa funinfaan potfa l^uoneenfa iffunagfa, fatfeHen 
ral^ioaöta, mi liiffui linnan ^)i^afla, niin fef[t muiben [e^aäfa 
lerjaläiö-ufonfin, ja f^f^t Janetta: ^miötäpä ferjäläinen fa^ 
metet?^ — ^£)i funinfaan poifa armiaö!^ waöta[t ferjalai^ 
nen, ytietäi[itfö, miöfä minä fämetin, et enempää ptrtiöfä 
t8tui[t/ — ^9ic, mi§fäpä fämeltt?* f^f^t taafen funinfaan 
poifa. — SBirffoi [tHoin utfo: i,läf[tn rantaa iä^ia [un lin^^ 
noilta[t fulfemaan, niin nä'itt fiioifen [iHan merelle päin 
menettjän, ja fain [itä mi)öten fulfemaan. — Äufin, fuPin 
fotioafen, niin tulin miimeifeltä meren faarcen; faareö[a talo 
oli, ja talo§fa eläjät, — äiti ja faf[t poifaiöta, niin fau- 
niöta, niin faunilta, jotta: 

fiäbet fultaa falmoifeöta, 
Sarat ^opeifet polioista, 
^äitt)^t paistoi pääla'elta, 
Äuutamoifet fulmaluilta, 
Dtaioaifet olfapäiltä, 
Säl^bet taimon partioilta. 

©ieHä minua fljötettiin, juotettiin jaloSti, niinfuin [tnua= 
fin täSfä linnoilIa[t ^^mänä pibettäi[i faifcnmoifeHa, ja lä^= 
tieSfä mielä poifaifet faimapmat minua matfaHe.'' 

Äuuttua ferjäläifen pafinat, juolal^ti jo funinfaan 
pofan mieleen: ,eitö§än [e mun naifeni [teliä elä potfi= 
nen[a [aareSfa?" ^3o on ajatteluttanut minuafin", [anoi 
l^än, ^mi [ieltä tä^ben tamalla paistaa faareSta tänne Iin- 
noilleni, »aan en tienmjt, fen [ieHä moi[tSfa IfeuoneiSfa 



Digitized 



by Google 



I. SGBcIiiänfa ctfti&t ia Soutfcntna IcntaJSt. 93 

afutft. 5KilIa^)a ^jääfiftn n^t ftrnie, että faiftn ne faarefifa 
eläjät nal^bä?* — „^a, l^^totn »ott paatta', fanot !erjäläi§* 
uffo, ^fun lähteä l^aluttanec, ftlta l^^toä en, ett'et toiöta 
moittta, raina o^j^jaafft läl^bcn*. — Snl^bettiin fittä n^t fiU 
iaa myöten Mhmaan, ferjäläig^uffo juol^atti, ja tultiin 1)1^* 
tenä faareen. — 9läfce funinfaan poih talon, niin pixttixn 
menee, ftellä tertte^ffct laatii. On fiinä, olettelee, niin ^aapi 
]o faneleraaan, tt)\\)t) ^joifafilta: ,h, miltä maalta te olette 
tä^än fattnneet?* — ©anoiwat ))oi'at: „fa, filtä maalta 
me olemme; f un olimme tt^nn^riöfä, f e tupzaa f imeä »aö^ 
ten !olfnttamaan, \a me emme tiebä miöfä me olemme, niin 
rufoelimme Snmalalta, jotta: Sumalaifeni, muroita meiltä 
t^nn^ri! ^än meitä auttoi [illoin l^äbäStämme, t^nn^rtn 
fupcet aufefiujat, ja fun fatfoimme, olimme tämän [aaren 
rannalla, ©aimme ^xM fitte rannitfe fätDelemään, ja ^Jafi* 
ftmme feSfcnämme, miten rupeaifimme autio^faareöfa clä= 
mään, niin l^aufi uiben tuli fiil^en rantaan, ja taöfi meitä njat* 
faa Itäneitä ^ul^faifemaan. @mme tal^toneet enfinnä Isäntä 
tappaa] mutta l)^ä fun ^H^tti meitä, tä^t^i ttjiimeinfin tel^* 
bäffcmme, futen oli l^^^tän^t, ja faimme Itänen löatfaötanfa 
ftnifen paifan ja fäälitfän. 5ftii§tä meille apua oli. Äun 
fitoalfimme fillä l^au^in antamalla paifalla n>aan, niin l^eti 
f^nt^i raciHe faiffi, mitä täÖ[ä olet näl^n^t: fultaifet l^uo:= 
ncet ja fiminen filta." 

^oifien pul^umaöta pääöt^ä, tä^t^i funinfaan poita 
itfcmään, ja fanoi: ^minä ne olen raatanut t^ot, minä fitä 
olen teibän öjaittjoil^inne f^^nä; te minun lapfeni olette!* 
— 9!Rence fiitä fitte poitizn äitiä [epäämään % fanoo: ^finä 
olet minun naifeni, minä finun miel^efi, ja poi'at famaöfa 
minun otoat.' Suntee tuoöfa toinen toifenfa, ja fiinä ilo 
noufec moinen, ett^ei tt)oi njirren tt)eteä, faarnan fanoa. ©a* 
noi fittä funinfaan poifa: ^läl^tefää n^t, poifani, poiö mun 
linnoilleni, joöta olette f^nt^flnfinl* Ottaa naifenfa ja poi^ 
fanfa teraHenfa, ja läl^betään ^^tmä matfaHe. ?)oifa for* 
mannoötanfa otti paifan, ja fitöalfi fiUä l^uoneita, niin fa= 



Digitized 



by Google 



94 9. S^aifen ^l^beffan pcifaa. 

maöfa fatofimat, ja filtaa myöten poitU mcrcöta yääöt^ä, 
fttt)altelt taafctt ^iliaa ftttä, niin fefin fc^ta l^äroeft. — ©iitä 
1)criffe fun tultiin, laabittttn ^ett pihof, fun n^t funinfaan 
))ot!a naifcnfa ja poifanfa oli löX)i'dn\)t 

Sircttiin fitte elää cletcHä, futcn muinotnfin. Raittia 
tuli, toinen meni, ja raul^a oli ja onnettifuuö funinfaan 
potkan fobiöfa. 2Baan fain^at poi'at ferran äibiltänfä fuuHa 
l^eiHd toifiafin »etilöitä oQeen, jotta ©ijöjätär oli l^uffaan 
faattanut, niin tuli yoi^iHe ifäwä ivetjiänfä, einjätfä xoii^^ 
ttjneet f en fonjemmin fotonanfa, xoaan rufoelitt?at alituifeen 
äitiänfä: ^oi emomme f antajamme, la^fe meitä mclilöi^ 
tämme etfimään!* — Sliti ei olifi luopunut ainoilta lap- 
fiötanfa, niin fofi eötää ^eitä lä^temäötä, ja fanoi: ^etfää, 
poifafent, femmoifeHe matfatle läl^tefo, tulette ttJtelä tulkoon/ 
SJiutta poi'at ^^ä fiufaamat Isäntä, eimätfä rauhaa anna^ 
ennenfun fuoötui ttjiimeinfin laöfemaan, ja fanoi: ^no, fun 
mielenne l)t)Voxn laatii, niin menfäSl^än, poifafeni! Sumala 
matfaHanne!* — ^oi'at fiHoin fuorimat matfaamaan, ja 
äiti omiöta nänniötänfä Ippfää maitoa, joöta iaatii J^eiHe 
tieöfafen, ja aniaa lä^tieäfä cnjääffi. ?äl^tett)ät fiitä n^t 
astumaan, fultemat fulfemiätanfa nuo dVai, nämät päimät, 
niin muutamalta paifoin fietti ^) iötuu fotoen ^^) nenäö[ä. 
©iitä noufee laeille riita. Soinen fanoi: ^minäpä ammuu 
tuon fiefin tuohta", ja ojenfi joufenfa ampuatfenfa. 3Jtutta 
toinen fielft Isäntä, ja fanoi: ^ole ampumatta, mitä ftnä 
fttä ammut, fauniimpi fe eloöfa on/ SBeli ^J^tä^V^in xn- 
pefi jo laufaifemaan, voaan fietfi fiöoin rvixttoi Janelle: 
^elä§ ammu, poifafeni, mielä mä fuUe ^\)Xoaä laabin!* — 
Duboötui poifa fiefin puisetta, ja alenft joufenfa; »aan fol^ta 
fatut iaa^ \xtä, fanoen: ^mitäpä ^\)rvää l^än minulle laatii!'' 
ja ojenfi uubettenfa famaiöta fieffiä. — ,,(5läö tapa noin 
faunista lintua!* fanoi taafen ttjeli, niin ei ampunuttaan 
toinen fiflä f ertaa ; mutta fiitä fiimaötiti fol^ta uubettenfa, ja 
ojenfi folmannen terran joufenfa. Sfään olifin jo laufai= 
femaifiHanfa, niin fietfi taafen pulani fotoen nenältä: ,,elä8 



Digitized 



by Google 



I. 2BcIitanfo ctpiat ja Soutfentna fcntajät. 95 

ommii, poifaifem, minä fuUc ^tjxoaä laabin!* — ^SKttä^ja 
^tiirää [tnä mullc laabit?* fanot poita, rvaan alenft futtcn» 
fin joufenfa. ,Äa, et ticbä, mitä fulfieöfafi fattuu', »aö^ 
tafi fieffi fotocn latmaäta; poih ci enää ipii^ttn^t Isäntä ^ 
^ät^^ttää, ja ampuminen jäi fillenfä. 

©aiirat tocljet taaöfin matfaamaan. Äottoan aihci 
furettuanfa tuli meren ranta eteen, ja jäittjät fitl^en tuumi- 
maan. — »SJliHäpäö tästä n^t poiUi pääfemme?* fanoi fe 
ampuja ^joifa. — ,^©e fiitä n^t tuli", tooötaft toinen toi^ 
mcSfanfa, "miffipä, tt)elt, fieffiä l^ät^^tit, enfö mä finua 
ficltätt^t?* — y^a, minä Itänet olifinfin ampunut, ellet 
[inä petfuri oHut fieltämäSfä", fanoi fuutuffisfa »elt, ^n^aan 
tulfoonl^an n^t amuffemme, fo§fa lupafi; f un lienee l^^tt)ä, 
faattafocn meibät mereStä poiffi ja öjieföön täötä toifcUe 
rannalle/ 

Sluöftn faifaan njielä fancnceffi, fun faaal^ti fieffi tai^^ 
»aalto, Icnft leu^al^ti fiii^en, ja fanoi: ^nouöfaa n^t, poifat» 
fet, felfääni istumaan, niin faatan tcibät meren poiffi!" 
?)oi*at tefitt»ät fen, ja fieffi läfft l^eibän fka lentämään. 
Senfi lenfi, noufi noufi aina tainjaSslafeen ^l^ä, ja f^f^i 
fietiä Ideiltä: ^jofo fuurena on meri filmistänne?" — ,ipfa, 
niin on fun puifen*') fate ^'^y, fanoittjat poi^at, Jen fuu= 
ruubelta »aan näyttää filmistämme." Äieffi fiHoin loi^c 
fieltä alaS, ja paiSfal^ti l^eibän fera mereen, jotta faStuitt)at 
toä^äifen; toaan fiitä rupeaa nou[emaan taaS, fo^oaa ^lem* 
mäffi mietä, fun enfi ferralla, ja fanoo fefäSfänfä istujille: 
.fuuteltafo n^t meri näyttää filmistänne?" — „5Ritn on 
fun feulan fuuruinen tt?aan, fen fofoifelta meille näyttää", 
ujirffoiujat poi'at »apisten l^änelle. Saufoaapa fieffi jo fiU 
loin ylenemästä, ja paiSfal^taa uubetfcnfa mereen, jotta poi^at 
i^an umpi^pääl^än menijät »eteen; »aan alfaa fiitä taafen 
fo^ota taiioaalle tafafi. SBiimein tuifi ^l^äälle nouStuanfa 
i\)\\)\) taaSfin fefäSfä olijoilta: "onfo fuurena n^t meri fil= 
miStänne?" — ,&{ ole fuurena", »aStafi»at poi'at, »niin 
on fun riel^tilä *^) ifään, fen fuuruubelta voaan näyttöä." 



Digitized 



by Google 



96 9. Slaifeu p^bcff&n ^oifaa. 

Soille ftlloin licffi folmanncöti mereen, jo ))at8fa]^tt »tela en* 
niötä fptpemmäHe, että tuli fotHlIe aina ^jal^em^^i l^atä; mutta 
ei faufaa »ebeäfä ^itän^t, toaan noufi lentoon iaa^, ctfä 
fol&onnutfaan fen foiöemmin enää taimaaHe, lenteli alaitfc 
«aan, ja f antoi poVat mereötä ^^oiffi rannalle. — ©it^en 
l^eitti l^eibät fefäötänfä l^iefaQe, ja fanoi fifle ^joi^alle, fu 
Isäntä am^jua yritti: ,,[inä hm rujjefit, ))oifafeni, minua am^ 
:pumaan, minulla [illoin niin \)ixrotix oli, fun finuHafin mun 
enfi ferran mereen |?aiÖfa]^taeöfa. ©amatfe fun toifen ja 
folmannen ferran minua ojenfit, minuöta fiHoin meni niin 
l^irnjeäffi, etfen näl^nvt tain)a§ta ^ääni päältä, niinpä ^U 
nuHefin folmaö mereen^paiöfal^uö oli l^irujein ferta. — 
3l\)t olen fanani teille tä^ttän^t, fun l)li meren faatin, men«= 
fää n^t, funne mielenne laatinee!* 

9)oifa5rufat fiHoin läffimät itfe=päällänfä maeltamaan, 
ja fulfiioat fau'an aifaa outoja maita eff^ffiöfä. — 9Ren* 
nään, mennään; toaan ei tiebetä, minne mennään. SRui^s 
tuipa fuitenfin l^auHn antama fäälit[ä toifelle poi^alle mte- 
leen, niin pul^ui fiitä meljeUenfä: „fun antoi [äälitfäifcn 
meiÖe l^aufi, fanoi ai^aHanfa meille fiitä I;9tt)ää oleujan, 
niinpä ruujetfoon nt)t meitä l^äbäöfämme auttamaan!' ©a* 
maöfa otti fäälitfäifen formanno8tanfa ja t^önfi U)ierc« 
mään. ©epä fun pääfifin liiffeelle, »ieri, »ieri ebeHä ^l^ä, 
ja \)e fen jäfeöfä fulfinjat. ,g)^tt)än matfaa fiHä tanjoin 
ment^änfä, tuliroat fafeefen männi§töön, niin fiinä »aafa* 
lintunen i§tuu männijöfä, jof a f^fi)^ Ideiltä: „funne menette, 
poifafeni?* — „Si)Zenemme*, fanoinjat, ^njaafalintufcni, »e^ 
lilöitämme etfimään; etfö tiebä finä, miöfä meibän on ttjel* 
jemme?* — *@n tiebä minä, poifafeni*, fanoi lintu; ,,tt>aan 
tä§tä fun luä^än matfaa menette, talo tulee, niin fun fiinä 
f^f^tte, tietäjät el^fä fanoa, fuöfa toeljennc on^at.* 

^oVat fiitä fiittiiöät lintua neu»o8tanfa, panimat fää* 
litfäifen »ieremään, ja fulfimat fen jälfiä ebellenfä, funne 
tulittjat neuiDottuun taloon, joihon menitoät pirttiin. Setui* 
loat toogan aitaa pirtidfä, niin fpf^i emäntä: ^fuStapa )t)ie« 



Digitized 



by Google 



L SSeljiänfä ctfijät ja Soutfcnina lentäjät. 97 

xaat, olette?" — ^Olemme peitä ja fielta', fanoteat poVat, 
i^Iäffimme öjclilöitämme etftmään, ettcfö ttetäift, mtöfä l^e 
oipat?" — »Ä^lla Qtoat »armaan tSHä maalla teibän xoeU 
jcnnc", toirffot emäntä; ^fettfcmän poifatöta ^3äin?ät joutfe^» 
nenä lentelee merellä, n?aan n^äl^än matfan ^äädfä on talo, 
niin fiil^en fun ^öffi tuletoat fotolle, famaöfa mtel^tffi muut* 
tumat jäHenfä. Äun n^t täM [tilden taloon fuPette, niin 
ficltä ne lö^bätte/ — ©efoö n^t ijoifia t^aötutti, fun mci* 
fen ^jul^ecn fuultioat. (äittjät malttaneet pitemmältä fiinä 
tato^fa enää n>iip^ä, loaan ]^eittttt)ät jää^J^^ioäifet emännälle, 
ja faiirat fäälitfäifen :perä§fä fulfemaan, funne fe ebeKä ujieri. 
©epä fol^ta taufofifin loieremäötä, ja fun fatfottiin, fitnä 
talo oli moinen, mi laeille oli neumottuna. OUaan pirtiöfä, 
istutaan fotn^afen, niin talon emäntä fanoo: ^miötä olette poi* 
fafeni?* — „^a, olemme", fanoitt)at ^3oi'at, ^»elilöitämme 
]^afcma§fa, pnokn ifä^fanniffaa olemme jo fulfeneet etfien 
l^eitä, jofo lienemme loiimeinfin ^jääl^än ^jääöfeet?* — ^3o 
olette, ^)oifafeni, mattanne p'dä^\ä^, tt)aÖtafi emäntä, „xozU 
jenne päitoät joutfenina merellä lenteletoät, xoaan iltaifeUa 
aina meille tulemat ^öffi, l^eittäioät joutfcnen febut ^*) ui* 
fona |)äältänfä ja astumat miel^inä ))irttiin. Äun n^t pU 
meaän faati muotatte, niin täältä ne lö^bätte; mutta elfää 
nä^ttä^t^fö l&eille, muuten <?atenett)at l^eti, toaan jo8 fatutte 
fuojaöfa olemaan fun tulemat, pxtäix l^eti mennäffennc pU 
\)aUe ja polttaaffenne joutfenen febut, niin fiitä muuttumat 
teibän meljcnne itjmififfi jäHenfä/ . 

®eföÖ n^t taa^ emännän pn^t ilal^utti poitxa. ^itU 
mät fiinä Itänen fan§fa pafinata, muottaen iltaa tulemaffi. 
SBil^boin illan pimeie^^ci fuulimatfin jo ifään fun tuulen 
l^uminan ilma^fa, ja lintu«=))armi lentää leul^al^ti ^^il^aHe, 
l^eittimät joutfenen febut ))äältänfä, ja tutimat joufoäfa faiffi 
^)irttiin. ©iinä ouboötuimat l^eti, fanoimat: jo on ^maam* 
mott l^ajulla" pixtti, \a faimat jofa ^^aifaöta etfimään. 6tfis 
jät meljet fiHoin oUmat maroiHanfa, ja menimät famaöfa uVo^. 
Ottimat fieHä joutfenen febut fäfiinfä ja ^jolttimat l^eti 

7 



Digitized 



by Google 



98 9. 9{ai)en p^beffan pcifaa. 

tul^^afft, futcn affa oK ^tä neumoitut. Äatoi|)a ^aju ftclta 
|)irttim, min ouboötuimat taaö pitti^ia oltjat fiiä, fanocn: 
^mmta^ben taöfä larrclta ^aifce?* ja fa»a^tt»at ^Jtl^alle 
fatfomaan. ©icHä fun naK»at Ictunfa tu^fana jo, fäitäl^* 
titoai fomadti, ja juoTftttat emättnaQe f anomaan: ^mi fumma 
tnli, cmäntaiicmme, fnn meiltä fcbut poltettiin?* — ©a* 
ma^fa tuUioat etfijät meljetKn ))irttiin, niin faänt^in^ät 
toifet l^ci^in pain, ja fanoiwat: ^minfaläifct)?ä te ollette, ntie:= 
l^et, fun letumme ^joltittc?* — i,Äa, fenlaifet me olemme*, 
toa§tafi»at toifet, ^lun olemme teibän loeitfojanne; puolen 
ifa^fannillaa olemme jo maeltaneet teitä etfimadfa, toaan 
n\)t löyfimme loiimeinfin/ 9lo, rumetaan ftina n^t tun*= 
nuötelemaan, tiebuötelemaan, niin tuntemat »iimein toinen 
toifenfa, ja f^leileioät iloiöfanfa. — ©aapi toinen toifcKenfa 
toatl^eitanfa fertoelemaan, niin fului fe \)0 ^aadteQe^fa, funne 
päitoä »alfefi. ^cittimät fiitä jaäsj^^ipäifet emännälle, ja 
lälfimät faiffi ^l^tenä mat!aamaan fotiinfa. gäl^tieöfä otta^ 
toai etfijät »etjet äittnfä leipoman ett)ä84affaran efiin, ja 
tarjoamat toifiKe, f anoen: ^ottafaapa tätä maammonsmai- 
toiöta rieöfaa fuul^unnel^j Stoifet ottimat fitä matStaaffenfa, 
ja fanoimat meljiHenfä: »jop*on aifaa fotmanen, fun on 
maammon^maitoidta riedfaa faanut maidteOfa, ompa pitänet 
läl^teä maammon matbon maistamatta/ pantiin fiitä fää^» 
litfäinen mieremään, ja fufettiin fcn jäfeöfä aina funinfaan 
linnoille faati, joöfa noufi ilo moinen, etfei moi fuulla fa^ 
noa. Äuntngaö i^aötuu niin, etf ei tiebä funne faaba iloiS- 
fanfa, ja linnoilla laabittiin fotitntulo*pibot, joita feSti monta 
päimää pääff^t^Öte. — ©en pituinen fe. 

©clitpf f td: t, äpärettä = |)otfaa. 2, otlcc = lienee. 3, patffa 
= l^uinji. 4, fdalitfd = nend-luna. 5, l^uonuffet •-= l^uoneet. 6, !ai» 
ntaattjat = fcuraanjat. 7, fdmcice — rpötdd = fdtijeUd rpotdd. 8, fe* 
pddmddn=l^alaamaan, liKgtdmddti. 9, fteHi = fo!ft, tttra. 10, !ol- 
xotn = mdunpn, pctdidn. II, puifen = fornjon. 12, fate = fanfl 
13, rtcl^tUd = paiötin-pannu. 14, febut = na^'at, !uorct 



Digitized 



by Google 



n. ©aareöfa elojoi 99 

n. Baanifa tlai&t 

Saaffimalta. 

£)Ii ennen folme ftfärettä, f^[t)8fä iX)6ta tefitoat, niin 
noufi l^eibän feSfenänjä patina. — SSanl^in [ifär fa* 
noo: ^fun minut funtnfaan poifa ottaisi natfe!fenfa, niin 
folmeöta ^eHatoan !uibn§ta fofo linnafunnaHe paxbat laatu 
fin/ — Äegfimäinen [ifär fanoo: y!un minut funinfaan 
poxta otiax^i afaffenfa, ntin folmeöta öjel^näj^nDäötä Iinna= 
funnalle leipää laatifin f ^Kaiteen/ — Äolmaö fifär fanoo: 
„hm minut funinfaon poita ottaifi, niin minä folmeöta 
toatfan xocCt^tä ^l^beffän poitaa faifin/ 

Äuninfaan poita ftiunteli l^eibän ^jul^ettanfa, ja fanot 
itfeffenfä: ,fu l^citä ottaa, !aiHi onjat Ip^toiä? — SBaan on^^ 
l^ott Itnnaöfa toaaUtta ja Idpaa, fen otan, jofa folmcöta 
»otfan »ä^eötä ^l^beffän :poif aa ]aapi.' ©en otti nuorim^ 
man fifären ja »ei linnaanfa. — @Iettiin, oltiin [iinä, !unnc 
natfen faattoi fol^tuifeffi. Stuli jo lapsen faanta^aifa, niin 
fanot nainen miel^eHenfä: ^mene, !ä^ a^)ulai§ta f^läötä, minä 
iäl^beti laota faamaan/ — ©iitä f un läffi mieö matfaHc, 
tulee nainen toa^taan, fanoo: ,,funne§ menet mie§?* ©a« 
noo toinen: „apnlai^ta läffin faamaan, naifent lapfia faa^ji 
fiellä lotona/ — ^Dta minut!* fanoo nainen. — 9io, mieö 
otti Itänet, ei tuntenut; fe olifin ©^öjätär, fel^non af f a. 
©iitä fun tultiin linnoille, funinfaan poita t^önfi fen ©^5:* 
jättäten f^l^^n, ö?aan itfe meni ^)irttiin. — S)litäg [iitä? — 
9iainen fun fai folme poitaa, ©^öjätär »ataöti lapfet, :pani 
folme l^urtan pentua [iaan, ja meni fiitä funinfaan poi'an 
luoffe pirttiin. Äuninfaan poifa fiellä paötieroitfee lattialla 
\a »il^eltelee l^^njäHä mielin. -^ „S:>npa\ fanoi ©^ojätär, 
,mitä ]p^n?ättä mielin oHa, fun folme l^urtan pentua fai 
naifefi finne.* — ^?äl^ben, fatfon\ fanoo mie§, ja menee 
famaöfa f^l^^n. Sulee naifenfa luoffe ja fatfelee, niin totta 
on ©^ojättären pul^e, l^urtan pennut r^ömitoät lattialla, 
©anoo fiitä naifellenfa: ^n^t minä finut tapan. "* — ^@lä 
tapa*, rufoeli nainen, ^annal^an, faan toifen ferran toielä." 



Digitized 



by Google 



100 9. 9iai|cn ^^betfän pcitaa. 

5R;o, ci ta^)panut, jätti eloon natfcnfa. (alettiin ftitä, 
oltiin aitaa taaö, niin fai toifen tenän fc nainen fo^tuifefft* 
Stulee lapfcn faanta^aifa l^aneffc, niin fäölec miel^enfä apn^ 
toaimon faantaan f^lään, luten toiimeiöfäKn fertana. ia^^^ 
tee mieö [illoin fotoa, niin tulee fe fama ©^öjättären affa 
toaötaan, jofa luiimeinfin, — eitä tuntenut l^än fitä. — 
„Äunne menet mieö?'' ft)\X)i euffo. — »Säffin*, »aötafi 
mie§, j^la^jfen ämmää etfimään, naifeni lapfen faantaan meni 
faunaan/ — SlHa fanoo: »ota minut!* — 5loinen otti ja 
»ei (Syöjättären fotiinfa naifettenfa aujuffi. ^o, eipäöl^än 
mitään; nainen f un fai folme poitaa fiellä, ©^öjätär ne 
otti, njaraöti Itäneitä, ja pani folme fi^an |)orfa8ta [iaan. 
$!Reni [iitä mieleen luoffe, fanoi: „on miel&ellä, mitä J^^toäUä 
mielin otta, folme [i'an ))orfa8ta fai nainen faunaSfa/ — 
»SKenen, fatfon", fanoi funinfaan poita, \a läffi itfe fau* 
naan. ©ieHäpä ^Van poi^aat otoat lapfina taaö, futen oli 
fanottu. Äuninfaan poita fiitä tuli |)al^oiffenfa l^^toin, ja 
pvi\)ui naifeHenfa: .rmiffi [inä folme poitaa lupasit faaba, 
ja [i'an »porfaat te'it? minä finut taajan n^t/ — ^©lä 
tapa% xoiittoi nainen, »faan folmannen ferran »ielä, 
ta^ja fitte/ 

Staa^ elettiin, oltiin fotttafen ^l&tenä, niin fai jo nai» 
nen folmannen ferran fol^tuifeffi. Äantoi aifanfa fol^tua, 
funne taafen faanta^aifa tuli, niin famatfc mie^enfä ^>ani 
aiJulaiSta faamaan f^tä^tä. 9Kie8 fun läffi matfaamaan. 
Itänette fätt?i famoin, fun ennenfin; Syöjättären taaSfin fol^* 
tafi tiellä ja toei naifenfa luoffe faunaan. 9Rutta nainen 
oli »aroillanfa jo, fun tunfi (Syöjättären; fai folme poitaa 
entifeen tapaanfa, niin \}\)l»n poi'an ^)almifoil^infa ^)eitti, ja 
toifet faffi maan fel^non afaHe antoi. (Se »araöti ne poi'at 
taa§ ja pani riffi=foiran pentua faffi fiaan. — Stuli funin* 
faan poifa faunaöfa fä^mään, niin näfi pennut fiinä, ja 
fanoi: »fäfefit folme poifaa faaba, riffi=foiran fait; n^t minä 
finut tapan/ — (Siitä pani Itänet rauta=puoliffoon, ja t^önfi 
merelle; riffi*foiran pennun ^l^bcn antoi tomeriffi »aan, 



Digitized 



by Google 



IL ©aaredfa eläjät. 101 

mutta nainen falaa otti fcn ^jalmifoi^tnfa Jjctttämän poU 
fanfa fcradc. — ^citä tuuli ficllä fantcli, millin lienee fan* 
neflut, funne »ei maan rannatte. Zrxlxpa ^)oi'aIIc ifa»a 
|)uolifogfa, alfoi p\)xUix i)oi8 [ieltä, \a fanoi äibittcnfa: f,poU 
faifen, maammo, ^uolifon ^alR, niin maalle paafemme/ 
,@Ia |)otfaife, miSfä lienemme, »aitoumme mereen*, fanoi 
äiti. 5flo, ei potfaiöfut ^oifa, ja tuuli fuletteli ^eitä taa§, 
min aifaa lienee fuleteHut, funne taa^ matalalle ajoi. Slunft 
}Joifa, jotta puoliffo »ieretteleffe, niin ei enää antanut aU 
taa, maan ^otfaifi ^Jol^jan :puolifo8ta, ja nouötiin fiitä maalle. 
5lo, J)t)rDä muuten olifi, toaan on totlu Ideillä femmoinen, 
cifa ole fuojaa miöfä eläifi. — 8llfaa pcxta rutoella 3uma« 
Iata, fanoo: ^oi Sumalaifeni, anna l^uonetta, miSfä eläi« 
fimmel^ — StuSfin fai xoaan fanoneeffi, niin tuoöfa paU 
fa§fa f^nt^i l^eiQe afunto fiif^en ^len l^^ttjci, feinätfin olitoat 
naäbän ^lännillä fammaHetut; ja pH)dBi^ faötooi femmoinen 
pviVif että fiitä oli lei^jä fefä färain, ja faiffi mitä »aan 
tamitfi. — ?)oifa taa§ rufoelee Sumalata, fanoo: ^fuolai* 
nen on n?e[i mereöfä, ei »oi juoba fitä, anna meille fai»o, 
mt§ta meben faifimme!" — ©ii^en tuli fiHoin f aimo fem* 
moinen, etfei maalla mointa; )3uole8fa oli toefi, toifeöfa 
mcfi, ja fultaifet laibat fuulla. 

^oifa fiitä fanoo, fun elämään |)ää8tiin: ^touota, 
maammo, niin läl^ben, fatfon, miSfä ^jaifoin olemme, maaU 
lafo »ain faare^fa, fun meibän luonamme ei fä^ ral^toaöta." 
— ?äffi fatfomaan, niin meren näfi jofa l^aaralta, joS 
minne olifi filmänfä luonut, ja rufoeli taa^ ccpm 3wnia» 
laita, f anoen: ^ meren faareöfa olemme, anna, Sumalaifeni, 
filta, mistä maalle ^ääfemme!" — ©iil^en^ä tulif in fem* 
moinen filta, rautainen, luja, etfei funtnfaaHa ^)arempaa, 
filmän räpä^ffeöfä ilmeöt^i fe fiil^en. — • 9Watfaa l^uomenna 
fo(me fiertolaiöta meren rannetta, niin näfetoät fen fiHan 
fiinä, ja fanomat: ^on faarella eläjä, fun on taammoinen 
filta taa^^a, lälpbemme fatfomaan.* 5Jtaifen pcxta fatfoo if=* 
tunaöta ja näfee mielten tuleaan, niin meni maataan laeille, 



Digitized 



by Google 



102 9» dlax\tn 9^be!fdn poitaa. 

ja faattoi ^)irttttn. ©icttä fpötti, juotti l^eibät ]^9tt>a§tt, 
näytti puun, taixoon ja fattft, miten l^e fiinä elitoät; ja lun 
läffiipät fiertolaifet poid, niin faimafi fceitä pi^aUe, \a fanoi 
fiettä riffisfoiraffcnfa: »faata funinfaan linnaan nää mic* 
l^ct/ — Äoira faattoi funinfaan fotiin, futcn täStt) oli. 
$!Renitt?ät ftertotaifct ficffä linnaan, niin funinfaan poifa 
pani f^ömäan, f^ötti fiertolaifet, funi ainafin. Äun fai 
f^öttäneeffi, fanoi: ^ fanof aa§, miel^et, tarina, mitä nä^ctte 
fieKä maailmaa fulfieöfanne/ — SKicl^et fanoitoat: „no mc 
ofaamme tarinan fanoa; eilen f un falmen formaöta fulHm^^ 
me, afunto oli fiinä femmoinen, funi teibänfin linnanne, 
ja iJoifa eläjänä fieHä maammoinenfa/ — Äuninf aan :poif a 
l^eti fanoi: ^minä l^uomenna läl^ben fatfomaan/ SJlutta 
l^äneHä oli (Syöjättären t^tär naifena — oli nä'et toifen 
tt?aimon ottanut — niin fe fielfi läl^temä^tä, fanoi: ^on 
minuHafin folme fultaiöta fifaa fileäöfä nurmeSfa, lafeaöfa 
pettoöfa, ne oipat toieläfin fummemmat/ funinfaan poifa 
fen fun fuuli, lupafi niitäfin fatfoma§fa fä^bä, ja nainen 
t^^t^i fiil^en, 

3fltfft=foira fiHoin )3^örä^ti fotiinfa ifännälle fanaa 
»iemään. Ä^f^ttitn Itäneitä, mitä funinfaan linnaöfa fier* 
tolaifet l^aaötoinjat, niin fanoi fii^en: ^niin fiittitt?ät meibän 
^jaiffaa, funinfaan l^oifa fäfefi fä^bä l^uomenna fatfomaäfa, 
voaan funinfaan miniä fanoi mtelä ft'at femmoifet olen?an, 
että niiöfä enäm^Ji i»ielä oli f atf omista/ — ©anoi poita: 
^lä^ben, fä^n ne fi'at fieltä, niin ^jääfee funinfaan poifa 
meillä fä^mään/ — ^J^^mä olifi, fun faifit*, arveli äiti^* 
fin; ja poifa läffi, ne fi'at fäai poi§ fieltä ja toi fotiinfa. 

5Katfaa Ipuomenna fuufi ferjäläiStä rannitfe, näfewät 
ftHan faareHe menei»än, ja fulfeipat fitä mpoten ebeCenfä, 
funne taloon tulenjat. ©ietlä naifen poifa taa^ fijötteli, 
juotteli Ipeitä niinfun eileifiäfin miel^iä, ja näytteli faiffi 
mitä taloöfa oli, fen ruofaa faömaman puun ja fulta^lai^ 
taifen fainjon. Slifanfa talo§fa oltua, läffimät ferjäläifet 
poiö matfaamaan, niin poifa riffi*fo{ran[a taaö fäöti l&eibän 



Digitized 



by Google 



n. ©aarcdfa cISiot 103 

fanfa linnoille menemään, jotta faataifi funinfaan fobiöta 
fanomia fuulla. — ©e [aattoifin miel^et aina ^jeriHe faatt, 
joöfa l^aaStoitoat faifH, mitä faareöfa näfin)ät. 38tuu fu* 
ninlaan poVan affa, fuunteice |)u]^etta, niin fanoo fiitä mic= 
l^cllcttfä: ,on minnHa toielä ifommat fummat, fuufi fnl= 
iaiita oritta [ileäö[ä nurmeSfa, lafeaSfa |)eIlo8fa, ne ujaöta 
fumntat omat/ — Äuninfaan potta [illoin laittoi fcrjäläi* 
fct potö, ja fäfcft l^uommcnna fatfomaan lunt^jaafin. — 
0iifti=foira fuunneltnanfa ^jul^eet, ^j^öräl^ti iffunalta pit)a\lt, 
meni fotiinfa, ja l^aaStoi, mitä linnaöfa |)a*i§tiin. ^^oifa 
fii^cn fanoo: »lä^bcn, maammofeni, fä^n poi^ oriit, niin 
joutaa funinfaan poifa meille tulemaan/ — g^tjtvä olifi, 
f un faifit\ m^önn^tti äiti, ja poila fiitä fämi oriit ^oiö, 
ja toi fotitnfa. 

,g)uommenna matfaa ^l^beffän ferjäläiötä fitä famaa 
rantaa myöten, tulemat ftltaan taa^^ ja fulfemat fitä m^ö- 
ien faarcen, joöfa naifeHa ja |)oi'ana talo oli. — ^eitä fietlä 
f oletellaan famoin fun ebcttifiäfin, ja riffi*foira faattaa l^eitä 
iaa^ funinfaan linnaan, «kaartelemat miel^et funinfaan 
poi^aUe faareöfa näfemän[ä, niin alfaa Itänen mielenfä tel^bä 
faarcöfa fä^bä fatfomaöfa. SDZutta affa iötuu ftinä, fuunte= 
lee miesten |)afinaa, ja fanoo: <^on minulla mieläfin fum= 
memmat, fal^beffan fultaiSta poitaa fileäöfä nurmeöfa, la» 
fcaöfa ))elIo8fa, fuuren fimen reunalla mafaamat, ^unaifeHa 
mer'alla fatetut, ne maöta fatfottamia omat/ SRiffi^^foira 
famaöfa iffunan tataa ^j^öräl^ti fotiinfa, ja fertoi fiellä, mitä 
linnaöfa oli pulputtuna, ©anoo potta taa^: ^lä^ben, maam* 
mofeni, fä^n poi^ ne poV at fieltä/ n^t)Voci olifi, fun fai* 
fit*, fanoi äiti; *maan et niitä f aa, ennenfun minä fuHe 
exoäät laitan/ i\)p\i nännilöiätänfä rieöfan, tefi fiil^en 
tpeJ^näsjaul^oiöta fal^beffan faffaraa, ja neumoi matfaan läl^^ 
tijätä: ,))oi'at fun lo^bät, |3ane faffara futtefin fuulpun, äö* 
f en l^amaitfemat/ — 5Ro, l^än meni f e poifa finne, pani 
jofaifeUe rie§fan fuul^un, ja fanoi: »miifon mafafitte, mel= 
jet, nouöfaa poi^l" — Äaiffi fiffoin l^atoaitfimatfin uneö^ 



Digitized 



by Google 



104 9. SRflifcn ^l^beffon poifaa. 

tanfa, fatfotaat päimä, \a fanotaat: ^»iiton mafafimme^ 
päim \o on ^Il^ääfft nouSfut/ — ,Oi »eljeni!* »trffoi 
nostattaja, „oItfittc miifommiattftn mananneet, minä f un tn 
olift tuffut, jo on »nofta fiitä fun nufuittc/ — »9lo, fuit^ 
nepä nxjt menemme, fun jalfaifiHe ^jääfimme?' — ,9l§tu* 
faa järcöfant fatffi*, fanoi potfa, ja tvti »eljet fotttnfa; — 
ne hitti faunista, ttal^iraa mieStä oliaat faSaaneet. 

Xnlipa funingaS f imen fu^jeelta poifia fatfomaan, mim== 
moifia nuo owat, niin täätt'et mitanä. Siitä jo f^bänt^t 
tijaimoonfa, tuli fotitnfa, ja fanoi: Jina jo foImaSti minua 
njall^eÖut olet, mifä finä olet? gä^ben faareSta ferjäläiö- 
ten [anomaa linnaa fatfomaan/ — alainen tt>ielä fofi eö* 
tää Isäntä menemästä, xoaan funinfaan ^)oifa et ollut l^ä- 
neStä oKaffenfa, peitti famaSfa fotinfa, ja läfft matfalle. 
Siulee [illalle, niin jo poVat näfeirät Itänet, faiffi ^l^beffän 
tulemat jäänette »aStaan, ja löieaät fantamalla fotiinfa. 
panemat fiettä ruojalle l^eti, ja f^öttäipät, juottamat faifcn^^ 
moifella. ^\)]\)\) funinfaan poifa Reiltä: ^miStä teittä tämä 
näin ^\)toä eläntä on ja niin :paIjon eloa?* — 3lffa, poi^ 
fien maammo, istuu farfinaSfa, fuulec f^f^m^ffen, \a ^aa^^ 
taa faiffi tapauffenfa. Äuninfaatte fiitä jo menee mieleen: 
täS[ä tää onfin minun »aimoni. SBaan ei »irfa mitäuä, 
läl^tee fotiinfa ja fäSfee )3iifojen fauna panna lämmetä. 
Ä^nn^ffen n)iereen faimatti fuopan, pamtti f^bämmen ma^ 
ria fimiä tä\)tten ]a n)ef an päätte, jotfei mitään näftjift* 

©auna fun oli lämmitetty, ttietti fitte »aimonfa f^lpe^^ 
mään. SlStuu funinfaan poi'an puolifo faunatictä, ^ppiif ^t)p^ 
piif niinfun ainafin ^^njäffä eläjä, ja fun tulee faunan oxoeUe, 
^r)ppäa taaS f^nn^ffeltä »eroatte; mutta n)erfa petti, ja ^än 
putofi famaSfa tulifeen fuoppaan. — ©iettä paloi, faiffi 
färnjent^i fe Syöjättären t^ttö palfaffi l^tjtpiStä töiStänfä^ 
eifä fen fomemmin nä^t^nä Isäntä. — SBaan funinfaan 
poifa läffi l^uommenna naiStanfa ja poifianfa fuufitta rat= 
taitta faareSta fä^mään, ja toi ne fotiinfa faiffi. ©teHä 
eletään ivielä tänäfin päimänä. — ©en tperta fitä tarinaa. 



Digitized 



by Google 



m. S^nnpriefa faeivanut pot!a« 105 

m. S^ttn^ttSfa laitoamt ^otlo^ 

Saaffimalta. 

Äumnfaan potta ennen läffi faupungtöta maatie fa* 
toelcmään, talonpoi'an tyttöjä fatfelcmaan. Dli fitte muu* 
tamaKa leöfeDa folmc tytärtä, faunista l^^ipin ja ficwää. 
fölenipa hininfaan poita faunan feini*n)iereen, joSfa tiefi t^» 
tärten fifättä olctoan, fuuntelemaan, mitä l^e l^aaStaifittjat. 

SEt^töt :paraallanfa ^)afina§fa. Sfluoremmat fifäret f^* 
f^imät »anl^tmmalta: ^^mifä it)6 finuöta ^jaraitfc fä^^ji?* 
— SBaötafi tämä: ,minu8ta tä\)pi fe t^ö paraitfe; ^l^bcötä 
o^raii j^ujäötä te'en faifenlatöta f^ömiStä ja juomista/ — 
Ä^f^ttiin feöfimmäifeltä ftfäreltä: ^mifäS t^ö [inuSta, fiSfo, 
tä\)pi parl&aittain?" — ^än ujaStafi: ^minuSta fe t^ö fpn* 
ix}\) fieaimmäSti; ^l^beStä pedaaan fuibuöta tc^en faifenlat* 
^et fulfut ja filfit/ — Ä^f^ttiin »iimeiffi nuorimmalta: 
^mifäS tt)b finuSta ^jarl^aittain fä^^ji?* — SBaStafi l^än: ^no 
minä n^t en muuSta t\)o^iä pibä, fun: folme tertaa f aan 
^joiKa, fotmc pottaa fuStafin tDat^an »ä^eStä, joitta 
Äuu fu|)ecSta fuumottanji, 
^äinj^t ompi pääla'etta, 
^äet on fultaa faln^oifedta, 
Safat l^opeifet poltoilta." 
Äuninfaan poifa pani f en mieleenfä: ^fe minun on, fu fem* 
moifia poifia tefec;' — ja meni fotiinfa, joSfa ilmoitti 
afian »anf^emmiffe. Dli fiinä fitte funinfaan linnaSfa 
»anl^a lapfen^ämmä, jofa toiwoi t^tärtänfä funinfaan poi^atle 
motfiamcffi. SBaan funinfaan poifa fiitä ei l^uolinut, eifä 
totettut »anl^empianfa, jotfa eimät olifi fumainneet Itänen 
niin al^aifeöta fääb^ötä naiman, ^än nai leöfen tyttären. — 
^n fai morfian fol^buttifeffi, tuli funinfaan poi'an iuuoro 
mennä fotaan. ©iffä aifaa »aimo poifi; ja f äitiin fe fama 
ttjanf^a ämmä pefemään. ©epä fantoi funinfaan poi^an nai^^ 
feöe »il^aa, toi folme foiran pentua mufananfa, »ei pofat 
pois, minne lie »ien^t, ja jätti foiran pennut fiaan. 



Digitized 



by Google 



106 9. 9laifcn t)^bcffan poilaa, 

Suli micö fobaöta fotiin, niin fatioo ^eimofunta: „tn^ 
l^ottaipa on naifeft, fun foiran ^)entuja tefcc funinfaaUifcen 
fufuutt/ — 6t tul^onnut ttiieS futtenfaan, arnjcli: „anna^ 
t)an, tefcc toifen ferran »ielä/ — 5lifaa toietetten tiiU taa- 
fcn fuormittifcffi nainen, ja funinfaan poVan niin ifään 
tuli fillä famalla atfaa tt)uoro fotaan lähteä. 9iRitäö oHa* 
faan? — Äun fai nainen taai :poi'at, fe famancn ämmä 
lätjtiin |)cfcmään. »^än toi fofmc foiran pentua mu'aöfan- 
fa, jätti ne fiil^cn, ja poi^at toci ferattanfa. — 93tieö fun 
tuti fotiin, [anoivat taa^ l^eimolaifet: ^tul^oa )3oi8 »aimofi, 
l^äpäifee f of o funinfaaHifen fu'un/ — &i l^ennonut funin- 
faan |)oifa tapiJaa naiötanfa fuitcnfaan, i^äätti fääätää tt>iclä 
Isäntä, funnc folmanneäti la^jfia [aifi, eifö tuo »iimeinfään 
ta|)aanfa muuttaifi. 

9io, meni aifaa taa^ äiän, niin nainen »idä fätt)i 
fol^buttifeffi, ja miehen famatta aitaa tuli läl^tcä taa^ fotaan. 
©^nt^i naifcHe mieleen pox^ ottcöfa niin tfään poi'at, ja cn= 
tinen ämmä fä^tiin n^tfin ^jcfemään. 9JJutta nainenpa et 
ilmaiöfutfaan fun faffi pcifaa, folmannen rintojenfa alle 
peitti, niin affa ne faffi poifaa »aan fai, folmatta ei tien* 
n^t faitt?atafaan. — SRieö fun pafafi taafen fobaSta, fanot= 
tiin l^äneHc: ^ei n^t tel^mjt fun faffi foiran pentua u?aan 
fun naifefi, n^t f e pitää tuijota/ — SBaan ei fittefään l&än 
l&äntä tut;onnut, pani t^^jään t^nn^riin, ja t^önfi mereen. 
Slainemrauffa fuitenfin »ei fcn ^l^bcn poi'an rintojenfa alla 
ferattanfa, ei nätjttän^t fettefään. — Sljcli fiettä fe t^nn^ri, 
ajeli »iifon aifaa aaltotoita, jotta jo tuli a^taaffi fa^belle. 
— ©anoi poifa äibittenfä: ^oi, äitifeni, minä potfaan t^n- 
n^rin l^alfi." — „&ä potfaa*, ficlft äiti, „tt)eben »araöfa 
olemme/ — 5R;o, ci potfaiöfut poifa, totteli äitiänfä. ^U 
tiin »ielä fiettä, oltiin »iifon aifaa, ja t^nn^ri fätui aina 
al^taammaffi, — ^l^äl^än fe poifa fa§n?oi fa§tt?amiötanfa. 
©anoi fiitä, niinfun »iimcinfin: „potfaan pol^jan ttjnn^* 
riötä.* — (äil^än fittä fcrtaa fuitcnfaan faanut maammol- 
tanfa »ielä potf aiota; »aan tuli aitaa myöten t^nn^riöfä 



Digitized 



by Google 



III. ^9ntU)ti^fä taeivanut poifa« 107 

afumincn »idä fittcfin al^taammafft, nttn [anoi jo folman* 
ncn ferran: ,|)otfaatt t^nntjrin, tnaammo, l^alft/ — 9lo, 
äiti fun tunfi t^nn^rin taf^ba-päm htHuroan, fiinä xvaan 
\r)ltt)ttaxoixnf armafi jo matalalla oltatvan, ja fanoi pox'd(iz: 
,))otfaa, ^oifafeni, lun pottaatf ei tä^fä meide muuStafaan 
apua tule/ 

?)oifa [illoin ^l^ben fcrraii fun ojcnfiin toaan, niin 
i^nnt^rin poi}\a oli aufi, ja ^c fiitä maalle ))aäfiwät. ^ä* 
yvelivoät rantaa ^l^tcnä, niin fijf^i potta maammoltanfa: 
^mitä mc enfiraäifcffi taraitfemme?" — äiti fanoi: ,ra|un= 
paxHaa/ — ?)oifafiitä aötuu ebellä, nätjttelee maammolicnfa 
tietä. Sultiitt}?a anfcalle paxhUz, femmoifelle fauniille fnn* 
naJ^aÖe, niin poita fiinä fie|)})afi [ilffisj^uitoinfa, ja ]^ui8= 
fautti fitä, niin laeille [iil^en ilmeöt^i afunto moinen, fun fu» 
itinfaanfin linna on. 

Qaatxxn fiinä n^t elämään, niin äiti rintamaiboö^ 
tanfa tefi ii^beffän faffaraa, ^jaiötoi ne f^pfiffi ja afetti pö\)^ 
iälle jääl^tiimään. Slötuipa famaSfa fa^beffan nroöta, rodf)^ 
ioannäfoiStä, maantietä mpöten fo^ti taloa, niin l^uoneeöfa 
olijat lun näfitt?ät ne, luulin^at l^eitä n?oroiffi, ja :pafenin?at 
fiufaan taaffe |)iiloon. SRiel^et fun tuliioat tupaan ja nä= 
fimät faffarat ^jö^bäHä, rupefittjat maistelemaan niitä, fa= 
itoimat: ^täöfon ^l^beffän faffaraa, meitä »aan fal^beffan 
mieötä, miSfä meiötä on ^ffi?* — @e mieö filloin ilmai* 
fi^e fieltä fiufaan loufoöta, ja fanoi: ^^täöfä minäfin olen/ 

— 9io, toifiHe ^\)Xoä mieli, f^f^imät: „miÖfä meibän on 
maammomme?* — SSeli famaöfa neutoot laeille maammon* 
fin fieltä piilo*paifa8ta, ja fiitä noufi femmoinen ilo, jotfei 
maalaan laSfettu äitiä. 

Suli fitte muuban pafitfia fiil^en l^eibän taloonfa ja 
paffofi iffunan tafana Sumalan nimeen. — ^oi'at fäöfii»ät 
Itänet l^eti tupaan, f^öttitt?ät fieHä, juottittjat mieötä j^^ujäöti, 
ja feulan l^opeata antoisat läbtieöfä apua. — f)uigteltiin, 
nä>t, l^uimia »aan, niin taioarata faatiin, jo§ minnäföiStä. 

— Uffo läffi fiitä ja tuli funinfaan linnaan. (gieUä fu= 



Digitized 



by Google 



108 10. ^äfitoin neiti. 

ntngaö f^j^^ Itäneitä: ^cifö finulla, väto^xairoa, muita paiU 
f oja ollut |)afota, f un tänne tulit?* — llffo toaötafi: ^\o 
minä olen |)aremmi§fafin paifoiöfa fä^n^t, faatifa tääHä/ 
— '9flo, miöfä?^ — *ÄoOTc§fa tuoaa^ [anoi utfo, ^on 
femmoinen linna, jotta f^ffä näyttää/ — ?>9rfi funinga§ 
fatfomaan jttä, ja uffo ^)antiin liel^tariffl Senttiinpä lifeffe 
taloa, niin äiti fanoo poi^illenfa: ^ifänne tulee/ — ?>oi'at 
pDoin l^^ppäfitoät »a§taan faiffi, noötiroat funinfaan to- 
boHc, ja fantottoat fäfiDänfä pirttiin, ©icffä tulee npt 
faiffi ilmiin. ^ninfaan poifa pr)X}iaa naista uubeDenfa 
lafitemään ^onen linnaanfa; n>aan ei^än fe nainen finne 
läbtenijt, fun oli toinen atfa ftcOä. — OK, nä'et, fe pefija^^ 
af an tutcir funinfaan poi^atta »aimona. — .9lo, ei fe tan^ 
f aa fieUä afu*, »irffoi funinfaan poifa, meni l^eti fotiinfa, 
|a otti fen pefijäsafan ttjttärcn ja folmeft porsaan oriinfa 
feantaan- — Drit fun la^fettiin jnoffemaan, fe meni fitä 
ftot^tia, jotta fteCPon tänafin pain^ono. SRutta funinfaan 
pcifa otti entifen naifcn^a ja faiffi poifanfa luoffenfa; ja 
elettiin ftina (t»n>ana« — Sen pituinen fe. 



im. 

AifittHi Stdti 

Ä^tciftiinfia r^t5pita«^aincn tann«^ rt^af^jIaifiKo. 1, ^atf c 
<^^riwm, Äi«bcf «nb $^aui^5rcbcis, cntcr ^an^, ^citingen 1850, ?R:o 

ma ^an^M l^ckOd fttttmtna ^. ^VclN^^ta iata<!cCoc(ma^'a: Ub- 
»a^tc <?Tr«itrr t^ l^cttacÄiÄC^cr, <» 5*aocbr^ ^x?r %cVtet eg for J>cn 
bamlic^c ^^^c^, v^ticbcnbairn l$4S, :^,r 4S, n»nt loS— 264, ,|>tgcn 

I äleitoicii ilmiifMt e«ta$f« O* 

C^U «ffo ia affa, ioiöa oH fafti »lai fanm^a ja fii^ 
»oa lo^a, toinen i>dfa, tointn War, Uffo hm oli iran^a, 
f&BN ifi^ laitaAffi, ia huMi. x^x^Ma mtetetfa htoltna, ru* 



Digitized 



by Google 



I. 9lettonen funtnfaan fabtidfa. 109 

l)cft affafin ppftmaan, ja täxox l^iionoffi jo, että tunft lop^ 
punfa läl^cöt^ttän, niin toatoitti fuolinttjuotcclta fapfianfa, ja 
fanoi: ^cläfää, Iap[cni, l^^ttäöti feöfcnännc, minuöta jo aifa 
jättää!* — Stuöfin faifaan äiti jääs^^njäijet fanonecffi, niin 
fe jo fnoK, ja poifa ja t^tär jäiteät »anl^agfa fobiöfanfa ia^ 
loutta t)itämään, elivät J^^väSfä fon)ug[a !eSfenänfä ja tu^^ 
lixoat "^tftoci^ti toimeen. 

SBaan tnlxpa aifojen lulnedfa meljeQe luitenfin ifän^ä, 
\a allci laatia mielenfä naimaan. ^än)i fiitä figfonfa |)ns 
teitte, ja fanoi: ^©innaa minua, fiöfoni, matfalle, ofifi f o* 
fintaan lähteminen.' — 'Äa, nai finä, n^eljeni, nai*, fe* 
^oitti fifär »eljcänfä ja toivotti onnea matfaHe. 2BeIi \iU 
loin l^eitti fifäreHenfä jää-l^^väifet, ja \ax [itä tietänfä mats 
laamaan, ©teliäpä fattui (Syöjätär tulemaan poi'alIe nai^ 
feffi j »aan fe fun ei tuntenut Isäntä, otti (Syöjättären luof^ 
fenfa ja toi fotiinfa. ©lettiin fiinä n^t muutaman aifaa 
^\)Xoa^ii \)^tenäf etf ei |)aremma8ta apua. SBeljeKä vaitfa 
oli nainen, piti [ifärtänfä t)\)ia raffaana fun cnnenfin, ja 
antoi Itänen taloa l^oitaa ja emännöibä ^), futen l^^vänfä 
taittoi, ©epä ei oHut ©ijöjättären mieleen, vaan alfoi 
piötää Vil^affi, ett'ei l^äneHe annettu emänn^^ttä. Äerran 
fitte laati veljen mieli metfäUe, niin meni tä^tteöfä [ifä= 
renfä puheelle, ja fanoi: »fiunaa minua, fiöfoni, matfatte! 
läl^ben väl^äffi metfällä f äimään/ — ,Äa, mene [inä, veit 
Ioni, mene*, vaötafi fifär, ja niin läffi veli metfäHe, fano^^ 
matta naifellenfa mitänä. ©iitä fuuttui taa8 ©^öjätär vielä 
pal^emmin, fun ei poifa metfäHe menneöfänfä virffanut l)a^ 
ncBe. fanaafaan, ja piti fiitä [ifärelle viljaa. 9Ritäö olla* 
faan; micl^enfä metfällä oQeöfa meni ©^öjätär navettaan, 
tappoi ftellä lel^mät, lampaat, l^evofet ja faiifi, ja fun feffi 
miel^enfä fotiin tulevan, juoffi veräjälle vaötaan l^eti, ja 
fanoi: ^ft>f9 vaötafin fiöfoltafi fiunauöta, n^t l^än poifegfa 
oHeöfafi tappoi lel^mät, lampaat, l^evofet ja faiffi, mitä ta* 
lofifa oli.* — »Stappafoon!* vaötafi poifa, „omanfapa]^an 
olivat*, eifä pitänet afiaöta mitänä. 



Digitized 



by Google 



110 10. Ääfitöin neiti. 

Äului aitaa »äl^äfcn, niin poxta famatfc meni m^U 
fälle, ja pt)t)\i fifäreltänfä fiunanöta, tt?aan naifcKcnfa et 
»irffanut mitänä. alainen fiHoin menee, ja aötiat faiftt 
murotttclee *) ^jaloiffi. 3:no]^ifen, lufifan ja xopz\)en ^) noaan 
jättää el^^ifft, ja fnn ^Joifa metfältä l^alaa, ta\)px tiettä l^äntd 
»aStaan, ja fanoo: „t\)\\) »aötafin fiöfoltaft finnauöta, n^t 
l^än astiat muroitteli faiffi, ei munta fnn tno^ifen, lnfi!an 
ja ro^el^en xoaan jätti färtemättä.* — @i potta mielä oUnt 
afiaöta mittänfäfään, fanoil^an n?aan: ^muroittafoon! oman* 
fa^a^an oliaat/ 

5!!Keni taai mnutamia :päiwiä, niin poxta famatfc täxoi 
fifärettenfä fanomaöfa jääsj^^ttjäifet, ja meni metfäffc entt* 
feen ta^Jaanfa, jotfei naifettenfa toirffanutfaan. Sämä^jä 
fittä aifaa poi^an fai, niin tappoi fen ^)otoiHenfa, ja uiic^ 
l^enfä metfältä pafateöfa f^^tti fenfin fifären ^jääl^än, ja fa* 
noi: Jemmoinen fuHe on fiöfofi fiunauö, n^t l^än ainoan 
pottani tappoi, \onta ^joifeöfa otteöfafi fain." — ©iitäfo^ 
mjt tt?eli funttni fifäreenfä »iimeinfin, fnn Innii Itänen lap^ 
fen tap^janeen, ja armeli fnruiöfanfa: ^fninfa Isäntä n^t fnr» 
jaa rangaista, tappaafo, \)bn felfäänfö ^)anna, fun fc fem* 
moifia rupeaa laatimaan?* — ^Ätjttä fii^en feinon feffim- 
me*, laufui nainen, .^läl^bemme ^l^beöfä marjaan, niin ftettd 
Itäneitä fäbet fatfaifemme, ja l^eitämme femmoifena metfään/ 
9Kie8 ei xooi fiil^en mitänä »trffaa, niin on ntjt pal^a mieicötä, 
antaal^an afattenfa »attan, ja fonbetaan fofmen l^engen faa* 
rette marjaan. ?)oimettiin ftettä fitte, min aifaa lienee poi^ 
mettuna, niin fanoi tt3e(i fifärettenfä: „fäännt)pä, fiöfo, van^ 
taan, »ene jäi maatte vetämättä, fen tiefi, fen tuuli -»ie/ 
©ifär fol^ta fämifin »eljenfä fera rantaan, ja njetäifi voä^ 
Ipän »enettä, »aan weli famatta fieppaft firtpeenfä, ja I^öbä 
rapal^utti Itäneitä »eneen laibatta fäbet poiffi. ©iil^en jätti 
fitte t^ttö'-raufan autio^faareen fäfittömäffi, ja itfc fouti 
naifenfa fera fotiinfa. 

@i auttanut fentäl^ben t^ttö^par^anfaan ^l^teen folkit 
jääminen, fun wiefä l^engiöfä oli, xt)aan läffi furniSfanfa 



Digitized 



by Google 



I. S^eitoncn funtn!oan fabuöfa. III 

[aarcn alaa fulfcmaan, ja fämeli tnetfäa finnc tänne eh 

f^ffiöfä. SBiimcin fotoan aifaa fuPcttuanfa, tuli fauutö 

fatu*) eteen, faifenlatfia ]^ebelmäs})utta täynnä, niin i\)tto 

meni fiil^en aitnuffel^en, ja iötni^c putben fiimeffeen *) le= 

pädmaan. ©iinä eli fttte monta päimä [tina ))unn \ix\x^ 

retla, nälfä joö tuli, appoi fuuffanfa mefimarjafia ^mparil- 

tänfä, ja linnut fun l^ebelmiä puuöta fötmät, l^än niitä fe* 

tuja % joita fiettä maalaan loikat, !^ntt)mäi[inänfa '^) nooffi, 

ja niiltä elätti l^enfenfä. — <Btpä olifin funinfaan poVan 

fatu, joihon t^tto oli joutunut, ja joöfa n^t marjojen f^ö* 

TtiijeBä eleli. — 5)[Ruutamana ^önä näfee funinfaan ^oifa 

unia, on mufa fiinä fabuöfa fän)elen>inänfä, ja löytää ficltä 

fauniin neitojen, ^erätt^ä aamuifeUa, juol^tui uni Itänen 

mieleenfä, ja läl^tee fo^ta fatfelemaan fatuanfa, joöfa ei f)i)^ 

toään aifaan ollut fä^n^tfään. ©tnne fun tuli ja fai puiö= 

toöfa fäu)elemään, niin famaöfa näfi puiben fiimeffeöfä iö» 

tuman nuoren neitofen, jofa »äliötä aina appoi marjafia 

fuuHanfa. SDuboötui funinfaan ^joifa fitä, fu fe Itänen fa* 

bu§fanfa istuja oli, laati ti|tölle no^räöti tertoeifet, ja f^^ 

fcU: »fäfitöinfo, fori»itoinfo, filmitöin, fuuro n>ain mitoin ®) 

finä, tijttö fulta, olet, fu ta^än olet istumaan jäänet?* — 

It^tti fun fef[i funinfaan poi'an, |)eräöt^i pa^anpäinjätfeffi, 

että jul^ennut mirffaa mitänä, »aan n>etä^t^i puiben alle 

piiloon. 9Jienipä funinfaan poifa lifemmäffi, ja fatfeli tar* 

lemmin neitiä, niin jo tunfi ^änet fiffi, minfä uneöfa oli 

nälptt^t; ei olifi mitoin ®), fauniö on muuten ja forea, njaan 

Tikt omat t^tto-rufalta poiffi, ja furuffifetta näyttää. JRu^ 

pefi fiitä nt)t fauniiöti pulauttelemaan tyttöä, niin tämäfin 

toä^iteHen rol^feni, ja fertoi ^neUe, miten fäfittömäffi oli 

tullut ja eff^ffiöfä [itte fii^en fatuun joutunut. 

St^ttären fertomaöta pääötijä, aStui funinfaan poifa i^an 
luoffe, ja fanoi: ^»oi tt)ttö*fulta, miten olet »aitoaa paljon 
fötfin^t; tuteö muHe, niin toien finut totiini ja otan nai= 
jefjctti." — 5D?utta neiti »aötafi: „elä finä, funinfaan poifa, 
mittua ]^ärfi)tä, et fä totta pul^u fumminfaan.'' — "Äa, 



Digitized 



by Google 



112 10. Ääfitöin neiti. 

totta atnafin ^ul^un*, fanoi funmfaan pinta, ^tulc finä »aan, 
t^ttöfeut, minulle, tule!" — 9leit{ X)^ tt)tclä cm^Jt läJ^tteö^ 
fänfa, fanoen: „zUo^, funiufaan ^oila, minua tauffaa ^är* 
f^ttäfö/ SJiutta toinen aina l^oufutteli ja rufouSti, funne 
läffi tpttö, fun läffifin; ja funinfaan poita f antoi f en fä[it= 
tömän ncitifen fotiinfa. — hinnoille tuttua, meni fitte toan^ 
l^empienfa ^jul^eelle, ja fanoi: Jiunatfaa minua, ifäni ja 
äitini, naimaan, fun minulle Sumafa näin fauniin morfia^ 
men f oi/ — 5R;o, eil^än muuta, toanl^emmat fun näfimät 
tyttären, että fc oli fauniö ja muutenfin fä^töffeltänfä foma, 
fuo8tuitt?at ^oifanfa naimifiin; linnoilla laabittiin l^äSt, ja 
funinfaan poifa nai fen fäfittöman tyttären, jonfa fabuö» 
tanfa oli lö^täntjt. 

©lettiin fitte fotman aitaa onneltiSna, ja faiffi linnan 
xoäti ihmetteli nuoren naifen fauniöta ja fieaää fä^tcötä; 
niin il^anaa ja fulomieliöta naiöta ei oltu linnoilla fonfaan 
nä^t^, fe U3aan, että oli rauffa fäfitöin. Stulipa ferran fitte 
funinfaan poi^aUe tärfeitä asioita, että tä\)tt)i toifeHe lin- 
nalle läl^teä faupatle ja jättää nuori naifenfa fotiin, toaiffa 
tfäätt oli fuormittiöna. SKatfallanfa fattui Ipän tulemaan 
fiil^en taloon ^öffi, fuöta naifenfa oli f^ntiifin, joäfa <B\)0' 
jätät \a naifen »eli elixoät imetä ^l^tenä, niinfun enncnfin. 
JDHa oletteli rvä^än aitaa pixti^^ä, niin f^f^i Itäneitä <S^d* 
jätär: ^pitääfö matfamiel^etie f^t^ä?" — „Sa, J)tjtoä olift mat* 
faSta mäfijneelte fijltj", ujirffoi funinfaan poifa, ja läffi famaUa 
t\)lpemään. — ^ämnpä fiellfä f^l^^iegfä, tuli taloon linitoilta 
firja, että poVan on funinfaan poVan nainen fitlä aifaa fo= 
tona faanut, niin fauniin, niin fauniin, ett'ei maalta mointa: 

,,Ääet on fultaa fatmc^eöta, 

SaPat t)oIirigta ^ot^eifet, 

?)äimi)t ^jaiStaa pääla'elta, 

Äuutamoifet fufmatuilta, 

JDtattjaifet olfa]?äiltä, 

Säl^bet tainjon l^artioitta, 

©eitfentäl^ttnen fePältä.* 



Digitized 



by Google 



I. 9icitoncn funinfaan fabuöfa. 113 

(Sen firjan ^kppaa Syöjätär tuojalta, atvaa \a lufee fcn 
fuffelaött, ja lun "juomaa, mitä fitl^en on firjottcttu, luo 
famatta oifean firjan fiufaafen, ja laatii toifcn fiaan, jo§fa 
janotaan että foiran ^Jennun on nainen fotona faanut. Slu^ 
lipa funinfaan poxla f^f^ötä ja lufi firjan, niin fätt)t fiitä 
niin ^jal^oillenfa, että tä^t^i ttfemään, eifä Ip^n^ään aifaan 
u^Dinut »irffaa mitänä. Sltjönftl^än »iimein fuitenfin toaö* 
timen, jogfa fanoi: »olfoon))a jo8 mifä fc naifeni f^nn^ttämä, 
mun tulooni faati ^itäfää eIo§[a molemmat, fefä äiti että 
fitionfä/ — SRutta fai^ja ©^öjätär taaöfin [en ttjaötimen, 
niin loi fiufaafen, ja ^jant toifen fiaan, joöfa fäöfi ei ^^äi^ 
md ei t)btä pitää, fun :panna t^nn^riin fefä äiti että lap^ 
fi!in, ja työntää mereen, ©en firjoituffen antoi fitte firjan 
tuojatte, jofa l^eti fiirel^ti linnoiHe, ja antoi firjan lu'etta»affi. 
©iitäföö mjt furu noufi funinfaan fobiöfa! — Äaiffi xa^^ 
u^a§ furfuttefi naista, ja ijffin toanlpafin funingaö itfee, fa= 
noen miniättenfä: „fua on fäöfett^, miniäfent, lapfinefi t^n^ 
näriin panna \a mereen ti;öntää, ja minäfään en tooi fi^ 
nua rauffaa auttaa, »aan tä\)t't)t) te^bäffeni futen on U^ 
fettt), xoaitta f^Hä färfee mieltäni/ — SKitäö, furuil^an f e 
nainen fomaa onneanfa, fun piti il^anan la^jfenfa fuolettaa 
t^nn^ri^fä, ttjaan tä^t^il^än fen fä8fi)ä fuitenfin totella. — 
SBan^a funtngaS filloin laatii fuuren rautaifen t^nn^rin, 
joihon panee faifenmoi^ta muonaa l^^ttjäSti, ja natfen lapfi«= 
nenfa t^önnäl^^ttää mereen. 

Äu))laa fteKä t^nn^ri mere§fä, fu^jlaa fofonaiöta fol= 
me touotta, niin jo fatoaa naifen potfa fuuremmaffi. Slt» 
k^pa ^l^fäffiä t^nn^riä fieHä jtjlf^ttää; j^lf^ttää, j^lft)ttää 
^l^ä, eitoätfä tiebä t^nn^riöfä olijat f^^tä, niin fanoo poiia 
äibillenfä: i^onfo, äitifeni, neulaa mitä, niin faitoaifin folon 
t^nn^riin ja fatfotfin, mi täSfä j^lf^ttää?' — »On*, fa* 
noi äiti, ja antoi fuotta aifaa neulan |)oi'allenfa. Söaan 
Wi fun fai neulan fäfiinfä, ru^jefi fiHä nätoertämään, ja 
faittjoi faitt>ami8tanfa ^l^ä, funne fai »iimeinfin t^nn^rin 
lupeefen folon. — (Biitä pää\i nt)t fatfoa tirfiStelemään, fiitä 

8 



Digitized 



by Google 



114 10. Äaptöin neiti. 

tei^aötä, nafi !twen ofeiuan mcreöfä, jota ttjaStcn t^nn^ri ji}I=' 
f^tti, \a mtttoi fo^ta äibtHenfä: ^potfaan, maammofem, 
po^an t^nn^rtötä, niin ^jääfcmntc ta^tä a^taa^ia afunnoto, 
ja ftoeHc noufcmme/ — „&la ftnä, ))oifafeni, f un et maan 
mereen n^>^oai[t!^ »aroitteli äiti; mutta poifa fiCoin jc 
potfaiöta furauttt :po^ian irti t^nn^rtStä, ja |)ää[{tt)dt fimeffc 
iötumaaan. — SBaan mitäö ottafaan; fttoi oli laafo, ja fa= 
ma§fa nouft fuuri »aal^til^arja laine, joJa liel^fafi fiaeHe ja 
li^jafi :poi^an menne§fänfä. — ©efö8 n^t äibiötä ^jal^aa oli, 
fun ainoa ^joifanfa aaltoihin fatofi, »aan minfa^jäfeän teft, 
t^öntuöfln ^^[^tteUl^e ttfefin nitoafaHa fimeflä. Sllfoil^an 
fuitenfin rufoetla Sumalata, ja fanoi: ^funpa n^t, Surna^ 
laifeni, pääötäifit minut rannalle täötä, foöfa elämään fui- 
tenfin jätit!* — Sulitin [illoin, fol^oft meren [erältä fau^ 
l^ean fuuri, »aal^ti^^ää aalto taa§, jofa p^^l^fäifi l^änenfin 
fiweltä ja »ei feräöfänfä mantereefen, joäfa loi toiimeinfin 
rannalle. 

Sötui fiinä nt)t nainen fomerolla furuiöfanfa, eifä tien^ 
n^t mi neuÄoffi, fun l^än autio rannalle oli joutunut. ^aU 
tnxpa l^aufi uiöfentelemaan fiitä rannitfe, niin cff^i fi»ien 
lomiin, eifä ofannut enää poiö. 9iainen fiCotn tatt)ottti [itä 
f^nfiKänfä % ja [ai fiinni ; mutta l^aufi rupe[t ^l^f äffiä 
^jafifemaan, ja f anoi: ^ellöö, nainen*fulta, tappafo minua, 
mtelä minä fun miele[i il^aötutan.* — ^3o minua on f^l* 
lif[t il^aötuteltu*, arnjelt nainen furuöfa mielin; »aan ei 
fumminfaan tappanut, laöfi faaliinfa irti ja pää§ti mereen. 
— ^aufi [illoin pafi[i »ebeötä: ,etl68 furfo, nainen f uita! 
tuonne meren rantaa fun menet, [iellä lö^bät »aa]^ti=tufun 
faHion reunalta, ja [illä fun fi)nffiä[{ pefet, fa§»a»at poif- 
finai[et fäte[t jär^iHenfä; »aan fun [itä »aal^tea »aalit *®) 
paranneiöfa fä[iöfä[i, fpnt^^ l^uffunut poifap, jofa tuobolta- 
lainei[in fato[i.* — 5Rainen tefce, futen l^aufi neu»oi. Äun 
»aal^beHa pe[{ f^nffiänfä, ne famaBfa fa§»oi»at entifeHenfä 
e^^if[i, ja fun [itte xoaa^ka »aaleöfeli fä[iöfänfä, tlmauntui 
l^äneöe l^uftunut poifanfa, jonfa luuli jo fuoHeef[t. ^^^ul^, 



1 



Digitized 



by Google 



I. 5Rcitoncn funinf aan fabuöfa. 115 

■ 

l^ul^! fun miton mafafin", fanot clp^e^fänfa poxta emot 
lenfa. ^SBiifcttiman, ^joifafeni, olifit miuutta tna'annut*, 
iraötaft äitt, ja puljut pct^aHenfa, miten l^aufi Isäntä autteli 



©titd läffiirat fttte fal^ben feSfen meren rantaa mat» 
hiätamaan, ja fuIKmat l^^ttän aitaa etf^fftäfa löytämättä 
i^miö^afunnotta mtSfään. SBttmein fefftttät jo talon, mc* 
ninjat fiilpen, ja tulinjat :pirtti{n. ©e^^ä olifin naifen fot{« 
talo, joöfa elt töeti »aimonenfa, niinfun ennenlin. Äuntn* 
faan poifa, jofa fttä n^f^ä oli tan^attififfa fau^jpa^matfoifs 
lanfa, oli ifään ^joifennnt täl^än cntunbeöta tuttuun taloon 
tjol\i, \a oli ftinä majaa, fun nainen ^joifanenfa tuli taloon. 
9lai§ta fuitenfaan ei täällä enää tunnettu, fe oli l?aIjolIife3ta 
fnru^ta ja toain?a8ta fä^n^t tuntemattomaffi, [emminfin fun 
oli l^uonoöfa ja riffonaifeöfa afuöfa ^0; ^^i^n itfe tunfi ^n 
?)irtiöfä olijat faiffi, ful^al^ti l^iljaa ^joi^affenfa, miten ftinä 
n^t lä^immäiStenfä faa^^uiDiHa olittjat, ofoitti mieötänfä, 
»eljeänfä ja Syöjätärtä, ja näytteli Itänette, miöfä mifin 
t§tui. Soifet fun eitoät 'tunteneet näitä mieraita, luulittjat 
!eriäläififfi, »aan il^meffittät fuitenftn poifaa, fun oli niin 
faunia, niin fauniS, ett^ei tooi fuun fanoa : 

Ää'et on fultaa fatoel^eöta, 
Sarat :poItt)i^ta I;cpeifet, 
?)äin)i)t paistaa pääla'elta, 
Äuutamoifet fulmaluilta, 
Otanjaifet olfapäiltä, 
Sä^bet tainjon partioilta, 
®eit[entä]^tinen fefältä. 

$än fiinä fämelee rol^feaätt lattialla, fatfelee tarfaöti 
faiffia, ja fun liifal&taa toaan, niin l?irtti aina tt)alfeaffi 
it)a!ä]^telee, l^äneötä femmoinen ftrffau§ l^ol^taa. JRupeftpa 
naifen »eli ja funinfadn poifa Isäntä :pu^uttelemaan, fanoi* 
toat: ^l^aaötapa, :poifafeni, tarina, äiän jo faifenmoiöta tie* 
tanet, fun olet ^m^^äri maan fätoeH^t/ — ^SSKinäpä fun 



Digitized 



by Google 



116 10. ^äfitcin neiti. 

• 

fanon tarinan*, ttjtrffoi naifcn poita^ „pitacL oUa »artijat 
omeffa, ctfet ote tuffa, ei läl^leä fiitä fenen/ — pantiin 
fittoin n^artijat ottjette, ja fäöfetttin poVan tarinoiba. @e 
fun näfi tDartijat fiinä, meni lo^ta äitinfä reunaan **), \a 
fat omaa tartnatanfa [anomaan. Sll^fi jo ©^öjatär afian, 
niin !iel[t ^joif aa l^aaötamaöta ja fatfin Itänen toaiti olemaan,* 
mutta äiti ei l^uolinut KeHoÖta, voaan pn^nx Io:pun. 

Släötä jo faiffi arujataan, että l^än on [e funinfaan pof on 
nainen, »aan il^meteHään, miötä lienee fäbet faanut, fun 
l^än ennen oli fäfitöin. 9iainen fiCoin [elitti fenfin, miten 
pntä l^aufi oli auttanut, ja prx^rxi afian fol^baffenfa. ©ii* 
täföö n^t ilo noufi »eljen tatoöfa, eWei mointa ole näl^t^ 
ei fuultu. Äaiffi muuttimat funinfaan ^?oi^an fera linnoille, 
la ru^efiwat ^l^tenä elämään; mutta ©^öjätär <)antiin yxpeu 
ben ^^) Isäntään rett)ittäwätfi, joöfa fuoli. — ©en ))ituinen fe. 

©elit^!fia: 1, cmannöibcl = emamtan tointa tel^ba. 2, mu* 
roittclee = f arfcc. 3, rope^en = toafun, fopfan. 4, fatu (töcnal. cadi) 
= ^)uu-tarl^cu 5, fiimcffcen = toarioon. 6, fctuja = !uoria. 7, f^n* 
tt)maifillanfa = ^)oiffinairiIIa fdfittänf 5. 8, mitoin = mitä iDajaalla, 
minfd i^juuttccöfa. 9, f^nfillanfa = fafi^t^ngillanfa. 10, toaalit = faabat 
toifcata toifccn. 11, afuöfa = pu'uö]a. 12, reunaan = itjiereen. 13, 
npciben = oriiben, l^enjoiäten. 



n. gieitotten fietnemaaSfa* 

Sicffalta Ä^arialaöta. . 

SBeli ja fifär ^]^be§[ä elitoät ennen. 3[ä Ideiltä fun 
fuoli, [anoi )3oi'aHenfa: ^pibä fifärtäfi Ip^ttjin, elä »il^aa, 
eläfää ]^^ti)ä8ti ^l^beöfä." ^e eliioät fotaafen, fopiaat l^^ioäSti 
^l^beöfä; »eli lo^juffi ottaa morfiamen, ^^al^olaifen af an t^tär 
^juuttuu l^äneHe naifeffi, naipi fen. ©e)3ä nato ei futoainnut 
fitä miel^enfä fifärtä, »il^aamaan ru)3eft: min raataa *) fifär, 
^än miel^eKenfä toifin fielii, fanoo: i^ faiffi laatoittaa pöfofi ta* 
jomme." — ©iitä fun lapfen fai, niin xepi fifiönfä, nenät re|ji, 
f ortoat re))i, filmät ^ul^fot*) faiffi, ja fanoi miel^ettenfä: ^fat* 



Digitized 



by Google 



II. S^leitonen l^crnemaaöfa. 117 

fo, mitä ftfäreft laatii!* — Söeli uöfoi jo IcpuCa, natfcnfa fcra 
lot, faaltfoi ftfärtänfd ja ajot tt)ä]^i§)ä l^engin fotca. 5[Rcni 
ftita funinfaan Hnnmlle fc neitfpt, voetxi)t löäl^iöfa »oimtö^ 
fanfa, ja eläd fielfä pafoten '). — Säffi funinfaan ^oifa fc* 
mäM l^erneitä ^Jeltoonfa f^Iraämään, ja fanoi niitä jpiöia 
maahan It)fdte§fä: ^fen näitä cn[i ferran fpönec, minä fen 
naifefjeni otan, joöl^an neiti linee/ ©en fanoi, nauroi 
fiina toifiCe. — (Bepä t^ttö aifautui*) toifcöfa ^?eKon Iai= 
ba§fa aiban tafana olemaan, ja fun fuuH, min ^?afifi fu= 
ninfaan ^^oifa, pani fen miefeenfä. S^uli fefä, ja l^erncet 
pliaat joutuneita, niin t^tto aiian alatfe fainjoi loufon, ja 
fäuji f^omäöfä palfoja. Äerran fitte juol^tui l^ernemaa fus= 
ninfaan poi'an mieleen, niin mietti mieleäfänfä: „anna8, 
lä^ben, fatfon, mitä Iperneet ottJat fa§ti>aneet/ S^uli, fatfo, 
niin täStä jo l^pträ tuffu ^tjott), (Rupeaa^a »arttoimaan 
iit|t ; »artioi, »artioi, niin jo tulee t^ttö taaQ fieltä loufoöta 
falafin, ja alfaa :paIfoia f^öbä. Äop)3aa fiCoin funinfaan 
poita t^tön ftinni, ja fantaa l^utötiöfa fotiinfa. ©iitä fen 
t^tön funinfaaffifiin »aatteifin fuoritti, fetoitti »aimoffenfa, 
futen funinfaan morfianta ainafim 

©lettiin fitte ^l^beöfä, funne \aattoi funinfaan poifa fen 
naifenfa fol^tuifeffi ; »aan tuli^ja fotaan tä^tö miel^elle, niin 
fanoi läl^tieSfä naifeffenfa: ^fun ^?oi'an faanet, työnnä firja, 
minä l^eti tulen fotil^in; fun t^ttö oHee*), työnnä firja 
ta^bcHenfä, tulen, fonfa joubun." — ^c, nainen fun fai 
potkan fotona, t^önfi firjan famaHa, jotta: ^tulfoon mieö 
rutompaan, täällä ^^oifa on faatu", ja orjan t^önfi firjaa 
»icmään. ©e fun läffi firjoinenfa matfaffe, fiil^en taloon 
aifautui ^öffi, miötä t^ttö oli fotofi. 2öä^n aifaa ^jirtiöfä 
oltua, fanoo emäntä orjalle: „eifo tokxaaUe pibä f^l^j^ä?* 
— ^Äa, ^\)wci olifi matfamiel^eHe fauna'*, n?a§tafi firjan 
tuoja, ja läffi f^l))emään, futen oli fäöfett^nä. ©epä fel^* 
non afan t^tär fiHä aifaa purfi laufun, muutti firja^, ja 
pm fiil^en: ^t^ttö^lapfi on faatuna." Dr ja ei tiebä afiaöta 
mitänä, f^lmettrjänfä lähtee matfalle taa§, ja xvkpi funinfaan 



Digitized 



by Google 



118 10. ^afitoin netti. 

poVaViz ftrjan. ^än !un fai tietää, mitä fobiöfa oli iapat)^ 
tunut, tpcnft faman orjan fera inaötimen, jotta: ^tulenl^an 
minä, fonfa joubun*, ja firjan imcjä Iä!fi fen fera linnoille. 
SRatfaHa aifautui taa^ famacin taloon ^öffi, ful;un tutteö^ 
fafin, ja emäntä famat[e t^önfi 6änet f^lpemään, purfi ftöä 
aifaa laufun, ja muutti firjoitulfen, jotta: ,^fun lap^ on 
\aatUf nainen l^eittäfoön poiö tuninfaaöifet »aatteet, omat 
r^öfäfeenfä panioon :päällenfä, ja fen fera menföon, funne 
tietää.* ©iitä tun ^v^i orja naifelle fen firjan, f e tefi mie^ 
l^enfä fäöfijn, ja läffi linnaöta poi§; matfaa, ^^affoaa ®), itfee, 
tietä myöten fulfee. Sulee^ja jano fätoeDe^fä, niin läl^tee 
»että etfimään, joö metfäötä mtötä lö^täift. 2BäI;än aitaa 
etfitt^änfä, löijfifin fteltä laitteen femmoifen, joöfa oli ^len 
firfaö »eft ja fauniö futtainen faul^a. — ©iil^en laöfi lap^ 
enfa laitteen reunalle, ja itfe meni, minnel^än lienee urom* 
maffi toäl^än mennijt. Sapftpa fun jäi ttfeffenfä, fä^rtöt^i 
fitä fultasfaul^aa ottamaan, ja :p\xto\i ^)ääla'eCen[a läl^teefcn. 
9lit{ [illoin juoffi l^ätään, ja ^aroi lapfenfa läl^teeötä, ennctt=^ 
fun tufel^tua ennätti, ©iinä faötuiirat fäbet faifft ja ftU 
mät Itäneitä, joöta famalla muuttui fauniiffi ^X)mn, tuli 
ennigtänfä ternjeemmäffi, »afeten il^oltanfa, ja lapfi famoin 
fauniötui, jott^ ei l^eibän moiätanfa maalla. 

gäl^tee fiitä nainen lapfinenfa taa^ matfaamaan, ja 
tulee ftil^en foti^taloonfa »iimein, joöfa eli Itänen »eljenfä 
ttjielä »aimonfa fera, niinfun muinoinfin. ^äntä ei fiinä 
tunnettu, niin lr)\X)l talon »äkeitä ^ö^ftaa. gmäntä fitl^en 
l&önfäfee: ,on tuoHa omen fuuöfa tilaa.* — v^^'^^ minulle, 
miöfä faan oDa", njaötafi nainen, ja jäi fiil^en tapfenfa tcra 
^öffi. Ollaan fiinä, iltaa mietetään, niin jo tulee funingaö 
fota=jouffoinenfa fobaöta, fiil^en poiffeaa ^öffi l^änfin. ^n^ 
ningaö fun fätteffä paätieroitfee pirtiöfä, nainen laöfee lap^ 
fenfa ryömimään lattialle. — ©e fun ryömii, ryömii fu= 
ninfaan luo, funingaö ottaa lap[en ftjliinfä, fatfelee fitä, ja 
f^f^p äibiltä: ,^mi§tä finä nainen olet, fun niin on faunia 
la:pft ja fauniö olet itfefin?* — tiainen fiitä ^aa^iaa f unin* 



Digitized 



by Google 



IL SRcitoneit l^crnemaaöfa. 119 

laallc, fanoc: ^niin, niin, ei^än minua cnäa tunneta, 
taöfd olin ennen minäfin taloöfa, l^l^bcgfä Ieitt)ä8fä olimme, 
mm rupefi tdmä nato minua »il^aamaan/ — „©uu fiinm, 
ruoja !^ l^uutaa ttjeljen nainen, eötäift Isäntä l^aaötamaöta; 
mutta toinen ^Jul^eli ^^: „xvLp^\i nato minua »ivaamaan, 
fieli miel^enenfä, ja minua fiitä ^jieffettiin, ^jaalifoitiin ja 
töä^iöfä l^engin fotoa ajettiin. Äufin fiHoin, matfafin fu^ 
nintaan linnalle, fain fietlä funinfaan ^?ot'an naifeffi, ja tu:= 
Iin lol^tuifeffi. Säffi funinfaan poita fotaan miel^inenfä, niin 
finne firjan tijönfin, jotta: ^joifa on tääffä faatuna; mutta 
^än oli minuun n}il^agtunut, niin fieltä firjan U)adtaan 
t^ottfi, joöfa fäöfi minun matfoil^ini mennä lap^txd fera 
Sä^t^i fidoin mieroHe läl^tea, 'S)\)XDa foti l^eittaä/ — „©uu 
fiinni!* ärjäfi iaa\zn aeljen af f a. SKutta funingaS f anoi: 
,l^aa§ta »aan ))oig, minä täöfä olen faiffien l^erra;* ja nainen 
jatfoi ))ul&eenfa, l^aaöteli fiinä fofo [eifan fol^baHenfa. SBel* 
jen atta f un toiciä ferran l^uutaa: ^fuu fiinni, ruoja, elä 
iDal^eita ^juj^u!" funingaö tem^afi Isäntä tufiöta, »ei pU 
fcaHe, ja :pani afan räijötääötä rt))]?umaan. ©iitä otti enti*s 
ien naifenfa ja poifanfa, toei ne fotiinfa, ja fiellä l^^aäna 
elettiin 3o§ elettänee »ieläfin, fa, en tiebä fanoa. — ©en 
pihiinen fe. 

<Scntp!fiä: t, raataa = tcfee. 2, pu^foi = ^ul^fafl. 3, pa- 
foten = fcrjaten. 4, atfautui = fattui tulemaan, joutui. 5, oUec = 
lienee. 6, paffoaa = ferjää. 



äBeljiänfäretftiä Zt^m. 

Slomantfieta. 

Soffenfafin ^l^tapitanjainen tarina on ©affalaifilla. 1, ^atfo 
^rimm, Stinbcr- unb .&au8nt ärtyen, erfter Sanb, ©ottingcn 1850, dlio 
% fiujut 54—60, ,2)ic ixobl\ IBriibcr.* — 2, ©amainen tarina Xan9* 
tan ficleUa ferrottuna 6. !D^ofbe(i^'fn fatu«f ofoelmaö^a : nbaalgte (5t>ctt- 



Digitized 



by Google 



110 10. ^äfitöin neiti 

Äului aitaa »äl^äfcn, niin poxh famatfc ntent mct- 
fäffc, ja p\)X)^i fifäreltänfä ftunauöta, tcaan naifeticnfa et 
»irffanut ntitänä. alainen ftttoin menee, ja astiat !aifft 
muroittelec *) ^^aloiffi, Sluol^ilen, lufifan ja ro^jel^en ^) toaan 
jättää el^^iffi, ja fun ^joifa metfättä :palaa, fä^^ji iieUix Isäntä 
»ahtaan, ja fanoo: „t\)\t) »aötafin fisfoltafi fiunauäta, rtt)t 
pn aötiat murottteli faiffi, ei muuta fun tuo^ifcn, fuftfan 
ja XQpt^en tvaan jätti färf emättä/ — 6i ^oifa voklä ollut 
afiaöta mittänfäfään, fanoi^an »aan: ,,muroittafoon! omam 
fa^al^an oliujat/ 

5!iKeni taa§ muutamia päimiä, niin poita famatfe fäioi 
fifäreffenfä fanomaöfa jaä=l^^wäifet, ja meni metfäffe enti* 
feen ta})aanfa, jott^ei naifeCenfa töitffanutfaan. Slämä^jä 
fittä aitaa poi^an fai, niin tappoi fen })otoilIenfa, ja mk- 
l^enfä metfältä palateöfa f^^tti fenfin fifären pääl^än, ja fa« 
noi: Jemmoinen futte on ftöfofi fiunauö, n^t l^än ainoan 
poita^i tappoi, \cnta :poife§fa oHeSfafi fain/ — ©titäföö 
n^t tt>eli Juuttui [ifäreenfä njiimeinfin, fun luuli Itänen lap^ 
fen tappaneen, ja armeli furuiöfanfa: ^fuinfa Isäntä n^t fur» 
jaa tangaiöta, tappaafo, ^ön felfäänfo panna, fun fc fem^^ 
moifia ru:peaa laatimaan?* — „^)i)Uä fii^en feinon fefftttt- 
me", laufui nainen, „lä^bemme ^^beöfä marjaan, niin fieCä 
Itäneitä fäbet fatfaifemme, ja l^eitämme femmoifena metfään/ 
SiJiieö ei ti)oi fiil^en mitänä »irffaa, niin on n\)t pa^a mieleötä, 
antaal^an afaHenfa mallan, ja foubetaan fotmen l^cngen faa^^ 
reHe marjaan. |)oimettiin fiellä fitte, min aifaa lienee poU 
mettuna, niin fanoi »eli fifärellenfä: Jäännepä, fiöfo, ram 
taan, mene jäi maalle »etämättä, fen tiefi, fen tuuli -njte." 
©ifär fol^ta fänjifin »eljenfä fera rantaan, ja ttjetäifi tvä^ 
J)än ujenettä, roaan »eli famaHa fie:ppafi fim^eenfä, ja l^obä 
rapal^utti pneltä »eneen laibaHa fäbet ^joifti. <Bii^m jätti 
fitte t^ttö^raufan autio^faareen fäpttömäffi, ja itfe fouti 
naifenfa fera fotiinfa. 

6i auttanut fentäl^ben t^ttös)3ar'anfaan ^l^tecn fol^tt 
iääminen, fun tt)ielä ]^engi§fä oli, iraan läffi furuiSfanfa 



Digitized 



by Google 



I. SRcttoncn funinfaan fabuöfa. 1 1 1 

irtaren alaa fulfcmaan, ja fäiccli metfäa finnc tänne tU 

f^fftöfä. SBtimem htvoan aitaa fuFettuan[a, tuli !auutö 

fatu*) eteen, fatfenlaifia J^ebelmä^puita täpnnä, niin t\)iio 

meni [tilden aituuffel^en, ja totutte puiben ftimeffeen *) Ie« 

päamään. ©ttnä eli fttte monta päixvaa fitnä puun juu* 

rclta, naffä joö tuli, appoi fuuHanfa mefimarjafia r^mpaxiU 

tänfä, ja linnut fun l^ebefnttä puuöta föiwät, ^än niitä fe« 

tnja ®), joita fieltä maahan foitt>at, f^nttjmäififfänfä ^) nooffi, 

ja niillä elätti l^enfenfä. — ©epä olifin funinfaan poi'an 

fatu, jo^on tptto oli joutunut, ja joöfa n^t marjojen \\)o^ 

TnifeHä eleli. — SJhtutamana ^onä näfce funinfaan poifa 

unta, on mufa fiinä fabuöfa fämelenjtnänfä, ja löytää fieltä 

fauniin neitofen. ^erätt^ä aamuifella, juol^tui uni Itänen 

mieleenfä, ja läl^tee fol^ta fatfelemaan fatuanfa, jo8[a ei l^i)» 

iraän aitaan ollut fä^n^tfään. ©inne fun tuli ja fai puiö» 

toefa fäaelemään, niin famaöfa näfi puiben fiimeffeöfä iö* 

tuman nuoren neitojen, jofa ttjäliötä aina appoi marjafia 

fuuKanfa. Duboötui funinfaan poifa [itä, fu fe Itänen \a^ 

buöfanfa iötuja oli, laati t^toHe no^räöti termetfet, ja f^* 

fcU: »fäfitöinfö, foraitoinfo, filmitöin, fuuro »ain mitoin ®) 

finä, t^ttö fulta, olet, fu täl^än olet istumaan jäänet?"* — 

%\)tio fun feffi funinfaan poi'an, pePäöt^i pa^anpäiaäifeffi, 

titä jurennut »irffaa mitänä, toaan »etä^t^i puiben aHe 

luuloon. SKenipä funinfaan poifa lifcmmäffi, ja fatfeli tar« 

femmin neitiä, niin jo tunfi ^änet fiffi, minfä uneöfa oli 

näl^n^t; ei olifi mitoin ®), fauniö on muuten ja forea, njaan 

fäbet omat t^ttö^rufalta poiffi, ja furuKifelta näyttää. Stu» 

pefi fiitä nt)t fauniiöti pulauttelemaan tyttöä, niin tämäfin 

U)ä^iteDen ro^eni, ja fertoi J^äneÖe, miten fäfittömäffi oli 

tullut ja eff^ffiöfä fitte ftil^en fatuun joutunut. 

2:^ttären fertomaöta pääötljä, aötui funinfaan poifa il^an 
luoffe, ja fanoi: ^»oi t^ttö^fulta, miten olet »aittjaa paljon 
farjtn^t; tuleS muKe, niin »ien finut fotiini ja otan nai* 
feffcni/ — 5Dlutta neiti »aötafi: ^elä finä, funinfaan poifa, 
tniuua ^ärf^tä, et fä totta pu^u fummtnfaan.'' — *Äa, 



Digitized 



by Google 



112 10. Äafitoin netti. 

totta atnafin ^jul^un*, fanci funtnfaan poita, ,^ tule finä »aan, 
t^ttöfem, minulle, tule!* — 9lettt X)\)a totelä em|)t lä^ticös 
fänfä, f anoen: ,^eHöö, funtnfaan ^oifa, minua rauffaa ^ax^ 
fpttäfö/ SJiutta toinen aina l^oufutteli ja rufouöti, funne 
iaffi t^ttö, f un laffifin; ja funinfaan poifa f antoi fen fäfit= 
tömän ncitifen fotiinfa. — SinnoiHe tultua, meni fittc tvan^ 
l^empienfa puineelle, ja fanoi: Jiunatfaa minua, ifänt ja 
äitini, naimaan, fun minulle Sumala näin fauniin morfta:' 
men f oi/ — 9flo, eil^än muuta, toanl^emmat fun näftmät 
tyttären, että fe oli faunia ja muutenfin fäptöffeltänfä foma, 
[uoötuiioat ^joifanfa naimifiin; linnoitta laabittiin l^äät, ja 
funinfaan ^oifa nai fen fäfittömän tyttären, jonfa fabuö» 
tanfa oli lö^tän^t. 

©lettiin fitte fotnjan aifaa onnettiöna, ja faiffi linnan 
tt)äfi il^metteli nuoren naifen faunilta ja [iewää fä^tc§tä; 
niin il^anaa ja fulomicliötä naista ei oltu linnoitta fonfaan 
näl^t^, fe loaan, että oli rauffa fäfitoin. Sulina ferran fittc 
funinfaan poi'atte tärfeitä aftoita, että tä^t^i toffette lin^ 
natte läl^teä fau^jatte ja jättää nuori naifenfa fotiin, toaxtta 
tfään oli fuormittiöna. SiJiatfattanfa fattui l^än tulemaan 
fiil^en taloon ^öffi, fuöta naifenfa oli fpnt^fin, joöfa ©96* 
jätär ja naifen toeli elinjät mielä ^l^tenä, niinfun ennenKn. 
Dtta oletteli »äl^än aifaa tjirtiöfä, niin fpf^i Itäneitä ©^0^ 
jätär: ^pitääfö matfamie^ettc f^l^ä?* — ^^a, ^\)'wa olifi mat* 
faöta mäf^neette f^l^*, »irffoi funinfaan <?oifa, ja läfft famaUa 
fpl^jemään. — ^änen^ä fiettä f^t})ieöfä, tuli taloon linnoilta 
firja, että poVan on funinfaan poi^an nainen fittä aifaa fo- 
tona faanut, niin fauniin, niin fauniin, ett'ei maatta mointa: 

^Ääet on fultaa falmcl^eöta, 

SaPat l)otoiöta ^o})eifet, 

^äim^t paistaa :pääla'elta, 

Äuutamoifet fulmatuilta, 

Dtanjaifet olfapäiltä, 

Slä^bet taimon l^artioilta, 

©eitfentäl^tinen fePältä/ 



Digitized 



by Google 



L ^^eitonen funinfaan fabu^fa. 113 

Sen ftrjan ftc})paa ©^öjätar tuojalta, arvaa ja lulcc fcn 
fut!ela§ti, ja fun l^UDinaa, mitä fttl^en on firjottcttu, luo 
famaHa oifean ftrjan fiufaafcn, ja laatii totfen fiaan, jo§fa 
janotaan että foiran )3ennun on nainen fotona faanut. Slu^ 
Itpa funinfaan poiia f^l^Ötä ja lufi firjan, niin fäioi fiitä 
niin })a]^oillenfa, että tä^t^i itfcmäan, eifa l^^toään aifaan 
iroinut toirffaa mitänä. Sl^önfi^än riimein fuitenfin u>aö= 
timcn, joSfa fanoi: ^olfoon))a jo8 mifa fe naifeni f^nn^ttamä, 
mun tulooni faati ^jitäfäa eloöfa ntolemmat, fefa äiti että 
fifiönfä/ — SKutta fai^^a ©^ojätär taaöfin [en tt)a8ttmen, 
niin loi fiufaafen, ja :|jani toifen fiaan, joöfa fäöfi ei päU 
ma ei ^ötä ^itää, fun panna t^nn^riin fefä äiti että lap^ 
fifin, ja työntää mereen, ©en firjoituffen antoi [itte firjan 
tuojalle, jofa l^eti fiirel^ti linnoille, ja antoi firjan lu'ettan)affi. 
©iitäföö nt}t furu noufi funinfaan fobiöfa! — Äaiffi ra^* 
u^a§ furfutteli naista, ja ^ffin loan^fin funingaö itfee, \a^ 
noen miniättenfä: ,,fua on fä§fett^, miniäfeni, lapfinefi t^n» 
näriin panna ja mereen ti;öntää, ja minäfään en tt>oi fi» 
nua rauffaa auttaa, toaan tä^t^^j tel^bäffeni futen on fä8« 
fettQ, toaitta l\)Wä färfee mieltäni/ — SMitäö, furuil^an f e 
nainen fonjaa onneanfa, fun piti ihanan lapfenfa fuolettaa 
t^nn^riöfä, n?aan täpt^il^än [en fäöfijä fuitenfin totella. — 
3Ban|a funingaS filloin laatii [uuren rautaifen t^nn^rin, 
jo^on pamt faifenmoiöta muonaa Ip^aäöti, ja nai[en lap^U 
nenfa tt^önnäl^^ttää mereen. 

Äu))laa fiellä t^nn^ri mereS[ä, fuplaa fofonaiöta fol* 
me touotta, niin jo latteaa nai[en poifa [uuremmaf[i. Slt 
kapa \)^'attxä t^nn^riä [iellä j^lf^ttää; j^lf^ttää, j^lf^ttää 
Xii)ix, eittjätfä tiebä t^nn^riöfä olijat [^^tä, niin [anoo f>oifa 
citbillett[ä: |,onfo, äiti[eni, neulaa mitä, niin faitt)ai[in folon 
t^nn^riin ja fat[oifin, mi tä6[ä j^lf^ttää?' — »On*, [a* 
noi äiti, ja antoi [uotta aitaa neulan ^)oi^alIen[a. SBaan 
Wi fun [at neulan fä[iin[ä, rupefi fiHä nätoertämään, ja 
tattöoi faiu)ami8tan[a ^p, funne ^ai »iimeinfin t^nn^rin 
fui)ee[en folon. — ©iitä pad\i n^t fat[oa tirfiStelemään, fiitä 

8 



Digitized 



by Google 



114 10. Paritöin neiti. 

TcPaStä, mli Kttjcn oletoan mereöfä, jota ttjaötcn t^nn^ri ]i)U 
f^tti, ja iDirffoi fo^ta äibittenfä: ^potfaan, maammofcm, 
po^an t^nn^rfötä, nitn pääfemnte taUä a^taa^ta afunno§ta, 
ja ftweHc noufemmc.^ — „@Ia ftnä, potfafent, f un et maan 
mereen u})^oat[t!* »aroittefi äiti; mutta poifa fiHoin jo 
:potfai8ta furautti :po^ian irti t^nn^rtSta, ja |)äa[ttt)ät fimeffc 
tötumaaan. — SBaan mitäö ollafaan; fitoi oli laafo, ja fa^ 
maöfa nouft fuuri maal^til^arja laine, joJa He^fafi fin^eHe ja 
li^jafi ^joi^an menneöfänfä. — ©efö8 n^t äibiötä ^^al^aa oli, 
fun ainoa :poifanfa aaltoihin fatoft, toaan minfä^jäfiän teft, 
t^öntuöfin ^J^f^ttelil^e ttfcfin nitoafalla fimcDä. älfoil^an 
fuitenfin rufoetla Sumalata, ja fanoi: Jun:pa n^t, Suma* 
laifeni, pääötäifit minut rannalle täötä, foSfa elämään fui* 
tenf in jätit l* — Stulitin fiHoin, fo^op meren [erältä fau= 
l^ean fuuri, maal^ti^^ää aalto taa§, jofa p^^l^fäifi ^nenfin 
fimeltä ja »ei feräöfänjä mantereefen, joöfa loi toiimeinfin 
rannalle. 

3§tui fiinä nt)t nainen fomerolla furuiäfanfa, eifä tien* 
n^t mi neuiooffi, fun l^än autio rannalle oli joutunut. (BaU 
tviipa ^auli uiöfentelemaan fiitä rannitfe, niin eff^i Uroien 
lomiin, eifä ofannut enää poiä. 9iainen fiHoin tairottti fitä 
f^nfiHänfä % ja fai fiinni ; mutta ^aufi rupefi ^l^fäffiä 
))afifemaan, ja f anoi: ^eHöö, nainen^fulta, ta))pafo minua, 
tt){elä minä fun mielefi tl^aötutan.* — ,3o minua on f^I* 
liffi il^atoteltu^, arnjeli nainen furuöfa mielin; toaan ei 
fumminfaan tappanut, laöfi faatiinfa irti ja päästi mereen. 
— ^aufi fiHoin pafift ujebe^tä: ^eHoö furfo, nainen fulta! 
tuonne meren rantaa fun menet, fiellä lo^bät toaal^ti^tufun 
faHion reunalta, ja fiHä fun fijnffiäfi pefet, faötoamat poif* 
finaifet fätefi jär^iHenfä; n?aan fun fitä toaal^tea toaalit *®) 
paranneiöfa fäfiöfäfi, fpnt^^ l^uffunut poifafi, jofa luobolta- 
laineifin fatofi.* — 5Rainen tefee, futen l^aufi neuiooi. Äun 
»aal^beHa pefi f^nffiänfä, ne famaHa fa§n?oitt)at entifeHenfä 
e^^iffi, ja fun fitte toaa^ka »aateöfeli fäfiöfänfä, ilmauntui 
l^äneHe l^uftunut poifanfa, jonfa luuli jo fuoHeeffi. g^n^, 



Digitized 



by Google 



I. 5Reitonen funinfaan fabuöfa. 115 

• 

^ul^! fun tt)iif on ntafaftn", fanot elp^eöfänfä poita etnot 
lenfa. ^SSufcntman, ^)otfa|cni, oUfit miuutta manannut*, 
toaötaft äxtXf ja puljut pot'aHenfa, miten l^aufi Isäntä autteli 
^äbäejä. 

©ittä Iäf[itt)at fttte fal^ben feSfen meren rantaa mat» 
fuätamaan, \a ful!itt)at ^\)XDän aitaa eff^fftöfa löytämättä 
i^miö^afunnotta miöfään. SBiimein feffittät jo talon, me* 
ninjat fiil^en, ja tuliaat pirttiin, ©epä olifin naifen fotis^ 
talo, joSfa eli todi »aimonenfa, ntinfun ennenfin. Aunin* 
faan poifa, jofa fitä n^f^ä oli tattjattifiCa fauppasmatfoifs 
lanfa, oli ifään poifennut täl^än cntuubeöta tuttuun taloon 
Xjol\i, \a oli ftinä majaa, fun nainen poifanenfa tuli taloon. 
Slaiöta fuitenfaan ei täällä enää tunnettu, fe oli paljoHifeöta 
furuöta ja ttjai»?a8ta fä^n^t tuntemattomaffi, femminfin fun 
oli l^uonoöfa ja riffonaifeöfa afuöfa ^0; tt^^an itfe tunfi pn 
})irti§fä olijat faiffi, ful^al^ti l^iljaa poi^allenfa, miten [tina 
nXjt lä^immäiötenfä faapuiDiHa olxtoaff o[oitti mieötänfä, 
»eljeättfä ja Syöjätärtä, ja näytteli l^äneHe, miöfä mifin 
i§tm. Soifet fun eiujät tunteneet näitä »ieraita, luulittjat 
feriälaipffi, iraan il^meffimät fuitenfin poifaa, fun oli niin 
faiinig, niin faunia, ett^ei »oi fuun fanoa: 

Ää'et on fultaa fatoel^eSta, 
Sarat poltt)i^ta l^opeifet, 
?)äin)\jt patätaa pääla'elta, 
Äuutamoifet fulmaluilta, 
Dtaujaifet olfapäiltä, 
Sä^bet tainjon partioilta, 
©eitfentäl^tinen fefältä. 

t^än fiinä fä^elee rol^feaöti lattialla, fatfelee tarfaöti 
faiöia, ja fun liifal^taa n^aan, niin pirtti aina njalfeaffi 
toala^telee, l^äneötä femmoinen firffauö l^ol^taa. Siupefipa 
naifen meli ja funinfaan poifa Isäntä puhuttelemaan, fanoi= 
iöat: ^l^aagtapa, poifafeni, tarina, äiäxt jo faifenmoiöta tie* 
tönet, fun olet ympäri maan fätoell^t/ — ^SSKinäpä fun 



Digitized 



by Google 



116 10. ^äfitcin neiti. 

• 

fanon tarinan^, toixttoi naifcn ^jotfa, ,, pitää olla n?artijat 
oXDzUa, etfei ole tuHa, ei läl^leä fiitä fenen/ — pantiin 
fittoin loartijat otoeHe, ja läöfettiin poi^an tarinoiba. ©e 
fun näfi toartijat fiinä, meni fol^ta äitin[ä reunaan **), ia 
fai omaa tatinatanfa [anomaan. Sll^fi jo ©^öjätät aftan, 
niin fielfi ^?oif aa l^aaötamaöta ja [aifin Itänen toaiti olemaan; 
mutta äiti ei l^uolinut fieHoSta, »aan ^Jul^ui lo^jun. 

Släötä jo faiffi arioataan, että l^än on [e funinfaan poi'art 
nainen, voaan il^meteHään, miötä lienee fäbet faanut, fun 
l^än ennen oli fäfitöin. 9iainen fiCoin [elitti fenfin, miten 
pntä l^aufi oli auttanut, ja pulani afian fol^ballenfa. ©ii* 
täföS n^t ilo noufi »eljen taloöfa, ett^ei mointa ote näl^t^ 
ei fuultu. Äaiffi muutttnjat funinfaan ^?oi'an fera linnoille; 
la rupefiwat ^l^tenä elämään; mutta ©^ö jätät <)antiin u^^ei^ 
ben 1^) ^ntään retoittänjäffi, jo8fa fuoll — ©en ))ituinen fe. 

©elit^!fia: 1, cmannöiba = emännän tointa tcl^ba. 2, mu« 
roitteice = f arfce. 3, ropel^en = toafun, fopfan. 4, fatu (tuenal. cadi) 
= ^)uu-tarl^cu 5, ftimeffcen = toarioon. 6, fetuja = !uoria. 7, !^n* 
t^maifiHanfa = ^)DiffinaifiIIa !dfittanfa. 8, mitoin = mitä toajaalla, 
min!ä i^juuttcegfa. 9, f^nfillanfa = fafi»t9ngiUanfa. 10, toaalit = faabat 
toifeöta toifccn. 11, afuöfa = pu'uöfa, 12, reunaan = luiereen. 13, 
npciben == oriiben, l^etöoisten. 



n. gieitonen fietnemaaSfa* 

Sieffalta Ä^arialaata. . 

SBeli ja fifär ^]^be§[ä elittjät ennen. 3[ä Ideiltä fun 
fuoli, fanoi )3oi'allenfa: ^pibä fifärtäft Ip^ttjin, elä njil^aa, 
eläfää ]^^ti)ä§ti ^l^beöfä." .^e elittjät fotioafen, fo))in)at ^\)rt)ä^ii 
^l^beöfä; »eli lo^juffi ottaa morfiamen, ^jal^olaifen af an t^tär 
^juuttuu Itänette naifeffi, naipi fen. ©epä nato ei futuainnut 
fitä miel^enfä fifärtä, »il^aamaan rupefi: min raataa *) fifär, 
l^än mielpellenfä toifin fielii, fanoo: ,, faiffi laatoittaa fiSfofi ta^ 
jomme." — ©iitä fun lapfen fai, niin repi fifiönfä, nenät repi, 
fortoatrepi, filmät pu^oi*) faiffi, ja fanoi miel^ettenfä: i,fat* 



Digitized 



by Google 



n. S^leitoncn l^crncmaaöfa. 117 

fo,mttä ftfäreft laatii!* — Söeli uSfoi jo lc:puKa, naifenfa fcra 
Ibif paalihi fifärtanfä ja ajoi tt)äl^iöfä l^engin fotoa. 5[Rcni 
ftttä funinfaan linnoille fe neitfpt, »ctil^e njäl^iöfä »oimiS^ 
fanfa, ja elää [ielfä pafoten '). — Säffi funinfaan :poifa fc* 
ttjääHä l^erneitä ^jeltoonfa f^Iraämään, ja fanot niitä jpiriä 
maahan It^fäte^fä: ,,fen näitä en[i ferran juonee, minä fen 
naifeffeni otan, joöl^an neiti linee/ ©en fanoi, nauroi 
ftinä toifide. — <Bzpä tt)tto aifautui*) toifeöfa ))elIon lai- 
baäfa aiban tafana olemaan, ja fun fuuli, min pafifi fu= 
ninfaan ^^oifa, pani fen mieleenfä. Sluli fefä, ja l^erneet 
olboat joutuneita, niin t^ttö aiban alatie taitoox loufon, ja 
fättJi f^ömäöfä :paIfoja. Äerran fitte juolptui l^ernemaa fu* 
ninfaan poVan mieleen, niin mietti mieleSfänfä: ^annaS, 
Id^ben, fatfon, mitä l^emeet oroat faötoaneet/ Sluli, fatfo, 
niin tä§tä jo l^ptoä tuffu f^öt^. 9fiupeaa:pa »artioimaan 
n^t; njartioi, njartioi, niin jo tulee t^ttö taa^ fieltä loufoöta 
jalafin, ja alfaa palto\a fpöbä. Äoppaa fiHoin funinfaan 
})oi!a t^tön fiinni, ja fantaa l^urötiöfa fotiinfa. Siitä fen 
ttjim funinfaaffifiin njaatteifin fuoritti, fetoitti »aimoffenfa, 
futen funinfaan morfianta ainafin. 

©lettiin fitte ^l^beSfä, funne faattoi funinfaan poifa fen 
naifenfa fol^tuifeffi ; »aan tulipa fotaan lä^tö miel^elle, niin 
fanoi läl^tieSfä naifeffenfa: „fun poi^an faanet, työnnä fitja, 
minä l^eti tulen fotil^in; fun t^ttö ollee*), työnnä firja 
tä^beHenfä, tulen, fonfa joubun.' — ^o, nainen fun fai 
poi^an fotona, t^önfi firjan famatla, jotta: „tulfoon mieö 
mtompaan, täällä poifa on faatu*, ja orjan t^onfi firjaa 
»iemään. ©e fun läffi firjoinenfa matfalle, fiil^en taloon 
aitautui ^öffi, miötä t^ttö oli fotofi. SBäl^än aifaa pirtiöfä 
oltna, fanoo emäntä orjalle: „eifö n^ieraalle pibä f^lp^ä?* 
— „Äa, ]^9tt)ä olifi matfamiel^eHe fauna^, »aötafi firjan 
tuoja, ja läffi fplpemään, futen oli täöfett^nä. ©epä fe^* 
non afan t^tär fillä aUaa purfi laufun, muutti firjajt, ja 
?ani fiij^en: yt^tt64apfi on faatuna/ Drja ei tiebä afiaöta 
mitänä, f^toettrjänfä lähtee matfaHe taaö, ja »iepi funinfaan 



Digitized 



by Google 



118 10. ^äfitöin netti. 

poVaUt firjan. ^än fun fat tietää, mitä fobiöfa oli tapat)- 
tunut, t^önft faman orjan fera inaötimcn, jotta: ^tulenl^an 
minä, fonfa joubun*, ja firjan n?iejä läfft fcn fera ItnnoiCe. 
SKatfaHa atfautut iaa^ Jamaan taloon ^öfft, ful^un tutteö^ 
fafin, ja emäntä famatfe tpönfi 6änet f^Ipemään, purfi ftttä 
atfaa laufun, ja muntti firjcttuffen, jotta: ^fun hp^x on 
faatn, nainen l^eittäfoön poi^ funinfaaCifet toaatteet, omat 
r^öfäleenfä :panfoon :päänenfä, ja fcn fera menföön, funnc 
tietää/ ©iitä fun ivei orja naifeffe f en firjan, fe teft mie= 
l^enfä fäöf^n, ja läffi linnaöta poiö; matfaa, ))affoaa ®), ttfee, 
tietä myöten fulfee. Sulee^^a jano fämeDe^fä, niin lähtee 
»että etfimään, joÖ metfäötä miötä lö^täifi. SBäljän aifaa 
etfitt^änfä, loijfifin fieltä laitteen femmoifen, joöfa oli ^tcn 
firfaä n^efi ja fauniö fnttainen faul^a. — ©iil^en laöfi la^>* 
enfa laitteen reunalle, ja itfe meni, minnel^än lienee urom* 
matfi njäl^än mennet, gapfipa fun jäi itfcffenfä, fä^riöt^i 
fitä fulta^aul^aa ottamaan, ja pvdo^i ^jääla^eCenfa läl^teefen. 
äliti [illoin juoffi l^ätään, ja l^aroi la^fenfa läl^teeötä, ennen» 
fun tufel^tua ennätti, ©iinä faötuiirat fäbet faiffi ja [il^ 
mät pneltä, joöta famalla muuttui fauniiffi l^^ioin, tuli 
ennigtänfä termeemmäffi, njafeten il^oltanfa, ja lapfi famoin 
fauniötui, jott' ei l^eibän moiötanfa maalla. 

Säl^tee fiitä nainen la^finenfa taaö matfaamaan, ja 
tulee fii6en foti^taloonfa n^iimein, joöfa eli Itänen njeljenfä 
»ielä tt)aimonfa fera, niinfun muinoinfin. ^äntä ei fiinä 
tunnettu, niin i\)\\)i talon »äkeitä ^ösficia. @mäntä fii^en 
l&onfäfee: ,^on tuoda on^en fuuöfa tilaa." — »«Ö^toä minulle, 
miöfä faan oUa", njaötafi nainen, ja jäi [iil^en lapfenfa fera 
^öffi. Ollaan fiinä, iltaa lietetään, niin jo tulee funingaä 
fota=jouffoinenfa fobaöta, fiil^en poitteaa ^öffi ^nfin. Äu* 
ningaö fun fänjellä ^?aötieroitfee ^irtiöfä, nainen laäfee la^= 
fenfa ryömimään lattialle. — ©e fun ryömii, ryömii fu^ 
ninfaan luo, funingaö ottaa lapfen ftjliinfä, fatfelee [itä, ja 
h)^\)t) äibiltä: „miötä [inä nainen olet, fun niin on fauniS 
lap[i ja fauniö olet itfefin?" — tiainen [iitä \)aaQtaa funiu*^ 



Digitized 



by Google 



n. 9Icitoncn l^crncmaaöfa. 119 

laaHc, fanoo: ^nttn, nttit, et^an minua enää tunneta, 
ta^fa olin ennen minäfin taloöfa, l;]^be§fä lein)ä8fa olimme, 
man xnpe\i tämä nato minua leimaamaan/ — ^@uu Kinnt, 
ruoja!" l^uutaa »cljen nainen, eötäift Isäntä l^aaötamaöta; 
mutta toinen ^jul^eli ^l^ä: „ru^)e[t nato minua »il^aamaan, 
fieli miel^ellenfä, ja minua ftitä ))ielfettiin, ^jaalifoitiin ja 
ujä^iöfä l^engin fotoa ajettiin. ÄuPin filloin, matfafin fu« 
uinfaan linnalle, fain [ieÖä funinfaan poVan naifeffi, ja tu« 
Iin fol^tuifeffi. Säffi funin!aan poita fotaan miel^inenfä, niin 
fiune firjan t^önfin, jotta: ^Joifa on täällä faatuna; mutta 
^än oli minuun mil^aätunut, niin fieltä firjan n>adtaan 
t^onfi, joSfa fäöfi minun matfoi^ini mennä lap^zni fera 
Sä^tt^i fiCoin mieroHe läl^teä, l^^ioä foti l^eittää/ — .»©«^ 
fttnni!' ärjäft taafen loeljen affa. SKutta funingaö fanoi: 
^l^aaöta njaan poi^, minä täöfä olen faiffien l^erra;* ja nainen 
jatfoi ^ul&eenfa, l^aaöteli ftinä fofo [eifan fol^ballenfa. SBcl* 
jen affa f un roielä ferran l^uutaa: ^fuu fiinni, ruoja, elä 
mll^eita pn^vil' funingaö Umpa\i Isäntä tufi§ta, »ei pu 
kHe, ja ^jani afan rä^ötääötä ri^:pumaan. ©iitä otti enti* 
ien naifenfa ja ^joifanfa, »ei ne fotiinfa, ja fieHä l^^loänä 
elettiin Soö elettänec »ieläfin, fa, en tiebä fanoa. — ©en 
pituinen fe. 

@elttp!fia: 1, raataa = tc!ee. 2, pu^foi = pu^faft. 3, pa- 
!oten = fcrjatcn. 4, aifautui = fattui tulemaan, joutui. 5, oUce = 
lienee. 6, paRoaa = fcrjää. 



8SBeliiättf(i=etfiiä Xtftti. 

Slomantfteta. 

3o!fenfafin ^l^tapttättjaincn tarina on ©affalaifilla. l, Äatfo 
©rimnt, i^ttnbcr- unb .t>ÄUömard)cn, crftcr 33anb, (*56ttingcn 1850, 9l:o 
% fmut 54—60, ^5)ic jmolf S3riibcr.* — 2, ©amatncn tarina S:att«- 
^w ficleUa fenottuna 6. 5i)?olBcc^'itt fatu«!ofoelmaöj[a: Ubnjolgte @»en- 



Digitized 



by Google 



120 11. SöcIitanfä-ctTtia tptto. 

t^r og gortacllingcr, en Saefcbog for ?oIfct ocj for bcn fcarntigc 35er* 
ben, ^iobcn^aujn 1843, 9i:o 60, fittut 346—351, '5)c to(o 33röbrc/ 



Saloöfa olt it!fo ja affa. ^tiUt oli jo f^itt^nijt 
^l^bcffän poiiaa, xoaan et ^l^tään tytärtä, ©ittä potkat 
fuuttuiirat »an^em^^ttnfa, fun et Reille ftfartä faatu, ja äiti 
Ivat iaa^ fäujt mal^affaaftt, erofiteat fobtötanfa peVaUxif että 
faa))i potkan n^tKit, ja ^jafemujat faunaa faloITc, joihon f^l^ä- 
fttt)ät ttfetlenfa l^uoneet. — ^eibänpci [telia olt pai)a elää 
emännättä, ja fun ätttnfä l^eibän fobiöta läl&tteöfänfä oli 
fuormtHifeffi jäänet, läffi jonhm at'an fuluttua pffi loeli 
fieltä falolta »anl^aan fott*taloonfa htuluötamaan, mitä fiellä 
te^bään, t^ttärtätö watn |)otfta!o ujaan. ©teUä et oKut äiti 
lapfta »ielä tel^n^tfään, niin ^Joifa famaSfa patafi falofle 
tafaft, »aan fattot läl^tieöfä äibittenfä: ^fun n^t la^jfen te'et, 
pam merffi portin foraaan; tt;ttD4a^)fen fun telonet, feträö* 
^3uu pitää ^)annaffe[i, »aan fun i^oifa-Iapfen, niin tixxDe^^ 
»arfi. 3o8 fiinä fatfomaan tuHeöfani firn)e§irar[i merfttnä 
on, minä en ^jirtiöfä fä^fään, ^Jortilta fäänn^n tafafi, »aait 
joö feträSpuu on, fitte tulen l^uoneiöfa fä^mään, ja otan fe- 
ralteni ifäni, äitini, fifäreni ja faiffi/ 

©uffopa finä ^onä faifin tyttären, ja feträöpuun panetti 
portin foraaan merfiffi, niinfun pul^e cli; xoaan ^oHä tuli 
©^öjätär ja muutti firmeömarren feträöpuun ^iaan. SSeljet 
finä aifaa pitivät tuumaa feSfenänfä mennä pulputtua merf^ 
fiä »anl^aöta fobiötanfa fatfomaan, ja laittoivat ^l^ben jou* 
foötanfa [itä tiebuötamaan. ©e fun perille pää[i, ja näfi 
firtt)e§tt)arren portin forvaan afetetun, tuli [iitä pa§oilIen|a,. 
ei »anl^empienfa puheella fä^n^tfään, »aan pala[i »eljeöten 
luo, ja puljut niille a[ian. — ©iitä faati ei [en fo»emmin 
fuultu poi'iäta mitänä, eli»ät [ieltä faloHa eriHänfä; »aan 
»anl^emmat t^ttärinenfä afui»at »anl^aöfa fobiöfanfa, nttn=^ 
fun ennenfin. Äa8»oipa t^tärfin tä9[isaifaifef[i, niin xU 
moitti äiti Itänette, miten ^l^beffän Itänen »eljeötän[ä ©ijo-* 
jättären petoHifuubeöta oli eronnut fotoa, ja pu^ui fofo aftan 



Digitized 



by Google 



11. SBeliiSnfa-ctfiiä tptto. 121 

fc^badcnfa. ©iitäföö [tfärcn tnteli fätDt ^Jal^affi, tä^t^i *) 
ttjUi^xautta »elilöttänfa itfcmaän, ja itfi illat, ttft aamut 
furuanfa ^1^5, etfet »äl^ätftfaäii ^el^jottanut. Stttt fpfi lol^* 
buteffa Isäntä jo8 ioHaftn, faabatfenfa Isäntä tttemäötä, waan 
furu et l^atl^tunut tyttären mieleltä, fe »aan itfi i)^ \a oli 
^uoIeHmen. SBitmcm fun et muuöta apua näl^n^t, tiputti 
äiti t^ttärenfä f^ljneleet antiaan, tcfi nitötä jauJ^ojen fera 
falfaran, ja fanot t^toKe: „elä§, t^ttofent, ujttfommin ttfe, 
furt fatfit uöfolltfen toteerin, »otfit lähtea tuelilöitäft etfu 
maan/ — Dlipa t^toHä ^ilffa niminen foira, jofa oli 
emännällcnfa ^len uöfcHtncn ja ^l^ä feurafi ^änta, niin 
rufoelt t^tär äittänfä: ^pääötd maan, ättifeni, minua ctftn* 
tään, on^an minulle foira^fani, ^ilfa§fa, f^Hiffi tomeria." — 
9lc, äiti fun ei nal^n^t muuötafaan apua oleman, [tunafi 
t^tärtänfä matfaHe, fen tp^neleiötä teimotun faffaran pani 
etcääffi, ja fä8!i fitä mierettämään ebeHdnfä, niin fe l^äneHe 
tien nät|ttät[i. 

S^ttöfittoin läffi matfaamaan foiranfa feratla, pani äitinfä 
antaman faffaran mieremään, ja mirffoi fitd liiffecUe I^fäteöfä: 

^SBiere, miere faffarani 

gl^beffi^in meiffofi^in, 

2)f filmin emon aloihin." 
©en perä8[a fai fittc fdmetemään, toaan eipä fau*a§ 
toielä fer'ennvtfään, fun l^^bt^tti ©^öjätär ^net tiellä, ja 
rupefi Dl^teen feuraan. SBäl^än matfaa furettuanfa ^l^tenä, 
alfoi jo tulla laelle laeille fämelle^fä, fun oli ifään paraS 
fc|ä'lämmin, ja alfoi maifeaffi fä^bä l^eiötä fulfeminen. Dli 
lampi fiinä Iäisellä, niin mirffoi ©^ojätär t^töKe: ^lä^te* 
fäamme, t^ttöfeni, fefoja f^lpemään, f omin tulee mari!" S^^ttö 
clifi jo läl^ten^t, maan ^ilffa e^ti menemästä, fanoi: ^elä 
lä^be, t^ttofeni, ©i^öjätär maanittelee ^) finut." Äuultuanfa 
fetranfa maroituffen, ei l^uolinut t^ttö läl^teäfään, ja fofo 
uiminen jäi fillenfä. ©iitä fuuttui Syöjätär foiraan, jotta 
»otfaifi ^äntä, ja ?>ilffa''rufalta jalfa fatfefi. S^ton oli 
jäali maniaa foiraanfa, voaan pelfäfi ©^ojätärtä, eifä xof)'m^ 



Digitized 



by Google 



122 H. SBcliianfa-etfiia tptto. 

nut »irffaa mttänä, t^önfil^än faffaranfa »teremäan, ja 

f anoi: 

„SBiere, mcre faffaram 

2)^befft|^m »etftofi^in, 

2)f[i^tn emon aIoU;in!* 
©e futt pCLä\i litfleelte, UJieri »icrcmtötanfd ebeHä, ja 
t^ttö \a (Syöjätär f uHtaat järeäfä ; mutta ?)tlffafaan ei luo* 
punut l^eiöta, xoaan tuli folmella jaraHa peraötä. SBäl^än raat- 
faa fuPettuanfa tuliwat taafen lammin rannalle, niin ©^ojätär 
alfoi l^oufuteffa tyttöä, ja fanoi: Jä^tefäämme, t^ttofeni, fe* 
f o ja fptpcmään, paremmin fä^ fitte fulfu/ Slämä armeti 
lä^teäffcnfä, roaan Riitta taa^ waroitti cmäntaänfä, fanoi: 
^etäö lä^be, t^ttöfeni, uimaan, ©^öjätär maanittelee finut/ 
S^ttö fiCoin totteli toiranfa fanaa, eifä läbten^tfään ui» 
maan, ja niin jai ©tjöjättäreltäfin lähtemättä, jofa fuuttui 
fiitä fal^ta ^ja^emmaffi, ja fun muuta ei ttjoinut, potfaiöta 
famal^utti foiraa, jotta filtä toinen jalfa fatfefi. ©e!6ö t\)^ 
tön faimeli f^bäntä, »aan ei^än fe ©^öjättäreffe mitä tain* 
nut, :panil^an faffaranfa ttjieremään, ja fanoi: 

^SSiere, iriere f af f arani 
S^beffil^in n^eiffofil^in, 
2)f[i]^in emon aloifiin!'' 

ja läl^bettiin fen jätfiä fulfemaan, funne fe ebeQä tuieri. — 
©^öjätär luuli jo ^^ääöfeenfä ^itfaSta, mutta fe feurafi 
ttjietä fal^beHa jaPoin emäntäänfä, ja pafifi l^äneHe fulfieöfa: 
^jo8 minuöta aifa jättää ja fuoten, niin elä, tpttöfeni, tä^be 
©^ojättären fera uimaan, muuten maanittelee finut/ — 
@i aifaafaan, fun tuli lampi taa§ eteen, niin ©i)j3jätär 
fol^ta xnpe\i ^oufuttelemaan ttjitodf fanoi: ^fä^fäämme, t^t^ 
töfeni, fefoja f^lpemään, fotoin tulee jo laelle/ — SBaan 
t^ttö fun muisti foiranfa »aroituffen, ei fanonut lä^temänfä, 
eifä tullut toifeltafaan uibuffi. ©iitä fuuttui taa^ ©^öjä* 
tär ^ilffaan, ja potM^i filtä folmannen jafan ^joiffi, jotf ei 
xoaita enää »aätuffena olifi; mutta foira tnUa fem))purot 



Digitized 



by Google 



11. Söcljianfa-ctftia tpttö. 123 

^l^tä^ptom cmäntanfä l^eräöfä, funne tultiin neljänitelle fatn^ 
mille, niin cöti fiinäfin tytöltä uimifen, niinfun ennenfin. 
— ©iitäfcö n^t ©^ojätär ma^ta filmtttömäffi fuuttut, fte))^ 
^)afi falifan fäteenfä, ja löi ftKä foiraa päähän, jctta [iil^en 
fucli, — Sl^ttö ei rooinnt toxxanantiaania auttaa, peltäfi 
ttfefirt ©^öjätärtä, voaan t^önft fp^iteUfaffaraufa vieremään, 
ia lurettitn fen jäCegfä ebeHe. SBcil^än matlaa ment^änfd 
)attmn?at taafen picnofcn lammin rannalle, \a ©^öjätär ai» 
toi unefoteHa tyttöä uimaan, fancen itieÖänfä »arin oleman. 
%t)iQ^tä famatfc alfoi jo laelle fä^bä maimaffi, ja ^ilffa tun 
ei enaa ollut maroittamaöfa, ei muiötanutfaan t^tto oHa 
n)aroitIanfa, maan rit)ut voaattetu^a rannaöe, ja feurafi 
Syöjätärtä Iam^)un. — ©iinä fun uimat fitte maötatuöte, 
fanoi ©^öjätär tptöHe: J^^bä, t^ttöfeut, mettä filmittent, 
minä f^^bän [inun filmilteft.'' — Stijtöötä ei ollut femmoi* 
nen tcfo mieleen, rt^aan toinen l^oufuttelt Isäntä ja ftufafi 
t^^, funne fai miimein!in f^^tämään. (Syöjätär fiHoin 
f^^fi ujuoronfa tyttären ftlmiHe, ja fanoi: ,,[inun näf^fi 
minulle, minun näfpni finuKe/ fiHä t^ttö oli fauniö ja 
jorea, maan (Syöjätär rietaS ja ruma, futen ainafin. ©it= 
iapä ntuuttuifin ttjttö famalla rumatfi, tuli fen Syöjättären 
näföifeffi, maan ©^öjätär fai tyttären nä^jn, muuttui i^a= 
natfi ja fauniiffi. SBielä^^ä otti tytöltä mielen ja fietenfin 
iJoie, etfei tulifi petoffenfa ilmiin, ja läffi uimalta pää^tt)ä 
tyttären fera cbeHe. §)ani fen f^^neleiötä leimotun laffaran 
vieremään, ja fanoi, futen oli fuulfut tijtönfin fanoman: 

ySBiere, miere faffarant 
^l^beffi^in meiffofi^in, 
2)ffi^in emon aloihin!" 

Äaffara mieriftn mieremiötänfä aina metjeöten fotiin 
faati, joöfa fcifal^tui ^il^aHe. ©^öjätär ftep^jafi fen fiitä 
talteenfa, ja meni tyttären fera ^jirttiin. DHa olettelimat 
fiinä fotmafen, niin f^f^imät meljet: ^miötäö faufaa nämä 
toieraat omat?"" — S^ttö filloin otifi ilmoittaunut, maan 



Digitized 



by Google 



124 11. SSeliianfä-ctTtia t^ttö. 

ei f^'enn^t rauffa, fun olt fteletötn ja mieletöin, täi)ti)i oUa 
ääneti toaaxi] mutta Syöjätär, jofla oli tyttären fauniö natx), 
»aötafi iDeljeötert ^^ul^etta, ja fanoi: ^terme, »eitfofeni, ininä^ 
l^än olen tetbän fi[ärenne, äitinne fpmmeneg lapfi, jota ette 
tunnetaan/ SSeljeftet ouboötuin)at [itä, il^mettelittjät: „no, 
miffifäö fe oli firtt)e§tt)arfi i^ortin fomaan pantuna, fun fe 
tyttären äiti faifin?'' — ^®e oli ujai^bettu^ fetoitti (BX)c^ 
jätär, ,;fufa lienee n^tl^aönieffa ^) irail^tanut; äiti t\)M pa^ 
netti feträöpuun merfi!fi; xoaan työllä muutettiin firiDeS* 
»arfi fiaan. ©iitä fun faömoin minä tä^fi=ai!aiiefft, \a 
fuulin äibiltäni, miten olitte petotfeöta i'äf[i fotoa jääneet, 
:^imoitti minua ^) teitä irelilöitäni näl^bä, ja rufoelin äU 
tiänr, funne laöfi minut etfimään. Seita ifättjoibeöfäm it^^ 
femät fptjneleeni feräfi äitini antiaan, tefi fiitä jaul^ojcn 
fera etoäöfaffaran minuHe, ja neumoi fitä ttjierettämään 
ebellä, niin f e minulle tien nä^ttäifi. SDiinä te^infin tittn'' 
fun neuujo oli, ja fillä tarvoin olen n^t ttjiimeinfin täöfä, 
ja täöfä on tämä äitini lei:poma faffara teille tuomififft — 
^efää »eljeni!* 

@en mal^e^teli [iinä Syöjätär, ja ttjeljet uöfotmat 
Isäntä, jotta tämä^n tämä onfin meibän [ifäremme, ja al= 
foimat fo^betla l)äntä, niinfun fifärtänfä ainafin. ^\)^X)U 
n^ätpn fuitentin: ^mitfifäö tämän näin pal^annäföifen tXfU 
täven tänne toit?" — »SÄenee^än tuo fuureSfa talosfa pau 
menena/' tt)irffoi Syöjätär toimeöfanfa, eifä tullut f of o i\)^ 
toötä fen fotoemmin :pu]^eeffi. ©efö8 n^t tt)tt6*raufaöta 
pa^aa oli, fun ei iaannt ebeö »eiffojanfa temel^tiä; maan 
minfäpä^än tefi, fun ei fieli eifä mieli antanut moimaa, 
iä)i)iX}i fuunnella njaan, fuinfa ©^öjätär irall^el^beHa fufelft. 
— 2:ämä alfoifin fol^ta meljeäten taloöfa emännoibä ja olla, 
niinfun fobiöfanfa ainafin; mutta oifean fifären tä^t^i pixx- 
rvät piMän fät)bä eläimiä ^3aimene§[a metfäHä ja faifen- 
moista »ainoaa nälpbä. SlamuHa »arl^ain faimafi *) Isäntä 
jo ©tjojätär fujan fuu^un, ja antoi fiinä fielen ja mielen 
l^äneHe, että ofafi farjaa ^^aimentaa ; mutta iHan fuu§fa tuli 



Digitized 



by Google 



n. aBeljtanfä-etrtia t^ttö. 125 

[ti^en »aötaan taaö, ja ottt mielen fefä ftelen iöHenfä pcx^. 
©tUd furtn eli t\)tt6 monta aifaa [iinä toeijeSten talcöfa, ja 
©^ojätär Mi Isäntä faifeHa tatpoin »aidata. 2)ffin paU 
menfaffaranfin fun tefi, niin fimen aina feSfeen afetti, 
fti^en ttjä^än ta6ba§ta ^m^järiHc »aan, ja fen antoi met= 
fäätt läl^tieöfä tytölle. — ©itä parem^ji oli (Syöjättären 
ttfenfä elää. Oli, nä'et, fe tyttären entinen i^ana näf^ 
l^äneHä, niin »eljet ^)ititt)ät Isäntä funi filmä^terääniä, ^U 
tt)ätlä fieltäneet, jo8 [e niin mitä olifi tal^tonnt ja fe l^ei* 
bän ipaHaöfanfa oli. SBaan ^)aimen4^ttö fnn oli niin riet^ 
taan näföinen, Isäntä tuSfin olifi fofo taloon futtjaittn, ell'ei 
©^öjatär olifi finfataffenfa ^Jitän^t Isäntä fiinä. 2)ön feu» 
tuitta talo^fa oHeSfanfa oli t^ttö aina mieletöin ja fietetoin, 
etfei mil^infäätt f^^ennijt, »aan ^jaimeneen ))ää§t^änfä, oli 
tä^fismielinen taaö niinfun ennenfin. ©iellä »alitti aina 
onnettomnnttanfa, ja lauleli furui^fanfa: 

^Äure, päitcci, fuufifoHe, 
SBierc »eiötD=foi»utolIe, 
Äarfoa fatajifoHe, 
?)ää§tä ^jaimenta fotil^in! 
©^Djätär emäntänäni, 
^al^a »aimo »aitanani; 
Äi»et Uipoi lei^jil^ini, 
^aabet ))aimenfa!faroil^in: 
SBiilin »eitfeni fi»e^en, 
Äaral^ntin laHiol^on, 
g)]^beffi§fä »ei'ofi§fa, 
§)ä emon aloiöfa!'' 



SBeljet moncStifin nlfo4oillä oHeöfanfa fuulimat lai* 
tumelta tämän laulun, ja oubo8tui»at fitä, fun ))aimen4^ttD 
metfiä Iä»encöfänfä aina lauleli, ja fe fotona oHeöfanfa ei 
tottfcian »irffanut mitänä; »aan eil^än fuitenfaan tullut 
Ideiltä fitä tarfemmin tiebuSteUufft, fun oli t^ttö l^ei^tä niin 



Digitized 



by Google 



126 11. SBeljianfä-ctfiia t^tto. 

tlfeännäföinen, että tugfin [ietiiDät näl^bäffenfä. Söaan 
muutamana iltana, fun ilma cli t^^ni ja fclfeä, fuulut 
laulu niin fauniilta ja wiel^ättätt)ältä nuorimmaKc ttjeljettc, 
jofa ifään faatoi faöfea metfäöfä, jotta tefi miclenfä näl^bä 
tyttöä, fe!ö fe niin fauniilta äänellä fietlä lauleli, peitti 
famalla faöfen l^affuun fiHenfä, ja tätft ääntä fol^ti TätDele- 
mään. Äol^ta lö^fifin tptön aholla taulamaöfa, ja t^feli 
Itäneitä: ^miten, t^ttofeni, metfäöfä tääHä aina laulelet iU 
feffefi, ja fotona et »irfa mitänä?* — ^^SJlinäl^än olifinlin 
oifea fifärenne*, ttjaötaeli t^ttö, ^ja fe on ©^ojätär, jota 
^jibätte fifärenänne, ttjaiffa ^etoffeöa n>ei minulta cifean näf^ni 
ja antoi omanfa fiaan, ottaen »ielä mielen ja fielentin 
1)oiÖ, etfen iroifi ilmoittauba teille. SDZetfään laittaeöfanfa 
antaa fuitenlin aina mieleni ja lieleni tafafi, että fä\)pi 
mun lehmiä paimentaminen, iraan iltaifella tulee taaö fujan 
fuul^un »aitaani, ja xok fielen fefä mielen multa poiö." 
— Äuultuanfa tyttären ^Jul^een, ttjeli jo tunfi Itänet fifäref- 
fen[ä, ja äl^fi Syöjättären »ieffauben. ©iinä f^leilt, fuu* 
teli n^t tyttöä, niinfun fifärtänfä ainafin, »aiffa fol^ta oli 
ilfeännäf öinen ja ruma, ja juoffi fitte toifia »eljiänfa l^afc* 
maan. ?>i'an olitt)atfin laiffi fiinä fototta, ja i\)ttö fcrtoi 
uubeltenfa I;eiffe fofo fol^talonfa, miten Isäntä ©^ojätär oli 
pettänet ja [iitä lähtien faifetla tamoin fiufannut. SBeljet 
fiHoin ilo=mielin tertt)el&tiwät fiöfoanfa, furfuteHen Isäntä, 
fun niin fuurta onnettomuutta ja »aiioaa l^eibän ta'uttan[a 
oli färfin^t, ja lupafiwat fo^taa fitä ©^öjättäreHe. SRutta 
enfinnätin tuumittiin, miten fifärcHe faataift Itänen entinen 
näf^nfä ja eStettäifi, ztVei Itäneitä fotiin tuHeöfa ©^öjätär 
taa§ mieltä ja f teitä n?eift. Slfiata jonnefin ^jäin aprifoitua 
))ibettiin jo femmoinen tuuma, että lähteä ftfären feöfen 
^)äitt)ää paimenelta fotiin, pitää filmänfä peito§[a l^^toin ja 
ttJoittJoiteUa niitä fipeiffi, niin tultaift famaöfa pnelle 
fti^en anjuffi, että joutuifi ©^öjätär petoffenfa perille. 

Sl^ttö tefifin, futen pul^e oli, ja meni [inä päiiränä 
aifaifemmin fotiin, niin ei ©^öjätär attcannutfaan tuKa fu* 



Digitized 



by Google 



n. SöJeljianfä^ctfiia tptto. 127 

jan fuu^utt Isäntä »aötaan, ja [tKä tanjotn pääji t^ttö mtcfcl* 
Itena ja KcIeHtSnä aina pirttiin faati. ®kM fX)\\)\) Syöjätär 
iDt^aifcöti: ^miffifä feöfen päivää )?aimcne0ta tulit?* —g®n 
färft mctfää fäweHä, [ilmani cwat ti^jeät/ »aötafi ttjttö, 
ja moiiDoitteli furfcaöti. ©amaöfa tuliroat »eljcttin pirttiin, 
otitijat fäaliminänfä tyttöä, ja fanotn?at: „\\)Vt toti, fiöfo 
fulta, tuon patmensraufan filmiHc, että paraneifiujat, ja ^än 
t^b^bn f^fencifi/ — ©iinä f un ci fä^n^t ©^öjättären 
tointen nä^ben toil&aanfa näyttäminen, tä^t^i tel&bä, futen 
toifet p^^finjät, ja f^Ifäifi t^tön filmittc. 9Kutta t^tto oli 
luaroiHanfa, ja fanoi famaöfa: ^oma näf^fi itteöefi, minulle 
minun näf^ni/ niin tuoöfa paifaöfa faitin entifen näf^nfä, 
muuttui iJ^anaffi ja !auniiffi, roaan Syöjätär tuli rumaffi 
ja riettaaffi, joten oifeiötanfa oUfin. 

©iitä rutoettiin n^t ©^öjättäreUe loötintoja tuumimaan. 
^X)h) pantiin lämpeämään, filtan alle fai^ettiin l^auta, jofa 
tät;tettiin palajilla tertoaffiCa ja fatettiin lauboiöa fiffi että 
feätittjät fiinä »aan, fun tuli paloi aUa, ja faunatieöe fefä 
faunan fittaKe letitettiin muöta l^aljaffa^), ett^ei petoSta 
atttjattaifi. 5Räin tel^t^änfä, meni fa!fi »anl^inta »eljeötä 
l^afemaan ©i)ojätärtä faunaan, futen fifärtänfä muinoinfin; 
mutta tämä empi, etfei mufa lä^teäffcnfä, fanoen mielenfä 
ei laatimaufaan n^t fl)lpeä. Soifet fuitcnfin mitenl^än 
l^oufuttelimat, tämä läffi »iimcin fun läffifin, ja »eljet 
faimat Isäntä fä[itt)ar[i8ta »erfaa mtjöten taluttamaan, ^ääö* 
tiinpä faunan ott)etIe, niin ei olifi ©tjöjätär aötunutfaan 
JDer'alIe, fanoi: ^täötä l^tjppään n^t panfoHe, ja fiitä la* 
löoiHe*; »aan toifet eötitoät fen, fanoiujat: ^aötu ainoa fifär, 
tiputellen taputellen fileätä fittaa, muötaa »erf aa myöten*, 
ja faitoat iriimeinfin l^iHit^ffi. ^o fe fun rupefi talutta* 
joiben feöfeHä l^iljalteen aStumaan, laubat ein)ät feötäneet* 
Kän, ja ©^Djätär pubota romahti tulifeen l^autaan. SSeU 
jet famaHa falpafin^at ottaen fiinni, ja fauna f^tt^i tuleen; 
mutta palaeSfanfa l^uufi ujielä ©^ojätär l^aubaöta: ^tulfoon 
tttinun fiaani: firffafia [ilmiötäni, forppiloita fortt)i8tani, 



Digitized 



by Google 



128 12. ^afcnijat. 

kataloita ]^a))[iötant, iDariffta tt)ar^)at§tant, t^mtfta noufftma* 
^an, tl^miötcn eloja f^ömään!* — ©en )){tutiten f e. 

©clitpffia: 1, täpt^i = \)ltf)x. 2, maanittelee = ujiettelec, 
:pcttelec. 3, »i^aönieffa = »il^amieä. 4, loimotti minua = te!i mic= 
leni 5, faimaft = fcuraft. 6, l&aljaffa = toaippa. 



18. 

S^tdlätftä tämdnful^teifia tarinoita on muiltafin fanfoiUa, joi^lo 
ulfona'9ltd Ijiufan taöfd ferrotuöta croairatfin. S^iin on tietaa!femme 
V^^bcnta^^aifia fcrtomuffia: 

SBiroIaifilla. ^atfo S3er^anMunc^cn bcr gclel^rtcn (Sftnifc^cn 
©efeHfd^aft ju ©orpat, jiöciter 58anb, britteg ^eft, ftlöuja 76-93, 
„S)er banfbare gurftenfol^n*, mitgct^eiCt öon 2):r gr. Ärcu^. 

Unfarilaifilla. 1, ^atfo ©tier, Ungarif(]^e 9)Zdrd)en itnb ©a« 
(jen, berlin 1850, ^:o 4, fiujuja 28—34, „2)aö fteinc äauberpferb." 
2, ^atfo ^fetfe, 5)lard^enfaal aller Söolfcr, äi»eitcrS3anb, fmuja 31-36, 
„2)ie glafcrnc .^adz\ 

^uolalaifilla. Äatfo §)ornifd)e ©offöfagcn unb 5War^en. 
5lu3 bcm ^olnifct^cn bcö ^. 30. äöopcirfi toon gr. Sciöcftam. ©eriin 
1839, fimuia 135—137, „2)ic glu^t* 

SBcnalaiftUa. ^Catfo Ätetfe, 5DMr(i^enfaaI aUer 936l!er, S3er» 
Iin 1845, S5b. II, fimuja 71-79, ^^ojata." 

Sftanöfalaifilla: ^atfo Äletfe, SJ^ar^cnfaal aHcr ©olfcr, 58cp 
Iin 1845, S3b. I, fiiöuja 301—317, „S)cr Drangcnbaumtmb bicSicnc." 

Srlantilaifilla. ^atfo Carleton, Traits and stories of 
the Irish peasantry. Dublin 1836; I, 53, „The three tasks.** 

©affalatfilta. 1, Äatfo ©rimm, ^inber- unb ^auömar(f;en, 
S:^. I, ^:d 51, ftnjuia 296—299, «gunbeöogel." 2, (Bamaa firjaa, 
%^. I, 9l:o 56, ftnjuja 330-334, ,5)er öiebfte gHoIanb." 3, Äatfo fa« 
maa firjaa, Xi). H, 91:0 113, fiiöuja 158—168, »5)6 beibcn ^migeg« 
tinncr.* 

Surjalaifilla. 1, 5tatfo 5Rorf!c goRcctöcntpr famicbe og 
fortalte af ^. ©l^r. ^töBjornfen og 3ötgen !D?oc. 3lnben forogcbe 
llbgaiuc. (S^riftiania 1852, 91:0 14, ff. 66—76, .enfcfonnen." 2, 
^atfo faman firjan Sfl:o 46, finjuia 278-296, „5ö^eftermö.* 

sRuotfalaifilla. ^1, ^atfo ^^It^n-^abaUiuö o^ ©teffen^, 
©löcnjia goI!-©agor od^ ^fmentpr, 1 bcl, ©iod^olm 1844, fR:o 14, 



Digitized 



by Google 



I. aScte^ifcnc lutoatut Sa^jfct. 129 

fiiöuja 213—251, ^.^afd-grun." 2, Raf\o @amIobc fmarrc ©erättclfcr 
o(^ Utfaft af (5. g. 3(ltbi)crftab, HI bcf, öinföptng 1849, [xmia 
184-189, „5lgnctc Iille 2)ei/ 3, ^atfo famaa firiaa flw. 195-199, 
,5)rängcn o(i) 3)rinfeöfan.* 

2;an6falaifina: Äatfo SBintcr, 2)anfCc golffccnjentt^r. gorftc 
^amling, Äiobcnl^atön 1823, ff. 31-35, ,9)rinbfcn o(^ Jpaömanbcn.* 



I* SBeieMfeae lutnatui Sotifet 

3)aanaian»ett&. 

^innaöfa afuu funtngaö, ja l^anctta on nainen; »aan 
eitöät tImoifc§fa cläma^fanfä laöta faa, et ^jolmenafaan, 
fitta laeilla furu on. gä^tee funtngaö latUJotHa merelle, 
menee, laöfce tnertä myöten, niin ^)uuttni latoa Itäneitä 
fegfimerelle. @t paä^tci [tttä, laima ei l^iettjal^ba paifal* 
tanfa. 8[rtt>eIIaan, tnumttaan jo8 jotafin, tt>aan et näl;bä 
apua, alfaa jo ^ätä tuHa iriimeinfin. SBetel^inen ftffoin 
iJatajaa toebeötä, fanoo funinfaaHe: ^mi lienee fobtöfafi f^n* 
t^ntjt, jo8 fcn annat, minä finut laöfen täötä laitooinefi; 
muuten et ^ääfe ftnä tlmoiöna ifanä, fuuna InUan^rvaU 
fcana'. — SiJitctti funtngaö mielcöfanfä: lun oöee ') ]^ett)oi= 
«en toarfan faanut, fen minä annan; jo§ lienee kl^ma xoa-^ 
fan 2) faanut, fcn minä annan; lienee lammaö auonan tel^^^ 
n^t, fen minä annan.* Su^aft antatt)anfa, mi lieneeftn 
fotona l^äncHe f^nt^n^t, niin ^ääfi laiwoinenfa taafen liif^ 
feeHe, ja tnli fotiinfa. ©iella nainen tulee tt)a§taan ^äntä, 
Kft^toarreHa ^3oifa, toifella t^tär, ja temjel^tii ilomielin mieö- 
tänfa. ©iitäfoö n^t funingaö oli ]^^tt)illänfa, fun naifenfa 
lapfia oli faanut; toaan ei fotoinfaan aVa ^X)toa oUa mie= 
Mtä, fatn muiöti SBetel^ifeHe antaman Iu)3an[a, färni fure- 
maan fitä, fun n^t ainoat la^jfenfa fiHe piti antaa. — @i= 
i^an naifeHenfa futtenfaan »irffanut mitänä, meni itfeffenfä 
mctfään, ja ru^efi faittamaan l^autaa, moiftin mailein ^3eit= 
taaffcnfa lap^tt ^avAa fun oli »airaiö, laati ftil^en ^jieno^ 



Digitized 



by Google 



130 12. ^afeniiat. 

fcn pirtin, joihon fantoi faifenmoiöta ruofaa, \a pani finnc 
maan f^bämeen lap]et, jotfei SBetel^inen faifi. 

&ipix iantaa oHutfaan, niin tuli SBctel^inen ftjf^mäan 
futtinfaalta: „\oto^ annat, min toimotit?^ — <S>iita funin^ 
ga^ el^bottelee l^eiöoifen »arfan, fen antaifi, xoaan ei l^uoli 
SBetel^incn; el^bottelce lel^män n)a[an, ujaan ei ota [itä; tar^ 
joaa lampaan tononan, roaan ei t^t^b^ SBetel^tnen [iil^eu:^ 
fään, p\)X)täa n)aan niitä naifen faanel^eita. Äuninga§ 
fiDoin oötaa f^läötä poi'an \a tyttären, ne työntää SBetel^i^ 
feHe, omiania ei anna. Ottaa SBetel^inen ne, ja läl^tee fc- 
tiinfa tt)iemään. Äulettaeöfa-I^f^^ fitte: „fun ollette ^) funin= 
f aan lapfet, fanofoo, mi mafeiöta mafein on." — ^©e on 
mofeiöta mafein, mefi^, fanoimt lapfet. — ^SKi permeistä 
pehmein?' f^f^i SBetel^inen, — ^®e on pel^meiSta pe^* 
mein, ^o^l^en-pietuö*)*, iraötafittjat taafen lapfet. — „5!Ripä 
on fon)iÖta fotoin?'' — „Äitt)i*. — ^3RiIa8 farfeiöta far= 
fein?' — ^%zxxt)a\— i,@tte otefaan funinfaan lapfiaMa* 
noi Seteleinen, toei linnoille tatafi, \a rupefi funinfaan 
oifeita lapfia etfittelemaän, miöfä olifiujat. 3o oli faifen 
linnan ctfiteH^t, lap[ia miötään löi;tämättä, niin meni toit^^ 
mein pajaötafin fatfelemaan. ©ieHäfään ei oHut mitäna, 
n?aan palja rupeaa pafifemaan, fanoo SBeteJ^ifeHe: „p\)^t, 
ar^et on funingaö minua tafonut, en l^uoli, joö fanonfin. 
Äun ottanet olfa^^pätllefi, niin millin fol^ti firtoonnen, fiina 
etfittätt)ä[i otoat*. — £)ttaa fiitä SBete^inen paljan olfa» 
päiBenfä, lähtee fitä fanneffimaan, niin jo palja firpoaa 
oratta, fiilpen putoaa, fuöfa lapfet olituat peito§fa. Slupeaa 
SBete^inen fittä fol^ti maata faittamaan, niin löytää [ieltä 
l^uoneen, ja fen f^bämeötä poi'an ja tyttären, joita fieHä pi- 
bettiin piiloSfa. Ottaa ne f^liinfä, ja lähtee »iemään f o* 
tiinfa. 5Diatfalla puljun funinfaan poxia toiejäHenfä: ^fun 
taattomme, maammomme fobiöta meitä olet fuletettaffefi oU 
tanut, niin tapa rutompaan eli anna ruofaa.* — y9io^ 
mi on mafeiSta mafein?" fi|fpi SBetel^inen. — ,©e on 
mafeiöta mafein: maammon maito", — ^SiJii on pel^^ 



Digitized 



by Google 



L SBctd^tfeHc Iiiaatut lapfct. 131 

meiötä pt^mcinV — ^SRaammon f^It/ ~ ^SWifa8 fotoista 

fcnjin en?* — »Saaton f^ban.' SBctcl^tnen f un fat lap^ 

filta femmoifet »aöttmct, toie^)t ^cibät aina fotiinfa ja ^^ancc 

fieHä pataclijoiffenfa. (Slctään [tttc fotn^afcn, nuo at'at 

nämä ^jäittjät, ja lap^zt faSroamat fuurcmmiffi, ja omat 

^ucleDifet, millä fieltä lotiin ^jääötä; mutta aifoja myöten 

Biirjautuu jo t^ttö SBetcl^ifeen, ja al'etaan elaä funi mieö 

ja nainen ainafin. ©iitäföS n^t pox^an mieli ^jal^affi fä^, 

ci laa oQenfaan enää SBetel^ifcn luona aifaan, »aan furee 

furemiStanfa ^l^ä. — Äerran fitte ^ön f^bämelfä l^uoliö* 

[anfa menee tafanjcräjäCe, \a la\)px fiinä ^^al^aa oloanfa 

tttemään. Stfee ftinä ^joifa-ruffa, itfee, ett^et »oi fuun 

fanoa, mielen miettiä, niin oli Itänen pal^a mielenfä. Su» 

Iccpa filloin l^uffa, juoSta jolfottää pilven, ja »irffaa poV^ 

atfe: ,mitä§ itiet, ^joifaifeni? f un tehnee mielefi läl^teä tääU 

tä, niin noufe felfääni.' — »Soft läl^benfin ja mielellä^ 

ni', voa^ta^i ))oifa, ^»aan olifi minulla fifärfin*. — ,9lo, 

^a'e fe, fä^ tänne*, ^^afifi l^uffa, »niin pelastan teibät fum« 

manfin*. — ^oifa fiitä fun menee fifärtänfä l^afemaan, fe 

cli SBetel^tfen fera mafaamaöfa; »aan »eli ti^iita l^uolinut, 

fifalfi ftfärenfä reunalta ja fantoi [^liöfänfä »eräjäUe, joöfa 

^uffa oli »uottamaöfa. ©ilte noufi»at felfään l^eti, ja 

^uffa fai juoöta fariötamaan, minfä ennätti. Säl^tieöfänfä 

»aroitti fuitenfin ??oifaa: »fun näl^net SBetel^ifen tute»an, 

niin »irfa minulle*. — ÄuPettiin fitte »äl^än matfaa l^u» 

fan fePäöfä, niin l^uufi äffiä i^oifa: »jo tulee!* — »SBain 

jo tulee*, fanoi l^uffa, »ottafaa Isäntäni alta ^)ii, luofaa fe 

jäPcHe, fanof aa: tulfol^on ))ii'»aara, fol^ti tai»aÖta fol^otfo, 

elB^öt pixä^U [ii»in lentäjät, jaroin juoffijat ^titfe ei ^m» 

paritfc, päitfe eifä ^)äällitfe.* — ?>oifa famalla tefi fen, ja 

loi piin iärcHenfä, niin fiitä fol^ofifin pii»»aara tai»aalle, 

jcfa tuffi SBetel^ifeltä tien. — @e fun ei pää§|V)t fiitä ^litfe, 

jäi touoren juurelle feifomaan, ja fanoi fuututfiSfanfa: „olU 

ftto fotincn fuoffa, tienoilla talonen taltta, tien mä täl^än 

ticnoaifin, loufon taajan rai»oaifin*. ?)alafi afeitanfa fo* 



Digitized 



by Google 



132 12. ?)a!cmiai 

btöta latomaan, \a tuli fieltä fuoffanenfa, talttancnfa taafcn 
iDitoren luoffe, joihon tefi ittiHä afciHaitfa loufott, ^jfiaStaf- 
fenfä ^jafcmjoita järeötä. — Äuttcnfaan et uöfaltanut jät* 
iäa afcitanfa tielle, xoaan ni^)e[t mitd maahan ptHtämä&n, 
^anet^^ä nttlle fuo^)^)aa fatmacöfa, rupeaa tiainen puuöta 

laulamaan: 

^Sii, tit tiaistani, 

SBati, futi »arputötani: 

ttf!o peitti peittofen, 

SKina fen fiitä nä'in^. 
„SBoipa mtjCLf mitä pafajaa', fanoi SBetel^tnen, ^pu 
taa fuoffa ja taltta juoffuttaaffetti fotiin, muuten ne fufa 
täältä lö^tää^. 8äf[i niine afeinenfa l^eti fottinfa, toaan 
joutui fieltä taaö pafenijoita ajamaan, faatt>utti l^cibät wii== 
mcinfin, ja eSti pafenemaöta. Otti lapfet ftttä ferallenfa, 
ja »ei fotiinfa, joöfa aPettiin elää, niinfun ennenfin. Sl^ttö 
mtelt^^ SBetel^ifen luona elämään, »aan pot^a^ta on fieHä 
oleminen n)ielä entistä ifätoämpi, eifä tiebä mi neuttjofft, 
että pääfift pafoon taaö. SKenee muutamana iltana fittc 
tafaaeräjäUe istumaan taaö, niinfun ennenfin, ja faapt 
fiinä tfättjiäfänfä itfemään, niin tulee lemeäpää, muöta^ 
faul^tana monni *) iperäjälle, ja fanoo l^änelle: ^jofo, pou 
fafeni, läl^bet felfääni?* — ^Sofi läl^benfin ja mielelläni*, 
toaStafi poifa, ^riDaan olifi minulla fifärfin otettatoa*. — 
^?Ro, juoffe tuomaan*, fanoi monni, ^tuaan elä faufaa 
toiito^ltele.* — „S5Buota]^an ®) »äl^äifen aifaa*, fanoi poifa, 
ja juoffi famaöfa SBetel^ifen pirttiin, ©iellä iaa^ t^ttö ja 
SBetel^inen ^^tenä mafaattjat, niinfun ennenfin; »aan poifa 
fifärenfä fifaltaa reunalta, tufiStaa toä^n päätä fcäncltä, 
ja fantaa f^liöfänfä »eräjäHe, joöfa nouötaan monnille 
felfään l^eti. ©aapi n^t monni juoöta jötföttelemään, jo 
neuiooo feläöfänfä iötujoita: ^fun näl^nette SBetel^iStä tule- 
toaffi, niin l^uubaiöfaa minulle*. — @ipä fau'a§ »ielä 
fer^ett^fään, fun alfoi jytinä jäPeltäpäin fuulua jo, ja poifa 
fun fatfal^ti ta'affenfa, näfi jo SBetel^ifen fuletoan ja l^uufi 



Digitized 



by Google 



I. SBctc^ifeUe luvatut lapfet. 133 

l^abiöfänfa mönniffe: ,\o tulee!' — ^(älfoö^än l^ätäelfö', 
»aötaft monni, »ottafoo ^ax\a Räntäni alta, luof oo fe jäljelle, 
ja fanofoo: ^tulfcl^on l^aria^toaara, fcl^ti taitoaöta fo^otfo, 
elK^öt pääöfo fiinjin lentäjät, \aVoin jueffijat ^Htfc et ^m^ 
pmt\e, ^jäitfe eifä ^jääKitfc/ — Äuten neulottiin, fitcn 
pQxh tefifin, \a [titä noufi l^arja-aaara moinen l^etbän 
järeHenfä, zM »ä^ältä taimaö^afea foöft. Soutut jo 3Be* 
tel^inenKn jäPeötä, »aan ci pääöft)t ebeHenfä, ]^arja*tt)aara 
tuffi tien. ©anoo fiitä »il^otöfanfa: „oIi[{fo fotoinen fuof= 
h, tienoilla taloinen taltta, tien mä tä^än tieneatftn, lou!on 
laajan raimoaifin, ^itää fäi)t>äffeni fotoa l^afemafifa.* — 
Ääänt^i taaöfin fotiinfa, tuli [ieltä luoffanenfa, talttanenfa 
toaaxan luo tafaift, ja faimoi loufon niiltä, joöta fo^ji ful* 
lemaan länjitfe. di\xpt\i ftttc l^autaa faitoamaan, joihon a\ctt 
fatfifi, loaan tiainen laulaa f^uu^ta: 

„SJ:ii, tii tiaistani, 
2Bati, futi toarputötani: 
Uffo ^jeitti ^jeittofen, 
?!Kinä f en fiitä mHn.' 

t^änn elättää, mitä |)afajaa!' fanoi SBetel^inen, , pitää 
»iebäffeni fuolfa ja taltta fotiin, muuten fe ne leUe ilmoit» 
taa/ Siraö juonta iaa^, minfä ennätti, fotiinfa; loaan pa^ 
lafi fieltä pafenijoita uubeDenfa ajamaan. So faaioutti ujii^ 
meinfin, niin puistaa poifaa fäbeStä, fanoo: *joö loielä fer* 
ran pahennette, niin f^jon.' ?)alataan fiitä n^t SBete^ifen 
luo, niin fifär rupeaa ^änen fera elämään, niinfun ennen; 
löaan poi^aSta on aifa fal^ta itättämpi »aan, eifä tiebä fu^ 
tcn oBa, miten elää. fun niin on famalata l^äneötä. Dli== 
^an muutamana ^önä taaS tafameräjällä itfemäöfä, itfee 
fiiiiä, itfee, niin tulla Upottaa repo itänen luoffenfa, f^f^^: 
»etföö läl^tifi felfääni?* ^Sofi raa^binfin lähteä*, »irftoi 
<)oifa, ^loaan olifi fe fiSfofi otettapa. SBuota täöfä, niin 
K^tt ^afemaSfa.' — {Repo lupafi »uottaa, ja poifa fiirel^ti 
fiförtänfä l^afcmaan. 2:ulee pirttiin, niin rupeaa fifärtänfä 



Digitized 



by Google 



134 12. ^afcniiat. 

SBctel^tfcn reunalta ftfaltamaan, uitnfun cbcDifiiiäfm fcrtotna. 
*^ati}aapa t^o, niin ti enää läl^tififään, »aan i»eli ottaa 
Itänet ttjäfifedä ja fantaa tafa*ireräjäffc, joöfa noufcmat rc= 
njoCe feltään. Suoöteöfanfa iaa^ neunjoo re)?o feräö[änfä 
olijoita, fanoo: „inn näl^nette Sctel^ifcn tulethan, fanofoe 
minuUc!* — ^Äo^cl^an juoöta »aan*, toirffoi poifa, ^f^Öä 
varoitamme, joö näfi)9 fetä tulen?af|i.* — ^S)^f^telfää [ittc 
fePäöfäni*, [anoi rej^o, ja läffi juoöta toiliötämään, min 
ennätti; mutta fumminfin tuHa l^amotti jo SBetel^inen jäFeö^ 
tä, ja poih l^äbiöfänfä l^uufi remoHe: ^jo SBetel^inen taajaa/ 
— ».Räntäni alla on tuluffet*, neumoi re:po, ^l^eittäfää ne 
jäPcUe, niin [iitäl^än nä'ette, mifä tulee.' — ■ ^oifa loi= 
fin tuluffet järeUe, futen neuU)o oli, ja fiitä tuli lamalla 
niin l^irmuinen, tulta fäil^läiöä foöfi l^eibän ta^affcnfa, jotfei 
)?ääöft)t SBete^inen mil^infään. Stfil^än fiinä, ulifi fun I;uffa 
foöfen rannalla; »aan ei tainnut ^jafenijoiCe mitänä, oli* 
Xiiat jo toifetla puolen foäfeöta. 

9lä]^t^änfä, ett^ei SBetel^ifeötä enää pelfoa ollut, noufi 
'^joifa fiöfonenfa re»on ferä^tä, ja laati fiil^en itfeHenfä ]puo= 
nuffet Of joiöfa rupefi»at ^^tenä afumaan, niinfun fobiö^ 
fanfa ainafin. Sonfun ai^an fuluttua, fun oli taloutenfa 
]^^U)ä§ti jär^eätett^nä, tuli l^uffa poi^an uutta afunpaiffaa 
fatfomaan, laati termeifet poi^aUe, ja fanoi: ^jo pääsit tä^ 
\)än, poifa\znXf etföS ottaifi minua fifasfuuH))?aliffefi?* — 
^3o pääkin »iimeinfin*, »a§tafi poifa l^ufatle, ^tule »aan 
to»eriffeni, ruttofam)?i on elää!femme.* — @i aifaafaan, 
fun tuli monni famatfe, ter»el^ti ^)oifaa, ja f^fiji: „etfö§ 
ottaifi minua fifa-fump^jalitfefi?" — »Jlulc »aan*, »aötafi 
^3oifa, ja otti mönninfin. SBiimeiffi tuli »ielä repo poi^aUe 
onnea toi»ottamaan, ja p\)iti l^änfin fifa^umppaliffi. — 
ySEofil^an mielellänifin [inut otan*, fanoi ))oifa, ,rfittä^« 
minut SBetel^ifeötä pelaötit, niinpä afu n^t täällä mun to^ 
»erinäni.* — (gletään fitten jonfun aifaa ^l^tenä fiinä, niin 
futfuu poifa fifa^fumppalianfa, ja läl^tee niiben fera fi)aa= 
maan metfäUe. SEpttöpä [iHä aifaa juoffee foöfelle, ja ru? 



Digitized 



by Google 



L SBctel^ifellc lutoatut Up^tt 135 

V^ciCL jtil^cn muroa luomaan. ?uo^t, luopt ^^ä, niin t\)\)n^ 
i\)\) \o !oÖft fä^äjämäötä, ja SBctel^tncn paä^i hSttn peitti 
W6n luoffc. DUaan fttnä poi^an talo8fa, manataan fcn 
^ötä funt mtc8 ja nainen ^l^bcöfa, »aan )?attt?an tultua 
muuttuu Seteleinen neulafft, jonfa t^ttö piötaa feinän ra* 
foon ^jiiloon, ett^ei mli löptäifi. Suleefin ^)ai»alld »eli 
tnetfaltä fotiin, ja tuo ftfa-fump^jaltnfa ^)irtttin, niin nämä 
l^eti alfattjat fi§foa, xzpici feiniä, ja etfitteletoät jofa ^jai* 
fan. ©iitä pdä^iX))) jo t^ttö, fanoo njefjellenfa: »fieffäö, 
tueiffo, noita !i|"a4ump)?aliafi, retoitteletoät feinät ^irtiSta.* 
— SBeli fiHoin faöfee fifa^^fumppalianfa fiiteoHa olemaan, 
ja \)z afettuujatfin paifaHa, fä^n^ät l^aijeiöfanfa iötumaan 
Icuffoon. 

Stulee^ja l^uomeiö^jjäiaa, niin poxta famatfe Kfa^fum))* 
^alinenfa läl^tee metfaffe, ja rDiip\)\) [ieCä ^öta. — ©ifft 
atfaa muuttuu SBetel^inen taa^ jar^iHenfä, ja eläa tyttären 
fera ^l^tenä, toaan painjän tultua ^?eittaa ^dnet tptto neufana 
mafuu^n^aatteijin, jotf eitt?ät fotiin tulijat lö^täifi. 9Kitä0 
oHafaan; poifa !un palani metfdltd, fifa^fumppalitle taafen 
fänji SBetel^ifen l^aju fuonoon, jo alfattjat tietoa pelmuuttaa 
mafuu^ttjaatteita. Duboötuu jo funinfaan poita, fun fiHä 
tattjoin telmetaän, mifä n^t fp^nä on; toaan [iSfo taaö ru^ 
foclee toeljeänfä, fanoo: ,^fiel(a noita telmfimäötä", niin toeli 
pulauttelee fifa-fum^^palianfa, funne faapi l^eibat fitrooCa 
riemaan. 

©lettiin ^uomcifeen, niin pcifa niin ifaän meni fi* 
faamaan metfäDe ja xoa^ta toiöfa paittjänä tuli ton?ertnenfa 
ficltä fotiinfa. ©ifär fillotn l^eitäffe läfimään ®) ja pul^uu 
furfcaffa äänellä: „ työnnä, UjeiHonen, fifa*=fump)?aliafi pl^^ 
beffan rautaifen omen iataa minulle »oibetta fäpmään, 
minuöfa tauti fon^a on/ — ^oifa fun luuli ftfärenfä totta 
|>ul^utt)an, tpönnäl^ptti famaUa fifasfump^)alit ujoiteen ba« 
fuun, ja itfc jäi fairaöta fatfomaan, joö tuo mitä tarmit* 
fetfi. SBaan tuöfin oliwat fifa»fum^jpalit pl^beffän rautaifen 
otoen tafana, niin omet itfeötänfä »ierfi^e tiinnt, ja »oi^ 



Digitized 



by Google 



136 12. ?)afcmiai 

teen l^afijat jäiwät ftnnc. — SBctc^inen ftHotn tuli jSreU 
lenfä näfpnjtin, tarttui ^joifaan fäfin, fa fanoi: „\o^ lienet 
öjiifon »iifaäteHut, et atnafaan minua enää ^etä, n^t mä 
finut fain f^öbäffeni/ — 3tuir)etaan ^joifa^rauffaa tul^oa^ 
maan. ©ifär lämmittää rautaista ft)l^ä, ja SBete^inen me 
poVan löpli^^n, että oHfi ^^arem^^i f^öbäffenfä. — Äijä- 
!um^?palit fillä aifaa ^J^rtimät ^^beffän otom iataa pcxQ, 
toUtoat f^nn^öten alatfe fairoaiba fotiinfa, tt?aan »ielä on 
neljä ottjea ebeöfä. Ottaa jo SSetel^inen poVan fäfiinfä, fa- 
noo: ,jo olet pt\)mzä fpi3bäffeni/ SDJutta faarne ^) iötuu 
faunan fatoHa, taulaa fieltä: ^flung, flung funinfaan poifa, 
pitfitä »äl^än wielä aitaa/ ?)oifa filloin r^öötä^t^^ SBe^ 
tel^ifen fäfiötä, jotta tulifi »iittJ^fettä, ja pujal^taa ladoitte 
^jafoon; »aan SBetel^inen ottaa Itänet [teitä taaö, \a färiä^ 
tää f^öbäffenfä. kaulaapa toifeöti faarne faunan ^jäältä: 
yflung, flung lunintaan poifa, pitfitä l^iufan aifaa, jo otoat 
fifasfump^Jalifi »irgtan pääöfä/ ®iita rupeaa potfa SBe* 
teleistä uubeHenfa »aStuötamaan, ja fimpuilee Itänen f^n^ 
fiSfänfä, funne pääfee miimeinfin irti. — 3o fuitenfin fä^^ 
rtötää SBetel^inen taa§ poifaa f^öbäffenfä, nostelee Isäntä 
faatioiöta i^); toaan fii^en joutuitoat fifa^fumppalitfin \)cl^ 
tään, ja tä^ttimät faitfi SBetel^ifen pääHe, jonfa reiDitteli* 
ttjät palaififfi. ?)oifa pääöt^änfä f^öjänfä fopriöta elämänä, 
f^t^tti f^l^n tuleen, ja fiinä Seteleinen paloi tu^'affi; maan 
poifa fiitteli fifa*fumppalianfa, eifä tiennyt miten foötaa 
laeille fitä, fun l^e femmoifeöta petoöta Itänen pääötimät. 
laatii laeille pibot, ja f^öttää, \noitaa fultaifiöta, l^opeifiöta 
aötioiöta faifenmoifeUa l^^mäöti. ©itte futfuu l^eibät taa^ 
leraHenfa, ja läl^temät metfäCe fifaamaan, niinfun ennenfin. 
^eibänpä fieHä otteöfa ottaa t^tär feutan fäteenfä, ja 
läl^tee feulomaan tu^ia f^l^vn, lö^tpififö tuolta SBetel^ifen 
jälfiä mitänä. Seuloo, feuloo tul^^at tarfaöti faiffi, niin 
löptääfin SBete^ifen luuta muruifen, fantaa fen fotiinfa, ja 
peittää meljenfä pieluffiin ^0- Suleepa meli metfältä, ja 
on äiäötä fulfemife^ta mäf^ffiöfä, niin l^eitäffen muoteeHenfa 



Digitized 



by Google 



I. 2Bete]^tfcne luttjatut (apfet 137 

umfaamaan. ©iind fun oli SBetcl^ifcn lun pkM\i^\a, fc 
meni |>oi'arx maateöfa pää^iix läroitfe, ja poita fii^cn fuoli. 
Suli fidoin fifär, jjofa luarfin oli toaroiCanfa, noöti loet 
jenfä iDuoteclta ja peitti ruumiin maalaan, foötacn ftten SBc* 
tel^ifcn ^)olttamifen. SKutta fifa=fum;)palitle tuli jo itätoä 
ifäntäänfä, fun ein?ät fotoaan Isäntä näl^ncet, ja fai»at l&äntä 
l^afemaan, miöfä tuo olifi. SBiimcin ficltä täältä ctfitt^än* 
fä, faiirat jo »ainun maaSta, ja juo!fi»at [itä ifäntänfä 
»ainua fiUe paiftaa, joihon poifa oli l^aubattuna, tuota maata 
m^n faimettuanfa, lö^fiaät ifäntänfä fuoHecna. S:uli fiCoin 
päl^eitfe, atttjelimat feSfenänfä: »miHäpä Isäntä n^t »iroi^ 
tamme, ifäntäämme, eloon fc olifi faataroa/ — SDZitäÖ fii^en; 
oittaan ruumiö fatfeltaujaffi, ja !un näl^bään SBete^ifen luu 
fuoHcen ))ääöfä, arvataan jo, miUä futmaHa poila on men? 
n^t, että SBete^ifen luu fen on tapi^anut. ©anoi tonjeriU 
lenfa monni: ^^panen pääni taalaan luuta fol^ti, joöfo^ja fii- 
l^en menfoön*, ja faHiöti ^^äänfä fuoHecn päätä »aöten. 
Siitä luu fol^ta ^\)ppää poVan päältä \a menee monnin 
^aä^iän, jofa famaöfa fuolee; mutta poifa tt?irf oaa eloon, fa= 
noen elp^eöfänfä: ^ul^ \)\i^l fun ttiiifon mafafin/ — ^5Riin 
te'it, ifäntaifemmc", tt>irffoi»at l^ufta ja repo, ^»aan meittä 
joitta fun olifit ollut, olifit manannut ifäfi/ — ©anoi 
fiitä l^ufan poifa: ^panen pääni monnin pääl^än, jcöfo fii- 
^en menfoön", ja painoi päänfä toifcn päätä tt)a§ten. ©a* 
moXla SBetel^ifen luu taaö noufee monnin päältä Itänen pää- 
Wnfä, ja l^uffa fiitä fuolee, tt?aan monni tointuu uubeU 
lenfa, »irfoaa jo eloon. Slrtoelee fiil^en remon poita: ,oten 
oDut »iifaö moncöfa paifaöfa, jofo n^t moinee pääni men- 
nä.' — gaöfeufi maalaan polmiHenfa, ja painoi päänfä l^än= 
Kn l^ufan päätä »aöten, ttjaan fun rupefi luu liippaamaan 
^ufan pää^täf »äiötil^e »äl^än, niin luu fiitä meni fuureen 
petäjään, ja fe fuoli, ^Äuolfoon, onl^an toifia metfäöfä!" 
fanoi repo, ja oli l^^tolHänfä, fun ci Itäneen fä^n^t ©iitä 
toirfofi l^uffafitt elämään, ja menitoät faifft ifäntänfä fera 
lotiin, joöta otettiin fi8fo feuraan, l^eitcttiin foti autioffi, 



Digitized 



by Google 



13S 12. ?)afentjat. 

\a lal^bettttn ^^tcna aöhimaan; ^ttäifi n^t tuanl^aan fottttt 
ofottcHa. 

Äottoaii furethtanfa, uäftmat cbeSfänfä ftrfon, \ota 
mttt on roanf^a jo, ttta fatto faifft jäfäläSfa ompi. SJRcn- 
Itäänpä firffoon, fatfotaan [tfuötafin, nitn täällä pappi on, 
futti !irfo§fa ainafin, ja !affi l^enfcä Sumalata tufoclce. 
On, nä^et, poi^an ifä ja äiti fiinä rufoelemaöfa, »aan niin 
ottjat manl^oja jo, että toinen polttaa värttinän nenä§fä, 
toinen fänjijn nenäöfä tnlta t^ötä tel^be§fänfä, ein?ätfä tunne 
enää lapfianfa. — Äuninfaan poifa [illoin ot\aa elämätä 
tt>että, njalaa fiCä ujanl^uffia, niin firfaötnmat ^eti, nmut= 
tmvat nuoriffi ja fannii!fi, niinfun ennen ntuinoinfin, ja 
tnntett)at famaöfa lapfenfa. S:ä§täfö§ npt il^aötnttiin, hm 
toinen toifenfa tunfi, mentiin t)!^tenä !aiffi omade linnalle, 
joöfa poifa taatollenfa fertoi faiffi ujai^eenfa, fanoi: ^minä 
olen jo fiöfoni pään fautta ollut manalla.^ — Äuuttuan|a 
fen, ttjifiaötni taatto, että panetti tt)ttären|ä »cräjällc, ja 
ammutti puuöfiHa »*) fuoliaffi; »aan fifa^fumppalia upo- 
tettiin, juotettiin fultaifi§ta, l^opeifiäta aitioista, ja funin* 
faan poifa rupefi »anl^empienfa linnoille tfännoimään. — 
5JÄin lienee elettpfin. — ©en pituinen fc. 

@clitl)!fia: 1, ollee = licucc. 2, irafan = ivafifau. 3, oi» 
lette = lienette. 4, picluö = paäu«aluö. 5, monni = fontio, far^u. 
6, n)uotat)an = obota^an. 7, Ijuonuffct = pien of et juoneet. 8, lafl* 
mdan = fairaötamaan, pofimaan. 9, faarne = forppi. 10, faatioidta = 
boufuidta, puffutdta. Il, picluffiin = paan-ataifiin. 12, putt«fitta = 

mm. 

II. ^kfan Umxita fpnt^neet Stoxtat 

3Buo!!iniemclta. 

Oli uffo ja affa, ja l^ciHä fafft faunilta ladta, poifa 
ja tptär; xoaan fuolimat »an^emmat, ja »eli ja fifär onöoifft 
jäitoät. ©uremat fuolleita aifanfa, niin fanoo n?eli: ^lä^- 
tefäämme, fi8fo, uPo8 fättjelemään, ei^än auta i^ätfe [ure« 



Digitized 



by Google 



n. ipafan fortöidta ft;nt^nect foirat. 139 

mmcn.* S£^tt5 mtelt^^^ tuumaan, ja läl^bctaän t^bbcöfä, a§« 
hitaan tietä mt^öten. Stulee fteöä palmelainen ^että »aötaan, 
fanco totolle: ^etfi finä päätäni/ ^oi^aBc fanoo: Jinä 
olet voalmi^ f^obäffeni/ — S:äötäfö§ l^ätä raufoiHc! @tfii 
tijtto, etfii ^a^olaifen päätä, ei tetbi njaötuötella; waan 
))oifa fiH^aifaa rufoelec Sumalata päästämään unelä paban 
mieleen fäftStä, icCc pistää uni^neulat fortiin. @e fiitä 
ttuffuu päätä etfittäeSfä totolle fiifiin, ja afetaan neun)o= 
telia, miten pafoon pääötä. ^Räl^bäänpä prfä taittjofcffcv 
niin rufoellaan fitä amuffi. ^cti lanfeaafin fiitä 6ärfä 
l^eibän eteenfä, fanoo: »nouötaa felfääui, ftifätfää ?)a^olaittett 
mättäälle nulfumaan/ — Sl^tto famaS|a fljfääfin ^al^oloi* 
fen f^IiStänfä, l^eittää Itänet mättäälle mafaamaan, ja nou* 
fec toeljenfä fera pr^äHe felfään. Säl^betään fiitä nt}t aja^ 
maan, mennään, mennään, min fer'etään, niin tulee tulinen 
!o§ti eteen, w^an ajetaan fiitäfin pääUitfe, ja päästään tcifeHe 
1)uolen. ©iinä ujirffaa feräSfänfä iStujiDe fiärfä: ^otta= 
faa ^i\im fonraStani, fin>alta!aa fiffä maata, niin tulee 
teille l^uonuf jet *) ta^än*. — 9io, ei^än muuta, ottaa poifa 
l)ain)in, ja fiujaltelee fillä maaia, niin fijnt^^ famaSfa l^uo^ 
nu!tet j^eittc, niin fauniit, niin fauniit, etfei funinfaaHa 
JJarempia. ©iitä l^ärfä taa^ fanoo poi^aCe: „n\)t minua 
pitää tappaa, tapettua, ota format, piStä tormantoofi, eitö 
niistä fuHe mitään l&t)tt)ää tulifi.* — ^cifa tefee ftHoin, 
fntcn fäSf^ oli, tappaa l^är^än, ja foriDat panee forman- 
loonfa, niin niistä f^nt^^ pnelle foirat femmoifet, zttä joS 
mitä ^rittäföön, fen faa. Sä^teepä niine foirinenfa metfätte, 
»iip^^ fiellä aifanfa, niin tulee jo ^^al^olainen t^tön luoffe, 
rupeaa Isäntä l^ötoäclemään; ja t^ttö mielt^tj Itäneen, ollaan, 
))a'iStaan fiinä funi ^Stämijffet ainafin. Äuluu päiaä ilta= 
^Juoleen, niin iffunaSta f un fatfotaan, näl^bään jo poi^an 
foirinenfa metfältä tule»an. ^eläStp^ ?)aimotainen fitä, fa^ 
noo t^töDe: ^n^t nuo foirat repijät minua, peitä minut 
farfinaan*), el^Fei fieltä lö^bettäifi/ — StuSfin faifaan 
t^tto peittäneefft, f un foirat ifäntänjä fera tulijat pirttiin. 



Digitized 



by Google 



140 12. ^afcmiat. 

niin jo luotiil^c *) l^auffumaan farftnan paäM. — Ä^f^^ 
njcit: ^mi^a farfinaöfa, fun noin tokat ^auffuiöat?' — 
gieipa^pala^ia )inne on fimonnut, niitäfö ctfitcltänce', mixh 
f oi t^ttö; ^än, na'ct, ?)a]^Dlat8ta toinjoi mieJ^cffenfä, fcntä^- 
bcn ei fanonut. 

9lo, fuluu fc ^6n feutu, niin ^joifa l^uomcnna famatfc 
lähtee mctfäHc, fiellä riiötaa pl)l)tclcc foiritlanfa. — ?)ääfc* 
n>ät fotona olijat [illoin omin ujattoin elämään, ja |)afi{c« 
»at feöfenänfä, niin fanoo Valdolainen t^töHc: »n^tfnn xoeU 
jefi metfältä palaa, finä ^l^beffän lufon ta'affe maanita 
foirat, etf ei ^eiötä pelf oa ole/ — Stulifin iHemmaKa ^>Difa 
fotiin, niin ?)af;olainen taafen farfinaan peittä^t^i, »aan 
t^ttö meni »eljcänfä tnman oaeUe »aötaan, fanoi: ^fä^pä, 
meiffofeni, jaul^oja l)l^betfän Infon tafaa aitaöta, minä en 
joutaifi, roffaspata fiel^nn/ ?)oifa fiHoin f ääntyi) oioelta 
l^eti, läl^tee jauhoja tuomaan, ja foiratfaan einjät l^äneöta 
jää, täl^tetoät jälfeen; »aan fifär oli cbeltä [inne leipäpä^ 
laa luonut, falapalaa luonut, lihapalaa luonut, niin foirat 
niitä jäättjät f^ömään, eimät muiStafaan ifäntänfä fera aU 
taota tulla, [inne fatpaututt?at. — Sutce pirttiin poifa, niin 
Valdolainen jo fäijpi »aötaan [ieUä, fanoo ^äneHe: ^ole 
»almiö lounaaffeni ^).' — ©anoo poifa: .fun »ielä tx)-- 
Ipn ennen fai[in lämmittää, pel^meämpi lil^a tuli[i f^öbäf^ 
fe[i/ — ^9lo, mene, ruttoon^) lämmitä*, ärjä[i |)«^c*lai' 
nen, »aan ei antai[i [iöfo, fanoo: ^[itä [itnä lämmittelee 
mään, f^ö rutompaan poiö/ — 8a8fi fuitenfin V^^olai- 
nen, ja poifa ottaa fir»een, läl^tee ^alfoja l^affaamaan. — 
Jaffaa [iellä, l^affaa, niin lintunen ^IJ^ääHä ilmaöfa lau^ 
laa: yleiffaa, leiffaa puita[i »ielä »ä^än aifaa, jo o»at 
foirafi fal^betfan lufon tafana/ — Vi^^^fä ^^^^ fi^fo pa^ 
fajaa V^^olaifeHe: »tuota tuol^on l^alfoja päästit Icilfaa^ 
maan, fun et rutompaan f^on^t, »ietä pääfec fäfiötäfi.' 
Voifa [iHä »alin l^affaa t)]^ä, leiffelee puita ulfona, niin 
lintunen taafen laulaa ilmaöfa: »leiffaa, Ictff aa, poifafcni, 
»ielä »äl^äifen, jo o»at foira[i [eitfemän lufon tafana/ 



Digitized 



by Google 



n. ipär'dn fort»i«Jta fpntpnect foirat 141 

Julccpa ftttä jo |>a]^olatncn, fanoo pot'aIIc: ^ctfö nitom^?aatt 
JDubu, en minä finua faifc!ft pätaää pannut täl^än l^alfoja 
Iciffaamaan/ 3:uc§fa lauloi taafcn lintu ^tljafem^jaan il= 
maefa: ^ala panna, poifafcni, f^I^ lämmetä, jo otijat foi* 
rafi fuuben lufon ta!ana/ — ^oxta fiitä alfaafin panna 
f^I^a lämmitä, \a lintunen aina fcrran toifenfa jälfeen Iau=^ 
loi: ,aVci joubuttaa f^l^ä, aVa uuni riuujotetta, aVa »että 
hniaa, aVa xoaUaa laatta, aVa päältäfi riifua, jo onjat fcrrafi 
iDiibcn, neljän, folmcn, fal^ben, ^l^ben ott)cn tafana/ Ä^li; f un 
fillä tatooin joutui »iimeinKn, fätoi Valdolainen f^ömään 
pcif aa; toaan foiratfin famaöfa pääfimät »iimmeifen lufon 
tafaa, tulijat f^ltj^n, ja fifalfitt?at ?>a]^olaifeu l^alfi. — 
Sanoo Valdolainen foirien renjitcHeöfä tytölle: ,,finä ota 
toral^ampaani, fillä piirrä »eljeft päätä, niin l^än fuolee; 
ttjie jiitä l^ammaö lampiin, niin minä uubellenfa ttjirfoan.* 
Vani fifär fen mieleenfä, otti f^l^ötä V^^^laifen to= 
ral^ampaan, ja fiQä n)eljenfä päätä piirtää, niin fe fiitä 
fuolee, ja U)iebään maalaan, f uni ruumiö ainafin; »aan to* 
ral^ampaan lantot t^tto fääf^ä myöten lampiin, niin fiitä 
?)a]^olaincn »irfofi uubeHenfa, tuli taafen elättiin. Äoiratpa 
!un fotttaan eimät nä'e ifäntäänfä, fä^pi laeille ifä»ä!fi, ja 
Uurnat etfimään, miötä tuo lö^t^ifi. SBiimein fieltä täältä 
etfitt^änfä, tuleaat !almi§toonlin, niin fieltä ^aju noufee 
laeille nenään. Äaitooiaat fiKoin ruumiin maaöta t)läl^äffi, 
ja nuoliaat, nuclittat päätä, funne meni l^ampaan l^aauja 
umpeen. @iitä »ert^i jo poifa uubeHenfa elämään, \)\)p^ 
pafi ^läl^äffi, ja [anoi: ^o^ ol^, f un »iifon mafafin!* ^qu 
tat fiil^en U)a8tafitt?at: ^tt>ielä olifit löiifomman manannut 
))a^oittafi loirittafi*, \a pul^uittjat ifännäKenfä, miten ^at)o^ 
laifctt toral^ampaan Itänen pää^tänfä lo^fitoät. Säötä ars= 
^diaan npt apa, että fiöfo fe on faiffi laatinut, ja men^ 
ttäait pirttiin, joöfa revitellään Vö^^c^lainen ja Itänen mor* 
fiamenfa; toaan itfe l^^ob^tään l^ortfäfp, parataan partfaffi. 
Siitä elämäänj pääötään. — ^oiU fi)öttää, juottaa, luo*= 
iianfa pxtaa loirat ifänfä. — ©en pituinen fe tarina. 



Digitized 



by Google 



142 12. ^afenijat. 

© c li t p ! f i ä : *) ^uonuff et = juoneet I , farrmaan = ftllan atlc 
fuoppaam 2, luotlil^e = rumettiin, afettiin. 3, lounaaffeni = mur* 
finftffem, päimdnifeffcni. 4, ruttoon = »aleen, pfan, fuffclaan. 



III. Critfft muutettu ^otfa^ 

@awoöta. 

6nnen aitaan, mitä fen enää mutötaafaan, mtlloirt fe 
oli, \ai ^erfelc lumnfaan poi^an rvaliaan\a, joöta tcK ttfel* 
lenfä ^emoifen, muutti fen femmoi[ef[i oriiffi, \ofa neljä fcr= 
taa ^t)ppäft maan, niin miröta matfaa oli tcl^t^. ©at niin 
ifään ^l^ben ferjäläidpoi^an funinfaan mallan alaifia itfel» 
Icnfä, ja fen pani oritta ruoffimaan, nitnfun rettfi=poi'affi 
itfeHenfä. ?)oi'an piti afua l^emoifen fanöfa ja fatfoa fitä 
^^mäöti. 5Kenipä itfe ifäntä fotoa, minne lienee mennet, 
niin fielfi läl&tieSfänfä, etf ei l^engen l^aaötoHa faa mennä 
^änen ^uoneeSfanfa f äimään; mutta Itänen :poifeöfa olleöfa 
pnf^ni orit ^joralle: »mene fuitenfin ifännän l^uoneefen, joö^ 
fopa ftelfitin, mutta elä foöfe mitään, maan fatfelc tart 
faan faiffi, tiebuötele, mitä fieHä on ja mitä \kUä fuu*= 
luu.' — ^oifa tefi, minfä orit fä§Ii, meni ifäntänfa ^uo* 
neefen, ja näfi [ieffä ^?aljon fummia faluja ja aineita. £)li 
ifo fammio iät^nnä merta omen <)iele8fä. ©einäHä nä!i 
fuuren fummattoman miefan rii^j^^uman naulaöfa, fatfal^ti 
arlfuun, jofa oli nur!an loufoöfa, niin fiinä oli ^l^beSfä 
tomeroSfa mäl^äinen pieni fimi, toifeöfa l^amun Icl^mä, fol- 
mannc^fa malja tä^nnänfä rvztiä, — Äol^ta poVan fieHä 
fä^ttiä, tuli jo ?)erfe[e fotiin ja ^mmärfi l^eti poVan tatj^ 
neen ^änen ^uonceöfanfa, niin torui fiitä armottomasti 
poitaa: »lifimaitfe dtä pääfet ^engiöfä*, fanoi, »maan fä^* 
pa^ toinen ferta, niin finut ^^al^a ^^erii.* — • ©iKä fertaa 
poifa fuitenfin pää^i rufouffiHa mapaaffi ja alfoi ifäntänfa 
l^emoiSta fatfoa, niinfun ennenfin. 



Digitized 



by Google 



m. £rii!ft muuttunut poi!a. 143 

(älcttiinpä aitaa m^aiUn, niin ^erfclc niin ifään 
lätfi matfoiBcnfa, montal^an filla on aftata toimiteltanjaa, 
ja »ielä foaemmin ujaf uutti poitaa, f anoi: Jan^^an xokla 
fiuonecöfani, niin fittc minä tapan finut.' SBaan mitä§ 
fiitä? Suöfin pää\x ^erfele talon tienoolta, niin ovit taafcn 
pu^ui poi^ail^: ^^mcnc fuitenfin l^uoneeöfa f äimään, da 
felfää ^l^tään, tp^'bp pi^^n, mitä minä fanon.* — ^5Kitä§ 
mun n^t pitää tcfemän, fun minä ficllä fä^n?* fjjj^i poU 
k. S)rit ncuÄoi: »focta \xiä juurta mieffaa fäbeHäft, liif^ 
fuufo tuo toäl^änfään* — fc oli niin ifo, etf ei fc ^jaljon 
liifa^tanut tan?allifen mieleen foetelleöfa — ,jo8 ci fe liU 
fa^ba, niin faöta ^jääft [iinä njcri^ammioöfa, jofa on ottjcn 
pieleöfä, ja focttele fttte mietfaa uubeHenfa, jaffatfo noötclla/ 
?)oifa tcfi fcn, meni, focttcli^mieffaa, toaan fe ei l^ictoal^s 
tanutfaan. Äaötoipa ^^äänfä loeri-fammioöla, niin laHi alfoi 
paiötaa fuUalta l^eti, ja <?oifa tuli fiitä niin »oimaHifeffi, 
ettS mieffa fo^ta oli fc^jeä Itänen liifuttaaffenfa. 9)leni 
fiitä fanomaan oriille: ,\o n^t mieffa feujeni/ — »^^toä 
ie", löirftoi orit, »mene n^t, |)erimäife§tä ()uoneeöta ota ujetfa- 
nuttu ^)äällcfi, toifecn laffariifi }){8tä arfuöta fe ))ienonen 
fiioi, toifcen l^atoun lel^ioä, tufitfe fitte fc ti)efi=malia, peitä 
^öiräöti, etf ei laif^ 9l;tään, ota mieffa, pane m^oHefi, ja tule 
luoffeni tattiin/ ^oifa tefifin faiffi, futen neuioo oli, ja tuli 
fitte talliin faifen fcn taujaran fanfa, minfä ifäntänfä l^uo* 
nei^ta oli faanut. 2;äällä orit loirffaa l^äneHe: »iötu n^t 
felfadni, niin läl^bemme farfuun fofo ^eufeleen fobiöta!* 
- ©e^än oli pci^anfin mieleen femmoinen tuuma, famaöfa 
noufifin oriillenfa felfään jo, ja lä^bettiin pafenemaan fieltä. 

Julipa ^erfetc matfoiltanfa fotiin, niin l^amaitfi faiffi 
tairaranfa fabonneen l^uoneiöta, ja talliin fun meni fatfo» 
maan, fetin t^l;iänä oli. Säl^bepäö fiitä n^t pafenijoita 
ajamaan peräötä fuurcUa looimalla taiooittaaffenfa l^eitä. 
Wan orit fi)llä l^t^pp^f^ neljästi xoaan tt)iröta§fa, mutta 
fumminfin olifi ^ertetc faaiouttanut, ell'ei estettä tullut 
löäliiu. »^ett?oinen, nä'et, fun fuuti jt)tinän järdtänfä, fa^^ 



Digitized 



by Google 



144 12. 9)afcntiat 

noi poi'a\iz: „M]^V^ ta'affcfi, näf^tjfö mitään tulcn?afft/ 

— ^Sulce ftcltä nttnfun muöta pilxoi itaan foJ^töten \aV^ 
eitä/ »aötafi poita. Orit fiitä fanoi potkalle: „ota ftot 
laffariötaft, liettä fc järellc/ — ?rto, poita l^cttttftn timen 
famaöfa ta^affcnfa, ja [ittä tuli niin j^rffä, mal^botoin faU 
lio l^ctbän iärelicnfä, ctf ci ?)er!e[efään pääöf^t fiitä ^litfc, 
maan juotfi fotiinfa \)ahmam afcita, joilla »uorta piti 
fär^cttämätt. S£ot fieltä fuuren, ma^bottoman firaeen fan= 
fanfa, ja te!t touoreen folon, joöta ^jääft fulfcntaan. Sic 
fun oli au^aiötu, rupefi l^eittämään firoeenfä faffion foloon, 
patateöfanfa fiitä fitte ottaaffenfa; »aan tuli fcttu, mnorta 
myöten juoöta Upotteli, ja fanoi: ^tläpä^ ^citä firmeötäfi 
ftil^en, minä »araötan/ — ^©nfa l^ettäfään Krmcötänt, 
»ien fotiini*, fanoi 5>crfcle, ja juoffi tafafi taaö ^irmutfen 
matfan, — tt)ii|)pi]^än fc fiinä! ffotona fä^tpänfä lähtee 
taafen ajamaan marfaitanfa, »aan orit äl^ää fen jo fau^ 
f aa ja tt)^\)\) entifeen ta})aanfa poi^alta: ^näf^^fö mitään 
tulemaffi?* — ^oita maötafi: ^ entinen ))tlu)i taaönoufee.' 

— Drit fiHoin fäöfi ^>ot'an l^eittää l^ateun lel^njä laffariöta, 
ja fe fun l^citcttiin tielle, fiitä tuli niin fuurt, fafea ]^on= 
gitto, ctf ci pää§U)t ?>ei*felc läiuitfe fen fuuren tooimanfa 
fanfa, mifä l^änellä oli. — Snofft fotiinfa, ja ^fi fteltä 
fen fuuren firroeenfä taa^, joHa ^affaft Bongifon ebcötänfä. 
peitti fitte ftrnjccnfä fannon ^>ää^än, ja artocli läl^teä ebeU 
lenfä; »aan fettu taafen juoöta luifertaa fii[;en, Isäntä fuo= 
rana, ja fanoo: „eläp'a^ l^citä firmeätäfi, minä »arastan 
fen fiitä.' — ^@m^)ä l^eitäfään firmeStäni", »irffot ^erfele, 
„wien fotiini'; ja läffi juoffuttamaan firmcötänfä ftnnc, 
ctt^ci fettu faifi. ?)oifa fillä aifaa »aan pafeni oriin feräö*» 
fä; \oaan ei fo»infaan fau'affi »ielä ^^ääöt^nä, fun fuu** 
lui taaö jytinä jäPcltä. ^Äatfo:paS ta'affefi\ fanoi poi^aHe 
orit, ^näf^pfö mitään tuleioan.* — ?)oifa »aStafi: ^entinen 
pilroi taa^ noufee, famanfaltainen fun ä§fentin.* — jr^&^ttä 
jo »efi^malja tieDe', neu»ot orit, ^fe meibät el^fä pelaö* 
taa^; ja poifa fun l^citti, fiitä tuliftn niin fuurt järtöi 



Digitized 



by Google 



m. Drtiffi muutettu poila. 145 

femmoincn, ctf et ?)crfclc ^jääöfpt ^Ittfc. @t J^äneUS offut 
tatoaa cifa ttjcnetta ctfä muuta ; »aan tujjefi juomaan ftta 
ttjcttd päaötäffcnfä fuitoin jaPotn järmcn |Jotfft. — ^ox 
ttaan, joi »aan ja pani fifäanfa; mutta »anteen »ääntäfi 
mal^anfa ympärille, etf et repeätft. S:ult)?a ftttotn fettu ja 
furi »anteen poifti, niin mal^a ^alfefi juobe8fa, »eft paäft 
MUoiCenfa, ja f>erfele l^uffut »eteen, et ta»annutfaan 
ajetta»tanfa. 

^aäSt^anfä ?)erfe[eeöta, läffl ^30tfa ajamaan funtnfaan 
fotitn, X)lx }?orttn l^ett ]^^ppäl^i}ttt oriinfa, ja tuli ^jil^aan 
femmoifiöfa faunti§fa »aattei8[a, fun pn ?)erfelee[tä faanut 
oli, fuurt mieffa »^öHä. IBaan ei ^än ollut fieHä muuta 
fun ttäpttil^e »aan, etVei funingaö tiennyt, fufa fe oli, jofa 
jemmotfeKa j^räfätlä l&änen ^jil^aöfanfa !ä»i, »aiffa oli oma 
pcitanfa fiHd ]^e»oifena. &i fuitenfaan linnalta fau^afft 
mentynä, »aan orit, jofa tunfi »anl^at ruofamaat, neu»oi 
taafen poxfaa, f anoi: »»ie minut tuonne tammiffoon ja 
^anfi Reiniä eteeni, että :paafen f^ömään, toaan mene itfe, 
fun enfin l^eitat »aatteet, miefat ja faiffi fatulaan, ferjä^ 
Iäi§'-))oifana funinfaan fartanoon ja p\)fx ruol^osmaan fit* 
ttjäffi, että ttfefin faat ruofaa, ja ota niitä ruoboja »ä^n, 
mitä fteHä on, ja tuo minunfin f^öbäffeni/ — ^oifa tefi= 
!in neu»on mufaan, ja pää^i linnalle ruol^oSton fitfijäffi, 
niin fillä elätti l^enfenfä ja »ei ]^e»oifelIenfafin fieltä niitä 
tuol^oja maiötaa. Olipa InninfaaHa :|3ar'aifaa fuuri fota, ja 
ajettiin faiffi fota*»äfi »iboHiöta »aötaan, niin ^joifa fun 
Mtoi oriin luona, pul^ui fiHe: „ni)t on funinfaalla f o ta, 
faitfi Iäffi»ät tätjfi^^miel^ifet tap))etuun.* »5Wo, p^r^i ftnäfin 
fotaan*, neu»oi orit, »etfi jotafin ]^e»oö=luuöfaa aHefi, joUa 
??äatet muiben feuraöfa ajamaan [inne/ — SKitäö täötä; 
foifa fä»i tlmoittamaöfa tal^tonfa, ja l^änelle annettiin fieltä 
toonina ]^e»oi§*jättö ajetta»affi. Oli fitte maantie »etelän 
fucn ^joifft mentä»ä, niin poifa tal^affanfa ajoi ]^e»oi8s 
luu8fan[a tien ojaan, upotti finne, ja pp^fi fotamiel^iä, jotfa 
tomeiKa ]^e»oiftlIa ja fauniiHa ajinsfaluiHa fulfi»at tietä, 

10 



Digitized 



by Google 



146 12. g)ofcmiat 

auttamaan l&cipoiötanfa [uoöta 9I68. ?SRutta nämä eitoät 
olleet aftaöta miHänfäfään, naurotn>at ujaan ^jof alle, \anoU 
»at: ,ole roaan [teHä luuöKneft, mitä ftnä foba§fa te'ct, 
femmoinen mteö luuöfaHaft/ — ^otfa ftCä taiöoin iä't 
ftil^en, !un et auttanut fufaan; »aan lun laitti ftmutfc ful^^ 
fttt)at ebeCenfä, tämä ^e»otg*luu8fanfa jätti fuol^on, meni 
oman oriinfa luo, jofa folmaöti toaan ]^^?)?)äfi toirötaSfa, 
ja ajoi fiHä toiöta ti^iä myöten fotastijä^en ebette töil^oHiöta 
voa^taan, jo§fa l^aftafi fuurella miefaCanfa fofo »i^ottifcn 
tt)ä'en full^offi, ennen!un muu fota-toäfi ennätti näfcmään* 
fään fofo tappelua. ©otaspääUifot tultuanfa tappelu^pailaUc, 
näfinjät toi^oHtfet faiffi l^ob^iffi, feto fuoHeita täynnä oli 
3^mettelin>ät fitä, araeliujat: ^fufa^an tämän armo^t^on 
meille on tel^n^t, että njil&ollinen näin l^öt^ on?* eitoätfä 
tienneet afian laitaa, miten fe oli, n>aan täffimät »äfiuenfä 
palaamaan linnaan tafafi ilmoittaaffenfa funinfaalle, futnfa 
fota fä^ntjt oli. 

^oifa, .jofa tappeluöfa oli faanut fuuren ^aatxxin fä* 
teenfä, oli fuitenfin l^eti palannut fieltä jällenfä, etf ei Isäntä 
fufaan näl^bä faanut, ja [^rjäteitä ajanut [ille tielle tafafi, 
jota fotan?ä'enfin piti fobaäta tuleman. ©iHä tatooin oli 
muiben fotiin palateöfa taafen ]^etooiS4uu§faanfa p^^tämäöfä 
fuoöta ^löö, ja p9^fi apua niinfun ennenfin; »aan fota^ 
miel^et nauroivat »aan, ja fanoimat: ,ole fieKä luuöfinefi, 
eipä [inuöta olifi apua oHut fobaöfafaan, jo§ [iellä olifit 
oHutfin.* SUienimät tietänfä linnalle, ja pu^imat funin^ 
faaHe, miten fota oli fäpn^t — Äuningaö, fuultuanfa afian, 
ihmetteli: Jufal^an fe oli, jofa fen laupeuben tefi ja toi- 
l^oHifen löi?" »aan ei tienni)t fufaan Itänette fel»ittää fitä. 
— (glettiinl^än muutaman aitaa taaö, ja poifa ^l^ä fitft 
ruol^oötoa fenfin jälfeen, niinfun ennenfin, niin fitfieöfänfa 
aina fitoi fitä l^aa»aanfa, jonfa fobaöfa fäteenfä fai. ^u^ 
ninfaan tptär, jofa aina l^Ötiä fä»ene§fänfä näfi, Itttnfa 
poifa ^aa»aanfa fitoi ruol^o^maa^fa, f anoi »iimein ifäHenfä: 
„tämä poifa oli ter»eenä, fun tänne tuli, ja n^t ^äti on 



Digitized 



by Google 



m. DttifTt muutettu poifa. 147 

haavoitettu, mfätaän fc tulcc?* — ÄuntngaS filloitt otti 

f of an tutfinnotte, f^fclt: »olctfo finäKn fota^tantercclla la\)^ 

m, hm fittuHa läbcöfäfi Raatoa on?* — ^oifa tntfinnoöfa 

fitnd ilmoitti n^t afian, ja fanoi: ^minä olen fe mieö, jofa 

olen fen il^me^t^on tel^n^t \a loil^ollifet l^ätt^ittan^t, ja tädfa 

on muHa »ifu merfft, hm tämä l^aatoa on fäbeöfäni, jota 

ennen ei oDlut.* — Äun tämä funintaaöta \)\)tä^\)\)mn oli 

il^me, fanoi poita: ^Mta ette nöfo, niin minä näytän mal^« 

ttni teille fal^ben l^etlen ^eräätä täöfä omaSfa ^il^a^fanne/ 

SReni fiitä oriinfa luoffe tammilfoon, ^ani ftettä fen plpeän 

^crfeleeltä faabun »aateöton ))äällenfä, fuuren miefan tt?^ofr 

lenfä, ja fen hillalta ))ai§taioan lafin ))ääl^änfä, jofa »eri^ 

fammioöfa fnHaffi muuttnt; iötui fitte oriinfa felfään, ja 

ajoi ^li portin funinfaan piikaan. Slä^tti fiinä fota*!alnn* 

fa, mietfanfa, mie^uutenfa ja l^aau^ottetun fätenfä, ja ajoi 

taafen tiel^enfä, meni poiö, ett'ci näl^t^fään, minne fe fatofi. 

Stnnan ^ji^He jäi hiningaö miel^inenfä a»o8fa fuin feifo* 

maan, il^metellen, fufa fe oli, jofa niin fomeaHa l^eiooifcffa ja 

iemmoifeSfa afuöfa fiinä fäwi, ruol^oöton fitfijäffi eitt?ät »oi» 

neet Isäntä ajateHafaan, fc oli l^eiötä niin mal^bototn. — 

SBaan poifa tuli fiH^aifaa entifeen tammiffoonfa, niin orit 

ftettä ^jnl^ui Itänette: ^^ota n^t mieffafi, l^ö multa päix poitlif 

tämä ei ole mun oma ^jääni, tämä on ?)erfelcen panema 

f^l" — »Äuittlaö minä fen te'en fuUe, l^i)ioäntefijälIeni, 

jofa minut ?)erf eleen f^nfiötä pääötit, fe on mal^botoin*, 

fanoi poifa; mutta orit »aan fanoi: Jinun pitää fe tel^* 

bäffefi minulle, fe on ^erfeleen pää, joÖ et fitä te'e, niin 

minä tapan finut/ — ^oifa fiHoin tefi, nitnfun fäöf^ oli, 

fiioalfi mteffanfa ja löi oriiltanfa pään poifli; »aan orit 

tutt fuoli, fen [ifättä tuli fe funinfaan poifa ilmtin, jofa 

^eiooifefft muutettu oli ja fieHä puisetta oli pitänet fetoänä 

i^mifenä. — ^ul^ui fiitä fe funinfaan poifa entifeUe ruof* 

tijattenfa: »fä^fäämmepä npt fal^ben mieleen »anl^an ifäni pu^ 

beette! ^ibä finä ne foreat xoaatkzt pääHäfi; minä läl^ben 

jcmmoifena, fun ennen »ietäeöfä olin/ 



Digitized 



by Google 



148 12. ^afenijat. 

Suunta lun olt fenlamcn, Iafftn?ät ^l^bc§fä astumaan, 
ja tultoat fcmmoifina linnaan. ©tcKa tunft npt funmgaö 
^etisfol^ta poifanfa, fun fc olt nitöfä cnttfiSfä l^tjmin^tuntic^^ 
tutöfa toaattetöfanfa, ja t\)\t)i l^ämmäöttjcn Itäneitä: »miten* 
fää, niinihän fina oltfit lun minun ^jotfani nä'^ltafi, »aan 
mtfä ftnut })cla8ti ^erfelcelta uro8, jofa minulta ta^jfena 
oHcöfafi finut r^ööti?* — ^otfa »aötafi: »tämä minut p^ 
laati, tämä mxtQ, jofa minun fanfani on/ — »5!Rifä tntcö 
finä fittc olet?" l\)\\)i luningaö :poi!an[a totoerilta. @e 
»aätafi: »minä olen fc ruol^osmaan fittijä, jofa olen täöfä 
linnaöfanne jo muutamia fuufaufia oKut* ; ttjaan cittjät tal^* 
toneet uöfoa, luulttoat jofftfin [uurefft reitoiffi, ennenfun 
näytti l^aanjatun fätenfä, jota funinfaan t^tär f^Kä oli monta 
fcrtaa näl^n^t poi'an tuol^oötoa KtHcÖfänfä fitotoan. ©iitä 
n^t funinfaan poita \a ferjäläiö^poifa i)]^be8fä ))u^uitt>at fu* 
ntnfaatte fofo feifan, mitenfä cnfinnä ?>erfelccn luona oi* 
tiin ja ficltä ujiimein )?afcnemaan :|3ää8tiin, miten fettu oli 
laeille fangen l^^xoä a^JUsmieÖ, jofa »iim^tti enfin ?)erfe[etta 
juoffuöfa ja Itänet fitte järmeen l^ufutti, ja tertoimat fol^* 
ballenfa faiffi, miten funinfaan poita toiimein muuttui il^= 
mifeffi, fun l^ett?oifelta ^3ää otettiin, ja mitä tuumaa fitte 
pititeät feöfenänfä aina linnalle talooijfa aöti. — ©en fun 
fuuli toanl^a funingaö, for^oitti ferjäläiö^^^joi^an »ierimäifeHe 
iÖtuimeKenfa ja antoi Itänette t^ttärenfä toaimoffi; ttjaan fu= 
ninfaan oma :poifa tuli n^t amollen[a, jäi fen ifänfä mal* 
lan )?erijäffi. — ©iil^en lo))))ui fe tarina; jo8 fufa ei uöfo, 
fe feltä f^i^foön. 

Sölfimatnet 

Sälään n)itt?a]^tati)ia tarinoita muistellaan ^ämeeöfäfin. 
5Wiin fä^pi muuban fiettä fotoinen tarina feuraaxoaan ta- 
ajaan: — Äerran oli ?)a]^anen »altaanfa faanut faffi laota, 
joita piti |)atoelijoinanfa ja fiufafi faifeHa tamoin. 8ap* 
fiöta oli toinen poifa, toinen t^ttö, niin l^eibän fun oli mo* 



Digitized 



by Google 



Sammame. 149 

kmpkn fitnä ^roiix pat)a \a xoaiUa otta, ;)ul^ut t^tto hx^ 
xan pofalle: ^ttetäiftn mä, miHä täältä pääftfimmc, fim 
nainet minut, niin :pcloötan ftnut ^al^afeöta, ja lä^bcmmc 
^l^bc^fä pahntmaan." — ^oifa oli fiil^cn »almiö, ja latt* 
laufimat to\)ta tnmpitin matfaHc. Sl^ttö leiffafi folmc <)t« 
faraa wcrtä nimettömästä formeötanfa f^nn^ffclle, fäöfi pox'an 
ottaa n)äpifen :punta, lin^eä ja mettä mufaanfa, ja pimeän 
tultua, fun ^a^antn oli fifeäöti nuffunut, läffimät fal^bcn 
fe^fen pnen luotanfa :pa!enemaan. 

SSaöta |)äimän mareteöfa aamutta l&cräfi ^al^anen 
uttcötanfa, ja l^uufi l^uoneeStanfa ttftoUt: ^noufe jo, t^tto, 
töiHefi/ — ^3o noufen, jo noufen", maötaft enfimäinen 
toerispifara f^nn^ffeltä, ja ^a^amn fun luuli t^ton maU 
toceda oleman, ru^jefi uubeHenfa manata, ja nuffui toifecn 
päittjään aöti ^l^teen jatfoon. ^erätt^änfä l^uutaa taa^ t^» 
töKe: „jofo pata tuletta?^ 3^ Kelluu, jo tk^\m\ maStaft 
toinen meri»))ifara. — „9t0f^m fe", mirffoi ^al^ancn, nuffui 
fiitä uubellenfa, ja mafafi taafen muorofauben cnnenfun ]^c= 
räfi; xoaan aitoi jo nälfä metinen oHa pneHä mal^aSfa, 
niin ätjäfi oifein tuöfiSfanfa: ^eifö jo ruofa ole malmia?" 
— »SBalmiina on", mirffoi folmaö meri*iJifara, »tulfaa, 
ifänlä» tulta, f^ömään!" ^al^anen filloin noufi muoteeltanfa, 
ja fämi feittoa fatfomaan; maan l^uonoöti^ja fiellä on ruojan 
laita, eifä nä'^ ebeö feittäjätäfään. SKeni [iitä ^joifaa fat* 
fomaan, onfo tuo ebe§ tallella, maan :poifeöfa oli fefin, ^uone 
t^l^jänä il^an. ©iitä armaa jo ^al^anen feifan, jotta, far'u8fa 
n^t oHaan; ja l^äneHä fun oli folme fuurta foiraa, ne pani 
pafenijoita ^afemaan. 9iämä läffimätfin l^eti ajamaan; maan 
toifet fuulimat jo jytinän ))eninfulman pääM, niin tt)ttö 
fanoi ^joi^aQe: ^n^t tullaan järeöfä! Stnpea finä l^ongaffi 
tä^än, minä rupean fuufeffi/ 3a niin muuttuimat mo^ 
lemmat puiffi. Äoirat ajaeöfanfa tulimat aina puiben luoffe, 
»aan [iinä l^ai^tuimat jäfiltä, etfeimät ofanneet mi^infään, 
ja täänt^imät miimeinfin tafafi. — Äotiin tulleilta fpf^i 
fo^ta |)a^anen: ^lo^fittefö pafenijat?" — ^©mmefä löt)tä*: 



Digitized 



by Google 



150 12. ^afcntjat. 

ncct", toxxtloitoat ^ loixaif »fal^ben pmxn juurelle aöti oli 
fetoät \äVttf toaan et fittä mil^mfään/ — ,©itnä^)ä ne 
juuri oliwat\ fanoi ?)a]&anett, »menfää, ottafaa ne pvcnt" 
Äoirat fol^ta läffiioat taafen ajamaan; »aan t^ttö hiuft 
niin ifään pentnfulman päa^\ä jo jytinän, ja neumot totoe^ 
rianfa: ,^jo tuDaan jäPeöfä, ole finä »erajänä, minä niiU 
t^nä tä^fä/ 3a muuttuitpat taafen Jumpifm, toinen xot- 
räjäffi, toinen niit^ffi. ®t aifaafaan, niin loiratfin joutui^ 
toat fii^en, toaan »eräjäHe tultuanfa eff^ttoat taafen jäPilta, 
ja tä^tpi fäänt^ä fittä fotiin. — ^Soloö lö^fitte?' f^f^i taa- 
fen ^al^anen. — ,@mmefä löytäneet'', ujaStafitöat foirat, 
^metfän feöfeSfä on niitit), niin fen ujeräjälle oli jäPet, 
tt)aan fiil^en lo^JiJuinjatKn/ — ^SBoi teitä!" fanoi ^a^a^ 
nen, „ne}>ä ne olimat, ne famat, juoöfaa fiett)ään tafafi/ 

— 5Jlo, ara:p^)aö fiitä Joirien juo8ta taaö, minfä ennätti- 
löät jäPeötä; »aan ^afenijat famoin taaö fuulitoat jo j^* 
tinan faufaa, ja tiefitöät oCa »aroiCanfa, muuttuen toinen 
lammiffi, toinen forfaffi, jofa uiölenteli lal^ben t^meneöfä. 
Äoirat fun eitoät lotitäneet niittiä ei meräjätä enää mzU 
fäöfä, juoffitt)at töainua myöten ebeHenfä; toaan lammin 
luona eff^imät taafen jäPiltä, ja fäänt^itoät fiitä fotiinfa. 
©ietiä f^f^i ?)a^anen: ;,jofo8 n^t lö^fitte l^a^ettatoanne?' 

— »@ifö mitä'', tt)irffoitt)at loirat, ^»äl^äifen lammin ran*^ 
naCe tulimme, tt)aan fiinä jäPet fatofiioat, emme ofanneet 
miötä etfiä/ — »5fto, te nijt elättiä olette!* fanoi ^al^a* 
nen, ^fiinäl^än ne juuri ottatfin*, jö läffi itfe l^afemaan. 

— S^rinäötä fuulimat jo iJafenijat, että, nijt on ifäntä itfe 
liiffeellä, ja t^ttö fäöfi poi'an l^eittää ^)uu*^)alaifen järdlenfä. 
©e fun peitettiin, fiitä tuli niin fuuri l^ongiffo, etfei pää^-- 
f^t ^al^anen lätoitfc,, »aan tä^t^i fä^bä firmeen lotoanfa, 
jolla l^alfafi ^ongiffoa, funne \opi tt)iimeinfin fulfemaan. 
Soifet fiCä aitaa i^alenittjat i^afenemiStanfa ^l^ä, toaan !ef* 
fitt^änfä ^al^afen taafen lä^eöt^toän, l^eitti ^joifa fimen laf* 
lariötanfa, ja fiitä tuli niin mal^bottoman fuuri ujuori, fe* 
tt)efi jofa l^aaraHe, jotta jäi ^al^anen fen leöfelle. @iinä 



Digitized 



by Google 



13. ^maimetoiti xoalla, 151 

fipuft ftttc folme »uorofautta faHtoibcn lomtSfa, funne päix^i 
toiimetnfitt ^Ktfe, nttn laffi pafemjotta uubeötanfa ajamaan 
faaiDuttaaffenfa futtcnfin. — ^oita ftHoin l^ctlti noz^ua^txm 
taa§ iäPeUcnfä, ja fittä f^nt^t nttn amca jartt)t ^al^afen 
eteen, etf et l^än :pää8f9t mil^tnfäan. 2:ämci)3ä, fun muuta 
neutooa ei näl^n^t, ru^^efi juomaan järkeä futmttn p'aä6taU 
fenfa jalfaftn ^litfe, ja fatfin jo järtoen niin t^l^jäfft, ett'et 
ollut »että fun t!oaf)än enää ^jol^jaöfa; mutta ujttmeiötä juo* 
be§fa pnfyh^i toatfa ?)a]^afclta, ja l^än fuolt fii^en |3aiffaan. 
^otfa ja t^ttö ^)ääfitt)ät raul^aöfa elämään »ttmetnKn. ®en 
mtta fitä. 

13. 

^toaimttoin SSalla. 

^arjalaeJta. 

®li taloöfa ennen pexf)^, jota oli u!fo ja affa ja nai»: 
nut poita, ©e poifa metfältä tulleöfanfa ferran näfi lotranfa 
l^auftutoan metfoa :puuöfa, ja ru^jefi am^Jumaan lintua jou* 
jeHanfa. SKutta metfo i^mifen f telellä »irffoi ^)uu§ta: ^eläö 
ammu, ^joifafeni, l^eitä elämään »ielä/ — ^ot!a fun fuuli 
metfon il^mifen tatoalla :pu]^utt)an, l^ämmä§tt)i enftnnä loä^^ 
l^an, maan [iitä rol^fcni fuitenfin, ja yritti uubeStanfa am^u* 
maan. @i faanut fuitentaan »ielä lau^atätuffi ennenfun 
metfo toiste ^^afifi l^äneHe: ,^elä8, |3oifafeni, ammu minua, 
toielä mä fen foötan finulle.* — Sämä linnun outo :pul^e 
taafen amelutti ^oifaa, toaan fiitä ftiioaStui uubeHenfa, ja 
ojenft folmanneöti joufenfa ampuaffenfa lintua. — 9)letfo 
fittoin ttjielä furfeammatla äänellä rufoeli Isäntä: »elä, :poi* 
fa=fulta, ammu minua, ota ennen elämänä fotiifi. ©t)ötä 
minua muofi, minä fttte palfan maffan!" — |)oi'aÖta fun 
oli metfon tuuma [oma, ottifin Itänet elämänä ^uuöta, ja 
toet fotiinfa, joöfa fertoi taatoHenfa fofo feifan, fanoen: „tää 
metfo pt)r)\i minua f^öttämään itfeänfä muoben, niin l^än 



Digitized 



by Google 



152 13. 5ltt)aimctom öjoffa. 

tnutte fittc pallan maffatft; f^otänfö, taattofcni?" — ,^9lo, 
\\)ötäf :paljonfo tuo ftiönee", ttjaetafi taatto. — ^oita fiitd 
ru^efi elättämään metfoanfa, f^öttt, f^ötti atJanfa, niin fiHc 
loaöttnen fulfa Räntään faötoot. SBuoben päältä putoft fe 
fulfa ^JurStoöta, ja metfo lenft ttel^enfä. — ,,®c ftttä n^t 
oli f^öttämäStäft", [anot :poran nainen, nauroi miel^ettcnfä; 
mutta iltaifeHa tuli metfo järellenfä, ja rufoeli poif aa: 
^f^ötä minua toinen muofi!'' — ^oifa fuoötui f^öttämään^ 
ja metfolle taafen tairooi ]^o^)ea*fulfa purötoon, jofa »uoben 
^Jääötä ^jutofi fiitä, voam metfo taafen lenfi poid, ^UaUa 
fuitenfin tuli jäPeHenfä, fa fanoi ^Joi'alIe: »f^ötä ujielä toU 
ma§ tDUofi!* |)oifa f^ötti, ja tt)Uoben päältä laSmoi met- 
folle fulta-fulfa, t)len faunia, jonfa ))ubotti i)uröto8tan[a ja 
lenfi tiel^enfä. Söaan ei fau^affi jääntit, iHalla tuli tataft, 
niinfun ennenfin, l^^njäeli f^öttäjätänfä, ja fanoi: »no, n^t 
tule :|)alffaa[i folmen töuoben ft)ötännäötä ottamaan, noufe 
ferälleni!" — ^oifa afetti^e Itänen fiimillenfä, ja metfo 
läifi meren päällä lentelemään. 5Jloufi, noufi ijll^äälle ^^^ 
tr)in, ja f^f^i poi'alta: »miltä näyttää meri filmigfäfi?'* — 
»9liin on f un feutan pol^ja^ »aötafi poifa. ©iitä laöfi 
ntjt metfo poi'an putoamaan fePäötänfä, »aan ennenhtn 
mereen paiöfal^ti, lenfi l^änelle eteen, fomitti [iipenfä alle, 
että pääfi poifa felfään taa^, ja fanoi: »niin minuHatin oli 
l^ätä, f un enfi^^ferran ampumaan yritit/ — Äo^ofi totfen 
ferran tain^aalle, ja f^flji: »miltä nätjttää meri filmiöfäfi?'' 
— »5Jliin on tun formuffen f of öinen njaan", tDaötafi poifa, 
ja famaöfa pubotti Itänet metfo feFäötänfä taaö; mutta ei 
fuitentaan mereen antanut pubota, voaan foioitti itfenfä aUe 
taa§, ja otti uubellenfa poi'an felfäänfä. ©ai fiitä fol^oa^ 
maan niintun ennenfin, noufi aina ^lemmäfft taimaatle, ja 
f^f^i: »miltäpä näyttää n^t meri filmtäfäfi?^ — »(gi ole 
fun neulan filmän fuuruinen enää% »aötafi poifa, ja fa- 
maöfa pääöti Itänet metfofin fePäötänfä, että oli jo mereen 
putoamaöfa, toaan tuli fuitenfin aiouffi loielä, otti uubeU 
lenfa felfäänfä, ja ttjirf f oi poi'alIe: »finä fun toifen ja toU 



Digitized 



by Google 



13. 5laaimctotn xoafta. 153 

mannen fenan yritit ami^umaan, minulle tult aina fuu» 
rcntpi mSif min|)ä finuötafin oli toiöte ja loImanncSti fcräös 
tani ^ubotcöfafi lerta ferralta l^irioeäm^ji/ — ,9lo, elä, 
metfosfulta, enää ^jubottcle!* rutoeli ^)oifa. — „&n pubo^ 
tafaan, en'', fanoi metfo, »armal^bitl^an finäfin löiimein 
miraia/ 8äfft lentoon [iitä, \a Icnfi lentämiötänfä t)]^ä. ^iU 
fdn mattaa ment^änfä, ft)f^i tt?iimeinftn ^)oi'atta: »nä'etfö 
mitatta?" — ^Onl^an hin voa^tUpat\a^\ »aötafi poita, 
,taolta etäältä näf^^/ — ,©inne lennän n^t'', »irffot 
metfo, f [teliä afuu nuorin fifäreni, f un ^jeriHe :pääfemme 
ja ]^än minua fpottämäötäfi tahtoo finua <?alfita, niin pti^bä 
atöaimetointa »alfaa/ 

@i aifaafaan, niin oltiin jo tt?a8ti=linnan luona; metfo 
fiHoin muuttui fiinä miel^effi, ja mentiin fifäKe. ©ieHä 
fifär tulee »eljeänfä tertoel^timään, fanoo: ^no, miöfä, xodh 
loieni, n^t olet folmc »uotta oUut?" — ^SEämä mieö mU 
ttut elätti*, fanoi toinen. ^9io, mitä finuHe fiitä ^Jalfafft 
piMV f^f^i linnan emäntä poi^alta. — - ^SoSpal^an faifin 
aaaimettoman »af an'', loaötafi fiil^en ^joifa, niinfun metfo 
oli neulonut; »aan ei annettu ^äneHe fitä, fanottiin: ^ota 
fultaa, l^opeata, ota mitä »ainfin tal^bot, emme moi att?ai» 
metointa »af f aa antaa." — 9Witä§ fiil^en; potta ei f anonut 
muuöta i^alfaöta l^uolitpanfa, ja lä^bettiin »aöfi- linnalta 
^cil Smännän »eli muuttui metfoffi uubeKenfa, otti poi' an 
fclfäättfä, ja läfji lentämään taa^. — Senfi, lenfi, min lie* 
nee lentän^tfin, meri aKa, taitoa^ päällä, niin f^f^i poi'al= 
ta: ^nä^etfö mitänä?* — ^SluoHa etääHä on fun l^opeainen 
fatfag", »aötafi poifa, »fen^än [ieflä afuneefin?" — „©e 
ctt mun feöfimäifen fifäreni linna", »irffoi metfo, ,!un tu^ 
Icmme finne, niin amaimetointa »af f aa ftif^ palfaötafi." — 
tointa oltiinfin l&opea4inna§fa, faufaafo fe metfo fitä »äliä 
lenfi; »aan ei annettu a»aimetointa »af f aa fiitäfään, tä^^* 
t^i lähteä palfatta fieltäfin. ^ot»an matfaa lennett^änfä, 
janoi metfo taafen poi^alle: ^eroitatfoö fulta^patfaöta, jofa 
tuolta etäältä näf^^? ©e on mun »an^imman fifäreni 



Digitized 



by Google 



154 13. ^toaimetoin maffa. 

linna, menfäämme n^t ftnne, eifö tuolta jo ^atffaafi an^ 
ncttatfi/ 

^J)ää8ttinpä ^jertHe, niin ftcUa tt)itmeinfin fämi mctfon 
fana tobcffi. Äulta^innan emäntä ilo^mielin terttcl^tt txyzU 
jeänfä, jofa n^t oli miel^cnä taaö, f^ötti, juotti fyllin fum= 
paatin, \a antoi poi^aUt atoaimettoman xoafan |3alfaffi, fun 
[e Itänen toeiffoanfa niin faunan oli clättänt)t — Slifanfa 
täällä lcttättt)ä, jätettiin fitte linnan emännälle jääl^^tt)äi« 
fet, metfo otti mieleen ja amaimettoman ujafan ferällenfä, ja 
läffi niiben fera lentoon taaö. 99?entiin, mentiin määrät^ 
tömiä matfoja, min aitaa lienee ment^fin, niin alfct jo 
uumuttaa metfoa lojjuHa. Olioja lorfea »aara ifään nätxi^ 
xox^\ä, niin fiil^en l^eitti metfo maaran fuffulaHe fannetta* 
toat fePäätänfä, ja itfe lenfi tiel^enfä. SläStäföö miel^eHe 
l^ätä fäteen. ^än fiinä murl^eigfanfa ei tiebä, funne läl^- 
teä, minne matfata; läl^teä [itä ^jitäift jonnefin, iraan ttjaffa 
j^feä on. tt%\xota toielä tuoSfa fantaifin!* artreli l^än njii^ 
meinfin, ja naffafi tt?afan maalaan. SBafta [illoin aufefi ^5ubo= 
teSfa, ja fiitä linna faSnjoi :paifane, ruojat, juomat, l^errat, 
Ijatoelijat ja faifft, mitä linnan ^)itoon fuuluu ainaKn. — 
„9lo, ei fummempata!" araeli mie§, iötui^e ruo'an ääreen, 
ja fi3i mal^anfa tähteen; mutta ft)öt^änfä ja juotuanfa av- 
meli läl^teä fotiinfa fuitenfin, ei toii^tt^n^t fiinä uubeöfa 
linnaöfanfa, ifämä tuli. Sfään olifin jo läl^temäöfä, !utt tuli 
toinen mieS Jäänette »ahtaan, f anoi: ,^annatfo minulle fen, 
mifä fobiöfafi faatu on, niin »ien finut fotiifi?* — Sfjat^ 
teli mieg mieleöfänfä: ^joö tamma, joS lel^mä, jo8 lantmaö 
lienee ^)oifeöfa oHeöfani :pDtfinut, »oinl^an minä tuon lu= 
ujata, naifeHeni ei ole laota ennen f^ntijnt^t eifä t\)M täU 
lataan ai'alla/ Supafi antau)anfa, mi lieneefin fobiöfa faa= 
tuna, fun töaan finne :pääfifi — ^9io, ota, f erää tt)affa[t', 
[anoi toinen, ^lä^tefäämme jo matfaHe!' — SKieö oUKn 
pi'an toalmiS lähtemään, eifä [iinä ollut fun t)f[i l^ural^uö 
ujaan, niin ^än oli jo o))paanenfa fotona. SBaan täättäföö 
n^t furu nou[i. 5Rainen oli [iellä fauniin la^jfen faauut, 



Digitized 



by Google 



13. ^maimetotn roafta. 155 

ja tuli fen fcra mieStänfä teroej^timäan. 9iKtc8*niffa mut- 
^eiöfanfa et tiennyt muuta ncuiooa, »aan pntfui falaa fille 
miel^cllc, jofa Itänet fottin faattoi, :p^^ft l^ctttämään laSta 
toiclä momaaffi »ucbeffi äitinfä luoffc fottin. — Sämä 
fuogtui tuumaan, fanoi: ,no, jääfoönl^än poifafi töiela tänne; 
»aan fun minä SBäätä^j^orän nimeen fitä l^a^etan, fiHoin 
piiiSi antaaffejt, muuten on |3al^a tarjona/ 

Äului fittc muutamia tt)Uofia, ja |3oifa fa8tt)oi fuu* 
refft, niin fiitä tuli niin ttjäfeiöä, että fun mielteen foöfi, 
^n fen färfi, joö oli eläipä, niin meni fuoliaffi. — ©oi* 
mattiin fiitä pottaa, f anottiin: Jinä SBääräp^örän ruofa 
i^mifiä tul^ot!" — ^oifa fun ei ^mmärtän^t fitä, meni 
f^f^mään äibiltänfä: ^mintäl^ben minua SBääräp^örän tuo** 
atfi fanotaan?" — ^(itifään ei tiennyt fp^tä, meni, f^f^i 
mte^eltänfä. SUiiel^en fiHoin tä^tt^i ilmoittaa afia naifeQenfa, 
fanoi: ,fun en ferran fotiini lö^tän^t, tat)i\)i mun SBäärä^ 
plörölle lutt)ata, mifä olifi fobtöfani faatu, en luullut ^joi* 
faa f^nt^neen/ ?)oifa fun fuuli afian, p\)xtx fol^ta SBäärä^ 
Jj^firää l^afemaan, txxoaita faaneet »anl^emmat Isäntä eöte* 
t^ffi. 9louf{ l^emoifeHe felfään, ja fiirel^ti matfaHe. aijoi 
fiitä, ajoi, funne uu^jui jo l^etooinen juoöteöfa, toaan ei tt)ois 
nut obottaa, jotta oUfi f^öttäntjt, »aan l^eitti l^emoifen met* 
fäärt, ja läffi jaPan aötumaan. Suli »iimeinfin meren ran» 
nalle, joöfa Iam:pi oli Iäisellä ja iräl^än mannerta tt)äli8fä. 
kammin rannalla faömoi fuuri tammi, ja fen ijm^järillä ja 
lofo ȊlistantereeHa oli tallattu fifa^jaiffa. 9loufi poifa 
tammeen, eifö tuolta tooifi näl^bä mitä. Oli fieUä, fatfeli, 
min laima tuli mereltä, laöfi fiil^en rannaCe fatamaan. 
Siitä tuli ifo jouffo nuoria neitoja laittjaöta, ja läffittät 
pefoHe lampiin. Sloifet ^l^ben feöfimäifen l^elmoja* fantoi» 
toat, jaffoitoat »aatteenfa faiffi tammen juurelle, ja meni^ 
töät ^l^beöfä lampiin, ^oifa filloin noufi ^iljaa tammesta 
alaö, otti fen parl^aimman neibon töaatteet talteenfa ja fa* 
?ufi niiben fera puul^un taaS. 

SKitäÖ oQafaan? Suliioat neitofet pefoöta, ja fufin 



Digitized 



by Google 



i»4 n. 

Hirn;:, laccfiiaise nrt nsK; cK tBcHz ie tol&aR an= 



f^iirriizri rfii^^ ciia ndli nansSx thn meticit 
lana trirf^ Ärlrj^lisnaa faizti tL^^ndim tn»efci i»el= 
jeaana, -jrfa rrt rli mid^ai tail, ^cni pstti hAts him= 
taafrn. }a zszn trizlt ssoimcz^mam iroEjK MtbR, hm 
V ifaini irfif?ra2^a iiiia !aa'aa rli diniist — S2ait»a 
taala !£B^ar^a, laifniiit ntre lisajK ffaiiw.Tff iaabrirat= 
ict iBfC^r rni mi^^oi ] a ascauc^ttrsLaB iraEjK tf äUn*ä. ja 
lafn rfi^^x ffia leatrrs taas. 9a!ini. aotni määrät^ 
trnr.2 marlr^a, mia aifaa iiam cxsrr^i. mam al!rt jc 
xxsrrnaa afrra Irmllx Ciira fnfin »aaia &xi tztt-- 
K^a. zffs nii^oi Mni miV2 KNaaram hrfMrfe tarama- 
irar •fi^ajinra. ja ivt Icnn txftari SistaEc^ mideSe 
frha Irfsx. ^aa nina iitinffipas*^ ci tk^a. foK lib' 
tsa. sisae laaT^ara; Litteä nti ri:a:n imKti^iNaxr^ 
jrffi rs. ^XzzVL iriela lii^j»a fanrainm!* jcoKii Ki rri= 
wuis!^ fa caffan tt>a!a]i m aafvaiL Saffa nlbäi jifen rx^:^ 
U^z, :a niu Inaia faärci i^ifaOe. nEr'at js^mat, fen: 
tolarrlrar ja JaHh, mitä ItnnaB tit^CÄ bxiKK amafii.- 
,^, d frauannraia!* onrdi mies, tstatie xKrnazre::. 
ja 'ri ELÄnra :a:?rfen; mntta hrrrrainä fa ixrt&arr z:- 
tsdi LiSr-i fnira^a fcitenfm, ci irntmsc nisä ixr»£?: 
Icma^ait^a, tf ixa tciL Sfaän cliftn jr latemxi^L !xx ruli 
tdoen cif2§ tdaeilc iraetaan, Mnci: ^aasalfc »^»»1^^ ^!i 
Btifa Lt'J'zn *aani en, urin ipiai nimt tdSt* — ir- 
tcfi ntic5 nnrier'airä: ^jcs tamma, jc? Ictea, k# laons 
liottc rrtffg-a cfl^'jaii wifiniit, iPciHloK aiu tam s^ 
iNta, juvt^m ci clc larta amat nmirsTi «S StJUi :i 
läfaan otaOa.' Ssran aiitaiiKinf~a. mi lka«Ss {obisn;: ^^^-^ 
tBna, hm nMan nimt raänn. — ,?lc, cta, faait »af!at*, 
faaei tctncn, ,(afrtcfaammc jc matfaDc!* — €K:^ riihi 
t^i^on iiMimid laStcmaaii, cifa ftinä cOnt fan t^ Smrd"])^ 
uxun, niin (on c(i jc crraancn^a tcteiuL Sasx locliirffl 
n^t mrn ncim. ^ktincii cli nella fandis laanss taurx 



Digitized 



by Google 



13. ^toatmetoin maffa. 155 

ja Mi fcn fera mtcStänfä tcmel^timäätt. 9iKte8«niHa mut* 
l^eiöfanfa ci tiennyt muuta neutooa, toaan |3Ul^ut falaa fille 
miefytUt, jola Itänet fotim faattot, ^^^^ft l^eittämäan ladta 
toiclä moniaafft »ucbeffi aitinfä luoffe fotttn. — Sämä 
fuoBtut tuumaau, fanoi: »no, jääfoönl^ätt i^otfaft roklä tänne; 
»aan lun mtna SBäätä^^^örän nimeen fitä l^a^etan, fiQoin 
;jttaa antaaffcfi, muuten on pal^a tarjona/ 

Äului ftttc muutamia ujuofia, ja |3oifa faöiooi fuu» 
xefft, niin fiitä tuli niin »afeioä, että fun mielteen foöfi, 
l^dn fcn färfi, joö oli däm, niin meni fuoliaffi. — ©oi» 

. mattiin fiitä poitaa, fanottiin: Jinä SBääräp^öran ruofa 
i^mifia tul^ot!' — ^oifa fun ei ^mmärtan^t fitä, meni 
fi^f^mään äibiltänfä: ,,mintäl^bcn minua SBäärä^J^orän tuo*» 
affi fanotaan?" — äitifään ci tiennyt fi)t)tä, meni, fpf^i 
ttiiel^cltänfä. SUiicl^cn fiCoin tä^t^i ilmoittaa afia naifeCenfa, 

. ifanoi: ^^fun en lerran fotiini lö^tän^t, tä^t^i mun SBäärä- 
.»"V^orätlc lumata, mifä olifi fobi^fani faatu, en luullut poi= 
laa f^nt^necn/ ^oifa fun fuuli afian, ;)t)rfi fol^ta SBäärä» 
))^öraä l^afemaan, cimätfä faanect manl^cmmat Isäntä c^tc» 
ftjffi. 9loufi l^ciooifelle fclfään, ja fiirel^ti matfallc. aijoi 
■ftitä, ajoi, funne uu^jui jo ]^eU)oinen juoöteöfa, toaan ci tt)oi* 
*nut obottaa, jotta olifi f^öttän^t, »aan l^citti l^ctooifen met* 
ifaän, ja läffi jaPan aötumaan. Suli loiimeinfin meren ran^ 

■ liialle, joöfa lampi oli Iäisellä ja loäl^än mannerta »äliöfä. 
teammin rannalla faöujoi fuuri tammi, ja fcn ijm^^äriHä ja 

"' wo toälistantcreeHa oli taCattu fifa^)aiffa. 9loufi poifa 

iommccn, eifo tuolta looift näl^bä mitä. Oli fieHä, fatfeli, 

' niin laivoa tuli mereltä, laöfi fiil^en rannalle fatamaan. 

^ Siitä tuli ifo jouffo nuoria neitoja laitoaöta, ja läffiaät 

^ IcfoHc Iam^)iin. Sloifct ^l^bcn fcöfimäifcn l^clmoja* fantoi-- 
bot, jaffoitt)at ttjaatteenfa faiffi tammen juurelle, ja meni* 
öät ^l^bcöfä lam^jiin. ^oifa fiHoin nouft l^iljaa tammcöta 
a§, otti fen parl^aimman neibon »aatteet taltcenfa ja fa* 
ttfi niiben fera ))uu]^un taa^. 
* gRitäö oBafaau? Sulivat ncitofet ^)efoöta, ja fufin 



Digitized 



by Google 



154 13. ^toaimetoiit toafta, 

linna, mcnfäämmc nt)t ftnne, eifö tuolta jo ^atffaafi an^ 
ncttatfi/ 

^})ää8tttnpä ^Jertllc, niin fteHä öjiimeinfin fämi mctfon 
[ana tobefft. Äulta-Iinnan emäntä ilosmielin kttoz\)ti tx>eU 
jeänfa, jota n^t oli miel^ena taaö, ft)ötti, juotti f^Hin fum* 
paatin, ja antoi ^joi^alle atoaimcttoman xoafan |3alfafft, fun 
fe Itänen toeiffoanfa niin faunan oli elättänet. — Slifanfa 
täällä lettätt^ä, jätettiin fitte linnan emännäCe jääl^^toäi^ 
fet, metfo otti mieleen ja att)aimettoman toafan fefällenfä, ja 
läffi niiben fera lentoon taaö. 99?entiin, mentiin määrät- 
tömiä matfoja, min aitaa lienee mentt)fin, niin alfoi jo 
uutouttaa mctfoa lojJuKa. Salipa forfea »aara ifään nätx)- 
tt)i8|ä, niin fiil^cn l^eitti metfo »aaran fuffulaHe fannctta^ 
toat feräötänfä, ja itfe lenfi tiel^enfä. SäötäfoÖ miel^elle 
l^ätä läteen. ^än ftinä murl^eiSfanfa ei tiebä, funnc lä^^ 
teä, minne matfata; läl^teä [itä :|)itäifi jonnefin, iraan i^affa 
j^feä on. (.Sluota xoidä tuoöfa fantaifin!" artreli l^än loii- 
meinfin, ja naffafi »afan maalaan. SBafta fiCoin aufefi pubo^ 
teöfa, ja fiitä linna ta^rvoi paitaUz, ruojat, juomat, l^errat, 
Ijatoclijat ja faiffi, mitä linnan pitoon fuuluu ainaKn. — 
„^o, ei fummempata!* ameli mieö, iötui^c ruojan ääreen, 
ja föi mal^anfa tähteen; mutta f^ötijänfä ja juotuanfa ar^ 
löcli läl^teä fotiinfa fuitenfin, ei »iil^t^n^t fiinä uubeöfa 
linnaöfanfa, ifäaä tuli. Sfään olifin jo läl^temäöfä, fun tuli 
toinen mieö Itänette maataan, fanoi: »annatfo minulle fen, 
mifä fobiöfafi faatu on, niin »ien finut fotiifi?' — ^jat^ 
teli mieö mieleöfänfä: »jo§ tamma, joÖ lel^mä, joö lammaö 
lienee |3oife8fa olleöfani :poifinut, moinl^an minä tuon lu- 
toata, naifeHeni ei ole laota ennen f^nt^n^t eifä f^llä täl^ 
läfään aidalla.* inpa^i antau)anfa, mi lieneefin fobiöfa faa* 
tuna, fun xoaan finne :pääfifi. — „9io, ota, ferää maffafi', 
fanoi toinen, „lä^tefäämme jo matfaHe!" — SKieö olifin 
pi'an toalmiö lähtemään, eifä fiinä oHut fun ^ffi l^ura^uö 
ujaan, niin ^än oli jo o^jpaanenfa fotona. SBaan tääHäföö 
n^t furu noufi. 5Rainen oli fiellä fauniin lap\m faanut, 



Digitized 



by Google 



13. ^loaimetom xoafta. 155 

ja tuli fen fcra mteötanfä teracl^ttmään. 9iKteÖ*niffa mur« 
]^ei§fanfa et tiennyt muuta neutooa, toaan f^ul^ut falaa fille 
mteJ^cHc, jofa Itänet fotiin faattot, ^j^^ft l^etttämäan laöta 
toielä motttaafft »ucbcffi ätttnfä luoffc fotiin. — Sämä 
fuo§tut tuumaan, fanot: ,no, iääfoönl^än poifaft toklä tänne; 
»aan fun minä SBäärä^j^örän nimeen fitä l^a^etan, fiDoin 
pitai antaaffefi, muuten on |3al^a tarjona/ 

Äului fitte muutamia töuofia, ja poita fatooi fuu* 
teffi, niin fiitä tuli niin »äfenjä, että lun mielteen foöfi, 
l^an fen färfi, joö oli tläm, niin meni fuoliaffi. — ®ot* 
mattiin fiitä poiha, f anottiin: »finä SBäärä^j^örän ruofa 
i^mifiä tul^ot!" — ^oifa fun ei ^mmärtän^t fitä, meni 
f^j^mään äibiltänfä: ^mintäl^ben minua SBääräp^örän tuo'* 
atjt fanotaan?* — älitifään ei tiennyt fp^tä, meni, f^f^i 
mie^ettänfä. SiJiiel^en fittoin tä^t^i ilmoittaa afia naifcllcnfa, 
fanoi: ^fun en ferran fotiini Iöt)tän^t, tät^t^i mun 3Bäärä= 
p^oraHe luaata, mifä olifi fobiöfani faatu, en luullut :pois 
laa f^nt^neen/ ^oxta fun fuuli afian, ^)t)rfi fol^ta SBäärä* 
Jj^oraä l^afemaan, eimätfä faaneet »anl^emmat Isäntä eSte* 
t^ffi. 9loufi l^ettoifeHe felfään, ja fiirel^ti matfaHe. Sljoi 
ftitä, ajoi, funne uu^jui jo ]^ett)oinen juoöteöfa, toaan et xooU 
nut obottaa, jotta olifi f^öttän^t, n)aan l^eitti l^eiöoifen met* 
fäart, ja läffi jaPan astumaan. Suli »iimeinfin meren ran^ 
naDe, joöfa lampi oli läl^eUä ja tt)äl^än mannerta »äliöfä. 
?ammin rannalla faömoi fuuri tammi, ja fen ijm^järiHä ja 
Md tt)äli*tantereella oli taCattu fifapaiffa. 9lDufi poifa 
tammeen, eifo tuolta tt)oifi näl^bä mitä. Oli fiellä, fatfeli, 
niin laima tuli mereltä, laöfi fiil^en rannaCe fatamaan. 
Siitä tuli ifo jouffo nuoria neitoja laiaaöta, ja läffittjät 
HoHe lampiin. Sloifct ^l^ben feöfimäifen l^elmoja- fantoi= 
toat, jaffoiujat »aatteenfa faiffi tammen juurcHe, ja meni^^ 
toät ^l^beöfä lampiin, ^oifa filloin noufi ^iljaa tammesta 
(ila§, otti fen parl^aimman neibon »aatteet talteenfa ja fa* 
?ufi niiben fera puul^un taaQ, 

^iiä^ oQafaan? Siulimat neitofct pefoöta, ja fufin 



Digitized 



by Google 



156 13. 3ln>aimctoin »af f o. 

»aattcenfa tammen juurelta otti, min ^fft faunim xoaaU 
teittä \aäpl 9lo, etfitään niitä, etfitään joÖ joötafin, niin 
jo feffitään poita tammen Iatwa§fa. — ^©iHä ne »aat^ 
teeni ovoat", axxo^lx fe neito, jofa ala^tomatfi jäi, tdm pou 
faa rufoelemaan, fanoi: „fu lienet minulta »aatteeni loie^^ 
n^t, ttionnä idfelle! joö maammoffi, joö »eifoffi, joö fi^ 
loffi, joö puolifoffi minulle ta^bot, minä fiffi otan/ — 
SKoifen puineen fuultuanfa, noufi poiia l^ett tammeöta maa^ 
l^an, antoi t^toHe »aatteet, ja f^fiji: ,!enen olet t^tär?'' — 
^SBääräp^örän ainoa lapfi*, »aötafi neito. — »5JRi§fäpä 
l^än on, Isäntä minä l^a'en?* fanoi ^joifa. — 9leito filloin 
neuttjoi ^äntä fä^mään ifänfä fotiin, ei laitoaanfa ottanut, 
ttjaan fanoi: Jinnaa lifellä naaralla on rautainen fanfi, 
rengaö :pääöfä, maalaan piätett^nä, fen fitä fanfia ei tooine 
maalta fifaltaa, fe ei :pääfe linnaan. Äoetal^an luitenfin 
»oimaafi, ota tämä ^^aiffa minulta, fe tefee finut näf^mät:^ 
tömätfi, ja tuopi ruofaa mitä ifään tabbot. 3oö linnaan 
pääfet, tule enfiffi mun puheelleni, minä fitte olen mor* 
fiamefi/ 

6rofitt)at fiinä nt)t toifiötanfa, neito tomerinenfa läffi 
laitöaanfa; maan poifa pi§tt t^ton antaman paifan pomeen* 
fa, ia fai SBääräp^örän linnalle maitfe fulfemaan, niinfun 
neumo oli. Äulfi etfien \)\)ä nuo ai'at, nämät päimät, \a 
elätti fillä tytöltä faabuUa paifaHa l^en!enfä, niin tuli xoii^ 
meinfin neutootutle loaaraHe, joöfa fe rautainen, rengaöpää 
fanfi oli maahan fiinni taiottuna. Äaiffi ympäristö oli fo=^ 
maffi tallattuna, fun niin monta jo oli fä^n^jt fiinä fanfia 
foettamaefa irti faabaffenfa ja fittä SBääräpljörän linnaan 
pääötäffenfä ; maan mielä oli fanfi afemeltanfa ^l^tä toma^fa 
fun ennenfin, ei oHut fetlään oHut moimaa fitä fiitä trrott- 
taa. — 6i poifaa f uitenf aan peloittanut; meni l^änfin ir)oi= 
maanfa foettamaan, ja fun tarttui voaan renfaafen, famaöfa 
jo fifalfifin fangin maalta irti, ja naffafi fen SBääräp^o- 
rän linnan feinää maöten, jotta faifui fofo Jjmpäriötö. — 
SBääräp^örä par^aaHanfa fattui ruojalla olemaan linnaö^ 



Digitized 



by Google 



13. Sltuaimctoin »affa. 157 

fanfa, fun fuult jumal^uffen, niin faaal^tt afftä tStutltanfa, 
janot toifille: »n^t »terättä tulee \a jaloja, foöfa nttn fatfft 
linna jumal^telee/ — SDZent fittä nVo^ l^ett nal^bäffcnfä, 
Ma fe fetnmotfcHa iDotmatta linnaan tult, ja oltfo tautats 
nen fanfi afcmcHanfa; ujaan etpä fieQä näftin^t f etana, 
fantt ttjaan oli paifaltanfa n^l^bätöt^ ja mafafi linnan fein= 
tDteruffella trraHanfa. f,%ax^xvoai fcraani pettää, fcöfa täällä 
ei letänä nä'^', aröjeli SBääräp^örä, »loaan fufaö tämän 
fangin täl^än on nafannut, niin tämä minuöta fnmma on.* 
^oifa fiffä aifaa jo oli tyttären pul^eiQa linnaöfa. 
Sli, nä'et, pannut fcn tt)tön antaman paifan faulaanfa ja 
tuHut näf^mättomänä morfiamenfa luoffe l^uoneefen. ®c 
neutoot Isäntä tfänfä pulleilla lä^mään, ja poifa meni fiitä 
n^t SBääräp^örän zttzn Itäneitä tytärtä p^ljtämään morfia* 
meffi, [anot: „finuCe minua on toitt)otettu, täällä olenfin 
n^t t^tärtäft fofimaöfa; mitä pitää anfio^töitä tel^bäffeni?'' 
— »(St liitettä ole, poifafeni", fanoi SBääräpporä: olaita- 
l^an enfinnä linna, jola ei ole maaSfa eitä taiiraaSfa. @itte 
^itää finun ^l^tenä t)6nä f^toää, f^ntää, Ia8»attaa, puiba, 
jauhoa, leipoa leipä mun f^öbäffeni. SBiimefft ]^a'e toietä 
folme rautanenää metfoa ijl^beffän meren tataa minuDe mur^ 
finalft* — kertoi ntjt poifa t^önfä morfiameHe, niin fa= 
noi t^tto: „talliöfa on ^l^beffän l^eiootöta, feitfemeltä l^ö jaPat 
fotffi, fal^belta ei, niillä läl^bemme pafoon. ^oifa tefi fen, 
ja läffinjät pafenemaan, Äol^ta tuli fuitenfin 2Bääräpt)orä 
jaCeötä; ttjaan t^ttö ^uitt^iHanfa löi maahan, niin fiil^en tuli 
touori femmoinen, että tä^t^i SBääräp^örän l^afea fuolfa 
lotoanfa ennenfun ebellenfä pääfi. Säffi fiitä uubeHenfa 
ajamaan; noaan tX)ttö l^etuoifet muutti, toifen Ktfoffi, toifen 
fellosjalaffi, ttfe tupefi papifft, ja mieS luffariffi. 2Bäärä« 
iJ^orä ei tunne l^eitä, tulee lirffoon, ft)ft)^: ^nä'ittefö fetään 
tneneti?än?* — „^o ne aifojanfa ^li jo'en on^at", ttjaStafi 
|5appi ja luffari. SBääräpt)örä fiHoin patafi fotiinfa, joSfa 
^äfi lirjoiötanfa, että ne fiinä firfoöfa oliioat, loaifP ei l^än 
tuntenut. Säffi fiitä pafenijoita jälfeen taa§; mutta tt)tto 



Digitized 



by Google 



158 14. SBuoredta i^eladtuS. 

fitoalft ]^itttt)tanfa, ja ftitä tuli jofi femmomen, ett'et pää^- 
ft)t SBäärö^ijörä ^litfe. — ^oifa mci morftamen fotiinfa. 



14. 

SSSuoreeta pelastus. 

gi^bentaatuincn tarino on ^urjalaiftlla: Äatfo 3ldbj6rttfcnog 
SJloe, SRorjlc gelfceöentpr, anbcn Ubgat>e, ©^riötianta 1852, 3t:o 3, 
fij». 8-20, „gufll S)am/ 



I. ^^meeStnen ©auma. 

^periötä. 

SKuutamaöfa Iau|3ungiöfa oli funingaö, jolla oli !mi^ 
niö traimo. Slämä toaimo lätueli lerran ^juutarl^aöfa, ja 
fatofi \)^f äfltä. Salfecnfä jätti folme aitoan pientä ^joifaa, 
eifä ofattu fabonnutta miötään l^afea. ©iitä fului jo f^m^ 
meniä »uofia, ja potkat faötootiDat atfasmicl^iffi. Äerran 
Iljf^itt)ät ifättänfä: ^miffifä meillä ei ole äitiä, ja muitta il^mi* 
fittä on?" — yOIi teittäfin äiti", fanoi funingaS, ^mutta 
[iitä on jo ailoja, f un fe puutar^aöfa fämettcöfänfä fatoft* 

©iitä ^äättitoät n^t ^!fituumaife§ti poi^at l^alea äiti^ 
änfä, joS mistä f)z fen lö^täifiujät; ja niin Iä!fi »an* 
l^in ^oifa matfatte, otti joufen ja miefan mt^ötänfä, 
noufi ]^ett)oifette [elfään, ja aVa^ pitlin tietä tatfaötaa. 
Sljoi njäl^än matha ebette, niin tulee »anl^a uffo xoaötaan, 
ftif^lj poi^alta: ,, minne menet?'' — ^9lo, mitäö finä tar* 
tt)itfet mun menojani tietää^, »aStafi ratfaötaja, ^menenpä 
minä minne tal^tonfa/ — „©ano minutte fuitenfin, etl^än 
tuoöta ^Jaljon paf)em\ tarinoi äiä. ^oifa n^aan oli ^Ipeä 
olett)inanfa, ja »irf f oi ufoflct^^olc loaiti ja ^ibä fuufi Kinni, 
femmoinen minun menojani f^felijä/ — SJiutta uf!o ei 
päästänet Isäntä fittä, voaan toaati pntä ^l^ä fuitentin it 
moittamaan, minne ofi matfaCa. ^ääätäffenfä l^äneötä, fa^ 



Digitized 



by Google 



I. g^mccHtncn \avLtoa. 159 

not poila äjtimctnfiri: ^mtnä menen äitiäni ctftmään, mitäö 
finä, uffofem, ftitä ta^bot?' — »SBoi poxh mtta", maö* 
taft uffo, »f^Hä taitatte turilaan l^afea, öjaan ajafaal^an 
n^t ti?äl^än matfaa tämän fanfaan laitaan, fiinä on fuurt 
tammi, niin foetelfaa ampua fit^en. 3o8 nuoli fattuu fol^ti 
ja menee läpi tammeöta, niin fe on »arma merffi, että te 
lö^bätte äitinne; fillä fe, jofa äitinne tt?ei, »annoi fen tam- 
men fautta, etfei fen pibä tafafi tuleman, jo8 fufa fitä 
^afetoon, ellei l^än enfin faa ampuneeffi fitä tammea läpi/ 

- ?liin ero[itt?at l^e toifiötanfa. Uffo meni tietänfä, xcaan 
poifa ajoi neulottua fuuntaa, näfi tammen fiinä oleman, \a 
arttjeli itfeffenfä: ^pitäifipä foeteHaffeni ampua tuota tam» 
mea, foöfa fe »anl^a mieö fitä niin l^aaöteli/ — Otti ja 
laufaifi famaöfa joufenfa, »aan ei fattunut lofo tammeen, 
fittjuitfe menu SDfJiettii fiitä taaS mielcöfänfä: ^mitäpä ufon 
lanoista, pul^uipa fe mitä l^^mänfä, ei Itänen taifoil^infa ole 
fatfomiöta*; ja läl^tec ajamaan ebeHenfä. 

Sljelce fieUä monet päiträt, ei!ä nä^^ fotiin tulett)a!fi, 
niin jo lähtee toinen poifa matfaHe, ja ajaa famaa tietä, 
jota enfimäinenlin. Saaö tulee fe entinen uffo fillefin 
n)a§taan, f^ftj^: ^minne on matfa?'' — ^SKitää finä 
minun matfaötani tal^bot tietää, finuöta ei fiil^en apua 
tule'', njaötafi poifa; »aan uffo ^^ä »aati fanomaan, funne 
ilmaifi poifa »iimeinfin, että l^än oli äitiänfä etfimäöfä. 

- ffSBoi poifa^rutfa", fanoi uffo fiHoin, »ette te lo^bä 
äitiänne, jo§ tik faa ampuneeffi fitä tammea läpi, jofa on 
tämän fanfaan laibaSfa/ — Äuultuanfa ufon puineen, läffi 
poih a\amaan, tuli tammen luoffe futen oli neutoottu, ja 
ampua fätfäfi fiil^en juofellanfa, xoaan ei nuoli fol^ti U\)^ 
nijtfään; ja niin ajoi eteenfä päin, »iiptii fietlä, eifä tullut 
fotiin määrätylle aVaUt, 

Sllfoi fiitä n^t nuorin poifa p^rfiä funinfaalta Vd^^ 
teäffenfä l^afemaan ja ul^fafi tuoba äitinfä tafafi, jo§ l^än 
miätä fen lö^täifi. Äuningaö ei olifi mielellänfä enää 
lagfenut »iimeiötä poifaanfa, fun ei toifiataan näf^n^t tafafi 



Digitized 



by Google 



160 14. SBuorcgta pelaatuö. 

tulcttjafft, toaan fc meni ^^uolen toäfecn, ja alfot tatfaätaa 
famaa tietä, jota »elienfäfm. — ©taällc ci »telä fcr^enn^t- 
lään, f un mli faufana »anl^att ufon »aötaanfa tuleman, niin 
axvozli itfclfenfä: ^eläS l^uolt, tuolta ufolta minun ^)ttai|t 
f^f^ä, etfo l^cin ttetäifi jotafin tuumaa antaa, miUä tamaäa 
minä lo^täifin äitini/ —• Stultuanfa ufon luoffc f^felittn 
l^eti: ^eifö ole täötä näf^n^t fal^ta nuorta mieStä fulfemcvi, 
jotfa läffimät äitiänfä etfimään?* — ttffo fanoi fulfenccn 
filloin ja fittoin, toirffaen toielä lifäffi: ^f^Hä ne olimat 
mclfein ylpeät fulfieöfanfa, ei ne tal^tonect antaa pul^ettafaan 
ttjanl^atte miehelle. SKutta mil^infäS te n^t, :poifafent, aidotte 
fulfea?* — (ySJlinä läffin äitiäni l^afemaan*, fanoi poita, 
^etföon finä, loan^a mieä, tietäifi fiil^en mitään neuiooa?* 

— „®tk taita, :poifa*'fuIta, lötjtää äitiänne*, mirfoi u!!o, 
^enfä minä tiebä muuta feinoa teille neuujoa, f un io§ 
faatte ampuneeffi fen tammen läpi, jofa on tämän fanfaan 
laibaöfa, niin f e on vodi)xoa merffi, että te lö^bätte äitinne.' 

— ?)oifa fiHoin fiittää uffoa annetulta ncutooötanfa, ja 
tatfaStaa ebeUcnfä, funne tulee tammea fol&ti. Säntää fiinä, 
täl^tää tammea f^bämmeen, xoaan fun toiimeinfin laufaifi, 
nuoli fattuifin fol^ballenfa, ja meni lä:pi tammeöta. — ^oi!a 
läl^tec ntjt ]^^tt)ällä mielellä ajamaan eteen fäfin, funne fo^- 
taa fuuren, mal^bottoman »uoren femmoifen, jofa tuffeaa 
Itäneitä tien. ©iinä oli fuuri portti touoreöfa, niin ^joifa 
rupefi fiitä ftfäUe menemään; maan fii^en fattui talon paU 
meluö^t^tto, jofa fielfi porttia aufaifema^ta, fanoen ifäntänfd 
fol^ta fotiin tuleman. Ääöfi ^^min joutuifaöti mennä poi'an 
pois, muuten olifi pal^a tarjona, ^oifa totteli fanaa ja 
poiffefi muoren fimua fiertämäHe txzUtf maan ennen lä^- 
temiötänfä ftjf^i fuitenfin ttjtoltä: ^onfo tääHä mitään 
maimo^il^miötä manfeubeöfa?* —%X)tto fanoi oleman fen ja 
fen laatuifen il^mifen. „©e on minun äitini,* mirf f oi poifa, 
ja niin erofi l^än ttjtöötä. 

Sultuanfa muoren fimuffe, jo fuului ^muoren uffofin' 
fotiin tuleman, oifein muori j^räl^teli, jotta faifui ympäri 



Digitized 



by Google 



I. S^meeQinen f autoa. 161 

feutuja. OtcHa ajelt ftttc poita jonfun aitaa ctftäfetten, 
min ]Gpa lö^ftfin icaitl^cmittan tDcljenfä, jolta alfot f^fcttä, 
miten afta eli; »aan tämä ci fanonut faanccnfa mitään 
fclttää fofo äitinfä lö^tämifcöiä. — ^(Sn minäfään ole 
faanut', fanoi fiöoin nuorcm^Jt, ja läffinjät ftitä n^t ^1^* 
bc§fa lulfemaan, funtic ^l^b^ttiaät ficllä IcöKmäifcn tocljenfä. 
©iliä taafcn I^f^i nuorin, jofi l^än on tietoa faanut l^cibän 
äibi^tänfä; toaan ti fanonut fefään tietäwänfä afiaöta 
mitään, ja niin läffimät folmiftn ajamaan, ja tuliirat fii^cn 
ujuoren fortille taaö, joöfa nuorin loeli jo oli lä^n^t. ©iinä 
oli ^)atocIuö4^tto ^jottilla, funi toiimcinfin, niin f^f^injät 
Itäneitä jo8 itfe uffo^iru oli fotona, ja faimat tietää fen 
menneen folmeffi t?äimäffi poiö afioiHenfa. ?)^^fiwät fiHoin 
porttia aufaifemaan; »aan t^ttö fanoi, ctt^ei fttä faata atf» 
aiota, :portin padUä on fuuri feCo, jofa antaa äänen, jo8 
)}ortti au^aidtaan, ja feUo !un ääntää, niin famaDa on 
löucren uHofin fotona. 9iRitä« fiil^en; a^iata anoeltuanfa, 
hitooimat poVat portin ala fuuren fuopan, ja menittät fiitä 
ftfäHe. ^Xjtto neuttjoi laeille, miöfä l^eibän äitinfä oli, ja 
niin faimat »uoren fifuöta astumaan, meninjät monen f^m^ 
menen l^uoncen läpi, joiäfa oli monet oioet ja poxtaat, funne 
aiimeinfin löpfin^ät äitinfä ^)crimäifeötä l^uoneeSta. ©iDä 
oli fauniit tt>aatteet päällä, forca, fultainen ruunu pääSfä, 
firot, fomaifet fengät jaFaÖfa, ja iStui pö^bän pääöfä jou* 
ttlaana. %ama fun näfi mielten tuleioan l^uoneefen, alfoi 
räf^ttää, niinfun foiran pentu tvaan, paremmin i&n ei 
ofannut l^aaötaa, eifä faaneet Itäneitä miel^et mitään pus 
^ctta. — SKeni fiitä nuorin poifa, fanoi t^töHe: ,fc näJE^^ 
oleman meibän äitimme, voaan emme faa Itäneitä mitään 
^u^ztta,' — ^JDttaf aa ja fäifä^ttäfää Isäntä*, ncutooit^tto, 
,niin fiitä lähtee palaan n^oima poig, ja l^än rupeaa l^aaS^ 
lamaan.' — ^oifa l^eti meni tafafi ja ampua fätfäfi jou* 
feffanfa juuri Iäisellä äitiänfä, niin f e fun fiitä fäifäl^ti 
^tftvin, famaHa rupefi l^aaötamaan jo, ja f^f^i poiHlta: 
»mitä te l^a*ette?' — ,SSRe ]^a*emme teitä', ttaötafltöat 

n 



Digitized 



by Google 



152 13. 5lnjaimetoin toaUa. 

mutte fittc paltan maffaift; f^ötänfö, taattofcnt?^ — „^o, 
ftjötä, paljonfo tuo ftjönee", »aötafi taatto. — ?)otfa fiitä 
mpz^i elättämään metfoartfa, f^ötti, f^öttt ailanfa, niin fiffc 
toaötinen fulfa Räntään faönjoi. SBuoben ^ääötä ^ittoft fe 
fulfa purötoöta, ja mctfo lenfi tie^enfä. — „®t fiitä n^t 
oli fpöttämäötäfi*, fanoi poi^an nainen, nauroi mtel^ellenfä; 
mutta iltaifeHa tuli metfo järellenfä, \a rufoeli poifaa: 
,ft)ötä minua toinen »uofi!* — *})oifa fuoätui f^öttämään^ 
ja metfolle taafen fa8tt)oi l^opea=^fulfa purStoon, jofa »uoben 
päästä putoft fiitä, toaan metfo taafen lenft poiö. SHaöa 
fuitenKn tuli järeHenfä, fa fanoi pofaffe: J^ötä »ielä foU 
maö tt)uofi!* ^oifa f^ötti, ja muoben päältä fa8tt)oi met^^ 
fotle fultasfulfa, t)len faunia, jonfa pubotti pur8to8tanfa ja 
lenfi tie^enfä. SÖaan ei fau'affi jäänet, illalla tuli tafaft, 
niinfun ennenfin, l^pmäeli ft)öttäjätänfä, ja fanoi: »no, n^t 
tule palffaafi folmen ujuoben ft)ötännä§tä ottamaan, noufe 
ferättcni!" — ^oifa afetti^e Itänen fiittjiUcnfä, ja metfo 
läffi meren päällä lentelemään. 5toufi, noufi ijll^äälle 1^^* 
»in, ja f^f^i poi'atta: »miltä näyttää meri filmiSfäfi?^ — 
»9iiin on f un feutan poloja'', ujaötafi poifa. ©iitä laöfi 
n^t metfo poi'an putoamaan fePäStänfä, toaan ennenfun 
mereen paiöfa^ti, lenfi l^änelle eteen, fomitti fiipenfä aUe, 
että pääfi poifa fel!ään taa§, ja fanoi: »niin minuHatin oli 
l^ätä, f un enfi^ferran ampumaan yritit." — Äol^ofi totfen 
ferran taitt?aalle, \a ftjftji: »miltä näyttää meri filmiöfäft?* 
— »5Riin on f un formuffen f of öinen toaan", »aätafi poifa, 
\a famaöfa pubotti Itänet metfo fePäätänfä taaS; mutta ei 
fuitenfaan mereen antanut pubota, toaan foaitti itfenfä alde 
iaa^f \a otti uubellenfa poi'an felfäänfä. ^ai fiitä fol^oa* 
maan niinfun ennenfin, noufi aina tjlemmäffi taittjaaHe, ja 
f^f^i: »miltäpä näpttää n^t meri filmtäfäfi?" — »@i ole 
fun neulan filmän fuuruinen enää", toaötafi poifa, ja fa^ 
maöfa pääöti pnet metfofin fePäötänfä, että oli \o mereen 
putoamaöfa, maan tuli fuitenfin amuffi mela, otti uubel* 
lenfa felfäänfä, ja tohtM poi^alle: »finä fun toifen ja f oi* 



Digitized 



by Google 



13. ^tvaimetoin toaUa. 153 

manttctt fcrtan yritit am:pumaan, minulle tuli aina fuu* 
xempi mäf niinpä finuStalin oli tciStc ja lolmanncöti fcräö* 
tatti pubotcöfafi ferta lerralta J^iracäntpi.* — „^0f da, 
metfo=fuIta, enää ^)ubottele!* rufoeli :poifa. — ,&n pubo* 
tafaan, en^, fanoi mctfo, »armal^bitl^an finafin »iimein 
minua/ gäffi lentoon fiitä, ja lenfi lentämiStänfä ^l^ä. ^iU 
fan mattaa ment^änfä, f^f^i ttiimeinKn ^)oi'aIta: ynä'ct!ö 
mitänä?" — »Onl^an fun n)a^ti^pat\a^\ toaötafi poifa, 
i^tnolta etäältä nättft)/ — ^©inne lennän n^t*, toirffoi 
metfo, yftellä afuu nuotin fifäreni, fun perille pääfcmme 
ja ^an minua fpöttämäStäfi tal^too finua ^jalfita, niin p^^bä 
aioaimetointa xoattaa/ 

6i aifaafaan, niin oltiin jo »aöfi^innan luona; mctfo 
fiHoin muuttui fiinä miel^effi, ja mentiin fifätle. ©iellä 
fi[är tulee »eljeänfä tewel^timään, fanoo: ^^no, miöfä, njeif^* 
fofeni, n^t olet folme »uotta oHut?* — ,,Sämä mie§ mi« 
nut elätti*, fanoi toinen. ,3l0f mitä finulle fiitä palfaffi 
^itää?" f^f^i linnan emäntä poi'alta. — »3o8:pa]^an faifin 
att)aimettoman »af an*, ttaötafi fii^en ))ot!a, niinfun metfo 
oli neumonut; xsoaan ei annettu Janelle [itä, [anottiin: ,yOta 
fultaa, l^opeata, ota mitä toainfin ta^bot, emme »oi aaai* 
metointa »affaa antaa." — 5Kitäg fii^en; poifa ei fanonut 
muuöta palfaöta l^uolittanfa, ja täl^bettiin »aöfi- linnalta 
poiö. ©männän »eli muuttui metfoffi uubeHenfa, otti poi*an 
felfäänfä, ja läfji lentämään taak — Senfi, lenfi, min lie* 
nee lentän^tfin, meri aUa, tai^aö pääDä, niin f^f^i poi^al* 
ta: i,nä'etfö mitänä?* — ^^SluoUa etääUä on fun l^opeainen 
patfaö*, loaötafi poifa, ^fen^än fiellä afuneefin?* — »©e 
on mun feöfimäifen fifäreni linna*, »irffoi metfo, ^fun tu- 
lemme finne, niin aaaimetointa »af f aa fi^f^ ))alfaötafi.* — 
Äol^ta oltiintin fiopea4innaöfa, faufaafo fe metfo fitä »äliä 
lenfi; »aan ei annettu a»aimetointa »af f aa fiitäfään, tä^* 
tt)i läl^teä palfatta fieltäfin. Äot»an matfaa lennetttjänfä, 
fanoi metfo taafen ^)oi*alle: ^eroitatfoö fulta^patfaöta, jofa 
tuolta etäältä näf^^? ©e on mun »an^imman fifäreni 



Digitized 



by Google 



154 13. ^»aimetoin n^affa. 

Ituna; menJäcimmc ntjt ftnne, ci!ö tuolta jo ^alffaaft an= 
ucttatfi/ 

^pääötiiupä ptxiUZf uitu fteHct UJttmctufiu tämx mctfon 
faua tobefft. Äulta4tunau cmautä ilosmtcHu tcrnjcl^tt vozU 
jcänfä, jofa u^t oli mtel^cnä taa^^ f^öttt, juotti fDUtu fum- 
^jaaftu, ja antoi poi^aUe amatmettomau loafau ^^alfaffi, fun 
fe ^ämn loeitfoaufa uiiu fau'au oli clättäu^t. — Slifaufa 
tääDä Icttätt^ä, jätettiiu fittc linuau cmauuäHc jääl^^ttjät^ 
fct, metfo otti mieleen ja aujatmettomau loafau fcräDcnfä, ja 
läffi utibcu fcra leutoou taaS. 5DZentitn, mentiin määrät^ 
tömiä matfoja, min aitaa lienee ment^fin, niin alfoi jo 
uuiouttaa metfoa lopulla. JDli:pa forfea ujaara itään näfp- 
ti)i8fä, niin fiil^en l^eitti metfo »aaran fuffulalle fannetta^ 
toat fePäÖtänfä, ja it[c lenfi tiel^enfä. Sä8tä!öö miel^effe 
l^ätä !äteen. ^än fiinä murl^eiöfanfa ei tiebä, funue läl^^ 
teä, minne matfata; läl^teä [itä ^itäifi jonuefin, »aan toaffa 
j^feä on. ^Sluota tt)ielä tuoöfa fantaifin!* ameli l^än ttjii- 
meiuKn, ja naffafi »alan maalaan. SBaffa fittoin aufefi pubo^ 
teSfa, ja fiitä linna ta^xooi paifaHe, tuojat, juomat, l^ertat, 
:patoclijat ja faifft, mitä linnan ^^itoon fuuluu ainatin. — 
„^o, ci fummempata!* aroeli mieö, iätui^e tuo'an ääreen, 
ja föi mal^anfa tähteen; mutta f^öt^änfä ja juotuanfa ax- 
»eli lähteä !otiinfa fuitenfin, ei »iil^t^n^t fiinä uubeöfa 
linnaöfanfa, ifämä tuli. 3!ään olifin jo lä^temäöfä, !uu tuli 
toinen mieö l^äneUe »aötaan, fanoi: ^^annatfo minuCe f en, 
mifä fobiöfafi faatu on, niin loien [inut fotiifi?' — Sijata 
teli mieö mieteöfänfä: ^joö tainma, joö lel^mä, joä lammaö 
lienee :poife8fa oHeöfani ))oifiuut, njoinl^an minä tuon lu^^ 
toata, naifeHeni ei ole la^ta ennen f^nt^n^t eifä f^llä täU 
lataan aidalla.* Supafi antatt)an[a, mi lieneeftn fobiöfa faa^ 
tuna, fun »aan finne ^^ääfifi. — ^9io, ota, f erää tt)a!fafi\ 
[anoi toinen, „lä^te!äämme jo matfaHe!* — 9Mie8 olifin 
pi^an toalmiö lähtemään, eifä fiinä oUut fun ^ffi l^ural^uö 
»aan, niin ^än oli jo o^jpaancnfa fotona. SBaan täättäföö 
u^t furu noufi. 5Rainen oli fiellä fauniin lapfen faanut. 



Digitized 



by Google 



13. ^tvoimetoin roafta, 155 

ja hifi fctt fcra mtcötanfa tcttöd^timäan. SKtcÖ^ruRa mut= 
l^ctöfanfa ci tiennyt muuta ncuujoa, ujaan ^jul^ui falaa fillc 
mtcl^clle, jola l^anct fotiin faattoi, ptft^^x J^cittämään laöta 
iDielä motitaalfi ipuobcffi äitinfä luoffc fctiin. — %ama 
fuoStui tuumaan, [anoi: ^no, jääMotil^än poifafi »ielä tänne; 
Tpaan fun minä 3Bäärä:p9erätt nimeen fitä l^a^tan, fiHoin 
pitää antaaffefi, muuten on pal^a tarjona.* 

Äulut fittc muutamia icuofta, ja poita faSaoi fuu» 
rcffi, niin fiitä tuli niin toäfeaä, että fun mielteen foöfi, 
]^än fen färli, jo8 oli elättjä, niin meni fuoliaffi. — ©oi= 
mattiin fiitä ^joifaa, fanottiin: ,finä SBääräp^örän ruofa 
tl^mifia tu^ot!' — ^oifa fun ei ^mmärtän^t fitä, meni 
fijf^mään äibiltänfä: ^mintäl^ben minua SBääräp^örän ruo** 
afft fanotaan?* — SCitifään ei tiennyt fp^tä, meni, f^fpi 
miel^eftänfä. Söiiel^en fiHoin tä^t^i ilmoittaa afia naifeHenfa, 
fanoi: ,fun en ferran fotiini lö^tän^t, tä^t^i mun SBäärä= 
pyörälle luaata, mifä olifi fobiöfani faatu, en luullut pcU 
taa f^nt^neen.* ^oifa fun fuuli afian, :p^rfi fol^ta SBäärä* 
p\)OTaä l^afcmaan, eiujätfä faancet »anl^emmat Isäntä eöte» 
t^ffi. 9loufi l^ettjoifeHe felfään, ja fiirel^ti matfaHe. Sljoi 
fiitä, ajoi, funne mxpvix jo l^eaotnen juo8te8fa, »aan ei »oi* 
nut obottaa, jotta olifi f^öttän^t, »aan l^eitti l^etooifen met* 
faän, ja läffi jaPan aötumaan. Stuli toiimeinfin meren ran^ 
nalle, joSfa lampi oli Iäisellä ja xoaf)än mannerta tt)äli8fä. 
kammin rannalla faöttoi fuuri tammi, ja fen ijmpäriHä ja 
fofo toälistantereella oli tallattu fifa^^aiffa. Sioufi poifa 
tammeen, eifö tuolta tooifi näl^bä mitä. Oli fiellä, fatfeli, 
niin laima tuli mereltä, laöfi fiil^en rannalle fatamaan. 
©iitä tuli ifo jouffo nuoria neitoja laitoaöta, ja läfftttjät 
^)efoIIe lampiin. Slotfet ^l^ben feSfimäifen l^clmoja- fantoi» 
toat, jaffoitoat tt)aatteenfa faiffi tammen juurelle, ja meni» 
töät ^l^beöfä lampiin, ^oifa fiHoin noufi l^iljaa tammelta 
ata§, otti fen parl^aimman neibon »aatteet talteenfa ja fa* 
pufi niiben fera puul^un taaö. 

aRitäö oHafaan? Sulittat neitofet pefoöta, ja fufin 



Digitized 



by Google 



156 13. Slaaimctom roalta. 

»aatteenfa tammen juurelta otti, niin ^ffi fauniin maat^^ 
teittä jääpi 3lo, etfitään niitä, etfitään joö joötafin, niin 
jo feffitään poita tammen latmaöfa. — ,,©illa ne maat^ 
teeni on^at*, araeli fe neito, jofa alaötomaffi jäi, tavoi pou 
f aa rufoelemaan, fanoi: ^fu lienet minulta vaatteeni mt^ 
ni)t, ti)önnä järelle! joö maammoffi, joö meifoffi, joö [i§« 
foffi, joö puolifoffi minulle ta^bot, minä fiffi otan/ — 
SKoifen puineen fuultuanfa, noufi ^joifa l^eti tammeöta maa^^ 
l^an, antoi tytölle »aatteet, ja ft^f^i: ^fenen olet t^tär?* — 
^aöääräp^örän ainoa lap\i% »aötafi neito. — i,5JKi^fä^ä 
l^än on, Isäntä minä l^a^en?" fanoi ^^oifa. — 5fteito fiUoin 
neutt)oi ^äntä fä^mään ifänfä fotiin, ei laiaaanfa ottanut, 
voaan fanoi: , linnaa lifettä naaralla on rautainen fanfi, 
rengaö :pääöfä, maalaan piätett^nä, fen \itä tantta ei tpoine 
maalta fijaltaa, fe ei pääfe linnaan. Äoetal^an fnitenfin 
»oimaafi, ota tämä paxtta minulta, fe tefee finut näf^mät:^ 
tomäffi, ja tuopi ruofaa mitä i!ään tafebot. 3oö linnaan 
pääfet, tule enfiffi mun puheelleni, minä fitte olen mor* 
fiamefi/ 

®rofiÄ>at fiinä n^t toifiötanfa, neito tott)erinenfa läffi 
laiujaanfa; voaan poita piM t\)ton antaman paifan pomeen* 
fa, ia fai SBääräp^örän linnalle maitfe fuHemaan, niinfun 
neunjo oli. Äulfi etfien ^l^ä nuo afat, nämät päiti)ät, ja 
elätti fiHä tietöitä faabutla paifaKa l^enfenfä, niin tuli xoiU 
meinfin neutootuHe »aaralle, joöfa fe rautainen, rengaöpää 
fanfi oli maalaan fiinni taiottuna. Äaiffi ijmpäriötö oli fo= 
ttjaffi tallattuna, fun niin monta jo oli tä\)n\)t fiinä fanfia 
focttamaäfa irti faabaffenfa ja fillä Söääräp^orän linnaan 
pääötäffenfä ; voaan »ielä oli fanfi afemellanfa ^l^tä f omasfa 
fun ennenfin, ei ollut fellään oKut »oimaa fitä fiitä irrotti 
iaa, — 6i poifaa fuitenfaan teloittanut; meni l^änfin iooi= 
maanfa foettamaan, ja fun tarttui voaan renfaafen, famaSfa 
jo fifalfifin fangin maa§ta irti, ja naffafi fen SBääräp^o^ 
rän linnan feinää maaten, jotta faifui fofo ^mpäriötö. — 
2Bääräptjörä par^aatlanfa fattui ruD'alIa olemaan linnaö* 



Digitized 



by Google 



13. 5l»aimctoin »affa. 157 

fanfa, fun fuuli jumal^uffen, niin faaa^ti äffta tötutltanfa, 
fanot toifiHe: ,n^t toieratta tulee ja jaloja, foöfa niin fatftt 
linna jutnal^telee/ — SÖZeni fiitä «fog l^cti näl^baffenfä, 
fufa fe femmoifella löotmafla linnaan tuli, ja olifo rautai* 
nen fanfi afemellanfa; tt?aan eipä ftcDä nä!t)npt fetänä, 
fanfi tcaan oli |)aifaltanfa n^l^bäiöt^ ja ma!afi linnan fein= 
n)ieru!fclla trraHanfa. ^Saifiujat fcraani pettää, foöfa täällä 
ei letänä nä'9*, aweli SBääräpvörä, ,xman fufaö tämän 
fangin täl^än on nafannut, niin tämä minuöta fumma on/ 
5)oifa ftllä aifaa jo oli tyttären pulleilla ItnnaSfa. 
Öli, nä^et, pannut fen t^tön antaman paifan faulaanfa ja 
tullut näf^mättomänä morfiamenfa luoffe l^uoneefen. ©e 
neuiDoi Isäntä ifänfä pulleilla fä^mään, ja poifa meni fiitä 
n^t SBääräp^örän eteen Itäneitä tytärtä p^^tämään morfta- 
mefft, fanoi: ^finuffe minua on toittjotettu, täällä otenKn 
n^t t^tärtäfi fofimaöfa; mitä pitää anfic=töitä tel^bäffeni?' 
— i,@t fittettä ole, poifafeni", fanot SBääräp^örä: ^laita* 
)an enfinnä linna, jofa ei ole maaöfa eifä tainjaaöfa. ©itte 
pitää ftnun ^l^tenä ^önä f^toää, f^ntää, faömattaa, puiba, 
jauhoa, leipoa leipä mun ftjobäffeni. SBiimeffi l^a^e »ielä 
fotme rautanenää metfoa ^l^belfän meren tataa minulle mur^ 
finaffi/ — Äertot n^t poi!a t^önfä morfiamelle, niin fa= 
m t^ttö: ^taHigfa on ^]^be!fän l^ettjoiöta, feitfemeltä h)ö \aVat 
foitfi, fal^belta ei, niillä läl^bemme paloon, ^oifa tefi fen, 
ja Iäffitt)ät pafenemaan. Äol^ta tuli fuitenKn SBääräp^örä 
järeitä; tt)aan t^ttö l^uitoiffanfa loi maahan, niin fiil^en tuli 
touori femmoinen, että tä^t^i SBääräp^örän l^afea fuoffa 
lotoanfa cnnenfun ebeffenfä pääfi. ?ätfi fiitä uubeUenfa 
öjamaan; ttjaan t^ttö l^enjoifet muutti, toifen fitfolfi, toifen 
leHo^jalaffi, ttfe rupefi papiffi, ja mieS tuffariffi. SBäätä^ 
^öxä ei tunne l^eitä, tulee lirffoon, !^f^^: ^nä^ittefo fetään 
tneneirän?* — ^3o ne aifojanfa ^li jo'en onjat'', toaötafi 
^(Ofpi \a luffari. 2Bääräpt)ötä fiHoin patafi fotiinfa, joöfa 
^äfi lirjoiStanfa, että ne fiinä firfo^fa olin^at, toaifP ei l^än 
hmtenut. gäffi fiitä pafenijoita jälleen taaS; mutta t^ttö 



Digitized 



by Google 



160 14. SBuoreSta pelastui 

tulettafft, »aan fc meni ^^uolen toäfcen, ja alfoi tatfaötaa 
famaa tietä, jota »clicnfäfin. — ©täällc ei vokVd fefenn^t^ 
läätt, f un nä!i laufatta »anl^an ufon »aötaanfa tuleman, niin 
axxozli itfeffenfä: ^eläS l^uoli, tuolta ufolta minun :pttaift 
tt)\X)äf eifo \)CLn tietäifi jotafin tuumaa antaa, millä tamaäa 
minä lo^täifin äitini/ —• Stultuanfa ufon luoffe f^felifin 
l^eti: ^eifö ole täStä näf^n^t fal^ta nuorta mieStä fulfemoji, 
jotla lä!ftn)ät äittänfä etfimään?' — Utto fanoi fulfeneen 
filloin ja fittoin, ttjirflaen ttielä lifä!fi: ^f^Hä ne olimat 
meffein ylpeät fulfieöfanfa, ei ne tal&toneet antaa pul^ettafaan 
»anl^atte miel^elle. 9Mutta mil^inläö te nt)tf :poifafeni, at'ottc 
fulfea?" — g^inä. Iä!ftn äitiäni l^afcmaan*, fanoi poita^ 
„etföön finä, loanl^a mieS, tietäifi fiil^en mitään neutooa?^ 

— „&tk taxia, ^joifa^lutta, lötjtää äitiänne*, ttjirfoi uffo, 
^enfä minä tiebä muuta feinoa teiHe neuttjoa, f un joö 
faatte ampunee!ft fen tammen lä^ji, jo!a on tämän lanlaan 
laibaöfa, niin fe on xodt)Xoa merf ti, että te lö^bätte äitinne/ 

— ?)oifa fiHoin liittää uffoa annetusta ncutooötanfa, ja 
tatfaStaa ebellcnfä, funne tulee tammea fol&ti. Släl^tää fiinä, 
täl^tää tammea f^bämmeen, toaan lun loiimeinfin laufaifi, 
nuoli fattuifin fol^baHenfa, ja meni lä^ji tammesta. — ^oih 
läl^tee ni)t l^^toäHä mielellä ajamaan eteen fäfin, funne fol^- 
iaa fuuren, mal^bottoman louoren femmoifen, jofa tuffeaa 
Itäneitä tien. ©iinä oli fuuri portti muoreöfa, niin poifa 
rupefi fiitä fifälle menemään; maan [ii^en fattui talon paU 
meluö^t^ttö, jofa fieifi porttia aufaifemaSta, fanoen ifäntänfä 
fol^ta fotiin tuleman. ÄäSfi ^^min joutuifaSti mennä poi'an 
poiö, muuten olifi pal^a tarjona. ?)oifa totteli fanaa ja 
poiffefi muoren ftmua fiertämälle tielle, maan ennen läl^- 
temiStänfä f^f^i f uitenf in ttjtöltä: ^onfo täällä mitään 
maimo^il^miötä manfeubeSfa?* — St^ttö fanoi oleman fen ja 
fen laatuifen il^mifen. ^©e on minun äitini,* mirffoi poifa, 
ja niin erofi l^än tytöstä. 

Sultuanfa muoren fimullc, jo fuului ^muoren uffofin' 
fotiin tuleman, oifein muori j^räl^teli, jotta faifui ympäri 



Digitized 



by Google 



I. S^meeQinen f autoa. 161 

feutuja. OtcHa ajelt fttte poxta jonfun aifaa ctfidfetten, 
Utin jo^ja lö^ftlin toavi^emman »cljenfa, jolta alfof f^fcDä, 
miten afta eli; toaan tama et fancnut foaneenfa mitään 
feteää fofo äitinfä lö^tämtfeöiä. — ^(gn mtnäfään ole 
faottut^, fanoi ftöoin nuorem^Jt, ja läffinjät ftitä n^t t)\)' 
be^fä lulfemaan, funtie ^l^b^ttinjät fiellä leöKmätfcn tocljenfä. 
@i(tä taafen f^f^t nuotin, jod l^än on tietoa faanut l^eibän 
aibiötänfä; xoaan ci fanonut fefään tietätoänfä afiaöta 
mitään, ja niin läffiaät folmifin ajamaan, ja tuliirat fiil^cn 
nonorcn fortille iaa^, joöfa nuorin ttjeli jo oli fä^n^t. ©iinä 
oK )>atocluM^tto ^jottilla, funi toiimeinftn, niin f^f^injät 
Itäneitä jo8 itfe uffo^piru oli fotona, ja faimat tietää fcn 
menneen lolmeffi t?äiiräffi poiö afioiHenfa. ?)^^fi»ät fiHoin 
^)orttta aufaifemoan; »aan tt)tt6 fanoi, ctf ei fitä faata atf= 
di^ta, :portin jäällä on fuuri teQo, jofa antaa äänen, jo8 
portti aukaistaan, ja feHo fun ääntää, niin famalla on 
tDUoren uHofin fotona, 9Kitä« fiil^en; afiata anoeltuanfa, 
laitooimat poi'at ^)ortin ala fuuren fuopan, ja meni»ät ftitä 
ftfäHe. 3:i?tto neuttjoi laeille, miöfä l^eibän äitinfä oli, ja 
niin faimat »uoren fifuöta astumaan, menijät monen f^m* 
menen l^uoneen lapif joiäfa oli monet ottjet ja ^)ortaat, funne 
tijiimcinfin löpfittjät äitinfä ^jerimäifeötä l^uoneeSta. ©iDä 
oli fauniit njaatteet paäUäf fotea, fultainen ruunu ^)ää8fä, 
firot, fomaifet fengät jaPaöfa, ja tötui ^jo^bän paa^\a jou^ 
tilaana. Sämä fun näfi mieSten tuleioan l^uoneefen, alfoi 
rät^itää, uiinfun foiran pentu tvaan, ^>arcmmin l&än ei 
ofannut l^aaötaa, eifä faaneet Itäneitä miel^et mitään pn^ 
laetta. — SKeni fiitä nuorin potta, fanoi tytölle: ,fc näf^^ 
oletoan meibän äitimme, »aan emme faa Itäneitä mitään 
puisetta/ — yOttafaa ja fäifä^ttäfää Isäntä*, neuiooit^ttö, 
<,ttiin ftitä läl&tee ^al^an tpoima ^)oi8, ja l^än rupeaa l^aaS^ 
tamaan/ — ^oifa l^eti meni tafafi ja am^ua fätfäfi jou* 
feffanfa juuri Iäisellä äitiänfä, niin fe fun ftitä fäifäl^ti 
l^^ioin, famaHa rupefi l^aaötamaan jo, ja f^f^i ^)oi'ilta: 
»mitö te ^a*ette?' — ,SSRe l^a^emme teitä*, loaötaflnjat 

n 



Digitized 



by Google 



162 14. Buoreata pela^tug. 

poi^at, „\a mc olemme tetbän ^otfanne, lä^tefaä n^t mzU 
bän fatifamme ^oU/ — Södmo ftHoin jätti ftiJ^cn fartfi 
foriötu!|cnfa, ja lafft ^oiften fanfa »uoreöta i^afencmaan. 
S:ulttm portille, niin laittotaat :poi'at ättinfä cbcffa pain 
portin afatfc, fitte meni xocmffin poifa, ja fittc fcöftmaincn, 
9iämä »anl^cmmatpa inn pääomat ulfopuoleHe, »iercttiaät 
famalla fuuren timn fuoppaan, jättivät nuorimman wh 
jcnfa finne, ja mcniirat fitä tietä matfaanfa. 

SiJiitäö fiil^en; ci^än fe ^ffinänfä »oinut fitocä fuo- 
paäta tpcntää, tä^t^i jääbä njuoreen. ©ieOä alfoi ti^t 
täxocM touoren fifuöta ja fatfeUa faifcniaifia fapineita jon* 
teöfanfa. Stulipa fitte muutamaan l^uoncefcn, joöta lö^fi 
l^^min forean fauaan, niin fitä alfoi l^än fatfoa ja fum* 
maötcHa, luin fe oli forea. ^i!anfa fatfeltua, rupefi pattc^^ 
maan fau»aa paifaUenfa, maan fe fattui »äl^än ylempää 
putoamaan Itänen fäbeötänfä. (Samatta fun fauma fola^ti 
lattiaan, fiil^en tuli micö paifatte, ja f9fi)i: ^mitää armol- 
linen l^erra tal^too?'' — „@n ta^bo muuta, fun pääfen 
uPo3 täältä*, fanoi poifa; ja tuoöfa paifaSfa meni mieö 
porttia aufaifemaan, eifä fetto, jofa oli portin päättä, anta^ 
nut mitään ääntä. 9liin pääfi poifa muoreöta uFoÖ, otti 
fauioan fanfanfa, »aiffa ei fitä tiennyt, että fen foputta- 
matta tulee pnettc aputatfia, luuli fen portirt^autaifijait 
muualta tutteen, ja läffi fotiinfa päin aMua taöfimaan. ^uU 
fieöfa rupefi Isäntä »äf^ttämään, niin i^tuinfa fimette, ja 
löi fautt)anfa maahan, ©amatta tuli taa^ mieö fiil^en, ja 
f^ft)i: ^mitä armottinen l^erra tal^too?* — »Soöpal^an fat=^ 
fin ruofaa*, »aötafi poifa; ja famatta menimieS ^femaan. 
©ittä aifaa armeli poifa: »al^aö, ei tämä fautta iaiba olla 
marfin mitätöin falu, foöfa tättä faapi mieleen luoffenfa 
tulemaan, pitää pitää taffetta l^^mäöti*. — Äo^ta joutuifin 
ruofa paifatte, poifa foi mal^anfa tähteen, ja mieS »ei tä^* 
teen tafafi. 

^oifa f^öt^änfä aötua jorpotteli faupunfiin; mutta et 
mennet funinfaan linnaan, »aan meni ^l^teen fuutariin, ja 



Digitized 



by Google 



I. S^mcellincn fa«»a. 163 

rupeft Janelle ov^)t<?orafft. Sama fuutart oli m^ö8 funtn* 
faan l^otoHuutart. Saöfä npt potfa' alfaa ommctta töl^Iäta. 
— Äuninfaan l^otoiSfa juotnn ^jaraiHanfa tlosl^äita funin» 
faan puoHfon fotimtuloöta, ja poVan voanf)cmmat »eljct 
oltoat mt)o8fin ftellä. Oltttat, nä'ct, ttall^e^bcllect !untn» 
faaHe et näl^ncenfafäan nuorinta »eljeanfä, ttjaan l^caoifen 
(ct)taneenfa, joSta arnjcltoat mctfan petojen fi)önecn fofo 
poi'an, ja l^e fanotoat lo^täncenfä »uoreSta attinfa. Äu* 
ningaS oli f^Oä palkalla mielellä :potfanfa tä^ben, njaan ei 
juuri faunan fnrnit fitä aftaa, fnn fai loatmonfa tafafi. 

?Ölitä8 oKafaan. ^axiä ptbettaeSfä juontui njaimon 
mieleen, fuinfa fauniit fengät l^aneHa oli touoreSfa olleSs 
ianfa, ja [anoi ufoHenfa: ^^eiföl^an meibän fuutartmme faat* 
taift femmoifia lenfta telpbd, fe pitäifi futfua tänne mittaa 
ottamaan; njaan minä luulen, etfci fe ota te^bäffenfä, jo8 fiHe 
ei pane luoleman l^aaötoHa fitä tt)6tä tel^täaäffi/ — 9lo, lu» 
ningaä taittoi maimonfa mieltä l^^mittää, futfutti fuutarin lin^ 
naan, ja }pam fieHä Janelle tcl^tättjäfft femmoifet ja femmoifet 
fcngät, joiöfa piti otta monenlaifia foriötuffia, joita fuutari 
ei oHut ennen fuuHut eifä näl^n^t; ja jo8 ne eiujät tulift 
taiteen päitään tel^b^ilfi, piti [uutarin fuoleman. — 3:ä8* 
tafö^ l^ätä fuutariHe, ufto meni palhoilla mielin fotiinfa, ja 
baa§toi »aimollfenfa mitä tapal^tunut oli. — 9lpt tuli furu 
mutartn taloöfa, eittjät jaffaneet paljon mitään toirffaa, niin 
clitoat l^uoTeHiäna. Oppipoifa, fun näti fen, p^^ft aftaa 
tictaaffenfä, mutta fille ärjäfi meStari: ^mitä finä tal^bot, 
olipa fe afia milä tal^tonfa, finuöfa ei ole fuitenfaan feti 
tä^ttajätä/ — ei poifa l^etttän^t fiHä, »aan p^^fi nö^^ 
rimmäöti, että fanottaifi Itänette, mifä oli \\)\) ^eibän fu^ 
tuunfa. 3o njiimeinfin ärjäfi meötari: ,,niitt ja niin, fem- 
moifia ja femmoifia fenfiä tal^botaan funinfaan puolifoHe, 
eifd niitä ofaa täällä fufaan tel^bä/ — ir^^og', fanoiop== 
öipoifa, „d (jätää ole, f^Hä minä ne faan te^b^iffi; l^afefaa 
öJaan femmoiSta nal^faa ja muita tarpeita, mitä fti^cn 
ttaabitaan, niin f^Kä f^nt^^ multa t^ö/ — ^SBoipil^an 



Digitized 



by Google 



164 14. fBuoredta pelo^M. 

noita l&afca, xoaxfta fttta ci mitään tule*, toirffoi fuutari, 
ja tmi linnasta ottamadfa tarpeet. 

?)oifa fiffoin fäöli mennä pox^ fiitä l&nonecöta, jc§fa 
l^än rnpefi fcnfiä telemaan, ja fun ral^ttjaö m^jcft manata, 
otti \a hpdf^niti fau^aanfa, niin fol^ta tuli mied )3aifaIIe. 
ja I^f^i: ^mitä armolfinen ^erra tal^too?* — „9tt lengät, 
jotfa jäimät finne »uorcen, pitää faaraafi tänne paifalla\ 
»aStafi poifa. — ^Äpllä ne faabaan*, pafifi mieö, eifä 
aifaafaan, fun toi jo lengät poi^aHe fäfiin. SlamuIIa tufec 
fuutari latfomaan, mitä poifa on faanut ai!aan, niin tääffa 
on poifa puitto*t^on tuumaäfa ja l^arjaa fenfiä, minfä fcr- 
feää. Äol^ta antaa jo fengät mestarille, jofa »ie ne fu^ 
ninfaan linnaan; mutta mestarin antamat nal^^at poltti 
poifa uuniSfa poroffi. — ^ääftpä fuutari linnaan, ja fu- 
ninfaan puolifo foetteli fenfiä jalfaanfa, niin ne fättitrat 
il^an paraaffi l^äneUe, ja olimat niin firot, ett'ei parem= 
maSta apua. — ^^SfiäiStä pibän minä paremmin, fun niistä, 
jotfa auoren ufon linnaan jäivät*, artoeli funinfaan »aimc, 
yfepä il^me on, että tuo meibän fuutari taitaa tel^bä niin 
fauniita fenfiä, fitä n^aan en olifi uSfonut.* — Slitn meni 
fuutari fotiinfa l^^ujän maffun fanfa, ja oli l^^tDiDänfä, fun 
äiän tattjarata fai. SJiutta funinfaan toaimo taaS fancc 
miel^ellenfa: ^et finä uSfo, funinfaifeni, f uin mutta oli fan-- 
niS l^ame ftettä ttuoreSfa otteSfani; ciföl^än tuo meiban 
fuutarimme ofaifi tel^bä mutte femmoiSta l^ametta?* — 
©iitä futfuttiin fol^ta fuutari linnatte tulemaan funinfaan 
pul^eette, ja tääffä fanottiin Itänette, että: .rfi^iJ" liitää fem- 
moinen ja femmoinen l^ame tel^bä, ja joS et faa tcl&neeffi, 
niin päältäfi pääfet/ Stoinen f^ffä fanoi: ^enl^än minä 
ole räätäli, enfä taiba niitä töitä tel^bä*; »aan ei auttanut 
mifään, tä^t^i »aan ottaa fieltä »aatetta ja »iebä fotiinfa. 

©teliä taaSfin fuutari pal^oiffanfa »aimonenfa, fun 
ei ofata l^ametta tel^bä, eifä näl^bä neuttjoa mitään. — Su* 
Iccpa oppipoifa ja f^fp^ fp^tä, miStä on Ideittä pal^a mie^ 
lenfä, niin fuutari »iimeinfin fanoo Itänette fofo aflan. — 



Digitized 



by Google 



L S^nieetttnen fauioa. 165 

,@iföö^an ^SAadUl' artocit ftt^cn potfa;^ jo minä ennen 
elin räätälinttn opidfa, eifol^än tuota femmoiSta Rämettä 
\aatai\x tel^b^fft; menläa^än poid taai tädta tt)o*\)uontt^ia, 
tita jaan ^ffinäni fitä laatia/ — 310, laitti läffiaat ^cffi 
munalle manata, ja |>oifa jäi ^ffin l^uonecfen. 3o topntti 
mäihän faun^aanfa, niin fiil^en tuli mted famadfa, ja fanoi: 
»mitä armoDinen l^erra tal^too?' — ,®e l^ame, jola jäi 
finne »uoreen, |jitaa faamafi tänne^, »irffoi poita, eilä 
fiinä ollut lun ^fö^fafö, fun l^ame tuli poi^an fäftin. — 
äamuKa tulee jo »atl^atn meWari fatfomaan, mitenfä tt)c 
on poi'alta joutunut, ja tollo fe on afiaan päinlaän. @teDa 
oli poifa tä^beHä t^öHä oleminanfa, pu^biöti, filitti el^timifeen 
\^mttta, fanoen olleen aifa fiirecn fitä tel^beöfä, ja föffafi 
fcn famalla mettariHe fäfiin. Siioöta mcötarille f)r)Voa mie* 
Ii. — SKeni »aimonfa luoffe l^eti, ja fanoi: ,,taitaa fc tuo 
oppipoifa oHa melfoinen mie8, fun ofafi taammoifen ^a- 
mcen tel^bä, fitä »aan ei toinen tefifi/ ©iinäföö n^t 
ataffatin oli il^mettelemiStä, roaan ei antanut fuutari aitaa, 
juoffutti paifaQa Ihanteen funinfaan linnaan, ©iella fun 
hininfaan puolifo foetteli fitä pääQenfä, fe fävi l^äneUe 
»arfin f)X)toa^ii, \a ^n oli fiitä aifa iloiSfanfa, fun niin 
fauniin l^ameen fai, joÄfa oli fulta*naul^oia ja faifenlaifia fo* 
ri^tttffia; noaan ennenfun fuutari linnoilta n)ielä pääfifään, 
tuidtutti funinfaan n^aimo taa^ miel^eQenfä: ,eiföl^än tuo fuu- 
tari ofaifi tel^bä muHe femmoifita ruunua, fun minulla oli 
tiellä touoreöfa?" — ^Saifipafoettaa", ameli funingaöfin, ja 
antoi fol^ta fuutariKe faaman, minfäläinen tunnu pnen oli 
te^tamä. %aa^ fuutari fäifä^ti armottomadtt, luullen aina»^ 
Kn joutun)anfa fuoleman omaffi, maan fuitcnfi lol^butti fe 
^änta n>äl^äifen, että J^äneQä oli femmoinen oppipoifa, jodta 
ennentin jo oli apu oKut. @i muuta, fun otti funinfaalta 
fultaa m^ötänfä, miötä ruunua tefifi, ja läffi fen fanfa 
foSinfa. ©iellä fun fo||tafi affanfa, »alitti Itänette onnet^ 
tomnuttanfa, ja fanoi: ,miStäpn on funingad fuuttunut 
minuun, fun fe aina panee minulle femmoifia outoja tfitä 



Digitized 



by Google 



166 14. SBuoreSta peCa^tud. 

tel^täiDäffi, n\)t olx\i, fuulcn ma, tämän faanjan faltainen 
fultasruuuu Itänen njaimoHcnfa f)antxttaxoa/ — 3[ffa!aan 
et timnt)t fit^cn ncuujoa mitään, ja niin meni uffo oifpu 
poltanpa Inoffc, ja fanot taa§ okxpm nuben tt)ön l^ancHä 
tcl^tämänä. „3l0f mifä f e on t^ö fcmmotnen?* f^fäfi )3oifa. 
y^lal^ottaifi^al^an fulta-ruunna, }ota pHft tämän taatoan 
mufaincn, ja fe olifi toäleen tDalmiiffi faatanja*, mxttci 
fnutari, ja antoi poi^dHz {en f uninfaan antaman futoauffen 
— i^SBain ei munta\ tooötafi poita, »ei fitte l^ätää ole, 
tt)M minä ofaan fen tel^bä, jo olen fulta^e^^änfin opiöfa 
aitanani fä^n^t, laittafaal^an muUe eri4wone, joöfa faan 
tafoa, niin runnnn piiää aamuQa oUa n)almiina/ 

dlOf mielellänfäl^än f e funtari [iil^en fuoötui; poi'afit 
laitettiin paifaUa.tafomahinot \a paVt, joKa liel^toifi fuUan 
fnlaffi, että oli faiHi.tatpeet loaralla, mitä ti^öl^ön tamit- 
taifi. ^pifa xnpeaa iltaifeöa t^öl^ön, fuutarin läl^eCfä oDeSfa 
alfaa Heittoa, minfä fcrfeää, liel^too fiinä, liel^too, ja fään- 
telee fulta»]^arffoja finne tänne, niin faunan f un meötari 
oli fatfomaöfa; toaan Itänen poi^_ mentyä, otti ^oifa fau- 
ttjanfa ja fopal>utti lattiaan, ©iitä tuli f ol^ta entinen mie§, 
jofa f^f^i: »mitä armollinen l^erta tahtoo?* — »©e fulta-- 
tunnu, jpfa on fieöä n>uoren ufon linnaöfa*, n>a§tafi poifa, 
ja famaöfa tulifin tunnu l^änelle fäftin, joöta :pääfi ^joifa 
fitte taul^aöfa lenjoHe. 

SBarl^ain oli meätarifin aamulla toatorföa, ja tuli fa^ 
maSfa fatfomaan, mitä op^>i|?oifa on aifoil^in faanut, Sama 
parl^aaKanfa on ))u]&biötama3!a tuunua, J&anfaa, fitfa^taa 
fitä faifeHa »ä^en, jotta J^ifi pääötä noufee, ja ^jafotteletfe, 
fun on pitäntit fiKä laiHä liiffua, jotta oifein on [iil^en 
fatf eta. ©ai meötati Itäneitä tunnun, niin famalfa mi 
fen funinfaan linnaan. ©ieKä fatfeltiin ja fumma&teltiin 
fen fauneutta ja fitä taitoa, mifä fen tefijättä pitää oHa, ja 
funinfaan tt)aimofin .t^aätui tuunua, ja fanoi: „M, tämä 
on juuri famanlaatuinen fun fefin, jpfa muCa ttjuoteöfa oli, 
Ihmeellinen fumma, että fe fnutari femmoifia töitä aifaan 



Digitized 



by Google 



I. S^mcclltncn fautca. 167 

]aapx\' — ?flx)t pää^kttxxn fuutari fottinfa l^^ttjän maffun 
Tanfa, ja funtngad U)tela antoi Bän^Qe ritarin fitnnian mtt* 
fitfi; mutta futtenfin ajattelutti f e afia l^finta, miten ^3tti 
fuutann faaba fenunoifet fa^)ii1eet tel^b^iffi, joita ci funingÄS 
ofannut itfe ajateHalaan. — ^SBielä foettelen fertan fuuta* 
m\ artöcli l^än, onfo tnoöa il^mifen taitOf XDain tcfeefö ^än 
jonfnn irpal^an' ttöimaHa niitä fummto;* — |)atfalla \)aettx 
^n fuutarin taa^ luoffenfa, ja fanoi J^aneKc tultua: »finun 
:tJttäa töj^än meren rantaan tel^bä ^jitfä laituri^ jota myöten 
[dmaan p&aiia&xtf \a f en :pitää oleman l^uomenna malmiin.' 
5SJienec fuutari taaÄ Jpal^oilla mielin fotiinfa, ja l^aaS* 
taa perl^eeKenfd, etf ei fe funinga^ l^erleä Isäntä fiufaamaöta. 

— „9l0f mitä l^än n^t tal^too?* f^f^i op}3i^)oifa. ,@e tal^» 
ioo n^t minun tefemöän laituria meren rantaan, jota mt|ö« 
tcu ^jaäfee laimaanfa", fanoi fuutari, »ja fen |»taifi jo l^uo* 
tncnna olla ujalmtino.' — ^9lö, l^eittäfää fc afta taa^ mun 
liattuuni', mirffoi ))oifa, ^pf^Bä minä fiitä l^uolen ^>ibän/ 

— ©e)3ä fuutariöta l^^toä, ja l^än meni manata l^eti, eifa 
ollut enää miBänfä lofo afiaöta. §)oifa lätfi ^öKä !ämele« 
määtt fabuöe, ja fieHä fo^)a]^utti faumaanfa, niin jo tuli 
micö, jo!a f^f^i: j^mitä armoHinen l^erra tal^too?' — „(Sn 
tal^bo muuta*, loaStafi ^joifa, „maan faiffi miel^et, mitä 
u^uore§fa lö^t^^, liitää faamafi' tä^än mun luoffeni l&eti/ 

— „Qf) l^ol^!* fanoi mieö, „^iMa on niin pal\on miel^iä, 
ett'ct»ät fon)i täpn fau^nmfiinfaan/ — ^5fto, tulfoon l^eitä 
fuitenfin noin jonfunlainen jouffo!" armeli poxh; ja pax^ 
Ma joutuifin ra]^ti)a§ta^ etf ei tal^tonut fopia mil^infään.' 
■Altille fanoi poita: »teibän pitHii tel^bä ^jitfä laituri tuol^on 
tncren rantaan, jafiinä ei faa:lii'affi toixp\)ä tel^beöfä/ — 
@ama§fa miel^et famal^tittatfin t^ol^önfä fäfin, ja fiinä fitte 
cli J^eiDä f aleina fitä tel^beöfä — xooi fummaa nujaffata! 

— eifä fiinä oHut pal]on aif aa, f un. laituri oli toalmiö, 
iofa ei oHut ))uuöta, maan felujäStä lofiSta, ja fuuri, fomea 
l^uone oli fen meren«)3Uolimaife8fa pixix^[i, 

SlamuHa noufee funingaS leloolta, ja näfee fen jul^ 



Digitized 



by Google 



168 14. Buotc^ta pelai^tud. 

man rafennutfen rannalla, niin faifä^taa palpanfe(poi|e!ft^ 
ja ajaa faifen ral^ioaanfa fatfomaan ftta fummaa. ©ieQct 
oli itfe laiturin teettäjä l^ueneedfanfa, otoeQe dU pcaxnnt »ar» 
tijat ja tt)ui>redta tuottanut funinfaaKifet »aatteet ja xnu^ 
nun. ®e fttte fapineelta naatti, fun fieUä ifttna Mföttl — 
3o laittaa {uningaS loanl^imman ^oifanfa fatfomaan, fuEct 
fiina niin fauniidfa l^uoneeSfa afuu. @e tulee taiturille^ 
»aan ei p\)^\f feifallanfa, fun laituri on liutaa, fun f^ff^i^ 
nen jaa; mennä fom))urot)H^an ))oltt)ilIanfa, ja niin ^däfee 
))eri(Ie »iimeinfin. Saiturin teettäjä fun näfi »eljenfä tule^^ 
»an, lähetti fo^ta faumaanfa fo^uttamaQa miehen toitfoja 
^afemaan, ja ne paxMa joutuisat ftnne. ^aädt^änfä poU 
n)illanfa«fulfija laiturin päal^än, menee famaDa l^uoneefen, 
io§[a lanfeaa potoiOenfa, ja alfaa fumarreKa locljeanfa; ei^ 
na'et, tuntenut ^änta, »aan luuli jonfun etaifen maan fu* 
ninfaaffi loinen ei oUut fiitä f^aljon miSänfafään, toaan 
fädfi »artioibettfa ottaa mied fiinni ja axAaa felfään notit 
l^^män tamaHo. 9lamä tarttuivat mielteen fäfin toteffen 
ifantänfä fanaa, jofa lyötti jotedtanfafin fovadti, fillä l^ätt 
muisti fita fun »eljet [alpafimat ifiatt muoreen. äSadta 
n>ä§iSfä l^engin ^äaStitoät vartijat ^oi'an fäfidtänfä ja t^on^ 
fimät fotiinfa. — ^SBoi jtnua l^uonofaö!* fanoi toinen <)oifa 
fotiin tulleelle, ,fun et ofannut fen »ieraan maan funin» 
faan ebeSfä oifein itfeafi täyttää, maltaS, fun minä läl^ben, 
niin f^Qä tiebän itfeni »iifaammadti fä^ttää'; ja famaUa 
läffi jo menemään rantaan. @uuri tt)i oli taaS ^äneQä^ 
fin laiturin ^li pääSteSfä, fun ei ^^f^n^t feifaUanfa; voaan 
»iimeinfin perille tultuanfa, oli ^än faifeDa tavalla no^rä 
ja fuuliainen, eifä muuta tel^n^t fun fumarteli. @i toinen 
fuitenfaan l^uolinut ^änen fumartamifidta mitään, »aan an^ 
toi panna fefän f^feffi, ja t^önfi tafafl — ^SBoi teitä 
t^^miä rauffoja!' fanoi itfe funingaö, fun ^>oifa pääfi »ä* 
l^idfä »oimin taaS fotiinfa, ,ä8fen taitaa tuKa afia toimeen^ 
fun minä itfe läl^ben; fiQä ei teistä nä'9 olevan laitetta^ 
roaa mi^infään, fun olette femmoifia toHufoita." 5Riin 



Digitized 



by Google 



n. S^meettinen pittl 169 

läfft utto itfe matfaan, mennäffenfä loieraan funinfaan pa* 
fceHc; xoaan lattutm tc^ettaja fun näft itfcnfa funinfaan 
tuleman, ^ifaOfa laittoi l^emoifet ja tt)aunut Isäntä nouta» 
maan. Saiturin päaf^n ^äädt^a, voei fitte funinfaan f)\xo* 
neejenfa, lifidti, fuutelt fitä, ja oli faifeDa tamalla alamai» 
nen, niinfun ifaUenfa ainaftn. ^Jllfoi fiita jo puf)eVia, fa» 
noi: i^mina olen teibän poifanne, jofa läffin äitiäni ^afe» 
maan^ ja minään fen lö^finfin äitini muoteSta, fittemmin 
fatutin veljeni, joiben fanfa läffin f^eladtamaan fieltä ai* 
tiätti; n^aan l^e |al:paftn>at minut finne, ja »eimät äibin 
m^otänfä, »al^c^bcHcn minua fuottccffi. SKinäl^än ne 
fengät, l^ameen ja ruunun noubatin muoredta äibiUeni, ei» 
^än niitä fuutari omin voimin miten tel^n^t/ (SamaKa 
peitti jo funinfaaffifen pufunfa <)oi§, niin fitte »aÄta tunfi 
funinga^ ))oifanfa, ja menimät ^l^beSfä funinfaan linnaan. 
(Siellä äitifin tunfi n^t la|)fenfa, ja tobiSti afian niin ole* 
man, fun poifa oli pul^unut. 

@titä funingad tutfidtelemaan afiata poi^ilta, ja f^felt 
Reiltä faifti, että: „te*tttefö te niin ja niin, ja fat^>afittefi> 
te »eljenne muoreen, xoain tefo fen äitinne lö^fitte?* — 
3Ritäd, tipaffän niiOä ollut fiil^en mitä »irffamiSta, fun nä« 
fitt)ät ifänfä faiffi tietämän, olimat ]^ä))eidfän[ä maan, eimätfä 
foettaneet afiata fieltääfään. 9lo, fitte fun uffo otti man» 
^mmat ^5oi'at f^nfiCenfä, fe fitte ei ollut mäl^ä fopaffa, 
ftittä maan felfänal^fa Ideiltä f^pf^i ifän furittaeöfa. 

SRutta laiturin teettäjä fopal^utti faumaanfa, ja la^ 
maila tuli miehiä, jotfa meimät fofo laiturin l^uoneenenfa 
pois. — ©iil^en lo^3^)ui fe nujaffa. 



IL S^meeatnen Viat. 

©atafunnaöta. 

ÄuninfaaHe muinoin f^nt^i fotme tytärtä. 3fä fiHoin 
Wofi limiaanfa faiffi maltafuntanfa tietäjät fuutuStaaffenfa 



Digitized 



by Google 



170 14. 3Buoreeta ))elaatud. 

niiltä laStenfa tulenjaiöta onnea, miten laeille cläeöfänfd fä* 
tt)ift. SEietäjiä hxix\)iX)i n\)t linnatte fnuri, fnnri jouffo, ja 
faifti cnnuStittjat fen, ett^ei fal^tcen f^mmeneen »uoteen fu« 
nintaan ^>itätft })ää8tää t^ttäriänfa taitoaan toalfeutta näfe^:^ 
mään, muutoin if^a^a mifä fattuifi. — 8a|>fia ^)ibettiin fitte 
ncMUJon mutaan piilo^^a ^\)mn, ctt'et fonfaan ladfettu lin= 
na§ta urp6; ttjaan oli jo nuorin Ideistä »iibentoiSta »uoben 
roan^af niin arweli fui.tenfin mieltänfä myöten ifä: »ei 
niitä n^t fauemmin xoox pimeädfä fiufata, {ol^an ne ctoat 
tä^fifa^touifia, eifä^än noille mifä ulfonafaan tnUz/ Dli 
linnaa lähellä faunia, faifenlaifia V"ita ja l^cbelmiä faötoatoa 
tarina; niin fiil^cn laöfi t^ttärenfä fämelemään, ja pani tt)ar* 
tijat mufaan. •— SBaan mitenfäS fämifään? S^ttärct fun 
tulimat {muistoon ja alf oinaat fiinä JeSfenänfä iloeHa ja tU 
fata, ei oHut fun .^ffi l^umal^uS toaan, niin fatofiioat mat^ 
tioibenfa mtt)m^t&, eifä ofattu l^itä miltään 'Ctfiä. ©iitä 
noufi n^t furu fuuri ja yleinen fofo (innaSfa. ^mnga§ 
itfe oli fiitä päipäötä murl^eeHincn Xf^ä eifä fen fotoemmin 
Vitän^t lufua paljon . miltään, niin oli mielenfä )ja^a. Oli 
fitte funinfaalla pait\^ muuta toäfeS f olmc l^en:aö«<)altt)elijata 
ja ^f[i ttjäpinen taffi*l>pifa. SJiicK^ttääffcnfä ifäntäänfä tar* 
jofi^e nämä l^erraäsvcitoelijat Itänen fabonneita t^ttätiänfä 
etfimään, ottivat muuta ipäfeä fanfanfa, ja läffitoät tai« 
taitamaan; n^aan. talli«))oifaa eimät fuminneet feuraanfa, 
»aiffa toinen f^Uä p\)xtx ja rufoeli. 

Äului fitte iDiifon päitoäi, ctf ei ]^afu»tt)äfi lÄ^tän^t 
matfallanfa mitään, niin :palafimat enädtä ottamaan fottin^ 
fa; »aan ^ötä letoättpänfä linnaöfa, )3^pfi»ät funinfaalta 
taa^tin luttjan, ja läffittjät toifeffi »iifoffi fabonneita uu* 
beUenfa etfimään. $J:atti=:poifa famatfe ptjrfi ^eibän mat* 
faanfa n^tfin, »aan toifet titoH l^olineet l^äneStä, fanoi* 
»at: ^mitä fenlaifellfa miel^eUä fieHä telemme, ei finuöta 
olifi apua fuitenfaan.* — ^oita tuli fiitä pal^oiHenfa 1^^- 
min, fun Isäntä ei jouffoon otettu, ja meni furnt^fanfa ta- 
maHifeDe t^oUenfä l^affaamaan tammipuita metfään. ©teliä 



Digitized 



by Google 



II. S^mccCiincn piHi. 171 

^l^t^t Itäneen toan^an^juclinen äiä, fo'oItanfa muita it>mifia 
paljoa fuurcmpt, ja fatfcli nauraen ^?oi*an t^ötä. .SOtitä", 
fanoi l^än, Jinä niin nuori poiia l^alfoja l^affaat, annapa 
fun minä foctan/ — ?)oifa, jofa fpttä feffi, ctfei tämä 
loieraS oUut tamaOifia mielitä, ei fuitenfaan fäifä^tän^t fitä, 
UKian* arveli neutt)oa, mifä tuuma n^t oli ))ibettän)ä. ^ol^ta 
Inulilin jo feinon feffincenfä, fiu?alfi firaeeHänfä ^jölf^n 
)}ään tacolle, ja oli l^tä^t^minänfä fiitä, fanoen: ^n^t en 
faa minä firn^eätäni poi^f paxitaaf äiä^fulta, formenne voa^ 
Uin ja toääntäfää »ä^äifen, että lä^tifi firnjeeni irti/ Sliä 
p&Uopää pi^ti^ n^t . formenfct fii^en eifä tietänet maroittaa, 
rvctan toinen famalla fimalfi fimeen ra'o§ta poiQ ja nodti 
oraUenfa. @iinä oli n^t äiä^^Kirfa formeätanfa polf^gfä 
fiinni, ja nipefi ))pcajamaan, p^^tämään poif aa, että pää^> 
täifi Isäntä fiitä. Sämä fuitenfaan ei oDut äiän ]^ät)ä^tä 
oQaffenfa, n>aan fan^i toin^edfanfa: ,,en päältä, elCet fano 
miSfä funinfaan fabonncct tj^ttäret owat/ — »?)ää6tätfo 
marmaan, niin f anon/ »aötafi tuötiäfanfa äiä. — „^ibän 
fanani ainafin^ tafafi ^Joifa, ja äiä fiitä ilmoitti Janelle, 
miten afian laita oli, fanoen: , funinfaan tyttäret on?at muo« 
ren p^iton tt>alla§fa faiffi folme. 9luorin on faban f^len 
Irmatta rautaifeö[a fammiogfo, rautainen ruunu paalia \a 
rautainen förmuö formeöfa. Äeöfimäinen on taaö fiitä ru«= 
tt)eten ]^o))eai|e§[a fammio@)a, l^opeainen ruunu päa^^ä ja 
l^opea^formuö formeöfa; folmaö fiitä läl^tien fata f^ltä f^* 
n^emmäUä, fultaife^fa fqmrnio^fa, ja on fultainen ruunu 
pääöfä ja fultainen formuö , formcöfa/ — „^t)m funmal^an 
tiebän!" ma^tafi poxta, ^»aan miCiäS ne fieltä ^>oiö faan?' 
— r^ol^i ^^ffä ne fieltä tulejöat", »irffoi äiä, ^minä an= 
nan falut fuDe ja afeet, joilla finue pääfet, fun »aan pääd* 
tät. minut täätä/ ^oifa fiHoin firwpellänfä fimalfi puul^un 
taaö ja päadti qiän formen tammen ra'o3ta. irti, niin toi* 
nen fitte antoi l^änelle fö^ben, faban fplen pituifen, ja mie* 
fan ja elementin mettä puteliin ja pillin, ja fanoi: ^nefinä 
n^t faiffi tamitfet, ja. fun tal^bot muoreen mennä, pulkalla 



Digitized 



by Google 



172 14. Buotedta peladtud. 

xoaan pi^ii^, niin to^taat minut/ — ©tttä crfantwat fittc 
ftffä erällä toifiötanfa, iatii^poita lätft funinfaau tattanoUt 
fotttnfa, ja ätä minne lienee pX)oxaf)ian\)t 

^o\)ta fen jälfeen tulin^at m^o3 l^erra^^patoeltjat ^nnd 
»äfenfä fanfa fotiin, »aan eimät olleet etfimä*matfallanfa 
faancet l^a'ettan)i§tanfa tietoa mitään, ^a&i-poita fiHoin 
taxoi funinfaan eteen, ja p^^fi nö^r^^beöfä, että pääfift l^än» 
fin l^afemaan »uoronfa. — ^9JlinuBa ^>itäift afiaöta »ä^än 
tietoa oleman*, f anoi l^än, „jääfööt n^t I^erra8«^)atoelijat 
fotiin, minä läl^ben ^ffinäni etfimään.* — Äuultuanfa l^ä^ 
ncn ^j^^ntönfä, falli funingaö Itänen mennä, toaan fanoi 
furuiöfanfa: ^tuöfinpa niiötä mun tyttäriltäni finäfään tit^ 
toa faanet, fun eiaät muutfaan, loaan f ä^l^än fuitenlin foet:* 
tamaöfa, f un mietefi tefee.* ^oifapa f un lutt?an fai, ci fau^ 
faa arnjeHut afiata, voaan läffi matfatle l^eti, ottaen ne äiän 
antamat afeet m^otänfä. S^ultuanfa metfään, ett'ei luullut 
fenenfään Isäntä näfetöän, foitti fitte, i>ii<)al^utti ^)illillänfä, 
niin fiil&en tuli fe toanl^a äiä, jolta formen oli tammen 
ra'o8ta ^^ääötän^t, Itänen ti^fönfä, ja f^f^i: ^jofoö n^t olet 
malmio läl^temään?* — »So*, mirffoi ps>ih, — i,Sfio, tule 
fitte i^eräöfäni!'' fanoi äiä, ja läffi Itänette tietä ncumomaan, 
fulfien cbeHä ^^ä. — SDlutta I^erra8»^>alweliiat, jotfa feffi* 
n>ät taIli*poi'an linnalta lä&tetoän, tulijat falaa jäPefifä, 
näl^bäffenfä minne tuo menifi. Sl^meeffenfä näfimätf in, mi* 
ttn })oifa pilliinfä j)ul^altamalla fai toanl^an oubonnäföifen 
diiin t^fönfä, jonfa ru})efi fulfemaan jäPeÖfä, ja feurafiioat 
mäj^en l^eitä perä^fä. Soifet eimät tietäneet fiitä mitään, 
xoaan fulfiioat l^uoletoinna ebellenfä aina muoreUe a^ti, joSfa 
oli fe peitto afuntoa, jofa piti funinfaan tyttäret loanfina. 
34iltuanfa refän fuuHe, joSta tie aleni »uoreen, laöfetti äiä 
enfin ^>oi'an fö^fillä ftnne, ja meni itfe ^jeräStä. — ®iMa 
tuli n^t faban f^len pää^^ä rautainen omi eteen ja tufli 
Ideiltä tien, maan äiä neumoi poilaa \a fanoi: ,ota mieftaft, 
joHaö l^öt omen riffi!" — ^oifa tefi niin, ja fun ftllä äiän 
antamaÖa miefalla fimalfi omea, niin omi meni f alaiftffi, 



Digitized 



by Google 



IL S^mccHinen ^ifft, 173 

ja ^Sadttut ftfaDe. %a&M tdtut n^t luntnfaan nuorin tp* 
iax rantatfedfa lammiodfa, rautainen tuunu ^aSA\a ja rau^ 
täitten fonnud fcrmedfa; mutta ttuoren peitto, joQa oli fuuti 
fattvt ^aädfa ja ^Ifi filma n>aan oi^a^^a, oli ttfe l^anta toat^ 
ttotmadfo. Sama jo nodtaa |)aatänfä, fanoo: ,,lo^, l^ol^! 
\opa taäOä i^mifen n)eri l^aifee', ja rupeaa noufemaan pcd^ 
faltanfa; mutta t^tär cötelcc Isäntä, fanoo: ^citaöfä ole mi- 
tään, iotppi tuodta lenteli ^Ktfe, niin fiQa mifa lienee taa^ 
bon pala fuuöfa oKut, — fe ta§fä l^aiöfee/ — SBuoren ^eif^ 
To, jofa oli tt)ä]^änafoinen ^^min ja n^anl^a, et eroittanut 
omen fuudfa feifottata poitaaf rcaan uiloi tyttären ^ul^een, 
\a afettui jallenfd. £)Ii fitte uuni ifäan lämpeämaSfä ja 
xoitttM feifoi fuuri rautainen l^anfo, jolla aina n)uoren ^eiffo 
^jutta faäntcli uuniöfa, niin potta ^il\aa fen otti fiitä, fuu* 
menfi enftnjta liebeSfä n^ariffi, ja ^idti fiDä tuIifeOa rau^ 
baQa muoren f^eifolta ftlmän paatta ^ul^fi. 2:ädta n^t louo^ 
rctt ^ciHo tuöfiöfanfa latoal^ti attia feifallenfa, ja ru^^efi 1^0= 
fumaan ^m^ariÖenfä, filjuen niin, että fofo »uori fajal^teti, 
myaan lun oli fofea, ei tatooittanutfaan ^oifaa, mutta iama 
to^ia mielaUanfa tem)>aft Itäneitä pään poifti ©iil^en tuli 
ftttc oiafin poVaHe neumojaffi, ja fanoi: »n^t on nuorin 
t^tar pelastettu, ota n^t ruunu Itäneitä paatta poi^ ja for^ 
mud formedta, ja fe leiRaa l^alfi. ja latle toinen ^uoli ttf^ 
lonäft ja toinen ^ane tilaHenfa tafafi/ — ?)oifa tefifin 
niinfun neumo oli; ja!oi miefaUanfa formuffcn f aistia, piti 
toifcn puolen itfe, ja toifen <)UoIen pani titallenfa ta!afi; 
mutta ruunu jätettiin finne touoren ^eifon fammiol^on, ja 
htninfaan t^tär läffi ^oi^an ja äiän matfaSfa fieltä ))oid. 
^t oli feöKmäinen t^tär |)eta8tettatDa. ^xa la8= 
letti poVan ja fen pelastetun tyttären fata f^Itä f^toemmäHe 
muoreen, ja meni itfe m^oS ^Jeräsfä. ©ieHä tuli laeille 
n^t ^o^eainen otoi n^aStaan, maan äiä neun)oi taa^ poitaa, 
fanoen: ^ota mieflafi, Ipö oxoi rilK!' 3a poifa fun tefi fen, 
omi aufefi l^eti, ja :|?aädtiin l^o^eaifeen fammio^on, jodfa 
oli hininfaan leSlimäinen t^tär afuntoa, l^o^jeainen ruunu 



Digitized 



by Google 



174 14. aSuorcöto pclaötu^. 

paäi\a ja ^o;pea*formii3 fcrmcSfa. ©ilta otti nt)t poifa ruu=^ 
nutt päältä poiö ja J^cttti fammiol^on niinfutt ttjiimcintin; 
»aan formu!fen ^alfafi micfaCfanfa fa^tccn ol^itmcen ofaan, 
joista toifcn ^jaiti taltccnfa ja toifcn tilattcnfa ixjttaten for* 
mecn, ja lä^bcttitn ^^tcnä ftttc faiffi fammioöta itPol — 
©iita äiä taaSfin laöfctti toifct fata f^Ita f^iocmmaÖe fu^ 
ntnfaan loanl^imman tyttären tpK fultaifectt fammiol^Dn, 
joöfa ta^jal^tui fantatfc fun ennehfin. g^öt^anfä miefalla 
DiDCtt ptrStafft, cttafifallc :paä9ttin, otli poifa !unin!aan 
tyttäreltä futtaifcn ruumin päästä f a jätti fammiolpon; 
»aan formuffcn jafoi hf)txa taa^, piti totfen puolen it[c ja toi* 
[en antoi tyttärelle tafaft. ©e fun oli tel^t^nä, lä^bcttiin fa* 
puamaan »uoreSta ^168, äiä ebetlä ja toifet jäfeSfä. ©iten 
p^r'ittiin porraS portaalta ^lemntäffi, ja äiä aina autteli 
tbifia. Suli fitte »iinteinen nou§tatt)a, niin äiä fapufi 
ebeHä enfin, noSti fiitä tyttäret järeSfänfä, ja »iimeifeffi 
rupefi nostamaan poif aa. — SBaan mitenfäS fän^ifään? 
Dltttjat ^erraSspatoelijattin joutuneet fiil^en tt?uorelIe, niin 
lä^eStpttoät äiää I;änen »etäeSfänfä, ja fun poifa ifään oli 
maan pintaan tulemaSfa, fteppafitt?at äiän ält|ämättä fot^ben 
äffiä poiffi, tttä poifa pt|6rr^ffin putoft njuoreen tafafl. 
^ämmäSt^en fttä pafeni äiä metfään l^eti, ja l^erraS^palmelijat 
ottivat funinfaan tyttäret fiitä matfaanfa ja roeimät funin» 
faan fartanolle, mannoittaen l^eitä tobiStämaan, mitä l^e 
funinfaatle fanoifimat. Sijtärtett täpt^i pefoSta lumata fe 
^eiHe, ja linnatie tultua, Uromat J^erraS^palmelijat f unin* 
faan eteen, ja fel^uin^at ftinä, että ^e mufa tyttäret njuoren 
peifon ttjallaSta pclaStin?at. — S^ttäret fun »ielä tobiStinjat 
puineen, niin funingaS uSfoi afian, ja ]^erraS*patoelijoita 
fol^beltiin n^t fuureHa funnialla, fun femmoifcn il^me^t^on 
olittjat aihan faaneet. SKutta taHi^poifaa ei muistanut fu* 
faan, ei funincjaÄfaan, fe oli jo unol^bettu; ttjttäret fen 
maan muiStimat, maan eimät tol^tineet l^efään mirffaa l^ä* 
neStä mitään, fun olimat, nä'ct, malan telineet. 

Salli^poifa oli fuitcnftn mielä eloSfa. Äopft fun fat* 



Digitized 



by Google 



IL 3^*"C€Uinen pilli. 175 

fatötttn ja pn p^orr^fftöfä finfoelt maan ^Jtnnaöta alaö, 
färf^i tofo Itänen tuumiinfa ^al^afft; xoaan f «n tointui »ä^ 
l^äifen, muiStt fuitctifiit, että J^änellä oli elementin aettä 
putelliöfa, ja otti [itä fuu^unfa, niin »itfofi järHflenfä ja 
tuli terttjecffi. — @teKä fä»eli fitte »uoren fifitöta furu{§* 
fanfa ja ajatteli onnetointa afaanfa, niin juontui äiän an» 
tama nenmo mieleenfä, ja )>u^alfi piilotteli foetteeffi to&\)än 
^iUiCänfä. Äol^ta tulifin fiitä manl^annäföinen äiä Itänen 
tt^fönfS, ja ftifeli: „mitä tääCfä niin fureöfelet ja itfet, ^joi* 
fafeni?" — ^©itä furen', maatafi poifa, ,fun en ifänä 
täältä n^t enää :pää|e, toaiffa ma funinfaan tyttäret poi^ 
autoin/ — Sliä fiil^en fanoo: ^olifi töäffä forppi muuban 
faapumiffa, joö fe finut jaffaifi täältä poi§ tt)iebä/ — »Ä^Kä 
[c »oi minut täältä fantaa*, teaötafi il^aötuen poifa, ^minä 
olen niin fiufaantunut, nälfäänt^nt^t ja lail^tunut, etfen 
minä enää paljon paina/ — ^liä toi fiCoin forpin fiil^en, 
ja poifa i^tui fen [iiaille, ja tuli niin että tomal^ti maan 
päälle, joihon fitte forppi l^eitti Itänet feräötänfä, ja lenft 
tiel^enfä, minne lienee lentäni^t. 
• Säöfä ar»elee n^t poifa, ajattelee ajattctemiStanfa, 
mitä piti tefemän. Munintaan fartanoon ei enää rol)'ennut 
mennä, fun armafi ^cnaö=palmelijain fieHä olenhan ja pel» 
fäfi niitä, eifä oÖut paiffaa muuaCfataan, miöfä eläifi. Suu* 
maclleöfattfa oli fuitenfin fulfenut \)^ä ebellenfä, ja läl^eöt^i 
jo funinfaan lääniä, ©iinä oli fepäUä maantien »anella 
paja, niin fiil^en poiffefi fepän taloon »iimeinfin, ja rupefi 
fteCiä fepän oppiin. — Äuluipa muutamia »iiffoja, niin 
tar»ittiin funinfaan fartanoöfa feppää. »funinfaan nuo* 
rimman tyttären rupefi, nä^et, mieli tefemään famanlaiöta 
ruunua fun l^äneCä »uoreöfaftn oli, ja l^a^ettiin tämä poi'an 
i[äntä fitä tefemään. 9Rie8*parfa f^Bä ei olifi t^öl^on tal^* 
tonnt tu»etafaan, fun ci u0fonut femmoi§ta falua itfeltänfä 
)^nt9»än, xoaan funinfaan fäöf^ oli fo»a eifä auttanut fe* 
•>än »aötuätaminen; ruunu oli tel^tätoä, niinfun fä8f^ oli, 
9a ja feinoa ei f^f^tt^nä. 9lo, eW)än muuta, täijt^i fe* 



Digitized 



by Google 



176 14. SBuoteata ^cfaltu8. 

^än fä^bä t^ol^onfa faftn »aan. SBumein ufcam|)ta paixoia 
ta^ottaanfa fat fmtcnfm niunun*ta)>atfen aifaan, ja talletti 
f en !untnf aan tyttärelle; mutta etl&an fe f o^Jinutf aan, — 
miötä fc \tppä femmoiöta tiefi laittaa — ja funinf aan t^^ 
tar talletti ruunun tafafi. — ?)otfa fun fuuH mcfitariltaufa 
aftan, mpt^i ajattelemaan, eifo l^än femmotäta falua töoift 
funtnfaan tyttärelle l^anffia, ja fun ^ön tuHen \tppa Tupt\i 
manata, niin meni !ol^ta pa\an ta^affe, ja foittt ftclla, piU 
paf)ntti ^JiUillänfa, toffo tuoSta a^ua otift. ^eti tuHfin Siä 
taa^ poVan t^fö, ja f^f^t Saneita: ^mttaä fottat, ja mttä§ 
ia^boi, ^>oifafcnt?' — ^otfa tt?a8taft : „ funtnfaan t^tär tal^* 
too n))t fenlatdta ruunua, fun ftQä n^uoreSfa oUeSfanfafm 
oli, niin minä fen ^nelle toimittaifin mielelläni' — i^Ä^lIä 
f en faat', fanoi äiä, ja famaSfa ilmeöt^i [e rautainen ruunu 
fieltä touoren ^^eifon afunnoSta fiil^en, millä lienee »otmalla 
äiä fen fieltä tuottanut, 3:ä8täfö8 ntjt ))oifa fät»i "^^noiU 
lenfä; meni ma'ata l^ett, ja ruunun laSfi »uoteenfa toiereen 
lamitfaOe. 

Slamulla l^erätt^änfä meni ^eppa D:pt>ipotfaattfa no8* 
tattamaan, niin näfi ruunun valmiina latoitfaHa. Sl^me* 
telien fitä f^f^i l^än ))0falta: ^fuinfaä ja mifft finä tämän 
ttjöfi niin falaa olet tel^n^t?" — ^^mpä minä fitä falaa 
ottut tefetoinänt', tt)a§taft ^)oifa, ^lopa tuon pauffeenfin olift 
^itän^t täältä fuuluman, fun fitä faifen ^6tä tädfä iatoa 
falfuttclin/ — ,9io, fun olet t^öfi itfe aifaan faanut ja 
fe ]^^tt)ä8ti fulta on f^nt^n^t', fanoi feppä, ^niin läl^be n^t 
itfe ruunuafi funinfaan tyttärelle njiemään, jo8 tuo tuol^on 
ttj^t^iji/ ^oifa ei fuitenfaan läl&ten^t, rvaan täSti meöta* 
rin itfenfä »iemään ja, fun taittoi, fuitenfin fanomaan, että 
fe oli Itänen o))p{poifanfa tefemä. <S>tppix fuoStui »timein- 
fin fiil^en, ja toei ruunun funinfaan tyttärelle, ja fanoi op- 
Jpipoifanfa fen n^t uube8ta telineen, funinfaan t^tär fun 
fatfeli ruunua ja foetteli ^jääl^änfä, fäioi fiittämään fitä 
l^^mäffi, ja fanoi, että fe oli juuri famanlainen, fun fe, jofa 
J^äneUä touoreSfafin oli, jo8 ei toielä paxevxpl ©e})ätte an* 



Digitized 



by Google 



n. SNecllincn pitti. 177 

itettitn n))t i\)toa palttaf \a himngaS Inpafi lääniä n?adtaftit 
mutötaa, joS ImnaSfa mtttoiti fej)pää tamtttaifi. ©tttäföä 
xit)t \tppä tuli l^^öJtllfcnfä, lun afia fiHa taujotn päättyi ja 
l^dn lunniaKa »aifeaSta t^öStänfä ^^ääfi; mieli fiitä jo läf)^ 
iea fotiinfa l^tjtöän ^>aIHanfa fanfa, »aan ftHoin tuli funin^: 
faan t^tär ja e6ti jäänet menemästä. Dli, na'ct, fe teilU 
mcLimn t\)tax naf)n\)t fifärcnfä ruumin, miten oli foma, niin 
Tupefi ^ncnfin mielenfä tefemään famanlaiSta Ipo^jcas^niunua, 
fun l^äneHä »uoreöfa oli. Suli fiiS ^tppää ^>u]^uttelemaan, ja 
<intoi Itänette faatoan, jonfa mufaan ruunu oli tel^tätoä. (S^ppa 
f^ttä äl^ft, että l^änellä oli tt>aifea t^ö tcl^tätoänä, ttjaan ci tol^^ 
tinut u>a§t^§taa, mutta otti tyttäreltä laaman, ja meni fen fanfa 
fotiinfa. ©iettä fun lol^tafi o<)|)ipoifanfa, fanoi l^eti: ^oletfoö 
n^t mieö "^cpzaita ruunua telemaan, täöfä olifi faatoa, joihon 
fatfoen f e <)itäifi tel^tämän.* — f)oifa f anoo fiil^en: .^enl^än 
minä ole fouluutettufaan l^o^eaSta tefemään, il^an minä olen 
fiil^en tottumatoin; »aan fä^fäämme n^t ^l^tenä ^jajaan, 
joS tuo femmoinen falu meiltä f^nt^ifi.* Äaifen :päitt?ää 
tefitt)ät fitä fitte ^^tenä fiellä, funne tuli ruunu »iimeinfin 
toalmiiffi. ©e »ietiin n^t funintaan tyttärelle; »jaan tämä 
fun foetteli fitä, fanoi l^eti: ^ci tämä fott>i, ei tämä fetpaa, 
fifä tämä ole fetoää ]^o))eatafaan.* — 9Ritä8 fiil^en? ©c^)))ä 
tuli n^t ^jal^oiffa mielin linnalta tafafi, fun ei t^önfä UU 
töannutfaan, ja fertoi afian a^julaifellenfa. — |>oifa fuiten* 
faan ei »irffanut ftil^en mitään, löaiffa näfi ifäntänfä l^uos^ 
Ien, xoaan obotti iltaa, että ru<)eaifi meStari manata, niin 
meni ^oUä taaStin pajan ta'affe, ja foitti ^)ii))a]^utti piUiU 
länfä. ©iil^en ilmeSt^i n^t entinen äiä taai Itänen t^fön^ 
fä, ja fanoi: »mitäS foitat ^^iHilläfi, ja mitäö olet ^juutfe* 
!l^e8fa?* — ^Äunmal^an faifin fen feöfimäifen funinfaan t^t* 
tärcn ]^o)>ea*ruunun, jofa fiCä oli »uoreSfa, fe tal^too n^t 
fitä*, »aötafi potta. — ^.^ei! ftjKä minä fen pVan tuon*, 
fanoi äiä, ja tuoSfa ^)aifa8fa tuli jo ruunu fiil^en l^eibän 
eteenfä. %ixita p&a^ ntjt ^joifa manata taaS, l^eittä^t^i itfe 
ujuoteettenfa, ja ruunun ^jani laioitfaUe toiereenfä. 

12 



Digitized 



by Google 



178 14. SBuotcöta pcIaStug. 

^amuKa tulee fe^^pa taai tapania mutaan no&tatta^ 
maan o^))t^oifaanfa ja adtuu l^uoneefen, niin näfee ]^o|?ea:» 
runnun laujitfaHa, ja fanoo ^>oi'affe: »no, finäpä n^t aita 
»eitiffa olet, mitaS ta^bot n^t tuo§ta munuötafi?' — ^Qn 
ma p\)\)bä mitänct', n^aStafi poifa, »n^iefääl^an tunnu !n^ 
ninfaan tyttären focteltaaaffi!* — SEämä ei olifi täl^ten^t^ 
p^^fi ))oifaa omaa t^ötänfä »iemäSn; mutta poita »aötafi, 
f anoen: „d minun fä^ läl^tcminen, fiCä meStari on op^i^^ 
^joifaanfa fuurcmpi/ — 9lo, ^cppä meni nijt itfc ruunua 
tt?iemään ja toi fen funinfaan fartanoUe, joöfa funinfaan 
t^tär fiitteli \itä \a ^anox: ^axtoan tämä on famanlainen^ 
f un mutta »uorcöfafin oli, \a l^tjmin fo))i»a/ SEäötä fepän 
mieti taaS fämi l^^mäffi, f un l^än liitoffet fai; tt?aan et fan* 
faa fitä iloa leStän^t. ®ai funinfaan xoan^n t^tär näl^bä 
fifärenfä ]^o^3ea«ruunun, miten oli fauniö ja fomea, niin miel* 
t^i fiil^en l^^min, \a aitoi mietenfä tel^bä ^nenfin femmoi^ta 
fulta:*ruunua, fun ftettä tt)uore§[a oli ottut. ^SKinfäläincn 
ot)^>i:poifa teittä on, jofa niin taitaa tel^bä ^opxroaaV fanoi 
l^än fe^jätte, „\^^pa n^t minuttefin faa niin fö^)itt)an ruu^^ 
nun, fun näitte toifttte fifäritteni, niin fc on minun mie« 
l^eni \a pnen on fofo maltafunta, »aiffa fuinfa l^uono oi* 
foon/ — SiRitäS, eil^än fiil^en mitä ottut Itpadä tt)irffa* 
miöta; »aan faatuanfa funinfaan ttjttäreltä faatoan, jonfa 
mufaan t^ö oli tel^tättjä, meni l^än fol^ta fotiinfa, ja antoni 
op^ji^joi^attenfa fen tyttären antaman faatt)an, fanoen: ,^te'e 
n^t fultainen ruunu tuon faaaan mufainen, niin faat fu» 
ninfaan tyttären maimoffefi ja ))erit fofo toaltafunnan; 
ofannetl^an tuon futtaStafin ruunun tel^bä, foöfa te'it jo ]^o« 
pta&ta \a raubaSta, ei fiinä nljt minua enää fitä tcl^beöfa 
tamita, fun ei ennenfään/ ©ittä ^jul^eetta l^eitti l^än oppU 
^>oifanfa ja meni l^uoletoinna fofo afiaSta tiel^cnfä; mutta 
fuitenfin |)äätti falaa »äj^ä toroaitx poxtaa tietääffenfä, mitä 
tuumaa tuo pitäisi ©iinä aifeeSfa ei mielintjt ma'atafaan 
finä ^önä ^l^tään, xoaan aitoi otta »alnjeitta fofo ai*an ja 
fuunnetta, jo8 ^oifa l^ajaSfa tafoi wain mitä l^än tefi. ^oita 



Digitized 



by Google 



n. S^mecmncn piUl 179 

taa§ ariraft mcStarinfa mielen eifä Htffunut l^anfäan l^uo* 
neeötanfa, roaan obotti ifäntäanfa nuttutöaffi. ©tila tatootn 
»äj^tmät toinen toiötanfa aina f^bän^öl^on a8ti, niin ^eppa 
»iimeinfin jo nääntyi nncSta ja latoi nufufftin, jotta rinta 
ma^ate^fa forift. ?)oifa !«n luuli ifantänfä mafaanjan, noufi 
fol^ta »uoteeltanfa, ja meni pajan ta^affe, niinfun ennenKn, 
ja pul^altclt ^jiHiinfa. @iita tuli ntjt entinen aiä taaSKn 
^nen luoffenfa ja f^f^i, mitä l^än tahtoi — ?)oifa fertoi 
nxji äiäffe aftanfa ja [anoi, että fen l^än n^t, [en lulta^^ruu* 
nun tamjitfeifi fieftä »uoreSta, ta^ttääffenfä funinfaan tt)U 
tärcn «aatimuffen. 6i aifaafaan, niin ^axVm jo äiältä, 
minfä oli ^j^^tän^t — fiemäänl^än fen äiä taa^ ruunun 
panette l^anffi, ei^än fiinä faufaa mennet — ja meni fiitä 
fitle manata fiaHenfa ja afetti fulta:»ruunun toiereenfä la^ 
»itfaDe. 

Sulipa aamu, ja ^tppä l^eräfi uneStanfa, niin fatoal^ti 
bcti »uoteeltanfa ja tiitel^ti o<))Jt))oifanfa l^uoneefen. • ©ieUä 
näfee n^t fulta*ruunun »almiina taa^ laioitfalla, ja ilpmet* 
telee fitä, fanoo ^pofaffe: »no, finua n^t loaBta on aifa meS* 
täti, fun tämmöifen t^ön ^ö8[ä te'et, mene n^t ruunuafi 
itfe funinfaan t^ttärellfe ttjiemään, että nSCttf jo8 on fo:pitt)a/ 
— »®aifi:pa läl^tca!* fanoi ^Joifafin, ja laittautui matfaHe. 
@i fau'a8 fuitenfaan l^uolinut jafan fulfea, toaan pn^a^i 
pifliinfä, niinfun ennenfin, ja futfui taaS »aulaan äiän tt)^ 
föttfa, fanocn: „n^t :pitäift minun mennä funinfaan farta* 
noloon tätä ruunua »iemään, »aan ilfeä on näin jaPan 
fölfea, jo8 ma fentäl^ben faifin fultaifet tt?aunut ja folme 
^tirenfartoaiöta J^eiooiöta, niin |)aremmin julfeaifin funin* 
faan piikaan tuQa/ — t^o^l f^ttä ne faat, fun et muuta 
taminne', loaStaft äiä, ja tuoöfa paifaSfa ilmeSt^t poi^aHc 
ne, mitä pn oli p^^tänt)t, fefä toaunut että l^eiooifet. — 
$oifa noufi n^t ruununfa fanfa fuKa*tt)aunui]^infa, ja läffi 
fomeaSti ajaa l^ojottamaan niittä l^iitenfarnjaifitta l^etooifiU 
lanfa. — $erra8«patoelijat, jotfa tiefitoät, minfä lupauffcn 
funinfaan »an^in t^tär oli tel^n^t, olijat ftttä toälin lait^ 



Digitized 



by Google 



iSO 14. äBuoredta pe(adtud. 

taneet to^^^ajat tien lutereen ruunun«tuoiaa marten, edtää!^ 
fenfä Isäntä f unmf aan tytärtä faamaöta; »aan ^joifa f un 
tuli näin Icmea§ti ajaen, tap^^ajat etu^ät ofanneet muuta, 
toaan otttmat {umarruffidfa lafit pox^ ))ääStanfa ja il^met^ 
Ulxxocd fcäfenänfä, ntiStä tuo niin fuuri ja jalonnafötncn 
l^erra faattoi oOa. ©iUä tatuoin :paäft poita raul^adfa ebtU 
ienfa, ja tuli niin että l^umal^ti funiufaan ^il^aan. — 5Rouft 
fiettä n^t »aunuiStanfa, ja aStui ruunu fäbeSfä l^ott){*]^uo^ 
neifin. ©tilden ferä^t^i n^t m^öö faiffi muufin ^otoUtoSH 
lo^oHe, ja faiffi fatfeli»at potkan tefemäa ruunua fummaä* 
t\xt\zUa, ^ffin funinfaan t^tärfin, joHc fe oli tel^t^, oifcin l^^pcö* 
feli itoiöfanfa, ja f el^ui ruunuanfa, että fe ofi ifäan femmoinen, 
fun l^anellfä louoreöfafin oli, joö ei toielä u?ä^ät8tä ^jaremjji 

SäStä fän?i ^>oifafin ro^feammaf ft, otti formuf fen ))uo* 
liöfot laffariötanfa, ja läl^eSt^i enfin funinfaan nuorinta 
ttjtärtä, joCe ^Jiöti fen rauta*formuffen ^)Uoti8fon fornicen, 
f anoen: ^eiföS tuo fuulu tcibän formuffeenne?' — 9io, mi« 
täö, fuuluil^an fe fiil^en, ja faiffi funinfaan raati tobiSti 
afian tobeffi. ©iitä meni fitte ^5oifa feöfimäifcn tyttären 
t^fö ja pani niin ifaän taaö ]^o})ea*formuffen ^Juoliöfon l^a^ 
nen formeenfa, fanoen: ^eiföö tuo fott?i tuol^on?" SSiimei- 
feffi fottjitti ttjielä fulta^ormuffcn puoliöfon »anl^imman 
tyttären formeen, f^f^en: ^eifoS tuo oletuoöta?* 3a faiffi 
raati tobiSti taaöfin ja fanoi, että niin oli. 

5iJiitäö taötä? — Äuninfaan t^tar pani lo^ta fen 
fulta*ruunun j)ää^änfä, ja fanoi ^>oi'alle: »no, fun afia niin 
on, finä olet fitte minun ja minä finun, — ja finun 
on f of o toaltafunta/ — Äaiffi ]^o»in »äfi futfuttiin n^t 
fofoon ^nnä muitafin toieraita paljon, ja funinfaan farta-- 
noöfa ))ibettiin fiCe tall[i^>oi'alle ja funinfaan »auliimmalle 
tyttärelle l^äät femmoifet, etf ei paumpia enää faaba. ^oifa 
fai m^öS »aKan rangaista l^erraS))altt)elijoita, miten taittoi. 
^I^ben pani l^än »anl^aa »irfua fantamaan, toifen fi'an 
feläSfä ajamaan ja folmannen määräfi ilmaan ]^eitettätt)äffi. 
— ©iil^en lo^)))ui fe tarina. 



Digitized 



by Google 



15. 4)nben lal^jat. 181 

15. 

©l^talatftä, tätnanfu^tcifia tarinoita on muillafin fanfoiUa, !uten on 
tiettatoadti: 

Surjalatfina: — Äatfo ^«björnfctt og 9Roe, 9iorf!e golfc* 
i'otntt)x, anben forogebc Ubgaöc, (S^riftianta 1852, 91:0 37, fuuuja 
222-234, .©rimöborfcn/ 

Stuotfalaifilla: — ^atfo J£)9lten.(5aöamu3 oc^ ®tcpl^cnö, 
6njcnfta gol!-@agor od^ Äfmcnt^r, 'l:fta bclcn, l:fta l^äftct, ©torf- 
*oIm 1844, dl:o 3, ©, ^©ulbl^oftcn, fDUnlpftan od^ Sungfrun i SroU- 
6urcn', ftaut 37—44 ja 458—459. 

affalotf iHa: — ^otfo ©rimm, ^inbcr- unb 4>augmor(^en, 
©ottingen 1850, jnjeiter S3anb, 91:0 107, finjujia 119—133, „2)ic bci- 
ben SBanbcter." 

9lan3!alatfilta: 1, Äatfo Contes des F^es, par M:me 
D'Aulnoy, ^ariS 1697, fttouia 78—98, ,La Belle anx Cheveui 
d'or." 2, ©amainen tarina on (Jaffan UtUM Icrrottnna firjaäfa: 
?DJart^cnfaat aUer ^blhx fur Sung nnb mt »on 3):r i). SiUtU, S3cr« 
Iin 1845, crfter 23anb, ftujuiHa 344—354, „^(^bn6)in ©olb^aar/ 



I. Va^olatfen antamat ®otttonetttoot. 

Siperiäta. 

Oli unbxMalo miiutamadfa metfamaaSfa, \oi\a afut 
toan^a niic§, joffa oli ^ffi ^)oifa. Sämän talon luona oli 
fuuria foimuja jouffo, joiSfa taaattifeöli afni funret partoet 
teeriä, ^oifa p^^fi ifältänfä lupaa ampuaffenfa niitä; mutta 
tfä fielfi aina fotoaSti ctfei faa ampua ^^täan ainoata, 
»aiffa mifä otifi. SBiimcin ex poxta enää malttanut xoa^ 
roittaaf aan ficltoa, »aan fieppafi ifänfä tietämättä joufcnfa, 
ja ampui ^l^tä tetjrtä fieltä foitouSta; mutta ei ofannutfaan 
otfeaHe l^cngen paifalle, jonfa täl^ben te^ri pääfi lentoon 
»idä ja jonfun matfan pääSfä tva^ta putoft maalaan. ?)oifa 
lätfi fitä n^t tattjoittamaan ja mieli faabatfenfa lintua fiin^ 
tit, »aan fun pääfi läl^cBe, niin tc^ri aina lenteli etemmäffi, 
ja fitä tefoa tel^ben juotfutti poifaa ^l^ä peräöfänfä funne 



Digitized 



by Google 



1S2 15. ^iiben la^iat 

oli \o tötr§tamäaria loitonnut lotoanfa. ©tHä ta\x>oxn iou= 
tui ^)oiIa lintua ajacSfanfa »iimcinf in f^nffaän faloon f au'a8, 
ja ilta alloi jo pimda, niin ta^t^i fumminfin jättää te^rt 
finnc, fc fatofi ^l^f äffiä mctfään, ctfci näl^n^t ci fuulunut. 

Stäätä rupcfi n^t poxla ofoittclcmaan lotiinfa, toaan 
ei tiennyt [uuntaa; lä^bä l^u^j^juroi ftnnc tänne, jo8 jonnc= 
Iin, toaan ci lö^tän^t il^miä^afuntoa miSfään. Suli ^ö jo, 
ja poita mic(i afettua mctfään manata, niin näfi fama^fa 
?)a]^oIaifen juolfcman ol^itfcnfa, pa'ekn fufia, jotfa ^)uriwat 
Itänen lanta^jäitänfä. StuoSfa ^^ailaöfa otti ^joifa joufcnfa ja 
laufaifi fufi*pawecn, että muuban Ideistä fuoli, niin toifet 
fäifäl^titoät fttä, ja läffiioät ^jafoon. (SiitäföS n^t ^t^xoa 
midi ^al^oIaifeCe, lun l^äbäStänfä t)ääfi; tuli fol^ta :>>oi'an 
luoffe ja Kitti Isäntä fiitä l^^toäStä, että Itänet toidä l^enfiin 
pda^tif Iu»atcn loielä ^^»än paltan antaa, jo8 tulifi poifa 
^äncn fotiinfa. — „Sb)M olifi l^^ttä, että ^öfian faiftn, 
tääCä olen tämän paitDää famonnut mctfää eff^ffiSfä ofaa- 
matta lotiin", löaötafi poita, ja fuoStui tuumaan. — ,^9lo, 
läl^be IcraCani aötumaan\ [anoi [tiilen ?)a]^oIainen, ja »ei 
poi^an fotiinfa. ©ieUS ru^jcfi ^joifa l^eti tultuanfa manata, 
fun oli ))aIjo8ta juoffuöta toäf^IfiSfä, »aan itfe ^jcrl^een ifänta 
meni metfäätä ruofaneumoja tuomaan, joiHa ^JcIaStajatanfa 
ruolfift. — SSalon ruofaneiti fiHä »älin fofee l^erättää :pot* 
laa mafaamaSta, ajaa pntä, ajaa ^loS, fanoen Itänen toaa^ 
raUifedfa ^^aifaSfa olehan, ja fä^fee ^afenemaan; roaan ^oifa 
ci l^amaitfe, muutaman fenan i»äl^än aufaifee ftlmtänfä, 
toaan nuffuu fiitä tafafi. — Siulec fiitä jo uffo metfälta, 
ja fägfee neiben ruolaa toalmi^tamaan fiiruudti. j^ol^ta jou^ 
tuifin ruofa toalmiiffi, ja ajettiin ^oitaa [^omään, n>aan et 
faatu l^eräämään, l^cibän tä^t^i f^öbä fe ruofa itfeffcnfä; ja 
taaäfin meni uffo mctfäCe, ja toi fieltä f^ömiStä. 6i »ield 
fuitenfaan poita nouöfut fitäfään f^ömään, toaiffa fuin olift 
nostatettu; ja toielä folmannen erän läffi »anl^a mieS metfätte. 

©iCä aitaa noufi :poifafin mafaamaSta, ja ru^cfi pu^ 
l^uttelemaan] neitiä. Sämä fun oli jo fuuQa [aanut, että 



Digitized 



by Google 



L ^al^ofatfen antamat foittoneutoot. 183 

ifoxta oli talon tfännällc l^^toää tcl^n^t, joSta l^änellc oli 

fauniö ^jalffa annettatoa, d fäöfen^tfään enää pottaa poii; 

roaan alfot tuumitella, mitä Itänen :pitäifi :palfaffi p\)\)taa, 

ja faSfi anomoan ^a^olai)€lta [itä l^cmoiSta, jofa oli toU 

manncSfa farfinaSfa oifcalla puolcKa l^ancu Ij^ctooiö^talliö* 

fanfa. — S^ilecpa löanl^a mieS metfältä, ja nafec poi^an 

toatoeiCa, niin laitattaa l^äncllc ruojan l^ijtoan ja f^öttää, 

juottaa f^Öaifcffi. Äol^ta :poi^an f^ömäötä ))aäStt|ä, lX)'\\)\) 

fittc: ^mitäö n^t, poifafcni, :palfaffcft tal^bot?^ — ^©ntal^bo 

mnnta mitään*, loaötafi ^oifa, ^fun »aan faan fcn l^caoi* 

fcn, jo!a on folmanncöfa farfinaSfa oifcaHa puolcCa fun l^c* 

tooiö-taQiÖfafi; fiBä minulla on piitä matta fotiini, enfä 

jalfaifi jalfaifin fulfca/ — ^SBoi ))oifaifcni!' fanoi ^af)o^ 

lainen, ^f^Hä tal^bot fuurta palffaa, fiBä f e on mun faiffcin 

^ara^ tammani; ota muuta mitäö tal^bot, \xtä minä en an* 

taifi miHään tankalla.' SBaan ei f anonut toinen muuöta 

^alfasta ]^uoli»anfa, ja »iimein iat)tt)i §)a]^olaifcn fuitenfin 

antaa [c l^emoinen, jota poita oli anonut. SBielä antoi pääU 

lifeffi ^3oi'alIe fantelcen, »iulun ja piHin, ja [anoi: ^joS fi* 

nuffc l^ätä tulee miäfä, niin ^oxta täUä fanteleeKa; joö apua 

ei tule, niin foita fitte »iuluHafi; ja jo8 fiitäfään ei apua 

ole, niin ota piHifi, pulpaHa fillä »äl^än, niin tulee apu 

ainafin*. — 9lo, ei muuta; poifa fiitti ifäntäänfä Itänen 

antimiötanfa, otti foittoncumot mufaanfa, ja läffi tammal* 

lanfa ajamaan, ^jaa loäl^än matfaa ebeCenfä, niin jopa 

alfaa tamma l^aaSteöa poVadtf fanoo: „ei finun pibli n^t 

mennä fotiifi, fieHä ifäfi pieffää pal^anfelpoifeffi, xoaan 

menfaämme fiil^en ja fiil^en faupunfiin, fieHä finä ja minä 

tulemme J^^toäSti toaätaan otetuiffi/ 

^oifa fun ameli afiata, näfi l^emoifcnfa neunjon l^^* 
töäffi, ja läffi faupunfiin päin ajamaan, niinfun tamma 
oli p^^tän^t. ©inne tultuanfa, tuli l^än fol^ta faifiHe fau» 
pungtn afuffaille tiettämäffi l^^toän l^cmoifenfa täl^ben; fu* 
ningaSfin fai fiitä fanoman, ja tuli itfe fatfomaan. Slfapaö 
fiitä n^t p^^tää l^emoiSta oStaaffenfa, lupaft maffaa, minfä 



Digitized 



by Google 



184 15. 4)iibcn laajat. 

l^rnnan »aan l^^^tätfi; mutta tamma c8tt faupan, fanct 
pof aHc: yC(a m^ö minua, »aan pr)t)bä fumnfaalta, €tta oU 
taifi ftnut taHt»rcngtffcn|a ia antaift mtnuttcnfin motaa, 
niin laitti l^ancn l^caoifcnfa tulemat i^l^tä fauniifft, fun mt= 
näKn olen/ — ^oita l^aaötelt fcn funtnf aaffe, \a hinfnga^ 
otti poVan \a Itänen l^ewotfenfa cmaan taHiinfa; »aulaan 
talli*renfinfa pani poxi xoifalta. Äol^ta potkan tultua, tult* 
»atfin faifft lumnfaan l^emoifct lil^amtffi ja faunitffi; mutta 
entinen taHi*renfi oli ^joi^affe fiitä afainen, \a etfi faifcn* 
laiita \\)\)tä faabaf^nfa Isäntä ttnr'alta poii. @e fai^jajt ja 
fai^aft funinfaade faiffta fanteita poi'an paä^an, xcaan ei 
funtngaS niistä l^uolinut eifä ottanut fuuffaffenfa. 3o tca^ 
k^tdi tt)iimein funinfaan ebeSfä, ^oi'an fanoneen faaix)anfa 
tafafi fen mainion fota*]^ett)oifen, jjofa muutamia n?uofia ta* 
la^^erin oli metfäan tabonnut. SäStä alloi n^t funinfaan 
mieli tel^bä entistä oiaattiSta fota»l^ett)oi8tan[a, ja l^än fut^^ 
fui ^oi'an cteenfä, ja <3ani fowan el^bon eteen, että fofmeen 
päiioään faaba fe ]^ett?oinen fäftin, muutoin ^jal^a })crifi. 

©iitäfoS n^t l^ätä poi^atte? 3Keni fol^ta tammanfa 
luoffc, ja f^f^i fiitä tuumaa. g®i l^ätää ole^, fanoi tam* 
ma, „mene ja pX)X)ba funinfaalta enfinnäfin fata l^ärfää ja 
anna l^afata ne i^alaififfi. Säl^bemme fitte 'niiben fanfa 
matfaan, ja fun tulemme fiCe ja fitte läl^tectte, niin fiitä 
noufce l^ettjoinen ^{öS, t»aan fitä elä ota, ja fun noufce 
»ielä toinen, elä l^uoli fiitäfään, ennenfun noufee folmaS, 
niin ota fe fitte fiinni ja ^Jane minun fuitfeni fiffe ^jää* 
^n/ — ^oifa tefi niin, fun tamma oli fanonut, ja ajoi 
lä^teette. @ieltä noufi folme l^ekooiSta ))erät^6te mebeStä 
maatte, ja poita otti niistä i»iimeifen, ja piUi fuitfet fuu* 
l^un. |)u]^uu tamma taaS fiitä pneffe, [anoo: „n^t fun 
tästä läl^bemme, §)al^olaifen forpit tal^tottat meitä [^obä; 
»aan ota ja mätä li]^asfa<)^)aleita tiette, niin ^jatjon fun 
ferfeät, ja fuPe joutuifaSti, niin f^ffä ^jääfemme for^j^)icn 
f^nfiStä fuitenfin/ — §)oifa taaS tefi neutoon muf aan fen* 
fin, ja fittä taiooin toi funinfaaffe l^emoifen. 



Digitized 



by Google 



I. ^al^olaifen antamat foittoneutt^oi 1S5 

@i töielä l^cr^enn^t roan^a rcitft funinfoaHc poi'an 
^>ääl^cin fantamaSta. 9tt)t fanot l^an pof an fcl^unccn faat* 
tatt>anfa tuoba funinfaaKc l^ancn »aimonfa tafaft, jjofa jo 
monta aifaa oli ollut fatctfifa. ©titä ^jant funfngaS iaa^ 
poVan laamaan fttä Itänen n^atmoanfa ilmiin, fod!a oK fe« 
^unut »oimaanfa; effet faift, niin fuolema pcrifi. — |)oratte 
^ätä fäteen; menee tamman luotfe talliin, \a alfaa tt)alit« 
taa onnettomunttanfa, eitä: ^funinfaan toaimo n^t olifi, 
htulen ma, ilmixn faatava, toaan miKä)?a [en ^aa, \dta on 
10 aifoja ollut tietämättömiSfa/ — ^Ä^Ka fe faabaan*^ 
»aötofi tamma, ^elä l^uoli furra, ota \a minulla aja fiHe 
famalle lähteelle, joeta l^emoinentin faatiin, ja l^eita minut 
läl^teefen, niin ftita muutun il^mifcffi, fiKä minal^an olen* 
Iin tuninlaan tt>aimo, jota n^t etfitään, xoailta fieKa ^a« 
l^an luona tö^t^i oHaffcni l^caoifcna/ — 8lo, mifäö })oi^alla 
l^atanä, fun femmoifct tiebot fai? 31 joi loilta laitteelle ja 
»iÄfafi tamman finne, niin |e muuttuifin l^eti il^mifetfi, 
tuli fauniifft, futen alfuanfa oli, ja fulfi :poi*an fanfa Iin* 
notQe. Suodta l^^n^a mieli funinfaalle, fun fai fauniin 
maimonfa tala% tiitteli :poifaa laifen linnan loaten fuuU 
ten, ja antoi l^^mät lal^jat ^^alfinnoffi. — SSaan ei »iela 
potta tankaa faanut. SSanl^a renii taa§fin fieli luninfaaDe, 
ttta poiia on u^'annut laatoittaa funinfaan ja itfe tutoeta 
ftaan. 

Zaita^an n\)t luningad fuuttui filmittomätfi :poifaan, 
ja täSfi Itänet ^irttää )}aifalla. @i muuta fun ruioettiin 
poifaa lainaamaan l^irteen, futen faöf^ oli; »aan poifa ^j^^fi 
funinfaalta, että faift loa^an foittaa loielä fantelettanfa en« 
nm fuolemietanfa, ja faatuanfa luman, alfaa foittaa, minfa 
ennätti, ^utta \ama\ia fun fantele ru^fi foimaan, ^iUoin 
failfl l^irttäjätfin tan§fimaan. ?>oifa foitteli faifen fen päU 
toaa \a uuvutti jofaifcn, ett^eiioat f^^enneet ^)aifalta mi* 
Ijlinfoän, ja niin joi l^irttäminen l^uomeneffi. S:aa8 l^uo^ 
mennä fofountui ral^u^aS ^aifaQe poxha mufa l^irttämään, 
mutta »ielä ^>oifa p^^fi, että fuotaifi Itänen foittaa »iu* 



Digitized 



by Google 



tse 15. ipitben la^iat. 

ludanfa, emtenfun l^än maailmasta i^äffi eroaa, ja xoitla an« 
toi funingaS luudan. 9lofo poxla iaa^ alfaa tottaä tDiuIunfcc 
Ici^näa, jodta ^aapi luningaS ja faiffi xd^toai famaUa tand^ 
fimaan, ja fiHa iatvo&a tanSfitti ^joifa l^cita laifcn fenfin 
pCLxroaa, eifa tuDut lotela l^irtet^Ifi. äBiela lotmantena paU 
toanix yritettiin pottaa ))uii]^un ripustamaan, ja fe taadfitt 
pt)))taix Ivipaa faaba :|)iaillänfä foittaa; toaan Iuninga§ ei 
enaa antaifi, fanoo »aan ^Joi^aBc: ^finä olet jo lalfi paU 
toää minua tanSfittanut, ja joS toielä faat (uman, niin minä 
tanSfin itfeni fuoliaffi; ci cnfinfään, n^t ei enää ole aif aa 
foittamifia tuumata, lä^ »aan poii nuora faulaan!' — 
ItRutta poila toaan pt)t)taa nöt^rimmäSti, ja muutlin l^errat 
[anomat funinfaaUe: ,anta!aamme ))oifa«raufan toäl^än »ielä 
foittoa, fun tuo niin nuorena fuolee fumminlin/ ©iitä 
fuoStui n^t funingaS, fun [uoStuifin ^oi'an ^^^^ntoon, »aan 
fibotti itfenfä fuureen luufeen fiinni, ptVcdtn muutoin t&t}^ 
t\)toän[d tanSfia, joS l^än irtonaifena oli. — 5Ro, funingaS 
fun fai fibotuffi, ara^JaS fiCoin poita pufym piUiin^af minfa 
ennätti, ja tuoSfa ^)aifaSfa fiil^t^imät taaS faiffi tanSfimaan. 
2)ffin funingaSfin, jofa oli pVDXi^a fiinni, n^tf^tteli fiinä 
fal^ba fäteen ^loS ja alaS »aan, jotta rvaaiieet Mnitoat 
riffi ja na^fa läffi feräStä. — So tulee fiCoin itfe uffo^ 
Valdolainen poVaUe a»uf[i, ja fj)f^^: ^mifä fuKa, ^)oita[eni, 
on l^ätänä, fun finä n^t fcmmoiSta il»että pibät^" — ^SäSfä 
tal^botaan minua l^irttää*, »irffoi ^)oifa, ^ja tuoSfa on fel^ir- 
^xpniXf joihon ne minut ripuStaifi»at.* — „SBain niin, toain 
tefifiȊt ne femmoifia!' fanoi ?>a]^olainen, ja faa^jaft fa* 
maila l^irfi^uun, jofa oli [uuri l^ongan fanto juurinenfa 
maaSfa, ja l^eitti fen JjloS ilmaan^ tWex fen fo»emmin nä« 
f^n^t. ©iitä f^f^i fitte ^)oi'alta: ,fufa§ fe on, jofa ta^* 
too ftnua l^irttää?' — ?)oifa neu»oi funinfaan, jofa oli 
fiinni fuufeSfa, ja ^amaUa faapa^x »anl^a mieS fen fuufen 
f äteenfä ja antoi fiCe femmoifen finauffen, että fe meni mie* 
l^inenfä :päi»inenfä ^loS näf^mättomiin, minne lienee piU 
»iin fabcnnut; ja niin pääfi ^joifa l^eibän fäfiStänfä, ja 



Digitized 



by Google 



II. Äulta-orit, fulta-toaöta, nuotta Ja piKi. 187 

ta^xva^ pani Itänet luninlaaffcnfa cntifcn l^altijanfa fiaati. 
— ©tilden fc toppnn tarinaftn. 



n. Sttdia-oint, Mta^aUa, nuotta ja piUu 

Ät^tctpatoaaralta. 

OH fö^l^än loiömicl^cri ))0tfa taloSfa ennen folme 

touotta renfinä, eifä faanut palttaa mitään, ruofanfa cbeStä 

fat rx>aan paltotUa. Oli fiinä taleina joufi fitte, niin poih 

^)^^fi fen toimelta töuobclta ))alfaffenfa, ja ifäntä, joöta 

luitenKn fätöi fääliffi poilaaf fuo^tui antamaan, mtnfä 

l^an pt)\)^t |)0ifa läfft fitte ^jal^oiUa mielin aötua n^r« 

f^ttelemaän tietä myöten, niin nä!i adtueäfanfa tien n^ie^ 

rcgfä ifott l^ongan, ja fen l^ongan tol^baöfa oli ^^iibenstouori, 

näf^i tielle, ©eifal^tui ^joifa iätä il^meettiötä ^jaiffaa fat* 

faötamaon; niin Itänen fiinä feifoeöfanfa läl^tee ^iiben^touo- 

reSta <^iiben poita ^\)ppaamaan l^cnfaan päin. Z)lipa ^\xila, 

fiinä Iäisellä rutjotti Itpän toefätoöfa, niin aVapa tämä 

^iiben :poifaa ajamaan f^obäffcnfä. ^iibtn poih l^äbiöfänfä 

päätt)i fitä l^cnfaa toisti ja tapuli fiil^en; toaan ^ntta ci 

fillä pä&&tänt)tf mutta tutjal^ti fiil^en l^ongan juurelle Isäntä 

»aistimaan, ja fun nä!i ^joi^an titHä feifomaöfa, ru))efi 

?j^9tämään Isäntä awu!fenfa, f anoi: ^ammu, toeli-fulta ^3oi* 

fafeni, tuo ^iiben poiia tuolta l^ongan kttoaSta, en idälläni 

f^ö elo»iäfi/ — ^iiben ^joifa taafen toaWofi l^ongaöta: 

»ammu »ainen, ^oifafeni, tuo O^uffa ^juun juurelta, minä 

malfan fuHe enemmän palUaa; tää on emä^l^uffa, tefec paU 

jon ^oilia ja f^öpipn tämä itfefin; fiitä faat toielä ruf= 

laifet na^^aita, fun ammunet/ — SRo, tämä ampni laulan 

l^cngettä, ja *^iiben ^joifa pää^i l^onga^ta maalaan, ©anoi 

jtitä ^jelaStajaHcnfa: ^tule n^t ^)alffaafi perimään meiltä*; 

ja toei poVan leraHanfa touoreen. 

©iellä annettiin n^t poi'aUt fulta*orit })al!inno!fi, ja 
l^än mieli läl^teä fen fera poi^^ toaan ^iiben poita tuli \a^ 



Digitized 



by Google 



188 15. JF)iiben (a^ot 

nottiaan: »cläl^an tötclä mene, »tela ftnuOe annetaan cncm* 
mänftn, fatfo »aan jäPelleft/ — 9lo, poita tneni toihan 
mattaa, \a fatfot fiita jäfettcnfa, niin \o l^uubettiin tafafi, 
ja annettiin fultasmaöta Itänette. %aai tuli ^iiben ^Joifa 
fiil^en, ja f anoi: „tla^n roieiataan (al^be lo^baStanfa poi^, 
tat\o »ielä jäPeUcfi; wiela fitä lifatään ^jalffaafi.' — ZoU 
nen tefi niin, ja muutamia aäleteita ment^änfa, fatfoi 
taaS^n jäPellenfa, niin l^anelle fiita annettiin »iela uuft 
nuotta lifäffi. 9b)t olift poxta mieledtanfa t^^t^n^t anti« 
millin; »aan $iiben :poifa »ielä fittefin e§ti menemästä, 
fanoi: ,e(äl^cin mieläfaän läl^be, minä (ifuutan )>a(!faaft 
manl^emmiUani, loiela finuDe n^tfin jotafuta annetaan, Iat« 
fol^an jäPeHcfi/ — 9lo, poifa menneöfanfä »ielä ferran 
fatfa^ti jäPedenfä, niin Isäntä taaSfin l^uufittat ^iibet tafafi, 
ja antoimat Itänette »a8K*})ittin neljannefft. — 9liine fa« 
(uinenfa läffi potta fitte muoreSta poiQ, mutta «^itben potta 
meni feralla ja ncuttoi Isäntä funinfaan lotiin, fanoi: ^fu* 
ninga^ ficHä finulta fuöasoritta ^J^^taä oStaaffenfa, maan 
elä m^o, ei äiädtä ei mäl^äSta; anna, on itfeUäfi, f e on 
finuCe onnelIifem^)i/ — ©iita palaft fitte i^iiben potta 
muoreenfa tafafi, maan toinen matfafi funinfaan fotiin^ 
niinfun neumo oli. 

ÄuningaS fun ^l^b^tti ficlla fen fulta«oriin linnoittonfap 
alfoi p\)\)täa fitä fol^ta, [anoi: ^m^o, :|)oifa:'rufta, muKe tuo 
l^emoifefi, ota ral^aä^tul^anfia mitenfin lystännet!' — Soinen 
maStafi no^r^^bedfä: ,teibän l^emoinen, teibän mieS; en 
mielifauf^aeja, en äiään, en mällään ^ntä moifi, fun ette 
mäfeen ottane/ — ,9lo, ru^^ea fitte minulle jouto*ren*» 
giffi*, fanoi funingaS, „tt t^otä tarmitfe mitään tel^bä, fun* 
l^an l^emoifellafi annat minun funinfaiben, feifarien fanfa 
feÖtiloiSfä xoaan ta\)ia/ — ^oita fiKoin fuoStui fiil^en; 
ru})efi funinlaatte jouto^rengiffl, ja oli jouten, eli l^^mäött, 
niinfun funinfaan linnaSfa eletään. Stoifet^ja rengit fun 
näfimät fen, miten :poifa l^uoletoinna eleli, ja l^eibän tä^t^i 
t^ötä tel^bä, pitixoat roimaa fiitä poi^aUe, \a mall^el^telimat 



Digitized 



by Google 



n. ^Ita-orit, !ttlta«»)adta, nuotta \a )piUl 1S9 

htnitifaaUe, fanoimat: ,armoainen l^atttja! tämä teibän nuori 

tenfinne fanoo teibänfin l^eiooifenne [aaivanfa tuleman \fdn 

^jimcälla fuKaöc töäläl^tamäan, niinfun oma oriinfo/ — 

9flo, funingaS u3lot puineen, aStui poi^an luoffc, ja [anoi: 

yjtna fun olet fel^unut faamaft tulett)an ^ön pimtaM muut» 

!in l^eiDoifet htUaUt tt>ä(a]^tämäan, nitnlun omafin oriijt, 

niin Iciffaan fulffufi poilti fcmmoifeSta ^Jul^eeSta, joö et 

foane afiata toimeen/ — StaStä tuli n^t :poifa ^^al^oittenfa 

^^»in, {un fuuli funintaan niin lomadti ^ul^utoan, ja meni 

itfien oriinfa luoffe talliin, ^etooinen filloin ru^jeaa l^aaS* 

tamaan ifännällenfci, {^f^^: ^mita finä, :poifas'ruffa, itfetja 

olet v^^l^öiHa mielin?* — »©ita, fun toifet rengit loall^e^* 

telimat funinfaalle, fanoitoat l^änenfin l^en^oifenfa faaioani 

niin fttUaUe toalal^tamään, htn finäfin n^älal^telet', maStaft 

poila. i^ettoinen toirffaa Itänette: ^ela itfe, ifäntäni! mene 

funinfaan luoffe^ ^^^bä Isäntä toifia renfiänfa metfäSta 

tultua fadtemaän toettä lantamaan n)iifi f^mmentä fonooa 

talliin, ©ittc fiUä fun l^olioaat, fiKä fulta^maStaÖafi l^e* 

tooifia, — fitä loaStcnl&an fen fait, — niin ne muuttutoat 

ftiffanfattoaHififfi, niinfun rainäfin olen/ — ^oifa tefi 

niin, fannatti toifilla rengillä miifi f^mmentä fonooa loettä 

taDiin, jotta fiil^en olimat uu))ua, ja l^otoafi fultamaStallanfa 

l^eiooifet, feinät, la'en ja mitä taÖiSfa oli, niin ne faiffi 

tulin^at fuDaDe mäläl^tämään, ja poila fai fiiStin taUidtanfa. 

Soifet rengit dmai fuitenfaan l^eittäneet toi^aan^a, 

loaan ))99fitoät ^l^ä paata poValta poii, ja fieliiDät toifen 

ferran funinfaalle, fanoiicat: .^tämä teibän nuori renfinne, 

annoUinen l^altija, [anoo tuleioan ^on ^^imeäHä faamanfa 

faiffein ^jarl^ainta f alaa mereStä/ — Äuningaö u8f oi afian, 

meni |>oi'an luoffe, fanoi fuuBecnfa, mitä l^än on fel^unut^ 

ja Inpafi ^Jäältä panna, jo8 ei faifi, mitä oli [anonut. 

^ofalle l^ätä fäteen. @i muuta, maan meni ]^emoi[en[a 

biof[e itfien, niinfun miimeinfin. ^emoinen l\)]\)i: ^mitäö 

itfet ja olet :pa]^oilla mielin?' — ^©itä itfen ja olen pa^ 

laoilla mielin; toi[et rengit niin mall^el^itelimat InnintaaHe, 



Digitized 



by Google 



19Ö 15. Jpiibcn ia^at ' 

fanotttjat minun fanonecnt fatffctn pata^ta Maa tnlmana 
^onä faatoant mcrcöta; funtngaS n\)t tappaa mtnut, f un en 
faanc »aan.* — „&lä ittc*, fanoi orit, ^mcne funinfaan 
luo, fumarra funtnga§ta ja rufoctc toifia rcnftä iviUtoantixt 
^otä unettomin filmin matoottamaan ja nuottaa iDebatta^ 
mään, fttä ttjaStcnl^an finuttc annettiin fe uufi nuotta fieltä 
»uoreöta: fatfo itfe ^jäältä »aan, ja anna toisten lainata/ 
— ^oifa fätoifin fol^ta funinfaan i^ul^eella ja fanoi l^äneKc 
niinfun l^emoinen o(i neun)onut, jodta funingaS famaHa 
laittoi toifct rengit nuottaa toetämäan, ja ^eibän to^t^i toaU 
l^euffenfa ia^niia taa^ toinen 90 loatooa. SBebetttin faifcn 
^ötä nuottaa, ja :poifa fatfoi waan laatnaf miten toifet 
]^i'e8fä otfin t^ötänfä tefitt?ät. ©e fun oli uufi nuotta, jotfa 
ttjetimät, niin faatiinfin fieHa meren fafaa, loilta, lal^naa 
rehellinen tähteen, että oifein funingaS ihmetteli, fun fcm» 
moifen fala»joufon näl^bä f ai; ja potta fiitä f ai l^^toän fiiSttn 
funinfaalta taai, 

Soifct rengit fuitenfin ^j^^fitoät l^engen ebeStä \t>aan 
l^äätä :poi'alta poi&. — Äuningaö oli natmatoin mieö; 
J^äneKa oli morftan toifeöfa »altafunnaöfa, »aan ei faanut 
fitä fieltä, morfiamen manl^emmat olijat J^äneHe »il^aifct. 
ja ifä oli ilmoittanut, ett'ei l^än finä ilmoiSna ifänä toil^a* 
miel^eHenfä anna t^tärtänfa. — S^ämän feifan tiefitoat ^\)mva 
^^atoelijatfin, ja fieliioat f olmannen ferran funinfaaffe: „tämä 
teibän nuori renfinne fanoo faamanfa teibön morftamentte:= 
fin fotiin jtelta toifen funinfaan toaltafunnaSta/ ÄuningaS 
fiitä aätuu poi^an eteen, fanoo: , oletpa finä f anonut minun 
morfiameni faaaafi fotiin, jota minä en itfefään f aa; mene 
n^t fe l^afemaan, fun et faa, niin minä leiffaan faulaft 
poittl^ — ^oifa itf emään n^t fitä, ja menee ^jal^oiBa mic» 
iin 5«U)oifenfa luoffe talliin. „3[Ritä8 itf et ja olet ^^al^oilla 
mielin?* f^f^^ Itäneitä orit. „^itä itfen ja olen pal^oiffa 
mietin*, fanoi poih, ^fun toifet rengit ioal]^e^telitt)at f unin*» 
faalle, fanoittjat minun funinfaan morfiamenfin faa»ant 
fotiin, jota ei itfefään funinga^ faa, metfän petoja fun on 



Digitized 



by Google 



II. ^ulto-orit, Mta^roMa, nuotta ja piKi. 191 

noita iffcfta ttcn »iercllä, jotta tuimat mznii&ta f^öntään.' 
— 1,61a tttc, ^jotfaruffa*, lol^buttcli Isäntä l^ctöomcn, ,fu* 
mana funingaöta, että latttafoon totfct rcnfinfä folme f^m* 
mentä lelumaa ta)}|)amaan. 9le liljat pant fitte minuKe 
xdeen, f^ttä minä ne jatfan »etää; ja lal^bemmc fitte In^ 
ntnfaan morftanta l^afemaan: pebot !un tteKa tulemat, mätä 
niitä liljoja laeille re^eötä, niin jäämät niitä f^ömään/ 5!Ritäd 
fiitä? ?)oifa fun ilmoitti !uninfaaffe, mitä l^än tartoitft, 
niin fe tapatti Jäänette ne folmeft^mmentä lel^mää, joita l^än 
pt)t)^i; ja poifa läffi luIta^oriiHanfa ajamaan, ja »iöfafi niitä 
(i^oja ^eboide, fun tnliroat tteDä f^omään, niin ne jäimät 
niiltä fcöfenänfä riitelemään, ja fiKä tavooin päästiin mor« 
1'tamen luomiin. — Ä^f^tään fieHä: ^mitä a^iata poi' aViaV — 
yÄuninfaan morftanta läffin f äimään*, »afitafi tämä. — 
Jfto, et ennen faa morftanta ennentnn SBalfcanemnoren rin» 
na^ta lä^t malfean ruunan', fanoi funtngaS, ,!un fen faa^ 
net fäfiifi, fitte faat funinfaan morfiamen: me emme tiebä 
fitä muorta, etfi itfe."* 

9^0, l^^mäl^än tätä oli äffinäifen rumeta muorta etfimään 
toifeSta maltafunna8ta, fun titoat itfefään tietäneet; ^joifa iU 
fien ^al^oiQa mielin meni l^emoifenfa luolfe, eifä tiennyt 
mifä tuumaffi. — ^^R^tä ittet ja olet ^jal^oilla mielin?* f^* 
l>i taai orit. — ,©itä*, fanoi poita, ^lun mun fäSfettiin 
SBalfeansmuoren rinnasta malfea ruuna tuoba, ennen ci fa* 
nottu luninlaan morfianta annettaman: n^t minulle l^^mä 
tulee, fun telojiltani fotiin tullen, paa^an fen^t leifattanee.' 
— „<Sla itfe*, mirffoi l^emoincn, „mi8f aa faul^tanafi mun 
lelfääni ja noufe itfcfin istumaan, f^ttä minä SBalfean* 
muoren tiebän; läl^tefäämme ^l^tenä finne, niin faamme 
fieltä fen malfean ruunan, jota ^j^^betään.' — ?)oiIa teK 
neumon jälleen faiffi, miSfafi faul^tananfa J^emoifeHe fel« 
taan, ja noufi itfc ajamaan, ^cmoinen fiHoin läffi J)\)p^ 
^Jäämään ja meni femmoiSta menoa ebeKenfä, tttti faufaa 
»iim^tt^, fun oltiin jo SBalfean^^muoreHa. ©ieltä Raatiin 
n^t toinen, ruuna^öfötti jälfeen^ ja läl^bettitn tafafi. StuU 



Digitized 



by Google 



192 15. ^iiben laajat. 

laan morfiuötalcon, min ficlla ^Jttoja pibztäan parl^aattanfa; 
fitnä on funinfaita, fitnä funinfaaCiSta l^erttuaa ja fuuria 
fota^jääöiföttä ruo'aHa. Sfötuu poxU fifään, niin f^f^tään 
l;ett: ^mttä aftata?' — ^Äuninfaan morftaitta lafftn fä^* 
maan.' — ^^Sfen faanct, f un tuntcnct f en morfiamcu 
tästä jouf ojta', fanot fumngaS. — 9lo, cil^än f e fitä toU 
fcn »altafunnan mieö tuntenut. SKcni fittä l^c»otfcnfa luo, 
ja fanot furutSfanfa: ,et anneta morfianta n^tfään, ennen* 
fun tunnen ^änct muibcn l^errojen joufoSta, löaan mtötäpä 
minä outo f en tuntifin/ — ^®Iä furc eläfä ole ^jal^otCaft*, 
toaStaft orit: ^ntene jäCenfä finnc; fe on funinfaan mor^ 
ftan, joHa on fär))änen nenän latoaHa, ota fc, f aapaa fe f^Hifi!* 
9lo, :poifa tcft niin, lun oli neumottu, ja fai fiitä fu- 
ninfaan morfiamcn »iimeinf in, ja läf fi ajamaan oman funin* 
laanfa luoffc, l^^ujiUänfä, fun n^t tämänfin afianfa toimeen 
fai. — SBaan mitenfäö fämifään? Sftenfisjouffo olt ^l^beu 
mieleen ^Jannut tieCc »aistimaan, tiebuötaaffenfa, jofo tuo 
potta tulee funinfaan morfiamen feraHa fieltä toifcäta xoaU 
tafunnaöta. ©e toal^ti fun fefft poi'an, morfian ftiltöfä, Ia* 
l^eöti)n)än linnaa, l^^ppäfi ^iitä funinfaan eteen l^eti, ja fanoi: 
„ jo tulee nuori renfinne, ja morfiamenne on fanfa l^äncHä; ah 
fananfa piti fitä, ja imafi, pittta^i fiinä teitä toaan Itänette.'' 
— Äuultuanfa femmoifet ^jul^eet morfiameötanfa ja poikasta, 
funingaS fuuttui i»ielä entistä ^^al^cmmaffi, — fe n^t oli 
araattama — ja lupani l^uomeiösaamuna panna poVan 
päältä pois. — ^oifa ei tiennyt fiitä mitänä, tuli fotttn, 
ja antoi funinfaallc morfiamen; loaan funingaS on »il^ai^' 
nen l^^ivin, lufee l^äneHe tuomion, ja fanoo ]^uomeig:'aamuna 
ta^jettaujan. — SSoinen, jofa oli toiujonut fiitoffet faaaonfa 
toimeHifuubeStanfa, fäwi täötä ipal^oiHenfa l^^toin, ja meni 
itfien taaSfin l^en^oifeltanfa tuumaa ottamaan, fanoen että 
niin Isäntä n^t ul^^attiin. ^emoincn fiil^cn »irffoi: ^elä, 
poifa^ruffa, itfe eläfä ole ^jal^oiffa mielin! 3Kene funinfaan 
eteen, fumarra, rufoele Isäntä, että toifitta rcngiCänfä tuo* 
l^on tiettäifi fomeriffoon finutte tertoal^auban, ja fano fii= 



Digitized 



by Google 



U. ^(ta«orit, MtaAm^ta, nuotta ja pttti. 193 

l^enftn ennen menenjäfi cnnenfun päixiä antaxoa\i tetfata; 
roaan elä fttJ^enfaän ennen mene, ennenfun faat fitl^en piMn, 
ion!a fatt ^itben^^UJuoreSta, folmagtt ^jul^altaa/ — 5i)ienee 
tästä n^t poxta fumnTaan Inoffe, ja p\)\)tcia Isäntä teroa^ 
"pantaa fatoattamaan, fanoen ennen tal^tcmanfa fttl^en fucda, 
fun että Itäneitä ^)ää leifattatfi, fe oltfi tuitenftn IpäneStä 
]^eI})ompi fuolema. — 9io, mttä§; ^l^täl^än fc funtnfaaöta 
oli, mtHä tatoalla potfa ta}}ettttn, funl^an »aan l^äneötä 
päa^i, \a T?engtt ^Janttin, pimeällä metfäStä tultuanfa, l^eti 
loilta l^auban lateantaan, Tuten poxh oli ^j^^tän^t; f en [ittä 
faii»at tt)al]^ee8tanfa. ^e luitenTin ]^^tt)illä mielin faimoi* 
tvat "pantaa \a fiil^en temaffta ^)ilffoitt)at, fun [e ^joifaa 
ttjaSten teistiin, että n^t l^e mufa tvil^amiel^eötänfä ^jääfe* 
n?ät. — ©aitin l^auta tt^almiiffi, ja faitfi fuulnntettiin fan» 
^Jungin ral^aaS, l^errat, tatonpoi'at fatfomaan, miten ^)al^an* 
tcfijätä ^)oltetaan. ©iinä ympäri feiötiin [itte faiffi rengit, 
luninfaat ja mnnt, ja poifaa rumetaan n?iemään l^autaan, 
niinfnn tnomio oli. 3:ämä [illoin fieppafi fen ^iifien an» 
taman »aöfi^piHin oPallenfa, ja fun rumetaan tertoal^an» 
taan njiSfaamaan, fanoo famaHa: ^armollinen majesteetti! 
antafoo, »ielä lolmaSti pnl^aHan täl^än pilliini, fitte lä^» 
ben/ — ©e luvattiin, ja feifal^nttiin pillin fän^eltä fuule» 
maan. ^^oifa fiUoin fun enfi ferran pul^alft, niin jo pol* 
»iHenfa faiffi ral^tt^aS lanfefi; fiitä fun pul^alfi toifen fer» 
ran, l^e jo pitfäCenfä miSfautuiujat; »aan pulpalfipa fol» 
mannen ferran, niin [illoin l^^päfi funingaS renfinenfä ja 
faiffine ral^n^ainenfa fiil^en teriual^autaan, joihon fuolimat. 
^oifa ujaan jäi itfeffenfä fiil^en, pääfi funinfaaffi, ja fai 
fenfin morfiamen itfeUenfä. — ©en pituinen fe. 



Digitized 



13 

by Google 



Digitized 



by Google 



9(inel|ieto. 

h (Beppo Slmarifcn !oftnta fi». 1—6. 

2. ?i^)po \a 3:apio , 6—10. 

3. 9D«etfän ?)oi!a .... (ft». 10—29). 

I. gjliffo 5Ketfolainen 10-18. 

n. mno SKie^elämcn 18-29. 

4. ^iiben iaitoa „ 29-35. 

5. Slul^Iamo , 35—42. 

6. ÄoTmct »eljleffct . . . (fittj. (43—58). 

I. SEuPmo „ 43—53. 

n. S^tär !olmannc§fa linnan terro!* 

feöfa , 53—58. 

7. Sul^fimuS^S^apm^ö fiufaan peräöjd 

(Pto. 59-77). 

I. Sl^mecninen Äoinju ^ 59—68. 

n. kummallinen Sammt , 68—73. 

m. Äolmet ©ifdt^ffet „ 73—77. 

8. SOfleregta*nouftjia «fteito , 77—87. 

9. Sflaifen ^l^beffan poi!aa (fttö. 87-108). 

I. 3Belj[ianfa ctftjat ja Soutfcnina Ien» 

täjät 87-98. 

n. (Saaregfa elaJat „ 99—104. 

m. SE^nn^riöfä !aett)anut ?)oi!a . . , 105 — 108. 

10. Äärttoitt Sfteiti . . . (ftto. 108-119). 

I. 9leitonen funinfaan ©abuöfa . . „ 108—116. 

n. 5fteitonen ^crncmaaöfa . . . . » 116—119. 

11. SBelitanfa^ctftiä S^ttö „ 119-128. 

12. IDoIeniiat .... (fttt). 128-151). 

I. aSBete^ifeHc lutoatut gopfet * . * » 129—138. 



Digitized 



by Google 



n. ^äcdn {omista f^nt^neet Potrat ftu). 


138- 


-142. 


m. Driifft muutettu f)oifa . . . . , 


142- 


-148. 


Sälfiraatne , 


148- 


-151. 


13. $(»atntetoin 9Ba!fa , 


151- 


-158. 


14. aBuoreflto |)ela9tu8 . (flw, 258—180). 






I. S^meeHinen ©outta , 


158- 


-169. 


n. S^meeHmen Wi 


169- 


-180. 


15. ^iibm lotjat . . . (jtw. 181-193). 






L ^ai^olatfen antamat (Sotttoneutoot , 


181- 


-187. 


VL. JtuIta'orit,fuIta'nuotta,toa8taj|a))t(lt , 


187- 


-193. 



Digitized 



by Google 



Snomaiaifeit 



iirjaUtfitttkit $mu 



Soimituffta, 



n JDftt, 



Snpmalaifen ^tiaHifrntben Seuran fttjiapainoSfa/ 1878. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



huomen Stanfan 



^ctttjc jc taittottc. 



2 Cfa. 



%tvm pmti. 



@uomaIa{fen JHtiaHifmtben @eitran Jtitia^jaiiuJfa, 1878. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



S&dfa tttinfim ettftmaifedfäfitt ofoSfa pametnt fobut |a 
tortnai ouxtt maamme tienoilla !anfan fnitdta letStt^t ja (Suo* 
mataifen omaan lettomnMa^aan ^nl^ntut. Stinoadtanfa tartnot* 
ben itlfonatnen afu {a {or^edt^ft lienee l^inlan {odfoludfa toimitta* 
)an fantta mnobodtnnnt, toofff ei fenta^ben luonnodtanfa mnuttu* 
nut; jtUS fatffi fanfanfttifen fcrtomuffen omituifnubet on laileHa 
molomtn lopetettu totmittaeSfa tatffaan fail^teQa. 

3o§ tarinat affuubedta olifttoat fetofian fa el^t^ti l^aadte* 
tttt fela fen mnlaan fUte Ierate«f& tätlotn Iitj|oitetut, fo))i{t l^ib&t 
femmoifinaan tentiefi painottaalin; loaan femmoinen ei ole aftan 
jalll SRillotn oioat tarinat affuanfa toaellinaijtna lerat^t ja 
loir^eaifedti fela ioi'aaifedtt firjoitetut, eitt&tla femmotftnaan ole 
potemia, maan {tet&m&t tar^eeDidta forjnnta. — SRiQoin taad ^n 
)^^a tarinaa nfeammadta ))aifadta tirjoiteltn, mal^&ifen eri ta' 
maOa fudtoKn; ja midfa fertomuffedfa on tarinan allu, mtdf& 
hppu, midf& milin pnoH el^^empt \a fomempi; toifi^a paSoin 
ei ole Inn mSl^fen tarinan (atblmaa maan faatntaan. 9laita 
pttntteellifta lertomulfta on toimittaedfa t&^tt^n^t parfieQa {a toi* 
ftnonfa, mtdfä fen afia on maatinnt, ufeamfKia toijtntoa ja tari« 
non lol^ Virnaa fomiteQa toifeenfa, toiftnanfa taad fotalnta Ii&« 
}^iBaa tatmaita ^VoAcu Sam& tSmm5inen fomitteln ja l&m» 
t&minnt on oOnt toimittajan pSa4o'e ja tarloitud, midffi lienee 
ijoa omrietmiitt, mt^fa el 3od ftta maataan toijtnnot enemm&n 



Digitized 



by Google 



oioat eronneet totfUtcmfa, olemme ne totetenfa rinnaQa lertoneet, 
toaiHa l^etöfa lertonurffen paa-iuoni oltftlin ^fft; nim facH>i ftita 
nol^bS, miten famoa tarinaa eri tienoin aina eri taivalla pU' 

ajlilali ttlaifnntta on oDut^ olemme fiin& ftlondfa mniben- 
Iin lanfojlen fatidoloulfta tutfineet ja midfa loaan ^l^benlaotnifta 
lertomnlfta on U^t^n^t^ ne aina toadtaon^aan fnomaloifeen tari- 
naan verranneet 9lama bndin tarinan aHnnn liitetyt toertael* 
mat na^ttaioat monenlin tarinan otoan lattealta maailmadfa 
tnnnetnn ja ufeammaHelin fanfalle ^l^teifen; koaan elfoon ftita 
f^^gta Maan fental^ben epaeKd tadfa lenottniben tarinoiben to« 
ben)}eraidta fuomalatfuntta* Stn erit^idten lanfojen f^nn^ttomta 
tarinoita aitanja tarSnubeOa tutlii j|a ledfenanfa »ertaelee^ on 
f^Ha l^alDaitfetoa l^eidfa jotaluta ^l^te^tta \a l^eimolaifnutta, n)aan 
eroittaa m^o^ l^^toadti btnlin bnfan omitnifet lertomuffet mnidta 
toieral^idta. ' 9liin taajaa l^an eftmerlt!ft ©uomalaiftOa \a 24irj[a« 
laiftQa nfeinlin taiSa lol^badtaon ^l^tapitdtoia eli {olfenja toijlinfa 
loitDal^taiDia tarinoita, loaan lelfti ^eidfa m^Sd täl^bellifen eroi* 
tnlfen; ftHa peraift panta aine j[a ajatnd I^IIa oioat al&ianfa 
(Suomalaifllle fefa £urj|alaiftlle ^l^teifet, mutta Iumt>i!in lonfa 
on ne omituifeQa tatvallanfa oivaltanut {a niidta miettimat \a 
ralentamat tarinanfa lanfaKifen luonteenfa \a taipumuffenfa mu- 
laan muobodtanut. |)u]^elfi tuQeiQa lanfoiQa tofin on lanfa* 
lo^midti oQttt ledlenanjS, vorftnlin muinoifemptna ai!oina, j[a 
monilin tal^toifi lentieTt toman pa&l^an f^^tt&a lolo l^eibon tari* 
noitenfa ^l^täf^itäv^^ttä; mutta mainittu l^molaijuus tarinoiben 
fttl^teen on ufciuRn ^l^la fuuri fun ei fuurempi toiela etöifem- 
pien lanfojien v&IiKcL S.m mtda \cibi j(arj|alan periltä eli 
äBienanmeren ranteilta leratt^ ©uomalainen tarina tan)ataan 
pftajiuonenfa Ja Io!o jifdaifen rafennidfenfa ful^teen ^l^bcnloifcna 



Digitized 



by Google 



eftmetiaft 9ra)nalaiftaa {a SSaloStalatfUIa; niin etl^n tat& en&a 
f a9 feelenoifen fattfafS^mtfen ^aal^on »atitammen, totta aftaan 
muuta f99ta lienee! — Slo^ttäift )}tammadtaan fUto, hm oltft* 
toat eni^ifet maailman fanjat enfimaifedta aKuperSifedta lobid* 
tanfa fail^ttoneet foitaluita ^l^teifta muidtoj[a, joita fttte aifoj[en 
Inluedfa Min on mieledfaän loa^aifen eri tamaOa loaan btioael* 
Int — 9liin))a lo^fodt namolin roSaa^ta ifäimme maalta !era* 
t^t tatinaifet ttefd ni^t juHifuuteen, nä^tiffi, mimmoiftna ®uo» 
malaifet enflmSifen Ia^)fttutenfa mniötelmia otoat fail^ttoneei 
@Iimaen ^ameenf^ldsfa Solalundfa 1853« 

@ero ®aIittelatneiL 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



1. 

Xa^an tvbva^tatoia tarinoita tavataan ufeammaUa toieraanafin &in- 
faHa. jhtitenfin on tadfa ferrottu ©uomalainen tacina, fommoi»' 
fena f e ,^8e))))äpdlH9'«mmifedfä fertomuffedfa nattta^t, e^^empi ja 
ta^beEifempi !uta!in alempana toiitatui^fa fatufofoelmidfa luettatoaa 
fertonrndta, jotfa paremmin fotoeltuioat meibän tarinamme muihin tot« . 
linnoihin, erittainfin toiimeifil^in. ©emmoifla tSl^an tijerrattanjia fer» 
tomufpa on tietaaffemme fcuraatoitta ulfomaan fanfoitta: 

Sflutiataifilla: 5^atfo: ^8B|örnfen og 5Woe, Sflor{!e golfeetoen* 
t^r, onbcn forögebe Ubgatoe, ©^riftiania 1852, Sfl:o 24,fin?uia 122—139, 
.SiUefort*. 

Sanölalaifilla: ^atfo: ^. 9)liiIIett§off, ©agen, TlaxiS^tn 
nnb Sicbcr ber ^erjogent^umer ®(i^le8i»ig*4)otftein itnb 8a«enburg, 
^icl 1845, ftiöiia 453 ja fen iafeUifiS, fertomuöta ^Slinrot^', joöfa 
nttnfuin ©uomataifedfafin tarinadfa puhutaan fi^madtfi, io!a oli ufeam- 
malle ^l^teinen. 

S^uotfalaifiHa: ^atfo:$plt^n« ^ioaniud o^ ©tefeni, ©»en- 
ffa gofffagor od^ ^föjent^r, 1 belen, ©tocf^olm 1844, 91:0 5, ftt»uia 
57—95, fertomuöta ^2)e begge gofterbrobeme;* \a SH:o 4, fimuja 45—57, 
fertomudta .^alftroSet eHer be Zvt @tD5rben\ 

©alfalaifilla: 1. Äatfo: Subtoig S3ed^ftetn. S)e«tf(i^e§ SKfir- 
^cnbu^, ^pjfg 1846, fttoujo 132—135, .5)er ^afenl^uter*, m^ 
ndhtbttd^er UeberUefetung and Sronfen. — 2. ^atfo: ^inber* unb ^aud« 
«lörc^en, gefammcU burd^ bie SSruber (gJrirnm, fc^fte »ermebttc unb 
»crbcöfertc 5luflage, ©ottingcn 1850, Sfl:o 71, fitijuja 433-439, ,@e(i&fe 
lemmen burci^ bie gan^e äBelt'. — 3. 5^atfo: famaa firjaa 2 ^anb, 
51:0 134, fln>ttja 266—274, ,S)ie fed^ö Siener*. — 4. ÄatforSÄolbec^, 
Ubivalgte ^bent^r og SortaeUinger, fiivuia 310—317, fertomudta ,^e 
fep Siciicre'* 

1 



Digitized 



by Google 



2 1. 2:0tt>eti!fei 

StalialaifiHa: 1. ^atfo: SRat^enfaal oHer iBoIfet fut Sung 
unb mt, x>cn S)nr ^. ^letfe, jodfa loptpp Stalialaifedta 3( ^entame^ 
xone^nimifedta fitiadta @a!fan fieUen f&ännettp tatina, nimdta «IDer 
3)umm(ing'. — 2. Äatfo: famoa lirjaa, Itauja 18—22, fettomudta 
,S)cr 8lo^\ 

9lan Sfalaifilla: j^atfo: Contes des f^es par Mdme d'Aiil- 
Boy, fectomudta «Belle-Belle on le cheyalier fortuna**. 

^tapialaiftlla: 1. ^aifo: ^Uftt, aR&r^enfaa( oHer ^offer, 
Mttet ^anb, Setiin 1845, [ironia 58—82, lertomndta ,iC)eIbent^aten unb 
Zoh bed ^auptman^ Sergfpalter nnb feiner tapfem ©enoSfen', aja 
htt toon (SX^aroii ttnb ^)oit gegebenen gottfetsnnd bet Scmfenb nnb 
@ine 9la^t nberfe^t — 2. 5eatfo: Sanfenb nnb @{ne 9lad^t, Don^a- 
bi^t, Sreflan 1827, «©cfd^^te be0 ^rtnsen 9U^nteb nnb ber S^e 
?>ari-S5ann'. 

^erfialaifida: j^atfo: «S)ad ^elbenbnci^ i9on 3tan, and bem 
€(i^a^ !lflame^ bed SttbuSft »on ®dtred,aeranl820,rt»nia 246-260, 
,2)ie @age t>on So^radp'. 



eli 

6imieit Stiiti. 

SBnoffiniemeltä. 

Dli muinoin uffo Ja atta. ^t timat laita faa täS^ 
fään, ftitä paf)a on miclenfä ^^»in. — 9lo, otetaan Icp^)a*» 
piltttf, leifataan metfaStä j|a pannaan latl^el^en^ fitna tolme 
»ttotta tuttbttcHaan, niin f^nt^^ l^cnfi fii^en, lapfcffi muut* 
tuu fc Icpä|)öIB9. 3fa on f^nnoöfä, äiti Icl^miä l9^)[a^ 
maefa, niin fiKä ailaa tuli :|)oifa l^enliin, noufi omin toou 
minfa lattt)at&, \a oli \o (attiaQa !ä)0e(ema9fä &)anl^em)>ien 
tuHcSfa fotil&in, ja p\)\)^ Itipaa cmoltanfa l^cti. — 91d, fu» 
lui ailaa fiita muutaman, »uofi tuli, toinen meni, niin 
faStooi ^)oifafin fuureffi, ja tuli mieä l^aneäta ^tftvä, ett'ci 
»oi toinen »eteä faarnan ») [anoa, ^Icn oli »alttoa ja tt>afe»a. 



Digitized 



by Google 



I. Seppfipolff)^. 3 

^atoft))a fuu, pain>a, päivoan hik maalimaita] folme 

touotta ottaan, \)ota pimtata piMa^attf niin alfaapa iffi» 

iDäfft la^ba fe femmcmen olo ja tuttetaan neuioottetemaan, 

miDa faaba ne jäQenfa maatlmaKe loBtamal^an. ^ningad 

taotit ^)nrut *), futfun rujon, romman, pm^oUan Knnaanfa 

ja ta^^toa&ta lofoaa loifenfaät^tetä paliottf nfil^baffenfa I09* 

t^iftU Itänen »altalnnnaefanfa ntttä mit^a, jotfa fnnn, 

Raivon, paiman^oxttetn J^anfttfttoat järiQenfä. i^äneOä on 

juomifet mattm&t ^len; htn lo^t^tfi loimen pnUon juoja, 

fe faift loitteen; htn lo^t^tfi luuben ))uffon juoja, fe fatfi 

Imttaman; tm I^^t^ift ^l^beffan ))ulIon juoja, fe faifi paU 

»öfen; moinen oli tietojöta ennu8tu8, — paSflfi aurinfo 

laiteDe maailmalle :patdtamal^an. — 9lo, aPetaan taistoaan 

fe^aSta niitä femmoifta miep n^t etfiä. @tfittiin, etfittiin, 

niin lo^t^i folmen :puiIon juoja; etfittiin, etfittiin, niin 

lö^ti^i luuben :puIlon juoja; ei muuta, htn loImaS o(i 

nnelä (o^bettäioä, jofa ^l^belfan pnUoa joifi. @tfitfiän n^t, 

etfitaan fitäfin; »aan ei U^b^ ^l^betfan pnUon juojaa, jo6 

fatin etftttaifi. ©anooyad fiita jo htningad: ,no, ei n^t 

muuta ole maailmaSfa, htn ieppapilfb), jo!a ^l^beffan 

Ruttoa ftetäifi; fä#a fe tänne!' Slo, ieppapmr) lä^tiin^ 

Ku ftil^cn, htten taitt) oli, ja fe fol^ta juoba faral^utti ^5* 

betfän fulloa f^erot^ete eilä oDut tuoSta miOanfä tt>ielä. 

^ningad antaa fiita n^t niiOe miel^tlle ]^eU)oifen 
jofa ainoaQe ja matfaral^aa lullehn: folme ^ataa folmen^ 
|)uIIon«»juojaDe, fnufi ^ataa fuuben^^uOon^juojalle, ja ^]^<> 
beffon fataa 9l^beffän«:))uIlon*juojaae, flOe Se^^t^a^^oIf^Oe. 
mela antoi l^eiOe fitte niitä maUtoii juomifiaan euääffi, 
ja t^dnfi matfaamaan faifti folme, jotta ]^anffiftU)at fuun, 
paimSdx, |)äin)än:»{oitteen maailmalle jäHenfä. — aRiel^iOä 
oli fttte Iduitta l^^uä faUathx, niin ottivat ne fetaU 
lonfa, ja faiioat matfaamafian ^l^beSfä. ^joimat, ajoi» 
UKtt tuon yitfää,' taan I^l^^ttä ^), r)ita pimtata tnttU 
iDot, niin alfoi tt>a]^oStua ^) jo fäi&)än foite roa^au 
fen. ^ fitä foitetta fol^bin ajamal^an n^t; ajotuat, ajo{« 



Digitized 



by Google 



4 1. Soiveriffet. 

»at fotoafcn, niin altoipa fuutama paiitaa fttta. — 3to, 
lutt ajoitoat tuon pitUä, taan l^l^^ttä taad fuutamaa tooeten, 
niin jo noufee paimomn laifiKe l^eiKe finne* @il^an muuta; 
faabaan p&imoä toaiien ajamal^an n^t; ajetaan, ajetaan, 
Utin ajettaneefin fuoral^an ^^, niin tuUaanpa yafonaan 
linnaan, ©inne pacL^tt)CLn\ä mcnetoat l^c geSfi^affaan l^cti, ^a^ 
notocA: ,fa, taalla, geSfi^affafeni, paima on tciHa*. — 
^Offo^ ^joifafeni!" toaStaatoi SeMi^affa, »ei ole paima^tnU 
taa faifin aioin tääQäfään! ^al^af^bäminen f un on firon^ 
nut paivoaä, lun on f aiStanut^ niin 9l^bel[i))ainen faorme 
on faanut f äiioofen; fe lun mereen menee, niin ))aitt>an ivie 
m^otanfä: {un tulee maaKe, meiQa on pSAwa, voacm hm 
on mereöfa, meiCa on pimta. — ^al^af^bamlnen famatfe 
on litonnut fuutamaa, — toaxa^ natt, hm ei luun undolta 
ole maradtaa faanut, niin !uuft))äinen fäätme on ftQa ^aanxi 
!uutaman; f e tnn maalle noufee, meiHä on t)b ivaloifa, »aan 
Inn mereen menee, il^an on pim^L — |)a]^af9bamtnen taod^ 
fin on iironnut :|)ain)än4oitetta, fe fun aimon ^) »alleitt, 
etf ei l^an manata faanut, niin folmi))ainen farme ftKa on 
faanut faiU)än»!oitteen »altaanfa; f e fun maaQa on, meiSa 
on päitoa, »alfea, »aan fun on mereSfä, paima et meiDe 
foitafaan'. 

&aatnan^a tiebot tämmoifet, laffi miel^et Sedfi^afaSta 
ja faimat linnan pi^o\a fämelemäpn, näl^bäffenfa, mitä 
tuosta »ereät^ift % ÄulfieSfaan fieHä nafi»ät l^e outoja 
l^eti: ))Uoli linnaa itfee, toinen :puoli nauraa, .^mmefften 
tätä, menee {olmen«))uIIon:>juoja geSfi^affaan taad, f^f^mi: 
»mitäpä, 8e8fi«affafeni, puoli linnaa itfee, toinen ^)uoli nou^ 
raa?* — ©anoi geSfi^affa: »fttä, ))oifafeni, ))Uoli limtaa 
itfee, toinen f uoli nauraa: folmi^äinen faärme fun mereSta 
noufee, funinfaan :pitäa »iebä »anl^in t^ttärenfä fen f^oba; 
fun ei »ietäne, fäärme f^d puolen linnaa, pnokn »äfea, 
puolen fiiltämiä fimiä. ©en fun faift n^t fäätmeen ta^ 
^)etufft, fiitä paitocoi foite tulift, — ^)aäftft faifette maail* 
malle loiStamalj^an'. SRieS fuultuanfa tämän, piaid \o\aU 



Digitized 



by Google 



taa fäärmcctt taloa, ja olfot ttebuötclla ImnaSfa, mitä new* 
tvoa funmgaS ^ntfiift, nol^bäffcnfä, »otftfo j^än a^una oKa, 
»at miten taSfä läivifi. 

(SteKä ommellaan n\)t naPa^^uefiin fumnfaan loanl^tn 
ttftat läärmeeDe annetta»alfi, ja fuuri fun on tttoi meren 
tamradfa, {oSta faärme aina filtaa myöten maaOe nonfee, 
niin fiil^en »tebaan t^ttö«mtfa ftaen luoffe rannaKe. {Rn» 
fefl^a tita talemaan ftttä, niin otti lolmen^^uOon^jnoja 
^u(Ionfa ja pani !olme ))nIlolItdta niitä htnintaanfa anta» 
mia juomipa fuul^nnfa, joSta piiii jo fuitfet [nnl^nn J^eiooi* 
feDenfa ja läffi ajamal^an tantaanf fanoen totfiBfe toioerifc 
lecii la^tieäfanfS: ,joe taice fcnlä Inoffenne, niin t^öntäfää 
jurtat atonlfeni!* — SEnltnanfa meren rantaan t^tön Inolfe, 
laventui fttte ]&e»o[enfa fela^tä, ja fiaatjt ^ miefaffaan 
na^fapnÄfin Ihaili, fanoen tytölle: ^noufe^a, etfi i)äätani!' 

— S^ttö faifä^ti fitä, artoeK: ^jo tämä tali n^t mun ^\)o^ 
\canl' toaan eil^än tol^tinnt mitSaa mitSnä, tt>aan iStai^e 
mottol^aae ^of an pa&t& etfimäl^an. SEämä Ia8fi paan'\ä tt)U 
taxm f^Iiin ja faänfil^e filmin rantaan pain, jotta nafifi, 
fonfa faarmc mereötä nonfee. — &ipai aifaafaan, niin jo 
meri lefal^ti®), lerran enfin, fiita toifen, flitä folmannen, 
hinnc arioafi poifa f^^n ja (att>a^ti feifal^aCe, fanoen tt)^ 
toHe: »mene, t^tto^fulta, p^iäat)it) fiaen ta'affe, faärme 
talen)i'. %ama meni, niinlmt faSlettiin, ja tn^tin faifaan 
limen taaffe ^jiötä^neefft, fun fo^oaa foImi^)oincn fäSrmc 
meredta, nonSten flltaa m^dtcn rannaKe; \t>aan olipa ioU 
men*^)unomjuoja <)aä8f^t l^cmoifenfa felfaän fotfaffenfa fSär* 
meen fera. i^etooincn f^Hä faifal^ti fäärmeen tuloa ja for8« 
fol^teli, forfifal^teli ^)eroi8fanfa, »aan ratfaötaja l^allitfi l^ä* 
net fannnffiHaan, fanoen: »mitä forSfut, fonnan ruofa, 
l^imafoit t^äj^n l^eiooinen!' ja ajoi fäärmeelle »aStal^an. 

— g^nf)4^nl'^ fanoi faarmc näl^beSfään mieleen, »jollan 
taaUa il^mifen meri l^aifee; \opa tääH' on mieleen luita f^o^ 
bäffeni: ))u]^a(Ia))a pnf^td^a^ta l^engedtäfi maSfinen toratan» 
ncr torataffemme!" — »^ul^aHa finä iJafanaSta l^engeMäfi 



Digitized 



by Google 



6 1. Sovetilfet* 

rautainen toratanner!' toadtaft ntied, ajaen fäärmettä Ia« 
l^emmalfi. 9lo, fäätme ))ul^altaaltn ))afanadta l^engedtaan 
rautaifen toratanteceen l^eti, jo^fa noufee l^eiDä tora. S^orataan, 
torataon, ntin jo laffi paata ^acipi mted faarmeelta poiVi, 
toaan et loot tolmatta faaba miKänä. JDttaa))a ftdoin ten» 
gän jafadtanfa ja l^eitt&a fen toioerienfa luolfe Unnaan, niin 
l^e t^ontäioät l^nrtat fiettä aiDufft, nitnfuin pul^e oli; ja 
loirat fun rantaan ^aäftmat, ne remittelim&t folo faarmeen 
:|)a(aififfi, ja miee fai n)iimetfenfin ))äan ftltä poiltl @itta 
meni ^n fitte linnaan toioerienfa luoffe, ja ru))efi manata, 
ja fun fai fe t)ö fuluneeffi, niin paii^i paixoan loitc fci* 
lelle ntaat(malle loietamal^an, ja ral^uoad faifti ruloelee iloiS^ 
fanfa: ,auta, jumala, fita miedtä, lu ))ain)an«foitteen fai 
n^alfenemal^an!' SRutta luningae l^eraft nt^ol^äan loaSta 
aamuifella eif a tietänet afiaSta mitana, xoaan fanoi orjiQenfa: 
,9Renfää meren rantaan ja :puidtalaa tyttäreni luuraidlot 
<)u8fi8ta, »iela f e on tatpem toiftafin »iebä; fä^fäo ^)u8ft 
fotil^in!* — 9Weni orjat ftita ta^ttamain funinfaanfa fa8« 
tt)a; xoaan fun rantaan tulin)at, fieQä t^tto xoiela on elodfa, 
fauni§ ja terme, funi ennenfin. 9lo, orjat »iemät tyttären 
l^eti linnaan, joflfa funingaö il^aStuu ilmoiffi, fun t^ttarenfd 
elämänä fotil^tn tuotim, jota luuK jo fuoffccfft. @nfinna 
ei tiebä, ful^un faaba iloiSfanfa, niin on "fyt^m mielenfä, 
»aan fun tointuu ftitä jär^iHenfa, niin.futfuu orjat luof* 
fenfa, ja fäöfce l^eibän fetoittaä l^ancHe faiffi. — ^Äa, 
emme, funinfaifemme, muuta tiebä, fun minfä rannaSfa 
namimme*, fanoi orjat; ^^fiina oli t^ttärefi tcrtoeenä fiaen 
lu^jeella, mutta toifeUa :puolen fimea oli faärme fuoHjatft 
remitelt^ [illalla. ®en fun oli folme paäta ftinä miere^ 
t^dte, ne niin raSfaita oUmat, ett'ei n)oinut folme miedta 
liifuttaa ^l^tä :paäta; toaatt raatoa ei f of o *) n>oinut fan!i« 
loilla fo]&oteaa^ 

SJiiel^et paäitt)an\a mafaamaSta, olla olettelimat loifen 
pairoaa linnadfa, funne ilta tuli, niin jo taadfin puoti linnaa 
itfee, toinen puoli nauraa. Oubofltuen fitä, menee 8e8f i«»af faan 



Digitized 



by Google 



tt)uorodtaan n^t Ittubem^uDon ^juoja, t^f^ivi: ytttitä, ieSti^aU 
fafeni, puoli Itrniaa itfce, toinen puoli nauraa?' — ,0i, poi^ 
fafcni', fonot 8cöK*aIfa, ,fita |)uoIt linnaa itfce, toinen ^)uoli 
nauraa, hxn pitaa luninfaan tvieba feSKmainen t^ttarenfa 
läarmel^elle f^oba; htn ei mietane, f^o fäarme puolen linnaa, 
pnolm ral^madta, puolen liiltamia ftioiä. @en fun faifi 
n^t faänneen tappaa hxla, fiitä fe fuutama tutifi''. 

Jhtultuanfa tämän läl^tee ntiee fulfelaan fiitä, tpuot^ 
taalfcnfa, mitä tuoSta n^t funinlaan lobiäfa tapal^tuifi. ~ 
3to, eipäd aifaalaan, niin ommellaan luninfaan fedfimäi^» 
nen t^tär na]^fa))udftin taa&, niinfun eilein ftfärenfä, ja toi^^ 
iaän meren rantaan fäärmeen otettan)affi. <^uben:')}uIIon« 
juoja fiKoin otti ))uIIonfa ja tt)r)ppaii fuuft :))ulIolIi8ta niitä 
luninfaan antamia eioäS^juomifta, joSta l^^^^päfi jo l^cn)oi« 
{eQeen felfään, fäSfien totoerienfa työntää l^urtat l^änelle 
atouifi, jo8 l^ätä tulifi, ja ajaa farettcli tyttären luoffe ran*» 
taan, ©ieCä l^alfaifi nal^fa^juöfin miefaöaan taaS, niinfun 
totocrinfa cilcin, ja fanoi tytölle: ,nou[e, etjt ^jäätäni!* 
%ma \aitaf)ti Isäntä, artoeli: ,n^t tämä tuli mun f^öjäni!' 
toaan ci toirffanut mitänä, iStuil^an mättäl^älle ja xupt[x 
et[imään poValta päätiL @tfi, etfi paäta Itäneitä fiinä, niin 
meri ^l^f äffiä lefal^ti, fcrran enftn, fiitä toifen, fiitä foU 
manncn. SEuoSta l^eräfi <)oifa, jofa oli jo nuffua tyttären 
poltoille, taxoa^ti fcifal^affe [amaöfa, fanoen itfeffcnfä: ,jo* 
feS tulet fuutaman f^öjä!" ja fäSfi tyttären <)eittä^t^ä fi* 
toeu ta^affi. ©iitä fun t^ttö fiwen fuojaan fai ))eittä^neeffi, 
ja meri »ielä neljännen ferran lefal^ti, pitä »ibennen, fiitä 
fuubennen; niin jo noufee fuufi^äinen fäärme merestä, fxU 
ida myöten fol^oaa maalle. Sötuen l^emoifenfa fclääfä fuu* 
bett«^)ulIon«juoja fiinä touottelee Isäntä. ^cloiSfaan niin ou* 
toa eläioätä l^caoinen forSfal^telelce, foröfal^telee ^l^ä; »aan 
mieS l^allitfee Itänet fuitenftn, [anoen: »mitä forSfut fonnan 
tuofa, l^imafoit i^äj^n l^emoinen!' ja ajaa fäärmc^eCe »a8* 
taon. — ,$u]^«]^uu!' [anoo fäärme, t,]opa taSXC on miehen luita 
fSöbaf[eni'. — »On', [anoi mic8, »»aan et l^^mäCä \\)ö'. 



Digitized 



by Google 



8 1. Sottjetiffet 

— Ääärmc fanoo fittä: ^no, pn^aUa pn^ta^aita l^cngeStaft 
tinainen toratanncr torata!* — ^^n^aUa finä ^jalanoSta 
l^cngcgtafi wa8ftncn toratanncr torataffcmme!* »aötaftfcm* 
bcn«puHon«jno]a. Ääännc ^inl^alft, \a fiinä f^nt^i »agfijclla 
toratantcrccHa l^ciHa n^t tora. SEorataan, torataan, niin 
fat folmc paata micö faarmcclta poiffi; torataan, torataan^ 
niin f ai neljännen; torataan, torataan, niin fat »tibennen; 
»aan ei »oi funbetta ^aaha mittana. ?)otfaifi))a ftttoitt 
fengan jafaetanfa, että meni tomerien Inoffe linnaan, niin 
^e l^nrtat t^onfimät l^^änette a»nfft; ne foirat re»itteli»at 
fitte fäärmettä, fnnne ^ai fnuben*pntton»ino]a fnubenncnfin 
pain ftltä poifli. @en tel^t^änfä meni fitte manata to»c* 
rienfa luolfe; ja fnutama fol^ta ^Jääfi faifette maailmatta 
loistamahan, joSta faifli ral^aaS taoSKn rufoelce: i^outa, 
Sumala, fttä mieätä, jofa luutaman fai ^^aiStamal^an!' 

9loufec|)a palana fnningaS aamutta mafaamaöta, niin 
fanoo orjittenfa, htni »iimeinfin: ,,5!Jlenfäa, orjat, pnx^ta^ 
taa lunraiSfat }jnSfiSta, »ielä fe on tarpeen toiimeifette t^t* 
täretteni*. Orjat meneteätKn l^afemaan pnSfta, ja tuliaot 
meren rantaan, niin täättä on tptär eleittä »ielä, tcrtoe ja 
fauniS, niinlun ainafin. ®il^an muuta; wiewät tyttären 
ferattanfa linnaan, joSfa funingaö taaöfin il^aSteleffe fttä, cttVi 
tiebä fuin otta, miten eleä, niin on ^\)n>ä micicnfä. ^ämn 
fäöI^Stään fertotoat orjat fitte afian, fanottjat: ^fäärme on 
fuolijana rannatta, fcn fun on padia fittatta fuufi, ne niin 
ji}feita 1^) oxoat, etf ei »oi fuufl mieStä liifuttaa ^l^tä paata, 
waan raatoa ei f olo •) »oi f anf iloitta fol^otetta*. 

^uIuu))aS paimä iltaan ^aatx, niin linnaSfa taadfin 
toinen }Juoli ral^toaSta itfee, toinen puoli nauraa. Äe!pt* 
tt)aän tämän menee geppäpöllf^ »uoroStaan &8lisaffaan, 
ftjf^tt)i: ^mitäpä, 8e8fi*affafeni, puoli linnaa itfee, toinen 
puoli nauraa?' — ^©itä puoli linnaa itfee, toinen puoti nau* 
raa', »aStafi geSfi^affa, ^funinfaan fun pitää nuorin t^t* 
tärenfä tt)iebä ^l^beffipäifette fäärmeette f^öbä; fun ei »ie* 
täne, fäärme ft}ö puolen linnaa tule»ana ^önä, puolen »ä* 



Digitized 



by Google 



I. ^tppäpbilt^. 9 

te&, puolen Kiltamta f toto; fcn fun fafft n^t fcn fäärmcen 
ta^jctufft, fittS p&iXDä |>äöfift latlcCc maailmalle paiita^ 
mölyän'. 

^eppap5lW^ pmx fonat ne mteleenfä, ja \ai liman 
pxfyoja fatijclcmal^an joitteSfanfa, fatfeHen tarfaSti faiffta. 
%no^^a näfecfin outoja l^ett Äunfnlaan ttuoriu t^tar om« 
meltitn na]^fa})u8ftin, nitnfun ennen totfetfin ftfärcnfä; ja 
funinfaaQifet paSfarft fantottoat pnen ftinä ))u6ftefa ran» 
taan. Äeffttt^äan tämän ^itppa^i itpp&pofftt) puttonfa, ja 
r^^pätt^änfä ^l^beffän )>ttlIo(I{eta niitä lunintaanfa antamia 
emaöjiiomia, ^\)ppa^i J)CLn l^ewotfeHeen felfään ja ajoi ^xM 
nt)t rantaan pain, fanoen läl^tieSfään totoeriKenfa: ^lun tuU 
lee minulle l^ätä ja nä^ette fengän tuleaan luoffenne, niin 
t^ontäfää l^uttat aauffeni*. — Suftuanfa rantaan ja lo^»» 
bett^aän nal^Io^JuSfin titotn luota, fitoaifi l^än fen micfal» 
loan l^alfi, ja fanoi tytölle: ^noufcpa, ^^äätäni etfi!* — 9lo, 
t^tto ci muuta taitanut, n>aan iötui^e po^an päätä ctftmä- 
l^än, waiffa I^IIä oli pePoi8fan[a. @tfii, etfii toä^än ai* 
loa päätä n^t fiinä, niin jo läl^tee meri lenfuamaan fiitä, 
lefal^ti ferran, jtitä toifen, fiitä folmannen aina ^l^belfän» 
teen lertaan aiti^ ?)oifa anoafi tuoSta fäärmeen n^t tn* 
Icman, peitti tyttären fittjen ta'affe, ja noufi itfc l^e»oifenfa 
felfoan fiirecflti. J^epo foröfui, loröfui fäärmettä, eifä olifi 
(ä^ten^tfään ebellenfä; n^aan geppäpSIff^ lannuSti Isäntä 
fo»a§ti, fanoen: ^mitä forSlut fonnan ruofa, l^imafoit ^ii* 
ben l^ctooineh!" ja ajoi fäärmettä toaStal^an. — ^^ul^^l^uu!' 
fanoo fäärme, ^jopa täätt' on Seppäpölff^ f^obätfeni*. — 
^SääEl' on\ fanoi «eppäpölR^, ,tt)aan et fowana f^öM — 
^9io, pulkalla puutaivasta l^engcätäfi lultainen toratanncr 
torataffcmmme!* fanoi fäärme. — „^nf)aUa ftnä pafanaSta 
^engeötäft l^opeainen toratanner torata!' aaStaft Seppä* 
poHf^ pelfäämättä. 9io, fäärme pul^alfifin l^opeaifen to* 
ratontereen pafanaäta l^engeStänfä, ja fiinä noufee l^eiflä 
n^t tora. Jorattiin, torattiin »äl^än aitaa, niin jo leiffaft 
Seppäpollf^ fäärmeeltä pään, fiitä toifen, fiitä folmannen, 



Digitized 



by Google 



10 1. Soivmlfet 

lunne \ax tuuft p&&tSi Itäneitä ))oiR{; toaon ei moi faaba 
loimea tDitmeiStä, fäärme nttQä tokla leiffim ^l^a. |>u« 
l^uu fiita 8cp))ä^)onif9 fauniieti Itänette: ^.latfo, paitoätteii 
noufee tuolta, niin on rudlea, laanne^htlta, jtnunfin laubfi 
lun on 3umalan luoma paimcat noufu'. käärme ftOoin 
latfap f^rjäan toäPfen, ja ieppapom\) fxU aitaa fitpoi 
pa&n iaai Itäneitä poxtfx; laJ^beKe paaUe voaan \ai fäänne 
enää, loaan ei looi izppapolUt) niitä \aaba miQanä. ©iitä ru« 
pzaa l^an )}u]^utte[emaan läärmettä taadfin, fanomi: ,Iatfo|)a, 
läärme, lotifi palaal' — Ääarme luitenKn oli »aroiHanfa, 
lun muisti, miten toiimein fotfoeöfa oli lä^n^t, eilä latfonut 
toiela fiHä; »aan ^^ppapclltt\) ei fittä päästänet, »aan jonoi 
»äpn ai'an paadta taailmx ,,!atfo, fäärme, allfafi l^eriataau!' 
— kata ei fictän^t fäärme, xoaan fatfal&ti jo ta'affeen, ja ieppa* 
pmt) iaai pään [il^oi ^äneliä. Sl^beOä paaU on fäärme ftitä 
n^t toaan; loaan ei n)oi 8e:))pä))6lff^ fitä faaba, fäärme ftOä 
feiffuu fumminfin. 9)otfaiji|)a fengän [illoin jaraätanfa )>9^* 
tääffeen totoeriltaan a^jua. Sle fun näfitoät fengän tule* 
toan luoffenfa, t^önfitoät l^urtat l^äneQe atouffi, niinfuin 
pvi^t oli; \a niiben an^uQa fai ieppapblfb^ ^l^beffännenfin 
paäxi fäärmeeltä poitHf \a l^urtat remittelin^ät lo))unfin. 
©iitä t^oätä paa^tt)an\a meni itpp&polfbf jurttien fera 
toifien ton^erienfa luoffe ja ru))efi ma'ata; mutta funinfaon 
t^tär jäi fitoen luoffe istumaan rannalle. — ®iitä fun t)ö 
fului ja aamu tuli, niin paimanm paa^i faifeQe maailmatte 
:paiStamal^an, ja faiffi ral^n^ad fanoo rufoeKen: i^auta, Su»» 
malainen, fitä miedtä maalla, mieroQa, fu :päitt)ofen fai 
jär^iCenfä!' 

^ningaS ei linnaSfaan tiebä mitänä, luulee t^ttä» 
renfä fuoQeeffi, ja fanoo orjillenfa:] ,,fä^fää luuraiSfat )}ui8« 
tamaSfa ))ugfidta, forjatfaa taitteet, mitä on, ja tuofaa mi* 
nuHe!* Slämä fuuliujat fäSf^ä, »aan lo^fiaätpä meren 
rantaan tuDeSfanfa funinfaan tyttären U)ielä tertoeenä ja 
toivat Itänen fieltä linnaan, joSfa ilo noufi ixtft fuuri, fun 
nuorinfin t^tär fäärmeeStä :))eladtettiin. ^uningaS fäSfee 



Digitized 



by Google 



I. Se))p&p51!f9. 11 

oritctt lettoa afta foJ^baBeiifa, ja ne ftita l^aaStatoat, min 
olimat rannoJfa nal^nect, fanoen: ^ffiarme oK fuoHjaffl re« 
toMtt) rannoHa; fen lun oli paSAa ftHatta ^J^bcIfSn, ne nnn 
j^Ieitä oltoat, ett'ei »otnut ^l^beffan mtcötd Itönttaa t)^t& 
paata, xoaan raatoa et fofo iDotmtt fanKIotQa toljottaa/ 

9lo, funtngaS laatii linnaflfaan :piirut, joil^in feraa 
ral^tDaSta palifm, \a aStuu itfe joulon leeleQe, fanon)i: ,fen 
lienee föännel^et ta|)))anut, Ien mnn tyttäreni pda^tatmt, 
fe {o^otfol^on tntfnun niiben läarmeiben pa&t ja tnUol^on 
tninntta ))ainaanfa faamaan.' 

^ultuanfa tämän, menee ne !oIme mieSta meren 
rantaan. ^ tappoi folmi))äifen föärmeen, fe luo tnlluun 
lolme paata; In tappoi Iuuft))atfen fäärmeen, f e luo tuKuun 
fuufi paata; toaan In ^Pelfi|)ätfen I&armeen tul^oft, [e taad 
^l^bclfän paata luo tulfunn, fe 2xppäpoltt\), \a »iepi lunin- 
faaHe nafeefft ")• — ÄuningaS fanotoi ftita: ^no, lun mun 
tyttäreni fenlaifeSta palta^Ua ^^) paa&titte, niin lun t^ttä« 
ren Jufin paaStXf fe Itänette naifefp; ja pnolm linnaa an* 
non tDäm^Qeni, pnolm toatta, )}uoIen fiiltän^iä ItU^iä ja iU 
fenf& ^anen Itänet rinnallani elämäin'. — SRiel^et Iumar« 
fimat funingaöta, fanoimat: ^eila ^jibfi t^ttäriofi eifa fimi* 
löitaft^ lotiloitafi; lun antamt, anna eloa u^äl^aifeUp miQä 
lotia paa^tmxm, mmxta ei mitonä'. *- 9to, luningad tuot^^: 
taa n^t eloa ftil^en, joS min maarin ottaifi; maan miel^et 
mäl^äifen toaan ottamat, min ottanemat lalfi — lolmef^m^ 
meirta mielteen maan; ja lal^temat hminfaan linnadta p\)t^ 
Kmaan omaQe maaQenfa. 

9i]axoat, ajamat, min ajamat, niin ompa tien marreQa, 
jodta matlatal^an, ))ölfä«raitat ^') matalalla ))al^an|)aimäifet, 
Joeta (uuluu l^eiKe patina, luni KimaaSti VDäitdtaa\a fon« 
fana. — ©anoo fiHoin ^pap&lUt) toiftttc: ^feifofaa tome* 
rit, mit ta^btn luuludtelemaan, mitä )}oIfäefä )}a'ieta]^an ^^); 
tädfa afuu ©^ojätär, maammo niiben laärmeiben, fut ta^ 
<)oimme*. — „kci, mene!* fanoi toifet, feifottuen tielle; ja 
ieppipolttt) laSfeuft l^emoifenfa fefäfltä, muuttuen fulfela»: 



Digitized 



by Google 



12 1. Sottetiffet. 

I^ott tttofft ^jortimolfi **), ja ^JtSttl^c flitä pinoon, mi oli 
fetmmtereefä jtutä, ^ofifetoia hmltma^an. ^anm fttaä ttiiin^ 
neUeSfa fanoD ®po\atax bmai^a toiftOe: ^n^t mittnn ^oifam 
mattaa ne tappajat iuodfa, toitDoivai totiin ^äafett)änfä; roaan 
i\)dn mic l^cibät fuitcnlin, mic l^eibät f^ön** — ^SDWlIä|)a 
fic f^öt?* f^f^i toifct — ,®iaa mie f9ön^ fanoi ©^ojä» 
tär, yjotta laabin enfilftfin laeille fenlaifen näFan, etfetoat 
:pääfe mil^inlään, ja ftita laabin ^^d^bät fttte fa^ben puolen 
tieSta, jotta fun näridfään laeleutumat f^dmään^ niin mit 
l^eibät tamoitan. SSieläl^an moifttoat fiitätin paatta, jod 
amattaifi niitä l^S^tiä totmitfe miaaUa tidKin I^^bä; fiita 
tatoaift foto ne pi^iixi ja nällä famaKa miel^idtfi; toaan 
lun ftitalin loieläi^ääfetoät, mie en l^eitä l^eita fidä. Saabin 
mula janon laeille femmoifen, jotta ftil^en otoat ti))a]^tamadfa, 
ja laitan lammin tien loiereen loalmiiffi, fiil^en li^it, tno^ 
l^ifet toaraHa, jotta fun janoiSfanfa ru^eatoat lammiita juo^ 
maan, mie ia^m l^eibät {tina. 9to, fiin& olifi fama leino 
Ideillä »ielä; fun ofattaift folmitfe jtta lam|)ia miefaHa tid* 
tiin I^öbä, niin fatoaifi fofo fe laitoffeni ja janotin Ififfift 
miel^idtä; toaan jod fiitalin ))aä8[eu)at, miz miel&lin neu« 
wot tiebän. ixiaivn, nä^ctte fcn, unen laeille fenlaifen, että 
ovat maalaan putoamaSfa, ja fiitä fiat ^^) f^anen lal^ben puo^ 
Ien tizQtä, jotta tun manata ^aneutuioat fiil^en, niin mie 
l^eibät f^dn. Soditan fitötin ennotettänee n^t laitostani 
mietaOa folmitfe tidtiin I^dba, niin fitte ^äädtäifi toto paU 
tä^&dtä, maan midtapä l^e fen tietänemfit: Ien mlnxat fanani 
ferrotfoon, fe muuttufoon finifeffi riötiffi!* 

itppapölW9, tn oli ©^Sjättären pn^^en biunneDut 
:portimona ^tnoSfa, muuttui fiitä n^t miel^efft jäUenfa ja 
tuli pa^oiUa mielin tomerienfa luoffe. 9l&mä allamot t^» 
feDä Itäneitä, mitä ©^ojättären |)dtfäef& |)a'idtiin; maan 
izppapolth) ei raal^tinut fanoa, fun tiefi finifeffi tiStiffi 
muuttumanfa, maan t&^t^i mall^el^bella mäpifen, fanoa: ,ei 
mitänä pa*iitn, ilman alat mit& t^^jää J^aaSteHa lamerta» 
nemat feSfenonfäV — 5Ro, löl^bettiin matfaHe fiitä, teistiin 



Digitized 



by Google 



I. 8e))p&po(R9. 13 

tatiDalta loal^atfen, nttn \opa tuIeeUtt laeille naita, fen Iäat« 
meen alan :panema femmotnen, ett^eboät paa^e Inlal^tamaan 
paitaUaf niin fä^toat l^uonolft; maan ftDout ilmeSt^^ pSt^* 
bätftn fal^ben )>uo(en ttedtä, joilla on motaxotxot toalmtttta 
]^9U)äi @ttnättt luttenlm itppSipilltt) ^pata l^emotfettfa 
feräetä ja mtefaKaan I^obä pot)tia !oImttfe ristiin, niin 
')}09bat famadfa latofttoat; mnita toifet miel^et olimat n)i< 
^aifet pneQe ftitä, iStiroai, ptOXimat, fanoen: ,,et antanut 
fijobo, »ailfa tutfat oli l^^toat femmoifct; Ia, mifft et an* 
tastatV — 9lo, ci l^än, fc ieppap&mt), raalptinnt f^ptä 
laeille fanoa, lun olift finifefft riStifft ftita muuttunut; maan 
Cofi timattU l^iban I^f^m^fftStanfo, madtaft: ,fa, ndiapä 
mieron ruudista, eil^an meiDä femmoiSta nalföä ole; f^fimme 
fotona, fun matfamme ^äaSfa olemme'. — ,9lo, ei tuoeta 
tiebä n^t näPaStä taaS mitäna', fanoi toifetlin, ja faatiin 
ajama][^an ebeKe. 

^joimat, ajoimat aifanfa, maan tipaQ ^taaU^ ))aaSfeet,. 
fun tuli jano laeille femmoin^n, että fti^n olimat ti^al^ta^ 
maSfa; ja {tilden laati n^t ©^ojätär, faärmeen afla, mefi* 
lammin tiemiereen ^eiOe, jodfa oli lipii, tuol^ifet matoilla 
faiffi, fen juoba, Ien ^alufi. Sj)ifet lalft micöta Kirel^timat 
rantaan l^eti, näl^t^änfä tämän; maan Sitppapöltb) ennätti 
ebeUe l^eietä ja ^ai lampia mielaUaan tolmttfe ridtiin I^o^ 
neeifi, niin l^ämefi famaQa lolo fe lampi lippinzta, ))äimi* 
mtn [iitä, ja janotin läifi mieJ^iStä- Soifet olimat ftitä 
taaS mil^aifet pnelle, ietimät, pnetiroatf fanoen: ,et auta* 
nut juoba, mailla niin oli launid lampi tädfä; Ia, milfipSi 
et antanut?' — ,^itäpix mieron lam))itoifita!* fanoi 8e^« 
p&pSlUt) eitä oQut afiadta miOanä, ,omaan maalaan fun 
^aafemme, onl^an mettä fteQälin ja parzmpata'. @i l^en* 
nonut, näet, f^^tä fanoa, mitfi l^än lammin l^ämitti, fun 
muisteli ©^öjättären ennudtutfen: ,{en mun fanani tenot» 
lol^on, fe muuttuloott ftnifetfi riötiifi!' 

STOatlattiin cbeUe ^l^ä, luPcttiin, mi luPettiintin, niin 
aitaapa mäf^ttää miel^iä, ja miimeifeltä tulee uni laeille fen* 



Digitized 



by Google 



14 1. Sotvetiffet 

lainen, cttVtaöt pr^^tf J^eaoifitcnfa fcrSSfä. ©ttnä fan oU 
laan nt)t maalaan näfint^mädfä tl^an, tulee äfftä ilmixn ftat 
fal^ben f^uolen tiedta, jotdfa on l^o^l^enftfuffet, ^{eln!fet ^9« 
tt)ät, ett'ei :paremmtdta a))ua. Aeffttt^ään ne, lp^))))aä 9^ep^ 
piipol^ l^evotfenfa fePäStä, |a bfibii ^maltaa t)^ta ftaa 
miefaDaan lolmitfe rtSttin, niin fe hiodfa f^otfaSfa fatofi; 
mutta toifet to»ertt oltoat fiH^aifaa paai^tet l&eaotStenfa * 
fePäSta Imelin |a miefouftn^at ftoiHenfa, joSfa &\)ö\atai tuli 
ja tan)oitti l^eibät. 2:^pplipoll\)i\a ei jtDoin muuta mataa 
oHut, l^än laffi paloon fiita, eifa ennättänet ]^e»otWaan« 
taan faaba, feftn jäi faarmeen alatte fiil^en. -- 3lo, ©^fi» 
jätär f oi ne faift toaeriöta famaHa; jti^en fuoli mtc8«ru* 
fat furfeaHa furmaHa, ja fii^en jäi laeilta l^eaoifet, fiil^en faiffi, 
mitä oli mn^ai^a ^^) oHut! — ©^ojätär »ie l^e»oifet fotiinfa 
finne, joöfa laatii ne romuloil^in, fuKuijtl^in jolaifen ja pa* 
nee tanl^uaan *®) rautaiftHa »itjoiHa fiinni. 

itppapölitt) metfää lämelee n^t ^al^otHa mielin ^fftf^ 
fenfä eifä Hzia mitä neu»offi; »aan itfce, itfee poloinen 
futuidfanfa, tun ei i^moiitataan ole, miQä lotil^in päafi^. 
%nkepa »äf^m^S fän)elle8fa »itmeintin, ja istuutuu ftitä 
lannon juureen le^äämäl^an. <Stinä iStuedfaan löytää l^än 
ftlmän fannon paaita, tuon irtonaifen filmän femmoifen, 
ja tun tatfelee [iinä, tummadteke fitä, niin tuuluu l^äneDe 
:palina metfädtä. Sta, on ^^betfän tytärtä foteata fteUä; 
niitä on aanl^ennjanfa tironneet terran, niin Syöjätär, täär^ 
meen atfa, fiHä on aaltaanfa faanut ne tyttäret. Reiltä on 
))oloif{lta tidtonut filmät paaita fe pa^^a »aimo, ja ^l^ben 
»aan on antanut filmän, laiHUe ^l^teifen, miQä metfäefä 
tä^bä; niin ^p&polttt} fenlin n^t (o^ft, tm fe tannon paa^ 
l^än ^eitettil^in. - S^ttärct pbiöfään fitä a»a»at rufoeaa 
filmäänfä tata% fano»at: „tzn lienettin, fte filmämme »iejä, 
anna fe meiQe tatafi: tun oQet taatotfi tel^aa»a, me iaa^ 
totfi otamme; tun »eitotft tel))aa»a, »eitotfi otamme; tnn 
ftfäretfi, niin fifärelft m^fiS otamme/ 

iepp&piltb) fiOoin l^eiiätfe laeille ja antatox ftlmän, 



Digitized 



by Google 



faitDtot: yfittt' on filmanne, mtc Isäntä en tarmitfc; tetHc 
oQee tar^el^en ]p9n)tn!tn!' ©amalla [anoo mpoS fetflanfa, 
lextotDx, miten ©^Sjätar toverit icOf^poi \a itäneitä ^toou 
fen »ei, eH'd nenaoa oflnt lotiin paaitL SUo, tyttäret 
fun filmänfä \aimat, neuvotmat fiita l^^n^adta n^t l^Sntä, 
fanoitt)at: ^®\)6\aitaten tanl^uaSfa on finnn fefa ton)eriefi« 
fin l^cmoifet, fe on ne romuloil^ln, hilfuiftl^tn afettannt ja 
meitä aina fä^ttää niitä XDaliitä latfomadfa; toaan j|o8 fa» 
laa lännet tanl^naSfa ja mielaDaft ne n^itjat :point Itfit, 
joiefa on l^epofi Kinnt, niin me emme ftitä ole ttetäainämme 
mitänä; fiHä [ie l^emoifefi faat*. — ©anottnaan tämän 
loffi tyttäret ©^ojättären lotisin, \a t)t^ fnlfi ebeaä))äitt 
aina, pitäen fitä irtonaista ftlmää lonraSfaan, jjoGfa l^e lat^ 
foinoat. ©iHä feinon tnlitoat ^t emäntänfä luolfe, niin* 
fun m^t[dita ennenKn, »aan ^ppixpölltt) Mli »aroen 
jäPeStä, ja meni falaa ©^öjättären tanl^uaan. ©ieHä näfi 
^än l^emoifenfa, ja I^öbä l^elä^^ttt mtetaDaan lerran niitä 
»itjoja, joiöfa fe oli fitnni Säötä Inn romeutni *•) n^t 
]^ett)oifet, niin fulfnifet ru})efi»at foimal^an ^nnä, ja ©^ö» 
jätär fnulec fen, fanoo tyttärille: ^menfää fatf omaan, eifö 
Tooaaa itppcipoltt\) l^enjoifia ottane tanl^naSta*- ©en fnn 
fanoo, antaa fitmät laeille fatttDe, jotta :paremmin nä{ifin)ät, 
ja tyttäret menen>ät latfomaan tanl^naan, maan fieltä^ä ei 
mitänä nä^, iepp&pöftb) foimen aCle oli f^iStä^t^n^t ))iilo« 
l^on. 9lo, tnn eimät näl^nel^et mitänä, juoffimat ©^djättä* 
ren luoffe tofafi, fanotmat: ^fiett' on l^eiooifet tanl^naöfa, 
muuta ei mitänä^ — ©^ojätär t^^t^i fillä fertaa fitl^en; 
xoaan ei aifaafaan oKut, fun Se))))ä))51If9 toifeSti jo mie« 
tallaan l^eläl^^tti l^emoifenfa rautamitjoja, niin fulfnifet uu« 
beUel^en romeutuin^at foimaan, ja ©^ojätär tyttäret tt)6n» 
tää fatfomaan funi miimeinfin, antaen filmät laeille faifiQe. 
9le fä^mät fteOä fatfomaSfa, niinfuin fäefetti^in, maan tn» 
lemat fol^ta jällenfä, fanomat: ^emme, emäntäifemme, nä^» 
nel^et littaa mitänä/ 

itpp&pölttt) fiKä aitaa talliefa on fuitenfin foimen 



Digitized 



by Google 



16 1. Zomxit\zt 

aUa ^p ja noufee taai tyttärien ^^otdment^a ))tt(o8taan 
fieltct, ja ftmaltaa jo lolmannedti mtelaDaan fal^lel^ia, niin 
ne ftitä n\)i poitti mcneaat; mutta j^ctuotnenfin romcutuu 
^nna ja fulfuifet l^elä^tämät fotmaan. kuultuaan tantan 
®\)6\&t&t jo tyttöjen fera itfe B^l^äl^ti tanbuaan, joSta 
lö^ftfin i^ppapöllt)n foimen alta, fanocn: ,,|Juutut}>a tU 
laany \a ra^jautut f^omäJ^n l^ett. — „(§.[&, armaS^alfa* 
fcni; fpö!* rulocli ieppäpottb). — i^S^on »all^cl^teltjat*, 
fanoi ©95jätar, ja fölHn ne ^^bcffan tt)it6a famaöfa; »aan 
2:^ppapolft)Ut [anoi: ^fun faanct launotfcn Äatrinan fan* 
nitöta Äiijo'c8ta, niin en f^ö finua, |icitan doon !uiten= 
Rn*. — ,^a, faan', toaitafi ieppapölHt), Iuwaten faunoi* 
fcn itatrinan tuoba Itänette, niin ftHä el^bon pää^ ©tuojat* 
tärcn fourtöta. 

@t muuta, iDaan fuorttteltl^e 2;epp&pollt\) n^t faunoista 
Äatrinaa faamal^an. ©^öjätär antaa muiden, tuon toen^ 
l^cen emän fcmmotfcn; ja fiHä lal^tcc l^än, fiHa »cnl^ccn 
crnaHä mettä myöten folauttelcmaan. ©outt, fonti »äl^än 
matfaa fiDä, niin l^ul^unpa mieS niemen nenäslä, ^vmtaxoi: 
^funne fufet, i^ppapoltbi^i ota milma ^^) matfotl^ifi; Su* 
mala fanfan fuaattfeuji!* ^Sulc xoaan^f fanot 8c|)|)a^>oKf^, 
laSfi niemen nenään ipcnl^eenfä, ja otti mieleen pitä inat= 
laanfa. ©e !un päa^i toenl^eefen, laiban toi ^l^ben tulle@* 
fanfa; ja läl^bettiin foutamaan ebelle. Äului matfaa toa^ 
läifen, niin jo toinen mieö l^ul^uu toifen niemen paaita, fa* 
noU)i: „otcipa, ieppapollb), matfotl^ifi; jumala fanfan fu» 
»aitfetoi!* — Se^J^JäpöIff^ [en taa^ ottaa niemestä fiitä; ja 
mieS fun tulee menl^eefen, laiban taaSfin taopi tuKeSfanfo. 
9lo, loenl^eeSfä jo on faffi laitaa n^t, ia läl^betään fouta^ 
makeat uubeDenfa. ®o\iMam, mi foubetaanfin, niin taad 
tolmanneSfa fol^ben mieS niemen nenästä l^ul^uilemi, fa- 
noen: i,^tapaf ^eppapölfb), matfoil^ifi; 3uma(a lanfan fu« 
»aitfetijil* 3a fe lun otettiin menl^eefen, [e taaS folmanncn 
(aiban toi tuHeSfanfa. SaaS foubetal^an ftitä cifä fau'afft 
mielä jäästä, fun taaS muuban mieS niemestä J^u^umi: 



Digitized 



by Google 



I. «eppäpö(!fp. . 17 

^^tule, ieppapdlttt), ota matfoi^ift; Suntala fanfan futoatt» 
f emt!' ©c otetaan »enl^eefen, funt toifctftn matfaan p)i)t^ 
fijät; ja \)an toi neljännen latban tuUcöfanfa. 

©oubetaan [iita n^t »äl^ätnen, niin om^aö toielä voxu 
t)e8 mieö niemen nenäöfa l^ul^umaöfa ja p\)xtxx matfaan 
ficlta l^änfin. 5Ro, fe fun otetaan »ielä feraffa ftitä, fc 
parraspuut tuo tuHeöfanfa, joöta rumetaan taa^ foutamal^an. 
— Sllfaa n^t Seppäpölff^ tiebuSteffa niitä tomerianfa, lp* 
]\)Wi enfimäifeltä: ,mi fic mie^iäfi?* — »^urttten^ofuja*, 
loaStaft tämä. 9io, t\)\\)\) ieppäpoltt\) totfelta: ,mipä fie 
miel^iäfi?* — i,9Rie olen Unen=mafaaja', fanoi toinen. — 
„^ipä fie?' t\)]t)\) izppapotttt) folmannelta. — „ÄpIpn* 
fplpijä', toaötafi tämä. — ^9io, entä fie, neljän totoert, mi 
fie olet miel^iäfi?* — „^ie olen giuofiensf^öjä faunoifen 
^atrinan l^ätöfä faunil^iöfa Äiijo'eöfa\ toaötafi toveri. SBielä 
t\)^\)t) ieppäpolttt^ loitmeifettä tomeriltaan: Jenpäö fic olet 
miel^iäfi?' — i^SBebenfantaja olen mir^alta*, fanoi »iimetnen. 

?ftOf luretaan ebeCc pl^ä, niin jo näfpp faunia MU 
jofi. Saöfetaan menl^eeHä malfamoon, ja maaQe rutt?etaan 
noufemal^an; maan talostapa filloin uSfutetaan foirat ^tU 
bätt pääilenfä. 9ie mil^aifia omat pien, menl^een ebeSfä p\)o^ 
rimat fiinä ja päälle omat tulemaSfa i^an; maan Seppää 
pölffy pKotn fanoo tomerilleen, fu enfiffi oli matfaan tul* 
[ut: ^menc fie, noita fotria ficHä, fun lienet ^urtticn^l^o* 
fuja!' — ^urttien^J^ofuja fuultuaan tämän, noufi menl^ccStä 
enfiffi, ja fun l^attunfa otti päästään, fen fcra ei muuta 
fun fal^bapdin mipfutti maan, niin foirat mentmät i\)U 
mäfp faiffi. @iitä f ulettiin miel&iSfä fitte taloon fatf ti, ja iS* 
tuttiin lamitfaCe pirttiin. SSKutta taloSfa ouboStuttiin l^ei* 
bän tuloanfa, fanottil^in: «^eipä näitä mieral^ia ennen ole 
oHut, fuita*0 foirat omat pääStänel^et; ennenfun pirt* 
tiin on pääStp, foirat aina omat fpönej^et*. — ^©mmepä 
me läl^teneetfään tänne foirien fo^buffi, millal^äntien me* 
roffi^^)!" maStafi ^urttien*]^ofuja, ja fäännälfi pafinat toi* 
faanne. ©iitä fun fopeutui pul^ecSfa, alfoi geppäpölffp tJ?* 



Digitized 



by Google 



18 h Stotoeriffet. 

tärtä fofta, fanoi: ^läfftmmc faunoista Äatrinoa fauniifita 
Ätijo^eöta, annettanccfo?" — y@mmc »äl^cmmaila anna, 
f un ette toaan untamme mahanne', fanottitn taloöfo. — 
g^lxinpa me unenne mafaamme% »aötaft miel^et, fe Uncn^ 
mafaaja |Ju^ui totfienffn ^juoleöta. 

9lo, mte^me laabtttttn fittä aittahan [tat^«) ja fafl^ 
lettiin mafaamaan ftettä. SRiel^et mentmätfin ftnne, niin* 
fuin ^ul^e oli; ja manata rumettaidfa peitti Unen^mafaaja 
toifet toioerit ruumiiHanfa, rumeten ^jaällfimaifetft l^eiötä. 
DöHä fawi talonttaft ))iStäma8fä fen aitan tuleen; »aan 
Unensmafaaja fun mafafi paäHimatfena mieluista, f^pencet 
n)aan tippuimat l^eibän päaQenfä, tolaan eivät tvifaa ^aa^ 
neet tel^ba mitään, «^uonud \oaan ftllä leinon ^aloi 
tu^^affi; mutta miel^et olitoat terujeitä faiffi, ja afltuimat aa= 
mulla tupaan, fanoin)at: ^tDoipaS teitä l^upfuja, Inn poU 
titte aittanne; emmel^än me luitenfaan palaneet, jo8 te l^uo^ 
nuffen poltitte!' — „^o, emme me anna tytärtämme, fun 
ette meibän f^I^ä*^) f^Ipene*, fanottiin taloöfa. Soifet fa» 
noitpat f^I^etDänfä; \a l^eiHe lämmitettiin rautainen f^l^ 
l^elmifuumaffi tl^an, etf eiföpn palettaifi n^t ainafin. 

SKitäö ftitä; meni Ä^l^n^^f^lpijä- enfiffi ft)l^^n, jjoöfa 
fun l^enfäfi^c ferran, niin lumifulmel^uö tuli feöfeHe lattiata, 
fiufaan eteen ivefilampi, -ja f^l^ fätoi fuurol^on faifft. — 
©iitä tulee toifetfin ptte f^l^^n, f^lpevät [itnä f^ttältc^en, 
ja f^ltoett^änfä menetoät ^l^beöfä tupaan, fanoujat noituen: 
ytepäS jouffoa olette! fiffä tavoin lämmitätte f^l^n, ctt'ci 
tule lö^l^ä, mitä f^Ipeä \)^hm mieleen*. — 5llf aa jtitä jo 
l^ätä tulla taloöfa, ett^eiföl^än vietäne fauniöta Äatrtnaa 
fumminfin! ja [anotaan mtel^iHe tuoöta: »emme anna 
tytärtämme, fun ^tt^ meibän ruofia f^önc*. — »9lo, me 
f^ömme*, fanoi miel^et, , f antaf aal^an ruof tänne!* ^alonväfi 
rupeaa n^t ruofianfa tuomaan fiil^en; faiffi f annetaan fo'ollc, 
mi Reillä toaan l^engen tafana om^ji: lel^mät tapetaan^ lam* 
paat tarjetaan, ja fun alfaa eväötä jo äiän **) olla, niin f utfu= 
taan miel^iä f^ömään. SKeneepä fitfoin 0iuofien»f^6jä ^fjtnään 



Digitized 



by Google 



L Be^^apolf!^. 19 

»aan ruu'att ääreen, jofifa f^ö f^ömtfct lo))eIIc laitU, ja hf^ 
f^toi fuitenlin »ielä: ^Äa, tämäM teillä mofta oltKn »aan?* 
— ,^a, tämä*, fanot emäntä, etfä ollutfaan »tliasfultaa 
en&mpi, mitä annettaift, !un jo eläimetfin ta^jettil^tn. JRuo* 
ften^^fpojä fittoin ottaa oman eaäö^falffnnfa **) efiin ja fäS* 
fee tomeriloitaanfitt f^fimään, fanoen: ^tnlfaal^an f^ömään 
näitä mun ett>ättänt, fun et taloöfa xnofaa lo^b^, mitä ioie* 
ral^iHc )pantax^i\ — Soifet tulemat fiil^en, tiötitoät ftlmänfä, 
ja tdtniDat f^ömään, niin omilta eräiltä tofi »atfa tä^t^i 
Initenfin. 

S^tärtä filfä fuitenfaan ci annettu, fanottil^in: ^emrne 
anna öjtärtämme, fun ette Itänen fcra »että feulafifa fan» 
tane*. — 5Ki8fä fe »efi feulaöfa ))9f^9! — SBaÖtafil^an 
mtcl^ct fumminfin: ^fun annettanec feula, -»o, me faunamme*. 
Salon emäntä antaa fittä n^t feulat fäteen tyttärelleen fau^ 
noifetle Äatrtnatte ja totfen miehille; ja läl^betään fiHä fet« 
non fittc »että jär»e8tä faamaan. — Äauni§ Äatrina me** 
ncc fculanfa fera ebettä rantaan; mutta SBeben^fontaja, fu 
oli to»eriltaan feulan ottanut, iötui tu»a8fa »ielä, fiinä 
ar»eli läl^temiötänfä. ©itä ouboötuu talon »äft, fano»at: 
^läl^bc fiefin, faa t\)o\i toimeen!* — ,6lfääpn fiirel^tifS*, 
»aötafi SBeben*f antaja, ^läl^ben mie, jo lä^benftn*, ja läffi 
liiffceDe l^änfin. Äauaffi ei fuitenfaan fulfenut, »aan fei» 
fottui »ajojen *®) paaf)ixn »uottamal^an, feula fäbeöfä. ©ieltä 
tulee n^t fauniS Katrina jo »eben l^a^uöta totixnf »efi» 
feula fäbeöfä. SBeben«fantaja, jofa »uotteli Isäntä »ajojen 
pääöfä, otti ftttoin ja tyttären feulaöta »eben faafi omaan 
feulaanfa ja meni fen fera taloon, fanoi: ^fatfo, mie jo 
»että tuon feutaöfani: fauniö Katrina »o8ta menee*. Dli, 
näet, fauniö Äatrina fäänt^n^t rantaan tafafi, tuobaffeen 
»että fieltä uubeKel^en. 

©anoo fiitä jo talon»äfi feflfenfä: ,fa, ci ole fe mtcö 
JDuta»a, fun l^än femmoifet t^öt tefe»i; emme »oi miHään 
^äntä »oittaa; pitänee antaaffemmc, min lu))afimme*. 3a 
annctaanfin jo itppapblirfJie fe fauniS Äatrina morfiameffi, 



Digitized 



by Google 



20 1. SEottJCtiffct. 

fu nitn faunid on, niin faunid, etfet maaQa mointa eifä 
n)ettoa mebeUä: 

SBaaltccn läpi ^ipia^^) natrjtoi, 
^xpian läpi li^a nä{9tt)i, 
Siljan lapx luu nah)xx>i, 
guun läpi ^bin näf^tti. 

^Of geppäpöllf^ ottaa fiitä n^t morfiamcnfa ja ne toioerit 
tcraHa, ja lähtee faumiöta Äiijo^cöta foutamaan tafaft. 5!Kat^ 
fataan, matfataan mcritfc, »enl^cenä fufcta^an, niin fu 
mted tudta niemeltä menomatfaQa tuli, fe ftt^en n^t (äfft. 
@n[imäifccn niemeen nouft SBeben^fantaja ja parraspuut 
loet mcnneSfänfä^ toifeen niemeen noufi JRuofien^^öjä ja 
laiban otti mennedfänfä. kolmet laitaa on n^t menl^eeäfa 
järcllä; toaan folmanteen niemeen noufee taaö folmaö mieö, 
ttnen^^mafaaja, maaUe ja (aiban loie l^änfin feraOanfa. ©a- 
matfe neljäö ja n?itbe8 läl^tee »ielä totoeri totni)ee^ta ja 
loiban tote feraUaan fuftn, etfei jää fun »enl^een emä toaan 
järeHe, millä matfata geppäpölf^n fauniin Äatrinan fera 
ebeDe. @illä ladfee l^än fuitenfin, fillä menl^een emäQä, 
fujal^uttaa meren fclfää pitfin ebeUcnfä; »aan niin on fai- 
tanen fe l^eibän aluffenfa, että faunoifen Äatrinan l^ameen 
l^elma xoetta »iiötää piirtelee, fiinä fun tötuu faunil^töfa 
»aatteiöfanfa. geppäpoltf^ fiffoin faforiffaan l^elman noö* 
taa loebeStä, forjaelee fttä »ä^äifen, ctt'ei faötuift. — S)U 
ttittpa fiHoitt Syöjättären rantaan tulemaöfa il^an, niin 
pal^a tt)aimo feffi malfamoUa fetfoedfaan tämän, ja fun fou^ 
tajat maaKe noufeujat, l^än terUDel^ttedfään fättelee morfia» 
men faajaa ja Seppäpölf^ttä fafarin puraifee fiinä, fanocn: 
»Äun lienet fufali tytärtä foöfenut, fitäli formeft fatfetfo* 
l^on!' - Säätäjän fuuttui n^t gcppäpölff^ pal^aSti ^len, 
ftcppafi mieffanfa famalla, fanoen: ,fte fufali lienet niitä 
fofe^ia tijttäriä »aiioannut, ftfäli mieffani ftnu^unfä^föön!" 
ja ©^öjättärcn f^mmencfp fappalccffi fittjalft. 



Digitized 



by Google 



I. l^eppäpöfffp. 21 

©itta paltaffa^ta paa^ttfä, fanoo fautitö Äatrina faa» 
tallenfa: ^fcn minun lienee faanut, fe minut pttäföfinfin!* 
ja l^citaffe omin tal^tonfa ge^jpäpölf^Hc naifefft. — 9lo, 
tämä taimaa xtt)t rantaan fit^en l^auban, joiden Moaa punta, 
pötMocL ^o^jaQe, f^t^ttdä ne tuleen^ ja l^eittäa ©^öjättären 
laabon palomaan finne. 3tfe fä^pi l^an S^olottären tan* 
^uasta oman ^^»an l^eaoifenfa, \a eIo8ta ^®) ottaa fultaa, 
^opzata, min pttam; joöta ^jalaa jo morfiamenfa luoffe, 
fiep<)aa fauncifen Äatrinan f^ltinfä, ja lähtee ajamaan omalle 
maaHenfa. 

Sljetaan, mi ajetaanfin, niin jo pSäötoän ieppapöU 
f^n fotimaa^n, tuBaan Itänen fpntjjmätaloonfa. ©icHä 
»an^emmat n?iela oxoat eloöfa; »aan niin omat »anl^affi 
fä^neet, ^Joifanfa poifcöfa olIeö[a, että taatto*^) firmcöttjar* 
re§fa polttan)i tulta, emo ^®) märttinän päa^^L 5Wutta fau^^ 
niö Äatrina fun teraebti, fcpäelt ^') »an^uffia, ne ^)uolen 
ifaänfä nuortötutnjat fiitä, ja tunfimat famalla <)oifan[a, 
jota jo ammon aifoja fuoffee!fi uöfoiioot matfaHenfa. 

Äuluu aifaa fiitä muutaman, ieppäpdlttt) fauniin 
natfenfa fera elää »anl^aöfa fobiöfaan l^ijmäöti; »aan ru* 
peaapa luningaS ja linnanmäfi tiebuStamaan Itäneitä, minne 
oli toifet tomertnfa faattanut, fut feralfa olinjat. dlo, iep^ 
päpdlttt) ei fanoifi n^t fitä, pal^al^an oli fanoaffenfa, fun 
tiefi finifeffi riötiffi muuttutoonfa fiitä; »aan funingaö fai^ 
fcUa mofomin ftifpp »aan a^xata Itäneitä, fano»i: »fun^ 
nepä faatoit to»erifi? — tapoit;* ja tu»etaan »itmein jo 
hirttämään Isäntä. ?eppäp5lf^n tä^t^i puljua feiffanfa fil* 
loin, et auttanut muufaan. Sllfaa tuoöta, t^ritteleffe: »minä 
fun piötime portimona pinoon . . / ja fofo afian fertoo 
fol^baHenfa; ivaan fuöfa fcrtomaöta pääfi »iimeinfin, fiinä 
muuttui l^än finifeffi riötiffi falmiötolla ^^) feifomal^an- 
Äuningaö ottaa Itänen naifenfa, fen faunoifen Äatrinan ja 
»ie morfiamcffeen linnaanfa; joöfa eletään tonäfin päi»änä, 
iDielä lotma l^uomennafin; [aabaan poifia ]^^»iä, tyttäriä 



Digitized 



by Google 



22 1. Sometiffet. 

Qlin mielin l^äieffi fteQa. Sfmtettiin mimtUe loalta- 
nen '') l^etDoitten, naunl^inen ^atnla, l^entel^inen moSta. 
Aedit pitfältä taitoja, monta paima paat\t)tt)^tt. %nlixt iuo^ 
l^on tuOedfani Stiettilän tiileen ))eräl^an; riil^i remel^t^t pa^ 
lamal^an, la mtna fammnttamaan fita. ^uumeeefa ftina 
fuK mun l^e^Jom, fotnla meni paiötiift famoffa, \a fcn t^^ 
Iän a^jareet föiioat — SKtna ajamaon l^eitä; »aan loirat 
uöfutcttiin p&aVienXf ja niitä fun aPoin ruoSfattani l&ofua, 
fen loirat :pureffenteli pilalle. — ©tilden laifK menneefft! 
SKic poloxnm tt)ain>ufft8fa i»eta^b^n »aSta; tuKeefo mtcStä 
fonfana! — ©en ))ttuinen f e. 

©elit^Ifia: 1, faarnan ~ tarinan; faaman fanoa =» tari^ 
naöfa fanoa. 2, piirut = pibot. 3, tuon pitfda, taan I^^^ttä = l&^s 
tt^an matlaa, monta ailaa. 4, mal^oStua = tDaPeta. 5, aimon = at!a« 
fcett. 6, ttcreSt^ifl =» tapa^tuifl. 7, Rfalfl == Röloiri, ^roolfx. S, Icfa^ti 
= &I!ta ni!a](^ti, fuol^a^ti. 9, raatoa ei fo!o == foEo raatoa ei. 
10, i9!cita = raö!aita. 11, n&!ee!ri = n&ptiffl. 12, pmaWt& == a^* 
bingolta, ^&badta. 13, poffä-raitat = l^uoneen poffat, ^uonot ^5!!e« 
Iit. 14, paMötal^an = l^aaötcllal^on. 15, portimoin = KrpäfR- 16, 
flat = titat, »uotect. 17, mu^aSfa = feratto, fanöfa. 18, tanl^uaati = 
tafliin. 19, romeutui = l^atä^t^i. 20, mifma =» minua. 21, fuita = 
ioita. 22, »croffl « atriafTi. 23, f^lpä = faunoa. 24, aiSn «= paU 
ion. 25, fallfunfa == Iau!funfa, fonttinfa. 26, tt^ajojien = fuoiien, att« 
tojen. 27, leipiä = i^o. 28, eloöta = tatoaraa, l^^atj^ttd. 29, taatto 
=:ifa. 30, emo = äiti. 31, fcpSeli = fptciK. 32, falmiötotta == ftr- 
7on pi^aHa, l^autuulmaalla. 33, tval^anen = maal^tinen. 



II. ^am, meren Mftja laima. 

Stomantpöta. 

DK muinoin fofmc »cljeötä; lafft fau^)<)ia8ta, fofc 
maö Sul^fimo SKuuritfa. 5Ro, fen maan funinfaalla et oU 
lut muuta perittiöto, fun ^fft ainoa t^tär. Slamä fun iou^ 
tui tä^ftaifaifefft, että oli aifa naimifeen mennä, fofi fu= 
ningad edteDä fitä, fun oli voaxtza erota ainoalta lapfe^- 
tanfa, ja fuuluutti ympäri »altafuntanfa ei antattanfa t^^* 



Digitized 



by Google 



II. 9)2aan. ntnen fuITiia laixoa. 23 

tärtään muille, fun jiDe, \ota maalia \a mereDä fulftjan 
laiman fatfi. 

9lo, laabitaan ftta latteaa 9m))äri lolo t^altafunnan; 
maan ei^n faaba f^nt^mä^än. @titä jo rupeaa Stul^fimo 
SRuuritfanlin t^eljet laixoan laadintahan. äBanl^in tt)elt 
palffaft )}äitt)aläifiä }fal\on, \a lulfi nttben fera metfään 
ftclta latoan aineita faabaffenfa. ?Kenne8fäan finnc ^l&t^i 
l^än tteQä U)an]^aan alfaan, jota ^^itfäDaän mafafi li*agfa; 
affa elodfa oli toxda, tsoaan ei oDut l^änellä tt)oimai)uutta ^) 
paatta fiitä ^168. Sllfaa|)a fiHoin fe affa pr)\)taä poifao 
att)utfenfa, fanoai: i^auta, ^tjxoa mic8, minut täötä!* - 
9lo, cKfil^an fe autettatt)a oDut; roaan mied ei malttanut 
tx>ixp\)a matlaHanfa, mutta fulfi ol^itfe afaöta, f anoen: ,en 
minä, alfa^tuffa, jouba [inua n^tauttamal^an; minulla ^äi^ 
tDälätfia on (paljon, mitä latfoa pxtaa'. 3Rennen fiitä ebeU 
lenfa ei tau'affi ennättänet tokla, fun tulee uffo Isäntä 
»aStaan, f^f^toi: |,minne<jä menet, mieö?' — ,gai»aa me* 
nen laatimal^an'', n)agtafi toinen, ,maan, meren fulfijata 
laiiDaa'. — i^SBai niin', fanoi uffo, gVDai femmoinen fi* 
nutta on tel^tämä; no, ota^a minut ))äin)ä(äifeffi!' — ^^oifa 
ei fuitcnfaan ottanut Isäntä, fanoi: ,en mie finuöta ful^juf* 
fedta l^uoli, on minulla ))äitt)äläifiä paxtmpiaHn;' \a fulfi 
fiireeeti ebelleen. £ottt)afen fä^t^änfä tuli fitte pCiXtDalaU 
fineen eräälle fanfal^alle metfään, joSfa ta^voox fauniita 
puita l^^mädti; niin run)etaan fiinä n^t lainaan tefoon. 
laabitaan, laabitaan laiioaa, min fer'etään; toaan ei tal^bo 
t^önfä Ideiltä f^nt^ä; Ia, l^^iväl^än tätä on tämmöistä lai* 
ivaa faaba, mifä fiÖä tamoin joTa paxhn fulfifi. StuoSta 
fun ei lifää läl^ten^t l^eibän t^odtänfä, eifä muuta neun)oa 
näl^t^, jätettiin fofo laiman laabinta fillenfä*), ja lä^bet* 
tiitt !otil^in. ©ieKä toifct »eljet f^f^toät fol^ta: ^.jofoS 
fxjnt^i laitoan teFo, fun fie lotiin tulit?' — ,^a, \\)ntt)U 
^fin f e laima, mifäd fen oli f^nt^edfä; u^aan eil^än f e maaUa 
fufe', n)irffoi t^odtään tulija; ,mifä lietin n^t funinfaalta 
mielen l^u:))fentanut, fun l^än ))erättomiä tt)aatii!' 



Digitized 



by Google 



24 1. Stonjfriffct. 

Wita^ fiitä; ei malta toinenfaan tt)elt fotonaan oDa^ 
voaxtta fuuli, miten oli »eljelle fä^n^t; töaan laitaffe !ai^ 
»an laabintaan l&anfin, ja palffaa apulaifia j)aljon, faabaf^ 
fecn t^önfä toimeen. ©iUe täroi n\)t famoin, fun totfeUcfin; 
laitoa \aaiixn »almtifft, »aan ci faatu maalla fulfcma^an. 
— Stul^fimo SKuuritfa fitlä aifaa afuu fotonanfa, uunin 
rinnaCa »en^ti raul^aöfa, ajatellen mieteöfänfä: »annal^on 
toifet enfinnä foettetettjat!" eifä ole a^ia^ta oHaffenfa; loaan 
fun tulee feöfimäinen »eli feöf en t^önfä fotiin, tuumii jo touo- 
ronfa Su^imo: „anna^3a mie läl^ben loittamal^an, eifö f^n*^ 
it)x\x fe femmoinen lairaa minulta!^ Sä^teefin tuohta ntjt 
matfalle, ^)äimaläiötä ei mitään ota eifä ettjäötäfään muuta 
fun li^an luuta fonttiinfa n)ä^än ja lei:pää muutaman m- 
ron ^). Stfeffeen toaan menee; aötuu, aötuu, tietä l}itfin fulfcc, 
niin tulee fen tt)anl^an afan luoffe l^änfin, niinfun toifetfin 
meljenfä. Slffa li'a§fa mafaa ^jitfällään tjl^ä ja rufoelee 
apm, fanoen: ^auta minut, l^^toä mieö, täötä!* — ,Äa, 
auttaa :>)itää/ fanoi Sul^fimo, ja auttoi afan feiforaal^an 
jaPoittenfa. Sämä ^)ääÖt^ään feifal^alle antaa fiitä l^^toäötä 
npt S^ul^fimoHe toagfipiHin femmoifen, fanomi: »otahan 
tämä, toielä fen matfoittafi tamitfet!* — ^^Äiitoffet anta= 
maötanne!" maStafi Sul^ftmo, ^^iöti ^^iöin :|)on)eenfa ja lätfi 
astumaan ebeHenfä. ©ieffä tulee n^t matfan :pää§fä »anl^a 
uffo ttjaötaan ^ncffe, niinfun »eljiHefin, ja fanonji: ,min* 
nepä menet fie?" — ^?!Renen laimaa laatimaan", fanoi 
Supimo, ^maalla, merellä fulfijata laihaa, millä funin^ 
faan tyttären faifi\ — „^o, ota minut päitt)älätfetfefi!* 
xoitttaa [ii^en uffo. — „3:ule maan, ujanl^a mieö"", »aö- 
tafi Slul^fimo, otti ufon matfaanfa; ja läffittjät fal^benmie- 
l^en aStumal^an. 

Äottoafen furcttuanfa tulittat fitte fanfaaHe femmoi* 
feCe, fuöfa fäwi t^öl^on rupeaminen; niin tefee Slupnto 
SKuuritfa malfean, faabaffeen pataa tulelle, jotta ruumalle 
pääötäifi, fun oli nälfä fät|be8fä tullut. SRutta uffo eroaa 
l^äneötä, fanotoi: »feitäl^än fie roffa malmiiffi täSfä, mic la|* 



Digitized 



by Google 



II. Tlaan, meren fulftjn Mtoa. 25 

bcti mctfaStä foffa^juita fatfomal^an*, ja memfin mctfäl^cin 
famaöfa. 5fto, Stul^ftmo on fctttamtfcn toimcöfa n^t fan* 
faaUa ftina, latfoo, forjaelee noalUcäa, funne on fo roffa 
»almuffi facttnatfinaan, niin xnp^aa pataa nostamaan i\x^ 
Uita, fnn tulee äffta purielattt?a femmotncn, fangaöta m^ö^ 
tcn folottaa fttl^en, fc n?an^a nffo tfantänä pexä^]a. — 
;,3ofo fe on latttja ttjalmttha?* ft)f^t 2:u]^ftmo nfolta. — 
„^a, \o^an% »aötaft nffo, „ta§fa fen nä'et*. — „dlo, \e^ 
paf)an t^ö ftnulta »alel^en *) joutui'', fanot Stul^timo tloiö* 
faan fita; ^tule n^t, totoertni, rof f aa f^omään, fun olet fem*. 
moifen tX)ön laatinut, Hcneel;an ftnuHa nälfä". — Uffo fei= 
taltuttaa fiitä laimanfa ja menee Stu^fimon luoffc ruumalle. 
©t)öJ)ään [tina ^l^beöfä ja tu^jafoibaan, le^jäeKään fotn^afen, 
niin »aöta menee Stu^imo SKuuritfa laiioaa fatfoma^an, 
fanco ufcBe: ^emmefo läl^be n^t f untnf aan tytärtä faamaan?" 
Uffo ei lä^ten^t, [anoi »aan StupmoHe: „menc n?aän 
ijfftnäfi, mitä fteHä minä »telä te'en, ei^an tcanl^oiöta fo= 
ff^tn*. 

^0, Stul^fimo SKuuritfa fun ei uffoa matfaanfa faanut, 
läfft ^fftnään laittalla jjurjel^tTma^an. — ?aöfi, (a§ft maata, 
merta fuoral^an »aan, niin tulee »aötal^an mieg, f^f^ttt: ^min* 
nepä matfa?" — ^Äuninfaan tytärtä faamaan'', »aStaft %vi^^ 
fimo. — ^Dtapa minut fetaHa!" p^rfi toinen. — „Äufa8 fic 
olet?" f^f^i Stul^ftmo. — ^SDite olen 8il^an'f^öjä, Suun=^|)urtia\ 
»irffoi mieö, „ota tou?eriffeft, el^fä matfallaft tartt)it|et^ — 
i^Stule »aan, fun mielefi laatinee!" fanot Slul^fimo, otti mieleen 
laitDaanfa; ja faatiin laitöaöfa purjel^timaan ebette. — Äure* 
taan ujal^an matfaa ^^beSfä, niin tulee^>a »aötal^an mic8^. 
ja t\)^t)\) famoin, fun totnenfin: ^minnepä mtel^iDä mattaa'* 
— jÄuninfaan tytärtä faamaan*, fanot S^ul&fimo; „fufapaö 
fie olct?^ — i,9Rie olen £)Iuen== ja ttjiinanjuoja*, »aötoft 
tämä, „ota, mie^f matfaafi!* — »SEuIe fun tulet!" fanoi 
Xul^fimo, ^onl^an laitt)aöfant tilaa;* otti fenfin mieleen fiitä, 
ja pantiin lairoa liiffcl^elle taaöfin. Sel^bään taimalta *) 
folmen l^engen fitnä, min tel^bäänfin, niin tulee jo mieg 



Digitized 



by Google 



26 1. Soioetiffet. 

niin ifaän maStal^an l^eitä, h)\\ftox: ,mtnne))ä miel^iaa 
matfa?' — »Äuninfaan tytärtä faamaan', »aötafi 2;tt^*= 
Itmo entifeen tapaanfa; ,fen))ad fie, mun matCoiant f^fe» 
lijä?' — ,9Rie olen Ä^Iman469^^ttaja% »irffoi mtcö, 
^oto tcrattafi, cl^fä tamitfet*. — ^Äa, f un mieicft laatii, 
niin tulc\ fanoi Sul^fimo 5öluuritfa, otti ^lman4o\)\^\)M^ 
jänfin matfaanfa, ja faatiin fulfemaan cbcllc. — @ipä8 to^ 
min fau'affi fet'ett9, tun tuli matfaaja »aStal^an taadfin 
ja f^fcli, minne oli»ot menoöfa. ©e mie8 oli n^t ^Jitfän^ 
iuoffia ja p\)iAi fcrallo l&änfin. — 5ölita8; Stul^fimo ?Kuu^ 
titfa fun oli J^^manfopuifa, l^erffäluontoinen mieö, ei tel^* 
n^t fiHefaän eStettä enemmin lun toifiHefoan; »aon otti 
^itfan^iuoffianfin lain)aan[a, ja läl^bettiin tt)tiben mieleen 
))ur]e^tima^an ebeUe aina. 

3l0f n^t ei tule miedtä enää mitään; maan furetaan 
raul^adfa ebeQe, !unnefa luninfaan linnal^an ))äädtään. @ieilä 
2;ul^fimo ^^uuritfa laimanfa feifal^uttaa pif)a\lt, \a fatfpi 
itfe funinfaan ))u^eelle niidfä t^o^maattei^faan maan, joidfa 
l^än oli, fanoo: ^täällä fe n^t, armollinen funingad, oUft 
maan, meren lulfija laima teibän ))il^agfanne malmiina, {oto 
lähtenee n^t tyttärenne minulle?' — ^@i^än liirettä ole 
femmoiöta*, maötafi funingaö ja meni fatfomal^an laimaa 
pi^aVit, olififo tuo afiaan päin mäl^äifenfään. ^o, iJ^meet 
fenfä löytää l^än fen faifeUa tapaa l^^mäfft, etfei lellin moi 
liittää raf ennusta; maan fäälittää luitenRn tytärtään antaa 
niin l^uonoQe miel^eUe, fun l^äneStä 2;ul^!tmo ompi, jonta 
ta'utta alfaa eöteitä tel^bä laifenlaifta. ^äneKä on folmc 
fataa f^dttdjänidtä linnadfanfa, niin fanoo tuoSta S^ul^fimoDe: 
,madta annan tyttäreni, fun noita jäniffiäni päimän paU 
mcntanetV — gjiitenfäö; tä^t^il^än Stuifimon t^^t^ä tä« 
^än, fun ei muutoin palffaanfa faanut; maan eil^än fe ol« 
lut J&äneHe mieleinen fuitenfaan femmoinen fauppa. 

«^uomeid^aamuna laSfetaan jäniffet irraUenfa faiffi, 
ja fäSfetään S^ul^fimo 9)luuritfan ne paimentaa jatltaifeQa 
fotil^in tuoba; muutoin ei naimidfaupaSta tulifi mitäna. 



Digitized 



by Google 



II. ?D?aan, meren fulftja (afma. 27 

9lo, Snl^fimo laitaffc ^citä paixmmfftn; »aan tuöfin ^)ääfcc:» 
!äan jäniffet tanl^uadta ®), !un ]^aiof[n?at jo finne, tänne 
mctfaän laifK, milä nttnnc, lufa funnc; mcnc^)a nitSta, 
ptba felioä! ^un ei na^npt enää ))äätäfään, läffi 2:nl^ftmo 
fetljattel&en järcötä ia fä^bä l&mj|)utot metfää joutcSfanfa. 
@tten fuluu paitoäa iltaan ^aatif niin ottaa 2:ul^ftmo fen 
alan antaman n)a9lt))tllm ))on)edtan[a ja ))ul^altelee fuotta 
aifojaan fttl^cn, !un et muutafaan telcmfötä oHut. SBaan 
täötäföö n^t fummat f^nn^tteleffe ^). SBaitooin faifaan ler* 
ran toaan piQiinfä ))u]^altaneeffi, niin jäniffet famaOa tu(i« 
loat Itänen pmt^ärilleen faifti. ,0m))a9 falua täSfä Ia« 
Iu8fa!* at»clee ftitä n^t SSnl^fimo, foittaa })ii|?a]^nttaa »a« 
(t§tä aina ))ilIiKän[ä, tunne faa jäniffet feraDaan linnaan, 
niin fä9))i fuoradtaan funinfaan eteen, fanomi jäniffet pau 
mcntancenfa ja ^J^^tää Itäneitä tytärtä. — ®i fuitenfaan 
annettu luvattua motfianta ttjielä fiHä; funingaö tefee eö» 
teitä t)\)a, fanotoi: i,äöfcn ®) mie tyttäreni finuCe annan, 
fun fte faiffi liljat ftjonet, mitä linnaöfani om|)i; et faane 
»aan f^öneeffi, niin ei tule naimifeötafi mitänä*. — »5flo, 
f^onmäpn lilaanne, liefö noita äiän •)*, fanoi Sul^fimo; 
mvii^ti, ttäet, tomerinfa, mitfä oli matfaanfa ottanut ja toi» 
»oi apua Ideiltä. 9)ää8t^änfä funinfaan luota, meni fittc 
toioenenfa luoffe, ^jul^ui afianfa fieHä Sil^ansf^öjälle, luun* 
))urtjalle, ja pjj^fi Ipäntä niitä funinfaan liljoja f^ö» 
maan. 5£ämä oli täl^än VDaUan n)almid, ja meni fol^ta 
tuninfaan liikamaittaan, oli \)ita fieDfä, niin aamuQa fat« 
foniaan tultaeöfa toiimeifiä luita jo imcffi ja nälfää 
^nuti ^l^ä. 

kerrotaan afia n^t funinfaaHe, että jo on liikamaitta 
t^^jänä tt)pi ^®); ja Sul^fimo SKuuritfa menee pcräötä ^n» 
fin ja p^^tää morfianta, fanoen li^at jo f^oneenfä. — ^^8* 
fen fen faat*, fanoi funingaö, ^fun fie miinat, oluet faiffi 
juonet, mitä mun felleriöfäni lö^t^^". — ,310, juonmal^an", 
»irffoi Su^mo, „jano^)a tuo on tullutfin ^jaljoSta f^ömi* 
feitä, fuotaiöta oli lilaanne aitaSfaV — ©iitä meni l^än 



Digitized 



by Google 



28 1. 3:Dwerif|et. 

tomerienfa luolfe, Icrtot l^ciKe afianfa, ja pani Dluen^ ja 
wtinan»juojan f untnfaan fettcriä tyhjentämään. Soinen fuuli 
tlomieltn tämmötötä fäöf^ä, joi t^nnt)rtt t^nn^rien pe« 
rään »atfaanfa, ja aamulla, fun fatfomafian tultttn, oli jo 
»iimeiftä tap:pia tmeffimäöfä, ja l^uutt janoanfa maan. 
S:äötä^än n^t puolta funinfaallc tuli, mitä t^otä n^tSu^^^ 
fimolle määrätä, fun fe faiffi näf^i aifoi^in faatoan; \ab 
Iitti, nä'et, tt?icläfin femmot[etle miehelle antaa. Ärioelee^ 
^an, ajattelee afiata, niin luulee jo feinon feffinecnfä, ja 
fanoo Siu^fimolle, fun tulee taa§ tytärtä pt)t)iäm&iiän: ,jo 
n^t annan tyttäreni, fun annanfin; fä^^än micl^incfi cm 
finnä faunaäfa f^lpemäSfä, niin f aa mme l^äitä pitämä^än 
fttte". SBaroiHa oli funingaö fuumennuttanut »aöfi^aK- 
nanfa niin »ariffi, että fpmmenen fljlen päältä martijat 
oli polttaa, ja luuli Stul^ftmo 9!JJuuritfan miel^incnfä ftnne 
n^t fulawan; »aan mitenfäö fättjifään? 

5!Kie^et fun lätfimät fplpemä^än, niin Ä^lmänslö^* 
l^^ttäjä meni ebeHä, aätui enfiffi ohelle, ja fun l^enfäfi^e 
\oaan, niin faunan feinät ^uutef^efen fättjiiuät. — ©iitä 
tuli [itte Ä^lmän^lo^^^ttäjän jäfeöfä toifetfin faunal^an 
faiffi, joöfa tplpimät n^t fpHältel^en, fun oli löpinä n^t 
parl^aaffi; mutta f^lpemäötä päästyään meni Su^fimo SRuu» 
ritfa tottjerineen funinfaan eteen ja fanoi: ^n^t mc, funin*= 
faifemme, faunaft f^tmimme, faa jo ^itä laatimallani* — 
Ä.uningaÖ ei u8fo puisetta; toaan fun faunaan tulee fatfoma* 
^an, [iellä jo on f^lmetti) ja oltu, ja faiffi otoat faunan feinät 
fuuraöfa ^Itänfä. (Säälittää, fääliltää fuitenfin funingaöta, 
eifä antaifi ^n tytärtään mielifaupaöfa tuommotfelle fuo* 
juffetle, fun knljUmo oli, »aan fanoo pääötäffeen ^äneötä: 
^l^uomenna l^äitä pibämmc, fiffi pitää finun elätt>ätä »että 
ulfomailta loittoa ^^) tuobaffefi; faanet^n tuonfin toimeen, 
fun jo »aifeampia olet fofenut*. — Stul^ftmoHe annettiin 
fiitä puteQi fäteen joihon l^anffia fitä eläujätä »että ^änen; 
»aan Sul^fimo fantoi puteliin tomerilleen ^itfän^juoffijatte, 
ja fäöfi 5änen fiHä »että fä^mään. 9io, tämä fun matfaa 



Digitized 



by Google 



III. 5tatffia matMa tanoita^an. 29 

tcft joututfaött, ntiii et oHut ^ö »idä ^juolcöfa!aan, fun 
tulla loiffi jo ^JutcHincctt »cbcn ]^a'cnnaöta linnaan talafi. 
5Dlitä8; nostatetaan luningaö fittä nt)t feöfen ^önfa »atoc* 
laelle; \a 2:u]^fimo SSKuuritfa ^)i9täa fen ^jutcflin, jo6fa elä» 
»ata »että oli, fätccn l^äncBc. 5Ro, cil^än fc funingaö mitä 
temp))ua ofaa Sul^fimoUe enää pannaf fun pn faiffi oli 
toimeen faanut. 9httt)etaan jo l^äitä laatimaan miimetnfin; 
ja Sul^ftmo 50iuurttfa faapi npt funinfaan tyttären naifff* 
fcnfa, niinfutn aPuSta lupa oH. ©en jjituinen fe. 

©clit^ffia: 1, njotmatfuutta = töotmaa, f^fpa. 2, fiffenfa = 
femmoifcfft, !e«!ctt. 3, »eron = atrian, 4, njSfc^en — j)ton. 5, inu 
»a[to= niatfao. 6, tan^uaäta = tallBta. 7, f^nn^ttetcffe = flmai- 
fcffe, tapahtuu. 8, aöfen = »aöto. 9, ätSn = paljon. 10, tppi = 
tuifi, i^an. 11, loittoa = pitfStta, ctaattä, faufaa. 



III. ^otlfia mafiaUa tamita^n. 

Stmcctta. 

@nnen oli folme »eljcgtä. ?)ffi peistä oli l^ölö; toi* 
fct l^^toapmmär^ffifiä molemmat, ©iil^en aifaan oli fitte 
»altafunnan funingaö lumannut ainoan t^ttärcnfä ja :puo= 
Ien njaltafuntaanfa fillc, jofa »enl^ccn toeiötöift femmoifen, 
jotta juofftfi maalla ja merellä. 9ie faffi toiifaöta »eljeä 
lähtee ftlloin nentt)oja etfimään, joista fätt)tft fenlatSta tt)cn* 
^cttä tcfcminen, lun luningaö oli maattnut. 3;ulipa mat= 
laHa fittc r^^f^ififä fullenja fä^»3äläi8*uffo »aötal^att l^eiKe 
ja f^fiji: ^mil^in te menette?' SBeljet fun fatfoiioat tämän 
I^felijän |uonoIf{ ^);)n)in, eilvät l^^iDää ))äi)Dääfään tel^ne^ 
5ct, toaan p\)ttmat fiireeSti ebelle^en. Uftopa ei l&uolinut 
tuo§ta, töaan f^f^i uubellel^en: ^mil&inlä, miel&et, menette?" 
- ?)ää8täffcen pncötä, fanoi [illoin ne t^6^5nfä matfaa* 
jat: ^menemme l^anlfimal^att ifoHe ifon lufittaa, emolle 
maito«malIIia*. — i^9lo, fitäl^än fe faa, fen mitä toitt)oo 
ja mencc^Jt etftmäpn', »irffoi uflo, ja fulfi ebeHel^en fiitä, 



Digitized 



by Google 



30 1. Xoaeriffet. 

minne oli niatfanfa. S^oifet meniivät afiaOeen l^efin, ivaan 
mitenfäd fämifään? <^e fun menl^een neun)oia etfin^at, pmipa 
^exban {tlmi@fänf& faitfi olixoat Infiffa» ja malfti^^uita, eifä 
tuQutfaan l^eibän t^onfä toimeen, fnn etmät n^en^een neu^ 
n^oloita faaneet; roaart tä^t^i fedfen tt)6n\ä U)e(jedten palata 
lotttnfa. 

S^nli toinen pHirva fiitä, niin n)anl^emmat n>eljet mt» 
bcHel^en mencaät »enl^cen laabintal^an. »^eiHe tnlcc famai- 
nen nlfo n^t n)o8taan, fnni eileinfin, ja f^f^^ entifecn ta-^ 
paanfa, minne olin^at menodfa; mntta meljet n^adtafimat 
Isäntä famoin fun eileinfin, ja l^eifle fän>i jamatfe, fnn enfi 
ferraQa: !aiffi prmtf mitä metfa Iadn)oi, olixvat l^eibän fil- 
miöfSnfä töaan Infiffa* ja malffi^jnita, eifä tullut t^o toi^ 
meloen n^tfään. 

Hx^Uepä folmantena päitoänä folmad meli, fe J^olo- 
poiia n?uoto3taan metfäan niitä ^ffiä tt}enl^een neun>o(oita 
^anffiaffenfa l^änfin. «^änetle ei fobiSta annettu emältä 
mitään; »aan ^ötö ci tuoöta l^uolinut, ^janil^an firttccn 
nj^ö^önfä ja leipäpalan poxoeen^a, \a läffi l^iljaffeen aötuma^ 
l^an. — 9lo, matfatta tulee fe »anl^a fä9^)äläi8*uffo »aö^ 
talaan l^änellefin, f^f^toi: i^minne fie menet?^ —^616 \tU 
toitti afian, fanoi: i,mie lä^ben »enl^että laatimaan fcm^ 
moista, jofa juoffee maalla ja merellä*, ©anoo uflo n^t 
fiitä: ^ota minut ferallafi tefcmään fitä njen^että!' — ,6n^ 
^än mie miten ota*, n^adtafi <^ölo, ,fun ei minulla elväSta 
ole, mitä me föifimme; ^ffi ainoa on leiman fanniffa po- 
toeöfani, muuta ei mitänä*. — Uffo fanoi fuitenfin: ^ota 
toaan ferallafi, tulemme me toimel^en ftttäfin!* — ^^di 
tule, fun tulet!* fanoi poifa fiHoin, ja otti ufon fcraOanfa; 
jo8ta fufettiitt ^l^tenä mctfään, »enl^een neuvoloita faa* 
maan. |)ää8tiin ^^toään paiffa^an »iimeinfin, niin fanoo 
enfi pul^ceffeen jo uffo: »fä^fäämme f^ömäl^än, nälfa on!" 
— |)oifa ottaa lei^jänfä potoeötaan fiHoin, jafaa fcn fal^tia, 
ja antaa ufolle <Juolen, toifen ^juolen pitaapi itfe. Sinn faa*» 
baan f^öneeffi, fanoo uffo: ^^fä^fäämme n^t ma*atal* — 



Digitized 



by Google 



ITI. Mainia itiotfaKa tamita^am 31 

,@mme tne jouba mcifaamaan', loadtafi ))oifa, »tne emme 
jttte \aa »cnl^että »almttffi*. — ^Ä^tfä fen fitteftn faamme', 
fanot iiffo, ja l^ouhittelt poxfaa, frntnc fat ^änet manata; 
man fun [at poifa nuffutieefp, nouft uffo mafaamafita \a 
tcfi toenl^ccn, tmOa fctnon Henee tcfin^tftn, poVan ma'ate8fa 
fcmmoifcn, cttd juoffi maalla ja merellä. ®en hm fai toaU 
miifft, l^erottt t»a§ta potkan ja pani Itänet ftlla toenneella 
fulfemaan fumiiTaan linnalle näpttäälfeen toteen, että l^an 
jenlatfen ujenl^een oli faanut, jofa juoffee maalla ja merellä, 
gäl^tteöfä »afuutti nffo »tela potfaa, fanoi: ^^fen tulecfin 
»aötaaft, ota »enl^eefeen Itänet, faittia matfalla tattöi* 
talaan*. 

^oita ajaa n^t fillfä aluffetfaan maata ja merta m^ö« 
tcn fo^baötaan cbelle, niin tuleepa enfiffi li^ansnälfäinen 
mteg Isäntä tt)a8taan matfaHa. @illä fääriluu on l^ampaidfa, 
jota faluaapi fä^beöfänfä. |)oifa fanoo l^änetfe: ,U\) ia^ 
\&n »enl^eelent, onl^an fuojempi falntaffefi!* — 5Kie8 tuli; 
ja läl^bcttiin matfaHc ^l^beöfä, ajettiin, ajettiin ebeHe, niin 
Mipa xt)af)an matfan paai^a »iinannälfäinen laeille xoa^^ 
taan. Säliä oli ^juteKin fuu fuuöfa, fitä imeifi l&än U\j^ 
bcöfanfä. — »Sule tänne »en^eefeni, onl^an fuojem:pi oU 
(affefi!* fanot taaölin ^ölö ja otti mtel^en »enl^eefenfä. 
Siitä futi »äl^än matfaa ijl^beöfä mennään, tulee njiluinen 
mieg toafitaan, jolla on feitfemän turffia ^jäällä ja fuiten»» 
fin leufanfa louffua lyömät ^l^ä. ©ille fanoo ^ölö enti» 
feen ta^jaanfa: i^fä^ »enl^eefeni, onl^an fuojempi ollalfcfi!' 
— SBiluinen mieS tuli, ja lä^bettiin matfaHe taaöfin. Sflien* 
nctaän ebeHe ^l^ä, eifä tule n^t enää mieötä »aötal^an 
^etHc; toaan matfataan ^l^tenä aina funinfaan totiin, ©ietfä 
^älö fä^pi luninfaan puineelle, fanotoi: ,tä8fä]^än on »enl^e 
n^t femmoincn, jofa juoffee maaUa \a merellä; jofo anta^ 
ncttc tyttärenne?" — Äuningaö latfcli »enl^cttä, jofa oli 
Itänen mielestään l^^mä; »aan fanoo fuitenfin poi'alIe: „et 
täUä toielä morfianta faa; minfä mie olen »uoben tarpecffi 
K^aa »aruötanut aittaani, fen fun f^önet, äöfen faat t^t*» 



Digitized 



by Google 



32 1. 2:Lnöcvtffet. 

tärent". — ,6l^täl^än tuonfin te'cn", lua^tafi poifa, „avoaU 
taajan aittanne!" 

9lo, {uningad ta\)pi aujaamaSfa atttanfa ja laSfee 
poVatt [tnnc; »aan itfc menee pox^. ^olö fittä rupeaa l^uu^^ 
tamaan tomerianfa, fanotot: tjoubu tänne, Ul&annälfainen, 
n^t on It^aa f^obälfeft!' ®ai roaatt l^uutaneeffi, niin tuli^ 
fin li^annfilfäincn juoSten jo aittaan; joöfa fun toä^än at* 
faa rujufi, niin iouobcn taxpezt foi loptUt \a luut matti 
feöfilattialle ro^fffiön faiffi. Stuoöta meni ^bl6=poita m-^ 
beöcl^en funinfaan luoffe, ja fanoi Itikat f^öneenfä, fpf^en: 
^niinfö »al^än teillä Iidoja olitin?' — ^Äa, ei ole li^aa 
enämmältä", fanoi funingaö; „»aan juol^an fcHeriötani tai* 
f en miinan, minfä mie »uoben tarpcefft olen maruötanut!" 

— ^dlOf el^fäl^än tuonfin te'en", fanoi ^ölö, ^tutfaa^an, 
atöatfaa felleri!" — 5Wo, ei muuta, funingaS aufaifee feU 
terinfä oioen, ja laäfee ^ölön finne; »aan itfe menee poi§. 
^ölöpäö taaöfin l^uutaa toveriaan a»uf[{, fanoioi: »tule 
tänne, »iinannälfäinen, n^t on »iinaa juobaffefi!" — £01= 
ncn tuli famaHa, eifä aifaafaan, fun joi miinat, imi fuu* 
l^unfa faiffi ja mätti anffurit t^l^jinä feöfilattiaHe fotoon. 

— ©iitä menee ^ölo=^>oifa [ittc funinfaan eteen taaö, fa* 
nomi: „n^t on miinanne juotu, mä^än<)ä fitä olifin, fun 
ei feötän^t ^l^beffe miehelle!" — „&t faa miclä tijtärtäni 
fiHä", fanoi funingaS; „maan fun maöfifen faunani fplpenct, 
äSfen fen faat minulta'. 5rto, fauna oli maroiHa lämmi- 
tetty niin »ariffi, että oli ^junainen ulfoapäinfin, ja finnc 
fäöfcttiin n^t f^l^jemä^än. »©aanma^an tuonfin tel^bä", 
maötafi ^joifa, ja funinfaaöta ))ää9tt|äl^än l^uufi ^ita miluiöta 
tometianfa, fanoi: „tule ntft paUltnnvit tänne, n^t fie läm- 
peSitl' — Sämä oli malmio l^eti ja meni famaHa faunaan, 
niinfuin oli futfuttu. ^änellä on feitfemän turffia päättä, 
niin enfimäifen fun omen fuuöfa aufaifemi, alfaa jo pip> 
puolifet mustua f^lmäötä; toifen fun aufaifemi, niin alfao 
feinätfin mudtentua, \a folmannen fun amaapi, niin fä^mät 
muStaffi il^an. ©iitä neljännen turftinfa amafi mielä, niin 



Digitized 



by Google 



IV. eatttan tcHJat 33 

fetnat alfotivat h)lmttt\)a, \a tDttbennen fun auTaift, clxtoat 
t^ImSt ^Itanfa; mutta fuubcnncn turf in. aiifaifiilto f^Imi jo 
njcft lattiaDa ja fcitfcnianncn turfftnfa fun [at lutlutncn 
mtc§ aiDannceffi, oli lö^I^ä parl^aafft faunaöfa, jotta fäwi 
\j\)\oaM f^I^jeminctt. — 9lo, faattin fpl^jcnecfft, niin faxoi 
^olb^poita funinfaan ctccn, tobiöti n)a8f{s:fauna8fa fplpc* 
necnfä, ja fai n^t funinfaalta tyttären naifcTft, niinfun 
nPu§ta oli fuuluutettu. äBielSpä antoi funingaS pinoten 
loaltafuntaanfa toaw\)Ut^m ja pam Itänet n^ierimaifeffi 
mic^cffenfa, joöfa cH »^ölö ja Itänen naifcnfa fatfcn atfanfa 
^^toänä. ©en |)ituincn fc. 



IV. 2aiwatt feRjat 

<Sata!unna«ta. 

Äcrran oli fotmc ^joifaa; fafft twHfa8ta ja fofmaS 
t^l^mSpaincn. Äuninfaalla oli fittc !aunt8, tä^fifa8n)uincn 
ttjik, jola oli naitettava, niin ^jantiin fuuUmtoö ympäri 
löaltafunnan fäpmaSn femmoincn, ztta Ma fatffctn fiim» 
mimman falun njoifi funinfaaHe l^anffia, fcn tuffa Itänen 
t^tärtänfa naimaan. 

5Ro, foettelee nxjt tutin U\)ia, mitä iraan himminta 
maailmagfa olifi; ja ne fafft tt)itfa8ta poifaa (fil^tce puoleö* 
tanfa fcmmoiöta laittaa »almiötamaan, jofa purje^tifi maalla 
ja mcrcQa, niin ^t fen »eifiaat funinfaaHe mufa. ^aU 
faHa tulee metfan ^altija l^cita n?a8taan ja fpf^^, mitä me« 
nittat tefemal^an. — ^©iforuul^ia*, fanoi potkat piloillanfa. 
Mo, ftforuul^ia tulfoonfin!' toitotti metfan l^altlja, jofa 
oli niinfuin »anl^a fcrjalai8==äia toaan nS^^ltänfä, ja laffi 
raatfaanfa, eroten l^eiStä. 

SKitäpä taSta? — |)oi*at fun rupeamat t^ö^önfa fita 
öifomaa laittaanfa ^rittamäl^an, fiita ei tullut fun tuo 
^uono mul^i »aan fcmmoinen, joHa ei päa8t^ mi^infaän; 

3 



Digitized 



by Google 



34 1. 2:oweTi(fei 

ja laima jät tefemätta. — ^znipa toifena f^ättDanä fUte 
tolmad tt)^m&painzn potta tt)uor0dtaati metfään fo'ettaaffeen, 
eifo tuo f^nt^tfi femmoinen (aittaa Itäneitä; ja tuli pnefie^ 
tin fe fama ivanl^ttd madtaan, f^f^i: ^mtnne^ä meuet poxtaV 
%am& fanoi menemänfa fitä femmotdta laitoaa tefema^än, 
mitä iuolftfi maaUa ja meredä; ja ätä fanoi l^äneDe fuu(« 
tuanfa afiau: isminä lä^ben fanöfafi*. — ,8äl&bc »aan!* 
fanoi poxlaf ja otti aiän matfaanfa. — 5Ro, furctaan »ä* 
l^än aitaa ^^tenä, ja idtutaan fiitä lepäämään !itt)elle, niin 
fanoo fe u^anl^a ätä poi'aVit: ^^emmefo^än foifi tädfä idtued^ 
fammc ntjt, on^an finuHa emästä?" — „Äa, f^ötäämme", 
fanoi poifa ja otti emäöfonttinfa fäfitle; mutta äiä fun 
pääfi ruofaan läfin, fe föi poi'an zxoaät fiHä erää faiftt, 
ett'ei jäänet mitään järcKe. — ^oifa faul^iötui tätä; xoaan 
ei [ilta mirffanut mitänä, »aan fatfeli ääneti emäänfä 
menoa. — Sluofaeltuaan fanoi äiä iaai poi'aIIe: ,,em* 
meföl^än rupeaifi ma^ataV — ^JRutoetfaamme ujaan!" 
fanoi poifa, ^manl^cmman [anaa tulee totella/ ja paneutui* 
roat malaamaan molemmat. $oifa nuffui [ifeädti; toaan 
äiä noufi poi^an ma'ateöfa mafuuffeltaan, ja fulfi itfeffeen 
metfään, joöfa tefi laiman fenlaifen »atmiiffi, jofa fulfi 
maata ja mettä, ja tuHo putjel^ti fiHä fittc mafaatoan to* 
»erinfa t^Iö, että metfä lafofi ebeöfä. S£ä§tä r^tinäötä l^c» 
räfi poifa, ja fe ipanaa metfän äiä l^uufi laimaötoan l^ä* 
neHe: »n^t on, poifafeni, aifomafi laima »atmiina, lä^be 
fiHä purjel^timaan n^t, ja ota matfaafi faiffi, mitä maötaafi 
tulee!" — ©ittä puheetta jätti metfän l^altija laiman poi^aHe 
ja meni itfe matfaanfa, minne lienee poi'an filmiötä fabonnut 
^oita fun jäi ^ffitfeen metfään, noup laittaan, niin= 
fun neumo oli, ja fai purjel^timaan funinfaan fotia fol^« 
bin. @ipäd faufaa fulfenutfaan n)ielä, niin tulee toadtal^an 
:mic§, jonfa on poimi fainaloöfa, toinen oifofeöfa. ©en 
fäStee l^än laimaanfa, ja fulfee mäihän matfaa ebeHe, niin 
tulee ma§ta]^an mte§, jonfa on toinen filmä fiinni, toinen 
aufi. SiaSt\)n mufaan ottaa l^än laimaanfa fenfin, ja lä][)* 



Digitized 



by Google 



lY. 9ai»att tefij&i 35 

tee rientämääti ebeHenfä. 3Rennään, mennään laöva^fa 
^l^ä, niin tuleepaS lolmad mted toa^tal^an ^txtSi, joUa en fnu 
toifetta prxokn liinnt, toifelta auti. @e otetaan Iain>aan, 
nttnlun toifetfin, \a (al^betaän ebeKe. Stuo^ta fun n>al^än 
atfaa furetaan, nä^baän ]o neljäS mteS tt)aStaan tulenaan, 
jonfa on »iift taimea ftjäGfä ja miifi nnttua paaM, ^a^ 
nen ottaa :poifa (aimaanfa »tela; ja f uitetaan fitte miiben 
miehen ftinä metfän l^altijan antamadfa laiioadfa aina Iu« 
ninlaan fartanoDe; jodfa p\)\)iaä poita funinfaan faunista 
tytärtä naimifecnfa. — ÄuningaS »aötafi: „finä lun laitoan 
o(et ^anflinut nain fummaOifen^ tyttäreni anfaitfet ja faat« 
Iin; maan fä^l^än miel^inefi enfinnä minun faunaSfani f^U 
|)emo8fa, niin fitte pitä pibammt". — ©iinä funinfaan 
fartanoöfa ei oCut faimoa eifä mettä muuattafaan lifitie» 
noitta miöfään; maan fäöfettiin miesten monen ^jcninfuor* 
man yääStä mettä l^afea f^lf^eäffenfä fiettä olemasta lä^« 
tee^a \a mielä^ä ennen ))äimän laSfua tafaft joutua, maiffa 
oli aurinfo jo all^aalla jotenfin. 

SKitäS fiil^en; poita pani fen fouffu^jotmen tomerinfa 
mettä laitteesta tuomaan, ja fe fun oifaifi ^jolmcnfa, jota 
muutoin piii fainaloSfaan, niin taifi ottaa julmia aSteleita 
juoSteSfanfa. Äuitenfin wiip\)i ^an fiffi matfattanfa, että 
poita xnpz^i ajattelemaan, mitä fe niin faunan ficHä tefee, 
maiffa ei fc ^li määränfä mielä miip^n^tfään. — 510, 
poifa fun ci malta obotcBa Isäntä, panee fen mieleen, jotta 
on toinen [ilma fiinni, toinen aufi, fatfomaan fitä enfim* 
mäistä, mitä ^än läl^fteettä tefee. ^zpä mieS fun aufaifi 
toifenfin ftlmänfä, jota ummeSfa oli ^jitän^t, l^än näfi ftttä 
niin etäätte fun tatmitfi, ja fanoi fol^ta, että mcben nou« 
taja laitteen reunatta oli nufuffiSfa. .kuultuaan tämän pani 
poita fen tomerin, jofa fuujjuoli oli, l^uutamaan, mafaajata. 
^Of fe fun amafi n^t toifenfin fuu^juolenfa, niin farjafi 
faul^ean fomaSti: ^meben noutaja, l^oi! tule^ja fotiin ficltä!^ 
SäStä l^eräfi jo laitteetta nuffunut, otti mefiaStiat fanSfanfd, 
ja fun oifaifi taaS ^Jolmenfa, niin tutta l^ar^j^jafi femmoiSta 



Digitized 



by Google 



36 2. Stttbx (oftomie^ena. 

\)\)ppt)a ficltä, cttfi joutui funinfaan fartanollc maärätt^^n 
axtaaHf ennenfun paixca meni maiQenfa. 

gammitctttin fiita n^t »ebct, ja läl^bctttm f^lpema- 
]^5tt; mutta funtngaS oli »aöfifcn faunanfa »artötanut min 
fuumafft, ctfct ^ieM ftctän^t faunata fufaan fcmmotfe§[a 
Id^I^öfa. ^oifa ftBoin foöfi fcn »iluifcn mieleen, jonla oli 
»itft taJtt)ca ftfäffä, cbdtä finnc; ja fc meni OtöcHc ^ää^ 
t^änfä ^jul^alft 9^bcn talnjcn cnftnnä ftfältänfä, ja f^nn^f* 
felle aötueöfaan toifcn; »aan ci [ittä voizla »aÖfHauna jaa^ 
tpn^t. 9lo, l^an jjul^alft n^t folmannen ja neljaniten iaU 
»en fiiältänfä; ujaan fauna f un oH f uuma ttjtcläfin, tä^^ 
tt)t <)u]&altaa »libeöfin taimi lifäfft, ja fen fun fai pul^alta^ 
necffi, niin faunan fcinät jo luuraan famäl^timat, ja mteS- 
tcn oli aifa l^tjmä fiella n^t fijipea, faunata ja olla. 

9lo, ci muuta n^t mitään. Äuninfaan ta^t^i t^tta^ 
rcnfa aniaa potkalle maimoffi ja ^Juofcn maltafuntaa päaVU'- 
fcffi, minä cläifimät. — ©en ^)ituinen fc. 



9. 

Stttta ^ojtotttiel^ettdL 

Sf^bentaatuifta fettomuffta, joita fa^pi tä^an @uomalatfeen ta» 
tinaan u^ertaaminen, on tietaaffemme feutaaiuilla u(f omaan fanfoiHa: 

STurjaJaffiUa: ^atfo: Höbjornfcn ofl Ttot, SHorfCc golfceöen* 
tvr, ^nben UbQanje, ©t^rifttanta 1852, 9i:o 28, ft^uia 157-163, !er* 
tomuöta ,.?)frrcpecr*. 

9(ttotfa(a{fiUaj ^atfo: $^ft6n'@ai»allittd od& <Step!^eitd, 
@i9enffa Solffa^^or o^ ^fiventpr, 1 be(en, @tO(f^olm 1844, fxm\Ci 
179-194. .eiottct fom ftob pd @u(bftolpar\ 

@affa(aifi((a: ^ienofe^fa [entofiria^fa, mmeltS ,$ietf(^5ne 
!Dr8rAen*, poinettu «eipji<itfiif5, löötlj^ futafulnftn vW5pitawainctt ta- 
rina r»»una 9 20 /IVeifter !Deurnet obct ber geftlefelte Äatcr/ fui* 
tenfaan emme loot pfiattää, jod l^pioinfin (tenee fofo tarina muilta fie* 



Digitized 



by Google 



I. ^lahon lirma. 37 

IM fäantfima ia ftid aTtnaan ©affataifiQe voinaB» Mta ei mitilfa 
fatufoFoelmidfa iaxoata mitään ^^bentapaidta @alfan!ie(idt& taiinao. 

9landfaIatftC(a: IDatfo: Contes des Ues par Charles Per- 
ranlt, fttt)uj|a 33—39, fertomttdta »Le maitre chat oa le chat 

bottee". 

Staliolatfida: Äatfo: ÄCette, 3Rard^nfaal atter «otfer, 1 
Sanb, ^erCin 1845, ftn>uia 45-48, fertomtt^ta ,Q)ag(ittfo'. 

^raptalaifiUa: ^atfo: Saufenb unb eine SRa^t, fettomudta 
,Abn Muhammed Alkeslan". 



I. 9Kabott luina. 

SSenäiän j^ariatadta. 

Oli uffo ja aita \a J)exM ^!ft ainoa poifa. 910, ru» 
t)eaa affa faira^tamaan {a l^uonofft föQ l^^icin, että Iuul« 
laan jo fuoletoan, niin tulee poita Itänen luoffenja, ja fa« 
noo furutöfanfa: ^tnnmpa mk ^\)vs>a, f un [te, maammofcm, 
fuolet?* — „&[a ole ^jaJ^oiOafi*, fanot äiti: ,\o^ mie fuo* 
Ien ftnuöta, niin jaäpi^än ifSft eloon*. 

^uluu aitaa fiitä tt}ä^ätfen, niin jo !uoIen)t atti; ja 
ifä tijuoronfa rupeaa [airaötamaan. ©iitä fätjpi poifa n^t 
ifänfä luoffe, fanotoi: „funnepa, taattofent, mie l^^roä, fun 
fie tuolet?' — „eiä ole miffapfään', fanoi taatto, ,mf«' 
nuHa folmc anfaa on metfäan ]?antuna, mie fun fuolen, 
fie anfoiHa fäp, mtta faanet, tuo eläaanä fotiin". 

6i atfaafaan, niin fuoli ifä, ja ^joifa jääpi furcmaan 
fitä, fun l^än »anl^emmiötaan orioofft jäi. 3tft, ttft, äiän 
itti, monet päiirät itti, niin juol^tuipa mieleinen fiitä, mitä 
ifä oli fuoKeÖfaan fanonut. „Ääöfi§än fe tfäni minun an^ 
[oiHa fä^mään", armelt mieleöfään ^joifa; »jal^fa ma l^u« 
toiffcni läl^bcnfin!* ©illä tuumalla meni pn metfään, fämt 
wfan fieKä, fämi toifen, fämt fol^ta folmannenfin, niin 
<Juuttuij)a ruSfea repo olemal^an folmanneöfa. ©en »ei 



Digitized 



by Google 



40 2. ^etttt !oftomie^enä. 

tanfä, niin faat fte rtffal^an morftamen, fö^^ädta fun et 
fano l^uolimafi!* — »Ä^ffäl^än rifaö luultaffeni parempi 
olift ', maötafi Suöfi, ja fulfi fetun fcra funin!aan linnaan, 
joöfa iJtjtjtäa morftameffeen tytärtä. — Äuningaö artoclec, 
ajatteleffc tuoäta, niin jo fuoötnu tuumal^an; — f a, f uin 
l^än ci tytärtään fcmmoifeKc mid^cHc antaifi, jolla )ix>aaU 
teet en l^^mät, mitä ))ara^immat pääM \a fultaa, l^opeata 
niin äian, jotta nelifoKa maärittil^in! — (äi^än muuta; ru= 
metaan l^äitä n^aan laatimahan, ja raJ^ma^ta^) ferätaän 
l^erraa, talon)3oifaa linnal^an paljon. 

^ibetäänl^an piiruja 0), monta paitoaa pibetä^än päät 
f^t^^te, niin alfaa jo mieraat linnoilta l^älmeta ^), futin 
lähtee fotiinfa. Slrmelee [iitä n^t lä^teäffenfä naifenfa fera 
SuSfitin; fuinfaö, lä^bettättjä oli fumminfin, ja rupefi ^9- 
xoä^ii l^eittämä^an, pääStätfenfa taipaleelle. ^). SOftutta fu- 
ninfaadta oli outoa n^t ä!i@ti ^Ififfeen jääbä; !un läffi ai' 
noa tptärfin fotoa, ja ^an laittaufi faimaamaan ») »a= 
tt)ljänfä, fanoen: ^annaö, läl^ben fotiafi fatfomaan minäfin, 
pitäähän terta nä^bäf[eni, miten te, lapfeni, taloöfanne 
elätte; furemme ^ffiöfct n^t finne*. — 5Ro, ei^än fc fem- 
moinen liifa ^ötäm^^ö Suäfin mieleötä maffanut mitäna, 
fenl^än arioaa toinenfin; maan minfäpäd l^än tefi; funin^ 
gad laittaufi matfal^an maan. ^mmärfi fettu n^t afian, 
että ^ätä fe alfaa ifäntämiel^e.llä olla, ja juoffi turmaffi l^ä' 
neHe, fanoi: »mie lä^ben, ifäntäi[eni, ebelta fanaa linnaafi 
tt)iemään, tulfaa te »ierainenne jä^eötä, ja tiet fun mat- 
falla eroamat, niin mafemaan fäteen läl^tefäätte, fe tie lin^ 
noille fuorin on*. — Suöfi Su^olainen fuuntelt fettunfa 
puisetta, jota oli tottunut uöfomal^an, ja armeli: ,no, [ind 
fen mun linnani tietänet, miötä finnc mennään, fuPemme^ 
l^an järeöfä, jo3 fillä matfaa pääl^än pääpfimme!* — Eur^ 
maten fettuunfa läl^tec fiitä full^ainen naifenfa, appinfa ja 
muun juo^tofanfan fera taipaleelle, tietämättä millin niatfa 
miimeinfin päätt^ifi; faabaanl^an fetun neumomaa tietä fu(^ 
fcmal^an. 



Digitized 



by Google 



I. ^lar>on linna. 41 

Äcttu fittä mlin juoöta Htotttäa tietä pittin r)t\u 
nänfä, niin iulttpa f^mmenen ntiedta madta^an, ftmfedfä 
^aljofaöfa »), fani ^uute^cdja i^), firoc^ct oVaUa. — ,Äfl, 
mitä mieliänne olette?" fqf^i fettu. ^SKaboii ^aron»^affaajia 
olemme*, fanoi micl^et, »mitä fe finu^un fo8fc»i?* — »2Boi, 
mic8-par*at!* fanoi fettu, „tuninga0 matfaa täötä n^t järeö^ 
tatti; fc f un t\)\\)t) fencn olette, clfäa fanofo SDflabon, ffllno* 
ka Suöfi Sn^olaifen olemanne, ilman ^^) Uitit tul^o **) 
tulcmi, funingaö on läl^ten^t l^ämittämäan 5!Katoa/ — SKie* 
H !uultuan[a tämän, lu)7afiu)at neumon mufaan fanoaI« 
jenfa; ja fettu läffi juoöta luifertamaan ebeUe. Suoffee, 
juoffce, min juoffemi, niin tukepa faffif^mmenlä mieötä 
ttaötal^an, [inifeöfä l^aljafagfa, fnni ]^uutel^e6fa, fuuri ^e* 
n)ei§4auma ^m))ärillä. — „9Kitäpä miel^iä olette?* f^f^i 
fettu. — »SKabon l^e»oiö*|)aimenia*, fanoi miel^et. — ,(5U 
M poloifct miehet niin fanofo, funingaö fun järeötä lu* 
km\' loaroitti fettu, »fanofaa Suö[i Sul^olaifen olemanne, 
ilman tcibät funingaö ta^j^jatoi, fun on läl^tcnvt, nä'et, 9Ka* 
toa l^äioittämäl^än*. — »J^^ttjinl^än tuon tooimme fanoa*, 
m^ia^i miehet, ja fettu juoöta Upotteli ebeUenfä; »aan ei 
etäälle ennättänet, fun tuli jo folmef^mmentä mieötä ifon 
leM^fötjan fera »aötal^an feäneHe, miel^et finifeöfä l^alja* 
faöfa, f uni ^uutel^cöfa. — „Äenenpä miehiä olette?* f^f^i 
taaöfin fettu. — ,SWabon lel^mi^^^Jaimenia'', fanoi miehet, 
,mitäpä finun pilven ompi?* — „S)x, poloifet, päiviänne! 
eltää toaSta niin fanofo, tädtä tulee funingag jäl'edtäni 
SRabon »aitaa läänittämään*, fanoi fettu; »fanofaa, miefi= 
rutot, 3u8fi Sul^olaifen oletoanne, ilman funingaö päänne 
leittuuttatt?i l&cti*. — SKiel^et lupafin^at n^t fäöf^n mufaan 
ianoaffenfa, joöl^an [illä U)älttäifin?ät funinfaan U)i^an; ja 
fettu erofi ^eiötä, läffi ebelle^en fol^ta. Snoffee, juoffee, 
min juoffeefin, niin tulee jo linna eteen, jofa niin on 
fauniö ja fomca: 

6tt*ei lö^b^ maalla mointa * ^), 

@ifä toertoa mebetlä: 



Digitized 



by Google 



40 2. ^etttt ioftomie^ena. 

tanfä, niin faat fte rtlfa^an morftamen, Utjl^Mi fun et 
fano J^uolitoafi!* — »Ä^ffäl^än rifaö luultaffcni parempi . 
olift ', madtafi 3udfi, ja fultt fetun fera luntnfaan linnaan, 
jo@[a )})^V^^^ morftameffeen t^tdrtä. — ^uninga§ amelee, 
ajatteleffc tuoöta, niin jo fuoötuu tuumal^an; — f a, f uin 
l^än ci tytärtään femmoifcKc micl^cHc antai[i, jolla toaaU 
teet en J^^mät, mitä t^ara^immat paäM \a fultaa, l^opeata 
niin aian, jotta nelifoKa maärittil^in! — @i^n muuta; ru- 
metaan ^äitä iraan laatimahan, ja ral^maSta^) ferätaan 
l^erraa, talon))oifaa linnahan paljon. 

^ibetäänl^an piiruja *), monta päitoäa pibetä^an päät 
f^t^öte, niin alfaa jo »ieraat linnoilta l^älttjetä ^), fufin 
lähtee fotiinfa. Slrnjclee [iitä n^t la^teäffenfd naifenfa fera 
3u8[ifin; fuinfaö, lä^bettättjä oli lumminfin, ja rupefi ^9- 
»äöti l^eittämä^än, pääStäffenfd taipaleelle. ^). SJJutta lu- 
ninfaadta oli outoa n^t d!täti ^fftffeen jddbd, fun Idffi ai- 
noa tptdrfin fotoa, ja ^dn laittaufi faimaamaan ®) »ä= 
tt))}änfd, fanoen: ,anna§, Id^ben fotta[i fatfomaan minäfin, 
pitdd^dn ferta nd^bdffeni, miten te, lapfeni, taloöfanne 
eldtte; fuPemme pffiöfd n^t finne*. — 5Ro, ei^dn fc )em* 
moinen liifa ^dtdm^^S 3ud[in mieleStd maffanut mitdnä, 
fenl^dn anoaa toinenfin; roaan minfdpdd l^dn tefi; funin^ 
ga3 laittaufi matfal^an n^aan. ^mmdrfi fettu n^t ajian, 
ettd l^dtd fe alfaa ifdntdmiel^e.lld oUa, ja juof[i turmaffi l^ä- 
neHe, f anoi: »mie Id^ben, ifdntdifeni, ebeltd fanaa linnaafi 
tt)iemdän, tulfaa te toierainenne jdreötd, ja tiet fun maU 
falla eroattjat, niin loafemaan fdteen Idl^tefddtte, fe tie Iin- 
noille fuorin on*. — Suöfi Sul^olainen fuunteli fcttunfa 
puisetta, jota oli tottunut uöfomal^an, ja arioeli: ,no, [tnä 
fen mun linnani tietänet, miötd finne mennddn, furemmc^ 
l^an jdreöfd, joö fiHd matfaa pddl^dn pddppmme!* — Sur* 
»aten fettuunfa Id^tee fiitd full^ainen naifenfa, appinfa ja 
muun juo^tofanfan lera taipaleelle, tietdmdttd millin matfa 
mimeinfin pddtt^ifi; faabaanl^an fetun neumomaa tietd fuU 
femal^an. 



Digitized 



by Google 



I. 3);abon linna. 41 

Settn fidä tvälin ino^ta litioittäa tietä pittin pfft» 

nänfa, niin tuktpa f^mmencn micötä »a§tal^an, ftnifcöfä 

^aljafaöfa «), !uni ^uutcl^eöfa i«), lirocl^ct oralla. — ,Äa, 

mitä mieliänne olette?' fqf^i lettu. ^SKabon l^aron=^affaajia 

olemme*, fanoi miel^et, »mitä fc finul^un fo8fe»i?* — irSBoi, 

mie8=par*at!* fanoi fettu, ,,tuninga8 matfaa tix^iix n^t järeä'» 

täni; f e f un f^f^p fenen olette, clfää fanofo SDflabon, fqtno» 

ka SMöfi Su^olaifen ofe»anne, ilman i^) teille tul^o**) 

tuletoi, funingaö on läl^ten^t l^ättJtttämään 5!Katoa.* — SKie^ 

H fuultuanfa tämän, lu^jafitoat neutoon mu!aan fanoat 

fenfa; ja fettu läffi Juoöta luifertamaan ebeHe. Suoffee, 

juoffee, min juoffettji, niin tuleepa faffif^mmenlä mieötä 

ttaöta^an, finifeöfä l^aljafaöfa, funi l^uutej^egfa, fuuri ^e« 

ujciöslauma ^m^)ärinä. — ,,9Kitä|)ä mieltä olette?' I^f^i 

fettu. — ySöiabon J^eaoiösijaimenia", fanoi miel^et. — ,61* 

tää poloifct miehet niin fanofo, funingaö fun jäPeötä tu* 

leai!* loaroitti fettu, Janofaa Suöft Sul^olaifen olemanne, 

ilman tcibät funingaö tapf atri, fun on lähtenyt, nä'et, 9Ka«= 

toa l^äujittämäl^än'. — .^^toinl^än tuon »oimme fanoa", 

iDaötafi miel^et, ja fettu juoöta liuotteli ebettenfä; toaan ei 

etäälle ennättänet, fun tuli jo folmef^mmentä mieötä ifon 

le^misfarjan fera ujaötal^an feäneöe, miel^et finifeöfä l^alja* 

tagfa, funi ^uute^eäfa. — „Äenen^)ä miel^iä olette?' f^f^i 

taaöfin fettu. — »SlRabon leJ^mi^^^^aimenia'', fanoi miel^et, 

»mitäpä [inun [tilden ompi?' -— „Z)if poloifet, päinjiänne! 

eltää toaöta niin fanofo, täötä tulee funingaö jäl'e8täni 

9Rabon naattaa läänittämään', fanoi fettu; „fanofaa, mie8= 

rufat, 3u8fi Sul^olaifen oletoanne, ilman funingaö päänne 

leiftuuttatoi l&eti'. — SKiel^et lupafittjat n^t fäöf^n mufaan 

fanoaf fenfa, joöl^an [illä ujälttäifinjät funinfaan »il^an; ja 

fettu eroft ^eiötä, läffi ebeHe^en fol^ta. Suoffee, juoffee, 

min juoffeeftn, niin tulee jo linna eteen, jofa niin on 

fauniö ja fomea: 

@tfei lö^b^ maalla mointa » ^), 

@ifä tt)ertoa mebellä: 



Digitized 



by Google 



42 2. Seethi fortomic^enä. 

•lammt fedfttanl^ualla, 

gel^U)at futtanfarttJaHtfet, 
Sc^mätftaä fultalinnut 
gauloa litt)ertclcwät. 

3Bte(ä on f^ut^to fauntd lifeOä ja )?utdto^fa J^irmi ^len forea, 
jott' on !anoa !ultaa, toinen hopeata, folmaö fitaftn pa-- 
rcmpi — ^0, fcttu ntcncc tupaan fo^ta ja fatfcice ftfufi- 
taftn, nttn täättä SKato on tfäntäna »aan, muuta ptx^tttci 
et mitäna. ©ille fanoo Utin tultuanfa l^eti: ^ot, SRato- 
ruffa, ^jatotäft! funingaö tulen?!, fotift fol^liötaa i*) ja tap- 
paa »tefä ttfeft ftnut*. — SlaötSföS tuli nt)t gKaboOcl^ata. 
»gnföl^än*, f^f^i fol^ta, »ttjoifi mie pafol^on pääöta*? - 
.»SiufaSfa taitaa olla ^^aäfcmifeft', ujivffoi fettu, ^voaan 
Io'el^an paheta jonnefin, cl^fal^än et lötjbettaift toti!* — 9Jo, 
aitta on pilkalla, liinaa tätjnnä, niin fii^en ^)iötaf|e fc 5SRato 
piitemal^än funingaSta ja linnanfa ^eittSa afua fetuHe, jcta 
luuli ^§tatt)affeen, fun fe Isäntä oli tt»aroittanut. 

Äuningaö naimafanfan feraHa fiHa »alin matfatti 
tietä myöten ebcllenfa, ja tuDfaan enftnna ^^ron^l^affaajicn 
luoffe, niin araelee mieleöfaän funingaö: , f enenl^an miehiä 
nuo lienevät niin fauniiöfa ]^atjafoi§fa*, ja f^f^^ jo mu- 
dilta itfiltanfa: ^^fenenpä l^aron^l^aHaajia olette"? — ^Suöfi 
Su^olaifen', fanoi miel^et. — „9io, fepä^an n^t ncumon **) 
xs>arc\) pvinttm ^ «) mtnuHc, fun et itfeHäni ole tuonnäföifia 
^arons^affaajia*, anoeli funingaö, ,lience^)ä l^anellä »arat 
mclfoifet muunfin <3uoleÖta*! ©il^an muibcn fuuDfcn »irf- 
fanut fuitenfaan mitäna, \vaati fai naimafanfan fera tai* 
»altamaan ^ ^) ebelle. StuHaan matfaa tel^ben fitte l^ett)oi§* 
»artijoiben luoffe, niin f^f^^ funinga§ taa^ Ideiltä: i,fenen|)a 
miel^iä olette*? — »Suöfi Sul^olaifcn l^e»oid^»art{jo{to', 
»irtfoi miel^et. ^o, tätäl^än i]^a§tui funingaS näl^bcöfanfa, 
mtmmoifet »än^^miel^ellä oli l^e»oifet fefä martijat, joita ei 



Digitized 



by Google 



I. 9hbon linna. 43 

{tfeHäan funinfaaHa oHuf fcmmotfia ; ja laffi l^^totHa nttc» 
(tn ebeDenfä* 

Stc^baän tatioalta, min !er'etäan, min tulcc »uoroS» 
taan Ie^mi*})aimcnct »afitaan, niinfun aöfcin fctuDe, mie» 
^et I^a!jafa8fa, lunt Ipuutel^edfa. 9to, funinga§ taadftn fum« 
maötclec fitä, f^f^9 miehiltä: ^Untnpa ^jatmenia olette"? 
— jrSiiflft Su^olaifcn', »trffoi miehet, ,,3n8fi Sul^olatfen 
le^mtpatmenia; nama leimat tädfa Itänen faqaanfa oxoat 
fatffi*— »Sflo, ontujaa farja finulla f)t)tva\ fanoi funingaö 
il^aötucn tt>aw^Dcnfä, ^tnöKn on itfeÖani ^jarcnujata". — Sä* 
^än olift ntjt ioaWattatt)a oDut; »aan 3u6fi Su^olainen et 
faa fuutaan au'a8tuffi, niin on himmaa faifft ^äneötä, 
fofeel^an joutua ebettcnfa, nal^baffeen mt^in tultatfi loit* 
meinftn, ja matfaa äänetonna ap))infa rinnaDa. 

^tttn ftlla aifaa oleffti 5Kabon jattämäöfa fobiöfa. 
aitan pi^ti hikinen, mtflfä 9Mato oli funingadta |)tilcma8fa, 
ja jtina palot n^t linnan omistaja liinan fcfaan tu^'affi; 
»aon fcttu anasti i») auttoffi jääneen linnan, jonfa fiimofi 
fomafff, ja fiirc^ti tuletoia »aötal^an fiitä, pi^ta\)^x tien 
tt)iereen tDUottamal^an. — 9lo, fieltä rientää n^t funingaö 
naima*fanfan fcra ^fjtöfä tietä myöten, funnc alfaa SKabon 
linnalta ^uonel^uffet ^^) näfpä, niin feifal^tuu funingaö 
fatfomaan tteDe, I^f^njt toiftlta: pienenpä nuo ^uoncbuffct 
tuoHa, mitfä näf^ioät meiUe"? — ?Ro, [tilden olift n^t 
Suöjt Sul^olaifenfin o0ut »atfcantainen »aStata, fun ei 
tuntenut l^än feutuja ollenf ana; »aan !ettu pujahti pii« 
loMaan tie<)uole8ta [tilden, ja fanoi: „fttnä fc, armollinen 
tuningaS, »äio^nne Suöft Su^olaifen linna npt olifi, joihon 
on matfanne; tulfaal^an järcöfäni, f^llä mie tien ofoi^ 
tan*! — ®iÖä pn^ezn lähtee fettu juolfemal^an ebeKä, ja 
toifet tulla |)ö9^öttän?ät peräöfä. Äuningaö niin on \)\)mU 
(aan ^Icn, jotta nauraa m^l^äl^tetec fuPettaeÖfa ^l^ä, eifä 
faa fanaa fanotuffi, niin on il^meiSfään [itä riffautta, mifä 
jofa paifaöfa nä^ttt^e; »aan fun ^jerille pääötiin ja faiffi 
ihmeet linnaöfa näf^toiin tulitoat, niin fiinäl^än funinfaalta 



Digitized 



by Google 



44 2 ^etttt lofiomte^ena. 

paa fupeutui ^^) »aita. Sinnut laulaa fongertamat tam» 
mcöfa ^Ji^alla, l^irmt l&^ppit, telmii ^jutötoöfa ja faifti on 
muuftn fen tnulaan fauniöta ^Icn. Ää^bään l^uoncl^uffim 
fiitä, fatfellaan ftfuätafin Iinnaö[a, niin tääQäl^än on lai* 
toffct paremmat mielä; faiffi on ralfeit, istuimet fuUaöta, 
feinät l^opeaöta ja fatot, lattiat liiltäioiötä finjiöta. — ,Äa, 
on mroxfa täöfä »ättj^öfä, on mitä näl^bä muutafin*! 
anoeli funingad ja fadeUa pixin fatfeli niitä tt)än)9nfa ^uo« 
neljiä, mitä l^eiöfä faiffea oli, eifä i^mettelcmäötä ^Jääöf^t, 
niin oli outoa Itänen mieleltään taiffi. 

Suo^tofanfa fun oli linna8[a fotolla faiffi, tulee fettu, 
futfuu mieral^at ruumalle, ja faabaan fiitä piiruja pitämään, 
funi funnon linnaöfa ainafin. ^ö^bät on f^ömifiä, juomi* 
fta ^len täynnä, ja ^erffua on niin monenlaatui^ta fiinä, 
etfei ujoi fuu fanoa; faiffea on muuta, linnun maitoa ei ole. 
©^öbään ujäuj^n taloö[a, juobaan, monet päimät cletäl^än, 
niin jo tefee funingaö lähtöä, fäfeää^^) fotiinfa fulfcma- 
l^an. — Äettupa [illoin fanoo ifännällenfä faiffien fuutten: 
i^pitää meiDänfin läl^teä n^t »uoroötamme funinfaan luoffc 
pitoihin, mitäfä ^^) fieHä on ^\)Xot)X)tiä, onfo [ifätifään ^') 
f uin meillä*. — Äuningaö milt^ei olifi toälttän^t tätä, 
xoaan ei fä^n^t enää a\iata fiertäminen, fun oli ferran pu* 
^eef[i tullut, »aan tä^t^i t^^t^ä tuumaan ja futfua »äto^n 
mäti ttjieraiffi fotiinfa. 

^^tenä matfattiin fitte funinfaan omalle linnalle ta» 
fafi, ja fatfeltiin perille päästyä tarfaöti faiffea, mitäfä täältä 
loi^t^ifi, fun funingad parikaan mal^tinfa nä^ttäift; toaan 
mitäö; täällä ei lintuja ole tammeöfa, ei l^iraeä puistoöfa! 
SKuutamat foiran päät ^*) funingaS panee pil^aHeen ^auf* 
fumaan, »afoja ^*) tanl^uaHe ^^ppimään;'. »aan mitäpä 
niiötä, ne ei näptä miHefänä. — ©anoo ftitä ifännätteen 
fettu: JinuBa, Suöfi Sul^olainen, parempi on ntjt cloö *«), 
fun on itfeHääu funinfaaHa, niinpä minua et enää fai» 
»anne: eläfää l^^mänä, min aitaa elänette"! — ©iflä pu» 
l^een erofi fettu Suöfiöta, mennen metfään, minne lienee 



Digitized 



by Google 



II. Stt^non foti. 45 

mennet, ctfa ole Isäntä fttta paimin näl^t^ cifä fuultu. 
@en ttjcrran fita. 

©elitt^Ifia: 1, miettien (men. cn^TETb) =aiatenen, anoellen. 
2, ^jo^atat (tt)cn. Öora^i) = riftaat. 3, ^jufeutua = »aatteutua. 4, 
ta^iuaöta = toaUa, fanfaa. 5, piiruja = pitoja. 6, ^oliöeta = ta- 
iota. 7, taipaleelle = matlalle. 8, faimaamaan = faattamaan. 9, 
^aljafagfa = tafiöfa, nutuöfa. 10, ^uute^eöfa = fuuraöfa. 11, ilman 
= muuten. 12, tu^o = loppu, fuolema, furma. 13, mointa = moigta, 
{emmoidta. 14, fol^Iidtaa = fortaa, ^5mitt&S. 15, neumon = funnon. 
16, puuttui = fattui. 17, taimaltamaau = matfuötamaan. 18, anaöti 
= omiöti. 19, ^uone^uffct = juoneet. 20, fupeutui = fämi fattel- 
feen (ormeHeöfa), faUiötui. 21, fafeaa = aifoo, matmiötaffe. 22, mi- 
m = mi^in maorafin, mifSIi. 23, ftfolifäan = fti^enfäan mSarä&n, 
fenfäan toerta. 24, foiran päät = (oiran tapaifet. 25, toafofa = loa- 
ft!oito. 26, elDÖ = elanto. 



n. ^e^ttott foti. 

huomen ^arjaladta. 

Oli ulfo ntuinon, ufolla polla, ©lofl ^) l^ctKä olt 
töäl^aöfa, ftfft cttS tointccnl^an tultoat, fun jaffoi tfS t^öta 
tel^ba uutteraan \a taloanfa pottaa; mutta n^anjpoillaan 
Iatt)t uffo l^uonofft, ctfct paljon f^^cnn^t t^ö^ön, ja talon 
»arat, mtta cntuubcSta oli, l^upcnttoat ]^upcncmt§taan ^l^a. 
©c^an fctffa l^uolctti ifää, jofa peilasi ^jotfanfa Itänen fuol* 
tuanfa ati»an t^l^jofft jaätöän ja nitlf ei loaan ferjaämalla 
tä^t^toan elatustaan l^anlfta. @8taaffeen fitä artoeli uffo* 
rauffa jo8 jonnefin, fun oli poifa Jäänette rafaö, toaan ei 
amcBcnfaan ))arannut afia fen ftitanfa *). SBitmein, lun 
tunjt jo fuoletoanfa eifa muuta ncuttjoa tietänet, fanoi ^an 
<)oi'alIenfa: »ftnulta fun, ^)oifafeni, minun fuoltuani faiffi 
eloffet ») to))effe »), onl^an lel^ma järeffa, f^ö fc fotonafi 
taSfä, cläfa lä^be mteroKe paffoamaan *)*. 



Digitized 



by Google 



46 2. JTettu fofiomie^ena. 

9lo, luoUtin ufto, fun aifanfa tult, ja poila toäl^iieU 
Ien foi joutilaana fobt^fanfa e(ot, talaat fattii, mtta oli pe« 
rintoä jäänet, eifa oQut muuta enaa, fun lel^ma toaon ja^ 
TeQä. ®itä (äl^tee n^t lel^maänfci lufettamaan m^öbaffeen, 
na^ct, jotta ^innaSta ftttc cläift. Äa^))t, aStuu tietä pitfin, 
leimaa farmtöta ttjetää juntturoi^)i *) ^)era8fänfd, niin tu* 
lee äftinäinen ^) mieS ^äntd ivadtaan, lr)\t)tDx: ,funneppa 
roUt lelumaa, ^joifa'? — ,Äa, möifin, fen fun oötaifi', 
»aStaft poila. — ,txanm ^) otat-? f^f^i mieö. — ,SBii* 
fif^mmentä xnpHaa antanet*, fanoi poxta. — 5Ro, ^xta f^m 
tXjX) n^t !au})pa. 9Wie8 antoi tmpxmSAta ®) »aabitun Jjin* 
nan lel^mädtä, to^x fen loefaffoon l^eti ja tappoi ftnne; 
mutta it[e muuttui remoffi famaKa ja läffi juoffemaan 
metfään, minfa ennätti. @ieltä luin löytää toifen natoin 
fenfä, alfaa ^ju^utetta [itä, fanouji: »teme ^ätättjäifcni, olift 
meiBä ^jibot linnaöfa, fun »oifimrac muita toioeriffi faoba'! 
— „^a, emmefö l^citä etfimällä faane*, toirffot toinen; 
yläl^be [ie pl^bänne, mie (äl^ben toifaanne, niin n^iiftf^m^ 
mentä repoa fuin mielteen faamme ferät^ffi, täl^än tulemme 
^l^tel&en fitte'. 

©idä p\xt)tzn eroft temot eri haaralleen fum)>if{n, ja 
»iififpmmentä totoeria faatuanfa ofaffeen metfäStä, tulitoat 
määrä<)aiffaan fo'otte fitte, joöta fulfimat tjl^beSfä finnc, 
joSfa oli fe lel^mä tapettuna. SBieraiffi tulijat, joista oli 
fumma, fun liettä näin loä^iHe f^omifiHe futfuttiin, alfoimat 
nurfua *) [itä, fanoiaat: ^tämäfö meiHä pitoa onfin'? — 
,6i ^^loät ttjieral^at, ei tämä »ielä pito mifään ole*, fa* 
noi futfujasrepo, fetoittäen afiata, ^tämä matfapalaffi »aan 
on läl^tie^fämme; linnoilla voa^ta oifeat pibot oioat, 
ftnne fuPemme n^t ^ffiSfä faiffi*. — 9ien}ot t^^t^imät ia^ 
^än, ja pitoil^in^futfuja »ei l^eibät ferattaan aina linnan por^^ 
tiQe adtt; voaan fiinä erfani l^eidtä, [anoen: ^jääfääl^n roa^ 
^t\i aitaa täl^än, mie lä^ben ebeKä {^[^mään, midfä I^ud^ 
neeSfa meillä pibot ompi*, ©en fanoi [iinä, jätti remot 
[eidta jonottamaan portiQe; mutta ttfe meni linnaan, joSfa 



Digitized 



by Google 



II. 5^e(non fotl 47 

muutttl^e mie^efft jatsilleen, ja Uxdx funinfaan eteen, fanot: 
parmcHmen luntngaS, tänne tulift fnll^atnen tytärtänne 
fcfimal^an, ja tääOä oltft [ata xepoa (al^jaffi häneltä; UU 
»anneclo teiHc"? — ^Äa, mtfifäpä on ne fun tuomafi*? 
f^f^i fnntngaö ^ctt. — »SuoOfa onjat linnan pvxtiUa', fa* 
m toinen, „panfaa ^Jatoelijanne fatfoma^an'!— Aunin* 
gad [uodtui [tilden; ja mied vozi funinfaaKifet ))a@farit te« 
taQanfa linnan ))ortilIe, jodfa näfitt)ät ^änen ))ul^eenfa to* 
beffi. dierooi laöfettiin n^t linnaan fiitä ja XDitiiin tartun* 
aan faitfi, jofifa mic§ tapatti ^eibät, fiSfoi fetut i«) feräStä 
ja mi funinfaaOe, f^f^en: ,no, ^erra funingaS, faammefo 
ful^aififfi tulla*? — ^©mme^än tiebä", fanot funingaö, 
»tuumaitfemme*. — SKutta mieö fun näfi aftan luielä 
ameluttaman funinga^ta, et enää fiinä tvuoteKut; toaan 
f))kci^ti famalla poiffeen linnaöta, muuttui fien)äeti l^u« 
faffi 11), ja meni femmoifena metfään. ©iellä löytää ^än 
toifcn »ertaifenfa fol^ta ja rupeaa pulauttelemaan [itä, fanotoi: 
ytetme ^StäiDäifeni, olififo meitä fatafaan, olifi linnadfa 
meiDä pibot". — ,9lo, elähän mitänä, noai otift meillä pi* 
bot', toaötafi toinen l^uffa; „no, el^fäl^än feräämäHä tomeri* 
loitatin faamme, lä^be fie ^l^bänne, mie lä^ben toifaanne, 
niin täl&än tulemme jouffonemme ^^te^en fitte molemmat*. 

^ul^c !un oli femmoinen pibett^, läffi ^ufat juoffu* 
^un fumpifin, feräfittjät ujiifitpmmentä totoeria metfäStä 
ofaffenfa, \a tulin?at ^l^tpmäpaiffaanfa fo'oHe fitte, niinfun 
tunma oli. — ©iitä fulfiujat ^ffiöfä linnalle faiffi, joöfa 
lixoi J^ufiHc famoin fun oli fattunut fetuille i*). Äutfuja* 
l^uffa muuttui linnaan tultuanfa miel^efft, tapatti ^u!fa(aus 
man tanl^uaöfa, ja »ei na^at funinfaaHe, fanot: »täSfä 
olifi if annaltani pienoinen la^ja; faammefo, ^erta funingoö, 
ful^aififfi tuHa'? — »Slprifoitfemme^an i^) afiata*, toaö* 
tafi funingaä, »emme toot tarfoille^en toitla fanoa, tulee 
c^fä tyttärellemme full^aifia muitafin*. 

?Kic8 loaiffa täStä n^t ^mmärft, että »arfin fe funin* 
8a8 eötcitä etfieli pääStäffeen l^äneStä, et fuitenfaan fiitä 



Digitized 



by Google 



48 2. Äcttu foftomie^ena. 

I^ätä^t^n^t, artöcH: f,zi ftHfi Ut) voitia aftata l^cittamincjt, 
toimeen täöf on natmiö-fauppa faata^a fumminfm, juoni* 
teljoonpa funingaö miten 5^tt)änfd'! 5Rit§fä tnnmin laffi 
l^an linnalta poiö, muuttui farl^ufft fol^ta, ja meni fem* 
moifena metfään iaa^, ©iella fun lo^tami toifen naföi* 
fenfä, niin terroel^tit Isäntä, fanoo: ,,oi, toeiffofcni, mistähän 
tott)eritoita faifimme? oliftfo meitä fatafaan, olifi pibot Iin« 
naöfa l^^ioät'! — ,Ra, eJ^fäl^än toioeriloita etfimäHa faam^ 
me', »aötafi farl^u, ^^faafaammc l^alema^an; »iifif^mmcnta 
fun faanen minä, ja »iipf^mmentä finä, fiinäl^än niitä 
onfln tarpecffi a8ti, talaan tulemme ^^teen fttte*. -- ^Äa, 
tulemme*, fanoi toinen; ja läfftteät eri J^aaraHeen fumpifin, 
faaba!fenfa toaeriloita, jotta päägtäifi mufa pitoil^in fitte. 
®iitä fun määräten joufon oliaat feränneet molemmat, ^l^* 
biöttjimät puineen mufaan jouffoinenfa ja fulfitoat ^fftöfd 
linnalle. 

Äuningaö, jofa if!una8taan näfi ^eibän tulonfa, mtlf ei 
fäifäl^tän^t tämmöistä farjaa, arioeli: ^ompaö ftinä cläiöäa, 
ompaö fiinä metfän riiötaa, ei ole fö^l^ä mie§, jofa fcm* 
moifet laajat laittaa; taitaift olla otettanja femmoincn ful^o, 
mistäpä niitä parempiafaan tullee* ! — $änen näitä artoels 
leSfa, tulee jo far^ujen tuoja Itänen puheelle, fanoti>t: »olift, 
fuuluifa funingad, la^ja ifännältäni toäl^äinen, faanemmefo 
ful^aififfi tulla*? — ^Stulfootte*! fanoi funingaö, et ofan* 
nut muuta; ^ei ole fö^l^ä full^aincn, tulfol^on, Ma faan 
^mt näl^bä ja tuntea*! 

Stämän loaötauffen faatuanfa, läffi mic8 linnalta fii* 
reeSti ja fulfi fen pojan luoffe, jolta oli lel^män oötanut, 
fanoi: i,ter»e, tuttavani, jätä jo fötjl^ä fotift, läl^be f unin* 
faan tytärtä fofimal^an*! — ^oifa luuli toifen ^)tloiIIaan 
tätä fanonjan, ja »irffoi ujaötimefft: »fuinpaö mic täm* 
moinen ftnne lä^tifin, funingafi ei laöfift l^uonecfenfaan, 
t^öntäift pois, tappaift tämmoifen ful^aifen*. ?!Kutta mie» 
pulani toimeSfaan toaan, fanoi: i,tule]^an poi8, f^tlä minä 
ncuttjot tiebän; fuule minua ja te^e tarffaan, mitä fanon, 



Digitized 



by Google 



U. See^non !oti. 49 

niin afta, Tatfol^an, toimeen Metoi l^^iväStt'. — Auunnel' 
leit tätä alfaa poila tnielt^S tuumaan, \a lähtee (un I5]^« 
teefin miehen fera matfaamal^an. ^otn^afen furettua tul« 
laan linnan tienoil^in fttte, jotfa mieS entuubeSta tuntee 
(V^vadti, niin ^poiletaan tieltä f^rjään n^ä^äifen, jo6fa tai^ 
ma )?ieni näre^idto femmoinen. @iil^en jättää mieS näte« 
loistoon tottcrinfa, [anotti: ,, olehan fte n^t toäl^än aifaa, 
löuottete täSfä, funneffa mic linnoilla fä^n, finulle ftcltä 
)>ätett)ämmät 1*) toaattel^et tuotan*, — ^?Re, fun tuobol&att 
finuDe, elä tuojalle fottin nSprä ole, eläfä enfimäiftin i^adtu, 
man fun faat »aatteet fo'eteQaffeft, finä elä muuta fun 
[tlmSele l^eitä l^ätäifeltä ja työnnä famaDfa tafaft, fano: »ei 
nämä ole minuifet »*)*; eläfä ole oHaffefi fofo »aatteista, 
ennenfun ftnuQe folmannet tuobaan, ne »adta ota, pvCz 
pMz\i \a tule niiSfä linnaan*. — ?)otfa lupaft te^bäffeen, mi* 
tett neutt>o oli, ja mieS läffi matfaanfa tomerilleen ))ätett>{ä 
isaatteita ^anffimaan, niinfun oli [anonut, ^ulfi fuoraa 
tietä linnaan, oSti fiellä »anl^an j^etooid^fulun, folme rupi* 
(aa antoi ^innadta, ja tävox {ttte ^attujen^efijältä raidat» 
laan o§tamad[a te^eKifen liattua, piMi l^etooifenfa »aljal^i» 
fin ja läfft l^attu^fuormanfa fera ajamal^an linnasta tie* 
^enfä. ©iinä juoffee funinfaan linnan ebetfe jofi, jonfa 
poiffi filta on rafennettu, niin fiiT^en feifa^utti fiHaOe l^e* 
ttoifenfa, \a ^Uppa^i firioeenfä, fiHä l^affafi fttlan poxttl 
9to, mitäS; filta fun faa ))oiffi, toiita »ie fen m^ötänfä, 
ja finne menee fofo ratennuS ^emoifen fera, ^attuineen p&u 
tointtn ^ajoaa »irtaan. 9Rutta mieS juofft linnaan fa* 
moöfa, joSfa fertoi funinfaatte afian, fanoi: ,ot, l^erra fu* 
ningad, fuin teillä oli ^uono filta! me fun olimme linna* 
l^an tuloSfa, filta ^ajofi ajettaiSfa ja finne meni meibän 
miel^ct falffi, l^etooifineen, faiffineen tuiSfal^titoot jlofeen. 
©iinä fatofi ifäntäni »aatteetfin, . puffaan tulitoat faiffi, 
että »oi matfa*a[uSfaan n^t linnalle tuDa, l^ätäifelta paa^iU 
' feKtt clä»änä »irraStaV — »SBoi, ))äi»iäni*! »ofltafi fti* 
itittgae, „it)fi&pad fe n^t full^aiemiel^De pa^fyoxn fä»i; tvaan 

4 



Digitized 



by Google 



50 2. 5eettu foftomie^enfi. 

^\)tDäf !un et loal^inloa tullut poi^tmpaatin, etikan (te toi- 
laa ^)uboteöfa tullut mitään*? — ,6i^än, Sumalan fttto§, 
tDa^inloa tullut tuon pa^zmpata, xoaan ttjUa fadtuttttn ifa^ 
l^antjatmätfclfi", fanot mtcö. — ,5Ro, atnal^an tuol^on neu-- 
tooa lienee, lun ei muuta toxha tuQut', tuumaft luningad 
ja t^önft paSfarittla full^aifeHe »aatteita ttiemaan, että \\A^ 
feaifi linnaan tuDa. — SEuoÖfa |)aifa8fa lähtee jo pa^]axi 
afialleen ja fantaa »aatteet närel^igtoon fulJ^aifeQe finne; 
»aan tamd tefee, nitnfun totoerilta neumo oli, ei ota 
enfimätfiä »aatteita eifä toifiafaan, folmannet para^immat 
»adta ottaa »aStal^an, pnUz ne :päaQenfä ja lulfee pa^a^ 
rin terä linnaan, jod[a funingad 98tä»cillifedti fol^telee Isäntä, 
niinfun full^atäta ainafin. 

3iu»etaan fiita fitte fiffe poVaUz ja funinfaan t^ttä= 
reHe l^äitä pitamixän, »iifi ^ai»ää ^)tbetä^an ^jcrat^ötc, niin 
jo xa^toa^ ^a\oaa linnalta, ja »ä»^!in mpeaa a))))infa fo^ 
biata läl^töä tefemaän, funi muutfin. Äuningaö fiHoin toi-- 
mittclee »ätt^Henfä l^e»oifet, xattaat ja faiffi, mitä matfaa 
»arten tar»itti^in, ja itfc »atmiött^e faattama^an. 6i 
muuta !un mattaan oli [aata»a n^t; mutta »a»^ tun äl^fi 
a<)))infa tuumat, että fe matfaan aifo»{, fäifä^ti \o fitä, 
ar»eli: ^mitenfäö »oinfaan mie appini ja naifeni !era lah- 
teä, lun ei mutta ^ate»äd fotia ole, mt^in ^eibät ttjeipn'! 
— Jäänen näitä mietticöfä, tulee !o[iomie8, fano»i »afat* 
feöti: ,mie läl^ben n^t ebeltä fotiifi fiaa faamaan, tule fte 
»ierainefi l^iljaltcl^en järeStä*. — ©ittä puineen läffi jo 
tiel^enfä fulfeaffeen ebeltä erillään toifiöta. Sljoi, a|oi »a-- 
l^än mattaa ebettel^en, niin ompa^ a^o launiS tien »arrella, 
jo8ja ^>aimen iötuu tiaettä, fata lammasta ympärillä. — 
,Äen^)äa olet*? f^f^i l^än filtä. — ^Äe^non paimen olen', 
fanot toinen. — „Oi, mieS^ruffa'", fanoi fofiomieö, »cta 
^e^non fano ole»afi, funingad tulee ^el^noa ]^ä»ittämääit, 
tappaa lam:paat, jod tietää fenen o»at; fano funintaan »ä« 
»^n ole»afi, niin ei laabi *®) mitänä*. — ,9Äui8tanma* 
l^n fanoa", »aStafi paimen, gtiitoi nou»o8tafi'! 



Digitized 



by Google 



II. Sttf^non foti. 51 

9}o, tviStxn paafiiaan loftontieS paimenen luota, niin 
tulee luntngod noäiv^nfci fem jareSta, ja lelfii paimenen 
(ä)oVia. ^ÄenpäS olet'? f^f^^ l^an loilta. — SEama lun 
mM )oaroitu{fen, fanoi amelematta l^ti: ,tunintaan xoa^ 
rotin olen paimen". — ,9lo, ompaS n^to^Qäni lammasta'! 
ameli mieledfdan Inningad; toaan eil^än paimenelle fano« 
nut mitään, toaan luUi ebeÖcl^en l^^miDa mielin. — Äojio* 
mied puoleltaan teli matlaa m^öd, fulli eteenpäin ^l^ä, niin 
jo toifegfa fol&bin al^on nätee, joSfa paimen lin^eQä ietuu . 
nitnfun ädfeinfin, fata lelumaa ympärillä. %aman neu» 
tDoo l^än famoin Inn ebeDifenfin, rientäen ebeQe^en; \a ht^ 
ningad taa^fin tulee järedtä, f^f^^ paimenelta, lenen pal« 
n)eltia ^än oli — ^Äuninfaan »äm^n olen*, fanoi pai^* 
men. — ,3lo, eloaan mitänäl ompaö »äm^ttäni lehmää*, 
ajatteli luningad, fiirel^täen ebellel^en, mintä ennätti, näl^» 
batfenfä millinen &)än)9Qä foti oli, tun näin oli loarat muun 
puoima ^\)XDät — Äofiomieö p^f^i lumminfin ebeHä ^l^ä 
ja te!i matfaa lerleämifeenfä l^änfin, lun taadfin muuta» 
magfa lol^bin näfi micj^en i8tu»an fitoellä, fata ][^ett>oi8ta 
ympärillä, ©en neutooo famoin f uin toifetlin, fanoo: i^to* 
bista funinfaan toatio\)n olen)afi, muuten finun funingae 
tappaioi*. Siitä menee feifal^tamatta ebeUelpen fitte, tunne 
tulee fel^non fotiin, jo6fa aStuu tupaan ja laatii tertoe* 
^^ffet, fanoen: ^oi, panettaa riötifanfa, luningaö tulee, f o» 
ttnnel^ätoittäioi!'' — i,Oi, »ieraö, tunnepa me pafenifimme?' 
^^i fe^non »äti. — »SKenfää^n riiheen, fielfei löpbet:^ 
tane', neutooi mieS. ©el^än ncutoo oli Äel^noöta l^^ioä. 
SKentioät tiil^een lapfet, af at ja faitti; eilä jäänet f un fe 
mieö \oaan l^eibän fotiinfa ifännSimään, faiffi jäi talouS 
itänen »altaanfa fii^en. 

Äuningaö mäto^nfä fera taivaltaa ^^) ebette^en aina, 
ia tulee touorodtaan l^emoie^paimenen luolfe, niin t^f^^ 
taaS entifeen tapaanfa: „fenpä8, mieö, olet'? — »Aunin* 
faan loäm^n', fanoi paimmf »nämä |änen ]^en)oiftaan otoat 
täSfa'. — ,gio, on wätt)^llän{ l^e»oi8ta, joS lie l^^io^^ttä 



Digitized 



by Google 



50 2. 5eetttt foftomle^cnfi. 

"fyiftocLf !un ei mal^infoa tuKut pa^zmpaatrxt, txfjin (te )))i' 
faa <)ubotc8fa tuHut mitään*? — ,6ii^än, Sumalan fiitofi, 
)x>a^inIoa titdut tuon ^al^em))ata, n>aan I^llä fadtutttin ))a^ 
l^antjätmäifelfi", fanoi mieö. — ,5Ro, ainal^an tuolien ncu- 
tooa lienee, lun ei muuta »ifaa tuQut', tuumafi lunmga^ 
ja t^önfi paöfartnla full^aifelle »aatteita ttiemään, ettS jut 
feaifi linnaan tuÖo. — SEuoSfa |)aifa8[a lähtee jo pa§fari 
afiaCeen ja tantaa »aatteet närel^iätöön ful^aifeHe finne; 
voaan tämä telee, niinfun tomerilta neu»o oli, ei ota 
enfimäifiä »aatteita eitä toifiafaan, folmannet ))ara]^immat 
»aöta ottaa »aötal^an, ^jufee ne ^jääDenfä ja fulfec pa§l> 
ritt fera linnaan, joSfa funingaö ^8tä»änife0ti fol^telee l^anfä, 
niinfun [ull^aiöta ainafin. 

3iu»etaan fiitä fitte jtHe poi^aUe ja funinfaan t^tfa* 
reHe l^äitä pitämään, »iifi ^äi»ää ^)ibetä^än ^jcrät^öte, niin i 
jo ra]^»a9 l^ajoaa linnaöta, ja »ä»^fin xnpzaa appin\a fo* i 
biöta läl^töo tefemään, funi muutfin. Äuuingaö fiHoin tot^ ; 
mittelee »äto^Denfä ^e»otfet, xaiiaat \a faiffi, miia mattaa j 
»arten tar»itti^in, ja itfe »almiöti^e faattama^an. St , 
muuta fun mattaan oli faata»a n^t; mutta »ä»^ !un äl^jl 
a<)<)infa tuumat, että fe matfaan aifotoi, fäifä^ti jo ^iii^^ 
ar»eli: ,mitenfä8 »oinfaan mie appini ja naifeni fera 1% 
teä, fun ei muHa ^)äte»ää fotia ole, mx^in ^eibät »ctfin'1;, 
— iltanen näitä miettieSfä, tulee fofiomieö, fano»i »afaff.^ 
feöti: „mie läl^ben n^t ebeltä fotiifi fiaa faamaan, tule fljvj 
»ierainefi l^iljaltel^en järeStä*. — ©iOä puineen läfft 1.^ 
tiel^enfä fulfeaffeen ebeltä erillään toifiöta. Sljoi, ajoi vA^ 
l^än mattaa ebellel^en, niin ompaö al^o faunia tien »anelll. 
joöja paimen istuu fi»ellä, fata lammasta ^m<)ärina. -. 
,Äen^)äö olet*? f^f^i ^än filtä. — »Äel^non ^)aimcn olen*., 
fanoi toinen. — „£){, mieS^^ruffa", fanoi fofiomieS, ,A^ 
^el^non fano ole»afi, funingad tulee ^el^noa ]^ä»ittäma<^ 
tappaa lampaat, jo8 tietää fenen o»at; fano funinfaan vsL 
ro\)n ote»afi, niin ei laabi *«) mitänä*. — »aJluiStanmiji^J 
^n fanoa*, »aStafi ^>aimen, ,fiito8 nou»o8tafi*! • 



Digitized 



by Google 



II. Stilfnon foti. 51 

9l0, taStin paa\itaan fofiomied ))a{tnenen luota, niin 
Mee funmgad loäip^nfä lera jareSta, ja leffti paimenen 
a^oHa. ,Äen^)äö olet'? h)]t)r) l^an loisto. — Sämä lun 
muisti )oaroitut[en, f anoi amelematta l^ti: ,funinfaan »fi» 
iD^n o(en ^atmen\ — ,9lo, onOfai vo&wt)Mni lammasta'! 
mtli mteledfään luningad; »aan eil^än paimmzUt fano« 
tutt mitään, roaan MU ebeDel^en l^^mtDä mielin. — ^o{to« 
mieg pnok^taan tefi matlaa m^öS, fulli titenpain \)^, niin 
io toi[ed[a !ol&bin al^on nälee, joSfa paxmm (itoeKa iStuu . 
ittmtun äd!ein{in, fata lel^mdä HfmpSmM. Saman neu^* 
mo l^än famoin Inn ebellifenlin, rientäen ebeHel^en; ja lu^ 
nutga^ taagfin tulee järeStä, f^f^^ paixmmlta, lenen paU 
ul\\a l^än oli — »Äuninlaan loäto^n olen', fanoi paU 
men. — ,9lo, eläl^än mitanä! ompad »äio^Däni lelumaa', 
ajatteli funingad, liirel^täen ebeUel^en, miniä ennätti, näl^» 
Mfjcnfä millinen »äuj^Da loti oli, lun näin oli »arat muun 
puoMa ^tjtoat — ÄofiomieS p\)]\)x fumminfin ebcttä ^l^ä 
ja teli mattaa lerfeämifeenfä l^äntin, fun taadfin muutan 
maöfa fol^bin näfi mieleen iötuttan litoellä, fata l^eiooiöta 
ympärillä, ©en ncutt>oo famoin luin toifetlin, fanoo: i,to« 
it§ta funinfaan »äm^n olen)a[i, muuten finun htningaS 
to)j|ja»i'. ©iitä menee feifal^tamatta ebeHel^en fitte, lunne 
tuke fel^non fotiin, joöfa aStuu tupaan \a laatii tertoe* 
^#t, fanoen: |,oi, ^)a'etfaa riötilanfa, Inntngafi tulee, lo^* 
tinnel^ättittäioi!' — i,Di, tt>iera8, Iunne^)a me^)afenifimme?' 
h)\\)i fe^non »äfi. — »SKenfääl^än riil^een, ftelfei lo^bet* 
tane', neutooi mie8. ©e^än ncutöo oli ÄelpnoSta ^\)VoL 
SRenimat riil^een lapfet, alat ja faiffi; eifä jäänet fun fe 
mied toaan l^eibän fotiinfa ifännoimään, laifti jäi talouS 
^mn maltaanfa fti^en. 

^uningae »äm^nfä fera taivaltaa ^^) ebeOel^en aina, 
ja tulee touoroStaan ]^en)oi8«))aimenen luoffe, niin f^f^^ 
taa8 entifeen tapaanfa: gUnpai, mie8, olet'? — ,Äunin« 
foan »am^n', fanoi paimen, ,nämä Itänen l^eiootftaan o»at 
to^fä'. — ,9lo, on »avunani l^eiooiSta, joS lie l^^n^^^tta 



Digitized 



by Google 



52 2. Stttta !i>ft0mie^ena. j 

muunlin näldi^tä''! fanoi tloiSfaan {uningaS, rientäen ebet 
le^en; etfä tantaa fulfenutlaan enää, lun tuli jo »äfinccn, 
päitoittcen ÄcJ^nojen taloon, ©iinä ottaa lofiomieö toaSta* 
l^an l^eibät \a !ädfee loieral^at tu))aan. — „^a, ompa^ m 
votjViani foti, mi§fa noifcn fera afua'! fanoi funingaö tu^ 
paan tultnanfa l^eti, \a il^metteli näitä mäto^nfä ]^itone|ia/ 
miten olimat launiit ta f omat. — ,r&tift tämä afuntomme 
ftiStimpi ia fomcm<)i toIi\ »aStaft ftHoin fofiomieö tfan^ 
nän pnoMta fnninfaaDe, »toaan on ^el^not tätä ))otfe^|a 
oQedfamme ^ämittäneet, »adta mun tuDedfani ^afenimat 
toaltä\ — »Äa, mi&^&pSi l^e n^t ott)at*? f^f^i funingaö 
»il^aifcöti. — »Suolla taitamcA riil^eöfä olla*, fanoi tofio-- 
mieS, »ei niiötä n^t peltoa ole, finne ^afenitoat meitä*.— 
»5fto, fe ritisi on |)oltettatt)a l^eti*, fanoi luningaö, »pala^ 
foot ]^e finne*! — Äuninfaan fäöf^ötä ottiioat mielpet tuo^ 
l^ulfia i«) l^eti ja <)i§titt)ät riil&en tuleen, joöfa paloi Mef}-- 
non l^eimofunta tulf^^affi; toaan funinfaan mxoXf fai fobin 
afuatfeen l^^män, ja ftinä eli fauniin naifenfa fera fatfen 
aifanfa l^^iöin. — ©en <)ituinen fe» 

©clit^ffid: 1, clo«, elolfct = fi^top^d, »arat. 2, fen fii* 
tänfd = tuon tuoötanfo, ollenfaan, enfln!äatt. 3, lopeffe = Iöp)3uö>at. 
4, palfoomaan = fcriaamacin. b, »etoa Juntturoipi = metäa i»a!i' 
fclla, töoötaf^ntccn. 6, dfftnatncn = outo, lötcraö, tuntematoin. 7, 
dionföd = paljottfoä. 8, empimättä = epattcm&tta, amerematta. 9, 
tiutfua = tmriöta, »alittaa. 10, fctut = na^at 11, ^ufafft = fu" 
be!fu 12, fetuittc = retooitte. 13, aprifoitfemmel^an = amelcmmc* 
l^an, tuumattfemme. 14, pate»dmmot = fopi»ammat, feI»oIIifemmat. 
15, minuifet = minulle fopt»ot, fo»elioat. 16, laabi = te'e. 17, 
tat»altaa = matfuataa, futtee. 18, tuol^uffct = pola»ia tuo^tfddr^ji 



Digitized 



by Google 



3. ei.ntln.imt&. b& 

9. 

®t-ittt]t'tiittiL 

©uomen S^oriolaflta. 

S^ertaeU 1 Dfan 5:ttd tarraao «S^n^famo', joiifa aIbi)moli !59|n 
io!fenfa famaan (aatnnn fmn täm&nftQ. Sopulia faefftt tarinat ett (o* 
tuanfa !umpifin, futtenftn otoat toifeOeen fnfna, niinfntii ftfdllinen ra* 
fennuffenfa tobidtaapt. ~ S^man on t&^an loiioa^tavia fertontulfta 
mnillaftn loterailla fanfoiHa, |od!o nlfo^ofnnfa oliftfin erintnotomnu 
^enlaatttifla fertonraffta on tiettdioädti: 

@a!f alaif ida: j^atfo: 3Jhifaend, ^otfdnifird^cn ber IDentfd^en, 
^crauegegebcn »on % S.ÄIee, gdpjiQ 1842, ftnjnia 373-429, ia 355— 
356 fertomn^ta ,5)cr gcronbte ©^leietV 

BalaffialaifiUa: ^atfo: Bala^if^e S^^dr^en »on ftor 
unb Albert @dj)ott, Stuttgart nnb Sabingen 1845, fl»nia 119—203, 
fcttomudto .S)cr »erftoffene ©o^n'. 

^rapialaifilla: ^atfo: SBeil, 2:aitfenb nnb eine lUla^t, Sanb 
IV, [\m\a 116—160, fertomnöta ,@ef(j()t^tc be« ^rinjen S)ianf^ad^*. 

Stlantilaifilla: Äatfo: Stif*e ^IfenrnSri^en, ubetfe^t »on 
ben ariibcrn ©rimrn, Seipjtg 1826, ftnjua 42 Ja fcnjälfeifia, ferto- 
nraöta ,2)ic W6)t\ Saäfa lo^tijttJ&t tarinat onjat otetut firjaöta: 
Fairy Legends and Traditions of the south of Ireland, Sonbon 1825. 

^ongoHaUifilla: ^atfo: j^lrtfe, SJ^&r^enfaal aller mita, 
fut Sung unb mt, III S3:b, S3erlin 1845, fmuio 8—10 ,2)er Söunbet* 
mcnn*. 

£)It micö muinoin, läfp mctfälle. ÄätoeUcfifään ftcDä 
iJäat^i O ^än jo^en rannalle, ]o9fa alfoi latfaötcUa, oltfito 
ammnttattaa miöfä. Zuktpa fiHoin lolmc forfaa, uiba lut*^ 
fercl^taa ruoJ^ofon rintaa feffimöttä fctanä. äl^tt^anfä tä- 
män, laöfcnfi nticö »efaffoon piikma^Sin l^citS, fnnnc jou» 
tttifiiDot Itfemmäffi; »aan tno8ta^)a Innlcc l^än forfta »a- 
i^eöfään Dutoja n^t. ttigfcnncDcn ebcUcnfä allaa linnut 
Raastetta leöfcnanfä, fanocn toinen toifcBcnfa: ,cmmeW ru» 
pea Icfoille f^Ipemäl^än, lun noin on joma ja matala ronta 
ka^aV — ©iHä ^jul&ecn nouftmat ^l^bcBfä maalle, joSfa 



Digitized 



by Google 



54 3. Qgt'nUn«mit5. 

muuttuttDat tl^anifft nettf^tftffi famaKa, rtifutmat toaatteeitfa 
rannalle ja menttoat fefotOe jofeen. SRted, jola ))aiu))e]^» 
foöfa <)HIec laetta, nafcc tämän ja miettii % miettii mtele8=^ 
fänfa: „ttuo f un noin faunitta neitofta otuat, ^)ttäift^)a mi'' 
nun faaba »erl^ot 'j muutamat tuodta millä feinon ta^« 
tonfa, el^fa ftttä tatöaHa pääfiftn l^eibän |)u]^ciB[cnfa*. — 
5Räin tuumaten noufi l^än neitojen I^tpieSfä l^tljaa piiloö» 
tanfa, taxoi [alaa l^eibän »aatteiffenfa, ja aatitft ^l^bet f a- 
ral^immat fteltä, pani talteenfa, joöta meni piiloonfa tafajt. 

Oltuaan, aifaeltuaan fotumfen tt)ebe§fä, noufee netbot 
jo maatte, ja juoffettat »aatteiHenfa lufin, Xi)aan \opa^ on 
»erl^ot ^l^beltä lateedfa. Sä^tä^än l^ätä tulee ni^t l^eiKe. 
SEoifet [ie))paft»at n^t fuffelaan »erl^onfa ja läffimät ^jerotö* 
^aan paloon; xoaan fe Iotma§, alaötomaffi jäänet ei tteba 
mifä neutöo pitää, fun ei »erl^oja oHut. ©iitä fanool^än 
furuiöfaan »iimeinfin: »joöpa fen n^t mun »aatteeni toift, 
en tiebä millä foötaifin Itänet! Olififo ala*ifäinen, toeljcf* 
feni tenoel^täifin, waan fun feSfi^ifäinen olifi ja minut ot 
taift, niin futl^offeni fanoifin, tal^i fun jo »anl^empi pah 
t^ift, minä Itänet omaffi if af feni ottaipn'. — ^ultuanfa 
tämän, mie§ ei enää p\)^t) ))iiIoSfanfa, toaan tulee ilmiin 
fieltä ja antaa »erl^ot neibotte» — SCämä tertoel^tää Itänet 
full^offecn fiitä, niinfun oli lutoannut, fulfi poVan fera fo* 
tiin ja antauft Itänette naifeffi 

SKieö jätti n^t metfän fä^nnin töä^emmäfjt, fun fcn 
fauniin toioertn fai taloonfa; ja toimel^en tuli Ip^mäSti. — 
SlitDät, oKtuat aifan\a ^l^bedfä funi mied ja nainen aina^ 
fin, niin tulee faiffi tienoolla afuioaifet l^errat fitä miehen 
naista fatfomal&an, l^eiKä fuin ei fellään ote fcnnäföiöta, 
niin fomaa mutfoa*) fun l^äneHä. ©iitä l^erroja myöten 
juoffee jo pn^t funinfaaDeftn, että niin on nainen ftSa 
miellettä faunid ja fuloinen. — S:>lipai funinfaaffa pBä 
poifa ifään naitettava, ja tuumaeHaan ptv^^etn feöfen, miMc 
ftQe \opitoa nainen ^aaia, niin fun tuuKaan fttä miehen 
naista aina fel^uttau)an, juoffee jo mieleinen funtnfaade: 



Digitized 



by Google 



3. (Si*Mnmm. 55 

„\t^an pitaa fe mieleen mutfo metb&n poVMt jjoö miM 
tdtton [aabö, lun fc nffn on faiftttc luulu". — SlSmän iU 
moxtlaa tumngad tuumanfa l^errotdenfa, mitä linnadfa ompi, 
f^l^en nmtooa Ideiltä, tntUä faatatfi naifen entinen mieö ^^ 
iDitet^fft. <^errat n^irfanfa )>uoIedta maimaatoat ^äätän^ä 
fottoafen, jodta fanon)at tDtimeinltn: ,emme, armollinen 
l^alttjla, muuta neumoa tieba paxtmpaiaf fun että panta* 
!oon mieJ^eUc femmoifta totta tel^tämäffi, että l^än J^uRau:» 
tuu niiöfä*. — ©c neumo oli funinfaaöta l^^ttä, ja l^än 
!utfutti mieleen luoffenfa, fanoi: ^finä fuulut taitatoa mieS 
olctoan faifiöfa lofeiöfafi, niiniä nä^täf in afia toteen; fi* 
min pitaa buomeifeen aamuun minulle ))09tä))aiffa ^) faaba 
[emmoinen, jodfa on fuutama \a täl^bet !un)attuna, fitä fun 
et xoaan f^mmcnenneöä l^etfeHä faane, niin päältäfi olet*. 

^uultuanfa tämän, läl^tee mieS furui§faan (innalta, 
)a tulee lotiinfa. 6i^än fuitenfaan toirfa naifeHecn mitänä, 
man tämä näfee jo miel^enfä filmiltä, ttta jotafin ftQe on 
tapahtunut, ja I^f^i enfi pul^ecffenfa: »mitäpä, armaö ^§* 
tMni, ijal^oiöa mielin olet?* — ^S^mpa mitä |)al^oilla 
mielin oUafin*, n)a@taft mied, ))ul^uen afian loJ^baKenfa; 
vfemmoifen t^on minulle !uninga@ määräfi, luuluifi ]^uo« 
meiösaamuun oletoan tel^tätt>ä". — ^^lo, eläl^än tuoSta ole, 
»eiftonen, miffäfi*, »irf f oi nainen; »aamu on iltaa »iifa* 
l^ampi, rupeal^an manata!* — Stoinen fun ei muutafaan 
neuiDoa näl^n^t, m^ont^i naifenfa tuumaan, ja nuffui fiitä 
Ktttifin; mutta nainen tt>atooi faifen ^ötä miefeenfä tietä* 
mättä ja firjoittefi fen ))optä}3aifan femmoifen, joöfa oli fuu* 
tama ja täl^bet futoattuna. — 5IKiel&en nouöteöfa aamulla 
oli pö^täl^aiffa fiDä taiooin loalmifl, jommoinen oHafin piti, 
ja l^än otti fen naifcltanfa ja toei funinfaaHe fatfeeffi ®). 
Siellä fatfeQaan falua, tt)atn)otaan jo§ jotenfin, maan ei 
^^tti funingad loirtfamaan fitä n?a@taan mitänä, niin oli 
})aiffa tarffatefoinen ^Icn eifä »ifaa »äl^intä ebcö fumiöfa. 

&i\)an ftQä fuitenfaan mied toielä tauluaan päädfpt; 
funingaö »aan aTOelcffe, mitä feiffaa l^äneHe n^t faaba, 



Digitized 



by Google 



56 3. @i-uiin>imta. 

lun ct äöfcifecn »idä l^uffaiintunut. ©Iita mcticc jo ^r= 
xoiltaan taaö neutöoa f aa maan. — 9ie f un oliwat »itfatta 
miele§tänfä, ctoot faufaa aprifotncctO Ci^i(iici, fun luuli* 
»at JO fefnott fefftnccnfa, ja ^jul^utoat tuumanfa fuuin» 
foaHc. SEamä lutfutti miehen iaaQ luotfcnfa, ja fanot toi* 
medfaan l^äneQe: ,finun pitaa mun aftaDfani lä^bä, menua 
ei niin funne, tuoba ei niin mitä; f un et fitä toimel^n 
faane, niin päältäni paa^tt \a px'an\ — 9Rifä^ ncu»of|t; 
eil^än tätä fädf^a Iu!a ymmärrä tämmotdtä! furuidfaan la^» 
tee mic0*ruffa linnalta ja tulee padoilla mielin lotiinfa. — 
©ieHä nainen I^f^^, nitnfuin toiimeintin: ^mita^jfi, totoc* 
tini a^naö, pal^oiHaft olet?* — ,9liin ja niin*, fanoo toi* 
nen, ,om))a mitä palhoilla mielin oQaffeni, funingad fun 
t^l^jään rupeaa minua liufaamal^an, mifä liefin l^upfcnta* 
nut mielenfä; pitaifi, fuuten ma, n^t mennäffeni ei niin 
lunne, tuoba fieltä ei niin mitä, ilman on päällinen ran* 
gaiötuö tarjona*. — „6la, ujcitfonen, ole tuoöta miHap!' 
fanoi nainen; »rupeal^an raul^aäfa manata, aamu on iltaa 
»iifal^ampi, el^fä^än neulon jonfun nä^emme*. — Slo, 
mieö fun oli »aötuffiötaan »äf^ffiöfä, etfei f^'enn^t muu»' 
l^unfaan, oli naifelleen mielen nouteefft ja paneutui fol^* 
badtaan manata. 

5Rainen luin näfi miel^enfä nuffuneen fifeäöti, rupefi 
t^fil^ott taaöKn, ja ompeli !aifen ijötä uutteral^an. ©illa 
tatöoitt fai fauniin p^^l^Unliinan pnä \)on fcutuna ommct 
leeffi, jonfa aamutta antoi miel^ettenfä, fanoen: »lun fie 
n^t, ujeiftonen, läl^bet fitä nimetflintä jemmoista etfimäan, 
fun on fääfett^, elä pelfää mitänä, »aan adtu rol^fea^ti 
ebettefi, funne talo tulee »aötaafi, niin [iil^en fä^ ^ilfi. 
3ö8 fiettä mitä näl^net, elä l^uoli fiitä, »aan noöta falffu % 
laffi ja fintaat naulaan, ja al'a tu»an lattiota aStuffen* 
netta, niinfun fotonafi olifit, l^uiöfutetten tätä liinaifita ja 
p^^l^fieffen ftttä nenääfi, että näf^tti l^^toäöti". 

SJioifet neu»ot faatuan[a läffi mie§ fotoanfa, aStai, 
oÄtut, aina iltaan aöti aStui, »aan ei tullut taloa »a8* 



Digitized 



by Google 



5. @!.niin.inita. 57 

taan. (Sx^n fuitenfaan tuoSta oUni mtDSnfäi )i>aan aStut 
ebeKeen 9|ä, lunne jo \)i tol^taft :ptineä, niin tuli^aS ifo 
linna l^&neUe eteen. 9Renee pi\)amaaflt fttl^en ja latfaStaa 
tofennndta, niin t&&Vi&p& l^an Inmmat näfee; aita on Hn« 
nan tfmpätiHa pzllxMa iuxita rafennetin ja jola fe{:päl^fin 
nenädfa on inel^mifen ^) pia, ^Ift on yoaan feiväS t^l^jänä 
»ielä. ^rmelee tuoSta n^t mieledf aän mieS: „iä^\& täi 
fntma n^t tuDee, lun htOalfeen lie, »aan menen mä Iin* 
naan, fun menenfin, fo8fa ferran tS9fä olen"» — 50leneefin 
ftitä linnaan ja fifaQe tnlee tnyaon, fieOä afnjamena on 
»anl^a affa ^ffinanfa, jarea ^% ifonenäinen ja paffu ^len. 
©c otoeflta tuHcelle l^nntaa ^eti: Jai niin, »aöta ilään 
inel^mifctt liljaa l^imoitti "), niin tämä tnii ta^n paitoxU 
leiden!" — 5Ro, monifin olifi jo fäifäl&t^n^t tätä; »aan 
mic? fnn muisti naifenfa »aroitnffen, ei pitänet afaSta mo«» 
jua **) mitään, toaaxt no8ti fallfunfa fefä fafHnfa, fintaanfa 
naulaan ja alloi fämella laitxata ebeötafafi, niinifun fobt8«» 
faan ainatin, »iul^IaeOen fitä naifenfa ompeUmaa liinaista 
läbeSfään, että näf^tfi, ja p\)\)^fx^en toipilaan aina ne»» 
näänfä. — SuSfin leffifoän af!a fen paihn Itänen Mbeö» 
fänfä, niin alfoi jo kppeä^ti ^jul^utella Isäntä, [anoi: „fa, 
minun tätini tyttären mieSl^än finä oletfin, ei finua ))ibä 
tappaa; no, raitapa läffit finä täällä K^mään?' — Soi» 
nen fanoi lol^tanfa, l^aaStaen mtHe afiaffe pnet luningaS 
oli t^ontän^t. — ,SBai femmoifcHe matlatte finä, ^joifa»» 
feni, olet joutunut; no, el^fä tuol^on feinon feffimme', fa* 
noi affa, meni otoeSta uFoS, ja l^uufi foaaHa äänellä fil* 
lan 1») paai^a: .kuuntelijani uSfoKifet, tulfaa fo^oHe faiffi!" 
— ©iitä fun tulee n^t afan <)atoelijat fotolle, niin luoS* 
faijan looa^ta minä ja l^ul^unta noufi, l^eitä fun ferä^t^^ 
fii^en ^Jil^an tä^fi. Äaiffien fotolla oUen f^f^^ affa: i,tic»» 
bättcfo fufaan, mifä f e on: mennä ei niin funne, tuoba 
ei niin mitä?' — „5!Ke mme tiebä!* rvaUaa fiettä faiffi, 
luni ^ffi mieS. — 9flo, fun ei tietoa faatu, työntää affa 
^jatoelijanfa |)oiffeen, ja f anoo miel^eöe: ,en f aa afiaStafi 



Digitized 



by Google 



58 3. ($i*nttn-mit&. 

fetoaä mitta; toaan {uPel^an ebeUefi, {unne tulee linna mot« 
nen lun tämäfin, ficHä on toinen [ifäreni, niin fieltä el^fä 
tietoa faanet". 

^uultuan[a tämän jätti mied afaUe \)t)\t>a^txtf ja läfft 
tai^aleede fol^ta. Sldtui min ennätti ebedel^en, niin jo aU 
loi t(ta ))tmetä, fun tuli linna taaS eteen moinen !uin eU 
(eintin. @ieQä af!a on afuffaana taaS, fe toaan on eroi^ 
tudta, että xokla on ifom:pinenäinen ja ))a!fum))i fun ebe[^ 
linen. ®e fun fiitä nenäliinalta tuntee mieleen fufulaifef:^ 
fenfa, l^uutaa famoin ifään faiffi fuuntelijanfa fotolle ja 
f^f^^ Ideiltä, tietäifitDätfö mifä f e on: , mennä ei niin f unne, 
tuoba ei niin mitä/ toaan eitoät tietäneet l^e fitä. — 5Ro, 
fun ei muuta »oinut, ttjönfi affa mieleen matfaHe, fanoi: 
,mene]pän tädtä, fuFe fitä ja fitä [uuntaa, fieKä on ebeUä» 
päin linna, joöfa on meillä folmaö fifär, niin fe jo8 tie^ 
täifi neutt)oa mitä; fun ei f e tietäne, fitfei [aaba neutt)oa 
mitään*. — SKitäö fiil^en; poifa [anoi afatte fiitoffet neu« 
toodta ja läffi astumaan uubeSenfa. ^aifen paitoäix fun. 
oli fulfenut, tuli pn linnaan taaS ^öffi, niinfun ennenfin, 
jodfa niin ifään affa oli eläjänä ^ffinänfä, fe toaan toäliä, 
että toielä oli ifommat nännit fiKä, ja fuurem))i oli muu^ 
toinfin fifäriänfä. ©e l^uutaa famatfe fuulijanfa fotolle, 
niinfun toifetfin fifärenfä, faabaffeen tietoa Ideiltä fen fufu» 
laifenfa afiaan. ©ai »aan l&uutaneeffi, niin alfaa jo Iin» 
nan ^m))äriltä fuulua litfintä, lätfintä femmoinen, ja fiitä 
tulee pif)a ifoja fammafoita tähteen. 9iiiltä tutfii n^t affa 
fen mieleen a\iata, t\)]\)t): »tiebättefö mifä f e on: mennä ei 
niin funne, tuoba ei niin mitä?" — »STOe emme tiebä!* 
»aStaft fammafot — »gttefö fufaan titiäV f^f^i uubeU 
leen affa, »jofoö faiffi olette fotolla?* — ^SSielä on ^ffi 
manikin meidtä järeKä', fanoi fammafot, ja famalla tuKa 
löffii fefin »anl^a fammaffo ^jil^aHe. ©iitä f^f^i emäntä 
fitte uubelleen faifilta: ,tiebättefo mifä fe on ja midfä fe 
elää, joHa on nimenä ®i*niin«mitä?'* — ,Ra, fit* emme 
tiebä', fanoi faiffi muut, niinfun ennenfin, tt>aan manikin 



Digitized 



by Google 



3. ^i-niin^mito. 59 

fommalfo tuDa löffi emantanfa eteen, ja fanoi miimeifelft: 
,mitia fen ttebatt, jota n^t f^f^tte'. — £ttu(tuanfa taman, 
taontaa alfa toifet palmelijjanfa poifltm \a fen manian fam« 
mafon toaan lädfee vuottamaan )){^aUa l^uometfeen aamuun 
aSti, ftOoin l^anta tamtttatfi; mutta mieleen f^dttäa, juot» 
taa l^än (innaefa I^D^adti ja laattt ^neOe louoteen ^öfft, 
mtnlun fubtlatfeOenfa fonfana. 

9)lafaamadta noudtuaan aamuDa ))9r(ii mte6 matfaanfa 
jo, ja emanta n>te Itänet fammaton (uoffe px^aUe, fanovi: 
,l\xVtf)an tvaan taman famma!on \aVei\a, meni joS tunne, 
elälä ^jelfaa mttäna, niin ftjUa tulet matfafi pmUz". — 
3Rte6 fun oli läl^temään \oalmi^f ei muuta luin l^^ttäifet 
jätti afaDe, ja fanoi ftitä fammaloDe: ,faa)>:pa8 n^t maU 
taHel' %ama läfft n^t tietä näyttämään, niinluu emäntä 
oli läSfen^t, ja faatiin matlaamaan ^l^beSfä. ©ammaffo 
Iftfppia löffii tietä myöten, ja mk^ jäPedtä adtuu ^(ä, Iu« 
tali toinen ebeHc fiirt^^ tuoSfa. ©itä tefoa tel^ben fulle* 
»at laifen paivoaa ^^eSfä, lunne ilta pimenif niin tuOfaan^ 
pad linnaan moifeen lun fe, joSta (äl^bettiinfin. f)i]^a(ta 
^\fppii fammatfo ))ortal^iIIe, niin ))ordtuan otoi auttaa fa« 
maQa. &ixia ^\)ppaa pox^tm^an, niin tun>an owx auleaa 
taa^ itfedtänfä, jodta ^tfppaä jo fifälle, ja mieS tulee :pe» 
täetä. ©ieDä on tutt>an fidadfa louffo, ja fammafto mt^ 
nee [tilden, toaan mie@ ei (uon)u l^änedtä, loaan menee jäPedtä 
^änfin. ^^))ätedfään finne, nppoaa l^än »^dtäietään m^S^ 
ten ftDan alle, toaan pa&pvioli ruumista jää ^läl^äUe tu« 
paon. — Dn flinä, olettelee mie8*ruffa l^aubaBfanfa ja 
»uottelee mitä tuoSta loeredt^ift ^^); »aan ei nä^, ei fuulu 
mitänä. £ottt)afen touoteltuanfa a(faa jo ^^itfäet^ä tufalaa 
oloanfa, ja mielii noudtalfeen ^(oS, »aan famaSfa autiaa 
omi, ja fie(tä tulee laetta fifäOe, tuo metfämied femmoinen 
]^9»ä6fä afuefa. «heitettyään metfät^e^falunfa )9ää[tään, 
faa))i ^än lattiata * lätoelemään, ' niinfun fobiSfaan ifänä, 
mitflamatta (oufo@fa feifojaUe mitänä. ©iHä tamoin oli 
jo (otmafen ailaa ääneti aStutfenneOut, läbet ridtiefä feräHä, 



Digitized 



by Google 



60 3. @i*ni!n»«mttä. 

ritttt fanoil&an »nmeinftn f)U\aa itfeffcnfä: »©i^nitn^mitS!* 
— „5iJiitä?* »aStafi ääni famaöa tou!o8ta. — „$anli mo* 
faa!* fanoi mieö, ja fäiöcli lattiata ^l^ä. @cn lun fat f a* 
nonecffi, fiilpen tuli l^äncHc ))6^ta launiö femmoincn, jjofa oli 
mofaa, juomaa täynnä, f^ö joS mitä. SKctfältä tulija tötut 
ruumalle ftil^cn, f5i, \ox f^Hältcl^cn laiffea, ja f^öt^änfa fa* 
noi taa^ cntifccn ta^^aanfa: ^^©i^sttiinsinitä!* — ^Sölita?* 
»aötafi ääni, niinfun »iimcinfin. — ^Äorjaa ruofa*, \oixh 
f oi mieö; ja fiHä erää fatoft f of o pö^tä fiitä, minne Ke* 
nec fabonnut, ja fe metfämieö anjafi farfina*o»en, ja läffi 
toifcen l^uoneefen l^änftn. 

Souloöfa feifoja, jofa fumma^tuffeHa oli nä^n^t ja 
fuunnettut faiffi, mitä tu»ja§fa ta^al^tui, pani metfämiel^cxi 
»irffamat fanat mielecnfä l^^toäöti, araeKen itfeffcnfä: ^no, 
täSfäl^än tämä olifi n^t mun l^a'ettan)ani, miHä feinoin l^ä» 
net faifinfin*. Äoetteeffi fanoi fiitä l^iljaffenfa toaan: ,&U 
niinsmitä!'' — ^5Kitä?* »irffoi ääni famaöfa. — „^aiiK=: 
l^an ruofaa!" fanoi mieö; cifä aifaafaan, fun tuli po\)tä 
l^ättcffe famatfe, fun fiHefin metfämicl^elle; fe »aan^ että 
oli matalampi, jotta f^feni l^än loufoöfa feifoen f^ömaau 
fiitä. ©^ot^änfä fanoi taa^: ,@i=niin*mitä!'' — Ml))ma^ 
töin f^f^i: „mitä?' — ^Äorjaa ruofa!" fanoi mieö; ja fa* 
maDa fatofi taa^ toto fe pöx)tä, minne lienee fabommt. 
3äät^ään itfeffenfä armeli micö: »enföl^än tuota näf^mä* 
tointa tototxia »oifi feralltani faaba'', ja fanoi taaöfin: »(St* 
niin::mitä!* — ,,?Kitä?" f^f^i ääni — ^SKie lä^ben Io«« 
fo8ta poi^*', fanoi mieö. — ^9lo, mie läl^ben feraOa", pa^ 
fifi näf^motöin olento. — „k>t))a)ä, fun lä^bet!" ar»eli toi* 
nen, noufi foufoSta ja fätoi porstuaan, niin fanoo uubeUe^ 
l^en: „@i«niin*mitä!- — MUSlV »irffaa ääni. — ^SDltc 
jo olen porötuaöfa', fanoi mie8. — ^o niin mie oIctt*\ 
njaötafi ' ääni. — „Sta, l^^aä, fun olet!" tuumaft mic8, 
fulfi ebeOel^en ja tuU portal^ille, niin fanoi itfeffenfä taad: 
^ei^ttiin^mitä!" — ,,gjiitä?* fijf^i ääni. — ,me läl^bcn 
maantietä adtumal^an", fanoi mied. — ykäinpä läl^ben mie 



Digitized 



by Google 



3. @i^niitt<inUa. 61 

UvaUaf*, »irffot ääni. — „il^^toä, luu fäi^bet!' attodi tou 
ncn ja fulft toäl^än mattaa cbclle, niin muiöti jo taai xia^ 
f^mättomän tonj^rinfa, miettien mieleöfä: no onfol^an tno 
n^t fcraHa? ja fanoi fiitä: »(gimiin^mitä!* — r^SKitä?" 
»aötafi ääni. — „©^öbä l^imoittaa", fanoi toinen, ja tnoöfa 
^jaifaöfa tnli pöt)ia taaS eteen Itänette, niinfun ennenfin, 
joSta foi. taad mieS mal^anfa tähteen, lun oli run'at fiinä 
^^tt)ät; toaan f^ot^änfä loietätti ^o^bän poiltten taad \a^ 
tnaHa feinon fun ennenfin, ajatellen micltänfä nt^öten: ,,no, 
l^^mäl^n fun läffi näf^mätöin tomeritfa leraHa, ei n^t \)a^ 
taa tule, fun ^jöljtä on mufana^. 

^\)\DxM mielin fulfee mie§ ebeUel^en ja tulee htvoaftn ad« 
tuttuanfa meren rannalle. @iitä on laima loitom))ana n>ä^ 
l^än, ifään on läj^timäifillään merelle, niin alfaa))ad l^uutaa 
niitä laitoamiel^iä fieltä ja ^^^rfii ^alfan ebedtä laima^fa 
fulfemaan. — 5Ro, laitoalaifet fun näfiujät rannalla feifojan, 
tuKtoat toäJ^äifeHä »enl^eeHä l^afemaan Isäntä. 9Rie8 pääfi 
n^t ftil^en, »aan ?>€lfäfi toroerinfa järeHe jäämän ja fanoi, 
tiebuStaaffeen fitä, l^iljaffcen l^^toin: »6i*niin*mitä!* — 
Siäf^mätoin toioeri f^f^i famaHa: ^mitä?" — ^SOiie jo 
olen »enl^eeöfä*, fanoi miz^, — »3o niin mie olen', 
toirffoi toinen. •— »^^toä, fun olet!* ajatteli mieleöfään 
mu^ \a fulfi n>enl^eeSfä laiioaan. ©ieUä fo^etteli famada 
tatDoin fitte, onfo tomeri feraUa, ja näf^mätoin toioeri toad- 
tafi Isäntä niinfun ennenfin. 92o, ei muuta, pannaan taitoa 
liiffceHe, ja faabaan ^jurjcl^timaan, niin fanoo l^utoiffeen 
taaö mieö: ,®i*niin«mitä!' — ääni »irffaa entifeen ta* 
paanfa: „mitä?' — »@^obä l^imoittaa", fanoi mie8 ja tuotti 
näf^mättomältä tott)eritfaltaan fen entifenruofa))ö9bäneteenfä, 
joSta f^ottää, juottaa faifen ral^n>aan laiioadfa; onl^an tääUä, 
mitä f^obä, juoba näf^mättomäUä ruuman laittajalla, jo^fo 
ufeam^)iafitt f^ottäifi. — Saiioalaifet fun näfimät ^)ö^bän, 
mimmoinen tämä miel^eQä oli^ l^e fitä loail^tamaan l^eti. 
Dttf nä'et, fumma falu l^eiHäfin, fun on aluftn femmoinen, 
joihon fun folme Uxtaa paliaVia I^ot, niin tulee faffitoiSta 



Digitized 



by Google 



62 S. (SMin^mM. 

micötä timtttt l^ett, ja raatawat "), min läöfcnct fonfana; 
]^e fcn aluftmcn antatfimat mtcl^cffc fiilä pö^bäötä, joSta 
oli liettä fööttan^t. — Sflo, l^tcrotöan, l^icrotaan tanppaa, 
niin mte§ iDatl^taa, fiin tDail^taaltn toiftQe ^^o^tänfä ja ^aapi 
]^et(tä fen a(uftmen ftaan, jofa miel^iä tuotti, toaan ei VDixia 
iDail^taeSfaan näf^mättSmädtä totDertdta mitään. 

3lifanfa fuPettuaan laimaöfa p!xix\mat jo meren poitH 
u>iimeinfin, ja tulemat matfanfa päa^an, niin laixoa laStee 
fatamaan, ja mieS läl^tee fiita maaUe, fe (aiu?alatfi(ta mai^^ 
tama alufin feraDfa. 98tuu, a@tuu fctu?a[en, lunne alfaa 
matfaötaan töäf^ä, niin miettii mieltänfa myöten: ^no, toic- 
laföpn tuo läffi näf^mätoin toioeri feratta, olifi^ja n^t 
ruuman tarmiö'/ — StrttjeHeöfaan fitä f anoo ^n ]&ilja![enfa 
ttjaan: ,@i5niin*mitä!^' ©iil^en wirf f aa, mifä toirflaaftn: 
^mitä?* — g<B\)bba l^imoittaa*, fanoo mieS; ja tuoöfa pai^ 
faöfa tulee J^äneHe fe })ö^tä, mifä ennenfin aina, raofaa 
fefä juomaa täynnä. Slädtä^än fä^pi mieleen mieli l^^mäfft, 
fun toielä entinen tottjeritfa feraffa oli, Sfoiöfaan fatfelee 
l^än miHoin alufintaan, miHoin ))ö^täanfä, ja fanoo ttfefc 
fenfä: ,,]^9»a, fun on faffi tämmöistä fafua minuHa, ei n^t 
^tää tule minfään ^juolesta!* ©oi fiinä, aifaelt ))ö^tänfd 
ääreSfä ja maisteli luiinaafin toifinaan aina, niin alfoi^>a 
nufuttaa Isäntä ja [ilmät »äfifeHä um|)een fä^bä. ,9lo, 
eil^än minuHa fiirettä mitä ole", arxodi l^än fiitä n^t mic'» 
leSfänfä, l^eittil^e nurmelle ^jitfäHel^en ja nuffui fiil^en fifeaött. 

TOitenfäS olifaan [ill^aifaa laimaSfa afiat? gjlicl^et 
luulitoat tt)oittofau|jan tel^neenfä l^^toän, »aan mitenfäö fä* 
»ifään? Siivottiin ruu^attc rutoeta, niin \opai oli fe fauntS 
ruof a^pö^tä poiM^a. Siretaan ariöeöa aftata, fanotaan: 
Ja, jollan fe mieS meiltä alufimen otti ja pö^bän »ci fc* 
raCa; tooi, perijänä!" — 9flo, ei muuta; läl^betään mteSta 
ajamaan tdaa, faataififo fiini »iclä. — SKieS fun oK nu» 
fuffiSfa, fe f^Hä olifi faanjutettu ^)i'anfin; »aan ^;e fun fen 
fcmmoiSta r^mäffää fteltä tuUtoat, fe ääni ja aStnnta hm^ 
M jo etäälle l^^min, ja mieS l^eräft mafaamaSta. j^amal^» 



Digitized 



by Google 



3. ei-niiti-mita. 63 

taen fctfal^allc ^mmärft l^än aftatt, että ne ne on [attt)alat= 

fct Isäntä ajamaöfa, ja fat aluftntaan folmatfe l^cläl^^tta» 

ncef p ^äfcägfänfä. ©titä toit faffttoiöta micötä ilmttn Ipctt, 

\a f^f^ttoät, millin l&citä tartotttatft. ,?fl\xo faitoalatfet a\a^ 

voat minua petaiia'*, f anot mieö, ^I^öfää liettä!* — 9to, 

fiitäfoö n\)t fau^ea tapitta nonfi, tntel^et ara I^5bä »aan 

lattöalatfta felfään, jotfa »äl^ttn l^enlttn )3teffetttl^m, funnc 

^>ttfänään mofafitoat maaSfa, joöta fatofi ne mtel^ct jäKenfä. 

Äun et lattoalatfiöta n^t ptlha ollut, lorjnuttt mteö näfi)= 

matiimaUä tottjertHaan tuofatJÖ^tänfä jo läfft aluftntaan 

lantamal^an. ^ulft, fulft cbcBccn foltoafen, nitn tuli jo 

fottmaal^anfa, finne oman funtnfaanfa linnaan, ©ieöä pax^ 

l^aaHanfa l^äitä ))ibetaan mieleen naifeHe ja funinfaan toan* 

^immaDe poi^aHe ja ilot on par^aalltanfa ifaän, niin pää^ 

fec naifen entinen mieS muun tal^UJaan joufoöfa fifätte. 

$än on ^len l^^ioä foittaja fitte, niin f^f^^ lutoan, toffo 

ral^ioaan iloffi foittaa faifi. ?u^3a annettiin fol^ta, ja l^än 

foittt, foitti niin fauniiöti fiinä, että fatffi mielt^iicät l^ä* 

neen. SDflorfianfin alfaa furfutella pntä ja fanoo: »tuoKe 

foittajaHe pitää juomiöta antaa, e^fä »eöfelööfä *«) n?ielä 

paremmin foittaifi". ©ii^en tuobaan n^t ))uHo toiinaa fa* 

mafia, \a motfian omalta fäbedtään tarjoaa miel^eUe r^^^ 

p)i)n. 3:ämä fun ottaa puHon Itäneitä, ^jubottaa juobc8faan 

ftil^en formuffenfa, minfä ennen morfiameltaan oli faanut, 

ja antaa pullon t^l^jonä tafafi. 9io, morfian fun feffii for* 

muffen pullon pol^jaDa, tuntee [en fol^ta ja fanoo faifiHe: 

,mie n^t en »il^^ille läl^be, joS folmeen palaifeenpanfootte; 

minulla on mieö entinen eIo8fa!* — ©iitä arvataan n^t 

ofia, fanotaan: ,fe on tuo foittaja!" ja ruaetaan l^ät^^ttä* 

mään Isäntä; toaan mie8 fun l^cläl^^tti aluftntaan folmatfe, 

ftita tuli ne faffitoiöta micMä l^äneHe atouffi ja pieffiiofit 

rajamaan foifen ja funtnfaaDifct ttfefin fuolijafp. 9lo, fun 

^äwcfi n^t entifet toattot faiffi, mieS fai naifenfa tofafi ja 

pääfi funinfaaffi linnaan, jo8fa l^^tpanä elää »ieläftn. — 

Sen »erta fito. 



Digitized 



by Google 



64 4. ^nnudtuffet 

©clit^ffia: 1, paatit = jottttti, fattut. 2, miettii = ajatte^ 
tclce. 3, töer^ot = töaattect 4, mutfoa = »oimoa. 5, ^ö9ta^)aiSa 
= po9tatiina. 6, !atfcc!fl = nä^ttccffl. 1, aptlf oincet = armcttcct. 8, 
falRu = lauffu. 9, incl^mifcn = i^mifcn. 10, {Srca = tuumiifaö, toant* 
terä. 11, If^imoittt = tefi mieleni. 12, moiua r= Cuftta. 13, fiaon = 
pottaiben. 14, »ereöt^ifl « tapal^tuifi. 15, taatatöat = teletoat 16, 
)oedfe(&lfa (wen. Becejnzft) = iloidfanfa, p&idfanfa, l^umolaaio. 



4. 

®ttttttditttfei 

3(omantfta[a faatu. 

SBerrata fd^nee talaan miitn0id'^reiff alaisten ^len tunnet' 
tua fertomuSta S 1^ e b a i n mainioeta D i b i p u dmimif edta funin!aa6ta ja 
pnen e(am&nf5 »ai^eiata, ioSfa tarinan p&afuoni on plftf ^<i tadfa 
meibanfin tarina^famme. !Dhiutoin on p^benlaatuinen tarina @af{a' 
laifilla: Äotfo: @imro(f, 2)eutfd^e SBolfdbtid^cr II: »QJregorittö auf 
bem ©tein*, S3erlin, gebrurft in btefem Sa^tc. 

£)It ennen faift ttetajatä ^l^tena toazltama^^a \a tuli' 
tt)at tnatfaDaan muutamaan taloon ^oFft. @ttna lammaS 
jtttoin oli »uonnimaSfa, niin fanoo nuorcm^Jt »ieraö totoerit 
leen, fu oK p&aiietäja: »^jitatfipa auttaa lammasta, lun fc 
tu8li8faan on niin". — „9xtcii\i tuota auttaa'', maötaft tot 
nen, ,,ti)aan liefö tuoöta l^^njaä, l^uffapa fcn »uonan f^öi^t 
fuitenlin". — irSurfeatal^an on fef in f^ffa, »aan autettaioa 
faifitfe IammaS«ruffa ottfi\ toirffoi fe, lu pafittatt aPottl 
— ^9l0f paastoon lammaö fitouifitanfa!'' fanoi fiitä wan* 
l^em<)i tietäjä, ja l^eti f^nn^ttifin lammaö touonan. — ^^nja 
tama; »oan :>)aat^i<)a taloSfa emäntä feraHa mol^aff aofft ja 
iaai faantatuSfoöfaan oH, jonla äl^ft »ieraatftn Itänen »a* 
Ktufftfltaan l^eti. Slo, ei muuta; alfaa jo nuorempi mie§ 
furftttella fitä, ja fäSfee totoerfnfa auttaa emäntätä fitouiö* 
fanfa, ftin tuo niin furfeaöti »alitti. — ,Äa, tooipx \fcattl 
auttaa!" metaft toinen, ^xoaan Mi tuoSta J^^toäa, ftita 



Digitized 



by Google 



4. (SnnudtuTfet ^ 

f^iit^^ poita fcmmotnen, \ota tappaa tfSnfS ja nai emonfa*, 
^ummtnftn fanoi l^an ftitä: ,fpaa^U6n emfintfi toaxvDoii^ 
tanfa!" ja famaDa fai emäntä ^)oPan. 

Oltuaan ^otä taloSfa, lähtee tietäjät aamuGTa ntat« 
faanfa; mutta ifäntä, lu oli luuQut l^etbän ))u^eenfa, pau 
nm :))a]^oiIIe mielin fiitä ja meni furuiejaan maimonfa luoffe, 
fanoi: »niin ja niin ennuöti ne miel^et, tita »uonan f^ö 
^uffa, »aan tää poilamrm tappaa minut ja nai finut". — 
Ättultuaan tämän, fäifä^tää äitifin, ja aVttaan tuumitella 
^l^tenä, mitä neuttoa pitää, !un n^t paf^a femmoinen oli 
tarjona. 3o ameQaan ta))paa!in poifaa, xoaan ei raal^bita 
fumminfaan, n^aan l^eitetään elämään lap^x, lunnefa mie« 
l^effi faömaifi, jotta nä^täift, mifä fiitä tulee, e^fä lie fe 
miesten pn^^ tpl^jä oHut. — Stutipaö f^fftj fiitä ja Äe^rin 
aifa, niin tapetaan fe touona taloö[a ja feitctään Äe^rtroffa 
^m^t&f futen »anl^uubeöta tapa oli 9ioffa fun fai tcaU 
miifft, loebäiötiin iffuna au!i, tuo fun oli toanl^an fanfan 
ifhtna femmoinen, ja pantiin li|>at jääl^t^mään fii^en; maan 
liemi fannetaan n)atiloi0fa pit)taan l^eti, ja run)etaan Xj/i)^ 
tenä f^omään fitä. OQaan mäihän aifaa ääneti, niin mui8« 
telee f^obedfään ifäntä niiben tietäjien ennudtudta, fanoioi: 
„no, mitäl^än miel^iä ne ^otoieraat lienetoät olleet, fun tt?al* 
laetta yu]^uitt)at fanoedfaan l^uTan f^ön}än tään tt)uonamme; 
fa täöfäl^än on roffana ebeöfämme". — 6i aifaafaan; f^o» 
bään fiinä, f^öbään lientä, niin ^^itäifipä lil^aafin faaba, ja 
fatfotaan lil^att)atia iffunalta, n^aan tädfäpä ei mttänä enää, 
liljat jo omat mantereella maadfa, ja l^uffa fiinä f^dbä ri^ 
tuStelee loiimciftä taitteita. S:ätäfö8 fäifäl&bettiin nyt ta* 
loöfa, fanottiin fol^ta: „no, fätotpäpn fe mteSten fana to» 
teen, toaiffemme luuHect!" ja ifää ^jePoitti nyt |)oi^aUefin 
toielä fäytt)än, niinfun oli ennustettu. @dtääffeen at^oidfa 
fitä, fieppafi pn poifanfa fätfyeötä ja oli jo meitfi fäbeSfä 
fulffua leifataffcen fiitä, voaan pääfi äiti l^ätään ftil^en ja 
fofi ett)ätä *) miestään, fanoi: „elä, armaS toloerini, omaa 
lastamme tapa, panemme Itänet ennen lautapaläifeDe me« 



Digitized 



by Google 



66 4» ^nnltttffet 

teen, »icrMojt fteHä, minne »iercc, eiK tuo fuottc fttm* 
mtnfitt!" — 9lo, ifä l^eittttm tapannan, xoaan oli jo »ett* 
feQaan ennättänet potfanfa rintaan ^ttrraltaa ^tenotfen jno* 
roan. äiti fai {iita f^liinfä lapfen, lääri riehuja em))(irine 
lievästi ja fitoi fttte lanto^alaifeen Itinni, \oU t^onnetKtn 
mereen — »eftajoffi. 

9>ot!a poloinen ttieree n^t ttieremtdtaan fieQa ja aalto 
pnta liftaa, ItjltaH ^l^S, tunne n)te loiimeinftn mona^tettn 
rantaan, mi oli meredfa ftella* Utautuipa ^) t^ömie^ia ran« 
nalle, niin ottitoat lapfen fiitä ja xotinyat mona^terin ifän^ 
naUe. S&mä fattui fclpomieS olemaan »aHan, otti »cp* 
ajona tuUeen lap\tn luoffenfa ja vnpz^i fadmattamaan ^äntä. 
Ihtlui aifaa lotvafen, »uofi tuli, toinen meni, ja kpfi 
tadmoi fadmamietaan ^l^a, että tuli lunnon poifa ^äneSta, 
l^^mä; toaan tun ta^beffi miel^effi ^aafi, alloipa jo itam 
tuQa faare^fa l^aneOe ja mieli laatia maata, maatlmata 
fatfomal^an. @epäe ilmoittaa n^t l^alunfa laSttattajalleen 
fenan, fanoo: „niin ja niin Itänen on ifa»a, muita l^än 
p^rttft näfemaan". — i,9lo, f uniaan lienee ifatoä finulla 
femmoinen*, toaötafi monaöterin ifanta, ^^ntin mene, ^joifa* 
feni, mene!" eifa aifaafaan, niin faatettiin poifa faarcöta 
mannermaalle, että läl^teföön n)^t fiitä, minne mielenfä 
laatii. 5£ämä faifin toaeltamaan |»eti ja fulft, adteli ebel* 
leen fau'an, tuSatfeen jonnefm, mtdtä t\)ota, ruofaa 
faifi. Äottt)an fufettuanfa näli l^än talon »iimetnfin 
ja ^)oiffefi fiil^en. ©iitä ifäntä oli metfäöfä ja emäntä 
voaan fotona, niin f^f^^ l^än matfaajalta: ^midtäpäd »ie* 
raö olette \a Ma firmoiltanne?" — „01en))al^an joutomies 
monjal^ta', maötaft toinen, ^täällä fä^n tietelemäöfä, mtöta 
t^dtä, ruolaa faifin". — ,9flo, olifi meittä t^ötä", »irRoi 
emäntä, ,mene nauriei^uu^taa »artioimaan, fiinä rodmct 
K^mät f^ömäafä, täöfon joujt läteefi, l^e! fen tulee, je 
ammu!' — 9Witä8, ^xoa tämä, tm t^ötä annettiin; poifa 
fai afeenfa emännältä ja fai roen>oja »al^bintaan, futen pvijt 
oli ©ieUä oli fuuri, forfea fi»i nauridl^uul^badfa, niin fen 



Digitized 



by Google 



4. ^nnudtnifei 67 

fuojaan mpe^ ^n piilemähän, eilo tiäl^tft to8tt)DJa tu» 
letDaffi. 

@t atTaalaan tt){ela, ntin allaa j|o t^Öle luulua met^ 
fä§ta ja ftelta tulee tx>an^ uUo, aiban ^li noitfee ^xm^^ 
taan, mättää fitna l^elmutfenfa nauridta taiteen ja läl^tee 
fen !eta menemään matfaanfa. @ttäl^än lonotteli ttatttja* 
fin ja ampua fätläfi nffoa ftSoin, että fe lellelleen meni 
famaöfa. ©iitä meni talolle poifa talafi ja Icrtoi, min oli 
tel^n^t, että jo l^än roöaon am^^ni n^t nanriöl^nul^baSfa. — 
9lo, ei^n mitä, ^t^toa emännältä fe, lun nanriin fantaja 
fatofi, »aan ei ollut t^ötä muuta n^t poi^aHe antaa, en» 
nenlun ifäntä metfä§tä tulifi. ©attui päitoa murHnoidfa 
olemaan ifään, niin toimitti emäntä ruuman ja pani :poi'an 
f^omään. — Sämä foi nälfäänfä U)a]pn)aSti ja f^ot^ään ru« 
^)efi leujoHe, »uottaalfenfa ifäntätä fotiin. Äuluilin ru^)e« 
ama aitaa ma'ateSfa, loaan ^l^ä oli ifäntä :poiIe@)a tt>ielä, 
ei!ä nä'9 tulett)affi, toaitta ilta jo :pimenee. S;uo0ta))a jo 
a§tuu emännälle p&a^cat % että: ,jo8 Kelin mun mieleeni 
fe nauri^l^uul^taan ammuttu, pitää lä^bäffeni latfomad^!' 
— S:uumien tätä, läffi emäntä juolfemaan nauti^uul^balle, 
ja poifa meni jäFedfä näyttämään pailfaa, miSfä l^än to8» 
»on oli ampunut. 9flo, fieHä lun fäänneHään, latfcBaan 
n^t fuoQutta, emäntä tunteelin ulfonfa, fanoo: ,fa tämä» 
l^än tää on mun mieleeni täällä! u?oi tt)terad»Tu!Ia, !un uh 
foni ammuit*. — ,^o, mie en, emäntäifeni, pntä tunte» 
mit\ tt)a8tafi poifa, ^mistäpä mie outo tuntifin, roSmoIfi 
luulin*. — SRttäö, ei^än emäntä »oinut f^^ttääfään Ie» 
tään, fun afiata ameli, itfel^än l^än oli läSlen^t ampumaan, 
Ien maan tulifi. — ^un ei muuta tooiba, l^aubataan ifäntä 
ja lauletaan maalaan; toaan poita jää emännän tal^boSta 
taloon, että olifi, fen mieleen töitä tefee, fun n^t ifäntä 
fuoli. ©iitä fun aitaa fuluu muutaman, leöfi poi^an ot» 
taa miel^clfeen, fe fun joutaioa mieö oli, ett^et ^ntä mi 
eMän^t. — eletään, ollaan ^l^beSfä fitte, niin pääb^täänpä 
f^lpemään l^l^beöfä fetran. ©iinä näf^^ miel^ellä naatma 



Digitized 



by Google 



68 4. ennnltuffct. 

rinnasta, tuo* t^unainen {uoma femmotnen, lunt toettfeOFa 
mutnom t)itrrettQ, \a emantö b)\x^\) Itäneitä F^toettäedfään 
fttä, fanoo: pmtfa naarma fc tuo on?' — SUlied »aötafi: 
,mtfa lienee, fonn^nnäinenfd, matfo (apfena muinoin faaht, 
minien ttcba^ — ,9ti\ nii«fa« finS olet f^nt^n^t?' f^fi^t 
emäntä. — p6n tiebä itfefään*, toixttoi micö, pmonaötc* 
ri§fa elin, laamoin, fii^en lautapalaifeSa mefiajona muinoin 
tullut'. — «SBoi, poloinen, päi»iäni!* ^uutaa fittä xOft 
emäntä, ,ftnä^än olet mun poifani, jota {o tuoOeeffi tuu^^ 
Iin! fämipä^än niiben ^Smieradten fana toteen: l^uffa f5t 
tt>uonan ja tädfä n^t olemme naimifedfa, tapettuafi enftnna 
ifäjt!* — ?Biita8, faul&iötuu^an fitä n^t poifatin, fun fem* 
moifet fuuli, ja laeille fä^pi fe l^Sröffi tummaffcfin. — 
,£unnepa npt faaba, miten elää, tun tämmoifet teemme?' 
pafifi poifa. — ,9lo, ei muuta', fanoi äiti, „läl^be fte, 
poitani, matfalle tädtä l^eti, (9(9 fitjamie^iltä oppineilta, 
millä tämän tefomme anteeffi faiftmme'. 

kuultuaan äitinfa fanat, läffi poila adtumaan fotoa 
ja lulfi furuidfaan tietä pitfin, araeHen rifoStaan, tuin oli 
faul^ea. Suteepa fiitä tt)anl^a monadtetilainen, firja laim^ 
lodfa, tt)adtaan tiellä, niin f^f^i; poifa afiataan filtä, fanoo: 
pfemmoifet te'in, ifäni tapoin, emoni nain, mtHapä femmoi* 
fet te^ot anteeffi faaba?* — SKonaöterilaincn, fe »an^a 
uffo, aufaifee ftrjanfa l^eti, etpi, fatfelen)i fiitä faiffi pai* 
lat laiDitfe; roaan ei lo^bä f of o femmoiSta feiffaa miltään, 
fanoo poi*alle: »ei niitä tefojafi, mie8»ruffa, millään an» 
tceffi faaba, fon?in omat faul^eita*. — ©e fämi n^t toifen 
mieledtä pal^adti l^^min, eifa u^oinut poloinen mied l^aDita 
intoanfa, loaan fo^otti nt)rffinfä ja löi fitoaOutti monadte» 
tilaifen fiHä erää fuolijaffi. ^uoöta läffi ^än taipaleelle 
taa^f \a fulti ebeQeen aina, funne tulee toinen loielä voait' 
l^empi monadterilainen matfatla maataan fitte, niin fiQe l^aaS^ 
taa taad afianfa, fanoen niin ja niin tel^neenfä ja ufon 
tt>ielä tappaneenfa päallifetfi. Uffo fatfoo firjojanfa ja fa» 
noo fiitä, niinfun loiimeinenfin: ett^ei femmoifia tefoja moi 



Digitized 



by Google 



4. Snnn^ffet. 69 

miUä&n oitteefft foabo* 9lo, ntieS lun fen hai futilt, tn« 
nodtut jo uubellenfa ja ta)>))ot fenfin ufon, nttnfun ä8!ei« 
fcnfiit, joöta laffi matfaanfa l^ctt fö^ba ^nppnroxmaan eitU 
Icnfä. — 6t aifaafaan, fun tuli folmafi monafitcrin mirt, 
tirjat fairtbloöfa, looStaan tteJIa, ja poiU taai fertoo fetf^ 
fanfa l^äneUe, fanoiot: ,[emmotfet te'tn, tfänt tapoin, äitini 
nain ja faffi uffca rokla tapoin tutlcöfatti, fun fanoitoat 
niitä töitä ei millään anteefft faatan>an; miten on afia 
tciötä?* — Vitto, fu oli »anl^a jo ^Icn ja l^armaa^jäincn, 
fatfoi enfinnä firjoietanfa, artoelil^e, ajatteli^e tt)ä^äifen, ja 
toirffoi fiitä poVaUt: ,ei ole rifoöta niin juurta, jota ei an* 
teeffi anneta, fun loaan oifea fatumud on. S^eibän pi« 
tää n^t faOioIIe mennäffenne, finun ftil^en faitooa ^afata, 
funne »että noufee loiimcinfin, ja äitifi loicreöfä iötua fiinä, 
mudta lammad f^Iidfä, fufali^) fe farmaltaan n>alfeafft 
muuttuu'. 

kuultuaan tämän, fanoi poifa fiitoffet neuti)odta ja 
fulti tafafi fottinfa, joöfa fertoi äibiKenfä, mitä monaöteri:* 
lainen oli fanonut. ©iitä meninjät ^l^bcöfä fatticHe fitte, 
futen määrä oli; poih puuraOa faiiooa failoamaan; äiti 
loicrcKe istumaan, muöta lammaö f^liöfä. — Äului aitaa 
\o monta ja poifa työtään tefi ^^ä, toaan ei lä^ten^t apua, 
tt>aiffa fuin olifi l^afannut. 9lo, mitäd oKafaan; fe faOio 
oli maantieioieredfä il^an ja fiitä l^^trää, l^uonoa rientää 
ol^ttje, niin fulteepa muutamana päimänä l^erra femmoinen 
maantietä mt)6ten, fulfuifiöfa, iloiefa ajaen, ja f^f^Q mie« 
laelta, mitä tefee, fun [iinä fattiota l^affaelee. SOfiieö fetoit* 
taa afian fannotKenfa, [anoo pabatöitään anteeffi pp9tätt)än, 
ja f^f99 Ujuorcfitaan Sierralta: ^fenpä olette ja fufa »ifoil* 
tänne?* — ^SDtie olen mieö taitanja femmoinen, jofa te'en 
toäärän afinn fuoraffi, fuoran irääräffi*, »aötafi l^erra, gta^ 
räjiin menen n^tfin; f^Dä mä finutfin autan, fun loaan 
ra^aa maffanet'. — 5Ro, mie^ieHe tämä pu^e fäai pal^aöti 
mieleen taai, fun Itänen femmoiöta t\)6iä tarjt\)i taataa *), 
ja toinen fillä foiruubeOa eli. SRiettieSfään \ita noufi )oan|^ 



Digitized 



by Google 



70 Jotflnto. 

intonfa taaSKn, ia ^n [ama@[a ftta petraa l\)oia pavXa^ 
l^utti i^uuralla otfaan, jotta fc fctraSfaan fuoK. — ©en !un 
fat tc^nceffi, ftttal&an n^t tl^meet na^ttil^c* ÄaHio au!e|i 
fiCoin j|o fatoofft, ja fc muSta laramaS, jota ättt f^IiSfaSti 
piklif muuttua faaäl^tt loalfcafft. — 9lo, et fummcmpata! 
— ©tta^ou t|>a8tut n^t faHtoffa olijat, fun foötot^o toi* 
mecn tuli; roaan poVaUt noufi ftttä fuitcnftn taaö uutta 
liuolta, fun l^dn l^crran tappoi, milfa fcRn n^t antccfft 
faaba. -— (Siljan muuta; meni fen famatt monadterilatfen 
luoffc, jolta ennenfin oli ncu»oti faanut, ja fertoi afianfa: 
^nitn ja niin fe n^t tapal^tui; f aitoo jo on »af miina ja 
muöta lammaö toalfeafft muuttui*. — »SKitenfaö niin?' 
amelt uffo, ^^ujaötal^an fuuben »iifon paatta oifcaötaan 
olifttte t^öötänne pääöfect*. — ^Semmoinen ja femmoincn 
mieö fuIK fiita% fel»itti poifa, ^ja mie l&anet löin fuo* 
lijafft*. — ^9lo, fe ftta parempi!' fanoi loanl^uS, »fe oli 
f)\)toSL, että fen tapoit; l^an on eneramon Sumalata rilfonut, 
fun finä, fcntä^ben teiltä tifonta^aifalin I^]6enncttiin, — 
n^t ttjoitte raul^aSfa olla!* 

@iffä ta»oin pääft rifoffenalaifet päivätöiltään tta- 
paifft ja elitoät faifen aifanfa taul^aSfa ^l^beSfä; toinen äitinä, 
toinen polfana. — ©en pituinen fe. 

©clit^ffio: 1, ctijatd = €8ta5, pibattad. 2, utautui^jo = fat* 
iitipa. 3, adftttt pa&^&n = fuol^tuti mieleen. 4, fnfati = fnnnefa. 5, 
raataa = te^b&. 

STotfldfa tienoin j^ariolata puhutaan tarinan loppupuolta eril' 
fenfa omana tarinana. 9td^taw&dti fuuluioat molemmat fertomnlfet 
al!uanfa fuitenfin p^teen, iotäta toinen toaan on p&dtarinadta lo^foma 
toifinto, mpo^emmin fttte eri tartnafjl munttunut, jonfa »uoffl tulbon* 
fin e^>9cmm&n tonjerinfo fenraSfa t&öf& npt ferrotuffl. 

Dlt muinoin mteS. ©e löil^cn pal^anfurifeffi l^^irii!; 
tappoi l^eiooifet, tappoi lel&mät, »aftfat faiffi, niin oli l^an 
ilfeä. SEappoi toielä pään, tappoi toifen, aina pl^beffän ^cnfea 
tul^oft, niin l^än fun niin oli f^ntinen, armeli^e, ajatteli^e 



Digitized 



by Google 



SoifUtto. 71 

tDttmetnfin: ,min& (un nain rifo!fenalainen olen, en^n 
mte tuontimailta e(oa niin (onfana ^aa n&hha mta Suma» 
lan il^oa fatfeOa. Säl^ben fuitenlin monadtetiin taäl^fia fano« 
ma^an ^), otettanee, ci otettane!* 2Reni niiöfä tuumin mo^ 
nadteriln, tuli ijannan luolfe ja ^^^fi raal^fia ottamaan. — 
»@n mie ota, mene totfen luoffe', fanoo fol^ta monadterin 
ifäntä eifa ota f uuKaffeen Isäntä. SRitäe fii^en; mted menee 
ioifcn luoffe, niinfun neutoottiinltn, toaan toinen taoSlin 
fanoo: Un miefaan rooi raa^fiaft ottaa, mene tuonne, fieII'on 
meiDä toanl^in ja padifäntä, fe ne ottaa, f un ottanee'. — 
^ieS meni ja l^eitta^ft potoiQeen ifannän eteen, fanoen 
fiina laifti f^ntinfä, että niin ja niin l^an on tel^n^t, mi(ä 
neuttofft foptfi? — p9lo*, fanoi monaStcrin ifänto, i^foflfa 
fie femmoinen ft^ntinen olet, niin l^iilil^auta on ja termad» 
(anto maantietoarrella tuoQa; (un feulaOa looinet l^auban 
fen rottia (antaa taiteen, ja tertt)ae{anto lehtiä telonee, de« 
ifcn^) mie f^ntifi finuHe antee(ft annan*. — ©en ^ul^uu 
monadterin ifäntä, ja feulan panee (äteen miel^elle, {äd(ien 
niin te^bä, (uin neutto oli. 

3Rte9 läl^tee ftitä neutootuSe pai(aae l^eti, jo§fa aiot» 
iaxoi t^dnfä: paiXDan aina »että lantaa l^iilil^autaan, toifen 
tertoadfannoQa ru{oelee, tu))eaifi(o tuo (adtoamaan fillä. 
©itä Ipän tefee folme{9mmentä touotta, toaan ei läl^be apna. 
kolmannella (t^mmenenneDä n)uobelIa ftitä eräänä ^äimänä 
(uKee mied (aupun{iin ))äin aamuifeÖa, nute{fien (uutta» 
UDadti ja padoilla mielin, xoaan (un iltaifeOfa (au))ungilta 
pala\aa, niin tandfii ja pajattaa jotal^uttelee ^\)XDiM mielin. 
@e fiitä monta ai{aa (uKee fiten, ja terU)ae(annoG[a ru{oi» 
lija aina arioelee miele§[änfä: ,no, mi{ä^n lienee tuo mied 
rpö(äle, (un fe tuoHa (urin (ul(ec, ei aina(aan fe l^^ioä mieö 
ole! \)^Mian päätä olen jo tappanut ennen; (a, tapan njielä 
taan (pmmenennen, u?at{(a mi(in tuKol^on!' ^itäeSfään tuu» 
maa tämmoidtä tul^ofi l^än fen (aupungi^fa (äu^ijän (^m» 
mcnenne(ft, ja meni fiitä työlleen taaö, »ei »että ^iilil^au* 
taan, (uni ennen(in; »aan tämäpä jo itfedtään tä^fi on* 



Digitized 



by Google 



n Zo\[xnto. 

— 9lo, ei tummtmpata maailmaefa! 3Reni temaStamoUe 
tufoclcmaan tuohta, ja riött [ilmdnfä, niin tertoaöfanto jo 
Icl^bcöfä, fcmmoiöta fuurta, faimiöta k^kal — pDiSuma* 
lainen, fnuri fte olet!* fanoo itfeffeen mtc8, ^folmef^mmetttä 
»uotta jo rufoeltn etfä läl^ten^t lifaa, niin n^t on wefi fai^ 
wo8fa ja fanto le^beöfä; minfä i)t)mn n^t lienen te^n^t, 
fun taa näin !äwi?* 

©aabaffeen tietoa fiil^en, meni l^an monaötetiin faman 
nfon luoffe, jofa l^änelle t^ötnn maäräfi, \a pn^ui afianfa, 
fanoi: »niin ja niin fe n^t on; jo on l^iilil&anta »että täynnä 
ja termaöfannoöfa Icl^bet*. »@n u8fo enfiötään, fie l^oraelet;' 
ttjaötafi monaöterin ifäntä, ja lähtee fatfomaan itfe. bullaan 
^jatfaHe ^l^beöfä, ja nafee fiinä monafiterin ifäntä, miten 
faitfi oli. ^^metefim [itä, fanoo ^än miel^elle: »no, niin 
on, niin! no, mitä ^\)XO(xä finä tätiä afalla te'it? fun tää 
näin on fä^n^t finutte?' — »Sliin ja niin", tt)a8taft toi* 
nen, giCLita mieö matfafi ol^itfe aina faupunfiin päixt] aamui* 
feHa tun meni, niin ^al^otOa mielin adtui ja l^^reffr, tt>aan 
ifun ittaifellfa iixli, niin jaPaBfa meni ja toifeHa, ja pa^^ 
jan ^ani faifen temun ^), niin oli pimiöittään ^Icn. 3lo, uiie 
fiitä araeli^en: fun jo ^l^beffän l&enfea olen menettänet, 
täytän f^mmenifen; ja tapoin fiinä fen miehen, räälpfäfin*. 

— ©iitä jo monaöterin ifäntä arttoafi afian, fanoi: »fel^an 
fe n^t on ottut fofo maafunnan rofiioo fe mieö, jota faiffi 
toimoimat tapetta^affi, l^enfäeltujät mieleöfänfä. ©e oli 
tuomari femmoinen; määrän afian teli fuoraffi, fuoran »oä* 
räffi, fun f että oli rallaa Itänette »iebä; fe oli onnelfefi, että 
fen tapoit, fiitä fait fie Sumalalta faiffi tefoft antceffi*. 

— Sä6täfö8 n^t mieleen mieli parani, fun ei päivätöitään 
»enää tarminnut perätä. Sfänfä eli l^än fiitä päi»in fii* 
tt)o8ti faifetta tamoin, ja pääfi fuoltuaan Sumalan omafft 
Itänen il^oanfa ilmaife^ti näfemäl^än. — ©en pituud fe. 

©clitpffia: 1, rfid^ifiÄ fanomoan = tifofrta tunnultamaon. 
tttotftfft: bigta. 2, &a!en = vaalia, Rtte. 3, pajan pani faifen tamm 
= laulaa pajatteli pleUifedti, piti rumaa ja ilfefitd dänta. 



Digitized 



by Google 



5. paahtelevat fuitfet* 78 

5. 

^aaitdmat fuufei. 

Saaffimalta. 

Soffenfa ^l^tapitfiv&incn iatina on ©affalaifilla. SBertaele: 
jtinbcr^ nnb ^an^mhx^tn, gefammelt butd^ bie ^3tiibet ©rimrn. (Sxftn 
^anh. ©e^fte »erme^ttc mh oetbefferte ^uflage, ®5ttingeii 1850, 
SR:o 17, finjuja 105—110, fertomu«ta: .3)te »eige ©d&longe'. 

£)It metfimted muuban. @e fal^ben foiranfa Tandja 
meni metfäHe ferran ja :t}99teli riistaa fatfett ))ät)x)ää fieQä. 
®ita tel^ben oli l^ätt loitonniti fau'affi faloKe etfä tuleennut 
^imeädfa ofoittelemaan tata\x, toaan paatti ^otä pitäd met« 
fädfa \a aamuna ^äiu^än tuDen fulfea fotitnfa. 9ltid[ä tuu:» 
min meni l^än fuuten fuujen jjunreQe, tefi toalfean lammin 
teDäf[een fiil^en ja afettil^e n)ieTe(Ie Ie))äämään. @iina oli 
nr)t ^\)roa oQaffenfa ja pn oli jo nuffumatfiOaan juuri, 
fun fuului äfftä l^änelle palina. ^uufeen, jonfa juurella 
toalUa )}aloi, oli fattunut jäämään fuuri fäärme, ja fe pr)xti 
n\)t alad \ixiä, p^^täen mielteitä a^ua, fun ei xt\e n^altealta 
]^irn>enn9t ladteutua maalaan, ^ied ivaiffa oubo^tui fitä, 
fun fäärme i^mifen tamalla f^afift, fanoi fuitentin tt)adtaten 
puisetta: ,en mxt »oi finua laöfca fieltä, finä föifit minut*. 
— g&n mie f^ö, ujeiffoncn, finua', rufoeli fäärme, ,fun 
loSfcnct täältä, niin minä neuioon finuHc faiffi fietet: lin>» 
nun, putben ja faifficn pix^ezt\ — \,5Ro, milläö faattaifin 
minä finut ladfea ala^?' f^f^i mied. — ,$affaa fuuri ^uu, 
)>ane fe tätä fuuSta n)aSten, niin minä tulen fitä myöten', 
neuiöoi fäärme. SKieö, fun näfi palfan l^^ioäffi, fuoötutfin 
fiil^en, faatoi pmn fuu^ta toadten ja ladfi [itä myöten fäär« 
meen alad. ^aa^t\)aän maalaan, ))u]^ui fäärme fiitä mie^ 
^eOe ^alfoista faiffi ftelet, mitä maailmaSfa taitaa oOa, lin« 
uun, pnihm \a faiffien eläinten fefä faSmujen fielet, mutta 
fielfi fellentään n){rffamadta mitään; ei ebeS omaQe nai« 
fedeenfaan faifi l^än n>{rffaa afiaSta fanaafaan, miUoin »irf^ 
faift, fiHoin ^aifaHa tuolifi. 



Digitized 



by Google* 



74 b. ^aa^telettat fuufct 

gKtc8 fun fai Kclct o))ttttf[i ja faarmc laffi matfaanfa, 
l^än fol^ta (aittautut iDalfean mtereen taad, ma'ataf|een ^öta 
n^t ftinä. SBaau etpad atfaafaan, Fun !uu(m uubeDeen ))a0 
fina. Potrat oUmat tfantänfä ialfoil^tn afettuneet tDal^btnta:: 
l^dit \a toinen alfaa ftita paH^ia O toifeHe, ^anotoi: ,iäa 
finä n^t )>erl^eenmtel^en fangfa tä^än, mal^bt tfantaä J^^noaUi, 
muHtotn lautat r)bM tnUvoai, f^n)ät ^änet; minun iCi\)ttfl) 
fotiin mennä, finne tulee »arfaita, eEPei l^aufuntaa talolta 
fuulu*. — ,5Ro, mene fte, tomerim, mene*, »aötaft toinen, 
i^njartioi fotia »aan, f^lla mie taalla ifannän fatfon*. — 
5Kie8, jofa faiffi !telet oli o})pinut, ^trtmärft foirienfin pa^ 
tinan ^^njäöti, arwcli: i^ompa tettfä mieltS enemmän, fun 
luulififaan/ ja laöfi toifen foiranfa fotia fatfomal^an, niin* 
fun fittä oli aiforauöfin; maan itfe afettui lemotte taaSftit, 
nuffuaffenfa miimeinfin, fun oli mäf^ffidfafin l^^toin. Äol^ta 
alfoifin fiito filmät nmpztn fa^bä, niinfun nuffueöfa aina* 
fin, ja mieö toimoi jo unen tuleman, jofa f^IIä olifi tullut^ 
fin, eil^än fiina mifä eötän^t, maan mieleen oli fäarmecn 
fouluöfa format niin ar^oifft fa^n^t, että nitisin jofa ääni 
fämi. @ieltä alfoi n^t outo l^umina fuulua forme^ta, \a 
^n croitti felmällel^en, miten toinen fuufi tuulen l&ul^inaöfa 
fanoi fillc fuufeÖe, jonfa juuredfa ^än oli: »oi f uoma*), 
tule luoffeni tänne, minä fuolen fol^ta; tule mun maalaan* 
paniaifiini!' — i^Äa, en jouba mie, meiffofeni, fuo anteef|t*, 
maötafi toinen, ^mimiffa on ^onieffa*) juurellani'. — 
^Sulel^an fuitenfin, tule', l^uufi fuufi ficltä folmeen fer« 
taan; maan toinen ei lä^tenpt pnen luoffenfa fumminfaan. 
(Siitä jo folmannen l^uutonfa jälteen faatui miimein r^tidc» 
ten fe fuufi, jotta taiifi metfä r^Sfäl^teli, eitä fen fomemmin 
fuulunut mitänä; maan toinen fuufi, jonfa juureen mieS 
^ömalteanfa oli tel^n^t, fanoi tomerinfa faatue^fa: »flil^en 
menit, maniaa meiffo, l^^män paaM olit itäfi ja l^^mfin 
^ääOe faabuitfin!' 9Ried mielä felmädti tuuli tämäntin; 
maan fun ftitä n^t faiffi metfäöfä l^iljaa oli, niin uni fai 
mallan miimeinfin, ja l^än nulfui maltean mieteen fiil^en. 



Digitized 



by Google 



5. ^aa^ehtvat fnufet. 75 

9lo, etikan fe metftmted pitt&M tuttenlaan anna aifaa 
tna'atalfenfa; p&ivo&n tuQen noufl mte§ jo maluuffeltaan, 
\a muisti ftitS ne ^dDä fuulemanfa, mitä tuufet o(tiDat ^a* 
fi9fe]^et. ,ttntafo]^an minä n&'in, toai mitenräon fe oli?' 
omeli ]^n ttfeffenfä, ^^annaS lal^bcn fatfomal^an, mitfä 1^^* 
»at ne f en fuufen litona ottjat!* Sfliiöffi mielin fai l^än ftnne» 
pain lulfemal^an, joSta ^oQä o(t rytinän fuuHut, ja U\)i& 
asteli forpea fau'an, fnnnefa lö^fi fen footuneen fuufen 
fieltä. S^aSfäl^an !än>i!in n^t yöllinen pa!ina toteen Taiffi; 
fuufen juureSfa oli fuuri ta^a^aarre ja latioan aOfa muSta, 
Kiltäma repo*). SKieS otti ne, »ei fotiinfa fiitä, ja tuK 
ftffa feinon ^)o|ataffi n^t — ,9lo, faifi tuo maimoKn n^t 
olla, fun on eloSto*) f^Cin*, miettii fiita l^an mieleSfanfS, 
ja ottaa itfcHeen naifen fiitt)on ja forean, jotfei maaVia 
mointa. @en terä elää fotonaan fiinä l^^mäSti eifä tullut 
pnuUtta mistään, faiffea oli Ideillä runfaaSti ; »aan alfoina 
micl^cStä aifa fuitenfin ^Jitfäffi fä^bä, l^on fun eli ^)D^tan 
iapaan joutilaana eifä tefemiStä oDut mitään. — @iit& 
ferranfin muubanna aamuna jouteSfanfa istuutui tu)^anfa 
itfunaan, joSta fatfeli ^Jil^alle, miten ilma oli fauniS ja ilmana, 
©ieltä näf^i Itänette cjjoarat ^)eltonfa, ja iffunan aUa oli 
fauniS liinamaa läl^innä, joSfa lentelee piznia lintuja ^1^. 
fflluiben feraHa lentää n^t war)>uinenfin poifajouffoneen 
liinaa f^omään fiil^en, ja poVat fun olitoat äfftnäifiä »tela, 
niin (aSfcutuiioat maalaan. 6mä fiKoin opettaa liettä, fanoo 
:pofittenfa: »clfää, poifafeni, maaSta f^öfo, f^öfää latmaSta; 
mitä maaSfa on, fe on meibän, »aan lat»at »iebään poxi*. 

^unneQeSfaan fitä mul^al^ti mieS nauramal^an, ja nai^^ 
nen, jofa pxitaxta paiUeli fiufaan ebeSfä, näfi fen, »irffol 
miel^Henfä: „mitä naurat, ufon=»iettel^S, nä*itf5 mtnuSfa 
il^meen?' — ^^Sflauranmal^an, mitä nauranfin, en mie tvoi 
fxta fanoa, eifä fe [inul^un foSfefaan^ »aStafi mieS. — 
^0, tiebät^än fen affojen luonnon; l^elpoHafo niistä pääfee, 
xoai enfi fanaafo ne fuule»at fonfana. — 9laincn enemmän 
»aan ru))efi fiufaamaan mieStänfä, ja tuli fiitä jo faulaan 



Digitized 



by Google 



76 5. ^aa$UUx»at hm\tt 

ftcpfal^tt l^oncDc ja rufocK: ,fano n^t, mitä ftc nauroit*. 
— SKieö ci ttjiifommin »oinut Isäntä n^t toaötuÖtcBa, \oaan 
fanoi toiimcinlin: »tuol^an pul^tciat »aatteet enfinnä, niin 
fanou*. — 9lo, nainen toifin »aatteet fiitä mieJ^ettenfa, fofa 
muutti ne famaSfa ja faatuaan muuttaneefft rupefi v^nftBc 
^itfäUenfä, luni ruumis ifänä (aubaUe pannaan fuorafft. 
Oli taloöfa fitte »iifif^mmentä fanaa ja ^ffi fuffo, niin 
fanoo mteS ^enfittä ftitä natjeQe^en: „Ia§te nuo fanatioal^ 
jälle «), jotta fatfitt l^eibot ferran »ielä tämän ilman alla 
nfifiba, enncnfun läl&ben'. — ^än, na'ct, laittautui fano* 
maan, mitä oli nauranut, ja tiefi fucleaanfa fi itä; »aan 
nainen luuli miel^enfä fuetta aitojaan »aan futt>{ttelett)an, 
fe fun oli itoiötelcioa luonnoltaan l^^min. 2:cfi fiid futcn 
mie^enfä cli fäefen^t ja laöfi fanat loäljäHc; »aan fuffo^ja 
fun ^ääfee joutfoneen lattialle, fe fiinä fanojen feöfen pbtj' 
l^iöteleffe, |>ane»i ^Ipeäöti: ^fof— fofo— fo, f oo— f ofof: fetfo, 
minulla on »iififpmmentä af f aa, ja mie faiffi ne l^allttfen; 
perl^ecnmiel^eHä »aan on ^ffi, eifä fiHetaän jatfa l^än oi* 
leutta piiaä, fen täl^ben fä^pi ^upfu fuofemal^an*. — SDlteö 
fun taifi faiffi ficlet, ^än ^mmärfi fufonfin fofotuffen ^cti, 
ja näfi jo tuumanfa turl^affi. ^SDn^an »aötafin aitaa tnoU 
taffcni!* ar»eli l^än mieleöfänfä, famal^ti äftiä <)enfiltä fcifa* 
lialle ja ftljafi naifeUcnfa: ^.mitä, affa, fifnä »ielä jouten 
feifot? jo on ^Jtiraafi paistettuina; jcubu töitlefi fuftelal^an^), 
taiffa ma tuffaafi tulen!' @amaSfa olifin jo iarooittami^ 
naan naistaan tufaSta, »aan tämä pääfi fiiruuSti pil^aDe^ 
joSta jttoffi na»etta^an; ja fiten jäi fanafin mieheltä fanos» 
matta ja l^än itfe eloon »ielä. — Stffa ei fen fo»emmtn 
t^^jiä f^fell^t, »aan totteli mieStänfä fauniiSti; ja fiinä 
eli»ät l^e faifen aifanfa ^^»änä fitte, eifä tullut torao*) 
fonfana. — ©en pituinen fe. 

©elltpffld: 1, pa:\m = pn^ua. 2, luoma (»en. Kyni.) 
= fummi. 3, Jjöniefta = ^ötoieraö. 4, repo = fettu. ö, elolta = ta* 
»araa. 6, »aliätte = irti, irroUenfa. 7, fulfelaan = pl'an» 8, totaa 
= riitaa. 



Digitized 



by Google 



6. 3Bclie^en naimtfei 77 



SSeQedtett naimifet 

9^ben to))atfta, ta^an tverrattou^ia !ertontu!fta on uffammaHa 
»ieraaHaftn fatifaQa; niin on ttettaioadtt femmoifla feutaattlUa ul!o' 
maan fanfolKa: 

dtttotfalaifilla: ^atfele: Stoenfla Solffagot od^ ^fment^r, 
cftcr mnnbtfig öfaetfemntng famlabc od^ utgtfna of ^pttön-Satoattluö 
o<3(> ©tcp^ena, 1 bcl. ©totf^ofm 1844, pÄuia 251—263: ,3)cn förtrol- 
labe groban", ja ^imnia 277-311 1 bel., 2 65ft. ©torf^olm 1849, 
9l:o 17: ,3)€n fortroHabe fäftemön". 

^nrialaifiHa: äBettacIe: ^dbiornfen og fD^oe, 0lorf!e goCfc 
flKnt^t^ 9[nbett tlbgaive, @^dfiiania 1852, 9fl:o 25, fittnia 139—141 : 
.3)u!fett i ©raöfef. 

©alfafaifillo: 1, !Worbbeutfd^c ©agcn, SKard^cn nnb @e- 
Btand^c, au8 bem SÖJunbc be§ ©offcö Qcfammelt unb ^crauögegcben »on 
SI. Än^n nnb SEB. ed&toarj, ^^Vi^^ 1848, fiÄuJa 331—334: ,3)aö 
»ei§e Äotfad^cn*. — 2, ^rimtn, Äinbet- tinb ^auömfird^en, ©ötttngcn 
1850, 3:6. I, Sll:o 63, pÄttJa 398-401: .3)ic brel gebern', ia fomaa 
firiaa 3:^. U, Sfl:o 106, pauift 114-119: .©cr armc SMuUcrBurfd^ 
unb ha^ Äatfgd&^n*. — 3, ^atfo: Sluötool^t bcr fd^önftcn !IW5rd^cn unb 
©agcn, gabeln unb ^^arabcln, SSon @. ^^cHcr, 2:tc ^luftaQc, ftnjuia 
45—50: ,S)«« SKär^en öom 9)rinaen unb bcr fd^öncn ?)cterriHc*. 

aiandfoIaifiHa: ^otfele: Contes des f^es par Mdme d*Aul- 
noj, fertomudta: »La cbatte blanche*. 

f)uoIarolfiUa: SQöcrtaelc: ?)olmfd)c ©agcn unb SWär(6en bc« 
Ä.2Bo)?ci(!t, ©eriin 1839, finjuloita 102—105, !ertomu«ta: .3)tc ÄrötcV 

huomen ^aqaladta. 

DU ennen funingaS ja fiHä folmc poiha. Sffä ta^i(i 
tDan^inta pMa \)\)ro&m, roaan nuorinta l^äiDenteiee tf^a, 
\anoo Isäntä turilaafft, turjaffeelft taf)i muuffi, miten mtHoin* 
fin fattuu, ja pame Itänet miimeinfin fotamiel^efft. @iitä 
luit ollaan, eletään fotttjanen, \a poVat tähteen ifälpan \aa^ 
toaif niin funingad xnptaa naittamaan l^eita. ^tfuu luot 
fcnfa faiffi fofme ja fanoo poimitte: „n^t te menfää fofil^in 
tadtä; l^uomenna feUo !un ^l^beffän (90, pitaa oKa motfia^ 



Digitized 



by Google 



78 6. miltiUn naiiiiif€i 

md iaima". ^oVat »almiataffe n^t Köf^ä fuuaen foft* 
maljan, ja faffi tt)an]^tnta \otl\e^ta lajite ntatfaanfa l^^toiBa 
faluiHa [cmmoifiHa, i\& fuu l^ctHc l^ctooifct, »aunut ja faifft 
on antanut l^^ttat; toaan nuorintmalla meljeUä ei mit&ni 

— !iRent))a n)an]^tn n)eU ftten, fil^lafi mintSteran tyttären 
morffamcfft ttfcUcnfä; fcöftmatncn Kl^Iafi fcnaatoran t^tto* 
ten, "^^toan otti mteledtänfa motftamen l^Snttn; rxmtta nuo» 
rfmman oli loeljcn mieli alempana fap^jalel^en. ^.^Ktniiflc 
fun ci tfäni antanut niin mitäna*, artoeli l^an itfelfenfä, 
,minne^a mie looin naimaan lal^teä, etikan minndta |iu)[i 
fufaan*. SKencel^an !nitenfin fotoa, hin ei auttanut fiil^en» 
ISan jääminen, ja lulfee metfään päin U)iimeinf{n, jodfa 
faapi adtua l^u)}))uroimaan, minfä minne, funfa !unne, tietää 
mättä fuunnaSta mitänä. Slötuu, aötuu tf^a, minfä »enan 
lienee jo aötunutlin, niin tulee^ja tuo raoffi femmoincn »a8« 
ta^an. — ©iil^en menee l&än moffiin leioätäffeen »äl&äifeiL 

— Sukaan lun tuli, fteUä ei niin fetänä oQut muuta, fun 
l^iiri toaan ^ffi, jofa ^jS^bällä iötuu. 9Rie8 ei tuota liidoin 
oubotonut, ^onl^an*, artoeli, »möffilöitä mctfäSfä moneöti* 
fin; miö[ä lienee a[uftaat poifeöfa töillään*, ©iitä aötui 
jo armelematta tnvoan farfinal^an; mutta tnStin paitaan toida 
finne iötuneefft, fun laatii jo l^iiri pafinan '), fanotoi: ^min* 
ne^)ä miellettä matfa?' Sämän jo näfce |Joifa il^meeffi, 
fanoo ma^tal^an hiirelle: ^^fie fun et matfaHeni fuitenfaan 
xooi estettä etfä apua antaa, mitäpä [ie fitä tanoitfet tie« 
t&äV — ^©anol^an fuitenfin, minne on matfafi*, pafifi 
l^iiri, »el^fä mä tt)oifin auttaa fifma*) fumminfin, ainal^an 
xa^toai fen loerran toistaan autteletti*. — 5Ro, micö fun 
äl^fi l^iiten toimedfaan ja fiimodti pul^un?an, ilmoitti jo 
aftanfa, fun ilmoittifin, f anoi fuoradtaan l^eti: »naimal^an 
läffin, mitenl^än fitte fauppani fä^necfin!* — ,Äa, ota jie 
milma *) morftameffi*, pafifi »aötal^an l^iiri, ja läl^cnteli^e 
po^bän päätä, fuSfa mierad oli idtumadfa. Sämäpä oli ti^t 
toifeSta niin [omaa tämmöinen patina, etfei u^oinui l^än 
nauramatta oQa ajateQedfaan fitä; toaan fun fiitä nutidti 



Digitized 



by Google 



I. ^{iri tnetftatnena. 7$ 

fotfitfa \a mitä iffinffi oK fanonut, peitti \o nauramtfenfa, 
armeli: ;,no, fnn minua turilaaffi fanota^an, mte U)ten l^etSe 
turilaan morftamcnftn, jopa »icnfin!'' — 9latn tunmacttcn 
ottttin l^ttrcn morftameffenfa, ftl^Iaft famaffa« 

£>li poiU \)ota fttte morftamenfa ntöKdfa, mm htlee 
jo aamuQa l^im noötattomaan Isäntä, \a fäöfec aPotöfa jou* 
tumaan fottinfa, nttnfun maara oH, ctfci toifct »cljct jfife 
täift, — |)oifa laffiftn flttä, jfittt ^itrcHe ^^toäSttt, ja jon« 
tui linnaan talaft, ennenhtn letleftmät tteljet ti)ielä tuDa« 
Taan. @tinä ti)uotteli fuitenfin ^että, lunne ))alafttt)at mat^^ 
foiltanfa totfetfin, joöta f«rcttttn fittc ^l&bcn aidoin fatifi 
Inninfaan luuffe. ©icDla on Ideittä iötuimct, armonfa mu« 
faan fuQaftn, n>an]^in tt)eli i^tuu ^Hmmäffi, hSiimaxnzn 
fittä (alatien mierimmäffi, ja nuotin, turilaaffi fanottaioa, 
faiffien alimmalfl. ^e fun faiwat niin iötuneefft, lX)\\)x 
funingaö: .onfo tciHfi morfiamct tict^fifä?' — tÖn', loirfc 
!oiwat faiffi. — p9lo, l^^ioäl^an tuo!* fanoo ftita funingaö, 
f^f^9 toanl^immalta ^)oi'aItanfa: ^fcncnpfi fic Itl^laftt?'' •— 
^SKiniölcran t\)tiav^n*, toaStaft tam&, — »9lO; fencnpfiS 
fic, |)oifafeni?' tr)\\)i funingaö toifclta. — »©cnaatoran t\)U 
torcn', »aötaft toinen. — „^y)rDa\ fanoi fiita luningaö, 
g^roa fcfin, })oifafcni! xoaan cnta fic', f^f^^ l^an nuo^ 
rimmalta yoi'altanfa, »toffo pc, turilaö, fait morfianta ti^* 
lannceffi?* — ,r®ain', ttirffoi poita. — ^SBai fait; no, 
mi§täpä fic fi^Iafil?'' I^f^i taatto. — ^.SKctfägtä mie txf^^ 
lafinV — ^Äcncn^ja ftcltä?* fanoi funingaö. — ^SJlitä 
metfadfa on, fitäl^än mctfä antaa', toadtafi poifa fierräteQen 
taattonfa puisetta, Tun ei jurcnnut, nä*et, ilmoittaa ifäHeen, 
minfaläifcn morfiamen oli faanut — »SBoi filma!' fanoi 
luningad luultuaan tämän, ,turi(aalla on turilaan ))a{inat; 
mene matfaafi, moloma, eläfä l^uoli nä^ttä^bä, ennenlun 
tulee minulta taStt)'. 

9)oifa totteli ifäänfä, meni fotajouffoon finne, miSfä 
oli paitfanfa, ja paliocli ficllä, niinlun fitäfin ennen. £u> 
(uil^an attaa taadfin, elettiin, oltiin lotioanen, niin jo tuU 



Digitized 



by Google 



80 «. 3Betiedten naimifet 

(aan Isäntä funinfaan luolfe I5))tnaait. ^an (äl^tee tuoSta 
fol^ta, \a tun ttnnaan :päafee, fteUa jo loeliet otoat ifanfa 
luona, mäatä))atf0iIIaan tdtumadfa. ^uningae on totmed^ 
faan l^^ti^tn, ja alfaa ^xM, ^ritleleffe ))u]^umaan n>ttmeinftn, 
fanon>t: ,teiban pxiaa n^t, poifafent, tnennä tädta mor« 
ftamtanne fatfomal^an, ja l^uomenna, leQo lun ^]^be!fän I9Ö, 
mtnuHc pnUUi olutta tuoba, funftn oman morfiamenfa tc!c* 
maa, joSta nol^ba faan, fencn on morfian taitaujtn talon 
töitä tef emähän*. — ^ot'at fuultuaan tomän, lal^tcttat 
tfanfä luota, ja totfet fafft meneioät morfiamienfa MM' 
ffin; xoaan fe nuorin, tuti[ad«:poifa lulfee l^iiren luolfe mtU 
f&an, jod[a fertoo tfanfä puineen, mimmoinen filtä n^t U^tt) 
oli. — »9lo, fe on »äl^a afta*, fanoo l^iiri, J^Da olut 
aamuun tt)almiifft faabaan, tuioetlaal^an, ful^oni, maataV 
— 5Kie8, jolle fe neuipo fo))eutui l^^ioäöti, meniKn fiita 
jo letooHe, loaan ^iiri fun näfi full^onfa nuffuncefft, fe ftl* 
lan*) paalaan l^eti, ja l^uufi ftinä: i^patoelijani fuuliaifct, 
tulfaa tänne puineelleni!' — 9lo, ^itäl^än fun tulee n^t 
l^iittd, faiffi fäioi pihamaa tähteen l^eitä. ^o'olla ollen {9^ 
f^itoät ftttc: ^patoeluffecnfo, te, cmäntoifemme, meitä fut» 
fuitte, »aifo ^jalmeluffeöta poi^V — ^?)alu>etuffcen', »aö* 
tafi emäntä^^iiri, »menlää n^t, :|)al»eltjani, fä^fää taupm* 
gi^ta maDatjaul^oa ja l^umataa minuDe, ))itäift J^uomeid^ 
aamuun olut faaba »almiiifi*. — Sflo, tuo8fafo§ n^t liife 
tuli ätfiä; l^iitet faiti)at juodta tt>iliStamäan, jotta »inlui 
fa))arot menneSfä, eifäl^än fiinä faufaa loii^^n^t, fun pala^ 
ftmat jo afialtaan tafaft; fen toi maKatta, fen jumalaa, Ien 
mitä, ifon läjän fantoitoat emännälleen fiil^en. 

Suolta fun aamu tuli, l^erätti l^iiri funinfaan poifaa, 
fanoi: ^noudfaa jo mafaamaöta, joutufaa totiinne, muuten 
»eljenne jättämät fieQä'. ©^ötett^ään, juotettuaan fullpaid* 
tanfa, antoi l^iiri panette lä^tieöfä fttte ^JuteHin \)oM tefe* 
määnfä olutta fätel^en, toiebä n^t funinfaan maistaa, niin* 
fun määrä oli. ^oita faatuanfa puteliin läfft fen fera mor* 
fiamenfa mofidtä, ja joutuifin ifänfä linnaan ennen toifia 



Digitized 



by Google 



I. ^iiti motfiamena. 81 

loeljtanfä. —- äBuottaa iuoSta ailanfa taaS, funne tuliioat 
toifetltn :|)utelltnenfa, niin t&XfXoat \)^km fttte (unmlaan 
luoffe, ntmlun tt){imem!tn. ^etban lo'oVia ollen, t^f^^ \o 
taatto: ,no, faittefo, |>oifafcnt, morfiamittannc olutta?* — 
v®atmme', toaStafi po¥at\ j|a tafft )))an]^em))aa loeljedta 
taUiSti pvAtUx^taan hivxpitxn taatoQenfa xt)\)p\)n, ettei mai8« 
taijt mu!a, mtmmotöia olutta l^eibän motftamenfa taifiioat 
iel^ba. SBaan mitad fiitä; fe ei oHut hm loartdtettua loetifi 
iltaan toaan, eifa finne :|)äin!aän, fun t[ä olift toimonut. 
91d, taaioQe lun ei lä^n^t fe femAoinen jjuonta, l^än f&än^ 
t^i jo nuorimpaan )}oi!aanfa pain fttta, t\)^t)i: ,faitfo8 fie^ 
turilafi, olutta?" — ^^©ain', tt>irf foi tämä fiepaten ^)utellitt 
potot^tan^a, \a fun faafi oluttaan ))uno]^on fiitä, fe ei fofo 
))9f9n9tlään fitnä, niin oli ^^loää, toaal^tomaa femmoieta. 
^ninga9 ttm faa n^t puVion fuul^unfa, tämäl^än jjo on 
toifenlaieta pcrätfc; l^än ei mointa *) ole mielestään loielfi 
fottfana juonut, niin on ^änedtä fe juoma l^^toää ja ma« 
feata. ^oifa puinti n^t ifäDeen pnVion taad tähteen; ja 
btningad ottaa tuodta toifen tt)\ipt)n, ottaa toielä Iolman<^ 
nenFin ja folo t^uteDtn juo t^Bjäffi lol^baetanfa. So))ulft 
liittää mielä poifaanfa, tiebuStelee Itänen morftantanfa, !en 
fe niin "fyr^xoa oluen tefijä oli; loaan poila lierrätteli pu^ 
^etta, ja loadtaft enttfeen ta^^aanfa: ,mitä metfäSfä on, [itä 
metfa antaa, taattofeni!' 

|>äädt9ään ifänfä luota, meni poita fotatt»ä!een \&U 
(enfä, f5i, joi ja tu^^efi manata; voaan ei aif aataan, fun tuli 
toieöti «) taaö linnalta l&änen ttiUa ifänfä pateeUt ^) fo* 
tiinfa. — 9lo, etl^än muuta; poVan tä^tt^i nousta fedfen 
maluuffenfa ja joutua ifänfä luotfe, futen fädftf oli ^n« 
naan fun tuli, fieQä oli jo loeljet määränStuimiHaan i8tu« 
madfa, ja funingad n^iittafi fäbeKänfä ttilijaOe, jotta i8< 
tttutua l^änenfin, ja pn^ni fiitä ))oi'illenfa: ^teibän pitcA 
n^t, poila\tni, l^uomeiS^aamuun, ennenfun teDo ^l^beffän ll^, 
morftamiltanne femmoifet fämmentä lett>eät mitjat faaba, 

6 



Digitized 



by Google 



82 6. ffitlJcStcn naimifet 

jotfa folme fcrtaa attoan iimmcncl^en tatjtoat mun linntrö* 
tani ^nH)äri'. 

Äuiiltuanfa taman, läl^tcc ))of at Itnnaöta l^cti, fo'et= 
taaffectt afiatd tofmccn faaba |)uolc0taan f«ftn, \a roan^m- 
mat faffi fulltoat tnotftamcnfa fotilotl^tn, finnc mintetcran 
ja fenaatoran fartanoil^itt; mutta nuoritt »cK fuIH furutö^ 
jaan mclfäan, joöfa J&ttreBa oli afunto. Sama f^f^^ fut 
laoltaan l^cti: pmtta te n^t, full^atfcnt, afiottfettc?* — ?)oifa 
fcln){ttt aftatt, fcrtocn ifättfä fäöf^n fol^battcnfa, että fcm* 
motfct ia femmoifet »ttiat n^t oltfitoat funtnfaaHe pnen 
■ l^anitttatöat, voaan ti^&n niitä fufa fcmmotfia miötä ttm 
^aaia, — ,@Ifaä^fin olfo miffännefaän!* »aötafi l^tiri; »ci 
fe mttaan fumma afia ole, aamu on iliaa toix^a^ampx, nt« 
»etfaal^an manata!* — §)oifa, joöta l^iiren neuwo oli l^^toä, 
rupeftftn manata tuoöta, luni ennenKn; ja l^iiri taa^ entt* 
fccn ta}jaanfa ^Uan paatta l^uufi faiffi :paltt)eltjanfa fotolle, 
fanoi: ^menfaa n^t, mitatfaa funinfaan linnan \)mpatt)^f 
ia toifet M^faa fultaa faupungilta!' SuöKn faifaan ^tiri 
fen l^aaötanecffi, niin juoffi jo l^itret afiallenfa, eifäpn fitnä 
ollut fun ^tefafö, niin ))alafitt)at jo möffil^tn tafafi, tuobcn 
ifon joufon fultaa tuioan latttaBe; joöta rutoctaan n^tn^it^ 
joja laatimaan niitä, ©iinä l^citä oli ^tppia, maofitaria 
monenftniotrfaifia, fiinä pal\aif <)alfe]^et faiffi, jotta f^lla 
f^nt^i ta'onta. ^aitoän »aPcteöfa fatfin ftlla tatooin »itjat 
loalmiiffi; ja ^tiri fol^ta l^crättaä full^onfa, fäöften Jpäncn 
fiireeSti fulfcmaan fotiinfa, niin fun tiefi taatotta faöf^n 
oletoan. 

$oifa fuotil^e fittä l&l^temäl^an ja tupeaa mitjoja nod' 
tamaan lattialta,! »aan zip& faafaan niitä fannetufft, fotötn 
oioat puut ja j^feät «). J^iiri fiHoin [anoo l^anclle: ,no, 
jääfäätpn xoitjat tänne loielä, menfoä itfeffenne maan, ja 
fun fau^junfiin tulette, fiinä on fortin luona manl^anlaincn 
mie§, joHa on ^JUteHi ja ^)uIIo fäbe§fä; l^än fun tarjoaa 
tctKe x\ft)p\)n, tti\)pcAtaa fe ja t\)\)paMci toincnfin pnVio 
mielä, niin l^än fiitä antaa teille nämä famat mitjat fan« 



Digitized 



by Google 



I. 4>ifti morfiamena. 83 

taaffennc*/ — |)otfa tcft ncuiöon mufaon, läffi t^l^jfinä 
aötumaan fotttnfa, jättäen J^urcDc jp^iuäötit, ja fun Unpun^ 
gtn etten ))ääjt, fiina fcifot poxtiUa micö, nttnfiin oli fa* 
itotht, pnttVii \a :()uno fabcöfä. ©e tarjofi ^)oi'aB[c fttnä 
r^^p^t ja antoi teitjat pneUe fantao, niin ne ei enää xai^ 
taalta tuntuneet, »aan oliujat fun t^l^jä ifään fäbeSfä. — 
5flo, fitol^än il^aötui poih, läfft ^^»iHä mtelin loitjoianfa 
fantamal^an, ja tuli l^^ioidfä ai'oin ifänfä linnaan. S:oifet 
iDeljet eittät oQeetTaan lotelä fotona, noaan toa^an aVan 
p&Ma tulitoat jo l^efin, joöta fätt)tn)at ifänfä luoffc ^l^beöfä 
faifti. ©ieOä toanl^in »eli antaa enfiffi loitjanfa !atfeeffi *), 
ja futttngaö fäöfec lopettamaan niitä linnan ympärille; toaan 
ne ei fun <)uoleffi tä^ttimät fen, mi oli määrää. — 5Ro, 
l^^mäi^ätt oli ^l^täfailfi fefin, funingaö ei ftitä paf)aitunnt, 
fun oli tt)itjat muutoin Ip^ioät, joöfo eitoät määrää täyttä* 
neetfään. — JRuioetaanpa jo feöftmäifen »eljen toitjoja 
f olettamaan fiitä, ulottuifiioatfo nuo miten; »aan ne ci 
fun folmanneffi ofafft täyttäneet »aan määrään. — SBii« 
mcfft otetaan fitte nuorimmanfin »cljen lottjat fatfeeffi ja 
(emtteHään linnan 9m:päriDe, niin nepä atman ummellenfa 
fätoimät määrään, niin fun alfuube^ta »aatimud olifin. 
Sl^aötuen fitä, f^f^^ funingoö taaöfin nuorimman poifanfa 
morftanta, fen fe niin rifaö ja taitatoa neiti oli, toaan 
poila fierröttelt aftata ^l^ä, fanoen: ^metfäötä on morpa» 
meni, mitä metfäHä on, fitäl^än metfä antaa, taattofeni*. — 
,9lO; turilaalla on turilaan pafinat!' ttjaötafi funingaö, ^mene 
motfaafl, muutama, funnejfa mie taai luoffeni ]^a*etan". 

^itäd ftitä; toanl^emmat »eljet fulfiioat ifänfä terä 
linnaan, mennen ma jal^uoneefenfa himpifin; »aan folmad 
nuotin »eli läfft linnalta joutuifadti ja fulfi Matoafe^zn 
finne, fudfa oli patoeludpaiffanfa pnellä. 8epäft§än muu:» 
taman :pai»an fteDä, oOa oletellen joutilaana, niin jo uu« 
beDeen tuli tuninfaalta l^äneDe »ie^ti tuDa mufa fiireedtt 
ifanfa luoffe linnaan, fuulut fanomiSta ole»an »äl^äifen. 
9to, eipn fii^ mitä; poita fuulee fädf^a ja tulee paitaUa 



Digitized 



by Google 



84 6. 3Beliedten naimifei 

linttaan, jo8fa otoat jo totfet tDeljenfd !o'oIIa. ^tttngaS 
flitä fadfee istuutumaan l^anentin, ia alfaa l^aadtaa poViU 
lenfa, fanoen: ,teibän pitafi n^t lunfin lä^bä morftamenfa 
minulle näfeelfi^^); UUo f un ^l^beffon (90 l^uomeid^aamu^ 
na, fiffoin pit&a ottaffennc taaQaV — Öcpn oli toipHe 
tDeliiOe iloffi toaan femmoinen tuuma, Ideillä (un oli mot^ 
fiamet tiet^dfS ]^^tt)&t, jonlat&l^ben [äfflmätlin (etomaan l^eita 
lotiinfa l^eti; toaan expäi niinfään ollut nuorimman tDdjen 
mieli tuoSta ^tfvoa, ett& tä^t^i l^änenlin ilmoittaa n^t mor^ 
fiamenfa, (odta ei palion olift oQut toifeDe nä^tettän^äo, 
lun fc femmoincn olt — ©il^an fuitenfaan auttanut muu^ 
faan, maan meni poita^tntta l^iirenfä luolfe metfään, nitti« 
fun ennenfin aina* £u))aan hxn paa^, tenoel^ti l^iiri ^nta 
tloidfaan l^eti, fanoen: ^terme tultuanne; mitäpä n^t, ful^ 
l^aifeni, l&ffttte !ät>maän? puikulaa minulle afia!' — ,@t* 
nua lafftn taattoni n&fecfft ta\)ma&n\ luaötaft ^oifo. — 
„yio, fun läffitte, minä olen »almiö*, loirffoi l^iirf, ,ol* 
laal^an ^ötä tääQa, niin l^uomenna t&l^bemme''. — ^oxU 
ei mirftanut fen enempäta fiil^en, maan menil^an lemoDe 
nuffuaffeen poxi fofo naimifen tuumilta, fun alfot jo fatua 
fau))|)aanfa, eifa l^erann^tfään mafaamaSta, ennenfun l^iiri 
aamulla nostatti. ,,9lou8faa ^joiö*, fanoi, ,,10 on aifa K^ 
teatfemme, mie toaan tatjn t&aM loutoSfa maan alla eit^ 
ftnna, niin fitte olemme toalmil^it*. ©en fun fai töirffa* 
neeffi l^iiri :puial^ti lattiadfa olemadta loufoSta maan aSe 
\a toixptjx fieffa fotmafen. 

^uninfaan ))oifa fiOfa aitaa ))ufi ))aallenf& tumadfo, 
muotti morfiantaan tfffa, toaan ei na^\) tuleioafft. @iit5 
amelee l^än miimeintin: »jofol^an tuo n^t fiQe tteDeafS 
ntorfiameni fatoft? no, ei taitaifi fuurta mal^infoa oDo, 
joSl^an ftnne jäififin, "^apii tuota olift taattoni luoffe tmebS 
tuommoista; fun ei tulle, fita :|)arem))i!'' MM miettieSf&oit 
ei fetfin^tfa&n poxta, ennenfun feifoi t^ttd l^finen mieteS* 
fäan ftina, tuo fauniS ia ilmana femmoinen, ett'ei tullun 
^anna. @e f^f^^ tuoSfa n^t ]^&nelt&: „m\t&pa, toietcA, 



Digitized 



by Google 



I. ^iti motflinncna. 85 

iäöffi fetfottc mvxm iurocahniV — ^SRorftontoiti »uofc 
telen*, »aötafl poxU. — ,9lo, mmal^fin olenftn morfk* 
menne', U)itI!ot flita fe t^tSfft l^treeta mnnttuniti \a tar« 
ioaa fattfinfcl poVaVi^, toaan iama on ujoidfaan ^^lotn että 
to^bt ^9))^tfinäanfaan fodfea niin fcmnidta nettoa, fanoo 
^4pet8ffiän »aan: ^ctte te, fauntd inqji**), mtnnn ole, iU 
«on te ^tlotDanne fen fanottc; mimtn morftanteni on ^iiri*, 
— ,9lo, l^itril^an mfnafin olen*, »afitafi netto, mnnttautucn 
l^ireffi famaHa, \a nteni ftUan lonlodta ntaan aDe. ^t>U 
toafen oltnaan fteUä, tnli fnttenfin tupaan t^ttona tafaift, 
launiint^Qna n^tela fnn ennen, ja tetuel^ti poitaa fnH^aifel» 
feen taaS; toaan tama ^l^a ivteraSteU Isäntä et!5 l^tetoal^ta:» 
Tiut ^3aifaltanfa, niin oli fnmmaa fatlK fe ^neötä. 5Retto 
Poin nutnttnt l^iireffi j&Denfä ja meni lonffoonfa tafatft^ 
fanoen menneSfaan ^^oi^aKe: „mino fun folmanneöti toaan 
tuHen t^ttdnä »tela, ettcK fitte l^uoline, niin en lolo lä^be 
tetaKanne, l^iitefft jaänftn*. 

©illä |)afinaffa fatofi ^iiri maon fifään taafifin, ja 
^oih jäi ijlfiffeen fti^en. ?Ro, lului aitaa fiitä ifä^alft 
a8ti aina, ja l^än »nottelt, »notteli t\)tatta tatafx tuletoolft, 
maan ei na'9 ^änta, ei fnnln. ©ittS^^ä pabxm jo poita 
pa})oiVit mielin, alfaa mietiSfeQa mieledfänfa: ^mie p6t)t^ 
hm en noin faunista nettoa afoififa ottanut! tulifi<)a]^an 
fcrta naf^toil^in mielä, en ^anta enää luotani laöfifi, en 
l^toäKä, en pa^Ua^, ^änen nätta anoelleSfa tulifin l^iiti 
taaS t^ttdnä tu^al^an, maan oli monta mointa fauniim^i 
»tela, fun enfi terroilla; ja itfe afuntofin, fe entinen maulla 
metfamdlfi, joöfa l^c olimat, ^inä muuttui funinfaattifeffi 
Kmiatft famaOa, ja metfä faiffi, mi \)mpaxxM oli, tanpm^ 
gtift fämi femmoifeffi, ett^ci |)ictari jjarentpi. 5Wieö ei tui» 
tenlaan tuota joutanut tatfomaan, maan tatooitti jo fiQä 
etoai«) ncitofen ja fepäeli^'), fuuteli Isäntä funi mor» 
h^aan ainafin, joSta alfaa fitte |)u]^utena ^äntä, fanoo' 
»Ifil^bc n^t, neiti«»fulta, feraUani totiini*. S^ttö maötaelemi: 
»no, te funinfaan f^oifa, ja min& m^5S funinfaan t^tär, 



Digitized 



by Google 



86 6. mdlt^tm uaimifet. 

nitnfun nä'ette, mtn& en \aVan laffbe, itfe panm l^otfet'. 
©iitä tamilin ftllan paa^n ja fädfi palvotllioibm, loiia 
oli )}t]^a täynnä joutilaita, luni linna@fa ainattn, ^nna 
taattonfa fttffol^eivoifet maljal^ifin, (ä^teäffenfa nitDä. fftt 
tuninfaaQtfet ^a@farit fuorittimat fittä l^eiooifet ja iDaunut 
emännälleen femmotfet, etf ei o0ut luntnfaan poila molomta 
näl^n^t eifa frniUut. ^atffi oli matfaa marten toalmiina 
jo, ei muuta f un läl^teä u^aan; mutta morftan fun toau^ 
nni^xn noudte@[a ftlmaelt full^oanfa, jonfa rinnalle oli ^a^ 
nen iStuttan^a, l^an feifal^tui fama§fa, f anoen: ,en mie tet^ 
bÄn fanfanne lal^be, f un olette fotamiel^en afuöfa i*), [e ei 
foioi minulle eifa teiKe; f^Dä minä maatteetfin lianiin fo« 
Vin>ammat'. @ii^en tuotti fitte ^jalmelijoiGfaan taattonfa 
l^arl^aat ftrffotpaatteet, fengat, lafit ja laiffi, etf ei funin^ 
laan poVan taatoUa femmoifia; ja full^ainen ^ufeutui nii^ 
l^in* £un fai n^aatteet ne )>äallen[ä, noufi morftamenfa 
miereHe toaunutl^in fitte, ja läl^bettiin ajamal^an; joöfa [a* 
ma^^a aitoi leDot fä^bä, ))^@f9t panttua ja foitot joiba: [e 
femmoinen ilo noufi fiitä, funi luntnlaaDiidten fulfieöfa 
fonfana. 

SRatfa lului joutuifadti ja Ip^locigti, tiefin oli faunid, 
Imeä femmoinen, iyaiH'ei <)oran tuCeöfa oCut fun piRa* 
rainen metfa*ura »aan fiinä, joöfa n^t »aunuiHa furetti* 
l^in. ©enpä »uoffi ei faufaa matfalla »itte^tt^fään, en* 
ncnfun ^jaäötiin jo full^aifen fotiin. ©iellä Isäntä ei oltu 
tunnettaafaan, nii§fa fun oli faunii^fa full^aiä^maatteidfanfa; 
»aan fun tunnettiin »iimeinfin, pani funingad Itänet pa^ 
tempaan funniaan »tela, fun toifet poifanfa, itfeanfä paU 
»elemaan ja ympärillään fitnä olemaan, niinfun ennen 
toifet poifanfa; ja morftanta m^oS fol^teli niin leppeästi ja 
lunniaKa, f uni poltatan tytärtä ainaftn. 

9iu»etaan fiitä n^t funinfaan poiHQe ^äita pitää re^ 
maStamaan ^l^ben aidoin faifiHe. 3la]^»aÖta fo^otaan, ^e^ 
raa, talonpoifaa linnan tä^ft, ja f^omiftä, juomifta laabi^ 
taan taifenlaatuifia fyllin, mitä mifin »ieral^iöta l^aluft. — 



Digitized 



by Google 



I. ^iirt motftamcna. 87 

faunitta ja fttooja oli toifietiltn loeljien morfiamet, tie 

mintdteran ja fenaattoran tptt&tet, ei moitetta mitänä; xoaan 

citoät nuorimman xod\m morftamette toertaa toetänect l^ctis^ 

I&än, fe oli laetta monta mointa il^anam))i ja fuloifem^i 

tDida, — SBil^HHe mentäcöfa ajoi fnningad fen nuorimman 

))oi!anfa toaunuiöfa, ja toifet ajoitat morfiamtneen criffcnfä. 

S:ultiin tuoöta firftoon ja faatitn toaan »tl^^it^ffi, niin Iä§* 

bcttiitt taaS funinfaan fotiin tafafi. 5Katfaffa t\)\\)\) fittc 

futtingaö |Joraltanfa, jofa morfiamenfa lera oli ^ffiöfä toau^ 

nuidfa i^iumadfa: ,no, migtä, ))oitafeni, fatt fina taman 

morfiamen tammöifcn lö^täncetfi?* — ,Äa, jollan fen, 

taattofeni, teille olen [anonut*, »aötafi poHa, „mxta mtU 

fdffa on, fitä metfä antaafin; metfäStä fe on mun morfia= 

meni — l^iireStä*. — 5Ro, futta on ne omat pafinafil* 

fanoi fiil^en funingaS, toaan ei luitenfaan turitaaffi nimit* 

tän^t enää ))oifaanfa eilä fen enemmin Kufannutfaan pnta 

f of o afiadta; mutta alfoi miniältä itfeltään I^feUä, miStä 

ja mitä fufua ^n oli. @e l^aaätaafin a^xan n^t lol^baS* 

taan faiKi, fanon)i: ,minun ifäni oli ennen ifo, fuuluifa 

funingaö, jofa rnpefi naittamaan minua miel^effe, fu ei mU 

nuSta oQut mieleinen, ja minä fun en mennet fiUe, fe oli 

noita femmoinen, jofa meibät faiffi ja fofo »altafuntamme 

riffoi ^*) l^iiriffi. ©itä oli rifonta*aifaa neljäf^mmentä 

touotta, xoaan minä fun tiefin, että tulee tämä teibän pou 

fanne terran minua naimaan, fen täl^ben en oHut pa^oxU 

lm futtentaan; ja l^än fun tulifin »iimein ja fil^lafi mi= 

nut, niin faiffi })ääfimme iaa^ inel^mififfi elämäl^än. SSäSfä 

olen n^t, fun olenKn, ja metfäöfä fieffä on linnani ala* 

maiSteni ]^uoöta8fa\ 

9lo, fitäpnil^agtuu n^t funingad miniänfä ))ul^etta, 
ett»ei tiebä ful^un faaba iloiöfanfa, ja firfoSta tultua f^ö* 
tiin fiellä, juotiin funinfaan linnaöfa, jo8fa pHmia ^®) feSti 
toiift paitDaa p&at\\ft\)itt, ennenfun ral^n^ad linnadta f)&U 
toeni^^) toiimeinfin. ©e potta, jota turilaaffi ennen fa« 



Digitized 



by Google 



88 6. 9Betie«tcn naimffet. 

nottil^fn, p&a\i funinlaaffi finne morftamenfa loaltafuntaan, 
joJfa di faifen aifanfa ^toan&, @en pftuuä fc. 

©elittjffifi: 1, laatii pafinon = ottaa ^aaötetla. 2, filmaa 
fiiittt, finna. 3, miltna = tninitt, minua. 4, flllan = portaibcn, ta^ 
)midt€tt* 5, mointa = moUmaa, fcmttioilta. 6, »ieSti = fana, fadl^. 
7, ^)afcen< = puheelle. 8, i^fe&t = ralfaat, ^)affai 9, latfecfp = 
fatfottattjafp, näfeelfi. 10, mUtffx = nS^taÄ&fpr Jatfeeffu 11, impi 
= neiti, t^ttö. 12, craS = fcrtaa. 13, fepficli = f^Ieili. 14, afudfo 
= pu'tt0fa» 15, riffoi =: mnntti, manoft. 16, piirnia = pitojo. 17, 
^I)oeni = ^ajofl* 



II. 9ltm{ffot)ttttt 

^dmcedta. 

@nncn olt^IonmteS, jolla oli folmc pottaa. — 5RttlIa 
»cljcfftBä oli nffllffoipuu faötoamaöfa fuOafin, ja fun ta^ft' 
aifaifcffi tultua alfoi potficn midi tepä naimaan, taSti 
if& {ofaifen laataa onnipuunfa maalaan, niin. fitta mula 
näl^täift, minne minfin oli mentäioa; funne funfin puu 
faatuifi, fieltä fcn ^)iti läl^teä naimaan. — 5Ro, jofa micS 
fttmofiKn fiitä ^l^faifoa }juunfa; ja l^afateöfa faatni wan* 
l^imman n^eljen pun riffaafen taloon päittf \a ledlimäifen 
m^f^ taloa fol^ti, toaan nuorimman n^eljen faatut f^nffäfi 
metfää fol^ti. — ®i muuta, laitti ^)oi^at fulfemaan n^t, 
ftinne ^)äin funfin pnn oli faatunut; ja »auliimmat fulti* 
ttmt tiett^il^in taloil^infa, toaan nuorin meni metfään, fat» 
foaffenfa, mitä fidtä faifi. ^\)Wän aitaa fuPettuanfa lö^fi 
l^n foripedta fieltä ))ienofen tutoan, ja fän^i fiil^en fuotuaan 
l^afemaan, tDaan tutoadfa ei ollut fetään, fiitä oli afujamet 
Iitolleet faiffi, ^ffi ainoa l^iiri oli n)aan )9o^bälIä i§tumadfa. 
— ^oita fun ei näl^nijt i^mieto tumaöfa, fätt)i fiitä pa^^ 
laoille mielin §^i»in, ja mieli jo läl^teä ticl^cnfä; tt?aan l^itri 
pi\)haM "jaattaa J^äneOe, fanoo: ^minfäetäl^ben, ^^tt)ä »ie^ 
tai, furuiöfanne olette?" — ^Sentä^en*, toaStafi ^)oifo, 
,fun naimaan läffin tänne enfä n^t morfianta lo^bäfäSn, 



Digitized 



by Google 



IL SRimiffopunt. 89 

jota tfdtti pam J)aUmaan\ — ,?Rat finä minut!* toirffot 
l^ttri. — ,Äa, etikan jtnä vk il^mtncnfään, miten minä 
fimrt nain?* fanoi poila. — „?ftai fcntäl^bcn", fcl^oitti m>aan 
i^xiti, »et fabu tanppaa^i', — ,5Ro, ^l^tä paljonl^an taitaift 
olla', toaStafi <)oifa, cifä fcn cncm^jää toirffannt mitään, 
xoaan läfft furuiefaan l^iircn tntoaöta \a fnlli fotiinfa. Säällä 
jo toifct tocljct oltujat fotona ja f^f^tttät fol^ta lotiin tnli» 
jalta: ^mintä§ mctfä§tä lö^fit? — ,M\)M i^xoan Io^ftn\ 
»adtafi toinen, ja meni mteli^al^oiSfaan manata. 

SfamuHa fittc futfmt ifä poVat faiffi luoffecn, ja tkt> 
bnötelee fultafin, oltfo pn morfianta faannt. Soifet fiHoin 
U^nivoat faaneenfa l^^toat; »aan fe nnorin poihf jofa p* 
ren oli Kl^fannnt, ei l^uolinutfaan fel^ua tanppaanUf voaan 
fanoil^an morfiamen faaneenfa l^änftn. — JUo, teibän pxtai 
n^t morffamiltanne läl^tcä antimia faamaan', fanoi jtitcc 
ifä, ja läfili enftffifin mennä morfiamiltaan l^alemaan M^ 
pacLf fula faifi pattmpaia. ^oi'at menittätfin määräafial* 
Icen l^eti, ja »anl^emmat fnlfiioat taloil^infa finne, joSfa 
Ideillä morfiamet oli; toaan nnorin »eli meni l^iireltä kipa& 
ottamaan. ^uSlin )>ääftfään metfätn|)aan finne, niin I^f^^ 
full^aifeltaan pri: „mitä8 ]^a'ettc nijt, fnll^aifeni, jofo tntitte 
minua naimaan?* — ^Sulin antimiafi faamaan*, »aWafi 
nauraen poifa; ,ifäni fäöfi jofaifen-^)oifanfa morfiameltaan 
kipaci tuoba, fufa faifi jjaremipata*. — Äuultuaan fen, otti 
^iiti famaSfa fuuren |)orofellon ja foitti foilK l^iiret fiKä 
fafaan, fäSfien jofatfen tuomaan ))ar]^a{mman »el^näj^toänfä 
J^äneBc. 9lc toi»atfin l^eti, jofainen j^ttjänfä; ja l^iiri tefl 
niiata fuU^aifeHeen lei»än. |>o{fa »aiffa ouboötui fitä, mi* 
ten l^iiri femmoifen leiioän taifi tel^bä, fanoi luitenfin fii* 
toffet antajalle, ja läffi lei^jänfä fanöfa fotiin. 

Soidfa aamuna fäeli ifä iaa^ poifitn näyttää faa» 
mianfa, ja faiffi toi»at Iei^)änfä näfeeffi; »aan ei oHcet^ 
faan toisten »eljedten Iei»ät niin ]^9»ädtä aineesta tel^t^jä 
fun fen nuorimman; »auliimman ^joi^an Mpa oli rufii*» 
feSta jaul^oSta tel^t^ ja feSfimäifen ol^raifeSta, »aan xmo* 



Digitized 



by Google 



90 6. äBeQedten naimtfet 

timman poVan leipä oli il^an i|)u]^taadta loel^näStä. 3fä 
tt^M naii eroitufjen (etu>tdfä, toaan ei oKut fiitci miUänfä^ 
voaan pani poViUcen toifen !o'ctu!fen, {anoi: ^^menfaä u^t, 
))oi{ant, tuofaa morftantenne futomaa langalta ^alainen 
mtnuDe, näl^bäffeni lenen morftan taitanein on !angaSta 
ftitomaan*. — SiJlitäÖ, poVat menitoatfin taai morfiantenfa 
iuoffc, ttitttlun ifä oK fäöfcn^t, \a nuorin toeljeö fulfi l^ii= 
ren luoffc. metfäan. ^iiri taaöfin f^f^^ entifeen tapaanfai 
^mitäpä, ful^atfeni, l^a^ette?* — ,,3fäni läöfi finun !uto« 
inaafi fangaSta pneHc nä^tiffi tuoba; fita olen n\)t l^afe^ 
ina§fa\ »aStafi poita. — »SBai niin*, [anoi l^iiri, ta-- 
woitti porofcUdnfa famaQa ja [oittt fiHä muut Ipiiret taM 
lafaan, nttnfutn »itmetnfin. ^tirten fo^oCe tultua, taSti 
fttte jofatfen l^etdta joutuifaSti tuomaan pnelle, mitä pa^^ 
raota peffatoan futtua fulIaKn oli ©aatuanfa läSf^n täm- 
möifcn, läifi l^tirct juoffuun fol^ta eifä faufaa ollectfaan 
aftaHanfa, fun palaftmat jo matfotttanfa ja toitpat emän= 
näQeen pMatoan fuituja niin paljon, fun fe tanoitfi. @tita 
ruttjcttiin n^t t^öl^on: fufa fel^räfi, fufa loil^ti, fu!a futot, 
funne faatttn finä ^ön feutuna fofo fangaS tt)atmit!fi. ©itä 
l^tirten futomaa fangaSta pani fttte morftanl^iiri ^^äl^Knän 
fuorecn fen, mifä fiil^en fopi, ja antoi full^aifeKcen fäteen. 
SEämä läfft fen fanöfa matfaanfa, fanottuaan l^itrcHe fiitofc 
fet antamasta, ja Hirel^ti n^t fotiinfa. gi^taifaa fattui toi^ 
fetfin »eljet tulemaan morfiantenfa tuota; ja ifä f^f^i laeilta 
jjofaifelta, olimatfo faif K fangaöta faaneet. SBanl^emmat pofat 
nauttimat fiitä n^t ifäHeen fanfaanfa, toifen oli fangaä toi^ 
miHainen ja toifen taaö aiminainen; mutta fe folmaö poifa 
ei tal&tonut jureta langaltaan nä^ttäätäan, fun fitä niin 
toäl^än oli ©anoopa [illoin ifänfä: ^no, miSfäö finun ok 
fanfaaft, nä^tä finäfin morflamefi tefoa?* — ,Stt)U\)än 
tätä täällä loäl^äifen olifi*, roaUaii ttjiimeinfin poifa, ottaen 
laffariStaan i^äl^finän \a antoi fen ifättenfä. SSÄtä purö^ 
laitti toifet potkat nauramaan fol^ta, näl&t^änfä, mtnfälai* 
fe«fa a^tia^^a nuorin »eljenfä fangaötaan fäil^ttt; mutta 



Digitized 



by Google 



n. 9limi!ro))uiit. 91 

if& fun aufatft ))a]^Itnän btoten ja lanfaan otit fiitä \a 
Uxoxtti laajalle, fiitä tuli !ofo mitfifi^mmenta f^^näract niin 
^ienoa ja ollutta palttxnaaf etfei fenlaltaidta oltu ifcinä 
ttfil^t^. 9lo, fiitäl^au tam toifct »clict n^t nuitoaQc nenin 
näl^begfään »eljenfä f^eUaioafanfaan, miten [e oli l^ienoa 
ja {aunidta l^eibän lanlaibenfa tinnaOa; \x>aan mtn{äd))ä]^än 
iDoiirat, ^idtt^än fe ipil^affi l^eibcin, toaan ei fä^n^t fiinä 
)vi^aanfa naittaminen, lun pelfäfiivät ifäSnfä. 

OCaan, eletään fc päiiuä l^uometfecn, niin futfuu ifä 
poVat iaad luo![enfa, fanoo: ,,menfää n^t, )}otfani, morfia^ 
tnianne noutamaan, mun näl^bäffeni, lufa paif^aan on faa^^ 
nut*. — Äuultuaan tämän, läffi »eljcffet ^l^faifaa fo«» 
toanfa, tä^ttääffeen ifänfä {äd!vn. SJanl^tmmat {ul!tn)at 
morfiantenja talotl^in, niinfun ennenfin aina; \a nuorin 
loaelfi metfäm5ffiin l^iirenjä luoffe, ja [anoi: ^ifäni tal^too 
n^t näl^bäffenfä finua*. — ,5Ro, fun tal^too, niin läl^bem? 
me', »aötaft l^iiri, »aljaöti »iifi muötaa l^iirtä |jäl^finän 
luDtiäta teJ^t^jen toaunujen eteen, ja idtuutui it[e forjaan. 
©iinä oli morfian tt)almid fttte lähtemään; toaan potta Inn 
näfi ouboffi femmoifen menon, fanoi tnoita l^iircHe: gVxU 
ienfäd faatan minä täQä taioaDa finua fotiini tuoba? fiellä 
»eljcni naurajat meille ja ifäni fuuttuu el^fä*. — ,6lä 
ole milläfifään, läl^tefäämme matfaCe »aan!* fanoi l^iiri; 
ja l^e läffimättin fiitä; ^iiri ajoi u?aunui@fanfa {omea^ti, ja 
potta fäpbä aötuffenteli rinnalla. — Olipa fittc poVan Io= 
tiin menneöfä erääöfä lo^bin filtaa myöten »irran poifti 
fuPettatoa, niin fun joubuttiin fiQa&e fiil^en, tuli toaStaan 
ftinä mieS, jofa ^»^fäl^t^i fatfomaan t&t& l^iirten tt)aeDueta, 
fanoen: „mitä8 jouffoa fe tämmöinen matfue on!* ja poU 
tafi famatla jo l^iiren toaunuineen, päimineen toirtaan. 

9)oifa l^ämmädt^i nä^beSfään tämän eifä tietänet, 
mifa neu&)offt, fun morfian toirtaan fatofi, maan jäi fn^ 
ntidfaan feifomaan fiOade fii^en. pantupa fiinä feifoedfa 
ttoufi roirraSta fieltä, jonne l^iirt oli u))onnut, toiifi fomeata 
il^fo multaa ]pen)oiSta, tpetäen jäPedfänfä loannut, joiben 



Digitized 



by Google 



92 6. SEBefteStctt naimifci 

fotjjaefa istut ^len faunid ja fulomen t^tär. ©illaOe ajet^^ 
tnaan fetfottt tt)tto l^eiooifenfa ja fciSfi ))otfaa ipaunml^infa* 
^oita h)M fummaeteli tätä, toaan fuuli läSl^n luttentin, 
ja ttoufi tyttären rinnalle tutumaan, ©iitä läJ^tccKn t^tto 
ajamaan iaa^, ja alfoa J^aaätatclla tomerianfa, f^f^^: ^^etfö* 
tnnnelaan enää minna, jonla l^iirenä olledfani morfiamel^ 
fcfi fil^Iaftt? 5Ktnä oicnftn funinfaan t^tär fu'ultant; roaan 
pa^a noita^affa Krofi nttnut l^tireffi fiHä mananffclla, cttS 
pitää l^iirenä elääffcni, lunne iJ^mtfen poxfa tulee minua 
naimaan ja minut fufa »eteen l&eittää fuolemal^an. 9lo, 
jtnä fun n^t fil^Iofit minut, ja minä »irtaan »idä ^>utos' 
jtn, niin fiHä oicnfin n^t ^jclaötettu ja täBfä tyttärenä 
wiere^ätt^ — ,giiini)ä läl^bemmelin l^äitä n^t intämään!' 
fanoi poita, \a ajoi morfiamenfa fanöfa niiöfä faunitSfa 
»aunuiöfa lotiinfa. SEoifet »eljet, jotfa ^l^taifaa fattuimat 
morftamineen fiilpen, luulimat filmänfä fäännet^Ifi näl^« 
bcSfään nuorimman »cljenfä, miten l^än fomeilla J^eaoiftOa 
ja »aunuiSfa ^l^^eädti tuli, »aan flitälpän toa^ta oifein 
fumma9tuin)at, fun Itänen fauniin morfiamenfa näfiu)ät, 
jonfa näfoietä ei l^eibän filmänfä foSfaan oHeet feffineet» 
fään. ^äibcn pibtit))a, läffi nuorin ^joifa ptte ifänfä fotoa 
ja ajoi morfiamenfa oifcaan fotiin, jofa n^t oli muuttunut 
fauniiffi linnaffi; toifet jäi»ät awo8fa fuin fatfomaan l^ei^^ 
bän jälfeenfä. 



m. ^dMOMXXo ttiovftntitettii^ 

SEBenäian j^arjalaöta. 

Äuninfaatta on folme :))oifaa, faffi l^^teää »eljeötä, 
folmaö Sul^fimo. $Re fun miel^ifft joutuisat, alfaa^ja mieli 
tcl^bä naimaan, ja ottaifi fufin itfeflenfä naifen, jonfa rin» 
naHa elää fomem^n. Äuningaö fun äl^ää tämän, fanoo 
fEitä poViUzn\ai „oitaha jof alainen joufenne ja ampufaa 



Digitized 



by Google 



HL GammaRo tnotftamena. 93 

t&dta (viljamaalta ummeSfa ftlmht jonnefht, niht tunne fun» 
fin »afama lentänee, fieltfi menföön [e fofil^tn*. — 9lo, 
ottilitt tofainen joufenfa, ja ampni nmmeSfa filmin ilma« 
l^an, niin (enfi lau^aidtedfa manl^imman \a feSftmaifen \x>tU 
jen )oafamat Sedli-aRafen tuioan {atoKe; loaan Snl^Iimon 
ftnfoft metfaan, minne lienee fingonnut SRitaS ftil^en; 
menee loanl^emmat poi^at gedfi^^ftaan fumfvifin, }odta otta» 
tx>at itfelleen morftamet; toaan Sul^Iimo furuidfaan läl^tee 
metfään ^äin, latfomal^n mitä tuolta faift. Sfötuu, adtuu 
)>al^oilIa midin finne, niin tuleepad fammaffo loadtal^an, 
fe puen loafamanfa fnuSfa, \a fanoo: ^teme, full^aifeni, 
iadfä minä fnn morftamefi n^t olen". — 9to, eil^än muuta; 
Sul^fimo fammafon otti morfiame!feen, !un fe pneQe o(i 
fuotu, ja vm Itänet leraOaan totiinfa. 

%nli l^uomeinen p&ima fiitä, niin Iuninga9 poVat 
Eutfuu luoffenfa fela ^XfXioat tt>eljet että Su^timonfin, tie« 
budtaaffeen Ideiltä, mittainen luQafin oli motfian lil^loidfa; 
ja poVat läl^temät morfiamineen finne. !DlatfalIa toiften 
n>eljien morftamet nautan^at 2;u^!imoiIe, fun l^&nen morfia» 
menfa fammalfona ^tjppii, \a lullen^at tot|elIa ^vuolen tietä 
erillään l^eidtä. %aQta oli Siul^Iimon pa^a mieli, toaan eu 
l^än mi auttanut, taijt^i fammafon rinnalla fulfea Itänen, 
(un ei fa^n^t ^aaia järeilefään jättäminen. 9to, tultiin 
ftitä taaton eteen fttte, ja funingad fai omin filminfä näl^bä, 
minfänäfoifet morftamet Itänen ))oi'illanfa oli, niin laSfi l^ei- 
bat luotaan taaStin, fanoi: ^mentääl^än totiinne ttt^t, l^uo« 
mmm tulen teitä fatfomal^an, mitt^ifet murfinat laabitte\ 

Stoiiin mcntäeöfä furcttiin famaa tietä taaö, ja t0ifet 
morfiamet nauroitt)at n^t, iltt)e^ti)oät flDe, (un fammaton 
piti funintaalle murtinaa laatia, miten tuo f^nt^ifi. — 
2:ul^(imo tuuli l^eibän )}iltfa))ul^eenfa Mttif maan ei ro]^'en« 
nut n)a§tata mitänä, tun tatui itfetin fau))^aanfa, tultiban 
fammaton rinnaDa l^iljatfenfa, ja tuli fiitä Itänen terä to^ 
tiinfa. — !DtttäS taoUa; ei aitaafaan tobidfa oltuna, nixn 
ottaa fammalfo padtaa Su^timoOe, fanoo: ^menel^än fie 



Digitized 



by Google 



94 6. SöcQeöten naimifct. 

leiDoOe, minä xnpzan murfinaa (aatimal^an, fitmttgad fnn 
l^uomcnna tötcraaffi tulee*. — SEul^Kmo »aiffa ouboöhii 
puisetta, oli menminaan manata, niinfun oli faöfett^, voaan 
ci nuffunut fuitcnfaon, mutia TatfcH [aloa, mitä tuo l^ä* 
nen morfiamenfa tuoöta neuwoa |>itätfi. 9lo, tuöfin oHIaan 
Sul^fimo pitfädeen l^cittäpntjt, niin tutoaSfa topal^tui il^meet 
5!Rorfian l^citti fammafon luoren paaltan^a ja muuttui i^a^ 
nafft nciboffi famaöfa. ©iitä loi uunin lämmitä famaöfa, 
ja amafi inroan iffunan luoteelta pain, fanoi fiitä: »fuuri 
fufufuntaifeni, l^eleä l^eimofuntaifeni, tulFaa att)uffcni, at* 
moffeni, lenj^ffeni, Icmmeffeni, funinfaalle murKnaa laati* 
maljan!* ©en f un ^ai fanoneeffi, lentää leul^al^ti fal^belfon 
joutfenta iffunaöta tupaan, l^eittitoät joutfcncn »aatteet fei* 
näHe naulaan, ja muuttuiu^at nuorifft neitf^iffi faifti. — 
Sul^fimo teaan on maf aarinaan ^l^ä; mutta fätenfä lautta 
fatfelee tatfaöti faiffi. — S£uioa8fa neibot rupeateat t^ol^on, 
ja fiitäföS n^t liifc tuli, l^e fun ^l^beffän neitoa ^l^bcöfä 
telmätt)ät fiinä; mifä f eittää, mifä futoo, mifä mitäfin taa* 
taa, funne faabaan fäfipaifat fillä feinon ttjalmiiffi. ©iitä 
rupeawat murfinaa laatimal^an fitte, jofa fun f^nt^^ Ideiltä, 
fc niin l^^ttjä tulee tjlen, etfei täSfä ilmaSfa faaba fem» 
moiöta, ^l^tä linnun maitoa ei ole, faiffia on muita f^ö* 
mifiä f^nin. — 9lo, fun on faiffi t^ot tel^t^nä, toietaat 
neibot joutfenen teaatteiöfa lenfiaät iffunaöta uloö, ja fa« 
noiaat fille Siul^fimon morfiameHe läl^tieöfänfä: ,hita l^ätä 
tulee ja tarxoid, niin futfu meitä!* — Äol^ta l^eibän läl^ 
bett^änfä, muuttui fefin ^l^beffäö netto, piötil^e fammafon 
fuoreen jäUenfä, ja meni, tuman louffoon afettui ^dffl 
Sul^fimon oli pal^a mieleltä n^t, fun itäneitä jo fauni§ 
morfian fatofi, eifä tietänet l^än ncumoa muuta; toaan 
fäänfil^e toifette f^Pellenfä ja rupeft ma^ataf nuffuaffenfa 
fofo a^ia^ta poiö. 

©iitä fun toinen päittä tuli fitte ja murfinan atfa, 
niin funingad lähtee poitienfa luoffe pitot^in. @nftnnä 
fä^pi l^ijmien »eljten luona ja maistelee l^eibän murfina» 



Digitized 



by Google 



m. ^ammafto motftatnena. 95 

tanfa, niin rupeaa jo lähtemään Sul^Iimon Inoffc. ^5Ktt*on 
t^l^jjään finne mennä, etikan ttjot fammalfo miten murttnaci 
laatta', fanoi ftttotn ne tt)cIjen»morfiamet ja fielfiaät SEul^* 
fimon murfinoiflc läl^tcmäötä; mutto !uningaö menee fuf* 
tenfttt, ja Sul^fimo tiellä jo tnice »aöfal^an Isäntä, ja tote 
taattonfa tuojaan. ©ieHä murfina jo on »almiina morfia» 
mclfa, ja xumtaan run^aOe ^l^beöfä. SSul^fimo ifäffeen an* 
taa fen morfiamen laatiman fäfipaifan fäfiffe, ja fanoa 
f^ötäcöfä fiinä: ^nämä fatffi [ammaffo \)5M on tel^tännpt,. 
fntonut ja teitä ti)a8ten »almiiffi faanut*. — Äuninfaan 
mielt fätt)i fiitä l^^mäffi, ja f^öt^änfä, jnotnanfa f^nälte«> 
^cn laiffea, futfutti l^än ftil^cn nefin ^^»ien toeljien mor* 
fiamct, ja fanoi: ^tämänlaifet mnrfinat laatifaa telin, el* 
fääfä fammafolle ttjaöta nanralo, fnn ttt^ Itänen tefojanfa 
itfc teline*. — SKitäö, toifet olitoat J^ä^jeiSfään fitnä; mutto 
lutttngaö laittautui fotimatfaHeen fiitä, ja fanoi n>ielä läl^* 
tieSfään faifitte: ^tulfaa l^uomenna minun luolfeni pitoil^in,. 
ja mitä la^aa ofannette laatia, fe tuofaa fcralla!' 

Äuultuanfa funinfaan futfumuffen, fulfi fottinfa ne^^ 
fin l^^ttjät morfiamet, ja l^eibän mentyä fiitä, fanoi fam* 
maffo taa^ Sul^fimoKe: ^menel^än finä manata, minä ru« 
pean funinfaaHe antimia laatimal&an l^uomeneffi*. — 5Ro,. 
Xul^Kmo tu<)efiKn ^jitfäCel^en tuoöta, ujaan ei fentäl^ben 
nuBEunut, fatfeli ja tuunteli toaan falaa faiffi. ©ammaffo» 
luuli Itänen mafaaioan, ja muuttui fiitä fauniiffi neibofft 
taafilin. ?oi tutoan lämmitä fol^ta ja awafi iffunan luo* 
teelta päin, l^uutaen pilkalle fiitä: »fuuti fufufuntaifenf,. 
^elcä l^cimofuntaifcni, tulfaa atouffeni, armoffeni, lete^ffeni,. 
lemmeffcnt, luninfaaHe lal&jaa laatimahan!" — Suoöta Ien* 
tää l^ätoäl^täct n^t fal^beffan joutfenta tupaan, l^eittätoät 
joutfencn »aatteet feinäffe naulaan, ja muuttuittat nuorifft 
neitf^ifft famalla, joSta alfaioat taai talon töitä te]^bä> 
nttnfatn loiimeinfin. Äufa fel^rää, lufa lutoo, fufa fan» 
idita leiffaa, funne funinfaaHe fiitä paita \aaiaan^ etfet 
ole linnadfa femmoieta; joöta lentää fatoal^taa ne neitf^et 



Digitized 



by Google 



96 6. aSeTieMen naimifet. 

joutfenena taoStin poittem, ja S:u]^Kmoit morftan muuttuu 
fammafoffi jälleen ja afettuioi louflo^on ^olft. 

9lo, t)ö6ta tulee aamu, ja aamudta paxtoif niin "fyt^ 
xattäa \o fammalfo Sul^fimon, ja läl^betaan luninlaaDe 
antimia ttiemaan. * ^9n>ät n)eljel[et morftamienfa fera luU 
tetoat ^l^t aifaa ftnne, ja nauretaan taadfin fammaloUe, I^- 
futaan onio mittainen lal^ja laabittu. <BilSL ittoeäa l^e pu 
tämat faifen matfaa femmoidta aina funin!aan yil^aan a6ti, 
toaan fiina funingad tulee ipadtaan atioimaan l^eitä, ja fa^ 
noo: ^elfda nautafo fammaffoa, tulf aa fifaUe l^uonel^uffiin 
lal^jojanne nä^ttämäl^än!'' — 9lo, fä^tiin !uninlaan faS^ 
f^Stä linnaan faiffi, ja l^^ttien »elje^ten morfiamet fun 
nä9ttiu)ät lal^janfa, ne ei olleet fun tatoadifia talonpoifaifeu 
taatoloita tt)aan; mutta 5£ul^fimo fen morftamenfa laatiman 
paihan lun fatfeeffi antaa, ei ole näl^t^ linna^fa [enlaiSta, 
io!o linnatoäfi lera^t^^ !atfomaan, il^mettelemaän fitä, ja 
Su^Iimo fanoo funinfaaUe: „ tämän on fammaf!o ^l^tettä 
^önä te^n^t*. — ÄuningaS fämi fiitä J^^toiHenfä n^t fun 
tämmoifen paihan fai, fiitti fammafon lal^jaa l^^mäffi etfa 
moittinut toiftenfaan antamia ]^uono!ft; maan pani toxAa 
lolmannen fo^etuffcn l^eiHe, foöfien luulin morfiamen fut 
feluuttanfa näyttää, tula fiemin olifi liifunnalta. SSatt^ 
l^imman meljen morfian fiitä enftffi xuptaa mal^tianfa nä^t^ 
tämään, noufi iStuiltanfa ledtilattiaQe ja ^^orä^ti lanta^ 
paäUaan ftinä ^m))ärit[e, maan ei fun ferran toaan lo^et» 
teli, niin jo ^itfäCeen meni lattialle; toinen morfian fo'et* 
teli muorodtaan famaa malttia, toaan l^änelle !ämi famoin. 
— ^5Ro, na\)tapSi fie, fammaffo, fuffeluuttafi, mitä ofaat!' 
f anoi funingaS S^ul^ttmon morfiameUe; ja fe rupeaa ftita 
n^t mal^tianfa nä^ttämäl^än. ^^oräl^ti fanta)}äällään ^m^ 
^äritfe !erran, niin fiil^en fauniS mefilam^i tuli lattiaDe; 
jtitä toifeSti fitte y^öräl^ti, niin ei fitä lintua mebeSfä, h 
ti tullut uimalaan lampiin ja ilman linnut paaM xipa\a^ 
maan, lentämään fiinä. 9lo, ei fe mitään ollut mieto, 
maan fun folmanneSti faunallaan ^^öräl^ti, niin falat tu^ 



Digitized 



by Google 



IIL ©ammaffo morflamena. 97 

limat fatlenfulmfet lamf^tut tokla, \a lun ne{jänt!eett ^m^ 
pari ptfitam, niin toiton tlmedt^i lammin ramtaOe niin 
htxni^, niin launig, etfet toidta niin iur))eata, {{tl^en lin^ 
itut laulamal^an, la^et laitfi lullumal^an offiKe, ja laiffi 
ral^toaö fitS fnmmaa fatfomal^an. Sfla^tctt^änfä il^mect fcm« 
moifet, fammalfo taaSlin neljä fertaa ))^£räl^ti lantapaaU 
Mn ^mpärttfe, niin lailfi famaOa !ato[i ja lattia entifeU 
leen tnii taaö. — ?Kitä8 ftita; funingaö iloi«fanfa ^nitU 
ttiollc laffi ristiä riii)n«taa rinnalle ja pan^ miereKaän 
elämal^än, loaan toiftUe lepin antaa Mteen, fun ^amma^ 
fotte oHttat nauranel^et, \a ajoi l^eibät fofo linnastaan ^oiS. 
SSnl^ftmo fiitä fammafon fera jäi elämäl^än, niin meni 
falaa ?e8fi*affaan, ja fertoi fciffanfa, fanoi: ^oi 8c8!ipaffa« 
feni, meitä lolme tpeljeStä oli ja naimal^an läffimme, niin 
mitta famafon fain naifelfeni, fc ^öllä ttarfain on ihminen, 
ja Itänette fal^beffan joutfenta aina atouffi lentää; maan 
paitio&t ompi fammallona aina, mitä^^ä mun neumoa pitää, 
että iäifi morfiameni il^mifeffi?' — ^Äa, fun l^än toielä 
il^mifcfft muutaffe", fanoi 8e8K*a!fa, ,,niin ota fie famma* 
lon »aatteet ja luo (ämpimäl^än liulaafen, niin ei^än fam^ 
mafoffi pääfc*. — Stul^Iimo teleelin neumon mufaan fiitä, 
menee fotiinfa ^ölfi, ja fun fammaffo taa^ maatteenfa rii«' 
ftttt, muuttuen neiboffi, ja uPoS tumaSta menee, niin luo 
tte fammafon fuoret fiufaafen famaHa. SEuoSta fun tulee 
morftan tuojaan fitte, niin Sieppaa 24il^fimoa formaHe l&eti, 
fanoo: ,oi, minfä laabit, fen nä'etfin minua, folmen ^ön 
})cta8ta oliftn jo il^mifeffi muuttunut, funinfaan t^ttärefft, 
mittfun alfuubeeta olenfin. ^eit& nä^et oli ^l^beffän fifärtä 
ennen, loaan äitimme ferran meil^in tuSfautui ja ftitä fi* 
tofi, fun äiä olimme, niin muutuimme famaHa, toifet jout* 
feniffi, mie fammafoffi 5Ro, ftnä fun minun morfiameffeft 
otit, minä ftttä oliftn n^t firouffeStani »JääSf^t, eH^et mi= 
ttttl^ttn määrä^afaHa tuSfautunut; maan fun fic mun toaaU 
teeni poltit, jäänfin n))i erilleni finuSta, minua et tään fo* 
tt)emmin enää nä'c*. — ©iHä puineen muuttui fe SEul^fi^ 

7 



Digitized 



by Google 



96 6* SBelicdteii iiaimifei 

mon morftan jjoutfeneffi, niinfun toifetfin fifarenfa, ja Ia« 
tofi ful^onfa nattfxoiita, lentäen tutDon iffunaSta uViA. 

SEul^ftmo furee n^t fita e{f& tieba tnleenfo roaxn rot^ 
teenfo I&l^teä, niin on pa^a mtelenfä tuodta. 3Rorftan fun 
Ifil^itedfanfa l^anta fonvaUe ftef)))aft, niin Snl^fimon nenaStä 
meri läffi, jota !un ))attanfa ^Ufaan ^^^l^f&fi, fe ei jtita 
läl^ten^t, jjod fuin olifi pt^t^na, Zu^limoUt tompxlttn jät 
muietoffi [tilden. 3Renee tuoSta ititUattaan Sul^finto fu» 
mtöfanfa, ja n^alittaa aftataan, fanoen niin ja niin n^i 
laineen, oHfilo tuol^on neuiDoa mitä. ,9Renel^an ebeKeft 
ta8ta% fanoi gc8fi*affa, ,Iure jltä ja fitä funntaa folme 
tt)UoroIautta f^erät^ete, lunne tulee janoi eteen, niin tt)uota, 
»artioi fiinä; fun morfiamefi !un on joutfeneffi muuttunut, 
l^an fifärincen tulee rannalle [iil^en, joöfa riifuaat joutfcnen 
»aatteet ^aaltänfä ja jaanaat jänoedfä ^lp^ma^tL Sloifet 
ttaatteenfa luoUDat ^l^teen f)aiffaan laiflt, maan fun mor« 
fiamefi erittenfä, jo8ta ftnä ne ^Iftnäifet »aatteet talteefi 
ota, niin ^äafet Itänen pul^eeHenfa fiKa*. 

©emmoifet neumot faatuanfa, läffi Siul^Iimo matfaa« 
maljan ja ful!i lolme »uorolautta ebeUel^n, funne tuli 
jarmi »ahtaan »iimeinfin, niin afettui vartioimaan fiil^en, 
niinfun ge8fi*alfa oli fäöfen^t. 38tuu, iötuu fottoafen ran« 
nalla fiinä, ja fun on äiäitä fä^mifeStään mäf^fftäfä, niin 
jo nulfuu fiil^en. @iitä fun mäihän aifaa oli ma'ann]tt, 
niin luuli oubon l^uminan ilmaitaf ja lamal^ti unedtaan 
tietelemään fitä, joSta nätee il^mel^et famaKa. S)l^betfan 
joutfenta lentää ilmadta ^ntä Iäiselle fiil^ien, ja riifumat 
linnun »aatteet |)äältänfä rannalle, niin muuttujat nuo:» 
riffi neitf^iffi failfi. SEpifet »aatteenfa luomat ^l^teen fo^* 
bin loloon, )a>aan \)t^ toifeen ^aiffaan eriQenfä, ja lä^te« 
xoat fitte järmiä I^I^jemäl^än, meiSfamat fteDä feSfenänfa. 
Slul^fimo Icffitt^ään tämän ottaa ne ^Ifinäifet »aatteet ran» 
naita ja peittää talteenfa, niinfun SeSfi^affa oli neumonut, 
ja itfe putaat »efaffoon f^I^jemiä ^Jitlemä^än. ?mitä8 ftttä? 
— Ä^toett^änfä aifanfa järmeBfä, nouft neitf^et maaDe ja 



Digitized 



by Google 



III. ©ammaffo morflametia. 99 

tuKuoat ipaattetOenfa, joSta totfet fativatltn jontfenen letut 

pa&Uen\a \a pixa^iiXDat (entämäl^än, xoaan ^!ft jät alaiio^ 

ntaift rantiaDe, fnn et ftt^tänfä li\)tan\)t ^StatSfäan fanoo 

^n fttta: ,fii ollet minun tt)aatteent U)ten^t, nttn joS taatto 

ollet tal^t maammo, mte t^ttareffi; htn »elt, mte ftfareffi; 

fun n>tera8 mte8, mte morftamefft rupean*. — 9lo, S^ul^» 

Itmo "^t^ppaa n^t fttl^en, antaa »aatteet netboHe ja fanoo: 

,,ta8fä olen, rupea morjtamefft!* — „Äa, en taSfa rupea", 

janot netto, „tule^n ffant linnaan, minua ei fielta muu» 

ten anneta, btn et mutben joufoSta tuntene, loaan lädfepn 

paiban l^iJ^aajt pefemään, fano: „fe mun morfian, Ien »e» 

ren paibaSta faapi!* niin ftitä minun tunnet\ @en fun 

ennätti fanoa, lenfi joutfenena fotiinfa; ja Su^fimo fulK 

perästä. Sultuanfa linnaan [anoo fol^ta luninlaalle afianfa, 

ja p^^tää entistä morfiantaan naifefp. g^a, mte en jtitä 

afiaSta tiebä mttänä', loaStafi luningaS, ^toaan hxn ftnuQa 

morftan ollee, totta Itänet itfe tuntenet, mie fun tyttäreni 

fotolle futfun tä^än^ — ^5flo, mie', fanoi Sul^fimo, „tun* 

nen morfiameni ainafin!" ja tyttäret funinfaan fä8f^8tä 

tuliioat ftil^en Sul^finion eteen faiffi. ^eitä fun oli ^l^bef* 

fän ftfärtä ^l^bennäfötStä ja ^l^tä faunista il^an, Sul^fimo 

et muuten morfiantaan eroittanut, »aan fanoi, futen neuloo 

oH: ,fe mun morfiameni, jofa »eren paitani ^^aita pe«* 

)ec!* ja antoi fen »erifen ^il^anfa fatfeeffi — 5Ro, tyttäret 

fcrä^t^mät Itänen ympärilleen flil^en, ja fofeloat peStä, l^ie* 

roa l^il^aa, minfä ttjoin^at, loaan ei läl^be loeri fittä. SBii* 

mein tulee fitte oifea morfianfin, fanoo: ^^antafaa mie pe* 

fen!" ja fun fenan puferfi loaan l^il^aa, niin loeri oli poi* 

feöfa. — ^Sämäl^än minun morfiameni!" fanoi fiitäSuI^* 

fimo, ja pääfl jo tyttären fera ^l^teen, ja »ei pnet omaan 

maa^nfa, joSfa pääfi ifänfä rinnalla elämäl^än; joS elet^» 

tänee »ieläfin, — ©en pituinen fe. 



Digitized 



by Google 



100 7. ^stti 9ttu^aara. 

f. 

^amee^td {a ©atafunnadta. 

JS^ben^aatutfta. td^an »etrattaiDia fertomuffta on tietaaffemme 
feuraatviHa !anfotUa: 

UnfatiUifiKa: ^atfo: !D^ag)^artf(i^c @agen, ^ard^en nnb 
(Sqal^Iungen t)0n 3o^ann (§^rafen 3J2ai(at^, 1 ^h, Stuttgart unb Su* 
bincjen 1837, ftttuja 172—183, fcrtomuöta: ,S)le S3rubcr*, jofa aMta 
faijpt famaan laatuun hin ©uomalainen tarina: „9liuta \a Sftoula', 
ivaan fttte foloeltuu tä^an. 

9)ZongoIia(aifi((a: Ufeampia meibfin tarinaamme roixooi'' 
iarsyxa paiffoia tatvataan !triag[a: ,,^{e ^^aten bed ä3ogba ^t^\n 
Q,\)inB', eine oftaftatifd^e ^elbenfage and bem mongolif^en itberfe^t 
»on 3. 3. ©d^mibt, ^etcrgburg unb 8eip§ig, 1839. 

gfluotfalaifillo: Äatfo: 8omif»et i @fptt« ^firab i ©fdnc 
loib borjan af betta dr^unbrabe, Sambom^minnen, utgifna af 9Uc0' 
loxöiuö, 8unb 1847, fertomuöta: »SHife ^e^r ^dmarc*, fl»ua 42 jo 
fcnidlfeiftd. 

Surjalaifilla: Äatfo: 3l3biornfett og 3)?oe, SHorfCe goffeeöen* 
tt)x, anbcn Ubgaöe, ©^riftiania 1852, 3fl:o 5, ftauloita 22—35, lerto* 
muöta: »SRigc *Peer 5h:cemer*. 

©aCfalaifida: ^atfo: (S5rimm, 5^nber- unb ^audmdrc^en, 
©ed^fte ^VL^o^abt, ©ottingcn 1850. erfter S3anb, Sffco 29, fiiöttloita 
175—183, fertomuöta: „S)er ^cufcl mit bcn brei golbenen kaaren'. 

9tand!alaifil(a: 5^atfo: Grässe, Gesta Bomanornm, 1842, 
T, 44 fitoua ja fcnjdlfeiftd. 

@uomc8fa on tdtd tarinaa firjoiteltu ufeammaöta moafun* 
na§ta. !0httttamadfa toiflnnodfa j^arj[a(an puolelta !ul!ee Kntti tietoja 
faamaan SapiMa. 

JSaIft tteboefa tattaioaa mxtita fattut matluStaedfanfa 
muntamaan tnoffitn ^offi, joSfa anotoat lepofiaa ma'ataf' 
fcttfa; mutta tumaöfa mafaff jo l&cttä ennen tullut »icraö, 
jofa oli rtfaS fctunnal^fojen !au|)^ta8, ja emSnta fun oli 
foiraana mtelä, tfännättä ei muuta parempaa pailfao ollut 



Digitized 



by Google 



7. «nttl ?>ttu^aara. 101 

tvktaiUm^a, tx>aan mnxooi l^eibät tallin ^HftDe, joS fäioifi 
ftellä oleminen. SRiel^et olimat fitl^en t^^t^tväifet, ja ntent^ 
n>ät matfaStaan ivaj^neinä neuiootuQe ^oftaOenfa, jofifa oli^ 
fin oimaOtnen l^eibän leioätä, lun fattui olemaan launiS 
ju»iatfa. SWa*ate8fa fieHa funlui l^eiHe f^bän^fin aifana 
fitrfea rmhitaö tntoaäta; fiUä emäntä oli f^nn^ttämifen Ii* 
iDUtdfa; ja tietäjät l^eräfiiöät täötä. Soinen l^ciStä f anoi to» 
u>erilleen: ,antad tnota tvaimoa fitumadta, fotoin on Itänen 
ruihttnStaan furfea fuuHa*. — ^@i ole »ielä auttamifen 
aifa*, maötafi ioan^em|)i tietäjä, laantuen toifeHe f^rdlenfä. 
— „Äa, ainal^an on aifa tatioittaeöfa ja l^ätä apua »aatii*, 
»afunttt toinen, närfäöt^en toteerinfa i^nl^etta. — ,5Ro, jo 
^ntä olenlin auttanut, miniä olen moinut^, laufui tuoSta 
;)äättetäjä; ja famaOa Itänen tata fanoeSfa olilin emännällä 
jo ^)ient |)oiIainen f^Piöfä. Soinen mie^ fiitä taaöfin »irl^ 
laa toifeQe: .^no, minläl^än lainen mieS fiitä Ia))feeta au 
lanaan tulee?' — ,,8uultaffeni tulee fiitä tuon riBaan 
Iau:p:piaan ))eril[{nen, jola n^t tutoadfa tfiiä on", loaBtafl 
paatitta\af ja {paneutui fiitä taaS manata. 

Wtapai oQafaan; tanppia^, jola ei la^fen itiulta tu» 
madfa raul^aa faanut, fattui px^aUa lämeDeSfään tädin \)lu 
fiitä luulemaan tietäjien ledludtelemifen, jola laifen ^otä 
fittc ajattelutti Isäntä, ett'ei ^än unta filmiinfä faanut. 
StmeQedfaan afiata :päätti l^än loiimeinlin joKalin leinon 
kuluttaa fe ^öllä f^nt^n^t lapfi, ett'ei tietäjien ennu8tu§ 
toteen Iä»ifi. ©iinä ailomuffcSfa Iä»i l^än aamuifeHa 
motfilätfen pahtVie, furlutteli pntä, lun niin lo^l^äKä mie* 
^eUä monta ladta oli, ja f)^9fi laioaluubella Itänen Q7a6ta< 
f^nt^n^ttä :potIaa ottola)>feIfenfa, niin ^än, joUa loaraa oli 
enemmän, laSloattaifi fen miel^elft. 9to, manl^emmat, joiUa 
oli monta laSta elätettätvänä enneStänfä, fuoStuiU)at tuu« 
maan lun fuoStuiioatlin, toiu)oe8faan Ia))fenfa fen tillaan 
miehen l^uoStadfa paremman onnen läfittöloän lun U\)^ 
\)aSI\a iobiefanfa, ja antoitvat fen nuorimman ^öUä f);nt^» 
men ^oilanfa fau:p))iaan ladioatettatoalfi. ^auf))}ia@, jonla 



min % 



Digitized 



by Google 



102 7. 9iiiti 9)tttt^aara. 

mieli ^\)wait^x tata, foli t^t^b^teOä äitiä jod toUalin ia 
antoi l^&neQe rallaa toiStenfin (aSten laStoatuIfefft; iDaan 
itfe lälfi pxmett otto))oifanfa lanSfa mofietä matlaanfa, "fyt^ 
toxMSin ftta, lun n\)t ^tfxoan lanpatt luuli tel^neenfa. 8adta 
loiltaan oli fuitenfin mielenfä mueta. %it lun taipaUeda 
Inlfi f^nfön ntetf&n Ihaili, niin ^oiflefi la))fen !anSfa tie« 
pviokzn lo^ta, ja xxipniii fen otto^oifanfa pmxn l^aoraan 
ftnne, että luoleel^an n^t ainalin fe Itänen periOifenfä met^ 
jään, \a mieSten ennndtue fä^f^i t^l^jäffi. äSaan miienfä^ 
fattuifaan feilla? Siuölin oli lan^^piaS nal^Ialnotmanfa londfa 
läl^ten^t ebeOenfä, minne oli ailomud, niin ))äät^i))a met^ 
fäStäjä lulfemaan fttä famaa tain)alta fen f^nlän metfän 
läpi ftitä, jo8ta fätoi lap^tn itiu Itänette forioiin 6eti. — 
S:ämä läl^tee ääntä lol^bin fä^mään, ja näfee n^t ihmeet 
fenfä picnofen poifalapfen pnun l^aaraöfa riippuman, fituen 
ftinä futleaStt SuSKn Icffilään metfäfitäjä tämän, niin 
la^^nft puul^nn loilta, otti lapfen fieltä alaS ja lantoi toaaU 
teiben peitoi^a lotiinfa. ©iettä l^anffi la^sfette imettäjän 
fltte ja xnpeii !adn>attamaan fitä niininn omaa ladtanfa 
aindia. ©tHä tacoin tnliRn puKfa ja !auni8 poita \)a^ 
nata, \a faötoatnöifänfä nimitti PnetSlntilfi; mutta f^tän 
jtfiot, fun fuulitoat Itänen oifcan fuluperänfä, alfoitoat liifa* 
nimeltä fanoa ^ntä ?)uu]^aaraffi, jo8ta tottui latffi muufe 
fin fifte lutfumaan ^äntä ftHä Sintti ^uul^aaran nimettä. 

^lui muofia tuohta, mifä lie muuban f^mmenfunta 
jo hilunut, ja Sintti fiHä »alin laöiooi miel^efft, niin fat* 
tnipa fetran fe entinen letunnal^fojen Iau|)))ia8 fuRemaan 
»anl^oja jälfiänfä ja poxfte\x mattaUaarx metfäfltäjän fotiin 
^öffi, lun ei fen fotoemmin tal^tonut mottiläifcn luona 
fä^bä, jolta l^än muinoin lap^m oli »ieni^t. ^ötä oHeö* 
fanfa taloöfa fuuli l^än talon nuorta mieötä fanotta»an 
Sintti ^uul^aataffi, jo!a luului oubolta l^änefltä* ÄummaS* 
tetten fitä f^f^i »iimeinfin ifännältä, mietä poita fen niin 
il^meeHifen nimen oli faanut. Salon ifäntä fertoi fiitä 
a|tan, fanoi pmxx l^aaraöta K^täneenfä fen poi^an lop'\tm 



Digitized 



by Google 



7. «Utti 9)ntt^ata. 103 

|a fttte 0tto))ot'aIfeen faStDattaneenfa Itänet, fun ei t^eDaän 
^äneDa laita oDnt, ja fetottti isieraalle, zita fiita fe on 
poxla fen litlantmettfa faanut. £au)))){ae fcitfal^tt ifännatt 
:)>]t]^etta ja artoaft lofo aftan ))erin po^in inoita, toaan ei 
timatdfttt mieltänfa uiuiDe. ©anoil^an ivaan: .rno, ^tp^an 
n\)t juttu oK ioa§ta, tmpaS fummem))aa ole i^ädfani fuul» 
iut!' !Kuuta ei toitBaitttt mitään, oli unl^ol^tannnaan lofo 
aftan ja paneutui manata, mutta mieleSfään anoeli letnoa 
toaan, miQä l^än fen poVan toxtla l^uRaan faattaift, etfet 
tietäjien ennuStud toteen tatox^, jofa t)f)a toaan lainoitti 
^äntä* 

^itäd oQafaan; btlui ^on feutu ja aamu tuli, niin 
alfaa fau)>))ia8 ^»ul^uteDa ifäntää, f anoa: .^olifi tärfeätä 
aftata lotiini, xoaan en malttaifi itfe matfattani palata, 
eitöll^än joutaift tämä teibän otto))oifanne minulta ftnne 
firjaa »iemäl^än?'' — ,^a, eifö tuo fiffi joutane*, loaStafi 
tfäntä, ja pani Sintin ritlaan mieleen afiata lä^mään, toi:> 
tooat lanppiaalta l^^ioän ^alfinnon faaioanfa. kauppiaalla 
luttenfin oli pa^a mieleSfä n^aan. ^irjal^anfa oli l^än pii^ 
ian\)t Iotin)ä'elIenfä taStt)n ottaa firjan tuoja faifen moIo« 
min fiinni ja l^irttää Itänet lartanon lupeeQa laSioatDaan 
foiiouun. ^ntti ei tietänet iuodta mitään eifä pefänn^t 
petosta, loaan läifi afiaOeen jttä lauppiaan firjaa n)ie« 
mään, niinfun ifäntä oli fädlen^t. ^äitt)äfauben fufet» 
tuanfa, tuli l^än muutaman louoren juurelle, jodfa oli pui» 
^n fuojaSfa fammaleen pääUä foma letoätä, niin istuutui 
mäf^IftSfään ftil^en ja nuffui tietämättään fifeädti, fe faup» 
piaan lähettämä firja fäbeflfä. Sattuipa famaöfa faffi tei* 
niä !uUemaan tietä m^dten fiitä ja näfitt>ät (irjan mafaa» 
jan ]^9ppifiiefä, niin ottiioat foiruulfidfaan fen luleaffenfa. 
9lä^t9änfä mitä fiil^en oli lirjoitettu, äll^fitoät firjoittajan 
lamaluuben, ja päättin^ät puolestaan pettää n^t Isäntä. 
äRatfoiOanfa olijat moneSti jo lauppiaan lobiSfa fä^neet 
ja tunfimat lofo talon tomannon l^^mäSti, miUä fannaQa 
fteOä laiffi oli, niin iStui toinen l^eiStä fiioeae ja piirft 



Digitized 



by Google 



104 7. ^tti §)]iit^ata. 

fai]))f)taatt tirjoituSlaatuuit totfen färjottuffen, fodfa tfätmoit 
ta^txf muuttui jarft&nfa toifefft. „^mt tam&n Itrjan fnVeU 
taja pmVit tu(ee% fanottitn lirjadfa, ^ftOe »äittamattmästt 
pitaa mun t^tt&rem annettaman loaimolft^ mintun fen itfe 
olen luuhannut, mutta fotroni 3Rudti^ jota atXaa \o rx>m^ 
l^oiKaan l^orata, :pttäa iaHttVia mofomin fibottamon nuora 
taulaan \a l^irtettamon pi^aVia tatoamaan totmuun. 9lam& 
minun tädf^ni oloat tiiretmmittäin tel^täQ7ät, ennentun itfe 
totiini palaan f muuten ette il^adtu lauf^^aanne". — @aa« 
tuanfa tämm5i)en tirjan :piinet^ffi, ^ani teinit fen mataa» 
\an ^ppx\xxn \a lätfimät matlaanfa l^erattämättä poxtaa, 
jota ei tietänet toto afiaSta mitään. 

^itanfa ma^attuaan l^eräfi 9ntti ^nn^axa une^tanfa 
(alatien ebeQenfä \a adtui fiitä n^t uutterasti, tunne tuli 
tau))))iaan totiin, ioSfa antoi tirjan talon tt)ä'elle ludetta» 
n)at[i. @mäntä ottaa tirjan ja lutee fen taittien tuuDen 
tointa. 9l0f mitäs ; olil^an fe itääntun tummaa tämmöinen 
tädtti laeista, UDaan tnn tunnettiin lirja ifännän telemätft, 
ei tä^n^t afiata arioekminen, mutta annettiin talon t^tär 
^ntti ^nn^aaxaUt n^aimotft ja u^anl^a SRuSti rii)>uStettitn 
tuioan tu^eeOa ta8u7aU)aan fuureen toimuun/ niintun ttr» 
jadfa oli fanottu. 

^ului muutama miitto fiitä, niin tuli itfe ifäntä to^ 
iiin[a, ja näti jo etäättä jontun muStan roittun^an taCm 
luona tadtt)att)aefa toimuSfa. Sl^aStuen fitä, tun luuli hintti 
^uu^aaran n^t fiinä rii^^uman, fimalft tau))))iad ruoStaOa 
^etooiätanfa joutuatfeen |n^aanfa, ja fanoi itfetfenfä: ,,alpa* 
9ntti tnlta, jotoS l^iljantin fiinä tiitut, etikan enää l^^m^^t^^ 
täni ptxintl" ©amaUa pääfitin talolle, roaaxt mitmta% 
muuttuitaan tädfä nt)t mielenfä, tun U)anl^an uStoKifen 
^Dhtdtinfa näti tuolijana toimuSfa ja ^ntti ^huil^aran 
muun totimä'en feuraftfa eläjänä maStaanfa tuleman! @i» 
l^än ftitä tuitentaan U)i]^aanfa nä^ttän^t, fitfi oli äl^ä tott^ 
toaaxi tiebudteli emännältään afiata, jolta tuuli n^i tait% 
miten lähettämä tirjanfa oli u^äännett^, jonfa mutaan Sbitti 



Digitized 



by Google 



7. «ntti fhm^aora. 105 

^uu^aata it^t oli xs>awtfn& taloina. ®t{t5 meni Slnttn f)»* 
l^eeDe fltte, tenoe^ti jälttä ja fanot: ^no, ftnä btn olet n\)t 
mun tvSM^xd, \a tmtltaiDaeti ferran tulet fatfen l^^tD^^teni 
^erimäl^än, min ))tta&]^ätt joDatin te^oDa fun mun ^^»^^t» 
t&nt ansaita. Stailtn iläni olen anoeOut ftta, taita tlama^ 
Mno tl^mtfene olifi onneBifin, ja joubutn totimeinfin tanp^ 
piaatfi; toacat fitl^en tohnttuffeeni olen n^t f^Hadt^n^t ja 
l^aluoifin tietää, raita t^d mhiuDe atouDiftn on lattiSta. 
®en tiebon faantaan läl^be finfi n^t, luPe ^ol^jolaan ja 
I9f9 Soulilta, miSfä il^minen ))ar^atmman onnenfa on ta* 
flttäioä. ©tttfi lun tiebon faanet, ^alaa tänne !otiifi fitte'. 

Sntti fun ei )>ePänn9t ^etodta, fnoStui af))infa VDaa* 
tintuffeen eifä ajateDutfaan fitä, että ^änen fiQe mattaDe 
btfatieS toiioottitn jäätt)änlin; loaan fai [auioan !äteenfä ja 
läfft aHfpin^a p\)\)tämSia tietoa l^afemal^an. Sdtuu, aStnu 
l^9tt>än aifaa ebeOenfä, niin tulee ^innutnen Q7Uori taida 
^iibenlaDio femmoinen tt)a8taan l^äneDe, ja l^atjaQa feifoo 
julmonnäfdinen, l^irmuifen piitä mieS, jola ^ääOfänfä Ian« 
nattaa ifon joufon ^itoiä ja jonfa (atidfa tal^belfan tuuIiS» 
paata pii&a pefänfä. %äm& leffii Sbttin ja tt)\x^\) Upptaiti: 
^minnefä, poita^m, matfufltat?^ — ,,3Renen f)o^joIaan 
tiebudtantaan ^oul^elta, miSfä il^minen ))arl^aan onnenfa on 
!ättttä»ä% »a8tafi Sintti. — ,,9Min<)ä aja, »eiffonen, tai* 
nunfin afiani'', fanoi jättiläinen, ,minuDa on tarina, jola 
ennen !adwoi launiöta l^ebelmää l^^toä^ti, »aan n^t ]^o« 
ntel^tuu toaan; tt)\\) neun^oa ftil^en, ntiQä tarinani faifin))a« 
rannetutfi, niin annan i^arl^aintman oriini ajaalfeft". — 
,@aan ma tuon T^f9ä\ ivaetafi Sntti, otti jättiläifeltä 
^iiben oriin ajaaffenfa, ja läffi matfaanfa. 

Sonfun oifaa ajettuanja, tuuli l^än l^irmutfen j^ti« 
nän, ja maa alfoi jäfidtä. £)ubo@tuen fitä rienfi l^än 
fiireeiti ebeOenfä ja tuli tuofion ajettuanfa fuuren fi^ifen 
linnan luolfe, joSfa ^n nxft tl^meet näfi »adta. ginnan 
)}0rtaiOa fetfoo ifofaSttuinen, ^inoeänpitfä mieS, [uuri fum« 
»otoin otoain läbefifä. 2;oifinaan aina ))ul^altaa fen aivaU 



Digitized 



by Google 



106 7. Knttt |)tttt^aara. 

menfa I&))een \a lopettelee fttte aukaista otoea, \x>aan twx ei 
[aa aioainta luRoon, niin n^rfiDäan tömietää omUe, että 
laifni tienoot 9m))ätilt& \a linnan |>eru9tne rxxipifi. — 
Sontuedfaan t&mm£ifeen föl^Iföän, mifä taSfa oli, failäl^ti 
antti ))arfa jatsin pa^aiti, ett& oifein l^onfut totifim&t 
jaraSfa, »aan !un ennätti tottna j^rälfä&n enfinnä, niin 
miel^iet^i ftitä iäOenfä, ja lal^eSt^i poxtaiVia feifojata rol^^ 
leaSti, tel^ben l^^män p&itoan famaOa. S^oinen n^aiffa fun« 
tnfftdfaan {^nfi lonoanfa ta^nSta, läfint^i tenoel^timät Iunl« 
tuanfa Anttiin pain \a tt)\r)t: ,mil^in!ä, ^oifafeni, menet?' 
— „Wttmn 9>ol^jolaan', fanoi llntti, ^tiebuetamaan Son^ 
laelta, mief& il^minen )}at^an onnenfa on läftttama'. — 
»9lo, fun finne menet*, fanoi jättiläinen, „ota, »eittonen, 
mnnfin aftani ajaaffeft; lunlnSta famaUa, mief& mun lin« 
nani oifeat avaimet oioat, fun en min& otDea ]aa avCaxA^ 
tulfi. 3od tuot tiebon afiaStant, faat :palateefaft ^arl^aim^ 
man aarteeni t^allaffi". — ,Aa, faan ma tuon fuulud» 
teOa', tt^aStafi hintti, peitti j&ttilätfelle ^^loädtit ja lätfi 
ebeDenfa taaS. ^antM tun oli fe ^iiben otit ajettaioana, 
niin matfaa teli lujaSti ja tuolion furettuanfa näit taa8« 
Iin ^iiben linnan ebeSfänfä, jota oli tt)uoti famanlainen 
fun entifetlin. äBuoreHa Ia§»oi fuuri, torlea Ikonia, jonla 
latn^aefa ietni jättiläinen, l^irmuifen ^itlä lei^äö läbeSfä. 
aRaadfa :paloi ifo »alfea ja :puu0fa«i8tuja läridti feil^ää^ 
fään fofonaidia l^irioea tuleSfa. Audiin fefftfään jättiläinen 
^ntin tuleioaffi, niin alfoi ))u]^utella ^äntä, fanoi: ,toubu, 
joubu poilafeni, faamaan muutaman :))aiÖti))alaifen fuu^ufi 
ftttäfin!* — Sintti, jonfa nälfä furni fuolia ifään, ei ax^ 
iDellutfaan tuKeSfanfa, ttaan ajaa famal^utti ftUä l^toäSä 
oriillaan u^uoreUe, joSfa oli pa\itx n^t UHilmiina. @^0' 
t^änfä l^irioen liljaa t^Uältel^en fttnä, mieli l^än läl^teä 
matfaanfa; n^aan :pnn8fa istuja ))u]^eiilanfa U)iiQ79tteli Isäntä, 
f^f^i: ,mtnnetä ftnuKa femmoinen fiire on, ja millin ftna 
täättä ntjt ai^ot?- — .«fonma^an ^o^jofaan", »aJtafi 
^ntti, ytiebudtamaan Soul^elta, miSfä il^mtnen )>ar]^aimman 



Digitized 



by Google 



7. «ntti fhm^oro. 107 

otmm^a on Uftttama'. — „9lo, lun fimte lienee matfafi', 
fanot jatttlameit, ,ttebueta)}a feftn, miift minun ilani täaDa 
pvati^a tarfit)\) tStno. 24>tftnaan toli foan J^imen eli nmnn 
tlaxoan jontin leiJ^fiäOäni tatooitetnfft, toaan (un ei metfa 
faalidta fuo, olen monediifin nalfaan fuolemadfa'. — ^%xt^ 
buStanmal^n aftaft', maStaft Sntti ja fanottuanfa jättiläi* 
feDe liitoffet ruu'adta, ^tfifpa[i l^an oriinfa felfaän \a lafft 
ajamal^an fiitä. 

kvifXi "^tftoan matfaa taai, minla aiha lienee luKe» 
nutfin, niin tulee fuuri jofi eteen. Saman on tannadfa 
pitnontn toenne [a n)en]^eed[ä idtuu toanl^, (ouffuleufainen 
atta, mela fainalodfa. 9lo, 9[ntti lun ei ^li ^ääetaffeen 
muuta neutt>oa näl^n^t, alfoi ))ul^utella menl^eSfa idtujata, 
hf^\)x: ,))aäftftfo teiban loenl^eeefanne matfamied jo'en ^oiffi?" 
— ,|)aafee tofi*, toaötafi affa, ,,tätjtto^]&att ftffi toistaan 
auteKa, »aan minne))a l^eiootfenne jätätte?" — r,2;ä]^än jä« 
tän rannaOe fitfi (un mat(altani ))alaan, l^^mä^ä taaSfa 
nä(^^ ]^eini((o (aflroatoan*, fanoi Sintti, (iinnitti oriinfa 
fiil^en, ja itfe meni mcnl^ccfen a(an luo(fe. 3o'en ^li (uPct* 
taedfa nodtaa atla fttte ))u]^een, ja (^f^^ antilta: i^midtä 
{au(aa ja millä afiaOa tämä toietaS ompXf (un näin {au« 
(aifia maita MtttV — ,@icltä ja ficltä\ fanoi Sintti, 
„(uren ^ol^jolaan (^f^mäl^än Soul^elta, midfä il^minen pax^ 
^aan onnenfa on (äfittättä; liefo :pit(ältä(in mielä mat{ani 
p&a^nV — ,@x ole (au(ana enää Soulien (oti'', »aötafi 
a{fa, ,^i'ammadtaan olette jo mat(anne :päädfä, MUtaa^an 
maalle ^äädt^änne fuoraan ebeDenne, niin (ol^ta on ^ol^jola 
nä(9tt)iefä; maan (un finne riennätte, tiebudteKaa, l^^mä 
toieraS, minun(in afiatani, mi{fi mun ))ääfemättdmädti tä^^ 
t^^ mat(aamia tämän jo^en ^li faateKa, neljä(9mmentä 
ai'aetai(aa olen tätä lautturin t^ötä täefä jo toimittanut 
ja l^aluaifin n^t manl^oiDani mifaStani eron faaba". — 
ySiebuStanmal^an afiafi", madtaft Sintti, fanoi maaOe pa&i^ 
t^änfä a{alle {iito(fet faattamaäta, ja lä(fi jaKafin astumaan 
ebeHenfä. @i (au(aa (ul(enut(aan fiitä, (un tuli jo a^ntvi 



Digitized 



by Google 



108 7. Unttt 9)uu^aaro. 

maat maStaan Isäntä ja loilta altot jo talofin mtt^a. 9inhx, 
jofa afatt pn^e^^ta ama\i ioix^tUa täSfä n^t lotiiifa oIc« 
tt)an, a§tm tnä*en rintaa pihaan ja pieltä tumaan. 

BkMpä ei fattumitfaan emäntä fotiinfa, t^tär toaan 
oli ^ffinään tun^adfa ja ^o^bän luona aluSteli taitinata. 
Sintti tuojaan tuHeöfanfa l^tjtoan ^aitt>än tefi tyttärelle \a 
Iätt)i latoitfaDe iStumal^an, jo§ta mäihän at^an paix^ta aitoi 
f^fcttä cmäntätä, olifo tuo mi8fä. — ^Qi ole n^t äitini 
totona", toaötoft t^ttö; »»aan htn joutanette obottamaan 
iltaan aSti, f^Hä fe ^ölft totiin tulee^ — Äuultuanfa tä« 
män jäi ISntti ^uul^aara iltaa obottamaan fii^en ja aitoi 
aifanfa tulutfi niitä näitä l^aaötella tyttären tanÄfa, jota 
taa@ )>uole8taan t^feli Itäneitä, miStä tämä toierad oli \a 
mitä afiana, tun näin etäiftä maita toaelfi. — ^©ieltä ja 
fieltä olen% madtafi Sintti, »olifi äibiltänne tailenlaiSta 
tiebuöteltaioaa »äl^äifen*. ©amaHa ^jul^ui m^ö8 afianfa, 
joista ^n tietoa l^aluft. — »O^ol^!'' fanoi Sintin puJ^n^ 
maöta päa^tt)a t^tto, „ette^ä »äl^iä f^feletään, tnStin niistä 
äitini tietoa antaataan fcmmoifiSta; »aan joS tuulette mi* 
nua, »oin el^tä afioiStanne fetoän tutatieS faaba. Dltaa 
»aroillanne täSfä, tun äitini iltaifeKa totiin tulee, ja men* 
fää uunin ta'afje piiloon, ttVtx l^än teitä nä'e, niin »oitte 
tarttaan tuuntelemaKa, mitä me teStenämme puljumme, f^^ 
f^ttämietänne tiebon faaba ja \)bM fitte falaa pt^rtiä täältä 
mattaanne*. Oli, na'et, ^joita ^JulSta ja tauni^, niin tt^U 
tären Uxoi fäälitfi Isäntä. 

Sintti ^nu^aaxa afut n^t taiten paixoaa tyttären 
luona tu»a6fa, joSfa tului aita l^aaSteUeSfa, maan tun ilta 
tuli, meni jo uunin taatfe, niintun neutoo oli, obotta*' 
maan emännän tulemista totiin. OUa oletteli piiloSfaan 
fieQä aina ilta^^fl^ön paatta, niin jo ))alaatin ^oul^i f^^ 
Iästä ja alfaa tyttäreltään tuuluSteOa, olito Itänen :|)0tteSfa 
oQeSfaan tä^n^t »ieraSta tetään. — f,MrDi täSfä muuban 
mieS, joDa niitä näitä oli I^f^ttäteiä", »aStafi t^tär, ,»aan 
fmi ette totiin fattuneet, rienfi ebeDenfä täStä faabalfeen 



Digitized 



by Google 



1. Kntii 9>ttu6aara. 109 

aftotStaan tietoa muiltaV — ,D^l^ fanot Soitl^i, ^mii&pa 
m oKft mma tietänet, jota tietatft muui))atemmm; toaan 
fattotfoS fc mte8, mitä J^äncHä oli f^f^miSta?* — ,,©attoi* 
]^n tuo", loaStaft t^tär, ,enftnitaftn hadni tiebu§taU)an 
fita, midfa il^minen patf)aimman onnenfa on föfittama'. 
— ^S:>l\p(a ^&n U)ielad tiebudtaja, btn femmoifta !9feli', 
toidtoi Sottl^i ,,tu8lin olifin minä fitä ilmoittanutfaan^ 
toacca t^l^jään fttä n^t mniltalin tiebuStellaan, lun ei mi« 
nnlta nmtooa faatu. @ttä ei fen mieleen aftata tiebä toi» 
nen maailmaSfa !un minä, eniä neuloo fttä minäfään mie» 
leKäni mniOe, loaan tun taadfa n^t pul^eeffi tuli, niin faan 
ma tuon fanoa: ,))at]^atmman onnenfa läfittää il^minen 
maata lainaamalla; ^uut )}itää juurineen n^äännettämän 
maasta, fitoet (annettaman fofoil^tn (aiRi ja ptltoa ptttaU 
taman fiaan'. — ^itinfä »aötattua täl^än, jatfoi t^tär 
pn^ten^a, fanoi: ,toifeffeen tiebuSteli mied fttä, mifä erään 
jättiläifen tarl^ada on, (un fe n^t on l^omel^tumaSfa ja en« 
ntn on (a8n)anut faunista l^ebelmää I^9n)ä8ti'. — ^^^U 
poiti tuonfin olifin toaStannut*, »irffoi goul^i, »fen jätti» 
läifen tarl^aSfa elää mato, jofa fen tuimaa l^engeKänfä, fe 
(un ta|}ettatfi fe mato (al^ben (iven mäliSfä, niin ^arantfi 
tarina taai jäQenfä ja (aSmaifi ^ebelmää (un enneuHn; (4» 
f9{{de n^ieraS muuta(in?'' — ^ontal^an fillä oli (^f^ttä» 
loää", toaStafi t^tär, „muuban jättiläinen ei (uu(unut Iin» 
naanfa ))ääfen)än, niin (uulu0te(i matfamieS fttä, mi^in 
oi(eat linnan an^aimet ovat tulleet, (un ei miUään (einon 
faaba oioea au(i*. — ^9lo, oli|)a8 fe(in (^f^ttä»ä!* fanoi 
goul^i, ,))orta{ben aQa^an aioaimet on^at, et muuta (un 
noStettaifi ))ääQimäifet porrae{itoet ))ai(a[tanfa, niin fieltä 
ne lo^bettäifi; maan toitlSXbi rnxei muuta (^feli?' — 
^^^feli', fanoi t^tär, ,(uu(ui muuban jättiläinen taaS laU 
(en i(änfä istuneen ^uuSfa, niin (^feli l^änen(in fei((aanfa 
fe mieS, mxM ))uuSfa istuja maalaan paafi^i\ — ,9lo, ei 
tuo]^on(aan paiioa tarmittaifi'', toxicttoi ^oul^i, ^ei muuta 
(un anoattaifi ie))f)äifeG[ä faumaKa ))uun juureen äl^mätä, 



Digitized 



by Google 



110 7. ^ntH 9>utt^aata. 

niin Iatma))uoIi Mtana ^utoatfi maalaan ja mte3 famaffa 
landfa ja paäfift (tiffumaan minne tal^tonfa; eil^än muuta 
cnaa Ke fc mtc8 f^f^n^t?" — ,,SBtcIa f^f^f f{tä\ fanoi 
t\)tax, ^mttcn fe affa lautturin ttJtr*a8ta paä^i^x, jofa wens» 
l^eeöfäan tuotta matlaawta jo'cn ^li faattaa*. — „SBoi^)a8 
fitäKn alfaa, miten on »aJ^a^al^inen!* laufui gou|t, ,hm 
cnftmotnen ^lttt)ietätt)a tulee, faattatft Itänet jo'en ^li. toaan 
l^^ppäifi rantaan tultae8[a ttfe ebeltä maatte ja mafematta 
fanta^jaättäan furioafeifi »enl^een tafaft, fanoen: minä lä^» 
ben tästä, ftnä jäät fiil^en! niin ftttäpn lautturin t^oötä 
^)ääjtft ja toinen perifi »ifan; jofoS Io))^ui n^t f^f^ttä» 
xoatV — ,^o\ »aötaff t^tär, ,tx n^t enää muuta fe 
matfamieö f^f^n^t*. 

Sfntti Puul^aara piiloöfaan uunin tafana fuunteli l^ci* 
bän pnf)etn\a ja pani Soulien maStauffet mieleenfä l^^n^ädti, 
obottaen tilai[uutta päältä tietoineen fieltä ^)oi8. ?llo, ei 
aifaalaan, tun luuli jo htoan for8naamifen tun^aSta, joSta 
fun arttjafi Soulien n^t mafaanjan, niin laöfeutui l&iljaa 
:piiIo8taan (attiatte ja tuifi mar^^aifittaan "Riipien oivette. 
©iitä pn\a^tx l^än fuffelaan pilaatte, ja läffi fiireefiti fulfe» 
maan lotiinfa, jodta joututlin tointa jo'en rantaan taa8, 
jo8fa fe maniaa affa i8tui toenl^eeäfään niintun ennenfin. 
S:ämä fun feffii Sintin, l^uutaa n^enl^eeötään l^eti: Jäitte* 
fo8, tt)ierae«»fulta, tiebon afiaötani?" — ^©ain, mifäpä 
faabeöfani", »irffoi Sintti ?)uu]^aara, ,»aan faatal^an en* 
finnä jo'en ^li, fttte fanon afiafi*. — Slffa oli taffan toaU 
miö ja faattoi Sintin toifeen rantaan, joöfa uubettenfa tie^ 
buöteli afiataan, miten lautturin »ifaöta ^JÖäfift. — • ^©lä* 
pn l^ätäele*, »aStaft Sintti, Jun n^t toinen fufa jo^en 
^li ^J^rfii, niin läl^be faattamaan niinlun ennenfin, tvaan 
elä rantaan tultua maaVi^ p&aita, mutta ]^W«ä it[^ ^^^^Kä 
rannattc ja furioaa »afemaffa fanta^JÖäHäfi »enl^e jofcen 
tafafi, fanoen: minä läl^ben täötä, finä jäät fiil^en! niin 
ftttä olet ioir'a8tafi irti ja toinen jää^ji fiaafi*. 



Digitized 



by Google 



7. «tttti 9>i»il|^aara. 111 

%atam n^t x^aitni alfa, tefi ^ntiOe monet Iiito!fet 
neiiiDodia, ja iehttttnt loenl^eefenfä iaai obottaaffeen fetä 
tuleioalft, joOe »trfanfa l^eitt&ift; tniitta Sintti otti tan<> 
naUe jättämän otiinfa ja läfft ajamaan ftUä fotiinfa, minfä 
ennätti. SRatlaUaan tuli fttte ftlle iPUoreUe taad, joSfa 
tuHedfaan loimen liljaa oli f^on^t. ®tinä jättiläinen i§tui 
l^ongan latn^adfa ipielä, niinfun ennenftn, ja l^uuft jo tavXaa 
StnttDe: ,tertt)e, poifafeni, faitfo tietoa aftaätani?' - Mi^ 
l&pa faabeSfani', toa^tafi 9ntti, ^xoaan malta tt)ä]^ätfen'. 
@tttä UtDx fitte le^päfantt)an taittamaSfa täteenfä, ja ftHä 
I^obä äl^mäfi l^ongan junreen, niin latn^a^uoli fultana pn^ 
bota ro^fal^ti maalaan ja jättiläinen fiinä ^l^tenä m^M. 
Scimä fun jaroiUeen p&&[x, alfoi ^\)ppia, leiffua iloiSfanfa 
ja fanoi ^ntiQe tnoiia: ,finä fun tämän atmot^dn teit 
minulle ja ^uuSta maalaan paaiHi, miUapa n^t :palfitfen 
ftto?" — ^@n »aabi palffaa mitään'', »irPtoi Sintti, ^»aan 
jo6 laajaa mitä antanet, anna muutama offa taaSta l^ongan 
lattt>a8ta, jofifa maalaan |)utoftt*. — ^9lo, faat niitä', fa» 
noi jättiläinen ja taitteli l^^toän joulon niitä fulta»o!fia 
ftito fatfennee«ta latwatertufita antitte lal^jalft. — ,Äii* 
toffet antamastanne", [anoi Sintti, Jaanmal^an nätHä n^t 
]^ett)oi§tani l^ofua', noufi otiinfa felfään ja ajoi ebeQenfä. 

©iitä tuli n^t ojae§fa toinen linna eteen, joöfa feifoi 
jättiläinen portaillfo, avoain läbeöfä. ©iHe neutooi Sintti 
linnan aioaimet ^ortaiben alta, ja fai jättiläifen ^arl^aim» 
matt aarteen |)alfa6ta, niinfun oli lumattufin, ja ajoi niine 
tamoToineen ebeQenfä, funne tuli lolmanteen »^iiben Iin* 
naan, jonfa i^altijalta fen «^iiben otiin oli ajaatfeen faanut. 
©iinä fun ilmoitti, miten jättiläifen tarina ftitä paranifi, 
fun tapettoifi fe mato, jofa fen l^engeUään fuiioafi, niin 
fai ftitä l^^mäatä fen ^iiben otiin omaffenfa ja ajoi fttlä 
aina fotiinfa adti 

SääQä appi l^ämmäSt^^ fitä, fun n^t Sintti 9>uu* 
^axa fotiin tuli, jota toitooi jo fuoHeeffi, ja f^f^^ fuutuf*' 
fiefaan Itäneitä: ,jofo6 n^t f^f^ttälväStäfi tiebon fait, fun 



Digitized 



by Google 



112 7. ^ntti 9>tttt^aara. 

jo totiin palajtt?' — ,9aiifä<)a faabcäfoni!' m&tafx «ntti, 
^10 on aftani tiebuStcItu*. — »9lo, miöfopa il^mincn pai- 
^aimmon onnenfa fäfittääpi?' f^f^i fauppioö. — ,^ar* 
^aimman cnnenfa fäftttää tl^minen maata taiioamaQa', 
loadtaft ^ntti, y))uut ptt&ä juurineen iDaännettamän maaSta, 
livoit fannettaman {oloil^in faiffi ja fitl^en peltoa pettaita^ 
man fiaan, femmoinen on Soul^elta ofoituö*. — 9lo, fe^an 
Iaitt)e(t n^t faup^taan f^bantä, tun ei »ieläfa&n toanot)^ 
taan ))äädf9t, »aan fiitafoS toaMa mielenfä pa^at\i tatoXf 
lun fai tietää, minfa rilfauben ^ntti matfadaan cli faa« 
nut. ftabel^tien fita l^än ei enää toimeen tullut fobtdfanfo, 
tt)aan jätti {ofo talonfa ^ntti ^uul^aaran Fotfottatoaffi ja 
läfft Mltmaan famoja teitä fun ^ntti!in, faabatfenfa fiOä 
matfaDa mofoman l^^to^^ben ferät^tfi l^änfin. ^Fettuanfa 
jon{un aifaa ebeQenfä tulifin fiitä faman jo^en xantaatif 
joihon Snttitin matfallanfa, ja pr)xti ^litfe ^äädtä. @itnä 
ietuu fe voanifa aHa ipenl^eeSfään, niinfun ennenlin, obo^ 
telien ifetä tuleioaffi, joQc toirfanfa l^eittätfi, niin fe mie* 
ledänfä läl^tee fau^))iadta ^li loiemään, waan Inn oltiin jo 
rantaan ^ääfemädfä, ^\ippä\i itfe ebeltä maaDe, ja futmafi 
n)af emalia Ianta|)ääIIään loenl^että joteen talaft, fanoen: 
„minä läl^bcn täötä, jtnä jäät fiil^en!' — Säöta jäi «9* 
fe fetunnal^Iojen tau^))iad lautturin tx>idaa pitäxaa&n jokella, 
niinfun goul^i oli fanonut, ja ftinä ^aapi oDalin ifänfä; 
fiUä n^t ei feHään ole enää a^iata Soulien luona fä^bä, 
tnn Itäneitä ^tti ^uul^aara fai tiebot femmoifet, ttta tie^ 
taa (Suomalainen, midfä ^arl^aimman onnenfa {äfittää))i. 
— Sintti ^uul^aara jäi flllä taiDoin fimä a^jpinfa tatofifa 
ifännoimääU; joSfa eli maimonfa fanSfa laifen aifanfa 1^9« 
tt)äSti; ja tuli fen riffaan {au^^iaan ^erillifefft, niinfun oli 
ennustettu* 



Digitized 



by Google 



5tuoIema fummina. 113 

Potema btmntuta. 

g^bctttapaifta mciban tarinaamme ttjcrrattatöio fettomuffta on 
feuraaiDtlla fanfoiOa: 

©affaUtfiria: 1. Äatfo: (§5rimm, ^inbcr- unb ©auöm&r(!&eti, 
fcd^pc öctme^rtc unb öctbcgcrtc ^uflagc, ©ottingen 1850, fttouloita 
253—256, !R:o 44, fcrtomuöta: »3)cr ©cDattcr Sob;* Ja famaa firjao 
gi:o 81, pauloita 481—484, fcrtomuöta: ,3)er ©piell^anft*. 2.5^atfo: 
©rimm, 2)ctttf^c aK^t^ologtc II, 951. 

SurjalaifiUa: itatfo: SlöbiorÄfen og Sötgeti SRoe, 9lorf!c 
golleeöcnt^r, onbcn Ubgaöc, (^Mttftnia 1852, 9i:o 21, ftiDuia 114— 
121, fettomuöta: ,@meben, fom be i!!c tutbc flippc tnb i ^cloete*, 
tarinan loppupuolta. 

2:an8!alaifina: 5tatfo: Ubtoalgtc (Söcnt^r og gortceUinger 
beb ©. SKolBe^, ^iöbcnl^aön 1843, 5«:o 70, ftiDufa 426—429: ,2)ö- 
ben og ^anö @ubfön*. 



I. 2:atttiaafett metiijd. 

Äittjiiartuclta ^^amccötS. 

?)otfa fcrran folrac touotta tefi })atoeluSta fofmcen 
ohriin, ^cincttpa ftttc aitoi mieli tcl^bä maailmaa fat\o^ 
maf)an, niin o8tt lolmc Icipäfaffarata nttDä folmella &t)xiU 
länfä, ja läfft fulfemaan fau|>un!t§tn. 5!Katfana tuli U\)t)a 
ferjälaiöuffo toaötaan Isäntä, jofa fanoi ttfcHään närän ole* 
toan ja p\)\)fx \)l)ta Icipäfaffarata f^obäffcnfä. ^oifa töaötaft 
ei faattaivanfa antaa, l^änellä on pitfänlainen matfa ebedfä 
ja cnoäät tt)ä]^a8fä, toaan antaa ^n tartoitfctoaDc luttcnfin, 
cl^fäl^än Sumala ^ncötä mutl^cen pitää, ja antoifin ^l^ben 
ett)ä8faIfaroiÖtaan ufolle. Slämä fiitä l^^iDäÖtä antaa n^t 
poi^aHe lauffunfa ftaan ja fanoo: ^pibäl^än tämä muistona 
minusta, ja mitä ftnä nä'et taiffa ajattelet ja toiaoifit it* 
fellefi, jano toaan: jal^fajja finä mun laufuöfani! niin fil* 



Digitized 



by Google 



114 8. kuolema funtmina. 

loin fc on ftc^ä^ — 9lo, otti poita ufolta lantun ja läffi 
fa^mään taaö tietä ^)itltn, niin tulee toifcöfa fol^bin iaa^ 
lulfulaiduffo n^aStaan ja pt^xjtai \o toidta ett)ä§Fa!farata 
Itäneitä f^obSffenfa. ^oita f anoi: „ei minuBa ole f un nämd 
faffi faffarata enää itfeDäni, !oImannen toa^ta annoin fer* 
jäläifette, »aan annanmal^an toifcn »ielä n^tfin, el^fäl^än 
minuöta Sumala l^uolen pitää;" ja antoi lei^jäfatfaran 
ufoKe. 2ämä piöti leivän fuul^unfa l^ett, ja antoi lalfa^ 
riStaan poi'aU^ fortit, fanoi: „^)ibä^än nämä, ja »aiffa pnä 
fenen fan§[a näiHä forttifiDfe rujjeat, finä looitat aina*. — 
^oifa otti fortit, ^)iöti ne talteenfa ja läfft astumaan ebet 
lenfä. — 9lo, ei faufaa lulfenut, fun tuli taa8 folman- 
neöfa fol^bin ferjäläinen Isäntä n?a8taan ja anoi lexpaUh 
tavata f^öbäffenfä. ^oifa ei olifi toiimetStä emä8lei^)äänfa 
enää antanut; »aan toinen ^juiöti ^l^ä, fanoen itfcKaän 
femmoifen ruuman tarpeen oletoan, että nälfään oli fuolc^^ 
maöfa. — „9lo, annanmal^an »iimeifenfin emääni, fo§fa 
niin olet tamitfeioainen^, fanöi fiitä n^t ))oifa, ja antoi 
faffaranfa ufolle. Äerjäläinen antoi n))t leipäfaffaraöa 
poi^aHe »anl^an nal^fafuffaron fiaan, fanoen: ^pibäpn tämä 
tatleHafi ja fun taxtoii tulee, puista »aan fuffarotafi, niin 
faat ra^aa, minfä l^aluat"*. 

?)oifa erottuaan ufolta, joHe oli »iimeifen leipänfä 
antanut, läffi tietä pitfin astumaan taaö, joutuaffenfa fau* 
punfil^in. Sonfun matfaa fuPettuanfa näfi Ipän fuurcn 
l^anl^iparttjen lentämän taimaaCa ja muisti tuohta ufolta 
faaman lauffunfa, armeli: »jal^fapa olifitte te mun laufu^- 
fani!^ ja tuoöfa paifaSfa lenfi l^anl^et pnen lauffuunfa. 
9io, ci muuta ; fulfi poifa ebetleen ^l^ä, toaan ilta fuitenfin 
faamutti Itänet, ennenfun matfanfa perille pääfi. SBä^än 
alfaa pimeäöfä famottuanfa, tuli l^än »iimeinfin faupun- 
fi^in; maan tääHä jo afujamet mafafimat ja Itänen tä^t^i 
muutaman fartanon portille folfuttaa pääötäffenfä fifäHc. 
Säötä l^erää ifäntä, ja tulee portille, fpf^tj: »mifäö mteö 
ja mistä finä olet, fun näin ^öHä fuPet?" ^oifa ftlToin 



Digitized 



by Google 



I. 2;aitt)aafen menijfi. 115 

muutamia l^anl^ta IcAtx ptttin alatfe ifännäDe ja janot, 
että itattä l^äncKä on ja näitä I^Sn ontaifi, jo8 ^oftan faifi. 
— ^Äa, ei ole mutta tilaa l^uonciöfani', »trffoi ifäntä, 
^toftn on FartanoSfani ^Ift autio tu^a, toaan fitnä ei fu» 
f aan ole raul^aa faanut pirulta*. — ,,Ä^ttä]&än fieöä 
toimeen tulee ^ »aöta ji potta luultuanfa afian ja p\)ttx 
ftil^en autio tupaan ^fifft „3lo^ faat fietta ollfa, f un »aan 
raiil^aa faanct*, toaStafi ifäntä ja laöli poi^an ^Jortiöta fifätte. 
Sama fanoi Ititolfet ifännatte, ja meni fuoraStaan neuaot^ 
tuun tupaan, joSfa afettui len^otte. @t luitenTaan faufaa 
tu»a8fa oKnt, fun tuli jo ^irulin oioeöta fifätte ja t\)]t)i 
mil^aifefiti: |,Iufa8 täättä mun l^uonecöfani om^Ji?* — ^oila 
ei fäifäl^tän^t fitä, toaan tertöcl^ti 5>irua ja fanoi iloiöfanfa: 
^]^9tt)ä]^än, fun tomeri tuli, niin pääfemme forttifitte!* — 
©e oli ?>irun mieleen femmoinen tuuma, ja poita otti fot^ 
tit läfitte, ©iitä fun rulettiin forttta lyömään, niin poita 
aina tuli »oitoffe ja otti niittä ferjätäifen antamitta lel^* 
bittä toioeriltaan määrättömät talaat Slädtä fuuttui ^iru 
miimcinfin, ja fanoi loil^oiöfaan i^ofatte: ^pieffän minä 
ftnut, ruoja, lun faifli rainani loeit*. — g&laf)an jouta* 
xoaa fuutu^, »aötafi poita, ^faat ral^afi tafafi ja »idä faat 
lifää, fun l^aluat, mutta fuftaro on tämmöinen, jofa rallaa 
tulee tähteen, fun toaan fäbeöfään i>ui8telee fitä^ ©a* 
matta otti toanl^an fuffaronfa, jonfa ferjäläifcltä oli faanut, 
ja näytti fen lirutte, fanoen: ,, tämän l^anfin n^t rallaa 
tähteen, »aiffa fe tätä n^f^änfä t^l^jänä on il^an*. — »@n 
u8to, että f e t^l^jä on', »aStafi ?>iru, ^annaö, fä^n itfe 
fuffaroSfafi fatfomaSfa*. — ,Ää^ »aan fatfoma8fa\ fanoi 
poita \a laSti |)irun fuffaroonfo; »aan »etäifi famatta 
fufforon fuun furtn-naul&ana fiinnt. ©inne jäi n^t ?)iru 
»angiffi; poita piiti fuffaronfa lauffuun, jonfa pani p&an^a 
atte manata ru»ete8fa, ja nuffui fiitä raul^aöfa. 

Slamutta tuli talon ifäntä »ieraStaan fatfomal^an finne 
autio tuojaan, ja f^f^i: »toffoö n^t, mieSruffa, täättä rau*= 
l^aa fait?* — »«^^»in n^t rauhaa faapt, §)iru fun on 



Digitized 



by Google 



116 8. 5htoUma htmmtna. 

fuRaroöfa*, fanoi potta ja näytti tfänttaHc, futnfa |)trit 
n^t |){cne§fä ))a{fa8fa oli. — „9lo, clal^an mitfifitt, »at 
ficUa fc n^t om}){!'' fanoi tfantä tl^aStucn fttS, »no, ftttc 
finä »afita, mtcö^fulta, mimiKc l^^toan tcKpt, jo8 t^fffi^ 
naätt fatfit ?)irun täältä mun l^uonccfitani poi^\ — ^^U 
läikän fcn potö faa))t*, ti)a8taft ^jotfa, |)t8tt fnftaton lanh 
fuuttfa ja iäfft niine tatoaroincen l^uonceöta «Io8, fäiocle^ 
mään Iau))unlia. @iellä näit l^än Iau:pnngin tumt^aUn 
labuUa rnm)}uttama8fa ja ^^^ft Isäntä rummuttamaan laifft 
Iau))ung{n fe^ät moufarineen ja muine :paja«afetneen mal- 
fua toafitaon totoon torille. Siumpali rum|)utti, ja fc^jat 
tulitoat fiitä fotolle, nitnfun fäöfett^ oli. ©attui fuuri 
laafo fiioi olemaan torin laibaöfa, niin poita ftil&en fimedc 
afetti lauffunfa, joSfa ^iru oli fufforon fifäCä, ja tm 
^eppizn moufarillaan l^dmään fitä. 9lämä fämimät bfö-- 
i^önfä fäfin, muutamat ))i]^biBä ))itelitoät laulfua fitt)eQä, 
toifet mou!ariKaan el^timifeenfä ^)aufuttitt)at fitä. ^iru en== 
jinnä l^uufi laullua l^ötäeöfä foioaSti, ruloeffcn: ,elf aa, 
Sumalan luomat, Isäntä lijöfö, ^an mielellään patmzt folo 
laupungiöta pox^;" toaan poita lyötti lanttua t)^a, funne 
ei ääntä enää fuulunut mitään. i^ft^Qä fe n^t on fuoDut', 
araeli toiimein fe|)ät ja l^erfefitoät jo lyömästä. 3)oifa ftt-- 
(oin autaifi lauttunfa ja ruf)efi tiebu8tamaan aftata; \oaan 
!un futtaron fuuta l^eljjotti, ^iru oli eloSfa »ielä ja pu^ 
la^tx poVan fäftötä patoon. Äuitenfaan ei fiinä tol^ttnut 
^eibän faa))utoillanfa toii^j^ä, toaan juofft jäPeffeen fatfo* 
matta fofo faupungiöta matfaanfa. 

^oifaa ^jibettiin n^t fiinä ^irun jättämääfä taloöfa 
]^^n)änä; ifäntä f^otti Isäntä, juotteli faifeDa molomin ja 
muutfin laupunfilaifet ofottiujat fiitottifuuttaan Itänette, tm 
\)e Itänen atouHanfa ^jal^aSta toieraaStaan |)ääfttt)ät. — Slo, 
'^\)toa tämä; toaan ei faunan fitä iloa feMäntjt. ?>irtt oK 
fau^)unKlaifiKe äfäinen fiitä, !un torilla ))ieffetti]^in, ja pii- 
ritti fuurella tootmalla fofo faupungin, al^biötaen ftta niin 
foroaöti, että faupunfitaifet lupafimat fuuren palf innon. ftffc, 



Digitized 



by Google 



I. Saiivaafen meniiä. 117 

jota ^irun ^ot8 ajaift. SRted hin fuult tämän, ilmoitti 
fau^junlilaiftttc, että f^ttä pn ?>irun faa i^afcnemal^an. 
?>atti l^ctooifcn toaljaifiti ja otti folme tä^ftiiäiötä ja folmc 
t^l^jää teroat^nn^riä relecnfä. @cn tcrioafuormanfa ajoi 
^an fcöfellfc toria ja l^uufi fau|)ungin ^Jiirittäiätä faiHien 
afufaötcn puoUiia fiil^cn ^juJ^ecOfcnfa. ?)iru tuli, ja micö 
alfoi ^ul^uteQa Isäntä, fanoi: i,r99^ättäämme:pä r^^^^^ vdxU 
naa pu^ttn arufft*. — ?>ini oli fiil^cn toalmiö, ja micö 
fäöfi Itänen tä^finäife^tä t^nn^riStä juoba, »aan itfc oli 
juominanfa t^l^jäStä. ?)iru pani fuunfa tapin refäHc ja 
fun fctran fattiöti toaan t^nn^riä, niin r^9<)^)äfi fen t^^* 
jäfft, ja liitteli miel&cn »iinaa l^^toäffi. ©iitä rntocttiin 
[itte tau^ungin ))iirittämife8tä )?n^uma]^an, ja n^äl^än ai^an 
paaitä fanoi mic8 taafifin ?)irune: ^ottafaammc toinen 
x\))i)ppr)f niin |)arcmmin fujuu ^ul^e!* — ,,Ä^IIa]^än fe niin 
on*, »aStafi |)iru; ja r^^pättiin taa^ Hubcötanfa: mieö 
oli t^l^jädtä t^nn^ri^tä juott)inanfa, loaan $iru jo toifen 
tcrtoat^nn^rin ^jani toatfaanfa. Sfi^9^))jäämäetä ))ää8tp ni** 
pcfi»at fitte |)afinoimaan taa^ feöfenänfä, ja mieö f^f^i 
?)irulta: »etföl^än l^eittäifi !ofo lau^jungin ^)iirittämifen?' 
— „(Si minun fä^ fitä l&cittaminen*, »aötafi ?>iru. 9lo, 
lun ei muusta apna ollut, fanoi taaSfin mieS: ^fulffu 
täSfä fuitoaa l^aaSteQedfa, r9^))ät!äämme, l^^mä romai, 
taalta »idä toiimcinen x^^ipptfl" ©amaSfa antoi jo fot* 
mannen tertoat^nn^rin ^iruDc r^^^jättäioäffi, jofa t^l^jenft 
fen fol^ta; »aan itfc oli t^l^jäfltä t^nn^riötä juo»inaan 
taaöfin, ja alfoi juomaöta pääöt^ä ^jul^utella toioerianfa, 
fanoi: ,))u]^utaan finun faaaan itfefi niin fuurcfft fun 
ifään tal^bot, onfo fe totta?"" — »Sofi fe on*, »a8tafi 
^itu, ja ifonfi itfenfä niin fuuteifi, että tuli fofo tori tä^» 
teen l^änedtä ja mieleen tä^t^i torin nurffaan »äiSt^ä tieltä 
|)oi8. ©äifäl^täen fitä fanoi l^än ^iruQc: ^fanotaan finun 
\aarvan itfefi niin pieneffifin, lun tilaifuuS roaatii; fo^e* 
iapa n^t, fuinfa pknd^i pääfet*. — Äuultuanfa tämän 
l^oiffeni ^im l^oififenemiStaan lo^ta ja ujutti tuumiinfa 



Digitized 



by Google 



118 8. jl^uolema fummina. 

niittf un ril^mafatfccfft ol^uefft, f^f^cn mielteitä: gCnfoS ole 
n^t pimi \a ol^ut?' — „Sit)M olet*, fanot mteö, gXx>aan 
fo'cta^)aö, fo»{tfo tuoSta tapin rei'a8ta fifällfc?' — »SoKl^an 
taol^ott fo»tn^, »aStafi |)tru ja »^^l^ta^ft tapin rcpäöta 
t^nn^riin, na^ttaaffeen )}tenttuttanfa; mutta mteS oli tt)a< 
roiDanfa, ja ptfitatftti t^nn^rin topin fttnni ^iru jai 
fiQä taiDoin t^nn^ri^in, eifa päaSf^t omin iDoiminfa fteltä 
potReen, roaan attoi ntloeda miedtä, fanoi: ,päadtct minut 
irti, niin pafenen fofo laupungiSta enfä toiikm f^mme^ 
neen tt)uoteen »aimaa fetSan taUa feubun a[utt)aidta, toaan 
te'cn meren faarecn itfcttcni afunnon ja elan tjffinaif^^» 
beöfo peffa* . — SKicÖ fun arveli aftata, Ia8K fiffd cl^bon 
9)irun t^nn^iriStä, ja loanl^a mieS pafenifin faupungidta, 
tt)aan fanoi (al^tiedfäan miel^effe: ,minä mäarä^afatfi pa^ 
fenen n^t taä(ta eniä fä^ laupungiSfanne, jo8 tulen, [aatte 
tappaa; toaan jod fufa fiDa aif aa tadta faupungiSta fä^pi 
mun faarcäfani, niin minä taaS f en \aan tappaa". — »5Ro, 
olfoon liitto femmoinen!'* »aStaft mieö, fanoen ^iruffe 
l^^ivadtit. 

^itaS ollataan; f e mieS afettui n^t ftil^en laupuntiin 
afumaan, ja fai laupunfilaifilta fen palfinnon, mifä oli 
lumattu. ^luipaS muutama louofi raul^aSfa {tina, niin 
^attni [e mie§ fenan olemaan taladfa, lun noufi mereOa 
raju tuuli femmoinen, jo!a ajoi Itänen menl^eenfa muuta» 
man faaren rantaan, ©iind faareöfa oli ^iruDa afuntonfa, 
maan tuota ei mied tietänet, toaan afettui tuulta pitämään 
rannaffe ja rupefi feittämään falojanfa pääötaffeen mudalle. 
Suöfin fai patanfa tuleffe, niin tuli jo ?)irufin rantaan 
ja alfoi l^ät^^ttää ^anta, f^f^i: »miffifäd men^eeuefi mun 
faareen tulit?' — i,S£:uuli ajoi*, »aötafi mieö. ,9flo, 
muietattoa liittomme?* fanoi ?)iru, ^n^t minä finut ta* 
pan*. — f^nnaJ)an, feittoni faan f^öbä enfinnä", fanoi 
miefi. — ,5Ro, feital^an ruofafi toalmiiffi*, toaStafi f)iru 
ja ietui obottamaan fitä, fo^eteffen failella tatooin peroit* 
taa miestä. Sämä fun ei offut afia8ta oKalfenfa, näytti 



Digitized 



by Google 



I. £at»aafen metitjd. 119 

^tru tottmctn l&ampaanfa, jotfa oItU)ot [uurct fun ^)etfclcct 
ifäan, ja f^f^t: »olctfoö tuotnmoifia ]^am|)atta ennen näl^* 
n^t?" — 9R{cö fitl^en ci toaötannut muuta, »aan fte}3paft 
!ie]^uti)an ))aianfa tulelta ja ))aigtafi ^irua fiQa filmiä 
toaöten, f^f^i: »oletfoö tuommoiöta ruof aa ennen f^ön^t?* 
^uuma falafettto poltti fiinä n^t pirulta filmät, jofa l^uu* 
taen juoffi rannalta poiffecn; ujaan mie8 l^tjp^Jäfi toenl^ee* 
fenfä ja pää^i eläu)änä fotiinfa. 

Äului jonfun aifaa fiitä, niin altoipaö micl^cötä it= 
felfenfä eläminen ifäaäffi fä^bä. |,©aifi^ja n^t affa ottaa*, 
artDeli pn [iita ja !ofi muutaman {au))piaan tytärtä, rvaan 
fa«|)unfilaifct faiffi ))elfäfitt)ät Isäntä, eifä fufaan antanut 
Itänette t^tärtanfä, »aiffa h)M tiebettiin, että pn toaUan 
tifaö oli. Säötä fuuttui mieö fau)3unfilaifiin ja ajatteli 
mieleöfänfä: , tieltä olen ennenfin aujun faanut, tieltä toi= 
tDon n^tfin, lä^ben maata matfaamapn ja !ufa maimon^ 
ipuoli enfiffi »aitaani tulee, fen otan naifeffeniV ©illä 
tuumaDa lä!ft l^än fau^ungi^ta maaQe :päin fän)elemään ja 
fä^bä aötuffenteli tietä piilin^ funne tuli fö^l^ä ferjätäiös 
Ipttö tijaötaan, niin l^än fen t^tön fil^lafi morfiameffeen ja 
toei toaimoffeen fotiinfa. @litt)ät, olitoat fitte aifanfa ^1^* 
beSfä, funne »aimo lapfen tefi, niin ifä olifi riötittän^t 
^joifanfa, waan ei faanut fummia fiffe fau|)ungiÖta. — 
,^0f tieltä olen ennenfin atoun faanut, tieltä toinjon n^t« 
fin*, armeli l^än mieleöfänfä ja läffi tietä myöten aötuma^ 
l^an. SBäl^än matfan ^)ää8fä tuli toaötaan mieö, jofa fanoi 
olett)anfa Äuolcma, niin l^än fitä ^J^^tää fummitfi. Äuo* 
lema tuli; ja fufettiin ^l^beöfä faupunfiin, joSfa faatiin 
mjt lapft riötitpffi. Äuolema ftitä f^fp^ ifältä: ^tuleefoS 
mun jotafin fummin lal^jaa antaa?' — ,,2linal^an fe taj5a 
on ollut femmoinen", ttjaötaft ifä, ^»aifPei fiil^en määrää 
ole, »aan annetaanl^an lal^jat fitä myöten, miten fummin 
toarat fannattatoat ja afiaöfa muutoin fä^^Jt*. — ^9io, 
olifi minulla löoibetta femmoiöta', fanoi kuolema, »että 
fiHä fun ti)oitelee:pi, niin paxmte fairaS, joö fuinfin :para» 



Digitized 



by Google 



120 8. j^uolema htmmina. 

taffcen lienee". — ^Ä^Dä^än tuo jo fummm lal^jaffi fo« 
pi^f roaan mttenfäö fttä »oibctta fä^tctäan?* fanot tnteö. 

— ,^elp^o ftfon fä^ttäeSfa', »aetafi Äuolema, »ftm ftno 
lootteettefi fatraan (uoffe tulet ja minä ja(fo))uoIeefa lahoaa 
fei[on, niin fairaö ftitä fun »oitceBtafi paxantepi; toaan jo8 
minä fairaan ^äapuoIeBfa fatun olemaan, niin ei )}ibä moi« 
betta antaafaan, [airaS fiHoin fuolec fumminfin*. 

SKitäö oDafaan. SWieö fun fai kuolemalta fen woi» 
teen femmoifen, l^an filla ^jaronteli il^miftä pal\on \a tuli 
fiitä nerostaan niin fuuluffi faifiHe, että isäntä furetettiin 
ympäri maailman fairaöten luona. Äätolpä muutamaSfa 
faupungiöfa funingaB fairaaffi fitte, eifä näl^t^ neutooa 
muuta, »aan l^a^ettitn [e mieö pntä n^t fittä »oiteeKaan 
^parantamaan. 9Wie8 meni, »aan fun funinfaan luoffe tuli, 
näfi jo Äuoleman pääpuoleöfa fcifoman. Äeffitt^änfä ta» 
män, mie8 ei näl^n^t muuSta (tpna ole»an, »aan paatti 
pdtaa Äuolemata ja te'etti funinfaaffe femmoifen Ia»an, 
jofa ^j^öri niinfun ferinfaffo na»atta, \a ru^jefi el^timi* 
feenfä ^)^örittämään fitä. Äuolema f^Kä fofi p^ftjä paa^ 
puoIeSfa t)^, \a ]uoffi»at fum^jiftn peräffäin fiinä, »aan 
mie8 ^^täffiä tzmpa^i Ia»aa toifaanne ))äin juoötcöfanfa, 
niin Äuofema lanfefi lattialle. Soinen fiHoin pääfi fu» 
ninf aan- pää<)uoleen ja fai Itäneen »oibettaan ^j^^l^fäiStS, 
niin fe fiitä parani ja tuli tenoeeffi fol^ta. 9lo, fiitäföS 
miestä n^t funinfaan fartanoöfa l^9»änä pibettiin ja paU 
f into annettiin l^äneffe ^XjXva; xoaan Äuolema oli miel^ette 
äHöfänfä ja peFoitteli Isäntä, fanoi: ,a^a^ pai)a äiä, fäS* 
finfö minä fun niin tel^bä, nt|t tapan minä finut itfefi*. 

— 5Dflie0 ei fäifäl^tän^t tuota, l^änellä fun oli fe entinen 
lauffunfa matfadfa, roaan fitmäeli »aStuetajaanfa ja fanoi: 
^jal^fapa finä mun laufaöfani!* niin famalla meni Äuo» 
lema tauffuun. ©iitä läl^tee mieS, lauffu fePäSfä, fulfe» 
maljan, niin rupeaa Äuolema rufoelemaan Isäntä, f anoo: 
i,la9fe, »eiffonen, minut täältä, niin en ifäpäi»änä tapa 
finua, fun n^t irti pääfenV — ,5Ro, tel^fäämme liitto*, 



Digitized 



by Google 



L STamaafen menijä. 121 

fanoi mied, ,,Iun folmefpmmentä vonotia antanet totelä mun 
raul^adfa elää, enempää en iDaabifaan, niin ^aäfet (anfn3<: 
tqni nlc^l' Äuolema fuoStni täl^än, ja fanot laufuSta pääS» 
tt)äan mtd^cHe: ^nc folmef^mmenta »uotta faat finä tau* 
]^a§fa elää, f un et foöfaan ^faösniin!* f ano, VDaan niin 
pv an f un fcn fanan fanot, fuoletlin l&ett^. 

9lo, mieö »altti n^t monta aifaa fitä Kellctt^ä fa^^ 
naa, etfet gtadminl" fanonut, ja paransi taaS ^jaljon tl^= 
Ttiifiä filla fuolemalta o^ttuUa feinoUanfa; mutta kuolema 
fantot l^aneQe ^l^ä tuitenftn n^tl^aa ftttä, !un l^än ))eto!fena 
futttnfaan ))aranft; ja p^^ft faifeCa feinon ta^j:paalfeen ^nta 
jo ennen ailojanfa. ®tnpa touofft !ulft mieleen :poifeöfa 
ollen Itänen fotitnfa \a firjotttt tutoan feinat fifältä ja ul« 
foa<)atn fitä ^l^tä fanaa tähteen toaan: ,,!aö*ntin!* »fafi» 
niin!" ^faösniin!" — 9lo, mteö fun fottinfa tuli ja tutoan 
fcinät näti tul^ratun näin pal^aSti, !^f^i toal^ingoöfa emän^ 
nältään l^eti: »finäfö talaan »faSmiintä" näin ^jaljon olet 
firjoitellut, toai fufa nämä tu^an feinät näin on :pilans= 
nut?* Siinä tuli fen palaan fananfa n^t fanomal&an; ja 
^olema famadfa tuli noutamaan Isäntä, h)\r)i: ,lä]^bet!oS 
n^t matfaani?" — ^Stä^t^ncel^än mun läl^tcäffcni'', »aötafi 
toinen, ja fai lauflu fel'äöfä, niinfun l^än matfaötaan oli 
palannut, kuoleman fanSfa luffemal^an. S:ät|l fuFettaa 
n^t miestä toifiin maailmoil^in, ja tuttaan enfitjäfin tai^ 
voaan ^jortille. ©iinä Äuolema folfuttaa ottjelfe ja tt)\\)\): 
»letpaafo f e mieö tänne, jofa l^^njä on forttia lyömään?' 
-r. ,@i tänne Mpaa, ,^iiteen f e on loietämä!' n^aötattiin 
onjclta. — 9lo, Äuolema fantaa n^t mieleen fiitä .^iiteen, 
ja tt)^t)^ taaöfin oioella: ^fel^)aafo fe mieö tänne, jofa l^^mä 
on forttia lyömään?" — ^Äelpaa*, fanottiin ^^iibeötä, 
»täaHal^än femmoinen onfin omanfa/ ja mie§ lauff uineen, 
Raitoineen laöfettiin fifäHe. $än ei fuitenfaan J^ämmäöt^* 
nt)t tuota, loaan fun näfi »anl^an tuttaioanfa fieUä, niin 
tetioel^ti Isäntä ja fanoi: ,no, ympäri mennään, ^l^tecn 
tullaan; täälläl^än mun on loanl^a forttifum^j^jalini toielä 



Digitized 



by Google 



122 8. kuolema fummino. 

doöfa, emmcfö nipeatft forttifiHc?* — i,©atftpa rumeta*, 
»aötafi |)tru, .»tcläl^an mittuHa olift finulta »al^atfm 
fiita ai*a8ta pertttamaattn, lun totimcffi fortttfttta olimme*. 

— 9lo, ci muuta, il^mifcn l^cnfi ^jantiin »ottolta aina »e- 
toon, ja miee \ax ne entifet Forttinfa laulultaan, ja rumet- 
titn ^{^»ta Isomaan nitDa. ©iinä mied tuli moitolle 
ttiinlun cnncnfin, ja lun l^engen aina tooitti, fanot [a« 
maSfa: »jal^fa^ja finä mun laufuöfani!* niin fe fiHoin meni 
talteen finne. ®M tcfoa tcl^bcn oli jo !uufi tulpatta l^cn- 
leä l^äadtän^t ^irun toaQa^ta ja faanut ne lauffuunfa, 
!un ^iru [uuttui »iimeinfin ja ajoi Itänet lauffuineen, 
|)äitt)ineen ^iibeStä poxi, 

9lo, Äuolema fun zi ftcHafaän faanut miel^elle fiaa, 
tt)ci Itänet uubcötaan taimaan oioette, ja !^f^i: ,fe^)aafo 
[e mic8 tänne, jofa luufi tulpatta l^enfea pirulta ujoitti?* 

— ^@i Mpaa", fanoi oioen toartija. — ,@ifö nefaan 
l^enget fel:paa?* f^f^i uubeHeen Äuolema. — ,5Ro, ne f et 
^jaamat*, fanoi oioen toartija, »miöfäS ne oioat?* — ,9fle 
oioat tämän mieleen laufuöfa*, »aötafi Äuolema; ja lauffu 
otettiin taimaafen l^eti. 5Uiieö fun näfi tämän, fanoi fu* 
ruiSfaan fitä: „jal^fa^)a itfefin olifin omaSfa laufuöfani!* 
\a famaöfa ^J^öräl^tifin omaan lauffuunfa ja :pääfi muibcn 
l^enften joufoöfa fiHä feinon taitoaan oioeöta fifäHe. Äuo* 
lema jäi feifomaan oioeCe, loaan ei paljastunut toifen me= 
noa, »aan armeli: g^t^xoa fun tuoSta tuoKafin :päafin, jo 
Isäntä fain f^fläffeni fanneffia!* ja läffi fitä tietään mat^ 
faanfa. 



Oli fö^l^ä mieS ennen, jolle Raatiin lapfi, niin läffi 
fummia etfimään fiffe, Siellä tulee mieö toaStaan pntä 
ja f^f^^: ^minnefäS fie menet?* — ,8äffin fummia etfi^^ 



Digitized 



by Google 



II. Sattt)aan vuollen fpntp. 123 

maan lapfcffcni", »aötafi totncn. — „9io, ota minut fum* 
mtffi*, fanot totcraö. — .SKifaÖ mtc8 fie olet?" tt)\r)i toi* 
nert. — SBtcraS [anoi: i,mtnä olen Sumala?* — ,(gn 
mtna Sumalaa ota tummttfi', loaStafi mtcö, »l^än on 
pettnxi, t)^ta ))ttää fö^l^änä, totöta ^jol^attana, ei We ta* 
[atöta*. ©tttä menee ebeHel^cn ja fulfee XDo^än matfaa 
tietää myöten, niin tulee mtcö toaStal^att taafilin, f^f^^: 
»minnefä menet?* — »Äummia etfimään la|)feDem*, »aö* 
taa l^än fille. — ,9lo, ota minut fummiffi!* fanoo fe 
toaStaan tulija. — „Äula8 fie olet?" f^f^i fummin etftjä. 
S5Bicra§ fanoi: »min' olen ©urma". — „9io, finut mie 
fummi!fi otan, fin' olet funnon mie8% fanoi toinen, „et 
fää§ta rifaöta, et fo^l^äa, et nuorta etfä loanl^aa, te*et fai» 
fiHc tafaifcn*. 

©iita fulfee n^t (Surma mieleen fotiin, ja fieHä lapfi 
faabaan riötit^ffi, niin f^f^^ ifälta: „antaafoÖ fummi aina 
lal^jaafin mitä?" — »Slntaal^an f e jotafuta*, toaStafi ifä. 
— tfSRo, aniaa pitää fitte minunfin*, fanoi ©urma, ja 
antoi rallin ja fuffaron tal^jafp. JRal^i oli laatuanfa fem* 
moinen, jotta fun feta fäSfi fii^en istumaan, fe ei fiitä 
faSfemattä poxi pää^\X)t; ja fuffaro taaS oli femmoinen, 
jotta fiitä ei ral^a milloinfaan lo^jpunut. Äolmanneffi ©urma 
fcn mieleen o^^etti tietä jäffi) jota faiffi taubit tiefi l^^aäöti; 
mutta »aroitti Isäntä, fanoi: „mi§fä fuuletfin faira8tetta= 
toan \a finua fä^bäan tietäjäffi, elä rupea, joÖ minä :pää= 
))uoIedfa olen, f ano: täHä fairaaDa on fuoleman tauti; 
»aon fun mi§fa jalfopuolcSfa olen, fiKoin fuoötu auttama^* 
^an, f ano: f^ffä tämä paxamel ja f e |)araneetin fiitä*. 

9^0, mieö fun tämmöifet taidat oppi, fe niillä äiän 
fairaita ^)aranfi, ja tuli fiitä niin fuuluifaffi tietäjäffi, että 
juoffi ral^toaöta myöten jo funinfaaCefin l^äneStä pn^e, 
©attutpa fitte funinfaan t^tär fairaötamal^an ferran, niin 
laittoi funingag tätä mainiota mieltä noutamaan t^ttärenfä 
luoffe tietäjäffi ja lupafi monia miHioniloita palfinnoffi, 
jo8 l^än fen parantaifi. 9!Rie8 tuleefin fiitä linnaan pa^ 



Digitized 



by Google 



124 S. 5tuo(ema himmina. 

rantaaffenfa tytärtä; »aan täöfäpä on ©urnia pa&pnokUa 
n^t. — 8flo, fitnä ci olifi parantamffcn taumttn pitSmtft 
rumetaf aan oÖenfana, !un n^t afta tcXia !annaQa oli; roaan 
"fytfvoa olifi toifeffeen oDut ^alftnnoiKn funintaalta faaba ja 
micö fofcc anfaita ne. Sc'cttää mufo laioan [cmmoifcn, 
jo!a )99ori nanoan pääHä, ja pani luninfaan tyttären fii^ 
^en; joSta alfaa pyörittää larvaa niin liuffaadti, jotta 
©urma ci jaffanut tnlla jareöta, VDaan luiSlal^ti latoatta 
irti. @cn fun näfi toinen, l^^ppäft itfc ^jääpnolccn l^eti ja 
}3aranfiKn funinfaan tyttären famaSfa, joöta fai funinfaalta 
ne funret :pa(finnot, mitta olimat Intt)aSfa; voaan ©urma 
tnii ja ful^al^ti lorioal^an pnettc: ,n^t minä tapan finnt 
itfcfi, fun et funinfaan tytärtä antanut tappaa*. — SKieö 
fäifal^ti fita ja alfoi rufocUa: »elä loicla tapaf anna fotiini 
paäfen, jotta jotafuta tapfiHcni toielä neutooifin!* —©urma 
lupafi tämän; ja toinen läffi funinfaan linnaSta fulfc^ 
maan fotiinfa neutt)oaffenfa n^ielä perinifiänjä, jotfa l^än 
jälfeenfä jättäifi. 

^§tuu, aStuu miee^ruffa furuiefaan tietä myöten, 
funne pimeä tapafi matfalla, niin poiffeaa tien n^arreUa 
oUroaan taloon ja p^rfii fiil^en ^öffi. — „^\)toin tääfla 
faifit \)ötä tt)iettää% toaötafi ifäntä, jofa oli nal^fojen xoaU 
midtaja tt)ir'altanfa, utcaan ei mciKä n^t ole muuta tilaa, 
fun tuo l^uone, miSfä nal^foja pajutaan, fiinä olifi fiaa, 
voaan fiellä ^el^not fä^ioät ^ötä olcmaSfa cimätfä anna 
fcHenfään raul^aa*. — SWie6 »aiffa fuulifin tämän, ei 
l^uolinut pimeäSfä enää ebeOeen läl^teä, fun oli jo mat« 
faStaan tt)af9n9t, voaan fanoi ^el^noilta toimeen tuleioanfa 
ja rupefi ifännän t^öl^uoneefen maata. — SKitäpä täötä? 
^lia)i)o fului Itäneitä l^^ioäeti eifä fuulunut outoa mitään, 
maan f^bän^ön aifana tuli ^el^nojen päämieS finne l^uo« 
neefen ja ärjäft mafaajalle: ^mifä mied finä tääOä mun 
l^uonceöfani olet?* — »SKinä olen matfaamdinen*, maStafl 
micö fatool^taen uneötanfa. — „9lo, ei täöfä ole tilaa fi» 
nuKc', »irffoi Äel^no, »mene matf aa jt täältä!" 5BWeö ei 



Digitized 



by Google 



n. Saiioaan tDUol^en fpnt^. 125 

laf^tctt^t ftOä, fanot: „ctf6Bän taa6\a n^t fal^bcn fototttatft 
fcntäl^bctt?* — ir@mmc fotot \ toaStafi Äcl^no, »tämä l^uoiic 
tulee mtmiöta ^ffinäntfin tähteen*. — »S^lo, nä^tä|)ä6, mt^ 
ten ftttuöta f of o l^uone tä^t^^, en u8lo taota nrnittotn*, 
fanot mteö. — Äel^no oli Io'etoffcen toalmtS ja ^jatfut nt)t, 
letoejt tttttt, jotta patal&ifft fai mtc8 l^cnfcnfä ^Jarffiaettotben 
toaliöfä fätl^tct^ffi. »@tfö8 aVa n^t olla l^uonc jo mu 
nudta tät^ft!" [anot l^än fittä; „XDaan fotoin minä |>ienem:= 
matftfin, toaiffo futn ))iencfft fätoifin!* — Stotncn fiffotn 
ottt ©urmalta faaman hiffaron laffatiötaan ja näytti fen 
^el^nottc, fanot: »toffol^an tuol^on mun hif f arooni fo<)ifit?* 

— n^o^% fanoi Äel^no, »tofil^an minä fiil^cn ainafin fo« 
toin!" — „dlo, fo^ctapaö, fotoitfo!" fel^oitti micö. Äcl^no 
nUJcaafin fiitä näyttämään, miten pn <)icnclfi fitiöt^^, ja 
ajautui fuffarol^on; toaan toinen famaHa tocti luffaronfa 
fitnnt, että jäi Äel^no fo^etoffillecn finne. „Olc]^an tattcöfa 
fieHä!' ajatteli mieleöfään fiitä n^t mieS, noöti fuRaron 
naulaan ja itfe rupefi manata. 9louStuaan aamuifeDa fätoi 
talon toä*en ^ul^eeQe fitte ja ))^9fi na^^an l^anfuu^neutooja 
lainafft, joitta ]^an!afi fitä fuffarotaan niin faunan, lunne 
^cl^no fifättä fuoli. 

Äel^noSta pääöt^änfä, jätti mieö talon toä^ettc l^^toäS* 
titf fanoen l^eitte fiitoöta monta, ja fulfi fiitä jo fotiinfa. 

— @ipä8 aifaalaan fotonaan ollut, niin tuli jo ©urmafin 
finne ja fanoi: „oIe toalmiS, n^t minä finut ta^)an'. — 
Mo, iötul^an taaSfa xa\)iUa toielä toä^än Maa, jotta lap^ 
fitteni l^^toä^tit jätän*, fanoi mieö. — Äuolema iötui eifä 
äl^nn^tfään rallia omaffi antamaffenfa, toaan tarttui i§tu« 
maan pilven, funncfa Itänet toinen fiitä ^)ää8täifi. — SKieö 
ei tcl^n^t fiirettä n^, toaan istutti ®ntmaa folme faata 
löuotta rallitta, ja eli itfe faifen aifanfa l^^toäöti, l^änettä 
fun oli fe ©urman antama fuffaro^ja muut taidat elatuf^ 
fen apuna. SBaöta folmen faban touoben ^Jääetä alfoi l^än 
pitfaStt^a atfaanfa eifä fel^bannut enää maailma8fa elää, 



Digitized 



by Google 



126 9. Selmaa louo^ena mpoia. 

»aan (aSR ©urman rallilta; \a ©utma ^jääSt^aän fiita 
tappoi Itänet famaSfa. 

9flo, mtc8 fun fuoH, l^ctifi crfaitt ruumuSta \a lafp 
p\)tHmaan tatmaafcn; »aan ci otettu finne, »aStattiin: 
i^Sumalata ^jctturtfft fanott, et finä tänne Iel^)aa*. — SDK»* 
täö; fun et tatmaafen otettu, tä^t^t läl^teä ^etoettitn, fogfo 
et muuta afumas^jaiffaa ollut, ©telia i^^tftt taa^ ftfäHe, 
»aan et otettu finnefään, fanottitn oaetta: ^tantäl^on fe 
metbän ^jäämtel^cmme tappox, et tätä tänne leuoitta!* — 
9lo, lun et ^jääSf^t ntiel^en l^enft finnefään, fe jäi fum- 
manftn ^jatfan fe§ft«tt)änile; ja fittäl^än fe f^nt^i tataaan 
rou6f)Xf jofa tlmaöfa mäfättää n^tfin. — ©en ))ituinen fc. 



9. 

^t^maä muo^ena mpbiL 

ipameeöta ja ^ariafaöta. 

Za^an njcrrattaujta iolfcnfa ^l^tapitanjdifta fertomuffia on tie» 
tdaffcmmc feuraaiöttta ul!omaan fanfoitta, mmtttdtn: 

Surialaifilla: ^atfo: 53[öbiörnfen og Sorgen 9)|oc, 9ior|!c 
golfecöent^r, anben forögebc Ubgaöc, ©^riftiania 1852, 51:0 53, fHBHJa 
332—339, fcrtomugta: ,,@torc ^cer og SBc3(e ?)cer'. 

2:an8!alaiftUa: 1 ^atfo: Uböalgtc ©ucnt^r og gottattinger 
öcb (5. 9ÄoIbed^, Äjöbcn^atJn 1843, [xmia 317—322, fcrtomnöta: 
„8fin fom forj!i?tbt, et jpbff (Söcnt^r*. — 2 Äatfo: SM^ttcn^off, @a* 
gcn, 5Df?drd^ett unb Siebcr bcr ^crjogcntl^umcr <Sd^lcgiöig-J£)olftein unb 
Saucnburg, ^tcl 1845, ftnjua 461 \a f en jalfeiftd, fcrtomuöta: ,2)ie 
xeid^en SSaucrn*. 

©«ffolaifitla: 1 ^atfo: S)eutf(^c 9Ä5r(3^cn unb @agcn, »on 
3o§. 2B. gSolff, Scipjtg 1845, 5R:o 11, ftömia 52—59: „S)tc Bttrcge^ 
nen @(3^clmc\ — 2 ^atfo: @rimm, ^nbcf unb J&audmärd&en, Qiöt*' 
tingcn 1850, 9J:o 61, fi»uia 388-394, Icttomuäta: „2)aö S3urte'. 

Stalialaifina: 1 5^atfo: 31 g)entameronc H, 10: „8o cotri' 
paxt". — 2 ^atfo: ^Iet!e, 5D^ar^enfaaI aUcr SSölfcr fur 3ung unb 
mt, 1 aSb. IBctltn 1845, fiÄUja 98—104, fertomuöta: ,.&crr ©carpactfico/ 



Digitized 



by Google 



9. Sc^mda njuo^ena mpcja. 127 

SBa^atfcHä mofftpatfatta afut ennen »anl^anlänta mteö 
la fiHa oli potta, Reiltä Uxoi »uoben pitfaan eläimen 
ruofa »ä^äffi ja tfä laittoi |jcifanfa lel^mää larxpafle fau« 
))UttK]^tn, jotta fen l^innaCa fttte toiftHe claimiBfc f^omiötä 
faataifi. ?)oifa läifi furettamaan lel^määnfä ja tuli fen 
fanöfa fau^)unliin, joöfa l^an n^t enfimäiöta fcrtaa oli fa^= 
tnäöfä. ©icUa tuli fau))ungin fabuCa fafft nuorta mieötä, 
^\)xv'aa foitanl^ammaSta, pntä toaötaan ja f^[^iti?at: i^min* 
nefa, poita, »iet »uol^ta?* — ?)oifa ei »aStannut ntitSän, 
traiffa mieöten pu^^ oli outoa l^äncStä, waan luuli Ipeiban 
pilfaHa tätä fanott?an, fun Itänen le^mänfä oli lailla ja 
l^uononnäfoinen, ja fulfi Ideistä ebellenfä. ^lantapa oliroat 
mi]aiia ntieleötänfä, fierfitt)ät ^uoneiben ta^atfe jäPeCenfä 
ja tulitrat uubeötaan ^JofaHe eteen, fanoiwat totmeöfanfa: 
^fa, »uol^ta tt)iet, poita, marlfinoiKe, mifä touol^eCafi ^in^ 
tana?* — ?)oifa, jola ei tuntenut f^felijöitä niiffi entififfi, 
taxvx arn^elemaan afiata, miettien mieleöfänfä: „no, fufa 
täSfä n^t oifeaöfa on, muutfo il^mifet toai minä, fun faiffi 
tätä mun lelumaani »uol^ena piiaxoaiV @i!^än fuitenfaan 
»irffanut f^felijoillc mitään, »aan l^ofafi luletettattjaanfa 
»itfaHa, ja meni ebellenfä. Sloifet^ja eittjät l^eittäneet afiata 
fiij^en, xoaan juoffittjat taaöfin fartanoiben ta^atfe jäPel* 
lenfä ja ptjöräl^tittjät folmanneSti eteen ^^oi^alle, teKtoät 
))\)xoan ^jäittjän pneHe, ja fanoinjat: gfa, muol^tal^an »iet, 
yoifa, fau^jaffi, etfö m^ö tuota »uol^tafi meiCe?* — |,5Ro, 
»uol^i^an tämä taitaa oHafin, fun tätä faiffi il^mifet fiffi 
fanotoat*, arttjeli poifa »iimeinfin, eifä juPennut afialta 
»äitelläfään, fanoi: ^no, fun oStaaffennc lienette, niin 
mt)Sn\ — ©itnä teistiin n^t faup^ja. SKiel^et fo^jittjat 
poi'an fanöfa löinnalta, oötiiöat Itäneitä fen lehmän »uo^ 
^t^ta, ja läffittjät matfaanfa. 

9RieÖten menttjä jäi poifa feif omaisän fabuDe ja lufi 
faupaöfa faamat ra^anfa, miten ne oHaat ttjäl^äöfä, niin 
atfoi jo fatua faup))aanfa, aroeli: ^lel^mä totta oli fun 
olifin fe mun furetettairani, ja minä ]pu^)fu möin fen n?uo« 



Digitized 



by Google 



128 9. Selmaa )ouo^ena xtv^blL 

^atal' 3>ääll{fefft pdta[x ffäänfä, että ^an »icla toria 
\aapi, joö min »ällillä ral^otBfa lotttnfa tulcc, ja alfoituu* 
mtteKa nmtooa, miten l^än aftaStaan fetoän faift. 2:uodta 
luuli jo !einon feffinecnfä ja feurafi mtel^iä \aVzita, a8tucn 
ftnne))ain, jonne oli nal^n^t l^eibäntin menemän. ®tttä 
tuli ]^an torille, jodfa marilinata ^ibettiin, ja nafifin mte^ 
l^et tädfa Itäneitä oStamaa lelumaa fau^itteleman. $oifa 
fatfeli f^rjäStä l^eibän fau))^)aanfa, ja näfi muol^eöta m^ö* 
man lel^mänfa n^t toifiKe tamaQifeSta lel^man l^innadta 
annettaman, jo8ta äl^ft jo fofo ^etoffen, armeli: »al^aö, 
mai lietitte te foiruubettannc minut, maan fatfolaaJ^anr ^^K 
teitä minä muoroötani |jctä!* — (SiUä tuumalla meni lo* 
l^imäifeen juomapaiRaan ja maffoi ifännälle ebeltafäftn ra* 
t)an, fanoi: ^meitä tulee tä^än !olme micötä mäihän ai'an 
paaUa r^^^j^Ile tämän raidan ebcStä, minfä n^t faattc, 
niin minä fun lälpticöfäni fttte laffiani fol^otan ja p\)oxi^ 
teUen [itä !^f^n, jo8 fatffi on maffettu, niin teibän ^jitää 
m^ontääffenne*. — i,Ä^llä myönnän, f^Ilä', maötajt ijänta 
ja lupani neumon mu!aan tel^bäffenfä; mutta poiia latoi 
mielä falpbeöfa toifeöfa juontapai!a8fa ja maffoi juomifet 
ebeltä^jäin maroittaen ifäntiä \amat^t fun cnjtmäiStäfin, 
joSta fulfi tafafi torille. ©ieHä oli nefin lel^män oStajat 
mielä, jotfa feffttt^änfä |Joi'an, fol^ta tulimat Itänen pn^ 
l^eettenfa ja f^f^imät ^jiloiHanfa, eifö pn l^arjafaifia läl&tifi 
juomaan, fun niin mälcen fai muol^enfa m^öb^fft. — ^Äa, 
jo8 läl^bemme', maötafi ^joifa, ja mei mielpet läl^imäifecn 
juontapaiffaan, joöfa ebdtäpain oli ifännälle raidan anta« 
nut. ©iinä joimat, olimat aifanfa ja mielimät poiVttn 
läl^teä, niin fol^otti poita laffinfa ^^örittäen fitä fäbeöfänfä, 
ja f^f^i ifännältä: ,rifö fe ole maffettu?' — Sfäntä »a8* 
ta^x: ,jo, l^^mä mieraö, jo fe on maffettu!' — 3)«tä8 ftitä; 
läl^bettiin juonta))aifa8ta 95be8fä ^joiffeen, ja faatiin fau* 
|)ungin fatua a8tuma]^an, niin alfaa armella ne nuoret 
miehet, että mitenfään fe on jätfi, fun ^joifa ci rallaa an* 
tanut ja fe ifännän miele8tä oli maffettu. ©il^än fuiten^ 



Digitized 



by Google 



9. 8el^maa uyuo^^ena mt^b\L 129 

foait rol^^enneet f^f^a afiata, xoaan tultxroat ))oi'an fangfa 
ebellel^en, niin nähtiin taa^Iin juontapai!ta muutama§fa 
fcl^bin, ja ))oifa fanoi toiftUe: ^fci^faamme taaiattn )?aiffaa 
fo'ettaniadfa, min!äläifct juomat täöfa om|ji!* — 5Ro, fclffän 
tuuuta oli toi@tenfin mieleen, ja meniioät fof^alfaan ^l^beSfä. 
Stäöfä oli poifa niinifään jo ebeltäfäfin fä^n^t rallaa maf« 
famaöfa, eifä muuta, »aan fäöR ifännän juomista tuomaan. 
Sfänta fun tunfi jo entuubeSta pot'an, fantoi »tinaa ^ötj* 
b&Ue, ja miel&et fiitä taaöfin ottivat t\)X}p\)t ^\)t)ppaa^ 
madtä ^^äadt^ä läänt^i poxta fitte ifäntään pain ja fol^otti 
laffianfa niinfun noiimeinfin, f^f^i: „eifö8 fe ole maffettu?* 
— ,9lo, fe on maffettu*, maötafi ifäntä; ja miel^et ^jofan 
fandfa läfftn^ät Ia)>afa9ta ja fain)at ^l^tenä aStumal^an, niin 
fanoitt>at ^Joi^aHe: ,no, minfätal^bcn find et tartoitfe maf^ 
faa, fun fanot toaan: eifö fe ole maffettu? joöta f)t famaöfa 
fanoioat: f e on maffettu?* — ^oifa toaötafi: ,iama laffi 
on minuDa niin onnellinen, että jo@ minä mi§fä lä^n 
f^omäSfä taiffa juoma§fa ja juomadta ^äädt^äni toljotan 
tätä »aan ja f^f^n: eiföd f e ole maffettu? niin ifäntä fa^ 
maöfa uoaötaa: no, fe on jo maffettu!* 

S;ädtä alfaa ne miel^et poValta oeteUa fitä femmoidta 
laffia ja f^f^aät l^intaa. f)oifa fanoi: »ci minun fäioifi 
tätä m^ömincn, minä faan tällä elatuffeni ja tulen l^^toääti 
toimeen*. — Sloifet ci l^eittäneet fiffä, »aan i)^^fi»ät, 
^juiötitoat »aan fitä poVan laffia oötaaffenfa. 9lo, ^joifa 
fuodtui fun fuodtuiftn m^omäl^än fiitä, ja fanoi: .^no, 
folme fataa fun annotte, niin faatte ^net, l^efää!* — Sloi* 
fet maffoi»at ne folme ^aiaa mieleDänfä ja fai»at )?oi'alta 
lafin. @iinä oli fe folmaS juonta))aiffa Iäisellä, joSfa )?oifa 
jo ebeltä oli niinifään taljaa antanut ifännäKe, niin fanoo 
ftitä fe yoifa n^t toifiHe: ,te fun faitte mun laffini, ta\)^ 
fäämme taaSfa n^t l^arjafaifet juomadfa, niin fo'etatte fa« 
maila m^od laffia'. — SRiel^et m^ont^imät tuumaan, ja 
mentiin fiitä fa^affaan, jofifa juotiin taa^ ^l^tenä. 9io, 
fun aifanfa fiinä oli»at, teistiin läl^toä fttte ja nostettiin 

9 



Digitized 



by Google 



130 9. 9e^m5& »uo^ena mpoifi. 

lattia niinfun enncnfm, f^fijtttin: |,ctfö8 fc ole maffcttu?* — 
^9Raffcttu fc on, l^^ioät »tcraat, maffcttu', roa6ta\i tfantS, 
lun oli maffun jo cbclta faanixt, ja fumartdi itö^rädtt. 

Äapafaöta |jaa9tt)ä croft n^t fe poita toiftÄta ja fulK 
fottinfa; toaan ne nuoret ntic^et fatoat ^fibeöfä fam)unfia 
fä^mään, J^^ÄiDanfd ftttä, fun ^e ^t^ttjan fau^^an fttä laffta 
o^tae^faan tettioät ^ätoeHeSfä fanoo fttte muuban l^eidta: 
^alfatftpa n\)t tuuban l^alu offa, läjäämme f^ömäl&än jon« 
ncftn!" ©e oli toiStenfin mieleen femmotnen tuuma, ja 
menimät muutamaan raaintopaiffaan l^eti \a fäSfitoät ifän» 
nän ruofaa waImi8teDa [efä juomaafin tuoba faifenfaiSto. 
9lo, ifänta toimitti taitti mieleffanfä, \a miel^et föitoät, 
ioiujat fiitä f^llälte^en ja tarjofinjat^ja »iela muiDefin f^r* 
jäläifide, fetä roaan [attui lapafadfa olemal^an. @iita, fun 
olijat f^Hältel^en faaneet toiimeinfin, mieliaät ifännäUc 
[uorittaa mclfanfa, \a »auliin mieö toljotti fitä ^oi'aIta 
ostomaa laffia, f^f^en ifännältä: ^eiföö fe jo ole maffettu?" 
— ^®i fe ole maffettu*, »aötafi ifäntä; ^fufaö fen oltfi 
malfanutfaan?" — Soinen loilotti uubeötaan laffianfa, 
pyöritti fit& muf ulalle ja totfeHc, ja f^f^i taaäfin ({itt)aa8ti: 
,eif68 fe ole maffettu?" — Sfäntä ei tuoflta luitenfaan 
ollut miDänfä, toaan päätti roaan fomadti: ^no, fe ei ote 
ma!fettu!' — ajiitäö; fun ei muu auttanut, tä^t^i mieöten 
maffaa ifannäHe ral^a ja l^cipeidfäan lähteä tiel^eufä. 

©iitä pulasta päadt^änfä pitävoät tuuman fitte fedfe^ 
nänfä, fanottjat toinen toifellenfa: ^no, tefipäl^än poifafin 
meille Idätin, joS lienemmetin Itäneitä lel^män tono^ma 
ostaneet!* — ^?fto, emme me afiata fiil^en l^eita*, Moirtfoi 
muuban Ideistä, ^pitää^ön meibän pettäjäta rangaista*. — 
^Saitaifi^an tuo fen anfaita', fanoi toifetfin, ja läffiaät 
mtelpiSfä ajamaan poifaa järeSta faabaffeen Isäntä fofiinfä. 

^X)rDän mattaa faupungiSta maalle päin fuPettuanfa 
fuuliroat jo muutamaSfa taloSfa, että fiil^en »äl&äiStä en« 
nm ^ffinäinen poifa oli afettunut ^ofjt, jofa oli mierad» 
l^uoneeSfa n^t mafaamaSfa. Salon n^ä^en puineesta armaft 



Digitized 



by Google 



9. 8c^m&a ivuo^na m^oifi. ISl 

ntiel^et Ic^ta, eitä tam& r)ixoxtxai oli fe ^eibän ))ettäjanfi 
ja läfftaät neuicotuöta l^uoncrtta etfimSan Isäntä. — Stämä 
tun htitli l^eibän tulehan ja awaft mitä ne l^afiioat, f)t> 
tiffe tiptat^ \a tt)oimoittelt, iDalittelt furleadti. Stoifet ei 
tuitenlaan tuota fatfoneet, n^aan muuban l^eidtä U^fi ^niy^ 
neen nurladta fauiuan ja loi filla tt)uoteeIIa tnataajata fel» 
fään. 6nfi ferralta ei ^)oifa Utfal^tanutfaan, toifefiti löö» 
täedfä iDa^äifen J^ietoal^ti, toaan Folmannelta l^omtfeltä fa^ 
roaf)ti jo feifal^aDe, ^9ppäft I^ojaOenfä laitlaan, f^leili Isäntä 
ja fanoi: yioot, l^^ttä ^dtäivä, miniä fyifvoan ftna teit täO& 
fauioaQa l^obedfäfi minua; minitKe toifinaan ftna tulee 
^9»in äffi tauti, joSta en parane mitenföän, ell'ci jofu tallo 
faumaQa :paina taxtta I))o mun ruumiitani! ©emmoinen 
fol^taud tuli minulle n^ttin ma'ateS[ani tä^\ä ja olifin xoat^ 
maan fuoDutfin, eD^ette tulleet minua auttamahan; ttttolfta, 
l^^mät 9Wä»ät, attuötanne!" — Äuultuanfa ja näl^t^änfä, 
mitenfä fummaHinen |)oi'alIa fauioa oli, aitoi miedten te^bä 
fita itfeHeen mieli, cimatfo enää muiötanect fofo afiatanfa; 
roaan aIfoiwat oötella poi^alta [itä faunaa, fanoitoat: ,etfo 
moifi tuota meille?* — ^Ä^Hä faifitfe tämän itfefin tar* 
»itfifin*, maötafi poifa, ^tämä, nä*et, on laatuanfa fem« 
moinen: »aiffa mifä tulfoonfin lipeäffi, niin tällä fun 
:painelee roaan tt)äl^ä{[en, fe paranet fiitä l^eti ja tulee ter» 
tt?eetft; roaan fun folme ^ataa antanetitf niin m^önmä l^ä« 
net Juitenfin l^^n?än ^Btäa^^temme »uoffi*. — SKiel^et 
fuoStuitt)at lointaan, maffoin^at poi^aUe ne tolme fataa, mitta 
oli »aatinut ja otttioat Itäneitä [en tl^meeHtfen [auman, jolla 
[airaita läroi parantaminen, roaan epäilitoät mäihän fuiten^ 
fin fauppaan[a, [anoitoat: »miötäö tiebämme, etfet finä 
meitä n^t pttäV — Siinä \a\inx n^t »on^a [airaö affa 
mafaamaan [amafifa ^uoneed[a, niin poifa [anoi miel^ille: 
yjo9 t\Xt muutoin udfo, niin tuod[a affa potee muoteeDa, 
l^ofää^än fttä pääl^än fitlä [aumallanne, niin [en nä'ette, 
eifo [auma paranna*. — ^9lo, fiitä [en nä*emme', armeli 
miel^et, ja loimät affaa [aumaQa päähän, totfo tuo tuodta 



Digitized 



by Google 



132 9. ^^m&& tt)Uo|ena m)9oi&. 

paranift; waan af!a*raja f un »Sbtöfa l^cngin oK jo entuu^ 
beöta, fitl^cn peitti n^t ttJtimetfcnfttt, ja luolt. ^tel^tDe l^ata 
latccn fiita; ptlla^itoat pa^an n\)t perimän l^etbät, ja tt)a= 
Ittttmat aftataan ))ot'alIe, fanoiioat: ,no, nttnnelä me tä- 
män n^t panemme, fun tämä ratwa luoIt!' — ^Satfitte 
tamattomadtt I^obä', n>a§taft poxta, ^luoleel^an il^mtnen, 
jo9 mtlla afeeDa liigan tovoaiti l\)6pi; ja mifäS ni^t tnlee, 
mtedpar^at, eteenne, ei muuta lun ^enfi l^engelta loaabita» 
l^an; u?aan muDe fun taad folme fataa antanette, niin otan 
fofo fen aftan päadeni'. — ^^Äa, ota toeiHoncn'', fanoi 
mtel^et, IffEimat talaat poVaUt lätcen, ja menttöät [amaöfa 
!oIo talodta matfaanfa, juodten miniä ennättimät !ottmfa. 
SKttäö oBafaan; poita fun jät fuoHeen fanöfa fal^ben 
!e§fen, niin otti afan fäfi))uoledta ja tt)ei rantaan, jod[a 
afetti pnet fitoeHe iötumal^an. SDlitäö, eil^än fe fuollut 
fiinä p^f^n^t, toaan taatni fitoeltä järmeen. ^oifa ftHoin 
oli J^ätä^i^tt^inään fitä ja juoifi talolta apua, fanoi: ^n^t 
J^^mä tuli, fun loanl^a mummo fuoli! ^^t^ft minua Isäntä 
rannalle toiemään jääl^^ttelemäänfä, ja idtuutui fitoeKe, 
niin fiitä faatui järtoeen ja fuoli*. — S£alon ifäntä, jofa 
pi^aRa fattui olemaan ja fiitä oli nä^n^t, fuinfa mied 
atfamainaata täfipuoledta talutti, luuli toifen ))ul^een to^» 
befft, ja tt)a8tafi: »elä ole l^ätöiöfäfi, fuoBut fe olifi muni' 
mo^ruffa fol^ta fumminfin, mitixpa fiil^en; fiitoffta »aan, 
\)\)toä tt)iera8, fun »anl^uffeHe »iimeifen a»un annoitte!" — 
9lo, fiitä ei miel^eÖe fittä tawoin tuDut mitäfään. — ©en 
,|}ituinen fe. 



3älftmaine. ^ämeeSfä ))u]^utaan tarinan lop))uaio&« 
.^n toifeQa tapaa, ^effitt^ään lafin fau)>adfa pett^neenfä, 
,lä]^tee ostajat ajamaan poifaa perästä ja tulemat Itänen fos 
tiinfa, ja f^f^imät ifältä: »miSfä teibäu poifannc ompi?' 
.^oifa oli fiHä mälin laittaunut aittaan, joSfa mafafi pit* 
iällään laubaUa, niinfun ruumis ainafin; ja ifä maStafi 



Digitized 



by Google 



9. ^^maa »nol^ena mpojä. 133 

nttel^ille: ^moi ^^ivät roiexaat, ntun ^oifanf on fuoQut ja 
mataa jo aitaSfa (aubaUa''. — 9|)a^uud, fun tuo ennätti 
fuoDo*, fanoi toifct, »meillä oltft Janelle aftata oDut*. — 
,9to, olifi tääDä fen ttainajan faunaa, joDa ^än eläedfään 
aina faitaita paransi', maStafi i[ä, »lo^etelfaal^an l^obä 
^änen ruumtötaan ftHä, joö tno tuoSta elp^tft »tela!* — 
gjltcl^et ottoioatKn ftitä fen fau»an ja mcnctoät ifan fonöfa 
aittaan, jodfa ^ofatfett)at htoQutta felfään. Stämä on l^e« 
täatt)tnään ftitä, ja noufee tStuiOeen (aubaOa, f^f^^: ,mt« 
täd minnSta n^t tal^botaan, jofa otin jo ^lamaailmoil^in 
menemädfä?' — SRiel^et, nä^t^änfä minfä fumman faun)a 
oli maifuttanut, eimät muistaneettaan entistä faup))aanfa 
puttaa, xoaan. altoiioat l^ieroa jo uutta, f anoivat: ,m^ö 
tuo faumafi meiDe!* — »6i mun fä^ fttä l^uRaamincn, 
taxpezn fe on itfcHeniKn, foSla »ielä eloon »irfofin*, loaS*» 
tafi enfinnä poxta, toaan toifet tun j^oufuttelin^at ^l^ä \a 
^\)mn maffun lupafitoat, niin fuoStui m^ömään jo, mii*» 
meinfin, fanoi: »no, ^KfaiRi, folmc fataa fun fauioaStani 
antanette, niin olfoon menneeffil* — SEoifct maffoimat l^in* 
nan mieleUänfä, ja meniioät faun^anfa fanSfa matfaanfa; 
toaan tieOä nouft l^eibän U)älinänfä filtä faumalta riita, 
fufa fen ^eiStä n^t pitäisi, \a fiitä f^nt^i tappelu, jofifa 
toifct faffi löiioät to»erinfa fuolijaffi ©iitäpäS tuli ^eitte 
n^t ^tä, ja fieppafiioat fen poi'alta odtaman fautt)anfa ja 
]^a!faft»at [ittä fuoHutta felfään, ^erättääffenfä Isäntä, »aan 
tämä ei »irronnut fen fiitänfä, ja pääDifeffi tuli »ielä il^» 
mifiä fii^en l^eibän meteliinfä ja alfoinjat l^ät^^ttää l^eitä 
ftitä, fun fuoHutta pieffiaät. ?)eroi8faan l^eitä jätti mic« 
^et fuoHeen totoertnfa tielle, ja juoffitoat poi'an fotiin tafafi. 
@iellä oli poifa ifänfä fanSfa pitänet tuumaa taaSftn 
ja fun näfi mieSten tulenaan, piötä^t^i t^lpjään t^nn^tiin, 
joWa oli pu^faiöfttt pol^jan, ja l^aaötcli ficKä itfcffenfä. ?Ro, 
miel^et fun pääftvät tupaan ja f^f^itoät poifaa, ifä n)aStafi 
Reille: »fe on tuoDa t^nnijriSfä, olfaa mciffofet ^iljaa!" — 
»SKitä juufclia fe fieffä tefee?" f^f^i miehet. — »©c on 



Digitized 



by Google 



134 10. ^af^a ott ptttai&n pvdnto. 

ficKä töicraita f telia o))tttclcma8fa\ fetottti ifa. — »SBai 
niin, no, mitenfään noita melin o})i)ifimmc?* f^f^i totfet. 
— irSBalccn niitä oppxi% fanoi ifa, »lun »aan Rclenfa 
pihtaa tuodta tapin Icimedta fifälle, niin ftDoin on fidi 
aina opittu\ — »?)itääpä fo'cttaaffeni*, fanoi tjffi mieS 
cnfinnä ja pxiti ficicnfa t^nn^riin; mutta ))oifa jofa t)nu!fo 
fabcSfä istui t^nn^riöfä, »ctäift fillä Ikäneito fielcn pään 
poiffi, joöta toinen [anoi: ,mxil\)t% ja fawi mtjfä!fi fol^ta. 
Sloinen ntied, fun tuuli to)DeriItaan ^ääfen)än oubon äänen, 
artoeli tuo§ta: ntx^M fiinä mtx^\) l^^tDädti op^^itoan, loSfa 
|)cffa jo ru<>cfi pnf^nmaan\ ja <)i9ti m^öö ficlenfa tä^^een, 
joSfa fä»i m^faffi l^änfin. — ^a\)a on ^jettajän perintö. 



lO. 

^ft^a Ott ^etidjatt ^erittto. 

SSbcntapaifia, ta^dn töcrrattat»ia !ertomu!Ra oti ticttatöaöti feu- 
raatoina fanfoilla, jotdta tnonitin afuu (oittona ©uomedta: 

SBtroIaifiaa: 5^atfcte ftrjaiSto: .SBtron ©atuja*, ®t. mh 
Ien«f& 1849, toinen palno8, toista tarinao ftlDuitta 5—11, mmeltfi: 
»Sotuuö ja 2öal^e'. 

Unfartlaiftlla: 1. Äatfo: !0?acjijarif^c ©ocjen, ?Dlat4cn unb 
(grja^lungen »on Sol^ann ©tafen SKaiCatl^, 1 S3b, ©tuttgart unb 
Subtngcn 1837, „^it Sötubcr* nimifen fcrtomu!fen al!u- ja loppu* 
puolta. — 2. 5?atfo: (SJaal, 9J?ar^cn bcr SJiag^arcn, finjua 175 \a 
fenjalfciria, IcrtomuSta: „5)tc banfbarcn S:i^iere*. 

53ö^mtalatftlla: Äotfo: U. 31. QJcrle, I8olfömor*en ber 
Soimen, g)rag 1819, I, Tiauja 147—180, fertomu^ta: „^t SBalBur- 
giö 5Ra(!^ttraum ober bic brei ©efetten*. 

SBenbiälaiftlla: ^atfo: 5Solf8lteber unb ©agen ber SBen. 
ben, l^crauögcgcbcn öon ©aupt unb ©d^ntaler, ©rtmma 1843, I, 181 
}a fcnialfcifta, fcrtomuöta: .ffttä^i bleibt immcr Sled^f. 

SBalaffialaifilla: Äatfo: SBala^ifd^c OJiar^ett, ^crauögc* 
geben Don Slrt^ur unb ^KBert ©<i^ott, ©tuttgort unb 3:ubingcn 1845, 
fiiöua 106. 



Digitized 



by Google 



I. %cim9 \a tpaH^e. 135 

aHttotfaloffilla: 5^atfo: Uböargte (göentijt ocj SortfEltlnfler 
t)eb ©. 3)^olbcc^, ÄjSBen^aDn 1843, 9l:o 6, fiiöuia 17—20, fertomuöta: 
^®obtro og Utro, et ©faanö! goffcfagti'. 

Surjalaifitla: itatfo: SlöBiornfeit og ?0?oc, SRoröfc golle- 
«öcttt^r, (56rifttania 1852, ^:o 48, flmujo 300-305, lertomudta: 
.^ro og Utro'. 

3:an8falaifirfa: Äatfo: @agcn, gj^Srci^eii unb ^teber ber 
©ergogt^umer ^gd^Ieöiöig-i&olftetn utib Caiietibutg, tcrauögcgeben »on 
^at( !IRitaen^off, ^d 1845, rttt>va 427 ja feni&Ifeiftä, fettomudta: 
,^om ^auetnfo^n, ber ^onig xoath". 

©affalaifiHa: 5^atfo: Ätnber* unb ^avL^max^tn, gefammclt 
iur^ bic S3rubet ©ttmin, fc<]^fte »etmcferte Sluffage, ®ötttngen 1850, 
II 33b, Sfl:o 107, finjuja 119—132: „3)ie bcibcn 3Banbeter". 

9[ra))ialatfi(la: 5^atfo: ^abid^t unb oon ber $agen, ^au« 
fenb unb ctne Slad^t XI, 164, fertomuöta: »©efd^id^te b«8 5lbu 9iput 
unb Slbu Savutun". 



@ot»oSta. 

Äau^pamid^cUa muinoin oli faffi ^)oi!aa, joiHc fuoU 
IcSfaan antoi laiman fummaUcfin l^erinnöfft. ^oVat fittä 
läffiioät ^]^bc8fä lainjoincnfa ulfomaiHc, ja croteöfanfa toi« 
fidtanfa meteUä tefimt (iiton !edfenänfä u?uoben päältä 
famaUa )}aiIaDa tif^ttfa, jodfa n^t toifidtaan erfanimat. ^u« 
luiftn madra«aifa tuoöta ja tocljct tamaralla täytetyillä 
aluf fiffa ^l^t^itt^ät muoben paatta pulputuilta paifatla toifiinfa. 
3Ban^em))i loeljed oli toall^etta ja iDaär^^ttä l^ar joittansa 
ja oli niiben avulla tä^ttän^t laiioanfa; nuorempi taad olt 
totuutta rafaetaioainen ja fiinä tarladti p^f^uoainen lau^ 
paSfaanfin, joöfa oli ft^öt^n^t l^tjaäöti. 2)^bc§fä ollcöfanfa 
faimat fauppa^aftoidtaan fitte tedfu^telemaan, ja fiinä noufi 
l^eibän loälillänfä totuubedta ja uoall^eedta toroa Itt@ta; 
toanl&empi janot »aliseen laupaöfa auttavan, nuorempi to'^ 
tuuben. — Äun ci muutoin afialta fomittu, määräfinoät 



Digitized 



by Google 



136 10. 9<xf^a on pettaian pnintö. 

rittanfa ratfaifiiafft, Ien xcaan fotiin purjc^tieSfa Ipeillc en* 
fifft »aötaan fattuifi; ja |)amwat lai^anfa tatoaroinecn 
»ebofft fumptfm. 

^urjel^titDat, purjel^ittt^at ^^tenä fiinä, niin tuIipaS 
mtcö »en^ccHä foixtaen ttja§taan, jofa oli f)irun jouftoa. 
SBanl^cmpi tocljcö l^uufi n^t lai»a8taan fiCc: ^mteö l^ot! 
totuu3!o idf)i voal^e auttaa maailma§fa?" — ^@tfö ftta 
tiebä, mal^e^an maailmadfa maUitfee!" n)a§taft latmalaidten 
fimuitfc menncöfä fontaja \a lulli »cnl^eeöfäan cbcffenfä. — 
„3lo, fuulcpaö fitä, »eljeni, »all^c ja »äär^^Ö mallttfcc!* 
fanoi ilotöfaan »anl^empt »cljeS, otti »cljeltänfä »ebon 
ttjoitannaöta lataan fefä tamarat itfeHenfä eifä tahtonut 
^äntä cbc8 maaUelaan ^aattaaf voaan ul^fafi mereen Ipeittaä. 
Stotnen miten Isäntä palaaaöti tufoeli, antoi »ebon »oit^ 
tanut meljeöenfä tofi ^)tenofen »enl^ecn, »aan ^)ul^!afi fiU 
mät Janelta enfin ja jätti Itänet onnenfa nojaan fii^en. 

Stuuli fuPetti n^t »enlpcttä l^fäten fitä aaltoja pitfin 
ja \aaiioi nji^boinKn faaren rannotte. ©ofea [iinä noufee 
maalle, ja fattui fuuri Itn>i pneQe fa^mieöfa eteen, jolle 
fipufi istumaan, etfei toli tumatoinna olifi eläinten f^ö» 
täroänä maaöfa. 3§tueöfanfa fiinä fuuli l^än futfen l&iiip* 
bannan metfäötä, ja alfoi l^uutaa apua, fanoi: ,tun lienet 
ihminen, fuule mun l^uutoni ja tule luoffeni tänne!* — 
t^iilptäjä tuli ja tX)\\)i fofealta: ^mitäö tal^bot minulta, poi* 
fani?" — 3oö faifin »aitoan [ilmiötäni'', fanoi fofea ja 
fertoi fiinä, miten Ipänclle oli merellä fä^n^t. — ^iil&täjä 
fiitä antoi Itänette fuffenfa, ja fanoi: ^noufe l^ii^tämään 
näillä ja tultuafi lähteelle, jolle fuffet finut tt)ienjät, pefe 
filmäfi fiHä mebcHä fiinä, niin pääfet, mie9=rutfa, »ai» 
loaötafi*. — ©ofea tefi fen, ^ii^ti toifen fuffiöa lähteelle 
ja |)efi filmänfä fiinä, niin päa\i Kttjuötaan famaöfa. ©iitä 
läffi futfet itfeötään liiffeeQe taaö ja »eiioät ^änen tafafi 
finjeHe, joSfa §ii^täjä obotteli pntä. ^Äiitoffia aujuötafi, 
Sumala finut paltitfol^on!* fanoi fofea fiitä n^t l^iil^tä» 



Digitized 



by Google 



I. ^otttud ia lod^e. 137 

jäDe ja antoi ^äneOe ne fnffenfa, jotOa fe (äfft l^tt^täntä«' 
})an lo^ta, xoaan it^t jäi fiiueDe istumaan niinfun ennenKn. 
^luil^an jonfun atlaa tuodta, niin fofea taadfin funli 
l^ii^bannan ja l^ixufi: ^fcn lienctttn, jofo n>icro§ xoai [ama 
mic8 fnn cnnenfin, tnlc auttamaon, lol^buttamaan minua!* 

— ^iiJ^taja tuli, fa»i fofcan Inoffe, ja t^f^i: ^mitäö mu 
nnlta tal^bot?" — ^Saibat olla fc fama, jofa minua jo 
filmäni :pafoituf[edta autoit", madtafi fofea, „))aranna nl^t 
filraänifin, muutoin ta^t^^ mun tänne metfaän fuoltaffeni*. 
,5flo, ota nämä fuffet*, [anoi ^ii^täjä, ^l^ii^bä laitteelle, 
jolle fulfet tädtä mien^ät, ja pe[e ftlmäfi taadfin, niin fiinä 
foat näffifi*. Soinen tefi niinfun neuujo oli, ja tuli lä^* 
teellä fä^t^änfä filmiStänfä temeeffi, joöta l^iil^ti fitoeDe 
tafafi, fuöfa l^iil^täjä oli Isäntä obottamaSfa. ©iinä fiitti 
taa8 auttamaötanfa ja rufoeli 3«tttalata palfitfemaan ^iil^- 
täiäDe tätä lau^jeuben t^ötä. — „9lo, etföS muuta »tela 
ole aajaafla?" t^f^i ^iil^iäjä. — ^©oiftn |)ääfewäni foti» 
maalleni ", fanoi toinen, ^»aiffa fö^lpä olen, elän tofi ^iU 
jaifuubeöfa fieHä, totuubeDa eläteKen l^enfeäni". — ^ii^^ 
täjä [anoi fiitä: ^täöfä annan [uDe nämä fuffent, jotfa 
»ieioät finun, minne ifään pt)fit*y toaan fun ncuwoa to* 
tcllet, elä pam fiitettä, xoaan roiivot) iltaan täöfä, ja l^iil^bä 
fitte tuon fuuren Ipongan luoffe, jonfa noufe laltoaan ^öffi, 
niin faat taidat tietää, joista finä ^^tt)än onnefi fäfität, 
fcuratcn niitä*. 

2Rie§ pani neunjon mieleenfä l^ijmäöti, fanoi fiitoffet 
parantajalleen, jofa fatofi nijt metfään eroten ^äneötä, ja 
obotti iltaan a8ti fitoeHä. SHan tullen toaita läffi Ipii^tä* 
mään fiitä ja tuli neun^otuHe paifaHe fen fuuren ^ongan 
luoffe, jonfa meni latvaan ^öffi ja otti fuffetfin fanSfanfa, 
ett'ei niitä fufa ttjaraötaifi Janelta. DUa oletteli jonfun 
aifaa piiloöfaan fiellä, niin tulipaö ^öflä ?)irun fanfa fen 
hongan juureDe fofoon ja alfoitoat faifenlai8ta jutella fc9« 
lenänfä. ^Stiebättefo uutta mitään?* f^f^i muuban toifilta. 

— ^Siebän, minfä tiebän*, fanoi ^ffi. Soinen fanoi: 



Digitized 



by Google 



138 10. ^aH on ptM\an pettnto. 

»ttcbanpa, minfä fina ticbät, xoaan et ttcbä, minta minä 
ttcbän". — .rSEtcbän minä, minfä te tiebättc', fanoi loU 
mad, tXoaan ettepä lumpainenlaan tieba, mitä minä tie^ 
bän*. — ,3flo, puf^npa^, miniä finä tiebät!* fanoi toifet. 
^9Rinä tiebän femmoifct% fonoi ?)iru, ,,että funinfaan tt^ 
tär, \ola jo f^mmcnen muotta on fattaötannt, fiHä paranifi, 
fun päimän noufun ailana »ietäifi tfänfä pnutarl^an \a 
aamufaöteeHa l^i»eltäifi Itänen fa8»o|anfa fefä tintaanfa*. 
— ^SKinä taaQ fen tiebän\ fanoi toinen, »millä funin* 
faan linnaöfa mettä faataifi, joÄfa täpn aMi turilaan on 
lopetettu !aitooa faaba. Sinnan pil^aBfa faömao fauniö, 
tuul^ea loimu, niin fe lun l^afattaifi fiitä \a iunrct mään^ 
ncttäifi moaöta, fieltä ]Uo!fifi läl^be, joeta mettä faataifi 
lailcHc linnan mä^cHc f^Uälte^cn^* — »Siebänpä minafin, 
mitä ei muut tiebä\ fanoi fotmad ^iru. y^uninfaaQa 
on linnanfa luona puidto, jodfa ennen afui fauniita l^irmiä 
jou!ottain, maan n^t ei ole l^l^tä ainoata moneen muoteen 
enää nä^t^; ne l^irmct tulifimat fiil^en puistoon tatami, fun 
toaan ottaifi ne l^irmen farmet meräjän fuudta poid, joita 
n^t foriötuffena pibetään fiinä, — l^irmet, nä'et, pelfää» 
mät niitä". 

©iitä fun fufin oli l^aaÖteHut juttunfa läfft ^irut 
matfaanfa l^ongan luota äffäämättä latmaSfa idtujata, jofa 
oli fuunnedut l^ibän pul^eenfa faiffi. %am'd laSfeutut pät« 
män tultua fuffineen fieltä maalaan ja l^ii^ti fotimaaUcnfa 
funinfaan linnaan, joöfa p^ijfi itfettecn t^otä. — »9ic, 
tarmittaifi täällä meben fantajata*, fanottiin linnaöfa, 
,maan fe on maifeanlainen toimitut, linnan feubuSfa ei 
ole faimoa eifä läl^bettä miSfään, mefi on faiffi matfojen 
päästä fannettama tänne*. — ^^^mä mutte, mitä ftjotä 
annetaanfin", maStafi toinen, ja rupefi funinfaallie meben* 
fantajafft. Sonfun aifaa fitä t^ötä tel^t^änfä fattui l^än 
mebeltä tuQeSfanfa istuutumaan tiepuoleen lemätäffeen mä^^ 
l&äifcn. ©iitäpä fulfi funingaS tietä mtjöten ja fcffi mcft» 
astioineen Itänet, niin tuli fatfomaan »että, fanoi: »no, 



Digitized 



by Google 



I. Sotuud \a mal^e. 139 

tl^me, lumtna! matfojen paaita tata iätfttft) iatea, eifä 
Imtenlaan faaba lelmoQtdta, Ufaidtal^n tuo on n^ttin'. — 
g^lnnSfan tama on% loadtaft mebentuoja, i,toa(ai jo8 ltn« 
nanne pihalta l^affuuttaifttte fen fuuren foimun, mitä ftittä 
faSioaa, ja juuret ttäännettaifi maaSta, fitl^en tultft Krfad 
läl^be, joSta »ctta olifi fofo Unnallc tt)Uxn\ — ^SBafitaat* 
fod fanaft, niin mä fen !oitt>un ftitä ^atfnutan?' fanot fu« 
ningaS; ^xoaan jo8 fjul^eefi näl^bään ^erättomalft, niin finuUe 
tulee )?äällinen rangddtuS eteen'. — ,3Ba8taan fanani", 
la!oft toinen. — ,9lo, tule ^itte mun Fanöfani*, tt)irf!ot 
hiningad, »loilta fe näl^bään, onfo fun ^ul^eeKafi ptta&l' 

@iitä fä^tiin toimnn luoffe loilta, ja funingad paU 
loelijoillanfa fol^ta (atfuutti fen ^il^anfa foridtutfen ftitä 
^oid, ja juuretftn n>äännettiin miel^idfä maalta. 9lo, ei 
lummem^ata! tu8!in faattin tämä tel^b^ffi, niin foimun 
paiFalta fol^oft ftrfad lä^betoefi nä{^tt)un, jota maistoi fiinä 
itfe funingaö ja fiittcti l^^toäffi. — ^^o, ftnä olet nerolafi 
ja tdimedinen mieS', fanoi l^än loebenfantajaQe fiitä, «täStä 
^äimin ei tarmitfe fun muuta ti^otä tel^bälfeft, fun maan 
juomameben toimitat minulle, maan fe pitaa maraDa pu 
tääffefi aina'. — 5Wie9 fun täl^än mirfaan paafx, f e fu» 
ninlaaKe piiilxn juomameben lirtfaan ja maluifan, joSta 
luningad niin ra!a@tui Janeen, että ^iti Isäntä fun ^aradta 
^dtämätään ilään ja Faifenlai§ta aina jutteli Itänen fand^ 
fanfa. ^ertan{in läfft fefän f^bämeKä I^Stimetfädfään ta^ 
melemään, ja mebenpitäjä ftUoinfin mefileilinenfä feurafi 
Isäntä. Sonfun aitaa I^dtiä fämelt^änfä idtuutui funingad 
yuiben fiimeffeen Ie))äämään ja p\)\)^ mettä juobaffenfa, 
lun oli !efä[äm))imäStä l^äneQe jano tullut. SBeben^itäjä 
laatoi ^äneQe mettä leiliStänfä, ja luningad juotuanfa alloi 
l^aaSteDa fiinä, fanoi: »täefä I^dtimetfädfäni lämin ennen 
ufeimmaStilin ja ammuin ^irmiä l^umiffeni, maan n^t en 
ole moneen muoteen näl^n^t ^l^täfään elämätä, mifä l^eibät 
lienee tädtä ^ättittän^t'. — ,^^(Iä talaan taaS l^itmiä 
faatte, fun tal^tonette*, mirffoi mebcnjjitäjä. — ^SMiBfäpäd 



Digitized 



by Google 



140 10. $a^a on pett&i&n p€rinto. 

niitä faifin?* f^f^i funtngaa. — .Se f un tdmän aifamffcn 
»crajan fuu^un panctttti ^iracn fatwct (oriätuffcfft, niin 
ihrott ^efoidfaan ))afenimat \ita\ maitani ivebenf antaja, 
»tt)aan f un otcttaifi ne fattöct fiitä yoiffccn, niin ^tnvet 
tutifimat täSfä I^ötimctfäöfannc afumaan niinfun enncnKn*. 

— ,5Ro, faal^an näl^bfi, jo8 fanafi toteen fä^matl'* fanoi 
funingaö, .f^ttä faiUtfe fe ^^wa afta olifi!" ja fun ftita 
fotiin mentiin, niin loimen ^attott otettiin »eräjän fuuSta 
))oi!feen, foctteeffi, tolfo tuoöta apua olifi jotafin. 

^u(ui ionfun atlaa tno^ia^ niin funingad muutamana 
pamanä lähtee l^öttmetfäanfa taaStin \a fcn tt)ebcn^>itäj[an 
ottaa fanöfanfa, fanoo: »f alfaamme n^t fatfomaSfa, onfo 
tuoOa ^xxxoia enemmän fun enrienfään mun ))uidtodfani!' 

— 9lo, ^)aa8taan meräjäötä aituuffen fifälle, ja aFetaan 
fämeDa metfäa ^l^tena, niin jopad na^baän lalfi j^inoeä 
juoffeman tien poittx fomeaött, ja futa etemmatfi mennään, 
fitä ufeam^)ia feffitään ^l^ä. — ÄuningaS il^aötuu tätä ja 
alfaa I^Ötiffenfä ammu^feHa niitä. 3o oli folme ^inceä 
fidä tamoin faatanut, fun l^eitti jo ammunnan ja fanoi 
totoeriffenfa: ^no, fätoi^ään fun fanaft toteen, finä olet 
tt)iifad mieä na'enmä; iäMa la^xxt olefin mun Qdtämäni, et 
tamitfe palmeludta tel^bä mitään, maan afu ja elä mun 
linnaöfani, miten fuinfinmielefi tefee\ 

SEäStäföö tuli miel^elle n^t l^^ttjä elanto; ^än funin* 
faan fandfa ))iti ^dläm^^ttä ja toimeen tuli l^^mädti. Mu^ 
fui jonfun aifaa fiitä, ja funingafi ja fe mieö fefitiä fämi* 
mät feSfenänfä linnaöfa, »aÄtaffain molemmat, niin fattui 
terranfin funingad olemaan mieleen luona mieraana ja oli 
furuiöfaan ^^»in. — ^\\)\) fiitä fe mieö: .fa, mitapa te, 
^^wä funingaö n^t pal^oiDanne olette?* — ,£)n f^^tä paU 
jonfin", ttjaötafi funingaö, »ainoa tyttäreni jo tummenen 
»uotta on fairafitanut eifä parane mistään, »aan fä^pi 
muoftttain ^uonommaffi ^^ä*. — ,@Rää, funinfaifeni, ^ä« 
täelto; fun faUitte, minä Itänet parannan', maötafi toinen. 

— 0^t)n>ä 9§täwäni', mirffoi funingad, »moni mie8 on 



Digitized 



by Google 



L 3:otiiu9 ia ivar^c. 141 

}o foettanut l^anta temeeift faaba, xoaan et ole feDenfäätt 
Dnnidtunut, xoaxtta t^ttäretti ja pnoUn toaliafnniaani olen 
luioannut ))arantajaQe. @ittä fun fatl!i Isäntä t^l^jäan 
^atanteltioat etla apua läl^ten^t, luuluutin ympäri folo 
toaltaluntant tottmetnltn, että fen loadta totelä parantajafft 
tarjoalfe etiä onntdtu t^odfään, ftGfe tulee ))ääDtnen tan^ 
gatdtud. @aat ueroafi foettaa n^t ftnäfin; toaan tat)tt)\f 
fttte fuoötuaffeft fitl^ett !au|j|jaan, mtnfä olen el^boteQut, 
ionfa tabutta lienee )3ara§ta, fun et rupea folo f oetof filmin/ 
9Ried et pelädt^n^t funtnfaan )?ul^etta, loaan t^^t^t 
fitl^en, mitä el^boteltu oli, ja otti funinfaan tyttären pa^ 
tantaatfenfa. äBar^in aamuifeDa, fun paima oli noufe^ 
tnadfa, xnpt^i pn ))arantamifen tuumiin, .^uninfaan t^tär 
fannettiin laioaHa )>uutarl^aan, midfä fauniin l^einiffo oti 
fadn^amadfa, että fiinä Isäntä )>arannettaifi; ja funingad 
fotamäfeä pani loal^timaan ympärille, ett^ei mk^ farfuun 
:pääfif{, jod ei parantaminen onnidtutft Itäneitä. — SRitäS 
ftitä; mied ei muuta fun liinaifen toaan aamufadteedfa 
fodtuttt, joDa alfoi funinfaan tyttären fadtt)oja ja rintoja 
l^imeDä l^iljaltel^en. ©airad fun näf^t täfitä jo U)irfidt^:: 
toän l^eti, mied riifut Itänet fofonanfa ja afettt faSteedta 
fodteaan l^einiffoon pitfäUenfä. 9>ibett^änfä Isäntä n^ä^än 
aifaa ftinä, pufi l^än pnet maatteil^in taafi ja no6tt (a« 
loaUe tafaft, fiinä toitt)o§fa, että paranee fe n^t fun para« 
taffenfa lienee, ©ii^en tuli n^t funingaöfin fatfomaan itfe 
ja f^f^i t^ttäreltänfä, i^tunnetfo n^ain^aa miiaan »ai oletfo 
lettöe?* — »Sertoe olen, »aan »oimatotn*, »a«taft t^tär. 
— 9lo, täfitäl^än npt funinfaan mieli fänn ]^^»äffi, l^än 
tloiefaan fättelt t^ttärenfä parantajata ^Itdtäen Itänen »ii^^ 
fauttanfa, ja lupaft l^äneDe puolen »altafuntaa ja oman 
t^ttärenfä »aimotft, fun fe entifeen »oimaanfa tultfi. @tfft 
aifaa annettiin miel^eDe toimituffeffi ottaa fatamaan tu^ 
lemia latiooja »adtaan, joidfa funintaaQe ullomailta ta^ 
»araa oli tuotama. SRiel^en tätä »irfaa pitäedfä tuli l^ä» 
nm »eljenfätin fal^beDa laiioaDa fiil^en funinfaan fata« 



Digitized 



by Google 



142 10. f<(f)a on pettäjän perintö. 

maan tuoben fatfen(atfia tatoarotta funmlaaQe. @e fun 
oli voacLX)i)\)it'a fcuraatt>a ntittfutt cnncnfm ja latmaöta ta* 
marata pnuttnx paljon, niin tuli ^äad^dnttel^en pul^eeQe ja 
larjoft ral&aa Itänette, fanoi: »faattc täSfa raJ^amaarän tt* 
fcBcnne, fun [anotte faifft Iatn?ot8fani oKccn, mtta ollaftn 
piti''. Soinen, jofa tunfi »eljenfä l^^mäöti, ei J^uoHnut 
Itänen ral^oiötanfa, fanoi: ^ei, mieö^ruffa, ttjaor^^ö ja »all^e 
auta fetänä, enfa minä tt)iTfaani toimittaeSfa mitään la^» 
\aa ota, ctföö tunne minua entuubeöta?* — ,(Sn% toa^ 
tafi toinen, „m\Mpa, »apafufuinen l^ena, teibät minä 
tuntifin!* — ,^0, minä olen finun toeljefi*, fanoi fe fu* 
ninfaan »irfamieö ftitä, ,etf68 muiäta, miten minulta fils* 
mani pul^faifit toenl^eefen ladfiedfafi, tun enfin mebodfa lais= 
mani n)oitit? n^t on minua Sumala fuitenfin auttanut, 
että ttjoifin finua ^jetoKifuubeötaft rangaista, joö ta^toiftn, 
foöfa olet funingaöta foeteUut ^jettää, »aan fun luoujut en» 
tifedtä fä^tSffedtäfi \a tädtälä^in talaat totuutta feuraatt)aft, 
niin annan tifoffefi anteefft*. Soinen, jofa ^>elfäfi f unin» 
faan rangaistusta, il^aStui »etjenfä puisetta, fanoi: ,,no, 
fun et ))etoStani funinfaade ilmoita, minä en tästä paitvxn 
mainetta enfä ujäär^^ttä l^arjoita, maan elän faifen aitani 
rel&eHifcSti, fen tafaan n^t fomaSti*. 

©aatuaan »eljeltään tämän (u))auffen, että fe n^t 
määr^^ben tieltä Iuo)>uu, fomitteli fe funinfaan mirfamieS 
»eljcnfä afiat ja »ei Itänet fotiinfa linnaan. ©ieUä alfoi» 
mat feSfenään fitte faifenlaiSta jutella, niin fanoo (aiman 
fulettaja »eljeHenfä: »ferropa muffc n^t fol^tafi, miten efin» 
näfin filmiStäfi termeeffi tulit ja fttten näin funinfaan 
^Stämäfft pääftt?- - Soinen ?)u^ui fiitä afianfa faifR, ja 
ilmoitti meljeDenfä, että ne metfäSfä faamat fuffenfa ne ne 
^ntä omat parl^aaStanfa auttaneet. — ,910, etföl^än antaifi 
niitä fttffiafi minuHe?* fanoi fol^ta fe wan]^enH)i »eli, 
^foSfa ne niin tl^meeHifet omat, niin moifinl^an minäfin 
niiöä l^flmän onneni fäfittää, niinfun finäfin*. — ,^9» 
min ne mott faaba, en minä ^eitä enää tarmitfe*, fanoi 



Digitized 



by Google 



L Zotviui ja »all^e. 148 

nuorempi »clt, ja antoi fuffet iDcIjclIcnfä. Soma fun fai 
ne Itäneitä, ei malttanut fauem)?aa meljenfä luona olla, 
n?aan läffi Hnnadta matfaanfa ja pa&tti loettaa fulfianfa 
^jaifatta. 8äffi mufa l^iil^tamaän l^eti ja fanoi itfelfenfä: 
.^juoöfaa fulfet finne, miöfä tt>eljcmfin l^ongan IatU)aöfa 
?)iruia fuuntcli!* — ?flo, fufftDa oli entinen tapanfa, ne 
juoffimat funne fäöfcttiin ja »eiioat miel^enfa fen l^ongan 
luoffe metfaän, joöfa f)trut aina biUcL lofouSta ^)ititt)ät 
(Si muuta, nouft mted ^ongan latioaan, niinfun )oelitin 
oli te^n^t ja ru^jeft finne ^öffi, toaan ei muistanut fuffia 
ottaa fanöfanfa. ©pban^ölla tuliioatKn ^irut ta»allifcen 
fofoud))aiIfaanfa; loaan fun näl^tiin fuffet fiinä l^ongan juu« 
rella, niin ouboötuttiin fitä ja aPettiin l^afea fuffien omi§* 
tajata. i^S^uolIa fe on l^ongan latttjafifa*, fanoi muuban 
?)iru feffien mieleen ^)iilo8tanfa, JieDä fuuntclee meitä, 
niinfun taanoinfin ja meiltä tietomme n)araÖtaa}?i!* — 
,SBai ficHä fin^ olet?* ärjafimät ^l^taifaa toifctfin ja ru» 
))efimat )7uidtamaan ^onfaa ^l^beSfa. ©ieltä putoaa fe 
mieö, niinfun oratta puuöta, ja ?)irut micl^iöfä ^)ieffi»ät 
Itänen fuoliaffi, joöta alfamat taaö l^aaöteHa maailman 
afioita, fanoioat: „txebanpa minfa tiebän*, ja toinen »irf* 
f aa ^eti: »tieban minä, minfä finä tiebät, »aan et tiebä 
finä, minfä minä tiebän*. 

©emmoifen lo^jun fai fe »alisetta feuraanja »eli jo 
fiil^en ?)irujen fäfiin fuoli; »oon toinen fai funinfoon 
fauniin ttjttären »oimoffenfo jo puolen »oltofuntao funin» 
foolta, jonfo fonSfo piti ^ötäto^^ttä ifönfä. 



II. 9tiutii ia muta. 

Stuli matfodto ulfomoilto foffi micötä jo ^opotfoflfa 
faimot ^l^teen* ®iina f^f^i^ät toifiltonfo nimet; ja ^l^ben 



Digitized 



by Google 



144 10. 9)a^a on pettäjän perintö. 

nimi oli Siiuta, JA toifcn oli JRouta. ^e fun tulimat \)M^ 
tt)iffi toifillccn fol^ta, niin ^jSättimät ^l&bcöfä rientää fo** 
tiinfa ja läffimät fa^bcn mieleen ^6))aifa§ta matlallc. — 
9lo, ci taulaa ^l^bcöfä fulcttu, fnn oli faitaiöta ^oHua 
myöten fuon ))oi!{i ntentäivä, ja 9tauta fattm astumaan 
ebedä, niin 9tiuta tafaa^ätn loi ton)ettanfa paa^aHf että fe 
})crulta fuol^on lanfcfi. ©itnä r^ööti 9iiuta filtä JRan* 
balta raidat faiRi laffariöta ja filmät laixooi paäQtä, ja 
meni matfaanfa, femmoinen ^dtämä l^än oli. 

Siauta fun totöcrinfa pctoHifuubeSta jäi fofeafft fiil^en 
fuoHe, fc ei filmitöinnä ofannut mil&infään rauffo. ^dpn^ 
roil^an iltaan aöti tufifiöfaan fomeSfa fuitenfin, niin ^l&t^t 
fuureen fuufccn toiimeinfin ja noufi fiil^en ^öffi. ©tinä^ä 
fuufen juurella fätoi !olme ,^e^noa aina jola ^o tuumaa:^ 
madfa tiebu^tellen toifiltan[a, mitä mifin maailman ta« 
^jal&uffiSta tietaifi. 5Ro, ne tulijat finäfin ^önä fuufen 
juureen niinfun ennenfin ja alfoitoat }?afinoiba leöfenänfä. 
Soifet faffi fijfijttjät filtä, fu j&eiötä cnfiffi ^l^t^mäpaifatte 
fattui: »mitä jtc tiebät maailmaöfa ]&^tt)ää?* — ©e enft== 
mainen f anoo: ,mie tiebän f en ^^män, että »aiffa uppu* 
folea olfoon, niin lun ))äiioän noudtedfa aamuifella maan 
faöteeHa |jefee filmiänfä, ftUä faapi näfonfä tafafi*. — 
,9to, mitä^ fte tiebät maaitmadfa l^^u^ää?" I^f^imät toifet 
taa^ toifelta. ©e fanoi: ^funinfaan t^tär »aitta jo on 
niin monta muotta )>otenut, mie tiebän miQä fe )^aranift; 
firlon fiQan alta liitää faaba ))unainen fammatto ja fiitä 
tDoittzt tel&bä, niin niillä fe ^joranee*. — „9Kitä6 fie tiebät 
maoilmaöfa l^^toää?' f^f^ttiin folmonnelta. ©e »aötafi: 
j^mie tiebän aarteen fcmmoifen, joöfa on fabaHe mtel^eöc 
lannalmud: fen ultria ei tiebä lulaan muu, fun menee fata 
miestä ^l^taifaa flUe aarteelle, niin ne fen faamatfin, fe 
fiQä onfitt ultrina*. 

Siauta fuufen latmaSta fuunteli l^eibän ^ul^ettanfa ja 
^9f9t l^iidfumatta ftellä, maan fun aamuyöllä äänedtä tuuli, 
^el^nojen meneioän fuufen luota matfaanfa, ja fiitä at^ 



Digitized 



by Google 



n. Stittttt ia SHouto. 145 

toafi, että {o tämä n^t alfaa olla ^fiiiofiii noufnn aita, tttin 
laiti^t luufeSta aVa^, \a alfot fadtetta ]^a))utotba maadta. 
©tta oK Ideinä tapnna, ja l^fin fiDa motti filmianfa, niin^ 
fun ^el^non neuioo oli, niin tuIiKn n&feioAfft fol^ta {a ftl» 
manfd ))araniioat jaOenfa. 9lo, Slauta fun näfonffi fai ta^ 
faft, l^an itoidfaan läfft fulfemaan ftita \a meni fitffoon 
l^eti ja otti fen )>unaifeh [ammafon fiDan alta, mifä fteUa 
oli. @iitä tefi moiioetta fitte, futen ^el^nojen ^nl^eeflta 
tiefi, fa fulti fen fera funinfaan linnaan ja anoi t^t&rtfi 
parantaatfenfa. ^ningad oli jo aifoja fttte julfifedfa fuu» 
Inutoffedfa turnannut fen t^ttärenfa ja ))uolen n^altafuntaa 
fiDe, fen fen Itänen t^ttarenfa tetmeefjt faift; ja fun mteS 
n^t ))arantajafft tarjofil^e, niin fai lutoan foetella ma^ttanfa 
l^änfin. — 9Rtfad mieleen fairaSta ))arantaeSfa, fun oli tol^« 
bot tt>aralla; l^än fita fammafon moitetta antoi maan t^t* 
tareQe, niin fe parani jo famadfa. — 9to, mieheltä fun 
onnidtui fe faitaan ))arannud l^^madti, fe faifin funinfaan 
tyttären ja ))uolen maltafuntaa ))alfotdtanfa, niinfun oli lu» 
mattu, ja p&a^ funinfaan ^etamäfft famaSa. @iitä lal^tee 
fttte folmannenfin ^el^non neumoa tiebudtamaan, ottaa \ata 
mieltä feraQaan ja fulfee fttte ^el^non ilmoittamalle aax^ 
teelle, jota faban mieleen )>iti fä^ba ottamaSfa. alatte löp^ 
t^tfin l^eti ja fiitä tuli rallaa niin äi&n, että oli jofa mie» 
l^eDfe tamaOtnen fannalmud. 

^äadt^ään taM feinon riffaatfi ^len, eli Stauta monta 
aitaa appxn\a fanSfa fominnodfa ja oli puolen maltafunnan 
^aaOilfdnä, mutta muutamien muofien ptt&^ta aitoi mieli 
te^ba omaDa maaOanfa fä^mäan. $än lal^tee ftita mat« 
faDe ja ajaa fuubeOa l^emotfeDa fomeadti, niin fattuu^a 
Itänen entinen tomerinfa fe Sttuta tulemaan maStal^an p» 
neOe. $e tuntemat toifenfa l^eti ja 9iiuta f^f^^ fRaubalta 
fiinä: ,no miten [inä n^t olet nfiin pol^ataffl paSöf^t ja 
filmäftfin entifettcen foanut, matffa ne minä ferran jo 
ftnulta pxi^'oinV — Sfiauta l^aaötoi SHiubattc totuubcn \aU 
feen faifft afianfa, niinfun ne olimat ta))a]^tuneet; ja Situta 

10 



Digitized 



by Google 



146 11- 3\??e& 2ipaB. 

fuultuanfa t&män etofi Siaubadta l^ett, amelt: ,fo6la fe 
niin on (RaubaDe ta^^al^tunut, niin annalaä, läl^ben miefin 
ftil^en famaan fuufccn, cnfo miefin jotafin fuuHjt!* 5Wcni* 
fin famatta, fnlfi ftiufcn tao* finnc \a nipcfi laticaan ijflffi 
@i aifaafaan fiinä oDut, fun inlitoai ne folme ^el^noa iaa^ 
luufen juureen fotolle. $c \o tietanjäl fen, että \o on taidot 
tunnetut maailmadfa, ja alfan>at tcäiteDä afialta. Soinen 
f^^ttäa toi6tan[a; fanoo: «eil^än fe meiban pvi^ztmmt miten 
ole tietoon tuHut, finä fen olet fanonut!* SBaan toinen rii» 
telee »aötal^on, f^^ttäen taa^ tometianfa, fanoo: ^fe on 
ttjall^e, on ainafin, [ina^än fen olet meiban pafinamme il* 
moittanut!* giiibcllään, riibeKaan afialta, niin fopii toifct 
faffi feSfenänfä ja päättäjät fiitä f^^n, fun ))aattän}ätfin jjo 
folmannen tomerinfa paalaan, ©en l^e tuomitfctoat l^aPaiö* 
tamaffi lal^tia ja tarttun)at ton^eritnfa fäftn; n^aan tämä 
rufoelee l^eitä, fanoo: i^antafaa, ferran »ielä ^Il^ääHe tU 
maan pain fatfon, ennenfun l^alfaatte!' — Soifet faKitoat 
fen, ja fe tuomittu fatfal^ti ^(^ääQe fiitä, niin näfi Stiuban 
fteltä fuufeSta ja l^uufi: ^tuotta fuufen latioaöfa on miefr, 
fel^än fe on meiban )?aftnamme fuullut, n^aan minä olen 
»iatoin, olen ainafin!' — ?!Ritä§; näfiioät toifetfin mieleen 
ietuioan fuufeSfa, niin arn^afiioat jo afian fol^badtanfa \a 
ottitt)at fuuntelijan fuufedta ala6 ja ]^alfaiftn)at Stiuban fen 
tuomitun toioerinfa fiaan. — ©en ^)ituinen fe. 



11. 

^axiaia^ia faatu. 

^l^benlaatutfta !ettomtt!fta taioataan muiHafin ulfomaan !ati« 
foiHa. 9Uin on t{et&&!femme täpn tvetrattaioia, joffenfa )^^täpit&- 
XoiSL tarumia: 

S;«rialaiiil(a: jeatfetc: ^llbjornfen og 9J?oc, SRorffe golfc* 
eöentpr, anben Ubgaöc, ©^riftiania 1852, fitDuIoita 208-214, ja 447— 
450, fertomugta: ,5)c trc ©öftre, fom bleöc inbtagnc «ti Sjierget'. 



Digitized 



by Google 



IL 39!ea Si)>a9. 147 

SRuotfalaifilla: ftatfo: eamlobe fmam SbtthtM\n oHi lU' 
faft af @. S. 9{{bberftab, HI DeL, Sinfoping, 1849. !ettomitdta ,^e« 
Icna*. — SBcTtacfc: ©eijcr o^ ^Ifjeliuö, ©»enjla goITtoifor, m beL, 
flvtta 94 ja tvieTim&iflfi. 

3:an8falaifina: Äatfo: SBint^cr, IDanffe gol!cc»enti?r, jtio* 
Ben^aon 1823, ftjruia 74—81, ,^aonianben*. 

©«!fala{ftna: Äatfo : 5Be(]^pcin, 2)eutf^eö mhx^inlu^, 8cip. 
alg 1846, fttruja 285-288, .3)ic brei S3rautc,' ia fttt)«io 307-312, 
,S)aa golbene ei*, — Äatfo: S)eutf(36c S3oI!3mSrd^en »on gt. ^off* 
tnann, 2)te#bcn 1846, f!»uio 22—82, »SHitter 33Iattbatt;' — Äatfo: 
^olff, S)ettt{(^e 3)?at^cii iinb ^agcn, fitviijia 73-75, ,<Die brei (Sd^ive^ 
ftcrn*. — Äalfo: Ätnber* unb ^^auömard^en, ©öttinfien 1850, 1 Sb, 
ft»u}a 263—267, ,gitf(i&cr8 SJogcl', jo famaa firiao 416-417, ,4>a* 
jtf^enBraut*. — ^atjo: Äul^n unb ©^ttjar|, 9iorbbeutf^e @ogen, 
jitoua 326 Ja feti iSlfcifia, ,3)ic bctben ©^»eftern bei bem 3»€t0e*. 

[Ran8falaifi(la: 5^otfo ja »crtaelc: Contes des föes par 
Charles Perranlt, Paris, »uobcn ntmittSnt&ttä, fi»«ia 24—32, fetto* 
rnndta »La Barbe-Bleue*". — j^atfo: ^letfe, a]l^&r^enfaal aller SBbiltt 
fnr Sting unb mt, 1 ^b., berlin 1845, fmnia 164—167, lettomndta 
,S3laubart\ 

SftomanilaifiUa: ^atfo: e^ott, 3Ba(a(i^if(]^e Sl^&rd^en mit ei- 
ner @in(eitung nber tia^ $olf ber SBalac^en, Stuttgart unb Subingen 
1845, ftttjuja 90-94 ,S)ie eingemauerte OKutter*. 



Dli talo ennen, talon aUa jami jo jäTOen rannalla 
ptltoa toäl^äifen. ©itnä oli ^jeHoKaatt talon tfänta f^nta* 
mäöfä \a auran ptxcii\a fä^bä aötclt uutteraött, »aan tu« 
lipai rupeaman pxttaän Joelle tuoMa ja jano, niin jätti mteö 
t^ntönfä feäfen ja läffi rannaöta »että faamaan janoonfa. 
— 9lo, olil^an täöfä juotamata järjen tä^fi ja l^^ttjää, fir* 
faöta mM oltfin; »aan et ollut faaputoilla aötiata, millä 
olifi juonut cifä malttanut mie8 janoiöfaan muutafaan neu* 
moa pitää, rx>aan laSfil^c rannan äyräälle fuuCicnfa »aan 
ja foetteli fo^baStaan jär»e6tä juoba. — 5Kitä8, juonta 
fä»i laatul^un fitcnfi, toaan tarttuipa SBetel^inen tuoöfa 
micl^cllc partaan, ja tämä fun f^Häffeen oli juonut, eipäS 



Digitized 



by Google 



148 n. Sifith 8i|>al. 

faalaan fuutanfa xotbtn pinnaita nodtaneeffi; fteDa pu 
battäa, mtfa ))tbättaaltn pana^ta ^rdL Sudfadtuen tdta, 
f^bant^^ mteS nottumal^an \a ftroelee foioadti, xoaan ei ole 
apua tuodtafaan, niin faof t jo tuIoe(emaatt iDttmetfeltä ja 
palajaa metelien: ^Un Itenetlin fte mun ))anadtani pitai&, 
iaöfe, Sumalan luoma, irti elSfä meteen l^ufuta!' — i,&nt& 
laSfe*, maötajt SBctcl^inen, ^iafjatt fuoletan ftnut, f un et 
maan manl^inta t^tärtäfi minuDe antane'. — ^Sta, tar^ttf^ 
neel^an [e antaa, fun i(man en paa%^t\ )>afift tudlidfaan 
uTfo, \a lupani t^ttärenfa ftil^en rannaDe tuoba SSetel^ifen 
otettatoalft. — ?flo, fiitfi l^daflKn n^t ^jarraötaan irti, famt 
l^emoifenfa iti[uma6fa auraSta ja fulli Totiinfa, maan oli 
pa^a mielenfä ftta, fun t^ttärenfa o(i SSetel^ifeOe lumannut 

5Kita6. ©e oHfl n^t lofo afta oHut ilmoitcttama fo« 
tona, maan ei oKut ufotta rol^fcutta ftfft, f)ääötSffeen afta* 
taan foJ^baQeen fanomadta, alfoi l^än niitä, naita maan 
^erl^eenfä fera ^afinoiba, ja fiita fttte mirtfoi manl^immaU 
(etin t^ttäreQenfa muun pu^ten^a lomaan: ,oi, Ia))fem, 
la^pa länget l^afemadfa ranta))eIIon )>ientarelta, ne finne 
mie ^emoista riifueöfani unfiol^bin*. — SS^ttö meni, eil^an 
fe mitä matoa ofannut, lätfi ifanfa aftaOe, niinfun aina» 
fin, maan tu6fin faifaan peVion ^pientaretta adtumal^an, fun 
noufi SBetel^inen jarmedtä, ^uppa^i Itänet f^liinfä ja mei 
feraQanfa järmel^en fiita. 

9to, fun fai tyttären fotiinfa SSetel^inen, fteDa na^t» 
te(ee l^äneDe linnaanfa fitte, niinfun morfiameDeen ainafin, 
fanomi: ,tädfä moit fte emäntänä oQa ja faifen l^aQita 
taloni; eläfä l^uoli fo^l^ää fotiafi fonfana ifämoibä, onl^an 
elo fuDa n^t pul§fem)3i tääQä, afu ja ole, futen mieleft 
laatii ja riffatdfa tapa ompi; f a, onl^an maraa, on eloSta ') 
minulla*. — Äuluipaö jonfun aitaa tuohta, niin jo läl^tee 
SBete^inen fotoanfa, minnel^än läl^teneeftn, ja faifft talonfa 
amaimet antaa totolle, fanomi: »faifififa ^uoneiSfa moit fie 
))oifedfa oDeSfani fäpbä, tuolla äärimäifedfä aitaSfa ei, maro 
maan fe\ — ©illä maroituffcQa jätti tyttären fotil^in ja 



Digitized 



by Google 



11. ^Ua Stpal. 149 

fatlli ttfe, funne lienee Inlfenut f^IaDe. — mtapa titoSta; 
t^tto ftDfaitaa faiot linnan l^nonetta fatfomaSfa, luten lupa 
oli, ja i^aeli, il^metteli fitä, mitä riffauB niiöfä oli jofai* 
feSfa, niin allaapafi mieli te^ba afirim&idtafin aittaa n&l^bä. 
,@i^n tuota tufa tietäne, jo8 tnoQa Iätt)ifinfin', mietti 
^an mieleefanfa, »menen f un menenlin ))tfimaltan{ fatfo» 
maan l^anta; |o8 lie toielä fomem))i fteOa, Tun muuaDa, 
fo6f ei fieDä futoaittaifi Iättömän". — SEäta ameneöfanfa 
aulaifee t^tto fieDet^n omen, ja menee fiarimäifedfattn aU 
tadfa f äimään. 9lo, mitapa taäDä? ^uone on moinen, 
fun muutfin jo ennen nälemänfa, ts>aan on leSfeHa lattiata 
fuuri, fuuri puinen *) »erta to|)5tfen tci\)nna. S^tto fä^^ji 
fatfetemaan fitfi, niin fulta^formuffen feffti ^)aäna^)ain »e* 
ten pinna^fa fKnä, jofa fauniiöti Kiltdtoi ^len. ,?flo, ia^ 
mäpai fumma, fun noin on fotca formuö n^t tuoöfa!* 
anoelce mieleöfaän t^ttfl eifä moi oHa foöfematta ftta, maan 
pxUaa [alarinfa formuffel^en foettaaffenfa mufa, fopififo tuo 
Janelle. 9io, [e fo}?ifin ja l^^mäöti, maan tuli fafari mete» 
^en fiita, niin t^ttö peitti formuffen ^juifel^en tafaft ja foli 
pt)\)W&f :pul^bi8taa formeanja, maan ei faa fitä merta })an 
miCfänä fiitä, jo6 fuinfa moneätt pcfifi. 

SKttäö oKalaan fiitä. Suli montaan |3äiman pääötä 
SEBete^inen fotiinfa ja oli matfaStaan mäf^fftöfä, niin l^eit» 
til^e ^jitfäHel^en l^cti ja fanoi tytölle: i^etftija mäl^äifen paa* 
täni, funnefa nuffuifin täöfä!* 5Ro, eil^än muuta; t^tön 
tä^t^i fädl^ä !uulla ja olla ifännälleen mieltfft, maan [attui 
päätä etfiedfään flinä mal^ingogfa fo3!emaan äBete^tfen lor^^ 
toaaf niin tämä tötuiHecn noufi l^eti ja ärjäfi tytölle: ^millä 
fic, l^etttio, mun forujaani poltatf näätäpä fättäfi muDfe!* 
S^tin fiHoin tä^tl^i näyttää Janelle fätenfä, ja SBete^incn 
fun fen mcrifen fafarin näfi, niin ftttä arioaft jo aftan 
^eti eifä armoa antanut, maan furmafi tyttären famaSfa ja 
t^önft ruumiin merilaittahan finne. 

St^ttären roanl^aöfa fobtöfa ifä fiHä toätin elää en» 
tiötään myöten eifä ^Icn äiän*) ticbä faimatafaan t^tär* 



Digitized 



by Google 



150 IL S^M ei^al 

tanfa, ^neDa fun fafft t^tarta futtenltn on \aVtM, xoaan 
toUtian t^öDään fiinä eläteOa laetta ja ttfe&nfcL @attut))a 
fcrrattfm ftttc olemal^an falafifa, ja olt I^^U)a faaliö ^uufc 
tuttut •) l^anellc, nttii Kfft falojaan »temo^än fottinfa, 
ett^etkoat »enl^eeSfa pe^memfi, tima fun oli feffitnen fa 
funma ^len. — 9lo, ci munta, fulfec, fulfce fotij^in päin 
fttta, jättocn felfäa foutelcc cbcUcnfä, toaan feifal^hm »cnl^c 
Itäneitä ättdtt, niinFun fariOe oltft tarttunut tfänS, eila 
la^be m'tn ei n^äfifen fttta. ttffo \aapx ttebuttamaan frtä, 
ja foettcice, l^araelcc »enl^ccnfä ^mpar^StS mcIaHa, tuntui» 
fifo po^aa tuodfa, wai raita ftinä on )>tbattäniädfä; n?aan 
ci tuntunut mftäna. — ^o, mitapäö muuto, foettclcc fou* 
taa uTfo taadfin, fiina tiel^Iii, ricl^uu fotn)afen, toaan ci faa 
»ennettään liiffccllc, fc ei l^ictoal^ba ^) ))aifaltanfa. SItlfaa 
jo l^atfi tuQa tuodta, maan ei aifaafaan to!i, fun fol^ottamt 
äBetel^inen paatanyd mebedtä, [anoen: i^antanet fedfimatfen 
t^ttarefi minulle, niin p&a\tt »cnl^ecneft liiffecffe, ntuuten 
et ^jaafc ftna ilmoiöna ifSnä, fuuna futtan »alfeana.* — 
ttffo ei taal^ttft ena& n^t toidta tytärtään antaa, n)an]^tn 
fun jo l^uffautui l^anelta; maan äBcte^inen )^tbattaä n)en^ 
laetta t)^ cifä laöfe pntä fiitfi cbeffe ei tafapn; f^f^^l^än 
uubcQeen maan: ,annatfo, uffo, t^ttäreft, tvai ennenfo n?e« 
telien fuoict?* — ^Äa; ta^t^neel&an fc antaa, fun en iU 
man ^Sadfe', n>adtafi miimcinfin l^äbfidfäan uffo, ja lnpa\i 
fc8fimaifcn t^ttarenfa SBetd^ifcIle. ©iita paa[x n^t »en»' 
l^eenenfa litffeeHc l^cti ja fouti fuoraötaan fotiinfa, joöfa 
tcr»el6^ffet laabittuanfa •) [anoo fe«fimaifclle t^ttareHenfa : 
,oi lapfeni, ta\)pa fiTOcö l^afemaöfa »cnl^ceötfi, f e minulta 
unl^ol^tui ftnne*. — 

S^ttö fun faöf^n fuuK, fc ei fauempaa arnjcHut, 
xoaan juofft rantaan ^eti fttä ifanf& finpcdtä l^afcmal^an; 
joöfa fä»i famoin ifSSn Itänette, funi toanl^cmmoffefin fifd* 
reHenfa. SBctcl^tnen tapaft l^Snet f^liinfa ftit& ja »ci fe* 
raQaan janoel^cn fol^ta, jodfa talonfa fatfannan antamx "^a^ 
nette, niinfun naifeHcen ainafin. — ©tetäSn, ollaan jonfun 



Digitized 



by Google 



n. 39Ce& S{))a9. löi 

atlaa tuohta, ttiin \aapx Betel^tnen I^lädfä fä^mä&n iaaSHn 
ja laiftt Unnanfa axoaxmtt i&ttatci tytölle, fanoen (5l^t{efi«> 
f&an Janelle: ,)ota ))atfaefa tt)oit fie mun poxt^]a oOeS^ 
fani tä^bä, tuoOa fiärtmaifeöfä atta^fa ei, muidta^an fe". 
— mi&pa ftita. %t)tai toaiUa tkUon fuult, ei malttanut 
cQa aitadfa laamatta (uitenlaan, ja SBetel^inen lotiin pa* 
lattuanfa afiaSta lun ttebon \ax, niin furmafi l^finet, tuni 
fifärenfäftn, \a ruumiin t^onfi meri^aittal^an taa^Iin. 

^uluu muutaman aifaa tuodta, ja t^tätten i|& n)an« 
l^aOa )>ailallaan elelee \)^, xoaan on mieli^al^oigfaan fit&, 
fun latfi t^tärtAän oli tä^t^n^t äSete^ifeDe l^ufata, jodta 
alfoi n^t !oetoa pzVata itfeDenfä. — 9lo, ei^äe mitanfi. 
@attui uffo muutamana ))äin7änä n^alfamoOa olemaan ran^» 
na9fa, {tina merffojaan lemitteli luiu^amal^an, niin löt)täa 
fomeroUa ^än mirfut, nuo fomatefoifet ^len ja uubei ^at« 
felee niitä n^t fiinä, ajattelee mieltanfct myöten: ,^no, Ien« 
]^&n noin l^^n^ät, fiemännäfoifet mirfut tuohon jätti, ein)ät 
ne l^uffaan jouba, f orjaan l&eibät minä*, ©en fanoi itfef» 
feen fiinä, ja pxitx mirfut jallaanfa läJ^te&ffenfä niie[& adtu« 
ma^n fotiinfa, maan jaPat «Ifoin^at mäfifeQä ^^rtiä toi^^ 
faanne ja meimät Isäntä rannemmalle r)\)L Viito fun fäfefi 
fotiinfa fullea, ^än ei olifi fuo@tunut ta^än, maan fofi f^aU 
Iita jaltojanfa, funi ennenfin aina, ))^rfien ebeDel^en. ^on^^ 
nidtelee fiinä poloinen mied, jä^Iidteiee jalIojan[a, maan ei 
auta mifanä; mirfut lun olimat SSetel^ifen fiil^en tannaUe 
afettamat, ne totxtoat ufon, enfimaltä rantaan, ja ftita xoa^ 
fifclla jartoelpen fitte. — SB^ötäiÖtaän m^flten oli utto^ 
ruffa jo fillä tapaa mebeöfä, ennenlun äl^fifä&n !ofo feif^^ 
laa niiben mirfujenfa f^^ffi. ©iina maSta loettelee mir:» 
fuja jaraStaan [aaba, maan ei faa läl^tema&n ^eit& mil« 
lana. @i aifaataan tuodta, tun !ol^oaa taaS 3Betel[)inen 
jiarmedtä, luni ebelliftlläKn lerroiHa, ja pahjaa ufolle: ,fte 
fodfa mirfuni maraStit, et paa\e nt)t maÖaetani muuQa fun 
et nuorinta t^tartafi minulle antane*. — ttffo ei antaifi, 
faäli on ipiimeidtä t^tärtä&n antaa, maan jalfaufa lal^te^ 



Digitized 



by Google 



152 11. S^fcA 8{pa«. 

jgoSA nitdfa äSetel^ifen mtrfuiSfa UiireeQe taaSfin, ja tu(fe« 
mat f^memmaDe 9^S, funne fetfoo itffo jo teufa))ieltaaii 
m^dten mebeefa. Gitnal^än fetfa^tuiioat fuitenlin Ittlfes> 
maeta, ja äBetel^inen uubeOeen yatiiee ufoDe: ,antanet t»io« 
rtmman t^ttäreft minuDe, niin Ia6ten maalle finut taita, 
muitten l^ufut talaan, lun l^ulutfin'. — ^itad; ta^t^i^an 
ttflo^^rufon Intoata t^ttärenfä äBetel^ifeDe tt)iimeintin, fun ei 
muudtafaan apua na^n^t. @tlla tamoin pääft l^än jär« 
roeita maaQe ja läfjt alla )7ain, :|)a]^0t[la mielin astumaan 
fotiinfa. ©ieOä !un nafee t^ttatenfä, alfaa ^aaitat^Ua 
Isäntä, [anott)i: ,mie tt9it[ut laabin metfädfä fä^bedfäni ja 
tuonne rantaan jätin turpoamaan loäl^affi, latjpä ne, lap^ 
feni, fotil^in fieltä*. 

@i]^än muuta; läffi t^tto ifanfä afialle, maan fun 
rantaan paäfi ja »irfuja ru^jeft Ii'oöta noMamal^an, SBete* 
lainen taai jartt>edta famal^ti, fat tyttären f^liinfa ftitä ja 
mi ferattaan järujel^en loilta, miäfä l^äneKä fotinfa oli. — 
®izM antaa talonfa fatfannan t^töDfe, ntinfun toifiUefin 
[ifäriHe oli antanut, ja fun afan :päadtä taad fotoaan läfft, 
niin fanoi läl^tiedfäfin l^äneOi: ytadf on taloni aioaimet, 
yibä tallella l^^mädti, funnefa mie f ottein tulen; taxtxi\a 
moit fiOaifaa l^uoneidfa fä^bä, elä tt?aan tuol^on äärimäi^ 
feen aittal^an mene*. — %\)tti ci fanonut aittal^an mene* 
mänfä, jäi taloutta pitämään fotil^in, ja äSete^inen fillä 
pn^ztVia läffi matfaanfa; maan tietääl^än fen naisten luon^^ 
non, malttaafo ne fieltoa fuuQa! SluSfin fai SBete^inen fo» 
toaan läl^teneeffi, fun alfaa jo t^tto linnan l^uoneita fat» 
feUa, eifä aifaafaan, niin jo äärimäifeenftn aittal^an f&t)pl 
©iellä merifammion näfee l^änfin ja fäifäl^tää jo [itä; tt^aan 
fun toifet fifärenfä löytää furmattuina louf o§[a, tuotafod 
taul^iStuu ^an roaita, ett^ei tiebä, ful^un faaba, millin 
mennä l^äbädfänfä, faiffi fämi fadn)otfin toaaleiffi il^an ja 
fäbet l^ermottomiffi Itäneitä. Olil^an fuitenfin toimelIi[emf>i 
toifia; ei turl^amaifeSti [ormuf[een il^aStunut, n^aiffa näfi 
fammiodfa fenfin, n^aan fun enätti ))a]^tmma8ta jäbästään 



Digitized 



by Google 



11. 39M 8t|)a<. 15S 

tointua, latfelt tattaMi l^uoneen ftfuAta, mttfi faiffea fititfi 
oK, ia fefft muutantaSfa fo^bin faffi fufetffaa ^) rinnatuMe 
lautaifeOa, {otben eli f^Ifeen nimet ftrjottetut, toifeen: 
,tafif'on clanjatä xottta\ toifccn: .täspon fuoButta*. — 
dtiiita fen otti, joSfa oli tl&to&ta xoeM ja juotti ftffiril« 
lanfa, niin ne e(oon mirffuttt>at fiita; toaan fuoDeen meben 
laaft toifeSta fuIeifaSta toifeen, mi oli t^l^jäffi jäänet, \a 
pani afemelleen lautaifede. SSiela oli atffuja, H)))}aita taU 
fenlaifia aitoina, niin niiSta faffi tfointa lipalta loalitfi, 
joil^in fätfi n^anl^emmat ftfarenfä, ja taSti l^eiban fieOa ^iU 
]aa pr)^\)&, niin l^än l^eiQe ^^n^an neuvoon pxtax[u 3tfe 
(äfft axiaita poi^ foSfematta fotmuSta fammiodfa, ja tun 
SSete^inen fotiinfa pala\x, oli no^rä Isäntä tointaan ^\)VDin, 
alfot )}u]^utella Isäntä ja fanoi: ,,finuna tuo pitta partafl 
fotoin on fotfuffiöfa pal^aöti, annaö, fctoittclen l&antäV 
©itä fanoeäfanfa fieppa^i famman ja alfoi ftiötiä SBetel^i* 
fen partaa. Satte toma mielc^en faiffi, ja t^ttö fun tunfi 
SBetel^ifen l^^tt^atta tuuletta '**) olehan ^len, alfoi taa^ »)a* 
finotba fiinä, fanccn: ^etfö{|än läffifi fie, ^«taioaffeni, ifoU 
leni minulta lal^jaa n>temoän, tuohon olen li)}))aafen fai« 
fenlatSta falua fttä toa^ktt )3annut; fanna fe mun fotiini 
ftnne, voaan ela l^uoli matfatta (t)>)?aafen fatfoa, finun ei 
tultft fen ftfudta nal^ba, ne mun lal^jani ilman joutamia 
affojen laitoffia tt>aan omat'. -— äBetel^inen fuo9tutt>i tuu* 
maan, ottaa lippaan oFaDenfa, löl^tee fantaa j^t^^ttämään 
fita ja »ie tyttären fottl^in faati, fatfomatta fifuSta, toaiffa 
Itpad i^feä oli ^len. ©itl^en jättää pt^amaatte fuormanfa 
fitte ja fulfee jäl^etteen fotiinfa; »aan tafoöfa fun lipa^ 
au'ai8ti]^in, fieltä »anl^cmmat lö^fiioät »auliimman t^ttä^ 
renfä elämänä, i^metetten i^adtuen fita. 

^ului muuban paixoa fiitä, niin jo toifen fifärenfä 
t^tär famatfe fannatti SBete^ifettä lippaaSfa fotiinfa, ja itfe 
ftttä toälin tuumaa piti fotona, mitta l^änfin SSetel^ifen 
»attadta pääfifi. — 9lo, ei muuta; l^ul^maren »aatetfl 
omiin pufimiinfa^O ja pirtin (atotte a\ttix i9tua faf£ttä« 



Digitized 



by Google 



154 11. 39le& 8i))al. 

maljan, fuofali^*) fätccn; itfe It^)|)a]&att f antoi pxf^aUtf jo* 
l^ott )>tötä9t9{ fiffiHe, luni toifetfin [ifarenfa, [a )?a(ion ta^ 
Doaraa otti leraOa. Siitä fun äBetel^inen !otiinfa tuli, t^tto 
li^))aadta l^aadteli l^äneQe: ,Iä^be, ^dtdmäifeni, toiela loU 
mannedti >^) minulta lal^jaa fotiint uoiemaan, tuo li^ad 
lulcta »an^cmmiffcnl [tnnc*. — SBctd^incn luuli tyttären 
tuioan !atolta l&aadtaman ja laf jt tDkma^än lipalta, oHah 
feen l^äneOe mieliffi. ^Iti l^^män matfaa jo fannelfien, 
fuleteUen fitä, toaan alfaapad fuormanfa maimaffi Fä^ba 
^neStä, niin ladlee lip))a]^an maalaan, fanomi: ,radfadpa 
tää on, jo8 fatfon, mitä fifäöfä ompi*. — 3o rupeaa au* 
fatfemaan lantta, fatfoaffeen fifuSta; iDaan t^täi lippal^adta 
]^uutatt)i famaefa: ^elä !atfo, mitä joutamia !atfot, enfo 
mie Keltän^t ftnuaV — ,^a, loieläpä^än näfee tutoan 
fatolta t^ttö*, ameli SBetel^tnen tuodta, ,u>arfin fe, näen* 
mä, finne [itä ma6ten idtuutuifin, että näfifi etääKe'* 
Siitä läl^tee l^än lipadta fanneffimaan taadfin ja n^ielä 
jonfun mat!aa fulettaa ^ita, niin j|o uubedtaan rupeaa au* 
faifemal^an lipadta, näl^bäffeen fifudta; voaan t^tär fiQotn 
l^iljemmin pul^uu tippaadta, fanotoi: ^elä fatfo, elä !at[o; 
fuinfad pul^e oli!* — 9lo, ei fatfonutfaan äBetel^inen, luuli 
tyttären aina maan tuman fatolta ^aadtaman, ja [ai fan* 
tamaan lipadta ebeUel^en; n>aan murifi itfeffeen tuoSfa: 
,en enää toiste läl^be naifeltani lal^jaa miemään, fun näin 
on nämä Itänen lippaanfa j^f cät*. — SKiettieöfään näitä 
pääfi jo matfanfa periDe ja lippaan jätti portaiben eteen 
pil^amaaDe, joSta itfe fulli totiinfa tafaft. ©ieDä t^tto 
idtuu tuman fatoQa ^l^ä, niin äBetel^inen piikaan päädted* 
fään l^uutami pneHe: ,oletto jo taiat murftnatfeni i^) 
feittän^t?* — SEoinen ei fatolta mirfa mitänä; fa, mitäpä 
l^ul^mar patajaift! — 3Ritäe, a6tuu Seteleinen pirttiin, 
toaan ti nä'e ruofaa malmidtetun fteUä, niin tulee tafaft 
pihalle ja fanoo fatoilfa istujalle: ,etfo ole faloja feittän^t? 
mie jofa paitoa järmeStä taloja tannan, maan fie ne ai* 
taflfa annat mär'ätä että ebed ruofaa laabi, maiffa ftnun 



Digitized 



by Google 



12. €ttttlad ^Ua. 155 

aftotiafi mte olen juoSfut, ettfi fiil^n o(en latteta mattaOa.' 
— Soinen ei fttj^enfäan madtaa mttänä, idtua fofdttäa 
xoaan toimedfaan tatoDa. %viopa» pi^i&& ]0 SSete^ifen voU 
l^atfi eifä tiebfi ^n neukooa muuta, iDaan lapuaa itfettn 
fatcDe ja U)iba famal^uttaa naista, lun ei hio ebed ^u« 
laetta antanut l^äneDe. 9)iitä6 fiita; l^u^mat n)ieree fatotta 
alad ia äSete^inen mal^ingoefa pntoaa pexa^t&, paaUt^tn 
tuidlal^taa tuuban fetnuIfeQe i^al^aStt. ®iitä fun tt)&l^ief& 
l^ensin felioefi fitte, toetä^fi äärimäifeen aittaanfa l^ett, 
ntidta tl&m&iä xoetta, )?arata!feen jotfi. «Kolata lo^täälin 
n)an]^a§ta Railastaan fuleifan, joSfa parannutfen ainetta tiefi 
olenhan, ja ottaa "^tjtoan tt)t)pp\)\^en \iita; toaan t^t&i fun 
fuIetfFaan oli fuolentan mettä faatanut, äBetel^inen juo«: 
maöta ^jäaSt^änfd meni tatnioffi ja fuoli. — SE^ttäret fai* 
rvat Itäneitä raul^adfa elää fitte ja »anl^adfa lobififaan afua, 
funi ennenfin \))i)Xoa^tl — ©en pituinen fe. 

©onojcn fcHtpffia: 1, Ji^fcS = ra«fo«. 2, I{po« = orfftt, 
ftcltu. 3, elolta = ^piop9tt&, tatoarata. 4, puinen = fammio^ 
amme. 5, pCen äifin = fotoin paQon. 6, puuttunut = fattunut. 7, 
(ieiva^ba = iiitai^ha. S, temei(et te^tp&nf& = ^9Ȋn pataan fa< 
nottuanfa. 9, fuleilf aa (»enficfft; cyaeftKa) = puteli, pienonen »efl* 
eli loiinaleili. 10, f^t^voSiUä tuulella = \))i)XoiM mielin, l^ptt)ill&nf&. 
11, pufimiinfa = »aatteil^infa. 12, ftiofoli = to&rttinfi, ruffi. 13, 
folmonnedti <-> folmannen lerran. 14, mutHnaffl = puoli»5iwälIifetfi. 



It. 

n^tualta j^atiala9ta. 

Oli uffo muuban ja affa. Slffa fuuta* *) on ^len, 
min faa lobiefaan tietää, fen fanoo faifiDe f^läSfä. Utfo 
taaS metftmieS ja !ala§taja on ^\}\X}L @attuu)>a terran 
fttte ))^b9tft(Iään famUz{\ix löytämään aatteiden metfäSfä 
ja allaa miettiä mieleSfänfä, miOä n^t fe aarre l^iljaifuu» 



Digitized 



by Google 



156 12. ©ttttlad Kfla. 

beSfa lotil^ttt faaba, l^äneDa btn alfa on fuitlaS, titä min 
luutta toaan faapi, fen muittc fcrtomf l^ctt. — 9io, ci 
muuta; oli uffo finS :päito&na l^au^in lö^tän^t t^fädtä \a 
metfäöfä taaö oli mctfo lo^u^t titaan *), niin ne loail^ctti 
te^fenanfä, metfon :pani r^fään ja i^auHn muutti titaan. 
©iitä lulfi fotiinfa ja f anoi afattcnfa: ,min& aarteiden 
I6\)fin metfäSfä, niin l^uomenna fä^mme talaat tuomadfa 
fidtä'. — ,3t0f cläl^an mitanä, rcai fic aarteiden lö^fit!* 
janoi n^adtal^an alfa, ja Itänen jo mielenfä alfoi l^effua f^» 
laän, fanomal^an [itä; loaan uffo ei laStenut, toaan rupesi 
atfanfa feta manata, ett^ei fe muubanne f)äad[9t millin. 

Äului fe ^onjeutu fitcn, niin fuoritaan l^uomcneffeUa 
fitte lantamaan taljoja aartceöta ja mennään ^l^beöfä met* 
fään. 5£ääQä fun lammin rannatte tuttaan fäioettedfä, uffo 
»irffatoi afattenfa: .^touotal^an »äl^äifen, olifi pr)t)bt)^ mU 
nutta täSfä;' ja fun fatfotaan faaliSta, täällä metfo on xx)^ 
fä^fä! i^urettaan loäl^än matfaa tuodta, funnefa linnun 
:p^9b9ffiHe f)äadtään, ja fatfotaan niitäfin, niin täällä taa& 
l^aufi on ribaöfa! — @e otetaan fiitä, ja fä^bään aar* 
teette tuoöta, joöta raidat pannaan taffotl^tn fatffi, ja läl^s 
betään fantamaan niitä fotibtn. — 5Ro, pääötään f^fäl^än, 
fä^bään, aötutaan l^il^oja myöten, niin jo laatifi afan mieli 
taloloil^in fanoja »temään, loaan uffo taa^ cötäifi mene* 
mä^tä Isäntä. @il^än aifaafaan tuodta, niin jo moniaaSfa 
fol^bin poiffeaa affa fujal^an läl^teäffenfä talol^on; ttjaan 
fattuu foirat fiinä paifoin tap^^elemaan feöfenänfä, miSfä 
äliöfeaät, äriSfe^ät pilkatta, niin l^uutaa afattcen uffo: ^cfä 
mene, affaifeni, etföö fuule, miten fiinä taloSfa affa mieö* 
tään I^öpi, että äläjää toinen fäfiöfä*. — «ffa fäifä^ti 
fitä, ei tuttutfaan Itäneitä taloöfa fät)neeffi; ja uffo f ai 
aarteen fotiinfa, f^läfunnan fuulematta. 

5Ro, manattiin 90 taaöfin, toaan fun päimä tuli, affa 
ei fauempaa fotonaan ^Jtif^n^t, toaan juoffi jo ^uomenef* 
fetta f^Iäl^än, fiil^en talol^on l^iötä^ft, ful^un eilein oli me« 
nemäSfä, ja alfoi ferrota afiataan faifitte, fanoi: .,me aar» 



Digitized 



by Google 



13. 2:ift&i& ia ZaM. 157 

telien lo^ftmme, U^ftmme metfoSta aatteiden; mun ulfoni 
fen jo toi^fa f)ättt)äna tltaifeKa ftelta (5^ft ia tuli fano» 
maan minulle, »aan m^öl^a oli jo, cifä luuKut ftna piU 
n)äna loiela taljoja otetuifft, \x>aQta eilein ^l^bedfa ))aifalla 
{än)imme, ftelta latfi tafaÖidta rallaa lannoimme; ne niin 
fuuria ne tafat . . . / — ,Äa, mimpa aarteen löitte?" 
tt)^t)x ifantä. — ..Suolta, tuolta, metfoöta tuolta*, fetoitti 
l^ätaiöfaän affa, »STOatti ja minä ^Ifififä faloa torimme ja 
fatfoimme ptfr^b^ifxa enfin, niin t^fädfä oli metfo ja ribadta 
faatiin l^aufi; me ne enfinna olimme, fiitä etemmafft mcn* 
Idämme ..." — ^SBall^e^telet*, fanoi ifantä, ^toall^el^tefet 
ainaftn, miDoinla fä9))i t^fäl^än metfo tal^i rital^an l^auK, 
tuof ei u8lo J^ullutfana!* — i,U8fo poi^\ fiiöteli affa, „lit)^ 
fimme me aarteiden, lo^fimme, faffi tataQidta fannoimme 
rallaa metfädta eilein ja tä§ta f^län fautta xoiela ftil^en 
aifaan matfaftmme, f un finua tääKä naifeft <)ieffi . . .* 
,Ole »all^el^telematta!' l^uufi fuuttuen ifantä ja ^itppafi 
affaa for»alIe, ^miöfä ja milloin milma *j on naifeni 1^6* 
n^t! faiffi tt)al]^e]^telet tädfä, ei ole mitäfään ))u]^eedfaft pt» 
tää! mene matfaafi, taiffa . .!" — Slffa ei muuta neu* 
tt)oa näl^n^t, »aan juoffi joutumifeen fotiinfa eifä fen fo* 
loemmin enää l^uolinut utfonfa afioita f^lädfä ilmoitella, 
»aan oli toimeKinen ja tarffa faifiöfa |)tt]^ei8fanfa. — @en 
^jituincn fe. 

©eCit^ffta: 1, fuutad = paliopu^einen, ^amal^ammad. 2, 
tita = (innun (oufht. 3, mitina = minua, mtta. 



ia. 

Sitt&ia ia Xmtl 

U^tualta Äorjala^ta. 

Za^n (aatuun fa^pa tarina on tictöäffcmmc ©affalaifflla: 
Äatfo }a ttjettaclc: «nbtoig Söcd^ftein, 5)eutfd^cg SKatd^enbud^, Cclpjig 
1846, fln>ttja 278-283, fertomuöto: „2)ie brei bnmmen 2:eufcl*. 



Digitized 



by Google 



156 12. @!tttlad Kfla. 

beSfa lotil^ttt faaba, ^amM btn alfa on fuitlad, että tntn 
luutta toaan faapf, fcn muitte fcrtotof ]^ct{. — 9io, ci 
muuta; oli uffo fiua ))aiU)änä l^au^in IS^tan^t t^fädtä ja 
metfädfä taad oli metfo lä^n^t vitaan ^), niin ne loail^etti 
feSfenänfä, metfon pani r^fäan ja l^au^in muutti ritaan. 
@tita !ulfi fotiinfa ja f anoi afallenfa: ,min& aarteiden 
Id^fin metfäSfä, niin l^uomenna fä^mme xafyat tuomaöfa 
fieltä*^ — y5Ro, elfi^n mitänä, rcai fic aartc^en lö^fit!* 
janoi n^adtal^an alfa, ja ^nen jo mielenfä alfoi l^effua f^^ 
lään, fanomal^an fitä; voaan uffo ei ladfenut, n^aan ru:pefi 
affanfa fera ma'ataf ett*ei fe muubanne päaöf^t millin. 

^ului fe ^onjeutu ftten, niin fuoritaan l^uomeneffeUa 
jttte fantamaan taljoja aarteelta ja mennään ^l^be^fä mtU 
fään. 5£ääQä fun lammin rannatte tMaan fätoette^fä, uffo 
witf f atoi afattenfa: .^touotal^an tt)äl^ätfen, olifi p\)\)bt)Q mu 
nuHa täSfä/ ja fun fatfotaan faaliöta, toäHä metfo on r^» 
fäSfä! .^reQaan loäl^än matfaa tuodta, funnefa (innun 
)>^9b9ffiHe ))äädtään, ja fatfotaan niitätin, niin täällä taa^ 
^aufi on ribaöfa! — @e otetaan fiitä, ja fä^bään aar^» 
teette tuoöta, joöta talaat ^jannaan taffoil^tn fatfti, ja IS^'^ 
betään fantamaan nittä fottbin. — 5Ro, päästään f^fäl^än, 
fä^bään, astutaan pxfyola myöten, niin jo laattfi afan mieli 
taloloil^in fanoja lotemään, toaan uffo taa^ eStäifi mene^^ 
mäStä Isäntä. @tl^än aifaafaan tuoSta, niin jo moniaaSfa 
fol^bin poiffeaa af f a fujal^an läl^teäffenfä talol^on; ttjaan 
fattuu foirat fiinä paifoin tap^^elemaan feSfenänfä, miSfä 
äliSfenjät, äriöfetoät jjil^affa, niin l^uutaa afatteen uffo: »elä 
mene, affaifeni, etföS fuule, miten fiinä taloSfa affa mieS* 
tään lt)&pi, että äläjää toinen fäfiSfä*. — «ffa fäifä^ti 
fitä, ei tuttutfaan pneltä taloSfa fäi)neeffi; ja uffo f ai 
aarteen fotiinfa, f^läfunnan fuulematta. 

5Ro, manattiin \)b taaöfin, toaan fun päimä tuli, affa 
ei fauem?)aa fotonaan ptif^n^t, ttjaan juoffi jo l^uomenef^* 
fetta ftjläl^än, fiil^en talol^on ^^iStä^fi, ful^un eilein oli me* 
nemäSfä, ja alfoi fetrota afiataan faififfe, fanoi: ,me aar» 



Digitized 



by Google 



13. 2:iet&ji& ia %au^. 157 

te^n lo^fimme, (d^ftmme metfoSta aarte^en; mun ulfoni 
fen jo totSfa pax\o&na tItaifeDa fteltö »t^ft i<t tuli fano» 
maan mmuffe, loaan m^ol^ä oli jo, eila luttUut ftnä piU 
ivatta tt)iela taljoja otetuilft, \x>aiia eilettt ^l^bedfä ))atfalla 
fätDtmme, fteltä latfi talaÖidta rallaa lattnotmtne; ne niin 
fuuria ne tafat . . . / — ,^a, mimpa aarteen lö^fitte?" 
ftjf^i tfantä. — ..SEuoIta, tuolta, metffiatä tuolta\ fetottti 
l^atäidfään affa, ,3Ratti ja minä ^IfiSfa faloa fatrtmme ja 
fatfotmme ))99b9fft& enftn, niin tt)\ai\a oli metfo ja ribadta 
faatiin l^auli; me ne enfinnä otimme, ftita etemmätfi men« 
idämme ..." — ^SBall^el^telet*, fanoi iffintfi, ^toall^el^telet 
ainaftn, miQoinfa la\)px r^f&l^än metfo tal^i rital^an l^auli 
tuot^ei uölo ^uttutfana!* — ,U«o »)oifi% Kifiteli affa, .Ifltj* 
fiimme me aarteiden, (o^ftmme, fafft tafaQidta tannoimme 
taljaa metfaStS eilein ja täStfi ft)l&n tantta mielä ftil^en 
aitaan matfajtmme, !un finua taaM naifcft pieffl . . .• 
yOIe toall^el^telematta!' l^uuft fuuttuen ifantä ja ^tppafi 
atlaa fomalle, ,midfä ja miQoin milma 'j on naifeni I^d:» 
n^t! faifti loall^el^telet tä^fci, ei ole mitälään ))u]^ee0faft pet> 
xaal mene matfaaft, tatffa ..!"" — Slfla ei muuta neu« 
tDoa näl^n^t, toaan juoffi joutumifeen lotiinfa eifä fen fo« 
memmin enfia l^uolinut uflonfa afioita f^Iädfä ilmoiteDa, 
toaan oli totmeUinen ja tatffa faifidfa ))u]^eidfanfa. ~ @en 
pituinen fe. 

®e(it^!fta: 1, fuulöö = poljopu^cincn, ^amal^ammoö. 2, 
tita = (tnnnn (onlht. 3, mi(ma = minua, mua. 



ia. 

Mttaia ia Xautt 

U^ttta(ta ^ariaCa^ta. 

%&^n laabxm fa^pa tarina on tietaaffcmmc ©offataifilla: 
Äatfo ja ttjertaelc: «ubaig Söcd^ftcin, 5)eutfd^cd SK&td^cnbud^, Ccipjig 
1846, {ln>uia 278-283, fertomuöto: „S)ie brei bnmmen 2:eufel*. 



Digitized 



by Google 



158 13. 3:ietajl5 {a ZaM. 

fOli uffo mittitottt \a atfa. $e padoin eKuKlt teSte^ 
nanfä eilä paanut ntto xanf^aa alaltansa, fe tnn riiteli ^^a 
ja oli äffiinen. 9lo, palente tertanKti itffo fttä ataiSta 
atfaanfa ja aötua ^uppuxoipi metfää futuidfanfa, niin leffti 
fäiDelledfäan fieD& tal^ben faOion lomaSfa l^anban, jola niin 
on f^lofi femmoinen, tifei filma ^^ol^jaa nä'efana. Siilien 
oli jo l^eittä^t^mädfa ulfo, niin oli mielenfä apta >)f ^cian 
ftitö lun taad taimadta fatfoi ja Sumalan Inomaa maail» 
maa ^mpötiOanfa, mitä lienee ajatud fiinä miele^en \ne^^ 
fut; l^an ei futaan fft^ppaalanäf toaan paltmt toto paiU 
ha \a läl^tee liitnudti totiinfa. — @ieQä tupaan tuOedfa 
tuulee alfanfa äiltele&)än ^tfitfenfa ^l^ä, toaan ei ^uoli n^t 
tuodtataan, adtuu n>aan rol^tea^ti ebeOenfa ja fonoo toru» 
jaQe: ,l&]^be rallaa tantamal^an, mie metfodfä ta^bedfäni 
aarteiden Id^finV Sltfa l^erteäfi torumadta, ,roai lo^fit fie 
aarteiden!' fanoo, ,la, mi^iapäf ^St&ioäifeni, IS^fit? pitaa 
fielta meibän f e fotil^in faoba, ett'ei muut totene tutfa/ — 
9l0f lä^betään metfäl^än fiitä, raul^adfa fuPetaan ^^bedfä, 
luni ^dtäio^ffet tonfana, ja atfa taiten mattaa miel^elleen 
^aadtelen>i, miten n^t voa^ta oOa, tuten eleä, tun ne aarre» 
raidat faabaan. StuDaan l^aubaQe tuoSta, niin loirtfaa atal» 
leen utto: ,tädf' on n^t l^aubaSfa raidat, tä^ reunalta laU 
f omaisän itfe'. — ^tta "^tfppaa fiil^en, ja turtiStatfe tatfo» 
maan po^aa, toaan utto on tataa)>äin ))tteletoinäan Isäntä, 
ett'ei muta ))utoatfi, ja famadfa furmoifee Itänet l^auta^an 
alaS; — itfe aötuu raul^aöfa totiinfa. 

9lo, elää muutaman »uorofauben utto ^ffiffeen to» 
tona, niin altaapaö jo |)itfä8t9ä aitaanfa, tun ei tomeria 
ollut tetänä, ja armelee, ajattelee tuodta: ^paf^a oli elää 

Ijal^an atan fera, pa^a ijal^attatin atatta!* 9iii8fä 

tuumin |)aalitan fitoo nuoraan ja läl^tee l^aubaSta faamaan 
attaanfa, jo^^an loielä eleillä olifi* 5£ulee l&auballe tuoSta 
ja tudlin faa:|)itaan nuoranfa l^autaan la@teneeffi, niin jo 
tarttuu tuta tS^ben pääl^än fieltä. 9^o, ei muuta, metää 
v!ttOf metää nuoraanfa ^150, loaan tun fieltä tulijan 1^» 



Digitized 



by Google 



13. Sietäifi ja lanix. 159 

ban rettnaDe faapi ja l^äittci latfotDt ftitta, etf)äd clefaan fe 
Itänen oma affanfa IS^ben ))eta9fä, nti lienee muit ivierad. 
Uffo l^fimtnaSt^t [itä, artöcli: ^mUapa mie mieron afoiöta 
puolin!* ja ru^jefi jo l^nufoHoan leiffaamaan nuoraa, »aan 
toinen furfcaöti nifocli Isäntä: ^elä, toeiff öinen ioeIi*fuIta, 
ntioroa fatfaife, auta minut tSältä!' — 9lo, ffiäli on 
iifoöta, fun näfi, miten toifella l^atfi oli, eifa l^ennofaan 
leifata fototta, toaan noitaa l^aubadta afan. 2;ämä fun 
tnaade p&afi ^Idd, iloi^faan oli ^(en ja alToi ufoDe fiito!» 
fta lufea tuohta, »^^»ä*, fanoi, „fun toelifulta l^aubaöta 
autoit, finne tuo poif)a alta eilein tuli femmoinen, en n>o{^ 
nut mie Itänen fera elää fieHfi*. — ^SBai niin finun oli 
toaifea ollaffefi rauffa!* loirlfoi l^aubafita nouöfeeKe uffo, 
^no, funnepa taöta n^t fäfeät?* — ^Äa, en tiebä^ fanoi 
euffo; »rntoelfaamme ^l^beöfä elfimäl^än ja faafaamme maa* 
ilmaa fulfemal^an fal^ben*. — i^Olifi tuo fitä*, »aötaft 
uffo, yifatofitä on itfeffeenfin eläminen; n^aan minä))äd me 
elämme?" — y@Iä^n l^ätäele, f^Kä mie neu»ot tiebän*, 
fanoi euffo; »rupea fie, uffofeni, tietäjäffi, mie rupean tau»* 
btffi, niin fun fetä mie läfitän*}, fie tulet auttajaffi fii* 
l^en, ja ftOä tapaa elämme' . — »Äa, pitänee fttä jotafin 
»irfaa olla*, arttjeli puolestaan uffo ja rupefi fiitä n^t 
SEietäjäffi; toaan afta rupefi Saubiffi, futen pul^e oli. 

Siretaanl^an matfata tuo8ta, elää eleteöään ^fftöfä: 
affa faapi läfittämään il^mifiä, uffo taubidta päästämään 
^eitä, ja fun ^ffin tuumin fitä tefoanfa tefettjät, fairaat 
paranctt?at aina ja uffo faamiöta palfinnoietaan ^^ot\)\) rif* 
faaffi 9len. 3RtfäS, ^)^tt)ä]^än oli pol^attana elää, roaan 
fun aifoja myöten Sauti Isäntä jofa paifaöfa fä^tti eifä 
raul^aa antanut loäl^änfään, xoaan uffoa ^l^täläifeen tietä« 
jänä talutettil^in, alfoi jo fe t^o l^äneStä tt)aifeaffi fä^bä. 
.Onl^att', artoeli, »riffautta minulla jo f^Kin, otan eron, 
fun otanfin fofo n>ir'aötani!* — 9lii8fä tuumin tuon äfäi* 
fen puritfia^foiran etfi femmoifen ja pani naöfaffaan ^) 
äräjämäl^än; joSta, fun 2:auti taai erästä mieStä läfitti 



Digitized 



by Google 



leo 14. Ufon t^tav ia «fan t^tar. 

ia tttfoa la^ttin SietfijatTt, ^an (a^tee faitaan luotfe ^eti 
ja fanoo SaubtOe, fiOe l^aubadta tuDeeQe afaDeen tnufa: 
y^etlea jo ij^mtftfi (äftttätnadtä! fun et l^er^enne l^^maHo, 
mie tadta nadfafadtani ladfen fen afan, mi fiellattit ^au^ 
hadfa u>atma{t ftnua'. Sata fanoedfanfa l^atHtft fauioalla 
ärätfatfi^) toixaa naSfafadfa, niin tämä alfaa l^artdta. 
Sauti fuulee fen ja alfaa ^5taidfänf& ruIoeQa mie§tä, fa« 
noen: ,eI5, n^eli^fulta, ftt& affaa irti ))äädtä! minä l^erfeän 
[airaita tt)atmaama@ta, ja faat tau^adfa elää finäfin'. — 
^9t0f lun peittäneet f of o toimeft etfä t^l^jään il^miftä lä» 
jttä, jääföön affa nadfaftaan', fanoi utfo ja fulti fäffineen 
totiinfa. — @tDä tangoin )>ääft ))at»adta ton^ertdtaan eril» 
lenfä etfä fen fon)emmin taminnut tietäjänä mieroDa fä^bä, 
toaan afettut n)an]^aan taloonfa ja alfoi ftinä e(ää entid» 
tään myöten. — ©e )){tuinen fe. 

©elitptfta: 1, apta = fanoatf. 2, lafltan = tauMlIa tt>ai« 
toaan, poteutan. 3, na9fa!faatt = na^fafaOiin. 4, arasata = lvi* 
f^ama, hmm ia arifemata. 



14. 

ttf oit tifiM ia %latt t^täu 

^ariatadta. 

S^benfu^teirta, ta^an loenattottia tarinoita on tiettan^adti feu« 
raanoina ulf omaan !an[oilla: 

Xutjalatfina: Äatfo: ^löbiSrnfen og SKoe, 5llorf!c golfe- 
eöenttjt, ©^riftianla 1852, 91:0 15, ftmuja 77—87. .«DJanbbattcrn og 
j?}arringbottern*. 

9t u o tf a I a i f i n a : 5(atf o : ^)^(t6n-(^DatIiud oc^ ^tepl^end, ©tten^ 
f!a gotf<©agot o6) tfioentpt, 1 beL 2 ^aft., ©tf^im 1849, 9l:o 2, 
finjuja 428-449, fcrtomu6ta „3)e t»a ©frinen*. 

5j;an«fa[alfi(ta: Äatfo {a »ertadc: SBIntl^et, ©anfie goffc* 
eventt^r, lejjaben^at^n 1823, flwu(oita 36—39, fertomudta „S)en onbe 
Stebmober*. 



Digitized 



by Google 



I. «boannolla fe^r&aj&i 161 

®affalaiftl(a: Jtotfo: StM>tx- iinb ^avam&xä^m, ®5ttiit(|en 
1850, 1 2;§. 9l:o 24, fmuia 129—132, fertomudta: ,ixau ^olle'. — 
5^atfo: S)eutf(^ed !!n&r^enbud& t)Ott 8. Sed^iftein, Sdt^aig 1846, fiivuia 
62-66, fertomuSta ^S)ie ©olbmaria «nb ^ed^maria*. — Äatfo fo* 
maa «tjaa 186-187, ,%ip6ftn'%&p^tn% \a ftiDttJa 228—230, fttto» 
noAia ylDci Marten im Srunnen'. — Äatfo: Sirmenid^, ®ennanieti« 
^dlfetftimmen, ^. n., )93etl{n 1846, 45 pivita, fertoimtdta «©'Gtiifel- 
fct^e*. — ^atfo: 5bi^ti unb ©d^toatj^, 92oTbbeittf4^e ©agen, !Df&T(i^ett 
itnb (^eMu(|ie, ^tip^i^ 1848, flivuia 335-336, ,S)a« SJt&bd^cn im 
^arabia*. — Äatfo mpSSfin; (5ff5flfd^e0 S5oIföbu^Ie(n, 5ttnber* unb 
^oiUlUhnä^, ®)>ie(reime, ^prild^e unb ^O^fird^en, t^on ^luguft ©to- 
b€T, @ira|Btttg 1842, finmia 113-116, 91:0 245, fettonmtfta: «S)ie 
)I9C{ @tieffd^)o<fietIcin', im Wif^i\^tt Tlunhaxt 

9land!a(aifiHa: J^atfo {a ivettaele: ^Gontes des F^es' par 
Charles Perrault» fiioitia 98—101, fertomvlta »Les föes". 

StaliaUtfida: ^atfo: ,11 Pentameroiie'-nim!lt& fitiaa, m, 
10, lodfa on ta^&n fomcCiuma fertqmttd, iiimeItSttf&: «Le tre Flate*. 



5^arjaladta. 

£)n uRo ja affa ja l^etDa ott t^tör; toaan fitrma tuodta 
mie ätbtn, niin n!fo lun toiste nai^t, ©^djattaren ^aapi 
eulolfenfa. 9lo, eil^an niitanä; eletään, cQaan muutaman 
aitaa ^ffidfa, niin \opa% lap\m tefee ®jojatät, tyttären muFa 
l^änfin, ja ftita pattiin ufon tytärtä alfaa tointa. — 9Ri* 
t&0, ladtDaal^an la))fet toiStenfa rinnalla luitenlin ja faaivat 
tfi^fi^aifaififfi; ivaan ftitäMd ivadta alfaa n^t emintimct 
ufon omaa t^t^ttfi ivaitt>ata jod jollafitt ja p\)\)taSi \oaan 
l^ngelta faaba, je fun on fauniS ja fuloinen, ivaan oma 
t^ttärenfa rietad ja ruma. 

9lo, mitäd oOalaan tuoeta; joutui|>a f^ff^ ja järmet 

fSmiivat jail^in, niin (Syöjätär tuuralla >) rantaan j^Sti >) 

au>annon ja fii^en tyttäret afetti tel^räämaän reunalle; omaKe 

tvttäreDeen fufffuluontalon laatii forean, loaan ufon t^ttä^ 

11 

Digitized by VjOOQLC 



162 14. Hion t9taK ia fOtiU iytar. 

tcDe Umon fammaKa ivaan ^ttt htontato^on. ySttufao^ 
1^', fanoi, »lel^ratfaa ti^t fitooDa tädfa: feltä fimonnee 
luontalo jartDel^en, fe fttä ^aUma^an ftelta'. — S^ttatei 
\icavat titumaan fttl^en, ja teJ^r&ämat, Ufy[aa\x>at aiDamtoDa 
^l^beSfa, toaan ]0|Hie ufon Ufit&ttUa tuontalo aioantoon ttr» 
yoft, eifa muitta, loSfetäan ^oitctt fe j&medtS f&^ta. 2;9itd 
ttfee, ttfee, iifee ii^t ftta, etfa tootft ^&n jameen f9(mä§5n 
I&l^teä, loivin on ^irtoeäta l^onedtS; maan eil^än nti auta, 
iaittf on toroa \a toteltoioa loilta, fflo, ei muuta, ^tfpp&fi 
t^tar amanto^on tuohta, maan fun jaan aDe folal^ti, fteHa 
tuo launie tie leivefi femmoinen, reimal^ti eteen f)&mUtf 
elf ei pQXtnmaSla opna. S^tor fttä faa))t a§tumal^an, tnU 
Itt, lulfee ebelleen fctnnifen, niin tulee^ad l^uonutfet roa^ 
taan, nuo meltoifet iotenttn, linnaffi pientt, talofft fuuret. 
©ita^n iifaUnn t^ttö; ei taufaa aroele, maan adtuu 
omeeta fifSÖe ja l^^män ))äimän tefee tuDedfanfa. — %vi^ 
madja et eläiiä o(e mutta, fun man^a mafäleufa ^) affa 
maan ^fftnänfä. ®e fuulee termel^^ffen, niin alfaa Up^ 
peaitl pn^nUVia tptaxti, f^f^mi: ^Unpa ja ludta fte, lapft^ 
rulfa, olet?" — »Olen^^a^an t^ttfl^riepu pa^anm, tuolta 
^la^ilmotdta tuQut% fanoi madtal^an t^ttö, lertoi af aDe 
afianfa, miten fel^räte^fa Itäneitä fuontalo amantoon ftr^^ofi, 
jotta ))iti etfta nt)t fita, \a ))99fi t^ötä ja ruofaa talodta. 
— »ka, tarmitfifin mie piVan, tm man^a jo olen', fanoi 
affa, genfä :paIjon cnaa ^S^in f)^t9; maan oletfod fle 
tiM oppinut mitä?'' — ,£)Ien^an mie niitä, näitä mä^ 
]^n tofi toimitettut-, maMafi t^tta, .tefifin nutiin, minfa 
moifin'. — t5Ro fun fie t^o^fln f^^cnnet", mirffoi fiitä jo 
affa, rfäl^l^än enfinnSfin, fuomt *) |)u]&taaffi läämä* *). 

S^ttö mentt t^flOel^en ftitä ja alfaa fuomia läämää, ntin« 
fun fädf^ oli; fäfiQään noStelee lehmien jafat, fopidtelee, pafa^ 
l^uttelee ^) fotfat, I^ImoiOaan p^^l^fielee faiffi ja fofo fen lää« 
män niin ftimoaa l^^mädti, ett*ei paremmalta apua. @iitä, 
fun t^dnffi oli te^n^t ja läämä oli pul^bad, patafi tupaan 
tafafi ja p^^fi taad emännältään t^dtä. - .9lo, ittul^n, 



Digitized 



by Google 



le)ible taefä, mte ftSona fö^n »&l^fen% m»af{ affa |a 
fitö tietänfä tnent laämafin, omin ftlmmfä it&feinal^fiti mtla^ 
etdo ixsoUa fitootht miten. -^ @u^ jitM n^t laaman 
nm, etttt oli pn\^UA ja ^ti, niin t^i jo itfUtaan le(* 
ntilta, fanoi: »mtt^tO oli )rfifo9'' — .^^ivA', fanoi le^ 
mat; ,!a, ^^loo, femmoidte metSi ei ole i*a»fä oOnt, Mffi 
fotlfamme, jallcanme I&flDänfä noMeli, p^^^tl ja |nt]^ba§« 
teli ]^»a0ti, fesnmoinen oli ftttfa'. ^ SÖRCa, luulhtanfa ta>» 
m&n, tSioi i^^todlenfä ^tt, ja lulfi ht^al^an fiitö, )»X}Xtti 
tyttärelle: ,l^^ääti olet l&äto&ni fuominnut; mtnepa n^t, 
^pone lämmitä I^l^''. 

!»itäe; t^tto mttd, lämmitti I^l^n, l^toi \oaiiai, 
^aalxM )oebet, ja hm faifli oli tnalmtdtannt 1)\)n>inf fän>i 
fanomaSfa emännälleen fitte. Sämä fUlotn fi^lieloja fo& 
ropeellifen antoi tytölle* ,^mt% fonoi, »laimeta nämät*. 
— Znftti meni ti^^t^en t^l^anfä eifä funttnnnt inotta, 
xoaan I^tttettää mofntti fifittefot l^^ioädti, ^fftn ^IfiteQen 
pcfi, tt>afeli faunaSfa, jo«ta faifK latoi ropeeHe taa«Hn ja 
mi emännäKeen f&teen. ma ^eti f^f^^ ftfititfoiltaan 
fiinä: »no, miti^ö olif aan pHM' — ,Sta, ei ole meibän 
i^äöfämme niin "fynfmia moxda oHnt% »aStofi \)^& funtanfa 
ftftliöfot fiöoin, ,tämä niin fliatiöti, fomoJti meibät ^[in 
^ffiteHen läm^)tmittä toeftaä !^»etH laiSiV - Ämtltnanfa 
tämän, alfa i^ttäreOe antaa lif^al^an tiittnf toifen toifeen 
ja fanoo: ,n^t faat, t^ttSfeni, jfotitft mennä, ))ibäPn UKii^ 
n>0iWafi nämäV — Stjtt» fonoi Iiitol^t emännälle pää»* 
täffenfä matfaQe, ja famatfa aufeaatin fauntS, Uma tie 
taa6 jämeSfä, jota faapt t^tär aJtumal^an. Änl&e, fulfee 
fttä m^dten lottoafen, niin jo aioaitnon funKe :pääft lippaU 
nenfa ja läffi aStnmaan taloKe. - SSättä ©^fijätät laU 
faraa paidtaa lobtSfa, !un allaa l^anlnnta btnlua pilkalta; 
l^uffuu, na^tif loira amannolta tnlijata. ©^öjätär hxnU 
leSfaan tämän jnoffee tnwa«ta pilalle ja fofce afettaa fofc 
taa; nman tämä ei tteOoSfa l^uoli, l^antfun xoaan )^l^: 
»Knfaa, faufaa, «fon t^tär tnlee, lipa8 Inltaa, toinen ^o» 



Digitized 



by Google 



164 14. Ufon il^t&r ia «Ooti i^t&r. 

yeata ollapm&\ ©t^djattareDa fa);I&«) on fäbeSfa, n{ht 
jidfi I^dbfi na^al^uitt loiraa, fanot: ,mtta l^otajat, etBS 
l^aufu: ufon t^tär tulee, lipai Mia, toinen temoa olla^ 
))5{lla'. ^otta »aan filfil^ti (erran, tx>aan ei toteDut (ui« 
tenlana, l^aulhti \Daan el^timifeenfa: ^tiulaa, laulaa, ulon 
t^tfit tulee, lipai htltaa, toineA l^oyeata oRo^iDfi'. 

9)äaft t^ttS jo fotiinfa ftita \a »ei lippa^at aittaan, 
foSfa lun au'atdtaan lännet, naidfa lultaa on toifeSfa, toi« 
fe^fa ptma& ^opeata, luni loira oli l^aulhtnut. SRito^a 
t&itL ®);5i5t&r lun täntfin näti, tod toifeSH tyttäret 
atoannoDe ja reunaQe afetti lel^rfiSmfian taadlin; ontade 
t9tt5telleen pamt fammalia htontaloon, toaan ufon t^tta^ 
reDe fullfua, fanoo: ,iStuf aal^an, lOftattia m)t tfidffi, fum* 
))atfelta luontalo jameen finoonnee, f e fitfi fö^mal^an fielta.' 

9lo, ftil^en jaäioät tyttäret amannoDe, idtuioat, K^ 
xa&noat ^l^beeffi; toaan ei aifaalaan oDut, niin jo aUn 
t^tt&teltä fuontalo Ktpoft atoantol^on, eifä mnnta, maan 
tuli janoeetä ^alea n^t fe. — SadtäldS t^tdDe ^ata; lähteä 
))itaifi, toaan peloxttaa toK jartoeen mma^an menua. <^a« 
bäefänfä l^iitoidtelee, l^^ioiStelee ailanfa enfin, toaan jo ^^ 
pahtaa fiitä an)antoon luitenlin, ja fieOa taaS jfifin aVia 
txt letoealfen eteen, fatni ulontin tyttärelle taanoin. @ita 
htn adtuu ebeDeuffi ja fuHee, tullee (otn^afen, tulee l^uonut 
fet loaetaan ^neÖe, nuo l^^n^&t femmoifet, linnaffi :pienei, 
pixtx^ fuuret Sliil^in mtntt t^ttö ftfaQe, toaan ei l^^toaa 
paito&a tel^n^t tuDe^fanfa, läioi toaan istumaan (atoitfade. 

S;un)a8fa alfa on eiajfina ^Iftnanfä, funi toifenfin 
tyttären fa^beSfa* ^&n alfaa ))u]^uteDa »ieraSta, f^f^^: 
^Unpi^ ja fuMa fie lapfeni olet?' — ,iDIen|)al^an ylä- 
ilmoilta tuolta', »aStaft t^ttS, ,tänne latftn ))altt)eluffen 
etfintS^an; etlö ottaifi pii'alfefi mbxnaV - .Äa, tamit* 
fen mie ^atoelijan', fanoi toadtal^an afta, .toaan mit&paS 
taibat fle töitä?' — ,9lo, ne mie tel^n^n, mit!& toinenfin', 
^jaHfi tt^ttö, ,|)ane^an t^otä jo8 mit&V — 9lo, afta t^ttfi* 



Digitized 



by Google 



I. Stvamioaa fc^röfii&t. 165 

ren otti piVaf^tn% fun niin funii toimeDifen oleioan, \a 
antoi ^fineDe t^dta, fanoi: ^UM^Sm, fuomi :|)u^taatft laaxoä". 

%\)t&t meni t^oOenfa ftitä, ivaan oli mula fe toimi» 
tnS l^änedta ^alpa, niin alloi aiSfänfä telmää, r^dtici Ia&» 
tom, lii ^angoOa, rdnli^tti Ie^mi& paa^n, eif& luonut 
ebeS filtaa, ftUenfä i&tti laiRi, ivaan itfe juofft i5aenf& 
tupaan \a taxoi joutilaana istumaan tal^iQe % tuni t^dnfa 
toimittanut ainafin. @mäntä näfee tämän, niin loitltaa 
yul^eeffi tuosta: ,mat fait fte jo, ))iirafeni, läävän fuomi» 
neetfi; no, pM&pa tä^bäffeni t^ofi^alaa fatfomaSfaV @en 
fanoi oioeSta menneSfään fiinä ja lulti fuoraStaan lään^ään 
tiebuStaatfenfa afiata. 9lo, tuleel^an oioeSta fifälle loaan, 
niin \opai oubot htuleioi täällä, lel^mät tun itfevat, m6» 
I^äioät, mon!u»at U)aiiooidfanfa laitti. @mänta fiOoin tut< 
tietee afiata itfiltänfä ^tä, fijf^tj: ,mit^8 oli pxitaV - 
^Sia, mielä^än l^f^t foto pxitaafi", loaStafi lel^mät, ,]^uono 
oli heittiö, Mtti ^ieffi loaimaifetfi meibät: pm Idi, jaPat 
tatfoi, ftlmät pn^toi, fcnialnen oli ^iitaV 

9io, emäntä tuultuanfa tämän meni tupaan tataff, 
ja loitttoi fiitä taaS tyttärelle: ,mtmpä n^t, pam lampta^ 
maan fauna: olifi t^l^Sfä täytettäviä minuKa*. — S£^tt« 
meni, loaan ei l^uolinut telioolIifeSti loalmietaa t^l^ä, fa» 
muineen, i^äimineen fal:pafi maan faunan ja t&mi fiitä tu» 
paan fitte, fanoi malmiStaneenfa t^l^n. — 9lo, ei muuta; 
emäntä fiitä ro))eelIifen fifilistoja antaa tätel^en t^tSDe, 
tcAU^ Itänen t^lmettää ne, läm|)imiDä mefiOä maleDa 1^9» 
mästi %\ftaTpa närtäSt^^ tätä. ,£>m^aS% fanoo, ,nämä 
t^lmetettämiä toti, em^^äS motomia t^l))ijaitä »ielä ennen 
ole näl^n^t'. £)tti]^an xopt^cn täteenfä tuitentin ja mei 
fifiliStot faunaan teraDanfa, maan ei fuoftoKa t^Imettän^t 
^eitä, taitti l^eitti tjl^taitaa äm^^äril^in, fiinä t^lmäSfä me» 
beSfä maStan t^meDä fotti, furmoeli mäl^äifen ja toi ro» 
))eeDe tatafi, joSta mei emännälleen fitte. kama tuttii taaS 
aftata entistään myöten, ja ^iljaifuubeSfa t^f^^ ftftliSloilta 
itfiltänfä: ^mit^S oli teistä f^l^, millainen ))lita?' — 



Digitized 



by Google 



166 14. Ufon tpt&t ia mm t^t&t. 

,9Stda f^f^t', loaStaft tttten, tutfuteQen fi^^el^et latfti 
ylel^no oli plxla^ ^len, Joannat fattot, ^&at ^ul^Iot tox^oi^ 
faan meiltä dia lämminlaan edut ebed f^I^, tatfua, faioua 
taiteen olt ruoja fa())anut fenltn'. 

3)iitad; emättta f tm tämän tuuU, fätot tui|»aanfa ta» 
foft, ja fatioi t^ttarede: ,tule>a paVtaafi faamaan, n^t en 
enää tamitfe finua'. @amadfa [t^;paan pcati t^äteDe 
fäteen, toifen toifeen, ja fanoi: ^yibä^än paihx^iaS^ nämä; 
tilaan Tun lotitft tulet, elä aittaan lanna, ufon t^tär ne 
t»aan ilman »ail^tatfi finultt*. — 9lo, fai t^tär alalta 
^»alKanfa ja läfft li)»^ainenfa aStumal^an, niin l^änelle ta^% 
j&medfä auoautui tiZf j<^a toei atmtnnoDe adti. BHä lulfee 
l^än ftnne ja ^aapi att>anno{ta afitumaan taloQe; niin !oix:« 
talon pi^aVia alfaa l^auffua l^eti, fanoo J^aufEue^foan liina: 
«fiufaa, faulaa; alan t^tär tulee, It^g tulta, toinen tets^ 
Xocia olTa))äinä'. @en luulee @^o jätät tutoaSfa ja "^^ppäa 
jo px\)fiUef jodfa fei)>äällä ]^o[un)i loima, fanoo: «mitä ]^o<= 
rajat fiinä, etlod l^aufu: alan t^tät tulee, li^ad lultaa, tot«> 
nen \)optata olfapaiHä*. — SKitäö; foira äläl^ti ferran, 
)9aan ei fiUä toteQut, l^auf!ui toaan ^l^ä: «fiufaa, !au{aa; 
atan t^tär tulee, UpoS tulta, toinen terioaa oltapaiM*. — 
®axmS^a joutui t^tärlin px^aM, näytteli ätbiäeen lippa* 
\)at, mitlä oli jätiveetä \MnvA, ja fanoi: ^nSimci minulle 
fieltä ))alfoidtani annettiin, toam fieSettiin aitta^^n )Die^ 
mäSta, ufon t^tir muutoin »ail^taift mufa*. — «So^Hi 
niin', fanoi afta, ,ei ))ibä aittaan loiebä, fodfa tielto on, 
toaSf^ on olfiriil^i, tuieläämme li))))al^at finne^* ©en neu^: 
moi ©^Sjätär ftinä ja loiettin li^pal^ot riil^een; ivaan ei 
maltettu oKa jifuSta fatfomotta, ja fun an)attiin fannet, 
fteltäf6S tulta, terioaa loi fiimiSe loilta, ja §e ^äin p&atu 
mt)iim faotuimat lattialle, ftinä olfien fetaan ipatoimat fum^ 
pilxn. Ufon t^tär maan ifänfä terä eloon jäi ialodfa, jofifa 
taid^aSfa afuimat fttte, funnela fnolema forjafi l^eib&fltn 
)oiimein. (Sen :pituinen fe. 



Digitized 



by Google 



n. eif&cpuolet 167 

@elit9tfi&: 1, tnmCUi =: rautAfci)»5&lI(L 2, i9<H = l»al!fl|l 

ja&^&n. 3, w&!a(eufa = fouffuleufo. 4« fuomi =^ rtttt)i>iu 5, C&&' 
)o& = naioetta, ftiivatto, ometto. 6, pala^uttelee = ^uidte(ee paafut 
pofi ({aleilta). 7, mit^8 >« mittainen, millinen, min!&(&inen. 8, fSpId 
(fSp(&) « tie^titan lootfi. 9, rtt^iae = penfttte. 



n. ®ifät)ntolet 

!)(5{5TweIt& ^tafunnadtft. 

S^bedfä mcftdfä afui ät&, folla cK ))ff{ ainoa t^täc, 
ja läl^eOfi l^ettci oK totnes tnofft, joSfa taad afut amma ja 
ftdä min tfäSn oH t^tär; mutta äialla oli faunid t^tar, 
ja fimmän t^tär oli jolfa ja ruma. @e äiä nai fitte äm« 
man, jofa t^ttärineett muutti fii^en äiän moffiin, ja tu^ 
U)ettiin eläm&än ^l^tenä. 9tc, ämmä f un fitte ftina mie^ 
l^enfä tobidfa enfi lertaa (eipia lei))pi, niin omaDe tyttäret 
leen teK tuliidta leipaa ja toifeDe tefi fefaieta, ja pi^ti 
ttp^tfmdan uuniin. ©ieQäpäS ailaa fefalei))a :palaa, fun 
uuni oli fuuma, ja äi&n t^tär na^beSfään t&man ia\)px 
äiti|)uoIeIIeen^ n^alittamaan ftta, fanoo: ,aiti l^oi, laffuni 
palao}/ — äitipuoli fiOoin fie^^^afi faffaran uuntdta ja 
f en mil^oidfaan »idlafi totolle, ärjäfi: »tuoSf' on, monjal^ta, 
ofafi, n>ie n^t jod ^iitel^en fe!' — )tX)tti läift toiemäl^an 
fol^ta, tel^bäffenfä niin fun oli läSfettt^fin, ja fai falEara^ 
taan fantamal^an^ tuOatfeen ^xittff^n tnsAta. So oli \o&^ 
ff&n mattaa tulfenut fotoa, niin ^utofi lalfara l^&neltä l^el« 
madta maalaan ja läffi n^ietemaän ebeOä, näyttäen ttetfi. 
%tftto [ilta lailla tefi mattaa fitte, ja faffara p)i&xi ebeHfi- 
pain aina; )a>aan ei fott)in fau^affi fer^enn^t, ifun tuli äi& 
»ahtaan l^&nta ja fanoi: »l^^tDa ^iitafeni, etfi ))äätäni n)5« 
^ifen*. -— v@n jouba, äiä«rutfa% n>adtafi t^tär, »faffacani 
ebeDa f^^orii, \attaapi minut V — Mi fiit& l^uoli% fanoi 
fiDoin fe äiä, ^t^llä faffarafi ^))M9, fun finäfin p\t]a\f- 
ht)t% \a famaefa idtuutui jo tienpuoleen fimeDe. -- S^tär 



Digitized 



by Google 



168 14. tlfon tptax ia Klaii t^t&r. 

btn neuioon luuli, et enää fitreitä tel^tt^t, voaan tautoft 
fullcmaöta fol^ta ja tötuutut fitocttc l^änKn, ctftäffecn fttna 
fen »anl^uffctt paata. 9flo, l^än fun tieltä poitktx, Mtata 
p\)]a^it)i p\)otimMta m^ödtin, loaan lun äxan paä oli tU 
fxttt) ia t^tär nouft iötuiltaan fiitä, niin laffata laffi pt)b* 
rimäätt taaöfin. 5Keml^än t^tar, matfuöti faffunfa pzxa^ta 
fittc, niin \opa^ toifeöfa fol^bin tulee olfil^l^be »aStaan tieHa 
ja alfaa <)aftnoiba fefin, fanoo: ^firiötaö, |)iifafeni, minua' . 
— ,®n jouba', fanoo t^tar, ^^faffuni jättää minut, tuolla 
jo juoffee^ji ebeHä*. ^@lä fiitä ^uolt, f^Hä faffufi p\)^&^^ 
t\)\), lun ftnäfin px^\a^b\)t% U)adtafi ollil^l^be taa^ nitnfun 
taanoitt äiäfin; ja t^tto fiitä p^fäl^t^ifin fittc ja firiöti ol« 
fil^l^bettä jiinä \a fitoi uubeötanfa, niinfun pr)\)t6 oli. 
äBaan fen fun fai te^neeffi, läffi matfudtamaan taadfin ja 
laffutin famaQa rnpz^i :p9drimäl^än ebeQä. — ®x^&n fau« 
(aa fuitenfaan aStunut, fun tuli toaStal^an läl^be, jonfa oli 
9mf)äriDä pxmä lintuja jouffo. 9lt fo^ta altaroat laulaa 
iDiferrellä l^äneKe, fanovat laulaedfaan fiinä: ,))iitasfulta, 
^>iifa»fulta, juotaö läl^teeötä meitä*. — g&n jouba, faffuni 
jättää\ »afitafi t^ttö entiötöän m\)6tm n^ttin; »aan linnut 
tiefiioät neuiDon taad fiil^en, fanoiioat: ,elä, t^ttö^fulta, fiitä 
l^uoli, f^Dä faffufi p^fäl^t^^, fun finäfin i^^fäl^b^t*. S^ttö 
tämän »adtauTfen faatuanfa, feifal^tuifin fol^ta; istuutui 
laitteelle, fiinä l^^iDäeli, ^ul^utteli lintuifia ja fäbeStään 
juotteli l^eitä. äSadta jofa^ainoan fun oli fiQä tamoin juot^» 
tanut, lätfl astumaan taaStin, ja taffara fai f^^orimään fa« 
maila, ©itä menoanfa meni ebeKel^en fitte ja feurafi lah 
funfa jälKä aina ^iitel^en aäti. — 3:äänä fartano on at* 
tuutfen flfäKä tomea, ja :pil^alla la^xoaa fuuti fummatoin 
tammi, jodta l^aarat ulottumat jofa ))uoIeDe aituuffeen aSti 
©iil^en fun tulee t^tät n^t pUfodef «^iiben ifäntä feifoo 
tutoan ebeafä ^jortaiben ^jääSfä, ja fanoo fiitä tammettenfa: 
^tammi I9Ö offitte, tammi l^ö offiffe tytärtä!' että, näet, 
l^iuffet loifi poi^ tytöttä paatta; roaaxx tammi fun offlDaan 
xvipt^i lyömään Isäntä, fe olfil^^be, jota i)i)tto tiellä oli K» 



Digitized 



by Google 



U. eifarpuolci 1G9 

tiii&n\)t, Mx )D5R^n fit^en ja fitoieH ttfiM&, ettfi pa&^ 
teH fauntine l^mffineen bxpaan fittfi. 

SutDadfa tefee iH)tid l^^ioan p&ito&n fltte ja ))99t5& 
taMta i\)ii&. — ,9to, fel^räatfd* t&na ^dnfi leiiDidffin »{U 
toja langofft?' f^f^t f)inin emfintfi fiQoin, ^fttn fen tel^^ 
net, foat l^uomctina ^jalfon tnteltöft tn^oten*. — ,9flo, foe* 
tanntal^an', »adtafi t^ttd; ,antafaa roxUat ja rufft'. Slo, 
iDtDat titotttnftn fitl^en ja tyttären piti ne l^tiontetdsaamtiun 
langaffi faaba määrää m^dteit; iDaan f oloin annettiin 1^5» 
neDe l^uonoinen mifi, etfei ftDä fä^n^t fel^rääminen paljon 
ifään. Hd jo fiaä tatDoin oli ))nole0fa foffta, eifä it)6 htn 
tt)a§ta al^uOa, niin fätoi t^ttd^niffa f^al^oillenfa ja alfoi 
itfeä furuiSfanfa. ^änen roitla itfie^fä, tuli tt)iera§ on>e9ta 
tupaan, \a t^ttd fun tnnnuSteli ^äntä, tämä olifin fe ätä, 
jonfa paata ^än txtpuoM\a tnOeSfaan oli etfin^t. MU 
oli faunia fomatefoinen tuffi fainaloSfa, niin fen antaa))i 
totolle, fanoo: ,f otoin on, t^ttö^fnlta, letootoin tno ru!fifl, 
joHa fcl^räät, foeta^an tätä*. — %\)ttö i^aötni la^jaanfa 
ja olijt fiitoffet fanonnt antajalle, toaan fe oli jo poifeöfa, 
millin lienee äfKä ftitä fabonnut, eifä munta, »aan afetti 
t^tto rufin eteenfä, ja mpe\x tel^räämään, minfä ennätti. 
9lo, feK§ n^t oitoa tuffi oli maBta! %\)tti fun ferran »aan 
fai foöfeneeffi rataMa, fe pr^M l^olfematta itfefitänfä, etfei 
tarainnut muuta fun lanfaa »aan l^^pf^ifi^fään pibeUa, ja 
ftDä ta»oin tuli»at finä \)6n feutuna faiffi »iOat »ielä 
fcl^rät^iffi, ja aamulla oli fofo lei»i8fämnen lanfaa tytöllä. 

?Roufee})a§ aamulla fitte ^iiben emäntäfin »al»eelle 
ja näfee »iDat lanfana faiffi, niin fel^uu uutteraffi tytärtä, 
fanoo: ^f^Hä^jä olet fuffela fel^räämäl^än, tule n^t minulta 
^>alffaft faamaanV @ama«fa »ei jo tyttären fanöfanfa ulH 
fantoi aitaltaan fofo joufon fir^tuja pi1)a\it ja fanoi: ,ota 
n^t näistä minfä ^aluaf. %\)M fatfeli firStuja tietääffeen 
minfä l^än ottaifi, »aan fun faiffi oli»at fauniita l^ä« 
ne§tä, niin ei pxtmmalta aprifoinut, »aan fäänt^i ^attn^ 
malta ^l^tä fol^bin, ttt& fen l^än ottaa mufa. 6il^än fui» 



Digitized 



by Google 



no 14 Uftn t^tls: ia «f^n tpiax. 

WUan enn&ttftn)^ tamoittoa fUä, tun folo Unttt^anoi (enfl 
py^aVie fttl^en ja afettui toif€lle fttStuDe ietitmal^it, jjodta 
laulaa t9ifetfi»ät ^^edfä: ,ela fttö ota, t^ttdfeni; ota tämä, 
ota tämä, ioKa istumme'. Sl^ttd f un limtut luuli, otit 
fen fitdtHu, ionia tteuiootttHit ja i»ei myötään {cttitifa. 
@ieDä pt)t)m äiMUään fttte i^lidtu^n atrainta, että ^n 
Itt^tunfa talteen pmx^; toaan ei äiti antanut avainta, 
!ä6K t^tSn r^foläättiin toltha fe faaliinfa. ST^ttd n^eitin 
livdtunfa fifoläättisn fitte, ja tun fteKä fannen aiDaft, fe 
olittn luttoa täynnä fe l^nen firStunfa ja niin !aunieta 
mielä ia tirlaSta, ett^ei nmuaDa femmoiSta. ^itäS; pn 
niitä {ultianfa Utoitteli fifoläätttin |tnn€ ia futfui toiftafin 
fatfomal^. 

^mmä bm fen näfi n^t, p&aiti omaKefin tyttärelleen 
meloman ctflauben l^anRia, iodl^n mitä oKoon, eifä muuta, 
toaaa xup^i ki^ia leit^omaan taadlin ia t))tär))uoIeQeen teli 
n^t ruliidta leipää, toaan omaUe tyttärelleen tefi felaidta. 
@e taad, (et|)ien ))aidtuedfa, meni äitinfä t^Io fitte ia toa« 
Iitti: yäiti l^oi, mun laffuui palaa\ — ^äBai ))ataa', 
loadtafi äiti jiepatedfaan laffaron uunista, ja l^eitti fen t&^ 
bedtään tytölle, fanoi: ^tuoSp on tallaraft, iuolfeta n^t^ii^» 
telien fe!' -- Si^tär läffi mattaHe fol^ta, mennälfeen ftnne, 
lunne äiti oli fäSlen^t, maan ei :f)9onn9t!ään faffara it^ 
fedtään ebeOä;, fitä )}iti tarttoLmaUa myötään mkiL — 3o 
oli loäl^n mattaa t^tio fttä laRuaan fantanut, niin tuK 
toan^ &i& Isäntä n>a9ta]^an tieKä ia fanoi: g^t)toa ))iifafeai, 
ctfi p&mni toä^ifen*. -^ ^i&n jouia', loaBtafi t^ttS, 
^pxita ott matla ebeSfäni loielä", ia fiOä pulien fiivuutti 
äiän {a meni menoanfa ^ä. ^il^än etääOe fuitmfaan 
pUi\^t, lun tuli olfil^l^be tietä fulfien ivaStaan l^ntä \a 
pali[\: irttrifttä piila^^xd minua, tä^n olen l^ajloamaSfa 
tieDe'. — «^ ionha% fanoi t^tto ja mm menoanfa \fyä, 
niinlm liimnen ainoHn. 9lo, fullipan, matfutti ip^i^n 
mattaa taoS, niin tuli maitaan (ä|be, ja ftinä ))ieni£ Un» 
tufa {«tui ^mpärtDä iouSo. 9le laulaa »ifertäMät ftinä 



Digitized 



by Google 



UL &\&molit 171 

(fi^teeBä, ^noMt: ,pnh*hx\ia, ^ttfa^htlto, \neiai l&l^teatt& 
tneitft;' mutta t^ttf titSfm fotfoitaan ttntuifto, meni UKiatt 
menoanfa fbeKe. ©iOfa iaa»f>in ioutui ^iitel^ loiimemfm 
ja tittt mtunfitn ftfäOe i^ii^aan; iDoan ^tibeit tfontä taad 
ptdaibm pai^^a feifoo fttita ja l^uutoa tyttären tuDeefa 
tammeKe, IqUl faStoci ))i]^alla: ^tammi I^fi ofjtlle, tammi 
1^0 olfiQe t^tattä!' Stammi pittxM J^aaroiKoan ftDoin l^» 
faififin Isäntä ja Iat!ti »ei l^iu!fet tyttäreltä ))äädtä, että pa^ 
]^an))äitt>äifenä \a toäl^t^fä l^engtn tuli tupaan fiitä. @ieDä 
fuu p\)r)taa ^an t^fitä, fanoD ^iiben emäntä fol^ta: ,n0, 
U)oitfo8 leitDi0fän n^iUoia tänä ^onä langatft fel^tätä? jod 
fen U)oinet t^ffi toimel^en faoba, niin faat ))al{anfin miet 
täft myöten*. — ^Stt)U fcl^rään', »aötafi t^ttö, .tuofaa* 
^n »ittanne tänne!* — 9lo, emäntä toiUat toi ftil^en, 
ivaan tufin antoi l^uonon, eifä ))uoIiafaan miKoja t^tär 
faanut lel^tät^iffi, fun jo aamu tuli ja paxwä loalfefi. 
^iiben emäntä fiQoin tuli latfomaan tyttären ttfota ja näti 
toiViat lel^räämättä, toaan eil^än fuitenfaan torunut tytärtä, 
fanoi roaan toimedfaan l^äneDe: ^tule n^t ))aIRaafi faa^ 
maan', ja mi ^änet m^Stänfä pihalle, ©tilden fantoi aU 
tadtaan fitte firdtuja pal\on, ja lädli tyttären nii§tä ottaa, 
minfä ^alufi. SRitäd; mx t)U i^adtuIjeOa latfeli lirStu^ 
jen ))aljoutta, voaan ei tiennyt, mifä ottaa, mifä jättää 
^eietä, faunitta lun oliioat failfi. Suo^fa Itänen ttielä 
a))rifoibedfa aftata, lenfi fuuri pattoi lintuifia pi^aatif jodfa 
laSfeutuimat ^l^beUe lirStuDfe idtumaan ja al!oiU)at laulaa 
fiinä: ,ota |)iifa[cni tämä firStu, ota tämä, jotta ifitummeV 
— 9lo, t^ttö fun ei itfeötään »alita tietänet, ottifin fitö'» 
tuilta n^t fen, jonfa linnut neumoitoat Itänette, ja lätfi 
toiemään fotiinfa fitä. ?)erittc ^jääöt^ään finne, meni äi= 
tittfä pii\)etHt fttte ja fanoi: ,anna«, äiti^fulta, ^lidtuman 
aroain minutte, että firötuni talteen })aniftn'. — ^iti antoi 
avaimen mieleDänfä ja fulfi tyttären fan^fa ^lietui^aan 
fo^ta, YxtM fatfoaffeen, nä^ mitä firötu«fa olifl. — 9lo, 
mitäs ottafaan tuoSta, fir«tu fun avattiin ftettä, fe otttin 



Digitized 



by Google 



1 



172 U. Ufon ti^iät la man tptdt. 

tulta ia tuliftoeä tapnttä ja fe \)limpn f^tt^t tule^en ftttS; 
jo0fa valoi n^t ämmä ja t^tär fuoltjafft, ja fofo fe taiotin 
meni tuJ^^iffi. Slinoadtaan ^folfiätti, jofa muista l^uoneifita 
oli etempfinä eriHänfä, ffiil^i tulelta ^\)waM, ja fe tnn 
järeUe jai lotelä, dian t^ttäreOa riffauHa oli f^Din, joDa 
ifäänfä tooi elättää ja itfeänfä aina fuolemaan aSti. — 
©en pituinen fe; loppuul^an fe tarina ftil^en. 



Digitized 



by Google 



^iint^ite. 



h SotDcriifet fh». 1— ae* 

2-22. 
22-29, 
29-33- 
33-36. 



3. 
4. 

5. 
6. 



7. 
8. 



9. 



10. 



I. 8ep^)apöIIft^ 

IL 9Raan, meren btlliia (aitoa .... 
IIL jtatffta mattona tanoitaatt .... 

IV. 8at»att tefiJSt 

Äetttt foftomte^ena . . (ftw. 36-52). 

I. ?0labott linna 

IL Äe^nott foti 

®i-tttin-mlta 

®nntt8tulfet 

|)aa8teletöat fuufet 

SBeljjeötcn natmifct . (flw. 77—99). 

I. .^iiri SJlorftamena 

IL 5ftimiffoputtt 

IIL (SammaRo morftamena 

Kntti |>utt]^aaTa 

Ättolema ftimmina . (fl». 113 — 126). 

L iEaiUKiafen mentJS 

n. Satioaan louol^en f^nt^ 

gel^mSS »uol^ena m^öjS 

Sattunatne .* . . . 

|)a]^a on pettäjän perintö (f. 134-146). 

L Sotnnd {a toall^e « 

n. gjittta ia aianta 



37- 
45- 
53- 
64- 
73- 

77 
88 



-45. 
52. 
-64. 
-72. 
-76. 

—88. 



92—99. 
100-112. 



113- 

122- 
126- 



135- 
143- 



122. 
-126. 

132. 
-134. 

-143. 
-146. 



Digitized 



by Google 



172 H. Ufon ti^iht ja 9!an tptdt. 

tulta \a Mxlxma tfipnnä ja fe ^HShi^^a f^tt^t tule^en ^M; 
jodfa paloi n^t ämmä ja tptfir fuoltjaffi, ja fofo fe taiotin 
meiti tul^'tff{. aiinoadtoan fifolaätti, jofa mitiSta l^uoneidta 
o(i etempana eriHänfä, faif^i tuletta "^tjVO&M, \a fe htn 
jäPenc jäi tt)iclä, Sifiti t^ttäreaä rlffautta oli ftjHin, joDa 
ifäänfa »oi elättää ja itfeänfa aina fuolemaan aSti. — 
@en pituinen fe; loppuul^an fe tarina ftil^en. 



Digitized 



by Google 



1. Sotoeriffet flto. 1—^6. 

L 8ep^)apölB9 , 2— 22. 

n. STOaan, meren lulfiia fottoa ^ 22—29, 

IIL Äatlfia matfoHa taroitaati , 29— 33* 

IV. gaittmn tefiJSt 33-36. 

2. Äetttt fojtomtel^etta ♦ . (flw. 36—52). 

I. SKabott linna , 37—45. 

IL Äe^tton foti ^ 45—52. 

3. ®i-nt{n-mita » 53—64. 

4. @ttnu8tuffet , 64—72. 

5. ^aa&Ulmat fuufet , 73—76. 

6. SBelJeötcn natmifct . (fm. 77—99). 

I. ^tiri gjlorflamena „ 77—88. 

IL sfttmiffoputtt , 88—92. 

III. (SammaRo morftamena ....... « 92 — 99. 

7. «ntti |)ttn]^aara 100-112. 

8. Ättolema lummtna . (fi». 113—126). 

I. SatUKiafen ntcnija , 113—122. 

n. iEatoaan »uol^en f^ntt^ ^ 122—126. 

9. 8e]^m&& »nol^ena m^b\a « 126 — 132. 

SaHimatne . 132—134. 

10. 9affa on pettäjän perintö (f. 134-146). 

L SotuuS Ja toal^e » 135—143. 

IL gjittta Ja Slanta t 143-146. 



Digitized 



by Google 



11. S^teä 84)a« |lw. 146-155. 

12. ©ttttla» «ffft 155—157. 

13. Sietäjd {a Sonti , 157—160. 

14. tUon t^t&t ia SHon t^t&r (f. 160—172). 

L Sttonnoaa le^tä&ji&t 161-167. 

11 ®{f5q)uoW 167—172. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



Sit0walairett 



^ujdlUfoniien $mm 



Zoxmitnf^a. 



n Cfa. 



@uomaIaifen jHiiaOifuubtn Qmxcm nTiapaiitoifa, 
186S. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



^nomett >Sattfatt 



<^atuja ja Carin0itci. 



3 Of a. 



^elfitigiSftt, 

€uomaIaiftn Äiiiattifuub«n.@euian ftitiopainoifo, 1863. 



Digitized 



by Google 



Imprimatur: C, R, Littdberg. 



Digitized 



by Google 



9(ftt'(attfe* 

2)]^tcna il^miatett fairöfa \a l^etbäti rinnaHanfa lti!fu= 
roat \d af{ott[e»at claimetfin fuomalatftöfa fabuöfa ja tari* 
ttoiöfa, ja toSKn lienee ^l^täfaän fertomuöta, jo8fa ei jcfu 
eläin ele [abun topanffiöfa ja tenqjiiiöfa jottaKn taipatta 
ofaffifena. Sa^aHifeSti on l^eiban ja i^mifen n^äli t)^ta^ 
»affinen, ja ufeinfin auttaipat elätntct il^miSta l^abäöfa ja 
al^bingoöfa. Sälään a8ti ilmauntuneiöfa ©nomen !an[an 
fabuiöfa ja tarinotSfa ei eläimillä tatt)allife8ti fuitenfaan ele 
luin jofu ttjä^äifem^ji fiwu=toimitu8. SlinoaStaan muutan» 
maöja [abuSfa ^Äettu Äoficmiel^enä' (@ai ja Sarin, n 
ofa fitt). 44 — 66) tattjataan lettn eli re})o fabnn milfei 
päämiel^enä ja ^Käpitäjänä fiten että l^än, ifäntänfä ^Jul^e^^ 
miel^enä oHen, oifeaötaan on fe, jofa fabun eri ta^aulfet ja 
feitat fommittelee, ja jonfa nojaöfa lofo lertomnffen juoni 
juolfee lo:p^)uun a^ti. 3:ä8fä niinfuin muiöfafin fabuiöfa, 
miSfä n?aan muutoin eläimille [iaa ja »aifutuöalad on 
fuotu, on Itänette m^oSfin annettu il^mifeHinen mielen taahi 
ja taisto fefä tä^beöti ^mmarrettätt)ä fielifin. SBieläpä on 
laeille il^mifellifet nimetfin annettu, niin että lertomuffeSfa 
fanotaan xtpoa ^5Kifof[i'', jänistä ^uSfiffi', ja [utta 
^?)efaffi/ jotfa ottjatlin ©uomalaiöten ta^aHifintpia nimiä 
tänälin ^äiu?änä. — 59iuutoin eitt)ät eläimet f^Hä olifi 
»oineet runomaifeen !ertomuffeen fo:piafaan; ftttä ainoastaan 
tämän lautta taifi i^mifen ja eläinten loaliHä jonfinlaiSta 
Iifem^)ää ^l^te^ttä f^nt^ä. 

SSaan ei [ittä faiffi, että eläimille tanfan fabuiSfa 
on oifeuö [uotu il^mifen rinnalla toimittaa jotafin ttjäl^äi^' 
]emJpaix fiwu=afiaa ja aSfaretta. 5rtitn))ian fuin mainittu 
il&mi[en jn eläinten »alinen [ul^be ja tila joutui fabun ja 



Digitized 



by Google 



runon futoailtatoafft ja famaHa muinaifmtbett omaan eloon 
ja oloon jäHenfä ^cruutctufft, f^nt^t toäpettcn ttfcötaon 
i^an ttctämättömäött fofonatnen juonta omttuifta, fanfan 
mtcttimia fertomuffta, joiöfa eläimet otoat ^jaä-toimen iätfU 
tajinä, ja tl^mtfet ainoaltaan ftHoin taCöin eläinten rinnal^^ 
Ia tulemat, fabuöfa fun?ailtuin feiffain ta^Jal^tueöfa, tia= 
f^toiin. 

Stämmoifiä meibän fanfamme [^nn^ttamiä, eläinten 
leöleiötä eloa ja oloa fuioailelöia fatuja eli iuituja ilmeö= 
tt)\) täöfä n^t toäl^äinen Iofou8. Ufeimmat fatujen feräili* 
jät on?at muiben fertomuöten muaSfa lanfon fuuSta hmU 
leet ja lirjoittaneet ^Jtenempiä eläinfabunfin fap:paleita ja 
fatfelmia. 5ftämä niinluin nefin, jotfa itfe olemme fanfan 
fuuSta fuuHeet ja fen mufaan firjoittaneet, olemme täöfä 
teoIfeSfa lofeneet ^l^teen fommiteffa fen mulaan fiiin mai^ 
nitut fabun fatfelmat luonnoKifeöti toifiinfa fotoeltutoat, ja 
fiinä järjeöt^ffeäfä efiteHä, fuin lapfuubeöta ^jitäen olemme 
luulleet fanfan itfenfä niitä fertotoan. Ufeammat näiltä 
futoailetoat farl^un, fuben ja reioon ^l^teiötä elantoa ^Ime- 
län eli Simolan tauötalla, jonfa touoffi olemme fertoneet 
ne ^Jerät^öten, fotoitettuina toinen toifeenfa. pienemmät 
fabun fatfelmat taaöfin, jotfa mieleltämme dtoat tä^än 
fimlu ja fotoellu, oioat eriffenfä ferrotut. SBertailemifen 
touoffi olemme täl^än loielä fuomentamaUa liittäneet SBi^ 
tolaiötenfin eläin^fabut, fen mifä liettä tiettävästi on. 9le 
ottjat otetut 8:Sta toi^oöta % ^. 9iofen^3läntetin aifa* 
fauäfirjaäta ,,33eiträge gur genauem Äenntnifö ber (S^^tni* 
\ä)m <S>pxad)e% ^ernau 1817, fitout 120—142. SKuuta» 
mat näistä otoat tieteeHifeHe maailmalle fen fautta jo en» 
neStään tutut, että mainio äSfettäin fuoHut fielentutfija ja 
fatujen firjoittaja SacoB ®rimm firjaSfaan „9lein]^art 
gucl^ö'' faffaffi on f ääntänet eräitä; mutta tä^beUifeöti ne 
ein?ät tietääffemme loielä ole muille fielille fäännet^t. 

Äuo))icSta 16 ))äiw. Sofafuuta 1863. 

@eto @alitielaitieiu 



Digitized 



by Google 



eiain^ttttajja ft». 1. 

@I5{sjlntam«IaiMtnia ,43. 

aSBitoIftijta elfiöHJuttuia ,64, 

SEBertofliqa ,83. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



@I<itti'ittttnia. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



Stat^un, fubett ja reioott eleet Sbnolan 

I. portimo I&^tee fnoKttttd viha ftJScMa tn» 
Utt0Muvx ia li^tiik v^a ^a Ua tnuiita tomttiiu 

On ttffo ja affa, taUtfaan elfittfit, niin Reiltä 
poxHmo t&p eloffta f^ömfi^fl Sata e«tafiffeen laaHf 
ttffo ipiJiMt ipfaKn ^jafitte, lautatfet labon etelien, ^99^ 
töäffenf& iportimoa. 3Baan fun muutaman pciinoan 
955^ta f&wi ^^^^itan^d fatfomafian^ itfe !puuttutfin 
piffti^in^ä, Utumme (autot^infa ja fti^en fuotu 3Ba«ta 
m^i^^emmin tulee iportimo paitaUe, ja fun ufon n£^ 
fee fttn& fuoUjana; niin ottaa ^net ^^p^ffcitä ja 
I5(itee faatijtaan felfatta mt&m&än. fBetx^ mti nh 
foa aifanfa^ niin tuli oranpa xoaitaan ja fanoi: »3u^ 
mal*a:pu, fuomafeni, miilxi niin »fifejien xctHt, \Siti^ 
tafi j^tf^ttelet?» portimo felitti feifan ja fanoi: »et 
00 fuuHut fummem:pata^ fun tuo xcan^a M Uni :pani 
ipil^Mt ^)irtin ^jfiÄtte, UntaiS^i labon tit^tn, meille mtU 
ffin juofftjiHe, ^uutefieSfa Juffajitte, ^amaraSffi W^ 
fäjiffe^ |)imea«ffi Jpilffojitte, fa«te^e<fa fafitajitte, xa^a^ 
laxxoan UntCi\iVit\ »aan itfe ^juuttui ^jif^ti^infÄ, tat^ 
fi^tif^e lautoil^infa- ^auffaa :pala, fäp »etam&Än!» 

1 portimo = fdtppä. 2 loatii « tc(ee. 

Digitized by VjOOQLC 



4 (SUin^uttuia. 

iDrama panttaa ipatonfa ja lagittaan nttoa yffUfS 
fttlettamaatt. SBiebaan, n)ieb&&n felfoSa Hnta, niva 
taite i&nii maataan ja f^f^^: ^mit&i, xiitixotilot, tdin 
tD&feffen n)eb&ttf^ j&(edtöntte j^tf^tcitte?» portimo fer^ 
toe j&ntffeKe afianfa; niitthtin äiUn cxatcoXit, ja p^y- 
ta& |>&tttö atPttEfeen^ fanoo: »panttaa pala, f £9 n)eta^ 
tn&£n!» 3&nt« I&^tee fpHä mteleaänfä, ja tun n>a^ätt 
matfaa on hitettu, tutee ticM xoaita^an xtpo, jofa 
niin iS&&n palan nftoa j^aufattuanfa ^l^iitp^ matfue^ 
fett. (Samoin jotttuu fttta ettette mentäetffä l^uSafin 
ja fontio ^tioän feuraanfa, ja fun aifa xoaliM fo» 
fin aina ^auffaa ufolta palan, tSm& to^tatin on pvHjf^ 
iaafft fpotp. ^uletetaanffan ti^fijaa Ulflaiita hi^ 
tenfi; tt>ebet5&n eteenpäin ^^, niin ffnffa jo oiStaa 
n&iäit^& ia fpfjo^ toiftlta: >mitai n^t, xotilot, \povmt, 
fnn uMta ^jartafin Uppnih — »i^itnin meiit& [90^ 
tan)ä;» fanoo fax^n, ja filtö fo))ii ufeammat matfue^ta. 
9^0^ orauoa on pitnin ia portimo^ n&nci \^it&xoat ^ii; 
toaan orama ^ppäa puudun, portimo fimen aUe pi^^^ 
i&ffen, — ^eitä ei faaba. — »3Äita« n|>t fpöbofiu?» 
(pfpi |>uffa« »@|>(ftäan tno mSUo^^lmä,» fanoo farfiO/ 
ja aidotaan fiitä jo jäniffette niitaan iuoita, fe fon 
faifitfta on pienin; mntta ^n$^ ci {tt& obotednt^ »aan 
jittotta tomaffti metfään^ etM n&^t^, ei hxnltana. St^t 
Tepo on joufotfta pienin^ ja ^nffa ja lax^n mmaa^ 
wat Janen f^ötäniafft, Un ^tUta 3tt«fi rarhinn pafijt- 
Mitto, waifla tam&n Innli, ei tointen tuumaa mi^ 
ttt^teKut, fanoijan waan: nt&voä (aaffo^fa fponti^ 



3 ^uffa -: fup. 4 jeotttio — fat^u. 

jby Google 



Digitized b 



(SiainHittttuia. 5 

mätn jpaäUä miän^nmpi.» @en m^M&& fuft ya tav^ 
l^ttfin ja aittaan pt^if& m&tUt muita. 9le:po on pet^ 
lotta oleminatifa^ waan alfaa mäm lutoetta fnltt^ 
taeäfa futtenfi pn^nteUa futta, f^fiien mutttt mita^fa: 
y>mitä«, ^Ota^ ftttett f^dtte, fm olen minä f^dt^nafsv 
— Slfiata arioettrtfanfa muistaa fuf! olematifa fat*^ 
f^tta )))ienemm£n^ ja fanoo tuoSta jo ren)otte ja fax^ 
l^ttQe: »emmefdffän; n^eifot^ fo:pi{t fe^fen&nme ja foifC 
^IfE^fä tlamäan, niinfutn ^itäwpiten ja tnttamien ta^ 
(ee?» 9ten>odta on töm& tuuma marftn foipima^ ja fun 
fuben fai ipuofettenfa^ tci^t^i !ar)funfin t^ptpä (leibfin 
^ä&toffeenfiS; n>atffa i^änetftfi ruu^atte ru:peaminen olifC 
oHut paljoa ipavtmpL 

II. ^tpOf fuft ja far^u aftttanmat, fuftn ta* 
looufa^ ^toolan ta^uStaSe^ ja refio ja fuft \aamat ^$* 
tetdt& loiljamaata raatomaipan^ 

dtaul^aliiton tel^t^^nfd faamat xepo, fuf[ ya laxffu 
^^ttna aitnma^an ia tuUaan fEHa tan)oin Ilmolan 
ta^uitaUe, joihon tcfee fufin itfettenfii talon, ^ax^vi 
pit&ä taloutta i^an ert!fenf&^ ^Sxt fun ei o&tin fon)i 
tointen fan^fa; toaan fuft ja xepo faamat 9l^tei<t& n>i(^ 
jamaata xaatama^an. 9lii^fä mielin menuhan en^ 
fifft fa^fea faatamaan^ \a tpi^i>n lol^tettai^fä cttaa 
tvmpiUn iftiit& a^tiattifen mitä emäciffenfa. dte^ 
iDoSta U^pi laihn faataminen fuitenfin toaiUal^ eifct 
tnn toSfyan aitaa tcaan ^dlannvit^ niin poifl^ jo met^ 



5 taatama^an » petfaamaan, tefemaän, valmistamaan. 

jby Google 



Digitized b 



6 (lldin<iuttuia. 

f&5n jionefuUe aftaQenfa ja tuli fieltö; fcmoi ^väaSie: 
<minm t&^tp^ ^\wetaati mtnnä ridtiaifiin; tuoKa hm 
mitf&if& olin, niin fö^ttin fUtne fntfmna^fa.» <Stn 
^nfieenfa eroflfin finfadta maan ei fen ebemmäCft men^ 
n^t; fnin fnben tocUaiHaUc, joSta, f^Ofo f^ot^onfa, 
^)alaft laiUUt tafaiftn. — »SRo, miK nimef^ pantm 
Co^jfeUe?» f9f9i fmffa* — »^crta Snftmainen^) »a«^ 
iaf! re)>o j[a oK t^dl^dn rupean^inanfa, waan ei fau^ 
{aa fttiten!aan xaatanat, hxn taaiUn ^iitifyt met^ 
fciän ia tuli ^että, fanoi ton^eriSeen: >minvia taai 
^Imlaan fiaa^tettiin ri^ti&igin, flettä npt t^tär fai 
i(C(>^ajy — »^it& ftnne ^f^ten&an mtnet^T^y fanoi l^idSa^ 
»ole fofo pitotoiita poxte«\a, »ciffO; jKrfatfaamme n^t 
iaiUa toaanh — »Si »eti^fufta »eiffonett, ei ftelta 
K|> ipoif e«fa oleminen; hin hxvan on fntfuntaifa f ä^t^,» 
tt)a«taft repo, »naa^jurinfa fan«fa tntee jlofatfcn ja »ar^ 
ftnfin nnbiiafuffaan fott)inno8fa ja 9«tän)99t)e«fä etaa-» 
— »aliinpa mene^^^änta fitte,» »irRoi l^nRa, »»aan eifi 
lotoin fauan ftett& toiitoi^, ti eUit^ meibän tuomme, 
jo« tt)aan minä ^ffinoni fatffea raaban.» 

fRepo meni; maan ei fen et)em))änä fa^n^^t, fnin 
fttben n)oi«^a0tialla toaan, ja ))a(a|t to&^&n ajan paatta 
laifette tafaifln. — »STOifa pantiin lapfettc nimefft?» 
fpf^i taa« ti8tifiifl«ta tnlijalta M^a* - »^erta a;oi^ 
nen,» wa«taft repo ya fai fa«faran f&teenfa, niinfnin 
*9ol^ön tnpeatoa ainafin. ^afattxin xo&^n aitaa lai^ 
fea fftte, niin repo taa« faiUUa fprjd^fä Mpt^änfS 
<ttli l^nfan pttf^eette ja fanoi: »jo taa< fci^tiin niinna 



6 töatanut = t^ötä^te^npt. 7 ^ao«temin « futfuttiin. 

jby Google 



■ Digitized b 



<SIäin«iuttuia. 7 

3(tt)otaan futfitma^fa tiitiai^in^ flettä miniä, futtCen 
ma, on n^t loyfia faanut» — »9lo, taifä xiitiäiitm 
pito fitUä SltDok^fa p^Una&n onl» fanoi &xi&iti fmfla; 
)>o(e; totillonen, t&Ua Itttaa mmtm&tt&, ti^&n aliM^ 
maa tule pxtoloiifa fä^bä.» — »kulutaan miam 
ftttninifft tax^ittatoatif» toaitafi repo, H&pt^^ ftettfi 
föl^baffeni.» y>^iinp& tä^^^nta teittä Iman fltte^» 
timmaft ^ntta; »tDamt fano taton n>&eUe^ ett^et 
noadta ettM jiouba fummifft tnSia, meiUa fan on pff^ 
teinen t^ö ja refmfet fiirejet» — 9le^)o läfft, fa^^ 
ben (ittfan n>o{ aitiotta niinfuin fltäfin ennen^ eiCfi 
ennen fIdtÄ palanmxt, fntn »oin oli faififi f^ön^t — 
l>3)^i!ä« toaä lertaa {(tpfeHe ncmefft pantiin?» fpf^i 
!pit>oi«fa fä^nteltä tomeriltaan |fnffa* — »Äerta ^oU 
mai,y> matftoft repo toime^fonfa ja fai ipuita offima^ 
^an ^idan fan^fa ^^Un&. Qi lautaa Inittntaan tpH\& 
vita, hm tnti j[o ^^vtaUt nalU, t&mä Inn oti t^M 
U^npt nntterafian* Säälitettiin ftid ^^ttnä mnrfinatte, 
toaan fnn tw&itm Ino tnltiin ja (inKa tooi^aitianfa 
anfai^, tämä onKn n)allan pu^'oai. ©iitci funttun 
^nSa ja alfaa re)>oa f|i9ten&; fanoo: »ftn&^ i^eittio^ 
otet »oini f|>ön9t*)) — »Sn ainafaan,» »aittcK re^)o; 
^n)oi<taf{; cw&&ita^ en tieb& tnon eneni))ätä; n>aan 
hm et, fnoma^ fanaani n^f one^ :pian fen n&emnte^ him«' 
mo^fa meiitä to&dxp^i on. j^&^fa&ntme tnonm taU 
lioSe ja rnn)etfaamme fiiffen 9)ften& :p&in)äpai«teefen 
maata, niin tottal^an fen fnnÄta »oi tirifee, jofa mei<t& 
tooin föi.» — 9?iin tel^tiinfi, fnin ei ajta^ta mnntoin 
feCtt)fia faattt, ja rnmettiin ^)&i»iU^)ai8teefen faUioac 
maata* ^nKa, jofa tiefl itfenfa JVpttömafjl, nnfhii 



Digitized 



by Google 



% (Slain^ttttuia. 

atttiit^on l^eUee<fjl fUtäiti; mutta ttpo, jodfa f^i^ ^U, 
p^f^l faffen aifaa toalmtUu \a Uwi ttoaipcatiaitam 
woita, jota jjuoffutti ^ufan hiotioon t&mSn maate<f<u 
^it& itx&tti \o ^tOlaa fitte ][a (fuitfi: »nottfe fatfo^ 
maatt; fuoma^ miten fuu^taf! ra4n>a maluu faHioSelx 
Z&it& (ian)a(it)ii (luffa ja fun fuononfa fobioita frff{ 
faHion ra^tDa^fa oleman^ niin ei aftatta että& tiiitSi^ 
n^tfä^ti; n)aan fanoi retDoHe: ^tpUä, fuomafeni^ olet 
f^^tdin^ hiin oletti^ minuSfa dinoHn lienee fip^.» — 
9liin (omittiin fofo xiita ^v^atta p^ii, ^ufla hxn motit 
f^^nnin otti f^^ffenf^^ ja rumettiin t^i^in taca, im 
ennenfi* Oli USti jo fiafattu, niin Raatiin fita poU^ 
tomaan^ ja t^o oH i0i^& tel^tamci; maan repo ei pai* 
jon ollenfaan taataa fmoKnut^ mafaf!^an jontitamta 
!penfaa^fa maan. »Sule fa<fea polttamaani» (luuft 
^äneUe ^ntta; »mit&4 ftinä mafaat^ retmana?» »^cl^ 
lafkan ftn&^ fnomafeni;» ma^tafi repo, »minä ta^fa h* 
ha marjclen, ett^ei xoatlea metfSÄn pfiäfe*» guuBeii 
remon tä^betffa t^&iji& oleman^ fe hm (nloa fanoi mar^ 
jelemanfa^ vaati fiuffa faifen aifaa itfeffenfä^ fnmte 
fofo fa«fi Raatiin poltetuffl, joita rumettiin jo f^too^ 
ma&n. mtpo t&tmn te^tcieifä faSi (ufan ^fftffeeit 
fplto&a }a oUa^ niinfnin If&n muunfin t^Sn oli tei^nj^t^ 
ja Up&fi itfe palon liepeellä metf&«f&. Z&ta nar!a<^ 
t^i ^ntta \a fanoi metfaifä mafaajaOe: »noufe poi^^ 
tule MtoSmaan, i|>|»teinenfiän xntiM on ti^o^ miff! tt, 
hioma, mit&xtä raaba?» — »Sn jouba taoit& niin h^ 
l^un^ htomafeni; maitaft repo; minä metffiifä t&SOi 
linnun rajaa te^en, ctt'tito&t taimaan lintvAfH fleme^ 
«iÄ f9(>K-» — »9l0, ote maan, ftiomafeni, hiifa olet, 



Digitized 



byGoogie 



(^(äin^iuttujia. 9 

foifa ftna Kttttun rajaa tc'et ja fiten ^^UiM ttaamm^ 
ciität; tuulin ftnun jouten fitM jotfottamau;» n)a0taft 
lautta ja fpttoi ^fftffeen fofo maan. 



m. Cbottaegfaan taatamaita ^n^iaitaan fa> 
toa faamat ^u^a {a ttpo faalttSe. 

X&ten ^n^ta \aataan n^t ^toa, tHä aifaafaan^ 
niin noufee jo laitoit oraalle. @tta t^iaelee fiuffa^ 
fel^uen t^önfä a{aa faunufft; n)aan re^o ei tuote 
tDarfin i|^a«tu^ fanoo^ian ^u^taa fatfeKen: »fliffen hirfi 
(uolee^ funne fuo fttlaa^>i; muut feinot t&ii!^ on |)tl>et^ 
tatt)at, jo8 mieli f9ff9f>9n elea.» — ^y9tiinpa faafaamme 
foaliffittel» arvelee |)uoIc«taan fiuffa, ja repo hin 
tuumaan fuo^tui^ (afiten>ät ftitfi nt^t^ eri l^aaraKeen 
funtpifin^ ttm^an ^anlintaan. 

fftepo metfää !än>ettedfa£n feffti eraci^fä fo^biu 
:puun^ jojfa on l^arafaUa pt\& ja ))ojat. Wliftt>, mic^ 
ten)ä miei, afettuu to^ta puun a{(e ffiffen ja alfao^ 
ftta jofa puolelta tarffaan UtfaitcUa. »Wtita fatfot^ 
SMiffo?» fpf^i puun Iattt>a<ta J^araRa. — »Äatfon ma 
^an t&ta puuta fuffeffein,» tt>a«taft repo. (Sitä ^aU 
läfyt&cn rufoili ^araffa: »elä, n>eiffonen, tat& puuta ota, 
minulla ta«fä on pefäni ja peffi«f& pojat». — ^o^ 
9l^ben poji^taft fun antantt», »irffoi repo, »niin en 
pef&puutaft ota, »aan M^n fuffipuuta etftmä«fä muu^ 
afto». ^fibitffään fuo^tui l^araRa toifen »aatimuf^ 
feen ja fieitti puun latma^ta 9l^ben pojiltaan rett)olle^ 
jofa f[epaten faaliinfa tSfft fuHelaan tief^enfo. Z&tSi 
ifyaitnl l^araffa, tuullen tcaUan »iifaa^ti te^necnfÄ^ 



Digitized 



by Google 



to atäin^uttuia 

fttit flten mttttt p^ifanfa vmoUa ffiil9trt; »aan toidfa 
ipa{wati& tnli repo jlfiKenfa fa afettui niin iU&n pum 
jtturctte taai. )>3Rtta« fitnÄ Hmh fjjjf^i l^araffa* 
»Äatfon t&ta puuta fuffeffcni», »a«taft re^)o» »Stfi, 
toeiffonen, tÄtä ota,» rufoili fiaraffa, »Jjof^an mc tikin 
foximme ftttfi, ett'et tätfi puuta taataifl, waau f atfoifit 
fuFftpnuta muuatta». Satft^an fe n)£Ii))ul(feemme fem^ 
moinen olla», tt^a^taft repo; »maan^ fatfo, minä en 
Itiin fopixoaa fuff!f>uttta (S^bä fofo metf&ttä, tuin t&m& 
^mpi. X&^t^nee mun fti< t&m& fun f>ef5puttft Eum^ 
minfin taataa^ tiVet muKe ))ef5dt&f! mielfi toiita :poi^ 
faa anna.» 2Äifd8 neumoffi? ^araffa rufan tfi^t^i 
n)icta toifenfi poitanfa xmoUt antaa, jofa ^xoiUään 
l&ffi matfaanfa* @urui«faan iituu ftitä npt ptf&«^ 
ffiiän fiaraffa, niin tulee waxii ^&nen luoffenfa toit^ 
taaffl ja f 9(99 pcfaa fatfetten: »millin, 9«tÄtt)äifeni, 
fafp :poifaajl on joutunut?» »STOinÄ ne revolle an^ 
noin», toaSta^ l^araffa. »9lef>o, n&et, fafft p&iw&& pt^ 
xlxt^itz on mun ))efäf)uutani fä9n9t fuffeffeen fatfo^ 
ma«fa, niin ftUc tfi9t9i faffi poifaani antaa, ttt^ \&n 
fofct pefafini fortaifi». — »Si ftnun ofifl pitfin9t re^ 
n>olIe mit&&n antaa, ei poiFaa, ei muuta, tiilin ^H^ 
nettä ole xotiM, ci fimcötä, miHfi |>&n puuta faa^ 
taifl», tuumaf! mari^. Zam&n neun)on pani ^axaVla 
täf^bctte, \a paatti toiste oUa »aron^ampi, \oi r^po 
toadta n)ielä l^antci loiltaan miefa^telei^. 

3o tuleefin toiöfa pHixoanlx repo pefopuun jluu^ 
rcKc taai, \a alfaa ftta fuffeffeen fatfa«teKa, faabaf^ 
feen jtöä feinon fofmannen pojan f^arafalta, xoaau 
tämH on jo entife^t&&n roii^aitunut ei!5 enää repoa 



Digitized 



by Google 



dlain^uttufa. It 

pett&äf mutta fanoo pxltattn: »faat, xtpo reu^ifana^ 
mattaa^ mentiä^ et futta ote rtelStä, ei tixtt^eitä, miUa 
mun pefä^tttttti faataiftt). — »Äen flnua luofiatti?» f^f^i 
re:po ftsmmatftettett^ »SS^ari^ mieraana tatti, fe minua 
jltto^iatti»; fanoi Javatta nauraen. »SS^ai n>ari< ffnua 
opasti»; tuumafi xcpo, mo wii\ai l^&n on o(en)inanfa^ 
iDaan mabafian aitaa, xoieU minä ffänetfin :petön.» 
@en janottuansa l&t^tin 3Jtitlt>, mitUtoä mit9, ^axa^ 
fan ptfSfuuUa malXaan\a ia tulH auteaUe tetoUt, fo^ 
l^on ^tittiin fuoHana piHtäUen^d, oitntaen ticUn \uu«^ 
tanfa piiX&Vie* (Si aitaataau, niin n^artd UntomaiXoiU 
(anfa feffi xmon t&ifa ja lagfeuft ^cinen pääUenffi^ 
CuuOen feboHa mataaiata l(fan)inneef{l. ^t&&n rupeft^ 
fin ][o tieltä fuoUjlan fuu^ta nouffimaf^an; mutta xt^po^ 
jota tätä marftn obotteli^ tatoa^ti fama^fa e(ei(le ja 
flepj)a|i »ariffen fiinni, fanoen: »n^t ei flnua, tt>ari< 
luUa, n)iifauteft auta etfa f^nft^t&ni ennen pääft, tuin 
mun toat^aani taittelet»* — »@Iä, »eti fufta, niin 
pa^aUa tapaa fpö, f^ö ]^9tt)äife«tiÄ, rufoiti toaxit, 
»työnnä tuonne törmän attc, niin fu|fun \ää fiipi, ht* 
"^un yatta titoiin, rifutoif^in, jo«ta il^mifetfin näteto&t^ 
miten oUt minua rangai^fut.» — diepo teti neuloa 
m^^&ten ja tt>ariffen t^&nnä^tti törmän aUe, mutta 
tämäpä ei maata m^öteh mennptfään, n)aan (emä^iti 
Centoon ja fanoi mennc^fä&n ren)oUe: »oli finutta ne* 
roa ^)^9täSf feji, tt>aan ei ottut neroa faali«taft f^öbäl» 



Digitized 



by Google 



12 (Eläimiuttuia. 

IT. ffttpo lä^Ut lat^m Utixn fuDlifati tuona 

Rafloitta mieUtt; tnn fi&net xoatit fai pettt^% 
(tttfee xep0 metf5& |>ffl!fecn etfä tiebä, tnitö neimoa 
|)ität{! elatusta faabaffeen^ fo^fa fottmnaUa h^taa 
jj^&ntä tDanfia tuttamanfa far^u. Z&ttä, n&et^ on {tHa 
aifaa afta fotona fuoUut; niin ftde on ta^t^n^t nKo^ 
tufan lähtea itfijjatci etffm&äm ^(fee, fnlfee aifanfa, 
niin tulee (länta maataan l^uffa ia f^^^^t »funne me^ 
net, hiomafeni?» — »3tfij[ätÄ ttim&&n.^> — »9lo, ota 
fttomafeni itfijäfft^» fanoo f^nfta. »9Ra(ibatfo< itlei?» 
fi|>f99 farju* — »9Ral^ban, fuomafen^ maistan,» n>a«^ 
toa (fuffa;» tt)aan farl^u tafftoo enfin a&nt& fnnUa, fo^ 
noo: »itfejiän foitteefjt enfln, mal^batfo, wain ei»- — 
^uffa tuohta itfem^äU; fanoo: ^u, l^u, ^u^ l^uu, l^u^i» 
Z&^an itfunn ei far|»u mietti«t|^. »@t ma)fba itfea, 
mene matf aaftl» fanoo l^än l^ufaUe ][a fnlfee "fyamiti 
ebelleen. (Biita w&Hn matlaa mentpanfa fof^taa ^att 
janiffen, jjoKe fanoo apanfa, ja tämä niin ifafin ^x^ 
f ii ^ÄneKe itfijäffi, f elänen Santdnfä ^^»äffi. — »5«c, 
iaei&n foitteefft enftn^ Ma faan fianeft Inutta;» ma^taft 
latifu. 3änig itfemäon fiitai »pn, ))u^ ^n^ !puu^ ifuP 
toaan ei mieU;^ farl^u l^&nenfään äaneenfä. »@t M^ 
VM itfij[&ff[,)) fanoo |fan ^uÄptte, »fotoin olet tottma^ 
toin-» @aapi flita ammaan ebeUenfa, niin tulee 
repo tiettä mman ifäntä \a f^f^^, niinfuin toifetfiu: 
»minne menet, fuomafeni?» — »3tfij[M etpmafin», 
toa«taa farfiu* — »©oat minu«ta itfijlan», fanoo jli^ 
J>en xtpo. Öfannetfo tuota xtUa, tuumaa farl^u* — 



Digitized 



by Google 



^läin^uttujia. 13 

»£)faan», »aStaft xcpo \a alfaa lax^m fuuttcri flitfi 

JO itU&, fanoo: »luu, luu, tuu; ufolta afla fuoK, futt* 

ren f^nxitin U^x&äia, Xiolititt>axttxn&n tt^aäntäjfi, pia&n 

piiraan ipai^taja, fuurcn fultftuan ajelijla: faatui lah 

iaxa^xctxt>\tt, fcfa :panfoIta )patai^eU — »9lo, olct^ 

näen m&, tuta fuinfa taitama itfem&^&n,» fanoi tä"" 

män fuultuanfa lax^n ja otti ren)on n^aimo n>aina^ 

jattccn itfijäffl, futfien J^ancn Uxa fotiinfa. ©icttfi 

loei bieraanfa tu:paan fttte, j[o6fa a!fa^n>ainaj[anfa 

laubaUa mafafi \a laiti rennon fiinä n^t fuolijlan fau"" 

Ia«fa x&eL Zam& ei xmoita ole mielejfen* — »(5i 

fäp ^)irti«ffi itfeminen, fo»in on afta tfiSCfi», fanoi 

l^fin farfiutte; »»ie, fuomafem, aittaan fuoUja, fiell* 

on itf e5 parempi»* Äarfiu oli »ieraatteen mtelifft j[a 

f antoi aittaan fuoKjIan; »aan itfe pxxttiixt l&ffi ^ut^ 

taa feittaÄffeen itftiSKe. Z&t& te^begfaän fuuntcH 

fifin aifa toaUitä aina lengoHaan olemalta oroe^ta, 

fttu(utftfo itfun ä&nta aitaita, »aan ei !uu(u tuom 

p5i»äi0tä. ^ax^n wiimHn oubo^tun afiata fa ptoP 

fee fe«fen fiireenfa tu»an o»ette, joöta Jiuutaa ai^ 

ta«fa olijlatte: »mintal^ben et itfe, fuomafeni? eil^fin 

fun fifintfift eroital» — 9lepo, jlofa parl^aattanfa fofl 

fttoKjata f^öbfi min ennätti, »a^tafi itfien aitalta: 

»JO oHf[»at Rnnerfuonet fitfu«tetta»at, fantafuonet 

tat^nittttattat, hxin »aan »atfani »etaijt, f^önnin 

aifaa fu»attatft»* — ^ax^n fun taman fuuli lÄffi 

|ittttufiÄrffimett& furittamaan repoa; »aan fun aitan 

o»en aufaift, repo fama^fa (fänen jalfainfa »filitfe 

mennä pnia^ti peKoUe. ^&nt&&n »aan fai far^n 



Digitized 



by Google 



14 dläin^uttuia. 

ja flitfi on reiDoHa ^Sam&n ntn& ttiel&fm maitta. 



T. fittpo ottaa ttfeOettfä yalioelijan ja ioväm 
loilta frtt ioKertt lat^im (^tor joMa fuRelimbellaait 
fititetA yelottoffetu 

^arl^un fotoitta metf&jin ^aettuanfa fo^taa xepo 
matfattaitfa ^ffinäifen fidfan \a alfaa fttfi ))tt^ttteaa^ 
fanoen: »mifd finut, ferffttfeni, ^ffinäfi tänne metfaon 
faatti?» — a»(ffi«fa paltctUn mnutamatfa», »aitaft 
(itfa; »n>aan foj;^l(iti^i i\änt&^wSSeni htoin ein^atfa enaa 
tnmenneet elättämään minna, fnn en n)an^oiSani 
enää jiaffanut f^iixia )p^^UUL 9inn^an ^untteetfa aU 
hitoat fie jlo topftaa e(ätmiänfä ja oKftroat miimein 
ef^fä tappaneet minunfi; ftdä lap^tt fun ei(ein f^f^i^ 
n>ät n^ani^emmiltanfa^ mitä n^t f^otäifi; fun leipää ei 
ottut, fanoi tfä faiffi urofat ^^ot&xo&n eläimittä^ @en 
fttlmani ipafenin ma ^tio&n luotanfa metfään tänne^ 
tttti minuafin f95täifi.» — »Sliinipä xupta minuKc 
))a(n)elij[afft; minä f^dtän, elätän jinut», tnumafl re^o. 
Äijfa, jofa ei muutafaan elatuffen feinoa tiennjjt, 
mattaft ren)oIIe: »fpHä mieleHänifin (äfftftn ftnutte pci* 
meluffeen; n>aan fnn manl^ia o(en enfä enää niin fuf^' 
f eta KifnnnoIIe, fuin ennen nuorem<)ana^ joubnn ejlä 
mniben eläinten f^ötiffl, jio« ftnun fan«fajl 9H täaU 
metfäöfä afuifclcn». — »£)(e ftitä f^uotetta,» »irffoi 
te^JO; »ifännätfäfi faat fa turhan tufettjaifen, minutfa 
»albaan »arjeKjian». — Äi«fa fnn xetoon roj^fenben 
fttuK; rn^efi ^äneöe paln^elijaffi, ja läjbettiin p^ttni 



Digitized 



by Google 



(Slaimjuttuia. 15 

tatottemaän. 9RatfalIa alfaa repo fttte nnttapalxoe^ 
Hiotaan pn^nttUa, f anoo: yymität tteun>oa pitäiflt, iot 
fa pfftn oltfit; tnlä minä txtnoiUa, ja toi^amkt toai^ 
taan tulift?» — Xut&ifin mci ^ffben neulon, »aitafl 
f{«fa; — »tntttfi pnn^nn tiipmfln». — yy^iai fen jinfi 
tietäiftt»; n>irffoi tepo^ »minä taai en ^f^ten nojaan 
i&ift^ koaan tietäifin etetf fatafin neun)oa^ enfa patjon 
pdiäitpiflf ioito itfc farl^u fojitajaifi». — 9len>on tätä 
xoitlä pn^tUei^a, tnlifin metfän rinteeltä fontio^ \ota 
toaxfin oli repoa läl^tenpt ajamal^ian^ fe fun oU ttfi^ 
jana otte^faan Isäntä pettänet- Äi«fa farjfun tuöfin 
fefftfään, niin fiipefi pnun Iattt>aan pafofatte, ttfei 
^dntä tatooiuttn; mutta xmon fai farl^u ni^fa^ta 
fiinni ^^t (nuli fi^fa ifännätteen pa^aiti U^toan 
ia wixftoi pnnn latxcaita, mii\ä fiän oli: »fataneuttjo 
Raatiin, pt^intntoo fäilpttiin»* fOtntta repopa ei xoit^ 
lataan nenn^ottomalft jiäänpt, n>aan fefft feinon him^ 
minfin« Stupeft; näet, purett)aidta farl^ua pul^iuttele^ 
maan ja fanoi: »elä, fuomafeni^ noin minna pa^aSti 
xnnttU, ainahan mun fäjptoffeni ftnua fo^taan on oU 
Int nöprä ia fauni*-» — »SBai faunia?» fanoi farl^u 
repoa jätlptellen, mutta fitä fanoetffaan tuli ffän au^ 
laifemaan fnunfa ja fama^fa pääfi repofin ^änen l^am^ 
pai^tanfa eifä toiiftoa n)iin)9tell9t^ xoaan juonta n>i^ 
liiti metfään, min ferfeft. ^aUa fax^un muuaHe 
tuUttuaf tuli ^an fi^fan (no tafaiftnTja meni itänen 
fera fotiinfa 3ln)oIan ta^uMaUt. 



Digitized 



by Google 



16 <SIäin4uttuia. 

TI. fitmon i^meefftöta pdmtliiata na^baffntfa 

Äofciifaan t^5t, toimituffct mä&t&tt^aän fiifaXit, 
Tiiittfuin ipaliDeltjalleett aimfin, U^Ue repo tamatti^ 
^0e mattoidenfa j[a fo^taa färDeHe^fään tuttatDan ^it^ 
fan- 2;ane tcfcc fiän ^w&n päivän, t^f^^x »mttn 
Jaffat, fuomafeni.» »2)ffiri päitDin, STOiffo-fuIta», n>a«^ 
tajt l^uffa; »tojln olitcat j[o Rampaani naulaan fa9fca, 
waan fain tofi tt)iimeinfi f>9n>5n fifirfin tappaneefft»» 
@en fuultnanfa antauf! repo fiufan feuraan, toin)0 jfa 
päfi«tä Itänen faatiiitaan ofaUtfefft, ja alfoi Ifonen 
fan^fanfa pafinotba, fanoi: »et u«fo, f uoma, tninfo^ 
laifen elähän minS aäfettäin K^jtn; ei fe ole Ilponi 
fuuren fuuri, waan on niin jlen)a ja fappera, ettei 
föift jlnutfin, jo* fattui^t faapuroille-» — ^^^ai nttn; 
no, pitaifipä mtnunfi na^H, miOinen e(än)a fe ompi,» 
tt)irffoi revolle ^ufla. — »ÄpIISJifin fen näl^bä faat,» 
tuumaf! repo ; »mutta e(a pal^a^ti Icil^iene l^&nta, muu^ 
Un fpopi ffän ftnut»* ^uffa fai npt matfalle tata 
ijimettfi fatfoaffeen ja fulfi ^liaa ja ffiipten re»on 
afuntopaifatte* ©inne tultuanfa rupef[ ^&n pefan 
fuu^ta fi^faa fatfelemaan, xoaan tämä fun l^ufan tur^ 
n)an flina näfi, (uu(i ftt& ^iirefft ta tcfptaft ^ufaOe 
fuonol^on» Xäm&, jonfa turpaan fiifan fpnnet loi^ 
titt>at fipeä^ti, fäifä^ti pa(ianp&in)aifefft, luullen tii^ 
faa ifoff[fin el&n)&fft, ja pafeni metfdan, min ennätti, 
©iettä felitti fttte xemUe feiffanfa, fanoi: »npt freöa 
fun afunnoHaft fanein, tilaan en, fuomafeni, faonut 
f of o tl&to&Si n&^i&; fun n>aan turpani f olon fuu^un 



Digitized 



by Google 



S(äin*juttuia. 17 

piitin, fe niin fipafa^tt raapaft jtta, ettei wi^awoijpi 

tt^tfin tt)iela.» — »3Imanfo8 finua menneifaji xvaxou 

tinl Xaifit tu^ma«ti U^ftit^a ^antä, fnn jlnntte niin 

pa^aiti tawU, »aStafi repo; yyfHtä finttujlaji, ett^ei Jfan 

jtnua fiitttti faanut ja iperäti tarponut». — ^a^toat 

^nfta ia repo 9fjt«fa metfaa fitte, niin 9)^199 fteöä 

l^eil^in farjfu, mi«ta lienee mattoiUaan tnUut dltpo^ 

lota entift^ta petoffiitaan peffäft l^dnta, mieli enji 

^axamait^f^ti^ä&n pafoon (ci^teä, n>aan fo^ta fatoi 

tao$ta hiitenli xo^hammalfi, fun fain)at ^nfta fa 

tav^n paRnoimaan feöfenänfa. »St tt§fo», fanoi ^uffa 

farl^tttte, »minfcilaifen elämän 3Äiffo on fotiinfa faa^ 

nut; ei fe ole fi9tt)in fuuren fuuri, tilaan föifi fe ftnut^ 

fin, j[o« f9nfiinffi faif[. SÖarjin na^bäffeni ^änta 

fän>in mä n>adta ifään SD^ifon afunnoKa^ n)aan en 

faanut fuin »ilafiuffelta fofo petoa näl^bä, fc fnn 

niin toi^amn oli, Ma tt>a^aU oli ftlmät päältäni 

f96bä.)) ^ufan fertomuffen fuultuanfa alfoi far* 

l^unfin mieli tefftä t&t& näin il^imeedidtä elän)ää näl^bä. 

Sanl^an »ijfanfa unl^ottacn fai f^än f[i8 pulauttele* 

maan repoa, fanoi: »etfo, 3Äiffo, tt)eift minua fttä fun 

tt)iera«taji näf emähän?» — »(5n j[out)a n9t fanifafl 

läj^temä^tt», waita^ repo, »minulla on metfä^fä 

t&aUa tt)ä^än ajtoimi^ta; man läjbe jte 9ffinäft, 

fuoma, fule mun afunnolleni; niin f9Qä fen mun wxe^ 

vaani ftettä näet. Äarta fnitenfi fttä, ett'et fomin 

rol^feaäti Iä^e«t9 f^äntä, muuten ef^fä Jäänen f^nfii^ 

fäÄn f^enfeft fieität» — 9^euwoa m90ten fulfee n9t 

forf^tt ^it\aa ia »aroma^ti remon afunnoKe, joifa 

afettuu foton fuutte fatfomal^an; »aan fiifa fun ftitä 

6uom. tarinoita. 2 

DigitizedbyCjOOQlC 



taai w&^n HxfiSttUian Uixpaa naH, Imli ^iixm fo^ 
(on fiittUa olman j|a tatooitti farkun fuotiDa (pnfttofä. 
Z&ta pdi&9t^en IStfl farfru pdtfimaSn pofoon fofo 
paitdta j[a tuK tointen (uo^ fanoi: »no^ fel^n eta»)a 
(ie, fe fd^ifoti f obitffa afuja, fun toaan !o(ott fuuta (i^ 
Fentn, tulla tö^tti ^an ^aiKeni, pitf£ hUff&i otolla.» 
^ar^u fi^fan ^änt&ä natt Imli fei|^&£ffi. — ftiml^ 
tuatifa miten lar^ultefin o(i rrtoon afumtoUa tapn^^t, 
fanoi ptto(edtaan (fuffa: »pitfiif! meiban fe SRffonfo^ 
bi^fa afuxoa eläin tarf emmin n&^tä; mit& tnttmaa 
me pitäijtmme?» »^^ttäfffin fen tarfoinftn n&l^ba faatte, 
fun tafftonette,» xvaita^ vep^. >yiaatilaa pibot fa tuU 
fufaa (dnet wnxaalfi, niin n^fon min& fen tnlttoan.» 
Z&mSi tnnma oli faifi^ta ^^v^&; ja )wffa ln:paf{ ma^ta 
tappaman ]^£rfanf& pito^nruu^iffi, fnn ^än toaan fen 
tetoon fotoidfa olijan nä^ta faijt. — Slepo Iitfmfi 
f[it& ffuoten pit£a ja l&Fft futfnmaan fitffaa pitoihin, 
fanoen toiflKe läl^ftiedfdon: »mtn& hin n^ieraan feu^ 
ratffa tulen ja |^£nen fan^faan ruuaOe ntpeau, nittr 
olfaa jo«fafin piiloSfa ja fatfelfaa fptjd^tfi ^td, 
tttH (fän pä&UtnM tuliff, muuten olette petaan pv 
tittätt)5tz> — 9ten>on neutooa feuraten jfiin^ot l^Ra 
\a farl^u (^aa^fan luo metffifin ja fidfan feuratffa U^ 
UxoM n>iera^ta piillen fapufi farffu fuufeen, l^uffa 
taa^ (fongan murtoon peittfi^ft. — Si aifaaFaan, niin 
tulifin repo fi«fan fan^fa ffaadfaHe ja rupe ftmat muV 
alle. 2;ät5 ei fuitenfaan ^vXla n&fmpt, fun ei pii^ 
loon menne4f&&t muistanut afettua ffaa^faan p^ 
Stepo feffi fen ja npfcif! fäp&läadon fi^faa XöSJ^aix, titi 
fe fpj^De^ffifin n)i|^aife0ti muriMa marmatti ^uRa 



Digitized 



by Google 



($Iätn«iuttuia. 19 

fttit niin oubon äänen fnuli, |ia(ttft itftä&n eläintä 
na\ft>ä, wam fun fitö no^^boffern läänt^^mään rupejt, 
l^ätttänfä rifuloi^fa n)ä^5n rttfa^teli, ja fi^fa^ jofa l^&n^ 
n&n nenaa ^iixttfl luulv f^pvv^f^ '^^^^n f^cfntinfci jttö 
tatpoittamaan- — (Bitä faifal^ti i^uflfa ja jiuoita to* 
maffti f^ongan murrolta poiä* ^iSfa ^uole^taan fäi^ 
fal^ti liuffaa taai ia fiipeft fiinien fuufeen^ fodfa far(^tt 
oli ipiUotffaan. Sama, jota petfäft fttffan tu(en)an 
pääUenfä: ^ppäfl (uuffdta alaS j[a taittoi )>ubote jfaan 
toinu f^Ifituutanfo* SBaiffa näin oli ruumiinfa xii* 
tonni ei fuitenfaan liirminni^t ^aa^fatte jääbä, n^aan 
pafeni ^eloii\aan f of o paifalta; jja niin j[äi ^aaifa 
retoon ][a fitffan f|>otäioäff!« 

TII. $tttta (a9)it (oitan Inona loietaana^ tntee 
fteOa fnotonfftin {a Maa ^nmalap&i&^h&n lanltUa. 

^adfatta paittnanfa lähtee ^ntta, xnctaa faa^ 
b^dffeen, fän^el^He taai fa fulrffii metfaä fotn^afen. 
^n ei täättä faali^ta faaffentele, läf^enee ^än ^Im^ 
Un tatoa, fotfoaffeen, eifo tuotta ebetf lamaa tcnfta 
fcfaa faif[; maan ei fatu lanaa, ei ftfaa faaf»noiIle, 
tDonffa, »voimaton foira n)aan on tabetunfion l^elmoKa 
mafaantatffa. @en tatooitti ^ulla n^t ftitä, foira fun 
o(i fKeäSti nuffunut, ja ru^ef! faalidtaan loiemään le^ 
taOanfa; mntta loixa aitoi ^äntä rufoiKa, fanoi: »elä 
n^eiRonen minua xoie, ^fflä molo^otaamojlai^an me 
olemme fum^ifin, etfä|iän minufta faiftlaan mnnta 
tnin jpaljaat Innt^ fun näin olen (aii^a \a (ama^fa. 
Sel^fäomme fominto! ^n et minua xoitnt, niin j[uo^ 



Digitized 



by Google 



2ft (JläinHluttuja. 

tan puteUin wiima ffnuKe». — »SKitenfS^ mitta fen 
pntttin perifln?» f^f^i ^nfta foixäita. — »ZnU ^ita 
iDa^tett pttttiäOd tätttte ttteit&tt taloOemttte^ ttiitt lai^^ 
fett ftttttt tupaanpa tvatftaft foira. (Bii^en oli l^uRa 
ti^^t^tofitnett j[a I&i^etti ^Hn tullett taloa, jio^fa tupaan 
pääitätfeen otoeSa $»il][aa tt)ittge(ft ttiuutamatt fenan. 
Z&M 9tttmfir|t fofra, että fe fc on l^atten tocDfatttie- 
l^ettf^ n^t toiitta)>ttteUaatt pexim&i^&, \a aulaxfl fafaa 
l^ätteUe otoett. (Sitta tulee tt|it ^uffa fotrati jjäle^fa 
tupaatt ja a(faa toaatia toelfaattfa, fattoo: »onfo 
ffnuKa fe tottnaiputelt j[o »aruötettu?» — »fflaj^an 
l^uoli^ matta atfaa t))ä]^äifett,» toaätaft foira, »ifantä 
nafpp tuolla ))enfttt atta p&lf^n tatana pitSito&n putt- 
Kattfa, minä fa^n ja otau fen falaa fielta!» — ©en 
IJul^eeufa uoutifin ifantanfä touttaj^uteUn j)iiIo«taatt 
faajJutoiHe ja toi fen »ieraanfa J^oteette, — »St^^p^^ 
p&ä, ^wä ptx^etnrnieS, fina tn^lfi», fanoi puttiin 
faatuanfa fiuffa- Äoira oli fianeHe mieliffi ja rpp})^ 
päf! itfe enflnna, jodta antoi ^putetin n>ieraa0e. Suonta 
otti fiita n)ttoroonfa ni^t htnnon ri^^pi^n, jo^ta la^pi 
^wiSle mitlin ja alfaa foiraa toarftn ^^tJftoJUIifetti 
folfUUcu 9tO; mit&p& tuoita, OUaan jonfun a\taa 
pntclin &CiXti\& fiinä, »en^täfin, m&ntpxöMan lat* 
tialla ja enftn pitnta urinaa pibetfil^an, niin f^f^^ jo 
|»uffa ifännfiltään foiralta: »laulanfo ma, lanfo, lau* 
lanfo?» — »g(a lauta, lanfo,» »aöta jt foira, jofa 
pellafl ifäntiUn)äen ^exaattan, ja faifin fttta exää IfU^ 
fan l^ittit^fP; waan tfima fun toifen xppppn oH fuu* 
^unfa faanut, noufi ^nti\a aina J^artaam^^i lauton 
|»altt, jonfa »uoffi uubeKeen fpfiji »iina^meifoltaan 



Digitized 



by Google 



<&Idin«jluttuj[a. 21 

toixaita: »laulanfo ma, lanfo, Unlantoh — »(515, 
laitfofetti, laula!» xtaxoitti foira, »finun aÄncji tntaan, 
ja xfäntaxcafi f^cräa, meille padoin fä^pu» — Jptxfta 
tämän fuuUuanfa näti paraafft oUa (aulamatta; ja 
toita, t^^t>^tt&Sf\ttn witxCLitan\a, faajt l^äneUe n)ieta 
folmatitien r^^jj^ti- ^uffa, jjofa oK »iinatte iperfo, 
r{>9!p))äft f^Uä mteledanfa; mutta f olmannetta ))uUogta 
täxoi jo l(iumalaan eiffi encia pitänet lufua n>aro{tuf^ 
ft«ta, ei muista. »Sn perl^anafS* fatti, ^tt^« lauta!» 
möpr^fi fifitt itfcffeen eifa pitemmältä tottjerianfa to^ 
teHut, n>aan fanoi: »(aulan, (anfO; lautan, taulan, 
tuin laulanfitt!» ja alfoi Jiuutaa fo^bin fulffuanfa: 
»o— o— ol^— 00 — oji!» Zäita malaatf^a perj^eeu loafi 
^tx&fi. »Ättfa Jfufan tupaan toi?» f^uuft talon ifanta; 
\a tula fai l^fofintä^rauban, Fufa l^iiilinfoufun, fu!a 
fapudtan, joitta alettiin f^uttaa taifin kooimin pieffaä, 
mutfia. ^a^iSfSi (fengin pdäft ffufta xufta n)iimeinfin 
rafl«t&nfa ja potlalfti omita pettoUe, ett'ci toK fuo^ 
Kjafft picffettp. 

VIII. $ufla yelfaa joututoanfa touo^eu ja oi» 
naati fpötato&fft ja tupaa ^eiUe ^puiat la^at päänfa 
p&aötitueffi* 

©uruiöfaan juoffentelee ^utta, piefffijoiben W 
fiita pfiaSt^aan, metfÄä pffiffenfa, mieleSffian miettien 
!on>aa fol^talotanfa; waan ei aifaafaan, niin jo jou^ 
tui ^effa parfa pahaan pulaan taafenfa* 3(n)oIan 
talon maalla nä'et oli möffi ja fiina li^H perjfe ela^ 
jittä, joitta oli oinaS ja »uojii, »aan ei ote ruofaa 



Digitized 



by Google 



22 dlahuiuttuio. 

IftiBiä, miU \pitt&i n&itä tl&imia. .@anoo fitta pex* 
^een mictf iDaimoKenfa: »oi^foffan )>aradta tamppaa 
naUi&n nfifintpn^aifet efaimemme^ ^an>i5iDat ne foi^ 
tenfiit; fun ei o(e f^dmitfta antaa HU^*» — »^ttopi 
peistä tulee tap)>aenfaan^ fun noin otoat (at^ojal» 
n>adtafl n^aimo^ »annad, fieibcft ennen maantielle t^Sm 
namme^ niin moimatl^an, nti0& faan>at^ fieSa elättiä 
^enf enfa.» — 9ltin tel^tiinKn- Slaimet päästettiin »fl^ 
j|£IIe^ ja nämä ftellä ttivo&t aifaa muutaman, f^oten 
Reiniä, U^mUä ja mitä miSfäfin IS^fixoaU Xattn 
oUft jiotenfin aifaan tultu, n>aan alfoi pelFo olla tnet* 
fän etäjtätä. »S^fä tulee fubet, farkut meitä a^bö^ 
tamaano, fanoi n)uo^i, »pitää jotaftn neumoa pitääf' 
femme, ett*ei meitä f^ötäne». — »aliinpa f^Kä», tuu^ 
mafi oinad, »n^aan mi^täd n^t ^;^n>än n^arjelutffeinon 
fefjiflmme?» — »Ä^ttä minä feinon tiebän, fun »a«i 
mutte jlonfun fäfin eti puäftn toimittanet», loirffoi 
wno^i tcaU^aitL ®en hiultuanfa fai oinaS etfl^ 
mään, mM toinen oU p^^tän^t, eifä aifa(äaaa, ttiiii 
I^^f! maantiettä n)an^an fäfin, jlofa oli j[o(tatin mat' 
faajlalta ftil^en pubonnut. ©en toti npt tt)uoJ>eIIe, jofa 
fttä o(i fanonut tarn)itfen)anfa, ja fäsfi (fänen napt' 
taa aitootun mal^tinfa. »^pUä nä^tänfi», fanoi mttoH 
»tämä fäffi pitää npt panna pnita, faliUita taptcen 
ja, fufl fun tulee, fitä niin fäifäjpttää, ttti Jän jje^ 
Ioi«faan ^afenee meitä»* 

Sulfin oti touo^i tään ma(^tinfa felittänj^t; hm 
io tttleefin fujt }ftita viitaan metfä«tä* SBuofii ftJ* 
loin fai joitafuita falifoita fäffiin piätäneef fi ja ttO«fi 
fen felfäänfä, jotta Jäfft f^ufifaa fo^bin fuRemaoit 



Digitized 



by Google 



(Slätn^uttuja. 23 

Zäm& fun n)tto|ien, foffi feI£<fS fdfi, tpfpi to^ta: 
nmitä^ä felägfäf! tanmth mimUa on felä^fani fäffi 
ia ftitta fuben p&M, falhia f^ot&tDdnl ^uufauben 
oleimne j[o metfiä f&n>e(Ieet; muuta faamatta^ fuin 
joitolttita fufia. 9%{{&en ^Mä j[a luitta olemme t&^ 
l^on aM eläneet, maan npt j[o aitaa n&Vt&a^iteUa; 
^w& f[i«, ett£ fatutt, juttu htlto, faa))un>ittemme! 
Oina^ ^oil faa ^utta tap))ama]^an!» fflama n)umeifet 
fananfa fanoi n^uol^i n>il(ia{fetta äänettä; pian 1ll\aittn, 
ionta tt)ttof{t ^ufTa ^tä^t^i ftffenfä j[a alfoi n&^t&tti 
rufottta; »elfää, n^eiKofet, tappatol ^atMaa minnt^ 
niin tuon teitte faffttoitta mnuta futta f|^(ftän)äfft«» — 
«3o« totta puljut, niin laifcmme,» tcaitafi »uojfi* — 
»?a«fefaa, f^pioät tt>eljet, f^ttä minä en petä», rufoiti 
l^uffa furfea^ti* »aliinpa mtnt matfaaft ia muiäta 
hpa^, fanoi n)iimein muofii ja (a^fi fiufan |uoffe^ 
maan* 

Xamä meni fuora^taan tointen fuften luo ia fa^ 
noi t»aroitetten: »)>aetfaa, it^eli futtat, oina« iatouo^i 
tutmcit f^ömään meitä^» — ^J^mtttUtn »irffoi toi^ 
fet: »fttinla l^e xocitcat meitä ^pHia, loifa meitä on 
(olmetoi^ta ia letitä faffl loaanl iS^äf^fäämme tappe* 
Itttttt, I^ttä me ivoitamme l^eibät!» ffliiiiä mietin fai^ 
matfin matfatte, ruvetaffeen tappelmn; mutta tono^i 
fttit tämän feff[, fanoi oinaatte: »n^t tuttaan ta^a^ 
maan mtUa, pita& jjonueNn paheta». (Biitä näfiftn 
Ifnlän biufett tä^että i^an ja alfoi nousta fttä m^ö^ 
ten ^Ui. i^atioaan pää^t^änfä Uiti ^än fttte oinaan 
tutta jäle^tä, fittfi futet o(in>at jo (ifettä. Oinai Ft^ttä 
foittetifin fuufeen fan^uta, mutta ^ätä H&ältä pääfi 



Digitized 



by Google 



24 (SIäimjuttuja. 

^dn fplen toevtan maan ^Uip&in, pitt^t ft{n& jja tit^ 
tif!. ^ttfat ftOa w&lm tnlixoat i&m& tnpHttn aina 
fuufen (uo ja i^tuimat fett juureOe* (Bitä juuri oli 
ww^i odottanut ja tu^fin nafi f^an fubet fo'oKa 
fEina^ fun farjaft oinaalle: »ota fiinni^ jo on fubetfao^ 
jumitta I» ja fopeutui itfe tvdemam fuufetfta dai. 
Oinai foifa^tt jitä ja ^ubota p&Uit^i fuficn JeSfeen 
feläUeufa. ^&ntä taai peläit^i fubet )>uo(e^taait ja 
juofftmat ntifa minne^ fu!a funne ^afofaHe. 3lim 
pa&^xoat oinad ja muo^i (aba^tänfä ja tliw&t fiita 
päixoin antilta rauffadfa. 



IX. $uffa ia ttpo leittaatnat o^tanfo, jodta 
a^tat»at tiilen ja l&9mat pnimaan, jauhamaan elojanfa* 

^uttfelta patttna erfani i^uRa tott>eridtaan ja 
hxlti atta päin, padoilla mielin f otiinfa ^Iroolan ta^irf^ 
talle. Xännt oli ftttaifaa reipo ja far^ufin ttx&^t^^ 
nttt ja offtal^u^ta fun oli ^araaff! joutunut, niin fcui' 
tiin forjaamaan eloja. ^äm& faatiinfi pian ItSa^ 
tuf jt, jo«ta ajfbettiitt «ifii, ja oj^rat fun oIi»at fiit^ 
n>ia, niin faatiin jo )>uimaan l^eitä ja far^u ^aettitit 
aipumiel^efft. — Oltiin folmen miehen rii^egfa fltte, 
niin f9f99 farl^u toijtlta: »mitenfä*, fuomafeni, M 
tpotH te^ofiän?» — 9lepo, jofa ei mieleUSnfa |)uiinaa» 
rutt)ennut, tapn^ ^loi parjitte ja fanoi toifiae: »tei«* 
on toinen toäUvoä, toinen taitaja tuifi; pniha tt, 
fuomafeni, tt>i^tatfaa rii^i, minä mitfitöin miti taoKfi 
pat^a piteUn, etfeimÄt pnnt päättenne putoa.» - 
*ar|^u flita puiba ^>iittttap riij^en ja fuft puoIeÄaati 



Digitized 



by Google 



tt)i«fajt elot, joSta on fttmänfä rttmirtfa nutfin »tela, 
nitnfttitt xHf^tnmifaaiaUa on. Jptibän t&ta te^t>cif& 
Utun repo pavti^Ua toaan, jiellÄ fuotta atfojlaon tan^ 
lelee |>utt>tffenfa j[a aifa Ȋtiita aina partifen fortaa 
tointen ^)aällc. »^apat fie tt)arftn!» fanoi l^uffa, »ta^»' 
^tlajt i)uita ipäättemme pub ottelet». — »@n, fuoma^^ 
feni, en ainafaan taffadant pub ottele,» n)a^taft repo, 
»ratffatta on>at nää parret, niin putoi(en)at, en jjaffa 
fieitä pibettä.» — X&it& lepp^i^ toifet ja faabaan fo^ 
toinnogfa tpiJ te]^b9ffi. OK fiita jo ritisi puitu, tcii^ 
fatttt, ia rumetaan i^toia takaamaan, ttt& fufin ofanfa 
faift, niin fanoo Jfuffaremotte: »mittapa n^tia^ammt, 
hioma; fapattafo wai mitta?» — »3fommatte ifompi 
fafa, pienemmätte pienempi, fe mieleltäni on paraJ 
ia fuorin j[afo,» n)a4taft repo* Säilän ti^pt|ii toifet 
mielettänfä ia ftten tuU iarffutte otet, fubette ruume^ 
nct, remotte i^xoat öfaffi. ^Ifji^fä Metaan fiitä jitte 
3iIn)oIan m^ttiitte, j[a fufin faapi rii^^i^ofaanfa jjaui^at^ 
tatnaan, niin tmlmat tax^n ja fiuGFa, että ^eibän 
«»enfä j[auf>aa eri äänettä, hiin retoon* Xat& tmt^ 
maStuen ^\^w&t rewoIta: »mifjtfä* jlnun fimeft pa^ 
nee »jl^rin, järin» jauffai^fanfa ja meibän panet »titfii, 
ta^fid?» — pantaa i^ieff aa tiwen ftlmään, niinhtin 
mincöfin,» »a^taft repo, »niin panee fitoenne famatta 
laitta, hitn minunfin». — 9^eu»oa myöten laatatoat 
fiitä farl^u ja l^uffa ffieSFaa tixoen fttmään ja alfawat 
ian^aa taai, niin panee |ieibänfi Kmenfä »jprin, jä*^ 
rin» ia toieU fomemmatta äänettä, hiin remon. Xä^ 
ten fai jofainen riijfi^ofanfa jaul^attaneeffi ja fomin^ 



Digitized 



by Google 



26 (lläin^iuttuja. 

nH^a fttlettiitt {!ita |o fodnen miehen m^ttpltä Utiin, 
jlo^fa lofainen forjja^ |aii|iot aittaanpa. 



JL. Aotltt, ^nUa ia upo Idtt&Dat, ftdm im^t^ 
ofaStaottf )ittittoa; loaati et fpnwf tama tfi ^^ta ^9- 
wiiU lofKIta: tettion fettoö Mtt ^maa ia loalfoiSta, 
t^Mtett mnUaa ia pa^amnafniita. 

kotiin tultua Ititt&a tn^U^^ffi föimjiät, fufm joitl^o^ 
ojattaan, puuroa^ maan ei UiUuitam farkun jja l^u^ 
fan (etto^ ^xoaä ja mafiata^ niinfuin oli toimottu, 
mutta mnitaa^ farma^ta ja fefmotointa. &ita pa^ 
IfoiUonfa ia^ttt lax^u remon luona fa^mäan^ faiftfo 
l^an tuolta neutooa^ mlttn puuroa pitai^ tdttää, ttta 
fe ^aremipaa tulifi. 9ltidfä mielin htlfeefin vetoon fo' 
tiin, jlotffa ptt^teumid itäSta oli murftna!feen pnaxoa 
feitt&n^t. @en no^t^Anfä fatfelte lax^u tuttamanfa 
feito^ta ja fanoo ftitä remotte: »mifft, fitomafent^ {tnun 
yutttoft on noin matFoi^ta^ ja minun feitoffmi tuli 
niin xmataa ja fatn>adta?9 — »SDhttftoa minunK Ui^ 
to!fetti olift;» ma^tafl te:|»o^ r^toaan minä jauffoni^n 
joetfa tuotta^ niin fen taxitta tuli mun ^urom näiti 
^ptoaa ja faunilta.» — ^ar^u^ tamfin fuuttuonfa, 
paatti ^an!in :pe«ta joe<fa jauf^onfa \a MU fli& tel^^ 
bäffeen joen rannaae, toaau Iuxl {tina jaul^onfa ioe« 
tttn taiotti, niin jofi n>ei ne iw^otanf& ja fiil^n meni 
))uuro^aineet i&Ifi ^xiLiioäFft* — paljoa ))atemmin tui^ 
Iin f &mi frttfaHefaam &m ei f eitt&monfä punxo oftnt 
f^äne^tci l^i^m&nmafui^ta; (uuH l^&n fp^n oleman feit^ 
täj&^fä; ja I&Ift; niinfuin farl^ufin^ neumoa laamaan 



Digitized 



by Google 



(Släiti^juttuia. 27 

reiDotta. S^ii^fjl mielin otti l^än ^uuvott aineita mu^ 
faoiifa ia MH ren>on fotiin^ jo^fa ^arl^aallatifa pisii^ 
ro:pata oli (iebettä fiel^uma^fa. X&m&n n&l^tyänfS 
pp^^ ^tsRa ten>o{ta lutoan leittaciffeen Jäntin famatfa 
lo^tm, ttta l^&n fli^en tpi^m oppifi. @en foi vepo 
mielellSnfä J[a feittätoät ni^t fttttn)tfitt puuroa pina^ eri 
pabatta, mutta ^ffitta tulitta* ©ai^an fuitenfin re»on 
puuro ennemmin »almiifft, fe fun oli aitafemmin Ut^ 
teffe panttt; niin fatfelee Juffa toifen feito^ta, fanoo: 
»mifftfa flnun pnmo^ on noin tt)aKoi«ta ja minun on 
multaa tämmöistä?» — »3Rinä fun tulen fain ipaban 
atte tef^neeff! ja fe aCfoi ^t0&iti palaa^ noufin itfe 
^a^Ioii^in ja radn>aa tiputin ffänna^tani^ niin ftitfi tuli 
:ptturoni ^xca,y> mattaf! xtpo; »te^e ftncif in fomoin, 
niin f^ntpj^ ))uuro{! ))aremmin*» ^uGFa teli^ niinfuin 
oli neumotttt; jja lapu^ ^Ui l^al^Ioil^iitt; n>aan fun Heffi 
pabon atta felfa&n nou^, ei ^effa )^arfafttci{!et&ni^t; 
n>aan puDota ipi^felti^i ^^alfUiita lUtcen. @iit& p&U 
tt>itt ^aifeefin fuft farrette^ fun ^n farn^onfa Iiet)e^f& 
))0ltti; \a )>ut)ote^faan fän>i ^&n {{n)uIoidtaan j&^f&tfl, 
ett^ei muuta fuin ifotta n>ain»atta n)oi fäänncH^tä tä^ 
nciauffiStt »iela* , Sloujtl^att fumminfi (iebc^ta nnimein 
ja f orjafi feitoffcn tulelta, »aan fe fun ei ^ntn mie^ 
Uitaan maistanut enni^tä&t ^^aremmatte^ tuli ^n re^ 
n>on paidUt ja fanoi: »anna^^ maistan fuoma fun 
punx^afi, onfo i^ffbentai^ta fuin minun*» — fRtpo, 
täm&n fuultuanfa pieti fataa toifen tittamatiä (uftfal^ 
(ifen puuroa fuben paba^ta omaan pataanfa ja fan^i 
fttbette: ^mai»ta, tuoma, bxoita fo^bin^ ftinä on pa^ 
taitaU — ^uffa tefi neuloa myöten ja fai omaa 



Digitized 



by Google 



2^ <^1äin^tittiifa. 

punxoaan fuu^itttfa, }»aan fe fun ei ^aneita pa(j[on 
ititllftt(55tt mcAttavnt, Imdi ^&t wian o(en>att oma^fa 
fittttffattfa rff5 pituro^fa^ ja mirffot nnitDoIla netttit: 
»i^fft mSmmiUä mafu, i^fft taf)a taQfiutolIa, toacai on 
w£H maistajilla, — ei ta£ ntofa mun futtOetii fo^ 
ttellit«» 



XI. 9le)io tit|ieaa lap^tnpiicX^ (ttlaOe, loaatt |iet^ 
taa ifoiitattfa, jofa ftita toi^oiifanfa on loa^alla tat>|iaa 
Itänet 

QUt&än, ollaan jonfun aiXaa flita, ja farl^u, fuft 
ja xepo afttn>at, niinfuin ennenftn, eri ta(odfaan fufin, 
3(n>o(an ta^nttaUa, niin fnben affa fo(me poifaa ^aapi, 
toaan itfe fnolee Ia<)ft^tt)uoteefen* ^ntta, UiUffl jaa* 
ti^ään, ei wox itfe (apftaan l^oitaa, el&ttM, n>aan l&ff^ 
tee fatfojata etflntään »jienitte ^jojidenfa. ÄuIIee, t& 
n>e(ee faloja, ntaita, niin fo|itaa, fun fol^taafin metfi^ 
fanan ja alfaa f!t& pu^nteUa, fanoo: »tuUfitfo (apfen 
piiat^ minulle?» — »SRiffi ei,» fanoi toinen* »9?o, 
]^9n>5, fun tulet,» tuumaf! ^uffa, »n>aan ofaatfod iau^ 
taa, niin että lapseni nuffumaan fatfit?» — »Ofaan,» 
wattafl metfifana ja lauloi Jiufan fuutten, fanoi: »fo^ 
pei, fopei, fopei!» STOetf^fanan lauluun ei ^uffa fui*^ 
tenfaan mieltpnpt, mutta fanoi: »l^uono on fiänefl, et 
flttfi lapfet nufu,» ja läffl ebeUeen- Sä^än mailaa 
fulettuanfa fo^taft ^an metffi«fä jäniffen* Sfimfi tp^ 
f99 ^ttfan affata, fanoo: »mifiinfÄ* ^effa n^t menee?» 
?apfenpiifaa Ififftn ^afemal^an,» waita^ ^utta. — 
»itiinpä ota mimtU »itffoi jani«. »£)faatfo« la«ta 



Digitized 



by Google 



tuttbttella?» fpf^i ^nfta. — »Ofaan f^tta ja ^^»ä on^ 
fin fätf^ett ääre^fä tdtuani; fun o(en xampa» tnumafi 
^ni^. — »SKifä jinut rammafji tHih f^fpi l^uKa. 
»3ottfa|iainen ftroft; fun ^nituxin4unttxtin taiHUa 
fauramaanfa ipUaftn;» n>adtaft ^nifl, »jlod mofoma 
elogfa oKfi, niin fo^toffi Jäntti finttunfa fatfafeiftn.» 

— »9^0, fo^fa jina tapfenpiraf ji p^tit, niin laula^M 
tä«fä foitteefji to&^&nU fanot ^uffa- 3&tti« fofilau^ 
laa \a panna po^atti pavaitanfa, fe(tt)ataffefn ]^tt« 
taUe, waan tämä ei Itänen (auluunfa i^a^tunttt;»tt)oi; 
ott tnelfoinctt metelihy fanoi l^an tt)aatt ja läffi mat^ 
faanfa, Ia^)fetq)iifaa mnualta etftäffetifiu — (Si piu 
Uita ftt(fenutfaatt; niin to^aft metfa^fä rett)on ][a alfoi 
f!ta ))u]^utena^ fanoi: »tern>e^ fuomafeni, xnpeai^o 
(a:pfen))iiafft? SD^inuUa affa (a)){tfaunaan fuoli^ niin 
ei o(e n^t, fufa (apftani fatfoift* £)fannet$ian ftn& 
laulaa?» — »tJfaan tofi,» xoaita^ reipo ja aWoi lau? 
letta: »fubeKa fomaifct poiat, fefa <)iiat ^)iffaraifet; 
l^eitä f^o tau; juotan^ nufutan maata: ^effu(i>!{){atH^ 
ÄeffuU^aÄatti!» ^uffa, jjodta vetoon &&ni oli ^ptoä, 
toti ^&ntt Iapfen^)iiafft fotiinfa, ja itfe läfft, fen ttfy^ 
tj^anfä, lapjlttenfa ruof aa l^anffimaan* — ^o^ta Uh 
fifin (aitumeHa l^emoifen ja fai fen maahan fetti^tö^ 
neefft; \oita pl^ben tafajalan ^xtppa^ (lampaif^infa ja 
xoti fen faaliinfa fotttn rett>otte, fa«fien Jiänen l^^nj^ti 
fatfoa, for jata lapfta, ett'ei Reittä mitHän pnnttni^^ 
matta itfe (aff[ tan^aHiftHe fofemu^matfoiHeen tMi. 

— fUtpo jiUa xooilin foi |^en)oifen jalan fuuf^unfa ja 
fun ei ^itSi faanut maf^anfa tdj^tt&; niin f5i xoitlä 9^^ 
ben Ifnlan po\iita päm^tt^. — ^aita pHixoSm pHaitlx 



Digitized 



by Google 



30 (llatn«jiithtja. 

tuli ^iiRa (otiiiifa )a f^f^i pefanfS fuuUa (apfenpitaba: 
»oiDatf0 (af)feni tuofaa faattert ^^»fiiti?» — »Ole 
f!it5 littoleti,» ioa<taf{ xtpo, »jo ne fi^Stfai, jluotin^ ttu^ 
fittin maata: ^tftnlu^aM, »ettulUWtattH^ ^uuBitn 
(af)fenfa oletDan ^xoat^äfia |itto<ta<fa^ fääntpi l^tiRa 
|>ef&It& ))otö ja tDtip^i taad päitDäfaaben, mi<fa (ienee 
aftoiOaan n>iipi^n|^t 3;&0& ai!aa fSi repo jo toifen 
pojaii; ja^ ftttt idutta xoHmexnH tu(i ladtenfa oloa 
futtlttdtamaan, niin wa«tafl niintuin n)iimetnfi: >»jo 
ne, fttomafeni; fi^otin, juotin, nufntin maatat ^OMu 
^atti, J^effttli^SKatti!» ^uffa ei n^tf&än loaatinut 
(apfijtaan torlempaa txMaf luullen niibeu oUxoan ^9^ 
xoSaabx fatfojan turn^i^fa, xoaan fun {{itä foUnantena 
p&iw&n& palafi fotiinfa, niin ei en&ä rett>on n>a<tauf^ 
feen t^^tf^n^t, n>aan pi^rfi itfe pefään fatfoaffeen poi^ 
fionfa. 9iepo, jofa iUän o(i if&nna(tä&n oiimeifenfiit 
pojan f^onpt, ei ^nftaa litrn^inn^t pef&än latUa xU 
fenf& fitUä oOen; mutta watta^x »ftnun on, fuoma, 
poifaft lattoanztt niin tfofft jo, ett^emme enäfi molenu^ 
mat ^l^t^aifaa pefdan mal^bu; (atffe minut enftttnät5&It&, 
fun tafftonet pefci&n tulla.» ^uffa ^upelo la^Kfiit 
rett)on pef&dtji ulotf, n>aan fun itfe ftfälle meni, ^&i 
tm&ni^m&n poifianfa, niiltä ei oUut i&UU muuta, 
fuiu paljaat luut, folo pefS^fa. ^udtafft mituttiii 
nipt l^ufan mieli tfimän näl^beefSnfä, U)aatt fun ftitfi 
tointua enn&tti, läffl ffän ajamaan repoa, fo^taoffeen 
Itänen mnt^at^jtänfl ^o olifin tamoittaa xoij^amit. 
I^enfä, loaan täm& fittoin pääf! fitt)en aUe pttloon, 
ett'ei munta fun toiita täp&m nal^nft n>&^£n. (Sen 
f efflttpättffi tarttui l^uffa ffipalfifin ja alfoi ptfi purra, 



Digitized 



by Google 



(SIäimiuttuia. 31 

iDan^a tDieffantenfa olift ^Sntä auttanut »30oi fua 
l^uHual» l^uuft Hn l^ufaUe^ »f un fa {tn)ett jjuutta fin^ 
naat, f^uun jluurta purnaat, ta&M^Sn mun f&p&l&ni 
on>at ein)ätfa ftnun fuudfaft.» ^ufiFa^ jlofa (uuU puun 
juurta puvmanfa, niinfutn teinen oli fanonut; peitti 
fq>a(än irti eitä fen foxotnmin tatt)oittanut xepoa, fe 
fun ennätti jjo !in>en a0e f^aremmin afettua. X&m&n 
na^t^&nfä jätti l^uRa n)i]^amie]^enfä xanifaan ja (äfft 
^pa^oilla mielin fotiinfa* 

XII. Sttpo p&aiiaa farkun funäta tetren ja te» 
ttt itfenfa fi^t^tttottffl 

Biime ^äbä^tään ^äädt^änfä Mtee re))0 fotiaan 
!o^ti; iloi^faan {itä, että ^enfenfä fäilptti ^uMta, 
toaan ei aifaafaan, niin fofitaa metfädfä {arl^un, jo!a 
fattumalta oU faanut tetren pi^^tanedfl ja fttä n^t 
|^eaä^tt)arafe«ti elän>änä fuudfaan piti, nä^ttääffeen 
remoHe ett&x »pi^p^npai tenän minäfin el&roan tetren*» 
9ttpo, tämän näl^t^änfä, a\atteli: yyndU&pai neumon 
faiftn minä tuon tetren farl^un ^ampa^iita, toita (fon 
niin feröfaten näyttelee fltä minuKc*» 3^ tet^tin tei^ 
non tnoita ja f^fi^i maataan tu(ett>a(ta {arkulta: »mi«tä 
tt9t, hiomafeni, tuulee, tiebätfö?» — Äarl^u ei l^ir^ 
n>tnn9t fuutaan atoata, noittli xoaan ipäätänfä, fat^ 
feQen ^uita, taitoaita, ja toaita^ fnntaan aufaifematta: 
»tttu^, tuu|>, tuu|i.» Siepo ei fitä ole fuulctt>inattfa, 
n>aatt ftof^^ uubeKenfa: »mi«fä^)äin ni^t on tuuli? fano, 
fuomafeni.» — Sälään toinen waitaa, niintnin mii* 



Digitized 



by Google 



32 (^läin^iuttuja. 

tnfinfin; toaan fun reipo folmanneiti fipfpi famaa aftata^ 
fanoa )>u$ia({t !ar|iu n)uintinfin: »ippol^l^jiDifedtol» mutta 
fttnä fun tuli aufaifemaan fuunfa, lenft famadfa tet^ 
riftn tieiftn^L &itä ipaffotOanfa fanoo farl^u ren>o((e: 
»»oi, Pnua fen ruoja, fun tetren laöfit fuu^tani» — 
»^tfe^^n fen lantit,» waita^ tepo; »oliftnfo min&^ai^ 
faft ollut ja minulta lufa oUft tuuUn taitaa Ht^^ui^ 
tanut, niin oliftn l&pi l^ampaini n^ft&n^t jja l^fpiäSit 
ma^tannut tuulen oIen>an »iit^ifetffä,» mutta ftnä fun 
et taiten n>a^taenut, fulta faalitffin fato{t«» 

XIII. Siat^u pitää miehen fonSfa i^^teiSta pa^ 
Im, ia maotaa itfe faboSta tuleman ofanfo. 

3lUa p&in^ padoitta mielin tärceUt fatl^u metfä^ 
fiitä; niin näfee miefien )>a(omaata t^ntamäifa ja tp^ 
f99 I^Äneltfi: »mit& miti täi\a teeth — ^atoa fpn^ 
n&U; {tilden fitte ftemenia tplxf^&n, että minulle maa 
»iljlan toift,» »a^taf! mie«* — »9lo, ota minut apu^ 
taifeffi,» tt)irffoi far|iu, »minä f^nnän, muoffaan maaft, 
fun antanet minulle ofaa xoitioiita, fonfa ne joutua 
n>at*» — »@en fun telonet jja paloni fpntanet, niin 
olfoon faalitf fal^tia,» n>adta{t mied. ^arl^u Uxoi tuo$ta 
nt^t tp&^n faftn ia fun ^alon oli f^ntcin^t; niin f^^ 
fpi miellettä: y>mitai tS^&n npt fplmamme?» — »^an^ 
faamme ^alo fal^teen ofaan,» tuumaft mie$, »niin toi^ 
feen puhumme nauriita, toifeen n^el^niä fptm&mme.» 
9liin tefftiinfiu; f^ln^offet taitooitoat ^to&iti ia fun 
fpffDu tullen miljjat tulitt^at jaettatt)afff, toti miei fat? 
Ij^un nauridmaalle ia lp\pi: »fum!paifetfo fina otat; pli^ 



Digitized 



by Google 



maifetfö toai alimaifeth — Äat^u arvelee aftata^ fa^ 
noo: »nO; offoot^oti mittutte js^limaifet»* — "^xti fil^ 
(oin (ii^ti nauttisit ja antoi naatit fat^uHe- ^H^tixn 
{titci n>e]^n&maane \a aUtaan xo\\\p\a jafaa^ niin fa^ 
noi far(>u: »npt minä ta^bon alimaifet, ^limaifet ol^ 
foot ftnuHe»- — »Otfoon ftöä pnl^een»; »aätajt mie8 
ja ftita tpf^nät leiffafi itfenenfa, maan fängct peitti 
Hn larl^uUe. 

Suli talxox taoita^ niin mied :pai^toi naurif^idta 
"paxi^laita ya laaA tt)e|>nai«ta mo^ihxita, ypita taff! 
txttdtmSiSiXi farl^tta* Z&ma mieleen fortin tuttuonfa 
foi ^)ai8rtffaan ja »el^naifen mö^ffpifen ja fanoi mtc^ 
^eUe: »ftnci minun maanirtt; ftnnn tuofaft on)at mafiat; 
mutta t^inun on>at maaff a|iat; n>ailRFa miten l^eit5 feit^ 
teltfin; ferran xoxtlix Uitan vxa fen ftnuKe». 

XIT, ^at^u taxitnn miehen vi>mitamaan aw 
faan^ foSta f&^mat fttte feSfenaan fätäjäto. 

U^fatt«taan myöten päätrt fat^u tejibfi miel^ette 
mal^infoa ja alfoi fa^t)^ ^änen tuitf|iu^taanfa fpj^ 
m&^f&; maan fun l^arjautui aina 9^tä rteta fu(femaan 
l^ttl^battC; niin miti fiHc rtede tt>iritrt anfan Jianette* 
Ätttt ftita n^t far^u ^öOa fuIK tatt>aai«ta «etänfä, 
etpä txtnn^Män uffo ruffa oHa tt>atoi«faan, maan 
tarttui anfaan jala«tanfa* 2lffaa ftinä n^t Jf^ppifi, 
rotf^fi anfa«fa ja fitjuu foma^ti, niin tulee mie« pai^ 
faKe^ S;ätÄ alfaa far^u rufoiHa, fanoo: »laöfc vxxnvAf 
n^eiffoneu; tä&ttä, niin ftnut ftitä tt)iclä palfitfen,» — 
»%aa ftetaifit fti^en fuotta, foSfa minun f^u^taani o^ 

©uom. tarinoita. 3 

DigitizedbyCjOOQlC 



34 C^Iäinsjuttuja. 

Ut pittan alfaa f9((n9^); n>a^tafl mteS; ^mntta nä^u 
taät\tni, etfen minä mn^aUe tntta^aHe pitUfliitä 
roimaa f anna ^ niin (atffen^ma^^an ftnut taM ttxtaa 
n)ie(a anfadta.» @en tefifin mie^ j[a farl^u !päaft an^ 
fa^ta; n>aan fun jalfanfa oli irti faanut; exp&i mui^^ 
tanutfaan (u^^aujtanfa; toaan fanoi n>i]^oi«faan mxt^ 
lieHe: »fpön minä, ruojia, jinut; jo ennen pettelit tt>it^ 
jäin jao^fa minut, ja ra^t pa&Ux^d^ minutte anfan toi^ 
ritit» — »(?n minfi anna itfeäni f^^bfi,» fanoi miet, 
»lu^jafitl^an jinä |i9tt>att t^&ni palfita*« — »®en^)a mtna 
teenfin», xoaita^ tax^u; »ftM maailman tapa on fe^ että 
1^9tt)Ä !paBfitaan pa^aUa^^y — »Sn tp^t)^ minä jtt|fen>v 
tuumafl miej; »(ä|if äämme oifeutta etftmään, tnmpi 
mtiita ta^pi njääräffi!» -— Äatjfu fuodtui tuhmaan, 
ja la^tiettiin |)f{t6fä etftmään tuomaria. Qi lavHaa 
fttlcttufaan, niin tasattiin Jiemonen, [anottiin ^neOe: 
»oifeutta olemme etjtmäifä, rupeatfo xixtammt xattai^ 
ftjaf|t?» — »Äertofaa^an afianne», »aötafi ^txoonen, 
»niin fiitä näen, fum^Ji teiltä on tt)äärä«fä*» — a»ie« 
fetn)itti aftan, fu«ta {leibän riitanfa oli nou^fut, fa^ 
noi: »minä tam&n fax^un anfa^ta (adfin, fe fun (titä 
lupafi pallita minua, n>aan tämä Inn l^ätädtään pääft, 
ei ipitänptfään (upaudtanfa, mutta tafitoi fi^obä mi^ 
nut, fanoen maailman tawan oUtoan fen, ttta ff^wä 
palfitaan pa^aUa.>y — »%ttä farl^u on oifea«fa», fa- 
noi tämän fuuftuaan ]^en)onen: »padalla ^pxo& mah 
\ttaan maailmai\a. ^alwtlin minäfin folmef^mmentä 
tonotta ifäntääni u«fottife«ti, mutta eilein fuuKn ^ä^ 
nen fuitenfin fanott>an paltt)etijattettfa: »l^uomenna px^ 
tää ftnun tuo toanl^a ^etooiihtln tappaa, ei flitä enää 



Digitized 



by Google 



(Släin^uttujla. 35 

ole muuta; fuin wattaita>K (Baap fiii fat^uftn f^^bä 
finut; pä niin on maailman ta:pa, M& ^w& pattia 
taan pa^aUaK 

SSfliei ei t&^n tuomioon tj^^^t^^npt; waan tahtoi 
lytätä aftattfa toifeen oifeuteen. ©itci ei tax^n licU 
t&n^t, ia niin Raatiin taai metfaci fämUmäan pfft^fä. 
^Uttiin to&^n maiXaa fiitä; niin näl^tiin wan^a Uu 
ra, jjofa oli männin (attt>aan nostettu |iirtettfin>affl. — 
»Sama on n^anl^a jja maailman loUnut toixa», tan^ 
majimieö, »ott<rfaamme Itänet tuomariffemme!» — i>Xe^fi 
taamme niin»; n>a0ta{t'far$iU; ia xiiian :peru6ttt0 fe^ 
litettiin foitaHe» X&ma tnitin oli aftan fuullut; niin 
n)adtaft: »^arl^u on oifeadfa* ^^toa olin minäfin 
aifanani ia :pa(n>enn ifiSnt&äni u^foUife^ti, l^ouffuen 
näätää, faaxxoaa, oxaxoata; toieldpä fpnn^tin ^xoi& 
!penttt][afin; joilta tuli funnottiffa metfffoirta, xoaan 
npt fun toan^at^ {oubuin, minnt t&fy&n puudun xi^ 
pnititoat fuotemaan, ftHä fe on maailman tapa, että 
^xo& paltitaan ^al^aHa*» 

»@n t^pip n>ie(ä täfiänfään tuomioon», tunmaft 
miti^ mielä pit&a folmai tuomari ^afeaffemme.» 
^ar^tt oli aflaan mpont^mäinen, ia flten Raatiin taai 
9ffi«fä fänjelemään, eifö miitH lo^Dettäijt folmatta 
tnomaxia. ^o, futettiin, futettiin, min lienee fulet^ 
tnna, niin tu(ee repo ^^titä maataan tieOä. X&t& p^^^ 
tato&t tuomariffeen, fanonjat: »meiltä juttu on fem^ 
moinen ia femmoinen, ratfatfe, welifulta, riitamme!» 
— fittpo Iu^)afi l^eitle oifeuben ipttää, n>aan fui^fafl 
(Iita JO ^iljlaa miel^eöe: »annatfo minulle, mitä on fa^ 
nojia fotona aitatffaft, niin ftnulle ^to&n tuomion toi^ 



Digitized 



by Google 



36 (Slätn^tuttuia. 

mitan-» — i>^man »aitaji miti. — Sltpo ftffoin tte^ 
intteli riitan )>eru«tttgta; ][a miti Uxtoi fen panette 
alulta ^it&in; fanoen: H&m& lax^n oli mun tuid^ufi^ 
baOani l&p\>ei\ään anfaan taxttmnt, {tina l^9)>pia rot^ 
fpi ^iii^&än ja ^)9Dft minua an)uffcen; turnaten ^9^ 
n>an ti^öni runfaadti toitaa, joj Itänet irti ))äädtaifm« 
3){inä ftUoin ^|)n)ä^ta fpbämedtani autoinfin ^ata^tif^ 
n^ttä \a laitin ^net anfa^to; n>aan tämä fun l^ät^o^^ 
t&&n p&&^, ei muidtanutfaan tt)a(i))u^ettamme^ mutta 
ru^eft ipetollifefft ia n>adtaf! n>ief astellen: ^y^^wa on 
ipa^aOa :palfittan)a; niin on maaihnan tapa^ fenpä 
tantta f^in nj>t paltoiita jtnut.» — »£)nfo8 tä^fa fax^ 
^un ffiptöffe^fä fo^tuuflifuutta? 3lat!aife, »eli fulta, 
xiitamme.^^ — »tJl^oi» tt)a<tajt re^)o, ^ti^U&^a juttunne 
on mutfainen ja fe!an>a; f!in^ on tpUa idtuillaanfitt 
tutfie^fa«» ^äin pn^tUtn f&iH (i&n aftanomai^ttn 
i^tua funfin eri mättaäUen^ä, i^ta^taen itfe folmon^ 
neHe, jo«ta, fun aifanfa oli l^eiban ajiataan a^prifoi^ 
nut, f&wi jo itmaifemaan padtoitan^ä, fanoen toimc«^ 
faan: ^mit&li minä felmää faan afia^tanne; fäänn^t, 
finä far^U; mielestäni »ääräfft; toaan ctt'ei mitään 
erl^et^jtä ta^al^tufo tuomiodfa, ^itää fä^bäffemme pai^ 
fat fuinaama^fa* ?ä^be, miei, nä9ttämään^ miten 
farl^u on fpon^t fitä*» — 3»ic« toti toimet f^ul^botte; 
niinfuin xepo oli tvaatinnt, ja t(S)^tti, miidä maf^ingon 
Jäänette far^u oli tc^n^t SUtpo ftttoin pniittli pää^ 
t&&n, fanoi farl^nde: yyl^USpd olet miel^eSe fuurta toa^ 
^inloa te^n^t, ^anen l^ul^taanfa fofo joidon f^inpt, 
fotfenut.» — »SiKä fe nä^ttäijt;» n>a«tajt far^u; »»aan 
Iä^betään»)ä n^t fatfomaan, miuKIäifen minutte mie« 



Digitized 



by Google 



(Släinsjuttuia. 37 

furmopatfan iaatxU — Stotfet lat^rt>at, ja paxtaUe 
päägt»ä on repo taai afiata taxtoxn tutfttDtnonfa, fp^ 
f99 fax^nttat »p^tfifö ialUä tulit flnS tSötä Ju^balle 
atna?« — «9)f^tä«, n)aötaft far^u» »^JJa^otn teit, fuin 
aina 9l^ta jälFeo fulit», tuumaft repo^ »ei^Stt ftil^en ^ah 
foa ollut, fogfa oltjtt muualtaftn fiu^battc ipäfi^f^t.» 
©en ^)ufieenfa facintpi jo mief^een ^)ä{n ja fanoi: 
»fdta nt)t anfafl mtrcefen, että naett, minf alainen fe 
ott*» — !0?te8 faittof; j[a f un onfa oW lotreeSfä, fanot 
repo farkulle: »a^tupo ni^t tuol^on nafeefjt miten ftnä 
ftitci fulit.» Äar^u a^tui, mutta tarttui fama^fa \a^ 
laitaan tiinni eifa paa«fx)tfäSn cnaS fofo poifa^ta. 
»910 nx)t on aftonne flUfi pol^jlotto, fuin atu^tafin, j|a 
riitanne on fii« joutava* Qi muuto, n)aan IS^^be 
fotiifi mie« j[a jfitä !ar^u ftiljfen tilaanfa, mi^fS !^än 
atugta pitain oli.» — 2Äie« tefi niin!uin oli neulottu 
\a hitti l^pttjiflfifin fotiinfa, fa^fien rett>on tutta ^aV 
foiffenfa, milloin n)aon mielenffi tefi* Z&t& !utfu^ 
mu«ta ei repo fauofft unoljftonut, toaan fulfi l^eti ih 
tan tullen miehen fortanotte, j[o«fa fuoraan meni !a^ 
nal^uoneefen. @itä ei fufaon e^tanpt, mutta fanat 
fun repoa peIoi«faan attoixt^at ffeöfi f>uutaa tattattaa, 
fuuH emäntä itn)e!^en j[a juofft l^alfo fäbegfä fanojlen 
Juo. ©ieltä lö^fifin re^on ja attoi fttä fialotta pief^ 
fäS, paatifoiba pääljfän. Z^Sn tuifin pääft repo^ruffa 
n^iimeinfin fanaffuonee^ta f arhiun ja f^uujt menne«fään 
furf eadti: »fen fain ma tuomioitani! Äarl^u fumminfin 
oli oi!ea^fa; ij^a^aUa ^wa partitaan maailma^fa.» — 



Digitized 



by Google 



3S eiäiMiiltiiia. 

XV. Aor^n pdaita!t]tn ^mtn omttta onfaSto. 

^ar^tt uttteQerti anfaon tartattnaitfa foK faifin 
tDoiminfa petattaaba pahoita pvHcatanfa, tDaan ei 
joffonut fopfta !at!at<ta. äBäf^fftdfoon, bra ei nttnt^ 
tofaan ntutpoa tiennyt, ntpeft l^cm toitmeitifin maata, 
^anen {tilden ttttfuttuanfa, fofoontui fofo jottRo l^itriä 
^finen ^m^arillenfa ][a alfoimat Uifmaan fifata. ^Vai^ 
ben telmeetftfi l^eraft far^u ja fai mtttttaman l^ei^tä 
f^nftinfci; fe fun i>(i i^an ^antn tttrtoattenfa ^^^pafta^ 
ft^t ^iiri anoi rifotftaan anteefft^ fanoen wafyva^ 
gogfa fen tel^neenfa, jla (uf)aft ferran n>{ela farkun 
l^l^tD^i^bett toitaa, ioi n^t irti ^ä&ftft. Xaita Upp^i 
farkun mieli j[a ^an ta^fi |iiiren fptift^tafin^ fanoen: 
i>^^ta mitätöin olet fpoben, fun fäodtaenfin, niinpä jiou^ 
bat pKa rau^adfa vauttal» ^iiri irti ^&ä%attfä U^ 
räfi metfädtä muita fum))f)alia j[a ))a(a{t niiben !era 
farfiun (no, jlo^ta a(foin>at ]^am))aiUanfa anfan fö^fta 
ipvfia, ^ela^taaffenfa farl^ua* X&t& tefoaan tef^ben 
fain>atKn »iimein anfan ^^autat poitli puntitfi, jo 
far^tt p&&^ ^UMnfa. @itte n>irffoi n|it {»iiri: »yi^ 
bit; farl^tt^ minua (faijana etfä udfonut minun tapt^ 
tämän Inpanitani; waan npt fen näet, että l^iirifin 
taitaa Jipmätt ^w&M palHta.» — Äar^u ei tt>a«ton^ 
nut mitään; »aan i&tfl ^äpei^fään maaaanfa, Mti^ 
feKen metfää, niinUin ennenfin. 



Digitized 



.edby Google 



eiäinsjuttuia. 39 

XVI. ^ar^un fttolo. SXirS retoott awnM pt' 
la$taa fat^uHe (ufiaatttatt (e^mäitfä ja »idä fot^mt faa 
liääaifefft, iola tttte^en fä{t6fa Httä& ttt)t ^ettlettfa. 

iSJie^ {tdä aifaa oli ^alfoon lä^ten^t, nam |)e« 
toonen oli (»tba^fuRttinen j|a lai^fa^ niin fittel^ti f!tä 
f että fettanfo p&aM, fonoi aina: »fn pci^l for^un 
fpSttö.» @en fotttti farl^u mctfoä faaettegfaon fnu» 
temoon ja tuli «lieden (uo, fanoi: »ftnä fnn fie»oi«* 
toft farfiun fpdtöfj! fanot, niinpä f^önfin n^t fcn.» — 
»eiÄ fpö ^enjoiötoni, minä tuon flnnUc lemmon,» fanoi 
miei, PÄ ameti ntietcifäan: »fattiinnji^an on |>en>o* 
ncn fuitt tc^mä.» — »tun fie lefimÄn toijit, f a en ^c 
n>oi«tojt föifi; waan pit&ndXö fanojl», tuumofi far^u. 
»Sttton taitenU ftnutte leiman», »irfFoi ntie«, »obota» 
(»an ntutttama ^)Äin>a.» — ©iifien t^^t^i fatf>u ja mic^ 
jÄi Httoja ^affaamaan mctfaän. ^teeUifen niitä ^o* 
fattuanfa (äffi Hn fitte ajamaan fotiinfa, »aon p&atti 
matfalta fä9t»fi fcttt»u«fa oIen)ia ^>99t»9fi!Ään fatfomaöfa. 
Säoltä tö^pRn anfam vmon ja ru»)cjt jo tap^jamaan 
fttö, mutta aÄitto attoi cufoiUa mfoilemi^taan, fanoi: 
»elä »ciHonen tapal minä terran »icia teen ^w&& 
fintttte.» — »aliinpa juoffe, minne juoffct», wa«tafi 
mie« ja laiti re»on irti. Äotiin tultuanfa fertoi 
fuitenfi afian. per^eettcnfö, fonoi: »renjon faaffentelin 
metf5«fä, waan tallin poii, fe fun tupoft minulle ler* 
ran »ietä ^wä& te^t>ä.» — X&tä naifet nouromaan 
faiffi, fanoimat: »^öpelö miffi otit fun (a«Kt reaon 
»fifjatte, mitä ^wäa ^n ftnutte taatifi!» 

SÄieö naisten pafinat fuultuanfa ei »äliptt|>ee«* 
taan farkun fan^fa »irffanutfaan ftno päittjäna mi=» 



Digitized 



by Google 



40 (iläm«tuttuja. 

täatif mvMa (fuomenna tai^t^i ^&ntn futtenfin antaa 
iDaimottenfa aftaMa tieto ja fanoa: »l^afo^fa fa^be^^ 
fani eiUin tuli tax^n n^atftaant ja oli xo&^Ua ^en>o^ 
fmi fi^otä^ n>aan minä Itänette lupaftn U^m&n, niin 
fti|ien tp^t^i toti.» — »^arcn^ji teloma antaa fuöi 
hevonen»; fanoi affa, j[a otetaan teloma laatoäita \a 
ftootaan refeen fiinni« H^tu ftitä mie^ f^al^oida mit^ 
Iin fttlettamaan ^ta, toaan tuitin oman pe(tonfa ta& 
|fan p&dfLy fun tulee (uifere^taa Itänen Inoffcnfa repo 
ja f9f99: »minne, mie<, lelumaa futetat?» — SfRieö 
fe(n)itti aftanfa, että farl^ulle ^an on lel^mänfa tun>an^ 
nut. »aiä f»u))funa ole ]|a fatf^un {^öt&roSS^ te^maäfi 
toit», fanoi tämcin tunltnaan xeipo, »t^M minä i^^ta^ 
faitti ptiaitan (lemofeft. ©olmia n>iifl tt)ärttinää mi^ 
nviSit Isäntään jja toifet toiifl taulaani, niin fun l^etoo^ 
feft !an^fa farl^un l^oteeUe päcifet^ minä fama^fa niitä 
n>ärttinöttäni fata^ttelen metfä^fä, )a tav^u fun f^^ 
fl^9 ftnuUa: »mi ftedä?» niin fano: »mun ))oifani on 
metftmied^ fe ampuma^alujiaan tala^uttelu fteUä.» 

leutoon mufaan fuKi mie^ metfään, maan ei (e(^ 
mää ottanutfdan fan^fanfa. ©iedä on farl^u j[o Isäntä 
otottama^fa ja ti)^^^ to^ta: Hoitto minutte (elämän, 
niinfuin lupa^th — »Sn tuonut,» fanoi mie^, »aRani 
minua fietjt.» — »Söain et tuonut,» fanoi tax^u ja 
alfoi jo tt)ij>a^jitmin fatfella mizHä; mutta xtpotin fa^ 
ma^fa falal^uttelee värttinöitään metfä«fä. Äarju 
f en fuultuanfa fpfpi mit^tlta: mit&pa jteöä metfä^fa 
fatal^telee? tiebätfö?» — »®e on mun )poitani, jofa 
fleÄä am^)u^fa(ujaan fata^uttelee metfää fä9t)e«fänfä«, 
toaitafi mitS. ~ »Onfo (tttä |>i«fati?» f^fäiji far^u, — 



Digitized 



by Google 



(i^Iäin^uttuia. 4t 

»On piifali ja xoati& onfin», ma^tafl mic«- — »SKinut 
tap^)anee fifin»; fanot fatl^u* >yZappaa, fun nä^bä 
faanee», tt>a«toji miei. ^eibän nain ^aaittUti\a 
tuUa U^^&^fti vepo mtt\&it& i^an U^tUe itM ja f^^ 
f^i:» mifä muSta tuo on tuotta naref^en juure^fa? Äar^ 
l^ttl^an tuo on.» — »@e on :puun |uuriffa», fanot m{c8, 
j[a far^tt l^efttäiffen felättccn fuoliaffl fopätänfä ^la^ 
Idätte nostaen* 9le|)o jittoin fanol: »tiettään tuo on 
l^atfo reVn ebe^fä fun fulf{c«faf[, Ipö Itänet ^)oiffi!» 
9»ie« fama«fa Ktmeenfä filpaft rc'e«tä ja alfoi pttä 
foliötetta farkun U}p&UL ^änen tätä teJbeöfäÄn fa^ 
noo far^tt l^iljattcen: 4^o, rt>aan cla fott>a8ti I^o^ U^ 
pälia toiUe.» — 2;ulee|>an tuohta fauna^alfoja^^ fa*' 
noi pnoUitaan xepo, »murra refejien, tt)te fotil^in.» 
3Äie« ffttoin ottaa farl^un ja waant&& refccnfS, jo«fa 
föttöttSÄ npt far^tt fuoKana niinfutn juuriFfa. — ^u^ 
toaal^an tuo reeltä», fanoi rc^)o taa9, »murra ^net 
nuoratta fitnni!» — ^iliaffalt fanoi far^u fuuttegfaan 
tämÄn: »pane fttnni, waan eta ^)anc f omaan, mciffo^ 
ncn*» — SKied nuorttettuaan farkun fanot: »foctte^ 
Upai, fuoma, jo« on <)ara|itfft; pa&fetfc! reetta 9lo«?)) 
Äar|iu foetteli, puferteli^C; maan ei moinut <)ää«ta 
^)aifaUanfa* Sleipo fittoin fanoi fprjägtS mief^ettc: »fun 
pm^& foti^in miebfian, Rrmc« Isotaan ^jottf^^pn.» — 
aÄic« fcn fuultuanfa affoi l^amaratta mattaa farf^ua 
pa&^&n min ennätti, ja fiil^en farl^u ruffa ^titti ^tn^ 
fenfa- JÄepo fai ti^at ^)aIfoi«tanfa. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



$ienait))iä 0ätn^jututt (attelm 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



(^(äitMiutun fatfelmia. 45 



1. 

(«uöfola^belta) 

%#9frKd ia fanatta oH »jefänfa fummaöafitt, 
mutta fpt^l^f^fedä oli f^mmenen munaa, tanaUatoaan 
fafft. ^ana ftitci aKoi tt)teteUä fDp^f^itftd teUm&&n 
t»a\fyt0tanppaa. ZSm& fuotftui; htn fuotftuifitt täl^att, 
antoi tanaUt ne fpmmenen munaa )>erä0tanfa ][a otti 
fanan fafft munaa itfeUenfä. ^ol^ta ^atoaitft f^^^ 
f^nen fuitenfin fanan »iettel^ffeStÄ »a^infoon joutu*' 
neenfa j[a xttptfi t^^m&a fau!p)>aanfa tatnmaan. Zat& 
ftttee \a toatlttaa ^n tänä&nfin wida, ft((a niin pian 
fun ^ämn äjinenfä funtet; fo^fee t&mä mutrl^eeUinen 
n^alitu^ f[nun forn)aa{t. 

»^99; fpp, f^mmenen munaa 

minä toaitoainen wai^^oin fanan fal^teen 
munaan.» 



9. 

3&ni«r fttftr retio ja fot^u ^^ttnä maa^aubaöfat 

(Xoffo»alto) 

Wtxei o(i maafian taitoannt fiauban ja ftil^en 
l^ai^fan pannut, p^^t&ät\ttn jiäniffta; fufta^ xtpoja ia 
far^uloita. mitä mcnifin ftta ^ai«faa fpömfiän ftnne 
ia pntofixoat f^antaan taifti. ^un ei neumoa n&^t^ 



Digitized 



by Google 



46 ^läin^utun fatfelmia. 

t&SiM n^t poittten p&äita, n&lftiin pax^aatfi xnmta 
(emoUe. 3onfun aitaa maattunfi flitä, niin noustiin 
jD 9W«, j[a f un n&tfä oli Reillä taa«, fanoo muuban: 
mitai tai\ä n^t fpöbään?» — 3lc^)o fatfaitaa j[ani«ta, 
fanoo: »f^öbäan tuo möffofEfmfi enfEn, tottahan fitte 
taaS ioftt feino fcf jttä^an-» - »9?o, f^öbaan, f^öbaan,» 
fanoi toifet j[a jäntffcn föimät fuul^unfa ^ttu ©iita 
fäptiin maata uubeUenfa; \a mäl^&n aifaa maattua 
noustiin taa toal^teUt, [anottiin: »mitad n^t f^ob&an, 
n&ltä on?» — JRepo fatfclec fntta, fanoo toifUIe: »[96^ 
b&an n^t tuo farmarcfP-» — »&^iit>aanf f^St>ä&nU 
mirffoi toifet, j[a fubc«ta fama^fa teistiin pul^ba*, jo^ta 
repo ia tax^u f&mimat lemotte taai, mutta farl^un 
maate^fa noufi xejpo ^i(j[aa ^Ui j[a a(foi fnben fuolia 
laippaa tt)atfanfa atte^ rumeten flitä uubeUenfa maata. 
Äarfitt fun tuohta »uoronfa legolta noufli j[a renjoUe 
tt>irffi: »mitÄ^ npt f^öbfiÄn, nätffi on?» alfoi repo lap^ 
paa niitä fuben fuolia n)atfanfa a(ta j[a fanoi: »lapa 
omia fuoliajt; minä repäjin wat\ani ^alH, te*e ftnäfin 
famoin*» Äarffu teK neuloa mpöten, tt>aan ftin toat^ 
fanfa {lalfajt j[a alfoi fieltÄ fuoUanfa lappaa, niin fti^ 
l^en itfe fuoti* 9lepo föi npt raufiaifa ^ffEnään fu^ 
ben ia eli, oleffl, futen parfiaite »oi» ©iita tuli 
wiimtinfi ^avit>an omiitaia p^^bpffetteen, fatfoaffcen 
j[o« fiettfi faaK«ta oli. »lepo Poin l^cittiin fuolijafji 
ia mieg fun fttna u^fodfa l^cinet wiifafi MaaHe, 
mtto mennä toiliiti metfään to&limt ia fdil^tti ftOa 
ta:paa fienfenfä. f* p* f. 



Digitized 



by Google 



t^täin^utun fatfelmia. 47 

3. 

Eläimet {a ^a^olainetit 

(ilaiia(adta). 

Oli ennctt »anfiaatt m{e8 ja jtKfi folme tlotaita: 
K8fa, fuff o ia HxtL ©poDÄan tatoSfa fetratt «taitfta 
fitte, niin fanoo ifanta rengtttenffi: »aamutta pitaa 
fi«fa tap^jaa»* 9lenft fpötpanfa fanoo taai K^fatte: 
»mene patoon, mnuten ftnut aamutta tapttaan». ^ii\a 
pani n)aroituffen tal^bette; \a f un aamutta tuttaan 
tappamaan ^nt&, niin ta!pettan>aa ei oteffaan^ fi^faa 
ei n&9, ei fuulu- — 2;oi«fa iltana fanoo ifÄntä: »aa^ 
mutta pit&ä meio&n fuffo tappaa.» Zäman if&nnjin 
ul^fauffen ilmoittaa tenti taai fufotte^ jjofa pätenet 
pois toto taloita. (Samoin ipafenee prfäfin tono^ 
rottfa ja faiffi ^juuttumat jtitÄ fotmen fe^fen mctfäifS 
:parn>een. Suletaan pl^tenä faloa m^^Sten, niin tutee 
toaeta^n fufi- »3»il^in menet?» fpf^^Ät t&Ita. ?a^^ 
t)en tuofion fatrjaan»; toaita^l fuft; »faift ^elt& lam^ 
paan fuufiunfa». »@(a meneU toaxoitti toifet, »ftett& 
jtttttt ta:petaan, tule poii meioän fetatta.» ©ufli läffi, 
ja mentiin ne(j[än miefien ebette pain, niin tulee tax^n 
toaitaan. »SSfli^in menet?» fi^fpta&n taai t&UL »S^uon^ 
ne f^Ian luo fauroja f^omäan», »a^taji tax^n* »Sla 
mene, ficttä tufioft tulettelee», fanottiin l^Änette, »lal^bc 
^)oi^ meibän feratta». Äarl^u latfif ja faatiin toiiien 
miehen mctfäa fulfemaan fHtä, niin tulee janii tt>ai^ 
taan l^eitte. Zätä aittaan ipufiutetta taai ja faabaan 
9l^teen feuraan fefin, jo^ta futetaan talaan ia men^ 
n&&n \annaan tämmitte(emään. @aunan (uona ma^ 



Digitized 



by Google 



4S (^(äiiHiutuii tatfelmia. 

f aa foira^ niin toatoittaa toifta fanoo: »etfää menfö^ 
fteUfi afuu pa^oia^ Zoi\tt menin^at tnitcnlin. ^axf^u 
afctttttt f^nn^ffen ata, fnft o»i»)ietccn, Jf&xU tax^na^ 
pvioUtn, fttffo crteUe iltamaan ^ fidfa finfaaUe^ j[ä^ 
Xiii pentin aUe ia foixa frtK4attiane» — ZnUe ^a:^ 
Jaatin lyoffi \mnaan fttte ia aufatfee otocn. @uft {i(^ 
(oin :pttraifee faareen ^ant&; farfin l^offaa l&p&lineen^ 
^xta piiteUe farmineen; luHo f&ppi (aulamaon; fiifa 
fani\a nantvmaan, ianii ^i^ppää ptvXin alvXfia mpo^ 
ten ia loixa juoffee ^xnp&xi tupaa, ^a^olameti {litta 
nnjiafa^fa meni maalaan fetäUenfci enftnnfi^ n>aan tvrn 
fiit& taintua ennätti ja n>i]^antie0tenfa t^uflitä paafi^ 
niin t&iytäft oweita uUi ia pateni fiireimmiten met^ 
fdan, j[o«fa lateli aflata toiftllc to»crittenfa, fanoi: 
»cffäa enÄa fannaan menfö; fiett* on toitxaxta jja w&^ 
UmL fRaatali ^tti f^nni^ffella :pi^te(i minua neu^ 
(oiUanfa, ^fft taxtoaincn ufto fäftn rintaani taxttai 
tiinni, \uutaxi taai peitti (e^ti))u9Panfa^ että maa^ 
^an menin fetaUeni^ ^ff! finfaalta ttalUtta na^tti^ 
o!|>in pt>iat juofftmat ympäri tupaa^ l^^ip&ten nurfatfta 
nurRaan fiilun>in filmin; ja et^toat afetta minua i^6^ 
bäffeen, t»aan eiwät toistanet tofi* tuuban 'n)ie(ä 
(fuffo) mun patteS^ani toiftUe l^uuft: y>pib& liinni, pi^ä 
liinniU f* p. f. 

4. 

3aIo))eutan fialenemtnem 

(Seemiläinen. ». 1839. Sofaf. toisto) 

Äerran manf^a mic« iötui tammin rannalla ja 
fiina tttol^ia ipeft* Sattui iaUpeuxa futfemaan ipitfin 



Digitized 



by Google 



^läimiutun fatfelmia. 49 

rantaa ftita j[a f9fi)t mielteitä, mitä ^än tOi. — »3a^ 
loptnxan fuc(ia t&i\ä ipefen»^ matftaft ntied. »9){i0tä6 
niitä otet faattttt?« f^f^i jalopeura- »Si mittuSfa näi*» 
bett faajlaa oU, mma omat faamamtefien faamat^v 
mxftt>i miti, jionfa fuultuaan j[aIo^)Cttra meni )pi>ii* — 
(BamaVia tuU tax^u mieleen (uo j[a f^f^i^ mitä ^&n 
tefi- aÄieS fanoi tax^m fuoKa pefettänfä. — »aÄi^täi 
niitä olet faanut?» armeli farfitt. »Sn minä niitä faa, 
n>aan fe on faamamietf jiofa faapi>v fai farl^u n^aöta^^ 
ttffefft^ lonfa lunltaan\a l^änftn meni ipoii. &xita tvAi 
fuft ia niin ifään miefien t^otä titmiUli, jiol^on tämä 
tt)a«tafE, l^ufan fuolia pefett>änfä* ^nfan »ielä fpf^t^ 
t^ä, mi«tä niitä oli faannt, fanoi mxeS fnin eiKimäi^ 
ftttefin niiben oleman faamamiel^en eifä Hnen itfenfä 
faamia* Äol^ta fen jiälfeen tulimat faiffi folme 9^^ 
ttm j[a alloitoat fiaatftaa, mitä htftn oli nä^n^t. 3a^ 
(opeura fanoi näfineenfä mieleen j[aIo)>euran fuolia^ 
farl^u farfiun ia (luffa fiufan fuolia pefemän, jiotfa 
faiffi faamamieg oti fiänette paanut 9iiin läffEmät 
fatffi mieleen (»uineelle ja f9f9itt>ät, minfäläinen fe faa^ 
mamietf on^ joö ^t faiftmat fitä nä^bä. ^iei wai^ 
taft: Htte fttä faa muutoin näl^bä^ f un ette Iaat)i ^^ 
n>ää ruofaa ^ff^näifen tuman po^bäHe ja itfe mene 
fala^)aiffaan fEtä fatfomaan, fun fe tulee ttxt^&n ruo^ 
faanne f^ömään; mutta oKaa matoittanne; jo8 fe 
fuuttuu f9$t)e$fään ja aitaa maxata. @ittoin armat^ 
faa, että ruofa ei ole fi^mä, ja fatfofaa itfefiU; ett^ttu 
joubu fuoteman omafjt». Ä^felijät läfjtmät mieleen 
luota ja tefimät; niinfuin fä^fett^ o(i* faiffi tt^aU 
miifft faatua noufE jalo^^euta uunitte, näfibäffeen f[e(tä; 

€uom. torinoita. 4 

DigitizedbyCjOOQlC 



50 (SliiiHitttun tatfelmia. 

minUi&intn p^^timiti f^dmSfin tulee, ^ar^u meni 
(atHait aUtf jjotffa oH fuuria raFoja, nliita fotfoat 
feen it){fta<to; ^ttffa tiouf! orf!IIe pätetoen pSäVit. — 
@ama<fa tuli Hefa, ^i^pp6^ piphäUe, olloi \pM \a 
maxata. Sax^u, foU oH finan aUa^ pilfiittli rofo^ 
Mitä. Sattuipa vaolta nSb^m&Sn loxxca, j[ota fi<fa 
(ttttii l^iirefft^ niin ^9)>pfifl far^nn fomaan fiimtL 
»ax^u mjiafi, minfä ia!foi, j[o»a fidfa f&iM^ ja ^9))^ 
)>fif! unnitte. Salo^enra {{Iloin nnrin ni<f oin (attiolle. 
Aitffa iaa0 fSifä^ti fttö j[a luoff! unnifta ^&re orfOIe. 
®itlt& Jfuffa p&xtiitn fanina (attiatte, ja HvOi jofat^ 
nen^ fnn p&äfl l^engi^fS patoon, ^alo^enra^ fttum 
ia toSietoin t&tt& maOneita^ jiuoff! ^^tL tpptiä po\i 
fo(o meib£n maattanmt^ {a mieli ott toiftenfi IS^^ 
tt&f mutta uupnixoat Uilm tienffi lax^ ja ^uRa ja 
iäito&t t&nnt (Suomeemme. 

Sttthtp fttft ia jolotieum. 

(^dmee^tä) 

^nen muinoin etsinten tt)alta^aifana fattot ja^ 
(o))euta tulemaan fipt^l^ eifa flinä tilai\a taitamt 
faitfea, mitfi t93tä toifet alamaifenfa elajfit tOixoH, 
toaan malafi vuoteellaan, jaettu linari fttte fofo 
t^in tefemifen fieitti n>allan poi» fa juolfl iontiUtn 
!^mp&xi maata, miifä litnte juotnutfaan. @uft ti< 
mfin fetun ffiptöffen pani ^>al^affenfa^ fEBä itfefin oKfi 
mielellänffi t^iiitan^ä mal^äifen helpottanut ja ^w»i^ 
tu^^ajoa metf!f6iSf5 ajeUut^ n^aan ei amannut (tt' 



Digitized 



by Google 



^läin^tutun fAtfelmia. 51 

piopää omin lupinpa l&^teä. SReni fti« j[a fattteli 
SaixaaUe lalopeuxatie tojfen pä&^&n, fanoett: »tSm& 
fetttt retfale ti l^uoK t^oi\a iitna, waan fuBfcc fuffe^ 
mittaan mitattomana maita; mantereita.» — ^aU^ 
ptnxa t&m&n fnnltnanfa ixmttni fnnre0ti ia tuotti fe^ 
tmi luoffcnfa, f^fpi: »mi«fa« j[otttiIa«na jnoffet, mffft 
et t95<fa|l iStu, niintnin on m&&x& finutte?» — »)DKn 
aina minä armofa«fafin t^^^fa», tt>infajt fcttu tt)a«tt^ 
mefft^ »olin fairaattc jjalopeuraffe lafifitpfftä etffma^fl*» 
— »?69Jttf5« jotaKn?» f9f9i ialopenra j[o mieK^9n>t6^ 
fadn. »(5n tt>iela Ig^tfin^t maan olin jiuuri löptamäi^ 
fiKatti», »a6tafl fetttt; »olin xoan^an tiileen nutfaifa 
afumaifen l^&mfil^afin pn^eiUa ia fe Xnpa^ minutte 
^9tt)fin nettmotttffen antaa^^. »9liin^)fi Ifil^be j[outttifa«tt 
fita ttttbettenfa f^f^mfifin, finä olet Iiufa« fieleötaj!; 
ejrfa faat fiamfijafiltfi fanan foweIiaan fuoaetutf!.» — 
Äetttt Ifil^tee ftitfi maita; mafia fiertamfifin, ia jonfun 
ajan matfaUa »iim^ttpfinfÄ pala^ j[o tafaijtn. yy&aiU 
fo« minfaÄnIai«ta tietoa?» f^f^i 3aIopettra ^nelta. — 
»SÄtfä faateifani»; ma^tajT fettu. »9lo, minffi neumon 
fEnuUe iama^äffi antoi?» »@anoi», felmitti fettu, >^ett& 
fufi ioi n^Ijlettdift ja fen nal^fa pantai^ fairaan pai^ 
fan pä&tlt, niin ^)aranifEtte fol^ta.» — 9Äita« offafaa% 
^aloptnxa, tSm&n funltuanfa; tuotti fuben fotiin ia 
n^littti fen fama^fa. fetttt (iuari (äff! tie^enfä. 



Digitized 



by Google 



föläin^iutun fottclmto. 



Stttta ia janid. 

(8atafunnadta.) 

herran Mitoat fettu ja lanxi ^ffte^en. ^ettu 
fanoi jiättiffettc: nipä fua Mana ptlUa.» — »^ufa« 
fua )>eIM&?» mattaa jianitf. »laitti mua ptltaämb, 
tttumaft Uttn, »mutta en pitU ^änt&, niin faifU (ttu^ 
Iett)at,,mua'fttt>efft, hm mattan )p&aita naimat, jtfji 
mna ptli&t&^&n, mutta ti fua !petf da !ttf aan.» — 
»pannaan »eto», fanot j[äni«, »minä näytän, ttta mm 
pel\at&1fCinK S^oinen fuo^tui jtifien j[a )>anttin mto. 
m^n>&t jttte !i>]^ten& fämelemddn, nitn ioni» erciä^fa 
fo^iben l^amaitft lammailanman ai^an ^tonUa mdad' 
mai^a. (Sen feffltti^ä&n fi9)>)>äft fo(ita (amma^Iau^ 
maljan. ?am)>aat; )pel\ait^tn jttd; tdfftn)dt ^ppäSm^ 
^n, minfa ferfepmfit. 3än{« fiita iloita, Ma ^fin 
n^t n>et)Dn n)oitti; ru)>ef! nauramaan^ ][a nauroi nitit 
mal^^ottcma^ti, ttta fuunfa ridti{^tn vtpt^, ia ftita ru^ 
tt>eten onfin faiffein joniiten fuut otteet ri^til^in^alK. 
f- P^ f- 

9. 

fOtat0a, neula ja finnad. 

(SBuofCiniemeltä.) 

t)ran>a^ neula ja finnad ottat ^x^&t ^tftäm^f' 
fet. herran tnoita Utoi aita ^tiitä a&w&t^, nttn 
p&&tt&to&t t&^tt& ^^ttn& metfätte. mUn tt^tiinU 
Oxatoa ia Hnnai U^toat pt^i\ä; ntuta tSffttt Mt^ 



Digitized 



by Google 



@Iäin^utun fatfelmia. 53 

maan ctiJIfittfa. OH ftttc ^toan aitaa j[o favatU^, 
eitä tntaan ottut wiela mmfäonmoi^ta Saaliita faa^ 
nnt, ioita aitoi j[o pa^a mieli tnUa metf&itaiiUt; 
mutta neniä wiimeintxn m^ta^paton lö^ft. Zaman 
io^t>ett^a&n ^nntaa Hn toiftde: 

»Di, oi, oramaifcin! 

Äiibfi, Kit)ä, Rttnal^aifeittl 

9lenia IÖ9Ji tSpt^ön, 

®ai faatil^tti*» 
Soifct tulemat juotften f!ta faaliita ottaaffcen 
ftttttc, maan neulatt IS^böffen f un näfemat, il^me^t^^ 
xoat fttä; [anomat: »toimafcf maan ftnuHa \aaiiita on^ 
Kn, meiffo?» — »Äa, tämä», matftaft neula, »eifög fttä 
fiittä ote f^ttin jo-» — »SBoi jtnuafl mof oma, fun tänne 
metbät t^jiän tantta l^oufuttelit», fanoimat mil^oidfaan 
toifet \a täfpmät fotiinfa, jättäen metfä«tämifen fiKä 
erää ftttenfä. 

^eitSi feurafl neulafin, mutta l^uomenna faatiin 
metfää fäijimään uubeKenfa, ja orama j[a finna* niin^ 
ifään futtemat toitftenfa feura^fa, maan neula fäme^ 
(ee pfftnänfä. Hämettään ftitä, min fämeHään taai, 
niin jo neuta termadfannon metfättä Id^ft ja ^nntaa, 
niinfuin ennenfin, toifitte: 

»Oi, oi, oramaifein! 

Äiit)ä, fitbä, Knnaf^aifein! 

$«eula Iö9fl löpbön, 

&ai faalifiin.» 
ä^oifet juoffEmat fatfomaan f uni miimeinfin, toi^ 
moen fipmättefin faaliitte ^jääfemänfä, maan fun täällä 
terma^fannon näfemät, )(iiitaa t^^ään tulo l^eibän mi^ 



Digitized 



by Google 



54 aidin«iutnn fateelmiff. 

I^affenfa^ ntteUVifä t&^nttt orama ja finiia< ip5mä&n 
nmiaa fenlaife^ta )>eto(fe^ta^ (un ^&n fuotta aifojaan 
(tttfui Ht>ät Ittoffenfa. — (SiowittHn^an aflalta mit^ 
meinf in j[a f ulettitn laitti folme metfa^tafotiin; piran>a 
jja finnad 9^t)t4f<S; neula ^^fftnänfa. 

2)Iaataan ftitä ^& ia ioutm ^Hta aamu^ niin 
tuumitaan p^t& taitti metfäHe U^ttd utt^eOenfa^ faa^ 
Ui fun 9^ o({ faamatta. 3o fomitaanfin afiatta ja 
l&^M&an himanntSti folmen UiUn totoa^ oxaxoa ja 
finna^ ^ffii^a, neula txiUän ^tiftL @in)ät toifet 
fttttenfaan U^H n^tl&än tuonp&ixo&iita, mutta neula 
pf fin UxoeUeifä&n feifal^tuu aufiaUe faoKe; ftin^ 9]^^ 
Ulla ^maM&n (aifen fatfelee pmf^äri^tcfn tarffa^an, 
nitn feffti)>&^ (limen fuotta fpontatffa. Xu^lin fen 
f^amaitftfaan, niin )>igti|ie fuffeta^ti fortteen f^^bcimeen, 
ja (iirn>i ftita f((i {^änet fortteen f era fuu{^unfa. 9teu(a 
tuti jlten npt fiirmen »atfal^an; »aan fun finne fer^ 
ran p&äfi, alappai tuoita ^imi rauffaa el^ttmifeen 
piiteM^ Zata ti ^itroi taulaa ftetäni^t, n>aan toavpui 
maalaan fettetteen ja fnoti fli^en furfee^ti* @en fef^ 
{Ittp&än !|)ujotte(i{n neula fiirn^en matfa^ta uloi ia ah 
f oi iloi^faan f^uutaa ^ul^ua: 

»Oi, oi, OTratt)aifein! 

^iiVa, fiita, finnafiaifein! 

5«ettfa löpjl löpbon, 

^ai faalil^in.» 

S:oifet tott)etrit neu(an l^uubon fpttä IttuKn)at, 

xoaan ptlU^xoH pttt>ita nptfin, niin amtlixoat af^ 

ata, fanoen toinen toifettcnfa: »funpa toitooiftmuic 

nrulatta jotafin Saaliita o(en)an, niin toli^an (offi^ 



Digitized 



by Google 



CUaiiuitttuii latfdmta. 55 

fititme^ maan e^fä v^aU^ttUe n^tfiii; hxni cnntn.» 
Xät& tmmUn fain>at aant& to^ttn MUmaan fuitenfiti 
ja tnliti^at paHaUt, ht<fa ^ixtoi oH fuolijatta* — yio, 
^Stie {^aittxttiin n^tl ^mlan faamaa faatiita Un^ 
nai latvoi, oxatoa ofoitte(v eitä tiennyt toinen ei tou 
nen^ nii|iin menna^ fufrnn faaba ilo^ta^ i^me^eitSu 
(Sanoi ftita laeille neula n^t: »min& fun \aaliin fain^ 
niin olfoon fen fetttaminen ttioän toime^fanne.» Zoi^ 
ftt Inulitoat Uif^ä \a mpefimat fo^ta t^olf&n l&fbxx 
oran>a tern)adrantoa ^itSomaan prmtfi^ tinnaS wett& 
faatamaan xa^aloitaf ioUn neulan entifetfin U^ioh 
fet talixoat laeille ^toSf^^ Uitoi faatiin tulette ja 
ruola fynti^t ^^toa ia mafia. @en pitnintn fe« 

8. 

AoY^tt iuMiarina^ 

@t£tnten fe^fen^ jioita cli fufi, fettu^ fi^fa fa 
i&aiif noufl ferran viita eitoäHä \opimtt ttfe aftalta. 
jaettiin fätoin far^u tuomarifjt, että fe Hban tii^ 
tanja ratfaiftfi* ^ax^u tuli ja t^f^i riiteleviltä; 
y^mitä te fe«fu«trfette?» — »SÄe fe^fuitelemme jtitfi, 
fuittfa monta nentooa mtxM fuUafin l^eugen xoaa^ 
raSfa ompvy, toaitafi toifet* — »9lo montafo neumoa 
fuKa on?» fpf^i farfiu enftnna fubelta* »(Batan, roai^ 
taft fufl. »(Jntä futta?» 19(99 farl^u fetulta* Zama 
ma^tafl »tulpat.» — »Oufoö fuKa monta?» {9(99 (arl^u 
toitoronfa janiffeltä. »@i mutta o(e fuin piMt iäU 
jet>v t0attafi täm&. %f99 tax^n ti^iimefff! Hitaita; 



Digitized 



by Google 



56 C^l&in^tutun fattdmia. 

»mont(äoi on neutDoa fuOa?» — »@{ fun i^», mo^ 

^arl^tt tuohta Uwi loittamaan tt^t^ (uinfa fufin 
^engen Hbätffa netttDoiUaan aifaatt tulift. @n{ttin&^ 
fin tarttui futeen fiinni ja )>uferf{ fen fofita (lengett^^ 
mäfft. ^etttt ))9orä]^ti ^mp&unfä, f un nafi mitenU 
fttt^eUe (&n>t; \a taxin fai n^aan |i£ntt£dta n>a|iaifen 
fiinni^ jo^ta toitl&tin on Utan liannätffa toaUoinen 
piOta. ^änii, joQa o(i piMt f&Sxet, p&a^ taxtunn 
ia pahni pi>ii. ^ii\a fii))e|t puudun ia (antoi ftelta: 
»fata nenn)o \aatiin, ttt^atneun)o tptffättiin; pitf afääri 
iuoita ^aapi, yfftneun^o pm\^un p&äfl, pitaa ftinä paH^ 
fanfa». @en ))ituinen fe. 



®ttft tiajifin lotfoiona. 

(Ca^ala^belta ^dmec^fä.) 

ftuKi ferran matfamiefiiä Heta myöten, niin 
HU& )>nto{t tiette flanli|^a^(a)>))ate. @ufi |)eradtä 
tnOen otti fen lif^afa^paleen fiitä, t»aan fun tnnft fen 
fttolaifefp, niin fanoi : »fuu tnoxMa toivoo», ja fietttt 
fen \\mitan\a. <Bamai\a noifi |iän ftan !porfaineen 
jjoen rannalla ia meni ottamaan fitl @Ua xntoite^ 
maan ^nta, fanoi: »eta ennen fpS^ tuin ma (apfeni 
faktan»* — »9lo, taita ^bät», »irffoi fufl ftto^tuen 
toifen p^t5^&n. @ifa fflloin tfflfji ^)orfaineen jofeen, 
n)aan ei )>a(anntttfaan fteltä^ ui fen poHti toiletit 
pnoUUe* @uft i&i märfäfuin rannaUe fatfomaan eitä 
tainnut ftade mitään. @iitä Iäff[ metfään fttte ia 



Digitized 



by Google 



(I^läin«iutun fatfelmia. 57 

(59f{ fteKä pnfin. @en tatuoitti nptflimi ja fanoi: 

m^t paadet t&m&n maailman xoaixcolita ia xoaitnh 

fi<ta, min& ftnut fi^9tt«» — »Obota n^aj^&ifen^ funne 

maani fa^n tvafoamatffa»^ fanoi pn^if »f)^ö fttte, tun 

mteicft ie|ittee». @uf[ t^pti^i tal^&n; mutta pxxlfi ti 

pitfaUä armeUttt^ tvaan jiuoff! toifen tDartoe^fa taton 

luotta oleman »fien t^fo^ — Äun ei fujt n^t fttafaan 

faanut; meni ^n fuutufftdfaan ttetnp&in, faali^ta 

faabaffenfa. ^o(i ta (d^ftfin tamman n>arfoinenfa j[a 

fanoi: »min& f^on tuon n)arfaft^ n)a^tu0ta|ian fu0a 

{titä onfin n>aan eifcil^an fuUa ole lupaa naitffa tie^ 

noin ISixvtUS». »t)n minuUa ifännäUcini paifl, eta 

f^d, ennenfttin faan fen näi^ttä&»^ n>adtaft tamma, 

fäänft ta(ia)>uo{enfa \amaUa ia pottai^ fubelta (eufa^ 

luun ^jpiffi, M& fe feljätteen tnaal^an tenfl* 3tfe 

jiuoff! tamma »arfoineen tief^enfä. — »SBoi ipupfua, 

mifä olin!» fi(j[aft mlii^aan ftina n^t fufi: »en^än 

minä pa^pi oUnt, että olifin taxwinnnt antaa ftan 

taitaa lapftanfa; en mittari^ että oliftn tarvinnut 

))&agtääffeni pnftia maita watt>amaan, enfci ollut ni^ 

midmietfnfi; ttt& mun tamman paifia tamitft fatfetta.» 

©en ^jituinen fe. 

aSan^a Mto. 

{Stax\aMta fa ^ämeedtd.) 

Cli Knna ia fen ifännäKä wan^a fuRo. di ru^ 
noettu fttte Knnatffa en&ä f^ott&mä&n fitä hOtoa, fe 
tnn ttan^a oH ^ten, niin läfft fuffo ruofaa etftaffeen 



Digitized 



bfGoogle 



58 d^tain^jutun fatfetmta. 

t&rctlpUt \a ftt(eff{ mietoa fautDan. ^in ei (fin 
^tttäUän tahtonut tlatnttaan faaba^ pä&tA hOtc 
parta tDiitneinfin palata fottinfa. ZitM tuli mO^ 
taan repo, f^f^i: »funne matfa, fuRofeni?» ^oH^in 
fulen», tt>a«tafl fuHo, »ei tule mierolla toimeen*» — 
»3Bie minut fanJfafl», fanoi repo. — »Sn minä finua 
me)>& Jaffa», toattafi fuHo, maan joi ftipeni aQe fir^ 
pnffl muutut, niin mä flnut n)ien». Slepo muuttui 
firpuff! ia hxfto fätfi (änet ({(^^eniinfä. ^ulfee flitä, 
fulfee aifanfa ebeHe päin, niin tulee fuft iDaStaan, fo^ 
noo: »minne menet, fuRofeni?» — »2;änne fäpu loti^ 
l^in», toaitafi fuffo. @uf! tämän fuultuanfa aVtaa 
p^rfiä matfaan, fanoo: »ota fan«fafl minut!» — »yiiinf 
pä muutu firpufft f^Ifeeni, niin mä ftnut toien», loa^^ 
tafl fuRo* @uf{ muuttui firpuff! ja fuRo pi^ti (änet 
femmoifena f^Ifeenfä. — ^ulfee ^ita tt)ä(än matfaa 
taai, niin tuleepa^ toaitaan fav^n ja p^xfii niin ifään 
J^änfin fufon f otil^in. — Äuffo fäifee tämän niinfuin 
toijtenfin muuttua firpuff!, j[a farl^u fun tefi fen, niin 
pijti ^anet firppuna fainaloonfa. ^iitä fun aifanfa 
futfee fttte, niin jo pääf!, fun pääftfin entifeen fotiinfa 
ja alfaa f!enä (innan pt^aUa (auleda: 

Äuffo fiifuu, fuRo fiefaa! 

^ufoUa fultainen fppärä, 

3fännäaä ei mitänä, 

Sljoi fufon fotoa. 

Xäm fuuttui (innan ifäntä ja fädfi renfinfa 

tappaa fuRo. JÄenfi, jo«a oli fääli fuRoa, fe fun 

taif! niin fomeaöti tauletta, ei fanonut fttä tpotä mte^^ 

lettään tefewänfä, forta femmoinen tpg (äntä inhotti, 



Digitized 



by Google 



dlläitfiutun fatfelmia 59 

»Stiinaa n)ie fe tuonne talliin xoi^aittm Qtiit>en fe^ 
faau; f^iUi ne fen flettä ^otfin^at !uo(tjla!f!;» tuumaft 
ifSntfi. ^uRo pantiin n^t ftnne, n>aan ei Itänette tul^ 
(ut ntitäfin n^af^infoa; {t(t& oriit !un rtt)>eftn)al potfi^ 
maan Isäntä; toivfloi ^n maan: »tute fat^u mtit&ni, 
fpS mxt& jiaffat; tapa j[dttee!ft j[ä&ne^etl» niin famadfa 
tttlifin farf^U; jofa lir<)^)ttua fufon fainalo^fa oli, föi 
mitä jiaffoi if&nnän f^tfttd^oriifta ja tappoi; tu^toi 
toiimeifet« — dlo, tuQaan toitffa paixo&na fatfomaan 
fnffoa; funingad itfe tnUt taUiin, nafib&ffeen fuinfa 
oriit oUmat fuffoa potfineet, n)aan tämäpfitf onfin 
elo^fa toiela ja laulaa niinfuin ennenfin: 

Ȁuffo fiifutt; hiffo Ref aa I 

$tt!oaa fttltainen f^pära, 

3fänn&a& ei mitänä, 

^joi fttffonfa fotoa^> 
On fitte linnadfa |fa!fitoi«ta M&iM, toa^tcaa 
f^ärfää; niin fanoo funinga^ rengittenfä: »ta^fefaa nuo 
l^firat fuffoa pu6f emaan, eifd tuo ^eib&n fautianfa 
^än>inne ja ^titt&ne l^am^tdinta l^^unbantaanfa» — 9lo 
^ax&t (a^fetaan irti, n>aan fun tu(ett>at putffemaan 
fuRoa, tämä {tiloin ladfi firpun ftipenfä alta ja fe 
f^uffana taai Uwi ^ärfi^in !äf!n ja f&i, ru^toi ^eio&t 
taifH, \oHa alfaa fuffo lautaa niinfuin ennenfin: 
»^uffo fiifutt; fuffo fiefaa j. n. e«» @en fuuli funinga< 
taai ja fanoin)i|^apäi0fään palvelijoilleen: »onff an meil^^ 
(ä faffttoieta toilfaiita päiflä, n>iefää fuffo ^Sffl l^tioän 
tuo nan^ettaan, eif0 tuo l^erenne »fuffo fiefaata» ^uu^ 
tamaita.yy — (Si muuta , n)iet)ään fuffo n^t flnne ja 
jätetään pä^f!en fefaan. Mma (äntä pudfea puffia 



Digitized 



by Google 



60 (Stäimiutun tattelmio. 

(oimaan ^ett; toaan fnfto tuol^on neun>on tieft, laifi 
rcaan ^p^tnitt&an tixpm, niin fe ren)offt mttuttui 
fama<fa \a repi, xn^tci p&i^t paffanpam&i^tffi f^o^ 
ben ^tiita minta jjaffot j[a ennfitti. 

bullaan aamuQa tnftoa Fatfomaan tuohta, mu 
ten {!ne on t&^npt, niin täm& e(o0fa |^^a ja on)t fun 
an)ai0tiin n^aan, {teitä repo tH^tafl pi^aUt |a meni 
matfaanfa, minne tie mennet ^uninga^ t&ita tie^ 
t)Qn faatuanfa; fuuttnu pa^anp&ixoai^d^ \a fanoo: 
»no, ^enfi {!(t& on mofon)aIto e(5n)a(ta laatatta, ioito 
miUa fnrin ta^tonfa!» 9lai«fä tuumin Ifif^teeRn ttfe 
nan)ettaan, hxlha omin fä{!n tappaaffenfa. ^o^ta 
faifin fufon fiinni ja n)5ant{ f!(tä nidfat nurin, mutta 
fuotteifaan witl& »irffoi Janelle fuffo: »et filla mu 
nuita pfiäfe, jo«fo fuolenKn; »iela f& fcrran mun ää^ 
neni fuulet, waan pUoin onfin oma loppufi laketta»- — 
$?innan ifanta, fuuaedfaan tämän, miettii miele^fään: 
»f|^i>bä tämä pitaa mofoma ufffailtja, niin eifd tuo 
fiten ^uubantaanfa peittäne». 9liii\& mieKn laitattu 
fin fe^tipetit, jof^on futfuttiin hifH linnan läfieifet 
^errat fefämuut, ja fuffo toaimiitettHn paiitiffi. — 
9^0, on jo fttte ral^n^ad fooKa faiffi, ja istutaan f>6|)^ 
toän ääieen, flinä run>etaan f^Smään, niin linnan u 
fäntä ottaa fuffopai^tin fäftHe, f!itä leiffaa paian ja 
pxit&& fuu^unfa, fanoen: »teit fä aifanaf! monta ^^ 
tt)ääf!, mut et fä enää fuffo ^^ f iefaata l^uutele!» Zu^^ 
fin ifäntä fen fai fanoneeff!, niin fillä erää fuffofin 
pUti päänfä fanojan fuu^ta ia (autoi niinfuin en^ 
nenfitt : 



Digitized 



by Google 



C^.Iäin^utun fatfelmia. 61 

ȀuPfo fitfttu^ fuffo Kefaa! 

^ufotta fuUainen f^para, 

3fattnaaä ei mitanU, 

S3l|o{ fuffonfa fotoa!» 
Samci lun ifannan fuudta fuului tämmöinen ääni, 
faiffi xä^wai ^mmäöt^i fitä ja fpontä jäi ftllenfä* 
SÖiitticin, fun ennätti fäifä^^ffc^tään taintua, ^uuf! 
ifäntä palvelijoilleen: »fiepatfaa firve^ ja fun fuffo 
n>ielä fuu^uni tuUee, niin (pofää pää ^äneltä poiffi!» 
— palvelijat tefivät niinfuin oli fä^fett^, ja tu^fin 
pi^ti fuffo taai päänfä ifännän fuu^ta, niin pai^faft^ 
n>at firveeKä fttä; mutta fuffo fama«fa xctti päänfä 
tofaiftn, ia lixmi färfifin ifännättä pään, jo«a fuoK, 
niinfuin fuffo oli ennustanut, f. p- f* 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



SMoijia ein-inttiiia. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 



Sirotaifta ^läimjluttuia. H5 



I. 

^tpo ia f8iaxp\mtn. 

(IRebbane ia SBaxbkne.) 

2Bar!ptttten tcfi ^)efänfÄ xetton ^anto^pnmt laU 
ttaan. Xuli tuoita repo ^antopunta maahan taata^ 
maan. SBat^putten a\!ti>i rufoetta, ett^ci ^an fitä te^ 
fift. ©ittoirt fanoi xepo: »fun fä ^f^bcn pojan mutte 
annat, niin ma fun fan^faft fotoivi., n)aan fun et an^ 
tane; niin Jaffaan oman ^anUpnnni maafian.» SBar^ 
!punen antoi ftttoin oman poifanfa xmoUt. X&ma 
täffi metfaÄn, föi jicttä n^aripufen ^)ojian fuuffunfa ja 
tuli jaKeen |^anfof)uuta maahan taatamaan. fBax^ 
punen taadfin rufoelemaan, jlo^on re^po n)adtaft: »fun 
n)ie(ä pieten pojan minulle annat, niin m& (uon)un 
jtnu^ta; n)aan fun et mitään antane, niin mä lacä>m 
fun pefäfi maahan. — SKarpunen antoi fiiö tt)ielä 
|)f^ben pojan ren)olIe, ja tämä läfft metfään fitä wax^ 
pufen poifaa f^ämään. SBarpunen läffi piloin f^tään, 
jo^fa oli fuuri foira, jttä rufoitemaan, että tutifi ^&^ 
netit an)uffi* Äoira fanoi tälle: »tänään on folmad 
päin)ä, fun perfieen emäntä fotoa läfft ja mun fo^^ 
tuni ^) on toaUan t^^a, fen n)uofft en n)oi minä 
ttttta»* — 3Barpunen »irffoi filloin: Hwifa, näen mä, 
tulee tännepäin muuan nainen, puuro^p^tt^ fäbe^fä». 
— »Äuinfad fen faijtmme Itäneitä?» f^fpi foita. — 



«) = SBatfani. 

Suom» tarinoita. 



Digitized 



by Google 



60 Sdiiolaifta C^Iäin^iuttnia. 

»^inä la^Un, jjuoffen ](^anen e^r 0faan», ma^tafl mat^ 
punen, »ja hm f^an puuro ^pptj^n maahan panee ja 
tulee minua fiinni ottamaan, niin f|^6 ftna puuro^ 
P9tt9 t9|>j|affi.» — 5«iin teKn)atfin fitte- 9latnett 
(£f{! n)arpuidta fiinni ottamaan ja foira ftltaifaa f9i 
^anen tafaa puurop9t9n tpl^fÄfji. — Äun ei nainen 
faanut n>arpuidta fäteenfä, I£f{{ ](^&n puuro^^ppttj^anfa 
ottamaan poi«; v^aan foira oli fen jo t^^jentfin^t* — 
@iita Utfitoat toixa ja n)arpunen n>arpufen peffin 
(uofft; ja foira l^eittiin puun aHe mafaamaan fuott^ 
aan tamatta* — Äof^ta tutt repo taaifin »arpufen 
poifaa faamaan; mntta marpunen fanoi: )»tuo6fa on 
puun juuretta raato, etfö flita f9ttin faa?» — »Äun 
tämä raato on, niin tute ja nofi flta», fanoi repo. 
3Barpunen tuli noRimaan. — »9?ofi fen fifmia», fa^ 
noi repo. — SBarpunen atfoi n9t foiran filmän ^m* 
p&x^it& ttaxowaiti noffia, jonfa n>uofft repo (uuU 
foiraa raaboff! ja rupefl fpomäcin ^antä; mutta foira 
fatt>a^ti maaita i^Ui ja mnxtx ren)on fuoliaff!. — 



II. 

®uft ja 9lepo^ 

(^unt ja fRtlhant.) 

@ufl ja repo olijat ferran ^fii^in lal^teneet per^ 
f^eenmie^en M&m&ttSi. 9lämfi olijat fal^ben fejfen 
ififi^pöpbfin aVia, \oxwät ftettä K^aa, luita ja leimfin 
muruja, mitfi pS^i&Ua maahan putoft. ®uft oR fa^ 
iaa m^ööfin faanut olutta juobaffcnfa, joita »iimein 
tuli juott)uf(iin. dl^t l^eräji l^Snc«fä laulun l^imo, jo 



Digitized 



by Google 



Stiolaijta 6Iäin«iuttu)a. 67 

l^an f^fpi xtttoUa luipaa, fanot: »faulanfo mo, fuo^ 
mafctti?» — fRe^po n>a«taft: hU laula, mcibat iptcffc^ 
taan*» — ©ufl ei jit^cn t^^tpn^t, »aan f^f^i toifcn 
f ctran rett)oIta Inpaa laulaaffcnfa* JÄepo fictft f>äntä 
t^U&f ipaan fubetta oli niin fii^fcä taulun ^ttno ctta 
n>iclci foimatta Uxtaa fpf^i rcipofta Iu^)aa ja taittoi 
laulaa faifin mofomin* dtepo fanoi Poin: »fuu 
fuUa niin towa tiiltä on, niin (aula; !un lautat, 
fx^Ua^n näet, fuinfa fuuren funntan {?Kä n)oitat.» 
— @ufi noufi npt pö^bätte 9tö« j[a tautoi fiinä fer^ 
ram — Äun ^äS^raf>tt)a« fen npt fuuti, että jo fufi 
tairtoi, niin ufuttin^at foirat itänen ^)äättenfä, anta^ 
en niioen xepia ^äntä, fa pid^toat Isäntä pal^a^ti. 
Äun repo fen näfi, että foirat tiitoitoat futta, juoffi 
^än famariin ja piiti paanua fuote^^firnul^un, että 
paanua tuli fuoreefen, ja läfft matfaanfa* Äun met^ 
fä^fä frtte taaitin fo^taft fuben, valitti tämä, että 
ffänta oti fon)a«ti pieffetti;. 9lepo tt)a«taft:»ei ftnua 
ote pallon pitl^ett^; minua lyötiin 9^ä enemmän, 
niin että paani on pilaUt pietfttt^.^y — @ufi tahtoi 
n^t futfea ebetleen n>ietä, mutta xepo fanoi: »minä 
en ^aata muutoin mennä, fun et minua feRääft ot^ 
tane». — ©ufl fKloin otti rennon felfäänfä. Isäntä 
fantaaffenfa, ja läffi !ätt)etemään* ©uben fetä«fä 
i^tue^faan atfoi xtpo lauha: »fairad temettä fan^ 
taa^ ^aixai tervettä tantaaU — SKitä n9t tantat, 
fuomafeni?» fpf^i fuft^ dttpo xoaita^: ^^p&aitäan 
^utlu jotifee, ei titt>&^ mi^tä ^aaitaa.» 



Digitized 



by Google 



OS SBiioIoifia (vläin«juttuia. 



111. 



i^axto, ^unt ia tRebbane.) 

^ax^n tappoi Uxxan ^xan ia futfui fuben ja 
rctt>ott witxaitfl, ioita jafoi ti^an fottneeti o f aan; 
9|it)ett ofan antoi fubcKe; toifcn remoKe j|a folman* 
nen otti itfetteen* ^ax^n ia fuft \&m&t omat ofanfa^ 
mutta xttooUa oli ofanfa tadeHa. ^&mä ottitoat 
fitt reujonfin ofati :poi«- 9ttpo ti toixtlanvit muuta 
fuin: »no^ no^ t^Uä mtna teille taffbon fetran toiela 
foitaa tamfin*» — herran fttte ta:ppoi taaifin fuft 
^&xan, futftti latuun ia rctt>on »ieraiffi ja jrfoi fut 
lefin ^tiita ofanfa* Äarf^u j[a fujl ^Sitoat toifta o^ 
mau ofanfa ja ottitt)at taaffin ren)oIta ^&nen ofanfa 
poi«* 9le<)0 fanoi flifien: »fpttä teibfit ferran tt>iela 
paffolainen perii.» ^äma tixoat f^uoHneet fiitä^ ttt& 
repo nain uf^faft ^eitä, toaan ^itoat ren)on ofan fuu^ 
f^unfa* (Battni Uxxan tnoita, ettfi repolin tappoi 
^&rän^niin futfui l^dnfin n)uoronfa tartun ja fuben 
n)ierai!{t. 9tama ottitoat ftdoin ren)o(ta ii^an faifH 
poii eitto&ffa antaneet palaafaan f^äneUe. 9lepo fa» 
noi fiil^en: »minulle juof^tui ^toä nmtoo mieleen; 
minä läf^ben f^laan ia pppbän ftelta nuoren miehen 
an)uffeni» ©idci puf^een (äfftfin f^l&ita apua faa^ 
maan fo^ta. S^oifet^ fen fuultuanfa, laffito&t piiloon, 
ttt^ei repo ^titä lö^taift; farf^u noufi fuufeen ia fufl 
peittci^ft r{fu4o'on atte. 9lepo oli (tOa »alin f^Ia^tä 
an)uffeen faanut fi^fan ja pienen ialaitaan tipt&n 
toixan. Äi«falla oli l^cintä p^^tp^fa fetättä ia toixa 



Digitized 



by Google 



aöirokifta (SIäin«iuttuia. 69 

Kiffajt. Äuri farf^u näfi ^nt>&n tuiman, fanoi f^att 
fttbcttc: »reipo tutee, faffi nuorta mic^tci fcratta; toi^ 
fetta on Ui^&i olaUa, toinen nouRti KttJia,» (Snfi 
n>aj)tfi pelolta, tämän fuuttc^faan, rtfu^^^tajän aKa; 
fttitenftn oH l{>äntänfa ^)ää n>äf>an näf9tt)i«fä. Äun 
tiifa n&fi liannein ipaän iiiftuxcan, Inuii ^Än fitci 
f^iirefjt^ tarttui pantaan fiini ja n)cti fubcn rifufoita 
itlo^; ttaan fun nafi niin fuuren elämän fiettä tu^ 
tett>an, fäifä^ti ^n fttä ja juoffi fen faman fuufen 
latvaan, j[o«fa far^u ^Jtitotteliin. Äarl^u^ jofa luuti 
fubclle ntaaöfa jo tuloon tuKeen ja npt Itänen omaa 
faulaanfa f^f^ttämän, ^ppä^ fuufe^ta maahan \a 
fatfafi faulatuunfa. ©uft juofj! ^)etoi«faan famaHa 
m^ööfin mctfään, ja faiffi li^a jäi revolle* 

IV. 

Stav^u ia 9te)io« 

(Aarto Ja JRcbbane.) 

SWie^ tuli ferran fau|)ungi«ta, falafuorman 
paaM istuen* SÄatfaHa lö^ft pn rett)on, jofa tien 
tt>arretla mafaft* ^uuKen t&ta fuoHeeffi otti l^än fen 
falafuormaHenfa. SSHntta tämä ei ottutfaan fuoflut, 
tefif^e roaan fuotteefft* Äol^ta t^M !puri f^än fala< 
fäfin riffi, fain>oi f alat fteltä poi^ ja hajotteli ne. 
maa^an^ jo«ta riimein itfefin la^fiin falaa fuor^ 
matta ata^^ futetti fatat metfään ia aitoi pensaan 
juuretta fpobä niitä* — ®attni)fia far^ufin tnUmaan 
jinne, ja f^f^i rett)otta: »fu^ta, fuomafeni, ne fatat 
fait?» fRepo ma^taft: »^ji^tin ffäntäni jofeen, niin faa^ 



Digitized 



by Google 



70 OBixolaifla C^Iäinnuttuia. 

Uin faiti.» — Äarffu f9f9i: »!a, »oifinfol^att mtnd^ 
fin famatc faaba?» — ^^^aat f^ttcU, fanoi re^)o, »hin 
J>9tt)in fclfcä ja f^tmfi ilma on ja paiyo tahtia na^ 
f 99 taiipaatta, niin !p{«t& f^antfijt jofccn^ niin f pila 
tarttumat faififi fcn nenään.» ^e obottimat ftt«, 
funnc öihin fe(n)ä ja fplma ilma tuli, niin Iafjttt>at 
falojla p^^t&m&Sin, ttfitoat an^annon jiääl^än^ j[a far^u 
piiti ffäntänfci jofeen. 9{ef)o tatteii ^mpariKä fa 
(aulot: »f)itfä tatn>a«, f^Imä tain^a^, tuota farl^un 
Isäntään ^w& \aaliiU — Oli tax^nn ^anta jonhin 
aifaa joegfa ottut, niin Uiti xepo Itänen focteKa, 
jod falat ottn)at isännän p&äi^a fiinni. ^av^u ru^^ 
pef! tiedustamaan f!tä; mutta jää oli n^aSta of^ut ja 
ftrift Hntaa no«tae«fa »tela. »2lnna Jäntaft xoicla 
oUa fieUci», fanoi jtKoin repo, »funne niitä oifetn 
palio tulee.» ^arf^u \ätti ftis ffäntänfä toitlä ajafft 
avantoon, j[o«ta jätteen foetteli, jo« f aloja f^ännän 
)>ää^än oli tarttunut; mntta ^&nt& olitin niin fo^ 
toaiti tiinni fplmett^n^t, ettei jää enää firiSfpt 
Äarl^u foetti xoet>&iitä ^äntäänfä ferran, »aan ei 
tpoinut jttä irti faaba. SBetäifi ftitä jo toifen fer^ 
ran, ipaan et f>äntä Uifaf^tanut. Stepo fanoi jiöoitt: 
»muota, minä läf^ben f^tästä apua faamaan.» Äar^u 
obotti fen atfaa n^t, f un repo oli apna tuomaSfa. 
a»utta repo, fiitä lä^bett^ään, juoffi fplän läpi, niin 
että toivat nafiroat ^änen, ja läfjinjät faiffi juot 
femaan jälestä. ^aeteSfaan ^eitä juoffi repo tax^ 
^un o^ttfe ja fitä tietanfä metkaan fttte: Äoirat jit 
toin farlpun faulaan faiffi repiäffeen l^äntä^ ^ä* 
^i^fään fiefäifi far^u fittoin ^äntänfä jäältä irti 



Digitized 



by Google 



ja jiuoffi fy&nnäitäan merifenä retDon i&Uitä mcU 
fäan. 



V. 

fKteö ia fUtpe. 
SDZteg iaitttU metfa^fä linnun jpaulaa. 9{epo 
tuli fii^cn, f9f9i l^anelta: »mitä, miei fiinä tt\th — 
»SJnncttomuutta», ttaitafi miti. — fRepo Ififfi tie:^ 
l^enfa, maan tuli toi^fa ^äin>anä fatfomaau; miU 
onnettomuus fe otift; jionfa mies oli te^m, ][a }piiti 
jalfanfa foetteefft pantaan. Z&ma taxttuiSin fti^en 
fiinni. SUtvo (nuti t&tci naurun aflafft ja fanoi nau^ 
raen: *) »eU fittu filmi arra fi feeö?» 3Kutta 
n>iimein näfi ^n^ että aHa olifin totinen, niin että 
\f&n ti tn&a irti pciäi\^t, j[a fanoi: »joS npt ioitatin 
apu joutuift, en muuten p&&\t minä n>aitt>ainen mi^ 
l^infä&n!» Znli tuoita miti paulaanpa fatfomaan ja 
retDon fun paulalta U^^, mieti tappaa ^anet; mutta 
repo rupeft rufoitemaan ja fanoi: »n>oit f^Uä minun 
toppaa, mutta luinta paljon minusta faat, et fen e^ 
nemp&ä fuin faff! fpparäa, tt>aan joS minun irti laS^ 
Ut, niin taf^bon huomenna tel^ba fuHe fuuremman ^^ 
to&n>K 3ÄieS laSR ren)on irti ja timä UiU Itänen ni^t 
panna pienoinen fello ^JineUe faulaan. @en tefifin 
mies ja repo fanoi flitä n||>t fiänelle:» taU huomenna 
tien ääreen, ota ^emonen, xattaat ja RrttJeS fanSfaft, 
taaia metf&Stä puu ja noSta fe rattaille; minä juof^ 



*) %CLtd paiffaa en oifcin pmmärtä, fonfa tä^beu fe on jäänpt fuo^ 
mcntaraatta. Salmelainen. 



Digitized 



by Google 



72 SBirolaifta (SIain«iuttuia. 

fen flOaifaa me tfa^fa, niin tttä feUo !aUfee mun fau^ 
(a^fanv jla fun flitä tax^n tutee ja fpf^^: »htfa fteUä 
metfÄgfä on>v niitt fano:))fc on funinfaan mctfaitäja». 
9?titt tcrett)ätfin. !Wie« meni tien fiareen, ^affajt 
jiclifi puita, niinlutn xepo cli l^fintÄ neulonut. — 
^o^ta t^M tuli fti^en farf^u ja f^f^i l^cineUci: »mitä 
mie< ftinä Utth Jaffaan ipuita,» xtaita^ t&mL 3&aan 
hm farl^u hxnii fcn fcKon fiKfcn)än, jofa rett>on tan^ 
lai\a oli, f^f^i ^an mief^eltä: »fufa fteaä metfätffä 
on?» — »Äuninfaan metfäJtaja,» tt>a«tafi miti. — 
»ÄunndfaJ fitte minä Ifilpben?)) fanoi farl^u* — »SSte^ 
ne, rupea tuonne mun rattaitteni mafaamaan», toixU 
hi miti. Äarf^u meni ja rupefi miehen fuormalle 
maata. Stepo tuK Poin miehen (uofft ja fanoi: 
HtTWt, tertt>e mie«, mitä finä flinä Utth SKieS toa»^ 
tafi: »ffaflaan puita*» — »SKifä fun fuormafl päättä 
on?» f^fpi repo* »3Ban|>oja rii^i^-puita», tt)a«tafi mieä* 
»Säffbemmefo f otiin menemään?» f^fpi repo. Säl^bem^ 
me», fanoi rniei ja ^t fäfftn>ät htiin päin fulfemaan. 
^iei pim firmeenfä n>9dn atte tätä tef^be^fään. 
»Äatfo, mici pistää Krtt>ecttfä tc^Sn aUe, »aiffa pol^ 
f^jä on fuormattinen» fanoi repo, ntUi t»ö firtt>e«^ 
tä^ pölf^n päähän?» — 3»ie« fittoin otti firmeenfä 
ja toi fittä farl^ua pääjfän, tttä fc fuoti. — >y(inUi 
n^t ^anRinut ftnutte fuuremman paaliin», fanoi mit^ 
^ette repo ja juoffl itfe metfään« 



Digitized 



by Google 



SBitokifta (itäin^uttuia. 73 

VI. 

©ammaffo ia äSatiS. 

(Äon ia 2öanc«.) 

©ammaffo furift jjocdfa- — Äun xoaxii tämän 
!ttut{, taittoi fiän fttä fiittni ottaa jja afettui jjoen fat^ 
taKe, jlo^fa »afiti, »attioitft niin fanan, fnnne 
fai fammafon tiinnl X&ma ru^eft rufoetemaan wa^ 
viita, että fe l^ancn irti la^fijt, mutta tt>ari« ei fuut^ 
Ittt fammafon rufoetemiäta eifa la^fenut ^nt& ixtu 
(Sammaffo ntpcft jtttoin fiittamaan »arista j[a fanoi: 
»al^, fuinfa fauniit l^oufut ftnutta jlata^fa on!» 3Ba^ 
riffette tuti ^wa mieti, fun fammaffo l^cintä Kitti, 
jonfa ta^Un fanoi: »tafibotfoS na^t>a, mxtm tataa 
oioat tt>ietä fauniimmat?» — ^änen t&tä fanoe^fa 
pä&^ fammaffo irti j[a fi^ppäft jlofeen. @iettä atfoi 
iDaridta foimata fltte ia fanoi: »n)ariffe((a n)an$^at 
l^onfttt*» — SBariS otiji fijylla ottanut fammafon »iela 
tiitmi, waan ei faanut enäci f&teenfä« 

VII. 

koiran oifeubenfa^^nti^ 

(^oet fäib loti^ut) 

2)^uuan ifäntä ei f^^ötton^t foiraanfa l^^madti* 
^än ei fitte antanut muuta, fuin tuita ia mitä i^^ 
migten f^otjjä i&i i&UUe Um&n murujla wa^&n. ^oixa 
ei tpptpnpt ftifien, tt>aan läfjt »alittamaan oif enteen, 
jo^fa fertoi aftanfa jja fofitanfa, fuinfa perl^eetimieg 
Itänen fan«fanfa tcfi. Oifeu^ j[uti«ti fiäncUe f^Ha 



Digitized 



by Google 



74 ffiitolai^a (Släin^luttuia. 

^i^m&n ^aatöffen jja fanoi: »tfann&n pxt&& malunttaa 
finua fefcin aitaan pel^moifeQa ipfiänatuffella^ talxoeUa 
mUamalai\a, fa Ubf&&^ U^aa antaa fun f^dtaffeft.» 
^oira o({ fltl^en päätölleen toax^n t^tpw&inen j[a 
(äff! fotiinfa fuIFemaan; mutta )){taäFfeen tätä paa^ 
tSita mte(e<f&fin, (ofi (i5tt alinomaa itfeffeen, mitä 
oifeubetfa f^äneUe oK [anottu, hiettä tuli re^o Isäntä 
n>a8taan ja F^f^i, midfä $^än oU Fäi^npt j[a minne f^a^ 
nen piti menemän, ^oita pul^ui n^t re^oHe fo!o 
Fol^tanfa^ minfä aftan ta^Un l^än o(i maiXaUa ia Funne 
$^än FuIFi. — @en Fuuttuanfa oK repo ifia^tun>inaan 
fttä^ että Foita o(i oiFeut)edfa aftanfa n>oittanut jja u 
fäntänfä päätte tuomion faanut. &iit& rupefin^at Fal^^ 
ben Fe^Fen jluttelemaan {!tte tä^tä oiFeuben päätoF^ 
fe«tä ia FaiFenIai{!«ta affoiSta. SJ^utta tämmdi«tä 
Ipitiä patinaa pibettäi^fä^ unfiotti Foira FoFo fen pää^ 
töFfen; minFä o(i faanut, jja Fun toift^taan tt>iimeinFin 
olixoat eroama^fa^ F^fpi fiän remoUa: >mit& fe oKFaan^ 
Fuomafeni; mitä ftnutte afloi^tani ä^Fen iFään puf^e^^ 
Iin?» — 9?epo wattafit »fttä ftnä minulle puj^uit; 
minFälaifen päätdFfen ftnuae oiFeu^ toimitti, että ifän^ 
täft pitää flnulle (uita ia palaneita Uixo&n Fuoria 
Tuu^aFjt antaa, finua funjen aiFaan Ia«tuFo*otta ia tah 
n>en aiFaan (umifiangetta maFuutella.» — ^oira täFjt 
tämän Fuuttuaan pal^oiKa mielin Fotiinfa^ eiFä ollut 
l^änellä fen parempata oiFeutta Fuin ennenFään. 



Digitized 



by Google 



föitolaifta (Släin^juttuja. 75 

TUI. 

(Äatro ia OÄce^.) 

3Äic^ f^titi ptUoaan metfci^fS jla f^tmi nauriita 
maahan. Xnli ttxoita lat^n ^änen (uoffenfa ja fa^ 
noi: »tertt>e, tertt>e mie«I mita« ftinfi teet?» 2Äte8 n)a8^ 
taft: 4^lwan n)Uj[aa maalaan, mutta mitä mitta ^it& 
faan, fen fijömat, ^toitt&w&t metfSn Kntufet»» — 
ÄarJ^tt fanoi: »maffa minutte |)alffa, niin mä l^oiban, 
ett^ei tittttut faa t^a^intoa tej^bä». — »Ä^ttä», tt>a«:^ 
taji mie«, »ttaan mttä« yaIfo{«taft tafibot?» — »^äät^ 
limäifet mutte, alimaifet futtc,» fanoi taxffti fun luuti 
näet mieleen fauraa tefemän^ waan mki ei te^^n^tfään 
f auraa ; mutta nanxiita, j[on!a n)uof{t maStaf!: »o^ 
foot ^äättimäifet futte, fun finä tcaan f^tttJÖffcni ^^ 
xoHti J^oibat.» — ^ax^u Ifoiti npt taiUn futt>en mie^ 
f^en nauriita j[a tuuli niitä faurotfft* ©^ff^ttä n^l^ti 
miei nauxiit maaita, leiffaf! naatit poii fa i&tti ne 
^atmeelte, mutta nauriit toti l^än fotiinfa. ^änen 
l^atmeetta täfibettpä tuli far^u finne {itä ofaanfa pt^ 
rimään^ jonfa miei {en>äältä oti (un>annut; mutta 
f^atmeeUe tnltna näfi ^att, ett^ei f auroja ottutfaan^ 
ainoaltaan naatit nauriilta otitt>at iaUUL X&ita 
futttttti fijitlä f arj^u, mutta miufai J^än teti. — 2;oi«fa 
fett)äänä t^\toi miei famaan maalaan faurojja* Äarfiu 
tuti taaitin fTipen^ tuulten miehen n^tfin tttmätt 
naurista, ja f^fiji J^änettä: »mitä miti f[inä tect?« — 
^ici toaitafi: »f9tn)än ftementä maafyatt, n)aan mitä 
(tij^en fa^maa, fen f9Ött>ät metfän tintufet*» Äarl^u 



Digitized 



by Google 



76 äBitoIaifta C^läin^uttuia. 

fatioi: »maffa minuUc, niin ma ^oioan fun f^to