(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Biodiversity Heritage Library | Children's Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Leadership in a changing world"

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book's long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the files We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrain from automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at jhttp : //books . qooqle . com/ 




Tama on kauan vain kirjaston hyllyssa olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan 
tehda maailman kirjatsaataville Internet issa. 

Kirjan tekijanoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijanoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsaadannosta. Vapaasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin seka tietoon, joka muuten olisi vaikeasti loydettavissa. 

Reunahuomautukset seka muut lukijoitten lisaamat merkinnat on jatetty nakyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internet iin. 

Kayttoohjeet 

Google on ylpea saadessaan digitoida materiaalia yhteistyossa kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisolle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska tyo tulee kalliiksi, Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen vaarinkayton estamiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 

Kayttajalta odotetaan: 

• Rajoittumista vain yksityiskayttoon 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkiloille, ja teosten kaupallinen hyodyntaminen on kiellettya. 

• Pidattaytymista hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujarjestelmien automatisoitu kaytto on kiellettya. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie- 
lenkaantamisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria maaria tekstia vaativan sovelluksen kehittamiseen, ota yhteytta 
Googleen. Google on edellakavija julkisesti jaeltavan materiaalin hyodyntamisessa ja voi ehka auttaa. 

• Lahdetietojen sailyttamista 

Jokaiseen tiedostoon sisallytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimaan lisamateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Ala poista merkintaa. 

• Varmistavan kayton laillisuuden 

Kaytitpa teosta mihin tahansa, on muistettava, etta kayttajan on itse varmistettava kayton esteettomyys voimassa olevien 
saadosten kannalta. Ei pida olettaa, etta kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sita Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijanoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eika ole olemassa kattavaa ohjetta siita, miten yksittaista teosta voi missakin 
tapauksessa kayttaa. Ei pida olettaa, etta teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, etta sita voi kasitella miten tahansa 
missa tahansa. Tekijanoikeussuojan rikkomukset voivat kayda kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksena on maailman tietojen jarjestaminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia loytamaan uutta yleisoa. Hakuja taman teoksen 



taydesta tekstista voi tehda osoitteessa http : //books . google . com/ 






/■■■■ .. i 



SUOMI, 

Tldskrlft 1 fosterl&ndska ftnnen. 

.^o 1855. 



Utgifren 

P* 
Fluka ItttmtaMillakaprtt fBrU«. 



Dflsitlfltl, 

FfaMka LMcntuMMIbkapeU Tryekeri, 
1856. 



? 






'^X U** C*5 

N '> • * kt ? ' • f f ^ 






latpjumaturs b, JMnM^tH 



IC) i 0/ 



Inneh&llt 

Sid. 

Wiron nykyisemmOsta kirjaUisuudesta kirjoittanut Aug. 

Ahlqyist 1. 

Bidrag till teckningen af tUkt&ndet i Finland vid medlet af 

4600-talet, meddelade af F. 1 Rabbe ill. 

Hirven-ampujat yhdeks&ssA runomvksessa, Johan Ludvig 

Runebergin; Suomenlanui I&lakias Gostiandcr 163. 

Om en reUgtis rOrelse i sOdra Osterbotten p& 4700-talet, 

af I 0. L Rancken 225. 

Odysseen vastaanotto Faiakilaisten saareUa, (E. LOnnrot) 255. 



Wlron nykyisemmftsfft kirjallisnadesUt 

Kirjoittanut 

Aog. AhlqTi&t. 

tSeoraavat lehdet orat kfrjoHetat nilden johdoksl, jolts tak- 
toteirat saada tarkempaa tietoa kirjallisoaden synnysta, jook- 
austa ja nykyisest* tSlasta Wiron kanaaasa. Elkddn knitti- 
kaan kenk&an niist* lehdi&ta etsikd sit& tarkkaa kiijojen laette- 
leniista, jota meill&kin on totutto kirjaliisQiiden kiatoriana pit*- 
mi&n Niiden ainoa tarkoitas on raan johdattaa ja luitillyttAA 
Inkijaa Wlron klrjaOisanteen. Wirolalsten kirjojen ja eana- 
kirjojen pootteen (ahden maassamme toivoo kiijoittaja krvln 
tehneensft nlfile, jotka halnavat Wiron kteHii oppfa, ett* tahan 
kirjottokBeen on pannul larefta ottefta Wirolaisten paraieta 
khjoittajista, ja lonlee sen, joka namfi otteet ooonalafeen 
ktttmOkaen kanasa tarkaati hkoo, nlMen laottoa voivan erfoli* 
sitti araUta pmittaa Jos mihlnka vironkfelfeeen kiija«n. Ttfaaft 
tulce toUjftn myOs mainita sydaineHinen HHokaettsa Tarton 
WiroWsett Klrjallwauden Senran sihtferfllc, llakarMaidon toh- 
torille Emit StohsaendahVille, joka vftayniaUflmAlla kyvatah- 
toisaudella johdatU hftnt& Ifat&n Senran Mrjastoa kiytt*eaa*ftafi 
ja nrttenkin inonin paikoin oii btaen tttklnnoiltaMa awltinvB. 
Suomi. 1 



Kirjailisunden alkn ja alknpnoli. 

Suomen lahden etel&-puolella olevat veljemme Wirolaiset 
joutuivat valittfiinaan yhteyteen kristillisten kansojen kanssa 
melkejn jwnoillft ajoiMa k*ki ^uojiuilaivetkin* $umroaUakin 
kansalta valtasivat v&kev&mm&t naapurlt kristih askon nimiss& 
ftsenaisyyden, mutta t&st& eroaakin n&iden veljesten siihen asti 
tasan juoksevat el&ra&nvaiheet toisistansa. Suomalaisten voit- 
tajat, j oiden kansakannasaa aatelis-s&&tr ei vielti ollut niin 
sauren herruuden p&&U& eik& koskaan voinut riist&a itsellensa 
nJKa suorta valtaa kaio aatelis-s&ftty muussa Eujfopassa, tekivfit 
r*tttokansan osalliseksi lajistaosa ja siristykeesUiisa eiv&tka 
pftlkpneot s^n kanspUisnutta eueram&n, knin mitt* se rjkkoi 
bM«b lakien ja tlm&n airistykaen kaskyja. Woittaja, tebden 
viitctun vetjefcaenaa, Jahjoi niin h&nen mielena& entisft aikoj* 
iwiettflemasta, ja siitft katkeruudesta, joka aaasteton kan*aa 
sydjlmeaaa aioa tavaUiaesti kfehuu aaa^tajaa kofcden, ei 800- 
maiaint^B taulqiasakaan tavata jfelkia. 

Airan toiein k&vi Wirolaisten kansaa. Ruomin »r5yke&D? 
pa&pappi, jonka sftWri oM pohjattomampi kuio keaenkaan rauqa, 
kofct krUtikuniao laidoill* etavien pakanallteten kausojen WttflH 
t4a»i**U* enentftft teffitt*vtit*ns& lattroaslarotnaa, ja kiiboijrti wn- 
aikuisen jletsen sotahiraon Wlrolaisteokin p*&U*, t*p*a*ajil- 
keen antaen stkftjenten tebdyt etU yasta tehttr&t synait an- 
teeksi kaikille nUHe, jotka tHro&n kanaaa walk i*ajent»Mvat 
»olk«a» *skoa» Faltna* Saksaa ritarit tuUfat maaban v j* raikk* 
VHrpltiaet aaiyitarat olieen vielA urhoollisetapia ja taitavawpia 
puettaiiaA; pjtiijiriUtn kuia pohjejapana. sUvM ireUwsa &Hoa*4air 



3 

set, nujertui hei4&n vottnansa rkarien niekkojen eAeaait ja 
beid&n alamaisaudessaosa siihen asti olleMen L&tUUisten pe* 
toksen kantta v&httellen maahan. Ritarit, joiden rantapaitojen 
sisassA oli kivinen ay dan, JoivSt, slkali kain heid&a valUn&a 
aina laajeal — - ja vfimain saivat he kftteena* oikeankin Wlron- 
maan, >oka sit& ennea jo oli ollat Tan9kalaisille kualiaisena, 
— roitetnn ka»san kevimmaan orjuoteen. Linaoja ja fcovia 
saiamiiarin nailla oijillansa rakennuttaen, itse* kaikenkaltaisen 
junkaJaUomuadea yimmasaa niiden kalliimmia tanteita jalofn pal* 
kien, mniittivat he t&min kurjan kansan omissakin silaiias&tisi 
laontokappaleen vertaiseksi, eik& kristfllisyyskftanv jopka »yky~ 
aikohia esira. Amcrikaasa on nahty santtavan orjan suomitsevaa 
raoskaa taivaan araimena pitama&n, siihen aikaan piUnyt 
muusta huolta, kain etta tifaanti jooksi ransaasti paavin ja 
pappien fcekkflmallitHIe poydille. Kansa, joka ainoastaan ni» 
raeka oU ktfstittya ja ainoastaan taran raoksi ja herrojensa 
Uakystft harjoitti krfotfflteyyden ulk*k*yt#kstt, eli entlsen par 
karfallisen vskonaa ntojaasa, jomaloittae* puita ja kivil, jooir 
motsta Wirolateen htngellinen tila lienee ollut kaiken aikaa 
katooliaen nakon oHesaa vallan pfcallfi, koska torke&n epSuskou 
j&inndkBia tavataaa t&ssa kansassa vieJA kaoan f luteerilaisenkin 
puhdisteion epin levRtya maahan, vielapa alassa tat&kfn vuosi* 
eataa. 

Ritarikoanin paalUkko ja ptppieq *m*ho* Bijai\ pii^pa 
oiirai riitautaneel jo. yhtetsmi saaltyisa jaoesa, j* taisteiivai 
sitten vuosisatoja pitkin roaan ylimaisesta haUitukgestaj. jota 
kbtepikin khkoi pnotetteofl*. Piiapa, jOftka, maalli8e* r pnolustiis- 
nenrot arvattavaeti olivat hcikonHtifti; ktfn riiarien, huusi use* 
asti apua ulkoa, ja tiftia aajrftt roawi vftker&t naapurit hyvao 
titateaadfcn eehwta* m* asioihhft ja nyMa&rsHU, iUelleasa etuja. 
Se alinomaH^ft raoh*Uo«»oaft> joi*a LiflLtnalaUten (LitthauHai-r 
aten) , PaaMtf sttfi ja W«*Al*iaiev . vu wo**!!** Afiliuftrntaev : d T 



tariknnnan kaftssa matkaansaattof, el ollot byvft r&hentSmS&n 
fapojen raakautta ja alkonafsen elannon vihelffiisyyUft maassa. 

N&iti syit* katsellen emme voikaan flimetellft site, ettft 
Wiron kielen tutklmista ja riljelemistft nftina* aikoina ci knkaan 
ajatellnt. Paitse mainittua aiinomaista raakattoimiatta, joka jo 
jrksin&ns* oils! voinnt karkoittaa kaikki Um&nkaltaiset yritjkset 
oil ntaankielen karjoittamisen esteenft katoolloen papiskantaHn, 
sfll& kansan ralistns on Rnomin askokunnan esim!eh!st& aina- 
kin ollut ei alnoastaan tyhj& ja arrotoin, vaan my6s uskon 
hartandelie vaarallinen asia. Wasta Luteerin askonopin joar- 
rottaa maakan alettiin kirjojakln kansan klelclla* mveta tauniit- 
telemaan, ja nftin kaypl t&ssakin kansassa se sefkka to teen, 
etU Europan nuorempain kirjailisuutten on synnystansa* ja alas- 
iansa kiitettftvft tftmftn jalon nskon-sankarfn opin-pukdistasta 
ja sen vaikuttamaa ajataksen rapautta. Mutta kirjalliset 7eh- 
keet kansan kielcllfi elvftt Wirossa seuranneet nifn keti opin- 
pukdistuksen perHstt knin eslm. M. Agrikolan toimi meillft 
Suooiessa. Wirossa men! aikaa riela lakes sata ruotta asiata 
arvellessa, ja raikka 16:1I& voosisadalla jo luullaan ilmautoneen 
pari eli kolme Wiron kielista kirjaa, ei timSn kielen p&irftn- 
koitetta knitenkaan vol Inkea etemp&tft koio 17:n rnosisadan 
toisesta nelj&nneksestft, josta lahtien maa olkonaisestikin tull 
onneliisempaan lilaan, kuin Ruotsin voittosankari Kustavi II 
Aatolvi (Stolbovan ja Altmark'in ranhojen kantta vr. 1617 
ja 1629) pysyrftisesti ybdteti Wiron ja Likrin maat Ruotsin 
valtakuntaan. 

Kirjallisaudesta pakuttaessa niin Wiron knin Suomcnkin 
kielessft arvaa jokainen ilman muistnttamattakin, etU tftta sanaa 
k&ytet&fin ataoastaan ko'oltisessa merkityksessft* * Arvon puo- 
lesla ei kummankaan kirjallisaadesta, rakraan saesta kokoelmien 
laolujen poisluettna, ole paljo sanottaraa, sillfr he ovat viela 
parbaasta pii&st* raan rahvaan-opetnstrfrjoja hengel)fsiss& ja 



maaHisisaa asioissa. Enimm&kei osakaeen oral ne royds ki*a- 
nettyja eli mukailtuja wuista kieUstft, niin ettti Wirolaisen ja 
Soomalaisen tekij&n kiitokseksi eli moitteeksi harvoiu voimme 
sanoa aranta kuin: kieii on byv&, eli: kieli on hoono, mntta 
ajatasten ylavyys ja tnnteiden jalous kirjassa on uaeammin 
loettava alkuperaisen tekij&n kanniaksi. TammoiaU koyha* 
kirjaJlisaotta eli sen paraimmiakin kohtia muistellessa ei kirjoit- 
tajalla enemman kuin lukijallakaan ole vaivansa palkinnoksi 
sit* nautintoa, joka hinelle herua viljavampien kirjaUisuutteijT 
tuotteista. Ainoastaan se rakkaus, jolia meidftn tulee kaikkea 
isinmaallteta ja kansaJlista kohdella, ja toivo ett& innolHsetfipi 
ja taidokkaainpi kirjallisiius vasta on pepistuva n&ille koleille 
ja raaotUe pohja-kirille, ovat niita luetellessa mielemme vir- 
voituksena. Ennenkuin kumminkaan puutunime t&man kirjoi- 
taksemme pail-aineeaen, Wiron nykyisemmgn, t&U& vuosi- 
sadalta alkavan, kirjallisuuden selittftmiseen, tafedomme ensin 
yliraalkaisesti mainita edelli klyr&sta kiijaUisundesta mnata- 
mia sanoja. 

Niinkvin cdell& sanoimme oli Wiron kielelft jo 16:11a 
vnosisadalla toimiiettu pari kirjaista, ja eritiiin on nfiist* 
Riainittava eraan JPtfte-nimisen papin k&antama Luteerin 
katkismus, joka ritarikunnan paallikto Henrikki von Galenin 
loimesta olisi pafnettu Lybekln kaupnngissa v. 1553 *). Waan 



*) Itameren-maakuntain ensimainen kirjapaino peruslettiin Biikaan 
v. 1558. Sittemmin on Riiassa loytynyt usiampia kirjapainoja , (oisin ajoin 
aina 4rkin kappatetta, mutta tavallisesti vaan 2. Tata nykya taitaa niita 
yksin lukien olla 3 eli 4. Tarton kaupunkiin ilmautui ja havisi ensimainen 
kirjapaino sen cnsimaisen Opiston kanssa; niinmuodoin loytyi tassa kau- 
pungissa kirjapaino vuosina 1G32 — 1656 ja 1690— 1699. Wiimeksi mainit- 
luna vuonna muulettiin kirjapaino pakenevan Opiston kanssa Pernoon 
(Pernau'sen) , ja siita saakka oli Tartto kirjapainotta aina vuoteen 1789 
asti, jolloin se sai OberpohUn'in linnassa loytyneen, v. 1766 perusletun 



6 

tta&a klrjallisunden oikeina aJkajioa pMet&ftn kottenkin Hen- 
rlkki StakTia ja Joakim Botsiniusta, siHa nama miehet pj- 
sayttivat Mijakielen sIHe kannalle, jolla se Bitten kaiian sciaoi, 
ja heist* alkaen rupee rlronkielisia khjoja ulostulemaan ilman 
isommitta vftiiajoitta. 

Stahl oli syntjisfn lU&relistt, ja koulun lap! kajtyansft 
I&88& kanpungiasa lueskeli haa maniaita vuosia useammissa yll- 
opistoissa Saksaninaalla. KotfSo palattuansa v. 1623 oli ban 
per&ttifcin kirfckoherrana* eralssa seuraknnnissa Wironmaatta, ja 
tehtiin 1641 Inkerinmaan superintendent'iksi (piispaksi), jona 
knoli Nanrassa v. 1657. Wlron kieltft vlljeli Mn ensi kerran 
Saksan ja Wiron kieleksi rionakjraln, vuosina 1630—1638 
palnetossa kirjassansa: Hand- und Haussbuch fUr das Fiirsten- 
thumb Ehst&n in Liffland, jonka ensimainen osa sig&Itfti Lu- 
teerin pietten katkismukseir ja mautamia rakonksia, loinen viral- 
kirjan, kolnias epistolat ja evankellumit jna& karsimyksen M- 
storian kanssa, ja nelj&s osa 14 Taavetia yirtttt, rukoaksla ja 
osoituksia papille sairaita eli muaten ahdistettaja lohdattaessa. 
Isoin ja pitimrnan ajan raiknttannt vironkielinen teos Stahnita 
on saaraa-kirja nimelli: Leyen-Spiegel, jonka edellinen osa 
painettiin Raaveliss* 1641 ja jalklmainen v. 1649 samassa pal- 
kassa, molemmat naiskuningas Jfristiitian kaetannuksetla, nlin- 
kuin tekija alkulanseessa ilrooittaa. Koaluisin koltenkin kaikista 
bftnen kirjallisista toimitnksistansa on virolainen kielioppi: An- 



painon. Toinen kirjapaino asetettiin Tarttoon v. 1837. — Kuurinmaalla 
sai Miitwa ensimaisen prantin, ja vanhin tassa kaugungissa painettn kirja 
on vuodetta 1667. Nyt loytyy siina yksi isompi paino. Libum kaupunkiin 
perustettiin kirjapaino v. 1823, joka viela on voimassa. — Wironmaalla ei 
kirjapainoja loydy muualla kuin Tallinnassa (RaSvelissa) , joka sai ensimai- 
sen pranttinsa v. 1633 ja toisen v. 1802. Paitse tassa mainittuja painoja 
loytyy naissa maakunnissa rauutamia kivipiirre-painojakin ja ilman naita on 
kaksi pranttia eri aikoina maallakin ollut voimassa. 



ftihnmg an der Ehstmschen Sprache, Rl&veltasa 1687, mer* 
ktltinen affile Soomalateille sentafaden, etta Saomen kielen en- 
shateen bieliepin tekija Petrous tamfcn kii$an jafteen raukaill 
kehrottoroan teoksensa. Stahl ei yttunirt&nyt Wiron kielen 
looatoa paremmin kuin Petraeuskaan Saomen, ma tta koettelt 
jaettaa sen Latinan kidiopin kaavoikin, hjljaten kaiken sen, 
uHk& niihia ei sopinut, ja toisdta puolen sen omituisuaksiksi 
tokfen, mita taiiamattomat k&jitajat olivat siihen vieraiata kie- 
tint* saatianeet. Nahi teki hankin sambin kdn Petraeas enem- 
m&n vabinkoa kuin hydtya tatkimailensa kielelle, kuin kiell* 
•pillisesti vakviatetut vaarennykaet paremmin j«iartuivat kieleen 
ja kaaan haitiasivat sen luonnollista edestymisrta. Mitfi hanen 
Wiron kielen kdyttdmiseensd tulee, niin sanoo Ahrens*), ettH 
Stahl .sanojen ja niiden merkitysten puolesta hyvin hyvasti 
taasi kielen, silla niissa asioissa voipi kielentuntija viel& mei* 
diinkin aikoina hybtjh hanen kirjoistansa, vaan etta han sano* 
jen taivatuksessa ja sovituksessa tahallansa pflasi kielen, joka 
sill&nsft, ilman Saksan kielen koristuksitta, tnntui hanesta hal- 
valta Jnmalan sanaa toimiitamaan. Josko Abrens tavallisella 
pikaisundellansa tassa sanookin vahan liikaa, niin ei Stahl'fn 
teoksia todellakaan ole kiittamiata moan tahden kuin siita, etta 
ne kaikessa hoonoudessansakin ovat alkaneet valistuksen ty6» 
Wiron kansassa ja pereaianeet sen kirjakielen. 

Tiettaraeti hajoaa Wiron kidi kahteen paiimurteesen, 
joiata Tallinnan murretta pukutaan koko oikeassa Wiron* 
maassa eB R&*velin laajiiss* ja pohjaisimmassa osassa Lihvin- 
kin maata, joia vastaan Tarton ja Wer6n kaupnakien jmparilla 
el&rfit, elikba kaibki want Lihvinmaakan ja Riian laaniin knola- 
rat, Wirolaiset pohuvat sit* niin kut&uUua Tartan murretta. 



*) Kirja&a: Joftann Hornmg, der SeMpfer unserer Ehstmtchen Kirchen* 
$proche. total 1845. 



8 

Nfciden nwrretten erilaisaas el ale iso; kuin R&*relil&inen erimi 
»re&g-tt>» (Joksi hUn pahonista sanoo) sanat: sedl, siellfi, pedlt, 
P&&1U, heal, &ini, tM« 9 yksi, Irak, kaksi, znnad, anoat, 
annab, antaa, kuningad seisvad, kuninkaat seisovat, vallit*e- 
jad peavad, vallitsijat pit&v&t, targaks, &Iykk&&ksi, /sTumw, 
kaopungissa, taivaas, tairaassa, kohtus, oikeudessa, niin »pa- 
jattapa eli xriitlepo eli »kOnelep» Tarttolainen saniat sanat: soa/, 
pddl, hddl, uts, kats, annat, artnap, kuninga saisva, vallit- 
seja peava, tar gas, linnan, taivaan, kohtun. Nfcfssft csi- 
merkiss& luulen l&hes kaiken kleliopillisen eroituksen malnittujen 
nwrretten valill& olevan edesaseteton, sill& mania sanotiavaa 
en siinft ole havainnat rinnan lukten samoja kohtia Tallinan- 
ja Tarton-kielisissa testamenteiss&. Sanakirjallisessa katean- 
nossa taas losio monellakin sanalla on ykdess& murteessa eri 
merkitys kuin toisessa ja kayttM yksi marre sanoja, joUa toi- 
sessa ei Itfydy. Waan t&m&nkin erilaisuuden kanssa eiv&t n&m& 
morteet kumminkaan ole kauempana toinen toisestansa koin 
lSnsi- ja ita-Suomen nrarteet keskenfinsa. Mntta missa Saksa- 
laiset oppineet oirat jos mila asiaa johdattamassa, siihea saatta- 
vat he kanssansa sen v&h&p&tdisen, pelollisen bengen, joka 
heidat on sananlaskuksi tehnyt. Niin k&vi Wirossakin kirja- 
kielta. perustettaessa. StahFin tekem&t k&si- ja rirsikirja ollvat 
silla murteella kiijoitetut, jota verrattomasti enin osa WIrolaisia 
puhou, nira. Tallinnan murteella. Mntta saksalaisia pappia 
siina osassa Wiroiaisten maata, jossa Tarton mnrrcrtta puhattitn 
(lata nykya ainoastaan 17 seuraknntaa), peloitti n&idet kiijejes 
kieli, ja malnittn Joakiro Rossinius, pappi Tartossa, k&&Rsf 
seat&hden tah&n marteesen vaotisten jahla- ja snnnnntai-p&ivien 
evankeliumit ja epistolat ynn& lykykaisen kertonrakBen kanssa 
Kristuksen karsimisesta ja knolemasta, jotka teokset kolmena 
kirjana painettiin Riian kaupungissa v. 1632* Talla tavalla 
pernstui se kahtalaisuus Wiron kirjakielessa, josta sitten syntyi 



9 

Rjin saooraattoman paljo keskusteluja ja turkla riftoja, fa joka 
on ollot saarena naittana sea jo ilmankin pienoisen Wiron kan* 
san hengeHisessi edeatyaisesaa. 

NSin alkunsa -saanut kirjallisuus kasvoi sitten vuosia myd- 
ten aina suaremmaksi. Kuin Stahl'in virret h&nen kasi- ja 
koto-raamatussansa olivat sana sanalta Saksankielesta vironne- 
tut, ei ne arvattavasti noudatelleet ronomitan saantOja, jonka- 
t&hden papeista asctettu istumakanta v. 1656 toimittf Tallinnan 
murtcella parempaan ranopukuan puetun virsHrirjan, ja toinen 
iatamaknnta Tarton kielella toisen virsikirjan v. 1685. Katkis- 
mus, josta mainitussa kasi- ja koto-raamatussa niinikaan loj- 
tyl vaillinainen kaannOs, painatettiln cnsi kerran erittain ja 
parannettuna, Tallinnan kielella v. 1673 ja Tarton murteella 
v. 1684. Mutta kaikkein tarpeellisinta klrjaa luvun-oppimiseen, 
nim. aapista, ei vlelb lOytynyt Wiron kielessa. Sen toimitti, 
kirjoitus muotoa entisest&nsa parantaen ja vieraita, tassa kie- 
lessH joutavia kirjaimia poies jaUamalla, v. 1687 se sama 
koulu-opettaja, Suomalainen Pentti Johan Forselius, joka kir- 
joitti nekin Boecler'in nimissa ilraantuneet Wirolaisten epd- 
uskoiset tavat ja kdytokset Qoista jalempSna enemman), ja 
joka monessa muussakin tilassa oli avnllinen Wiron kirja-kielen 
parantamisessa. 

Kaikkein tarpeellisimmat kkrjat, josko ei Tiela kovii 
kiitcttavassakaau mnodossa, olirat sHs vibdoinkin kaakitnt. 
Kielen kieliopillinen taatemiaen oli mjds enenemass*. StaHlA 
kielioppia seurasi t. 1648 Jobannes GuUtaffin Observationes 
grammaticce circa tinguam Esthonicam, joka tosln ei p&assyt 
monia askelta Stahl'ista sirutae, mntta kamminkin saattoi man- 
tamia silken asti taotemattomia kieien-aaanteja ilmi. Tfinte 
jalkeen searaara Henrikki Goaekeriin y. 1660 pateetta Monu- 
duetto ad linguam Oetthomcam oli Wiron kieltt osaamatto- 



10 

mlllp tjervetallat sen siiaa Ittyty^an, 412 sivaa ison, saksalais- 
virolaisen sanakirjan i&Men, joka vaJUinaisnodessaasakin oli 
byva apn kielta oppiessa. Motta rasta Johannes Hortoung 
oil mies oikein paljastamaan tatn&n kielen omituista Iqontoa. 
Hanen kielioppinsa: Grammatica Esthonica brevi, perspicua 
tamen methodo ad dialectum Revaliemem edita, painettu 
Riiassa 1693, oli Wiron kielen tutkinnossa yhta suuri edesty- 
minen kuin Vhajl'in kielioppi Suomcn kielen selityksessa. Rein- 
thai sanoo lanseessansa, jossa ban antaa lyhykaisen historian 
Wiron kielen tutkinnoata (Yerhandlungen der gelehrten Ehst- 
nischen Gesellschaft zu Dorpat, II B. 4 H., sivv. 87 — 88), 
Inkijalle Hornnng'in kirjasta, lapi kaytyansa edella mainittujen 
kieliopin-tekijOiden sekavat teokset, olevan aaman nautinnon 
kuin tienkavijalle, joka, viljelemattOmia hietakankaita samoten 
ja hirmuisten petojen ulvoraista kuullen, vas^myksesta ja toi- 
vottomuudcsta on maahan nattntymassa, vaan yhtakkia tavoittaa 
ruohosta viheriOitsevan, viljaa aaltoilevan ja puilta varjostetun 
kosteikon, jossa ystavalliset asujat kutsuvat hanen niajoihinsa 
lepaamaan ja raivoistaan virvautumaan. Mutta ei ainoastaan 
tieteelliscsti, my 6s kaytannftllisestikin teki Hornung- Wiron 
kielelle pal jo hyvaa ja on pidettava sen aina naihin aikoihin 
asti vallan paalla olleen kirkollisen kirjakielen uudistajana eli 
toisena pernstajana. Tainan perustaksen antoi ban sille seka 
nndessa katkismnkscn kaann&ksessansa, paiirettu Riiassa 1694, 
etta u«4essa virsikirjassansa, Riiassa 1695, jota jalkiniais*a 
Abrens ennen mainiiussa kirjasessansa sanoo vaikntukefsta rik- 
kaimmakst Uijaksi knin koskaan on ilmautunut Wiron kielellft, 
silla niin pnbtaasti oli HornoBg aiifcen kielen kasitianyt ja niin 
taitarasti edeltajiensa Wat valttanyt. Motta ei suta kylla, ha- 
•en taitonaa oli sunrena apnna fielft raamatunkin kailbta kirjaa 
Wiron kieleen hankittaessa. 



ii 

Paitse kfcakiijassa laytyria erasfceHumia ja epfetoHa «U 
t&ma Jamalan sanai] aarre Viela aivaa tunteviatDiit Wirolai^He* 
Tosia olfrat jiiatoitsemamrae kieliopin-tekijai GatsiaiT jn Gtisekeii 
melkeia yhden ajoin jo kaantarieet auden testamentin, edcJlineit 
Tartbn ja jaikimainen Tallinnan mnrteesen, vaan v. 1656 sytty- 
seen sodan halinassa ei kommaistakaan kJUUinftstft saata pakp*- 
tefaksi, kaantajat kublira* kesken tyimsi ja kasikirjoiiukset 
h&vteiVat tietymattflmiin. Wiimein koitenkin gaatiin 4iusi testa* 
menttr T&rtoh lunrteesen vironnetoksi ja v. 1686 paioosta 
tairaitetnksi. Malta isoijfr osa kansaa oli kumminkin viela iknaH 
tatta kirjatta. Ku ft in gas Kaarle XI , jonka muistoa naissakitt 
maakotmtesa sinnataan, sa&ti jo 1684 800 hopeatalaria raama~ 
tun Taflinnan mutteesen kaantajifeeksi , ja jo kakaikin kertaa 
(^4686 ja 1689) istui useatnpia pappia ttUa tyota ne»*oteUe» 
motita viikkoa koossa. Waan he taistelivat klrjoitos^nroodosta 
ja muista syrjfc-asioista nHn kauan, eUa paa-asiasta ei tuHufc 
mitaan. Horaung oH silla ajalla (v. 1687) kiiatthyt uodee 
testamentin yksinansa. Kuin sitten sota v« 1704 ajoi isoimmau 
osai Lihvin- ja Wironmaan pappia FUaveliin, kavi aika ta&U* 
ukoille ikavaksi, jonkatahden ottirat raamatwi kfcantSmigen taatf 
pubeiksi. Honwng-'in kMnnfts pantiin taman iyon perastokseksi^ 
ja valkka sota ja sen* kanssa seurannut ratio riela jonkun ajan 
yMvyttivat taia tydta, tali mwi testamentti Raavelinkin nw~ 
teesea rihdoin v. 1715 ulos, jona sam*na voonoa Hornuog* 
kuoli Wenalaisten Fankiadessa. Hftnen nimenea ja tydasa aa* 
lattiin, mntta mahritttssa kirfassansa rtftyttfta Ahrens melkekt 
selv&sti toteen. eita 4ama testamentiii-kJUlnnds on parhaaat* 
paasta Hornang'in kasialaa, ja etta kfinen kirjoitostapansa ja 
kieliopillfeet mietteen&a olirat vankaakin testaroenttia taUtanefc- 
taissa varminna ojennusnuorana. 

Taman kaannOksen, jobon monl oli tyflkseuneUyt, vii- 
roeisti ktrkkoherra Anton Tkor Belle, ja nain aroieittin viimein- 



12 

Ua r. 1739 koko raamattu olos Talllnnan klelclli*). Sama 
mien oil Hrjoittaant Wirolaisen kieiioplnkin, johoD kin oil 
perastnksen saanut edellft nlmftetyn Forseliaksen kftsikirjoitak- 
■esta, vaan itse ollcn kiini seka raamatun kftftnttmisessft etU 
undesta toiraitettavan virsikirjan parannoksessa antoi ban Hell- 
oppinsa Eberhard Gutsleffin lopnllisesti jarjestftft, ja t&mft 
toimiiti sea v. 1732 olos painosta nimellfi: Kurzgefaeete An- 
weisung xur Ehstnischen Sprache, in weleher mitgetheiU 
wet den: 1) eihe Grammatical 2) ein Focabularium, 3) 
Proverbia, 4) Aenigmata, 5) CoUoquia. Tftstft kirjan n&ia 
ttmoitetusta sisallyksestft nftkee jo inkija, etta siinft ldytjy ko- 
ko joukko asioita selitettynft, ja August Wilhclml HupeVin sea 
jftlkeen scurannut kielioppi ja sana-kirja: Ehstnische Sprach- 
lekre fur die beiden Hauptdialekte , den revalschen und 
dorptschen, nebst einem volhtandigen ehstnischen Worter- 
buche, Leipzig 1780 , ei olekaan tassft ensimftisessa painokses- 
sansa muuta kuin v&hin parannettu, uudennettu painos Forseliuk- 
sen alottamasta, Thor Heiien tekeniftstft ja GatslefTin ulostoi* 
mittamasta kieliopista. Hupel, joka on tut tu historian tutkijoil- 
lenkin kaatta aikaklrjansa JSordische Miscellaneen (28 vikkoa, 
vaosina 1781 — 1791) ja Neue Nordische MuceUaneen (18 
vihkoa, ruosina 1792 — 1798), oil niin papiilistn rirkansa 
toktituksessa kuin tieteellisiss&kUi toissansa ahkera ja tark- 
ka, ja toimiiti kieliopistansa toisen, varsinkin sanakirja-osassa 
paljo parannetnn painoksen. Tftmft toinen painos, printfttty 
Miitvassa v. 1818, ehkft kielentutkianossa jo kaaan sitten 
uodemmilta kieliopilta voitettn, on vielft vftltt&mftttfn&sU tar- 
peellinen sille, joka Wiron kieita tab too oppia, sen siinft Iftyty- 
rfta sanakiijan t&hden, jonka virolais-saksalainen osa tftssft 



*) Katso ptpKan kaantamisesta Sonntag'in kirjaa: Versuch einer Ge- 
schichte der lettudunwnd erthnischsen Bibel&bertetzttngen, Riga 1817. 



13 

parannetussa painoksessa on 295 tihe&ftn ladottoa sirua kahdeila 
palstoila, ja saksalais-viroiainen osa noin 350 samaniaista sivua 
vet&rfi. Hupel kuoli kaikilta kunnioitetttina, hcti t&man tydn 
pafnosta toimitettuansa, v. 1819. Hinen rironkieliset kirjoitta- 
mansa ovat: Luhhike oppetus, mis sees monned head rohhud 
teada antdkse (lybykftinen opetns, jossa moniaita by via ruo- 
boja tieU anneUan), painettu v. 1766, ja ensim&inen liftkiri-* 
kirja tftlla kid ell*, nimeltfi: Arsti-Ramat, painetto v. 1771* 
Aiussa raenneen vnosisadan Wcn&j&n valtaan jouduUuansa 
on Wiron kansa silts, saakka elftnyt syvimingss& rauhassa, joka 
selkka ei voinut muata knin by v*£ raibuttaa sen bengellisesBft- 
kin eiannossa. Tta&n todistavat sek& vasia mainitat Heft* 
tutkinnolliset ktrjat ett* raamatun viimeinkln flmautannt kft&n- 
n©s> joka varmaan olisl riel& jft&nyt maotamiksi voosikymme- 
niksi .nlostulematta, jos Ruotsin talta ell goto, jotka t&illi 
otirat melkein yhdcsttl merkityksestt, olisirat nftigsft naaktm- 
nissa pitemmlllt& kcsUneet Kirjojen m&fir& Wiron kielellft 
eneni t&llft vuosisadalla enenemist&ns& ja niiden kanssa anraita~ 
vasti sivlstyskin rabvaassa. Waan kutn enin osa Wiron kir- 
jalHsnotta tftUftkin ajalla on vaan kirkollisesta ja bengelifee&ii 
sisftHyksest* ja niin maodoin yhdenkaltainen sen kirjatlisanrien 
kanssa, mit& samoiHa ajoin meill& Suomessa toimitettUn, ei 
t&m&naikuisten ktrjojen r parastenkaan, yksltellen luettelemfsesta 
t&ss* l&ksisi mit&an hyOtyS, ja ilman sitt* l&ytyv&tkin ne Jo 
lueteltnina Jftrgenson'in iyhykftisessft Wiron kirjaiHsouden bis- 
toriassa (Verhandl. d. geiebrt. Estbn. Gesellscbafl so Dorpat 
I B. 2 ja 3 H.) etUT myds Rosenpi&hter'in toimiltarofen: Bet- 
trdge j. n. e. 20:ss& ribkossa sir. 1 — 41- Me ttirabdamme, 
viittanksia annettaamme Wiron kirjallisuuden alusta ja ensi 
osasta, selittelewftftn siii, mik& tta&n kirjoUnksen p&i~aine 
onkin, nim. saman ttrjallismiden nykyisempfft ilmiditiU 



u 



II. 

Rosenpl&nter ja h&nen aikuisensa kiijoittajat. 

Taman vaosisadan toisclla kymmehefla naeuttae Wiron 
kiijallisaadessa iraden hengen syttyran, nayttaira aiina, ettl 
kfelta tntkitaari ahkerammaisti ja tarkcmwin kiiiri ennten, ettft 
kirjaklelta vertaillaan rahvaan pnhe-kicleen ja koetaan siita 
parannella, ja etti, kirjallisouden tootteet pyydtftaan aaada 
kansallisemmaksi , jonkatahden montakin kirjaa nyt kifjoitetaan 
niioraan Wiron kielella, Saksan kleiesta lainattoja sanoja seka 
nikiktitsnttaja »Dorfisnien© ja »EJrcbspielismeii» kitketaan poig 
kfolestS ja niiden siaan asetetaan kotisyntyisia seka yleisene- 
aiasti ymmarrettavia lauseita. Kirjalllsuus laajeneekra nyt kai- 
ktile haaroille niin, etta talia vaosisadalla oh Wiron kielekfei 
ilmmttiftnut kakta vertaa enetnraan Urjoja ktfin keko sita ennen 
kifhmeella ajala* 

Ja tnika on syyna tahan kiihkoon, jota ennen ei haraita 
Wiron kieteh harvoissa harjoittajoissa? Silken oii usiampiakin 
nyiUu Ranskalaisten yteHinen vallanhHno oti sarfttt hiHityksi ja 
maaihna paSsi viimeinkin rauhaan, joka Saksalaisille oil ybtft 
kttin rapaas, silla beita oii sotija-keisarl eniniman polkenut. 
RuhUnaeten ykteise* rienteet kaikkein alamaistensa kanssa taU 
kansallista rapatftta taftfaisin pyydettaessa aynnytti Fat siihen 
astt sarvekkaii ttttsiansa vastaan seisorissa &**dyiesfa snurenn 
matt keskenaisen rakkanden ja kmrntoHakawij. >'JHy*s WenajaA 
Jtameren-inaakiintiin , joissa Saksalalsons on sivistyksena ja 
jeiden SakfeaJaiset siihen alkaan elivSt kiinteammaasa ybteydessa 
hotomasnsa kanssa kuin, »yt, tierasi Uma lempeydfch hentt, ja 
onnetointa maankyntajata rrivettM* ptiaahaM ibmiaenaja veljeha, 
hanen kieltansa tutkinnon ja harjoittamisen arvoisena. Wiela 



15 

ettemMn koln tftm* yjeiaen ja ep&rakainen tutne, korotti tafoin 
pojafi arvoa se keisari Ataketiiteri'Vaitiajaa asetute, jlrltfcletta 
kohta Ranskan sedan p&&tetty&, jonka kaatta aatalin latonpojat 
vapaftiteitlin orjuudedta, ja maaa-is&ntien s?k& virkamiesteii 
tnenetys hcidan kanssansa tehjtiia laia-alaiseksi. Ala-Oikcattea 
tuomarien train myds pappien kasfceitiin kansaa koakcvat p&yti- 
ja. mmit kirjeHnkset sen omalfea kieleUa klrj^ittaa v joka kirkko- 
kantaan oli &eU kjla- fctta kirkkokatita-koulut ; aftefettatfat* 
r^hvaan eivistysta ja eitija k*ikin puolid edeatett&Y*. Tfiuiaa 
aaeiuksen ilainen sanonia lenei kuin eUbyttara lieke n*Hert 
maakutttien lapitse, ja keisari Aleksantori, jaia UUkU& ei mainl-i 
takdaft aronten kain »siunaiua» nimelfe, asetti Wirolafsten ja 
LaUiJ&tetea syd&missa itselleits& inutetopateaati, jota ei ajaa* 
kaan kaikki fc&vittavti, voima vol . kakteftaa *). 

ifttfn tali rabraan~kielen tarkesipi turdeminen oiaan aivifer 
tyoeWe eaeaiin&i ja enemman tarpeellteeksi. Se, joka *a*i- 
radkekei ropeet tatfttarvisfca t&yU&roa&n, ofi Pernon kirkfcoherra 
Jeban Henrikki Jtosenplantet (syntynyt Lihvimnaalla v. 178&, 
kaeli 1846). H*n alkoi v. 1813 t*s«a kaupuogista totmitUa 
niit& meillakin tupnetteja: Meitr&g$ zur, genauern Kenntmto 
der ebstniscken Sprache, jtita rwteen 1832 astt, jena tam* 
toimiUfe ibtafttai, tali ales 20 rifckoa- MM »Wiron kUftoi 



*) 25 vuotta taman asetuksen julistettua kirjoitetaan sanomalehdessa 
Das Inland eraasta paikasta Kuurinmalta: 

•30:n§ pai'vanft etoktmta vietimme 25 vuotisen kntoe- ja mtiisto^Jtthrait 
pem-Qtjttudenkumtatnuiest* (Dank- into Ged&ahfaiss*F*8tder Aafliebuhg den 
LeifraigjenscJvift) Kuurmi^aaUa, jydta#U*e«etr kiiU^en fuajalaa, Jumslassa 
lepaayaa t kejsari Aleksanteri Siunattua ja hagaen korkeaia veljean$a, nv^ 
hallitsevaa Keisaria ja Herraa. Waikka tama juhla sattui arki-paivan paall© # 
ja jhuri rukiin kylvo-aikana, niin ojivat kirkot kuitenkin tayhna, ja maa- 
raiesteri sydamtsta nousi hartaat rukoiiksel ' ylos taivasta kohden. ' Kielta-' 
maltfn On fee dfatoaits, jor^a tftihi uUsi' aseeiis ori : s^aitanut ^fek§ tofotfi- 
pojite ettaifaercoate, ItanUtdon aevlan tialfr«t«^inq^4f^ifiril^6lmtti:^ 



j 



16 

tsrkemman tnntemisen arott todlstavat melkein Joka leMellft 
toiniitajan kiihkollista halna seka itse oppia ettft mnita jobdat* 
taa tontemaan Wiron Welti ja sen kirjalllsnntta. Tatl rasten 
Wytyy silnft n!fn hanen kirin mnidenkin keraamia Wiron ktelf- 
sift ronoja, sanalaskoja, arroiinksia ja tarinoita, t&ksi kieleksl 
Mrjoitettnja nykyisempU lanloja ja riittift, kaikealaisten otken- 
denk&ymis- ja v&IIMrjojen kaavoja, edeHensft tutkinnoita Wiron 
kielen kieliopissa, 24 lisaysta* Hapel'in sanakirjaan, joista use- 
ammat orat sen j&Iktmftiseen painokseen sis&lle otetnt, ja 
kertomaksia Wiron kirjalHsanden vanhemmista sek& Umoitaksia 
ja anrosteluja sen nykyisemmistft (ooUeista. 17: sal vihkossa 
(sir. 28—31) esMelee h&n maakielten (Wiron ja Latin kielen) 
opeUamista jo kymnaasioissa, ja varmaan sitft vasten rahaisli 
h&a sen jo ll:na vihkona tolmitetan virolalsen lakemiston. 
41:n& vihkona on se mettUkki tutta Ganander'in Saomalaisen 
jantalals-sadnston nndistain tehty saksankielinen kft&nntis illite- 
rate Petcrsen'flta Rffassa, joka kirja niin kaaan on ollot 
ulkomaalaisten ainoana Uhteenft tftssft asiassa. Koinka rfta 
sen, 21 vnodcn iftssi (t. 1822) knollnt, tekrja kumminkin tmfei 
Soomen kielt* ja sen asioita, todistaa er*s hftnen Rosen- 
pi&nter'Me kirjoiUama kirjansa (Beitrage, 15 rikko si v. 70), 
jonka Inkijan huvttukseksi t&h&n saomennamme. »SanaNa Rune*, 
sanoo h&n, nmerkitsee Ganander kaikkia vanhemmista ajofsta 
jftanettft suomalaisia kansanlauluja, Mutta n&m&, olkooipa vaik- 
ka kainka vanhat, ovat Saomaiaisiila pysyneet pohtaampfna 
ja sekatouattomampina knin meidftn" Wiroiaisilla. Saomalaiaen 
mainitsee ja laulaa lauluissansa ranhoja jnnialiansa, Wirolalnen 
% on jumalansa kaikki unhottanut, ja jos h&n toisinaan tekeekin 
ep&nskoisen ahrin mets&ssft, uhraa h&n tnnteraattoraalle ep&- 
jumalalle, jonka h&n vaan voipi n!mitt&& yleiselj& nimella\ 
Mist* take t&m& merkillinen eroitas nftissa kahdessa, mauten 
niin yhdenkisessa kansassa? Airan luonnolliaesU siiU, etti 



17 

Snomalaisllla oli keino, Jolla muinaisuotensa a&IIyttlv&t, nlm. 
roDO-klrjaimet (rtiotaiksi: runa, runor), jotka he sairat Skatt- 
dinarilaisilta. Kuva-kirjoituksia oli heilla saureihin pj&llettyj*, 
Jotka oli vat nhri-pappien haostassa, ja joita namft uhratessa 
ja taikaa tehdessiinsa kayttivat pyhin* rftlikappaleina. Nila 
mahdettiin naissa sauvoissa lyh jk&isill& maistntuMIia ja ku viUa 
laobtkin sallytetta*, joita jftlkeentnlevat sitten sftilytyskeinon 
vieraskielisen nimen mnkaan rupesivat runeikei katsnmaan.» — 
Palatakacmme takaisin Rosenplanter'in toimitaksiin, on koko 
19 :s vihko erin&inen kirjoitu9: Leber die Grund- und Ur~ 
spraehe der Bhsten, und die Mittel zu emer aUgemeiuen 
ehstnischen Sehriftepracke zu gelangen, Lajasen kirkkoherran 
Henrikki von Jamnatin tekemft, joka kirjoUus, vaikka sonrelia 
opilla ja taidoUa ktrjoUettu, ei ole merkillinen maun vuoksi 
kttin sen, etta Lihrinniaan ensira&iset asokkaat, ne njt jo 
melkein v&hiin kadonneet LUbi- eli Liivildiset, joidea peri* 
jaaresta oppineilla on niin paljo ollot arrelemiata, monen- 
kaMaiaitta eairoerkilla kielestft t&ss& kirjoituksesa enai kerran 
todtetetaan paktaiksi WirolalsikaL TekijA crehtyy vaan siinft, 
ett& p&ilU&& Lfiril&isten kieltft Wiron Melon ftittksf, jotei sitfc 
kaiteokaan ei voi tehdi, sill* nifomnodoin tutiei Saonikin Lilvlo 
kielen tjttareksL Pikemnin niyttftft tta& kieli oleran erfta 
vanhenpi mnrre Wiron kfelestt elikkft sen kaksois-sisar, joaia 
asiasta saanemme kohta tiyden selr&n, kuin roaanmiehemme 
akateemikko Sjogren saattaa ne perinpohjafset tutkinnot ja laveat 
sanakettelot ihni, jotka h&nen tistft kieiest* tiedamme ker&n- 
neen sen jaannOksii (utkicssaan matkoHlansa vuostoa 1846 ja 
1852*). Sama Jannao, joka on kysymyksessa olevan kirjoi- 



') Surkealla miclelia tftytyy klrjoiltajan myGhemmin muistuttaa, etta 
tama toivo ei toteutunut, kuin kuolema 18 p. tammik. 1855 sammutti sort 
jalon hengon, joka t&ssfi tydssa ahkerottai viela muutamia hetkia enneii. 
laaltft eroamistansa. gjttgren-vainajan Uibinkielfeia kftsi kirjoitaksia *i 

S«ond. 2 



18 

triksen tekljl, on royta Hiras maarakyaan slrislftjft, ja yll*. 
pitift rtelftkin nerolla sit* kunlaisata rahvaan-koulna, jonka kan 
on perostannt seorakuntaansa ja josta Sqomeksikin Idytj kerto- 
nms majisteri Tikkastlta, nimelift: Pitajdnkoulu Lajtisitsa. 
T&mftn koolunsa tarpeeksi on Jannau kirjoittaaut mmttamia 
Tironkiflisi&kin kirjoja. 

Rosenpl&nter'in »ap«ikin» kirjoittaneista miekistft orat 
Arnold Fr. XnUpfer (syntjnyt r. 1777, knoli 1843) ja Jokan 
Fr. Heller (syntynjt r. 1786, kooli 1849) Wlron Helen terft- 
rimmifi tntkijoita ja erinomaiseila kunnioitaksella nimitettftr&t. 
EdelHnen, pitk&n ikftns& l&p! Wiroiatsnnden kartainnnia yst&vift, 
ker&si yftsym&ttdm&sti kansan sonata sekft lauloja etti satoja, 
sananlaskoja ja laoselta, sanalla sanoen kaikkea, mistft vaan 
jotakin hy6ty& oli sanakirjalle ja kleliopllle. NSin ovat Nens'in 
toimittamista Wiron kansan laalufsta pnolet Knfipffer'in kokoa- 
mia; ja niin ovat paraimmat lisftykset Hupelin sanakirjaan 
Rosenpl&nter'in pnkeena olevissa »avnissa» k&nen julkasemansa. 
Hftneo paras kieliopillinen kirjoituksensa: Veber die Bildung 
und AbMtung der Porter in der eheinischen Sprache lflytyy 
myds ftftissft (vihkoissa 3 ja 8) ja on oikea aarre, josta niin 
Wiron knin Suomenkin kieien tutkijat voivat paljo kultaa kalvaa 
ja m* tekdessinsa harvoin pettyy&t knonaa koltana pitftmft&n. 
Aktens, Wiron Helen nykyisin tntHja, ei ole ymm&rtftnyt tatft 
aarretta tykjent&ft, jonka t&hden tama kieien sirist&miselle niin 
t&rkeft HeBopin osa onkin hftoen teoksessansa yktft vaillinaioen 
kuin meid&n euoroalaisissaki* kfelioppfloissamme. Ja vaikka hftnen 
sanotaan monta riittaosta ty*ssftns& saaneen Knftpffer'iltft, ei h&n 
anna t&ntftn Helen-totHnnolle mit&ftn arroa, perostaen kovan 



kuitenkaan millaan tavalla pitaisi jatettaa ulostoimittamatta , joka tapahtunee, 
elT ei Castrtn'imme kieliopillisten perujen ahkera ja taitava toimittaja Herra 
Akateemikko Schiefoer niihin ruvenne katta puuitamaan. 



19 

tnomionsa Kniipfer'in keikommalle kieUepUUeelle WrjoitokseBei 
Btmerkungen iiber die Declinations- und Casusfortnen der 
Ek*tm*ch*u Sprache, Reval 1817. Se knmmallinen seikk* 
Seamen kieltes*, ettt mikfc-polvi ja wiUi-palvi vaivat oil* la^h 
seessa niin hjvin paa-sanaoa (sabjekt) kuin kohtaaraapaki* 
(objekt), j* etta taas minka-poM rastaa seka itseins& ettt 
maiden kielten akkasatirusta, on Wiron kieleutatkijeille tehnyt 
monta levotointa hetkea ja saatUmH monta mnaten raukallista 
tniest* toinen toisensa kanssa takka-nuottaisille. Wanhempat 
kieliopia-kirjoittajat j&ttir&t tawaji niiokoin post* muutakin 
aslaa tarkenmin tatkimalU. Wast* Kniipfer oil ei>8i**inen, 
joka ikfcan mainitussa kirjasessansa otii sen likemmi^la ka|^V- 
laksensa ja p&fttti, Strahlnianti'ia silloin ouden suomalaisen kie- 
liopin ronkaan, etta nimitys-aanojen poIvUtelu naissa kielissa 
on kaktalainen, mddrdtty ja mddrddmtitdin, jeoka eroituksen 
h&n Wiron kielearf loqji ajeren s]J$ tuntwamwan, kafn eiina 
monikolla on kaksi polvitus-nmotoa, yksi tujteva jksiktip, toinen 
monikon mita-polvesta. Maarattyyn polrittelaan luki kin yksi- 
kdssa mika- ja minkfr-polren, joista jilkimainen merjdtsee maa- 
ratty a koktaamatakin (best»mdt objekt), jota vastaan mMrU- 
mjUtdmftU* polrftteloUa yksikflasa on taas omitninep pofrensa 
OaeUUa mtta-pelvi), joka vastaa muiden kielien aefcji nominat, 
ettit akkusativosta* Mont polret yksikftsaft ovat kummallakln 
maodolla ykteiset, pott* monikossa ovat ne ugeampasta Wfrpi) 
sanasta samoiten kahtalaiaet, mWr4tyt ja mftirft&qi&tlOniat, nijp- 
knio e*iro. sanasta: pblpi, ntfMWttyss* polritteliwa: p&vtffe, 
poivist, polni*> mfttr&&in&tt$jniss&: polpefalle, polv?fo*t, pol- 
vedts. T*m|n edesaseteksen olempe t^fteet ei Koflpffer'in 
omasta kirjaat*, jota mciHa Ota kjrjoiUapssaroro* ei ollot ka 
sill*, faap Fahlwiajin'in polrittelu-opio j$ltee* (VerkantfL A. 
gel. E. Gesellschafl I: 3), joka kirjoittaja oli Knttpffer'in op- 
pilas ja kummankin ajatns Ussil asiassa on aivao ykdenlaioen. 



20 

— Wiel* omitttisentpi ja ter&v&mpi oil se keino, joten Heller 
Rosenpl&nter'in »apnjen» 15:ss& vihkossa, kirjoitaksessa: Ver- 
such Uber das Weeen find den Gebrauck der ehstniechen 
Casen, besonders dee sogenannten Nominative, Genitive und 
Accusative koetteli selitt&ft lata vaikeata asiaa. Han p&ittt 
nim., etU nimitettyj* muiden kielien polvia ei Idydy Wiron 
kielessft ensinkft&n, ja etta jokainen t&m&n Helen sana on jo 
synty&nsa ik&skuin kolmthaarainen, nim. mikft-, minka- ja mitft- 
polvissa, jotka jokainen ovat yhtft Hsenaiset (efka yksi tofscsia 
johdettu), mntta voivat, site mydten koin pake kussaUn koh- 
den on joko aivan varma, puolekei varma elf ei ollen- 
kaan varma, olia maiden kielien nominativnksen, genitivnksen 
ja akkosativuksen siassa, eiv&tk* itsessft&n nerkitse munta 
knin siU, mitft mnissa kielissft artikeVilld toinitetaan. Sen* 
tihden antaa k&n n&ille eri sanan*baaroille (eii polven-tapaf- 
sillc) nfmiksi Definitive, Relativue, Indefinitivus, jotka nimet 
k&nU searannot Ahrens ynna hftnen ajatnstensa kanssa ottl 
kfelioppiinsa. 

Suomalaisen kteliopia tanttja nakee jo ilmankin meid&n 
osottamatta, roika se on, joka nim& tntkijat titamdisille har- 
hateille saattoh Se seikka, etU minka polvi ja viel&pS mik*- 
polvikh Suomen kielissa' ynna • mitft-polven kanssa kaytetiiti 
kobtaama-polvena (objektskasns) , kuin myds se viefe ibmeel- 
Itsempl, ett* mitft-polvi usiastikin oh pa&sanana, sckasivat nfti- 
den mlesten latinan kieliopista perftyt lunlot siitft, niltft pol- 
veksi katsntaan, ja viehftttf hefdat sitft itsest*ns& selva& asiaa 
keastfflbilla jnohaUelemilla sotkemaaa. Esimerkkift baetiKa 
kanempaa koin tarrls oils! oltot, sill* heille byvfn totttssa 
Wenftj&n klelessft ovat mikft- ja minkft-polvl yhdessft osassa 
sanoja aivan ybdellft iavalla knin Wiron ja Soomen kielissft, 
raiJIoin toinen milloin toinen, kobtaaman polvena, vaikka Went* 
jto kleledsft on tavaksi tulhit t&ra&n viimeisen kntsuminen akka- 



21 

satlvakseksi, jota mydtco siin* sfcaotaan: akknsativns on yk- 
dentainen miki- eli minka polven kanssa. 1HK&- polven omitninen 
k&ytttoinen Soomen kieliss* p&a-sanan siassakin taas on by- 
Tin yksinkertainen asia ja nieid&n kieliopissamme jo tyydytti- 
viisesti selitetty. Waan kuin Wiron kielen tutkljat elvftt ole 
jaksaneet oppia Ruotsin kieltft, jolla meidftn paraimmat kielt- 
opft ovat kirjoitetnt, on meid&n kiellopHllnen edestymisenime 
jifinytkin heiffle tuntemattomaksi eli tnllot v&irin ymntftrretyksi, 
ja StraMmann'in Saksan kieleksl klrjoitcttn kehno kielioppi, 
Wirolaisten ainoa l&hde Soomen kielentntkinnossa, on beHIc 
tehnyt kaiken ttman pg&nraivan — tyhjista. Sill* Kniipffer'in- 
kin ja F&hlmann'in pftUdsta, ett& monikon kahtalaisilla pol- 
rUtclu-p&&tteill& Wiron kielessft olisi eri merkitykset, yksillft 
nlinkuisuttu mft&r&tty, toisiHit m&frriiin&tflin, sanovat toiset tat* 
kffat tyhjiksi lunlokai, vilttaen mainittua kahtalaisuritta vaan 
mnrteelHscksi erilaisnndeksi. Ja t&min sanojat niyttftr&tkin 
olevan oikeassa, koska Snomenkin kieless* yksi raurre kayttit 
monikon minkft-polressa maotoa: heeoisten, kielten, kdUen % 
joka johdctaan yksikftn ml Ui-poi vesta, ja toinen taas maotoa: 
hevoisien, kielien, kdsien, jobtava monikon niitt-polvesfa, II- 
man ett& tftiden muotojen merkityksessft olisi mit&kflan eroi- 
tosta. Laase-opille (syntax) oli n&iden tntkijolden harfcaile* 
misesta, knin myds A. Hollmanriin samaa asiata selitt&v&sti 
kirjoitoksesta: Bemerkungen iiber den Nominativ, Gent tip 
und Accusativ im Ehstnischen (Verhandl. d. gelehrt. E. Gesell- 
scbaft, II: 2), kuitenkin paljo hydtyft, siHft Tftitellessft knmpi- 
kin puoloe saattoi monta esimerkkift rahvaan-kieiest* ilmi, ja 
vastainen Wiron kieien totkija on t&st* kittt&vft nHn Kattpf- 
fort* kuin Heller'i&kin. Wlelft snaremman kiitoksen ansaitsee 
kieliopin bistoriassa KnOpffer edelltoainitun sananjohto-oppinsa 
edestft, ja Heller slit*, etl* h&n Wirossa oli ensim&inen, joka 
ilmoilti sen jo meiHikin bavaiiun asian, etlft Sneraen kleliss* 



22 

d Idydy maiden Melton vaikuttamattnnia lausukasta (vcrbam 
pasgfram), vian ettft with kiellopfssa tftksi kotsutaan, on raan 
activum impersonate. Heller'in sehrftt ja perinpohjaiset to- 
distakset Ulle p&fttteelle l0ytyr&t birfassa: Verhandiangen der 
gelebrt. B. Gesollschaft, II: i. Hanen kirjoituksistaasa Wiron 
fefelell& aaamme jftlemp&nft mainita; h&nen suuret sanakiijalliset 
kokoclraanaa on Wiron Kirjallisuuden Senra Tartoaaa saanut 
b&nen kuoltuansa. Samalle Senralle oli Knttpffierkin elftessian 
Inrannni korkea-arvoiset aanakokouksensa, raan Senna tekeiUft 
olevatle sanakirjalie sunrimmaksi rahingoksi ei se ole niR& 
Tiela* perillisten kaaistft saanut. Mnasta Knilpffer'in vaikutnk- 
sesta Wiron kielen eteen olkoon vielft sanattn, etta k&n rl- 
ronsi Angsbvrglu nskontannnstuksen siiben Tarton Yliopistoa* 
v. 1830 ulosaatamaan TetraglottUn ; h&n on my $8 anden viron- 
bielisen k&sikhjan kaantaja, ja vnoden 1835 painokaen pipli- 
&8t& Oft b&n melkein airan yksinftns& uudesta lapikatsonut ja 
painattanut. 

Jos taas, nSin pitk&Ha syrj&ttn poikettuamme, pataanme 
takaisin matkamme p*&-jnoneen Rosenplinter'in »apuibin», niin 
oral niibfn kirjoittaneista miehistil edeitensft nraifltottarat kohn* 
Kurensaarelaista (Oselin saareita*): v. Frey, n. Willmann ja 
r. Luee. Koska niiden miesten vironkieliset kirjohelmat osifcsi 
ovat korkeaata arrosta ja rahras nikft viei&kin krkee suorella 
b&lulla, iahdomme keitfi tassa muiateHa kaiaUa ertttain. 

Pietari Henrikbi v. Frey (ayntynyi v. 1757, kneli?) on 
n&ibin apuibia Urjtfittannt monenlaisia Wiron kieHa ja kfijai- 
lisuutta kostaria arrofitelemirfa ja muistutuksia, maita parbaaa- 
lansa on bin ranoiHja. Hanen, »apujen» 2:ssa vifakossa, ldy- 
tyr* kirjoHttkaensa: Veber die esthniscke Poerie, kuin myd* 



*) TSta kotsutaan myos vaan Saaremiaaksi. Dago on Wiroksi Hium- 
eli Hiiemaori, Moon IHfoosattri, Rund Rumsaari, Nargen eli Nargo Noi-wari. 



23 

sen Jatko 4:s«a rihkossa: Ueoer die iiekerigeu Fersundigum- 
gen wider die Regeln der Pbesie in der eethmeehen Sprache 
ralittarat katkeroudeila, kuinka yirtten UkijAt ovat tamankin 
Helen runollisuuden peritti turmelleet, ja oseittaa taitavastl 
seka heidan vikansa etia raiten rastaisten runoilijftiden on naita 
erhetyksia valtettava. Se rilto, joka meid&n kielessa viela on 
ratkasematoin: korollenko val arrolle {akseat'ille rai qvaati- 
let'ille) nykyiseinpi runo on rakenneUaro, ei najta Wiron kir- 
jaUisondessa koskaan tehneen siU knotta ja vaikenita, joka 
slita nieilla on ollut ja on vielakin, ja tfcinin kiekn paraimniat 
runoilijat orat — oikeinko va&rinke, sita an askalla paattaa, — 
perustaneet runonsa korolle. Niin tekee Frey'kUt runoelniis- 
sansa. Naita Idytyy »apnjen» 3ttsa ja 5:saa vihkessa, mntia 
8it& paitse ja ennen toimitti han jo 1793 painosta rahvan Ian- 
lokokouksen, nimelift: Ued wmmoUUwd laulud (naeia hengel- 
lisia virsia), joka kirja oli niin mielninen oifciraasta, etta koko 
painos niyoliin parissa rnodcssa loppnun. Tekko tata kirjaa 
on uudesta painettu, sita en tunne, niinkuia en mytiakaan vol 
sanoa, tokko siina ldytyria rirsia enenmaUa tahi raiiemmalta 
on Wiron uusiin virsikirjoibin oiettu eH eL Jfaytteefcsi otammo 
Uh&n Frey'in runonlaman immeid&n rukeukeen. 

Jesnsse palwe. 

Issa! kedda Jesus andis timda, 
Kedda meel siin htiab ussaga; 
Issa! kedda taewad ei silt ttmast 
Egga sinno latest l&hkuta: 
Wagga kitod olgo so supr niiumi! 
Sinno elte sago knmmardad! 
An soli' andkem otnmas ihhus psbkast 
Norelt kunni same lakkumid! 



24 

So riik tulgo! Riik, his rabho sees on, 
Ja mis siggib annus t, tarkussest; 
Riik, mis Jesus Kristus isse seadnod, 
Mis teeb walmis taewaks innimest. 
So meel sttndko racitist siin jo Ma peal 
Ni koi pdhhaist selge taewa sees; 
Oigus, todde saatko keiki kaima 
Oise ni koi Englid sinno ees! 
Anna, kes sa head ikka jagg-ad, 
Sedda, mis meil' nalga keelda taib; 
Egga meie knlda suit ei pallu, 
Anna nieile rahho, anna leib! 
Eui siin digc tee pea J I eksi lame. 
Andeks, Issa, anna meie siittd; 
Rdmuks ka meil' olgo andeks anda 
Neile, kennel meie wasto siitid! 
Aita meit ni ial kui pat kinsab, 
Kui, mis hea, woitleb kurjaga; 
Lasse meid so taewa pole wata, 
Kui on hinge wdrguks ilma-ma! 
Ni meid peasta lahti keigest kurjast, 
Mis siin meelt ja stiddant ahwerdab! 
Kill siis hinge wallo meitist kaub, 
Eui ka ihho peale hadda saab. 
Sinno p&rralt keik on: riik ja w&ggl, 
Issand! sinno an jtt&b lOpmatta. 
Taewad keik on sinno auu kiiljad, 
Ja so Tempel ei se otsa saa. 

Waikka tam&n kaannOksen kielessa on useampia rikoja ja 
alkaperaisen rukouksen jksinkertainen lyhyk&isyys on muntamin 
paikoin liian pitk&ksi venihtanyt, on se kuitenkin paljoa rnnol- 



25 

llsempi ja belpompi lukea train entisten virsikirjojen kelrotto- 
mat sepnstukset. Se muistainattomnus, ettft tekij& antaa Wa- 
pahtajan mainita itse&nsft omassa rukonksessansa, on b&nelle 
anteeksi annettara, silla hartaadessa on h&nen onta syd&mensft 
rukonksessa pnbanut eik& sen ensimiist* rokoilijata muistannt, 
joka rika, rukonksen nyt ihmisteH snassa ollcn, ei haittaa- 
kaan ybtfi&n. Airan palidas kielen pnoiesta ei oie seuraava- 
kaan b&nen kadnnOksensft tiellert'in koaiuisasta tarinasta: Da* 
Land der Hinkenden, ?aan saakoon koitenkin vieli sian tissJL 

Jo amnio oii ka iiks ma, 
Ens leida polnud ainust ka, 
Kes miite lonkas, kui ta astus, 
Ehk kennell knnldi selge wastos; 
Waid sedda pell feftnnaks weel. 
Uks wodras n&ggi sedda seal, 
Ja mOtles: wOttad sa siin k&ia, knllaks imme! 
Kes sest ei holiks, kill se on ka pimme! 
Jalg jallalt bakkas ta nflfld ubkest astnma. 
Keik wdtsid temma pe&ie watada, 
Ja aaerdes takkistasid nemmad lonkades: 
Ep olle terwe jallaga se mees! 

NflOd wodras arwas Oignsseks, 
Et naernle ta naero wasto teeks. 
Kfll teitel, btidis ta, ja mitte minno polest 
Jalg tnlleb arstida, ja sedda keigest hoi est; 
Ei minna mitte, teie lonkate. 
Nttfld karjus keik: enn&! enn&! 
Se mees ei sokkuta! oh sedda b&bbll 
Ja lahti olli naer nttfid keige koodo iftbbi. 



26 

Pat armaaks lftib, mis wiUotad 
Ja lapsest sadik dppetad. 
Siis wagga maido wdttab keelda 
Ja sinnul', et sa pattos, dolda. 
Bbk lemma jamsib, mOiled sa; 
Seat et ta polle ai kui ma. 

Sooueksi kuuluisi t&mft tarina saoa sanalta n&in: &Jo am* 
moin (kauan sitten) oli yksi maa, kossa ei yht&kft&a ottut 
ldytaa, joka ei liikannnt, kuin h&n astui, elikka kelta knoltna 
selkea vastans; mntta siti (liikkaamista) pideitiin kanniina 
viela. Yksi vieras nftki sea siella ja mieUeli: (kuin) sina alat 
siina kayda (kylla i lime I), niia sekea on se, ken siiti ei haoli 
(ja ei sinun tavailasi rnpea astamaan)! Jalka jalalta alkoi bin 
nyt ylpeasti astua. Kaikki atkoivat katsoa haaea piillensi, 
ja naaraea ja liikaten viittir&t nama: eip'ote terre-jalkainen 
too mies! Nyt arvasi vieras oikeaksi, etta kin tekasi naurun 
naurna vastaan. Kylla teiUa, huusi kin, ja ei saiakaan mi- 
nulla, jalka tulee l&ikita, ja se kaikella haolella; en mini, 
vaan te liikkaatte. Nyt kUjasirat kaikki: katso, katso! se 
mies ei liikkaa (?), oh sit* hapeaa! ja irti oli ay* nauru koko 
kokooksessa. — Paha tulee rakkaaksi, joka on levinnyt ja 
lapsesta saati opittu. Sitten ymm&rtava tnrhaan rupeaa kielti- 
m&in ja sinulle sanomaan, etta *4na riaUiaeii olet Ekka h&n 
narrikoinee, miettelet sin a, kuin ei kin ole mifikain mina.» — 
Paitee naita kasialcja toimitti t&m& kirjanUkija ensimaisen 
luvunlasku-opin Wirolaisille, nimelti Arropiddamisse ehk at- 
vamisse-kunsl, Tartossa 1806, ja erankettstain makaan tehdyn 
larean kertomaksen Wapahtajan maaSfsesta elftrnftsti, nimella : 
Jesusse Kristusse sundinud a*jad. Tart. 1810, joist* edelliati 
sanotaan vaillmaiseksi, raan j&lkim&inen sita vastaaa kauluu ole- 
van hyvin hyv&,ja onkin kerraa vaiko kahdesti uudesta painetta. 



27 

Retrikki Wilhelttti v. WiUmann (syntynyt v. 1746, knoll 
1819) ci iosin ole Rosenplanter'in apufhin madia kiijoittanvt 
kain (3:een vihkoon) lyhykftisen kirjan ystavfcHensa Lnce'lle, 
jossa kftn vaiittaa kastantajansa, painaessaan koJntatta painosta 
hanen jntuistansa, vaarilla korjanksilla turmelleen koko kirjan. 
Ja juuri tamft kirja, jota Wiron kirjallisuuden bistorioitsijat 
eivat koskaan voi mainitsematta jattaa, saattaakin meidat bafct* 
tfissa moistelemaan. Sen nimi on: Juttudja Moistatussed kui 
ka manned oppetussed mafa piddamise parrast, mis Eetstima- 
Rahwa heaks on ullespannud j. n. e., Tallinnassa 1782. Sett 
p&i-sisallys on 90 satua ja kertomasta, joista enimm&t ovat 
nika kaikissa Eoropan kirjallisauksissa rakastettuja el&in-tari* 
noita, jolta Snomen kielella ei viela lOydy kain Y&bftinen osa. 
Kankin sadnn ja kertomaksen perSsta tulee aina kertomus- 
aineefi »6ppetu«» ihmisen elannolle, joka aseimmiten on sovi- 
te*ta Wirolaisen senaikoiseen raskaasen tilaan, ja tfiman tub- 
den ef aina olekaan muille sopiva. Niin kertoo b&n esim, 5:ssa 
jutnssa, ett& jalopeura, mets&n kaaiagas, kerran kntsui karhttn, 
soden ja rcvon vieraiksi. Yhdess& talleista vieraista Iftkftt 
karfaa vanhaotensa ja nraon arvolsmrteasa paolesta ensin si- 
saHe knninkaan hiokse; toiset j&irat orcn taskae. Kuninga* 
otti karhnn hyvasti vastaan ja kjsyi: »onko majassani <kaikkt 
sinnlle mielecn?i> Karhn vastasi: »kaikki oltsi muoten hyv&, 
moUa on vaan birmoisen ilkeft baju kaoneessamie; elkd leitt 
h&fetft semmoisessa hajassa el6mi*en?» Jalopeara strata! bar- 
baa borraHe, ettft t&m& lensi raaahan, ja sanoi: »«tska)latko 
sina, heittio, onraa kuningasiasi pilkata!» ja Idi kartran kaoli- 
jaksi. Nyt I&ksi sosi sisaitn, arrellen viisaampi ollaksenfca, 
mntta repo ja4 vida odottelemaan, mita tapahtutei. SadeaHa 
otti jalopeara hyv&sti vastaan ja kysyi hanelta saman kysy- 
myksen, jonka karhoKakin. Saden sHmftt pyfcrivAt palreaa, ja 
hta vastasi: »©h, armollhien herra, mfk& saMtien ja kyv* hajo 



28 

teldan majassanne on, Ikft&n kahi ruosojen ja maiden kakkals- 
ten taoksn!* Jalopeora vetist h&atit korralle, sanoen: »sini vie- 
kastelija, pitt&kd sinun valhetella minvn edessani, sill& tass* 
•a by via ilkeft katka huoaeessaah, ja repi soden kuolfjaksi. 
Nyt tali viimeia repo kaaiarreliea kaaiakaaa eteen, joka kysyi 
ttltAkin, tokko kaikki oli banea mieltaasa my 6 ten. Repo, vii- 
aaampi koia toiset, vastasi: »kuin mikft kaaiakaaa arietta myd- 
tea on, aiia oa se aiiaaakia mieltani myoten.» — »Motta mi* 
kas baja tass& on?» kysyi. jalopeora. Repo vastasi: »armolli- 
nea kaaiagas, elkSa paako pahaksi, etta siibea en voi mititaa 
rastata, sill& t&n& aamuna oli kotoa tullessani niin paksa sumu, 
ett& nenani k&vi takkeuksiin.n Naurabtaen saaoi jalopeura: 
•siaft ymmarrat riisaasti ja knnaiallisesti pnhua, istu maahan 
ja syd!» — Tam&n kertomuksen opetaksessa kiittaa nyt tekiji 
re von viisasta kaytosta, ja kehoittaa ibmiseakia suurtea kaassa 
ybdessa ollessaaa aiia tebema&a, eika kaikkea olos »lopisemaaa». 
Hatta eikdh&n karbun suora rastua komminkaaa olisi otolli- 
sempi siveyden-opille, vaikka siita handle itsellensa ei hyvafc 
libtenyt? 

Juttujea per&sU seuraavat Willmann'in kirjassa amoista- 
tassedo s. o. arvoitokset, joita on 125, ja jotka nayttavat 
olevan rabraan suosta otettuja. Niidea nierkitys-sana loytyy 
aiaa kaakJa arvoituksea alia alaspain paiaettana. Naiden j&- 
lesti tnlee aopetos, kuinka kaikki maarahvas voipi iloian suu- 
retta vairatta mebilais-pesia pitaa ja sen bautta rikkaaksi talla, 
kysymyksissa ja vastauksissa selitetty», joka opetus lienee 
sita tarkempi ja hiotettavampi, kuin tekijft samasta aineesta on 
Saksankia kielella kirjoittanat erityisen kirjan, ja lienee ollnt, 
niinkuin useammat hancn virkavclians& Wirossa ja Inkerinmaalla 
riela nytkin ovat, ahkera ja onnellinen mebil&isten boitaja. Sao- 
men kieleea roisivat sanakirjan-tckijat tasta opetokesesta muut- 
tea ne mehllaJs-hoitoa koskevat sanat, joita se puuttnu, sill* 



29 

Wiron kielessa nayttaft naita sanoja alkuperaisesti olevan caenv* 
m&n kuin Suomessa. Wiimeiseksi Iflytyy tassa kirjassa »ope~ 
tus, kainka maarahvaan pitaa elavansa hoitaa, ettft ne ei tule 
kipeaksio, j. n. e. Waikka kirjan kieli ei ole airan pubdas 
semmoisista saksalaisonksista kuin: se pimme (saksaksi: Der 
blinde), se leitud rahha-auk (der gefondene jScbatz) , kaks 
koerad,}. m., juoksee kertomos ylipa&taan keveasti ja rahraaa 
kielen mnkaan, ja Innlisinpa monen nykyisemmaiikin kirjoitta- 
jan Willmann'in kirjoista oppivan lyhyytti ja selvyyttft. Scka 
tama etta kirjan viehattava ja opettava sisallys saattoivat rah* 
yaan siihen niin rakastamaan, etta sita, niiukuin jo cdell&mai- 
nitsimme, painettiin kolme painosta, riimeinen y. 1804, ja 
siinakin vanbassa ja mnstnneessa mnodossa, jossa se oyt 
kalkee rabvaan seassa, viela luetaan lialukkaasti ja hyfidyk- 
sensa. Nain mieluinen ei ollut banen Ellamisse Juhhataja, 
Tallinnassa 1793, silla siita emtne tied* Idytyran kuin tama* 
ybden painoksen. -Tassa kirjassa bin koetteli antaa rahraalle 
opetnksia, kainka ihmisen kaikissa elatnan tiloissa tulee kayt- 
taa itseansa, ja perustaa opetuksensa raamatnn vakaville Ian- 
settle. Merkillista on, etta kuin tekija 3:ssa lorussa uscampia 
kymmenia slrnja lapitsensa kiinnyttaa lukijan mieieen kaalfari- 
snotta, uskollisantta, ahkeroutta, valppautta ja multa alamais- 
Icn ja palkollisten omaisnnksia, ei hanella leivan-isannillc ja 
perbeen-vanbemmille ole sanomista kuin vajoota kaksi sivna 
(92 — 93), joka seikka enemraan koin mikaan nrao todistaa Wi- 
rolals-mkan senaikoista sorkeata tilaa. 

Kolmas naista Knrensaarelaisista, Luddi Ludse, joten 
bin Wiroksi kutsnu itse&nsa, eli Joban Wilhelmi Lutviki ». 
Lmce, syntyl, niinkuin Recke'n ja Napiersky'n toimittamassa: 
Aligem. Schriftsteller- und Gelcbrten-Lexikon, 3 osan 112 
siralla lOytyy kerrottnna (varmaan hanelta Uselt&an), v. 1756 
kaksi kuokaotta ennen aikojansa eika ollut siUoia kuin kuuUa 



30 

tuumaa pitkal Tist* pleooisesta mieben-taimesta kasvof km- 
minkin hyv* ja ahkera kirjoittaja Wirolaisille. Rosenpl&nter'in 
»apnihin», jotka nieillft tlssa ovat Umftnaikoisten kirjoittajoiden 
yhteisena kapo-siteenft, kirjoitti httn kaksi lisaysta Hopelin 
sanakirjaan (l:ssa ja i0:«sa vihkossa), vaan ilnan sitt& l&jtjj 
hiuelt& naiden toimitnsten nseammassa vihkossa kaikenlaisia 
Wirolaisnutta edest&vift ja selittavia mietelmia. 4:ss& vihkossa 
(v. 1815) esittelee bin Wirolaisen Kirjallisouden Seuran asetta- 
mista, jonkalainen Senra, enimmiksi osaksi hanen ja edella- 
maJaitan Frej in toimesta, saikin v. 1817 aikaan Saarenroaan 
linnassa (Arensburg'in kaopungissa Kurensaarella). Waan sen 
vaikuttikset eivat vastanneet perustajien toivoja, ja jouduttu- 
ansa saar&ojen sek& maiden ker&nn&isyys-jaorujen l&hettamiseiie 
valikappeleeksi on tama seara nokkonut kooieman uneen j&lesU 
v. 1842, jolloin sita n&emme viiraeisen kerran mainittavaa 
sanomalehdessa »Das Inlands, mutta sen olo-lupa, postivapaus 
ja muut oikeudet kuuluvat vielakin olevan voimassa. — Lnce'n 
paras ja h&nen nimensa rakastetuksi saaitannt teos on Sarema 
Jutto-ramat, joia edellinen osa painettiin Hiiivassa v. 1807, 
j&Ikim&inen Pernossa 1812, ja molemmat uudestansa R&&veUss& 
1843. T&m&n kirjan sisallys ja larkoitus on, samoin faun 
Willmann'inkin »Juttujen ja Ofoistatustena, seka huvitus etta 
hj6ty. 41 kertomnksessa, joista useammat ovat vaan mouta- 
teia sivuja pitk&t, osoittaa h&n taitavasti Wirolaisen viat ja 
puutteet kaikikta puolin, ja kehoittaa h&nen niin ja niin paranta- 
maan sa&dyllisen tilansa, lasten kasvatnksensa, maanviljelyk- 
eensft, asuotonsa, sanalla sanoen, kaiken sek& hengelHseti ettt 
ruamUHisen olonsa. Ja neuvojansa ei h&n anna sill* rdyke&Jl* 
tavalla ilmi, jolla niinkutsutuissa »hengellisiss&» Urjoissa eaim- 
miten saarnataan ja rahvasta kaiken sjnnfn tekij&ksi, kaJktfa 
llkeyden rakastajaksi, s&tit&&n. Xeuvojen terveellisen teraksen 
mi Lace katkenyt kukkais-vihkosiin, ne eiv&t nayta tnlevlui 



31 

•tioraan tekfjftlta, vaan ilmautnvat tteen kertomnksen tapank- 
sessa ell l&fatev&t sen jasenten keskastuksesta. Mita Kkkinft!- 
sempikin Inkija tekljftst& selvfeti n&kee, on hanen Ifimmin 
hyv&tahtoisaatcnsa ja syd&mellinen rakkaatcnsa nift& kohtaan, 
jolilc klrja on kirjoitettu. Pankaamme tahan vielft lisftksi, ett& 
tekijan monenkaitaiset elftm&n-vaiheet — ban oli nim. papplna 
lli&k&rina, apteekkarina, tnomarina ja viimein koalajen kaitsijana 
— paattoivat hanellc selvan ja lavean ihiuis-Iuonteen tantemir 
sen, etik kertomasten Jyrit, Martlt ja Elsat ajattelevat ja 
liikknrat, kutn mj6s nilden »kdrtsit» (ronvit), »mdisaU (bevit) 
ja kyl&t ovat kovatat ihan luonnon j&lkeen, elikkft semmoisina 
kain ne tavataan Wiron ja Saaremnaalla, jolta jalkimftiselta 
teHjft nseasti kertoo ahran todenperaisfaWn, kaikille tuttuja 
tapanksia, pankaamme taban viel* lisftksi, ett& kieli on pnbdasta, 
kerytta ja vilkasta, — niin arvaa jokainen, koinka rakastcttn 
ttnl kJrja on »maa-rabraassa», elkfi ihraetteleisi knkaan, jos 
sit& vielft rastakin patnettaisiin jokn pari ell kolme painosta. 
Snomaiateen tftytyy, t&mmdisift taottefta Idytftess&ftn mnnssa 
melt* kOyhemmllla Wirolaisilla, bnoaten mnistella sftft orjnutta, 
jossa meilla »kirjallisunttai> enennetaan kclrottomSNa lorullla 
Rnot8in kielestft, ja epailye ahdista hanen mielt&nsft ajatellessa, 
ettft Suoroen kielen ahkerlmmat ja knstantajille baokelmmat 
kirjoittajat ovat senkaltaisia miehift, jotka is&nmaansa viljelyk* 
selle tekisiv&t snnremman byddyn halkoja hakatessansa eli son- 
taa yetaessansa, kain ettft kirjan-teokslssansa tnrmelerat ibanaa 
aiilaklekinsa ja rakentavat oman rifceliftlsyytensft maistomerkklS. 
Tftstft asiasta oils! paljo sanomista, vaan — painakaamme paha« 
mielf takaisin povecmme! — Loce'n muista Wiron kielella kir- 
joittamista tdistft ei ole paljo mainiteemista, eikft my 6s hftnen 
moninaisista Saksaksikaan toimitehrista kirjehnistftnsa. Jalkimai- 
slstft olkoon kaitenkln, tntkijoiden varalla, vaan nfmeltftftn 
malnittu hftnen kirjoitoksensa Wirolaiaten baa-, ristiftis- ja ban- 



35 

tats-tavoista Kotzebue'n teimfttamassa Monatssckrift fUr Geist 
und Herz, II, siv.. 199—215 ja III, siv. 275—287. La- 
keisiltttns& rakastettuna ja kaikilta kunnioitcttuna kuoli Lace 
v. 1842. 

Erinomaisella kunnioituksella on vielft yksi Rosenpl&nter'in 
nseasti mainittuun kokoakseen kirjoittanut mies moisteltava, 
aim. Reinholti Johan Winkler (syotynyt 1767, kuoli 1815). 
H&nella loyiyy tassa kokouksessa ainoastaan runoelmia, nim. 
5:ss& vihkossa 9 virtta ja 6:ssa 12 »juttua» elikka maallista 
iaulua (useammat runollisia kertomuksia, josta nimi). ' Ilman 
sitU antoi ban painosta erinaisena* kirjana ulos Eesti-ma Bia- 
wae soa-laulud, Tallinnassa 1807, joita sotalaulaja on 5 kappa- 
letta, ja sita cnnen v. 1806 uoden katkismaksen, jonka lopussa 
mjds Idytyy 14 »vaimolikko» (hengrellisU) Iaulua. H&nen leok- 
sensa eiv&t siis ole kokonsa puolcsta isot, mutta sita" suurem- 
mat arvoltansa. Waikka hanen bengeliiset virtensa ja parain 
osa maallisiakin laulujansa n&yttavat olevan vaan ka&nn0ksi& 
eli mnkaelmia, ei se knmminkaan vahenna b&nen arroansa. 
SH1& joka voipi josko vaan toisenkin ajatuksct viela raakaan 
ja nykyisempiin runo-mootoihin toUiimaitomaan kieleen pukea 
niin taitavasti, niin kielellensa v&kivaltaa tekem&ttt kuin Wink- 
ler, silla pit&a jo itsell&nsakin olla jonkunlaiset runoilijan lahjat 
ja ansaitsee maanmicbiltansa paljo suuremman kiitoksen knin 
jo sivistyneessa* kieless& keskinkertainen itsenainenkin runoilija. 
Winklcr'in jattajcn seassa loytyy myds viron-kielinen kaannds 
byvin tutusfa Btirger'in tekemftstit Lied vom braven Mann, 
jossa B. ihmeellisella taidolla kuvailee, kuinka er&s kevat-tul- 
vasta paisunut joki sarkee poikftsenea kulkevaa siltaa kumman- 
kin p&an, jota siltaa arkku toisensa perSan rumabtaa kuobnvaan 
virtaan , ja ainoastaan keski-kohta viela seisoo pystyssa. Malta 
sit&kin nytkytt&vat jo virran vakerat aallot , ja mika hirmoinen 
nlik$ rannalla seisovalle rabvaalle! se onneioin tallimies, joka 



33 

el&& perheenensa Mile arkulle rakennetussa pfenolsessa tnllf- 
niajassa, ei ole p&ftssyt pakoon ja on nyl vafmonsa ja lastensa 
kanssa sorkeasti hokkomassa. Pelastamaan n&iU ei kukaan 
virran vallattomalta ryflpylt& askalla lfthtea, ja aina varmem- 
maksi, aina l&hemmftksi tnlee kvolema tulliniiehelle. Silloin 
ratsastaa rakvaan sekaan er&s »krahw» (krevi) raskas raha- 
kukkaro k&dessJi, ja hnntaa: »ken iOlnerin (tullimiehen) pclas- 
Ua 9 sen oma on t&mft kakkaro». Mutta ralivas seisoo vesiss& 
silmin ja S&neti, ja henke&nsfi kanpalle ei kakaan askalla lahtca. 
Wiimein nahdain 

Cks kQlIa-mees, kes tee peal, 
Kes on kill alva riettes, 
Kel agga Oige wahwa meel, 

»yksi kytenmies (jontomies?), joka on matkalla, joka kyllS on 
halroissa vaatteissa, vaan jolla on oikein luja mieli,» astnvan 
venheesen, ja Jonalan nhness& alkaa h&n knohavan ja tyrsky- 
vfta kosken lfipi pyrki& sillan jaannOkselle. Se onnistuukin, 
ja onnelliscstl tuopl h&n sielttL lastinsa rantaan. Kolmasti 
soataa h&n t&m&n valin edes takaisin, kanne joka henki on 
pelastettn, ja mnutaman silm&nr&piyksen per&sU torkatitaakih 
viimeinen arkku siltaa tullihuoneen kanssa virran syvyyteen. 
Ja senraavaDa tavalta laolaa Wirolainen k&antaja sitten tHraan 
tfaanas laulan loppaa: 

Kes on, kes on se an wfcart mees? 
Mo kaRis laol, ntitid title sa! 
Eks polle se mo kttllamees, 
Kes sormaga I&ks woUIema? 
Ehk teggi ta sedda, et kottides 
Knld-rahha nl maggosast ellises? 
Suomi. 3 



34 

»Sii))», kadis krahw^ »mo arms wend! 
Siin on so palk, mis teniod sa!» 
Ekg krakw nttUd heldest konneleod? 
Eks helde lemma stidda ka? 
Ja siiski on iillem mo kjiHamees, 
Ehk temma kdl n&oto riettes. 

»Ma ollen toest waene kill, 
Ma polio siiski nilga naind; 
Se raliha jagga tolneril, 
Kes nuiid on keigest ilma jaand.a 
Ni titles ta inglide bealega 
Ja omma teed l&ks ta site romoga. 

Oh se on inaggas koalda teal, 
Kui aasast mehbest laoltakse; 
Ja kellel ial oige nieel, 
Mu palgast se ei holige. 
On mol et ma dppinud lactam a, 
El ansa meest lauides sain kitada. 

Suouieksj: »ken on, ken on se kannian arvoinen mies, kaliis 
lauluni, sano nyt sa! eiko se ole mun kylanmieheni, joka kuolon 
kanssa laksi taistelemaan ? Eli teki ban sen fseatahden), etU 
kukkarossa kaltaraha helisi niin viehfUtav&sti? — »Tu©gsa», 
htiusi kreivi, »taoss'on palkkasi, jonka olet ansainnatlo Eikos 
kreivi njt laosanat suloisesti, eikos hiaen syd*mens& mjfis 
(ole) suloinen? Ja knitenkin on ylempi mun kylinmieheni, 
vaikka ban kylla on halvoissa (n&ottomissa) vaatteissa. — 
»Ma olen todella k6yh& kylla, en ole kqitenkaao niUkJi& nah- 
nyt; jakakaa se raba tulliniieheUe, joka nyt on kaikesta tyhjaksi 
j&finyU Niin sanoi bin enbelien a&nell* ja laksi riemulia 



35 

fiet&ns& (astmnaan). — Oh, saloine* on ae- U&11& kuulla, 
kuln knnnian raiehestft lauletaan r )• kefl* tfcSaans& oikea 
mleli on, se ei huolikaai) nuiasta palkaata. Qniri mulla (on 
se), etta" olen oppinut kubnaan, etta kannkit miestfi sain 
laulaen kiitta&.» 

Winkler'in sotalauluilla, jotka jo ammoin ovat ikaskuin 
rahvaan vereen yhdistyneet, on nyt Unl stdainuia aikana ollat 
tilaisuus nudistua, ja useamman bant ytoen kwrra» kuuli tamfin 
klrjoittaja syksylla v. 1854 Bitten nekrairttr-pidkkten, jotka 
Tartosta laksivat Riikaan marasknaans suruiseHa. MutbdMk vet&v&a 
h&nen jadhyvdis-lauluansa. Kuim ttm& laofe on aftuper&isesti- 
kin Winkler'ilta ja muuten paras koko kokoaksessa, niin paina- 
tamme sen kokonansa tali&n y&nl soorasftnafeeit saomennoksen 
kanssa, valittaen sit& vaan, eft'eme Wfarovsa ollessamne 
saaneet tilaisuutta siUL rahraan sutata kujofttaa, sllla yksiuais- 
ten tekemat runoelmat, josko hyrfttkia. paranerat laulaen, 
niinkaln meill&kin kansa laulaa Gotthmd'in wsto p&Ijoa parem- 
pina, kuin joina ne h&nen kirjoissansa l6ytyv*t. 

Jummalaga-jatmisse lant 

Ntittd, mehh*4, ojgeui Ug&ewtd!( 
Uks kibbe tund q« kft; 
Meid kutsub sdtta sda-hefil, 
Ja keik, mis mtil <W; am** w<^l. 
J&&b raeist ntittd j&nnjle, 

Mei' Umber seisab. Weakest 
Uks kallis rah woke, 
Ja Jommal on meid selleg»a 
Jo kokkolfttnnd werrega; 
N ^- Ntittd tern mast lahkume. 



36 

Siin andwad hallid wannemad 
K&t nottes poiale, 
Se&l seiswad wennad, oed ka^ 
Ja sdbrad nabri-meestega, 
Kelt nniwad ardaste. 

Ja oh! kui n&otmnaks laind 
Se prunt ja norike! 
Ja naeste kissa ikka pe&l 
Ja laste halle nutto-he&l 
K&ib labbi sttddame. 

Sep&rrast, mehhed, ruttagein, 
Ja wdtkem lahkuda! 
Se wiwitus, waat! agg-a teeb 
Et siidda w&gga raskeks jaab, 
Ja ei woi parrata. 

Siis j&ge Jnmmalag-a nuiid! 
Teil olgo kindel meet! 
Ja nsktige, et Jummal teid 
Ni h&sti aitab, kui ka meid; 
Sest ta on siin ja seal. 

Tel' eest ntiud sdtta lfihheme 
Ja meie Keisri eest: 
Se motte teeb meid tnggewaks, 
Ja kantab ka sntnmaks 
Keik* kartust siiddamest. 

Et hoopligo siis waenlane! 
Ta tulgo wihhaga! 



37 

Kui tele pe&le mdtieme 
Siis ldme wasto wappraste, 
Ja Jammal meiega. 

Kes langeb meie seltsi seest, 
Se hfiab sarres weel: 
»Oh, wennad, mehhed, woitiege! 
Nliud Issa-ma pe&l mot!cge!» 
Ja surreb rdmoga. 

Kui waenlane siis hfrmo saand, 
Ja lahkub igga poolt; 
Siis tSnname keik stiddamest 
Suurt Jumnialat, kes teie eest 
Ka heldest kannad hoolt. 

Nttttd jgge Jammalaga keik! 
Teil olgo kindel meel! 
Ja vskuge, ei Jammal teid 
Ni h&sti aitab, kni ka moid; 
Sest ta on eiin ja seal. 

Suomeksi: 
»Nyt, miebet, olkaamme takevat, hell& hetki on (njt) 
k&dessa; meit* kutsau sotaan sodan ft&ni, ja kaikki, mik& meille 
on Tielft rakasta, j&fipi nyt meisU j&lelle. — Meidftn ymp&ri 
seisoo joukottain kallis rahvahainen, ja Jomala on meit& sen 
kanssa yhtcen liittanyt veress*, nyt eroamme siiU. — Tasea 
antavat barmaat vanhemmat itkien k&tU pojalle, tuolla seisovat 
reljet, sisaretkin, ja yst&vat naapnrin-miesten kanssa, kaikki 
itkevftt hartaasti. — Ja oh, kninka n&0ttdm&ksi (ilman aIko-nfi#tt&) 
tuo morsian ja nuorikko on lahtenyt ftuliut)! ja vaimojen bouto 



38 

afna pft&IIe, ja fasten sarkea Mm fiftni fcijpi lipi syd&men. 
— Sent&hden, miehet, j oui ofc a amroe, ja ottakaamme erota! 
Tftm& viivytys, katso, tekee vaan,elt& sjrdta sangen raskaaksi 
jaapi, ja ei voi parata. — Siis jfiaka* Jamalan kanssa nyt! 
teiir olkoon kiintela mieli! la askokaa, ctta Junala tei(a niin 
hyv&sti aattaa kuin meit&kin; sill* hte on tassa ja toolla 
(s. o. joka paikassa). — Teid&n edcstft nyt sotaan lahdemrae 
ja keisariromc edestft: se ajatos tekee meit& tukeraksi, ja 
kadottaa lopenkin kaiken pelon syd&mestfi. — Totta ylpeilkddn 
ails vihollinen! Hftn tulkoon vihan kanssa! Kuin teid&n p&&Ile 
ajattelemme, niin lydmme rapperasti rastaan ja Jnmala meid&n 
kanssa. — Joka meid&n jookosta iankee, se hoataa viela kaol- 
tessansa: «oh, veljet, roiehet, fcanppailkaa! nyt isinmaan p&ille 
ajatelkaa!» ja knolee riemnlia. — Knin viholBnen sitten on 
kuritaksen saanot ja hajoo joka parieita; sitten kiii&mme kaikki 
gyd&mestft snnrta Jnmalaa, joka teidftnkin edesU on kell&sti 
kantannt haolta. — Nyt jaakii Joraatai kanssa kaikki! teilF 
olkoon kiintelft mieli! ja nskokaa, ettfi Jumah teit* niin hyy&sti 
aattaa kuin meit&kin; siila ban on tassa ja iooHaj» 

Maanroiehuuden t&hden To!nme rUmeksi nfmitU& kaksi 
Saomalaistakin, jotka Rosenplinter'in »apuiMn» orat kirjoitta- 
neet, nin. A. I. Arvidssoriin ja K. A. GottlutuTin. Edelii- 
selta on 15:ssa vihkoesa Mrjottns: Ueber dip ehstnische 
Orthographies jogs* han sehrftsti osoiitaa vailHnateuudet Wiron 
senalkaisessa kirjottss-maodoesa ja kehoittaa Wirolaisia kirjoit- 
tamaan ktelUnsa Swnen kietai taralla. 18:ssa rihfcossa 
taas anta* hftn tarkan selityksen erfcaata Tukhulmin knainkaalH- 
sessa kirjastossa ldyiyr&stt k&sikirjoituksesta, kiijoituksesaa: 
Befichreibung eines ehstnischen Manuscripts det neuen Tes- 
taments in der Kbniglichen BiHiothek zu Stockholm. Samassa 
rikkossa on Gottlnnd'fltakin kirjoitns virolaisesta saaasia pent- 
koorm (peninkuorma). Rosenpltoter oli aim. eraaaea edeliuesaa 



39 

rikkossa kysynyt, mlsta Uma sana tulee ja anrellut sen merUfc- 
sevftn Sakeaksi Ifundfuhre jjokon nyt Gottlond tassa kirjoituk- 
sessansa ei tyydy, Taan p&att&a kysymyksessa oleran sanaa 
tnleran ruotsalaisesta penning ja suom. kuorma, joka arvelo 
koitenkin on hyvin vahan askottava. Era&ss& Maamiehen Ys- 
t&r&n vuosikerrassa Mytyy samasta sanasta kuin myfls sen 
Unsisuomalaiaesta muodosta peninkufona fclykas selitys Suomen 
Rantalaiselta (Tohtori Samuel Roos'ilta), joka mnistaaksent 
on yhtapitava Rosenplanter'in arvelun kanssa. — 

Nain olemme ison jookon Wiron nykyisemm&n kirjallisno- 
den paraimmia kirjoittajoita tavawneet Rosenplanter'in »avuissa» 
ik^skoin yhteisessa kokouspaikassa, ja hanen toimitaksensa tata 
aikakauita muistellessamme yhteisena siteen& pit&neet. Job nyt 
tanian kirjallisaus-historiaUisen kapomme viimeinkin tahdomme 
saada kiini sidotuksi, niin voimme sen sidetta viela muistella 
ja Rosenplanter'illa alottamamme kappaleen h&neen lopettaakin. 
»Avut» eivat nim. likimaillenkaan tyydytt&neet eli v&syttaneet 
hanen kirjoitos-halnansa. Paitse niita on han painosta toimit- 
tanat saarnoja, lauluja, kirjoituksen-opin Wiron ja Latin kic- 
leksi y. m., ja kasikirjoituksina jatti han jalkcensa saarnoja, 
rakonksia, lastenopetus- ja moninaisia kiellopiHisia kirjoja. Wiron 
kirjallisnuden-fcistoriassa onTartonWirol. Seuralla hanelta enem- 
paa kuin sataa tiheaan kirjoitettaa arkkia iso kasikirjoitus, ni- 
melta Bibliotheca esthonica, jossa han arvostelemalla luettelee 
kaikki tanian kirjallisauden taotteet ja niycis kaikki Wiron kieltt 
koskevat kiijat vuoteen 1844 asti, josta kasikirjoituksesta WU 
ron kirjallisnnden vastaisille historioitsijoille varmaan on olcva 
verratoin apu. Wiron kielen sanakirjaa on han myds jatta- 
nyt jalellensa nseampia satoja arkkia, mutta tama kasikirjoitns 
ei ole hanen perillisiltansa viela tullut mainitulle Seuralle, 
vaikka tama niilia osti Rosenplanter-vainajan seka kirjaston 
etta kaikki kasikirjoitnksetkin. Jos nyt hanen verrattoman 



40 

kiijalKsen tohnensa Jisaksi muistelemme, etli l&Mii etinomaineu 
nfes oil ahkera kirkkoherrakin, joka Use piti hnolen seura- 
kannastansa, asetti rahvaan-koaluja ja teki niihin Use kirjatkin, 
ett& ban piti huolta yksin Pernolaistensa havitnksistakin *); 
Biin emme sninkaan vol sanoa h&nen viett&neen aikaansa jouten. 
Tosin ovat h&nen k&sialansa nseimmiten vattlinaiset, iosln 
pauttou h&nelt& monestikin oikea arrosteln-taito, niin ettt apui- 
fcinsakin on seka itseltaan etta mnilta painattanut raonta kirjoi- 
tusta, jotka painamista eitr&t ansainneet, tosin ei fc&n aioa 
ale varma Wiron Heless&kft&n, Waan ktritenkin on h&n ahke- 
rnndellansa ja sammamatiomaHa rakkaadellansa paljo hyrto 
matkaangaattanut t&lie kirjallisundeelle, ja sen Mstoriassa ei 
hanen tditans& eika* nimeansa voida monessa miespolressa un- 
botuksiin jattaft. 

III. 

Masing. 

Waikka edeilft mainitnt kirjoittajat, niinknin oiemme nik- 
neet, jotensakin rahrassa m&&rtss& enensivftt niin hyvin Wiron 
kielen tuntemista koin sen tirjallisvnttakin, kirjoittivat he tata 
kieltft kaitenkin viel& vanhaan, piplian kftannOksestft ja Hor- 

*) Hanen toimestansa annettiin Pernon kaupungissa seuraavat Wiron- 
kieliset naytelmat: v. 1816, *Der Talkus, ein Lustspiel in 1 Akt, in deut- 
scher und esthnischer Sprache. nebst einem Chor»; tekija on se kuuluisa 
Kotzebue, joka kauan hyleksi Wiromnaalla ja oR oppinnt sen kielenkin; 
v. 1824 yleison simriramaksi riemuksi: * Per mi Jago mme-naggo, Schnurre in 
ehstnischer Sprache in 2 Aufzugen nach Kolzebue., tekija nayttelija Steins- 
berg; ja v. 1829 kesalla annettiin *Liso ja Ado, ehk: Se kawwal Peigmees 
(sulhanen), Scene im ehstniscber Sprache mit ehstnischen Gesang und 
Tanz», ynna sen jatkon kanssa: *Liso ja Ado kihlatuse pdaw, ehstnlsche 
Scenen mit Nalional-Liedern und Tanzen.» Painettu ei ole naista naytel- 
roista yhtaan. 



41 

nnng-'ilta peiittyyn tapaan, ja jog jofeu beistft, niiftknin esim, 
Knttpffer, haraitsikin ett* kirjakieli Vicl& hyvin vaiUinaisesti 
kuvasi pnhekielen, eiv&t he askaltaaeet ruveta kerran tavaksi 
tnllatta, kansan mieleeo jnurtnnntta kirjoitasmnotoa perin-poh- 
jaisesti korfatlemaan eJi ftiaattamaan. Se tyfl oli m&ir&tty Otto 
Wilhelmi Mating' in teht&r&ksi, jonkat&hden h&n, raikka kyllA 
yhdenaikainen edellisten kanssa ja myOs Roseitpl&nter'in esi- 
knva, yst&rft ja apolainen, t&ssfi kertomoksessa ansaitseekin 
erin&isen mnistelemisen. 

Masing syntyi r. 1763 Lohosnnn searakonnassa ei kankana 
Wiron ja Lihvinmaan rajasta, kftyi ensin Narvan koulussa ja 
tiitki gitten Halle'n Yliopistossa jumaluusoppia. Tuli v. 1788 
Ligaodttsen (saksaksi: Luggenhusea) ja v. 1795 Mahon eli 
Nigolan (b. Maholm) Wironmaalla oleyien senrakuntain papiksi, 
josta riimeisestt h&n v. 1815 rouutettlin kirkkoherraksi Eeksen 
seurakuntaan Liirin maalla ja l&hellfi Tarton kaupankia. Tfiss* 
kaoll h&n Tarton rovastiknnnan rovastina, v. 1832. 

Jo y. 1795 antoi Masing ensim&isen kirjoittamansa nlos, 
nim. aapisen: ABD ekk luggemise ramat lastele, jossa h&n 
jo poikkesi entisistft ja tavallisista lonloista ja koetti lasten 
lukemaan dpettamisen perostaa nndelle ja paremmalle kannalle. 
Waan h&nen kiijallinen vaikotuksensa alkaa vasta h&nen tultur 
ansa Lihrinmaalle, jossa se l&heinen Opistokin, jolle h&n myite 
latinaisessa lanseessa v. 1802 oli tervetnlijaiset sanonat, lienee 
osaltansa el&hytt&nyt ja Hurontannt b&nen kirjantekija-haluansa. 
Wuonna 1816 antoi h&n nlos: Esthnische Originalbldtter fur 
Deutsche, 1 Heft T&11& kiijasella, eli oikeimmiten silla kirja- 
ri villi, jonka ensim&inen rihko t&m& oli, oli kahtalainen tar- 
koitns. Ensiksi tahtoi hfin siinfi antaa semmoista inkemista 
Wiron kielell&, joka olisi maajasta siristyneemmillenkin luki- 
joille ja n&in saattaa ja anttaa niit&, joille t&min kielen tunte- 
minen oli v&ltt&m&t&in, sit& paremmin oppimaan. T&t& varten 



42 

Ittytyy kirjan j&lki-puolessa oadompien sanojen ja paheen- 
pareien selitybsia seba kieliopilllsia rouistutuksia, joisia jilera- 
pan* enemman. Ja toiseksl iarkoitti han sivist&ft Meek kiel- 
t&kin, kaytt&malla sitft semmoisissa aineissa, joiden toimitta- 
miseen slt& tahan asti oli pidetty lifan raakana ja kdmpel&na. 
Naio on tftm&n ensimSisen vihkon sisallys enimm&ksi osaksensa 
Saksalaisten ja varsinkin heid&n kirjallisnutensa paolastusta 
Ranskalaisia vastaan, ja molemmat tarkoitnksensa on tekijft, 
meidan katsoessa, niin paljo koin sen mantamilla kymmenilla 
shrailla voi tehda, rtinsaasti tayttanyt, silla rilkkaalla kynalla 
ja larealla molempain kirjallisnntten tantemisella esittelee ban 
niiden edat ja viat, ja kajttaa kieltft kaikista kirjallisuoden 
aineista pnhuessansa niin kereisti, ett& sita oikein riemalla 
Inkee. Kummasteleminen e! ollotkaan rahainen koin tamft 
kirja joutoi yleisftn kateen. Sita ei oliei uskonnt, etta Wiro- 
lais-lnntaksen kielell& voipi niin selr&sti toimittaa korkeampia- 
kin aineita kuin mika pairaldiden ja arennin snorittamiseen 
knuluu! Tamil oli hammfistyneiden Saksalaisten yhteinen huuto 
kirjasta, ja se ihmetytti heita riela ennemman, etta Masing 
oanoo sen suoraan Wiroksi kirjoittaneensa (josta sen nimikin), 
ei enein Saksaksi ajatelleenea ja sitten kaantaneensa, jo ten 
useampi sit& ennen kirjoittaneieta viela oli tehnyt. Kuitenkin 
mahioi yleisOssa yhden osan katens ja toisen entisiin epalou- 
loikin sitkistynyt Inonto, jotka molemmat eivat niissa&n ole niin 
sunret kain tassft naapuri-maassamme, rauaista Afasing'in tftssa 
kiijassa tehdyn yrityksen Wiron kielen siristamiseen, koska 
tama ensimainen vihko jai toimituksen riimeiseksikin. Tosfn 
ilmoittaa han RosenplfinterMn »avoissa» v. 1817 jatbavansa 
talla kirjalla alotettua edesottoa toisella, aikakaatisella kirjalla, 
jonka nimeksi ban panee Kritisches Journal der ehstnischen 
Sprache und Literatur, vaan kain tama ilmoitns otettiin ybU 
kylmakiskoisesti vastaan koin edellinen kirjakin ja tilaajia ei 



43 

Hmaatamit taipeekai asti, ksoii sekfta yritys jo eoncn synty* 
mist&nsi. 

Masing'in kirjoitas-lialua ei se knftenkaan kaolettanat, 
mntta nyi paatti ban etsift yleisinsft lareammalta jfe alempala, 
nhn. itsest* rabvaasta. Nita Umaitti ban ralivaan byv*ksi kir- 
jan F&khaptiwa Wakheluggemised (pjhapalv&n rtffiltikeniiset), 
jonka Dessimeiie jagga* Hmauttii v. 1818. Sen Ustoitoksessa 
sanoo baa katkeraila mielellft nabneensa, knfaica rabvas ylei- 
sesti vietti pybap&iraasft joko loontokappaleen taralla torkknen 
eli tkdrtsias&D nramiilMsen ja bengellisen olentoasa WioaJla tur_ 
mellen., ja tabtoi nyt tassa Urjassa heflle antaa jiraialisen Iiike- 
arisen valffn laettavaa burittaraisia lukemista. Wiela kansalli- 
srannalla kietalla koin edelli mainitassa kirjassa antaa haa n&iss* 
lofcenisissansa selvift tietaja vieraista maista ja niiden faoitamista, 
ja olletikia asettou bin Itft-fadian Juonnon rikkaodesta ja kaa« 
•an merkillisestft oaiitaisnadesta pubamaao. Totisesti hyftdyt* 
t&rft rahvaaile on se, etta tekija joka paikassa, jossa se tij 
laatana, asettaa vieraaten maiden, kansojen ja tuottciden se* 
Iktanisca piplian kaassa jhteyieen ja nayttaa milli nimellfi, 
vertaaksella eli tminten nifsta mitakin raamatassa malnitaan, 
nftin kerait&en meain paikoin pyban kirjan ymroartamigen yfc» 
aiRkertaiselle inkijalle. Ja sjvan knimioitaksen tekijala kok* 
taao beratUa lokijan raielessa se koko kirjan lapi jaobeeva 
ajatas, etta, olkoon ifeminen laotu joko Lapin kjlmille tantureille 
eli Abrikan buamHIe Metakanknilie, niin on Laojan lempeya fa&+ 
nelte knssaMn tilassa suonnt kylliksi onnen ja tjjtjrfdsjjien ai- 
aeita ja pit** banesta aiinonaa rakfcaan huoleo, jos ban raaa h*~ 
nen lahjojansa ja rakkanttansa ei Use fayflr&ft lootansa. Oikefo 
selvaa kasitysta taman kannollisen kirjan sis&llykgesta erome Juule 
lokijan muuten saavan kuin sen sisallys-laettelosta; sen pHa- 
kappalten paallekirjoitokset ovat siis seoraavat: Inimesest; Mo- 
rid ehk Murjaaid; Laplassed; Kamtsatkalased (jossa osakkeessa 



u 

ban myds puhun valaskalan pyytfiuisestft ja Krddnlannilaisista 
sekft Wirossakin lerenneestii »Weljesten» eli Herrnhut'ilaisten 
nskon-lahkosta); Idda- ebk wanna India (joka Iaka kesUfc kir- 
jan loppuan asti ja jossa tekij& selittitt) sen kalliit Id vet; 
Asbestin; Perlid; Tuakiid (sukeltajat); Toukri kollod (sokellus- 
kellot); Rlis; Sahkar; Kohwi; Pip par; Kannel; Muskat; Palmi- 
pn, Tatli-palmid, Sago-palmid; Leira-pn; Pisangi-wcssa (vesa); 
Poomwil (puramuli); Elewant; Krokodil; Kiskjad (pedot); Boa; 
Sidi-oes (silkki-mato); Hommiko-ma Kilid (itftmaan hein&sirkat); 
Wessipask ebk Weepfiksid*), M&ftr-kas (marakatti); Ahwid 
(apinat), ja riimeiseksi Indian-rahwas, jossa teldj& antaa lyhy- 
k&fsen, vaan huvittavan kertomaksen t&m&n kansan omitnisista 
tavoista, lajista ja muista. Kokonansa on kirja 168 sivua iso. 
Se raikotus, jonka se teki rahraassa, oli sangen sanri. 
Joka haaralta sai Masing kiitos-kirjoja koalumestareilta ja si- 
vistyneemmilt& talonpojiita, joista kirjoisia Rosenpl&nter on 
mantamla, ynn& er&iden samasta aineesta b&nellenkin kirjoitet- 
tnjen kirjojen kanssa, jnlaisnat »apujensa» 16:ss& vibkossa oiv. 
64 ja seur. Niistft nftkyy, ettft tylyksi ja kiitt&m&U6ni&ksf si- 
titty Wirolainen voipi tolla liikutetaksi ja ymm&rt&& kiitolli- 
Bnuttakin osolttaa, raissft n&kee b&nen parastansa todella tar- 
koitetnn. Tekij&n oudennakset kirjoitasmuodossakin, joista 
j&Iemp&n& tnlemme enemmftn pohamaan, n&ytt&v&t kirjankirjoit- 
tajat by vftsti ymm&rt&neen ja tannustarat ilolla kfelenmukaisiksi 
ja tarpeellisiksi. TftU kirjan hyvfta vastaanottoa katselles- 
samme tftytyy meid&n kummeksia, minkatahden tekija ei tois- 
takin osaa painosta toimittanut, josta hftn komminkin viimeksi 
mainitussa paikassa Rosenpl&nter'in »apuja» jo antaa ilmoitnk- 

*) Tuulispask on Wiron kielessa tuuliaispaa , ja tassa on tekija taita- 
vasti kayllanyt kielen varoja uutta sanaa tehdessansa sen ilmion nimeksi, 
kuin merella vesi nousee ilmaan, ja jonka nirai Suomeksi on vesipatsas. 
Weepuksid taas on tehty Saksalaisen sanan Wasserhosen mukaan. 



45 

sen ja joka oil sis&It&vft kertomuksen L&asMndian ihnisistft ja 
loonnosta. Warmaan estivftt hftnen t*t& tekemaata mant ty#n- 
s& ja toimensa, kokatSes rankasivat vastosteHjeidenkin gekl 
suulliset ettft kirjalliset, sekft salaiset etta* julkiset vainoamiset 
hftnen voimaansa. Motta Wfrolaisten sivistykselle ja kielelle 
oli silU snari rahinko, etta tam& hjra kirja jti jatkamatta. 

Rahvaan lokutaldon parantaminen oli h&nella* ktunminkfB 
aina mlelessft. Jo seoraarana vuonna, ell 1819, anioi han nloa 
Kaks Ria-ma Katektsmusse umberpannemise katsed, ja Wanna 
sedduse mndinud asjad s. o. vanhan testamentin oskon^histo- 
rian. Samana vuonna otti h&n inyds Wiroksi k&inUi&ksensft 
kaikki hallitnksen kansaa koskevat asetakset ja kaulnvtokset, 
jota virkaa han ioimittl vuoteen 1827 asti. Painavin ja boon 
riri (204 s\vv. 4:ss&) h&nen tdistftnsa* tftssa* virassa on Likw- 
landi-maa Tallorahwa Seadus^ painetta v. 1820, se'asefas, 
jossa hallitas I&hemmiit m&Srlisi, talonpojat peri-orjaadesta vav 
paatettnansa, hefdftn talevan tilansa ja keskautehsa maan-isin- 
tien kanssa. Tata" k&*nndst& pit&& Masing parasna kirjoitta- 
manansa, ja onkin sillft snarl arvo sentithden, ett& slinft Wyiyj 
Iso jookko uusla laki-nimityksia Wiron kielella* ja etta* se perasti 
t&m&n kielen laki- ja pdyt&khja-tnaodon, sill* sitft ennen ef 
Wirolaisen cnemmSn kielessa* kiiin yhteisessa el&mass&k&ftn 
lOjtynyt paljo laiksi sanottavaa. My6s hallitas ymm&rsi antaa 
t&De tjdlle arvonsa ja Masing tehtiin sen edesta" Wladimirin 
T&htiknnnan 4:nen luokan j&seneksi. T&m&n vapaattamisen 
maistojuhlana, jota aina viel&kin, nilnkain edelli nalmme, hair- 
taadella vietetfi&n, piti h&n samana vaonna innokkaan ja jalon 
saarnan, jonka h&n .myfls oiltoln painattt nknellii: JwUus, mt* 
Priu8e kulutamise pawal, 12:mal MarUil 1820 piddanud 
j. n. e. Pienen kirjasen raleknolleista, alosannetta sisallfsten 
asioiden ministeristdlta, vironsi hftn samoten mainiton vnoden 
kalaessa. 



46 

Saaraairaita wasa, Ulkka 1821, eii Maafag'ia taita vielft 
be*elmftlHae»pi Wiron kirjalUaaodelle. Njt tolmitti h&n aim. 
paioosta 38 suarta lu kemU e n MUed,> tehdyt rahvaan kouluja 
fasten, joRa mainiinssa vapaudea aaetakaeaaa aanetusta kte- 
bystA i&Ildiii ravettfia pertistamaai*. Maaing, jeka n*igs& kfc 
diss* alkaa lapsen eagimfrreestA epafakseata ja joMattaa bAnti 
aikat kanae b&a an aelr& ja tarkka laHJi, taktol nHden kaatta 
saaitaa uudea kirjoitiismuotonsa juureea aati, sillA vastastebjat 
vetiv&t tavaHiae«ti ealeeksi htae* wdeMtakataiaa vaataan sea, 
etti nai nwka sokaiseisivat bijjat. rahvaatt*, jaka ei allot Utta- 
nal semnftutfo. Luku-tanlujen selityksekai ja koalooiestaria 
jehdatakaeksl aatoi beta monta byvAA nearoa aiitA seafanneasaa 
pieneaa* kigaseasa: hppetn* kuida neid luggomise lehti ksa- 
mg+ ptrukida (opetas koMca n&ttft tafcaafeea. lebtiA hySdylfc 
kayttAA). WteU iloiaempi aaneua Wircdateuoden yattvili* aH 
kftaea Una vuoana alattanuasa Af««r«fttfw~ Naddala-hkt. Wi- 
ron kiefeHA ei olhit t&hSn aati tidbit wuita saaontafehti* afea 
kdn r. 1806 OUekop'ia ja Roth'in toimittama Jterfo-m«* fafew 
Nddduii Lekt, joka kaiteakio kuoJi ja samana raanaa,. aaaettur 
ansa 41 numeroa. Masing'in viikko-lebtet tali, 52 numetoa 
vnodeasa, kakia namero puolesta arkista. isossa 8:aaa, yhtaeaeft 
ne^fc vuoeikertaa, aim. v. 1821, 1822, 1823 ja 1825. AHk* 
sea kcskejtti taferaaata v. 1824 > sit* emrne tied** vaan isoati 
amine erehtyite, joe saaomme silken ulkoaateten vaikotuaten 
oUeaai syyoA. — T&m&a vtfkkosaaeman atsAllys *a mtlkalji 
yMenlaiiiaft kufe ateajlya Btctar'in eamaaa aikaaD Ula*ttai»fesa 
Taraa WHkkoaaaftiafesa, joAka fltaeaag mj6s tonal j* jalta bfr 
acft&aafi kahden aaauoia k«to saattna vaaaaa aJrftefctua l&ttitttatlr 
kin rahvaan-lehtel kiitt&A QaadVsibai. awaa lebtaiwA FianaHa 
aeatftbdea, ett* niiila en otUtfoit* tarpeeksd aati, jota etna 
UafeUiasA ei saao elavaou Kotimaan tapaukset, merkjUisenuaA* 
sattumat ja loydOt ulkomailla, luonnon ihmeiden selitja, Wteoa 



47 

kirjaflisouden paraimmat ly&t ja tyftniiefctt, ttamiiatifc ov*t 
Masing'in Naddala-Lehden aineeL Kuin vakaiseropien ainettei 
kanssa v&U$t& mjds tulee »moi8tatuksia» (arvoitukaia), lautont 
sipaleita ja muuta »naijakkata juttu&», kuta Meft tidveitee rifc- 
kaudesta ja onuistunciela laaseista, lukee t*U lehtea riett 
nytkin mielell*ns& ja klelentutkijalle an siita roelkeia amwunta- 
matoin lahde. Sen lakastuUua vuodelta 1825 ei Wiro* kielell* 
ole torilpt imwta 8a«amale|i*eft kuin se jo 9it& eooea wytil 
Masiag-'ia alotUua Tatforakwa Kulutaja, jota kallitukfte* puo- 
lesta toimitetaan Riiasta, namero valko kaksi kaqkavdewm ja 
jossa ei Itfjdy mitaan muuta kuin asetnksta ja ojkeutten built** 
taksia. Ulkoaaiset syyt ovat est&neet muunlateta rahvaaa vitkko- 
sanomaa ulosantawaeta. 

Paitse vukkosanomatanaa toimitti hfcu r* 1823 patoosia 
luvirolasku-opio nfmelU: ArvamUe-Ramat, kaelmefofritte ja 
kolilaste kassuks^ jota ei kuite&kaan kiitet* eriotieekai hyv&kai 
maim kuin kielen pwolesta. Parempi oli b&nen samaaa vuowhi 
toimUtama Taieline Abd-ram^ kust maakzle luggemist Mete 
bppida. Tani vnonjta atotti h&n royop alraanakan ulosantairi- 
sea niwella: Maarahwa Kqlender ehk Tuht-ramot, jota siUea 
toimrtti riela kolme vooaikertaa, eJikka vuoailla 1824—1826, 
Niinkuin jalempana saammc nahda, an t&m& kirjaUifrouton haara 
by Yin viljelty Wirossa ja viHjttslen tahti-raamattujtu kanssa 
saapi rahva* hupkeasta Manama kalkeitftfata byv*& lukewteta- 
kin parailta kirjoUtajiUa«sa, Masii^'in kaleadwttoiaaa loytjj 
paitre tavallista alroanakkaa nek* 4Q sfrq* kns&atin vuosiker- 
raasa katf«>aan-i»aatieteeUisja. ja bistorjaUii&ia sek* mjfls iMki* 
tyatafitoon kwiuria kirjoUukaia* En^malseB^ ja ttfsesaa vnosH 
kcrras^a on hyyin kUtqtty ja kiit«tt*T& hiatori* Pietari ensN 
maisesta, jonka aikaaa waa tpli Weaajan vallan alle ja joka 
senUbden Wirolaiselleakin on wulta haUitsijoita merkillisempK 
Sek& Daytta^kfierume Mmng'iu kiijoiUs-muoloa iwsine merkW- 



48 

Hens* ettft itaen alneenkto ttbden otamme tastt Pietarin histo- 
rtasta t&h&n searaaran kertomuksen Narvan tappelasta. Koin 
paolet Rnotsin sotavakeft Ussa raalstettarassa tllaesa olivat 
Suomalaisia, nitn emroe luule lokijan pabaksavan otteen pitaatta, 
ja jalesta searaaran saomennoksen olemme nseaimnallenkin loki- 
jalle katsoneet tarpeelliaeksi. 

Newa joggly mis Peterpuni linnast labbilabbab, ialleb 
Ladoga j&rwest; labbab Peterparrl kabbernemangast l&bbl, ja 
otse kobbe sure merde. Peterparri kubbernemanga nimmetatl 
Innemnfste Ingri-maaks, ja ollid Rodtsi knnningad sedda wan- 
nal ajal Wenne-maast &rra, ja ennese k&tte woitnnd. Et 
seaimma ma ttks merreaarne ma, ja lai ja sliggaw Newa joggi 
temmast Ubbi kftib, moistis Peter, et tetania rigi ja rabwa 
baubaajamise parraet tarwis, sedda sowitawat maad jftlle tag- 
gasi perrida, et ta oigase potest ennesedda Wennertgf perrisma 
olnod: ja toasts sits selle-p&rrast suur sodda Rodtsi knnnin- 
gaga, mis kiimme aastat aega wottis, ja nimmetakse sedda 
snreks pohjama soaks: et parrast Pohla ja Dani kanningas, 
Tdrgid ja Tatarlased ka soddima tousid, ja ennast wahbele 
seggasid. Olli se sodda mete maale flks rftnk ja raske nuht- 
las; temma jarrele talli n&Ig, ja wiimsest katk, mis k5ik kihfcel- 
konde rahwast aina laggedaks teggl. 

1700 aastat kOssis Peter Ingri-maad taggaai, agga Rodtsi 
kanningas, Karel XII, olli kahbeksatoistkttmne aastane noor 
wlUitseja; wapper, julge ja tark: temma soawdggi ma ja merre 
peal jo wannastki, omma wahwase, omnia w&ewallitsuse, omma 
oppind eoatoe, ja omma targa kindralite ja pe&Iiknte p&rrast 
kulus; Best, et Roots jo mitto sadda aastat harritud rabwa ma 
olli, agga Wennemaad hakkati wast barrima, kuida sedda s«51Ie 
sore Keisri teggudest teame, Mile eliost praego olteme raki- 
mas* Teame ka minnewa aasta t&htramatost, et set ajal, mil 
Peter wallitsose pe&le sai, Wenne-maal wagge kOl olli, agga, 



4® 

et aaoriistad ja adod, ja temma soddimise wMd sesaggased 
ollid, et agga Tatarlaste ja Tdrkidega tappeMes jabtasM 
woltwa: agga kni oppind ja parrcmastc hirrinend Roots! w**ga 
kimpu miiroa, jnbba ails sedda pe&lt olli n&hfaa, et wiis efck 
kvas meest iibt Rootsi soameest ei joudnud woita. Sdlle pe&le 
olli Reotsi kunningas jnlge; polgas Wenne rig-I w&gge, ja olK 
lemma p&rrast mnrreta, egga aadnod niis ka mittc Peetrile 
Ingri-maad taggasi, et tolne kal &b war das, omma waega tiilla, 
ja sedda w&ggiselt wotta, mis ells Kaarlile Moskwa linnast, 
19 Augusfti ka pftwal, 1700 aastal, kolqtas ja klrjatas. Kog- 
gas Keiser kabbeksakammend tabbat meest, ja tulli 9 Septem- 
bril Narwa liana alia, ja otas nttfld muist wagge, mis tabba 
oHi jinad tnllema. Kni koik kens olli, siis lAskis Peter 1ss1 
omma k&ega, 2:sel Oktobril, essimesest kaks porabi linnapeale. 
Agg* olli temma) haddast tarwis Pohlamale mtnaa, et sealafse 
knnningaga monda nSud piddada, ja arrar&kida, mis keddagi 
panrmasle askond teggewad, kni issi dnnast; omraetige lotas 
p&wast p&wani linna kattesawad, et kowwaste temma peale 
Nbsti: agga ollid linna hoidjad, omma wEe-wallitscjaga wabwad 
mehhed, kes ei android temmast jaggo sada. 

Korraga tallid, kaas pftwa p&rrast Ofirti, sonnamed, et 
knnningas Karel omma Unnale sure w&ega appi tottamas ja 
iallemas. Ukski ei arwand sedda woimatiko ollewad; sest ja 
slllep&rrast mitte, et Karel Dani maal Dani knnningaga olfi 
soddimas, ja soar balk w&gge Pohla banninga wasto olli seis- 
mas, et tedda Ria linna pealt *rrakeeUa. Peale sedda stiggl- 
sane aeg; kanged pftrlp&wa manrad, mis itssaldust ei andnod 
soflfer&ega illle merre tdlla; ehk kai se ka woimalikaks olleks 
jahtond; siis ollid saggised ilmad ma&ftteed, mis sel ajal wed 
wagga sindid olHd, pohjatumaks telaad; ma olli tahjaks sddad, 
ja rakwas sttggawa metsaddsse pakku lainod: nenda, etkgigist 
moista ja selgeste sedda olli askuda, et se aks woimata assl 

Suomi. 



50 

piddi oilema, el Narwa linnale Rodtsist ekfc majalt w&gge piddi 
appi tuliema, wis kabheksaktimne tuhhaadega olleke joudnud 
woilelda, ekk nende wasto habkata. Agga Karel crtll krie 
aaddalaga Dani kunaiogat arrawoitnud, ja temmaga leppiad. 
Kui Stokhdlmi, mis Rootsi kunningate pessalin on, taggasi 
tulli, tullid temmale TalMnnast ttlle merre sonnamed, et Wenne 
waggi Narwa linna timber pirand, ja tedda Mwwikangrnks 
lasknias. Jalla pealt wottis konningas kaks sadda gardisid, ja 
raooda tubll kindrallt* ja laks laewa peak, et TalHnna J5nda; 
agga wastased toled ja hirnsad marrud, sditdUid tedda Pcrno; 
kos siis terwelt, kasawoetud ominakstega, male joodis. Seilt 
ruttas ratsa hobbose Rakwerre, kns pissat wagge, agga ttks 
sour monaait, bobbose- ja jalla-w&e tarbest sciamas olft; waggi, 
mis Pernos seisis, tulli tagga jarrele, ja Tallinaast kutsuti 
kindral % Wellingit koige omma w&ega wiblmata ka Rakwerre 
tuliema. Kui koik waggi, mis liggimailt olU sada, koos otti; 
siis olU wiis tuhhat meest jallawagge, ja kolm tuhhat rtttttlit 
kokkokorjatud. Neid kinnitas noor, wabwa ja wapper hnmia- 
gas selle sdnnaga, et neile Utles: m ebbed! neid on pal jo, 
raeid on wahha; agga nemmad ei moista, mis weie radistame; 
se on ttks welbse karri; ja tean, et mehbest mebhese, igga 
ttks kttmme meest eanese peale arrawoidetawaks wottate. Jah! 
bttttdsid mehhed wasto, jah! konningas! wottame; ja nenda 
hakkas waggi Rakwerrest Narwa pole likuma. 

Kulajad ollid Wenms led sdnnumid tonud, et knnnlngas 
sore wftega tulleraas; agga kindral Schcremetjew waidles waste, 
ja utles: need maad siin pool merd on Rootsi waest tfihjad, 
sest, et koige sorem hoik Ria linna on warjatnas, ja toine 
waggi ei sanud ttlle merre taUema: kui konningas koik wigge 
Pernost, Tallinnast ebk TartusUd kekkokoggunud, siis ei w5l 
temntai ennam, kui kabheksa ebk, kui dige paljo, ttMieksa 
tuhhat meest 611a, ja olli ka tark mees oiete kui arwand. 



51 

Sepftmurt aodls n5a, liona Amber ni paljo *w&gge jitta, kni 
Urvte, laagrif , ning ka linna hofda, et kfegi sefest walja stales 
tullema, et taggant peale hakkata, ja tolse waebulgaga andis 
n5a kunninga was to, ja tontaades temma wahbase rahwa peale 
militia. Agga ei kiitnud toised kindraKd, egga Peter issigl 
sedda n3sd beaks; waid arwati n4nda, et P&kbajoete kolm 
tabbat, ja Sillainaele nisamma paljo, agga Wafwaro mtggede 
peale kuas tabbat meest wasto rata, kes kantei ptddid teg- 
gem^ ja nende tagga waenlaest otama; ted da wassitama; ning 
korwaltkaijate (Flankdr) laskmfee ja nakfcamisfega tedda aegr 
gama, wMtma, ja temma rahwa b«1ka haawliawalt wabhendapia< 
Karel, kui Piibbajoele joudis, laskis eest suretikkifega 
kintsi peale, ja satis nelli tabbat jalla- ja kaks tohbat hobbose- 
w&gge allamalt joest l&bbi f et taggant bantsi peale hakkata, 
Kni Wemie waggi sedda ndud markas, laks ta tormadts SHU- 
mfte pole, kus, knida Ollemal dftldud, ka kolm tabbat meest 
kanUis olli tetanias. Earel rattas j&rrele, ja kui tedda kantsi 
peale n&bti tor ma wad, beltis Wenne waggl jeoksu, et nea~ 
dega, kes Waiwarus ollid, sure leri jure jouda, mis Narwa 
h'nna al seisis. 6e tulli peale; Rootsi waggi olli arrawassimid, 
ja saddas weel pe&legi kangeste wibma ja lund seggamlste. 
Jai site pubkama, ja tSisel btfmmikal, puhte ajal bakkas jallc 
Narwa pole likuma, kubu enne lounat Mllo kumne ajal joudis. 
Andis Karel omma rahwale nelli tiindi aega pubbata; priskeste 
sua ja jua, ja titles: Rootsi mebhed! kello kaks hakkame toele: 
agga, bdmmen pubkame rabboga Narwa linnas. Kello kaks 
olli koik waggi rinnas, konninga kasko otamas, et pealehak- 
kata. Kni Wenne w&ggi sedda pifahotftit wftgge Lagina pooit 
naggi tullewad, bakkasid maist pealikud naerma, et Rodts 
sesugguse wahbase rabwa iitlemata wac koggu peale tulli 
hakkama, ja tttlesid monned: neid panncme kahhe pihhotaiega 
subbu, ja nelame neid ilia. 



52 

Peetrit ennast ei olnud sel korral se*l,et, nenda kuida 
ittlime, monned snred t^illf tamfsed 9 kdlle parrast Pohla kunnin- 
gaga noapiddamist olli, ja mis wibimist koggoniste ei sallind, 
tedda Pohla-malc w&ggiselt gdndisid rnttama. Oil! se smir 
Reiser selleparrast omma wftgge, mis Narwa al seisis, Worst 
Trubetskof k&s'so alia andnnd, ja tedda kasknud liana wotta. 
Agga enne weel, kai dlleks sanud arraminnema, nhggl temma 
sure melehaignsega, et tentma kindralid toine tofse peftle kad- 
dedad ollid, ning et nefil koggimfiste dht meelt polnad. Se 
pahha luggu lohkus Peetri sttddant; egga teadnud soar mees, 
kuida sedda kahjti keelda, mis temma kindralite issfikeskesest 
wihhapiddamfsest tollemataks woinnd jada. 

Olli parrajaste sel korral uks waeoppfind Prantsuse-ma 
wttrst, nimmega Dttk de Kroa *), (Doc de Croj) kui wolliline 
(Freiwilliger) Peetri lcris, ilma et ta temma tenistases olleks 
olnad; sedda pallos Peter, w&e wallftsemist scst ajast ennese 
peale wotta, kiinni Rootsi waggi, mis olli tnllemas, saaks 
ftrrawdidetud, ja Hn woetud: elik kdnni ta issi Pohlaat taggasi 
piddi joadma. De Kroa pallus allandlikult wasto, ja pttdis 



*) Selle mehhe sumo kehha on weel praego Tallinnas, Niggula kirriko 
mapealses surno-keldris nabha. Temma olJi wiimsest Tallinnas kurberne- 
riks, ja et liig ubkeste ja suresto ellas, kullutas ta ennam, kui temmal 
sissetullemist olleks olnud, ja sai selleparrast enneselc ilmotsata wolga. 
Kui siis arrasurri, laskid wollaandjad temma sumo kehha kalli rohtudega 
woida, et ta ei piddand ei wannaks egga hukkaminnema ; ehhitasid tedda 
nenda, kuida suresuggu innimestega lehhakse; pannid tedda pusargiga 
Niggula kirriko keldri seisma; ja kirjutasid Prantsuse male, et tedda se*nnist 
matmata ma peale tahtsid jatta, kiinni sugguwdssa temma wdlga piddi 
arramaksma: agga sugguwossa. ei wdtnud sedda kulata; ja nenda on temma 
tannapawani ma peale seisma janud, ja weel pealegi Tallinna linnale sedda 
kullutust teggemas, et, kui temma musta sidi-sammeti mantel arraplekind, 
temma walged sidi-sukkad ja temma suur lokkidega parrik wannaks 
lainud , tedda jalle ueste peawad ehhitama. 



S3 

Keisrile tahhendada, et se koggoniate mtUe heaks saaks ttUema, 
koi w&ggi temmaj kae ja sonna ilia saaks antania, ja titles: 
kui kindralid jo ammustki toine tSise wasto on; iiks ttkke ja 
toine jalle tofse ndod tukjaks puab tebha, egga Trufectskoist 
lug-g'u tahha piddada; weel w&hhamalt wotwad nemmad mind, 
koi woera ma raeest kvnlda ja minno kasso jarrele tebha; egg* 
seat slid mend, koi agga kabjo ja onnetnst woi tulia. Winiafcg 
l&ks Keiser issi oh to, koi irra olli minnemas, De Kroa t&ki, 
ja patios tedda, waewallitsemist ennese peale wotta, nils ka 
oeoda siindis; ja laks Keiser, koik De Kroa holeks j&ttes, 
selsammal iiinnil tele. 

TSisel pawal olIi«Karei jo omma waega Wenne leri ette 
tallemas. Kui De Kroa sedda wahhast hulka naggi -, arwas la 
tedda sarema leri eelkaija korpuse ollewad; tahtis wiistStst- 
ktimmend tohhat meest, ja kakskiimmend nelii suurttakkii walla; 
wasto minna, ja krimmagi siwa otsa hobbose wagge se&ta, et 
waenlaesega wortelda: agga kindralid ei wotnod koggoniste 
lemma noud, waid tabtsld omma korge kantside tagga waenlaest 
odata, ja kantsides temmaga tappelda. Tahtis De Kroa en- 
nast rammutumaks nendega rakida, el sedda neile t&hhendada, 
kuin pahba ja kartlik nende noo: agga seisid mehfced waste, 
ja tttlid ennast parremine teadwad, mil, ja kas Wenne waggi 
koige wabwemasle sdddib ja wSidab, kui et ttks woera ma 
lollfja ja minnija sedda neile teaks, mdistaks ehk oskaks tali* 
hendada. titles siis De Kroa: tehke sits kaida tabhate, ja 
koslke sellep&rrast koida jouate; minna wStan omma sonna, 
mis Keisrile ollen andnnd, taggasi; s£lleparrast, et mateiega 
korda ei sa, ja kuiutan telle ette: et se pibhotaie rahwast,- 
leie snort waehulka, kui teie ndud ei weftta, mahhaldeb, ja 
teid nendega wangi wiib, kes sawad iillej&ma. Minge ntiiid 
wastopannema, minna labbfin pealt watama. 

Kuida De Kroa ette olli kulntand , nenda silndis ka. Ka- 



54 

rel taffi jolgeste omma wlbhase rahwaga ktataide etto; jook- 
sis aeade peftlf tonal, ja pole tunni pftrrast olli ta klatsides 
Weaae w&ega wottlemas. Rumi kitsos efi aadood koige Weaae 
wftele maad woitelda, ci ta wfcgga pakkll toiae toise tagga 
stills, egga ka eddtmistele, kes tollee ollid, saood akbi teUa; 
ja, koi aks Rootsi suretdkki ehk pttssi kwU sore ja paksa 
troppi l&ks: sfiis tappis ehk hawas, kes teab? ka* wit to meest 
korraga. Roots! w&ggi woiUes abbes riaaas koi sola, et soa 
Me ja ammeti peale wftgga h&sti oppiad ja hfrjaod olli, ja 
rohkas omma waeaJaeat mahha kai pillirogo. Olli ilm taple- 
mise hakkamlscs waikne; agga parrast tolli paks huaaiesadda 
kang-e tolega, mis load ja pussirohho saitso Wenae wie silmi 
ajas, et tual 4enmal wasto olli, ja oili siis Rootsil woUmioe 
kerge assi. Woiteldi, tappeldi ja tappet! seoai, kiinai 6e 
pimmedas kelas niggetuast, ja werrewallamraele Stsa teggi. 
Wenne rahwast jfti sornoks platsi pe&Ie kabbeksatoistkuauneod 
tabkat; Rootsi mehhi olli koos sadda kolmkttminead tappetuld 
ja kakaioistktimmend sadda bawatad. Sarem ftllej&aod Weaae 
wie balk pdggeaes 6se ftfra, et cest ajrra ja koddo pole jooda; 
ja koi nteld lilg paljt korraga Idle Narrowa jde silda tormades 
olli minsetftsi, mordos sild neade al, ja oppas paljo rahwast 
torra. Toised wdeti toisel hdromikal koik waagi; sunniti Rootsi 
wie ette, onlma soariisto mahha patniema ja irraandma; ning 
lasii afeid $iis allama pealikotega sinna mniua, kust Narw^ oHid 
t pin ad: agga kindralid, ja mood koigciilleraad peilikqd sadeti 
Rootsi, waagi miaaema* 

Weiioo wiggi olli ktil enoesedda mitto kord Turgi wie, 
TaJarhate, aiog! ka Persia rahwaga soddinud, neid ka miirade 
korrale wfttnod; agga olli sesinnane lahhiog, Narwa liana al, 
teaimal eseimeseks katseks, Europa-ma . oppetod ja h&rritud 
soawiega woitelda; pealegi weel Rodtsi waega, mis sel ajal, 
omma soatarkose parrast, koigekuulsam ma ja merre pefil olli; 



, 55 

ai»g ei olle sftttepirrast Kaarli julguet mitte nl wigga laita, 
kuida monned sedda teinud, ot ta kahkekaa tohhandoga kah» 
keksakJUnne takkaade pestle qpaaidaad minna. 

Sedda iaaiennesest inSiata, et koifc, mis Wende lagris olH, 
woilja omrnaks jftl: w&e rahkakirst; 173 suarUttkkl; 171 Hppu, 
24 lokhat pftesi; ja Umdtsata innimesle ja hobbose mona, iting 
maud s$atarwifaai« 

Ktti Peetrjle need pahhad sonny med todi, et k5ik hiikka 
ja raisku Uinnd, ailea ta sore tasaandaaega: wbtku minno 
raJusas, ja mo rigi mremad seet Icmhjuet 894dm bppida, et 
iihhe rahtva kblbdmeat ja. tarkmeM ennum luggu piddada^ 
Jcui temma palju&tst ja sutueesU PeUe sedda lissas la, weed 
need aoonad jure: Juki m» teem, et Karel meid jareko teeei 
mitto kdrd saab whitman agga meie oppime temma kae*t n 
tedda dqaaat wimaks drrawbitma. 

Suomeksi: 

sNeran joU, jeka metope Pietarin kaupiwgin l&pi, tdtee 
Laatokan jftrreatft; meaee Pietatin laaum Itpi, ja p*fit& sua- 
saaa aimreen. mereen. Pieiaria lftfenJa fca4&uttii» ennea nminoin 
Inkertemaakai, ja olivat Rtiolaln fcaniakaat aen raakaan aikaat 
WenSj&nmaaata pois ja iUena* kateea voittatrah Knia tsUnft 
maa an merenft&riaea maa, Ja letefc ja syv& Neran joki sen 
Upi fcaypi, jTwnSrai Pietari, eUi fa&nen valtakuatanaa ja rah- 
vaaqsa kaupankaymisea Uhden all tarpeelimen, Utoia IoiyoUm 
nn j*Ue takaisia peri*, kaia ae ojkeutt* taytiten *il& tone* 
(jo oli) Weo&jin vaUakunrwin perinttHm*a oilal; ja aenUtfntai 
nonsi aittea suuri sola Rvatsin kiminkaan kangga, jok* oifi 
kyroiueaeo vuotta alkaa ja ninritet&an $ita suureksi pohjantoaaa 
sodakai, kaia j&lestft Puolan ja Taaakati knoingas* Turttt Jk 
Tatarilaiset mytts nouaivat sotimaan, ja itaens& valiin sekas*- 
vat. Se sota oli meidan maalle ratkea ja raakaa rangaisUe; 



56 

sen jaiestft lull nalka, ja vtfmeiseksi rfttto, jofca kaikki sear** 
kunnat rahvaasta aivan sileaksi teki.» 

vWnonna 1700 kysyi Pietari Inkerinmaata takaisln, vaan 
Raotsin kuningas, Kaarle XII:s, oli kabdekstoista-voetlnen nuori 
vallitsija, vilkas, uskaljas ja viisas: hanen sotav&kensa jo van- 
htfstaan urboolllsuatensa, vaenvallltukseilsa (kaskyntottelun), 
opitun sotaty&nsa ja viisasten kenraalien ja paaHikkOjensa puo- 
lesU kaaloisa, sent&hden etta Rnotsi jo monta sataa vuotta oli si- 
vistyneen rahvaan maa, vaan Wenajanmaata alettfin vasta si- 
vis tarn Win, kuin sen saaren keisarin teoista tiedamme, jonka 
elosta paraikaa olemme pukamassa. My6s tiedamme menneen 
rooden almanakasta, etta silla ajalla, jolla Pietari lull halUtak- 
sen pi&Ue Wenajanmaalla oli vakea kylla, vaan etta sota- 
aseet ja neavot ja sen sotimisen laadut olivat scnkaltaisci etU 
vaan Taiarilaisten ja Turkkten kanssa tapellessa sattaivat volt- 
tamaan; rautta kuin oppineen ja paremmasti barjoitetan Ruot- 
sin vaen kanssa (piti) kimppuon raenna, niin oli se jo p&filtS 
nahtava, etta vitei eli kuosi raiesta ei jaksanot yhta Raotsin 
sotamiesta voittaa. Sen lisaksi oli Raotsin kuningas uskaljas; 
ylenkatsoi Wenajan-valtakunnan vakea ja oli sen tahden huo- 
letoin, eika antanutkaaa sits Pietarille Inkerfnnmata takaisin, 
vaikka toinen kylla uhkasi vakensa kanssa tulla ja sen vaki- 
selta ottaa, jonka sitten kuolntti ja ilmoitti Kaarlelle Mosko- 
van kaupunglsta, 19 p. elok. v. 1700. Keisari kokosi kah- 
dekfirankymmenta tobatta miesUL, ja tali 9 p. syysk. Narvan 
tinnan alle, ja odotti nyt vakea, joba jaiella oli ja&nyt tule- 
naan. Kuin kaikki koossa oli, niin laski Pietari itse oraalla 
kadetl&an, 2:na p. lokak., ensim&iseksi kaksi pompia linnan 
pftalle. Waan hanen oli valttam&ttomasti tarpeellinen menna 
Puolanmaalle, etta siell&isen kanlnkaan kanssa niantamia neu- 
voja pitaa ja pubna, jota ei kenenkaan nskonut parenrmin te- 
kevan kuin itsensa: kuitenkin toivoi ban paivasta paivaan Itn- 



57 

nan saavansa kftteen, kuin sen pa&He korasti ammattiin: vaan 
Hnnan hoitajat olivat, vftenhallitsijoidensa kanssa, lujat miehet, 
jotka eivftt antaneet s!it& selv&ft saada.» 

»Yhtakki& tolivat, konsi paivaa perasta Martin, sanomat? 
ettft koningas Kaarle oK linnallensa suuren vfren kanssa apoon 
rientimissa ja tolemassa. Ei yksikft&n arvannut sen mahdollf- 
sen olevan; »\M ja sentfthden ei, etta Kaarle oli Tanskan 
niaalla Tanskan koninkaan kanssa sotimassa, ja soar! jonkko 
vftke& Paolan kaningasta vastaan oli seisomassa, hantS Riian 
linnan paalta pois est&akseen. Sen lis&ksi oli syksyinen aika; 
ankarat p&ivantasanksen (?) niyrskyt, jotka eiv&t antaneet us- 
kallusta sotavaen kanssa yli meren tulla; eli jos sekin olisi 
k&ynyt mahdolliseksi, niin olivat syksyiset ilmat maantiel, jotka 
sflU ajalla yield sangen kehnot olivat, pofcjattomaksi tehneet; 
maa o\\ sydty (yhjftksi, ja rahvas synkkiin metsiln pakoon 
mennyt: nfin etta kaikesta .oli ymmarrett&v& ja selkeasti os- 
kottava, ett& se piti mahdotoin asia oleman, etta Narvan lin- 
nalle Ruotsista eli munalta v&kea piti apuon tuleman, jotka kah- 
dek'sankymmenen tahannen kanssa olisi voinut taistella, eli 
niitft vastaan niveta. Waan Kaarle oli kaudessa viikossa 
Tanskan kuninkaan voittanut, ja hanen kanssansa sopinut. 
Kuin han ^Tukhnlmiin , joka on Ruotsin kaning-asten pesa-kau- 
punki, takaisin tuii, tulivat handle Tallinnasta yli meren sano- 
mat, ettfi Wenajan v&ki oli Narvan linnan ympari piirt&nyt ja 
sita kivi-raanioksi laskemassa. Paikalla otti knningas kaksi 
sataa kartilaista, ja muutamia kunnollisia kenraalia, ja laksi laf- ' 
valle Tallinnaan paastaksensa; vaan vastaiset tuulet ja hirmul- 
set myrskyt saattoivat hanen Pernoon (Pernan'sen); jossa h&n 
sitten tervenna, kanssa- otettujen laheistensS kanssa, p&asi inaalle. 
Sielta kiiruhti ratsain Rakwereen, jossa vahainen vake&, vaan 
sonri muona-aitta hevois- ja jalka-v&en tarvista oli seisomassa; 
viki, joka Pernossa seisoi, tuli jalkecn perasta, ja Tallinnasta 



58 

kntsutttin kenraall Welling kaikkine vakJnenea my 6s Rakwereeu 
toltmaan. Kaln kaikki viki, jonka likimailta voi saada, koorea 
oli, niin oli viisi tahatta mieaU jalka-v&keii ja kolme tahatta 
ratsastajata kokoonkorjattn. NSita kiihoittl kaningas sill& sa- 
nalla, etti lausui heille: miehet! idiift on paljo, raeita on vibl; 
vaan he eiv&t ymmarra, mita me ymm&rramaie; se on loonto* 
kappaleen karja; ja tied&n, etta mieheatft mieheen jokaiaen 
otatte kymmenen miesta voittaakaenne. Jaa! buaairat miehet 
vastaan, jah! kuningaa! otamme; ja niin rupesi vaki Rakveresta 
Narvaan pain Iiikkumaan.* 

»Tiedustajat olivat Wenajin lehitn tvoneet sanomat, etta 
kaningas oli suuren v&en kansaa tulemassa; vaan kenraali 
Schcremcy^v vfcitU vastaan ja sanoi: maat taH& paolen mertt 
ovat tyhjat Ruotsin vaesta, sentahden etta saurin Jeakko on 
Riian linnaa varjelemagsa, ja toinen vaki ei ole pfi&ssyt jli 
meren tuleniaan; kuin kuningas on kaiken v&en Pernosta, Tal- 
linnasta eli Tartostakin kokoonkoonnut, niin ei voi hanella olla 
enemm&n kuin kahdeksan eli, jos on oikein paljo, ykdeksan 
tahatta miesta, ja olikin ymmart&va mies kylla oikein arvaa- 
mit. Sentahden antoi han neuvon, jatUa linjian ymp&ri niin 
paljo v&kea, kuin tarvis oli leiria varjelemaan, seka linnaa- 
kin, ett'ei kukaan sis&sta voisi tulla ulos takaa p&alle hak- 
kaamaan, ja toisen vjtki-joukon kanssa antoi han neuvon 
raenna kuningasta vastaan ja ry y&ta hanen pienoisen vakensa 
p&&He. Waan ei toiset kenraalit eik& Pietari itseka&n kiitta- 
neei tai& neuvoa hyvaksi; mntta p&atettiin niin, etta saaitaa 
rastaan Pyhajoelle kolme tuhatta ja Sillanmaelle ybt& verran, 
mutta Waivaron majUle kons tahatta miesta, joiden piti varu- 
stukset tehda, ja niiden takana vihollista odottaa; hanta va- 
sytta&$ sivulla k*vij6iden (flankdr) ampamisella ja hairityk- 
sella hanta haromentaa, viivyttiia ja hanen vake&nsa vahitellen 
vaheniaa.)) 



59 

»K*arlc kuin joutni Pyh^joelle, lw^I enahi tykillft varos- 
tusten p&ftlle, ja saattoi ne|j& tohatta jalka- ja baksi takatia 
hevois-miesta alempala joesta l&pi, varnstnsten piille takaa 
kftyd&ksensi. Kaio Wen^&n vfiki havaitsi ttm&n neuron, 
l&fasi se juosten Sillanmikeen p&iii 9 jossa, niinkain ylempftni 
on sanottu, myos kolme tuhatta miestft Yanistnksissa oli seiso- 
massa. Kaarle riensl jAlestft, ja kuin k&nen n&htiin varustak* 
sea pWlle ryyk&&rfin, keittiken Wenljftn v&ki juoksuun, niiden 
kanssa, jotka Waivarogsa olivat* pJUstftkseii6& sen suoren lei- 
rio Ijkd, joka seisoi Narran linnan alia. Yd jtuli. paalle, Ruot- 
sin v&ki oli v&synyt, Ja lis&ksi eatoi viel$ sekaisin vettfc ja 
lunta. Se j&i sent&kden lepa&m&fin, ja alkoi tfias toisena aa- 
imioa pukteen ajalla Narvaan pfun kulkea, jokon joutoi kello 
kymmeiieo eonen puolta p&ir&ft. Kaarle antoi r&ellens& netyl 
tufitia aikaa lev&td, ristdsU sy0d& ja juoda, ja sanoi; Rootsin 
miehctJ kello kaksi rupeamue tydlle; yaan koomenna lepft&mme 
rankasaa Narvan linnassa* Kello kpksi oli kaikki vaki (sola-) 
rinnassa, kaniakaan kasky& odottamassa paHlle kakata. KuiB 
Wenij&n v&ki n&ki t&m&n pirontayden v&ke& Laaginan poo- 
lelta tulevan, alkoi vat muutamat p&illikdt nauraa etta Ruotsi 
sennoisen v&kiisen v&dn kanssa tull sanomattoman v&ki-joukoa 
paille k&ym&in ja moniaat saaoivat: nao panemme fcafadessa 
kouraniaydessft suuhtotnme ja nlelemme alas.o 

»Pietaiia itseAns* ei ollui sill* berralla slellfi sent&kden 
etta, niinkuin sanoimme, muutamat suaret toimitukset, joiden 
t&kden Poolan kuninkaan kanssa oli neuvon pit&niista ja jotka 
ei eUenkaan vHpyn»ist& sal I meet, k&nen v&kiaelU aaattoivai 
Puofonaiaalle rbent&m&tu. Se strati Keisari oli sent&kden an* 
tanut vftkensH, joka Narvan alia seissi, ruktinas Tmbetekola 
k&skyn alle ja k&nen kfiskenyt otiamaan linnan. Waan ftnneft 
vlelfi kuin sai poisl&hteneeksi, n&ki k&n suurella niielihalkeu- 
delia, etta h&nen kenraalinsa olivat kateat toinen toisensa p^Ile, 



60 

seka etta beilla ei ollot ollenkaan yhta nrfeltft. Tama paha 
seikka s&rki Pletarin sydanta, eika tietanyt suuri mles, kuin 
^fta vahinkoa estaa, joka tasta kenraalien keskinaisesta viban- 
pit&misesta ei voinut tulemattomakgi jaada.» 

»Paraikaa oli sllloin erfc taitava(?) Ranskanmaan ruhti- 
nas, nimelta Dyk de Kroa (Doc de Croy*) vapaehtoisena 
Pietarin leirissa, ilman etta ban hanen palveluksessansa oils! 
ollut; taman pyysi Pletari r&en hallltusta siksi ajaksi paaUensa 
ottamaan, kunne Ruotsin vaki, joka tulemassa oli, saisi voite- 
tuksi ja linna otetuksi; eli kunne ban itse Paolasta takaisin 
Joutaisi. De Kroa rokoili ndyrasti vastaan, ja koetteli keisa- 
r!He osoittaa, etfei siita ensiokaan talis! hyv&&, koin vaki an* 
nettaisiin h&nen katensa ja sanansa alle ja sanoi: kuin kenraa- 
tit jo vanhastaan ovat ioinen toistansa vastaan; yksi pyytaa 
yhden ja ioinen taas tolsen neuvoa tyhjaksi tehda eika Tru- 
betskoista lukua pitaa; niin riela rahemm&n rupeavat he minua 
kuin vieraan maan miesta kuulemaan ja k&skyj&ni tekemaan; 
ja siita ei sentahden voi tulla muuta kuin vaan vahinkoa ja 



*) » Taman miehen kuollut ruumis on viela paraikaa Tallinnassa , Ni- 
kulan kirkon maanpaallisessa ruumis-kellarissa n&htavana. Han oK vnmei- 
sekst Talfinnan kuvernydrina, ja kum iiika ylpeasti ja suuresti eli, kulutti 
ban enemman, kuin haoella sisaantuloa olisi ollut, ja sai sentahden itsel- 
lensa maarattoman velan. Kuin sitten poiskuoli, antoivac hanen velkamie- 
hensa hanen kuolleen ruuraiinsa voidella kalliilla rohdoilla, ett' ei sen pi- 
tan yt vanhaksi eika hukkaan menna; pukivat sen niin, kuin suurisukuisten 
ihmisten kanssa tehdaan; panivat sen arkussa Nikulan kirkon kellariin sei- 
somaan; ja kirjoittivat Ranskan maalle, etta be tahtoivat sen haulaamatta 
maan paalle jattaa siksi, kunne sokukunta maksaisi hanen velfcansa; ja 
niin on ban tahan paivaan a$ti maan paalle seisomaan jaanyt, ja on viela 
sen lisaksi Tallinnan kaupungille sita kululusta tekemassa, etta kuin hanen 
musta silkki-samettinen nuttunsa on vaalennut, hanen valkeal silkki-sukkansa 
ja hanen suuri kiehkurainen valhe-tukkansa ovat vanhaksi tulleet, heidan 
pitaa hanet jalle uudesla puettaa.» 



61 

onnettomnatta. Wiimein meni keisari Use ebtooUa, lain pots 
oli l&btemissii, De Kroan telttiin, ja pyysi h&nen r&en balli- 
tusta p&ftllensi ottamaan, joka myfis nfiin tapahtnikin; ja kei- 
sari l&ksi, kaikki De Kroan huoleksi j&ttften, samalla hetkelift 
matkalle.» 

»Toisena p&ir&na oli Kaarle jo Wen&jin leirin eteen tu- 
lemassa. Kuin De Kroa t&m&n r&h&isen jonkon nftki, luuli 
bin sen oleran souremman leirin edelltk&rijAn joukon; tahtoi 
viisitoista tabatta rniestH ja kaksikymm*nt& neljft tjkkia ottaa; 
menn& rastaan , ja kummankin siivep nenft&n beroisr&ke& aset- 
taa, ribollisen kanssa Icamppaillakseen ; mntta kenraalit eirfct 
ottaneet ensink&&n b&nen neuvoansa (raarifo), vaan tabtoirat 
korkeiden rarnstostensa takana vibollista odottaa, ja raros- 
tuksissa h&nen kanssansa tapella. De Kroa oli itsensS voi- 
mattoniaksi heid&n kanssansa pnhua, osoittaessaan heille slVk, 
kninka paha ja pelk&iriinen heidSn neuronsa oli: vaan miebei 
setsoirat rastaan, ja sanoirat paremmin tiet&rans&, roiUoin ja 
miss* Wen&j&n rHki nrboolUsiininasU sotii ja voittaa, kuin ett& 
vieraan maan tulija ja menlja sit& heille tiet&isi, yrom&rt&isi 
ell osaisi osoittaa. Niin sanoi De Kroa: tehkSft sitten koia 
tabdotte, ja rastatkaa sen j&lestft knin voitte; mini o'tan sa- 
nani, jonka keisarille olen antanut, takaisin; sent&hden, ett& 
teidin kanssa en toimeen tale, ja ennnstan tellle: ett& too pi- 
rbnt&ysi rabrasta lydpi, knin te ette neuvoa ota (rarteen), 
teldan saaren r&ki-joakkonne maahan ja riepi teid&t rangiksl 
niiden kanssa, joika lateral ylij&imft&iu Menk&& nyt lydm&itn 
rastaan, mini l&bden p&&lt& katsomaan»» 

»K«in De Kroa oil ennustanot, niin tapabtuibin. Kaarle 
tali nrboollisesti v&b&isen v&kenoi kanssa varustusten eteen, 
jnoksi niiden pa&lle ryyk&yksellfi, ja pnolen tannin perasU oli 
b&n rarnstaksissa Wen&j&n r&en kanssa kamppailemassa. Pal- 
kan ahtans ei antanut kaikelle Wen&jftn r&elle tilaa tapelia, 



62 

kuin se nyrln ahtaassa sefsol toinen tolsehsa takana, eik& inyds 
saatu ensim&isille, jotka tulessa oil rat, apaa tehdfi; ja kuin 
Rnotsln tykin- Hi pyssyn-luotl men! suureen ja paksuon jouk- 
koon, niin se tappoi ell haavoitti, ken ticsl, kuinka monta 
miestS kerralla. Ruotsin vftkl kamppalli y lidessa rinnassa kuin 
sdnft, sills se oil sodan tyOhOn ja ammattiin sangen hyvasti 
opplnut ja harjautunut, ja lelkkasl vihoflistansa maahan kuin 
kaislaa. lima oli tappelan alkaessa tyyni, vaan jalesta tsH 
pakso lnmisade ankaran tuolen kanssa, joka ajoi lamen ja 
ruudlu-savun Wen&jftn vften silmftn, koin tooli oil sille vastaan, 
ja voittaminen oli siis Ruotsilte kevyt asfa. Kamppailtiin, 
tapeltiin ja tapettlin sifesi, konne ydn pimeys est! nakemftsta, 
ja verenvuodatrirselle lopun tekf. Wenftjan rahvasta jal kuolf- 
jaksi paikalle kahdeksantoista tukatta, Ruotsin miehift oli ta- 
pettu kuusi sataa kolmekymmenta mfesta, ja haavoltettuja oli 
kaksitoista sataa. Suurin ylijftftnyt Wenftjftn v&ki-joufcko pakeni 
yfllla pois, edesta pois ja koti-puoleen pftastaksensft; ja kuin 
neita liika paljo kerralla, yli Narovan joen ryyaten, sillalla oli 
menemassa, mortal silta heidan allansa, ja paljo rahvasta huk- 
kui pois. Toiset' otettiih toisena aamuna vangiksi; bftskettfiin 
Ruotsin vften eteen sota-aseensa maahan panemaan ja poisanta- 
maan; ja annettiin heidftn sitten alempien paalltkkftjen kanssa 
mennft sinne, kusta Narvaan olivat tulleet; vaan kenraalit ja 
maut ylimm&t paallikftt saatettiin Ruotsiin, vangiksi lahtemaan.» 
»Wen&jftn vaki oli kylla sita ennen monta kertaa Turktn 
rften, Tatarilaisteft, seka Persialaistenkin kanssa sottnnt, heita 
rnyOs muutamia kertoja vofttannt; vaan taiha tappelu Narvan 
finnan alia oli silla ensimftfsenft kbetttcna Bnropan-maan ope- 
tetun ja harjoitetun sotavaen kanssa kamppallla, p&fllle viela 
Ruotsin raen kanssa, joka sillft ajalla sota-taitonsa tfthden oli 
kuuluisin maalla ja merella; eikfi olekaan sentahden Kaarlen 
ttskaHus niin paljon laftettava knin moniaat sita ovat tehneet, 



63 

ettft h&n kahdeksalla tnhannella uskalsfi kahdek&ankytnmenett 
tahannen pft&lle menn&»» 

»Se«on itsest&nsft mnlstettara, ettl kaikkl, mitft Wenftj&n 
leirlssa *H, jfti voittajan emaksh Vhen rahakfrstu; 173 tjHcIH; 
171 lippn*; 24 tuhatta pyssyft ja m&&ratt& fihmfsten ja he vols- 
ten ranonaa, sek& mauta s0dantarrista.» 

»Koin nftm& pahat sanomat tuotiin Pietarille, ett& kaikkl 
oli hukkaaa ja raiskioon mennyt, sail of h&n sonreHa (asalsuu- 
delta r ottakoon kansani, ja valtakuntani suurimmat taste 
vahingosta sen opin: etid kansan keivollisuudesta ja ymmdr* 
rgksestd enempi lukua pUdd, kuin sen paljoudesta ja suu- 
ruudesta. Sen pJUtlle lisftsi b&n vielft n&rii& aanat tykftdn: 
Jaal ma tieddn, ettd Kaarle meitd vietd monta kertaa tulee 
voittamaan; vaan me opimme hdnen kddestdhsd hdntd itse- 
dnsd viimeksi voittamaan.* 

Wnenna 1824 tofmftti Masing ulos WUsk&mmend kaks 
luggemist, Vest testamentist wdljawattitsetud, jessa ban antoi 
utden .testamentin sisftllyk8est& kertomnksen kysymyksissft Ja 
rastauksissa, ja niin muodoin jatkoi sek& t&ydensi sen edell* 
. matnitolla vanhan testamentin uskon-historialla alotetnn seHtyk- 
sen raamatnn kirjoista. T&tfi senrasi v. 1825 hftnen vifmeinen 
kbjansa Wlron kielellft: Tdieline MisHusso oppetus, mis tar^ 
gema rakwa ja kodlmeistrite kassuks wdlja andnud j. n. e», 
joss* hftn tarkastfi ja kiinteasti eteen asettaa laterilafsen usken* 
opin p&fttotuudet. Tftm& niinkuin hftnen muatkin hengelliset 
kfrjansa orat hy^tya tehneet ei ainoastaan nlin muodoin, ettft 
rah vaan uskosta hftlvenslvftt h&mftr&tft Yihemmftksi, raan myds* 
kin siHi keinoin, ett* papit ja papiksi aikovat, joista t&&ll* 
nseampi maankfeltft ei opi ennenknin virkaan tnltiiansa, saivat 
niiss& hyvtt kiekft lukeaksensa janrl omassa aineessansa, joka 
taas arvattavastl kiersi rahvaalle hyv&ksi. 

Nfttden kirjojen rinnalla Idytyy h&nelta Roeenpl&nter'in 



64 

aruissakin, melkein joka vihkossa, milloin mitakin Wiron kie- 
less* ja kirjallisuudessa, ja useampi naiden apujen pitimnteta 
lisayksista Hupel'in sanakirjaan on keratty juuri hanen kirjois- 
tansa, Hanen tarkoittaneen kohottaa kleltansa yleromaksi knln 
vaan mita tavallisen rahvaan-opetnkson valikappaleeksi vaadit- 
tiin, naerome seka h&nen edella mainituisia kirjoistansa etU 
maistakin seikoista. Niin Ittytyy hanelta Ilisch'in kirjassa: Die 
gewohnliche Krankheiten des menscJUichen Korpers, Riga n. 
Oorpat 1822,. tautfen, ruohojen ja muiden la&kitysten viron- 
kieliset nimet lueteltnina; niin sanoo Rosenpl&nter apujensa 
20:ssa vihkossa laytyv&ss& Wiron kirjallfeuuden luettelossa 
takanansa oleran Masing'in tekeman k&sikirjoituksen nimell&: 
Verweh einer grammatischen Terminologie %u einer kunftig 
esthnitch abxufassenden Sprachlehre^ joka Rosenpl&nter'in 
kokousten kanssa lienee joutonut Tarton Wirolafcauden Senran 
omaksi; ja niin tietaan h&nen valmtetaneen laveapohjaisen Wi- 
ron kielen sanakirjankin. Tam&n tarjosi ban Pietarin Tiede- 
Akateemlalle painettavaksi, vaan Akateernia ei Iftytanyt siina 
sita ttydellisyyttft, jonka se vaatii idiltansa, ja asia jai sill* 
kertaa sillensa. Jalkeenpain rupesi ban kuolinvuonnansa pal- 
natiamaan sita Tartossa, yaan koin kirjaimet eivat olleet hanen 
mieleisiansa, ei tastakaan yriiyksesta inllut muata koin eUa 
ensim&inen puoli-arkkinen sai ladotnksi ja siiia mnutamia nayte- 
lehtia painettiin, joista pari kappaletta viela luytyy edella 
mainitnn Senran kirjastossa ynna niiden Masing'in Rosenplan- 
ter'ille kirjoittamien kirjojen kanssa, joissa ban ilmoittaa talle 
ystar&Uensa sanakirjansa vastoinkaymiset. 

Se osa Masing'in kirjallista tohnea, joka enimmasti hir- 
vitti kaikkla vanhuuden rakastajoita ja saattoi hanelle enimman 
seka ystavia etta vihollisia, oil hanen nndennuksensa ja pa- 
rannuksensa Wiron kielcn kirjoittamisessa. Jokainen vironkie- 
liseen kirjaan siimansa luonot Suomalainen lietaa, kuinka hul- 



65 

lostt Um&n Helen khjolUaninen on pernetettu. Kaio nim. 
edelliscn tavnen ftanikka on \jhyt ja paattaa tavnen, ntiii otti- 
vat Wiroji Helen ensini&isei kirjoitlajat taraksi, kirjoittaa sen* 
raaran kcrakan kaksinkertaisesti, josko se pnheessaHn vaan 
yksinkertaisenaknului; niin kirjoittivathe: innimenne, hobbonne, 
jummalatte, missa korra vaan kuuli: inimene, hobone, juma- 
late; jota vastaan toisen kcrakan j&ttivit pois, missa edellisen 
tavnen aAnikka oli pltka ja kirjoittivat esim. pohekielen sanat: 
kaare, keele, lliwa, kooli, koase, Hrjakieless&nsft: fare, tele 
liwa, koli, kuse, ja kaksinkertaisen aaoik&n panivat Jie kirjott- 
taen raan semmoiseen pitkaan tavaeen, jonka kerakka snlki, 
nJinkuin: kaar, keel, liiw, kool, kuus. Arvattavasii oli t&stt 
ep&lnontoisesta Hijoitns-muodosta paljo haittaa. WarsinHn saat- 
toi kerakkain turha kertominen lyhyen a&nikan pcr&sta valti*- 
m&ttdmii sekaanmiksia, sili& kuin kerakka semmoisen a&nib&n 
j&lestd puhekielessakfn oli kaksinkertainen, niin ei tatf enl& 
voitu mitenkaSn merkita kirjakielessa, ja niin Hrjokettfln sanat: 
warns ja wan-as, kana ja kanna, more ja mnrre, ranutama ja 
vannutama yhdelli tavalla: warras, karma, murre, vannutama. 
Masing-'in tarkka slim* el ol)ut tata epalnontoisuatta havaitse- 
matta, rautta vaikka han tnnsi Snomen Helen, niin ei kniteakaan 
katsonut sen Inonnonmokaista kirjoiins-mnotoa tassa byv&ksl, 
vaan kirjoKti nama sanat entisellft tavalla, korkomerkilla vaan 
erofttaen eosimaisessa tavuessa senraaran kerakan kaskinkertai- 
sunden, ja muissa tavuissa poisjattaen toisen liiallisen kerakan* 
N&in kirjoitti bin: vmurre on sydtaessft, murre kielessa, warras 
ottaa, wdrras seisoo pystyssfi, kanna(n) pesftssft on mana, 
kanna(n) takana kannos, wannutan waatetta, wdnnutan (van- 
notan) ihmisUU Waikka liika kerakka siis nainkin kirjoittaen jai 
syytta saadnlle paikallensa, niin oli knitenkin se haitta, ctta akki- 
nftinen lnkija ei Uennyt, milloin se kaksinkertainen kirjain oli 
kaksinkerlaisena milloin yksinkertaisena ftannettava. nyt voitettu 
Suomi. 5 



66 

ja huoletfa vol luktfa Masingm kirjoissa lukca kaikkr kerakat 
yksinkertaisiksi, kunne n&ki muistuttavan korko-merkin, jolloin 
han hdposti voi kertoa kerakka-itfnea *)• Mutta t&ma tarpeelli- 
nen paranus ei ole kuitenkaan paassyt vallan p&alle. Useampi 
kirjoittaja kertoo viela kerakan lyhyen, a&nik&lla paattyvSn 
tavuen per&stt, ja tama ep&kielisyys on niin juartunut kansaan- 
kin, etta eras sivisiyneempi Wirolainen, joka on kirjantekijakio, 
selitti minulle 'sanan iaaand olevan luettava isand ainoastaan 
silloin knin se merkiteee herraa ihmisellisessd elannoam, vaan 
Uaand^ knksinkertaisella 0-aanella, taivaallista herraa mainit- 
taessa, joka luulo on joutunut rahraasen sen kantta, etta 
Melentantemattomat papit ovat saarnata perkaessaan tata sanaa 
nfiin a&ut&neet, mutta kielessa itsess&an ei siihen ole vahinta- 
kaan syytt. J&lempana saamme nahda, kninka Wiron kielen 
nykyisemmat kirjoittajat pyrkivat pa&sta tasta pahasta. 

Toinen yM» painava parannas, jonka Masing niatkaan- 
saattoi Wiron kielen kirjoittamisessa, oli, etta han kirjassa 
omalla merkillansa merkitsi sen siihen asti ei havaitun eli laimin- 
lyodyn pekmennyksen (monillering). Mautamat kerakat (enim- 
miten l, n, r, {a toisinaan inyds t) saarat nim. eraissa sa- 
noissa sen saman pehmean aanen, joka Wenajan kielessa on 
niilla kerakoilla, joiden j&lessa b seisoo. Meidan Snomen 
kielellemmeka&n tama pehmennys ei ole aivan tontematoiu, sill* 
niin pehmentaen lausntaan Wenajan Karjalassa esin.. sana kal- 



*) Pakae tata kerakan totista kaksinkertaisiratta merkitaksensa kayfc 
taa M. korkomerkkia myos lyhyelJS aanikalla paattyvan tavuen paalla, jota 
seuraa aanikka, esim. kdus (ko'ossa), joka sana ilman korkomerkitta olisi 
Wiron tavallisen kirjoitusmuodon mukaan luettava: koous; rayos eroittaa 
han korkomerkilla kahteen tavueen kuuluvat aanikat toisistansa, ett' ei 
niita yhdeksi tavueltsi luettaisi, joten niista sanoista, joissa ne seisovat, 
tulisi kokonansa toiset sanat; esim. rend on (yksitavuisena) rauta, vaan 
r&ud (kaksitavuisena) on ra'ot. 



67 

lis, jft se, joka tarkemmin on kuunnellut SavolaJsen pnhetta, 
on plan havainnot, ett* tim& ei sano esfni. sannja: tuli, rani* 
auri, 8usi nftin kaksitaruisena, ei ntydstki&n niin kora-fi&nisesti 
yksitarufcena kuin: ttU, ran, sur, sue, raan ik&skuin sulat- 
taa fmouillerar) jalkimiisessa taroessa kerakan ja i:n yhdeksi 
&&neksi, puhuen n&m& sanat niinkuin Wen&l&inen puhuisi h&neo 
kieleensa kirjoitetut: myAb, paub, cypb, cycb. T&mft nyt 
Unmdinen pehmennjs on Wfron kielessa paljoa yleiaeropi kuin 
Saonessa, ja Masing on ensin&inen kirjofttaja, joka sen ha- 
vaitai ja sille oman merkkinsa kirjassa antoi. Tftma merkki on 
ttesk kielessa sen tarpeellisempi, kuin monellakin sanalla ilman 
pehmennyksetta on aivan toinen merkitys, nilnkuin esim. m&nd, 
big, wars, wil ilman pehmennyksetta ovat uieid&u sanat: mdntd 
olka, varea, villa, mutta iHnfkfin per&sti seuraarao kerakan 
pebmenUm&ll& meidan sanat: manty, olid, varri, nappy. Mutta 
siini erehtyi Masing-, ettft bin pehmennyksen werkki* ei aset- 
tanot maintain kerakan kohtaan (joko alle eli pJUttle), niinkuin 
teki tasta asiasta ensi kerran puhuessaan (Ebstn. Original- 
blatter, sir* 51) , raan pani sen edell&k&yr&n ftanikan alle, 
melkein samoin kuin Krelkan kiefcssa iota subtcriptum. Sill* 
ep&ilem&tt* kuuluu pehmennys enemm&n kerakkaan kuin a&nik- 
k&fcn, joten esim. Raotsalaiset kerakan pcrasUi j:n liittavat 
ja niin kokevat toimittaa Ranskan kielesta lainattujen sano- 
jen pehmennystt, niinkuin sanoissa: familj, kanalj, ranskaksi; 
fatniUe, canaille. Edella olevassa niytteessft olemme mekin 
pefcmeanys-merkin (A) asettaneet ainikan kohtaan, raan aino- 
astaan slit& syystit, etta pelkasimme palnossa ei toytyvHn 
semmoisia merkkia, joiila sen oikealla kohdallansa olisi voinut 
oseittaa. Mutta raikka tawan aierkin taraksi-ottamiaen myds 
oli byyft parannus kielen kirjoittamisessa, ei sauri yleisd olo 
sitftkiin ottanut kayttaaksensa, ja ayt ei n&e sitA enaa muissa 
Urjoiasa kuin kieliopUHslssa, eik* kajkissa nHssakaAn. 



68 

Parempi onnl oil Ma&ing'in kolmannell* audella kirjoitus- 
merkilla 5. Wiron ktelessft lOytyy nlm. erfts hyvin kulkun 
perils puhuttara &inikk&, joka on heimoa o:n kanssa ja tVn 
keralla yhdlstettynft kuuluu aivan kutn Wen&j&n kielen u, 
nlinknin esim. moisa (Saomeksi: moisio) &&nnet&&n airan samoin 
ja merkttseekin yhtft knin ren&l&fnen MU3a. Mastng'ia enaen 
oil t&tt &&nt& kirjassa merkitty milloin oe :11ft, milloin o&llfi, 
mutta vlimein asetti h&n sen vakinalseksi merkfksi o:n, ja tfttt 
parannnsta eiv&t ole nykyisemm&tkfiftn kirjoittajat hylj&nneet. 
Atnoastaan Ahrens sanoo kieliopissansa, sitft ei tarvittavan, 
joka paremmin knin mfk&ftn man todistaa, kuinka tattava kielen- 
tntkija h&n on. 

N&m& parannaksensa ynn& muiden kieliopillisten, kirjoitos- 
mnotoa koskerien undennusten kanssa esitteli h&n tieteellisesti 
kirjasissa: Ehstnische Originalblatter (sen muistntuksissa), 
Vorschlage zur Verbesserung der ehstnischen Schrift, Dor- 
pat 1820, raan enimmin ja laveimmin kirjassa.- Beitrag zur 
Ehstnischen Orthographic, Dorpat 1824. K&yt&nnOllisesti esitti 
h&n n&ifft parannuksia kaikissa kirjoissansa ja saattoi ne rah- 
vaan tietyksi isommassa aapisessansa, lukemisen lehdiss&nsa ja 
niitft seuranneessa opetnksessa (katso edelt&). Niinkoin jo en- 
nen mainitsimme, nostivat vanhuuden puolustajat hirmuisen me- 
telin h&nt& rastaan, ja kuin Masing* sekautui kieliopillisiinkin 
tntkinnoihin, joissa h&nen p&&tteens& eivat aina olleet varmat, 
saivat vastnstelijat h&nen hairauksistansa t&ssa asiassa syyn 
hyljftt* ja balventaa h&nen asianmnkaisetkin audennnksensa. 
Luettavimmat h&nt& vastaan kirjoitetnista v&UGskirjoista ovat: 
Bemerkungen iiber O. W. Masing's Beitrag zur ehstnischen 
Orthographic, von einem Freunde der ehstnischen Sprache 
(er&s kirkkoherra Steingrtlber), painettn Pernossa 1826, ja 
Hirschhansen'in Ausfuhrliche Anzeige und Beurtheilung der 
Schrift: Beitrag zur ehstnischen Orthographic von O. H^ 



69 

Mating, Reval 1827. N&tden kirjojen kuin myds muihid danoma- 
lehdissa oUeihin esteimyksiin vastasi JMaaing kirjassa: Beleuch- 
tung der, uber 0. W. Mating' 8 Beitrag zur ehstnischm 
Orthographic, erschienenen Bemerkungen, vom Verfasaer 
des Beitrages zur ehstnischen Orthographie, Pernossa 1827, 
joka on h&nen viimeinen kirjoittamansa. % 

Nain taisieli tiun& jalohenkinen mies enettin&n kain kolme- 
kymmenti vuotta isifcmaansa sivistyksen ja kansansa kielen 
edesta. Ja vaikka se tylj lahkokunta, josta kaikki uudempi, 
olipa se kain hyva tahaasa, on puhdasta turhnotta ja jama- 
lattomuutU, kylla kaikin voimin ja kaikin keinoin kannnsteU 
b&ntit vastaan ja osiksi raakaisikin h&nen voimaastensa vaiku- 
toksen, niin on Masing kuitenkin luettava Wiron kielen ylim- 
niiksi sankareiksi. Siunaten mnistelevat hanta kaukakimmatkiii 
miespolvet, ja vaikka h&nen kanssa-aikuisensa eiv&t ole viela 
saaneet edes kertotnusta h&nen hedelm&JJisesta el&m&sUnsU- 
k&fin aikaan, niin on haaella henken&i taotteissa eUm&kerta- 
nras, joka kiitt&& h&nt& kauemnin ja pareiumin knin paftatkia 
haata-laoseet 



IV. 

Kreivi Mannteuffel. 

T&8S& kohden lienee paras paikka mainlta eras& kirjoit* 
tajaa, jolla aikuisteasa kirjoitiajien kanssa ei u&yt& olleen mir 
ta&n yhteytt&, vaan joka kaitenkin monesta syysta ansaitsee 
moistettaa, nim. kreivi Pietari Mannteuffel 1 id. Jo ainoastaan 
se seikka, eti& kreiviyden iapaamme niin alhaisessa tydssi 
knin talonpoikiensa sivist&misessa on kaatma ja onto asia, sill* 
aiiden riUrien j&lkeiset, joika Wiron kansan orjuuteen ldivat, 
josko ovatkin kaikessa muassa perijuurestanaa muuUtroeet, 



70 

©fat yhdeasa asiassa kommloUn pysyneet esi-isiensa vertaistaa, 
nfm. Wlrolaisen ylenkatsomlsessa* Monessa mouseakin erosi 
puhefna olera Manntenffel sekft a&aty-komppalistansa etta ranis- 
taklfl ihmisista, nratta tasea knin emme ole rnvenaeet b&nen 
elfim&kertaansa MijoiUauaan, nlin jatamme siitft kaikki moot 
sai^al mainitsematta kuin sen etta ban kuoli v. 1842, ja k&ym- 
me sen siaan hanen kirjallisla taotteitanaa katselemaan. Niita 
el ole koin kakei, ja nekin raan yahalsia rahvaan-kiijoja. 
Edelliat*, nimella: Aiamte pero walgussel (ajanriete pare- 
ralkealla) emme ole n&bneet kain tolsen painoksen, pranUtty 
r. 1839, emmekft vol sanoa, koinka monta kertaa sit& on uo- 
deata paiaettu; j&lkimaista taas, jonka aiml on Willem Ham 
eilo-pdwad, emme tleda aseammin kain kerran painetnksi Tal- 
linnassa samoln v. 1839- Ko'on ja ulkonakonsa puolesta eirat 
nama kkjat siis paljon eroa niista taraMsteta renkatakafeta, 
joita Wlroeea niiakoin meillakin enimmln painatetaan rahraaile, 
nratta sit* enemmia sisallfsessa arrossa. Molemmat kertevat 
tapaukaia rabvaan~elAmist&, ja ae kuvaukset, joita ne lukljaa 
eteen asettavat, ovat niin aineensa mukaan tehdjt, etta- pa* 
rempaa selitystfc Wiron kansan elamasta ja luonnosta ei tar- 
vitse etsia mistaan eika lflydy edes Luce'nkaan kirjoituksissa. 
T&man luonnon-mokaisuuden kaflssa on kielenkin erinomainen 
alkuperaisyys ja puhtaus kiitetiava, vaikka tekijan kirjoitus- 
muoto on ranhan-tapaista eika tonne niita parannuksia, joita 
Masing oli esitellyU Kcrtomisen lahja on Mannteuffelilla suori, 
ja raikka ban kertomnkaensa kirjoiiti loppapoolclla ikaansa, 
on kamminkiB taitavaati valttaoyt vanbaaden kanssa senraavan 
lareasoiamiden; pikemmin on ban hairahtanut vastoin pain, 
nim. jattanyt toistnaan ajatnksen poikkinaiaeksi ja kasialanea 
ulkopuolei&esti aomistamatta* Kaikki tama kiitos koskee enim- 
miten »Ajanvietetta» elikka oikeimmin sen kakdeksatta ker- 
tomaata, jolle tekija ei ole muistaaut nimeakaaa autaa, vaan 



71 

joka on Mm paras kertomos ja t&man kirjan koukrisaksi teb- 
nyt. rVeJrollisantenime vaatiel meitft t&ss* antamaan n*yt- 
tely* sen sisailyksestA; vaan silken ei meillft ole halna ensin- 
klin, siila t&mradisiatti selityksisti saapi lukija knitenkin har» 
roin oikeata aelvfi& nayteitavasta asiasta. Sen sfaaii keboi- 
tamme lakijan, varsinkin niiden nuorten uneaten, jotka halnavat 
Wiron tdelta eppia, kirjan itsellensa hankkimaan ja nftin omin 
silmin tntnstautumaan tftm&n kiijantekijftn kanssa. Snomalaisiin 
haa~tapoikin verrattaraksi panentme t&h&n senraavan otteen, 
kcrtova ne hiat (»p«lmat»), joilla tantfnHn kertomuksen ptt- 
jfisenet lopnlla onnistetaan. 

»Nyt ruvettiin majaa fsolhasen kotona) hftit* yastoin so* 
mentanaan; tuvan latiia tebtiin pubtaaksi, kangaspnnt oteitifn 
roaaban, pdydit ja penkit kftrjaUHn. Tali se pftirft, jona 
hosjo-viina yietiin, Mart (suihaaen) ail yaatteisaaan, heyonen 
yaJjas tot tana, odottiyat Pnnaep&n vanhaa micstfi, joka oH In- 
yannat tolia isamieheksi. Sai tulleeksi, pereenmies (salhasen 
isa) antoi kiUta, aanoi: Vanba yeli! roiia pidat alitft balysta, 
joka majaaai nyt tuiee? Hnpaseriipi oliai roinan rolelestanf, si- 
nun kanssasi juttoa laskea ja ranhassa piippua polttaa.' Atti 
ttksi kantmariin, pani (morsiamelle anncttavat) koriatuksei pnh- 
taasen huiviin, pani punasella panlalla Mini, yei sen Pnnseptfn 
Hanson kiteen ja s&noi: 'tnossa aanan sinulle vanvan, krRft 
byvin tiedat, kelle sen viet'; men! takaisia, toi talriUHa ryy~ 
pyn yiinaa ja kaupungin-yeba&iseii, aanoi: 'katsokaa, etta jon- 
dntto ehtooksi takaisia, me odotamme teit& raoan kanssa , saa 
sitten kaulla, kuiaka aaia on kiynyt' — Mart rupesi ajajakal, 
ja alkoi semmoisella vaohdilla ajaa, etta vanha raieshuasi: sina 
ajat yaafckorin rikki, kuinka sitten sinne saamme, eli ektoolla 
takaisia.' — Annen (morslaroen) majassa knultyftt piiskan iftfe- 
keea ja (vankknrit) rauta-kahleiden kilin&n, aryaaivat kobta, 
etta s«lkaien (alee. Saivat temrtittnoeksi, is&mios aanoi. 



72 

'meidan majasta on lintu kadonnut, jonka pit! meilla pesai 
rakentaa; sc oli ralkoinen kyyhkyliinen, teravft-ja vaka-silm&i- 
nen; mina tunnen sen varmasti; saimme knulla, ettft se on 
tullut t&nne, tulimme sita k&teemnie saamaan.' — Pereennai- 
nen sanoi: 'mft n&yt&n teille meidan linnot, ottakaa omanne 
joukosta.' Laksi ja toi vanhan elabtaneen mnorin: 'tama kylll 
rolpi teidan iintnnne olla.' Is&mies ik&inkoin hSmmastyksissa 
sanoi: 'tnota ei toi vankkurille panna, vie vaan takaisin pime&io 
nurkkaan.' Pereennainen vei ja tali takaisin likan kanssa, 
joka oli eresknnimalllsiin vaatteihin paettu. Is&mies ban si: 
'mita pakana! tuo on meidan bernecn»peloitus. Eil meidan lin- 
nan tuntee stlniistft, ne ovat vakaiset ja kauniit. Te pyyd&tte 
meita pettaa; olkaa niin hyvat ja antakaa meille omamme kfc- 
teen.' Pereen-alti tali Annen kanssa takaisin, Mart ja is&mies 
bansivat vastaan: 'se on meidan, jab! se on meidan Hntnnen, 
Is&mks laksi kimppu k&dessa Annen vastaan, sanoi: 'tiossa 
ma tuon sinnlle vanvan, pyyd&n sinnn vuoden perfcsta sen toi- 
sella vauvalla kostamaan.' — Knin Anne oli koristukset vas- 
taan ottanut, pyysi is&mies: 'kaykaa nyt kaikki n&iden nuorten 
terveytta jnomaan.' Mart oli viinaa tnpaan toonnt, tarjosi 
kaikide, joka vaan tab toi. — Isamies kotsni Martin, sanoi: 
'jott'ei lintnnen kasistft poies lahde, panen sen hopea-kahleella 
sinun kylkeesi kiini.' Otti sormnkset ja kihlasi beidat; toi- 
votti heille paljon onnea, opetti beita, knin Inkemaan lab- 
tev&t, opettajata pyytamaan itseansfi neuvomaan ja varoita- 
maan. M&tamme teidat Jumalan kanssa, meill'on byva matka 
takaisin menna.' Iltasen syfitya vei Mart isamiehen hevosella 
kotiin ja kiitti hfinta, etta ban sen vaivan oli paallensa ottanat. 
Nyt oli pereen-aitilla monesta asiasta hnolen-pit&minen, etta 
kaikki h&ft-ajaksi olisi kannista ja sievaa. — Anne tali aasia 
vanbempiansa tervehtamaan ja kiittama&n niiden kihla-koristas- 
ten edesta, jotka olivat labettaneet. Emalle oli ban nenlonot 



73 

parts sakkia jt aijalle parin kintaita, pyysi heidin nftitft aiiti- 
mla rakkaudella vastaan ottamaan, hftnen vaivaisen lapse* voi- 
mansa ei ole antanut parempia tnoda. Wanha&itisanoi: kaik- 
keia paras lahja, jonka itsellemme yoirame toivoa, olet sin* 
Use.' Mart huosi: jab! aiti, se on tosi.' Anne loi sHm&nsi 
maahan ja poskelle noosi pnnanen; ban oli ikaankain linden 
riemun majaan toonut; kenen paalle h&n katsoi, sea silmistft 
paistoi mielihyvfi. Aika kului heilta sukkelasti iltaan, ja j6 
joutui k&teen; Mart ja Lecno (Martin slsar) l&ksivfit Annea 
saattamaan. Martilla ja Annella oli alinomaa toinea tolsenea 
kanssa pnhnmista; Leeno asttri y&hftn syrjassa\ Joen ranaalta 
pienoisella nurmella jossa kasvoi anuria koivnja, seisoivat hy- 

v&n aikaa ja ihasirat knun lempe&U valoa. Haa- 

paivana oli kaikki kannettu syrja&n, piha paktaaksi lakaistn; 
tuvassa seisoi joka nurkassa nnoret kutiset; muiitenkin oli tepa 
kaunistettu kuasen oksilla, joka kyjl* oli kannis nibis. Pflian 
yerajissa seisoi kaksi kunsla pystyssft, tolefet kafesi oli Inokia 
tavoin yhteen sidottn. Jotta topa olisi valkeampi, oli pereen- 
iiti lyfltt&ny t Hinaa pitkin seinia* Laesta riippui kauniissa 
nankassa haarukka, joka kantoi netja kynttilaa. HftS-ptiydiB* 
oli joka asemen kohdalla talrikki, ja iso piiraan kappale pfl&lltt. 
Pftydftssft oli sianlihaa, hanbenpaistia, keitot ja kaalit; olntta 
seisoi myOs kannnissa. — Kaikki oli valmis; odottivat vaan 
bft&kansaa tulevaksi. — Kuin haajoukko jootui lahclle taltais- 
kyl&a, l&ksi salbaisen-poika *) niinkuin ttili has-majaan tietft 
antamaan, etta t ole vat; hanen kanssansa l&ketettiin nuorelle 
rabraalle tuoppi olntta. Solhasen-poika, tuoppt korkealla k&- 
dess&, Iftksi kiljuen taylta nelia takaisin. Jyri (h&ttalon renki) 



*) Wiroksi: peiopois, joka sulhasen seurassa vastaa sita, mina Suoma- 
laisten haissa saaja-nainen eli morsius-piika ovat morsiamen puolella. 

Suom. muist. 



74 

otti pyssyn k&tetnsft, niin ettfc kuio veriftsU toll vat, laukasi 
h&B pyssyn, viskasi sea k&dest&ns* maahan ja kiiruhti oven 
eteen. Hevonen jnoksi vielft, kain h&n jo oli kiskaisnat luo- 
kin hevosen pftftltft maanan, sanoen: 'emnie «e niin kallista 
tavaraa ohitse laske; ei site tftstft majasta en&a pois anneia.' 
Aoitoi noorikon vankkurilta maahan; nnorikko antoi hanelle 
siniset kintaat ja sanoi: 'ne olen, Jyri, sinulle itse kutonut' — 
Kuin kaikki ollvat vankknrista nonsseet, naiset vaatteensa hei- 
nist* puhastaneet ja hdmansa asettaneet kohdallensa, kysyi 
sulhasen-poika: 'oleiteko valmiit?' Wastattiin: 'olemme!' Astni 
edelle ja U\ miekalla ristin oven p&alle, astni. tupaan, loi viel* 
kolme ristift, it&&, etel&ta ja l&ntta kohti, ja huusi ko valla 
ft&nella: 'kadotkoot knrjat henget; te, pyk&t enkelit, ottakaa 
roeid&n naori rakvas hoitaaksenne, tuokaa heid&n majaansa on- 
nea, ett* kaikki heille k&visi hyvisti.' Sitten otti naorikon 
k&dostii kiini ja vei ruoka-pOyd&n taakse, sit& mydten istnivat 
kaikki kift-kansa ruoka-pojttan. — SyOtya toi pereen-ftiti lap- 
sokaisen, pani naorikon syliin ja sanoi: 'annan sinulle, ar- 
fnas tyttr, lapsen hoitaa, se on naisen ensimiinen marhe; jos 
slnalle on lapsia sallitto, niin kasvatajie Jumalan kunniaksi 
ja lahinHa&iaten riemuksi, sill& vanhempfen velvollisuus on 
Japsistaasa haolta pitft*; heidan pitaft till tehda Jumalan edessft.' 
*~ Illemmalla toi snlhasen-poika tuolin, pani patjan p&&lle ja 
kauniin vaipan sen yHo. Is&mies hnnnutti noorikon, ja pani 
esiiiinan eteen, sanoen: 'j&U njt tytfin kujeet ja tarat pois, 
pid& wiestA mieless&si ja kanna talon edesU kuolta. Btt& 
lim& siadlle paremmin j&isi mieleen, annan sinnlie korvaponstln.' 
L*i kantft hell&sti poskelle. Nyt rupesirat kaikki naiset lanla- 
jnaan. Laulu kuin loppui, sanoivat naiset: 'nyt on nnori vaimo 
puettu.' H&n nonsi tuolilta yl(is ja komarsi kaikille. — Kol- 
mantena p&iv&n& tali sulhasen-poika, jyvft-mitta p&&n p*&ll&, 
bnosi.'j'kntsutaan h&ihin, h&ihin, haibin! tulkaa valkeilla hero- 



75 

silla.r> — Antimet olivat jaetut; isamies hausi jotakin naorelle 
pariskunnalle buomenJabjaksi anlavaisa; sitteo lupasivat toi- 
setkin, mika lampaan, mika porsaan, mika kissan, mika kanan. 
T&ssa sitten sai kaikenlaista lystia puhetta kuulla. Ehtoolla 
pantiin poydalle maljattinen kaalia, merkiksi etla haat olivat 
lopussa. Haavaki otti jaahjraiset. — Toisena paivana ase- 
tettiin jo kangaspuut ja vokki entiselle asemellensa.o 

Manntenffel on myfls onnellinen laulon-tekija. Senraara, 
pnheina olevassa kertomuksessa tiytyvH leikkaajien virsi on 
sen todistava. 

»W6tke rddmsast sirbid k&tte, 

Arge laske teised ette; 

Nate, pflld se touseb, ligub, 

Igga kOrs se mangib, kfgnb. 

Silm ja siidda poMo kidab, 
Same tihhid nabra riddad; 
Tannawo' racil' Jommal annab, 
Kdrs on, et ta mebbe kannab. 

Herra Inbband talgud tekha; 
Lnsi' ning rdmo same nabhft! 
Pil, se wiib moid ukse ette, 
Leib ja lihba antaks' katte. 

6iis need taied wadid kantaks', 
Laia kappaga meiF antaks'. 
Talgo kissa hakkab peile, 
Iggattks aiab omnia belle. 

Pil, se hiiab tantso wisid, 
Kotsub Anned, Marrid, Lisid; 



76 

Tdstke jalga, walge sokka, 
Talgo tolm el te neid hukka. 

Jflrri habbe tilgob dHest, 
Marri joond, se n&hba pdliest 
Jttrri bambad boidwad tobi, 
Tulleb tale anda kobi! 

Lasse lahti 9 Jflrri mees! 
Nft, ma seisan siin so ees; 
Anna mall' ka sedda head, 
Mis sa iiksi tedda pead. 

Jubba tonne ttlle t&hhe, 
Temma touseb minno p&bhft. 
El need jaUad kanna pead — 
Mele talgud ollid bead! 

Suomeksi: 
»Ottakaa riemnlsastl slrplt k&teen, elkfift laskeko toisia 
edelle; n&ette, pelto se nousee, liikknu, joka korsi leikitsee, 
kiikkuu. Silmft ja syd&n peltoa kfitt&&, saamme tiheit auma- 
rivit; ttn& rnonna mellle Jumala antaa, korsl on, ett& se 
miehen kantaa* — Herra on luvannnt tehdS talkoon. Lystik 
ja riemoa saamme n&hdft! Pilli se viepi meid&t oven eteen, 
lelp&ft ja llhaa annetaan k&teen. — Sitten ne t&ydet tynndrit 
kannetaan, suurella kapalla meille annetaan* Talkoon huato 
alkaa pftalle, jokalnen ajaa omaa &ant&ns&. — Pilli se houtaa 
tanssin nuotin, kutsuu Annit, Marit, Liisat; nostakaa j alkaa, 
valkeaa sokkaa, talkoon pdly ei niille tee hukkaa. — Jyrio 
parta tllkknn olaesta, Mari on juonut, se on n&hd& helmasta. 
Jyrin hampaat hoitavat tuoppia, h&nelle tnlee antaa korva- 



77 

pnnsti! — Laske irti, Jyri mics! katso ma sefeon tissi edes- 
e*si; anna minullenkin siU hyv&&, miksi sitfi yksin pid&t* — 
Jopa tnnnen oluen merkin, se nonsee pS&h&ni. Ei ne jalat 
kannata pli&tS, — meid&n talkoot olirat hjvit.» 

Leikkann lopetettna on tytt&rill* tapana panna sirppinsft 
yhteen, ja er&s jonkosta ottaa ja viskaa ne nlos s&ngelle. 
Jonka sirppi nyt lenti* etimm&ksi, silJe tulevat sina syksyn* 
solbaset Tftta leikkiS elv&t leikkuu-miehet M:n kertomukses- 
sakaan nnhota, ja seuraavasti laalaa se tyttd, joka sirpit 
yiskaa: 

Sirrise, sirrise, sirbikenne, 

Kolli8e, kollise, kOwwer rand! 

Kelie sirp ntittd ette jouab, 

Selle wasto peigmees sooab. 

Kassime kergeste koio pole, 
L&hhdme lauldes labhi metsa. 
Kelle heal seal selgest kostab, 
SelleF pelgmees nititsi ostab. 

Jouame jookstes soja sauna, 
Wihhake wottab wiimse tolmo. 
niasam hiilgawad lahtid juuksed, 
Parremad paistawad pannased palled. 

Suomeksi: 

»Sirise, sirise, sirppikainen, kolise, kolise, kovera rautaf 
Kenen sirppi nyt edelle jaksaa, sen vastaan solbanen soutaa. 
— Riennamme kiireesti kodon pooleen, menemme lavlaen I&pi 
metsan. Kenen ft&ni siella selke&sti yastaa, sille snlhanen mys- 
syn ostaa. — Joudumme jaosten l&mpimft&n saunaan, vasta- 
nen ottaa riimeisen tomnn. Kauniimmasti valkkir&t irionaieet 
hiokset, paremmin paistavat punaiset posket» 



78 

Willem Nawi ello-p&wad on somasti juteftu kertonras 
viinan-nautinnon kauhistavista seurauksista. Sen alka on ko- 
vin 1 ysti , niin ett'emme lunle suomalaisen lokijan n&ina aikoina, 
koska meillakin pyydet&ltn peruuttaa kansaa last! luonnotto- 
masta nautinnosta, viel& sunttuvan meihin, jos Ust&kin kirjasta 
otamme Uh*n palasen. Ot teem me on kertomuksen jobdatus 
ja kanlaa nain. »Kesan lampimina paivina», alkaa kertoja, 
^oli nihi paljo karp&sia, ett'eiv&t ihmisille ranhaa antaneet. 
Ifcrpin moisio oli rakeitu vastoin etelftU; kuin ukei avatlifn, 
lensi niita joukottain sisaan. Tuvassa pitivat he iloansa ja 
tekivat vallattomuutta. Jo aamusella varain, kuin kahvi-poyta 
katettiin, tuli heita joukko, niinkuin olisi kaikki pdytaan pantu 
heidan tahtensa, ja katsoivat yhta ja toista lap!; kuin ei ollat 
oikein mielta my (Hen kaikki, nyhkiv&t paat&nsS etujaloillansa 
ja takajaloiila silittelivat siipiansa, hypp&sivat lentoon ja len- 
si vat suoraan vehnais-pullan paalle; saivat muutaman suuntay- 
den otetuksi, heittaysivat kahvi-kupin viereen, joivat tilkan 
kahvia paalle, aivan yhta viisaasti kuin ihminen; kiittivat toi- 
nen toisellansa, etta silla ta valla se kuiva vehnainen paraiten 
raenee alas. Oli niitakin karpasia, jotka suorastaan tahtoivat 
koko kupin juoda, menivat kuppiin ja hukkuivat; tama oli nil- 
den nuorten onnettomuus, jotka vanhempien opetusta eivat 
ottaneet kuullaksensa, etta liialla himolla ainakin on surkea 
loppu. Ruoka-pdydalla samoin olivat hapeamattomat; eijaanyt 
heilta sita ruokaa katsoma^ta, jossa eivat jaloin olisi kavelleet. 
Wanka herra oli heidan kanssa suurimmassa tuskassa. Heid&n 
joskossaitsa oli moniaita, joilla oikein koiran tavat olivat ja 
jotka pahalaisen temppuja tekivat. Wanhalla miehella oli pal- 
jas pad, muuan harraaa hius-karva siella taalla, joka vieia oli 
jalella entisesta koreudesta. Taman paljaan paan paalle len- 
aiv&t he aiati; yksi tuli, toinen laksi; vanha mies loi kjlla ja 
pyyhkasi kadellansa. Taman pahan hta kuitenkin olisi katvi- 



79 

Bjt 9 vain hftnella oli tapana leyata peraeta rnoan; taltftln tali- 
rat kaikki, eivat tienneet pelata. Eras naiden pahalaisen k*r- 
p&isten joukosta tuli toisten tykfl pdy dalle, nosti yhta ja tolsta 
jalkaansa, eik& nanrulta saanat sanaa ulos saostansa; toiset 
kysylvat: sano, mika sinolle on tapahtannt? — Seisoin sei- 
n*lla, odotin konne yanha mies pani silmansa Mini, lensfn nc- 
nan pft&lle, kykistttydyin ja tein siihen tapan! — Kaikki nan- 
roiyat ja levittelivat siipiansa. — Hanen suaret kapftlansa to- 
livat ja olivat minan tappaa* mini loiskahdin lentoon, ja mi- 
nolle sarmaksi aivottu lyonti laiskahti nen&a vastoin. Toinen 
k&rpanen sanoi: kain h&n oikein makaa, etta jo snunsa auki 
lyfipi, silloin yoipi hanen kanssansa ihmeita tehda. Tuonain, 
lounat oli juuri ay6ty, kavi minnn nenaani rnoan haju, mink 
menla hajua myftten katsomaan hanen kellariaasa, johon h&n 
ruoat oli pannut, Idysin muatamia mnroja hammasten valista, 
vaan oli pintea, ett'ei n&hnyt oikein etsia, miss* varat seisoi- 
yat Hanen nenassansa ropesirat koirat urisemaan, niin ett* 
minan tSytyi kiireimm&n makaan kellarista nlos jouduttauda. 
Ef kultenkaan minoa tapaillut 1yoda, vaikka kylla olin varkan- 
den ttella. — Kuin karpaset tahtoivat jnosta kilpaa eli voittoi- 
sille rayeta, sanottiin: lahdemme yanhan miehen p&an paalle, 
se on 8ilea eika koske voitettnon, kain kaatna. — Erasna il- 
tana herra ja roava laksivat lasten kanssa ulos jaloittelemaansa; 
nuori herra toi yanhemmille kauniin punaisen sienen. Isa otti 
sen hanen kadestansa ja sanoi: tama on myrkyllinen, siita pi* 
t&i Itseansa yaroittaa; anna tama niinnlle, kyHft ma tied an, 
mUa (alia teen. Toisena aamona knin kahvi-pdyta jo oli otetta 
pois, kysyi herra lasikkaa ja talrfkkia, mnrensi sdenen purnksi 
ja ripntteli hienoa soknria paalle. Kuin karpaset nakivat ettS 
pdydalla taas oli talrikki, sanoi yksi toisellensa: lahdemme tnota 
ontta rnokaa katsomaan. Pian oli monta kymmenta koossa; 
ensin astuivat pitkin talrikin aarta; knin sitten nakivat ett* 



80 

muutaitiat jo oikeln ahnaasti sydda hulmusivat, tulivat toisetUn 
likemm&ksi ja maistoivat kanssa. Joka oli sydnyt makansa 
tayden sienta, kellistyi paikalle; joka vahemman oli ottanut, 
jaksoi kukaties viela rydmia talrikin laidoille ja kuoli siihen; 
moniaat ottajista lensivat poydftlle, saivat viela vah&n astn- 
neeksi, ja kuoli vat sitten. Seioalta lensi poy dalle k&rp&nen, 
joka miclesUan oil hyvin viSsas olevinansa; tama koin n&ki 
karp&sen selallansa, kaantyi sinne pain, astai likemmaksi, took- 
kaili hanta nokallansa kylkeen ja sanoi: onko ne k&rp&sen ta- 
vat selallansa maata! nouse ylds, havitoin! Waan se ei enaa 
jalkoja allensa ottanut, Tulee karpanen hoipptien hanen vas- 
taansa, han sanoi, se viisas: mika sinnlla vikana? sina olit 
ennen hyvin liokas juoksun pSalle. — Maistoin tuota uotta 
ruokaa ja otin liiaksi; vatsaani vaantelee, paani on huimainen 
ja kipea, ruumiin voima kadonnnt; rooka itse oli niakea ja 
hyva. — Lahden kylla mlnakin tuota katsomaan, arveli viisas 
karpanen; kylla m& liiasta nautinnosta itseni varoitan. Otti 
suuntayden*J tata ruokaa, lensi pbydalle takaisin ja sanoi: 
mink! tama nyt minulle teki! riskimmaksi se minun vaan tekl; 
naetko, kuiaka hyppaan ja siipiani levittelen! lahden ja otan 
viela. Otti muutaman snuntayden taas, ryomi talrikin laidalle: 
mita siita niin vahaisesta on! kaannyn takaisin ja otan oikein, 
etta himo sammnn. Sinne han jfiikin: himo teki elolle lopon. 
— Tali toinen karpanen kiircesti lentaen, kysyi: knssa Maijani 
on, oletteko Maijaani nahneet? me seisoimme yhdessa kakalla; 
mina laksin vahan maitoa juomaan, tolin takaisin, ei ollntkaan 
Maijaa enaa si ell a; misea on nyt Maijaseni? eikfl sita ole ko- 
kaan nahnyt? Karpanen, joka vastasi, pyyhki nokkaansa ja 



*) Wiron kielessa merkitsee suutdis (suuntaysi) ryyppyakin, joten 
tekijan osoitteleminen tassa kohden, kuinka viinan nautilseminen aletaan, 
on selvempi kuin suomennuksessamme. Suom. muist. 



81 

sanoi: pyjdftn, otappa ja maista rih& tuota nntta ruokaa, 
train se on makea ja hjv&; taoss' on palanen, sy6 bo, niin 
kjllft tannet, kainka iloiseksi se tekee ja kainka se marbeesi 
kalkki kadottaa; mene sitten ja etsi Maijaa. — Woin kylla 
ottaa, rastasi toinen, t&ss& sjodftan aina byv&a. S6i plan 
mahansa t&yteen ja lensi poydalle Maijaa katsomaan. Jalat 
ollvat jo kdnipeUt; nftki Maijan lasikan vieressft, p&&si li- 

kelle, keiitajsi viereen ja kuoli. » Nain vertaa tekij* 

viela eteenkin p&in ihmisen viinan-naatintoa myrkyn nautitse- 
miseen, ja lopalla t&ia alkulaosetta on edellft raainitta ranha 
herra unessa n&kerin&nsa yhden ptiydillensft knolleista k&rpfi* 
sisU, ja tftman kanssa syntyy banella keskasteln, jossa teki- 
jallft on viel& parempi tiiaisnos osoittaa, ettft ihminen kaikella 
viisaudellaan, knin kerran anaaksen himojensa valtaan, nctiee 
yhta pa&ttdm&sti ttirmioon, knin kirpftnen. Waan tiytyy lepet- 
taa otteemme t&h&n. 



Wiron Kirjallisnnden Seura Tartossa. 

Niinkain edella olenime n&hneet, pernstetilin Saarenmaan 
itenassa (Arensburg'issa) jo r. 1817 seura, jolla oil Wiron 
kielen ja kirjalllsuuden viljeleminen tarkoituksena. Multa vaikfan 
sen penistajat epaiiematta olivat toiaiellitfia miekift Ja lampl- 
nftsti rakastivat Wirolaisontta, el taraa seura knitenkaan a*yt* 
koskaan mltafin erinomalsta matkaan-saattaneen. Se oil lilan 
syrj&ssft monsta Wiron maasta, effla oH liian vfth* roimia nil* 
rahassa kuin kirjatydss&kin, ja vihneia j*ttiv*t sen harrat j&ee- 
net ktfakaatisen kokouksenkin pitan!&tt&. Sltft vastaan nftyttf 
Tarton kaopnnki olevan soveljas pesipaikka UmmOiselle seu- 
ralle, sllla tassa oil maan yliopisto, jonka kaatta sille vol 
SuamL 6 



82 

tdvba aina tutevaksl uneia voirnia; Uus& ja liktseuduilla eli 
ttseampia miehia, jotka voirat seurad Urkoitusta edesauttaa, 
ja tim& kaupanki oli jo vanhuudestakin Wirolaisuuden p&a- 
paikka. Niin tuumittelvat erftat n&ita miehifi. v. 1838 testa 
asiqsta, ja kansan-valistuksen ministerilta luvan saatuanea vietti 
Wirolaiaco Kirjallisuude* Seura Tartossa (Die gelehrte Eat- 
nische Gesellachaft vu Jhrpat) ensimaisen vuosijuhlansa 18 
p, tamrik. 1839. J&senten m&ar& oli talloin 19. Slit* saakka 
ob tarn* aeura riUtellen kaavanut isonmakai ja isommaksi, ja 
18 p. taniiiik. 1853, jolta viimeinen ruoaikertomua on, oli 
Senrassa 98 jasenUt. Kirjasioa oli sawaaa pfcivaaa 1135 lydU 
1679 siteese*, muinaia-rahaatoa 2472 kappaletta, vanhoja k&si- 
kirjoitoksia 149 kappaletta, ja sen ohessa paljo vanhoja aseita 
ja kaluja, WiroUistea vaatteuksia j. n. e. 

T&mftA Seuran tarkohus on ollut melkein yhdeajainen kaia 
meid&nkin Kirjallisuuden Seurojemme. Kieltft& «mme kttiteakaan 
voi, ett& se, varsinkin viime aikoina, on liiemmalla rakkaudella 
kasittanyt tarkoituksensa historiallista ja muinaisuuksia koske- 
Fata osaa. Se on kerannyt vanhoja kasikirjoituksia ja muinais- 
rahoja arvollisen m&aran, joista jalkiroaiset ollctikin ovat kalliin 
hintansa kautta tuntuvasti rauaisseet Seuran muuta vaikutusta. 
Ja kuiienkin Wjtjy aiin Wiron kuin Lihvinkin maassa useam- 
pia seuroja, joiden ainoa tarkoitus on historian ja muinaisuut- 
teii tutkivinen, Meid&n katsoessa tekisi siis Wiron Kirjalli- 
soudeft Sear* pare ru rain, etta sapistaisi toimensa vaan Wiron 
Helen ja ten muinaisuuden: viljelewiseen, ja jdtt&tei historian 
tutkintoon kunluvien kallisten rahojen ja maiden kalajin kerSA- 
»isen niille seuroille, joita ataa aiaeet koskevat eaei*man kuin 
hftntft, sUlft niiss* emme sea hnile voivan kilvoUella n&iden 
kanssa. TkU lausetta elkoon kukaaa lukeko noitteen-halusU 
aanotaksi; vaan kuin Seura tam&n kirjohtajalle teki sea kun- 
iian, etU kutsui h&net kirjoiUelevaksi jaseoeksensa, niin luulee 



83 

hftft uskaltaransa tftmftn verran totuutta loukkaamatta sanoa; 
varsinkin koin harva Seuran jasen Henee banen ylitsensa k&yr* 
rakkaudesea Wlron kansaan ja kieleon koin my$s toirossa, etta 
moleramat kohoisivat nykyisestft tilastansa. 

Mainitta kahtalaisuus Seuran tolmessa, eli oikeammin Seu- 
ran ISika poikkeaminen toiscen osaan tarkoitustansa, on tehnyt, 
ctta se ei ole raikuttanut niin nerokkaasti Helen ja kirjaUi* 
suuden aslassa, knin silU ©lisi voinyt toiroa. Aivan jonten ei 
se kuitenkaan ole ollut naissakaan kohdissa. Sen naikin kuala* 
vista askareista on olletikin maitiittara, etta se ostamalla ja 
labjoina on koonnnt itsellensa melkoisen vironkielisen kirjaston, 
joka tassa kirjallisuodessa ei enaa taydelliseksi p&ast&ksensa 
puuttune muuta kuin muutamia sen kaikkein ranbimmista kir- 
joista. My6s on sanakiijan hankkiminen ollut Seuran alinoraai- 
sena rienteena. Jo Seuran ensimaisessa istunnossa selitti sen- 
aikutoen Wronkielen lehtori Tarton yliopistossa Jiirgenson, 
lorinka tarpeen kielen edistymiselle kefoollinen sanakirja oli ja 
osoitti, mllla keinoin Seuran oli meneteltarft UU aikaan saa- 
dakseen. Pian k&ytiinkin sanakirjan tekoon kiibkollisesiti kiini, 
Seuran kielen-taitavista jasenista otti knkln jonkun puastavin 
valmistaaksensa, ja jonknn ajan perftutt ilmoitettiin jo ScuraHe, 
saaakirjaa olevan isot joakot vaJmisna. Mika lienee kuitenkia 
ilmautunat esteeksi, — ebka tallft tavota tebdyn tydn arvattava 
raillifiateaa*; — kirjapainoon asti ei sanakirja tall* keriaa 
jontuaut. Jalkeenpain otti sitten eras klrkkoherra Akerman 
kaikki tahan kuuluvat kasikfrjat k&silnsi ja rupesi t&ydella to- 
deMa aiistft rakentamaan sanakirjaa, joka oli sisaltava scka 
Tallinnaa ett& Tarton rturteet. Waan kora onni ei ollut viela 
r&synyt Wiron kieltt vaiaftamasta* L&hea kymmenkuuta vuotta 
trftskenntltyftnsi ta«aa teoksen kanssa muotti Akerman pa- 
raassa iassansa ker*&H& v. 1855 manalan majolhin, ja syyU 
•n pelftla, eit& hanen tvOnsa paaUSjata ei ilman hy vafcu aikaaa 



84 

ja ettfc sama ty5 jai hanen kasistanea vielft seramoiseen titan, 
jossa sit* ei vol ulos antaa. 

Rahvaan sekaan 1evitta£ksens& kelvollisia kirjoja asetti 
Seura alkuvuosinansa virolaisten kirjojen mydnndn ncljain paik- 
kaan: Tarttoon, Weroon, Pernoon ja Tallinnaan, jonka obessa 
mjOs toimitti painosta 2 tab. kappaletta tamanlaisten kirjojen 
luetteloa, jossa lOytyi 63 kirjaa nimitettyn& ja jota rabvaasen 
jaettiin maksotta. Tama asia oli sen tarpeellisempi kuin viron- 
kielinen kirjallisuus ei viela nytkaan ole saanut sit& kunniaa, 
etta sita pidett&isiin kaupan kirjakaupoissa, vaan pitaa ostajaa 
virolaisia kirjoja etsia joko kirjapainoista eli likaisista r&ama- 
poodeista, joissa niita l5y tyy joku v&h& rahvaan varalla, tupakan- 
lehtien, renikoiden ja muiden semmoisten tavaroiden kanssa 
sekaisin. — Ensi vuosinansa paioatutti Seura my 6s mnutamia 
kirjojakin Wiron kielella. Naita Seuran toimittamia kirjoja 
on yleensa viisi kappaletta, nim. ffreutzwald'tn vlroksi tekty 
mukaelma Zschokke'n meill&kin kaannetysta kirjasta: Der Brannt- 
weinspest, vlroksi nimella: Wina hath; saman kirjoittajan toi- 
liiittama kirjanen: Sippelgas (muurahainen), kokons pienempi& 
kertomuksia; kirkkokerra Gehewe'n valmistama virolainen luke- 
misto Tarton kielella ; lyhykainen kertomus Luteerin viimeisista 
hetkisU, kaannOs, jolla on sourin nierkilHsyytens& sen t&hden, 
ett& F&hlmann on sen kielti korjaellot siiben tapaan , joten ban 
tahtoi Wiron kielU kirjoitettaa; ja viimeiseksi painatti Seura 
Krcutzwald'in vironkieiisen onnentoivotuksen Tarton Yliopistolle, 
sen viett&essft muistojublaa 50:vuotisesta olostansa v. 1852, 
Sanomalebden ulosantamisesta rahvaalle on Senrassa niyds oJiat* 
useampia kertoja kysymys, joka asia kuitenkin aina on j&ftnyt 
sillensa, milloin minkin tahden, viime vuosina enimiriiten niistfi 
syistft, joita meilla erinomattain kutsutaan erinaisikku Aivan 
yhteydetta rahvaan kanssa tama Seura ei kumminkaan ole ollut. 
ge toimittaa nim. sitten vuoden 1840 vuotnfsestl niin ko teuton 



85 

Uikti-raamaHtn eli kalenterin rahvaalle, jossa paitse tataMista 
almanakkaa myOs Idytyy kaikenlaisia hyvifc klrjoituksia pari 
koine kappaietta kussakin ynn& yhden ell useammaiikin oaden 
virren tahi mann laolan kanssa. Jalerapana saamme viel& mai- 
nita maatamia niiden tahti-raamattujen paraimmisla kirjoituksista* 
Taiomftisia kalenteria Wiron kielella tulee tavallisesti nelja 
kappaietta ynodessa nlos, nim. kaksi Tartossa ja kalenteri 
kwnmassakin seka R&avelissa ettfi Pernossa. Ne myddaan hy- 
vin kalrasta hinnastar, ja jos rahvaalla tata nykya ei olekaan 
sanomalehtea luettarana, niin on kaitenkin naiden kalenterien 
ostaneella jo hyvaksi aikaa vnotta lukea kirjoituksia, joista 
ueampi taralla eli ioisella kokec antaa Wirolaiselle jonknnlai- 
sen selvan nyky-ajan rienteista ja edistymisist&, ja herattaa 
h&ntakin muiden kansojen perasta pyrkimaan. 

Oppineiden kanssa pita* Seura yhteytti Saksan kielella 
nlostnlevien toimitastensa kautta, joiden nimi on: Verhandlungen 
der gelehrlen Estnischen GesMschaft zu DorpaU NiiU oli 
tainnut alussa olla aikomus antaa vihko vuodessa, raan tassa 
on jfc&ty jalelle, ja Seuran 16 olo-vuodessa on sen toimituk- 
sia tullut 9 vihkoa, kukin noin 100 sirua iso, ja joista aina 
4 tekee siteen, niin etta nyt on kolmas side alulla. Niiden 
kirjoHuksIsta on monikin snnresta arvosta, vaan tassa emine 
roi naista kirjoitnksista rureta laveaiumalta lausomaan. Ofunta- 
mia niista olemme jo edella maininneet, toisia taas saamme 
heti-kohta tilaisnoden koskettaa, kuin k&ymme puhmnaan niista 
miehista, joiden toimesta Seura syntyi ja jotka siina enimmin 
ovat raikuttaneet. 

Jaloin ja yl&vin naista raiehista oli cpailemfttta Retrikki 
Robertti Fdhlmann fsyntynyt v. 1799, knoli 1850). Han oli 
syntyjansa silta rahvaan ja herrassaadyn rajalta, jossa rahvaan 
kieli, yksinkertaiset tavat ja puhdas mielenlaatu yhdistyvat sen 
mahdollisnaden kanssa, etta siita, jos ei ennen, edes toisessa 



86 

tit iofoiannessa; polvessa volpi noasta sille sivistyksen ja tie- 
don kannalle, jolla berrasvaki istnu, ban oil nim. pebtorin poika. 
Bnslm&isess* lapsondessaan ei bap paljo kuallnt mnuia koin 
Wiron kielta pnhuttavap, ja kaunteli talltin myia niitt ihanoita 
laalnja ja satnja, joita Wiron kansassa vlela siiben aikaan 
maistettiin enemman koin nyt, ja joita ban mieheksi toltoansa 
iitten nlin yereksina ilmi saattoi paraimnat Matta kota yte»~ 
m&ksi nnorukainen opin tiella kohosi, sit* enemman tiytyi b&nen 
myOs poiketa nftista lempeista aitinkielisisU muistoista ja yH- 
opistoon_ tultuansa (v. 1818) rupesi ban l&akari-taidon totkin- 
toon, jolla niiden kanssa nay Mi kaikkein r&blmm&n yhteytt* 
oleran. Tartossa saoritaksen laak&rMaitoa oppimaan ravennvt 
oppilainen tobtoriksi tavallisesti noin neljassa eli viidessa vno- 
dessa, matta Fahlmann'ilta meni 9 motta ennenkuin h&n v. 
1827 tebtiin tobtoriksi. Waan talla ajalla olikin bankkinut it- 
seftensa niin hyvat tiedot, etta banelle sittcn tarjottiin robres- 
sorin virkaa seka kotimaansa etta Kaaan'in yliopistossa, joista 
kummastakaan ban ei hnolinut, raan pysyi Tartossa yksin&isenft 
laakarinsL, jota toimea jo oppilaisena oli alotellat ja joka pian 
fcasvoi niin isoksi, etta ban harvoin sai yo-sydantakaan ker&tt*- 
matta levabtaa, sen vabemmin jousi , toisten tuskfa lievUtaes- 
sfinsft, vaaria ottamaan siita madosta, joka jo kalvoi hanen 
omia keubkojansa eika hanest& ennen Inopunut kuin banes 
bantaan saatettuansa. Rakasta aitinkieltansa sai ban nain mao* 
dein barvoin riljella muulloin koin minka rahan — dilla. Matta 
v. 1842 tali yiiopiston lehtorin virka Wiron kielessa sen 
toimellisen Jiirgenson'in kaoltna avonaiseksi, ja Fahlmann otti 
taman banelle tarjotun viran rastaan. Tastii ja Wiron Kirjalli- 
snuden Senran esimiehaadesta, jobon ban seuraavana vnonna 
ralittiin, oli banelle nyt alkonaiset kehoitnkset, hedelmalliseksi 
saattamaan suurta taitoansa Wiron kielen niin kayttamisessft 
koin totkinnossakin. Waan ei niitakaan kabdeftsaa vuotta, jotka 



87 

banen riete 6ii suotu e)&&, saanut k&n kokonansa k&ytt&a naiblri 
hanen sydftmellensfi rakkaikin afneibin. Potllasten hoito, jbfc 
ei voinot kaikifse hylat&, ja hanen oma cnenera kivuloisnutensa 
valtasfrat b&neltil enimmiiii ajan, ja nfifn jfil Wkon klelen bar- 
joittaminen hanellk ainakfn vaan rtii-ajoHIa viljeit&v&ksi syrj*- 
tydtei*). 

Tastft F&ttmami'in elaman juoksusta nkemme selr&st!, 
mink&tihden hanen kfrjalltnen ja tieteellincn peruiisa on nils 
poikkinaista, ja tastakfn el&m&kerrasta saamme hjr&n selityk- 
sen sille, mink&tfthdea »mies UUIH& Pohjassa ei t&yt* sit&, mink* 
mtorttkainen on luvannoU Keholtaksen ja varojen prate ost*- 
vht nim. sen paljon »lupaavan» nuorukaisen menem&st* siU tfe<&, 
jolle .syd&n ja luonnonlabjat Yeieirat b&ntt, ja ajarat nlille kes* 
kinkertaisuuden ybtefs-maille, jottla leipapoot kasravat. TiftlU 
palajaa harva takaisfn nuorouden-tolvojensa polulle, ja joka sen 
tekeekin, on jo rftsyksissft ja haarokeUima siitft sodasta, jolla 
jokainen taftllft kokee onnettaren lahjoja itsellensi ktekoa; ja 
n&in jiarat nnorukaisen lurat mieheltft tayttamatta. Jos tflai- 
snodet F&blmann'illakin olisirat olleet semmoiset, ett& bftn jo 
alasta pit&en olisl voinut ruveta fcitinkielensft riljelemlseen, 
jofcon hantft bain reti pitkin lk&&ns&, ntin on makdotoin sanoa, 
kninka souri runoilija, kninka mainio kielentntkija kanestft olisi 
syntynyt, silla* knmpaankin oli b&nell& tavallisuntta souremmat 
lafcjat. Waan t&H&ns&kin ovat ne rnnoHisel ja Heliopilllset 
kirjoftokset, jotka b&n jatti j&Ikeensft, niln sunresta arrosta, 
ett' emme niit* voi lukijalle ilmoittanatta jsttttt, ehk& kyH* 
emme voi niitft niin esitelfe kuin aasaitseisirat. 

Ensinkin on h&nen runollinen toimensa mainittava. TAss& 



• *) Tilan T&hyys estaa tassa enemmaHa pobumasta Fablmarm'in elama- 
kerrasta, mntta siita loytaa lukija kelvollisen kertomuksen hanen ystavalr 
iansa Rreutzwald'ilta, kirjassa: Verhandl. der gel. Estn. Gesellschaft, II: sen 
siteen 4:ssa vihkossa. 



88 

b&n off sekft kera»j& ell, paremroin sanoen, muietaja etUHeMjft. 
Ennen kantft tnnsirat hanrat niltft hraniita ja alykkatta satuja, 
jofta Wiron kansassa lttytyi, ja vasta miebouden i&ss& kertoi 
Ffthlmann Saksaksf eraita n&isU sadaista, joita h&n lapsena oil 
Wiron kieleltk koolhit baastettaran. Ne l&ytyv&t painettuna 
Mrjassa: Verhandlnngen der gelehrt. Estn. Gesellschaft, I:sen 
sltecn l:ss& Ja 3:ssa, ja Hrsen slteen 2:ssa rihkossa. Kunlai- 
simmaksi on niisU tullut Kbit ja Jhnarik, satu aamu-koitteen 
ja ehto-hamank&n keskinaisest* rakkaudesta, sffla se kaAnnet- 
din moneen kieleen ja oli kauan runo-kalenteritten kaanistuk- 
sena ymp&ri Europaa *). Motta pian syntyi tam&n sad on peri- 
jnuresta epaJuoloja, jotka vaittivaM sIU F&hlmaon'in omaksi 
tekem&ksi, ei rahvaan suusta kuulluksf, ja ep&ilijtiiden sekaan 
joutai meid&n Castren'kin (Suomalaisessa Jumalais-Sadustos- 
sansa siv. 64). Eika* voikaan hanen laosettansa ev&t&, etta 
muka F&hlmann'in kertoma satu rahvaan sousta ollaksensa on 
ulkopnrussansa liiaksi njkj-ajan tapaan mnodostettn ja kaunis- 
tetta. Wasta 1854 saatiin kaikkS cpaluulot sen alkuperSisyy* 
desU h&hrenem&ftn, sillH t&Httin kirjoitti eras mittarf Lagos sen 
Wirolaisen suusta Wiron kieleHa' ylds, ja Lagoksen kirjoitta- 
man sadun saattoi Kreutzwald Pietarin Akateemikolle Schief- 
nerille, joka sen painatti sikalaisen Tiede-Akateemian his- 
toriallis-kieliopiHisen osakannan sanomissa (Bulletins), niiden 
XII:nen siteen nrissa 3,4,5. T&m£n ja F&hlmann'in kertoman 
sadan valillft ei ole muussa eroitusta kain ulkopuvassa ja siin&, 
etta Lagoksen kirjoiUamassa n&ht&vasti on kaksi sataa yhteen 
sulattuna. Tftmft satn on meille sitf merkilHsempi kuin Kreutz- 
wald, jonka viimeiseksi pohdistama se on, siina ensi kerran 



*) Sen kuuluisan tahtientutkijan MadlerMn milt'ei kuuluisampi rouva, 
runotar Minna von M&dler kaansi taman sadun kauniiksi lauluksi Saksan 
kielella, jona se loytyy sanomaJehdessa Das Inland, vuosikerran 1845 n-^sa 
43. Meilla kaannetliin se Ruotsiksi kirjassa: FosterWndskt Album, vihkossa 3. 



80 

HrjeHtaa Wkon Ueltft Suomen kirjoitos-tapaan , joia Ahreos 
ja erfc&t moutkin jo kanan orat pitaneet edellisen ktelen ainoana 
pelastos-keinona siita h&mmekista, joka sen khjoittamisessa riela 
on vallan p&ftll£. Sentahden erome luole olcvan syrja&n aiaees- 
tamme, etta Koit- ja Am&rik-sadun tfih&n painatarame ja suo- 
mennamrae, varsinkin kuin sita ei vielft koskaan ole julaistn 
Saomen kielella. Se kuuluu seoraavasti: 

»Muiste oli emal kaks tiitart, nimega Widetoik ja Amarik; 
molemad ilusad, kenad ja wiisakad, nil hasti n&o kui kombede 
tota, nonda kui Jaulusona litleb: 

»Pfca" walge, posed punased, 
Sitikmnstad silmakulmnd.» 
Palkese loojamineki aeal tulnad wanera ttttar kahe ftrjaga 
kttndmast ja wiinud neid, kui ika moistlik inimene, joe kaldale 
jooma. Aga nii koi tftnnini kenadus tutarlaste esimene k&sk 
on 9 ja wiisakad sagedaste peeglisi katsuwad, nonda oli ka 
wiisaka Widewiko kombe ja usk. — Ta laskis arjad ftrjad olla, 
astus joe kalda ja waata! joewee bobe peeglist paisUid sitik- 
mnstad silmakulmud kulla-karwa poskiga nii armsaste tagasi, 
et sdda ihitses. Kou, kes praego looja kasa ja seadrofse para, 
loojale hingama lainud palkese asemel maad pidi walgastama, 
unnstas oma ammeti auusaste ulespidamist ara, ja heitis ennast 
noolilt armastnsega salamabti silgawase maartlppe — joe pohja 
maha, — ja uhe suu oli teise man ning iihe uuled olid teise 
kfllles. Kosis stiuandmiscga Widewiko enesele mSrsjaks, aga 
anustas senis koik, koik oma tailitosed — ja waata! pilkane 
pimedus kattis maad kunni ta Widewiko rinna kflltes wiibis. — 
Sen! sflndis iiks hale Snnetus. Kiskja-metsaline, hunt, keHcl 
sella wabe sees koik woli kaes oli, sest et keegi teda ei nai- 
nnd, murdis Widewiko teise arja, kes oma paad metsa toitu 
korjama roitnud, ja pans teda enesele roaks. Ehk kfil eHa 
sisaski knulus ja bele lanlo heal metsast labi pimednse &lkis: 



90 

»LaUk tlldrek, lalsk tttdrok, ftdpik! kfrl-kflttt, waole, waole, too 
pllte, too pUts! tsfth, ts&b, ts&t!» — siisU el kaulnud Widewik 
sisaski oiskamist, waid unustas kolk fira, mis mite armastus ei 
elnad. Aga armastns on kart, pime ja ilma mofatuseta, kelleie 
wiest meelest tiksaes tnndmine jftetud. — Kui Widewik wii- 
maks omast armu-unegtusest Arkades bundi korjategu n&gi, 
natis ta &rdaste, et silmawee pisarist terwc jarw wet sal. — 
Aga need sttfita silmapisarad ei j*&nud Wana-isast mite n&ge* 
mata ega waijale. Tenia tali oma kuld taewast maha, knr- 
jattidd karistama ja kasuwastotegijaile waifitsust seadlema. 
Eurja hand nuhtles to ja pani teda igaweste &rja korwa ike, 
pohja-naela raudkepi sunduse alia, wet wedama, ja kau sai 
Widewiko enesele naiseks. — Wee! t&nap&iwal paisiab Wide- 
wiko lahke nSgu kau kattest, waatab igatsetes weepeeglisse 
tagasi, kus tema saudandes peio armu esimest korda maitses. 

Sits Sties Wana-isa: »Et niisogust booletust walguse 
joares eaam ei sfinni ja et pimedus woimust ei wota, selle- 
pirast panea mina telle wallitsejad, kelle k&su peale igatiks 
oma ammetiie l&h&b. Kau ja Widewik muretsego kord korralt 
ttdele walgust. Koit ja Amarik! teite k&su ning wallitsuse 
aUa aautan mina nikfid pa&wade walguse taewa lautuse al, 
pidage oma ammetit auusaste tiles. Sino hooleks, tutreke 
Amarik, annan mina allaweerewa piikese; kustuta igaohtakoik 
talekibemed &ra et kalyu ei sdnni ja saada teda loojale minema. 
Ja sino mare olgo, poeoke Koit, naei p&awal nut walgust j&Ue 
polema sfttitada, et kunagi walrus ei puuduks.A 

Molemad piikese orjad waliitsesid oma ammeti auasaste, 
nSnda et tihelgi pft&wal pftike taewa lautuse al ei puadunud. 
Need labibesed suwedftd hakkasid nuild lftbenema, kns Koit 
ja Amarik teine teisele sand ja k&t pakkuwad, kus kotk maailm 
enaast rcemustab, linnnkesed metsas — igaiiks oma keell — 
heletald Uulusi laulawad, kus lilled ditsewad ja kauniste kas- 



91 

wawad. Sel aeal tali Wana-iaa oma knidjarjeH maba Lijont 
rdemu-piba pidama. Leidls koik taliitamised ning waHHsneed 
korraparast olewad, r5emostas ennast w&ga oma.loodnd loavaso 
file. Utles siis Koido ja Amariko wasio: »Mina olen ka tei* 
walHtsnaega rahul ja soowin teile jaadawad onnc; olge sns 
ntittd naine ja macs.) Aga mclemad ntlesid ka! iftest saost: 
visa! ara ekaita meid mite, raeie oleme oma seisusega rahul.* 
tabame jaada peig ja morsja; seat selles scisuoes oleme 5nif£ 
leidnud, mis ika naeks ja ika nooreks jfiab.» 

- Wana-isa jatis neid nende tahtmise j&rele ja laks jille 
tagasi oma kuldtaewa.» 

Snomeksi: 

»Muinoin oli em all a kaksi tjtarla, nimelta Widewik ja 
Aniarik; niolemmat kaunilt, koriat ja sievat, niin hyvasti naou 
kuin tapojen puolesta, niinkuin laulun sana sanoo: 

Paa valkea, posket punaiset, 
Sitikka-raustat sihnakulraa(. 

Paivan Iuojaan~nienekin (laskenmisen) ajalla oli vanhempt 
tjtar tuUnt kabden harjan kanesa kyntamasta ja vienyt ne, kuin 
ainakin ymmartava ihminen, joen rannalle juomaan. Waan niin- 
kuin tahan paivaan asti kauneus tytarlasten ensimfiinen kaaky 
on, ja sievat nseasti peiliin katsovat, niin oli rayfls sievan Wi* 
devikon tapa ja usko. — Han antoi harjat barkina oil a, astni 
joen rannalle ja katso! joen-veden hopia-peilista paistoivat 
silikka mastat silmaknlmat kullan-karra poskien kanssa niin ar- 
roaasti iakatein, etta sydan iloltsi. Sun, jonka, luojan kaskyn 
ja saatamisen perasia, loojalle lepfiam&an lahteneen palvan ase+ 
mesta maata piti valostaman, unohti ammattinsa rehellisestt 
yl&spitantisen pois, ja heitti hanensa* naolena rakkandella sala- 
k&Ua syvaan maanporeen — joen pobjaan maabao, — ja ybden 



92 

ton oil toisen tykdnfi ja yhden hnalet olivat toisen vieressfi. 
Kosi snon-antamisella Widevikon h&aellens& morsiameksi, vaan 
nnobti sill' aikaa kaikki, kaikki toinitnksensa — ja kateo! pilk- 
koinea pimeys kattoi maan, knnae bin Widevikon rinnan vie- 
ress& viipyi. — Sill' aikaa syntyi (tapahtui) sarkea onnetto- 
muus. Kiskoja-peto, snsi, jolla sillA v&lilla kaikki vol! (valta) 
k&dess& oil, sent&bden ett& kenka&n hjtatifc ei n&hnyt, morti 
Widevikon toisen harj&n, joka omaa p&itans& mydten oli men- 
nyt metsft&n elfiketta hankkimaan, ja peri sen bftnellens& ruo- 
aksi. Ebka* kylla bell&n sisaan (ilolinnun, satakielisen) knoloisa 
ja heleft laulun &dni mets&sta' l&pi pimeyden helkki: olaisk tad- 
rak, laisk tiidrnk, 56pik! kiri-kuCit, waale, waule, too piits, 
too piits! tsah, ts&h, tsfih!» (laiska tyttd, laiska tyttd, yd pitka! 
kirjava selkft-juomu, vaolle, vaolle, too piiska, too piiska! tsah, 
tsah, tsah!) — ei Widevik sittenkaan kuullut sisaan helkka- 
mistt, vain nnobti kaikki pois, mika vaan rakkans ei oiluU 
Waan rakkaos on knnro, sokea ja ilman ymni&rryksctt&, jolle 
viidestft mielesta yksin&nsi tontemioen on jatctty. — Kuin Wi- 
devik vilmeinkin rakkaaden-unobtoksistansa heraten snden paha- 
teot n&ki, itki ban bartaasti, etta silm&veden pisarista tali 
kokonainen j&rvi vetta. — Waan ne syyttomat silmapisarat 
eivat jaaneet Wanhalta isalta nakeniatta cika peittoon. Han 
toli kalta~taivaastansa maahan, pahatyfttt rankasemaan ja k&s- 
kynvastaantekijoille haliitasta asettamaan. Ilke&n snden rankasi 
hta ja pani sen iankaikkisesti h&rj&n viereen ikeesen, pohjan- 
nanian (pohjan-t&hden) ravtakepin tnomion alle, vetta vetama&n, 
ja kou sai Widevikon h&nellens& naiseksi. — Wiela tan& pai- 
v&na paistaa Widevikon lauhkea n&kfi kuun kylelta, katsoo 
ikivdiden vedenpeiliin takalsin, jossa bin suuta-antaen saibasen 
rakkantta ensim&isen kerran maistoi. 

Sitten sanoi Wanha isa: »Etta tanianlaista huolettomnatU 
vaikeuden tykona enampi ei synny ja etta pineys ei valtaa 



93 

ota, sent&hden panen mina teille hallitsijat, joiden kasbyn pft&lle 
jokainen Uibtee ammatillensa. Kuu ja Widevik murebtikooa 
vuorotellen Oille valkeatta. Koit ja Amarik! teidan kaskyn 
ja hallituksen alle uskon mina nyt p&hrien valkeoden tai- 
raan laajauden alia, pitakaa animattinne rehellisesti voimassa. 
Sinan haoleksesi, tytt&reni Ara&rik, annan mini alasvierevia 
p&ft&n; sammuta jaka ehtoo kaikki tnlen-kipunat pois, etti 
vahinkoa ei synny ja saata hanet luojalle menem&an (laskeu* 
maan). Ja sinun murbeesi olkoon, poikaseni Koit, uadeUa 
palvalla uutta valkeutta jallen palamaan sytyttift, ett* ei valkeua 
kolloinkaan puuttuisi.» 

Molemmat p&ivan palrelijat hallitsivat virkaanea kuimialli- 
sesti, niin ett' ci yhtenakaan paivana p&iv& taivaan laajauden 
alia puattanut. Ne lybykaiset kesa-yflt rupesivat nyt lahene- 
maan , joina Koit ja Amarik toinen toiseiiensa suuta ja k&ttft 
tarjosivat, joina kaikki maailma hantans& riemaitsee, lintuset 
metsassft — jokainen kielellansa' — bciioita laalasia iaularat, 
joina kakkaset heditsev&t (kukkivat) ja kauniisti kaevavat. 
Talla ajalla tuli Wanha isa kulta-jarkyltansa (tuoliltansa) maa- 
han Lijonin *) ricmn-pyhaft pitaroftan. Ldysi kaikki taimitokset 
ja ballitakset j&rjestyksess& oieraa, riemuitsi b&ntaaaa snare&ti 
laomansa loomisen ylitse. Sanoi sitten Koiton ja AmftrikOa 
vastaan: »Mina olen teid&nkin ballitaksenne kanssa tyytyvainen 
ja soon teille pysyv&isen onnen: olkaa siis nyt nainen ja mies.» 
Waan molemmat sanoivat koin yhdesta saasta: »Isa\J ela* ek*yt& 
meitft, me olemme tilamme kanssa tyyty vfciset, Ubdomme jiftdi 
sulhaseksi ja morsiameksi; silla tassa tilassa olemme onneit 
Idyt&neet, joka aina uudeksi, aina auoreksi j&api.» 



*) Tama Lijoni nayttaa enkelin tapainen olento Wirolaisten jumalais- 
sadustossa olleen. Katso banesta kirjaa: Der Ehsten abergl&ubische Gebr&u- 
che, Weisen und Geu/ohnheiten, srv. 11 ja 198. 



94 

Wafiba isfc j&tU heidil heMin tahtomisen jalkeen ja I&fari 
jftUea iakaisin kulta-tai¥aasensa.» 

F&hlmann'in omatekoisia ronoja ja kirjoituksia Wlron kie- 
lella \6ytjy Kirjallieanden Seuran edella mainftasaa tabtiraama- 
toffsa. RnnoeUessaan najtta* ban rakastaneen vanhan-aiknisia 
KreSkan Helen rono-muotoja, ja runomitan peroatoksena pit&& 
hftn korkoa. Seuraavat eipaleet panemme tahan najUeeksi 
F&blmaan'in rano-taidosta, muistuttaen etta viimeinea roooeima 
tfrydettifn hUtien paperiloistansa ja painettiin hanen kaoltaansa, 
kirjassa: Verhandlnngen d. g*. Estn. Gesellsdtaft, II siteea 4:ssft 
vibkossa. Kirjoitus-fapa ensimaisess& kappaleessa oa andempi- 
muotoinen koin toisissa. 

1. 
Piibo jut. 
JAAN. 
Tere mo wennike Mihkel! kuda so kabalad kaiwad? 
Kas on rakis jo ktips? Mis siis so naisoke teeb? 
Kas on ilm so meelest? Eks oramiko tool oleks par em? 
Merest kteub ta wet, ommikast kaiwa weel saaks. 
Aga wennike Mibkel, alati nosokest iraed, 
Kohtu ei taida salts, kakro ta ttfhendab Ml 

MIHKEL* 

Ara sa wennike naera, lase mo piiboke rahall 
Koigile oma an, piiboke! sinole kau 
Koik ma»ilm- on mo timber, kui mo piiboke anrab, 
Inimesie on wiirab ja mingib mo ees, 
Alasti n&itab maa-ilma ilu piiboke molle, 
Kutsob tagasi weel kadunud roemu ja ead; 
Naitab lootust ka mulle, tousta korgeie sinna — 
Sinna kus looja ees patone alastnst saab. 



95 

JAAN. 

Palju, wennike Mihkel, oled sa lootaud ja pakund, 
Wastako piiboke nuiid mis sa mull' lubasid koik. 
Mis siis inimeste onnest piiboke fitleb? 

MIHKEL. 
Ta on piibo suits. Na' kill ta rongasse a'ad, 
Nufid ta keerleb ja oitseb, labkub ja koguneb jalle — 
Aga natuke tunlt — otsas on suits ni kui on. 

JAAN. 

Mis sa mo wennike kill maa-ilma sobradest mo tied? 

MIHKEL. 
N*d on piibo suits. Kui on mo piiboke tals, 
Kttl tast suits siis touseb ja keerleb ja mangib mo timber; 
Kui on tubakal ots, otsas on sobrad kui suits. 
Oigete sobrade kujo oled sa piiboke ise — 
Oitsego minul on, kurwastus waewako mind, 
Ei must piiboke labku, cnneta opetab kanda, 
Kurwastuses ta kinnitust annab ja nou\ 
Nonda mu tuwike oli, keda ma oitsin ja kaitssin, 
Paawal mo mote ta, unes ta paistis mo ees. 
Polwekene kui sul roemu oli ja waewa, 
Leidnud olin ma koik, aga mul pudtts ka koik. 
Otsisin tasakesti, peidetud poesaste warjus, 
Kus mo tuwike kais iiksi ja mStete sees. 
Kuni mo nime ma kuulin ta lfllede-miledest kostma, 
Kobe siis lendades langesin kaela ma tail 1 — 
Ja nttfid oli mo kaes mis leidsin ja otsisin anunn, 
Lilled oitsesid mul, taewas elasin nttttd. 
Kttl on monigi talw jo puhonud die ta ana, 
Ika mo tuwike weel armas ja kallis mid en* 



96 

Ika mo sttda weel naerab, kui tuletab piiboke meelde 
Monda kadunud cad — kadunud? igawad cad! 

JAAN. 

Kuda so piiboke suite naitab taewagi tousta? 
Teine korda kiil laks — seda mul tahenda weel. 

MIHKEL. 

Juba piiboke kustub. Nae kus wiimine suits weel 
Ule katukse seal tonsis ja kadudes laks. 
Korgele touseb ta sinna, kus sirawad t&htede astmed - 
Jumalaga! wii monele terwised mult! 
Sinna sa ingeke totad, peastetud ilma waewast, 
Et mo ihoke siin tuhka ja pormu kiil jaab. 

JAAN. 

Selle riistapuu nouan, ehk miiuksin wiimise iwa; 
Andeks! piiboke, mis teadmata laitsin ma sind. 

2. 

Kerge ja raske, 
Kiissisin: mis on raskc, ja mis on kerge kill tehha? 
Kostis: kerge kiil on laita ja sundida teist. 
Laps jo sundida moisiab ja lapsoke laita jo oskab, 
Sedda kiil igga paw name ja immestame. 
Agga mis isse sa laitsid, katsu parrata isse, — 
Raske on se tti; tabbad sa katsuda, te. 

8. 

Dks kui monnigi teine. 
UkskOrd olli uks mees. Ta siindis, kossis ja surrl. 
Ennam ma temmast ei tea. Agga se olli ttks mees I 



97 

4. 
Sour on Jfammai so ram, sntem so elde meet! 
Ptkse marmde irm karrlstab pattasefd, 
Agga Jammala eldost 
Kldab taewas ja meis ja norm. 

Roem on pdlgannd mind. Cksi ma tinttaksin, 
Koi ei m&ttestvs weel, Iotas ei tdstaks mind. — 
Taewas naeratab lotust, 
Agga millestast mots ja nurm, 

Tcrre, monnigi paik, armas ja kallis m«l, 
, Kns ma mon&igi kord onnega wibisin, 
Kalin Opiko laula, 
Kalla mftngfmist watasin! 

Tolle taggasi wee! — taggasl Ulle wee!, 
Onnis Snnelik aeg, kdige so rocmuga! 
Silma pilkude ette 
Elto aea ma annaksln! 

Lotos, Jammala (dht, slnna sa katsnd mfnd, 
Kabbn mSnni jo lftks roemaga oisates: 
»Terre! often ma sind jalle, 
Torre, Snnistad issa-ma!» 

S»omeksi kA&nnettyinJL 

1. Piipttn juttu. Jukana. Verve veliseni Mikkell! 
kuten k&yvftt kipftl&si? Onko nils jo jowturitit? Bfitfts sitten 
vaimosi tekee? Onko ihna sinnsta mieleinen? EikOs !t&-taali 
olisi parempi? Merest* (Mnnestft) vet&& kSn (touli) VetW, 
id&fttft satef rlelft knivaa. Waan, Mlkkeli-treikkonen, alatl fmet 

Suemi. 7 



96 

k&rs&ft, saw ei ttyti vats**, kakkaron se kyll* tybjeatiUL 
Mikkeli. Al* a* reikkaaea aaara, hake piippaaeai raakaaa! 
kaikille kaaaiansa, piippaaen, siaaUtakHi. KaikU auailma on 
ymp&rini, kaia piippaseai bdyrytf, ikaristen onai karastaksen 
ja hjppii edessftni, alasiaarina niyttfia piippaaea aiaailaiao 
iloja malic, katsao takalsia vfelft katoaeea riearaa ja hyy&a; 
n&yttt& (oaoittaa) my 6s toiroa nulle atfasta terkealle sinae, 
siaae, kassa syatiaea laojaa Odessa saapi amukdasta. Juhana. 
Paljo, veikkonen Mikkeli, olet lavannat ja Urjaaaat, vastat- 
koon piippaaea nyt, mitt aa maHe kaikkia iapaalt Mitt site 
ihmistea ennesU piippoaea saaoo? Mikkeli. Se on piipan 
savn, n&e (katao) koia aea reagasna ajat (? piipastaj, nyt 
se kiertelee ja kiikkaa, bajoaa ja kokoopi jillen — raan pik- 
kanen toalta — lopossa on savo niin kaia onnikin. Juhana. 
Mitts veikkonen kylls maailman yatiristt airelei? Mikkeli. 
Ne ©rat piipan savn. Kaia on piippaseni ttjsi, kyllft silt* 
sara sittea noasee ja kiertelee ja leikitaee yaipirial; knin on 
topakalla loppo, lopnasa oa yattTitUa kaia sara. Olkeiden 
ystihrien kuva olet sa piippanen itse — beditsekMn (kakois- 
takoon) minalla onni, raivatkoon ndnaa sara, ei aiiaasta piip- 
panen eroa, onnen se opettaa kaatamaaa, snrassa se antaa 
Tahvoatta ja nearoa, Niin oli kyyhkylSiseai, jota ma boisin 
ja kaitsin, pifrilli mietteeni hia, niteasa b&o paiatai edess&ni. 
Polroeni, kyll* solla riemaa all ja vaivaa, loyttayt olia ma 
kaikkl, yaan raalla paattaikin kaiUd. Etsia kiljaa, peitetty 
pensasten rarjossa, kossa kyybkyliiseni k&yi yksin ja miet- 
teissS. Kanne nimeai kaalia kinen kakkals-baaliata vastaavan, 
saoraaa siUen lenttea lankaain kaalaan ma h&aelle. — Ja nyt 
oli kadeaaani, mink* lojsi* ja etain ammain, kakkaaet hedit- 
airftt mnUa, tafeaasaa elia ayt Kyll* oa moaUta talvi jo 
pahnaat yli biaen bant ansa, raan atea byyhkyiiiaaa* rielfi 
anaaa ja kallia naJle oa, aina aydftmeal rial* mybiilee* tada 



99 

pHppotten jeokdoUa* sdele eni monia kadotanatia hyv&& — ka« 
doaiiftlta? ikaista kyv&&! Juhana. Koinkan piippaaesi ainnU* 
osoittaa tairaaaenkin vaosU? Munata kyUa* aelrtn aain — aa 
maile oeeita vieli* MikkelL Jopa piippanea sanmina. Kate*, 
kttat vihneinen earn vlel& yli katoksen tuoHa nousi jakateikhl 
artai. Korkealle noosce se sriane, kussa t&htien aakelet kiiluvat 
— Jnmalan kanssat Tie monelle terreiaei mvUa! fikiie s& hen* 
kiaeai rietuait, pttsietty eloa raivaata, vaikka mumiini jgfipi 
ttine tdhkakai ja tomoksi. Jnhaua. Toon kaloa nenroitteleft 
(itseUeni), jog mftialn viimeisen jyvaa; aateekai, piippaneat 
etta tietfinltt&ilf laiteia ninaa. — 2. JTetfy* /« rasing. Ky* 
ayia: mik& on raakaa, ja miki on keryt kyll& tehdi? Waatasi: 
kevyt kyll* on laittaa ja tnomita toista. Laps! jo tuomita 
ymmftrfftft ja lapankainen laittaa jo osaa, sit* kylM jaka piiri 
niemiae ja ikmettefetome. Waan miU itae aft laitoit, koeta 
parata itae, — raakaa on tfintf ty6; tahdot g& totkia, tee. — 
3* Yk$i Jtuin monikin mum. Kerraa oli ntiea. Han aya* 
tyl, aai ja knoiL la*wpi m& h&neat& en tied&. Waan ae oB 
taiea! — 4. Snori en, Jumala, Toimaai, suoreaipi hellft aiie* 
leai! PWk&isen myrskyjea birma rankasee ayatiaM, raan Jmaa- 
kai keUeytt* kittttft taivaa ja metal ja annul. — Riemu oa 
ylenkatsonnt minun. Ykain m& itkisin, loin ei muisto riela, 
tofao ei nostaisi mlnna. Taivas myh&htelee toivoa, vaan muis- 
toa mets& ja nrnmi. — Terre, monikin paikka, armas ja kal- 
lia mulle, kossa ma montakin kertaa onnen kanasa (onnellisena) 
viiFyin, knantelin steaan laalua* kaUn leikUseroist* kataoin! — 
Tale takatein vieli — takaiaia tale viel*, aatuas onneJHaen 
alka, kalkeii riemusi kanasa! Silm&n-r&pftyaten edesta elhvajan 
ma antaisin! — Toivo, Jomalan t&hti, sinne sft katsnt minua, 
kahon monijolaksi riemalla nuutaen: oterve! nften sinnn jaMlen, 
tenre, siunattu ia&nmaa!» 

Ti***M$*9ti aiyttW F. lakkaanwUU tarkoittaneca tty- 



too 

dollisen vfooiateen HeHopin nlostoimiUamhita, jonka aikeena 
Irita kauemwin elften rarmaan oiisikin tayt&nyt, silla Wiron 
Helen vaikeaninat osat selitti h&n jo aseamrnaasa Uijeitnksessa, 
joista kielentatkija rttftllft rairaila volsi knrata kelvollisen 
HeHopin t&st& kieksta. T4ss& on tjftlfis rnveta niiden kirjoi- 
fasten sis&UyksesU tilift tekeroaftn; sen vaan sanomme, ettft 
niiosa annettn selftys Wiron kielen sa&nnoista on paljoa sel- 
vempi ja yksinkeriaisempi knin se, jonka F&hlmann'bt vastus* 
toBja Ahrens antoi viela nadessakin v. 1853 ilinaatoneessa 
kielioppinsa painoksessa, jolla keottnjeri ainetten rikkaudessa 
kjlla ei Mene vertaamsa, vaan joka samalla niytts sekavaotensa 
ja epatleteellisyytensa vuoksi on milt'ei airan kelvotein kftjt- 
«&*). Halulljsta lukijata varten luettelemme tlssi nam* FaW- 
mann'in kieKopHliset khjoitukset, jotka, ajaltisesta jarjestyk- 
sestft miU&n pit&maUa, panemie selvyyden vuoksi aineelliseen 
j&rjestykseen. Ne ovat: l:ksi Veber die Flexion dee Wort- 
etamtnee in der estnischen Sprache (Vcrhandl. d. gel. Estn. 
Gesellschaft, I: 2, v. 1843), Veber eetmeche Orthographic 
(Verhandlungen j. n. e. II: 4, v. 1852 tekijftn kuoltoa); 2:ksi 
Veber die Declination der estnischen Nomina (Verkandlnn- 
gen j. n. e, I: 3, v. 1844), Nachtrag %ur Deklinationslehre 



*) Tassa lienee paras tilaisuus mainita, etta A. on ainoa kielentut- 
kjja Wirossa, joka vahan paremmin tuntee Suomen kielen ja sen asiat, 
ekha nankin niissa useasti tekee seka naurettavia etta surettavia erhetyksia. 
Han on kauan aivan yksinansa huutanut Wiron kielen kirjoittamisfa suo- 
malaiselta kirjoitusmuodolla. Niinkuin edella olemme nahneet, on Kreutx- 
wrid'ikin viime aikoina yhdistjnyt tassa asiassa hanen kanssansa, ja' toi- 
votUvasti ottavat kohta mujutkin kii^oittajat Wiron kielta talla luonnoltisella 
tavalla kirjoittaakseen. Itse ei A. meidan tietaksemme ole mitaan Wiron 
kielella kirjoittanut. Waan hanen esittelemansa (suomalaisen) kirjoitustavan 
jalkeen on eras kirkkoherra Schudloffel kaantanyt pienoisen kirjan nimella: 
Toomas Westen, joka kaantaja sita ennen oli painosta ulosantanut kafinnok. 
sen: Uggimerre*, meilla suomennettu toDnroflta, nimella: Mertnvirto. 



101 

(Verfcaadhingen j. n. e. I: 4, v. 1846); 3:ksi Verimck din 
eetniechen Verba in Conjugatibnen zu ordnen (eriti&fn v» 
1842 painettu programmi, jolla F. astai iehtorin rirkaaa), ja 
4eksi Betnerkungen uber die JTwtmtrzeUehre in der eetni- 
scken Sprache (Verhandlnngen j. n. e. II: 1, r. 1847). 

Jos FiMmana'ln jossa hissa mftftrlsst vols! rerrata mei* 
din Castn?n?ifn, nihi on Retrikki Kreut%wal#hi ybttlaisyys 
Lffaarotfln kanssa paljoa suurempi. H&nkin on rakvaasta sya* 
tyisfn, bftnkia alkoi jo oppilaisena ker&tft kansansa vankoja 
laalaja, joiden kerftftiftinen, taydentfiminen ja j&ijestftminen jon- 
kaahisekai kokonalseki (nitakoin Kalevala on) on hanenkm 
miekaaden-ik&ns& suurinna tarkoltnksena ollnt. Bttft hftn pa- 
remmia vol taytt&i t&mftn tarkoitaksensa saattoi tapaktuma 
hincnkia Ift&kMkai, ja toinen tapaktmna asetti h&nenkin pie- 
ncen kaupankiin (Weroon) kansansa piirin laidalle, josta vi- 
ran toimitukset useasti saattoirat hanea Wenaj&n rajalfe, Pies- 
koran elf Pihkovan Ift&nM rasten. Tamin rajan takana lOysi 
kftnkln kansalaislansa, joisia siiken astloli aivan v&ha' tiedetty, 
Ja n&Men seasta laah-aarteen, joka sielia oli s&Hynyt samoin 
kaln Kalevala Wenajan Karjalaislssa. TftmmCisiss& vertauk- 
siasa on aina paljo erHaisuatiaHn, ja nSiden Suomalalsauden 
sankarien v&Iill& on erilaisoos sHnft, ettft Kreatawald'in t&k&& 
asti julkasemat laulut eiv&t ole niin t&ytel&iset, niin isoarvof- 
set kain Ltinnrot'in, ja toiseksi siin&, etta edellinen pimttnn 
jalkimaisen kieli-ticteelHsyytta, samoin train Umi taas ei ole 
nftyttfcayt itsellftasa olevan sit& ronolahjaa, joka Kreotzwal- 
4Wa on. 

Wirolaisesta kansan-laulusta pnkaesgamme tSytyy mddan 
sen luonteesta yleisesti sanoa, etta se on paljoa laHiempi; 
▼&k&varaisempi ja polkkinaisempi kaln meidftn saoroalainen rn- 
aoaime. T&h&n Meoee syyn* osiksi sekin, etta Wirolainen off 
atht kanan kovassa orjnodessa rferas-kansatsten kerrajm alia. 



103 

jfttka kid* at I pltfte* f olkivat ja tehrMirtt kaikki tukndeB 
jaamtfkaet, joiata orjaa mleJi roi joktna kanaallfeen rapandea 
ennelMa ajkoja malsteiemaam Wiela toisekai syyksi Wfro- 
lateen laalo* nykyiaeen, nakyvftan kdyhyjteen foefean myda 
se, etta sen taottefta niin royftbian, mcfteln aildcn kadotina 
kanaaata, roretfiin kerfcamaaiu Bhitta paa-eyj i&a&a veQemme 
keikampaa* raoaUiaawtaet or kamntinkia syvmwftltft etaftUM, 
|a> lojtyj kilpen alkapertteesaft humaoaaansa. Jos koko ftat« 
wn kansau, laveareroassa merkityksess*, jaaiamo Xarjalahtin 
ja Hem&laisiin eli kakaliea paremmin MSmiin, joikai Jilki- 
w&fciksi, kieltaraattdman marre-kekrtolateuuden jokdosta, ptftafl 
Saoroenmaan Hamalaisia Wepa&liiaet, Watjalaiaet ja Wiralai- 
get ovat loettarat, niia Bftfwrae aaman roaolHaen kdybyyden 
kaikisaa naigaa lakkoiaaa tfttft H&militiata kansaflHne oaa*, Polk- 
kioataiakan ja B*lktt-.koivnn tavoin kaavanetta Saaatenkin Hi** 
malaistea laulut Kanteleitarts&a ovat Earjalaa vakevasti aal- 
toilevan ranon rinnallal. Wepaftl&iailtt, j old en ulko-tila Aaank- 
sessa an melkein yhdenlainen kuin saman maaa laalor&kaidfs 
Karjalaisten, ei Ltinnrot'illa ole yhta aiaoata laoloa HmoHtaa 
viiitelmassansa beWae kielesUnsa, jota hmn vaMpum* kaikteta 
oliai laiminlyonyt, jog vaan lanlaja oliai .aaatarina olhit Wat- 
jalaiset taaa elarat milt' ei yksill* tnlUla etolil-Inkeria Kar- 
jalaisten ell Inkerikkojen (Ischerein) kanasa, niia ettftuolem* 
milla venalajset seka h err at etta kirkotkia muutamin paikoin 
ovat yhteiset* Ja mika eroitoa heidan laalnssanaa! Inkerikkojen 
laulu on runoHinen, tayteUinen, elava; Waljalaisten keikko, 
vaivaloisesti kulkeva, kuolemaisillansa. Samoin Wironkin laala. 
Olkoon kyllft Saksalaistenkfa polka paljo raaittanut sen alko- 
peraista vireytta, niin nayttafi koitenkin kaikki, etta Wiron 
kaasan roao, yhdenkun rouidenkin Hamalaisten, jo alkojanaa 
on ollut matalaaipi-aaninen kuin meille sailyoyt Karjalan roao. 
Tassa lauseessa wy&s lunliaimwe loytyvan vaatineen aaeaattU* 



103 

gyntyatesea kysymyksen: onk« Kfclorab toko Sooraea kansan 
IlmoUJe saattama, niin etta KarjalaisiHa sen oloata ei oKai iminta 
ansiota kuin sAtlytUtrainen, vai pitft&ko Kalevaia jo eyntyjaas*- 
kia loettaa Karjalaiaten tekemikai? Samalla lauseella, jonka 
ptraatoksia By! ei kfty nnoten knit oiia viittaillen mainitsemi- 
lea, emne kuiteakaan tarkoita loukata eaemman Wirolaisia 
kaia koto~H&m&littsi£m»ek&£n, roainiteemme vaan asian sem- 
moiseaa, jolta se meista ttaytt&a, rftfc&n h&aunftstyfta niit* vihoja, 
jotka monikin paikkakunnallisen kansallisuadoo kiihkoilija silU 
saattaa meihia vtekafa. 

Josko siis luonto olfeikta Wirolaiselle yahemroat runolah- 
jat aataaai kaia ae, joilia h&n siunasi mauten k&yheropSUin tilaan 
niUfcr&tyn KarjalaUen, niin orat kansaalaulun j&ftnndkset Wiron 
kansaHiaauden ja kirjallisouden ylontiUatselle yhta kalliit, yMfr. 
tttfcefit kaia mille maaife kaasaUe iahaasa. Tamao haraUsirat*. 
kia jo aromoin ae mieh«t, joiden osakei t&m&n klelea tutkimi- 
noa ja edestftraiaeo oli aniietta, niinkda Rosenplanteiv Kutipffer 
j. m. Isomman kokouksen naista laiiJuista sai kuitenkin vaaia 
Henrikki Neua toimeen. Tama kokoue, nimella: JEhstnische 
Folkslieder, Urtchrift und Vebersetzi&g , tali uloa kolme$»a 
vibkossa, vuosiaa 1850—1852, ja 9i»Um arvolliaea ma&r&a 
e&iamtiksi oaakai semmotafa lauluja kuin meidao Kantelettaresna 
on. Edella olemrae maininneet, eiU Kntipfferin kokoanat t&$s& 
kokouksessa tekevat noia puolen, ja Neug itee lienee my 6a 
ker&anyt hyvaa joukoa, inuUa auuri 00a siiaa painetuista laa- 
lulsta on Kreatewald'inkin kokoeleaiaa, ja hauelle myos toiwiU 
taja omtsti kirjanaa*). 



*) Neus'illa ei nayta olevan sita jarjestamisen taitoa, joka melkein 
aavislamalla arvaa, raihin paikkaan mikin palanen on kuuluva, jolla taidolla 
LdDorot on niin taydeUisesti lahjoitettu. N. ei nayta koskaan kokonaisuaMa 
tarkoiUaneen, eika Ueda toisioloja rauutco kayl&a kuin. vaan parakkain *a- 
man Aimilykwn atte asetiaa. KieJi on epatasaista ja erilaista sita myotea 



104 

Toinen Kreatnfrald'ln jm Neus'io ybdewtf U]»feta»a iyO 
on Mytkische und Magische Lieder der Ehsten^ kokoas Wi- 
raiaisten loibta-runoja, paineito Pietarln Tiede-Akateemian Iras* 
tananksella r. 1854. Tamftkin osa Wiron kansan-laafaa on 
hyvin vajanaiaen ja tftss& kokouksessa ldytyvift loihta-nmoja 
on niin sarkean v&h*, etti Wiron rono tftssftkin seikasaa jaipi 
sanomattoman paljo jfclelle raeidan svoMatalsesta rnnoatamnio, 
kuin meid&n loibtn-rnnot, joita niin paljo jo lflytyy keiftttynfcj 
vaan kerran saataisiin nlos tolmitetuksi. 

Paitse rnita h&n sit& on tebnyt n&issft tfttesft, on Kj*ifta~ 
wald ralaisnvt Wiron kansan muinaisuntta mybs kirjaesa: Der 
Ehsten abergtatsbisehe Gebrmuehe, Weisen und Giwohnkeiten, 
samoin mainitua Tiede-akatcemian v. 1854 painattama. Sen 
perustaksena on seitsemannessa-toista ruosisadassa painetto 
tftm&n-niminen kirjanen, jonfea otkea tekij* on, niinksin edelU 
olemme maininneet, Snotnalainen Foreetiue; vaan erfta pappf 
Boeder, joka paitse kaittea muwta kelvottomuutta yaellnkses- 
sansa raibteli uskojakin mokomin kain Mustalainen bevoisia, 
sai tilalsnoden toimitiaa ForseMuksen tyfln omiasa nimissins& 
nlos, ja siita saakka on se kutkenat Boeclerin tekona, knnne 
tarkemmat tutkinnot t&m&nkin koiraaden ilmi saattoivat. Kirja 
kertoo Wirolaisten epftaskoisia tapoja ja k&yt&ksft kaikeUaisisea 
tiloissa, niinkuin naitaessa, lasta synnytetttessS, karjaa boidet- 
taessa, kyfrettftessil, leikattaessa j. n. e. Mita ForseUas kaikista 
n&issa tiloissa kaytett&vist& taioista mainitsee, on byvin vftha 
ja vaillinaista, suarimman kokonsa ja arronsa on kirja nykyi- 
Bessa maodossansa saanut Krentzwald'in burittavaiscsti kiijoi- 
tetuista niuistutuksisla. — Se eta, joka tammoisista kirfoista 



kelia ja mista mikin laulu on kirjoitettu. — Kirja on painettu Tallinnassa 
ldytyvan seuran: Die ehstl&ndiscke, liter UrUche Gesellschaft kuslanmiksella, 
joka seura muuten ei ole virolainen, kuin niin, ettfi se Wironmaalla loytyy. 



105 

langenaee Iteteelle ja kaasojen teatemiselle, ei meteti ktnmin~ 
kaan tie kovan saari-arroinen. J&lkeentaleville ei kanaojeo 
mainaiiutritsfsta ole muolla arvoa, koin sillft, joka beid&n hen* 
kensa luoniaa ja moodostamaa on, ja kaikftla mullla muinaismik- 
bUIb on vaan sen verran arvoa, miss& m&&r&ss& no tfimfin hen- 
gen laontoa Taint selittS*. Nafn on jnmalaia-sadusto, joka 
teieila oifkin hengen I noma, aina oHot tftrkeft tutkfnnon afne, 
ja meiU& Suomalaisilia on myfls loibteminen ja loibtu-rono, joHa 
esi-Is&mme sotivat pahoja voimia vastaan, sen enemmAn talking 
nan alainen ja arrohten, Iraln henkf ja heaven antamai aanat 
sfln& olfvalkin ahioana torjumisen vaiikappaleena, ja k«3n n&m* 
sanat pokecrtnivat pysyvaan, ibanaao mnotoon. Toisla on laita 
tarhlen epahinlojen ja taikojen kanssa. Niissa on ihminen jo 
hengen kadottanot, hinelle on n&fes& j&Snyt k&teen vaan olko- 
maoto, kayt#s paljaattaan, jqlla nyt kokee pahaa vasten joko 
sotia eli vareittaeda. Blikkft tietaratkd esim. nieidan am mat, 
roaahista lapsfsta parantaessansfa, minkatdhden kipeita palkkoja 
ob painettava kolmesta kohdin leikatuitla torpeen palasilla, ja 
roink&ahden no, hopeata vnoltua niiden sSolhm maaban, ovat 
pantovat paikoillensa? Useamman en ltrale tata tfetivan, vaan 
epaHem&tta oli asia esMsiHimme selvempi, ja epailemStta oli 
heHla tahankin tarpeesen sanat, joika olivat l&akityksen paa- 
asiana. Nftin n&ytt&& taian teko olevan kebno ja sisallyksetttin 
loihtemisen laji, ja me olemme vakontetut, etta etsiva Idytaisi 
taikoja yht& paljqn Rootsalaisten ja Saksalaisten elamasta knin 
Saomalaietenkin ja Wirolaisten. Miksi eivat siis nama korkeasti 
sivistyneet kansat, jotka ahkerasti ovat koonneel kaikkea, joka 
vaan v&h&nki&n koskee heidan mulnaistrottansa, ole toimittaneet 
kokouksia ep&lnnloistansakin ja epalauloisteta k*ytoksi0t*as&? 
Wastaus: siksi etta ovat lnkeneet ne enemm&u ulkonaSatksi* 
satannaisiksi asiolksi knin j&rHnalsiksi kansallisen hengen vai** 
kuttamiksi, jonka tahden niiden kokoaminenkaan ja tolkiminen 



106 

ei tliai roiawt roitaaa eriaaiatt raloa kaaaan kaagelHajjdeait 
antaa. Sila ei tftllftkft&n Foraeliokaen ja Kreatawald'ia tekero&lli 
kokouksella ole meidin ailmisstaiae ainata anroa kuin hlaiori- 
allinen, joasa katsanaossa siit& nlesmie, enainkin ettft Wiroa 
ja Soomea kansat taioissakin ja ep&askoisissa kftytdkaiss* orat 
aisarukset, ja toiaekaeen, ett* ep&uakoiaoos edeUieeasft kansaaaa 
ForselLsksen aikan* ell raoaU rertaa wwrempi kain Ejrentawald'in, 
▼aan eita se, ehka kyllft paljon raheimyt, ei riellk*Sn ole 
periti saauaanak 

Maiaitnt Kreatiwald'in tj6t> josko itaeasiftnUn arrolliset, 
orat kamminkin pidett&rlt vaan vatmlstakalaa siihen suureen 
ty&hGn, jota ban jo useampia rnosia on teeakennellyt, ja joka 
kerraa valmiana ja, lisitkaamme ae, onniataneena on oleva 
Wiron kansan ylpeytena ja h&nen niinensa mytMmmiUenHn 
jaJkeisille kantajana. Me tarkaitaaime Kelmin poikaa. Ta- 
m&n-nimiaesU sankarista Idytyy nim, WirolaUilla aadenkaJtaisJa 
kertoiaoksJa, joita jo Fablmann kokoeli maistoatansa, arveli 
joutoa aaataaasa enerom&n koota kaasaa suasia ja kalkki jb- 
tenft kokonaiaena Uiai aaattaa. Nam& aadot on nyt Kreotawatd 
ker&nnyt yhteen, ja koia niitt aaeampi on vaahasta rano-paras- 
taasa, joasa niiden Inollaan ennea olleen, kajonnot snorasanai- 
sekai kertomukseksi, on Kreatzwald teboyt sen oskaljaan ptt- 
tdksen, pukea t&m&nlaiset kertomokset undeataaaa nroo-pukaaa 
ja paikoillr nsa aovitella ae lohkareet Kalewia pojan ihmetfiiden 
kertomosta, jotka tfinoe aati ova4 rnnoaa pyayneet TaJla 
tavoin tarkoiltaa ban antaa WirolaMUe oman KaleraJan, jonka 
ranoelmamaie her&ttfcuakai koko taman yrityksen saatiaakin la- 
kea. Waan toinen kysymys on: tokko iamm&inen yrilys on 
onaiatava? Woipike yksftyisen tekema runeelma aaada niin 
kansaWaen karvan, etta kansa sen iminustaa omaksensa ja 
asettaa sen oman laulvasa rinnalle? Epailematta on KrenUwaM 
niin klelen-tonteniisen kain ruao-labjojenkitt puolesia kelroiHnen. 



10T 

tit& tydtt tekemaan; ma aiiasi kyayniyksiaai elava epallya 
a! koakekaan oHn paljo haata Mo jrletaesli koka tamftiaaa 
teokaao mahdoUisnotta. Use tjfi, jaka jo taitaa olla pi&tty* 
atilfiUlajiB&, oa piaakin vaataava meidaa ja moMi annroUa 
epailykset. 

Ronalakjansa oa Kreotzwald aseammassakin tttaaaa loista* 
rail* tavalla ilitoiUanut. Runoehaiaaaa oa kan kykinyt aranlm 
k&aatamiinsa ja makaatenmnsa birjotfiin, Eiittaia painetiaaa 
tonaamaie kaneBa kolme iaompaa ranoebaaa, jeiaia kakai, aim* 
Btirger'ia kanhnsan Lenoran ka&aate ja oaoeatoiYotaa Tartom 
Alma matsr'iUe (yliopistolle) y. 1852, ovat nykyaikaisiin raao* 
maotoihin puetat, kolmas taaa, aimeHa Sdda, joaaa bin laalaa 
nykyisen sodas syista ja kiiboiitaa Wirolaiaia vihettiata vaatai 
vahatfkai iamniHftmala samaabiaet gelktoaunat, kaia »©, jatila 
beidin veljeaaa Saomalaiset kea&U* r, 1854 otUvat hint a vaa- 
taaa, on taas vanhaan, kunHnankin kaasan ykteige«n runopu-. 
kuun tehtj vlrsf. Bargain ikmeallist* baHad'ia kMa«ax?ssansa 
on Kreotawald neidftn silajissarome rotmalliainmaaU a&ylt&ajrt 
Uritraaa, eilla kft&ants on oaniataflut, hymia enaiataaat. Oatta 
Wlraa kiell nykyajan runoaMOtoJbta paljoa taipuisampi k«ta 
meidftQ soomi, johon soorinaa ayya* Heaee ae, ettfc aanibHa 
pofejaltaminen saaoje* topasta oa aaattaaat aieata saaaa ykai* 
sointoisekai, jotka meidan kieleas&roiae eiv*t tee loppunnytttai- 
syyttt, kaia myfta ee, oil* WiroUiaen yieiatsti rakastaa aaao* 
jeo lyhyyttt ja keekejtakia aaaaa belttelce aanikkoja pais mlnkik 
sahtkia roipi, joten ti&asa kieleasa nykyiaet ruaomuodat elrU 
kay niin akUikfi eika aaaaato tunnu alia kCmpeliHa kaia aiei* 
dan tieless&mme. Otteita KreoUwaldin runoelmiata alisi tarha 
tabftn panna, kaia jaka in en kftlnlUaaa voipt ae kokenanaakla 
saada kirjakaapaala* 

KreaUwald oa royda ahkera kaantitfa. Edolla otewine j* 
niauittneet b&ftea kftfeutokaeaaa Wina kmtk* MainiUaviiwiiat, 



106 

h«aea arista tattaadkafatlas* ont: MmUm, meUi tataa root- 
aalaisea, Ltrda^s-Magasia-aiaiiseB, kokonksea kaltainen Inke- 
sristo, jota bin toiarittf raosina 1848—1849 viisi vihkoa, 73 
koran kanssa, vaan jota kallisten knstannastensa tthden sitten 
ei ole jakseiia enemptf nlos antaa; Reinawadder Rebbane, 
kariea kanssa v. 1850 toimitctta kftftnnds erttsti, erittafn 
rahraaile naodostetasta palaoksesta kanlnisata kertomasta Rei- 
neeke Fucks; ja Ha- ja Merre-piUid, hyvia havittaraiaea 
kerlonaa matkaata, tehtj Earopasta Toireaniemelle, ja Um&a 
mkapaikaa luonnosta aekft iharfsistiL MainKtara on vieli se- 
kia, ettt KreuUwald sitten raoden 1846 tohnittaa rnotisea 
rahraan-kalenterin Tartosta, jonka, niinknin nelkeia kaiken 
nraankin tissi kaopaagissa paiaetan ja painettaran yirolaisea 
tirjallisandea, kastantajana on sc toimellinen kirjanpainaja Laak- 
mmmn. — Kreatawald'in saorasanaJnen Mrjoitas-laatn od kokois- 
tara ja knvikas; kieli pahdasta, alknper&ist&. 

F*hliaaan'in ja Kreatawald'in, naidea njkyiaen Wirolai- 
saaden pylv&sten, pertettt olisi Tie!* montakin Wiron KiijalU- 
aaaden Searassa vaikattanatta ja sen toimitoksiin kirjoittaaatta 
ariesta* mainittavaa, nfinkain F&hlmann'in edelKnen Wiron kielett 
lehtori Henrikki Jurgenson (syntynjt r. 1804, knoli 1841), 
jonka liiaa aikaisesta koolemasta talle kieleHe tali saari vahinko, 
ja jonka paraaa kirjoitaksen, lyhyk&isen Wiron kirjallisanden 
historian, jo edellft mainitaimme; rovasti Heller, jonka kieli- 
tatkinnoista sairioin edellft annoimme lyhyen tiedon, ja joka 
myds on tamftn Semran t&hti-raamattaihRi painattanat nseampia 
henpellisia yirsi&; Hansen, jonka kelrollisen Helen ja historian 
tntkijan koolema myds tempasi nuorella iallSnsS: veljekset 
Hollmann; Roubrig; Santo, Searan nykyinen esimies ja his- 
torioitsija; Sachssendahl, jo toista tjmmenta rnotta sen sih- 
tteri ja muinais-rahojen tantija, Gehewe, Reinthal, Schttltz j. 
m. m. Waan ajan rfihyys pakoitlaa meid&n tfth&n lopettamaan, 



109 

aiin ettt meidan myfls t&ytyy mainitsematta jittfta ne Hitettft- 
r&t kirjalliset tootteet, joita erill&nsl tftsta Seurasta rlinekst 
kuluneina rnosina on Wiron kansan hyddyksi toimiteita. 

Ne seta ruumiHIiset etta hengelliset ahdlstnkset, jotka 
Umft kansa on saanut lap! kayda, eivat ole voineet murtaa sen 
ihmeellisen sitke&U kansallianutta. Naiden ahdistvsten aika 
niyttaa nyt, Jumalan kiitos, ole van ohitse, ja nftkyvaiseati 
tempaa Wiron kansa nyt itsensft siit& pitk&sU uneata, jota kora, 
kinnoinen onnettomuus silla seitseman sataa vnotta makauttL 



Bidrag till teckningen af tiUstandet i 
Finland vid medlet af 1000-talet 

1. 

Utdrag ur General- Gouvemeuren ofoer Finland Grefve 
Pehr Brakes Embets-BerOUelse af ar 46S8*). 

£iftereom af E. K. JMajrt mig AMernadigsi gifna General Cob- 
verneaient, sasom ock den special ordre ait haUa general- 
mnnstring dfrer hela SUrforstenddmet Finland, krafde, ait jag 1 
hela landei skulle igenomresa, alltsa anst&llde jag denna samna 
resa den 20 Januari, hvilkea jag genom Gads hjelp lindade, 
oeh kom till Abo igen den 2 Maj. Och fcafver jag derjerate 
efter mia pligt, sa vidt raina krafier ock vintertiden dei eftef- 



') Pehr Abrahamsson Brake, fodd den 18 Febr. 1602, blef a*r 1630 
utnamnd till Riks-R&d, och var s&som sSdan General-Gouverneur 6fver 
Finland fdrsta g&ngen ifran d. 27 Oct. 1637 fill 3r 1640, och andra g3n- 
gen ifran den 29 April 1648 till den 14 Jan. 1654. Sedermera qvarstod 
baa annu sasom Canceller for Universitetet i Abo, dertill ban ntnamndes 
ar 164ft, wtiH sin ddd den 12 Sept. 1680. Den 18 Oct. 1638 aflat V&h 
myndare-fiegeriBgen till Grefve firahe svar eHer resolution pa" sarakito 
punkter uti denna Embetsberattelse, hvilket Regeringens svar finnes tjyckt 
i Abo Tidningar 1782. Denna berattelse, hvars original finnes i Oxen- 
stjernska Samlingen & Tidon, lases i Handl. rdrande Skandinaviens Historia, 
Del. 81. I detta Utdrag ar rattekriftiingen ej bibebalfen och hafva onv 
atftriigkefenie.Jtam e)«l nigra mfedr* t IfttOtoer oeh iudringar BOdfce, 



112 

latit, landsens l&genheter, vilkor och administration och for 
dennft tid seder och brak i ffgonsken och akt taglt, hvaraf 
jag efter mitt ringa fdrstand nagorlunda kan jadicera och 
ddmma huru landet kan komma pa kn£ck, skada och fdrderf, 
och deremot uppr&ttas, tillvexa och ftirb&ttras. Vill derfdre i 
all underdanighet E. K. Maj:t derom g6ra relation, icke (6r- 
denskull att E. K. Majrt ju tillforene af androm, som denna 
landsens l&genhet b&ttre hafrer varit bekant, icke nogsamt 
&r ber&ttadt, utan efter sadant rain tjenst och skyldighet for- 
drar att g6ra nu heist i bcgynnelsen af min ankomst och fdr 
den orsak skull, att tiderne tillstandet alltid ftir&ndra och 
ombyta. v 

Landet i gemen &r sa stort och i somliga orter si ym- 
nigt och mest med fiskeri sa v&l utraed hafskanterne som in i 
landet i dess manga stora och vidtbegripna insjtiar, att <det 
b&ri Ofvergar n&stan all annor land oss bek&nde; af nyttiga* 
skogar 6fverfl6dar det med myckenhet utaf fogel och foder- 
verk; bergverk begynna ock pa lata sig se, sa att der Gad 
behagade att det sknlle komma i den ftor och vilkor, som 
efter menskelig fdrnnft voro I att insatta, h*lle jag ffrre att 
det knnde liknas (dess stora och vfda begripenhet'afsfdes satt) 
rid ett icke utaf de mindre konungariken i Europa. 

Hvad Gndstjensten, kyrkor och skolor belanger, &r visst 
att landet i sa matto &r.b&ttre forsedt an det tillforene varit 
hafver, undantagandes det nagra skolor aro fdrringade och 
ddelagde, men dock likv&l icke som det sig horde och jag 
vet E. K. Majrts nadiga vilja och christeliga intention vara. 
Gndstjensten halles, Gudl vare lof, i allm&nhet ren och offlr- 
falskad, undantagandes den som af inbyggarene i Kexholms 
l&n begas, och af manga, som ty v&rr mangenstades sker 
och i synnerhet i denna lands&ndan enskildt* med gamnjal in- 
bildning, vantro och vidskepelse blifrer besmiUad. AUa kyr- 



113 

kor iro rti ftorsedde med prister, men en del med sadane, 
som i lirdom, godt Gudeligit ock Christellglt lefrerae borde 
deras ahOrare med exerapel fflrega, men visa dem igenom 
deras oskfcklighet vigen tiH taster och all* odygder. Abo 
stifts kyrkovascn ar i battre tillstand an del Karelska af or- 
sak forst att Biskopen *) dersammastides ir rigilanter dch 
tttaf mera krafler understddes samt af ett battre Consistorium 
och skicklfgare man. Biskopen i Wiborg**) &r en sjuklig, 
SUerstigen och vanfOr man, hafrcr sl&ta Adjuncter och masta- 
dels obeqvama Consistorialer; Ullkommer ock den religiosa 
snrdegen, hvilken icke kan pa det salt som nu fOres icke 
allenast icke blifva utrotad, ntan del Gad b&ttre mange utaf 
vare finnar och halst de flfverlopne besmittar. I den staden 
som borde dit (menar till Kexholms lin) forordna lirde, be- 
qv&me och ffirnnftige man, hrilkas Intention och hjertans 
ahaga skulle derhan satt varda, att inplanta Guds rena och 
offrrfalskade ord, och det halla sfg f&r stftrsta ara och batnad 
mangom att undervisa den ritta vagen, skickar man dit de 
som iro utaf ftrargellgit lefrerae, som mera kullsla in bygga, 
fdrarga mera in lira, 1 Olkrogen fdrsmida pa de fremmande 
trosffrrvandternes religion, dor de mestedels innas med tobaks- 
pipan i handen, hvaraf fitfjer sedan den ena forsmidelsen emot 
den andra. Kyrkor iro oek nistan fdr fa ntl ett sadant vidt 
begripet land; Tore godt att de stOrsta socknar deites i tvi 
och tre delar eller socknar som de vore store till, och att 
hrar hade sin kyrka oeh «jilas6rjare. Hir iro vil nyligen 
m&nge kapellgjild gjorde, men vore bittre de vore belt af- 



*) lsaak Rothovnis, ffidd 1570 eller 72, blef 1627 befordrad till Bi. 
$kop i Abo och afled i Ibo den 10 Febmari 1652. 

**) Uli Wiborg var d§ Biskop Magn. Gabriel Helartopseus, fddd i 
Rimito eller Rimito (uppgiflerae liarom variera) anno (?), Magister i Witten- 
berg 1006. Biskop i Wiborg d. 30 Mate 1633. D6d fir 1641. 

Suomi. * 



114 

soadrade, eftef manga tvister Ibland socknemaanaen infalla 
b$de on kyrkobyggnader, deras nppehiilaade och mera sUkt, 
aamt ock oenighet ibland kyrkoherdarne oob kapeUantfrne. 

Om Skelsttigarasendet hafrer jag fdrgangne rintras i 
nnderdanighet E. K. Majrt mis enfaMiga mening gifrit tffl- 
kftnna, och burn hdgnddigt det vore att en Academia blefro 
ned fOrsta bar i Abo uppr&ttad, flere skolor bade i staderoe 
och allestades pa landet sm* barneskolor stiftade, bvarigenon 
man finge skickelige mail, som bade i andelig ocb verldsljg 
matto deras kail ocb ombetrodda embete med godt fdrstand, be* 
skedligbet ocb intet utan frufct furesta kaode, manga arliga mine 
barn komraa till bokliga boaster ocb belst af gemenheten, efter de 
lararene infflr ddrren bade, af hrllket dea store superstition, 
rantro, gamla ingjutna iabUdaingar, agrest lefveroe, lattja 
ocb mera odjgder konde utrotas, som OfVerhopigt I landet 
finnas, borttagandes Gads rajsignelse, och deremot inplantas 
Gads r&tta akallelse, ara, tokt, dygder, redeltg oaring och 
all god lefnad. 

Landsens regering ocb administration berftrande, sa sak- 
nar man icke ringa bar det General-Gubernatorns st&lle s& 
lange vacerat hafrer*), hvjltaet no med dess behdriga personer 
ar ati den Stat, som $. K. Maj:t nadigst dem hafrer bebagat 
att insatta. Gnd vllle allena$t olden med krafter ocb styrka 
hvar och en ftrl&na sitt ombetrodda kali och embete rfttt att 
ftresta. 

Landshetdingeddmena **) aro med Lamjahflfdingar t&m- 



*) Fore Brahe hade narmast Friherre Gabriel Bengtson Oxenstjerna 
den 1 Mars 1631 blifvit, dea 36;te i ordningen entigt Uggla, kaUad till 
General-Gouverneur i Finland, men blef redan 1634 Riksskatimastare och 
president i Kammaren. 

**) Dessa voro fotfande: Abo, Tavastehus, Osterbotten och Wibori 
eller Kexholm. I Abo hade v< Landsh. Arvid Grabbe ffttt efsked don 14 



115 

meHgen ril fttasedda, det jag mi 011 dags- Intel annat marka 
kan, af dent saw E, K. Maj:t tillika wed mig tillforordnat 
kafrer, aa de ju bevisa bade deras flit och allvar uti det* 
90m deras embete fordran flfagans Nieroth,, son Ofver Kex- 
holm ar, gfor sin tjenat val igenom efter som ban ring-are 
hafrer ait bestalla an som de aadra Landshtfdingar och ar 
en from ocb saktattdig nan; bar. ock under sig en drifrande 
befallningBiaaa. Arvid Horn*) kan jag ej heller nagot be- 
sfylla, efter ban tfSsom andre for delta Landshftfdingar sig 
comporterafc hafeer och a» hegynaer sig att belita alt lefva 
efter den instruction, sftm B. If* Maj:t sedermera med. nig 
dfrers&ndt hafver, allenast ban ar nagot for from ocb isjw- 
nerbet pa den orten som styfvaste folket ar, men maste 
beklaga ait ban sa val som de andre trenne Landshofdin- 
garne aro med elake, ffirsumlige . ocb odugse fogder be- 
svarade, sammalund* ock laglftsare, att de snart sagdt fa el- 
ler ingen hafra som stddja dem under armarne. Man gfir 
sin stdrsta flit att stiha upp bftttre, men nan Snner fa. Upp- 
r^ttades Universitetet, vore ffrmodeligt att folket skulle sig 
evertaera och isynnerbet finna till laglisare beqvamare sub T 
jecta, eft^r mange Studenter otyifrels bade last, jerate deras 
andra stadier, att blifva anscnltatores i Hofratten ocb med 
laglasaretjenst tanka sig sedan att uara. Undeiiates likrist 
na strax efterband icke till att cassera de odogse och taga 



Dec. 1637. Efter honom upptager Stiernman en Jacob Sigfridsson , men 
formaler derjerate att Melchior Falkenberg d. 27 Oct 1637 blef Lands- 
hofding ofver Norra och Sodra Finland. I Osterbolten var Melcher Wern- 
atedt LaacMidlduig Aran 1635— 1641., 

*) Arvid loraosBoe Hotn blef 1634 landsbolding ofver Tavastland 
och Nyland. Sedermera blef dock 1640 Nytand med Borga och Ra$eborg3 
Laa gjori till ett eget adtttngedtiine, d& Horn qvarsUanade sgsoui J-ands- 
boMding i Tavastehus. Han tog afsked 1648 och dog' 165*, / 



116 

andra i stftllet. Arbetas och deroppa att konna fa sidanefog- 
dar, som bade de visse ocli orisse rantornc under haaderne 
bade, att Kronan ocb allmogen bade en appbordsma* i hvarf 
H&rad att halla sig vid, ocb pa det allmogen icke blefve af 
den ena bar och ntaf den andra der nHten, den ena drager 
utur gard, den andra i, ser intet pa bondene ligenket, de* 
ena fOrderfVar Kr den andra* Hade fo&den mora att besttlla, 
halla sig goda ocb flere tjenare, njutaodes den fdrdel, som 
de manga atskffiiga Commissarier njuta ocb att Kamniar-RSiten 
blefre fOrordnad, sbulle manga fogdar och nppbdrdsm&n hafva 
Mttre bctankande att fflrsumma och ftrspilla Kronans nytta 
ocb gagn. 

Vore ock h6gn0digt att E. K. Maj:t ja hellre ju fdrir 
nadigst bebagade den Wrordning iSta g6ra, att de manga ocb 
otaliga smS persedlar, som allmogen no utg6ra maste, pa ni- 
gra vissa persedlar slagne blefiro, sasom pa spannmai, fisk, 
sm5r ocb tjara, proportioneradc efter bvar landsorts egenskap 
och natur. E. K. Maj:t och Kronan hade vissare ranta deraf, 
hemtade manga fOrdelar, ocb bonden visste battre brad ban 
bade till att gifva at eller honom stode tillbaka. Nu ar ban 
sa fOrvirrad, att ban aldrig vet nar ban ar fri eller skyldig; 
bander ock barigenom Kronan mycket underslef *J. 

Tavastehus och Wiborgs Lan Sro mycket vidloftiga, sa 
att mig syncs radeligt, der E. K. Maj:t sa AUernadigst be- 
bagade, att de tvenne Landsh6fdingar bestodos tvenne Under- 
LandshOfdingar och hvardera dem en Skrifvare och en Pro- 



*) Denna redan af Grefve Brahe nodig ansedda fdrenkting af skat- 
terne eller rantepersedlarne, i fraga satt afcen & Landtdagen i Borga ir 
1809, verkstalldes ar 1841. Se H. K. Maj:U Nadiga Kungorelse harom af 
den 9 April 1841 och Kejs. Brefvet till Gouverneurerne i Finland (utom i 
Wiborgs Lan) af 22 Maj s. §r. 



117 

i *). Den eM blefve pi Ta vast eh us, den andrt pi Nj- 
slott. Dei knnde Intel ran stor omkostning, heist emedan 
pa Nyslott maste alitid vara en Hoppman (Hauptmann), hvil- 
ktn tilfika knnde vara Under-Landsbtfding* Allmogen har no 
i do trenne landsorter stort besrar att for ett ringa klagomil 
eller annan orsak skull masta reea 80 och flere roller **). Faller 
•cfc Landshftfdingen hesririigt ofta och si vida att ftirresa, 
fdrsummandes pa den ena orten brad der.&r till att gfira pi 
den andra. Ty Landshdfdingen af Tavastehus och Nyland 
waste, efter hognftdigt ar och E. K. Maj:t det si behagar, 
jemlikt de andra LandshOfiiingar residera vid sjOkanten och i 
Helsingfors, heist och emedan natoren och den goda hamnen 
vid Helsingfors och Saadftn fordrar att Borgi blifver fly t lad 
och gjdres till en stad. Ranteriet ar och maste der vara; 
blifver ock en Stapelstad, hvarpa Landshdfdingen bflr hafva 
noga inspection; Behdfves ock Landshdfdfrtgarnes nirvarelse 
esomoftast nt med sjdkanterne bade for correspondansen och 
raera anaat son infaller. Borde ock arligee en eller tva gin* 
ger anstallas npp i landet goda marknadsdagar, en i dfra 
Sataknada, den andra vid Tavastehus, den tredje vid Nyslott, 
att hvar landsort och stapelstad bade sin vissa landsmarknad, 
der borgerskapet knnde landsvarorne till sig af allmogen be- 
stalla, apphandla och kopa hvad som de till deras handel och 
■tskeppande beMfva, ocb deremot till landsroannen salja salt 
och brad mera ban nOdtorfteligen till sitt behof behdfver. 

Horu i krigsv&sendet med utskrifningen harefter konde 
tillgi, att E. K. Maj:t finge godt och visst krigsfolk, landet 



*) Profossen bade ait bestyra om krigsfolkets qvarter, bespisning 
och allt som horde till hushSUningen vid en tropp. Se Kongl. Witt.- Hi- 
storie- och Antiqvitets-Academiens Handlingar. Del. 4, pag. 82. 

**) Har menas med mil sannolikt den annu si kallade gamla mile*,. 
eller ett afslihd af 5 virtt. 



116 

fakdft.i Ifthgdeil athftiHlt, afskaffas det ntfckaa folkets ffirrym- 
tofode, allmogea till mera behagligket oeh laglighrt laadei 
be&att'MHV* ooh b&ttre excoleradt, hafirer jag* trenne ginger 
Tfire ddlta E. K. Majtt win eaMdiga meaing i uftdefdiiiigtet 
fflNtgimagfflrft. Behdfres oek nftdv&ndig t alt pa Staten nv 
6om tillftirene infOrdtfs 2:ne Hem-kapte»«r i hvart Landshftf- 
<dln£6d6me, «ted en Skrifvare, en (Sergeant *H*r Corporal ach 
en ProfosB, ftrmedefet hvflka foiket bade till niunstriog-, upp- 
tig oeh Ofrande kande hillaa i beredakap, efter de Kaptener 
oeh bef&lkafrare, aom efterleranas oeh hem f&rsklek*s, under- 
Btundom aarioraUtdes are hetnma, om fotfceta aeh.landets nator 
btanaige oeh tag* sfg tHIfUle att bestalla sina egna.saket; 
\n summa, reta intet h«ra de akala aagripa ooh la fblktt AD- 
hopa, besyunerligen med dera som sig godviHtgen icke vflja 
fnstalla, utaf hrilket jag prof bade i mpnstringar oeh nu i 
upptaget befannit hafre*. MStte ftrdenskull pa B. K. Maj:ts 
AlfernSdigftte behag de fdrre Hem-Kaptencr nigot Mr omaket 
bestl, att de fetket titthanda bragt hafva. Dei ar ril sannt, 
att de mycket anderslef fonr brukade; tamen inter duo mala 
minus est eligendunu Oeh pa bvilken bogen knekteiriutrain- 
gfm sker, aro de hftgnddige, landets rida begripenhet det 
klrSfver oeh fordrar. 

fiHjufsittonen om fredsmilen, R* ock lUr, ar hOgnddigt 
att Commissarier blifva best&lte, oeh pa h4mmanen, efter 
tvenrie oeh tfenn* ftro slagna under ett; dock att med det 
slsta ieke blifrer allt for langt tHIbaka raknadt, efter oek 
deraf kan h*itda nagon oordning. Nu h&fves denned noga 
uppseende. Nya Jordebflckers upprattande pa Krono, Skatte, 
Fralse oeh forlaningar, med deras tilfiggande egor, r&ttigheter 
oeh egendom vore ock i lika matto hognfldlgst att foretagas. 
Ar det sa E. K. Maj:t nadigst tacktes att nionstringen oeh 
det nja s&ttet med knektenamningen skulie med fdrsta vintern 



119 

tor handen tagaa, kvsde en god del af dot andra UHlka Ifcr- 
rattas. Batade ej heller Utet landet, ati alle fOrlaafogar och 
invisnitigar gilge af odi till praviaaten, «a att jnga invisnlngar 
gjordes mera till tippbdrdsmannen at pa landet; b&ttre yore 
hrar man contenterad* Lilla tullen sknlle ock mftrkeligen till- 
taga, der proviaathosen alia voro inom stadens stangsel. Skajl 
mod hdgsta flit deruppa driftae. 

Sa vidt Staderne berorer aro deras beskaffenhet, vilkor, 
pelitie. och ordningar E. K. Maj:t battre hekante an jag det 
beskrifva kan. Abo ocb Wiborg hafva stdrsta fundamenta 
och blifra goda Stsder. Helsingfors och mera Sanddn der- 
neat; dock Ofrergar Wiborg, som alia varor bade or Kex- 
holms l&a, Ryssland, Ingerraanland , Estland och af de land 
kringom den etora Lappis sjdn belagne till sig draga kan. 

Jag hafver ock heaett den begynie grafven rid Lappe- 
strand* Finner gdrligt medringa bekosjjiad, ocb u tan nagon 
fara af ofverflodande af vattnet, son man rill foreglfra, att 
kanna gora oafSgakel och segelfardig till Wiborg. Mannen 
ocb stjfen den vid deji begynta grafrea ar grand* att det kan 
altppas sa myckei vattea tiUifc* soil man rill, och tyngden 
af va4toet ligger pa kela strandeti, sbw allt bortat Ar grund. 
Synes myeket likt att Waoxen ar grafven ooh intet af natu- 
ren bade; af inloppet och ie$B fall. 

Af Abo och Wiborg fftrsaftder jag E. K. Maj:t planeme 
(plaatteme); Abo att fonddga med 2:ne nja gator otmed an, 
hvarom jag i rintrns EL JL Maj:t i underdanighet tillskref, 
och 2:ne planer af Abo, ett «bm del nu ar Och ett som det 
atede till att byggas; Wiborg som det ar, hvaraf B. K. Maj:t 
nidigst kan se nOdigi ar, ait gatarne maste ordetatllgare lag- 
gas och nu snart, emedan hvar efler eldsvadan begjnner och 
irill bygga, herostallandes E. K. Maj:t att sanda nagon god In- 
genieur hit, eller ock bruka Gangip, som har ar, med nagon 



120 

g*4 byggmistare pi det staien ma i bjggning med ett omafc 
fa sitt ratta skick. En plan i lika matto af Sandhamn eller 
Sandon, som ar den basta hamn son skall Annas vid bela 
Finska kusten. Men sasom icke allt kan hafva sin fnllkomlfg- 
het, alltsa finnes ock-det felet der, att man ieke ratt val kan 
fQrmera en reel stad. Pa den sidan som hamnen ar v&rrst 
ar landct jemnt och sl&tast; der hamnen ftr b&st *r landet ber- 
gigt ocb ojemnt, deck hafvandes en jemn strand, den man 
laagsatat konde bygga. Intet v&der forhindrar att komma or 
hamnen. Kan man icke kemma ut pa den ena sidan sa star 
den andra oppen. Med Orlogs och stora skepp kan man 
lagga pa ett mosqettskott nar, frfrensom med farkester som 
ligga 6 & 7 alnar djupt. Ur dcm kan man pa landet stiga 
och kan goras brygga ifran fasta landet. Min enfaidlga 
mening ar att bade Borga och Helsingfors *) horde fiyttas 
dit. FOr handcln gfira strdmmarne, sonden och insjoarne 
anart sagdt hela Storfnrstendomet Finland sa beqr&mt som 
nagot land skall vara. Med ringa radda kan man komma 
ifran Bjurneborg med bat till P&j&ne, nr Pajane till Lappis- 
sjon, sedan allt npp till Lappland, till Kajanatr&sk, pa sidorne 
till Kexholms fen, och utfdra bade pa en och annan ort. 
Landet gifver ock mera varor ifran sig &n som nagonsin be- 
hofvcs att igen emottaga. Gifver God valsignelsen att allt 
knnde sattas i sitt ratta skick, ser jag intet kunna fattas till 
st&dernas mftrkeliga uppkomst. Till den andan bchftfres att 
hit med fOrsta fOrsandas trenne goda Borgrcfrar, som bade 
mig och Landshiifdingarne understodja knnde. 

Gemene folkets seder och brnk aro som de en rum tid 
mest varit hafva, att de icke hdgt bekymra sig om mera till 



*) Gamla Helsingfors nemligen eller det som da* var belaget vid 
Vanda &s uttopp i Finska viken. 



121 

*tt eg* in de kanna strax ffirttra< Littja och drinker! tags 
dageligen till Isynneriiet drjckenskapen, hvilket sig meat ftror- 
sakar af tobaks otidtga ocb dfverflddiga brukmde, att ingen 
snart sagdt finnes bade qrinna och man, nng och gammal, 
som icke bade snusa (snafva) och dricka tobak sent och 
bittida brakar. Vore godt och radsamt att man fOrbjOde dess 
lafdrande sa att Apothekerna i stfiderne hos sig allena det 
behalla fdr ett medicament och sjtikt folk till godo. Ar till 
att forundra n&r denna nationen annorstades och till Sverige 
kommer, arbetar en sa mjcket som tre andra och &ro snftlle 
om sig bade i ett och annat brok. Men h&r hemma hafra de 
fast en annan natur. Man skall om vintern bvarken i frost 
eller to' s&llan finna nagon notvak, mindre dem som fiska, der 
dock sa goda och manga fiskesjor allest&des finnas, hvilka en 
bohagsman allena fdda kunde; lefver i porte, d&dan ban s&llan 
utur gar pa sitt skjateri, med mindre han fdres i dagsverke 
eller skjotsf&rd, fdrt&randes det allt han skall befr&mja sitt 
bad med; vilja intet gerna till nagot handtverk, der de dock , 
beqv&me och mera fin nagon annan nation &ro. Ut med sjO- 
kanten &r folket flitigare och mera drifvande &n de andre npp 
i landet. Detta ofvanbem&Ite fel, sa val hos dem som bjnda 
som de der ljda skola, att bota, ett Gudeligare, skickligare och 
b&ttre lefverne att nppr&tta, finnes intet annat medel n&st Guds 
v&lsignelse, den der en moder &r fdr alia lands goda politic 
och fftrkofring, in man sOker alia utr&gar att skaffa godt 
folk, som andra bjuda och med godt exempel forega, hvilket 
fdrmedelst en Academic nppr&ttelse hastigast och beqv&raast 
ske kan, ty hon fdder f6rst ett Gudeligt lefverne af sig, dra- 
ger sina beqvamaste subjecta ntaf atskilliga ortcr hem i landet 
igen och upp&ggar mangen till bokliga konster och annat &rligt 
lefverne. Vet intet mera fdr denna gangen, utan alltsammans 



122 

till E. K. Majsts hiigrft och bittre dijudication kemst&Uor och 
ait B. K. Maj:t ml* eofaldiga relation och ring* betinkande 
med nader opptaga ville. 



Utdrag af LandshSfdingen i Abo och Bjorneborgs Ldn 
Friherre Erik von der Lindes Embets-Beritttelse af 
or 466% *;. 

Hvad E. K. Maj:t genom dess nadigste bref af den 9 
Maj nastforlidne mig allernadigst mande befall a, ati gdra rela- 
tion och underrattelse om min administration och hafde tjenst 
efter Kongl. raeddclte fullmakt och instruction, huruvida den i 
alia sina clausulis ar attenderad och fullgjord vorden; hvarfore 
hafver jag uti underdanighet dcnne underdanigste deduction 
fifver hvar punkt fOr sig i pennan efter sjelfva instructions 
innehall forfattat huruvida den fullgjord och efterkommen &r. 
Sasom H. K. Maj:ts Herr Fader, fordom min allernadigste 
Konung och Herre Glorvordigst i aminnelse mande ar 1655 
mig allernadigst Landshofdingetjensten utofver Abo och Bjorne- 
borgs Lan med Aland anfortro och uti den mig da allernadigst 
gifne fullmakt uti nader beordra min anticessoris utaf H. K. 
Maj:t Drottning Christina gifne instruction underdanigst att 
efterlefva; hvarfore hafver jag stadse detta embetes svar- 



*) Friherre Erik Erikuon van der Unde var landsbofding i namnda 
Lan ifran den 30 Juni 1655 till ar 1664. Afled 1666. Berattelsen finoes 
i original uti Svenska Riks-Archivet, och ar ordagrannt aftryckt uli Handl. 
rorande Skandinaviens Historia. Del. 31, pag. 452. Lindes foretradare i 
Embetet var Carl Henrik Wrede, vice Landshofdmg i Abo d. 23 Juli 1653 
och Friherre d. 18 Aug. s. ar. Dod d. 3 Nov. 1655. 



123* 

oeh vigttghet roig fftmt&llt ech derffire med sA nfytfcet aiftrffe 
Shiga och flit, sdkt efter min underdanigate sbyldigbet oeh 
ktgste fOmaaga saaima ordres hfrsamUgatft att fiillgora, och 
ftufeaakaH landets och sttfenms v&htahd oeh ojipkemst aUtid 
trolrgea sdkt oeh besyrinerlfgcn mig derhSa rirtnlaggt, att 
jnstttitn, god politic och ordaingar, hvarigenom hold ocb sU- 
der fdrkofras och vidmakthallas, ar med flit af ticks betjeate 
sa i stftder boid a landet haadterade rerdn^, ooh pa det att 
sadftat dfessio rigtigare och ardent ligare tiilga matte, sa haf- 
ver jag eetomeftast ajclf varit pa fiaddtugorne sasotrt^ock bvart 
ar atmiastone eagaag bevistat alia iingen uti: mitt Hdfdtnge* 
ddme oeh derjentte upptagit allmogebs klagomal, dera veder- 
berligen decider at och rattat. 

E» ILDIaj^s undersatare i Laad&h&fdingedamet aa.andlige 
som verldslige hafver jag efter mfa instructions fimta punkt 
aHM styrt och halift uti sky 1 dig horsamhet ochlydao, sa att 
hvar och. en «ih anderdawfga trohet och devotion enot K. 
Majct och Swriges Kroaa sa mybket bos honpm statt nogsatat 
bar pasfeina latit. • : Isynaerhet hafva E. K. Maj:ts andereater 
bar i mitt hdfdingedoiae gjort $. K. Hajci all mojelig och 
gadviiRg bistand i sista Ryska fejden och sig alltid beredvilli* 
gen ertedt uti aDt det som till £. K. Maj.ts tjenst orb laadets 
detention deaidereras koade. 

Den 2:a och 3:die Artikeln hafirer jag mig st&Ut till 
uaderdaeJg- i&ttelae. om Religionen och kyrko-disciplioen, sasom 
ock beflwrduat akelar och . hospitaler sa myckei jag nagviaia 
bar kuaaat; dot aadeliga staadet Biskopea och CapltoJarfbua 
a Embetes . v&gnar med rad och dad, hvad som till Gads idr« 
samlings tjenst och beframjelse kunde krafvas oeh nodigt prOf- 
ras, assist erat; Academien och Skolorne &ro diver detta Laa 
med lftrde och beskedlige mia och pra3ceptores forsedde, aU 
maa med tiden naVst Gads valsigaelse af aagdomea till K, 



124 

Maj:ts och Fadernesiandets tjenster vaekre qvallficerade perso* 
ner hafver att fOrv&nta. 

Hvad den 4:de Artikela angar, si ehoruval jag- mig icke 
med nagot ddmande befattat hvarken pa ett och aanat s&it, 
sa hafver jag Hkvisst varit med tiilstadcs pa landet, der at- 
skfllige vigtige saker sa vid Harads- som Lagmans~Tingen 
&ro afddmde vordne, och st&dse prdfvat sadane personer deriill 
varit constitnerade som hvarjom och enom ovalt rfttt skipat 
hafva och justitien i alio matte sa handterat, att alii hafver 
varit fdrsvarligt; sina laga tingstimmor hafva de tidigen oh* 
serverat, ej heller med vett och vilja nagon hdgmaissak ander 
hvarjehanda pretext nedtystat och oddmd passera lath, ntan 
det fifriga till mig sasom executor remitterat, hvarntinnan jag 
sedan procederat som Domen likm&tigt och en v&lbet&nkt r&tt- 
vis executor oti sadant fall anstatt hafver. 

Den 5:te Artikeln handiar ora Afilitie v&sendet. Hvad 
otskrifningen anbelangar sa &r den all med stfirsta flit och 
aktsamhet efter sjelfva atskrifningsinstruction i mitt hofdingedome 
anstalld vorden och noga tillsett, att icke den &r tagen till 
knekt som ende manshjelp pa hemmanet varit, icke heller att 
hvart ar af ett hemman knekt tag-en fir, ntan det hafver gatt 
hvarfvet kring, och nir de en sadan legokarl for sig presen- 
terat som Eronan hafver kunnat vara ndjd med, sa hafver 
man den emottagit, enkannerligen iakttagit att sadant i rallorne 
granneligen ar annoteradt vordet, och oansedt det hvart ar 
hafver varit ntskrifning, sa hafver likvisst E. K. Maj:t fatt 
dogliga knektar och fa hemman a>o derigenom af manshjelp 
ntblottade vordne. Det dfriga hvad Militarvasendet angar och 
hvad som mig af det Kongl. Krigs-Collegio derutinnan ar 
committeradt vordet, sa hafver jag sadant flitigt efterkommit 
och med bemalte Collegio bebforigen derom corresponderat 
och i all gjttrlig raatto deras begaraa tHIborligen verkstaflig 



125 

gjorft, hvUket det Kongl. Krtgs-Collegiuni ock med miff genem 
dess skrifvelse dat. Stockholm d. 29 Nov. 1662 attesterat 
hafver och det vittsord gifva, att allt deras beg&r af m\g v&l 
ftrrittadt fir. 

Hvad i den 6:te Artikeln ora Sjostaten mig fOrbjudes, det 
hafver jag hOrsamligast I tillburlig observance tagit och miff 
derom hogst beflitat, att allt hvad i sa matto till E. E. Majrts 
tjenst af bemalte Collegio fttrordnadt och beg&rdt ar hafver 
matt vinna sin framgang, som det Kongl. Amiralitets Collegium 
genom dess till mig afgangne bref dat. Stockholm in Septembri 
nogsamt attesterar. De medel som af Eammar-Collegio till 
Amiralitets Staten fOrordnade aro hafver jag genom tidiga 
befallningar till H&radsfogdarne, savida allmogen det i dessa 
besv&rliga tiderne hafver knnnat tala, latit uppb&ra och samma 
Collegio tillhanda sandt. 

Den 7:de Artikeln talar om Landsens politie och hvad som 
angar Jura Majestatis majora eller ock Kongl. Maj:ts Regalier 
och Hogheter- Denna artikeln sasom han ibland andra en den 
fornamsta &r och af en trogen tjenare alltid fOrst efter sin 
underdanigste skyldighet bor uti akt tagas, att icke den pa 
nagot siitt till det ringaste matte violeras, sa hafver jag mig 
ocksa alltid derom vinnlagt, att icke nagon det ringaste till 
E. E. Maj:ts Hdghets prejudice nagot forofva matte. 

fitter den 8:de Artikeln hafver jag EL K. Maj:ts under- 
satare hdge och I age, andetige ock verMslige vid Sverigea 
Lag, Laga Stadgar, Ordningar och privilegier handhaft, ock 
der nagan understate sig deremoi att handla ar sadant ftrme~ 
deist afgaflgoa skrifvelser, fdrmaningar och executioner, der 
det sa hafver gjorts behof, rittadt vordet, sasom mitt proto- 
col^ hvilket i Lands CancelHet ftrvaradt ar, det atvisat och 
atteaterar. Avar och en hafver ock ohehindradt fortsatt «J« 



126 

artigft handtering och ftr nied Iras* ock hemfrid* emit raid och 
orfttt beskyddad vorden. 

Nig har jag- ock bftgst beflitat att B. K. Maj:ts alter- 
nadigste befallning efter den 9:de Artikeln matte underdaaigst 
fnllgftras, och derfOre gjort den anstalt uti de stader i mitt 
Hdfdingedume beMgne, att de &ro pa allt s&tt aider varande 
min administration fdrb&ttrade, popnlerade och sardeles uti 
byggande s6kt att observera regulariteten savida det sig haf- 
ver kunnat lata gflra. Om v&gar och broar Sir ock i rattan 
lid ompyatat vordet, sa att den resande derofver sig intet att 
besvara haft, och der nagot kfcgomal bartifver inkommet ar, 
sa hafver jag Brofogdarne, Lansman och Fogdar, som derof- 
ver inspection hafva bdra, latit plikta ocb straffa. Vigt och 
Mai hafver ock till denna dato varU oftirfalskade och ingen 
till prejudice. 

Att ock skicklige och beqv&mlige Borgm&stare och Had 
i de stader som har i Lanet belagne forordnade aro, som sig 
om stadsens uppkomst och fOrkofring med domande och exe- 
qverande varda latit, dermed ar en del af den 10:de Artikeln 
fullgjord, och vore omojligt att denna Artikeln kunde tillborli- 
gen vinna sin effect, om icke en LandshtifdRige sadane till 
Borgmastare och Bad skulle utvalja, som honom bans embete 
lisa kunde och i hans franvaro 6fver Lag och Kongl. Ordnin- 
gar hand hall a, heist pa de aflagsna orter och stader, dit 
man fcke niera an engang om aret komma Jean, da man Bad- 
stufVan besdker oeh mrga inqvimfcr, hurnvld* de lag och rttt 
handtera, stadens inkom8toch intrader. ftrestfi, att de Icke til 
deras privat nytta allena empk>j*rade varda; .Ock Jer jag 
annat an det som sk&ligt varit befonnit Och nagona ffcrseeade 
straffv&rdigt varit hafrer, s& hafvef jag dem oxtmplafitar latit 
etraffas. Ofvanskreftie lOtde Artikeln ar efter deas atdktlliga 
faraekfill fullgjord, savida de *esvArliga Erigstfdtr safari hafva 



127 

tHlatlt. Lstttagar och Ldsdrifvare sa ehurutal af dem ett stort 
antal hftr i L&net sa i stader som a laodet v*rit, g| £fo de i 
dessa n&stfdrlidae krigstider v&l till pass komne, efter jag 
dem dels latit s&tta i Dragonhopen, dels tagit till Batsman 
och Knektar, hvareftcr de sig mer och mer hafva forminskot* 
S&vida nig bar befalls uti den ll:te Artikeln att hafva offlsorg 
ait commercierne mage i Abo Stad befordade blifva och dem 
deras fOrre vilkor lata obehindradt atnjuta, derom haftrer jag 
nrig ock mfljligast viualaggt och K. Majtts och Kronaas in- 
tresse stadse iakttagH. 

Hvad i den 12:te Artikeln om Gast- och Skjatsning 
handlas, derom ar ock' med flit bestalldt vordet, och hafver 
jag 6fver hela mitt Hdfdingedome tillsatt vissa Tatverne- och 
G&stgifvare, som den resande fir penrtingar af och an skjutsa 
skulle, sasom ock noga uppsikt haft att icke en eller annan 
med ogiltiga pass hafver allmogen till last och besvar varit, 
och der nagon h&rmed Ir betr&dd vorden, hafver ban derfore 
UHbftrlig tilltal och straff undfatt. 

Hvad orfgtighet jag ffrrmfirkt genom en och annan, 
som med postbrcfvens bestaliande och Idpande hafver att gfoa, 
&r inritadt, det hafver jag latit med tiilborligt straff corrigara, 
sasom ock genom otgangne harda formaningar derh&n bragt, ' 
att postillonerne sa bar i Abo och Bjorneborgs L&n sasom 
ock pa Aland, hafva sig oforsammeligen med Brefvens in* ©oh 
aflefvererande sa om vintern som om sonrataren infonnit, twiiav 
igenom den 13:de Artikelns innehall fullg-ford &r. 

Den 14:de Artikeln form&ler och rdrer om Kronans in- 
komster och regalibas fisci bar i H5fdinged6met, hvarutinnan 
jag efter mitt embetes pligt med stdrsta trohet och flit be- 
arbetat hafver, att den nti noga observance tagas matte, och 
derf6re tidigt och ofta med det Kengl. Kammar-Collegio 
derom corresponded, bvarom jag fftmodit viN att deras, E*- 



128 

tellencer och gode Herrar ftiks- och Kammar~ftid mig nog-- 
samt bifalla och godt vittnesbdrd gifva skull©, hvilket ock 
manga mina bref till H&radsfogdarae har i Lanet jemv&l at* 
visa skulle, hvilka efter Kanimar-Collegii till mig ankomna 
ordres aro siallde och deraf ses kan bvad nit och fdrsorg jag 
om Kronans inkomster burit och att de icke matte af en och 
annan blifva ftirskingrade utan st&dse fttrmerade. 

Besynneriigen hafver jag ock efter den 15:de Artikeln 
haft och tagit noga inspection pa Tnllnarer och deras betjente 
h&r i Lanet, stadse formanat dem till trobet och r&ttradighet 
emot E. K. Maj:t och Kronan och att de sin ombetrodda tjenst 
matte med ail flit och aktsamhet administrera. 

Det befalles fuller uti den 16:de Artikeln, att nti de sa- 
ker och arender LandshOfdingeH omtranga knnde att skrifva 
till E. K. Maj;t och Collegierne och deraf behftflig nadig under- 
r&ttelse att bekomma, skall i det stalle gtira General-Goaver- 
neuren nojaktigt besked och tillita hnnem uti sadaae angels 
genheter, hvilket ock bade bordt hftrsamligen och onderdanigst 
af mig efterkommas; men efter vid denna tiden jag Lands- 
hdfding-etjensten fdrvaltat pa denna orten ingen General - 
Gouverneur varit hafver, ty hafver jag der nigot vigtigt fdre* 
fallit i stOrsta underdanighet ansokt E. K. Majrts Salig H6g- 
loflig- och Glervtirdigst i aminnelse Herr Fader, fordoiu min 
AUernadigste Konung och Herre, om nadige ordres och be- 
faUningar, hvarefter jag mig rfttta kunde, dem jag alfernadigst 
erhallit och mig derefter htirsanuneligen r&ttat*). 



*) Det Finska General-Gouvernementet indrogs af Drottning Christina 
den 14 Jan. 1654, da Pehr Brahe lemnade detsamma. Sedermera ut- 
namndes val Friherre Erik Gyllenstjerna den 31 Jan. 1657 till General- 
Gouverneur ofver hela Finland, men tilltradde ej Embetet for sjukdom och 
afled den 23 Oct. s. Sr. Emellertid utnamudes redan den 30 Juni 1657 
friherre Gustaf Horn till denna befattning* dervid ban qvarstod intffi den 



129 

Dm 174*, l&de, 19:de ock 2fcde Attikehi f itfir In- 
struction krad vidkommer, som bandit on Handskrifrarens 
ack Landsskrifrarens, som no kailas Bokkillare, embete och 
tiHhtiriiga pligt, ffirst Handskrifrarens embete ftr, att ban con- 
ciperar alia befallningar ock bref, som till en ockannan & 
embetets v&gnar afga v sedan att ban granneligen gdmmer ock 
ftrrarar af alle sadane bref copier, hvartfll jag konom food 
m kallit att alii sadant ir effierkonimit vmrdet ock nftjafrig 
god underr&ttelse skall uti Lands-Cancelliet finnas kvad i min 
tid passerat ock kandladt fir, hvartill konom ock vies rnm ock 
skip &ro fdrordnade dem der tfarskildt kvar for sig att l&gga, 
att de sedan utan besvar och drtijsmal vid anfordran kunna 
igealrtttas, sa att jag val Ir fdfeftkrad det om Registraturer 
och Warier aaiedes *r kest&lldt rordet ock en sada* rigtigket 
pa alii som deraf dependerar kittas skall, som aagonsrn nddig 
prdfras ock annorst&des till finnandes &r. Huruvida Lands- 
akrifraren eller Bokhallaren ftr tfllhallet vorden sin skyldigket 
att fellgGra, derom varder det Kongl. Kammar-Colleglum nog- 
stmt attesterandes, till kvilfcet arllgeh vfsse ock oforfalstrade 
Landsbdcker pa KoAgl. Maj:ts intrader ock utgifter 4ro in- 
s&nde rordne, ock att sadant a rattan tid ske sknHe sa«kafrerjfag 
deruppa med flit drtfrit, hvaraf nogsamt fdrm&rkas kan, horii- 
Tida Kronans rftnttfr &ro handterade ock forestaddd vordne. ' 

Saledes hafrer jag mig efter E. K. Majrts allernadigstfe 
ftlkomne ardres utf siorsta onderd&nighet pa hrar pankt efter 
min instructions innekall skyldigast forklarat, allerunderdanigst 
kedjandes E. K. MaJH Vftle sig denna enfaldlga deduction ailer- 
nadigst behaga lata, med underdanig tillftirsigt, att der nagon 



•1 Mars 1663, och afled 1666. — Dennes efterfradare var Friherre Herman 
Fleming Iran den 26 Oct. 1664 till 1669, da alia inrikes GeneraMJouver- 
aomeiiter ktdrogos. ' *' * ' 4 

Suam. • 



130 

H»Ifvrf; iilU tatate aagadade ttttkontoa kmrfe elk* nagon 
geaon aarfU beaittelae ffir B. K. Maj:t nig ftagot angafro, 
ton nig till pitojadfeera vara kaadt, att E. K. Majrt da mi 
ranllg anfedd ynneat ocb nad rain ftdnjaka fdrkiaring deremot 
aU aakflra alleraidigst sig Ville kekaga lata, da jag- nin oakjrl* 
dighet aogsamt eonteatera skall. Slotar hkrned B. K. Majrt 
under Gals n&ktlga beakjdd till ett iSngvarigt, Irokaaant 
•ok frtdligt Regoneat* ock MabHfrer aa l&age jag letter ett» 



3. 

Utdrvg ef Landstofdmgm afver Nylands och Tava&km 
iMn Friherre Ernst Johan Oreutfs Embets-BertUtek* 
flfr aren 4659—1669*). 

Shorn E. K. Maj:t akall nin qaderdaaiga, trogaa och 
kftraanna tyeint alltid bcvteaa aa l&age jag lefrer, alltsa hat- 
ter jag oak nu E* K. Maj:te alkraidlgate skriftcliga- befall*- 
Bias af daio den 9 Maj tiU undeffdaaigt ock Uraant ttljt 
Oda^afceUgen velai iaaiaaera en akriftelig relation on nio yid 
paas 10- Ira administration ock gjorda Landakftfdipgetjenatt 
kraraf B. £• Maj:t bekagade aileroadigat ftroimna, koruvid* 
Jag ailo foUmakl kaftrer efterftljt ocb atteaderafL, eftoraom jag 
ock B» K- Maj:i ddmjak- ocb anderdaqligen beder ned KongL. 



*) Ernst Jthan Oreut*, (6dd 1619, blef Laadshdfding 6fyer Nylands 
och Tavastehus Lan den 15 Nov. 1652, Friherre 5 Juni 1654. Landsbof- 
ding dfver Abo och Bjorneborgs Lan den 13 Febr. 1666, ofver Westman- 
land den 6 Juni 1667, Riks-Rad och President i Abo Hofratt 1674, och af- 
led i Abo den 24 Febr. 1684. Originalet till denna beratlelse, daterad 
Helsingfors den 15 Sept 1662, forvaras i Sv. Riks-Archivei. och ar orda» 
grannt aftryckt i Hand), rorande Skandinaviens Historia. Del. 31, pag. 465. 



131 

N*4e aw o«h fOrmfirfca det ring*, son* af »!g kam vara gjordt 
och praest&radt; hpilket foraiualigast derkfin faafrer varit at* 
atfllJt, ait jag nast Gads ara hafver efter yttejsta forstand 
odi fftrniiga sokt E. E. Maj:ts och mitt. fftderaeslaads gagtt 
och Wsfca. att befraroja ocb firMadra farad, deremoi hafve* 
rdat Ifipa* 

Sa raycket Rriigicrcen och 4ea Andeliga Staten yM- 
kanwer, aa *r cmot deasamma latet pass era*, aero kantfc vara 
att paaifona. 

Men hvad Justitia-vasendet belangar, hafver jag fuller 
efler Instrtctlooens iftnehlli bjndit CHI allmogea ifran all olilU 
hflrlig ofveriaat freda och ft rs vara, och till den tndan, enar 
audi* ntdiga och pttblika ^render mig take haJVa ftrhindrat, 
•Jelf bittetat ©rdiaarie LandtUagen i alia Harader, andatitagan- 
d*a I Ofre SftttsmiU Haradet, der Vllfcoroe Christiaa Roseo- 
ctatlz &r H&radshdfding, bvilken pa sadant aitt hafver an* 
audit slna tiagsterminer, att mig lagea gang Sr occasion glf- 
ren i Rantalampi att bivista Tingen, hrartgenora *r skett, 
att jag det aom m\n Inatrictios m\g tillbfndcr icke hafver kon- 
oat der i tHIbiirlig akt taga, otaa tr blefven ftirorsakad mig 
has <kn Kvngl< Hof-Ritten Ofrer honoro besv&ra, pa det ha* 
ffc* tadana egenvillig* procodarer matte blifva UllbOrligen 
afipst, aasom jag ock harmed 4etsanu»a gdr iaffir E. K. Maj;t 
pa det ddmjolaellgaste. I de andra Haraden, ehoruval Lag 
odi Ritt skipea, si sker IlkraJ sadaat icfcc alltid i rattan tid, 
t det LagUsorene hafva efter en gamml osed slg (Oretagit 
mera an som dem borde tiden *tt ftrnufa med Synegangar 
och Arfckiftco, hrllket mSngaat, ftrutan den misstanka son 
drageq den ene eller den aadre uadertiden vara partium stu- 
dtosus, glfver praak tBl UagouSl, att LaglAaarenc icke aUqr 
aaf t lOrsamna ordtaail* tfqgQtenfttt**, utan ock «i tag* a)|% 
Of *U>r Urn f»i eftl *m*& . 



132 

Bieeutfoherae hafrer Jag tfttt I rittan t!d oeh otan opp- 
skof efter R&ttegings-Ordiaaatlens inaehlll verksttllige gftra, 
neml. den Kongl. Rfttts crimiaaldomar 90, fdrntan manga an- 
dra civildomar rid Ofver- oeh Under-R&tterne finallter afsagie, 
nndantagandes den Kong*. Hof- Rattens ddtnar emot Krigs- 
Fiskalen Jochim von Liebstorff, hvilka till daio hafva mast 
stndsa, fdr det haa Liebstorff si plfttsllgen hafver satt sig 
emot H&rads-Fogden, Isynnerhet I fdrilden vintras da Fogdea 
till honom skickades att utm&ta Sakftren oeh Qvartalsr&ntan, 
iom Tian motvilligtvts h&rtill hafver hos sig Kronan till skada 
tnnehalHt Sammaledes besv&rar ocksa Fogden I Hattola HI- 
rad sig Ofver en Ryttm&stare Carl von Branon ben&mnd, att 
han hafver leke allenast satt slg emot att fullgftra den dom, 
som emellan honom oeh hans syskon ftlld &r, ntan ocksa med 
onds&geiser mig Ma missfirmat, sa att dessa personer au ieke 
knnna till hdrsamhet brfngas med mlndre jag af E. K. Majrt 
rid Embetets respect atlern&digst bllfvcr maintenerad. 

Ofveu E. K. Maj:ts Stadgar sav&I som dfver de, hvilka 
emellan Ridderskapet oeh Adeln oeh deras bonder dagsrerken 
angaende hafva varlt Allernadfgst opprfittade, hafver man slg 
ftiller ocksa ombeflitat att halla en alfvarsam hand, men kan 
fcke Keller fftrtiga mig vara af en Adelsman, Berndt Johan 
Wrangel ben&mnd, genom ett bref i en sadan matto sndpligen 
mfttt, att jag hafver varit fdrorsakad dfver honom mig hos 
den Kongl. Hofr&tten att besvftra, efter sasom jag ock dess- 
likes vid detta tillflffle E. K. Maj:t Gdmjokeligen beder att han 
efter fdrtjenst ma n&pst blifva. 

Hvad mililien oeh Krigsfolket i mitt Landshdfdingedftme 
vidkommer, sa Ht ofver dem intet bjndit vidare ftn till Lag 
oeh Ratt oeh ufskrifningarne rigtigt hillne efter Instroctioneas 
dertfver ftrfattade tonehall. Krigsfolket efter E. K. Majrts 
befallning arligen ntredt oeh med Mdtdrftiga tractamenler 



133 

exftedieradt, som alfc hafver belopH til! 51,838 daler silfrer* 
raynt Med Sj&statea, cfter sasom jag* med densamma intet 
hafrer baft vidare ait best&lla in som den 12:te poncten i 
Instroctionen tillater och hrad pa senaste Riksdag kr Lands* 
hdfdingarne befalldt med Batsmansatskrifnuigar ttt disponera* 
ftrmodas underdanligen ock h&rsanriigen vara cfterkommet. 

Kronones Rantor och Regalia Fisci &ro i grann akt halln* 
oeh oafkortade bevarade sasom ock lefrererade efter ftrord- 
ningen, dertill med ocksa Bokhallaren till att gOra Lands* 
bdokerne fardige alfrarUgen fdrmant och drifrit, hrardfrer 
jag E. K. Maj:ts Koagl. Kammar-Collegio hafrer gifvit tidiga 
•eh addvandiga raporter. Men det han si vaJ sasom de 
ftrrige Bokhallare med manga ars backer &nnu star tillbak* 
synes ibland andra denna icke den ringaste orsak vara, att haa 
take far 1 Afkort- och Anordniag>sposterna affdra den vfssa 
ooh orissa r&ntan nti pdnningar, hvarunder man intet fdrstlr 
Kyrkotioaden eller Spanmafefcjelpea enftr den beviljas, som dock 
i Extraordinarie RakaSngarna nppftras, lika sasom garden, 
fryggnings~ oeh saltpeterhjelpen 9 ntan uti aflekanda persedlar 
efter Skattmarker oeh. hemmaritalet. Sedan att han alii fr&lse 
all hvart Harad oeh Lan maste ibland afkortningarne opp- 
ftra, oansedt det aret naget fr&lsegods B. K. Maj:t och Kro- 
nan icke fir hemfattit. Der han for sadant arbete blefVe fllr- 
akont, akalle han fdrmodeligen hvart kr konaa sitia Backer f 
E. K* Majrts R&knings-Kammare ofeibariigea lalefrerera emot 
det han na med sa maaga ars backer tilt E. K, Maj*.ts och 
Kroaaas mfirkeliga skada star tillbaka. Detta med mera jag* 
i Mlra som stdrsta underdaaighet B. K. Majrts atternadfgstb 
kehag admjokeligen snhmitterar. 

Landsens politia oeh dess tillst&ad belangandesS hafrer 
man kke allenast efter yttersta fiftrstaad fi- K. Majrts oeh 
Kronans ritt mad lag fftrevarat, ntan ock E. K, M»j:te ntfitii- 



134 

•itare hflgrt oc* Ilgre tflllt och handbaft tM SVcrges lag 
och stadgar,- ehnravaj man till dato inlet hafrtr kannat ftr* 
bindra den akada, eom de der vid sjoaidan boendes *ro toga 
dageljgen af Esterne, hrllka utan foiayu -fcomnia kit Ofver att 
fiaka act dessftratan fdra fdket af iandel boptala, hvilket 
fdrntaa E. K- Maj:ta jttt riigare forbad inlet stair, till at! flfr* 
htidra^ 

E. K. Maj:ts trogne nmiersatare andnlige ocb verlds* 
ligt, edle eck ocdle, bergafe och- bonder kafra deras dero- 
tioa eiaot E. K. Maj:t ock Svcrgea Krotia cnkaoneriigen I 
dessa franrfarna Krigstrder m&rkeligen caaiesterat och bevist, 
i'det lUdderskapet ock Adcln ntcd deras enkor och omyndiga 
bar it, tHlbakaafittande aH annan olagenhet, fcaiftt fflrdnbblade 
vagttjenster, sasoai ock rid atskilliga Provlncialratilen oppa 
4ea aamodaa, aom efter Koagl. Maj:ts alleraadigste befallning 
till dem gjftrdes, latit 1657 af hrart 8 de henlman m in- aom 
aiotu ra och ror lefrerera Kroaaa ea knthft lika med ekaft 
ocb krono, aanunaledea ocksa aret derefter af bvart iScde 
faamtai eller kufvud gifra kroaan en kpekt, Ida af akatt o<* 
krone etgafs af bvart 10:de. DertiH med beriljat atora hjel* 
per och girder, hvilka falter af stfirsta deien tiro belalte, 
jnev af nagra, aoiA den (idea i Sverge haf*a varit atadde* 
ftrvagraa att betala, hvaraf en sadaa irrlng ftr ffirorsakad, att 
man till samiaa rests eantentament icke keianta kaa fftrataa 
E. K. Majite aUernadfgate befallning. Hero fiasom hvar Pastor 
indlffercntcr icke atan omkostaad och hesraY till E. K. Majrts 
orb Fadernealavdets tjenfct ea varakiig Rjrttare med atit till- 
bebtr utrastade utan nagon rccompaes och redergftHaing, kaa 
E. K. JHajt icke heller okonnigt vara, och ned kvad fir 
atora ocb anseaHga krigatyelper de dessftfttan kemmo 'Kongl. 
0bj:t och Ktanaa till ondeftttaiag. Detaawma ock Borgetskapct 
praeterade med Ryttaree tillsittande, Bitfcaias ftrttobWiofc 



135 

•ah. aadra aaaealiga krigahjelper* Den fattfga aJImogti haftea 
take .siitedre latit eia npprigiiga trqhet paskin* euat KongL. 
JMajtt *ch F&denreslaudet* 1 det de. ftrutaa de avara och f#r» 
dabbbde knektcakrifniogar latit vid det Ryska infallet atnamna 
en varaktig karl af hvar gard, hvUket folk redigeradea i visa* 
taaipagaier och gjorde .ett tal af 8000 man, for hvilka Offi- 
cerace aattea, do dera hvar 8 dagar en gang 4 i hvar Socket! 
«e*cerade; och sasoro ,fo alia gjordes hevarade hollo de, 
gam bo inewot dan Savolakask* gransen, om vintern vakt pi 
egen bekostaad* Sauimaledea ockea beviljade de 90m fiatamans". 
ballet aaderkaatade aro en focdobblto^ till Kangl. Maj:U a&dert 
disiga tjeaat, och laAo aoda dessfor«ta« de aent 1 Nylaad 
ftro hoendes sig fiuna ofiirtrulne med egeo bekoslnad alt sppr 
bygga de manga gkaasar, sora i sk*re* h&r och dec eftec aa« 
lig Faltmarskalkens bogvalborne Grefr* Gaaiaf Adolf LeyaiH 
hafrada godlfinnande anladeg. Deriill in*d forataa de garder, 
gam de vid moten beviljade, qtelatMtoua bekoaUader ach pm*» 
sareraf krigsfolkuts durcbtager, hvaroOer Bokkallarea rikUga 
r&keaskaper varder • i E. Maj:ta KongU ffaromax-Collegla gfo 
raiidea* Och aiUwin E. K. Majrts aamtelige andaraatare . af 
delta HIM* fdrutan framleda* Ira svara. mlaevtat och tone* 
?ata«de Irs. fcirda kold teke ringa ato uUrwade, anropa da 
& K. fllaj-4 0111 nagon fajeip och forskoning gaaafea odnjn* 
kfMgtfa*' 

fflTill Mndseaa uppraltelse ar ffirst ballet en ganska alf- 
*a«aa» hand ofrer 1642 its Tiggamtodaing, att few ated 
*ah f*ocken fodtfr siaa tiggare, iqke Ullataadae nlgaa ifran daft 
«Mi artta till dan aadra att yank* mad tiggande, alaa ait 
brar ftritlifrer 1 ain gtftd oph aocken, 

..*.. Qaitiftatr eflar. *aaam boadan bafrer lidtt atari toarar tcb 
fiMryck-af ipph$rd*ia*nncrne v *»** ha* icko hafver beboiaaift 
*Tdaa^;iij#ga «ikatatar,adi QritM^tf,. alltaa ^0 Fj^dama 



136 

dertlll' kallne att gffva bvarjom och enom en sedel pi iem 
ntlagor, fdrmillandes pi andra sidan hvad derpa betaMt fir, pa 
det bonden ma engang veta, Bar ban hafrer gffrit ut eiler ej. 
Skjutsfarder och g&stningar, son enging &ro afekaffade, 
hafrer man fntet tillatit annorlonda in i de mal som skjntsftrds 
ordningen i bokstafren innehaller ocb fdrm&ier. Pa landet ock 
) stadcrna ftrordnat gode giistgffrare, som dan vagfarande fdr 
penningar med husram, 6), mat och h&star fdrfodra, sasom 
ock lltlt rigarne flfrcr hela Hdfdingedtiiuet sa bebygga, att 
man no till atskillige orter kan heqvamligen mod vagu resa 
ocb fortkomma, ftrutan pa nigra orter, der Ridderskapet ocb 
Adelo fdrvagra sig att lata bjgga r&garne fftr de bemman, 
hrilka de nyligen under frfclse sig fdrrfafrat hafra ocb derpa 
byggt s&tesgardar, Ofver hvilkct jag E. K. Maj;ts allernidigste 
resolution Gdmjnkeligcn afbidar. 

< St&deraas Ullstaad bvad som betraffar, enkannerligen 
Helsingfers, som njnter stapelstads r&tt och pririlegier, &nd*ck 
hrar ocb en som vederbdr rarder pa det hOgsta efter embe- 
tets pligt formant till sin egen nytta att rinnl&gga sig om en 
redelig ban del, sa &r dock inranarenes ofdrmdgenhet sa stor, 
att de den otHUtdska handeln med in- ocb ut&keppande intet 
ffrrmi drifva andock landet kunde nigot ,inf*ra ocb afdrag 
(aftraok) pi de fremmande varor gOra, si stndsar dock sidaat 
ocb blifVer tillbaka mest derfitre, att det gods som kftpmannea 
ittftrskrffrer till stfirsta delen hemtas ifran Stockholm och Ref- 
rel, och bHfrer sedan sa stegradt att landtmannen f#r dess 
djrrbet skull mast lata det besta. Och sasom staden fOrden- 
skull hafrer ett rlnga ftmne genom en r&tt handel oeh trapse 
sig att uppbringa, hafrer man sig ombeflitat att fdrOka Kro- 
liats och stadens intrader genom de model som begripas i 
t&rande varor ocb till den andan inrattat Bakare, Slagtare, 
Flskare, Krftgare, Bryggstad, till hvilkes &ftda nu ar vpprat- 



137 

tadt ott malt* och brjrggehns, hraraf Kronan och staden ban 
hafra all fllrrftnta en rigtig accte och de fremmande sin nftd- 
torft och fjllnad* 

Sa mjcket ock hafrer statt till att afsfcaffa det skadeliga 
landskap som f«r delta nera af Borgaren &r drifret ta landtt* 
mannen, pa hrilket de alltid hafrer klaakat, sedan att ingen 
bonde hafrer rarit frkt att handla till torgs med hrem ban rill , 
ntan med en vise man, den ban genom rinker och gamma) 
skald hafrer rarit tillbunden, sadant Sr till stOrsta delen med 
l*mpa afskaffadt, andock det hafrer fallit nagot besririigt. 

Borga stad, sedan densamma raiste den ntlandska segla- 
tionen, &r sa alldeles af sig kommen att fa ega dcr nnmera 
br6d, ftndock man gerna sknlle sig ombellta pa annat sfttt doss 
fdrbfittring att sttka, sa ir dock alii fflrgafres. 

Den Flecken vid Tarasthns, som Hans Greiiga Excellence 
och Riksdrotsen *) hafrer fanderat, hafrer sin ringa baring 
most af krdgaade, eftcreom deras fdrmlga sig ioke otrifieker 
till annan kdphandel. 

Slettet Tarasthns och Kungsgarden i Helsingfore belan- 
gaode, sa &r det ststa, som bestod i ett kerssrerks stenhus, afV 
braandt med stfrsta delen af staden 1654 den 5 Augustl, da jag! 
ITpsala pa Rlbsdagen stadder rar. Slottet Tarasthns afbrinnde 
sammaledes 1659 den 5 Juni inpa sjelfra kallarehralfren med 
attt iananddme, da jag rar i Helsingfors ragot krigsfolk att 
aftrdlga tlll.Srerge. Om den Mrsta eldskadaa blof, sa snort 
}*g ifrin Rlksdagea hemkem, sahl. hdgl. Kongl. Majrt glorr«r- 
dlgst 1 iminnebe ffirstandigadt, hrarpi allernadigst srarades 
*. Maj:ts nadigste vilja vara, det jag skoile handla med all- 



*) Harmed raenas sannolikt Grefve Pehr Abrahamsson Brahe, hvilken 
var Gen.-Gouverneur ofver Finland 1637—1641 och 1648-1654. Han blef 
Nkadrott* den 14 April 1641. 



138 

mogen cm nfgon kjelp, som d* bfa* kmndo asiadkemma, brill*! 
eck i en afidaa matto bfiraamligast Wef efterkammit, ait derUU 
gjordes en g&rd tf 3425 daler silfrer mjnt, af farilka metal 
en gird pa en anaan s&krare plats atmed ejOo, alldeostnnd 
lea forra midti etadea ikland borgareJrasen rar beiagtn, no 
ir mod goda ocb beqvamliga byggaingar appsatt ned en aa- 
dan bekoatnad, som af byggaiaga rakniogea kan vara till ail 
ae* Till Tarasthus»SloUs reparation, som emoi del Ryska 
infailet myckct blef forb&ttradt ocb an stir ! asba, &r i lika 
matto efter E. K. Bfaj:ta aUeraddigate befallning en g&rd af 
aUniogeu beviljad, som beloper sig till 1800 daler silfrer mjnt, 
bvarappa del Kongl. Krigs-Collegfen) nu hafver bcfalli Haapt- 
maanen (Hopmannen) detsamn.a igen att npphjgga; men sa- 
som dfver de medel som dertill amplojcraa behdfres att halla 
em god rigtighet, ty hcmstalles odiajakeiigeti i K. Maj:ts 
aUernidigste behag ham dermed r&Ueligen skaU forbad as, ait 
Intel ma deraf foranillas, uian derfare sa val.som fi*r allt a** 
nai ma all god redo ocb rakenskap goras* 

Lands-CanetlHet hafver jag laiit tntaita efter iialractio- 
oens innekall ocb i en sadan ordatng dteponerat, ait alia 
haadlingar ataa hesvfcr ocb drftjsmal air sa bchofves kaaaa 
igeafnnas, ekuraril jag detsamma i storata confusion f#r mig 
funnit hafrer. 

Ocb ar sa delta i all som stihrsta koribet fGiftttadt bv»4 
jag 1 10 are lid bafrer till C. K. H<tj:ts edt Fmtarneslajidete 
geast i allsomstftreta trohct kanoai fibrrtOs, tiUtyndaadfa mig 
yiterligarc at! gdra iaftr B. K. Majct ocb Riksena Collegia i 
att and? rdanighet redo oeb besked ofrer hvari thread* isyancr- 
bet, der E. K. Maj:t sa aliernadigsi bebagar, allenasi £. K. 
Maj:t aliernadigsi behagade mig lata uppt&cka hvad som kunde 
desidereras. DesefGrinnao ocb dltid beder jag E. K. Maj:t uuder- 
dan- ocb Odmjokeligen ait vilja min riaga ocb trogna ijenat 



139 

mad KofagL jMest oeh nide uie ocfc bebaga tiUa. J*fc skall 
fcvad sieom flll> Gads Damns aiw ocb E. K Mfcj:ta tjents fort- 
eftttning Umda kan mig after yttersta fdrmaga lita stadse 
6dmjobellgen vara angeiftget sIsoiq E. K. Maj^a etc. 



Utdrag af Landshofdingen <ffver Wiborgs och Nysloite Ufa 
Jacob TorneskiSlds Embets-BerUUihe af arm 466$, 
466S och 4664*). 

l:a Berattelsen, daU Stockholm Sept. 1662. 

_ _ — Och pa dot landet matte bllfra exceleradt, si haft 
ver jag* latit mig angel&get rara att sasam dor i laadsortea 
manga Krone- och skattebemman ligga under fafot och aAjrate* 
son ock no 4 nigra fOrihrtna area kbe ring* del *ro *de bleftte 
och af iboerne fiirlatne, desslike hemman Iter matte «ed ibdr 
besittaa, ock hafrer uppi E. K. JNaj:ts nadigste Jkehag jag 
tfltoriitlt dfw aoai samma ddeshemaian opptagft bafta nigra 
if*, fcihet, son beskaffenfaetca eftcr foregingca lagia jansaJcaa 
ach attest medgifra kdnde och hetmnancn faro bcfanne att 
bafva varit af slg komnc; dock hafra de mast stalla borgen 
Mr sig att skola efter fribetsireos fOrlopp oisitta Jaga tftgt 
och otgOra den rattighet deraf som rederbttr. i Deoffrnrfgnfe 
<ech «tl»ttige aro efter lagerkheten fumicdlade pa det de mi 
kvaita sig vppritta oeh forUihra rid hemmaaea. 



•) Jacob Pedersson T&rneskiM, fodd den 10 Juli 1613, blef 1652 
den 22 Oct. Landshofding ofver Kexliolms Lan och 1658 den 5 Juni ofver 
Wiborgs och Nyslotts Lan. Dog ar 1674. Originalen till dessa beraltelser 
f&rvaras \ Svenska ftikft-Archivet och finnas ordagramrt aftryckte pfbamam 
*Wte seas de ha* ffirifflende. 



140 

Belangaade stiderne son nil den landsarteii ftro beligae* 
sa ir staden Wfborg, son meat bestir utaf bandel. De raror 
som derifcin utgi &ro tj&ra, beck och nagot smdr samt spanne- 
mil. Men handeln af de Ryska raror, som i fdrra tider bar 
rarit ran att drifras pa Wiborg, &r sedan staden Nyen blef 
ior&ttad mestedels dit derirerad. Eljest Ir handeln all Wiborg 
Icke ridare parterad och fdrdelt, &n att en del handla med 
salt, tj&ra och beck, och en del med allehanda kramgods och 
spetaeri, men handeln af rin och fremmande drycker njota 
titter undfingna prtriegier allenast Borgm&stare och Rid der- 
sammast&des samt en Radman Antonius Borchardt benftmnd. 
Sa aro ock uti staden efterskrefne handtrerkare, neml. Goll- 
och Koppar- samt Klen- och Grofsmeder, Shr&ddare, Skomakare, 
Samsk- och Karderanberedare, Snickare, Kdrsn&rer, Kanngjn- 
tare, Glas- och Marm&stare, Remsnidare, Sadel- och Kruk* 
makare, Linr&frare, Slagtare, Fiskare samt For- och Timmer- 
m&n. De Bryggare och Bakarc, som der bafva rarit, &ro I 
dessa fdrlidna aren igenoni ddden afgangne och sedermera icke 
komne nigra andra i st&llet; dock bar jag gjort piminnelse att 
staden denned mi blifra forsedd. Sa &r ock staden efterhand 
med byggningar fdrb&ttrad och hafra somlige af Borgerskapei 
pi nigra ir latit nppsitta en god del stenhus dersammast&des. 

De ftfriga smi st&der Weckelax, Willmanstrand och Ny- 
feletts Malm, som icke &ro af de medel och rilker att de stort 
hafra kannat h&rtill fftrkofra sig genom handel, har man fnn- 
nit ffcr deras uppkomst tjenligt,' att Magistraten dersammastft- 
des blifrer tillhallen att fflrse samma st&der, jemte andra nOdiga 
handtrerkare, med sadane isynnerhet, som knnna opparbeta 
de raror som utl de landsorter falla, och att Icke nigon nti 
bem&lde st&der antages till Borgare med mindre det prdfras 
igenom hrad n&ringsmedel han sasom en Borgare kunde sig 
dersammast&des ftda och appehalla. Eljest till st&denas app- 



141 

Ironist i gemen hafver man oek lattt gifva nog* aktnftig ait 
icke landtkdp matte drifvas staderne till nacfedcl ock ftrf&ag. 

Att de Ordningar, Pabud och stadgar sa v&l Landet som 
staderne angaende matte vederbGrligen efterlefvas hafver jag 
jemv&l latit vara mfg angel&get, sasom ock hdrsamligen efter- 
kommit de ordres och befallningar som utaf E. K. Maj:t och 
Dess Colleger aro mig* tiNhandakomne. 

Till Slottens och Befastningarnes deri L&net byggning 
och reparation har man i de n&stforlidna aren brukat det arbete, 
som otaf det derinne liggande Garnisonsfolk hafver knnnat 
njttjas, furutan det nagra af Allmogen i Savolax hafva anno 
1660 contribuerat nagra materialier i brader och stockar samt 
dagsverke till reparation p& Njslotts befastning. Eljest haf- 
ver man inga synnerliga medel haft att tillga, hvarmed nagot 
ansenllgt till berdrde beftstningars fdrbattring kunnat fdrr&ttas. 

2:a Berattelsen, dot. fViborg den 22 Dee. 1663. 

Sasom en del af Donatarierne, hvilka hafva insinaera} 

deras designationer och fdrteckningar uppa de gods och lagen- 
heter de hafva varit sinnade till E. K. Maj:t och Eronan att 
aftrada, hafva begart att samma fjerdepartsgods matte emot- 
tagas och de saledes blifva fria for fjerdepartsr&ntans erlag- 
gande, alltsa aro de med 1662 ars ranta emottagne, dock till 
vidare ransakning om 1655 ars Riksdagsbeslut och beviljade 
fftrordning om fjerdepartens atergift *r dervid attenderad och 
fnllgjord. 

Har aro ock efter E. K. Majrts allernadigste befellniag 
de postryttare, som nagra ar tffifdrene hafva ffirdt posten, 
afsatte och pestfdrandet, bvartill peeibdnder aro fOrordnade, 
sttUdt pi aidant gfttt som det tore anno 1648, var iw&ttadt 



142 

bK, Mtjsts nmDgi befallnhg o» Vlgar» och Broars 
behyfcgamto och reparation hafver man tidt och ofta pamtant 
vederborande och dem med fOrmanlngar och straff Ullhallit den 
att efterkomma och fOrr&tta. Det hafver fuller derpa till en 
del ock felats att allmogen icke hafver haft nagra jamskyflar, 
hvarfdre difcen vid landsv&garne icke aro sa uppkastade eller 
grdfne som sig horde. FOrdenskull hafver man latit nagot 
antal j&rnspadar hitbringa ifran S verge, af hvilka en del Sro 
emottagne pa Allmogens vSgnar til! att utdelas och forts&tta 
v&gabyggnads-arbetet med. Man skall &n yltermera anvanda 
all flit och Shiga att de belonged blifva byggde, botade och 
vidmakthallne. 

E. K. Maj:ts mSg allernadigst tillsanda pabud och placa- 
ter, neml. forst angacnde Manufacturers i Carl Gustafs stad 
och de personer dcrnnder sortera; sedan om Tobakshandeln; 
item forbudct ang. fri Gast- och Skjutsnings tillatande samt 
Extra ordinarie Carders- och penninge palagor, jemte Kongl. 
FOrs&kring 5frer Gist- och Skjutsniags friheten, som anno 
1649 samt Ordningen fifver Tafverner och Gastgifvare ar 1651 
fattad, sasom ock placatet h vanned Ducllerne forbjudas, &ro 
efter E. K. Maj:ts nadiga befallnlng publicerade, och haf- 
ver man derora dragit ahaga att de underdanigst matte cfler- 
tefvas. 



3:dje BeratteUen, dot. Wiborg den 21 Mars 1664. 

De placater, som E. K. Maj:t nadigst hafver Ifitlt 

ttig UHsiinda, sasom Om Fogclskjntanfe, Om ire allmftana och 
toleiwe Bdnedagar, Om forhlskadt Silke och ntutriickt KUde* 
taforsel, Om H&stmarknadcr, Hemkallelse pUcatet ang-* dem som 
*f bFarjehanda UUfalle hafva dragit sig or Stor-ForatenOamet 



k 



148 

Finland, Om Doctor Terser! Catechism! Fftrklaring, Om de af 
den Svenska Nationen, som hafva dragit sig ntur Sverge och 
sig nedsatt pa andra ©rter, samt E. E. Maj:ts nadiga Mandai 
om Rikadagen som den 1 Mij ar berammad, aro alter E« K. 
Majrts allernadigste hefsHaiBg sa i staderne $om pa landet 
publiceradc vederbOrande till efterrattelse. 

Utskrifningen for nastforlednc ar ar i detta Hofdingedft- 
met fdrrftttad, sa oek brad af E. K. JMftj:t genomr Dess Jtadigst 
19] mig afgasgaa brel och hefaHdingar beordradt ftr, fasfaet 1 
jag st*Ht mig tOi uaderdSnig otfa troskjldig cffcerriftttelfte, o»h 
anbefallt vederbdrande sadant ati aaderdSnighot barsamUgda 
ait efterbomroa. 

Och kati jag detta isynnerhet varierd&nigst icke aberat* 
tadt lata, att till allfiranderdanigsi falje af E. K. Maj.ts nadiga 
befallning jag med AHmogea i NjskAts Lan bandlat hafTer.fi 
fcvad satt de till Njsletts reparation vele lata finna sig bebjelp- 
Hge. Och aasom de vid afhandlingen andrego sig vid del 
tiden worn om sewmaren, dfi arhetet vid Slottct bast fdrrattas 
kande, da nodvandigt bebdfva at! vara vid sina hemvlster och 
akerbruk, alltea hafra de beviljat jemte ett aatal af stockar 
och brider nagon spannmal och penniogar, sa till deras under* 
hsllande som arbetet forrfttta, sasom ock till nagot jarn, tagel 
och balks appkdpaflde, hvllken hevil/ning fuller icke storl ffir- 
stir och alg icke kan bestiga mera in till 30 oiler 40 
naderballande pi 4 maaaders tid. *— — — * 



144 



JJtdrag af General-Gouverneuren Sfoer lngermanland och 
Kexholms L&n Simon Grundel Helmfelts Embets- 
BerMtelse, dot. Narva den 30 Aug. 4662*). 

E. K. Majrts nadiga bref af daio den 9 Haj nistfdrlidne 
fcafrer jag nnderdlnigst handfSngit, hvaratinnan E. K. Majrt 
tfilernadigst ihagkommer hrad som pa Riksdag-en anno 1660 
af samtliga Riksens SUnder jemte aimat mera belefVat och 
beslutet &r 9 det alle de fftrnamsta Embeten i Riket till en vise 
lid em aret skulle inMr E. K. Maj.t ocb dess Kongl. Rege- 
rhig eller af E. K. Maj:t dertill deputerade gdfra reda Och 
rfckenskap f6r deras administration och gjorda tjenster, hvilket 
eti tiilboriig execution att stalla atskilliga. h6gvigtiga binder 
och Riksens affaires, som sedermera infallne ocb fOrst hafra 
madt expedieras, till denna tiden i r&gen komne aro, det 
E. K. Maj:t Hkval uti Nader intet sinnad ar att tillbakas&tta, 
ntan verkstalligt gflra lata, och fdrdenskull allernadigst be- 
faller, det jag till det slsta emot tillkommaiide Michaeiis en 
skriftlig relation ocb underr&ttelse om min administration och 
gjorda tjenst inskicka skall, nppa det att E, K. Maj:t af den- 
tamma omst&nd- ocb ndjakteligeri, hurnrida jag min follmafct 
och instruction hafrer efterfdljt, attenderat och fnllgjort, nidi- 



*) Simon Grundel Helmfelt, fodd §r 1617, blef 1659 General-Lieut- 
nant och var 2:ne ganger General-Gouverneur ofver lngermanland och 
Kexholms Lan, forst fran 23 Mars 1659 till den 30 Aug. 1664 och seder- 
mera ifran den 18 Sept. 1668 till den 8 Jan. 1673, dS han blef Riks-RSd. 
Stupade sSsom Faltmarskalk och Friherre i si a get vid Landskrona den 14 
Juli 1677. — Originalet till denna Berattelse igenfinnes i Svenska Riks- 
Archivet, och ar aftryckt i sammanhang med de forest&ende. 



14ft 

gast Airnimma kuride; hvilken E. K. Maj:U nadlga vjQft och 
befalling hdrsamligen att efterkomoa min naderdaniga pligt 
och skjldighet fordrar: hafver alHsa detsamma uti efterfdljande 
puneter ffirfattat, andcrdanigst bedjartdes ait E. K. JMaj:t dem 
vti nader upptaga och gansteligen ofverse lata tackes. 

Capital-F&stningarna bar • i Landet ftro efter handtoi 

reparerade och bebyggde, sasom Kexholm pa den KareJska 
sidan emot Ryssen i dessa area bragt uti teramelig defension; 
Nlttheborg ar ocfc val fdrsvariadt och felas intet araat, atan 
att den alltid mod proviant till nanatliga Itaingar.ftr garni- 
soften och pa allahanda haadeke med en god provision ftr 
befarande belagring i Krigs- sa val soiri Fredsiider fdrsorgd 
blifver. Uti Nyen ar kastellet der som tillftirene den lilla re- 
dntten lag efter desselnen mest allt ftrdigt, allenast felas na- 

got som no arbetas pa. * — 

Kexholm hafver mvcket ringa handel sa att ban icke ax 
vid nagqn kdpstad att fdrlikna, utan allenast en fistning att 
r&kna; hafver ock i ar haft den olyckan att staden forst och 
hackelverket stdan iro genom vadejd west afbrande. 

6 

Utdrag af General-Gouverneuren ofver Ingermanland och 
Kewholms LiXn Jacob Johan Taubes Embets-Berttttelse, 
dat. Narva den 24 Jun. 4667*). 

Vid Sveriges beskrefne Lag, laga stadgar samt 

▼alfangna privflegier blifver hvar och en E. K. Maj:ts under- 
sate har i General -Gouvernementet tillbtirligen maintenerad 



.*) Jacob Johan Taube af Lifflandsk adel var General- Gouverneur of- 
W Ingenua&latid och Kexholms Lan forsta gangen frfin den 17 Sept. 1660 

* Suoiui. 1°. 



146 

och bandbafd teh logen ofi ah reiaUga siring, knskil!, kdpea- 
skap och gemma lefveme forhindrad. 

Landet I gemen hafrer efter senaate raptor kommit sig 
nagot ftre igen af collar och beeJUtning, hvartill den frihet 
f6r de nyaa planterade bdnderne, som E. K. Majtt nadigst 
gtfrit, mycket hulpit hafver. 

Kexholm &r ingen synnerlig handelsatad, utan allenast 
fdr en befestning rfknaa ban, hvarest likvjU nigra Borgaxe, 
som med en Borgm&stare och nagre Radm&n fftraedde too, 
aig uppehaUa och meat mod tjira aamt andra ringa rarer 
som i Kexholms Ifo falla deras naring intet vidar* an till 
Njen och nfiata sttder dermed drifra*). 



Utdrag af Landshfffdingen 6fver Osterbotten Johan Groans 
Embets-BerMtelser for arm 4662, 1668 och 4670**). 

l:a Berattelsen dot. Kroneby den 28 Aug. 1609. 

Det &r nogsamt kunnigt huruledes Ryssarne i fdrra 

krigstider hafva alltid infallit I landet isynnerhet utfOr Kemi, 
Simo och Ijo elfvar och gjort stor skada i landet; men vid 



UIl den 18 Sept 1668 och andra gSngen frtoi den 10 Jan. 1673 till den 19 
April 1681, blef Friherre den 17 Juli 167$ och dod den 25 Febr. 1695. 
Originalet forvaras i Kongl. Svenska Biks-Archivet och ar offentliggjordt 
jen^e de bar fdrest&ende. 

*) Nyen, Nyenskantt, Newaskans kallades den fastaing och stad som 
Svenskarne anlagt vid Oktaflodens inlopp i Nevan och som sedermera af 
Ryssarne forstordes. 

**) Johan Groan blef den 4 Febr. 1653 Landshofding ofrer Wester- 
botten, den 14 Jan. 1654 tillika ofVer Oslejbottten. den 12 Bee. 1660 en- 
dast after Tomea* gebiet och Osterbotten, den 17 Sept. 1664 iter ofver 



t47 

shta bright skedde Gtdi ske lof ffrrmedelst ffltig direction in* 
gen skada. Oansedt ringa krigsfolk var i landet, sa klefvo 
gr&nserne af allmogen p& de farligfeste orterne hevakade och 
eMvarne om sommaren rid starka strtimmar igeftfallde, atl 
Ryssarne med deras kopar (klpar) eck pramar, dor de &ro f 
fredstider vane att resa utfOre, icke kunde framkomma, nndan- 
tagandes pi den orten och vidt omkrlng Kajana hafver Hans 
HOg-Grefllga Excellence Riksdrotsen *) med hdgsta omvfirdnad 
och sior bekostnad de plateerne fflrsvara lltit. 

Hvad den 20:de Artikeln (ati Landahtffdiiige-Iflsfoiction) 
bebngar om Uttingar och Ldsdrifvare a fawdet och i st&derne, 
sa hafver fuller denned varit fibre min tid en stor ovana, men 
detta hafver mail med all mtijlig flit r&ttai A landet hafva 
manspersoner blifvit iagne till knektar och qvinnspersoner 
drefne pa landsv&gar fajelpa allmogen dem att ffirf&rdiga. Se- 
dan hafva de stadt sig mera och mera i arliga tjenster. I 
Ulea Stad hafver varit en stor oordning ibland annat ock 
hirutinnan och emot den 21 Artikeln; men sa angaf jag ock i 
fflrlidea viater detta hos H. Exc. Svergea Rikes Had och 
Rikstygm&stare, och Mefvo sa en god del af sadant parti 
tagne till Batsman och Rollan tifvergifven den ntskickade 
Skepps-Lieutenanten ifran Riks-Amiralitetet vld samma tid. 

Hvad sjelfva orten anlangar* der jag efter gifne Instate* 
tionen hafver bordt reside ra, n&mnes fuller Umea Stad; men 
sedan Oster- och W&sterbotten gjordes till ett Landsbofdinge- 
dtaie, hafver jag ftr den stor a vidldftigbetetts skull en kort 
tid fatt vara pa en ort stilla, ntan mast resa och allmogens 



bSde Wester- och Osterbotten, sedermera ensamt ofver Westerbotten till 
den 15 Juni 1678, d& han for tjenstefel afsattes. Dog £r 1679. Origina- 
lerne fdrvaras i Riks-Archivet och §ro offentliggjorde derde fdifeg&ende. 

*) Harmed menas samtolikt GeneraKGdaverneuren dfrer Finland; 
Grefre Pehr Brake, Riksdrots sedan 1641. 



148 

besv&r S hvar Socket npptaga. som de sjelfve skola vittna 
och betjga* Men sedan stfirre delen af W&sterbottei kont 
hftrifran, hafver jag- residerat pa Uleaborg och no en lid utf 
Kronobj Socken efter denna orten Jir Iftgligare sa att man 
Ifran norra och sftdra sidan kan allmogens besv&r beqv&mli- 
gare afhjelpa. 

Sasom de 27:de, 28:de och 29:de Artlklar utf Instrnctio- 
nen fdrmftla om sjelfva s&ttet horn man Allmogens besv&r htira 
och upptaga skall, sa hafver man ailt, sa mjcket det gjdrligt 
varit och fir, iakttagit. Men sasom landsorten &r migta vid- 
1 jftig* , och allmogen isjnnerhet de fattiga til! stor lindring, 
hafver jag deras blagomal I hvar Socken arligen vpptagit och 
saledes sjelfva processen och sitiet som dessa punkter tala 
om icke sa noga kunnat observera. 



2la BeratteUen for dr 1668, odalerad. 

: Uii den 14:de Artikeln pabjuder E. K. Maj:t ait 

Landshdfdfngen sknlle alia nndersatare, andliga och verldsliga, 
handhafva vid Sveriges Lag, Laga Stadgar oeh Ordningar, 
sa ock hvars och ens v&lfangna friheter och privilegier. H&r 
far jag nu tillf&lle att tala om alia Kongl. Ordningar och 
isjnnerhet atgifna ar 1660 och sedan, efter E. K. Majrt isjn- 
nerhet pa dem besked allernadigst fordrar, som af ett Kongl* 
bref, dat. Stockholm den 19 Nov. 1666, seendes &r. Och tfllira- 
fdrst vill jag mig fdrklara pa de Kongl. Ordningar, som mest 
sjnas angel&gna vara. 

E. K. Maj:ts Plakat om Mjntet och Contracter utgifvet 
ar 1664 &r icke allenast pnbliceradt utan ock verkeligen hand- 
haft vordet, sa mjcket man hafver kunnat g6ra. Efter dess 
innehall &ro alia Contracter slotne pa Ducater ocb Riksdaler 
och Silfvermjnt, sa att intet blagomal h&r&fver inkommet ftr 



149 

det mig nagonsin vatterligt varit hafver. Fdrre sltitne Con- 
tractor och kOpenskaper Sro betalte med kopparmynt, Ducater, 
Riksdaler eller SUfvermynt. Hvad som derutinnan formales 
em varornes stegrande, att sadant bOr modereras af Magistra- 
ten i St&derne, emedan Riksdalern deraf stegras skall, sa aro 
de vid plakatets pnblicerande ocb sedan alfvarligen tillhallne 
vordne sadant. i noga akt att taga. Ingen appbOrdsman haf- 
ver beller sig fOrvagrat taga emot nagot slags mynt i utla- 
gor af bonden. Hvad anlangar Ducater, Riksdaler och Kors- 
daiers (Karsdalers) varde, som i samma plakat fOrmales om, 
sa ftr nogsamt veterligt, huruledes Riksdaler och Ducater 
hafva uppstigit och i dessa tider gullit i Stockholm och na* 
stan Ofver hela riket, men da nagon hafver klagat, ar straff 
derpa fOljt efter Plakatets ionehall, ehuruval annorst&des i 
Riket hafva Riksdaler och annat mynt ntan straff stegrado 
biifvit Ett annat Plakat och Forordnlng om myntet utgifvet 
Sr 1665 den 7 Oct. endels af Ilka innehall ar ock publleeradft 
ooh efter dess innehall handhafdt vordet saaom annorst&des i 
Riket skett ar. 

E. K. Maj:t hafver ock ett tryckt Patent utgifvit af den 
7 Febr. 1666 om Tull for Kopparplatar och att en 10 Marks- 
plat skolle afslas till 2 Daler och icke emottagas for 10 mar- 
ker. Item ett 6 Orestycke icke heller derfOre antagas utan 
fordras ett 6re kopparmynt till fyllnad. Hvad delta anlangar 
sa hafver sadant missbrok I LandshofdingedOmet icke fOrefallit, 
ntan ett 6 drestycke hafver gallt 6 Ore kopparmynt och en 
10 markers plat icke ringare tagen &n a 10 marker koppar- 
mynt. E. K. Majits Myntplakat af den 28 Mars 1666 &r ock 
verkeligen handhafdt vordet om 1 ore silfvermynt emot 3 Ore 
kopparmynt och 1 mark silfvermynt emot 3 marker koppar- 
mynt och 1 daler silfvermynt emot 3 daler kopparmynt, hvar- 
efter ock krOgare och gitstgifvare aro betalte vordne saaom* 



ISO 

gamma Plakat bjtider och fdraar. E. K. Majrts Plakat ock 
Pabud dateradt Stockholm den 27 Oct 1666 ang. mjntpla- 
tarne &r blifvet i sin vigor, si att alle mjntplatar gauda eller 
nya, aom pa SilfVermynt slagna ftro, skola gfclla som sjelfve 
Silfvermynt, fdrstaendcs hvar daler Siifvermynt ftr 3 daler 
Kopparmynt, si att en 2 daler SHfvermyntsplat gftller 6 daler 
Kopparmynt och en 4 dalers plat 12 daler Kopparmynt o. s. v. 

Hvad E. K. flirts ftirordning om Postbdnderne eller Po- 
atiUionerne aalangar, gifven Stockholm den 20 Aug. 1646, 
sa ftr detta allt Wre roin ttd inr&ttadt, och hafver jag efter 
mm skyldighet hallit hand h&rdfver med all mftjlig flit. Hvad 
Osterbotten anlangar hafva Postbdnder ingen Hemwaas frihet 
haft, likvftl fdre min tid en varit bade Postbonde och Gast- 
gifvare fdr en ltin, hvarvid jag ock hafver latit sa blifva, 
emedan det hafver varit derpa ansett att Kronan sknlle dess 
mlndre knektar afga. Etyest hafva de ock sjelfve dermed va- 
rit tillfreds, ftrmodandes att knnna ock njata Hemmaas friheter 
som hos E* K. Maj:t Postbdnder och Gftstgifvare i Osterbotten 
sdkt hafva. Hvad ErOgare- och Gftstgifvare -Ordningen an- 
langar, sa ftr den vidmakthallen fdrst derntinnan, att ehuravftl 
uti Oster- och W&sterbottens Landshdfdingeddme &re inga 
krogar, sa hafva G&stgifvarne deras egne sa v&l byggde 
Skattegardar som till de resande kan behofvas. Milerne ftro 
ock jnsterade. Nftsta grannar hjelpa ock Gftstgifvarne, en&r 
deras hastar icke kunna tillrftcka eller utsta. Men uti Wftater- 
Norrlanden hafva de hallit Hallhastar. Fyra Ore Siifvermynt 
gifvas for hvar mil efter samma ordning. Gftstgifvarne hafva 
ock sadane fordon (fartyg), som den resande kan med fort- 
komma. Friheter med 61 och vias sftljande hafva de efter 
samma ordning ock njutit tillgodo. 

K. Maj:ts Ordning oph Stadga om Skogarne i Rfket och 
ar 1664 fflrbftttrad ftr sa handhafd vorden, som vid nagon ort 



151 

hafver ske kannat. Hvad skilnaden emeUtra Sockne- och Kro* 
boms AllmaaniBg anlangar, sa hafver nan i Osier- eller Wftster- 
botten icke nagon kanskap fatt om nagre Kronoaes Allmfinnin- 
gar, utan bam ned. den stora Kyroskogen ma vara beskaffadt 
bftr det ransakas tillika af farordnade ifran Finland och Oster- 
botten. Landsfiskalen hafver ock om skogarne oti sin Instruc- 
tion och bfir h&rom Landsbfifdiagen paminnelse gdra. Hvad 
vidare om torp och torpst&llen, om svedjejord och Finnar 
bmi strjka Ofver skogarne och hafva satt sig i W&ster~ ocb 
Oster-Norrlanden, om sagtimmers hoggande, torpen skattl&g- 
gas, ftrbnd att hugga till salu i oskiftad skog, om sagqvarnar 
och skogaeM, med hvad mora nti samma stadga f&rm&les, *i_ 
«llt Ud ifran lid ransakadt och efter dess innehali uti hvar 
och en Socken efter agangna domar atskilliga blefae straffade. 

KongL Plakat om gamle monumenter och antiquitetei 
dat. 28 Nov. 1666 &r vederbdrligen kangjordt, och jag med 
flit hafver efterfragat, sa vet ingen sadant ber&tta. 

Sasom den 17:de Artikeln talar om Landsfred, si &r 
hvar och en dervid handhafd vorden. Landet &r ock bebjggdt 
sa mjcket i den landsorten ske kan. V&garne ftro efter all 
mfijligbet sa lagade, att med vagnar och kirror kan den re- 
aande v&l framkomma, isjnnerhet vid de orter der landsv&gen 
om sommaren brukas; men ifran Lulea i W&sterbotten och till 
Ijo socken i Osterbottea resa alia om sommartid med batar 
till sjfls, och ftr derfurc sommarvftgen elak, besynnerligen ige- 
nom Kemi Socken och till en del af Ijo Socken. Allmogens 
Cattigdom vid den orteo hafver ock mjcket hindrat att v&- 
garne icke Anna *ro sa* ftrdiga med vagnar och k&rror att 
fortkomraa; men sa arbetas likval derpa arligen sa mjcket det 
sig vid sadan obeqv&mlig ort gdra later. Brofogdar &ro ock 
tillsatte, som h&rpa drifva skola. Hvad elaka vagar som voro 
«ti flster- och W&sterbottea den tid jag blef der Landshtif- 



152 

dtag sfeola fa^t manga veta ait betyga, och uti en sadan laag 
och vidlyftlg landsort hafver allmogen icke mera konnat hinna 
an Bom bartill skett ar. 

Efter 20:de Artikeln lidas inga lattingar bvarken nians- 
eller qvinnspersoner, utan tillhallas ati taga arlig tjettst. Hospi- 
taler finnas atskilliga, hvilka dels af E. K. Majrt, dels af 
Herrskaperne uppehallas och fOrsOrjas. 

FOre mig var intet nagot ordentligt Cancellie, hvarken 
uti Oster- eller Wastcrbotten, hvilka nast fOre min tld tv&nne 
Landshdfdingedfonen varit hafva. Pa Uleaborg funnos higa 
Kongl. bref och plakater, otan nigra Registratorer, jorde- och 
Dumebftcker samt nagra andre L&ngder; men ingalnnda fanns 
der best&lldt efter den fdrordning, som nil Instructionen och 
isjnnerhet dess 40 punkt fdrmaldt &r. Jag hafver hallft sadani 
Cancellie, som ortens ridljftighet och manga ffirandringar med 
Residencen hafra tJUata kunnai 

3. Ber&ttelse om Lappmarken af dr 1670. Odaterad, men 
med paskrift: Insin. d. 20. Oct. 1670. 

Sasom E. K. Maj:t hafver uti en lang tid allemadigsi 
fdrtrott mig Oster- och Wasterbottens samt dess underliggande 
Lappmarkers Landshdfdingedftme efter Kongl* medgifae Instruc- 
tion att fbrcsta, sa hafver jag fuller strax vid mitt antrade 
fdrnummit om atskilliga fel, som af langliga tider hafra inritade 
och mycket rotade varit, men for samma LandshOfdingedomets 
stora vidljftighet skull, der tre Landshftfdrngar med s&rskilte 
betjente voro tillfdrene, sasom ock for strax infallne langvariga 
krigen, hafver jag icke allt kunnat ntransaka om bem&lte 
provinciers forriga tillstand; alltsa hafver jag sa langsamligen 
om dess beskaffcnhet fatt vettskap och buruledes atskilliga 
fel bOra nu rftttas kan jag gifva skaliga fdrslag. Jag vill fdf 



153 

denna gangen ga de andra provincierne fdrbi och allenast no 
fttta pennan om hvad som Lappmarkerne angar, heist emedan 
E. K. Maj:t med Dess allernldigste skrifvelse af den 22 Juni 
sisttedcn mig pD&gger och befaller, att jag* matte hallaXapparne 
med g-od fog* oeb l&mpa ifran fljkt och afvikaade, ^a det -de 
konna med deras renar bergverken dersammastades bispriaga 
och forthjelpa. 

Emedan det ar no sannt och utan all tvifvel att Lappar 
och Renar m&tte bmkas till bergsbrokens idkande i den Lands- 
orten, och man fflrraodar att den hdgste Guden fuller med 
tiden later flera bergsorter uppenbaras an som nu fitinas .o«ch 
&ro, neml. Sllfrermetall »ti Lalea och Pitca Lappmarker och 
koppar i Tornea, sa ar oundvikligen nodigt att E* K. Ma£:4 
brokar de model, hvafigeqam Lappmarkerne mera och mefa 
kunna besittas ocb populeras; SJelfva och allena Lappmarkerne 
hafra en ganska stor vidd Qch trakt, ehuravai mestedels be* 
stlfende ati otalfga berg*, moraser och sfOar, . sa fiotias liktfd 
Ibland manga • orter som hafra gr&smark och stbra Idfekogae, 
hvarmed andra kreatur an renar f6das konna och vid sadane 
orter Svenskt folk sdtta s\g neder. Men forr an delta sker 
ar alldelesr noilgi att en jordebok matte uppr£ttas dfver. Lapp- 
markerne, hvilket ftnnu aldrig under nagon Konung eller Reve- 
ring skett &r, utan dermed ar allenast saledes tillg'Sng-it, att 
Lapparnes namn utl en eller annan Lappmark aro uppsatte och 
nti det Kongl. Rikskammar Collegio inlefrererade, men aldrig 
nagon fdrteckning pa Lapparnes land och vatten ar fattad, 
hraraf man kan veta, att en&r en Lapp eller Here jgenont 
ddden afg£ eller eljest taga fljkten ifr&n Lappmarken, hum 
da andra kunde i stallet fdrordnas, som landet till E. K. Majtts 
nytta och gagn h&fda och bruka; ej heller hafver varit vetter- 
lig-t huru landet ar beskaffadt och hrar ort efter dess b&|tre 
eNer ringare I&genhet bdr delas till hvar och ens nfldtorft och 



154 

sedan skattlftggas. Ed&t no Lappmarken rare afdelt, och detta 
om somraartid da alia Iftgenheter knnna besigtigas, sa befim- 
nes ock hrllka orter af Svenskt folk kanna intagas; sedan 
ook en sadan delaing skedd vore, fftljde ock deraf, att bergs* 
orterne dess bftttre knnde uppspanas, hviftet n&staa nu ftr 
omdjligt sa l&nge en sa stor trakt ftr nti en sadan confnsion. 
Alltsa fir htignOdigt atl en Landtm&tare matte affatta bela 
landet och nigra fdrstandiga Malmletare fdlja och gftra sig 
kunniga om orten ocb hvarest bergarter vore att Anna, oek 
rid detta tillftllet konde saledes med en glng tr&nne nyttiga 
ftrender fdrrftttas. 

Till population ocb folks ffirkoMng i Lappmarkerne ftr 
hdgt angel&get ocb med tiden Under till E. K. Maj:ts ocb 
Rikets gagn, att de afrekne Lappar matte dragas till Lapp- 
markerne igen. Sasom nn Lapparnes flykt i ftrra tider ftr 
skedd ocb ftnno sker isynnerhet pa trftggehanda sfttt, sa rill 
ock h&rtill vara sftrskilte medel att hhtdra dem derifran. Det 
ir mera &n kunnigt, hnruledes Lapparne iro komne nti den 
stora ovanan ocb begifrit sig icke allenast neder pa lands- 
byggden nti de nftrmaste provincerne, utan bit sdderpa ftr en 
del mans- ocb qvinno personer ankomne, hvilka hafva fdrlatit 
deras land ocb vatten E. K. Maj:t ock Kronan flfrrst pa detta 
sfttt till skada. Sedan af deras flykt ftr detta ftljdt att de 
hafva slagit sig till tlggeri tvftrt emot den helsosamma Ordaing 
ocb stadga som pa Riksdagen ar 1642 om Tiggare fattad och 
af trycket ntgangen ftr, och isynnerbet dess 16 Artikel, fdrty 
Lapparne gOra sig pa aidant sfttt till Vaganter och landsstry* 
kare. Betagne af Iftttja draga de landet omkring och med 
deras tiggeri E. K. Maj:ts nndersatare skrftmma och bear&ra* 
Att no dessa Lappar, som sig Fid denna tiden nppehalla atom 
Lappmarkerne nti andra E. K. Majits proviocier matte komma 
till Lappmarkema igen, synes detta vara det bftsta roe diet, att 



155 

B. K. JHaJ:t eit ftrmaningsplakat titer utgi, att Lapparne matte 
strax begifva sig med deras kvstrnr ock barn kvar ock en 
till deras gamia kemvister nti Lappmarkerae igen, ock sidaat 
fanan en visa tid, ock sifrsmt det icke sker, att d& execution 
dem dfvergir efter b$mftlte Tigg»are Ordning> ock 16 ArtikeL 
Da Mlfver karpa visserligen bot ock battring, heist emedan 
Lapparne for arbete, ringa flingelse ock b&ktelse gaaska frnkfa 
sig. Ock efter man feller vet att Lapparne mjcket f&regifra 
ock iav&nda om deras fattigdom, det de icke kafva rid att 
skaffa sig kampa till nit ock annan nddig fiskeriredskap santt 
knit ock bly till deras sky t ten, si vore det ridligt att tilk&lja 
bem&lte Lappar nigra fa Skeppund kampa, nigra ock Lisspnnd 
knit ock My, som iMand dem kunde ntdelas sedan de Tore 
inkomne i Lappmarkeme, ock de siledes komma att braka 
deras rfttta n&ringsmedel, kvaraf med tiden den omkostnaden 
vaJ ersftttas konde, ock att de derkos blefve ftfrtrOstade i nigra 
h vara frie fdr all skatt ock tunga. 

Hvad na den andra Lapparaes fljkt anlangar, torn sker 
In i Norge, si kan den pi fdljande s&tt fOrblndras. Att sisom 
fM den orten uppi B. K. Majrts v&gnar jag aldrig kafvtr 
tillatit, att nigra Lappar eller andra, som kafva bolt nnder 
Konungen i Danmark ock Norge, kafva fitt satt sig neder ock 
klifva nti E. K. Maj:ts land, utan jag starax sandt itskillige, 
som kafva kommit ifrin Norge, tiUbaka igen, si blra icke hel- 
ler nigre af E. K. Maj:ts nndersitare, Lappar eller atndre, f£ 
taga deras hemvist i Norge, a tan drifvas derifirin, heist eme- 
dan na pi nigra ir minge Lappar af itskillige Lappmarker 
kafva fOrlatit E. K. Maj.ts land ock satt sig neder i Norge 
ock der gflra deras skatt, ock E. K. Maj:ts land blifver sale- 
des obrnkadt, Dettaatt bota synes nftdigt vara, att E. K. 
Majrt liter harom ett kref afgi till Koanngen i Danmark, att 
kan icke tillater att nigre af B. K. Maj:ts nndersitare, Lappar 



156 

oiler andre s&tta sig neder i Norge, utan skynda tillbaka igen t 
efier sadant forrige fredsfdrdragen emellan bigge Konungarne 
ntan tvffvel likm&tigt ar. Det &r ock sannt, att en go4 del 
Lappar hafva i foriidne aren begifvit sig till Norge isynncrbet 
af fraktan fdr svart arbete ocb kftrslor.vid bergsbraken, men 
sa knnna de likval dragas dlt igen efter gjord paminnelse 
b&rom bos Konungen i Dan mark, ocb eljest n&r det blifvcr 
iakttagit bvad jag hSrefter allerunderdanigst paminner, hornie- 
des Lapparne, Igenom siirdeles tjenfiga medel kunna conserve- 
ras uti deras skyldigste devotion. Det &r i alia riken ocb 
regementen nogsamt prdfvadt att Konungar ocb Regenter allra- 
bftst behalla sine undersatare uti deras skyldige lydnad ocb 
bdrsamhet, en&r de lindrSgt uti deras utlagor ocb andre besv&r 
bMfva handterade. Hvad mi dem angar, som till E. E. fifaj:t 
oeb Kronan ntgifvas, si&ro de rfnga ocb icke Lapparne till 
nag-on stor tunga; dock lifcv&l knnna manga vara besv&rade 
med lika eller stOrre utlagor ocb hafVa dock rolndre land an 
som andre, hvllket kommer derataf ati om orten ocb l&gtfcheten 
aldrig ransakadt &r, utan allt skett af eget tycke ocb behag; 
&ro s&ledes mange Lappar Mefne utblottade ocb sedan gripit 
till flyktea. Fdr de kOrslor ocb besv&r, som forefalJa vid 
bergsbruken, &ro Lapparne ock uti nag-on r&ddhaga, eborav&I 
de icke hafva orsak sa mycket att r&das fflre, emedan de fdr 
deras arbete &ro betalte vordne, men sa &r likvfil ett synner- 
ligt s&tt att akta att de ifran den fruktan komma matte. For* 
nftmst &r detta, att de icke tvingas till kdrslor ocb forslor, 
ntan allt sker af en fri vilja ocb att de v&l blifva betalte. 
Ar derfore nddigt, att vid ocb kringom bergbraken i Lapp- 
markerne matte Lapparne dragas tillsaroman sa mycket som 
nansin ske kan, pa det att myckenheten* af folket ocb rename 
knnna igenom omskiftning gdra arbetet l&tt. 

Det ar ock bos E. K. Maj:t allerunderdanigst att Hiog- 



157 

komma, att Lappame aro icke allenast nddige till bergsbrukeris 
fortsftttande, utan vM krigsiider emellan Hverge rich Dannark 
a den orten alldeles omtetandes, sa till att hemta knnskaper 
ifrln Norge och Rysstand, sasom ock att afvarja fientliga an- 
fall igtnom ammunitions och proviants forslor med renar 1IU 
nSgTa orter i Lappmarkerne > som ock rid sista kriget prdfradt 
fir, och sa mycket mera, enar E. K. Maj:t hafrer dem oti ni- 
g'ot ansenligt tal inom Srerges gransor boendes. Hvad ati 
eit och annat, som bar ofvanfdre jag* allernadigst andragit 
bafrer, om Jordebokens upprattande, om Lappmarkernes afrit- 
ning igenom en viss Landtmatare, om dess popalation ocb 
hnrnledes Lapparne ifran flykt afrarjas knnna och saledes gdra 
gbda tjenster sa rid bergsbruken sasom krigstider, E. K. Maj:ts 
alferiiadigsfe fdrklaring hvad barutinnan gdrandes ar jag- aller- 
nnderdanigst forvantar, och ffirblifrer till min dOdsstond etc. 



a 

Utdrag w General- Gmjwerneuren tifver Finland Friherre 
Herman Flemings Embets-Ber&tielse, dot. WiUnds den 
15 Maj 1667.*) 

l Och aldensttmd E. K. Maj:t hafver tackts AHerna- 

digst mention era, att till detta E. K. Majrts underdani^ste ochf 
mig nadigst anfdrtrodde General-Gouvcrncmente visse Afskrifter 



*) Herman Cla&tott Fleming (eller- Fiemifigh, sSsom ban harunder 
tecknat sig), Friherre till Liebelits, Herre till Willnas, Hermansaari m. m. 
var fodd pa Willnas 1619, blef Riksrad 29 Jan. 1650, General-Gouverneur 
ofver Storfurstendomet Finland med Aland och Wiborgs Lan den 16 Oct. 
1664 samt tillika ofver Osterbotten den 4 Oct. 1665, hvarvrd ban fortfor 
intill 1669 da* Gen.-Gouvernemenlerne indrogos. Han afied den 28 Juli 



158 

af allt sUant (Ordnlngar, Stadgar, Placater och Resotationer) 
tM ifran iid lira vara slnde till den tedan aU jag pa Embe- 
teta v&gnar matte halla hand derftfrer och pa alia gftrliga 
sltt roi^r vinnl&gga, att allt efter B. E. Maj:ts nadiga vilja, 
afseende och intention matte blifva efterkomtnit och behdrigen * 
exeqveradt; jemval ock att, emedan pa berorde execution* af 
sadane E. E. Maj:ts Stadgar, Resolutroner och pabud bela E. 
E. Maj-.ts rike och hvar och en isynnerhet som det i nagon 
matto anga kaa stor makt ligger, hafver E. E. Maj:t for n&d- 
Y&ndigt eraktadt att blifva tidigt underr&ttade, hurn derated 
ftr n&rrarande tid sarot pa en och annan ort ma vara beskaf- 
fadt, neuHgen om allt bebOrigen efterkommes och obsenreras, 
e&er om nagot hinder tillafventyrs &r &anu i vagen, som E. E. % 
Maj:t matte bchdfva att undanrftdja; med nadig be&llning det 
jag, tagandes mig for ett ftgnamarke den instruction, som 
E. K. Maj:t mig nadeligen meddelat hafver, som och de tvaune 
n&stfttregaende Riksdagsbeslut af annis 1660 och 1664, med 
alia de Ordningar, Stadgar, Placater och Resolationer, som 
antingen der finnas auctoriserade eller af E. E. Maj:t till ffllje 
deraf aro pabudne, eller ock pa nagot sardeles stands under* 
danigsi ingifne besr&rspuncter svarat och re sol vera t fcr, hvad 
heist det da vara kan, skall allt sadant sty eke vis igenomga, 
tillse och ransaka, huruvida del uti detta E. E. Maj:ts under- 
danigste och mitt General~Gouvernemente effectnerat <ir, om 
nagot star tillhaka och hvad hinder och motstand jag uti ett 



1673 och begrofs i S:t Jakobs kyrka i Stockholm. Denna berattelse ulgor 
att svar p£ Formyndare-Styrelsens bref till honora af den 19 Nov. 1666. 
Origioalet till deona Berattelse finnes i Svenska Riks-Archivet och ar orda- 
grannt aflryckt uti Handlingar rorande Skandinaviens Historia, Del. 31, 
pag. 443. Styrelsens bref synes hafva alagdt Gen.-Gouvm att iokomma 
med berattelse, huruvida de sedan 1660 utkorana forordningarne efter- 
lefdes. 



159 

eUer aanat finna kan, hrarflfver jag* sedfn, jemte den ordiaarie 
relation som jag vid utgangen af kvart ar till E. K. Maj.t bit* 
i onderdanigket afga lata,*) en noga och omsttndeUg after* 
r&ttelse forderligast skicka skulle; alltforty hade jag gerna 
daskat, att ofranbem&lte E. K. Maj:ts befallaiog med under- 
danigste hdrsanihet bade si straxt kunnat fullgoras; men 
emedan. 

l:e ifran den tiden H. Sal. Maj;t, E. K. Maj:ts Herr 
Fader och var fordom Nadigste Konung och Herre, Hftgloflig 
all aminnelse, med doden afgick**) och till dees jag hit i 
landet ankom voro fyra ar och sex manader fftrlidne, nti hvilka 
en stor del af det, aom E. K. Maj:t nadeligen na fordrar en 
noga och omst&ndelig efterr&ttelse om, efter kanden &r passe* 
rat, sa att jag dertill ingen efterr&ttelse och anledning fGr wig 
fannit, ntan hafrer mist alH s&dant dels nti Landscanctellierne 
och dels annorsUdes ridt och kredt sdka. 

2:o Ar med H&radsfogdarne, hvilkom det som landet 
aagir icke alleaast hafver alegat efter Herrar bandsktfdingar- 
nes ordres hvar otl sin befalluing tillbftrligtn publicera lata, 
ntan ock sjelfve med underdanigste hdrsamhet derefter att 
lefva och andra tillhalla att gdra detsamma, atskilliga fttrla* 
dringar skedde, i det en part af dem &ro dftde, somliga fftr- 
lofrade ifran tjenaten och utur landet fdrreste, och fuller nagra 
i landet men med restens appbaraade eller andra privata be- 
stlUntagar occnperade och omkringstrddde att man hafrer mast 
stika Innan de hafra kannat Annas: och en del af dem, som 
nn i tjensten ire, hafva i fftrstone vid krigsfolkets aterkomst 
ifran Liff-, Est- och Ingermanland haft med prorisioneas ock 



*)Vid Riksdagen 1660 blef stadgadt, att alia Gouverneurer och 
Land8hdfdingar arligen skulle till Regeringen inkomma med Embetsberat- 
tefee f6r det foriidna fret. 

**) K. Cari X afled den 9 Fehr. 1660. 



169 

underhSHets gammanskftfande att besitfa, pi det att marrhen 
matte kann* efter mtijligbeten g« ordentligen, ocb somligc 
hafva mast bivista Tingen ocb jcmte annat forrattande taga 
bevis pa afkortningarne, samt medan bos bonden naget var 
tittlnnandes utdrifva rantan etc. sa att de omejligen utan £. K. 
Maj:ts stora skada ocb afsaknad uti annat hafva kunnat sa 
gen as t afkomma till att forklara sig pa det -som jag till under- 
danigste fOlje af E. K Maj:ts nadigste befallniog kunde hafva 
af dem att fraga. 

3:o. Att en del af det, som E. K. Majrts befallning angar 
maste rid Harads-Tingen efterfragas ocb ransakas, bvilket ocksa 
kr&fver siti tid innan det kan bHfva bestaildt. 

4:o Att inbemta besked af Clereciet och stiiderae hafver 
ocks& mist hafva sin tid. 

5:o Att anteligen jemftra ocb probera ailt delta ocb det 
som ofullkomligt befinnes an nogare efters&ka och anteligen 
bringa i en ordentelig relation, savida det later gAra sig ocb 
E. K. Majrt kan bafva ett nadigt noje utaf, kr&fver bade radnm 
ocb arbete: hvarfflre lefver jag i den underdinigste fftrbopp- 
nlngen och aller 6dmjukeligast beder att E. K. Maj:t det alia- 
red* forlupne drojsmilet tillika med det som anna oandvikligen 
tarfvas, s& framt Set skall blifva efter mdjligheten vfil gjordt, 
title med nade excasera ocb icke tillrakna nagon win fftrsum- 
melse; ty jag bafver allaredan f6r en god tid sedan skrifvit 
Herrar Bfetoparne och Consistorierne samt ock st&demrtiU, 
ffrrehallandes dem fefter den anlediiing som E. K: Majtte hadiga 
bref rtMgr gifva mattde. Och sSsom jag <tess ftrutfcfr dr pligtlg* 
nied nftd*tilaflig6i respect att ihoghomma ten HOgiofl. tativaVd* 
nad E. K. Majrt for dess rikes och trogna undersatares valfard 
hafver haft och annu hafver, ffirdenskull af hvarje a sin ort 
den skrifteliga relation begarat som dem vederbor att gifva, 
favaruppa jag af nagra hafver efterhanden fatt sVar, dock till 



161 

en del si ofullkomligt att jag uti det desdiererade ringa rittelse 
deraf finner och af de andra fdrmodligen med det ftrsta f*r- 
vintar. 

I Landg-Canceliierne bafver jag oeksa inhemtat besked 
sa . mycket der denne E. K. Maj:ts befallning angaende bafver 
knnnat finnas vara passerat , dock intet fdrnnmmit nagot anttn- 
gen vara tillfdrene fordradt eller el jest ingifvet, ham samma 
E. K. Majrts Ordningar, Stadgar, Placater oeb Resoltitioner 
aro efterlefvade och fnJlgjorde, eller hvad hinder ati ett och 
annat bafver varit i vagen som tHI dess andanrddjande E. K. 
Maj:ts hjelp kande behOfva. Hvarvid sig likvftl en stor anled- 
nlng till tvifvelsmal appenbarat bafver, om ock alle E. K. 
Maj:t st&derne gifne Resolutioner pa deras besv&rspnncter annu 
uti Lands-Cancellien aro Inlefvererade vordne, eftersom jag 
bafver i Wiborg befannit af 4 H&rader 2 detta fallet Intet vara 
dersammast&des inkommet fdrr&n jag, efter E. K. Majrts nadig- 
sta befallnings anledning af H&radshCfdingen Elia Haraldson 
dem infordrade: Och syncs mig ofdrgripeligen nOdlgt vara att 
Ifran E. K. Majrts Riks-Canceliie i Stockholm en specification 
pa alle E. K. Majtt staderne saint- och synnerligen vid 1660 
och 1664 ars Riksdagar gifna nadiga Resolutioner, hvilka E. 
K. Maj:t nadigst prOfvar i detta fallet komma i consideration, 
mig matte tillskickad varda pa det jag ma kunna veta det som 
anna fattas tillbftrligen att efterfraga och infordra. 

H&radsfogdarne, sa manga jag bafver knnnat finna, hafva 
ocksa varit till examen och gjort hvar fflr sig relationer, sa- 
som jag icke heller varder nnderlatande ati det som ftnna 
fattas att gtfra mln hftgsta flit, och sa snart mOjIigt ar E. K. 
Maj:t dem 1 nade desidererade relationen i onderdanighet till- 
handa sanda. Dock hvad Osterbotten vidkommer larer fuller 
derroed masta drdja till nagot framdetes ocb efterst, isynnerhet 
f6r ortens vida afiftgsenbet och den oredan skull som Ar emellan 

Suomi. 11 



162 

Hr Laadatafdingen och aUmogen pi den ena sidan sunt Prister- 
skapet deraammaattdes & den andr* aidan on Prfeternaa rittig- 
het af allntogen och Pr&stegardarnes byggningar, hvilket omftj- 
Ilgen uUn en ftregangen ransakning der i orton och deruppa 
fftljando UUkdrliga remoastrationer och fArmaningar till dem 
son orifcit hafra kan afhjelpaa, men hvad aig fftrat kan lata 
gdra skall intei tillbaka satt ntan efter mdjligheien iakttaget 
blifra* Hvarmed alntandes E. K. Maj:t till all sjelfbegftrllg 
lyckoaam regerlngj och langvarig r&lmaga under Gods nadiga 
fceakydd jag pa det allratroligaete befaller, recommenderandes 
mig etc 



Hirven-ampujat yhdeksftssa rnnomoksessa, 
Man Lfldvig Huneber^in. 

Suomentanut 

Malakiae Coatlander. 



Ensimitinen Runomus. 

Iltanen askett&In oli tdllin sydtynft. P6ydan 
Pitkfin pSassa nflkyi jfifinntiksfa, haarnssa kaljaa 
Kyrsa-palat, perunoita kapuisga ja muikkuja luona. 
Pirtin lammittaneet olivat hyvin; liedella Milne 
Uunin ohessa somaa kuumuntta pratlsti ja tlyttl 
Sanvallansa katon, niin etta n&kyi reki tnskta 
Orsilt' jnnft paretten kans knivnun-panostansa. 
Saovu pysyi ylhaalla ja alia sen synki&n paljo 
Wiela lopotti pareita valoks ilt'-askare-tftille 
T6lll-rSen; sfln' itse emantft se tolmekas Anna 
Laitti siaa sankyyn hanellensa ja mies-hyvallensa; 
Muurln loona pataa tytyvSisnS virotteli tyttd, 
Laolnja ynna hyrailevfi; mntta se hilpi& poika 
Warsa-parillen, oven pieless* tdmistelerille, 
Sttppna jauhosekaa snlloi seimeen pit&v&iseen. 

Tdllin isanta ja kartanon torppari Pfetari tarkka 
Penkiltft nousi ylda nni-horroksiss' olemasta, 



164 

Haakoitellut er&n, tnkan otsalta pyhkisi paksnn, 
Oikasi kattoon pain kasivarret, ja pnnhkasi ribdoin 
Vcrkalleen ruumilst' unen tainaavan vasyneestl. 
BfieleH&nsI levonp' oils ottannt, raatannt piivan 
Hlrsla kartunohon metslin klnoksiss' ajaessa; 
Ellei miehia herr komisarjns kartanokannan 
Aamnksl senraaraks olisi tolemaan varotellat 
Hirrien vaoksi kokoon, tienoill' oleriks akatyitten. 
Jahtiin site tulevaan hankkeet nyt buolena hallfi, 
Taytyi ban vasyneenakin pois onen armahan poistaa. 
Tyhjana riippui tnoss' evaskontti ja tayttansa vartoi, 
Pyssy se mainio myfls, perin kanroin petUva mnnten, 
Syttya tahtonut ei viiniein, piin ollcssa tylsan. 
'Naulast' ensin kurotti vakaasti ban pyssyn ja otti 
Pois tupen hylkeen-nabkaisen lukan paalta ja pntken. 
Bfieless&ns ilonen mnstattua silm&si siin& 
Vartta, kon pSin katsoi teravamman sen kaalosta toisea. 
Vaimollensa puhai pyha Pietari myos alysesti: 
Illall', Anna, sopii knkaties ev&skonttini tayttaa, 
Miebelle ravinnoksi, jok 1 aikoo metsia paivan. 
Ehtooir on se paras, jos et aamulla tabtone vaJvaa. 
Y6-vieras levoton iyd laimiin lyOty on aina. 

'Mat narkastyen vastasi hanta se toimekas Anna 
Loppua koskaan en nae mets&an hartomisestas. 
Karbuko Henetkin laonnostas Pietari tarkka, 
Mieless' ainian niin saaliit ja otoksien pyynndt. 
Ei pirtiss', ymraartava ystava, voine sin' olla; 
PoItUa kai' jalkaas tulihiilena laaitia tyyne, 
Metsissa vaan seka soiss' yha tarpeen-ilraanen knlka 
On sinan tytts. Nyt jabdin onehtaa kuitenkto taydyt. 
Veljeni jos toivottu tulee, knin on Invannnnna, 
Jltt&Yft kontnnsa sinne ja mj6s aidtttftmit Upset, 



165 

NiinkO sopii, mina taftllft, is&nt&n& laulara kokko, 
Iston rierahan bans armaan hauskuutena yksin? 
San sopis ella kodissa,"ja ottaa vastahan binti, 
Ja&da puheskelemaan, kofn suoveri suoverin kanssa. 

Ei toki niin: ymm&rt&v& Pietari vastasi haata, 
Ei toki niin, saaakunnokas aiti, kon herrani k&skee, 
Knalla pita& minun, vaikk' olisikkaan ei meno jahtiin. 
Mutta tuiee huomenna sun reljes, kilpia Bfatti, 
Niin hyva, kostitse' tavaroiHa sin' armasta sitte, 
Pirtiss' e&V istHO tytyen ja paluutani vartoo. 
Hfint&pS vastasi taas sanakunnokas Anna: Ja jos m* 
Joskoskin nakisin yoiton sinun suuresta tyftstis, 
Niin mi y&hemm&n imehtelisin sua suuttumatointa; 
Mutta kun berr Komisarjuksen byvinarvosen kanssa 
Kftjt koko p&iv&t, ja ammut hirvet useimraat ja parkaat, 
Niin iilalla kotiin iloten tulet, jes sin* talja* 
YhdenUn muist' yli saat, enknmat sinun hems kun ottaa 

Nauraktain ymm&rt&va Pietari vastasl hftntf: 
Hohhoi, kunnokas Anna, ajattele, kerrani yksin 
On puolostajanamme, jos vie karljiin nimismies no. 
Harkitse, aiti, hyvin, kuniakaanpa kivaaria varies, 
Joskus kulkevan maassa, pitaisi jfitett&niin birvet. 

Vaijeta kuitenkaan ei taitanut kunnokas Anna, 
Yaan vuodetta tasoittava naurahti, baasteli, lausui: 
Hiukan maksonen sakko, jot' ei pois vaadfta koskaaa. 
Mfllon on paikoillamm' ennen pyytettyaft herra? 
Vie siinft voudille vaan kalakimppunen tai jokn Iintu, 
Niin riftet, jos pyytt&a sinun; Terve, naapuri, terve;: 
Arvonen rouva sanoo, ennenkain portahan efadit^ 
Viepi sis&an, kuiskaa korvaan miesUtnsa, ja kohu 
Taa taijoopi kiden ja kysyy: mitas on sanomista? 
Vaikia ei oHsi sun vastata itse, kun solla 



166 

Pauloja metals*' *b, ja nseia saat pyssyllft tehen. 
Mat saa nlln olla, rikaa ktekee, k6yb& se knnlee. 

Niin pnbnaot, bio tonkin p*attl, fain tarikoset tie!t& 
Kuuluivat. Heti knalleltiin sekl nonstihin bokta, 
Ikknna aavastiin, nlos katsottiin; jopa B&htiin 
Ouio piball' olevan, kera juhU p&ristelev&laea 
Vieras Korasfa plan tunnettiin, hilpift Matti, 
Annan rakas veil, ban kata toirottiin tulemaankin. 
Karvasna ban, train karbu, topaan toil hdyrj&vftiseei> 
N ydkk&si mielessans oven soassa ja Idi bytyrilU 
Pois lumen ruotakkaista ja turkiata lampahisesta. 
H&ntft is&ntft, emtatft, tytir aekfi poik*. nyt kaikin 
Tervehtirit halaten ja kisin, T&hisemm&tkin lapse!- 
Mouriltansa nokisn' alas kiipesir&t knbinalla, 
Toinen toisen per&ita vicraan tuliaisibsi saanaan 
Rinkilan itsellens* ja junstoa pehmosefi yfloUm. 

TerreMettyS, kohta keboitti b&n armahan Aaaa 
Veljensa iatnmahan, parhaimman niyttaen paikai, 
P6yd&n ylimmiiaeen p&abfin, mihea ybtyv&t penkit* 
Istumahan manilyt, messinki-helallisen piipnn 
T&ytti, Tiritti ja poltti tnpakUa, knin oli itse 
Istuttanut sekfi leikannat; sis&rt&naii h&n siina 
Ynn& hyrin mielin rastaili noniin kysylnyksiin 
Lapsistaan ihanlsta Kurossa ja konnnsiansa. 

Mutt' ymu&rt&r& Pietari riisuraahan roeni raraan* 
Snitsistansa pihalla sidottnna seiskelev&isen. 
Rftnget ja kulknset bin kisiranrellen ottt ja Inokaft, 
Niin pirttiin t6min&H* taTutti sen kekkian jukian. 

Kanratt viipydyt ei paljaisaa pukeissa tok' Ana* 
Vaan niehet keskustelemaan raubassa ten j&ttl* 
Kun nieni rdjellens illallisen matttaran Uimten* 
Arkun ten aakasi raadtftetnn, loakosaa ku h#kti, 



169 

Maalattu ehtaponalla ja taamemniat kikat pi&ll&. 
Vilna-potin slelt' otti ja my«s puujalka-pukaalin, 
Valmisti, mursi katost' alas pebmoteimpata leip&i, 
Vei pftytft&n palat; mutta tyta* toi aitasta voita, 
Toi kaljaa ja likaa, rakkaaksi ruaks sukulaisen. 
Atria bankittiin piaa win; kun emint' oli taiten 
Laiioksensa edelta k*sin valmiiksi jo pannat, 
Veljensa mieliksi aiinhyvin, kain n&ytta& varojansa. 
Han tyhjensi pnkaalin ja s6i ileten rayintonsa. 

Mutta puhetta unohtanut ei myds kunnokas Ana 
Taas alkaa paikasta, jakon bin jfttti sea ashen; 
Siis pubuvan hcti kuull batten Kunin hilpifc Matti: 
Raskas kyll& tok' on miehellen halketa yksin 
Niinfcyrln ulkeaa tydt, kuin myds sisa-aakarehetkin, 
Viela jos oa talons erltt&ia, niinkuin sinnn, laaja* 
EikOs nabdft mfless* usein hevosen IfltavanHn 
Uupavan, kosk' yksin raskasfta vet&api b&n knormia? 
Mutt' aisaata kun on ajajaasakin auttetemassa 
Ystar&llisten pubetUn kans, niin pftaserat kwnpiF 
Helpommasti edes, ja eamaia mieheokin on kelvee, 
Uskollisen ralmaa hall' ollesaa tyfit jakamassa, 

Hantapa yastasi taas Karon hilpl* JHatti ja UUsai: 
Niin aT imebtele siis, ksljeskelevaa »«a barvoin. 
Kas, niin laitani oa, kannassani taydya mitt' olla, 
Kuin katiskaan msnikotsuiseen teljettyna* kauki; 
Vaikka mihen koettaiai sopest' yhdesta sen toi»een 9 
On vastnbset edess&, ja turhaan aaltoa halboo. 
Maata ja mets&i myds olen viljellyt taloamieanft, 
Ollut isant* ja nyt taydyn jfr em&atakin olla. 
Tuskin menoyt aft foosi, kun vaimoni jfttti man yksia? 
Raikaamp' an kuitettHn ge ellut kaikkia yiiteen* 
Jos menin kynt*tafth4n, ja jas okpani kyly#* toimeaa, 



168 



Taikka jos teas vaaiei moa vaoden kilkeva aika 
Hein&ni nlittntoon ja rukiin leikkoesehen tnlleen, 
Lasten kans oliFat omia pain pirtissani pilat. 
Jos viirthdin sisalla r&b*n, rireys katos' oiiis 
Pellon tdista ja nil tun; ja trenki se kaskyta ollen 
Istui vaan lev&ten kasivarret rynnisten p&ilML 
Mat mik& raskaamniin painoi, oil Upset, se ranhce 
Aitia baatava aina ja vieraall' itkeva nooree. 

Hantapa surkeillen sanakuntosin vastest Anna: 
Taitamaton sin' diet, fos niin menetat mnrehissa 
Vuodet ikis parbaat, taiiatssas riemuta viel&. 
Siis ota itselles pian kmnppani, taitava vaime, 
Hoitamahan hoonee* ja btvittamahan ana itse; 
Niinkuin laalenkin, pian lftytavfts mydntyvan naisen. 

Syodessansa kin vastasi taas Koran hilpia MatU: 
Niin arvellut olen, byvfc Abort, mat batselemalla 
SilmaiHn mina vaimov&keen, ja mnkaista en l6ynnyt. 
Aattelin niinkin nsein: naorenko haen tahi vanban. 
Yksvakasempi tosin taftaisi se vanhempi olla, 
Silla jok'ainoa vnosi vakaa laonnon pikasaatta, 
Hammahakin tavon, seitillansa ka k&rp&sen Uetoo. 
Matta kineit' en saisi, mit' anrtaa noorempi taitaa, 
Poskicn kauneisouden ja rakkauden salon, jotka 
Mies vakev' aina pitta parkaimpina tuomina vaimon* 
Taas pelkfi&n, katseissa omaa huvitustani, ottaa 
Nuorta, ka lapsia ei hoitaisi, haalyva ollen; 
Taikka kan itse ban on saanunna kakoistavat pojjat 
Mailmaan, ankara vaan kakaties oils 1 aldiksi niUIe 
Toisille, joit' ole ei syd&n-alla ban kartUnut itse. 
Site viivyttelen vieia ja pelka&n naiskelemista. 

Hei toki: kohta sanoi nyt konnokas Anna, jok'aika 
MieMHen on mieleen, ajateHa vlittelemlilft. 



169 

Ennenknin as ton Hmppann kayiaan, afatellaan 
My 6th ja vasiappain, vapisten tybjistftkin syista; 
Niinpa usein obi hyftty menee viivytteleviHa. 
Kaikk' epajarkist' ei jot' ei aik' ole jaijestftnynaa, 
Kaikk' ei jarkista myfls, kuin kauan on paivia nahnyi 
Lnonto rikas siittaa moninaisiksi maan asiatkin, 
Niin moninaisiks ihmisten mieletkin ja iraot. 
Rannaliansa levossa kevaan raoballlnen kokba 
Juurtunut, noppiintau hyvin, mot satareotinen virte 
Pydryen siit' ohi kuohuva tayttaft pauhalla tienot 
Nai sina, Matti, ja nai heti kohta se, jonka ma tarjoon. 
Jos nuoruotta kysyt, kahdeksantolstanen on ban; 
Jos varren soreotta ja poskien myfis ibanuntta, 
Niins bakea kauvan julkeempata impea saat s&; 
Loontoa jos kysyt taas, ban Mljanen, siivo ja ndyrt, 
Lapsnntensa h&d&st' opin ottannt, kiitokas olla. 
Paivat hanell' ©vat nyt hyv&t oirassa kartane*sammc T 
Piikana piikavaen kera, mutt' ylin kaikista heteta. 
Hftllenpfi roy6s uskoo berrasvabi kankabien tyfit, 
Halle man toimet ja avaimet, knopan ja aitan, 
Niin sieir uskoteit hftnen tyttdnft kasvatetaksi. 

Mutta nyt otti pubeen myfls joakkoon Pietari tarkka, 
Valmis pa&tttmahan, mita konnokas vaimonsa alkoi: 
Nyt tarkoitat Hetaa, Sakarian tytarta, he! kylli 
Kai ma Hetan hyvfn ansaltost' ylistyksesft tomifen. 
Kasvanut on toki hail niin lapsunden morehista, 
Kuin siemen byr& boonommassakin laadnssa mallan 
Voimmakkaasti iilos pnbkce taimeks ihanakrf. ■■■•■■ 

Ei nrakasempaa vaan saa hilpia Hatti ja vissita ■/* 

Koht' aikaM ban myOs, kan sals' easin hftnen nfthdi, 
Vlhkimltaormafcsen tofmeen seka kiMaus-rtentoen. 
Silla ha* on tosiaan niin miesten sJlwWe naMa, 



170 

Knin rastas-parveMcn on aaijanen pihhtfa hftrtas* 
HnisMn pyMrit silt Oeiassa ripfttt&ria siiria, 
Sikslkun Iennomansa pvnertavaa paw nfcker&tten. 
Kohta kakistea ilost' yhdessft ke rienttv&t, HUten 
ItseknUn kilrassa, sen runsafeiii rjpHeisUa. 
Sitte riippurat niigsi, ja sietty&t iftnet ja saarift, 
Ennenkain paetaaa, marjoteta jos karkotettaaUft. 
Site k&sken mia& Birds, aasaitsevan kaiketi oitfe 
H&nt& pabattekmaan, eitei joku kerkii ennea. 
Nlin riennft piaa kartaaohen, hyv* gaereri, itsea. 

Hftatipft vastasi Bjt Koran hilpla MatU ja lausui: 
Lrstip* n*M& elis paljon kiitettjft naista, 
Jos m' aiheen mokoroaan vaaa saisin kataom-matkaan. 
Sill' oftis kosiab moa luoUaraa, e» mini sail). 

Vaaa siUoin naurahti somasti Pietari tarkka, 
Tuumastansa hjrUV iLonen, ja hte haastett jilleea: 
Saatu on nearo sihcn piaa, kna teiros tosiaankl* 
Hankkeeseen ajt sepii, kthi juusto keb&fci koriteltooD. 
AamuU' aikasin k&yn mini hinren jahtiMn, ftirnknin 
Herrani k&skenyt on, sia& k&jt pyssyiaeni ynni, 
Niin komiaan plan kartanohon me tulemmekm sitte* 
Mot pirttiin piasart, ja kokoontaesft' ampoja-miestei, 
Etsit si i&neti aUmUlas Hetan jmm&rtariUen. 
Poskien hehkaudesta ja rarren mnkkeadesta 
Tannet k&nen hyrin, raikk' istaiai sadan kera piian* 
Jos sSUoin kfta e» midekises, ntfnkuin minft ■Aon* 
Vaihetat leikki-pokeen, tahi snoein pahottdet naista, 
Sitten ajattele sill'aikaa, kon jahtla kaymme, 
Kuinka h&a kelpati salfe, ja jes kaneo vaimokai tabdot, 
Vflmtift, joe takastat, pvftria mina taas paheitiesni. 

Mat nyt jttateli hia tmuaaa sifti, MatU, ja nonsi 
Jonrl samaaia jits, ravinneB byv*a ptydtotft saanbt; 



m 

Kiitteli auoreriansa k&sin, halaten afeirtiB&ft. 
Sangen ihaatai myds ymm&rUvk Annakin* kun kin 
Astasi mieaten otaksunehen sen saotusan taaman. 
Eikap' unohtanut nyt h&n enaan molempain evastysU; 
Vaan kun pannot er&&n konttiin oli kest&van, nostl 
H&n sen painavaa taas sein&llen naalahan paksaan, 
Sitte siaa tekemgin meni veljellen. Rois-oljet 
Pdyb&si h&n a&akyyn avaraan ylds, joillenba siev&fin 
Raidin JevitU ja hdyhenS-tyynyn p&in-aUuseksi. 
Vaan peitoksi tyt&r toi nrakkia aitaata ryijyn, 
Sen kudoton muinen vanhempien morsius*s&nkyyH. 
Anna, a& konnokas Maori, jo kylV alii nroiittnnai sitte, 
Kan sin& herUaodet h&&*y6n pyhitli ja sen ryijyn. 
Poski rypyss' ali nyt, rahristnavt vartato nmrja, 
Hat saraa kanneitieas oli ryyy, saman siaisilM* 
MusQUa, valkoisilla kukffla ja mytis punasilla. 
T&& peftoksi sovei sinvn reljellea koriaksi. 

Mat ralmisna kun kaikk' »lt nlin, ja lepoon tekl miell, 
Sammattivat he p&reen saitot, v&ayneet j&6enens& 
Antoivat vinreittavan yd-oaen koiwdtaviksi. 

Toinen Runomus. 

Taas vftklttgin tankai monrilla jo sirkkojen ft&al, 
Hiilet hiipnivat j*, ja Jeukees' orrclla larioi 
Kukkokin yftvalpas, kooluttara haoraeaen ilarf. 
Taskin ber&onyt oils' kuiteakaai Pietari tarkka, 
Niin T&ayaynn' oil ess' edeMisten pftivien ttiisti; - i 
Jonsei nauritla my&a ofisi raeka kanhia noosnnt, >; : -ol 
Kiihtynkh&a koHaalla kovalT y#n synkeydess*. 
SIU& l&hemp&nS taoss' obes a*ain hnofeart vanha 
Keij&l&s-Aaro maktttfti, saman varin naotitfra .yksia, 



t72 

Siinakun mlehisti tolnenkin rales, talon Mgi se Paavo, 
Maaten luona, somaa tarpccks ei lamminta saanut 
Naapori tahtoi pois v&Msin sen ijallisen Aaron 
SydsU, ja kievahtain hftnen toisellen sivulleasa, 
Vaajana tank! valiin; matt' Aaro se suattanat noasi, 
Hairasi, rahmasi kiinni ja viskasi potkivan Paavon 
Pankalta permantoon, kuin kdykaisea pelopassin. 
Hammastyksissa Pietarikin heraytyi kollnasta. 
Mat valittain aanensa korotti nyt Paavo ja lansui: 
Voih toki! Pietari, kab! mita kerjaaj' en paremmalle. 
Tehnyt, heittanyt man pankalta nnrinnarin inaahan, 
Ylpift, kuin kuningas, vaikk' armon pyytaja toisten. 

Hantapa vastasi kohta rehellinen keij alas- Aaro: 
Knns pakotit maa pois, etk' antanot harmajan aijan 
L&mpya aanin ohessa, sen kaikkia Ijfcmmittav&isen, 
Itseas saat syyttaa, jos vaikk' oils taittunut niskasl 

JMutta kun Pietari sai kuulla, mika riitana mlesten, 
Naurahti han sydimessft, nimelt&kin mainiten Paavon: 
Paavo, sa ystava, oikeatt' ei saa toiselta kieltaa; 
My«s kerj&aj&U' on Jnmal' uanillai' levatessa. 
Niinpfc sanoi; mat Paavo se loisi h&n konttasi aaniin 
Aaneti, joss' oitis kivivuoteell' armahan ldysi 
Kuumuudessa levon ja unohti putoomisen ynnfc. 

Mutt' ei unta enaan ajatellut Pietari tarkka, 
Vaan nousnut, fceraytt&mah&npa Matin meni mydskta. 
Sangyn luoksi pian kaynynna, han saoverin olkaan 
Laski k&den ja sanat kehotteelliset kafskasi korvaan: 
Aamu k&sissa jo taas! ylds, Matti, et maata enaan saa, 
Jos jahtiimm' on mieli son tulla ja myds Heta nahda, 
Knins eilen tahdoit, niin riennamme kartanohou nyt. 
Laosai; matt 7 anestans' ylds hatkahti hilpia Matti 
Sangyn laidaUeu istamahan; mat Pietari tarkka 



173 

H&n toimeen aieni ttilta, ja hiilnstaa s&ki hetken, 
Pohjalt' ennenkuin sielt' akkasi hehknran bitten. 
Taken sea etti ytos, talipihtina kaks pare-p&ika*, 
Vei haaltensa eteen ja pnhni pullokkahin peskin 
Kiivaasti sihen, sanva tikee verhotteli kasvot, 
Nfthdyt nyt loisteessa ja nyt taas k&tketyt ydhftn. 

Mot pianp' ttmestyi tali leimnamaan pirehessa, 
Niin sal pirtti valon; horrosta kanat ber&yiv&t, 
Korean juurta hfit&fl kapal&Hans& patsahan pialli 
Kynsytti sauvottnneen selka& koyristanyt kissa, 
Vaan katkOdn heti riensi rakoon kani peljastytetty. 
Kiirausti pukemaan alkoi nyt Pietari tarkka, 
Housut sarkahiset tytyen veti kestar&t, harmaat, 
Kylmfilti saojelemaan terveet, tokerat j&senensft. 
Jalkoihin pani villasokat, I&nimittarit mostat, 
Kenki h&t&a, ylfls nousi, ja lammasnahkasen otti 
Seinastft palsyn isost' yllensft, ja soolillensa 
Solkesi hihnasen vydn raessinkisin kiiltavin soljin. 
Niin seisoi valmiana h&n kartanohon menem&Sn nyt. 
Loukostansa nlos valmisna jo MattiMn astui, 
Pa&sta alas jalkoin pnetettuna jahtia varten. 
Turkkia vaan lammastusinan nahvoist' isomaista, 
Kallista myOs mokoman, kain varsa hyraks elatetty, 
Vydtonna kantoi viel' irtaimena ymparillansa. 

Nyt vanistettana kon hyvin kompikin heist' oil ntatkafcn, 
Otti rebellinen Pietari taakaksens' evaskontin, 
Niskallens oman pyssyns&; motta Matille ha*n antoi 
Vanban ruetsin-Uraarin moninkoetellnn ja virkkoi: 
T&ssft' on kappale! kerf otan naulasta sen sinnn tahtes, 
Ammnskella min' itse en siir ole raskinnnt koskaan; 
Vaan seinall&ni sauruttnneella se arvossa kuulu 
Kallisna riipponut on, nlinkuin isft sen sihen j&tU* 



174 

Laosui; aanrasBa aainpa ripasti olaliensa MatU 
Hihnasta vanhan Hhrftirin, ja painol lakkia piih&n, 
Mielasa laitemahia jahdin ja rakastajaa toimfin. 
Hnomenryyppy& ei li&ii anohtanul, Pietari tarkka, 
Nyt sekft its' ottaa, ett' aaiaa saoverillensa. 
Vaan iloten he sen ottirat ltamitteeksen8& tielle. 

Mutta pihalle lie kan tulivat aeka sclkian talvaan 
T&hdess' ftkkSsirit, kinoksen myda kaalivat alia 
Vnotnkkaan airakahtelevan, rilan pankkivan narfckaa, 
Koska he astuivat sili&n parin snksia knmppii, 
Riemastui puhomaan sydamens iloo Pietari tarkka: 
Nyt tover* on rahan aironen rain t&& Umm5nen pifcft. 
Tuskinp' askonnt jnnr* olis, nfhki&n nlln SUttmlen 
Heitt&yvftn pian, kan saojalta se illalla naytti. 
Hnolda on jahtimme t&a&in; liokkaatpa ne sakset 
Jaoksevat, knin teris jiaMIS, ja hirvien estenn' on haaki. 
Siis jopa nyt; pikatie niftnitse on kartanohomae. 
Lausunot, snksasi pots, jjikan myfls ennitti ahteen, 
Tarhasta riejiftvftn niitnllen alempana piittaa. 
Hantapa senrasi Matti, ja nytp* alasplin tnenirit he, 
Rientaen knin irjyilU ajettajen piivien varjot. 

Mnt pft&sneet tasaselle, he hiljaa hiihtelhr&tten, 
Aidoilt' estetyt ef, lnmi kanpa ne peittf nyt kaikki. 
Silloin miettelemallft pnhui pian hilpia Matti: 
Mielihyrin seuraan sua nyt, jahdist' ilon toivon, 
Toiron ilon, kan nahda Hetan saan kiitetyn ynni; 
Taydyn edeltakftsin kysyft toki Pietari tarkka: 
Eikos hirven ajon Mellon rikos tft&U' ole sourna? 
Jos tytyrieek&an herra minnon, kakatiesf h&n k&ypi 
Ennen oman raen kans, knin kanssansa rierahan ottaa? 

Snin naurussa rehellinen torppari Pietari haasti: 
Hei, ei kaadn tftn&in pitajissftmme hirvii vasta 



176 

Bnsimmalsi*; ttilF a^derane vapaesii me nflti, 
Vaikka kftrl&talon ymp&rikin riikattvat laodlt 
Ilka sa mytis pelkaa berralt' ylitokataetta saavas; 
Kahdeksan torpinpit&j&a, maanviljelljdita 
Kaikki, on melt* tosin, kuin kartanon kynaamme maita 
Laajoja, viijakkaiia hijella, yaella ja ty«I&. 
Kaksi on knitenkin vaaa heista kebuttaa kyttfta, 
Teiril&n Pietari yks, Sakarias Pyynpera totaen. 
Pietari on parhain, Sakarias rehellinen nkko 
Leiaabtaa knin valkia, pyssyyn tarttaessansa, 
Valmis laukasemaan pain pilvia, jos hatayntyy. 
Meita pitaa aiell' olla nseeupi kiraarista miesta, 
EU' erihaaroilt' anmuskelemma me Mrribin luodit, 
Hiihtaja-miesten esiin ajaessa ne taibkimisiH*. 
Siis oletkin sina terve' tnttoas kartanossamme, 
Niinhyvin sueverinain, kuin tottana tanteva pyseyn. 

Niinpa sanof; tytyen taas laasui bilpU Matti: 
Vierahin tienoin on vies sttm&nkirjana kaikkein; 
ItsekoUn tahtoo, se on ihmisten tapa, nakda 
Hoonommnutt' ooden, ja saiaa nauraa vikojansa. 
Jos koten' erheMyn kerran, niin ei sitft niikskaan 
Jour' oteta, knn Uedetakaa, paremmin milt tola tan; 
T&&1I& lolen pidetyks arvossani, kuin nayn ensin; 
Siis sano mydskin sa, kainka visasti se vaaha kiri&ri 
Luodin maalihin vie, ntinft pelkil&n, etta, jos laotan 
Liijemm&ksi ja lasken etaalta, se kay hnaingeille, 
Niin irata tilan mnut saarat, haveta minft Use. 

Mutt' ei iaos nyt en&an vaijenaat Pietari tarkka, 
Vaan kebnmaan aanens& ylensi, pnbui seka lausoi: 
Hirven tapaat, veil, niin kankaa kuins sen naet silmin, 
Amurat s&, knolla pitaa, jos kiri&riss' on entfaen kuate« 
Laakasenaa moat' oivempaakin on tebtynft sillft. 



176 

NUn tapahtoi sodan aikana Jnssi sed&lleni kerta, 
Miehullisna ko sen korpraalina, maan ja kanifikaan 
Puolesta, silloiten piti, ettft sadan toverin kans 
Urhokkaan transporttia kallist' yht& h&n saatti 
Mat tienottla taluivat nsein vihamiehifc joukot, 
Hatk' oli tyftlis ja vaarallinen, katteininpa t&ytji 
Rohkian olla hyvin ja hyvin varoten vaelehtaa. 
Nyt kun er*&ss& kyliss' olivat lev&nnein& lie hiukan, 
Laksivat taas kulknun jokamies, ujokkaat talonpoijat, 
Kaormansa bona kakin kiyden, syd&mess' iso pelke, 
Ohjaksilla pakottirat juhtia jaastaviansa, 
Niin tulivat hiljaa he jo ranhan ra&nnikftn fc&reen. 
Nyt kattfeini, sodat kokenut, byrin oiralsi, ett& 
M&ntyjen mittavien suojassa sovei lymyt&itft 
Bfonta vihollisten salavainoa, matt' eritt&inkin 
Myllyiss' &yr&allen vuon kaohaavan raketnissa, 
Siis rohkeeati v&en valraisna pit&it& h&n k&ski, 
Itse edestakasin k&relless&ns&, katseli pitkin 
Tiet' isonnns-lasin kans, koki puitten keskelii n&hda 
Jonkan vainoojan, koin kuosistossakin kytt& 
V&htailee, h&m&riss& meton kun koppivan konlee, 
Juoksee askelehen, seisoopi ja kunlusteleepi. 
Niin kurkisteli myos jalo mies katteiniMn, mets&&n 
Heid&n tullessansa, sen katkdjft sinne ja t&nne; 
Niin k&vi h&n sivu korpraalin lniehullisen Jnssin. 
Turhaan silminyt ei paikkaa myds t&& ter&v&sti, 
SHI& h&n n&ytti pian knnst' oksaist' yht&, ko heiloi 
Virran p&ftll&, puhai heti katteinille ja lausui: 
Eikos kiilt&ne, kuin knltaa, tuon neulasen huipun 
Verhossa, silm&tk&as, r&jyj' on siell' istura, lnulen! 
Sen heti nonti pnheen jalo mies katteini ja k&ftnsl 
Sinnepp&in isomrag-lasin, katsahti, haasti ja k&ski: 



177 

Nihil porustansa ttitaan vibamles; vaan onko h&n, michct, 
Teiss' ybtaan, joka ryypyn edestfc sen Ifntasen ampuu? 
feaasui; nwt fee ImebteiemaJla sen koulivat kaskjn, 
Kaikin ajostelten seka hammassalvosta baastaln, 
Kuiskaten yks niinkuin trinenkin naapurfn koiraan: 
Kaatakin tahtoisit larata kepi ampua oisaan, 
Vaikk' on edemp&na, saa h&nen kuftenkin nakyviinsa. 
Siinip' esiin astui seta mielfiva, kakkoa nostain, 
Silmanlnomat retain seka riikginsa' vihkoset rjppjjn. 
H*np' yksin kaikista kokeeseen tartlua tohtei, 
Keinon tnten ja kiraarinsa myds, harjaantannt sflm&. 
Nydkiten k&ski plan, katteinin miestens& antaa, 
Kajda pysaantymala, vftjyj' ettel maltinta saisi, 
Kdyk&ten kan mati itse ban looks tien vierusen aidan. 
Nlin edespain meni joukko, ja ei ollut b&ness' ybtt&n, 
SHm&ns& mnuallen luovaa, kuin naapuri loi ne« 
Tahdet kuin silm&ilevat kasvanto-maata, be kaikin 
Katselivat toinen toisen kera kuusta sit 1 jbtft, 
Vartomus, ynn* epaJlys ja toivo ja purtunen naum 
Silmissa kunkin asni silloin, ja enantyvft kulske 
Snnbun suusta myh&htelf, slksikun oivan kivaarin 
Knkko sytytti tulen, paukahti, ja niin vajyj* ilka 
Nulpabti koin kalakotka veteen pyrekuobuvan kosken. 
Tift sama lankasemus, parhaimpia tehtavist' ollen, 
Armeijass' isoaaikasen sai ylistyksen, ja niaine 
Viela kir&irillai oivalF oil kuinka ja laaja. 
Niin pft&tdkseben Pietari vei tarinansa ja taukoi. 

Motta halustunut kuultelemaan, enempaft kysyni&an myds, 
Siim&si snoveribin pain Matti, ja pyyt&en lansai: 
Viel' et saa lakata, mina harron jatkoa tietaa, 
Metsft-kulon laitaa, vajymyksen mydskin ja kuinka 
Miehet setkisir&t, eritl&in toki, kuinka kivaari 

Suomi. 12 



173 

<Mva pysfthtyi sullen is&nmaan palvejnjkeesta* 
San/pen tags' ihastoin tarinaatas; hauskapa onkin 
Kiitosta kuulla isain kerrottavan vanfcqjjyi^jkuinka 
Aikoinans elaneet ovat uaineesti jalottiissft; 
Matt 1 erittain alykkaan puhwessa, ku Use he tontee, 
Joodu, sa yst&va, siis, lumistenpa valitse jo puittea 
Valkia pilkuttaa herrastalon pirtista meille. 

Mydntyen taas alkoi puhumaan heti Pietari tarkka; 
Nyt kun hoksasivat, vihamiehia Idytyvan I&sna, 
Seisahdutti vaen jalomies katteini, ja miesten 
Knulten poheen piti voimakkaan, epi valtteiemastf- 
Metsaan urhoollisesti syvemmfc mennehet, akkiia 
Kuolat he kohtasivat ja valahtelevat sapelit mytis* 
Ei ykskaan v&Uellyt, uroot ens aukasivat tien, 
Saattajat seurasivat, luihkein, otien, vihapaiain. 
Niin vihdoinkin he, tdfn toskin lap! paastyft, maaran 
Ennattivat; vaan jalkehen jai sotapaikalle monta, 
Kohdattuina kovin vihamiehilta, montapa myOta 
Haavoitettua kans vietiin, korpraalikin Jassi, 
Kahdeksan ku eraa laadannut kivaarin ja miestl 
Kahdeksan kaatunut, ammuttiio lopult 7 itsea jalkaan; 
Matt' eras yst&va autti hanen rattaille ja suojei. 
Niin sairasnakin eip' armasta kivaaria voinut 
BBelestans unohtaa; kadessansa han sen piti luoksi 
Paamajan kun tulivat, kivustans ei tuskittuneena. 
Mutta kun kaskyn sai muntierinkin jattamiseen pois, 
Tarjosi han sapelin, pajunattinsa my skin ja tasknn, 
Mutta kivaarin han piti viela ja kyltrasi hiljaa, 
Antoi sitte sen pois, ja salaapain kasvonsa katki, 
Itkuhun rauvennut; Katteini sen akkasi sentaan. 
Snrkeen vuoksi kovan meni t&a, kenraalilta pyysi 
Jussille korpraalille kivaarin palkaksi vanhan. 



179 

PyyntOhdn suostatttbi, ja klvaarin ban toi takasia taa$» 
Hiljaa dtte bin Ifti olkaan vakeva&n seka latuaf: 
TaitaMn, lover' urballinen, niin autella jalkas, 
Kttin sun kivaasis ttton; tass' ompi, ota takaain se 
Palvelas-merkikses vikdoin kuninkaasta ja maaata. 
Matta samoin kuin vaaiT tea* mmiir istunut variola, 
Hellasti terrehtaa poikaaasa kotiin paUaaeita 
Kanpungist' aaiaia ja kalin moks olletto kauraa, 
Niinpa si riemastnit, seta arvokas, myos syd&mest&s, 
Runs jalon katteinin kftdest' ottaa sait sen kivaarin. 
Vaan niinkuin oli tervetti noatanut, nilkkua nouti 
Kaifcen elinkanden, ja tain meilla ban kuoli, sc j«utnl 
Sitten isalle ja balta minulle, kun jfttti ban nailmaa. 

Semmolsllla puheilla lyhensiv&t suovexjt tiensS, 
Kerkislratkin jo kartanohoo rikkaimpaban asti. 
Matta sisaan verajast' avetusta kan astelivat be, 
Vastaan hoippasivat koirat Injat Leijo ja Turva, 
Kampikla baukkapiaban harjoitetut vabtibin aitan. 
Kobta vfhatsiaa hankkoivat be, Matin tygO juosten, 
Robkiat, valmiit myfis puremaan sita tontematonta, 
Pietarf jos heti ei olfsi pahutellut ja saavaa 
Nostannt, mutt' aanen knn kuulivat, baistirat poasan, 
Vaikenivat be ja iyykfstyen bydnyttivat hantaa 
Polvien laona banco, ja hjyailivat tuttua vanbaa. 

Menbun kaoli sen kuitenkin arrokas herr kooiisafjfa,; 
Kun salissans istoi, kera pyssyt ja ampuma-neuvot. 
Kobta ban l&ksi ulos, tiedustamaban mika syjna; 
Kolria billianyt, k&ri portaallen, havannunna 
Aropujat sieir yOn synkeydessa, puhui seka lausu|: 
Kntka? ja mist*? plan sanokaat, tietakkscni, jos te 
Miebia kartanon, talkk' oudot matkustajat liette. 

Lakktos ottj kfttetn bet} PieUri tarkka ja laoauli 



180 

Hei mini tft&Il' olen, arvokas bem, ko kasketty leillS 
Jahtia varten tulen, Matin, suoverf-mieben Kurusta, 
Tuon min& kans, b&n on pyssyn taltcr j» b8Ha on pyssy- 

Eohtapa vastasi hant' ilosesti herr komisarjus: 
<0ikein, yst&v&, ett& tulit ja sun suoveris myOs toit; 
Meita pHaa t&all' olla useempi kivaSrista miesta. 
K&yk&ftt yartomahan pirttiin, betkell' olen valmfsv 
Lausunut, pels kaantyi ja saliin takasin meni jalleenv 

Kolmas Runomus. 

Mat pirttlin valastuun ja hyvin rakettuunpa ny( uljaat 
Ampujat astaivat niin kasketyt kuin olivat be. 
Sukset nostivat ens seinalle ja pistlvat hankeen 
Sauvat, jaloista lumen be kopistirat porstuahan pois; 
Sitten ovest* astuivat sis&an nirskahtelevasta. 
Siell' ilosesti jo akkasivat p&retten ralosessa 
.Seitsem&n torpparimiest' olevan bankittuna, pdydan 
ITmp&ri juttelemass', odottaissansa I&htOa jabtiin; 
Vaan piiat, sopessansa kukin hyraten runojansa, 
Kehrata byrrasivat rukin rullille tappura-lankaa. 

Kun teirehtanehet toinen toistans olivatten, 
Istuma-paikan myOs penkillen kumpikin saanut, 
Alkoi v&W olevain joukossa jo Saneti Matt! 
Silmillans etsiskelema&n, Heta miss' oii nahda. 
Poskien bebkandesta ja rarren muhkeudesta 
Seurassa tunsi banen plan, niinkuln Pietari tiesi. 
Siis mieltansa huvitti, kun katseli haot' imehdellen. 

Vait' olon vihdoinkin Sakarias Pyynpera mursi, 
Istuva poydan obess' ylistettynfi, vanha ja barmaa. 
Nyt, niin virkkasi ban, koetellaan, arvoset miehet, 
Ken, Matin hilpian kans tnllessa, on pyssylta* parhain? 



181 

f 

Jos hyvinarrokas hem, joe Teiril&n Pietari tartta, . 

Talkka jos its© osaan roittaa Koran kiitetyn vieraan. 

Toista tok' arveier' on, joka niin moniks' ampnjat tarkat 

KappeJin linimkkaan tiet§&, kain sielift sen miehet 
H&ot&pft vastaten taas lausni Koran hilpft Matti: 

Hei, Sakarias, niin &I& haasta ja tarkota kaikkein 

SIlmi& mon paoleeni, jos en niin jhV edes kaada. 

Kai h&n ason Kaross' ampaja-miehifi linnokkahassa 
Tarkkoja, kain si saooit, mat jos lienen min& nfita, 
Annamme tyfln joko vahristaa tahi tyhj&ksi teM&. 
Laosoi; niin jokamies kokemaan heti onnea hartoi. 
Mutt' oljillapa mourin chess' oli jookko levolla, 
Hiljaksiin, ftk&tyit' ei veljift parrottnneita, 
Miehift kaupan kans rikkaast' Arkangelin maasta, 
Jotka fcijln ja vftjln vuoks kollan riettelev&isen 
K*yv&t kylisti kyii&n, repon kans kovan hartiomilla, 
Kannattain kiilioksia, jotk' ovat maanraen mieleen. 
Nyt risyneinii sopess' ohes moorin he hoilasivatten, 
Reppnnsa laona kokin, Karust' ilialla tollehet oiieet, 
Joss* majaillehet loon 1 olirat Matin hilpiftn taken, 
Kain ennenkin. N&m&t hSnen kaalivat iftnensft, koska 
Bin pirtiss& pubuf, haastellen kaikkien koalten. 
Tunsivat horrossansa sen oitis ja j&ttir&t vuoteen, 
Sangen ihastonehet vieraassa talossa knn saivat 
KoMata sen tottonsa rehellisen kostitsiansa, 
H&llieft hint* he nyt k&sin k&ttelemft&n tniivatkin 
Kollakin haastelemista jotain oli, vaan sata korraat 
Tainnut toskin olis k&sitti& ne menehtyvitt &ftnet. 
Kain s&tenet slnkofierat kissast' ylt* yiini&&rin, 
Kosk' imm&n polrelia kfcsin hyvin h&n silitell&Sn, 
Nfin priiskabtelivat sanat myds partaisista soista. 
Mot niin kaiketi yks kain toinenkin haasteii heistftr 



182 

Kolnk' ftaata1n**y Matin Uas hilpito kohfcfcrvaisctf 
Ykski&n ei paretmain pkinyt, r&synein* me vaikka 
Koska toUnme tapaa*, pill aiaian olkia kafalo 
Tnotaman meiILt> ja annettiiri vati pnarata ny#*kfe, 
Ostettuamnie hauelt 7 aratata sek& Bft&ttei* aiskat* 
Kaikkien oil mielcea se, erifctoio kidkljai knrjail. 
Yst&va nieidin h&n on rakas, hilptft Matti, h&n aiaa 
On kaupoiaaa rehellinen kaoBsaaittie. Kafhunkia taJJaa 
Eilen ikft&n ostium* haaeltS, kon kuljimme slella. 
Ihme, katefea byvin ja ftian taas Utilft sen myimM. 
SilF ei oHut se koin bakkaam', ei patoeUa aiydsk&ga 
Mastavfrllla, ku vaa» kfctiktaa piaa vamheaemaHa. 
Sent&hden sit' ihaiiikin arvebas herr fcomisaijos. 

Niin he aaaeiva^, ja paijoa mjts hasttiattaa tilttt, 
Sauruna pels roeaevafc, kui* ei kiiulea veiitattnt kervato. 
Sikskuin yiia kaikista, se tnakiapartaaen Oatra 
Reppunsa Juoks meni, nyftrsi sen auki, ja sal iloaesti 
Katsoen, etta rilahtirat hampaat ua&veliattisai, 
Sain naurussa esiin pallan hyvin suljetai sieltt, 
Rommia jossa haneil* varaks oli tien aavukatfa. 
NyOk&ten ryyppasi h&n* jar sooiaa Matin naatita kftski* 

Mut sopissansa kirn maittivat kefcr&&«4lttinfl&. ?ii*t 
Hohteen hnivien sffkkisiaa iaakuss' avetaasa, 
Juoksabtivat he eteea, rakit jatiivat rullien kaassa. 
Knin p&Sskyiset Uc&an iaukuileraa kiertovat haakan* 
Niinpa he saarsirat my<l8 sen rusUapartaaen Outran, 
Katseleroaan haluset tavarain ihaaaa korewtta; 
Hartoen silm&iittia, kyseltiiu hintaa, moniasti 
Mjos hnuttiuK, kaUiiksi kun kuuitiin kannisten arva* 
Mutt' Slyseati sifat' aJkoi pahomaaa Heta naoru 
Kah, mit& yiipyen tasa& halaamme, jot 7 ei maka ******* 
Taideta ttyteititt;, kaiakas me varattamat piia* 



183 

SUkkeja taftftMmtrt* afroa, kttin maaatltafl poika 
Ostaa mielikaf rain armaltenft onneBiselle. 
Joakostammepa jos joku tuntetnatoto tab! tottn 
Ompeln-nenloja sais Malta* khjan tahi Jitiotieen, 
Vastaban ottafein mitta sen biitoflisimitoasti, 
Niin sanoen laatui* ailttiSns isot IakerS ttiehfift. 

Nanrnssa iuitt astul edes hilpla Matt!, ja otti 
Nabkaac* l#mpMkfn povHratkflatanfl dlos; kaJLbsi 
Sielt y ybden seteiin, ja jaeskefr, ostettoansa, 
Neuloja kaikille faille ja tbfQs soberln morenoita, 
Mutta lia&ksi valitel Hetalle bin fcifltfivaft kamman. 

Naiset ibaatefrat, byf kistivat, ktHtivat hiljaa; 
Torpparit taaa* aamaten Hiyfcs raskiapartaneti Ofatra. 
Jaahaairat bekottain Matin bllpian kiutiaksi ynnS. 

Niin joabaaaa pakui jaoaHlaas yksi ja toinen: 
Kas vaan, kataka plan Heta sufekela ktetfta taisi 
Vjeraan mielen, vapaana $AV d ajateltehen tullen. 
Niln kyir iatohtea puaarintakin piMaja-puubun 
Hnoleta, «*' aataa poikaisfe, k« yiekasna siina 
Plataa paalakepfn kawlaatf tebtieft kesken, 
Ennenkoln baraiteee kmfena atsaaaa ja tarbaan 
Siipia rapstitta*, irtaanta* pyytderalsn*- 
Niin saraateB kiedoUlbta nyt Kntw hitpia Matti, 

Soin naaraas* ijftUlneti Mrtarikfo aanan baasti: 
Lamina se ei die enstaka*a, HeU saovcrin job mydd 
Vie syd*men* kuin woittenHw, jatt' ova* Moria vfela. 
Tyftlis miehtn olte toain vastesteHafeMn bftftta* 
Tieda en kvinka faraia kaJtaHtein kaunikia nafettty 
Knin poikaM 4ea*aaea ban oti pubwta seta vaiti; 
Kuin jos kertkfilren* arfktyiniMv kosfca & loistaa, 
Penaajtf ffeaMteeriti, suktstfaos than setattat kofroi, 
Katselle* fctrestl nartuo, plm* ^akatutfta* 



m 

Siksikun kokdastaaaa se kftnkft*, aaflunFai Mtot 
Oksat, ja lehtl se harkolliaen vfcrisee kekainatfta. 
Ei r&hemmin vapise myds poika Hetan puhuessa. 

H&nttpft nohdellen nyt vwtasi kilpi* Matti: 
Kutsuisinko en&ftn mieheksi son Pictari tarkka, 
Vai poijaksiko parrattonakai, ku kftllftat* p»&st& 
Mairittelee ja pohuo, kioaettaen siivoa naista: 

Lausoi; motta k&vyn puna lennahti poakifta natsea 
Pols helevilt*, kakast' ikanaina* tain kes&perko* 
Heitt&en katsannon Matin hilpi&n puolehen lausaan* 
Taas men! k&n rukillensa ja paolaaaiaan keti alkoi. 

Vaan siin' olsivat seisonehet valkoisehen aamann r 
Naurun ja leikia kans sek& katselleet tavarolta; 
Tiedottomasti jos arrokas kerr komisarjus ei olsi 
Seuraa h&mment&nyt oven airskuvan aukasemalla. 
Matt' &&nell& sanoi yletylift kin k&skyaen lauseen: 
Pois mieket, mina' valmis olen, pian siis; pimoys jo 
Taas katoaapi ja vahvauden kitnmentyvat t&hdet. 
Paivft lyhyt; hyv' on joutua aikasin matkojen p&&han. 

Niin oven saussa pnkcd, ja he kaikin kuoltaat ft&nea, 
Kiivakat, niinkain miehen gopii, kan herransa k&akee. 
Yksk&&n ei olisi kohtuuden jalkehen sentti&n 
AYvannut, joka vilppaauuarin k&vi pyssyhyn, taikka 
Mieloisemp' all lahtemahiin, koin Pietari tarkka, 
HanUp& seorasi seqj&lkeen Jtnrun kilpia Matti, 
Mat sin' olit Sakarias, Pyynpcr&n kyataja, kolmas. 
PyssyinensS n&ni.&t herraansa noudattivat, kan 
Plrtista i&ksi, aseita' ne toiset Bearasivatten. 
Motta pikalle he kun tali vat, keti nousivat kokta 
Soksillensa sileille, ja niinp£ he laksiv&t matkaan. 

Koin iaot kanki-jonit, votkoitavin aiivin kta pokjan 
Jatt&vM jaatynehet vcdtet, kaatavat toistaosa toiset,. 



185 

Lentoa haojeataen laoJoitta ja baastelemiiia; 
Ntt» aakeitt' edesp&in kylM hiihtiy&t nyt lomlsiHa, 
HaasteDess' yhden sekft toisfenkin lyhyesti 
Jonkan havittavan tjfin tehtyns eli toisilta kuultuii* 

i&neti kaitenkin Karon bilpiS Mafti nyt kolki; 
Eip' ajatellat niin bin t6it' omiansa ja mnitten, 
Koln kohteota Hetan kans arvosen kartanoss' taken. 
Kaoais bin edess&os oH viel&kin, pirtiss* niinkuin 
Rakkia kekriftm&ss', eli HHtoja katselemassa. 
Siis siehns Hoseksi b&n sal, kun muisteli b&ntS. 

Matt* olkaanpa lopolta k&nen 161 paksuhun hiljaa 
Arvokas htrira, ja haastelemaan kysyen heti alkoi: 
EikO siauIF ollsl vieras tarinaa kavitteeksi? 
Kulje JkV &&neti niin, jos kelpona kohtakin aiiesn& 
Kartat omaa kehomosta ja tOittes jotteleinista 
SUr aikaas ett'ets oie viett&nyt ounilla, n&ytt&& 
Mahdlkas niin motfos, kuln synnyn- ja kasvatas-paikkas* 
Aina ma kaolin Koran linnakkaban kiittimisilUfc 
Mainittavan miestensft ja tarkkauTkyttlen vuoksi, 
Kuin kivittilil ymmftf tftv&t hmoUa raatelevaiset, 
Ptrhain tietav&t nyds kafhnn pesSa talvella kiertiH. 
SleltA Korasta ik&ftn sekin karhon nafck' oli tuotu, 
Jqnk'eilen rysatlt' ostin, leveys sen ja sooratis 
Verraton on, kaahfetav' on katseltaaksi se vielii'. 
Ilmotas, yst&rft, rohkiaa sen jos niba jt olet, kn 
Tohtinoi on keihi&n riostaa sit& p&in ja sen tappaa. 

Htat&pft, katsov' ylds, nyt vastasi hiipi& Matti: 
Kaks vaan melt' oli sielM, hyv' arvokas herr komisarjus, 
Mie ja eras tovor' oskoUiaen, kon voitimme karkon, 
Vaarata el senii&n, sill* entteet pistetyt multa 
Moisens eivftt ole kiukossa ja voimassa olleet. 

Taas kaastattetft tnlkasten s& hyv'arvokas herra: 



186 

Kas, kuink' ftkkfrihaa tijrtintthM teftoal *yt aa*ni 
Kohta kit taljan min' eilefi sen ostin ja himmlttyiymi 
Kajtselin yhden sen kapaka jannettt ja kyutta, 
Sain mieleeni baton, n&M& fen kaataja-niestft* 
Mutt' ansa siis kunlna nyt, Minim on hyvft saada 
Kertoa sitte fataille re'ess' oltaissa, kon aahba 
Poakahtelee menoss' irrist&ria bampaia perahmtaan. 

Niin lausui bin ja kuoltetemaaa heti Mihifrit tolsat, 
Siinakun mielihyvin miesten kera Matti nyt alkoi: 
Karhon kierroa ja sen pesftn syksytl* etstaiseakia 
Tiedatte kylla hyvin, koin vanhatkin, niin mekfn teiame. 
Mutta km joulu loptrit' oli meanyt, ja lonta jo metsiin 
Karttunut koolta, ja hangeksikiD se jo kuortannt pialta, 
Laksirome p&ivan' erfttoa, vatustetat, tappoka* karbm. 
LOysimme siina hanen, johon meSt* makaaraaban jaJIdn, 
Junrella kuusen ison fcojnn rerboss* oksista kaotan, 
Hang ettnneena lepoop katkettynft talrettteeensa. 
Tnoss' arvellea ajattelin easin, kohta jot saisto 
Lauvasta laadinkin, kokien lap! ampua kerjnn, 
Taikka jos baaJoll' easin ajaa veiinallfam sietOU 
Tuumasfar kaitenkin pathaabsi, ifttt' ansinaa nieteln? 
Siir onnesi 1 olisin mft taraanut sea oitis ja yksin 
Saanut sasJIhfnj siis faakon postin ja paukahutan kans. 
Mut morin*IT ylfls noosi se Uukkunen bdntia sieltiy 
Aukasi Den k*pal&U% pndisti lumen tojon pfifttti, 
Seisoi sitae sen sooHa, tulistensilmien banasfc. 
Oitis ojens" uskollinen ystftva silm&sta pyssyn, 
TarbotU akkia, nnor 9 iimelta, ja laakasf tnrftami? 
Sill' otsikkoa voimaliisen vaha piirustt kuala* 
Mut tavon tauliaspaan harpaht! se kontlo Ufoas, 
Hyfik&si pain toverfia, kuin nkkosen vaaj' eli pilvyy*, 
Mi niin reittav* bahta nariln vframJekens* ambaa. 



1ST 

H&mm&stynji** nifhi kyatawa ja ktafciqnaet karat ,i 
Poikaan tarfeototot, jutf aikoi raadella rfkM r 
Ennenkain ktihi}inetti ekdin avuksi m& pMatft. 
Mat mina ken lahestyin: ja ayvifin sea laskethr fcarfchnaj 
Kansi kin khktin mianoi ja kidan veriktermebtivajafrn. 
Horjaen jataottanaa, bin radyrtaa keihasta rytki, 
Etsiva loppna mua kftpalin, sain* sllmln ja haiapaia. 
Yllakk6ns ati kaiteabin turba; rajuati taut rynttt, 
Mot mina valUn cdeIJa ja kferain hiattiia raataa, 
Sitaafan vereasa liuaeen ponaaen tjijensi ja luofegi 
NaantyJ vuotakkaani kidast' ulos morkannyt heogra. 

MfefeHaaa* kukin Kama kaunista MatUa kuuli, 
Tydtansi joUelevaa, ja kereesti be biihtir^t kaikta* 

Neljds Runomus. 

Talvincn aarieko tana jo ittaaa punotU, ja Uvaal ' 
Ampajat enafrtUvai saareen, k* vibantana noasl 
Hangesta kuusiatoia,, ppkapailfan hftvtile sawa* 
Koas sukaittdijaa »aaratUhia |ajktia ktyraa&a, 
Ampqjittaa vajywlian asettaita! erfaiiaihia kobMki. 
Juhtihin tartnttttn isoll' ftmlUu Pa^tyaeia* 
Lenteli teria paissa ja pyita, ja jwkoaaa metacu 
Pauke laibkiiaiefhi sekaui aaaretta, ja tienat 
Paohasirat baikuiaaa kajeea vastailemisHJa. 

Mot pirtiggap* kartanaa iato istuiaistaaaa 
Ontra, se raskiapart' ilonea tovarftteaaa kansaa* 
Piikoja vaan kehraftvia yona ja nilkbu Rebekka 
Sieir o)i, mateaban boa meaaeet olivattan ja trejwtt* 
Nyt pOydan lama loaka 1 istabtaneia' flayeljet 
Joirat rabtoat' oltftta ja sen sekaban paloviiaaa. 
Niinkoin pout jwriata llaitetat tulrilU vfetaia, 



188 

Koska kevit ne pukee kMiV* ja vekreydeHi, 
Ilman onaa rairaa, aiin piirlttftr&t nekin pftydln. 
Naorin veljisU vaan yksin, Tobias koro poika, 
Liikkni slina pitiio Baron kannnn tayttamlsesta. 
TM, jot' oseimwin ban HeUn nabda sal kamarissa, 
K&ydess&ns asiaa, jot' en&mmin plihtynyt katsoi 
Naist' ihanaa, syttyi sit' en&mmin rakkaodesta. 
Ei yksk&an Arkangelio imp! ja rannalla Vienan 
Kasrara neitonen vleV ollat haikentolevaista 
Voittanot, vaan sydamens eli knin vapa labithea saoni* 
Vabtoselt' olvelta nyt ja kokoistavalt' Iromeltft ynna 
Vimmattu, jooksi h&n, tanssi ja fitki ja vaoroten nanroi; 
Sikskaa ftkista ban toaliaspa&n tavon rihkama-laokun 
Viskasi hartiomille ja riensi ulos. Olut-haarun 
Allastynynna podotti k&dest' oivaltarin Ontro. 
Penkilta jooksl ylfls, bed aikova jalkia poikaa. 
Plrtistfi pa&si ban porstuahan ja pihalle jo siitt. 
Rientoa ybtft samaa ban raennyt oils' kamariinkln, 
Kolrat jonselrat olisi lujat Leiju ja Torva 
Seisahlaneet sen eteen, saatettua poljan jo stnne. 
Hot ban, kon naki koink' ahtaaksi ne tien tekivatten, 
Pelj&styi, seisahtf, vibelsi, bokotteli, nauroi, 
L6i polriinsa, nimelta nimitti molempia torbaan, 
Siksikon lakkarlst' otii ban kliltavan ringflftn vibdMn. 
Sen jaeton kabtaaks ojetoissa k&sissa ban kantoi, 
Portaalle l&hestyin, niin jalka-jalalta sit' astof, 
Vletellyt. heltti eteen palat. Mat koirat b&rfstenpa 
Kahvalsivat ne, ja sailyen ban kamariin men! Ontro. 

PolrisHlansa jo siel 1 Tobias laokust' aretnsta 
Viskeli nllnkain ilmitolest' yl6s hiiltoja kaopan. 
Helniia, sllkkejft, yd-notokoita ja myssyjen alnaa 
Heitti ban rient&miseensa esiin. Hatkabtaen nonsi 



189 

Kangaspnista Hef ymmftrt&vftinen, padottannt huinsa. 
Mat ban huusi plan itkein Tobias kora poika: 
Kaikk', ota kaikki, si tyttfl, ja anna ma snateien saatas! 
Laasunat, saatelemaan rakastettua riensi h&n kohta. 

Lauseet kaoli ovesta se raskiapartanen Ontrn, 
Siina sisftan taoksahtannt nilnknin lentava kotka. 
Tukkaan han k&v! veljen, Hetallen tiuskaten jnna: 
Ei toki, ei toki, likk% all tee sit*, hftnt' ala kuule! 
Polldllft hall' ole ei torakkaakaan laokassa, — viela 
Hoivia kflybalP aina y&hemp' — ajelebtavat t&ssft 
P6llyss& niin tavarat, Yiiskymmentft rnploa r&artit — 
Hei, Tobias, lorjus! niin ayskannyt holttasi bant* 
Yksin k&sin vastostelevaa niskan hiaksista, 
Toisin samalla knmarroksiss' ylos noukkiva taiten 
Taas tavarat, ja ne pist&rft sitten reppuhnn jalieen. 
Matta ko'ottua kaikk', ettei niin belmeft jttnyt, 
Otti ban laokkons, ankas' oven ja paetteli pirttiiii, 
Veljeft, knin varsaa, talntellen tokasta, kun koirat 
Askele askelehelt' ahdistirat bankknen bant*. 

Toistap' ajatteli knitenkin olvaltavin Ontru, 
Siksens* rakkautt' ei j&tt&&, koonnnt tararansa. 
Ensin ban joi toki sen, rait' olutt' oli kalHstoneeseen 
Haarubun jft&nyt ja parrastansa sivni beti vahdon; 
Mut kosioimahan ban sitten meni pnolesta veljen. 

Kuuleppas, Heta! bnusi han, knn kamariin tall jalieen: 
Kaonis on poikanen, kaunis vain Arkangeiin poika; 
Nyt, sa" otat mSebekses Tobiaan, helev&n kora poijan. 
Naitkos kufnk' oli pnlska ja ympyrialnen se pbika, 
Nuori nadlta, biukset soobelin arvoset kuinka 
Otsalle painnivat tasan, varjoten posket ja niskan. 
Mat leuvassa nSitkfl sa tibkua alkua parran? 
Kohta se knln ketun hint' on laskeva paksona rintaan. 



190 

Kaanb an pattunen, kaunis ratal Arkangella poifca; 
Kjt, s' otat miehekses ToHaan, hdev&B torn poijaa. 
Taas jos taaaaimalian korkain tahi rarpahln pamiaan, 
Ei ole mtalstanaa, jas ringil&n moisena tikjiyj 
Painua parmaatoon, ja rakattfna taas jlOs notista* 
Tansslssana o« kaikki somaa sekh tty-idlteintft* 
Raomiia kijtds ja kftfttutttset fcUivttrtten ja aWrka; 
Jos laulaa, potkii, nftpsii, vihelt&ft iafci iiaor**, 
Kaunis on poikaaen, kaunis vaift Afkaftgelin ptika; 
Nyt, s' otat miehektt* Tobiaaa, hfciavin kot* <p4jjan. 
Haitai joa juorame rfttiin, ja rJraftemaw pahnojan p&illi, 
Emme tok' aiaian jae» bamriiipa vtifetft, ja barroia. 
Kjlm' on talvi, sft tyU^, ja raskaa kdlkijan reppu; 
Paastonneet oudoisaa varaaten ja rosrojen vubksi> 
Joomme alatta, stkaaa p&adytty* tuttujen raabain. 
Kannis on poikanan, kannis vain Arkanffdto peika; 
Nyt, a' otat mieheksas Tobiaaa, hetev&n koru poija*. 
Kay Arkan#etihin, iW «omp' Arkaug eli rikkaia* 
Silkk! on siella pakus ja kopeeruplat simin ruakaa. 
K6yh& on Sapari, ja Soomessa rain on vuaria ja mat***. 
Seuraa meit' Arkangelihln, rannall' asa Vienan! 
Ontrn «n ruskeaparta rifcas, rikas on h&nen vdjeos, 
Kannis on poikanen, kannis vain Arkangelm poika; 
Nyt, s' otat miehekses Tobiaan, heiev&n kora poijan. 

Laueunut, kft&nsi povest' ulos k&tkftstdas ikaa oiiia 
Lompunkin setekist' isomaisen ja yjakasi kattoon, 
Perhoiaten tavon lenidir&t setelit kevi&hkOt; 
Valkoset ynnfi punaiset ja myfls siniaet, v&hfo rifel 
Rnplatnhatta patoili alas, ja seassa ja p&SHl 
N&itten leinosi rfykkeydest' yltfs hyppien Onfcrn. 

Silloin j&tti h&nan kamariia Hcta ymm&rUv&inea, 
Yksia taiskaanuaa, ja ealtin raani r*«v*asa lookai, 



191 

Jossa luktran raatteita {tasoaa klrj^iiteli rlrkku* 
Naurain kualteli kta, mitt tenia kamariss' «tli Oatru 
R&yh&nnyt, ja pakeesta Hctan sekaoi Imrmanaa. 

Matt' iteeM jkwu ja&peeksi km tift&si Optia, 
Heitti ban rakkauiea hett* tawtoUMl hyppdemisUL 
Taaa seUOJt kokos' kin kftsin kiykkyriri hlrtavdcsta 
Saute!' iloisaa jokaista, jo suudeUut tubanneati; 
Pisli se lompmikiin, saloseati nauraen kfttU 
Sen maJUkkaana poyeenaa, ja pi*ttk'n taas men! *ftta. 

Siella jo jakJuwd&n Tobias pot* sfrrfcfljA tana**!; 
Taskin kieppumaban roimaJUneti py6rt*vid piinsfc 
Nauru ja itku ja volvatoB*rtare4 ja rtemaaet bauflot 
Nuottina hall' ali, hyppi* kon koki borjuvin rt&riti, 
Siksikun pii&lU ja myfia jtJvoilt' ylfin anaett* kaatai* 
J&tt&vit haavotetun sydjunens unelf aptettavakai. 

Nainpa n&kyi h&n njt, k«n roskiaparUneti Oatm 
Kane pirtiiin korimaikaltans aatui byrAhdelleih 
Kaks asiaa tplleeii' oli teht&F*. Looks kftvi pftyti&a, 
Haarua katsomahan, joka mtfrheekseas oli tyhji. 
Sen hakemaan taytettS, h&n sjtftlel partarao r^ljeo. . 
Sitten kataraii b&», toverinaa awfrftk- die aaartai 
Raohaan kaatuaeben, builaara jakuasa b*n ottel 
Permannoll' olisi tielF ollut tanssajavaisten. 
Niin sopivaksi siaksi h&n katsoi nukkunehelle 
Vuoteen olkisen uurtln ohessa ja rjmpll&-tyynyn, 
Jollenka baokaamaaa ]r&9jj|£et raajans oil raubaaa 
Laskenut vanha ftebekka sen kiaeaa kirja?pn kan$s*, 
Sinne nyt veti Oatru olutt' yli eaanflhon vdjen, 
Katsova suin aaurussa gyv&fr bauen unturaiatanaa; 
Polvisfflansa b&n sitten ijallww hyttriW oljcaa: 
SiirtyOa hiukaa, siirtyds, vaaha Rabekka, sa*oi klft, 



192 

ITania p&in, nnmar* aja kisaa sylfeU nyt poijes, 
Kylkees ett& siaan sinft saMt knkoistaran poijaa) 

Hyi! ft&nnihti baralittien vairaaen nilkkn Rebekka: 
Hillitkftftn paha rihratan sons, peto parralta pHk&; 
Sainko nakabtaakkaan jamalattoman hyppefanflt*? 
Saanko \tvon koskaan, nHn piirat kain mft makaan Us? 
Vol, ett&n n&jin sen p&iy&n, jona sle pakan' *4lo 
Ympftri, kaahoksi maan, vaellat Nlin haastaen beRti 
Antral kisin vapisten pite Ryssftn kasroja kissan. 
TM peljistynyt sai sfthtsten tilan tibkohun partaan, 
Kynsei leu van ja posket, ja otti paon samaa tfiensa 
Uuaille, joss' istui muristen pimi&ssa ja kfflul. 
Mot siallensa lepoon laas paioui ranha Rebekka* 

Oatru h&a jfti seisoon ja kidell& sireltelf leakaa, 
Iteeksensl nratisteUen, kiroten sekft naurain; 
Siksikan vaoks olven, jota taotiin vahionen haara, 
Seikan unoht! pian ja sen vastolnkftymisen ynnft. 
R&hjyati relfen pola vuoteelta bov'oitneHiselta, 
Laitti kindle sian peaftfllen oheensa ja istui 
Haaroa tyhjeaUia&in; pilollta kon aljetto naura 
Koaloi seisabteneilta rakefita, ja ranha Rebekka 
Nona! ylds, alas rietteli kissan ja taas pani maata. 

Viides Runomus. 

Nftin ptfvftitteli nyt kerrastaion huostassa rikkaan 
Ryssiett joukk' ilonen juodcn ja sekaan kosioiten, 
Saareir ampnjitten jabdin panbost' ilotessa. 
Mutta kon anringost' ei bippoa IfinnessH nilbty, 
Ollat ei hinreakain niin loodolla kaatnmatonta. 
Kaas saksitteMjaa, jfianeet luoks saalihin vahtiln 
Istalrat hangella rypftftss* ja soivftt ja joivat. 



Pietari late, ja batten kera antekaa.berf ktaiaaijds^ 
Kolki ketiin hiljoa lammilk kiraaltekval^ , ,[ 

Heist' ina matkaa taas, Dim ett' Ms Jehtaira Ipoii 
Kantanut, sattuut ei«aaliin, iengittien blibti , ;| 

Pyynperan okko, ja.haati Jfteateli Attpi* JHattU , : .. i 
Rientaen bwnarjyihfi ajetfcujeii gilrien rarjot,. 
Lensivat kihwasti kaivassa he<>st]bsilla jaata, .•/. ;; : /. 

Kumpikin ha»jaw*eet ja moletmhat hiihU^kwulut, . , , 
Nyt lydneet «Iirat *redon, kartanohon kilka ena^i, ,>. 
Ehtien, tois' betfoset muka hrrvien mett^tit 0001000, ■> 
Sen piti baaron olaUa ja. ryypyn tofetlta B*auan. i : < }i 
fii susikaan aKsi kifetellyt Pyynper&n vanban , ^ 
Kans jookRussa, vedaila kaa tifyi hfe; bOpia Matti . . .«. 
Kiiruhti kua batten j^easa, kkwfciia pubkoia. , . j 
Mut kan viera-makeen lopaliai h&n loa«tanoD f ei tiv ; , . / 
Kohteli blui Sakarian, releas* jo seisovan jfUJri . , , . ;j 

Ensimmaise«aV kakjs ftbtotn kera seurasi< jahtaa* t . ; .<; 
VasMtsiin taB*ta*i pfaUtii heti Pyynpera vafba; , 
Nyt, nyt, Matti, aft. laita*. oltt vartoo ( 9efca ryyppy,. . { 

Ulalla kun ma vilnftU k*tiin : *ulen, bfcyiMnflva. .< 

Lausanat, nytktti taas juhtaa, <Mut h»pia.M*Ui, 
Aattelevaisna Hetaa, kari suitsiin, eik' erijipynii*, » 

Ennenkuin ban isalt' oli vaimoksi tytt&ren pyynnyt. 
Kyll&, saaoi kan, saat ebtoolla olntta ja yiinaa, 
Mutta nfiniffle lnpaa takasin, Sakarias, nyt yksi, 
T&ssa pikaa, sa iupaa Heia tytt&r«s vaimoksi tnnjUe., 

Sain- naarnbsn pnbai $aknrias refaelitaen. ukko: r 
S&nkyas en mina pSybia taUU en b&ystelty rekkaas, 
Halt' itselta kysy, ja jOs sup stun, jtfin luvajTannan. 
Hoonommallenkin satei bin wennft ja buononwian olla. 
Lausunut, aysk&si taas jufetaa, ja ajoi menoansa. 
Mot pirUiin mem i-iaroaten nyt plan btfpia MatU. 

Suomi. 13 



194 

Sielli 8fe*Hi Hetaa t*aln ei liynayt, knta etaeL 
Hanp' istoi kamariss' ylhft&ll' ykaln sek& pyureu 
Saadaksensa plan loppvun sen raitasen kankaaa; 
Ryss&t siell' olivat run rielft ja rooUlas-imytfu 
Uunii luon 9 istuskcil vairanen nilkka Rebekka, 
Kdyryss&ns& ja vai; veljetp* ne partaset rietin 
Rastin hookas! vat, roihcn kompastoaeet olivatiea;. 
Eiv&t kereiir olleet, nautitsivat pftibtyatya-unta 
Rauhallista, ja niin he unobtivat tydl&hftt matkaU 
Yksin roskiapartaaen Ontm ohess' oli rial* 
Haarun, jnopunot my6s, kamraatien katsova raobaa. 

Matt' oven suass' ak&nnynn& Korun Matin faUptita jftlleen,. 
Jnoksi h&n penkilt' oiiis, ja taassaamaan Host' alkoi. 
Kirknen veisasi h&n kovaff &&neB& tanssfessansa,. 
Askelehill' avaraa mitellen perniantoa pirtin, 
EU& h&n riensi hypyista vavahtanut vanka Rebekka 
Pols soppeen, nyrkissA k&sin manaten jyryj&naft 

Tansista kyll' ibastni Karon hilpl* flbttiMu, inatta 
Katsellat ennen Hetaa oils. Ontrun hillinnyt keskeo 
Kiepuntaa, silminripiyksen sai sekft haasti: 
Hei toki! tansin taitava veikka, jbs niin kevi&sti 
LiSkutat nyt jalkaa, ilotahtia tettefev' yksin, 
Eiv&t pirttilnkafen mahtnisi ne taoliset tetskat, 
Jos tyt$n kaonihfn kans sin& saisft kieppua polskaa. 
Missa, sanos, nyt ovat piiat ne knkoistavat, kaikki? 

H&ntapS vastasi taas siben roskiapartaaen Ontro: 
Ken kysy, miss& ne muot jnoksenteierat pihatftilla, 
Mot kaunista Hetaa, kamarissa ku kangasta polkee, 
Etsin iloisena vain, h&n myypi makeint' olnttansa. 
Kohta h&n taalla nftkyy, haarun taas vahtosen tuova. 
Vartomahan pys&htyi nyt iloisena hilpift Bfatti. 

Mutta samassa n&kyikin ovissa sen kairatun naisen 



195 

Poski punehtova, kun lankaa tnH* vftrjattyansa 
Villasta puolaamaan; olut-kaarnn iel kadtss&ns* 
Vahlosen mytis, kofntaktena kohden kulkera poyiaa, 
Silmaa naurossa sain puoleen Matin bilpiftn heittain. 
Nyt, niin virkkasi ban, tftydyt lietl, arrokas vteras, 
Paastaa paite r&MDa minim seka kartanon toisen 
Piian, kumpika meist* on kirjan neuloja snapa? 
Jahdissa jos parhain osasit, mina saan ja ban mistaa, - 
Pietari mut jos osas' parbain ban saa, mina misfaan; 
Lausunut, buittatnahan heti alkol rimptben lankaa. 

H&nt£ likemma nyt istni hilpia Matti ja, piiptin 
Taytettynsfi p&re-valkeesta virittanyt, lausni: 
Tytt6, et mahda en&Sn sina neuloja onnella vieraan 
Vuovala. Niin k&ri jahtimme bans, neljasta ku kaalai, 
Kaks ammuin mina birrea, ybden herr komisarjns, 
Yhden Pfefari my6s, ja sc ampumus kaikkien parhafn. 
Tnos kun paatettyamme kotiin oli l&htihnme yahnfe, - 
Ampni toukaseman Sakarf asr rannalla, kussa 
Yksin seisoi y\e\\ ampul stka aanensa nosti, 
Paubaten paubaamista, ikaan kuin ukkosen jyske: 
T8nn\ tSnn'! kiitahtakaat laadattujen pyssyjen- kans tann'! 
Silloin eip' olisi, kuin jos janes kairkelevainen, 
Juoksussa kiistellyt kunnollisen Pietarin kanssa. 
Niin ban pyrkasi luoksi, kun kuuli seft kaikavan huudon. 
Hantaan ennatin kans, nakemaan kuin laukasi pyssyn, 
Virheta kufnka vapaana etaalla se rientava him 
Laokkasi joutumiscen jarven lumikuorista jaata, 
Mut nauruun paki pyrskahdin mina siina ja lausuin: 
Miss', ymmartava ystara, kuntos on kun sina ammut? 
Ennen pilven osaat, kuin noin kaukaa pako-hhrcn. 
ASneti sieppasi ban mun kadestani ranhan kivaarin, 
Siltnahan nosti sen oitis ja laski. Rajabtava huuto 



196 

Seurasl laukasemaa, potktttar' etiftllft knn MrVi 
Seisahti, nous' pystyya Ja rerisna kinokseben twpaf 
Ei semmoiet' ole kiukasebiaa raiespfelYfrift kaaktin 
Vaan mttft hftaateltfn Us |sh4isttf? Stadia on taiaU 
Mielessfe, knittaiasas lankaa, kai morsian annoke, 
V&stiksi kai miebelle, jet an saanat sydawes je? 

Hohhoi! kuokasi taas nyt raivanen nilkku Rekekka, 
Siinakun uuain obese' Istai kdyryssft ja painol 
Kammentens* valiin nyftkytt&en ryppysen leavan: 
Hohhoi! jos m 9 olisin, kuin nnoruudessfani fcas?oin> 
Jos m' olisin, kon palrellii laamannin kaxajtesfii 
Pnlska ja terres rayds, tytyen ja punottarin posHn; 
Toisin taitaiain min' elaa niinknin sopis' naisieji. 
Arvokkaampikfn mies, moa kon Mian tali I&rtft, 
Sai rievan silmiinsa, r&listttp& myOa vesikmsun* 
Istumut en siltoin kaikkein tulevain, menev&in kans 
Juttelemass' yhdeesft, Hetan hulkentelevaisen 
Lailla, jok' ei vieraan kera haitianiaestansa lafrfcaa* 

Niinpa sanoi; ja se moite pJstt kokoiatavan naisep 
Hielta, punehtuen hftn korin otti ja pirtista l&ksi. 

Mmtta ika&nkuin, koska kalastajat heittavat nuotan 
Tyyneeseen, apaj' ompi silee lautaisikin asti, 
Sikai ko'ompaan kun vedetft&n se, kalat h&dillans& 
Hyppetev&t n&kyriin, kun laine kuohuen Hikkuu; 
Niinpa ijallieen kaastelless' ajatnksia myites 
Mauttoi vierahan katsanto my6s suuttoon tasasesta. 
Soutoksissa h&n nous' ylfis istualtansa ja lausai: 
Vanha Rebekka, jos uunill 1 &&neti pois nokisella 
Sirkkoja kai torakoit' ajeskelsit rakkans-tdiltft, 
Sallisit ihmisten olla, et estelisi pakinoHa, 
Niin paivall& sinull' olis rauha ja y6ll' on! raikas; 
Mat sina k&ytt&itset tyhm&n tavon, etk' ftlyr&iaem 



197 

Niin laaairf; ja saaaa ei aatamit toisto ftebekka, 
Yksin vaan nyftkyttiton vai, hohboijasi hiljaa. 

Mntta samassa nftkyi lipi ikbonan auk'olevaisen 
Pietari kans jo pihalla ja arvokas herr. komisarjus. 
fiinnen alos meni Matti, ja j&tti vihan muka pirltiin* 

Kohta kon tolletten tygft piasi, hftn baastellea alkoi: 
Pietari, kerf onnell' oik man puhemieheni ennen, 
Niin ole nytkin ja l&hde, jos arvokas herra ei kielti, 
Kohta Hetaa koaintaan puoleatani, hhnt& m& pyyd&n, 
Kaikki mil' eatiaea tarjoksi sfei, tarjoo sin* talle. 

Soosion njftkkisL herr komisarjus kohta ja haasti: 
Kay vaan, kly, parhaan talo vaikk' on kadottara plan, 
Jaa, piikaa enemin&n, rakas on kuin.lapai h&n ollut. 
Mntta jos sooatan h&n tnnmaan, niinkuin ttin& nskon, . 
Niin illall' ei pirtisdft pautu tanssi ja jaoma. 

Hei, hei! landni taas ymmfcrUhri Pietari haastain, 
Ei toki niin, pnberaiesn' en ktrjjuyjln' min& l&hde, 
Pilkaksi morsiaittea, ka topakkia taskin on saapa* 
Jos puhun, nfin otat-haarun pit&& kirvoittaraan kielea, . 
Snlhaslahja pitjUi h&nellen my*s saataman ynn&« 

Sain naitrussa sls&ftn vei Pietarin berr komisarjus, 
Tuotti olotta, ja torppari tyhjensi mielihin haarua. 
Vaan pirttiin mem toistamiseen Kuron bilpi& Matti. 

Ontra, hnnai bin koht' ilctsesti kan iuli pirttiin. 
Tnoppas silkki esiin repqstas, aitn tehd&h£a kaappaal 
Niinkuin pUvi kea&U' nkon liekiltft kahtia lydty, 
Loisti ilosta n&kos lauseest' oivaltavin Ontra. 
Ei kauppailiu ja ei tinkailtu nyt kanvan ja paljoji, 
Paolet vaan tinkftUtibili koht* ja bUpia Matti 
Vei salibin saman tiea snererille sen osteon huivin. 

Olven jnoniinna taft sek& labjan saa,nunna laksi 
Jnhlallisn' ^jainaaa asiaaasa kukQistavan qaiscn 



196 

Luoksi, ku raitastfe kaugaatansa kuloi kaaiarissa* ■ 
Tullunn' istakli han totofi paukknraa valkian viereen, 
Piippuun pisti ja sai strain harjaantunebinsa 
Hiilen paalle, vliitti ja poItteK vai. HeU hoMi 
Kangastans ihanainen, ja sievain suihkasi. sydstita. 
Vaan ymmarUva Pietari, site' istahtannt Mukan, 
Nousi ylfls, vei kankaban pftftHe sen hbhUmui huirin: 
Tiln, han sanoi, antaa sinollen Karan hilpft Matti, 
Miehen lahjan, tyttillen usein ei kojrit&He suodun, 
Vaikk' olis kuin sin* kaunis ja kain shift arrossa kaikkein. 
Lausunut, isiui taas, seka poltti ja haasteli vielSi 
Huivia jksin han ei anna, vaan itsensa tarjoo* 
Mut sina ett'et ajattelisi, sua pjytav' an kdjha, 
Niin kerron sinollen hanen kaiken rikkautensa, 
Irtaniet, kiintiamet, parhaat, mutt' en nimit&kkiftii 
Kaikkia kun luetella en iltana yhten* voisi, 
Kieleni vaikk' oils Mikkuva nftnksin haarassm lehti. 
Ahteen paalla on viiriliisen tasalatvasen kunsen 
Luona hanen kontunsa rakettn kalastajan n&hda 
Hauska, knn jarvelta venheest&ns on katsova kaukaa. 
Alia sen ymp&r' ovat hftnen tarkoin aidatat twaaasa, 
Pellot, kylvetyt vuosin ja vuosin royOs mahomaina, 
Viljavat, multahiset, saripokjaset, kokkaramaiset* 
Jos nimennan hftnen huhdistansakin, joissapa tnetsA 
Toukoa tydntamahan mehusesti poltolla saadaan; 
Taikka saroista kyddn, kuin keskellft rahkasta soota 
Pitkiksi tehdyt ovat, ja ojin vesivuotavinensa 
Saarilta nayttavat kultahisilta, kun valmis on laiho. 
Peltoja viidella h&n kjataa herosell' upialla. 
Niitut hHnell ovat myds yli kappelin kiitetyt, nortnet 
Niin hyvin kuin alangot; perataita ne kaikk* oval tarkoin, 
Kuin tituvat kevahalla ja korjatahan surikuilla. 



199 

Ei hammas koskaan pore niiltaja afdaUajairaa 
Aikana kasramisen, nepfi vaan pftrraan rtkatteelta. 
Sill' ens ty&ksi kerttllA, kun maa kHioksista on pSfenyt, 
HelHtetaan seimesta hioen sowa karjaasa metsaan, 
Jossa se naatita saa runsasta Ja raitlsta riiokaa. 
Niin pfttvat kadokstin kaydessa snvella se syfipf 
Ruohoa vehreimpaa, juo vetta jauoon jokiloisis* 
Matt' IfloMa tulee tarhaan se lloks is&ntansa. 
Kunlla jos tahtonet v\e¥ 7 elokeitansa koloka on uonta 
Saarillansa kftnen surisylMidkseH' olemassa? 
Lammasta vilskymmenta ja kakskymmenUpii rokta. 
Ei koskaan Busi si*U& hit&aHnytft niMft, kun Matti 
MieJiek&s, suuttumaten hfivlttaa pedot ampumisella; 
Bint rankassa menestyv&t vaan ja Ifeiintyvftt aina. 
Paljon ei aikana tafrenkaan lampaist' ole huolta, 
Sill' ometassa ne sillon ova(, lehdill' efevltten. 
Voohia laas taftaisi pitaa kerjfiftftftin huonoin, 
Niin sievat ne ovat hakemaan etatustansa aina. 
Jos joku onto tnlee ja pifcaan pys&ht&a kevosella, 
Kohta ne juoksafctarat knormaan seka helnia syftm&ftn; 
Siksiknn ban sonttnn ja ajaapi ne rnoskatla pofjes. 
Kas, niin kaltaHhtt kontunsa ja maans den ruasaan, 
Ilman yflpillistft sanaa, ja samoln elukkansa,. 
Jos ma kanat j»tin pois ja knkon sen lanlajan ralppaatt, 
Koin pirtiss' asnen mieMns ovat ihmisten kanesa. 
Kaikkea senkaltaist' omistaa Karon hilpfft Matti; 
Voipa hftn on tytyvllnen, ja valtaa, knin oils herra, 
Kolmea torpinmaata rikasta talon tilnksilla. 
Semmolsen miehen, semmofsten saatujen kanssa, 
N&htyjen mieliteolla rarakkaamman nlmiseltfti', 
Tarjoo onni sinnDen omaksf ja naatftas yksin. 
Sllla siniiUe lupaa Knran hilpi& Matti nyt ynn&> 



200 

Jos sioft vaimoaa uskoHisoa ji nityrliaft butt*, 
Tydt tasfcton paivalla, tosaat »jMte vaotehm yttli: 
Saat sin\ emftniana hailiteft kaskea buonebessansa 
Trengit, piiat ja mj$s lapaet, vaaa nenvpen njiesta* 
Itse arainteb haltga* miiril' *vat& lukun tabdftt, 
Aabaset vaan, tarafei milk' akkiaoiaan satot aieHa, 
Katsoa saat'omikses riemolla ja ei kateulla. 
Malta jos taas joakus nousee anvil mielebes drama, 
Vastoin miebes oroaa ajalasta, tulee siaub m?W&i 
Maan jos viljelewista kosee, **ban taikk' asioita. 
Ruokiin, jaamihju joa sattttu tahi vaatetusrtoimiin, 
Niin siitsbm sinun mtehes, ja talUoo kuin siaa tabdot. 
Siis aF <ma4n Heta ymmartarameh mieii ja tunwi, 
Kuin mooi man, hoikentelevaUa ku vieteltj pa&Ua, 
Ainian voitetwt bfclvekswi ja patewpata toiypo, 
Ei, laps! coin rib* kubkaisisU suveM oleniittu, .,. , 
Kuin riemasta se Ue,,jota .haafcaban aina .m$; kajaupe, 
Jos me pidwftme Yaiamm', ettei pfii* tolvo sje liukas. 
Silla hyvaa hetkeksi jos naatiteemaan pjsab4yojme> 
Rient^a toivo eteen ja kuvaapi pareiwpafea kaukaa^ 
Tybmapa mielLte^L' etsii sHa yhdesta toiseen, 
Kuortoen v ei tytyen, nun knolema bookman kahtaa- 
Laosunut YaikfBi, silrnas' ylOs ja ijoieepa pftJaop 
Soninf^ sa^uavaan, pjippuun ;ldsi|Qfin#Uft tuh£aa, 
Mntta sj^asti.rpunebtj^a j^nox' ynpp&xtairft nainen - 
Loi silnians *fes, bqiviq hjpisjt^ll yi$rt* jajJau&Mi: 
En salata mina suit' arro&aliip Pictati tahdp, 
Kuink' iloten kaajen, mna pjyVkk, hijpfa, Jflajfctf;,. 
Tiedat kyj|& fervip, mihen turrfttautyttf jok'aika,/ .. . 
Lao silniansa ja jnyfcg sjdtoen^a baluji palaFipraaB. 
Raskas on patella tpteta bjvaakia jos palveUa aaapi, , 
Kun palkasta bait, jonV aniaa, vol vaatja vaivan. 



Mot raskaawp' en elft& . vtfbnaitowan' araost* : wuityen* 
Site ok eif&.^jrttfl' tfostmpaa toiroa ma»as», 
Kuin omahset n pU9t&, ja, ea&nt&n* ballKen, aina 
PalvtfH& mieatit hyy&a,, pakost' el, vaan rakkaqdeeta 
T&^ir jlhAaUi usein, polketesaai kangaata yfcsia, 
Aattelta ofthu miltoi* toft' omaas, Ifeta, saat kodoskeHa? 
Sydst&n ^yUti.oaein sHloin kltfeq fcohtelexateen, 
KierivA kjynele kun piifcllen polos' rait*sea kaak*an. :. 
Nyt joa ]s«q } lahtoo, min& seurata JHatUa taMon, 

Laqsunnt site, Host' itkj* kat<?en myOs PJetara tartta** 
HaisfaMain titt; situ' ilost' itfci se v*nbakin ynua* 

Mutt* asiansa jo qHo p&fttettya onneHise^ti, 
Kipskeli h&n pirttiin* Matitt hilpian kohteli sieJl*. 
Tyd on tehiy y &*nm iloten v kqn paiakasf k*tU v 
Kiy kanariin siafr.nyt, lefkittele morslamee kaus! 
Itse kotiin mjivA gpksakdjui perheU&H tuomaaq, .. . • .« 
Lau&qnoi, snovwin j&tti, ja.saksfcp*rjt.bettj ftgtui, .... ,.< 
Niin tolliins& k&« iM totiin s^mell' ilqsell* : .,;, ,; 

'Kuudes Runomus. 

Mat me^sftnpaHallJwii Telril&n pirUsea iptBi , 
Anna l^W*' jwmftrt^ potfan jalytt$r<yi kMsaa* . :: \\ 
Yiikon vaiv' oli k^WVoW-la^Uu njkWJa kaag^; - 
Huokasi vai» .&. tyW* mm nji **fttanut -ykskJUMK <>. : • -i 
Vaan riptfas* JtMet, JmolHlffjjft kripotoWRi; ... v!r 
Istuji infos jek*n*a rahUlaasa, ja, kerj**$s-jlarf> •*■ 

H<#* tarittj*. eojiaa soHelten karpujia p#tekaa. , . ., * 

Kauvemmifckin UoUa be: qlelvat soittoa fcwrtleet, 
Kan k«i» k^ltaueo soi huulUla se raqtanea karppy,, 
Mutt'. yuw*rtftr* taufeopi njt ja kymyili ja kaastfe. 
Kai Us soittelisin niin kauvfcn kuin malla sua on, 



202 

Tiet&tftin min* vaan, jttko mekkoni inyfar virvttefei; 
Lausunut, pais riisui mekon; siltft lie ymro&rsiv&tten. 
Oitis nousnut ylds, tytftr muhkia kehtokon kaasi 
Vettft, mekon pesi siina ja vei sen kuivuhun jftlleen. 

Vaan puhumaan ymmart&v& Teiril&n Anna njt alkoi: 
Aaro, s& yst*v&, en hyv&, etts avutonkin ja vanha 
Ruokkoat ruumistas, nokisuutt' et k&rsiv& uunin; 
Siis annan minft myOs soopaa, k&det ynnft ja kasvot 
Pest&kses niin my 6s veltsen, saat karvia harmaan 
Partas pois, kn titnu, sinun poskes mustat ja lenkas 
Sarkasen moiset ovat, johon jaatiyt on j&ljelte sfttfki. 

Hantapa vastasi kohta rehellinen kerj£lis-Aaro: 
Anna, sa kunnokas vafmo, mlnulla on, missa ma yftdyv, 
Sauna viruttav' ikaan, jos muiHenkin l&mminnyt on se. 
Siis kinoksen valkoinen on mull 1 iho vaatetten alia, 
Kasvot ovat musiat vaan, takratrvat nokisista 
Sormista niin ja tomusta, ja parta se ainian kasvaa. 
Ei ole hattaksl siis, v&Hsten vaan itsens* pestt. 

Lausunut niin, hankitsi ban rookkoamaan. Jakun heitti 
Sarkasen ylt&nsft pois, meni soppeken, verhossa jossa 
Partansa ban karvei, ja k&det pesi ynna ja kasvot. 
Sitte han pftftharjan plan byllylt' otti ja suorei 
Hapseet, jotta vapaasti ne lankesivat hetf niskaan. 
Senkaltafisfta «siin astoi kaikketa imekeksi, 
Ruokostansa kan ei nftfynytk&Mn kerj&l&s-muoto, 
Vaan talonpoijaksi kai rusthollariks ollenkin naytti. 

Kohta pukefen alkoi myOs kunnokas Anna ja la Usui: 
Aaro, sa yst&v*, kuin paretten valo nyt sinnn n&ytt&&, 
Ei taitaisi knkaan kOyhaa sua kutsua paljaaks. 
Kuin vara jnlkinen arvattav' on n&kO julkinen aina. 
Mut moni vaan taitais imebdell&, miten tamu talnnnt 



203 

Kasraa taomnionen on ken sirkkojea vierasten ovnein • 
Pft&H', ei maalla omaH', elukoiken ja sarkojea kimmaiu 

Hfint* nyt vaataamaan kankitsi rekelHrtn Aaro, 
Easia vaaa savipHftraseti, nakkasvartisen otti 
K&tkdsttns* povesta, virftti per&n loput siinft 
Tohkaaet avnruttaaiaaa suutaasa imeskelevitetft, 
Ennenknin faioi, pakamaan attai seka laasoi: 
Taiiais myds moni, jos Seinist' er&maass' otarasta 
T&one tails, joko laoko minallen elikk' ik*luttiu 
N&kdes*iaaft man, kwn plretten vnlo ayt rninun n&yttiiy 
Nftin sanaa: kas taosa', ymm&rt&Y* Anna, on Aaro! 
Vaivataks ei nikynyt h&n ij&Ha ja kdyktymiseltft 
Pfthrinli rauiaen ilea, kun koatua halHtsi Soinin, 
Hies raaraa, kaaiagas tytyena& ja arvossa kaikkein. 
Niin sanaa taitaiai, mfc kenftics kyynele-siliain 
Kuallelia pakettans, ilosemmat maistaen p&ir&t. 
Laasanot, rokkeewpaan imi ptippua paafcknratansa* 
Silaifis' yl6s; gasnp&ta alaspyttrirft kyyaele fasti. 

H&nttp* vaataa' e»fiat&, se kannokas Aana, nyt j&rkkyin: 
Raskas vaaa tosin kylF alia, keijJttft alvusta loppara, 
Hat rask&aiapi lopalta, kaa alross' olhii on kylte, 
Raskahin vielfc, jes Use 4>n veistftnyt keij&UUHsauvan. 

Sfryseaaiiiip& puhui nyt keij&Hte-Aar* ja basal: 
Han JaaiaT yks tattaa sanaa Yikap&ftka vaMokooai, 
Haat eir&t, ja se ei paiaakkaan mieltftai aiaa; 
Joskas vaan, sihnttai Man kaa karWan nostin, 
Kiilsi sen p*ftlt& pisar, jos Sotaia maanerakoista 
HaiateUn kontoni kans, ku nyt kasvaa laiboa nwille. 
Hot iaomanf jos kaalla s& tabtonet, kunaokas Anna, 
Kertoa saan min& kaikk' asiat, aiiokain ovat kftyneet* 
Kangaa on Soinissa kontu, tihan veirattara nelj&ta, 
Hetsft- ja pelto*rikas, jftrven kera ruohosin rannoin. 



204 

Tyttlren kaas Human perinndka 4U saanot iota'* sen > 
Enain, ja stettt fain harmaantai, nilitkoin kesfeilta. 
HftlU se teas tuV moHe. LerOsoa mkraakin jo ptini 
Valkeni, kan KankaalT istoakeUn Iraki kmiagasoa. 
Palvelijoit' oli muir aucassa ja kirrehen tytfssfc, . 
PUkoja pirttesftroyfls; mat paijat, tytttsety 4Ldin . 
Lohdutus kanaka ja itse minim raakaateni toiro, 
Luonani kaavoivat, niinknin ikanat keaft-tabnei. . 
Niin asuen, roaksoin rerot, teht&rai vaodeata. iruiteen 
Huokeeati; moni kyll* kadehti, mot kilttirtl kaikki; 
Siksikan oaneitomaas tali, *y&v&s' Hon. VHa.»y#aee 
Peltoni rei, ei leikatan fieli, ja raatotaraiaet 
Karfani harratsirak Niin mantiin tiisUla talvi. . 
Sain kiimkai rakttta, ne syhayir aikova maksaa, . 
Syksy rukiita ei anttoot, vaaa jttpnikkfrj* tfhkiin. 
Transit ja pKat era* ttdoat' ottiva*, j&i reco loimiln;. 
Henki kysyi letpa&y . uunie*' oli karti* petfeu ' . 
Sent&Sn pfttoft tntai, kan :Ieh**t : .s&aatety4 rieakaa 
Antofrat, ravioooks oK ymtft se pettanen JeipiU 
Niin meal joula, ja noin biruenJtin fceatifnine jeinUa* 
Mat minA kdn mete&st' ei&s pJura kaiiin talift v taora 
Pettqjnrtftakan ik&n aejj&aa&ni kantamisella, 
Kohtaafoat riefaat minon potafciass\ YstiMrft, kraaai 
Heist' yks matea veiras, ryftstttt joa mieles. on; viUUtf. 
Htamftatynynnft; aanoioc roiroi, yUatettiift herra, . 
Sao maksaa minan,. fcun Jamal' antaa aewfoa, p*tta 
On ravintommo nyt. Huakwnata pirttiin menir&t;be; 
Seinili otUvat oitis alas niin tyftkalnt pienet* 
Otiivai mytis yaatteemme loput, ja rekeens* no yeiVM. 
Itkeia olkiea paall' istui s&n^yssa mnn armas , 
Vaimoai, katseli plllt', oli mi, ja pysyiteli raLroin 
Lasta, ko rinnoillanoa kitoi ydnronha ja krnfc 



205 

Miesten^pertfesS ««h1n min' dlosiopim pftatattavatr tat*/ 
J&ykkft ikiin kiiiit hoaka, km jjfmivtt jiiarella Hrveefc! 
Mat mta* ktin pihallen tulin, arvaftfla kahi; .patfta . » 
TftjtUoytiei nlkaadi se. Ystfcrl, v««4i sanol taaa^ / 
Hiokan on Us: matt' eik' ometalssas ole sitwn karjaa? * 
Lausunut Ifcksi roenoon, kevHieti loytava tebrafti, > •..«•;• 
Miss& ne korsaillans ammnirat pehkua vaiHa; 
Ky tkyet airrastiin, aids taotiin yksi ja toine*, 
Vastehakolsina kai peJkfcm* paikkaasa jStttJiu 
Kuas vkftitn re'en iaoksi, se settsemfis voimston; lalna, ' 
EI seuraav', annettihin matte, ja njin mcnir&t he. ■••■« 
A&neti k&yskeHn taas pirttiiu, oven: aukasid ynn& 
Aaro, hjr'jrst&r*, n*ln vuoteetta mun vakaoai haastfc * 
Katso jotti* mint n&Jk&ni samhrattoeks! oils rieakaa ' .! 
Heme snloiata; man on )aoa, fops.ei $aai ebtasta. ■• * 
Niin h&n sawi Fimiaks flfifrftktfvftt silm&ti Tnskin <- 
P**sin htokaJohoiK Pain: riulpukaisfc' irioskelleto, >' 7 

Lehm& pitfeskeli oJkia. Malta koviin utaretten » 
N&nneihinpi k*sin vapisten kftria,< vtaoroa yfcts, ' 
Vuoroa tolsta vodiri tefliAan dilloln — pisaretta \ 

Nlist' ei tallut. Epgffef* site kirist&fc kojin; v«rta» 
Pihkasirat pnnaseksi sovasten kiskssa pohjan. ! 

Raivona, kontto knin kan on keihas ptetetty rintaaa* 
Kayn plrttiin, vartaast' otan leivftn ja ly«n palasikei 
Sen kirveellft, ja hdiskin petto h^foi pian nasta* 
Kappalehet minji vein vaimolleni: kas, rait' on ja&pyt, • 
Hiiskahdin min&, sy*, ravitoe lastas. Pataum *an si 

A&neti otti k&teen, katsoi site, hniskptii lasU 
Rinnoillansa, ja niin olkiin taas bermota kaatai*. 
Sokset otin jaikaani pian, moain naaparin .faroksi, • 
Son ka l&himpftn' asai, yks pUpan matka knns rienn&t - 
Tallut luoksi h&nen, lata pyjsin ncftvoa hall*, 



206 

A»tti bin, velJeHteestl tasaillen, mit' itoelli ttytyi. 
Taas kiimhdln kotfin, adjasaanl binkfesa rieskaa; 
P&asin pibaan sekft piriin oviin. Sorkeeti valittiksen 
Kaalia sieltt, sisaan menin; akk&sin lapslsta kaksl 
Vanhempaa itkein vuoteell' ftMin pariss', yksi 
Hanta pndisti kkdesU ja paan hioksista se toinen. 
Mat raiv&btte&ft* makas' baa; kinos keeleman peitti 
Posket jaykistyneet ja pimee yd varjosi sftm&t. 
Nlinp' oli katkki lopassa, ja Kansas kdyhiynyt kaunis. 
Kainmenet nostin pa4n laivasta ja sauvaban tartain; 
Niin matkastelemaan; laps jonkkoa kelkalla ynn* 
Kuljetin, kun harroaana vaelsin kerjayoteiML 
Aika paransi sarnn gent&an, |a taloisaa nyt nrafssa 
Lapset kakoistavat taas rakkaat, tytyraisinpa mtelin 
Itse anon leip&ani ja karppna soitteten, niinkain 
Sirkkakin lebdcHa raawnmoilakia tetnen lawUa, 
Vaikk' on piira v&hissft ja aurinko peitossa pilren. 

Nlitfi nyt kertoi tnossa rebellinen Aaro ja kftnta 
Kaolteli itkam kyynelehin ymmirtirft Anna. 
Motta pnheen pftadyttya, pyhki hiaan heii kasrot, 
Paata ravteti ja mraskatti, niisti ja alttahan juoksl; 
Toipa lihaa, lofi roita ja moftkaja mytfsbin ja kaljaa, 
Pdydaa tSytti raaXa; mat Aaron ijallisen oikaan 
Otti ban kiinni ja vci, vaikk' ennen jo saanehen, sydm&ftn. 

Taa sfti, kan byva tarjosi: Pietari kans Ifthestyf jo. 
Tullut poretoahan, oven nirekavan aukasi pfrttiin, 
Lfti lomen vnotukkaista, siaas arvoisena ottf 
Pdyd&n ylimnifaeen p&ab&n, mihen yhtyvtt penkft. 
Mat piippansa viritt&nyt, ptiydfilten bytyrfnsft 
Laskenut, bartaamman veti hftn sanvun sek& laasuf : 
Anna, ban ei tale helposti pois Hetan laota sun veljes; 
Kiinni on bilpi* Matt! jo niinkain konkasga hanki. 



207 

Mat job mides on, niin title, tneMdte iJUH* kaikin, 
Vanhat ja nuoret kartanohon k&nen kiblauksiinsa. 

Niinpfc sanoi, ja he kuulivat kaikin Holl' imehellaV 
Kobtapa selkenivat kannokkaban Aunankin kasvot. ... 
Kistun iuoks meni b&n pukemaan, ja tytar puki myoskin. 
Kookas poika, se Kalle, panertavan y&stinsa otti, 
Housut ylens' ylemmaksi, napii pani nuttunsa kiinni, 
Solkesi soolille vyGnsft, ja seisoi yalroisaa lahto&n. 

Mut tygi) mekkonsa yalkian luoks meni kerj&l&s-Aaro* 
Otti sen hbyrybvkn kuamast' yitensa ja lanstji: 
Pietari ymmartavaisin, jo nyt mina kiitan ja k&ynkin, 
Kuns olet ydn palvfcn taJossas minnn taas elatellyt. 
Montakin mies-voipaa rain& kartanoss' illalla kohtaan, 
Jotka miaun pit&vat, niinkuin sinii, yst&y&n&nsa; 
En m& ket&Sn Annan konnokkahan kaltaata kobtaa, 
Sen ku minim sydneenkin on yaatinut sytfmahan yiel*. 
Lausunut, sauvaas otti ja niin piti ttbtemfln ottis. 

Mat h*nen hillitsi siiti rehellinen Pietari baastaln: 
Aaro, ei tartte son seitsenkynnneanft jalk&sin kayd& 
Yolla talostani pois, knn on juhtia pirttesft vid&, 
Raskas olis sinullen se ja rouUen kappelin nanrir. 
Siis sin 1 ajat parhain, kon poikani norjemwin jalvoin 
Hankea myOten menon rient&a, ohjaUeva snkset. 
Niinpa sanoi; ja ijttlinen isini valkian Mreen 
Vartootahan tytyen, siunaileva hoilajHaiisa. 

Vaan kannlsna, bamein punaraitasin, villasinensa, 
Kanlassa karttana-huiv' isorausnnen, hebtava, astui 
Kuin suvi kannendessa esiin, ymm&rtihra Anna. 
Valmis lahtemiseen oli han, ja tyt&r oli valraia. 
Kookas Kalle asetti kimon valjaisiWn kohta, 
Vtflyt rekeen kannettihin; niin ulos l&ksivftt kaikin, 
Mleless& tanssi ja riemu. Mot Paavo, se loisi, h&n yksi*. 



208 

Uanillansfc rinrf, venttaki sftMt' jhtft ja toigta. 
LUkkoa riitalayt ei ban raiiian kylmahan roaikaan, 
Vaan kotdmiesn* pysyi, ja kinen mieleetis olhratttn 
Lampyma, ranha ja aanvn, ja fasten ja vtikkajen aerau - 

Seitsemds Runomus. 

Pietari tyttarinensa ja Anna ja keijUls-Aiare 
AHtofrat hlljaa menemaa* UniM' keatafelin reesaa. 
Tuos ny&sten snitsiata pahui heti Pietari tarkka: 
Aaro, sH ystava, raiikk' on varsa hjv\ en ma sen anna 
Sorvottaa, kon raakas on kuorma; mat jos vila tainaa 
Mekkoas, niin sano, lyfln kertf, emmepa tielP ole kanvan. 

Jarkkyin vastasi bftntit rehelHnen kerj*tt*Aaro: 
Pekka! ate srirnta, Talk' ideas' alaatoanakih olsin, 
En maflraa narekapisi keraHa sindn ja enji vaiwos. : 
P&ytakin oft hyva fookaiien, kana tulfrt ttalkasna pirttito, I 
Turkki hyv^on tilafeeile jja Vnoie kyv' ori vasyfleellfe; 
Halvat tie koltenttn kaikf -ovat ihmisten armojen snhteen; 
Teiltft pidetty olen nUnkirfn isa, mekkon' on peaty, 
T&ynn' on vatsani myOs train kinkki, ja nyt ra' ajan jonten, 
Holhottn vlel taloetannekin lihieayi; toiatapa k&rsein 
Kertakin, kanpnnkttn kon ma lakain, ja kerjatt aivoin. 
Vuosikadon sai maa; puutos pH&jiss' elatukaen, 
Niokka taioissa j* keijussa naJka. Min' aattdin, kaasan 
Kanpnngieaa rlkaat' olevan, tilnkein lihavemmin. 
Niin ajateilnnna keijallin vaivoin edes; vanhat 
Jalkani pnnUnivat usevaati, ja pnssi se painei 
Tyhjanakin seljassa. Nalillani horjavin voimin 
Paasin lopultakin kaupunkiin, ja imeita najin kans, 
Nain, ymmartavat ystavat, ennen mitf ollnt en nahnyt: 
Koatnja, matt' en peltoja, nitttnja ynpftristftiltt, 



> 



209 

En p6yt&£, joka plipan tupakkia kasranut olsi. 
Kontuja sidl' oil vaan korkeita, lasein heleriramin, 
Kaikk' maalattuja, nahda komeita, rivit tuonikirkkaat; 
Mut v&UmaiN' oli tiet tasaset, rfstiin meneralset. 
Teillapa taas kuului jyry, kuin pitk&isten ja myrskyin; 
Neljin pyorin cdes rattaita hopeiltuja riensi, 
Suuria kuin huoneita: hepoin Yirmain karioista, 
Ruoskien roiskeest', &anist& mlesten ja jyskyetft pytfriin 
Pauhasi lima ja terameUtv&t lasit selnien kandsa* 
Mut loitolla mureista, ku'Iuttivat riemulla p&lyftl, 
Istuen kaikissa niiss\ than kullatnt herrat ja rourat 
Niinkuln kokkaistesa somastt kiilUvat pcrbot, 
Kun pfilv&n s&de kuuniottaa BuvituullUa fceitft. 
Kainona tien kftvin vierta ja mekkoa nihkadin sefniin; 
Lakki kfidessft, m& terveliliniMn pysayin nfcevasti. 
Katsovanansa kukaan kuitenkaan ei mua oilat, 
Vaan menoans edespain kukin kiiruhti rient&mteell&. 
Nlin minft, muHt' en &kitty, tulin lakiampahan paikkaan, 
PaastIM laskettuun, komlat talot kalkklne puolin. 
Slinft py9&Mytin tleni ja seisofn turvatun lailla, 
Rynnasten p&iHft k&det, ja Imehtelin. Kafkista muista 
Hohtipa knone eras, kyl&n laaja ja tunturin korkee* 
Tueta imehtelin, en tarpeekseni katsoa taihnut, 
N&hden j&ttfen tyfln; teko ikmistenpl ei ollut, 
Mutta l&keir oli mies, virlasti lakaiesva tieUi, 
Luudallanea lokaa lykkfttftrft lajtln ylOlllsta; 
Hanta puhuttelin sNs, kysyakscnl kaikista* viMoin: 
Anna tok* ystavft, ttetft, jos klrkk© eii kuaihkofta 
Varten rafcetta *e on; Ime kaiken mleleni tayttfla. 
Niinp& sanofn; mot kin puri hunlt', ali vai 7 karalastl 
Naurusga sou, ja pakaa kftn vehjetttt tubmasi sillriin; 
SiHfi ktin katselemai/n kaanfnyin ja imehtelem&Aa taaa, 
Suom. 14 



210 

Kasti h&n loudan lakaan, mua I6i aelkl&n: UkapHkka 
J&i luodasta p*r**n, ja mun pukdas mekkonl rfittyi. 
Murbeellisna m aloin kaymafcn, karttaakseni riita*, 
Pelvosta kehoa, fcylan kuin laatakkaalla an fcaUcft. 
Mutta pulaan joudula tfksaampahati: ryyayaen poika, 
Musta, n&Iiintynyt, lyflnaihi bavaitei ja Mraakti aauruait, 
Lai k&siftna yhteen, kypp&Uev&$ sinn* ja t&ane 
Sftwaa keitellen, tovereita hohuttcli. Ikkiin 
Kuului paukina sictU ja tlllt': avojalkaaet jiidfctt 
Sorvottivat HjaataWa eaiin$ kundoll' ilostlla 
Katselivat mua, iiopsin jaktfa ylt'ymp&ri j*H**ea. 
Yks tult rohkeemmfii m«a p&in, veti mekkoa, tainen 
Ukkasi vaan sett polkas 1 yjfis* knin vara*, ae kotmas 
Litf polviiasa ja luihkas' Hair fvans^sanat irstaai, 
Joukon pydrivta ain* en&ntyisa* ja pg&stessa aioa 
Robkeemmastf Urties ja pakoon. Haveien kke*tafchi, 
Suuttuen, kuin tavofcln pukkaava nyt sinae, nyt tfcwe. 
Vihdain sain yMen kavalnadella kiinnl ja heiiin 
Joukkohon, Win toisea kiiiuohon niinkuin no™*, yktfi 
Tiet' otin taas molemmat he ja rankasin ayrta** foit&, 
Kiljuen ettft pyrisrteliv&t. Hatahuu<UUa tofe#i 
llmottamaa*? kaneaa k<*o«J; kabt miekkasta wimUk 
Otti mun klinni, ja nyt beti, kaalyivan keakeW jaakaAr 
Pitkin tiet& m& vletikip pais seki pantihin pntk*an» 
Mut vangittuna, kan n&Jn, kaiak' oven sulkivat idhiai, 
Haikesin itkemahan syd&rafea. mjirkeeata ja istuin* 
Jarkkyin nMfetelfen aAoja, jofn' din arvosaa kaikkeia* 
J&rkkyin aateHen myOs sit&, kup miaft harmmja-pi&n& 
Yankina vaakein btaa nyt olln pjftits aurtftgta Am*** 
Nlin itkin mini; vaan peakM? oli ta*na»i kak*i 
Miesta levell* alykasta, jaJojss' oli rautaset k»Meet, 
Rieia«s*t Mist' omlstans*. ja written k» hiiaatfoftbMIMifc 



21* 

Eivfttk* kirsbehet norMbntfj rtm Utetevpa 
Kumpikin fajfttaftan bm% nff* yka Sysfcasi ensut: 
Kirkottroero, &P ftint&s kthfetytil, eiU se josten 
Soisi, kofl lariniiUatto pirn IjO selMhte tahdin, 
Saat ottaa parit ntljltkymmenet iaa» •min njiotin. 
Vfinpft se yfcsi, j* kehta aanoi gaaakaeiiaa se toiaen: 
Harmaaparta, jo* et pyay UNO', eta kutsuttubaan wyfe! 
Ompa Uroitn, knn kaikki fcatottmnat kriki*at maalta 
Yiimein pakkaura* fcajawiflhen harmftsi t&nne, 
SenkaltateU he haaurtelivat ja. sama* oneramftnkiiir 
A&reti pilkaten nHn mna hevjaamaUa aen p$iv&». 
Mot knn raatah&keist* laeeto kafcoa' aurinkaj illan 
Tultoa* nii» Mi varOamies ja lepetti gen rftfan. 
Tuoden rutikaa fltf'tis* pani panHlktf vadto tieuift, 
Leip&fi laaksi; aw* sUte bttfteli jalkajea kaMeel, 
Ehjat kuiok' (rfivat, bepattain yasaraliakii niiU* 
Taas bun kaikb' eK tebtynft, kuia pitl, l&ksi b*n sielU, 
N&ht*& kaahek; mat bte kftski roun syfrd* ja lausui: 
Syft, karhanp**, nyt, saolaai snas, saat kubatiesi 
Kuukaudeo railefrW oHen jaaos l&Ukytt&ai 
Lausnnnt, salpasi Uae ovexu Pelj&gtjnymi& m& riensln 
Kohta man parikin, varastaakaeni paaatofcoa vatsaa. 
Paljon en saamUbaajh knn, bin sudet a*lk&a<t, toilet 
Lwfo toUvat heti my*s, ja radissa afttyi plan potfcja. 
Mat sytntiafr ha, kaio kafrqio jkpin min* fcUf, 
Haaatollvst bU£*a pJkipAta btfskuUelemalla, 
Tuumat isot mtolw'; ybt'Ukktt jnokaivai sitto, 
OUSvat bHMi mJmni), vtikyttlvM pntfkttia hawM*; 
Huudat aft, lyi5wm& are} nwt y^in^ Jmnalan sint kantt** 
Yell* ei iwtft.karoes* peta> ja* el** sua, on roU*le«! 
N&iti m&.TOtfoabh tea*,* ajntftmeqsftni riw* ft toft*: . 
Yst&r&t, e«twW*W< tnp»kU* pitypWfUfet* 



212 

J&rjest&nne. Valaako ja pmikkoja vangille tartaan, 
Vaatimiseksi Vedeltft ja leiv&lt' ihmisten rnokaan. 
Vannon kautt' Jumaian toki, en pet& teitS, mnt antan. 
Niin sanoneena man jfittir&t, ottivat k&tkftstft viilat 
Sftie ja istuivat kahleita hivuttahan jalkain. 
Tyfl tokt ei kftynyt plan pain; hiki miehistt tippui; 
Rant' oli vahva, se, vaikk' ennenkin jo viilatto, kestu 
Vuoroin autin molempia, ty6n iloten tasan pannen, 
Toivossa p&asta ulos; niin puol'ydn alkana raud*t 
MyOt&siv&t, ja vapaita jo jalkoja heittiv&t miehet 
Ottivat oitis ulos sein&sta koverretun hirren, 
Peitetyn katselijan n&kyvist&kin oljilla s&ngyn. 
Senp& kun ottivat pois, ryOmeimm* me riemnten sieitft. 
Rieten luikerteltmma mc kaupungfn a&rihin saakka; 
Matt' yks kamraateista pys&htyi siinft ja lausui: 
Ystav&t, ei mets&fin sovi meidin janeksin& jaosta, 
Pelj&ten tyhjing; mut koetellaas porvarhi aitan 
Salpoja ensin, otamme mukaan, mitft matkahan kelpaa. 
Niin; toinen sihen suostui. Mnt viatonna mta' yksiii 
Astuin tiet&ni, jft&hyv&set heist 7 ottannt rakkaat. 
Kyynelehinpa otin miehist' eron, rient&vS; mut he 
Viipyen varkaisiin j&iv&t talohin lahisempiin. 
Niin menestyi, ymm&rtSv&t yst&vSt, katipungin matka; 
Toisf en semmosta tee, pakotnst' en wytts sihen peiftftft. 
Vaikka vis«n kirkossa min' ilmoitettfhin, kaikkein 
Myfis k&skettikii) taas, mna vangiksi viemShftn jalleen; 
Ei raskitse kflkaan- toki kiusata Aaroa vanhaa, • 
Harppna vaan pikemmin kuulee, kan iloisena soitan, 
Ennenkuin nakis' itftevan man ja valiftavan kriulis'. 
Nait& nyt juttelevaa rehellfstft he Aaroa kaikfn 
Kuultellvat huviksensa. Ja silPaikaa hepo jaosta 
Joudutti, jott' oltiinkin jo kartanon ahtehen alia. 



213 

Siin&pa Pietar' alas hypilnnyt reen vieresaa kiym&&n, 
Lykkeli ynn', ebjalla kimon napahuttava reiteen. 
Ahde plan mentiin ja eteen hetJ p&fistlhin pirtin. 
Mielikseasa" he astasivat, ravetnksi jo viettoon; 
Kynttil&t kHluivat anrinkona auk'olevaisten 
Ikkunien hdngass', ovi myOs oli auki, ja mebke 
Polskanen arjys' ulas, homallans ison porstnah t&yttikm* 

Pirttiin nyt mefliv&t heti knnnokas Anna ja tyttft, 
Kerj&l&s-Aaro samoin; mat Pictari tarkka, ban itse 
Solmesi jukdan rekeen, pa&sneen paanitfelemasta. 
Kekkeesti seisoi klmo hirnuen vierasten jufatain 
Joukossa heini& syftden ja rangasten kaviolla 
Naapurians eran kunkin, kun U& koki nnoskia kuormaa. 
Pietari, ban sen omistaja, laksi ja uiyds meai pirttiin. 

Kahdeksas Runomus. 
Laulu, si iimoitas, mita pirUssa Pietari tarkka 
Astasi, tullut sisft&n ja pys&ht&nyt hiukk' oven suussa. 
Kakslntotsta parin permantoa polskassa kierttiin, 
Kenipisti, yaim'vfiki vilkuvin silmin ja miehetpa* nGyiin, 
Pft&t kallella, eteens alaspain vaan katselevaiset. 
Tansin hoitivat nftftt, ja ylimpkna kaikista Matti, 
Kiepattavaisna Hetaa tohinalla ja arvosta Annan* 
Viutna kaks joohista rabilla lahell' olevalla 
Kihnattiin alykk&ilt*, ja i&ntir&t harppojeo kimman. 
PGydin ohess' istui Sakarias, Pyynperan ukko; 
Yksin, ban arvokas niies, k&sivarret rynn&sten p&alla, 
Katseli tanssia myOs, knn olott' ei haarasta juonut. 
Pain paikkaa ijakka&n, toton liehuvan valkian luona 
Lamniitteleitsivat kerjalSs-Aaro ja ranha Rebekka. 
Harppoa rantasta sii&ft b&n laitteli Aaro, Rebekka 
Nytfkytti vaan ja silitteli kissaa kirjavataosa. 



214 

Mutf olraltava R^fsft, «e roskfapartaaea Otto, 
Huusi sekaan pois iorjuca tanwaaratata ttelUL 
Kaksi h&n kaipraatofet' oB aiivonnut raUn alle; 
N&&t rauhaas' olirat, syUas*ita& kftn kofaaaita kaatoi. 
T&&, vaik seisU eaft*a ei MtMwl horjoriii tfiria, 
Vastasti, taisaia pi **btoia Uoirieliatt jftUftft, 
VMrioiii eat toH Qntra liftMft, jM ayhjittj, ra*T*ta 
Tungasta pyridr* poia, ayaraflea perikUIt iatooa, 
N&ita ban katseli ioose' imeMellM, Pfeteri Uvkfca, 
Pdyd&o Inaks aryoiteta iatnuakfiii ntatasaafcau 

Kerj&l&B-Aafp, ikain kun karppaaui Ifrittt ja Itapjrj, 
lstumaban meni peikillea pdfoiafinten yieneeii, 
KohU kAndk pduii lulleellc ae miehokfts JUtU, 
Tansio bhposs' ik&yill&naa yialua kihnotUvaiaea: 
Jos sa* pelaisit yialua niin, kuins barppaa soitat, 
Sals' illalla se naoremp- ileita tanssista liiukan; 
Mat kuia Beinanaoija s& jatot ja Ubtia et uiip 
Johdfttiaisi, joa en yinlallani ehjipi potato*. 

Suunsa hymyyn veti kerjftl&s-Aar* ja, karrjM* J wfc 
Kyntftten, aatteleraisn 7 ajostellen kaasteli nMt*: 
fifaistaisijiko Ma vkl' $ftn pitklp pfiiyinft potekan, 
Vaikka kfttos&ti kaart 7 «i ollui tie mMihitaipiiii, 
Lausunut, iaiUvinansafckaan el, otil kin YiaJ*n, 

Hiljaa ban pelas' cm'in jk Jcoitteli; m*t heti kokl* * 
P&in kftvi ne»Ui,> vjdriTM rtnhewmin tiMit: j» tyHit 
Aani& kielisU b&a kaflriii yet* viippyvio; yoni 
Pauhwi paa*\ kyjitU', altt' ja tctmnirj: wyktatym kiitfftl 
Naapuri luoqa ja yivlttnaha laaU; out firjjyft fa*t» 
Tansi«y alknuE* *aU Parlfnpa kikriliwt obit, 
Plhti-pftnofU pititofll, jptffttfcb tu^JUi j* peiftu, 
Huudot laftfeayain, bapnUeet, aarapttyet ja nfturnt 
Vaihteliyat towlmuBA, ja permwito wftuya fjakyl. 



215 

Vanh* Reb<*kfcajd*> valkk' tfopen Uki fawtatt valk«e» 
Uunin oheeaa*: lyk&tibta mj&a Uptiwrmagta, j*tta 
Vk**fcty**teUUns oil lfydett*. KaUeer*n wiWeo 
Saannt* b&n istumabaq vattyi l&ben»milk& ov«i muI*. 

Surkeai vnoksi ay dUta kamuanisea PietarU jarkkyl* 
Knn sen ij&lHsen teinran bUd byljattyn* ai*U* 
Akk&si. POydfci kfo jaUi ja olr*n> ja k&ynjrnn* raiJtait 
Luoksi puhattetemaan, loJWtttUen haasU ja fousui: 
Hei, aft Rebekka, ei anttane Y*|ketFeUa ja sanra, 
K&y, mini jabdaiaa 9W> ptiydftn, lavi^n tjgO rapkaan! 

Hant&pft vastasi taaa sihep v*ivaft*« ftilkku Rebekka; 
Ei, ymm&rtavin Pleiad* Uokawa mahtanen pHltft; 
Loakko so on tatoa Wii* raadoltiee* aia parhaln. 
RauvennanMy !k|&n kuin punn toisvuvtinen lehU, t 
Nuorten «easst' Wi«n 9 pwas joill' elju»' onpi ja tansai. 
Joskan otrtttfaii* tftiftttn tgrgft m*rtakfu owUaaa! 

LanaMut,, Hki kowti ja wwskuU*. Arrows hei?a, 
Siina aiaftl* tullut pikip&ii* n&f m&ftn ikseqraa 
Seisova knoll sanat j&ckkyin kuqimankin ja haasti: 
Alios taota, Rf*el*a, k*faa, bauta* bi«9 rieU! 
Ken, kun et *ie Ijjka piriiaa* eitfw, ber&tttisi 
Piiat kobrMvUn, bqiomaan, ja &|littelis Wssa*, 
Rookkis kaaai j* wwteta pitfta *WP aituaa xWw't 
Luo silml* pwkJNit »tot sin' WWim Avon, 
Koinka levoU*iniip**M fet« I** Mw viulua UbnM& 
Kuin k&r&jisgk k*»en yUmI* aftiii, bfrrppna sQittaU* 
Niin Uta vielakin on, murebilt' ei vQitettu p&k&in. 
Tuimasti k*j kftsirarai, kevteati Hikkuvat wrpet* 
Raubaa loistavat sHa^t, ikalty kuin tftiv^bau Wbdet, 
Yaataam knln k&ft« oia «*, Rebekka, kovempikin aika. 
Lanannnt, yw kHM* P»J d *» *J* fi TOM*, J* *»«» - 



116 

Saadusta kanafastans ito, haifofitf unohtl ja iatut, 
Hiljaa nyOkjtttten, sianatteva nocrta ja ratibaa. 

Polskan perfisti, Iran harppn ja vinlat raikeffhratten, 
Nytkttsi hiukan nntusta jo mlestansa kannokas Anna, 
Vienyt soppehen sitten eraaseen Pietarin tarkan, 
Haasti h&o rairihkaa, kuiskattaen korrahan hant&: 
Etkd han tabtolsi Sakariasta, Pyynpertn tfjaa, 
Yaatia tfe yavyllensa ja rakkaallen tytollensa, 
Kuin isa, nyt pnhumaan, mita pairaata pfcivahftn sitte 
Kaiken ikansa he kunnia-muistona saisivat noetaa. 
Nlinpft fsat, tyt&rtansa he miehellen antaesaansa 
Koltaisesti piAaivat, molempia neuvoen beiti. 
Nuortenp' ei koskaan mennyt se rarottara a&ni 
Pois mielesta, se senrasi kihlaus-muistona heftt. 
Nuortea ranks! ja vierasten pubuman hanen tiytyy, 
Jotta kukin nakis' juhlallisesti he kihiattarankin. 

Yastas! hiljaa hint' ymm&rt&v& Pietari baas tain: 
Ei nyt viel' ole aifca sun tahtoas toimehen saattaa; 
Semrooinen Sakarias on, kestin alussa han ensin 
Juo rauhassa ja naapuri ei saa lausetta sfiloin, 
Mutt' aikans istattua haarun ohessa, knn olvi 
Kielen siteet on paast&nyt, sydksyvat saastetyt laaeeet, 
Paljolta kuin kuplat kev&*kuohussa rienUvan kosken, 
Ykskaan ei silioin lahesty', jok' ei kunllella t&ydy, 
Jos kertoo asiafc, naorempia tfcikka jos neuroo; 
Kohtakfn vaihettais ja ilolla r&Hksikin antais, 
Jos niin sais hanen haastavan suunsa ja viisaatensa. 
Siis varro raha vaan aikaa, halus tayttaa 
Itsestansa plan Sakarias, reheilinen ukko. 
Silla jo kylla n&et, kalnk 7 otsa on kirkas ja snansa 
Nauruss' olvehen, kuin sahnessa snkeitavan sersan, 
Kuink' istuu, kuin niittn sateella, jo pftydassa virkee. 



2iT 

Mut ainun silTaikaa paras on fcoitaa pakinoita, 
Taikka minettibin nuoria myfis kehottaa somal&nt&frn; 
Vaan Sakariallen aniav' olea mina kielta ja &aaU, 

Laosunut, jftlti plan tyiyviklfteks arvosen Annan, 
Sai poyd&lt' avaraHa k&teens& iloisona haarun, 
Sitte puhutteli kunnioitettua Pyynper&n aij*a\: 
Juedaas keskemme viel\ SakaHas, Holla me, niinkoin 
P&irin& joi'mme kovempioakin myite. rohkeudella. 
Sill' ihmisraukan paras on toki riemuta sentf&n, 
Kuin oravankin, kun kevytmtelisiHi, karppusen pft&llft 
Purjehti! aaHolt' aallolle ja rantakan teivoo! 

Lauaunut joi; siUoin Sakarias haarunea nostain 
MydskSn tapansa mukaan virvoitti syd&nta ja mielU; 
Mut toveriUens ymraartav^lle bin vastaten lausui: 
Riemuta kyllft sopii minus nyt; valon kuin seki silmiit 
Mielesl^nsS pK&& is& parka, ja kaHfUks arvaa 
Onnen jokainoankin, rakasteUua lasta ku kobtaa. 

Niin kesknsteUrat he, ja kuulivat viuluja j&lleea 
S&ftlitt&viin, bankiUavan myOs minettlfn nikir&ttem 
Vaan looks pflydan ja luoks ymm&rtftvan Ptetarkt viteti ] 
SiUoin ntonta, ko tanasihin ei ftoi&Bt&h&n mennyt, 
Vabtosta vain etsei olntt' enaen ja jnttelemisia. 
Muitten kans tali myOs tararolt' ylblllevft Ontru. 

Hftntft kaett* li koht' ymm*rt*r& Pietari baastain: 
Kas, veil, eikfr si myto, joka tansin oeaar' afet, taassaa? 
Vaimojen kai' pelkfttt karaluufta, jos veislvat miefes, 
Jos harmiksi akan rfkkaass' Arkaagelin maassa 
Ncitoset laakusfas sinan lahjaksi safsirat hnivhu 

Vafkeni, niitt sanonnt; vaan ruskiapartanen Ontra 
Silrtyi h*fit& l&bemmJi, posersi k*de*t& ja lausui: . 
En pelk&ft semmofot', ymmftrt&Tin Pietari; toisten 
Kans taaasaiUsia kyjttH; ja laalu ja tanasi on parhain; 



218 

Matte en niin toydi nrfft& naiste, jok* ef nm* hylkii. 
Yst&vfn jos Idtestyn, teijoon laden, pois pafceneepi, 
Pelj&styen partaa, naaraa heltoftaa kef a tofoten? 
Uskone el ybsk&an miekeH' owloU' olevankaaft 
Mydskin sydint', Ho jossa ja kans mure matkahan eaadaan. 
Tahtoisit sinft, ysVkv" edes mifcnn toironl tlytttt, 
Pyydftn ran mainitsemaan nhnelt&nsa ja sftfttynsft sobleen 
Muutaman, t&ssft kn nyt Matin kflplSn moist** tanssaa. 
Ensin, kak* on tao arronen kai Isonkaolias moija, 
K&yvft, ikfl&nkoln keikknr' ah* satamasfr', etaplftaai, 
Raitasta sormin hanetta tevitt&rft, taatera takdln? 
Muhkia n&hdft hftn on, estaerMksi nnorten ja vankain* 
Hantftpa Tastes' iloll' ymm&rtftvin Pfcetari kaastein: 
Anna se on ja el man yksk&ftn, minnn raiaton) armas, 
Aaataikain vaiheissa kn tulletten, inenevifaten, 
Uskollisna an mull' attai, lahjaittannt kpael* f 

Mies, joka kant' arrosaa piUa, nraa Ua kaaafelttea* 

Taaspa sanoi teraroit' ylkailera Gntr* ja tango}: 
Onnelliaefcsi sua, ynllrft, ennenkin astasia ItfUft, 
Haoaka ja roipa s& kaiaa tytyviisa' oiit, arvossa kaikkein; 
Kolroin nyt saaon aataakaksl^ bun semmaaen vaiwon 
Saanat osak&es alet; tairaasta ne lakjat ma saamme< 
Nyt sano myos, kokaa en to* pitkiakaolla* paika, 
Tuolla nyt ympftri vfev& Hetaa sireinte par'aifcas? 
Vilppaastippa k&a bay ja jalasti myfta jakasaansa, 
NunaeHa kufai aenraas', nplasti ravistar* oa wsa 
Harjaa heilnratansa, bilistaMi rakkaadesia* 

Hantapa vastest taaa yaHUilrtavia Pieteri kaaataia: 
Kaile se on, rabas paibani, raikai hftn vast'ede* ntfkituo, 
Tieteft antaja Its, baliilkakon kaikki kin parhaakfc 

Kohtapa kaasti kin teas, teraroit' ylkfcileva Otiro: 
Knin maaamies p«on iatateten tolhatgri, jdb' aika 



219 



Katsoo kasvoa sen, kastaa seka rjemaa toivoo, 
Niin isa lapsellenga tekee; ajatelkohon naori 
Ainian sits Mn buolta ja riemtfksi Julkobtn jilleea. 
VMi «& tanftea kafes lialnalsin tftaHa — ton norjan 
Poijan tnolla ja naisen knketaaraB, nyt bita Idtsaa. 
Kaunis on ban ja Htlaan verrattava ftainea on parhafe* 

Hintftpa rastasi taas baasteilen Ptetari tarkka: 
Mies, jookag nftet, on iuo mfebekis, ahkera Anttl, 
Pyynperan pofk', isa on jalomielintn nries Sakarias. 
Jos act nuoren oft nyt sanot noijaksi rienrassa tanssfn, 
Kaksin bant' yiist&foit, iwebdellen tamnansa, 
Kan n&kisK hftuen kerta hijispain ruokkoamassa 
Soita is&nsa, ja r+tntalla kaifcun junrivan knnsot 
Nais, oivaltara ystara, on mlnvn tyttdni, vanbin 
Annan kans, huoneemme ja aiakoja hottaen, vaivat 
Aitinea huojtstaa, tyt&rten kaia retrolftsuus an. 

Vastari taas jarkkyin tarraroit' ylhallwft Ontra: 
Aotuas, kolminp 7 aotuas vain sin' olel, joka istnt 
Scurass' ystfcrien ja et polje ooteja taaUa. 
Tyynestippa aiet kannokkaban vafoton ja sflntft ' 
Lapsia tisvoja, Mn fcukan taitnia reanaHa vfrran; 
Toinen kun kaakana pots ia&nmaasta ja tattojen luota 
Kay hyljattyna fc&yniat' 4k*ftaknin arvotns-juoni. 
Lansunnt, quwskoUi baa Mjaa gcbfi ItkS, ja kfriftaat 
Poskiin kyynelebei Tjdrjrtrit ja gbkahan paftam; 
Mat bunajan makeulla tjrji kaipuu veressanaa. 
Silla kin muisti kotonsa ja Jftimeren kitttarftt raanat, 
Vienajoen ja Arkaagelin rikkahlwman tararofeta, 
Aatteli site' akca myfis akkaansa, ku buokasi ykain 
Pair&in Cftiesa usein ja naeki levoHaasakfn Gtetn, 
Poikaa kans ihanaa, pienpiaena jftinettft kanvas, 
VaJsaaaaan ja iafi* rteen tafctaUi»*ftn flofcac«Mu 



220 



Yhdekstts Runomus. 

Niin nrarhebtien nyt tavarait' ylhftilera Ontru, 
Sai virvoittavan kyyaelten jaoksup roonessakin matkaao. 
Myfls realstyivat suit 1 , yromartara Pietari, silmat. 
Kans katsoit Annaa, siaun vaimoas hinnollisiftta, 
Kookasta poikaas myds ja tytartas hyvaks kasunetta, 
Aatellessas Holla nyt, kninka lie Teirilass' ynna 
llanhallisesti asuivat Ikaankuin lintosen poijat. 

Kompikin itki nyt siiua surosta ja riemuata ynna, 
Juodessans . olutiansa ja n&hdessa myfls minetin jo 
Pitkan paatettavaa, virion pysahtyigsa ja harpon. 

Mut nyt nousi ylds Sakarias Pyynpera, vanba, 
Pdydaa paast' ylimaisiminast& siasta ja astui 
PermannoUe vakaana, karellen miennllisesti, 
Kaikki he katselivat heti hammastyksellft hanta, 
Katsoa sill' oli ban, kuin rahrnudell' ukon pilvi, 
Koska se ruskottaa ja tekee paivan riliaksi. 
Uhkaavaisna se seisahtaa nyt: vanglttu vaaja 
Irraltuu jylinalla, sateen ralastea lapikirkkaan 
Paljouden; mot maanmies hamraaatyy ilossansa, 
Kan taitnakgi nakee taivaan, pellon lionneeksi. 
Semmoiseksi nakyi Sakariaskin astaegsansa 
Luoks vavyn anrokkaan ajatellen ja tyttiren, jotka, 
Armaamiassa pubetesa ja rakkauden pakinoissa, 
Toinen toisensa kans istoivat penkilla rinnan. 
Kohta he noasivat, kun lahestyi se ijallinen, kampii 

Mutt' ajatelta pahe kolkutti jo huulilla haMa 
llmitoloksi, kateen Matin otti ban hilpian kKnni, 
Tytt&rens ottanut myfls, vaihkuoron pyysi ja alkoi: 
Aikansa tansata kans hyva omp', en tanssia laita, 
Laita en royoe jnina lystipnheita, fan aiivosti kayrit; 



221 

Matt' elinkautena kuitenkaan vaihetteievaisna 
Ain' ei viuluja kuulia ja barppuja polskien vuoksi; 
Vaoda ei riemaa mjds maan pft&llen niin avarasti, 
EtU se ainian vol virvoittarHF antimiUansa, 
Slelua ranhoittain, ylent&& hripamaisihin mielen; 
SSis on bydtyinen toden kaulo mnkaisehen aikaan. 
Horjura lapslUn ymm&rU&, opetoksia paitsi, 
Onnensa nantinnon, menestyy kisatdtes' Uosissa. 
Motta kovempina pfcivinS, raskaammiss' asioissa 
Robkia olla, hyv&n ja paban taidoll' erotella, 
Sliben barjauta t&ydyt monen tiksaban vaibcen 
Kautt', eli objailtaa mailniass' enemni&n kokeneelta. 
Siis hyvft kyM on rayOs, varotukset ij&llisen kiwlla. 
Katkeos, Matti, sanat, syd&melles jotka ma I as ken, 
Kolmenkymmeninen tftn kaadenkymmensen afjfin 
"Tarvas &¥ anna H&& son kontus sarkohin yksin, 
Niin s& sore kadotettua, koln iiotsit sftft saada, 
Vfbdoin tnomitse niin sinun vaimoas kuin sinno sitm&is!"' 
Yksinkertaset kyir ovat nS&t sanat kaunibit vanbain, 
Laps perinyt lapselfa, mat buonekuntanen onni 
Kasvaa nilstft, Ik&ftn kukat kafn nurmesf ibanasta. 
Kas, mit' omistat ja kaik' mit' on ibmisten kftsi koonnui, 
Niillft on my6s ribamies, kova-onni: kukoistara peltos 
Saa rakeMHa, vHulta vian, pedot ransirat karjas, 
Niin vaibettelev' onnes 6n, kuin katoaa kevl-bankf, 
Jos sinfi sen perustat raan maallisibin tavarolbhi. 
Mut vablnkoon tnllessas ajaUele, mink' Hon ensin ■• 

Sait kadonneesta, ja punnitse sen jfilkeen sinun kaipuns, 
NSn wkon, sin* et barmaaksi murebtine p&iUas. 
Juur'kuin rarpunen vuos' vuodelta pesetas isontaapi, 
Niin mielell&ns Ibminen my5s fcotoansa, ja balpoo 
Ansaitot, kurf en&mpl b&nell' ansaMtavan' onbin. 



222 

Mut raimolles <*e tanpee, kuia velvellisuas o», 
Ain' oiraltara, my** heikon hytdytti*&n paljon, 
Koska hyvSH' oppft, saaraaaa tton ratast*, tySstft. 
Silla min' anna* sun kovila, ja aiin huoaeelfeai to vain*, 
Juurkuin vyfl, jaka kaaeoa od pH&m&ftn hrjiteittt} 
Voimattomaksi n&kyypt se kyllft ja balraksr kydtfyiy 
Vaan koeta sin* rikkoa kcfta se, halUtmetpia* 
Klmroen kimuesUk bettlr&n myts nftei baaslriafc* alreo. 
Siis tuomitse a* aifo statin vaimoaa, bain* afnuft rifcntfg. 
Mut, Heta ymnirtftv&itoan, simdlen taas. puhin tttltf * 
Niin kuin eiiei* olen *yd*iaees istnttanwt taidot, 
Sittekun raikeni tMtia varottava* lempi* &M, 
Yksin asakseni Alia* tali twin guru lapsisfo Utakaft. 
Kuulltit minulla Qsetri elet, vatea* heifewaman kuinka 
T&ytyy k&rstatn ella, ja iwyftatyntisefl ftawfn aaad*, 
Silla osans oft mfelata. kyv&&iity&, vaaa pakeluafc' et 
Tonne, kuin pakeaee, tnntee kit* vastahan suattau* 
Kas> aea apt sanon s»Ue,. j* uakon, todekai am akkMi, 
Koskas em&rtt&A# kerf 1 ettakaateaas Mattta searaat, 
Yksk&ftn el raahaa btionaen rtkeaaa, jte el raim>* 
Mies hy vaUainenkin vet n&rkastya joskus j* kftlle 
Kostaa naapurin pist#*anan, p*lk<rtli*ea laiskiiaa; 
Mat aillein pikasuttita pitta heiketUmaa Mljaa. 
A&nett kiukkua bttdleUwon, sikskun viha lauMMy 
Koivukin knfii UAr^m taipuo tmUess' odoUaissa 
Karsien ektoeseea, hfttk* atfyt lagoon wenetriitiea* 
Kyll& piankia katuu, mita kiafeussa han koria< kaaatt, 
EUel vaaftaas. vaankia Akeiaen paboiUete mtelU^ 
Eika hftn toivo enemp&tib, kuin by van toisella makftaa. 
Niin lap* juorftetaan, kaevaapi sovinte, ja ¥aino 
Luottaitsee ttaaiapana rabriromaft kaairarteen 
Saojeltavataei; kin itoekkt riemoUe* ja aea a#m*an 



223 

Tahdea eiuns el&nans aataa, haronupfayan kaican 
Lailla, hi Jaonian edeasa sudelle* vaftiataen pistaii, 
Valrais taistelemaan, ei kuoletnan kanhua vaktiHn. 
Mutt' enfmmaks ku tekee t&s maflnrass' ihmisen onnen, 
Paolisot rauhoittaa levon kans ja ilon sovinnolla, 
On Jaroalanpelk'; ei ikanansa hyv&sta se Uydy. 
Taa molemuia pitakSat eiossanie te tallella. Rauha 
Sen Janata* pelkaavan on niiaknin mmmalla kangati 
Juurtaneken, tautest ei aamfon tatptme mffta. 
Viela jos mentaisihi sita hakkaamaan Fakfrotmfn, 
Kay se ei niin laatoun, lyonntit lujat kans kadet vajivat, 
Tyd pitk&llincn tarvUahan ja terastetyt kirveet. 
Niin neuvolla puheen Sakarias Pyynpec* p&jtttL 

Kohta nfikyi, ku*ok' atfnettSmat huuiet jokamieben 
Kiitoksiin heKftsti poheesta nyt aukeniratten. 
Mut nifn naapuriansa saiaa tnoni kntskas! korvaan: 
Joska ban jois, kuin nyt, aamust' illaan, Sakarfas, 
Mielellas antaisit, jos iloitset viisaudesta. 
Kuiskeen niin kuulntssa, puhetta kun kiitUr&t kaikki* 
Aet*l istawahau Sakariaa tags «iall««ea, 
Paahan pftydftn yHtam&iseen, niibc* ybtyvat; penkik 
Siinapa tybjentaa ban baaron omalns Skuseks? 
Muisti meneslykseksi hyvaksi, ja jabkasl ynna 
Nyt tOistans onjistansa ja nyt niyOs muittenkin, niinkoin 
H&n mailmass' qH pal j on nab nyt ja koifelkt pajyoo. 

Ma4 kuniWIis** Aaron, ku vinlun peukiJIe vlhiaftt 
Laskenut, morheetomt' istii eeka pyhk&si otsaa, 
Silmall' ainian nyt pit! arvofcas hett kotnlsarjus. 
Niin ymmartava berra banen naki, ett* oils ennen 
Parhaimman miehen toisellen paastanyt vihdain, 
Koin sen ijallisero laffkenat pois talostans... Qlat-fcaarvui 
Vabtosen otti kateeosa ja vei vanhalle ja haasti: 



224 

Aaro, s* yst&v&, juoppas otatta ja virvotu, niinkain 
Polskas on ansainnot, joka soi kuin hon^aasa pohjo; 
Sitten viskata saat lieteen sinun kerj&lfts-sauvas, 
T&&1U, sa yst&v', e\U saat vanhuutes loput pkivat, 
Onkia syfitit suvella, kun mie kalakoukkuja Iasken, 
Pellost' ajaa siat pois, ja kanat ja kukot kodismaasta. 
Too suvityds olkoon; kovemman sina talvisen afjan 
Pirtissft viet&t, ja istuskelet, piipun-nys& snnssa, 
Verkot, rysfct kutelet ja Mvet naolassakio paikkaat 

J&rkkyin otti k&teens ymi»&rt&v& Aaro sen haarun, 
Katsoi ylfis, silm&st' ilokyyneie kuohnva tuskin 
Kierisi, mat syd£mest& ban vastas': yiistaen kiit&n 
Nyt Jumalaani, ban toi mun Iuoksenne, arvokas herra! 
Paljon olen kokenut, pahin vain oli harmajan &ij&n 
Kuikea ymp&ri, kuin ajelehtavan flmalia pilven, 
Tiedoton varsin siaeta levon, jota kaipasi aina. 
Katsoin surren useln, k«n kerjays-matkoja kaljin, 
Maantielt nntamopaikkoja. Aaro, min' aattelin silloin, 
MyOs raadollisimmallai' on tienoijla t&n matkas 
Lohdullinen maja tuolla sis&lla ton rauhovan aidan; 
Vaan sin&, kammion missa sun p&&s vasynyt k&sitt&api, 
Tiedft et, outo olet kuollessaa kun elaess&s. 
Niin min' ajattelin, arvokas herra, ja riennfttin pofs p&in. 
Nyt sanon itseni antuahaks, eloss' on koto mnlla, 
On kuollossani myos, johon ystava jonkunen taitaa 
Seisahtaa sanomaan: kas ij&Hinen kartanon Aaro! 
J&rvi kajahtele ei h&nen Iauiuistansa ja harppu 
Vaijennut on pirtiss&; mut maatkohon rauhassa vanha! 
Lausanat niin, Host' itki ja vahtosen tyhjensi olven. 

Niin haastattelivat he ja kuulten odottivat tolset. 
Sitteo taas ruvettiin iloten tQiraiin jyry-tansain 
Raikkaisiin, kOyh&H 7 oli kuin rikkaallakin hauska; 
Sill' ei puuttunut viulut, ja ei myOs harppujen soitto, 
Polska, minetti, olut, pakinat pirtlss' avarassa, 
Viettona siell' olless' aamuun harmaasehen asti 
Miesten jahti rikas ja rakasten kihlaus oiva. 



Om en religifls rOrelse i sfldra Osterbot- 
ten pa 1700-talet, 

af 

Jf. O. I. BancMen *). 

lien kallt fdrstandiga verkhelighet och den fr&cka otro, som pa 
det relfgiSsa omradet gjorde sig g&llande i 18:e seklet, fffrn&m- 
Ogast hos de bildade Hasserna i Europa, kunde naturllgtvis icke 
heller vara utan inflytande pa Finlands nordliga bygder, eharu 
h&r k&nnas blott dyningar efter svallvagen pa den civiliserade 
verldens ocean och ehura dessa hinna fram fflrst nigra decennier 
efter det stormarne brnsat Ofver var verldsdels mellersta re- 
gioner. Sextonde arhnndradets beta trosstrider voro l&ngesedan 
utk&mpade 1 vara nejder ocb hade djupt ingripit i nationens 
innerstalif. Nftr iter omkring roedlet och i slutet af 17:e seklet 
landets politiska fdrhillanden lemnade anden nagot mera tid 
och tillfalle att r5ra sig fritt oberoende af yttre tving, hade 
det religiOsa lifvet smaningom kristalliserat sig i str&ngt fixe- 
rade, n&stan geometriskt best&mda former, och ftgde den ffir 
allt lefvande nOdv&ndiga v&rmen si till s&gandes i bunden 
form. LSngre fram kring medlet af 18:e arhnndradet, da den 
filantroplskt ytliga Franska bildningen med sitt tvifvel och 
ban mot allt heligt str&ckt sitt inflytande &nda till vart land, 
kunde man med skftl v&nta att fa se nigra af dess plantor 



*) Uppsalsen &r i korlare sammandrag bearbetad af s. txmgren. 
Suomi. 15 



226 

Afven bar oppspira, ehuru jordmanens och ktimatets hardhet 
gjorde det omttjligt for dem att satta frukter med Hka bitter 
saft som annorst&des. Och anno senare &n hos de bildade 
klassserna knnde dessa det 18:e seklets uppfattningss&tt och 
asigter gflra sig g&llande hos massan af folket, ora an enlig-t 
regeln anderlydande siUlaii kanna tmdga att i sinom (id Iter- 
spegla dc m&ktigares egenskajer. Ty sasom k&ndt och na- 
tarligt &r, ntftfvar den med rikare materiella resurser begaf- 
vade och &n mer den intelligent fifverlagsna ett oberakneligt 
inflytande pa sin ongifaingr, tfren oat det ej alltid genast 
ffirmarkes. De sa kallade bildade klasserna utgdra till djnpet 
iedande kanaler for dylika tidsandans starkare inflytelser. VI 
tro att det hittills fSga k&nda forhallande som vi nu hafva 
f6r afsigt att belysa, var den pa botten af Finnens lynae lig- 
gande, under de svara prdfningarne i seklets. bOrjan icke ftr- 
qvafda utan bellre uppiifvade, religiositetens ur folkets eget 
skflte framgaende reaktion mot den flacka, svala och egoi- 
stiska religions- uppfattning, som var temligen allm&n hos 
standspersonsklasserna redan under den olyckligt minnesv&rda 
frihetstiden, men sedermera grep omkring sig och alstrade 
den i moraliskt och kristligt afseende foga beriunv&rda anda 
som ntan synnerlig opposition beherrskade oss annu i narva- 
rande sekels for^ta decennier. Utan att vilja kasta nagon 
skugga pa de individer af standspersonsklassen som under 
namda tid stodo i berdring med och mest inverkade pa all- 
mogen i sodra Osterbotten, vaga vi likv&l pasta att de upp- 
fattade forhallandena i allraanhet och sin st&llning till allmo- 
gen isynnerhet endast pa det satt som tifverensst&mde med 
tidens anda och dess kyliga religiositet, saledes att de icke 
fastade nagon synnerlig uppm&rksamhet vid sin omgifnings 
andliga behof eller bemtidade sig att pa ratt vag tOlfreds- 
st&lla dem. Detta pastaende stoda vi pa kannedomen am det 



227 

allmSnna forhallandet dafortiden och pa de fa nnderr&ttel* 
ser som nnniera kannat inhemtas om ilessa mans inre person- 
lighet, hvarvid vanliga meritfdrteckningar gifva ingen led* 
ring. Ofverhnfrud torde om dessa tldera religiosa forhallan* 
den — som alltifr&n den i detta afseende strangt regiemente* 
rande Karl XII:s tid voro underkastade ett tvang, hvilket 
trang hvarje innerligare religidst sinne att gbmma sin rarma 
s£ djupt som mojligt undan offentlighetens dag* — g&lla det 
omddme Thomaeas S sin Svenska kjrkohfstorie nttalar, nemli* 
gen: "Man torde icke misstaga sig da man anser prestemas 
sedlftshet, eller ieras yttrade fiendskap emot fromt folk, eller 
ock deras ftiryanda behandling af y&ckta och salighets»bekym~ 
rade sjaMar, sasora r&tta k&Han till sadana separatisters afafia* 
dring fr*B fflrsamlingen." 

I den trakt af foaterlandet der nimda religiosa reaktion 
fcgde nun, neroligen i Lillkyrti, skolle man vid forsta paseendet 
kmroa anse fflr omdjligt att 18:e seklets destraktiva asigter 
knnde hlifva hekanta ffir och intranga bos folket, emedan 
denna trakt var al&gsen ifran strangt kontrollerande myndig- 
beter och icke beboddes af manga herrestandets medlemmar, 
bvilkas fBrcsyn 1 godt eller ondt skolle ledande inverkat pa 
folket. I sadant fall startle heller ingen reaktion i ofvanan- 
ftrda syfte kunnat aga rum, eller baft annan orsak. Men 
man bftr dervid ihagkomma att arte* dock i sig sjelf ar en 
ibland de fruktbaraste och t&tast befolkade samt sasotn ge- 
noiiiglngspunkt bar ganaka lifllg handelsrflrelse, afvensom att 
den fOr ait nfrrhet till addra Oatcrbotteas alsta stad, medel- 
pnnkten ftr provinsens hftgsta admiafstrativa och jadiciella 
myndigheter, maate r6na ett starkt inflytande af den t&ta for- 
bindelsen med Sverige. Jnst genom den da nyligen inrttk- 
tade Vasa hofr&tt, hvars talrika personal tillhdrde Sveriges 
hdgre samhftllflklasser, ftkades i h6g grad ko»mnnih;iitione* 



228 

med rikets hufvndstad och ffiranleddes ett beroende af dess 
asigter, seder och sedlighet, som ingalunda voro de b&sta. 
Deraf h&rflflt ocksa en narmare k&nnedom af atskilliga fr&m- 
mande kulturforhallanden, som eljest icke kunnat fdrvantas 
bos allmogen; och denna ater bidrog i icke ringa man till 
uppkomsten af det fenomen, som vi no ga att sk&rskada med 
ledning af de fa k&llor vi haft att tillga. 

Liksom hvarje Ofverdrift fdrr eller senare framkallar sin 
motsats, sa f6ranledde den omn&mda kallt ftirstandiga, verk- 
htliga riktningen i religion hos allmogen en bdjelse fOr my- 
sticism, fin pa allt varnit, innerligt och sjelffdrnekande tros- 
lif blottad riktning betr&ffande den menskliga andens hftgsta 
intressen knnde hos djapare sinnen ej alstra annat &n tomhet 
och missbelatenhet, samt appmana till fdrstik att pa annan 
vftg korama till en tillfredssUfcllande uppfattnfng af religions- 
frigor. Men fa torde de hafva varit som insago att den rhg 
de s6kte lag dem n&rmare &n de f5rmodade, att den rftttast 
gar i follkonilig Ofverensst&mmelse med var kyrkas lira; sak- 
nande en dem till mdtes kommande ledning af m&n, som sknlle 
hafva rUtt uppfattat deras sj&lstillstand, valde de hellre nigon 
af de tusende villostigarne An den enda sinala som ledde r&tt 
till malet. Och engang inkomna pa orfttt v*g, ftirsvarades 
med hvarje steg aterfinnandet af den ratta stigen, som ej kan 
Annas atan genom fullst&ndigt aterv&ndande till den pankt der 
de vilseledande v&garne begjnna. Sadant sjnes fOrhallandet 
hafva varit vid den religitisa rfrelse som efter medlet af sist- 
ledne sekel och ftirn&mligast mot dess slat &gde rum i Lfil- 
kyr6 och kringliggande trakter, men som fflr konventikel- 
plakatets skull omgaf sig med en t&t slffja af bemlighets- 
fullhet. 

Denna rdrelse var af Gfvcrv&gande mystisk tendens och 
gaf upphof at en vidlyftig handskrifven litteratur af Flnska 



2*9 

dfrers&ttniagar fran Jakob Bfthmes och andra mystikero shif- 
ter, Omradet fflr densamma var fdrn&mligast LillkyrO socken, 
men trollgea tfven Vasa och Mnstasaari, Laihela, Storkyrft 
och Dmola; mah&nda str&ckte den sig &fren till Pedersftrc, 
det di &nnn dermed ftrenade Lappaj&rvi, Nykarleby, Vdra, 
Nerpes och flere st&llen, der atminstone besl&gtade rdrelser 
&gde ram. I btirjan staende pa god ocb r&ttm&tig grand, 
kunde dess anh&ngare dock ej l&nge halla sig pa den till 
r&tta malet ledande banan, otan fdrirrades genom en utifraa, 
fran Stockholm, kommande ledning som dertill ftnnn troligen 
ofta mfssfdrstods. De fiesta bland n&mda handskrifna Finska 
tifrers&ttningar, hvilka flitigt begagnades af partiets anh&n- 
gare och till en del &nnu finnas i beball, &ro gjorda efter Ja- 
kob BOhme, bans anh&ngare eller andra teosofer, samt hafva 
alia en mer eller mindre mystisk och ftfren i andra afseenden 
easidig riktning, om ocksa delvis en ganska rarm och i manga 
delar rent kristlig anda der nttalar sig. Atskilliga bland dem 
k&nne vi endast af uppgifren titel, eharu de kanske &nnn fin- 
nas qrar i nagot gdmdt och f6r sin svarl&sthet bortgldm&t 
exemplar; andra iter som vi haft tillfilfc att genomse kunna 
vi dock icke ataga oss att hedOmma, atan lata l&saren sjelf 
bilda sig ett omddme om saken efter de spridda data som vr 
kannat uppspara och har skola meddela. Fdr att graoska 
rftrelsen i hela dess utstr&ckning och sammanhang samt i alia 
detaljer sknlle en vida atfdrligare undersdkning vara af nflden 
&n vi i saknad af andra litter&ra hjelpredor knnnat astadkom- 
ma. De fiesta hithftrande skriftliga dokumenter firo nnmera 
tillg&ngliga ftr hngade forskare, sedan de blifvit dfverlemnade 
at Finska Litteraturs&llskapet i Relsingfors. 

Bland den handskriftslitteratnr sem visat oss sparen ef- 
ter denna i det tysta framlefrande religiOsa riktning, befinnes 
en samling anonyma bref vara af tidigaste datum; deo fOre- 



290 

komner under titda: Khjan txdhetu* Barton Jetusen €bri~ 
rtusen kalliista *&vitmo$ta rneidan edeitdtwne, ja hdnen 
vaikutu&eston* ntetwo, mm myo* koakevo GhristiUiaygdem 
irinkoldoisiata harjoitusista ja groaditfa. Dessa idhetg*- 
kirjat, 8 tilt antalet, ftro fordelade i paragrafer, alia af reUr* 
giftst isnehall, och skrifna med bade inaerlig rirma och fast 
flfrertygeke, sa myeket vi tamnat Anna rid ett hastigt ge- 
uomdg&aitde. En mingd fr&mmande ord aro inv&fda i deras 
sprSk, fast&n icke liU lika stort aatal s«m i atskilliga aa- 
dra till samma litteratur htfrande sbrifter. Redan derigenon 
forrader sig deras fr&ndskap med Jakob Bohmes skrifter; ty 
en egenhet bos den ostaderade fdrfattaren var att ban llskade 
utl&ndska termer men rOrde sig ganska tungt med dem, bam 
qjelfst&adigt ocb poetiskt rikt bans uttryckssatt in eljest van 
Si ftrekommer i dessa bref exempelvis: paanv, eiementit, 
preaervativ o,. 3. v. hvilka uttryck s&kert voro obegripliga 
for den Fineka allm&nhet at bvilken brefven voro bestamda, 
Spraket i brefven, likasom Ofrerhufvud i alia dessa ofrersfctt- 
ningar, 6fverenssUmmer n&ra med Finskan i bibeln ocb andra 
i medlet af 18:e seklet tryckta bdcker, saval i afeeende a ft* 
rekoramande Sveticismer som bfijniagsformer oeb ortografi. I 
nigra bland denna litteratars alstcr forekomma ftnira Here Sve- 
tieismer, hvilka tydljgen harrora af of&rmigan att genom ora- 
akrifning eller varierande uttryck saga samma sak 9 samt deraf 
att man efterstrafvade ordagrann dfverenast&romelse med ori- 
ginal* t; 1 andra iter n&rniar spraket sig mera den Osterbott- 
niska dialekten, bvars egendomHga ord- oeb flexions-former 
blifvit begagnade jemte bibelfinskan. Hela brefvexlingen &r 
skrifven med Svensk stil ocb efter utseendet uraprnngligen 
pa Svenska. Dot forsta brefvet, adresseradt till en kristen- 
domsbroder, ar dateradt i Stockholm den 21 november 1743 
ocb ftrdeladt i 9 paragrafer; forf. s&ger sig i tvenne ftre* 



231 

g£eade href fcafra dtriMt mi Crist! fdmoulng. Del andra af 
den 12 december 1743 liar 7 $$, ftr ett svur p£ det f6rgta 
och mab&nda skrifret i Finland, emedan det liksom ett par 
andra i stillet ftr dfcteringsort har Mott F. Det tredje *r 
skrffret i Stockholm deft 22 wars 1743, och imrehaller Atom 
det ateeiatande relfgftsa en begara* att fa veta om nagot mart- 
rltadigt fotrtffat vid korre*pondentens matas sjukdom eeh d6d. 
Dtrpa srarar det fjerde brefret att en "tofmitns" om nyss- 
ntada persons sjukdom och ddd medfMJer; en tfllagd not 
upplyser att denna uppbyggliga lefreraesbeskrffinlng kanske 
kommer att utgifras jemte nagra andra beskrlftiingar om lef- 
raade fored&men af gad&fruktan i Sverige, ocb det ffemte 
brevet ialar om ffrrdelen af lefnadst^ckningar diver fromraa 
pereoner, saint prfoar sasem s&dan korresp. aflidna hustni. I 
denna qviana vOrdade partiet sHedes ett slags helgon; i ett 
senare bref yttras den ftnskan att "Aaserlesene Lebensbe- 
nchrcibimgen heiliger Seelen" sknlle utgifras pS Svenska. 
Att de fromna vannerna ville dfilja sig for oinvigda visar slg 
i sjnnde brefret, der det beter att tiden ar fariig, allt ar 
fallt af oenigbet, trist och partier, afren i andra frigor fin 
den i brefrcn ftrnimligast bebandlade om ftrsoningen och 
helgelsea; att afekrifter tagas af brefren medgifres gerna, 
btatt med vilkor att farf. namn nteslntes och icke tneddefas 
it andra an valtankande — "sknHe genem dem nagoas Agon 
ftppuas sa rorc de skrifna i en salig stand." Det ittende 
brefret ar dateradt den 6 augusti 1744 och till bela samlfn- 
gen ar Mfogad en nppsats med titeln: Taivuttavaiset syyt 
kristillueen yhteytecn ja yhdessa elamieeen, hrilken tyckes 
innehaHa nagot ftrslag till kyrklig eller rdigios reform och 
isyfta att astadkomma endragt ibland brftderna; den Itftljes 
af ett Mhang med titeln: Tyge-lis&dmys, sem narmare nUrcdcr 
samma sak. 



232 

Her upplysande fin de anonym* brefven ftr en «hm taef- 
samling af Anders Collin. Hans bref ftro daterade I Stock* 
holm och st&llda till v&nner och krlstendomsbrfider i Finland. 
Anders Collin, som atminstone en tid var partiets hnfvnd, om 
ej dess npphofsman, skall enligt traditionen hafva varit na- 
gon slags skoll&rare i Stockholm, emedan de bad ifran Lffi- 
kyrfl som af honom emottogo fdrsindnlngar till Finland all- 
tid tr&ffade honom sysselsatt 1 en ster med barn fjlld sal. 
Han synes icke hafva varit Finskan m&ktig, otan de af ho- 
nom pa Svenska skrifna brefven Ofrersattea till Finskan af 
bans v&n Jakob Norrgdrd fran Bflle by i Mustasaari socket), 
en mil norr om Vasa. Denne Norrgard var bemma ifran 
Lohto socken och derifran inflyttad till Mustasaari, samt pU- 
fade ofta ftrdas till Stockholm; ban var hemmastadd i bada 
sprlken, Finskan och Svenskan, samt en ovanUgt knnnjg 
bonde som ofta af sina standsbrfider anlitades om skriftBgt 
bitr&de i hvarjehanda ftrender. Det s&ges att ban haft sitt 
qvasi-kansli hos en viss Silander i Vasa, der &fven mah&ada 
bans papper forvarades. F6r ofrigt ser det nt som sknlle 
han affallit fran sin andlighet, emedan han emot slntet af sin 
lefnad Far hemfallen at dryckenskapslasten och till fMje deraf 
en gang vid badning br&nnt sig sa svart att ban dog kort 
derpa. For fifrigt namngifvas flere personer: Delin, Berge- 
lin, Steen, Mdrten och Beata, sasom boende i Finland och 
deltagande i den andliga rtirelsen, men om dem hafra vi iaga 
vidare underr&ttelser. 

De Collinska brefven st&mma sinsemellan mycket ftfverens 
till skrifsatt och innehall; det ffirra &r ftfverhufvnd Ifttt odi 
klart, sa ofta icke det senare gar in pa mystikens omrade, ty da 
utblandas spraket starkt med utl&ndska ord och termer. Ingressen 
till hvarje bref ntgdres af en nagot varierande bdn eller akal- 
Ian, slntet &fvensa af en dylik i forening med helsningar; de* 



233 

ras imcball gar sillan atom det religiftsa gebietet ocb bestir 
meat af rid, ftrmaningar ocb npplysningar rid bvilka f»rf. 
ettalar slg med v&rma, dfrertygelse ocb rikedom i nttrycket. 
Men nigra nppgifter som skulle tjena till ait belysa parties 
historia sdker nan ifven b&r merendels ftirg&fres, pa nigra an* 
4antag n&r; de traditionelia minnena af rdrelsen bafra ocksi 
till stfrrre delen ftrbleknat, croedan en generation ntetan hel 
oeh ballen bonnit ga i grafven efter dess nppbdrande. Emel- 
lertid erbjada dessa Coffins bref jemffirelsevis de testa ma- 
teriaUer (111 beddmmande af rdrelsens beskaffenket, ocb bfrra 
derfdre nigot utfdrligare omtalas. De &ro vftl adresserade 
till enakilda personer, men torde doek n&stan alia varit be- 
st&mda att konuna till manga trosbrdders k&nnedom ocb vcrk- 
ligen Mifrit bela partiets gemensamma egendom. Emellan de 
ofraan&mnda anonyma brefren ocb dessa Collinska ligger en 
Udrymd af 40 ir. 

Det fftrsta brefret &r dateradt den 22 angnsti 1783 ocb 
det senaste med nppglft om datum &r af den 16 juli 1791, 
hvarfdre samlingen siledes omfattar en tidrymd af nngeftr 8 
ir. Det ftrsta innebiHer fromma fdrmaaingar, med nigon 
anstoybning af mystik; bibelordets Iftsning payrkas ej s&rdeles 
kraftigt, eboro dock nigra bibelsprik finnas anfdrda ftr ait 
bestyrka ffirfcs satser. Ett senare bref af samma ir atrisar 
tydligare &n de fiesta dfrlga att fdrf. byllar samma ensidigt- 
mystiska riktnrng som ntm&rker Jakob Bfthmes anb&ngare. 
Han talar om stjernverlden tdhti-mailma, frin hrilken den 
yttre djar-menniskan eldin-ihminen ftr ett otdrag; den helige 
gndsmannen Dnsidang(?) 9 s&ger Collin, antager i sin bok: 
EUtin $alaimu8 (hrilken di redan figdes af konresponden- 
terna i Finland) trenne verldar: ljusets, mdrkrets ocb de fyra 
dementernas rerld, inom hrilken sistnftmda de trenne dfrigas 
makter stridande oppenbara sig i alia clem enter; solen fcr ska- 



234 

pad efter Ijnset; 1 bibeln Un en m&ngd saker fftretfe sym- 
boliskt o. s. v. Slftrre deles af brefrct opptages dock af 
kiMHga ftrmanhig ar, och ftrfc berftttar att aftr ban skref det 
kern en osynlig ande Ogenblicklig t ock rdrdes direr papprei 
si att ban af hftpenbet ej knnde se det, hvarefter AS baa 
fall pa knfc och bad God en firimmande kraft pressade honom st 
hardt att svettcn frambrdt nr kroppen. Mot elntet varnas 
fdr brefrets lemaande i svaga bander (mahdottomain kftsiin), 
emedan man icke bOr basta perlor fdr svia, men Cere exem- 
plar horde afskrifras och lemnas St vackta sf&lar; helsnfagar 
f ran stadenterna Strandberg, Llnd och alia Gad sdkande sj*- 
lar bifogms. Fran ftljande aret flnnes ett bref, i hvilket fdrf. 
namner om lidna motgangar, afrader fran dispyter med Icke- 
troeade, och klagar att mSnga affalllt son i 3, till och mod 
6 ar varit omr&ada; brefret borde hallas doldt sS myckot 
som mdjligt, emedan den narvarande tiden ftr farlig, och kor- 
respondenterna bade redan varit inftr r&tta och ftrsrarat san- 
niagen. Medfftljer en bok om sj&lens lore r&ttf&rdiggftretee, 
och en annan kortare Parannusen processi af Bdhme. 

Att Collin afren ofta fatt emottaga bref af slaa trosfdr* 
randter i Finland synes deraf att ban n&stan i hvaije skrif- 
Telse s&ger sig med nftje hafra geaoml&st korrespondenter- 
nas bref, ebura ban ej ffirraar besrara hvari och ett s&rskitt 
ntaa flere tillsammans. Han klagar Ofver kroppslig sraghet, 
Ofrer vSra sjalara riktning ntat, att Gad na fflrsatt honom 1 
ett helt och hSlIet passivt tlllst&nd, sa att ban ej mer sasom 
fordom kan anr&nda sj&lens krafter, hrilka ban dock boppaa 
skola Sterkomma efter ddden; ban bar baft sidana anlopp af 
osynliga krafter att ban mangen gSng trott dot don yttre 
kroppen sknlle sftnderbrytas. Dessa yttranden som karakte- 
risera en sjuUig mystiker, fellde Collin redan 1784. Ofta ft>r- 
manar ban till ftrsigtigbet betr&ffande do listiga andar som 



285 

emgifra trosfknraadtema; dessa sjelfra borde ieke heller 
i otringdt mal skrifva om aadliga aogelftgenheter ntan att 
riifrtg* honom. Jo* 1785 sftger Ban att geaom finds gnder* 
bara fftrsorg ftrlndringar inlrtffat till fffman ftr tffversfitt- 
ningen af Bfthmes skrifter, hvaraf han tydligen aer finds vflja 
vara att do skola tifrera&ttas just denna lid. Bfineataader 
bflra hallas 3 ganger om dagen, om morgonen, ndddagsttden 
och on aftonen den l&ngsta, tidtals inp& halfra natten, eme- 
dan nattens iimmar iro da hugnerikaste; den som bar tid der~ 
tiU ma hvaije vecka egna en half dler bel dag till bftner, 
tana bftttre &r om nag-on kan anv&ada beia sin tid dertilL 
MirUigt &r att f6rf. fdrbereder sina anhikngare pa koumande 
sjokdomar, dervid Ifceropande sin cgen erfarenhet: »J som ar- 
baton pa genombrottet frin otro till tro fin kanh&nda ridkia* 
nas atakilliga sjokdoaar i den yttre kreppea, sasom areda 
kriag hjertat, hafradvftrk, omrexlhig af beita och kitid o* s. v,$ 
detta kommer hafrodsakligen af sjnkdomsandarne, genom hrilka 
djafrolen sdker hindra menniakoraa ifraa det goda, till nigon 
del ockaa af krafternaa aammandragning och initv&ndning, 
aamt afrikandet fran gamla vanor isynneihet bos dem aom 
hafra allrar med omv&ndelseno. 

Brefvet af den 5 jaanari 1786 ftr anm&ikningsTfirdt der- 
fftre att der medelbariigen jrkas pa akibm&ssa ifran den all- 
minna fdrsamliagen. Fr&gan giller den beliga nattvardem 
»Den gndomliga elden i dot gndomliga lifrels ratten &r dot 
aadUga, eviga genomakiaaade rarandet, olendo, af hvilket 
alia englar i begjnneken akapades och i hvilket de erigt bo, 
lefva och frdjdas. Denna oUennoUisuus «r finds eviga kropp* 
slighet som fyller hela tiden (ijdisyyden) och &r alleatfides- 
nftrrarande aamt Kristi himmelska kfltt och blod; af detta va* 
randet to den inre bimmelen som skall nppeabaras i Tar aade, 
att ri fa hflra den sftta fiodardsten ocb &ta af ordet som nU 



236 

gar or Gods man.* Bfter s&dana svlfrande fflosofemer tab* 
ftrf. om de gndfraktigas r&ttighet att afltaila Big- ifrra den 
yttre jiattvardens begaende, sedan den urartat ifraa de fflrsta 
kristna tidernas nattvard och namera meat utdelas genom ogtid- 
aktiga prester samt atnjntes af en godlds ftrsamling. Den 
iare nattvarden atnjntes ftfven i evigheten. Den store tfiflinga- 
kftmpen (kilvoittelia) Johan Georg Gichtel *) s&ger sig icke 
pa 28 ar hafva begatt den yttre nattvarden tillika med ttr- 
samlingen, men Onskar att hela verlden finge smaka hvad ban 
dagligen smakar, nemligen den eviga nattvarden da ban i bd- 
nen &ter brfld fran Gnds bord; deraf finner man saledes att 
den yttre nattvardens atnjutande ej fir n&dv&ndigt Men alia 
ftga fall frihet att offentligea bega densamma om deras sam- 
vete tillater dera det, och ingen bfir tvingas till afballande 
derifran; dock ma man icke lata fdrma sig till den yttre natt- 
vardens begaende af yttre orsaber, sasom frnktan, sOkande 
efter menniskogunst o. s. v. tj da begar man en stor trolfts- 
het (uskottomuus). Ffrrf. s&ger sig hafva sett manga utmarkta 
exempel pa bada delarne; sjelf bar ban kannt kallelse att af* 
balla sig fran den offentliga nattvarden och icke deltagit i den 
pa manga ar. 

I samma skrifvelse omn&mner fdrf. ett bref af Anna Ro- 
gel, som blifvit bonom tills&ndt af vftnnerna i Finland; ban 
sager sig hafva genomgatt det ocb deri fnnnit en ganska god 
tanke (suuren hyv&n ajatuxen) men ej nagon djup och rfttt 
npplyst anda som vore palitlig att folja. Den utan tvifvei 
hflgt begafvade svarmande qvinnan var da redan ddd, men 
bland frfriga hithdrande skrifter finnes Mven ett bref i afskrift 
fran en krigsman i Umea till Gads goda ran Anna Rogei i 
Sastmola, dateradt den 26 augusti 1779; fdrf. eager sig »r 
nagra ar tillbaka i Wasa hafva fatt h5ra Anna Rogel och 
deraf blifvit hjerUigen rfird, talar om sjalens faror under lif- 



237 

ret i denna verlden, helsar ffrln nigra vftnner i niden, oclf 
utbeder sig till svar nigra radcr af »den kara system.* Hen* 
nes inflytande pi rdrelsen omkring Wasa torde icke bafva va- 
rit synnerligen stort, ebnru ftndock nigot, savida hon enligt 
s&gen skall bafva vistats der i trakten omkring 2 ar. Att 
dftmma af Collins bref var denne rdrelsens bnfvndman icke 
synnerligen gynnsamt st&md ffir den mftrkliga qvinnan; mi* 
bftnda ansig ban benne vara for litet teosofisk ocb icke v&l 
Ofverensst&mmande med Bdhme*)* 

Anglende afvers&ttningen till Finskan af nigra bland 
Bdhmes Frdgor varnar Collin i ett bref af den 13 febrnari 
i786 korrespondenten i Finland att gflra det noggrannt, ocb 
n&r friga blir om dess tryckning bflr band«kriften ytterligare 
genomgis, emedan Bobmes djapa ondersdkningar l&tt knnna 
missf6rstis. Deremot bdr man ej bry sig om Schutz' shif- 
ter, ty i dem finnes mycket som ej bar nigon evigt bestiendo 
grand (fjankaikkista perustosta); ban bttijade skrifra for tidigt, 
derfflre blef mycket bos bonom omoget, det sanna i bans 
bdcker &r mest lanadt ifrln Bftbme, frln hvilken ban dock af* 
viker i sina slntsatser om det toseniriga riket, djeflarnes Iter- 
bemtning o. s. v., men ban bar menat vftl ocb skrifvit emot 
presternas stora blindbet. Fftrf. sSger sig bafva lidit mycket 
genom dyHka skriftsMlares omogna formenanden, samt varnar 
andra att ej lata sig gripas af den stora stjernhimmelen, pi 
det icke den store verldsanden mi inn&stla sig i vara sj&lar. 
Ofta forekomma i brefven nppmaningar till fdrsigtigbet, eme- 
dan tiden At svar, ocb vSnnerna formanas att icke billa stora 
sammankomster hvarigenom de kunde rdjas, »ty no £r den 
yttersta midnattstiden»; It presterna borde man gifva deras 
hriromst, bora liten nytta man ftn bemtar af deras tjenst, pi 
det de icke ml finna oreak att klaga ocb den starka allmftnna 
vreden mi si vidt md)ligt tillbakahillas. Nigon riktig for- 



238 

battling i kyrkMga arender kommer andodr icke titt stlnd, 
»fftifn bradgomens baft nppenbaraa roldt i det store mftrkret 
eeli det stora undret kommer sem hela redden fir erfara»« 
Yliwre heter det 1 ett annat bref: avaren oppm&rksaiame, 
blllen alltfd edert salt bos eder pa det man Icke ma flnga 
eder 1 tarbatloner ocb fora er pa afv&gar; fdrsvaren teosofins 
gnmdsatser med alhrar, men gan ej at f*r att gflra presen- 
ter, ty det ax osakert burn manga ens bland eder sjelfva HI 
bestlndande. En ibland vara blsta affell j« fftr nlgen tid 
sedan». »Hvad om denna viekebe koade skrifvas komraer 
ieke att atgifvas fran try eke t, Itminstone ej sa l&age man ar 
bonden af Mndrande atadgar. Valt&nkande prester hafva at- 
gifrit bdeker till hndradetal, men bvad hafva de val derated 
atrittat? vi skrffva hellre i vira hjertan*. »Det na medffrl- 
jande brefvet tiH en viss kyrkoherde ml ni afskrifva ocb he- 
bllla originalet bos eder; mitt namn ma fdr bonom n&mnas 
blott slsom bos eder. Om dyiika saker skalle komma i da- 
gen sa llten oss veta derom, vi skola med Gods nad gffra 
eder rid i sakea». Fdtf. sjnes slledes bafra haft ett sjetf- 
taget namn bland sina anhftagare, sasom vaaligt ar i hemliga 
g&Uskaper. 

Anglende nattvardens begiende I utv&rtes matte oiler 
blott i aadan reaerverar sig Collin ytteriigare i bref af den 
31 obtober 1789, att ban icke rill f&reskrifva gamma rag f*r 
alia ocb satanda bara ansrar fdr andras scalar, otan borde 
hvar ocb en fdlja sitt santvete. De anktoriteter fdrf, dervid 
riterar karakterisera bans religidsa stlndpunkt. Han s&ger: 
•Den gyllene medelv&gen, att hvar ocb en bdr fdlja blott aitt 
samvetes rflst, hOll den helige Tollstadius jemte sina din- 
ner. Den dyre Bokme, madam Gugon 8 ), Bernieres-Lou- 
»«£*y 4 )> samt manga andra Guds barn hafva gltt till nattr 
varden; men den dyre Gichtel, TJberfeldt*}^ Gerhard 1W- 



289 

Ueegen och mfiaga Gods barn hafta icke gait dit. De hafra 
af God bfifvit frikallade derifrfin, gasom deras efterlemnade 
vtttnesbftrd ntvisa*. — »Lonvignys Salattu eidma &r en tic* 
ker bok, sow jag tror J stole* hafaa mycken bltnad afo« 
Herrenkntare n&mnas nagon gang med ett risst ftrakt for 
deras brist pa djup, men dock ntan tecken till fiendskap. I 
aUmanhet anfores sallan nagon aanan auktorhet an Bohme, 
hvars sa kallade Fyretio frdgor om sjdlen framfor andra bac- 
ker- prisas, och ffirfts egen andliga erfarenhet, som stddersig 
pa inre nppenbarelser under kroppens yiteriiga afmaUning. 
Bibelsprak citeras val standom sasom bevis for en eller an- 
nan sats, men icke ofta; dock bander det myoket oftare i da 
till tiden senare brefren, an i de tidigare. Ogillande omd** 
men filler Collin en de vackta i Sverige som kommit pa 
riUostigar derigenom ait de icke fattat Bdhme ratt, ntan for 
myeket ftljt andra mystiker, en del Antoinette Bomignon *) 
och Peter Poiret 7 ), en aanan del Jeanne Leade 8 ), andra 
ales Pettersen, andra Schitiz, Teekeer, eller Marschui (for- 
modligen George de Marsajj. Deraf finner man att dessa 
myatiker baft anbangare i uorden, fasten bendigen; oeb att 
Collin traffat nog manga sadana ban slatas af bans pa Cere 
stiUBen fdrekommande klagomal 6fvcr »separatister och falska 
profeter, hvilka tala likt engiar oeb framfora stora saker, som 
dock aro idel bedr&gerh, tlagen af dem bar Ofvervunnit oss, 
skall ej heller framdeles gora dot, ty vi hafva de allradjnpastc, 
heligaste oeb renaste sanningar som nagoasin f6re oss nagta 
v&ckta haft i Sverige, hvarfftre det ar omdjligt att Gad kande 
tttlata dessa sanningar besegras». »Jag, sager Collin vidare, 
bar. noga skftfakadat dem som varit v&ckta pa 1720— 50-talet 
men bar icke markt.att de kommit till nagon inre skadning, 
ntan meat varit bnndna i forut fattade meningar och inskrinkta; 
ingen bar jag fnnnit som skull© k&nnt Gnds yiabet ratt- De 



240 

bafva lemaat efter sig oldsta knntar, hrilka ri nu rotate lfea». 
Om den beryktade Finska sr&rmaren Wallenberg fran Kaubara 
kapell i Lappo s&ger ban: ftglaamftstaren k&nde jag alltfOr v&l, 
ban rar bard ocb l&t ej r&Ua sig, Gad b&ttre honom!» Der- 
emot teller fdrf. ett gillande ntlatande on Bfthmes l&rjonge 
den Engelska teosofen Jean Pordage •). 

Af allt detta ban man bilda sig en ungef&rlig forestall- 
ning om bnrndan Anders Collins ocb bans anh&ngares riktnlng 
rar. Den var grumligt fantastisk efter BObmes fdrebild men 
icke direkt fientlig emot Lutberska kyrkan. Den lilla sektes 
sjnes icke bafra varit angel&gen om att g6ra manga prose- 
lyter, ntan insvepte slg i den stOrsta mdjliga bemlighetsfull- 
bet. Till ffllje deraf nfimnas ocksa ganska fa personer vid 
namn: pa Svenska sidan endast en praktisk prest Hasselgren, 
en Strandberg, Maria Nystedt, Elieson ocb Steen; pa Finska 
sidan Norrgard, Marten, Bergelin ocb madam Bergelin, De- 
lta, mor Stina ocb Gnstaf Gisselkors af hvilken ett bref fia- 
nes undertecknadt. MftrUigt fir att ibland ifragararande band- 
skrifna litteratar &fren finnes ett bref ifran Erik Tollstadins 
Ofrersatt pa Finska, hvilket bref om det vore akta sknlle 
tydligen bevisa att ocksa Tollstadius bek&nde sig till den 
Bdhmeska teosofin* Otroligt &r det icke, emedan Tollstadius 
sjelf Fid ett f6rbftr i domkapitlet omkring 1730 bek&nde att 
ban last Bflhmes skrifter ocb funnit dem fallkomligt renl&riga. 
Brefvet ar skrifret till en qvinna som angestfull begirt rad 
angSende sitt tillt&nkta giftermal med en from man; Tollsta- 
dius afrader pa det hdgsta aktenskapet, utan att dock best&mdt 
f6rbjuda det F«r dfrigt &r brefvet uppfyldt med utl&ggnin- 
gar om gudomlig tinktur, manlig ocb qrinlig tinktar, om men- 
niskornas stjern-ande, hurusom »den &nna icke fir sann kristen 
hvilken blott uppehaller sig i naden, utan den som fdrs&nker 
sig i det evlga centrum ocb forlorar sig i Gnds &ndl*sa djup 



241 

samt i det tysta, mdrka, ofattliga kaos», m. K m. dyl. som an- 
tyder en imitation af Bdhmes uttryckssatt. ToIIstadius dog 
redan 1759 och kunde slledes icke hafva statt i personlig 
herdring med Collins trosfdrvanter pa 1780-talet men berom- 
mande epiteter till&ggas honom afltid af de senare. Den Col- 
linska brefvexlingen rdr n&stan ateslutande religitisa ftmnen; 
blott i ett par bref fran 1790 n&mnes att fflrf. (nemligen Col- 
lin) betalt den aflidne brodren St:s (mah&nda Steens) efter- 
lemnade g&ld bos grosshandlaren Zetterstein, hvarigenom ban 
dock kommit sa i obestand att ban anmodar sina sj&lsforvan- 
ter i Finland att gdra nagot sammanskott. 

Det fataliga religionspartiets inflytande och verkan ntat 
synes hafva varit ringa; dess mest anm&rkningsv&rda resultat 
Tar att det framkallade en temlfgen vidlyftig handskrifven lit- 
teratnr pa Finska. Denna ntgdres visserligen blott af dfver- 
s&ttaingar och inneballer blott mystisk asketik pa fa undantag 
b*t; men en egen ffireteelse ar det dock att man i sodra 
Osterbotten pa 1790- tale t fftretog sig att afskrifva vidlyftiga 
bdcker i manga exemplar, likasom boktryckeri-konsten icke 
hade varit uppfnnnen. Bevekelsegrunden var val hufvndsak- 
Hgen det bemligbetsfulla donkel i hvilket s£llskapet onskade 
ferbttfva, ocb som ffir den tidens menniskor bade ett synner- 
ligt bebag. Hdgst anm&rkningsv&rdt Mr emellertid foretaget 
att pa en ftr Finska litterataren i allm&nhet ogynsam tid till 
Finskan 6fvers&tta en m&ngd utl&ndska skrifter af jemfdrelse- 
vls svarfatUigt initehafl. Vi skola bar uppr&kna de handskrif- 
ter af detta slag som vi i Lillkyrf lyckats uppspira. 

1. De regenerations , se on: Uudesta j aliens syndy- 
misestd — edes pantu Jacob Bohmin kautta 1622, 148 
sM*r 4:o. Skrifven med ledig, t*t s. k. Svensk stil; af en 
attteeknlng- i permen kan man slnta att detta exemplar funnits 
tifl atminstone ar 1789. Spraket synes vara en nagorlunda 

Sttowi. 16 



242 

y&l rardad Bibelfinska. Ar femte boken af Bofcmes: »Der Weg 
su Christos. 

2. Erf totinen ja sUdllinen parannwren protesri eU 
meno — Jacob Bdhmiltd kirjoUetiu 1622 \ 4:o* Ar trollgti 
fdrsta delen af Bdhroes arbete i 6 backer: Vdgen till Kri- 
stus, neroligen den boken som bar till ofrerskrlft: »Von wah- 
rer Basse*. 

3. Kama-puke yhden valaistun ja valaisemattoman 
sielun vdlilld, kirjoitettu Jacob Bdhmiltd 1624. I eU ktrt 
fflretal till denna uppsatts fdrklaras afsigten med densatoma 
och hrarfdre den var l&mplig att ofrers&ttas till Finfekati; den 
lasare som ej forstar de talesatt forf. begagnatr, fdrmaaas att 
ieke hasta med dess dfrnmande utan i bdn vanta pa upplys- 
ningar fran sitt inre, da ban nogsamt far ftrnimma ur hrilkea 
djup sanningsgrund skriften harflatit. 

4. Field totisesta parannusesta, eli ysi avam juma- 
lallisten salaisuutten ymmdryseen — kirjoitettu Jacob Bob* 
miltd 1623. Mahanda 3:e boken af Btihmes: »Der Weg so 
Christoo, ehuru titeln ar otydlig i afskrifterna* 

5. Selitys titteli-kuvain ylitse, jotka ovat aovitetut 
Jac. Bohmin Tien kamsa Ckriutuxen tygd. Bland deasa 
bilder finnes bar dock blott en enda. Skall mahanda vara en 
dfrersattning af Bohmes uppsatts; »Tafeln m den drei Prin- 
cipien gdttlicher Offenbarung*, ^h«ru titek uppger en an- 
nan bok. 

6. Muutamat maagillhet brobhetiat (ptophetiat), jowaa 
puhutaan lopun sisdlle kdymisestd alkuun .— — aarolade or 
Bohmes skrifter och Sfversatta first till Sventka, sedan till 
Finska 1786. 

7. Kysymyksid sielusta J. Bdhmiltd. Denna favorit- 
bok: Fsychologia vera, oder vierzig Fragen von der Seele, 
onitalas ofta i den Collinska skriftvexlingen, men af dead Finska 



243 

ftfrersftitning finnes blott ett vardsldst skrifvet fragment i 
behall. Spraket i denna dfrers&ttning &r hflgst oselt, inne- 
hlllande en stor m&ngd icke ofversatta, men till oigenkanne- 
ligbet fdmr&ngda Latinska, Grekiska och Tjska ord. Sanno- 
Bkt fdrstod Ofversfittaren sjelf ej det ringaste af Bohmes ab- 
strnsa terminologi. Anno mindre kande de l&sare fdr hvilka 
skriften var &mnad fdrsta sadana ord som : aessentialisesti, cor- 
poreraminen, riddari krantsf, abtinentz, tinktari, tarba, a the- 
rein silm&, snb(iili)) o. s. v. 

8. Siita kengettisestd Pasta- Chris tusesta, ar en kort 
nppsats, bvars original sjnes vara af Bfthme eller Stminstone 
af nagon bland bans anh&ngare, emedan uttryckss&tten are 
Bfthmeska. Flnskan lider mycket af Sveticismer. 

9. Yxi lyhykainen kasitys sisdlliseen voima-Christil- 
lisyyteen, yhteen koottu Joh. Georg Gichtelin Theosophialli- 
sesta lahetys-kirjoituxista — Ruotsisi kddtty Stockholmisa 
1738 ja Suomexi Suomen maalla 19 f 87, 4:o. Spraket 3r 
starkt Svetizerande. Upptager 197 pagg. 

10. Ulos-veto muutamista Jumalan miehen Joh. With. 
Uberfeltto twidelluista Idhetys-kirjoista. Brefven Sro date- 
rade emellan aren 1686 och 1697, saint ntdragets forfattare 
aagofi Wand fiicbtels anb&ngare. 

11. Yxi lyhykainen ulos-maalaus sen mystillisen theo- 
logian opin kdsityxestd — Johannes a Crucen kirjoituxista 
ylospandu v. 1785, 35 pagg. 4:o. Rattskrifningen ordentli- 
gare ftn i de flesta Ofriga hithtfrande handskrifter l0 ). 

12. Sen korkiasti ylos-valaistun Christian Anton Ro- 
melingin ylos-herdtyxen-dam, Jcaikille Babelisa f angina ma- 
kavaisille sieluille — Ruotsisi kddtty 1762 ja nyt Suo- 
mexi 1783, 71 pagg. 4:o. I sammanhang derated forckom- 
mtr en tippsats om 23 sldor nted titeln: 

13. Vastaus sen eonsistoriumiUa Chr. Ant. Romelm- 



244 

gia vastaan valmistettua kirjoitusta pastaan, — Ruotsixi 
kaatty 1762 ja Suomesi 1785 »). 

14. Salaisuus Jesusen Christusen ja hanen jasen- 

densa murhellisesi-tekevaisestd rististd, kirjoitettu yh- 

deldd Jes. Chr. ristin opetus-lapselda, tdytetty 1732. I 
forteckningen dfver Rinta Nickolas handskrifter kallas denna i 
dfrers&ttningen 316 pagg. digra boks fdrfattare tDusitangi*. 
Hans lardt hallna forklaringar synas pa slna st&Ilen vara gan- 
ska vidlutsvafvandc och afventyrliga. 

15. Sophia, se on: sen jumalallieen viisauden rakas- 
tettava ijankaikkinen neitsy — osotettu niiden ilmoitusten 
kautta jonga kansa Dnr Johan Pordage on tullttt lahjoite- 
tusi — edesannettu 1675, 211 pagg. 4:o. Hdgtsrifrande, 
apokalyptiskt pretentios och srarfattlig for de alltfgenom blld- 
liga uttryckens skull. For den enfaldiga allmogen, soro gerna fdr- 
star hvarje bildligt uttryck efter ordens bokstafliga mening, 
kande denna skrift latt bli vilseledande. Den *r delad i ka- 
pitel, af hvilka hvarje ar dateradi pa s&rskild dag. 

16. Se salattu eldmd Christusen kanssa Jumalasa — 
kirjoitettu ensisti Frankrikin kielelld Jean de Bemieres- 
Louvignyldd, sitten Sasasi kaatty G. T. S:d (Gerhard Ter- 
steegen), Muotsisi prdnddtty 1742, ja siitd Suomesi kaatty 
N. N. Denna bok i fyra delar, utom Tersteegens fOretal, 
npptar i handskriften 561 sidor. Den bar sedermera blifrit 
tryckt pa Finska och torde annu lasas at en del frorama; fir 
ocksa en ibland de bSsta i hela denna samling af roystfkers 
skrifter. Den Tyska ofversattaren ftr ocksa en inom den till 
mysticism lutande asketikens omrade fftrdelaktigt kand samt 
for varuit kristligt nit varderad fdrfattare. 

17. Jumalan valdakunda sielusa Suomesi kdStty 

v. 1815. Upptar icke mindrc an 861 sidor In 4:o, ffirdelad 
pa 3 band, och ar skrifven med s. k. Svensk stil. 



245 

18. S. Bonifaciu8 Tarsissa anno 290, en legend I 
17 korta kapitel, efter hvilken i samma h&fte fdrekomma ni- 
gra sma moraliska ber&ttelser samt den vanliga historien om 
de Sju sofvarena i Celiska berget nara Efesus, afvensom en 
annan legend med titeln: Ysi sangen merkillinen eldmakerta 
niin kutsutun Pavalin Simples eli yxinkerrainen etc. 

19* Y&i Ckrietillinen neuvo nuorukaisille vaielluxes 
Jumalan edesd ja myos kanssa kdymiseen muiden ihmisten 
kanssa, madam Guiongilta hdnen tyttarillens ylospannut ja 
nyt Saksasta Suomesi kddtty. 4:o. 

20. Prophetsijan SipUlan ennustus, joka on kuningas 
Salomonin aikana tapahtunut. Kirjoitettu Suomexi 1798. 
Texten skall fdrest&lla rimmad vers, ehuru bade versen och 
rinunet aro ganska klena. 

21. Historia Joachimista ja Annasta, heiddn tyttdre- 
8tdns neitsy Marjasta, ja Jesusen Christuxen lapsuuden 
kirja. Suomexi kddtty v. 18 OS. Om denna apokryfiska 
bok var tryckt pa Finska forran n&mda bandskrift gjordes el- 
ler icke, kiinna vi Scke afgdra, men numera finnes af den flere 
vpplagor. Pa Svenska beflnnes den vara flere ganger tryckt, 
ehuro dess legendartade, alldeles smaklost uppdiktade inne- 
ball ingalanda gor den f&rtjent af sadan ara. 

22. Nikodemi evangelium finnes i gammal Finsk 6f- 
vers&ltning bland ifragavarande handskrifter, ebnra saknande 
titel ocb defekt i borjan. Dervid aro bifogade bref af Pilatus, 
af landshdfdingen Lentulns, af konung Abgarus m. m. Dessa 
apokrjfiska skrifter, som likvSl i mcdeltiden till nagon del 
troddes, finnas jemte nastforegaende och Acre andra tryckta 
Hfven pa Svenska i Stockholm 1850 under titeln: Vet apo- 
kryfiska Nya Testamentet. Men dessforinnan bade atmin- 
stone Nikodemi evangelium varit tryckt pa Svenska, och denna 
Finska ofvcrsaUning ar troligen gjord ifran Svenskan. Isyn- 



246 

ncrhet senare hllftea af detta si kaHade cvangelim fir i 
hftgsta grad fantastiak och vidoaderlig. 

23. Ulos-veto sen korkiasii Jesuselda rakastetun — 
Angele de Folignin elamdkerran kirjoitusista — Saksan 
kielestd Suomesi kddtty, Hi pagg. 6:0 Denied fdlja fifren 
nagra af det i hog grad utmfirkta qrinliga helgonets samtai 
med sfirskild pagtaeriog. Den Finska dfyers&ttaingen sages 
vara gjord ar 1817, hor saledes till de nyaste i denna sam* 
ling. Lefnadsteckningen innehaller 11 kapitel, och fir skrif- 
yen pa ett ganska felaktigt sprak 1S )» 

24. Salomonin kuningallirien korkia retail, edesannettu 
Jumalan viisautta rakastavaisille. Ax en mystisk tolkning 
af Hoga visan med ledning af Bdhmes, Pofdages och Gkh- 
iels skrlfter; den framst&lles under formen af ett samtai emel- 
lan den himmelska Sofia och osjfilens ande.» Orlginalet larer 
hafva varit skrifret pa vers, ehuro dfvers&tiningen fir pa prosa* 

25. Lohdutua kirjoitus syiatd pelkoon eli suruhun, 
tnikd pelidtys eli ahdistus on, 64 pagg. 8:0. Skrifven ar 
1806 och delad 1 108 §§; handlar om temperamenter och 
komplexioner. Ar fdrmodligen Jak. Bdhmes tTrostschrift yob 
vier Complexionen» l3 ). 

26. Ett h&fte, saknande titel och defekt, behandlar frfil- 
sarens historia pa Finsk nraometer. Handskriften b&r alia 
tecken till att vara temligen gammal, trollgen fildre fia de fif- 
riga hithorande skrifterna. Mah&nda fir den dock en afskrift 
fran nagon fflrut pa Finska tiyckt bok. 

27. Uudesta syndymisestd heter ett litet oktavh&fto 
om 15 sidor, som blifvit afskrifvet af hemniansfigaren Tuomas 
Torkko och fannits till redan ar 1778; fir saledes bland do 
fildre i denna samling. Skriften tyckes icke vara nagon df- 
rersfittning fran Bdhmes lika namda bok, utan af annan ftr- 
fattare. Samma hftfte innehaller en sang med titeln: Tutkindo 



247 

Ckristusen kdr*imi$*std, tnnehiHande 16 verser, hvarje med 
6 strofer. Ett annat t bflrjan ocb slotet defekt hafte i 4:o 
innehaller en betydllg sanding af krlstliga sprak, sentenser, 
rid och uppmaningar; efter hvarje tiotal sentenser fdrekomnia 
andiktiga sockar cller betraktelser. 

Utom dessa handskrlfter finnas ftnnn nigra defekta af 
religidst innehaH, atrensom nagra nyare icke-religidsa; dess- 
atott nagra predikntngar af Tollstadlns ") m. fl., afvensom 
poesier hvilka synas hflra till de bland allmogen g&ngse s. k. 
arkki-vei&ut. Men atminstone stftrre delen af dessa 'mann- 
skripter aro patagligen blotta afskrifter fran f6rut tryckta 
bdcker, bvarfOre de Icke for oss hafaa nagot synnerligt fn- 
trtase. Sa t. ex. Job. Arndts Kirja totisesta Ckristillisyy- 
dest&, vidare den obetydliga: Hieronymusen prophetia vii- 
meiseata mailman lopusta, fdrmodligen en dylik slagd&nga 
som Sibyllas spadom, den vidrlga fasten mycket begagnade: 
Ikmisen sydan Jumalan templi etc., ocb den allvarligare 
boken: RististM ja kiusauxesta, pyh. isdiden ja marttyritten 
appi ja neuvo, RuoUin kielesi Matty Petro Gotho Norco- 
pmsi % ja nyt Suomexi tdos tulkittu Riigan kaupungis Ga- 
rolo Pictorio Aboensi, som var tryckt i Riga 1622 och 1815 
afskrefs af hemmans&garen Joha Vahli. Bland icke-religi&sa 
skrifter fdrtjenar n&mnas: Kahden suuren RuoUin herrain 
reUukirja Cypriasta Jerusalemiin o. s. r., en tifrers&ttning 
fran den i Stockholm 1768 och sedermera flere ganger tryckta 
beskrifningen dfver presidenten baron K. F. Hdpkens och 
charge d'affaires i Konstantinopel Edv. Carlesons resa i orien- 
ten ar 1733 och fdlj. Ehnro dessa sindebnd egentligen reste 
f6r att inhemta opplysnlagar rdrande handeln i Levanten, be- 
gagnade de dock tillfallet att afven gdra retcnskapliga ob- 
serratioaer, och tfardades besttndigt med bibeln i ena handen 
och landkartorna i den andra», sasem Carlesons biograf at- 



248 

trycker sig. Natarllgtvis var det opplysningarne om adet fftfr- 
lofrade landet* och lokalen f6r Israeliternas vandringar, som 
fdranledde ber&ttelsens dfrers&ttande till Finskan och dess af- 
skrifrande fran ett tryckt exemplar. Djurbergs Geografi far 
begynnare finnes afven i samlingen, sasom det synes, 6fver- 
satt till Finskan af Samuel Rindanickola ar 1804; hvilket sy- 
ncs utvisa att skrif- och laslusten, som i bdrjan vacktes ge- 
nom id el mystisk och apokalyptisk litteratar, langre fram vande 
sig till verldsliga bdcker. 

Nyssn&mde Samuel Rindanickola ifran llmola bar icke 
ringa markvardighet sasom en ovanligt flitig bokafskrifvare, 
mest inom den mystiskt-religidsa litteratorens omrade. Sa- 
som ofrersattare synes ban deremot hdgst saltan hafra opp- 
tr&dt. Han bar sjelf uppsatt en forteckning 6tver de bdcker 
ban afskrifvit emellan ar 1794 och 1805, med nppgift on 
arktalet for hvarje; deras arktal gdr tillsammans 576, och 
skrifternas antal 32, bland hvllka nigra i flere exemplar. De 
fiesta &ro bar of van anforda, men icke alia; da det icke sak- 
nar intresse att se hvilka bdcker varit mest anlitade — som 
man finner af exemplarens antal — afvensom deras vidlyftig- 
het med Rindanickolas icke tata eller flytande, men vackra 
handstil, skola vi bar npptaga sagda lista jemte bans egen 
arkberakning: 

Exx. Ark. 

1. Kirja unista ja n&yista (1794) 1 12 

2. Bohme, Theosophiallioen epistola (1799) . . 2 10 

3. Dusitang, Ristin salaisuns 1 36 

4. Bohme, Tie Christnxen tygd . 3 60 

5. Bohme, Undesta jallens-syndimisesta .... 4 63 

6. Bdhme, 40 kysymystft sielasta 3 93 

7. Gichtelin ja Uberfeldin breivit 2 78 

8. Bohme, Ndjasta complexionista 1 10 



249 

Exx. Ark. 

9. Bdhme, Magilliset prophetiat 1 12 

10. Pordage, Sophia 2 66 

11. Djurberg, Geografia . 1 39 

12. Christoxen lapsuuden kirja (1805) .... 9 81 

13. Job. a Crnce, Kahdenkaldaisesta josta ... 1 12 

14. Lntberiixen ja Augustinuxen puheita ... 1 4 

32 576 
En annan flitig afskrifvare. var Mikki Sauso S Lfllkyrft, 
som n&r ban antr&ffade nSgon bob hvilken ban onskade Sga, 
lanade den ocb afskref sa boken hcl ocb hallen. Skrifkonsten 
bade ban lart sig pa egen band, ocb dfvade den flitigt i sina 
jngre ar, men skotte vid mognare ar oftare snickarens hyfvel 
an pennan. Collins v&n den fihrot omtalade Jakob Norrgard 
fran Mustasaari namnes Sfven ofta bland afskrifvarena !nom 
det religidsa brddraskapet i sddra Osterbotten; efter all san- 
nolikhet var ban dessutom en ibland dfrers&ttarena Aran Sven- 
skan till Finskan, ehuru htigst sallan nagon tifversattares namn 
finnes utsatt i skrifternas titlar. 

Dessa ostuderade personers str&frande att pa egen hand 
skaffa sig Finsk litteratur ar all &ra r&rdt, ocb bevittnar en 
stark hag f6r applysning, ebora denna hag till en bOrjan jt- 
trade sig pa forvandt satt. Ty pa det fait der de sdkte lju- 
set, nemligen mysticismens, stod ingen verklig applysning, 
ingen redig knnskap att finna. Sdkandet efter kunskap om 
fdrborgade ting forvirrade tv&rtom &nno mer deras oklara be- 
grepp. Men denna fdrirring &r temligen ranlig i verldens 
allmanna gang; folk som soka efter bdgre sj&lsodling och icke 
hafra tillfalle eller talamod att fOlja den vanliga, langsamma 
och modosamma v&gen dertill, nemligen genom tidig och ihar- 
dig skolundervisning, sla sig vanligen pa mysticism eller syar- 
mande apokalyptisk visdom, som Iofvar ett ginare, beqv&mare, 



250 

egenk&rleken mer smickrande tilltr&de till knnskapens ljusa 
tempel. Han bade i sddra Oaterbotten ingen folkskola, der- 
fdre fann man sig befogad att filosofera p& egen band i kapp 
mod skomakaren ocb teosofen Bdhme. Finnarnes egendom- 
liga sraak far trolldom r&ckte h&r banden at upplysnings* 
driften, ocb bada tillsammaas alstrade nftdv&ndigt teosofiska 
drdmmerier. Men smaningom vaknade iter det ptaktiska fdr-* 
standet, kom de mystiska illusionerna att ftirsrinna, ocb be- 
gagnade den undertiden otreoklade hagen far l&aning ocb 
skrifrande till firamkallande af en rerklig, praktiskt klar folk- 
bildning. Tj det for icke osannolikt att ifragavarande reli- 
gidsa rOrelse I nagon man bidragit till uppkomsten af den lit- 
terftra hag ocb den icke fdraktansr&rda folkbildning som no- 
f&rtiden Iefver i sddra Osterbotten ocb eftrskilt i LUlkjri. 
Ur denna synponkt fdrtjenar sagda rdrelse utan tviftrel ett 
litet ram i Tar inhemska folkupplyaninge bfcfder. 



251 

Voter. 

') Joh. Georg Gichtel, en Tysk visionar, fodd i Regensburg 1638, 
tar den markvardigaste bland Jakob Bohmes beundrare och larjungar, 
prokurator vid rikskammarratlen i Speyer, landsforvist ett firs lid 1664, 
profeterade en tid och predlkade med stort bifall emot arbete och aklen- 
skap, men dog fattig, okand och foraktad i Amsterdam 1710. I hogsta 
grad fantasimenniska lat han helt och hfillet leda sig af sjelfuppiankta teo- 
sofiskt-asketiska ideer och syner, hvilka han gjorde till norm fdr sitt 
tanke- och handlingssatt. Ldsryckt frfin naturen ville han lik orientens 
helgon under etl komtemplatift lif forsanka sig i gudomligheten, fdrkastade 
aktenskapet, allt jordiskt arbete, gladje och omsorg, underordnade Skrif- 
tens ord under Guds uppenbarelser i honom sjelf, larde att man genom 
fingestfull kamp och bon kunde slacks Guds vrede, \inna fullkomlig synd- 
frihet, ett prestaddme efter Melkisedeks salt som fdrsonade afven fram- 
mande synder, och likhet med englarne. Hans anhangare kallades Engla- 
brdder, ansfigo sig sfisom medlemmar af den vidt kringspridda atlmanna 
osynliga kyrkan, och hafva bibehfillit sig till nyare tider i Holland, sarde- 
les stadema Amsterdam och Leyden. samt i nedra Tyskland p§ flere 
stallen, t. ex. Berlin der de annu torde Annas. Gichtels Theologia pra- 
ctica ar tryckt i Leyden 1722 pS Uberfelds fdranstaltande och bestSr af 6 
delar 8:o. Ett annat arbete af honom: DepSche theosophique ediflante i 3 
delar, utgafs 1700 af Gottfried Arnold. 

9 ) De fa* fdrfottare i senaste tider som omtalat Anna Rogel, t. ex. 
Hedberg i Allm&n evangelisk tidnmg fdr 1846 och Finelius i Fdrsdk till M- 
robok i Finland* historia, hafva bedomt henne strati gt. Traditionen i hen* 
nes hemort lemnar dock en vida formSnligare skildring af henne, och 
med den dfverensstammer en likpredikan ofver henne som finnes tryckt i 
Wasa 1784, under titeln: En n&pster Christens frimodighet att fdrkunna 
Herrans gerningar i lifvet och i ddden — likpredikan den 48 juli 4784, pft 
Fkuka fdrestttlld men i Svenska spr&ket dfversatt af Andr. Enebdrg. Per- 
sonalierna efter denna predikan innehfilla hufvudsakligen fdljande: Anna 
Rogel fdddes i Sastmola Nederby af fdraldrarne Michel Michelson och 
Maria Isaksdotter den 4 december 1751. Hon led alltid af magplfigor, 
' var svag till sin konstitution och ansfigs af en del vfirdslds, men var 
mycket andaklig ehuru p£ ett eget salt; frSn den 6 maj 1770 daterade 
sig hennes sjukdom, hon fdrdes af qvartennastaren iohan Bladh Sr 1774 
till Wasa fdr att underg§ helsokur, men fitervande efter tvfi fir utan fdr- 



252 

battling. Hon predikade med forundransvard styrka och uthallighet, hade . 
stort tillopp af Shorare, stundom anda till tusen personer, ifrSn 20 a 30 
mil aflagsna trakter och ifrin Sverige, saint fortjenade deruti enligt forf. 
mening de storsta loford. Hon extemporerade psalraer, och befann sig 
liksom i slummer nar hon improviserade b&de prosa och poesi. 

8 ) Jeanne Marie Bouvieres de la Mothe Guyon, fodd i Montarges 
1648, led p§ flere stallen fangelsestraff och dog i Blois 1717. Hon hade 
fran ungdomen en ofvervagande bojelse for teosofi och mysticism, samt 
hyllade Molinos' qvietistiska laror, men med mycken tillsats af lagande 
svarmeri. Hon reste omkring i Frankrike och Schweitz, vistades en tid 
i Paris, och utgaf manga skrifter, hvilka fingo otaliga lasare for den skick- 
lighet hvarmed hon framstallde sin egendomliga uppfattning af Molinos* 
satser. Abb6 Fenelon forsvarade henne emot Bossuet, men dukade der- 
vid sjelf under for ett maktsprlk fran pUfvestolen. Hon stod afven i in- 
timt forhSllande till Barnabiter-munken Frans de la Combe, som dog i 
fangelse i Paris 1702. Hufvudtema for hennes mystik var den rena oegen- 
nyttiga karleken till Gud. 

4 ) Jean de Bernteres-Louvigny var fodd i Caen 1602 af fornam slagt 
och rik, egnade hela silt lif §t barmhertighetsverk och den strangaste 
askes. Fastan bekladande ett verldshgt embete (ban kallas: tr^sorier de 
France), lat han bygga ett hus, Veremitage, vid Ursuliner-klostret i Caen 
och bodde der i eremitlik enslighet, som endast aflbrots af valgorenhet 
mot sjuka och fattiga. Der dog han afven den 8 maj 1659 utan fore- 
gSende sjukdom. For svaghet i ogonen skref han sjelf intet, men dikte- 
rade for en prest digra arbeten, bland hvilka Chretien interieur i 8 bocker 
trycktes straxt efter hans dod och upplefde ganska manga upplagor, den 
14:e utkom redan 1674. Hans syster lat 1670 trycka: Les oeuvres spirt- 
tuelles de M. de Bernieres-Louvigny i en volym, men flere handskrima af- 
handlingar af honom forblefvo otryckta. Nlgon lid efler§t blefvo hans 
skrifter forbjudna af pafven sSsom qvietistiska. Han synes hafva varit en 
inland de battre mystikerna. 

6 ) Johan Wilhelm Uberfeld var svarmaren Gichtels trognasle och 
mest bekanta larjunge. Han var en tid handlande i Frankfurt am Mayn 
och dog vid 72 &rs Slder 1731. Han forestod Engldbr Memos sekt efter 
Gichtels dod och utgaf den senares skrifter, hvars teosofiska droramerier 
han obetingadt hyllade. 

6 ) Antoinette Bourignon var fodd i Ryssel 1616, och dod i Amster- 



. 268 

dam 1680. Hon hade fr&n barndomen afgjord b6jel.se for ett mystiskt- 
konteraplatift lif, men var icke fri frSn fSfanga och ostentation med sin 
fromhet; hon vacklade emellan den katolska och den reformerta kyrkan, 
samt fann manga beundrare inom b&da. Hennes starkt svarmande teo- 
sofiska asigter utbredde sig i Holland och Schleswig. 

*) Pierre Poiret, hofpredikant i Pfalz-Zweibrucken och en lid Car- 
tesisk filosof, var fodd 1646, d6d 1719. Han var Antoinette Bourignons 
och madam Guyons ifriga beundrare, samt beskref den forras lefverne i 
sina 19 voll. starka Oeuvres, Amsterdam 1679 och folj. 

°) Jeanne Leade, fodd 1623 och gift med en rik Engelsk kopman, 
samt dod 1704 sedan hon sjelf deklamerat sin likpredikan. Hon var en 
ibland de mest bekanta svarmare i England och sammanskref 8 band 
teosofiska skrifter; hade dessutom uppenbarelser om det tusenSriga rikets 
ankomst, och grundlade ett andligt sallskap Philadelphes. Genom studium 
af Jak. Bohmes skrifter och doktor Jean Pordages inflytande hade hon 
kommit till sina teosofiska svarmerier, och Stnjot stort anseende bland 
teosoferna. SprSket i hennes skrifter ar grumladt af de Bohmeska alle- 
goriska figurerna och terminologin. 

9 ) Jean Pordage, medicine doktor och samtidig med Jeanne Leade 
till hvilken han afven stod i nara forha'llande, forestod ett sallskap illumi- 
nator i England, och skref bland annat en afhandling med titeln Sophia 
samt en Theologia mystica. 

10 ) Johannes a Cruce var en mystiker i den katolska forsamlingen 
och har utgifvit: >Adscensus montis Carmeli», 2 bocker; >Obscura nox ani- 
mae», 2 bocker; «Flamma amoris, viva»; «Canticum spirituale inter animam 
et Christum*; *Cautelae spirituales contra hostes animae»; «EpistoIae spi- 
rituales.» 

") Krutian Anton Romeling nekade att den heliga skrift var enda 
normen for var tro och att sakramenterna voro nlldemedel; trodde for 
ofrigt liksom Qvakarena pS ett inre ljus samt ansSg sig aga gSfvan att 
profetera. Hans mystiska forestallningssatt bekampades i flere stridskrif- 
ter Sren 1711—17. Hans tryckta skrifter aro: «Zerstorung Babels von 
Mitternacht und Morgen», 1710; «Nachricht seiner von Gott geschehenen 
volligen Herausfuhrung aus Babel», Frankfurt 1710; «Vom Predigtamt und 
von der Absonderung>; «Antwort an das Consistorium zu Aurich betref- 
fend etliche Satze», 1715. 

1% ) Angele de Foligno, en fornam Italienska som efter sin mans 



254 a 

ddd ingick i Franciscaner-orden, synes hafva varit en utomordeotlig fdra- 
teelse. Hon beskrifvea sasom en englalik, flardfri och naiv sjal,^ enkel 
men begSfvad med ett genomtrangande forsta*nd, hanford af brinnande 
karlek till Cud och fralsaren. OcksS stod hon redan under sin lefhad i 
hdgt anseende fdr helighet. Henncs smS uppsatser aro samlade under 
titeln: Theologia Crucis och flere ganger iryckta; en upplaga, besorjd af 
P. J. Blancone i Paris 1604, har titeln: «Vie spiriluelle cTAngelique de Fo- 
ligni, genlilfemme italienne.* Hon dog den 4 Januari 1309. 

13 ) Jakob Bohme, hvars skrifter i denna rorelse ofverallt spela huf- 
vudrollen, kan val antagas vara allmant bekant ur kyrkohistorien. Har 
torde dock vara nodigt att upprakna titlarne p5 hans skrifter, eroedan 
minga bland dera har kommit i fraga. Bbhmes sUmmtliche Werke, utgifha 
af K. W. Scbiebler i 6 band, Leipzig 1831—1846, innehalla foljande ru- 
briker: «Der Weg zu Christo* i foljande 6 bocker: 1 Von wahrer Busse, 
2 Vora heiligen Gebet, 3 Ein Schlussel gottlicher Geheiranisse, 4 Von 
wahrer Gelassenheit, 5 Von der Wiedergeburt, 6 Vom ubersinnlichen Le- 
ben; "Aurora Oder Morgenrotbe \m Aufgange*; «Die drei Principfen gott- 
lichen Wesens*; *Vom dreifochen Leben des Menschen»; *Von der Geburt 
und Bezeichnung aller Wes£n>; «Von der Gnadenwahl; «Mysterium ma- 
gnum oder Erklarung uber das erste Buch Mosis>; «Psychologia vera Oder 
vierzig Fragen von der Seele» ; «Das umgewandte Auge» ; «Von der Mensch- 
werdung Christi»; «Von sechs theosophischen Punkten»; «Sechs mystischen 
Punkte»; «Grundlicher Bericht vom irdischen und ■himmlischen Mysterio>; 
«Trostschrift von vier Complexionen* ; «Die hochtheuere Pforte von gotUi- 
cher Beschaulichkeit>; «Von Christi Testamenten»; «Gesprach einer erleuch- 
teten und einer unerleuchteten Seele»; >Theosophische fragen (177)>; *Ta- 
feln von den drei principien gottlicher Offenbarung* ; «Schlussel d. i. Er- 
klarung der vornehmsten Punkte und Worter in diesen Schriften.> 

14 ) Erik Tollstadius, kyrkoherde i S:t Jakobs forsamling i Stockholm, 
fddd 1693, har icke utgifvit mer an nagra str6dda predikningar, men 3U 
njot andock lange ett ganska stort anseende bland from ma sjalar. Det 
bildade sig til) och med legender om underverk som han skulle hafva 
gjort, och profetisk gafva tillades honom; korteligen han blef ett helgon 
nastan i katolsk mening. Han var afgjordt en mystiker, och en bland den 
Svenska pietismens mest framsta*ende representanter, men anklagades 
kanske orattvist for att vara Dippels anhangare. I dffhyrambisk tonart 
har Wieselgren tolkat hans helgongloria, och afven pi Finska sidan om 
Bottniska viken har man ofta tryckt och med mycken vordnad begagnat 
hans fa predikningar. De tyckas dock icke vara synnerligen utmarkta 
hvarken i ett eller annat afseende, utan var det formodligen hans nebu- 
losa mystik som mest anslog, afvensom ryktet om hans verkligen ut- 
markta muntliga foredrag i den kraftiga och dundrande folktalare-stilen. 



Odysseen vastaanotto Faiakilaisten 



Jiyinmenvnotlsen Troiasodan jilkeen palasirat viela elossa 
olevat Kreikan rnhtinat ja muni mainiot sankarit kotimaaltensa 
takasin. Matkansa monellaki heists oli kylU vaivaloinen, joata 
senafkuiset mnoiliat sairat mieluiata ainetta lanlannollensa. Ke- 
nenkft&n el kuitenkaan ollut niin pitkittavl, monimutkaiflen ja 
kummanvaiheellinen, kuin Odysseen, jonka paluumatkasta mai- 
nasajan kaunihi, vieh&ttelevftisin Homeeron runolaftos, Qdy+- 
seia, antaa meille tietoja. Ithakan kuningag, Odysses, oil ne- 
rollisin kaikista Kreikan senaikuisista sankareista, eika hvonompia 
miehuatensakaan pnolesta. Han ell noia 2000 vuotta ennen Kiist. 
aynt. ja oli 12 lalvalla ynn£ maiden Kreikalaisten kanssa Troia- 
sotaan l&ktenyk Troian h&vitettyi viipyi h&n toista kymme- 
nen vuotta palaumatkalla kotiinsa ajettuna tnulilta ja myrs- 
kyilta mione milloinki V&limeren rannoille ja saarille. Niin 
jontui Afrikkaanki, josta ei en&* mill&in nraotoa olht pois 
saada matkatovereitansa, jotka slell* kasvavaln suioisten he* 
deta&io t&hden unoktirat koko kotimaanaa. Sielt& full Slke- 
liaan ihmissydj&in, yksisilmaisten j&ttiiaiflten Kykloppein maalle, 
josaa myds oli suuressa pulassa ja hengenvaarassa. Useaai- 
pia h&nen torereistansa oli beidan pftimiehcnsft Polyfeemo* 
jo syttnyt, ja sama matka olisi silmin n&hden edess& 0JI1U 
Odysseellaki, ellei kcrran, knn oli vietellyt Poiyfeemon itsens* 
joovuksiin jnomaan, olisi saanut hanelta ainoanki siim&ns& tu- 



256 

likuumalla raudalla soaistuksi. Mutta Polyfeemos oli meri- 
jumalan Poseidonin poika, joka jamala siit& syysta rupesi 
Odyssesta leppym&ttdm&sti vihaamaan ja vainoomaan ja olisi 
kyllfc ennen pitk&& h&nen lairoinensa meren pohjaan saatta- 
nut, ellei veljens& tyt&r, naisjumala Ateena, olisi h&nesta erin- 
omaista huolta pitanyt. 

Sikeliasta kulki Odysses Aiolian saarelle, josaa saaren 
kuninkaalta sai koko passin purjetuulta lahjaksL Mutta Odys- 
seen nukkuessa aukaisivat toverit pussin nahd&ksens&, mit& 
siioa olisi sisalla, ja niin p§*si tnuli tiehens&. SiU olisi raan 
y&h& kerrallansa pit&nyt lairan tarpeeksi ulos laskettaman. 
Bfyrskytuulet ajelivat h&nt& sitte merellft, kunnes tali Laistry- 
gonien rannoille ja siell& oudelleen hengenvaaraan. Monia 
Odysseen toveria menetii taas siell&ki henkensft. Sieltft vei- 
v&t tuulet h&nen ihmeen kauniin loihtiattaren (noitatytdn) 
Kxrken luoksi, jossa kaikki h&nen kamppalinsa muuttuirat ne- 
lijalkaisiksi sioiksi. Nerollansa sai Odysses heidat toki j&l- 
leen ihmisiksi ja l&hti rnoden p&asta uusille matkoille, k&vi 
Manalassa, tapasi sielli. iitinsft ja monen yst&v&vainajansa 
haamun, purjchti sitte Sikelian salmen kautta Skyllan ja Ka- 
rybdin v&litse, joita maen nokkia ja labellisla pydrteitfi. silloin 
kovasti peljattiin, ja luultiin ne itset olevan, taikka vahinUUinki 
niiss& asunniajaa pit&r&n, kummannakdiset, kaubeat otukset, 
jotka pitkilla kyhsillansi sanottiin temmanneen ja heti hirveian 
kitaansa syosneen muutaman Odysseen laivamiehista. Sitte 
otausi h&n Sireenein luodon tienoille. Sireenit, kasvoiltansa 
ihania neitoja, lanlelivat snlo&anisesti rannalla ja maanittelirat 
sill& tavalla sivukulkioita lnoksensa, jotka he sitte surniasivat. 
Viisas Odysses jo cdelta tiesi heidan karaloutensa, tukkei 
vaksilla lairamiesten korvat, etteiv&t knulleet heidan lumoutta- 
vaa lanlnansa, ja sitoutti itsens& vahvasti niaston tyveen kiin- 
ni- Silli tavoin purjehti laiva sivutsc, josta Sireenein boe- 



257 

taan niin sonttuneen, etta jos eivat kaolleet, paljo ei puuttu- 
nntkaan. 

Ehka monta Odysseen laivamiehista jo oli snrmansa saa- 
nut, niin oli niita toki viela muutamia hengissa. Mutta kan 
ylijumala Tsey (Ukko) sitte kerran ampui tulisen naolensa 
Odysseen laivalle, sarkyi se ja npposi, jossa tilassa kaikkl 
b&nen kamppalinsa hukkoivat aaltoihin. Odysses Use sattu! 
onneksensa landanpalasen allensa saamaan, jonka paella syfi- 
matta yhdeksan vnorokantta kiikkoi aavalla wyrskyisella me- 
rell&, konnes kymmenennella kanhealla yfilla rantaosi Oogy- 
gian luodolle. Siell& oli vallan paalla kannis, ihana impi, Ka- 
lypao, joka ysUvallisesti vastaan otti hanen, suuresti iloinen 
siita, ettii toki kerran tapasi mielenmukaisen miehen itsellensa. 
Lnpasi loihtomahdillansa laittaa kuolemattomnuden ja ikinuo- 
ruuden 'Odysseelle, jos snostuisi i&ksi paivaksi hanen kans- 
sansa elamaan jaam&an. Odysseella olisi nyt kyll& olleet hy- 
rat paivat, mutta h&n ei voinot kotimaallensa, Itakaan, ja&- 
nyttS nskollista pnolisoansa ja pientft poikaansa unohtaa. Var- 
hain aamnsilla pfiivankoitteessa kavi aina paahaavan me- 
ren rannalle ja vuodatteli katkeria kyyneleita beiU muistel- 
lessansa. Vnotta seitsemisen pid&tti hanta knitenki impi Ka- 
lypso lnonansa, eika olisi sittenkftftn pois laskennt, ellei olisi 
jnmalalta siihen eritt&in kaskya saanut. Erille paastyansa laitti 
lautan hongista Odjsses, lahti saaren rannoilta oudoille ve- 
sille, joita kulki seitsemantoista roorokautta, ei koko silla 
ajalla muata knn veden allansa ja taivaan paallansk nahden. 
Kabdeksannellatoista paivaila nousi birve& myrsky; merijumala 
Poseidoni vanhasta vihasta tarisytti ja kuohutti merta kauhe- 
astl, ja sarki lautan Odysseelta, joka niin jai aivan veden va- 
raban. Olisiki jo kylla viimeisia matkojansa Odysses tehnyt, 
ellei vetehitftr, naisjomala Leukotea, olisi banta Faiakilaisten 
saarelle atittannt. Uiden aalloissa paasi ban toki viimein hen- 
Suomi. 17 



258 

giss& maalle aivan alastoinna, kuin oliki, silla helpommin ui- 
daksensa oli han vaatteet paftltansa mereen heittanyt. Kokosi 
sitte rannalta kuivia lehtia allensa ja vaipui niille kokonaiseksi 
yuorokaudeksi nukkumaan. Kuinka siita sitte herasi ja kufnka 
tali Faiakilaisten kaupunkiin, siita kertoo Hoiueero Odys- 
seian kuudennessa runoilemassa, jonka nyt olemme suoraeksi 
k&£ntaneet, toivossa etta, jos ei meilla, niin toki muilta, kaikki 
Homeeron runoilemat yiimein saataisiin suomenki kielella luet- 
taviksi, niinkuin ne jo ennen kaannettyna oyat kaikkein siyis- 
tyneitten kielten omaisina. Mitaan varsinaista estett& siihen 
emme tieda, vaan perati vastoin luulemnie niiden kaantamisen 
miltei paremmin luonnistuyan suomen, kan monen muun kansan 
kielclla, koska juuri snomenkieli yli uiuiden nykyaikaisten kiel- 
ten on taipuva kuusimittarunoa alkuperaisten yaadintoin mn- 
kaan rakentamaan, joita vaadinnoita ruotsi, 'saksa, yenaja ja 
muat nykyiset kielet eivat ole voineet noudattaa. Naista yaa- 
dinnoista tulemme jalkeenpain joita kuita muistutuksia ja seli- 
tyksia antamaan, jonka tahdcn tassa tilassa emme haoli niista 
sen enempata virkkaa. 

Odysscesta sita vastoin olisi paljoki yjrkkamista, kuinka 
Faiakilaiset kohtclivat hanta byy&sti, kuinka heidan kuninkaan- 
sa, Alkino'o, hyyantabtoisesti antoi hanelle kalliita labjoja, 
ynn& laiyan ja soutajat, joilla toki viimein onnellisesti p&&si 
kotirantaansa. Hyy&sti jatttissa kiitteli Odysses kaikkia, Nau- 
sika'ata nailla sanoilla: 

Armain Nansika'a, tyt&r Alkino'on jalomielen! 

Niin suokoonpa jo Tsey, vakiryskija paoliso Heiran, 

Paastaksein kotihin, kerran palatakseni vie]*! 

Vaan sua siellaki, kuin jumalaa, mina rauistelen aina 

Kiitokselia, sa tyttdpa juur minun henkihin autoit. 
Nausika'an aitille taas lausui han by vasti-jatoksi : 

Terveena ela, valtaemanta sa, siksiknn vanbuus 



259 

Saavnttaa sek& knolema, joit' ei r&ltt&ne kenka&n. 
Njt lahden min&, vaan ilo j&&kG5n kanssasi t&nne 
Lastesi luoksi ja vaen ja kurifokakan Alkino'onki. 
V&kiraltaiset kosiat olivat jo monta vuotta per&tysten 
Odysseen puolisoa Itakassa yaivanneet, sill& Odysseen he 
eiv&t enaan luulleet hengissa olevan. Koinka h&n sitte tali 
kaikilta tuntematoinna heid&n sekaansa, ja kosti beid&t v&ki- 
valtaisuudcstansa, se j&akGdb talla kerralla mainiteemattft. 



260 



Hemeeren Odysseian Kuudes Rnnoilema. 

ISiinS se nukkui njt kovaonntnen oiva Odysses 
Vaipunu vaivoiltaan ja oneltaan, mutta Atecna 
Laskihe kaupunkiin tykd kansan Faiakilaisten, 
Muinaisten laajan Hypereian maan asukasten 

5. Kjkloppein miesten vakivaltaisten rajamaalla, 
Jotk' etevamm&t voimiltaan rosvoilivat heitS, 
Kannes Nausito'o jumalainen koottaa kansan 
Siirt&ysi Skeriaan kauvas v&en ilke&n luota, 
Kaupungin tnki muureilla seka haonehet laitti, 

10* Sai templit jumaloille ja maan osihin jaetaksi. 
Voita jo vaoroltaan manalaan oli han tokf mennyt, 
Alkino'o jumalan neronen Djkyaan piti valtaa; 
Sen talohon tnli taivaatar, sinisilma Ateena, 
Miettien mielekkaallen Odysseellen kotimatkaa. 

15. Poikkesi kannoiseen kamariin; nukkulpa han siella 
Yarreltaan seka kasroiltaan jumalallinen neiti, 
Naasika'a, tyt&r Alkino'on urohon jalomielen, 
Laonaan piikoa kaks, nakoSan Kaunottaren moiset, 
Knmpiki nukkunehet snletun oven loistavan luoksi. 

20. Yaan tjton uutimehen k&vi han kuin tuulosen ldyhk&, 
Siirtihe paan ylite puhntellen neitoa siina, 
Mainion laivoiltansa Dymantin tjttona ollen, 
Yksik&nen joka talle ja myos armain oli rauita; 
Siksipft munttaannt pahui noin sinisilma Ateena: 

25. aNausika'a! yh& nukknmahanko sun altisi kantoi? 
Yaatteetkin komeat heitettyna korjoamatta; 



26t 

H&fit tnlemalslllaan, kaaniit sin& vaattehet itse 
Tarritset, kanniit annettavat saattaja-v&elle. 
Siit& s& rahvaalta nimen kuulun voittanet itse, 

30. Siit' is& armas ihaatuva onpi ja fr'tisi kallis. 

Siis meiie sotknillen varahin kera koittavan p&iv&n! 
Itse'kin talen auttamahan sua, jottapa tyfisi 
Valmistna pian, et kanvan toki tytt5n& olle, 
Sill&p& ehtimiseen kosivat parahat sua sulhot 

35. Faiakilais-kaosan, jok' on itsesikin sukujuuri. 
P&ivan koitteessa mene kuulun taattosi luoksi 
Jnhtia pyyt&m&han sek& vaunuja, joilla sa saisit 
Sotkaun vydt hamehet, koreat lakanat sek& vaipat; 
Niin simin itsesikin sopivampi on, kuin jalan astnin 

40. Knlkea, pitk&p& kaupunglst' on tie pesurantaan.» 
Poikkesi niin puhunut kaunis sinisilma Ateena 
Taivaasen, joss' on sanotaan jamalain ikivahva 
Istoin; ei tuolet site tnnvita, ei satehetkaan 
Kastele, ei lumikaan l&hene, vaan pilretdn, kirkas 

45. lima sen piirittaa, yalo loistava ymp&ri kiertaa. 
Siin' elo autnas on jumaloilla ja riemut ikuiset; 
Sinne jo siirtibe taas Sinisilm&ki neitosen laota. 

Vaan tali loisteessaan Rusotar herSyttavft neidon % 
Nausika'an kaunisbameben; oudoksuen unta 

50. Hftn tupahan toiseen puhumaan meni vanbnksilfo 
Aitillen ja is&lle; ne kohta bin toysiki sieM. 
Ait' istui takan Inona kotoisten tyttojen kanssa 
Kehr&ten pnrpnra-lankojaban, ovipuolla jo taaton 
Kohtasi vastassaan kunhiin yllmyksien neuvoon 

55. L&htev&n, kun oli kotsunehet jalot Faiakilaiset; 
Siin&p& looks' armaan is&n seisahtain tyt&r lausuk 

aVoi is& kaltani! saisinko mind ottoa vaunut 
Korkearattaiset, viedakseni pyykki* joelkl 



262 

Vaatteet kauneiset llkasiksi jo alkavat talla. 

60. Itsesikin sopinee ylimfiiaten Faiakilateten 

Puuttua neayoihiit, puhtaat varrellasi yaatteet. 
Onpi ban myda kotonaa poikaa rakastettua vlisl, 
Kaksi jo naisellista ja kolme rehottelee ilmaa, 
Mielella&n poloset puhtaan puyun ottavat aina 

65. L&hteissA&n kisahan; aep& kaikki on huolena mulia*» 
Niin aanoi, vaan h&iU&u ik&roimia ei nimitelly 
Taatollen, joka ilmankin ne jo tiesi ja lauaui: 
«JuhtIa, lapseni, suit 1 en kieltane, enkapa muuta; 
Palveliat sullen yajjastakohot heti vannnt 

70. Korkearattaiset, taaakulkuiset, korilaidat!» 

Lauaunu nils heti orjia kaski, ne tottelivatki, 
Koht' edes auttoivat juhtain kuletettavat yaunnt, 
Kohta he myfls etehen hevosaasK asettiyat oivat. 
Matt' ulos huoneesia tytfcr kanteli loistavat vaatteet, 

75. Saateli niitft, soyitteli yannuihin eiletiihip. 
Autellen emo yakkaaehen haluruokia aftalei, 
Kaikenlaisia s&rvinevaita ja vii»i& kanaka 
Leiliin nabkaiseeo — jo nyt vaunuiliin ty tar astui — 
Vaan potun kultaiaea yesikirkaat' §IJy& yiela 

80. Toi emo yoidella tytfin itseaaa seka teiaten. 

Nyt vitsan ty tar sai k&tehenaa ja yalkkyy&t ohjat ? 
Vitsasi jaoksemahan, ter*y*&n johtain jalat kapsi; 
Juoksivat ehUmiseen vetaen vaatteet sek& nekton, 
Ei toki yksin&ban, kanssaan apuvaimoja muita. 

85. Niin jopa kentallen tnlivat joen kaanibin rantaao, 
Joss' oli ainaiset peaukuopat, yettaki v\\jo\n 
Virtoavaa, jos kuia likaaimpia sotkoja varten. 
Siina he yaunaista heyosaasit piastirat Irll, 
Laskiyat pyorteisen jokivirrau rantoja mytften 

90. Sydm&an kunnakkeeo mesibeinla, syytiy&t aide 



263 

Vannaista alas vaattehlaan mustiin patamoihln, 
Sotklvat knopissaan rieniain kilvottelevaiset. 
Vaan sotkettua kyllfi ja pestya pois lian tyynni, 
Soorastaan levitit lie ne rannallen, jobon aalto 

95. Hiekkoa vasten raaat' oil ransaimmin knletellu. 
Pestya 11176s itsensS, siveltya oljya pa&lle, 
Istuivat jokittirmallen he jo murkinasyontiin, 
Paivatseen hajoteltaa buivamahan pesoksensa. 
Sytineet kylliksensa jo neitonen Use ja piiat 
100. Paastivat paasitehensa ja lftbtivat pallia lyflm&an, 
Senp' oli leikin alottana Nausika'a ralosolka. 
Kan jolloin ibanuolinen Artemi vaort' alas astun, 
Jos peripitkal Taugeton vuortaki tai Erymanton, 
Metsaiset siat mielessansa ja bilpe&t hirvet, 
105. Piikainkin tykOnaan, tyttOln Tseyn leimuavaisen, 
Maaneitoin kisatessa — ' jok' on toki Leetoa wieleen — 
Niin banen loistava on yli kaikkein otsa ja paansa, 
Josta ban tunnetahan heti, vaikka on kannihit kaikki; 
Niin piikain yli myds vapa neitosen kauneos loisti. 

110. Muttapa kun lianen ny t kotibin pit! lahtea jalleen, 
Saatuaban juhdat eteben sek& vaattehet koolle, 
Toisin ajatteli taivaatar, sinisilma Ateena; 
Jos bereaisi Odysses nnestaan, keksisi neidon 
Kaunihin, ken hftnen reis' kaapnnkiin Falakilalsten. 

115. Pallin rahtinatar nyt vasten piikoa heitti, 
Eipa osaniutkaan, syvaban kaohuanpa se leotl; 
Siitako parkaistaan — bereaa jumalainen Odysses, 
Nousee istamahan, ajatellen ympari paan&a: 
Vol polonen, mihln maan aariin taas joutana lieneni 

120. LieneekO joku villi, rihollinen, vallaton kansa, 
Vai hyva vieraillen, jamaloitaki pelkeavainen? 
Impieo aAntamisen korvillan! vasta ma kuolin, 



264 

MeU&nneitojen,. joIU' on asnntona korkeat vnoret, 
Tai jokien l&bteet, noromaat sek& hein&v&t alhot; 

125. Vai joko ft&nteler&in ibmisten mailla ma ollen? — 
Mattapa miks' en k*y tiedustelemaan, n&kem&anki!» 
Lausunu l&hll jo viidastaan jumalainen Odysses, 
Saatuahan salomets&sta v&kev&Sn kitehensft 
Lehtev&n puunoksan h&pyseutain verhefem&ksi. 

130. Lahti jo vaeltamalian, koin vuortcn leiona julma 
Vaeltaapi lapituultuna, m&rkan&, pa&ss&han silm&t 
Leimuarat tarotellessaan h&rk&a tab! uubta, 
Tai salon hirve&kin, Iran n&lk& se hantaki vaatii 
Earjoa rainoamaan, kokemaan lammasnavetatki; 

135. Niin nyt Odysseen myos tavata piti hiussoreoita 
TjttOja aivan alastoinna, b&ta ankara kaski, 
Hirreft n&htaiss&nsft, ibollaan piintyny kuotta; 
Pois tyipt kaikkosivat eriteillen rantoja my 6 ten. 
Yksin jai tytar Alkino'on, uronttap' Ateena 

140. Sillen rintahan lol, peloa pois jasenistah&n otth 
Seisoi rasta'pfiin; jo nyt arveli tnossa Odyssey 
Polriinko ruveten ihanaista rnkoilisi neittft, 
Vai silU&n sulosuin puhuen ja nlompana seisten 
Tiedustais kylatiett ja pyyt&is verhoa pa&Ueen. 

145. Niin eper<iidess&&n sopivaiscmmaksi h&n p&&tti 
Seistess&&n et&hampan& suin sulosin rukoella, 
Taitais sunttua vaan tyt&r polviin lankeavalle. 
Kohtapa siis h&n n&in viisaat metiset sanat sft&ti: 
aKorkea rubtinatar! joko ihminen vai jumaT ollet, 

150. Jos vainen jumaloit', a varan taivaan asujoita, 

Niin varmaan sin& Tseyn v&ker&n tyt&r Artemi lienet; 
Sen toki jouoto si nulla ja varsi ja kasvosi kaunis. 
Malta jos ihmisten, maan p&fiU' asuvain, euku sulfa, 
Niin ylen autuas sail' is& onpi ja ftitisi armas, 



265 

155. Veljesi myos ylen autuahat; sydamessapa hetHa 
Loppumatoln ilo hehkuilee sinun kauttasi aina, 
Nahdessaan kukan semmoisen kisatarhaan kayvan; 
Vaan yli kaikkia rauita se mies toki aotuas onpi, 
Ken sinon kibloillaan suostuttaen vie kotihinsa. 

160. Enp' ole rertaistas nahnjt silmillani viela, 

En raiest 7 enk&pa naista — ma hammastyn sua varsfn. 
Nam palmun norean, joka nousi vihantana maasta, 
Deelossa mina rouinen Apollonin alttarin lodna — 
Siellaki kon kap&sin, mua seurasi kansoa paljon 

165. Silla eralla, jok' on mullen kovan tuottanut onnen. 
Kuin silloin mina oudoksain sit& palmua slella, 
Toistapa sen vertaa maan piiri ei paallahan kanna, 
Niin sua nyt ma imehtelen, hammastyn, ja en tohdi 
Polviakaan halata, mua raskas kohtasi huoli. 

170. Paiv&a kakskjmment' olin eilen mustoa merta 
Uinut, kun mua aaito kuletti ja vahava tuuli 
Saarelt' Oogyg-ian tanne, kuhun loi junta!' fisken, 
TaalF uudet kokemaan kovat onnet; loppua vieP en 
Nae hetikaan, paljon jumalat toki hankkivat uutta. 

175. Vaan sa nyt armaha', ruhtinatar! kun karsiny paljon 
Ensiksi sinun nain, muit' en ketak&Sn mina tunne 
Eaupunkinne vftesta ja teidan maan asujoista. 
Neuvo' kaupunkiin, jotakin verhokseni anna, 
Jos ranhaa kaareen repalettaki kanssasi t&alF on. 

180* Niin sullen suokoot jumalat, mita mielesi toivoo, 
Antakohot mielien, perehen, yksmieliseyyden 
Armaan! eipa parempata, ei kauniimpata liene, 
Kun se on, kosk' yksin mielin pit&v&t taloutta 
Mies vaimon kera, kjll& suruksi kadehtelioille, 

185. Mutta hyvillen iloksi ja itselleen yli muiden.» 
Siihen Naasika'a valosolka jo vastasi halle: 



286 

aKonpa ea, vtaras, et liene'ka&n raiee joutara, tyhmS, 
N&et s* Olympon Tsey j okas ell en maarasi onnen, 
Sft&ti hyv&lle ja haonollen, mitft safnki h&n tahtoi, 

190. SS&ti sinnllei niyds, sin& vaan koe tyyty& siihen! 
Meid&n kaupunklin njt tnltaasi sek& maahan 
Saatara kai sinnn on vaatieet sekft tarpehet muntki, 
Kuin arankaipaajan kovaonnisen oikeos onki. 
Kaupnnkiin sinon vien, sanon myOs kansan nimen sulle: 

195. Kaupunkimme ja maan asukkaat orat Faiakilaiset, 
•Itse taas olen tyttb m& Alkino'on jalomielen, 
Jonka k&dess* on Faiakilaisten valta ja voima.» 

Lansunn niin rohkaisi h&n piikoja hiussoreoita: 
aPilat! hoi kanne pakenitte tc n&bty& miehen; 

200. Vai pelk&attekti rannoillemme vihollisen tulle en? 
Syntynyt ei vainen sitft miest' ole, eik&pft synny, 
Ken toki l&htisi maillen urosten Faiakilaisten, 
Vainoamaan kansaa, joka on jumaloillehen annas. 
Lolttona myfls meren aallokkaan sydamese' elelemme 

205. Alrinun&i8in&; ei meihin muut ibmiset koske, 

Vaan t&nift rankka on eksyksissft&n kulkena tUnne. 
Auitaa site pit&nee; yks on Tsey kaikkien tunra, 
Ontoin, kdyhainkin; mieleen v&h&gempikin antl. 
Laittootten tytdt vieraallen slis sydda ja jitoda, 

210. ViekoOtten pesem&&n rantaan tyvenimp&h&n paikkaan!» 
Niin sanoi; tyttSret seisahtain rohkafairat nieltii&B, 
VeivM Odysseen verhakkoon, niinkoin olt kdtft 
K&sken& Naasikaa, tytar Alkino'on jalomfelen, 
Laittoivat v&lehen raatteitaki, kanhtaaan, paidan, 

215. Hankkivat kultaisen poton tfjy&kin sularinta* 
Toimittain orohon joen aalUlhin peseia**iis&> 

Muttapa piioillen pubui noin jumalainea Odysses: 
«Siirtayba& tjM lottommabi jo, jotta ma ykain 



267 

JSaan pestyks' lian pois ruumiiltani, dljyft piflle 

220. Voidelluks'; iho dljy& ei pittAan ole ntfrayt. 
Seistess&nnepft siina m& en pese, knn h&pe&nki 
Paljastaitani hiussoreeiden tyttojen luona.» 

Lausai niin; tytdt siirtihev&t neidon pakinoille, 
Vaan lian virrassa pesi pois jnmalainen Odysses 

225. Ruumiiltaan ja selasta ja harteiltaan lereiltt, 

Raastellen, repien p&&st&an meren aution rydn&t, 
Pesty&h&n tarkkaan ja sireltya flljya paalleen 
Vaattehisin puki, jotk' oli laitellnt vapa neito; 
Muttapa Tseyn sikitiinen Ateena somisteli h&nt* 

230. Suuremman n&koseksi ja vahvemman, hyasintin 
Kakkina loi kauniin kaharan tukan olkia royfiten. 
Euin kullan hopialle silailee taitava seppft, 
Jollen Heefaisto seka Pallas Ateena on suona 
Tyfin kaiken mabdin, tekojen kore'impien taidon, 

235. Niin nrohonkin olille ja p£&han lempeft loi ban. 
K&yty&han meren rannallen alas istu'otoi roies 
Loistava kaunendelta ja lemineltittn; jai© neiti 
Oudoksnin jo nyt piioillen aanoi hiussoreoillc: 
oKuulkaapas valosolkaiset tytfit, koin sanelenki: 

240. Ei taivaan jumalain kaikkein toki tahtoa vasten 
Mies tuo joutana lie jamalalsiin Faiakilaisiin. 
N&yttip& ensinm&lt' olevan jokn halpanen raakka, 
Nyt h&nen yertaisin tairaallisihin jomaloibin; 
Yoi job senlainen olis mollen pooHso suotu, 

245. Ta&ir asuvainen mies, asnmaan joka j&isiki tanne. 
Vaan tytfit antoolten vieraalle jo sydda ja juoda!» 

Laasni niin, piiat sanan kuulivat, toftelivatki, 
Toivat Odysseellen raokaa sek& juomoa kylHn, 
SiinapS soi seka joi kovaonninen, oira Odysses 

250. Tftysin suin, pitkaan knn ei ollat ruokoa nfchny. 



268 

Tofatepa tanmasi taas tyttr Nansika'a valosolka: 
Laskellnt kokohon vaunuihin sievihin vaatteet, 
JnMat laukaviat sai valjaisiin, ylds itsc 
Noasi ja lausui Odysseellen sanoen, kehotellen: 

255. «Nyt ala polkea kaupnnkiin, vieras, mini laitan 
San taaton talohon jalomielisen, jossapa Inulen 
Saat pian nahd&kses parahimmat Faiakilaiset 
Mattapa tee sina noin, alykas kun niyt olevanki: 
Kalkelssammepa viljeldmaita ja peltoja myOten, 

260. Kay jalan seoraten johtiani sek& vaunaja sievaan 
Piikojen kanssa: edelta ma kulkien matkoa jaonnan. 
Vaan kaoponkihin iallessamme jo, ymp&ri jonka 
Munrit on tornineben, kahda'pain valkaniat siev&t, 
Kaitanen tie valite, venehet kummaltaki puolen 

265. Rannailen vedetyt, kaikkein venehuonehet siina. 

Lasn& on mjos soma templi Poseidonin, ympari templin 
Maan vieraan kiviloista rakettuna on tori kansan, 
Jossa se laivoilleen mustillen tarpehet hankkii, 
Touvit, parjeetkin, sile&t aironsaki vuolee. 

270. Faiakilaisiir ei ole huolena jousi ja naolet, 
On vaan purje'puot, airot, venehet tasalaidat, 
Joiir ilomieliss&an menevat meren aaltojen halki — 
Heidan pilkkojahan varoan, ettei joku jalkeen 
Pisteleni&an ropeais — jonkoss' on koiria paljon. 

275. Saattais vaan sanoa joko nain vastaan tulioista: 
«Ken nyt Nansika'an seurassa se uhkea, kaanis 
Vieras on? Mist& jo on tyt&r saannt puolison armaan? 
Lflyt&na lie toki lalvaltaan pols j&inehen jdnkan 
Miehen kaukaisen — seramoisiap' ei ole I&sniL 

280. Vai taivaastako itselleen halaten, rukoellen, 

Sai jonkon juraalan kanssaan asomaan i&n kaiken? — 
OnH se niin paras, jos hakien mnoalta han itse 



269 

Paolison lflyti, kun ain' ylen katsoo raaan omat sulhot, 
Ainaiset kosiat, parahimmat Faiakilaiset.)) 

285. Niinpa saneltaisiin ja havSistftisiin mua kyllS, 

Vaikkap' en toisenkaan min& niin teker&n toki soisi, 
Vasten mielt' oman hellan isansa ja armahan aitin 
Mlehia seuraavan, ennenkun h&at ovat olleet. 
Muista' siis vieras varotukseni, niin is& kyll& 

290. On valmis sua laittelemaan kotimaallesi j&Heen:* 
Eaukana ei ole tiestH Ateenan Ioistava lento, 
Haapahinen, hete juokseva siin&, ja ympari nurmi. 
Siin' isan maatilus on ja kukoistava istutustarha 
Ei et&h&mp&n& kaupungista, kun huutama-matkan* 

295. Hetkeiseks' alas istaha siiheh, odottele meid&n 
P&&sd& kanponkiin ja isan talohon tuloamme! 
Vaan meidan kun luuletkin kotihimme jo tulleen, 
K&y 8in& Faiakilaisten kaupunkiin, kysy missa 
Taattoni Alkirio'on jalomielisen kartano onpi! 

300. Helppo se on tuta, sen taitaapi jo laps' alytdnki 
Neuyoa, eip' ole muut mitkaan talot Faiakilaisten 
Niin raketut, knin on jalon Alkino'on talo vankka. 
Sitte sa toltoasi esihuoneesen talosuojaan, 
Kay Invite salin riennattain, takan aarehen astu, 

305. Stella mun aitini istoilee tulen loistavan lnona 
Kehraten purpura-lankojahan, kumman koreoita, 
Patsaallen nojaten, ja taempana istovat orjat. 
Valkian laon' on siina' isallanikin jalo istuin, 
Jolla ban viipyen viinailee ylen auluas ollen. 

310. Kiertain h&nt& sa' kay kasivarsin tarttuen aitin 
Polviin, niin luulen, pian saat kotihin-tulo-p&ivan 
Riemuisen tavata sin&, vaikk' olet kaukana ky11& 
Sillapa jos vaan han sua suojelemaan rupeaapi, 
Niin varmaan nahda sin& saat omat armahat j&Ileen, 



270 

315. Pttsevft korkeahan kotlbis sek& syntymJimaabaii.» 
Niin lansuttuahan 15! rnoskallaan bele&Ila* 

Jaktia, jotka plan jokirannat j&ttiv&t taakseen, 

Jaoksivat vuorottain, k&rir&t toisen toes Oman; 

Eip' ajanut toki niin, ettei piiat ja Odysses 
320. Searata vois jalan, Mljalleen liikutteli ruoskaa. 

Palva" jo laskeutui, kun AteenaSsen pyh&lehtoon 

Kuuluun kerkeshr&t, johon jal juraalainen Odysses. 

Istuen siinft rukoili h&n tjttda* Tseyn ylfm&isen: 

aTaeyu leimabtelian tjt&r mahtava, ftftneni kunlel 
325. Kuulkos nyt told, kun kovaonnist' ennen et kaolin, 

Et silloin, kun maanj&rlsytt&ji, laivani sArid. 

Faiakilalset tee mua kohtaan anneliaakai!» 
Niin laasai; rakoaksen kaaliU Pallas Ateena, 

Ei toki tlmeisesti, kun peMsiUn sete&nsft 
330. Jolmaa, jonkapa vainoaraaa jumalainen Odysses 

Sai kauvan kokea matkostaissaan kotimaalle. 



271 



Mnistutnksia ja selityksil 

Muinaisilla kreikan ja latinan kielisilla kansoilla oli kuusi-> 
mittainen rono hjvin armas ja tavallinen, josta sita sitte on 
ruvettu nykyisissakin kielissa kaytt&m&&n, jopa suomenki. Joka 
vfcrsyyn siina vaaditaan kuusi tnittaa eli polvea fnivelU), 
j os tap a sills, juori on nimensaki. Edelliset viisi miitaa saarat 
olla kuki joko kaksi tahi kolmitavuisia, mutta viimeisen eii 
kuudennen mitan pit&& aina olla kaksitavuiscn. Kolmitavuisiss* 
mitoissa on ensim&inen tavut pitka ja toiset lyhyiU, mutta 
kaksitavuisissa kumpainenki pitka, paitsi kuudennessa mitassa, 
jonka molemmat tavuet inyfls kjlla saavat olla pitki&ki, matta 
pianpa somemmasti ainoastansa edellinen pitka ja j&lkiraai- 
nen lyhyt. 

Pitkdksi kreikassa ja latinassa luetaan yleisesti jokainen 
tavut, jonka SantiO (vocalis) on joko rarsinaisesti taikka ti- 
laisesti pitka. Varsinaisesti pitka on tavut silloin, knn sen 
S&ntid on itsestfins& eli luonnostansa pitka, niinknin edellisen 
tavuen &&nt]5 sanoissa: kaato, tuuli, vaaka. Tilaisesti pit- 
kaksi sanotaan tavotta, jos sen luonnostansa lyhytt* &&ntid& 
scuraa kohdastansa kaksi tahi useampaa liitti6& (consonans), 
niinkuin edellisen tavuen &fintiti sanoissa: katto, tulli, vakka^ 
kanto, kaltto, tunlci, turtti, valka, vankka. 

Lyhyeksi sanotaan tavutta, jonka luontoansa lybyen JUin- 
titin jalkeen kobdastansa ei ole useampaa kun yksi taikka ei 
yht&kft&n liittioa, jonkalaisia esimerk. ovat kumpainenki tarut 
sanoissa: kato, tuli, vaka, etnA, pian, joet, kyda. 

Se on ainoastaan rarsinainen pftuus, joka suomen sa- 
noissa kahdenkertaisella tahi kaksois&&ntiftll& merkU&ftn sen. 



272 

erottamiseksi IjhjlaVk aantidista, esimerk. vaara, liima, koota, 
luuku, ryysy, nddtd, jotka lylijellft aantiOlla kirjoitettuoa orat 
perati toisia saooja: vara, lima, kota, luku, rysy, ndtd. Muissa 
kielissa semmoista erotusta pilk&n ja lyhyen aantidn valilla ta- 
vallisesti ei tehd& ollenkaan, taikka pannaan joku eri merkki 
ftftntidn paalle sen pitnutta osottamaan, esimerk. d, & tahi a 
pitkaa a-ta. 

Painoksi eli koroksi sanotaan muutaniain tavutten sel- 
vempaa aantamista, kuin toisten, niinkuin suoraen sanoissa e»- 
simaisen, kolmannen, viidennen j. n. e. tavaen taikka ensi- 
simdisen, neljdnnen, kuudennen j. n. e., esimerk. ddotte'len, 
6dottdlemdlla, 6dotte'lemdi%illdnsa taikka ddotan, ddottamdlla, 
Sdottamdisilldma. 

Samoin kuin kreikan ja latinan kielesssa tailaa soomenki 
kielessa sanan mika tarut tahansa, jos painokas jos painotoin, 
©Ha varsinaisesti pitka, niinkuin seuraavista esimerkkisanoista 
on n&htava. Numcrot: 1, 2, 3 j. n. e. osottavat sanan ensi- 
niaista, toista, kolmatta j. n. e. tavutta. 

1. kaara, eessd, liemi, tiima, koossa, ruoka, uuni, hyyry, 

myold, ddni. 

2. pat a an, tulee, repii, sanoo, paluu, kysyy, per ad, tykoo. 

3. otetaan, kdvelee, kamariin, kapaloon, putouu, repiyy, kd- 

hdjdd, hdvioon. 
1. 2. mddrddmd. 1. 3* mddrdtddn, 2. 3. lupaamaaan. 1. 

2. 3. mddrddmddn, j. n. e. 

Tama oli sent&hden tarpeellinen nimittaa, kun maamme 
herraskieli, ruotsi, ei seuraa samaa iakia, silla raotsin omitui- 
sissa erisanoissa (simplicia) varsinafsta pituutta ei koskaan ta- 
vata mnualla, kon sanan alkntavuessa, josta sjysta ruotsalai- 
sen on vaikea saada kielt&nsakfi&n k&antymaan tahtoessansa 
aftntaa semmoisia sanoja, kun esimerk. taloon, salaamaan, 
veneeten j. i. e. Niissa on viela seki ruotsin kielelle kamala 



A 



rI- 



't 



ib' 



273 

09i seikka, etU pitnes ja paino tulevat eri tafiiihin, joUa ruotsa- 
m lainen kieli ei voi erilleen &&nta&. 

Ilss Ruotsin Helen eri loontoa mydten on kausimittarunoaki 

'* siina omaan tapaansa rakennetta. Pitk&ksi laetaan enimmiten 
sanan alkutavut, ja seuraavat kayteUan lybyin&, jos kuinki 
olkoot tilaisesti pitkat. Yhden sanan jakoa (caesura) kahteen 
eri mittaan barvoin tapabtuu kielen omituisissa erissanoissa, 
jonka tahden joka mitta tavallisesti alottaa eri sanalla ja aina 

* painokkaalla taruella. 

111 Muutamat ovat noadaitaneet ruotsin kielen vaatimuksia 

(lt suomalaisessaki kuusimittarunossa> mutta sita ei ollenkaan tar- 
vitse eika sovikaan tebd&, koska suomen sanoilla sopii paljoa 
paremmin kuosimittoja melkein alkuperftiseen kreikan ja lati- 
nan tapaan laittaa. Seuraavissa, ja ebka rauutamissa muissaki, 

1 kobdissa Iunlemme kuitenki suomalaisen kuusimitan taitaran 

la v&bln erota sen alkuper&isest& laadosta. 

v. 1. - - - oiva O- 1 dynes. Vaikka 6 mitan oikeittaia 
pit&is alkaa painokkaalla tavuella (ja lijva jos 5:kl), niin ei 
h toki snuresti haitanne, sit& valista painottomastiki alottaa, kun 
sita vaan ei tavaksi tehda- Sill* lailla tavataan muutamissa 
mnissaki paikoissa, joissa nimet Odjsses ja Ateena kobtaavat 
(juma- | lainen O- \ dyeaes, sini \ silmd A- \ teena), mutta omissa 
suomen sanoissa ei kun ainoastansa v. 46: riemut t- | kuiset. 

v. 2. Fmptumt | mm»#- 1 ta*n. Kr eikan ja btinaa arr#- 
lakta myftten oliai sana vaiftmut ef alkupitk* (dactyhs), j©»- 
kalrisna sit& t&ssi on kfiyteltjr, raan keskilyhyt (aaipiimacer)> 
m«tta suomen bielewfc pid&mme tavo*la tilaisesti pttfc*ii& ai- 
noastansa sOWn* konkji ■« ttnfii& soma*** sanassa seuraa 
kakai liittid*. LUttHit, joflea kuuhivat eri nanaibin, tekertt 
edeUfee* taruen ainoastansa kakiaiseksi tfi epaarvoUeku (an- 
<***)> JmUUmm, aUA tilan ja tarpera snUeoi tattaaa pft&l 

Suomt. 18 



274 

joko pitkana tahi lybyena miUn lopputavuessa; alkutaruessa 
on se aina pitka. 

Esimerkkia pitkana pitamisestft. 

v. 3. Laskihen J ibmisl- 1 hin kau- | punkiin 

4. Moinais- 1 ten ha-\jan Hype- 1 reian | maan .... 
29. Siita sa ! rahvaal- | ta niraen | kualan | voittanei .... 
69. Palveli- | at sal- 1 len val- | jastako- | hot heti .... 

Esimerkkia lyhynna pitamisestft. 

y« 2. Vaipu»«* | vaivoil- | taan 

22. Mainioa | laivoiltansa .... 
85. . . . tuli- 1 vat jo en | kanniAta | rantaan. 
138. Pois ijtot | kaikkosi- | vat 

Mitan keskitavaehen semmoinen epaarvoinen tavut ei so- 
ri, silla se tekisi sen vasten luontoansa pitkaksi. Virhelliset 
olisivat siis esimerkiksi seuraavat kousimitat: 
Naulast' | ensin kn- 1 rotti va- | kaasti han | pyssyn ja | otti. 
Kayt koko | paitxft ja | amnint | hirvet a- 1 seimma* ja | parhaat. 
Weras En- 1 rusta pi- 1 an tun- | nettiin | hilpia Matti, 
Annan ra- | kas veli | han kuta | toivot- | tiin tule- | roaanki. 

Hirven-ampujain suomennoksessa on nseinki alkapitkina 
kaytetty semmoisia sanoja tahi sana-osia, jonkalaisia esimer- 
kiksi OFat: veljensd, ttfatfa-nnt, varrellen, valmisti, aitasta^ 
rynndsten, nuorempi, didikei, oivassa, joiUenka, peitoksi^ 
hoidelta-vlkBiy toinerikin, Idmmintd, panlculta j. n. e., jotka 
eivat kuulu somalta niin kaytettyina. Toisinaan taas on niita 
yksia tahi muita samanlaisia sanoja jaettu kabteen mittaan: 
nuo-rempi, di-dilcsi, vel-jensa, %%-tuttanut, var-rellen j. n. e«, 
jolla taroin toki kulkevat somemmin. Niin niita siis pit&nee- 
kin jakaa, taikka viela parenimin searaavalla ta valla: nuerem- 
jrf, didilc-si, veljen-sd, iatut-tanH, varrel-len, panhd-ta j.n.e. 



275 

v. 63. Onpi ban | myds koto- | nas poi- 1 kaa rata*- | tetlua | viisl. 
195. Kanpnn- | kimme ja | maan unilc- | kaat ovat [ Faiaki- | 

laiset. 
Sanoissa: rakastetttia, asukkaat, olerame kfiytt&neet toi- 
$enki taruen lyhyen&, ebk& sit* eeuraa kaksi liittioft, ja sen 
siis pit&isi olla tllalsesti pltkfin. Lualemmeki semmoiseen kSy- 
t&ntfttin kausimittaisessa runossa lavan olevan, koitenki atna 
sill& ehdolla, etU sanan ensim&inen tavut on varsinaisesti ly- 
hyt. Semminki se ei nSy haittaavan, jog sama liittid kerrot- 
tuna (ja erittainki liittiokerrokset Mr, pp, 88, it) seuraa toisen 
tavun &&nti6&, ja kolmas tarn on varsinaisesti pitk&. Kaksi- 
lyhyitten sanain jakamista erimittoihin olemme karttaneet. 

Kirjoitimme kylla ensin: 

v. 47. Sinne jo | taas siir- | tyi sini- | silm& ty- \ ton paki- 1 noilta. 

61. Neuvo tu- \paan men- 1 n&' pub- 1 taat var- 1 rellasi | vaatteet. 

80. Toi voi- | dellak- | seen it- 1 sens* ty- \ ton sek& toisten. 

128. Sai sake- 1 asta sa- | lostajpt- 1 an v&ke- 1 Y&an k&te- | bens&. 

162. Nnoren | paimutrc- 1 san joka | noasi vi- 1 hantana | maasta. 

196. Vaan min& | itse o- | ten tyt&r | Aiklno- | on jalo- | mielen. 

214. Toi vat | my 6s vaat-| teita ha-| nelle ta-\ kin seb& | paidan. 

216. Lalttivat [ sitte ha- \ nen joen | aaltoi-| hin pese- | m&*ns&. 

224. Mutta jo- | essa B- \ an pesi | pois jama- 1 lainen 0- 1 dysscs. 

231. Kukkina | laski tu- \ kan kaha- | ran alas | olkia | my ten. 

234. Kaiken- | laisen o- \pin teko- | jen kore- | impien | taidon. 

239. Kaolkaa- 1 pas valos- 1 olka ty- 1 tot mita | nyt sanon | teille. 

287. Vasten | mielU o- \ man hel- | limm&n i- 1 sans& ja | Sitin. 

Kaikki n&m&t v&rsyt, ja muutamia mnitaki, muutimme sitte 

siihen tapaan, koin ne nyt ovat paikallansa laettavina, ja sen 

teimme siitt syystft, ettft samoin koin tobtori E. A. Ingman 

1853-vuotisessa «LitteratarMad»-issa, s. 9, katsoimme sopimat- 

tomaksi jakaa semmoisia sanoja, koin edellisissft: tyton, tupaan, 

pian, vetan, olen, takin, hanen, lian, tukan, opin, oman y 



276 

n. e. kahteen ntttaan. Jos olfari hirven-ampujimmld aama ask 
vaarin oteUn, niia kifcutfs nnnesaa prikassa ekki kulaiai 
somemniaUa. 

Sjrj siihen, rttei seamokia kaksiiykyitft sanoja hyr&i- 
seati sort erfmittotirin jafcaa, #a laoHakaenne niUea jjrkeMpi 
paino edelliseerf tarneasa. Peril! sophaattonaksi eume kni- 
tenkaan kateo niiden toMsaan jakaniataki, but sitt raan ei 
tavaksi tehdS, ja jos aiin& ohwea annetaan toiaen kakailyhyen 
jakamatteman aanan seurata ait* jaettna niink. erfella maini- 
toissa r. 162, 196, 216, 224, 239. 

y. 9. Kanpuo- | gin tuki j mnurcil- | b aeka | kartanoi | laHti. 

29. Sut& s& | rakraal- | U nine* | knltfB | roitianet | itoe- 

36. Paiv&n | koittees- | sa roene | fcuelaa | taattosl | luoksi. 

57. Vol is* | kaltaai | saiain- 1 ko «t»& | attoa | vaanut. 

74. Matt 7 ulos | hoonees- 1 U tyttr J kanteli | loistormt | vaatteet 

88. Siina he | yaanate- ) ta hem- | aasit | laakirat | irti, 

191. Nyt sinnn tultoa- 1 ai toki | kanpun- j kHnme ja | jnaahan* 

Viimeineo tavut sanoista: muureM** raheaalta, Jpft- 

leessa, saisinlce, huonessta, vautmitta, Udtuari en afcissa vir- 

syiss* pitk&n aijaata k&jrtetty, jetta tarall* bgraan niiU sem- 

nioistesa aanoissa tafctooki k&ytetttmfifta (kaiso: LitteratarMad 

1853 a. 8, a). Se kylla mfytm kiyrtoki laatwra, koiienki 

silla ehdolla, eWk seuraarat kaksi tarotta ovat lyhyttft, joko 

kakailyhjt saoa taikka v&htatft&aki kaksHyhyt oaa pitem«*gt& 

saaasta, nlinknin aaisg& vhrsy\ssh sanat: arta, nimen^ mene, 

mind, tytdr^ Ae»M, toki. Yikenunin eopiralte niytUa sem- 

moisen pitk&sijaisen lyhyen iaraen j&lfceea piifcii tavatia paana. 

Paremmin toki juoksee: 
v. 29. Siita s& | rahvaal- | ta nimen | kuulun | roittanet | itse, 
kun jos olisi seoraaraan tapaan lueitava: 

SHt& s& | rahraal- 1 to Xw*- | Ian nimen | roittanet | Use. 
Ingmannin samassa paikasaa antamaa teista aenraa emne 



277 

afe aina searamieat. H&n Helttft kdmitanrisista sanoteta ensi- 
aiilstt iarratia ykteen, toisia toisem mittaan jakamasta. Eai- 
HerUdsaaaasa oral: kirkossa, Uosscl, Walla, joita siis ei saisi 
jakaa olia: Ur- | kossa . . • ., I- | sossa . • . ., fl- 1 laHa. Jos 
flemmoisesta jaaaaosta *a sosrta kafttaa, jilteme luklan ar- 
yata, ja laeUelemne ainoasiansa varsyt, joissa se tarataan: y. 
2. u-*eltaan, 15. nuk-kuipa, 46. i-kui*et, 51. i-wlle, 52. 
ko-toisten, 77. e-vdito, 96. it-sensd, 113. u-nestaan, 125. 
ih-misten, 137. i-hoUaan, 152. ri-iittBa, 16 c . e-r««tf, 171. 
ht-letti, 177. va-estd, 184. su-ruksi, 185. hy-villen iloksi, 
189. hy-valle, 19a si-nuHen, 197. ka-de$$a, 198. roh-kaisi, 
202. u-rosten, 225. se-lasta, 232. si-lailee. 235. affifa, 246. 
vie-raalle, 252. vou-nuihin, 261. e-tfe/ta, 268. mus-tillen, 
276. seu-rassa, 282. muu-atta, 287. i-sansa, 300. tai-taapi, 
312. o-fetK, 323. ro-fotti. 

Useaauniasa ja kalkissakl y&rsyiaaft olisimme helpostl taia- 
«*et vfilttftft ftcmnoisen jakamisen, jos oUsinnne kirjoiUaaeet 
eBiawkilnh 

t. 2. Valpanut | TairoH- 1 Uan, und~| taan n y5s, | motta A- 1 teena. 
15. Poikkesi I kaanoi- | seen kam»~ | riia, oft | ankknya | aiellfi. 

51. AHH- 1 leeo, feil- j lean; ja ae J kohia hfta | Idysiki | sielli. 

52. Ail' is- 1 tui ioton | laaoa k»- | ioisfen | ty ttojen | kanssa. 
77. Kaikea- | blaia | a*rp»H i sekft j viral* j myOski. 

113. Jos bms- | taan kere-j ftisi O- j Jysaes, j keksisi | Beidea. 

137. Hfarvaft | nikttfs- { alia, fliol- |laaa oM | f iintynyt | kuotta. 

152. Sea *inal- 1 la toki | nuoto ja \ warsA ja | kasyosi | kaanla. 

165. SilT «rftt|li joka | teottaNt \ on koyan | oraeai | mrife. 

171. Uinut, | jean kalet- | ti maa | aalto ja j raltava | myrsky. 

177. TeMia | aiaaa aaa- \ joiste ja ] kaupnn- | gin v&es- 1 tOstf, 
j. a.o., nratia pdki&nme, eiift nainitnt yirsyt seabisesta kor- 
jaamiaesta efrSt oHsi rftkt&kSia paranneet, jonka Ukden olem- 
nc mittajaon aaianeet talla eaahnftisen ja toisen tavnea yftlllle. 



278 

Vaikka siis meki kjllft katsomme parakaksi jakaa senlai- 
gct sanat tolsen ja kolmannen taruen v*liU£, nifn emme koi- 
tenkaan ole sit& niiii valttamattflmftsU tarpeelliseksi iunlleet, 
ettei sanaa koskaan sopisi jo ensim&isenki tavuen jalkeen ja- 
kaa. KolmetaroelHsten sanain paind ensitaraessa, semnrinki jos 
se on pitka, ei ole niin varsin jyrkkft, knin kaksitavuellisten, 
ja mitft pilemm&ksi sana kasvaa, sit& laimeammaksi talee alku- 
tavuen paino ja slta paremmin taitaa jako sopia mihin paik- 
kaan tahonsa. 

Aaniioin jhteen snlaminen muutamissa sanoissa, esimerk. 
v. 28. vaelle, 130. vaeltamahan, 131. vaeltaapi, 174. fro*, 
etta kuuluvat melkein kuin: vdalle, vailtamahan, vailtaapi, 
ndd, ei ole vanhoissa runoissa mik£&n tavatoin asia, eika kua- 
simittaranossakaan pelj&tt&v&. 

Ereikan ja latinan kuasimitassa katoo sanan loppn- 
ft&ntiO, jos seuraava sana alkaa &ftnti6llft. Suontalaisessa kua- 
simitassa ja snomal. runossa yleisesti se ei ole niin v&ltt&- 
mattdmasti tarpeellinen, eika myds sopivakaan, paitsi kaksita- 
vuisissa sanoissa, joiden loppu-fcantiOt ovat a, a taikka i. 17- 
seampitavnisissa sanoissa taitavat ainoastansa nimikkdin sija- 
p&atteet ssa, sta, lla, Ita, ksi, tta, sna, lansukkoin kerronta- 
tapa yksik&n 3 alassa ja sijanimiliitteet si, nsa (ni, mme, 
nne?) silla tavalla fiantiOnsS menett&i, jonka tahden olemme 
kirjoittaneet v. 40. kaupungisf on, 79. vesikirkasf oljyd, 86. 
joss' oli, 102. vuorf alas, 150. jumaloit' avaran, 172* saa- 
relV Oogygian, 173. vieF en, 179. tddlF on, 242. ensim- 
mdlF olevan, 270. FaiakilaisilF ei ole, 295. hetkeiseks' alas, 
300. laps 9 dlytonki j. n. e. Sanan jutnala olemme royOs silla 
tavalla lyhentaneet v. 149 jutnaF ollet ja 172 jumaV dsken, 
mutta semmoista lyhennyst* emme loole raissa tahansa taidet- 
tavan kayttaa, emmeka siis taida varsin somiksi katsoa esi- 
roerk. seuraavia varsyja hirven-ampujain ka&nnOksessa: 



279 

Volh toki! Pietari, kah! mit& kerji&j' on parenmialle. 

Jos koteiT erhehdyn kerran, niin ci sit& miskft&n. 

Verhossa, silm&tka&s, viijyj' on siell' istuva luulen. 

Toista tok' arveler' on, joka niin moniks' aropujat tarkat. 

Sill' ei ollut se koin hakkaam', ei painettu myOsk&ftn. 

H&ntap* katsov' ylds, nyt hilpia rastasi Matti. 

L&ksimme p&iv&n' er&&n&, varustetut, tappohon karhon. 

Nyt pdyd&n lavian luoks' istahtanein' iloveljet. 

Uunia pain, nurraav' aja kissa sylista njt poies. 

Ryssien joukk' ilonen juoden ja sekaan kusioiten. 

Tann'j t&nn'! kiiruhtakaat laadattujen pyssyjen kans t&nn' 

Seurasi laukasemaa, potkottav' eU&lla kun liirvi. 

Ei toki niin, pukemiesn' en kerjaajan' mina lahde. 
• NiissS ovat sanat: kerjddjd, kotona, vdjyja, arveleva, 
hakkaama, katsova, pdivdnd, istahtaneina, nurraava, joukko, 
tonne, potkottava, Icerjddjdnd, mielcsUmme sopimattoraasti 
ioppu&antion pois heitt&m&H& lyhennetyt. 

Sanoja anna\ koota\ mene\ tdlle\ maalle\ etsf j. n. e. 

ei voi miss&&n tapaaksessa it&ntidn kadottamisella )yhent&&, 

silli niiss& ei ainoastansa katoisi &&nti&, vaan sit& seuraara 

hengahyski, jota tavallisessa kirjoituksessa ei eritt&in merkitft. 

v. 19. Kumpiki | nakknne- | het snle- 1 tun oven | loistavan | lnoksi. 

118. Nousee | istuma- | ban aja- | tellen | ympari | p&&ns§. 

142. Polviin- | ko ruve- | ten iha- | naista rn- | koilisi | neittft. 

163. Declos- 1 sa min& | muinen A- | pollon | alttarin | luona. 

Sanoissa: suletun, istumahan, ajatellen, ruveten, Apol- 

lon yiimeiset tavaet eiv&t ole kreikan ja latiinan knusimitta- 

rnnon lakien jalkeen pitkat, knn niita senraa aantidlla alkara 

sana (oven, ajatellen, ympari, ihanaista, alttarin). Suomen 

Helessa semnioisia kuitenki (aidettanee toisinaan pitkin&ki k&yt- 

tt&, ja silla mielella emrae ole niUft varsyjS toiseen muotoon 

korjanneet. 



tMUItanH^ 



tfi IbiImii tefcii, Htt HUi, ■«* «yt aa 



jfc. 



ImmbmI laral, jtkm 
bcttm, take lybyca »■ 



Rttteber till 14n iigingra. 



Siv. 



2riv. 


5 a 


lhaalta: 1847, 


luve: 1848. 


v 6 „ 


16 ylhaalta: Khrkkomdemi, 


Kkkonniemi. 


7 „ 


3 


mantiUmkasH, 


mmUtimkoski. 


t» >t 


11 al ha alt a: Vaunojoen, 


„ Yaunujoen. 


11 ,. 


14 ylhaalta: puhkaista, 


„ puhkaistu. 


17 \, 


16 


„ kohtu, 


„ kohtaa. 


28 „ 


15 


„ Perkonen, 


„ Perhonen. 


31 „ 


3 alhaalta: Hartolankosken, 


„ Hartolankoskea. 


37 „ 


5 


„ tasaisa, 


„ tasaisia, 


45 „ 


4 


„ «kuja, 


„ «kirja- 


46 „ 


1 


„ kakkoita, 


heita pois. 


48 „ 


10 


M ymparilla, 


luve: ymparflle. 


50 „ 


6 ylhaalta: lahoitettiin, 


„ lahjoitettiin. 


56 „ 


15 alhaalta: ladoessa, 


„ ladoissa. 


67 „ 


13 


? 


heita pois. 


72 „ 


1 


„ koovan, 


luve: jakoovan. 


77 „ 


1 


„ kukkaraisilla 


„ kokkaraisilla, 


86 „ 


1 


„ «ruoheet» 


„ «rouheet». 


93 „ 


15 ylhaalta: nuotta 


„ nuottia. 


111 „ 


' 8 


(ota, pois) 


„ (ota* pois). 


123 „ 


6 


„ Stijannahka, 


„ Sijannahka. 


136 „ 


11 


sielta 


„ joita on hunningoilta 


146 „ 


1 


„ Samaalla, 


„ Sammaalla 


151 „ 


9 


„ karvalla, 


„ harvalla 


152 „ 


14 


„ maitaan 


„ mainitaan 


153 .. 


3 


„ olusia 


„ alusia 


157 „ 


15 


1755, 


„ 1775 


175 „ 


10 


„ avasuut, 


„ avosuut 


184 „ 


2 alhaalta: 6:delta, 


„ 6:detta 


188 „ 


3 ylhaalta: pyhy- 


» pyM 


194 ., 


7 


„ nykyisen Kirkkoherran isoisa, heita pois. 



AUG 2 6 1958 



<