(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Suomi"

Google 



This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 

to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 

to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 

are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that's often difficult to discover. 

Marks, notations and other maiginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book's long journey from the 

publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing tliis resource, we liave taken steps to 
prevent abuse by commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 
We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the files We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrain fivm automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attributionTht GoogXt "watermark" you see on each file is essential for in forming people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liabili^ can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 

at |http: //books .google .com/I 



^aUt l^^l- T3 



Darvar& College Xibrari? 




BOUGHT WITH MONEY 
RECEIVED FROM THE 
SALE OF DUPLICATES 




^/I 




/9of . *?/ a 



snoML 



Kujoitaksia isdn-maallislsta aineista. 



Toinen Jakso. 



'>^W>^VN^%^«^^k^^'S# 



9 Oit. 




Uito: S BarkluuL 



,^ 



• 1 

I 



SUOML 



Enjoituksia isftn-maallisista aineista. 



Toimittanut 



8i«Malais€M KJrjalHsiiilea Seira* 



Toinen Jakso. 



& Omu 



HELSIieiSSi, 

SuomabuMQ Kiijallis. Settran kirjapainocM, 

1971. 




,».. 'J 



^■•t, 



' , 



*. s 



' ^ DEC 3 1938 ) 



^A*JiA »^ j!L^''>»*<»tw 



Kokoilemia Muinaistuikinnon alaita. Julkaissut J. E. At- 

fells. L siv. 1. 

Tuikimus EtelS- Pohjanmaan kielimurieesta, KirjoittantU 

T. <L AmiMff ^ 235. 

Muoio-opillinen seiitys Eurajoen, Lapin, Rauman, PyhUn- 

maam, Laiiiian ja Uudenkirkon pii&jien kielestd. 

KirjoittamU J. A. HihuiOl. //. (Jatkoa). „ 303. 

SudmaUusen KitjalUsuuden Seuran keskustelemukset v. 

4868-^869 „ 391. 

Kaksikymmentakaksi lekie& kuvia ja yksi karUa emimaiseen 
kiryoitukseen. 



• \ 



Kokoitemia Mainaistnikinnon alalia. 

Julkaissut 
J. II* AvpeltD. 



I. 

EtelA-Pohjanniaalta. 

Saomen rouiooinen asutus, ennenkuiD historian sflteet, kris- 
Un uskoQ tullisssa, rupeevat Suomen saloja valaisemaan, od TieU 
milt'ei kokonaan arvelujen nojassa. Ulkomaan kirjalliset Uhteet, 
etenkin Skandinavian sadusto, tieUvflt yhu ja UU, epaUemfltU 
Tarsin todenpeiliisUlkiD Suomen asnkkaista pakanuuden aikana, 
matta ^me emme noila tietoja ensinkftfln ymmSirra. Ja" miksi? 
Siksi etui Suomen asutua, Suomen kansalliset olot tuoUa ajalla 
OTat ihan tunlemattomat, kun kotimaallisia kertomuksia noilta 
ajoilta kokonaan puuttuu. Niin onnetoin ei ole Skandinavia sa* 
diistoneen. Mutta mita oval nuo Skandinavian sadut muuta kuin 
kansan tarinoita, joita Saxo Grammaticus ja Snorre Sturlesson 
aikoinaan ammensivat kansan suusta, Kun kristin usko poisti 
pakanuuden maastammef toi se kirjoilustaidon kanssa vieraan 
ballituksen, joka tarjosi Sudmen rahvaalle vieraan hallitusmuodon, 
vieraan sivistjrksensd, vieraat tavat — kansan omista tavoista ja 
muistoista lukua pitAmfltU. Noita muistoja vieras sivistys halveksi 
ja ne jaivat Suomessa kirjoittamatta. Hutta niissd rouistoissa oli 
Suomen kansan muinaishistoria kfltketty, kulen Ruotsin kansan 
hisloria mainituissa saduissa. Njt on suomalaisuus meissa vie.- 

Suami. 1 



raan sivistyksen lapsissa herdDDyt ja me kjsymme hartaalla sy- 
dSmeilll noila Suomen kansan omia muistoja. Samoin kuin Sten- 
back lOysi Suomalaisen isiiDmaaDsa mOkkilSiisen kodosta, lOysi 
L5nnrolimme sielU vielfl Kalevalan, Salmelainen Sadut ja Tarinat 
Ehka lOytyy sielU hisloriammekin. Nuori kansalainen, joka on 
oppinut rakaslamaan Suomen kansaa, jos hflnessd palaa himo vai- 
kuttaa jotain Suomen kansan kunnraksi^ niio hSn ei enempan 
oppia tarvitse; nakalkoon kirjat loukkoon ja lahtekoon mokkiloi- 
bin Suomen kansaa oppimaan ja noila muistoja kysymSian. Htt- 
nelle tosin sanotaan etu vanhat ovat kuolleet, — nuori kansa ei 
pida muisloista vaaria; mutta 2llk50n oiko millansflknain, sillH sa- 
moin sanotaan vielfl vuosisatoja meiddnkin baudoillamme ja edel- 
leen niin kauan kuin Suomen kansa eUa. Yhta varmaan kuin 
Suomen kansalia on omituinen benkensa, on siila myos omat muis* 
tonsa. Kerran meita nubdeliaan huolimaltomuudesta tai kiitetaan 
huolestamme, samoin kuin meidan on syy valittaa tai kiittaa edei- 
listemme toimia. Jos tuo nuori kansalainen tarvitsee esimerkkia, 
niin lukekoon Hylt6n-Cavallius'en fVdrend och Wirdame ja minS 
voin vakuuttaa, etta ban abkeralla lyOiia kokoo mista Suomen 
maakunnasta tabansa ybta ansiolliscn kirjan, josta tulevafsuus on 
hanta aina kiittava. Taikka lukekoon Afzelius'en Svenska Folkets 
Sagohdfder, jotka myoskin ovat nyky-ajan kokoilemia. Maailman 
oppineita kylla lOytyy, joiden vertaisiksi emme koskaan voi tulla, 
mutta yksinkertaisia abkeroita tyOmiebia puuttuu, jotka astuisivat 
kansan joukkoon ammentamaan muualta turhaan kysyttya tietoa. 

Geijer on osaksi asutustarinoilla koettanut selvittaa Ruotsin 
asuttamista. Asutustarinat ynna muut kansan muistot ovat myOs- 
kin melkein ainoat tiedot, joiden kautta me voimme astua his- 
toriasta tuntemattoman pakanuuden ja arkeologian alalle. 

Ne arkeologialliset ja historialliset kokoilemat, dsutus^ ja 
kansatieteelliset tarinat, jotka tassa tarjoan yleisOlIe, ovat paa- 
osakseen kabden kerays-matkan bedelmia. 



KevMlb V. 1868 anoin minfl Kirjallisiiuden Seuraita His* 
torialiisen Osakunoan kautta matkarabaaf kerflUkseDi Urinoita 
Etdfl-PohjaDinaan asotukseata ynnB tutkiakseni mita muiDaisjUlin- 
DOksia tnolla alalia loytyisi. Seura katdoikin tyOn-alan hyvflkfi 
ja mSSrasi mioiiUe matkarabaksi 400 markkaa. Kqd yminjirretU* 
tSsU anrasin GaoaDderMo tutkimia kivikumpuja rannikolla Ruotsa- 
laisla asutusta vanbemmakaif tafadoin ensin kuulustella Suomalai- 
sea asaluksen aikaisautta, joka ehkM antaisi selitysta noista mui- 
naisbaadoista, ja kuljin siita syystfl Suomalaisia seurakuntia sen- 
raa^asaa jarjestyksessS: Karpoki, Isojoki, ICauhqfoki, Kurikka, 
Jdia^Srm, PerdsehUI^'oki, Alavut, T&ysd^ Lehiimdki, H^tmrtane, 
Lapua^ . Kauhaoa, Nurmojokiy Aiasein^'oki, llmqfoki ja Teuva. 
Aaotos Doissa kirkkokaonissa od pild^osakseeD Pohjan-KyrOsU le- 
▼innyttfl ja jokseenkin nuorta. Kiinteita muiaaisjaanDOksifi tuoUa 
alalia toskin ollenkaan lOytyy ja nuokin harvat ovat osaksi kria- 
tinuakoD aikuiaia. Sita vaatoiD li^ytUflD tuolla alalia runsaasU kivi- 
kaudeo kaloja ja noita kokosio, usein kalfcien taloata taloon. 
Kalujen toytOpaikoisla sain enimmflsti hyvin lilin, ailla mel- 
kein kaikki olhat miesmuistoon loydeiyt. Too kerflttininen vei 
aikaa, muUa ehks aniaa tuleva tutkinlo noille kokoilemille aina- 
kiD topografillisen arvon^ joU ei aikanamme meillfi ole voitu 
hoomata. 

Taoata ensiiDinilisesUI kerSysmatkasta annoin kefYflUtalvella 
V. 1669 tiliDteoD Suomi-kirjaan painettavaksi. 

SoTclla ▼. 1860 olin pSIttSnyt jatkaa noita tutkimuksiafii 
Etela*Pohjanmaalla. Sen Tuokai anoin taasen Kirjallisuuden Sen* 
ralta matkarabaa. MuUa Seura oli kielitutkintoa ja laulokerSysU 
▼arten mfllrinnyt kahdelle jfisenelle malkarahai ja antoi, tuon 
ohasaa kalsoeo Suomen kielitutkinnon ja kirjallisuuden ediaUlmi- 
sen pfifi-aaiakseen, miniille kieltuvan vastauksen. Sitten anoin 
Tliopistolta apurahoja keraysinalkaUeni. Vastaus oli sekin kieltilva. 
Konaiatorio arveli, elta tuollaisten kotimaalliaten tulkiotojen edis- 



UUninen matkarahoilla ei oikeastaaa kualanul Tliopiaton vai- 
kulusalaan. 

Nyt oil miDulla ykgi ainoa keiao jdiUfl. 'Mina eaiaeKn Se« 
natille muiDaislulkuiDon ahtaan tilan maassamme yonS KirjaUi- 
aauden Seuran ja Yliopiston mainitut vastaukset OnnistaikiD 
minun saada 600 markkaa matkaraliaksi. 

Tuolla viime matkalla matkustia seuraaval kirkkokunnat: 
Sideby, Lapmdrli, Rkiiina, Ndrpid, JSCorsnUsi, Peloiahii, Pirtii' 
kyia, Maaiahii, Suiva, Jurva, LaiMa, Mtiaiasaari, JKowulahti, 
Wdhakyrd, hokyrd, Vlisiaro^ THMrmd, Wayn, Oravaitet, 
MtmsdUo, Lapuan Joensuu, Jqpua, Aiahdrmd^ JlCorie^'drm, IM^ 
jarvi ja Lappa^arvU Rannikolla kyselin ja mittaiiin siellfl loyiyvitt 
^jillinroukkioita^S joiala avasin muutamia, tutkio ja lajasin jftlleeo. 
Asulus- ynna muita muioaistarinoila kyselin sen mukaan koin aika 
myoden antoi. Samoin katselin taiU kulen edellisellAkin mat* 
kaila ioytyvia arkistoja. Kivikaluja kyllfl loytyi tallella sisemniiasa 
seurakuDnissa kulen Jurvassa, Koriesjarvellil, Evijarvellii ja Lappa- 
jarvellfl, mutla kun noiden aikaa vievna tarkkaa kerSttmisU oli 
moitiltu, niin ainoaalaan sivumennesafl kokosin toislakymmenUl. 

Nain lutkittuani oe paa-alaU joiile Elela-Pobjanmaan KyrO- 
Itiset ovat levinneelt kataon sopivaksi ybdisua molemmat malka- 
kertomukset yhteen, jolen paremmin voin lukijalle osoittaa aWu- 
tarinain yhteyden Emd-Kyron asutuksen kanssa. Kanaalieteellisia 
muistoja olen myOs aivumeonen koonnut HiUtSn UydellisyytU ai 
ensinkann nuon pikaiailta matkoilla voi vaatia. Kansan muistoja 
ainoastaan yhdessflkin seurakunnassa on yaikea tybjenUll. Minfl 
iriittaan viela kerran ennen mainiuuun Hylt^n-Cavallius'en kirjaan 
ja jokainen, joka lapsuudessaan on kansan elftmaan toliunut, voi 
kanssani, tuola kirjaa lukiessa, todistaa pakanalUsten, paavinila- 
koisten, taikauskoislen y. m. muislojeo rikkautta meidfinkio maan- 
miebissil. Se, joka noita maisioja rakaslaa, kysykoon abkeruudella 
miU kttkin on kuuUul Lappalaisista, JattililisisUi, VuorenYiiesU, 



5 

Peikoista, Hii'estfl, 'Lemmosta^ Noidan nuotista, jublamenoista, Paa- 
TiDOskosla, Neitsy Maariasta, Paayaiista, Pielarista, kysykoon „van- 
hao kansao tyOD*alaa*' ihetsisUl^ vanboja tapoja, satuja, kansan 
laoloja, sananlaakuja y. m., y. m., pyyUfkOOn kansalta selitysU 
joka kohtaan ja ban yoi bUmmastyksellfl taytUil kirjoja, joita tule« 
▼aisitas on kayitflvfl paraina SuoiDen muinaishiatoriaD ja kansa- 
tieteen Ulhtein9. 

Paaurkoiias seuraavilla kokoilemilla on olliit arkeologiallinea 
ja« muiDaishistoriallinen; miUi siia mouta on onkeen tarttunut 
olkoon vaan ndytleeksi, ettei rouitakaan tietoja oliai puuttunut. 

A. Kivikaufi. 

Muinaistutkinto rupee yha enemmin nlytUmajin todeksi, etU 
ihiniskania kerran on paljain kasio, alastoinna Jamalan luomaoa 
alkanut astna maan pSalla. HSnen jarkensa on kokemuksesta vahi* 
lellen vaarastunut suurenipaan jantevyyteen ja vahilellen opettanut 
hanta kukisiamaan iaontoa herruutensa alle. Ikaankuin apinja 
kiipesi ban kerran bedelmia puiista sjOmaan, juoksi kuten sekin 
saaliinsa kiinni ja tappoi sen paljain kasio, kunnes oppi kivia ja 
kapuloita aseina kayltamaan. Pitkia aikoja kului epaiiemaua ennen- 
kuin ban oppi taikka edes katsoi tarpeelh'seksi muodostaa noita 
roaasta noukittuja aseita kaytannollisempaan muotoon. Ehka oli 
hanen ensimmainen keksintOnsa edelleen noista luonnon antamista 
aseista se^ kun oppi muodotttamaan itseilensa nuijantapaisen puuDi» 
taikka oksaisesla kalikasta kirveen tapaisen aseen^ taikka joko 
elainsaaliista kiskotuilla suolilla elikka paunjuurilla sitomaan kiven 
puukalikan nenaan kiinni, joten syntyi kivinuija. Kun luo ase 
katsottiin kaytannOlliseksi, niin opittiin valitsemaan sopivampia ki* 
Tia^ Tibdoin noita kivia balkaisemaan piikkisiksi, joka keksinto 
oli kuokan (ahi kirveen synty. Parempia aseita ei isoon aikaan 
tarvittu, mlla ihminen eli bedelmilla tai niiden elMinten liballa; 
jotka ban sauttoi ja sai tuoUa nuijallansa voitetuksi taikka mitka 



6 

ban joko kivilb iai seipilfllU nakkasi kuoliaaksi. Vihdoin keksi 
bfta parempia nakkuu-aseila, oppi teroittainaan seipft^nsii piikki- 
sellM kivella tai luulia, joten keihasia-terft syntyi. Sitten keksiuiio, 
ettai jflutevSn puun avalia voitiin kivelle, seipdfllle eli keihalle an- 
laa paljo parempi vauhti. Tuosta syiityi vjfhitellen joutsi ja nuoli. 
KeihSfln ja ouolea teriflnsfl oppi hdn sitten hiomalla teroittamaau 
ja ne olivat epailemaitta hanen ensimmaiset terS-aseenaa. Uiden 
tai tuulen kaataman puuD pUfllifl kulki hflo virtojen ja salmien 
ylitse, kuones oppi lauttoja itsellensM yhdisUmMan, jossa tyossit 
kenties ensin kirves ja kirveeo kHytHiitd keksiitiin. Mutta pitkSt 
ajat kuluivat^ ennenkuin huomattiin etttt ruuhen tapaiDen kalu 
helpommasti keikkui veden pinnalla ja uskallettiin ruveta tiiola 
koaetta tekemSflo. Mutta vaikia ynndi sen merkillinen voiina oli 
iuultavasti keksitty ukon^iiman sytyttflmlistil puusta ja valkian ja 
kirveen avuUa saatiin eosioimSisen ruuben aioe suuresta tyveslfl 
katkotuksi. Tuota ruvettiin vabiteilen taasen valkialla ja kirveelln 
ruubeksi muodostamaan, mutta kun ei kirves joka paikkaan so- 
pinut, niio keksittiin ensin tasa*. sitten onsitaltta valkian jattHinii 
epStasaisuuksia sililUniflan. 

Noin olivat, epililemfttta hyvin pitkien, tubansieu vuosien 
kuluessa nuo pfia-aseet nuija ja vabempi vasara, kirves, tasa- ja 
onsitaltta, keihfis ja nuoli keksityt. Noita vabiteilen biottiin eri 
tarpeen mukaan eri muotoihin. Hiotessa plan syntyi kauneuden 
benkikin ja kivestfl opittiin monta muutakin tarve-kalua tekemaain. 
Vibdoin opittiin reikiskin kiveen tekemaftn, arvattavasti silla yksin- 
kertaisella tavalla, etta siihen paikkaan asetta, mihin reika tar-- 
vittiin, bakattiin ensin vahainen kolo; tuohon panliin vetta ja hie- 
taa, jossa sitten keppia tai sopivaa kivea kasien valissa pyoritet- 
tiin, siksi etta reika saatiin; Kaloja oli Iuultavasti kauan pyydetty 
keibailla ja nuolilla, mutta vabiteilen opittiin kaloja koukuilla ja 
syotolla pyytamaan. Eosimmainen koukku oli kenties puusta, kuten 
oksasta tebty mateen koukku viela meidan aikana, mutta kun ei tuo 



kaikkia kaloja kestflnyt, niio sidoUiin kaksi luapaiaa vinoon toinen 
toisUnsa. vastaaii, joteo saatiin inateeukoukuii DdkOineu luukoukku, 
joka all seka leravflinpi, elta kestavftoipi. Siima tehtiin elainten 
sooDista, joita mjrOs muissa tarpeissa Duorana kayleUiin, esni. 
rasar^ita, kirveiUI, taittoja ja nuulia varteen sitoessa. Kuten ta- 
peltujeo elainten suoDia kaytelliin rihmoina, niin kaytettiiu niiden 
nahkoja ruumiin peitteena. Ompeleminen k^vi silla tavalla; etUI 
reikia pistetUin nahan syrjaan ja suonilla sidottiio sjrjat ylUeen. 
Kotouksia elikka asuntoja tebliio taasen siten, elta seipaita pysty- 
teUiin maahao ja nojattiin toisiansa vaalaan; uuo pylvaat sitten 
peiielliiD naboiUa ja talo oli valmis. 

TuoUaiselle laikka ainakin saman arvoiselle sivistyksen as- 
teelle olivat ne ibmiset ehtineet, joiden aSni ensio kaikkui ^Korpi- 
joen* eli KyrODJoen varsiila, missa Kyr()lai8ten viljavat pellot mei- 
dan aikoiDa raskaine laihoineeD iainehlivai. MuioaistiitkiDlo ei 
ole aioakaan viela Etela-PobjanmaaHa kekainyt vanhenipia muia- 
toja maakuonan asutuksesta, kun ylipaansa hyvin byvasti hioUuja 
ki?i-a8eHa, joiden siisti hionia todistaa, elta tuo kansa eli kivi- 
kauden sivistyneimmilla ajoilla. Kivi-aseet tavataaD yleensa koko 
maakuDDassa pailsi Ruotaalaialen hallussa olevalia raDoikolla, sen 
mokaao kun taban saakka tunnetaan, noin 12—15 uuden virstan 
paassa meren rannasta ja pailsi Lebtimaen Maanselalla Atsarin- 
jarren pohjaisessa paassa, missa ei myOskaan taban saakka ole 
tavatlu varmoja jalkia kivikaudesla. Kun noita jatleita kuitenkin 
idydeiaan Alijarven naapuriseurakunnissa, Tojsassa, Alsarissa, Keu- 
rulla ja Wirroilla, niin on luultavasti tuo Lebtimaen aukko vain 
satunnainen. Varmaa ainoastaan on, elta nykyiset asukkaat tuoila 
pohuivat ukon-vavioista ikaan kuin ulkoapain tulleen bubun mukaan. 

Mioun tieiaakseni oli T:ri Eniel6 Waasassa ensimmainen mui- 
naiskalujen keraaja Etela-Pobjanmaalla, joka myOs kokosi kivi- 
aseita. Hanen kadotetussa kokouksessansa Itfytyi tietysti: 



8 

1. Erittain hyvasli sKilynyt vasarakirves, kulen arveltiin, 
muslasta hietakivi-lajista. SeD oli eras taionpoika iOyUlRyt Knri* 
kan kappelisla. Emel^ sai tuon kalun v. 1815 ja tallelli siUI vieM 
V. 1845 »). 

2. Vasarakirves hienosta hietakiv6st9, 1 ^ ja 9 1. pai- 
nava, loytty Ilkan talon maaita Ilmajoelia. Sieltfl sai sen Maa- 
mittari C. G. Holm, joka lahjoitti tamSn ynna neljft muuta mni- 
naiskalua mitallista Emel^elle. Kaikeksi onneksi kuvasi Holm nuo 
kokoamansa muinaiskalut pieneen vihkoon, joka nimellfl Osterbott-- 
niska Fomlemnmgar sSlilytetaSn Yliopiston kirjaston kSlsikirjoUus- 
kokouksessa. Siina kuvattu vasarakirves ei ole ensinkSiSin tavalli* 
sista eriava. 

3. Nuoletikovasima, tavallisesti valkoisesia kivilajista (ukon- 
kivesU eli kvarUista) ja lOytlyja Isossa KyrOssS ja Ilmajoelia, 
kuuluu myOskin lOytyneen Emel^en tallessa ^). 

4. 5. Kaksi kivikirvestd (jaspiksesta ?), loydetyt Etelft* 
Pohjanmaalla. 

6. Useita talltoja ja vavioiia seka hienommasla.etU kar- 
keammasta kivilajista, lOyttyjfl Ison KyrOu ja Umajoen pitajissa ^). 

Toinen Pohjalainen, joka kokosi kivi-aseita ynnfl muita mui* 
naiskaluja seka Isoh KyrOn ettfl Lappajarven seuduilla, oli Pastori 
J. Fr. Reinius. HSnen kokouksessansa lOytyi ainakin seuraavat 
kivi-aseet: 

7. Nuifakivi, ymmyrkainen, 6^7 naulan painava, lAytty 
kyntSessSi Paalijarven talon pellosta Alijarvella. Nuija^ joka reijSIn 
kohdalta oli ohuempi, oli takomalla muodoslettu Alijarvella taval* 
iisesta madekivestSi eli kranitista. LOytaessa oli nuijassa viels jas- 
tuuran nakoinen, puolen kyynaran pituinen, matta pahasti ruos* 



*) Jakob Fellman, Fomlemningar fr&n Sten&ldern, funna uti Osterhot- 
ten % Finland; Annaler for Nord. Oldkynd. 4846: SiO. — «) L c. 840. — 
») L. c. S08^40; Suomi 4847: 64; Holmberg, Finska Fomlemningar: 6. 



tunut rautavarsi jtfiilla. Nuija oli siis raulakauden aikuinen, mutta 
tfirkeSnft vertauskohtana mainitsemme sitta tSssM^). 

8. NuifiMvi, samallaiDen kan edellinen, ehkM ei yhta pyO* 
rea ja tebty ioysemmasia madekivesta; 3Va oaulan paioava; reika 
taskio tuama ristiiosa, eika oikein keskikohdallakaan. Eritiain 
haomaitaya od etta tama kivi on lOytty ^kiviranniosta" Paalijar- 
▼6D talon maalla Alijarvella, silla kivirauniot orat noilla seuduiil 
elavan tarinan nakaan Lappalaisten jaitamia ja ulkonakonsakin 
puolesta aivan omituisia. Tatallisesti loyttaan noista raunioista 
alkuperaidia akeenpHkin nakoisia rautakuokkia. MyOskin At't^kuo- 
kasta kuulin mainittavan Tervajarveila. 

9, 10. Ni4fakmd Bamasta kivilajista, myOskin Alijarrelia 
Idjttyja. Toinen iVj, toinen 3 naulan paina?a. 

11, 12. NtdjakMd samasta kivilajista, lOyttyja llmajoen 
pitajissa. 

13, 14. ERvikirveitd, lOyttyja Alijarvella ja tehtyja hienosta 
ja kovasta, mustasta kivilajista; pUundeltaan 5^6 tuumaa; 2 k 
3 tuoman levyisia ja Vs k '/« tuuman paksuja. 

15. Vavio tai taltta, pienellainen, hienosta muslasta kivi- 
lajista kuten edellisetkin. 

16. Vaviaita, yhdellaisia kun edellinen, joko karkeam* 
masta tai bienommasta kivilajista ja loyttyja Ison KyrOn ja Ilnmjoen 
pitajista ynna Alijarven kappelista, tallellettiin useita Reinius'en ja 
E^el6n kokoilemissa. 

17. Nuolenkovasm valkoisesta hienosta kivilajista (ukonkives- 
ta), syvat naarmat kaikilla neljalla sivulla, ikaankuin siina olisi jotain 



*) TaoUaisia nuijakivid od loytly useita Tscbudien muiDoisisla kulla* 
kaivaimoista Siperiassa. Eraassa nahdaan vield lyhyt, byv^sti sailynyt puu« 
varsi, joka on reiltaSn kiinnitetty lujilla n.ibkahihDOilla. Vrt. EichwaldMn O 
My4CKiixi» Konflx-b kokouksessa SanncKB llmnepaT. ApxeojoroqecRaro 
06ii|ecTBa IX. Tauhi IV, kuv. 1. Muut aseet noissa vanUmmma kaivao- 
Doissa ovat tavallisesU joko vaskesla tai kivesta. Vrt. Suomi VII: 45. 



10 

ter2(«asetta biotlu. Loytty Isoo KyrOn pitajassS. Kansa Dimitti siUE 
^linkokiveksi^. Samallaisia, lOyttyjSl Isossa KyrOssfl, limajoella ja Ali* 
jflrvella, loytyi toisiakio Reinius'en ja Emel^o tallessa. Nunierot 7, 
8, 13, 14, 15 ja 17 lahetti Reinius v. 1841 Kirjallisuudeo Seuralle, 
jonka kokoilemat kivi*aseet nyt ovat labjoitetut Tiiopistoo HuseooD. 
Reinius'en labetUlinisUi ei kuiteokaan lahjoittaessa oilut lallella kuo 
n:ot 7, 8 ja keoUes 17 (vrt. Museossa loytyva Kiijalli^uuden Seu- 
ran katalogi : 3, 4, 20)1 Paslori Reiuius'eo kokoilemia olivat ken* 
ties Ylioppiias Reinius'en labjoittaaial 3 kmntiyaa ja / nuole»r 
kov€uin, kaikki Isosta KyrOstfl (? vrL Kirjall. Seuran katal. n:ot 10 
-12 ja 14). 

18. Xivikirves, 6 tuumaa pitka, 27, leve« keakelUi, ly* 
niskasta; terSvfl, toinen puoli tasainen. Tebty eritUiQ bienosta 
iDUSlasta kivilajista, joka tuliraudalla i^ki valkiaa. Se oli johakuita 
vuosia aitteu ioytty turpeen alta maasla Hannulanmaien Ulossa 
Alijflrvelia. 

19« YimnyrkaineD kivi valkoiaesta ukonkivesU, syvS naarma 
kyljesail, joka Daarmatta ja isooipana olisi ollut melkein saman* 
kaltaioen, kun Lappalaisten vdges gedge (valkoinen kivi), jota 
he jomaianpaiveluksessansa pitivat pybitetyo gedge ibmef I kivi- 
jumalansa pSiaild. Tflrofl kivi lOytliin vedenrajasta KHrnKn saarelta 
Lappajlirvesafl. 

20. OnsUaltia mustasla sarvikivesU, 6Vs tuuroaa pitka, 
(Moodosta vrL N. Tidskr. f. 0. I B. kuv. 16). Se lojttiin kyalfteea 
Alijarven kappelissa. Reioius labjoitti sen Kjobeobavn'io museooD 
ynDfl eraao samoin kyoUlessft Wenetpalon kylassH PybsyoeD Karsft* 
mflkea tavatun 6^4 tuuman pituisen, kaksiteraisen, veitseDtapaisen 
kiven, joka toi^elta puolen oli litteSksi hiottu, toiselta vinoon te* 
rtile kummallekin puolen, joten keskelle jai barjanne; tutkainta 
vastainen pafl oli paksumpi ja pyoreammalle biottu kun terS. Se- 
kin oli sarvikivesta. 

V. 1844 labetti Rovasti Fellman Kjobenbavn'in museoon 



11 

eraan n) ky*aikuisen 3V4 tuomaa pitkfln ja vHha toisla levean iuu- 
korisiukseo Utejoelta, joka omituisten piirroBtensa vuoksi oli erit- 
tain markilliDen, ja seuraayai kaksi kivikalua: 

21. Nuolenkovasm ukonkivesta, 3% tuumaa pitka, ura 
jmpariUa ja syvat naarmat molenimilla tasaiaiiia sivuilla. (Huodosta 
vrU N. Tidskr. f. Oidk. I B. kuv. 48). Se loyttiin LappajarvelU 
Karnao saarelta. 

22. Vamo^ leroitettu, basaitista; l'/4 tuumaa pitka, ly, 
levea, niska hiukan ohuempi; naoitaan aivan kun nuo pienet va- 
viot, joita, paksulla varrelia varustetiuiua, Etelamereo saarelaiset 
kaylta^at tasoiUaessa valkialla koverrettuja ruuhiansa (vrL N. ltd* 
skr. f. Oldk, 1 B. kav. 11); niissa tavallinea reika kniteukin 
pouttuu Suoroaiaisessa, joka inyOskin on Ijhyempi. 

Fellman'iB kokoiiemia olWat Babtavasti myoa seuraavat, jotka 
lottliavasU nekin nyt lieneyat KjObenbavn'iD museossa. 

23« Tasaiaitia mustasta erittflisin hienosta limsiOntapaisesta 
kirilajiaU) biottu paksulle teraUe ja lOytty Kaman aaaren ranoasta 
Lappajarvella. 

24. NuolerUera (L keihaan-?), tebty valkoisesta limsioki- 
vesta, 5 tuumaa pitka, IV4 levea, V4 tuuDiaa paksu; teralla kum- 
massakin paassa, vaikka loisessa paremmin tutkaimella. Simt ja 
kantit ikaankuin nybaiseksi sepitetyt ^). 

Lehtori Gottlundin kokouksessa lOytyy vihdoin Etela-Pohjau* 
maalta seuraavat kaksi kappaletta, joista omistaja suopuisasti on 
anlanut minulie tiedot. 

25. Nuolenkovasm punerlavasta ukonkivesta, lahes* tuu- 
roan paksuinen; ymparilla ura, mutta ainoastaan ioisella sivulla on 
Taha naarman alkna. Saatu v. 1859 Pernolan kylasta Isosta Ky- 
rOsta, jonne se oli Malti Pohdon avisionissa osteltu. 

26. Paikkikirves mustaa kivilajia, labes naulan painava; 

*) Peiiman, Fomlemn, frhn iten&ldern, AnnaL f. Nord. Oidk, 4946: 
30a— 44, 



12 

8 tuumaa piiku, leveammftsUi piliisUi 3% tuumaa leteH, toisesta 
puolta soukempi. OikoioeD puoli on melkein kokonaan tasaiseksi 
hiottu, toinen puoli on hiottu ainoastaan terslle. Saatu v. 1861 
lUUnflltfn taiosia Atsflrin kappelista. 

Waasan lukion taliessa oievista kivikaluista on lukion reh- 
tori T:ri Rancken hyvflntahtoisesli anlanut minulle seuraavat 
tiedoL 

27. Vasarakirves tummasta serpentiinisU, puhdasta lekoa; 
loylty Piirtolan kankaalla Ilmajoella. Lukioon lahjoittanut Lukio* 
lainen J. Roschier v. 1855. 

28. Fasarakirves, loytty Laihian ja Jurvan vlilisestSI met- 
sSsUI. Lukioon lahjoittanut Lukiolainen Eriksson. 

29. Onsitaitta vaaleasta kivilajista, 5:dett}l tuumaa pitka^ 
varreltansa pyOreallflinen ; loytty Salmen taloasa Alavueila. Lah- 
joittanut Tirehtori Conradi. 

30. 31. Nuolenkovasimia vaaleasta kivilajista (ukonkivesU 
Inultavasti, kuten tietaakseni kaikki muut samanmuotoiset kova* 
simet). 

32. Taltta, lyhyt, pahaksi pilattu kuten molemmat edelli- 
setkin. Nama kolme viimeksi mainittua sai Ylioppilas J. E. Wef- 
▼ar V. 1869 Pensalan kyiasta Munsalossa % 

Hameenlinnan lukiossa talleiletaan myOs Nimismies Starck'in 
lahjana: 

33. Vasarakirves, loytty hietakuopasta Jarrenpaan talon 



•) Paitsi yllamainittuja loytyy Waasan lukiossa puolentoisla korUelin 
piluinen onsilalttat jokseeokin lasaievyineo, mutta Idylopaikasta ei ole tie- 
tea; oMUaltta mustasta kivilajista, l^/s korUelin pilkd, terSipaassSi 3 peu- 
kalon levea, vastaisessa luskin peukalonkaan Icvyinen ja ainoastaan puoli 
peukaloa paksu. Se on muistaakscni, Ylioppilas Wervarin luullen, loylty 
Ala-Weteliss3. Ennen Waasan paloa oli lukion taliessa ainakin 2 kivikir' 
veslU, silloisen Lehtori Renvairin labjoitlamaa » joiden kotoper5sta Suo- 
messa ei ole tietoa. 



13 

maalta Karqoella, TeBvaaa vievfin ktrrytien varrelta^ noia peni- 
kulma Karijoen kirkolta. 

Vihdoin piUiai Holinbergfin mokaan (Fmska Fomlemningar 
siv. 24) Vapaaberra LiDder^in kokouksessa loytjmaiD: 

34, 35. kaksi kwiasetta Umajoelta. 

Kaikkein suurimman paljoudeD kiviaseiia Eiebl«Pobjanmaalla 
UlleUaa kuiieokin Yliopiston muioaistieteeUinen mosco. Kirjaili- 
suudeo Seuran lahjoitlamia lOytyy siella, paitsi ennenmainitut o:ot 
1, 8 ja 17, aeuraavat kalut: 

36. Kivikirves^ loytty 4 kyynfirflfi maan alta Isojoen Wan* 
hankyldn ja Dagsmark*!!) ▼iililUl Lapvaartissil. Kauppias FoDteli*in 
labjoilUma. Se od etenkin siiU syysU merkittSivS, etia seo ran*- 
nempaa 10yU>a ei, lietflJIkseDi, Eteli(-Pohjanmaalta Ubfln asti tun- 
ncla ^). 

37. Tasataltta kosta KyrosU. 

38. Vasarakirves Isoata Kyroata, „pieni^; se, kuleo edel- 
liDeDkio, ProT. Castr^o'in lahjoittama. 

39. Nuol€nkov(mn Umajoelta. Jaakko Nikkolan labjokiania. 

40. Tcdtia Jala^Jlrveha. Ylioppiias Skogman'in labja. 
Samoin loyiyy museossa edeUisiDfl aikoina kooUuja: 

41. Verkkonmia (?) kiilto-iinskamasta Knuter*!!! tai AnHa^iii 
talon maalta Oravaisissa. (Katao : Hohnberg, Finska ForrU, kuv. 59). 

42. Varsivamo kiilUnliuakaiDasta Wennaisen talosta Wir- 
roilla. (Katso: Boimberg, l. c. ku?. 35). 



^ VaiiteUavasti ei T:ri Ignatius, Museon nykyinen TaTa-hoiUga, joka, 
kuteo hinen apumiehensa Ylioppiias F§rling, muuien yslavdllisesti on pi- 
taoyt miDuUe Eteld-Pohjanmaao muinaiskalut alttiina, ole museossa nyky- 
jd§n osaksi vallifsevaD hairion vuoksi tahtonut antaa minulle tilaisuutla, hra 
Fariing'in poissa-oI1essa» itse tiedustella muita museon mulnaiskaluja, kun 
mttd itse olen kokoillut ynnS pari n. k. Ydyrin 16ytda rautakaudelta, koska 
h§n idrkeain toimien tahden ei ole voinut olla Iftsoft. Minun on siis tdyty* 
nyt seurata paljasta katalogia mainitessani n:oita 36—57 y. m. 



14 

43. Poikkikirves kaQtelo-lioskaiDasta Syvalahden talosta 
WirroiUa. (Katso: Holmberg^ I, c. kuv. 28). 

44. Tasataiita kuutelo-liuskaniasta Luodespohjan taloata 
Wirroilla. 

45. Nuolenterd talkki-liuskamasta samasta talosta kaia edel* 
liDen. (Katso: Holmberg, I. c. kuv. 39). 

46. TasalalUa kuutelo-liaskamasta Pihlajajfirveo talosta Wir- 
roilla. 

47. IRviase, jonka kflytOstfl ei viela ole ymmfirrelly, savi- 
liuskamasta Horrin talosta Wirroilla. 

48b Onsitailta kuutelo-liuskamasia HtfrkOsen talosta Wir* 
roilla. 

49. Onsitdlita kovasta talkki-Iiuskamasta Yrialdn talosta 
Wirroilla. 

50. Onsitaitta kuutelo-liuskamasta Wuolen talosta Wirroilla. 

51. IRvikirves kuutelo-liuskamasta, Wirroilta sekio saatu. 

52. Lydmd'Ose kiilto-liuskamasta, noin puoli toista kortte- 
lia pitka, naoltdfln kuu kivi-kuokka, mutta jokseenkin pyOrefl var- 
reltausa; kummaltakin puolen keskella olevaa pitklilflntflfl reikilil 
pistaa peukalon kokoinen napa sivulle, joihin ehkfl varsi hihnoilla 
klinuitettiin. Se on laatuausa varsin erinomaiuen. (Katso: Iloim- 
berg, L c. kuv. 45). Se loyttiin Ruotsinkoskella Alavoella. 

53. Xdrki, keihaantertfsU katkennut, lOytty likellll Alavuen 
kirkkoa. Pastori B. H. R. Aspelin'in lahjoittama. 

54. Onsitaitta, kaksiteraineu, saviliuskamasta. 

55. Vasarakirves diorilistfl. 

56. Nu^'akivi. 

57. Ongenpaino, Haisteri AminofTin saaroa sekin, kuteu 
kolme edelli&ta, Ilkan talosta Ilmajoella. 

Vihdoin talleltaa Yliopiston rouseo seuraavat minun suvella 
V. 1868 kokoilemani kivi^kalut. 



15 

Karijoelta: 

59. Kirves tummaa sekamaista morilajia; 113 mm. (mill!- 
meteria) pitka, 51 — 29 mm. leveS ja 48—28 paksu jokseen- 
kiD pyOrealU Tanreltansa ; terS vasaralla pabaksi katkoUu; toyt- 
tiin aikotnaan Nokin torpan alalta Westerback'an laloD maalta. 

60. TasataJtta vihertavasU kivesUl; ainoastaan toioen puoli 
teria lOyUessa enafl jaliilfl, 56 mm. pilkfl, 47 leveS; 12 mm. 
paksu, molemmilla puolen tasaiseksi hiottu ; lOyttiin entiaen Talvi- 
tien torpan alalta Westerback'an talon maalta. 

61. Kirves vihertavflsta lOysSstH kivilajisla, 93 mm. pitka, 
51—37 levea ja 33 paksu; toinen sivu vaha barjanteelle biottii. 
Ostetto avisionissa Karijoella. 

62. Kirves sekamaista Tuorilajia, 107 mm. pitka, 45 — 
32 levea ja 28 paksu, sangen muodokas. Saatu samalla tapaa 
kun edellinenkin. Kaytetty ukonilman vaistajana valikatossa. 

63. KeiM&nierd punertavasta kalkkikivesta, 216 mm. pitka, 
42 — 44 mm. levea, 23 paksu, hiottu ylta yleensa (Kts. kuv. 
18). Loytty korttelin syvyydelia ojaa kaivaessa Skogslundin ta- 
lossa. Kesalla v. 1858, kun kulovalkeat raivosivat, oil taUa ka- 
lulla tulen vallassa olevia aloja piiritetty. 

64. Kirves vihertavaa pilkullista kiveM, ainoastaan 78 mm. 
pitka, 46 levea, 26 paksu; lOytty hietakuopasta Marttusen koto- 
mSestfl, Rirvinevan sivulla. Silla oli paisumia paineltu. 

65. Kirves viheriasta kivilajisla, 203 mm. pitka, 63 levea, 
25—28 paksu. Ahkerasta kaytannosta on tera kaynyt vinoksi. 
Lcytty hietakuopasta Saaraluoman piban aaresta. 

66. Kirves jostakusta porfyri-lajista, 127 mm. pitka, 56 
levea, 37 paksu; lOytty Obriluoman kotokorvesta. 

67. Tasataltta harmaata kivilajia, 103 mm. pitka, 42 
levea ja 24 paksu; suurin osa teraa on lobjenniit pois. Saatu 
Ohriluoman kylasta. 



16 

68. Vasarakirves hypernitisUf 206 mm. pitkfl, 72 leveS 
reijan kohdalta, vasara 43 ristiinali, iera 33 mm. piikfl, reika 50 
pitka ja 20^26 risliiDsft; selkabarjaDoe puuUuu; toytty hieta- 
kuopasta Kulhanmaella ja kftytetty hevoistauleja parantaeasa. 

Isojoelta: 

69. Poikkikirves harmaata kivilajia, 143 mm. pitkS, 43 — 
53 levea ja 35 paksu; tera rikottii, etiipuoli aselta melkeirl ta- 
saiseksi hiottu, toinen puoli varsi-osalta pyOreXlie. Saatu Pent- 
lilan talosta. 

70. Vasarakirves hypernitistS; 197 mm. pitks, 78 levea 
reijiln kohdalta, vasara 41 ristiiDsii, terfl 35 pitkX, reika 55 pitka 
ja 27 ristiinsS; selfllla vftha harjaQDeita. (Muodosta ?ertaa Gre- 
mngk, das Steinalter der Ostseeprov. kuv. 8). Loylly hietakuo- 
pasta maantien varrelta likellfl Haaramon taloa. 

71. Mtifakivi gneisislfl. Se on luultavasli valkian vallassa 
lohjennut oykyiseen kiekan-nSkOiseen muotoonsa; 130—9 mm. 
risliinsa, korkeintaan 19 mm. paksu, reikS 26 ristiinsfl; loytty 
I^uhanmaan kankaalta, saatu Wiitakosken talosta. 

72. Kwiase gneisistfl, nuijakiven tapainen sekin, mutta 
yhta keveSi, ohut ja kanttineu kun nuo tavalliset „Dakkuu-kivel% 
joita Umajoen Santavuorella loydetdan; reikfl 23 mm. ristiinsa on 
ISvistetty luonnon muodostamaan 27 mm. paksuiseen kiveen, jossa 
vaan toinen kanttinen paa enaa on ehea, njk. pituus 113 ja le- 
vyys 84 mm. LOyttj Lauhanmaalta. 

73. Nuifakivi gneisisia, valkian vallassa pehmennyt ja loh- 
jennut, mutta nahtavasi alkuansa luonnon muodostaroa pyOrea kivi. 
johon reika on lavistetty; kivi on 145 mm. ristiinsa, 56 paksu, reika 
suulta 43, keskelta 22 mm. avara ristiinsa. Loytty Lauhanmaalta. 

Kauhajoella: 

74. OnsilaUta raskasta kivea, 58 mm. pitka, 21 levea, 11 
paksu; onsipuoli talttaa on varrelta tasainen, selkapuoli koko 



17 

niulta pyOreaksi biottu; pintaa oo aika ajOoyt, joien asenAyluUl 
yleo ▼anbalia. LOyity maantien rarrelta Koakeo ja Havuiaen 
talojeo ?alilui. 

75. Toioialita, tavattomao pieoi, aieva ja terilvtf, unohtui 
pahaksi onnekal JalasjSlrTelle, joaaa se toivoakseni vielfi sailyte- 
IUd KanUorin talosaa. Saatu ersan Kauhajokeiaisen periniK^aU. 

76. Fasarakirves hypernitisUI, 167 mm. pilka, 69 levefl 
reijan kohdalta, vasara 39--44 ristiinsfl, tera 40 pilka. Karta- 
noD-omistaja A. v. SchaoU'in lahja; lOyUy bielakuopaata Krankka- 
Ian torpan alalia Yb'-Knuuttiian maata. 

77. Kovasm hietakivesU, 117 mm. pitka, 33—45 levea, 
21—3 paksu; DaiiskaDttiDeD, kaksi sivua on hionnasta kflyoyt 
DOtkoUe, mutta myOskin loisia sivuja on kSytetty. Se lOyttiin sa- 
veala nevan alta, 7 — 8 korttelin syvyydeaUf, Yrjtolliseu talon 
maalu. MerkiliisUI on etU siitflkin puhulUin kylalla ukonvaviona. 
Nifita^ kon Ukko perbeinensfl kansan kuvituksessa viela elflisi 
ayvasaS kWikaudessa. Kovasimen pinia ndkyy osaksi takaavan 
sen vanbuuUa. 

78. Tasatalita kiteemmSiseaUi savi-liuskamasta, 94 mm. 
pitbi, 49 levea, 17 pakau; loytty hietakuopaata NaaianmflelU Kyy* 
oyn lalon maalta. 

79. TasataUta samaa kivilajia kun edellinenkin, 66 mm. 
pitka, 31 levea ja 10 paksu. Tera rikotlu ja toisessakin paassa 
kMvifflisesU jalkia. Aikoja tallellettu Kauhajoella ja kayteUy laak- 
keeksi seka sisallisiin etta ulkonaisiin tautiin. Sanoja kuilenkin 
aioa piU olla lisakai. 

80. OnsUaitta samaa kivea kuD edellisetkin, 176 mm. 
pitkfl, terapaasta 40 levea^ josta yba soukkenee, 22 paksu, onsi- 
pnoli jokseenkin lasainen^ toinen puoli biottu pyorealle; lOytiy 
Latvft-Kahn metsasU. Silia on lebmain paisumia paineltu, josta 
9?alisUI on ollat apua". 

81. OnHialita samaa kivea kun edellisetkin, seka teraa 

Smomi, 2 



18 

etU vartia osa katkennut, jotta }»M\fk oleva pala on ainoaslano 66 
mm. pilka, mutta 49 levea ja 25 paksu; molemraat syrjat pyo- 
reMe hiotut Saalu Toivokkaan (aiosta. 

82. Tasataltta tiivistjf kivilajia; 81 mm. pltka, 44 levea 
ja 44 paksu. Santu Toivokkaan talosta, jonka pellosla UlmX tai 
edellinen on loytty. 

tCurikasta: 

83. Tasataltan terd, josta varsi katkesi loytaessfl Koivalan 
rintapeliosta ; terfl 33 mm. pitka. 

84. Oikokirves tiivista, mustaa kivilajia, 94 mm. pitka, 
55 leveS ja 21 paksa; tera hyva, 48 mm. pitka. LOjrlty Koi- 
vulan rintapeliosta. Silla on paisumia painelta. 

85. Poikkikirves tai tasataltta^ kiteentapaista savijiuska- 
maa; tavaltoman suuri ja saannOllisesti hiottu, multa valttetta- 
vasti on tera rikottu pois ja vastaisesta varsi-paasta ^% korl* 
telia^ Jalella oleva pala on 206 mm. pitka, terapaassa 81 
mm., varsipaassa 53 levea ja korkeinlaan 21 paksu. Selka- 
puoli, josta tera loittoon alenee, on niin-ikaan selalle faiottu ja 
hionnasta nakyy pitkia aivan kun hoylan jalkia. Toinen pnoU 
on tasainen, kanlit vaan pyOreaksi biotut. (Katso knv. 3). Saatu 
Kakkuriu talosta ja lOytty, se tai eras kadonnul, Tervamaelia 
Kyttalan talon maaka. 

86. Kimpihdyld (?) kiteemmaisesta saviliuskamasta, sangen 

omituinen ja kaunis kappale; toinen puoli on pyOrea, toinen tasainen 

> 

aivan kuin kimpihOylassa ja samoin kuin seliaisessa laskee tasapuo^ 
lelta suora, eika kuten onsitaltassa onnella oleva hionta vinoon toista 
pyoreata puolta vaslaan, joten kimpihoylankin tera syntyy. Terfl 
ei kuilenkaan ole teroitettu, vaan ihan kuin ennen teroittamista 
olisi rikottua teraa taholla tasoitettu. Arvata voisi, etta tera ei 
viela oHut valmis, vaan etta aikomus oli tehda levea onsitaltta. 
Siihen arveluun ei kuilenkaan ase itsessaan anna mitaan syyta. 



19 

ValitettavasU sanotaan varsipflasUI 2 tuuman pitkd palanen kat- 
keDoeen. Pflii oli ollut tasaiseksi bioilu, mutta kanlit lovella 
(rikotui?). Nyt on ase 123 rom. pitkft (alkuaosa siis noin 145), 
terSn juuresia 64 mm. Ieve2(, matta hoikkenee aivan tasaisesU 
ja on katkelman paikalla 50 mm. leveS. (Katso ku?. 21). Ase 
on erSan Rurikan Piirtoiassa elflneen ukoD lOytamfl. 

87. Tasaialtia samaa kived kun edellinenkin, 89 mm. pitkfl, 
9 pakso, tera 32 levefl. Loytty Salomiella. 

88. TasaUaiiia, varsipitasU katkennut. Se ei ole teroi- 
tetlQ, vaan tflssakin on oAbUvasti rikottua terSfl tasoitetlu. Taltta 
OD nykyjafln aiaoastaan 56 mm. pitktf, 7 mm. paksu ja tasoitetlu 
tern 35 levea. Se on myos lOytty SalomfleltS. Pintaa nflyttaa 
aika syoneen. 

89. Onsitaltta samoin kuin edeUiset kiteemmSlista savi- 
liuskamaa; taltta on nftbtavasti puolilekoinen, silla selkfl on vielfl 
kantiJJansa, yaikka teran onsipuoli on jokseenkin syvallc hioltu. 
TerSn-puoIinen pdS nftyttas ensin hiotuo tasaiseksi. Tallla on 
108 mm. pitka, tera-paasta 28 levea ja 15 mm. paksu. (Katso 
kay. 10). Sekin on lOytty Salomaelta. 

90. Ase-ameita: 4 osaksi hiottua kappaletta tuota samaa 

kiteentapaista saviliuskamaa, loyttyja Salomaelta. Jos otarome 

luknun, etta myOs n:ot 87 — 89, joista 88 oli teroitusta vailla ja 

89 puolitekoinen, ovat Salomaelta lOytlyja, nekin samaa kivilajia; 

etta juuri Salomaen likitienoilla tavataan erittain puhtaasti hiot- 

tuja aseita samasta kivilajista, jota kohta kummastelin, niin voimme 

epailematta paattaa, etta kivikanden ammoisina aikoina joku tai- 

tava kiriniekka oli asettanut pajansa Kurikan korkealle Salomaelle, 

joasa sepitteli ja hioi kansalaisillensa aseita. Hupaista olisi tutkia 

toon kiYisepan jalkia kivista ja maasta tuolla maella. N:ot 87--90 

oral kaikki eraan Salomaella asttvan miehen loytamia. Haata 

en kuilenkaan itsea tavannut, eika tuo paatOskaan silloin vielt 

ptthfini piatanyt. Ed siis tieda o\alko kaikki n:ot samasta pai- 



20 

kasta. Maki ei kuiienkaao najtfl avaralta, multa on korkea ja 
kivineD. LoytfijM oli valittanut ki?ia iiian koviksi kovasimikai rauta- 
aseille kaytua. Onko tuo kivilaji mSella tavallinen? EikO voiai 
yalkian sioja tai muila jaikia (earn, kivien halonnasta) kalajen 
loytopaikalu keksia? 

91. Tasataitta samaa kivea kun edelliset, 192 mm. pitka, 
42 levea koko mitaltansa ja 26 paksu. (Katso kuv. 2). Taitla 
on hionnaltansa omituinen sen vuoksi, etta eraalla syrjvlla nSh- 
daan ura; jolla ikaan kuin on tahdottu merkiia kuinka syvalle 
sivu olisi hiottava. He saamme yhden toisen kappaleen johdosta 
puhua asiasta enemmdn. Loytty kyynaran syvyydesta kiinteasta 
maasta suuren kiven aha Hantjian talon flaressa. 

92. Onsitaltta nahtavasti sekin saviliuskamaa, 105 mm. 
pilka, 43 levea terSn kohdalla, 15 paksu. Loylty Mantylan 
vainiosta. 

93. Onsi- ja TasalaUta ybteoM. Tarpeen mukaan on siis 
kaytetly joko toista lai toista paaia; 116 mm. pilka, 37 levea 
ja 17 paksu. Loylly Kananojan torpan pellosla Antlilan maala. 

94. Tasataitta, josta valitettavasli melkein koko varsi on 
katkennut. Se on muodoltaan sen puolesta varsin erinomainen, 
etta taitla levealta vaha kaarella olevalta teraltansa (35 mm.) 
soukkenee varrelle kasin, pronssi-kirveen tapaan, mika' ehka osoit- 
taiai kivikauden myohimpia aikoja. Katkelman kohdalla on varsi 
21 mm. levea, 13 paksu. Loylly Saaren lalon rinlapellosla. 

95. OtmtaUta^ josta enin osa vartta puultuu; nykjinen 
pituus 48 mm., levyys 43; 13 mm. paksu. Loytty Ala-Kaukolan 
rinlapellosla. 

96. , Xirves vibcrUvBsta kivilajisla, 109 mm. pilka, 45 levefl, 
28 paksu. Loylty Pilkamaelia, kyynarfin syvyydesta kiven alU, 
Tli*Jyrfln talon maalta. 

97. Tasataitta kiteenlapaista saviliuskamaa, 104 idol piUUU 



31 

43 kvely 14 paksu; loylty parikyaiiBeaUl viiotia sitten ¥ii*Jyrfln 
▼ainiosUL 

98. OnsUaltta mustaa kiveju 49 mm. pitbl, 30 levea te- 
rtn kobdalta, 10 paksa; Oppaan riiUavaiDiosia Luovan kylia. 

99. JSrves viherlilvai kiTea, enio oaa varita puuttuu: oy- 
kyiiMD piliius 67 mm., levyys 53; saatu Aia-W«DDan torpasta 
Kwikan talon maata. 

100. TasatalUa liuskamasta, 155 mm. pitka, 38 leveft 
tertn kofadalta, Tastaiseata paflsU 31; 14 mm. paksu. LOytty 
Tassilan talon maalta. 

101. Poikkikirves, kiieemmfliaUi saviliuakamaa , oaa vartta 
puuttuu; 100 mm. pitka nykyisaaatt muodossaauv 47 leveH ja 27 
pakao. Keski-Kurikan talon raaaita. 

102. TastUaitta vihertavM kivilajia, ainoastaan palanen 
leraa. NabtSfteti on taltta rikottu juuri ennen kuin ae minulle 
Caritttin, jotta tuota kaUista lasike-aiDetla vielfl jfliai taloon. Loytty 
Ala-Kurikan talon maalta. 

103. TasaiaiUa, joata suurin osa vartta puuttuu; terUn 
kohdaka 46 mm. levea, mist^ soukkenee varteen pain; 24 mm. 
pakau. Loytty Paavoian talon maalta. 

104. OnsUaiUa kiteentapaiata aaviliuakamaa; 125 mm. 
pilka, 37 leyeH terSn kohdalta, 48 varsipuolelta, 17 mm. pakau. 
Loytty Hirvelaa talon metaaaaraata. 

105. Kwi-aseesia kakai minulle tarittavakai lohottua paiaa. 
Kodtaan nakyy aae oileen tavattoman suuri; yhdiatettyna tekevat 
palat vielakin pelkkaa vartta 184 mm. Kentiea on aae oUut 
aamaa mnotoa kuin n:o 85. Aine on kiteemmaiata aavilinskamaa. 
Saatu Komantin torpaata Aijalan maata. 

106. Tasaialtta vihertavaa kivea; 95 mm. pitka, 43 levea, 
13 pakau. Loytty Rinta*Kurikan maalta. 

107. Poikkikirves kiteemmaista aaviliuakamaa; varai ri- 
kottu. Tera on 54 mm. levea. Loytty Mietoiaen talon maalta. 



108. TascUaXttay 104 mm. pitk«, 39 leveX terSn koh- 
dalta, 16 paksu. Huodon subteen kflvisi siU arvata pienekfti poik- 
kikirveeksi. Samalla roaalla kun edellinen. 

109. Kirves dioritisUi tai TiheriaiskivestH, pahaksi rikoitu; 100 
mm. pitkfl, 50 levefl, 22 paksu. LOytty Tli-iijXlfln niaalta. 

110. TasatcUtta kiteemmflisU saviliuskamaa; enin osa vartta 
puutlau; 34 mm. leveS terfln kohdalta, 10 mD). paksu. Loytty 
Tli-SSlDtia metsasaralta. 

111. Tasataltta, 179 mm. pitkS, 47 ]eve«, 21 paksu. 
LOylty Huhtakalliolta Ala-JyrSn maata. 

112. Tasataltia kiteemmaista saviliuskamaa, 65 mm. pitkfi, 
34 Ieve8, 12 paksu. Seurakunnan ylisesU paasUl saatu. 

113. Nu^jakwi hienoliuskaista gneisiil, varsin muodokas, motta 
ainoastaan toinen pftfl on enllSl ebea. Nuija on reijftn kohdalta 
80 mm. leved ja 52 paksu, josta sitten soukkenee kampaankin 
pftflhXn kftsin. Hitta reijSn keskelta eheiiii pawn nenflfln on sol* 
kapuolelta, missS reijfln suu on ainoastaan 24 mm. ristiinsll, 110 
mm., mutta sisflpuolelta, jossa reijan suu on 40 mm. ristiinsa 
ja jonne pain varsi on istunut, 106 mm. Tuo eheil pafl kaliis- 
tuukin ikfliln kuin noukalle nnijan kantajaan pflin. SiitX ja rei- 
jan suunnasta paattifen nayttaisi kuin nuijan toisella paalla ei olisi 
▼oinut olla sama tarkoitus, kun tuolla eheftlla; kuitenkin on sen- 
kin lasku reijSn keskelia 75 mm:n pituudelta aivan samallainen 
kuin ebeankin paan. Naolta vastaa Grewingk I c. kuv. 12 pa- 
raiten puheessa ole?an nuijan muotoa. (Katso kuv. 36). LOylly 
Nummikankaalta Kaubajoella. 

1 14. Onsitaltta liuskakivea (?), 97 mm. pitka, 27 levea^ 
17 paksu. Tera on vuoltu pilalle, luultavasti laakkeiksi. Taltia 
on sen puolesta merkillinen, etta seikapuolella vartta on tehty 
ura poikkipuolin sita bibnaa varten, jolla taltta on sidottu kiinni 
varteensa. (Katso kuv. 8). Loytty Jyililan talon maalta. 



23 

JalasjfiryeltH: 

115. Nu^akwi (J) saviliuskamaa, reijfln kolidalta katken*- 
QUt Reijan keskelU ehefldn pfiliban on 138 min. Ase on reijilD 
kobdalu 73 mm. lerefl, neoHlUf, joka on tasaiseksi biottu, 13 mm. 
Selkipaoli on pyOrea ikaan kuin Holmberg'in, I. c, kuv. 51, mutta 
toioen puoli tasaiuen, joka iekee aseen kajtHutOif niiijana suuresli 
epSililvaksi. Reikfl, joka keskelU on 27 mm. leveA, muUa nXytUtt 
oUeen 40:tUl mm. pitka, on jollain karkealla barstiniapaiseila 
aaeella ▼almiatettu, jota ay Till, selvat jSljet osoittavaL ReijUn sua 
aseen tasaiselta puolelta on biukan avarampi kuin selk8puoleUa» 
mika oaoitiaisi, eiU se yarita varten on yalmiateUu. Koko kalu 
naytuia kylla nyky-aikuiselta, multa sen pubdas bionta lodistai 
lolUineen kivisepan tyoui (kalao kuv. 36). LoyUy Lammin talon 
maalta. 

116. OnsUalUa iiiviaU yiberifliskiveS (?) *), 135 mm. pitka, 
42 leFea, 25 paksu. Saatn Maki-Kiviston taloala. 

117. TasatalUa kileemmaiati aavilioskamaa, 90 mm. pitka, 
49 leTea teran kobdalta, 10 pakao. Saalu Wintturin torpasla Joki- 
piin maata. 

118. Vasarakirves, pinta ajan ayOmana; ainoastaan lOS 
wim. pitkS, 44 levea ja 22 pakao reijan kobdalta, reika 14 ris- 
liinaa, (era 28 mm. pitka, vasara 21 korkea ja 28 levea. Selalla 
on tavaliiala barjannetta (kalao kuv. 32). Vasaran kaulan ympari 
kay bieno rautalangan nakllinen viiva kovempna kivisuonla; nayU 
taa ikaankuin aiina ollul lanka oliai eatanyt aseen pintaa siita kob- 
den pehmenemasia. Loytty perunamaasla Salo-Petayksen talosaa. 

119. Onsiialiia, 128 mm. pilka, noin 58 levea ja 20 paksu. 
Selkapuoli teraa on jokseenkin pyorea, kulen onsilallassa, mutta 



*) Doseotti Wiik, joka hyvfinlahtoisesti on kivilajtilansa mfifirannyt 
stiuren osan ylld mainiltuja kivi-aseila, on kataonul mahdottornakai kaikkien 
mSdraroiaia paljaan ulkonfton johdolla, kun useal tarjoovat mfifiraiijfille 
flielkein ainoaaiaao btoUua pintaa. 



24 

loisen puolen hionta suora; kun tatlla kuitenkin lekisi 8amallai»ta 
jalkefl, kun tavallinen onsilaltla, en ole sille voinul muuta mmeSk 
antaa. Saatu Salo-Petftyksea talosta. 

120. TascUdUta viheriaiakivea (7), 70 mm. pitka* 34 levett ja 
12 paksu. TeralUnsa sangen sfltonollinen. Loytty erUSaltt Jalas* 
jSlrveD rintapellosta. 

121. OnsttaUta liuskakivea, varsin omiluinen muodollanaa. 
TeralUlDsA samaa laatua kuin n:o 119; aelkSipaoli on pyOreH ka- 
ten onsitaltassa, multa loinen puoli hionnaltansa suora (vrL U- 
hiln ennen mainittua ^kimpibOylSn^ terxai n:o 86). Kaikkein mer- 
killisin on tSma taltta kuitenkin siiu syystd, ettSi perdpuoU on 
hioUu varteen pisteiidvdksi soukaksi ptUkoksi, joka sekin on teroi- 
tettu kahdella hionnalla kirveen tapaan (katao kuv. 6). Koko 
taltta on 74 mm. pitkil, 12 paksu; tera 32 levefl, varteen pislei- 
tStvH osa noin 28 mm. Loytty Kannon talon rintamaalta. 

122. OnsiiaiUa vibertftvilfl kivett, 66 mm. pitka, 45 leveM 
teran kofadalta, 9 paksu. Toiselle sivuUe on, kaiketi vasta lOydel- 
tya, piirretty tuo tavallinen 5-kulman merkki, joka Hylt^n-Caval- 
lius'en mukaan merkitsee Neitsy Maarian vaakunaa (puumerkkia?). 
Ltfytty Kannon talon vainiosta. 

123. TasatoUtta viheriaiskivea, varsi katkennut, 12 mm. pakni, 
tera 34 levea. Loytty Kannon talon maalta. 

124. I^irves kiteemmaista saviliuskamaa, 1^ mm. pitktt, 
46 levea, 17 paksu. Saatu Kannon talosta, jobon eras venalainen 
sotamies viime sodan aikana oli sen jattanyt. Kaytetty partaveit- 
sen barstiksi. 

125. Kirves, ainoastaan terapuoli jalilla, 70 mm. levea, 
32 paksu. Sanottiin ebeana painaneen 4 naulaa. Se toyttiin eraastli 
Aittavuoren rotkosta, jobon se oli „pidattanyl suuren kuusen pirs- 
tattua*^. Loytaja loi aseen kolmeksi kappaleeksi ja jakoi ystavil- 
lensa laakkeeksi. Tastakin kappaleesU on muruja kaavittu laak- 
keeksi tartlumia vastaan, joko maasta tai ibmisista tuUeita. 



25 

196. TasaiaMa kkeeminaisUl saviliuskamaa, 103 mm. pitkfl^ 
59 mm. ie^ea, 11 paksu. VartU nShUlTiteti oaa puuUuu. Saatu 
ertista Kannon talon torpaata. 

J 27. I^irves UiviaU kivilajia, erituin pieni ja sieva; 76 mm. 
pilkiy 15 paksu, 44 leveft teran kobdalta, 28 varaipuolelta. 
Saato Haatamaen torpasta Rajalan maata. 

128. Tasataitta kiteemmflista saTiliiiskamaa, 50 mm. pitka, 

26 lerea -ja 9:Ua paksa. Lojtty matalasta vedesta Jala8jfir?en ran- 
aaita Kahalan talon maalta. 

129. Xirvei samaa kiTilajia kun edellinenkin, 118 mm. 
pitka, 45 levea ja 22 paksu. L<)ytty KimtOn talon vainiosta. 

130. KIrveSy josta enin osa vartta punttou; tavattoman 
pieni, 36 mm. levea ja 13 paksu. Loylty 15 vuotta sitten Hirvi- 
jftnren likelta. 

131. TascUaUta, kaksiterainen, 106 mm. pitka, vareipuo* 
JeJta 14 paksu, lera toisesta pateta 28, toisesta ainoastaan 13 
mm. ieveH; loytty Kohtanevaa ojatessa Lintulan talon maalla. 

132. Tasafakta vibertavaa kivea, 73 mm. pitka, 12 pakau, 

27 levea teraltM; loytty sekin nevasta Persian talon maalta. 

133. Xivi-ase kiteemmaisca saviliuskamaa. Aseen tarkoi* 
tuata on vaikea ymmflrtaa. Se on ikaan kuin taltta varreltanaa, 
toinen — selkapuoli — on oUut pyoreaksi hiottu, toinen puoli 
on tasaiDOD. Selkipuolelta laskeekin hionta iban kuin taeataltan 
teralle. Teraa ei Ikuitenkaan loydy, vaan painvastoin on pea 
biottu yhta tasaiseksi kun varsikin. Arvata sopii, etta ase tosiaan* 
kin alusta on dlut tasataitta, mutta rikotlua teras tahdottu ta- 
soiltaa undeataan. Ase on 120 mm. pitkfl, 38 levea, paabionnan 
korko 10 mm. Saatu Luopajflrven talosta. 

134 Lydm&'Ose jokseenkin samallainen kuin Holmberg'in, 
L c, kuv. 53. Ase on nykyisessa tilassaan 160 mm. pHka, miitta 
fabtettavasti on toisesta paasta kenties b'ki 10 mm. lobjennnt 
pais. Reika on hiokka eliean paao puolella, joka kenties ainoas- 



26 

taan on olemassa varren kaDoatuksena; kuitenkin on se ieroitettu 
poikkikirvecn tapaao. Reijftn keakelU ehefln pailD nenSlfln' on 6S 
mm., toiseen pnaban 98. Ase on reijfln kobdalta 37 mm. levefl, 
25 paksu, mulla soukkenee siiU moleromilie tahoille. EhellB paSn 
terS on ainoastaan 12 mm. levea. Paksumpi on toiaen pflfl, joaka 
varsi kummallakin puolen on hiottu harjalle. Muila merkillisin 
on tuon vaiTen toisella puolella erfls siivosti biotlu koko varren 
levyinen alanne, joka alkaa 42 mm. reijSn fceakeiUi ja katoo rei- 
jflUe kasin. Tuossa alanteessa tavataan barjanne muutoin aamal- 
lainen kuin varressa muuallakin (katso kuv. 28). Mahdolliata od 
eiVk oksa varren tukeena nojasi tuota alaunetta vastaan; okaaan 
olisi sitten sopinut bibnoilla kiinnittlia aselta (?rt earn. Holm- 
berg, kuv. 26). Ase lOytliin Haapaian talon perunamaasta. 

135. Poikkikirves viherifliskiveaU (?); 123 mm. pitki, 50 
levea ja 21 paksu. Loytty Haapaian talon maalta. 

136. Tasataltta mustaa tiivislfl kivefl, tavattoman teravi ja 
aievS hionnaltansa; 105 mm. pitka, 43 leveft terHlUI, 25 varren 
nenflatu, 12 di 13 paksu. Me nflimroe jo, katsellessamme ii:oa 91, 
eraallSl syrjallii tuonkin varressa uran I. alanteen, josta arvelimnie, 
ettft silla oil tahdottu merkiUI kuinka syvMIe ayrjfl olisL biottava. 
Pobeessa olevan taltan sekS ylisen etta alisen puolen oikeassa syr* 
jassa nahdann viela selvemmin tuollaiset urat Niitlakin on nflbtfl* 
vaati oilut asken mainittu tarkoitus, sillft kummallakin puolen nab- 
daan urain syvyisifi syvanleiia^ joita tekijn ei ole buoliout hioa 
nakymttltomiin (kaUo kuv. 9). Nuo ybtalevyiaet urat (liki 7 mm.) 
oaoittavat, etta kivisepallii oli erityinen tebtaanaa, josaa aseet 
valmistettiin. Minun arvatakseni oli ban puuseinasn kiinnittfl- 
nyt kovasimen, josta ainoastaan 7 mm:in levylnen ayrjii pisli 
eaiin; seinaa vastaan pifasi sitten aseen syrjH, uraa biotessa, luis- 
tamaan. Merkillistfi on etta ura on saman levylnen tuossa Kuri- 
kan Salomaen aeuduilta loydetyssfl n:o8sa 91. Ebkit voiaimme 
arvella, ettS nyt puheeasa oleva taltta on sekin alkuansa kotokiD 



tiHdla Salomflen kivioiekan tehtaasta, joata ennen olen arveluja iaake- 
otti (n't. d:o90). Sivumennen talMlon Uteaii maiDita kuinka Troyon on 
kerUmui kivikinreideD valmisUmiata Scbweitz'in paaiukjliaajl: „Ki- 
veo Taiittua aepiteitiiB ae ensio vaaaralla sopivaan muotoon. Sil- 
teo invettiin iuohon aae-aineeaen aria hieaUUniUlD, mikfl tyO mah- 
toi olia hYTin vaivaloista, kun taoasa tilaaaa ei oliut muuta kflytet- 
VkYfOi koiD limaitt-TeitsiS, hietaa ja vetu. Kqd urat olivat kylMkai 
syrtt, niveliiin taaaen ▼arovaisiila vasaralyODDilla baijaateita taaoit- 
tamaaD, niinka tehtya ase teroiteUiin ja biotiiin bieiakiviaeUa la- 
holla^' (LiAboek, Den FirhUtariska Tiden. Sth. 1869. Siv. 107). 
Noo kirveei tebiiin joakus limsiOaU, mutta taTalliaioimai oliyat 
terpeDtiniatfi, jota kivilajia joskua Elelfl*PobjaDinaaUakia aseikai 
kXyteltiin, kulen ▼aata-aaamnie nahdSL N:o 136 on loytty nevaa 
ojateasa Haapalan talon maalta; kun LoopajttrveUtf pubutaan ne- 
▼asla« tarfcoiletaan taTalliseati tuota kuWattaa Laopajifr?e(l. 

137. PaikkUcirves savikiillukaata, 78 mm. pilkfi, 48 leveA 
ja 14 pakau. LOytty Anttiian maalta. 

13& TaUia baraiaaata kivilajiata. Ainoaataan kappale pakaul- 
laiata ▼artia jilillfi. Loytty Haapalan maalta. 

139. Taiita tai kirvei, kiteemmtiatfl saTiiiuakamaa; aiits- 
kin Taan kappale ▼artta jfliillfl. LOylty Anttiian talon maalta. 

140. KwikahA tamman ?ihertilvaa kiveSi; aivan omituinen 
moodoltanaa. Joa laivaaaa oliai taaainen pobja, uiin kalua roiai 
iamn rouotoon verrata; aitcn oliai katio 101 mm. pitkfl ja le- 
▼eimmiltfl kobdaltanaa — 40 mm. kedan nokaata — 26 mm. leyes. 
Pobja aitll vaataan on ainoaataan 95 pitka ja vShfl keulan puo- 
lelta keakimittaa 21 mm. leveii. Keula, teroitettu kuin Taaja, on 
96 mns. korkea; pera, jonka moo to nHhtavflati on oUat aamallai- 
aan, ehkH aitl vuolemalla, kalnn loyttyS^ on piiattu, on ainoaataan 
16 mm. korkea. Joa liaMmme ettfi katto on auora ja taaainen, 
DQtta pobja kiukan knpeellanaa, niin emme to! tarkempaa aeli* 
tjMS antaa kalan muodoata (katao kuv. 36). Kun kaltopuolen 



28 

liionta on nykyjflfln paljoa hienoropi kuin maiden pintojeD, dHr 
luulen loytajfln siU kaytlSneen kovasim^na; kuHenkin tekee sa- 
man puolen leveys ja tasaisuus juuri sen oaan kalaa mielesUIni 
UrkeimmXksi muinoisessa kaytSnnOasa, roikaban bitten lienee ollsL 
Kalun saannollinen hionta ei salli sita hatvaksi vaviokai areata. 
Loytly Anttilan talon rajavainiosta. 

141. Tasataitta serpentinia (?}, 59 mm. pitka, 30 leveS 
ja 12 paksu; aelkSpuoli tersa melkeen yhta pyOrealla, kan nioisaa 
119 ja 121. LOytty Anttilan talon maalta. 

142. Tasaidltta Tihertavaa kiTeS, 72 mm. pHka, 46 levea, 
14 paksa; teran subteen sama moJ«tutus kon edelli^esUl. I^ytty 
sekin Anttilan talon maalta. 

143. Tasataltia bypernitista (?), 56 mm. pitka, 34 leveS 
ja 8 paksu. Saatu Pentinmaen talosta. 

144. Onsitaltta, 68 mm. pitka, 24 lev«a ja 16 pakaii. 
Loytty Lintulan talon maalta. 

145. Poikkikirves kiteemmaista saYiliuakamaa; varsi nabta* 
vasti katkennut; nykyisessa tilaasaan 96 mm. pitka, 54 levea ja 
23 paksu. Loytty savesta nevan alta Hakkolan taion maalta. 

146. Ase-atnetta kappale, biottu varrelta, joka on 96 mm. 
pitka, 26^9 levea ja 11 paksn; ase on nabtavasti terfia biotessa 
katkennut. Loytty Hakkolan talon maalta. 

Peraseinajoelta: 

147. Onsiialtia, 129 mm. pitka, 45 levea ja 26 paksu. 
Pitkin asetta nahdaan tavattoman karkean barstin jalkia, joista en 
voi sanoa olivatko jo lOyUlessa tienteossa Sikainmaelia KihniOn 
maaila olemassa. 

148. Nuolenkovasm ukonkivea, 91 mm. pitka, 44 levea 
keskelta ja 33 paksu; syrja-uraa ei lOydy, mutta molemmHia si- 
vuiHa kaytannoeta syvat naarmat (katso knv. 34). Rautakaudeata 
pabueaaamme, saamme mnisluttaa, etta Skandinavian muinaiatie- 



tetfijat piUlTai nSiUl kovasioria vanbemmaD. rautakaoden (noin en* 
nen t. 500 j. Kr.) aikuiaina. Saata Jokihaaran laloala. 

149. P&ikkikirves. Tl mm. pitkfl, 48 levefi ja 19 pakao. 
Saatu Jattpi^r?en taloata. 

loO. Va$4»rakirvesia kappale, hypernitiaUl; ainoastaan rei- 
jlD kohla jnUlla. Reikfl on 19 mm. risUinafl. Saalu Juupiyarven 
taloala. 

151. Tasatiiltta viberUrSin barmaata kivea, 65 mm. piikfl, 
8 paksu, 47 levea teraliU, josta soukkenee loiaeen paahAn, miaai 
on ainoastaan 21 mm:in ievjinen. TeriillA on sama omiiuiauua 
kon n:o8sa 141. LoyUy Salanevalia Riihimifen talon maata. 

AlaYuella: 

152. Poikkikirves viherUvflft kivetf; enin osa Tarlta puut- 
tnn, 15 mm. pakau, 39 leveH teralut. Loytty Kohriluhdalta Kabran 
Uloo maalla. 

153. OnsitcUUa^ limsiOntapaiBen lobko, 104 mm. pitkfl, 21 
— 30 levea^ 20 paksu; ruskean-Tlirinen, hiotulta pinnaltanaa ta- 
valloman bieno (katso kiiv. 12). Loytty rintapelloata kirkonkylflasli. 

154. Krve$ kiieemmftisU liuakakWeft, 174 mm. pitka, 67 
lefefl, 29 paksu; painaa IVc naalaa. Terii ei ole suora kun (a* 
▼allisesti pienemmissS kiryeissA, yaan pyoreif. Lapuan puolelta 
saamme nilhdi useampia senlaaluisia kirveenterid. Loytty Ruivas- 
jairelui, veden rajasta Kierin-niemen nenalU. 

155. Nuifokivi, noin 130 mm. ristiinsif, 53 mm. paksu; 
reika toiselta puolen noin 34 mm. ristiinsil, toiselta 23. Reiki 
on IflfisteUy loonnon muodostamaan kiveen. Loytty Snomulan 
torpasta Huhlalan maata (Sap^Iamroin kylaa, josta en onoistunut 
Mamaan mitaan kiyikauden tera-aselta). 

156. Omitaltta kalIiopiita» 100 mm. pitka, terin kobdalU 
36 lerea, 24 paksu; yiriltansa barmaa, limsiontapainen lohko 
(katso koT. 13). Loytty Salmeo talon vainiosla. 



30 

157. Nuoian pamo (?}, doid 100—110 risUiDsflf 46 paksu; 
luonnon muodostama pyoreil kivi, johon on aleUu kummaltakin 
puolen reikfla tekemaMn, vaikka se tuskin poolivftiin on valmia- 
tunut. Syveropi reijan alku on 31 mm. ristiinsfl suulta ja Bom 
15 mm. syrlt. Mutla poikkipuolin on tuohon reikftSn kiinnitetly 
rautalanka, josta paino — oDko se sitten nuotassa vai missi kly* 
tetty — OD ripustettu (katso kuv. 25). Rautakauteen kuuluvana 
vertauskohtana on tflma loyto kylla tarkeil (vrt n:o 7). LOytty 
roaakamaran alta Isolahden lorppaa perustaessa Alavuella. 

158. TasataHttaa kappale, kiteeromaisesUl saviliuskamasla, 
rikottu laakkeiksi loytajdn tuttaviUe. Loytty kirkonkylSssa. 

159. Ase-ainetta kappale, ruskean varistfl kiveS, varrelU 
hioltua; loytly saarelta Alavuen jSrvessS. 

160. Ktrves sekamaiata vnorilajia, 145 mm. pilka, 58 ie- 
Tel ja 42 paksu: terSlta pyOreS melkein samoin kun n:o 154. 
LOytly Sillanpaan torpan pellosta Selkamaan lalon maata. 

161. Kovasin (?) kalkkikivesUl, neliskanltinen; 82 mm. 
pitka, paksummasta paaata noin 26 moi. lerea joka kantiUensa, 
soukemmasta 20 ja 24. Molemmat paat oval tasaiseksi bioiut, 
mutta kaikki kanlit pyorealle. Aivan omituinen laadultansa (kateo 
kuv. 23). Loytty Mursulail torpan Pikkatovan pellosta Toysan- 
janren rinnalla ja kaytetty partaveitsen harstina. 

162. Kirves sinertavaa kivea, 100 mm. pitka, 65 level 
teralta, josta soukkenee varrelle pain, 18 mm. paksa. LOylty 
peUoa tebdessa Koskelan talossa. LOytajan aikomus oli halaista 
kirves kahdeksi vikahteen tikuksi, josta ura toisella sivulla. 

163. TasaialUa liuskakiveata, nykyisessa tilassaan 105 mm. 
pitka, 42 levea ja 15 paksu. Samasta paikasta kun edellinen. 

164. OnsitalHa barmaanvarisia kivea, 84 mm. pitka, 16 
levea, 13 paksu. Samasta paikasta kun edeliiset. 

165. Veisid kappale, sarvikiillukasta, katkennut molem- 
mista paista; nykyisessa tilassaan 100 mm. pitka^ karjen paoU- 



31 

sesta pSM^ 33 mm. level, 7 pakso harjanteeD kohdalta, varren 
paoKsesta paSsU 43 mm. levefl ja 10:tU paksu. Ensi arveiuni 
tasta jokseenkin kehnosta aseesta oli, etUI sitft on k^ytetty heitio- 
keihdand- Mahdoiiista oo elUI aseella oli tuokin iarkoitue, muiU 
DUO epailematm suurella vaivalla teroitetut syrjflt eivat siina tapa- 
akseaaa oKsi olleet niinkflfln tarpeelliset Aika ja ilma od nflhUh 
▼ftsti hioUaa pintaa pehmitUlDjt Samasta paikaala kun edelliset 

166. Veiisi kloritiliuskamaa, sekin katkennut kummasta- 
kin paasia. Kappale on 94 ram. pilka, noin 6 paksu harjan- 
teelta, karkipaasUI 21 leved, yarsip^aslH 40 (katso kuv. 20). 
Mahdoiiista on etU tflUlkin on heittokeihuana kflytetty. Samasta 
paikasta kun edelliset. N:ot 162 — 6 oval kaikki loytfljan, Kos- 
kelan isflnnSn, antamia. 

167. Veiisi saviliuskamaa, katkennut varsipSasta; nykyi- 
sessa tilassaan 90 mm. pitka, kalkelman kohdalta 42 mm. levea 
ja keskilevylia 7 paksu. LOytaessa oli veitsi toista verta pi- 
tempi. Tassa veitsessa ei ole keskella sivuja sita selvaa harjan- 
netta kun edellisessa. (Katso kuv. 19). Muuten voi taman kay- 
tannOsia arvella samaa kun edellistenkin. Loytty eraalia Pyy- 
lammin niemelta Nurmen talon likelta. 

168. Onsiiaiita jotakuta porfyrilajia, 124 mm. pitka, 21 
paksu, 31 levea terSlta. Pintaa on aika syOnyt. Loylty Teikarin 
niemelia Nurmen talon likelia. 

169. Poikkikirves kileemmaista saviliuskamaa, 142 mm. 
pitka, 50 levea, 34 paksu. Loytty Nurmen talon vainiosta. 

170. Poikkikirpes vihertavMa kivea, 92 mm. pitka, 40 
levea ja 20 paksu. Saalu Pyyiammin talosta. 

171. Onsiiaiita kiteemmaista saviliuskamaa, 140 mm. pilka, 
48 levea ja 12 paksu. Loytty Pyyiammin talon maalia. 

172. TMta viheriaiaki vesta tai dieritista, kaksiterainen, 
toisesta paSsta onsi, toisesta tasataltta tai pikemmin poikkikirves 



32 

lerdsU terflfln 93 mm. pitkfl, 14 paksu, oBsitallan terftlUl 36, 
poikkikir?een terfilu 37. levefl. Loyity sekio Pyylammin maalta. 

173. Veiisi, 126 mm. pitkii, korkeinlaiD 26 levea ja 8 
paksu harjanteen kohdalta. (KaUo kuy. 16). Jos n:owta 165 
— 7 saattoi arvella, etu niita myOs heittokeihftinU kflyteiliin, niiD 
on mmfl ulkonnoliaan varBin nuolenier&n tapainen. Kivikauden 
aikana, kuD aseiden Talmislaminen arvattavasti oii suureo vaivao 
alaista, niin on luullavaa, elta sellaiset aseet kua puheen-alaiset 
oltvat miu kailiimpia ja kflytetUtn tarpeen mukaan eri tiloissa, 
miUoin kaloja, linluja tai muita eldvifl keihitUiessa, roilloin saa- 
lista nylkiessa, pnuta IttvisUessa, milloin pisto-aseena. I^ytty 
Pispan talon vainiosta Sulkavan rionalla. 

174. KeiM&nterd viherUl?flfl liuskakivea (?); se on ken- 
lies oilut karjelltt kummassakin pSiassS, mutta kumpanenkaan ei 
enflfl ole eheH. Nykyiseasft tilassaan on tera kuitenkin 22t mm. 
pitkSi, keakelUi 58 levea ja harjanteen kohdalta 21 paksu, josla 
soukkenee ja ohenee kumpaankin paahfln p^in saroalla tavalla. 
Hionta on hyvin aftSlnnoUistfl varainkin toisella sjrjalla. (Katso 
kuv. 17). Terfl on niin vankkaa eli lukevaa tekoa, etUi se tap- 
pelu tosiaankin oli todentekoa, misstt tuota kflytettiin. Kenties 
teroitettiin keihfts kerran Sulkavanjarven ympflrilla kieitelevia kar- 
huja vastaan. Se on lOylly Pispan laloD vainiosta. 

175. TasatalUa tai poikkikirves 61 mm. pitka, 38 leveft 
ja noin 11 paksu. LOytty Wuorilamrain talon maalta. 

176. OnsitcUlta kileemmaistfi saviliuskamaa, perJipaftslJl 
mPUoIi toista tuumaa** katkottu; nykyisessSi muodossaan 158 mm. 
pttka, 48 levetf ja 18 paksu. Loytty Tepoon talon maalta. 

177. Tasataiita serpen tinistfl, 61 mm. pitkft, 13 paksu, 
39 leveil teralta, 42 varrelta. Merkillinen sen puolesta, ettn 
poikkipuoleen vartta on kaivettu nra nooraile, jolla tertf sidottiio 
varteen kiinni. (Katso kuv. 7). Loyity Pongttn talon riota- 
maalta. 



33 

17& VeUfi niskeanfaaniiiiaUi kived, 152 mm. pitkfl, josta 
103 mm. terUSij ioppu vartta ; terttn juurelia 29 mm. levefl, josla 
soukkenee melkeen tasaisesti tutkaimeen saakka, 6 mm. paksu. 
(Katso kuT. 15). Vieifi aelvempi kuin edelliaisaa veitsissfl on 
Us6fl ajfjieo hmia. Loytty Ranialan torpan peiloata, Uomflen 
Ulon maalta. 

179. TasataMa ierila rikottu; nykyiseasfl Ulassaaof 91 
mm. pitka, 33 lerea ja 15 paksa. Saatu Linnan talosta. 

180. Poikkikirvef sarvikiillukkaa (?), 114 mm. pilkfl, 48 
kfea ja 21 pakau. N«hUI?flsU on toiatakin pnatft alkaansa kir- 
veeoi kajtetty. Loytly saveata ojaa nevaan kaivaessa PeraUo 
talon maalla. SiU ruyettiin kaytUlmflflD vikahteen tikkuna, mutia 
aokiUiin kovakai. 

181. JSrves raitaista Uoakakivea, Uvatloman teravS; 100 
mm. pilka, 13 paksu, lerSlUl 66 levea, mutta soukkenee aiiUI 
wamUe kasin. Loytty Lamminpauin torpan pellosta Koskimaen 
taion maata. 

182. Nuotan paino (7) gnei8*ista, varain raakaa tekoa, 
eika aiis liene kivikauden aikuinen; reikfl kummastakin suusta 
noio 35 mm. riatiinsa, keskelta ainoaataan 14. LOytty 2:den 
korttelin syvyydeaia maaata aammaleen otossa Pukkilau talon maalla. 

Toyaaaia: 

183. VriUi tai nuoientera viliertavaa kivea, samaa muo- 
toa, mutta snuren^i kun n:o 178; 148 mm. pitka, josta noin 
93 on oUut teraa, Ioppu yartta, 7 paksu, teran juurelia 34 
le?ea, joeta aoukkeuee tutkaimeen saakka. Tassa aseessa eirat 
ayijat kuitenkaan ote teraUa, mutta niin ei luuUakseni ollul loy- 
tleaaa. Toista sivua, misaa luullayasti on oUut harjanne, on, naet, 
loytaja laakenut tasaiseksi, kajltaaksensfi sita partaveitsen hars- 
tma ja Varsin nahtavasti oval myOs syrjat samassa muodoatami- 
seaaa kadoltaneet teranaa. Loytty hietakuopasta Joki-ahon maesta. 

Suomi 3 



34 

184. Kirvef serpentinisU (?), 96 mm. pitkfl, 45 leveli, 21 
paksu, puhtarasti hiottu. Loytty koskesta purossa, joka Iflhtee 
HousujarvestSf Housud UIod maalta. 

185. Veiisen tulkainU kappale, lOylty Puiralan torpab pel- 
loflta Wiilamflen maalta, on yalitetlavasti kadonnut kokoilemistani. 

186. Ktrves ruskeata kivea, terfllu rikottu; 154 pitka, 65 
le?ea ja 23 paksu. Loytty Wuorenmaan taloo maalta. 

187. Poikkikirves raitasta liuskakivea (vrt n:o 181), 83 
mm. pitka, 52 levea ja 19 paksu. Loytty Pennalan talon maalta- 

188. OnsitdlUa, jokseenkin pyorea varreitansa, 153 mm. 
pitka, 34 levea ja 32 paksu. Loytty Huotoniemen talon rinta- 
maalta. 

189. Tasataitia kiteeramaista saviliaskamaa (?), 61 mm. 
pitka, 48 levea ja noin 9 paksu. Loytty Huutoniemen rinta- 
pellosta. 

190. Tasaidliia Iiarmaata kivilajia, 93 mm. pitka, 37 le- 
vea teralta, josta vahitellen soukkenee varrelle. Loytty kailiolta 
Riiboon talon aialta. 

191. TasatcUita teralta pyOrea, 16 mm. pitka, 32 leveX 
ja 13 paksu. Vahan epailtavalU nayttaa, eiko loytaja ole terax 
muodostanut. LOytty Riihoon talon pellosta. 

Lehtimaelta: 

192. Nuyakhn talkkiliuskamaa, muodoltaan korkean heina- 
kuupanon nakoinen ja sellaisena 113 mm. korkea, jaurelta 104 
ja 87 ristiinsa avara, josta silten soukkenee ylOspain. Reika on 
lavistetty pitkinpain ja siis 113 mm. pitka ja nuijan paksuro- 
masta paasta noin 45 mm. avara, suusta ainoaslaan 11. (Katso 
kuv. 37). Se on lOytty Keisasen pellosta Lehtimaella, multa 
saatu Ammalasta Lapualla, jossa kivea kaytettiin kellon luotina. 
Omistaja, vanha ukko, piti kivea Nuijasodan aikuisena ja kertoi 
etta reikaan pistettiin rautapiikki, jonka toisessa paassa oii torvi. 



35 

Torreen kiinniteltiiii «ylen pHuineii kuorimatoin tuominen varsi. 
Varren peiilpflfihan oli sidottu pilkii nuora, jonka toinen psa oii 
kihuiitetty noijakiyeen, joten ki?i aaatiin takaiain vedetykst, kua 
oi nakatta. 

Kourtaneelta: 

193. Onsiiaiaa aerpealinia (?), 134 mm. pitkfi, 33 levea 
ja 21 pakacL Loytty Erkkilan talon raaalu Ylijoen kyMa. Pin- 
nalta on nahtavasti yiU yleensa kaaviUa laakkeiti. 

194. Poikkikirves aarvikiillukkaa (?), 89 mm. pkka, 44 
ievea ja 14 pakau. Loytty Patalan torpan pelioata Syailammiii 
maata. 

195. Tasataltta, tavaUoman pieni, lOyUy Kaurtaneenjarven 
rannasta Sysilamrotn maalta, on kadonnut kokoilemistani. 

196. Onsiialtta liieUkiveata, 122 mm. pitka, 44 Ievea ja 
22 pakso; lapset oval hionneel kummaliakin puoien teraa. Loytty 
BaOiseD talon pelioata. 

197. Poikkikirves viberUvaa Uvea, 95 mm. pitka, 14 
paksQ, 42 Ievea ieralta. Porkkuiaen talon pelfcwta. 

198. VeitH, 86 mm. pitka, keskelU 24 Ievea ja 5:lta mm. 
paksn; teravampi syrja nykyisen veitaen tapaan vaha kaarella. 
Loytty kivenheitto Karankajarvesta. 

199. Poikkikirves^ nykyisesaa muodossaan 146 mm. pitka, 
15 pakau, 52 Ievea teralta, mutta kunlau loytaessa olieen tuumaa 
loveampi ja neljatia pidempi, kunnea oUeeata halkoimesta jaeltiin 
kahlia. LOytty Aliaen Saimen rintapellosta. Kaytetty „pata-kra- 
poksi''. 

200. Poikkikirves serpentiniatay 111 mm. pitka, 18 paksu, 
Ieralta 38 Ievea; hionnaltansa omituinen aiina koMen, etta syrja- 
sivnt eivat ole pystyauorat vaan kallisluvat toisiinsa pain siten, 
etta kirveen alapuoli on eam. keakelta 37, mutta ylipuoli samalta 
kohdalta ainoaataan 22 mm. Ievea.- LoyUy Kuurianeenjarven 
rannalla, jossa nahtavaali on maannut jollain mitallisekatseHa pai- 



36 

kalla, silla alioen puoli oii suurimmalia osaUansa ruosieella pei- 
tetty. 

201. TasaiaiUa ruskeaa kive^. NabUvMi on loyuja ialtr 
taa paljo rouodostanut NykyisessS miiodossaaD od ae 48 mm. 
pitkSi, 29 levea ja 8:tta paksu. Loytty KuurlaDeella. 

202. Poikkikirves, lOytty Kohlamaien maaita pekoa teh- 
dessSi Mc^'a nimiselle y^pakalle'^ Kuurtaneeaj2lrven Sahnen raa- 
nassa, od Jcokoilemistani kadououL Samalla kertaa lOyUiin flkeen* 
piikia n^koinen kuokka byvdsta raudasta. Kun Salmen yli ra- 
keonettiin aiiiaa, ajettiin MajalU kymmenkuDta ^Lapmrauniola" 
sillan-arkkuihin. 

Lapualta: 

203. TascUdlUa viberUvaa kivea, 60 mm. pitka, 31 le?ea 
ja 14 paksu; kummallekin puolelle on lOyUja piirUfiiyl Yiioeiluvun 
1840. Loyity Eeski-Ulvisen vaiuiosta. 

204. TasatcUitaa palanen, Loytty Marttilan lalon maaita, 
puuttuu sekin kokoilemistaQi. 

205. Kirves kiteemmfiisU liuskakiyefl, pyoreflterainen kun 
seuraavakin; katkennut varaipSasU; 140 mm. pitkfl, 60 leveS 
ja 35 paksa. LOyity Wuoren 1. HaiunmXeo torpan alalia Pou- 
tun maata. 

206. Xirves kiieemmSiaU liuskakiveftf pyOrea-terSinea kua 
n:oi 154 ja 160, muUa varrelta katkennut; nykyisessa tilassaan 
117 mm. pitka, 67 levea ja 31 paksu. Saatu Koveron torpaata 
Turjan talon maata. 

207. Va(\fa ruskeaa kivea, laskultansa kummaltakin puo- 
len noin 96 mm. piika, teralta 37 levea, peralta noin 36 kor- 
kea, mutta ainoastaan noin 25 levea. LOytty TOyra-Karhun maaita. 
Teraa vasaralla rikottu. 

208. Poikkikirves kileemmaista saviliuskamaa, 96 mm. 
pitka, 43 levea ja 27 paksu. Loyity Luomamaelta Ponttisen ta- 
lon maaita. 



»7 

209. Tuatra liaskakiveH (?), ierir pyOreS, kuten e8m..D:oissa 
205 ja 206; koko tudra od 280 mm. pitka, 58 leTea kumraal- 
lakin puolen ja molemmista pitisUi, 30 ^ 35 paksu. Ase on 
adia-, mutta viDokanttineD ja oo oihtflvasti mdkein valmiina lo- 
baista lohkeavasta kalliosta. AinoastaaB tera ja joitakoita kaDt- 
tia on hioUo. LOjtty hietakuopasta Topparin talon maalla. Leb- 
lori GotUund talleltaa kabta jokseenkin samallaista, mutta koko 
milaltaan biottua aselta, joila ban luulee jMtaariDa kiytetyn. 
Varsin mabdollista, silU paksuun jaflbSn ei voitu aventoa saada 
tavallisella kirveellli, mutta arvella sopii, etia asetta monessa muus- 
sakin tilaisuodessa kliytettiin, earn, valkian jaikifl ruubessa silitUI* 
esfiJ tai ^rautakankena'^ aeiviistll maahan pystyttaieasSi y. m. 

210. Taiita koyaa miBtapilkulIisla sinertjiv&fi ki^ilajiat ai* 
▼an omituioen kiverdlta terflIUlDs9. Selkapuolelta on terftlld oiin 
jyrkka lasku, etlfl 8itd ei ensink^n ole voitu syaaten kaytttfd. 
(Katso kuv. 24). Minon arvellakseoi (Mi sitil kS^tetty luu- tai 
poutekoja puhdistaessa kaavimalla, missfi muut aseet eivfit sopi- 
neel taikka kenties — puokaluja koristaessa. Kuinka olikaan, 
ainakin todistaa taltta ettd omistajansa oli astunut uuden askeleen 
avistyksen ijankaikkisella polulla. Tallta loyttiin hietakuopasta 
Hongimaellii Liuhtalan puostellin maalta. 

211. Vasarakirves hypernitista, selkJfbarjanne puuttuu, 
reijan kohdalta katkennut, vartta kun loyldja reikflAn suUoi; palat 
jhdiatettyinft on aae 175 mm. pitkH, reijan kohdalta 62 le?ea, 
reikfi 42 pitka ja noin 19 mm. ristiinsli, vasara 42 leveS ja 35 
korkea, terd noin 42 pitkH. Loytty Panulan maalta. 

212. Xtvi-ase liuskakivea, ohut reika keskella ja molem- 
mista paista vavion tapaan teroilettu; reijan kohdalta katkennut, 
mutta palat jhdistellyina on ase 184 mm. pitka, reijan kohdalta 
70 levea ja koko pituudellansa ja leveydellansa ainoastaan 10 mm. 
paksu; reika on . noin 15 mm. ristiinsa. Ase on muodoatettu 
kalliosta tai kivesta — ehka samasta kuin d:o 209 — lobjen- 



38 

neesta limkasta, josta syysUI sivut ovat hiomattomat Muodosta- 
minen on nHhUvasti tapahiunut varsia karkealia harstilla (keoties 
rautaisella?)^ kuten syvat ja aelvflt jflljet aeks syrjilia, eiui rei- 
j^ssfl osoittavat. LOjtty bieUkuopasia Haapakoaken kylissS, joata 
Pastori Litzell oli aseeo saanui haltuunaa ^). 

213. Poikkikirves ruskeata kivilajia, terfilu rikoUu; nyk. 
tilassaan 49 mm. piika, 57 leveft ja 17 pakau. Loytiiin laattiaa 
alta Kosken talossa. 

Kauhavalta: 

214. Vasarakirves hypernitisUl, 226 mm. pitkll, reijan 
kohdalta 76 leveS, reikfl 45 pitkji ja suusta selkxpuolelta 23, 
varsipuolelta 21 ristiinsa; varsipuolisen suan ympariila on leveS 
kanta, joka ebka osoittaa, etta varsi kohta ulkopuolella reikaa 
oli paksumpi (42 mm. ristiinsa) ja nojasi-tuola kantaa vaataaa; 
▼asara on 58 mm. kork«a ja 46 le?ea, tera .42 pitka. Loytty 
hietakaopasta Elunmaelta Aron talon maalta. 

215. TasafalUa liuskakivea (?), aika pahaksi syOnyt; 96 
,^m. pitka, 35 levea ja 12 pakso; loytty Mahomaelta Skuggilan 

maalta. 

216. Tasataltta, 71 mm. pitka, lahes 7 paksu, teralta 
ainoastaan 13, varrella 19 levea. LOytty hiedasta Jnssilan talon 
pihalta. 

217. Korisius saviliuskamaa (?), mutta valilettavasti enti- 
selta omistajalta rikoltu. Ainoastaan kakgi kaarella olevaa siipea 
tai vartta, mitka kalun eheana ollessa kantotvat kolmatta sydil- 
men nakoiseksi muodostettua haaraa, on enaa jalilla. (Katso kuv. 
29). Varsien vali nokasta nokkaan on 77 mm. Levyltansa on 

*) Paslori LilzelDltd sain myoskin eraSin pitkdldnldiseD pisaran nakoi- 
sen mustan kalun, muodollaan ikd§n kuin puupunlari, mutta ainoastaan 45 
mm. pitka. varrelta liki 2 ristiinsa, pisaran kohdalla 9:tia ristiinsS. Part 
kiilt&vaa paikkaa, toiaen katkelmassa, osoittavat, ett§ kalu tosiaankin lienee 
joku lasilehtaasla Lapualle erchtynyt pisara. 



39 



jn varsi 11 nmi., paksaudeita ainoastaan 5. Kummassa- 
nokassa on kaksi loyea, joibin rihma sidottiin, kun koristus 
ripiiBtettiin kaulaan. I^bdotointa on tutkimuksen nykyisellX kan- 
nalla varmaan pfljitUia onko tuo koristua kivikauden aikuinen, 
koten aineesta olisi ayytft arveiia. Varmaa kuitenkiD on, etlSI 
hionta-kyky Etelfl-Pohjanmaalla kivikauden aikana ei olisi tiioo 
korisiuksen mabdoUisuutla esUnyt^ multa suuresti on epIilUivSH, 
joako toon korisiaksen bionta mitallikausilla olisi voinut tapahlua. 
Loyttj HaUinYuorella Woorenmaan torpan likelU Lapuan PouUin 
maaU (ttU d:o 205). 

218. Vasarakirves hypernilista, 197 mm. pitbl, b'ki 70 
levea reijfln kobdaita; reikfl 49 pitktt, 22 ristiinaa; vasara 40 
levefl ja 33 korkea, terfl noin 57 pilka, barjannetta niroekai. 
Tonien piioli kantaa reijain varsipoolisessa suosaa rikoUiin kao-« 
kalla, kun ase lOytUin Perttalanmaellll naurisknoppaa tebdessfl. 

219. Vasarakirves hypernitista, katkennnt reijfln kobdaha 
ja ainoastaan kirves-puoli lOylty. Tuo puoliska on biomatoin ja 
nablSvasti puolitekoinen, mutta sellaisena suuresta arvosta. Noita 
merkilliaia aseita, joiden tarkoitus viela osaksi on arvion alainen, 
on, tasta kappaleesta nSbden, takomalla muodosteltu teravapiikki- 
sella epailematta mitalli-aseella samaan tapaan kun kiyikuokalla 
mylljnkivifl. Selkapuolen toisella syrjalla on noin 8:aa mm:ia le- 
yeil alanne, jota nahtavasti on takomalla ikaan kuin vieritetty 
harjanteeiie pain. Reika on lavistetty pyOrivalla aseella kummal* 
takin puolelta, mutta reijat eivat ole kayncvet suoraan toistansa 
▼astaan, jouka vuoksi reijan keskikobla viela olisi ollut tasoitet* 
tava* Reijan syrjao ja teran vali on noin 92 mm., reijan pituus 
44 ja terao noin 38 mm. Ase loyttiin Perdulanmaelta terva-* 
bantaa tehdessa. 

220. Kirves hypernitia, 91 mm. pitka, 47 levea teralta ja 
27 paksu; pubtaasti biotlu. Saatu Perttulan talosta. 

221. Painokivi, muodoltaan kun n:o 192, mutla isompi, 



unohlui miDulta TaliteUavasti Kauhavan kestikiefariin. Siihen oli 
kiioitetty pieni raatakoukka. Kiven ympSlriUJI oli vieUl lOyUesB^ 
olliit pabasti ruostuDut rautavanne; kivi ol^kuitenkin eheS. Loytly 
mflesUi Oravao talon maaUa. 

222. Kaari viherifltd kivilajia; aeikapuolella 94 mm. pitkj^ 
nokkain lyhyin vUli 63 mm.; 12 mm. loTefl ja 7:tU paksii;pub- 
taasti hiottu. Toisessa pUflssa on reikSi, joka keskellS on byria 
ahilas (tuskin 2:ta mm.), mutta ndylUX kiimmastakin sousUnsa 
ikaxn kuin kuluneen paljoa avarammaksi; reiki! on, nflet, suusta 
noin 7 mm. ristiinsSi (katso kuv. 30). KenUes on tdmSikin kivi 
heiluniit kori$tuksena ja nauhassa kummassakin reijan suussa is- 
tnnut jonkuniainen helmi eli nappi (mitallinen?). Tavalliaesti arvel^ 
laan pienitf kaluja, sellaisia kuin Ulm<1 ja n:o 217, suojeluskaluiksi 
(amuleteiksi), joita siyistymllUOmat kausat tavallisesti mielelUan 
kantayat Ll^ytiy bielakuopasta Lammin talon maalta. 

223. Hakkuukwi (?) madekivesta, pyOrefl luonnon muo- 
dostama kivi, 66 mm. risliinsa ja 27 paksu, johon on tehty reikft 
keskelle. Reikaa on kummaltakin puolen Iflvistetty, mutta reijat 
eivat ole sattuneet aivan yhteen. Mind aanon kivea bakkuu- 
kiveksi, moun nimen puutteessa, siita syystif etltt Helmberg 
(1. c. kov. 51) on siksi nimittanyt melkein samallaista Alijarvella 
k)ytty& kivea. Epftiltflvaa on, sopiko aamallainen pyOrea kivi, 
kuin se, milla limsio-aseita muodostettiin etelaiseasa Skandinavi- 
assa, Suomessa loytyvia ase-aineita sepitellessa; eika kumpikaan 
puheessa olevista kappaleista larjoa taytia syyta Holmberg'in ar- 
vehiun. f^ytty Lammin talon maalta. 

224. Kirves porfyrista, 77 mm. pitka, 41 levea ja noin 
14 paksu. Loytty Luomanperan talon pellosta. 

225. Vasarakirves harmaasta hypernitisia, vasara rikottu; 
133 mm. pitka, 57 levea reijin kohdalta; reika 39 mm. pitka 
ja suusta noin 20 ristiinsa, tera noin 38 pitka. LOytty HarroSn 
taipaleelta. 



41 

Niirmosta: 
296. Srves tiiyisUf yehriats kivilajiau 110 mm. pitka, te- 
rflha 53 levea, perSlU 40; 18 mm. paksu. Varsin kaunis ja 
laoDteva. Toinen puoii melkein tasaiuen. Loyiiy hietakuopasta 
BBpinmaella. 

227. Vasarakirves bypernitifl, 182 mm. pitka« 64 leveS 
reijan kohdalta; reika 39 mm. pitka, selkapuolisesta 19 le?ea; 
vasara noin 33 mm. ristiinsa, tera liki 40 pilka. Selkapuolella 
tavallineD pafadas harjanoe, myOskin varsipuolelta on retjau ja 
terao vali hiotta harjaDleelle. Puheessa oleva on epailemaua 
kauniimpia Suomessa loyttyja vasarakirveita (katso kuv. 31). 
LOyUy bietakuopasla Hipinmaella. Kolmattakymmenta vuotta sit- 
ten loyttiin samasta palkasta toinen vasarakirves, jonka eras nimis- 
mies Tiliman oli korjannut. 

Alaseiuajoelta: 

228. Reikdkm gneisista, pyOrea luonnon muodostama kivj, 
jonka keskelle on tehty reika; nahtavasti liian sauri nuijakiveksi, 
kun on 160 k 165 mm. ristiinsa ja 42 paksu. Reika on kes- 
kelta 30 ja 32 mm. ristiinsa, mutta kummastakin suusla ava- 
rampi. Kivi on paksun reikaleivan nakoinen; sita on ebka kay- 
tetiy jonakuoa jalkaqa. Se lOyttiin 3 kyynaran syyvydeata^ kai- 
▼oa tehdessa Vainionpaan makituvalla Uppalan maalla. 

229. TasataUia^ hionnalta vrt n:o 201; 45 mm. pitka, 
6:tta paksu, 28 levea teralia, josta soukkenee varreile pain. 
LOftty Ruohoniemen torpan likelta Maenpaan talon maalta. 

230. Poikkikirves vihertavaa kivea, pintaa aika syOnyt; 
130 mm. pitka, teratta 45, varrelta 57 levea, 27 pakso. LOyttj 
samasta paikasta kun edellinenkin. 

231. Onsiialtia lioskakivea, snarempi kenties kuin mikaan 
moo Suomesta lOytty onsilaltta; 242 mm. pilka, teralta 56 ja 
varrelta ensin 61 levea ja noin 32 paksu, josta soukkenee ja 



42 

ohenee petSiUe pflin, jossa on hiotlu ikaSn kuin pyOre'alle teralle. 
Taltta on eheSi ja varsin luonteva (katso kuv. 5). Se lOyttiin 
entisen Krapin torpan alalta, joka oli laaksossa NiemistOn ja Ka- 
tilan talojen valillfl. 

232. ICtrves viherUlvaa kiveJI; 195 mm. pitka, teralu 35, 
yaiTelta 57 levea ja 28 paksu. Loytly n. k:lta AapraminmaelUi, 
eras korkeampi kohta Rinta-MyllymSen rintapellossa. 

233. PoikkikkveSy pieni, 77 torn, pitka, 42 levea tera- 
puolelta, 16 paksu. LOytty samatta paikalta kun edelineokin. 

234. Kirves serpentinia, pilattu luultavasli vikabteen hion- 
nassa, 104 mm. pitka, 39 levea ja 21 paksu. Loytly samalta 
paikalta kun edelliset. 

235. Poikkikirves serpentinia (?), omituinen muodoltansa: 
toinen puoH teraa on pyorea kuten onsitallassa, toinen suora ja 
jyrkempaan kallistuya pyOrealle teralle kuin edeiiinen puoli (katso 
kuv. 11). Kirves on 165 mm. pitka, tasapuolelta korkeintaan 
22 levea; paksuutla (noin 38 mm.) on vaikeallaista maarata, kiin 
pyOrea tai selkapuoii kirvesta varsi-osalta on jokseenkin muodosta^ 
matointa ja vinoa. He saamme vasta nahda ioisen samantapaisen^ 
multa suuremman kirveen Tliharmasta (n:o 262). HyOs puheessa 
oleva kirves on lOytty samalta paikalta kun edelliset. Meilla oo 
siis tassa neija asetta, kaikki loydetyt samalta pienelta kummulta 
Seinajoen rannalla. Kun ei tahan saakka kivikaudelta Etela-Pob- 
janmaalla tonneta ainoatakaan kiinteata muinaisjaannOsta, emmeka 
siis tunne kiviase-kantajien hautaus- eika asumustapaa, ovat tuol- 
laiset useampain aseiden loytopaikat huomaitavat. ValiteUavasti 
on lOytOpaikka tassa keskella peltoa, mutta kenties ansaitsisi luo 
paikka viela erityisia tutkimista ojaamalla. Toinen merkittava 
seikka on se, etta kiviaseita varsin usein loyttaan bielakuopisla. 
Me saamme vasta keskustella asiasta eneroman. 



43 

Ilmajoelta: 

236. OnsUaUia tumraanviherUfvaiii kirea, 102 mm. picks, 
21 ievea ja liki 11 pakso; toytty maelU likellfl RiDtalan taloa. 

237. OnsUaltta lioskakivea, yarreitansa melkein Deliskant- 
lineOf 155 mm. pitka, 37:tU leved ja korkeinUan 30:tta pakau. 
LOylty SinaiDmftelUf OjaDperliii maalta. 

238. Khrves kileemm&ista sayilittskamaa, 82 mm. pkka, 
49 leTea ja 13 pakau. Loytty HauUmaen hietakuopasla Pelto* 
niemen kjUlsta. 

239. Unkokkn gneisista, noita ,,Qiiijayaen^ sota^aseita, 
joilla tarinan mukaan vihollisen soiayakea tavoitettiin. Pilkaila 
nooraUa vedettiio kiTi jalleen takaisin. Tama kivi on jd^aeeakiii 
pyorea-syijainen, matta vaha pilkanaoikea elikka noin 113 Ja 86 
mm. ristiiDsa, 28 paksu. Reika on varsia avara kummastakin 
soosla, kan sita nahtavlsti on hakkaamalla tehiy, mutta keskelta 
Tain noin 7 mm. ristiinsa. Loytty hietakuopasla Piirtolan kan- 
kaalta. 

240. TasaiaMa kiteemmaista saviliuakamaa, 52 mm. pitka, 
noin 28 levea ja 11 pakso. Loytty Ala*Harjua iorpan pellosta 
Peltoniemen maalta. 

241. OmitalUa kiteemmaista Baiiliuskamaa, 162 mm. pitka, 
terSpaoleita noin 36 levea ja 26 paksu. Taltan onsipuolelta on 
yarsi tasainen, selkapuolelta pyorea, mutta lOytaja on nabtavasti 
toista syrjaa paljon tasoittanut ja siina hionut partayeistansa. Se 
on saatu Pakin bavitetysta torpasta Sibtoilan maalta. 

242. Elviase kiteemmaista liuskakivea, erinomainen sekft 
kokonsa, etta muotonsa puolesta. Sita on yalitettavasli pabasti 
pilattu. Muodoltaan oli ase eheana lOytajan ja nakijain kerto* 
mnksen mukaan aivan kuin kehdon antura, kuten aseen nykyi- 
sestakin muodosta voi tunnustaa. Lftytaja tabtoi aaeesta muo-* 
dostaa itsellensa kelpo koyasimen ja lohkoili aseen kaarella ok- 
Taa puolta tasaiseksi mutta kylklstyi nabtayasti/biomiseen. Toinen 



u 

pasi muodostettiin ^likuksi^. Siten oval ensa ainoastaan kiven 
tasaioen ylipooli, sivujen yleimnat osat ja aseen toiDen paa jok- 
seenkin entisella hionnallansa. TasaisU puolta od kaileokin ko* 
vasimena kaytetty. Se on 343 mm. pitka, eheana kenties pari 
kolmekymmenta mm. pidempi, silia molempia paitakin on rikotta. 
Keskelta on ase 58 mm. levea, matta soukkenee kumpaankin 
paaban pain, joissa on katkelmien kohdalla noin 42 mm. Ie?ea. 
Toisesta paasta, missa viela on kappale eheaa kaariptiohakm, 
naemme etta iuo puoli ei ole oilut tasaiseksi liiotla, katen nraka 
kdidoDaoturassa, vaan pyoreaksi ikaan kuin selaile. Kuinka paljo 
lOjtaja on alentanut tuota kaaripuolta on vaikea tarkkaan sanoa. 
Kuiienkin on syyti arvella, etta ase eheana on keskelta ollut 
liki 70 mm. korkea. Toiseen laitaan on loytaja piirtilnyt sanal: 
ukkosen vavio. Se on saatu llmajoen latvamailta. 

243. Painokwi panertavaa ukonkivea; arantapainen nno- 
ran sija hakattu ymparille (kalso kuv. 26; Trt. ffoimberff, kiiy* 
49). Kivea on ioyt^ija kayttSnyt suolakivena josla molemmat pail 
o^at alenneet Nyt on naiden vali noin 107 mm.; uran aariiti 
on kivi noin d8 ja 73 ristiinsa. Se on lOytty Seinajoen ran- 
nasta Jussilan luhdalta Rintalan kobdalta. 

244. Mu>lenkovasm ukonkivesta, samaa pitkansoikeala pyO- 
reaa muotoa kuin n:o 148:kin. TSssa kuiienkin loytyy, paitsi 
naarmat kumniaHakin levypuolella, myOs syrja-ura, joka siita puat- 
tui. TuoUaisessa urassa on joskus Skandinaviassa lOytty ranta- 
tai pronssivyo, josla kovasin rippui, miitta kovasinta sanotaan 
myOs kanneinn reijassa, Joka oii tehty kantajan nahka-vyohon, 
minka reijan syrjiin ura soveltui. Norjassa nimitetaankiin noita 
koYasimia siita syysta myOs vyokimksi (vrt. Form, for Norske 
Fortidsmmdesmerkers Bevormg, Acarsber. 1868, siv. 92, 103). 
Puheessa oleva kovasin on 85 mm. pitka, 53 levea ja 21 paksu. 
LiKytty Ala-Fossiian kydolia. 

245. Xirves kiteemmaista saviliuskamaa, 182 mm. pitka. 



45 

korkeiDtaan 57 teveS ja 37 pakao. PyiVreMerdioen koin eant 
ji:o 154. Saabi Wesikon torpaaia Ilkan maata. 

246. ISrves, 97 mm. pitka, 53 Jeveil terHlUi, 22 pakan; 
aaala aamasta paikasta kuo edellinen. 

247. Tasataiiia, 60 mm. piikjl, 32 levefl teraka, 10 pakau. 
Samaata lorpasta kuo edelliset 

248. Reik&km viberlflvda kivilajia, epailemStUI kivikaaden 
ijOalaa, 105 mm. pitka, reijfla kohdalta 22 pakau ja 57 leveft, 
josta soukkenee kumpaankin pSaibaD, joissa on ainoasiaaD 20 ja 
22 levea. Vaikea on sanoa mika aseella on ollut larkoituksenaf 
kun molemmai psat ovat tasaisekai hiolut, eivaika mieleaUini anna 
syjU arveluun, etUI eanen olisivat piikillfl oileet. LOytiy Tli* 
llkau maalla, jonka emflnU sen minulle lahjoiui. 

249. UnkokUfi kiiiloliuskamaa, iuultavasU aekin nuijavaen 
aseiU) silla tyOoala ei nayia kivikauden aikuiselta; reika on osaksi 
hakkaamalla lebty. Ase on 141 mm. piika, 18— -23 paksu, leva- 
ammasia paasta 67, soukemmasta vain 30 leve^. Reika on var- 
sinkin toisesla -suusta avara, multa keakelta 19 ja 21 ristiinsa. 
Piota on ainoastaan vahemmalta osaiiaasa hiottu. Ase on iOyUy 
hielakuopasta Piirtolan kankaalta. 

250. Lmkokivi kiiltoliuskamaa, reika vahan toisen paan 
puolella. Ase on noin 154 mm. pitka, reijan kohdalta 25 paksu 
ja 73 levea, josta soukkenee moiempiin paibin, mitka ovat tylsalla 
piikilla. Ase on pubdasta tekoa, kun kivikauden aikuinen aina- 
kin, mutta reika ei ole vartta varten tebty, kuten tavaliisesti sellai- 
sissa aseissa kivikauden aikana; reika, ndet, on avarampi kura- 
mastakin suusta, mutta soukkenee, kunnes on keskikohdalla vain 
15 mm. ristiinsa. , Kuinka onkaan, niin on varsin mabdoUista 
elta Nuijasodan miehet kantoivat monta maasta kaivettua kivi- 
kaudenkin aikuista nuijaa, joita luultavasti siUoin kuten nytkin 
UHetettiin EtelA-Pohjanmaan taloissa. Kerrottiiopa minuUe Piirta- 
lassa, etta kankaasla myOs oli lOytty kaksi vasarakirvesta, joista 



46 

totnen eiika on too jo mainUUi a:o 27. Mahdotointa on loben, 
kun kenties ilse loyUljflo, paatUX mitkfl ovat miijavllen tuomia« 
mitkfl maassa maaimeita. Nurmossa ja Kaubavalla hoettiin jos- 
kus TasarakirveiUkin Nuijasodaa aikuiaekai. Aae on sekin lOyttj 
hieUkuopasta Piirtolan kankaalla. 

251. TascUaJita harmaata kivilajia, 61 mm. pilka, teralU 
38 levefl, ll:iUI paksu. Kolme yiimemainittua n:oa oval Pastori 
Reiniusen antamia. 

Teuvalta: 

252. Onsitaitta kiteemroaisU saviliuskamaa, tavattoman 
puhtaasti hiottu, mutta valitettavasti pahasii rikottu; 109 mm. 
pitkd, ebeana iuultavasti noin 38 levea, 18:tta paksu; onsiptioli 
talUaa on ollut yarsiosaita tasaioen, selkSpuoli on aivan pyOrefl 
ja siloinen. LOytiy bietakaopasta AystOnmaelU (muin. Osterback) 
Peholan maalla. 

253. Mrves vihertavaa kiveH, erinomaisen jyrkksterflineo; 
perSpSlfl katkennut ja toista sivua rikotlu; nykyisessd tilassaan on 
kirves SS mm. pitk2i, 42 leveS ja 14 paksu. Loytty samalta 
paikalta knn edellinenkin. 

' 254. Hiottu kappale ruskeata kiveS, 80 mm. pilka, kor- 
keentain 45 leveS ja 18 paksu. LoytOpaikasta ei oie larkem- 
paa tietoa. 

Jurvalta: 

255. Kirves, 133 mm. pitka, 51 le?ea terSn likeiU, mutta 
soukkenee varrelie pain, 17 paksu. Saatu Riihiluoman talosta. 

256. Tasataltia, Ura pilalla; 44 mm. pitka, ierfliu 27 
levetty 8 paksu. Saalu Mftntylan talosta. 

257. lOfves, teraitSl ja perapSilsU rikottu; 99 mm. pitka, 
47 levett ja 25 paksu. Saatu samasta talosta kun edellinenkin. 



47 
Viime matkallaDi koottuja kiyiaseita talleltaa Yliopiston museo: 

Jur?alta: 

258. Vasarakirves hypernitisUI, katkeanut sekfll reijan kob- 
dalta, etui vasaran kaulasta; palat yhteen soviiettuina on ase 195 
mm. pitka, reijfln kobdalta 79 Uvea; reika on 64:tta pitka, sel- 
kapaolisesta suusta 27, varsipuoiiaesia 23Vt ristiinsa, kania varsi- 
puolisen reijan suussa on tavattoman korkea; seka vasaraa etta 
teraa on pahasti rikottu. Loytty RokMskalliolta, 6 uutta virstaa 
Sarvijoen kylasta, pobjoispuolella Jarvan kirkolle vievaa tieia. 

259. Poikkikirves dioritisUi, 104 mm. pitka, teralia 41 
levei, 25 paksa. Loytty hietakuopasta Ketunpesanmaelta likella 
Koskimaen kylai. 

Laihialta: 

260. Kvrves kiteemmaista saviliuskamaa (?), pyoreaterainen, 
doi'd 210 mm. pitka, 60 levea ja 27 paksu. Kanltori Gelan- 
derin antama. 

Wahasta Kyrosta*. 

261. Nuolenkovasin ukonki vesta, tavallista pilkansoikeata 
pjOreaU muotoa, ura syrjalla ja molemmilla sivuilla hionta-naarma ; 
64 mm. pilka, 44 levea keskeltd, 24 paksu. LOytty Lehtisaa- 
rella nalvan-nevalla. Kahdesia loisesla tiettiin puliua. 

Yliharmasta: 

262. PaikkUcirves augiti-porfyriata, samaa omiluisla muo- 
toa kuin n:o 235. Taman tera nayitaa kuitenkin toiseita puolen 
kaluneen, josia eiika olisi syyta arvella, ettl asetta on oiko- eli 
tavallisena kirveenS kaytetty, eika poikkikirveena, joibin varsi 
kHnniteltiin kuokan tapaan poikkipuolin teran levya. Kirves on 
206 mm* pitka, korkeenlain 77 leveaja 54 paksu. Loytty eraalta 
Inhdalla Pakan (Bastubacka'n) talon roaalta. 



48 

AlaharmflsU: 

263. Tuura serpentiDisUl, 308 mm. pitka, korkeentain 50 
pak$u ja 66 leveSi varsi-osalta, mutta soukkenee terasiD pSIin^ jonka 
likella OD vain 34 leve^. Terft on pyOreiiterftiBen kirveen tapaan 
teroiteUu, muUa niin soukka, etut, jos aseen pituus sen sallisi- 
kin^ sillil ei voisi olla sama tarkoilus kun tavallisella kirveella. 
Vrt. n:oon 209. Loytopaikasta ei ole tarkempaa tietoa. 

Korlesjarveita: 

264. Reik&khn gneisista, 327 mm. pitkfl^ korkeinlaan 
125:tUi levea ja 27 paksu; soukempi kummastakin pasisUi. Kivi 
on hiomatoin kalliosia tai suuremmasta kivesU lobkaistu levy ja 
melkeen ainoastaan reika osoittaa ihmisen tyonalaa. Reiki on 
keskelU 21 ja 24 mm. ristiinsa, mutla paljo avarampi kummas- 
takin suusta. Reijan teko ei kuitenkaan nayU kivikauden aikui- 
selta. Ebka on kivi oilut jossakin jalkana. Kuulin myOs Kortes- 
jarvella kerroltavan, etia tuollaisia kivia joskus on kaytetty riihen 
ovissa salpoina. Kivi loytliin pappilan pellosla. 

265. Pcunokivi gneisista, melkeen hiomatoin, mutta pyO- 
reaksi muodostettu, 68 mm. pitka, 48 levea ja 14 paksu; reikfl 
16 ja 18 mm. ristiinsa. Kivi, joka tuskin on kivikauden aikui- 
nen, on arvatakseni oIlut jossakin kalanpyydyksessa painona. 
LOytly sekin pappilan pellosta. Tama ja edellinen Pastori J. 
Cederberg'in antamia. 

266. Vasarakirves bypernitista, ainoastaan vasarapuoli ret- 
jaa syrjaan asti jalilla. Vasara on 34 mm. korkea ja 36 levea; 
mitta vasarapaasta reijan syrjaan 66 mm. Aseen selkapuolella 
on harjanne. Loytty eraaita luhtasaarelta Purmojoen rinnalta. 

269. ISrves serpentinista, seka tera-, elta perapaasia rik- 
koontunut, josta syysta teraa nakyy ruvetun tasaiseksi hiomaaa; 
nyk. lilassaan 82 mm. pitka, tei*alta noin 50 levea, 22 paksu. 
Samasta paikasta loylty kun edeilinenkin. 



49 

268. TasaiaiUa liuskakiveS, rikottu seka terSh etU pert- 
pSSsU; nyk. tilassaan 58 mm. pitkS, terdu 36 leTefl, 17 pakso. 
Tsmftkiiif antajaD ^ahUiri Elias Harjun tiedon mukaan, lOyily aa- 
malu paikalta kun edelliset kaksi. 

269. Beik&km gnei$isUl, paitsi reikaa, luoDoon maodos* 

tama py^treaUainen kivi; noin 95 ja 75 ristiinsa, 35 paksu. Reiki 

en Tarsinkin toisesta suosta hyvio avara, muita ahtaimmalta kob* 

dalUDsa ainoastaan liki 12 mm. ristiinsa; se on mielestani kifi^ 

kaaden aikaisia puhdasta tyota. Tarkeropaa tieloa loytopaikasta 

pnoUoo. 

Lappajarvelta: 

270. Onsitaltia sarvikiiUukkaa (?), jokseenkin tasaterainen; 
116 mm. piika, 42 levea teralta, mutta sonkkenee varsiH^sallai 
22 paksiL Loytty Kaman saaren etela^rannasla. 

Vibdoin ovat seuraavat kokoilemistani jaanyt paikallansa 
mainitsemaUa: 

271. Onsitaltia ajan syOnytia kivea, tera ioytajan pilaama; 
noin 175 mm. pilka, 42 levea, 31 paksu; varsi liyTin pyoreaile 
hiolta. Loytopaikasta Jalasjarvella pwittuu iarkempaa tietoa. 

272. Reik&km kiiltoliuskamasta^ luonnon muodostama pyO- 
red kivi, johoD reika nahdakseni joUain piikkisella aseella on ha- 
katttt. Kivi on noin 126 ja 114 mm. ristiinsa, 36 paksu; reika 
on keskeiti noin 27 mm. ristiinsa, mutta avararopi kummasta* 
kin suusta. 

Etela-Pohjanmaalla on kivi-aseilla yieisena nimena ukof^ 
t€Ui0a eli 'Vapio, - Kauhavalla, Lapualla ja Kuurtaneella uk&n^pHHi 
Kansa, joka ei tnnne sShkOvoimaa ukonilmassa, luulee salaman 
edessa kulkevan tuollaisen biotno kiviterao, joka pfrskoo puut, kyn^ 
ua maata, halkoo kivia ynna muuta. Niin kauan kun tera on 
ehea, niin se kulkee, mutta pidattaa kohta^ jos joku vika tulee. 
Knulinpa Teuvalla senki jutun, etia se ensin menee kolme sylt&a 
ayTflan maahan, mutta nousee sielta kolmen vuoden sisalltf maan 

Siunmu 4 



50 

piniaaa jfllleeo. Tuo jnitu on epftileinXtUi keksiUy sika syysU, 
etu noita ukoo vavioiu usein tarhaan etsitfitto pirskotun puuD 
juureka. Karijoella arveli vanha ubko, eiUk ukonyavioita eoneo 
sanoUiiD Kdlevan poikien iekemUcsi, 

^Ukoovavioilla^ on Eleifl-Pohjanmaalla monta virkaa. Mikfl 
pRfltt siU katossaan, Bills muka esuaksensfl ukonsaiamaa lyoroa&ts 
hiioneesen, mikd vakassaan, elt'ei ukko ja myrskjr ottaisi iaiboon, 
mikX kirnussa, etU tulisi parempaa voita, mika taas vaviollaan 
piiritUS kulovalkeila laikka muita tulipaloja, sillii merkiUtkaeea 
sitfl rajaa, jonka yli valkian ei pida kSyniSn. Kun kulovalkiat 
kesallif 1868 raivosivat. Teuvan ja Karijoen metsissa, sauottiin yh- 
deatl maksetun 20 markkaa. Karrjoelia eras nuori torpan emilDU, 
jolla tapaain kauniio keihasnterftn lainassa^ sanoi piirilyksensa ol* 
leen tarlian, mutta tuoUainan onnetoin kokemus jan tavaliisesti 
pikritti^iin syykai. 

YhU iavallinen on ukonvavioin kflytiaminen laskkeeksi. Hau- 
tamat painelevat niilla paisumia ja ajoksia, toiset kaavifat vavi- 
oiataan laakkeiu tarltumia ja inuita tauteja varten. Tayallisin 
on kaaviUujen murujen syouaminen sairasUYiile. lapsille. Niin 
oil esini. muuiamassa Skoglund'in talossa Karijoella ruotsalainen 
ukko loyUoyt karmeen padUd korisietun kiviaseen, jonka pia- 
nasta erilUlin baiukkaasti kaaviuiin lapsille laakityksia ja jfllella 
olevan palasen labjoitli bellfl isa tyttHrelleen, joka naitiin Dags- 
mark'in kylaan Lapvsartissa. «Tuolla kysyin kuitenkin iurbaan 
iuola merkillisUI kivikalua. SiiU oil ennen ^en katoamista oUut 
aiooastaan muodotoin kappale jfllilla. Ase ehka olisi lodistanut 
yhteytU Aunuksenmaan kivikauden kanssa, joka on ainoa roaan- 
oaa, misstt eldinten pflilla koristeUuja kiviaseita on loytly ^). 

•) Mnseossamme loytyy niislS pari kipsikaavaa. Vrl. A Schiefiier, 
Berida fiber eine Sammlung von Steinwerkteugen am dem OUmetzfschen Gou- 
•eimsmettt; Bull, de VAoad. Imp, des Scimiess de S:i Peter$b, 4868 V: 517. 
Nd Idytyvit kuvattuaa kirjoiluksessa: O KaMeaHuxii opj4i«ii'b* flHCbMa 



51 

Useio on noita akonTavioita myos koelettu muodostella ?!* 
kabteen tikuiksi, muUa enimmasU iiAhty liian koviksL SiU vas- 
toin on moni varsin mukainen partaveitsen harstiksi ja sinS pi- 
latte hiottu. 

LimsiO-asetta en tavanDUt EteU-Pobjanmaalla jbtakdSiD, ja 
ainoastaan muutamia Etela-Suomessa lOjttyja on Uihfln saakka 
tiedosaa. Tuosla voimme melkeen varmuudella paattna, etta 
varsinaisempaa keskuutta Suomen ja £tela-Ruotsin valilla kivi- 
-kauden ajalla puuUui ^% Samoin kuin se ylip^iansfl nSlkyy puut- 
tuneen EtelH- ja Pohjois-Ruotein viililUl. Pohjois-Ruotsissa ovat 
kiTikauden jaflnnOkset melkeen samallaisia kun Suomessakin; sielifl 
ei fliyOsklLifn ole tavattu Etela-Ruotsissa tavallisia kivikauden 
aikuisia rislihauioja. Tulevaa tutkinloa kaipaa toiselta kannalta 
se seikka: ovalko kaikki loydetyt aseet likiseutujen elikka edes 
Oman maan tuoUeita. Ainakin vftittelivat Suupohjan asukkaat 
osein, eti'ei moniaita aseiasa tavattavia kivilajia tunnetuilla liki- 
mailia loydy* 

Enimmilt aseet oyat lOydetyt kuivilla rinla- ja kangasmailla, 
varsinkin kalakkain jSrvien rannoilta. Tiliefl liikunto on kivi- 
kauden aikana mahtanut olla Jalasjarven; LuopajSirven (Jalasjar- 
vea) ja Sulkavaujarven (Alavutta) rannoiUa, ensimiiisella kaydes- 
sani kon iulin saamaan 12 (useampiakin iiedossa), toiaelta 18 
ja kommanoelta 15 kiviasetta. Seka Luopajarvi etta Sulkava ovat 
nykjaikoihin kuivatut meikein kuiville. Luopajarren yetisia luh- 



n. H. Pbi6BBK0Ba ■ n. n. wiepxa. Jl8Bje«ieH0 aai^ V-ro Tona aUs- 
BtcTifi IfHnepaTopcKaro ApxeoJorn^iecRaro OOmecTBao. 

^ Vertaa Kuukauslehti 4866 siv. 158. Limsio-aseet, jotka ymmar- 
retlai^asti olivat mukavimmat tyo-aseiksi, poistivat, missa limsiota loytyi, 
mout kiviaseet alaltaan. Mutta toiselta kannalta asiaa katsoen, kdy, noi- 
den paraasta pftftstii hionnalla muodostetlujen kWi-aseiden alalia, aikakau- 
den tarpcel, kauoeudeo lunlo ja sivistys, asaiden muodosta epaUemfittt 
paQoa selveoimin silmiin. 



52 

tia ojatessa tavataan enlisen j8rven pohjalta, paitsi kiviaseita, 
myOskin kaikenmoista muutakin ^vanban kansan iyoalaa^. Niin 
on lOytty puisia joutsenkaaria, katiskoja, vielSpa sylenpitainen 
lylysUi tehty ahkiokin. Se oli muUioimen nikoioen ja keola ^iksain 
kuin suksessa^. Sivuilia oli ympyriaisia reikifl, joifain, arveltiiD^ 
oli jotakuta laidanmoista sidotlu. PerS oli iasainen. Mootamassa 
Devassa Kaiihajoen latvamailla byltaan myos katiskoja. Osaksi 
saatiavat olla paljo myOhempflSi tekoa kun kivikaudea ajan. 

MissS maaDviljelys on kuivahDUt vetiset jokirannat, 10ylU9n 
kiviaseita ainoastaan kuivemmilta paikoilta, esm. Ala-Seinajofstla. 
Kytomaisla niiia hanroin on lOytty. Niin nSlytUIS kun Ilmajoella 
enimmflt lOydOl tavattaisiin latvamailla ^'). 

Kuten edellisesta laettelosta naemme; tavataan noita kivi- 
kauden jMtteitd jokseenkin yleensS Etels-Pohjanmaalla ja jos li- 
sa^frnme, etlS ainakin sata ^ukonyaviota^ matkoillani sanottiin ka- 
donneiksi, etta luultavasti saloja ajan pitkSSn on rtkottn paloiksi 
tai laakkeina syOtetty, niin voimme aavistaa mikA paljous niitS 
maan povessa makaa^ arvata etta se maa, jota Pobjan Kyrolaiset 
kulsuvat omaksensa, missa heidSn laihonsa hedelmOitsevSt, aino^ 
astaan on asiretoin haulausmaa, jota lukuisat'ihmis-suviil heltfl 
ennen ovat luillansa ruokkineet, jota yksi sivistys-aste toisensa 
perasta tavallansa on viljellyt. Nykyisen sivistyksemme mahdoUi- 
suus pn siis, sen voimme nahda, ainoastaan kallis perinto men- 
neilta sukiipolvilta, kuten meidan on jattaminen se viljelys, jobon 
me ehdimme, tuleville sukupolville perinnOksi. Muinaistiede, his- 
toria luettelee noita menneita sukupolvia, arvostelee heidSn an- 
siotansa ihmiskunnan suuressa sivistyksen tydssa; se on kerran 
lukeva meidankin sivistys-asleemme menneiden joukkoon ja an- 
tava tuomionsa meidankin ansiosta samassa suuressa tyOssa. 

Labdemme luettelomme johdolla tarkastamaan kuinka ki?i- 

**) Kuitenkin on muistaminen etta Tanskassa tarkeimmat loysSt to- 
distuskappaleet kivikauden luntemiseen juuri nevoista ovat ilmiin saadut. 



53 

kaaden kansa Eteia-Pobjanmaalla suoritti asiansa, kuinka se aika- 
naosa kehnoiUa keinoillaosa, alhaisella sivistyksellansa kesti tuossa 
suuressa riljelyksea tyOssd. Me tapaamme kuitenkia edeliisessa 
kiviase-luettelossa useampia kaluja, jotka meidfln Uytyy Pobjois- 
maiden yleisen muiDaistutkiDaon aDtamilla syilla eroittaa kivi- 
kaudeo aikuisisia, ehka me tuossa rajoiUamisessa Suoroenmaan 
suhteen voimme joutua erebdjksiin, joita tulevaa tutkiDnon on 
oikaiseminep. Sellaisia kalaja tuossa lueitelossa oval eteokin d. L 
ifOsaroAirveet, nuolenkovasimei ja joku osa nuifa- ja reik&kivisid, 
jotka osaksi voidaan todistaa mitallikausien aikuisiksi. Mutla tuoB 
oliessa taylyy meidiin vastaiseksi omistaa kivikaudelle useita epjiil- 
tavia kaluja, joista emme ¥oi, muiuaistieteen oykyiseiU kaoDalla, 
mouta sanoa. Me saamme kuitenkin paikallansa ottaa uiisUf pu- 
huaksemma Eunenkuin muioaistiede ehtii Talaisla ne eri aika- 
kaudet, joilta jaUeiUI tayataan iUisiss^ ja etebisissS naapurimais- 
samme, ovat ?ertauskohdat ainoastaan Iflntisistfl naapurimaistamme 
aina yksipuolisia. Loydot Suomesta ovat enimm^sti satunnaisia 
maa-lojtfijfl, silla hautoja, joissa tavattaisiin erimuotoisia saroan- 
aikuisia esineita yhdessfl, ei kivikaudella vieU tuuneta ensinkiUlii. 
Sama on asian laita pobjoisessa Skandioaviassa, jossa ei my^s- 
kaan tUDAeta baatoja tuolta aikakaudelta ja ainoastaan senpuoliset 
vertauskohdat ovat siis meille otoUiseL Etelii-Buotsissa kantoivat 
ristibaatojeo rakentajat lirasio-aseila ja missK nuo haudat loppuvat, 
loppuFal myOs limsLOsta tehdyt aseet Valitettavasti ovat Skandi- 
Davian tutkijat VAhUn saakka varsin yksipuolisesti tutkiueet noita 
limsid-aseideo aloja ja jatUineet pobjoiset maan-osat tutkimatta 
arveileD, eita kolkko ilman laatu luohon aikaan teki ne mabdotto- 
miksi asua. Siteu ei Skaodinaviassa lOydy yhtdkasin maakuntaa 
niiD pobjoista kun Etelfl-Pobjaomaa, josta cdes loytyisi sen ver- 
ran kivi-aseita koolla, ettfl se olisi varmaan tunnustettu asutuksi 
ki?ikaudeD aikana. Suomessa on tavattu kivikauden jSitteitfl ain 



54 

I^apiD rajoille saakka, eika lOydy mitdfln epIiilykseD syytfl, etU 
ei kivikauden asutus olisi aina sinne saakka ulettunut. 

Grev^mgk on meille antanut varsin valaisevaa esittelyn 
niista kivi-aseista, jotka Itameren-maakunnissa tSlhan saakka on 
tavatlu. Knitenkin todistaa hSinen kertomuksensa niisU ja niideo 
lOytOpaikolsta, etia suuri, ehkSI enin osa niista ei ensinkaan ole 
laettava kivikauteen, vaan ovat milallikausilla kaytetyt Enimmat 
noista aseista ovat reijilla varustetut ja ^sotakirveita^, joista moni 
on lOytty yhdessa pronssi- ja raulakalujen kanssa haudoista. Tali- 
toja ei Grevvingk tunne alaltansa knin 4 Syy taobon epakoh- 
taan on arvatakseni se, etta niisia 120:9ta kivi-aseesla, jotka ker- 
toja tuntee, enimmat ovat joko hautoja kaivellessa lOydetyt tai 
kuriosoina otetut talteen. Se tarkkuus mills ban on vabia varo- 
jansa kayttanyt tekee kuitenkin faanen teoksensa tutkijalte varsin 
otolUseksi, vaikka siita kivikauden oloille on eneminan negativi 
hyOty. Merkillista kuitenkin on, etta noita reikakirveita^ joita 
niin suuressa maarassa tavataan etelaisessll naapuriroaassamme, 
varsin harvoin li^yttaan Suomessa. Sitli vastoin ovat nejokseen- 
kin lavallisia Aunuksessa Aanisjarven ymparistoilla. Mutta Aanuk- 
sesta loytyykin nielkoinen kokous kivi-aseita Pietarissa (240 kpp.)9 
joista enimmat tosiaankin ovat kivikauden aikuisia ja aseiden 
muotojen ja aineiden puolesta ovat meikalaisen kivikauden jat- 
teiden likeisia. Nayttaa siis kuin Wenajan Karjala kivi-aseinensa 
olisi joku vaiittava ala Suomen ja Itameren raaakuntien valilla. 
Huistaminen on etta myOs nuo kivi-aseet Aunuksessa ovat satun- 
naita lOydetyt maata viljellessa, maan hatjetessa kevaisin tai jar- 
Fien pobjasta kalaslaessa ja rauta-ainetta pyytaessa. Siita syystX 
kuuluu noiden aseiden pinnoilla usein lOylyvan mitallisekainen 
kiiltava kuori (vrt. Schiefner, Bericht U. eine Sammt. v. Stein- 
fverkz. aus dem Olon. Gouv, Bulletin de PAcad. Imp. V: 554 ss. 
Vrt. myos n:o 200 Kuurtaneelta). Aunuksessa ovat siis l(VytO- 
paikat ybtft hajanaiset ja erinaiset kun Suomessa, kun ei haudoista 



55 

noita aseita vielfl kumroaliakaan alalia tieUflkseni ole loytty. 
Tunnetta asia on, etU tieteilijflt eroiltavat varsinaisen Weuajan 
alas muasta Europasta luonnon laadun suhteen, joten Suomen- 
puolinen raja kSy Laatukasta AlinisjflrveD ylitse WienaDmereen. 
Niiytua silU kaiD tuossa kflvisi Europan-puolisen kivikaudenkin 
raja. Laonnontieteilija Ruprecht onkin tuosta seikasta muistut- 
ianut kirjoiluksessaan Neuere geo-boiamsche Untersuchungm fiber 
den Tschomosijom (BtiiL de TAcad, Imp. de S. Pb. IX )^ josea 
\AVL on tahtonut mullasta maanpinnassa todistaa WenajSn maan- 
alan nuoruiitta. RiTi-aseita, nflet, ei ole ylipaansa iavatiu varsi* 
naisen WenSjan aloilla. NiiU loytuan siten ainoastaan Aunuk- 
sessa, Suomessa, lUmeren maakunoissa ja Littuassa. Holmberg 
on kuvannut (kuv. 34) erSSn reijalla varustetun sotakirveen, joka 
on loytty Wolgan varsilta Wenajalla, mutta se on muotonaa puo- 
lesta samaa uutta tekoa, kuin niio kiviset sotakirveet, joita Gre- 
wingk'in mukaan vielS rautakaudella kaytettiin LiiTinmaalla. 
Tschudien kiillakaivannoista Sipiriassa tosin tunnetaan kivi-aseitaf 
mutta Tarsin luultavaa 0O9 etta ne enimmaksi osaksi ovat sika- 
laisen kaparikaaden aikuisia. 

Paremman ailmailyksen vuoksi esittelemme lukijalle laette- 
losBa mainilut loydot, muotojen ja lOytO-alojen mukaan tanluun 
jarjestettyinM: 





1. 


1 


1 


1 


1 


1 


f 


1 




Lapvaartisia . . . 


1 


_ 


_ 








Karijoella 


6 


_ 


2 


1 




Isujoetia 


— 


I 


— 


— 






_ 


— 


4 


_ 




Kurikasta 


4 




t4 


— 




Jalasijarvelia . . . 


6 




13 


— 






— 




1 


— 




Wirroilla 


1 




2 


_ 




Ala^oelU 


4 




6 


2 




Aisarista 


_ 




_ ■ 


_ 




TdjsaaU 


2 




3 


— 




Uhtimieiia . . . 


— 


— 


_ 


-^ 




Kuurtaneelta . . . 


_ 


5 


3 


_ 




Lapualla . - . . . 


2 


2 


2 


- 




Sauhavalta .... 


2 


— 


2 


— 




Nurmosta . , , . 


1 


— 


— 


„ 




Alasein^joelU . . 


2 


3 


1 


_ 




llmajoella .... 


3 


— 


3 


_ 




Teavalta 


1 


— 


— 


— 




lurvalta 


2 


I 


1 


_ 




Laihialla 


I 


__ 


_ 


_ 




Isosta Kyrdsta . . 


_ 


_ 


1 


_ 




Vahista Kyrfistfi - 


— 


— 


_ 


_ 




viiharmisia . . . 


— 


1 


-^ 


_ 




OraTaisisU . . . . 


— 


— 


_ 


_ 




Munsalosla - . . . 


_ 


_ 


1 


_ 




AlaharmSsia . . . 


_ 


_ 


_ 


_ 




Kortesjarvellft . . 


1 


— 


1 


_ 




Lappajarvelia . . 


_ 


— 


I 


^ 




Alijarvelia . . . . 


3 


— 


— 


— 




E.-Pol^anma3lta . 


2 


— 


_ 


— 




Summa 


44 


27 


60 


40 


8 


3 


2 


2 


r 



57 



1 

1 . f 

• 


o« 

3 

V 

09 
CO 

2. 


S9 
2. 

0t 

• 


0> 

• 


1 5sr 

§ sl- 
ag's- 
» - 

?§ 


CA 

9 

3* 

(D 

• 


o 
3. 

CO 

c 

PC 

2. 

Q>* 

■ 


Vasara- 
kirveila. 


7^ 

i 

OB 

■■■• 

3 

MS* 

0> 

• 


Nuolen 
kovasimia. 


CO ' 

e 
3 
3 

■ 


























•^ -■ 


^■^ 


■"" 


■■ 


— 


— 




— 


— 


— 


1 


*- — 


— 


— 


— 


— 





— 


2 


— 


— 


11 


- i 2 


— 


1 


— 


— 





— 




— 


— 


5 


1 


— 


— • 


— 


— 





— 




1 


— 


10 


- — 


— 




— 


2 


4 


— 




— 


— 


36 


- . 1 


1 


— 


— 


2 


1 


— 




— 


— 


34 


- t — 




— 


— 


— 


— 


— 




— 


1 


5 


1 ~ 




— 


— 


1 




— 


— 


— 


— 


10 


1 

1 


I 


— - 


2 


— 


1 


— 


I 


I 


— 


37 


1 


— 


— 


— 




— 


— 


— 




— 


1 


w .^ 


— 


— 


— 


— 


MM* 


— 


-^ 


^"" 


— 


9 


^ 1 1 


— 


— 


— 









- # 


— 


— 


1 




— 




— 


— 


— 


^^m 




""" 


-« 


10 


h 1 


— 


— 


— 


2 


— 




2 




— 


13 


^ ' — 


— 


1 


I 







2 


4 


— 




12 


k — 




— 


— 


— 






2 


— 


— 


3 


^ — 


— 


1 


—^ 


— 


— 


, 


— 


— 


— 


8 


^ 3 


— 


4 


2 


3 


— 


— 


2 »; 


. — . 


4 


29 


te ^.^ 
1 


— 


— 




— 


1 


— 


— 


• 


— 


3 


k 


— 


— 


— 


— 


— 




1 


— 


— 


5 


» 


— 


— 









— 


I 


— 


— 


2 


1 


3 


— 


— 


— 


— 





— 


I 


— 


5 


12 


* 


— 


— 




— 






— 


— 


— 


1 


1 


> 


— 


— 




— 






^^ 


— 


— 


— 


1 




— 


— 


— 


1 





— 


— 


— 


— 


1 


* •_« 


— 


— 




— 





— 




— 


2 


3 


^ 1 


— 


— 


— 







— 


— 


— 


1 


1 


» ■ 


— 


2 


1 




— 


— • 


1 


— 


— 


6 


^ 




— 


— 


— 


— 






— 


I 


5 


^ 4 




— 


— 


1 





— 


— 


— 


1 


11 




— 


— 


— 


— 





— 


— 


' 


— 


3 






17 


2 1 


9 


6 


12 


7 


2 


22 


2 


15 


289 



58 

Paa-summa on Uulussa korkeampi kuin iuettelossa siiia 
syyst^, etU olen siina oUanut lukuuu muutamia aseita, esim. si?v. 
8 — 10 ja 19, joille en Iuettelossa antanut eri numeroa. 

Me nSlcinme etU kaikista aseista oval taltat ja kirveel lavalli- 
simmat ja voimme siis paflUfla, etlSI kolkko itmanlaalu pakoitti 
kivikauden kansaa Etelk-Pohjanmaalla etukynnessa rauhailisiin toi- 
miin. Nuija-aseita loylyy kuitenkiD myos koko joukko, mutta 
niideu kSlyiantO oli luullavasti myOskin enimmasti rauballiDen, ja 
juuri niista on enimmasti vaikea sanoa ovatko kivikauden vain 
myOhcmman aikuisia. Mutta mitka olivat nuo rauhalliset toimet, 
joila kivikauden kansa harjoitti? Epailematia paa-asiallisesti kalas- 
taminen ja meUastaminen ja pyydyksia tehtiin kenties monellai- 
sia molempiin tarpeisin. Heidan asunnoistansa ei meilla viela ole 
miiaan tietoa, eika muistakaan puisista tarvekaluistansa; mutta 
juuri luo talttojen ^yieisyys todistaa, etta puutyot olivat jokapfli- 
vaisia. Kaikkia talltoja ei olisi ruuhien kovertamiseen tarviuu. 
Toivottavaa on, etta tulevaisuus viela nevoisla ja soista ilmaisee 
kivikauden kansan puuteoksiakin, joiden pinnalla kivi-aseiden jal- 
jet kylla tuntuvat Jokainen kytoviljelija Suomessa tietaa kylla 
omasla kokemuksedtansa, etta kaikeliaista vanhan kansan tyonalaa 
tavataan saven paalta nevoja ojatessa. Niin oli^ kertoinuksen mu- 
kaan, Maalahdelia kerran nevasta lOytty laja kivi-vateja, jotka 
luultavasti olivat polttamattoniia, kun hajosivat maasta nostaessa. 
Untaniolassa (Ylistaroa) kerrottiin pienesta linnun baamuun tehdysta 
puukuvasta, joka myOskin oli tavattu nevassa. Kauhajoen Kainaas- 
ton maalla lOyttiin PollO-raroakOsta saven paalU 6 korttelin syvyy- 
desta pienemman sangon kokoinen astia, soukempi suusta kuin 
pobjasta: pohja oli kiinnitetty puoli aurleella, niin etta yieinpi puoli 
uurretta oli loivempi alempaa nyrkemmasti kaivettua puolta vas* 
taan. Vanteita oli kolme, kaksi pohjaa, kolmas suuta varten. 
Vanteiden paat eivat olleet ristissa kun nyky-aikuiset, vaan kum- 
massakin paassa oli pykalia, jotka sopivat toistinsa, kun paat ase- 



59 

(ettiiD ▼ieretysten. EpatlematUl mabtoifat psat olleet yfateen si* 
doUit, etU pysyifat ioinen toiseiisa pykalissa kiiniii. Aslieo suu 
oli tasainen, eiM ^niiTaUu'* kuten njkyisissfl asUoissa. EpailemStU 
ovai tassa mainitut toydot, iaoltavasti eosiromaiDenkiD, raulakaa* 
den aikoisia, mutta me voimme taliaisista esimerkeista havaita, 
koinka siTistynyt maanvitjelija voisi tiedetta hyOdyUaa. Kuitenkin 
tahdoD mainita, etta Kaubajoella myOs kerrottiin tavattoman tyW 
salia kirveella teroitetiista puuata, joka aikoinaan oli toytty ne* 
▼asta ja ollut naunin-alaisena. 

ISrveUa on Etela-Pobjanmaalla kaikkiastaan lOytty 44. Kir* 

veet eli oikokir^eet, joiksi niita niy()s sanotaan eroitukseksi poik- 

kikirveista, kiinnilettiin iuultavasti yarteen esim. samalia tavalla 

kuin sepat metdan aikana kiinnittafai varteen rautavaajansa. Ot«- 

tayat tooreen kaorimaltomaD tuomisen varren, Tuolevat toisen 

paan loista siTua ohuemmaksi, joten saafat den taittumaan Taa- 

jan ympari; silten sidotaan tailettu paa kiinni varteen. Risti- 

siteilla saaliin iualtavasti kirves melkein Uikevasd kiioDiletykBi. 

Kirveet oyat joskua varsin leyea-teraisia, kuten esim. dmH 162 ja 

181 (65 ja 66 mm.), jotka ovat melkein veistokirFeiain verral- 

tayat; naissa kahdesaa oyat teratkin yarsia ohuet. Enimmat oyat 

katienkin teraltansa soukemmat kain meidan aikuiaet rautakirveet, 

mutta joskus yarsin pitkat yam-osaltansa, kuien esim. n:o 65. 

Tera on tavan mukaan hyyin jyrkkalaskuinen kummaltakin puo« 

leo, katen yiimemainitussa n.'oaaa; tuolla tayalla lahdottiin nahta- 

yasli yalttaa kalliin teran rikkoontumiata^ kun kiryes ebka uaein, 

kantajan biki otsassa koyaa bakaten, kiiskahti makeen. Malta 

kpyttaessa on kuitenkin usein, varsinkin pienempain, kirveiden 

teria teroitetto ainoastaan toiselta puolen, kuten esim. ntoissa 84 

ja 253; yiimeksi mainitnssa on tuo hionta niin tayattoman jyrkkx, 

etta kiryeen kaytanto ei nay yoineen oila tayallinen. Silla on 

kenUes ainoastaan pintoja yoitu tasoittaa. Useat terat oyat kayt* 

taeM kuluneet yinoksi, kuten n:osga 65 <yrt. n:o 262). Omi- 



60 

luisia muodoltansa ovat nao pyOreflieraiset kirveet, joita luette* 
lossa tapaamme useampia (n:ol t25, 154 (kuv. 38), 160, 205, 
206 ja 245). Ne ovat myOs varsi-osallansa pyOreiUi* eiki kum* 
mallakaan sivulla tasapinlaisia, kuten tavallisesli maul kirveet; sua* 
rempi koko ndytUIS myOs olevaa tuolle muodolle omitttiDen^ jos 
verlaarome n:oita 154^ 160, 205 ja 206; n:o 125 kuuliiu ehefoS 
painaaeea 4 nauiaa. Ooko niiden kflyUlntO voihul oUa ykai koin 
tavailisen kirvecD? PyOreHfl puuta ei mieiesUni aioakaan toUu 
ruveta tuoUaiseila terallfl katkomaan; mutta se oli varsin sopi?a 
ruuhta syveaUessX. Pieni ja sievji on n:o 220, tuo vavion DJi- 
koinen kirves hypernitisU, samasta aineesta, josta vasarakirveet 
lehtiin. Holmberg losin vakuuUaa elU syenitifl ei Suomessa lOydy, 
muUa jos huomaamroe, etia lamfl kirves yonS vasarakirveet n:ot 
214, 213 ja 219, joista viimeksi maioittu vielli on tebdessa kat- 
kenout, kaikki ovat Kaubavan Perttulanmdelrx lOydetyl, oiin en 
voi olla suuresti epailemattSl Hoimbergin pUfllOsta taossa kobdeo. 
Tuo samasta aineesta tebty tera*ase vaittaa myOs mielestani suu- 
resti Holmberg'ia vastaan, joka piUfl syeniti-aseita uuden pronssi- 
kattden tuotteina ulkoapain. (Holmberg^ Finska Fomlemninffar, 
siv. 27). Kuinka onkaan, niin ainakiu ansaitsee tamS eriavX 
kobta huomiota. Kuten tera-aseet ylipaansa ovat kirveetkin useio 
tehdyt kiteemmaisesta saviliuskamasta, joskus myOs serpentinista, 
porfyrista, sekamaiststa vuorilajista y. m. 

Poikkikirvetid on koottu 27. Ne ovat saaneet nimensa 
siita, etta varsi kiinniteltiin niissa poikkipuolin teraa, ikaan kuin 
kuokassa, eika teran suuntaan kuten oikokirveissa. Tuosta syysta 
on poikkikirveessa tavallisesti ainoastaan varrenpuolinen sivu ta- 
sainen, enimmasti aina teralle saakka; toinen eii kirveen taka- 
puoH taasen on enimmasti pyOrea ja silta puolcn on terakin ta- 
van mukaan laskettu toista tasaista puolta vastaan. Hoimberg'in 
kuvat 26 ja 27 antavat selvan kasityksen kuinka varsi poikki- 
kirveesen kiinnitettiin. Varreksi valitUin estm. oksa, joka jotenkin 



61 

suoraan oli puusta kasvanut, muUa oksa et otettu sellaiseiia, vaaD 
sen juurdU halaistiin kappale puuta lisflksif joka niuodoatetUki 
siifaen tapaan, etta kirveen tasapnoli soveltui siU vastaan, jotes 
ToiUiB kirves hihnoiila siiben kiinnilUll. Tayattoman aiiuri ja kao- 
nis hioDDaltansa on n:u 85 (vrt. 105), joka valitettavasti ei endi ole 
ehea, motta kuitenkin osoittaa ennomaista bioDtakykyH kivikauden 
ajalla. Se on loyUf likelU SalomflkeS, josta eDoen olen puhttDuU 
Oraiiaineii ja siisti mnodoltaDsa on n:o 201, jota kenties myds 
Toisi tasataduksi nimittaa (vrt. n:o 91). N:ot 235 (kuv. 11) 
ja 262 poikkeavat mnotoosa ja pyOreSn teran sohteen varain 
patjon tavallisista poikkikirveista. Niiden kdytOsIS en vei tar- 
koio kdsituia. Naibin on osaksi veirallava eras Skandinaviaasa 
toytty mooto (katso Holmberg, Nordbon tmder Hednatiden, kura 
sivulla 17). N:o 202, joka loyltiin Majalta KnortaDeelia, misaa 
tarinan mokaan kalastavia Lappalaiaia oli majailliit, nayiti mois- 
taakseni spin kivikauden aikuiselta. Hina en aiis toi pitaa siia. 
samanaikoisena kun esim* se rautakaokka, joka, katen naimme, 
samalta paikalta lOyttiin. Uita aineesen tulee, josta poikkikirveet 
oval tehdyt, on naissakin kiteernmainen sayilinskama tavaUisin; 
harveBimin on aine sarvikiillnkkaa,- serpen tinia, joskus dvoritia 
tai aogiti-porfyria. 

Tasataiiat ovat, kuten jo on mainitto, tavallisimmat kivi-* 
kauden aseet Etela-Pohjanmaalla. Niita on tOylty 60. Ne OTat 
tavan mukaan tasai^t kummaltakin puolen, motta tera du, sa- 
moiD kuin tavallisissa poikkikirveissakin, ainoaslaan toisella puo- 
len laskelto. Joskus onkin siita syysta vaikeata eroittaa pieni 
poikkikiryeen tera tasataltasta, etenkin jos ei rarren hionta anna 
niltausta. Missa varsi oli pitka, kaytettiin taltfaa luuitaTasti usein 
seliaisena, puuvarteen kiinnittamatta; takaa-ajajana oli puukurikka. 
Matta hyvin usein on kivessa ainoastaan sen verran Tarsi-osaa, 
eiu puavarsi saatiin siiben eri tavalla kiinnitelyksi. . N:o 91 on 
esim. lasataltta, jossa luuttavasti ei ole ollut varlla. Monesta voi 



62 

aiooastaan arviolta aanoa koinka kukin varieeo kiuHUtettiio, miiUa 
me tapaaminc eaim. nrossa 177 (kar. 7) uran poikkipnolin bih- 
Daa varteo, joUa terfl sidottiia varteen (vrt ii:o 114, kuv. 8). 
Joaktts teliUin kenties myOs varteen Ispi taikka haloiot johoD 
laltan varsipuoli pistettito j. n. e. N:osta 94 oleD mainianut, 
etU se terilD muodoUa.oa verrattava pronsaikauden aseisin (vrt 
eaim. Misson, BronsdJdem, kuv. 35). Tuollainen yhutlaisyys toain 
voi alia satunnaineD, uiutla kun taltta on kaikin puolin huolella 
valmistettu, niin astuu tuo yhulfliiien kauoeuden tunto ailmiin. 
Kuten jo olen muistuUanut on joskus vaikeata tarkkoio eroittaa 
tasatalttaa pieneaU poikkikirveeaU. Sellaiaia taaataUtoja ovat 
eaim. n:ot 108 ja 175 (vrt n:o 200). N:o 139 taasen on by- 
vin oikokirveen n&koinen. Se vaiva, raika talltojen muodoslami- 
aeala oli, pakoiui omislajia usein teroittamaan taltan molempia 
pfliUU Niin on eaim. n:oi$aa 93 ja 172 toinen pflS teroitetUi 
taaa-, toinen onsi-ialtaksi; n:o 131 on teroilettu kummaatakia 
pftflatft tasaialtaksi. Varsin valaiaevia aseiden biomia-tavan aub- 
teen ovat u:ot 91 ja 136, joiden ayrjissa tavataan alanteet hiot- 
iuina, kuten jo luettelosaa olen laveammin buomauttanut Sa- 
maaaa subteeaaa on myOs tuo puolitekoinen n:o 88 merkitUvX 
(vrt n:ot 89 ja 90). Samoin kuin kirveissd on tasataltoisaakin 
kileemmliinen saviliuakama tavalliain aine. Harvemmin tavataan 
aineina liuskama, aerpentini, viheriaiskivi, hyperniti (?) y. m. 

OnsiiaiUahi tuku on 40. Ne ovat terSltSnad tavalliaeati 
aamaniapaiset, multa enimmaali paljoa levei&mroSt, koin rautaiaet 
onaitaltat eli kourupurat meidan aikana. Niiden kiinnitUUninea 
varteen on ymroftrrettavaati kflynyl aamalla tavalla kuin taaataltto- 
jenkin. Varrelta kflytettavia ovat luultavasli esim. n:ot 80, 231 
ja 271 olleet N:on 114 (kuv. 8) varsi-Kwalla tavataan aamallai- 
nen poikkipuolinen ura sitomiata varten, kun se, jonka nflimme 
taaataltassa 177. Varsin merkillinen on tflssA auhteeaaa n:o 121, 
joka varai-osaita on biottu soukakai puikokai, varteen piatetU- 



4(3 

Tflksi. Me voimme siiUl nifads, etU kiFi*aseideii kantajat eivit 
eDsiakaan katsoneet mabdottomaksi saada r&klk puubun pitkiDkio 
paio lairifttetyksi. Viiaieksi mainitiista numerosta pn myto ae 
muisiutu&, etU vaikka alinea piioH lersa on pyOreaksi hiollu ku- 
teo onsitaltassa, ylempi puoli kuitenkin on bionnaltansa suoray 
eika kounilla. Samanlapainen on terit n:06sa 119. KooUaou 
OB 0:0 231 erinomainen. Varsin usein pubutaan kivikauden kanr 
sojen kurjiHidesta, muUa mina pidfln melkein varmana, etlft 
meidfln aikuisen . pobatan ja mokkilaisen etemlissa ilmaantuu pal* 
joa sottrempi eroitua kuin saman inokkilflisen ja kivikauden asuk* 
kaaa. Viimeksi mainitnn aseista yoimme varain usain ndbdfl, 
elU aikaa oli tarpeettomaankin iyObOn, kun esim. kauneuden tunio 
siUi faati. Hanen erinomainen hionta-kykynsfl ja siioS iyoaall 
bijtetyi oirailiset valikappaleet ilmaantuval katseUessa eaim. pin- 
taa n:ossa 85, mutta monesti ei tuo ykainkertainen faionta tyy- 
dytiUayiy vaan hioja rupesi valmista asetta poleeraamaan. Siiben 
?akuu(akseen tulemme, jos esim* katselemme pyOreStfl aelkHpuolta 
n:ossa 252, joka on tebty kileemmJlisesUI saviliuskamasta (vrt 
myOs n:o 86). KflytetliinkO tnoaaa poleeraamisessa erinaisUi koTa- 
aiDta? Sim Tastoin on n:o 147 Tarsin karkealia barsiiUa valmia- 
teUOy jos uskallarome taltan nykyisesU pinnasta mitasin pfifluaa. 
PuolitekoisesU n:o8ta 89 (kuv. 10) yoimme nSbda kuinka sUSn- 
DOlIiseaci biotessa menetelliin. Viinoeinen lyO nSkyy olleen selk9- 
puolen hiominen pyoreftksi. Moneasa tallasaa nSyUfiii aika pa- 
haati ayOneen bioUua ptntaa, kuten esim* nioissa 74,' 168 ja 215^ 
mutta tuosta ei bene mitflSn syytfl arvata niiUf muita vanbem" 
miksi. Voioeeko tuleva tarkasteiemineu aseiden bionnaasa eroit- 
taa naorempaa tai Tanbempaa aikakautta Etela-Pobjanmaalla? 
Tksityisissa aseissa loain on bionla buolellisempi, vieUpa nSyttflfl 
muutamisaa osoittavan viljelyksen tai sivistykaen ediatymista, mutta 
siita ainoastaan emme viela uskaila paattflfl, elUI balvemmat kivi- 
aseet oUaivat niita vanbempia. Kuitenkin voimme pitaa varmana. 



64 

• ■ 

eUfl aseiden ijassa on valian suuriRtn ^oitus. Aseet iavataan 
koko maakunnassa yleensS ja tiheassS, eivatka siis voi olla muu- 
taman sadan, vaan luultavasti tahansien vuosien jSittflmifl. Ebkil 
iimaistaaD kerran ne kalmistot, missd kivi-aseiden kanlajat lepsa- 
vSt, joteo ehka voidaan eri hautausiavoista tulla pafltoksijn tuossa 
asiassa. Useasta paikasta Suomessa on loyity kivi-aseiU lajissX. 
Tuollaisten ymmarrettavasti samanaikuisten aseiden vertaileinisesta 
toisiinsa Toisi ehkSI huomata vShiS omituisuuksia, joista olisi ajan- 
maaraysUi. Varmaa on etUi jota useampia ja jota enemrain noiU 
aseila larkaslelee, sen runsaammin asluu omituisuuksia silmiin. 
Onsitaltoissa on myos kiteemmainen saviliuskama tavallisin aine; 
joBktts on ase tebty lalkki- iai saviliuskamasta, vilieriSiskivesU^ 
kaliiopiisU, hietakiveata, sarvikiillukasta y. m. 

Veitsid tapaamme lueUelossa 8 kappaletta. Namat tahan 
saakka lojdetyc veiteet ovat kabla eri lajia; eroitus ei kuitenkaan 
ilmaannu muussa kun veisten eri levyssa. Kaikki ovat muuten 
kaksiteraiaia ja ylipaansa keihaan tai tikelin muotoisia. Kaikki 
leveammat yeitset (n:ot 165 — 7) ofat perapaasia kalkenneet, jo- 
ten ei voi paattaa onko niissa varsi-osaa ollul varteen kiinnitetta- 
vaksi, kuten aivan seWaan havaitaan soukemmissa n:oissa 173, 
178 ja 183 (vrt kuv. 14 ja 16). Soukempaa lajia ja harjan- 
teella oli myOskin n:o 185. Numero 198 eriaa hiukan toisista 
siina, elta toineu syrja on vahan kaarelia, joko siten muodostetlu 
tai kaytannOssa kulunut. Mina olen luetteiossa arvellut noista 
leveammista veitsista, etta olisivat myOskin voineet olla heiUo* 
keibaan teria. Siita arvelusta minun taytyy koitenkin luopua. 
Paitsi sita, etta tutkaiu olisi keihaassa ollul paa-asia ja nuo sou- 
rella huolella ja vaivalla hiotut terat syrjilla fayOdyttOmat, ovat 
nuo aseet niin ohueita ja kehnoja, etta luultavasti olisivat, hei- 
tettja, puubunkin sattuessa katkenneet. Niin kaytannolliset aseet 
taasen kun nuot olivat epailematta liian kalliita kerrassa hukata. 
Samoin voimme luottamuksella paattaa noista soukemmistakin 



65 

veitsiaUl, eiUi ocnistaja ei rasktnttt lennitttttjl iiitfl ouolenkibrkiDa 
kmisikkooB. Y^tsi oli ymnflrrelUiTflsti ^okapflivaiDeD Urvekatu, 
j^ila etavift nyljeitiiD ja ndUcoja leikatliin y. in. LuQltavaa on 
etU nuolenterat Saofiiessa tavan mukaan tekiiin luusta; silU kim 
ei ollut iiinsil>ta, josia aninlainaUa iskulla dtei voiUi maodosiaa 
nooleak^rki^ niio tuli jaka kftijen hiominen epdJIemflttK iiian tj^ 
tanksi. ValkeCtavasU ei ole vield Suomesaa saatu talteen miUlliii 
hiuteoksia kivikaudelta Kmlajit, joista veitset ovat tehdft, nSyl- 
tilvat olevan luonenmoisia; veitsitt on tehty sarvikiillukaslat savv- 
ja kloriliHuskanasla y. m. 

KdMHen luku on kiettelossa 3, joista en myOakSfan ole, A- 
fnlla 13 maittttusta ayysU, oUut iilaiauudessa nSkettiSiHfi B:oa 63, 
joka kenties sekin Toiei oUa ainoastaan veiteen (utkain. N:ojen 
63 ja 174 tarkoitukseata ei koUenkaan oie tarvis enaink^n epflilltf. 
Edelineop on tasalevyinen aina likette tuikainta saakka, joka on 
pydredflkiinen hionnallansa kuten koko varsi-osakin ; peripHII on 
myos pyOreUksi lasoileiUi. Ff:o 174 taasen on hionnaltaosa aivan 
toisentapainen. Se on levein keskikohdalta ja soukkenee ?llbi- 
lellen kumpaaDkin pSJlfattn, jioika molemmat nayUflisivfti olleen 
iutkaimelb, niuUa tuo on niolemmista pakU Tahfin kaikeonut 
Keakellft si?on leveytu kJly harjanne, josla hionta alenee loiUoon 
kvnifliaUekin syrjalie. SyrjM etvai kuitenkaan ole tertiU, eika 
myOakaao tasaiset, vaan niihinkin on jyrkalla hioonalla komnia]- 
takin puolen syatynyt barjanne. Tassa aseessa on siis hionte- 
tapa kantillinen, toisesaa se oli pyOrea-laatuinen. Todiataisiko 
t«o omilnisuus kummasaakin eri aikakauaien muodostafniafa? lb- 
misF-iuonteessa nayttaa vallitsevan joku nMikaiiemisen halu niin 
sooresaa maarassa, elta se eri aikakanstksi muuitaa koko kanso- 
jen katsaDtotavan ja kauneuden tunoon vaatimnkset Tvo omi- 
Cuatios tekee varsinkin rautakaudeUa ajanmaarayksen mahiMU- 
sekai melkein entimiasti ainoastaan klydetya esioeen ulkomuo- 
dostat fooka muttMiinuisUi vabiteUan voidaan senrala pilkien aika- 

Suomi. 5 



66 

kausien Ilfpitse. EikO tuo olisi mahdollista vilhemmSssJi mSfirifssff 
kivikaadellakin, ainakin niilla aloilla missa ei limaio-aseiu ole kay- 
tetty? Me olemme nilhneet, ettfl hiontakyky oli suuri, etUi kau- 
nenden-tuntoa joskus tyydytetUiD. Eiko siinft ollot tarpeeliisia 
Taikuttimia inukailemisen lialun tjydytUliiiiseeD? Syksylls v. 1866 
loysi maamittari Javelius apalaisineen Lumijairven rannalla Wi- 
hannin kappelissa kerraasaan 45 kivi-asetta (^naolen- ja keihftan- 
teria, kirveiUI eli n. k. vavioita, onsitalttoja^), jotka bra Ji. A. 
Castr^n'in tiedon mukaan lahetettiin HekiDkiin (?). Toinen kokous 
kivi-aseita loyttiin KyrOskosken niskasla. TuollaisieD IoytOj«n mo- 
ninaiDen ja tarkka vertaileminen voisi saattaa huomtoon omitui- 
sauksia eri aikakausien hionta-tavassa. Moinaifltiede on kuitenkin 
yiela niin alussa, etUi mainaistieteilijUi esim. Skandinaviasaa ovat 
melkein yksipuolisesti koonneet kivi-aseita limaio-aseiden aloilla 
Etela-SkaDdinaviassa ja fiuuresti laimin-lyOneet kivi-aseMen tutki- 
mista ja kokoamiata ylipsansa pohjoisemmiata maakiiDiiista. SiiUI 
syysta talleltavatkin museot Skandinaviassa suurimmaksi osaksi 
ainoastaan lirnsio-aseiu. Limsitt-aseiden suurempi arvo nftytUS 
tehneen niiden tutkimiseD kunnian-asiaksi, mutta tiede vaatii eitt- 
kynnessa totuutta, eika yksipuolista kannian tyydytUiniisUf. Mui- 
Daiamuslo-ybtiOjen perustamiiien Skandinavian pohjoisemmissakin 
roaakunnissa tulee kuitenkin aikanaan levitUmlian suarempaa va- 
loa kivikaaden maillekin aloille, joata Suomen kivikauddle 6n 
saurempi hyOty kuin taon riatihauta-viljelyksen tulkimisesta Etela- 
Skandinaviassa. Tuo pyorefl-laatuinen keihaantera on ruskeasta 
kalkkikivesia, toinen suonisesta vibertavan-harmaasta liuskakivesUl. 
Nuolenterdt Naita tapaamme luettelossa ainoastaan 2, joista 
en ole nahnyt kumpaakaan. N:o 24 valkoisesta limsio-kivesia (?) 
loytliin perunapellosta Lappajarven pappilassa; n:o 45, talkkilius- 
kamasta tehty, on Wirroilta ja nahdaan kuvattuna Hobnbergilla, 
kuv. 39. Hina pidan varsin luultavana elta molemmat ovat veil- 
ail ja den jo veitsista pubueasani arvellnt, etta niioienterat iuul- 



67 

tavasti olifat luusla, silla niiden hiominen kivesUI aloilla, miaai 
ei limsiota toylyayt, olisi epflilemiltU kSyoyt liian kalliiksi. Kui* 
lenkiD on T:ri Ignatius esitUiiiyt kolme nuolenkfirkefl Hflmeenky- 
rOsta (IRsL Arkisto, kuvv. 3, 4 ja 6), Joita tuskin voi muuksi 
kDiQ kaijiksi arYella, mutta ne ovat, kuvisla nahden, jokseenkio 
halpatekoisia, eivaika ensinkaan ole Etela-PobjaDiuaaD veitsiiD 
verraCtaTat He emme voi epailla, ett'ei kivikootemme asukkailla 
olisi joutsia ollut, muUa viimeksi mainitttt karjet ovat kenties 
ainoal Uhan saakka Sooroes^a tunnetut todistukset niisia. Lieneo 
jo lukijalle maininDut, etta kuivattua Laopajarvea ojatessa on 
moiaoisen jarren pohjasta lOyttj joutsen kaaria. TieiamatOiDia 
00 kuitenkin milta ajalta ne ovat oUeet, kuD ei ybiakaan ole 
tallellettu. Tietoa ei siis myOskaan ole minkalaioeo varsi nao- 
lissa oli; tehtiinko se puusta vain jonkunlaisesta kabilaputkesta, 
kuleo mooet villikansat viela meidan aikaoa. 

Tuuriksi olen luettelossa maioianut D:oita 209 ja 263. 
Tera on kummassakin samaa laatua kuin pyorea-teraisessa kir- 
veessa, ebka jalkimraainen on erittain soukka; mutta varsi-osan 
tavatoin pitaus ei . tee aseiden kaytantoa kirveina ensinkaan us- 
kottavaksi, tuskin, n:oon 263 katsoen, mahdoUiseksikaan, mutta 
osoittaa, etta aseella Jtarvittiin syvdtte tunkea. Ensi arveluni oil 
siis aseista, etta niiden tarkoitus muinoin oli ollut sama kuin 
meidan aikana rautakangen seipaita pystyttaessa, kunnes kuulin 
lira Gottluodin mainitsevan samallaisia aseita kokoliksessansa jaa-, 
tuuriksi. Nimityksen olen siis hanelta lainannut, ebka noiden 
taurien tarkoitus saattoi olla monellainen. Huomattava on etta 
toinen aseista on serpentinisia. 

VavMta mainitsee luettelomme 8, joista en kuitenkaan ole 
nahnyt muita kuin n:on 207, enka siis voi sanoa josko ne mi- 
Don edellisessa seuratun 'katsantotapani mukaan ovat oikein maa- 
raiyL Kun esim. n:o 15 nimitetaan ,,vavioksi tai taltaksi^» niin 
en voi myontaa maaraysta oikeaksi, silla minun kasitykseni mu- 



68 

kadki voisi ainoastaan kirveen ja vavion tarkoitaksesta joutua epSi^ 
lykseen, koska ainoastaan niissH terttt ovat konunaltakin puolen 
ylimalkaaii samalla laskuUa hiotot. Kaitenktn oleii epSiltflvissA 
kohdissa ollut kernaattipi niitii(Uln£[£[n asetta kirTeeksi, sillSI kir- 
^vest^ ' Toiiiin melkem aina kaytUia vaviona; vaYio oil siis harvotn 
vsilttamaitomtsti tarpeellinen erinSiisenfi kaiuna. Yhtflkaikki voi 
perapSSl, jo& se on tasaiseksi hiotla kurifcoimista Tarlen, ofia jonar 
kuna johtona, vielSpa ainekin, josta ase on tehij, ja minun Uljtyy 
myOnlKa ettM siina suhteessa esim. n:o 59 ja, jos oikein muistan, 
n:o 66 ansaitsisivat uutta tarkastiista. MitH nroon 207 tutee, on 
se kokonaan mtiodoltansa kuin ainakin raaja. PerSpSS tai kanta 
bn tasainen ja diiU saakka ovat sivupuolet hiotut laskulle yhlS 
saoraan aina ter9Sn asti. 

Varsivavioksi on Holtnberg nimittflnyl luettelon n:oa 42, 
jonka ban kirjassaan SnoiYieti kivi- ja pronssikaudesta on kutan- 
nut (kuv. 35). Ase on kiiltoKuskaniasta, joka aine tuskin parem- 
maksi tera-aseeksi goToltnisi. Varsivaviot ovat bionnaltansa kum 
roiiutkin vaviot, mutta vavion kannan eH perapSfln puolella on 
reika syrjSstfl syrjaan, missa ymmMiTettavasti on ollat varsi. Tuof- 
'laisia aseita nakyy Grewingk'in mukaan lOytyvan runsaasti Wiron 
ja Liivin puolella, mutta sielia niita tavallisesti arvataan sotakir- 
veiksi, osaksi kenties suuremman kokonsa johdosta. Tuohon ar^ 
velaan on ebka sielia syyta, jos, kuten lunlen, enimmat sieila 
loydetyt kivi-aseet ovat mitallikaaden aikuisia; mutta varmaa on, 
etta viela meidan aikana kummittelevat sodat ja uhrit moneti 
tutkijan paassa i^iin suuressa maarassa, etta vahempi osa vali- 
kappaleita royonnetaan valttamattomiin ja siis monta vertaa tavalli- 
sempiin rauhallisiin tarpeisin. 

Ntdjakivien lukumaara on luetfelossa 17. Noiden aseiden 
maaraaminen on mita vaikeinta, srlla useable voisi myOntaa nionla 
inmitakin tarkoittista, ja yhta epavakaiifen on nifden maaraaminen 
aikakdusien sobteen; jdll6in niita on kaftetty. Tbteinen otnitnisuus 



9» 

» 

kaikilia noiUa nuijakivillil on reiU, jojiion variM on kiiooitetty. 
TavalMsimmai nuijakivet oval pyOreita, paksuQ. kakun 'iDuoli>i6ia^! 
usein Iuodood muodostamia kivid; reikfl on Ubiy keskelle kiveo. 
levyfl. NflisU on ainakin n:o 7, jossa vieUl lOyUessft AIij2iFveUl' 
oli jaatuaran naboinen puolen kyyoflrSlD pUuinen rautatarsi jft-; 
]itl9, raulakauddta, ja me voimme siitft nibdfk, €lU U&llaisia auijia 
eli kurikoita myos rautakaudella on kJlyteUy. N;o 8 taasen on 
toyUy kiviraunio&la AlijSrvellii ja on siis luullakseiu Lappalaistea 
j^tUma. Kuiteokaan en ole itse nahnyt pu^ja 7 — 12 ynnS n:oo 
i? ohessa mainittuja, Joiata arvatakseoi Holmberg kirjassaan on 
kayannut kaksi (kuv. 56. ja 57), toinen AlijlM*velUl, toinen Isoata 
tyrdaU. Minun luoUakseni voi varsin usein siita tavasta, UHUfl: 
reijat ovai iehdyt, tcdla pliftiokseen olivalko ne roitaUisella aseeUa 
sepitetyt ?ai kWella sorvatut ItSmaakuiinissa on tavaiUi usei(» 
tapinniuotoisia laivistya-iiauloja kiveeta, joiUa reikin ISviaieUiin 
kooeelUsella tavalla* Kivisoptn tehtaasaa ndyltUft olleen joku ra-* 
kennua, joaaa kaksi tuoUaista naulaa ktaival vastatuaten ja pan-* 
tiin jollain keinolla pydrimdilD, kun lavisteltavd kivi oli aseieltu 
Yflliio ^'). Etui samaUa Uvalla Sudmessa nienetelUin voimme ar- 
rata, joe kataelemme reijfln t^koa tuoasa puelitekoisessa fasara* 
kirveeseli ntossa 319, miaafl naulat eivftt ole sattuneet aivan yh-^ 
teen. NiiU nttyy lodellakin tallellettavan metdHnkin maassa^ V. 
^ 1859 n«ki bra Goitlund PilkjUiSla kyUiss^ Orimattilassa tuoUaisen; 
^muurltelinsurvoUinien muotoisen okon-vaajan^ ^^y, Samallaisen 
kiyen muistan minikin nflhueeni v. 1868^ matkateSBani Is(\joelta 
piikin Kauhajoen yliaU juokaaa Kangaaaieiaen ja Juonin (iai Tee- 
vabaisen?) yflUUfl jossajn talossa, m&sik sitfl pai*' aikaa kilyteltiia 



*3) Grewingk, Das Steinalter der Ostseeprov., si v. 26, kuv. 13. 

M) ^Thorvigg i form af en raortelstot, hvarlill den afven begagna- 
des**. GoUlund, Vnderddnigste liaport den ^9:de April i860, siv. S'. Kasikirj. 
Tiiopi8lon museosea. Hra Goltlimd on oiydbemmin turbaan koettanut saada* 
aaelia tatteeii. 



70 

survottimena. Se tuli puheeksi, mutta valitettavasti pidin siU 
turhaaa kuriosumina, enklf sits huoliout ottaa kaiua edes katso- 
akseni. TaollaiDeo kalu on antanut reijiile paljoa pubtaammaD 
muodoo kuia jos reikSlfl jollakio piikkisellfl mitalli-aseella olisi sepi- 
telty. TuoUaisesta sepittelemisesUI saamme Ufyden kSsityksen, 
jos katselemme reikain tekoa esim. n:ois8a 239, 249 ja 272. 
Viimeksi mainittu on tavallinen nuijakivi Lapualta, jonka lOy- 
dOsU kerroUiin seuraavalla tavalla: „Ojakaankaalla, Kojoolasta 2 
▼irsiaa Kaubavalle pain, on jonkanmoisia hautoja 'pitkin harjaa. 
Samalla kankaalla tavataan noin pari kolme kortlelia maakama- 
ran alia 2 kiuasta, joiden keskellfl lOyttaan biilia ja tuhkaa. Muu- 
tamaa tietd tebdessfl kankaan likeiselle kydolie loyttiin 3:as kiuas 
ynnil toisesta paikasla kirveen lapainen ikilSln kuin rantakangen 
terfl, johon vartta varlen oli ?afinneUy silmus. Pari sataa sylttX 
siiUI on Hartokangas, joUa mydskin on 2 bautaa, noin 7 kyyna* 
riffi pitkat ja kolmatta leveat NiistS on nrnlta kooUu pakalle 
toiseen paahan. LikelU niiU loyttiin tama ja toinen kadonniit 
reikakivi. Virsta etelaan Ojukankaasta on Hietakangas, jolla myOs 
tarataan hautoja eli syvanteita^. Noo rouinaisjaannOkset oval 
nabtavasti Lappalaisten jalkia. Peuran tai hirven-bautoja najte- 
taan, knten vasta saamme nabda, myos pitkin barjannetta Haa- 
vision maella Rourtaneella; samallaisia ovat ebka nuobaudat Oju- 
kankaalla. Sita Tastoin nayttavat nuo pitkansoikeat baudat Murto- 
kankaalla olevan tavallisia n. k. ^Lappalaisten bautoja^, joita ta- 
vataan monella tabolla Saomessa ja joiden tarkoituksesta saan 
vasta pabua. Tao rantakangen teran nakoinen ase^ joka nayttas 
olevan samaa muotoa kuin tuo Kuurtaneen Majalta lOytty akeen- 
piikin nakoinen kuokka (siv. 36), todistaa • elta namat jaannOksei 
ovat rautakauden aikuisia, etta samalta alalia l5ytty nuija el^ rei- 
kakivi luultavasU myOs on saman-aikuinen ja kenties reika tuol- 
laisella akeenpiikki-kuokalla sepitetty. Mina en voi pitaa luulta- 
vana, knten Uolmberg eraasta yksifyisesta ja arvatakseni aivan 



71 

satunnaisesta esiinerkisUl on arveilut, eiU Ullaisia reikaki?ii olisi 
kfljleUy Duotaopainoina, silU reikH on tavaliisesli aina suurella 
huolella tehcy; se on iso, pyOreS ja enimmSsli yhU tasainen kain 
muissakin aseissa. Noin huolellisesti tehlyfl reiksa ei olisi tarviltu, 
jos reika tehtiih ainoastaau ribmaa varten. Eita tassa mainittuja 
reikakivia kuitenkin on Yoitu kaytua muuna aseena kuin kurik- 
kana, on varsin mahdoUista, faikka en ole voinal muula kaytosta 
arrata* Melkein kaikki tamanlaatuiset kivet oval gneiaista, enim- 
mai luonnon muodostamia alkuansa. 

Varsin toista laatua, vaikka toisistansa eriavia, ovat ne 
noijakivet, jolka iuettolossa ovat merkityt D:oiUa 113, 115 ja 
192. Niista on viimeksi malniUu naoluan kuin pitkalantainea 
paioo poopoDtarissa; reika on lavistettj pitkinpain. Tama eriail 
siiB noista toisista pyttreista nuijakivista paa-asiallisesti siina, etta 
ta»a on reijan smmnaUa pituulta, noissa toisissa ainoaslaan pak- 
soolta. Reika on nuijan paksumoiasta paasta neljB vertaa ava- 
rampi kuin toisesta ja soukkenee kuurnan tapaan. Jos nuijan 
soukempi paa on varsipuoli, kuten luulisin, niin on ase epaile- 
matta rautakauden aikuinen, silla ll:ta mm. soukka varsi saattoi 
ainoaslaan oUa raulainen. Viimeinen omistaja oli nuijaa sivulla 
vahan rikkonut Se ou maodostetlu lalkkiliuskamasta. Varsin 
kaytannollinen ja muodokas on n:o 113 hienoliuskaisesla gnei« 
sista (kuv. 35), joka on ollul piikiila kummaslakin paasta, vaikka 
loinen paa on osaksi rikottu. Sen tarkoitoksesta surma-aseena 
luskin voi epailla. Sita vastoin voi n:oBta 115 paaitaa yhia ja 
lata. Se on jo sen puolesla erinomainen, etta reika on pitkan* 
soikea, mutla varsin taitavasti tebty jollain karkeaila harstilla. 
PyArea seikapnoli on suuremmalla huolelia biottu kuin loinen 
tasainen puoli. Mina olen muun nimen puutteessa kayttanyl siita 
nimitysta ^nnijakivi^, mutta katson luoltavammaksi, etta kivi lepasi 
jotain tasaista pintaa vastaan jonkun reijassa olevan akselin tai 
muun esineen tukeena. Se 6n tehty saviliuskamasta, mutta on 



72 

ulkonfilOlUkisd selUisU tekoa, em sen lOytilpaikaksi mieleilillii 
luuHsi nykyisen kivi-sepan tehtaan, eika Lanunin talon inaata 
JalasjXrvelU. 

Lydmorosdksi on lueitelossa nimitetty n:oja 52 (Holmberg^ 
1. c. kav. 45) ja 134 (kuv. 28). Ne ovat varsin erinomaiaia ja 
puhdaBtekoisia moiemmat JftlkimSiiBUi olen jo verraonut Holm* 
bergin kuvaan 53, jonka inuotoinen toyto myM tavaUan kuvat- 
luna ktrjassa Foren. til Norske Fortidsmmdesmerkers Bevar, 
Aarsher. 1868, siv. 47, kuv. 2. Se on kuitenkin myOa lOytty 
yksiniliBenai, eikSi siis tariUe enSmp^a celitysta. Noiden aseiden 
aaettamioen kivikauteen Toi olla kysymykaen alainen, mutla uo-' 
koltavaa ei ole mytiakHSn etu sellaisia terflraseita oliai mitalli- 
kaudella tehty Uvesttt. HyOskin voimme ylipMJlnatt epflilla, voiko 
kioDtakjky aioakaaa kauan miiallikaucUn aiitlla pysya voimassa. 
Moieminat poheessa olevat aaeet kohottavat sMuresti siUI kuniioi- 
tasto, jota hiontakyky Eteiil-PobjannaaUa kivi- ja mitallikattdea 
raja*aikoiiia ansaitsee* 

ReikakivikH mainitaan taulussa aopivamman aimen puut- 
leesaa 9 asetta. Niiden jookkooii^ olea myOa lukenut nuo oaaksi 
Santavuoren Botaiantereelta toydeiyt linkokivet (o:oit 239, 24i9 ja 
250), joUa kansa arvelce ^iiiDJaaodaasa^ kiiytetyiksi (vrt myOs 
192). Ne ovat enimmaBti gneisiBU iebiyjft, ohkaisia, piikaasoi- 
koita ja fauooosli muodostettaja kivilf. Reikd on usein bakkaa- 
aaalla tehty kuten ntoissa 239 ja 249. Toiset taasen ovat mel- 
k^in varmaan kivikauden tekoa, esim. n:ot 248, 250 ja 269. Omi- 
tuisia Buurelta kooltaaa oval n:ot 228 ja 264, vaikka muutoin 
erittviit mnodoltaosa. Ibmisen tydtS on kummassakiii ainoastaao 
reikdl, jonka teko ainakin jaleoMittiseBBJt nSyttiia myOhemmHn ai* 
kuiselta. Siit^ arveltiinkin KorteajllrvelM, tiVk Beliaisia joskvs on 
nithty riibten oviasa vaittoina. MabdoUisIa on myOsJLin etttf tool* 
laisia kiviJl an kllytetty tukeena keppifl pystyttilessji.. Vihdoin olen 
nfiiden reikHkivien lukuun ottanut n:on 223, jola liiettalossa olen 



73 

saooniit Holoiberg^in mukaan ^hakkaokiveksi^, j<»ta asetta Suo- 
mesBa ar^eHakseni ei iarrittu. Syr'jU ovat kivessii tosin hyvin 
epiftasaiset, mutta se on nahUlvliBU madekiven luonooo makaista, 
eiklf bakkaamisesta tullistta. Reikft on tasefl nrossa tutkimukselle 
sooresta arvosta: siVk on nIhUivKsti kumoiaUakin puolen Isivistetty 
pyOrivalla aseella, reijat eivSit ole sattuneet jhteen ja keakikohta 
kwtenkin jfiteUy lasoittanialta. Onko taokin tavisteity tuollaisilla 
kifinaTareilla, joista ennen oleinine pnhuneel? 

Pamokimd tapaamme taulussa 6. Nioista 157 ja SSI ta- 
rataao rautahaagaft, joftta nflemme ettJl eivat kuufai kivikauteea, 
noita niiden kSlytaiiioOsta Toi kuitenkin olia monta mielt^. Naotan 
paiBoftai oli n:o 221 liian auuri ja oii vieifl raula?anteellakin yy6- 
tetty, naatta TarsiD hyvin voisi siksi arvella n:oa 243, jobon on nra 
feebly nbmaa varten, joa se oliai jarven eikft Unaajoen rannasta 
lOyUy. Pikemmin on ae voinut olla merraaaa paifiona. N;oa 221 
▼oisi kenties arrella raohen tai veneen ankkurikai, mutta se ei 
myOskflfln ole jilr?ien Ukimailta lOytty. N:oa 57, jota museon 
katalogiasa maioitaan ,,ongenpainoksi^, en ole nSbnyL Varsin 
pieni ja keveft reikakivi on n:o 265, joka ei myoskltan nJlyU 
kirikaaden aikniseUa. Gneisi on nttissftkin kivissSi tavallisiB sine. 

Aseita, joiden kUytds on tuntemaioin, tapaamme 12. Nil* 
den seassa ovat kuitenkin n:oi 34, 35 ja 105, jotka fuottnolli- 
sista syistX ovat jftXoeet mamritniittlL Mutta tuossa lumssa on 
useita varsin omitnisia esineita, joita atnoastaan tahdon tulevai- 
selle ttttkinnolle tSssd huomauitaa, kun jo luettelossa olen niista 
laveammin puhanuL MerkillisiS ovat esim. n:o 86, tuo erin* 
emaisen bienotekoinen „kunpihOylii", jonka kflytosta sellaisena ei 
uskalla ajatella (vrL oasitaltan teridi n.'oissa tl9 ja 1^1); n:o 
210, tuo kiverfl-teraincn taltta, joka ikasnkuin osoiltaa, etta nuo 
entiset yksiBkertaisel, suorateraiset moiot eivM entfX sivislyneelle 
omiatajdlensa kelvanneet; n:o 140, jota luettelossa olen laivan 
rouotoon^yenrannut, ja tuo tavattonian suuri kebdon-anturan muo« 



74 

toinen n:o 242. YhU epasel?!! on tuo ebkS iiiOybeinmllD*aikui- 
nen n:o 212. Kivilaji ynD^ naarma n:o8sa 19 tekee ehka luul- 
tavaksi etU se on vanhemman raulakauden aikuinen kovasin, 
kulen nuo nuolenkovasitnet, joista vasta saan puhua. Nsiiden 
aseiden joukkood olen myOs iukenut Holoiberg'in kuvaaman verk- 
koneulan, n:on 41. 

Ase-ainetia on luetteloinme mukaan tavaltu 7 osaksi hiottua 
kappaletta, 4 Kurikan SalomSelU (n:o 90), n:ot 146, 169 ja 254 
eri taholta. Me blemme edeilisessft nfthneet monta puolitekoista 
tai muuten merkiuavsai] asetla, joiden johdolla meidSn kasityk- 
semme kivi-aseiden sepittelemisesU vahitellen jo jokseenkin on 
selvennyt Tuossa suhteessa ovat myOs nSlmSit aine-kappaleet joa* 
takin arvosta ja tarpeeliista olisi, etU tuollaisista esineiaU, jotka 
jossain subleesaa selittflvKl aseiden sepittelemisUI, hiiHnista, polee- 
raamista, reiksin IflTisUmiflUi y. m., eroitetuisiin muaeossa jon- 
kunlainen teollisuusnflyttely, josta tulkijalle olisi sutiri byOly. 

Koristuksien nimella loydflmme luettelossa 2 esinetUl, n:ot 
217 (kuv. 29) ja 222 (kuv. 30), joiden muodosta jo olen luette- 
lossa puhunut Varsin usein kuullaan se arvelu muodokkaimroista 
kiTi-aseista, etUI mahtayat olla mitallikausien aikuisia, mutta minfi 
olen jo edellisessa haomauttanut ja katson vielfl tarpeelliseksi 
muistuUaa, etU se on varsin luonnotointa etU kivityo roitallikau* 
den levitessSi olisi muuttunut entisUl paremmaksi. Uusi sivistys 
vaikottaa aina hairiOU vanbemmassa. linoastaan siinSi tapauk* 
sessa, ettfl samat muodot tavataan isommissa -mitalli-aseissa, on 
luultavaa, etU mitallin puutleessa ?ie1a muodosteltiin samallainen 
kivi-ase sijaan, mutta tuollaiset epSlkohdat nSlkjvat ylimalkaaD aino* 
astaan kuohiTan pronssikauden aikoihin, josta kohta saamme pubua. 

VcLsarakirvdtd tuntee luettelomme EteU-Pohjanmaalta 22 
kappaletta. Tuobon voimme vielil lisSita 3, joista kaksi maini- 
taan sivuilla 41 ja 45 ja kolmas, loytty hietakuopasta Lammin 
talon Diaalla KauhavaUa, kuuluu olevan Keurun nimisDiiebeD Hag- 



75 

man'in hallassa, jolen koko mSiflra od 25 tai kenties 26, jo8 
n:o 36, jota en ole nShnyt, oq rasarakirves, kuten oayltasi sen- 
raa?aii siita, etU Holmberg Lapva^rlisU mainitsee yhden (Finska 
FcmH. siv. 29) ja Ilmajoelta toisen, joka lienee ii:o 38 luette- 
lossa. Tuo lukumaftra on kyila suuri, verraten siihen, etU Holm- 
berg Dioaalta Suomessa v. 1863 tuntee yhteensa ainoastaan 31. 
Varsin yaikeata on psaiua mihin aikakauteen nuo erinomaiset 
aseet ovat luettavat.^ Tuo roaiiraflminen vaatisi laveampaa ja tar- 
kempaa tutkimasta kuin UssS olisi paikallansa. Mind tahdon siis 
fastaiseksi tarjota lukijalle ainoastaan muutamia vertauskobtia. 
V. 1842 loyttiin RatalOsa'n likilla EteU-Ruotsissa kaksi hauta- 
arkkna miefaen-nostamista kivisUi, joista toinen oU 6 kyyn. pitka, 

2 tevefl ja 2 korkea. Siinfl tavattiin tuollainen vasarakirves Ja 

3 leveM ongitaiiiaa. Toisessa arkussa toyttiin leved iasaialtta ja 
fiiDsiO-iaatuja. Toinen vasarakir?e8 loyttiin likelltt Lund'in kau- 
ponkia hietani8es8Ji ja sen mnassa 2 kinresU, toinen limsiosta, 
toinen viheriaiskivestS, soakka onsitaltta ja tavallinen monenkant- 
tinen kivi-aseiden kovasin ^% He nSemme siis ettS noiden va- 
sarakirreiden omistajat viela elivflt taydessfl kirikaudessa. MyOs- 
kin Tanskassa naitfl aseita tavataan kivikaodella ^0* Mutta kui- 
tenkin loyttasin niita myOskin pronssikauden aikuisissa haudoissa,- 
TJelapa pronssisia samanmuotoisia aseita. Taosta nSlyttaisi ikadn 
kuin muoto olisi pronssikauden omituisuus, ja vasarakirTes olisi 
uuden leveSimaisiHaan olevan viljelyksen ensimainen hedelmS. 
Tuolla tavalla on kenties Holmberg'immekin pasittanyt kun lukee 
fasarakirreet pronssikauteen, kuitenkin aivan arvelematta. Me 
olemrae puolitekoisesta n:osla 219 paattaneet, etta se nahtavasti 
on mitalli-aseella sepitetty, mutta siita ei viela ole syyta yleisiin 
paatoksiin, ennenkuin voimme loytaa todistuksia etta niyOs kivi- 
aseiden kanssa Idydetyl vasarakirveet ovat pronssikauden synnyt- 

4^ NUstan, Skand, Vrinv. /. Mra uppl, siv. 57. 

ff) Worsaae, AfbHdni»g$r fra M Kong. MuMim. Kh. 4854 knv. 24. 



76 

Umi^ miku aseen aivaQ omituisesta, muodosU nilftUlisi seutaa- 
van. Holniberg on siinaik.iik suuresti erebljnyt kuo pasitjUl etu 
ne oval ulkoapSlin tuodut,.sill2l syeniti, josta ?asarakirveet eoiin- 
mdsti tehliin, on vaorilaji, jota ei Suomessa tavaia. Kuitenkin 
on hUn itse loisessa paikassa myODUoyt, etu taota vuoriliyia tosin 
vieia ei ole tavatlu kiinte^issSl kerroksessa, vaan kuitenkin joUoin 
kulloin irtonaUina ajokivina ^®J. Elifk EteU^Pohjaamaan muinai- 
set asukkaat tarkkaan tunsivat luon kivenoaiis-seikaa voimme var- 
maan pa&tUS D:oista 219 ja 220. Puhuessaoi D;osta 235 olen' 
huomauttanut, eiU, kutea lueticlossa maiaituisU lOytOpaikoista 
nahtava od, kivl-aseita hyvin usein iliuaantuu hietakuopista, Til- 
li&U nioniaita samasta kuopasta. Tuo seikka on eriltSlin huomat- 
tava vasarakirveiden subteen. MioSi tahtoisio tuoata pttatUII ettft 
kivikauden kaasalla oli tapaaa baudala kqolleitansa hietaooiikibin. 
VerraUaTaksi tahdon maioita etU Wironmaalta tunnetaan kaksi 
tuoUaista yasarakirvesUi, joiata toinen lOyttiip hietakuopaala yiUBll 
sen vieresaa puoleksi lahonnut pfla-kallo ^ % Norjaasa on bau- 
tatistapa kivikaudella yhU eptttietoinen. Hardanger'issa mamitsee 
kuitenkin eras epftvakainen kerlomus, etta maakamaran alta k)yt- 
tiin kivilevyista tebty ja katetta hauta, jossa oli luuranko jq liai- 
siOveitsi ^^). Varsin eriavia ovat Etela-Pohjanmaalla loydetyt va- 
sarakirfeet kooltaan. Lyhyin« n:o 118, on ainoastaan 105, pisip, 
n:o 214, 226 mm. pitkfl. Jos asetla, kuten luullaan« on sota- 
aseena kaytelty, niin oli epttiiemSilta edellinen lapsen barjoitus- 
kalu. Etia vasarakirveiden kaytanto Suomessa olisi kestanyt viela 
myOhaisella rautakaudella on Holmberg epttilematta liian hatai- 
sesti paailtaoyt eraasta IdydOslii Luvian kappelissa, missa tuollaiaeo 
ase loytliin muutamain punaisten ja kdtaisten belmien kanssa yh- 



«) Finska Foml, si v. 27; Katalog ofver Al. (JniversiteteU Etndgr. Saml. 
48S9, siv. 8. 

») Grewingk, Das SteinaUer U. OsUeeprev,, siv. 20. 

«^ Foren. L N. Foriidsmind, Bevar. Aw$ber. 4808, aiv. 67. 



77 

dessa (FInska FomJ. siv. 29). Kuitenkin on tuo lOyto Tastai- 
seksi muistossa pidelUvS, ehka en tiedfl ovatko helmet tallella. 

Eovasimia, tavallisessa merkityksessSi, tuntee luettelomme 
ainoastaan 2 kappaletta. N:oa 77 hielakivesU voimme aiiroas- 
laan lOytOpaikan puolesta pitaa kivikauden aikuisena; n:o 161 
taasen, tehty kalkkikivesta, on kysymyksen alainen, silla muodosta 
ei Yoi varmaan piiauajl kalua kovasimeksi, eiku tarkoin aikakaut- 
takaan, jolioin se olisi kSlytetUTfina ollut. Tasaiset pinnat ynnS 
aine iekisivat kalun pikemmin rautakanden aikuiseksi. 

Nuolenkovasimia mainitaan taulussa 15 kappaletta, joista 
ainoastaan vahempi osa ensa on tailessa. Koska kaikki pufaeessa 
oleval kovasimel ovat yhUi pitkSnsoikeala, pyOreatfl muotoa (vrt. 
kavY. 33 ja 34) ja myOhemmat tutkinnot Skandinaviassa ovat 
osoittaueet, ettS nuo kalut ovat vanhemmalle rautakaudelle omi- 
toisia, ntin tahdon vasla rautakandesta puhuessani ottaa ne lave- 
ammin tarkastaakseni. 

He olemme edellisessa laskeneet arvehiita kivikauden asak- 
kaiden rauhalttsesta elamaista, joka heidan tavallisissa ty5kaluis- 
sansa ilmaantan, heidan pitkaliisesta asumisestansa Elela-Pobjan- 
maan aloilfa, beidan asunto- ja hautaus-tavoistansa, heidan hionta- 
ky'ystansa ja moniuaisista tarpeista. Me voisimme viela luoda 
silmamme noissa suhteissa taaksemrae, kootaksemme nuo havainnot 
yhteen, mulla meilla on vieia pitkat aikakaudet edessamme ja 
raeidan taytyy jo Difhtnkin ryhlya. 

B. FronMikaoai. 

Tuosla aikakaudesta ei meiila Etela-Pohjenmaan suhteen 
ole talta kertaa paljo sanoUavaa. Kupari oli se ase-aine, jota ih- 
miskunta ensin oppi vuorista sulattamaan, arvattavasli siita syysia, 
etta tuo mitalli usein pelkiesakin kappaleissa tavalaan ^^). Niiden 

**) Vrl. Wotnaaey ^anmarki OldM optyil ved Oldsager og GravMie. 
Kh. 484S, siv. 20. 



78 

kansojcn seassa, jolka itse kuparin keksivjit, olivat luultavasti 
myOskin Siperian kultakaivajat Tschudit, jotka Eicbwaldin mu- 
kaan jo Herodoton aikana nftkyvat elflneen koparikaudessa *^). 
Mutta kupari oli jo tioan kanssa muodostettu pronssiksi, kan se 
lull LaiDsi-Europan kansoille tuluksi. HistSI tuli tuo taito? Lub- 
bock arvelee: Feniciasta, johon Una tuotiin Englaunista ^'). MulU 
misUI tuli proDSsiteon taito Feniciaan? Likella Nertscbinsk'ift ta- 
vataan Siperiassakin tinaa ja ett£l Tschudit ainakin myohemmin 
tunsivat tavallisen pronssin (907o kup., 107o tinaa) on Struwe 
nftyltanyt kirjoituksessaan Analyse verschiedener aniiker Bran- 
zen u* Eisen aus der Abakan u. Jenissei-Steppe in Sibirien 
(Bull, de FAcad. Imp. des Sciences de S. P. 1866, Tom. IX, 
siv. 282 — 90). Hfln on myOskin Tschudien haudoista esiintuonut 
pronssilajia, jossa tinan sijassa tavataan rauta, joka hSmmeonys 
ainoastaan tiedelStdn olleen Kreikassa muinoin tunnettu ja vasta 
viimeisinS aikoina on saatu jSiileen onnistumaan. SiiU, ettfi pub- 
taita kuparikappaleita tavataan Tscbudien kaivannoissa, on ihme- 
telty, kuinka rauta voi jaSida tuntemattomaksi, kun kuparin eroit- 
taminen siiU vfllttamSttOmSlsti olisi pitSnyt raudan ilmaista. Hunch 
on siittf syystfl arvellut, eiU Tschudit kenties pitivift kuparin bal- 
pana, jSittivat sen makaamaan ja ainoastaan ottivat raudan. Hfln 
luulee sen obessa ett2l myOskin Gotbilaiset kansat ovat Tschudi- 
laisilta saaneet raudan, vielapa arvelee, ettS Kreikkalaiset vasla 
jfllkeen SkytbiUis-retken noin 7:11a vuosisadaila e. Kr. tai siis 
samaan aikaan, kuin kreikkalaiset uudis-asutukset asetettiin Mus- 
tanmeren rannikolle, oppivat rautaa sepittelemftan ^^). Tosin ar* 
velee Eicbwald, ettfi nuo asutukset paraasta pAitsta tarkoittivat 
kultakauppaa, jota kifytiin Tscbudien kaivannoille Altain vuori- 

») SivuIIa 9 mainittu teos. 

»} Lubbock, Den Fdrhiit. liden, siv. 41. Edellisellfi sivoHa mainitaaD. 
ett& tioaa loytyy myds l&hellA Nertschinsk'id Siperiassa. 
«) Annaler for Nordiik Oldkynd. 4846; sivv. 64, 65 



79 

maissa, mutta epailematta kolki tuota tietfl myOs kuparia — ja 
ehkfl rautaakin — Keskimeren sivistyneille rannoillg. 

Kuinka olikaan, Suomeen Tschadien initaliirikkaus tuohon 
aikaan ei nfly uleUuneen. PiiiD Tastoin osoittavat tahifn saakka 
faDhimmat mitallilovtomnie likeisU yhteytU Skaodinavian ja Lansi- 
Buropan olojen kanssa. Niin on esim. pronssikaudenkin sohteen 
laita. ProDssikaudella voi Etelfl-Pohjanmaa tah2ln 8aakk§ esilUfl 
▼arsiD vaha todisluksia. Ei*[ls kauois pronssimekka on loytty 
Laurolan talon seuduiUa Isossa KyrOssK. Sea on Holmberg ku- 
Fannai (Fmska Fbml. kuv. 66). V. 1804 ioyttiin Hautam&esi& ^^) 
likeUa Pernolan kylna puoli penikuimaa boo KyrOn kirkosta Cel- 
tiidmen vac^'a (^en celtisk vigg**J^ jonka Tri EmeI6 v. 1816 
IphjoiUi Waasan lukioon. Silloin siiu niainitaan, etUi se var- 
maan on ainoa tSihan saakka Suomessa loytty *^). Lualtavaa on 
elU se oil tavallinen pronssikirves (^celti^), mutta me saamme 
rasia nahdtk Etelfl-Pohjanmaalta rautaisenkin kirveen samaa prons- 
sikauden muotoa, joten emme uskalla vakuuttaa aseen proDBsi- 
kautisla perii, kun empae tunne mista aineesta tuo ,,Yaaja^ oli. 
Nimityksen oli epfltlemStUI Tri EmeI6 antanut 

Jos tdhan lisSflmme etUi tuollaisel aseet, kan molemmat 
Tiimeksi mainitut, aval varsin tavalliset EtelS-Skandinaviassa prons- 
sikaudella, etta vasarakirveet, joista ftsken puhuimme, luultavasti 
osaksi todistavat pronssikauden aikoja Eteld-Pohjanmaalla, niin 
olemme sanoneet ne teko-asiat, joista saimme syyta puhua prons- 
sikaodesta Etela-Polijanraaalla. Sivumennen mainittakoon, etta 
erSs pronssinen keibftSintera on lOytty kivirauniosta Kyrksilitin 
pitSjUssa. Tahan saakka taytyy mioun omistaa Etela-Pobjanmaan 
tavalliset hautarauniot rautakaudeUe, mutta ebka loytaa tulevaisuus 
syyta paatokseni oikaisemiseen joksikuksi osaksi. 



V) Lieneekd Hautam&en nimeen joku muinaistieleeilineo syy? 
«) Wttta Tidn. 49A1, n:o 42. 



80 

0. J&ttiliii-kaiui. 

Me olemme jstt^neet kivi- ja pronssikaudet taaksemme; mei- 
dan edessilniine -on rautakausi, joka yhfl vielS kestaa. Ensim- 
mainen jakso rautakaudessa on se, jota eroitukseksi muista tah- 
don nimittaa jattilais-kaudeksi. 

Ensimmaiset tiedot tuon aikakauden rouistoisla Etela-Poh- 
janmaalia sai oppinut mailma niista kertomiiksista Suomen piUt- 
jien muinaisjaiteista, joila jo 200 vootta.sitten vaadiltiin papts- 
tolta. SattuiDUskiD on sallinut, etta juuri Etela-Pobjanmaalla 
useita kertorouksia lOyljy iailella. Useampia niita ei lienee toy- 
tynytkaan. Katsotaan mita niista saamme aineesen kauluvaa. 

Lapvddrtistd vaan mainittiin pitajankokouksessa Maaliskuun 

1 p:na V. 1674, etta siella taalia metsissa loytyy kiviraunioita, 
joiden merkityksesta ei kiikaan ole kuuliut puhuttavan ^^). 

N&rpiostd saamme kertomuksessa Helmikuun 24 p. 1674 
useampia tietoja. Suuria kiviraunioita sanotaan loytyvan mailHi 
ja kaiiioiila moniaita. Ristiinaan vievan tien varrella, Pyhalahden 
kylan maalla on suuri kiviraunio, ymparinsa noin 18 syliaa, ynnll 

2 rauniota likella toisiansa. Itapuolelia tieta, joka Pybalahdelta 
▼le Tiukkaan, lOytyy 3 kappaletta. Teuvan kylaSn menevan lien 



<7) Suomi, 4SS8: 440. Pyhavuoren juuressa hoetaan ammoio oUeen sa- 
tama, PyM Satama nimellg. Siina nayteltiin viela kivilla ympSroitty «kir- 
konmaa", useampia kurapuja ja kaksi pystytetlyd kived, ikaan kuin erityi- 
sissS satamoissa, vieiap& kompassi pielineen kivista panttina. Eras Kari- 
jokilainen oli pojallensa kertonut, elta ban nuorena Pyhavuoren Uknaen* 
pnolisessa juuressa oli idytanyt aluksen ankkurin, josta tukki oli midannyi, 
fDuUa ankkurj» jonka haiupaat istuival kivien valissa, ja ankkurio rengas 
clival selviiiaSD, ikdan kuin nykyisin olisivat sioDe lulleel. Run ei its^ 
saanut sila irfalleen ja luuli tuohon tarvittavan nelj&n miehen voimat, niin 
haki toisena paivdna naapurinsa apuun, multa paikkaa ei enaa loytty, etka 
mydskddn kukaan muu ole ankkuria sen enemmin nabnyt. — Tarina elaa 
vieia, motla on sen verran muuttunut, etta ankkuri on bopeasta. Vrt. Nd- 
gra Tradit. fr&u Ward; meddel. af Handan, siv, $4. 



81 

varrella tayataan myOa raimio, jouka keskellB on syvSime. Tiiosta 
edelleen on korkealla pyOreilllai kalUoUa suiuri kato^dj niissa kirkko- 
herra Dolmios siellSl kiiydessasin oli nabnyi 6 puotenfiyrin kn- 
parilanUia, ahriksi kuien arvelUin sinne pantuioa. PirttikylHsUI 
bfiieen on Rainankangas, jolla tavaiaan 4 eritUlin auurta kivi- 
rauniola, jokseenkin erillsao toiaistansa. Sinne sanotaan kaksi 
jaopoottUa sotamiesUi inenoeen yhU hajottamaan, vaan kun luli- 
vat likemmaksi pofajaa, niio tapasivat sileiU lacJccJcmd panHma, 
jcHta eivat uskaltaneet iiikuilaa, kun oliYat kuulleet niiden paboin 
kayneen, jotka tuoUaisien paikkain rauhaa rikkoivat 

Paitsi naiU tavataan eDimmaati metsiasfi, rokslf Taan miikia 
lOyiyy, taollaisia ihmisten iekemUl kWilajia. KenelU ja mitfi Tar- 
ten noiCa raunioita on koottu, toosla on moniaita arvelaja; kuka 
kehuu niita JSttilaisten, kuka merimiesten tekemiksi muinoin, kuin 
vesi ylettyi korkeamoialle ja laivanrauskoja lOyltaankin viela suu- 
ressa latvametsSasa ja nevoilla. Huotamat sanovat kuitenkin kuul- 
leensa vanhemmilta, ettfl nuo rauniot oliaivat kuolleiden ki villa 
peiteltyjll hautoja.. Raha-aarteita tai dhiuU sellaiata ei kuiten- 
kaan sanota niisia lOydetyn; 

MaaiahdeUa kerrotaan Maalkkuun 12 p. 1674, elta suuri 
(ehiy kiviraunio lOytyy Haalahden ja Pirltikyian valilla, vielapa 
monte Riimalau talon aaressa ynna metsassa. Niista ei kuiten- 
kaan kukaan lieda mitaan mainittayaa sanoa. Matatievia hivan- 
raoskoja IdjCtaan taallakin nevoilla ja Kivine-nimisella maeUa 
Maalabden ja Sulvan valilla oli sauri ankkurjvitja loytiy. 

LaUdan jatinroukkioisia, jotka mjOhempina atkoina ovat tul- 
leel erittain mainioikdi, ei kertomukseasa Maaliakuun 13 p. 1674 
anoelia sen parempia tietoja, kun etta yiempina pitajassa tava- 
taan muutamia ihmiaten kasin koottuja ktvilajia, joidea tarkoitos 
tai merkitya on tietamatoin. 

Aloitwrosia \A\ Wahaata Kyrdata anneltiin Maaliskouo 10 p. 
1674 parempia tieteia. Si^mmcUci on laheNa Selkimaen kylaa. 

Suom, 6 



82 

TuollQ in2i«lu oli aikoja sillen kuollut talonpoika lOyUiiyt noin 
leiviskdn vanhaa hopeaiay jota loytOli sen aitiuinen nimismies Ta- 
neli Wnlff oli kraunun puolesia kyllfl kyeellyt, muUa, kerrotaan, 
lOyUja oli silU vSllin antanut osan hopeasta erasUe kultasepan- 
kisallille, joka tuolla osallaaD lilhli karkuun. EpHtieloista on, onko 
UmS iOyU) lueitava jattilliis-aikakauleen. Johdoksi ollee kuilen- 
kin se lisMieto, elttt mSki sittemmin melkein kokonaan oli kiio- 
kittu pelloksi, jossa tyOssft joukko kakstpdisid rautamauloja oli 
toytty. Erfls keski-rikSliaeD taiokas Krekilassif, kerrotaan edelieen, 
sanoi lOyUneensfl suiiresaa kiviroukkiossa kappale kylSsUf mel- 
sasin vaiihan melkein Idpiruostuneen rmekany vieidpd kethaan ja 
nuolen^ jolka kappaleel knitenkin ovat kadoletol. Vflhttn matkaa 
Tervajoen kylastfl sanoUiin olevan yksi-suuri ja 3 pienempHii ih- 
miskasilla kooUua kivihjxa. 

Isosia Kyrostd annettiin kertomns Maaliskuun 7 p. 1674. 
Mtfqalla luhdalla Riarehdon (bokyla Ylislarossa) ja Orisroalan kylaki 
valitia kehuttiin olevan lahde, jossa viela nahliin ja aina oK nahty 
ihmisten luiu. Pappilan ja Wenlalan tilusten valilla penikulma 
j[)appilasla on Tuoinaan maella kaksi korkeata kallioa, jolla kesa- 
kuun 5 p. 1673 kirkkoherra Alflaiiille oli naytetty kaksi suurta 
ibmisten tekemaa kivirauniota. Maen alia oli lavea neva (Terva- 
neta), josla vanhat miehet sanoivat muinoin loydetyn aluksen ema- 
puun ja jiiuri maen alta suuren ankkurin, misU syysta tao nevan- 
osa sai nimensa Ankkurilahti. TuosU olivat vanhat arvelleet 
etta kivilajat ovaC olleet meriviittoja, joU Alltan katsoi mahdolli- 
seksi, kun nevan lapi kulkava Tervajoki laski KyrOnjokeen, muis- 
iutti vaan etia rauniot oli vat 3 taylta penikulmaa roeresta. Useila 
muitakin kiviraunioita iQytyy, kertoo Alftan edelieen, eri taholla 
seka korkeilla kaltioilla etta suurten nevojen keskella paasikaHi- 
oilla, joista joko paatetaSn samaa kun edellisista, taikka arvellaan 
elta Lappalaiset ennen, knn maa on ellut asumatoin tai viljele- 
mafcOio, ovat koonneot noita lajia seka viitoiksi etta majakoiksensa. 



83 

Kun vihdoiD Ilmajoelta saamme iiedon* etU jfltinroukkioiu 
Ui jlUnhauloja sielU ei enainkiian lOjdy, niin loppuvai nuo van- 
faimmat tiedot EieUt-Pohjanmaan JSUilais-aikakaudesta UlhSn. 
Vaikka mainiiluja kertomuksia hktoriata ja maiDaiBiiedetUi var- 
ten koottuD, «i ole tieUUfikseni kukaao tutkya Ruotsiasa eikjf Suo- 
measa iiiiu kajlUnyt, enuenkuia Bomanasoii ne julkaiai Suomi- 
kirjasaa y. 1858. 

Y. 1733 ja 1734 hankki UpsalaD ylioppilaa, muistettava Poh- 
jalaioen P. Hathesius Pohjanoiaan papisiolta kertomuksia eri piu- 
jisia, kflylUilksensa niiu oivalUseen ja mai^ioon vfiittelOOnsa Be 
Osiroboiima. Alkuperfliset kerlomukset ovat liniltavasU kadoletut, 
mutta kopiona olen ainakin nUhnyt yhden kylljf lavean kertomuk- 
860. Se on Israel Reininsen kertomns Laifaialta Lokakuun 11 
p:lUl 173^), joka viela luetaan eraassd invenUriokirjassa Laihian 
ylipSinsIl hyvin rikkaassa kirkonarkistossa. Kertomuksessa lOytyy 
searaava muinaistiedetU koskeva kappaie, jota Hatheaius ei en- 
sink^an ole kaytUnyt ja jonka siiUl ayysU Uihfin suomennamae: 

^Koloie neljfinneaU Isosta KylSsU, joka on puoli penikulma 
kirkolta, loylyy metsasajl suuri kivilaja, mikS epailemXtm (I) uHyi- 
um muinoin olleen uhripaikka. Seutua kHvin itae Lokakuun A 
p. 1725 kalsomassa ja seuraasani Kruunun Nimismiea Antero 
SchOring; veljeni Vara-MaamiUari Henrik Reiniua ynna Lautamiea 
Jaakko Wiik ja Talollinen Haiti Hoppa. TuoUa maialia, jota van- 
hastaan on sanotlu J&tihhaudan maaksi (nyk. Peltomaa 7)4 kohoaa 
metsftssji jottkko kauniita kukkuloita ja mflkiil liki toiaianaa; erasillfl 
niistfl loytyy erittain auuri kivilftjlif joka vanhastaan on ollut ha- 
joitetiuua, mutta jalleen on peitetty 3 korttelin syvSllH sammaleella. 
Likellfl tuola kivilnjan itASnpfliB on kolroe 12 kyynSrfln pituista 
jStinbaataa, pituudeltaan toinen toisenaa perftatH ja ikMnkuin rua- 
miin-arkut (1) luon uiukaan leveitJI. Niiaaa ei kuitenkaan tavata 
luun-jaannOksia. EraalU toiaella kukkulalia UUiteen pflin lOytyy 
pienempi hauta, noin 7 kyyn. pitkn, joaaa ei kaivetlu. Mutta 



84 

kolmannella paikalla hajolimme pohjia myOden 12:dea kyyu. pitui- 

sen' haudan, kun ask«n mainitut talonpojal siita muutamia viikkoja 

ennen, vahSln kaivellua, olivat lOytUneet pH^kallosla palasen, jonka 

kirveen hamaralla olivat muserlaneet ja sanoivat olleeo ^/s pen- 

kaloa paksun. Samassa baudassa, jonka asema samoin kuin tois- 

ten on idttsifl lanteen, lOysimme lilntisessSl tai avarammassa paSssS 

joukon multaan sekaaniumUia Itmsoraa^ josta minuUa viehl on 

osa lallella. Multa ruumiin kokoon en yoi siiU sorasta ottaa 

mitfiSn vertausta. Emme myOskHXn mainitussa haudassa tatan- 

neet vnhintfiksan lausoraa muussa paikassa. Haudal oval muiH 

toin saurella tarkkiindella kootut silefllle maalle noin kyyifUtrdn 

korkuisiksi harmaista kivisU; joiia kolme miesia kdsin vsantelivxt; 

'nayttSlvat myOs olleen holvatuita, vaikka kivet nyt jo oval pudon- 

neet pohjaan. Emme ensinktfXn voineet hnomala, etta haudal 

olisivat olleet maanpintaa syvempia; koko asema oH maanpmnaUa. 

Kivien valit olivat pienillfi kiviliuskoilla niin tiheifln tukitut, 

' etui toskin voi saada puukontutkainta vSfliin (I). Dseampia hau- 

toja sanottiin lOytyvSn toisilla saarilla, muita lyhyt pKivS esti 

meita niita katsomasta. Enka myOskaftn voinut nahda mHaSn 

runokiven merkkia, jota kuitenkin sydamestani oHsin tolvonnt. Muu- 

toin lOytyy mainitun Ison Kylan aaressa joukko kivilajia, joista 

ennen on lOytty tuniematiomia rauta-aseita, mutta mina en ole 

onnistanut nakemaan setlalsia aseita, eika minulla myOskaan ole 

varaa kaivattaa tuollaisia lajia^. 

V. 1749 vaadittiin eri pitajista kertomuksia muinais^jaanok- 
sista ja mnistoista. Niista saamme koitenkin ta^sa asiassa varsin 
vahan tietoa. Ainoastaan Ristiinan raastuvassa esitteli kauppa- 
mies Hans Berg, eiko vaHstukseksi olfsi etta ne kivrraaniot, jotka 
toytyvat % penikulniaa pohjoseen kaupungista ynna kaiipungin 
ja Pyhalahden kylan valilla, oval kootut lunnusmerkeiksi muinoi- 
sina aikoina, kon laivojen purjelaila kavi siiiff, missa nyt on 
manner ja missa Flybiicken nirornen puro juoksee, siis kaupungin 



85 

iabdesta Sicrira^Un, siiU Siormossa'n ynnft muiden aiankomai- 
den halki, joten Kappo^ voiWn kaupunki nyl oii, silloin oli saarena. 
Todisiukseksi lisSsi viela puhuja, etUi KcUlmossa'n eteljiisessn 
paflssM, koilliseen Pyhdabdesla, % peDikulmaa merenraDnasta, 
riels loytyy laivanauska^ minka myOs porvari Matii Ohmao todisti 
Dlhneensa. 

E. 0. Runeberg, joka v. 1756 julkaisi kylllf lavean maan* 
tieteellisen ja UlasloUisen kertomuksen Laihian piUj&U, ei virk- 
kaa sanaakaan Laihian muinaisJatteisUI (Julkaistu kirjassa Kgl, ^et 
Ak€Ld» ffandl. 1758). Reiniusen kertomus ehka ensin johdatti 
Gananderin huomioon nuo merkilliset muinaisjaueet. Ganander 
rakasli runolliseila luonteellaan Suomen rauinaisuutla ja ban ru- 
pesi noita hautoja kaivelemaao. VaiiteltavasU oli muinaisliede 
viela silloin niin alkuperftiselta kannaUa^ etU tuoata kaivelemi- 
sesta UeieeUe tuskin olt muula byoiyjl, kun etta nuo niuinais'- 
jfltteet lOydetyisU esineisU tiilivat mainioiksi ja ovat, jos kuinka 
barvasaakin maanmiebessif, berattHneet jotakin balua muinaistie- 
teelliaiin pyriatoibin. Gananderin lyhyen kertomuksen noista 
roukkio'ista, bftnen havannoislaan ja lOydoisUUln^ suomennamme 

^Laibian piUijSssSi silloin tfllloin aikojen kuluessa hajotetul 
niahdotloman suuret kivilajilt todistavat ylutkyllin, etU maassa jo 
ammoisista ajoisia saakka on ollnt asujamia. Tassfl piUjaasA 
lOjtyy farmaan enemman kuin 300 sellaisU kivilajaa, seka met- 
sissa, etta vainioilla, paraiten ylempana, missa ovat lukuisammat 
ja sttturemmat, kun pitajan alemmassa merenrannikkoa labem- 
massa osassa. Mina oien eraaiU kukkulalta silmanluonnilla vqi- 
nut lukea ymparillani 24 sellaisla kivilajaa. Ne ovat meikein 
kaikki ymmyrkaisia; koolut mahdottoman suurista harmaista ki- 
Tista eriuain syrjilla eli seinilla, jolka ovat tavallisen kivi/alan 

o) vLyhyl kertomus Laihian piiajassa PohjaQinaalla loytyvisla kivi- 
I. baulakummDiftta". Abo Tidn. 478S: ttl-^ttS. 



86 

DdkOisiSI *^). Ne, jolka olen tavannai koskemattomina, ovat kes- 
kelUl korkeiia, Uytetyl ymmyrkMisillfl ja irtanaisilta harmailla ki- 
vilia. Vaikka olen useita mullistaDUi, en oie kuilenkaan kivien 
paljouden ja vaikean lyOn vuoksi saanut iaionpoikais-renkejtt niiU 
hajottamaan niin, elU olisiinme saaneet pohjan ja maan selvilsti 
kasiimine; kuitenkin ovat he kivien vfllista ja alta ioyl^neet mul- 
lasta, joka emmmdsH on tdyteity hmsorcUla ja hiiHlia^ kaksi 
suuria enemmdn ktUn tukaatin painoisia hdtasormusiay ieve&n 
Utiskan kruusattua kuitaat valkeasta sularmeitaja yhteen jrxiU- 
tuneita hopea-, messmki'- ja ktq>ari''paiasia, parailen vanhan kan- 
san saliila-, ratsu- ja hevois*asujen ndikOisiSI. 

Erd[2is89l kivilfljassft ylemp^nai metstfssSl, joka kehsiltaan on 
29 syltdd ja 3 syltM korkea, loysin pohjalla paikan, naoltaiifn 
kuin valkeansia; sen ymptfrills nSlhliin lahonneita tervas-kekitieitd 
ja lukematoin paljous Unnunhuiaja vdhempien metsd-eldmten pM- 
kalioja. 

Ersiiissjf ioisessa kivilajHsstt, joka myOskin oli kankana met- 
sjissa, en hajotettua toytHnyt mnula kuin tuohta pohjalla ja aika 
lailla tuohenpihkaa, Toisissa kivilajiMH on lojiiy rauiakahifa, 
veitsid, Mirautoja, onkia jajokseenkin pitkid tdyteldild messinki- 
vipa-kappaleita, vieidpd kypdri- ja kaipa-i^iUasia. Vai*sin har- 
val kivikummui ovat pMdnsoikeita^ meidfln aikuiaten hantain 
nflkoiaix. Kaikki ovat Uddn ja Idnteen. Suurimtnat, joiasa on 
byrfi korkea kivijalka, ovat riippuneet eli levSnneet pilariitetisa, 
istuvUla korkeiUa kiviiid, miikd seisovat roukkion keskeUd ja 
joista keskikivisUi moutaniissa on nHhty menevflu ikflankoin kivi- 
sein^, diagonalina jakaava kiviroukkion kahteen osaan. Nuo ovat 



*>) Kun Ganander tassa kdyttaa vaarin ymmarreUavda sanaa seimUd. 
tahdon muislutlaa, elU roukkion perustiikseksi piiri aina nakyy ensin mer- 
kilyn suurernmilla kivilld. Tuo .kivijalka'^ on kuilenkin enimmasti niin 
viyonnul tai on maa roukkion ymparilla niin kasvanui, etta kivijalka usein, 
vasla roukkion hajotettua perin pohjfo» tulee ndkyviin« 



87 

aBumuksieii nakoisia, joissa on lOyUy tarvekaluja, kekaleiU ja 
lionanluita j. d. e. '*^). Niila on noin 5 k 6 samalla mfkelhh 
kappale, noin kivenheitlo Ui paremmioi toisistansa. Notta kivi- 
roukkbiU UvaUan, joko fayvia bhdU nykyiaift taloja likimoijli- 
wsaa ffietssssji, kohia vainion takana, taikka kaukana meteissjl, 
puolen, yUen tai kabden peninkulmao passsd, Ufhjiu aikaan aaii* 
maUomilla mailla. MerkilUlvflji on elU yhden peainkulman ja 
kfrfmeo neljanneksen pjUtosfl '0 Waasan kaupungisU niitH ei la- 
Tata, mutla sitten ylerapanfl maassa, missa maa kofaoaa meren* 
pinnan jlitee, aina Umajoeo piUjaan saakka, metsifssa NirpiOOn 
pain ja loisella puolen Wshflssa KyrOsafl. Kurikan kappelissa lima- 
joen piUfjaa tavalaan eritUfin auuri ja avara maakumpy, jolla sei- 
800 muutaniia vanhoja mflnlyja, jolka lekevdt paikan juhlalliseksl 
EUH 86 on oUui bautakunipu (flUebacka), on varsin varmaan sii- 
Ukin pXatetUvfi, etU paikkakunnan Suomalaiaet vieU Umn p«i- 
ruta aanovat aektt paikkaa aiU likelU ole?ata taioa Au&pMkti **). 
Minun tiedostani ei ole tdhdn saakka yhiMn rahaa l6yUy noiasa 
Uljissli, mika iMiytUfl todisUvan eua niiden ikS on pidetUvfl niip 



^ Mina eo tuono omaaU kokemuksestani missian roukkiossa (uol- 
laista roukkion poikki loenevaft kwueuM, mutta jos sellainen joissakuissa 
IdytyneekiD, jota en tahdo epdillft, niin on Ganander varmaan tehnyl vftd- 
rin pditdksen, kun arvelee noita roukkioita asunnoiksi. Linnun- ja elftin- 
tea laita olen min§ tarannut seWftssft haudassa, kuten vasta saan nfiyttfift. 
Tuo •pitari'* eli iatura korkea kivi roukkion keakeltft, jolla hSn sanoo rouk- 
kkHD rippoYan, et olo muuta kuin se yarainkin Woyrillli hyvin tavaf linen 
uaein suuri kiviromu, jota kanaa sen asemasla roukkion keskellft sanoo 
$Um&kweikn, minka yroparille roukkio on lajdtly. Tama Gananderin kerto- 
mus antoi esim. Sjoborgille aivan vddrdn kasilykscn Suomcn roukkioisla, 
kun arveli niiden kokonaan eriavan Ruotsalaisisla. Vrt. Sibborg, Samlingar 
f&r NordeM FamitUktre III: 97. 

'0 YmmarreU&v§: py^ penikuUnan pidssa. 

^) Tama arvelu on minun luullakseni aivan pcraloin, kuten vasla 
saan naylUia. 



88 

aikuisena, etu rabftt eivat vielft meiddn esi-isUldmme olleet ylei- 
sesssi kaylMnnOssa''. 

Me o^temme UisU etifl Gaiiaoder piti noiia roukkioila Soo- 
malaisina ''). MiU loyiojeu moninaisuuteen tulee, nSefimie ellfl 
Ganander oli sekd edeliisift eUH jfllkeisili katvajia onnellisempi, 
muila me lunnemme nuo bflnen loytdnstl ainoastaaa tnosla kerlo* 
muksesta. GaoaDder kuoU 1790 ja kaliit katosivat keoiies iaksi 
paivaksi tieUmMttOaniiti. Ruotsin valiio-imiseon lueUeMssa nHU 
ei mainvta, eikit, arvellaan, Kjobenliavntsaakaan ^). 

Vuonna 1802 jAtti Rykmeniin Pastori Henrik Wegelius Suo- 
men Talous-seuralla Kerloiiuikeen WahSn Kyrdn piUijUaUl, joka y. 
1804 seuralta palkittiio. Kertomuksesta lOytyy KirjalHsaus-seu* 
ralla kopio, josta suomennamme aineesemme kuuluvan kappaleen: 

KerroUua luulUvaati Aeimeleusen kertomukaen roukaao Ison 
Kyron kirkonarkistosBa^ ettH Hlineenkyrolaiset moiiiaiaina aikoina 
kalastivat bossa ja WflhSastt Kyrosaai, matta vfihiiellen muutiivat 
Unne aaumaan ja toivat Kyroo niroeo muassaao, etUi Ericm Oiai 
luosta syysUl kutsui Birger Jaarlin maallenoasu-paikkaa ffdrndMis- 
ten satamaksi, samoin kiiin Isokyroa ennen kuUulliin KyrdldUten 
Joensuuksi (KyrObominne) , ja vihdoin niaiDitiua Koivnlahden, 
Wflhan Kyron ja Ison KyrOn saariston-nakOisesU luonnosla, kuioka 
usein vielfl beinSlfl tehdsian missS 30 vuotta ennen kalastettiin — , 
jatkaa Wegelius nSlin: 

^MerkitUlvaa on myOs etU kaikki ne kivirauoiot, jotka loy- 
lyviit nflissjl piUijissft (KyrOssa, Laibiaila ja Mustasaaressa), tavataan 
korkealXnUisilla paikoiHa. Ne ovat ainoat jsannOkset mainai- 
suudesta ja Ruotsalaisten soturien lepopaikkoja, joita VSA\\}k men- 
sissi- ja ristiretkilU kuolema on saavuttanut, kamppauksissa maan 

w) Vertaa rayos Ganander, Myth, Fenn. siv. 04. 

>*) Tri Elingren sanoo kuitenkin jossaiu lukeneensa, eda nuo mui- 
naisX.ilut alussa t§la vuosisataa myoUin Englantiin. Ehka (uo lielo vasta 
saadaan vahvisletuksi. 



89 

arajamia yastaan. Sellaisia taTataan Udlla Wi&liliaali KyrOssH, TerTa- 
joen fcyiao maaHa 19 vjifaan piirin sisftliii, eivjiikSl myosbitta muualla 
ole juori harvassa. Ne ovat n^OtUnsft kuo vahttiset ymmyrk^tiset 
kvkkulat, Uljdiyt kivisUI, jolka pohjalla o?at suurerapia. Muih 
tamat ovat 9 di 10 kyynilraa poikkiinilalen ja 3 ^ 4 kyyniriUI 
korkeita, toiset ▼abempia, luuUavasti kuolleen arron ja varak- 
kuuden miikaan. NiisUf od vieta nykyisinS aikoioa bytiy MiHd, 
tiMaa, isompia ja vdhempia kuHasormuksia, vaski-, kupari' ja 
rtatia'paiasia^ vieUipd erddstd kuUeawarisestd sekamiaUista, miikd 
palaset o»at ktaUuneet joko sota-aseikm taikka ratsiqntkuim, 
Tdalid kawaessa layityjd Kreikan keisarien Zenon (+ 500J ja 
Pkokaan (-\- 610) ktdiarahoja on idheietiy ICwUnkaaiL Rahor 
kammioon, Ruotsalaiset ja Norjalaiset, -jotka pal? elivat KonstaD- 
tinopelio hovissa, otat epailemtttut tuoneet duo rahat rouassaao, 
ftitten buD SveitsiMisten tavalia oval saaneei ikiiYfln kotiin'^. 

EpAtielowta on mihinkx aamfltkin lOydoi ovat jootaneet. 
Eitii ne eivat ole Gananderin toyUlniia pdHtfln siit«, eU« kiln, 
vaikka tietSifkin Wahlin Kyr^Hi roukkioisla, sanoo kertovansa aino- 
astaan Laihiaiia loylyvist^ '^). Kun Ganander vihdoin arvelee 
elta rahoja ei ole roukkioista loylty, Yoimme luultavaali paatUSiy 
ettt too rabaloyto oli Wegeliusen aikuinen, piankin hUnen nfike- 
mSiML Httn jaUfiS mainiUematta oliko rahoja kakai vai useatnpia. 
Ruotoin museossa ei toydOstIf miUlfln tunneta, jos ei tietoa vasta 
ilmaannu KanshVtoimikuntain pOyUikirjoista. Zeno ballitsi 474 
—491 ja Phokaa 602—610. Rabat iulitat siis niaahan julkeen 
Phokaan aikoja. Wegelius ei suorastaan sano josko ne lOytliin 
roukkiosU; kertomuksesta kuitenkin silU ntfytua. 

Koska noin paha onni on seurannut muinaislatkinioa EteU- 
Pobjaumaalla, niin on seuraava seikka hyvin ilahuttava. Yliopiston 



») Vrt. myos Abo Tidn. 4*785: 186. Laamanni Barck kertoi minulle. 
elta myds tuimelulla Asessori Hasl'illa Waasassa oli oUul muinaiskaluja 
koolla. Hasl kiioli v. 1821. 



90 

kirjaslossa sSilyteUlaa nitet kasikirjoiteUu vihko, 8 neljiitaiUeista 
lehteii, joisla 6:11a ndhdaMn osaksi eriUHia arvokkaita niuinais- 
JfltteiU kuvattuiia. Ne ovat MaamiUari Carl Guslaf Holm'iD teke- 
miS; luuUavasti Uim^n vuosisadan kolmanDeila tai neljdnnelU kym- 
menelU. Kuii Ulaiii vibko od aiDoa saiiynyt tieto noisla mui* 
naisjiiUeislfl, niin julkaisemme l^keimmttl kuval kirjan lopulla, 
siiomentaen UhSn kaikki selitykset kuvihin viiUaamaUa: 

9,Pohjanniaan nouinaisjSltteiU^. 

nRaunio e\i hautakumpUo Tuo kumpu tavalaan mJleiU 
Krus'io talon metsSisaaressa, V4 penikulmaa Palviseo kylSlsUI Woy- 
rin piUijassil; on 100 kyynaraa poikkimilaten ja 5 kyynSrlia kor- 
kea; ympSroitly tnuslalla kuusimetsilll&f syviloneissd, jotka myo- 
hempinfl aikoina ovat kaivetut, kasvaa muutamia jksinHiaia koi- 
Ytija; kootlu harmaista kivistlif enimmfit paremmin kuin mieheB 
takkaJsia, kuitenkin ovat kivet pienemmSIt erifflasii pohjoseen pistH- 
v}kM\k hSinnjfssa. Keallkuun 2 p. 1816 tutki allekirjoittanut kam- 
muii keskeUd pohjaan 8aakka ja tuossa havaittiin se olevan karke- 
asia punaisesta hiedasla; paasiarkkua ei lOjtty. 

Carl Gust Holing 

„Sotavasara hienosta hietakivestd, Ittytty llkan talossa Uma- 
joen pitiijassji, luonnollisessa mitassa. 1 S 9 luodin painava. 
Tuon ynnfl kaikki seuraavat aseet on alldEirjoittanut jfttutnyt 
Herra Tobtori ^imeleiig'elle Waasassa^. 

^KeiMU raudaata todellisessa mitassa. Loytty hietakuopasta 
KylanpaSin kylXssa Laibian pitajfll 15 luodin painoinen**. (Kuv. 39). 

nKUvenkupura raudasta, loytty KylUnpnan kylflssa Laihian 
^\\A\W. (Kuv. 40). 

nPUkki raudasta Kylllnpfijin kylftsUi. 18 luodin painava. 
C. 6. Uolm^ (Kuv. 41). 

„Miekka raudasta KyiSinpiiSIn kylflstSi Laihian piUja§. G. 
G. Holm". (Kuv. 42). 

Viimeksi mainituista esineisUl on erittjiin tuo rautainen celti 



91 

eli kinres, joU Holm arvelee ^keihMksi^t nierkiHiaen sekfk ni- 
oeeDsa etU ornamenlUeo puoiesta. Arvosta vastaiselle tQlkimuk- 
setle on epaileniSlU myOs muotonsa puoieata tun knvattu ^piikki^ 
eli DuoK. MiU ^kilvenkupuraan'* lulec, on valilellavasti takapuoli 
jUnyt kavaamalta. Varsin terv«tuliui on iieto etu kaikki nuo 
HHiiaaiskaliit iulivat kuoluinaan T:ri Eniei^n kokoukseen. 

T:ri C. Emele Waasassa oli aikoinaan ahkerimpia niuiDak* 
kalujen kerS^jiS. Hflnen sanotaan itse kaivattaneen Laihialia, niuUa 
osti iny08*sen otiessa talonpojilta iOyldjSi seka Laihialla etta Wjt- 
hlssa KyrOssH. flfln tulikiD sen kaulta niin iuonetuksiy et(a mtiinais- 
toytdja baneile nsein kanpileltiin. Kuilenkin oli eras vanha mies 
WihassH Kyrossa tieUlvinansa eiU kerMftjta useinkin oli oiuilla (ur- 
banpflivaisilla rauta- ja vaskikaluiUa petettj. Hfinen kokoukses- 
sansa Dikyy kuitenkin, Bolm'in jftttXinisUl pSilttaen, lOytyneen erit- 
Uiin arTollisiakin kaliija. V. 1846 jilUi ban myte Waasao luki- 
oon, kiiien kerrotaan *^), ^celtiUisen vaajan^ (?), loylty HauU- 
mielUl likella Pernolan kylaa, isonkyrOn piiajaasa, 2 penikulmaa 
kirkoha, ja Yannaan ainoa, joka tahan saakka on tavaliu Suo- 
mesea'^. V. 1847 naki Wareliiis hanen kokoilemansa ja lausuu 
niisU seuraavaHa tavalla: \,Tohi. EmeM Waasassa omialaa muu- 
tamia paremmin sailyneita pronssipalasia, loydelyt (kuten var- 
»aao kehotaaB) Jftlinronkkurin aha samasaa I^ihian pitajassa,^ 
jotka (kttten myOs tekian toyUlma) nakyvat olleen aseiden pialaina ; 
yMeila niisUI on linnun baamu, loiaessa on pilkkiija jostakusta 
kiilavasta aineesta. Mainitulla T:ri Emei^'lla on royds kakii kivi- 
kirvests jaspis'esta (?), loydetyt Elela-Pohjanmaalla, miiedoltaati 
vaban erillaisia Ruotsissa loyltyja, ynna miiutamia tasatakloja 
samaaCa kivilajtsta^ >^)< Taban loppuval meidao tietomme Eme- 
Kn kokouksesia *). Keraaja kuoli ennen Waasan paioa ja mui- 
naiskalat katosivat kuulumatiomiin. Vainajan poika Kamarikirjuri 

») vruMi TiAming 48V1 n:o $€; OdenwaU, Pr0grmn 1944— #«4«: ^S, 
«) Suond 4847: $4. — *) Yrt. edelHsessfi sWv. 8—10. 



99 

Aeimeleus Tukhoimassa sanoo^ saamani tiedon mukaan, inuistele- 
vaosa etU Kauppaneuvos Wolff buuiokaupassa osti nuo kalut ja 
lahjoitti ne Waasan lukioon. Kuinka oiikaan, on varsiii luulta- 
vaa, e(U Waasan palo ne nieli. 

MyOskin Hovioikeudenneuvos Asp^illa kehulaan oHeen nttilla 
(ienoilla kerilUyjft mutnaiskaluja kooiia, muUa niisU en vnmtk ole 
mttSlfln tieloa saaniit. Jo Hoiroberg kuulusteii iurhaan Emel6n 
ja Asp'in kokoileniia ^^), 

Vilidoin kokoili aikoinaan noita muinaiskaiuja KirkkoheiTan- 
apulainen Job. Fr. Reinius, joka kaiveli Ison Kyron jXtinroukkioiU 
esim. TuomaanmSleUli ja Lapinmaeila, mutta hSnen kokoilemis- 
tansa tuskin on muuta tiedossa, kun ettft bfin vuonna 1847 lah- 
joiui Waasan lukioon „1 byvin sdilyneen rinla- ja 1 samoin ebeftn 
selkabaarniskan raudasta ynnfl 1 billebardin, lOydetyt kaivaessa 
Ison KyrOn piUljassli, vielflpd kiVen, Jota kansan arvelun mukaan 
oH kSytetty nuijana eli linkona n. k. nuijasodasaa^ '^). Erfis banen 
poikansa Isossa KyrOssii luuli muisiavansa ettft ne vShlit muinaia- 
kalat, jotka isSillflnsft olivat oUeet, buutokaupassa kuolemansa jal- 
keen joutuivat bajalle. T:ri Ignalius'en lauseen mukaan tavataan 
Reinius'en jftlkeenjftSlneissil papereissa muistuluksia Ison KyrOn 
muinaisjlldnoksistft. 

Paitsi Uis&a mainittuja labjoja kokoontui Waasan lukioon 
ennen paloa nseita muitakin muinaiskaiuja, joista kuitenkaan ei 
ole muuta tietoa, kun mits yleinen labjaluettelo antaa, sillfl kaikki 
nuo kalut joutuivat tulen valtaan: 

V. 1845 labjoittf Kauppaneuvos GrOnbergin leski paitai 
muuta .myos ,,muinaiskaluja** '^). ^ 

y. 1846 antoi Hovioikeudenauskult C. Hild^n vanhan bj- 
vin sHilyneen suomalaisen joutsen nuoUneiisa ynnS kivikirveen ^^). 

^) H. J. Holmberg, Finska Fomlemn. Hfors 1865: 5. — ») Wa^a 
Tidn, 4849 nu> 59; Odenwall, Program, 1947— 9: t9. — ») Odewwall^ Pro- 
gram ISSi—S: 55. — «) L c. 54; W. f. #M7 n:o 8. 



96 

S. ▼. aotoi T:ri C. J. Esllandcr ^useiCa rautakaluja, kimlii- 
neita vanbaan sola-asuun, joka oli toylty kaivaessa WOyritla^O* 

S. T. osteUiin eri henkilOilUI Waasassa myOs muutamia ^inui- 
Dabkaluja ^*). • 

V. 1847 lahjoitti y,Majuri 6. Gronhagen Ikalisessa 3 hopea- 
ja 4 kupariraliaa jnnH 2 pieDempaH kuparikalua, IllyUjjIi peltoa 
kaiTaessa mainitun pitiijilD kirkonkylasaH^ ^'). 

Y. 1848 antoi ^Lakion Lehtori Maisteri T. T. Renvall jou- 
kon muioaiskahija, joko boma Kyriyssa l0ytty}j| laikka moulen Suo- 
messa kootliija, esim. 4 kalpaa, pajonetti, raulaineD keihSiiDlerll, 
2 kivikirresUi, vflhjliseii kathoiisen, knvilla ja vuosilavnlla 1489 
Tanistetun rukoaskirjan tnossingiaUl (?), vaakakupio roaimtuata mi- 
tallista, vuosiiuvulla 1707 inerkiiyn kaulauslaadaii, ruutiaarren 
▼uosiluvuUa 1720 y. m.'' ^). 

V. 1852 lahjoitti MNimismies K. J. StrOmmer JiuaiasaaFen 
pitJjflii sinetin vuosiiuvulla 1250^. 

S. v.- Haansihteen Knorring mu.utaman ritaripokuun kwiluvan 
siiheD saakka Maankansliassa aailytetyn rautakintaan ^^). 

Kaikki nfimai ynnX mutU Lokioo museo^kokoileniat kado- 
tettiin. Waasan palossa 1852. 

Ifoinaistieteelliselljf malkallaDsa v. 1859 kolki vanba ja ah- 
kera muinatstotkijamme Goltlund Pohjanmaalla ja katseli Wuhflsifl 
KyrOasa noita nrainoisia bautoja. Hlnen matkakertoiDukseaUDsa 
Tliopiaton museossa laioaamme tilhan kuuluvat sanal: 

^Lokak. 11 p. Sain vaokikulettajalta Tuomas Taitoselta Savi- 
labdeo kylltesif Wahao Kyron pitHjassa vanban sotakirveen (kuv. 
43), 3 keihddnierdd (kuv. 44—0) ynna useita inuita mutnais- 
jdiieitd (kuv. 47), jotka ban 1856 kaivaen oli loytanyt Haam- 



««) L, c. n:o 4$; frogrom 48U^€: «. — ««) L. c. 56. — ^ W. T. 
nm n:o ft; OdenwaU, Progr, 4M-^9: %8. — •>)(.. c. 89; llmmrinen 4949: 
n:9 64. — «6) iimarinen 4869 n:o 89. 



84 

t<m ndessa ^^). Torppari Matli Raukolan seiirassa Tervajoen kj- 
Ijlsia UUkisleliii joukkoa jdiinroukkioUa aekil Ailto- eWk HoysO- 
litnm^elb yuDfl Karpin torpau Ifilressa. Roukkioi huomaski kah- 
dessa suhteessa sangen omiluisiksi; l:ksi siinfl, etU olivat rooDU 
verlaa suoremaiisla kivialtf^ kun kaikkialla luuualla plin Dflhnyt, 
mikit kuitenkin voi saada selitykaensll parewmasU kiveoaaanniaU, 
mutta merkillisin kohta oii, etut; 2:ksi, kaikilla — hautapaadeo si- 
jassa — lajsm keskelU oli suuri — nJlhtavfisli istuva — silmS- 
kivi, 5 li 6 kyyn. pilka, 3^5 kyya. leveH ja 2 i 3 kyyo. kor- 
kea, lajlislil kohoa?a — , vaslaava n. k. ktminkaan penkkid. Aido- 
astaan yksi oli pMjilU laaaineD kuD pOytS ja olisi voinut kelvala 
uhri-alUarikai^^); toiset ei. Hupaisla olisi tatkia josko.naideD 
alia lOylyy haiUaa. Lutillavalta kuitenkin nayiUiU elU ruumiit 
lai tubka-asliat pantiin noideii kivien juureen varjoon, joista ei> 
vfli Skandinavian, eika Sipiriao muinaistutkijal ntty mildfin tun- 
tevan. Raukolan ukko kerloi minulle, eiU hflu^ kuten htfnen 
aaapurinsa Jaakko Panuka ja Isakki Lammi, oli seurannut Pro- 
vasti J. Fellmao'ia haneo vandalisilla relkilUnsA ja aultaoeet hSknVk 
ryMHiasfl moneUa iaholla pitajHasfi loyiyvia jftlinroukkioita ^*). 
Raukola oli niyOskin T:ri Emel^n kehoitukaesla silloin Ultoin 
Bamoisla roukkioisia, jolka hfln minulle ndytti, bankkiout nionta 
kupari* ja pronsi-korislusta, oiitkil liHn, vftliftista juoinarahaa vaa- 
taan, oli jdlUayt mainiiulle Tohtorille Waasaan**. 

^ Lehtori GotUund on hyvdnlahloisesti lainannnl minuRe niio mai- 
naiskalut kuvaltavakai. 

«7) epfttleniiUi sama roukkiosta pa^asleUa kivi, Joaka Aftresta Ter- 
v^oeUa kftydessani kullasormus 16yUiin* 

*') Minun luullakseni on ukko antanut hra GoUlund'ille iass§ vSarat 
tiedot. Jaakko Paniila ynna muutkin kylAssa kertoivat. etla Provasti Fell- 
man ei kaivanui, vaan ainotutaan mUtaUi jdimraukkioiia. Ainoal muinais- 
kaluU jolka hdn Wftliaslik Kyrosla sai, oHval osa niista, jotka kylftn lapset 
olivat Idylaoeel ylldmainittua tasaiata kiveS payaslaessa ja aiaoastaaD ne 
olivat hdnen tallessaasa, minun kdydeas&ni LappajarveUa. 



US 

Vibdoin avasi Y:ri Ignatius sufella v. 1861 erStfn roukkion 
Lapvflsnissfl. Taosta tutkimuksesta on htfn anlaout mahdoUi- 
sQiiden DHikaan tarkan kertomuksen (Mehilflinen 1862: 154 ss.), 
jonka viloksi se on varsin Uirkea mflMratessli noiden baulojen 
yleisill luonnetta. Mini katson aiis sopiTaksi puhua siiU myiH 
bemBiiD ybteydessa omien tutkintoieni kanasa. 

Suomalaiset nSiUi aeuduilla kutauvat noita muinaiajiJlDnOk- 
sia jdtmroukkknkH. Rootsalaiaet kliytUlvJit nimitysU jMriifsar. 

Tulevaisuodelle tahdon tasaS luelella kaikki ne hautakum- 
mut^ joiala olen kuoHut pubuttaTan taikka mitkfl itse olen nShnyt 

Pari uutla viraUa Sidebyn kirkosta on satama nimelU Kil- 
hamnen^ jonka snojana on soukka niemi. Tnolb niemelUl on 
iepistOsaS vabflllaioen roukkio melkein suurista kiviaU koottu, 
mutta se luskin toi olla pakanuaden ajoista, ailid niemi on malala 
ja ronkkion panllS on ennen olliii kiuas eli uuni, jota arveilaan 
pakolaisten kayttiineen. NakOsalll aalamasia on vllhan matkan 
pjUfssH laydessfl pobjoaessa pieoi luoto Kyrksk^et^ joaaa ennen 
sanolaan haodalun, vaikba sen kallioinen ja karinen luonto tuskin 
tekee hautaamisen niabdolliaeksi. Luodon korkeimRialla.kukkulalla 
pobjoisessa psasan on isoUainen roukkio, jota kehutaan jattilaiaten 
tekemiksi. Roukkio on yhleensa 15-^16 kyyn. risiiin ja kd- 
Diatta kyynarSS korkea, mutta jakaanluu oikeastaan kahleen osaan; 
viiiiempi kompu IV^ k. kork., jota ennen on vabin kaiveltu, ja 
ympari kummun kayva V4 — ^ l^yyi^* ^^^h* n^iurikeba. Keban ja 
kunniun vali ei ok kivetuin, vaaa byvin aanunallunuU Kebfln 
sisapuoleita kasvaa vanha piblaja. Kun roukkio oli ainoa liki- 
mailla ja muuten oniituinen, en tahtoout ruveta siia purkamaan, 
piirsia vaao kuvan paperille (kuv. 48). Tuota kumpua tarkoittaa 
luultavasti Warelius, kun kehuu saarella Sidebyssa loytyvan lavat- 
toman suuren roukkion (Suomi 1848: 62). Luultavasti ei ban ole 
siUI itse nabnyU Minakin sain siiia ennakolta sen tiedon, etta 
tiiskia &00:Ua pflivatyolla saisin sen bajalle. 



LBlies 8 iiuUa virstaa Sidebyn kirkolla itasn piiia ovat, 
Omossa'an TievSo lien varrella, Eeide nimiset lalot Siiia poik- 
kee pohjoseen muutama kangasriiinetUi kulke?a luhtalie, )oka vie 
pappilan Kanalid nimiselle luhdalle. Kuljeliuamme iuota tieU 
kolmalta . uulta virstaa tulemme tiehaaraaa, johon pysifadymme, 
sillSi edessamme kohoaa lasasesla ihao kivettOmasUl kankaasta 
nelja kivikumpua, jolka seisovat rivisafl etelKslJI pohjoseen bar- 
▼assa mannrkOssX. EnsimaiiDeD ja kolmas ovat roelkeio pienia ja 
toisesta sanotaan ennen loydelyD pienellainen luu. THU roukkio- 
rivia luulen Wareliuseo tarkoiltavaD, kuD sanoo 3Vs peDikulmaa 
(vanhaa virslaa ?) rannasta toylyvftn rivin roukkioita, joiata R. Alee- 
nius oil tulkinut yhu ja ItiyUDjl hiilia (Suomi 1848: 62). Miaa 
en luulisi niin kaukana tasta rannikosia loytyvfin roukkioila. Toioen 
roukkio rivisstt on tflUf nykya 18-* 20 kyynfirStt risUin ja noin puoli 
kolmalta kyynarfla korkea. Keakellfl on vanha kaivaato, jonka pob- 
jalla on Ulhes 4 kyynaraa pitka ja kortteli toisia kyyottrfifl leveS 
kivi-arkku pituudellaan rivin ja kaakaan suunnjiflsa- (kuv. 49). 
Arkun lahes % kjynSrifn korkoiset laidat ovat tasasemmiata ki- 
vistx pystytetyt liikuttamattoinaUe hietakankaalle. Kakai paatta 
laidassa ovat nahtavasti yfadeaia halaistut. Arkun pohjaasa tur- 
baan etsitiiin hiilia tai luukipeiiiif. Tuo kaivanto ei ole tebty 
miesimiiatoott, josta syystll Ruotsalaisel niitft roukkioita tuotevat 
paraiten ninmellfl sienringar (kivikehtit). Ainoaataan ne^tB tai 
pohjoisin roukkio on melkein ehefl, vaikka kyUa siinftkin keskella 
on vahainen alaune. Se on melkein saman kokoinen kun rivin 
toinen roukkio. Tnon roukkion tutkimiaeen eo vdnut, poutapftiva 
kun oil, kiireen heioan-ajan vuoksi aaada> miebix. Viidea pieni 
roukkio, jota emme^^) tulieet nftkemann, kuuluu olevan tienbaa- 



**) Sideby*sia aina Waasaan saakka scurasi minua usein vaivaloisilla 
matkoillani ylioppilas Georg Jurveliui omalla kuslaDnuksellaan, jota meiddn 
maassamme kylla harvbin tavattavaa historiallista mieliharlautta en voi kyl- 
laksi kehua. H§nen moniDaiaeata atustansamatkaHa kiitan-hdn^yBtavliliaeati. 



97 

rasU TahS etelasn pain oikealla tai lansi puolella ii«Ul. Lahdet- 
tyamme Heide'sU kuulimme myOs ersalla maellS Heide'sta ete- 
laan kasin loytyvan jatiDroukkioita, kuilenkio nekin kehalla elikkli 
keskelia kaivettuja. 

Niukka uusi virsta Omossa'n kylSsia etelaao pain kohoaa 
oikealla puolella Poriin vievaa rantatieta matala kallio, jolia noin 
50 askelta tiesta on labes 20 kyyn. pilka idasta lanleen ja 3—4 
kyyn. levea kivipanos, jota arvellaan ^jauiiaisten tekemaksi^. Pa* 
DOS on tuskiii kivikerrosta korkeampi. Jos siita mennaan 75 
askelta etelaa kobden, niin kohlaa toinen kiTipanos, joka alkaa 
noin 30 askelta tiesta, menee siita 30 kyyn. suoraan lantta koh- 
den^ tekee siina polven ja menee, missa sehasti, missa epasel* 
vasli pantana, 115 kyynaraa etelaan, jossa vetinen raroakko vas- 
taa. Panos on selvin noin 10 kyyn, kummallekin tahoHe pol- 
vesta, 2 — 3 kivikerrosta korkea ja 4 kyyn. levea. Seutn on 
raaka-metsaista alankomaata, eika milkaan merkit puolusta mah* 
dollisuulta, etta panos olisi maanviljelyksen aikakautena kivi*aita- 
oksesia syntynyt. 

Tasia on Trdskvik ensimainen kestikiivari Lapvaartiin pain. 
Taosta kolmatta uulta virstaa itaan kasin on vuori ffolmmossch 
oimisen nevan aaressa. Vuori on siita saanut nimityksensa Hohn- 
mossbergel. Se on korkein etelaisella syrjallansa ja laskee jyr* 
kalla rinteella nevaan, joka luultavasti muinoin on jarvena heilu- 
DQt vnoren juurella. Liki tuota rinnetta seisoo kolnoe jatinrouk- 
kiola rivissa idasta lanteen lahella toistansa. Niisia on keski- 
mainen suurin, neljatta kyyn. korkea ja ylipaansa 14 kyyn. ris- 
liin, paitsi luoleesta kaakkohon, jossa tekee 20 kyyn. Kaakko- 
hoD naet pistaa kummusta ikaankuin liite, jossa ehka on oUut 
pienempi hauta. Seka omakumpua etta tuota liitetta on keskelta 
kaiTettu hjvin jyrkkaan luultavasti pohjaon asti. Tasaisemmista 
kiwista ja suurimmista paasista kumpaisenkin kaivannon pobjalla 
▼oisi ehka arvata etta niissa on oilut kiviarkut Kenties olisi 

Snomi, 7 



98 

kummuD tutkimisesta vieU tieteelle apua. lUisiQ roukkio on tuola 
hiukan vShempi, ISntisin pienempifi j^tinroukkioita. MyOs nditS 
kahia on miesmuisloon kaivettu. Viimeisen turhan ja hyOdjtUI- 
mattOmSin kaivajan-vaivan on Kirkkoherran-apulainen Sternberg 
nftbnyt 

Ennenkun jatfimme Sidebyn muinaisjaiteet, poikkeemoie 
pikimmalUlan Skaflungin rantakylfldn, jossa roeille kebuUiin e(U 
luotojeu Vestra ja Osira Kumlen koillisilla kulmilla piUisi loy- 
tymdn jfltinroukkioita. Tielo on kuitenkin epfliltavd. Ne oval 
piankin muita merkkia. Myrsky esti meidflt niiUI nakeni9sta. 
TarkeSmpi on lieto, etUI uusi Yirsta Iflnteen pain vanhasta ranta- 
tiesta, joka vie Skaftungista Harkilnieren kylaan, on kangas ni- 
melia Mur-Ssen, jonka rinteelift pitaisi oleman ainakin 3 pienU 
kampua, joista kangas on perinnyt nimensa. 

Kun Isojoelta tullaan Lapvaariiin, niin on Dagsmark ensi- 
mainen ruolsalainen kyla. Kylan kaakkoisella puolella on kan- 
gas nimelta Drag&seriy lantisella toinen nim. Nya-isen, Molem- 
milla kankailla sanotaan olevan jatinroukkioita. Kaikissa on kai- 
vettu, vaikka ei perin pohjin. Tksi on nykyjaan ajettu sillan- 
arkkuun. Toisesta' sanotaan Maamittari Helanderin lOytaneen luun. 
Klenies nimisen talon aaressa kuuluii olevan kivitetty kuoppa, 
noin 3 syltaa ristiin, jota myOs paatellaan jaitilaisteD tyOn-alaksi. 

Lapvaartin kirkosta itaan tai Pyhavuorelle (Botoroberget) 
pain sanotaan olevan joitakuita jatinrouEkioita, niin myOs Perin- 
kylasta pari Venajanvirstaa idemmaksi ainakin yksi kumpu. En 
kuitenkaan sattunat saamaan saattajaa niille. 13:sta jatinrouk- 
kiosta, jolka T:ri Ignatius tapasi 3—4 vanhaa virstaa pohjoseen 
Lapvaartin kirkosta BiOrs'in taion metsassa^ viiltaamme lukiata 
T:rin kirjoitukseen Muutamia sanoja Suomessa Wytyvistd km-- 
kummuisia aikakauskirjassa Mebilainen v. 1862, n:o 7, ;5ivv. 154 
— 9, jossa myOs l<tydamme kaksi kuvausta ja huolellisen kertoniuk- 
sen muutamasta perin pohjin tutkitusta pitkansoikeasta kummusta. 



99 

Herkillisimpifl ja hamtfrimpia muiDaismuistoja Eteb-Pohjan- 
maalla on muutama „jSlttilaisten tekemd^ kivipanos 5 uutta virstaa 
MUn Tiakao kylasta, rouutamalla kankaalla niroelU JKUasen. Se 
on kankaan lUisessd rinnassa, matalan ?uoren aaressa. Siina nah- 
daan useita kumpuja ja jatoja, joideii jarjestyksesta liitamme kirjan 
loppuun kuvan (kiiv. 50). Seka jadat etta kuromut ovat ylipaansa 
pantu Doin hevoisen tai ihmisen paao kokoisista kivisUf, paitsi 
pan kuinpua, joissa paallimaiset ki?et eivat ole kuin nyrkio ko- 
koisia. Rmpanoksella tuskin luulisi olleen kaytannOliisia mer- 
kitysta, silla panos nSyttaa eDiiDinaksi osaksi ehealia, eika kui- 
tenkaan ole muutamaa kivikerrosta korkeampi. Hutta roika mer- 
kitjs silla on ollut? Kunipu, 10 kyyn. ristiin ja kolmatta kyyn. 
korkea, bajoiteliiin, mutta se ei sisaltaoyt nabUvasti mitaan. Se 
oil lajatty suurille kiville, joita emme rautakangitta ?oineet lii- 
kattaa. Lnultavasti olivat kivet istuvia. Siita tutkimisesta ei siis 
oHot iDiUUin hyOtya ja valitettavasti jai kumpu vastaiseksi hajalle, 
kan paivan lasku esti roeita sita jalleen lajaamasta. Perustus- 
kiyien liikuttamisesta kuitenkin seuraisi jokin vakuiitas. 

. Kun Ristiinasta matkustetaan Pyhalahteen (Pielaks) pain, 
niin jaa Hkella 4:Ua virstan-lolppaa oikealle puolelle tieta aila. 
Jos aitaa seuraa noin 50 askelta, niin tavataan aidan jalkona 
kappale kivi-aitaa, jota pohjoispuolelta kohtaa kivipanos, kaksin- 
kertainen muiirikeha, muodoltaao hevoisen kengan nakoinen. 
Se on ehka eonen ollut taydella kehalla, mutta nyt sen kat- 
kaisee kiviaild; jonka kivet nahtavasti ovat otetut panoksesta. 
Naoltaan se muistuttaa muutamasla yksinkertaisesta kivipanoksesta 
Lapaan ja Kauhavan valisen tien varrella Ristijarven rannalla, jota 
lonllakseni on aiottu tervahaudan perustukseksi, mutta taman 
kaksinkertaisnus ynna muu rakennus ei puolusta sita arvelua. 
Ninon taytyy siis vastaiseksi arvella sita pakanuuden aikuiseksi. 
Narviossa ovat pakanuuden muistot barvat (vrt siv. 80). Rangs^ 
by'sia kolmatta uutta virstaa itaan eli Ofvermark'iin pain on neva ni- 



100 

meU'a Starrmossan. Nevan pohjoisessa pS9ss2l on pari mSikea 
Diroelta Jetihdgdan, joilla sanotaan olevan knmmallakin vahallai- 
nen jSitinroukkio — arveltiin noin pari syUflSi risliin; kolmas ja 
neljas roukkio on nevan etelaisessSI pSassa likellS StarrtrMsk ni^ 
misU jarvea. Nevan aSressS on myOs vuori nimelU Kompos- 
hergetj jolion kuuluu olevan nuoli piirrellynS suunnassa eielasUI 
pohjoscen ja sen poikki ristiviiva idSstS lanlcen. Likella noita 
viivoja on jatulintarha pantuna, Lnodolla GrytskSr knuluu ole- 
van seka jatinroukkio eltS jatulinlarha. Kaikissa tass9 maini- 
tuissa roukkioissa on keskelia alanne. 

KorsnSs'issa ei puhuta roukkioista. Ainoastaan jatulintarha 
kuuluu olevan kankaaiia Orrmoen, noin kolmatta uutta virstaa 
kirkosta lanteen. Suomalaisisla paikkain nimista mainittakoon Hin- 
]. Hiidcnjarvi. Jos Pirttikylasta matkustetaan Petolahdelle, niin 
tullaan Suoluoman (BjOrndaf 1. Riback) taloon. Siita pari uutta 
virstaa etelaan kasin on maki, joka roukkioista on saanut ni- 
men Siorstenrdjsbackan. Maella on 7 — 8 isompaa tai pienem- 
paa roukkiota. Eraassa niista on lOytty kim-arkku, jossa o)i 
murusia polteltua' luuta. Suuriromat roukkioista ovat noin 20 
kyyn. ristiin. Likella mainittua makea on toinen nimelta Sm&' 
gienrojshackan , jolla kuuluu olevan 5 jatinroukkiola, mutta 
pienimmista ja samankokoisista kivista lajattyja kun edeiliselia 
maella ^^). Likella naita on suuri neva nimelta Raine, joka 
luultavasti ennen on oilut jarvena (Ritrask). Jossain likimaiila, 
en tieda varmaan josko Raineen rannassa, kuten arvaan, sanotann, 
muutaman Pirttikylasta poismuuttaneen miehen tarinan mukaan, 
kuusi vuotta sitten viela olleen rautarengas kallioon kiinnitettynS. 
Ehka se on samanaikuinen kuin roukkiotkin. Jos ajetaan edel- 
leen, niin menee tie lannempana nevaa avaran kankaan yli, joka 
tunnetaan nimella ffomossbackan. Tuolla kankaaiia on iakemat- 
tomia kivipanoksia tai lajia, matalia, noin pari kolme kiviker- 

») Vrt. Suomi, 1858: 138. 



191 

rosta, kukin ooin 8 kyyo. riRtiinsd tai pikeromin kanttiiosa, silla 
nsein ndytUia kuin olisivat olleet neliskulmaisia. Niilfl oo bajalla 
pian yli koko kankaao, viel^pS iiSl*puoleHakm Snoluomaa, maeliii 
SCorbackao. Jos eivSt olisi niin yhdenkokoisia , eikd laadullaan 
jarjesleltyja, nnn olisi kenties saatUjamme arvelussa perSfi, elia 
T-vuotisen sodan 1. kon Vihan aikana (jolloio WeDfli<1ineQ oli 7 
vuotta maassa) pakolaisel ehkSi o?at viljelleet nauriita ja koonaeei 
kivet lajihin. Noin 2Va uutta virstaa NjbyD kykisU on noia 50 
ask. eteUisellai puolella tieU, erflSD vetisen alanteen 2iflress£i, 
TJihaineD maakuispu^ jossa muulama kaivanto ndytua ikflifn kuin 
nauriin-kuopansuulLa. Pahaksi onneksi on kangas, joka kynimeo- 
kunta vuoUa sitten kasvoi yankkaa metsAa, nykyjiiain useammat 
kerrat n<lhnyt valkean vihan, joka on tehnyt nuo kummalliset 
merkit vielii epSselvemmaksi. 

Johannisdalin kestikiivarisla P/a uutta virstaa itfl-koiiliseen 
lavataan jatinroukkioita koloie. Pobjoisin on noin 15 kyyn. ris- 
tiinsa, 27^ korkea, keskeltSl kaivetlu. SiitSi on etelsidn pain toi- 
nen 18 — 22 k. ristiinsSl, 3V« korkea; keskell^ olevassa kaivan- 
nossa ndhdajin kiviarkku, jonka suunta on iddstfl lanteen (Side- 
byssJI nShty oli pohjasta etelaSin}. TSma ei kuitenkaan ole niin 
muodokas kun Sidebyssfl tavattu arkku. Itaisessil pSi^lssSl on ttofl 
1 kyyn. leveii, I^ntisessft vaan 2 korttelia. Seinakivet ovat jok- 
seenkin tasaisia hautaan pdin, varsinkin moleuimissa pflissd. 27^ 
kyynaran levyinen ja noin V2 paksu paasi on nahtSv^sli maan- 
nut arkun peitteena ja luuitavasti toinen pienenipikin. Arkku 
on 3 kyyn. 3 kortl. pitka. TSsta roukkiosta yha eteUmpanfl on 
kolnias pienenopi, noin 10 kyyn. risUinsS ja labes 2 korkea. 

Kaikista ruotsalaisista rantapitajista sailytLavat kenties Maalabti 
ja Woyri enimmat muistomerkit jattilaiskansasta. Pari uutta virstaa 
etelaan kasin Maalahden kirkosta on ^^'ran^-nimisen luhdan syrjassa 
metsd Borskogen, jossa Forssbackan niaella lu'imme 9 roukkiota, 
jotka eivat kuitenkaan kaikki liene jatinroukkioita. Nc ovat vahan 



102 

piiriD sisSlUa kaikki, suurin 26—28 kyjn. ristiin, IV2 korkea, 
rouutama toinen 22 kyjn. pitka, 6 levefl ja puoli tai paoli toista 
korkea. Ne ovat kaikki malalia. Valkea od raivoDat pitkin makeSl 
ja lekee pSlUtOkset epavakaisiksi. Tuskin uusi virsta luoteesen pStJD 
on toinen maki, jolla v. 1864 niiin kolme roukklota. Pienin ja 
pohjoisin niistfl, noin 10 kyyn. ristiin, hajotettiin silloin, vaan 
Itfrhaan etsittiin jotain mainittavaa. SiiU kappale lounaasen oli 
toinen, noin 30 kyjn. ristiin, vaan tuskin kahta korkea. Siinft 
oli ainakin jksi toista kyynSrdSi avara koio nSlkjvissM. Vielfi edem- 
pSlna oli muutaman polun vieresstt kolmas, joka ennen oli hajo- 
tettu. Se oli Ifij^tty paasikalliolle. 

Asken mainitun luhdan Iflpi juoksee luoroa nimelta LtUd 
tai Langtnarksa. Se tolee jSrvestSi Storsfon, joka myOhempinS 
aikoina on kuivattu melkein kokonaan. Taon jflrven tienoiUa 
tavataan useammassa paikassa jaitinroukkioita. Lansipuolella hajo- 
tettiin V. 1864 yksi SusimdeUd (Susibackan), Se oli 15 kjyn. 
ristiin, 2 korkea ja keskella alanne. En siitflkSAn silloin keksi- 
nyt mitaSn. Pohjosempana on Holsterhackan, jolla mtfella mai- 
nittuna vuonna nain kolme isollaista roukkiota. Jos taasen lah- 
detaan mainitulta jarvelta ja searataan asken mainittua laomaa 
pohjoseen pain, niin on viela jarven nakyvissa itapuolella loomaa 
pelto. Etelapuolella tuota peltoa kasvaa muutamasta roukkiosta 
suuri koivu. Roukkio on 22 kyyn. ristiin ja 2 kork. Siita 120 
ask. pohjaseen on kaksi, toinen 16 k. ristiin, puoli kolmatta kor- 
kea; toinen 20 k. ristiin ja puoli korkea. Niista 130 ask. poh- 
jaseen on neljas : 27 kyyn. avara ja saman korkuinen kuin edella 
mainitut. Se on osaksi muodostettu peruoa-kuopaksi. Tuosla 
110 ask. edelleen on viides: 26 kyyn. ristiin, 2% korkea. 27 
ask. siita pohjoseen on kuudes: 25 kyyn. ristiin, 2Vs korkea ja 
Yihdoin 35 ask. siita seitsemas ja viimeinen, joka on 18 — 20 k. 
ristiin ja 2 korkea. ' Tasta noin 400 ask. luoteesen (ja 250 as- 
kelta itaan pain eraasta uudesta sillasta luoman yli, siina missa 



103 

Likoginarkio luhta loppiiu) on 80 kyyn. pitka ja 6 kyyD. levefl 
ki?Jpaoos ramSkHo syrjassS. Se on tuskin maanpinlaa korkeampi, 
kfly aivan suoraan iditsU Icioteen; oclyiUisi ikiiaakuin siihen olisi 
kerraD mailmassa aiodu tieta kivitUia, jos ei suuri kivi yhdessS 
paikassa kalkaisisi panosta. Se mi ehka mafadollista etU meri 
kerraii/ on peitUoyt matalat lubdat kummallakin puolella usein 
maioittua iuomaa aioa jSlrveen saakka. SjteD olisivat kaikki 
Ulssft mainitttt roukkiot olleet pilkan soikean lahden rannassa. 
Tuolla jHUoime elelspuolen Maalahden jokea. 

Sulvan puolella on enoen pisUnyt kaksi pitkflfl lahtea ete- 
IflSn tai Maalahteen pain. LSntisempi niista on vieU vetinen 
avara lubta nimelUI Soderffard, jonka kaakkoisella syrjalla ole- 
vassa kaliiossa on nyky-aikoihin saakka naytetly kallioon kiinni- 
telly raularengas. Iiaisempi ja edellisU pidempi lahti on nflhU- 
Yftsli Diennyt lU- ja LUnsi-Sulvan kylien vfllitse. Lahden perukka 
on oUul nykyinen Kodasaaren (Kaiasas) lubla, joka on kylla Hkella 
Maalahden Ylikylaa. Luhdan ISnsipuolelia on metsa, tunnettu ni- 
mella KcUasbrdnnon^ johon on noin 5 uusi vii*8laa kirkolta. Hel- 
san rinleeila luhlaa vaslaan on noin 50 — 60 askeleen paassa loi- 
sislansa kolme roukkiota. Kaksi iiaisempaa oval 19 — 21 kyyn. 
risliinsa, toinen 1, toinen I'/s k. korkea. Lantisin on alankomaalla, 
15 kyynaran avara, oiutta niin malaia ja sammalttinuU 6lia 
luskin on puolla kyynaraa korkea. Ensin mainiluista on loisla 
ennen kaivetlu ja sanotaan luu loydelyksi. Kuu entista kaivanloa 
nyt jatkeltiin, niin lavalUin suurellainen, paalia lasainen, mulla 
vaha kouruUa oleva kivi, j6ta kummastellen kalsotliin, eiko se 
olisi voinut oUa jonakuna uhrikivena. Luhdasta etelaan pain on 
kylan 08UUS nimelU Vias-grdnd, Tuosla puoH uuUa virslaa laka- 
sin lai pobjoseen pain on vahainen maki Langndsoddbackan, joUa 
on suuri, osaksi mullistellu kumpu 25*~30 kyyn. risliln, 172"^^ 
kyyn. korkea. Uusi virsla etelaan kasin on eraassa ha'assa 
uuden peilon syrjassa toinen roukkio, 27 kyyn. risliin ja kaksi 



104 

kjyn. korkea, misUI 12 vuotta sitten kaivaessa oli lOydetly loo- 
aoraa. Noin toista uutta virstaa Pakosalon (? Pakml) taloista 
pohjoseen on noflki Junkasbrannon, jonka eteUisellai osalla on 
3 samankokoista roukkiola , 24 kyyn. risliio ja * puoli toista 
korkeita. Maen pobjoiselia osalla on neljSs, noin 25 kjyn. ris- 
tiin ja 2 kyyn.. korkea. Noin 35 vuolta sitten lOysivjit siitfl lap- 
set kaivaessa korttelin pituisen rautapiikin. Roukkiosta on sit- 
temmin paljo kivijt ajetta muutaman riihen rakennukseen. Viete 
pohjoisempana on mSiki Langis-skogen, jolla myOs kehutaan ole- 
van roukkioita. Samoin sanotaan PeltomftellSi (Pellobackan) jlem- 
pfinS L&gas nimisill taloja olevan roukkioita. Muutamaan myllyn- 
patoon tuolla puolen Paksal-kylaa on myOskin joku roukkio ajettu. 

Jo pari sataa vuotta sitten kehuttiin Riimalan metsdssSi Sul- 
van pitajMSi olevan roukkioita. Turhaan kysyimme me noita Rii- 
malassa. Ainoastaan kaakkoispuolella vuorta Nysvedsbergei, toista 
uutta virstaa etelSISin pain Riimalasta, sanottiin yksi raunio ole- 
van, arvelun mukaan noin 3 syltSia ristiin ja toista kyyn. korkea. 
Laihialla puhuttiin etta Sulvan ja Laihian rajamailla piUiisi jSiUn- 
roukkioita oleman. Niita ehkft tarkoittavat nuo muinoin mainitut 
Riimalan roukkiot. Noin pari virstaa Sulvan kirkolta ilMdn pSin 
sanotaan olevan lampi, jonka rannassa olevaan vuoreen rauta- 
rengas on oUut kiinnitettjna. Paikan nimen olen unohtannt 

Kun Maalahdelta matkustetaan Sarvijokeen pSiin Jurvan pi- 
tSijJiai, niin tuUaan noin puolivalilltt postitielts mainittuun kylSfln, 
muutamille Maalahtilaisten (StrOm, SmuUer'ja Gdstgifvars nimis- 
ten talojen) karja-asumuksille. Tuolla kohdalla sanotaan tnelsistfl 
kummallakin puolen tieta olevan vshallaisia roukkioita. Eras 
pohjoispuolella tieta, jonka nain, oli 11 kyyn. ristiin, puoli toista 
korkea ja keskeltM kaivettu. Tuosta uusi virsta Sarvijoelle pain 
on tien etelavarrella suuri roukkio, jonka silmakivena on suuri 
haljennut kivi. Roukkio on 27 kyyn. ristiin ja puoli kolmatta 
korkea, Sita on Sarvijoelta miesmoistoon oltu kaivamassa, mutta 



105 

aarteen-etsijfit pakeoivat ^kuo nipesi parkumineo meUiisU kuulu- 
maan'^. Silmflkiven juuressa louDaiaella puolella on syvtt ja ah- 
das luola, jooka seindt nXytUvftt palaneilta. Nolo uusi virsiia 
kaakkohon UteU on Markftnevan sjrjassfl loinen T&benipi, jola 
Djkysin sanotaan kaivetun. ErdflllS Peuranevan saarella kualuu 
olevan kolmas, suurellainen ja ehea. 

Jos kuljemme Sarvijoelta noin 4 uuita virstaa Laihiaile pSin 
liime nSlkSvoosina tehtyil tieUi, niin on uusi vireta lansipuolella 
tieU snuri jiltinroukkio^ jonka vertoja Etel^-Pobjanmailia tietyati 
▼eua ainoastaan yksi VahSlssIl KyrOssfi, josta vasta saamme po- 
hua. Se on piiriUftnsa 100 kyyn., siis 31 tai 32 kyyn* ristiin 
ja 4^4 kyyn. korkea. Se on epftiletnUiiik ollut aiUki korkeampi, 
sillli sen keskelU on syvd, noin 5 syliaa pitkS kaivanto, kenties 
Gasander'in tyOUi. Kansa ei iieds, elU se koskaan olisi toisen 
niuotoinen ollut Kaivannon vanhuutta iodislavai kaksi siihen 
kasTanutta raitaa, joista loinen on kuivanut ja puoli toista kort- ' 
telia ristiin. Sammaltuneen kaivannon pohjalla nflbdflfln ainakin 
kolme suurta laakakivea, jotka kenties oval kuoluneet kivi-ark- 
kttun. Ki?et tuossa roukkiossa oval ylipflftnsft hevoisen pSiiUi ko- 
koisia. Roukkio on n. k. Raukkiokankaan syrjSlssfl. TUsUI noin 
600 askelta pobjoseen on kalliolla vilbainen roukkio, 14 kyyn. 
ristiin ja kyynftrto korkuinen. Kankaan luoteisella puolella on 
nera, jonka tuoUa puolen Tastaa Laihian kirkkometsU, missfl myOs 
sanotaan olevan pienia roukkioita. Kabdessa paikassa liki Sarvi- 
jokea, esim. Tukelan luhdan syrjflssa^ oilytetfiftn muutamia pie- 
nia tuskin sylenpituisia syvflnneita maassa, joista emme \AVk ny- 
kya voi mitaan sanoa, kun maa, niitft kaivaessa^ nHyltaft liikutta- 
mattomalta. Muistntamme vaan etttt ne naoltflttn ovat melkein 
samankaltaiset; vaikka paljoa vahemmat ja epaselvemmSt, kun nuo 
Lappalais-^haudat^, joita Inan kylan seuduilla Evijarvella tava- 
taan muutamia; mutta niiden bautojen merkityksesta en myOs- 
\Mxk viels ole tuUut selville. 



106 

Itse JurvaDJiirven<^') ymptfristOlU ei ole aiaakaan meidSn 
aifcoibin siiilyDyt erinomaisia jilttilaisinuistoja. Sanotaan vaan Nie- 
messS oUeeD seudun ensimftisen asukkaan asumus. Tuo hoetaaD 
oUeen jilttilSlinen ja h21nen haiitaDsa ^V^hdllft laodolla'^ Jar van 
Jarvessii. Haudasta ei kuilenkaan enflll nayteU miUdD merkkift. 
JarvenpSiflQ kyUn asressft piUisi oleman roukkio ji| siiU 7 uutla 
virstaa eleUsln pSIin nietsflssft toioen, ^johon ei ble satuUu^. Tai- 
nu8J£irveD puolelia kuuluu olevan ^Aij^n pelto^, joka ei kuilen- 
kaan kertomuksen mukaan ole muuta kun samallaista kivikkOS, 
kun esim. Karijoella ja Teuvalla vasta naemme. 

Jos nyt kJidnnymnie roukkioistaan mainion Laihian puo- 
lelle, niin saamme searaavat tiedot Noin 12 uutta virstaa Lai- 
hian KylanpftMsU Jurvalle pain poikkeaa hietakaukaalla maantielu 
iUidn pSiin vflh^inen lorpille vieva tie. Torppien likellS sanotaan 
olevan pienia roukkioila, joita iapset usein oval turhaan kaiva- 
oeet. Puoii kolmatta virstaa ennenkuin tuUaan Kjlanpaaban pi- 
tflisi jo kummallakin puolen maanlieta oleman suuria roukkioita 
ynna Untamo- eii Jflrvinevan iiaressSi, virsta Kylanpaasta. Ensi- 
niainen kyla Kylflnpsastd kirkolle pain on Keskikyla. Siita 
koioiatta uutta virstaa etelasn pain on Murkaaston kangas, joHa 
muutaman kftrrytien varrelia naytetaan 2 roukkiota, noin 100 
askelta toisistansa. Kaakkoisempi on jokseenkin ehea, 17 k 18 
kyyn. ristiin, 2V4 korkea, luoteisempi, joka on pahasti kaivettu, 
18 kyyn. ristiin, 27^ korkea. 

Keskikylasta 5 uutta virstaa ja Isosta Kylasta 8 u. virstaa 
lounaasen on Sarvijoen tien varreila Peltomaa niminen iaakso, 
roinka jalkona lanteen pain on salmentapainen Monnansuolle vieva 
pitkalanta Soukanneva; Monnansuon jatkona lanteen pMin on avara 



Bi) Sivumennen inainitsemme maanmieliille esimerkiksi, eUa tuota 
muinoin erinomattaiD kalakasta jarvea on meidan aikoina pahasti kuivatto. 
Ensin saatiin aika lailla heinia, mutta nyt katkerast: ^aliletaan, etta heinia- 
ka&a ei eoad kasva, kaloja ei saada ja hallan-arkuus yhSi karUuu. 



107 

IsoonkorveDtohta. Tuonaempaa johtoa en tunne. Ep&ilematU 
on tuo alaoko kerran mailmassa oilut jiirveDflY jooka rannoille 
seka mSki- etUi vuoririnteille JatUlfliset^' pjstyttivst ikuiset muisto- 
patsaansa. PeltomaaD laaksoD pobjoisella syrjaibi veUytyy pitkfl- 
Iflota kangas, jonka elelfiisella, iaakson puolisella rinteella ta- 
paamme jokseenkin peratysten 10 roukkiota, jotsta Wa^elius nSki 
vaan 8, silla kaksi on vShan erillaan paa-rivista. Peltomaan keski- 
maisten torppien kohdalla on lantisinY 20 kyyn. risliin, 2*/* k. 
korkea. Sita oli nykyisin kaivettu keskelta ja loytly ^laopala^. 
Siica noiD 60 aak. itaaopain on toinen, 14 h 15 kyjn. ristiin, 
2% k. k., 18 ask. idempana on kolmas, 18 kyyn. rialiin, 2 k 
3 kyyn. korkea; mutta viimemainiUujen valilla, muutama askel 
mia pohjempana on kivijata eli kivipanos, 16 kyyn. pitka lan- 
nesU itaan, 6 kyyn. levea ja noin kyynaraa korkea. Kun en 
vahalla koeltelemaksellani tahtonat riiveta erinomaisempia moi- 
naisjatteita tatkimaan, en voi sen merkityksesta mitaan sanoa. 
Samassa « rivissa kuin jata, 10 ask. pohjoseen askenmainilusia 
kolfflannesta roukkiosta on neljas, Wareliusen v. 1846 hajottama 
^(inroukkio^ joka nahtayasti on ollul pienellainen, silla nyky- 
jaankin on se aareltaan ainoastaan 18 kyyn. ristiin. Se on ja- 
telly kehalie, jonka keskelia on suarellainen istuva kivi. Kiven 
ymparys on mullalla ja nahtavasti tarkkaan katsoltu. Perustas- 
kivet roukkion aarilla ei?at nay oUeen kasissa, silla niiden koh- 
dalle oyat ki?et keskelta ladotat. Me Toimme ehka vasla siita 
anrata miksi Warelius, kuten kertoo, ei tavannut luita, hiilia, eika 
tahkaa. Kivet vaan pohjalla olivat palaneita. Ainoa loytonsa oli 
melkeen lapiruostunut pronssipala, jota ban arvelee jonkun tarve- 
kalun pislaiksi, matta kansan tarina kehuo ^tuliraudan nakoiseksi 
kaluksi^. Toon roukkion aareen sattuu pobjoispuolella viides 
roakkio, 17 kyyn. ristiin ja 2% kyyn. korkea. Myos sita on 
nahtavasti muinoisrna aikoina kaivettu ja pari puuta kasvaa kes- 
kelia olevassa alangossa. Taman aarta taasen koskee itapeolella 



198 

kuudes roukkio, 21 kyyo. ristiin ja vUdettd kyyndrM korkea. 
Sen korkuista en sittenomin ole tavannut Etelft-Pohjanmaalia, 
mutla kuitenkin oli senkin keskella vilhfiinen kolmalla kyyn. 
pitka ja noin puoli kyyn. syvfi alanko, aarteenkaivajan jalkena. 
Tuott roukkion sisflllykaesUl ynnft siintt tavatusta tornilatomasta 
saan vasta puhua. ' Roukkio hajotettiin, sisSlllys tutkiuiiny jonka 
tehtySl kumpu koottiin jdileen; mitallia ei siitjl loytty. Roukkion 
itftpuolella seisoo suuri kivi, johon kuinppanini hakkasi nimeinme 
tutkijoiile varoitnkseksi — vuosiluku 1869 jSii panemalta. 60 
askelta pohjoseen tuosla roukkiosta on seitsemSig ja kabdeksas, 
kaksi ftilrillailn toisiinsa koskevata roukkioa^ kuropanenkin aino- 
afttaan 8 kjyn. ristiin, IVt korkeita. NiisU parikymmenUl ask. 
koilliseen on yhdeksds, 12 kyyn. ristiin, puoli toista korkea ja 
nSiOltdnsa eheSi. Tttmfl myOs bajolettiin, tuikittiin ja kooitim Jdi- 
leen, tyOmiesten suureksi ihmeeksi. LSlnsipuolelia, noin 5 ask. 
roukkiosta ole?aan kiveen hakattiin niniimerkit J* R. A,y G. /. 
yonil vuosiluku 1869. Ainoa raitallilOytO siitSl oli melkein lapi- 
ruostuaut pronssipala, NSiistSl roukkioista noin 600 ask. itsan 
pilin on roakikummulla kymmenes ja viimeinen roukkio, 15 kyyn. 
ristiin ja 3 kyyn. korkea. 

Lfthdetaidn Peltomaasta Soukannevalle kasin, joka, kuten mai- 
nitsimme, soukkana 100 askeleen levyisenS salmena yhdislfta Pel- 
tomaan laakson ja Monnansuon-nevan. Soukannevan syrjilla ko- 
hoavat Hkkijyrkttt kalliot, joiden ylimSlisilla rinteiUtt tavataan 
aseita pitkfllAntdisid jHtinroukkioita, joista paimenet tai muut lapset 
ehtimiseen vieriltivSt kivia nevaan. Jos Peltomaasta tullen kul- 
jemme eieldnpuoleista kallion-rinnetU, niiu tuliaan, toista uutta 
virstaa kSiytyfl, pitkdlle ro«kkiolIe, joka on noin 34 kyjn. pituu- 
deltaan, 12 kyyn. leve^ ja 1^/4 korkea. SiiVk noin 40 ask. edel- 
leen on toinen ja kolmas roukkio, jotka aarilUSin koskevat toi- 
siinsa, itdisempi on 8 kyyn. ristiin, 1^4 korkea, lantisempr 11 
kyyn. ristiin, 1% kyyn. korkea. Molempia on kaivettu. 50 ask. 



109 

yha lanDemmaksi aina samalla rinte^lla on myOs toistensa kyl* 
jella neljSs ja viides roukkio, kummassakin suuret, pafllta tasaiset 
8i1m9ki?e( keskella. Loanaspuolinen on 18 kjyn. nsUin, 2Vs 
korkea; silni9kivi melkein neiisknlmainen ja 4 kyyn. kanttiinsa. 
Roakkiosta pistas lounaasen 14 kyyn. pitka liite eli hanta. KoiIIh 
nen roukkio on vahempi, 11 kyyn. ristiin, IV4 kork.; silmakhri 
pari kyyn. ristiin. 

Jos nyt piaseinme Soukanne?an yli pohjoisrinteen roukkr* 
oiU katsomaan, niin tapaamnie asken niainitun 34 kyyn. pilkan 
roukkion kohdalla ensimaisen, 14 kyyn. avaran ja IV4 korkean 
roukkion, jola vahan nJIkyy kaivetnn. Siita 20 ask. lannemmaksi 
on toinen kyyoaran korkuinen, 13 kyyn. pilka, 4^5 kyyn. le- 
Tea roukkio. Noin 8 ask. iannempana on ikaan kuin roukkion 
jaanoksia. Jos kuljetaan samaa pohjoispuolta iannemmSlksi, niin 
tavataaD Monnansuon-nevan suun kohdalla metsikossa snuri ja 
kaunis roukkio, jolta metkein aina nakee kaarmeita makaavan p9t- 
?anpaisleessa. Me tapoimnie kolme. Roukkio on 22 kyyn. ristiin ja 
neljatta kyyn. korkea. Sita on keskelta kaivettu, ehka tuskin poh- 
jaan asti. Likitienoilla hiuli opas muitakin roukkioita olevan. 

Nyt meidan taytyy muntamaa aitausta myoden pyrkia lajiila 
paraalla takaisin suon etelapuoleile. Noin kiven beitto maalta 
on (uolia vahainen saari^ johon on tuota kamalampi kulku. Saa- 
relta on roukkio, 13 kyyn. ristiin, kolmatta korkea, jota lounais- 
syijaita on pahasti kaivettu. Tasta noin kolme uutta virstaa 
linnemmaksi on Isoonkorvenluhdan etelasyrjalla akkijyrkka vuori, 
jonka rinleeila tapasimme aivan sammaltuneen 18 kyyn. pitkan, 
korkeintain 8 kyyn. leveJfn ja toista kyynSraa korkean roukkion, 
johon nabtarasti ei kukaan ole sattunut. Talla ilmalla noin 10 
nuden virstan sisalla lanleen p9in Peltomaasla sanotaan olevan 
roukkioita oseilla mSiilia, joille noori oppaani ei osannut (vertaa 
Warelius). Poolasta, joka on Sarvijoen tien varreila, noin 2 uutta 



110 

TJrstaa pohjoseen on PoolaajSm, minkii asressa mjos kehutanD 
olevan joukko roukkioita. 'Niistd yksi mainion suuri. 

RylanpaflsU kun lahdeUilD Ilmajoelle pjtin, saDotaan Kuusis- 
tossa likellii jokea olevan roukkioita. Mikkoosen kylflsUl 5 uutta 
virataa iUSlD pftiD pitiiisi metsMssd Raattaoevao ftdressS ynna 
SorsanevaD korvassa myOs olemao roukkioita. 

Mujalla liki Waroa 'on mSkiDiemessSI l9hella inaaDtieta 3 
suurta roukkiota. Jokea likimSlisesta, 25 kyjn. ristiin, puoli kol- 
matta korkea, on s^jettu kivisi myllyn arkkuuo. Toinea vieressS 
on 25 kyyn. ristiin ja 2 korkea. Nailta roukkioilta noin 60 ask. 
ylemro^ksi od kolmas, suuren „silinfikiven^ ympSrille koottu. Se 
on 28 kyyo. ristiin ja liki 4 kyyn. korkea. 

Eiimakankaalla juuri kirkon itSpuoiella kehutaan myOs ole- 
van roukkioita, joita eras herrasmies (T:ri Emel^?) noin 15 vuotta 
sitten on kaivattanuL Ne ovat kehalla, suuri kivi keskeiia. Suuri 
roukkio piuisi myOs oleman erSSlItt mfkelln pari kolme virstaa 
kirkolta KjrOn joelle pKin. — Vihdoin tavataan kolme roukkiota 
erttassa ha'assa, pari uutta virstaa lanteen pappilasta; vieUpa 
Palsin luhdalla Sulvan rajalia, liki Riimalaa. 

Jos muistanaroe etta Laihialta Waasaan pain on yha alanke- 
inaata, jonka ymparistoiliakaan en tieda jaUnroukkioita loyty- 
van, niin vointme ehka arvata etta Ruto-luhdat kerran jattilais- 
aikakaudella ovat olleet veden vailassa. Mainittava on myOs ylei- 
nen puhe, etta meri kerran on lainebtinut PrifUcinm&ke& vas- 
taan, joka on oikealla kadeila Waasan tien varrella noin kolme 
uutta virstaa Laibian kirkolta. 

Mustasaaren pitajassa ei Uetaakseni loydy noita vastusta- 
mattoniia Jattilais-aikakauden muistopatsaita. Ainoastaan Waasan 
saaristossa tapaamme muuUmia naerkillisia kivipanoksia, joita 
emme vieia tieda mille kansalle omistaa. Jos Waasasta matkus- 
tamme pobjoista purjelaitaa, niin tapaamme kappaWen malkaa 
Wallgrundista meriviitan, tunnettu nimella Kreivinna (Grefvinnan). 



Ill 

Tuon Yiitan aflressjl od ySihiiiiieD pilkfllinUi saari nimelta Mahfe" 
iungan, jolla ylioppilas K. A. Gastrin iapasi merkillisi^l kivipaDoksia. 
Saareo eteUisessa pftflssa on kivisUI paDiUDa ^kompassi'^, s. t. s. 
kehi noin sylUi ristiinsa, joDka keskeltfl kfly sateitfi kahekaalle 
ilmalle. Rompassin aaressa pohjoisella puolella od joukko piemft 
raunioita noin kyynara ristiinsa. Saaren lanUsella syrjallfl taasen 
tavataan noin sylta rannasla toinen soikea keha, jonka kivimuuri 
keskeha kaikaisee. Muut ovat toista kyyn. korkeita. RannanpiioH- 
sessa pMissa on aokio ja toisesta paasta kay suuri kiviaita toi* 
selle puolelle saarta. Toisia merkillisia kivipanoksia oli kauppias 
Aberg tavannut Tahaisella karilla itapuoleila BjOrkOn saarta. 
Karia, joka on tunnettu nimella Fiadiffrunnet, kaytiavat saare^ 
laiset laromas-laitumena. Panoksel ovat rektangelin muotoisia, 
mntla vaan kolmiseinasia kiTilatomia, joissa seinat oyat noin 
pnolen toista korttelin korkaisia. Paaseinista puuttuu aina yksi 
samalla ilmalla, silla kaikki panokset — - niita kuuluu oievan 
paljo — ovat samaan sunntaan ladolut Karin lansipuolella on 
^korkeita kiviTalleja^. 

KoivulahdeUa emme myOskaan lapaa jattilaishautoja. Lah- 
demme siis KyrOnjoen rartta vaeltaroaan tullaksemme Jattilais- 
aikakauden muinoiselle rannikolle. Tuleinme niin Wabaan KyrOOn. 
Lantisimmat jatinroukkiol etelapuolella jokea tavataan tietaakseni 
Saarensivun metsassa; niista kuulin kuitenkin vasta mjOhemmin 
pnhattayan. Kirkon kohdalla joen pohjoispuoIeIJa on Tuorila. 
Siita noin 3 tai 4 uutta virstaa Woyrille pain on Pahamaki, jonka 
etela-syrjaUa tavataan pahaati inullistettu jatinroukkio, nykyisessft 
tilassaan 16 kyyn. ristiin, paoli toista korkea. Pari sataa askelta 
tuosta lanteen tavataan jaanoksia toisesta. Kolme neija sataa 
ask. tuosta koilliseea tapaarome Pabanmaen pobjoisrinteelia kol- 
mannen ja neljannen, joista toinen on 20 kyyn. ristiin ja 2 '4 
kyyo. korkea. Holemoiissa on aarteenkaivnjan tyOn-alaa naky- 
vissa. Noin 500 ask. tasta lanteen tapaamme Palomaeila hajo- 



112 

tetoD roukkion, 16 kyyn. ristitn ja DykyjsaD'kyyDflrSn korkuinen. 
Siina on suurellainen kivi keskella. Roukkiosta kehutaao lojde- 
tyn kauDis yalkoiDen helmi?yO, joka kuitenkin, toisille najttflessa, 
putosi lOytSjan k^destdl, eikfH sen enemmin saatu silmiin. Vaikka 
itse puhuUelin kalita nflkijj|£l, t^ylyj minun kuitenkin epflillX 
belmivyon vanhuulta, varsinkio kuin helmet sanottiin olleen rib- 
raalle ripustetut Noin 50 ask. siiU koilliseen on suuri roukkio, 
26 kyyn. risliin, puoli kolmatla kyyn. korkea. Puoli nutta virstaa 
pobjoseen on Uuhmansaaren haka, jossa kehuttiin olevan i k 5 
kappaletta. 

Krekilan kylflgtSi noin 5 nutta virstaa Laihialle pSiin on 
muutama laakso, niroeltK Linncmpelto. Nimen syntyS ei tarina 
ensinkasn tiennyt selittflS, pdin vastoin on se tdriaikuiselle kan- 
salle itselle ihmeeksi. Trnparyksijf vaan kehutaan kasvirikkaudesta. 
Onko nimi jossakin yhteydessSi ympSrillfl loytyvien roukkioin 
kanssa? Ehka on laakso kerran oilut Korsbolman b'nnalla iiluk- 
sena? Ennenkun rinnalta tulevaa kHrry-tietfl ehditlian Linnan- 
pellon suulla olevalie verajalle, niin poiketaan oikealle kadelle 
Linnanpellon ja Hangusnevan TSliselle mfleUe, jossa kohta mSen 
rinteella loydfimme koline yhdenkokoista roukkiota kolmikulmassa : 
pobjasessa yksi, etelHssS toinen, idassS kolmas, ainoastaan 4 ask. 
toisistansa. Ne ovat kukin 23 kyyn. risliin ja neljdtUi kyynSraSi 
korkeita^ jokaiscssa suuri silrnXkivi. Tfistd noin 30 ask. liinteen 
on neljlis, 20 kyyn. ristiin, puoli kolroatta korkea. Kolme ask. 
Iflnneromaksi viides, 22 kyyn. ristiin, 3 kyyn. korkea ja silma- 
kivi keskella. Noin 55 ask. yba lannemmaksi kuudes 3:n kyy* 
nflran korkuinen roukkio, 22 kyyn. ristiin. Nyt poiketaan ete- 
IftSn ja mennaan noin 200 ask. eraan Linnanpellosta pistSviin 
labdekkeen yli, niin tuUaan seitsemannelle, joka on 19 kyyn. 
ristiin, kolmatta kyynaraa korkea ja suuri ki?i keskella. Tuosta 
45 ask. etelaan on kahdeksas, 16 kyyn. ristiin ja kolmatta kyy- 
naraa korkea. Namat kahdeksan ovat ylipaansa jokseenkin eheita. — 



113 

jkken poikkesiimne LinnaDpeUon siiolla oikealle kadelle. Jos 
poikkeisimme Tasemmalle, niin tulisimroe „Pukininaelle^ jolla 
kljtyamine noin 150 ask. buomaamine erasin hielakuopan naressli 
osaksi hflvitelyu roukkion, 15 kyyn. ristiin, iVs korkea. Siilfl 
50 ask. etelfl-lounaasen on loiaeo yhtif pahasti muUisletta rouk- 
kio, joka nykyisessS tilassaan on 15 kyyn. ristiin, iVa kyyo. 
korkea. Tuosta on loiesinuistoon loytty 2 korllelin pituinen kap- 
pale miekan terfllf, joka vasta nykysin on tallesta kadonnut — 
Jos paluumatkalla poikkeemme Haokankivenlubdan yli Pabamflelle, 
joka on liki 2 uiiUa Tirstaa Linnanpellolta pobjoseen, niin nSiemaie 
mden eteU-rinteellH aivan vieretysUsn kaksi suurla roukkiota, eleld* 
paolinen 28: 3, toinea 24: 3. PahamflelU noin uusi virsta pob- 
joseen OD Albonluhta 4 virstaa kirkoUa Laibialle pflin, jooka 
saarilla sattolaan olevan roukkiSita; erflHUlf kyuimenkunta. 

Pobjoispuolella jokea kuuiuu KuuUilan lakalistolla olevan 
rookkioita; samoin pari uulta virstaa Hiiripellon takana Kurkku- 
mflelJa. 

Ison Kyron takalislolla Laibialle pSlin on muinoisen jarven 
muistona suuri Tervaneva, josta laskee vahdinen Tervajoki KyrOn- 
jokeen Hiirikosken alle. Tuo joki on antanul nimensa Tcrvajoen 
kyUlle, jonka likilienoilla, puolentoisla ,virstan piirissa, tavataan 
noin 40 roukkioU. Nuo lukuisat muinaisjasnoksel, joita mjOs 
tavataan joukottain Tervanevan ympdrilla, todistavat muinoista 
liikettA mainituilla vesilla. 

Tervajoeo kylasta vie kfirrytie latvalle pSiin. Noin uusi 
virsla kflytya tuota tietJi tullaan HojsOlSn uiaelle. Pian buo* 
tnaamme oikealla kadellS muinoisen roukkion, jossa ainoaslaan 
suurimmat pohjakivet ovat jalillif. Pienimmat kivet ovat tasia, 
kulen muista likeisista roukkioista, ajetut vierivadn jokiriutaan 
maantien tukeeksi. Ainoastaan muutacna vuosi takaperin ajettiin 
roukkioisla kerrassaan 4000 kuormaa. Asken mainitlu roukkio 
on njlbtilvasti oUul 29 kyynflraft ristiin. Keskell^l on silmakivii 

Suomi. 9 



114 

Ennen kuin seuraamme karrytietfl edemmaksi, poiketaan 40 askelta 
iiakoilliseen, jossa tapaamme roukkion kooltaan 27: 2,5. TSsia 
125 ask. yhia iimaa ou „PruDnim9en^ etelavierteelU kolmas rouk- 
kio 21: 1,5, joista noin 60 ask. pohjoseen PrunnimSien metsi- 
kOssa tapaamme viereljslen kolme melkein ebeaa roukkiota, kukia 
kooltaan noin 20: 2,5. Pari kivenheiltoa idemmSlksi on vieifi 
Laukkomflellakin roukkioila, mutta me palaamme takaisin kSirry- 
tielle ja k^uljemme ensimmdisestSl roukkiosta tieia pitkin edelleen 
noin 75 ask., niin nabdaan vasemmalla kadella taasen roukkio, 
josta pienet kivet ovat kadonneet. JaanOkset ovat risttin 26 
kyyn., silmakivi keskella. Siita 5 ask. pobjoseen on pellon syr* 
jassa toinen, 19: 1,5, eriltain pienista kivisia, jotka osaksi naky- 
vfit olevan peilosta siihen nakaltuja. Taosta 20 ask. itaan kol- 
mas 18: 1,25, suuri kivi keskella. Palataan noilta poikkipoluilta 
jalleen tielle, jota seurataan muutama askel, niin tulee tiehaara. 
Valitsemme tiehaaroista lalla kertaa vasemman, joka, kaytyamme 
noin 300 askelta, labenee muutamaa maen nienia, jolla kyllft 
naemme kolme roukkiola, joista keskimmainen on 22: 2.5. Sita 
on kuilenkin vahan kaivettu, joten suuri silmakivi on tullut naky- 
viin. Pohjoisin on 17: 2,5, etelaisin 16: .2. Molemmissa nais- 
sakin on silmakivet Nailta roukkioilta noin 400 ask. kaakkohon 
on viimeksi kuljetun tiebaaran aares^sa melkein ebea ja kaunis 
roukkio 19: 3. 

Nyt palataan tienbaaralle jalleen ja otetaan asken hyljatty 
bikean kaden puolinen tiehaara kaydaksemme. Pari sataa askelta 
kuljetluamme lahestymme muutamaa torppaa ja bavaitsemme va* 
semmalla kadella roukkion 22: 1,5, silinakivi keskella. Siita 
50 ask. etelaan on toinen 25: 3, josta 30 ask. Janteen on kol- 
mas 21: 2,5. Neljannesta on viela torpan piba '; jaannoksia 
suuren silmakiven ymparilla. Nyt kaydasn tien ylitse 30 ask. 
lannemmaksi, niin tapaamme Etela-Pohjanmaan, minun tletaak- 
seni, suurimmau roukkion 32: 3,5. Noin kolmattakymmenta 



115 

vuoUa sitten rupesivat lapset siia kaakkoiselta rinteelta kaiva* 
raaan^ niiD saivat kMsille suuren ja kauniin kiven, pallia silea 
melkein kuin pOyta, noiD viisi kyyn. piika idasta lanteen, kolme 
leveS ja puoli kolmatta kyynaraa korkea. TuoUa silealla kivella 
UTatUin tarinao miikaan sipalcita palanutta luuta, 6 tai 7 „vaski^- 
rengasta, koneellisia solkia, eriskumtnainen risli ja likiniain 
sala reijilla varustettua helmea) joista muutamat olivat picDen 
peniDan kokoisia, toiset peukalon pituisia ja soukempia toisesta 
paasta. Joistakuisla puultoi reika; ne olivat ^pihjankarvaisia^ 
eli ▼aaleanstDisia ja ,,k«iori" meni rikki vahalla puristamisella. 
Tyl6t olivat kantaaeet noiia belona kaulassaam Renkaista oli 
yksi tallella; seD sain. Samoin muutamia pronssipalasia ynna 
mainittu risti, jotka Fellnian 20 vuotia sitten oli saanut. Kiven 
lantisesta paasta oli myOhemmin tohottu (kiilattu) pari kaunista 
perastuskivea. Kun lapset viela silloin taHoin olivat lOynneet 
helmikappaleiia kiveitfi ja, noita etsiessaan, varistaneet multaa ja 
luusipaleila kiven syrjille^ rupesio mina koitteeksi kiven polijois- 
paolta kaivattaBiaaa. Lnusipaleiila taytetty rousta mulla tuli ka- 
sille, jota vafovasti kaanneltiiu. Helniia ei loytty, vaan pieni 
knltasormus ja pronssikapine, mika lieneekaan. Merkillinen seikka 
on etta myOs kaksi tiilikiven palaa lOyttiin roukkion alta. — Tahan 
saakka ei siis ole ollut kasileltavana kuin vahainen osa tuota rouk* 
kiota^ Kenties otrsi roukkiossa paljo viela ilmaistavaa. Hautaus- 
tapakin en siina erinomainen. MinM olin jo useat paivat tyOsken- 
nellyt Tervajoella, enka siis voinut kauemtnin paikalla viivytella. 
Pari ask. mainitusta ronkkiosia pohjois^luoteesen on toinen 
vahempi 20: 2. Kymmenkunla askelta nailta roukkioilta naemme 
tien aaressa jaanoksia kahdesta roukkiosta. Jos kulkisinime hiu- 
kan lanncDiniaksi, niin tapaisinime sieliakin esim^ Uikonoiaella 
nsearopia roukkioita; multa me astumme tieta yha edelleen noin 
400 aakelta^ niin naemme vahaisella makimaalla hiukan oikealia 
puolcn tieta roukkion 19: 2 ja 25 askelta siita edelleen tois«n 



tie 

turmellun 20: 1,5. Siitd kaydfiSn Yinoon tien ylitee, niio ta- 
paamme vahaisen mOkin aaressd roukkioD, kooltaan vielft 22: 2,5, 
vaikka mOkkilaiset siiu ovat rakentaoeet kappaleen kivi-aitaa 
ja kyhSinneel korkea-muurisen tallin perustuksen. Noin 35 ask. 
etetean naemme mOkin luolla puolen toisen 15: 2, josta astumnie 
viela 60 ask. etelaao, niio tulee kaksi perakanaa. Ensimmainen 
on kooltaaa 16: 2, toinen, kolme ask. tuonnempana, 20: 2. 
Molemmisla on viereen kybauy kivi-aitaa. EnsimmSiisessa on 
aikoinaan lOydelly jonkulainen ,,vaskikapine^, toinen puolestaan 
on merkillinen siita, ctia sen keskella on vielS avonainen, rouk- 
kion pohjalle asetettu kivi-arkku, 5 kyynaraa piika, mutta aino- 
astaan kyynara levea. Luusipaleila etsin turhaan arkun pohjalia. 
Pailsi pituudeltaan on UmS arkku sen vuoksi mcrkitUva, ell' 
emme tannempSnlt Pirllikylaa ole, roukkioila katsellen, arkkua 
tavanneet, silla taallapdin ovat „silmakiviset^ roukkiot tavallisimmat, 
pain vasloin mita laita rannikolla Pirttikylaan saakka nakyy ole- 
van. Tama taallakin tavattu arkku vaan osoittaa, elUf tuo eril- 
laisuus ei ole eri viljelyksen synnyltamS. Tuosta roukkiosta 15 
ask. etelaan on kauois roukkio 24: 3. So hajoleltiin, tutkilUin 
ja lajatliin jalleen, johon tyohon meni 25 paivatyOta, puolen toista 
markan raukaan. Itapuolella olevaau kiveon hakattiin merkit J. 
R. A. f869 ynna T. H. (Ylioppilas Tycho liagman, malkakump- 
panini Wabassa KyrOssa). Tasia roukkiosta 125 ask. kaakkohon 
on viela vahainen raunio 14: 1. — Pari uutta virstaa kylasta kaak- 
kohon on Wiholaismaki, jolla sanotaan olevan pienia roukkioita. 
Roukkioila kutsuttiin Tervajoella myOs roomioiksi, vielapft vuo- 
riksikin. 

Kuten asken mainitsimnie, tulee Tervajoki Tervanevasta, 

joka jo on Ison KyrOn aina. Tuon nevan ymparilla kuuluu myOs 

Joy ty van roukkioita, etenkin TuomaanmaeUa, Laihian puolella 

nevaa. TuoUa maella kehutaan olevan aiuakin kuusi isompaa 

roukkiota. Ensimmaisen tiedon niista on antannt kon KyrOn 



' 117 

kirkkoherra J. Alftan, joka Kesakuiin 5 p. v. 1673 miiulamieD 
mieslen kanssa penikulman passsd kSlvi niita katsoinassa. Alftan 
ei kuiteokaan nahuyt kuia kaksi roukkiota mamitulla rodellii. Jo 
hinelle kerloivat vanhat miehet, kuten vielakin, ettfl nevasta oli 
lOyUy alokseo emapuu, vielflpa TuomaanmSien alta suuri ank- 
kuii, josia viela kflyteity aimi Ankkurilaiiii on synlynyt^^). Ny- 
kyisimpinfl aikoina on Kappaiainen Reinius vainaja kifjnyt muu- 
taman mielieD kanssa niiU kaivelemassa ja bflnen jaimmain pape- 
riensa mukaan oli suurin roukkio 18 ask. ristiin ja 8 ^ 10 korl- 
lelia korkea. So tutkitliin osaksi. * PsiallimniaiseD kivi-kerroksen 
poisteliua lOyUiio 7^8 korttelin pituinen ja 2 ^ 3 korttelia lerefl 
iaakakifif makaava pituudeltaan pohjasta etelUn. Kummassakio 
pSfissH aeisoi pystyssa pienempi laakakivi; aivuseinifl ei ollut 
Ei iniUlSn maota mainiltavaa lavattu, ei luila eika Uilikaa. Toi- 
aet roakkiol olivat paljo pienempifl ja osaksi kaivamatloraia ^'). 
Erassta ojasta, joka muulama vuoai sitten kaivettiin nevan halki; 
saadaan haukia. Korvenmaatla noin 7 uutta virstaa Wentaian 
kylasU kuuluu olevan^Luomasen lorppaan fievan tien aaressfl n. k. 
Linnakivi; samalia maeilft suuri roukkio, ^Laariian poikkisaralta^ 
toioen. Pari uulta virstaa roainilusla kylasU on Lapinmdki, joUa 
on ollut pienia roukkioita, mutta ne, puhutaan, oii Reinius ha- 
juttannt. Noin kolmalta uutta virstaa etelSlfln Vaihalta Tervajfir- 
Teita tavataan metsdssa kaksi, kyyn. tai pari syvatf kaiviintoa, 
kokin hietainaellansfl liki toistansa, joita sanotaan ^jHiiden pesiksi^ 
tai ^haudoiksi^. Toinen on ynimyrkainen, toinen 4 kyyn. pitkfi 
ja 2 kyyn. leveM, niolemmat kovasti sammaltuneita. Sammaleen 
alia ovat kiioppain syrjat ja polija kivitetjt ikaan kuin kalu- 
kivilla. — WuorismSen juurelta alkaa nevalle pain pohjasta etelaan 
meneva rivi kivilajia, kukin sylta ristiinsa ja lajaity saven paalle 



**) SttMn 4SM: 44%. Myos muualla pitdjassd, korkeilla kalHoilla ja 
nevansaarilla sanoo Alftan roukkioiia )6ylyvan. — ^ T:ri Ignatius. 



118 

birsi-perastukselle. Rivin pituutta ei liedeU eonenkain ne?aa 
edemmflksi viljellaan. Likella rivia lOyttiin parikymoieDtai tuoIU 
sitten pahasti iniosluDUt rauta-passari, olleeko se samaDaikaiaen. 
— Rauuioita ja kivipanoksia piUisi myOskin loytymfln Niemen- 
maan ja Ojojan mSienil, Doin 3 virslaa lounaasen Napujen kyUsia; 
Marjamaella, KalkkimSella, Kumsilan ja Tervajoen, Jaurialuoman 
ja Uolamolan vfllisissSl metsissd^ esim. Peokkivuorella Jaorinaevan 
takana, uoin 8 uutta virstaa lalvaan Ulviian kylcisia ^*), Usein 
pubuUelee kuitenkin kansa turhamaisia kivenvierimatulvan luomia 
raunioila j£illilaisleD tyOalaksi. Sellaisina pidSlD esim. Wooris- 
salon rauniaita pari uutta virstaa (JIvilan kjisistfl latvaaq. Samalla 
vuorella keksityt kirjapiirrokset e\yU myaskiiap ole muuta kuia 
kalliota pitkin kulkevan kvartsisuonen luoonoUisia (^Ikeilemia. 
Eraalta kydolta 2 uulla virslaa Ulviian lakalistolla lOylliin sa- 
vesta kaksi suurta helmeii, suurellaiset reijSt kummassakio. Toi* 
sessa oil aiae ikilftnkuin punaisla savea ja helmi ali piirroksilla 
koristettu; toinen od sinista lasia ja korisleilu aaltoavilla valkoi- 
silla ja punaisiila valeluilla lasisuonilla. Se oTi haljennut kytOS poll- 
taessa, mutta onnisluin saamaan molemmat palat (kuv. 56). Toioen 
merkillinen lOylO on hopeinen kasivarsirengas, joka lOyltiin Na- 
pujen kylfln latvasta muutamia vuosia takaperin (kuv. 54). Sen sai 
kaikeksi onneksi Kraununnimismies Hra M. Liljeqvi»t kasiiosa ja 
lahelli Ilelsinkiio. ^Cellilaiseu vaajah^, loytty Isossa KyrOssd^ 
labjoitti T:ri Emel^ Waasan lukioon v. 1846, mutta se hukkui 
Waasan paloon, samoin kuin luullavasti myohemmfln aikuiset 
kalut, billebanli ja rautaiaet rinla- ja selkdbarniskat, jotka Piiajftn- 
apulainen J. P. Reinius oli sinne lahjoittanut (vrl. siv. 92). 

Tanolan talon maalia, noin 5 uutla virstaa Orisperin pruu- 
kista, tavataan eraan maen rinteella barmaasla kivesta tebty 
muuri, 10 syltaa pilka, 3 kyyn. levea ja kyynara tai puoli toista 

M) Enimmdt muislooivpanot Ison Kyrdn muinaisjadnoksista oval T:ri 
Ignaliusen tekemid, osaksi Pastori Rciniusen paperien mukaan. 



tl9 

korkea. Kaukaisen kankaaila, peDiokuIona ^^) pruukista on mouri- 
kehfl^ Doin 8—10 kyyo. ristiin ja kyyn. korkuinen. Se on luul- 
UvasU kehalle hajoiteitu roukkio ^^). 

Jos seurataan joenvarlta Ylistaroon, niin kebutaan Heikkolan 
takalislolla olevan roukkioila; samoin Riutlanj^ellSl Ison Kvlttn la- 
kana; Kaukolan latvassa mjOs muutamia hajoletiiita silmdkivisid, 
esim. SalomSell^ noin uusi virsta rionalla. Pappilan takalislolla, 
peninkulma riDnalta, on Katumjiki, joUa tavalaan jSllinroukkioita; 
samoio likimailla Warrasjarven ymparisuUISL Kontturin maalla, 
viisi uuUa virslaa rionalla, sanolaan „i(u1lahan kukkulalla^ olevan 
yksi pienellainen roukkio, noin 3 sylUfl ristiinsS. Vielfl Kurilun 
lorpao a4lressii Hiipakan talon maalla kehulaan olevaq jdtin- 
rauoio. 

Untamolan kylan ymparistOlU nSytetaan useila tyfi^^" 
raQDioita^ uiulta minft en voi katsoa niiu mniiksi kuin kiven- 
Tierimatulvan luomiksi. Aution talon melsflssft tai „ha'assa^, noin 
uusi virsta lonnaasen kylflsU, niiyleUian oielkein kivittOmalla kan- 
kaaila erfls pienista kivislS koollu roukkio, 50 kjjn. pilka ja 20 
leved, kolmatta kjjn. korkea. Sila on paikoin kaiveltu ja sano- 
laan ^jatioraunioksi 1. -kartanoksi^. Kolme uuUa virstaa edem- 
pSna on Lanimaskallio, jolla myos nflytetaan „jatinraunio^, 
mutta sekin on noin kahden kapanalan avaraa, valia-kivista ,;kivi- 
peltoa^, joUa ei ole miuan tarkempaa rajoilusla eika muuta j^r- 
jestysU. Untamolan kylUn lansipuolella on ^KorkeaniSki^-niminen 
vaori, jonka kukkulalla myOs on pitka „jaiinraunio^, 80 kyyn. 
pitka, 25 leved ja kolmatta kyyn. korkea. Luonnon hiomaksi 
katsoin siiakin. 

Hoysolan („Hojsal'^, Hogsal) jarven aarilla olevaa maata 
Woyrin puolella rajaa sanolaan IlOysOlan maaksi, jolla myOs 

^) Sivumcnnen mainilsemme elld Kyrossa kayiet&in tdyai muoto 
perinkuMUma, WelelissS taasen tuo tuDDetlu merkillinen muoto penin' 
kuarma. -> ^ T:ri Ignatius. 



120 

sanotaan olevan jiitinraiinioita, inutla kertomuksen mukaan aina- 
kin yksi niista samantapainen kun Untamolan raiiniot . TSssS 
kuitenkin maiaittakooD cltfl erSis WOyriQ torppari oli kuusen kau^ 
non alia lOynnyt ^vaskisen^, 6:lta korttelia pkkdn, kabdesta V4 
tuuroan paksusla vaskilangasla punolun ikaan kain tilsan, siimus 
kummassakin (?) pSiSlssSI '^0* S<^ oli pabasti homebtiinut Samoilta 
tieDOiha, ei tielty jos saniasta paikasta, oli ban myOs lOyUlnyt 
kaksi rautaista pahasli ruostUQuUa ^oven-saranata'^. Wiitajarven 
Starilld Kyron ja Woyrin rajalla on Wiitamaa. Tuolla maalla on 
iDflki, tunnettu Dimellil „LaaCaprauki^. Muutama vuosi Ukaperin, 
kuD otettiin siim kivist saunaD-rakeDmikseen^ niin loyttiin kiven 
alta kaksi ymmyrkSlistS kolmen kopeikan lantiQ kokoista vaski- 
esinetla; toinen toisla v£lba isompi ja kruusattu. Arveltiin suit- 
siin kuuluviksi. 

KaurajSrvi on niotsalainen talo WOyrin puolella mjaa. 
Labella sita nSytet^ian „Kauramaalla^ 2 jatin rauniota (^norr** ja 
^sOderrOjson^); noin 80 askeleen pituisia; samoin Tavomaalla, u. 
virsla lalosta l^lntcen. Jos KaurajSrven talosta seurataan uutta 

# 

maantieU YlihSlrmaan pSiin, niin naemme oikecilla puoleti tietS 
juuri lien Sitressfl kaksi erilUlin sunrla kivea. Toinen pysljssS 
ikMan kuin varlioiden pyb^a paikkaa. TSman juurcssa tasaisella 
kalliolla lepsa suuri laakakiri kolmella jalaDa eli kolmella noin 
kahden mieben noslamalla kivelU. Laakakivi on ainakin puoli 
toisla sylUM ristiinsa ja jokseenkin tasainen. Asema on kumnias- 
tultava, mutla tuskin sekaan muula kuin iuonnon pilaa ^®). 

Mita Ylib^rmsan tulee, niin puhulaan sieltSkin j^linrouk* 
kioisla. Leikkivuorella AlikSirrin torpan likillSi, Perdmaellft Porrin 
seudullla ja MarjamaellS Wuosinevan takana sanotaan niitSI lOyly- 



") Epailematta sainallainen kuin eras pronssivyo bra GotUundin 
kokouksessa, josta vrt. Kuukatulehii 4870, n:o 6. 

» 

^) Sjoborgin kuva 71, kirjassa StfmltiHrar fdr Narden$ FonUUikare lU^ 
on tahftn jokseenki verrattava. 



121 

fan, mutta nSilla roailla tebdSlfn melkein kaikkia kivikkOja ^jatin- 
raiinioiksi^, josta syystS en voi noibio jnltuihin paljo kiottaa. 
Pikemniin uskoisin ett9 niita Tlibarmassa kokooaan puuttuu. 
Palataan siis takaisin rinnaHe. 

Woyrilla emme tarvUse noita jauilaiskaudeD muislomerkkeja 
epSilia^ vaikka tsallskin enimmat oval pahasti mullisletut. Jos 
Nygard'in keslikiiTarista tnennaan % uiitta virstaa lanteen, niin 
tallaan maelle nimelta Lilibackay milia tavataan Vj kyyn. korkeita 
jaanoksia eraasia roukkiosta, joka naoUaan od ollut 17 kyyn. 
ristiin; suari kivi keskella. 100 ask. siita luoleesen oo saman 
maen rinteellM toinen, lata nykya kooltaan 21: 1,5, suuri kivi 
keskella. iso osa roukkioita on koottu kiviaitaan. Roukkion Itkella 
on toinen suuri kivi, jonka juurelta on myObempina aikoina turhaan 
etsitty aarretta. Talta maelia noin kolme virstaa lanteen on pitka- 
lantainen Mustamdki. Maen itapuolella on lavea Litme nimineD 
lahta, jonka etelaan pain pistava jatko on nimelta HirvsaL LAtme- 
iuhdalle kytoa tehdessa boettiio vanha airo ioydetyksi. Nima luhdat 
oval silminnabtavasti aikoinaan olleet veden alia. Niista sanotaan 
paikoin soukka, mnatunut salmi kulkevan lanteen aina mereen 
saakka, jonka rantaan pitaisi oleman noin 5 untta virstaa. Kaikki 
senraavat baudat tavataan tuon muinoisen labdenperukan rannoilla. 
Mastamaen etelaisessa paassa on ensimmainen kooUaao 17: 2* 
Siita 200 ask. (jolla valilla kuitenkin nabdaan 2:sta jalkia) toinen 
22: 3« suuri kivi keskella. Viisi askelta siita idemmaksi kohnas 
19: 2,5, jossa silmakivi ei ole nakyvissa. Sata ask. nailta 
roukkioilta lanteen on neljMs ja riides kooltaan 23: 3 ja 24: 3, 
moiemroissa silmakivet Mainitusta kolmannesta roukkiosta 50 
ask. itaan on kuudes 17: 2,5, siinakin silmakivi. Tasta noin 
1400 ask. lanteen tullaan maelle FlackkiUlbackan, jolla mil- 
taamme ensimmaisen roukkion 22: 1^5, sunri kivi keskella. Siita 
50 a«k. pohjoseen on toinen 16: 2,5. Jos nyt kuljetaan 250 
ask. lanteen toiselle maen osalle, niin tavataan jyrkalla lansi- 



122 

riateella kolmas 17: 2. Toisel 250 askelta pobjoseeD, niin tuilaaD 
mUelle Maggdngs-backan^ jolla loydfimme suuren roukkioD, kool- 
taan 24: 4. SiiU 300 ask. pohjoseen tapaamme ha'assa^ A?^- 
hagan roukkion 25: 2,5. Sanoassa ha'assa kehui oppaani loyty- 
Tflo useita, joille ban ei osaonuL Karfiine nimiselU kaliiolla, 
kolmatta uutta virstaa lanteen, kuuluu olevan pitka roukkio, joka 
ehkfl on noita jo Untamolassa tavattuja luonnon toiu. Vaan jos 
Tiimea mitatusta roukkiosta kuljemme 200 ask. lansilouDaasen, 
niiD tullaan roukkiolle 20: 1, josta 10 ask. eteldfln on totnen 
25: 1,5; 25 ask. lanteen kolraas 20: 2 siimakiviDe ja 50 ask. tflsU 
eteUSo neljfls 20: 1, jolla myOs on suuri kivi roukkion keskellSU 
Jos nyt astulaan 600 ask. etelafln, niin tavataan miiella Norr- 
backan, noin uusi virsta Idnleen MustamSesta, rookkio kooitaan 
22: 1,5 ja siiU 40 ask. Itfnteen tieo vieressSl kolme kappaietta, 
noin kyynflran korkuisia ja kukin 12 kyyn. ristiin. VielH 100 
ask. lounaasen on samankaitainen roukkio. SiiUf 400 ask. Un- 
teen toinen 20: 1,5, josta 250 ask. eteUan on jaanuOksiS rouk- 
kiosta, jonka kivet parikymmenta vuotta sitlen koottiin kiviaitaan. 
Roukkio on seisonut hietakankaalla uimelia Lagpeldkangas. SitS 
hajottaessa ta?attiin loyiajan kerlomuksen mukaan: 1. Tutkai- 
mesta katkennut raulaveitsi, jonka karkeen, seka veitsen juureen, 
etta karjen takapaahan, holkki oii valettu, joiden yali arveltiin 
olleen tuohella taytetty, kuten Woyrilla viela joku aika sitten piti 
olleen tavallista. 2. Kaksi kyynaran pituista rautakeihasta, molem- 
missa kaksi vakaa vastatusten. Takapaat kummassakin torvelU 
vartta varten. Toinen oii tasakulmanen <^, toinen Tinokulma- 
nen 0. 3. Thdcksan helmea, keitaisia, punaisia ja vaalean* 
sinisia. Keltaiset olivat valkoisen herneen kokoisia, ymmyrkaisia, 
multa kaksinkerlaisia ja reika lapilse. Punaiset ja vaaleansini- 
set olivat hiukan isompia, joko ymmyrkaisia taikka ^hiotuita" 
(7 kanttisia) ikaan kuin lasista, syddn pehmeata ainetta. 4. Ym- 
myrkainen silea le?y, puukon bamaran laajanen reika keskelta 



123 

ja aarilU kiinni Dioluiia piikkifl ikflilQ kuin kelion-rattaassa. 
5. RuostumaloiD esiae ohuesta vaikoisesta mitalli-plSkisUI, naol- 
Mu kuin tavallinen pislai piipun suulla. Se oli ristiin puoli 
toista tuumaa. 6. Kaksi samannakoisUi, molta erikokoisU 
pronssi-briskia, joista sain isonunan — ainoa jalellfl ole?a kap« 
pale koko lOydOsU. Roukkion sijaa on aittemmin tarhaan kai- 
veltu. TasUl roukkiosla muutama k?miiien askel iUSn on kivi- 

m 

aila, johon Tielfl kdmesta maustakin likellfl olevasta roukkiosla 
kiret oval aj6luL Kussakin paikassa nSlhdflfln jjiannoksia. Ug- 
peidkankaalta noin 400 ask. lounaasen iuon muinoisen salmen 
ylitse pitaisi Soderbacka'n Siorsvedin nimisellM rinteella oleoian 
mautama roukkio; mutla jos L&gpeidkankaalta kavelemme noin 
400 ask. etelaan, niin tapaainme 3 pahasli mullislettua roukkioCa^ 
kooltaan kukin noin 15: 1. Jos hetken kuljemme mainilUi^a tieU!* 
oiio luUaan Siorkangas nimiselle maelle, jonka koiliisella rin- 
teella eraan llenbaaran aaressa naemme viimeisen kooltaan noin 
15: 1. • 

Bertsby on valtatien yarrella ensimmSinen Woyrin kyla Va- 
haan RyrOOn kasin. Kylasta noin puoli uutta virstaa Vabaan KyrOOn 
pain nahdaan oikealla puolen tieta, kivisen maen syrjassa, avara 
bietakuoppa tunnetlu nimelia GuUdynt Pari kynraienta vttolta 
sitten kaiveii siina poikianen ja loysi vadin taynna tavarata. Juoksi 
kotiin isallensa kertoinaan, josta palattiin ja saatiin kasiin tun- 
netlu n. k. fFoyrm loytd, josta vasta saamme pubua. 

Kun valtatielta polkelaan pappilaan, niin jaa vasemmalle 
kadelle pelto, josta on lOytty hevoisen pukukaiuja (?). 

Kovjoelta 5 uutta virstaa itaan on Pikkafdrvif jonka likella 
on maki nimelta Pikffebackan, jolla saootUin loytyvan matala noin 
sylen levyinen ja 4 sylen piluinen kivipanos, minkalainen lienee- 
kaan. Kafsor'in kylan likella on joku makimaa nimelta Hdbjers 
hdUona, jossa myOs kehutaan olevan jatinroukkio, joka ebka on 
jhtalainen iuonnollinen kivikko kun eras loinen, jonka nain Kar- 



124 

vatin kylftD vieressa ja kolmas, jota Oravaisissa kflvin kalsomassa 
muiooisen Oifen nimisen kirkkosaarea korkeimmalla kukkulalla. 

Miofl en luule puheessa oievia roukkioita lOytyTan pohjois- 
paolella WOyria, eikd Oravaisissa. Yasta Muasalossa, kolme uuUa 
virstaa Pensalan kylftn itiipuolella, lavataan niiUl jillleen XiUiS'' 
mossan iiiirilla, vielSpS kylan ympMristOllSl. Ylioppilas Wcfvar 
kehui noilla seuduilia kesalU 1869 nUhneensfl parikyoimenUl. 

Lapuan JoenisuuUa ei myOsk^Kn paljo liedet^ jJitiDroukkioista. 
5 iiuUa virstaa kaupuDgista eteidkaakkoseen on Sorvist nimioeii 
talo. Puoli-matkalla taloon kuuluu (ienvarrelU lOjljvSn picoia 
raunioita. joita en kuilenkaan ole kSynyt katsomassa. 

Matkustetaan siis Jepuaiie pain. Noin 200 ask. kirkosia 
lounaasen nSyteUan mannikOssS jaikia jatinroukkiosla, jota kes* 
kelta on karvettu. Se on ollut noin 12 ask. ristiin. Jos kale- 
taan edelieen Kepposen sahalie ja siita noin 3 uutta virstaa lou- 
naasen Munsalon Pensalaan pain, niin tullaan Etdd KtmraumaUe^ 
vahainen kallio, joUa tapaamme kaksf kaunista roukkiota, toinen 
20 kyynaraa pitka, 10 kyynaraa ievea ja 2 korkea^ toinen kym- 
menkunta ask. elelampana on kooltaan 16: 2,5. Molemmissa 
on kaivetlu. MahdoUista on etta tuo pitempi, jota kuroniastakio 
paasta on kaivettu, on kahdesta roukkiosta syntynyt siten etu 
kivia, kaivaessa, on valiin ladottu. — Noin 500 askelta pohjoseen on 
PoJ^ois JKivirauma, jolla tapaamme kailioUa vahaisia roukkioita: 
ensimmainen kooltaan 11: 1,5, toinen 15 ask. siita itaan 9: 1« 
kolmas 40 ask. pohjoseen 9: 1,5. Tuosta mennaan 200 ask. 
pohjoseen, niin lOydamme kivisella maella kauniin roukkioo 
18: 4,5. MyOs naita Pohjoisrauman roukkioita on vabin kaivettu. 
Kaikki ovat ylipaansa byvin kunimuUansa. En tieda ovatko naml 
roukkiot samoja, joita ylioppilas Wefvar -Pensalan takalistolla kavi 
kaivamassa ja joista sanoi loynneensa ,,hiilia^. Oppaani ei tUD- 
tenut muila talla iimalla. — Kepposesta kolmatta uutta virstaa 



125 

Aiahftrmiffln pfliu on torppa, josta uasi virata lanteen J^irvi- 
kalHoUa pitSisi loylymiln pieDifl raimioita. 



Jos luomme yieisen katsahduksen Doihin haatoibin, niin 
Toimme sanoa, etU ne enimmasti ulkoDHkOnsfi puolesta oval piiril- 
Ufln ympyriflisia, kDnaman muotoon koottuja kivilnjia, risUinsif 8» 
korkeintain 32 kyynaraii, korkeudeitaan vSihintfiin Vs» koi^teintainiVs 
kyynlirafl. Tavaliisimmat oval ehka noin 18 kyyniiraa ristiin ja 
2^2 korkeita. Roukkio on usein lajlitty suureo, enimmasli istii- 
vao klTon ymparille, jommoinen Wojrilla tavataao niin suuri, 
elU kohoaa toista sylua roukkion ylitse. Talonpojat DimiUivai 
tuota kivea ^silmakiveksi^, jola nimitysta olen muun puuUeesaa 
kSytUnyL Silmakivi-roukkioita tavataan melkein ainoasUan Lai* 
hiaila, VahassS KyrOssa ja etenkin Woyrilla. Sita Taaloin nayiU*^ 
vat kiviarkut olevan omituisia ronkkioille Laihiaa eielammiBSi 
raatapiiajiasa. PitktfDsoikeat roukkiot ovat, kuteo olemme nab* 
oeet^ byviii harvassa. Vaikea on lOytaa yhiakaan kokonaan sat* 
tomatointa roukkiota, silla lyhyesti sanoen on joka kummun kes* 
kella pienempi tat avarampi syvanne, joka vahintain lodistaa kan 
fajan aikomusia. Kuten edellisesta tiedamme on (uosla syvan* 
leesU arveltu etia roukkio alkuansa on oilut holvallu tai onnel* 
ban, mutta otisi aikojen pitkaan vajonnut, Josta syyftone olisi 
syntynyt. Tuohon arvelnun eivat roukkioin st&ustat anna mitafin 
todistusta. 

PaalliiBinJriset kivet roakkioissa oTat noin bevoisen paan 
souraisia, vaan muutamissa harvoissa otaksi ainoastaan noin nyr* 
kin kokoisia. Mutla jota syvemmaUe tuUaan sen suuremmat oval 
kiveL Pobjakivet ovat enimmasti ainoastaan kangilla ja miebissa 
kaanneltavia, joka tyO on erittKia vaikeata siitakin syysta, etUi 
DUO vakikivet ovat iadotut toinen toiseensa kiinni, ikaankuia 
pohjan pcditeeksi, jotta ei tahdo saada ankkoa sen verran, etUI 



126 

voisi ruveta kivifl jarjesUnsit kaantelcinaiaD ja haudan pohjaa 
jokaisen kiven alalia etsimflXn. 

Roukkion bajottamiQen alettiin aina korkeimmalta kakka- 
lalta yhU tasan siten, etU kaikki kivet Dakelliin roukkion piirio 
ulkopuolelle. Kumpu siten aleni yhU tasaisesti, siksi eWi koko 
perustus eli ainoaslaan nuo suuret pohjaktvet eaM peittivat man- 
tereen. Tuon tehtyfl UedusteltiiD se kivikeha, millft roukkion 
piiri L asri aina naytti oHeen merkittynfl, ikajin kuin perusluk- 
seksi. Tuo kehSpanos olt tavailisesli yksiDkertainen, mutta yh- 
dessft roukkiossa kaksinkertainen siten, etU rinnakkain [larimmai- 
sen kehan kanssa kulki toinen sisenipi kehspanos; kebain vali 
oil ainoastaan noin puoli kyynSrSa, joka vali lajaiessa oli tuliat 
taytetyksi pienemmilla kivilla. Tutkimus alettiin kehapanoksen 
▼ieresta siila tavalla, etta hankittiin vahan aukkoa jollekulle syr- 
jalle, johon pain sitten jarjestansa vierileltiin noita raskaita pohja- 
kivia, jotta vahitellen saaliin jokaisen ahis tutkituksi. Molta kuo- 
kittiin pienilla kuokilla ja etsitliin kasin. Viiineiseksi, muun 
alan tutkiUaa, oteltiin tarkein osa> roukkion keskikobla, kasiin. 
Tuossa oli vat kivet aina muita suurempla ja lepasivat tavallisesti 
viela suurempaa usein istuvaa kivea vastaan, joka valista oli niin 
maiala, etta roukkio sen kokonaan oli peittanyt, mutta toisinaan, 
kuten varsinkin Woyrilla, kohosi roukkiota pari kolme kertaa 
korkeammalle. Kuinka suuri tyovoima noita hautoja tehdessa on 
kaytetty, todistakoon se esimerkki, etta kun kerran kiilatin kolman- 
nen osan tnollaisesta silmakivesta^ ja 8:n miehen voimalla kankien 
avulla saatiin jalella oleva suurempi osa kivea pari koime tuumaa 
kallistumaan, niin keksittiin viela kiven alia palaneita luusipaleita. 

Ennenkun rupean noiden muinonten asukasten kautaus- 
taveista yleensa mitakaan afvelemaan, tahdon ensin selvyyden vuoksi 
k^rtoa havannoistani avatessa muutamia sikalaisia roukkioiia. 

1. Laibian Peltomaalla avattiin pieni roukkio, jok« ristiinsit 
oli noin 12 kyynaraa ja puolitoista kyynarSa korkea. Se oli yieensfl 



127 

jokseenkin sammaltunut, ja oii nShUlTilsti pinnalUnsa eheS. Koten 
hajoitettoa nfthtiin, oli roukkio alkaansa oHat ainakio paoli koi- 
matta kyjnSraa korkea, silla se peitti istuvan stlmilkiveo, joka 
paljastettua oli tuon korkuinen ja avaruudeltansar liki kolme kyy- 
naraa rbtiin. YmmarretUfvasti oli roukkio osaksi vajonnut ja 
osaksi iniista multa kasvannt roukkion ymparistolls. Tavan 
mukaan ruvetliiD roukkiota aleDtamaan yhU tasaisesti, kivien 
purkamalla piirin alkopuolelle. Paallimniaiset kivet olivat tavat* 
toman pienia, noin ybden ja kabden nyrkin kokoisia, matta suu- 
renivat mita syvenimalle talliin. Alimmaista kertaa paljastaessa 
loysia kabden kiven valista muatamia jokseenkin madanneiU 
oahkapalasia, jotka, taitteesia paattaen, olivat knuluneet kengan 
takakappaleesen (kuv. 57). Vannaalta naytti etia olivat joutuneet 
kivien valiin roukkiota lajatessa. Alikerran paljastettua havaittiin, 
etta paitsi se aarimmainen kivipanos, jolla haudan piiri ensin oli 
merkitty, tuon kanssa rinnakkaisin noin 2^3 korttelia sisem- 
pana kavi toinen samallainen kehapanos. Kebain valit olivat 
lajatessa tnlleet taytetjksi pienemmilla kivilla. Sisemman kehan 
ja silmakiven valilla, joka oli noin puoli kolmatta tai puoli nel- 
jatta kyynaraa, olivat pobjakivet aivan jarjestyksetta. Kun noita 
niveitiin jarjestansa kaantelemaan jnna niiden alista multaa tut- 
kimaan, niin tavattiin yieensa silmakiven ymparilla hiiha, liiaten* 
kin lansipuolella. Yibdoin kun maa itakoillisella puolella paljas- 
tetUin, havaittiin multa kirjavaksi pienista palaneista luumuruista^ 
seka koskemattomalla pinnalla, etta multaa kaannellessa. Tuo 
loumuru-ala oli noin puoli kolmatta kyynaraa pitka ja toista levea 
ja ulettui pituudellansa silmakivesta sisempaan kebapanokseen 
saakka (ikaankuin raadiona). J^Telja kyynaraa tasta paikasta bauta- 
aseman pohjoisella puolella ruvettiin sisemman kebapanoksen 
sssapuolisesta aaresta lyoiamaan yhdellaisia muruja, joita ulettui 
ooin kolmen kyynaran pituudelta sibnakiven luoteiselle syrjalle 
asti. Tuo luqmura-ala oli keban puolelta, missa etenkin tavattiin 



128 

luusipaleita pflakailosla, kolmatta kyynarSia levefl, mutta boikkeni 
silinakiveen kllsio. SilU alalia, likelU silmiikivea, lOyltiiQ veitsen* 
ter^D nlikoioeD kappale pabasti ruosUinutta pronssia. LuusU 
paleila ei loytly syvemin^lia mustaa inullaa. Kuoimallakia alalia 
koolliia suurinamat luupalal. Silmftkiveo muilla kutmilla et lavaltu 
muuta merkitUivaa kun hiillii. Kebiiia vtfiisUI ei siUk^lSlD. Mah- 
dollisla on, elU ulompi kebii, jossa kivel olivat vdhSi pienetnmilt 
kuD sisemnaiissci, .vasta kumpua laj^lessii oli paolu, kun oli ba- 
vaillu eDsimmaiaeQ aari iiian abtaaksi (kuv. 51). 

KuD raunion ala Ulla la valla oli lulkilUi, peilelliin poiya 
jnUeen suurimmilla kivilla ja raunioa lajitlliia enlisellensH. Islu* 
vaan kiveen, noio 15 ask. roukkion lansipuolella, bakalliin vuosi- 
luku 1869 jDDa Dimimerkit J. R. A. ja 6. J. 

2. Toinen suuri roukkio, joka bajolelliin Laibiaa Pello- 
inaalla, oli 21 kyynairaa ristiiosa ja iV^ kyyDSraa korkea. Se 
oli iUisin ja suurin kolmesla yhdessa rivissa seisovasta roukkiosla, 
milka aarillansa koskival loisiinsa. Roukkiol olival lajaiyt pie- 
oelle kankaan rioleesU koboavalle, iiaan pain pisiavalle niemelle, 
jonka Denalla tama suurin seisoi ja siila syysia uaylLi viela kor- 
keammalla. Tibea ja korkea manly- ja kuusimelsa ymparoilsi 
ahlaasli kolmen roukkion asema-alaa ja loi naoUe jylhyylia ja 
juhlallisuatta. Lanlisimman ja pieniniman roukkion oli Warelius 
V. 1816 paljaslanul keskelia, jossa pienellainen isluva silmakivi 
ja musla .mulla sen ymparilla olival nakyvissa. Se oli jaielly 
keballe. Siiia oli loylly ruoslunut pronssipala (vrt si v. 107). 
MyOskin keskimmaisia on aikoinansa kaiveltu. Pukeessa olevaan 
Buurimpaan roukkioon oli myOs puoli kolmalla kyynaraa pilka ja 
puoli kyyn. syva alanne kaivellu. Roukkiola ruvelliin, samoin 
kain edellisia ybia lasaisesli purkamaan, josla oli se suuri hyOly« 
elia varsin pian huomalliin, elia roukkio ei oUulkaan aivan yksin- 
kerlaisesU loyally. Roukkion keskella nabliin kivia kalsellessa eras 
vali, joka kebana kulki noin 2% kyynaraa roukkion keskipisleesU 



129 

ja niytti eroittavau ketkimmaiMn osan kivilajan syijlopuolisetla. 

Niio todella olikin, siHx kun nyt alettiHi ainoastaan ulkopuolclta 

luota keba-?alill kivia purkamaan, niin fli keskelle roukkiota 

ikUii kuio UEytetas torni eriojlisenil IfljanS seisomaan (kuv. 52). 

Toniia ei kaiteokaaD oilut pobjaan asti, vaan ainoastaan parin 

kyyoIrHD syvyyteen, joata sitten tornin ja roukkion perustua auu- 

reoiDiista kiviaU rupesi tpTiamsao. Too kahden kyyoSran kor- 

kuineo torni, joka hiukan soukkeni ylempas, oli Ifljfitty byyin 

tasaisesti tavallisista hevotsen-plljin kokoismta kivistS, joiden vil- 
liasX pienempia kivia nabtiin suulteina. Torni oli riatiinsa noio 

5 kyyn. ja 2 korUelia. Enain tutkittiin tornia ympSroitseva osa 
rodkluoBta. Kivipanos roukkion Sarilbl oli ainoastaan yksin- 
kertainen; pobjakivet osaksi varsin suuria. Roukkion pobjois- 
poolella iOyttiin niullasta poUeltaja luumuruja. Niita tavattiin 
Doin 3 kyynflrfla pitkalU ja toista kjynaraa lerealla alalia^ 
joka ylejtyi aariiumaisesta kivipandksesla alkain vinoon tomin 
Iflotiselie puoleile pain. Merkittavaa on etia mainitun kivipanok- 
aeu aaresta tavattiin luumuruja myOskin mustan mullan alta, 
kun sen alia olevaa ruskeaa hietamaata kaokittiin, noin kortte- 
lio syvyydelta. Toinen luumaru^ala alkoi tornin koillisen syrjan 
alta ja oli myOskin noin kolme kyyoaraa pilka roukkion itai- 
aelle kulmalle pain ja toista kyynaraa Jevea, Paalakeen kuuluvia 
mnruja tavattiin taman alan ita-paasta, josta arvaten tamfln 
roamiin paa polttolavalla oli ollut itaan pain. Hiilta « tavattiin 
biakan sieHa taaUa. Viimeiseksi ruvettiin roukkion keskella ole- 
vaa tornia purkamaan. Tornin keskuudessakin tavattiin taaUa- 
pain samankokoiaia kivia kun tomin ulkomuurissakin, mutta toista 
kyyoaraa purattua tavattiin aika suuria kivia, joila oli nojattu 
toinen toistansa vastaan ja joiden ymparille tornia oli ruyettu 
louodostaniaan. Tuosta nabtiin- aivan roabdottomaksi, etta se 
alanne, joka, roukkion eheana ollessa, oli nabty tomin keskella, 
oltai voinut jostakiisla vajoomisesta syntya, silla nuo snuret pohja- 



130 

kivel nojasivat ahUasti toinen toistansa vaslaan ja jos voiiaiiiin 
ajatella, etta niiden valiss^ tai ylempsinji tornissa olisi ontla 
ollut, niiQ olisi tuon onnen hajotessa aikoinaan tornikin rik- 
kooDtUDUt Alanne oli siis epSilemaUfl merkki aarteenkaivajan 
aikomuksesta. Kun en myOskasn inissaan muossa roukkiossa ole 
tavannut holvanksen merkkia, aiin en to! ensinkaan hyvaksyS 
sita selitysta, milia, kuten edellisessa naimme, Reinius ja yhtei- 
nen kansa ylipaansa oral tahtoneet selittaa eniinmissa roukkioissa 
nahiavia kaivamisen jalkia. Roukkioi ovat liiullakseni alkuansa 
kaikki olleet pinnaltansa pyOreiia ja,. puhumatta mautamissa toy- 
tyvista kivi-arknisla, sisalta taytelaita. Suurella uufeliaisnudella 
poistettiin nuo suuret kivet tornin pohjalta. Enimmat kairajista 
aaveksivat rahakattilaa, mina ainakin raata-aseita, multa kaikki 
petyimme. Ainoastaan pienellainen luumuro-ala, puoli kolmatta 
kyynaraa pitka ja noin kyynaraa levea, tavattiin keskella tornin 
pohjaa, pituudeltaan idasta lanteen, ynna hiukan hiilta. Mieleeni 
johtui lause Liivilaisten haudoista: Malalimmal kummnt tarjosivat 
rikkaimman sisallyksen, saurimmat eivat sisaltaneet mitaan; sa- 
moin on laita ollut Etela-Saksanmaan kumpuhaadoissa ^*). Tnle- 
▼aisuus on nayttava missa maarassa too ajalns toteutuu. Rouk- 
kio lajailiin entisellensa ja kumppanini hakkasi sunreen kiveen 
roukkion itapuolelle nimemme: /. A. Aspelin et G. JnrveHus A:o 

(Vrt 81 V. 108). 

3. Vahan KyrOn Tervajoella tutkiltiin paremmalla menes- 
tyksella suori roukkio, kooUaan noin 24 kyyn. risliin ja puoli 
neljatia kyynaraa korkea (vrt siv. 116). Ronkkio aeisoi vahan 
viertavalla maalla eraan nietsan syrjassa, oli jokseenkin eheS; 
ainoastaan lounaiseHa syrjalta oli ennen mailmassa noukittu kivia, 
joita sammaleet roukkion ulkopuolella jo olivat peittaneet naky- 
mattomiin. Roukkiosta ladottiin kivet yhta tasan roukkion aaren 



M) MAr. Me GrOher der Liven, sivv. 46, 47. 



131 

ulkopuoieile, niiUUlii kcmeeilifita jilrjestjsUi huomaamatta, konnes 
tiiltiin alinunaiaeea keirokseen saakka. MyOakiD Ussil roukkiossa 
oil suurellainen silmakivi, joka ei kuitenkaan kohonnut roukkioD 
pintaan saakka. SiU rastaan oli toisia suuria kivifl nojattu, joleo 
keakikohta Ulss^in roukkiossa tarjosi hyvin samallaisen nSkOalan, 
koD toraia aliista eh perostus edellisessH roakkiossa. Suorisia 
kinsU oli roukkion koko alimmaioeD kerroa, muUa keskella nub- 
tiin niiu koko Ifljil, jota arrattavasti varaiii soarella tyovoimalia 
oli koolta. Tuo keskimiinen kivilftjSf jaitettiin roukkion pobjaa 
paljasiaessa viiineiseksi, joleu ensiu kiUfnneltiin kiTifi alimmaisessa 
kerroksessa keskuuden ympftrilU jarjesUiosai kunkin alustaa 
kookkimalla perunakookilla ja muUaa kHsia kfiifDneUeii. Noiu 8 
kjynflran piirio sisjfUfl ronkkifoh keakuudesta lOyttiin eri kohdalla, 
etenkin kaakkoisella ja louuaiaelia, muUa royOskin pohjoisella kul- 
malla enimiuAsli eheiU lampaan luiia. Kaikki makasiyat roukkioo 
pohjalla, joko kivien ?lllissfi iai kivien alia. Sekfl tydoiiesteii etUI 
omao ymmfirrjkseui mokaao . oli enimmisst job ei kaikissa kob- 
dissa mahdotointa ajatella, etU luut oliaivat Toineei jfllistapflin 
roukkioD paalUI pobjaan Tarista. Huiia loita tuskia lOjUiinkaan 
kiin pMkailoja, olka-, reisi- ja aHfiriiuiia, joika parailen sSilyvfti; 
aoita knitenkin tavatttin oaaksi yksitellenkin. ErSfisUI paikasta 
lOfUiitt lampaan ja karitsan pSiflkallot ja yllflmaifiitut luut ybdesaH, 
inika seikka voisi nilytUUI epXilUvalUl, muUa siinHkin vakuutlivai 
tjomiehet, ettfl lout eivflt ole voiueet Tarista; ioisesta paikaata 
lampaan ja variksen luita ybdessd ja kuten kohta saamme tilai* 
sauden bavaita oTat luultavasti Tariksenkin luut baudan aikuiaia. 
SilmSkiti oli kooltaan noin 5:ltS kyynfirfla pitkil, 3 levefl ja 3:tta 

I 

korkea. Tuoa ymparille kootun kiviblj4ln hajotettua loyttiin silmft' 
kiv«n vieresta kaakkoiselta, etelfliselta ja etenkin lounaiselta puo* 
lelta pollettuja luumuruja; niiUf ilmaanlui myOskin silmakiven 
eleUlisen syijan alta, kun sielUk kuokittiin. Luumuru-aia oli epM* 
tasaista, sill^i istuvain kivien kulmia kohosi maasla. sieltd tddllli. 



133 

Kaakkoisella ja eteUiselifl puoieila silmflkiveSl ulottui mimija ai- 
noastaan toista kyynSraa ulkopuolelle ki?ell, mutta lounaisella ja 
tantisellfl puolella noin kuuai kyynflrilil aina tuoUe puolen erflsUl 
toista pienempaa istuvaa kiveS. Tuon kiven pohjoiselta (siis 
siliDJikiven Iflntiseltfl) puolelta jnntk erittXin sen ja silmakiven 
vtiiltfl (eli silmakiven lounaiselta puolelta) loyttiin pronssi-esineita, 
lampaan, kettua pieaeromain koiran ja variksen luita poltettojeo 
luumurujeQ seasta. Varsin merkittilvafl on, etta kun erfls painava 
km silmakiven lounaiselta puolella vieritettiio kuraoon, iOyttiin 
ihan kiven painon alta mustan nuillan pinnalta seka luumuruja, 
pronssikaluja, eltsi lampaan ja variksen luita, joiden aikaisuulta 
siis ei ensinkaifln voi epSiUa. Tutkiakseni silmSkiven aiusta, josta 
luumuruja alati toyttiin, kiilatin noin kolmannen osan stita. Kuo 
silten jfllella oievaa suureoipaa osaa saatiin* kangilla ja kahdeksan 
miehen voimalla muutama tuuma kohoamaan, niin loyttiin kiven 
alta ebtiiniseen luumuruja. NxhtavftH oli siis, ettx kivefl oli hau- 
taa tehdessfl liikutettu miesvoimalla. Hiukan hiiltS tavattiin mul- 
lassa jokseenkin yleensa (kuv. 53). 

ElSinten luille, jotka koottiin, on aika antanut mustan tai 
ruskean karvan. Ne ovat jokseenkin eheita ja polttamattomia. 
Niiden seassa on neljH lampaan, kaksi karitsan, yksi koiraa ynnft 
kaksi variksen pflflkalloa. Ovatko lampaan luut jaannoksia lam- 
paista, jotka annettiin kuolleille bautaan elatus-aineiksi, vai jat- 
teita hautajaispidoista? Kuitenkaan ei yhdessSkafln luussa ole huo- 
mattu veitsen jxlkea. Ettfl koira olisi seurannut omistajaansa 
bautaan, ei ole ibmetelUivsa; mutta mika merkitys on varikselia 
voinut olla, jota tietysti ei ole milloinkaan pidetty'pybana lintuna? 
Eiban variksilla koiraa ruokillu? Vaikeaa on tasta yksityisesta 
haudasta tehda yleisempia paatoksia elainten luiden suhteen, 
mutta kun tunnemroe, etta jo Ganander aikoinaan tapasi hau- 
doissa elainten ja linnun luita, niin on toivottavaa, etta joku 
vastainen toyto tekee asian selvemmaksi. 



133 

Lojdetyl pronssi-esineet olivai Beuraavat: 

a. Panm-soiki, varustetlu pitkaillfl perfllliC johoD liiulla* 
Tasii joku soukka vyd kahdella proDsaiDaulalla on oUut kiioDitet- 
tyiia. Tuo perapuoli on noin 8 milliiueteria leveil, 40 piikS ja 
aiDoastaaD kahdeila viivalla koristettu. Itse soiki on noin 17 
mm. leveX ja paninrella TarusieUiL Koko esineeu pituus on 52 
mm. (Kuv. 58). 

b. Kdonsolki, yksiDkeriaiAta, mutla sievflfl tekoa, kaari 
silea-taiUeinen ja molemmat pflat poikki-viivoilla koristelut Sol- 
jen alipuolella on haka ja osaksi kantakio, jossa neola on islu* 
nut, jalilte; neula pauUuu. Esineen pituus on notn 60 mm. 
(Kuv. 59). 

c — t. Kcadarenkaasta 2 puoliskaa^ joista loinen niskan- 
paoliaesta ohuemraasta pfiflsU on katkennut, tojnen nflytUUl ehe* 
fAVL Hoiemmat kappaleet oral edessft rippuneesta paksummasta 
paasU koristetut poikkivuToilla (vrt. Worsaae, ji/bUdnin^er, Kh. 
1854; kuv. 340). Reukaan pnoliskat ovat kenties olleet proossi- 
lankaiaelia kierroksella yhdistetyt, josta kuitenkaan ei nay merk- 
kia« Renkaasen on kenties 3:askin ohut pronssilankarkappaie 
kaolunut EheH puoliska on noin 217 mm. pilka. (Kuv. 54). 

Snnrin tyO roukkiotta tutkiessa on pohjakivien kaantelemi- 
nen. Puheessa olevan ronkkion tutkiminen maksoL24 pSiivatyOUL 
Se Ixjattiin jalleen ja iuipuolella seisovaan kiveen hakattiin vuosi- 
laku 1869 ja nimimerkit J. R. A. ja T. H. <^). 

4. Vflhan KyrOn Tervajoella on kenties Etelfl-Pohjanmaan 
avarin roakkio^ 32 kyyn. ristiinsH ja 4 kyyn. korkea (vrt siv. 115). 
Roukkion etelliiseltal puolella paljastettiia parikymmentfl vuotta 
takaperin suuri, pSlfthfl erittxin tasainen kivi, 5 kyyn. pitka, 3 
ievefi ja puoli kolmatta korkea« TuoUa tasaisella kivella tavatUin 



M) Avuliaana kumppanina oli minuUa Vahdssd -Kyrossd Ytioppilas 
T. Hagman. 



134 • 

ruumiin jaannoksinfl p^riteUna lausoraa yDOJf joukko luultavasU 
Daisen koristuksia, joista mainittiin: 

a. Lahes 100 helmed, pieDeo peruDaa kokoisia, toiset 
tauman pituisia ja soukemmat toisesta pflflstS; varilUasS ^pihjan* 
karvaisia^ eli vaaleansinisia; eninnnissa oli reika, muutamista, 
jolka meDivat rikki vahalla posertamisella, puuUui reiki. JalilU 
ei enHH ollut yhtaan. 

b. VaskirenkaUa 6^7, joista viela yksi oil jalilta (kuv. 
61). Ne ovat kentiea rippuQeet kaularenkaaasa (vrt Bdhr^ die 
GrSber der Liven. Taf. IV. Grab II.). 

c. Koneelliaia soikia ynna eras rislinmuotoineo merkilli- 
neo kala. 

Helniil olivat kylan tytot kantaneet kaalassansa. Joku aika 
tuoD rikkaan loydon jalkeen matkiisti rovasti FellroaD VahassI 
Kyrossfi ja onnistui saamaan muutamia toytOOn kuuluvia pronsai- 
kappaletta, jotka hftn, kaydessani LappajarveUa, lafaetti Helsin- 
kiin. Ne oli vat: 

d. Kaoarisolki (fibula) n. k. roomalaista muotoa, jossa neii* 
tan kaDta ja haka ovat jalillfl, mutta neula puuttau. Sc on arvat- 
tavasti se roerkillinea risti, Josta tarina tiesi mainita (kuv. 62). 

e. Kaarisolkeen kuuluvaa jfioQekieirosta pari kappaletta 
(kuv. 63; vrt ManteHus, Frdn jemdidem, PI. 4: 1). 

f. Panm^solfesta kappale (kuv. 64). 

g. Pronssikappaieita, joiden muodosta ei voi mitSln past- 
VkiL NUista jatettiin kappale Yliopiston kemialliseen laboratorioon 
tutkitlavaksi. Tri i. S. Gbydenias on hyvantahtoisesti antanut 
siita seuraavan anaiysin, jossa subteet koitenkaan eivSt ole tay- 
delleen luotettavat, kun pronssikappale oli niin ajan ja veden 
ByOmai, ett'ei tarjonut tlydelieen kelvoUista ainetta tutkimuk- 
seen: ^') 

*i) Kenties tulon tilaisuuleen aDlamaan liilleena kirjoiluksen lepuUa 
n&isM pronsseista tarkeinnian analysin. 



135 

Kuparia . ; 94,95 prosenttia 

Tinaa 4,84 „ 

99,79. 

Kun vilidoin kerroUiin eWk kylUn lapset usein myflheoi^ 
minkia oU?at kWeita toyUneet helmilf ja helmiliuskoja, Diin ru* 
pesin iisekin uliVi etsiniflaio, vaan amoastaan poltettuja luamuruja 
lavalUifi enSfl kivelllt ToivoeD eiU midlan muassa myOs joita- 
kuita helmia olisi varislettu kiven syrjille, kaivatin kiven koiili- 
sella syrjtiUI mustao mullan kSfsiin. Tuota luusoran sekatsta 
multaa oH ainakio kolmen korlteiin syvyyteen, kenties syvemnilri- 
lekio, silta toista maakerrosta ei vielfl nHhty. Multaa fauuhtoeaaa 
ei kuileakaaD helmia lOytty, vaan sen stjaan: 

k. Kullasormus, painava puoli toista lukaalia ja analysiltll 
arvellu noin 21 — 23 karaatin arvoiseksi (kuv. 65). 

t. -Kaarisoyen neula (?), muutamalla poikkiviivalla koris- 
tetto. Reikapaa oo osalla katkeoDUt (kuv. 66). 

j\ TuUp€Uaisia^ noia puolen nyrkin kokoisia, joiden asema 
kivien alia oii sellaioeii, ett'en voi muuta arvella kun eltS ovat 
kmnmun aikuisia. Nekin otettiin talteen: 

Aikani ei sailinut tuon jo vjihaiselta osaltakin rikkaan rouk- 
kion tutkifflista. ToivoUavaa olisi, etta roukkio sailyisi vastai- 
sekai tarkan tiedemiehen tutkitta?aksi. 

Niistil tutkijoista, jotka edellisintt aikoina ovat kaiTattaneet 
Eteta-Pobjanmaan roukkioita, on ainoastaan T:ri Ignatius malita- 
nul tebda tutkintonsa perin pohjin ynnft antaa tntkinnostaan niin 
Ulydellisen ja tunnollisen kertomuksen, ettS tyOstfl on tieteeUe 
Uysi hyoty. Siita syystft ynoa naytteeksi milla tavalla hftn suo- 
ritti tutkintonsa tahdon tahan lainata hanen kertomuksensa siita: 
„BjOrs'in talon metsa-osuudella,. noin 74 peninkulmaa poh- 
joisessa Lapvaartin emakirkosta tavattiin matalalla vuoriselanteella 
viisi erityista kivikumpua, ja tiukan neljanneksen paassfl naista 
kahdeksan kappaletta samanlaisia, jotka oli?at suorassa linjassa 



136 

pohjoise8ta etelflSa aivan pienella villilla toisistansa. NflisU jUlki- 
mflisisUl se on kolmas pobjosesta lukien, jonka nyt tahdon asettaa 
lukijan tarkastukseo alle. Se nflylti olevan IfihSln saakka koske- 
malonna, kiiDnes se nyt kaikella tarkkuudella avaUiin. Se uiin- 
kuiQ kaikki muutkin Lapiorauniot ^^) oli aseiettu vuoriselflnleelle, 
jota lannesUlpSiin Uheft mtfoiyiDen metajf-alanko ymparditoee. Sen 
avaruuden mitta oli: saurin pituus pobjosesta elelasn 17'/4 kyy- 
narkfl, suurih leveys idflsUI IflDteen 11 kyynarfla ja korkeus 2 
kyynHHia ja 5 tuumaa. Se oli siis pitkflingoikeaY melkein suora* 
nurkkaisoD nelikulman muotoinen. Keskellft kumpua pilkin kum- 
muD harjua oli neija kuoppaa ja pohjoisimmassa kasfoi baapa, 
joka kuilenkin suuruudesta arvaten ei voiout liioia vanha oUa. 
Kuminun eleUlisessa pfiassM kasvoi nuori piblaja. Nflmat puut 
olivat lajiansa ainoat, jotka likipaikoilla Toitiin bavaila, silla mao- 
ten kasvoi ympflristoUn ainoastaan mftntymetsdfl. Kumpu oli 
ulkopuolelta peitetty pienemmilla samroalluneilla kivilla, mitki 
olivat likipitMen samankokoiset kuin ne, jolka katujemme kivitta- 
miseen kaytetasn. Kun namSt vahsisemmat kivet vahitellen oli- ' 
vat pois-otetut, sattui oikea 5 korttelin korkuinen perastus-niottri 
vaslaan, joka oli kokoon pantuna suuremmista noin '/^ kyynarftn 
korkuisista ja 1 kyyoSran leveista kivista. Kun oli syyta siiben 
arveluun, etta kummulla alkuansa oli ollut se avaruuft, jota HUM 
muuri osoitti, vaikka alas-vierevien kivien kautta lienee aikojeo 
kuluessa saanut suuremman avaruuden, mitattiin se uudestaan ja 
nfthtiin alkutilassaan, perustus-mnurista arvaten, olleen IGy^ kyy- 
oarau pitka ja 8 kyynaran levea. Muurissa ei voitu bavaila mi- 
taan sisalle-kaytavan tapaista ^'). Raunion avaaminen jatkettiin 



M) Tdssft on syytd huomautlaa, eltd vaikka hra Igaatius naiilekia 
raunioille anlaa luon sivistykseeinme ja kirjallisuuteerome juurtuneen Lapia- 
raunio-DimityksBD, ban kuilenkin myohemmin, Lappalaisisla mainitsemalla- 
kaan, tunnoHiaesti kysyy rauniojen kansallista perSid. 

M) Hra Ignatiasen mielessa ovat tftssi ndhtuvasti Etelfi-Skaodtnavian 



137 

sen jalkeen siind jarjesiyksessil, ettfl yliminaiset kivi-kerrokset 
toisteosa perftsU pois-otettiin, jolenka vjibitelleD iultiia pohjaa 
yha iikemmtfksi. Se kohta ensiksi veli tarkastuksen puoleensa, 
etu kiTet, jotka raunion keskelU ylOs-oleltiiD, olhat eriDomaiaeii 
kaperot, jotka roenivift rikki kun heilft vabaliMkin Toimalla vis- 
kaUiia maabaD. Luulo, elU aamSit kivet ennen olivat maanneel 
inlessa, sai kohta lisflksi toisen yabvisluksen, kun toisesta kuo- 
pasta pobjoisesta-pflin loyttiin joukko pienempia biilenpalasia. 
Samassa paikassa tavattiin tyOta jatkettaessa paitsi hiiliS inyOskin 
morenneita luila erSftssd suurempain kivien ympjfroitseinassa ja 
ooin V2 kyynSrfln avarassa luolassa elikkft arkussa. TantSn luo- 
lan avaruulta ei kuilenkaan voitu tarkkuudella mSXrSrta, kun kivet 
Ulsajl paikassa olivat pantuina iiman nitbtavflil jarjestjstli. Toi- 
sellainen oli sita vasioin sen kivi-arkuo laita, joka oli etelMisin 
niista, mitkSl ennen raunion bajoittamista havaUtiin sen keski- 
haijnlla. Taman arkun avaruus oli:^pituus pohjoisesta etelaan 
6 jalkaa, leveys idasta Janteen 2 jalkaa ja sy vyys 1 V2 tai liki- 
maarin 2 jalkaa; sen seinat, jotka oiivat jotensakin tasaiset ja 
sileSt, olivat suurista kivista pystytetyt, silla lajiila, etta 4 kap- 
palta oli ybdessa rivissa kumniallakin sivupuolella, ainoastaan yksi 
smirempi paasi etelaisessa paassa (luultavasti paanpuoli) ja pobjoi- 
sesea paassa (luultavasti jalkapuoli) muutamia vaban pienempill. 
Arkku, joka oli itse kalltolla, raunion sisimmaisessa pohjassa, ei 
oilat peitetty millaan suureromalla paadella, vaan ainoastaan pie- 
Bemmilia kivilia; namat olivat ehka ennen iadotut joksikuksi ku- 
voksi, joka sitten aikojen kuluessa lienee kukislunut^ josta oli 
ehka syntyoeet kummun paalla ennen sen hajoiltamista bavaitot 
koopat Kun olivat arkttssa loytyvat kivet poisotetut, havaittiin 
taoiA puoleksi ayvyydeltaan taytetyksi mostalla mullalla, ja kun 
ylimmfiinen kerros tata mullaa lapiolla varovasti ikaankuin pois- 

•nstihaudat* kuvitelleet, joista namil roukkiot eriftvat seka aikakautensa 
etta sisailyksensd puolesla. 



138 

kuoriUiio, DftbtiiQ selvSisli roullassa valkoisia 1 lai 2 luuinan le- 
veiU ja likimmiteD saman verran syvis raitoja. Ktui namUt rai- 
dat eli viivat, jolka oliFal paraitea DfthUvinfl arkttn eielaisessfi 
paiflssfl, olivat murenDUtta luuta, tuli se ihan selvSlksi, etU UalU 
siiilytettiia vuosisatoja silten kuolleen ihmisen ruumiilliset jaaA- 
nOkseL Sota-aseita tahi muita kaluja ei loytynyt ensinklSo, vaikka 
raunio niin juuriltaan bajoitetliin, ett'ei, jos arkun eroitaiume, 
jatetly kivea kiven p^Me"" ^*). 

Hra Ignatiusen tulkima haula on useammasla syysU Ulrkea 
seka ulkomuotonsa etU sisallykseasa puolesta. Se oli samaa 
pitkansoike^a muotoa, kun ne roukkiot, jotka naimme esim. Sou- 
kannevaa rannoilla Laihialla (vrt. sivv. 108 ja 109). Roukkion 
ke9ki-harjulla nShtiin 4 syvaniielia eli kuoppaa, samaliaisia kun 
ne kaksif jotka v. 1S64 nS'in erflas&a roukkiossa Maalahdella (yrL 
siv. 102). Hra Ignatius arvelee, eita ne kenties oval syntyneet 
arkkujen katoksien vajoomisesta. Erittain tarkeat oval hXnen 
iloiaisemaDsa kaksi arkkua tuossa roukkiossa, jolka puolestansa 
todistavat naiden hautojen yhteylta Skandinavian rautakaulisten 
rauniohaulojen kanssa, kuten pian saamme nahda. Hina olen 
edellisessa maininnut, elia arkkuja sisaltavia raunioita paraaata 
paasta tavataan elelapuoleUa Laihiaa, jobon saakka harvoin nali- 
daan silmakivisia raunioita. Laibialta laasen pohjoseen j^ain ovat 
gilmakiviset rauniol yleiset Tuosta en kuilenkaan uskalia pUt- 
laa, etta nuo eri lajit olisivat eri aikakausien rakentamia, var- 
sikikin kon Vahan Kyron Tervajoella tapasin silmakifislen aeassa 
myOskin eraan ennen avalun arkkuraunion. Tama ynna muut 
arkut, mitka edellisessa olemme ennen avatuisea roukkioissa nah- 
neet, clival kaikki pitkia ja asemallaan ymmyrkaislen rauntoien 
keskella. Sideby'ssa lavatlu oli labes 8 jalkaa pilkaa ja 3Vs 
levea ja suunnaltaan P'.esta E:aan samoin kuin roukkio^rivikin; 

M) MelUUtinen 486$, ss. 156, 167. Kertorousta Mehiiaisessa seuraa 
kaksi roukkiosta eri katsannossa olettua kuvaa. 



139 

toinen Uihellfl lohaDoesdariD keslikiivaria 7V| jalkaa pitkfl idasU 
laoteen, IflnlisesU pJfdsUi 1 ja itapftHsUl 2 jalkaa Ieve«; kolmas 
Tervajoella 6 jalkaa pitka idjlsui Iflnteen ja 2 jalkaa levea. Hra 
Ignatiusen tatkimassa pilkflnsoikeassa roukkiosaa oli arkkuja kaksi, 
toiDen varsin pieni aukko roukkion pohjoisessa psass^ toinen 6 
jalkaa pitkfl pobjosesta etelasn (s. o. roukkion ja roukkiorivin 
SQunnassa), 2 jalkaa leveS ja IV2 tai Iflhes 2 syvX. 

Varsin suuri apu on miiinaistutkinnossa vertaiiemisesta, ja 
onDekseiome tarjouu meille UllSkin tutkimus-alalla odottamatlo- 
mia Teriauskofatia. Viimeisinfl aikoina on, nsiet, ' ruvelta Pohjois- 
Rootsinkin rauaiohautoja tutkimaan ja kertomus niisUi sopii niin 
tarkkaan Suomen-paolisiinkin edeilisessfl kerrottuihin, ett'ernme 
ensinkasn foi epailld, etUi eivat rauuiohaudat kummallakin poo- 
len Polijanlahlea olisi saman viljelykaen eli sivistyksen jalkifl. 
Lukija luomitkoon iUe, kun tahfln lainaatnme pttakohdat eraasUf 
kertomuksesta Angermanland'in raunioista. 

^Rauniot ovat lajSltlyja suuremmista ja pienemmiaUl kivista, 
enimmasti ymmyrksisia ja njioluian kalkaistoii kekon muotoisia. 
Piiri on albaaita lavaliiseBti V/^ h 2 kertaa aTarampi ylbaisempafi 
piirii ja 20 k 30 verlaa pileropi raunion korkoa. Loyiyy injOs- 
kin raanioita, jotka ovat muodollaan pitkansoikeita ja pyorea- 
nurkkaisia; neliskulmaisia, jotka ovat joko pyorea- iai tasanurk- 
kaisia ja joissa syrjat oVbI melkein pystysuoria ^^). Joko alusta 
alkain Iai kaivamisesta on moni suurempi raunio saanut keskuu- 
teensa syvan iai matalan alanteen, kun sitavastoin pienemmat 
rauniot enimmasti ovat paalta pyOreita^ 

^Kivet ovat joko nyrkin tai hevolsen paan kokoisia taikka 
vielfl isompia, muita tavallisesti painollaan miehen takkaisia, ja 
ovat enimmaksi osakseen samassa rauniossa jokseenkin yhden- 

^) Neliskulroaisia Lapinraunioita, joissa keksittiin valkian sioja, ta-. 
past hra V. Ldfgren Keuruulla toisla salaa. MuistooDpanot niisla oval kasi- 
kirjoiluksena haaen hallussansa. 



140 

kokoisia. EQiuimSisU ovat duo kivet otetul jostakin likellfl lOylj- 
vflsUi kivenvierimfi-kokouksesta. Neliskulmaisel rauoiot jdhH yli* 
paans^ ne, joiden syrjat ovat alhaalta ikaan kuin muurille ladotut, 
ovat tavaa mukaan tehdyt murto-kivista ®®). Paikoilla, misaa vie* 
riinakivien ja murlokivien saanti on ollut ybtfl helppo, on useiD 
kflyielty ainoastaan jdlkimmSisia. Yksi kofata on kuitenkin ha- 
vaittu, missa bautaajat ovat jflltSneel vuorella makaavat kantUsel, 
laaka- ja murtokivet k^yMm^iVk ja tuoneet rauniokivensfi noin 
Vs penikulmaa pSJissS loytyvjistft vieriniilkivi-kokouksesta. Taval- 
lisesti ovat kivet jarjestyksetttf heiteiyt pafllletysten raunioon. 
TifstM kuitenkin eriflvat neliskuimaiset rauniot (joita muutamia 
toytyy Vibygger&'n pitajilssfl), joissa syrjat koko korkeudeltansa, 
ynna barval ymmyrkHtset, joissa alimmaiset syrjakerrokset ovat 
lajatyl siten, etU kivet nSibtavfliiSi huolella ovat ladoMit paalle- 
tysten ja tasainen syrja sovitetlu ulospflin^. 

^Pii^nimroat rauniot ovat piiiiltansa luskin 20 jalkaa ja t 
jalan korkuisia. Suurimmat ovat 180 jalkaa piiriltansfl ja 9 (10) 
jaikaa korkeita. Tavallisin piiri on 60 ^ 70 ja korko 3 jalkaa. 
Pitkfinsoikeissa on suhde pituuden, leveyden ja korkeuden vftKIU 
jokseenkin eriavfi. Esinierkiksi mainittakoon 72: 17: 1; 30: 15: 
2Vs; 15: 10: 2; 15: 9: 3 jalkaa. Neliskuimaiset ovat 6, 8, 10 
ja 15 jalkaa kanttiinsa ynna joitakuita jaikoja korkeita^. 

^Rauniojen pobjassa ja tavallisesti keskells lOyttaan useiii 
kiviarkku. Ymmyrkaisissa raunioissa on yieisesti ainoastaan yksi, 
pitkHnsoikeissa kaksi arkkua perfltysten raunion pituudella, joskus 
korvatuslen siten etta pienia arkkuja on asetettu raunion syijiUe. 
Nuo arkut ovat enimmasLi niin tebdyt, etta mantereelle on sjr- 
jakkaisin pystytetty laakakivia ja siten muodostettu arkku katettu 
toisiila paasilla. Joskus pullistuvat syrjai arkussa ulospaiUf jos- 
kus ovat syrjapaadet niin ladotut, etta peiltavat toinen toisensa 



M) Samoin Lapinrauniol Evij§rvella. 



141 

syijUl (gamaan tapaan kuin kalan suomukaet). Jos ei snurempia 
laakoja ole toytynyU niin on arkku muodoBtetto pienemmisUl kivi* 
levyiaUl, jotka oval ladolut, toioen toiseDsa pSalle; harvoin on 
syrjalaakoja toisilla koroteltu. Kattopaaaien alia nahdflan joskus 
Uiohikaioksen jalkia. Arkut oval erikokoisia, 1---12 jalkaa.pitkifl 
(lavallisesU 5^6 jalkaa), 1 — 2 k 2Vs jalkaa leveiu ja korkeita. 
Arkkuja suuDnilUessa ei ole miUfio varroaa ilraankulmaa nouda- 
tettu, koten Eteld-Rootsissa, missa arkkujen yleinen suanU ai^ 
▼ellaan olevan Prsesta E:aao. Arkun suunta on sama kuin sen 
Tuoren tai kaukaao suunta, jolle se on asetettu, taikka, jos useiia 
raunioila tavalaan perStysten, sama knn niiden paasnunta. — 
Joskus on hautaraunio muodostettu liionnollisesta murto- tai vie- 
rimUkivi-kokouksesUi; sellaisten rauniojen pobjassa on eninunXsti 
kiviarkku. — Rauniot tavalaan ainoastaan mMkimailla likellfl roerUI 
tai suurempia vesia, joibin on purjelaita merelta, korkeintain Y,« 
penikolmaa rannasta. Muutamia tosin tavataan, jotka nyi oval 
kaukana purjelaidasta, mutta muinoiset purjelaidat eivat ole eUalla^. 
^Usein bavaitaan silljl p^ikalla, mills raunio lepail, falkian 
jalkia ynna etU pobjalla oleva hietakerros on joko poltettu tai 
sisaliaa madannylta puubiilta ja sipaleita pollettua Inula. Enim- 
mat billet ja luusipaleet tavataan arkun pobjalla, mutta myitokin 
muualla raunion alia tavataan usein samallaisia jaanoksia ruumiin 
polttamisesta. Jos ei rauniossa loydy arkkua, niin tavataan lunt 
ja billet paraasta paasta keskella. Useamman sadan raunion tut- 
kittua suuremmalla tai vabemmalla tarkkuudella arvejee bra Si- 
denbladb, etta bautaaminen on tapabtunut seuraavalla tavalla: 
Joliekulle sopivaksi katsotulle paikalie pinottiin polttolava, jolle 
mumis laskettiin. Sittenkun valkia oli kokonaan syonyt ruumiin, 
niin etta ainoastaan pienia luupalasia oli jalilla, la'astiin luut, 
biilet ja kekaleet ybleen ja noiden jaanoslen ymparille muodos- 
tettiin kivilaakoista arkku, joka katettiin (ensin Uiobilla ja sitten) 
kivilaakoilla. Viimeiseksi lajattiin raunio arkun ja bautauspaikan 



142 

ylitse. Jos arkku puuUuu^ IHjSUiin raunio suorastaao ruuniiin 
jtfSlDOsteQ yli polUopaikalla. Tuo pjifltos ei kuitenkaan sovella 
niihin raunioihin, jolka oikeaslaan ovat vierimiikivi-kokouksia ja 
paremmiD luonteensa suhteen sopivat yhteeo oiiden rauniojen 
kaossa, joiden pohjassa ei tavata polUamisen yAiWiH eiktf luuta. 
Seliaisia lOytyy sekSl arkkuDe, elt£[ arkutta, eiviitkSl mielellaan voi 
oUa minkflSolaisia muistopylvaiUI, vaan ovat luultavasli lajHtyt 
polltamattomain ruumiiden yliUe ja rohkeaksi ei voi katsoa sita 
pflfltOsUi, etU tuo kansa vSlisia poltli, vfilisia jaiti ruumiiosa polt- 
tamatla, kun mnistamme kuinka usein nuo tavat monessa muussa 
kansassa ovat vaihdelleet^ ®^). 

Aivan omituiset ovat ne arvelut, joita hra Sidenbladh on 
laskenut sen ajan sahleen, jolluin Auo hautarauniot pystytettiin, 
jDUfl siiU kansasta, jooka lekemifl ne ovat. Ahneet aartecn- 
kaivajat ovat niin ryOstaneet nuo rauniot^ eiU hra Sidenbladh ei 
ole itse lOytSnyt muula kuin niuutamia pahasti ruostuneita raula- 
paloja ja tarinan inukaan tieiaa loydetyksi kappaleen rautaisista 
suiUenkuolaimista ynnfl ymmyrkaisen kupurasoljen ja 5 spirali- 
kierteistS rengasta pronssiata. Han lausuu nain: 

9,Tasta nakyy jokseenkin selvaftn, etta Angermanland'in 
rauniot sisSlUivat ainakin jftlkia raudasta ja pronssisla. Tunnettii 
asia on, ettfl samailaiset rauniot Bobuslfln'issa sistitavat pronssia; 
Saomeasa ovat ne sisalUneet esineita kuparista, kullasta, raudasla, 
hopeasta ja messingista ^®). Blekinge'ssa ja Tanskanmaalla ou 

^) Glen jo edellisessd huomautlanut, etta hra Sidenbladh kenties 
ei ole arvannut eroittaa Lappalaisia muinaisjiandksii puheessa olevista 
bautaraunioista. Jos vihdoin inuislamme, ettfl Suomenpuolisista hauta* 
raunioista on loytty polletlujen luusipalten obessa mydskin jokseenkin 
eheanA sflilyneitfl elflinten luUa, niin en voi pilfl§ luuUavana, etta poltta- 
maltoman ibmis-ruumiin luut oKsivat niin tykkanddn lahonneel, eU*ei jal- 
kia loytyisi. Vaslaiseksi en siia uskalla antaa hra Sidenbladh*iu yllamaini- 
tolle pddtokselle suurempaa arvoa. 

>s) Nflhtflvflsti Gananderin Tnukaan; vrt. »\v. 86. 



Ii3 

Diis89 toylty kalaja kivestn, pronssisla ja raudasta. Tuosta nSh- 
daiin, etui elelaisimmissa on kivikaluja, muUa sen mukaan kuin 
pohjosempaan tullaan, niin kaloo tuo (odislus yanhimmista aika- 
kausista ja nuorempain aikakausien todistukset sen sijaan kart- 
tiiTat. Tuosta pSflUaen, ei noita raunioita voi asettaa johonkiihun 
eriniiiseeD aikakauteen, vaan naytiasi silta, kun olisiv'at tehdyt 
pakanuudeo kaikilla 3:IIa aikakaudella, taikka ~ totsin saDottu — 
elta se kansa, joka kaylti tuota hautaustapaa, on elanyt eri seu- 
duilla seka kivi-, pronssi- ettfl rautakaasilla ja vetSynyt eteUsta 
pobjoseen pain.' Pronssi-viljelyksen tullessa Tanskanmaalle, peray- 
tyWai rauniojen omistajat Etela-Raotsiin ja vetayi^at sielta joHa- 
kulia tottavuadella uuden milalitn kanssa joko Ruotsin ISnsiran- 
Bikkoa pitkin Norjaan tai Ruotsin itarannikkoa myoden tlppbnd'iin, 
missa kansa jakautui kabteen haaraan, joista toinen levisi edel-* 
leen pitkin Norrlandin rannikkoa ja toinen, kSytya Ahvenanmaan 
yKtse, Suomen lounaisrannikolla jalleen jakautui pohjoiseen ja 
itaiseen haaraan. Vaelluksen kesiaessa sauttoivat tuon alhaisem- 
man kansan uudel kansat paremmilla viljelysneuvoilla ja kansalla 
ei oHot luonnollisen jarjestyksen mukaan muu tarjona, kun joko 
peraylya edesta tai kadota. Edellinen arvelu saisi tayden todis- 
luksensa, jos voitaisiin nayttaa rauniobautojn Tanskanmaata ete- 
IlimmiUakin rannikoilla ynna joku akkinainen raja, missa raunio-^ 
Tiljelys loppuu juoksnssaan pobjoseen ja itaan pSin. Niin todel- 
lakin on asian laita. Raunioita — sisaltavatko sitten poltettuja 
tai polttamattomia ruumiita, ollee edeUisen jobdosta yksi asia — 
iOjrtyykin, Worsaae!n mukaan, pitkin Atlanlin ja Keskimeren ran- 
nikkoja ja kenties myos Mustan Meren ja Intian Meren^ranta- 
mailla. MuinaistieteelHsella matkallansa v. 1867 lanlisen Suomen 
ja Pobjois-Ruotsin baiki, sanoo bra SIdenbladb kSsittaneensa sen- 
raa?at rajat raunio-viljelykselle. Rauniojen pobjoinen raja Ruot- 
sissa on kohta etelapuolella Abyn jokea Skelleften piiajassa, jota 
pobjempana ei tavata minkaanlaisia muinaisjaanOksia. Suomessa on 



144 

pohjoisiu raja Salon piUjfl Ouliiii laanissS. Polyempana, kulen 
esim. Inarin seuduilla, on inuinaisjaanoksift tavattavanat mutta nuo, 
oikoot sitten tschudilaisia lai ugrilaisia, eivdt ensinkScIn kuulu 
mban. lUisin raja Suomessa on P^lijanteen jflrvi ja sen lasku 
KymijokL IdempSua mainitlua vettd ei tavata raunioita ^^).^ 

EdellisisU oUeista nSeinme, elU Angermanland'in haula- 
roukkiot pSJI-asiassa oval niin yhdenkaltaiset, kun Suomenpuoli- 
set, etU on mahdotointa piUd niiU muuna kuin saman viljelyk- 
8en, saman kansan jdUflminSl, kulen Sidenbladh'kiu jo on huo- 
mannut USlnen pUSltOksensa haulaustavasta sopivat niin byvin 
Suomen- kun Ruotsin-puolisiinkin roukkioihin. Suoroenpuoliset 
nayttdirat kuitenkin olevan ylip^ilnsll suurempia, rikkaampia ja 
pareoimin sSlilyneiUf. Hra Sidenbladh sanoo Buuremmalla tai 
vHbemmallfl tarkkuudella tutkineensa useampia saloja hautarouk- 
kioita* Kun bsin kuitenkin Angermanland'ista luettelee ainoa^ 
taan 3:Ua sataa roukkiota, ynnft piua roukkion keskikehdan Uir- 
keimpflnJI, niin nSlytUfl silU kuin biinen tutkimidensa tarkoittaisi 
kaikkia roukkioita, miU bsm on nShnyl ja elta hiin ebka on seu- 
rannut tuota mukavaa, mutta minun vakuuUiksestani huoiima- 
tointa ja haitaliista tapaa lutkia vaan roukkion keskikobta. Hftn 
ei myOskflSn, luultavasti siitfl syystii, lied^ niainita arkuttomien 
roukkioin JIflriilSl loytyvisi erinftisi£i luumuru-aloja, joita oleinme 
nabaeet kabdessa Suomenpuolisessa haudassa, ja jotka ebka todia- 
tanevat, etta samaa rotikkiota ksiytettiin niyobemnunkin kuolleille. 



W) midebrand, Aniiqv, Tidskrift for Sverige 11. Sth. 4869; sivr. 194 
-*202. Hra Sidenbladh lisia vield: <Kud ndin on laita, niin on mabdo- 
tointa ajateUa» ell§ so kansa, joka teki rauniol, olisi lolhit Wenfij&n kaulta, 
miasft sea mydskin oHsi tdylynyt haudata kuolleitansa. mutta muita van- 
hempia hautapaikkoja, kun Kurganeja, Sopkia ja Scylildisid hautoja ei siella 
nfty ldylyv§n mainitlavia ja kaikki nuo ovat maakumpuja, eikSi mitaSn rau- 
nioita*. Kuinka varmat varsinkin nuo pobjoiset bra Sidenbladh*in inSaraS- 

oiftt rajat lienevdt, on tulevaisuus luultavasti pian nSyttdvg. Vrt. niyds /. e. 
8iv. 230. 



145 

Mabdolointa on varmaan pSiaUiUl poltettiinko ruumis Uyde8s9 puviis- 
saan; luiiltavampaa on kuilenkin, ettll ne rauta-aseet ja pronssi- 
korislokset, jolka haudoissa lOytUISn, vasta jalistSpain perbeelU 
laskettiin luujsannOsten sekaan, silla epailematU olisivat pronssi- 
kalut palossa sulanneet Sulanneita kappaleita kylla myOskin tava- 
taan^ mutta varsin mahdolHsta on, etU ne ovat sulanneet pollto- 
paikan kuumnudesta. Noitakarajisia on, nSet, se tieto jalilla, etUI 
polttolaTaan, jolla ihmisruumis poltetaan, menee kaksi sylUll puita, 
josta Toimme arvala palon suuruuden. Mika taasen on ollut tar- 
koittiksena niilla elainten luilla, jotka taTatltin roukkiossa Terra- 
joella, en nskalla pSStua tuosta yhdesta esimerkista, kun ei ole 
tarkempaa tietoa niisUi elainten ja linnun-Iuista, jotka Ganander 
tapasi aikoinaan roukkioissa. Ovatko ne jHSInnOksiSi hautaus- 
pidoista, vai ovatko lampaat vainajan karjasta pantu eheanfl hSnelle 
elannoksi tai karjaksi? Jalkhnmainen ajatus on luu]ta?anip]\ silla 
saman elaimen Innt makasivat enimmasti samassa paikassa, eika 
myoskasn ole missaan luussa havaitta veitsen jalkea. Etta koira 
searasi vainajaa hautaan, ei ensinksan kummastuta; mutta mika 
amnaatti variksella on ollut kansan kuvituksessa, on vaikea paat- 
taa, silla tuskin lienee kukaan kansa pitanyt raakkyraa varista 
pyhana Irntuna. Siita viljelyksesta^ jonka jalkia nuo rauniobaudat 
ovat, tuskin ikana voiinme saada mitaan muuta tietoa, kun mita 
haudat itse antavat Niiden tutkiminen on siis tehtava mita suu- 
rimmalla tarkkuudella ja jokainen pieninkin kohta huomattara, joka 
▼oi aniaa selitysta kansan viljelyksesta ja tavoista. Varsin suu- 
rena haittana tieteelle on pidettava se, kuten nayttaa, hyrin ta- 
▼alliDen mielipide seka meidan maassainme etta muualla, kun 
kalsotaan yksipoolisesti mninais-kalujen loytamista tutkimuksessa 
pas-asiaksl, muistamatta etta jokainen raunio, jokainen kiintea 
mainaisjaannOs itsessaan on ybta arvollinen muinaiskalu, kun mi- 
kaan mou, etta sen mooto, rakennus ja perustus usein kyllB voi 
olla ja on tieteelle tarkeampi, kuin joku sen alta loytty yksinai- 

Suomi, 10 



146 

nen muiDaiskalu. Kiioteflin muinaisjaaonOsten tutkimioen on juuri 
tuosta syysU suuresli vaaralliuen, silla niiden muoto, rakenous 
ja asema ou kerrottava paikalla tutkijalla iUelia, jolta siis on 
vaadittava sama tieteellinen taito ja sama barjoitus, kun silU 
tutkyalla, joka museossa tieteen avuUa kohta kflsiUflft muinais- 
kaluQ tarkoituksen ja barjoitiiksesla on tottuout huomaamaan 
pieniinn><inkin omitiiisuuden kalun muodossa ja siitM usein voi 
arvata- kalun iSu. Tuollaiset pienet seikat ja omituisuudet eWat 
astu barjaantumattoman tutkijan silmiin, vaan muistamiuen on, 
etU muinaistutkinnon menestjfs juuri riippuu sellaislen omiUii- 
suuksien kasittamiscsUi ja selittamisesUl. 

Sidenbladh on ainoa mies, joka Rootsissa nykyisinS aikoina 
on uskallanut arvata pubeessa olevia rauniobauloja jonkun eri 
viljelykseu jaiteiksi. Skandioavian enimmSt haudat rautakaudelta 
ovat maakumpuja; mutta nuo kummut ovat joskus byvin kivisia 
taikka on kumpu Ifljatty fcivi»Ui ja ainoastaan obuella multaker- 
roksella peitelty. Tuosta haulakumpujen vailitelevaisnudesla oval 
Skandinavian nykyiset tulkijat saaneet sen ajaluksen, etU ainoas- 
taan erillainen aineen saanti on siihen ollul syynd ja arvelleet, 
etui pubeessa olevat bautarauuiolkin oval sauian viljelyksen, samau 
kansan omia kun inuUakummutkin. Siita syysta onkin noiden 
baularauniojen lutkimiuen eriliaisin viimeisinS aikoina jaanyt taka- 
pajulle. Nilsson ja Ilolmberg arvelival aikoinaan Etela-RuotsJn 
bautaraunioita Keltalaisiksi ja pronssikauden aikuisiksi; mutta 
Keltalaisten arvo Skandinavian muinaistieteessa on nyky-aikoina 
oUut byvin balpa, mika seikka myOskin on ollut hajtaksi raunio- 
bautojen tulkimisen edislymisessa. Olen jo maininnul etia Ruot- 
sin rauniot jlipaansa ovat koybempia kun Suomalaiset ja ne 
loydot, jotka niista tunnetaan, ovat usein samanmuotoisia ja siis 
nabtavasti saman-aikuisia kun ]OydOt oiaakummuista. Esimerkiksi 
tabdon mainita, elta rautakeltia ja soikeita (nuolen-) kovasimia 
on Ruotsissa loylty seka raunio- etia maakampubaudoigta. Kui- 



147 

tenkin katson luultavaksi, etU rauniobaadat RuoCsissa eivat uloto 
naorempaan rautakauteen, joka BL Hildebrand'in laskun mnkaan 
alkaa noin v. 700 j. Kr. s. Hra Hildebrand on, Diet, ranta- 
kaaden ilnoiOiUi tulkiessa tullut siihen paatokseen, etU koko Ruot- 
sinmaa, Norrlandia myoden, ensin asuUiin etellsUI pain tulleilta 
Gothilflisilta, jotka ensin toivat rautaviljeiyksen maahan. Vasta 
mjohemniin tulivat Svealaiset idasta pain Ahvenanmaan ylilse 
Rnotsiin ja asettuivat Malarin jarven setiduille, josta ensin levit- 
Civat vallansa Eteia-Ruotstln, missa Svealaiset Ja Gothilaiset nayt- 
tayat salanneen ybdeksi kansaksi noin 500 paikoilla, sitteo pob- 
joseen, missa Sfealainen viljelys Toitti noin v. 700. Paa-asia 
koitenkin on, etta tuobon aikaan joku viljelyksen muutos tapahtiri 
Rnotsissa. Epailematta tulee Suomen mainaisjaannosten tutkiminen 
suuresti vaikuttamaan noihin kysyniyksiin Rnotsin asattamisesta. 
Loaltavaa on myoskin, etta juuri se seikka, etta Suomessa kylfa 
tavataan samallaisia bautarannioita kun Ruotsissa, mutta ei ybtaan 
maakuropua, antoi bra Sidenbladh'ille rohkeutta katsoa raunio^ 
hauloja eri Tiljelyksen jatteiksi. 

Too viljelys, jonka jatleita bantaranniot otat, nayttaa, sen 
Diukaao kuin taban saakka on tannetto, Suomessa kebinneen 
korkelmmalleen, sitia viela ainakaan ei tutkimus ole yahvistanut, 
josko nuo suuret rauniot Elela-Ruotsissa, joista tunnettu Kivik- 
baiita laheila Cimbritsbamoia (piiriltaDsa 360 kyyn.) on yksi, ovat 
saman viljelyksen omia, kuten Holmberg arvelee. Etela-Pobjan- 
maan hautarauniot, jotka taban saakka Suomessa ovat paraiten 
lunnetut,ja jolka kokonsa ja sisaltonsa puolesta, Sidenbladb'in 
mnkaan, voittavat ainakin Pobjois-Ruotsin rauniot, eivat suinkaan 
ole Suomen suurimpia. Kirjeessa Jouluk.' 18 p. 1869 kertoi 
minulle bra A. Warelius: ^Uskelan puolella Halikon lablea lOytyy 
korkeiromilla vuoren-kukkuloilla kiviraunioita, joita nimitetaan 
'kruuouiksi'. Tammq>altan kruunu on 9 kyynaraa korkea ja 7 
syltaa risliinsa; Wntamden kruunu, Joka on suurin, ' motta kes- 



148 

kelta kaivettu, on 5 syltflft korkea (I) ja 12 sylUia risliinsfi. Wiita- 
maelltt on kaikkeastaan 4 raoniota^. Luvian kappelista olen kuul- 
lut kerrottavan, etu siella piUiisi lOytymSn taTattoman suuri rau- 
nio, jonka kyljelle rakennettu lato nftyltaa varsin tyhjanpSivaiselUi 
raunion suhleen ^^). Multa nuo jalot muinaisjfianOkset ovat UlhSn 
saakka tuntemallomina tarhaan odottaneel muinaistieteellisen ba- 
lun heraflmisU maassamme. Ahvenanmaan hautaraunioista, joisU 
papisto jo V. 1674 antoi useita tietoja, kertoo hra Bomansson 
seuraa valla tavalla: »,Niita toytyy Ahvenanmaalla jokseenkin suuri 
luku. Ne tavataan aina vuorilla, joko yksindisinft iai useampia — 
suurempia tai pienempia — liki toistansa. Niiden tutkiminen ei ole 
kuitenkaan Uhan saakka onnistunut niin hyvin kun raaakumpujen. 
Ne lOydOt, jotka niisU sain, olivat vahapSUMsia, esim. palasia 
rautaveitsisU, luuta ja hiilta. MyOs nuo muinaishaudat nakyvSt 
siis sisMltavan poUettuja ruumiita. TfirkeampSUi oli siU vastoin, 
etu SyllOdan kylassS lOyUiin kiviraunio, joka stsfliti oikean kivi- 
arkun. Arkku makasi asemaltaan pitkin raunion etelftisia fiftria 

ja oli muodoltansa tallainen: I j. Arkun pituus oli 4V« 

kyynfiraa ja suurin leveys keskeka IV2 kyynaraa. Se oli pantu 
idSsta lanteen ja oli lantisessa paan-puolisessa paassa, jonka peit- 
teena makasi suureUainen laakakivi, hiukan avarampi kuin jalan- 
puolisessa. Kivilaakat, joista arkku oli tehtj, olivat lujaan jhteen- 
sovitetut, jotta kaanattaisivat raunion painoa. Arkku sisaiti aioo- 
astaan vahan hiilta. Ahvenanmaan rauniojen sisustat eivat muu- 



"f^ Korposta kertoo kirkkoberra Alanus Maalisk. 12 p. 1674, etll^ 
Giuskir uimisel)5 luodolla, 6 penikulmaa elelain pato emakirkolta, oli suuri 
kivirauDio, jonka Pyh§ Henrikki ja hdnen miehensa, tarinan mukaan, olivat ' 
koonneet, kun hdn ensin luli Suomeen; mutta Turkulaiset olivat 40 vuotta 
sitten rauniota parannelleet ja salvanDeet sen ymparille korkean majakan. 
Vrt Suami 4868: 4U ja Kort BerStteUe om Kmi lapmardti tiUstindh i 
Oiter Norlmden vnder Abo Bisehops Siijft BeBgii (saman Alanus'eo tekemd 
1674). roskr. persameoti-siteessa Sko'p luoalariasa. 



119 



tea sisldla roiUdD erinoinaista, paitsi etta kivet rauniojen stsassa, 
kappale keskipisleestfl, ndyltavdi olevan ladolat suarella huolella 
kehfllle muurio lapaan. Tuosta syysta kuQllaan talonpoikain joe- 
kii8 puhuvao, etU he joissakussa raumossa oval tavanneet muu- 
ratan haudao. SellaJDeD oli royOskiD ae tarinan mukaan mau- 
ratUi hauta eraassa rauoiosea labeHa PiBStromin Kalla'a, missa 
muatama aika siUen (1849) loyttiin kaarisolkia, kasivarsirenkaila 
ja helmia, joista kuitenkin suurin osa tieUmattOmyydesta havi- 
teitiin^ ^^). Perniossa on bra FarliDg vtiroe suvena tutkinut pari 
ramiiohautaa, jotka myOs oval saman puheessa olevan viljelykseo 
omia. Lualtavasti tulee niista pian kerlomus julkaistavakai. Kuinka 
avarao alan tuo muinoinen viljelys Suomessa on kasittanyt, on viela 
mabdotointa sanoa. Suiiria saman-nakoisia raunioita sanoo Rein- 
holm lOytyvan Eurassa, Warelius Porin seuduiUa ja Salmelainen 
— Wiitasaarella ^*). 

Jos vihdoin otamme esiin kysymyksen mibin aikaan too 
viljelys maassamme Tallilsi, niin tapaamme tahan saakka ainoas^ 
taan harvoja maarayskofatia, jotka nekin taytyy tutkimnksen 
nykjisella kaonalla maassamme nojata Skandinavian muinaistie- 
teesen, jossa etenkin BL Hildebrand'in eteva tutkimus Noniandin 
sabteen on meille otoUinen, muUa siiben katsoen, etta tama vil- 
jeljs Ruotsiasa ja Suomessa nakyy oHeen ybleinen, voimme lanl- 



71) Bomanuou, Om Alands Fomminnen, sivv. 16, 17. Hra Bomansson'in 
raunioldyddistd taJleltaa museo rautaveitsea (kuv. 67), kappaleen rauta- 
avaiota (?), hevoisen ja jonkan muun el&imen hampaita ynn§ maita el&inhiita. 
Pinstrdm'in raoaio-ldyddsta ▼. 1849 on pronssinen kaarisolki ja muutamia 
emalieeratuita helmia j§lilIS. SiiD& baudassa oli myoskin, luiiltavasli tari- 
nan roukaao, tavattu kappaleita savi-astioista. Kaialog d, Al, Vnivit Etnpgr, 
Saml. sWv. 10 — 14. •— Ylla mainitut «inuuratut baudat* oval nabtavasti samal- 
laista tornirakennuksia, kun luo Laibian Pellomaalla tavattu. SellaiaeD 
ladonta-tapa ndyttSa siis olleen jokseenkin tavallinen. 

^ KuukauslelUi 4870: 494; Rudbeck'io matkakerlomus Kiijall. Seuran 
arkistossa. Hautaloyddistd Haubossa vrt. Kalm, Beskr. d. If. Skn, 41B6: 55. 



150 

tavasti erehdyksetU niin iebdfl* Me pysymme ojliasfl vei*tau8- 
kobdissa Elela-PobjaniDaan alalia^ sillfl Finstromissa hautarauQioeta 
loyttyja belmiSI ynn^ kaarisolkea en ole nflboyU 

MeiddD on ensin buomaaminen, ettH kaikki proossi-esineet, 
jotka tabdD saakka olemme tavanneet bautaraonioissa, ovat mHO- 
dollansa ja ornameoUieusa puolesta niin yksiakertaisiat eitfl tus- 
kin voivat kuulua edistyneempJIJIn rautakaateen. Elenkin on niistA 
merkiltUvft tuo n. k. 

Roomaiainen kaarisoiki (fibula) (kuv. 62), josta kaikki 
myObenun;(t monimuotoiset kaarisoljel vflbitellen kebisiTAl, kuten 
varsinkin bra Montelius on osoittanul ^'j. Tamil solkimuoto nftyl- 
ua olleen omiluinen Skandinavian n. k. deuari-kaudessa noin 
vv. 200 — 430 ja on hyvin tavaliinen Tanskan neva-lOyddis&fi Uiolta 
s\)aUa« HyObeoipinU aikoiua astuvat uudet tuosia kehinneet muo- 
dot sijaan ^^). — Jonkan maarflyksen larjoovat myOa 

KuUcksonmiksel, joita Etel^-Pobjanmaan bautaraanioissa nflb- 
tavasiti on loylty ainakin 5 kappaletta (vrt si??. 86, 89 ja 135). 
Niistft on ainoasLaan viimeinen (ku?. 65) tallellat joka ei muo- 
tonsa puolesta tarjoa miUfln seb'tysU. Mutta Skandinavian mu- 
seoissa on varsin silmiin^astuva seikka, etta kuUanrikkau» on sua- 
rin Rooniaiaisella denari- ja liialenkiu Byzantinolaisella aolido- 
kaudella (noin vv. 425—525), kun bopea siu vastoin Arabialais- 
kaupan aikana astuu kullan sijaan. Me uskallamme ebka tuosta 
syysU seurata bra Hildebrand'in esimerkkia, kun ban ainoastaan 
tuolla perusleella luulee voivansa niaarau eraan baularauniossa 
Niurunda'n pitajassa Medelpad'issa loydelyn kultasormuksen van- 
bempaan rautakauteen kuuluvaksi ^^). — Viela voimme oltaa ajsQi- 
maaraykseksi nuo 



«) Frdn Jem&ldem IL Kuvaliilteet. 

W) BUdebrand, Antiqv. Tidiknft //: Wtf— «W, f 4#, fjf 7, 

») L e, f 7/. 



151 

Soikeal kovasknet eli edellisessS n. k. nuolenkovasimet, 
joila Etela-Pobjanmaalta tunnemme 15 (siv. 77). NiiU ei tosin 
UtDneta siellA hautaraunioista loydetyksi ja Nilsson piUia DiiUL 
kivikauden nikuisioa. Hra Hildebrand on kuiteokin niin tnonella 
ja jSykallfl syylla todi^tanut etUI nuo soikeal kovasimet o?at van- 
hemmalle rautakaudelle taikka, Tanskan nevalOydoisUi psatUlen, 
liiatenkin denari-kaudelle omituisia, etta Nilsson'in paatOs epflile- 
mfltU OQ aivan per^itoin. NiilS' on loyttj Tanskan nevoista toista 
saUa; kolmesta hautarauniosta Bleking'essa, kappale kummastakin 
rauta-aseiden, kerran rautakeltinkin kanssa j. m. ^*). Me emme 
siis, tuohon katsoen, voi epailla, etta Etela-Pohjanmaankin soi- 
keal kovasimel oval siella lOylyvien haiilarauniojen aiknisia. — 
Vihdoin on tflssd suhleessa merkillincn luo Holni'in piirlflma 

RautakehH (kuvl 39), jola ban arveiee ^keibaaksi'' (siv. 90). 
MyOs se nSyllKa olevan omiluinen vanbemmatle raulakaudelle. 
Rantakelllia on loylly kolmalla kymmenia Tanskan nevoisla. 
Kulen jo nSimme, on yksi loytly soikean kovasimen knnssa rau- 
niosta Blekingessd, kaksi laasen baularaunioisla Oland'illa, loinen 
lasisen niosaiki-helnien kanssa ^0* Meiddn Idylyy siis piUia lau- 
kin esineUil, vaikka se on lOylty bietakuopasta KylSnpSian kylSssS 
Laihialla, sikalaislen ratiniobaulojen aikuisena. Muplonsa puo- 
lesla on ISmS ase kokonaan pronssikaulinen; ainoastaan orna- 
menlrl oval osaksi omiluisia. He lunnemme elU rauniosla Kasa- 
vuorella Kyrkslaiissil on lOylly pronssinen keibaanlerS, elUt kaksi 
ffiuula pronssisla lera-asella on lOylly Helsingin piUjSssa ^% 
Uskaliaisimmeko, luosta arvella, elia se viljelys, jonka jaUeiU 
rauniohaudal oval, on alkuansa Suoniessa pronssikauden aikuinen, 
eika rauniobaudal jonkun luulen raulakauden kansan tuomia? — 
Meilla oval vielS jonakuna ajanmaSrSykseua 

'«) L. c. 250 ss. 

") UUdebrand, Antiqv. Tidskrift 11: %i8, »49. 

™) Sialahg bfver Al. Vniv:8 Etnogr. Samt. 1859: 8. 



152 

Zenon (474-^91) ja Phokam (602— 10 j kuitarahat, joisla 
erome tosio tieda ovatko lOydelyl bautarauDioista vai maasta Va- 
hassd Kjrossa (siv. 89), mutta myOs Medelpad'issa on rauniosta 
lOytly Teodosio II:sen kultaraba, tebty v. 443 ^^). Me voiinme 
tuosta ebka arvella, etu rauDioviljelys vieia kesti Pobjanmaalla 
7:ila vuosisadalla. 

liilipalasista, jolka loylliin samasta rauaiosta ktin kulta- 
sormus, tabdoo Ussa ainoastaau muisluttaa, kuo en voi ajalella 
mitaan mabdollisuutla, etia ne jalista kasin olisival roukkion alle 
joutuoeet (siv. 135). 

SkandiDaviaa sadusto tietaa kertoa varsin paljoa vilkkaasta 
liikkeesta muinoisina aikoina Ruotsiu ja Suomeo valilla. Ruolsa- 
laiset kuninkaat naivat Suomen kuainkaiden tytUria ja viipyivat 
vuosikausia Suomessa. Saavatko nuo bamarat jutut vibdoia seli- 
tyksensa pubeessa olevasta viljelyksesia? Mika lopetU tuon vil- 
jelyksen? HilioiD se loppui? EDsimmaiseen kysymykseeo olisi 
viela liian robkeata vastata, toiseen olisi lata Dykya mabdotointa 
aotaa tyydyliavaa vastausla, kun Suomalainen viljelys pakanuudeu 
ajalla on niiu vaban tunnettu ^% Viimeisea kysymykseo vastauk- 
seen on epailemaita u. k. Woyrin loyio (1849, siv. 123) varsin 
tarkea, multa museon paraikaa kestavan muuton vuoksi en ole, 
tata kirjoittaessani, tilaisuudessa ottaa siiben kuuluvia esineita 
uuteen tarkastukseen. Luettelon mukaan kuuluu lOytOOn: Kaula- 
rengas, 2 taide-esinetU (I) ja punotuita lankoja (kuv. 68) bope- 
asta, 69 emaljerattua belmea, 2 kasireugasla pronssista, vitjoja 
ynna moniaita esineita kullatusta pronssista ^^). Jo bopearikkau- 
desta tassa lOydOssa voimme arvata, etia se on pakanuuden 
uudeaiman rautakauden aikuiuen. Samalle pain . viiltaavat nuo 

») Mantaius, Pr&n JemUdem I: 48, kuv, %; Hildebrand, 1. c 243. 
M) N&ista asioista olen jo eonen KuukauslehdessS 1870, n:ot 6 ja 8, 
lausunut muutaman saaan. 

•<) Kataiog d. Al, V:teU Einogr. Saml, 48S9: 9. 



153 

merkillisei pronssivi^at (kuv. 69), joita toytyy eri kalkeknissa 
useampia k^jnSriai, jos vertaaouDe niiUk LiiviniBaaD nflhtflvteti 
Arapialaiskaupao aikuisiin hauUlOytdihin *^X muUa ehkfl emme 
erebdy jos niissji Dflemme jotakio sukulaisuutu LiiviUisen vilje- 
lyksenkin kanssa. LOydOssX kuileakin myOs tavataan useita kap- 
paleita kaarisoljisU (kuv. 70), mitkn muotonsa puoleata pikem- 
QUA viiitaaval Skandinaviao myOhemmUD aikuiseen riljelykseeii^ 
ehka oroameatit ovat jokseenkin omituisia* Tuo ybtftlfliayys foi 
kuitenkia oUa satuoDaioeD; paljoa vaikeampi oa saluuuaisiksi 
seliiUlfl Doila omituisia vitjakorisiuksia. KSsireakaaa (kuv. 71) 
silmftsiratit tavataan myOs Palk&ieen kitoirenkaassa (kuv. 55), 
josta alempana eDemmiiD. Omituinen on myoskin tuo poikki- 
raidoilla koristettu kaularengas (kuv. 72). — V. 1834 tavattiin 
.WoyriUjl toinen loyio Kapwrakem nimiseUll paikalla RekipeUoa 
ja JoralSUi kylien valiiUi. LOytOOn kuuluvat hapeakalut sulaiti 
lojtflja ja aifioastaan rautaia«n keihSSnteili ^^ ynnfl 49 emalje* 
rattoa helmeft tarjotliiu yiiopistoUe, joka niista maksoi 11 rpl. 



^ Bilir, Die Gr&fer dor Uoen. Taf, U, Grab 1: 5; siv. 29. 

U) Bels, Tidn, 4855: no 24 sanoo: rautakyp&ri. Kiijeesaft Maaliek. 

« 

28 p. 1870 mainitsee T:ri G. J. EsUander, eltd samaan loytooD myos ne 
muinaiskafut kuuluivat, jotka ban Waasan lukiooo labjoitti ennen kaupun^- 
gin paloa. Ne olivai faanen muistaaksensa katkennut miekan tera, keihaan- 
terd, fcyparikappaleita ynnd muutamia hevoispukuun kuuluvia solkia (vrt. 
siv. 93). Kapar&kem ja varsinkin sen ft&ressa oleva kivinen kumpu oli, 
Tuin luUessa Wdyrille, oUut tnnnettu loyddista, jotka ayelefativat loytAjftia 
rautakopissa. Bdn arvelee paikkaa tappelutanlereeksi. Myos Makipaan ja** 
Bokion kylien valisella Barkar&kern nimisella pellolla od samallaisia loyloja 
tavattu. — Vati GulldyniAoydoss^ kuuluu oUeca messingista ja <obut, kun 
lehti*, mutta meni rikki nostaessa. Vrt. myos Umartnen 4849: no 49. 
Loytdja oli TaloIIisen Fredrik Mikonpoika Juoperin ala-ikdinen poika. Hopea- 
kappaleel painoivat 40 luotia. Helmi^ mainitaan olleen ainoastaaD 44, keo- 
ties silts syysta, etta muutamia arveltiin arpa-nopiksi. Ldydossd sanotaan 
myos olleen nappikuosin n&kdisid kalkkikappaleita. 



154 

50 kop. p. r. KeihSfinlera (kuv. 73) on hyvasti sfiilynyt ja on 
luultavasU samanaikuiuen kun GoUlundin taUeltamat keihftSlnlerat 
(siv. 93, kuvv. 44—6) Vahan KyrOn Haavistonm&eM, joisU 
viimeinea (kuv. 46) od karjeltaosSl omituiDeD ja verratlaTa Liivi- 
laiseen mnotoon (fiSihr, TaC XIX: ^11). MyOs kirves (kuv. 43) 
Haavistoamaen loydossft od samaa muotoa kuia muissa monialla 
tahoUa Suomessa tavatuissa. Tuo kirveeo muoto oo myOs Skan- 
dinaviassa ja nahUvSlsti Liivinmaallakin varsio omiluioeu paka- 
nuuden uudemmalle rautakaudelle. Hyvio luuUavaa on etlS Haa^ 
vistomnaen loytD on KyrOlaisten vanhimpia jslkifi Pobjanmaalla. — 
Varsin Uirkea on Napujella loytty spiralipiirteinen liopeinen kasi- 
rengas (siv. 118, kuv. 54). V. 1787, naei^ labetti Palkaneen 
kirkkoherra Kustaa Idmau Ruotsiin eraan Palkaneella tavaiun 
lOydOD, josta oval seuraavat tiedot: Kdsirengas spiralitailteisesta- 
pydreasta hopeavanteesta, spiralipiirteinen paitsi lybyt soukeinpi 
osa keskimittaa. Toisen paao loppuna on ylOspain taitettu nelis* 
kulmainen nappi, toinen paa on silmukselle kaannetty. Napin 
4 kulmaa ovat laskulla ja sen keskelia olevassa yksinkertaisessa 
neiiopiirroksessa nahdaan 5 silmasiratia, pantuna kun viitinen 
arpanopassa. Rengas painaa 14 V2 luoUa. 65 anglosaksilaisla 
Etelredin ja Knutin rahaa, 25 Irlantiiaista, 14 Saksan ja 7 suu- 
rempaa ja pienempaa palaa Rufalaista rahaa. Rabat painoivat 
yhteensa 40 luotia. LOytOOn kuului myos muutamia katkelmia 
bopearenkaisla, joita ei lunasleltu ^^). Loyto ei siis voi olla vuotta 
1035 vanhempi, vaan aarre on luultavasti joitakuita vuosia mjO- 
bemmin tullut maaban ^^). Me tunnemme siis jokseenkin var- 



M) Hildebrand, Inventarium n:o 9S. — ^) Holmbergin niukaan kasit- 
tavat Skandinaviassa Idydelyt Kufalaiset rahat mynltays-aikaDsa puolesta 
vuosijakson 698—1002; eniinra§t ovat aikakaudelta 890—955. Anglosaksi- 
laiset uloUuvat keskivalista 10:neUa keskivaliin ll:lt§ vuosisalaa. Saksa- 
laisel ovat ytipddnsa samanaikuisia. Nordbon u. Hednat. sivv. 122 ja 133. 



155 

maan mihin aikaan tiiota rengasta kjlytetiiiii. Napuen btoireagas 
on taas niin yhupitava tuon kanssa, etU tflydellft syyllll voinnne 
piua siUlkin samaDaikuisena. Sen neliskulroaisesta napista piiut- 
tnvat siratit; kaikki syrjat ovat vaan laskulla; se on aiaoasiaan 
hiukan vabemm&lU huolella tehty. Samanmuotoinen ja epflile- 
matUI myite samanatkuinen on se bra Gottlund'in hailossa oleva 
apiralipiirteinen pronssivyo, joka loyltiin erflftsU pellosta Tyrvatila 
ynnl 9 ihmisen paakalloa. HyOs siina on keskimitta siloinen; 
napin rennoiUa on piikkifl, ehka joksikuksi varustukseksi sodassa. 
Samallainen oli luultavasli se ^panottu pronssi vitsa'^, joka lOyt- 
tiin HoysOlSn maalla (siv. 120). Ilmajoella oli 40 vnotta aitten 
lOytty ly^ korttelia pitkd rautaveitsi ja hopeinen y^ikauin kuin 
katlilan hanka^, josUi oli maksetlu 30 rtksia. 

Nflin olemme muinaistutkinnoseaoirae lilbestyneel niiUI aikoja^ 
joUoin Kristin usko toi Talonsa Etelfl-Pohjanmaallekin. Muinais- 
Ueteelliset kokoilemat noiita edellisilta ajoilta ovat viela osaksi 
liian vaillinaiset taikka, oikeimmin, vield puutluu tieteellistfl tai- 
toa niiden mSSlrSiamiseen eri aikojen ja eri kansallisuuksien sub- 
teen. Sen luulemme kuilenkin Yoineemme nilyttAfl todeksi, etU 
talkimus voi seurata EtelS-Pobjanmaan asutnsta tubansia vuosia 
taa'pain. Varsin hamSrat ovat vieia nuo kankaiset jaljet, mutta* 
ne ovat kyllaiset ilabuttamaan ja kehoillamaan tulkijata eksylta- 
valla polullansa^ kunnes ne kerran eivat bania enaa hairauta ja 
ban niiden jobdolla kertoo raeoneiden sukupolvien tapoja ja vai- 
beita. Seka maantieteilijan etta muinaistutkijan buomattava on 
se seikka, etta Etela-Pobjanmaan vanbimmat muinaisjatteet, aina- 
kin sen niukaan kun taban saakka tunnetaan, eivat ulotu meren 
rantaan asti. Se Etela-Pobjanmaan kaita rannikko-ala, joUa mei- 
dan paivina Ruotsalaiset asuvat, on eroitettu Suomalaisten asu- 
tnksesta korkealantaisella metsamaaHa, jota ainoastaan jokilaaksot 
katkaisevaL Tuo metsamaa, joka ainoastaan Karijoella ja Woy- 
rilla saa korkeamman vuorisen luonnon, nakyy myOskin olevan 



156 

kivikaaden rajanay kuitenkin siten etUi kiviaseila vielfl tavataan 
metsflmaan lantisellfl rioteellfl ^^); varsinaisella Ruotsalaisella alalia 
niiUI puuUua. Laihiaila, VflhSasft KyrOssa ja osaksi Isossa KyrOs- 
sakin on luonto varsin saariston tapaisla. Siellfl poikkeekio 
kivikauden raja ylospflin. Tuo raja oaytUfl oleyan yahintlia 
4 — 6 neljflDnesUl meren rannaata, - matta se etenee jota mata- 
lampi raoinikko on. Kenties on meilla tllsUI todistas^ elU maan- 
pinta Pobjanmaalla on tasasesU kohonnut aina kiyikauden ajoista 
saakka, ja etU ne, kuten arvellaan, meresU kohonneet nevat 
Ruotsalaisella alalia, joissa tavataan suiiria kantoja, muistuttaTat 
ertstfl maankohoamista ynna sen jdkeen tapahtunatta maan- 
iaskemista ennen kivikauden aikoja ^0* — P^ljoa vaikeampi on 
rannikon suhteen m9ArikVk Jattilttiskauden raja, silla saaristossa 
tavalaan useita kivipanoksia, joiden merkityksesU ei viela ole tie- 
toa ^% Jos taasen ainoastaan otanune huomioon n. k. jitin- 



^ Esimerkiksi Skogslund*issa Karijoella. Hietakuopasta lahella Omos- 
saa Sideby'ssa oli tarinan mukaan eras mies loynnyt «ukoDvaajaD, joka oli 
reijastfi katkennuts reikSi tekee kuitenkin epailtavaksi kuuluiko se ensinkaftn 
kivikauteen. — ^) Otierbotten 4867: 99, 

^ Sellaisia ovat esim. roukkio Kyrksklir-luodolla Sidebyssa (siv. 95), 
jota en raskinut bajottaa, mutta josla vasla saan luodon nimen jobdosta 
lausua arvelun ; kivipanokset Waasan saaristossa (siv. 1 1 1) y. m. Minka aikuisia 
DUO merkilliset labyrintipanokset eli Jatulintarhat (^ungfrudansenO oyat, 
on viel§ vaikea sanoa. Etta ne elvat ainakaan alkuansa ole kalastajain lasten 
tekemid, kuten esim. Wdyrilld arvellaan, pidan varsin varmaana, etenkin 
niiden yleisyyden vuoksi. Jatulintarhat tavataan, pantuna nyrkin tai kah- 
den kokoisista kivistft, esim. erailld karilla ulkopuolella Kilbamn'in satamaa 
Sidebyssa, T:ri C. J. Estlander'in mukaan PybSvuorella Kaiijoella, Grytskar'illa 
ja Kompass-vuorella Ndrpiossd, Orrmoen kankaalla Korsn&s'issa (siv. 100), 
R3g- ja Storskar'ili§ Maalabdella, Michelsouran mmisill^ luodoiila Woyrilia 
(La$iui, Trad, fr&n Wdrd, siv. 14;, Stubb-Lillskdrilla ja Stubb-Slorskarilii 
Hunsalossa (viimeksi mainitulla luodolla myos joku muu kivipanos) y. bl 
Pohjoispuolella Kokkoiaa on niiden nimi «Pietarin leikkit, Kemissft Uatolln- 
tarha», jota olen k&yttinyt. Angermanland'in saaristossa on niitft myds 



167 

roukkiot eli hautarauniot mamereella, niin mnaraaminen ei nSyUi 
mahdoUomalta. Noita todisluksia JtfttiUiskaudeata tavataan Maa- 
lahdella ja Woyrilla 2 oeljannesUi meren ranoasta mfliUa, joiden 
juurQIa nabAan Javeita merelle pain aiikeita lubtia. Sellaiaia 
lahlia ovat esimr Kalasaaren (Kalasas) luhta Maalahdella ja Hirvi- 
salon (Hirvsal) luhta Woyrilla y. m. Varsin luultaTaa on, ettfl duo 
luhdat Jattilaiskauden aikoina lainehtivai silloisten asukkaiden kala- 
vesina, hamisten ilkuvirlta manalaan menneille, jotka lepasivat 
kivihaudoissansa rannoilla. NivelleraainineD olisi naissa kobdin 
helppo ja tarkea. Sideobladh sauoo Angermaulandin ronkkiojen 
olevan Tabintaio 60 jalkaa ylempana mereu pintaa. Jos uskaltai- 
simme paatta^a, eUa maa olisi yhta tasaisesti kohonnut ja luemine 
4 jalkaa Tuosisadalle, niin talemme 1500 vuotta taaksemme, josta 
kultenkiD voinime ottaa 3 — 400 vuotta, paattaen etta rauniot jo 
alusta alkain tehtiin kuivalle inaaUe tai noin 12 — 16 jalkaa yiem- 
mslle Teden pintaa. Siihen katsoen, etta Jatlilaiskauden muinais- 
jaflnokset tavataan melkein ainoastaan lansipuolella kivikauden 
rajaa ynna tnon rajan etaisyyden subteen, voisimme aseltaa kivi- 
kauden kaksi, jos ei kolme verlaa taammaksi Jattilaiskautta. 
Tuollaiset maaraykset, tarkaatikin tehtyna, ovat kuitenkin tieteeU 
liselta kannalta katsoen epaluotettavia. 

Aikajakson sub'teen seuraisi Utesa ebka puhuminen Lappa- 
laisten muinaisjatteista Etela-Pobjanmaalla, mutta kun ne jaavat 
asemansa subteen maakunnan itaisille rajoille, niin katson sopi- 
Tanimaksi ensin pubua nykyisten asukkaiden muistoista, joiden 
Yiljelys asutns-alan subteen on seurannut edellisessa kerrottuja. 



(RUde^ottd, MUiqn, Tidskr, II: 909); GoUland saDOO Suomessa tontevansa 
49 jatulioiarhaa useiUa eri nimiiyksiilft: «Rivilarba> Wir^ahdella, «NuDDaii- 
tarfaa> Wehmaalla, «l&tiDkatu> Nurmij&rvelld, •Rundborgt Saltvik'isaft y. m. 
Niita tarataan myds Wiron saaristossa, Lapin Kuolan ja WieDan Kenrin 
seaduilla, vieli^pa Novaja Semlialla. Vrt. Gottiund, Vnderdiniff BerlUtehte 
4S€0: 9 muinaistleleellisessa museoasa. 



158 

D. KyrdlSiBten muistot. 
KyrOnjoki on WflinaniOisen kynUfma, mutta sen ninii oli 
ammoin Korpijoki ja Korpijokilaisiksi sanoltiin niiU harvoja asuk- 
kaila, jotka tttMl9 asuivat Tarina ei selvjui oliyatko Korpijoki- 
laiset KyrOn sukua, kertoo vain, elUi Hflmeen KyrOliiisilla oli UlftlU 
kalavesiil ja kalamajat Napujen MarUamSlellSl. Siihen synlyi en- 
simmSiinen talo Marttila ja Napujen kylfl. Toiseksi taloksi niai- 
nitaan Tlistaron Punkaria, joka oli Hiipakkalan kyUn alku. Pan- 
karia alempana ei siis alkiiansa oilut kuin yksi asukas, joka nilki 
lastuja laskevan joella, l2lhii tiedustelemaan ja loysi Punkarin asu- 
luksen. Kolmas asukas tuli Hiirikoskelle, jonka parlaalle kun 
rupesi peltoa kuokkimaan, hiiri sOi evaan. Siiia syntyi ffiiri^ 
pellon kyla etelapuolelie koskea, silla koski kuohui ennen kylan 
pohjoispuolella, niissa viela naytetaan joen muinoinen noma. Nel- 
jas kyla, joka asuleitiin, oli Koivulaiiti ^y Tuskin on tarina Napn* 
jen kalamajoista mahdollinen; siihen kuitenkin li8aia«1n, etta Hiiri* 
peltokin oli aikoinaan kalapaikka, kunnes kalamajat vihdoiu muu- 
tettiin Merikaartoon. H. Wegeliusen arvelun mukaan ovat Ericus 
Olai'n HdtmcUdisien saiama ynna Pohjan Kyr^n entinen nimi 
KyrSUusien Joensuu (Kyrobominne) Hameen Kyrolaisten kala^ 
retkista saaneet alkunsa. Aroksi sanotaan pitkalantaista alanko- 
lahtaa ja siita, arvellaan, ovat Ylistaro ja Alastaro saaneet nimensa. 
Suomalaisista nimista ruotsalaisella rannikolla voimme paattaa, etta 



") Vrt. Beskrifning bfver Storkyro Sokn, upraitad, tUl fdlje af dei 
ffdgwordige Domkapitlets bref och befallning af den 94 October 47SS, af JO' 
han Admelaus. Kftsikirj. Ison Kyrdn kirkon-arkistossa. Korviksi sanoiaaa 
viola asumattomia aloja jokivarsilla, esim. Ylistaron ja Ilmajoen valillft. 
Pankarin lastotarinan mukaan asui toiaen asukas Hiiripellossa. (Samaan 
aikaan oli llmajoella ykii talo — Rarjalako ?). Use Ruotsaiaiset kertovat&oiva- 
lahdella, etia Suomalalset onsin asullival Taurilan, WoitUan, Miekan, Majat 
(roots. <Majona«) ja Koivulaliden, joka sai nimensSi lahden ymparilla kas- 
vavisla koivuista. Useat maatuneel mdet kanlavat vieI3 nimitysta Buran 
flame). Vanhassa tarinassa kayietaao usein uudempaa nimea (Harttila). 



159 

Kyroliisten asutus alkuansa, paitsi Vahan KyrOn, boo KyrOn ja 
Ylistaron aloja, paraasta pftHsU kJisilU Woyrin ja MuslaaaareD iiy* 
kjiset piUjSt. Asutus Mustasaarta etelSHnpflnfl oli luullavasti bar* 
Taa. Naiden rantalaisten kohlalosta saan Ruotsalaisista pubuea- 
sani laskea arrebiita. Me voimme ehka pSXiUa, eWk Tlistaro od 
isyObeflimin asuttua alaa *<) aiiUf, etU' aina Hiipakkalaata Napa* 
jen kylaao saakka saDotaan sielte tsallfl pelloilla, missa korkeampi 
kobta on, toyty van jalkia tervahaudoiata. NyrhilaD ja Wiitalan rinta- 
pelloilla oayteuao joen raonaasa iervahaudan paikkoja ja Hiipak* 
kalan puolella jokea, pari salaa syltaa rannasta, makipaikoilla 3 
kappaletta. Ter?oja on tarinan mukaan ennen uitettu pitkin jokea* 
Tervanpolttoa pideUian naisUL syiaU maanviJjelysta vanbempana* 
Ainakin todistaa tuo tervanpollto kauppaliikkeen vanhuutta. 

Mita tarkeiropia muinaisjaanOksia Etela-Pohjanmaalla on 
KyrOn kirkko (kiiv« 74). Sen synnysta on roerkilliaia tarinoita. 
Mahdollista on eiia myOs KyrOn varainaiaella alalia kristin uskon 
▼ahmtamiBen ta'pabtui munkki-asumukaella (hospitiolla). Ainakin 
kertoo Aeimelaeus tarinan mukaan^ elta munkkilaisilla ennen olisi 
oliut luoslari nykyisen pappilan tilalla ja -etta tiilisUI rakennettu 
sakaristo, joka piiaisi oleman kirkkoa vanbempi, kuten saumoia^ 
takin nayttaa, on ollul munkkilaisten kirkko. (Miko tarioa Aeime- 
lasos'en aikana oikeastaan tuollainen, en tieda, muUa taban aikaan 
kertoo varsin yieinen tarina KyrOssa, etia aakaristo ennen oliai 
oilut nunnaluostari, miasa nunnat rukoilivat seurakunnan edeata 



9*) Pohto on Tlistaron toinen tak>. HeJkko<dao kyUsaa on easJoi* 
mainen talo Heiska; Kainaastosaa Wiipurista asutettu Tenkkula; Bitaalassa 
Esala ; Hiipakkalan toinen talo on Loukoola, jossa on oIlut ikivanha kapakka. 
Sen taulussa luetliin: -TdnS p§i^§na rahalla, huomena ilman>. Rantalasaa 
saootliin tallellelun erinomainen, vanhan-aikuiocD rukki. — Untamolan ky- 
lasaa on Bautio ensin asutettu Tlisiarosta. Ensimmainen asukas oli nftbnyt 
unta paikasta ja sitd mydden kulkenut. Untamolan luoman varrelle oli tiilliit 
kaksi tytloa ja asutlaneet Lammin talon. Kylftn ala oH ennen oUut korpena. 



160 

ja elflteltiin pitajiin kustannukseUa. Noista nunnista kerrotaao 
hBidUD siveyttansa varsin loiikkaava juttu. Ue olivat tavalla tai 
toisdia saaneet luostariinsa kniehen, joka DunDapuvulla ja aaa- 
halla salaisi roiehyytensil. Malta totta nuonien siveytUf epsil- 
tiin, silU tavallista oli pitiia luostarissa syyiii. Kerran kun 
nuoDia, toista toiseo perSflir, kaUeltiiu, ratkesi mies-nunnan sa- 
laisuus ja ban vietiin Komsilan verajalle, paaliin aareeo, piesi9- 
yaksi. PiestessS aina kysyltiin: ^menetko aioDe?^ ^Eo meoe^, 
vakuutti raipan alainen. Saltui samassa kulkemaan matkiistavia 
tiella, jotka kualivat vakuutuksen. Tuosta, kun pieksijlt pig- 
tayivttl taloon, kysyi matkustavainen miehelta mihin hania niin 
pakolla vaadittiio. SiUoio selitti mies, etta haoU ahdisteUiin 
nunnaluostariin nunnia hyvailemaao. »Kylla mina meneD ker- 
naasti, jos paasiat minuD siallesi^ arveli malkustaja. Mielellaao 
luopaikin nioskittu paikastaosa, paasi siteista ja kiinnitti baluk- 
kaan matkustavaisen paaluun. Kului hetkn niin jo palasivat piek- 
sijat paikalle ja jalleen vinkuivat raipat Tuskin taasen kysyltiin: 
^raenetko?^, niin vastasi matkastaja kiiruusti: „menen kan me* 
nenkin^. Tuosta varsin vimmastuivat pieksijat, kylpya parannel- 
len. Syyn-alainen silla valin potki tuota tuonnemmaksi. 

Viela kerrottiin Aeimelaeus'elle, etta, ennen kuin kivikirkko 
rakennettiin, oli samalla paikalla ollut puusta kirkko, jonka ympl- 
rille nykyinen muarattiin. Kirkkoa rakennettiin koyalla pakoi- 
taksella 7 vuotta, jolloin oli niin kallis aika, etta, nykyisen tari- 
nan mukaan, ainoastaan Alavuden Olkkosen eniannalla oli evSana 
purkista leipaa, silla rakennuksessa oli myOskin ollut naisia, jotka 
kaatissansa kanloivat kivia. Melkein vastapaata ^Glansenstjernan** 
eli „kuninkaan-kivea" ^) Napujen tappelukentalla, toisella puo- 

**) <Gtan8eDStierDan kivi* on korkea bayennut kivi kosken partaalla. 
Tappelun kestjkessfi oH kaksi upseeria (Ruotsalainen nimeli§ 13.) ajanut 
loistansa takaa kiven ympdri, kunnes halkeimessa tdrindsivftt yhleen ja 
molemmat kaataivat. Tarina-toisinnon mukaan oli toinen Ruotsin kuningas. 



161 

lella maantietil on Kakfojen maki. Maen ja tien vulilla on kai- 
yannon n9kOinen alanko, josta tarinan miikaan on otetta savea 
KyrOn kirkon rakennukseen ja mSlella nayleuan viela iiilisoraa ja 
sittaa siiU, etU siinSI tiilet poUeltiin. Kirkon nimi on Laurentio 
siiU syysta, etta ensimmainen jumalanpalvelus pidettiin Laurin 
paivana (Elokuun 10 p.)- Itapafldyn ulkoseinalla, noin puoli nel- 
jatta syliaa maasta ja kyynara vasemraalle kuorin akkiinan kaa- 
resta, on kivi, johon on hakattu hyvin selva vuosiluku: 1304, 
jossa numerot oval V< ^ V4 taumaa syvat ja ensimmaiset 4 (uu- 
roaa korkeat (kuv. 74). Niimerojen muoto tuskin on uskon- 
pahdistaksen aikoja vanhempi, jolloin kirkkoa on jatketla. Ken- 
lies hakattiin se vasla silloin. Kirkon pituus on ulkoa inventarion 
mukaan 62 kyynaraa, leveys 25 ja korkeus katon harjanteesen 
34% kyynaraa. Kirkko on ennen ollut iiilista holvaltu, niutta 
y. 1707 tehtiin katto laijdoista. V. 1820 purettiin korkeimmat 
osai paadyista ja laula-yuoratut seinat tehtiin sijaan. Akkunat 
ovat pydrea-kaarisia: itapiiadyssa on 1, pohjois-seioalla 1, etela- 
seinaUa 3 akkunaa ynna pieni ymmyrkainen IdlDsipaadyssa. Seka 
lansipaadyssa ctta etelaseinalla on sisaankaytava. 

Pobjan KyrO oli asuttu, mista ja milla tavalla olemme jo 
edellisessa lyhyesti tarinan mukaan kertoneet. Siella mahtoi koi- 
tmikin baryalla asutuksella alusta olla tarpeeksi tyOnalaa ja Kyron 
joen latyat kokosiyat yesiansa KyrOn kirkon rakennuksen aikana 
melkein pelkkain eraniaiden ja nevojen baiki yarsinaisen KyrUn 
asutulle alaile. Talla layealla eramaalla* nykyislen Lapuan, Kau- 
havan» Ruurtaneen, Toysan, AJayuen, Nurmon, Seinajoen, Ilmajoen, 



Roskia peralessa. on halkein osaksi tSyletly kivillft. Kosken perkaami- 
nen keskeytettiin ja 4000 markkaa maksanut palo revitUin Pietarin rauta- 
tien yuoksi y. 1868. -» Toinen mainio kivi llkelia Napujen kyld§ od tSep- 
piidD kiyi>, jonka paalle lapset konttiyal erddn kivessa oleyan balkeimen 
]&pl «Seppai&n kiyella kaynyt> on jo jonkunmoiDen naailmalainen. Nimen 
synlya ei Uedeta. SeppSIS ontaio Ylislaron Isossa Kylassd. 

^iiomt. 1 1 



162 

JalasjSrven, Kurikan ja Kauhajoen alalia, oU Kthnio Per^iseindjoella 
ensimm^inen talo, Tohni Toys^ssd toinen. Kiio n^mUX talot, tarioaD 
mukaan, olivat milt'ei ainoat Kyroa etelammlit osakkaat KyrOn kir- 
koD rakennuksessa ja noihin kahteen nimeben Suupohjan vanhitninat 
asutustarinat ylipd^insa liiUyvflt, kuulkaamme miU heisU tarinoidaan. 
^Lemp9£ilassa^ asui muinoin nelj^ veljestfi, joista yksi teki 
murhan ja Uiytyi mennft pakoon. lAhti niin pohjaan pdin ja 
asui KihniOn ylisen SeinMjoen varrella. Yield nSiyteUffiD KiliniollS 
kirkkopolun julkid Karkkmm, jossa ensin kdyliin kirkkoa, kun ei 
Kyrossd vield ollulkaan kirkkoa ^')- Lavealla paloivat piaii KihniOn 
kasket ja laslut veivat saaan uudesta asutaksesta KjrOa asukkaille. 
YlistaroD Maikatn^lelU tultiin joeo vartta myOlen tuota luvatoiDta 
asutusta moittimaan. 9,Jopa njt silmia ruvetaan ihixiisilta savut- 
lamaan^' arvelivat KyrOlSiiset, kun ndkivat .Kihnion kasket pala- 
vaD. MuUa KihniO j£ii paikallecn ja hanen asutus-alansa vaan yha 
levenivat Kun KyrOsU tuli asukas Kauhajoen KnutUtUaan^ lahti 
Kibnio veljeslensa seurassa, joika LempalasU useio kavivftt pako- 
laista tervehtimassa, Knuuttilaa havitiamaan. Mutta Uma nakyy 
olleen byvansopuinen mies. Arveli, job bauta niin kovalle pan- 
naan, niin rupeaa ban vaikka torppariksikin Kibni()lle ja nSytiaa 
viete byviln kalavedenkin veljeksille. Vei heidat siita Luopofjar- 
velle^ josta saakka lama mainion kalainen jftr?i jai Lempalaisille 
kalavedeksi, kunnes eras Umajoen Kirkkoherra riiteli jarven Leni- 
palaisilta ja sai siita puolen jarvea pappilan kalavedeksi ^^). 

•1) Luhdalia, jonka yli tuo polku kay, on Kihnidn vanha asuma-pirtti 
latona. Vanhin vuosiluku seinass§ oli 1686. Karkun kirkkoa ovat tarinaa 
mukaan Kangasalan, Wesilahden, Lempalan, Pirkkalan, Messukylan, Oriveden, 
LaDgeImaen> Keurun, Ruoveden, Ikalislen, Kyron, Mouhijarven, Tyrv&in, 
Huitlisten y. m. pitajdt alkuansa kayneet. Vrt. En Relation om LempUld fdr- 
samlings forra och n&rvarande tUUt&nd, Kasikiij. Suomen Waltio-Arkistossa : 
Grooblad'in kokous. Polut veivat Aluskylaan Kuloveden rannalla, josla kui- 
jeltiia aluksilla perille. 

M) Viela nayletailiQ Perdlan mSellfi sulkanurkkainen aitta, jota kehu* 



163 

KibniOn potka oli, DJinkuin isdnsakin, hurjapaisld luonnetta, 
nipesi aikasin isSltlfdn taloa vdijjnifldn ja kun tSlmS hhi\ hiinia 
Tjemailn ristille Karkkuun, tappoi poika isSns^l kirkkomatkalla. 
Murhapaikkaa nayietttSin erStin kosken partaalla pari virstaa etc- 
Ictmpanii Kibnioa. Siihen aikaan, arvelivat tarinoitsiat, o\\ papilla 



Uan 'Lempaalaisten kala-aitaksi*; toinen on siirrelty Koiikolaan. Kalastajat 
suolasivat saaliinsa suvelta ailloihin ja lulival seuraavana talvena kaiojnn&a i 
peraamaan. Toinen jarvi, joka rnyos keliulaan olleen Hamalaislen halliissa, 
OD /ftft«Mfi/am Kauhajoella, missa myos n^ytetaan «HamalMslen ka1a-aitioja». 
Se on riidatta heiteity. Huinalistoja sanolaan noilla vierailla, samoin kuin 
Pohjanmaan ornilla asukkailla, muinoin olleen. ^ Tuo tarina Luopajarvcn 
riitelenaisesta LempalaisiKa on kansan seassa niin yleinen, etta sila ci luii- 
lisi perattomaksi, varsinkin kun llmajoen pappilatia viela on puoli jarvea 
hihlana. Ei kuitenkaan Lempalaisisla mainita sanaakaan jarvea koskevissa 
kirjoissa. Vanhin llmajoen kirkon arkistossa sftilytelly kirja tasta jarvesta 
kuuluu nain: 

•Thenn 24 Februarij Anno d. 1601, ThS Thenn walbordlge mann ' 
Hans Hanssonn Till Monickala, Lagba winthcr [ling] Hull mcdii almopenn aff 
Nmola Socbnn ThS bUff forbandlad nilgol om Preslebolsens agor ibiand 
huilkil och wartt Handlad om Eetl Benampd Luopaiarfui lluUkit Tilfdrentie 
war gifvii vnder Prestebolet alt Prcsterne skulle fijske och fare lialfTparlhen 
aff Sama Tresch, och halff parlhenn Egne bonder vthi huilUidh Tresch m^Dge 
hafue sig vlhann all rait inlrengdh och giorde B3de Prcstonn och the aiidre 
som Iher till ratte agande ahre slorll forfang, Huilkc nii eflher Talff mans 
Ransakann ocb menipe mans Samfycke ifrS sacde. Och Kyrckehfrdenn 
medh Ihesse Efthern® Fyre Bonder som ahre Thomas Eskilssohn i Kyrckoby 
Thomas Erssonn i Kockola, Hendrich marcusson 1 lonppila och lerenn Blii- 
siussofi i Kuricka. Sama tresch Obehindradt for alle andrc niulhc bruka 
och behSlla 111 Ewardclig Egendom all inccnn schall fordnjsla sig att fiske 
eller fare ulhi forne iresch vlhann bann aff agandenom hafuer L§f cll(»r 
leego for sigh, widh hnars och ccns 40 SSjy. Och Ihesse S3lhe i NAm[)dunn 
som ahre Grels Madzsonn i miedoi Brusius Thomassonn i Neneltomn Ma(z 
Perssonn i Kyrckeby Kniit PhilpusMnn ibidem B^alz Jonnssonn ibidem Olcff 
Matzsonn i Bahanaste Eskil BertilSMnw i Jalasiarff. Lewo (?) PSui^lsonn i 
Tuiskula Frans Franssonn i Kockola, Ions HenrtcAs^onn i Bahanaste Knulh 
Knulzsonn i Kanhaioki Och Ions Michilsonn Kuricka*. 



164 

Uysi tyD saada ristille lulleen pojan pMlilSI kasteessa kaliisle- 
tuksi; jos ei tamS kirjaakaan papin kadesU ruveDnut riitelemflan. 
Kuinka moiies polvi KihnioUsi asui, kun KyrOn kirkkoa ru- 
vettiiD rakentaraaan, siU ei tarina tiedSi kertoa, eika miUian erit- 
UiD Kihnion YfikitOisiakiiiio kirkon rakennuksessa ^^). 

Ilmajoen vaDhin talo Karjala asutettiin joen rinteelle Iflhelle 
Santavuorla KUidIOd paimenpojalta. Kului vieISi aikaa, niin laliti 
seitsemdn Kihnion poikaa yhdessfi llmajoelle. Taalla tapasival 
he KyrolSiisi2(, jotka kysyivSit rnxVk heillfl oli asiaa. ^Tuliroa ilman 
jokia kattomahan^, vastasivat Kihnion pojal, saniassa antaen niroen 
seuduUe, mutla kuinka kavikftdn, -niin asuttivat likilysten seitsemjin 
taloa, josta vieU hoetaan: 

Olli poika Ollilahan, 

Matti poika Mattiiahan, 

Hannu poika vHannukselahan, 

Seppa poika SeppafllahSIn, 

Kokki poika Kokkolahan, 

Lauri poika Laurooselahan, 

Kauppi poika Kauppilahan ^^). 



M) Sapsalammin kylassa Alavuella on talo DimelLa OIkkonen, josla 
akka julellaan olleen osakas Kyron kirkon rakennuksessa ja kantaneen 
kaatissaan Simsiolla kiven kirkolle. Olkkonen olisi ollul ainoa lalo, jolla 
kirkon rakennuksessa oli purkisla leipaa sydda. Too lodisUiisi larioala, 
etl& silloin oli kova aika Pohjanmaalla (siv. 160; tgnaiiut, Bidrag till Sodra 
OtterbotteM HUtoria, siv. 9). OIkkosen vanhuudesta en kuitenkaan kuullut 
miss§3n muualla puhuUavan. Sjila vaan muuallakin tietUin, ella akal kaa- 
tissaan olivat kantaneet kivi§ kirkon rakennukseen. 

M) Olli veljen muistoina nayletadn viela Kihnion seuduilla Ollinkivi ja 
Olli$Uumgat, — Mydhemmin, jolellaan, oli viisi sisarta KihnioltS Idhteoyt 
Ruurtaneelle, jossa asullivat Hirvel&n. Jokaisella oli eri virkansa. Mik& oli 
seppd, rotkd nikkari, mika suutari j. n. e. Aunee'lla oli avaimet ja kun 
toinen nai. niin tam§ aina kehui: -Jos sull* on mies, niin mull' on avaimet >. 
Kerran pellolla kuokkiessa tuli kafaden sisaren valilla riita. jossa toinen loi 



16S 

Mutta vHhilellen rupesivat Kibnionkin laveat asutus-alai su- 
pistumaan. Parkanolla pahataati vielfl JRhnion perdstd, siella on 
Athmon-neva, KlhniSnkangaSy vieliip^ keskellfl maanselkSfi Kih^ 
mimjarviy josta Kihni6f^oki (I. Seinajoki) lahlee. Tuonoe j^rven- 
rannalle lull etelSsUipain asukas ja rupesi Korhosia asultamaan. 
Siin3 kun huoneeDhireia hakkasi, osasi hirrenpSa pudota jdrveen. 
Sen kuljetti tesi KihniODJokea| alaspain Kihniolle. ^Hei lempari- 
kos — arveli KihniOn isflnU tuon nahtya — nyl on minun maal"- 
leni ruvennut taloa tekemHSn, pitSapHs tuota lilhteSl katselemaanl^ 
Lahti niin kflyn)9an ja kSytyS nelja penikulmaa tuli Korhoselle. 
„MisU sinil lUnne olet tullut^ kysSsi ukko Korhosella. ^T^fiUSl- 
pain raaailmaa^, ar?eli loinen ja osoitti eteldSn. Kuinka ukot 
sopivat toistensa kanssa, siU ei tarut tiedsi kertoa, sen vain etU 
Kibnion oli ollot kovasli paba mieli siiia „kun toisen pirtin akku- 
nan alle ruvetaan taloja asumaan^. 

Vielaptf siitflkin asiat pabenivat Miiutamana talvena taaa 
tuli pohjasta piiin kaksi miesU biihlden. Edella biibt^fl erSls 
Markus niminen mies, punanen piikkilakki pUdssJI ja kirves pus- 
sisaa, jfllissd toinen — sanotaanpa olleen Ruotsin kuninkaan tnyl- 
tari, joka varkauden Uhden oli kuinppaninsa ^baakskytin^ (tois. 
kuninkaan paimenen) kanssa Ulytynyt Ubtea karkuun. ^KiSSbl'* 
huusi punapXSl Markus, joila oli karjen ailnne puheenpartena, 
kerran kun laski korkeata mSkefi alas ja katosi nttkymlittomiin. 
„Niin p — e lensi kun kSrki^ arveli selv^ksi suomeksi Ruotsin 
▼alta-myllari, kun liiihti perfibSn. Tuosta ruvettiin Markusta 
haukkumaan KSrjeksi ja saiuoin Kalalie nimist^i taloansa, jonka 



kuokaila reijan seppalylon esioahkaan. Kun neito tdsla arjasi: «Lemnaon 
kuono, kun reviil kaatini*, niin ruvettiin hanta Kaaliaiseksi haukkumaan ja 
taloa Kaatialakii, jolla nimella talo t&hSn aikaan tunnetaan. Viela n^yte- 
Idan talossa naisten salvaamia sulkanurkkaisia huoneita. — Vanhimmat 
talot Ktturtaneella ja Kyron kirkon kdyneit^ oval Ruona, HalHnen Ja Mdpnf, 
joka viimeinen kuuluu saaneen nimensfi karhun 6lt mayryn pes&sta. 



166 

asutli, kulen KihniO moitti; Uin£ln karjalaitumelle, kolme virslaa 
KihniolU aiaspSin. Vibdoio kun Markus lahetti treDgio lasta 
kiitlitUm£l£lD, muulti lukkari Kalatien K^rjeksi, josta trenki arveN 
kotiia tullessa: „Kuulkaappas lukkari lolvanoila, kuo haukuttavai 
papillakin kirkossa". Siit^ lahin }l3i Kdrki talon nimeksi ^^). 

KihaioUa oli tahcfn aikaan Krekoo niDiineu isdot^i. Krekoo 
ja Markus olivat kelpo noitia ja rupesivat kaleudesta karhuja 
toislensa karjuihin nostattamaan. SiiUlkin juLellaati seuraava taru. 
Kerran kun KiliniollSl piti olla varpahaiset, UlUi Markuskin sioDe, 
mulla palasi pian kiukkupaissil, eika havanaulkaau koliin tul- 
lessa ettS KitmiO inakasi pirtiu lavitsalia, vaau arveli dmniUlleen: 
„lvihnioll2( oli varpahaiset, inutta ei Kihuio revou dinmji p — e 
aDlanutkaau pirltiryyppySi. Jopahan panin karhun Kalliokoskehen 
karjan niskaan — kiflflh!'^ Pikaa luiskalui Kihuio penkiltM pitkin 
joen vartta JQoksemaan Kalliokoskelle^ jossa karhu karjaa mdUisti 
ja kolmc lehm^a jo oli lyonyt kentli&hdo. 

Sananparteoa kaytet^Sn viela: ^ennen kun Kurki, Kfirki ja 
Koukoo olivat kranneja^. Kurki pitaisi olemao vanhimpia taloja 
Wirroiila, Koukoo Jalasjarvella, Hirvijarven aflressd. Kouoon asuili 
Tuomas oiminen mies Kui^un Soraiusesta^ joka paikalle tullen 
sitoi lehmSinsit puuliuu, teki hakokodan asuakseeo ja rupesi metsSS 
raivaamaau. Talonsa sai perinnollliseksi, kun otti kylmXa veron 
maksaakseiisa. Tftnae kflvi Kihuiolta metsfln poikki vanha polku^ 
jonka muistoksi Kouoolla viela on luhla nim«ltS Kihnion Hen situ. 
Koukoo oli lepopaikka ja siita erkaui polku JalasjSrven (Harrin?) 
kaulta Kurikkaan ja arvatlavasti Karjalan kautta llmajokeen. Toi* 
iKMi puiku nieni, ja nSkyy vielakin, Kouoolta MSntyjoen vartta 
Wuoreninaalian, siita Kurkealle Koskelle, siiia Hlrvoon taloiion, 



^3) Myllarista. joka asuili lalonsa \iela likemma Kihniold, ei jutella 
niiJula kuQ se, etla ensin leki venoen ranlaan. Talo on oliul kahdesti 
luliona. Isossa vihassa kaalui kaksi miesla Kyrossa, kolmas •Tunturin 
VII roll a». 



167 

Mitfi Kohtakaokaan kautta Wanhaan Taloon Koskaella, josta met* 
88d baiki Kauhajoen Knuuttilaan. 

Tftllaisia polkaja kaljettiin kSyden tai ralsabin ^^). TflSlla 
perasenrakBiioissa muistirat vielai vanhiromat ukot kun ensimaisel 
rattahat tulivat kjlSHn. Sitft ennen vedettiin sonta ja mulla 
pelloille iDultioiiiieUa eii abkion tapaisella ruuhella. Mitil reki- 
bio tulee on viete roiesmuistoasa, etUf kaupunkhnatkoilla arvel- 
tiin rauta-aaturan jaljistfl: ^Taosta on herroja kulkenut^. 

Kaski mabtoi kauan aikaa olla ainoa maanviljelys harvaan 
aflutussa Saupohjassa. Kaskeen kylvettiin pian paraasta pd^sU 
JQurikkaita. Vanbaa tapaa piUen kylvoiaau aina vielfl Karjen van* 
bimpaan pelloon juorikkaita: nauriita, kaalia ja — parin5ilfl. 
Kninka tavalliset ohrat muinoin olivat, on vaikea sanoa. Veron 
maksosta ndemme ettJi vasta Kustaa Waasan aikoina rukiit rupe- 
sirat edes jotenkin vertoja veUimSian ohrille ^). 

MeUastys ja kala olivat tarinankin mukaan pSSltoimia. Hir- 
Tia, peuroja ja karbujakin lOytyi Suupobjan metsissfl ylukylla. 
Karjen miebet ovat viela tunnettuja metsasUijia. Eraasia ukosta 
KihniOlla jotellaan aeuraava satu : Ukko oli mennyt saauaan maata 
ja pannut oven telkeen. Tolla tuli metsan piika sisalle ja kysyi: 
„Onko taalla ketaan?<< ^0n^ vastasi ukko. „Mina otan val- 
kean% anreli metsan piika. ^Rama laalia nyl valkcan tekee^ 
sanoi ukko. „Otan mina ?alkean^ ^kerioi taas metsan piika ja 
otti. Ukko naki nyt ihanan piian, joka luH valkean sammutetlua 
banen viereensa ja rupesi banta byvailemaan, jotta ukonkin syda- 



M) Jalasjdrvella Kurikkaan meneva§ polkua kuiki kaiketi Kustaa II 
Adolfkin, joka Jokipiissd sanotaan yota levSnneen ja nahneen unta Saksan 
sodasla (Backman, Suomi 1853)» silld ukkoja elaa viela, jolka olivat ensitn- 
mdista Jalasjarvelta kulkevaa kdrrytietS lekemass§. Oluesla puhuessa muis- 
leltiin etta ennen oli tehty niin v5kevad ja hyvas oluUa, ettSi tSalla kiil- 
keva kuDingas oli ottanut $ita mydtansa Buotsiin n5ytl5akseen. 

*7) Ignatius, Bidrag till Sodra Osterbotleru Historia, siv. 25. 



168 

meen syttyi rakkaus. SiinSi makasi metsMn piika aamuuu asU. 
Kysyi ennen lahloSlDsil: ^SinS olet byva meUdmies^ sen liedttD, 
mutta miU iiikoita sin^ parahiten toivoigit saavasif?^ ^Hirvia ja 
peuroja", sanoi tikko. Lflhti sitten aamuUa metsdaUiBiddD ja sai 
▼iisi peuraa. UkoUa oli siitfl IfthiD aioa hyvll onul hirvifl ja peu- 
roja saadessa, inutta karhuja ei 8aaout yhlak^do, kun ei muista- 
nul niJUi silloin pyyUlSL ^^). 

Se harvaan asuUu maanselanoe eli kangas, joka jakaa KyrOn- 
joen vesislOn Alavuen, Kuurtaneen ynnft Lapuan joen vesistOisU, 
jakaa myOs osaksi asuUislariuat. Niin emrae koskaan kuule pu- 
hutlavan KihniOn ja Tobnin yhteisesU olosla nmualla kun KyrOn 
kirkon rakennuksessa. Niinkuin jo naimme, kuului KihniOn asu* 
tusalaan KyrOnjoea ylinen vesisto. Tohnin asutusala taas jan 
kokonaan mainitun vedenjakajan itfipuolelle. 

Tohnin talo on TOys^ssd korkealla mSiellS, jolla ei hallan 
sanota koskaan panneen ja jolta muuan isdnta, kun h^nU nielsK- 
kylSllaiseksi paneleltiin, kehui joka huoraen nakeviinsa ^viiden 
pilaihen savut^. TohninmdkeS kutsultiin ennen Rissanmaeksi, 
kun arvellaan tuon inainion Tobnin tuUeen Rissastat joku paikka 
iiapuolella Suomea. Nuijasodau aikaua jSli lalo autioksi ja uusi, 
^Suomesta^ tullut asukas Matti Suomalainen muuUi nimen Toh- 
niksi. Kun talo taas Ison viban aikana jSli autioksi, tuli Raiskio 
suku, joka puolestnan bSlvisi ja myi taion uudeile suvulle, jonka 
hallussa talo nyky-aikoibin asli on oilut ^*). 

Tobnin, tuon kuuluisan Kyron kirkon rakentajan inaine on 
koko Suupobjassa tarinalla rakkaana mieiipiteena. Tobnin mai- 



M) Verlaa B. A. Paldanin tarul Salakuanasta. Kirjallisuuden Seuran 
Kirjaslossa. 

M) Tuota sukua, joka sekin nyt on aainaiscn kaulta tullul talosta, 
tapasin kaksi 80 ja 81 vuoUsta «TohDin poikaa* Siirilassa Ranla-Toysassd. 
Heidan arvelunsa mukaan ei tuoUa tarinaa mainioUa TohnlUa olisi oUut 
mtuota Di6&. 



169 

fiioiD tyo on tuo bdnen kirkon rakenmiksensa Kyrdssii. Simsiiillli 
oil bfloella malkoillaan tapaoa istua aniaiamaHe kauniille kivelle 
lepadmimn. Kiven kehutaan olleeii aoin kymnieDeD nykyiseo 
miehen |>ideiUlva. Tehoi otU kiven kainolooDsa ja vei sen men*- 
nessliSin kirkon muuriin, jossa siUi nykyaikoihin saakka oli njly<- 
teity n. k. Tohnin akkunan Slttressfl ^^^% Akkunaia niuodostelles^ 
saan oli hfin kehunul sopivaksi siiU kaUella pilkin keskikdyUlvtttf. 
Kun ptfUiyd noin miespoWi sitteu purettiin, h^visi IflmH Tohninkin 
tyOnala. 

Toinen yht^ yieinen juttu Tohnista on hjinen kiiyntinsd Miista- 
saaren kanppapaikalia. Siella osli hiln kotiinalkalleen puolen 
lynnyrift suoloja selk^Snsity padan pSiihansfl iakiksi ja ieiviskSin 
painavan raulakangen sauvakseen. LShti niin aamuUa, kun kar- 
jal Mustasaaressa pSddtettiin laitumelle, ToysdSn piiin ponnista- 
maan, sOi puolipflivjfseksi Lapuan Huhtakoskella lampaan lieme«- 
nens^ ja kapan puuroa ja ttili TOysMfln ennen auringon laskua. 

Paljo sOi Tohni, muita kovasti htkn tyOiakin teki. Kun 
tei'vakoleita kaadettiin^ niin Tohni kaatoi kuudelle miebelle kat* 
koa. Kuitenkin rupesi talo koyhtymSiXn. Nyt pdiiUi Tobni beitUift 
pois murkinanki ja sy<>da vain aamusin ja ehtosin. Kokosi niin 
toisten murkinaUa ollessa mild tervaksia siiben asti oli bakatlu. 
Mntta eipfl sekSfln kannattanut Tobni kuoli nillkftan. 

Lienee moni muukin seikka ukkoa murehutUinut ja saalta- 
DUl bautaban. Niin oli ruvettit Lapualla Huhtakosken paVtaalla 
Huhtdlan laloa asuUumaan, vaikka Tobni siU kovasti moilli ja va- 
roilli ^ettVi bsinen sikoovaUillensa tehda taloa^. £raanii pjiivsinft 



^ Ignatius, Bithag I.- S. 0:s Hist, siv. 10, saDOo, Aeimelseus'ea mu- 
kaan, lata Kuurtaoeesta koloisen Maunuksen akkunaksi, Kun ei Kuurtaneella 
(iedeta MauDuksesta mitado, eika vanbinla taloa Ruonaa eosinkiftn pidetli 
UtoD rakenouksen aikuiseaa, on lassa larina epaiiernatta lehnyt samasta 
miehesta kaksi. Tohmo nimi on, niiokuin asken naimme, vdhi epavakai- 
nen. Toysan ala kuului eonen Kuurtaneesen. 



170 

taas D9ki bJfQ miielUiSin savun nouBevan Wirtaio puolelta met- 
aSlsUI. Siella asutetiiin Seinaictrven taloa. Tohni paifltti lahteH 
fioita perdmailansa puolustainaan, mutta eksyi ja jSitti sen erSn 
perSsta SeinSijarveQ asuUiksen moittimatta ^^^). Toinen kerta, 
kuQ ToliDJ palasi KyrOn kirkolta, ndki hto tuoreita lastuja Kuar- 
taneen joella. LSihti tiedustelemaan ja loysi Sepposen uudisasu- 
tuksen joen varrelta. Jopa nyt oli suhta pois^ kun kuusi virstaa 
Tohuista asulettiiQ taloa. Kuitenkin sai Sepponen Tohnin sopi* 
maan, kun liipasi, etl'ei asuta niaita Toysasn pain. 

Sepposesta tuli siit^kio maiDio talo; joiika kasket paloivat 
aina Wirlnin ja AtsSirin seuduilla. Wirtain kirkkokin kehutaan 
seisovan Sepposen naurisaholla. Kua Sepponen oli paraillaan, 
oli taiossa kaksiloista perhekuntaa, jotka asuttivat noita iaveiu 
tiluksia ja kokoontuivat kaikki ainoastaan kahdesti ?uode8sa, Jou- 
luna ja Mettu-Maarina, Sepposeen juhlaa viettamann. 

Niin oli iaio mahtava, etU keiran, hxeijoukon palaiessa Ky- 
ron kirkolta, kun kygyttiin muorilta, joka oli mennyt saunan 
lavilsalle istuniaan, miU ban antaa miniilllensd huomenlahjaksi, 
vastasi tSimft: ^Taivaan ja maan VAVk kohdalta^. 

Olikohon mahtavuus Ussdkin talon surma? 

Talo seisoi kosken alia korkealla tdnnainiemelh. EriUlnS 
mettumaari-ehtoona, kun kaikki perhekunnat olivat koossa, oli 
karjasta jSllinyt hSirkflnen vasikka metsflfln. Tnota Iflhti muori 
yOta fastaan etsimflfln. Kun palasi, oii talo kadonnut, mutta koski 

^^*) Sein3j§rvi kualuu Wirtoihin, jonka ala ennen ulottui aina Sulka- 
vaDjarvelle, missSi viel^ naytetaan Wirtolajsten nauriskaoppia. Jfirvi on 
saaaut niroensa oudosta Sulkava nimisestSi kalasta (Cyprinus Yimba?), joka 
nyt jarven kuivatlua on kadonnut. Rala oli s&rjen tai pikemnun lahnan 
ndkoineD, mutta eroiteltiin valkoisestli silmfin ympAryksestA. Asulus jarven 
ympfirillS ei ole kabta sataa vuotta vanhempi. Pispa on vanhin talc, jobon 
tuli asukas Pirkkalan Pispasta. Linna on maanjakajain antam^ nimi. 'Kun 
tttossa on Pispa, niin pannahan tdh&n Linna* olivat arvelleet, eik& muuta 
per§a nimellS ole. 



171 

kuohui entisellaliii. Keski-jokeen vaan oli ilniaantunul saari, jota 
Tiela sanolaaD Sepposeo pibak^i. Vesi oli kaivanut lOrmliD aliis- 
tan ja Uio kerran mahtaTa Sepponen oli ikipdiviksi vajonnut jo- 
keen. Vielakio, kun lOnnM vuostUaiD vierii, lOyUflin sieltSi tavat- 
toman kovia tiiliS, vieUpS raiitap«lliji, huoneeopiita y. m. Nyt 
on Sepposia kaksi muulaman sadan askeien pjiflssfl kosken par^ 
taalta, mutla entinen mahtavuus on kadonnut. 

Niinkuin Asken kuulimme, on aikeja sitten Tobnin m^elUi 
taon mainion Tobnin suku bdvinnyL Toisia sataa vuotta siUen 
seisoi viela Jikellfl Tobnin pihaa pienelisi kivirauniolia puusta (ehty 
knva, jota sanottiin Tohnin epiyumaJaksi, Tuon bflvitti Lapiian 
niniismies, jonka piiriin Toysdkin ennen kaului. Rauniota kut- 
suUiin risiiraunioksi. Kun se noin kuusikynimentSl vuotta sit- 
ten hajotettiin, loyttiin vielH osa kdvaa, jonka sisallfl oli bopea- 
raha, ja raunion pobjasta pienifl ristiSl ja ikaankoin sormuksia ^"*). 
Nyt pyttrii tuuliroylJy raunion paikalJa. — Talon vanba asuma- 
pirtti, jossa vanbin mosiluku oven obessa on 1592, on nyt ta- 
lossa olkilatona. SeinSit veistSlmSlttOmista bongista ovat byvin sfti- 
lyneet Etupiit ovat toista kyynarSia pitkilt ja eriavSt siinSl taval- 
listeo vanbain buoneitten piistd, ett'eivit ole kuusikulmaisia. 
Katto vaan on pabasti labonnut. 

PonnenjSlrven ititrannalla ToysassSi on Huutoniemi, joka on 
saanut nimensa siita, elta muinoin kaikki Alsarista ja idSsta pflin 
kulkijat siina buutivat venetta. Vastapaaia Huutoniemea oli Ojan- 
pera niminen vanba torppa, jossa asuvalla kalastajalla oli tao 
ylisaatanta ammaltina. Siita luultavasti kulki tie luoleista suun- 



^ Nahldvasli pystyUivdt talonpojal paavinuskon aikana jonkun sue- 
jeluspyban kuvan karlanollaen ja veival sen niuuUaessa mnassaaD. Vieia 
vuonoa 1559, kun Wenaiaiset fiuotsin hallituksdle valiliivat uudisasutuk- 
sesta Oulujarven^rannalla, kertoivat he «Ua uudisasukkaat ensin pyslyttivftt 
?eistokuvia (trabelaten) asuttavain talojen sijalle. GoUlundio kokotlemista 
v:lta 1559 Suomen Waltio-Arkistossa. 



172 

laa Tohoiio ^^^), josta TohniD n. k. kirkkotie vei soiden vulisid 
kankaila Ranta-ToysdSlD, KatkSiD taloon; siitSI metsSlD haiki Knur* 
ianeen joelle tai Kuhalammille, josta poiku kuiki jSrvieD ja jokien 
rantoja Lapualle ^^*). Ta^HSI oli Hubtakoskesta ylikdynti, samoin 
kuQ arvaten myos NurmoDJoen suusta. Siiia poikkesi polkii Sim- 
siolle, joUe ^e oousee nykyiseD haatausmaan syrjiist^. SinisiolU 
KyroOn kiilkeva n. k. vanha maantie epailemSitUl seurasi tuon 
vanhan polun jSilkiS, siiln samassa mutkassa kun maantie, kier- 
reltya SimsiOn pohjoispuolta, Idhtee vuoren juurelta KyrOnjoeHe 
pflin, iaskee polkukin vuorclta alas ja katoaa maantiehen. KyrOn- 
joen pohjoisvartta kuljeltiin sitten aina tuolle puoien KyrOn kirk- 
koa, missfl Hevonkoskesta W^lm^n kobdalla kahlattiin kirkon puo- 
lelle jokea. Tuo SimsiOn poikki kulkeva hjvin s^ilynyt valta- 
polku on Suupohjan merkillisimpiSi muistomerkkia. Selv^sti ndkee, 
etta polkua on miesvoimin tasoitettu. Missa on korkeimmilta 
paikoilla kivia lohottu ja sysdtly syrjSlSn, missa taasen viertiivSiS 
polkua kivimuurilla ja mullapenkilld tasoitettu. Tuollainen tasoit- 
taminen oli arvattavasti tarpeellinen ratsahin kulkeville. 

*^) Toinen polkii kenUes meni Alavuelle, josta — OIkkosesta pubu- 
matta — ainakiii Tusa on Kyron kirkkoa kulkenul. Jams&n Pankalastd tuH 
Tusalle vavy. joka asuUi siiloisen Paiikala nimisen lorpan. Pankalassd tal- 
lelleUiin viela nykyjaan vanha suuri leili, jota ennen Kyron kirkkomatkoilla 
olisi kaytetly. — Alavuen jarvessa on saari, jolla muinoin hoelaan saar- 
natun, kun ei viela Alavuella ollul kirkkoa. Saarella sanotaan silloin myos 
olleen hautauamaa. Tdhan aikaan vieUfiS vuosittain saarella Alavuen 
Duoriso elokuun 17:(ta paivaa. 

*^) Haavislon kohdalla vah3 alaspSiin loyttiin nykyjaan Karankajoeasa 
Kuurtaoeella kokonaan tielamittomllla paikalla vanhat sillan ansabat, jotka 
luultavasti oval luon vatlapolun jdannoksia. ~ Kiiurtaneesla Toysadn sanot- 
tiin menevftn polkumainen» viela hyvin nakyva kaytliva» jota mainitaan piipin 
tUkfi, Sit& olivat papit ennen kulkeneel Tdys§an. VftlHIa on jarvi, jonka 
yli oli faeiU ruuhella saatetlu. Tainan kulkua en lieda tarkemmin. Se on 
ehkft sama kun Tohnin kirkkotie. 



173 

HuUa onpa poiuUa omal lariDaosakin. Kun KyrOa puoMu 
luHaan jyrkksa polkua noin puolivilliin rioDetUf, nSyteUan oikealla 
kadeila peokinmoiDen kalHonlohko, jola sanotaan Pisponpenkiksi. 
KoD Uas tulIaaD polun korkeimnialle kabdalle, missil SiowiOn 
laveat DSkOalat aukenevat, bavaitsee kulkija palun vieressa oikeaHa 
pooien, k^den viskaUavisla kivista kootiin, malalan, muUa noin 
kuuUa syluia levedn raunion, joia nimiteiasn Uhnpaikaksi. SiiU 
on uUainen larina. Ennen oli siin^ vuoren haltioilla eli Tuori- 
peikoilla mahdotoin valla. Jos ei ohilse menijalla oilut milSian 
beille uhrata^ niin ei pa^ssyt edes eika takaisin. Paljoa eivftl 
peikot vaalineelkaan. Kivi, lanlti (aikka muu kalu, joka vaan 
raunioon kolisi, oli beille kyllaksi ja kulkijain Uljtyi pakosta 
taipua luobon veronmaksoon. Vihdoin tuli SimsiOn peikkojen 
valla pispankin kor?iin, kun tdroa arvattavasti Pohjanmaalla mat- 
kusli. Tama pastti lablea tuota valtaa kukistaroaan. Tali niin 
raUahio — laikka kuinka kuiki — SimsiOlle ja rupesi kayden 
ponnistamaan vuorelle vievaa polkua, mutta ei mabtanut pispalla 
olla Tobnin saaria, kun vasyi puolivalilla ja istabti lepaamaan 
pispanpenkille, josla tuo sai nimensa. LevaUya helken. tuli pispa 
perille, pili saarnan uhripaikalla ja uimilti vuoren SimsiOksi, jolla 
kukisti vuoren lialtiat niin, ett*ei sen eran perasta ole tarvittu 
silla paikalla ubrata ^^^). Pispa palasi siita KyrOhOn. 

Ilmajokelaiset ovat tulleet KyrOn kirkolle suurilla veneilla. 
Uhrikoskessa, lahella Korpclaa, oli suuri kivi nimelta Kruunukivi^ 
joka on saanut nimensa siita, etia siiben kerran baajoukko buk- 
kui. Kruunukivi poratliin rikki koskea peratessa muulama vuosi 
lakaperin. Uhrikosken aaressa on UhrimMki, yaan en saanut uhri- 
nimityksesta mitaan tarinaa. Korpelasta lahtien oli joella ennen 



10S) Tuosta uhripaikasta kehutaaa joitakuila lanltia loydelyn, josta 
syysta rauniokin pn koloibin kaiveltu. Mathesiiis sanoo loydetyo neliskul- 
masia hopearaboja. Suomi 1S45, Geogr, beskr. om Osterboifen, siv. 269. 



174 

toinen juoksu, josta vieU tiintuva noma on muistona. Se yhtyy 
nykyisen joen kanssa melkein vaslapSiiltS Ylistaron kirkkoa ^^^), 
vahSl alempana Wdetimakea. ^Tuon juoksun nimi oli Ilmajoki^. 
Ritioojan nimi oli ennen Kiitosoja. Kun Ilmajokelaiset palasivat 
kirkolta ja sauvomalla olivat plias^eet koskien ohitse, niin he lepa- 
sivSit Kiitosojalla ja pitivdt jonkunlaista jumalanpalvelusta. Kilinoja 
on puoli kolmatta virstaa ylenipaba Hanliikoskea. — Laihialaisten 
kirkkopolku kuiki Tervanevan ylitse ja Allistenmaan ohitse^ missSi 
vielit on muistona ^kirkkolien korpi^. — WoyrilSiisten muinoista 
kirkkotieU Rekipellon kylSn kauUa kJfjteUfiln vieISi oikaisevana 
kfirrytienSi. — Weikkalan, Woitilan ja Taurilan kylat olivat myOs 
ennen, ehkSl kuultiivat Mustasaareen, Suomalaisia ja k^ivivat KyrOn 
kirkkoa^ multa eras kirkkoherra oli pakoittanut asukkaita luke- 
maan ruotsia, josta nuoret olivat alkaneet ja nyt on ainoaslaan 
yksi vanha mumma ensa Suomalninen. 

YlipSiansSI seuraavat kaikki vanhemmat maantiet Suupohjassa 
noita ikivanhoja polkuja. Niin jutellaan Alavuelta Wirtoihin kul- 
kevasta tiesta, etta sen ovat ensin Sepposen siat polkeneet ^^^. 



*<^) Ylistaron kirkon sijasta oli ensin oilut riita, pitiko se rakennet* 
taman •Kaukolan pakkarille*, muulama sata askel ylempana Rinla-Kaukolaa 
etelapuolella jokea, vai Riskumaelle, missa, pohjoispuolella jokea» nykyinen 
haulausmaa on. Riskumaeila seisoi kirkko, kunnes nykyinen rakennetliin. 
Pappilakin oli alusla niemella etelapuolella Ruuskalaa, mutta se muuteltiin 
varahin nykyiselle paikallensa, kuten naemme seuraavasta muisluluksesla, 
joka on luettava eraan kirkonkiijan kannessa Y:n kirkon arkistossa: <A:o 1710 
loulu atona satoi wettd eikd wiela sijhen asli joki tullut umben eli jahiin 
etta ihmiset slid vahimen hewoinen oils tainut ylitzen roennSi Jonga iabdeo 
mina H:r Alflanuxen cansa Plockilan cohdalda sen wenheila ylitzen juhla 
puhtella meloimen A Aphr6n> 

^ Leppasest§ ynn§ mulsta taloista Wirroissa, kehuttiin Kuurtaneella^ 
oil ennen k^yty Kyron kirkkoa, jonne ruumiitakin sieltd kuljetetliin. Viel^ 
n§ytela§n Leppasen vainiolla muinoinen vihitly hautamaa, kymmcnkunla 
8ylta5 kanltiinsa, jota pidet3§n peiteliyna pellosta otetuilla kivill§. 



175 

Nuo oil vat enneD kdyoeet Tulijoella ja kun toisen kerran Iflhti- 
yH Fdhkien metoan halki roeDemattD, kuiki Seppogen isflnU pil- 
koten jtiissa. Sikajutta on samoin Ala*S«iDfljoeD, Umajoen ja 
Yiistaron vjllisistfl teisUl jodS entisesU Maalahden ja Petolabden 
valisesUI postiUesUI. 

AskeD maiBmimme, elU hirvifl ja peuroja ennen lOytyi kylld 
Suupobjan metsissfi. TielSi tniesmuistooii on joitakuita peuroja 
PohjanperilU karannat aina Unne asti. Nevoista toytiaan joskus 
peuran sarvia. Hirvia samoin kun peurojakin pyydettiin ennen 
handoilia. Noita kaiveiliin pitkin mttkibarjanteita, niissfi suo ja 
nevamaat sivuilla pakoiuivat batyytetyt birvet juoksemaan pitkin 
barjanneUa. Uandai katettiin boikilla riu'uilla, jotka peitetliin 
kankaan nftkoiseksi sammalilla. Hirvibautoja on esim. Kubalam- 
min ja Kunrtaneen jar?ien vaiilln Haavislon mflellSi ainakin pari* 
kymmenUI. TamSl barjannes on soukka ja noin kaksi uulla virs* 
taa piika. Hautojen sijat eivSi ole tliban aikaan kun puoli toista 
kyynftrSia syvai ja puoli toisCa sylUii poikkimitaten auusta. — 
Samallaisia peuranbautoja (tois. Lapinbauloja) niiyteuan niin- 
ikaan myos Sakarinmaeilft Nurmossa ja Waltarinkankaalla Lebti- 
mflellfl 10^). 



^) WaltariDkaDkaan ytilse kebutaan enneo kulkeneen mainio Ulvilie, 
jola myoden kruunu olisi vedattanyt kuparitransporlleja ilaao pain. Metsassa 
Daytelaan viela paikka, missa jonkunmoinen kestikiivari olisi asunut. — Pro- 
vasli Feilman*in antaman tiedon mukaan oii Lappajarveiip Kuurtaneen ja 
Umajoen asnkkailla peuroja viel§ Kaarlo Xlfmeu aikana, jolloin ne kunin- 
kaan kdskystd aaunuiliio. Wttrehus, Suomi 4847, s. 68. Tuota epdilemdtOi 
mnistuUaa tarina Lefatimaella, eiUi KuninkaanlammiD d&ressi Soinin rajalla 
moinoin on ollut «m6tsakotou8* kuninkaan jabtiv§eHd, kun ovat tddlla ker- 
ran kdyneet peuroja ampumassa. Kaksi miehista oli jSdnyt tSnne ja asut- 
taneet Stor-Skytin ja Lill-Skylin talot. Nuo peurat eivdt kuitenkaan nayl& 
olevan aikm'sempia kun Kaarlo IX:nen ajoista, joka Maaliskuun 30 p. 1608 
kikski asettaa Lappalaisia timajoen erSmaihin, jotka muka Suomalaisia opet- 



176 

MiUi tervanpolttoon tulee, nakee lukija jo eddlisisU iarinoisUy 
ett'ei silfl Suupohjassa voi ensinkato nuoreksi pa^tUia. Psin vas- 
toin OD tervanpoltolla oliat siiuri vaikutus Suupohjan asuttaini- 
sessa, Biinkuin kohta tuleinme Dakemaan. TSiss^ rohkenen ensin 
selitykseksi lainata miiutaman laaseen tervapoltoD vanhuudesta 
Pohjanmaalla Juvelius'en vHiUelOsU PohjanmaaD lerTanpoUosla 
V. 1747 ^^^). Hsin sanoo si v. 10: ^ElU Pohjalaisenune jo kauaa 
ovat tervaa polUaneeU nileniine noista monessa paikassa loytyviatfl 
tervahaudoisLa, jotka UU nykyfl kasvavat vanhoja ja souria puita 
ja aikojen kuluessa oval tuntumattomiin Uytelyl muslalla mullalla. 
Noilla tervahaudoiila on sama muoto kun nykyisillaikin. Ne ovat 
ainoasUan pienempifl ja poikkimitalen noin kaksi sylldSl,* josta on 
yinin2ln*eUdva ettn tervapoltto eonen ei oUut niiii vahva, kun nyt 
EtU tervapolltoa muinoisista ajoista saakka on kjlytetty Pohjan- 
maalla, on myOs siiU ndhUvS, etU rahvas on veroitettu meteien 
jalkeen, niinkuin vanhoista verokirjoista naihdJUin^. Vihdoin mai- 
nitsee vdittelijii useita rahvaan suusta keksiiyitd iarinoUa van- 
bemmista torvanpoUto^keinoisla. ,,Hei]la ei ole muinoin ollul 
pilkaa, puusta koverrettua kuurnaa haudan pohjalla, johon terva 
pitaisi juokseman; vaan joko panivat haudan pohjaan suuren 
vadin, taikka kaivoivat sinne pienen knopan, johon terva saisi 
kokoontua. Tervaksetkaan eivai olleet heilla sellaisia kun tahan 
aikaan; silloin ei hakattu kolotuita tervaksia; v<)an oleltiin kuivia 
ja pihkasia niiinnynlatvoja taikka karaja, jotka noin kyynarSn 
piluisina sidottiin kimppuihin ja pantiin tervahautaan tervak- 
siksi, eika laskulle niinkuin tahan aikaan, vaan pyslyyn. Sellaiset 
haudai kutsuttiin kimpptihaudoiksi, Sitten ruveitiin polttamaan 



taisivat peiiranhoitoon. Verlaa Dalin, Svea Bikes HisL ///, 2: 574. Waara* 
nen, Handlingar mainitulla paivalld 1608. 

4<^9) JuveliM, TjUrlilw&rckningen i Osierbotn, prces. Mennander; . Abo 
1747. Tekija arvelee Pobjanmaalla aikanaan poltetun tervaa eDemniaa kuo 
ffiuissa Ruolsin ja, hanen tietonsa mukaan* koko mailman maakuiinissa. 



177 

(erraa kolotaista manlypnista ja mgnnynjuurista, joika ensin ha- 
katiiiD pieniksi; muUa sitlemmin poltetliin sen pituisioa ja kokoi- 
sina, kun viela yleensd Pohjanmaalla heiia kajtetafln'^. — „Jos tah- 
(lomme uskoa^, jatkaa ban tasta Tiela, ^rahvaan juttuja, on erfls 
Sihavaikonen ^*^) nimelU ollut ensimmSinen, joka on polttanut 
tervaa in9nnynjuurista Pohjanmaalla. Kun ei hifnella itsella ollut 
varmaa asuntoa, kulki hSIn ympari maata, varsinki Lohtajan, Pyha- 
joen ja Kalajoen pitajissd, opettaen tuota taitoaan rahyaalle. MuUa 
ensimroainen^ joka pani katkotut koleet, sen pituisina kun heiU nyt 
kayteUJfn, lervahautaan, kehutaan olleen kOjha talollinen Toysan 
kyldsta Lapuan piUjSia, joka ei ollut niin Tarakas, etta Toi hal- 
koa tervaksensa niin pieniksi, kun siiben aikaan oli tavallista, 
▼aan pani koleensa tervahautaan sen pituisina kun olivat katko- 
tut metsassa ja sai poltostaan saman hyodyn kun toisetkin. Se 
iaas, joka rupesi paneraaan ter?akset hautaan Tiela kaytetylla' 
tavalla, oli tarinan mukaan MursaJa niminen talollinen samasta 
pitajasti Kuurtnneen kylasta"^ ^^0* 

TOysassa puhttttiin pienista ^Mnukilaisten tervahaudoista^ 
Tohnin seuduilla. Tavattoman pienia tervahautoja loytyy mjOs 
Kunrtaneella. Arvattavasti ovat ne ^kimppuhantoja^. Tlipaansa 
ovat nuo haudat niin tiheassa, etta se kavisi nakijalle ihmeeksi, 
ell'ei tarina tietaisi tuota seikkaa selittaa. Ennen, naet, olivat 
ihmiset niin pahansuopia, etta noitumisellaan pilasivat tois- 
tensa haudat.* Jos vaan naapuri sattui kuulemaan hakkaamisen 



i<^) Kihavanskoinen mainitaan Kalevan poikana. Suami 1858: 449. 

^") hiveVmi I. e. siv. 10 ja 11. Epdilematta on tuo tarina kdyh&sta 
Toysalaisestd ennen kuulunut Tohnin juttuihin. Ndimmepa ukon kaatavan 
ja katkovan koleitaan, multa halkomisesta ei puhula milaan; se vaan etta 
ukko kantoi koleensa nalistyneend tervahaudalle. -^ Munula on talo Toysa- 
jdrven aaressa Ranta-Tdys3n kylaa, joka nyt kuuluu' Alavuteen. Siihen 
sanotaan tulleen asukas Pohjasta, Mursu nimisesta talosta. Likeinen Vanha 
Pohjola on myds Pohjasta p&in asutettu. 

SuomL 12 



178 

loiseD tervahaudalta, niin sai sen pilaluksi, eika siiU hauilaftta 
sen perSsU tervaa saatu. Tuosla syysU Uiylyi yhu ferfUk 
muutella hautoja. Noita pienift haiitoja Kuurtaneella, joila tava- 
taan tiheSissft esim. Salmen paikoilla, arvellaan UimHn asuluksen 
ensimmSisiksi. Ennen kehuUao Kuurtaneen rannoilla koleila halo- 
tUD vakivasaralla ja vaajalia. 

Toysjin puoleila puhuiaan Muukiiaisien nimelltt jostakusta 
muinaisesta kansasta ^'^). Muukilaislen tervahaudat Tohnin seu- 
duilla oval noin kolme sylUil ristiinsS. MwukiUmien rqfa- 
merkkia taas oval nuo v^haisella kivijalalia seisoval vlikikiveC. 
joila ei miehissflkSiilD UhflD aikaan voida haiskullaa. • Tuoiiaisia 
rajapylvfliU on pJI*i Tohnin likillS. Kerrolliin ell9 Wallarin- 
miiellSl, pohjoseen pain Lehlimaen kirkolla, piUisi niiU oleman 
nelja yhdessfl rivissS, joka kfly eriian peuranbaula-harjanleen poikki. 
Pylvaiden vftlil -sanolaan olevan noin 150 askella. TflsU pylvfts- 
rivisU poikkee viela loinen makeH pilkin, mulla siinft rivissft ei 
kuulu olevan kuin kaksi. Kenlies ansailseval Umttn penisleella 
nuo ihmeenaiaiset kivipylvflUt, joila nSyleUdn moniaalla laholia 
Suoniessa, jolain larkastusta. iLse en lullal laola pylvSariTia 
malkoillani nSkemfldn. Muukilaisisla kuulin myOs luon lavaUisen 
jaililaislarun, elU lytti) oli loyUnyl meiddn Biikuisen kynlOmielien 
peliolta, koonnul mielien hevoisineen^ auroineen pSivineen kaa- 
liinsa ja vienyl ailillf^nsa nilhda. Tflmll kaski tylOn vieda lO)- 
lOnsJl lakaisin ja arvcli: ^Ne oval maaniyyrahia, jolka lulevat 
meidan perasU lannr nsumaan, meidfln Uiytyy lahteH laaUif pois^. 
Sama laru jutelliin Lehlimaella jSllilaisisia. Nayleltiinpa Alsarin- 

m 

jarven itSrannalla Jauilaislen asunlopaikkakin Suniniemen etela- 
puoleila. Paikalie on jo asutlti pello, Jota lehdessa iiajoiteltiin 
joilakuila kiuasjaannOksia. MeidAn kokoisia asukkaita oli jo Jatli- 



**^) Luiiltavasti on tuo nimi muodostelroa lavallisemmasla Munkki- 
laisnimesla, joka esim. tavataan idmsassa. Warelius, Suomi 4847: ^4, 



179 

Hiisten aikana asettunut Diemen pohjoispuolelle. Kuurtaoeen puo- 
lella; lahella LebtimSlen rajaa, on RarankajSrvest^ noin virsta koil- ' 
lisla iimaa kohden nevalla Valkonen KaJHOy joDka notkossa piUisi 
oleman pari sylua syvSI kaivomainen rakennus, jonka kivimuuril 
ajan pitkiian ainakin osaksi ovat vierineet pohjaan. Se on ym- 
mjrkainen ja ]2(pi-mitaten noin kolme sylUSi ^"). Tarina sanoo 
siina olieen JauilflisillSl lupa ja lisilSi, e,iVk sillit kansalla on ollut 
hiukset kantapaihin asti. TSydellisyyden vuoksi mainittakoon etU 
myOs Lapualla Tiistenjoen kylffssa, noin pari virstaa Paavolasta 
ISntta kohden, piUlisi Pilkdselld vUoreUa olteen ympyriainen muori- 
rakennus, jota kehuttiin Jauilai^ten tekemaksi, mutta nyt, arvel- 
tiin, on rakennus bajoitettu >^^). LShella samaa vuorla nayteUiSIn 
vanhoja tervaliauta-paikkoja, joita ei tunnusteta UmSIn kansan 
tekemiksi siiukin syysta, kun viime aikoihin saakka on joen var- 
silia ollut niin yUakjilff metsSIl tervanHin polttoon, eU*ei kenen- 
klffln olisi tarvinnul sydSnmaahan tunkea. Arvellaanpa Paavolan 
talostakin^ etia sen ensiromdiset asujamet ovat oUeet jattilciis-sukuay 
saurikasvuisia, noitaisia ja harvapuheisia. Naylteeksi, koinka harva- 
puheisia olivat, julellaan, etU kun kaksi heisUI muutamana maa- 
nantaina lahtivai metsSfln viikkokuntaan ja toinen havaitsi karhun 
kayneen polun poikki ja arveli: Kdmpikd iuosta oUe kdpnyt? 
Dtin toinen vastasi lauantaina palatessa: kdykoon. 

Jos nyt lahdemme tervapolton vaikutuksia Suupohjan asut- 
tamisessa kuulustelemaan, niin tiedamme esim. ennestasn etta 



"S) llomSen kankaalla Hmajoen rajamailla Laihiaa ja Orisberg'ia vds- 
taan pitdisi samoin hietakankaassa oleman ikdankuin kaivo, joka oaaksi on 
taytetly kivUla. Sita sanotaan Hiiden haudakn. ErSana pyhanaoli 12nQiesta 
turhaan telinyt iydl5 siina pohjaan pSastakseen. Samoilla seuduilla pilSisi 
my OS oleman Hiiden Idukaita (?). 

***) -Pitkasella vuorella* on myos suuri kelkan-n§koinen kivi kahdella 
isluinsialla. joka on ikSiankuin pidattanyt kalliofaon. Sita kutsuvat asukkaat 
Ukcu keikaksi. 



180 

Huhtala, joka tohnin aikana asutettiin, od Lapuan ensimmflinen talo. 
MisU siihen tuli asukas, ei tarina tiedSI selvitua, mutta muuten 
ovat enimmai talol Lapuella asutelut KyrOlflisten lervahaudoille, 
joiden jSidnnOksia tavataan melkein kaikkeia kjrl^iin vieressfl. Niin 
on esim. Saarenpdd, joka on vanhin talo Lapualla Hulitalan pe- 
r^sU, asutettu YahSin Kyrtfn Saarenpdan haudan^asreen. Samoin 
on samannimislen KyrOsssi olevain ematalojen haudoiile asutelut: 
Nyrhila, Annala, Anttila, Turja, Pouttu, Karhu (KyrOssS: Turjala, 
Pouttula, Karhula), Toppari j. n. e. Lapuan kirkko pitflisi ole- 
roan rakennettu ^Keltoolan luhdalle'^ Keltoola on talo Ylistaron 
Kyl^npSassS. Tarina ei kuitenkaan tieda selitCflA olivatko ensim- 
mdisel asukkaat KyrOsta niuuttaneita, niinkuin uskottava on. 

Samallainen on laita Kauhavan asutuksen kanssa. SieilS 
on ffemminki vanhin talo, jonka asutuksesta en tavannul tarinata, 
sen vaan ettft kun toinen talo Perttula asulettiin ja siellft tuli las- 
tuja, nioitti Hemmingin asukas talon asuttamista hilnen ,,sikoovallil- 
lensa^. Perttula, llannuksela, Annala, Renko y. m. ovat, tarinan 
mukaan, asutetut Kyrolaisten samanniinisten talojen bautain SlSlreen. 

Lapuan aikuiseen asutukseen voi siitdkin pasiltail, etttf joki- 
varret Ylih^rmSissa ja Alahflrmassfl vielft ovat Lapualaisten luhtina. 
Vasta virsta tflnnempSina AUh^irmSn kirkkoa paasevnt Harmaldiset 
peltoineen rinnalle. Siihen saakka viljelevSt Harmalaiset ihan 
latvamaita. Tuostakin sopisi arvata, jos ei se ennen olisi tietty 
asia, etta HSrmat ovat uudempaa asutusta. 

Nurmon ala n^kyy myos ennen kuuluneen Lapualaisten alle, 
silla viela tavataan tuonnempana Nurmoa Lapualaisten tiluksia. 
Mita Nurmon ^rintamaihin tulee, ovat ne ennen oUeet niin vetisift 
ja nevaisia, etU niiden asultaminen siita syysU on oUut ylen vai- 
valoista. Ensimniainen talo on PenllUd, jonka asutti Pentli niminen 
mies. Tama, julellaan, oh tullut tienrautkan paikalle Penttilan ja 
KalisUyan vahlla, tunsi siina ikaankuin rieskaleivan hajun ja arveli, 
eiko tassa rupeisi asuminen kaymaan. Kavi siita viela vaha aieinma 



181 

ja rnpesi hongan juurelle koteloa tekemfliin. — Toinen talo on 
Jaskari. Sen paikalla oli joenrinta ennen yien nevaista vehka- 
alfao maata, johon ensin o]i asutetlu Wehka-alho niminen mokki, 
missil paraasta p^JisU oli syOty vehkaleipSid, mutta kun luo b^visi, 
muutti Laibian Jaskarista asukas, joka asutli talon inokin paikalle. 

Luultavaa on, eltd sekS Nurmo jotta Alaseinajoki oval saa- 
neet asukkaansa eri lahoilta. Talojenkin nimel oval ndissii seura- 
kunnissa tavattomasti vaibtelevia. Nevaiset jokirinnal eivat ole 
kummassakaan tehueet niiden asuttamista kateen alaiseksi. Kuka 
uskalsi, riipesi nevoja viljelemdSin. Samasta syystft on myOskin 
luonnollisla, ell'ei nSilla jokirinnoilla tavata noita asulusta levitU- 
via tervahautojakaan. Alaseiniijoen vanhin talo on Jouppi ja toi- 
nen NiemisiOy joiden asutuksesta en tavannut tarinoita. Kitinoja, 
joUe samanniminen oja oli antanut nimens^, oli saanut asukkaansa 
Raalalammin pit£lj9ista Matt^sen talosta. 

llinajoen ensimmtiisista asukkaista olemme jo eunen puhiineet. 
LuultavasCi olival nuo tilhdn aikaan niin satoisat jokirinnal mui- 
noin yhdeliaisia korpimaita, kun viela Ylistaron ja Umajoen vali- 
set rintamaat, joiden korvei muislnllavat ^Korpijoen^' enlisU 
nimed. Tuolla vSlimaalla tai joella syOlUvai Ylistarolaiset kesS- 
seatuina karjojaan, tuoltaen sielUi joka viikko lehmflUislarpeensa. 
— Ilroajoella en liion kuullut KyrOlSlisten tervahaudoisla pubulta- 
Tan, jos niiU ennen olisi loytynytkin. 

Jos UsU poikkeamme Kauhajoen varsilla asulustarinoita 
kuulustelemaan, niin kobtaa meitit ensin Krekoola Kurikah van- 
bin talo ynnSl Kauhajoen vanbimmat talot KnuuttUa (asulettu Ison 
KyrOn Knuultilasta) ja Havuunen, Mika noisla kolmesla on van- 
bin, on tarinoisla vabSin vaikea paftttaa. KyrOssft kerroltiin elU 
Ylistaron Punkari oli tappanut Kaubajoen KnuuUilan, kun oli asuUa- 
nut talon liian likelle. Krekookin ensimm^inen asukas oli Krekoo 
niinelU ja KyrOsUl kotoisin. IlSin oli KyrOssSi nttbnyt lastuja las- 
kevan jokea alas ja tuosta ruvennut tuumittelemaan eiko tuolla 



182 

yllapaia olisi byviakin asunliloja. Silloin ei viela ollul onuila 
taloja Umajoella, kun Karjala. Krekoo kulki siiU vield ylOspain 
sik^i kun tuli Atdnotsan tyko ^^^). Tuon niemen Denasta noin 
pari sataa askelta alasp^in seisoi rannalla ikivanha hooka. Sen 
juureei^ laski Krekoo kirveensa ja kaatoi hongan maahan. Oksasta 
teki hMn pOydan, jonka nykyinen Krekoolan isSinU viela oli niih- 
nyt. VasyneenJS pani Krekoo hongan kaadeltuaan maala Ja nSiki 
iinta, jossa hSinelle sanolliin: „Kun sina minun pasIUiQi olel olla- 
nut takan, jota minSi niiu kauan olen kantanut, niin ota UsU 
kannon alta rahaa niin paljo kus' tarvitset, routta alii liaikkia 
ota^. HerSittyft lOysi Krekoo aarteen, josta olti tarpeeksensa. 
Krekoola olikin hdnen^aikanansa varakkaampi, kun koskaan jSlesU- 
pSin, ja ukon sata nautaa kulkivat syOlOll£l kumpaakin puolla jokea. 
Kun ukko vihdoin joutui kuolinvuoteelle, pyysi paiinen erftiinii 
aaniuna uusia kenki£[, mutta kun kiellettiin, vei karjan karhun 
kitaan, joka kaatoi viisikymmenU nautaa. Kun Krekoo sen kuuli, 
niin arveli: „Herra antoo ja flerra otti, kiitetty olkoon Herran 
nimi^, ja ennusti: „TMfl edes ei pidil Krekoolan maalla enempSiSt 
menestymdn^. Nyt on talo^kuudessa osassa ja useita torpparia- 
kin, routta kumminkaan ei ole Krekoolan maalla viitliik8£ln kyoi- 
mentft lehmiia. — Krekoola oli, niinkuin sanoimme, Kurikan eosiin- 
ipSinen talo. Vaohaa asutusta on myOs Koiviston kyld, jonka en- 
siromftinen ISpikulkevasta luoniasta olellu nimi oli NendUoma ^^% 



^**) AtSnotsa, jota myos sanot^an Att&pHdkri, ei ole nykyisella naol- 
taan muuta kun malalammalla jokirioDalla jokeen asli uloUuva tormanicmi, 
joka taban aikaan on pelIok$i asullu. Gananderia arveiuja paikasta en en- 
sinka^n voi puolustaa, olkoon nimi sitte synlynyt kuinka tahansa. jos ei 
sita selv§ksi Suomeksi voida tunnustaa. Vastapa§l3 joen lanlisella rinnalla 
on vhhkn tylympi lorroaniemi, jota myos sanottiin altapaaksi. Tarinata ei 
Idydy muuta kun yH§mainitusta likeisesta aarteesta. Mietaan kylaa sanotaan 
viela kylan kesken Attap&aksi. Vrt. siv. 87. 

'4i«) Nenatloman kylas8& oli v. 1557 12 taloOista. Vertaa Ig—tim 
I. c. siv. 26, missd tekia julkaisee lueltelon Kyron pitman kylistl^ mainit- 



1«3 

Kauhajoen ja likiseiiri^kuiitain asutuksesta oli Knuutlilassa 
eoneD kaikilta taiou oniistajiUa jatkettti aikakirja, joka hSvisi kun 
Knuultiia ja nielkein koko Kauhajoen seiirakunta polletUin Wena- 
bisilta 1808-viioden sodassa. Tuon aikakirjan miikaan, kehiii 
mutitaina kjflSnvaii|iii) llavuusessa, olisi Havuiinen oUul ensinimSi- 
nen lalo Kaiihajoella ja asutettu llaiihosta, Knmiltila toinen, johon 
PobjankyrOsU Itili asukas *^^). Kun HyypSnkylan Tanliin lalo 
JooDi asalelliib vieU yiemmil ja sieha rupesi lasUija lappaainaan, 
lahtiv^l Havuunen ja Knuottila yhdessa katsomaan kuka siel^ 
^juoniUeli^. Ensi kerralia suuiluival joen mutkiin. Kun toisen 
kerran lahtivat, tulivat kumminkin penile ja arvelivat: ^Jo ny( 
olemme juoneen jouUiueet^. SiiUI sai Juont nimensil. — Kauha- 
joen varrella nSyielKcin Kyrolaislen muinaisia tervahautoja ehtimi- 
seen, josta on arvatlava, etU tei*vanpolUo Kurikassa ja Kauhajoella 
0D> saihoin kun Lapualla ja Kauhavalla, paljo vaikultanul maan 
asuttamiseen. 

Laihialla on Sorvari, alapuolella kirkkoa, ensimmaiuen talo, 
toineji Kasi, ylempSn^ KyllfnpiiaUf. Sorvari oli lasiuista buoman- 
nut Kasin asuluksen ja ISihtenyt siU moittimaan. Mikkola on 
siilfl vdlillil ja olisi siis kolmas talo. Kuitenkin kerrotaan siitSikin 
(loisena talona) ja Sorvarista lastutarina (vrt. limcuinefi 1852, 
n:ol 12 — ^20). Talojen nimet todistavat ettfl Laihia asutettiin Ky- 
rdstjf. Sellaisia ovat esim. Sorvari, Waro, Loukkoola, minkil viim- 
meisen talon saarella nSiytetaan tervahaudan sija jokirinnassa. 



tuna vuonna. Erebdyksesla epailemaltd mainilaan luellelossa eriUain Nd- 
$eld$ifif 19:il& lalollisella. Lmfftarlan kyldssa Lapualla oli luultavasti 6 tai 
6 lalollista eika 56. Liuhlalan kylassa ei ole tabankaan aikaan cdes niio 
inonta talonosaa. 

*") Tuo aikakirja on luuUavasti ynna rasiltaval sodat poistanut alku- 
peraiset tarinat, joita en onnislunnl saamaan Kaudajoen vanhimmista la- 
loisla. KibnioD tarinan mukaan olisi Knuuttila koko Suupobjan ensimmdisia 
taloja. 



184 

Laihian pitaja yhdistettiiD seka Kyr5n etU Musiasaaren pitdj^Sin 
kuuluvista osista. SiiU syysU tavataan pitdj^D alisessa osassa 
ruoUalaisia talojen nimis, esim. Wiiki, Ritari, Falsi, Skinnari y. m. 
Laihian rikas kirkon arkisto antaisi, luuUakseni, johtoa KyrOn ja 
Hustasaaren piUtjieo muinoisesta rajasta. Tarioaa mukaan ou 
meri kerran peitlSlnyt Ruloluhdat aina Prinkinmaelle saakka, 3 
uulta virslaa alempana kirkkoa. Miiellft on muinoin lOytty ank- 
kuri. (VrL Runeberg'in kertomus Laihian piUtjasU, KgL Vei. 
Ak. HandL 1758, siv. 188). Poolan talon Laihian ja Jurvau 
vfllilla perusti Kaarlo Xll:nen aikana Kalajokelainen, joka pilkftn 
partansa vuoksi nimilettiin henkikirjoiluksessa Polakaksi. Isou 
Vihan aikana k^lki mies rahansa mets^an, mutta jaui pussillisen 
kuparirahoja kotiin. Wenalaiset pakoittivat hanU oppaana sen- 
raamaan heiia Sarvijokeen, mHlla tiella vaativat hanelm suuria 
rahoja ja loivat hSnen lonkkaluunsa poikki. Tuosta kuoli ukko 
Talvitien ladossa, mihin hSlnelU oli oliul tapana kfllkeft hirven- 
nahkansa, kun hirvien ampaminen oli kielletty. — Kun Laihia 
Ison Vihan aikana oli joulunut miespuuttoon^ sanotaan Unne oiuul- 
taneen 60 poikaa ftkolyharjusta. 

Siihen aikaan, kun Lapuan Huhtala asuteltiin, ei Lapuan- joen 
varrella oHut asukkaita kuin kaksi Kainuussa, joka oh Jepuan 
entinen nimi. Lastut olivat Uioneet viestin Huhlalan asuttamisesla 
Kainuun asukkaille. (Jepuan nimi olisi syntynyt siiill, etu erddssS 
tappelussa huuUiin: ge pd!J. Yiiharuian ensimmainen talo Wii- 
tala on asutettu Lapuan Wiitalasta ja viela nayteUSn ensi asutuk- 
sen muistona vanha tervahauta; Ikoola Kyri>sUi. Alaharman Ko- 
joola on asulettu Lapualta ja Heikkila KyrOsUl, Holma Purmojoeila 
ja Lddperi (Lofberg) WOyrilU. 

Pailsi noita KyrOlaisten tervahautoja loytyy myOs uiuita to- 
disluksia, etta KyrOlaiset muinoin kulkivat lavealta Suupohjan era- 
maita. Niin juteltiin esim. Lappajarvella, etta Lappalaiset olivat 
kayneet aina kuninkaissa, riidellen Kyrolaisten kanssa Lappajarven 



185 

kalavedesta. Raja heidflD vdlilldDsa oli kSlynyC RajaniemesU Pybfl- 
lableen. KyrOnniemellji nSytetaian multakumpuja jarven raonassa, 
joiasa KyrOl^isilU on oUui kuoppia; KyrOnsaarella laaaen KyrO- 
Iflisten jSlkinil kiukaita. Karoaasaarella on latoioa kaksi suika- 
Durkkaista „Kyrdlfliaten kala-aitUa^, jotka ovat muutetut KyrOn- 
saareita. — Kimossa oiiuiteUian ylempilfl vasarisloa Kyrohoars^ 
sillii Kyrotoisillft on sielto ennen suvisin oilut karjapitoja. Kimon 
asuliiskin oli aina Isoon Vihaan saakka Suomalainen '*®). Ranta- 



^^) Json KyroD kirkon arkjstossa la^ataan kopioituna kirjal erdassa 
rajariidassa v. 1756 Lapuan ja Pietarsaaren . pilajaldisten valjlla. Riidassa 
esitettiin myos eras Kyron ja Pielarsaaren muinoista rajaa valaiseva todia- 
tuskappale, joka huonon kopion mukaan kuuluu nain: 

•lagKnuth Ebrsz: Laghmao i Osterbotn ocb i Salagunden, gior wit- 
terligit, med tbz mitt nahrwahrande opne bref at then tid iag Sommarting 
holt medh' allinogen i Ryro Sochn i ahrlig och forstfindig mans n&nvaru. 
Lasze OhJsz: Fougte p§ Korshohn, och i flere gode mans narwaro, at ahret 
efter Christi bord 1533: um torsdagen nast sanct Olofs dagh, Tfi kom fdr 
Ratta Lasze Olsz: Fougte pi Korsholm mz thenne efterskrefne Harads Syne- 
ffl^D, som ar fdrst Lasse i Wijf, Peder Ions {ne) Lasse rutt, Peder Oloifs. 
Tomas P:sz: lacob Knutsson: Mins anderson Olof Tord-.sz: Anders Koyhd- 
jarri, Peder Anderss: Ions Anderss: liten, och Ions P:ss: och witteriigit 
giorde pS ett salt ting, at the hafwa synt och uplett och gildat thenne 
efterskrefne R&er forr gilda rSer, emellan Pedersore Sochn och Kyro 3ochn, 
pd then utmark, och Fiskewatn, Forstarfin heter Andatram, andre rin he- 
ter Pmrmi^n ISrfwi p§ Sodre sidan, Tredie rSn heter B&tinikoski och mitt i 
niska som watnet falier fr§n Lappa larwi p& Sodra Sidan Kyrobona och 
Norsidan Pedersdbona, fierde rS§n heter PUkiUten Luoto i synnersta naset 
nSgoi till Ostandh {iic) Femte rSn heter K&dkofUM, och sedan rett dster- 
uth sS lange Tawasteme taga weder, och hafwa Kyrobona undt Pedhers- 
ore bona, et litet Fiske, med sSimbd wid Palvaniemi och sedan till Walki- 
sari nordan for don i Mayafiske ocb intz annat flske och om Pedersdre 
bona hafwa fSitt nSgon del inne med Kycobona; antingen med skifte 
eRr. Kope eller arf, ell:r Gilterroll tH skola the niuta och fara medh Peders- 
ore bona, hwarelter sin ande), uch icke mehra, h^ilket ahrende jag skot 
til) dhe III m&n i ndmbden soto som ar fdrst Rengt Ehrs, Lasse i Wijk, 



136 

toysfln kyUssil Alavuella juteltiin^, eiVk ennen oli iiiUut kalasUjia 
KyrOsU ToysJinjiirveHe ja tehneet kala-aitan saarelle. KuurUneen- 
jarven rannalla oli Kyr<>laisiira myOs kala-aittoja, niio esim. Hallisen 
Mojaiiiemella, josta vasia saanime mainita. Puodiiiketokin kuu- 
iuii saaneeu Dimensa beiddlD kala-ailoistaan. Njfytidai kun Kauba- 
jokikin ennen olisi ollul varsin kalainen, kun nykyaikoihin saakka 
Sorvarin kosken parlaalla on sfililynyi huone, jota on kehutUi 
^KyrOldislen nuoUaladoksi^. LShelte Kakkurin kestikiiYaria 

Mickel Lars, Olof Mickelsz:, Lasze p:sz: Mats' Laraboinen, Clemet Memoi- 
nen» Mickel Larss: Anders Larsz: och Hendrick Nils, med Ihem flere etc» 
the Iher uin ransakade,. witnade, och stadfasle foreskrefue RSSr med Uie- 
ras Eder, efler Iheszom foreskrefne skAlom Raiisakadoin witnom» och Edom 
domde lag foreskrefne XII Syaemans giarniogar och R&Sr sladugt och fast 
obrdUligil hSilas, wid 6 in:r for min dom, Till yUennehra wiszo och wil- 
nesbord, trycker jag mitt insegel nedhan for Ihz breff, som gifwet och 
skrifwit ar, anno d. die et loco ut supra*. 

Tarinan mukaan on Kyron ja Pietarsaaren pildjien raja alkanut Tuh- 
kurio kyJan paikoilla Woyrilla (Lauus, Trad, fr&n W'&raj siv. 13) ja kaynyl 
Kimon ylisen ja alisen vasariston vdlilld Wakkurin taloille Kimon ja Ala- 
barman valisen tien varrella eli N&enpdan pohjoisen talon tyko, missa Woy- 
rin rsya kulkee. Niilla paikoin on siis ensimmainen rsgapaikka Andestrom 
haettava. Siila kuiki raja puoh neljannesta pohjoispuolelta Alabarman kirk- 
koa, Purmonj&rvm eteldpuolta Kortesjftrvella, Hanhtkosk$M, joka on Evijar- 
ven ja Lappajarven Walijoessa; siitd Walijoen suuhun ja PiMUen luodon 
yliUe Lappajftrvessd Kotkannenadn (nimi on kadonnul ja jo v. 1607 raaini- 
taan viimeisend rajapaikkana Kolkanniem). Tuosta meni raja illiista suun* 
taa Hroan kwelle saman nimisen j&rven rannassa, 3 neyannesti pohjois- 
puolella Soinin kirkkoa, missfi tarinan mukaan Pietarsaaren, Kyron, Pirk- 
kalan ja Rautalammin rajal kerran iskivat yhteen. Siita kuIki Pobjanmaan 
ja Salakunnan tai Kyron ja Pirkkalan raja •Hattuhoogan korkeimman* ja 
^ «Levdjarven korkeimman> kautta LivonUUUeelle, joka vedenjakajana laskee 
veita seki Alijarveen etta Ahtariin; siita MattUen kiveetiy noin 400 syltaa 
itdan Lehtimaen kirkosta, Toys&n. Ahtftrin ja Soinin Uenhaarassa. Tuoala 
vihdoin Muiialommen kiveen, jossa viela nahdaan maakuntaia ra^jamerkit 
piirrettynd j. n. p. 



187 

# 
Kurikassa on taas jokitortndll^ portaantapainen kivi, joka hoetaan 

oUeeo porlaana KyroUisten kala-aittaao. 

Teava, Karijoki ja Isojoki ovat, varshikio edelliset, nuoria 

asutustal Asotus on sekH kielen etU tarinan mukaan pSii-asialli- 

sesti tehty Ilmajoen puolella noiile Ruolsalaislen takamaille, ja 

vaikka asukkaal kaikki Uhlin aikaan ovat Stioinalaisia, )<>ytyy kiii- 

tenkiD useila ruolsalaisia talojen ja paikkain niniiii vielakin tuolla 

alalia, esim. AysiOnmdki (Osterbaok), Weslerback y. m. Karijoella 

oli ytAfarttuunen^ ensimniMineu talo, Hanwula loinen ja niislfl ju- 

tellaan tavallinen lastularina ^^^). Karijoeii ja Isojpen murleiden 

T^lillSi on se eroilus buomaiUava, elta kun Karijokelainen kjlyltait 

Saupohjassa tavallisia lyhennelyiUi muoloja, esim. memty oiit, sanoo 

Isojokelainen mentvat, tulivai j. n. e. Enuen v. 1840, jolloin 

rasta isojako iebliin Isojoelia, oli melsS yhteinen ja uiissai vaan 

paras oli, sinne uieniiin ja ^lydliiu lervapruuki^ iai sahattiin 

lautoja. Tuolle jak'aamatton)aIl& maalle iulvasi silloin ,,itsellisij|^^ 

milloin misUkin, esim. aina Kalajoelta, Wibdilld ja HSmeen 

KyrOsU ^^% Mutla jos tuosU onkin pS2llelUiva, elU Isojoki on 

sekalaista seurakuntaa, jLodislavat kuiienkin moni sananmuoto ja 

lausetapa pSid-asiallisempaa sukuperfld Siiupohjasla, esim. ,,vai- 

mihna^, „ei joukana'S ^minkil puoloosla kiltttt^ j. m. Vaahin 

talo Isojoelia on V^lifl-Filppula — ja Luukkaan ialo (Svartli) 

KirkonkyUssa. Edellisen ensimmliisesia asutlamisesla veivSit laslut 

liedon Ruotsalaisille Dagsmark-in kyljin vanbiinpaan talooo, mist^ 

luliiin moittimaan tiiola asutusia heidfln maallensa ^^^). Talo oli 



H») Toisen tarinan mukaan oli, Pron loinen talo, jonka asuja Am- 
brosius oli Lybeck'i$t§ kotoisin. H§nco poikansa oli muutaman Prosin la- 
lossa loytyvan sukoluettelon mukaan syntynyt noin v. t630. 

^ Isojoen kappalaisen Hjerpan antamat tiedot. Isojoen murleesia 
loytyy ylioppiias Almberg'in tekema kiijoitus Suomikirjati Yiiroe vih'Ossa. 

***) Laslularinan yleisyylta ei ylipaansa ole ihmeitelenunen, 6illa 



188 

• 

mjfen alia lahellSi nykyUtH Filppuiaa Vanhassa Kyliissa. SiU olisi 
muinoin asunut herrasmies, Jota ei kuitenkaan tielty tanhimmaksi 
asukkaaksi; Ulmfl oli lahtenyt pois ja jJllUinyt talon kahdelle pal- 
veliallensajakaa; toiuen niisU oli Filppu, tdinen Markus, joista 
sen nimiset talot. Ikaalisen ja Kankaanp^Sn asukkaat sanoval vielSi 
Isojoen kirkkoa Luukkaan kirkoksi. Vanhimpia iaioja on luuUa- 
vasti myOs Forssby Heikkildn kyl^ssd. Muinoisesta kirkkomatkasta 
kerroiaan, etta kuljettiin nevoja, vield n^kyvia portaita myoden, 
Kurjenkoskelle ja Uttermossalle, josta Wikbifck'iin LapvaarlissS. 
SiiUl kappale ipatkaa Lappfjerd-labdelle, joka silloin yletlyi Kynt- 
til^mflelle (Tjynlildbackan), misU kuljettiin vesimatkaa Skafl- 
ung'iin. TieUf osataksensa, kun palasivat KynltilSmdelle, pitiviit 
luultavasti roviovalkeita KyntlildkivellSI (Tjyntilflstenen), joka on 
mainitulla mSelU. 

Isojoki on vielSl tunnetlu noiliensa puolesta, joista sain pti> 
hutella kabta. Toinen oli tunnetlu nimella ^Jumalan Heikki^, 
toinen oli vielSl mabtavamman noidan leski. Kolmas kuului vielai 
lOytyvftn — paras kaikista — jonka puheille en huolinut mennMk»dn, 
kun sanoltiin vielfl olevan. kovasti vihoissaan muutamasta selks- 
saunasta, jonka nimismies ob blinelle erasna yOnSi kirkonmaalia 
toimittanuL Mainituilta kahdelta tulin kuitenkin vibdoin saamaan 
melkoisen joukon tauti-sanoja. Enimmat oval katkelmia parem- 
mista. Esim. 

Madan sanat, 

^Mato mytty maitaballtt, 

Mato musta maan alaanen, 

Kiekuraanen kiven alaanen, 

Suon karva, kanervan karva, 

Pajun karva pannabinen, 

tuollaisel merkit, joista sivistyneet ihmiset tu^kin mitaan ymmartaisiv&t 
huomata. ovat aioa ja joka maassa olleei luonnon kasTatlamien kansain 
tarkeimpind vjestina ja sanansaattaijina. 



189 

Luuletkos puuta purrehes 
Eli pajua pannehes '^^), 
Haapaa hakannehes? 
Kuitana kulohon meoit, 
Hopiana mfltUdsebeo ; 
Paha oil etUfs panit, 
Parempi eiUs parannit; 
Kanna metU kielelliis, 
Rikki repimihin haavoihisl^ 

AKyyn sanaU 
„Ahkfl, puhka pullerooDen, 
Tule voiile vi6raballe« 
Haholebman makkaralle, 
.Nuoren lebmaD ripebille'^. 
Laakkeiksi kflytetHfla lisaksi kabvia, sakkaa ja leipdfl. 
Enimmflsti on sanoibin Kristinkin uskosta lisHtly, miUl mil- 
loinkin voimallista. Kun Hkkinttiaen polte tulee, jota pideUiiD 
„Hiiden ¥jien kobteleinana^, niio voidellaan viinalia ja annetaan 
viinaa sisfllle. Silloiu luetaao salaiset ja vllkevat 

Kiron sanat: 
^ ^MinSI HiitU hillomahaD, 

Saatanata sorlamahan, 



^ T3s(§ sain myds toisen huonornman, n§in kuuluvan jatkon 
Rimingaisten riniasoiki, 
Pahan dmcnan paijan palle» 
Kiviriilta on sun rintapeltos, 
Laho kanto on sun kartanos; 
Suir on silmftt heinan siemenesta 
Ja kieles kun kaksiterdinen miekka, 
Mutla panes nyt nurmelle nukkumabani 



190 

Pahat henget painamahan; 

Ukon vaki vakevji, 

Luojan kaikkivaltian — 

MinS raanaan siniia 

Ryrifin kosken syvihin, 

Ukon kuulumallomahan, 

Linnun laulamaltoinahaD, 

Johonka ei paista aurinko armasl 

Erkane pois Saatana 

Ristitysta, kasletiista, 

RistimfiltOmasta, kastamaUomasta (9:30 kertaa)! 

Mind inanaan etUi kuusen juuret jyrisee, 

Jarven rannat jarisee, 

Suuren (?) vesai, koivun vesat, 

Maat jdrisee; kalliot halkee, 

Saatanat hikoileet^ 
Yhta vaillinainen kun runomilta, on noissa katkelmissa 
usein ymm^rryskin. 

Veren piddtys-sanaf esim. ovat: 

„Tyy8ly veri, seiso veri, 

Niinku se Joortanin vesi! 

Mnsla mies merest^ nousi, 

Jolla oil hyyta byppysissSI, • 

Jaatfl jankara karesa, 

Laskeisansa haavan paslle; 

Iski tulla tuilesanaa 

Kikkeralla merikivella, 

Kirjavasta karmehesta, 

Tyystjppas tuohon paikkahanl^ 
Toiset madon sanat ovat: ^Pietari sanoo: nurmi puri; 
Kristus sanoo: terves se oli^. Kolmanaet: y^Meren sisSU' oli 
saari; saares oli tupa; tuvas oli neitsy. Mita se siella tekee? 



191 

Parannusta, tnh^n haavahan paraaaukaeksi — Maarian, Krisliik- 
sen Jiesukseo, PyhSIn Hengen, Lammin lOyly; eppils silloon suuri 
ollut, kun s9s Tannoot Krisiukselle, ettes pahaa tekevds^. 

Muutamat Qjoksen sanai oval: ^Pakeoe, pakene pakana, 
pakene siiben asti, kuD Krislus risUhiD naulittiin; ei sinun pidif 
enemmdn kasvaman, kuD Kristus kasvoo sittekun hjin ristihin 
naulittiin I^ Samassa pidetflfln sormen nenA ajoksen pSdssfl, johon 
▼iimeksi syljetdSn. 

Loiyn sanat: „Itte noiral nuolihinsa, ilte velhot veitlihinsS, 
itte kiroojal kiroobinsa: ybdekaSn kertaa ympUri pXSn. Jos yh- 
deksastn on sisftlle menny, yhdestd ulos tulkohon!^ Lflikkeeksi 
suoloja syOteUlJin. 

Synnpttdmisen sanat: ^Laulavatpa Lapin lapset: Teinpi[ 
sian sammalista, hdybenistfi b<)yhOltelin, jobon panin piian pirltia 
pitimmbUn, vaimon Taivoja kokeben^. 

Toiset veren piddiys-sanat ovat: ^Seiso, seiso veri, niinku 
se yaimo seisoo belvetisil; joka erellfl kirkon ajan voita kirntiaa^; 
ja samassa pannaan suolaa baavaan. 

Kom sanat: „Koi kulki tietfl niyOten; Kristus luli vastaban. 
Kysy koilta: kobunkas meet koi? Kiiyn luita luistaban; jjfsenis 
kalkomaban. Ei koi, mee puita puremaban, riviii repilisemahjln^. 

Ah'yn sanat ovat myOs: nPyhS Heoki kobraaltibin pybiln 
kirkon kynnykselln, josa riemu riivaattibin, paba benki kob> 
raattibin; Kristus kaikkein isilksi, Maria kivun ilitiksi — sisSlldl 
kivutlomaksi ja paikat tuntumattomaksi^. Toiset ibmisen ah'yn 
sanat ovat: ^Heroodes ajoi meiia takaa — tdss' benki buobui 
bevoisten ja miekka valkkyi verinen; tfiss' on kallio kabreo puo- 
len, meren syvyys eresfl Mooseksen sauvalla avoittu ja Faraooniii 
kansa upotettu^'. 

Karhun sanat: 
,,Nouse Hiisi belvetistfl, 
Takaa Pohjan Torniosta, 



192 

Lapi luiren, ISpi puiren, 
Lflpi kirkon kyonysten, 
LSipi pieoten perkeleiUeu; 
Juokseepi hyvA hevonen, 
Paha vaimo hapseHinen; 
HeiU hiiU, heiU jSI^U, 
HeiU rautaasta raeita 
SeiUemalUI pilven kukkulaltal^ 
Kkevdn lapsen sanal: ^Neitsyt Maaria meni kirkon haiita- 
han, otli pienen langan, punaasen langao lapsen viiden pienen 
sormen kansa; sitoo sen lapsen ympdrille; lapsi nukkuu, riisi 
puutluii. Krislus meni kryytimaahan, otti pienen iriltan lapsen 
pienen viiden sormen kans; lapsi nukkui, riisi puuttuu. Nimeen 
isfln, pojan ja pybUn hengen^. — Lasta ^samassa kyivetaan ja 
mitataan jalasta padliSln asti ja lopuksi luetaan „Isfl meidltn^. 

Kleinin sanat: ^Kleini kulki tieU myoren; Jeesus tiili vas- 
tahan. Kieini kysyy: mih'nkMs menet? Jeesus sanoo: kleinid 
kttyn paranlalian^; ja sen obessa voidellaan kipeflU paikkaa ihraHa, 
rasvalla tai voilla. 

Hivellyksen sanoina iavataan Ulflllfikin kappale tunnettua 
runoa: 

^Kristus kirkkohon ajeli, 
Maria messuhun mateli 
HiirikoHa hevoiseila^ 
Lohen mustan muotosella; 
Hiveliyipa hevosen jalka 
Kivehen astuisansa; 
Kristus maahan ratsahista 
Suonia sovilielemaban 
Ja jasenia silelemSlban 
SisttiU kivutlomaksi, 
PdalU iuntumatlomaksi''. 



193 

Jalan ympflri sidoUan koImeBiaoisU bukaa yhdekalfln soknuan 
Diin, eita selkiavflt kuo veUM. 

Raudan vihat poisteiaMi vanin fflhilta sjntysanoilla: 

^Ompa se RiioUis' rakettUt 
Sepon pajas' valmisteUu^. 
Samoin han^aan iauti: y^Mato musta moIemiDisU paista, 
kipina jhreksisia hehetin tulesta^. Jos sairas tnlee oiin kipe- 
aksiy elta pyOrlyy, niin otetaan vahiQa suusla ja pannaan viiDaan, 
jola annetaaD juoda, „niio kylla aiitiaa^. 

Toiset sanat orat rarsin yksiDkertaista laatua, 6«m. nana 
vastaan. Kasi pannaan paalun paalle, kaWoia-sydaroeo kobdaUe 
Ijedaan ja hoetaan: ^Miias bakkaat? Naria hakkaao!^ (yhdekslB 
kerUa). 

Saman-iirvoiaia oval muntamat BweUykten sanai: 
„Jos sina koet yksin, 
Niio roina koen kaksin, 
ios sina koet kaksin, 

Niin mina koen kolmin^ j. n. e. kymmeneen asti. 
Varsin kummallisia temppnja kaytetaan kaaiovaista paran-^ 
taessa. Kun ensi keiran kaatuu, otetaan hiuksista, missa tukka 
jakaantuu, kolme tiikkua, jetka poltetaan; taikka jaetaan vaatteet, 
jotka ovat kaatuvaisen paalla, takaa balki ja jos ei malteta polt- 
taa, niin viedaan niin etaalle, etta eivat ikana tule kaatuvaisen 
nakyviin. Sanat tuobon ovat: 

„Jo8 sina pusket yksin^ j. n. e. edellisten tapaan. 
Minun aina uutta tietoa kaivatessani, oioitti noitavaimo 
elta mina Elisan mukaan puoli benkea hanelta pyysin. „Juiiialan 
Heikki^ neuvoi menemaan ,,kosken kivelle istamahan kolmeksi 
yoksi, niin kylla tuloo tietoa, jos sielta enaa kolmantena yona 
palajaa'^. Likeisissa koskissa ei kebunut olevan niin vakevaa hal- 
Uaa^ mutta Soikan koski Porin tien varrella, KyrOn ja Tampereen 
kosket olivat oivallisia; viimeisella vaan oli baitaksi paljo kansaa. 

Suam. iS 



191 

fiikkaH* sUUvaroJa t>li maiMiaUa HoikiUll mjM, oiHtta, 
kun hSlnen seuraavana aamuna oli lafatemiDen kaukaibeUe hikdaiie 
viikkokaDtiaon^ en iulKll taamaaa kuia kakai fcylbl hailiin puolin 
sukkelaa ja kielenstt j^udesta nierkitU?ilft daiua, mutta joiden 
sisdilys ei yleisOlle kelpgia. 

Munalla SUupohjasta en saanui erillilia raiUiAii Uhao lisat- 
UvM* Kaubigbella kuulin kappaieen Pybitn Hetirikin SiinkKivtrtta. 
PaikflM taktihi kirjoista opiltujii Korbasen ruBop. 

ThsUl tahdon vihdom mainiia fuosla met^kiliiseaUl kii^jalli- 
sMdeala, Joka viknfe vuosiMdalki kuulun sfniyaeeii Vftbdasfi Kj- 
rtttbM ja paraaifia pftfifilK siatflUlii kfilikirjoiteltiya Suonennoksia 
safeaakH Ja eflglMmin-kielimta eDimhiiisU Beehmen lekeniisUl kir- 
joista. Tuollaisia Suomennoksia tulin saamaan Kurikasta kym- 
meneo sideiUU Saadaksecia aUKuperttiaifl S«ofiaeoM6ta oli omia- 
taja, vanha merimies, yhden kopioioii^ata maksanut kolmalta 
kymmenU riksiSI. EnimDnfit oVat Uanajoeh Karjalasta saatuja, 
missfi (samoin kun Kaurtaneella) oiiU viilla kiiuliM loytyviln ^^'). 
VlfaABsil ALyrOaaft sain ybden^ Mikfl arVo niiltai Suomennoksilla 
oU n. k. W«iHeiibe#g'Hi uaktsisa, on luaneila «»ia. 

Pdhjantba(a'n asutlamisiBta Ruotsalaisten kaulta on Ales^enius 
k(irt6hUt; millSl ludteltavnudella, ^mme ticfda. Katsomtne kuiien- 
kin Urkeflksi seurata hllnen jSlIkiansil. 

M) ffonU ^b§sta KyrOitS saatua kuuluu lOAftytfin Waasan lukion 
arkiUaaaa. Vertaa iUnmineu 48i^: $8 Ja B4, ^ Tahdon Ussa aiwroepoen 
muistuUaa luuuiainasla kaaikirjoitelusla kiijasta, 487 sivv. in 4:o, joaka 
n&in Upsalan Konaistorion kirjastossa v. 1868, koska se ^ka on uusi to- 
distuakappale Suomen uskonnollislen liikuntojen hisloriaan. Nimilehli kuu- 
luu nain: En skidHg fonwan- thrift emot Theologies Pro feasor em wid Abo 
Ah)ide1ni$ H^ ^Ag: hugefHund "^orhs TitMcoU iHt Mag:' Lndtr. Meleh. ttiiih- 
HtH'HtHim. 'ietecl. eHer NAmaf^e EnderrmelM otH M f: ftiUMKjftnfh'e* 



196 

EIokuuD 19 p. 161§ oli mafnio Messenhis katsbtlu syy- 
yUksi salavehkeisiin Riiotsin Tifiolltsten kanssa ja pian sen jftl- 
k«en taomitsi Kuninkaall. Mrteeti bdnet ikufeeen vankeuteen Ka- 
jaiiinlninaan, missa hflnen varynsa Helge Jesperinpoika oli voutina. 
Kun samaan aikaan Oulun maaherra Erik Haare oleskeli Tuk- 
tiolinassa, annetUin haneHe kSsky oltaa MesseDius mukaansa koti- 
laatkaHa ja saattaa hanei vankeuteen. Astuttiin tiistaina loka- 
koan 15 p. ainkseen, jonka Messenius sanoi olleen „rikki^, mittta 
syksymyrskyt pidatthat matkan ja ajoivat aluksen seuraavana niaa- 
naotaina Waasaan, missfi se jaatyi kiinni. Haare lahti niaata mjO- 
den Oaluun pain ponnistamaan, muUa Messenius jonkkoneen, jola 
oil 9 henkea, muutci seuraavana p:na aluksesta Korsholmaan talvi- 
kelifl odoUaoiaan. Samana Tuonna oli Mustasaaren rovasti Hen- 
rik Martkipoika Brenner kuolltit ja hanen leskensa Margaretha 
Knuutintytar Porshank haastoi Elias Brennerin antaman liedon 
makaan Messenius kuratorina perinto-asioila valTomaan. Pal- 
kiDBoksi larfosi leski irisiorioitsijalie suuren faopeamaljan, jota 
tanfi ei koitenkaaa ottanut, taan pyysi perillisilta ainoastaan yhden 
kiijan vainajan kirjastosta, johon mielellaan niyontyivat Silloin 
valHm Messenius ^vanhan kirjoiteUin pergamentikirjan, jota kehui 
pHavama suuremmassa afvossa, kuin kaikkea muula ioytyvaa 
perinl9fl^. Peritlisten seassa oli myiss 13-vaotias feakki Bren- 
nifr, jonka alykas htonne pisti Hesseilius^en huonrioon. Han tarjousi 
oUamaan hanet Kajaninlinnaan kasvatukseen ja oman poikansa 8- 
Tuoiisen Arnold'in kumppaniksi, luvaten pitaa banta kuten omaa 
laslansa. Tuohon antoi Isakin aiti myannytyksensa. Keskiviik- 
kojia, inarraskuun 20 p., labdetiiin Korabolmasta ja (ulUin; 10 
paiv^a maikusiettua, Antinpaivana Kajaninliftnaan. Messenioseii 



gifue:] i twang gd^de, Pietisteriet, Hwaruiu^nan StU, Doct, PhUip lac^b Ss^e- 
ner oeh antfre Mkffldige, sdrdeles i w&rt kdra Fdderne^land obewisHgm <ffi- 
gripas: Skrefwen och Vtgifwen &r 1745, af Gudi Sannings stunt StU: Lutkers 
oeh Sal. Speners dUkare N. Lang. — Stoekhohn d: U febr» 47$7. 



196 

aikomus oli aittemmin omalla kustannukfl^lansa piUll mofempia 
poikia ensin Upaalassa ja silten Hlkomaao yliopistoissa, mutU taHn 
riitaanlui pian Haaren kanssa ja jo toiseo vuoden kuluessa oteUiio 
hanelUl vakisiD molemmat pojal poia ^^^). Isakin poika oli — 
Elias Brenner. 

Tuo Messenius'en oleskeleminen Korsholmassa on siiUl syysU 
merkittflvfl, etU hfla luullavasti siiloin keksi iai ainakin selvilti 
kerloroukseasa Birger Jariin maalle-noususta Korsholroan edustalla. 
MiU sisSilli se vanha Brenoerin kirjadtossa loydelty kSaikirjoitellu 
pergamentikirja, joka hislorioitsijalle oli niin arvoisa^ Utilieasll 
ikuiseen Tankeuteen mainiota historiatansa tekemann? MyOa Hen* 
rik Brenner vainajan isa Hartino Brenner oli oUut rovasiina Muata- 
aaareasa ja oli, Gottlundin mukaan, Kalalahden kylflaU NUrpiOssa 
syntysin (1516), jossa bflnen isSflnsa jo v. 1480 piUisi mainitta- 
man »**). 

Kuinka plikaan, niin voiai Messeniusen kertomus Ruotsalais* 
ten tulosta Potyanmaalle olla kokonaan tarinoiaia kokoonpantu; 
ainoastaan tiedot, etu Birger Jaarli oli risliretken johtaja, ynoX 
hsnen matkansa ualU Hflmeesen olisivat tuskin voineet kansan 
muistissa ajSilyS. Jos rouistamnie etU Hameen Kyro luultavasti on 
Pobjan KyrOn emSiaeutu, niin oli bon Kyron muinoinen ninuiV* 
robominneALitk voinut Messeniusen pflUhdn johUa ajaluksen, elU tuo 
oli merkityksensft puolesla sama kuin Hiimeen KyrdlSUtm satmm. 



^ Minfi olen t§ss& kayttdnyl Rabben tekem§Si Messeniusen elanoft- 
kertorousta, joka aikoinaan aiottu kokoukseen Finlandi MinneivSrda min, 
16ytyy k&sikirjoiluk^ena Prof. Z. Topeliusen hallussa, y. m. 

^) Otwa I: S00, 557. Hra G. mnisteli, kysyessani IfihdettS. saa- 
neensa tiedon joko Kunink. kirjaslosta tai Ruotsin valUo^arkistosta. Peii- 
zius'en manuskriplissft, kopiona VahJiD Kyron kirkon arkistossa, sanotaan 
Hartinon olleen Aboenns ja v. 1516 synlyneen Nybyn pi(gjass§, Brenne'n 
ky1ftss&, josta nimikin pit5isi alkunsa saaneen. Tuota epS& Strandberg, 
Herdaminne II: t5. 



197 

Meidilii on kuulttsteleminen miU kansan tarina tilhfln aikaan 
Ruotsaiaisten tSnne-tulosla tieta^. Tflrkeimmat ja merkilliset ovat 
tarinat KorsflSfein nmiesta. 

Ruotsalaiset oliTat, niiet, ristiretkelift^ii ensin aikooeet astua 
maalle KorsnSsin nlemelle ja siihen rakentaa ttnnansaj joia var- 
ten siihen jd pystyttivat puurisiin merkiksi, muUa ennenkuin 
ennStUviit saada miflfSln toimeen, nousi mahdoton niyrsky ja ajoi 
heidHt rannasla (Waasan) korshamnTm, misU vihdoin tulivat 
sinne/ jossa rakentivaikm Korshohnan linnan. Toisen (arinan 
mukaan olivat ensimmHiset ristiretkeilijSt heitliineet mtiutaman 
ristin mereen &ilU uhrilla, etts minne sen vesi veisi, sinne piUisi 
kirkko rakenneiianian. Vesi ajoi ristin MoikipSSn niemeen. Mutta 
Kormaiin niemeiiU asuvaiset Suomalaisei i^altasivai ristin Moiki- 
padn SuomaleUsiKa, N^mat knitenkin saivai viela ristinsit pois, 
muita kan KorsnSlsiUiset uudestaan sen valtasivat, niin jai risti 
KorsQAsin niemelie, joten kirkkokin sinne rakennettiin ^^^). 



*^ K, A. CastrSn, Mmielmia vuosien 4S08—48O9 ioOasta: 7J, 75. 

Muistutlamista ansailsee, eltd Korsnas*in kirkossa sdilyiettiiD kaksi ristia, 

joissa lippiija liuhui ja joita paavinuskon aikana juhlakayDnissa oli kayletty. 

Ne olivat ehkd muistoja rislisodasta. Suomi 4858: 4S9. Tarinata todista- 

Talkin nimet Stor ja Lill-Korshamn Korsnasin rannikolla. Minulle kerrottiin 

etta risii, joka pit! kirkon sijaa osoittaman. ajeli maalle LiH-Korshamniin. 

Waasan Korahamni, johon tarioa antaa risliretkeilijiin KdranftBistSi IShdettf- 

anad purjehtia, merkita§u merikarioilla olevan saariaioaia Korthanmtfierd^ 

ulapan pobjois-syrjassa. Siia arvattavaali tarkoiltaa Messeniuskin, kun sa- 

noo: 

Kors upreste i forsta hamn. 

Send thiraf keUlus in i dag 

Odi anjMl efter sitt bohag, 

PS en befbiien Mg hart n&r, 

Af thet han Karshalm ndmnder ar. 
Messenius ndkyy UlissSi saaneen larinan kahdesta rislista. Rislirel- 
keilijat nakyvat siis pystylUneen rislio joka paikassa, missa pakanalliaelle 
jQaaQe aaiuiTal: KorsnUiUsitt honhamnitsa, KwrsMmaaa. 



108 

Me n^emme siis, elUKorsholman linnan rakenjtamiaen m/t- 
reikeiii/oiUd vielakin on tarioaii tiedossa. Tarioao mukaiselta 
kuuluu myOs'Elias BreDneriD (Messeniusen oppilaai^pojan) kerio- 
mus, kun jultelee, etta Kristinuskon isiutUyat PobjaQiaaalta ensin 
oyat tullcet ja asettuneel Mustasaareeu, jossa ensio ovat mvea- 
neet Jumalan sanaa julistamaan, peruslaen ^Korsbolmaa lioDaa 
ja Tarustuksen", josta voivat puolustaa itseHuaiil ympflrilU asuvieo 
pakauain pd2lllekai1sa.uksia Tastaan. Linaaao oral pyatytUneei suii- 
ren ja korkean puuristin, jpsta liana peri nimensll ja jonka juu- 
rella kaikki lasnSl-olevaiset pakaiiat, jotka olUvat- Kristuksen nimeS 
tunnustaaksensa, lOysivat turvaa, kun sita va8toin*toisia (uppinia- 
kaisia pakanoiia) surnialla ja miekalla ?ainoUiin. 

MerkitUlvfi2l on, jos kerran pid2luinie ristijutun mahdolliaeoa, 
miU jo ennen olen maininout, elU Korsholman linnanSlki on 
vflkivoimin tehty, suomal. tarinan mukaan Jflttilaisten lekemfl, saari, 
jola ymmarretUlv2lsti ei ainoastaan ristin vuoksi olisi tehiy '^0- 

Ensimm£linen Jumalanpalvelus pideltiin luultavasli siind kap- 
pelissa, josta jSlSlnnOkset, tarinan mukaan, noin v. 1835:n pai- 
koilla, hautausmaata laajentaessa, hstvitettiin. Penisluksen mtikaan 
oli kirkko ollut vflhainen, .soikea, ulospistdvillft sivuperustuksilla. 
Sundomissa kehui eras mies kappelin paikkana oUeen Gcmbel 
Sldton eli Ryss-Kapeilbackan. Minun ei sopinut tuota seikkaa 
matkallani paremmiQ ratkaista. Tarinan nrakaan oli tno kappeli 
Mustaaaaren varnbaa kivikirkkoa vanhempi. Minkfllainen oli tuo 
kappeli? Merkiltista on etta Hylt^n-Cavallius Sm^land'ista kuvaa 
vanhoja ensimmaiseen KrisUlliseen Jumalanpalvelukseen kaytettyjd 
kiripanoksia, jotka ulkonftOltato ovat jokaeeiikin samallaisia, kuo 
nuo Calamnius'en piirtdm^t linnat ja M«lelink)rkot Pobjanperilla. 
Kuilenkin nakyy tarina phavfln tdssS puheessa-olevaa kappelia 



^) Korsholman Linna ja LSdni kethi-ajalla, siw. 27, 28. 



199 

varginaiseiM kirlckoiNi ^^*). VaikeiUvasti emme myOskMHn Ifimie 
Mustaaaaren kirjikirkon ikii ^^% jos ei taideiiiekai sen rauMioiata 
ja kuTtaU vasia voi sha ilnaiata (kiiv. 75). SiiU yonii Kettrsaaren 
kirkoo ijdsIS riippuu suureksi osaksi vastaus kysyiiiykaeen, kuinka 
▼anha kriatinuako Elelfl-P«hjamiaalla on. Bpflilllvftii myftskki on, 
raketliiako KyrOOn, Suomalaiseile alal<«, kivikirkko ennenkuin rnot- 
aalaiaalle ranoikolle, ja kuttenkm piiaiai tarinan miikaaii KyrlMi- 
kia kirkko — vuoailuvullaaii 1304 — otemaa rakenneitn van- 
hemmaii paukirkon ymparille. 

Jo8 kiiuhialelemine tarinoita yha edefHees, nHn saamme 
Wl^yrillSI tJeUS, elia ftuotaalaisei toival Kriatinuskon tdnne, kos- 
taakaensa Suomalaialan pakanain ryttatoretkitf Auotoinmaalk. Pa- 
kanal vokeltiiR aolavoiniaila, ehkfl (ekivM kiitasia rastarintaa, 
nnitta mwittivat siiUn ylimaahan, jflttflen oaan ranntkosta auttokai. 
Ruolaalaiaet voitostanaa faurrasirat, joata aaivat /AirH-iiiinensli, 
jolla EteilhFffbianiiiaaD KyroMltnen asutua vtelfl ranntkon Ruot- 
aaiaisia herjaa. Korteajilrveil ja l^ppajfirrea myoden aanetaan 
rantalaiaia Kainiilaiaiki. 

Suomataiaet voitettuanaa, karrotaan Wt^yrillll edelleen, Ruot- 
am halliUia toioiitti Unne Tttkea aaka auoaioila eiU pakolh useiHa 
paikoiata RuoUiasa* Multa enaminiSlBten Krratittyin Suomesaa 
fflytyi aaeiaaa kukkea kirkoiaaa, niaaS aaeet Junaaianpatfehikaen 
aikaoa pidettiin ^asehvoneeaaa^. Vahleja aaeleUfin kirkkovtkeft 

*^ Peilziusen manuskriplissd, kopiona Vah§n Kyron kirkon arkistossa, 
luetaaD: «Wi<l silt llertUg frin Fintand skati Birger Ifllit St de SVenska ilh 
flytlningarne bygga en trSkyrka p& Ladugfirdsslitan* Vid samma tid 1. 
SDarare IHet aanare Idr Padaradra kyrka bfifVit anIagdU. 

«>) Hamitaaaatta emme Uibdo jattAd, ettft erfts kertomua kfrkon 
laajentamiaesta eri aikoina, joka Idytyy vanhasaa inventariokiijaasa Ifasfa- 
saaren kirkon arkiatossa, alkaa seuraavalla tavalla: •Amw 407B SrKyrtkma 

hmiirmd mtA heeter St. MariM, f9rmQd A:o $S5 m $6 aMar Moia- 

iatua on RirkkovMrlm kaupplaa Padher Jakobssonin lokemft ie:nnen aata* 
iQvun lopoUa. 'K^ri betkrifnhig 9fi>er Wusb SM*.; Xh fWi». rfSB, BikJ 9$, 



800 

varoittamaaD, siUjI usein oli soliminen pakanaiii kanssa, jotka 
oUvai kokooDtuneet kirkoDaikana pfliiUekarkausIa tekemS^n * ^% 

TttsUI MylVkfk siis kuten Suomalaisia viel2l olisi ympXristOibl 
asunut. LuoDOoUista niyOskiD on, eUfi Suomalaisteo karkoitta- 
minen kokonaan rantamailta ei olisi oUut asianmukai^ia, kun ker- 
rasftaan tahdoUiin voittaa heiU kristiouskoon ja uskollisikfii Riiol- 
sio alamaisiksi. . Heitin kukisiamisensa olisi kyllfl linnalla ja soU- 
yarustuksella voinut tapabtua, rouUa tuolla rauhallisella Ruoisa- 
laisella asutuksella tahdotliio masentaa kerrassaan SuomalaisteD 
kansallistUDtoa ja kansallista vihaa. Meidfln tflylyy siis piUifl Mes- 
seniusen seUtysU, etU joka toioen kylfl fli Siiomalaisten haltuon, 
olkoon se sitten kirjallisesta llihteesU iai larinasta oteUu, hyvin 
uskottavana (vrL esim. Finnby). Meiddn luullaksemme od siis 
noideo Ruotsalaisten reri suureksi ehk2l puoleksi osaksi sekoitetlu 
Suomalaisella verell^^'^). Sitft kifsilysUl lodislaa moni seikka. 

Olisivatko quo lyhyesti sanoen tuhanDel Suomalaiset paikaa- 
nimet tuolla alalia voiueet juurUia Ruotsalaisten muistoon muu- 
toin kuin jokapaivaisessfl kanssa-elamSlssfl. Nuo niniet oval myOs 
melkeip aioa niiu seUaperfiisia, etta tuskin kukaau muu, kun 
ruotsalaistUDul Suomalaioen olisi voiuut oiilfl uiin lunnollisesii 
tallellaa vieraasen kieleeu. Ainoastaan harvai kylttin Dimet ovat 
rootsalaisia ja aiooastaan ne, keniies ei Dekxao kaikki^ovat aiku* 
perflisesti Ruotsalaiselta tai ruotsalaistuneelta asutuksella asutut 
Mitd talojen nimihin tulee, oval ne tavallisesti ruotsataisia, mutta 
niita ruvettiin vasta pari sataa vuotta sitten manttalikirjoihin ko- 



*») Rancken, Niffra irad, fr&n WM, taU, af Jf. Uhu9, siv. II. — 
Stum 485*7: 4S8, 4S9, missa Koskinen on kayUanyt La6sus«a kdsikirjoit- 
tu8ta» joka loytyy Woyrin kirkon arkistossa. 

»*) Onko myoskaan uskottavaa, ella tuohon levotlomaan asuitami- 
seea perheitn pakoitettiin? Lassus'en suuilisesli antaman tarinan mukaao 
syDtyi Woyrin asutus SOOMa morukoUesta Tanlaih nuMkumuuta, joista 
kuromiQkin osa aaettui Narvioon (Lapvaftrtiin?) asumaan. 



901 

koamaan ja toohon aikaan olikin riiotsaiaisuus paraillaan virka- 
saadyissa. 

Toinen seikka on seuraava. Missfi vain Ruotsalaisella alalia 
aaniuatarinoita kyaytHSn, niin kmillaan Carina yhdeaUl tai kahd^sta 
aaukkaasla, jutka joko kalalla laikka mtlen mikin rnpesi ennen 
aaumattomalla alalia asumaan. Voivatko niio tarinat koskea Rnot- 
salaiaia, jotka siiilytUvlit Stiomalaisia kytain ja piiajllin nimia? 
Meidan vakuuluksemme on, eKfl ne ovat ruotsalaistuneiden Siio- 
malaisien sunssa sdiljneiUI Suomaiaisia asuiustarinmta. Kun 
Uio rannikon valloitus tarkoitli ranlalaisia Snomaiajsia, joika «nim- 
miiksi osaksi muuUuivat ruotsalaisiksi, niin voimme ymntSrUlfl miksi 
Soomalaiset^ niin vSihSn tuosta va))oilukse$ta miiistavat. Jdskus, 
kuten Oravaisissa, on uiuisto asuliistarinain Suomalaisuudesta 
sflilynyU minun luullakseni siiUi syyatSi, etta Oravaisten asulus on 
naiblivllsii nuortmpia koko rannikolla ja ehka ruotealaisen naa- 
purisuuden aikuineo. Oravaisten ensimmSinen asokas, kerrolaan, 
oil kalastaja Suomalainen, joka asettoi pirltiin Waidemans&n nimi- 
selle mdelie. Pirtin aija niiytetSlkn viel9. Koloi kotvan aikaa, 
niin tuli toinen Snomalainen, joka toUeasaan sanotaan ampuneen 
oravia, ja asettui muinaiaelle Oiifen nimiselle kirkkosaarelle asu- 
maan. Mutla kun ei kumpikaan naapuriansa hyvUksynyt; ruvot- 
tiin kanpittelemaan, eikO toinen tai toinen olisi mieluinen lUlite- 
maan pois. Sovittiinkin vihdoin niin etia myohemmin tullut osti 
ensimmaisen asukkaan tekemdn pirtin lOOilla oravannahalla, josta 
kaupasia koko paikkakiiota peri nimensd. Tuolla tarinalla on 
senkin poolesta suuri arvo, ettA se Lansi-Suomessa on ehka ainoa 
esimerkki muinoi^esla nahka-kaupasta i^'). 



^ Sevraavat Maisteri Boehm'in antamat tarinat Ruolsalaislen poh- 
joisemmilta aloilta mainitlakoon tassd, ehka voival koskea my6hempi§ ai- 
koja. EiviUs on lalo iikella Pietarsaaren kirkkoa. Siind on ennen Suoma- 
kiisia asunut. Kotme virstaa kaitpongista on likeil^ Oslenson laamanni- 
puustellia Scinat niminen talc, jonka ensimmdinen asukas on ollul Soinista. 



M2 

MUta Kimoon luiee, miiuUni sa vasU Isoa Vihan aikaoa mot- 
salaiseksi. EtUI Oravaisien asuttamiDen on nuorellainen, iodistaa 
myOs Kimon asitluftlariDa. Oravakissa, kerrolaan, oli alkuansa 
vain kaksi asukasia, joista toinett oU DiinetUUln Jaakko Atttinpoika 
(Jakob Andersson). Tooste mukaelliin hflnen talolbosa Oiien- 
saarella nimi Pandrm, HXaen luok^ensa tsli KemisUi naiebU 
tyOBaosioon. Mutta kiin olivat vahniit UihienUliin pois, oetivei 
heiUl Jaakko joenvarita kulkemaan, ehktt rookaisivai ylenipftnai 
byvisi asutus-aloja. He lahtivdtiifn ja eras laski laukkunsa pai- 
kalle, johon aitten syntyi Zaukktis nimiiten talo. Toinen Uio 
sai nimeksi Bmikkag, siiUl etU kehuivat r&oka»nem9a. KeiaisUI 
sai siten Kiino nknensjl ^*'). 

Me okimae nSlhneet, etU tarinain nrakaaii se aikuperflioen 
riaiireiki, joka iatutti ristin usken Pobjanaiaan ranttikoUe, tarkoiui 
Muataaaarta. Jos tuolla kyayame asuUifr-taiiDoiia; niin nuialeli 
eriia ruoftsalaiften kuulleenaa muori vainajaltansa, eVUk Suomalaiset 
«n8in ovm tuileet ahiksilla nerenpttolelta (?) Kymttjoep suidle ja 
aaultaiMCi Majai (^Hajona^), Koivulahden^ jonka ympflriita siiloia 
kaftvoi koivu-mela^, Woiiilan (W«iiby) Ja Hiekan. VfihttssSt KyroasV 
Uman liattkai kerrotaaa etUl myOs Tauriia (Slafrereby) ja Weikr 



Alavetetin Kaimnuen pitdisi lulleen asujamia Kainuunmaalta. Toinen Suoma- 
lainen lulee Kokkojoen rinnalle, arvelee: ttdssd min§ rUppini heitan* ja 
asuttaa Biippa nimisen talon. MuUa kun viela kolmas luli, niin arveliRai- 
nuun isftnti Tihoissaan: «taas tuli yks**, josta tuo kolmas talo sai nimeksi 
T4isttti. fenajSrvi pitSisi myos oleman asuttu SttomalaisiRa, mutta fi^Qftr^ 
AuetQalaifljIta. TerT«jftrve8s& an \h\k nykya jiudestaan Suomalaieuiis karUu- 
maisillansa. Nftilld seuduilla beijaavat Suomal^sat Ruol^alaisia (auseella 
•p— leen Murikkoita*, luullavasti Murick nimisen talon mukaan, Jonka Buot- 
salaiset sanovat rikkaan ruotsalaisen naiaen (m^r rik) asttttaneen. Too 
emtotd oli pitanyt bevoisiaosa fl^r^adtoUa. 

<») Kemin muutosta Kimok^i ruotaalaisessa suussa todistaa Kemin 
vanhoissa kiijoissa tavattava muoio Km, Vai voisiko ILimo sii)ytt&& Kemki 
alkuperiUata nime&? 



9Bt> 

kala olivai SttMoabkia kyM fa kuHiivat ^Kyrihi kirkkoa^ miitta^ 
kilD knalmTai Mustasaareen, wm papit pakoiUivai ouorimpia 
ruotoia lukeniaan. Ttio ruoUalaislaiDinen oo osaksi byvin nuori 
fSuom 1857: U3 J, roikil nytokio en lukataidoo myObaisyydeaUl 
arfaitava. VielA miesmuistooD on ooisia kylmd Saomalaisia yan- 
bnksia lOyiysyt Mtttta jiiuri Boilla aioilia nfiyUXII muinoin elUvfl 
taiaiely kestfiDeea raotsalaiaunden ja suomalaisunden vUltilii, ku- 
teD Mastasaaren likeisyydesU arvattavaa onkin. Taurila (Slaf- 
versby), keriovai nykyisei rvolsalaiset, en saanut nimeMa siiU, 
elU luoMa Suonnalaiaet ja Ruotsalaiset mutnoin ovat aeipailUf ta- 
pelieet Laheltt oleva Woilila hoetaan toisesta tappeluaU saa- 
Deen nimetM. Tappeinsta olivat Saomaiaiset arvelleet: „P— •leen 
Biirrit, ne voittivatP EttH Saomaiaiset vih^liiftensu voUosta oi»- 
sivat kytonsft nimittaiieet, ei komninkaaD ole oikein laonnollista. 
Tappeliijen mainoisttuita todistaa ae saikka, etta aaoieninial Dunet 
jo KusUa Waaaaii aikoisissa maakirjoista tavataao kyUim nimiiHl. 
MiMca sanolaaB laasto saaBeea DinMnaa atiuresta miekasta, jola 
imiisUma attmoiaiaU ajoisia auwreUa tarkkoudeHa siollfl aiiiytet- 
liiti. Olike ae kerran urbooUisen pUllikOn kantama ja talMlei^ 
liiii SuomaUuttiftuden UliamaQ'ina? V. 1674, k«n tuoata inainh- 
taao, oil fcyla Suomalaineii fSmmi t85S: i37). Nyt on miekka 
JMdOimat ja StauMtlaidans kytalsU hfivinnyL 

Miilta ylipldlnal ovat iarinat riioisalaiBte& aenrakuulMfi 
-ftiMiiaDiDSisaaUl asuillaiDisMta tavidliaia laalvtarioMUk Lastuiarmt 
lavatMD Mnnaalaaaa ^^% WftyriUft, MaahMdlai Pwuitcyhsaa, 
JliffpiMtt ja LapviiarUaafi. EDsinimOineD aaokaa WttfrittSi loli aant*- 
tliQui Vr^Sforf aimiseD liEiion jokitamwile LcMlahdm kylasatt (LA<- 
i^y, Hun niki lastiya jaella iajdebtavan, oiin bbti ^oanuarlia 
kulkien liedustelemaan ja lOysi vihdoin Rek^ellon kylSssa talon, 
joka piikan matkan vuokai sai nimeksi Langs ^^% Nimet Lobi- 



«*) OiterboUen 4867: ISA. — «») Trad, firin Wdrd, «i?. IQ. 



ao4 

labti ja Rekipelto ovat Ulsst Suomalaisuuden aikMisia niini< ja 
todwUvat siis etlSi kylien ensimviiiDeii aautua tapahtai Suomalai- 
souden aikakaadella. Ne talot, jotka nykyjaan kantavat nimUi 
Bredfors ja Ungs, ovat luultavasti eiisin asiiUil, mutla nuo ruol- 
$alai8et nimel oval siinS tapauksessa mjiOhemniiD sepiteKyja ]a 
L&ngs-nimi iartnaan so? itetlu. Kerrolaanpa samaan tapaan etlii 
Liedikkalan (r^ Sigluna'n) kylif Keiiiiasif on asuitu LiedUcktUan 
kaupungisU Ruolsissa! 

Maalahdella aseteiaan lastuiarinaa ensinuniiisisUI asukkaiata 
Orre (ennen Tomasas) ja l\ire (ennen Jopnars) niinisiin lalot- 
hiu. Edellisen isttnU DJiki lastyja tulevan, lahti kirves oialia 
rantaa pitkin kiivelemaan. Toltua koskeUe Yxforssen (lois. Yi- 
pilforssen), iapaai Taren is^nnliii. Siina syDtyi tappelu, jossa 
nakkasivat taistensa kirveet koakeen. Koski on viela All- ja Yli- 
Maalahden kyl^in raja ^^% Harvat talon*Diiiiet Maalahdella, ku- 
lan muissakin stiurakunnissa, kantavat Suomalaisia iiitnta. Aino- 
astaaD er&s lariimnifiaia taloja, Paksal (Pakosalo), ikMnkuin kati- 
Ua fumessttdn kertonauksen mainoiseata asuiukseD niiiuti^kaeata. 
Suomalaisia luhtain ja makien nimia tavataan silfl vastoin kylll: 
eaim. UoijifrTi, Kalasaaren luhta (^Calaaar^ ^Kalasas^), Taika- 
n\un luiUa f^Taikema^ ^Toikmo^), Sasibackan y. in. ^— Sal- 
valla ainoaslaan tiedeUlftD ettfl vanhin lalo on oikit Skoff, joala 
vielfi Herrbacka'lla nflytetiiaii jSlkil. Samoin on Petolabdella ai- 
noaataan tiedosaa, etu RuoUalaiset ovat karkoittaneet Suomalai- 
set rannikolta ja etUI Sperring^in talon on ensin eriis poika aauttanni 
erimaahan samaan aikaan, kuin toinen asatti M(^'ors tahm Maa- 
lahdella. Vasta viime vuosisadan viimeisina vuosina (1T74 — ^96) 
asuttiin Petolahden A^yby Suomalaisilta, mutta papiaton toimeata 

i») Trad, fr&n Word, siv. 10. Suomi VI: 449, Ilmarinen 485%: 47. — 
Puoli penikulmaa itapuolella Suohiomaa (Riback) kay PirtUkylan ja Peto- 
lahden valisen tien yli polku, joka ennen on oilut postiUen& Maalahden ja 
Pirttikyldn vilfUft. 



ttYataao nyl Urtin yhUftd Suoinea yiiiinSlrtil?as miestfl '*^). Joka 
talokiD sai ruoUalaisen nimeii. 

Piitlikyllsafl ybtyy kak»i jokihaaraa NarpkJD joeksi ^"). 
Jokihaarain vflliseile niemelte fSmedsuddenJ teki erfla EtelH- 
SuomalaineD (Laihialainen, Suomi 1843: 280) pirtiD, aaui IflflM 
ainoaataao kesitf muUa palasi talveksi ElelM-SiiomeeD. Hlnen 
lekemttisS talon niini on nyl Odd. Toinen Suomalainen asutti 
RibcLck nimisen talon Jarvan puolelle, joata lastuja Narrijokea 
myoden ajelehli Odd^'iin, Tama lieduslelemaan, tapasi toiaen ja 
rajasta sovitUin. Esimerkifcai, koinka ruetsalaiaet tarinoita inuo- 
doslelevatv maiuittakoon, etU P&rtonh-iAnA olisi ayntynyt, kun asu- 
kaa kerran, tullessaan EleU^Suomesta, eksyi ja knlki pirttinsfl 
ohiUe (Port-om). Pirtlikylan aauiua ei kuflenkaan ole Kustaa 
Waosan aikaa vanhempi, silta sen atkuisissa maakirjoiBsa maini- 
tain PirttikyUtoaa ainoastaan olleen 10 audis-amkasta. 

Toiby (Toby) Korsnasiflaa sanotaan saaneeo ntmensa siiUI, 
eiM papeiUa atina motnoin oti tapana sattua yhleen, mutta tay- 
tyi odatella toiaiansa. Samaan aikaan kuin tJusikyla asutatUin 
Soomalaiaiila Pelolahdelle, asuttivai Suomaiaisel taallakrn noin puoli 
seurakaaiaa. Naka kobtaai sania kofatato kuin Nyfoyiaisia Peio* 
lahdella. Ikrva siiomalainen talon-nimikaan enfla asulusta muS^^ 
tuUaa. ff'nttaniemi eaim. ktuniin HHdeiy'arveii rannaNa on kir- 
joisBa niotainnelta Lundnds, 

Narviosaa aaui ensinHnaHnen asukas FHmby'ssU ja oli, sanoi* 
vat Ruotaalaiset, heUUwasH Suomalainen. Han naki lastuja Nar* 
piOn joella ja loyai ioiaen aaukkaan Markan kykista (Ytiennark), 
Siiloin kaytiin viela kestava raja noiden kylain Talilla. Rangs- 



07) Sumi VI: 4AA, U5. 

^ Noista haaroista on toinen JurvajSrvestfi tuleva nimeltS Nani- 
Jeki, josta Ruotsalaiset nahldvftsli ovat mukailleet Nerpes niinensS ja Suo- 
malaMet, kenties ruotsalaisen nimen johdosta, iVdrvidn ja NUrpidn. Molem- 
pta nraoloia kftftetdaa. 



etta se oH erUikn tuulimyllyn sijalle jsulettu. 

SkaflMngio kjUl pitifisi olemaD vaahia LapvfiMissll. Bnsim- 
iDlUseD asiiAOoii jalkifl sftyteUMItt NorrgArd'in peHella, likeHa mui- 
niHsen Mi'koo sjjaa. Dagsmarkin kyhk oiisi loineo ja 12 vuoUa 
Lapvjbsirtiii vaabettpi (?). Dagsmarkio ja kojoeo Ftlppiilaa viiilui 
kfirrotaaPy kuieo jp Uedflvime, lasUiUruMi. 0«as8Aii( Sidkbyort 
piuisi erjto i2«(/r aimineii aiieg eosin aawieenf josU syysU na^ 
p^rit vieta soimaavat kjIftUiaifi keUu-nimelU. 

Me tunnerome jo bctjoen Uriaoista elU sielU eiuett maH- 
masaa Mj^un Skaflungio kirkoaaa. Merkilliatfi o» eltil Lap* 
vtfSUrUsaSi ai?ao yksiniieiiseaii arveliaao, etU tao kirkko oli ran- 
njkw 5^aQbin4»ia, eikai ensinMlfta pukiUa IMipiftE kirkoala, jota 
kuiteokiQ piUisi emiikirkkoiia Ofmiataltaman. Piio vaatoin sano* 
taan, eiVk enaiinniiUaet bautaosinaat oUvat Saatanaalaasa (tois. Vaa« 
h^aaa kylftasli, GammetbyJ, SkaauagUaa ja Piritikyilsaa (I)* Skaf- 
tu9giQ kirkoa sija ntfyUUISin ykta likilU Teerfolk'ia Uloa. Kir- 
kpp %^la rak^Uiip 30 vuo4ta sitlen torppa^ joska pihaa 
pohjoidQita J41 iUiiselUl puolelta suikee natala kiviaUa, jaka 
kirkk^a ympttrivitsl Kaf^ale fcirkiw sivulae meaevaa .Uetft aaao- 
taan vieb ^k^ppelin tanhaabsi^ (kapettt&ffei). Kirkoa Jevyys, 
kefrolUin Teerfolkiaaa, oli 9 aylUUl, pituutla en rauista. EDaim* 
milinen hautauspaikka oli Kyrkskar nimiaelUl saareUa, toista peui* 
kulmaa Sidebyhyn pHin. Saari qq vjlbXiAaiif suurinifBakai osaksi 
kaltiata, mulla paikoin kovaa, kiviaU ja karkeata hieiikkoa, jota 
naliUtvft^U laineet aikojaDpJtkflffn oral .kallio4a vastaan kooopeet. 
Kuinka saari oMsi aopinql U¥alUs€^8a bautauamaakai, oii minua 
ymmflrtflilkseDi vaikealiaista kasitUSi. MuUa saaren korkeimmalla 
kiikkulalla on jokseenkin suuri jatinroukkio (^Jdiirdiso^), (louk- 
kio on oraituista laatua. KeskellS on puoli toisla kyynHrflfl kor- 
kea kivikumpUt jota vahin ou kaivetiu, piuUa tMOia ympaiiail^ee 
tuskin kyyn/tran korkuinen muuri-kehS. Roukkio on kebifa kaassa 



an 



Id k Ift kyrDaras fMin^ KeskiktMNnaD ]» kebio valisU kolioo 
polqoii;>uolelia vanha piUiy«« Tariira ei ielilfi osko snart 4uoMt 
,jStiBroukkiMla^ saanut nioieQaa ja naitteensa, knieii eifk^fr mah- 
dollista on, silln jaiinroukkioissa tavattomao muarikehan pu^iesia 
on se ferrattava tuobom tariaao mukaaii Arrid Karisin vibki- 
nun haotauaiDaafaaii S^pnkdr aimiseUtt luodoNa Maalahden eli 
Waasan adustaDa, joaaa «i;Oekin bekSn siaaHe baudattojen pis^ 
pan seoralakten ynna sitlemmin koolleittan kalaaiajain haudeilla 
nftbdMn kinkmnpuja. Saaaaa laatua on myoakin minun ymnriir- 
Ulhseni ae 6oltlii«dm kerlMia bautausmaa Uoamaafii rantamailla 
(Siot-^mngekmdei, MagndsuddenJ, jota kansa myos kirkonmaaksi 
(nkyrkos^d*^^ nimiUiia, mutta jota GvoUlimd arvatakseni Tflariii, 
k«fa<n sIsaHft toytyrfin noitt SO bautakmrnnnn ^'^) vuoksi, Imdea 
pakanuoden aikuiaekai, Kenlies on umMrin Kyrkakar-aaarella Bid«* 
b^'sai l9yty«t 9,jaiinroiikkio'^ joka satonnainen, niineatfi arvaften 
ki^atinuskoa aibiiinen banliaUBpaikka, jonka dynnyata tarina on 
kuollut 

Skaflungin kkkkoon kuUettiin, kerrotaan Dagsmarkissa, rat- 
TTKilflin pniisalQloilla. Naiaiiki oil eri saUdat, joiaaa iatniTat poikki" 
puoln ^^% Silen vietiin bevoiaen selftsaa lapsiakin mtille, jota 
arreltiin yteo raivaloideksi. Merkillista on, etta tuosta kirkosla ei 
ole sailynyt miuan kirjallista tietoa. Kuitenkin mainifaan eraassa 
noin 1800 aikuisessa kasikirjoituksessa Vahan KyrOn kirkon arkis- 
tossa ^^^)t atta Lapvaani sai ensimmaisen kirkkonsa v. 1594 



**9j Wamhiadei 4US: BO; QotUund, Uaderd&mg Bermtelte ang&emde 
flrina o» 8cmm&ren 4S60 vidiagne famfanhtrngar, siv. 2—4. Kasikirj. Yli- 
opiatan 1fainai8tiet6e1hsas8& Ifuseosaa. 

M^ Noita satuloila nahdian vialA aieU& tftdllft taloissa ajoMUran. 

w^) KofMO luultorasti a. k. •Peftaas'en nniaaskripUati*, jota Strand- 
berg flerdoaiimi^ataaD Ja Aloeaiua j0«a«ii/0^'ssaan oval kdyttftneeU Se 
on abka kopio erfiftata rovaati H. Wegaliu^'en omasta. Muo kokoilaaaat 
perusti Pispa Terserus v. 1660. Hdaeii kasik4ijoitok8e8laasa on AlGenitu'^UB 



2oa 

Skaftung'iin; vasta toioeD kirkko, joka rakeitiin v. 166ft, sai 
paikkansa LapvStfrtin kylflsaS (VrL Suomi 1843: 282). Sideby 
FuetUin v:eeQ 1606 aaakka balliDDoUiaessa katoannossa Ulvibii 
kyiaan (Suom V: 103 J. 

NarpiOn ensinunaioeii kirkko oli EskelsO nimiselU aaarella 
vastapXiiUl Kaskiluotoa. Kalalabden isojako-^karUlla v:lta 1763 
piUisi viela perustus oleman merkiUynft. Likiaeutuja kuekkiesaa 
on inyOskiQ baudaltujen ihmislen luita loytly. Tuoovkirkon aano- 
taan palaneen, misU syysU v. 1455 rakettiiit nykyinen Agrikolan 
V. 1555 vibkimft kivikirkko, jonka iU-plllltya pidennettaio kuoria 
varten 14:1111 kyyojlralla v. 1653 piujan kuslaiiDukaella. Etela- 
risli rakeoneltiio v. 1734 ja pohjois-risli, vanban sakarislon re- 
viUyft^ V. 1771. Viime maiaiUuna vuoana pidenneCtiia viela iU* 
risti 16:Ua ja Uasi^riati 12:11a kyynariilU, vielSpil njrkyinoii aaka- 
riatokia raketliin (kuv, 76). Noista rakenoukaista on Nordlund 
NUrpion pit^ftn kertomuksessa antaoui varsin valaisevia ja hu- 
paisia lietoja ^*^). 

LapvSdrtissft ranha kopio. Se ei Toi olta originati, kulen omistaja lau- 
lea, s'M sfinfi tavataan v. taao jdteaipid tietoja samalla kideliakiijoitet- 
tuna. PeiUiut'eo manuskripiisUi, joaU vartaa esipmhelta fieoealogia Sursil* 
liaoa'ssa, pitdisi, paitsi Vah§$sa Kyrossa, myos kanslianeuvos Reki'illa oHeen 
kopio, joka nyt luullakseni on Kirjallisuus-Seuralla. Alcenius'en mainillu 
kopio alkaa: Osterbotlem f^samlingars beskrifveUe i&iom de finnas hafva 
varit tUlf^rene, och sSiom de nu ftnnei vara utj Visitatiane 4€60. Siin& 
sanotaan LapvSdrtin ensfmmfiisen kirkon viela seisovan. Seurakunnassa 
oli stlloin 'savyja 76, joisla suurin osa oli IftdnitykaeDd kenraali SimoD 
Helmfeldfilld, joka llkelle kirkkoa on perustanul kartanon nimeltS Nyhmen; 
kenraalin prokuratori oli Liivildioen Caspar Conrad Billsteen, vouU Erkki 
Niilonpoika, edellisen pastorin poika-puoli*. Nyhusen oli kentiea Skaft- 
ungissa, misaa nyt on Demaaeur niininen talc. 

<M) Vrl. myos asken mainitloa fcopiota Terserusen k&sikirjoituksesta. 
jossa myoskin malnitaan, eUa pitdj&n 190:sld savusla v. 1660 eninDinat oli- 
vat laaoityksena Antero Liljehdok'illft, jooka la&nin-hoitiqa (k^gmm^ oU Pia* 
tari iubonpoika, syniysin Norrkopingiata. 



209 



NsillM rantamailla tavataan hSmSlriai tietoja monesia muus- 
takin kirkkokunDasta, joista ei tahSii saakka ISbteet virkkaa mi- 
UiSn. Niin tieia^ Peitziusen manuskripti, etta ensimmaiinen kirkko 
1. saarnahuone rakettiin Teuvaan jo paaviDuskon aikana^ inutta 
rakennas kuuluu oUeen niin halpa, ettH oil katettu maloilla. 
Toioen oli parempi, inutta paloi aika-yanhana ukonvalkiasta v. 
1704. V. 1705 rakettiin kolmas, jonka jalkeinen on nykyinen 
kivikirkko. Kuitenkin sai Teuva yasta t. 1693 oman pappinsa. 
V. 1660 pidettiin siella joka kolmas pyhSi jumalanpalvelus, Ter- 
seriis'en kSsikirjoituksen mukaan. Samoin PirttikylttssS, jossa 
yield silloin oli ainoasta^n 10 savua, mutta tuntemattomista aioista 
saakka on ollat rukoushuone. NykjistS edellinen kirkko raket- 
tiin V. 1696. 

Me olemme ennen nShneet, etta KorsnSsIn ensimmaiisen 
kirkon rakennns tarinassa yhdtstetddn Ruotsalaisten maahan-tulon 
kanssa. Paavinuskon aikuisia moistoja ei kuitenkaan eniid ole 
tallella, vaikka v. 1674 tiedettiin miesmuistoon loytyneen vanhoja 
munkkikirjoja ynn9 kaksi lipuilla varustettua ristid, joita muinoin 
oli paavilaisissa jublakSynnissJI kannettu. Korsnas'in kirkko oli 
aikoinaan mainio uhrikirkko, josta syystd rikastui niin, eWk kun 
T. 1668 uusi kirkko rakennettiin edellisen rukoushuoneen sijaan, 
se tehtiin kirkon omalla. kustannuksella. Tuo kirkko oli tarinan 
mukaan saman-nSikoinen kuin Lapyflflrtin kymmenkunta yuotta 
sitten reyitty puukirkko. Pobjoispuolella oli 5 kyynSirftn leyyinen 
sakaristo ja yaslapaatfi siUi etelSpuolella ovi. Katto oli jyrkka. 
Lantisessa passsft oli vahainen tornirakenuus, itaisessa samallai- 
nen yiela yahempi '**). 



143) Edellisista kirkonrakennuksista yertaa myds Suomi 484S: 980. — 
KorsnSsMssa muistettiin seuraava vanha rukous: 

Jungfru Maria Sr min moder, 

Jesus Ckristus dr nwn broder, 

Sandiem nydklar, eders svQrd (?). 
Suomi, 1^ 



210 

NarpiO kuului muinoin Satakuntaan. NllrpiOo ja Musta- 
saaren pitajien raja oli siis ennen niyOskin maakuntien, vielilpa 
PobjanmaaQ ja Satakunoan kiblakuntien raja. Laamanni Juho 
Knuutiopojan tuomiossa v. 1550 sauotaao Mustasaaren ja Nflrpion 
oikeain rajamerkkien olleen: ensiii Segerviken, josta raja k£ivi 
Truutoren nimiselle luodolle ja siiU niemelle Ndtholms-skatan 
Siisiluodon polijoiskulmalla. TflsU raeni raja Langor-skcUan ni- 
miselle niemelle ja siiiit luodolle Bonnskdr, josta raja kSvi tayUSi 
lanlisUt sHuntaa merelle. Tuo raja, lisfluan viela, oli vanhastaan 
oUut seka kylain etu kihlakuntain raja. Segervik'isU ei nflyta 
raja olleen tarkoin mSiaratly latvaan pain, silla KnuuUi Erikin- 
pojan kihlakunnan tuomion mukaan maanantaina ennen Laurin- 
paivsa V. 1504 olivat Maalahtilaiset sopineet Petolahtilaisten kanssa 
lubta- ja neva-rajois(ansa silla tavoin, etU £nges trdsk ja Finn 
(ing nimisen luhdan rajat pili siinS kohden oleman noiden eri 
piiajiin kuuluvain kylslaisten ohjeena. Melsa ja muu maa pili 
oleman yhteinen. Vasta v. 1705 maarauiin, etu raja piti kXyia- 
man meresta alkain sita suuntaa kiin jokien juoksut osoittivat ^^^), 

Pohjanmaan vanhimmissa lilintekokirjoissa Kustaa Waasan 
ai'oilta mainitaan Mustasaaren pitajalaisten kalapaikkana Kirke- 



Jttngfru Maria vande sig om, 
Fick hon se sin vaUignade Son 
lJpp& kwici h&ngde, 
UH blodet der han spr&ngde, 
Jungfru Maria, hvi gr&ler du id myckef 
Wi hafva fralst sa tndnga' i}alar 
Ifr&n helfveteU glod. 

Den torn ISser denna bonen aflon och morgon, 
Han miiter s& m&ng^ynder, 
Sam sandkornen i hafvei 
Och grdstr&den p& marken. 
***) OUeita Jooni Mollin'in (uomiosta 18 p. Lokak. 1705» josta Idylyy 
kopio Maalahden niinismiehen-arkistossa. Vrt. Suomi VI: 446, 447. 



211 

gardsskdr niminen luoio. Se on DykyjKdD tunnettu nimellfl Star- 
skdr. Luoio on meressfl 5 penikulmaa maonermaasta ja puoli 
penikulmaa pohjoseen Ronnskar'io roajakasta. Se on pituudellaan 
pobjasU etelaian noin 2 uutta virstaa ja noin virstan levyinen. 
Luoto on naoIUISn jokseenkin autio, sills metsaa ei kasva. Aino- 
astaan siellfl taallS nahdftalu oialala lepistO eli paremmin leppa- 
pensahikko ynnS vShilisUl pihlajia. Luodon keskellfl kohoo kivinen 
hietabarja, joka antaa luodolle etelSlstil pSiin purjehtijan silmissa 
kakuD ndkoisen muodon. Keskella tuota harjua tavalaan baulaus- 
maa, joka luodolle antoi ensinmainitun nimensa (^kirkonmaan- 
Inoto^). Hautausmaata ympHroilsee pitkHnsoikea, tuskin kyjnSran 
korkuinen, sammaltunut muurikehSl, jonka pituus pohjasta etelajfn 
on noin 48 ja levyys noin 20 kyynflrSiS. l-Mn^ P:een ja E:flan 
on munrissa sisftlle-kSiytavfl eli avonainen paikka. Kalastajat ker- 
tovat etUi Suomen viimeinen paavinuskoinen pispa teetti ja siu- 
nasi tuon hantausroaan pakoniatkallaan Kristiani Tirannin edestfl. 
Hanen laivansa naet seisabtui eraassa meidan aikana maatiineessa 
salmessa luodon itapuolella ja seurasta oli kaksi neitta, joita va- 
kuutetaan pispan tytiariksi, uupuniU matkan vaivoihin. Muuri- 
kehan sisalla nahdaan 5 kivirauniota, joista etelaisin on suurin, 
noin pari kyynaraa korkea ja 6 kyynaraa ristiin. Sen alia lepaa- 
vai mainitut neidet Toiset kurorout ovat matalat ja noin sylta 
ristiinsa. Nuo kummut ovat sammaltuneita samoin kuin muuri- 
kin, paitsi iiaisin, jonka alle haudattiin v. 1844 kuollut kalastaja 
Sulvan Sundom'ista. Neitien knmpua, kertoval kalastajat, ovat 
sinne tulleei herrat kahdesli ruvenneet kaivamaan, mutta lajan- 
»neet jalleen. Kumpanenkin kerta on rahoja lOytty, joista vanhin, 
eraan kalaslajan kertomuksen mukaan, oli ollut neljatta sataa 
▼uotta vanha. Itaisen sisalle-kaytavan suulla on Maalabden kir- 
kon onia kOybain-tukki, joka aikojen pitkaan on uudisteltu. Ny- 
kyisessa luetaan vuosiluku 1844. Muutama askel etelaisen kayta- 
van suulta tavataan tuo merkillinen ^nuonantarba^ panluna, jota 



212 

ruotsalaiset kalastajat tdSllfl nimiliavSt Jimgfrudans^Wm, Se on 
sammaltuQUt ja vanhan nSlkOinen; sen syonystii tabi merkilyksesU 
puuttuu tarinala. Luodon iuisellii puolella tavataan kabdella nie- 
mellSi, joista toinen on nimelta Mnnskatan, jSiannOksiSL pienistSi 
kivi-asumuksista, joita Suomalaisel kalastajat muinoin ovat k<1yt- 
taneet. Perustiis noissa kivirakennuksissa oli noin tavallisen oven 
kokoinen. Kivimullikoista olivat sivuseinftt ja per^seintt ladotal 
noin puolentoista kyynftr^n korkuisiksi, jasinnoksisld pSiatUen. Em- 
seina puuttui, eika myOskaan mitSSn katon haamua ensa ollul 
nakyvissa. Paikoin oH tuo kotous ladotta sunren kiven viereen 
tai kabden kiven vaiiin^ jossa ainoastaan pcraseina tarvittiin. 
Noissa kotouksissa luultavasti ruokavarat tallellettiin; niissH oli 
kalastajalla sateensuoja ja lepomaja disin. Ybteen olisi vaivoin 
kaksi mahtunut makaamaan. Nailta niemilta loyttaan mjbs vtela 
tuohikenkia, Suomalaisten kayttamia i^^). 

Peitziusen manuskriptin mukaan rakettiin WOyrin ensim- 
mainen kirkko v. 1500, jobon eras pappi Laurentins Jobannis 
V. 1519 omalla kustannuksellaan rakensi sakariston kivesta. Kir- 
kon synnysta on tarina, etta pobjoispuoH seurakuntaa rupesi kirk- 
koa rakentanoaan Risor'm maelle luoteispuolella Tohkurin kylai; 
etelapuoleiset Lombt/'n paikoille Rekipellon lien varrella. Vihdoin 
paatettiin etta kirkko oli yksin voimin siiben rakennettava, mi- 
bin ajamatoin barka vetaisi birren. Harka seisabtui maelle JSHe- 
ktiilen, missa nykyinen kirkko seisoo (kov. 78). WOyrin pitaja 
lobkaistiin Mustasaaren ja Ison KyrOn pitajisia. Siiben tub kenties 
vasta myObemmin Pietarsaaren pitajasia Oravalsten kirkkokunta 
Tubkurin kylaa myUden, joUa paikoin Ison KyrOn ja Pietarsaaren 
raja sanotaan kayneen. WOyrin ja Pietarsaaren pitajien rajasta 
boetaan Mansalossa Pensalan kylassS ainakin ennen lOytyneen raja- 



145) Wasdbladet 4865:30. Me olemme ennen Sideby*n -kirkkosaaresta* 
puhuessa verlailleel t§la bautausnoiaala muihin samankaltdisiin (siv. 207). 



218 

kirja, josta kertoja iniiisti sanat: Si. Pedersviken och sen % Sd- 
miokdiian. Ennen Woyrin syDiyd oli kuitenkin Oravaisissa kirkko, 
jossa luullavasli Pietarsaaren ja mydbeminin WOyrin papit ylOs- 
kanDoillaan piiivflt jumaianpalvelasta. Tarinan mukaan olisi Woyri 
eiisi aikoina Isood KyrOOn ja Oravaisel Pietarsaareen kuuluvia kap- 
peleita. Kirkko seisoi 6\fen niiuiseUa saarella, missa vielSi kirkon 
muiDoisella sijalla on kiviaidalla ymp^Oitly hautausmaa. Ulko- 
puolella tttota aitaa on suuri kiviromu nimelU Ra'bandstm, josla 
keiTOtaan etu ennen kirkon rakentamisla vlikeil kokoontui siihen 
jumalanpalvelusta piUm^an. SiinS hoetaan ensinaniliisinSi aikoina 
lauletun ja lansntun, jolloin niyOs kSytettiin helmivyOU, joka oli 
tehiy ikdfln kuin knuppi-pitiBesUI latasimesta, jota pilkin oli nuora 
kiinoitelty, njiss^ oli kivflrin kuulan kokoisia helmiSi. Noita hel- 
mid kSlytettiin pilkin nuoraa lauseella: neni, 7iem. Sitteinmin 
lull tavaksi kertoa rukouksia, noita helmia kaiytUessft. Noista 
nikouksista muistetaan muoiainia. Yksi oli: 

lYe nystan grona^ 
Gud tniie vi p'ena; 
Siahban si&, 
Jttng/ru Maria 
Sitter och Idsen 
Boken i handeuy 
Korset pa knd: 
Gud ske m^', amen! 

Toinen: 

Tolf Guds englar mig bevare: 
Tva t€ hand och tvd te' /bty 
Tvd te^ hvarje iedamot, 
Tvd mig so/ve, tvd mig vdcke^ 
Tvd mig syndasorgen sldcke. 



214 

Taikka : 

Hdr sdtter jag mig neder, 

Tolf Guds engiar vare mig veder^ 

Tva i^ hand och tva it* foi^ 

Tva te' Iwarje ledamot, 

Tva mig so/ve och tva mig vacke, 

Tvd mig in i paradis sldppe ***). 
Mainitun kiven yinparilUL oo vielii iniesmuistooD toylty „kel- 
lasia ja sinisi^ helmid^S Kirkou rakeltua oli kirkkovAelld tapana 
islahtaa kivelle lielinivyOUinsa lukeinaan. Tuossa kirkossa kiUki- 
yal MuDsalolaiselkin ja vielft nayteUSlD liauLausmaan luoleiselia 
puolella maatunut hietavalli; johon Munsalosta tuliut kirkkovSiki 
laski veneensS. 

Viela sailyteUftD Oravaisteo kirkossa pari kolme pyhSn- 
kuvaa. Niistfl piUisi yksi oleman PyhflD Mariiaon kuva, joka oli 
Oravaisten suojeluspyhilk- Kun pellot kevfltiU oli vat kylvelyt, eiea- 
kin kirkon seuduilla, oteltiin MarlinoD kuva kirkosla ja kanuct- 
liin juhla-kSynnissdi peltojen ympdiri litaniaa laulaessa. 

WoyrilU pidettiin enoen kabdet markkinat, AntiDpflivftn- 
markkinat Kailsorbobacka'Ua, joilla siaiilihoja oli ostetiu, ja Jaa- 
koDp^ivan-markkinat EdsId oli markkiiioita pidelty „Harkoads- 
holmen'' Dimisella saarella, jossa Lapuan-Joensuun kauppiaat olt- 



^ Kun Korsnasissa kyselin vanhoja rukouksia, sanoi eras jumali- 
nen eukko joka ilta maata pannessaan lukevansa tuon rukouksen. Toioen 
tuola muistuUava rukous luetaan kirjassa Wdrend och Wirdame, Vrt. myos 
Lasiui, Trad. fr. Word; siv. 12. Eraassa kirkonkirjassa Oravaisissa lue- 
taan seuraava muistoonpano, josla vertaa siv. 174: «A:o 1710. d. 25. 26. 
27 och 28 December Skiedde Elt sSdant vnder, som Wij aldrig nSnsen till 
forne Uafe hort talas om» ia Eij Heller dhe gamble man som nu lefva, 
sdija att dhe hafva Eij heller hdrt siua F§der tahla om s&dant, som nu 
skeede, alt om Juil mUrgon sS vahl som dhe andra dagarna i Helgen 
Rodde med B&lh Oxkaogarborne ifran sitt fasta hemland, in till Aravais 
fasta Strandh*. — Oxkangar ja Karvat kuuluivat ennen Oravaisiin. 



215 

vat panneel koDtin osviitaksi. SiitS ruvettiin beitfl ^kontliporva- 
reiksi^ baukkumaan. Porvarit olival asuneel pappilassa, jossa 
viela nykyjaan on nSjteily Porvaritupa (Borgarstu), jossa he ta- 
varoilansa sAilyUivSlL Tavara-arkut olivat nimismiehclta seilatut 
tullessa ja seilattiio jalleen paluumatkalle. KuiteDkin aukaistiin 
ai*kkuja usein matkallakin sarana-puolelta. — Karvatin kyKin kart- 
Ukertomuksessa kerrotaan, ettfl tarinan mukaan venelaita mtii- 
noin sanotaan kulkeneen kylSn itiipuolelta KyrOhOo. Tarinan lotiius 
on kylia inahdoliinen, jos muistamroe, ettd KyrOn piUfjdn raja oli 
Tiiliknrin kyliin paikoilla. Samoin hoelaan paras kalavesi ollcen 
kylfln iUpuoIella ja viela nSyteU£[n MjOlknSs niminen paikka niui- 
noiscD vene-laidan itSpuoIella, johon kylflslU soiuletliin lehmiii 
lypsamflSn. NSyUafl siis kuten Karvatin kyiJi ennen olisi ollul 
saarella. Ehka on t nimen lopussa hioto-piSi^iieQsili syntynyl? 
Karvatin kyl2(ss2l on tuo Uivis niminen tulo, n)iss<1 kerran iso-isat 
kokoontuivat keskustelemaan kauppa-asioitansa syOden 7:8td eri 
kalalajista valmistettuja ruokia. 

Munsalon kirkkokunnan sjnty on nykyisen tarinan mnkaan 
seuraava. Munsalolaiset ovat tulleet Sm&Iand'ista ja y,tapatur- 
massa^ joutuneet maaile Kantlahden kylSln paikoilla. Sitten ovat 
laittaneet rukoushuoneen erifalie paikalle, joka nyt on nimelu Kappa- 
sand. Se sanotaan olleen ensimmSinen n'dilla seuduilla. Heidan 
jumalanpalveluksensa olt sellainen, ett9 heillS oli helmi^l (schnal- 
dor) rihmaila, joita sysSttiin edes-takaisin ja samassa luettiin ^'^^). 

Kuitenkin loytyy vanhempi kertomus, jossa Munsalolaisten 
sukuper£lstS ei mitfl^n tiedet£l. Sanotaan vaan ettS kalastajia oli 
asettunut ^Manasalon niemelle^ asumaan, jotka vflen kartuttua 
^rakentivat^ itsellens£[ ^uhripaikan^, jota viela kirkonkin raken- 
netlua yleisesti kaytettiin. Kirkko-tupa rakennettiin jo paavin- 
uskon aikana. Siina pitivat Pietarsaai*en papit kalamatkoilla ja 

M') Maisteri A. Boehm'in anlama tarina. Vert. Ogterhotten 48it7: 
iti. — P^jwo/a'sta ja GUstgifi^ar nimisesta talosta on laslutarina. 



216 

saatavilla oUessaaa jumalanpalTelusla, mutta sills valin kulkivat 
asukkaat sekSi Mustasaaren eiU Pietarsaaren kirkoissa. Munsalo- 
laiset kuuluvat myoskia oUeen osallisina Pietarsaaren kirkon- 
rakennuksessa, johou kolmen penikulman piiHsU DamskcUa oimi- 
selU niemelU olivat jSiaU myOden kuIjettaDeet kivia. Hainittu 
niemi on neljSinnes Munsalon kirkosta pohjoseen. Kaikki Mun- 
salon kolme edellisU kirkkoa sanotaan seisoneen samalla paikalla 
kuin nykyinenkin. Ensimmflinen ^kirkkotupa^ oli katettu luo- 
hilla ja maloilla. Sen paanukattoisen kirkon ikiiil, joka tuou tuvan 
jalesU lehtiin, ei myoskftan tunneta, mutla sen perttsta rakettiin 
kolmas kirkko (St. Michael nimelU) v. 1689 ja maalatliin v. 1700. 
Vakinaisen papin sat Munsalo kuitenkin vasta 17621 Nykyinen 
kivikirkko sanotaan rakennetun ^Keilan^' 1. Geflen kaupunkiin tehdyn 
piirroksen mukaan, joka epilhuomiosla tuli Munsaloon Itthetetyksi. 
Kirkon vihki meUumaripftiv^lnil v. 1792 Pietarsaaren rovasti Brun- 
nius ja nimitti nimelia Gustaf Adolph ^^^). Munsalon kirkko 
hoetaan olleen tunnellu uhrikirkko, johon kaukaisetkin olivat 
uhranneet. VielSl tallelletaan Munsalon kirkossa kaksi pyhftn- 
kuvaa, joista toinen luultavasti kuvaa P. Henrikkia, toinen, nai- 
sen kuva, jolla ei ole sililynytU lunnusmerkkiil, ehka Hannaa. 

V:lta 1680 lOytyy seuraava surkea muisto. Mainittuna 
Yuonna oli toista sataa, miesta Munsalosta ynna muista ranta- 
piiSjistM kokoontuneet hyljenpyynnissa erSSin ffelsingkalian nimi- 
sen kallion luo pari kolme penikulmaa Munsalon ranuasla ja siinS 
panneet.maata eraain jasvuoren suojaan. JSiaKvuori hajosi ja sur- 
masi kaikki miehet, joista 50 olivat naineita. Sen erftn perflsta 
lakkasi hyljenpyynti perati Lapuan Joensuusta ja ainoastaan bar- 



<*«) Vrt. N. Myrman'm lekema N&gra Anm&rkningar om NyCarleby 
Sokn v:lta 1759 Lapuan Joensuun ala-alkeiskouluh arkislossa, jossa myos 
tavalaan koulusta kertomuksia. — Frd«d*n nimi JoeDsuun saaristossa ar- 
vellaan muistuttavan /1r£;a-niinea Ruotsalaislen Jumaluus-sadustossa, Tharso 
fAtfT-jumalaa j. o. e. 



317 

Tat Mousalolaiset endil hylkis pyyUvfit. •— TarioaD mukaan olisi 
eras kreivi enneD mitiooin asuDut Danskatan talossa lahden dflressa, 
noiQ paoli neljttnnesta pohjoispuoleila kirkkoa. Tdon kreiviojUe- 
pdisyydesU ja vSkivaitaisuudesta kerrotaan, etta hSin raUastus- 
retkilldnsa lystikseen ampui rahvaan lampaita ja muita eliiiinia, 
vieiapa kirkolla kaydesadttn ratsasti kirkon sisflfln, kuunnellcD 
juaialaDpalvelasta hevoisen seldsUi. ErSasld hSlDen teetUmSlsU 
^kreivin tiesU"^ DSIytcUSlo vielft jalkia. Tamil kreivi ei voi olla 
kukaan muu kuin Karleborg'in kreivikunnan isftnU Klaudio TotU 
josta [Duualla kuulin kerroUavan, etia ban kSrajSpaikoilla laanitys- 
alallaosa luki tuomiot maanlielU hevoisen selSsU '^^). 

Karleborg oli iausipuolella Lapuanjokea, vaslapaaui kaupun- 
kia. Pari sataa askelta pohjoispuoleila Hogbacka'a naytettiin viela 



"«) Svedberg, Osterbotten 4867: 474. Seuraava Klaudio' Tolt'in kirja 
tallelletaan Kauhajoen Yli-Knuuttilassa: 

Hans Kongl: Majj:tx Sampt Sweriges Rijkes Bidb, Rijkz Slallmester 
och General Lieutnant ofwer Cavaileriet. 

Claudius Toil 

Grefwe till Carlborgh, Frijherre till Siundby Herre till Eekholmsundh och 
Enhals lAhn. 

Gior bar medb witlerligilt, alt after sSsom giestgifwaren ocb Postbonden 
Matz Nilsson i KauhaJockj skall roedh Poslbrefwen lopa ofwer Kioro Sko- 
gen som ahr Siu och tiugo mihl bSde fram och tillbakars som och pd 
andreSijdan till Kuricka Tw& mihl kan fdr then skull inlet medh den frij- 
heet som andre PostbSnder, som eij mehr ahn Fyra eller Fam Mihlar lopa, 
wara behlllen, alts! att bem:^^ Matz Nilsson sigh deste troligare uthj alle 
mfltlo, forbSlia skall, bafwer iag be:t« Matz Nilsson tillfridz gifwit bSde 
wisse och ovisse Rantor s3m migh tillkommer af Vs mantahl p& Fyra 
Shrs lijdh at Slhniuta, dfi migh bar om wijdare besokiass kan, undanta- 
gandes Extra ordinarie Krigzhielperne. Der alle mine betienle, som delta 
angSr hafwe sigh att eflerr5tla, Datum Stockholm d. 12 Novemb: 1663. 

Claudius Toll 
(L. S.) 



218 

V. 1759 kivikellaria ynna huoneen-perustuksia. Nyt tuskin tun- 
tuu jalkiilkaan (tiilisoraa), mutta paikka on tiinnettu Residens- 
tomf'xn nirneUSI. Karleborg'issa asui Tott'in Riiotsalaiiien Haupt- 
man'i Juba Foreman, Nordmaling'ista syntysin (v. 1656 mainitaan 
Hauptman'ina Pietari Juhonpoika WJIrn), vielapa jonkiin aikaa 
Pohjanmaan maaherrakin. Kreivi kuuluu asuncen, ainakin iavalli- 
sesli, Tukholmassa. HSnen lainliikijansa oli Kustan Kaupinpoika 
ja nimismiehensa Toderaau. Wehkasalo, 7*/4 manltalia, oli ToU'in 
karjakarlano, kunnes se v. 1674 peraiytettiin kruunulle ja muu- 
tettiin kihlakunnan tuomarin asunnoksi (Domarbacka). 

Lapuanjoen suussa oli muinoin kyla silla paikalla, missa 
nyt on kaupunki. KylSln nimi kirjoitetaan vanboissa kirjoissa 
tavatlisesti Leppo, joskus myOs Lappa (Lapuan nimen ruotsalai- 
nen muoto). Joen suussa on vielfl saari nimellSi Leppo kohhen 
ja kaupungin aloilla LeppqfdrvL Ehka oli joen nimi ennen Leppd- 
Joki? Kenlies on Lapuan nimi tSstSI syntysin, eika, kuten arvcl- 
laan, Lappalaisten muistoja? ErSSn tarinoitsijan mukaan ruvet- 
tiin kirkkoa ensin rakentamaan ^t/rklosbacka'We Sokaluodon ky- 
Iflssa, mutta mita pSivalla rakennettiin muka yOlIa revittiin. Oli 
vihdoin ruvettu barjilla ajamaan ja nuo seisabtuivat nykyisen kir- 
kon paikalle ^^^). Ensimmainen kirkko seisoi samalla paikalla, 
kun nykyinenkiu; ja oli myos puusta ja nimelia S. Brigitta. Kun 
se tuli abtaaksi, pidettiin nykyista kirkkoa rakennettaissa jumalan- 
palvelus vanbassa koulutuvassa. — Lapuan Joensuu sai privilegio- 
kirjeensa samana paivana^ mutta muutamaa tuntia ennen kutn Kok- 
kola. Laanitysaikana nimitetaan kaupunkia myOs Karleborg'iksi. 

Lapuanjoen suuUa on ruotsalaisuus nabtavasti aikoinaan 
voittanut paljon alaa, viime aikoina varsinkin Jepuan kappelissa. 
Jepuan nimi oli, kuten jo olen maininnut, ennen tarinan mukaan 

ISO) Tuota hSrkajutlua matkittiin Kyrossakin. Kitinojalla oil yritetty 
kirkkoa lurhaan. Hdrjilla ruvotliin kirkonkirjoja sgamaan. Sorron kohdalla 
panivat baijat polvilleDsa, mutta vasta kirkon paikalla maala. 



219 

Kainuu ja iuipaolella jokea tavataan vielil Kamuunkangas, AhtSi- 
vanjoen oimi on myOskin EvijanesUi alkain Kainuunjoku Kun 
vihdoio Kyroljlisteo murre loppuu Alabdrmdssa ja KoriesjArvella, 
loissd myOskin ' aiuiDoisen KyrOn ptUjSQ raja kulki, oiin oleu 
nykyisin Kuukauslehdessfl tahtonut puoliistaa siU mietetlfl, etia 
Kainulaislen aaulus aikoinaaD ulettui aina Lapuanjoen suuhun, 
kunnes Ruotsalaiset sen kukisUvat Kalviad (Kafvemk) myodeii. 
LappajSirven piUijalaisteo siiussa ' ovat nykyiset Ruotsalaisetkin 
asukkaat tuoUa alalia KainvXama ja Kainuwfdamgi Kuurtaiie<fn 
rajamailla on saanut niiuensjl siiU etU Pietarsaarelaiset siellsl 
ennen ovat hakanneet laivaksia. Vai*sinaiset KyrOlaiset eivilt nay 
tuBlevan Kainulaisnimea ensinkaan. Se ilmaanluu Yasta Ala- 
hdrman ja Korlesjarven rajamailla. Luuloni on etta kansanlie- 
leiiijakin voisi huomata monta eroitusta Kyrolaisten ja Pohjois- 
Pobjalaisten valilia. Merkitiava on esiui. venheiden ja suksien 
puute Kyrolaisten aloilla* Ruuhet ovat slia vasloin yhta tavallisia 
kuin Hameessakin. 

F. Lappalaiaten jalki&. 



Varsin pitkat ajat ovat historioitsijat piianeet Lappalaisia 
Suomen ainoana alkuvaestOna. Kaikki kiinteat muinaisjaannokset 
ovat olleet ^Lapinraunioita^, kaikki Zap-tavuUa alkavaiset paik- 
kain nimet ovat olleet jaykkia todistuksia Lappalaisten muinoisista 
asuiD-sijoista. Hra Europaeus'en uudet mietteet viimeisina aikoina 
Suomen alkuvaedlOsta riippuvat paikkain-nimien kielilieteellisesta 
selityksesta. Siksi kuin muinaistiede Suomessa keksii jaykempia 
ja kiinteampia jalkia oudosta viljelyksesta, joka noibin mielteisin 
sopii^ erome puolestamme tahdo niihin ryhtya. Paikkain nimien 
kokoilemisesta ja selityksesta on kuitenkin varsih suuri hyOty seka 
kielitieteelle etia histodalle, jos ei kobtakaan aina siina tarkoi- 
tuksessa, roissa niiia kootaan. 



220 

MitSf Lappalaisten asutukseen Saomessa tulee, on meilix 
muutamisla osista maatamme niin myObaisiSI historiallisia ttetoja 
heidSD asuinsijoistansa, ettS melkein Ulydellfl luottamuksella voimme 
omistaa Lappalaisille niiU jSllkiS, joita kansan tarina heiddn jattSi- 
miksi kehuu. Sellaisia aloja maassamme oval, Pohjanmaan koil- 
lisista osista puhumatta, etenkin Savon ja Hilmeen pohjoisei osat 
ynnSI Lappajarven piUjSin ala Etela-Pohjanmaalla. Ne ktinteait 
muinaisj^iSnnOkset, jotka eldva tarina noilla aloilla katsoo Lappa- 
laisten jatiamiksi, antavat muinaisttitkijalle t&rkeitSi vertauskohtia 
maaratessa missSl kaikkialla Suomenniemella Lappalaiset kerran 
ovat asuneet. SikSllaisten Lapinrauniojen omituisuudet ovat kui- 
tenkin viels tuntemattomat. Ainoastaan Kandidati V. Lofgren on, 
kuten jo siv. 139 olen mainioQut, mitannut ja asemaltansa in<IS- 
riinnyt toista sataa Lapinrauniota Keuruulla. HSnen suullisen 
kerlomuksensa mukaan ovat ne kaikki neliskulmaisia ja kunkin 
keskellit huoniataan valkiansija. Vaikka ei hra Lofgren kiitetia- 
vasta varovaisuudesta ole hajoittanut yhtakasn rauniota, tutkiak- 
sensa sen perustuksia, naemme jo rauniojen neliskulmaisesta ulko- 
muodosta, etta varsinaislen Lapinrauniojen tunteminen ei ole en- 
sinkaan vaikea ^^0* Toivottavaa vaan olisi, etia kiinteat muinais- 
jaannOkset myOs muualla tuiisivat samalla huolella maarMtyksi ase- 
maltaan ja ulkomuodoUaan, silla ainoastaan siteh voi niuinais- 
tieteemme, tietomme maamme muinoisista viljeiyksista, perustua 
tukevalle kannalle. Maaratkasmme ensin noilla jaykilla, kiinteilla 
todistuskappaleilla entisten viljelyksien avaanius maassamme; kylla 
taitavampi tutkinto tulevaisuudessa antaa 'viljelyksistH paremman 
selityksen kun tata nykya voimme. Minun luullakseni ei tulevai- 
suus voi olla suuresti kiitoliinen sellaiselle tulkijalle, joka, kuten 
kreivi Uvarow Wenajalla, kaivattaa 8000 Meri-hautaa Wladimir'in 



*>0 Lappalaisista muinaisjaannoksisla olen jo ennen hiukan puhunut. 
iuukausUfUi 4870: 49$, 493, 



221 

kuperaiassa, anlaen niisUI kolmatta 8-taitteista siTua lavean ker- 
tomuksen ^^), TSlhapdtOiseinpid esimerkkia DiaiDitsemaUa vaiistu- 
neista Idniisistfl naapurimaistainme. 

MiUi EtelH-PohjanmaaD Lappalaisjalkiin tulee, keskeytti lumi- 
sade syksylla 1869 roatkani Lappajarvella, ennenkuin jouduin nSke- 
miUin kuiD pari kolme LapiDrauniota, joita, kun olivat ensimmai- 
set ndkemdni, en tahloout ottaa esimerkiksi raunlojen yleisesitf 
muodosia. Ne oTat tavattavat erftSillJi luhdalla lahden rannalla 
vastapiUUI Inan kylttii EvijairvelU. Yksi eheSi, jota tarkemmin 
kaUelin, oli muistaakseni neliskulmaiaen inuuraus, noin 5 kyy^ 
Djirjia kantliinsa. Muurit, Isyntyt murtokivistil melkein pysly- 
suoraan, olivat noin kyynflran paksut ja ioista korkeat, joten 
raanioo keskelle jSii neliskulmaineD, osaksi kivillai tdytetty aukko. 
Samalla luhdalla nSlyiettiiD myOs kaksi pitkdnsoikeata ^Lapin- 
haotaa''. Haudat olivat noin 4 kyynSraifl pitkSt, toista leveSt ja 
puoli toista syvSlt. Syrjilla oli multapakkoja. Pohjalla, jota kai- 
Tettiin, oli puoli korttelia paksu musta multa, mutta syvemmSillfl 
koskematoin maa. Likeisessd melsSlssa nSytetliin Lapinraunio, jota 
RovasU Fellman oli kaivattanut; siit^ oli loytly rautakuokka ^^'). 
Hnomioon pistavliil oli, etta kaikki rauniot oliyat murtokiviata, 
luultavasti valkialla lohottuja. Yhdentapaisia raunioita ja hautoja 
sanottiin lOytyvSin myOs muualla Inan ynip2(ristoIl2[ ja Tervajoen 
puolella. Lapinhautoja ja ^Lapinkirkko^ nifytetaSin Kalliokankaalla, 
neljsmnes ISinteen Kuopp'abosta; samoin Nissikankaalla Wflh^jarven 



^ Haenemie o Kypaanaxh B.iaduM, ryCepuiu. nepeneuh 
aaeihdaHtu HMnep, apxeQ,ioe, OSn^ecmsa aa 485S u 54 eodu. 
C. n. 4856, sivv. 102—4. 

1SS) Turun Riippakimnan matrikelissa niaioitaan RovasU J. Fellman'in 
teoksina: En apiandling om Lapprdsen i lUlkyro och en d:o om Stenrosen 
vid Esse vattensystem, tryckla i Bulletin de la Soci^ti Royale des Antiquau 
res du Nord, Copenhague 1845. En ole tdhSn saakka saanut selvitle josko 
tuollaisia Balletin'ejSi koskaan on jiilkaistukaan. Rovasti itse muisteli nSli- 
neensa teokset paineltuna. 



222 ^ 

Silressa. Nykalsin, LappajSrven yanhimman talon, SISressM nsne- 
UHn rappiolla oleva kivimuuri, jota myOs sanotaan Lapinkirkoksi. 
SiU oil, sanottiin, M. A. Castr^n'kin kummaksaDut. KortesjjirveUk 
tavataao Lapinbautoja Saarijftrven raonoilla, 4 uutta virstaa iuan- 
pSIin kirkolta. Niissfl on Lappalaisilla ollut asumuksia. Tuossa 
Saarijairvessfl oli ennen ollut lahnoja, mutta kun kerran Lappa- 
laisen poika kuoli lahnan ruodosta, niin noitui isil jarven lahnat- 
tomaksi. Kockmosan neva on kaksi uutta virstaa Kortesjarven 
kirkolta. TuoUa nevalia on Palosaari, joUa ihmeenM nSytetaan 
suuri raunio, 50 kyyn. pitkd, 20 leveSi ja 2 korkea. Tuo omi- 
tuinen' kivikko on epflilematta luohnon saltumusta ^^). Kortes- 
jarven ja Alaharmfln vMlilla on Haarusjarvi, jonka likeliai on 



*s4)SainallaisJa raunioita olemme eonen nfthneet Ylistarossa ja ¥31- 
harmassa (sivv. 119, 120). KargoeUa ja Isojoella kuulee usein pubuttavan 
Lauhanmaan kivijadouta, Lauhanmaa on vahilellen koboava korkea hieta- 
kangas Isojoen ja Kauhajoen valilla. Tuolla ihan kivettomSlla ja manty- 
metsda kasvavalla kankaalla Idytyy ainakin neljd. parikin uutta virstaa pit- 
kaa kivijataa. Ne kayvdt luoteesta kaakkohon, ovat ihan suoria, keskella 
noin sylen korkuisia, mutta pian viisikymmenta syltaa leveitd. Kivel ovat 
kaikki melkein samankokoisia, noin kahden mieben nostamia ja ainoastaan 
hienoa valkoista myUykivea. Kansa kertoo ettd muinoio. kun raeri ulettui 
t§nne asti, oli taalla Jattilaisilld kaupunkia. joiden muurit ovat hajonneet. 
Todellakin katsoo kulkija noita mahtavia roetsdd halkaisevia, jarjcstetyila 
jaloja melkein kauhistuksella; todellakin ngyttavat jadat silta kun olisivat 
vuositubansien kuluessa rauniofksi rauenneita marmori-muureja. K. A. 
Gastrin kuuli niista kerrottavan etta Jattilaiset stina puolustivat itseSnsa 
kristityit§ vastaan, kunnes kuuHvat kirkon kellon heldhtavan. Silloin pake- 
nival ja heidan, jatojen alle katkettya» kultaansa ja tavaraansa varlioit^ee 
nyt ena§ ainoastaan kaarme. Eras lahelt^'aOulun Wiikko-Sanomissa (1854: 
51) esittelee, etla Lauhanmaalla Suomalaiset ja Lappalaiset taistelivat Kui- 
tenkin ovat jadat ainoastaan luonnontutkijan mietittaviS. — Karijoen Pyha- 
vuorelia on met^ikossa ik§an kuin laineissa kaypa «Kivipelto*» jonka kor- 
keimmalla kukkulalia nahdaan kuivanut honka ja siina nimimerkkijd. Kivi- 
pelloja naytetaan myos Teuvalla. 



223 

I 

Kalmoolakso ja Eaimoofcangas, Kankaan riDteelU nayteUSln mjos- 
kin 9,kaivaDtoja, joissa Lappalaisilla on ollut asumuksia". Haarus- 
jSrven ja Perkiomtten valilla on RauniomSki, jonka rauniot luul- 
tavasti oval Lappalaisia. YhdesU oil loylty luu. Varsin layalli- 
sia loytoja Lapinraunioista oval muulen alkuperfliset raulakuokaU 
Tarinan mukaan oil rautakuokkia loytty Lapinraunioista sekft Kor- 
tesjarvella, EvijarvellSi etU Tervaj^rvellil (vrt sivv. 36 ja 70). 

Selvi^ Lappalaismuistoja ei tavata etelflmpSlnS Kuurtaneen 
jarved, jonka rannalla naytetdfln kakst Lappalaisten kalamajaa, 
toinen Mc^amemelld Hallisen rannassa ^^^), toinen ifeya-niQiisellfl 
kummuUa Salmen kohdalla toisella puolen jarveil. Nainitulla 
kummulla kuuluu ennen olleen kynunenkunta n. k. Lapm kiuoutat 
jolka siltaa tehdessSi likisen salmen ylitse ajettiin sillan arkkuibin. 
Kumpu on Kohtamilen talon maalla. Kun siiben nykyjiiiln tebtiin 
peltoa, loyttiin maasta kivikirveen terSi ja akeenpiikin tapainen 
kuokka byvflst^ raudasta. Salmen nevaantuneessa rannassa tava- 
taan TielS saveen lyOtyjii seipaitd, jiirjestetyt ikS^kuin katiskan 
aita, jossa on reika, mibinkil ennen lienee sovitettu pyydys, 
jobon kaloja bSitjjtettiin. Kuurtaneen nimikin kuuluu siita al- 
kunsa saaneen, eiVk Lappalaisia ennen oli tuUut kuurnalla Nisulan 
kohdasta yli nykyisen kirkon paikalle. Kuurtaneelta piUlin Lap- 
palaismuistot enenevdt Lebtimflelle pain. Lapualla, joka Lappa- 
laisista kehutaan saaneen nimensa, noita muistoja ei paljo loydy 
(vrt siv. 70). Nurmossa nSlytet^Sn SakarinmSlen harjanteella Lati- 
kan metsasaralla pari Lapin hautaa, epailemfltta peuran- tai birven- 
hautoja. Ala-Seindjoella on Heikkililn kankaalla LapinkalHo, jonka 
▼ierteella sanotaan ole?an melkein bajotcttu raunio ja Umajoen iUI- 
rajalla mainitaan Lapin-salo. Hutta nuo ovatkin tiedostani ainoat 

^) Toisen jutun mukaan sanotaan lama paikka olleen luon mainion 
Tohnin kalamt^a, Hallisen lalossa on viela pajana muulama tdlla oiemelta 
siirrelty kala-aitta, jola kehutaan vanhimmaksi buoneeksi KuurUineella ja 
UyrdlaUten kala-aUaksi, 



224 

ISinteisimmdt Lappalaismuistot Suupohjassa, Lapp-nimhiSi raniiikolia 
puhumatta. Lehtimaella Dfljtetfildn Lappalaisten muistoja useam- 
massa paikassa, esim. Waltarinmdelld, jonka harjannetta pitkin on 
n. k. peuranhauloja, joissa peuroja ennen on pyydetty. Kuitenkin 
viiltaaval Uiallfl viela tarinat Lappalaisten pflS-asumuksesta Alijflrvelle 
ja LappajSlrvelle pain. Kuurlaneella jutteli muuan mies kouUeensa 
vanhemmilta ettil Suomalaiset, kun ajoivat Lappalaisia edestsan, 
nimiiiivdt Lappalaisia Hiisinimelid, joka ei ollenkaan kuulu olleen 
naiden mieleen. Viela, arveli mies, on siiia muistoa, kun sano- 
taan kadonneesta elaimesta: ^se on Hiiren (sic) kansan luona% 
eika siia loytaisi hakemalla, vaikka kuinka etsisi, jos ei voi pdds-t 
tdd. Kauhayalla juteltiin, etta ennen maiimassa kuljettim iddltd 
oppia Lapissa. Muutamalle miehelle, joka siia varten oli lahie- 
nyt Lappiin, kehui Lappalainen etta han paasee yOlIa miehen 
tupaan. Kun tama otti epaillaksensa, -lupasi Lappalainen seuraa- 
vana aamuna tuoda Kaubavalaiselle hanen emantansa sukan. Niin 
tekikin, mutta moitti etta oli saanut kauan odottaa porstuassa, kun 
oli siunattu ovia yOksi hakaan pannessa. Vihdoin oli trenki kaj- 
nyt ulkoua ja Lappalainen oli saanut ovia siksi pidatet^ksi, etta 
trenki manasi: „niika p — e ovessa on?^ Nyt luiskabti Lappalai- 
nen kohta sisaan, otti sukan ja palasi. Kun mies tuli takaisin 
Lapista, kuuli emannaltansa etta oli todellakin sukka kadonnut. 
Samoiu kuin Lappalaiset, paasevat — arveltiin Kauhavalla — 
vuoripeikotkin ruokahuoneesen taikka tupaan, jos jatetaan lukko 
siunaamatta lukitessa. Lahella Ekoolan kestikiivaria Alaharmflssa 
on Ktrkhopakka niminen luolainen maki, noissa vuoripeikot pitavat 
asuntoa. ^Kirkkopakan vaarista eli herrasta^^ jolla on emXnta 
ja koko perhekunta, jutellaan, etta han kerran tuli korkeassa reessa 
ja mustalla hevoisella kestikiivariin. Eniania luuli muuksi her* 
raksi, mutta kun otti kaksitoista ryyppya, kysyi vihdoin mista 
kaukaa vieras oli. ^^En mina kaukaa ole^ vastasi tama. Hen- 
nessa havaittiiu- etta toinen jalka oli miehella hevoisen kavio. 



225 

HoUimies oli jo Tanhan tavati mukaan kannoilla^ kun toiset n9ki- 
Tat mikfl mies Tieraa oli ja aaivat kumppaninsa kannoilla kisko^ 
luksi. — Toinen vuoripeifckojen tabi ^roetsavH^n*^ asomapaikka 
on InolaineD PenkkUmari Aiavuella. Sinne hoetaan ennen tytiojil 
ja potkia baaaleioD. Kunkiupa Tusan isAntakiD kerran jouluneen 
kotvaksi aikaa peikkojen pidelUvaksi ■^^). 

Varsio mabdollista on kuilenkiD, etU os» naiata Lappalats-- 
muiaoista o?al niyiVbempdil perflS. Heillfi on nimitUtin yseila 
kirjeiUI loppu-vnodelCa 1607 jillillli, joissa Kaarlo IX kovan lakaa 
keboiitaa Pohjanmaan silloisU Toutia yonii Korsholman peuran- 
kaitsijaa tiedustelemaan Unajoea eramaita ja asnttaniaan niita 
RuotsalaisiUa* Suomalaiailla ja erkiain Lappalaiailla« jotka voisi- 
va4 elfltUia itoeSnsa kalalla ja poaroilla ^^^). Vaan kun voiiti inyO« 
hemnto iltnOitU, elU erftmaa oli Buurimmaksi osaksi asutetlu> 



^ Tuollaisia jutluja tavaUan kuiteokin myos Suomalaisten Idnsi- 
rajalla. Aystonmaessa Teuvalla on ikSiankuin asuttu vuorenrotko, jota sano- 
taan pirun pes&kn. T3ss5 asuva haltia sanotaan kerran vieneen lapsenki. jota 
papin avulla haettiin. MuUa vaikka lamd pant kaikki voimansa, mitfi bd- 
nelia oli, ei kmnmitikaan p&aaty lasta ]ikeinm& kun elia itku kualui. Vih- 
doin tuli tuon maenli^Itiankin aika. kun kirkonkellot rupesivat Teuvalla 
kuulumaan. •Taylyy labted pois kun Teuvan merankello kuuluu», arveli 
nyl ja Idhli niin kiiruhudli, etta nabkahousut vie1& jaivdt seioaan rippumaan 
ja hoetaan siina rippuneen aina nykyaikoihin saakkal Teuvan ja Kan- 
joen vglisen lien varrella sanotaan olevan komia portin alusta kauniilla luon- 
nollisilla pylvftillfi. — Tarina ei kuitenkaan noifla yerraUavasti mydhaan 
aautailla aloilla eroAa vuoripeikkoja jSttiiaiaista. Lappalaisista siellft ei pu- 
huta. laojoella, kun kysyin Jattiiaiaistd, tfrvelliin etia ne eivat mahtaneet 
oUa vaUan vanhanaikaisla kansaa, kun clival rakenlaneet Kyron, Ndrpidn 
ja Karkun kirkot. Pyhavuorella olivat nakanneet mahdottoman suuren kiven 
Ndrpion kirkkopaikalle, mutta se putosi jokeen ja on nyt sillan arkkuna. 
Kun kysyin miksi JStlil^iset meille kirkkoja rakensivat, niin vaslasi ukko: 
•ToUa ne tiesi etta llll^inen kansa piti tuleman heidftn perdatansa ja etta 
kirkkoja piti tanrittaman*. •— Jurvassa n&in tLapinbaudan* nakdisia syvan- 
teita. >- «T) Waaranen, Handlingar II: 858, 888. 

Suomi. 15 



226 

missJI pelloD* ja luhdan?iljelys meneslyi, moitti kuniDgas Uiota 
tointa, arvellen elUi, kun iuossa erSmaassa metsflpeuroja kjlifi 
lOytyi, niin peuranhoiio sielte hyvio menestyiai. Sinne pili siia 
aselettaDian Lappalaisia ynnlk Suomalaisia, jolka Lappalakilta oppi- 
sivat peuranhoitoa ja elaiUisivflt iUeJiDSIl metstaotokBiUa, Hdbus- 
tamisella, kalalla ja peuroilla. Mydskin krutiniin peuroja piti siellji 
pidetUmdn, joiden kaitsijat Lappalaiset saisivat jyvd-elttkkeensS 
Korsbolniasla. MaanviljelijSl eiyflt saisi tuoUa alalia naaltia, ei 
metean, eikjl vesien tuotteita, vaan aiooastaan peuraahoiiajaty joille 
sen lisaksi annettiin 6 vuoden verovapaus ^^^). Taosta asutuk- 
sesta OD kuitenkiD tSihSn saakka Tarsin ?lihiin lietoja. Viimeisel 
peurat, jolka vahingoittivat maanviljelijSin laihoja, amnratiiiB Kaarlo 
XIl:n€D aikana (vrt siv. 175). Olisivatko duo raotamailla tavat- 
tavat Lapp-DiDiet osaksi voineet syntyS peurojea^ kylpy-reikiaUl 
merelle suvisiii? Lappviirtin (Lappafardy, 1303) nimi ehkfl olisi 
Yoinut syntySi tuollaisista relkistsi jo siihen aikaan, kun Lappalaiset 
asuivat Keurun ja Ruoveden aloja, missd kiinteiU Lappaiaisjaan- 
nOksia saaolaan loytyvfln. 

TsiytUi selkoa Lappalaisten katoamisesla PieUrsaaren mui- 
Doisen pitsijain takamailta voisi ehkfl avarampi tutkinto heidSn 
muinoisilla asuinsijoillansa antaa. Lappajarved ja EvijMrven asutus- 
tarinat, sen mukaan kun ennStin saada niiU onkeeni, eiySlt siihen 
aona selitysU. Evijarvella esim. kerrottiin ettd ensin oli Pietar- 
saaren pitfijassa ainoastaan yksi Pietari niminen asukas. Hflnella 
oli ayri maksettavana Turussa. Eraana vuonna oli ban tullut seu- 
raavana parvana, kun maaratty oli. Kysyttiin miksi ei maaraiylla 
paivalla Pietari tuIIut ayriasn maksamaan. Tuohon arveli Pietari, 
etta tuskio ban enaan tulee ollenkaan, kun banen tiluksillensa 
tukitaan. Oli, n«1et, Pekkotanniemelle Alajarvella tullut asukas. 
Kolmas asukas tuli Keisalan maen juurelle Soiniia, mihtn syntyi 



<M) I. c, siv. 367. 



227 

Keisalan talo. Keviialla uSki Pekkolanniemen asukas lastuja aje- 
lehtavan joella j^ lahti seuraavaDa lalveDa hiihllimdaD joen Tartta 
ylOspSin. Joutui penile ja hiihti sione tanne Keisalan Uluksilla. 
Tuota katseli Keisalan isftnU ja arveli: ^HiihUnDil mita hiihUlnna, 
multa Uma pfiivflna tuura tOkkahUnnd sisaSs^. Plan syllyi riiU, 
jossa Pekkolanniemen asukas loi siih^n aikaan tavallisella punta- 
rimaiseUa aseella toisen kuoliaaksi. Nyt on Keisalan, lalo muu* 
tellu maellef jossa ei halla koskaan ole pannut. 

Savon kyla on Lappajarvella vanhin ja Nykala Savon kylan 
ensimmainen talo. Nykftldn ensimmSinen asukas oli Lappalainen 
ja (aloA asresstt nSytetaan ennen mainiltu Lapin kirkko. Finnila 
on Lappajarven toinen talo, josla taasen Wirsula on uudisasutus. 
KarnSnsaari on saanut nioiensft eraasta talosta Savossa. Saaren 
ensimmainen asukas asui Salonpilftn autiolla, missS vielft jalkia 
nayteiadn, muntti sielta Salon kylaan (Lappfors) Pielarsaaren puo- 
lella; hUnesUi sai Salon kyla nimensa. Wartiansaarella naytetaan 
ymmyrkainen kivipanos, jossa on kaksi sisttlle-kaytflvasi. Siihen 
ovat Lappalaiset aikoneet rakentaa kirkon itsellensa. Vihan aikana 
oli Nykal^issd asunut noitainen Lappalainen, jonka kaulaan Ven^- 
Ifliset sitoivat myllynkiven ja veivflt jSirveen, mutta kivi ei upoji- 
nutkaan, ja mies istahti kivelle istumaan. Sitten keitetliin miesta 
karjapadassa, mutta turbaan. Vibdoin sidottiin bevoinen kum- 
maslakin jalasta vetftmililn. Ei sek^an auttanut, vaan kun sidot- 
tiin toiseen jalkaan bevoinen; toiseen hflrka, niin oli ukko ollut 
kovassa tuskassa, mutta kuitenkin pysyoyt eheana. Ison Vihan 
aikana oli vaki ollut kfttkOss« eraiissfi metsflmOkissfl Karnansaa- 
rella ja vahtia pidelty Wartiansaarella. Eras Venalainen, joka 
tuvanovella oli saanut ruokaa, sanoi ^spasibal^ „Vasikkaa viela 
tahtoo^, arvelivat ruuan antajat Lappajflrven kirkko seisoo Palvo- 
niemella, missa Venalaiset olivat palvaniieet lihaa. 

Inaan Evijarvella oli aikoinaan tullut 3 veljesta idastapain, 
joista kaksi asettui kylan paikalle, kolmas vasta-paata toiselle 



228 

puolen lahtea. Kun ukkonen tappoi viiroeksi mainitulla akan, 
niin mautti mies Raisjarvelle; neljaDnes iUiSIn pftin, missft vielfl 
nttyietiian asiimuksen jSlkilf. SielU oli han kiiitenkin vihdoin 
muiiltanut kokonaan pois. Evij^rven ensimmftinen asukas oli 
kuitenkin se, joka rupesi asumaan erfldlle saaren niemelle Inan 
ja kirkoD valisen soutolaidan varrella. Paikalia nSyteUian Lappa- 
laisjailnnOksiSl. Tuosta hSo kuitenkin myohemmin muiiUi Pelto- 
ntemelle asuntonsa. Inassa oli toinen asutus, Kuopp'ahoUa kol- 
mas. Kuopp'ahon il^resstf on vielfl pelio, jota sanotaan ^Nyka- 
Ian ahoksi^, josta on arvatlava, etta talo on Nykatflsta a&utetlu. 
Kahdella saarella Evijarvessa on rnumiila haudattu, ennenkuin 
kirkko saatiin. 

Suureksi osaksi ovat uudisasukkaat Lappajarven piujan 
alalia olleet Ruotsalaisia, vaan suomalaisuus on yabitellen voilta- 
nut alan ^^% Anttisaari oli ennen talo Alijaryeila, jossa asui 
rikas ruolsalainen perhekunla. Ennanta soi aina hopealusikalla 
arveiten: „kylla Jumala hikoilee, ennenkuin saa meidat koyhly- 
maan"^. Silloin tuli 7 katovuolta: talo havisi ja 5 veljesta muuUi 
eri tahoUe. Yksi oli iuliut Lappajarven Savolaan, toinen Girs 
nimiseen taloon Etijarvella, kolm'as Alavetelin Penttilaan j. n. e. 
Anttisaaren talon paikalia nayteiaan yiela suuren riihen sia yona 
jokirantaan vievat portaat 

Varsin toivottayaa oiisi saada Lappalaistenkin jattamai kiin- 
teat muinaisjaannOkset inaassamme yleensa karttoibin merkitykst, 
joten paastaisiin tukevammalle kannalle muinoisen Lappalais-asu- 
tuksen suhteen, kun lahan saakka, jolloin jokaiselle l^pp-nimelie 
on annettu niin ratkaiseva todistusarvo aiina asiassa^ 



Tahan paattykoon ttttkinto-retkemme Elela-Pobjanmaan raut* 
naisuuden aloilla. Tuota maakunlaa on pideUy, asutuksen aoh* 



W) Sttomi 48S7: f49. 



229 

leen, maanime niioriiiipiiia. Lukija on luultavasti iniouB kanMani 
tallut siihen huomioon, eltd Etela-Pohjanmaalla jo vuefiiliihaDaia 
OD ibmis-aaiiia kaikuDUt. Kenties arvellaan, etU olen liiaD suurella 
buolella tarkastanut noiia menneiden sukapolvieo jAlkiSL Siih^ii 
voisiD ebkfl myODtyHt }ob Suomen maiDai&iieteellJI olisi eoQesUUin 
tukeva perustas; mutta sen puulleessa oleo kalaonut oikeaksi 
oppilaaDa harhailla Suomen mumai^uudessa, tuoden iunnolliseati 
esiin haomioni, toivoasa, etia siitll on suurempi hyoty kolimaalli^ 
selle mmnaistieteelle, kuiQ jos olisin inddftn muinaisuuteen aovit- 
tanui muiden maiden kokemuksia. Muinaistieieen menestys riip- 
pau raaiBaisuuden jjilkien ilmaisemisesta, niiasX toytyvien omhui* 
suuksien hnomaamisesta ja aelvitUtmisesUI ja ymmttrretUvSil on, 
eiUl jota fiuurenmiaHa huolella me larkaBtelemme noita aatoja ja 
tuhanaia jttlkia, siU aelvemmin astun niiden omituinen luonio 
silmiin. Vertaileva muinaiatiede tosin ei saa supislua oman maan 
muinaisuuteen, mutta jos emme opi oiaan muinaisuutemme oloja 
tarkkoudella kHsittJUnXdn, niin vie vertaileva muinaistiede tuikijan 
pian harhateille. Kaikki kokoilemani muinaiskalut taileltaa Yli- 
opiston muinaistieteelliDen museo; vanbat seka painetat ettH 
manuskripti-kirjat, mitka sain koolle, ovat Yliopiston kirjaston 
tallessa. 

Tila ei eniia salli minun tdssa julkaista niita muistoon*^ 
panoja, jotka malkoillani tein kirkoissa ja. ykaityisilla toytyvislSI 
laide-esineistX, pybiin kuvista, maalaaksista y. m.; eiktf myOskttKn 
bautakivissSy ■ birkon kelloissa, astioissa ja krininuissa loytyvift 
piirtokirjoUnksia, joita kokoontui melkoinen joukko. Jatfin ne 
Huinaismuisto-ybtiOnt baltuan. 

Samoin en voi tllsstf tuoda esiin kirkonarkistojen ynna yksi- 
tyisten talleltamista kopioituja todistuskappaleita, joita vflhitellen 
karttui, ebka ei aikani sallinut rnveta arki$toista tietoja runsaammalta 
ammentamaan. Erityistfl huomiota ansailsisi Waasan Hovioikeuden 
arkisto, johon oikeutta perustaessa koko Pohjanmaan osasto muu- 



230 

tettiio. Tuo oli siis ainoa osasto Tunm bovioikeuden arkistosta, 
jota ei Turun palo hdyilUnyt. Sielld tavataan muun seassa kaikki 
Pohjanmaan kihlakuntain tuomiokirjat ynM kaupunkien pOytli* 
kirjat 1620-luyuIta alkain. Varsin rikas ja hyvasti hoidettu on 
DijOskin Risiiinan kaupungin arkisto, jossa ei nay miuan puuttu- 
van kaupungin perustuksesta piUin. Kirkon-arkistoista nSlytUvSt 
Laihian, Ilmajoen, Ison KyrOn, Maalahden, Lapuan, MustaRaaren, 
Lapuan Joensuun, Vahfln KyrOn ja Kurikan arkistot olevan Ulr- 
keimmat ja varsin toivottavaa olisi saada noissa, kuten muissakin 
arkistoissa s2lilytetyisU todistuskappaleista tyydyiUtv^n luettelon. 
15:]UI sataluvuUa tavataan joitakuita kirjoituksia, mutta miVk myO- 
hempiin aikoihin tuUaan, sitx enemmlin karttuvat todistuskappa- 
leeL Maalahden kirkon arkistossa tavataan 16:lta sataluvulta 
varsin vahva kopio*kirja, sisaltfivfl asetuksia ja kierlokirjeitil piUl- 
jfln perustuksesta alkain. Laihian arkistossa loytyy. useatnpta 
siteitft alkuperliisiSl kirjeiUl, joista vanhin on pitSljtfn pergamentinen 
perustuskirje v:lta 1508. Mustasaaren arkistossa on useita kopto- 
kirjoja \^:\Vk sataluvulta j. n. e. PergamentikirjeiUl en tavannut 
muita kuin mainilun Laihialla, josta otin uuden kopion, ynnfl toi- 
sen Qvimon kylassX WoyrilU v:lta 1478 (Laamanni Juho Knuatin- 
pojan uudistama), joka njt on lunastettu Suomen Valtioarkistoon. 
Kopioita keski-aikuisista kiijeistfl sain vaillinaisen v:lta 1517 (Juho 
Knuulinpojan uudistama) Ilmajoen kirkon arkistosta ynnfl toisen 
myoskin virheellisen v:lta 1443 (sekin Juho Knuutinpojan uudis- 
tama) Ulvisen talosta Woyrilla. Ne kopiokokoelmat nflilld aloilta, 
joita en itse voi kftyttas, aivon 'fliVkH Waltioarkiston talteen. 

Lopuksi tahdon tdhSn \uiiSili luettelon niistfl kivennSis- 
oppisanoista, joiCa edellisessa olen ksiyttjinyt: 

Liuskama, skiffer. 

KUitoUuskatna, glimmerskiffer. 

KuuieiO' ff kisel- „ 

Talkki" „ talk- „ 



231 

Saviiiuskama, lerskiffer. 
Klariii" ,, klorii- „ 
Madekiviy granit 
Vkankivif qvarts. 
SarvikuUukka, hornblende. 
IMkkikivi, kalkslen. 
Viheriakkwif grOnsien. 
Bienarakemen, finkornig. 
HimoUmkainen^ finskiffrig. 
Tlwis, tat. 



i^ 



KuTien Inettelo. 

N:o 1. Kirves vrt. siv. 18. 

„ 2. Tasataitta „ „ 20. 

„ 3. Poikkikirves . „ », 18. 

„ 5. Onsilallta • w «. 42. 

„ 6. Taliia „ ^24. 

„ 7. TasataiUa „ „ 32. 

^ 8. Onsitaltia „ 9, 22. 

„ 9. Tasataitta „ « 26. 

„ 10. Onsitaltia » » 19. 

„ 11. Poikkikirves ^ « 42. 

„ 12. Onsitaltia „ „ 29. 

„ 15. Veitsi „ » 33. 

„ 17. Keihddnterd „ „ „ 

„ 19. F«Yw „ ?, 31. 

» ^» » • • • w » » 

„ 21. Hoyl&nierdO) « „ 18. 

„ 22. Rdkdkivi ^ n 49. 

„ 23. Kovasin ^ 99 30. 

„ 24. ra///a „ „ 37. 

*) Kuvanamerot 4, 14, 35, 37 ja 38 puutluvat siit§, syysid, eU'en 
muiden kirjoiluksesta riippuvien toimien vuoksi voinut kayttAft sit& tilai- 
suutla niiden kuvaamiseeo, mink§ T:ri Ignalius suvella erdan muinafis- 
Ueteelliscn tutkimusmatkansa kestdessft oU minulle hyvdntabtoisesti tar- 
jODDut. Kobla sen jalkeen alkoi museon viela kestavft muuttaminen uuteen 
huonokertaan, jonka vuoksi kalut eiv&t sittemmin ole olleet saataYina. 



S33 



•• 



Nu> 25. Ikunokivi wtL siv. 36. 

^ 20i yf 44. 

„ 27. Lmkokivi „ ^ 45. 

„ 28. Lydmd'Ose ^ „ 25. 

„ 29. itarwftw ^ „ 38. 

^ 30. SuojehukaiuO) ^ ,. 40. 

^ 31. Vasarakirves 41. 

99 «*2. ^ •IW 23. 

^ 33. Ntwlenkavasm ^ ,, 44. 

« ««• W 9« M ^O. 

^ 36. JTiM^afm ,. 30. 

„ 39. Rauiakeim ,, „ 151. 

„ 40. ISlvenkupura n- n 90. 

„ 41. Kahddnterd ,. ^ » 

, 42. Miekka „^ ^ „ 

^ 43. ASrre* „ '„ 93. 

„ 44.. KdMdnterd „ „ „ 

y* *^ » w •? M 

„ 47. Bautakone (?) „ „ „ 

„ 48. Jdtmroukkio (?) „ „ 95. 

49. Hauta-arkku . . „ ^ 96. 

50. Kivipanos „ „ 99. 

51. JMriroukkian asema „ ,,128. 

„ 52. Tamirakennus raukkiossa „ 99 129. 

53. Jdtinraukkio asemaneen „ 99 132. 

54. K&sirengas „ „ 118. 

55. y, „ „ 154. 

56. Hehd ^ „ 118. 

57. Nahkapalasia „ „ 127. 

58. Paninsolki „ „ 133. 



»» 
'« 

yt 



X 

n 

n 

n 



59. Faarisolki 



Jf v«r. A««U# Mi/m* ....^ ^ „ 



r 



234 

?i;o 60. KoMiarengas vrt sir. 133. 

^ 61. Rengas „ „ 134. 

^ 62. Roomal. kaarisoUci „ „ 130. 

„ 63. Jdnnekierrosta „ „ 134. 

„ 64. Panimoffesta kappcUe n n » 

y, 65. Ktdiasormus ,, „ 150. 

^ 66. iSo^'m n^/a (7) „ „ 135. 

M 67. RatUqpeitsi „ „ 149. 

„ 68. Punottua hopealankaa ^ ^152. 

„ 69. PranssiviO'aa ^ „ 153. 

„ 70. Kaarisolki-kappiHeiia 99 99 99 

^ 71. Kdsirengas 99 99 99 

M .72. Kandarengas „„ ,, 

„ 73. Keihddnterd ^ „ 154. 

» 74. Kyran kirkko „ „ 159. 

„ 75. MustasucLren kirkko ^ ^ 199. 

„ 76. Narpion kirkko ^ „ 208. 

„ 77. Lapvaartin kirkko 99 *> 9> 

„ 78. Woyrin kirkko „ n 212. 

EleU-PohjanmaaD kartta. 



Tutkimus EteiH-PohjaDinaan kielimnrteesta. 

Kiijoittanat 



Johdatos. 

Suomen pohjoisio maakunta, Pohjanroaa on, uiinkuin seka 
kielilotkinto etu kaDsantarul osoittavat, saanut Suomalaisel 
asukkaaBsa kahlaalta: Hflmeesta ja Savosta pfliD. Pohjanmaan 
TanhiD Suomalainen vflesto, joka on aseltunul pitkin meren ran- 
taa, on epJlilematUl luettava HdmdISdseen heimokuntaan. Etelft- 
Pohjanmaan vanbin HSmfllSlinen siirlokunta lienee asettunui Vahfln 
KyrOn seaduille, jossa muinais-tarun makaan Hflmeen KyrOlllisei 
OYal ennen vanhaan kdyneet kalaatamassa. Pohjanmaan KyrOsU 
OTai kansantarujen mukaan useimmat muut Etelfl-Pobjanmaan 
pitajaat, niinkuin Laibia, Lapua (kappelineen), AiavunB, saaneei 
ensimmaiset asukkaansa. Ilmajoeile kerrotaan muultaheen asiik- 
kaita HameesU. 15:11a salaluvulia alkoi Pohjanmaan sisa-osiin tun- 
kentua Savolaisia ^), jolka Lappajarvella sattuival yhleen Ruotaa- 
laisten siirlokunialaiBten kanssa ja siien katkaiaivat ranlamur- 
teen alan. Welelissa *^) tulee rantamurre uudealaan nakyviin ja 
uloituu silten pitkin ineren rantaa Tornion seuduilie asti. Poh* 
joiaempana Lappajarvea on rantamurre kuitenkin vahemmin tahi 
enemmin Savon kielen kanssa sekoilettuna. 



*) Ks. Koitar. sit. 122. 

*) Ks. Suomi, Toinen Jak80» 6 osa, siv. 1—27. 



236 

MerkillisiD Pohjanmaan rantamurteista on epilileindtUI se^ jota 
puhulaan LappajarvelUf elelUfln pSiin olevissa Elelfl-PohjaDmaan sea- 
rakunnissa, ja jota viime mainitun pilSljaaa Savolaiset sanovat ^mcM- 
kunnan*^ kieleksi. Sen ala ulolluu pohjoisessa Korlesjarvelle, jossa 
se kuilenkin jo alkaa sekoiUua Lappajairven kielen kanssa. Kor- 
lesjarvelU etelSSln puhulaan ^maakunoan^ rourretta Lapualla (sii- 
hen luelluna enliset kappelit: Kaubava, Ala-M£lrnia, Yli-Hsinnfl sekd 
Nurmo), Alavuudella (siihen Uiettuna Kuurlaneskin), Ilmajoella 
(kappelineen), KyrOissfl, Laihialla, Jurvalla^ Teuvalla ja Isolla Joelia, 
jossa viime-mainitussa, herra AIniberg'in ') lutkimuksista pftfltUEin, 
UmSln murteen omilui&iuudet jo alkavat riutua. Maakunnan mur- 
ieen ita raja kulkee vahan idempdnd Lapuanjoesta Maanselkfl^L 
kohti, jola se siUen nSjttaa seuraavan mereen pSHn. 

Tarkasiaissaan Etela-Pohjanmaan^ murrelta huomaa lU- 
Suomalainen siinS heti yKpaau Hdmalaisen eli Lanst-SuoiDalafsen 
lyypin: konsonanlti-diflongeja kflyteUaii sanain alussa, esim. ^om- 
pia, honka-kr&ssy; kovia konsonanlti-yhdistyksia ei suvaita kes- 
kellfl Sanaa, esim. teeri, koura; konsonantteiti pebtnenemifi-tapa on 
LMnsi-Suomalainen (/ pehmenee nksi tahi ^:ksi, kin kaioamineii 
korvataan nsein seuraavan Tokaalin pitenemiselM, esim. jalaas =: 
jalassa); z^, y6^ ie ffftnneUJIn (paitsi Ilmajoella) kuin ua, yd, id 
i. ia; roonikon 3:nnen personan pa&tteentf on imperfektisstt ja 
konditfonalissa t, esim. ne sait, saisiL Mutta toiselta puolen 
tapaamme tSssft murteessa omitiiisuuksia, joila on totuttu piUl- 
mttdn IlSK-Snomalaisina. Semmoisia ovat: e:n muuttuminen o:ksi, 
&:k8i moutamissa verbi-muodoissa, esim. ttiiovti, tuloo, tulovai; 
verbien persona-pflaiteet ma, md, (0^ (0^' imperfeklissfl ja koo* 
ditionalissa, esim. me oitima^ ie oiHa, me otfaasima, ie ottaasieu 
Edelleen taipuvat ut, yi paatteisel sanat sekfl nti*, ny' paatieiset 
participit EteU-Pobjanmaalla samaan tapaan kuin Suojarrella ja 



*) Ks. Suomi, Toinen Jakso, 6 osa. siv. 107. 



237 

T?eriii Karjalassa. Emme loBle kuiteokaan nMen seikkain todia- 
ta?an iniUliii tahempan yhteyim Karjalan ja Eteia-Pohjanmaaa 
morretten vdilla. Pikemmin 080jtlane?at nSmSt aeikat, eUS jM- 
kimmainen minrre on pysynyt Tanheaiinalla kannalla kiiin muni 
LflDsi-murteet Eteta-PobjaDroaan kielen vanhempi kanta ilmaafi- 
Inukin mooessa kobdaaaa. Niin eroiltaa Uml inarre toiaistaan 
e( (geD. em) ja es (gen. ehen) pflatleiset aanat; kiqakielen qfa, 
i^'d pSilileiailta verbeilld on Elefcf-Pobjanmaalla laivuUisvartalona 
at*(0^ dt(0^; inesaiTiUft on p^aueenS (s Ja) hna, hnd. MjfOa- 
kin sanavarastoaaa tavataan Tanbempia sanoja ja aanain muotoja, 
Dihikuin eaim. patya {paija) =: patja, permkuulema = penin- 
kofana, saiasmaa = salama. Kysymyksessa olevan murteen ykain* 
oraaisisla omituisuukaista mainittakoon, elU i:hin paattyvSt dif* 
tongit niuuUuTat (paitsi ensimmaisessa tavuussa) pilkiksi vokaa- 
leikai, eaim. sanoon = aanoio, ja ett'ei konceaaivia loydy ollen- 
kaao. Kaikki namai aeikat todiatavat, elta Elala-Pobjanmaan 
^maakannan^ vaeaU) on byvin aikAiaeen eronnut Hamilaiaeata 
paabeiiDoataan, ja eU'ei Pobjalaiaten Etela^Pobjaninaaiie aiiriyeaaV 
eroiius Lansi- ja lU-Saomen murrelten valilla oilut yhta sirari 
koin lata nykya. 

Tilaiauuita mainiiiiD murteen tutkimiaeen aam keaalla v. 1866, 
jolloin Kirjallisouden Seuran kuatanniikaeUa matkoatin Etela- 
Pobjanmaalla. Enain oleskelin rouutamia viikkoja Ilmajoella, jonka 
murteen olen pannut peruataksi tutktmuksilleni. Ilmajoelta mat- 
koatelin sHten ympari murre^alaa kayden Jalasjarrella, Kauhajoelia, 
Teuvalla, Jurvalla, Laihialla, Vabasaa Kyrdsaa, laoaaa Kyroaaa, La- 
pualla, KanhaYaUa, Ah-Harmaasa ja Korleajarvelia. Viimemainituata 
kappeliaca palaain etelaan, kulkien palunmaikailani Lappajarven, 
Kaurtaneen ja Abvuuden kautta Wirtain pitl^aasen, joaaa varai* 
nainen Bameen norre jo alkaa. Kaikisaa yUamainituiaaa Polqan- 
maan pkajaiaaa, paitai Lappajarvellaf pubutaan aamaa „maakunta^ 
rourretla. Vabempia eroavaiauukaia tavataan kuitenkin roelkein 



238 

joka pitfljaassil. Ilmajoen murre eroaa inuiden EtelH^PobjaiunaaD 
piUjflslen kieleaia siinJi, eWk se kfljlUfl kirjakielcn diftongeja uo, 
y6i ie, Lapuanjoen vartisissa piuj^issa alkaa jo huomaita Savon 
murteen laheisyyua: praesens-ajaa monikon koimaBuen personan 
pMaiteen edelld piteoee side-vakaali, esim. sanoovaat; nu\ ny* 
pWteislen parlicipien taivutusvartalot paaUyvat nehe-Aktn eika 
Diinkuin KyrOnjoeD raDlapiuy§issfl ja Ilmajoella nu^hen, ny«:lien; 
komparaliviu yksikOn nomiDativissa kuullaan jo useio kirjakielen 
taydellisifl muoioja, esim. vanhien^ ja vanhee, 

Koska Etela-Pohjanmaan murre ylipaata noodallaa Eur^a'in 
kieliopissa esitetiyjil lakeja, olen tasstt teoksessani maininnat pfta- 
asiailisesti vain kirjakielesU poikkeavia tahi muulen tarkeAmpid 
kohlia. 

L iftni-oppi. 

Etela-Pobjanmaan murre viljelee, paitsi molemmille kielemme 
pflamurteille yhteisia aania, myOskin /:ajl laina- ja luoanonJUloi- 
sissH sanoissa, esim. fiili, kaffleli, fyrraia = vyrttta. fiauhajoella 
tavataan luo omiluinen (LapinkielessAkin lOytyvtt) nhiln ja /:han 
samalla kertaa vivahtava aspireeratlu d aflni, jonka kirjoilamme 
^:llfl. diitk kuulin vanhempain ibmislen enimman kaylUvan, ja 
nftyttitt sekin, niinkuin Suomen kielen vanhat aspireeratut dflnet 
yIeensS, olevan katoamaan pain antaen sijaansa r.Ue. 

VokaakisU. 

Verratesaamme toisiiDsaEtela-Poh}aDmaan jalU-Suomen mur- 
teita buomaamme Etela-Pofajanmaalla usein lyhyen vokaalin vastaa* 
van IU*Suomen pilkaa, esim. tytf/d, pyhkia, pohrm, karmes, vyhti, 
parma = L S. tyytyfl, pyybkia, puobin, kdflrme\ vyybii, paarma. 
Muutamissa sanoissa vastaa taas pain vastoin Etela-Pobjanmaan 
pitka vokaali lU-Suomen lyhytta, esim. suorsa = 1. S. sorsa* 
/oollia = I. S. lalUa. Lansi-Suomen lybyet muodot^ joita tavataan 
Hame^peraisissa heimokielissammekiB, esim. Wiron tUdima, piUh 



239 

kuMa, purin, Waljankiefen jcnttcd =pybkitf, oval nttbUlvlsii alku- 
pertidemmilt, ja Iti^Suomen pitkit vokaalit lieneYfil Byniyneel ko« 
roD vaikutiiksesla. 

KirjakieleD kakaois^vokaaleja uo, yd ja ie vaslaa, D&Dkuiu 
useimmissa muissakin HSinflUliaissa murteissa, ua, y& ja id 1. 
ia, esim. iua^ yd, nUds, tnaras. . MimUmissa, etenkin lainaluissa 
sanoissa vaaiaa oOy 66 kirjakielen tto:ta, yd':U, emm. 4foorokausi, 
k66peh, kookkt^ noon, 

Poikkeuft. Ilmajoea aeurakunuassa ja sen kappeleiaaa toyly- 
yat uOj y6 \di ie. 

Kaksois-vokaaleja kAyteUlfln ainoasti eosimmttiacssil taYuussa, 
eteoiiiJlDai sanassa yhubiatyy kaksois-vokaalieii i edeUiaea vokaa- 
liD kanssa, esim. h€i>oimen = berohieD; Suofiudaanen. sanoon = 
sanoin, aniaasin == antakin. 

PuoH-^okaoHt ovat EteU-Pobjanroaalla yhU yieiset kuiii 
SavoBsakin. Kun kxk periisUl seuraa hy k, m, p, v, km perllsUf j\ i, 
r, n, V, m ja n:n perMfl h, kuoluu konaonanttien vfllissa beikosli 
kenrottdna edeliisen taTuvm vokaali, eaiin. vel^ho, vel'ka, kol^me^ 
nfimd, kyffpy, lafiviy po¥ja, soWot^ tdhhron, (Miies, vahf^va, 

Joa nn iahi /:n perftsaft on y, kuuhiu niiden koDaonalUen 
valisBfl beikko f, eaim. hdnf^dniy 9dt*jmy kar^anj kuljfen. 

TokaiUci MiittiMlsesUu 

Pitkflt vokaalit mttUUdvat i:d edellfl niinkttin kirjakielesafl- 
kin. Sanassa harmaa mnnttun kuitenkin pilka side-vokaaii mo- 
nikon f:n edeUS o:ksi, esim. karmoohin asHoohm = harmathin 
astioihin. 

Kaksois-Tokaalil ua, y& ja id (ia) inuiHtuvat kd edeila 
niinkain kirjakielen «o, y6 ja ie. Vartalossa kdy pysyy y t:ii 
edelHl nninttumattomana, muUa kaksois-vokaali hajoaa, esim. 
kd*yyn =: kSlvin, ki^yysin == kSvisin. 



34a 

Kaksois-vokaalit, joidenka jilkimroiitten vofcaaU on i, ka4ot* 
tavat tiDfifl useimmiten kondilionaliasai muUa hnperfektiaaH jftSpi se 
olemaan, esim. uisin, joskus kuitenkin v^iUin, u*im = uio, $mfim. 

Run side-vokaali difloDgiseaaa tavuussa pitenee, hiqoaa 
kaksois-vokaali, esim. sy'do eli s^'M^ jvioo eli jviaa^ tltL 

Sanasaa ruaka lyhenee kaksois-vokaali ua (Ilin. uo) tnkai, 
kuD se^ 8ide-koD8oiiantin''kadoUua yhtyy seuraavaan vokaaiiio, 
esim. ru*aan = ruo'an. 

Laihialla muultuTat ua, yd ja id {yi\ kun ne seisoyat A:a 
edella, useimmiten .tm:ksi, yy:ksi ja fi:ksi, esim. m&Sy gen. mtiAai, 
tmlum = luobon, tif^Mn = tytthOn, WMfyMMiMia = niyttMinen. 

Lyhyien vokaahen muuttumisen subieen on haomailtavaa: 
iOy id pttSllteisissft adjektivi-varlaloissa miiaUoU a, d Laihialla ja 
VflhSssfl KyrOssd (jossa siis nSiden Tartalojeu aUuirouodol oval 
joomneei unhotuksiin) monikon i:n edellfl oik%\^ d':ksi, esim. ko- 
ndoota = komeita, pimid^td = pimeiU. Muissa seurakuanisaa 
katoaa a, d vjol edelu, ja alkupertfinen a:n, duo edelU Kksi muni* 
tunut e tulee esille, esim. komeeta = kooieita, pimeeid = pimeiUl. 

Sanoissa lor^a (= runhi), hm*ja^ muuiluu a montkon im 
edellfl joskus o:ksi, esim. hur\foolIen = hurjillen, iar^'oos =s Jot*^ 
jiaaa. Tttbifn on nXhUvlisti syyofi ae, elUi kieleUhr puoU-vokaaii 
t:n Uhden pilfljf niiU sanoja kolmitavniaina. 

Komparativin pa^ltteen edella muuttuu a, d e:ksi ei ainoasti 
kaksitavuisissa, vaan oseimmilen ajionilavuisissakin vartaloissat 
esim. fnaiaiee, rikkdhee = matalampi, rikkabampi. 

iOf id pttlUteiateo adUekiivien stde^vokaali a, d katoaa osein 
Laihialla, VfthtfssJI KyrOssfl ja Lapualla illativin hvtk edeltH, eaim. 
pimhdn = pimiahfln, kamhan = komiahan. 

Useio katoaa side-vokaali (etenkin d) semrooiaiata ia^ id 
pMtteisistfl verbi-vartaloista, joidenka ensimmflisen tavuun vokaali 
on pitkl, n:n ja passirin tin edellit esiou kaanmC ja kaaimuf, 
Hemy' ja Hetdny\ iaytidhdn ja Idyretdhdn. 



241 

e muQUua a:n ja d:n edella] aina tiksi, esim.yoArfas^jokea, 
kwia z=z kivea, pimid = pimefl, rupian = rupean. Jos side- 
Tokaali a, a katoaa, tulee ia, id pSiatteisissfl vartaloissa alkuperfli- 
sen e esille paitsi superlativissa, jossa i a:n, d:n kadotluakin 
pysyy, esiin. rupian, imp. rupestn, pimid, inon:D part, pimeeid; 
muUa koria, superl. koriin, siHd, superl. siliin. 

Muistutus. Tamil Siaailaki selittaa meille adjektivien ia, 
id pfifltteea synnyn alkuperSisesUl ea:sta, edisiH. MeisU od ia^ 
id pdjite kirjakielesta hyljjillavli, ell'ei muissakin tapauksissa lah- 
dola noudallaa sjiilntoa e:n muuUuroisesta f:ksi. 

Verbi-varlalojen side-vokaali e muulluu o:ksi, d':ksi, aktiviu 
ensimmaisessa adjektivi*muodossa ja siitfi tekeytyneessfl praesena* 
ajan yksikOD ja monikon kdlmannessa personassa, esim. itdova = 
luleva, tuloo = tulee, tuUovat = luleval, menSvd^ menoo, mendvdU 

Lisflys. Tdssfl lapaamme LaDsi-Suomenkin murre-alalla iU 
mauman, joka Ita-Suomalaisissa murteissa on jleinen. Syy ^n 
mualtiimiseen oq Bflhttfvasti ollut v\n vaikutus edelliseen kepeaSD 
Tokaaliiny joka on muuttunut v:lle laheisemmaksi o:ksi, d':ksi. 
Savossa tapabluu paikoittain sama muutos mjOskin adjektivisen 
johto-paaiteen va, vd edeilii, esim. vdkdvd = vakevS. Paitsi Etela- 
Pohjanmaalla tavataan sama ilmauma muulamissa muissakin Ha- 
malais-peraisissa murteissa. Wepsan kielessa muultuu e o:ksi yksi* 
kon kolmannen personan &:n edella, esim. iegob = tekeepi, andanob 
= antaneepi ^). Watjan kielessa muuttuu roonitavuislen verbi* 
vartalojen e eiksi praesens-ajan ja koncessivin yksikon kolmannessa 
personassa, esim. j'lUteleb = jutteleepi, jutetteb = jutelleepi ^). 

t jaapi olemaan monikon, imperfektin ja superlativin f:n 
edelle, mutta konditionalin f:n edeita katoaa se tavallisesti, esim. 
p(qmlien = papeille, revOn = revin, fiiskiin, raisin ja rqmsin. 



^ Ks. Ldnnrot, Om det Nord-Tschudiska sprSket, s\v. 38. 
^ Ks. Ablqvist, Wotisk Grammatik, siv. 63. 



242 

Vokaali-ybdistyksia oa, oS ei murre suvaitse, vaan muuttaa 
ne ua:ksi, ya:ksi, esim. sanua =r saDoa, kokuan =r kokoan, mai- 
tua = maitoa, kytyd == kylOSl, periniyd = perintoa. 

LisSlys. Viimeroainittu aanilaki nflytua, satnoiu kuiii ^:ii 
muutluminen i:ksi a:n, d:n edella, olevaQ merenranta-murleille 
yhteinen. Hahnsson'in tutkimuksista nakyy; etia (flma omituisuus 
OD RaumaD seuduilla tavallinen; niin on esim. sdrk yksikon part:ssa 
sdrkki (alkumuodosta sarked on synlynyl sdrkia = sdrkii :=z 
sdrkkii rz: sdrkki)^ iato, jksin part, lattu j. n. e. *). Edelleen 
lavataan e:xk muuituminen i:ksi Wiipurin seudun murleessa, niin- 
kuin muodot jdnni eli jdrvid = jSrvea, imd = imeS osoittayat 
MyOskin varsinaisella Karjalan marteen alalia, Tverin Karjalassa ja 
Suojarvellfl, loylyvat molemmal ylUmainitut omiluisuudet. uo, yd 
tavalaan nSissa Karjalan murteissa kirjakielen oa\Xi^dd\n aseniesta,te 
vastaa kirjakielen ea:la, edfiU, esim. siduo (Suoj.) = sitoa, hohie 
(Suoj.) = hopea, eluo (Tveri) =z eloa, kebie (Tveri) == kepea. 

Lyhennyksia ja supistuksia tavataan Elela-Pobjanmaan mur- 
leessa ylipaau saogen vaban. Loppu-vokaaleista on ainoasti t svsk 
perasta kulunut yksikon 2:n personan suMxi-paaUeesta ja konditio- 
nalin seka VI:nnen luokan verbien imperfektin yksikon 3:nnesla 
personasta, esim. tcUoos =z talosi, antaas == aotaisi, htpas = lupasi. 
Keskelta sanaa kaloaa verbien Men, menen, panen, olen konditio- 
nalissa i pois^ paitsi yksikOn kolmannessa personassa, esim. tuism, 
pansin, mensin, olsin, oils = tulisin j. n. e. Kun h supistuvain 
sanain side-tavuussa tabi iliativin ja passivin paaiteessa seisoo 
kahden samaisen lybyen vokaalin valissa^ katoaa iisein h\n edellt 
oleva vokaali etenkin murre-alan pobjois-osassa, esim. Turk'hun, 
sanofhan, pqfhan, tup'hin, ruk'/Us, katthon, sanom'han, oks^han^ 
sanotfhin, = Turkuhun j. n. e. 

*) Ks. Suomi, Toineo Jakso, 7 osa, svi, 274 ja 305. - 
^) Ks. Ahlqvistin ja Genetz'in kirjoituksia, Suomi-kirja. Toinen Jakso, 
4 ja 8 Osa. 



243 

Verbien Iltssa substantivissa ^:n heiton kautla syntyrS €t muut- 
tau t>:k8i, esim. ktiikieSy itkien, Kaahajoella siipisluu e^e myOskin 
eezksi^ esim. kuikees^ itkeen, kiveen. MoDikon genitivin ja verbien 
II:d substantivin paatetten e nSyttaSi tin kadottua muuttuneen a:u,d:n 
perSssa t:ksi, joka sitlen on yhtlilaistynyt edellisen vokaalin kanssa, 
esim. JMaan = jalkatn, antaan = antaen, heiUMn z=i heittaen. 
o:n, o:n, 2<:o,y:n perasta ilmaantuu mainituissa muodoissa kadonneen 
tn sijaaa j\ esim. vaimojenj kytdjeriy mylltpen, sanojen, amptges, 

Verbien ele paaUeen ensimmaJDen e yhtalaistyy edellisen vokaa* 
Kn kanssa, esim. ntkoolen =r rukoelen, hakkaakn = hakkaelen. 

Verbi-Tartaloissa pane, iule, mene, oh supistuvat side- 
konsonaniiD kadottua syntyvat tokaali-yhdistykset pitkiksi vokaa- 
leiksiy esim. p<wn (panen =. pa'en r= paan)y fuun, meen, oon. 

Koska Etela*Pobjanmaaa marre siipistuvaifilen sanain suhteen 
on alkiiperaisemmalla kannalla kuin useammat muut ronrteet, 
tabdomme sen avulla vflfaan laveammin tarkastella kirjakielemme 
supistuvaisia sanoja. 

Etela*Pobjanraaan murre eroittaa tarkasti toisislaan paatteet 
et (gen. een) ja es (gen. ehen), jotka kirjakielessa ovat, ^n ja ^n 
kolotlua aspirationiksi, sulaneet muodollisesti yhdeksi ^ paatteeksi. 
Naista on et jobtopaate^ jolla synnytetaan nomineja kaksitavuisista 
ferbeista tahi nominelsta, esim. estei = este'^ saret (sa&ef), puutet, 
rannei, rinnet. Monitavaisissa sanoissa ei tavata et paatetta, vaan 
on kaikilla kirjakielen e* paatteisiila monitavuisilia sanoilla Etela* 
Pohjanmaalla paatteena eff(gen. ehen), i^Cgen. ^n)paatteisten sanain 
joukossa loytyy paljon iainasanoja Liettuan ja Skandinavian kieKsta, 
esim. karmes = Liet. kirmis^ hemes = Liet iimis, kirves i= 
Liet. kirvis, kaides = Sk. ske0, kaunis = Got. skauns, j. n. e. ^). 

^ Ks. Wtlh. Thomsen; Den gotiske sprogklasses indtlydelse p& den finske, 
siv. 80. 



244 

Alkujansa Suomalaiset s (gen. h-n) paiitteisel sanal ■flylUtrSt osaksi 
olevan alkuperfiisia, niiokuin esim. venes (Lap. v^nas, Moksch. Mordv. 
vens)^ nUeSj osaksi taas johdannaisia lahi pidennetyiUl muotoja 
nofnineista, esim. silmusies, paras (vrt. Moksch. Hordvao parOf 
Lapin puarre = hy vA), pU^'d ja pU^'ds, sammal ja sammales. NftisU 
kirjakielen supistuvaisia vastaavista sanoisU kadottavat ainoasU et 
pflfttteiset taivuUaissa side-konsonantUasa vokaalin edetU ja supis- 
turat sitten yleisteo sflUntOjen makaan, esim. estetj geu. esieen, 
s (gen. h-^) pSMUeiset sanat rouuttavat r.nstt vokaalin edellfl ^:ksi. 
Sekfl et (gen. een) etU s (gen. h-n) pSilUteiset sanat kadottaTat side- 
vokaalinsa (:l\lk alkavain tavaiden edelUi, esim. venes, venestd, 
venesten, pdret, pdreUd, paretten. Essivin n:n edelUi katoaa 
samoin s (gen. h-n) piiatteislen side-vokaali, mutta ei (gen. een) 
pftfltteisten jHflpi olemaan, esim. venesnd 1. veneknA^ p^eend. 

Lisflys. MuuUmissa muissakin roorteissa eroit^taan viela ei 
ja es pflfltteiset sanat toisistaan. Kymin seaduiUa, Anjalan ja 
Walkealan pitAjflissIl, on esim. sal^ (= sade) genitivissS iateen, 
parlitivissa sadetta, mutta vene^ I. venes, gen:a8fi venek(en\ 
part:ssa venehtd, Snojflrvella supistuvat, samoin kuin EleUi* 
Pobjanmaallakin, verbeista johdetut substantivit paiKleellfl e\ mutta 
alkujansa s pflfltteiset sanat jaSivat supi^tumaltomiksi. YksikOn 
part:ssa iimaantuu edellisissS pdfltleen edelle t, mutta jfllkimmfti- 
sissA h, esim. pdreitd, roqfeita, hemehid, mehta. Watjan ^) kie- 
lessa kuuluvat sanat sie, kue part:ssa siettd^ kuetla^ mutta sanoista 
ventf ja terve* syntyvflt part:t venehtd ja tervehid. Nflkyypa Wiron 
kielen Tarton murteessakin ') vflhan pubeena olevan eroituksen 
jalkefl partitivi*muodossa hooneht nominativista hoane. Edelleen 
kohtaamme saman eroituksen Wepsjin, Liivin ja Lapin kieiissli, 

*) Ks. Suomi. Toinen Jakso, 8 osa, siv. 221. 
*) Rs. Ahlqvist, Wotisk Grammalik. siv. 37. 
>) Ks. Wiedemann, Versuch uber den Werro-Estniscben Diaiekt, 
siv. 30. 



245 

▼aikka DUissH Suoroen et paatteen tiik yaslaa nahUvasti alku- 
perdisempi ff (Ar). Esimerkkeind oikoot: WepsSn *) puheh, gen. 
puhegen (= Etela-P. puhei, gen. puheen), sideh, gen. sidegen, 
matdehy gen. madehen (ElelSi-P. mafes I. mare^^ gen. mate?ien% 
venehj gen. venhen; Liivin kasdog = kastet, antfo^ = annet, 
kdidas = koines; Lapin kielen jurda{g)y ajalus (verbistH jurdai, 
ajatella), iavla(g% laulu (verb, /at^/o^, laulaa), t;^af = venes, mora^ 
=r mores, diervas = terves y. m. Jos katsahdamme kaukaisempiin 
Siiomi-sakuisiin kieliin, kohtaa meiUl Wotjakin ^) kielessa jobto- 
p9iite et, joka, niinkuin samainen pAflte EtelS-Pobjanmaan kielessa, 
synnytuia verbeisU substantiveja, jolka merkitsevSlt iekemisen tuo- 
tetta tahi vSlikappaletta, esim. goshiet = kirje (verbisU goshio = 
kirjoitan), jukd =: osa (verbisUl juko r=: ja'an), Syrjanm ^) kie- 
less3 toytyy johtopaate dd^ joka vastaa Suomen ja Wotjakin et 
paatetta ja merkitsee valikappaletta, esim. kdrtdd = sidet (verbista 
kdrtaJa = sidon). Unkarin ') kielessa ilmaantuu ei paatleen vasti- 
neena seka / (at, et) elta g (ag, eg) eli k (oAr, ek)^ esim. irat = 
kirje (verbista ir = ban kirjoittaa), adag = annet (verbisU ad = ban 
antaa), vdtek = synti (verbista vet = ban tekee syntia). Tekemisti, 



*) Huomaillava on kuitenkio» etta g Ahlqvistin Sanakiijan mukaan 
tavataan muutamissa Wepsan kielen vartaloissa, joissa Etela-Pohjanmaan 
murleesta paattain olisi odottanut ^:ta, esim. ludeh, gen. ludegen » Eteia-P. 
lures, gen. lutehen, keglUeh, gen. keg&legen » Etela-P. kekdles, roveh gen. 
rovegen » Ete1a-P. roves. Toisissa sanoissa kohtaarame taas pain vasten 
H:n odotetUD (^tn asemesta, esim, kasteh, gen. JtufAefi » Etel§-P. ira#/e^ gen. 
kuteei^. Jos namat muodot ovat todetta Wepsan kielessa Idytyvia eivatka 
epatitioffliosta sanakirjaan joutuneita, osoittavat ne, etta Wepsankin kielessa 
eroitus eh {ehe) ja eh(ege) paatteisten sanain vaiilia alkaajoutuaunobuksiin. 

<) Ks. Wiedemann, Grammattik der Woljakischen Spracbe, Reval 
1851, siv. 262. 

*) K$. Gastrin, Elementa Grammatices Syijaenae, siv. 37. 

<) Ks. Riedl, Magyarische Grammatik, Wien 1658, siv. 88 ja 93 ja 
Blorostedt, Halotti Besz^d, siv. t65. 



2» 

tekemiseu luotetta ja vdlikappaletta merkiUeva el (ek) panie aftkyj 
siis olevan kielemnie vauhimpia joblopdaitleiUi, koeka se loytyy 
niin mooessa Suonii-sukuisessa kielessd. 

s pafltteislen supisluvain laipuessa iliDaanUivaa ^la on yiei- 
sesti pidelty alkuperaiseofl ja s'M A:sta syDlyoeenJL Todenperfli- 
semmfllUl nflylUlft kuitenkiD, elU siSiUm on naiissft saooissa van- 
bempi, ja etU h on siiU kulumalla syntynyt. SiU iodislaa mie- 
lesUrome se, etU s:n muutluminen hiksi on useammilla kieli-aloilla 
iavallineo ilmauma, jo$ta meid^nkin kieli tarjoo koko joukon esi- 
merkkej^l. Niin muutluu usein Liettuan kielesU lainatuissa sa- 
nojssa alkuperdinen siAlkni Suomessa A:k6i ^), esim. szen€LS = 
beina, lesas = laiha, iambas =r. hammas y. m. Edelleen mai- 
nitlakoon illativin pSifltteen .h:n syntyminen sisiA ja Elela-Pohjao- 
maalla yieinen konsonantti-yhdislyksen mm muutluminen An:ksi, 
esim. toihna = toisna, kappalaahna zm kappalaisna. Vahvistuk- 
sena s:n alkuperflisyydelle on myOskio sen lOytyroinen muissakin 
Suoroi-sukuisissa kielissSi, esim. venes = Lapin vdnas, Mordvan 
vens, purjes = Lapin borjas, mures := Lap. moras, sm perHsaS 
alkujansa olleen vokaalin luulisimme ^:ksi, syysU elU pflifltteiden 
j-Siflnellil nakyy etenkin ^:n edcllfl olevan taipumus muuUua A:ksi. 
Sit^ osoittaa illativin nykyinen h-n p91Slte verfattuna vanhempaan 
Wiron kielessa enimmiten viel3 sSiilyneesen se(n) paatteesen, esim. 
kalahan zz Wir. kalasse, Suomen passivio persoua-pdittettii vastaa 
Weps^ssai he (imperfeksissSI) ja s^ josta voinee pSiSttflli, ettd senkin 
pSlSltteen k-n on tekeylyuyt vanhemmasta ^e:muodosta. Wepsttn 
sanassa erds^ gen. erdsen = Suom. erds, eroMn onkin alkuperHinen 
side-vokaali e vielfl sflilynyt*). s pdSltteisten supistuvain alkunainen 
sidetavuu lienee siis ollut se; sanat: vieras, vene alkujansa vie- 
rase^ venese, Alkumuodosta vierase on nykyinen taivulnsvartalo 
vieraha voinut tekeytyM samalla lailla kuin ill. tctlohon alkumuodosta 

<) Rs. Wilh. TbomsdD^in main, teosta, siv. 33, 34 ja 73. 
*) Ahlqvist, Anteckningar i Nord-TscbudiskaD, siv. 77. 



247 

UUosen (= taiohen := tcUohon). Vabvislukseoa luuloUeni pidUD 
seDkiDy etUi, jos < (A-)pliaUeisten sanaio alkuaaiseksi sidetavuuksi 
otaksulaan se, naideD saoain taivutus tulee melkein jrhU saSin- 
oOlliseksi kuin mukieDkiQ e paaueisten moDitavuisteo vartalojen. 
Alkovarlaloista vierasCf venese syntyfJIt muodot: vieras, venes, 
uierasta ja vierasien aivaD samoin kuio vartalosta iyitdre saadaan 
muodot tylar, iytartd ja tyiarten. 

Stqnstuvam verbien suhteen on huomaittava eroitus, jonka 
EtelH-PohjaDmaan murre tekee aa, da '}Si qfa, ^d pjtatteisten ver- 
bien valillfl. Suomen VI:nnen luokan verbit ovat, niinkuin Wepsjln 
ja Lapin kielet osoittavat, aikuaan oUeet ta ja aita pafilteiaifl. Molem* 
oiista naistfl paidtteisU on Suomen kielessa kadonnut /, ja aita- 
paatteeu i, joka /:n kadoUua joutui kahden vokaalin vjiliin, on 
lavallisen Siflnilain roukaan muutlunut y:ks], joten siis kielemme 
qf'a (qfa) pSldte on syntynyt, esim. Wepsfin kielen: tabadan ^ 
Suom. tapaan, jurcUdan = Elela P. jjrajdn, osaidan = Elela-P. 
osajan, lykaidan (heiltaa) = Eleltf-P. lykkajflnj; Lapin jumaidet:^ 
Suom. jumata. 

(y(i)a^ 4f(i)d pH^tleiset verbit kadottavat, samoin kuin muut- 
kin VI:nnen luokan verbis side-vokaalinsa /:n, k:n ja n:n edelll. 
SiUoin tulee kahden fokaaliii fUliasd /:ksi muuttuva alkuperHinen 
i nUkyviin, tebden edellisen a:n, dm kanssa pitkan vokaaiio. Side- 
konsonantti i ybtfllifistyy Vl:nnen luokan ferbeissS seuraavan A:n ja 
mn kansaa. Esim, Qepditdn = lepdidn =z) lg)q;dn, (lepditd-id^ = 
levdU'td=z) levddtff, (lepdiid-ny'= levdU-n^z=z) levddnny% {lepdiid- 
k&d = levdii-kdd =) levddkkdd. Muissa muodoissa taipuvat aj- 
(Qo, 4^X0^ paaiteiset verbit siULnnOllisesti niinkuin monitavuiset 
a, d paatteiset verbit, esim. lepqfdn, lepcljmf lep^'d&sin. 

Poikkeus. Teuvalla, Jurvalla, Laihiaila ja Ilmajoen kappa- 
leiasa katoaa imperfektista side-tavuun j\ japaatteen t tekee edel- 
lisen a:xL^ dm kanssa pitkan vokaalin^ esim. (lepajin z= lepa'in =) 
l^ddn = lepasin, (lepl^i = lepai =) l^dd = lepasi. 



248 

Lisfljs. Aivan samalla lailla kuiu EtelSi-Pohjanniaalla taivu- 
tetaan aja, c^a pSaUeisiSi verbis usein Agricolankin kielessa. Esi- 
merkejksi otan Cudesta Testamentista seuraavat: ei korpi palai" 
nut (= Ete)Si-P. palaannu'l, Matl; palaiiesam (=: Etela-P. pa- 
laatehaansa) leusi hen heiden macamast, Mark. 14; nytko tah- 
dotta leveite (=EteU-P. levasu); palaitkat, Apost. teol 3; mine 
palctian,Mai. 12; palcUaisit, Mat. 13. Nykyisen kielemme useam- 
missa murteissa oval alkuaan <y(0(^} 4/(0^ piiaueiset verbit 
enimmiten jo kadottaneet /.ns[i, joka niinkuin muutkin heikot 
kohsonantit (h, v) helposti kuluu, ja siipistuneet aa, M pnatteisiksi. 
Niin on EteU-Polijanmaallakin osaksi jo tapahtunut, ja ainoasii 
murre-alan etelSlisessfl osassa ovat vanhat supistumaltomat tnuodot 
yieisemmin sailyneet 

Konsonantelsta. 

Niinkuin H^tmateis-niurteet yleensSi viljelee Etelfl-Pohjanmaan- 
kin murre kaksois-konsonantteja alku-SldnenSI etenkin lainatuissa 
ja luonnonaftnisissSi sanoissa. Senimoisia sanain alussa tavattavia 
konsonantti-yhdistyksia ovat fl, fr, kl, kn^ kr, pr, pi, ja ir, esim. 
fHkka, fidt^M — ISitajSlS, torpottelee, frouva, kfynkdhtm = lyn- 
'kflbtaa (vertaa Ijnkkfl), klipajaa =: pubuu pehniedsti, knyyty = 
Ruots. knyle, kronkkia = ronkkia, prdiskM = rXiskaa, plakkari 
= lakkari, irompia = lallustella (snossa). Paitsi nditS tavataan 
Laibialla vield sk ja st enimmiten lainasanoissa, niinkuin esim. 
skdrry = kSirri, stdkka =r takka, mutta joskus peri-suomaiaisil- 
takin nSlyttavissd niinkuin skarpalo = karpalo. Samassa pitn- 
jaSissSi tavataan kolmois-konsonanttiakin lainasanain alussa, esim. 
skruvari = Ruots. skrifvare, sprdnl&id = Ruots. prSnta. 

Huistutus. Huomaittava on, etta kolmois-konsonanttien 
kayttllminen Laibialla ei ole enflS, niinkuin muualla Suomessa, mi- 
tasin koreilevaa puhetapaa, vaan etta se on juurtunut varsinai- 
seksi murteen omituisuudeksi. Se on siis suorana todistuksena 
erikielien vaikutiiksesta toistensa aannOstapaan. 



249 

Jos vertaamme Eteta-Pobjanniaan murreila lia^SuomeeD, huo- 
maitsemnie edellisen, niiDkatn maamme muidenkiD MnaiiDurretteD, 
karttavan aisH-Sianesaa kovia konaonantii-yhdiBtyksili. IU«Siioinen 
konsoDaDtli-yhdiatykaia ki, kr^ir, pr ^ kayletff, esim. kaU!a, kaura, 
peura, aara, teeriy koura, eikfl kakia, kakra, petra, aalra, letri, kopra. 

Poikkeus. LuonnonaauiseBaa sanaMa kdprisiyd olen kui- 
tenkin tavannul pnn. 

lU'Suomen ir*M vastaa uaein hr, esim. obra = I. S. otra. 
kehrddn = I. S. keireftD. 

Lisays. lUI-Suoineii if on nShUvfllsii alkuperiiisempi kuin 
Lansi-Suomen hr. Naitfl kahta muotoa vilMtavi on WepsUn, 
Watjan ja Wenajln Karjalan zr, jossa alkuperaiaeata ^:8ta on 
kieleasamme tavattavan asnilain mokaan voinut syotya z (s), 
joka iJinsi-Snomessa myObemmin on viola pebmennyt Aiksi. Esim. 
oira = Walj. ozra r= L. S. ohra. 

k vaibtelee Etela-Pobjanmaalla ^:n kanasa aanaMa muukama 
z=. mtiutttma (verlaa: muukalainen, muuanne). 

k vastaa kirjakielen a) l:ta aanaasa puokkoo = puotto, 
b) p\Vk san^ssa nuukkoo = nuppo. 

j inuuUau i.'kai seisoeasaan kfk labi r:n peraaaa ja i:n edella, 
esim. vein = veli, veHHkn = veljille, nekUcka = nelikka, neUi- 
syieMnen = neb-sylinen, kuruXen = kurjilleen. 

dff'a, (ya paatteisten yerbi*vartalojen sidetayaaata on j ka- 
toamaiaiHaan sefflmoisiasa vartaloissa, Joidenka alkatavuu on ar- 
vollisesti pitka^ niinkuin oaim. hifppi^dn, nakkq/an, ryyppiifdn^ 
joita muotoja kuulin ainoasti mnrre^Ian etela-osassa; pobjoisem- 
pana sanottiin ainoasti jonkon ▼anbemoian ibmisen niita viljele- 
▼8n. Lapualla ja Alavuudalla on j sailynyl ainoasti luonnonaani- 
sissa verbeissa, niin etta sanotaan jfffiifd&, mat ei: osajaa, lepSfjaa, 
palajaa, vaan osaa, l^dd, peUaa. 

A:n katoaminen on barvinaindOw Kuitenkin katoaa nsein mun- 
lamissa paikoin (esim. Kyrosaa ja Lapualla) illalivin paaileen h, kun 



260 

samainen lUiai on side-konMOantUoa, esim. rahaan ja rahahan. 
Samoift on h kaioamaiaiUaan samiBoisiata jobdannaiaistaf joLka ovat 
aynlyneei s (h-) pflaUeisiBU nomiaeiBta, esiro. vcu^kaus ja varkahus* 

Aspiratiimi yhulilislyy siihen yhtyvilD koDSonaoiiD kanssa, 
esiiD. ei se muuiakkana, avuiakkin, tullakkin, kuolhmna. 

i BiuuUua Ar:n edeasfl A::ksi: 

a) sanoissa mukka (= Lapin mokke) = mutka, mukkaa$ir 
lua == mutkaaDtua, joila kdyteUfin seflaminkin eleUmpSiofi kirja- 
kielen miiotojen riDnalla; 

h) kun pflflUeen i yhtyy Ar:lla alkavaan liite-partikkeliiD, esim. 
miehekkin = miehetkin, memkkos :=r menitkos, mikkd = mitka; 

c) kun side-konaonantti t yhtyy imperativin A::hon, esim. 
hwakkohan = luvatkoon, kvMkkda zn levjiitkl&il. 

Liailys. SupiatuvaisleD verbien ik on muuttunut kk:k%\ mo- 
nessa muussakin murleesaa. Esim. WepsXn saibakkaka = sal- 
▼alkahan, Kymin seudun levdkkdU =: levjitkflfi. 

j:n ja v:n edeasi on t pebmennyt r:ksi (^:ksi Kauhajoella) 
ja paikoin (esim. Alavuudella) /:ksikin, vaikka I'M ei muissa ta- 
pauksissa kayteU /:n pebmennyksena. Esim. porja (pa^a, paffa) 
=: palja, lorya (lo^d) = rmibi, larva (latva, lalvd) =: lalva. 

Lainasanoissa puori, Hiori =: puoti, luoti on Ruotsin d 
siirtynyt murteesen rthSL t on kulunut aspiratiooiksi aktivin n:n 
adjektivin pAfitteessH nu', ny\ esim. sanonu\ tulitu^. 

Kolmitavuisten vartalojen sidetavuun i katoaa enimmiten 
kabden lyhyen vokaalin ▼alisUI, esim. paret(e), gen. pare(t)en, 
part pi. pdreetd, kev&i(e\ gen. (keviUen = kevden = kevmn) = 
kevMn. tU, yt psaueisissa sanoissa seka mi^ ny' pAfltteisissfl 
participeissa muotUiu kuitenkin / tabi kiijakielen tM vastaava aspi- 
ralioni «:ksi monikon ja superlativin t:n edessa, esim. ki^fyi = 
kevyl, k6\fyM = keveiu, kytkysid =: kytkyia, neUiysilien (nom. 
sing. neUiyi) = neitsyille, kuoUmia = kuolleita, appinusm = 
oppinein. Sama mauios tapabtuu joskiis myOskin komparalivin 



251 

ja ilhtivin paxueen edella, esim. eppinueeii) ja oppmu9€e(i) = 
opfMneempi, o^nusehen ja opfiinuehen = oppiseeseot kutkyehein 
ja kytkysehen = kytkyehen. 

Poikkens. Lapualla ja Alayuudella paiittyy nu', tty* p^sit- 
teisten participein taiviHusvaitalo neA^heii> joata aektt monikoo 
eua superlativiD muodot kirjakieten saauiltijen ooukaaa syntyviii, 
esim. cjopha^^ qppinehen, appmehiay oppinehin j. n. e. tU^ yt 
pattUeiaten saiiain tajpuinia-tapaa en tultut naissa piujaiasa tar- 
kaaianeeksi* Muistoon-pantijeDi seasaa toyiyy kuitenkia muota: 
kytkyvid, joata paauain ul, yt paaueiaetkiD saoat taipuvat Diio- 
kuin kirjakieleasa. 

Liaays. Aivao aamaUa laiUa kuin Eida^Pot^anoiaalla muut- 
IHU Suojarven ja TTeria Karjalan murluiasa dimioutivein / ja par- 
ticipien h (0 ^laauekaa (zrksi), esim. miehyi, geu. pL nUehyzien 
(SoojO* oUuk, gen. pi. oihizien =: EtellirP. oUusien, kuoUuzUla 
CTver) =: Eleld-P. kmUusiUa = kirj. kuoUeiila. 

Kirjakieleasa tavalUnen r:D muuttumiaeii ^iksi imperfektin 
»:n edella oo Etela-Potualaiselle oaio: hap sanoo esim. soufij 
saurinj Idkii^ kumarii, kddnii, eika somi, sausin j. o. e. 

Kirjakielen trM vastaa it, esim. mettat = metsat, lavUta = 
lavilaa. (hinen) hUte paaUeisissa johdanoais-vartaioiasa vastaa it 
kirjakielen ^:aa, joka naisaa vartaloissa onkio, niinkuiu vaoba kirja- 
kielemme osoittaa, syntynyt alkuperaisesta /;:8ta, esim. jokaMtten 
=z LjuDgo TuomaaDpojan jocaMtzen = jokahiaeii. Yhtyessaan 
rouibin kouaonaoUiia moattuu ti QiiokuiD kirjakieleo ts, esim. 
kauldhineny part kuulahista, ess. kaukMsna L katdahihna. 

s muutUiQ yletosa nsn edella Arksi, esim.. toikfia y9nd zn 
toisDa yona, se on meilla kappaiaa/ma z= kappabisna, pMlm%f = 
paasnyt, vierahna =: vierasna, venehna = reneena. Kaksitavni- 
sissa variabisaa nakyy s kuiteokin pysyran muuttumatonnat kun 
ensimmaisen tavuun vokaali on lybyt, eaini^ pemy' = pesnyt. 

Poikkeus. Lapuanjoen varrella olevissa pitajaissa. on s\n 



252 

muattominen A:k8i har?inaisempi. Konsonantti-yhdistys sn muut- 
tua sielta ^^ksi tahi pysyy muuUttmatonna, esim. toimaii I. foUsa^ 
parassa I. parasna. 

MyOskin sanain loppu-aanenS oleva s muuUuu monen suussa 
A:k8i vilkkaassa puheessa, esim. rikah mes, runscLh virsta, Jalak- 
jUrvi, hiptA ettd. Puheen lopussa kaoluu aina seUfk s 2lflni, esim. 
se nUes on rikas. 

Merkillinen on sekd muotonsa etta merkityksensa puolesCa 
kirjakielen sakma aanaa vastaava saktsmaa I. salahnuM, joka nab- 
tavasti 00 yhdiatetty sanoista: aalainen ja maa. Tata arveluani 
Tahvistaa saiasmaa sanan kayUniatapa Etela-PohjaumaaHa, jossa 
eanotaan esim. ukkotmm ly*66 1. It/'dd salasmaaia I. saMmiaaia, sa- 
lahmaan iy^ii ndkyy, vaan ei: salahmaat nakyvat NahiavasU on 
tama lauaetapa aaaaut alkuoaa aiita kasityksesta, etta salamat eli 
ukoD tulet ovat mnka tulisia nuolia, joita nkko heittelee johonkin 
nakymattOmaan maahan. Alkuperaisen kasitystavan unohuksiin 
jouduttua on saiasmaa sanan seka merkitya elta muoto aiuuttu- 
nnt, niin elta se nykyisessa kirjakielessamme ilmaantau sdlama 
niuodolla ja inerkitsee ukontulta. Jos olemme oikeassa^ tarjoo 
saiasmaa verrattuna salama sanaan meille viebattavan esimerkin 
kielen kolumisesta, jonka kautta tassa tapauksessa itsenaisesta 
sanasta maa on syntynyt johtopaate ma, 

r vastaa mnulamissa sanoissa lta*Snomen ^.aa^ esim. rdnget 
= I. S. langet, karikka = I. S. kalikka. 

Kepeat side-konsonantit I, n katoavat verbi-Tarlaloista oie, 
ttUe, meney pane sidelavuun solkeuttua, elfei side-vokaali e ole 
pois jatetty, esim. tuun, tuuty iuloo^ tuu' =: tolen, tulet, tulee, lule. 

p vastaa Ita-Suomen vM sanassa /oytn' = Sav. tavi. 

p yaihtelee Eteia-Pobjanmaalla ntn kanssa mediali-Terbien 
johtopaatteessa pUy py (Laihialla) = n/u^ nty (useimmissa muissa 
pitajaissa), esim. iknaapua (Laih.) = ihnaantHa (Ilmajoki). 

Kovat konsonanlit ky t, p pehtnenevat: 



353 

a) KuB ne alkavat lyhyiU Uhi i:hin pUSttyvtoU kaksois- 
▼okaalista syntynyiUl pilkua taviuita, joka ei ole sauan ensimmsi- 
nen, ja joka tuiee suljeluksi, esim. Mrkd, gen. hdrjibi, puukkoo 
(alk. puukkoi)^ gen. fnmkoim, orpoo (alk. orpai)^ gen. arvoon, 
halkaaserif inf. hakuuia, rankaasen, inf. rangasia. 

Poikkeus. men (ise) pflHtteiaissfl nomini-varialoissa ei ta- 
pahdtt pehmennysta, vaikka ▼iimeisen edellinen iavuu, side-vokaalin 
pois kadoUua, lalee siiljetuksi, eaim. rauiatmen, infl siog. rautaatia, 

b) Kun ne alkavat monitavuiseaaa varlaloasa side^Ufuula, 
jooka vokaali johto* Uhi taivutus-pjiaiteen t:n siiben liiUymisesU 
pitenee, esim. varikooia = vasikoita, vasikoobm, vasikoonay nmi^ 
koo, Kurikaanen. 

Poikkeus. Verbien kondilionalisaa tapabluu konsonantin 
pehmenemineo ainoasti passivissa, esim. (mneiaasikm, opeieiaa- 
sikm, mutta: opeitaasm, kumartaann. 

k pehmenee 

a) n:n ja kin perflaU niinkuia kirjakielesslikin, eairo. son- 
gocn =: sangon, akan. 

h) lyhyen vokaalin perMil j'A»it jos e tabi y seoraa, eaini. 
n^eni hqjen, h^'eny Jojen, h^'en^ ei nSjiy*; muiden vokaalien sen- 
rateasa pehmenee k aapirationiksi, esim. Iu^ols, ha^in, ta*an, haus^ 
tea's, ko'os, su'w, su*alia, lu'in, pfin. 
Poikkeuksia. 

1) Kabden e:n yfliisafl pehmenee k aspiraiionikai, esim. 
re^en. 

2) Monessa paikoin varsinkin murre-alan pobjois-osassa 
katoaa aspirationi kabden samaiseo vokaalin valisU, 
ja Tokaalit supistuTat pitkaksi vokaaiiksi, esim. reen^ 
koos, haan, piin. Kabden ten vAliin jiiapi kuitenkia 
aspirationi olemaan ja kovettuu paikoin melkein selvSksi 
t^'.ksi, esim.^tm ja euvun^ ^'tm ja hwun. PehmennytU 



254 

Ar:ta korvaara aspiralioni saa usein, etenkin Lapuan- 
joen varlisissa piUijSissa, vieressHSn olevaa vokaalta 
▼aslaavan beikon konsonanlti^finen, niin etu e:n fie- 
ressS kuulee heikon y:n, o:n ja ti:n vieressa heikon 
tnn, eaim. ru'is ja nwis, ta*(m ja tavon^ se^as ja st^'as. 
3) Pehmenemflton on k partikeleissa hkiiid, likiiiH, Hkillen 
seka johdannatsissat Hkimmddnen ja jdikitnmdanen 
(myOBkin jdPmmddnen). 

c) aspiraUoniksi pilkSin ja kaksois-vokaalin perifsUi, esim. 
kau'€m, Hansen, raa^n^ atom, poCcn. 

Poikkeus. Kakaois-vokaali uo I. ua lyhenee kin pehmeltyX 
u:k8i, ja seuraava vokaali pitenee, estm. ruoka, gen. rUaaUy hiOkOy 
gen. hCoan. 

d) htn perHsU y:k8i, ein senratesaa, esim. rol^eta, mutta 
imiiden vokaalien edeltSi katoaa k, ja seuraava vokaali pitenee, 
esim. nahaat = nahat, pyhHn = pyh'in, iahoan = tah'on, all 
Ohyy = alfl ah'y, tdMdn = Ulh'fln. 

tf^ hn ja r:n perflsUl l:o /tksi, kun « tahi d seuraa, esim. 
kuffen, ndffdn, kdrjm, hdrydt; 2:o kadolen muiden vokaalien 
edeiU, joiloin myOskin seuraava vokaali pkenee, esim. jalacm = 
jalan, varaas = varas, kuiim = kuljin, syimi = syljtn, hdrUUen 
= hHriile, seHm zn selin, haloan = halon, pohnm = poinn, 
TUrtoif =: Turnssa, hylyyn = hylyn, ci se ^d^^ = sSry'. 

Poikkeus. Partikkelissa tUvot = iilos on k pehmenyt r:ksi. 

LisSys. Gastrin *) arvelee Umfln, HtmeessHkin tavattavan, 
kadonnutta A^ta korvaavan vokaalin pidennyksen syntyneen siten, 
etti pnoli-vokaali, kin kadottna, on yhtynyt seuraavaan vokaaliin, 
esim. ja^kay gen. jal^em. Malta koska vokaalin pitenemin«n ta- 
pafatuu semnioisissakin sanoissa, joissa ei oie ollut puoli-vokaalia 
^.n edella, esim. ndhkay gen. nahaan, sdrkyd, ei sdryy^ nSyltiia 



*) Ks. NordisKa Resor och Porskningar, V, $iv. 1^. 



255 

todenmokaisemmalta, ettn k on eosin pebmenDyt joluikukfti ke- 
peSksi konsonantiksi, joka smitten on salanut seoraavaQ yokaalin 
kaassa pilkiksi vokaaliksi. t:D edellfl lienee k Ul8slkiii niurteesaa 
pehmennyt /iksi, joka myOheminin, nrarteessa lavattavan afioilain 
mukaan, on yoinot muultua r.ksi (veriaa velii, nelii alkumuodoiata 
ve(fi, ne(fi). Muideo vokaalien edella nflyttaa k pebittenneett 
r:ksi (joka onkin slilynyt sanassa %ilvos), joka sitteD, namoin kuin 
praesens*ajan yksikOn kolmannessa personassa, on voinut muut- 
tua vokaalikai. 

i pehmenee vokaalin ja h:n perdstfl r:ksi, eaim. tahron z=z 
tahdoo, paran zzz padan. 
Poikkeuksia, 

1) Mnrre-alan etelflisimma^sSl osassa Kaubajoella petune- 
nee t myOskiD #:ksi, esim. iahtfon, pa&an, 

2) Ma, htd, h(u, hty psaueisistfl verbeisUi johdeluiaaa 
kausalisissa verbeissfl^ on i kadoDDUl hm perasta, esim. 
Jemahutiaa, tukehuitaa. 

« Kirjakielen ts-M vastaava tt ei ole pehmennyksen alainen, 
esim. metfdt =r metsflt. 

Maissa tapauksissa pehmenee t niinknin kirjakielessikiD. 
Samoin on p:nkin pehmenemis'tapa samanlainen kuin kirjakielesatt* 

n. Inoto-oppL 

NOBiiiien JokAMta. 

EtelSI-Pohjanmaan murre viljelee uaeimpia kirjakielen johto- 
pBiitteitS, paiisi mnqtamia oudompia Karjalan murteen alalia ko* 
toisia, nitnkain esim. tar, t<e^, Are*. LisSksi on VSxeA morre sai* 
IjUinyt muutamia useimmista miiista mttrteista ja kirjaktelestttkin 
kuluneita paatteita niinkuin et, i ja hmen (Mtte). Muotonsa tahi 
merkilyksensS snbteen hnomaittavia oval: 

es (gen. eJien) ja et (gen. eeri) synnyttavSIt subsCanliireja 
verbeiata. EdeNinen liittyy monilavuisiin, jalkimmflineft kaksi^ 



296 

tavuisiin varlaloihin, ja moleropaio pantetten edelUt katoaa verbi- 
varulon side-vokaali. Uolemaiilla pSifltteillfl oo sama merkitys: 
Be osoittavat UvaUisimmasli tekemisUI, tekemiseD (uotetta tabi vali- 
kappaletla. Esim. hankeU pauket, saret = 8ade\ ruosiet, uurrel, 
kSytetf sirel = side', silmmies = silmukka, vHvyies. MyOskin 
nomini^peraisissfl johdannaisissa viyelUfla et piiatetU, esim. rinnel, 
ranneL HilmarSlperfiisia ovat ainet, aset, pdrei, vaateL 

Lisjiys. MoDitavuistea johdaiiDaislen es (ehe) pSidte on 
nflbUvasli tekeytjnyt ei (ele) piiatteesU, koska molempain paSi- 
tetteD merkitys on sama, ja es {ehe) tavataan ainoasti moni- 
lavuisisla verbeisU jobdeluissa sanoissa. 

ha, M tavataan rouutamain partikkeli-vartalojen jobtopaat- 
teenft ja liiityy; a) nomini-vartaloibin, esim. yl4hMdy (ilahaila, 
(nominativit yMha, alaha tavataan yhdistyksissfl yldhd-sdnky, 
akdiasSnkyJj yhidhdlien, kahtdhaUen; b) joko suorastaaii verbi- 
vartaloon tahi aktivin hseen adjekti?iin^ esim. istuhdUansa (Kyro) 
ja iituvahallansa (Kauhajoki), seisahallansa (vertaa Wiron seisan 
= seison). 

?tmen (hitte) synnyttaa nomineista: a) adjektiveja, esim. 
mdehmen^ yfUelmen^ vertcMnen; bj substautiveja (eli kenties 
oikeammin substantiveina kaytetyitfl acyektiveja), esim. lakehinen^ 
jaikahinerij macMneUy kaulahinen. 

Lisays. Huomaittavaa on, ett'ei taivutusvartalo paaty hitte- 
hen semmoisissa ?Unen paatteisissa sanoissa, jotka ovat johdetuita 
s (A-) paatteisista sanoista, ja joissa siis h ei kpulu johto-paattee- 
sen, esim. rukihmen 1. ruk'ldnen, gen. ruk^fiken. hinen (kUte) 
paate tavataan usein vanhassa kirjakielessa. Agrikolan Duden 
Teslamentin kaannoksessa koIUaamroe esim. jocahitzelle (Hat 25 
Luku) = £. P. Jokahittelien, omaMtzem (Mark. 3 L.) = E. P. 
omahittensa, yhteitzen merkin (Mark. 14 L.) = E. P. yhtMtim. 
Vieia tarkemmin kuin Agrikola eroittaa Ljungo Tuomaanpoika 
men (ise) ja hinen {hitse) paatteet toisistaan. Esimerkeiksi 



257 

asetamme Maanlaiii kaanDOksesUl: yhtehinen, yhieMtzesiu can- 
sasta (siv. 14;, joc(Mtzm (15) ja jocahcUtzen (16), siahetzen = 
E. P. s^fahitten. Huomaittava on Maanlain kSflnnOksen kielessS 
se omitaisuvm, ettSI hinen (hitfe) pftXtteessS h:n ja t:n vfllissa usein 
tavataan sama vokaali kuin A:n edelln, eaim. ikoMitzet, yhte- 
h^tzet, tm^ahainen, Samanlaisia maotoja asetlaa Bergstadi ') 
luettelossaan Soomen kielen jobtopaatt^eista hmen psatteisten muo- 
tojen rinnalie, esim. jokahainen ja jokahinen, siahainen ja sia- 
Trnien, omahainen. NSiBtfi muodoifita paauain nayttaa todenmu* 
kaiselta, etta Mnen (Jntze I. Mite) paate on tekeytynyt siten, etta 
inen (ifse I itte) on liketty illalivin paatteesen. Tama arvelu sovel- 
Uinkin hyvin fnnen (fdite) paatteisten sanain merkilykseen, esim. 
melehhien (= mielehen oleva), lakehmen (=: lakehen kuuluva). 
Am pois eroitettuamme Mnen (Jntie) paatteesta jalelie jaapa ainea 
inen {itte) lienee nykyisen inm (ue) paatteen vanhempi muoto. 
Etta nykyiset inen (ise) paatteiset sanat ovat alkiiaan olleet inen 
(Use) paatteiria, nayttaa todenmukaisella useista syista. Ensiksi 
tavataan men (itie = kirjakielen itse) paate lansimurteissa viela 
nytkin muutamissa sanoissa, jotka kirjakielessa ovat inen {ise) paat- 
teiaia. Niin kuulee monessa paikoin sanottavan semmotiia = sem- 
mosia, ja herra Aimberg'in ^) havainnon mukaan paattyvat Isolla 
Joellakro lainen, l&inen, moinen, mdinen paaiteialen adjektivien 
Tsrtalot tieibeu^ esim. seliaatten, (dilMtten, tUmmdStten, iuommooi" 
ten = seilaisen j. n. e. Edelleen tavataan ne (tse) paatteesta jalkia 
Wiron kielen Raavelin murteessa % esim. karjane, gen. kcayatse, 
ja Tarton (Weron) murteessa on se tavallinen semmoisissa kolmi-^ 
tavuisissa adjektiveissa, joideoka penultima on koroton ^), esim. t^ti- 

«) Ks. Suomi, t859, siv. 208. 
<) Rs. Suomi, Toinen Jakso, 8 osa, siv. 113. 
^ Ks. Ahrens, Grammatik der Ehslniscben Sprache, siv. 65. 
4) Ks. WiedemanDj Versucb uber den Werro-£hstnischen Dialekt» 
siv. 31, seka Hupelp Ehstnische Sprachlebre> siv. 22. 

Suomi. 17 



258 

mane^ gen. vHmdise, cUone, gen. aioUe; joskus lavataan ne{t8e) 
paate diminuUveissakin, esim. esdne, gen. esdUCy emdne, gen. 
emdise. Watjan kielessa ilmaantuu d nS (s?) paaileen edelle, kan 
Uinfl pftate liittyy vartaloihin, jotka paauyvait a:baa 0, esiin. 
karvadnS =z karvaioen. is adnen vanhemmuutta puolusiaa myih»- 
kin Lapin kieli, jossa Suomen kieleo men (ise) pUtteen vasti- 
neena eniromiten lavataan & (z*) (myOskin vartalossa jec' = 
iue vastaa' c' Suomen isM) esim. gtrjadak =z kirjaset, famo- 
laz*ak = voimalliset, Sabmelaz'ak == Lappalaiset, juokkehaz'ak 
= jokahiset ^). Nykyinen kirjakielikin on sflilytUnyt isin sanoissa 
suitset ja pditset ^), joissa is nShtavasti on sXilynyt piikfln korol* 
lisen tavuun turvissa (vertaa: pui-ta, juo-pa). Samasta syysU 
niiyllAa is kauenimin sailyneen prononnni-paaUeissH lainen (Idinen), 
moinen (moinen)^ jotka viela nytkin ovat enemmin itoendiaia aa* 
noja kuiu joblopaatleita. hinen (hiiie 1. hiise) pWteessft lienee 
it I. is sflilynyt sentabden, etta kieletar, karttaakseen kahden 
perakkaiscn tavuun alkamisia ^:lla, ei tabtonul niuuttaa isifUi 
siksij koska edellioen tavuu alkoi illativin (myOhenaDHin Mm 
muulluneella) ^:lla. 

t. Tama vanboissa 8ukunimis$a (niiokuin esim. t^ei/oi, I^moi) 
seka vanbemmassa kirjakielessa (esim. Agrikolan Uudessa Tesla- 
mentissa: t^ot parku Math. 2, cuekoi lauloi Mark. 14, eiieHifXh. 
10, kuroU cwlewat Math. 11; Maanlain kaannOksessa: enoi, taiot) 
lavattava jobtopaate loytyy Etela-Pohjanmaalla, jossa se murteessa 
vallitsevan aanilain mukaan sulaa edeliisen vokaalin kanssa pit- 
kaksi vokaaliksi tabi jouduttuaan kabden vokaalin valiin rouuttuu 
;:ksi, esim. iaioo, isoo, enoo (= alk. taloi j. n. e.), yks. part. 
tcUoja, isoja, enoja. Merkityksensa puolesta on t paate men (ise) 



Ks. Ahlqvisl. Wolisk Grammatik. siv. S3. 
S) Ks. Priis, Lappjsk OrammaUk» 9iv. 19. 



259 

psatteelie ISheisin. Adjektmnen merkiiys tavataan esim. sanoissa: 
isoo (vartalosta is2i?)^ noloo. Enitnmiten on kuitenkin alkuperai- 
Den adjektivinen mcrkitys muutlunul substantiviseksij esim. san- 
koo (vart sanka), karvee (varl. korva), metloo (vart metta), 
Aroo (= aromaalle rakenneltu talo). Subslanlivisista merkityk- 
sista mainittakoon: a) diminuHvinen, esim. emoo^ siskoo, veikkoo, 
mustoo }a peiioo (lehmain nimia); I) personcUlinen, esim. enoo 
(kenties vartalosia end ^rz suuri ja siis alkujaan merkilseva van- 
hempaa sukulaista), juoppoo, juotioo z=z juottovasikka. 

f paatteen liittymalla miiihin johtopaaileihin syntyvat seu- 
raavat yhdistetyt paatteet: 

kee, joka rastaa kirjakielen kki paatetta, esim. lumikee zr 
lumikki, juhlikee = juhlikki, tdhrikee = tahdikki (kaikki kolme 
lehmain nimia); 

kkoo^ kkod kaksitavuisissa, koO, koo monitavuisissa johdan- 
naisissa, esim. puokkoo rr puotto, voikkoo = voikko (hevonen), 
pmtkkoo = paukko, nimikoo = nimikko; 

ppoo tavataan sanassa Juoppoo; 

tee vastaa kirjakielen f^i:paatetta, esim. kasvatee = kas- 
vatti, eldtee = elatti. 

Lisays. Johlopaate i, joka useimmin paikoin on nykyi- 
sesta kielesta koJunnt ^), tavataan viela Suojarven murteessa ^) 
ja Wepsan kielessa^ esim. Wepsan lemboi = E. Pohj. lempoo, 
veikoi rz E. P. veikkoo, reboi rr E. P. repoo; Suojarven taloi z=z 
E. P. taloo, veikkoi =r E. P. veikkoo, maamoij taattoi y. m. 
Savon murteessa ilmaantuu myOskin sama johtopaate puoli-vokaa- 
lina ja /ma, esim. talo\ yks. part, ialoja, Savon murre osoittaa, 
etta myOskin Kalevalan kielen o, 6 paatteiset diminutivit oikeas- 
taan ovat ot, 6i paatteisia, esim. suJho\ yks. part suihojd, seppo\ 



*) Verlaa kirjoltuslani Suomi-kirJasSa, ToiDen Jakso, 8 Osa, siv. 511 
*) Ks. Suomi» Tomen Jakso, 8 osd, siv. 219. 



260 

ykg. part, seppoja. iMelkein saniassa merkityksessjl kuin Eteta- 
Pobjaomaalla lavataan i johtopaaileena monessa niQUssakiii Suomi- 
sukuisessa kielessft. Syrjanin >) kielessft lOytyy diminulivineii johto- 
paate oj, jonka j nahUlvasU vaslaa Suomea t psatetUl, esim. vokoi 
(varUsta vok = veli) = Suom. veikkoi, mamoj (vart:sta mam = 
aiti) = Suojarven maamoiy djoi (vart:sta 4/ == i^^) = isflaen. 
Edelleen ta?ataan f paatteisiSi jobdannaisia, joidenka merkityt 
nShtavasti on diroinutivineB, Hordvan kielen iDoletninissa mur- 
teissa, esim. Mokschan ^) of ax =: isSiDen (varsisanasla aCa z=z 
mies, isa), afai = appi, eno (varsisanasla of a z=l ukko), avai 
= anoppi {avd = vaimo); Ersan ^) aidi = lanko (Slterer 
Mannesbruder), avai = aiti, anoppi. Adjeklivisena johlo* 
paaUeena tavataan i Lapin, Mokscba Mordvan ja Unkarin kielissS, 
esim. Lapin ') gceSgaj = kivinen, vajmoi = betiyertet, Mord- 
van *) vedi = vesinen (varl. ved n: vesi), ail = jainen (vart 
di = jaa), Unkarin ^) ig-i = taivaallinen (varU ^ = taivas), 
atya-i = i^llinen (varL atya = isa). t nayttaa siis olevan kie- 
lemme vanhoja jobtopaaUeita, ja iienee se pantava ybteyteen mo- 
nikon t:n kanssa. 

in (ime), esim. annin, avaan^ pohrin, viskelodn, vierielddn, 
musteloon = mustelma, heitlioon, 

inen (jse) synnytiaa: a) a^fekliv^'a, esim. rautaanen^ hd- 
iaanen, sateenen^ mkihinen I. ruk'Iiinen; b) dimimUiv^'a, esim. 
hevoonen, kaiaanen, kukkaanen, lautaanen = bylly. MyOskin 
synnyttaa inen paate paikkakuntain nimista asukasien nimid. esim. 
I&rkonkylddset, Kauhqiokisety Jaia^'drviset, Kurikaaset. 



<) Ks. Gastrin, Elementa Grammatices SyrjaBnse^ siv. 35. 
*) Ks. Ahlqvistin ja Wiedemann'in Mordvalaisia kieli-oppia seuraavia 
sanaluettelniia. 

9) Ks. Prlis, Lappisk Grammatik» siv. 118. 

4} Ks. Ahlqvist, Versuch einer Mokscha-Mordv. Gr., siv. 26. 

>) Ks. liiedl, Magyar. Gr., siv. 89. 



261 

Lisiiys. Viime aikoiDa on jhSi yleiseminin ruveltu eroitla- 
maan toisistaan kolmitaTuisia dimioutiveja ja adjektiveja siten, 
elUI edellisille on panta psatteeksi nen, jdlkimmaisille inen. T^md 
kaytdnndllisista syista syntynyl ^) eroitus on kuilenkin kansan kie- 
lelle onto. Monin paikoin sanotaan kyllS: hevonen, kukkanen, 
mutta niiden paikkakuntain murre onkin jo yleensa A:aJo//antt/ 
diflanffien im korottomista sitpisiumattomisia tavuktay niin elia 
sanotaan myOskin sanmy sanosin, akolJe eikil sanoin, sanoisin, 
akoille. 

JohtopSfSlte inen (ise) liittyy useampiin taivutuspaatteihin, 
joten syntyvat-paaUeet: 

IHnen (JHse) r= adessivi + inen, esim. lehmdUinen =r luaito, 
pMooUinen = palkoiilinen, vihoollinen = vihoillinen; 

Itaanen (Itaase), Itddnen (liddse) ==. ablativi -f inen, esim. 
dmmaJtddnen = ammamSinen, mieheltddnen = miebeva; 

mmaanen (mmaase), mmddnen (mmddse) = superlativi -f 
inen, idsim. enstmmddnen^ Idhimmddnen, ia'immaanen, perim- 
mddnen, cUimmaanen^ keskimmddnen; 

naanen (naase}, nddnen (nddse) = essivi + inen, esim. 
kokanaanen^ yksinddnen. 

isa, isd, esim. kuuluusa, iioosa. 

Lisajs. Semmoiset muodoi kuin : kuulusa, ilosa, joita muu- 
tamat kirjailijat kaytUvat, OTat hyljauSvat, koska ne ovat kotoisin 
paikoista, joissa i on kadonnut korottomista tavuista. 

isin (isime), jonka merkitys on sama kuin in (ime') paat- 
teen, synnyttaa substantiveja : a) VI:nnen luokan verbeista,esim. 
kovaasin; h) toisista substantiveista; esim. alaasin, terddsin. 

kko, kko paatetta kaytetaan kollektivisessa merkityksessa 
siOy Sid paatteen rinnalfa, joka viimemainittu paaie on tavalli- 



*) Verlaa: kirjoitukseni Suomi-kirjassa, Toinen Jakso, 8 osa, siv. 512, 
sek§ Blomstedt^ Halotti Besz^d, siv. 145. 



262 

sempi murre-alan eleldrajalla, esim. mdnnikko (llmaj.). 1* fnan- 
nisto (Kauhajoki), katqfikko (Ylistaro) 1. katcujisto (Umaj.). 

00^ 66 sytiDyttaa substantiveja supisluvaisi^la verbeisUl ja 
vaslaa kirjakielen uu, yy paatetlfl, jota myOskin (eteDkin pohjoi- 
sempana) joskus viljell^liln. Esim. leikkoo, sahoOt hakkoo, nak-- 
koOy kofjoo I korjuu (Kauhava). 

ri pfliltleella od usein halveksiva merkiiys saoioiD kuin lUI- 
Suocnen mus^ mys pSiSiUeellSi, esim. mturi =:=. 1. S. aitomus, /om- 
puh = 1. S. lampomus, (xhturi = I. S. mSikiroys. 

toon (itoma), toon (Jiotnd)^ esim. puhumatoon, is&iom. 

u, y tavalaan diminulivi-pailtteeDa, esim. kirju (= kirjava 
lehma), poiku, Jaakku (= pikku Jaakko), Mattu, 

mta, ystd osoittaa paikkaa ja vaslaa Savon 2^ (jukse)^ ys 
(ykse) pSiSitetUl, esim. iausta, e^usta, keskusta, vierusta^ sismta =i 
Savon taus, alus j. n. e. 

ui (u(t)e), yt {y{()e) pflate tavataan ainoasti yksityisissfl 
sanoissa, niinkuin esim. kytkyt, neitiyt, koyyt (= kevytjj ohut^ 
lyhyt (useamroin sanotaan ohkaanen^ lyhkddnen). 

Muistutus. ntay ntd paatctU en ole saltunul kuulemaan, 
vaikka silSi herra Almberg'in mukaan viljellSidn Isolla Joella (esim. 
havkunta). 

Noninicn yhdistyksisU. 

Yhdistyksissa tavattavista sanoista, jotka oyat kadottaueel iUe- 
nSlisen merkilyksensSi, mutta eivat vieU seuraa vokaali-sointua mai- 
nitlakoon: Idntd 1. Idntddnen sekfl moonen ja laanen (jotka kui* 
tenkin noudaltavat vokaali-sointua muutamissa yhdistyksissa), esim. 
pieneldntd 1. pieneldntddnen, laiheldntd^ suureldntd, minkdmoonen 
1. mihinkd-moonen = mimmoinen, minkd-laanen r= millainen. 

Uarvemmin kuin Itd-Suomessa viljellSliin Elela-Pohjanmaalla 
yhdislyksissfi monikon vartaloa. Tavallisin on se lukusanoissa, esim. 
kolmi'haaraanen, neUi-haaraanen. Muissa yhdistyksissfl nMyttSfl 
monikon viljeleminen oievan katoamaan pflin, esim. leipi-lasta, 



263 

sihm-vesi, yhUi usein, ell'ei useainminkin, sanotaan kaitenkin 
leiporlastOy siimd'vesi. 

Lansi-Suomen tapaan sanotaan Etela-Pohjanmaalla lampahan-, 
parsahan-pmsti eikS lammas-, porsas-paisti. Samoin mjoskin, 
niinkain jo on mainiltu, uuds-viffa, pappis-sadty, 

HuomaitUvaa on myOskin, etU muutamat lavallisesti geni- 
tivin kanssa seisoval postpositionit joskus liiltyvat passanansa 
noniinativiin eli kenties pareromin sanoen lyhennettyyn vartaloon 
tehden sen kanssa ybdistyksen, jossa parlikeli on ikaan kuin itse- 
nflisen sanan ja sij^aaileen valilla, esim. arvehis-dlla ja arvelus- 
alia, porras-eres. Muita esiinerkkeja UlsU omiluisesta konslruk- 
tioni-iavasta en voi EtelS-Pohjanmaalla esiin tuoda, mutta Savossa 
olen niyOheniinin huomainnut aivan samanlaisia niuotoja, esim. se 
oB kyrniys-aUOj taivas-alla. Sanomalehdista oien nahnyt sanot- 
tavan kangas-dUaj kangas-alta, Nsista' esimerkeista paatiain 
nayltaisi, ikaankuin tama omituisous olisi tavallinen ainoasli sil- 
loin, kttin posCpositioni (alia, alle, alia, edessa, edesta, etehen?) 
seuraa s (gen. ksen tahi A-n) paaueisten sanain perasta. 

NoKlftieA talvuttksesU. 

Deklinationin subteen oval seuraavat seikat huomaittavia: 
i katoaa parlitivin paaueesta, kun se liittyy kaksitavui- 
siin pitkaan vokaaliin paatlyviin vartaloihin, joidenka pitka side- 
vokaali on syntynyt alkuperaisesia t:hin paaUyvSlsta diftongista, 
esim. mettoo (== alk. meitoi), yks:n part (meUoi-ta = metioi-a =) 
mettoja, ialoo (= alk. idloi)^ mon:n part (taloi-ita = ialo-ia =) 
taloja. Jos kaksitavuisten Tartaiojen pitka side-Tokaali ei ole 
diftongista syntynyt, jaapi t olemaan, esim. harmaa, harmaaia, 
hakkoo, hukkoota. Poikkeuksen tekee kuitenkin sana ehtoo, 
yks:n part, ehtoja. Monitavuisten sanain yksikOn partitivissa ka- 
toaa paatteen /, ell'ei sidetavuu ole pitka, esim. jumaJaa, kop- 
pehia, nwdkooia =r nimikkoa, kasvateeta == kasvattia. 



264 

Poikkeus. Kauhajoella, JalasjSirvellii sekA Lapuaojoen varrella 
olevissa pitdjSiissa on yks:n parlm t sSLilynyt o:n, dm lurfissa, 
esim. rdmdkkdidj kofpeloia, souintoia. 

Monitavuisten vartalojen moDikoD partitivissa pyayy t^ Jos 
sen edella on (diftongisla syntynyt) piikM vokaali, mutU lyhyen 
vokaalin perilstSi katoaa U Esim. v(wIcoo(a, kappeiooia eikSl va- 
sikkoja, koppeloja; juomaina, harama eikii juoniarita, haraviu. 

Inessivin pSlilte on tavallisesti s^ muita pronomiaiHSiifli- 
xien edella seka pronomineissa mika, kuka ja joka ilmaanluu 
inessivin paSitteena aina alkuperHsempi pjtempi muolo hna, 
hnd, esim. tuvas = tuvassa, iuvahnani = tuvassani, mhnd^ 
kuhna, joJma, Selvasti nSkyy UisUi EtelSi-Pobjanmaan inessivi- 
paaUeesU, etU Suomen kielen inessivin alkunaiaen pfldie on 
ollut sna, mdy ja etU( se, niinkuin on arveltukin, on syntynyt 
sisdllisyylta.osoiltavasta sisVk ja essivin pftfltteestfi. ma, md psa- 
telta olenkin mautamin paikoin kuullut, mutta useimpain suusaa 
on $ kuilenkin muuttunut A:ksi, samoin kuin essivin muodoissa 
toihna = toisna, kappoUaahna .*=: kappalaisna. 

Illativin pflSlte on paitsi s (^-)pflatteisissli supistuvaisissa 
h-n, esim. koivuhun, maahan. Pitkfln vokaalin peraslftf oikoonpa 
se alkuperflisesti pitka tahi sanan taipuessa side^konsonantin ka- 
dottua syntynyt, on illativin pflflte paitsi yksilavuisissa sanoissa 
?m, esim. hakkoohm = hakkuusen, pdreehm = p^eesen ja 
pSfreisJn, iatoohin = talohon ja taloihin. T^an on nahtftvasU 
syyna se, ettd murre on hamment£inyt kaikki pitkdlln vokaatiia 
pasiltyvSit sanat niihin, joidenka side-tavuussa on alkijyaan loyty- 
uyt i:bin pfldttyvS diftongi. s (A-)paatteisten supistuvaisten ilia* 
tivin paate on yksikossS sehm 1. ^hen, monikossa isihm 1. is'hm, 
esim. venehesehen 1. verihe^hen^ veneMsiMn 1. venehis'hin, viera- 
hasehen 1. vier^haihen, vierahtsihin 1. vierahis'hin, 

Lisflys. NaistSi sehen ja isMn pflSltteistfl ovat supistumisea 
kautta syntyneet suuremmassa osassa maalamme nykyjiUIn tavalli- 



965 



8ei illaiivin pIMtleet teen ja titm, joiu muuUmal kii^ailijai vilje- 
levflt kiriakielessflkiD. MiU sehen, isihin pflSietien syntyperttiii 
tulee, oTat ne nahUvflsti erheiysmuota^fa, joissa lUaiivin pttAteon 
kaksinkeriainen, ja jotka lieDeydt syntyneel siten, eWk kieleUr, 
sittenkuin iliativin alkaperainen pttXte ten jo oli yieieesli aaanut 
muodoii h-^ UDhoUi sen piatteen illalivisen merkityksen ja liiiti 
auhen vielH ?hn pSftUeeD. t (A-)pflattei8is8S sanoissa on illativiD 
ten paste pysynyt kauemmiD muaUumattomana luuUavasU siitfi 
syysUl, etui nftiden sanaio illativiasa muuien kaksi perakkiislH 
iavttuta oliai tuUut alkamaan A:lla. 

AUativin paxte on ikn ja adessiyin lla, M paitsi muula- 
miaaa adverbeissa, joissa, jos do ovatkaan adeesiveja, / on ykain- 
kerlainen, esim. iuola =: tuolla, tMl& = taalla. 

Abessisin pfldle on ia\ Prolativin M. 

Komttativia kflyteUUIn UUlUilkiD aina monik&tta eikft kos- 
kaan ilman sutfixi-pflfltetU, esim. miea meni kirkkohon akkoo^ 
nema. 

Easivifisfl ▼iljelUiahi enimmiten lyhennettytt muotoa, eBim. on- 
neioanna (myOs onnetiamcma), nuoma, ktioUtmna, tairdkna z=z 
sairasna, apvJaahna = apulaisna. Jos side-vokaalin edella on 
kaksi konsonanttia; oval kuitenkin Uydelliset muodot tavallisem- 
pia kuin lyhenneiyt^ esim. kaulahUtena L kaulahihna, kypsend 
L kysn&. 

Monikon genitivin pfiatteet ovat iten ja ten, EdeliisU vil* 
jellasn aina yksitavuisissa sektt o, 6, u» t/ paaueisissd vartaloissa, 
esim. mairen^ Imhojen^ kytdjen, lukki^en, mj/Uyjen^ kqppelooren 
I. koppelojenj m&rmikddren I. mdnnikkojen, ten paste on taval- 
linen a, d pflStteisissS Tartaloissa, esim. (koiraten = koUraen = 
kotrain =) koiraan, hyvaan, harakkaan (harvoin : konien j. n. e.). 
VyOskin monitaToisissa e psatteisisss vartaldssa (niihin lueituina t 
(A-)paaiteisetkin) viljellaan enimmiten monui gen:n ten paaietia, 
esim. pdretten^ venesten, vier^asten, hevootten, sisarten, eiddnten. 



266 



Jos eva edelto od kaksi koasonaDttia viljelliian moD:n gea:D nio- 
lempia pasilleiUl (kenlies kuiteDkin useammin iten pilSlelta), esitn. 
jdniksien 1. j&nisten, kauiahUHen 1. kaulahtsterij kypsien 1. kysien, 
Kaksitavuisissa e pfiaueisissfl on iten paftte yleisio, esim. kimen, 
niemien (etelampHna joskus kiveen). 

Monikon genitivin pflatteeD i katoaa niiukuiD kirjakieleaai- 
kin tahi pehmenee r:ksi (#:k8i), muUa //:k8i ei se koskaan k<H 
v«ne. nksi (^:ksi) pehmenee /: a) ykgitavuisissa ja oo, 66, ee 
panUeisissd monilayuisiasa vartaloissa, esim. tnairen {moMSerC)^ 
jdiren {j^^\ nimikooren, kasvafeeren; ^^enimniiten royOskiD 
Oj 6 psmueisissa monitavuisissa sanoissa, jotka kuiteDkin niuuta- 
missa seuduin kadotlavat monin gen:n ^:n, esim. koppelooren 
(Ilm.) I. koppelooden (Kauh.) I. koppelojen (Is. Kyr.), m(lnmk66- 
ren 1. mdnnikkojen. 

Erityisten laivutussijain kflytHnnOn suhteen mainiitakoon, 
elUl genitivia Hamiilais-murretteii tapaan muutamissa tapauksissa 
kflytetflSiD allativin ja adessivin asemesla, esim. mika vasikkaan zn 
vasikoille tuli? (oousi pauhun kattom'hao) kuinka ialotmpoikaan 
(= talonpojille) kayy, pors'han (= porsaalla) on njtlka. 

I Luokka. 

Kaksois-vokaalit ua, yd^ ia 1. id vaikiiUavat illativin paat- 
teesen samoin kuin Umajoen ja kirjakielen uo, y6, ie, esim. iyd, 
illat. iydMn. 

Taivufus-esimerkk^'d. 





YksikkO. 


Monikko. 


Kyro. 


Ilmajoki. 


N. 


raaa 


maat 




YksikkO. 


G. 


maan 


mairen 

(A'^". maiden) 


N. lya 


tyo. 


P. 


maata 


maita 


G. tyan 


tyon. 


Id. 


maas 


mais 


II. lyabon 


lydhon. 



(m€tahnarin) (maihna-nt) 



967 



¥k»ikktf. 


Monikko. 


' Eyro. llmajoki. 


El. inaasia 


maiata 


MoDikko. 


II. maabao 


niaihiii 


N. tyXt ly4M. 


Ad. maalla 


maiHa 


G. IDirea. 


AM. maalta 


niailU 


IL U)ibiD. 


Al. maalien 


mailleD 




Abes, maata' 


maita' 


• 


Tr. maaksi 


maiksi 


s 



(maakse-ni) {maikse-ni) 
Es. maana inaina 



A 



nui 


LU. ■<•••■• 


U Liiokka. 






Yksikko. 


Mooikko. 


Yksikko. 


Monikko. 


N. 


vaimo 


vaimot 


kukkoo 


kukoot. 


G. 


vaimon 


▼aimojen 


kakooD 


kukkojen. 


P. 


vaimua 


vaimoja 


kukkqja 


kukkoja. 


In. 


vaimos 


vaimoos 


kukoos 


kukoos. 




(vaimohna-m) 


(vamoohna^fd^ 


(kukoohnmii) (kukoohna-nt). 


IL 


▼aimohon 
]. vaim'hoD 


▼aimoohln 


kttkkoohiD 


knkkoohin. 


AL 


vaimollen 


yaimooUeD 


kokooUeo 


kakoolien. 


Kom 


vaiinoooe(nsa) 




. kukkoone(nsa). 




Yksikko. 


Monikko. 


Yksikko. 


Monikko. 


N. 


mannikko 


manoikoi 


nimikoo 


nimikoot. 


e. 


mflnnikon 


mlUinikOOreD(^im) oimikoon 


nimikooren. 






I. niSlDnikkojen 




inimikooSen). 


p. 


mJlDDikkyft 
1. maanikkou 


mdunikoota 


nimikoota 


nimikoola. 


u. 


roaoDikkOhOn 


mannikOiVhin 


QimikoohiD 


1 nimikoobin. 




1. mannikk'hOD 






Es. 


. mSlDiiikkOiia 


mannikoona 


nimikoona 


nimikoona. 



UI Ldokka. 
Karitivisissa adjektifeissa viljjelMftn lyhennettya muoloa par- 
tilivissa (aina) ja essivissa (useimmiten), esim. onnetoimta = 
onnetointa, onnetocnna 1. onnettomana. Superlatireisaa ovat sekd 
pari:D etUl essivin Ulydelliaei rouodoi tayallisempia, esim. kovim- 
paa, kovimpana (haryemmin: kovinia, ko^na), 

TamUus-esimerkk^d. 



Yksikko. 
N. jal-ka 
G. jalaan 
P. jal'kaa 
II. jal'kahan 

1. jal-k'han 
AL jalaallen 
Instr. jalaan 
N. vasikka 
G. vasikan 
P. vasikkaa 
II, vaaikkaban 

I. vasikk'han 
Es. vasikkana 



Monikko. Tksikko. 
jalaat hdrkfl 
jal'kaan haHjSin 
jal'koja harkfiii 
jal*koohin hflrkSlhan 

I. hark'hSD 
jaloollen bUr^jSlllen 
jalooD 

▼asikat pimis 
▼asikkaan pimito 
vasikoota pimiflfl 
TasikoohiD pimiahan 

L pimihan *) 

vasikoona pimianil 
«) Laihialla, vab68S§ KyrossS ja LapuaUa, 
<) Laibialla ja VdhSssa Kyrossa. 



Monikko. 

hUfijat 

hllrfcafln. 

hflrkiSL 

harkihin 

I. hark'bin. 

httriillen. 



pimiit. 

pimififln. 

pimeetA I. pimiMUl^). 

pimeehin I. pimiOOhin*). 

pimeenfl 1. piBii00n& ^). 



IV Luokka. 
Taivuitu-esimerkk^'S. 



Tksikko. 
N. pappi 
G. papin 
P. pappia 
In. papis 
II. pappihin 

1. papp'hin 



Monikko. 

papit 

pappien 

pappia 

papiis 

pappiihin 



Tksikko. 

juomari 

jnomariu 

juomaria 

juomaris 

jnomarihin 

1. juoroar'hin 



juomarit 

juomarien. 

juomaria. 

juomariis. 

jnomariihin. 



2B9 





V ja VI 


Luokka* 




Yksikki^. 


Taivutug^etimerkk^'d, 
Monikko. Yksikko. 


Monikko. 


N. joki 


jojel 


bevoonen 


bevooaet. 


G. jojen 


jokien 


bevoosen 


bevoosten. 


P. jokia 


(jokeen) 
jokia 


bevoosta 


(bevoosien). 
bevooaia. 


11. jokeheo 


jokihin 


hevoosebea 


bevoosibtn 


1. jok'hen 


]. jok'bia 


1. bevoos'ben 


1. beyoos'bin. 


Es. jokena 


jokiDa 


bevoosna 
i. bevoolina 


hevoosina. 


N. koijyt 


koijyet 


oppinu' ^) 


. oppinuet. 


G. koijjen 


koijyiten 


oppinuen 


oppinu tten. 


P. kOijytU 
II. koijyehen 


koijysi^ 
koijysibin 
1. koijys'bin 


oppinutta 

oppinnefien, 

oppuuiaehea 


i. oppinusien. 
oppinusia. 
oppinosibin 
1. oppinus'bin. 


£s. koijynna 


koijysinfl 


1. oppinus'ben 
oppinunna 


oppinusina. 


Yk8ikk4K 


Monikko. 


L oppiouena 




N. kaulahinen 


kaiilahitie( 


>• 




G. kaalahitteo 


kaulahiltien. 






P. kaulabista 


(kauUbiaieo). 
kaulabiitia. 




IL kaulahittehen kaulahittibiii« 




L kaulahiti'ben 1. kaulahiu'hin. 


. 


Es. kaulahisoa» 


kaalabiUina. 




kaalabibDa 








1. kaulabitlena. 







*) Lapoalla: Yks. 0. oppin'hen, P. oppinutta, U. oppinlieslien, Hon. 
N. oppin'het. 6. oppioebien, P. oppinebia j. n. c. 



370 





Tksikko. 


Monikko. 


Tkaikko. 


MoDikko. 


N. 


saret 


sateet 


veoes 


venehet 
1. Ten'bet 


C. 


saleen 


saretten 


veDeben 
1. ven'ben 


venesten. 
(venehien). 


P. 


sarelU 


sateela 


yenesta 


venehia. 
(ven'heia) *) 


II. 


sateehia 


sateehin 


veneheseben 
1. ven'heB^ben 


venehisihin 
1.. venehis'hm. 


Es. 


(siteenfi) 


(sileena) 


venehna 
1. venesDil 


venehifUf. 



f) Laihialldt Jossa « (A-)p§3tleislen sanain mon:n part, usein synlyy 
siten, 6tt& paatd ta, tS liitetadn yksikdn taivuiusvarlaloon, esim. venheta ^^ 
venehia, lyfUbetA •=» lyhlehid. 



Komparativin taiTiitiisvarlalo pMity; niinkiiiD kirjakielessa- 
kin i7^a:han, mpd-.hfUUt miiUa yksikOn nominativin psate on lima- 
joella ja TeayaHa ^ jonka edelis vokaoH pitenee. Miiissa pita- 
jaissSi osoiilaa ainoasti vokaaiia pitcneminen komparativin yksikOn 
nominativia. Esim. huonooi ja huonoOj pareei ja paree, luon- 
noUiseei ja luormoUUee. Kirjakielen mpi paatetu viljellflSTn ly- 
byemman miiodon rinnalla marre-alan itHiaissfl piiajflissa (Katiba- 
valla, Alavuadella), joidenka kieleen lUhSuomi on jo vahin vai- 
kultanut 

EtU side-vokaali a, & kolmttavuisissakin vartaloissa kom- 
parativin paatteen edella usein muultua ^.ksi, on jo mainiilu. 
Esim. maiaiaa(^0 I. mataleeit), vdkev&d(i) 1. vdkevee(t), rikka- 
haa(t) 1. rikkahee{t). 

Superlatwia kflyteUSn yieisesti, ja on %^ yhdenkaUainen 
kuin kirjakieleaaakin* 



971 

Tavaliisista sJl^nnAisUi peikkearaila tavalla kompareeralaaii : 

(md)j komp. endd(t) = eoeinpi; 

pUkA, komp. piree{f}j sup. pisin; 

ut, yt pflaueiaet adjekiiTit, joideiika koinp:asa ja aupissa 
ilroaantuu uty yt paaUeen sijaan e. Esim. iyhyt, komp. lyhee(t)f 
sup. k/km; ohut, komp. ohee(i\ snp. ohm, NflhUlTasti (ulevat 
nfiissH komparativi- ja superlalm-miiodoisaa %U, yt paatteisten 
johdannaisleo kantasaoat esille. Mutitamia kertoja kuulin kui- 
tenkin (esim. Rauhajoella) sflilDiKriliaeromat superlativil lyhysin ja 
ohusin. 

LukosuoisU. 

Lukosanat ovat samanmuotoiset kuin kiijakielessakin. 

Sanain-jhdistyksisB^ kflyteUfSm monikon vartaloja kolmi- ja 
nelH; mutla muista varsinaisista lokusanoista ▼iljellMn: a) yksi- 
k6n fwmmaima (ii&eimmiten), eeim. vim-vuotineny seittemd-j 
kahreksa-, yhreksd-y kyrnmen-syiehinen; bj yksikan ffenUima 
(harvemmio), esim. kiUiren-haarcumen. 

Lisflys. Etelii-Pobjanmaan murre od, Diinkuin esiin vede- 
tyisUI esimerkeislfl ndkyy, sflilytUlDyt kirjakieleltSI puuttiivat nomi- 
nativit seittemd, kahreksa, yhrekid, jotka kuitenkaan eivsi kos^ 
kaan ilmaaoDu itseoftisina Inkvsanoina. Kirjakieleen lU^Suomesta 
lulleet moodot: kahieks^y yhdeks- oral nabUvaiBli mouikon var- 
tabita ja siis oikeastaaD kirjoiteltaval: kdhdeksi, yhdeksi. 

Varsinaisista lukusanaiista johdeiiiilla ilerativisilla adverbeilla 
on pSSte istC, esim. kolmaa^tf, kahreesti'. 

LisHys* isti paaiteen vastineena lavataan Agrikolan kie* 
lessS iste^ esim. cobnaiste sine minun kiellet (Math. 26), cahdiste^ 
coimaiite (Mark. 14). Mordvan Mokscha marleessa vastaa VHUa 
adverbi-pfiStetU ksl 0? esim. nUeksi = neijHisli, koknikst =3 kol- 
maisti, josta nakyy, eiU Uhnlnkin paatleen i on syntynyt, sapioin- 
kuio monikon i, alkoperaisests Ar:sta. 

«) Ks. Ahlqvist, Vers, einer Mokscb. Ntordv. Gr., siv. 30. 



272 
PrMontMilstJU 

PersonaUisei pronomnit ovat: mmdy sind; Qoskus myOskin: 
ma, ma, sa, sd), se^ Mn; me, (e, ne, he. KirjaluelesU poikkea- 
vaila tavalla taipuvat mnd ja sind, joidenka tai?ulU8vartalot 
oval mu ja su, 

Taivutus-esimerkk^'d. 
Ykrfkktt. Monikko. 
N. minfl me. 

G. muD meiran (mei&dn). 

P. mua meiUI. 

Id. mus raeis. 

II. muhun meihio. 
El. musU meistH. 
Es. muDa meioa. 
Kolmannen personan proDomina tavataan sekfl hdn elUl se, 
MuistooD panojeoi Jalkeen (jotka kuiienkin oyat liian vaillinaiftet 
asiasta varmuudella paauaakseni) on se kflytetUvSl pdalauieissa, 
mutta hdn syrjfllauseissa aiUoiDkuin tarkoiietaan piiillauseen sub- 
jeklia. Esim. varkahal luulil, jotta heitd iuliahan kiiDni oUam'ban; 
se (pappi) kirjootii, jotta nyt hdnelld ei oo mitanft muresta; ae 
(karhu) vihastuu siiUiy kiin hdnen auustansa rasvaa tuloo ja hdn 
vabfl aoi; fanki fuodeeras, mita han huomenna tekOd; n«(kanat) 
otit sen (vaimon) verbabao; mihntf isants on? se meni larvahan. 
Liaays. Melkein ybdealaisen erokokaen nttiden kabden pro- 
nomlnin kaytannOssft olen huomannut Pohjois^avossakin. Kenr 
tiea onkin h&n ainoaati se sanaata tekeytynyt syqamuoto, joka 
on voinut syntyM aiten, eita se aana, joUoin silla ei oUut erinaistA 
painoa, ?aan se ainoasti viittasi jo mainittuun paahenkilOOn, bei* 
kontui Mtn aanaksi. 

PemanstraHviset pronomsnit OTat idmd, tuo 1. hut, se^ 
inott:8sa ndmd(t% nuo{t) I. nua(i), ne. Ainoasti nuo(t) Iwuaif) 
*) Sulku^merkkian sisftan pantu I kuuluu Joakus. 



273 

eroaa kirjakielen taivuluslavasta siina kohda&sa, ett^ vartalo pysyy 
muutlumattomana obliqvi-sijoissa, ja elt'ei siihen liiteU monikon 
t:UI. NShUvasli on Etelfi-PohjaDmaalla, samoinkuin vielM nytkin 
paikoin lU-Suomessa, oilut koimois-vokaali uoi 1. ucU nuo(t) I. 
nuait) sanao obliqvi-sijoissa, koska iltalivin muoto on nuohin 1. 
nuaMn (== L S. nuoihm) eika nuohon ]. nudhon, 
limajoki Yks. N. tuo, In. tuos, III. tuohon. . 

„ Mon. N. nt4o(0y P* nuota, G. nuor^. In. nt^ojr, 
II. nuohin. 
Kyro Yks. N. tua, In. fuof, III. ^^^a^0n. 
„ MoQ. N. ni<a(0; P- nuata, G. nuaren, la. nt/(U; 
II. nua^m. 
ReloHviset pr4>noi»inil oval: joka, mika ja (josku$ kfiytelty) 
Uipumaton hm, koy kd 4)ai*likkeli liittyy jo,, mi vartalojeii kaik- 
kiiu konsonaolilla pflHUyviio ja yksitavuisiin muotoihin. 
Yka. N. Joka, In. JohnOj alL joUenka, 
Moo. N. jokka, In. /oif, all. joittenka, 
Kysyudiset pronomiait ova^: kuka, rmka /a kumpi.- kuka 
sanasta viljeltaao noqiinativeja kuka ja iS:uAA'a = kutka;, muul 
sijai tekey(j?jit noniin^tivissa klfytUmiHtOmSlsU km pronominista. 
,kuka ja tn^d pronomuoiien monikoo sijoia^ croavat ainoastj kukka 
z=z katka ja mikkd = mitks vaataavisl^ yksikon rauo<|oista. k§^ 
kd partikkeli liiUyy kaikkiip koosonanMlla pfldUyviip ja yksitavui- 
siin /rti, ke, mi vartalojeq aiuotoihin. 

Yks. Mon. Yks. Mon. 

N. kuka kukka mika mikkd. 

G. kenenkd kmenhd mt^d minkd. 
P. ketd ketd miid mUd. 

Id. keknd Jcehnd mihnd mihmd. 
Al. keUenkd k^fenkd millenkd miflenkd. , 
Jieffepchmen pronqauni on Uie, jonka aserne$^i ei l|o^kaap 
kayleUi, niinkqifi muutamissa Harolijaiia-niurtajssa tapiihluMi posses- 

Suomi 18 



274 

* 

sivi-suffixHIa varustettua personaliista pronominia (ei: Mntansd, 
vaan itiidnsd). 

Epdmd&rdisistd pronomineista olen kuullut: Joku (iness. 
johnakuhna\ jompikumpi, jokin, kukin, (ei) kukana 1. kukaa^ 
(ei) mikdnd L mikdd, jokahinen (gen. jokahitten), joka, rnmkoma 
1. muutatna, tnolemmal, tnuu^ kaikki. Murteelle outoja ovat mo- 
nias 1. moniahla ja erifs. 

Personalliset possessivi-suflBxit ovat: 

TksikOssS. Monikossa. 

l:seD personan sufQxi ni mma, mmd 

2:seD f, n ^ ^'^^f *^^ 

3:nDeD „ ^ nsa^ nsd nsa, nsd. 

KolmanneD persoDan suflSxi k-n on murteelle outo. 

Monikon l:sen ja 2:sen personan suflixia ei kayteta perso- 
nalliscn pronominin genitivin perSsU, esim. meirdn hevooset on 
tallis, luo on teirdn kontti; siU vastoin: me otamma pois kont- 
timma, joko te ottia konttinna, annattako man syOrS taMkiltanna. 

Lis^js. Vaikka yieisesti on myOnnetty, etta seka possessivi- 
sufSxit etui verbien persona-paatteet ovat syntyneel personalli- 
sista pronomineista, ei ole kuitenkaan oltu vieU aivan selvillji 
siitii, mills tapaa namSl pSfltteet ovat pronomineista tekeytjneeU 
Etenkin on monella eri tavalla koettu selittsa, miksi possessivi- 
suffixien ja verbien persona-psatetten alku-konsonantti monikon 
l:ssa ja 2:s8a personassa ilmaantun kerrottuna. Gastrin ^) seliiti 
konsonantin kertomisen syntyneen siita, etta kysymyksessa ole- 
vain paatetten edella alkujaan on oilut n. Arveluttavaa Cast- 
r6n'in selityksessa on kuitenkin se seikka, etta alkumuodosta nte 
olisi tekeytynyt seka possessivi-sufBxi nne etta verbien persona* 
paate ite. Paasyyna siihen, ett'ei Castr^n'in selitys voinut tulla 
kaikin puolin tyydyttavaksi, oli se, etta ban, niinkuin hanta seu- 
raavatkin tatkijat, arveli possessivi^snffixven ja yerbien persona- 
*) Ks. Nordiska Resor och Porskningar, V, siv. 284. 



275 

paatellen syDljfneen yksieU alkumuodoistn. Nulla EleiSf-PobjanmaaD 
iDun*e osoiltaa, elU verbien persona-pasileUeD kaksinkertaioen 
konsouanlU aikuaan on lOjtynyt ainoasU indikalivin praesensissa, 
jonka tahden onkin luullava, etld syyna verbien pSidleUen alku- 
konsonaritiD kerlomiseen on oliul, etU joku praesens-ajan ka- 
rakteristika on ybUflSlislynyt persona-pSlSilteen alku-konsonantin 
kanssa. Tassa iahdorome larkastella ainoasli possessivi-suflixeja. 
-* Nykyjafln on Unkarilainen Budenz ') osoittanul^ elta Suonii- 
heimoisissa kielissii personalUsten possessivi-sufGxien edella moni- 
kossa ou muinoio ollul rij jola bSin piiaiX lyhennyksenfl muinai- 
sesta demonslrativi-pronomiDista. Taban Budenz'in mietleesen 
iahtoisimme tebdS sen lisSlyksen, etUi pubeena oleva n on myos- 
kin yksikdssd loyiynyt possessivi-su/fixien edelld, Vanbemmassa 
runokielessfl tavalaan nSel yksikon toiscn personan sufflxina nsi, 
Niin laulaa Berlhold Vbael valilusrunossaan v. 1714: 

Ole lerve tuJtuansi = tultuasi. 

Tuoppas rauba tuliesami := luUessasi. 

TuHAinsi, Taulohmsu 

Tietyn tahtansi (,= labtosi) tekisin. 
Maxenius'en painallamissa loihlorunoissa ^) lavalaan muodot: 
ruckaisens (== rukkasesi), vantuhunsi (vantluusi). Eikfi n^'-suflixi 
nylksan ole tykkOnHJIn kadonnut kansan kielesU: se lOylyy, ndel, 
vielfl litin murteessa. Esim. Sll^ anna haituam, sin tuvassans, kon- 
iistans = balluasi j. n. e. f ksikon toisen ja kolmannen personan 
analogiasta voi paSilUfl« elU n on toylynyt yksikOn ensimm^isen- 
kin personan possessivi-suffixin edella. — Jos larkaslamme n)on:n 
l:sen Ja 2:sen pers:n sufBxia Suomen eri murleissa, kohlaa 
meita, Uirmeltuneila muotoja mainilsemalla, paamuodol: mma, 
mmdy nna, nnd (Pobjanmaalla), mmo, mmd, nno^ nno (Savossa), 
mme, nne (kirjakielessH ja Htoeessa). EpSiilenoSiUa oval naiisUi 

- - , 

<) Ks. Siiorai» Toinen Jakso, 8 Osa» siv. 521. 
*) Ks. Kiijallinen Kuokauslehli 1870, siv. 48. 



276 

muodot mma {mnUi\ nna {nnd) vanhironfiaU koska nii^U tarallislen 
sasntojen mukaan a:n (fiixi) niuultumalla ^:k8i tahi 0'\%\ (d'iksi) 
syntyv^t mme, nne ja mmo (rnmo), nno {nn^ (vertaa: pahenee, 
antoi). Jos sufQxeihin mma, nna, joissa alkaperdinen vokaali nayium 
sailyneen, lisSilmine niistM kuluneen monikon karaktisristikan,saaintne 
muodot mmak, nnak, jotka tavallisten SiSnilakien mukaan oval te- 
keytyneet alkumuodoista nmdk, ntak. Jos nafstsi monikon moo- 
doista eroitamme puis monikon osoiltajan A*:!!, saamme l:sen ja 
2:sen pers:n alkumuodoiksi yksikOssS nma, nta. Alkumnodoafa 
nia (nid) on nykyiuen yks:n 2:sen pers:n sufflu voinnt syntyft 
aivan luontevasti seuraavalla tavalla: loppu-vokaati a (d), joka 
monikoD pastteen (/r:n) turvissa on kauemmin pysynyt muuttu- 
mattomana, muttui yksikossS /:ksi (vertaa: kovempi = kovempa, 
aaneti = aaneta, Suoml, Suoma-hinen), joten syntyi tanhemmassa 
kielessa tavattava nsi muoto, josta taas n:n kulumalla (vertaa: koU 
mas = kolmansi) tekeytyi sL Enemmin sanndttOmSlia nayltaa m 
suffixin synty alkumuodosta nma, josla, edellamainitun muodostus- 
lavan mukaan, olisi pilSnyt tekeytya nmi = mmi. Kenlies muut- 
tui yks:n l:8en persrn suHlxi-paatteessa m vasten tavallista saantoa 
n:ksi; joten olisi syntynyt valimuoto nni, josta taas n:n poiskulu- 
malla nykyinen ni muoto on voinut muodostua (vertaa: kiini = 
kiinni). m:n muutluminen n:ksi nayttlfS kyilfl ensi katsannolla 
epalnontevalta, mutta muistettava on: l:ksi, etta suffixien edella 
oleva n ei nayta olleen tavallinen n aani, koska silla viela nytkin 
muutamissa paikoin (Isolla Jodla) on vahvempi nena-aani, estm. 
iaiosaansa ^); 2:k8i, etta useissa mnrteissa tfnonikonkhi l»en 
pers:n sufltxissa m on muuttunut n:ksi, nirn etta alkumuodosta 
nma (nmd) on tekeytynyt nna (nnif)^ joten mon:n l:8en ja 2:8en 
pers:n sulBxit ovat tulleet yhdenmuotoistksi. nna, nnd tavataan 
mon:n l:sen pers:n possessivi-suflixtna Kymin seuduilla (Anja- 
lassa ja Walkealassa) seka joskas vanhemmassa kirjakiekssakin. 
«) Rs. Suomi, Toinen Jakso, 8 Osa, div. 112. 



277 

Esim. myO otelah meitin konitmna (Anjala), meiden tattdhmna 
(Agrikolan Uusi Test Math. 8 Luku), meiden teghonna (Agrikolan 
Psaltarin 25 ps.), Ehdi annas apuhunne (Vhaelin valitusruno). 
SiTuin mennen tahdon huomauttaa, etU muutaniissa sukukielissMm- 
inekin ilmaantiiu n mon:n l:sen pers:n possessivi-suffixissa, vaikka 
Yaslaavassa verbien persona-pSilUeessd on m. Niin on Ruotsin 
Lapin murleessa n9on:n l:sen pers:n suflixi ne, miitla vastaava 
verbien persooa-pa^le me (be). Mordvan Nokscba inurteessa on 
niioikaiiD monrn l:sen pers:n sufBxi n/c, mutta verbien paste m4 
(iama). Kielemme kolmannen personan suffixi on muutamissa sea- 
duin varusteitu aspirationilla, jota Blorostedl ') pitaa korvauksena 
kadonneesta monikon A::sta, arvellen inonikon sufTixin tulleen yksi- 
kossakin tavalliseksi. Ylempanft esitetyn suffixien muodostuslavan 
avuUa tuleekin ymmflrrettavaksi, miksika kolmannen personan 
sufBxilla yksikosfia ja monikossa on sama muoto. Alkunouodosta 
nsa (nsd) olisi a:n (a:n) f:ksi muututtua syntynyt nsi, joten siis 
yksikOssS kolmannen personan suffixi olisi tulliit yhdenmuotoiseksi 
toisen personan suffixin kanssa. Hanunekkia valttaakseen naytiaa 
kieleiar siis sailyltaneen nsa (nsd) muodon yksikOssakin. Kun 
myOheminin monikon osoittaja k kului mon:n kolmannen personan 
safBxista, iulivat moleromat kolmannen personan possessivi-snffixit 
yhdenrouotoisiksi. 

Yerbien Jobdosta. 

Verbeja synlyy: 

aj taivutuspaatelten liittymalla suorastasfu nomini-vartaloihin, 
esim. loppua, uskoa; 

b) jobtopaatetten avulla, joista seuraavat ovat tavallisimmat: 

(/)a, (J)a, joka synnyttaa verbeja nomineista, esim. iupaan, 
tikkuan, kokiutn, vyhtidn, 

aase, ddse, esim. rankaasen, potkaasenj halkaasen =: ran- 
kaisen j. n. e. 



*) Blomstedt, Halotti Besz^d. siv. 121 ja 122. 



278 

ahta, dhtd momenlaDi-verbien pstdle, esim. heidhtdd, suu- 
tahlaa, 

Qja^ djd (alkiijaan: aiia^.dita) tavaiaan psaueenii onoma- 
topoetisissa ja muiilainissa muissakin verbeissS, esim. jyriydn, 
lepdjdn, osqfan, palc^fan, nakkqjan, hypp^'dn. 

LisSlys. Niiokiiiu ylempilnci ou maiuittu on j, pailsi murre- 

■ 

alan etelftisimtnassil osassa, kadonnut semmoisista alkujaan <ya, 
dj'd pSaUeisisUl verbeisU, joidenka ensiinmainen tavuu od pitka. 
Niissa paikoin, joissa J on sSilynyt, eroitelaan larkasli toisistaan 
(if a, qfd ja aa, da paatleiset verbit. Niin sanotaan esim. %p- 
pajdriy lepcjjdn^ vaan ei saamq/an, lupqjan, 

ele^ esim. kyselen, huutelen^ kdmdhyttelen, EttSl Umlin 
pildlleen ensimmainen e yhulsiistyy siihen ybtyvSn edellisen vo- 
kaaiin kanssa, on ylempdoil mainillu, esim. rukoolen, hyvddlen. 

i synnytua: a) vcrbeja nomineista, joidenka side-vokaaliin 
se vaikutlaa samoin kuin monikon t. Esim. Idfyoja^ vesoja, 
varsojaj meloja, veikoja, vakq/a, vieroja, lihoja, aikoja, 
yskid; h) moderativisia verbeja toisista verbeista, esim. tempo/a, 
ratkoja, potkia, puhkoja, viskoja, katkoja. Nsmaikin johdan- 
naisel naytUlvai oikeastaan oleltavan a, a paaiteisiM nomini-varta- 
loja. Niin nayliavat esim. verbit tempo/a (ja tempaasen\ rat- 
koja (ja raikaasen) synlyneen vartaloistn iempa, ratka, joka 
viimemainittu onkin, vaikka vahSn muutluneena, sSilynyt adverbi- 
muodossa raiki, 

Lisays. Tama johtopaate, joka niinkuin uominienkin i- 
paaie on enimmiten kadonnut kansan kielesia, tavalaan viela 
Pohjais-Sa?ossakin. 

itie 1= kirjakielen itse synnyttaa verbeja nomineista, esiro. 
iiootten, ansaatten, kdrqfdoiten, haravootten i=; iloitsen j. n. e. 

ksu, ksy vastaa Ita-Suomen ksi paatetta ja liitlyy nomini- 
vartaloibin, esim. pahaksun = 1. S. paheksin, hyvdksyn = I. S. 
hyveksin, uneksun, kummaksun. 



279 

ne liiltyy kaksitavuisiin a^j^jeklivi-vartalolhio, esim. syvenoo, 
pimenoo, kevenoo, endnoo^ Miiokuin nSiisUl esimerkeisU ndk^j 
inuuUuu side-vokaali a, a (pailsi end varlalossa) ne pfljIUeeD 
edella eiksu 

ntUy nty, vaslaava lU-Suooien u/u, yiy pa^lelia, sjODjtua 
verba aiedia nomyaeista ja <eUnkio Vlionen ja V:nneD luokan) 
verbeisU. PsaUeen edellai pilenee varsisanaii lybyt side-vokaali. 
Esim. savuuniua, tuuieentua, kasaaniua^ kokoontua, rmkkaantua 
L muikaantua, Umaanti^y imkaanliM^ ialkumtUQ,, vaivcianiua, 
iekeentyd, luLskeentua, heiltddntyd. 

pUf pyy joka nahUva&li on edelliseD pajiUeen vanhempi 
muoto. Suurimoiassa osassa murre-alaa ei tavata UU Johlo- 
paatetU muissa kuia kaksitcwuisissa johdaonaisissa, esim. juopua, 
ioipua. Monilavuisissa johdanoais-verbeissjl viijell^Sn pu, py pild- 
ieltH Laibialla, Vahilssd KyrOs&a ja ntu, nty pftdlleeo rionalla jos- 
kus BJIideD searakunlaio naapui*ipiUjaissdikio. Esim. iimaapua, 
tuukqftta, kkuaapuOj vaivaqpua, tekeepyd. 

lAsdys. Laibialaiset oval s^iilyuaneet mediali-verbien alku* 
perftisen pu, py muodoD, joka parabiten sovekuu ybleen Dionessa 
Suomi-sukuisessa kielessft loylyvjin passivin kanssa. Lapin kielen 
passivi-pasie on uwu, I. jumm 0, ja Mordvan Mokscba murleessa 
loytyy va paflUeisiii verba media ^). Suomen kielea mediali- 
verbien alkumuoto niiyUiiS olleen t^u, ypy, josta kieleuuue eri 
murlei^sa tavattavat monel mediali-moodot luontevasU johtuvat. 
Alkumuodpsia tq^u, t^py, on p:n mututtua /:ksi (verUa: yotyd ja 
yopyd, vdiys ja vdpys) synljnyt lUu^ yiy pJiflte. Mutta koska 
Suomen kieli lyhyen vokaalin perftsU mielellailn karttaa (paitsi 
saaan ioisessa tavuussa) kovia koAsonantlia (k, p, Oi on utu, yiy 
paste voinut pysytf ainoastt niissfl murleissa, joissa (niiokoin 



<) Ks. Friis. Lappisk Grammatik, siv. 88. 

*) Ks. Ahlqvist, Versuch einer Mok^cba-MordvinischeD Grammatik. 
siv. 42. 



280 

esim. Savon kielessfl) u lekee etfellisen Tokaalni kanssa diflongin, 
jo6ka turvissa niu, yty pMtftteen t on sailynyi, esim. antautua. 
Ne murieet, joissa i olisi tuUiit seuraamaan lyhyen vokaalin pe* 
rdsUi, ovat menetelleet eri tavalla: miiutamissa seuduin on vahvik* 
keeksi tin eteen pistetty n *), joten syntyi tmtu, ynty pSMte, 
esim. iimauntua; toisidsa paikoin on p^atteen i kadonnot ja uu 
supistunut u:ksi^ esim. Umetun. Paitsi uSita muotoja on u:n, y:n 
/:k8i muuttomisen kautta syntyneet muodot: ipu, ipy; Uu, iiy] 
nUu, inly, KSytUmattOmiistSi alkumuodosia upu, ypy oval siis 
tekeytjneet muodot: uiu, yty, esim. Umautua (Pohjois-Savoesa); 
tmtu, ynty, esim. Ufnatmtua\ u, y, esim. Umauta; ipUy ipy^ esim.. 
ilmaapua (joka Laihian muoto lualtavasti on = alk. Uma^qmay, itu, 
iiy, esim. ilmaitua (Wiipnrin murteessa J. Krobn'in mukaan), iniu, 
inty, esim. ilmamtua (Anjalassa) ja Umaantua (Eteta'^PiohjanmaaHa). 

skele synnytttfii verbeja toisista verheisUI, esim. kuf/egkelen, 
pureskelen, sy\feskelen. Muisloon panojeni seasta olen loytanyt 
Kunrtaueella kirjoitetun muodon ku^eksetoveU, jonka varmuntta 
en kiiitenkaan voi ta'ata, koska minuHa ei ole miiita esimerkkejif 
ksele piratteesta. 

tta, ttd (Ja, tH) synnytua: a J verbeja nomineista. esim. 
jMtd&, muuitaa, myrkyttda, kouhutaa, helpottaa^ pakottaa, ri- 
pittM, sehdstdd, Kan kantasana on a, d tahi e paatteinen, nayt- 
taa jobtopaate liiltyvan monikon vartaloon, esim. kirjootan =: 
kirjoitan, haavoottm, perhootan, pindtiki, iHh^otan, (pSUviiyn); 
bj faktitivi-rerbeja toisista verbeista, esim. juottaa, eldttdd, itket- 
iMy vdsyttdd, kiryoofuttaa, ieimahuttaa, iakaasuttaa. Kiijafcie- 
lesta poikkeavia ovat freqventativeisla johdetni faktitivi-verMt, 
joidenka jobtopaate on ootta, dottd tabi uutta, yyttd, esim. titp* 
pefootan 1. tappekiutan, kyppdootdn I. hyppeiyytdn. Luulta- 
vast! on faktitivi-paate nSissa muodoissa liittynjt vei'bi-jobtoison 

*) Vertaa: Afalqvist, Ansvuge aus emer neuen Orammalik der Finni- 
schen Sprache, siv. 8. 



2S1 

subftUniivin moDikon varlalooD, iiiin eWk i^^elooian on z:^ 
iappelo + i + Ian, tappelutUan = tappelu + i + tan. Supiaio*- 
vaisista verlteisld synty; faktiAtvfsja aileo^ etUi pMle uOa^ yitd 
lisHtiiaD suorastaan verbien vartalooD, fsiin. hakkdOuUum, sahaau- 
Urn, simumtan (myOskin: mvoovtan). Nftiden iiiuoto}«n rinnaUa 
TiljellaKQ iDyOskiB seroinoi8ia» joissa pa^te iia, itd on lihtynyt 
yerbi-peraiseeD oOy 66 pjiatteiseen sifbsiantiviin, esim. hakkooian, 
. u, y, esim. mustua, kastua, jdM/d, sammaitua, 

EtelihPobJanoiaan miirre en fcdjbJI verbiHBUodoiata. Situ 
puattuu tykkOnaan reflexirinen kooiugatioiii, ja, mikfi on mcrkillir 
sempi, inyi)skm koocessivi on sille aivan ^ulo (sen asemeaU kay- 
ietSISn indikativin praesens-aikaa). 

Imperaiivi ja opiativi oval, niinkusn monesBa muoaeakin 
RMirteessa, banmientyneet yhteen, iiiin etlft 2:ssa pefsisaa ktfryle- 
tUSn iMfMraiivin, miilta 3:Ma optaiiTin muotoja. 

Verbien substanlivi-tavoista kayteUan aklivissa kaikkia« mutU 
pasBivisfia viljellttMn ainoasli llknnen subslantivin geni(i?ia^ esim. 
pki tehtdmdn, eiki edes iU-Suomeasa yleistfl paasivin Ihsen sub* 
stantivin inessiviabian: siltaa tehres eikfl teblies. • 

IIl:nnen snbstantivin lybennettjll, Hfimeessli yleisU^ illalivi- 
muoloa, nitnkiiin esim* tekeen = i^kemaiin, ti lOydy, metta sen 
asemesta ktfyteUifin a, a, e^ o (o) paatleisisU 'verbeistfi o:ban, 
d:bOn pMaUy?iln siifa6tantiTi«^muodoci iVativia, esimu mee hcJikon 
puita = bakeraaban, me llbtamli hyfipi^'dkan zzz byppaiiatfh<ni 
se <rifl Uvaio«n laMohon ziz tabtomaban, mee Ao^Aon Jarapabifr, 
▼ark'hai hrulit joiia briU tuliahan kiini oifh&n. Nabtttvttsti koh- 
taa metta tSasa verb^peraiaten aubsiantivien 4>^ 6 ipaate vida 
▼erbin Inontoisena. 4>, 6 paatteisislil j^ibdannaisisia iiroavat huir 
tenkin naiden iilativi*ninot«jen varlaloi siioft, eua ne aina .noiH 
dattavat kanta-verbinsa vokaali-soinlua. Niin syntjy esim. ver- 



282 

bisU tehdd johdaoDainen ieko, mutta kolmannen subsUntiviD 
lyhempi illaUvi on iekohan 1. tek^Mn. 

AktivJD I.'sen ja U:seii subsfn i a) katoaa lyhjen ja kaksi- 
tavaisissa vartaloissa myOskiD pilkSn vokaalin perflsta, esim. opei- 
iaa, opeitaas = opeUaessa, meiojen (praes. meloon) =3 lueloen; 
b) pehmeaee r:ksi (#:k8i) yksi- ja monitavuisissa varlaloissa pit- 
kaa vokaaliD peraslSi, esim. saard (saa^a')^ saares {saades\ ha- 
ravoora* {horaoooiSiJ^) '=.\ivi^'ivi\^^^ haravoores {haravooSes). 

Poikkeus. ll:sen subslautivin t pehnrenee etelampdnd (elen- 
kin Kauhajoella) usein kaksilavuisissakin pitkdn vokaalin perdsUf 
r:ksi (^rksi), esim. melooSehnani I. melooreknam, melooden I. 
melooren =: melojessani, meiojen. Verbi-vartalossa sano pebme- 
nee samalla lailla i nksi (^:ksi), jonka edelM side*vokaali pite- 
nee, esim. sanoorehnani 1. sanooSehnani, sanooren 1. sanoo^ 
Sen (vertaa Raamalun: sanoden). NahUvllsti on sano ?artalon 
.vanhempi muoto ollul sanoi, niiokuin sen johluminen soma 
substantivisla olettaakin, vaikka sidelavuun i myObemmin on 
kulunut. 

Aktivin I:sesU, Ihsesta ja IV.-nnesta substantivista viljeliaan 
kaikkia Eiir^n'in kieli-opissa esitetyilH sijoja. TavaUisimmal Ul:a- 
nen siibstanlivin sijoisia oval yks:u genit, iness., elat., iliat, 
adess., abess., esim. sanoman, sanomas, sanomasta^ scmomtihan 
1. sanohony sanomalla, sanomata'. Uliniien stibstsn mpnikon 
sijoja en ole voinut saada onkeeni ja tuskinpa niiU kSytetUlneen- 
kaan vcrbiD-luonloisina. V:nnen substantivin sijoista kilyteUfftn 
enimmin mon:n adessivia (joka aina ilmaanluu possessivi-suffixilla 
▼arusietluna), harvenimin mon:n inessivia, esim. asia oii iapakiu-- 
maasUiansa 1. tapahtumaasis, se dli putuamaasUiansa. Kayte- 
taanko koskaan V:nuen subsUn monm elativia ja ablativia en voi 
▼armaan pftfttua; ne henkilot, joidenka avuHa koelin saada sei- 
kasta selvaii, eivM koskaan niiU sijoja viljelleet 



pa, pa pdtttelttt ei viljelU Lssfl adjektivifisaf esim. saa»a 
eika saapa. ElUi pMte pa, pa kuiteokio on enneu vanhaan 
lOytynyi UssSkin murieessa, oiikyy jobdanDtiisista syopaiddnen, 
kdypcUaanen. 

Aktivin II:sen adjeklivin pHUte on lounalpoolella murre-alaa 
ruC {niUe\ ntf {nyie)^ luiiUa Lapuaojoen varlisissa pittfjSissfl nvC, 
ny (nehe)^ esim. ottanu*, gen. oitanum (limaj.) ja oitan'hen 
CLapua). 

Ktin passivin II adjektivi on attributiua tahi predikatin-Uyt- 
teena, taipuu se samalla lailla kuin kirjakielessakin, multa kun se 
supistetQissa personattoniissa objekli-lauseissa seisoo perfeklin tahi 
plusqvamperfektin asemesla, kSyteUdn siilM tiuen, ityen (tuen, 
(yen) p^atteisU genilivi-muoloa. Esim. se sanoo otetiuen heinifl 
(in elta on I. oli otellu heinid), se sanoo pantuen, sita piii n&h- 
(yen, Passivin ILsen adjektivin translativin asemesta kayttafl 
nnurre usein partitivia, esim. ei lullu' pantua^ otettua heinia rr 
pannuksi, otetuksi heinift. 

LisSys. Passivin U:sen adjektivin viiroeksiuiainittu genitivi- 
muoto nSyttaa viittaavan alkuperaiseen paaiteesen tlut^ ttyt (tut, 
tyt)^ joka loytyykin Wiron kielessii, esim. pandud z= panlu, (eh- 
tud = lehly. Tama ttU (Jtyt) paate on luuilaksemme jaeltava 
aineksiin lu (ty) + i, joista i on praeteritin, tu (ty) passitin osoit- 
taja. Muoto tu {ty) on voinut syntya passivin ta (td) paatteesta 
siten, elta a (a') on mmittunut u:ksi (y:ks\)f niinkuin f:n edella 
Suomen kielessa joskus tapahtuu (vertaa: marja, marfut). 

Verbien persona-paaiteet ovat aktivin 
aj Ind:n Praesens'issa: Yks. 1 n. Mon. 1 mma, mm&, 

2 t. 2 tta, tta. 

3 Tokaalin pidennys. 3 vat^ vdt *). 

*) moDin 3:nnen personan asemesta kaytetdan myoskin yks:n kol- 
roatta personaa. 



2S4 

bj imperfektissft ja kooditionaliBsa: 

Yks. 1 n. Mon. 1 ma, md (mmOf tnma). 

2 i. 2 ta, to, a, a {((u, m). 

3 - 3 /. ') 

*) mon:n 3:nDon persoaan asemesU kftytelSap myoslun ykam kol- 
roaUa.peraonaa. 
cj imperativissa. Yks. 3 Hon, Hon, Moo. .3 hott hot, 

Poikkeus. Lapualla ja Alavuudella pitenee niinkuin Savos- 
sakiD side-vokaali (ei kuilenkaan yksitavuisis^a) praesens-ajan mo- 
DikoQ 3:Diien personan pdilUeea edells, eBim. sanoovfit = sano- 
valt tuloovat = tulevaL 

Huomailtava on, etU yksitavuistenkin verbien side-vokaali 
pitaoee praesens-ajan yksikOn 3:nnes8a personassa, esioi. sy'66 
1. stfa&t jvloo 1. jriaay vo'ii, Tielysti on Uma pidennys lapahtu- 
DUi korvaukseksi pois kuluneesta pi paatteeeUi, jota EleUl-Pobjan- 
maalla ei ollenkaan viyellSl. ^ 

Yksinkertaiset konsonanlil im, f) ovat imjperfektin ja kon- 
ditiooalin monikon persona-p^tteissd tavallisimmat. Kaksinker- 
taisia konsonantteja kuulee barvoin paitsi yksitavuisten yerbieo 
imperfektin nionm 2:ssa personassa, jossa // on jotensakin, tavalb- 
nen, esini. joko te saiia 1. saitta. 

Monikon 2:sen personan yksinkertainen t ka4oaa iyhyen vokaa- 
bn per^sU aina, esim. sanoosi(i)a = sanoisitte, tuli(i)a =: tulilte. 
Pilkfln vokaaltn peraistd jtfd i enimoiiten olemaan yksilavuisissa 
varlaloissa, oiutta kaksitavuisissa voi se tahi kadola tahi jajldii 
olemaan, esim. sanooia (Iso Kyr.) ja sanoja = sanoilte, sai(a, 
saiid (joskus: saC^, sdi'd) = sOittfe. 

Lisilys. Monikon persona-pUitetten kaksinkertaista konso- 
nantiia on koettu selitUSi monella eri ta valla '}. MeisU ei nilytfl 
kuitenkaan yksik^dn Ubfln asti tehdyisU selityksisU Ulydellisesti 
lyydytUivSilU, koska uiiU tebiaissS ei ole buomaittu, etU persona- 

«) Ks. Blomsledt, Halotti Besz^d, siv. 22 ja 23. 



385 

pjiatetieo kaksiokertaiset konsoMiiilit oval, niiDkain GlellhPohjan- 
maan, Sarbo jaTveriD Karjalan murteet osoitlaval, loytyneet alkiqaan 
ainioaBti indikatim praeaens-^ajasaa, ja etUi nt Tasta mjohemmin 
alkoperaisten muolojen unhetiiksiin joudulUia oval voiaeet Udki 
myoskin imperfektissH ja koadilionalissa tavaUiaikai. MiwUiaialb 
SwoDiea sakukielisUlkiii aaamine vs^briatusta pdlfitokaellemine, elU 
moiiikon pereona-pftSlteet praeseiisiasli eivjil alkiifaaD ole olleei aa- 
mat kuin imperfektisaX ja koDdiUonaliaaa. Lapin kial^atf ovat pnie- 
seDS-ajan peraoDa-paaiteet flUMukoasa: 1 p. p, 2 p. baitet^ niuila im- 
perfefciiasa ja Stionien koBdilioDalia vaataavasaa opiativiaaa oval ne: 
mek, dek. Lapia kielen praiiesefis-ajaD monikoo Isaft ja 2:8aa per- 
s:88a ilmaantnii siia peraoRa-pldtetlen kaiisaa yliteea liitlyneeiill j9, 
b (epaileinattSi samaa johtoperfla kuin p, v Suomen paatteiaaX: pi, 

• 

vai, vdf^y jota ei toydy imperfektiaaa ja opialivista. . Hord?ao 
Nokscha-mai^toesaa ovat praeaena^-ajan moniken l:sen ja Shaen 
peiiB:n p^Stteei tama, tada, esim. kuHtfuna = E. P. kuolemma, 
kuHiada = E. P. kuoleila. fMsUl Hordvan kielen ptfMteialil 
voipi aivan hiottlei^aali johtaa SuomeDkielenkin vaaiaavat iniiodat. 
PsiaueiBta tamaf tada on vaittut supisiumisao kautta aynljX ima, 
tta (veitaa: lupata-ta' = luvatta' = luvala'). KonsooanUi^-yhdiatys 
im on Suomen kieleile onto, ja luultayaa on, etta se on niuuUu- 
nut min:ksi, samoin kuin At nmkei. iMordvan kielen imperfeklissa 
ovat pubeena ole?ain personain paatteei aivan samat kuin EtelH- 
Pohjanmaalla, nimituin: ma, ta, esim. Ai^/tma =^ E. P. ktwHma, 
kuHta = E. P. kuoli(l)a. Osljakin kielesafl on Caslr^n'in mu- 
kaan praesens-ajan karakteristikana de, esim. pandem = panen. 
Naista seikoista piUtfiin nilytua todenmukaiseMa, eiift Stioinai 
kielessakin on alkujaan lOytynyt joku praeaans-aJM karakteristika 
(ta? va?), joka monikoo l:ssfl ja 2:8sa personassa on aulanut yhteen 
persona-paatetten kanssa ja siten synnyttanyt monikon persona- 
paaietten kaksinkertarsen konsonantin. 



Imperalivin toisella personalia ei ole persooa-p^tfleiU ei 
ykstkOssd eika monikossa, esim. sano\ sanokaa. Iioperalivin 
monikoD l:seii personaD asemesta kaiyteUian aioa niinkuiD Safoa- 
sakin passivin praesens**^^ silia eroiCuksella kuileDkio, etu Eteb- 
Pohjanmaan murre passivin perHsU viljelee kohnannen personan 
suffixia, esim. otefhan nuo iatikkuhunsa = oUakaamme nuo 
laukkuhumme, muisiefhan klasiansa = muistakaamme klaftiainine. 
Tttmnkin seikka todistaa, eiiik meidHa paasiviksi sanoUu verbi- 
muoto oikeastaan on impersonali-muoio, jonka pflttUeeasil kiitkey- 
tyy 3:Dnen personan pronomini. Viela merkillisempi esimerkki 
3:nnen personan possessivi-suffixin kaytUlaiisesU passivin perSsUl 
lOytjy (sadussa tavaltavassa) lauseessa: mtia pistetiihin sape- 
iillansa. 

' Objektin kdyt^unDn suliteen mainiUakoon, elUi personatto- 
missa lauseparsissa (paitsi n. k. passivin perHsUi) kokonais- 
objekti aseletaan yksikosstt genitiviin eika niinkuin lU-Suoroessa 
noDiinativiin, esim. sun piUft eUtUd I. etaUSinUin tuan poian = 
tuo poika, kannen piua ottaa pois = kansi j. n. e*, sun Uiyiyy 
tappaa sian z=z sika^ mulla on lupa ottaa omenant roan on 
aikoomus tehrlS sen. 

I Luokka. 

Taivuhis-esimerkkeifd, 

Aktivi. 



Praes. Yks. saan 


uin 


syan *) 


kflyn. 


saal 


uit 


syat 


kajt 


saa 


un 


sy'fla 


ka'yy. 



*) Um. ayon, sy6t, syp6 \* d. e. 



287 



Mon. saanitna 

saatla 

saavai 
Imperf. Tks. saiD 
sait 



Mon. 



uimiDa 
uitta 
iiivat 
u'iio 
u'iii 
sai u*ii 

saima u'iima 

saita(8ai'a) u'iila ja 
ja saitta u'iitta 



u'iit 

uisin (u'iisin) 

uisit (u'iisit) 

ais (u'iis) 

uisima (u'iisima) sttiaiinil 

uisia (u'iisiaa) soisifl 

uisil (u'iisit) saisii 



salt 
Kond. Yks. saisin 
saisit 
sais 
Hon. saisima 
saisia 
saisit 
fanper. Yks. saa'. 

saakohon 1. saak'hon. 
Mon. (saarahan). 
saakaa. 

saakohot I. saak'hot 
Subst I transl. saara' («aaAi'). 

saarakse-ni {saadakse-ni), 
n iness. saares {saaies), 
instr. saaren {saaSen). 
in gen. saaman. 
iness. saamas. 

ill. saamahan I. saani'ban. 
IV nom. saaminen. 
V mon. ad. saaDiaasi]ta(nsa). 



syammil 
syiittll 

SjrIiVJit 

sOin 
^i 
sOi 

flOitil (stti'A) 
ja sflitta 
soit 
sOisin 
soisit 
sois 



kftyinmll. 
kftytU. 
kftyvliU 
ka'yyn. 
kA'yyt. 
ka'yy. 
kil'jyma. 
ka'yytii ja 
kii'yytai« 
kUyyt 
ka'yysin. 
ka'yysit 
ktf'yys. 
ktf'yysima. 
ktt'yysitt. 
kSi'jysit 



ass 



Adj. I 8aa<vii. 

n daonu'. 

(van. saanute ja 8a«ii«lie). 

Passivl. 

Praes. saarahao (sa<iMian) 1. saar'han. 

Imp. saatibiD 1. saat'hin. 

Kond. saataasihio I. saataas'hin. 

Imp. saatakohon 1. aaatak'hon. 

Subat IV gen. saataiqao. 

Adj. I ^atava. 

H Matu. 

U Luokka. 



Praea. Yka. sbdoii 

sanot 

sanoo 

Mon. saaomma 

sanotta 

saaoval ^) 
*) Lapualla: sanoovat. 

Imp. ¥ka. sanoon 

sanoot 

sanoo 
Mon. sanooma 

sanoja, sanoota 

saooot 
Kond. Yks. sanoosin 

sanoosit 

sanoos 
Mod. sanoosima 

aanoosia 



Aktivi. 

(taiv. vart. mclai). 

maloott. 

meloot. 

meloo. 

meloomma.. 

meloolla. 

meioovat. 

melooii. 

meloat 

metoo. 

raelooroa. . 

meloja, meloota. 

meloot 

meloosiQ. 

roeloosit. 

raialoos. 

meloosima. 

meloosia. 



289 



sanoosit 
Imp. Yks. sano' 

sanokohon I. s^anok'hon 

Mon. (sanotahan 1. sanol'haii) 

sanokaa 

sanokohot i. sanok'hot 

Siibst. I 9antia' 

9aTiuakse(ni) 
11 sanojes ^) 
sanojen •') 



meloosit. 

meloo'. 

Dieluokohon I. melook'- 

hon. 
(meloolahan 1. meloot'- 

ban), 
melookae. 
melookohot 1. melook'- 

hot. 
tneloja'. 
inelf)jak9e(ni). 
melojes ja meloores *). 
melojeu ja melooren '). 



1) Kauhajoella myoskin: sanooSeSy sanooSen, melooSes, meioo&en, 
in gen. sanoman 
iness. saoomas 
elat sanomasta 
illat. danomahan I. saiiom^iian 
ja sanohon I. san'hoD 
adesd. sanomalla 
abess. sanomata' 
IV sanominen 
V iness. sanomaasis 
adess. sanoniaasilla(n3a) 
Adj. I sanova 
II sanonu' 

Passivi. 
Praes. sanotjibaT> I. sanot'Han 
Imp. sanotlihin 1^ sanolt'hin 
Kond. sanotaasibin 1. sanotaa^'hin 
Imp. sanottakohon 1. sanoUak'bon 

Suomi. 



melooman. 
meloomas. 
meloomasta. 

meioomahan 1. meloom'- 
han. 
ineloomaila. 
melooniala'. 
ineloommen. 
meluomaasis. 
me)oomaasilla(nsa). 
meloo va. 
meloonu'. 

melootabaii (fhan). 
melooUihin (U'hin). 
melootaadibin (s'bin). 
meloottakobon (k'bon). 

19 



^90 



Subst. 


UL gen* sing, sanottavan meiooUavan. 


Adj. 


I. saDOttava 


meioottava. 




U. sanottu 


oieloottu. 






ni Luokka. 








Akti.vi. 




Praes. 


Tks. iDuistan 


opetan 


lOyr^lD. 




muistat 


opelat 


loyrat. 




muistaa 


opettaa 


loytaa. 




muistamina 


opetafnma 


lAyramma. 




muistatta 


opetatta 


Inymtfl. 


- 


muistavat *) 


opettavat ^) 


loyt^vat 0. 




*) Lapuan murre: muistaavat, opetlaavat. 


toyUavat. 


Imp. 


Yfcs. muistin 


opetiD 


lOyriD. 




muislit 


opetit 


loyrit 




rouisli 


opetti 


loyti. 




muislima 


opettima 


iojtima. 




muistia 


opettia 


loytitf. 




muisiit 


opetit 


loyrit. 


Kond. 


Yks. miiislaasin 


opettaasin 


laytaflsin. 




muislaasit 


opettaasit 


luytassit 




muislaas 


opettaas 


loytaas. 




muistaasima 


opettaasima 


loytiiasimfl. 




niuistaasia 


opettaasia 


loytaasia. 




muistaasil 


opettaasit 


loytaasit 


Innii. 


Yks. muista' 


opeta' 


loyra'. 




muistakohon 


opetiakohon 


loytakohon 




1. muistak'hon 1. opettak'hon 


(k'hon). 




Mon. (muistetahan) (opetetahan) 


(lOyreUhan). 


• 


muistakaa 


opettakaa 


laytakaa. 




muistakohot 


opettakohot 


lOytAkOhot 




1. muistakohot 1. opettak^hot 


1. loyUk'bOt. 



291 



Subsl. I muislaa' 

niui8taakse(ni) 
II muistaas 
inuislaan 
III ill. muislamahan 
(m'han) 
ja muislohon 
(t'hon) 
Adj. I muistava 
n muisUDu' 

Praes. rouistetahan 
I. muislet'han 
Imp. muistettihin 
I. iDuistett'hin 
~ KoDd. muisletaasihin 

1. niuistetaas'hin 
Imper. rouistettakohon 
(k'hon) 
Subst III muistetlaman 
Adj. I mnisteitava 
U muisteltii 



opeltaa' 

opeUaakse(ni) 

opetlaas 

opettaaD 

opettamahan 

(m'han) ja 

opetlohon 

(I'hon) 
opellava 
opettaDu' 

Passivi. 



loytaa'. 

toyti[akse(ni). 
lOyUiiln. 

lo^tamahan 

I. lOyUlm'hSla. 



loyiava. 

loyiany' ja loynny'. 



opetelahan 
1. opetet'haii 
opetettibin 
I. opetetl'bin 
opetelaasihin 



Praes. Yks. revin 
revii 
repii 
Hon. revimina 
revilia 
repivat ') 



lOytiahSD (I'han) ja 
lOyretahSin (t'ban). 
loyltihin (I'hin) ja 
loyrettihin (t*hin). 
lOyUaSsihin (s'hiD) ja 
1. opetetaas'hiD loyretaasibin (sMiin). 
opetetUkohon toytl^kOhOn (k'hOn) 
(k*hon loyrettakohon (k'bOn). 

opetettanian lOyttilDian 1. loyreltamaD. 
opetettava lOyliavSI ja lOyretUva. 
opetetlu loylly ja loyretly. 

IV Luokka. 

Aktivi. 
pybiin. 
pyhlit 
pyhkii. 
pyhiimroil. 
pyhiitU. 
pyhkivat ■)• 



*) Lap. repiivftt; pyhkiiv5t. 



292 



Imp. Yks. reviin 
reviit 
repii 
repiim^ 
repia, repiiU 
roviit 
Kond. Yks. repisin (ja repiisin) 
repisil *="* 

repis 
Mon. repisimS ^ 

I i 

repisia 
repisit 
Imp. revi* 

r 

repikohOn I. repik*hOh 

(reviUhan) 

repikail 

repikdhot I. repik'hot 
Subst I repia* 
II repies 

fepien 
III ill. repimamSln I. repim'hSn 
Adj. I repfvii 
H repiDy' 

Pas^ivi. 

Praes. revitflhan I. revil'han 
Imp. revillihiD I. revitt'hin 
Kond. reviUlflsihin 1. reviuas'bin 
Imp. revilUkOhdD (k'hOn) 
SubsL III gen. revitUman 
Adj. I revittavfl 
I r«vi(ty 



^ 



pyhiin. 
pyhiit. 
pyhkii. 
pyhkiima*. 
pybkia, pybkiita. 
pyhiit. 

pyhkisin (ja pyhkiisin). 
pyhkisit. *="' 

pyhkis. 

pyhkisima. ^ 

pybkisia. 
pyhkisit. 
pyhii'. 

pyhkikOhon (k'hon). 
' fpyhiiiahan). 

« 

pyhkikaa. 

pyhkikohot (k'hoi). 

pybkia*. 

pyhkies. 

pyfakicn. 

pyhkimaban (in*bait). 

pybkiva. 

pybklny'. 



pyhiitahan (t'han). 
pyhiitlibin (tt'hin). 
pyhiitaasibin (s'bin). 
pyhfittakohan (k'bon). 
pyhiittaman. 
pyhiitUva. 
pyhiiUy. 



2^ 



V Luakka. 

ootte {odUe) paaUeisisU inonilavuisista vartaloisU katoaa 
koko tavuu tie A::n» f:Q, n:o ja iisein mink'm edehd. 



Praes. 


Yk$. haen 


haravootleo 


tUUD *) 


oon. 




haet 

■ 


haravootlet 


luut 


oot 

■ 




hakoo 


baravootloo 


tuloo 


on. 




Mod. haemma 


baravooliemma 

1 


tuumma 


oomroa. 




haetta 


haravootietta 


tuutla 


ootta. 




hakovat ') 


baravoottovat ') 


tulovat ^) 


ovat 




1) Lap. Iiakooval. hnravoodoovat, tuloovat. 






Imp. 


Tks. liain 


haravooltiD 


tulJD 


obo. 




bait 


baravooltit 


tubt 


obt. 




haki 


baravootti 


tub 


oli. 




hakima 


baravoottima 


tuHma 


obma. 




hfikia 


baravooUia 


tulia 


oba. 




hail 


baravQotit 

> 


tubt 


-obt 


Kond. 


Yks. hakisiD 


baravoottisiD 


lulsiD 


OISID. 




hakisit 


baravoottisil 


tulsit 


olsit 




hakis 


baravoottis 


tulis 


olis. 




hakisima 


baravoottisima 


tulsima 


olsima. 




hakisia 


haravoottisia 


tulsia 


olsia. 




hakisit 


baravottisit 


tulsit 


olsiL 


Imp 


. Yks. hae' 


baravootle'. 








hakekoboQ 


baravookoboD (Jc'hon). 






h bakek'hoD 










Mod. (haetahao) 


(baravoorabaD) 


• 






hakekaa 


baravookaa. 








bakekobot 


baravookobot (k^hoi). 






1. hakek'hol 









*) Samoin taipuvat vartalot; pane, meoe. 



294 



Subst. I liakia^ liaravoora' {fiaravooSa*). 

11 hakies haravoores (haravoo8es\ 

hakien liar^vooren (haravooden), 

111 ill. hakemahan (m'han) haravooltemahaD (m'han) j.i 

ja hakohon 1. hak*Jion haravoomahan (m'han). 

Adj. 1 hakova baravooltova. 

U hakenu' haravoonu'. 

Passivi. 



Praes. haetahan (fhan) 


haravoorahan (jr'han). 


Imp. haellihin {Ifhin) 


haravoolihin (fhin). 


Kond. haetaasihin (s'hin) haravootaasihiii {s'hin). 


Imp. haetlakulion (k*hon) haravoolakohoD {k'hon). 


Subsl. Ill gen. haellaman 


haravoolamaD. 


Adj. 1 haeltava 


baravootava. 


11 haellu 


baravootu. 

VI Luokka 
Aktivi. 


• 


taW. vart. Iupa(l)a 


rupe(t)a 


lepai(i)a. 


Praes. Yks. lupaan 


rupiaD 


lepajdn. 


lupaal 


rupiat 


lep^jat. 


lupaa 


rupiaa 


lep^ja^. 


lupaamma 


rupiamma 


lepdj^mma. 


lupaatta 


rupiatta 


lep^jaiia. 


lupaavat 


rupiavat 


Iep{<javdt. 


Imp. Yks. lupasin 


rupesin 


lepajin ')• 


lupasit 


rupesil 


lepitjiL 


lupas 


rupes 


lepilji. 


lupasima 


rupesima 


lepajima. 


lupasia 


rupesia 


lepdjiSI. 


lupasit 


rupesit 


lepajiU 



*) Laihiulla y. m.: lepdAD. lepd&t j. n. e. 



295 



KoDd. Tks. lupaasio 


rupiaasin 


leptfjUlisin. 


lapaasit 


rupiaasii 


lepajfidsiU 


lapaas 


rupiaas 


lepfijaas. 


lupaasiina 


rupiaasima 


lepajlidsimSl. 


lupaaBia 


rupiaasia 


lepiljaasiil. 


lupaasit 


rupiaasii 


lepajaasit. 


Imp. Yks. lupaa' 


rtipia' 


i«pftja*. 


laTakkohon 


ruvekkohoD 


levaakkohOD. 


(kk'hon) 


{kk'hon) 


(kk'hdn). 


Mod. hivakkaa 


ruvekkaa 


levaakkaa. 


luvakkohol 


ruvekkohoi 


levaakkObOL 


(kk'hot) 


{kk'hot) 


{kk'hoi). 


SiihAt I luvala' 


ruveta' 


levfiau'. 


II luvates 


' ruvetes 


levaates. 


III ill. lupaamahaD rupiamahan 


lepajamahttn (ro*haD) 


{m'han) 


(m'han) 


ja lepajObOn. 


Adj. I lupaava 


rupiava 


lepajava. 


U luvannu' 

« 


ruvennu' 
Passivi. 


levsanny'. 


Praes. lavatahan 


ruvetahan 


levaataban 


(I'han) 


(t'han) 


(t*baD). 


Imp. luvattihin 


ruvettihin 


levaattihin 


( U'hin) 


(U'bin) 


(ll'bin). 


KoDd. luvataasihip 


ruvetaasihiu 


levaataasihin 


(s'hin) 


(s'hin) 


(s'hin). 


Imp. luvatUkohoD 


riivetlakoboD 


levaattakohon 


(k'hoD) 


(k'boD) 


(k'bOD). 


Subst. Ill gen. luvatla- 


riivettamaii 


leTaauaman, 


man 




• 


I luvattava 


ruvetiava 


levaattava. 


11 Juvatiu 


ruveltu 


tevaatty. 



296 

Negaiivism kotyugationm subieen on hiiomaiuafa, ^Ui 
kiellosana on tavallisesti moniko^sa taipumaloiu. J(k$ Uhftn ver- 
taamme LappajSirvtn (Savolais-) murrelta, jossa.kiekosana usein 
on yksikOasfi taipunaton, esiiB* ei mnd tii% ei sinA tii'd, n^yl* 
Ufl ikasiD kuin kieltosanan taipHmineo ei olisikaan kovin vanha 
kielessfilnimti. My<)Bkin Agrikolan kielessd ilmaanlnii kiellosana 
usein taipumatlooiana, esim. sentehden ettei sine voi tohdeiy et 
le voi palveila, eikd le niuisUt ^^ wine taidha aoda. 

Taivutus-esimerkku 

Aklivi. 
Praes. Yks. en niuula'. 
et muQta\ 
ei se muula'. 
Mon. ei me ja emmiL luuuta** 
ei le ja etU inuula'. 
ei ne muula'. 
Imp. Yks. en rauuUanu'. 
el muuttanu'. 
ei se muuUanu*. 
Moa. ei me ja enima muullanu'. 
ei le ja etlSi muuUanu'. 
ei ne muuUanuet ja 
muuUan'het. 
Kond. en muiillaas j. n. e. 

Imp. Yks. jila muuia'. 

dikohon I. alk'hun muuliako. 
Mon. dlkaa muuUako. 

flIkOliOl 1. Sllk'hat muuUako. 



Yhdislettyjen lemporien muculosluksesU on mainiUava, elU 
piiii-verbin U:sen adjektivin monikkoa viljelban ainoasli 3:ssa per- 



297 

ft 

soaassa. Estm, oon muut(anu\ ooi muuUanu\ an muutianu\ 
oomtiut muuttamir ooUa mmUtanu\ ovat muiUi^met ja f/mt^^, 
tan'Mei. 

Partikelfisa. 

Yar»iDai»i8U (utverbekia aval buomailiaval «euraav|it'. muo- 
loosa suLWen kirjakielesu vdli^o. poikkeavai$et:. eileett, askdiin^ 
(alkuJaaM UiulUTasU =; ^iJfio, fl^koin), perdkianaa X pera/cka-, 
nausin, KurjakielqUe oudoisU adv^rbeisUi iQainitUkoon; lawee 
L latireehmsa (Eur^n'in' saoakirji^a: iaude), joka mefkilse^ la-. 
v«allat kokcinaan, lykkeuaan, mnu ruis on iauree la'os. 

Kiekeiseyfi UitduoSis-adverbina tavalaan seka /rana, Adna, 
na^ n& eUft ^aa> Araa^ a, d, jotka viimeiDaiDilul ovat o^hUvflsli 
synlyneet edellisisISi Kaievalaii kielessakin tavattavisla pilemmiaU 
moodoista. Esiin. ei oUenkana, 1. oUenkaa, ei ookkana k ook- 
kaa = ei olekkaan; b^ioella ei oo mitmd I. mitdd muresta, ei 
me ilki^ milldnd tavalla, ei kukana, ei ketdnd L ketdd, 

Kun liiUanaioea /:i' !• Arm tulee seuraainaau vokaalin pe- 
rdsld^ katoaa miirre-alan eteldisess^ osassa (JalasjdrveUii, Kauha- 
joella) k, ja n:ii eli aspiraliodin ^ijaan ibuaantuu iy eaim. minddt 
= minakin, meillddt =z meillilkin, karfuifacU =;: karhi^akin. 

EritjisisUI adverbeiua kayietyisU nominieii sijoisia ovat ta- 
vaUisiminat: 

ParHtivi, esim. se kopistaa kovaa, hUjaaj se tutoo nopiaa 
zz Bopeaftti,. oieen idrkidd zzz menen inielell(Uii; 

Imisivi^ esiin. ei se hamassa oo = ei ole kauk^^n^ (homa 
UvataaD myOBkia merkityksesfia: pahaiaioea); 

Elativi, esim. ta^mia^ vdUstd; 

lilaiim, esim. vissihin, en minft vakaban muista; 

AUaim, esim. uifaHa (r= aikaisin), hupmenDa huomenelta 
= huomen aamuna, Slmaialtflftnen on njies, joka sekaa itteoail 
paffolia vaimovaen puheehin, se buuti idyireH&nsii = t^ydel- 
tansa; 



298 

Prolativif esim. sivuuite', idpiite^, perMttaf, alaatt^. Prola* 
tiveja ovat n^hUviisli mjOskin semmoiset adjektiveisla syatyvflt 
adverbil kuin esim. ievi&diie 1. leviddtti (se oo kulkenu' leviddtte)^ 
pehmdatti (puhuu p.)- 

Lisllys. Naisstf viimeinainiluissa esimerkeissfl n^ytUfytyy 
prolativi selvjind adverbi-pii£llleena, jonka oikea muoto on itte^ 
(z= kirjakielen ilse). Jos tfilhSIn lisdksi otanime buoniiooo, eiU 
a, d pfidtleisissS vartaloissa' ei tapahdii prolativin f:D edella ta- 
vallisla side-vokaalin miiutluniisla, niiDkuin nStkyy ylempdnfl mai- 
nituista esimerkeisU perddtte, alaatte, iieoee selvioia deklinationi- 
opillemme, etU prolativi siirreUSn adverbi-p£iatetteen joakkoou. 

Translative seka supistuneessa etU Uljdelh'sessS maodossaan, 
esim. idvos = ulos, kauas^ ulommas, ensiksL 

Essivi, esim. koiona^ kaukana, 

Insimkiivi seka yksikossil etU monikossa, esim. korvan 
(kdvellahan korvan =r vierelysten), nuon 1. nuan = Doin, kovan 
1. kovin^ Hioon, paffahin pdin^ kevddsm, syksyysm. 

Tavaliisimmat adverbien jobtopSiSIUeet pvat: 

istft esim. kolmaasU\ kahdeestf, monaasii'; 

iteilen^ esim. voorootelien, yksiielien; 

iten I. Ue't esim. esiie* 1. este^, parahit^, endmmten; 

iitaan^ itiddn 1. iUaasmj iitddsin, esim'. nattlootiaan I. nau- 
loottaasin^ saroottaasin = sadoittain; 

kstUta, ksytld I. ksutiaasin, ksyttddsm, esim. kattotahan 
vastakstUia, ne pitsjebei ovat rc^'aksuitaasht =: rajakkain; 

/a, /id pronomini-varlaloisla jobtuvissa adverbeissa: /iuo/ia 
I. ^a/a» tddld, Held 1. ^id[/<a( = kirjakielen laolla j. n. e. 

lloonj M&n, esim. silloon; 

nwf, supistuneena ', esim. sinn^^ tdnne\ kahrd pain, 
yhrd^ pdm; 

siif esim. -kovasti'; 

i!y esim. perdti'. 



299 

Posipositionia dUe ei viljcllii, sen verosta kHyteUftn ala\ 
Luonay luokse ja luota oval outoja, niideo aseniesla sanotaan: 
tyand, tyd (myOskin suffiiiD seuratessa, eaim. iuloo mun iy6rd)^ 
tykyU. Kirjakielen kans$a pariikkelia vastaa kans ja sufBiiD 
seuralessa kansakna, esiin. kdy' kyldhdn mun kans, lapsi an 
mun kansdhnant NSmSt Tiimemainitut muodot nSylUvSl osoitta- 
vat, etU kanssa od kansa sanasla lekeytynyt. MiUI murtcen kems 
muotoon tulee^ on vaikea pflSttaa, onko se lyhennetty nooiinativi- 
vai ioessivi-maolo. Wiron kielessd tavalaao partikkelina sekll 
Dominalivi kaas elta inessivi kaasas, ja mahdollista od, etlfl roo- 
lempia naiu sijoja on Suomenkin kielessa kaytelty. Samassa 
merkitykaesaa kiuD kans tavataan myOskin ineasivi Joukos (sufKixin 
seuralessa joukohna)^ esim. se on mun joukohnani, karva var- 
talosla synlyvat postpositionil korvalla rr vieressS^ korvaUe^ kor- 
valta. LJnsi-Suomen mukaan sanotaan mydren = I. S. myoten. 
Paitti on sfiilyttanyt (etenkin Laihialla) alkuperftisemmjln konkre- 
tillisen merkilyksen: sivuitse, esim. se ajaa isSn paiiti. 

Kirjakielen efid konjanktionia vastaa useimmissa pitiljSlissa 

j'otta, Kun sanaa kSytetaan verratlaissakin, esim. enMi kun = 

snurempi kain. £H ja taikka konjunktioneilla, joisla jalkimaistd 

kaytetaan harvoin, ei ole eroittista merkityksen suhteen^ esim. 

yhia kaikki, jos ma ajan reella eli (taikka) kirryylla; mee eli tuu. 



RifleiiiytUUL 

Satu Kaubajoella. 

OH liullu amma. Ei se kovin (kovan) hullu ollu', vaan olf 
kummiukin vahan hullu. Se mcnOO yh'rellen {yhSellen) kalliol* 
len, jok* oli vieriava kol^mellen tahollen. Siela oli kol^^me va- 
raasta, jokka raknasit rahaa. Amma kaatoo vetta sen kiven paal- 
len ja sanoo kol^me kertaa : mee sina tuollen tahollen, mina oon 
itte' talla tahoHa. Ne varfcahat sitte' luulit, jotta beita tullahan 



am 

kiinni oltamaban (ottohoo),. juoJ«$il pois ja jftlit rahaosa kalliollen. 
Anmia meni ja alii ii^ahan sieltd, niih'n^ varkahat oli oUuet, sai 
suureo syliiliseo. ,. Sea. flijd kysyy: mjsU sin^l , rabaa, not saanu'? 
Aounft. va$(as: mina Qaa siU .l0^noy\ Ruveilibin pt;rabjin ky$y- 
itiilbdlD: mista ooUa saanu' rahaa? KdskeUihin niiU siiu k^S^- 
hjlii. Se tfijiS sai)oo BJtM^* ai^m^llens^; buom^iHia on kiiuma piiivfl, 
li^ kpl^nia auriokota paistaa. Auiopd ky^yy mil^iak^hiiQ mioil. 
siUe' meeoi JiijA aaooo: luee sina tU9nne parao Ipa^ap) ala*. 
Aij4 paoi puila paran (pa^an) paKllea ja val*kiaQ puibin, jotta 
ae rupmt palamahan. Ja kua paU kMumoolli dmmftn s^l^kahiUi, 
se luuliy jotla auringol kuuniootti, kun kol^me aurinkota p^sloQ. 
Aijii kdski cimmjin pois tuUa'. Sanoo (iromSi: voil voi! kuu kovasti 
mua kuiimootli. Aijii laa9 saaoo ammSiUen: multa huomenoa 
vaata kova paiva on. Amma kysyy: np, aaikSi nyt s^Ue' on? Nib 
aijft sanoo: kun buonienna luloo isoo Frankri,ikin sot,a. Aoamd kysjj 
taas llijilllil: no, mibinkft berran tith'^ren. (^dhden) min^ sitt($' meen. 
Siir oli yksi pOntlo (pOnlloo) ilijdllii; linioid meni $inae' pOntOn 
(pontoon) ala\ Se aija pirotli ob^ria pOntOn sivull<^n; kanat inenil 
ja noukiit siiU ja reviit aina iininodn verhaa. , Kun ue lakkasil 
npukkimasla, niin fiytt oui amnion pois pOniOn alta. Ammd sanoo^ 
kun tuli pois: voi! voil kun mua pisMtihm sapeliflansa (sapeliJla). 
Aija taas ^anoo: huomenna on viasihin byv^l pdiva. Ammil kysyy: 
no, mikM nyt silte' on? Huomenna sataa rusinoota ja juustua. 
Ne menit sille' kSlraj^hSn, ammSl ja ilijtt, siit^l rahasta, kun (jonka) 
ne sait Ainmil meni <^rellli (eS^H) ja XijM meni per^s, nakkas 
rusinoota ja juustua Amman psan ylitte', jotta ammS luuli niiia 
sal^Y^n. Kun ne tulit karajapaikallen ; niin tuomari kysyy am- 
malt^rroista sina sen suuren raban sait? Amma sanoo; mina 
sea loyrin (iSydin). Tuomari kysyy: no, koska sina se9 loyril 
(lQ\fdityt Amma sanoo: silloon kun kol^m^ aurinkota paistoo. 
Tuomari kysyy taas: koska se kol^me aurinkota paistoo? Amma 
S3A0oi: .silloon kun oli se isoo Frankriikin sota. Tuomari kysy}: 



301 

DO, koska se isoo FVankriikiti' sota on olla*? Amma sano^o: "stl- 
loon kiin juustua ja rushioota daloo. Ei ne saanuet sel^kusi r^- 
hasla. Niircn inii8en) tSytyy'anlaa piUS rahan sen amman ja aljSih. 

Kappale samasla sadusla sommitelluna Lapuan murleen 
mukaan. 

OH hullu ammS. Ei se kotan hulfu ollu', vaan (vain) oli 
knmminkin vahan hullii. Se menOO yli'relien kalKoilen, jok' oli 
vidrtdvd kol^iellen tahollen. SW& oli koPme varaasta, jbkka 
raknask rahaa. Airnna j. n. e. Ne vatk'hat lunKt, jotta lieita 
iuithan kiinni oU*hon, juaksit pois ja jaiit raficinsiil kBltiollert. 
Amma meni ja oi\!L rahan siaJtd, mih'na vark'Mt oli 6fthet j. n. t, 
RuvetfMn per'hdn kysym^Mm mista oolta saanu' rahaa? A^- 

ketfhm niiia kdrqfhdn. Se aija sanoo y, n. e. 

I . ' I • 

Karliv Ja kettn. 

(Sadun katkelroa KauhajoeHai)* 
Ketlu ja k'arha sOit verolla {vt&otla) vdita, ja se kettu s6i 
enemman kuu karhu. No, se sanoo karhu, jotta pannahan paiva- 
lakkoosehen maata' kummanko puosta ennenimin rasv^ nokkaa. 
Kelta meni sitlc', kiin karhu niikktiu, tithras puostansa karhmi 
puohon rasvaa. Ja se sitte' yihastun, karhu, ^itta, kun hdnen 
puostansa rasvaa toloo ja han vaha s($i. Se sitle' haaslat^, ketlu, 
jotta pannahns viela maata? Karhu nukkuu taas, ja se meni sitte' 
ja sOi pyyryksesta (pyy&yksesfd) kalan, se kettu. Karhu kysyy: 
niilla sina sen satt? Niin kettu sanoo: pistin hantani aventahan^ 
silla mina sen sain. Karhu nneni ja pisti kan^ aventahan han- 
laansa ja istun siina kaufan sitle'. Nlin sen hania katkes, kun 
jaatyy sinne*' aventahan. Kun 'sen hauta katkes, niin sepK^ratl' 
vibastuu siihen ketluhun ja sanoo: sina aina mullen valehtel^t. 
Sitte' sanoo kettu taas karhutleq : kattotahas vastaksutta, kumpiko 
enneminin nauraa. Joka ensiksi nauraa, se valehteloo. Ja ketuu 
suupielesta sitte' nakyy nauru. Karhu hairas ketun keskelta suu- 



302 

hunsa. Sitte kun kellu oli karhun suus, niin se vield tieti kou- 
kuD ja sanoo karhullen: iu tuuli. Kun karbu avaa siiUDsa ja 
sanoo: lansipS[,^niiu kettu passi suusta pois, kun se karhu niin 
huuti UjreiUnsa (JtdySdidnsd). 



es (ehe) psatteisijl sanoja: 
ahnes, eines, hemes, homes, huones, Hsimes, imes, kahles, 
kaires (kaides)^ kalves, kanleles, kappales, kek£lles, korles, kuves, 
karmes, luores (hiodes)^ lyhres (lyhdes)^ tahres {IdhSes)^ mares 
(flioSes)^ mures, (pris\ perkeles, piUljes, purjes, ra*es, rahjes, 
roves, silmustes, larves, ter?es, tiines; tupres, vales, venes, 
viivyles. 

hinen {hitte) pSiaiteisia sanoja: 
etehinen, hauhinen, jalkahinen = kirj. jalkine, jokahinen, 
kaulahinen, lakehinen, maahinen, roielehinen, n^lkahinen, oma- 
hinen, pielehinen, pSdbinen, sijahinen, sormahinen = kirj. sor- 
maus, sylehinen, vertahinen, vikahinen, yhtehinen. 

i paatleisifl 

a) noniineja: aimoo, aroo, (ebtoo), eldlee, emoo, enoo, 
eukkoo, isoo, juhlikee, juoppoo (juappoo), juoUoo (juaUoo), karoo, 
kasvalee, kieloo, korvee =: kirj. korvo, kukkoo, kuuroo, Kyroo, 
lempoo, lumikee, mekkoo, meltoo, musloo, nimikoo, nuukko zzz 
kirj. mippo, noloo, orpoo, paskoo, peiloo, puokkoo, puukkoo, pOb- 
kOO, pOntlOO, pi^yroo =z kirj. mOrkO; repoo, salkkoo, sankoo, 
saukkoo, Savoo, siskoo, taloo, Uhrikee, Uikkoo, ujoo, veikkoo, 
voikkoo, yOkkOO (jXkkoo), ailee; 

b) verbejd; halkoja, katkojn, lahjoja, lihoja, lohkoja, lurooja, 
meloja, paloja, puhkoja« ralkoja, lempoja, vakoja, varsoja, velkoja, 
vesoja. 



Maoto-opillineD selitys EuriyoeD, LapiD, RaamaO) 

PybtomaaD, Lattilan Ja UadeokirkoD 

pitiyicD kielestli. 



Ktrjoillanut 



IL Mnoto-OppL (Jalkoa). 

IV:s Luokka. 

a J Tekiallisen kerroDOOSta mainittakoon: 

1) Eurajoella pfiauyy kerronto tihio, jonka edeliji rungon 
yiimeinen i muutluu e:ksi. Esim. kadetem' kadebdin, kaHhem* 
kaiUiD (ruogosla kaUhii). 

2) LapUsa, Raumalla, PjhassSmaassa, Laitilassa 
jasVudessakirkossa on si kerroDnon paaUeenSI. Jos sana on 
kaksi*tavuineu, muuUuu Unifln edellii rungon viimeinen t tf:ksi, 
mutta kolme-tavuiseen sanaan jSfl niainiUu t olemaan. Side- 
kerakkeena oleva k^ p^ t pehmenee W-pa£ltteen edella niilten 
sidniojen mukaan, jotka flflni-opissa lOjlyvSL Esiin. kuaresM ja 
kuaresf kuorin, kaUhesin* ja kaithesi', Uudessakirkossa kai- 
fes^ kaitsin (rungosla kaithti ja kaitii)^ revesin' ja revesf revin, 
muretisin* ja muretisi' murehdin. 

Poikkeuksia: a) Laitilassa muutluu myOs kolme-lavuis- 
ten tehdikkojen viimeinen i W-pSiatteen edella e:k8i9 esim. mure- 
iesf murelidin (rungosla mureiti). fi) Lapissa ja Laitilassa 
paaityy kerronto usein niyOs i:hin, jonka edella rungon t muut- 
luu e:ksi. PaaUecn t kaloaa aina Laililassa ja tavallisesli 



304 

Lapissakin, vaikka se myOs vflliin }M olemaan viimeiD inaiai- 
tussa piUjflssSi. Vaikka t on kadonnulkin, pehmenee kiiilenkin 
sidekerakkeena oleva k, p, t tavallislen sSISiiilOjen mukaan. Esim. 
kaithen' ja kaithe* knitsin (rungosta kaitkH)^ t^everC ja reve^ 
revin, murele aiurehti; ja' Lapiisa.v^tiin kuMi&n* :\tx kaiihei\ 
revein' ja revet, y) MyUskin Uudessakirkossa on paaueenii 

I 

joskus i, joka aina kaloaa, mutta sidekerake pysyy kuitenkin 
pehmenneenSI, ja' rungon i <?:ksi muuttuneena, esim. reve^ re?in, 
sove^ sovin. , , 

bj Eurajoella, Lapissa ja Raumalla pSiattyy tekislli- 
sen liiulento nn^ihen, jonka edella runko on muuttumatta. Esim. 
repinnengan repinenko ja Fei^nemmekO, kadeiMnnek kadehtineeko. 

Poikkeus: Lapissa pS^ttyy vdliin luulenlo ne:hen. 

PyhHssSmaassa taas, Laililassa ja Uudessakirkossa 
on ne tekisllisen luiiYennon paatteenl Esim. ^a/m^hnolineeko. 

Poikkeus: Jos tebdikko on kolme-tavnintm^ kxytet^^ vSliin 
PyhSssamaassa pne laulennon paatteenSl; esim. mnretHnnek. 

c) Ehdonto paHttyy Eurajoella; Lapissa, Ranmftila ja 
PyhStssSmaassa iari:hin, jonka edelld rungon i munltuu e:ksi. 
Esim. hualeisM ja hualeisf huolisin, huofidimme, soveisin' ja soteUi' 
sopisin, sopisimme, kaitheisin* ja kaitheisi' kaitaisin, kaitsisimme. 

Laililassa kSlyletflSIn ehdonnon pSiatteenSf sisi, jonka edella 
rungon viimeiuen i, jos sana on kaksi-tavuinen, muuttuu ^:ksi, 
ja sidekerakkeena oleva k, p, t pehmenee. Esim. hudlesist huo- 
Ifsin, kaithesisf kaitsisin, kuaresis kuorisi, revesisf repisin, scwe- 
sisC sopisin, muretisisf murehtisin. 

Uudessakirkossa taas on ehdonnon pSlSllteend lavallisesti 
si^ jonka edella myOs sidekerake pehmenee, ja t munltuu e:ksi. 
Esim. hualesC huolisin, kaitesf kaitsisin, reves repisi. 

d) Tekiirtlisen toivonto psattyy kaikis^a nSissd piiajissa 
kkoihoUy kklhhiyn. Esim. kaithtikkon' ja kaithHkko', Uudessa- 
kirkossa kuittikho* kailkoon, kaiikool. 



305 

e) Jos loppu-aSnne on kaskennOQ yksikon 2:sen personan 
paatteenil, katoaa sen edelt[( ningon viimeinen SllinliO, mtitta 
laraan personan muitlen psatctten edelta on runko muuttumatta. 
Esim. kaitN^ kaithis ja kailhist, Uudessakirkossa kaif, kaitis 
ja kaiilst kaitsi, pyh\ pyhis ja pt/Msi pyhi, rev', revis ja revisi revi. 

Poikkeus: Jos tehdikkO on sellainen kaksi-tavuinen, jolla 
on ensimaisessa tavuussa lyhyt aantio, ja ainoaslaan yksi kerake 
on ensimaisen ja toisen tavuun aantioin valilla, jaa Laitilassa 
valHn loppu-aanteen eteen rungon viimeinen aantio olemaan. 
Esim. pyhf, revi, sovC. Tama tapahtun joskus myOs Pyhassa- 
maassa. 

KaskennOn monikon l:sen personan paaietten edella peh- 
menee sidekerakkeena oleva k, p ja /. Esim. revitdn*, revit^, 
reviids ja remiast repikaamme. 

M(9nikon 2:9en personan paatteena on aina kka', kkS, 
Esim. pyhkikkd', repikkW, 

f) l:sen siannon edellinen muoto on kaikissa nSissa pita- 
jissa paaueeion, ja jalkimaisen muodon paatteena on tavallisesti 
akse^ dJcse, mutla valiin myOs kse. Jos rungon sidekerakkeena 
on k, p, t taikka s, kerrotaan sita. Esim. hucUi huolia, huaJiak- 
sen, valiin huaiiksen, karssi, karssiaksen, valiin karssiksen, mu- 
rem, muretiiakses, valiin mureiiikses^ onkkiy onkkiaksen, valiin 
onkkiksen, reppi, reppidksen, valiin reppiksen. 

Poikkeus: Jos joku muu kerake, kuin k, p, t, s on side- 
kerakkeena, seka myOs jos k, jonka edella on s taikka t, ja jos 
p tahi /, jonka edella on s, on sidekerakkeena, paatlyy Pyhassa- 
maassa ja vlliin myOs Lapissa I:sen siannon edellinen muolo 
^hen ja jalkimainen t(ikse:hen, t&kse:hen. Esim. hualU, hudti- 
iaksen, kuarH^ kuariiakses, potkit, potkitakses, tahrit, tahritakses. 

g) ll:sta siannosia mainittakoon: 

t) Eurajoella on Ilisen siannon paatteena }, jonka edella 
rungon viimeinen t muuttuu e:ksi, ja sidekerakkeena olevaa /r:ta. 



306 

j9:U, t:Vk ja f :s8a kerrotaan, kuten aaoi-opisBa on selitetty. Esim. 
huaieis huoliessa, huaJem' huolieiif kaithteis kaitessa, koiihleM 
kailen, karsseis karsiessa; karsseiri karsieu, onkkeis onkiessa, 
onkkem' onkien, sappeis sopiessa, soppeiti sopien, rq^eis repi- 
essfl, reppdn' repien. 

2) Lapissa, Raumalla ja Uudessakirkossa on II:sen 
siannon laita tflrainoinen: 

a) Asunnon pSiitteenfl on tavallisesti muultuoiaton ies, jonka 
edella rungon t on muutturaalta. Jos k, p taikka i on side- 
kerakkeena, kerrotaan siU tavallisesti, mutta ?2lliin pehmenee se. 
Jos taas s on sidekerakkeena, kerrotaan sitfl aina. Esim. Auo/i- 
tes^ huoliessa, karssites karsiessa, muretHtes, onkites, valiin ongi'- 
tesy pyhkites, vflliin pyhUes, soppites^ vtfliin savUes. Usein on 
kuitenkin mjOs is asunnon psatteend. TainSn edellfl muuttuu t 
e:ksi, ja sidekerakkeena olevaa Ar:ta, pM^ tVk ja ^sasi k^rotaan. 
Esim. karsseis, onkkeis. Uudessakirkossa katoaa Vi&Vk pUt- 
teestfl aina t, ja samoin kSypi vSlliin myOs Lapissa ja Rau- 
malla, Tarsinkin jos iiite on perflfln tullut Esim. karsses kar- 
siessa, ankkes onkiessa, onkkesan^ rqipesds, tahresas. 

fi) Avunnon pftStteena on aina muuttumaton ien% t^, jonka 
edelU rungon t on muuttumatta, ja A::ta, p:Vk^ i:Vk ja ^sflS ker- 
rotaan. Lapissa pehmenee myOs joskus sidekerakkeena oleya 
k, p, t Esim. huaiiien' ja hudlUe^ huolien, karssiien' ja kars- 
site' karsien, mureitiierC ja muretiiie^ murehtien, nyppiieri ja 
nyppit^ njppien, ankkiten' ja onkkiie^ onkien; ja Lapissa vflliin 
myOs pyhiten* ja pyMte^ pyhkien, ongiteri ja ongii^ onkien, re- 
viieri ja reviie' repien. 

Poikkeus: Lapissa on Eurajoen rajalla Uisen; siannon 
avunto usein samallainen; kuin Eurajoella* 

3) Pyhflssflmaassa ja Laitilassa on asunnon pftStteena 
aina muuttumaton (es, ja avunnon aina muuttumaton te\ joilteik 
edella rungon t on muuttumatta, ja sidekerakkeena olevaa Aita, 



397 

pM, iiVk ja ^»a8 tavallisesti kerrotaan, mntta vSliin niyOs peh- 
menevflt k, p ja /. Esim. huoKtes huoliessa, huafiie^^ kdrssitu, 
kdrssiie\ kaithtites kaitessa, kaitklii^ kaiten, murettiies, murettit^, 
onkkiteSj onkkit^, soppites sopiessa, soppit^, ja valiiD pehmen* 
neelU sidekerakkeella ongiies, angile'^ pyhites pyhkiesaa, pyhite\ 
scviles sopiessa. 

Maistutas: Atuiidoii pafltteen edella ei sidekerake koskaan 
pehmene Laitilassa ja ainoastaan barvoiD Pybass^tnaassa. 

h) Tsuian lookan sanoibm liilettyna on IV:nen sianDOo 
pHile mise aina muuUumaUa, niin ettei t siiUI koskaan katoa. 

i) Tamdn luokan tehdikkojen Ilisen verrannon runko seka 
sen yksikOn nimento paauyvflt kaikissa nSissa piiajiasa samalla 
tavalla, koin II:senkiD luokan tehdikkojen Iltsen yerrannod runko 
ja sen yksikOn nimento kussakin pitajasssr. Kulen mainitussa 
laokassa on lamdnkin luokan tehdikkojen runko nSitten psatetten 
edella aina muuttumatta. Esim. Eurajoella, Lapissa ja Rau- 
malla noukkm noukkinut^ ncukkimi noukkineet^ murettin mureh- 
ttnut, muretimm^ murehtineet; PybassSmaassa ja Laitilassa 
onkin*, joskus juuri onkinu onkinut, onkinu* onkineet, kadeidn, 
joskus juuri kadetimnu kadehtinut, kadeUitmuf kadebtineel; ja 
Undessakirkossa hualin', valiin htiaiinu biiolinut, hualinv^ 
huoiineet, kadeiiin\ valiin kadetHnu kadehtinut, kadeitinu^ ka- 
debtineet 

j) TekiattOmifn lausunnon pXate on, tflmdn luokan lebdi- 
koibin liiteUynfl, aina muultumaton, ja ttm\ tti* on aina kerron- 
Don paatteena. Esim. hudHtatC ja hudlUal buolitaan, kuoHitM 
ja kualittf buolittiin. 

kj Tamfln luokan tebdikkojen tekiattOmSn luulento paattyy 
kaikissa nflissS . pitajissS samalla tavalla, kuin ll:senkin luokan 
tebdikkojen mainittu luulento kussakin pitajassa. Paatteen edella 
pebmenevat sidekerakkeel k, p ja t. Esim. Eurajoe Ila, Lapissa 
ja Raumalla seka usein myos Pyhassamaassa ja Laitilassa 



308 

nypUtannek uyfili^neenkn^ ja Uudessakirkossa taas seka valiin 
myOs PyhSsstfmaaasa ja Laitilassa nypittdnek, 

Muislutus: Laitilassa pasuyy VkvoA tavao-muoto vSiliin 
UonnenrAktn^ //dnn^n:hen laikka //an^:ben, //an^:heo, esim. kua- 
riUannenk taikka kuaritlanenk kuoriitaueenko. 

I) TamaiQ luokan tehdikoibin liitetyinS oval tekiflltOiDaa 
ehdonnon pflSiUeet iDauUumaUa, muUa niitlen edellx pehoienee 
rungoD sidekerakkeena oleya kj p ja i. Esim. Eurajoella ja 
PyhSissainaassa kaUhitais kaiUaisiin, Lapissa ja Uudessa- 
kirkossa ongitaissi' ja ongilasn^ Rauinalla kaithitais ja kaii- 
hiiassV, Laililassa ja Uudessakirkossa revUdis ja revUds 
reviUisiiD, sek^ Laitilassa revitassis ja joskus revitdissC. 

tn) TSmfln luokan tebdikkojen tekUltOmSD toivonto, lII:neQ 
siaunon omauto ja Ir^en verraaooa runko pliAttyvat samalla la* 
valla, kuin ILsenkin luokan lehdikkojen samat rouodot 

n) Tass^ tebdikko-luokassa pafttlyy tekiaiU)oi«(n Iksen ver- 
rannon runko aina ttuihixn^ i/v:hyn. YksikOn nini€nttOssa muuir 
tuu tama pflflte kussakin piujassfl yhdellfl tavalla, kuin sama piuie 
ennen on sanottu muutluvan U:sen luokan tebdikkojen tekifltta- 
man ll:sen verrannon yksikOn niaiennOssd. 

TaivoUi$<-e8lBerkkil Eiri^oeltA. 

TeU&UiiieiL 
Snora-tapa. 
Lansunto. 

YksikkO 1 p. kaithin' Monikko 1 p; kaithin'. 

2 p. kaitbi' 2 p. kaitbiL 

3 p. kaitbU 3 kaitbUva'. 

KerroBto. 

YksikkO 1 p. kailbein' Munikko 1 p. kaitbeiu'. 

2 p. kaitbei' 2 p. kailbeiL 

3 p. kaitbei 3 p. kaitbci', vuliia kailbeiva\ 



300 
PerfektuH-aika. 

Yksjkko 1 p. olen' kaithtin Monikko 1 p. olen* kaithtJDDa* 

j* 0. 6. j. n. e. 

Plnflqvamperfektam-aika. 

YksikkO 1 p. olin' kaithiin Monikko 1 p. olin' kaithtinnu' 

j. n. e. j. n. e. 

Presens-aika. 

TksikkO. 1 p. kaithtiuDengon' Monikko 1 p. kaithtinnengon'. 

2 p. kailhtinneks 2 p. kaithtinnettak. 

3 p. kaithlinnek 3 p. kaitbtinnevak, va* 

liin kaithtinnek. 

Perfektom-aika. 

TksikkO 1 p. ollengon' kaitbtin Monikko 1 p. ollengon' kaith- 

j. n. e. tinnu' j. n. e. 

EhdontOt 

Presens-alka. 

TksikkO 1 p. kaitheisin' Monikko 1 p. kaitheisin*. 

2 p. kailbeisi' 2 p. kailheisit. 

3 p. kaitheis 3 p. kailbeisi', valiin 

kaitbeis. 

Perfektmn-aJka. 

TksikkO 1 p. olisin' ja olsin' Monikko 1 p. olisin' ja olsin' 

kailhtin j. n. e. kaithtinnu' j. n. e. 

ToivoBto. 

Presens-aika. 

TksikkO 3 p. kaithtikkon' ja Monikko 3 p. kailhtikkon* ja 

kaitbtikko' kaithtikko'. 

Perfektiun-aika. 

TksikkO 3 p. oikkon' ja olkko' Monikko 3 p. olkkon' ja oikko' 

kaithtin kaithtinnu'. 



310 



PreaeiiB-aika. 

Yksikkd 2 p. kailh*, kailhis ja Monikko 1 p. kaithitan', kaiihi- 

kailbist tas ja kaithitast 

a p. kaiihtikka'. 

Perfektnm-aika. 

YksikkO 2 p. ol', oles ja olesi Monikko 2 p. oikka' kailhtiDQu'. 

kaithtin 

Lnen slanto. 

kaithti. 

kaitbtiaksen, kaithtiakses, vSiliiD kaithirksen, kailbtikses. 



As. kaibteis 



ILneii slanto. 

Av. kaitbtein'. 



(runko kaithlima). 
Om. kailhtiman' 
As. kaithtimas 
Lab. kaithtimast 



niias siajito. 

Yksikko. 

Men. kailbtimaban' ja kaitbti- 

man'. 
Si?, kaitbtiroail j. n. e. 



(runko kaitbliniise). 
Nim. kaitbtiminen' 
Os. kaitblimist 

Nim. kaitbtimise' j. n. e. 



IV:as sianto. 

Yksikko. 

Om. kaitbtimisen' 



j. n. e. 



Monikko. 



(runko kaitbtiva). 
Nim. kaithtivainen' 



Lnen verranto. 

Yksikko. 

Om. kaitbti?an' j. n. e. 



311 
UnneB verranto. 

(runko kaitblinnu). Tksikko. 
Nim. kaithtin Om. kaithliDDun*. 

Muita yksikoo ftioja eu luale' Ulla olevan, ebken aim va- 
kuutta vol 

Honikko. 
Nim. kaithtinnu'. 

Muita monikon sioja en luule' Ullfl olevan, ebken aiU va- 

m 

kautta Toi. 

TeU&tan. 

Snora-tapa. 
Lansnnto, Kerronto. 

kaithitan'. kaithittin'. 

Perfektnm-aika. Plnsqvamperfektim-aika. 

on kaithitt ol kaithitt 

Lnlcito. 

Presens-aika. Perfektnm-aJka. 

kaitbittannek. ollek kaithilt 

Bkdoito. 

Presens-aika. Perfektim-aika. 

kailbitais. olis kaithitt 

Toivoito. 
PreseiiB-aika. Perfektnm-aika. 

kaitbitUkkon'. olkkon' ]a olkko' kaithitt 

IILas sianto. 
Tka. Om. kaithittaman'. 



312 

Lnen verranto. 

YksikkO. 
(runko kaithitlava taikka kailhiltapa). 
Nim. kaithitlava taikka kaitbillapa 

ja kaithittav taikka kaithitlap. 
Os. kailhittava taikka kaithitlappa. 
Om. kaithittavan' j. n. e. 

ILnen verranto. 

(runko kaithittu). YksikkO. 

Nim. kaithitt Os. kaithiiiu Om. kaithilun' j. n. e. 

Taivntns*esinerkki Lapista Ja RamiiaUa. 

TeUaUinen. 

Snora-tapa. 

Lansnnto. 

Yksikko 1 p. karsin' ja kai*si' Honikko 1 p. karsin' ja karsi*. 

2 p. karsi' 2 p. karsit 

3 p. karsi 3 p. karsiva\ 

Eerronto. 

Yksikko 1 p. karsesin' ja kar- Monikko 1 p. karsesio ja kar- 

sesi' sesi'. 

2 p. karsesi' 2 p. karsesit 

3 p. karses 3 p. karsesi'. 

Perfektnm-aika. 
Yksikko 1 p. olen' ja ole' kar- Monikko 1 p. olen' ja ole' kar- 
sin j. n. e. sinou' j. u. e. 

Plnsqvamperfektnia-aika. 

Yksikko 1 p. olin' ja oii' kar- Monikko 1 p. olin' ja oli' kar- 
sin j. n. e. sinnu' j. n. e. 



313 
FrofltDfl-aika. 

TksikkO 1 p. karsioDeDg Mooikko 1 p. karsinneng. 

2 p. karsinnekft 2 p. karainneUak. 

3 p. karsinfiek 3 p. kargioDevak. 

PeTfektom^aflia. 

Yksikko 1 p. ollenneng karsin Honikko 1 p. ollenneng kar- 

j. D. e. , siDDU* j. n. e. 

EhdOBto. 

Presens-aika. 

Tksikk5 1 p. karseisin' ja kar- Monikko 1 p. karseisin' ja kar- 

seisi* seisi'. 

2 p. karseisi* 2 p. karseisit. 

3 p. karseis 3 p. karseisi'. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. olisin', olsin', Monikko 1 p. olisiD*, olsin'^ olisi' 

oiisi' ja olsi' ja olsi' karsionu' 

karsin j. n. e. j. n. e. 

Tolvoito. 

Presens-aika. 

Yksikki) 3 p. karsikkon' ja Monikko 3 p. karsikkon' ja 

karsikko' karsikko'. 

Perfektnm-aika. 

Yksikk5 3 p. olkkon' ja oikko' Monikko 3 p. olkkon' ja olkko' 

karsin karsinnu'. 

KiskcntiL 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. kars', karsis ja Monikko 1 p. kar8itaD\ karsita*, 

karsist karsitas ja karsi- 

tast 
2 p. fcarsikka'. 



3U 
Perfektmn-aika. 

TksikkO 2 p. o\\ oles ja olest Moaikko 2 p. olkka* kareinno'. 

karsiD. 

I-nen aianto. 

karast 

karssiakseiif karssiakses, valiin karsikeeu, karsikses. 

D-nen aianto. 

As. karssiteSf karsseis ja valiin A?, karaaiten' ja karssite'. 
karsaea. 

IILaa sianto. 

(runko karsima). Tksikko. 

Om. karsiroaa' ja karsima'. Men. karsimahan', karsimaha't 
As. karsimas. karsiman' ja karsima'. 

Lab. karsimast. Siv. karsimall j. u. e. 

IV:a8 sianto. 

(runko karsimise'). Yksikko. 

Nim. karsimioen' ja karsimine*. Om. karsiroisen* ja karsimise' 
Os. karsimist.. j. n. e. 

Monikko. Nim. karsimise' j. n. e. 

Lnen verranto. 

(runko karsiva). YksikkiV. 

Nim. karsivainen' ja karsi?aine'. Om. karsivan' ja karsiva' j. n. e. 

ILnen verranto. 

(runko karsinnu). Tksikko. 

Nim. karsin. Om. karsinnun' ja karsinnu'. 

Muita sioja ei ole'. 
Monikko. 
Nim. karsinnu'. Huita sioja ei ole'. 



315 

Muistutuksia: 1) (japissa sanotaan seks karsin\ karse" 
sm\ olen' karsm, oUn' karsm, olerC karsinm^y okifC karsimnf, 
karseisin\ olisM ja obhi karsm, oKsiri ja olshC karskmuif etti 
karif, karsesif, old karsm, oW karsin, ole^ karsmnif, oif kar- 
smnxi^ karseisf, oHsl ja oisl karsm, olisC ja olsf karsmmf, 
mutta Raumalla ainoastaan kars^ karsin ja kartiiuine, karsesf 
karsiD ja karsimme, ole^ karsm olen kareinut, oU' karsin olio 
karsifiut, oli^ karshmtl olemme karsineet, o/f karsmnu* olimme 
karsioeet, karseisf karsisin ja karaisiinme, oHsf Ja oisf karsin 
olisin karsinut, oHsf ja olsf karsinntf oliaioiine karaineet 

2) TekialliseD kecroDtooa kayteUaD LapisTsa myOs kar^ 
sem', karsdy karsen' ja karse^ karsin, karsimme, karsivat, karsd 
ja karse' karsit, karsei ja karse karsi, karseit ja karsei karsitte. 

3) La'pissa koulee vflliin karsinnek karsinevatko, karsi- 
oeet Samassa piUljflssft sanotaan myOs Laitilan rajalla vjdiiB 
karsmeng karsinenko, karsinemmeko, karsineks karsinelko, karsi- 
nek karsineeko, karsinettak karsinetleko, karsinevak ja karsinek 
karsioevatko, oUeneng karsin lienenko karsinut, oUeneng kar- 
sinmi lienemmeko karsineet 

4) Vsliin kuulee La piss a myOs karsm karsisivat 

5) KftskennOn monikon I:sena personana kSlyteUSn Lapissa 
karsitan*, karsi(a\ karsiias ja karsitasi karsikaamme ja Rau- 
malla karsita', karsitas ja karsitast, 

6) II:sen siannon avuntona kHyleUfln Lapissa Eurajoen 
rajalla karuml ja karssei* karsien. 

TeUltAi. 

Snora-tapa. 
Lansimto* Kerronto. 

karsitan' ja karsita'. karsittin' ja karsitti'. 

Perfektnm-aOuu Plnsqvamperfdktiim-aika. 

on* karsitt * ol karsitt 



316 

Lnlfito. 

Presenfl-aika. Perfektom^aika. 

karsittaonek. olleoDek karsitt 

Bfedoito. 
ProMiiB-aika. Perfbkttun-aika. 

karsitais, kareitaisfii' ja karaitassi'. oiis karsitt. 

Toivoito. 

Presens-aika. P6rfektiim«afka. 

karsittakko'. * oikkon' ja oikko karsitt. 

ntas sianto. 
Yksikko. 
Om. karaitlaman' ja karsiitama'. 

Lnen verranto. 

Tksikko. 
(ruoko karsittava ja karsittapa). 
Niai. karsittava taikka karsittapa 

ja karsittav taikka karsittap. 
Om. karsittatan* ja karsittava' j. o. e. 

BLuen yerranto. 

(runko karsittu). Yksikko. 

Niro. karsitt Om. karsitun* ja karsitu* 

Os. karsittut, valitn karsittu, j. n. e. 

Muistutuksia: 1) Lapissa sanotaan karsitan' ja karsUa* 
karsitaan, karsittin' ja karsittf karsittiin, muita Ra urn alia* aino- 
astaan karsita'y katsiUf. 2) Luulennon perfektum-aikana kilyte- 
taao Lapissa Laitilan rajaila valiin myOs oUenek karsitt lie- 
neeko karsittu. 3) Rauroalla sanotaan karsitais, karsitaisif ja 



an 

Lapissa karsUaissP seka kanUassf karsiCaisiiu. 4) Toivonnon 
preaeD^-aikana kajteUfln Lapissa myOs kmrsHUUckon' karsaita- 
koon. 5) Iisen Terrannon runkona od Lapissa sekai karsiiiava 
eiU kcarsittapa^ ja yksikOn DioMold siis seka karsiiiava^ karsii- 
tav ettfl karsiiiapa, karsiitap. Ratifnalla laas kayteUfln aiao- 
astaaa Aarfj/Zat^a-ruok^a ja siiU synlyneiU sioja, jotta yksikoo 
DimenlO aioa on karsiUava taikka karsiitav. 

Taivitis-csinerkkl PykfeUlMasU. 

TeldSJlinen. 

ScLorartapa. 

LatisTmto. 

TksikkO 1 p. mnreti'. Monikko 1 p. mureli'. 

2 p. mureti'. 2 muretit. 

3 p. mureUi. 3 mureltiTa\ 

Kerronto. 

Yksikko 1 p. muretisi'. Monikko 1 p. muretisi'. 

2 p. muretisi'. 2 p. jBuretisit. 

3 p. muretis. 3 p. muretisi*. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. ole"murettin Mooikko 1 p. ole* murelliunu' 

j. D. e. j. n. e. 

PlnspvamperfelLtiim-aika. 

TksikkO 1 p. oli' murettin Monikko 1 p. oil' murettinnu' 

j. n. e. j. n. e. 

Lnleito. 

Presens-aika. 

Yksikko 3 p. murettinek, valiin Monikko 3 p. murettinevak, vUliin 

mttrettiuoek. iDurelliDDe?ak. 



318 
Perfektim-aikft. 

Yksikko 3 p. ollek marettio. Hooikko 3 p. olle?ak muret- 

tionu'. 

Bfedoito. 

Presens-aOuu 

TksikkO 1 p. mureteisi'. Honikko 1 p« moreteisi'. 

2 p. lnu^e^isi^ 2 p. moreteisit 

3 p. mureteis. 3 p. mureteisi'. 

Perfektnm-aika. 

TksikkO 1 p. olisi* ja olsi' muretlio j. n. e. 
Honikko 1 p. olisi' ja oisi' murettioDu' j. n. e. 

Tolvoito. 

Presens-aika. 
TksikkO 3 p. mureltikko'. Mooikko 3 p. murettikko*. 

Perfektnm-aQuu 

TksikkO 3 p. olkko' mureUiD. Monikko 3 p. oikko' murettinnu'. 

Kiskeitit. 

Presens-aika. 

TksikkO 2 p. muret', muretis ja muretisL 
Monikko 1 p. muretita', muretitas ja murelitast 
2 p. muretlikka*. 

Perfektnm-aika. 

TksikkO 2 p. ol', oles ja olest murettin. 
Monikko 2 p. olkka' murettinnu'. 

« 

Lnen sianto. 
murelti. 

muretUaksen, muretliakses, vftliin mureUiksen, niureUikses. 






319 
ILnen aiiiito. 

As. murettites, vSiliin muretiles. 
Av. muretiite', jauri joskus murelite*. 

IDias sianto. 

(ranko iDurettima). TksikkO. 

Om. murettiroa'. Men. murettimaha' ja murettima'. 

As. murelUmas. Siv. morettimall j. n. e. 

Lab. murettimaat 

IV:S8 sianto. 

(ronko morettimise). Tksikko. 
Nim. mnreUimioe'. Om. • murettimise' j. d. e. 

Os. mureUimist 

Mooikko. 
Nim. marettimise' j. n. e. 

Lnen verranto, 

(runko muretliTa). Yksikko. 

Nim. mureltivaine*. Om. muretliva' j. o. e. 

Unen verranto. 

(runko roureltinnu). Yksikko. 
Nim. mureilin, joskus muretlinnu. 
Om. muretlinnu' j. n. e. 

Honikko. 
Nim. muretlinnu^ j. n. e. 

Muistutus: ll:sen verraonon yksikon nimenlOnft kuulee 
Tallin kaylelUTan mureiihmu murehlinut SiU sanan^muoloa 
kflytetasn joskus myOs suora-lavan perfeklum- ja plusqvamperfek- 
tam-ajan yksikoss& sekSi luulennon, ehdonnon, toivonnon ja kiis- 
kennOn perfeklum-s^an yksikossa. 



320 

TekilMi. 

Snorartapa. 
Lansnnto. Eerromto. 

muretita'. muretitli*. 

Perfektum-aika. Plnsqvamperfektiuii-aika. 

on* murelilt'. ol muretilt 

Lnleito. 

Presens-aika. Perfektum-alka. 

rauretiltannek ja muretittaBek. ollek muretitl. 

EMoito, 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

muretitais. olis muretilt 

Tolvoito. 

Presens-aika. Perfektom-aika. 

muretitlakko*. oikko* muretitt 

IILas slanto. 

Yks. Om. muretittama'. 

Lnen vernuato. 

(runko muretiUava). Yksikko. 
Nim. muretittava ja muretiilav. 
Os. muretittava ja muretittavat. 
Om. muretittava' j. d. e. 

E*neii venranto. 

(runko muretiitu). 
Tks. Nim. roaretitt. 

Os. muretittut, vsttin muretiitu. 
Om. muretitu' j. n. e. 



321 

Taivntos-esiacrkkl Uitilasta. 

TeUalllneit 

Suora-tapa. 

Lansimto. 

Tksikko 1 p. revi'. Monikko 1 p. re?i*. 

2 p. revi'. 2 p. revit. 

3 p. repi. 3 p. repiva'. 

Eerronto. 

Tksikko 1 p. revefti*, valiin reve'. Monikko 1 p. revesi', vKliin reve'. 

2 p. revesi', valiia reve'. 2 p. revesit, vflliin revet 

3 p. reves, vdliin reve. 3 p. revesi', vSiiin reve'. 

Perfektnm-aika. 

Tksikko 1 p. ole' repin' j. n. e. Monikko 1 p. ole' repiny' j. n. e. 

Plnsqvamperfektum-aika. 

Tksikko 1 p. oil' repin' j. n. e. Monikko 1 p. olF repinjr' j. n. e. 



Loolcito, 
ProMns-aika. 

Tksikko 3 p. repinek. Monikko 3 p. repinevflk. 

Perfektnm-aika. 

Tksikko 3 p. ollek repin'. Monikko 3 p. ollevak repiny' 



Ihtoto, . 
Presens-aika. 

Tksikko 1 p. revesisi'. Monikko 1 p. revesisi'. 

2 p. revesisi'^ 2 p. revesisit. 

3 p. revesis. 3 p. reve8isi^ 

Suami. 21 



322 

Perfektum-alka. 

YksikkO 1 p. olisi', olsi*, olisisi' ja olsisF repin' j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi'; oisi', olisisi' ja olsisi' repiny' j. n. e. 

Tolvonto. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. repikko'. Monikko 3 p. repikko. 

Perfektum-alka. 

YksikkO 3 p. olkko' repin'. Monikko 3 p. olkko' repiny'. 

RiskentA. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. rev\ revis ja revist, viiliiii revi'. 
Monikko 1 p. rcvita', reviUs ja reviUst. 
2 p. repikka'. 

Perfektam-alka. 

YksikkO 2 p. oV, oles ja olest repin'. 
Monikko 2 p. olkka' repiny*. 

L'uen iiftBto. 

reppi. 

reppiflksen, reppilkses, vUliin reppiksen, reppikses. 

ILnen sianto. 

As. reppiles, vjiliin reYites. Av. reppite'. 

JUm fliaato. 

(runko repima). YksikkO. 
Om. repima*. Men. repimahs' ja repima'. 

As. repimas. Sit. repimaU j. n. e. 

Lab. repimast. 



323 

IV;a8 aianto. 

(runko repimise). Yksikko. 

Nim. repimine'. Om. repiroise' j. n. e. 

Os. repimist. 

Monikko. 
Nim. repimise* j. n. e. 

LneB verranto. 

(runko repivK). Yksikko. 

Nim. repivdtne'. Om. repivM' j. n. e. 

n:nen verranto. 

(runko repiny). Yksikko. 

Nim. repin', joskus repiny. Om. repiny*. 

Muita sioja ei ole^ minun tietaaikseni. 
Monikko. 
Nim. repiny\ Muila sioja ei ole' minun liel2iakseni. 

Muistutus: ILsen verrannon yksikOn nimentOnSi kuulee 
valiin kflytettavSn repiny repinyU SiU sanan-muotoa kilytetdSln 
joskus myOs suora-lavan perfektum- ja plusqvamperfektum-ajan 
yksikOssft sekd luulennoU; ehdonnon, toivonnon ja kaskennOn 
perfektum-ajan yksikOssS. 

TeklitftD. 

Suora-tapa. 
Lausnnto. Eerronto. 

■ 

reYitli*. revilti*. 

Ptrfektnm-aika. PlnaqvamperfektaiiHifka. 

on' revitty. ol revitty* 



LMieiito. 

Presens-aika. Perfektun-aika. 

revilUnnek ja reviltdnek *), oUek revilty. 
*) Yaliin rmtt&nnenk taikka rtvxttSnenk, 



khdontoi 

Presens-aiki. Perfektum-aika. 

fevitflasis, reyiUis ja reviUs. olis revitly. 

ToifOito. 

Presens-alka. Perfektom-aika. 

revitukko*. oikko' revitty. 



ItLas slanto. 
Yksikko. 



Om. revituma'. 



I:n6n verranto. 

Yksikko. 
(ruako re?itUiv2l ja revitUpa). 
Nim. revitUvd seka reviliapft ja revitlSv seka revitUp. 
Os. revitiSivli ja revittSvat. 
Om. revitUvft' j. n. e. 

Ilrnen verranto. 

(rUDko revitty). Yksikko. 

Nim. revitty, vSliin revitt'. 
Os. revittyt, vfiiiin revitty. 
Om. revity' j. n. e. 

Muistutus: Tekiflttoman ILsen verraQDon yksikOn nimen- 
tona kayteuao valiiii revitf revitty. Sita sanan-muotoa kaytetaao 
valiin myOs suora-tavan perfektum- ja plusqvamperfektum-ajassa 
seka luuieDDon, ehdonaon ja toivonooo perfektum-ajassa. Esim. 
on' revitf, ol revitf on revitty, oii revitty, oiiek revitf lieneeko 
revitty, oiis ja oliris revitf olisi revitty, oikko' revitf olkoon 
revitty. 



325 



Taivitus-esiBfrkki IMesUkirkosta. 

TeUalliii^n. 

Suora-tapa. 

Lansnnto. 

Monikko I p. ongi*. 

2 p. oDgiU 

3 p. onkiva*. 

Kerronto. 

Monikko I p. ongesi\ 

2 p. ongesit. 

3 p. ongeai*. 
Perfektuin-aika. 

Tksikko 1 p. ole' onkin', vsliin onkinu j. n. e. 
MoDikko 1 p. oie* onkinu' j. n. e. 



YksikkO 1 p. ongi*. 

2 p. ongr. 

3 p. onki. 

Tksikko 1 p. ongesi'. 

2 p. ongesi'. 

3 p. onges. 



Plnsqvamperfektim-iUuu 

Tksikko 1 p. oli' onkin', valiin onkinu j. n. e. 
Monikko 1 p. oli' onkinu' j. n. e. 



Tksikko 3 p. onkinek. 



Lmleito. 

Presens-ailuL 

Monikko 3 p. onkinevak. 



Perfektmn-aika. 

Tksikko 3 p. oMek pnkin', Tlliin onkinu. 
Monikko 3 p. ollevak onkinu'. 



Tksikko I p. ongesi*. 

2 p. ongesi*. 

3 p. onges. 



Ehdoito. 

Presens-alka* 

Monikko 1 p. ongesi*. 

2 p. ongesit. 

3 p. onge«i\ 



3% 



■ PerfektniD-atka. 

YksikkO 1 p. olisi' onkin', vSliin onkinu j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi^ onkiDu' j. m e. 

Toivonto. 

Presens-aika. 

Yksikko 3 p. onkikko\ Monikko 3 p. onkikkd'. 

Perfektmn-aika. 

Yksikko 3 p. olkko' onkin', vSiliin onkinu. 
Bfbnikko 3 p. olkko' onkinu'. 

KiskeDtA. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. ong\ ongis ja ongist. 
Monikko 1 p. ongita', oQgjias ja oogitasu 
2 p. onkikka'. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 2 p. o\\ oles ja olest onkin', vdiiin onkinu. 
Monikko 2 p. oikka' onkina'. 

Lnen slanto. 
onkki. 
onkkiaksen, onkkiakses, vflliin onkkiksen, onkkikses. 

ILnen sianto. 

As. onkkites, ongites ja ookkes. Av. onkkite'. 

ULas slanto. 

(runko onkima). Yksikko. 

Om. onkima'. As. onkimas. 



327 

1 

lAh. oDkimast. Siv. onkimall j. n. e. 

Met], onkimaha' ja onkinia'. 

rfiis sianto. 

(ruiiko onkiiuise). Yksikkd. 

Ninr. onkiiDiDe'. Om. ookimise' j. n. e. 

Os. onkimist. 

Monikko. 

Nim. onkimise' j. n. e. 

Itnen verranto. 

(runko onkiva). Ykaikkd. 

Nim. onkiyaine'. Om. onkiva^ j. n. e. 

Hinen verrsjito. 

(runko onkinu). Om. onkiDu*. 

Nim. onkiD\ valiin onkinu. Muita sioja ei minun tietfldkseni 

ole'. 

« 

Monikko. 
Nim. onkinu'. Muita sioja ei minun tieuakseni ole'. 

Muislutuksia: 1) Tekidllisen kerrontona kuulee joskus 
ofiffi^ ongin, ongit, ongimme ja onkivat, onge onki, onget ongitte. 
2) Ehdonnon luulen joskus olevan samallaisen, kuin Laitilassa, 
mutta siU en taida varmaksi vakuuttaa. 

TeUitta. 

Suora-tapa. 
Lansimto. Kommto. 

ongita'. ongilti'. * 

PerlUbctiiin-aika. Plnsqyamperfektiun-aika. 

on' ongitt', valiio ongiltu. ol ongitt'^ vAliin ongiitu. 



328 



Loolento. 

Presens-aika. Perfektnm-aUuL 

ongiltanek. ollek ongitl', viiliin ongittu. 

Ebdonto. 

Presens-aika. 

ougitaissi, ongitassi*« ongilais ja ongilas. 

Perfektxua-aika. 

oils oDgitt', vflliin ongittu. 

Toivoito. 

Presens-aika. Perfektom-aika. 

ongittakko'. olkko' ongitt', TSiliin ongittu. 

ntas sianto. 

YkBikko. 
Om. ODgittama'. 

Lnen verraato. 

(runko ongitta?a). Tksikko. 

Nim. ongittava ja ongiltav. Om. ongittava' j. n. e. 

Os. ongittava. 

ILnen verranto. 

(runko ongittu). Yksikko. 

Nim. ongitt', yaliin ongittu. Om. ongitu' j. n. e. 
Ob. ongitlut, vSliin ongittu. 

Vtdes Lnokka. 

a) TekilUieen kerronto psattyy kaikissa naissSi pitiijissS 
f:bin, jonka edelA rungon viimeinen e katoaa. Esim. amken 
aukeni, ahdistelm% ahdisteW ja ahdistUn\ ahdistK abdistelin, 
ahdistelimme, arisiel aristeli, yu///tV, jMW, Uudessakirkossa 
patelt juttelin, kiml kuuli, nylk nylki, luk luki. 

Poikkem: Jos kaksi-tavuieen tehdikOn sidekerakkeena on k 



329 

taikka r, piiftUyy PybHsftilmaasBa, Laitilaasa ja Uiidessa- 
kirkossa kerroDio vftliin siihxn^ jonka edellil k pehmenee, esim. 
hivesf hrin, nylfesi' nyljin, suresf surin, suijesf suljin. Tflm- 
mOistfi kerrontoa kuulee kuitenkin ainoastansa harvoin. 
b) Luulennosta mainittakoon : 

1) Tftiniln luokan tehdikk5jen lauiento on Eurajoella 
tUmmOinen : 

a) Jos kakai'taTuisen iehdikon sidekerakkeeoa on k, m, p, 
i taikka v, paattyy luulento nn^hen, jonka edellii runko od muut- 
tumatta. Esim. hakennek hakeneeko. 

Poikkeus: N^e- |a /«A:«-rungOD iuulento pnauyy n^rhen. 

/)) Jos /, n, r taikka s on kaksi-tavuiaen rungon sidekerak- 
keeoa, p&attyy iuttlento ne:hen, jonka edeltfl rungon e katoaa. 
Jos rAxk edellSi on joku mun kerake, katoaa myos se, ja jos /, 
r taikka s on sidekerakkeena, mnuttuii luulennon pSItett^ alkava 
n /:ksi, nksi taikka ^:ksi. Esim. kuuliek kuulieeko, mennek 
inenneek<>, mrrek surreeko, puusek juosseeko. 

Muistutus: ^<n<^e-rQngo8(a katoaa enaimaisen taviiun u^ 
esim. nossek nousseeko. 

y) Kolme- ja neljMaTiiisten Iuulento pH&ttyy neihen^ jonka 
edeltif rungon e katoaa. Jos ein edellii on Ihtt muuttuvat mai- 
nitut kerakkeet n:ksi, ja jos / taikka s on sidekerakkeena, muut- 
tuu luulennon pdfitettJi alkava n /:k6i taikka ^:kai. Esim. auen- 
nek au'enneeko, aristeUek aristelieeko, auassek aoasseeko, hapa- 
rohtnek haparoinneeko. 

2) Lapissa ja Raumalla on asian laita nflin: 

a) Jos k, m, p, i taikka v on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, on Iuulento samallainen, kuin Eurajoella. 

Poikkeus: Lapissa on vSlliin Laitilan rajalla ne luulen- 
non paMteena, ja runko mainitun pSifltteen edellil rouuttumatta. 

p) Jos n taikka s on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, 
on Iuulento samaliainen, kuin Eurajoella. 



330 

y) Jos r on kaksi-tavuiseii sidekerakkeena, pflaltyy luulento 
nn^hen, jonka edelis ruako on nouuUuniatla. Esim. purennek 
purreeko, surennek surreeko. 

Poikkeus: Lapissa pitatlyy Laililan rajalla luulento v^liin 
ne:hen, jonka edell^i runko on muuttumalta. Esim. purenek pur- 
reeko, surenek surreeko. 

8) Jos / on kaksi-tavuisen tehdikon sidekerakkeena, kfiyle- 
lailn luulennon pdSiUeenSl tavailisesti nenney jonka edella rungon 
e katoaa, ja jonka enftimflinen n muuUuu /:ksi. Esim. kuuUen- 
nek kuulleeko, hiuilennek luulieeko, oUennek olleeko^ tuliennek 
tulleeko, tuuUennek tuuUeeko. Vflliin on inyOs, jos ensimilisessjl 
lavuussa on pitkii fliiniio, nne p£(ttlteenfi, ja runko sen edelU 
muuttumalta^ esim. kuuiennek^ htulennek, imUennek^ mutta aina 
oiiennek, tuliennek. 

Poikkeus: Lapissa kflyteldan vAliin Laitilan rajalla luu- 
lennon pSlHtteenft nene, ja, jos ensimflisessfl tavuussa on pitkft 
SiSintio, mjOs ne. Rungon e katoaa nen^-pjifltteen edelt^, ja mai- 
nittua pfiateita alkava n muuttuu /:ksi, esim. kuuUenek^ hacilenekj 
ttmlieneky ollenek^ iuilenek, JVe-p^Uiea edellA on runko muut- 
tumalta, esim, hiuienek, kuulenek, tuulenek, 

b) Kolme- ja neijfltavuisten luulento on samallainen^ kuin 
Eurajoella. 

3) Pyhflssiimaassa, Laitilassa ja Uudessakirkossa 
CD luulento UlUflinen: 

a) Jos k, m, p, i taikka v on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, p^ttttyy luulento muuttumattomaan ne:lien, jonka 
edellS myOs runko on muullumatta. Esim. hakenek hakeneeko. 

Muistutus; Ndke- ja /^Ar^-rungot muuttu?at luulennon 
pflfitteen edelU kuten kirjakielessS. 

/)) Jos / on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, on luu* 
lento Pyhtfssamaassa ja Uudessakirkossa samallainen, kuin 
Eurajoella, esim. kuuilek, luuiiek, iuuUek, oiiek, tuUek. Lai- 



331 

111 ass a taas pftdtlyy UlUisten lunlento tavaHisesti mnuttumaUo- 
maaii ne:hen, jonka edells myOs runko pysyy muuUumaUoroana, 
esim. kuuienek kiiulleeko, hmlenek luulleeko, hmienek taulleeko, 
tulenek tulleeko. Jos ningon ensimHisessS tavuusea on lyhyt 9[in- 
tio, OD kuileokiD luulento valiin myOs samallaineD, kuin Eura- 
joella, esim. ttillek. 

Miiisiutus: 0/^-ruDgoii luulento on Laitilassa aina sa- 
mallainen, kuin Eurajoelia, PyhSissSlmaassa ja Uiidessakir- 
kossa. 

y) Jos n on sidekerakkeena, on luulento nSissji pittijissii 
samallainen, kuin Eurajoelia. 

i) Jos r on sidekerakkeena, on luulento Uudessakirkossa 
samallainen, kuin Enrajoella. Laitilassa ja PyhfissSfmaassa 
taas on tallliisten luulennon pXdtteend tayallisesti muuttumaton 
ne, jonka edells mjHis runko on muuttumalta. Vtfliin on tJiafld 
kuitenkin luulento samallainen, kuin Eurajoelia ja Uudessa- 
kirkossa. Esim. tavaHisesti purenek purreeko, surenek surreeko, 
mutta vSliin mjOs purrek, surrek, 

t) Jos s on kaksi-tavuisen rungon sid^kerakkeena, pHiittyy 
luulento Pyhilssamaassa ja Uudessakirkossa muuttumatto* 
maan n^hen, jonka edeltH e katoaa. Jos ^:Hn edellji on joku 
muu kerake, katoaa se. Esim. pesnek, j'ltasnek, Laitilassa 
taas ktfytetaan silloin luulennon pdMleenJi muuttumalonta nrttf, 
jonka edellSi myOs runko on muuttumatta, esim. pesenek pesseeko, 
j'uaksenek juosseeko, nousenek nousseeko. 

Muistutttksia: ^) Jos siin edelln on joku muu kerake, 
luolen luulennon Laitilassa valiin olevan saniallaiseii, kuin 
PyhassSmaassa ja Uudessakirkossa, mutta sitX en tarkoin 
taida sanoa. ^) MyOskin PyhifssVmaassa ja Uudessakir- 
kossa katoaa nonse'Vungon ensimSisestd tavuusta u, esim. nos- 
nek nousseeko. 



332 

C) Jos kolme-tavuisen rungon viimeisen em edelU on tM^ 
Uudessakirkossa U, pSISiUyy luulento muuUumaUomaan n^hen, 
jonka edelU ihte^ Uudessakirkossa tie katoaa. Esim. hara- 
voinek haraToinneeko, haparoinek haparoinneeko, punninek pun- 
ninneeko, iuamnek luominneeko. 

Poikkeus: Pyh£(s8amaassa on vMiin UUaisten luulento 
samallainen, kuin Eurajoella, Lapissa ja Raumalla. 

rf) Muitten kolme- ja nelja-tavuisten luulento on n&issil pi- 
tSijissa samallainen, kuin se on Eurajoella, Lapissa ja Rau- 
malla. 

cj Ebdonnosta mainittakoon: 

1) Eurajoella, Lapissa, Raumalla, PyhMssamaassa 
ja Uudessakirkossa pfiilUyj lekiflllisen ehdonto i»':bin, jonka 
edelU ruDgon e katoaa. Esim. aukenis ja auknis aukenisi, ahdU- 
teHsin', ohdisieHsi' ja ahdistlisin\ ahdistiisf ahdistelisin, ahdiste- 
lisimme. 

PoikkeukHa: a) Jos n taikka / on kaksi-tavuiseu rungon 
sidekerakkeena, ja ensimilisessli ta?uussa on lyhyl aflntiO, katoaa 
valiin Eurajoella, Lapissa; Raumalla ja Pyhilssamaassa 
tn-pHjitteen ensimainen L Esim. mensin' ja mensi' menisin, me- 
nisimme, olsin' ja oUi' olisin, olisimme, pansirC ja pansf pani- 
sin, panisimme, iuisM ja tuisi* tulisin, tulisimme. Jos tVi on ieke- 
runkobon liitetiy, katoaa mjds viiliin ensimHinen t, esim. teksifC 
ja tekri tekisin, tekisimme. 

/)) Lapis'sa olen kuuUut Aro^Ae-rungoo e:n j^viin isi- 
pflatteen eteen, esim. kdskeisin' ja koskeis^ koskisin, koskisimme. 

y) Jos tehdikko-runko on kaksi-taVuinen, pfldltyy valiin 
Uudessakirkossa tekitfllisen ehdonto imt:hin, jonka edalts 
rungon viimeinen e katoaa. Esim. hakisisi, olisisf, panisisf, 
tulisis. 

2) Laitilassa on ehdonto tsimmoinen: 

a) Kaksi-tavuisten ehdonto pSattyy tavallisesti tm/:hin, mutta 



333 

asein tttyOs thrhin. Nstitteo psatetten edelU katoaa ruDgoa vii- 
meiDeo e. Esim. hakwsfj usein hcMsf, Idksisisf ja Idksisf, 
fuaksisisi' ja Juaksisfj pesisisf ja pesisf^ oHsisf ja olisi\ p&dsmsf 
ja pddsisf. 

Poikkeus: Jos n taikka / on aidekerakkeena, ja eBsimllH 
sessjl taYUussa od lyliyt ^liintio, katoaa vflliin sekH itUi" eCtSl tit* 
paaUeeslfl eDsiiBHinea i. Esim. mensisf ja mensi', oUtsC ja oM, 
pamiH' ja pcm^', ftifrid' ja tulsi'. Sainoin kSlypi luuliakseBi oiyOs, 
jos mainiiut pflaileet ovat /eAr^-runkobon liitetyiol. 

/)) Kolme^tavuisiila, joitteD rungot pflattyvat thteihen taikka 
^e:heD, on samallainen ehdontO; kuin niiliil on Eurajoeila, 
Lapissa, Raumalla, PyhassSmaassa ja Uudessakirkosaa. 

y) Muilla kolme- ja nelja-tavaisilla on paatteena sekH itisi 
etta isit joitten edelu rungon e katoaa. Jos toisen taikka kol* 
mannen tavuun Sflnlio on kadonnut, kaytetasn molempia psatteita, 
mutta, jos mainitut aantiot ovat rnnkoon jaaneet, tavallisesti in'- 
paatetta. Esim. ahdisiHsisf ja ahdutHsf, anknuis ja auknis, 
ermustiisisi' ja enmtstlisi', Idmpnisis ja Idmpnis, juiiiisisi' ja juti' 
iisi% kesknstlisisf ja keskustHsf, paintlisisf ja pamlUst painelisin, 
painelisit, painelisimme, painelisivat, 'mutta, jos toisen taikka kol* 
mannen ta?uun aantio on olemaan jaanyt, tavallisesti dhdisteHsf^ 
arisieiis, aukenis, lampenis. 

dj Toivonnosta mainittakoon : 

1) Jos k, m, p, i taikka v on kaksi-tavoisen tehdikOn side- 
kerakkeena, paattyy kaikissa naissa pitajissa toiTonto kkoi\\ofk^ 
A'Ard'ihOn, jonka edella runko on mauttumatta. Esim. hakekkori 
ja hakekk& bakekoon, hakekoot. 

Poikkeus: Ndke* ja feAr^-rungoilla on ko toironnon paat- 
teeoa. 

2) Jos I, n taikka r on kaksi-tavuisen sidekerakkeena, paat- 
tyy toivonlo myOs kkoihou, ArMtbdn, mutta sen edelta katoaa 



334 

silloin rungoD e, Esim. kuulkkan* ja kwUkko* kuulkooo, kuul- 
koot, menkk&rC ja menkkd\ purkkon' ja purkko\ 

3) Jos s on kaksi-tavuisen sidekerakkeena, on toivoonon 
pSSltteenil ko, ko, jonka edelU( rungon e katoaa. Jos ^:^n edelU 
on joku muu kerake, kaloaa se. Esim. peskon* ja peskoi^ juas- 
kon' ja juasko\ Nome-rungosia katoaa ensimj&isen taviiun u, 
esim. noskon' ja nosko' nouskoon, nouskoot. 

4) Jos kolme- taikka useamman-tavuisen tehdikon Tiimei- 
sen e\fi edelU on n, s taikka tht^ Undessakirkossa U^ pSiSttyy 
toivonto kaikissa nSlissfl pitdjissil /re^thon, A:d':hOn, jonka edelta 
rungon e katoaa. Jos e:n edella on n taikka tfU^ Undessa- 
kirkossa ttf muuttuvat mainitut kerakkeet Ar:ksi. Esim. auek* 
kari ja auekko' au*elkoon, au'etkoot, auaskon* ja auasko' au'as- 
koon, au'askoot, huam(ikkon' ja huamakko' huomaitkoon, huo- 
maitkoot, haravoikkon* ja haravoikkd haravoitkoon, haravoitkoot, 
Idmmekkon ja Idmmekko* IflminetkOOn, IdmmetkOOU lohgaskon' 
ja lohgasko\ lohvaskon' ja lohvasko* sekft lohkaskorC ja idhkasko' 
lohaskoon, lobaskoot. 

5) Jos / on kolme- taikka useamraan-tavuisen tehdikdn vii- 
meisen e:n edelld, pitattyy toivonto aina kko'Aiov^ A:M:hOn, jonka 
edelts rungon viimeinen e katoaa. Esim. hypyielkkHn* ja hypy- 
ielkk6\ jutelkkon* ja jutelkko\ dhdistelkkorC ja aMisielkko\ pal- 
velkkon ja palvelkko\ riideikkoti ja riidelkko'. 

ej KflskennOsU mainittakoon : 

1) KMennOn yksikOn 2:sen personan kaikkia paiatteitfl kdy- 
tetSJIn kaikissa naiss^l piUijissa. Jos loppu-Siainne an paaiteenfl, 
katoaa sen edeltd rungon viimeinen fl^ntio, eliei sidekerakkeen 
pebmettyH viimeisen tavuun iiSintio joudu ensimilisen tavuun Sidn- 
tiOn peraan, silla silloin jSia viimeisen tavuun e olemaan. Jos j 
viimeisen jidnlion kadottua joutuisi loppu-SSinteen eteen, muuttuu 
se t:k8i. Esim. ahdistef, (ikdisieles, ahdistleSf ahdistelest ja ah* 
distlest ahdislele, ha^t haes ja haest, nde^j ndes ja ndest^ ktUf, 



335 

kuljes ja ku^est kulje, jutttf^ jtUiles ja juitlest^ Uudessakir- 
kossa juiUles ja jiUtelest jutteie, Iwf^ hwes ja hivest lu*e, ni^H\ 
nyffes ja nyljesi nylje, ofj ales ja o/e$/ ole, syKy syljes ja ^y/- 
jest sylje, /e^', ^^e^ ja ieest le'e. 

Poikkem: Laitilassa jaa valiin kaksi tayuisen saoaD e 
loppu-aanteen eteen, jos exn edeila on ainoastaan yksi kerake. 
Esim. hwe\ ment^y pane', pese\ 

2) KaskeonOn monikoD l:8esta personasla mainittakoon: 

a) io8 k, m, p, i taikka v on kafcai-tavuisen ningon side- 
kerakkeena, oral sekfl paatleet etts rungon viimeinen e muuttu- 
matta. Sidekerakkeena oleva k, p, t taas pehmenee. Esim. kae-' 
tarl, haetaf, haetas ja haeiasi hakekaanime, kuffetad, ku^eim\ 
ku^'eias ja kufjetast kulkekaamme. 

Poikkeuksia: >) Ndke- ja /^/re-rungosia katoaa e kasken- 
nOn monikon l:sen peraonan paatetten edelta, ja k muiiUuu 
h:k»u Mainitun personan paatteita alkava i laas pehmenee diksi. 
E»im. ndhd&fi , ndhdd\ ndkdds i^^ nahddst ntfhkaamme, iekddtiy 
ielid&y iehdds ja tehddst tebkaaniaie. ^) Jos namat paaueet 
oval /^oA'^HTunkohon iiitelyt, pehmenee Laitilassa ja Uudessa- 
kir kossa paatetten aliissa oleva / dfrksi. £sini. haeda*, haedas 
ja haedast hakekaamnie. 

^) Jos /; n taikka r on kaksi-tavuisen tehdikon sidekerak- 
keena, katoaa rungon e^ ja monikon Irsen personan paatteita 
alkava / pehmenee /tksi, n:ksi taikka r:ksi. Esim. kutdiarl, ktmlla^, 
kuuRas ja kuuiiast kuolkaamme. 

y) Jos s on kaksi- taikka useamman-tavuisen iehdikon side- 
kerakkeena, ovat naroat paatteet mnuttumaltomat, mutta rungon 
e katoaa niitten edelta. Jos 5:an edella on joku mun kerake, 
katoaa se. Esim. lohgastari, iohgasta', lohgastas^ lohffastofi, 
hbvasta', lohvastas^ hhvastast, lohkastwi, iohkas(a\ lohkastas ja 
lohkastasi iohaskaamme. 



336 

Muistutus: Nouse-mngon enftimaiseslfl tavuu8ta katoaa u, 
esiin. nostarl, nosta\ nostas ja nostast nouskaamme. Samoin 
kflypi myOs monikon 2:s8a personassa, esim. no$k<f nouskaatte. 

8) Jos kolme- taikka useamman-tavuisea rungon e:n edellfl 
on n laikka thtf Uudessakirkossa it, katoaa sekfl e etlfl mainilut 
kerakkeet, muUa pflfliteet ovat muuttumatta. Jos k, p, t alkavat 
tehdikko-rungon toista tavuuta, pehmenevflt maiaitiit kerakkeeL 
Esim. haravoitari, haravoUa^, haravoilas ja haravoUast haravoit- 
kaamme, paratofi, parata\ paratcu ja paratast paratkaamme. 

b) Jos / on kolme- taikka useamman-tavuisen tehdikon side- 
kerakkeena, katoaa rungon e ja kflskennOn monikon 1:sen per- 
sonan pflaiteiu alkava i pehmenee /:ksi. Esim. jutellad, juteila^, 
jutellas ja jutellast jutelkaamme. 

3) KflskennOn monikon 2:sen personan laita on tjimmoinen: 

a) Jos s on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, kfiyte- 
tuan pafltteena ka\ kd\ jouka edeltft rungon e katoaa. Jos si^kn 
edella on joku rouu kerake, katoaa myOs se. Esim. juaska*, 
juoskaatte, peskff peskflfillte, pa(i$k(£ psaskflfltte, noskc^ nouskaatte. 

^) Muilla kaksi-tavuisiila on kflskennOn monikon 2:sen per- 
sonan pflfllteenfl kkdy kk&j jonka edeltll rungon t katoaa, jos 
/, n taikka r on sidekerakkeena. Esim. hakekkd hakekaalle, 
imekkff imekflfltle, ktudkka' kuuikaalle, iuulkka' luulkaatte, menkkff 
menkflfltte, purkka' purkaatte. 

Poikkeus: Ndke- ja /eArf-rungolla on k(£ pXiltteena, jonka 
edelta e katoaa, ja k muutluu Atksi. Esim. nShkit nfihkflfllte, 
tehkS tebkaatte. 

y) Jos kolme- taikka useamman-tavuisen rungon viimeisen 
e:n edellfli on n, s taikka tht, Uudessakirkossa U, pfiiaityy VkvA 
kSskennOn persona aina A:a':han, A:d':hfln, jonka edetu e katoaa. 
Jos ^.n edellfl on n taikka tht^ Uudessakirkossa it, muuttu- 
vat mainitut kerakkeet Xr:ksi. Esim. axiekka' au'etkaatte, auaska* 
au'askaatte, huamakka* huomaitkaalte. 



337 

8) Koime- seka useaoinian-tavnisilla, joilla on / sidekerak* 
keena, on pSatteena kka'y kkd\ jonka eddut e katoaa. Esim. 
hypyidkkW hypytelkaatte. 

f) I:8ta siannosta mainitlakoon: 

1) Jos k, p, t taikka v on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, on kaikissa nSissa pitajissa I-.sen siannon edellinen 
muoto paatleetOn, ja dkse, dkse jalkimaisen miiodon psatteena. 
Rangon viimeinen e muuttuu r.ksi, ja sidekerakkeita k, p, i ker- 
rotaan niftten saantojen mukaan, jotka aani-opissa lOytyvat* 
Esim. hakki hakea, hakkiaksen, iuntii tuntea, tunitiaksen^ nylkki 
nylkea, nylkkidksen, kulkki kuikea, kulkkiaksen. 

Poikkeuksia: a) Valiin, varsinkin Undessakirkossa, paat- 
ty; Ir^en siannon jalkimainen muoto Xr^^hen, jonka edella run- 
gon e muuttuu t:ksi^ ja sidekerakkeita k, p, t kerrotaan. Esim. 
hakkiksen^ kulkkikses. 

p) Rungoiila ndke ja ieke on Eurajoella; Lapissa, Rau- 
malla ja tavallisesti Pyhassamaassakin f, mutta Laitilassa 
ja Uudessakirkossa seka valiin mjOs Pyhassamaassa ta\ W 
r.sen siannon edellisen muodon paatteena. Jalkimainen muoto 
taas paattyy kaikissa naissa pitajissa i&kse'Ai^n, Kaikissa naissa 
paatteissa pehmenee i (f:ksi, niitlen edelta katoaa rungon e, ja k 
muuttuu A:ksi. Esim. Eurajoella, Lapissa ja Raumalla 
nSM nahda, ieh^ tehda, Laitilassa ja Uudessakirkossa 
ndhdffj iehdff, Pyhassamaassa tavallisesti ndhd^, tehcT, mutta 
valiin myOs ndhdff, tehdS, ja kaikissa naissa pitajissa ndhddksen, 
ndhddkses, iehddksen, iehd&kses. 

2) Jos m on kaksitavuisen rungon sidekerakkeena, kayte-* 
taan paatteita t ja icJcse^ idkse^ joittenka edella runko on muut- 
tumatta, esim. imet imea, imeidksen imeakseni, imeaksemme ja 
imeaksenne, imeidkses imeaksesi ja imeaksensa. 

3) Jos /, n taikka r on kaksitavuisen tehdikon sidekerak- 
keena, paattyy I:sen siannon edellinen muoto Eurajoella, La- 

Suomt. 22 



336 

pissa, Raumalla ja taTallisesti Pyh2l8sliiiiaa884kiD fihen^ 
mutta Laitilassa ja Uudessakirkossa sekft joskus myOs Py* 
hflssamaassa /a:han, /<!li':hfln. JfllkimSineu muoto p^ikiiyy aioa 
takseihen, tdkseihen. Kaikissa nflissfl pflHtteissil pehmcoee i n:ksi, 
/:k8i taikka rrksi^ ja rungoo e katoaa niitten edeltfl. Esitn* Eura- 
joeila, Lapissa ja Raumalla kuut kuulla, menn* meonlit oW 
oUa, purr" purra, Laililassa ja Uudessakirkossa ktmiU, 
pamuf, oUa\ purra^, Pyhiissainaassa lavalliftesli kuut^ mulla 
joskus myOs kuulla', ja kaikissa uflissfl fiVk}\^slkkimllaksenjkttullakses. 

Poikkeuksia: a) Uudessakirkossja on joskus I:sen siao- 
Don edellineu muoto samallaioen, kuiu Eurajoella, Lapissa 
ja Raumalla. p) Lapissa, PyhAssSmaassa ja Laitilassa 
pflflUyy ^ur^-rungon I:sen siaunoD edellinen muoto fihen ja jsl- 
kimainen takseihen. NdmSt pSiiitteet pysyvftt muultumattomioa, 
ja samoin runko niitten edelU. Esim. sttref surrat surelaksen, 
suretakses. 

4) Jos s on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, kftyte- 
ViAn edellisen muodon pSfttteena Eurajoella, Lapissa, Rau- 
malla ja tavallisesti myOs Pyhassamaassa Z', mutta Laiti* 
lassa ja Uudessakirkossa seka ?liliin PyhassSmaassakin 
ta\ td\ Jalkimflisen muodon piiatteenil on aina iakse, i&kse, 
Naitten kaikkien edelta katoaa rungon e, ja, jos silkn e.delift on 
joku muu kei^ake, myds siStn edella ole?a kerake, mutta |>Jliitteet 
pysyvSt muuttumattomina. Esim. Eurajoe]la, Lapissa ja 
Raumalla pesf pestn, ju<isf juosta, Laitilassa ja Uudessa- 
kirkossa pestd', ju€K(a\ Pyliftssflmaassa tavaliisesti pest', 
mutta vflliin myos pesid\ ja kaikissa nUissa pitajissa pestdksen, 
pesldkses. . iVot^e-rungosia katoaa ensimSiisen tavuun u, esim. 
Eurajoella, Lapissa ja Raumalla no&t nousta, Laitilassa 
ja Uudessakirkossa nosta', Pyhassilmaassa tavaliisesti nosf, 
mutta valiin myOs nosia* ja kaikissa nflissfl piUjissA nasiaksen, 
nostakses. 



339 

Poikkeus: Uucle8S4kirk089a oo joskus edellineD muoto 
samallaiDeD, kuin Earajaella, Lapissa ja Raumalla* 

5) Kolme- sekfl useammaa-tavuisillaY joilla on e\n edella 
n, s taikka ihiy Uudessakirkossa it, on kaikiaaa piujiaaa edel- 
lisen muodon pUSUeeDS f ja jalkinoiliseii taksBf t&kse. Maiiiitat 
pflatteel pysyvflt aina muuUumattomina, mutta niitten edelUl katoaa 
rungon e, ja, jos sen edelld od n taikka (hi, Uudessakirkossa 
ti, myOs mainiiut kerakkeet, ja, jos k, p taikka t alkaa rangon 
toista tavuuta, pehmenee se. Esim. auef au'eta, aueiakses, auasf 
au'asta, aM(isiak8enj haravoit baravoita, haravoitctksen. 

6) Jos / on kolme- taikka useamman-tavuisen rungOD etu 
edeilfl, pfitttyy kaikissa nflissa piUijissa ksen siaanon edelliven 
muoto fihen ja jalkioiaioen takseiheti, iakseihen. Naitten. edelitt 
katoaa rungon e, ja pSatteissa oleva t pehmenee /:ksi. Esim. 
hffpyielF bypytella, hypyieii&ksen. 

Poikkeus: Uudessakirkossa on* tallaisten I:sen siaanon 
paatteena valiin ia^, t&\ jonka / pehmenee /:ksi. Esim. kastella^, 
olesketta^. 

g) Il:sta siannosta mainittakoon: 

1) Jos At, 171, Py t taikka v on kakai-tavnisen tehdikon side* 
kerakkeena, on U:nen sianto tamnioinen: 

a) Eurajoella ja Raumalla on i II:sen siannon psat- 
teena. Sen edelia kerrotaan rungon A::ta, pM ja /:ta niitten 
sa&iiojen mukaan^ jotka aani-opissa iOytyvflt, mutta e on muut- 
tumatta. Esim. hakkeis hakeissa, hakkeiri ja hakkef hakein, 
npikkeis nylkeiasil, nylkkeid ja nylkkef nylkein, Umttm tunteissa, 
itanttehi ja tuntidl tuntein. 

Poikkeus: RongotUa ndke ja teke on ie Il:sen siannon 
paatteen2t Tamin paatleen edelta katoaa rungon e, ja k muot- 
tttu AiksL Paatteen i taas p6hmenee d'JL%u Esim. n&hdes nah- 
desaH, n&hdeti ja noMe^ nfthden, iehdes tehdessa, teMed ja 
tehde tehden. Naitten tehdikkOjen Uinen sianto ei ole tammOi- 



340 

nen ainoaslaan Eurajoella ja Raumalla, vaan myOs Lapissa, 
P;hiiss£linaa8sa, Laitilassa Ja Uud^ssakirkossa. 

fi) Lapissa on asunto samallaineo, kuin E'urajoella ja 
Raumalla. Kuitenkin katoaa vftliin i, jos liite on peraxii tul- 
lut, esim. kulkkesan^ Ivkkesas, Joskus on rnyos muuttumaton 
ies pa^iteena. Silloin jaa e myOs olemaan ja A::ta, p\Vi sek& ^:U 
kerrolaan. Esim. kdskeies kaskeissfil, inkketes lukeissa, ktilkketes 
kulkeissa. Avunto taas on valiin samallainen, kuin Eurajoella 
ja Raumalla, esim. kdskeiti ja kdskei', Itikkeiri ja iukkef, kuik- 
kehi ja kulkkei'. (Jsein katoaa kuitenkin pSifltteen t; esim. las- 
ked ja laske^ laskein, hakked ja hakke^ hakein. Vflliin taas 
piiattyy avunto muuttumattomaan /^':hen, /e':ben, jolloin ruugon 
e jaa olemaan, ja Ar:ta, piVk sekM tiVk tavallisesli kerrotaan, mutla 
vliliin pehmenevat ne. Esim. hakketeri ja hakkele' hakein, kuJk- 
keied ja kulkkete* kulkein, htkkeieri ja lukkele^ lukein, mutta 
vftliin myOs hweted ja hweie^ lukein. 

Poikkeus: ffake-rvLugon II:sen siannon avuntona olen myOs 
kuuUut hakketted^ hakkeUe^ ja haeded, haede^. 

y) Pyhassilmaassa, Laitilassa ja Uudessakirkassa 
on muuttumaton te II:sen siannon paSitteena. Rungon e jaft ole- 
maan ja sidekerakkeena olevaa A::ta, pM ja tM kerrotaan. Esim. 
hakketes bakeissa, hakkete' hakein, tunUetes tunteissa, lunttete' 
tuntein. 

Paikkeuksia: ') Vsiliin on is, josta i on kadonnut, ja jonka 
edellH A::ta, pM ja tM kerrotaan, asunnon pSmtteenS, esim. ias- 
kes laskeissa, kulkkes kulkeissa. ^) ^o/r^-rungon ll:sen siannon 
avuntona olen Laitilassa kuullut haede\ 

2) Jos n taikka r on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, 
on kaikissa nSlissSf pitajissS te, jonka edelta rungon e katoaa, 
Risen siannon paatteena. Piffltleen'alussa oleva i taas pebmenee 
n:ksi ja r:ksi. Esim. mermes melanessa, menned ja mmne' men- 
nen^ purres purressa, purred ja purrtf purren. 



341 

Poikkem: Lai til ass a olen kuulkit saDotlavao puretes pur- 
ressa, puret^ ja puriif purren. 

3) Jos / on kaksi* taikka useamman-tavoisen tehdikon side- 
kerakkeena, paattyy H:nen sianto aina /e:hen, jonka edelta run- 
gon e katoaa. Psiatteen t taas pehmenee /:ksi. Esira. qfaielies 
ajatellessa, qfaielleri ja qfaiell^ ajateUeD. 

Poikkeus:. Jos Iliseo siannon avunnoD paatettfi (eri, t€ on 
liitetty ArM2</e-raokohon, on pXSUeen t pehmenematU. Esim. kuiuir 
tefi ja kuuU^ kuullen. 

4) Jos s on sidekerakkeena, psauyy Ornen stanto cdna 
mauttumattoinaan ^ethen, olkoon runko kaksi- taikka useamman- 
taYainen. Ruogon e katoaa maioitun pfiStteen edelta. Jos s:^xk 
edella on jokii muu kerake, katoaa myOs se, ja noti^e-rungosta 
ensimaisen tavuun u/ Esiro. auasies au'astessa, auasteri ja auasifl 
au'asten, fuasie^ jnostessa, juasteri ja juastif juosten, nostes nous* 
tessa, nosierl ja nost^ nousten. 

5) Jos n taikka tht, Uudessakirkossa U^ on kolme- taikka 
nseamman-tavuisen rungon viimeisen e:n edella, psattyy II:nen 
sianto kaikissa naissa pitajissd muuttumattomaan /e:hen. Sen 
edellH katoaa seka rungon viimeinen e etta myOs n ja Ihi, 
Uudessakirkossa it, ja rungon totsta taTuuta alkava k, p taikka 
/ pehmenee tavallislen sasniojen mukaan. Esim. cdeies aletessa, 
haravoiies, haravoiteri ja haravoite'. 

hj Taman luokan tehdikoihin liitettyna on IV:nen siannon 
paste mise muuttumatta. 

Poikkeus: Jos mt^e-ptfUtetta on liitetty kaksi-tavuiseen run- 
koon, katoaa siita vaUin Raumalla f. Esim. menemneri ja 
menemn^ meneminen, olemneri ja olemn^ oleminen, panemnerl 
ja panemne^ paneminen, hdemneti ja tuiemne^ tuleminen. 

ij Tekiallisen ll:ata verrannosta mainittakoon: 

1) Eurajoella, Lapissa ja Raumalla on tekiallisen 
litseii verrannon latta tamS: 



342 

a) Jos k, nij p, i taikka v on kaksi-tavuisea tehdikttn side- 
kerakkeena, pfldityy Ilisen verrannon runko nnt<:hun, nny:hyD, 
jonka pasitteen edelU iefadikon ranko pysyy muuttumattomana, 
mutta nnUf nny miiuttuu yksikOn nimeniiOssai niksi. Esim. haken 
bakenut, hakenmi hakeneet 

Poikkeus: RuDgoilla.na&f ja teke on ny pflaUeenSi, joala 
y katoaa yksikOn QimeDnOssSi. Paatteen edelU katoaa rungon e, 
ja k mauttuu kk&i, Esim. Mhn nflhnyt, nd'Any' nSihneet, tehn 
tehnyt, tehtuf tehneet. 

^) Jos n on kaksi- taikka useamman-taFuisen rungon side- 
kerakkeena, puattyy ll:sen verrannon runko nt«:hun, ny:hyn, 
jonka edeltil e katoaa. Jos nu^ ny on kaksi-tavuiseen sanaan 
liitettyna, katoaa: siita u, y yksikon nimennOssa, mutta, jos mai* 
nittu p2(Ste on useamman-tavuisen rungon perSssa, katoaa koko 
nu, ny mBinitusta siasta. Esim. pcrni pannut, panmC panneet, 
auen au'ennut, auennu^ au'enneet 

y) Jos I, r taikka $ on sidekerakkeena, psattyy Risen ver- 
rannon runko aina nt«:hun, n^:bjn, oikoon tehdikko kaksi- taikka 
useamman-taYuinen* Tamfin pastteen edelta katoaa e^ ja, jos 
r.an edella on joku muu kerake, myOs se, seka u nouserningon 
ensimaisesta tavuusta. Paatteen n taas muuttuu /.'ksi, nksi taikka 
frksi, ja sen u, y katoaa yksikon nimennOsta. Esim. ahdisteU 
ahdistellut, ahdisiellu* ahdistelleet, auass au'assut, aicassif au'as- 
seet, noss noussut, nosstf nousseet, swr surrut, surru* surreet, 
juass juossut, juassvi juosseet 

Muistutus: Lapissa ja Raumalla on «ur^-rungolla 
usein nnu paatteena, jonka edella e on muuttamatta. Paatteesta 
katoaa yksikOn nimennossa nu. Esim. suren surmt, mrennxC 
surreet. 

8) Jos (hi on kolme- taikka aseamman-tavuisen tehdikOn 
Tiimeisen e:n edella, paatlyy ILsen verrannon runko myOs nuzbun^ 
n2/:hyn, jonka edelta e*katoaa, ja iht muuttuu niksi. Tksikdn 



343 

nimennOdtS katoaa koko pnate nUj ny. Esim. hartwom bara- 
ToinnQt, haravowmt baravoinneet 

2) Pyhflssflmaaasa, Laitilassa ja Uodessakirkossa 
pSiUyy II:9en verraonon runko aina mi:huo, njfrbyD. Tflma pUflte 
ja sen edellft oleva iebdikko-ruako muuttuvat senraavien sttflotO- 
jea mukaao: 

a) Jos kakai-tovuiftella iehdikollfl on k, m^ p, t taikka v 
sidekerakkeena, on tehdikko-ranko nu^, t^-piifltteen edelta mout* 
Camatta. PaSiteen v, y taas muuttuu yksikoa ninifDnOssfl loppu* 
MDteeksi. Esim. hafced hakenot, hakenu' hakeneeU 

Poikkeuksia: ^) Valiin on, varsinkin Uudessakirkoftsa, 
Ihseu verrannon runko miHiUumalta yksikOn nimennOssM. Esim. 
ktMenu kulkeaot *) Ruogot ndke ja teke muuttuvat UlrnUn pSfit- 
leen edellx aiten, etUI e katoaa, ja k isuuttuu Aikai. Niihio Hi- 
tetAyntf on t^piiate yksikon niiiiennosafl Laitilasaa ja Uudesaa* 
kirkosaa tavalliaeati muuttumatta, ja araoastaan valtin on y 
ioppu^aftiiteekai rauattaaut, niutta Pybfissftinaassa on y taralli- 
aeati loppu-aanteekai muuttunut ja on ainoastansa vSliin olemaan 
jaanyL Esim. Laitilassa ja Uudessakirkossa tavallisesti 
fMmy nibnyt, iekny tehnyt ja vaan vflliin n&hd^ tehriy mutta 
Pyhassamaassa tavallisesti n/Utd, tehri ja ainoastaan joskus 
ndhny^ iehny. 

fi) Jos Ij n, r taikka s on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, katoaa rongon e nu*, ny-pSUltteen edelta. Jos siHn 
edella on joku muu kerake, katoaa myOs se, ja u nouse-rungon 
ensimSisesUl tavuusta. Paatteen n taas muuttuu hn perHssfi ftksi 
ja nan perSssfl nksi. YksikOn nimennossa on Laitilassa ja 
Uudessakirkossa II:8en verrannon runko tavaUisesti muuttu- 
matta, mutta vflliin on myOs u, y loppu-a^oteeksi muuttunut 
Pyhflssflmaassa taas on u, y tavallisesti loppu-dflnteeksi m^uut- 
tumit ja on ainoastaan vflliin olemaan jflflnyt Jos', s on side- 
kerakkeena, ja u^ y on yksikdn mmennOssfl pflfltteestfl kadonnul, 



344 

muuttuu piiatteeo n ^ksi. Esim. Laiiilassa ja Uudessakir- 
kossa tavallisesti ktadlu kuuUut, menny menoyt, >uajnu juossut, 
nosnu Doussuty purru purrut, ja ainoastaan joskus ktmll', tnerm'^ 
jtcass', noss', pwrr\ mutla Pybiissdmaassa taTallisesti Aruu//'« 
mewdy nosi noussut, ja harvemmin kuuXiu^ menny, nosnu. 

Poikkeus: Sure-vxivko od nu-pastteen edellfl muuttumatta, ja 
samoio myOs paiatteen n, mutta u muuttuu yksikoo nimeDDiVssll 
tavallisesti loppu-^auteeksi ja fiSk . ainaastaao harvoin olemaao. 
Esim. sured surrut, surenu' surreet, ja juuri joskus surenu suirut 

y) Jos / taikka s on kolme- taikka useammao-tavuiseii teh- 
dikon sidekerakkeena, oo Uznen verraoto samallaineo, kuin Eura- 
joella, Lapissa ja Raumalla. 

S) Jos kolme- taikka useamman^tavuisen ruugoo e:u edellfi 
on n taikka ihl^ Uudessakirkossa ttj katoaa nu-, ny-p2i^ttfieo 
edelU rungon ne taikka Me, Uudessakirkossa tie, mutta kui- 
tenkin pebmenee rungon toisla tavuuta alkava A, p, i tavallisten 
saS(ntOjen mukaan. Piliitteesta taas katoaa u, y yksikon nimen- 
nOssfl. Esim. auen au'ennut, (menu* au'enneet, haravoin hara- 
voinnutf haravoinu^ haravoinn6et. 

Muis tutus: Joskus on, muislaakseni, u, y jitauiyt olemaaa 
yksikon nimentOOn, mutta sita en taida varmaksi vakuuttaa. 

jj TekiSittOmSln kaikkien pasitelten edella muuttuvat tttmlUi 
luokan tehdikko-rungot seuraavalla tavalla: 

1) Sqllaiset kaksi*tdvuiset, joilla on k, m^ p, i taikka v 
sidekerakkeena, eiv^it muulla tavalla muutu, kuin siten, ^ttA k, 
p ja ^ tekiAltOmfln kaikkien pfliltetten edella pehmenevM taval- 
listen sdantojen mukaan. 

Poikkeus: Rangot ndke ja teke muuttuvat siten, etta e ka- 
toaa; ja k muuttuu A:ksi. 

2) Jos I, n, r taikka s on kaksi-tavuisen rungon side^ 
kerakkeena, katoaa e. Jos f:fln edellfl on joku muu kerake, 
katoaa myOs se, ja nouf^-rungosta samoin ensimflisen tavnun u. 



345 

Poikkeus: Lapi*8sa, Pybiissliroaassd ja Laililassa on 
jttre-runko muultUEDaton (ekiUllOinftD kaikkien pdfilietleo edelte. 

3) Kolme- sekfl useamraan-tavubista kaioaa riiogon viimei- 
neo e. Jos eiik edella on n taikka tJU, Uudessakirkossa it, 
katoavat myOs mainilut kerakkeet 

k) Jos tekiattomtfn lausunnon ptttleen alussa oleva i, em 
kadoUoa, jontuu /:n, n:n taikka r:n perdflo, pebmenee se /:ksK 
»:ksi taikka r:ksi. Esini. haeiad Ja haeta' ha'etaan, kuulkui ja 
kuuUla' kuullaan, menndrl ja mennff, noslad ja nosia' nouslaan, 
purrixd \^ pwrr^, surrcai '}a surra^^ Lapissa, Pyb^ssamaassa 
ja La ill I ass a sureicni ja sureia' surraan, harovaiiad ja haror 
voiia\ 

Poikkeuksia: a) ndke- ja teke-rnngoa perHssjl pebmenee 
kaikissa naissft piliijissa tekiflttomdin lausunnon paatteiUi alkava i 
diksiy esim. nahddti ja ndhdd', iehdarl ja tehdit, fi) Make^^ 
rungon perflssft pebmenee /a**pafttteen t d:kM Laitilassa ja 
Uudessakirkossa, esim. haeda' ba'etaan. 

IJ Jos s on sidekerakkeena, kflytetfliln lekisttoman kerron* 

Don pftiitteinll Ini ja tf, multa, jos rungolla on jokn muu side- 

kerake, tiid , tU\ Esim. ttmneltvi ja tutmeUi, kumlUid ja kuultif 

kuulliin, mehtUri ja meniti', noHni ja nostf noustiin, juasiki ja 

juagif, purltirl ja purttf, haravoiUbi ja haravoiUf. 

Poikkeus: Nake- ja /^A^-rungoilla on tiA, ti pflSitteena, 
esim. niMhi, ndhtf ntfbtiin, tehHri, iehif tebtiin. 

mj TekiattOm£ln luulennosta mainittakoon: 

1) Eurajoella, Lapissa ja Raumalla on tekitfttdmfln 
Uiulennon pjiatteen laita tflmmoinen: 

a) Jos kj p, i, m taikka v on kaksi-tavuisen tehdikon «ide- 
kerakkeena, pjiwyy Uma tavan-muoto ttanneibeB^ iidnneihetu 
Esim. haetiannek ba'ettaneenko. 

Poikkeus: Ndke^ ja ieke-rungoilh on ianne, tdnne pafit- 
teenfl, esim. ndhldnnek nSlbtaneenkO, iehidnnek tebtaneenkik 



346 

fi) Jos n taikka r on kaksi-tavaisen rungOD sMekerakkeeDa, 
00 tanne, idnne pai2lU6ena[. Esim. mentdnnek mentifneenko, pan- 
'tannek pantaneeDko, puriannek purtaneenko. 

Poikkeus: S'ur^-rungon per^lSn liitetaan Lapissa tttrnne' 
paatetU, esim. surettannek surtaneenko. 

y) Jos / taikka s on kaksi- taikka useamman-tavuisen teh- 
dikOn sidekerakkeena, kaytetSiiln pflKtetta tanney tdnne, Esim. 
oltannek ollaneenko, vaieteliannek valebdeltaneenkOt jtuuiannek 
juostaneenko, lavastannek la*aslaneenko. 

d) Jos kolme- taikka useamman-tavuisen rungon viimeisen 
^:n edella on n taikka tht, pSSltyy tekiattOmlin luulento //onnetheD, 
Udnne:\\en, Esim. auetlannek au'ettaneenko, haravoitlannek ha- 
ravoittaneenko. 

2) Pyh^ssSmaassa ja Laitilassa pSISlttyy tXmfl tavan* 
rouoto naint 

a) Jos ky m, j9, t taikka t; on kaksi-tavuisen hingon side* 
kerakkeena, on tekiflttOmXn luulennon paste tavailisesti samallai- 
nen, kuin Eurajoella, Lapissa ja Raumalla. Valiin kayte- 
taan kuitenkin taalla ttane-, rr^n^paatetta, esim. haettanek, 

Muistutuksia: ') Ndke-- ja /eAre-rungoilla on aina Utne 
paatteena, esim. n&htdnek * nahtaneenko, tehtdnek lehtaneeDkil. 
^) Laitilassa kaytetaan valiin paatteita ttannen,' ttdnnen ja 
tianen, ttdnen, esim. haeitannenk ja haeiianenk haettaneenko. 

fi) Jos /, n, r taikka s on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, paattyy tekiattOman luulento ^anf:hen, /^e:beD. 
Esim. kuuitanek kuultaneenko, menidnek mentaneenko, purianek 
purtaneenko, jucLstanek juostaneenko, nostanek noustaneenko. 

Poikkeuksia: *) iS^e-mngolla on ttanne, valiin Hone paat- 
teena, esim. surettannek, valiin surettanek surtaneenko. *) Lai- 
tilassa kaytetaan valiin paatteita tannen, tdrmen ja ianen^ tS- 
nen, esim.- mentdnnenk mentaneenko, oitanenk ottaneenko. 



347 

y) Jos / taikka s oo kolme- taikka useamman-tavuisen teh- 
dikOD sidekerakkeena, on tekiattOman luulennon paste tavatlisesti 
samatlamen, kuin Eurajoella, Lapissa ja Rauinalla. Valiin 
kaytetaan koitenkin tane-, /d'ne-paatetta. Ediin. auastaneky ju- 
teUanek. 

Poikkeus: Laitilassa on tallaisilla sanoilla valiin myOs 
ianneny idmnen taikka tanen, tdnen paatteena, esim. juteltannenk, 
TSlnn jutelianenk juteltaneenko. 

S) Jos n taikka thl on kolme- taikka useamman^tavnisen 
tehdikon viimeisen e:D edella^ paattyy tama tavan-muoto myOs 
taTallisesti samoin, kuin Eurajoella, Lapissa ja Raumalla. 
Valiin olen kuitenkin kuuilut myOs tane-, /dln^-paatetta kaytetta* 
▼ao; jog e\VL edeila on tht, esim. haravoitanek baravoittaneenko. 

Poikkeus: Laitilassa kuulee valiin paatetta Uannen, ttdn- 
nen ja joskus myOs, jos e:n edeila on tht^ tanen, idnen, esim. 
haravaittannenk, joskus haravoitanenk baravoittaneenko. 

3) Uudessakirkossa taas paattyy tekiattoman luulento 
nain: 

a) Jos kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena on k, m, p, t 
taikka v, kaytetaan paatetu ttanCj Mne. Esim. haettanek ba'et- 
taneenko. 

Poikket/ts: Ndke- ja teke-mikgoilh on samallainen paate, 
kuin niilla on Pybassamaassa ja Laitilassa. 

p) Jos I, fly r taikka s on kaksi-tavuisen rungon sidekerak- 
keena, on tama tavan-muoto samallainen, kuin Pybassamaassa 
ja Laitilassa. 

y) Jos / taikka s on kolme- taikka useamman-tavuisen 
rungon sidekerakkeena, paattyy tekiattoman luulento ^cme:hen, 
^df9i^:hett. Esim. cffateltanek ajateltaneenko, aitastanek au'asta- 
neenko. 

if) Jos n taikka it on kolme- taikka useamman-tavuisen 
rungon viimeisen e:n edeHa, paattyy tekiattoman luulento Uaneihea, 



348 

ttdneihen. Esim. auettanek . au'ettaneenkO; haravoittanek hara- 
voittaneenko. 

n^'Jos tekiftUOmHn ehdonnoii' pMatteitli alkava t,rungone:u 
kadottua, joutuu /:o, n:n taikka r:u perfldn, pehmeoee maioittu 
i /:k8i, n:k8i taikka nksi, ja, jos se joutuu h:n perSSn, diksi. 
Jos tekiattomfln ehdono(H) pSlflte on Ao^^-ruokohon liitettyna, 
peboienee myOs pdiltteen t ^:ksi Laitilassa ja Uudessakir- 
kossa. Esim. Eurajoella ja Pjhflssamaassa iunnetais tun- 
Detaisiin, n&hddis nS^htaisiiO; kuiuliais kuultaisiiu, menniUs men- 
Utisiin, jtMUtais juostaisiin, nostais noustaisiin, purrais purtaisiin, 
haravoiiau haravoitaisiin, Ra urn alia tunneiais ja tunnetaissf, 
nShd&is ja ndhddissf, kmUlais ja kuulkmsf^ juastais ja juas- 
taissff nostais ja nostaissf, menndis ja mennaissf^ purrais ja 
purraissi. Lapissa ja Uudessakirkossa tunnetaissf ja /un- 
neiassf, naMdissi ja ndhddssi', Lapissa kaetaissi ja haetass^, 
routta Uudessakirkossa haedaissf ja haedassi^ kuuUaissi ja 
kuuUass%\ Laitilassa haedassis, ndhddssis^ kuuUassis^ jtiasttU" 
sis, nosiassis, purrassis^ menndssis, ja joskus haedaissf, ndh- 
ddissf, kuuliaissf, ja Laitilassa seka Uudessakirkossa hoe- 
dais ja haedasy iiketdis ja itketds. 

Muis tutus: Laitilassa jsapi joskus ^ai^^-pjlfttteesen 
ensimilisen tavuun t. Esim. luveiaissis, ndhddissiSf pannaissis, 
juiellaissis, tuamitmsis, 

0) TekiilttOmfln toivonnosta mainittakooa : 

1) Jos ky p, if m taikka v on kaksi-tavuisen tehdikOn side- 
kerakkeena, on tdmSn tavan-muodon pastteenK Eurajoella Uak- 
kofi, tidkk(hi ja muissa pitfljissft ttakko\ Udkkff. Esim. Eura- 
joella haeiiakkotl, ja muissa pitfijissfl haeiiakko*; kuitenkin kay- 
tetaan Lapissa valiin samaa paatetUiv kuin Eurajoella. 

Poikkeus: Ndke- ja feAre-rungoilla on Eurajoella idkkoii 
ja muissa pitajissa idkkff paatteenS, esim. Eurajoella ndhtdk- 
kihi, iehtdkkoti ja muissa piujissa niOUakkS, Uhi^kff. 



349 

2) Jos n taikka r on kaksi-tavuisen rungon sidekerakkeena, 
pnaityy tflma tavan-muoto Eurajoella lakkaii ihoHf t&kkM:hQn^ 
maita muissa piUijissa iakko*:hon^ l&kkffihlin, Lapissa on kui- 
lenkin vSliin pfiSte samaliainen, kuin Eurajoella. Esim. Eura- 
joella meni&kkovij purlakkari purtakoon ja muissa piUfjissa 
ment&kkff, puriakko\ 

Potkkeus: 5t<re-rungolla on Lapissa, PyhSssaimaassa 
ja Laitilassa iiokko* tekiiittOmiln toi?onnott pflSUeena, jonka 
edella runko pysjj rouuttamattomana. 

3} Jos / taikka s on kaksi- taikka useamman-tavuisen teh- 
dikon sidekerakkeena, .. kayletaan Eurajoella ja vaiiin Lapissa 
iakkofi', takkori -^m^iViy^ mutU muissa pitajissa tdkko% tdkkff, 
EAm. kuuiiakkofi ja kuuliakko*, qfcUeltakkari ]^ €ifateltakko\ 
j'uasiakkofi ja jtiasttikkc^, 

4) Jos kolme- taikka useamman-tayuisen rungon viimeisen 
r.n edella on n taikka ^/^Uudessakirkossa /^ paattyy tekiat- 
tOman toivonlo Eurajoella ja joskus myos Lapissa ttalkkoii :hon, 
itdkk&ri :ht^n^ mutta muissa pitajissa ttakko'ihon^ ttdkkd':h6n. 
Esim. aueitakkari ja auettakko\ haravoittakkoti ja haravoit- 
tQkko\ 

p) TekiattOman Illtnen siannon omanto paattyy nain: 

1) Jos kf p, t, m taikka v. on kaksi-tavuisen rungon side- 
kerakkeena, kaytetaan taman tavan-muodon omannon paatteena 
Eurajoella itamarl, Mmdii, Lapissa ja Raumaila seka tia- 
maid, ttdmdfl, etta tiama\ Udmff, ja Pyhassamaassa^ Laiti- 
lassa seka Uudessakirkossa iiama\ Mmff, Esim. haetta- 
mad ja haettama\ 

Potkkeus: Ndke-^ ja feAre-rungot paatlyvat Eurajoella td' 
madibAn^ Lapissa ja Raumaila idmdriihJkVL ja tdmS'M9iXi ja 
Pyhassamaassa, Laitilassa seka Uudessakirkossa tdmff- 
han. Niitten tekiattOman lll:nen siannon omanto on siis ndhid* 
mdfl ja ndhidmd', tehtdmdri ja tehtdmd'. 



360 

2) Jos n taikka r ob kaksi-lavuisen rungoa sidekerakkeena, 
00 paaueena Eur a jo el la tamad, tSmdd, esim.] mentdmadj 
puriamad, Lapissa Ja Raumalla sekfi tanuxd^ i&m&d elU 
Uima\ tdmS^ esim. menidmad ja mefMm&\ Pyhilsaaniaassa, 
Laililassa seka Uadessakirkossa iQma\ tdmff, esim. men- 
tdfnd\ pvriomd. 

Poikkeus: Stire-rungolla on pa^Ueena Lapissa ttamad ja 
iiama* ja Pyhflssamaassa sekil Laitilassa Uamcf. Sen teki- 
attomiin lII:Den siannon oniantona kflyteUtftn siis Lapissa mret- 

m 

iamad ja mreiiama^ ja PshHssamaassa seka Laililassa sii" 
reitama\ 

3) Jos / taikka s op, kaksi* taikka useamman-tavuiseD 
tehdikOn sidekerakkeenat pnatlyy tHiuaa tavan-muodon omanlo 
Eurajoella iamad lYia^n^ tamdd'Aifku^ esim. kmdtaman^ noston 
maid noustaman, Lapissa ja Raumalla seka /amaii:haD, t&- 
m^:han, ettfl toi»a:han, /oiTuiiiihflQ, esim. kuultamad ja kuulia* 
ma\ ja Pyhflssamaassa, Laitilassa seka Uudessakirkossa 
iama'ihan^ tdm^ih^o^ esim. kuultama', nostamd* noustaman. 

4) Jos kolme- taikka useamman-tavuisen rungon viimeisen 
e:n edella on n taikka tht, Uudessakirkossa /^ on tekiatto- 
man lll:nen siannon omannon paatteeoa Eurajoella Hamad ^ 
Udm&d, esim. aueliamari, baravoUiamad , Lapissa ja Rau- 
malla seka Hamad y itdmdd etta ii€ma\ tidmff, esim. aueiia- 
mad ja aueltama\ ja Pyhassdmaassa, Laitilassa seka Uu- 
dessakirkossa ttama', Uamd\ esim. aueitama% haravoUiama'. 

q) Tekiauoman I:sen verrannon laita on seuraava: 
1) Jos k, p, t, m taikka v on kaksirta?uisen telidikon side- 
kerakkeena, paatlyy taman tavan-muodon runko Eurajoella, 
Lapissa ja Laitilassa tavalUsesti ttava:haUi UdvdiMUy mutta 
usein myos //<^a;ban //6^a:han. Pjhassamaassa taas, Rau- 
malla ja Uudessakirkossa p^auyy se aina //at^a:haii, ttdvdihika, 
Esim. Eurajoella, Lapissa ja Laitilassa haetiava ja haei- 



351 

/qpA, ffliitta PyhSssSmaassa, Raumalla ja Uudesaakir- 
kossa aiiia haeUava, 

Poikkeus: Nake- ja /eAre-rungoilla on Eurajoella» Lapisaa 
ja Laitilasaa tavalUsesti td»&, mutta usein myOs i(ip&, vaan 
Raumalla, PyhassSmaassa ja Uudeasakirkossa aina iav4 
UUDfln tavaQ-iUQodon rungon pflfltteenli. TekiauomSn Izsen ver- 
raiiDoa runkooa kfliyteUiaa siis kaikissa nfliasSi piUjissA ndhidv^^ 
tehtdvd, mutta Eurajoella^ Lapissa ja Laitilassa usein myOs 
n&lUi^ ieht&pa, 

2) Jos n taikka r on kaksi-tavuisen, sekA jos / taikka s on 
kaksi- taikka oseamman-tavuisen tehdikOn sidekerakkeena, ptfSt* 
^y tekiattOroan Lsen verrannon ruoko Eurajoella, Lapissa 
ja Laitilassa tavallisesti /ot^aihan, /ovdihan, mutta vdliin mjOs 
rqpa:han, /^a:biin. Esim. mentava^ purtava^ qfaleHava, kuul- 
iava, juastava, rev&stdvdj mutta valiin myOs meniapd, puriapa, 
fuasiapa, kuuliapa^ qfateliapa, revdstdpd. Raumalla taas, 
Pybassamaassa ja Uudessakirkossa pflflttyy Uimfln tavan- 
muodoD runko aina /at;a:bao, idvdihUu, 

Poikkeus: 5t^e-rungon tekiattOmfln I:sen verrannon runko 
paattyy PyhSssdmaassa aina ja Lapissa seks Laitiljassa ta- 
vallisesti //at^a:han ja on siis suretiava. Lapissa ja Laitilassa 
on se kuitenkin usein suretlapa, pflattyen //^a:ban. * 

3) Jos kolme* taikka useamman-tavuisen rungon viimeisen 
eitk edella on tht, Uudessakirkossa tt, kdytetAdn t^mdn tavan- 
muodon rungon pflJitteenS Eurajoella, Lapissa ja Laitilassa 
tavallisesti ttava^ ttdvd, mutta valiin myOs Uapa, ttGp&. Rau« 
malia taas, Pybflssdmaassa ja Uudessakirkossa kuulee ai«- 
noastansa ttava-p /^Va-pfliitetta. Esim. kaikissa nSiissa pitfijissJI 
haravoUlava^ mutta Eurajoella, Lapissa ja Laitilassa vflliin 
inyOs haravoUfapa, 

Muistutus: Sellaisilla kolme- sekS useamman-tavuisilla 
joilla on n sidekerakkeena, ei ole tekiHttOmfln l:stlt verrantoa. 



352 

r) Jos s on tehdikftn rimgon sidekerakkeena, psisttyy tekiatlO- 
mSin Il:sen verrannon runko kaikissa nSissfl pitajissfl fu:hun, fy:hjn, 
mutta jos tehdikon rungolla on joku muu sidekerake, ttwhnvk^ 
^:hyn. /NaisUI pSiatteista katoaa yksikOn nimennOssSt u, y aina 
Eurajoella, Lapissa, Raumalla ja PyhassSmaassa, esim. 
hi^it lutiUu, menXi menty, (unneit tunnettu, pest pesijy purtl 
purtu, aueit hu* eiii}^ juteiit juteltu. Laitilassa taas ja Uudessa- 
kirkossa ovat tamfln tavan-muodon runkojen pSatteet tu, ty ja 
ttUy Uy yksikOn nimennOssS muuttumalta, jos roainittujen p£ia- 
tetten edelta kaksi-tavuisen tehdikon viimeinen e on kadonnut, 
esim. hjuHttu kuoitu, menlty menty, juastu juoslu^ puriiu purtu, 
nosiu noustu. Mnlta jos tehdikko on kolme-tavuinen taikka sel- 
lainen kaksi-tavuinen, jonka e jaa olemaan tekiattOmSn paaietten 
eteen, on taman tavan-muodon runko yksikon nimennossa taval- 
lisesti Laitilassa muuttumatta, mutta usein my5s siten muuttn- 
nut, etta y:n, ^:n siaan on tuUut loppu-aanne. Uudessakir- 
kossa taas muuttuu u^ y tavallisesti loppu-aanteeksi ja jaa aino- 
astaan valiin olemaan. Esim. Laitilassa tavallisesti melty, kul- 
Jeitu, d^atelitu ajateitu, Icsvasiu la'astu, mutta usein myOs imetfy 
ktmetf, qjatelify lavasC, mutta Uudessakirkossa taas tavalli- 
sesti imett\ c^'atelif, lavast ja ainoastaan valiin imettyy ojatelttu, 
lavastu. 

PoikketAs: Nake- ja /^Are-rungoilla on kaikissa naissa pita- 
jissa tekiattOman II:sen verrannon rungon paatteena tyf joka 
yksikon nimennOssa on muuttumatta Laitilassa ja Uudessa- 
kirkossa, mutta josta roainitussa ^siassa y katoaa Eurajoella, 
Lapissa, Raumalla ja Pyhassamaassa. TekiattOman II:sen 
verrannon yksikon nimentona kaytetaan siis Laitilassa ja Uu- 
dessakirkossa n&htyy tehty, mutta muisda pitajissa ndht, ieht. 



353 

fAivitig-eslmfkkii Em^oclta. 

TeUUliBeiL 
Suora-tapa. 
Lamnmto. 
Tksikko 1 p. luven' pe$en'. Monikko 1 p. luyen' pesen'. 

2 p. luye' pese'. 2 p. luvet peset 

3 p. luke pese. 3 p. luke?a' pesevft'. 

Kerronto. 

YksikkO 1 p. Iuyid' pesin'. Monikko 1 p. luvin' pesin*. 

2 p. luvi' pesf. 2 p. luvit pesit 

3 p. luk pes. 3 p. luyi', yH- pesi', vtf- 

liln lukiva' liin pesiya'. 

Peifektim-aika. 

TksikkO 1 p. oien' luken j. n. e. olen' pess j. n. e. 

Moaikko 1 p. olen' lukennu' j. n. e. olen' pess;^ j. n. e. 

PlnsqvaiapeTfektTuii-aika. 

TksikkO 1 p. olin' luken j. n. e. olin' pess j. n. e. 

Monikko 1 p. olin' lukennu' j. n. e. olin' pessy' j. n. e. 

LuleBto. 

PreseBs-aika. 

TksikkO 1 p. iukennengon' pessengOn' 

2 p. lukenneks pesseks. 

3 p. Inkennek pessek. 
Monikko 1 p. Iukennengon' pessengOn'. 

2 p. lukennettak pessetuk. 

3 p. lukenneyak, vflliin pesseysk, vSliin pessek. 

■ 

lukennek 

Suami. 23 



354 

Perfektnm-afta. 

Yksikko 1 p. ollengon' luken j. n. e. ollengon' pess j. n. e. 

Monikko 1 p. ollengon' lukennu' j. n. e. ollengon' pessy' j. n. e. 





ShdOHto. 




Presens-aika. 


Yksikko 1 p. lukisin' 


pesisin 


2 p. lukisi' 


pesisi'. 


3 p. lukis 


pesis. 


Monikko 1 p. lukisin' 


pesisin' 


2 p. lukisit 


pesisit 



3 p. lukisl^ vjlliin lukis pesisi', joskus pesis. 

Perfektmn-aika. 

Yksikko 1 p. olisin' ja olsin' luken olisin' ja olsin' pess 

j. n. e. j« n. e. 

Monikko 1 p. olisin' ja olsin' lufceiiDu' olisio' ja olsin' pessy* 

j. n. e. j. n. e. 

Toivonto. 

Presens-aika. 

Yksikko 3 p. lukekkon' ja lukekko' peskon' ja pesko'. 
Monikko 3 p. lukekkon' ja lukekko' peskon' ja pesko'. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 3 p. oikkou' ja oikko' luken oikkon* ja oikko' pess. 
Monikko 3 p. olkkon' ja oikko' lukennu' olkkon' ja oikko' pessy'. 

KiskentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. luv', Inves ja luvest pes\ peses ja pesest. 

Monikko 1 p. luvetan', luvelas ja luvetast pestSn', pesUs ja pesUst 
2 p. lukekka' pesks'. 



• 355 

Perfektom-aika. 

TksikkO 2 p. ol', oles ja olest Inken ol', oles ja olest pess. 
Monikko 2 p. oikka' lukennu' olkka' pessy'. 

Lnen sianto. 

lukki pest'. 

lukkiaksen, lukkiakses pesUlksen, pesUkses. 

Itnen sianto. 
As. lukkeis pestes. Av. lukkein' pesten. 

mas sianto. 

(runko lukema). Yksikko. (runko pesemd). 

OiD. lukeman' pesemSin'. Men. lukemahan' pesemShan' 
As. lakemas pesemSs. ja lukeman' ja pesemSn\ 

Lab. lukemasi peseihast. Siv. lukemall pesemall 

j. D. e. j. D. e. 

IV:as sianto. * . 

(runko lukemise). TksikkO. (runko peseniise). 

Nim. lukeoiinen' peseminen'. Om. lukemisen' pesemisen* 
Os. lukemist pesemist j. n. e. j. n. e. 

Honikko. 
Nim. lukemise' j. n. e. pesemise' j. n. e. 

Imen Terranto. 

(runko Iukeva> Yksikko. (runko peseva). 

Nim. lukevainen' pesevSinen'. * Om. lukevan' pesevSn' 

j. n. e. j. n. e. 



356 



ILnen verrauto. 

(ruDko lukennu). Yksikko. (runko pessy). 

Nim. luk«a pess. Om. lukeQnuD* pessyn'. 

j. n. e. . Muita sioja ei ole. 
Monikko. 
Nim. lukennu* j. n. >.e. pessy'. Muita sioja ei ole. 

TekiitSn. 

Suora-tapa. 
Lanstmto. Eerronto. 

luvetan' pestan*. luvettin* pestin*. 

Perfektnm-aika. Plusqyajnpeifektnm-aika. 

on' luvett on* pest. ol luvett ol pest 

LnnleBto# 

Presens-aika. Perf6ktiim-ai]UL 

luvettannek pest^nnek. oUek luvett ollek pest. 

EiMlOBto. 

Presens-aika. Peifektnm-aika. 

luvetais pestftis. olis luvett olis pest 

TolvoBto. 

Presens-aika. 

luvettakkon' pestiikkon'. 

Perfektom-aika. 

olkkon' ja oikko' luvett olkkon' ja olkko^ pest 

IILas sianto. 

Tks. Did. luvettaman' pestSmSn'. 



357 



Lnen verranto. 

(runko luvettava (runko pesUvd 

taikka luveltapa). Yksikko. taikka pestUpa). 

Nim. luvettava, luvettav, luYet- pestavS, pestilv, pesUfpS ja 
tapa ja luvettap pestap. 

Os. luvettava ja luvettappa pestflva ja peslilppa. 

Om. luvettavan' j. n. e. peslSlvan' j. n. e. 

(runko luvettu). Ibneii verranto. (runko pesty). 

Yks. Nim. luvett pest. Os. luvettu pesty. 

Om. luvetun' j. n. e. pcslyn' j. u. e. 



TksikkO 1 p. riitlen'. 

2 p. riitle*. 

3 p. riitle. 

Yksikko 1 p. riitIiD\ 

2 p. riitli'. 

3 p. riitel. 



TekiUllBeB. 

Suora-tapa. 
Lansimto. 

Monikko 1 p. riitleu'. 

2 p. riitlet. 

3 p. riitleva'. 



Eerronto. 

Mouikko 1 p. riillin'. 
2 p. riitiit 

3 p. riitii' YtAiin nil- 
liva'. 

Perfektom-aika. 

Yksikko 1 p. olen* riidell Monikko 1 p. olen riideliy' 

j. n. e. j. n. e. 



PlTuqyamperfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. olin' riidell Monikko 1 p. oiin riidelly* 



j. D. e. 



j. n. e. 



368 

Lulento. 

/ Presens-aika. 

YksikkO 1 p. riidellengOn'. JHonikko 1 p. riidellengOn'. 

2 p. riideileks.. 2 p. riidelletUk. 

3 p. riidellek. 3 p. rlidellevak, v£lliiD 

riidellek. 
Perfektom-aika. 

^ TksikkO 1 p. ollengon riidell Monikko 1 p. ollengoo riidelly' 

j. n. e. j. n. e. 

Ehdonto. 

Presens-aika. . 

YksikkO 1 p. riitlisin'. Monikko 1 p. riitlisin'. 

2 p. riitlisi'. 2 p. riitlisiU 

3 p. riitlis. 3 p. riitlisi', vfiliin 

riitlis. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. olisin' ja olsin' riidell j. n. e. 
Monikko 1 p. olisin' ja olsin' riidellj' j. n. e. 

Toivonto. 

Presens-aika. 

Yksikko 3 p. riidelkkOn' ja riidelkko'. 
Monikko 3 p. riidelkkOn' ja riidelliko'. 

Perfektom-aika. 

Yksikko 3 p. oikkon' ja olkko' riidell. 
Monikko 3 p. olkkon' ja olkko* riidelly'. 



RiskentS. 

Presens-aika. 



Fresens-aika. 

Yksikko 2 p. riileF, riiiles ja riillest . 
Monikko 1 p. riidellan'^ riidellas ja riidellasL 
2 p. riidelkka' 



359 



Peiftktiu&'fdka. 

TksikkO 2 p. ol', oies ja olest riidelL 
Hooikko 2 p. olkka' riidelly'. 



Liieii sianto. 



riideU' 

riidelldkseD, riidelUkses. 



As. riidelles. 



n:n6n cdaBto. 

Ay. riideHen'. 



(runko riitlema). 
Om. riitlenUla'. 
As. riitlemMs. 
Lath, riitlemdst. 

(runko riiUemise). 
Nim. riiUeminenV 
Os. riitlemist 

Nim. riiUemise' j. d. e. 

(rimko riitlev^). 
Nim. riittleySlinen'. 



niias sianto. 

Yksikktf. 

Men. riitlemflhan' ja riillemHn'. 
Siv. riitlemall j. n. e. • 

IV:as sianto. 

YksikkO. 

Om. riitlemisen' j. n. e. 

Honikko. 

^ Imen verranto. 
Yksikko. 

Om. riitlevan' j. n. e. 



(runko riidellj). 
Nim. riidell. 



Itnen verranto. 

Yksikko. 

Om. riidell yn'. 

Muita sioja ei ole. 
. Monikko. 



Nimr riidelly'. Muita sioja ei ole. 



Lansimto. 



riidellflD'. 



360 

TeUitAB. 

Suora-tapa, 



Eerronte. 



riideiitib'. 



Peifektrun-ai 

on' riidelU. 



PlnsqTampeifektom-afka. 

ol riideitt 



Liilento. 

Presens-aika. Peifektom-aika. 

riidelUnnek. oUek riidelU. 

Bhdonto. 

Presens-aika. Perfektrun-alka. 

riideilllis. olis riidellt. 

T0i¥0tt0# 

Presensaika. Perfekttim-alka. 

riidelukkon'. olkkon' ja olkko' riideitt 

nLas fidanto. 

Yks. Om. riidelUaiao'. 

Lnen verraBto. 

(runko riideiUvti taikka riidelUpSl). 
Yks. Nim. riideltaivSl, riidelUiv, riidelUpfl ja riideltiip. 
Os. riidelUva ja riideltappa. 
Oro. riideltilvflD' j. u. e. 



H'nen yerranto. 



(ranko riideltty). 
Yks. Nim. riideitt 
Os. riideltty. 



Om. riideltyn* j. n. e. 



361 

Tiivitis-€8itterkUi Liplsta. 

TeklUltaieiL 

Snora-tapa. 

Laiunuito. 

TksikkO 1 p. enenen* ja enene' ahdisUeo' ja ahdistle', vflliin 



ahdistelen' ja ahdistele'. 

abdistle', Tflliin abdistele'. 

ahdisUe', vXliin ahdistele. 



2 p. enene' 

3 p. enene 
HoDikko 1 p. enenen' ja enene' ahdisUen' ja abdistle', vUliin 

abdistelen' ja abdistele'. 

2 p. enenet 

3 p. eueneva' 



abdistlet, ▼flliin ahdistelet. 
abdistleTs^ valiin abdisteleva*. 



Eerronto. 

YksikkO 1 p. eneuin' ja eneni' ahdisUin' ja abdialii' viiliin 

ahdJsielin' ja abdistelf. 

ahdistli, vflliin ahdisleli'. 

ahdislel. 

abdiBllin* ja abdiatli', viiliin 
abdislelin^ ja alidisteli'. 

ahdisUit, viiliin ahdistelit 

abdisUi^ ja abdisteli'. 



2 p. eneni' 

3 p. enen 
Honikko 1 p. enenin' ja 

2 p. enenit 

3 p. eneni' 



eneni 



Perfektum-aika. 

TksikkO 1 p.* olen' ja ole' enen olen' ja ole' ahdislell j. n. e. 

j. n. e. 
Monikko 1 p. olen' ja ole' enen- olen' ja ole' abdistellu' j. n. e. 

ny' j. n. e. 



Plnsq^ampeifektom-aika. 

TksikkO 1 p. olin' jar oli' enen olib' ja oli' abdisteli j. n. e. 

j. n. e. 



302 

Monikko 1 p. oiin' ja oli' eaen- oHn' ja.oli' ahdistella' j. n e. 

ny' j. n. e. 



Yksikko 1 p. eoenneng 

2 p. enenneks 

3 p. enenoek 
Menikko 1 p. enenneng 

2 p. eoenneUflk 

3 p. enennev^k, v^- 

liin eaenaek 



iHtoilo. 

Presens-ailau 

ahdislelleng. 

ahdistelleks. 

ahdisteiiek. 

afadi^telleng. 

ahdistelletlak. 

ahdislellevak, vjUiin abdistellek. 



Perfektun-ftika. 

TksikkO 1 p* olleoiiengf joskus oUenaeng, joskus oUe^eng ah- 

olleneng ca^d distell j. n. e. 

HoDikko 1 p. oUennengy joskus olIenneDg, joskus oUeneng ahdis- 

olleneug eneii* tellu' j. n. e. 
ny' j. n. e. " 



Ehdonto. 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. enenisin' ja eni- ahdiUisin', ahdistlisi', valiin ah- 

nisi' distelisiu', ahdislelisi'. 

2 p. enenisi' ahdistlisi', valiin ahdistelisi*. 

3 p. eueiiia ahdistlis, vdliio ahdistelis. 
Mouikko 1 p. enenisin' ja eu'e- ahdistlisin'y ahdisdisi', vidiin ah- 

nisi' distelisin', ahdistelisi'. 

2 p. enenisit abdistlisii, vflliin ahdistelisit 

3 p. enenisi', joskus abdisUisi', ^dUiin afadislelisi\ jea- 

enenis kus abdisUjs ja ahdislebs. 



363 

YksikkO 1 p. olisin' ja olsin', olisin' ja olsin', olisi' ja olsi' ab- 

olisi' ja oki' eneo disiell j. n. e. 
j. D. e. 
MoDikko 1 p. olisiD* ja olsio', olisin' ja olsin', olisi' ja oisi' 

oltsi' ja oisi' eotiD- ahdistellu' j. n. e. 

ny' j. o. e. 

Tohonto. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. enekkOn* ja enekko' ahdistelkkon' ja ahdistelkko'. 
Mooikko 3 p. enekkon' ja enekko' ahdistelkkon' ja ahdistelkko'. 

Perfektnm-aika. 

Tksikko 3 p. olkkon' ja oikko' enen olkkon' ja olkko' ahdistell. 
Monikko 3 p. olkkon' ja olkko' enenny* olkkon' ja olkko* ahdis- 

tellu'. 

KlskentS. 

Presens-aika. 

Yksikk5 2 p. enen', enenes ja ahdistel', abdistles, ahdistlest ja 

enenest vflliin ahdisteles, ahdistelesL 

Monikko 1 p. enet^n', enetai' ahdistellan', ahdistella', ahdis- 

enetSis ja enetflst tellas ja ahdistellast. 
2 p. enekkA' ahdistelkka'. 

Perftktnm^alka. 

YksikkO 2 p. ol', oles ja olest ol', oles ja olest ahdretell. 

enen 
Monikko 2 p. olkka' eoenny' olkka' ahdistellu'. 

Inen sianto. 

enet' ahdistell'. 

enetdksen, enelSikses ahdistellaksen, ahdistellakses. 



364 



As. eneles 

Av. eneten' ja enete' 



nmen sianto. 

ahdistelles. 

ahdistelien' ja ahdisteile'. 



As. eneoemiis 
Ldh. eoenemSst 



in:a8 sianto. 
Yksikko. 
(ruDko enenemft). (runko ahdistlema, valiin ahdistelema). 

Om. enenemdn' ja enenemSi' ahdistleman* ja ahdisUema', vH- 

liin ahdisteleman' ja ahdiste- 
lema*. 
ahdisllemas, vUliin ahdisteleiuas. 
abdistlemast, vJlUin ahdistele- 
Diast. 
Hen. eneDemMbfln', euenem^hlk\ ahdistlemahan^ ahdistlemaha', 
enenemftn' ja enenemSi' ahdistlemaQ' ja ahdisllema\ 

sekSl vftliin ahdislelemahaD', 
ahdistelemaha', ahdisteleman' 
ja ahdistelema'. 
ahdistiemall, vjlliin ahdistele- 
mall j. n. e. 



Siv. eDenemall j. d. e. 



TViis sianto. 

Yksikko. 

(runko enemise). (runko ahdistlemise, vftliin ahdistelemise). 

Niro. eneneminen' ja enene- ahdistleminen' ja ahdistleniine^ 

mine^ vtiiin ahdisteleminen' ja ahdis- 

telemine*. 
Os. enenemist ahdistlemlst, valiin ahdistelemist 

Oro. enenemisen' ahdistlemisen' ja ahdistlemise*, 

ja enenemise' viiliin ahdistelemisen' ja ahdis- 

j. n. e. telemise' j. n. e. 



365 



Monikko. 
Nim. enenemise' j. n. e. ahdistleniise', Tflliin abdistele- 

mise' j. D. e. 

Lnen vemiito. 

YksikkO. 
(ruoko enenevSi). (runko ahdisUeva, Tflliin ahdisteleva). 

Nim. eneDevS^neD' ja enene- abdisllevaiDen' ja ahdistlevaine', 
vaine* villiin ahdisteleTainen' ja ahdia* 

televaine'. 
Om. enenevtin* ja eneaeTfl' ahdistlevao' ja ahdistleva', TSiliin 

j. D. e. ahdistelevan' ja ahdisteleva' 

j. o. e. 

ILneii verrauto. 

Tksikko. (runko ahdistellu')- 

ahdistell. 

ahdisleliun' ja ahdistellu' j. n. e. 

Muita sioja ei ole. 
Monikko. 

ahdistellu' j. n. e. 



(runko enenny). 
Nim. enen 

Om. enennyn' ja enenny 
j. tt. e. 

Nim. enenny' j. n. e. 



Muita sioja ,ei ole. 



enetlln* ja enetd' 



TeUitSB. 

Suora-tapa. 
Lansiuito. 

ahdistellan' ja ahdistella'. 



eoetlin' ja enetti' 



Eerronto. 

abdistelttin' ja alidisteltti. 



on' enett 



Perfektnm-aika. 

on' ahdisteltt.. 



366 
Plnsqvamperfekttim-aika. 

ol enett ol ahdisteltt 

LmilcBto. 

PresenB-aika. 

enetUlnnek abdisteltannek. 

Parfektom-aikft. 

oUeDnek, valiia olleaek enett ollennek, vdliin oUeDek ahdisteltt. 

Ebdottto. 

Presens-aika. 

enet^issf ja enet2l88i' ahdistellaissi' ja ahdistellassi'. 

Perfektum-aika. 

olis enett olis ahdisteltt. 

ToivoBto. 

Presens-aika. 

enettakko', vftliin enettakkOn' ahdisteltakko', vflliin ahdistel> 

takkon'. ' 

Perfektnm-aika. 

oikkon' ja olkko' enett olkkon' ja olkko* ahdisteltt 

nLas sianto. 

Yks. Om. enettflman^ ja enSt- ahdisteltaman* ja ahdisteltama*. 

tama' 

laien verranto. (ranko ahdisteltava, 

valiin ahdisteltapa). 
Yks. Nim. Ei ole ahdisteltava ja ahdisteltav, vflliin ahdisteltapa 
1:8UI yer- ja ahdisteltap. 
Om. rantoa ahdisteltavan' ja ahdisteltava' j. n. e. 



/ 367 

ILndn Ydrranto. 

(nioko eneity). Yksikko. (nmko abdisteUtu). 

Nim. eDett ahdistellt 

Os. ei ole abdislelttut, vSiliiD abdistelttu. 

Oro. enetyn' ja enely' ahdisteltuo' ja ahdisteltu' j. n. e. 

muita sioja ei ole 

TalYitis-eslaerkUi RamaNa. 

TeUiOlmeit 
Suora-tapa. 
Lansnnto. 
Tksikko 1 p; haravoilhe'. Monikko 1 p. baravoilbe'. 

2 p. haravoithe'. 2 p. haravoilhet. 

3 p. haravoithte. 3 p. haravoithteva'. 

Kerronto. 9 

TkstkkO 1 p. baravoiibi*. Montkko 1 p. baravoithi'. 

2 p. baravoithi'. 2 p. baravoithit 

3 p. baravoiibt 3 p. baravoitbi'. 

PerfektuQ-aika. 

Yksikko 1 p. ole' baravoin Monikko 1 p. ole' baravoionu' 

j. n. e. y n. e. 

Plnsqvampeiiektiua-aika. 

TksikkO 1 p. oli' baravoin Monikko 1 p. oli* haravoionn' 

j. n. e. j. n. e. 

Lnlento. ' 

Presens-alka. 

TksikkO 1 p. baravoinneng. Monikko 1 p. baravoinneng. 

2 p. haraToinneks. 2 p. baravoinnettak. 

3 p. haravoinnek. 3 p. baravoinnevak. 



368 
PerfektiuiL-aika. 

Yksikko 1 p. oUenaeng hara- Monikko 1 p. oIlenDeng hara- 

voin j. D. e.. ToinDu'. 

IMoito. 

Presens-aika. 

Yksikko 1 p. haravoithlisi'. Mooikko 1 p. baravoitbtisi'. 

2 p. haravoithiUf. 2 p. haraToithtisit 

3 p. haravoitbtis. 3 p. baravoilhtisi'. 

Perfekfauii-aika. 

Yksikko 1 p. olisi' ja oisi' hara- Monikko 1 p« olisi' ja oisi' hara- 

Toin j. D. e. voionu' j. n. e. 

TolYOito. 
« Presens-alka. 

Yksikko 3 p. baravoikkon' ja Monikko 3 p. haravoikkon' ja 

haravoikko'. baravoikko'. 

Perfektom-alka. 

Yksikko 3 p. oikkon' ja oikko' Monikko 3 p. olkkon' ja oikko' 

haravoin. haravoinnu\ 

KiskentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p.*haravoitb\ haravoithes ja baravoithest 
Monikko 1 p. haravoitba', baravoitbas ja baravoitbast 
2 p. baravoikka'. 

Peifektnia-alka. 

Yksikko 2 p. of, oles ja olest Monikko olkka' barayoinnu'. 

baravoin. 



369 
Lnen sianto. 

haravoit*. haravoitaksen, hararoitakses. 

ILiieii sianto. 

As. Iiaravoites. At. baravoilen' ja haravoite'. 



sianto. 

(runko haravoitbtema). Yksikko. 
Om. baravoitbteman' ja baravoithtema'. 
As. haraToithtemas. 
I.ab. baravoitbtemast 
Men. baravoithtemaban', baravoitbtemaba*, baravoitbteman' ja 

baravoitbtema'. 
Siv. barayoiibteinall j. n. e. 

* 

IV:88 slanto. 
(runko baravoithlemise). YksikkO. 
Nim. baraToitbteminen' ja baravoitbtemine', 
Os. baravoithtemist. 
Om. baravoitbtemisen' ja baravoitbtemise' j. n. e. 

Monikko. 
Nim. baravoitbteroise' j. n. e. 

Lnen verranto, 

(runko baravoitbleva). Yksikko. 
Nim. baravoitbtevainen' ja baravoitbtevaine*. 
Om. baraToitbtevan' ja baravoitbteva' j. n* e. 

Ilriieii verranto. 

(runko haraToinnu). Yksikko. 
Nim. baravoin. Om. baravoinnun* ja haravoinna^ 

Huita sioja ei ole. 

Swmi. 24 



370 



MoDikko. 
Nim. baravoiuDu'. 

Muita sioja ei ole. 

TeUitStt. 

Snora-tapa. 
Lansnnto. Eerronto. 

baravoita'. haraToitti'. 



Perfektomai 

on' haravoilt. 



Pluaqvaiiiperfektiim^dka. 

ol haravoitt 



Lnleito. 

Presens-aika. Perfektmn-aika. 

haravoittannek. ollennek haravoitt 

Ebdonto. 

Presens-aika. Perfektnmaika. 

haravoitais ja haravoitaissi*. olis haravoitt 

Toivonto. 
Presens-aika. Perfektnm-aika. 

haravoiltakko'. oikkon' ja olkko' haravoitt 

nLas sianto. 
Yks. Om. haraToiltaman^ ja haravoittama'. 

L-nen verranto. 

(runko haraToittava). Yksikko. 
Nim. harayoiltava ja haravoittav. 
Om. baravoittavan' ja haravoitlava* j. o. e. 



J 



371 
ItBeii verranto. 

(ronko haravoiltu). Ykaikko. 

Niin. haravoitt 

Os. baravoittut, vtiiin hara?oiUu. 
Om. haravoitUD' ja haravoiUi' j. n. e. 

Taimtis-esiaerkkli PybistiaaasU. 

TekiaUinen. 

Suora-tapa. 

Langonto. 

YksikkO 1 p. nylje'. Monikko 1 p. nyije'. 

2 p. Dylje'. 2 p. nyljet. 

3 p. nylke. 3 p. nylkev^'. 

Eerronto. 

Yksikku 1 p. nylji', vjlliiu nyljesi'. 

2 p. nylji", v£lliin nyljesi'. 

3 p. nylk, valiin nyljes. 
Mootkko 1 p. nylji', valiin nyljesi\ 

2 p. nyljit, vSliin nyljesit 

3 p. nylji'y valiin njljesi\ 

Perfektom-aika. 

Yksikki) 1 p. ole' nylken' j. d. e. 
MoDikko 1 p. ole' nylkeny' j. n. e. 

Plusqyamperfektnin-aika. 

YksikkO 1 p. o\V nylken' j. n, e. 
Monikko 1 p. oli' nylkeny' j. n. e. 

Liilento. 

Ptegens-aika. 

Tksikko 3 p. nylkenek. Monikko 3 p. nylkenevak. 



37a 

^ Perfektnm-aika. 

YksikkO 3 p. oliek nylken'. Monikko 3 p. ollevak nylkeoy'. 

Eb4oito. 

Presens-aika. 

Tksikko 1 p. Djlkisi'. Monikko 1 p. nylkisi'. 

2 p. Dylkisf. 2 p. oylkisit 

3 p. nylkis. 3 p. nylkisi*. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. olisi* ja olsi* nylken' j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi' ja olsi' nylkeny^ j. n. e. 

TolYonto. 

PreseiiB-aika. 

Yksikko 3 p. i|ylkekkO\ Monikko 3 p. nylkekko\ 

Peifektnm-aika. 

Yksikko 3 p. olkko* nylken'. Monikko 3 p. oikko* nylkeny*. 

KiskentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. nyli', nyljes ja nyljest 
Monikko 1 p. nyljeU', nyljetfts ja nyljeUst. 
2 p. nylkekka*. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 2 p. ol', oles ja olest nylken'. 
Monikko 2 p. olkka* nylkeny*. 

Lnen sianto. 

nylkki nylkkiflksen, nylkkiAkses. 



373 
Ilrnen sianto. 

As. nylkketes, ?aliin nylkkes. Av. nylkkete*. * 



fidanto. 

(runko oylkemai). Yksikko. 

Om. nylkemSi*. Men* Dylkemilbfl* ja nylkemfl*. 

As. nylkemas. Siv. nylkemdU j. n. e. 

Lab. nylkemdst 

IV:S8 fllanto. 

(runko nylkemise). YksikkO. 

Nim. nylkemine'. Om. nylkemise' j. n. e. 

Os. nylkemist. 



Monikko. 



Nim. nylkemise' j. n. e. 



Lnen verranto. 

(runko nylkevdi). Yksikki). 

Nim. nylke?flioe'. Om. nylkevtt' j. n. e. 

ILiien verranto. 

(runko ' nylkeny). YksikkO. 

Nim. nylken\ vSiliin nylkeny. Om. nylkenj*. 

Muita sioja en luule oleran. 
Monikko. 
Nim. nylkeny'. Muita sioja en luule olevan. 

TeklitSii. 

Snora-tapa. 
Lausunto. Eerronto. 

nyljeta*. nyljeUi*. 

Perfektnm-aika. Plnaqvaiiiperfektimi-alka. 

on* nyljett ol nyljett 



374 

Lwleito. 

Presens-aika. Perfektnm-aika. 

nyljetUnaek, viiliin nyljell^nek. ollek nyljelL 

Ehdoito. 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

nyljeUlis. olis nyljetL 

Taivoito. 

Presens-aika. Perfektim^aika. 

nyljelUikko'. olkko' nyljett. 

nLaa sianto. 

Yks. Om. nyljetldma'. 

Lnen verranto. 

(runko nyljettavil). YksikkO. 

Nim. nyijetUlvil ja Dyljetta?. Oiu. uyljetUvSl' j. n. e. 

Os. nyljelUvSlt, valiin nyljetUvfl. 

ILnen verranto. 

(runko nyljettj). YksikkO. 

Nim. nyljetL ' Om. nyljety* j. n. e. 

Os. nyljettyt, vflliia nyljetty. 

Taivtttus-esimerkkii LaitilasU. 

TeUSIUiLeiL 

Suora-tapa. 

Lausnnto. 

YksikkO 1 p. sure'. Honikko 1 p. sure'. 

2 p. sure* 2 p. suret. 

3 p. sure. 3 p. sureva'. 



375 

Eorronto. 

Tksikko 1 p. suri', valiin suresi*. 

2 p. suri\ v^liio surest'. 

3 p. sur, vsliin sures. 
MoDikko 1 p. suri', valiin surest'. 

2 p. surit, vftliin stiresit 

3 p. suri*, Tallin saresi*. 

Perfektmn-aika. 

Yksikko 1 p. ole* suren*, joskus ole* sureuu j. n. e. 
Monikko 1 p. ole^ sureou' j. n. e. 

Plnsqvampeifektimi-aika. 

Yksikko 1 p. oir suren', joskus oli' surenu j. n. e. 
Honikko 1 p. oli' surenu' j. n. e. 

Linlento. 

Presensaika. 

Yksikko 3 p. surenek, v^iliin surrek. 
Monikko 3 p. surenevak, valiin surrevak. 



Perfektom-aika. 

Yksikko 3 p. oUek suren', joskus oUek surenu. 
Monikko 3 p. oUevak surenu*. 

EMoito. 

Presens-aika. 

Yksikko 1 p. surisisi' ja surisi'. Monikko 1 p. surisisi' ja surisi'. 

2 p. surisisi' ja surisi\ 2 p. surisisit ja surisit 

3 p. surisis ja suris. 3 p. sarisisi' ja surisi'. 



L 



376 
Perftktom-aika. 

Yksikko 1 p. olisisi', olsisi*, olisi' ja oki' $iireD\ joskus sureflu 

j. n. e. 
Monikko 1 p. olisisi*, olsisi', olisi ja olsi' surenu' j. n. e. 

Toivonto* 

Presens-aJDka. 

YksikkO 3 p. surkko\ MoDikko 3 p. surkko\ 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 3 p. oikko' suren', joskus surenu. 
Monikko 3 p. olkko* surenu*. 

KkkentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. sur', sures, surest ja villiin sure*. 
Monikko 1 p. surra*, surras ja surrasL 
2 p. surkka'. 

Perfektom-aika. 

Yksikko 2 p. oF, oles, olest ja vttliin ole' suren', joskus surenu. 
Monikko 2 p. olkka' surenu'. 

Lnen sianto. 

suret'. suretaksen, suretakses. 

ILnen slaato. 

As. surres, joskus juuri suret^s. Av. surre', joskus juuri surete'. 

IILas slaato. 

(runko surema). Yksikko. 

Om. surema'. As. suremas. 



_j 



377 

Lab. suremast. Siy. suremall j. n. e. 

Men. sureroaha' ja surema'. 

IV:a8 siaato. 

(ruoko suremise). Yksikko. 

Nim. suremine'. Om. suremise' j. n. e. 

Os. suremist. 

Monikko. 
Nim. suremise' j. d. e. 

Lnen verranto. 

(ninko sureva). YksikkO. 

Nim. surevaine'. Om. sureva' j. n. e^ 

ILnen verranto. 

(ruoko surenu). Yksikko. 

Nim. suren', joskus surenu. Om. sureuu'. Muita yksik^n sioja 

en ole kuuUut 
Monikko. 
Nim. surenu'. Muita monikon sioja en ole kuullut 

TekiitSn. 

Suora-tapa. 
Lanannto. Eerronto. 

sureta'. surelli\ 

Perfektum-aika. Plnsqvamperfektom-aika. 

on' suretiu, v^liin on' surelt'. ol surettu^ viiliin ol surett'. 

Linlento. 

Presens-aika. 

surettannek, vflliin surettantfk, surettannenk ja sureitanenk. 

Perfektom-aika. 

ollek surettu, vUliin ollek sureiV. 



378 

Ekdonto. 

Presens-aika. Perfektoin-aika. 

suretassis, suretais ja surelas. olis surettu, vdliin olis surett\ 

TolYonto. 

Presens-aika. Perfektnm-aika. 

surettakko'. olkko' surettu, vSLliin olkko' sureU'. 

mas sianto. 

Tks. Om. surettama'. 

Lnen verranto. 

Yksikko. 

(runko surettava, valiin surettapa). 

Nim. surettava ja surettav, viiliin surettapa ja surettap. 

Os. surettava ja surettavat, vttliiu surettappa. 

Om. surettava' j. d. e. 

Monikko. 

Nim. surettava*. Os. surettavit j. n. e. 

ILnen verranto. 

(ruoko surettu). Tksikkd. 

Nim. surettu, valiin surett'. Om. suretu' j. n. e. 
Os. surettuty vxlha surettu. 

Tekiillinen. 

Suora-tapa. 
Lausunto. 

YksikkO 1 p. vanhene' ja vanhne'. 

2 p. vanhene' ja vanbue'. 

3 p. vanhene ja vanhne. 
Monikko 1 p. vanhene* ja vanhne'. 

2 p. vanhenet ja vanhnet. 

3 p. vanheneva' ja vanhneva'. 



379 



jLerro 

Yksikko 1 p. vanheni' ja vanhni'. 

2 p. vaDheni' ja vanlinr. 

3 p. vanhen. 
Monikko 1 p. vanheni' ja vaohni'. 

2 p. Yanhenit ja vanbnit 

3 p. vanheni' ja vanhni'. 

Perfektam-aika. 

Yksikko 1 p. oie' vanheo j. ii. e. 
Monikko 1 p. ole' vanbenu' j. n. e. 

PlusqTaanperfektnin-aika. 

TksikkO t p. oil' vanhen j. n. e. 
Monikko 1 p. oli' vanhenu' j. n. e. 

Lttuleiito. 

PreBens-aika. 

Y'ksikko 3 p. vauheonek. Monikko 3 p. vanheonevak. 

Perfektmn-aJka. 

Yksikko 3 p. ollek vanhen. Monikko 3 p. oUevak vanhenu'. 

Ehdonto. 

Presens^aika. 

Yksikko 1 p. vanhenisi", vanhnisisi* ja vanhnisi'. 

2 p. vanhenisi', vanhnisisi' ja vanhnisi'. 

3 p. vanhenis, vanbniais ja vanhnis. 
Monikko 1 p. vanhenisi*, vanhnisisi' ja vanhnisiV 

2 p. vanheoisit, vanhnisisit ja vanhnisit. 

3 p. vanhenisi', vanhnisisi' ja vanhnisi'. 



380 
Peribktnm-aika. 

Yksikko 1 p. ulisisi', olsisi\ olisf ja olsi' vanhen j. n. e. 
Monikko 1 p. olisisi', olsisi', olisi' ja olsi* vanhenu' j. n. e. 

TolvonUi. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. vanhekko*. Monikko 3 p. Taohekko*. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 3 p. olkko' vanheo. Monikko 3 p. oikko* vanhenu*. 

KaskentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. vanhen', vanhenes, vanhnes, vanhenest ja YanhnesC 
Monikko 1 p. vanheta, vanhelas ja vanhetast 
2 p. vanhekka*. 

Perfektiun-aika. 

YksikkO 2 p. o\\ oles, olesl ja vSiliin ole* vanben. 
Monikko 2 p. olkka* vanhenu'. 

LneB sianto. 

vanhet. vanhetaksen, vanhetakses. 

ILnen sianto. 
As. vanhetes. Av. vanhete*. 



danto. 

(runko vanhenema ja vanhnema). 
Yks. Om. vanhenema' ja vanhneroa'. 
As. vanheneroas ja vanhnemas. 
Lab. vanhenemasl ja vanhnemast 



381 

Tks. Men. yanheneinaha\ vaDhnemaha*, vanhenema^ ja vanhnema'. 
Siv.. vanbenemaii ja vanfaDemall j. o. e. 

IV:S8 sianto. 

(runko vanhenemise ja Tanhnemise). 
Tks. Nim. vanhenemine' ja vanhnemine'. 
Os. vanhenemist ja vanhnemist. 
Om. Tanhenemise' ja vanhnemise* j. n. e. 

Honikko. 
Nim. Tanbeneinise* ja vanhncmise* j. n. e. 

Lnen verranto. 

(runko vanheueva ja vanhneva). 
Tks. Nim. vanhenevaine^ ja vanbnevaine'. 
Om. vanheneva' ja vanhneva* j. n. e. 

(runko vanhenu). Itnen verranto. 
Yks. Nim. vanhen. 

Om. vanhenu'. Muita sioja pi usein kSljteUL 

Monikko. 
Nim. vanhenu*. Muita sioja ei usein kifyteta. 

TeklitSn. 

Suora-tapa. 
Lansnnto. Eerronto. 

vanbeta". vanhetti'. 

Perfektnm-aika. 

on' vanbettn, vSiliin on' vanhelt'. 

Plnsqvamperfektiun-aika. 

ol vanbettu, vSliin ol vanbett'. 



382 

Lnlfito. 

Presens-aika. 

Tanhettaonek, villiin Tanhettannenk* 

Perfoktun-aika. 

ollek vaohettUy valiiii ollek vaDhett'. 

Ebdoilo, 

Presens-aika. 

vaohetassis, vanhetais ja vaiihetas. 

in:as siantp. 
Yks. Om. vanbeltaina*, jota kuilenkiii harToin kuulee. 

I:]ien verranto. 

vanhene-ruDgolla ei ole lekidltOman ksljf verrantoa. 

Hinen verranto. 

(runko vauhettii) YksikkO. 

Nim. vanheltu, valiin vanhett*. Muita sioja ei ole. 



Taivotos-esinerkkia IladfsUkirkosta. 





TekifiUinen. 




Suora-tapa. 




Lausnnto. 


YksikkO 1 p. sylje' 


kattele*. 


2 p. sylje' 


kattele'. 


3 p. sylke 


katlele. 


Monikko 1 p. sylje* 


kattele*. 


2 p. syljet 


kattelet 


3 p. syikeva' 


kaiteleva'. 



383 
Eerronto. 

Yksikko 1 p. sylji\ vSlliin syijesi* kaiteli'. 

2 p. sylji\ vSiliin syljesi' kaUeli*. 

3 p. sylk^ vflliin syljes kattel. 
Monikko 1 p. sylji*, valiin syljesi' kaUeli'. 

2 p. syljit, viiliin syljesil kattelit 

3 p. sylji\ vMiin syljesi' kaUeli*. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 1 p. ole' sylken', MAWn o\e sylkeny ole katell 

j. n. e. j. n. e. 

Mooikko 1 p. ole* sylkeny* j. n. e. ole* katellu' j. n. e. 

nnsqvamperfektim-aika. 

YksikkO t p. oil' sylken\ v^liin oli' sylkeny oli' katell 

j. D. e. j. n. e. 

Monikko 1 p. oli' sylkeny* j. n. e. oli' katellu* j. n. e. 

LiHlento. 

Prefleng-aika. 

YksikkO 3 p. sjikenek katellek. 

Monikko 3 p. sylkeiievak katellevak. 

PerfektuB-aika. 

YksikkO 3 p. ollek sjiken*, v9liin ollek sylkeny ollek katell. 
Monikko 3 p. ollevak sylkeny' ollevak katellu'. 

Ebdoito, 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. sylkisi*, vSliin sylkisisi' kattelisi*. 

2 p. sylkisi'^ v2iliin sylkisisi* kattelisi*. 

3 p. sylkis, valiin sytkisis kattelis. 



381 



MoDikko 1 p. sylkisi*, valiin sylkisisi' 

2 p. sylkisit, valiiD sylkisisit 

3 p. sylkisi', vSiiin sylkisisi' 

Perfektnm-aika. 

YksikkO I p. olisi', valiin olisisi' sylken\ 

joskus sylkeny j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi\ vflliio olisisi* sylkeny' 



kattelisi* 

kattelisit. 

kattelisi*. 



j. n. e. 



oIisi\ vSliin olisisi* 
katell j. n. e. 

olisi', valiio olisisi* 
katellu* jr D. e. 



YksikkO 3 p. sylkekko' 
Monikko 3 p. sylkekko' 



TolYonto. 

Presens-aika. 

katelkko'. 
katelkko. 



Perfektiun-aika. 

Yksikko 3 p. oikko' sylken\ joskus sylkeny 
Monikko 3 p. oikko' sylkeny' 



oikko' katell. 
olkko' kalellu*. 



KiskentS. 

Presens-aika. 

Yksikko 2 p. sjli\ syljes ja syljest kattel', katteles ja kattelest. 

Monikko 1 p. syljeU*, syljeUs ja katella', katellas ja katellast 

syljeUst 

2 p. sylkekkil* katelkka'. 

Perfektnm-aika. 

Yksikko 2 p. ol*, oles ja olest sylken^ ol\ oles ja olest katell. * 

joskus sylkeny 
Monikko 2 p. olkka' sylkeny* . olkka* katella*. 



sylkki 
sylkkiflksen, sylkkiflkses 



I:neiL sianto. 



kateir. 

katellaksen, katellakses. 



385 
naieii giaato. 

As. sylkketes, joskus sylkkes katelles. 

Av. sylkfcete' katelle*. 

nLiui sianto. 

(ruoko sylkemS). YksikkO. (runko katteiema). 

Om. sylkeniil' katteiema*. 

As. sylkemjls katteiemas. 

Lab. sylkemSst kattelemast. 

Men. sylkemftbft* ja sylkemSl' , kattelemaha' ja katteiema'. 
Siv. sylkemflll j. n. e. katielemali j. n. e. 

IV:&8 siantob 

(niDko sylkemise). YksikkO. (runko katlelemise). 

Nim. syikemine* kattelemine\ 

Os. sylkemist kattelemist 

Om. sylkemise' j. n. e. kattelemise* j. n. e. 

Monikko. 
Niro. sylkemise* j. n. e. kattelemise* j. o. e. 

I:iieii yerrauto. 

(runko sylketil). YksikkO. (runko katteleva) 

Nim. sylkevjline' kattelevaine*. 

Om. sylkeva' j. n. e. katteleva' j. n. e. 

n:nen verranto. 

(runko sylkeny). YksikkO. (runko katellu). 

Nim. sylken\ joskus sylkeny katell. 
Os. En luule olevan. Ei ole. 

Om. syH&eny' katellu*. 

Mttita sioja en luuie olevan. Muita sioja en ole kuuliut. 

Suomi, 26 



386 

Monikko. 
Nim. sylkeny* katellu'. 

Muita monikon sioja en luule Huita sioja en ole kuullut 
tSlltSi tavan-muodolla olevaD. 

TekiiMn. 

Suora-tapa. 
Lansnnto. Kerronto. 

syijeU* katella* syljetti* kateltU'. 

Perfektim-aika. 

on' syljett', valiin on' syljelty on' kateitt', y^liin on katelUu. 



Plnsqvamperfektnm-ai] 

ol syljett', yUliin ol syljetty ol kateitt', valiin ol kateltiu. 

■ 

Lnleitp. 

Presens-aJka. 

syljettitnek kateltanek. 

m 

Perfektom-aika. 

ollek syljett', vflliin ollek syl- ollek kateitt', yaliin ollek ka- 
jetty teltlu. 

Ebdoito. 

Presens-aJka. 

syljeUlissi', syljeUfssi', syljetflis katellaissi', katellassi', katellais 
ja syljetfis ja katellas. 

Perfektnm-aika. . 

oliS; TSjIiin olisis syljett', jos- olis, yfAim olisis kateitt', joskus 
kus myOs olis taikka olisis myos olis taikka olisis katelUu. 
syljetty 



387 

Mftito. 

syljetlftkto' katelUkko'. 

Perfektum-Aika. 

oikko' gyljett', joskus myOs olkko' kalekl', joskus myOs 
oikko' sylieuy olkko' katelUu. 

Ilbas liuto. 
Yks. OoL tyljetumi' katellama'. 

Lnen ▼«nraaito. 

(ruoko syijetUva). TksikkO. (runko kateiUva). 

Nim. syljetUiyft ja a]^etUv katelUfa ja katelta?. 

0& sjljeU«fM katekava. 

Om. syyeitftvft' j. n. e. kateltava' j. n. e. 

ILnen Tenaiito. 

(ruoko syljetty). Ykaikko. (runko katelttt). 

Nim. syljetl', vSliin syljeity kateltt\ TliliiD kaielUtt. 

Ob. syljettyt, valiio syljeity kalelllut, valiin katelltu. 
Om. syijely' j. n. e. kalellu' j. n. e. 



388 

■ 

Tflman edellisessfl SiMnMiii^jIssa olevassa kirjoituksessani: 
^Maoto-opillinen selitys Eorajo-en, Lapin, Rauman, PyhilD- 
maan, Laitilan ja Und^okirlcon piutjien klelesUi. It. Bfoolo- 
oppi. (Jatkoa)^ on seuraavia paino-virheiUl: 
Siv. 280. 6>kappaleen Mz ]i 341^ rivilla on: neff&sneiiati 

iue: neffikne0H 
Siv. 286. a>kaj^. 1 riv. Immppa-^^emon Iue: ArtiM|MS^««eiiM>n ja 

&>kappaleen vnmeiselljf rivillsi: kuninkkal Iue: ku- 

ninkkall • ^ 

Siv. 291. ^V'kappaleeb tai^utuft-esimerkissjl on: Men. JakaMe- 

heriy Iue: Men. Jokathteherl ja: 01. Jokathterl Iue: 

01. Jokaihien i^\A Mnan divun A:>kapp. 1 riv. muui' 

^afi> iue: muuimad, 
Siv. 293. TAfilitfii sivuii yU^pllasstf oti: Hon. 01. Senmwththt . 

Iue: Mon. 04. SemnkoihHn, seka Muistutaksen 6 m, 

korkkiakta Iue: korkkicUiia' ja 8 riv. pidenMHd iue: 

pidemdlttd* 

cc>kapp. 9 rtv. on: ktmpp^iiasj Iue: iamppatas; 

3 riv. on: atiroian Iue: aorotan ^ rh. OHroiagy Iue: 
aor&ius^ ja S riv. ik&tnmppien Iue: ikdvui^i&n 

4 riv. (m due: (M 
4)-kapp. ? riv, ^«nii^ Iue: tddrl 
4 riv. on: jouduttansa, Iue: jouduttuansa, ja &>kap- 
paleen 12 riv. rattailansakaan, hie: rattaitansakaan ; 
Muislutuksen 5 riv. olen Iue: olerl 
4)-kapp. 2 riv. on sanat: eika myOs presens-ajalla, 
mutta niitten ei sieilfi pitflisi oleman lainkaan. MyOs 
on c>kapp. 3 riv. anta/ii Iue: anian ja: keiUdti Iue: 
keittdn sekfl 4 riv. hikeri Iue: hUcen ja: punniH Iue: 
punrnn 

Siv. 306. 9)-kappaleen alia olevassa muistutuksessa on: Ellei 
toivonto ole kielUvfll, Iue : Ellei toivontoa ole kielletty, 



Siv. 


295. 


Siv. 


297. 


Siv. 


299. 


Siv. 


301. 


Siv. 


302. 


Siv. 


303. 


Siv. 


304. 



389 

Siv. 310. a>kapp. 3 riv. punkkaHen lue: punkkatted 
Siv. 312. 25)-kapp. 1 riv. on: tekijatKimSn lue: tekiattOmiiD. 
MyOs OD se muistutus, joka on saman kappaleen pe- 

« 

rass2i ja jonka 1 riv. on sana: tekdikoillfl lue: tehdi- 
koillfl, oleva seuraavao kappaleen per^ssS. 

Siv. 313. &>kapp. 10 riv. leevoiidva lue: leevottavat 

Siv. 314. 5 riv. on: puolikuntoiseksi lue: puolikuntaiseksi 

Siv. 318. p^kappaleen periisU on ja<(nyt pois saiiat: sekil Lai- 
til a s s a juadassis, jddddssis. 

Siv. 322. n:seii verrannon monikon Nim. perdsU on jsiflnyt pois 
sanat: Muita monikon sioja en ole kuullut. 

Siv. 334. l)-kapp. 1 riv. on: isi' lue: isi ja 2>kapp. 3 riv. 
savuttuisi, lue: savutuisi, 

Siv. 363. KaskennOssii on Yks. 2 p. haod\ haodas ja haoda«t 
lue: haodV haodos ja baadost. 

Siv. 369. l)-kapp. on: i^'ihin lue: is\\h\n 

Siv. 380. II verrannossa on: Yks. Os. laolettut ja laolettu'. lue: 
laolettui ja laplettu. 

J. A. H. 



Soomalaisen Kirjallisuuden Seiiran keskus- 
telemokset v. 1868—1869. 



Hnhtiknim 1 p. 1868. 

$ 1. Esimies, provessori Akiander, avasi kokonksen po- 
heella, jossa sanoi jonkanlaisellaepdilyksellS kHyvUnsM tUbSn'sijaan, 
miflX ennen hUntd niin monta jaloa Saomen miestii, Melartin» 
Ldnnrot ja Rein, oli istaneet, vaan kaiteokin rapeevansa siihen 
sillji luoUamuksella ettS hyvS tahtonsa haoelle ansioksi laeCtaisiin. 

§ 2. Voosikokouksen pdytdkirja laettiin oikaistayaksi. 

% 3. Lahjoja oli toUat: Searalta Die Gelehrte estnische 
Geselischafl Tartossa: 25 Urkanden zor Gescfaichte Livlands im 
13:tenJahrh. herausgeg. y. Scfairren; Sitzongsberichte der gelebrt. 
estn. Gesellschail za Dorpat, 1867; Ueber die friibere Existens 
des Reontbieres in d. OstseeproTinzen, y. Greyingk. — Norjan yli- 
opistolta: Statistisk Arbog for Norge, af Brocb, 1867, 1 beile. — 
Opettajalta Siitoisen kansakoulossa Sortayalassa, yarapastori Lyralta: 
KHsinkirjoitettu elSmJiDkertomQS Pieks^mden kappalaisesta Henrik 
Ljranta. 

S 4. VielX oli tollat laiyuri Raassin perillisiltfl WirolabdeVIa 
yainajan kirjoittama kertomas WirolahdoD piUjKstM jnnS moita 
jilkeenjSSneitil papereita. Allekirjoittaneelle sibteerille annettiin 
toimeksi katsoa ne Iflpi ja atitaa nmilk laasunto. 

S 5. Proyessori. Akiander ilmoitti ei katsoyansa sopiyaksi 
etm Searan esimies samassa olisi bistoriallisen toimikoDnan esi* 
mieheni, josta syjatM tabtoisi laopua siitH jflsenyydesU mainitussa 
toimikannassa, jobon yaosipSiyflnfl oli yalittu. TSosMd jobdosta 
mSSrSitiin kolmanoeksi jiiseneksi bistorialliseeD toimikuotaan asses- 
ftori Rabbe, joUa fiUnien paljooden snbteen oli ollnt Ilibin sija. 



392 

S 6. Samaten provessori Ahlqvist kirjallisesti ilfDoitti aikansa 
olevan niin kiinni maissa, soomen kielitutkintoa, ruDoatta ja kir- 
jallisuatta koskevissa toimissa, ettei salli hflnen oilaa vastaan siU 
jMsenyjUK Seuran eri toimi- ja tutkijakonnissa, mihin vuosipHitilDil 
oil valittu. 

TiimSn johdosta Seura pyjsi esimiesUlosa ett& hfln puhntte- 
leisi provessori Ahlqvistia edes yleisessil tntkijakonnassa ja ranous- 
toimikutinassa pjsyoid&D, koska hHn, oiinkuin nyf ilmoitettiin, jo 
oil antanat kieltflyfiisen vastauksen kielitieteellisen toimikannan 
maiden jliseDten pyyotoihio. 

ViimeinmaioittuQQ toimikimtaan olisi nyt provessori Fors- 
raanilla ollot sunrin SMniluka; matta kon haDkiftn ei sanonot jou- 
tavansa, maariittiin siU IfibimpAnll provessori iDgman. Runoas- 
toimikaonassa ja yleisessd tntkijakunnassa piti vftli-aikaisesti, siks- 
kuo provessori Ahlqvistilta lopuUineo vastaas saaUisiin, isiaa edei- 
lisessai maisteri Bergbom ja jlilkimMisessJl maisteri Jaakko Foi«map. 

% 7, Kysymykseo ooastua auden Suomi-kirjao osan painoon . 
panemisesta, pMt&tettiin jdtUii se asia syksyyo, 

% 8. Koska nyt yieisen tatkijakunnan toimet oosion eri- 
nAisten toimikontieo asettamisella olivat melketa vfthiin havcDDeet, 
ntfhUin kobta«lliseksi ettei sen jUsenet, niinkain tfthiin asti taval* 
lista oil, saisi kaikkia Senran toimitnksia, vaan piti tiist'edes jokai- 
selle tulkijakunnalle annettaman ne teokset, jotka se oli tutkinut. 
Suomi-kiijaa piti koitenkin . kaikkien tutkijaknntteo jAseniUo jaet- 
taman. 

% 9. Maisteri Rothstenin pyyntdOn, eM hfln, vastaista mak- 
sua vasten, saisi saksalaista sanakirjaa arkitellen, sitX mydten knia 
so ilmi toloe, aniiettiio joyontSvilinen vastaas. 

§ 10. Kan oli ilmoitetta> ettM viimeinen osa ylioppiias 
Q,ahkosen soomentamaa Berlinin Inkukirjaa loonnoatieteessii on 
painosta valmistanut, noosi puhe siittt annettavasta palkkiosta, ja 
pjifttettiin heitUi& TutkijakannaHe toimeksi tarkastaa mainitto teoa 
ynnX kainka paljo palkkiota siiti jo oli kaikkiansa anoetta, ja sittea 
tooda Searalle ehdoitas- pitikd tilstflkin osasta vielft antaa palkkio. 

$ 11. Provessori Ablqvistin viime kokoiiksossa tekemftii 
ebdoituMea mokaan valittiin ptovessori J. A. Friis Sourao kii}0- 
vaihto-jMseneksi. 



393 

S 12. Otettiln esille se ehdoitos romanien ja novellten toi- 
mittamiseeD, jonka RaooostoimikiiDta vuosipMivanfl oli esiio taoDot, 
ja mfljirlsi Senra koetteekgi vaoden ajaksi enintllnsl 2,000 mark- 
kaa siihen tarpeeseo. 

Provessori Forsmanin ehdoitaksesta p^Stettiin koettaa ensi 
Yooden alnsta tarjota novelli-yaosikertaa sanomalehtein tavalla 
tilatta^aksi, jolla lailla toivottayasti vShimmiilU kulaogilla voitai- 
siio saada saorio roftiirfi ti|iiiiiidit»ili teoksia alos. Runoastoimi- 
knnnan piti Seuralie ebdoittaa siiheo vnosikertaaa lulevat kappa- 
leet ja tnUua suomeDOOsten kelvollisuulta. MuUa maila sila asiaa 
koskevia toimia varten piti Ranoasloimikcinnan keskuudesiaaD lai 
maaalta valita pianempi toimitoskuuta. 

$ 13. Rabavartia luki nliD kooluvan kunkaustiJin: 

« Ka s s a -T i I i: 

f^astatlavaa: 

Siirtovaral edellisestS tilistii; 

1668. Maalisk. 16 p. KassaHa santayaa: Kellgreoin 
pafaasto^ta 920: 79. ^ d:o d:o Lakikirja d:o 
2»011: 78. — d:o d:o velkakirjoja vastaan: 
G. F. Ohmanilla 105 in. — F. G. StierilU 
115 m. — Yhdyspaokista taUetnstilillM 6,000 
m. — d:o juokaevalla 4:o 872 m. -— Korkoa 
kasyavissa seteleissfl 8,013: 84. — Rabaa 
kaesassa 539: .65 . 18,578: 06. 

Tuloja: 

* 

19 p. Frenckellin kirjakaoppa Tampereella, 
y. 1867 myddjisU kirjoista 355 m. — 23 p. 
T. G. Aminoff, jfeeorahansa 24 m. — 27 p. 
P. Aschan ja kamp./ Knopiossa, y. 1867 mjd- 
djistH kirjoista 494 m. — 27 p. Era Berg- 
dahl, Oulussa, Djt oatamistansa kirjoista 87: 
45. ^ 31 p. A« AottoneD, Pietariasa, y. 1867 
njttdyiatil kirjoista 287: 09 1,247: 54. 

Yhteenai 19,825: 60. 



394 

Fastaavata: * 

Menoja: 

1868. Maalisk. 28 p. Searan Paino-Yhlid, Stromea 
VII painosla ja paperista 942 m. — d:o d:o 2 
kuvasta samaan kirjaan 58 m. — A. Akerblom, 
kirjain nitomisesta 66: 60 1,066: 60. 

Siirtovarat talevaao iiliin: 
Hahtik. 1 p. Kassalla saatavaa: Rellgrenin rahas- 
tosta 920: 79. — d:o d:o Lakikirja d:o 2,011 
78. — d:o d:b yelkakirjaa yastaan: G. F. Oh- 
manilta 105 m. — d:o d:o d:o F. G. Stie- 
rilta 115 m. -- d:o d:o Yhdjspankista talletus- 
tililla 6,000 m. — d:o d:o d:o juoksevalla d:o 
872 m. — Rorkoa kasvavissa seteleissd, ^ 4^/q 
8,628: 84. — Rahaa kassassa 105: 59 . . 18,759: — 

Yhteensa 19,825: 6(). 
HeUingisU, 1 p.oa HuhtikuuU 1868. 

Carl Gust. Borg. 

Poytakiijan vakuudeksi: 
J. Krohn. 

Toiikok. 6 p. 1868. 

% 1. MaaliskuuD kokoaksen pdyUkirja luettiin. 

S 2. Lahjoja oli tallut: 

Maisteri Leinbergilta bMnen kSanUmainsSi ^Kirkkohistoria^ 
ynnll ^Helsingfors Lyceum under de 35 fbrsta &ren af dess verk- 
samhet**. 

Herra Kandidaatti E. Sundtilta Kristianiassa Folkevennen 16 
aarg. 4 og 5 hefLe. 

Tobtori Tikkaselta ^Kukka kaltaio kausistossa**. 

§ 3. Provessori Priisiltd oli tallat nSin kuulova kiitos- 

kirje: 

Soomalaisen Kirjalh'suaden Seurallel 

Siili soaresta konniasta, jonka Saomal. RirjallisttadeQ Seara 

on miniille osoiitaout, kaUaen minan. Urolia mainion Seuran 



395 

knnnift-jSiieneksi, saan minji tiimiD kaulta kantaa Seuralle ndjrttt 
kiitokseni. 

TSmii kanDian-osoitus on aina minna kehoittava erinomattain 
ahkeroimaan kaikin Toifnini edisUa kristillistM ja kansallista valis- 
tosta niiden Suomalaisten seasga, jotka elatuksensa Uhden ovat 
Snomen maasta tulleet asamaan minan koliniaahani, ja, suosi* 
mallani sillM maotoa Norjan Saomalaisia mielihalulla ja rakkaadella, 
toivon mjos jollakin tayalla edisUvSni Soomalaisen Kirjallisauden 
SeuraD kallis-anroista tarkoilosta. 

Kaikella kunnioituksella 
HelsingissS "/^ 1868. J. A. Friis. 

S 4. Kirjavarain hoitajan ilinoitettoa etU Luonnonkirja taas 
alkaa loppna kirjakaapasta, pa^tettiin painatlaa se undestaan. Kan 
samassa mantamista entisissH painoksissa IdjtyvisU vahemmin onnis- 
tanetsta kohdista tali pabeeksi, annettiin allekirjoittaneelle toimeksi 
pitaai haolta siiU etU kirja ennen painamista talisi korjatuksi var- 
sinkin rano-kappaltensa sahteen. Korjaukset piti sitten Tatkija- 
kannalle niytettSmain ja koko asia yalmisteUaman ensi kokoakseen, 
jolloin Seara oli p«lMttaivll painoksen kappale-m&arMstS y. m. Sa- 
maan kokoakseen piti myos rahayartijan taoda tarkka lavonlaska 
koin paljo tSmM painos maksaisi. 

% 5. Historiallisesta Osakunnasta oli tallot seuraava saosi- 
tuskirje kandidaatti Aspelinille. 
Seoran 
Historialliselta Suomalaisen Kirjallisauden Searalle 

Osakunnalta. HelsingissS. 

Hnhtik, $0 p. 1868. 

Koska Herra Kandidati J. R. Aspelin on kirjoitaksellai joka 
ISssa noyrimmSsti liitet&Sn, pyytSnyt Osakannan paolustosta, saa- 
daksensa) Searalta 500 markkaa apurahaksi erSstS Sau-pohjassa ja 
Keskise1l9 Pohjanmaalla tebtav9i& totkimus-matkaa varten histo- 
riallisessa ja moinaistieteellisessM tarkoituksessa, niin Osakanta pyy- 
tSa saadaksensa Seoralle ilmoittaa, ettS se paol^stansa katsoo ta- 
m'in esitetyn malka-mfiilrSn erinomaisen hyddylliseksi aseiden histo- 
.riallisten kysymysten selvittSmiseksi, ja tahtoo sitS stiaremmalla 
mielihyvUlla paolastaa Kandidati Aspelin'in hakemasta, koska Osa- 



396 

l^unta jo^ Qseasti on oUut tilaisaudessa haoinqainaaQ 9iU toniioUisU 
tarkkaatta ja kefauttavaa taitoa,' jolla hSn on rjrhtynjt kotimaiseD 
historian tatkimiseen. 

OsakqiiDaQ puolesta: 

Yrjd Koskinen. 

Tats searasi myos herra Aspelinin ndia kapluva matka- 
kaava : 

Korkeasti kunnioiteltavalle HistorialliselLe Osakuqn^lle! 

Jo nseammat vuodet on hartaana tyOnMoi ollat aineitten ko- 
koilemioen kertomosta varten Pobjanmaan vaiheista vanhimmista 
ajoista Kustaa Waasan kuolloon saakka. Olen tftssH tydssftni nSh- 
nyt monessa subteessa vMltUm&ttdmSksi tarpeeksi, ennon kerto- 
muksen jnlkaisemista, pfiastH kertomukseni maa-alalle qmipais- 
mnistoja tiedustelemaan, ^kji kansan soassa elllYiS, ettH inaaban 
kiinnitettyjS. Ahkera bistorioitsiamme Koskinen, joka teokseasaftn 
^Pobjanmaan asottamisesta" viskasi soiton tallekin sit& ennen 
melkeen kokonaan pimealle alalia, piti kuitenkin tSmHn mnuta- 
missa kobdon tdydellisenki teoksensa paraasta pdastfi yaan osviit- 
tana tuleville tutkioille ja keboitti erittMin paikallisiin tiedastdb- 
misiin. Kuinka paljo too pohjoisempi» vaikka nSht^viisti Hlmehen 
viittaava, asntus Rokkolan tienoilta pohjoseen pSin, eriad SoQ- 
pobjan asutaksesta kielimurteensa suhteen, on liian merkitUvS, 
kan ettfl nflitfl asatnksia, tuon baomattna, nskaltaisi asiap tariJM^ 
tamatta samanaikuisiksi pj|jltt9fl. Ja kun Saupohjassa taripan ja 
kielenki perasteolla voi nykyislS asutnsta soarata melkeen kjlfitti 
kyldan» niin mabtaa tiio pohjoisempikin ala jokseenki selvelil pai- 
kallisella kuulustelemisella. Mita taas Pobjanmaan raotsalaiseen 
asQtoksaen tulee, niin ei ole sitlkftjin kan yllfimaiDitnssa teoksessa 
otettu tieteeUiseen tarkastakseen ja pian ainoat yftlikappaleel sen 
selyittJiiniseen ovat kansan mnistot ja kieli. 

Tttmfln ohessa tuskin lOytynee Saomeaaa maiden maakQQtaiB 
mainaismoistoissa niin erijivift jMlkift entisisti asutuksista, knn 
Pobjanmaalla. Pabamatta Hiisimaistoista, jotka yli kaiken Saomen 
kummittelevat kansan tarinassa ja mielessfl, pubumatta Heteli- 
kansasta, jonka mnisto elftS varsin vilkkaana Pobjan p(DriUi» tabr-, 
don maisiottaa tqosta merkillis^stli Jatulikansasta, jonka moistoja 



397 

kansa parassta pUMstll tietS^ Kemijoen varsilla ja osillain etelSSn 
aioa Kokkolan tienoilte saakka, jossa knkaliesi katoavat roolsalai- 
sen asatnksen Uibden. Mille kansalliB nuo vSlistS mahlavatkin 
niiitiaisjS^iidkset kunlatat; jbista T:ri Calatnoiirs viime Saomi- 
vHikoflsa OD kertonat ja Joita PeterssoD*in ja Reinius'en raatka- 
keiioteiksieii mnkaan tavataan ainakin Lohtajaan asti, on vieli 
seWittimStU ja jos duo LappajSrven pitHjliQ alalia maasta kaivetut 
kiviaseet atnmoftt orat Lappalaisten jSttiimiiC, niin otat oe eritlKin 
Vihinkyrdo, Laihian ja Jorvan pitajissM^tavattavat vSkevIt kivi- 
raoniot; joissa on Idydetlj taidollisaOdellaki lehtyjd kalaja pronssi- 
nais^dta aineesta ja kultarahoja Byzantinon keUarien Zenon (f 
491) ja Phokaan (f 6f0) ajoista, yarmaan mahtavamman kan- 
sail lekeiiitS. Motta — toiselta kannalta katsoen — onko niiillS 
ammonen ajan jSiindksiltd yhleytU mainittajen pohjoisempain 
Amntomerkkien kanssa, — ovatko saman kansan latomia kun 
kivikunimdt LapvSiirtissa, joiden tnlkimiseeo T:ri Ignatias tielcelK- 
sells tarkkuadella ryhtyi» vai ovatko sen Kyrdlliisasutasta aikai- 
semnran asutnkseti jMttSmiS, joita Pohjan-Kyrdssa muistetaan Korpi< 
jokilaist«n nimelid? 

TahaMa olen edellisessS jSttHnyt mainitsetnatta Karoirlals- 
asiaa, jonka ralkomisessa jo niin moni on kynSIMnsa tylsyltSnyt. 
SWffmennen tahdon kuitenkin mainita arveloni ettS jos Kvenit eli 
KvainH on paikallinen nimi ja on alknnsa saanut asanto-alasta 
Kainonmaa, niin on tftman maan rajoftus ja merkitys tutkittava 
Savolaiselta eli Pofajenmaan itftisemmflltsi asUtukselta, joka ainoas- 
taan siitil tietSS pnbna. Nimi on siis ndhtSvlisti Kainanmaan 
«ikopDOltsitta Saomalaisilta annetta ja knn niin on, niin Skandi- 
navilaiset tuskin olisivat Suomalaista nimea hankkineet, jos Kai*- 
nanmaa ja sen kansa paraasta pSS^tli olisi Idytynyt lUnsipuolella 
PohjaDlahCea. 

Olen jo laullakseni esimerkillfl] osoittannt kninka epiiyakai- 
aella tialla Pobjannraan motnaishistoria tUllJi baavaa liikkuu. Poh- 
janmaan nykyinen asntas on melkeen nasi. Kentiesi voisi %m tanllJi 
helfomnin knn moualla Snoanessa pMlfstS selvilie maakunnan mui- 
naisaatttttkseata ja sillfi tiedolla levittiM yaloa Suomen mniliaiBoa* ^ 
teen yleenslf. MinS en nskalla tofroa pXilflevini selvilie maini- 
tVMsa kysyoftyksisaS, matta toivon varmaan ainakin tek<Haaioilla 



398, 

voivani eoentaft tiedon tuosta bSmSr^sti ajasta. Tdtil yriljgUIni 
varteD uskallan korkeasti kannioitettavalta Histor. Osakunnalta 
anoa Osakannan mahtavaa paolustusta saadakseni Saomen Kir- 
jallisuus-Searalta tarpeellista raha-apaa matkalleni. Aikomokseiii 
olisi talevana kessina alkaa malkani SuomeDalaisesta Snapohjasta 
ja tSaltgi, niinkaia toivon, piab selvitettjani asutus-tarioat ja miU 
moioaismuistoja lojtynee, HarniSiiD, Lappajarveo ja Wetelin pitfl- 
jiea kaatta jootua taolle melkeen vabao tunnetuile asntas-alalle 
Kiilvilin pitajastS pohjoseen. Kaioka kanas pohjaan kesanaika 
myoi^taisi inioon monna, en voi ennakolta sanoa ja Pohjan periHi 
onkiD moni tiedostelia lata ennea kalkeDot. Pohjoisista seikoiaU 
saadoUa tiedollani olisi aikomnkseni paluamalkalla keratM asatus- 
tariDat Pohjanmaan Ruotsalaisilta ja tieduslella miokamoisia moisto- 
merkkia Saomalaisesta asutaksesta heidan alallaan lojijj, sekii man- 
tereella etta saaristossa. Talla palnumatkalla pid^n myoskiD sove- 
liaampana ottaa mainaisjiiaDdkset VahassH KyrossS ja siitll eteUia 
ksisin tatkittavaksi. Etten aivo raveta muinaisjIianoksiS bajoiUa- 
maan miss^ ouo ovat ainoat paikallaan en larviDiie vakaatUa. 
Merkillisimmista aivoD niissM tapaaksissa aiooastaan tehdl piirto- 
kavan. Mila mainaiskalaja ja todistuskappaleita Idjlyy aivon taa- 
sen tarkkaan kaulastella ja jos mahdollista oo toimittaa Helsinkiin. 
Kirkooarkistoista en iHM lavealla alalia ehtisi hankkia maaU kun 
Urkeimpid tietoja oykyisemmilt^ ajoilta, paitsi tiedon kunkin sisll- 
lyksesU; samoin kansan mydhMisemmisU maistoista. 

NfliU keraMmisiJi ja tutkimisia varten en voi piUa 500 mark- 
kaa paljona ja pyydSn siis ndyrimnUisti korkeasti konnioitetUyaB 
Historiallisen Osakonnan saosiolikta poolastusta saadakaeni Umia 
rahan matkatarpeihini. 

Helsinki 29 p. habtik. 1868. 

J. R. Aspelin. 

Nttiden jobdosta myonBi Seara berra AapeliniUe matkarahaksi 
400 markkaa. 

S 6. Eaimies loki ehdotukaen Searan tuloisU ja maksnista 
una alkaneella toimiTuodella, jonka ebdotuksen rabavarUja ja 
sibteeri olivat ybteisesti tebneet. Kan maksujen mliiirft oli paijo 
soarempi tolojen soamiaa, katsoi Seura tarpeellisekai vftbeaUi 



399 

siiU miittUiiiat maksut, jooka periisU se siis tali tfllU Utoid 
sjifttjksi : 

Tuloja: Markkaa. 

Korkoja noin 4,500. 

Kiijakaupoista noiB 8,500. 

Keisarin apnraba . 1,200. 

14,200. 

LiikkuYsa pft$-omaa noin 15 — 16,000. 

Lakikirja-rahasto . 1,700. 

MaksDJa: Markkaa. 

LdnnroUa sanakirjan vibko II 3,800. 

^ UI 3,800. 

Historiallinen Arkigto 700. 

Grabe VU 1,350. 

Wiroa sanakirja noin 880. 

Saul — 

Saksan sanakirja noin 1,300. 

NovelleihiD ja romaaneihin 1,000. 

Matkaraha Aspelinille 400. 

Reinin bautakivi . , 800. 

Palkat ja hjjryi 3,400. 

TimiB piiitdkaen kaatta tolivat siis kamotaksi ennen tehdjt 
piltdkset 2,000 markan saomisesta Ronoastoinukunnan kHjtettJi- 
Yiksi ynni Snomi-kirjan painamisen aloiUamisesta sjksjllfl; jUlki* 
milineD oli jlltetUvii tolevaan toimivnoleeo. 

S 7. KielitieteeliisesU Osakannasta Inlleen ehdoitokaeD nwr- 
teentatkinto-matkaan Uodellaraaalla tXjtjri j&fldft toisakai voodekii, 
koska Seuran yarat tflni vnonna eivSt siiben riilil. 

% 8. Loettiin maisterl LeTanderilta Loviisassa tQllot kirje. 
jossa h§n tarjoo Seuran kustannettavaksi jatkoo sitif WilskMrin 
JQUoio suomennosta, mistS bin jo on jrhden osao omalla kustanr 
naksellaan painattannt. Ljkilttiin RunoastoimikannaHe. 

% 9. Niin-ikikflD lykfittiin jleiseen Tntkijakoiilaan lehtori 
Ascbanin pyyntd saada paikkiota tolmittamasUDsa 



400 

jilkrmaisestli osasta samaten kuin pappismies Moraian on Seuralta 
saanat edellisestS. 

% 10. Tilintatkijat aotoivat searaavan kertomuksen toi- 
flieitansa : 

Kirjallisuuden Seuran kilskyn makaan me aHekirjoittaneet 
olemme tarkastelieet Seuran rahavartijan vuosikokoiiksessa anUman 
tilin Searan hoidettavioft oievista rahastoista ja kasaoisla ja nih- 
beet raha-asiat olevan siinll tilassa kuin mainittu tili nijtti, niin- 
koin mjdskin etttt rahavartija kaikella tunnollisnndella ja ahke- 
rnudella on toimittanul tehtiivftnstt. 

Samaten me olemme tutkineet kirjavarain ja muinais-kalnin 
hoitajan tilin ja havainneet senkin olevan todellisten asian haarain 
kanssa jpbteenaopiva, seka kaiken Seuran kinaston hoitajan val- 
Tottarana olevan omaisnnden tulleen lainM vnonna samalla tackknn- 
della kuin ennenkin holhotnksi. Mita erikseen Seuran kiijastoon 
tnlee, pyjrdftmme nojrflsti saada huomauttaa: 

TSmii kirjasto siiilytetaian, niinkuin tunneltu on, viidesaA 
kaapissa, jotka oval asetetnt Yliopiston kirjaston eteisbuoneeaen. 
NSihin kaappihin on tiiytynyt tungeta kirjat toisiensa viereen, 
piUlto ja taakse, aina sitfl mydten kuin on sopinut ja tila saltinut, 
ettS ebkll jollakuHa tavalla saataisiin pitjia nidotut- ja kisikirjat 
lukon takana. Niimat aeikat niiyltSviit ettei kirjojeh rivihin pane- 
mista ja kunnolKsta jMrjestamistil ole voitu koetellakkaan, eiki 
myoskSlUn tavallista kirjojen lainaamista m&aratylU tunoilla pann« 
toimeen. Siitipil aikyy laas etti jos Seara tahtoo pitili kirjas- 
tonaa semmoifesia kunoossa kuin kunkin kirjaaton* pitiiii olemao, 
tjlytyy Searan, jo Idytyvte ahtauden tUhden ja kuin kirjaatoonaa 
kuulnvat kirjat vuosi vubMta enentyviit, nttiden sftilyttflmiaU vaiv 
te» hankkia uuia kaappia. Miitta kuin nikvU kaapit teas vaati- 
vat enemmto tilna ja tiki Yliopiatoii kirjaaten eteishuoneesaa Inlee 
liian ahtaakai, saaUaisi jo kohtakin tapahtaa etttt Kirjalltsuude* 
Seuran pitMiii kirjaat^ansa varteo voCirala lari huone. 

Kaiken ttain tibden juobtuu se kyaymya mieleeo: onko 
kiijnaUn pilimiMn KiiJAHisuuden Searan Urkoitukaelie UcpeeUi- 
nen? Ja onko ttamtiaetUl muutamiin kaappibin Cungetosta kir- 
jastiMta, joaaa qsein itse kkjastoB hoitajaUe on vaikeata Idytll 
t«aii« tai tao kkja, kenellekUIn milMfin hyOtyS? 



401 

Eoimmat kirjastoon lahjoitetot kirjat j^^vSt melkein ijliksi 
pSiviksi peitetjiksi tHhSn ^indigesta moles'^Xm, Paitse sit9 on 
moni nMista kirjoisia, jolla jokn hjvSntahtoinen maamies on nSyt- 
Unyt arvossa pidetlavaS ystdvyyttansS Senraa kohtaan, sen laa- 
tainen etU se ei koolaa nithin kirjoihin, joista Searalle tbissSSn 
ja toimitaksissaan saorastaan olisi hyOtya. SenpStahden ja edellS 
mainittoihin syihin nojaten me askallamme KirjalHsuuden Senralle 
Dojriisti esitellS: 

1) ettd semmoiset kirjat, joita Seura ei voi muuUa tavalla 
hyodyksensa kayitSa, eroitetaan pois kirjaslosta ja jollakuUa 
tavalla myydaan niinkuin ennenkin jonkun kerran on tapahtumtt. 

2) ett& Seuralle kuuluvat Suomen kieltUy historiaa ja muita 
keskuuksia koskevat painetut kirjat annetaan Yliopiston kirjas- 
toon, jossa niita voitaisiin tekdd yieisolle monta vertaa enemman 
hedelmallisiksi ja kyOdyllisiksi, Ndma kirjat ovat silloin — 
samalla tapaa kuin on paatetty YliopisioUe lahjoitetuista mui- 
naiskaluista — varustettavat eri osoittimella, joiden pddllekir- 
joitus nayttdd ettd ne ovat Suomen Kirjallisuuden Seuran lah- 
joittamia. 

3) ettd siis Seuran kirjastoon vastedes kuuluisi etenkin vaan 
kdsikirjoittamia kokouksia, matkakertotnuksia, laulvja, satuja ja 
muita kirjoituksia, niinkuin nekin vdhdt painetut kirjat^ jotka 
suorastaan koskevat Seuran toimekkuutta, sen kanssa ovat yhtey- 
dessd ja sille tarpeelliset. 

Silla tapaa poistettaisiin tulevina aikoina kirjaston hoiiajalta 
paljon vaivaa, Seuralta kustannoksia, voiteltaisiin tarpeellinen tila 
ja lahjoittajain alknperainen tarkoitus, ettd kirjat tekisivdt jotakin 
kyutyS, tulisi parahiten arvossa pidetyksi. 

Mita edellisenS vaotena pidetyssa tarkastelassa olemrae mais- 
tnUaneet ettii nimiltSin entisinS aikoina kirjastosta lainatut kirjat 
olisivat takaisin haetlavat, on tallM vaodella enimiuSksi osaksi 
tHytetty, vaikkapa muinaisisla ajoista vielS on mnntamia lainaksi 
annettuja kirjoja, joita esittelemme poispyyhittdviksi, knin ei niilii 
oyt enlisin voi saada takaisin. Niiraat kirjat ovat: 

Stockflethin Lapin kieli-oppi, nasi testanientti ja piplian 
bistoria, jotka Gastrin 1849 lainasi pfinssi Loais Locien Bona- 
parte'lle; 

Suomi. 26 



40^ 

Nelja vibkoa noita-laalaja ja vihko noita-ninoja v. 1849 
lainatut Valtioneavos A. J. Sjdgren yainajalle; 

Kokoos Suomalaisia arvoituksia, jotka y. 1853 lainatliiD 
silloin olevalle Ylioppilaalle K. W. Regnell. 

Anoen ettfi Kirjallisuaden Seura saosiollisesti ottaisi taman 
esityksen tutkixtavaksensa pyyd^mnie myoskin ettii Seuran rahan- 
varlijalle ja kirjastonhoitajalle annettaisiin tSydellineD edesvastaok- 
sen yapaus heidMn toimiluksistaaD nyt loppaan knlaneeDa tili- 
viioteDa. HelsingissM 2 p. Toakokuata 1868. 

K. Collan. Wilhelm Lavooins. 

Taman johdosta laasai Esimies sekIL rahavartijalle etU kir- 
jaston ja kirjavarain hoitajalle tSydellisen vapautnksen edesyasUuk- 
sesla ynnsi kiitoksen heidan toimistaan. Tilin tatkijain ehdoitns 
kirjaston snhteen jdtettiin taleyaan kokoukseen, joksi kirjaslon 
hoitajankin piti tuoda mietintonsa siitS. Tilin tutkijain toiseen 
ehdoitukseen mautamain lainattnin kirjain poispyhkiiuisesta saos- 
toUiin. 

$ 11. MurheoMytelmfln Saulin painettaya kappalelako maii' 
r^tliin 500:k9i. 

$ 12. Rahayartija loki nMin .kuolayan kuakaaslilin: 

Ka 9 sa-Ti I i. 

Fasiaitavaa: 
1868. Huhtik. 1 p. Kassalla saatayaa: Kellgrentn 
raha§tosta 920: 79. — Lakikirja d:o 2,011: 
78. — Velkakirjoja yastaan: G. F. Ohmanilta 
105 m. — F. G. StierilU 115 m. — Yhdys- 
pankisia talletustililU 6,000 m. — d:o juokse- 
yalla d:o 872 m. — Rorkoa kasyayissa sele* 
leissll 8,628: 84. — Rahaa kassassa 105: 59. 18,759: — 

Tnloja: 

Huhtik. 2 p. Voittoa korkoa kasyaneista sele* 
leisU 1: 39. — Huhtik. 14 p. d:o d:o d:o 
10: 67. — Huhtik. 25 p. N. A. Ekiund, 



403 

Kristinan kaap., v. 1867 myodjisU kirjoista 
11: 50. — Toukok. 1 p. C. E. Barck, On- 
lassa, V. 1867 d:o d:o 529 m. — Voittoa kor- 
koa kasvaneista seteleistS 7: 90 560: 46. 



YbteensM 19,319: 46. 



Fastaavata. 



Menoja: 

Hahtik. 6 p. Searan Paino-Yhtid, loppusaami- 
sensa Saomi-kirjan VII painosla ja paperista 
44: 80. — Hahtik. 17 p. Waseniaksen kirja- 
kaappa, icirjamyttyjen frahtia v. 1867 2: 50. — 
Huhtik. 19 p. J. Krohn, Grnben kertomasten 
Yll osan totmttaspalkkaa 200 m. — Toukok. 
2 p. J. Pav^n, vahtimestaripalkkaansa 25 m. — 
Toakok. 4 p. J. C. Frenckell ja poika, saksalais- 
SQomal. sanakirjan painataspalkkaa ja" paperi- 
hintaa 618i 20 890: 50. 

SSMstoli tulevaan tiliin: 

Toakok. 6 p. Kassalla saatavaa: Rellgrenin 
rahastosta 920: 79. — Lakikirjarahastosta 
2.011: 78. — Velkakirjoja vastaan: G. F. 
Ohmaniha J05 m. — F. G. StierilU 115 m. 
— Yhdyspaokista talletastilillS 6,000 m. — 
d:o d:o jaoksevalla d:o 3,900 m. — Korkoa 
kasvavissa seteleissS 5,344: 50. — Rahaa kas- 
sassa 31: 89 18,428: 96. 

Ybteensjf 19,319: 46: 
HelsingisU, 6 p:DJI Toakokoota 1868. 

Carl Gast. Borg. 

Poytdkirjan vakuudeksi: 
J. Krohn. 



404 



Keslk. 4 p. 1868. 

% 1. Huhti- ja Toukokaun kokouksien pdjULkirjat laet- 
tnansa oikaistaviksi, pyysi sihteeri §aada jatUli p5yUkirjan pitlLmi- 
sen allekirjoittaneelle, jooka h9n my 5s ehdotti virantoimitlajakseen 
kesS-Iapa-aikana, koska hSoen tali itse jo Ubteil ydlli matkaao. 
Searan suostottua tahMn, astoi allekirjoittaDat sibteerin sijaan. 

% 2. Esimies ilmoitti, etU H. M. Keisarilta oli tallat vao- 
taineii niliari[-raha hyodyllisten kirjain toimiltamista varteD, tuhan- 
nen ja kaksisataa (1200) markkaa. 

$ 3. Kirjoja olivat Is^hjaksi labettaneet: 

1. Det Kongelige Nordiske Oldskrift'Selskab i J(fobenha»n: 
1) Aarb^ger for Nordisk Oldkyndighed ,og Historie elc. 1866. 
Hefle I — IV. Nelj9ssS eri vihkossa. — d:o d:o d:o d:o 1867. 
Heile 1— III. Kahdessa eri vibkossa. — 2) Tillaeg til Aarboger 
for Nordisk Oldk. etc. 1866. Yksi vihko. — 3)*Memoires de la 
80ci6te royale des Antiqoaires du Nord. 1850 — 1860. Gopen- 
hague 1861. Yksi vihko. — 4) d:o d:o d:o Nouvelie serie — 
1866. Yksi vihko. — 5} Antiqvarisk TidskriA utgivet af det K. 
Nord. Oldskr. Selskab 1861 — 1863. Yksi vihko. — 6) Glavis 
Po^tica antiquae Linguae Seplemtrionalis, qnam e lexico portico 
Sveinbjdrnis Egilssonii collegit etc. B. Grdndal, edid. Societas 
regia Antiqv. septemtr. Hafniae 1864. — 7) Fynske Mosefund. 
I. Kragehul Fundei 1751 — 1865. £t overgangsfund mellem den 
iildre jernalder og mellem -jernalderen af Gonr. Engelhardt. Kjd- 
benhavn 1867. — II. OetTa Koulun-inspehtori H, Rink Gron- 
lannissa: 1) Ataagagdlintit. Nalinginarnik etc. Nungme Nanop 
Nalagata etc. 1864—65. Knvilla. — 2J Assiligssat KavdIunAt 
[avangnardit] nundnit pissai dssilivdlogit nakiti'kat. — III. Herra 
Jiimaluusopin Kandidati E, Sundt Kristianiassa: 1} Om HnsflideD 
i Norge, ved Eilert Sundt. Andet oplag. Kristiania 1867 — 68. 
1 vihko. 2) Folkeveniien, Et Tidskrift atgiyet af Selsk. f. Folke- 
opiysn. Fremme Sextende aargangs 6:te hefte. Kristiania 1867. 
1 vihko. — IV. Herra jfrofessoriJ, A, Frits Kristianiassa: 1) D:r 
M. Lutheruksen vlih9inen Katekismus etc. ' HelsingissS J. G. Frenc- 
kell ja poika 1868. 1 vihko snomeksi ja norjaksi. — 2) Ulos- 
veto seurattavaksi mHliriitysla Alllarikirjasta. UelsingissM 1867. 



405 

1 vihko soomeksi ja norjaksi. — V. Berra KansHaneuvos Ehas 
LSnnrot: \) Vanboja ja Uasia Wirsia Suoraalaisen virsikirjan kor- 
jaamista varten toimitlanut j. n. e. E. Lonnrot. Tarossa Frenck. 
kirjap. 1865. — 2) 86 VirtlS erinaisia tiloja varten. Virsikirjan 
komitean tarkaitavaksi toimittanot E. L. Tarossa 1867. — 
3) Kymmenen yirtta d:o d:o d:o. Torussa 1868. — 4) Lapin- 
kiefisiM kasiktrjoituksia. 9 vihkoista. — VI. fViron KirjalL Seura 
Tallinnassa: fieitrage zar Xunde Ebst-, Liv- and Karlands, 
herausgegeben- von der Ehstl. Lit. Gesellscbafl darch E. Pabst. 
Band I heft I. Reval 1868. 

$ 4. Sibteeri ilmoitti korjanneensa korjattavat kohdat ^Laon- 
nonkirjassa^ alkoperSisen mnkaan; pMlitettiin lahett^li ISmd kor- 
jatta (eos tatkijakonnan arvostellavaksi ja, sen hyvaksyttyd tehdyt 
korjaukset, painattaa viisilaballa kappaletta tSta kirjaa J. Sime- 
liaksen kirjapainossa, joka oli tarjoanut tekemSiin sitS balvem- 
malla hinnalla koin S. Kirj. Searan kirjapainonybtid. Makso 
ktrjapaioolle saoritetaan kun kirja on valmiiksi painetta. 

S 5. Luettiin berra laintieleen kokelas* W. Lavoniusen 
inietintd niistS malleista virka-kirjoitaksiin, joila laamanni Strfthl- 
man-vainaja oli Searan toimesta valmistannt. 

^Betr^iffande aflidne Assessor Strdblmans formnlSrer till em- 
betsskrifvelser anh&Iler jag ail ik Hlsta Litleratursallskapets app- 
mtfrksamhet p^ Ibljande omstSndigbeter: 

l:o. Fonnallireme till embetsskrifvelserne frdn Guvemors- 
embeten tyckes vara ganska fallstSndig ocb torde af Assessor 
Strlblman bafva ansetts fbr elt afslutadt arbete, Dd denna sam- 
ling Sr stdrre fin den, som undergSlt granskningsatskottets proP 
ning, torde hela samlingen bdra onderstfillas granskningsntskottet, 
i bvilket jag fbresUr att Professor Liljenstrand ocb Bankodirektor 
Nykopp, sAsom i saken synnerligen kompeten)e domare, skulle 
invfiljas. 

2:0. Efter skedd granskning borde tryckningen af formala- 
rerne genast begynnU ocb dessa Guverndrsembetets formnlarer 
ntgdra liSrsta bSftet af de formaUrer Litteratnrsallskapet utgifver. 
I margina fbr bvarje formular borde utsfittas bvad saken galler, 
emedan man derigenom hasiigast kan finna det formulSr, som f(>f 
g&ngen bebdfves. 



406 

3:0. Ifall Bankodirektdr Nykopp ville lofva att vaka dfver 
trjckningen sAIonda, att ban genomgAr ytterligare hvarje formalar 
innan del till trycket aflemnas, kande saken ej aanat Xq vinoa 
derpA. Med korrektarlasningen kan ban naturligtvis ej besvMraft, 
Qtan bdr detta &Iigga nAgon annan t. ex. Ablman, som ju redan 
varit vid arbetel engagerad. 

4:o. GraDskaingsQtskottet torde ej forsammft^i^tt nr Suomi 
1866(?) eller 1865 uppsoka bvad iaoiu GraoskningsDtskottet sed- 
nast ultalats om dessa forinuUr. 

5:o. Ofriga formaliirer, sons Assessor Strliblmaa eflerlemoat, 
Mro strddda stycken fr&n skilda domstolar, bvilka endast kunna 
Ofverlemnas At fortsaltarne af arbetet. 

6:o. DA Professor Liljenstrand ej tiilbringar sommara i 
staden, hemstalles till Litteratursallskapets prdfDing^hura mod baps 
invliljaode i granskDingsutskottet skall tillgA, att ej arbetet idA for- 
drOjas, och om Baokodirektor Nykopp ensam kao fylla platsen. 

W. Lavonius.** 

PaStettiin toimittaa painosta ensimdineD vihko naitli virka- 
kirjoitiiksia, sisAltsiva Kaveraddrivirastoon ktiulavat mallit, ja Ubet- 
tUfi koko painos ynnii ratinki Seuraa kulangisla Keis. senaatiio» 
joka oil layaoout kustantaa kirjan. 

$ 6. Laettiin herrain K. Collan ja R. Lagi mietinto her- 
rain F. W. Illbergin ja L. HMmalAisen kerAMmisUi kaosao-laalnista 
ja soitelmista. 

nTill Finska LiMeratursflllskapet i Helsingfors. 

PA anmodan fA ondertecknade, betraffaode de af berrar 
HAmMlainen och lUberg till Litteratarsallskapet inlemnade samlin- 
gar af finska folkmelodier, afgifna fbljande utIAtande: 

Ibland far HAmAUinens samlingar anse undertecknade At* 
skilligt af vArde fbrekomma, sAsom oAgra visor och variaoter af 
fbrat bekanta dylika, Atskilliga polakor och de s. k. „brollop8- 
marscherna^, hvilka sistnAmnda otvifvelaktigt i tiden spelats af 
den fordna finska militArens mosikkorpser och sedan dess tradi* 
tionsvis fortlefvat bland folket. Undertecknade anse derfore far 
HAmAlAinen vara valfbrtjent af nAgon gralifikation fbr dessa sam- 



407 

liogar» pk hvilkas harmoniska behandling hao dessutom nedlagt 
mycken flit. 

Uti den samling af visor ocb danser br iHberg inlemoat 
hafva undeKecknade fanoit endast fi stycken af sAdant ylijrde, 
att de IbAjenade att bevaras fbr framtiden. 

Helsingfors den 3 Jani 1868. 

K. Collan. R. Lagi."" 

$ 7. Lnettiin berra D. Eoropaeas'en kirje, jossa bfln anoo 
senralta matka-apua iShteaksensii Bielo-oseron tienoilfe maioais- 
tieteellisesssi tarkojtaksessa. Kiellettiin koska varoja pauttai. 

% 8. Herra soittoniekka L. HSmfllJiinen oli sihteenn kaatta 
pyyUlnyt malka-apna laihteSksensH kansan-lauloja ja soitelmia ke- 
rilJlniiian Kajaanin tienoilta; kiellettiin samasta syystM knin edelli- 
nenki pyyntd. 

$ 9. Historiallinen Osakanta pyysi saadaksensa teettS^ pari 
niQioaiskalujen kuvaa kohta ilmeslyva&n toiseen vibkoon Histo- 
rialii^ta Arkistoa; mydnnettiin. 

§ 10. Kielitieteeth'sen Osakaanan* pyyntodn, saada painattaa 
osaktinnan sSaiinot ja kutsumaskirjeet, snostnttiin. 

§ 11. Kandidaati T. Aminoff jiitti searalle kSsikirjoiioksena 
Wirolaisen Sanakirjan, joka nyt oli korjatto tatkijakannan teke- 
mien maistalasten johdolla. P^Stettiin odottaa berra Kreatzwaldilta 
loeUeloa painovirhdstS Wirolaisissa sadnissa ennenkain mibinkaan 
painatns-toimiin rybdyltSisiin. 

§ 12. Rahavartialle annettiin toimeksi valvoa Searan etua 
berra leipnrimestari Westerhincl'in talossa, joka on jalisletto pakko- 
baatokanpalla myytjiyilksi. 

% 13. Rabavartia loki seuraavan kaukaastilin seuran va- 
roiata : 

Kassa-Tili. 
Fastatlavaa.^ 

SiiJistdl edellisesta kassatilistai: 

1868. Toakok. 6 p. Kassalla saatavaa: Rellgrenin 
rahaatosta 920: 96. — d:o d:o Lakikirja d:o 
2,011: 78. — I d:o d:o velkakirjoja yastaan: G. 



408 

F. Ohmanilta 105 m. — d:Q d:o d:o d:o F. 

G. StierilU 115 m. — d:o d:o Yhdyspankista 
lallelDslililla 6,000 m. — d:o d:o d:o juokse- 
valla d:o 3,900 m. — Korkoa kasvavissa aete- 

leissSI 5,344: 50. — Rahaa kas^assa 31: 89. 18,428: 96. 

« 

Toloja: 

A. Karttanen, jasenrahaosa 24 m. — Toukok. 
12 p. J. Th. Akermao, Turussa, v. 1867 myd- 
d>isU kirjoista 292 m. — Toukok. 16 p. P. 
Aschanin ja kiimp. kirjakauppa, Kaopiosaa, v. 

1867 myodjisla kirjoista 200 m. — Toukok, 26 
p. G. L. Soderstrom, Porvoossa, v. 1867 myo- 
dyisU kirjoista 92: 74. — Toukok. 28 p. Ha- 

* nen Majesteeliosa Keisarin aparaba vuodeUa 

1868 1,200 m 1,808: 74. 

YhteensS 20,237: 70. 
rustaavata. 

Menoja: 

1868. Toukok. 7 p. J. C. Frenckeli ja Poika, pa- 
perista Grobeen Vll 400 m. — Toukok. 9 p. 
A. Akerblom, kirjain nitomisesla 36 m. — 
Toukok. 11 p. Seuran Pciino-Ybtio, Ldniirolin 
sanakirjan 2 vihon painatuksesta ja paperisla 
y. m. 1.198: 94. — Toukok. 13 p. J. R. Aspe- 
lin, matkarahansa 400 m. — Toukok. 14 p. 
F. Ablman, korjauksistansa StrAblmanin laki- 
tieteisiin mallikirjoibin 46 m. — Toukok. 30 p. 
J. Krohn, sihteeripalkkaansa 200 m. — d:o 
tekiSpalkkaa Gruben kertomuksista VII 100 ra. — 
KesSk. 2 p. T. G. Aminoff, etumaksoa Wiron 
satujen sanakirjasta 150 m. — Kes&k. 3 p. 
Nelj^s hy^ryoeljaones Pihiflycktille 150 m. . . 2,680: 94. 



100 

Siistoa talevaan kasgatiliin. 
1868. Keslik. 3 p. Kassalta saatavaa : Kellgreoio 
rahastosta 920: 79. — d:o d:o Lakikirja d:o 
2,011: 78. — d:o d:o velkakirjoja va&taan: G. 
F. Ohmanilla 105 m. — F. G. Slierilta tl5 
m. — d:a d:o Yhdy9pattki9ta UlleltistiUllH 6.000 
m. — d:o d:o d:o jooksevalla Lililla 3,395 m. 
— Korkoa kaivavissa seteleissa 4»316: 05. — 
Rahaa kassassa 693: U 17,556: 76. 



Yhleensi 20,237: 70. 
HelsiDgissi, 3 p«2 KesSkaata 1868. 

Carl Gast. Borg. 

% 14. Kirjastonhoitajan mietintdH seuran kirfaaton boita* 
misen subteeo tehdysU ebdotukMata ei oletla esiUe, koaka osa 
saaran saapuvilla olleista j^aaoisU jo oli laentiyi ttehemil. 

$15. KirjastooboiUja ehdaiti, elUi UlBea powaa-allessaDsa 
kesao kalueasa maiaieri .0. E. Ediond aaiai toimiitjia bMnen vir* 
kaaoaa; joboo saoaluttiin. 

Poytftkirjan vakoudekai: 
Kaarlo Sittdr. 



Syysk. 2 p. 1868. 

S 1* Esimies ilmoitti Seuran varaioaiseo sibteeriD ei iole* 
van tJinJipttDa kokookseeo, jonkattfbdeD bfin pjyai Seuran valitae'- 
maan jonkn toisen pdytHkirjaa kirjoittamaan. Seuran jiaenten 
ajioiDQlueata btui ailekiijoittanut aiis pdjriikirjaa pitimjifln. 

S 2. Edellisea kokeoksen pdytXkirja luettitn oikaisitavakai 
ja bjvllkiiyttiin. 

S 3. Kirjoja olivat labjakai iMbeUdneet: 

1) Janialuu8o})in Kandidaaii Eilert Sundl KrisUaoiassa: Folke^ 
vennen 4868. 2 heft., 

2) TilastoUtaeo vipaeto Tnkhollaiaaaa: ^M<m^ Statuiika ByHtns 
Ber&iielse fSr dr 4866\ 



410 

3) Kenraalimajori O. Forahjelm Pietarissa: n4HnjiOMaTHHe- 
CKiH CHOiHeniii MewAy Poccieio h IIlBeuieio bi nep- 
Bue roAbi IfapcTBOBaHifl HMnepaTopa AjeKcaHApa 
i:ro Ao npHCoeAHfleflifl 4»HH4HHAiH k% PocciH (K. K. 
3jio6HHa)''. 

4) Talollinen J. Lemmetty: KSsikirjoitoksia a) Walkjiirven pi- 
tajan kirkollisista asioista, b) Paikkakantain iiimistii ja nii- 
den merkityksistii, ja ej Koulumestari Adam Marilan lekemi 
rniior VaDhemmille lasten kasvattamisesta. 

S 4. KiitoskirjeiU Searan heiJle lahetlamisU kirjoista oli 
taliul: Kouluninspehtori H. Neus'ilU RlftvolUsJi ja profes$ori Carl 
S^veltd Uppsalassa. 

§ 5. Loppuvihkot A. Cannelinin saomootamaa Merikulan- 
oppikirjaa pifiitetliin kSytUa Talkijakaanalla eonenkuiD ne labe- 
telUisiin Keis. Seoaatiin. 

§ 6. Laettitn Tutkijakoiraan aniama lausoato Topelias*en 
Luonnonkirjaan tehdyi<IA korjaakststa. 

^Tuikijakiiniiaa mielestd on nLiQMiion-kirfa^ korjaasleo kaatta 
yleenaS paraotunot; mautaiiiia mualokftia on T:kanta kaitenkin 
tehnyt. Hoomattava od erSs paikka siv. 205, joka alkoperHisessa 
raotaalaiMasa kirjaasa oli vdSrin, vaan suomeonoksessa oikein, ja 
jota siia ei saa muaUaa. — Luoonon-kirjaa saa siis ruveta paioa- 
maan, Diinkoin pMdtetty oli. 

B. F. Godenhjelm*'. 

Ja mSSrStliin palkkioksi niisU sekd korrehtarin lakemisesU 
kakoisataa (200) markkaa. Kirjan valmistoUoa panteitiin nivolUa 
amoaslaan 500 kappaletta ja ioput, 4500 kapp., sidottaa kofitn 
kaosiiB. 

$ 7. Esimiea ilmoitti, ettft 45 osa Searan Totmitakna, 
siaiUiTii: nSanl, mnrbenaytelmfln mnkainen runoelma viidesail 
nliytoksessli, kirjoittaDot Tuokko^, oli kesMn kuluesaa valnistaDQl 
painosta ja ettS sille oli mSirfltty hionaksi 2 markkaa 50 penniS. 

$ 8. Kansakoalajen piiitarkastaja berra U. Gygnaens Jyvas- 
kylHssii oli kirjeessM KesMkaan 22 p:lUi tfinft yaonna, vastaukaeksi 
Soarao sihteerin kirjeeNe 23 p:Uli HobtikiMita 1866, lHhettanyt 
laetlelon tiiistii kansakoulaista» joille kappale Alftbanio kartlaa 



411 

oliu terve-mllut lalijii. PaSUUiin kaDlmtella, eikO herra PHIItar- 
kasUja labtoisi oUaa tarkastos-matkoillaosa jaellakaeosa nSmli kar- 
tat maraiiQille kaosakoul utile, boska Seuran oli vaikea poatin kaoUa 
saatUa ne tunDellamatta perille. 

% 9. Herra kapteeni Julias Mankell Takbolmassa iJmeitli 
asiamiefaepsfl kautta etti toimittamansa Suomen S9taki9loria oli 
valmiina ja ettai ban oli saanut kuslantajaaki aille herroisaa Nord- 
stedt & Soiier. Han pjjsi sentjihdeo saadakseosa kirjalltaen va- 
kuulokseD siiU» elUI Seuran mJiftrllaaia palkkio kakaitabaiU (2>000) 
marbkaa maksetaao hsioelle beti kan kirja joko paineUiina tai 
kiisiktijoitukseoa Seorallo tuodaao. Tdman johdosta pUftteitiio 
aotaa hUnelle seuraavaisesti kuuluva kirjoitus, varaateUana esi* 
miehen ja v. t. sibteerin nimillfi: 

^Till Herr kapteo Julius Mankell eller den baas fottnagl 
fbreler utbelalar Finska LilleralursJilUkapet del (br bans arbete 
Fi^Uuids KrigskisUnia af njlnmde slillskap ulflUie prts, siorl Via* 
ska mark 2,000 (Iv&tusen), n^r delta arbele antiogen i baodakrift 
e)lier i trjrckl exemplar till LiUeratorsftlUkapel dfverlemnas; dock 
s&lunda, au om arbetet i trjckl exemplar till SAUskapet inkom** 
mer, biJflen af prissamman eller ^yC 1,000 (Ett Uisen) uU 
betalas vid forsta delens aflemnande ech &terstoden jSy: 1,000 
(Etl tusen) nSr sednare delen af arbetet blifvit till Sallskapet in- 
lemoadu Helsingfors den 2 September 1868.^ 

§ 10. Seuran ra^vartija ilmoitti, ettH berra UUniakamreeri 
A. Nordenstreng oli, Seuran varoisia saamansa lain^n vakuiidekai» 
jonka takausmiebind olivat eiieet kauppias R. Kellgren, laamanni 
A. E. Str&blman ja laSnin-maanmittari K. A. Rebnstrbm, ebdot- 
tanat laamanni Str&blman-vainajan sijaan posti-kamreerin Clas 
Wilh. SahUt^n ja kysji: suostuuko Seura ottamaan berra Sabl- 
steoia kolmanneksi takausmtebeksi ; johon mjrdnnettiin. 

S 11. Ilmoitettiin eltH Seuran asiamies Kuopiossa berra 
lehtori Zitting oli pjytanjt eron toimestanaa. P&iitetliin tulevaaaa 
kokouksessa yalita toinen asiamies berra Zittingin sijaan. 

$ 12. Professori Forsman ijmoitti, ettft tutkijaknnnan jSsen, 
laiDopin kandidaati maisteri Jaakko Forsman siksi aikaa, kun biin 
OD poikessa, oli ebdoitannt sijaiseksensa matsleri A. Tdrneroos'in ; 
johon Seura suostui. 



412 

S 13. Esimies ilmoitti Sefrran nhtaerin, doseoti Jolins 
Krohnin pyytMneen eroa sibteerivirastansa, sjystfl, ettii binen 
aikansa ei salti bMnen toiniittamaan sitfl virkaa niinkoin bin Use 
tahtoisi ja Seuran eta vaatisi. Paitsi sitfi aikoi hMn kohta lHhteS 
kaavemmaksi aikaa alkomaalle, jolloin hXnen kditenkin olisi pjy- 
dettihrl virkayapaatta. SentSihden oli hUn arvellat parabimmaksi 
bett laopoa perUti koko vira^a. 

Pflfitettiin ottaa pdytiikirjaan, etti Seiira paolestansa ei tie- 
Unyt berra KrohBin slbteerintt ollessaan milloiokaan laimiin lyo- 
iteen Seuran etua, jonkaUhden Seuni pabeksit sitS, ettii berra 
Krohnin aika ei salli hSnen edelleen . toimittamaan tSU Seuran 
la<Htamus- virkaa. 

Kysjmyksen nonstna nuden sibteerin yaalista, pMSlettiin 
kahden viikon perSatd pidetlMvassfl vlllikokoaksessa valita nasi 
«iht«eri, jonka mielivaltaan jUtettaisitn, tahtooko ban entistH sib- 
teerin palkkaa vastaan, 800 markkaa vnoteensa, toimittaa kaikki 
sibteerille tXbSn asti knnluvat tebtlvjit, siiben loettu korrebturin 
Inkeminenkin kaikkiin Senran toimitnksiin, yaiko tyytyS 600 mark- 
kaan, joRoin hiinea ei hnelisi lakea moiita korrebturia knin Snomi- 
kirjaan ja aineastaan valvoa mniden painettavien yli. Allekirjoit- 
tanntta pyydettiin siksi aikaa boitaniaan sibteerin virkaa. 

$ 1 4. Kysymyksen nonstna Wirotaisen Sanakirjan painatta- 
misesta pttAtettiin toistamtseen* Pjy^^^ tohtori F. Kreulzwaldilta 
Inettelo Wirolaisissa Sadnissa Idytyvistft painovirbeistK, ennenkoin 
samaktrjaa ruvettaislin painamaan. 

$15. Rabavartija tnki seuraavan knukansUlin: 

Kassa-Tili. 

Vastattavaa. 

SMAstbJi edellisesti tiiistil: 

1868. Kesflk. 3 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin 
rabastosta 920: 79. — d:o d:o Lakikirjarabas- 
tosta 2,011: 78. — d:o d:o velkakirjoja vas- 
taan 220 m. ^ d:o d:o Ybdyspankista talietus- 
tililla, ^ 5 % 6,000 m. — d:o d:o d:o jnokse- 
valia d:o 3,395 m. — Korkoa kasvavissa sete- 



413 

leissii, ^ 4 7^ 4,316: 05/ — Rabaa kassassa 

693: 14 17.556: 76. 

Taloja: 

KesHk, 3 p. A. Lindmao, jliseiirahansa 24 m. — 
7 p. Korkorahoja Blombergin rahastosta 172 
m. — d:o Rabbeo d:o 92 in. — KesSk. lip. 
P. Aschan ja Kump., Koopiossa, v. 1867 myd- 
dyista kirjoista 200 m. — Heiodk, 1 p. Korko- 
rahoja tallelusliliHli Ybdyspaokista 150 m. — 
d:o BlombergiQ rahastosta 443: 82. — Rabbeo 
d:o 81: ^9. — d:o Sirenin d:o 50 m. — Kell- 
grenin rahasto maksanut velkaansa . . . , 41: 75. 

Kealk. 24 p. Korkorahoja Blombergin rahastosta 
147: 57. — Voittoa korkoa kasvaneista sete- 
leisia k 4 % 7: 58. — Elok. 1 p. d:o d:o d:o 
11: 25. — Sanakirjarahastolle Heinttiran 3:Da 
ja I6:sla pSiviloJi annetnt lainat* ybteensa 
tekevit 768 markkaa, otetaan tSfaftn lisllyk* 
senji 768: — 

Elok. 6 p. Kellgreoin rahasto maksannt velkaansa . 4^: 66. 

Syysk. 1 p. Voittoa korkoa kasvaneista seteleistlt k 

4% i: \5 1,380: 76. 

YhteensX 19J96: 93. 
Fastaavnta, 

Menoja: 

1868. Kesiik. 10 p. J. Pav^n, vahtimestaripalkkaaasa 
25 m. — 11 p. C G. Borgt rabastonhoitaja- 
palkkaansa 200 m:. — 16 p« A. Tdmeroos, 
palkkioU ^Saol^'-nliytelniiisU 250 m. >^ 29 p. 
Seoran Paioo-Yhtido konkorssipesii, Kielilieieel* 
lisen OsakDDoan aaetnksista ja kotsamasktrjoista 
49: 60. — Heintfk. 1 p. Kellgreoin rabas- 
too tioft pSivllnll maksama osa velkaansa koi- 
tiksi panoaao • • 41: 75. 



• < 



414 

1688. Heinaik. 3 p. Lainallti SaomaK Sanakirjao 
rahastolle 368 m. — d:o d:o d:o 400 m. — 
27 p. A. Torneroos. palkkiota ^Saal'* nMytel- 
mMstansM, lopat 100 m. — Elok. 3 p. J. Pa- 
v6n, vahtimestaripalkkaansa 25 m. — 4 p. A. 
Akerblom, kirjain nitomisesta 40 m. — 8 p. 
Searan Paino-Yhti5ii konkorssipesfl, „Saal^ 
marhenSyfelmsin painosta ja paperista 442: 80. 

— 12 p. C. Hahnemann ja Kump., yhdestS 
kavasta Luonnonkirjaan 4 m. — Kellgrenin ra~ 
haston tilnian kiion 6 prnii maksama osa vel- 
kaansa kaitiksi pannaan 49: 66. — 31 p. R. 
A. Renvall, kirjastonhoitajapalkkaansa 400 m. —- 

J. Krohn, sihteeripalkkaansa 200 m. . . . 1,736: 40. 

Saastda luievaan tiliin. 

1868. Syysk. 2 p. Rassalla saatavaa: Kellgrenin 
rabastosta 829: 38. — d:o d:o Lakikirja d:o 
2,0n: 78. — d:o d:o Sanakirja d:o 768 m. — 
d:o d:o velkakirjoja vastaan 220 m. — d:o d:o 
Yhdyspankista talletastilillS, k 5 % 6,000 m. -^ 
d:o d:o d:o jnoksevalla d:o, k 2 % 1,038 m. — 
Korkoa kasvavissa seteleissa, a 4 % 6,288: 73. 

— Rahaa kassassa 45: 23 17,201: 12. 

Ybteensft 19,796: 93. 
HelsingisU, 2 p:na Syyskauta 1868. 

Carl Gast. Borg. 

§ 16. Juttaloiisopin kandidaati K. G. Leinberg esitti^ ettS 

Seara oUaisi toimittaaksensa suomen kielelljl jonko byyiikai tun- 

netan kasvatusiieieelKsen kflsikiijan. Seora arveli asian kaolo- 

van soorastaan Kasvatastieteelliten yhtitfa toimi-alaan, eikft titi 

nykyft kalsonat voivansa omilla varoillaan siU toimittaa. Seora 

tarjootai knmminki olemaan avollisena SHomennoksen tarkastami* 

sessa, jotf sitM vaadituisiin. 

PdytakirjaD vakaudeksi: 

Kaarlo SU^r. 



415 



Syysk. 16 p. 1868. 

$ 1. Esimies ilmoitti tamdn v^likokouksen kaUataksi k(H 
koon uaden sihteerio valitsemista varten ja pyysi senUhden Seu- 
rao iSsnSolevia jSseoid saljetoilla lipuilla valitsemaan jookn Seo- 
ran jSsenisU siihen virkaan. Sittenkun kaikki Ijisnii-olijal olfvat 
aataDcet aannoslippunsa esimiehelle, avattiin ndind, joUoio neljastS 
toista vaaliio osaa ottavista yksitoi^ta olivat kutsuneet allekirjoit^ 
taneeo Uhain virkaan, kaksi kandidaati T. AminofiTin ja yksi mais- 
teri F. Ahlmanin. Vaalin loimitettua ilmestyi vieU kolme Seuraii 
jasenU, joidea HanJa ei kuitenkaan otetta lakuan, koska ne mis- 
sa^n tapaoksessa eivat olisi voineet oiuaUaa tebtyai vaalia. 

% 2. AllekirjoHtanut kiitti Searan I^saa olevia jaseoia tsisUi 
kanelle osoitelusta laoUamuksestar jolle ban voimiensa mukaan 
kokisi va^tata. Vaaa koska Seura taman edellisessa kokouksessa 
oil jdtUojt valittavan sihteeno mielivallaao, tahtooko hiin eotisU 
sihteerin palkkaa vastaan, 800 markkaa vaoleeosa, toimiUaa kaikki 
sibteerille tahan asti kanlavat tehlayat, siiben laetta korrehtorin 
lokemiDenkin kaikkiin Seuraa toimitoksiin, vaiko tjjlya 600 mark- 
kaan, joUoio hanen ei haolisi lukea maata korrehtoria kaia Svomi- 
kirjaan ja ainoastaao* valvoa muideo paineitavien yli, pjysi alle-. 
kirjoitUnut saada j^Ikimaisilla ehdoilla toimittaa sihteerio virkaa; 
johoQ sQostattiio. ^ 

S 3. Herra yarakirjastonboitaja Tohtori S. G. Elngr^n 
ilmoHti aikanaa nyt sallivan jatkaa Porthaoin teosteo paioatukseen 
toimittaoiisla, job Seara katsoisi sen soveljaaksi. Seora arvali et 
Yoivansa enneokaiD ensitolevassa vaosikokouksessa pUSttttil tastfl 
asiaata, koska sen tiiksi vaodeksi raSiirJItyt varat jo ovat kaikki 
k«yietjt. 

Fdyt§kirjan \rakoud6ksi: 

Kaarlo Sl55r. 

Lokak. 7 p. 1868. 

S 1. PdyUkirjat kokouksesta Syyskuon 2 p:na ja viili- 
kokooksesta saman koon 16 p:IUI looltiin ja hyvUksyttiio. 



416 

S 2. IlmoiteUiin labjoja iShetUneen: 

1) Kong, Nordiske Oldskrift-Selskabel KSJIpeobaiiiinassa : 

a) Aarbeger for Nordisk Oldkjndighed og Historie 1867. 

Fjerde Hefte. 
*^ „ „ „ „ 1868 Forste Hefte. 

c) Tillaeg till d:o Aargang 1867. 

2) Hcrra Jumaluusopin kandidaati E, Stindt Kristianiassa : 

a) Folkevennen, Sytteade Aargangs 1, 2 & 3 Hefte. 

b) Tillaeg ii! Ole Vigs Sange & Rim for det Norske Folk 

ved H. Lassen. Kristiania P. T. Mailings Bogtrjk 1 868. 

3) Herra Tohtort Budenz Jozscf: A Magyar ^s Finn-Cgor Nyel- 

vekbeli Sz6egyez6sek. EI6lerjeszti D:r Bodenz Jozsef. 
Pesten, Njomalott Emich Gusztav. 1868. 

4) Berra E. Beauvois Parisissa: Revue Contemporaine, Dix- 

Septieme Ann6e, 2 serie — Tome Soixante Cinqoi^me, 
Paris 1868, sisaltSvM: Qoelqnes vaes nouvelles sur les 
origines de la nationality Fran^aise. 

5) Sootnen Tiedeseura: 

a) Bidrag till kUnnedom af Finlands Natar ocb Folk, kaksi 

vihkoa. 

b) Finska Vetenskaps-Societetens Fdrhandlingar, 1 vibko. 

6) Herra lehtori 0. H. Cleve Jyviiskylassft: 

a) Fdreltfsningar dfver Theologiens bistoria, bAllna af pro- 

fessor Porlban, bdsttermin Ar 1795. 

b) En -samling Theser, ventilerade vid Tavastlindska natio- 

nens mdten orokring kr 1790; molemmat kAsikirjoitaksia. 

7) Ylioppilas Robert Alarik Hasselblatt: ^AnmirkniDgar 5fver 

then, igenom framledne landsseereteraren Samoel Forseens 
forsorg fbrfattade Finska i^fversilltningen af Svertges Rijkes 
fbrnyade Lag^, kflsikirjoituksena, jonka labjoittaja oli ostanol 
eot. iullivabtimestariJta Gastav Beorling Kokkolassa. Lain- 
opin kokelas maisteri W. Lavonios'en arvelan mukaan liene- 
vSt nSmtt muistotakset asseasori Thaavonin kirjoiltamat ja 
saattavat kielemme historialle oUa smiresta arvosta, jonka- 
tUhden Seura pdMiti berra Lavonias en kaatta kiittftil labjoit- 
tajaa Ulstft ansioHisesta lalyasia. 
$ 3. Keiaarillisen Senaatin sinetin alia oli tollat kirje. 



417 

sisaltavS G. £. Klemmingin ^Ruttelser till Fragmenlel af Konanga 
Stjrelseo**. 

§ 4. Allekirjoittaoeen hankiltaa kastaanusehdotuisia kol- 
melta kirjansitojalta, pastettiin jattliS Lnonnonkirja sidottavaksi 
kirjansitojaniestari J. A. Ltnd6n*ille, joka oli tarjoonat halvini' 
masta hinnasta tekemflSn sitii. Kirjaa ei kuitenkaan alaksi sidot- 
laisi koviio kansiin eaempfld kain 2,000 kappaletta. 

% 5. Allekirjoittaneen kjsytty^ kirjeen kaiitta kansakoolujen 
pSStarkastajalta pastori U. Cjgnaeus'elta : tafatoisiko bMn ottaa ja- 
kaaksensa Alfthanin kartat niille kansakooluille, jotka blfn oli 
ebdotellat saamaan niita, oli berra paatarkastaja t^man kaon 1 
p:nS vastanoat mielelliiiin oUavansa niitfl jakaakseosa tarkastus- 
malkoiliansa. TfimSn johdosta pHiitettiin liiheltSa kaikki roainilat 
kartat berra paStarkaslajalle JyvMskylSSn. 

% 6. Allekirjoittaneen bankittoa kastannosebdotaksia kol- 
melta kirjanpainajalta paMtettiin painatlaa kolmesataa kappaletta 
Wirolaista Sanakirjaa Saom. Kirj. Seuran kirjapainoybtiiin kon- 
karssipesUn painossa, joka oli tarjoannt balvimroasta binnasta teke- 
mSlin sitfi. TahSn teokseen tarvittavia tavattomia kirjaimia ban- 
kittaisiin Kirj. Seuran kustannuksella. 

% 7. Maisteri Ablman antoi tutkijaknnnan paolesta snolli- 
sesti laasonnon loppavibkoista A. Cannelinin suomentamaa Meri- 
kolaooppikirjaa. joka jlipMSnsS hyvfiksyttitn samoilla mnistatoksilla 
kniD edellisetkin vibkot. PMStettiin Ubettfljl ne kaksi Seuran bal- 
lassa olevaa vibkoa Keis. Senaatin valtio-varaintoimistolle. 

S 8. Kysymyksen nonstaa Senran pSSttiimiin Novelli-jakson 
toimeen panemisesta ensivuoden alusla alkain, pdatettiin viikon 
periisla pidetlMvassii v^likokoaksessa ottaa asia kekusteltavaksi, 
jolloio Ranoustoimikannaltaki oli vaadittava selkoa, raitH se oli 
tamSo asian eteen tebnyt. 

S 9. Senran asiamiebeksi Knopiosaa valittiin kymnaasin 
lehtori Anders Helander. 

S 10. Seuran rabavartijalle lebtori Borg annettiin iikysl 
valla valvoa Seuran saamisia leipurimestari Westerlundin talosta, 
joka on jolistettn rjdstdbuutokanpalla myStHvaksi tMmSn knun 
22 p:nlfi. 

$11. Rahavartija inki seuraavan kuukaustilin: 

Suomh 27 



418 

K ass a -Till. 

Fastattavaa, 
Siirtovarat edellisesta kassatilist^: 
1868. Sjysk. 2 p. Kassalla saalavaa: Kellgrenin 
raba&tosia 829: 38. — dio d:o Lakikirja d:o 
2.011: 78. — d:o d:o Sanakirja d:o 768 no. — 
d:o d.o velkakirjoja vaslaan 220 no. — d:o d:o 
Yhdyspankisla lalletuslililia 6,000 m. — d:o d:o 
d:o juoksevalla d;o 1.038 ni. — Korkoa kasva- 
vissa seleleissa, k 4 7o 6,288: 73. — Rahaa 
kassassa 45: 23 17.201: 12. 

Taloja: 

Syjsk. 11 p. E. Ignatias, jiisenrahansa 24 m. — 

Korkoraboja Rabben rahastosia 500 m. . . . 524: — 



Yhleensa 17,725: 12. 
Fastaavata. 

Meooja: 
Sjjsk. 8 p. J. Paveo, vabtimestaripalkkaansa 25 in. 
— 19 p. Ensimainen hyyrjDeljannes Pihl- 
flycktille 150 m. — 28 p. Hilda OIssoq, Kivi- 
kalan-kuvasta Historiail. Arkisloon 40 m. — 
Lokak. 6 p. J. Paven, vabtimestaripalkkaansa 
25 m 240: — 

Siirtovarat tolevaan kassatiliin: 
Lokak. 7 p. Kassalla saatavaa: Kollgrenin rahas- 
tosta 829: 38. — d:o d:o Lakikirjarabastosta 
2,011: 78. — d:o d:o Sanakirjarahastosta 768 
m. — (l:o d:o velkakirjoja vastaan 220 m. — 
d:o d:o Ybdyspankisla talletaslilillM. k 5% 
6,000 m. — d:o d:o d:o jaoksevalla d:o, k 2 % 
1,138 m. — Korkoa kasvavissa velkaseteleissSl, 
li 5 7o 6,497: 65. — Rahaa kassassa 20: 31. 17.485: 12. 

Ybteensa 17,725: 12. 
Helsingistii, 7 p:nft Lokakuuta 1868. 

Carl Gast. Borg. 



419 

$12. Kirjavarain hoitaja ilmoitti ensimMisen osan Patz*in 
vaohaa historiaa loppuneeD, jonkatiihden uosi painos siilS oli»i 
toimiteltava, koska kirjaa yhii vielH kSjteUan koaiaissa. 

Pdylftktrjan vakuudeksi: 
Kaarlo SIddr. 

Vftlikokonksessa Lokak. 14 p. 1868. 

% t. EsimieheD ilmoitetlua, ettS tMssfi vSlikokooksessa tolisi 
pSSttSa miten se Noveili-kirjasto, jonka Seura oli piiiUSnjt tole- 
van Tcioclen alusta tarita lilaltavaksi, olisi toimeen pantava, pyjsi 
RuDOustoimikonnan esimies herra Valtioneavos F. Cygnaeas suan 
vuoroa ja ilmoitti, etU Ranoustoimikanta oli p8attiinyt ebdottaa 
Bjdrastjerne-BjSrnsonin Novellin ^Fiskerjenfen^ ensimSiseksi kap- 
paleeksi Uhan Novellijaksoon ja ettS berra kandidaati A. Aim- 
berg oil lavannot ottaa sen suomennettavaksi. Mtiita Novelleja ei 
Ranoustoimikaota vielS voinnt ebdottaa, koska maisteri Bergbom, 
joka oli saanat toimekseen tarkastaa maatainia niistS, ei vielS ollat 
palanoQt kaoponkiin. Asiasta vieli vShSn keskasteltaa pSStettiin 
asettaa eri toimituskonta, jonka talisi hankkia soomentajat ja nrau- 
toio p%i$lk huolta siitS, ettS Novellikirjasto tulevan vooden alasta 
voisi ilmestyS. Teimitaskannan jliseniksi valittiin lisensiaati J. W. 
Calamnias, lehtori O. Blomstedt ja allekirjoittanat sihteeri, sekll 
varajSseneksi professori Y. Foreman. 

§ 2. Allekirjoittaneen bankittna kustannus-ehdotnksia kol- 
melta kirjanpainajalta, pKHtettiin muDttamattoniana painattaa Putzin 
Fankan ajan historiaa tahatta kappaletta Hafvndstadsbladin kirja- 
painossa, joka oli tarjounut tekemaan sitH halveminalla hinnalla 
kuio moat. 

S 3. Tohtori O. Donner ehdolti, ettJi Seara rupeisi iShem- 
pS9n yhteyteen Magyarilais-Akademian ja Kisfalady-Searan (t^r- 
9aa4) kanssa PestissH, taijoten niille Toiinituksiansa beidifn toi* 
mittamia kirjoja vastaan; johon Seura saostoi. 

S 4. JamalaasopiD kandidaati K. G. Leinberg oli lafajaksi 
libettSnyt ' toimittamaiMa; kirjasen : r,Ofn FolkhSgkskolarna t Dan- 

mark'*', Hifors 1868. 

P6ytakirjaD Yakuudeksi: 

Kaarlo Sl5dr. 



420 



Harrask. 4 p. 1868. 

• 

% 1 . PtfytSkirjat kokonksesta lokakuan 7 p:iiji ja TSlikokook- 
sesta saman kaun 14 pind luettiiD oikaistaviksi. 
§ 2. Ilinoitettiin labjoja tulteen: 

1) Searan Esimiebeltli : Herdaminne V6r fordoa Wiborgs, namera 
Borgi stift, af M. Akiander. I osa. 

2) Herra Kamarijuokkari Ronstantin LioderMltii : Riimisaova, vaski- 
rasian maotoiseoa, Idydetty KjtajMo kartaoon maalla Narmi- 
jarveild. 

§ 3. Niideo muistatusten johdosla, jotka mauan wKoulun- 
opetUja^ Helsingfors Dagbladin 256 nomerossa tMlU voodelta oli 
tehnyt ^Putzin vanhan ajan historiasta^, pUfttettiin etUi ailekirjoit- 
taoeen piti korjata kielU kirjassa, missli se on epHseWiiX tai vir- 
heellistS, ja pyytaH pUS-opettajaa H. L. Melanderia byvdnUhtoi- 
sesti oikaisemaao kirjassa ehkS Idjtjvftt .asialliset virheet. 

I 4. AUekirjoittaneen ehdotuksesta paSteltiin jalkiseo ilmoi- 
tokseo kaatta sanomalehdissa keboiltaa asiaoomaisia koalaoopeU 
tajia^ varsinkin niittt, jotka ovat kal^rttSneet Seoran suomennattamaa 
^Palmbladin Geografiaa^ opetoskirjana, eositulevan, tammikuun 
kaloessa ilmoitlamaan Searalle, joko kohdalteen tai Seuran aaia- 
miesten kaatta, l:ksi: onko tfita geografiaa ollenkaan enttJi tarvis, 
sittenkao sekS Coranderin ettd Hallstenin maantiedot ovat ilmes- 
tyneet, ja 2:ksi: jos Palmbladin Geografia vielfl katsottaisiin 9opi- 
vakdi, minka nmutosteo ja korjaasten tarpeessa se olisi. 

% 5. RaDoastoimikannao poolesta loki maisteri A. Tdrne- 
roos searaavan lansunDon: 

Bunottsioimikunnan iokous Marraskuun 2 p:na 4868, 

Pobeenjohtajansa* Herra Valtioneiivos Fredr. Cjgn«as'en 
katsamokseDta kokoontai ninoostoimikanta yllUmainittana piivSoI 
kl. 1 Tiedekantaia kokoussaliin keskustelemaan novelleista, joiia 
otftttaisiin Kirjallisaaden-seuran kostannetlavaan aikakaatiseen no- 
vellikjrjallisaateen, ja mitfl olkomaalaisia novelleja sitfi varten toi- 
mitetlaisiin saomennettaviksi. Paheenjohtaja ehdotteli, ettH koo 
hSnen tietSflksensS Herra A. Kiven novelli ^SeitsemSn veljestX** 
olisi jaori tulossa toimiktinnan totkittavaksi, sitfi ensin odotettaisiin 



421 

ja sen keUollisuatta toimikannassa piammiteD tarkastettai.siin ; siUll 
Pubeeojohtaja arveli novellikirjallisandelle aivan otolliseksi ja isSn- 
maalliseD kirjallisuadeo sabteen tuiki UrkeSksi saada alkaperiiineo 
kotimaioeo novelli ensimliiseksi aikakaoskirjaao. Tabin ehdotuk- 
seeo saostoi toimikunta. KuileDkin pSJileUiin fijdrDstjeroe Bjdro- 
son'in novelli wFiskerjenten^, julkisen llmoituksen jSlkeen talevan 
kauD alussa, ottaa • saomenDettaDa novellien ensimaiseen vihkoon, 
ellei Kiveo edellamaioilta teos valmistuisi eikH toimtkanta sitil 
tarkastettoapsa hyvaksjisi. — Maisteri K. Bergbom ehdotteli sao- 
meooeUaviksi searaavat novellit: 

Atierbacb'in „/>er Lehnhold'*^ 
Dickens'io ^Syrsan vid spiseln^ ja 
J — a'D ^Margaretka^, 

Ndiden soomeonoksesta tabtot toimikoota yasta paStlSS, saataansa 
kokonaisuudessaan tarkemman tiedon niideo sisiillyksestd. Berg- 
bom*in ebdotus, bakea sanomalebdistif Zachris Topelius'eD eotisifi 
novellia, jolka jo ovat joatuneel unbotoksiin, suomenDettaviksi 
noYelli-aikakaoskirjaan, bjrv&ksytliin. 

KunoustoimrkunnaD puoiesta: 

A. Tdrneroos. 

S 6. Novellikirjaston toimitoskuota ilaioitti, etU niiila to- 
hannella markalla, mitk^ Sciura oil mSSrSnnyt siibeo toiineeD» 
kirjastoa ei voisi tarjota saoomalebtien tavalla tilattavaksi, koska 
oiillS raboiUa ei saataisi ^toimeen kain korkeintaosa 25 paino- 
arkkia, jotka paremmio voisivat Jlmestja eri kirjoina. Vaan jos 
Seora soostaisi antamaaD kaksituhatta (2000) markkaa tahSD tar- 
peeseo, arveli ToimikuDta etU noio 50 arkin paikoilla, semmoista 
kokoa koiD Topelius'ea Baotsissa painelDt ^F^ltskSren) Berflttelser^ 
ovat» voisi vuodessa toimittaa, jotka sanomalebtien tavalla tilat- 
toioa par^omiin leviliisivdt maakaotaankio. * 

Seura mydnsi korkeintaosa kaksituhatta markkaa Novelli- 
kirjaston toimittamiseen ja mi&ftrttsi samassa l:ksi: ettei suomen* 
Dospalkkaa saisi maksaa enempSS knin viisikolmatta markkaa paino- 
arkilta; 2:ksi: ettft 15 paino-arkkia pitempi^ kappaleita ei saisi 
ollenkaan ottaa tdban kirjastoon, ja 3:ksi: Ronoastoimikonta saisi 
saorastaan Toiroituskonnalle IftbettfiH ne novellit, mitkft se on kat- 



422 

sonot sopiviksi Novellikirjastoon, paitsi alktiperiiistd teoksia, joista 
Seara tahtoi joka kerla oriit^in piiSttiiM. 

S 7. Kastannosebdotaksia Novellikirjaston pain'attamiseeii 
oil tallol ainoastaan yksi, herra Theodor Sederbolmilta, joka p^S- 
tettiin hyvSksjS eDnenkain se avattiin. Siinft herra Sederholm 
tarjoQtat paioamaao Novellikirjastoa samaakokoiseDa knin enneo- 
maiDitat Topelias'en ^FfihskSrens BerSttelser^ latinaisilla kirjaimilia 
kauteenkolmatta (26) markkaan 50 peDniin arkki. 

$ 8. TBtkijakonnan arvosteltavaksi lykStystS kirjasta ^ElSut" 
tiede II toimittaDot Pekka Aschan^, luki tutkijakunnan esimies 
tobtori P. Tikkanen searaavan professori F. W. Maklioin aoottti- 
sasti antaiiMiD lausannon^ johon tatkijakantaki kaikin pnolin oli 
yhdistynjt. 

Helsingforti d. 3 Novemb. 1868. 
Vjirderade Broderl 

Eoligt din Otiskan bar jag genomg^tt del pA far Lilljas for^ 
lag atgifoa arbetet Elaintiede, tryckt i Abo 1866. Ofver den del 
deraf, som blifvit ntarbetad af hr Marman, bar jag meddelat dig 
anmiirkningar (brat; jag skall hSr derlbre endast berdra den af 
hr lektor Asehan dainmanskrifna delen. 

Eitligt min uppfattning Hv det en nddvjindighet, att hand- 
bdcker i zoologin med afseende ft den systematiska indelningen 
sU, sA yidt mdjiigt Mr, i dfverensstlinimelse med den stAndponkt 
vetenskapen innehar, dA arbetet ntges. — Fdrf. anfi^r sjelf vid 
slntet af sin bok de hjelpkMllor ban begagnat oeh ibiand dessa 
Handbuch der Zoologie von Troschel nnd Ruthe samt det bekanta 
arbetet af Tborell (Zoologinss grunder), hvilka hvardera Sro att 
rekommenderas ; men det 8r ntan tvifvel en Midre npplaga af Tro* 
8chel*9 och Rotbe*s Handbuch fdrf. anlitat, och att ban begagnat 
sig af ofvannSmnda arbete af Thorell, framgAr ingalnnda or f^rf:s 
eget arbete. Detta Sr emelJertid att beklagas, ty hela indelningen 
af de lAgre djnren ( Enertebrata) stAr tillfblje bXraf i allmAnbet 
efter sin tid och gtiler detta derf^re naturligtvis Afven de kAnne- 
tecken, som blifvit anfbrda Air de skilda grupperna. En lArare 
▼ore vid begagnandet af denna bandbok oupphdrligen nddsakad 
att framstAlIa anmArkningar emot det genomlAsta innehAllet och 
fHr sina lArjungar framhAlla, att den eller den indelningen eller 



423 

MmraanstiUliuDgen af djorformer Domera anses ooatorlig. SA t. ex. 
borde bao npplysa sina elever derora, M Koreunoi (LibelluUna) 
icke hdra till ordningen Keuroptera saint att bendroningeD Kitren- 
not Ibr bemjilde ordniog Neuropttra i sin belbet tillfolje hilraf Sr 
fDllkomligen olamplig. 

Det ar vidare Oosk?iirdt, att bvarje bandbok i zoologin, 
torn oedskrifves ibr Finlands elemeotar-skolor, bofvadsakligeD af- 
ser vAr inhemska fauna samt att af exotiska former endast de 
upprSknas och beskrifVas, hvilka aro temmeligen allmant bekanta 
elter nddvandiga fc^r karakteriserandet af de skilda hufvudgrnp- 
perna. Fdrf. tyckes emellertid hafva fbljl en alldeles motsatt prio- 
cip. UtUndska former, som bvarken Idrarea eller eleveroa sett 
eller nAgonsin komroa att se — icke ens i afbildningar — oppr&k- 
nas och till en del beskrifvas i stor^ita mSngd, och t. o. m. djur- 
grapper, som hafva inga representanter i vArt land, indelas i smA- 
aktiga nnderafdelningar, hvilka fbrnaftigtvis aldrig kanna inploggas 
vid ondervisningen i en skola. NAgra djorgrupper deremot, sAsom 
t. ex. Lepidola, hvilka verkeligen framstA genom egenheter i sin 
oi^aniska byggnad och genom sitt lefnadssatt, lurbigAs alldeles. 
Arter, som (brekomma i vArt eget land och hvilka i frSmsta ram- 
met aro egnade att fasta skolangdomens uppmarksamhet pA djnr- 
lifvet i nataren» berdras endast.belt fljgtigt och Atskilliga, som 
t. o. m. aga en stdrre ekonomisk bet^delse i >Art land, t. ex. 
Noetua graminis, bvars larv Ar den bekanta angsmasken, hvilken 
ander somliga Ar i kasttrakterna belt och hAllet fbrstiir grasvexten, 
omnamnas icke ens till namn, och eharo (lirf t. ex. bland mass- 
lorna opprAknar af sUgtet Pecien, som icke Hirekommer i Finland, 
icke mindre an 3 skilda arter, sA omnamnes af genus ^nodotita, 
som i vAr fauna representeras af 4 skilda species, icke ett enda, 
ekuro t. ex. jinodonta anatina Ar allmAnt kand och forekororoer 
talrikt ofver hela landet. Det ar dessutom t. o. m. nAstan undan- 
tagsvis som fdrf. anser det Idna mddan att uppljsa sina lAsare 
derom, huruvida en art fbrekommer i vArt land eller icke. Men 
ifveo pA dessa (A stAllen fdrekomma anmArkningsvArda misstag. 
Som exempel vill jag anfbra H^ljande: 

S. 9 nppger ibrf. att i vArt land fdrekomma 2:ne arter af 
slagtot Lacerta, ehuru endast L, vivipara lit kAnd som finsk. 



424 



S. 13 & 14 siger forf. om Coluber laevit, som ar aotriffad 
i Finlaod: y^Harvinaisempi ja tuskin meillli tavattava od sileS 
TarhakaSirme^. Den geoeriska benfitDningen TarhakaSrme Mr fbr- 
Gfrigt olMinplig, dd iMgavaraode art ej fbrekommer p& lokaliteter, 
som beratliga eii 8&dan beaiimning. 

S. 34 antdr furf. betrMffande Gobioidei: ^Naistii mainiUa- 
koon: Voi-mdykkd (GobhuJ, esm. G. niger ja G, minuius, joista 
viimeksi niinitetty lualtavasti od tavattava mereo patami^sa mei- 
ddnkin rantamilla^. Begge artertia firo emellertid kfinda sftsom 
fdrekommaode i Finland. 

S. 41 pdstAr fdrf., att Pleuronectes limanda, hvaraf univer- 
sitelet icke liger n^gol finskt exemplar, Sr den ^tavallisin Suomen 
rantamiUa'*; det borde emellertid af flere skUl vara bekant, att 
PL flesus ar den vid vdra ka9ter allmMnna fluodran. 

S. 73 sSges ^yleisesti tavattava on Porftcula auricuiaria^y 
ebara densamjna hittills blifvit antr^ffad eodast pA fk Malien i 
vArt land. 

S. 104 anHir fbrf. : ^Ihmisen roomtissa on 2 eri laataa heisi- 
matoja: levedmpi (Taenia mediocanellata) etela- ja itJI-Earopassa, 
kapeampi (T. solium) pohjois- ja iSnsi-Earopassa^. Hos menni- 
skan hafva flere arter baodmaskar blifvit observerade och den i 
norra och ostra Europa Sfvensom hos befolkningen i Finland all- 
mMnt fbrekommande arten Sr Bothrioeephalus lahis. 

S. 119 uppges om Unio pictorum och Unio crassus „ovat 
tavalliset^, ehuni ingendera af dessa former hafva en allmMonare 
iitbredning i vdrt land. 

Ortografiska fel Sro isynnerhet menliga i en iMrobok, heUl 
dh de fbrekomma i benXmningar, som natarligtvis Mro beriiknade 
till atanUsning. FOrfattarens bundbok kan emellertid nppvisa ett 
nilstan f^r betydligt antal dylika^ uppkomna dels genom vdrdslds- 
het, dels genom bristande kritik vid afskrifningen. Fdr a(t bevisa 
det sagda, skola vi hjir anfbra nigra : 

S 60 ^Dyticus'' i stailet Hlr Dytiscus; s. 61 ^Rynchittt'* i 
si. f. Bkynchiles & Bostrichus ^typographicus^ i st. f. B, typo^ 
graphus; s. 62 nCerombyx^ i st. f. Cerambyx; s. 64 ^Tenthre^ 
nidm^ \ st. f. TenthredinidcB ; s. 67 ^Bomhus'* i st« f. Bombus; 
s. 70 ^Nemerobius^ i st. f. Hemerobius & ^Myrmeleon*^ i st. f. 



425 

Myrmeceletpn; s. 78 ^Sareophyila** i st. f. Sareopsylla; 8. 83 
Tarlrix] „viridfana**^ i si. f. 7*. viridana; s. 92 ^^rgyraneta^ \ 
si. f. Argyroneta; s.j 101 Serpula ^irpirfl/iif^ i st. f. 5. spirorbis; 
^ s. 102 ^Oxyurus^ i st. f. Oxyuris; s. 109 ^Hyka^ i st. f. ffj^a- 
fca; s. 116 ^Pierotreehea** i st. f. Pierotrachea, 

Alt fdrf. vid atarbetandet af sio fbr skolangdomen i Finland 
berfiknade Urobok ick« beller i^dfrigt nedlagt ndgon sjlrdeles om- 
801^, torde koona bavisas redan geoooi ett par mera framst^ende 
exempel : 

S. 35 anibres betrjiffaode Cyprinoidema i allmanhet ^Kitais- 
kalvoD siteet 3^, men s. 37 betraffaode, sIKgtet Jbramis bland dessa 
Cyprinoider: ^ja kitaiskalvossa Idjtjy vShintliin 6 sadeltS^. 

S. 132 ocb s. 135 oppfores sldgtet Spongia s&som borande 
till 2 skilda djurklasser. Troligt iir del emellertid, att fbrf. p& 
det fbrra stdllet eller s. 132 med Vamppu-koralli meoar slifgtet 
Fungia ocb icke Spongia; nten som delta sUgle till formen lik- 
oar batten med de derunder fbrekommande lamellerna t. ex. af 
en flngsvamp ocb derfcire p4 finska bordt kallas Sieni-koralli, lorde 
i^f;s ord ^etttf on kivettjneen peso-varopon nSkoinen^ lemna skol- 
nngdomen elt lemmeligen forvslndt begrepp om dessa korallers 
verkliga ntseende. 

Flere dylika exempel kunde framb&llas ocb elt par, nemli- 
gen betraffande Salmo ocla ocb Ustanderna hos Margaritana 
margaritifera, hafva redan blifvit ntpekade af en recensent pft 
eft annat sUlle. 

Jag kan slntligen ej anderUta att tiliagga, att det synes mig 
besjnnerligt, att (brf. som nog borde hafva sig bekant, all alia 
Salter ocb moskler hos de ligre djoreo, hvilka icke Sga ndgon 
egen kroppsvUrme, i dfverensstdmtnelse med allmSnna natnrlagar, 
mdste fbrfrysa vid en tempera inr under 0^ — sid. 69 om Panotpa 
^hy^malis^ (lUs hiemalisl) s^ger: ^jViitist^ nlihdSiSn Inmihangella 
matelemassa kovankin pakkaisen atkoina^. Det ar visserligen sant, 
.alt ifrSgavarande Panorpa eller egentligen Boreus kiemalis an- 
trJiffas t. o. m. nnder nyArsttden vandrande pi sndo, men det Hr 
onder blida vintrar ocb alltid endast vid en teroperatorgrad ofver 
frjsponkten. Dertbre finner man denna art Sfven pi Alperna ocb 
pi Caucasus endast vid sudgrdnsen. 



426 

SprAket och de finska benflmoingarna kan ni herrar fiMoger 
bflst sjelf beddmma; i<)r min del tror jag likvjll att Atminstone icke 
alia boDlSmningar Mro alirdeles vill Ijckade. — Jag vill exempelvis 
anfbra eo: (brf. benSmner s. 41 ifippoglossus maximus till Johla- 
Kampelo. Det svenska namiiet U&lleflundra kommer enl. Nilsson 
emellertid af nerska ordet hSilir (= hAlor), der fiskeo aotrSffas 
och deraf erhlllit benMrnningen Halleflynder, 

Skada fir det emellertid, att ifrAgavarande arbete, sooi sftker- 

ligen kostat belydligt i uppsfittoing och tryckning samt derjemte 

ilr Qtnistadt med temmeligeD goda plancber, skall lida af s& inAoga 

och vfisendtliga brister. Boken hade onekligeD kannat blifva Sfveo 

ibr fildre persooer en lika nOjsam som Ifirorik lektur pA lediga 

atander. Tons 

Fr. W. Miiklio. 

Ja koska tatkijakonta lisfiksi oli havainnot tMmSo (eoksen 
kielenki puolesta virheelliseksi, niin KirjallisuadeD Seura ei voinot 
mitSSn kiitos-laasettakaan, saati rahapalkintoa siitS aotaa; josta 
kirjantekijMlle pitfiisi p5jtSkirjan-otteeo kaalta ilmoittaa. 

% 9. Professor! Fr. W. Maklinille pSMlettiio tohtori P. 
TikkaseD kautla saooa sulimmat kiitokset siit9 tj5stS ja vaivasta, 
jota hfiD oli paoDQt vastamainitoD kirjan tatkimiseen. 

$10. Rahavartijan kuakauslili laettiin: 

Kassa-Tili: 

f^astatlavaa: 

SfiSatdli edellisesta tilistS: 

1868. Lokak. 7 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin 
rahastosta 829: 38. ^ Lakiktrja d:o 2,011: 78. 
— Sanaklrja d:o 768 m. — Velkakirjoja vas- 
taan 220 m. — Yhdyspaokista talietnstilillS, k 
5% 6,000 m. •— Juokaevalla d:o, k 2% 1,138 
m. — Korkoa kasvavissa velkaseteleissft, li 4 % 
6,497: 65. — Rabaa kaaaassa 20: 31. . . . 17,485: 12. 

Tuloja: 
Lokak. 22 p. Danielson ja Komp., Waasassa. t. 1867 
myddjistfl kirjoista 294: 68. — 24 p. Seder- 



427 

holm k KomptD konkurssipesHstii SearaHe taleva 

09008, V. 1866 iDjOdyistM kirjoista 121: 75. 416: 43. 

YhteeosJi 17.901: 55. 
Fasfaavaia: 

Henoja: 
1868. Lokak. 24 p. G. HahDeniaDti ja Pojat, teh- 
dyisia kirjatoiista 39: 25. — 31 p. A. Schao- 
man, paperisia Ptttzin bistoriaao 200 m. — 
Marrask. 3 p. A. Rabkonen, korjaoksisU Loon- 
Donkirjaan 200 m 439: 25. 

SSSstdS tolevaan tiliiD: 

Marrask. 4 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin rahas- 

tosta 829: 38. — Lakifcirja d:o 2»011: 78. 

Sanakirja d:o 768 m. — Velkakirjaa vastaan 
220 m. — Yhdyspankista talletustiliHS 6,000 
m. — Jookse valla d:o 1,135 m. — Korkoa kas- 
vavissa yelkasetefeissa 6,497: 65. — Rabaa 
kassassa 49 p 17,462: 30.- 

Yhteeosg 17,901: 55. 
HelsingisU, 4 p:ni& Marraskuota 1868. 

Carl Gast. Rorg. 

§ 11. Allekirjoittaneen esitjksestS pSJilettiin kotsoa seu- 
raavat herrat Seorao jaseniksi: herra Senaatori ja ritari Samael 
Henrik Anlell, jlioppilas Anrid Osbar Gostav Genetz, provasti 
Johao KristofiTer Obqvist, kappalainen Alojse Pifspaneo ja kirjao- 
silojamestari Jahana Rrosse Pietarissa, Slayaokao kirkkoherra 
Alexander StrAblman ja seminariDJohtaja Qskar Grooodstroem Id- 
keriDmaalla. 

Pdyl&kirjan vakuudekai: 

Kaarlo Sl55r. 

Jonliik. 2 p. 1868. 

$ 1. Edelliseo kokooksen pttjtakirja luettiin ja byvflk- 
sytliio. 



428 

S 2. Seoraavia lahjoja ilmoitMtiio tulleen: 

1) Maasta ulkona olevalta, oimensii ilmoittamattomalU maamiehelUI 
kahdeksankjnimeQtS (80) markkaa. 

2) Satakunnan maanviljelysseuralta searaavatkirjaset: 1 — 6) Pdyti- 
kirja, pidettj Porio maaviljelysseuran toimittamassa maavilje- 
lyskokoaksessa vv. 1862 — 67. 7) Onko maaviljeljksemme pa- 
rannettava ja taidetaanko se paranlaa? kirj. P. Oatring, Po* 
rissa 1862. 8) Keboitaksia ja ohjeiu Naariio ja Laatun vil- 
jelemiseeo, Porissa 1868. 

3) KamarijuDkkari C. LiDderitttt: vaohanaikaineD kasiokirjoitetta 
kirja, sisaltSva erinMisia tietoja Kaarle XII:n ajoiata* joka oli 
lOydetty KjUjan kartanon maalla Nurmijarvella. 

S 3. Rahavartija ilmoilti, etU kirkkoberra F. H. Bei^roth 
Kearuolla oli Lokakuon 28 pmtt lahettsiajt Seoralie loppa*osat 
provasti Malmstea-vaiaajaD testam^ntissaan Seuralle maMrSamU 
raboja, kaksituhatta (2000) Markkaa, joista kabdesta tabannesla 
(2000) markaata kirkkoberra fiergrolbille 5 p:Da Marraskauta lahe- 
tetliin kaitti. Seara pSatti eri kirjeessft laasoa kirkkoberra Berg- 
rotbille kiitoksensa sitU vaivasta, jota hao oli Ddbnjt Seoran etoa 
provasti Malms ten- vainajaD pesftssfl valvoessa. 

S 4. Rabavartija laki searaavao kaukaastilin : 

Kassa-Ti li. 

f^asiaiiavaa. 

SMMstdM edellisestH kassatilistH: 
1868. Marrask. 4 p. Kassalla saatavaa: Kellgreoio 
rabastosU 820: 38. — Lakikirja d:o 2,011: 78. 
— Saoakirja d:o 768 m. — Velkakirjoja vas- 
taan 220 m. -:- YbdjspaDkista talletostiiilla, k 
5 % 6,000 m. — d:o juoksevalia d:e, k 2 % 
1,135 m. — Korkoa kasyavissa velkaseteleissfi, 
k 4 7o 6,407: 65. — Rabaa kassassa 49 p. . 17,462: 30. 

Taloja: 

Marrask. 5 p. A. Helaoder, Knopiossa, jasenrabansa 
24 m. — F. H. Bergrotb, loput > provasti L. 
Malmst^n vainajan testamenttilabjaa 2,000 m. -^ 



429 

M arrask. 20 p. J. Brosse, Pietarissa, jisenrahansa 
24 m. — 24 p. Ulkomaalla oleskeleva, nimeosM 
salaamaton kansalaioen labjaksi, Yhdyspankio 
kaatta 80 m. — Joulak. i p. Kirjakaappias 
Wilh. Chjdenios'en, Kokkolassa, konkarssista, 
mjddyiatH kirjavaroista 168: 20 2,296: 20. 

Yhteeosfi 19,758: 50. 
f^astaavata. 

Manoja: 
1668. If arrask. 12 p. A. AkerbUm, kirjaiD oito- 
mtsesta 40 m. — 16 p. A. SchaamaD, 5 — 7 
arkkien patnataksesta Grabeo kertomokaia VII 
osa 120 m. — Searan ynosimaksii kirjankos- 
tantajasenralle 20 m. — 27 p. J. G. Frenckell 
ja Poika, paperfsta Groben kertomaksiia VU 
400 m. 1 — Joolok. 2 p. Soomal. Kirjall. Searan 
Paino-Ybtidn konkorssipeatt, Hist. Arkiston II 
osan painamisesta ja paperista j. m. 648: 10. — 
2:neD Hj^rynepDoes Pihlflycktille 150 m. . . 1,378: 10. 

SSSstdd lalevaan Kassa-Tiliin: 

Joolak. 2 p. Kassalla saatavaa: KfeUgreoio rahas- 
tosta 829: 38. — Lakikirja d:o 2,011: 78. — 
Sanakirja d:a 768 m. — Velkakirjoja vaslaan 
220 m. — Yhdyspankista tallelustiliiifi, k 5 % 
6,000 m. — Jaoksevalla d:o, k 2% 211 m. 
— Korkoa kasvavissa velkaseteleissJi, k 4 % 
8,182: 13. — Rahaa kassassa 168: 11. . . 18,380: 40. 

Ybteeosa 19,758: 50. 
HelsingistM, 2 p:na JoulokuDta 1868. 

Carl Gust. Borg. 

$ 5. PSM-opettaja Normalikoulussa, berra lehtori Melander, 
esitti, ettii Seara Palmbladin geografian sijaao soomeonDttaisi 
ianskalaisen Erslevin maantiedon, joka viebattHvan esiljstapansa 
vaoksi sopisi varsinaiseksi kansankirjaksi. Seara tahtoi kammin- 



430 

kin ensio odoltaa asiaDomaistea kouiunopellajaio lausantoja Palm- 
bladin Geografiasta, enneDkaiD Seura miU^n paStUisi sii^fk, eien- 
kin kuD ErsleviQ saomennQUaminen ja painattamiDeb vaatisi soa- 
ria kustaDDoksia, joihin Seara tSta nykjra ei voioat ryhtyii. 

S 6. Novellikirjaston toimituskoooan paolesta tlmoitti alle- 
kirjoiltanat: eltd herra Bjornstjerne Bjornson Norjassa oU anU- 
nDt saostumaksensa „FiskjerjeDten^Sn siiomeDlamiseen, ja eitji 
Painotoimien jliballitaksen lapa Novellikirjaston toimittamiseeD 
oli saata, seka esitti, etta Ranoostoimikoota ja Novellikirjaston 
Toimilaskunta yhtenH toimitaskantana tyoskentelisivSt. Novellikir- 
jaston toimiltamisessa koska Toimitoskunta, joka yleison edessl on 
vastauksen alainen, ei voisi yksinSnsd tftyttaii lapaqstansa, jos 
RanoQstoimikanta esimerkiksi viivyttaisi niiden novellien mdariji- 
misU, jotka Kirjastooo ovat otetlavat. Asiasta keskosteltna pdStli 
Seura yMik'i koko toimitashuolen Novellikirjaston Toiroitiiskannalle, 
joka parhaan ymmilrryksens£[ jalkeen saisi iralita sekd kappaleet 
etta niiden suomentajat knin myds maHr&tS palkinnon heille, eh- 
dolla ettei enempaa knin 2000 markkaa Seuran varoista lihin 
Rirjastoon kaytettifisi. — Samoin jjitettiin Toimitoskunnan pjidtet- 
tavilksi, painetaanko Novellikirjastoa antiquaHa vaiko taile-kirjai- 
milla. 

$ 7. Novellikirjaston hinnaksi maSrattiin kaksitoista (12) 
markkaa vuosikerrasta, siihen luetto kaikki posUmaksutkin. 

S 8. Ilmoitettiin Searalle lahetetyn sooniennos Oehlen- 
scblaegerin n^ytelmiid ^Msei ja ff^aiborg''; lykattiin RuDOOstoimi- 
kontaan. 

$ 9. Allekirjoittanat ilmoitti» ettii Luonnonkirja oli ^al- 
niiiksi painetto. 

$10. Rahavartija ilmoitti, ettH Sanakirjarabaato on loppa- 
nut, jonkatiihden Lonnrotin Sanakirjaa tlistdUbin tnlee painaltaa 
Seoran yleisen rahaston kostannnksella. 

$11. Seuran jMseniksi esiteltiin: Ptld-opettaja, lebtori H. 
L. Melander tdalU ja lebtori Viktor Lars Helan'der Oulossa, 
joille kutanmnskirjat olivat Idbetettaivjit. 

Pdyt^kioan vakuudeksi: 
Kaarlo SU6r. 



431 



13 p. Tammik. 1869. 

% 1. Edellisen kokoakseo pdjUkirja Inettiin tarkastetta- 
vaksi. 

S 2. Ilmoitettiin lahjoja tulleen: 

1) Lainopillisella Yhdistykselt^: 1 kapp. Juridiska FSreningens i 
Finland TidskrifL Tredje ftrgAngen. H:fors 1868. 

2) Pastor! Kaarle Dahlbergilta Naantalissa: Naantalin kanUori 
LignelHn, seudnlta kansan suDsta kerflamiii, paikaD kielitapaaD 
paperille panemia: 

N:o 1 Sananlaskoja. 
N:o 2 Arvoitaksia, 
^N:o 3 Vakalauluja. 
N:o 4 (MuistonkehitlSjS.) 

3) Herra H. F. Helmiseltd Tampereella: a) Peter von Muschen- 
broek: Inledning til Katurkunnigheten. Stockholm & Upsala 
1747. (0!lat M. Caloniusen oroana.) bj Psalmopaeographia af 
Lars Hogmarck. Stockholm 1736. 

4) N. A. Siljanderifta Karttulassa: Buno Kinkerista, taloHineii 
Paavo Husson Pielavedelta tekemil. 

% 3. Pastori Dahlbergin esiljksesla paslteltiin lahettHa kant- 
tori Lignellille Naantalissa kehoitukseksi Korhosen Runol sekM 
Eustakiuksen Eldmakerta, kappaleen kumpaistakin. 

§ 4. Allekirjoittannt ilmoitti Kisfaludy-Tdrsas^g searan 
sihteeriltM A. Greguss Peslissa lalleeo kirje, jossa herra G. Kisfaludy- 
Seoran pnolesla ehdottaa roolemminpaolisla toimitaksien vaihloa 
KirjallisDuden Seuralle. 

Seora saostiii t<ibSD Kisfalady-Searan ehdotokseen situ mie- 
loisammin, kan se jo itsekio oH jiiurt samaan aikaan ehdottanut 
tSmmdista kirjojen vaihtamista Risfaludj-Scaralle. 

S 5. Rabavartijan ehdotuksesta pMdtettiiD, ettfi Novelli- 
KirjastOD Toimitoskaota saisi tavallisessa jfirjestjksessfl Raba- 
vartijalta vaalia tarpeen makaaQ rahoja, joista vuoden kulottaa 
lopallinen tili oliai tebtftvtt, ja sitfi Tastoin j^ttaisi hjioelle kaikki 
Novelli-Kirjastosta toiefat tilaasrahat. 



432 

S 6. Herra Ylioppilas A. Genetz oli jatlanjt sihteerille 
saoroenkielisinM : Kertomuksen Suoj&rven pitaJMsfa ja h&nen 
matkustuksistansa sielld v. 1867, ynniT Kieliopin ja kielennayttei- 
den kokouksen Ben murleesta. PSatettiin llibettaS ne Kielitieteel- 
lisen OsakannaD larkastettaviksi. 

S 7. Seuran jSseneksi ehdoteltiin herra Maisteri Viktor 
Reinhold Kockstrom tassS kaapongissa. 

% 8. Searan klrjastoDhoitaja maisteri R. Ren vail pyysi, ettS 
Seara vihdoiokin ottaisi pSSttHakseDsii, mita Searan kirjastolle olisi 
tebtSva» koska sitii nykjiselISi kannallaan on millei mahdoton kun> 
nollisesti hoitaa. Hfinen mielestSnsM pitSisi Searan joko antaa pois 
kaikki mout^ paitsi soomenkieliset ja Searan tarkoitakseen kaulu- 
vat, kirjat ja kfisikirjoitakset, taikka voarata eri haoneet kirjastolle, 
jos situ nykjisessli laveudessaan tabdotaan sailjttftM. PSfiteltiin 
ensi kokoaksessa otlaa asia lopullisesti ratkaistavaksi. 

% 9. Seuran vara-esimies Professori Y. Forsman ehdotti, 
etta Seara toimittaisi ouden balpabintaisen painoksen Kalevalaa, 
jotta se paremmin voisi leyitd jbteisen kansanki keskpateen. 
Asiasta keskusteltaa pSiitetliin lykatft asia loistaiseksi. 

$10. Ilmoitettiin ettS lehtori A. E. Modeen Wiiporissa oli 
labetUnyt maistotuksia Palmbladin geografiaan. 

S 11. Rahavartija luki seuraavan kaokaustilin : 

Kassa-Tili. 

Vastnttavaa, 

Sftastda edellisestS kaBsatilista: 

1868. Joulak. 2 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin 
rabastosta 829: 38. — Lakikirja d:o 2,011: 78. 

— Sanakirja d:o 768 ro. — Velkakirjoja vastaan 
220 m. — Ybdjspankissa talletastiliilS 6,000 
m. — Jaoksevalla d:o 211 m. — Korkoa kas- 
vavissa velkaseteleissH, k 4 % 8^82: 13. — 

Rabaa kassassa 158: 11 18,380: 40. 

Tuloja: 

Joolok. 4 p. Korkoraboja Rabben rahastosta 400 m. 

— 12 p. A. Genetz, jSsenrabansa 24 m. — 



433 

15 p. Rorkoraboja talletastililtS Yhdyspankissa 
150 m. — Blombergio rabastosta 355: 36. — 
Rabben rabastosta 125 in. — Sircnin d:o 50 id. 
— Kellgrenio rahasto maksanat velkaansa . . 60: 22. 

31 p. Sanakirja d:o d:o d:o ... 703: 35. 
1869. Tammik. 13 p. A. F. Almberg, jSsen- 

rabaDsa 24 in 1.128: 36. 



Yhteensa 20,272: 33. 
Fastaavata. 
Menoja: 

1868. Joolnk. 2 p. J. W. Calamnias, Novellikirjaston 
tarpeisin 41: 52. — 4 p. A. Rahkonen, sno- 
mennoksesta Novellikirjastoon 45 m. — 12 p. 
A. Genelz, matkarabaa v. 1867 lebdjsld mat- 
knstuksesta 100 m. — 13 p. R! A. Renvall, 
kirjastonhoitaja-palkkaansa 200 in. — 15 p. J. 
Pav^n, vabtimestaripalkkaansa 25 m. — H. J. 
Stigell, etumaksoa kanslianeovos Rein vainajan 
haqtakivestli 300 m. — d:o d:o kansliaheuvos 
Reioio rouva vainajan haalakiven korjaamisesta 
32 m. — Kellgrenin' rahaston tanM pSivana mak- 

sama osa velkaansa kuitiksi kirjoiletaan . 60: 22. 

17 p. J. Simeliaksen perillisten kirjapaino, Laon- 

nonkirjan 4 painoksesta 2,105: 25. — K. Sloor, 

sihteeripalkkaansa 150 m. — 31 p. Sanakirja- 

rahaston tanH paivanS maksama osa velkaansa 

kaitiksi kirjoitetaan 703i 35. 

1869. Tammik. 9 p. T. G. AminofT, tekijSpalkkaa 
Wirolaisesta sanakirjastansa 150 m 3,238: 77. 

Siirtoa tnlevaan kassatiliin: 

13 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin rabastosta 
769: 16. — Lakikirja d.o 2,011: 78. — Sana- 
kirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vastaan 220 
m. — Yhdjspankista talletastililU 6,000 m. — 
d:o jaoksevalla d:o 222 m. — Korkoa kasva- 

5tM>mt. 28 



434 



vissa velkaseteleissS, a 4 7o 6,964: 89. — Rabaa 

kassassa 17: 51 16,269: 99. 



Ybteensa 20,272: 33. 
Helsingista, 13 p:DS Tammikaata 1869. 

Carl Gust. Borg. 

PoytSkirjan vakuudeksi: 
Kaarlo Slodr. 

Helmik. 3 p. 1869. 

§ 1. Edellisen' kokouksen pOyUkirja laettiia ja hjvjik- 
sjttiin. 

§ 2. IlmoitetliiD lahjoja tulleen: 

1) Berra Eug. Beauvois'Ua Parisissa: Une PenaliU de$ lots gom- 
bettes ei les lumieres qu'elle jelte sur Vorigiae Dei Bur- 
gondes. Chalon sar Saooe, 1868. (Exlrait des Mtooires 
de la Societe d'HUtoire et d'Archeologie de ChaloD-sur-Saone). 

2) Kunink. Norjan ' Yli-opisiolta Kristianifusa: 

a) index Scholaram in Universitate Regia Fredericiana etc. etc. 
Kevatlukakaudella 1 868. 

b) d:o d:o d:o sjyslukakaudella 1868. 

c) Norske Universitets^ och Skole-AoDaler, udgivae af UDiver- 
sitetets Secretair, Tredje Raekke IX, 1 & 2 sekli 3^4 
Heae, Februar & Marts 1868. Kristiania 1868. 2 Osassa. 

d) Det Kong. Norske Frederiks Universitets Aarsberetning for 
Aaret 1867 med Bilage. Cbristiania' 1868. 

e) Motiveret Forslag til Lov om Kirkeforfatningen etc. afgivet 
af den ved Kong. Resol. 27 Jan. 1859 til Droflelse af for- 
skjellige kirkelige aniiggender nedsatte CommissioD. Chri- 
stiania 1868. 

f) Meddelelser fra det Norske Rigs Archiv, indeholdende Bi- 
drag til Norges Historie af ntrjkte kilder. Farste Bind II. 
Cbristiania 1867. 

g) Statistik Arbog for Kongeriget Norge af Dr 0. J. Broch. 
1868. 2 Hefte. Kristiania 1868. 

h) Foreningen til Norske Fortidsmindesmerkers bevaring. 
Aarsberetning for 1867. Kristiania 1868. 



435 

i) Selje KlosterleVDinger af kaplejn O. Krefling. Kristiania 
1868. 

3) Professori C. A, Holmhoe'lta ' Kristianiassa: Bibelsk Real- 
Ordbog af C. A. Holmboe. Kristiania 1868. 1 Dio3. 

4) Seuran kunnia-esimieheltd kanslianeuvos E. Lonnrot: Kalevala, 
ensimmSiDeD painos, varostetta toisintoja sisSltavillli valilebdillS. 

5) Maisteri R. F. KockstromiUa tadlld: Larobok i Fitiska spr4- 
ket, I d U. Helsingissii 1868. 

S 3. Esimies ilmoitti Suomenmaan ministerivaltiosihteeriUa 
saaneensa kirjeessSi TammiknuD 15 p:lta neljMsataa (400) markkaa, 
H. M. Keissarin kSsiraboista Kirj. Seuralle saolaja aparahoja hjd- 
djIlisleD kirjain toimittamista varteD. 

% 4. Lnettiin searaava Kirj. Seuralle tallat Keisarillisen 
senaatin Valtiovarain toimikannaD ja sen ensimaisen osakannan 
kirje Tammikaan 15 p:1& UiU vaotta: 

PINANSEXPEDIT10NEN 
i 

Eejserliga Senaten 

FINLAND. '^■^' Finska Litleratar- 

Fdrsta Afdelningen. sMlIskapet. 
Hdiingfari, den 45 Januari 4869. 

N:o 27. Sedan Kejserliga Senaten den 

18 Jannari 1865 till Litteratarsiillskapet dfverlemnat att ombes5rja 
dfversMtlningen till finska spr&ket af den ataf Navigations-skole- 
iSrarene B. M. Ekelond ocb B. U. Ljunggren utarbetade ISrobok 
i navigationen» till den del densamma enligt inledningen inne- 
fattar follstSindig iMrbknrs ibr Oslersjo-skeppare och styrman, sam) 
Kejserliga Senaten under den 28 Juni 1867, efter det Litteralur- 
sallskapet aflemnat en genom LitteratursSllskapets fdranstaltande 
verkstalld och numera genom- trycket utgifven ofversl&ttning af 
(brsta eller terrestra delen utaf sagde Iftrobok, fbrordnat, bland 
annat, att med dfversattningen af iSrobokens Sfriga delar sknlle 
tillsvidare anstji, bar Lilteratarsitllskapet nti skrifvelse till Fin'ans- 
Expeditionen af den 14 December sistlidet ir, jemte (ormSlan 
att, 9&vida iterstoden af den ((^rstnSmnde dag fDreskrifna ofver- 
sfittniDgen redan fbre Kejserliga Senatens senare f5rordnande varit 
fttllbordad, ehuru icke aflemnad, LitteratursMllskapet icke kunnat 



436 

i saken vidare lillgora, insSudt DslstnMmode, af (iSreslAndarea for 
iiavigationsskolan i UleSborg A. CaDnelin, pk Litleralursillskapets 
f(5raDstaUande verksUllda och af LiUeratursallskapet jemvdl grao- 
skade och godkande ofvcrsaltning, som motsvarar seoare delen af 
ifrdgavaraode larokurs; hvarhos LiUeratursallskapet aDhAllit om 
utananordnande af den, enligt Kejserliga Senatens forstSberopade 
dag fattade beslat» bestainda ersattning for nu ifr^gavarande ofver- 
sattoing, oppgAende for tjaguStta tryckta ark, efter femtio mark per 
ark, till ioalles ettaseo fyrahondra mark. 

Vid haraf i dag skedd ToredragoiDg bar Kejserliga Senaten 
aDbefallt t. f. Guvernuren i Nylands Ian att, p^ Litteralarsallskapets 
reqvisitioD, af allmanna medel i omformaldt afseende atauordoa 
forberdrde summa ettasen fyrahundra mark, for alt geoom Litte- 
ralarsallskapels forsorg vederborande lillhandab^llas; Hviiket, samt 
att trjckningen af sagde ofversattning koromer alt geoom Fioans- 
Expeditionens sarskilta foranstaitande ombesorjas, Expeditionen, 
enligt Kejserliga Senatens tillika fattade beslut, (kr Litteratorsall- 
skapet till kannedom barigenom meddela. 

Robert Trapp. 

C. J. Jagerhorn. 

Paateltiin Kirj. Seuran nimessa vaatia Uude.nmaan laanio 
V. t. kavernoorilta mainilat rahat, jotka allekirjoittanul sihteeri sai 
toimekseen lahettad herra A. Cannelinille Oulussa. 

I 

$ 5. Esimies ilmoitti antaneensa omin luvio,- koska aika ei 
sallinat Kirj. Searaa asiasta kaulustella, nuoreo kuvanveistotaiteen 
oppilaisen J. Takasen hyodjksi taalla loimitetlQibin iltahnviia seu- 
raavat kirjat Seoran kirjavaroista : 

2 kapp. Arvoituksia. 

2 ^ Korhosen Ranot. 

2 n Suomen Kansan Sataja, 3 ja 4 osa. 

2 ^ Kanteletar. 

2 M Kalevala, 3 painos. 

3 „ Kalevala, Ijhennetty laitos. 
2 „ Naytelmisto 1 — 4. 

2 ^ Graben Kertomuksia 1 — 6. 

3 ^ Taokko: Saal. 



437 



2 kapp. Arkisto 1 — 2. 

2 „ PorthaDs Skrifter 1 — 3. 

2 M Stdckhardt, Kemia. 

2 „ Saomi, Toinen Jakso 1 — 7. 

Kirj. Seura bjvaksyi kaikin poolin tamSn esimiehensS 
toiineD. 

$ 6. Leipurimestari Fridolf Westerlundilla luettiin searaava 
kirje : 

Till Herrar Ordforande och Ledamoter uli FiDska Litterator- 
sallskapet. 

Sedan jag, redan ati aflidne Bagaremastaren Blombergs lifs- 
tid, under en tidsfoljd af 13 kr arbetat ati initt jrke uti min na 
innehafvande gdrd' och densamma derigenom, obetraktadt dess 
lampliga belagenhet, af vana blifvil naig kdr, blef jag genom denna 
min HSrkarlek och till en del Sfven af oerfarenhet eggad till in- 
gdende af handel om samma gSrd, sSsom LitteralursSllskapet nog- 
saml har sig bekant, dervid det af inig erbjadna pris af 48,000 
mark iifven under dAvarande fdrhallanden, enligt hvad erfarenhe- 
ten sedermera visat, och destoroera nu, dk fastighetsprisen i be- 
tjdiig man nedgMt, mSste anses sardeles hogt. 

Dk hartill komraer att all affarsverksamhet och jeraval uti 
mitt yrke sk godt som alldeles afstannat, ntom det att sSrskilde 
k^nnbara forluster de senare iren drabbat mig, bvaribland bar 
endast mk namnas den af nAgot dfver 8,000 mark, som jag 1867 
fStt vidkSinnas f6r Atagen mjol-leverans till Finska Kronan, hvil- 
ken forlust uppstStt genom den intraffade och af menskliga berak- 
ningar ofbrutsedda svSra missvaxten i landet och deraf harledde 
boga prisstegring k sad och mjdl, har foljden blifvit den att jag, 
som dessutom nedlagt stora kostnader k gardens tidsenliga for- 
seende med nya kakelognar, gasledning, gatlaggning k nyo samt 
aodra vidlyftigare reparationer, nu beklagligtvis nog blifvit urstSnd- 
satt att tillfredsstallande fullgora mina fdrbindelser till Litteratur- 
slillskapet och att gkrden i H^ljd deraf blifvit domd i mat for Dess 
rakning. 

I den h^indelse gSrden emellertid nu kommer att forauktio- 
neras, kan jag icke inse att fbr densamma under narvarande for- 
hdllanden kommer att erliiggas mera an knappast halfva priset. 



438 

hvilket ftter ovilkorligen kommer alt ej alleoast leda derbin att 
jag med familj blifver aldeles utblottad, med en orimlig skald for 
framtideD, ^n ock att Atskillige persoDer blefve lidande pA mig, 
hvaribland deo hos Lit^eratursSllskapet qvarsUende fyllpadaborgeo 
blefve addsakad att fylla bristen ati deo intecknade summaD oek 
sedermera tvifvelsataa icke underUter att omedelbart derefter Ater- 
krSfva det atbetalta. 

SlUdse alltid mkn om att gdra hvar man rdtt, skalle antjdda 
QtgAng af saken sSrdeles smarla mig ocb otvifvelaktigt for alltid 
brScka min arbetskrafl ocb forbiDdra all atsigt for framtida at- 
komst, redao genom forloradt fortroende bos medmenoiskor. Der- 
fore ocb dk enligt min asigt Litteralursdilskapet i allt fall bar full 
sSkerbet for Dess fordran, vSgar jag i all ddmjukhet bdofalla att 
intill dess bdttre tider lolraffa samt faslighetsprisen nigot binoer 
jemna sig, bvilket jag med full tillforsigt hoppas, Litteratorsallskapel 
ville lAta n^d g^ for rdtt ocb tills vidare dterkalla den na beramade 
auktioneo, samt derjemte, derest jag ej koode belt ocb billet be- 
frias frdn erlaggande af den resterande rantan for ett kr, bvilken 
mildring m&hSinda icke vore ofortjeot med afseende k det for gar- 
den allofvade boga pris, att Litteratarsallskapet Atminslone ganst- 
benSget ville till&ta mig att fore den beramade aoktionsdagen er- 
l^gga ett &rs ranta samt sedermera under forloppet af vfireo det 
AterstAende. * 

Med full fortrdstan det Litteratarsjillskapet godbetsfollt vill 
bebjerta det af mig nu anforda, vAgar jag utlofva att» i blindelse 
min tfdmjuka framstftllning bifalles, gdra ocb verka allt bvad i 
min formlga slAr, for att Srligt follgdra mitt Idfte ocb djmedelst 
undgk den mig no hotande lotala ruin. Helsingfors, deo 28 
Januari 1869. 

Fridolf Westerlund, 

Bagaremdstare. 

Asiasta keskusteltaa pSatti Kirj. Seura antaa asian menni 
menoansa ja antaa rabavartijallensa lebtori C. G. fiorg toimeksi 
valvoa Kirj. Seuran etua baotokaupassa ja, hfttStilassa, ostaa We- 
sterlundin talon Kirj. Seuran omjiksi, jota varten lebtori Borg oli 
varostettava laillisella valtuoskirjalla. 



439 

« 

S 7. Otettiio esitle viime kokooksesta tSmSn kokooksen 
ratkaistavaksi Ijkattj esitjrs Searan kirja^too jdrjestdiniseeo ja pSS- 
tettiiD eroittaa uitii pois kaikki semmoiset kirjat, jotka eivSt oHen- 
kaan koulu Seuran loimi-alaan. Tftti valikoimistydU toimitta- 
maao yhdMsS kirjaslonhoitajan kanssa pMiitettiio pyytSiJi yliopiston 
kirjaatoohoitajaa lohtori K. Collaoia ja maisteri Aag. Schaumania. 
HitJi Doilia eroitetailla kirjoilla tebtaisiin, siitd tahtoi Seara pSISt- 
Ua siUen kao nSma herrat olivat lopettaneel tyonsil. 

$ 6. Maisteri Aog. SchaDman esitti, etlSl sitteo kun Sea- 
ran kirjasto oH saata uudelle kanoalle, laettelo siind olevista kir- 
joiitta painettaisiio ; johon snostatliin. 

S 9. PalmbladiD geografian audesta painattamisen pSIiUi 
Seora jdUJifi jksitjislen buoleksi, koska Seura arveli ei pitHv^DsM 
ryhtjA semmoisten kirjain toimittamiseeD, joita belposti voidaan 
jksitjisten ftoimella aaada paioetaiksi. 

$' 10. KysymykseD noustoa Erslevin Larebok i den aiming 
ielige Geografi kirjan tuimittami<(esta saomeksi, paStetliin pyyUiK 
Hislorialliseo Osakunnan laasantoa siiU, eDneokaio mibinkSUn pMft- 
tdkceen ravetaan. 

$ 11. Rahavarlija loki seDraavan kaukaastilin : 

K aasa-Ti 1 i. 

F'asiattavaa: 

SfiflstdH edellisesta tilistg: 

1869. Tammik. 13 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin 
rahastosta 769: 16. — Lakikirja d:o 2,011: 78. 
— Sanakirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vas- 
taan 220 m. — Ybdyspankista talletustililla 
6,000 m. — d:o jpokseyalla d:o 222 m. -^ Korkoa 
kasyavissa yelkaseteleissS, k A % 6,964: 89. — 
Rahaa kassassa 17: 51. ....... . 16,289: 99. 

Tnloja: 

18 p. J. K. Ohqvist, jfisenrahansa 24 m. — 
d:o labjaa 1 m. — A. B. Str&blmaD, jSsenrabansa 
24 m. — Helmik. 2 p. K. Slodr, NoyellikiV 



440 



jaston tilaasrahoja l,04i: 05. -* Juoksevan tilin 

korko Yhdyspankista vuodelta 1868 41: 33. . 1,134: 38. 

Yhteensfi 17,404: 37. 
Fasiaavaia. 

Qienoja:. 

Tammik. 18 p. K. Slddr, Novellikirjastoa varten 
100 m. — 30 -p. Th. Sederholm. Novellikir- 
jastoa I osan prsintista ja paperisla y. m. 178: 
95. — Helmik. 2 p. J. Paven, vahlimestari- 
palkkaansa 25 m 303: 95. 

SiiSistoli tulevaaii tiliin: 

3 p. Kassalla saatavaa: KellgreDin rabaslosta 
769: 16. — Lakikirja d.o 2.011: 78. — Sana- 
kirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vaslaan 220 
ID. — Yhdyspankista talletusliiiila 6,000 m. — 
d:o juoksevalla d:o 222 m. — Korkoa kasva* 
vissa velkaseteleissS 7,781: 17. — R^haa kas- 
sassa 31: 66 17,100: 42. 



YhteeDsli 17,404: 37. 
HelsingistS, 3 p:n& Helmikuata 1869. 

Carl Gusl. Borg. 

$12. Herra lebtori Godeohjelm kjsji ottaisiko Seura kas- 
tantaaksensa tekeilla olevaa kaanoosU Gruben kirjasla: Biogra* 
phien aus der I^aturkunde, johon Seura kielsi. koska kirja bel- 
posti voinee saada yksityisoD kustautajan. 

$ 13. ' Ilmoitettua, etU kirjakauppias lebtori G. L. Peaonius 
JyvSskjI&ssS moneen vuoteen ei ole tebnyt tilifl oiistii kirjoisla, 
jotka Sedra oli uskonut b&nelle myotaviiksi, paStettiin pjrjtaS siellK 
olevaa Seiiran asiamiestd vaatimaan berra Pesonius'elta mainittua 
tiliS, eDDeokain ankarampiiii toimiiD ryhdjttaisiin. 

S 14. Historiallinen Osakanta antoi laasunnon berra kao- 
didati Salenitis'en kirjoitaksesta : ^Muutamia tietoja fValkjarven 
pil&j&sta**, jota kiitettiin byvSksi ja baolellisesti lebdyksi, vaikka 
ae enoen painattamista vaatii viihan lisMlietoja Senaatin arkistosta. 



441 

$15. HistoriaUioeD OsakooU ehdotti, elUi pitajtokerto- 
makset UstalSbin anDetUisiio alos eri vihkoiDa, koskaoiita silltt 
tavoia eDemmflo ostettaisiia. Asiasta keBkasteltiin, vasD jatettiin 
vBosijohlaan viivJ&htiimSftn. 

$16. Laakmaooi StrAhlmao-vaioajan toimittamalle yirka- 
kirjoitiMten malleille miiarMttiiD searaava Dimilehti: fFirkakirfoi- 
iusten MaUefa. Toimiltanui A, E, Str&hlman, Kuvem^oreiUd 
ja KuvemoMn virastoilta, 

Poytakirjan vakuudeksi: 

Kaarlo Sloor. 

Haalisk. 3 p. 1869. 

% 1. Edellisen kokoaksen p5}lakirja loettiin tarkastettayaksi. 
S 2. Ilmoilettiin ]ahjoja tulleen: 

1) Searalta „Die Gelehrte fistoische Gesellschaft zn Dorpat^: 
a) Sitzungsberichte 1868 ja b) Schriften d. g. e. G. N:o 7. 

Johann SAeilof, von Dr. £. WiDkelmann. Dorpat 1869. 

2) Uen^a jum» opin hand, E. Snndfilta Krislianiassa : 

a) Folkeveonen, Sjttende Aargangs 5:te HeAe. 

b) Om Hosdyreoes Fodring i Misvaextaar af J. Arrbenius. 
Oversaetlelse fra Svensk. Kristiaoia 1868. 

3) Suomen LaSkari-seuralta : Fioska Lakares^llskapets Haodlingar. 
Tionde Bandet. Fjerde Haftet. 

S 3. Lakiolaioen — v — , — neo (Paavo Poutiaineo) Sor- 
tavalassa oli labetUnjt vihkosen ruooelmia Seoran kastannetta- 
vaksi. LjkSttiin Raooustoimitiunnaii arvosteltavaksi. 

§ 4. LuettiiQ herra J. Erslevin kirje K^openbamiDasta alle- 
kirjoittaneelle sihteerille, jossa hSn tarjoo aiennettuun hintaaD ko- 
via Erslevin Lukakirjaan Maantieteessa. 

Asia otetaao paHtettSvflksi sittekon Historiallinen Osakanta 
on eDDSttaDyt aotaa lausnnnon Erslevin kirjasta. 

% 5. Lehtori Borg ilmoitti, ettM leiparimestari Westerlondin 
talo oli Searan saatavan saorittamiseksi mydty rydstohaulokaupalla 
32 tahannesta markasla ja etta ostaja, kauppias Ivan Koroleff on 
tarjoanut maksamaas heti geuralle 10,000 roarkkaa seka pjjt&nyt 
ettH Seara antaisi loppupuolen saatavastansa, noin. 18^000 markkaa, 



442 

jMdfl toistaisebsi laiDaksi hfinelle 6 prosentin korolla. Vakundeksi 
ollist& 18,000 markasta, jotka kaappias Koroleff lopaa vflhitelleD 
maksaa, tXjsillfl tohaosilla kerraMaan, tarjoo hSn eosimliiseD kiin- 
oitjksen maiaitussa talossa sek& veljensft kanppiaat Waaili ja 
Feodor Koroleff vara-takaosmiebtksi. 

Seura suostai nftihin ehtoihin ja valtaatti lebtori Borgio 
Seurao nimeuH sopimaaD kauppias Koroleffin kan«sa ifksiik asiaata. 

S 6. LoettiiQ searaava kassatili: 

Kassa-Tili. 

rasiattauaa. 

Siiastdli edellisesttt kuakaustilistfi: 
1869. Helmik. 3 p. Kassalla saatavaa: Kellgrenin 
rabastosta 769: 16. — Lakikirja d:o 2,011: 78. 
— Saoakirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vas- 
taan 220 m. — Yhdyspankista tallelostililllK 
6,000 m. — d:o juoksevalla d:o 222 in. — 
Korkoa kasvavissa velkaseteleissii 7,781: 17. — 
Rabaa kassassa 31: 66 17,100: 42. 

Toloja: 

H. L. Melander, jfisenrahansa 24 m. — l:nen 
kolmanDOS Hftnen Majest. Keiaarin aporahaa UlU 
vaodelta 400 m. — 6 p. H. Sallin, Sortava- 
lassa, Y. 1868 myttdjisU kirjoista 18: 02. — 
7 p. FroDckellin kirjakaoppa, Torassa, v. 1867 
d:o d:o 522 m. — 9 p. Helsinghi kansakoulain 
johtokonta, 60 exx. Laonnonkirjaa 72 m. — 
13 p. O. Gronndstroem, jSsenrahansa 24 m. — 
22 p. A. A. BoreniDS, d:o 24 m. — A. & A. 
ADtell, Mikkelissii, v. 1868 mjddjistM kirjoista 
15 no. — 23 p. K. J. Moberg, Ktfkisalmessa 
d:o d:o d:o 37 m. — A. Elfving, Haminassa, d:o 
d:o d:o 122: 25. — 25 p. S. Stadias, SavoD- 
linnassa, d:o d:o d:o 92: 14. — 26 p. A. W. 
Grttnholm, Hflmeenlinnassa, d:o d:o d:o 338!' 80. 
I, 1 p. Ciooberg k Comp., Wiipo- 



443 

risM, V. 1868 myddyistft kirjoista 871 m. — 
Voittoa kerkoa kasvaoeista yelkaseteleisti 28: 
33. — 2 p. FrenckelliD ja PojaD kirjakaappa, 
Helsingissft, v. 1868 mj5dyistli kirjoista 1,950 
m. — M. Perd^n, Heinolassa, v. -1868 mjtf- 
dyisUI kirjoista 126: 43. 4.664: 97. 

YhteensM 21,765: 39. 

Fastaavaia. 

Meooja: 
1869. Helmik. 3 p. F. Ahlman, StrdhlmanQin malli- 
kirjan korrektourista 33: 75. — 7 p. 1869 
Yuoden soomalaisten sanomalehtleo tilaus 56: 55. 
— R. A. Renvall, jhta ja toista kirjastooD 13: 
90. — 16 p. A. Akerblom, kirjain Ditomisesta 

25 m. — J.- Simeliuksen penllisten kirjapaino, 
Mallikirjan prdotistM ja paperisla 284: 65. — 

26 p. K. A. Slodr, Novellikirjastoa varteo 300 
m. — 27 p. Th. Sederholm, Noveliikirjaston 

2 osao prSntti ja paperi 194: 75. — 28 p. R. 
A. Reovall, kirjastonhoitajapalkkaansa 200 m. — 
Maalisk. 2 p. Kolmas hyjfryoeljannes Pihlflycktille 
150 m. — C. G. Boi^, rahasionhoitajapalkkaansa 
200 m. — 3 p. A. Akerblom, kirjain nitomi- 

sesta y. m. 20: 50 1,479: 10. 

Siirtoa tnlevaan kassatiliin. 

3 p. Kassalla saatavaa: RellgreDio rahastosta 
769: 16. — Lakikirja d:o 2,011: 78. — Sana- 
kirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vastaan 220 
m. — YhdyspaDkista talletustilillii 6,000 m. — 
d:o jookseyalla d:o 1,880 m. — Korkoa kas- 
vavissa Yelkaseteleissii k 4% 9,261: 99. — 

Rabaa kassassa 78: 71 20,286: 29. 

Ybteensa 21,765: 39. 
Helsingista, 3 p:Dll Maalisknota 1869. 

Carl Gast. Borg. 



444 

S 7. Pastori K. Dahlberg Naantalissa tarjoatui toimiUamaao 
Searalle joko itse kirjat tai paivakirjakopiat seuraavista kirjoista: 

1) Hash&Us Almanach (ur 1740 af And. Celsias. 

2) Almaoach pk Ahret 1745 af Daoiel Menlds. 

3, 4 & 5) ^ ^ ^ 1746-— 1748 af Lars LiedbSck. 

6) n „ „ 1749. Tr. hos Lars Salvias Sthlm. 

Seiira arveli nihiJk ei olevan mitSfin hjrdlyS. 

S 8. Kielitieteellinen Osakanla antoi laasuonoD jlioppilas 
Genetz'in Soojarven murteen kieli-opista» joka vaatii v^haisempiS 
korjauksia ja paradigmeja ennenkuin sita painoon annetaan. 

Poytakirjan vakuudeksi: 
Kaarlo Sldor. 

Vaosikokonksessa 16 p. Haalisk. 1869. 

S 1. EsimieSy professor! Akiander avasi kokouksen searaa- 
valla puheella: 

Suomalaisen Kirjaliisouden Seura on edesmeoneena vuDlena 
kulkenat eDtisi«i jSlkidasa ja ahkeroiooot tMjltaS kotsumistaDsa, 
tyoskeoneUeD niissli toimissa, mitkii se on piUnjt tarkoitokseoaDsa. 
MiU se on Kirjallisaaden sahteeo loinoieen saanut, siitH on Searan 
sihteeri lakeva tavallisen vuosikertomoksen. Olkoon siis tassSi 
tilaisaudessa niioulle soota moutamalla vanalla mainita Seuran 
vaikatusalasta ylUisesti. finsi-aikoina Seura piti hoolenansa vara- 
jansa uyoten karlottaa kirjallisQiilta kokoilemalla ja painatlamalla 
ranoja, sataja, historiallisia tietoja ja kielenopillisia totkintoja. 
ViimeisenM vuosikymmenenS Seuran on kuitenki tajtynyt kaantyS 
toisapSio ja ottaa tyoksensa toimiltaa muitaki kirjoja sikali koiD 
suomen kieli on paSsnyt luonnollisiin oikeuksihinsa seksi virka- eU& 
kouluhaoneissa. MiU eneramSn Seura on harjoituksissansa saanat 
naallia inaaninieslensa suosioa ja apoa, sita kalliimpana velvolti- 
suutena se on pitanyt poistaa puutoksia kirjallisuuden alalia, erio- 
omatlaio koululaitoksissa, joissa suoinen kielta on ruvettu opetas- 
kieienii kiiyllSlmaSn. Osittain Seuran, osittain yksitjistenki kus- 
tantamalla luulisin inelkein kaikki tarpeelliset koulukirjat jo olevan 
valmiit, niin ettS Seura nyt taas voisi ottaa varsinaiset aineet: 
Saomen historian, kielen ja kirjallisuuden viljelliiksensii. Seurassa 



445 



ovatki jo sjolyneet eri osastot, joista yksi od ottanut historiao ja 
toinen kioleo hoitaaksensa. Naiden osastoin toimista voipi toivoa 
b|odjr]]isid hedelmia, jos vaao Seuran varat sailivat laajentaa hei- 
dan teoksiansa. Ahkerat tatkimijiet uikomaiden kirjastoissa ja (ar- 
kat orkkimiiiet arkistoissa ovat tuottaneet ilmiin mooenkaltaisia 
tarkeila tietoja ja hj5dyllisia selitjksia Saomenmaan historiassa. 
Naita tutkimisia tulisi kaikin tavoin jatkaa, saadaksemme Yihdoioki 
Uydellineu kertomus Saomen kansao entisistii oloista ja menoiata 
aikoin, josta maamiehenime tulisivat paremmiD tunteraaan itseSnsii 
kaio mita he oppivai hajanaisista tiedoista, jotka silloin tSlldin 
ovat sanomalebdissa ja muisaa teoksissa olleet laettavina. Maa- 
miebemme eivSi kaipaa halaa lokemiseeo, jos vaao heille hanki- 
taaa kirjoja byodjllisissil aineis»a. Tiimiin todistaa hengelHsen 
kirjallisaadeii Uvea kaytanto ja ahkera nautinto. Kaunokirjalli- 
sQuden tqotteet ovat taban asti olleet vahat ja harvat. TfilU alalia 
olisi Seoralla vield paljon tekemistli ja vaikottamista. Nyt on 
paota oovelli'kirjasto alalle, sentUhden toivoD tiille tjblle menea- 
tjsta, ja vielM enemmiin, eltS Seora toisenlaataisiaki kaanokirjal- 
lisia teoksia seka keboitaksilla ettS palkinnoilla matkaaDsaattaifti. 
$ 2. Allekirjoitlanat Searan sihteeri luki searaavan kerto* 
mokseQ Searan viioie-vaotisisla toimista: 

Soomalaisen Kirjailisuudeo Seuran alottaessa tJilfi kabdek- 
sattaneljStta toimivaottansa, joka tana iltaoa pXSttyj, oli kainala 
aika. raaassamme. YIeinoD katovuosi, jonka vertaista njkyineo 
miespoivi ei maista, oli saattannt suurimman osan maatamme 
aareltomaan karjaoteen ja ajanut tobaosittaiD kansalaisistamrofe 
mieron tietli kolkemaaa. Eltei tammoisena etsimyksen aikaDa, 
jolloiD kansan tarkeimpjinii, milt'ei ainoataa, buolena on leivMn 
hankkimioeo niille sadoille tubansille, joita nSlkakoolema nbkaa, 
eltei semmoiseDa aikana bengen tarpeita tarkoittavaiset toimet, 
joramoisia Kirjallisuuden Searan ovat, voi menestyji, on laonnol- 
lista. Siina toivossa kakenkin» etta paremmat ajat vielS koittavat 
maalleoiine, jolloin kirjallisoaden taolteitakin pidetaan elaman valt- 
tdmattomind tarpeina^ on Rirjallisauden Seara jatkanat ennen alot- 
taniia toimitokiiansa, vielJipS askaltanut rjbtjra auaiinkio. Niin 
on Seura tamliD vaoden aiasta ravennat toimittamaan eri jaksona 
kauDokirjallista lakemista, joka nimeilci NovelU-Kirjasto ilmestyy 



446 

kaukaalisissa vihkoiMa ja nSytUJi tyydjlUvan tositarvetta kansassa, 
koska sille UnS koyhiinflkin aikana on karttanot tilaajia paljoa 
enemmaa kain keokfifln askalsi toivoakaan. Niin on Searassa my5s 
nostetta kysymys kiiviUa varastetan maantieteelliseo Lukakirjan 
toimittamisesta ybteisen kansan laettavaksi, joka asia jttii tulevan 
toimivaoden paMtetUviiksi, koska historiallineii osakonla ei vielM 
ole enoSiUiinyt aotaa laasontoansa siiU. Niin on vihdoin ekdo- 
teltu aoden balpabinlaisen Kalevala-painoksen toimittamisesta sekS 
Porthanin teoslen jatkamisesta, jotka molemmat asiat tolevat tSssa 
vuosikokoaksessa pa&tetUviksi. 

Hallitakselta saatoja toimia on Seura knloneella toimiToo- 
dellansa saanQt valmiiksi kaksi teosta, nimitUlin: 1) soomeonoksen 
herrain Ekelnndin ja Ljanggrenin toimittamaa Merikuiun oppi- 
kirjaa, jonka merikoolan johtaja herra A. Cannelin on Searan 
silmftn alia valmistanat ja josta toinen osa Joiilun alia . Ijibetettiin 
kflsikirjoituksena keis. senaatin enemmjin toimen alaisekai, sekS 
2) Firkakirjoitusten malleja kovernodreilU ja kuveroddrinviras- 
toilta, jotka laakmanni A. E. StrAhlman-vainaja oli koonnot ja 
saomenlanut. Kirja on painetto ja valmis lUbeteltflviiksi keis. 
feoaatiio. 

KSisikirjoitaksia, joista tntkijakanta tai Senran osakannat joko 
oval antaneet tai vastapSin antavat mietteenstf* ovat, paitsi Hskeo mai- 
nittoa A. Cannelinin teosta, seoraavat: Hr. Illberg*in ja HSnoilfiisen 
kansanlaalut ja soitelmat; herra J. Saleninsen ^Moutamia tietoja 
Walkjiirven pit&jSsta^; nimensa ilmoittamattoman soomennos Oehlen- 
schlaegerin niiytelniMfl y^Aksel ja fi^alhorg^, sekd vihkonen Huno- 
elmia nimimerkiilii — v — nen. Paitsi nJiitM on Searalle tarjottu 
soomennokset Z. Topeliuseo WSlskSrin Juttnja ja A. W. Gniben 
kirjaa Biographien out der Naturkunde, joita Seara kaitenkaan 
VkVi nykytt ei ottannt knstantaakaensa. Samoin ei Seora paolto- 
not ebdoteltaa Rtteggin Pedagogiaa saomennotiamaan, koska se 
arveltiio Iftbemmin kaulavan kasyatosopillisen ybdistyksen toimi- 
alaan. 

Searan omat painosta toimittamat kirjat ovat seoraavat: 

1) Suomalainen ja RuotsaUunen Sanakirja, 2 vihko. 

2) Sauly marbenJiyteliDiin mokainen ranoelma, kirjailtaool Tookko. 
45:s osa Seuran Toimitoksia. 



447 

3) Historiailinen jirkisto, ToimitUnnt HistoriatliDeD ostkunta. U. 
VarasteUa 2 kuvataulalla. 41 osa Seoran Toimitaksia. 

4) Luonnonkirya, ala-alkeiskoalain tarpeeksi Z. Topeliuksdta. 
Soomennos. Neljas parannetta painos. 23:s osa Searan Toi- 
mitaksia. TatmS kirja, josta kahdekaan yooden kuloessa on jo 
mjotj 3 eri painosta, jrhteensa 8,004) kappaletta» ndhtiin tar- 
yilsevan muotamia korjauksia, yarsinkin niDokappaltensa sah- 
teeD, joka toimi uskottiin Seuran silloisen sihteerio berra do- 
seoti J. KrohDin ja ylioppilas A. Rahkosen tehUvaksi. Kirjaa 
painetUiD oyt 5,000 kappaletta. 

5) Novelli-Kirjasto 1869. 1 ja II vihko. 

Painettavina olevia teoksia od Unapaivlinii searaava arkki- 
maara valmisna: 

1) Lonnroiin tuurta Suomalais-Ruotsalaiita Sanaknjaa 55 paoli- 
arkkia, siis on kolmas vihko kohta valmistamaisinaan. 

2) Saksaiais-Suomalaista Sanakitjaa 74 puoli-arkkia. 

3) Kertomuksia Ihmiskunnan Historiasia, VII osaa 7 arkkia. 
Tamiin osan paiaaltamiaeD on taoooDiit siiU syystfi, etta sen 
toimittaja dosenti J. Krohn ajksylla matkusli alkomaille, jossa 
bSn vieUkin viipyy. 

4) Novelli-KirjoMto. Ill vihkoa 3 arkkia. 

5) fyirolais-Suomalaista Sanakirjaa Wiron sataihin 6 paoli- 
arkkia. 

6) W, Putzin YUisen Historian Oppikitju. Saomantama. I. 
Vanha Aika. Toineo painos. 37 osa Seorao Toimitaksia 
(1000 kappaletta), joka nSiinft p&iyina valmistoa painosta. 

Tekeilla on Senran kMskysUi: 

1) Suomenktelinen lakiteos senaatori J. P^ Palm^nilla ja kirkko- 
herra G. CanDelinilla. 

2) Pienempi sapmalais-ruotsalainen sanakirja lehlori G.E.Eor6nilUl. 

3) Saomen Sotalaitokseq historia, jonka raoisinkieielia toimittaa 
kapleeni Jal. Mankell Tokholmasaa ja josta ensimftinen osa 
odotetaao kohta ilmestyvaksi. « 

Matknataksia on ,Seara talla vuodella teettiinyt ainoastaao 
yhden^ herra kandidaati J. R. Aspelioilla, joka nienna kesfinit sai 
Seorao yaroista 400 markkaa apurahaksi erSsla tatkimosmatkaa 
yarten historiallisessa ja mainaislieteeilisessft tarkoitaksessa Soo- 



448 

pohjassa ja K^skisellS PohjaDmaaHa. SitS vasloin ei Seura arvellut 
varaosa oyt riittSvan kielitieteellisen osakannan ebdottamaaD mor- 
teeDtotkiDto-matkaao Uadella maalia» eikft herra D. E. D. Euro- 
paeusen pyyntdon saada matka-apaa IShteSk$en9fi vBielo-oseron 
tienoille mainaistieleellist^ tutkimista varten, niinkain ei mydska^o 
herra L. Ulimflljiiseo anomukseeo pUSsta Kajaanin tienoille kerSS- 
mftiin kansanlaulantoja ja soitelmia. 

Palkintoja toimittamistansa kirjoista oval pyyt^oeet ylioppilas 
A. Rahkonen loppavihkosta Berlinin Lokokirjaa ja lebtori P. Aschan 
ElaintieteensS j^lkimdisestS osasta, vaan kampaistakaan ei ole 
myonnetty. 

Raha-labjoitaksia ei Searalle ole tiillS vuodella tallut maota 
kain lopat, 2000 markkaa, herra provasti L. R. Malmslen-vainajan 
testamentissaaa Seuralle mli9r9liaiili rahoja, ja 80 markkaa nimensd 
ilmoiltaiDattofnalta maamieheltiiiniDe Wenllj8llS. 

Ulkomaalaisten tieteellisten seurain yhteyteen on Seara tSna 
vuoDDa ruvennot Risfaludy-Seuran' kanssa Pestisstf tiiin maodoin, 
elta kompainenkin Seora vaihtaa toimituksensa toiseNe, ja on esit- 
tfinyt samaa Magyarilaiselle Akademialle PestissS, josta ei kom- 
minkaan vielS ole mitaSn vastaasta saatu. 

Kirjastosla, johon vaosien kalaessa on kerSytynyt koko jookko 
semmoisia kirjoja, jotka eivdt ollenkaan knola Seuran loimi-alaan, 
vaan ainoastaan ottavat tilaa niuilta tarkeSmroilU, on Senra pSSt- 
Unyt eroittaa pois kaikki semmoiset kirjal, ja oskoi sen toimen 
situ varten valilolie komitealle. Samassa psilitti Seura paiaattaa 
Laettelon kirjastossa jiilella olevisla kirjoista. 

Seuran virkamiehi<;sd on se mantos tapahtanut, ettM Seuran 
viime vaosikokoaksessa valitsema aattera ja toimetlinen sihteeri, 
herra dosenti Julins Krohn, joka vsihMn pHSilte kolmatta Tootta 
oil tiiUI virkaa Senrassa toimiltannt, syysknan kokooksessa 1868 
ioopai tSstil toinoegta ■ lHhteiiksensS kaaeramaksi aikaa iilkomaine, 
jonka persists Seara vJilikokouksessaan saman kaan 1 6 p:nii valitsi 
allekirjoittaneen tahiin vaosipdiviffin asti toimittamaan sihteerin 
virkaa. Seoran asiamiehis^li on se muntos tapabtannt ettS lebtori 
J. Zitting Kuoptossa pyysi eron virastansa ja bSnen sijaansa valit- 
tiin lebtori Anders Helander, ja Seoran asiamies SaTonlinnassa, 
kolleginassessori tobtori P. F. Lindforss on kuoleman kaulta eronnot. 



449 

• 

Searan Taninaisista jUsenistH on Tqodi sisken kaluneena 
▼aonna temmannat oseampia, joista tflssM maioittakoon : jfliopiston 
riittaosopettaja Hagnas yon Wright, kirkkoherra Konstantin Schrd- 
der Walkiasaarella Inkerininaalla seka piirila^kiri, viisaas- ja iSike- 
tieteeo tobtori Martti Job. Lindforss, joista kirkkoberra Scbrtfder 
on Suomen kirjallisnodeQ, vareinkio ninollisuuden, alalia viih(D 
tjoskennellyt, ja tobtori Martti Job. Lindforss oli jksi Seoran pe- 
rustajoista, vielSpii se mies, josta alkaperif tSmiiii Kirjallisaadea 
SearaD porostamiseen on Iftbtenjt. 

Senrao kiijeenfaibtojiisenista on kolme kaollut, nimittain: 
kontrabtiprovasti ja kirkkoberra Johan Ernst fiietz Tygelsjdn seara- 
konnassa Rnotsinmaalla, joka vuonna 1866 kutsuttiin Seuran kir- 
jeenvaibtojaseneksi ja 16 p:nfl Heinaknata 1868 kuoli Kydpen- 
haminassa 53 vnoden vanhana; professori Aognst Schleicher Je- 
nassa, joka ynonna 1860 kutsuttiin Seuran kirjeenvaibtojftseneksi 
ja kuoli 6 p:nil Joulukaola 1868, seka professori ja akateemikko 
Anton Boiler Wienissa, joka vasta mennM vuonna kutsuttiin Seu- 
ran ybtejteen ja 19 p:nfi Tammikuuta tMnH vuonna nukkui kuole- 
man nneen. Sen sijaan on kirjeenvaibtojaseneksi kntsuttu berra 
professori J. A. Friis Kristianiassa. 

Varsinaisten jSsenten luku on lisfiytynyt 13:11a ja he ovat 
senraavat: 

Almbergt A. F., Filosofian kandidaati. 

Aminoff, T. G., d:o d:o. 

Borenins, A. A., Ylioppilainen. 

Brusse, J.» Kirjansitojamestari Pietarissa. 

Genetz, A., Ylioppilainen. 

Groundstroem, Oskar, Seminarin johtaja inkerinmaalla. 

Helander, A., Kymnaasin lebtori Kuopiossa. 

Ignatius, E., Krunnunnimismies. 

Karttunen, A., Maakauppias. 

Lindman, A., Linnansaarnaaja Turussa. 

Melander, H. L., PaS-opettaja Normalikoulussa. 

Strftblman, A. B., Kirkkoberra Wenjoella Inkerinmaalla. 

Obqvist, Job. Kr., Provasti, kirkkoherra Pietarissa. 
Helsingissli 16 p. Maaliskuuta 1869. 

Kaarlo Slodr. 

Suomi. 29 



450 



S 3. Searao Rahavartija laki seuraavan vaositilin: 

Ybteenveto 

kaikista Suomaiaisen Kirjallituudeti Seuralla kassassaan ja 
rahastoissaan olevista varoista, 46 p:n& Maaliskuuta 4899, 

1. Seuran Yleinen Kassa, Mdcaa. p:nii. 

Saatayaa: Kellgrenin rahastosta 689: 36. — Laki- 
kirja d:o 2,011: 78. — Velkakirjoja vastaan lai- 
oassa, k ^^lQ2\hm, — Ybdyspankiua talletua- 
tilillji, k 5 7o ^*^^^ m. — Jaoksevalla d:o k 2 % 
8,960 m. — Korkoa kasvavissa seteleissft, k 4 % 
6,609: 20. — Rabaa kassassa i: 29. ... 24,486: 63. 

2. Blombergin rakasto, 

Velkakirjoja vastaao lainassa, k 6 % 31,400 m. — 
Yhdjspankissa talletustilillS, k b% 22,700 m. 
— Saomeo Saarirohtinanmaan 6 % Valtiolainan 
velkaseteleissji 1,600 thaleria, k 368: 75. 5,900 
m. — Nsiden velkasetelien parbaillaao kasva- 
vissa korkolipuissa, k 2: 50. 40 m. -* Rabaa 
kassassa 268: 85 60,308: 85. 

3. Rabben rakasto. 

Velkakirjaa vastaaD laioassa, a 6 7o 15,000 m. — 

Yhdjspankissa talletnstilillli, k b% 5,000 m. . 20,000: — 

4. Sirinin rakasto. 

Velkakirjoja vastaan laioassa, k 6 % 2,440 m. — - 

Ybdyspankissa talletustililla, k 5 % 2,000 m. . 4,440: -- 

5. Kellgrenin rakasto. 

Velkakirjaa vastaao laioassa, k 6% 1,330 m. — 
Yhdjspankissa talletastilillM, k 5 % 2,670 m. — 
Velkaa Searan Yieiseeo Kassaan 689: 36. . . 3,310: 64. 



451 



6, Stenbergin rakasto, 

PiX-oma kahdessa 5 %:o korkoa kasvafassa Hypo- 
taeki-Yhdistyksen velkasetelissH, h 5,000 raarkkaa 
10.000 m. — Rabaa kassassa 585: 90. . . 10,585: 90. 

7. Sotilausrakoito, 

Thdyspankissa tailetnstilillfl. k 6 % 2,000 m. — 

Raiiaa kassassa 283: 89 2,283: 89. 



Yhteensft 125,415: 91. 
8. Lakikirjarahoito, 
Velkaa Searan Yieiseen Kassaan 2,011: 78. 

Jtftfnndssamma 123,404: 13. 
HelsingistH, 16 p:na Maaliskituta 1869. 

Carl Gast. Borg. 

Summitiainen Till Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran VleisestS 

£assasta modelta 4868^1869. 

Vastattavaa. 

Siirtovarat vnodesta 1867 — 1868. M:kaa. prnii. 
ILassaila saatavaa: ReUgreDin rahastosta 920: 79. — 
Lakikirja d:o 2,011: 78. — Velkakirjoja vas- 
taan lainassa, k 6 % 220 m. — Yhdyspankissa 
talletQslilillJi, k 5 % 6,000 m. — Korkoa kas- 
Tavissa seteleissfi, k 4 % 8,013: 84. — Rahaa 
kassassa ja Yhdyspankissa jaoksevalla tililU 
1,411: 65 18,678: 06. 

Tnloja: 

MyddyisU kirjavaroista v. 1867 3,567: 96. — \. 1868 
4,623: 27. — HakseUaja jasenrabeja 312 m. — 
Aparahaa Hlfoen Majesteatinsa Keisarin kksi- 
kaasasta 1^600 m. — Labjoja ja Tesiamenttejii 
2,081 m. — NorellikirjastOD tilansrahoja 1,464: 



452 

83. — Korkorahoja kassan omista rahavaroista 
646: 43. — Rabben rabastosta 1,198: 39. — 
Blombergin d:o 5,458: 75. — Sirtoin d:o 246: 40. 21,199: 03. 
Kassalle takaisin maksettoja velkoja .... 236: 43. 

Yhteensi 40,013: 52. 

Fastaavaia. 

VihenDystll. M:kaa. pmia. 

Kassalle takaisin maksetot velat 236: 43. 

Menoja: 

Kirjanpaioalus- ja Ditomis- y. m. kastannnksia 
8,441: 39. — Kirjantekifl- ja sQomentaja-palk- 
koja 1,578: 50. — NoTellikirjaston toimittami- 
seen 880: 72. — Virkakirjoitosteo manikirjan 
toimiUamiseen 389: 40. — Kirjateosten palkin- 
toja 350 m. — Matkaraboja 500 m. — Kans- 
lianeavos Rein yainajan hautakivi-kostannaksia 
352 m. — Virkamiesten ja palveliain palkkoja 
2,100 m. — Haoneenhyyryli 600 m. — Kai- 

kenlaisia maksettavia 98: 45 15,290: 46. 

» 

Siirtovarat vaoteen 1869—1870. 

Kassalla saatavaa : Kellgrenin rabastosta 689: 36. — 
Lakikirja d:o 2,011: 78. — Velkakirjoja vas- 
taan lainassa, \ 6% 215 m. — Ybdyspankissa 
talletustililU, k 5% 6,000 m. — Juoksevalla 
d:o, k 2 % 8,960 m. — Korkoa kasvavissa 
seteleissa, k 4 \ 6,609: 20. — Rahaa kas- 
sassa 1: 29 24,486: 63. 

Ybteensji 40,013: 52. 
HelsiogisUi, 16 p:nft llaaliskuata 1869. 

Carl Gost. Borg. 

§ 4. Samoin antoi Seoran kirjaston- ja kirjavaraioboitaja 
VQOsitilin : 



453 



Suomalaisen Khjallisuuden Seuran KirjoMtoon on yiimeisen 
vQodeD kulaessa lahjaksi tollot 72 kirjaa, joista isompi osa nlko- 
mallta. 

Ulkomaalaiset antajat ovat searaavat: Uokarilainen Kis- 
falady-seura Pestb'issX 18 oiosta; Kristiaoian jliopisto 9; Die 
gtlehrte Ebstoische Gesellschafl za Dorpat 5; Herra Eilert Sundt 
Kristianiassa 6; Kongl. Nordiska Oldskrift-Selskabet i Kiobenbavn 
4; Provessori Friis Kristianiassa 2; Herrat E Beaavois Pariisissa 
ja F. J. Wiedemann Pietarissa kompikin 2; Pobjois-Amerikan 
Konsuli Scbnjier Moskovassa, Die EhstlSndische Literarische 
Gesellschafl zn Reval» Kirjastonhoittaja Klemming Takhotmissa, 
Knngl. Statistika Centralbjrftn i Stockholm, Kirjastonhoittaja Budenz 
Pestb'issJi ja Provessori Holmboe Kristianiassa knkin 1 nioksen. 

Kotomaalta ovat kirjoja lahjoittaneet : Suomalainen Tiede- 
senra 5; Porin Maaviljeljsseara 8; Kanslianeavos Ldnnrot 3; 
Kenraali O. Forubjelm Warsovassa, Herra H. F. Helminen Tarn- 
pereella, Talonpoika M. Jauttila, Lakitieteellinen Seura Helaingissi, 
Herra V. Kockstr5m Helsingissfl, Herra K. G. Leinberg Helsin- 
gissS, Pormestari Nygr^n MikkelissM, Keisarillinen Senaatti, Sno- 
men LSSkarisenra ja TilastoUinen Virasto knkin 1 kappaleen. 

KKsikirjoitnksia ovat antaneet Herrat Jqel Boxstrdm, Leh- 
tori O. Cleve, Ylioppilas R. A. Hasselblatt, Oversti C. von Krae- 
mer, Kanslianeuvos E. Ldnnrot ja Pormestari J. Njgr^n. Vertaa- 
matta etevin on Ldnnrotin labjoittama Kalevala, jobon toisinnot 
ovat omalla kddellinsil kirjeitetut. 

HelsingissS, 16 p. Maaliskuuta 1869. 

R. A. Renvall. 

Suomalaiien Kirj,am$uuden Seuran Kirjavarain tila 

on seuraava: 

MaalUknnn 16 pHivfinU 1868 maksoivat Senran M:kaa. p:nia. 

kifjavarat, myjntdhintansa mnkaan Inettaina 133,039: 27. 
Nyt piftttyvfin vnoden kaluessa prSntXtyt kirjat, 

saman laskun mnkaan 16,450: — 



YhteensS 149,489: 27. 



454 

Vaonoa 1B^%9 myydyisUi kirjoista 
ovat Kirjankaappiaat, myjotd* 
proseQttinsli siihen laettoina, 
Seuralle maksaoeel .... 9,908: 79. 

Vuodeo kuluessa lahjaksi annettuin 

kirjaiD hinta 1.021: 40. 10,930: 19. 

KirjaDkaoppioilla edellisioif vaosina 
IShetetyt niilU vieifi myytiUviiiii 
olevat kirjavarat 32,766: 18. 

Nyt pHilttjvlliifl tilintekovaoDoa Kir- 
jankaoppioilie myytiiviksi Uhe- 
tetyl kirjat 7.268; 40. 40,034: 58. 

Searan arkistossa UnS piiivfiaS ole- 
vat kirjavarat, luyyotdbintaaiisa 
laettaina 98,624: 50. 



ThteensS 149.489: 27. 
Helsingissi, 16 p. Maaliskauta 1869. 

R. A. Renvall. 

S 5. Niin iny6s laki Historiallisen OsakonDan poolesla 
professor! Forsman searaavao voosikertomnkseo : 

Fuosikertomus Seuran Historialliseita OsakunnaUa. 

Historialliseo OsakaoDan toimista viime-koluDeeQa ▼aikotoft' 
yaoteoa ei tarvitse tiillakdUn kertaa lavedSti pahoa, koska se nasi 
osa ^Historiallista Arkistoa^, mikH kolme koukaotta takaperin 
Searao kustanouksella ulos-anDettiio, johonkin mttMrin antaa todis- 
tosta Osakaonao ahkerasta tydoteosta. Mainitossa osassa on pai- 
nettu: 1) P. A. Munch'iQ Vatikaoolaiset todislaskappaleet Saomeo 
bisloriaan; 2) Osakunnan esimiehen Assessor! Rabbe*D tekemi 
katsahdas syotyvftisyyden, kaolevaismideo ja vfikilovan subteisin 
SaomeDmaassa vaosisadaD kalaessa 1751 — 1850, eDsimSineo kap- 
pale; 3) Tobtori Ignatius*eo antamat tiedot Suomen kanpasta 
16:iinella sataluvolla; 4) maatamia Tobtori Elmgren'in julkaisemia 
mnioaiakirjoitaksia keski-aialta. niiden seassa ensio too monen 
kiistan alaioen, motta nyt vibdoin Tobtori Elmgreo'in Ittytlmikai 
tuonostettu kappale kirjasta ^Om koDooga styrilse^, sekS kappale 



455 



Bripttahis-nnomen luo«t.ri-s«ann»ist« j. erts kapp.Ie Inostanl...- 
■ t«. «hki«.-k.aT«t.; 5) Provcsori Bjell'in antam.t otleet er«n 
T^^ opirtolaiwn piivSkirjasla yv. 1648-1656; ja 6) k.k« 
kova-trio. moutam«la Yliopislon kaDsatieteeHisessa ««seos«i 
,«l,.el,»U. Soomest. .5,detjisU merkilHscmm.sta l""k"-'^«- 
TtlmSn llslksi on samaan vihkoon Hitetl, kahden vnoden p<5,ta- 
kinat OMbwoan keskuslelaista. jotka paikottain sisHUSvIt Wyde 1- 
lisiS lotkimnksia ,k«t,»ista kysymyksisU. Juuri sen vuoks.. etl« 
OBakannan pdytikiijat aisfiUSvai melkoisen maSrSn valmiila lulki- 
mos-taotteita. on kaUoltu tarpeelliscksi aakkosellisella aine-lucllelolla 
belpoitua niiden kaytiamistS ja on siis semmoinen luettelo kaikista 
tihan saakka painetuista pOytakirjoista lahan vihkoon liiletly. . 

Vaikka Osaknnta niin-maodoin on askettain toiscn osan 
Arkiatoaosa painaltannt, sen olisi tarve niin pian kuin mahdollisla 
atoittaa nntla kolmatta osaa, koska nseat sen kirjoitukset tata nykya 
odotUvat julkaisemislaan. Osakunnan toivo on siis. etta Seura. 
maBTitossaan nyt aloiteltavan vuosikauden knlonki-arvion, tavalli- 
lella aoteliaisoadellaan ottaa Osakonnan larpeet siina kohden huo- 
mioonsa. KiitollisundeHa on mainitscmista, etta Seura menneena 
vaikntu*-vootena on Osakunnan pyynn»sta antanot erinaisen matka- 
rahan Pohjanmaalla tehtavaa tntkimnsta yarlen, ja loivoo Osa- 
knnta voWansa Arkiston tnlevaan osaan painattaa kerlomoksen 

tasta mslkastft. 

Osakunta on koluneeoa yuosikautena saanul vastaan-ottaa 

nnraUiBiia arrollisia lahjoja, joista erittain tassa on mainitseminen : 
hem kapteini Linder'ilia Kytajan kartanosta ranha nelitaitleinen 
kopio-kiija silta aialta, jolloin nseat Saomen sotarit Paltavan tap- 
' p«l«D jSIkeen eliyai yankina WenBjan peramaissa. ja herra opis- 
tolaiselu N. V. A. Urgrenilt'a taydelliset pohjapiirroksel Wiipurin 
linnasta sen nykylsess* tilassa. Viimo-mainitnt piirrokset selityksi- 
nen<S. samate kain ne knval ja piirrokset Raseporin rannioista. 
mkka Oaaknnnan on ollnt onni saada jo ennen yastaan-ottaa. kat- 
MHsi Osakunta tarpeelKseksi painattaa ennen-mainittnnn kolman- 
tMo Arkiston osaan. mutt* odottaa tietysli siinakin asiassa Sen- 
ran Hkempaa maarBysta tulevan yuosikauden kulnnkien subteen. 
TamllD ohessa minun lulee iflainita. etta Osakunnassa on kysymys 
oonssat, mitenka ne ke.ki-aikaiset kattomaalaukset. joita viela 



456 

paikotkaiD Uvataao maamme vanhemmissa kirkoissa. saataiaim 
kopioituiksi ja sillft tavoio muioais-tieteelle korjuao otetoiksi aian 
ja ihmisteo hflvityksen alta; matta Osakuota ei ole tabiiD asti 
osanoat keksiM soveliasta keinoa, millfi tUmmdiseeD toiineen tar- 
vittavat varat kSvisi hankkia. 

Se ennestSdn kjlU vShaineD tyo-voima, joka kotimaiseo his- 
torian tutkimista harjoittaa, on meoneeD vaoden kuloessa karsiojt 
tontavan hfividn Tohtori Waarasen kaoleman kautta. Vainajao 
jokseenkin ransaat kokoilemat, jotka Djt tarjotaan valtio-arkistoanne 
lonastettaviksi, taottavat melkoiseD lisiiykseo Diihin varoihiQ* joiden 
nojassa Suomen historiaa kiijr laatiminen. Vaan ndiden ja muiden 
jo ko*ottujen aarteiden julkaisemioen painon kautta olisi shU sihh 
tavampi, koska ainoastaan sillft tavoin kSjpi synnjltSII ja voimissa 
pitMS yleisempflS harrastasla kotimaisen historian tutkimiaessa. 
NjkjisessS asian-tilassa tdytjy valitettavasti bavaita, etU historial- 
linen harrastns, varsinkin maaseadnillamme» on jokseenkin heikko, 
johon sjyntt muun seassa mjdskin lienee historiallisten kirjaslojen 
harvinaisuus maassamme. Sen pnolesta olisi erinomaisen saotaTaa, 
ettS ainakin kaikkien lukioin kirjastot varnstettaisiin niin tIEjdelli- 
sesti kuin mahdollista niilU teoksilla, jotka ovat liihtein& oman 
maan ja yleensSi pohjoismaiden historiaan. Ainoastaan sillA taToio 
on toivo saada syntjmSdn silS paikallis-bistorian harrastusta, joka 
meidSn maassa on niin ylen harvinainen. Uoksensa on Oaaknnla 
kulaneena vaikntus-vuotenansa saanat vastaan-ottaa yhden teokseo, 
joka kiitettSvfilU tavalla todistaa sen-laataista harrastusta, nimittMin 
Kertomuksen WalkjSrven pit^j&stii Wiiparin Uanissii. Vaan Osa- 
kunta katsoo vfilttsimdttdmSn tarpeelliseksi, ellei kaikki hala tim- 
mdisiin tdihin ole takehotettava, eltA niin hyvin tMmlk tens koin 
my5s se Kertomas Pirkkalan pitSjIistfi, joka jo kauan aikaa on 
maannnt Seuran tallessa, saadaan niin pian kuin mahdollista 
julkisuuteen. 

Osakunnan jSsenistd on vuoden kuluessa ainoastaan yksi, 
nimittHin Tohtori Esaias Waaranen, tuonelaan mennyt, hftnpS kni- 
tenkin tyonsS ja loiveidensa paraalla idllii. YbteyteensH on Osa- 
kunta kulsunut kaksi, nimittSin herra provessori O. Hjeltln ja 
herra linnansaamaajan A. Lindmanln. 

Yrjd Koskinen. 



457 

S 6. Lopuk»i luki KielitietaalliseD OMkaoDan tibteeri kan- 
didaaii Aminoff seoraayan voonikertomiikseD: 

KielitieteelUsen Osakunnan Fuosikeriomua, 

SiUi mydtao kuin Suomalaisen KirjallMQiiden Saoran toiBMt 
OTai karttaneel ja kirjallisautemuie voimistaesta jkA laajemmalle 
alalle leviniiaet, on nHhtj larpeelliMkai jakaa ne eri toimikiiDtien 
vttlilU. NiiD jjitelliiD moatamia vuosia siUea hisiorialliset iotkin- 
Dot eri OsakaDDan buostaan ja rano-teosteD tarkastamisU varten 
asetettiin Ronoas-toimikoDta. Vaao olipa vielft yksi Sauran 4eb- 
tiiTif, josta se Ubdn asti ei oilut knio aivan satODnaisesti piUnyt 
haolla ja joka kuitenkin oli voiVk UbdelUsimpill. TMmd oli kie- 
lemme lakien selvilUmioen, jonka UirkajtU t\ kokaan kieltSina 
jouri tUb&n aikaan, jolloia Suomen kialen jhll laajentova viljde- 
mioan kirfallisandan eri baaroissa ja kMyUandlliseo elftoiiD mooeo- 
laisilla aloilla toiselta poolen Taatii kaikkien sen Tarain ilmi- 
tnomiflta ja toitelta pnolen saatUa sen omiiiiiaen loonieen soareni- 
paan Taaraan sortna maakalaisandea alle. SenUbdea pAittikin 
Kirjallisttuden Seara yiime vaoaikokookseasaaa asettaa Maisteri J. 
Krohnin ebdotaksen mukaaa kieli-tieteellisen Oaakonnan samalie 
paraslokseile kain Historiallinen Osakonta ja yalitsi kielitieteeliisen 
Osakonnan Toimikuntaan Prof. A. Ablqvist'in, Maisteri F. W. 
Rotbsten'in ja Maisteri J. Krobn*in. Koska Prof. Ablqvist moiita 
tmmiltaan oli estettynA ropeamasta Toimikonnan jAseneksi, aslni 
siiben bAnen sijaaosa Prof. A. W. Inginan. Osakuonan 11 p. 
Hobtikanta pidetjrssA kokooksessa valittiin Osakonnan esi-miebeksi 
Prof. Inginan, sibtieriksi allekirjoittannt, Toimikunnan lisA-jAseoiksi 
Maisteri F. F. Ablman ja allekirjoittannt. Asettain pAAmAArAk- 
aensA Soomen kielen kaikenpnolisen tntkinnon on Osakunta Kir- 
jallisessa KankanslebdessA jolkaistassa kirjoitnksessa eisitellyt ai- 
keensa ja tarkoitaksensa ^Snomen kielen ystArille^ ja keboittanttt 
heilA tebokkaasen osan-ottoon Osakonnan iVennoissa. Kokouksis- 
saan on kielitieteellinen Osakunta keskostellot erityisistA kieltAmme 
luMkeyista seikoista sekA tarkastellat ja arvostellnt sille lAbetetyilA 
kiijoitnksia. Paitsi Kirjallisonden Seoran jAttAmiA kiijoitoksia on 
Osakunta saanat vastaan-oUaa Soomalaista kieleototkintoa kos- 
keyia teoksia ja muistoon-panoja, joista tAssA erittAia OMinitsemme 



458 

Maisteri J. Krohn'io iekemiii; 1) Wiiparin iiaudua marre; 2) Omi- 
toisesta Optativi- ja Imperativi-iiiuodosta Liivin, Watjan, TTerin 
Karjalan ynna Turun ja Wiron vanhassa kielessM; 3) Genitivin 
kJiyttdmisesU Dativina Liivin kielessIL ja Suomen eri murteissa, 
sekM kandidaati SaleniQs'en kirjoitusla WalkjUrven pitajXilD kieli- 
morteesta. ' Mjrdskin tahdomme maioita etta OsakuDta saadakaeen 
kielHopilliset taide-sanat TakaatamaaD, ett'ei joka oppi»kii]as8a 
kttytettiiifli eri oppi'sanoja, on asetlaoat komitean, jonka tebtivSnft 
on tJiydellinen kieli-opillisten taide-sanojen ehdotus. Osakoonan 
jasenton luka-mtiSrSi on sen ensimaiseni vuonna noossut 39. 

Torsten G. Aminoff. 

$ 7« Otettiin keskusteltavaksi tftbSn vtiosikokonkaeen Ijkitly 
ehdolQs unden halpahrntaisen Kalevalapainoksen toimiUamisesia 
jbteisen kansan laettavaksi. E^fitettiin painatlaa 3,000 kappaleen 
saaruinen painos ja kiiyttifl sen kastantamiseen provasti MalmsteD- 
▼atnajan lalijoittamat rabat. Professori Forsman. kandidaatt Ann 
nolT ja allekirjoiUanut saivat toinekseen tnlevaan kokoukseen val- 
Buistaa ebdotns minklfiiiaetoiseksi kirja olisi tehUfli. 

S 8. Samoin otettiin esille IJihin voosikokouksen IjkUty 
Historiallisen Osakunoan tekemM ebdotus, ettH PitSjXn kertomokaet 
tftstJ&llbin painettaisiin eri jaksona, jobon vnosikokoas saoatui. 

S 9. Kolmanteen, vuosikokouksen p9fitetUivfiksi Ijkittjyii 
ebdotukseen Portban'in Teosten jatkamisesta, 'soostattiin myOskin* 
silU ebd^a ettei kirjaa painettaisi ebempHII knin 400 kappalelUi. 

§ 10. Laettiin searaava JyvHskytiln Seroinaarin opettaja- 
kanoalta tnllnt kirje: 

Suomalaisen Kifjallisuuden Seuralle Uet8ingis$&. 

Maamme sanomalebdet ovat yleisolle tiedoksi antaneet, etli 
Suomalaisen Kiijallisonden Seara kokouksessaan Helmikoan 3 p. 
tani imotena on pHaltanyt kiijastostaan erottaa kaikki ne kiijat, 
joita Seara ei edaksen\ia tarvitse, sekii ne taikka myddS iaikka 
Tliopistoo kirjastelle labjoittaa. Maistaea sitft totista bydtyS, jiMa 
isiiamaiselle sivistykseUe voisi odottaa tSSUil olevan seminarin kir- 
jaaloo laventamisesta mabdollfsimAaii tHydelliseksi soomalaiseB ja 
raotsalais^aonalaitten kirjalNsuuden taotteiden kokovkseksi. ei 



450 

flMuoaria opeUajakanU ole voinut aHa boomaaaoiatta adelitt mai- 
nittua ilmoiliista eikii sen jo4idosla SnomalaiseD KirjalHaoDdan 8e«- 
rrile esittelemlftta ndyraH pyyntdM. 

HeistX OD nSyttSnyt, ett« Uhinnd Helsinki^, miMft YKapistMi 
ja YKopistolaisten kirjastot TalisCusta ja siTiityall voimaakkaaiti 
ediaUlYlit, ei liene paikkakontaa naassamme, jossa isompi, etenki 
siaftUdltMo isSBmaineD, kirjasto vomI tnottaa niiii raarta tiaDaitsta, 
koin tiSlllL TSkMlaisen seminarin saD^n lakoisassa noorisoMa, 
joiika sivistyv tirkeiMn kansankoiilii»-opeUajan ja opettajattaren 
virkaan oo loiniitettava mMen hartaalla teroiUamiselia isHnmaan 
vaibeisiD, seo tarpeisin ja varoihiD, tolisi Soomen entisen ja nykyf- 
sen kirjallisnnden enimpliiD tuotteidaii kanna totostoininen ei ai- 
Boastaan ylimalkaan synoytUmSaD selkeiiUI tietoa kaDsamme kir- 
jallisista barrastoksisla, vaao inonessa epSiiemStUf virkisiimiiSo 
heogen iDtoa ja yakaampaa kaBiallimmdeD tantoa, ebkiipft yieiji 
jossakossa kerSlUmliSn kirjaltiseD tytekentelemiseDki haloa tale- 
▼ana aikana. — Oo vielii opnetar saattaDOt UbiiD knntaan ei ai- 
vao vibftigen luviin kirjalHsissa taidoissa siyiatyneitli benkilSiti, 
jwlle paikkakannassa oleya, sisfilldtleen isflimaineD kirjaste tekisi 
mahdolliseksi laveammassa miijiriissll kain muotoin yireiUS pitSii 
ja kiihoiUaa kirjallisla mieUd; monipa saisi siteo vielii syytM ja 
iilaisQQtta isftmaisleo seikkain bedelmfiUifleen iatklntoon. 

Semmoisen kirjastoo Uone baakkifliisen edaksi njiyttlii meisti 
yield sekiD seikka piihe1evan,#ettji kansalliset aarteet, mimoiotBia 
isiomalseti kirjallieuaden taolteet oyat, epilileinlittil tuleyat para- 
hiten hukkaantumiseii ja hiivityksen vaaroista vaijeliiiikai, kon ne 
oyat oseampaao koin ybteen maamme paikl^aan siilyksiio ker^tyinH. 

TSmSo Uhden ja kon Suomalaisen Kirjallisuoden Seorassa 
on noosDOt kysymys Seuran omistaman liiao ribkaman sopivasta 
Uloittamisesta, misslk tavarassa loollaksemme on paljo semmoista, 
joka UkMlHiseo flemioarin kirjastoUe, stkfk mootoin etta etenkin 
edellS mainiton laventamisen tAbden, tolisi olemaao snoresta ja 
pysyvftisestil arvosta, oskallamine me saada Kirjallisoodeii Seoran 
tarkasteltayaksi ndyrimmftati esitellfi, eikd Seura tabtoisi tdk^lnisen 
kansaokoulonopettaja-seminariD kirjastolle suosioUisesti labjaksi an- 
taa ybtJi kappalta kaikkia Kiijailisunden Searan omistamia sooma- 
laisia ja rootsaiais-saomaiaisia kiijoja yonft oikomaiaia, motta Soo- 



V' • 



460 

meo asioita koskevia teoksia, jotka Searan kirjaslolle ovat nahy- 
neet liiallisiksi ja joita Yliopistonkaao kiijasto ei tarvitoe. 

Sen rahamtflrSyksen viihyys, joka valtioo Taroista jaoksee 
seminario kiijastolle ja kokooksilie, esUX opettajakaotaa tarjoa- 
masta mitJiJin laoastiDta niistH kirjoista* joita pyyUineet olemme. 
KoitenkiD mieleemme johdatUea, etlft Saomalaisen Kirjallismiden 
Seuran kirjastokio on soQrtminaksi osaksi kerHytynyt rahamaksniita 
isfinmaatansa rakastavain kaDsalaisten vapaa-ehtoisisla labjoisU, 
rohkenamme me kaikessa ndyryydessil mieltyS siihen toivooD, etU 
Seora ilkssik asiassa jalomielisesti on nondattava Math, evank. 10:n 
1. 8:n vSrsyn lopalla laettavaa mai^Uilnsta. 

JyvMskyUssli Maaliskaao 9 p. 1869. 

Opettajakannan paolesta: 

K. G. Leinberg, 
Seminarin joblaja. 

K. Gods. 

PiiJltetliiD ottaa tamil asia ratkautavaksi sitten kun ne komi- 
tealaiset, joille kirja«ton karaiminen uskottiio» olivat lopeltaneet 
tydnstt ja antaneet ehdotoksen asiasta. 

$11. Kirjalabjoja iimoiteltiin tnlleen: 

1) Jyvilskylao Saom. Kirj. Senralta: Yleinen Haatiede. Lavas 
Koranderin kirjoittama. Toineo laitos. JyytfskyliissJi 1868. 

2) Ylioppilaiselta O. A. J. Carletjas: Kansan Laalantoja ja soi- 
lelmia. Viisi vibkoa; jotka pSfiteltiin lAhetUli tobt. Collanin 
tarkaatettavikai. 

$ 12. Lnettiin nAin konlava rabanTartijan knakauatili : 

K a 8 8 a-Ti I i. 

Fastatiavaa. 

Siirtovarat edelliaestft tiliatii: 
1869. Haalisk. 3 p. Kaasalla saatavaa: Kellgrenin 
rahaatosta 769: 16. — Lakikirja d:o 2,011: 78. 
— Sanakirja d:o 64: 65. — Velkakirjoja vaa- 
taan : G. F. Ohmanilta 1 05 m. — F. G. StieriltJi 
115 ro. — YhdyapankiaU UlletuatllilUl 6»000 
m. — d:o jnokaevalla d:o 1,880 m. — Korkoa 



461 

kasYavissa seteleissS, k 4 % 9,261: 99. — 

Rahaa kauatsa 78: 71 20,286: 29. 

Toloja: 

Ch. Face, Kokkolassa, v. 1868 myddyisU kii^ 
joista 11: 15. — 5 p. Daaieison ja Komp., 
Waasassa, d:o cl:o d:o 113: 44. — G. Marelias, 
Onlossa* d:o d:o d:o 21: 50. — J. Malm J:r, 
Ketarsaaressa, d:o d:o d:o 3: 55. — - 8 p. Korko- 
rahoja BlotDbergin rabastosta 4,340 m. — 9 p. 
G. F. Ohman, koiltoraboja velasUnsa 21: 16. — 
Pilil-omaa d:o 5 m. — 11 p. Waseniakseo 
kirjakanppa, HelsingiMlf, v. 1868 myddyistii kir- 
joisU 346: 54. — K. SlOdr, Novellikirjastoa 
tilaasrahoja 420: 78. -> 12 p. Freockellin kirja^ 
kaoppa, Tampereella, v. 1868 myddyistli kirjoista 
397 m. — 13 p. Kellgrenin rahasto maksaoat 

telkaaDsa 79: 80. 

Voitto kassassa talleletaista, korkoa kasvavista 
yeikaseteleiflttt tftmUD kuan 16 piiiviiJio aiti 215: 
67. — Korkorahoja SMdid rabastosta 146: 40. 6,042: 19. 

Yhteensai 26,408: 28. 
Fastaavata, 

Henoja: 

1869. Maalisk. 5 p. J. Payin, yabtimestaripalkkaansa 
25 m. — 9 p. F. Tilgmann, kirjoituksen ku- 
yaamisesta Reinin haaiakiyeeD 20 m. — 10 p. 
S. Roos, Saksalais-Saomalaisen sanakirjan tekiS^ 
palkkaa 712: 50. — G. F. OhmaniD eilen mak- 
sama osa yelkansa pUS-omaa kaitiksi kirjoitetaan 5: — 

11 p. K. Sla5r, Patzin historian I osao kor- 
rektnurista 66 m. — d:o sihterinpalkkaansa 150 
m. — 13 p. Aug. Schautnan, PQtzin I osan 
painatoksasta 355: 70. — • Kellgrenin rahaston 
tUnM pAiyinll maksama osa yelkaaosa kuitiksi 
kirjoitetaan 79: 80. 



462 

1869. Maalisk. 13 p. SaoakirjarakastolK konraosU 
. LdnnnHiD sanakirjao kastanDaksista, timllD ka«- 
san saamiseo kaittamiseksi 64: 65. — J. H. 
Linden, kirjain nitomiflesta 437: 50. — 15 p. 
Waseniaksdo kirjakaoppa Hrssii, kahden vAo- 
maisen kirjamjtyo knljetospalkkaa 5: 50. . . 1,836: 85. 

Siirtoyarat talevaao tiliio: 

16 p. Kasfalla saatavaa: KellgreDiD rahastosta 
689: 36. -- Lakikiija d:o 2,011: 78. — Velka- 
kirjoja vastaao: G. F. OhmanlUa 100 m. — 
F. 6. StierilU 115 m. — YfadygpaDkisla talle- 
tastilillfi, 6»000 m. •*- d:o jaoksevalla d:o 8,960 
m. ^ Korkoa kasvavissa aeteleissS^ k 4 % 
6,609: 20. ^ Rahaa kassassa 1: 29. . . . 24,486: 63. 

Thteensa 26,408: 28. 
HelsingisU, 16 p. Maaliskuuta 1869. 

Carl Gast. Borg. 

$13. AsioidpD lopattaa ilmoilti Esimies njkyUten ' Tirka- 

miesten ioimi-ajan pftlittyneeksi ja kehoitli Searaa auteen vaaliin, 

jolloiD enimmftt ftiinet saivat: 

Esimieheksi: professori M. Akiander 14 IfSnU. 

Vara-esimieheksi : professori T. S. Forsman 10 li&nU. 

Stbteeriksi: allekirjoittanut 14 ftlSnU. 

Rahavartijaksi : lehtori C. G. Borg 13 iHoUk. 

KirjastoD ja kirjavarain hoitajaksi: maisteri R. A. Renvalt 12 iliiotji. 

TatkijakunnaD j^seniksi : professori Y. S. Forsman^ maisteri F. W. 
Rothsten ja lehtori B. F. Godeohjeloi Icompikin 13 SSntii, 
tohtori P. Tikkanen 12 ja Uinopin k^ndidaati Jaakko Fors- 
man 9 adnU. SiU paitse laokesi dSoiii: maistereille F. Ahl- 
man ja A. Tdmeroos kampaisellekiD 3 ftfiotM, lehtoriUe O. 
Blomstedt 2 HinUl ja.do^otille J. Krohn 2 AftnUI, professo- 
rille Ahlqyist, .tobtorille Elmgren ja liseosiaati Calalnnios 
1 liMni. 

Historiallisen Osakonnan Toimikaotaan: bovineuyos F. J. Rabbe 
ja professori Y. S. Forsman 14 aSnU kampainenki ja tohtori 



463 

K. E. F. Ignatias 13 liliDii, jota paitsi tohtori Bomansson sai 
2, tohtori Elmgreo 1 ja kadidaati Aspelin I afinen. 

Kielitieteellisen Osakannan ToimikontaaD : maisteri F. W. Roth- 
sten 15 JiiintM, professori A. W. Ingman 13 Silntii ja dosentti 
J. Krohn 11 SUntJi, jota paitsi herrat prof. Ahlqvist, inaisteri 
Ahlmao, kandidaati Aminoff, lebtorit Blomstedt ja Godea- 
hjelm sekH tobtori Ignatias kakin sai vat ybden ftSoen. 

RaDoastoimikanQan jftseniksi: doseoti J. Kroho 15 Siiotii, maisteri 
K. Bergbom 14 Unilk, tohtori O. Toppelius i3 UuVk, mais- 
teri A. Tdmeroos 13 fiSotM ja vahioneovos F. Cygoaeus 11 
ftUDtl, jota paitsi maisteri K. Sidor sai 4 Santii, prof. A. 
Ahlqvist 2 sekS herrat Calamnios, Lavonias ja professori Z. 
Topelios kokin 1 HSneD. 

ReTJSoreiksi : lainopinkokelas W. Lavooios 7 litDtJi ja tohtori S. 
G. Elmgreo 6 Iijint8» jota paitsi ttdnili saivat: tohtori Collao 
5, maisteri Ediuiid 5, tohtori Rein 2, maisteri A. Schaaman 
2 ja maisteri Syan 1. 

Poytakirjao vakuudeksi : 
Kaarlo Sloor. 




B. OMSITALTTA)^ 
AlueudjoU, Knpi. 



10. ONSITALTTA^ 



IS. onsitalttaS 

AkTUU KirkODkylil. 



U. POIiaaKlRVESS »»• ««TAtTT»» 



17. KEINXsS 
Sulluva, PupL 



le. keihXs '^ 

Kuijoki. SkogiluDd. 



. REIKXKIVI, u". 70-!^ 



34. TALTTA ^ 
LapiH, Hanciniiki. 



AUvin, boUhii. 



M. PAINOKrVI '/, 



97. LrNKOKIVI Vt 





31. WASARAKIRVES 'li 



Sa. WASARAKIRVES '/i 

Jalujaivi. Salo-Piiiyi. 



40. KILVENKUPUURAUOASTA. 
Laihii, Kjlupiii. 



RAUTAISIA ESI^fEITA % 
XhX ICfflO, haavistonmXki. «1t. m. 



6. j. *B. KEIKMNTEW*. 47, BAUTAKONE 



44. KEIhUnTERK. 



1 



60. KIVIPANOS. 




y t fc< 1 1 1 1 1 1 



JL^ 



d JiyjHMrdd.. 



Ui/ J y 'tV, '.I'- J- 



M. jX-nmOUKKIONASEMA. 

a. Poltattuja Luiuipileiu. 

t. Vciuca Diik. pronuiluppale. 



G9. TORNIRAKENNUS R0UKK108SA. 



»#*^" 




as. jXTfNROUKKIO 

Wiihakyr». Tcrvmioki. 
A. Poluttuji luudpilelui, foiito kub Isnttiin prenui-eiinsitX ]■ 




S4. kXsirenqas hopeasta 14 




57. NAHKAKAPPAien-A HAUTAR0UKK1OSTA I/, 



PRONSSI-ESINEITA HAUT/ — '"""' 

WXhX KVnO, TERVAJOKI 




PRONSSI-ESINEITA HAUTAROXJKKIOSTA . 

~ ' KYM, TEIIVMOKI tin. UM. 






m£sm 






/^v 


09. KAAfUSOLKI. 




O 

SB. KULTASORMUS. 


^ 








fri. PANIhBOLJESTA KAPPALE. 






o 

61. RENQAS. 




80. 80LJE 


N-NEOLA m- 




es. HOPEALANKAA '/, 
Vrsyri, GulMynl. 



.»>i 



i 

''*^." ''M^ 



TO. KAARISOLKr-KAPPALEITA. 



m 



1304 






Te. NtRPlOH MRKKO f. 



Ik' 



1 

i 






I 



V 






1 



^ 



V^miUin^m m»»mjiii.e UirimUmnprninrnmi 



SaomaUisen KirJaUismiAeii Senraii Tolmitalula. 

Markkaa. 



III. 

V. 

IX. 

X. 
XI. 



Kanteletar, 2 painos ^ 5: 

Suomen Kansan Anroituksia, 2 painoa- 1: 

Thteinen Historia 1: 

KOEHOSEN Runot 1: 

Pyhftn Eastakiuksen elttmttnmheet, 2 painos . . I: 

XII, 1. EKLOF, Tasaunes-Eolmiomitanto ~ 

XII, 2. „ Pallokolmiomitanto — 

Xiy. Ealevala, 3 painos 5t 

XVII, 1. Snomen Kansan Satuja ja Tarinoita L 2 painos 2: 

XVII, 2. „ „ « ,11 2 

XVII, 3. „ „ H .. ni 1 

XVII, 4. » ^ « » -IV 2 

XVIII. GYLDEN, Suomenmaan Korkokartta 8 

XIX. KORNELIUS NEPOS • 2 

XX. PIPPING, Luettelo Suomeksi piilnt&tyisU kiijoista 12 

XXI, 1. PORTHAN, Opera selecta 1 4 

XXI, 2. , „ ,11 5 

XXI, S, n n • III 5 

XXI, 4. - „ , IV 5 

XXII. THIL:igN, Euopion l^nin kartta 1 5 

XXIII. TOPELIUS, Luonnonkiija, 3 painos 1 

XXIV. Suomen Easvio. Uasi parannetta laitos 5 

XXV, 1. Nftytelmistd 1 2 

XXV, 2. „ II... . 8 

XXV, 3. , III. 4 

XXV,4. , IV 3; 

XXVII. Kalevala, lyhcnnetty laitos 4 

STJERNCREUTZ, Meri-sanakirja 3 

CANNELIN, Kreikan Eielioppi 2 

PALM^N, Lainopillinen E&sikiija 2 

FLOMAN, Ranskan Eielioppi, uusi painos .... 3 

STOCEHARDT, Eemianoppi 5 

Latinais-Suomalainen Sanakirja 10 

XXXIV, 1, 2. GRUBE, Eertomuksia Ihmiskunnan Histori- 

asta, I, II k 

n in 

» » n -l' . . . • • 

» fi If Y . . . . . 

PtJTZ, Yleisen historian oppikirja*!— Ill, I— 2,i 

PANTSAR, Yleislaskan Alkeet 

Historiallinen arkisto I — II k 2 mk.$ III ... a 

Eestirahva ennemuistesed jutud 

OPPMAN, Englannin kielioppi 

CANNELIN, Sanakirja Xenophonin Anabasis-kir- 

jaan 2 

TUOEKO, Saul 8 

AMINOFF, Wirolais-Suonialainen sanakirja. ... 2 

XLVII. 1, 2. Pit&j&nkertomaksta I, II yht. 4 

Suomalainen ja Ruotsalainen Sanakiija I — IV . k 5 

SUOMI, tidskrift i fosterlftndska ftmnen 1842—60 k I 

« toinen jakso I—VIII 3 



XXVIII. 

XXIX. 
XXX. 

XXXI. 

XXXII. 

XXXIII. 



XXXI Y, 8. 
XXXIV, 4. 
XXXIV, 5. 
XXXIV, 6. 
XXXVII. 
XXXIX. 
XLI. 
XLII. 
XLIII. 
XLIV. ' 

XLV. 

xlVi. 



2: 
2: 
3: 
8: 
8: 
2: 

3: 
4: 
5: 



89. 



20. 
60. 



60i 
50. 
40. 



34: 
so.-, 



&«i 



"^s-.^ 

-^ 



GO. 
50. 
60, 



SUOMI 



• • 



Eujoituksia isd.ii-maallisista aineista 



Toimittanxit 



SioHalaisen Kirjallisnideii Seira. 



Toinen Jakso. 



lO Oscu 



HELSIlTfilSSi, 

Suomalaisen Kiijallui. Senran kujapainossa, 

1878. 



ft 



' IN 



V i^jNLft^;E 




' j'iC 3 ISio i 



A'BHk\'^\^-^ 




% 



Alnel0t«x 

Siv. 
AfuotO'Opiilmen seHiys Eurqjoeny Lc^n, Bawnan, PyMn- 

maan^ Laitiian ja Uudenkirfian pitHfien kielestoL, Mr- 

joiUanut J. A. SahBUon. IL (Jatko ja loppu) 1 . 

Kertomus kielimurteen tuikimusta varien kesdUd v, 1869 
iehdyiM matkoiltani Ekkon, Sdfyalo?if<m, Lof^an^ 
WiMm ja Nvrmydrven pit^issd. Ehioittanut Paafo 
Saloilaa 71. 

KieHmurteista Mskon, EcuyaioJ&'an, LoT^fan, WiMm ja 

Nurmifdrven pitifjissd., Ettjoiiianui Pmto SaloBiva 87. 

Wirolaiset ja ylimalkaan Ldnsi-suomdlaiset ameet KcUe- 

valassX TutkistelltU J. Irohi. 135. 

Suomdlaisen KirjalHmuden Seuran keskustelemukset v. 1869 

—1870 177. 

Suomakusen Xtrjallistmden Seuran KieUHeteeUisen Osa- 

, kunnan keskusielemuksei w. 1870 — 1872 253. 

Luetieio Suom-kifjain sisdllosid : . 347. 

Fksi kuvalehii (edeUiseen Suomi-kirfan Osaan kutduva). 



i 



Mooto-opillioeo selitys Eorsyoeo, Lapiq, RaomaD, 

PyhanmaaD, Laitilao ja UiideDkirkon 

piuyien kielesta. 



KirjoiUanut 
«J* A.. H a 1m n s s o 



IL Mnoto-OppL (Jatko ja loppu). 

VI:de8 Lnokka. 

a) Miteo tSimlln luokao tehdikkojen rungot muuUuvat te- 
kiallisen lausunnossa, luulennossa, ioivonnossa^ kaskennOn moni- 
kon 2:ssa personassa, ni:8sa ja IV:ssll sianoossa sekSi) I:ssd ja 
n:ssa verrannossa ja mytfs tekiattOmfln kaikkien pddletten edella, 
on jo seliteUy aani->opin 14 — 17 sivalla. 

h) Kerronnon psatleenil on aina tdssa luokassa t^ jonka 
edellSi runko muuttuu kuten kirjakielessa, paitsi elU, jos runko 
paattyy ti:hin taikka ui:han, ta:han, t viimeisen iiantiOn kadotlua 
muuttuu e:ksi. Esim. kalkesid ja halkesi', Mvesiri ja havesi* 
hilvisin. 

c) Luulennon pSaUeenSl on kaikissa nSlisssl pitdjissa ne^ 
Esim. Eurajoella, Lapissa ja Raumalla pei/dnnek pelftn- 
neeko, mutta PyhSlssSmaassa, Laitilassa ja Uudessakir- 
kossa pe(fdnek. 

dj Ehdonnon ptfUtteenS kaytetflSn: 1) Eurajoella, La- 
pissa^ Raumalia ja PyhSssSmaassa isi, jonka edella runko 
muuttuu niin, kuin aaniH>pin 14 sivuHa &>kappaleessa ja 16 
sivulla myOs ^>kappaleessa on selitetty. Mainituissa kappaleissa 

Suomi 1 



2 

on kuitenkin se selittflmatta jadnyt, etU, jos runko pasttyy tf:hiu 
taikka iaihan, idih^iiy i viimeisen ^anliOu kadoUua muuttuu eik&l 
Esim. halkkeisi'd ja hal/ckeisi' balkeaisin, hakkaisin ja hcikkam' 
hakkaisiD, hdveisiri ja hdveisf hiiviaisin, happeisirl ja hdppeisf 
M^^^mn^ puiiomri ^a putioisf putoaisin. 2) Laitilassa tavalli- 
sesti sisi, miitta joskiis myOs si ja Uudessakirkossa taas ta- 
vallisesli si ja ainoastaan v^jliin sisi. Nsitten p^atetten edeila 
muutluu runko samalla tavalla kuin Eurajoella, Lapissa, 
Raunialla ja Pyha^samaassa. Esim. Laitilassa iavallisesli 
kelppasisf kelpaisin, hoUkkesisf balkeaisin, hdvesisf baviaisiD, 
happesisi* bapeaisin, luppasist hipaisin, putlosis^ puloaisin, pys- 
sdsisi' pysaisin, ja ainoastaan joskus keippasi\ hdvesi', hipptm, 
puttosf, pyssdsf, halkkest; ja Uudessakirkossa taas tavalli- 
sesti kerkkesi kerkeaisin, makkas! makaisin, pyssdsf pysaisin, 
ja ainoastaan valiin kerkkesisi, makkcLsisf, ppssiisisi', 

Muistutus: Valiin paattyy Laitilassa tama tavan*muoto 
myOs t>i:hin, jonka edelU runko muuttuu samoin, kuin Eura- 
joella, Lapissa, Raumalla ja Pybassamanssa. 

e) Toivonto paattyy Aro:hon, M:hun. Esim. keiv€Uckoti ja 
kelvakko kelvatkoon, kelvatkoot, ftdvikkdti ja hctoikko' bavitkOon, 
bavitkoot, kerjekkH ja kerjekkS kerjetkOdn, kerjetkooi, pudok- 
kori ja pudokkd pudotkoon, pudotkoot. 

/") Tekiallisen kaskennOsta roainittakoon : 

1) Yksikon 2:sen personan paatteeua on karkissa naissa 
pitajissa loppu-ddnne, s ja sL Jos ioppu-ddnne on paatteena, 
muuttuu sen edella runko, niin, kuin on selitetty aani-opin 15 
sivulia e>kappaleessa ja 17 sivulla /*>kappaleessa. Esim. harf 
harjaa', hdpp' bapea'^ kerkk* kerkea', kori' korjaa*, iikk^ likoa\ 
os^ osaa', puit putoa', pyss* pysaa', tarf tarjoa', ja Eurajoella 
useip myOs hdppf bapea', kerkkf kerkea', ruppF rupea', reppf 
repea'. Jos taas s iaikka st on paatteena, muuttuu runko samalla 
tavalla, kuin iausunnossa. Esim. h^pas ja htppast lupaa', lohkes 



3 

ja lohkest lohkea', korias ja korjast korjaa', likkos ja likkost 
likoa, makkas ja makkast makaa', ruppes ja ruppesi riipea', 
pyssds ja py^sdst pysfiS', tarjos ja /ar/w/ tarjoa'. 

2) Hooikon I:sen personal! pliateUeo edelld muutluu runko 
samalla tavalla, kuin lekiiiUOiniln kaikkien pa^telten cdella. T^- 
man personaD paatteet taas muuttuvat aina niin, etta niild alkava 
/ katoaa. Esim. hdvetdti, hdvetd\ hdvetds ja Mvetdst ha vet- 
kasmme, kerjetan , kerjeic^y kerjetds ja kerjetdsi kerjetkaamme, 
maatari, tnaaia', maatas ja maatast ma'atkaamme. 

3) Monikon 2:sen personan paaUeena on nailia tehdikoilla 
aina ka\ kd\ Esim. kavekkff havetkaatte, kerjekkdt kerjelkaaite, 
luvakka^ luvatkaatle, maakkd nia'atkaalle, pudokkd pudotkaatle, 
ruvekkd ruvetkaatle, uhgakka\ vhakka'^ uhvakka! ja uhkakka! 
uh'atkaatte. 

g) I:sen siannon edellinen muoto on kaikissa naissa pita- 
jissa paaUeetOn ja jalkimaisen niuodon paate on cikse, dkse. 
Kulen aani-opin 14 sivuUa c>kappalee8sa ja 16 sivuUa ^>kap- 
paleessa on naytetty, muuttuvat rungot tassa tavan-muodoss'a 
samalla tavalla, kuin kirjakielessa, kaikissa naissa pitajissa, paitsi 
valiin Lapissa, jossa sellaisissa rungoissa, jotka paattyvai //rea:han, 
/Area:han taikka rArfa:han, rArea:han, ea, ed usein^ mutta ei kui- 
tenkaan aina, muuttuu t7:ksi. Esim. haifet haljeta, haffelakses, 
hakat hakata, hakaiaksen hakataksenne, kerfet, Lapissa tavalli- 
sesli kerii kerjeta, kerjeidksen, F^apissa tavallisesli keritdksen, 
hivat luvata, hwataksen, seljei, Lapissa tavallisesti selH seljeta, 
seijeiaksesy Lapissa tavallisesli selitdkses. 

h) II:sen siannon runko paatlyy kaikissa naissa piiajissa 
/^:hen. Kuten aani-opin 14 sivulla c>kappnleessa ja 16 sivulla 
€^>kappaleessa on naytelty, muuttuvat tamankin tavan-rouodon 
paatteen edella rungot samalla tavalla, kuin kirjakielessa, kaikissii 
naissa pitajissa, paitsi valiin Lapissa, jossa, jos runko paattyy 
//:^a:han, IkedilAn taikka r^eaihan, rked-Mn^ ea, ed usein, mutta 



ei kuitenkaan aina, muultuu i7:ksi. P&tfte te taas muutlun aina 
niin, etla t pehmenee sileo, etUI se katoaa. Esim. hakates haka- 
tessa, halfetes haljetessa, keryeies, Lapissa tavallisesti kerites 
kerjetessS, helletes beilelessa, ioukateri ja ioukate' loukaten, maa- 
ted ja maaie' ma'aten^ selfetes, Lapissa tavallisesti selites sA- 
jetessa. 

Poikkeus: Jos runko paattyy //ea:han, Ued-M^n^ kSlyteiaiiD 
Lapissa joskus, vaikka harvoin, i ISmflD tavau-muodoD pftdtleeni 
Mainitun pSfltteen edells luuuttuu runko niin, ettSI a, a katoaa 
ja iiVk kerrotaan, esim. heltteis belJilessa. 

i) IV:nen siaonon psate mise on ISmMn luokan tebdikoihio 
liitettynd aina muuttumatta. 

j) I[:sen verrannon runko psattyy kaikissa ndissd pitsjissli 
9m:hun, ny:hyn. YksikOn nimennOsslI muultuu tflmSl runko Eora- 
joella, Lapissa ja Raumalla niin, etta nu^ ny katoaa. Esim. 
Mven b^vennyt, hdvennt/ bavenneet, keryen kerjennyt, keiyenntf 
kerjenneet, hivan, hivannt^. PybSlssdmaassa, Laitilas'sa ja 
Uudessakirkossa taas muultuu runko yksik<)n nimennOssd niio. 
etta u, y muultuu loppu-it^nteeksi, paitsi vaiiin Laitilassa ja 
Uudessakirkossa, joissa pit^jissft joskus runko on yksikdn 
nimennOssd muuttumatta. Esim. kerjerl kerjennyt, kerjemf ker- 
jenneet. luvixA luvannut, hxoami luvanneet, peUdd peraonyt, 
pey&ny* peFdnneet, ja Laitilassa seka Uudessakirkossa valiin 
myOs kerjeny kerjeimyL, luvanu luvannut, peydny pel'^nnyt 

k) TekiSlttOman lausunnon pftSltleet munltuvat tamtfn luo- 
kan runkoibin liitelyina aina niin, ettfl niit^ alkava / katoaa. 
Esim. Mveidfi ja hdvetff biSvetafln, keryeidri ja kerjeta* kerje- 

taan. 

I J Kerrannon pSiatteend on Eurajoella titi, Lapissa 
seks tiri ettfl tf ja Raumalla, Pybdss^lmaassa, Laitilassa 
ja Uudessakirkossa if. Esim. hUviidri ja hdvittf bSviUiin, 
kerjetiifi ja kerjettf kerjettiin. 



m) TekiaUdmitD luitleoto pflflttyy Eurajoella, Lapissa 
ja Raumalla aioa /anne:hen, tanneihen^ esiro. huamattannek 
huoflaatUmeenko, k(nq>atiannek kaupattaoeenko. Pybiissamaassa 
ja Laitilassa pflilttyy Uinfl tavan-muoio myOs tavallisesti sa* 
malla tavalla, multa vflliio kuitenkin taneihen^ /on^hen, esim. 
huamcatanek, kaupcUtanek, Uudessakirkossa laas pdJIUyy 
tekidliomda luulento aina /andthen, tdne:\\ea, esim. kerjettdnek 
kerjetmneenkO. 

Muistutus: Laitilassa kayteUl£in vflliiD iannen-, tdnnen- 
ja joskus myOs ianen-, tdnen-p^UeiiSi, Esim. huamaiiannenk, 
joskus huamattanenky joissa k kuuluu pebmefllUl. 

n) Tamfln luokan tehdikoihin liitetyina muuttuvat tekilltU)- 
miiD ehdoanon pdfltteet aina niiu, etUi niiUl alkava t katoaa. 
Esim, Eurajoella ja PyhHssHmaassa hakcUais hakataisiin, 
haodatais baudataisiin, kelvatais; Raumalla hakatais ja haka- 
taisisf; Lapissa ja Uudessakirkossa hakaiaissi* ja hakatCLssi\ 
Laitilass|a hakatCLssis; ja Laitilassa seka Uudessakirkossa 
hakatais ja hakatas. 

o) TekiflttOmflD toivonnon pflatteeod kaytetaan Eurajoella 
takkoHj idkkarl, esim. kakaiiakkotl ; Lapissa tavallisesti takko\ 
tdkkff^ mutta valiin myOs takktm, tdkkihi^ esim. tavallisesti 
haodattakko\ mutta valiio myOs haodattakkoti * ja muissa pita- 
jissa aiua takko\ tdkk^^ esim. kerjettdkk6\ 

p) TekiattOman Ilhnen siannon omaoto paattyy Eura- 
joella /ai7iay/:haD, ^^maWiban, Lapissa ja Raumalla seka 
/omoT^ :ban, /amai/ibao, etta /ama':baD, ^dfma*:baD, ja Pybassa- 
maassa, Laitilassa seka Uudessakirkossa toi7ia':ban, td- 
mo'ibao. Esim. Eurajoella hypdttdmdtl; Lapissa ja Rau- 
malla hypdtidmdrl ja hypdttdmd'; ja Pybassamaassa, Laiti- 
lassa seka Uudessakirkossa hypdtidmct, 

q) TekiattjOman I:sen verraunon ruuko paattyy Eura- 
joella, Lapissa ja Laitilassa tavallisesti /at;a:baD^ ^dfc;a:baii, 



6 



inulla joskus inyOs iapaih-an, (dpdihiknT Raumalla, Pyh^sscl- 
maassa ja Uudcssakirkossa taas p89Uyy se aina {(waih^n, 
(dvaihUn. Esim. kaikissa nflissii piUijissS hyffdUdvd, ja Cura- 
joella, Lapissa ja l^aitilassa joskus myOs hyf/dtidpd. 

r). TekiattOmSin Il:sen verrannon runko pSIdUyy kaikissa 
nSliss^ pitajissa /u:hun, ff/:hyn, T^sU pii^lteesld katoaa yksikdti 
nimennOssU u, y aina Eurajoella, Lapissa, Rauioalla ja 
Pyhflssamaassa, esim. hyf/dtt hylj^Uy. Lai lit ass a ou runko 
yksikOn uinieniiOsscl tavallisesti muuttumatta, mutta usein myOs 
si ten muuttunut, etld u:n^ y:u siaan on tullut loppu-SlSnne, ja 
Uudessakirkossa taas ou u, y tavallisesti loppu-Sianleeksi 
muuttunut, ja ainoastaan joskus oleniaan jSilnyt. Esim. Laili> 
I ass a tavallisesti hyf/dfiy, hypdtty, mutta usein myOs kyf;dtt\ 
hypdtf; ja Uudessakirkossa tavallisesti Araupa/^^ ja ainoastaan 
joskus kaupattu. 



Yksikko 1 p. pyssan* 

2 p. pyssd* 

3 p. pyssd 



TaivDtus-eslnerkkii Eurajoelta. 

TeklaUineiL 

Snora-tapa. 

Lansunto. 

ruppen'. Monikko 1 p. pyss^n* ruppen'. 
ruppe'. 2 p. pyssiit ruppel. 

ruppe. 3 p. pyssdvM' ruppeva*. 



Eerronto. 

YksikkO 1 p. pysSsin' 

2 p. pysdsi* 

3 p.* pysas 
Monikko 1 p. pysdsin' 

2 p. pysflsit 

3 p. pysSIsi*, valiin pysilsiva* 



rupesm . 

rupesi\ 

rupes. 

rupesin'. 

rupesit. 

rupesi' vdliin rupesiva*. 



7 



Perfektom-ailuL 

Yksikko 1 p. olea* pysdn j. n. e. olen' niven ). n. e. 

Monikko 1 p. olen' pjsSiDDy' j. n. e. olen* ruveanir j. n. e. 

Plnsqvamperfektum-aika. 

YksikkO 1 p. olin' pysan J. n. e. olin' ruven j. u. e. 

Monikko 1 p. olin* pystony' j. n. e. olin* ruvennu* j. u. e. 



Lunlento. 
Presens-aika* 

YksikkO 1 p. pysdnnengOn' 

2 p. pysdnneks 

3 p. pysdnnek 
Monikko 1 p. pysannengOn' ' 

2 p. pysdnnetUlk 

3 p. pysannevak, vtfliin py- 

sfilnnek 



ruvennengon . 
ruven neks, 
ruvennek. 
ruvennengon*. 
ruvennettak. 

ruvennevak, vdliin ruven- 
vennck. 



Perfektmn-alka. 

YksikkO 1 p. ollengon' pysan j. n. e. ollengon* ruven j. n. e. 
Monikko 1 p. ollengon' pysMuny' j. n. e. ollengon' ruvennu' j. n. e. 



YksikkO 1 p. pjssdisin* 

2 p. pyssdisi* 

3 p. pyssdis 
Monikko 1 p. pyssaisin* 

2 p. pyssdisit 



EkdOBto. 

Presemi-aika. 



ruppeisin 
ruppeisi* 
ruppeis. 
ruppeisi n*. 
ruppeisit. 



3 p. pyssaisi, valiin pyssdis ruppeisi', vjiliin ruppeiB* 



8 

r 

Perfektam-aika* 

YksikkO 1 p. olisin* ja olsiu* pysau olisio' ja olsin' ruven 

j. n. e. j. n. e. 

Mouikko 1 |). olisio' ja olsin' pysciuny' olisin' ja olsiu' riivennu' 

j. 0. e. j. n. e. 

Toivonto. , 

l^sens-aika. 

YksikkO 3 p. pysakkOn' ja pysakko' ruvekkun' ja ruvekko'. 
Mouikko 3 p. pysftkkon" ja pysiikko* ruvekkon* ja ruvekko. 

Perfektma-aika. 

YksikkO 3 p. olkkoD' ja olkko' olkkon' ja oikko' ruven. 

pysjin 
Monikko 3 p. olkkou' ja olkko* oikkon' ja olkko' ruvennu*. 

pysflnny' 

KiskentS. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. Vy^^'f pyss^s ja rupp', ruppes ja ruppest, usein 

pyssflst myOs ruppi'. 

Monikko 1 p. pysiitdn*, pysfl- ruvetau*, ruvetas ja ruvelast. 

Us ja pysaidst 

2 p. pysakka* ruvekka'. 

Perfektnm-aika. 

YksikkO 2 p. oF, oles ja olesl pysdn oF, oles ja olesi ruven. 
Monikko 2 p. olkka' pysdnny' oikka' ruvennu*. 

1:11611 sianto. 

pysat ruvet. 

pysXUksen, pysSiUikses nivelaksen, ruveUkses. 



9 
11:11611 sianto. 

As. pysiites ruveles. Av. pysflten' ruvcU'n'. 

nLas sianto. 

(runko pyssdmd). YksikkO. (nioko rii|))iema). 

Om. pyssaman' ruppeman'. 

As. pyssdmds riippcnias. 

Lflh. pyssSmSst ruppemast. 

Men. pysscioi^liitn' ja pyssaiii<iir ruppemalian' ja ruppeman'. 

Siv. pyssflm^ll j. n. p. ruppcmall J. n. e. 

IV:fis sianto. 

(runko pyssdmise). YksikkO. (runko ruppemise). 
Nim. pyssaminen' ruppeminen*. 

Os. pyssdmist ruppemist. 

Om. pyssSfuiisen' j. n. e. ruppcmisen' j. n. e. 

Monikko. 
Nim. pyssdmistf' j. n. e. ruppemise* j. n. e. 

Lnen verranto. 

(runko pyssdvS). Yksikko. (runko ruppeva). 

Nim. pyssavainen* ruppevaineu'. 

Om. pyssilvan' j. n. e. ruppevan' j. n. c. 

ILnen verranto. 

(runko pysflnny). Yksikko. (runko ruvennu). 

Nim. pysfln . ruven. 

Om. pysjinnyn' j. n. e. ruvennun' j. n. e. 

Monikko. 
Nim. pysflnny' j. n. e. ruvennu' j. n. e. 



10 

• Snora-tapa. 
Lausnnto. Eerronto. 

pysdtain' ruvetan\ pysflUin' ruvetUn*. 

Perfektnm-aika* Plnsqvamperfektnm-aika. 

on* pysdll on* ruvett. ol pysiill ol ruvelt. 

LHlrnto. 

Presens-aika. Perfektam-aika. 

pysSllUtnnek ruvetlanuek. ollek pysStt ollek ruvell. 

Ekdonto. 

Presens-aika* Perfektom-aika. 

pyg^Uis ruvetais. olis pysUtt olis ruveU. 

Toivonto. 

Presens-aika. Perfektma-aika. 

pysattJikkon' ruvetlakkon*. oikkou' ja olkko' pyslitt olk- 

kon' ja oikko' ruvetl. 

niias sianto. 

Yks. Om. pysdttainiln' ruvettaman*. 

linen verranto. 

(runko pysSllUvii, joskus py^ (runko ruvetlava, joskus 

satUipii). ruveltapa). 

Yks. Nim. pysfltUvd, joskus py- ruvetlava ja ruveltav, jos- 

sfltUpii, jota siaa kui- kus ruveltapa ja ruveltap. 

I^enkin ainoaslaan bar- 

voin kuulee. 



t1 



Os. Ei ole ruvetlava, joskus riivettappa. 

Om. pYsSllUTdn ruvettan* j. n. e. 

Muita sioja Ulld ei ole. 

Ibnen verranto. 

(runko pjsiitty). (runko ruvelUi). 

Yks. Nim. pysatt ruveU. 

Os. Ei ole ruvellu. 

Om. pysatyn* ruveiun' J. n. e. 

Muita sioja Ulld ei ole. 

Tai¥«tiis-fsinerkki Lapiste. 

TekiiUlliieiL 

Snora-tapa. 

Lansunto. 

Yksikko 1 p. kerkk^n' ja kerkke*. Monikko 1 p. kerkken' ja kerkke\ 

2 p. kerkke*. 2 p. kerkket. 

3 p. kerkke. 3 p. kerkkevil'. 

Eerronto. 

Yks. 1 p. kerkesin' ja kerkesi'. Mod. 1 p. kerkesin* ja kerkesi*. 

2 p. kerkesi'. 2 p. kerkesil. 

3 p. kerkes. 3 p. kerkesi'. 

Perfektun-aika* 

Yks. 1 p. oIcd' ja ole' kerjen Mon. 1 p. ojen* ja ole* kerjennv' 

j. 0. e. j. n. e. 

Plusqvamperfektiuii-aika. 

Yks. 1 p. olin' ja oli' kerjen Mon. 1 p. olin' ja oli* kerjenny' 

j. n. e. j. n. e. 



12 

Lii«leii(o« 

Presens-aika* 

Yksikko t p. kerjenneiig. Monikko 1 p. kerjenueog. 

"2 p. kerjeoneks. 2 p. kerjennetlak. 

3 p. kerjennek. 3 p. kerjeiinevflk, vdliiii 

kerjennek. 

Perfektnm-aika* 

Yksikki) t p. ollenneng, joskus olleneng kerjeti j. d. e. 
Monikko 1 p. oilenneDg, joskus olleneng kerjenny* j. n. e. 

Ehdonto. 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. kerkkeisin' ja kerkkeisi'. 

2 p. kerkkeJsi'. 

3 p. kerkkeis. 

Monikko 1 p. kerkkeisin' ja kerkkeisi\ 

2 p. kerkkeisit 

3 p. kerkkeisi\ joskus kerkkeis. 

Perfektutt-alka. 

Yksikko 1 p. olisin' ja olsin', olisi' ja oisi' kerjen j. n. e. 
Monikko 1 p. olisin' ja olsin\ olisi' ja oisi* kerjenny* j. n. e. 

Toivonto. 
PreBens-aika* 

Yksikko 3 p. kerjekkOn* ja kerjekko'. 
Monikko 3 p. kerjekkdn^ ja kcrjekko*. 

Perfektam-aika. 

Yksikko 3 p. olkkon' ja olkko' kerjeu. 
Monikko 3 p. olkkon* ja oikko' kerjenny'. 



13 

Kiskeatd. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. kerkk\ kerkkes ja kerkkest. 
Monikko I p. kcrjetan\ kcrjelS*, kerjeliis ja kerjeiast. 
2 p. kerjekka'. 



Perfektmn-ai 

Yksikki) 2 p. ol', oles ja olest kerjen. 
Monikko 2 p. oikka' kerjeDoy*. 

Lnen sionto. 

kerit, joskus juuri kerjeL 

keritaksen, keriUkses, joskus juuri kcrjet^ksen, kerje- 
Ukses. 

IDnen sianto. 

As. keriles, joskus juuri kerjcles. 

Av. keriten' ja kerite*, joskus juuri kerjelen' ja kerjete'. 

mas sianto. 

(runko kerkkemS). 
Yks. Om. kerkkcmSn' ja kerkkemS'. 
As. kerkkemas. 
LHh. kerkkemasL 

Men. kerkkemilhan*, kerkkemahs', kerkkemlin' ja kerkkem^'. 
Siv. kerkkem^II j. n. e. 

IV:as sianto. 

(runko kerkketnise), 
Yks. Nim. kerkkeminen* ja kerkkcmine*. 

Os. kerkkemist. 

Om. kerkkemisen' ja kerkkemise' j. o. e. 
Mon. Nim. kerkkemise' j. n. e. 



14 

Imen verranto. 
(runko kerkkevS). 
Yks. iNim. kerkkevainen* ja kerkkevSiine'. 
Om. kerkkeviin' ja kerkkevfl' j. n. e. 

ILnen verranto. 

(runko kerjeiiny). 
Yks. Nim. kerjen. 

Om. kerjeniiyn^ ja kerjenny'. 

Muila sioja en luule olevan. 
Mon. Nino, kerjenny'. 

Muita sioja en luule olevan. 
Muistulus: Il:sen siannon avuntoa kuulee ainoaslaan 
harvoin. 

TekiitSo. 

Suora-tapa. 
Lausnnto. Eerronto. 

kerjeUn' ja kerjetd*. kerjeltin' ja kerjeUi*. 



Perfektum-aika. 

on' kerjell. 



Plnaqvamperfektnm-aika. 

ol kerjett. 



Presens-aika. 

kerjeUannek. 



Louleiito. 



Perfektum-aika. 

ollennek, vfliiin olienek kerjetl. , 



Presens-aika. 

kerjeUissi* ja kerjetSissi'. 



Ehdonlo. 



Perfektum-aika. 

olis kerjett. 



ToivoBlo. 

Presens-aika. Perfektnm-alka. 

kerjettakko', valiin kerjett£ikkOn\ olkkon* ja oikko* kerjett 



15 

nLas sianto. 

Yks. Oin: kerjettamilir ja ker]eltamfl\ 

I:iien verranto. 

YksikUn niinenlOA ei minim luiillakseni kSKyteia, ehken siU ' 
juuri vaktiuttaa laida. Osanloa kerjeUdvdti ja kerjeUdvo! taas 
kdyletiisin, mutla ei muila sioja. 

II:iien verranto. 

(rimko kerjetly). 
Yks. Nim. kerjett. 

Os. Ei ole. 

Om. kerjelyn' ja kerjely'. 

Muila sioja ei ole. 



Taivvlas-esinierkki Raomalla. 



Lausimto. 

YksikkO t p. h^vi\ 

2 p. h2lvi\ 

3 p. hdvi. 



YksikkO 1 p. havesi*. 

2 p. hSivesi'. 

3 p. haves. 



Tekiallinen. 

Snora-tapa. 

Eerronto. 

Monikko 1 p. Iiavi\ 

2 p. Iijivit. 

3 p. hsiviv^'. 

Eerronto. 

Monikko 1 p. h2Svesi\ 

2 p. hSvesil. 

3 p. hMvesi\ 



Perfektnm-aika. 

YksikkO 1 p. ole* hSvin j. n. e. Monikko 1 p. ole' hlivinny' 

j. n. e. 

Plnsqvamperfektnm-aika. 

YksikkO 1 p. oil' hMvin j. n. e. Monikko 1 p. oli' hSivinny' j. u. e. 



16 



Lnleato. 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. li^Svinneng. • Monikko 1 p. hiivinDeog. 

2 p. hfivinneks. 2 p. baviuiiellSlk. 

3 p. haivinnek. 3 p. h^vinnevak. 

Perfektnm-aika. 

YksikkO 1 p. ollenneng hSivin j. n. e. 
Monikko 1 p. ollenneng hSivinny' j. n. e. 

Ehdoato. 

Presens-aika. 

Yksikki) 1 p. hflveisi'. Monikko 1 p. h^lveisi'. 

2 p. hfiveisi'. 2 p. haveisit. 

3 p. h^veis. 3 p. hifveisi'. 

Perfektmn-aika. 

YksikkO 1 p. olisi* ja oisi* KSvin j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi' ja olsi' havinny' j. n. e. 



ToivoBto. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. hfivikkon' ja havikko*. 
Monikko 3 p. hHvikkOn* ja hSlvikko*. 

Perfektum-aika. 

YksikkO 3 p. oikkon' ja oikko* bavin. 
Monikko 3 p. oikkon* ja oikko' hSvinny*. 

Kiskeiitfi. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. hav\ bavis ja bavist. 



/ 



17 



Monikko 1 p. haviUi\ hiivilfls ja ha?il2ist. 
2 p. havikka\ 

Perfektmn-aika. 

YksikkO 2 p. ol', oles ja olest hflvin. 
Monikko 2 p. olkka' hflvinny". 

Liieii sianto. 

ha?it. havitiiksen, hSivitakses. 

nmen sianto. 

As. havites. A?, htviten* ja havile'. 

mas sianto. 

(runko hMvimS). 
Yksikko. 
Odi. hayimao' ja havima'. Men. havimahan', havimaha*, 

As. havimas. haviman* ja havima*. 

Lah. ha?iniast Siv. havimall j. n. e. 

IV:&8 sianto. 

(runko havimise). 
Yksikko. 
Nim. haviminen* ja hayimine*. Om. havimisen* ja havimise' 
Os. havimist.' j. n. e. 

Monikko. 
Nim. havimise' j. n. e. 

I:nen verranto. 

(runko haviva). 
Nim. havivainen' ja havivaine'. 
Om. hHvivan* ja haviva' j. n. e. 

Suomt 2 



18 
Hjiffu verraato. 

(runko hflvinnj). 
YksikkO. 
Nim. hSivin. 
Om. btfvinnyn' ja hSiviDDy' j, o. e. 



Monikko. 



Nim. hfivinnj' j. n. e. 



TeUfttfta. 

Snora-taya. 
Lausunto. Eerronto. 

hflviu. havitti*. 



Perfektum-aika. 



od' havitt. 



Plasqvamperfektum-alka. 



ol h«viu. 



LnleDto. 

PrasQBs-alka. Perfektim-aikiu 

hftvittannek. ollennek havitt 

EUoito. 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

havitais ja havitaissi'. olis havitt. 

Tolvoiito. 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

hMvittakko'. olkkoir ja oikko' haviu. 



ntas. siamto.. 

Tks. Om. haviuamao' ja havittama', jota kuilenl^A ajaoa^taMi 
hyvio harvoiD kuulee. 



19 

r.nen verranto. 

TaU taTan-maotoa ei tSlla tehdikoilil ole. 



Yks. Nim. havitt. 
Os. Ei ole. 



IDneB verranto. 

(ruDko hSIvitty). 

Yks. Om. h£[vilyn' ja hfky'Uf. 
Muita sioja ei UkM 
tavan-muodolla ole. 



YksikkO 1 p. luppa'. 

2 p. luppa'. 

3 p. luppa. 



Tahitos-esinerkki PyhAstiwaasUi. 

TekifilliBen. 

Snora-tapa. 

Lausniito. 

Monikko 1 p. luppa'. 

2 p. luppat. 

3 p. luppava'. 



Yksikko 1 p. lupasi*. 

2 p. lupasi*. 

3 p. lupas. 



Eerronto. 

Monikko 1 p. lupasi'. 

2 p. lupasit. 

3 p. lupasi'. 



Perfektum-aika. 

YksikkO 1 p. ole' luvan' j. n. e. 
Monikko 1 p. ole' luvanu' j. n. e. 



YksikkO 



Plngqvamperfektum-alka. 



rinsqvamperieKtuin-aiKa. 

1 p. oil' luvan' j. n. e. Monikko 1 p. oli' luvanu' j. n. 



YksikkO 3 p. luvanek. 



Luoleiito, 

Presens-afkft. 

Monikko 3 p. luvanevak. 



20 

Perfektmn-aika. 

YksikkO 3 p. ollek luvan*. Mpnikko 3 p. ollevak luvanu'. 

EhdODto, 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. luppaisi'. Monikko 1 p. luppaisi*. 

2 p. luppaisr. 2 p. luppaisit. 

3 p. luppais. 3 p. luppaisl. 

Ferfektnm-aikiL 

YksikkO 1 p. olisi' ja olsi' luvan' j. n. e. 
Monikko 1 p. olisi' ja olsi' luvanu' j. n. e. 

ToivoDto. 

Presens-alka. 

YksikkO 3 p. luvakko'. Monikko 3 p. lu?akko'. 

Perfektom-aika. 

YksikkO 3 p. olkko* luvan*. Monikko 3 p. olkko' luvanu'. 

KiskeDtS. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. lupp\ luppas ja luppast. 
Monikko 1 p. luvata\ luvatas ja luvatast. 
2 p. luvakka'. 

Perfektom-aika. 

YksikkO 2 p. o\% oles ja olest luvan*. 
Monikko 2 p. olkka* luvanu'. 

Lnen sianto. 
luvaU luvataksen, luvatakses. 

ILnen sianto. 

As. luvates. Av. luvate'. 



21 

nLas cdanto. 
(runko luppama). 
Yks. Om. luppama*. Yks. Men. luppamaha* ja lup- 

As. luppamas. pama'. 

Lab. luppamast Siv. luppamall j. d. e. 

IV:as sianto. 
Yksikko. 
Nim. luppamine'. Om. luppamise' j. n. e. 



Os. luppamist 

Nim. luppamise' J. d. e. 



Hooikko. 



Lnen verranto. 
(ninko luppava). 
Yksikko. 
Nim. luppavaine'. Om. luppava' j. n. e. 

II:nen verranto. 

(runko luvanu). 

YksikkO. 

Nim. luvan'. Os. TtiUk siaa ei minun luullakseni ole 

Om. luYanu'. Muita yksikon sioja en luule kilytetUvan, ehken 

siU vakuuttaa voi. 

Monikko. 
Nim. luvanu'. 

Muita monikon sioja en luule Ulla olevan, ehken siU ?a- 

kuuttaa ^ voi. 

TfkiJUfta. 

Snora-tapa. 
Laasnnto. Eerronto. 

luvata'. luvatti'. 



22 

Perfektum-aika. Plusqvamperfektom-aika. 

on' luvatt. oi luvatl. 

LvuleBlo. 

Presens-aika. Perfektnm-ajka. 

luvattanoek, vttliin luvatiaoek. ollek luvatl. 

Ehdonto. 

Presens-aika. Perfektnm-aika. 

luvatais. olis luvalt. 

ToivoBto. 

Presens-aika. Perfektmn-aika. 

iuvattakko'. olkko' luvatt. 

in:as sianto. 

Yks. Om. luvattama'. 

Lnen verranto. 

(runko luvattava). 
Yks. Nim. luvattava ja luvattav. 

Os. luvattavat, vSiliin luvattava. Om. luvattava' j. d. e. 

II:nen verranto. 

(runko luvattu). 
Yks. Nini. luvatt Om. luvatu' j. n. e. 

Os. luvattut, valiin luvattu. 

TaifBtos-esinerkkil Laltilasta. 

Tekiallinen. 
Snora-tapa. 
Lansnnto. 

Yksikko 1 p. putto*. Mooikko 1 p. putto'. 

2 p. putto*. 2 p. puUiOtr 

3 p. putto. 3 p. puftova'. 



I 
I 



23 

kerronto. 

tkftikko 1 p. pulosi'. Monikko 1 p. putw'. 

2 p. putosi'. 2 p. putosit. 

3 p. putos. 3 p. putosi*. 

Perfektun-aika. 

YksikkO 1 p. ole' pudon\ joskus ole* piidonu j. n. e. 
Monikko 1 p. ole' pudonu' j. n. e. 

Plns^vampeirfektiim-aika. 

Tksikko 1 p. oli' pudon*, joskus Monikko 1 p. oli' pudonu*. 

oil' pudonu 2 p. olit pudonu\ 

j. n. e. 3 p. oli' pudonu'. 

LaaleDto. 

Presens-alka. 

Iksikkd 3 p. pudonek. Monikko 3 p. pudonevak. 

Perfektum-alka. 

TksikkO 3 p. oUek pudon', joskus oUek pudonu. 
Monikko 3 p. ollevak pudonu*. 

EhdODto. 

Presens^aika. 

Tksikko 1 p. puttosisi', joskus puttosi' ja puttoisi'. 

2 p. puttosisi', joskus puUosi* ja puttoisi*. 

3 p. puitosis, joskus puUos ja puttois. 
Monikko 1 p. puttosisi', joskus putlosi' ja puttoisi*. 

2 p. puiiosisit, joiXLtt^ piM6tii ja puttoisit 

3 p. puttosisi', joskus puttosi' ja puttoisi'. 



24 

Perfektum-aika. 

YksikkO 1 p. olisisi*, oIsisi\ olisi' ja olsi* pudon', joskus pudoDU 

j. n. e. 
Monikko 1 p. olisisi*, oIsisi\ olisi' ja olsi' pudoiiu' j. d. e. 

Toivoato. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. pudokko*. Monikko 3 p. pudokko*. 

Perfektom-aika. 

YksikkO 3 p. olkko' pudon', joskus oikko' pudonu. 
Monikko 3 p. olkko' pudonu'. 

KIskeatS. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. pull', putlos ja puUost. 
Monikko 1 p. pudola', pudolas ja pudolasl. 
2 p. pudokka'. 

Perfektnm-aika. 

YksikkO 2 p. ol', oles, olest ja v^liin ole' pudon', joskus pudonu. 
Monikko 2 p. olkka' pudonu'. 



1 


Lnen fliaBto. 


pudol. 

• 


pudolaksen, pudolakses. 




n:nen cdanto. 


As. pudoles. 


Av. pudole'. 




ULfus cdanto. 




(runko pultoma). 




YksikkO. 


1 Om. pultoma'. 


As. puUomas. 



I 



25 

Lah. puUomast. Ot. pullomalL 

Meu. puUomaha' ja puUoma'. Vaj. puUomal. 
Si?, puttomalt Miiita sioja ei ole. 

IV:fis sdanto. 

(runko puttomise). 
Yksikko. 
Niiii. pnUomine*. Om. puttomise* j. n. e. 

Os. pultofflist. 

Monikko. 
Nim. puttomise' j. n. e. 

Lnen verranto. 

(runko puttova). 
Yksikko. 
Nim. putlovaine*. Oro. puttova' j. n. e. 

Os. puttova ja puttovat 

IDnen verranto. 

^ (runko pudonu). 

Yksikko. 
Nim. pudon', joskus pudonu. Om. pudonu' j. n. e. 

Monikko. 
Nim. pudonu' j. o. e. 

Muistutus: I:sen verranno|i monikon osanto pfltlttyy sekS 
m'lbin ettii t;t7:hin, esim. ptUtovi ja puttovit. 

Snora-tapa. 
Lansimto. Eerronto. 

pudota*. pudotti'. 



26 

Perfektam-aika. 

on' pudotlu, useio myOs on' pudou'. 

Plnsqvamperfektnm-aika. 

ol pudoltu, usein myOs ol pudott'. 

Limleato. 

PreMBB-aika. 

pudottannek, vflliin pudottanek, ja pudottannenk' sektf joskus myM 
pudottanenk\ 

Perfektnin-aika. 

ollek pudoUu, usein my5s ollek pudott'. 

Ehdrato. 

PreBens-alka. 

pudotassis, pudotais ja pudotas. 

Perfektmn-aika. 

olia pudottu, usein my5s olis pudott'. 

Tolfonto. 

Ptesens-aika. 

pudottakko'. 

Perfektom-aika. 

olkko' pudottu, usein niyos olkko' pudott'. 

IILas sianto. 

Tks. Om. pudottama'. 

Irnen vemuito. 

TiiU Uvan-muotoa ei ole Ulll§ tehdikollfl. 



27 

Tknisn. veTmnto. 

YksikkO. 
Nim. pudoUii, usein myOs pudotl'. 
Oin. pudotu'. 

Muita yksikOn sioja ei o]e talla tehdikdUif, eiktt myOskSifln 
monikkoa. 

TaivBtas-eslnerkki Ilvdfstakirkosta. 

TetiaUlnen. 

Snora-tapa. 

LauBnnto. 

Tksikkd 1 p. hakka'. Monikko 1 p. hakka*. 

2 p. hakka'. 2 p. hakkat. 

3 p. hakka. 3 p. hakkava'. 

Eerronto. 

Yksikko 1 p. hakkasi'. Monikko 1 p. hakkasi'. 

2 p. hakkasi'. 2 p. hakkasit. 

3 p. hakkas. 3 p. hakkasi'. 

Perfektumaika. 

Yksikko 1 p. ole' hakan', joskus ole* hakanu j. n. e. 
Monikko 1 p. ole' hakanu' j. n. e. 

Plngqvamperfektmn-aika. 

Yksikko 1 p. oh' hakan'^ joskus oh' hakanu j. n. e. 
Monikko 1 p. oh' hakanu' j. n. e. 

LBBleiito. 
Prescus-aika. 

Tksikkd 3 p. hakanek. Monikko 3 p. hakanevak. 



28 
Perfektom-aika. 

YksikkO 3 p. ollek hakao'^ joskiis ollek bakauu. 
MoDikko 3 p. x>llevak hakanu*. 

Ekdoito. 

Presens-aika. 

YksikkO 1 p. hakkasi', villiiQ hakkasisi'. 

2 p. hakkasi', vdliin hakkasisi'. 

3 p. hakkas, vdliia hakkasis. 
Monikko 1 p. hakkasi', vdliin hakkasisi'. 

2 p. hakkasit, vftliin hakkasisit 

3 p. hakkasi*, valiin hakkasisi'. 

Perfektam-aika. 

YksikkO 1 p. olisi', vflliin olisisi', hakan', Joskus hakanu j. n. e. 
MoDikko 1 p. olisi', villiin olisisi', hakanu' j. n. e. 

Toivoito. 

Presens-aika. 

YksikkO 3 p. hakakko'. Monikko 3 p. hakakko'. 

Perfektum-aika. 

YksikkO 3 p. oikko' hakan', joskus oikko' hakanu. 
Monikko 3 p. olkko' hakanu'. 

KiskeitS. 

Presens-aika. 

YksikkO 2 p. hakk', hakkas ja hakkast. 
Monikko 1 p. hakata', hakatas ja hakatast 
2 p. hakakka'. 

Perfektum-aika. 

YksikkO 2 p. o\\ oles ja olest hakan', joskus hakanu* 
Monikko 2 p. olkka* hakanu*. 



29 

I:nen sianto. 

bakat. hakataksen, hakalakses. 

Ilrnen sianto. 

As. hakates. Av. hakate'. 



sianto. 

(ruoko hakkama). 
Yksikko. 
OiD. hakkama'. ' Siv. hakkamall. 

As. hakkamas. Ot hakkamall. 

Lah. hakkaroast Vaj. hakkamat 

Meo. hakkamaha* ja hakkama'. 

IV:as sianto. 
Yksikko. 
Nim. hakkamine'. Om. hakkamise' j. o. e. 

Os. hakkamist. 

MoDikko. 
Nim. hakkamise' j. n. e. 

Lnen verranto. 

(runko hakkava). 
Yks. Nim. hakkavaine'. Yks. Om. haltkava' j. n. e. 

ILnen verranto. 

(runko hakaDu). 
Yksikko. 
Nim. hakan', joskus hakanu. Om. hakaDu\ 
Os. En luule olevan. Muita yksikoo sioja en luule ole- 

van, vaikken sitfl juuri tarkoin 
Ueda. 



30 

Monikko. 
Nim. hakanu'. 

Huita monikon sioja en luule kSlytetUvSin, vaikken sila juuri 
vnkuuttaa voi. 

TeUltSn. 

Suorartapa. 
Lansanto. Kerronto. 

hakata'. hakatti'. 

Perfektum-aika. Plnsqvamperfektmn-aika. 

on' hakatt', joskus on* bakattu. ol hakalt\ joskus ol hakattu. 

Lvnifnto. 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

hakattanek. ollek hakatt', joskus ollek ha- 

kattu. 

Ehdonto. 

Presens-aika. 
hakataissi', hakalassi'; hakatais ja hakatas. ' 

Perfektum-aika. 

olis, vSliin olisis, hakatt', joskus my5s olis taikka olisis hakatta. 

Tetvoito. 

Presens-aika. Perfektum-aika. 

hakattakko'. oikko' liakatt', joskus olkko' ha- 

kattu. 

lll:as lEdanto. 
Yks. Om. hakattama'. 



3i 



yerraato. 

(ruoko hakaUa?a). 

Yksikko. 
Nim. hakattava ja hakattav. Om. bakaUava' j. b. e. 
Os. hakattava. 

Monikko. 
Nim. hakattava'. 0& hakattavi ]• o. «. 

Hnen verranto. 

(runko hakattu). 
Yksikko. 
Nim. hakatt', joskus hakattu. Oia. hakatu' j. o. e. 
Os. hakattutf valiin hakattu. 

Monikko. 
Nim. bakatu'. 
Os. hakatuit, joskus jauri bakatui j. ■. e. 

f ekdikkifn kMlivfatl MidMti. 

1) KielUvina tehdikoinfl kayteuas kaikissa nSissa piujissa 
en, joUen ja joskus, mutta harvoin, eUen, 

2) ^h-tehdikollfl on seka tekiidlisen etta tekiattomfln suora- 
lavan, luulennon ja ehdonnon kaikki ajaB-HMiodot, mutta joUen- 
ja W/at-tehdikoilla ainoastaan suora-tavan laosunto, kerronto ja 
perfektum^aika seki ehdonnon presens- ja perfektum-aika. 

Muistutuksia; ' 
a) Laitilan- ja Rauman-puolisessa Lapissa seka koko 
Raumao pitajassa ja Pyhiasamaassa kaytetaan ainoastaan 
harvoin en-XAMm aska tckiiUiaeB etta UkiOttOman luulentoa. 
Viimein mainittua kuulee Pyhassamaassa hyvinkin harvoin. 
Laitilassa taas ja Uudessakirkossa kuulee tekiallisen luu- 
lentoa ainoastaan juuri joskus eika tekiattoman olleokaan. 



32 

h) £>2-tehdikon luuleDioa, jonka tekiSllisen ajan-muodoilla 
on ainoastaan yksikOn ja monikon 3:as persooa, kSyteUan vain 
kjsyiss9. 

3) £!»-tehdikk5 laipuu Uten: 

TcUilltaeii. 

Snora-tavan ja ehdonnon ajan-mnodot 
Yks. 1 p. en. 

2 p. es. 

3 p. ei. 

Mon. 1 p. emme ja enme, v'AWn myOs me en. 

2 p. eite, ?llliin te el. 

3 p. ei. 

LnnlennoiL presens- ja perfektnm-aika. 

Yks. 3 p. eik, eikost ja eikost. 
Mon. 3 p. eik, eikost ja eikost. 

Toivonnon presens-aika. 

Yks. 3 p. alkkOn' ja dlkko'. 
Mon. 3 p. alkkon' ja dlkko'. 

EfiskennSn presens-aika. 

Yks. 2 p. aid, alas ja alast 
Mon. 1 p. ei. 

2 p. alkkfl' ja alkkflst. 

TekilMn. 

Snora-tavan ja Ekdonnon ajan-mnodot 

ei. 



33 
Luuleimon presens- ja perfektam-aika. 

eik, eikost ja eibost. 
Muistutuksia: a) Enme kttyleUlflD Laitilassa, mutta 
emme kaikissa muissa piUjissM. bj Eurajoella, Lapissa ja 
Raumalla kSyteUan seka dlkkdfi etU dlkkd^, PybHssamaassa 
ja Laitilassa ainoastaan dlkko* ja Uudessakirkpssa taYalli- 
simmasti alkko', mutta valiin myOs dlkkosL c) Luulennun ei:n 
perflssJi on aina kysjmys-liite, joDa kaytetSSn k kaikissa Dflissi 
piUjissa, kost Eurajoella ja Lapissa, kost Pyhfiss^maassa 
ja Laitilassa ja sekSi kost etts kdsi Raumalla ja Uudessa- 
kirkossa. 

4) A; pan-j ppo^-liitteen lisSiSin tultua taipuvat ^-tehdikoo 
lekiflllisen suora-tavan ja ehdonnoD ajan-muodot Daiu: 

Yks. 1 p. emp ja eropfiD. 

2 p. eppiis^ 

3 p. eip. 

Mod. 1 p. emp me ja empilQ me. 

2 p. ettap. 

3 p. eip. ' 

5) Kjsymys-liitteen perattn tultua taten: 

a) Eurajoella ja Lapissa. 
Yks. 1 p. eng miua, engOo, eogOst minS ja eogOstan. 

2 p. eks, ekkost sinS, ekk5s ja ekkOstSs. 

3 p. eik ja eikost 

Mod. 1 p. eng me, engOn me ja engOst me. 

2 p. ettak ja ettakkOst. 

3 p. eik ja eikost 

b) Laitilassa. 
Yks. 1 p. eng miua, engost ja engostan. 

2 p. eks, ekkost siua, ekkos ja ekkostas. 

3 p. eik ja eikoal. 

Suomi, " 3 



34 



Mod. i p. eng me ja engost me. 

2 p. etuk ja ettftkost. 

3 p. eik ja eikost. 



c) PyhassSlmaassa. 
Yks. i p. eng minSI, engon, engost minSi ja efigostan, Hon. 2 p. 
ettSik ja etUikos, mutta muut personal, kulen Laitilassa. 

d) Raumalla. 
Sekft samoin, kuin Eurajoella ja Lapissa, ettS myos rouatoin 
samoiD; kuin PyhassSlmaassa, paitsi Mon. 2 p., jooa ei ettSr- 
host kayteta', vaan ettSkkost. 

e) Uudessakirkossa. 
Yks. 1 p. eng mind, engos mina, engos minSI, engon, engoo, 
engostan ja engOstSn. 

2 p. eks, ekkos ja ekkos. 

3 p. eik, eikost ja eikOst 

Mon. 1 p. eng me, engon me, engon me, engos me ja engiVs me. 

2 p. etuk, ettAkos ja ettakos. 

3 p. eik, eikost ja eikOst. 

6) G^, gdn-^ A:-liitteen, kirja-kielen k&, lisflSn tultaa taas 
nain: 

Yks. 1 p. eng ja engan. 

2 p. eik sina. 

3 p. eik. 
Mon. 1 p. eng me.' 

2 p. eik te. 

3 p. eik. 



35 

7) Jollen ja ellen taipuvat nain: 

fekilllineii. 

Snora-tavan lansnnto, kerronto ja perfektmn-aika 

sekft ekdonnon ajan-muodot 
Yks. 1 p. jollen elleo. 

2 p. jolles elies. 

3 p. jollei ellei., 

Mod. 1 p. joDemme ja joUenme ellemme ja ellenine. 

2 p. jollette ellette. 

3 p. jollei ellei. 

TekifttSi. 

Snora-tavan lansnnto, kerronto ja perfektnm-aika 
seka ekdonnon ajan-mnodot. 

jollei ellei. 

Muistutus: JoUenme ja eUenrne kayteUlSIn Laitilassa, 
routia joUemme ja ellemme fcaikissa muissa pitiijissSl. 

8) En-y jollen- ja e//^-tehdikOillfl kielletSlSin kaikki ne 
muodot, joita maiDitoilla tehdikOiUa on sanottu kussakin piU- 
jflssd olevan. 

9) KielUvan tehdikon perflssS muuttuvat kielleltavan tavan- 
muodoD ajan-muodot seuraavalla tavalla: 

I Tekl!ailBes8&. 

a) Suora-tavan lausunnosta katoavat aina persona-pflfltteet, 
ja loppu-Sianne tulee siaan. Ellei tehdikko ole' yksi-^tavuinen, 
sekS ellei side-kerake pebmetessdnsS ole' kadonnut, jolloin run- 
gon Tiimeinen SiantiO aina on muuttumatta, katoaa myOs, vaikka 
runko olisi supistunutkin, mainittu aantio kaikissa muissa pita- 
jiMfl paitsi Laitilassa, jossa tavallisesti, vaikka ei kuitenkaan 
aina, rungon viimeinen asnlio, supistuvissa kuitenkin supistu- 



36 

neena, jSlfl olemaan, jos kaksi-tavuisessa rungossa vaio pksi 
kerake on sen edelU ja lyhyl aaDliO eDsimSisessa taTuussa. Jos 
J on side-kerakkeena, taikka jos side-kerake pehmetessdnsS on 
y:ksi muuttunut, muuttuu mainittu j kaikissa naissfl pitajissS i:ksi 
rungon viimeisen dflntion kadottua. Esim. en ann', lupp*, amaf, 
kort en anna', lopaa\ ammu', korjaa', jolles harf jos ei barjaa', 
en hae\ en nde^^ en kulf, kuuT, kidf, ?maF, $yW en kulje', 
kuule', kiellSl', huoli\ sylje\ ei oss^, putf, pys^ ei osaa', puloo\ 
pysftd'; kaikissa nmissa piUijissa, paitsi Laitilassa, en im\ hw\ 
rik'y retfj es of, jollette kys\ mutta Laitilassa tavaliisesti en 
%me\ luv^, riko\ revi', es ole^, jollette kysy\ vaikka siella myOs 
vaiiin sanotaan kuten muissakin piUljissSl. 

Muistutos: Jos runko on supistunut, jsapi kaikissa naissS 
pitajissa valiin viimeisesU SidntiOsU ikSdn kuin puoU adnOd 
loppu-aflnteen eteen. Tama ei kuitenkaan tapahdu' Eurajoella 
sellaisissa rungoissa, joilla on supislumalla syntynyt e viimeisena 
aantiOna, silia, jos ei seliaisten e perati katoa', kuten kuitenkin 
tavaiiisimmasli tapahtuu, muuttuu se lassa pitajassa t:ksi loppu- 
aanteen edella. Jos rungon viimeisesia aantiOsta on puoli aantio 
jaanyt; pysyy side-kerakkeena oleva j sen edeila aina muutUi- 
matta. Esim. en harj'^*, l^f^P^t oss^'y jollen kory°^, makk^', Ja 
Eurajoella en Mppi', jollen kerkkf, mutta muissa pitajissH en 
happ^y jollen kerkkf. 

h) Kerronto muuttuu kussakin pitajassa siella tavalliseksi 
ll:8en verrannon yksikOn ja monikon nimennoksi. Esim. Eura- 
joella, Lapissa ja Raumalla jollen ottan, oil, luvan, j'oUemme 
ottann^i, ollti, luvannu*; Pyhassamaassa seka Laitilassa es 
parantun, vet&n\ joskus juuri es parantunnu^ vetdny, elle^ valiin 
te et, parantunnt^y vetdn\f^ j'oUes rwen\ (Laitilassa joskus 
juuri yo//e; ruvenu), jollette nwenu*; Laitilassa tavallisesli d 
oUUf valiin myOs ei olT, joUenme olhf; mutta Pyhassamaassa 
ta?allisesti ei olT ja ainoastaan valiin ei oUu ei ollul, joUemme 



37 

olhi^; ja Uudessakirkossa en ampon* ja en amponu, en olhiy 
Tallin en olt, en peff&n', valiin en peffdny, emme, vflliin me en, 
ampcniCj olh/^ pe}jdny\ 

c) Suora-ta?an perfektum- ja plusqTamperfektum-aika inuut- 
tUTat siten, ettfl apu-tehdikko muuttuu niio, kuin ennen on 
selitettT. 

m 

d) Luulennon presens-ajan yksikOn d:as persona on ain^ 
mauttumatta, mutta monikon J:sta personasta katoaa va-, vd- 
pSilte, joten luolemmat personal tulevat yhUUisiksi. Holempain 
perflan liitetsan aina ArAro*, kka^y kkari, kkdH, Esim. Eura- 
joella, Lapissa seka Rauroalla eik ja eikdsi, Raumalla 
myos eikost Iwannekkd, mdnnekkd% kantannekka\ Lapissa 
joskus myos vidnekkd', kantanekka'; ja PyhassSmaassa, Lai- 
tilassa seka Uudessakirkossa eik ja eikost, Uudessakir- 
kossa myOs eikost kaatunekka*, ryypdnekkd' eiko ja eivaiko 
ryypannekkaan. 

e) Luulennon perfektum-ajan muuttumisen laita on se, etta 
siinS apu-tehdikko muuttuu niin, kuin edellisessa kappaleessa on 
nSytetty; se vain eroituksena, ettei siihen mitSiSn liitetta tule\ 
ll:sen verrannon nimento taas muuttuu saman verrannon run- 
goksi, jonka perasn aina kka'-^ kkW-^ kkati-, kkdfi -Mile tulee. 
Esim. Eurajoella eik ja eikdsi olle antannukk(f; Raumalla ja 
Lapissa eik ja eikost, Raumalla mj5s eikost, oUenne, Lapissa 
joskus ollene, hakannukk(f; PyhSssMmaassa sekM Uudessa- 
kirkossa eik ja eikost, Uudessakirkossa myOs eikdst, olle 
sitonttkka'; ja Laitilassa eik ja eikost ollene, vAliin olle^ rn- 

venukka^. 

« 

f) Ehdonnon presens-ajasta katoavat persona-psatteet ja 
tapa-paatteen niitten edella oleva t. Jos V:nen luokan tehdikoi- 
bin liitetysta iW-paatteesta ensimainen t on kadonnut (esim. men" 
fid ja mensfj^ palajaa mainittu t takaisin persona-paatteen ja 
sen edella olevan viimeisen i:n kadottua. Esim. Eurajoella, 



38 

Lapissa, Raumalla ja Pyhflssflmaassa joUen oHt, menU^ 
siirdis, en palvlis, Mveis, kaiiheis, luppais en palyelisi', ha^iSisi*, 
kaitsisi\ lupaisi'; Laitilassa en kidldsis, sivaieuis, sovesis en 
kielUisi', sivallaisi', sopisi', jolien asusis, auknisis ja auknis, oH^ 
sis ja olis, valiin olsiSy ppssdsis, joskus juuri pyssds ja pyssdis; 
ja Uudessakirkossa en almas, saves, joUes noedus josetnoi' 
tuisi, en oliSy myysis, kelppas, vSiliiD oUsis^ tnyys, kelppasis. 

g) Ehdonnon perfektum-aika muuttuu siten, eiU apu- 
tehdikOD kaypi niin, kuin edellisessii kappaleessa on nflytetty. 

h) Jos toivonnon presens-ajan pftiiUeen piiassa on loppu* 
asiDDe, jaapi se olemaan, mutta jos siinli on li, muuttuu se loppa- 
aauteeksi. Hy5skin katoaa toivonnon pSfttteen o, 6 Eurajoella, 
Lapissa, Raumalla seka PyhflsaSimaassa aina ja myos Lai- 
tilassa, jos ei mitdain tflrkejlUI tarkoiteta', mutta jos tflrkeytu 
tahdotaan tarkoittaa, jaspi siella, ja Uudessakirkossa amop 
mainittu o, 6 olemaan. Esim. Eurajoella, Lapissa, Raumalla 
ja Pyha8sam|iassa (ilkkd* viipykK, ^aniakk', rqHkW, oUck\ 
menkKy luvokV] Laitilassa ^kko' viakK, leipokV^ ahdisteikk^ 
ja, jos tarkeylt^ tahdotaan tarkoittaa, dlkkff vidkkd\ ldpokko\ 
ahdisieVcko'; ja Uudessakirkossa dikko', villiin dlkkdst, otiak" 
ko\ kerjdkkd\ 

%) KaskennOn presens-ajan personat muuttuval seuraa?aUa 
tavalla : 

a) Jos yksikon 2:11a personalia on loppu-aanne paatteeol, 
pysyy mainittu persona muuttumatta, mutta jos sillfi on s taikka 
St paatteena, muuttuvat mainitut paatteet loppu-Sflnteeksi, ja run- 
gon viimeisen aantion kftjpi samoin, kuin suora-tavan lausunnos- 
sakin kieltavan tehdikOn perflssa. Esim. (Oa, dids ja dldsi lyS, 
riiteV, ndi, iei^ anri, heit\ nUkuf, a/, sig, reif, men\ Laiti- 
lassa usein a^y sido\ revi', mene^; did, dlds ja didst korf, 
harf, makk', valiin korj^\ harj^, makk^\ Mpp', npp', kerkk, 
Eurajoella usein happi', rtippi', kerlfkf, ja muissa pitajissft 



39 

TAliin Mpp^, rupp^, kerkkf; hat, Laitilassa usein hakf ja 
muissa piUjiasA TflliiD Ao^; ^V, leeif siirrfi', leivo\ . 

jit) MonikoQ l:ssa peraonassa muuttua /a?^-^ Ukd-, ias-, 
ids-, ja /Of/-, idst'f^^ieiien pflilssS oleva ?^, ^ ja «/ loppu-smn* 
teeksi, mutta ic^-, ^o'-piiatteen pdiissjl oleva loppu-flflnne on muut* 
tumatta. Jos iehdikOD riuko on yksi-tavuinen, sellaiDen ^:heo 
paattyTd kaksi-taTuinen, josta e on kadonnut UlmAn personan 
paaueen edelUI, taikka e;hen panttyva useaminan-ta?uiiieD, ei a, 
& koskaan katoa' pilflUeesUl muissa piujissfi, kuin Uudessakir- 
kosaa ySliin, jo8 tebdikon runko on yksi-tavoinen; mutta jos 
ei tehdikon runko ole' tiissfi mainituita runkoja, katoaa kaikissa 
nflisafl piujissji, varsinkin Uudessakirkossa, viiliin a, a, vaikka 
se kuitenkin uaeammin fin olemaan* Esim. ei jMd&\ Uudessa- 
kirkossa vfiliin myos d y^Mi^, eijuasta*, mennff, oUd, fcyseM, 
MdmteUd dlkaflmme jattka^ juoska', menkA', olka', kyselkii', tie- 
dustelka'; ei sidoia\ hakaid, vMnetd^y soutta', ku^'eta*, mutta 
valiin myos ei sidof, hakat\ vddnef, sovif, kuffef, fllkSiftmme 
sitoka\ hakatka\ yftflntakfl', sopika', kulkeka'. 

y) Kflskenndn presens-ajan monikon 2:8ta personasta kaloaa 
Eurajoella, Lapissa, Raumalla ja Pjhilssiimaassa, ellei 
kkat', kkd*', kkaH-, A:A(lfJ-liite ole' perflfln tullut, paatteen a, d, 
Yaan loppu-aanne jdd olemaan, mutta jos mainittu liite on pe- 
rjiBsa, muuttua a, d o:ksi, d':ksi, ja loppu-H^nne katoaa. Esim. 
dikkff ja dikkdst sy&k/(^, kaatukk", - oiiakk^, repikk", olkk", pun- 
nikk', pankk'y lykdkk', mutta dlkkd' ja dikkdst sydkk6kkd\ oi- 
takkokkdy olkkokka^, pankkokka'* Laitilassa kaypi, jos ei 
mitaan tilrkeytta tarkoiteta', tilmfln personan samoin, kuin edellfl 
mainituissakin pitajissS, mutta jos tdrkejtU tahdotaan tarkoittaa, 
muuttuu, vaikkei kkd-^ ArArdlMiite olekkaan perflssfl, a^ d o:ksi, 
^':ksi, mutta loppu-aflnne jflit olemaan. Esim. dlkkS ja dikkdst 
siirtdkk', mutta, jos UrkeylU tahdoUan Urkoittaa, dlkkif ja 
dOckdst siirtdkkS*^ menkk&, ruvekko'. Uudessakirkossa taas 



1 



40 

on tsiina persona muottumatta, jos ei ArAro*-, IcMAutB oW persan 
tullut, mutta silloin muuttuu pfldte samoiD, kuin fDuissakin pitA- 
jissfl. Esim. aikkff ja mkdst sydkkff, oitakka\ hupakkd^, 
menkkff, mutta oUakkokkcf, syakkdkkd^, hypMcdkkgy menk- 
kdkkS. 

n TeU&ttomtasiL 

a) Suora-tavan lausunnoo laita on UlmmdineD: 

a) Jos fi on pflfltteen pSiflssS, muuttuu se loppu-ttSnteeksi, 
mutta siellfi oleva loppu-fidnne on muuttumatta. 

/)) Jos tehdikdn rnnko on yksi-tavuinen, jxa pflfitteen a^ d 
olemaan, esim. Hjd&dS. 

Poikkeus: Usein katoaa a, d Uudessakirkossa ja myos 
viiliin Eurajoella, Lapissa seka Raumalia, esim. ei jddd^. 

y) Jos runko on sellainen ^:hen pflSUyTfl kaksi-tavuineD, 
jonka e tekiattOmfln paatetten edelUL katoaa, on pfi&tteen a, d 
aina muuttumatta, jos ei rungon ensimfiisessil tavuussa ole' kaksi- 
ftfinike^ silla silloin katoaa vsiliin a, d. E%\m. jottei ottcf, eipanna^, 
purrcf, juasia', mutta ifflliin myOs Hjuast. 

S) Jos ei tehdikdn runko ole' sellainen, kuin edeilisissa 
kappaleissa mainitut rungot, katoaa pSiatteen a, d^ mutta jai 
kuitenkin valiin, Eurajoella, Lapissa ja Raumalla useinkin, 
olemaan, semminkin jos runko on e:hen psattyvfl kolme- taikka 
useamman-tavuinen. Esim. et kudoty hakaf, sovif^ vddnef, 
joUH keskustelTj kyaelF, mutta myos valiin, Eurajoella, La- 
pissa ja Raumalla useinkin, ei kudoiat^ hakatof, sovUa^, vda- 
nets, ja usein, varsinkin Eurajoella, jolM keskusidki, kyseOff, 

h) Kerronto muuttuu kussakin pitSjUssfl sielta taYalliseksi 
Ilisen verrannon yksikon nimennOksi. Esim. Eurajoella, La- 
piss^a, Raumalla ja PyhassSlmaassa ei huudeit^ nnuretiti, 
oltt, voedelti; Laitilassa ja Uudessakirkossa ei fnyjftiy, 
oUiu,jottei mentiy; Laitilassa tavallisesti ei tyeUu, oMisieWu, 
ykdtty, mutta viiliin d qjtit^ ahdisteUf ja varsinkin ei fykdtf; 



41 

sekl Undessakirkossa UTallisesti jottei rUdeltf, iarjotf^ ja 
ainoastaan valiiD jollei rUddity, tcttyoftu. 

e) Suora-tayaD perfektum- ja plusqvamperfemtuin-aika 
mauttuTat siten, ettfi apo-tehdikko muuttuu niin, kuin eDoen on 
aeKteUy. 

d) Eurajoella, Lapissa, Raamalla ja PyhSissamaassa 
on UmleDnoD presens-aika muuttumatta, mutta sen persan liite- 
man aina kkc^, kkd*, kkati^ kk&ti, Perfektum-ajan taas siella 
kaypi niin, elU apu-tehdikko jaSi muuttumattomakai, mutta tekiSit* 
tdmfln II:8en verrannon yksikon niroento muuttuu saman Terran- 
non rungoksi, jonka peraan aina kka\ kkd\ kkati^ kkdri liite- 
taao. Esim. Eurajoelia, Lapissa ja Raumalla eik ja eikosty 
Raumalia myos eikosi, ammuttannekka', Eurajoelia olle, 
Raunialla ja Lapissa olknne, Lapissa joskus myds ollene, 
olUukkc^; ja Pyhassamaassa eik ja eikost juatanekka\ olle 
neohttukka'. 

Muistutus: Laitilan- ja Rauman-puolisessa Lapissa 
seka koko Rauman pitajassa kielletaan tekiattoman luulentoa 
ainoastaan barvoin ja Pyhassamaassa vain juuri joskus. 

e) TekiattOman luulentoa ei kielleta' koskaan Laitilassa 
eika Uudessakirkossa. 

f) Jos ehdonnon presens-ajalla on paatteena tais^ idis^ tas, 
tds taikka iassis, idssis, on se muuttumatta, mutta jos paatteena 
on taissf, idissf taikka tassi\ idssf, katoaa si* paatteen paasta. 
Esim. ei myyddis, ammutais, ahdistellais, ndhddis, Lapissa, 
Laitilassa seka Uudessakirkossa mjOs ei myydds, ammu- 
fasj dhdisieUas, ndhdds, ja Laitilassa viela ei myyddssis, am- 
muiassis, ahdistettassis, ndhddssis. 

Muistutus: Jos taman muodon peraan kktf-, kkd'-, kkaH-j 
ArArflfT^-liitetta pannaan, tulee si paatteesen liitteen eteen. Esim. 
Eurajoelia ja Raumalla ei vidddissikkff^ heitetdissikkff; La- 
pissa, Laitilassa ja Uudessakirkossa ei pannaissikkcf ja ei 



42 



pannassikka^, PyhfissSlmaassa sekft joskus taU-^ ^dtt^-pSflUeen 
perassSl myos Raumallaei kuitenkaan kka'-, AA:a'-liitetUI kflyteUI\ 
vaaD sen verosta ka', kd\ jonka edella ehdonaon presena-ajan 
kielUiva muoto pyayy muuUumatlomaiia. Esim. ei oietaUka'^ 
mmndiskSy uidaiska\ Samoin kiSypi myOs Laitilassa, jos 
iassis, idssis on pSiatteenil, esim. ei uidassiskct^ menndssiskff. 

g) Ehdonnon perfektum-aika on aina muuttumatta. 

h) KielULvan tehdikOn perflssd en ole' kuuUut tekiSUOmaii 
toivontoa kaytetULvfln. 



Taivitiis-esiMerkklL 

TekliUllBeiL 

Suora-tapa. 

Lansunto. 

Eurajoelta. 
Tks. 1 p. en rupp', vflliin ruppi' nyli' 



j. n. e. 



Lapista. 



j. Uf e. j. n* 6« 



Eenronto. 

¥k8. 1 p. en ruven nylken 



lauU 



J. n. e. J. n. e. 


J. n. e. 


Mon. 1 p. em me, valiin me en, ru- nylkenny' 


luuUu* 


vennu' j. n. e. j. n. e. 


j. n. e. 


Liilcito. 




Presens-aika. 




Tks. sektt Mon. 3 p. eik ja eikOst ru- nylken- 


luullennekka*. 


vennekka' nekka' 


▼aliin luulen- 




nekka*, luul- 




lenekka^ ja 




laulenekka*. 



43 

Perftktom-ailuL 

Tks. seka Mod. 3 p. eik ja eikOst oUe oHe nyl- oUenoe, jos- 

ruvenoukka* kennykkil' kus oUeoe, 

luullukka*. 

Ihdoito. 

Presens-aika. 

Yks. 1 p. en ruppeis nylkis luulis 

j. D. e. j. n. e. y d. e. 

Toifoito. 

Presens-aika. 

Tks. seka Mod. 3 p. Slkkdif ja lAkW nylkekk* luulkk'. 

ruvekk' 

KiskeatS. 

Presens-aika. 

Tks. 2 p. sis, SlSs.ja SlSst rupp\ nyli' luul'. 

usein ruppi' 
Mon. 1 p. ei ruveta', vSliin ruvet' nyljets', luidla'. 

▼flliin nyljel' 
2 p. SlkkS' ja SlkkSst ruvekk' nylkekk' luulkk*. 

TeUltfiL 

Snora-tapa. 
Lansnnto. 

ei ruvet', usein ruveta* nyljet', usein luuUa'. 

nyljeU' 

Kerronto. 

ei ruvelt nyljett ^ luuitt 



44 



Lvideito. 

Eresens-aika. 

eik ja eikOst ruvettannekka' nyljettSlnnekkSl' 



luulUnnekka'. 



Perfektnm-aika. 

eik ja eikOst olie ruvettukka* olle nyljettykkft' 



ei ruvetais 



Ehdoito. 

Presens-aika. 

DyljeUis 



oilenne, jos- 
kus ollene, 
luulttukka'. 



luullais ja luuHas. 



Laitilasta. 

TeUUIliiei. 

Suora-tapa. 
Lansunto. 

Tks. 1 p. en luve', vdliin luv' 

j. D. e. 



putt', valiin puuo' 
j. n. e. 



Eerronto. 

Tks. 1 p. en luken', joskus juuri 

lukenu j. n. e. 
Mod. 1 p. enme, valiiD me en, lu- 
kenu' j. n. e. 



pudon', joskus juuri pu- 

donu j. n. e. 
^pudonu' j. n. e. 



Lmilento, 

Presens-aika. 

Tks. sek£l Hon. 3 p. eik ja eikost pudonekka'. 

lukenekka' 

Perfektnm-aika. 

Tks. sekSl Mon. 3 p. eik ja eikost ollene, ollene, v^iliin olle, pudo- 

yflliin olie, lukenukka' nukka'. 



45 

BMoitOt 

Presens-aOca. 

Tks. 1 p. en lukisis ja lukis puttosis^ joskus puttos ja puttois 
j. 0. e. j. n. e. 

Toivonto, 

PresAis-aika. 

Yks. ja Mod. 3 p. Slkko' lukekk' ja, jos pudokk* ja, jos Ur- 

UrkeytU larkoitetaan, keytta tarkoitetaan, 
lukekko' pudokko*. 

KiskeiU. 

Presens-aika. 

Yks. 2 p. ilia, alas ja alast luv\ usein putt', valiin pult^^*. 

luve* 

Mod. 1 p. ei luveta', valiin luvet' pudota', valiin pudot'. 

2 p. alkka' ja alkkast lukekk', pudokk', mnlta, jos lar- 

mutla, jos tarkeytta tar- keytta tarkoitetaan, pu- 

koitelaan, lukekko' . dokko'. 

Muislutus: Lnulentoa kaytetaan ainoastaan juuri joskus. 

Tekiiton.' 

Snora-tapa. 
Lansnnto. 

ei luvet', valiin luveta' pudot*, valiin pudota'. 

Eerronto. 

ei luvettu, valiin luvett' pudotlu, valiin pudott'. 

Bhdonto. 

Presens-aika. 

ei luvetais, luvetas ja luvetassis pudotais, puudotas ja pu-* 

dotassis. 



46 

Huistutus: Naihin taivutus-esimerkkiiQ ei ole* tekialliseo 
eikfl tekiftttoman suora-tavan eikft ehdonnon yhdistymSlla syotj- 
neita aja^-muotoja pantu, kun jo ennen sanotusta on selvft, mim- 
moiset ovat. TekiflttOmSn luulennon kieltflvaa maotoa en koskaan 
ole' kuullut Laitiiassa. 

TaifQtiis-esimerkUft. 

Teki&llliieiu 
Snora-tapa. 
Lansnnto. 
Raumalta. Uudestakirkosta. 

Yks. 1 p. jollen kori\ valiio korj^' ann' j. d. e. 

j. n. e. 

Eerronto. 

Yks. 1 p. joUen korjan antan', vSdiin antanu 

j. Q. e* j. n. e. 

Mon. 1 p. jollemme korjannu' antanu* 

j. n. e. j. D. e. 

EUoito. 

Presens-aika. 

Tks. 1 p. jollen koijais annas 

j. h. e. j. n. e. 

Tcklttili. 

Snora-tapa. 
Lansimto. 
joiiei korjat*, usein korjata' annet', valiin anneta*. 

Eerronto. 

joiiei korjatt annelt', vflliin annettii. 



47 

BUoito. 

PreseiiB-aika. 

jollei korjatais annetais ja anaeUs. 

Muistutus: Ndihin taivutiis-esimerkkiin ei ole* tekiallisen 
eika tekiattdmilD suora-tavan eikH ehdoooon perfektum-aikaa 
paDtu, kan on muutoinkin selvfl, mimmoiseksi se muodostuu. 

Riisa liittcisO, Jotka clvtt lilte-asmoja eli penou- 

liltteitft olf'. 

1) Naitten liitetten edellH muultuvat sanat seuraavalla 

tavalla: ^ 

a) Nimikkojen siat muuttavat taten: 

a) Jos II:sen, IIImeD ja IV:nen liiokan nimikkojen seka 
V:nen luokan kaksi-tavuisten yksikOn nimeunOsU rungon viimei- 
Den aaotio on kadonnnt, ilmauu liitteen eteen sama flftntio, kuin 
siinS on kirja-kielessakin, ja jos side-kerakkeena oleva / on tiksi 
mauttunat, palajaa se takaisin. Esim. mari, kidi, pessi, metht, 
anqpp, s&rk, kaissemp, korkki, mutta marfakf, kuifuM, pessidkf, 
methtdki\ anoppikf, sdrkikf, kahsempikf, karkkiaki'. Muitten 
yksikon niment5 pysyy muuttumattoroaDa. 

Muistutuksia: 1) Jos ▼erta^Uian yksikon nimento psattyy 
pe:ben, seka jos siiu n^a-^ mpd-ptkUXe perati on kadonnut, pysyy 
mainittu nimenU) liitteenkin edessS muutlumaltomana, esim. ene- 
vekf ja enekf, syvevekf. 

2) Vaikka VI:nen luokan nimikkojen yksikOn nimenndsta 
rungon Wimeinen aantio olisi perati kadonnut taikka pooli- 
kuntaiseksi aantioksi muuttunut, palajaa se kuitenkiu lyhyena 
liitteen eteen, ja samoin myos i:k8i muuttunut side-kerake j, 
esim. ienf ja tervi^y hylf, mutia iervekf, kyffekf. 

3) MidS'nimeuiWn ilmauu t, esim. tnidsikf. 

4) 5:aan pSattyvaan nimentOOn tulee t Ar-kysymys-liitleen 
eteen, esim. desik, seev&sik, varvastk, rakasik, puutosik, varesik. 



48 

5) Seihen pSSttyvain runkoin nimennOD psasta] katoaa ti 
taikka loppti-ddnne f-iiitteeo edeitii, esim. tiUmes kyll oU tuli- 
nen kylia olet. 

/}) Monikon nimenQOsUi katoaa loppo-ftiinne, esim. mSh^^ 
sudekkfy turppakkl. 

I y) YksikOn sekS mooikon osantO; asunto, lahdeato, otanto, 
sivuDto, annanlo ja vajanto muuttuvat samalla tavaila, kuin liite- 
asemojenkin edelia. Esim. seevdstdkkf, Uudessakirkosaa 
seippdt&kki*; seippdittdkki', kirveidkki'; Eurajoeila ja Pjhassa- 
inaassa aukkoakkij nuaren^aiakki^, Lapissa IcUtuakkf latoa- 
kiD, ja muissa piujissa aukkuakki'ft nautinoiakkf, kylmematakkf; 
niiiuiakkC, aukkioiiakka\ penkkidkkf, ahffentakkf, mdkkidkf 
mflkeakiD, sirpeidkkd', mdeidkkd^y kdssidkkS ja kddeidkkd^; Eara- 
joella penikkakf ja muissa pitajissft penikkatakkf; jaiasakAf^ 
jaioisakkf^ sirpistdkkf, sirpeistdkkfy lamppaiUek ja lamppaUiak 
Mn annoi, hdryWdk ja hdrjiUek oiiy mdheldkki\ nndhUdkkt. 

Poikkeuksia: 1) Raumalla, PyhSssamaassa, Laili- 
iassa ja Uudessakirkossa on III:Den luokan kaksi-UTuiaten 
yksikOn osanto muuttumatta, esim. lelmdkf, hauiiakf, hakkakf^ 
ja s«imoiii myOs Eurajoeila joskus Iltsen luokan kaksi-ta?uisieD 
yksikOn ja Vinen luokan kolme-tavuisten monikon osanto, esim. 
appukkaidj ialokkari, oraksikiri oraitakin. 2) ATt"- ja ka'*, kcC^ 
liitelten edelld ovat Lapissa joskus muutlumatta kolme-tavuisten 
lll:nen ja V:nen luokan yksikOn ja III:nen luokan monikon osaoto 
seka kaikkein nimikkoin muut Ussfl mainitut siat, esim. si/oAr- 
kadka\ silakoiika', heosika', kddestkd% heosellki\ kissoiska\ kis^ 
satkf kissattakin. Naitten ja kka'-, ArAraMiitteen edella on myOs 
Laitilassa valiin muuttumatta ll:sen, lILoen, IV:nen ja V:neo 
luokan kaksi-tavuisten yksikOn ja III:nen seka V:nen luokan 
saman-tavuisten monikon osanto, esim. lattuki', irenkkikd', sani" 
Hkfj kanamki' kanojakin, sdrkkiki' sarkeakin, hauekd ja Aou- 
eikka^ haukiakaan. 



49 

d) Yksikon ja monikon omannon seka menennon, ja mjos 
monikon avunnon pSSssH oieira ri taikka iappu-ddrme muuttuu p* 
liitteti edellS m:ksi ja mttitten edella nzksi. Myos muuttuu VI:nen 
luokan Uudessakirkossa tavallinen yksikOn menenuon ^-pflflte 
p-liitteen edellft ssemiAsi ja muitten edella sf^rtfksL Esim. nii- 
tungf^ jMttengV^ orppohongt Ja orppangf^ orvoihingi, heosemp, 
heosten^^ heossehen^ ja heossemp, sormimp, somdngi'; Uudessa- 
kirkossa seippdssenffi'. 

Paikkeuksia: 1} iT taikka loppu-ddnne katoaa yksikou 
omaoDOD, seka yksikOn ja monikon menennOn passta ^-, st- ja 
Ar#-, ja samoin myos monikon avunnosta s- ja Ar^liitetten edelta. 
Esim. niitus msht l6Sd» niitun vissisti lOydat, kyWhOi ja kyU- 
his kyU ossd kytahan ja kylihrn kylia osaat, mihvA kyldMst hdn 
ad tuBukkifj mink talosi nddhi sidU mahta oUakka% sormis vis* 
sni sou* sormin vissisti saat, kyldMks pddsf vai, s&rmiks sai' 
901. 2) Jos, kuten Tallin kuulee, starij sidn^ stas, st&s on yksi-^ 
kOn omantoon pantu, katoaa sen paasta H taikka loppu-Mnne, 
esim. mink heasesiah saati. 

a) Monikon kautannon loppu-aanne katoaa 5- ja Ar^-Iiitetten 
edelta, muuttuu j^-liitteen edella m:ksi ja muitten edella n:k8i; 
esim. meritMes, merUMeks, merifhiemp, meriihteng. 

{;) TksikOn ja monikon muutannon ks- ja lAr^-paatteet mQat"» 
ttavat A:^':ksi ja iksi'MA^ esim. hyvdksik, sirpeiksikkff. 

fl) YksikOn ja monikon olennon paatteet muuttuvat samalla 
tavalla, kuin liite-asemojenkin edella, paitsi Pyhassamaassa, 
jossa in aina muuttuu tna'.ksi, in&:ksi eika koskaan ih^iksi, ja 
Lai ti lass a, jossa n ja in muuttuvat na:ksi, ndlrksi ja inaiksi, 
iit^:ksi taikka, jos sana liitteen lisaan tultua on koko tavuulia 
pidennyt, tavallise^ti nna:ksi, nn&:k%i ja inna:ksi, inn^:ksi eika 
koskaan ne:ksi ja in^:k8i. Esim. Pyhassamaassa seka Uudessa- 
kirkossa tadtkkonakkf, tadikoinakki' ja tadikonakkf ja muissa 

Suami, 4 



50 

piujissfl lauiannakka', laodoinnakka'; LaitiUssa siktmakj sioi- 
nak, multa tavallisesti sikannakkf, sioinnakkf. 

^) Monikon seurantooD ei nSiitSI > liitteiUI koskaan liiteUt*. 

bj Kaikkien asemojen pera^o ei nUiVk liitteiu sovi' liilUi, 
mutta Qe, joitten perflftn niiu sopii panna, muUuvat kossakin 
aiassa aamoin, kuin nimikotkio. Eskn. silMn, siitUs^ nmustakki'j 
teUl&kkS, hSnesdkki', - nMttengi^ nUkfikkff, johankuhungi^ mil- 
Idstdn, tniksisL 

Poikkettkria: 1) Muuttumatta ovat yksikOo nimenoOt sekj 
kaikki ne siat, jotka ilSlntiaaQ pSattyvat 2) Jonk- ja mMc- 
oiDanDoihin tulee a, d liitleen eteeo, ja jo ennaltaaD pehmelii- 
iUlDineD k pehmenee -^rksi, esim. jongan, tmnffos, nmg&sidn* 

c) Miten liite-asemot muitteo Uitetten edellfl muuttavat, oa 
jo enoen sell telly; se vain iisfltUlkOdn, elta jos loppu-iftone on 
liite-asemona, rouutlua se p-liilleen edella m:ksi ja gf^^ ga\ 
gff't kka'-^ kkd^-, seka] kyaymys-liilteen eielllk n:ksi, mulla katoaa 
muilleD edeltli, esim. avaraitiangi', ennalttotimp^ ensmdUiangff ja 
ensmdittdnkkffj paksumalUang, levemdliidn, tihualtias. 

d) Jos ei t^hdikktfa ole' kielletly, mttultuvat sen muodol 
seuraavalla tayalla: 

a) Tekiallisen lausonDoa ja kerronnoo sekM eiidonDoii 
presens^an persoQal muuttuval Ulen: 

^) YksikOn seka monikon hsen personan patlleel muiOUi* 
▼at pan-, pdln-liilteen edella miksi ja rauillen edelll n:ksi, mutta 
yksikon 2:sen personan pafttteenH oleva loppu*flSlDne kaloaa. 
Esim. menempSny . meneng(m, menqipds kyUf menekSj menikki 
menilkin, menikkdstds menitko, kdskmng^n, kdskisiks, Laiti* 
lass a tavallisesti kdsisisingdn^ kdMsisiks. 

*) Lausunnon yksikon 3:as persona pysyy mnUimiatlomaiia 
ja samoin my^ kerronnon, ellei siitA ole' kadonnut ^ sillft se 
palajaa liitleen eteen. Jos kuilenkin mainiltu i^ vaikka siita ja 
rungon viimeisesU aantiosta olisi kaksi-Sflnike syntynjt, liiUeettO- 



51 

mllM yksikOD 3:9ta personasta on kadoonut, pysyy se my5s 
Hitteen lissan tultna poissa. EhdoDnon yksikon '3:as persona 
teas muuUuu niin, eWk sen paatteen pSilsU kadonnut i palajaa. 
Brim. fMceki, aniaki', jaikf, myysik mjiko, kidlsikf; Eura- 
joella sidaiki', anndkf, ja muissa piUljissfi sidosikt, annokf; 
stMik, htpasikf; mpysisik, Lapissa mj68 myisik, Pybassa-> 
maassa aina mytfsik niyisikO; Lai til ass a niitdsisik, Uadessa- 
kirko9s*a niitdsik ja muissa pit9jiss2l niii&isik. 

Paikkeiiksia: 1) Jos si on kerronnon pSaUeenSI, sekli jos 
Sana on' VI:nen luokan tehdikkoj^f on vflliin, varsinkin Laiti- 
lasfra, ''kerronnon kadonnut i palajamatta, jos liite on sanahan 
koko tamiun tuonut, esiro. puio$ki\ kudoskf kutoikin. Samal* 
laisten liitelten eteen on myOs aina isisi- ja sisi- seka vsiliin, 
Tarsinkin Lapissa, Laitilassa ja Uudessakirkossa, ehdonuon 
mnittenkin pSiStetten pafistfi kadonnut t palajamatta, esim. tnyj^ 
siskff kctkiski\ 2) Ofiiisia syntyy pAniieen persan tnltua omp, 

*) Monikon 2:sen personan i mouttau aina //arksi, ^M':ksi, 
esHn. meriettdk, tnUttakj Bouittak, 

^) Monikoo 3:nen personan passta katoaa loppu*aanne, 
matte jos ehdonnon t^ma persona on paatteeton, palajaa siihen 
piattoen kadonnut t liitteen eteen, esim. ot(aivakki\ (eikki' teki- 
yatkin, loisik he, otaisikkf ottaisivatkin. 

fi) Jos kaskennOn presens-ajan yksikOn 2:lla personalia on 
si ja monikon l:lla tost, tdsi paatteena, sopii niitten perahan 0^*^ 
^Ir-Kfte, jonka edelta pysyrat muattumattomina, mutta, jos niilla 
on joku muB paute, ei niibln koskaan mitaan liitetta panna', 
esim. menesi&Sf menn&sids, Monikon 2:sett personan perahan 
sopii «^-liite> jonka edeka loppu*aanne paatteen paasta katoaa, 
esim. nylkekkdsty oUckast. 

Poikkeus: Jos iasi^j /^f-paatteinen kaskennon monikon 
I:oen persona on kolme- taikka usearomanHavuinen, en ole' kuuU 
lat rijhen as-, ^-liitetta iiitettllvan. 



52 

y) Jos suora-tavan, luuleanoo, ehdonnon ja kftskeimOn 
yhdistymalla syDlyneitten ajan-muotoiD peraitB liite tuUsi, liite* 
taSn 86 joko apu-tehdikkOOn taikka taivutettavan tehdikOn 2»eD 
Terraonon nimentoon. Myos sopii liitteen ybt'aikaa olla mokra- 
pain perassS, mutta silloin on aina eri liite kunipaankin liitet* 
tynSl. Hika apii-tehdikOn laita on liitetten suhteen, nakee edelli- 
sesUi. 2:8en verrannon nimenU) taas, jonka perdssH kaskeDoassa 
saattaa olla kki'-, mutta muissa tavan-muodoisaa sekjt kki- ettfl 
ArAraS kkd*- ja joskus myOs kysymys-Iiite, suora^tavassa ja ehdon- ^ 
nossa Tiela p-, ppanr, ppAn-, ppas', pjo^-kin, munttuu ybtllii- 
sekai, kuin sen runko on, ellei se jo ennaltaan ole' samaUaiaeii. 
Jos lanseen maine on yksikon taikka monikon 1:888 pereouassa, 
eika min^-sana olcf* aluksena, tulee kuitenkin n rungon pSfifatn 
kysymys-Iiitteen eteejo. Esim. oUckasi vaari oUukkf; Eurajoella, 
Lapissa ja Raumalla kyll olengi ampun^ kyll ott anq^tmmdckf, 
olik kaatunnukkf, kaatwmungon oienfff, oUsip ja oUip he anJUm- 
nukkij oiestas vaad nylkmnykki'; Eurajoella oi/o^oAr, Lapissa 
ja Raumalla oUennevdk kaihUnmukki'; sekfl muissa pitsjiasa 
pcUsummg me olengS, olengon heittdnykkSf olUiak qfamikkcf^ 
ollek hautanukkf, olestas vact oitanukkf, aniamqipas />lisikkf^ 
PiyhflssSmaassa myOs olsikki\ Laitllassa okMkkf ja olsikkf^ 
ja siella seka Uudessakirkossa olisisikki'. 

8) I:sen siannon edellisen muodon muutturoiseo laita on 
tammoinen : 

1) 7(3'-; /^'-paatteesta katoaa loppu-&itnn$ ja samoin myOs 
/'-paaUeesta, mutta viimein mainiltuun ilmauu a, d liitteen eteea* 
Nain kaypi, olkoon sitten paatteen t muuttumatta taikka pehmen- 
neena. Csim. syddUkkd', kuuUdkkd, pMiUckd*; ja muissa piU* 
jissa paitsi Eurajoella ke?uUakkfj anoiakkf, naoraiakkf. 

2) PaatteetOn IU:nen luokan I:nen sianto pysyy muuttu- 
matlomana, muUa VLnen luokan I:seen siantoon ihnauu a, d liit- 
teen eteen, esiro. anttakka*, tappOkki, hakatakkf^ iuvatakka*. 



53 

3) PamteettOfttSSn Iltsen, IVinen ja Vtoen Inokan Irseen 
uaotoon tulee tavallisesti a, & liitteen eteen, inutta mainittu 
nmotd pysyy kuitenkin valiin myOs mauttumattomana, ellei run- 
gOD viimeisenH aaniiODa oleva o ole' M:ksi muuttuQuL Esim. pys- 
glfSfkSy kcarsHdkkd, nylkkidkkS, yaliin myos pyssykkS, kars- 
rikkaf, nyUckOckS; Euraja«lla, PybilssSiiDaassa, Lapin Ino- 
teisissa ja Rauman pitajSn pohjois- seka iu-psiassa olevissa ky- 
Ussa rikkoakka\ sittoakka*, vfliiin myOs rikkokka\ siUokka\ 
motta muualla aina rikkuakkd, sittuakkd. 

b) hnen fiianDon jttkiniaiseD rouodon perttsaa on aina liite- 
aaemo. 

{;) Seka tekiflllisen eua tekiatt5man sianto- ja verranto-siat 
muattuvai niin, kuin nimikkojenkin siat 

Mu 18 tut us: Tekiallisen II:sen verrannon yksikon nimento 
mnutCuu satnaUaiaeksi, kuin sen runko on. 

i;) Tekiattoman lausunnon ja kerronnon paassa oleva H 
taikka Jcppu-d&nne muuttuu p-liitteen edella m:ks! ja muitten 
edeNa n:ksi, esim. ammuiatnp, ammuiiimp, kudotangost, kudatiing. 
Ehdonnon presens-ajan paatteet taas muuttuvat p-liitteen edella 
iaisHmvksx^ tdissim\\]m ja muitten edella /ai^^naksi, /£imn:iksi 
laikka^ jos niista f:an edella oleva i on kadonnut, tassim'A\i&\^ 
idsrimtWiiH ja /a^mnksi, i&ssin'SkA. Naitten i pehmenee, jos 
mainitttt kerake liitteettOmassakin paatteessa on pehmennyt. Esim. 
nuktctaksbnp, Itmllaissingf, pesi&issimp, Lapissa, Uudessa- 
kirkossa ja Laitilassa inyos nukutassimp, hndlassingf, pestds- 
nmp. TaiS", idi$-y ias-, ids- ja lassis-^ ^dE^^t^-paatteet ovat kui- 
tenkin valiin Arf-Iiitteen edella muuttumatta, esim. kidletdiskf, 
Laitilassa ja Uudessakirkossa myos kidleidskf, ja Laiti- 
lassa pesidssiskf, 

Poikkeus: Tais-, /aiy-paate muuttuu valiin, varsinkin Eura- 
joeila, /amf:ksi, /dlim:ksi, esim. hakaicmsik, luvaiaissikkf, ja 



54 

ftamoiD mjOs Laitilassa ja Uudeasakirra tas-^ l&^atle joa- 
kus tassiiMi idssiik^f eaim, kiShtdssik. 

%) Seklk iekiaUiaen etUl tekiflttOmfln luulennoD presena-ajaa 
perassd on aina kysymya-liite. ToivoiuioD preaena-aikaaii Uas 
ei koskaan liitetta liiletH' eika myoa sea perfektum-ajan qm- 
tehdikkdOD, mutU ll:sen verraDnon peraan sopii AriU'-liite, ennL 
oikko' oUukki, jutelhikkf, olkko' neoMiukkf. 

a) Jos tekiHUOmila ybdistymillla syntyueisin ajan-muotoibiQ 
liite tulisi, liittyy se niihin samalla iavalla, kuin tekialliaesaakiiK 
j^e rain eroituksena, eWk Uisen Terranoon ruoko aina pyayy 
muuttumatlomaaa, seka ettei siihen sovi' ppan-, ppan-, ppm-p 

ej Seka kielUvSifln etU kiellettyyn tebdikk(Mn, ja vieU mo- 
lempiinkin yht'aikaai sopii liitteen oUa liiiettyndi kuitenkaao ei 
siu koskaan ole' ellen- eika joIlen-iehdili^Qu perassfi. Milen en- 
tehdikOn kftypi iiiiteen edella, on jo ennen aelitetty; tifssd vain 
mainittakoon, ettei liitettn koskaan ole' sen tdvonnon eika myns 
kaskennOn muitten perspnain, kuin yksikdn 2:sen personan dlM- 
muodon, perHssa, johonka of^liitettfl sopii iiitUA; joten syiityy 
al&stds. 

f) Kielletyn tehdikOn muotoin perSissft sopii kkd-^ kkS^^ 
vaiiin kd'. Ara'-liitteen olia. Sen edeilii muottuvat maimtut 
rouodot seuraayalla tavalla: 

a) TekiflUisen lausunnosta katoaa loppu-ilflnnei ja aiahan 
ilmauu liitteen eteen, supistuvissa knitenkin supistuneena, rungon 
viimeinen flantid^ jos se on kadonnut taikka puoli-kuBtaiaeksi 
HMntioksi muuttunut Jos side-kerakkeena oleva j on i:kai munt- 
tunut, palajaa se liitteen lis^an tultua. Esim. ekt ami^ karC, 
had^ kulf, rtiier, oss" vtfliin oss^', mutta annakka\ kwjakkd, 
haekkd, kuf;ekka\ rtitlekkd, Uiidessakirkoss^ riUekkkH^^ 
ossakka*; eks olekka\ joUette kysykkd\ 



55 

MaistutQs: Jo6 siipistuvan niDgon Tiimeineo e Eurajoella 
on i:k8i nurotttinut, jiiftpi t oletnaan liitteen eteen, esim. en 
kerkkikkS. 

/}) Ehdonnon preaens-ajAn pSfltteen paasttt kadonnut i pa- 
lajaa nmihiD, paitsi isisi- ja ^'-pnatteisin. Esim. Laitilassa 
engost eKnskcf^ oUiska\ oUsikka' ja oUikka\ annasiska', joskas 
annasikka'; Uudessakirkossa en keiidsikkU*; ja muissa pita- 
jMSi epp^ fdUdisikkff. 

Poikkeus: Laitilassa on m-paaUeen viimeinen t Tallin 
pabjamatta, esim. ekkos pesiskd*. 

y) ToiTonnosU katoaa ioppij^aanne ja f^, 6 palajaa^ jos 
se on kadonnut, esim. (Ukkffj Uudessakirkossa myOs Aikkost 
(mtakkokka\ KaskennOn ykaikOn 2:nen persona taas rouuttuu 
sMialla tavalla, kiiin lausuntokin, ja monik<»n I:sta personasta 
ktloaa loppii*aanne, mutta paatteen a, d palajaa liitteen eteen, 
jo6 se on kadonnut Esim. did, dldSj didst ja dldstds kariakk^, 
makkakku'j revikkX, ruppekka\ Eurajoella valiin mybs rup- 
pikka'; ei vaad annetakka\ 

d) Seka fddfillisen etta tekiattOman kerrontona oleva II:sen 
Terrannon jMento muultuu saman verrannon rungoksi; esim. 
JoUeiie oliuSm, eik olttukka\ Hika taas suora-tavan ja ehdon- 
Mn yhdialymaUa syntyneitten ajan-muotoin laita on taman liit- 
teen suhteen, on edellisesta sehaa. 

a) Tekiallisen ja tekiattoman luulennon ajan-muotoin, te- 
kiSUieen kaskennOn monikon 2:8en personan seka tekiattoman 
ehdonnon presens-ajan mnuttamisesta on jo ennen puhuttu. 

i) Tekiattoman lausunnon kaypi, kuten kaskennon monikon 
Lsen personankin, esim. ei kudotakkd^ eik oUakka\ kyseMkkd\ 

g) Avukot muuttuvat seuraa^alla tavalla: 

a 

d) Jos avukon selvasU nakee alku-peraansa olevan jonkun 
nimikko-sian, on sen mnutturaisen iaita sama, kuin nimikkojen- 
kin. E6im. ylhoHdk, padUdkki, vastangi, ettengf, kaukkaki'; 



96 

Earajaella, Lapissa ja Raumalla kamkannMciiy iakan^ 
nakka\ mutta muissa piUjissS kauk<makka\ takmnakkd. 

Poikkeuksia: 1) Jos avukko on s'Mn ptttfttyvil alku-perftinen 
muutanto, ilmauu siiben i liitteen eteen, eaim. kauus^ mulU 
katiasikka\ 2) TdnapS, huam^, ioishuame^, pUbuamtf eli UmiSr 
pS/ri^ huameri j. n. e. muuttuTat joko siteo, eltH lappurd&nne 
taikka 'd p-liitteen edelU muuttuu in:ksi ja muiUen edeila nk$k^ 
esim. huamemp, huam€ngi\ idndpdmp, tdnipanff, tabi sileii, etti 
loppu'-danieen taikka Hifka siaan tulee Eurajoelia, Lapissa ja 
Raumalla nna, nnd^ mutta muissa -pit^jissSl nc^^ n6j eum. tea- 
mennakka* ja Imamenakka\ tUndpdnnip ja (andpdnSp. 

P) Seilaiset avukot, jotka eivMl sehifl uimikko-sioja ole*, 
muultuvat tflten: 

1) Jos loppu-Mnne taikka ti on niitten pMflsaa* katoaa se 
^-, si-t sian^p stdn-^ sias-, sids-^ ja Ar^-liHetien edeltA seka muat- 
tuu p:n JB J9:llll alkavan liitteen edelU m:kai ja muitteu edellfl 
n:ksL Esim. nii\ namf, eiUt, eht08ie\ tuana\ tdkde* -eli nUfi, 
namiH^ j. n. e. vaivihka', huameltta\ mutta mmgp^ mis ole\ 
namimp, eUang, eUdks^ ehtostempan^ tuanas tulC^ mink tahdes- 
iS$, vaivihkan^, huameltiangC. ^^ 

^) Jos s taikka st on pflflssS, ilmauu t ja m^s a, & liil- 
teen eteen, esim. ehiosi, myds, jos^ paifes, mutta thtosUk ja 
ehtostak^ mydsikf, Josan, meneri kyU poifesikkf^ oled kyU 
poifesakkf. 

') Jos pfldstsi joku kirja-kielen SiSntiO on kadonnut, palajaa 
se, esim. tnydt, kyU, muH^ kuing^ vaan mydi&k^ kyttdn, muiUu^ 
kuingan. 

^) iiy-sanasta katoaa loppu-ltflnne, esim. nykkS. 

^) Seuraavain perSssa ei koskaan ole* liitettii: ^ofr, kahr 
destas^ vaivihkas; kummtngf, kwUengS, kummmkka' ja kum- 
nmga\ kukeakka' ja kuHenga^ iaisinkka' ja laisinga', lainkka' 
ja lainga' eli kunmingid, kummmkkwi ja kummifigad j. n. e. 



57 

Ga\ gad'y kka\ ArArorf -pflAUeisten perassa kmiiee kuilenkin 
^9Xm ya'-liitetttf, jonka edelin ioppu-ddnne taikka ii muuttuu 
n:k6i» eaim. Icdmkkangd ja Uttsmganga^. 

2) Kaikissa nflissa piUijiasa kSytetillii aeoraa^ia liitlaiUI, 
j^tka eiTai liile-aaemola ale': 

a) JET, ArAv^ gi, Eurajoella, Lapissa ja Raumalla 
vaMki myOs Ai^i ArAtyJ ja giri, jota liitetu ei koskaan kielUvissa 
lauaeissa ole\ Tflmin IHtteen eri muodoisU liiteUUlii: , 

a) MiUa, kin'M: 

1) Nimikkojen ja tekiaUisen seka tekiattoman Laen Terran- 
noD ykaikon mmeotoOn aina^ ja myOs niitten ykaikon aeka moni- 
koD osantoofi, joa ae liiUeen edella pyayy nuuttuiikattomaiia* 
Eaim. nUttukf, anoppike, vareskf, mitm&kfy ntiteUHvake; haui- 
iaki\ takkakf; Earajoelia, Raumalla ja Uodeaaakirkoaaa 
ykaikOD osaniioi penikkakf^ hakattavakf, hakkavgkf; ja Laiti* 
laasa latiuke, iontUke^ fMtdkf. 

Poikkeui: Joa ykaikon nimento paauyy n:aao, kayUUan 
aen peraaaa ^f-, ^'rf*niuotoa, eaim. paUlmgi\ heonengf, 

2) AanliOOn paatiyviin aaeino-sioihiD, paitai monikoo nimen* 
IOOd^ eaim. UUUki, idndkf^ josakf. 

3) TekialliaeD laaauoDon ja kerronBon aeka ebdonnon pre- 
sena-ajaD ykaikOn 3:teeD peraonaaD, auora-tavan ja ehdonnoD 
jhdiatymalla ayotyneitteD ajan-muotoin saman peraonaD apn* 
tehdikkOOn seka tekiattOmaD viimeksi maiDittttin muotoitt apu* 
tebdikkoOD. Eaim. antakf, tekikf, oOkf, iekirikT. 

Poikkeus: M-sanan peraan liitetaan gi\ gtd. 

4) Semmoisiin avakoihin, jotka alku-peraanaa orat liitteen 
edeUa raauitttmattomia ykaikOB osantoja, eaim. kaukkakf, ykan 
taniiaiin ^aan paattyviin, joitten peraan i, ja aemmoisiin, joihin^ 
vaikk'eivat aeMa niroikko-sioja ole^ kirja-kieien viimeinen aantio 
on ilmaantunnt liitleen eteen, eaim. mpMkfy meneti poisikf, 
mgdidke^ kyMke, kUmke. 



58 

/)) kkftVk, kkidtVk: 

1) Tekidlisen sekai tekiXttOmlin bseo ja II»en verrannon 
yksikOD ja monikon seka nioaikkOjeD ja asemojep moDtkon ni- 
menWOD, ja myOs niittea sekfl tekifldlisen IbseD, Ukten ja IV:Den 
siannon kaikkiin niihin sioihin, joihin a, a, e laikka t ilmaiia 
liilteoD eteen. Esim. heosekki\ nekkf, antavaitekkf, camMa- 
vakkPf annetiukkf, annetukki'; perstanhmnukM, Uudessakir- 
kossa persiantunukki peretaotunutkin ja perstantuneetkiD; maa- 
iakkft maitakkf, siksikkC, iadoiksikkt; Eurajoella, Lapissa 
ja Raumalla kmk&nnakki^ kenkhmakkP, muissa pit^iasa iaio- 
nakkfj ladoinakkt; /aloisiakkV, heoseUekkl ja fieoseliakkC, sf^ 
desdkkF, juaksevastakkf, otetuisiakkfj hakkamiseaakkf. 

Pifikkeuksia: a) Eurajoen pobjoiVpSJlBStt kSyteUtto aioa 
kaikkitn nMitten, pailsi moDikon ja tekialUseo U:8eD verraonoo 
ykaikon nimenndD, perSiBsft khi; A:J'-muotoa. HuuaUakiii Eara- 
joella kuulee kf muutannoD sekd olennon ja Uadessakirkosaa 
otannon perlteBiU bj Kaikissa ndissa piUljissa UiteUUlo k€ tekiil- 
lisen in:neo siannon asuntoon, UlhdenU)5o ja fajantoon. 

Muistutus: Joa Lapissa IShdenU), otanto, annanto, aivunto 
ja vajanto pysyvflt niuultumaUomina« liitetilSn kf niihin. 

2) Liite*a8emoihin, jos niihin on i ifanaantunut UiUeen 
eteeny mutta fftiVtj gm'itJA^ jos n, ja A:t':U, kid M^ jos s on liH- 
teen edellft, esim. keostamkkf, kenkkidsikkf^ mutta avaraitkmgf, 
heosianfffy kenkkkkkf. 

Poikkeus: Eurajoella kXyteUltfn aina i:nkin pernaaft kid, 

m 

kf, esim. IcpHnnenikid . 

3) Soora-tatan lansunnon ja kerronnon sekS ehdonnon 
presens-ajan yksikon 2:seen ja monikon sekl 3.*8een etu 3Umb 
personaan ja myOs mainitttyen taTan-muotoin ^hdistymtilM synty- 
neitten ajan-muotojen samain personain apuhlehdikkoon. EaioL 
kysykkf, oMckf, ovakki\ okkkH olikin ja olivatkin, ieikki teit* 



5» 

Idn j9i tekiTMkiD, oMiakkf^ kysyuMf^ LaitilaBsa IcygpsiMkf 
ja mMk aeka Uadasaakirkossa kysyHkkf. 

4) Lsen siaimoD edelliseen mnotooo, esini. hakkiakkf. 
Poikkeus: Job ei a^ d ilroau' Uiiteen eteen, kaytetflftn Lai- 

tilassa Af, esim. hakkiki bakeakin. 

5) Semmoittiii avukoibiu, jotka' alkuanaa ovat joukun niini- 
kta seUainen sia, johon a, d, e- taikka t ilmaau liitteen eteeo, 
eaioL pMUdkkf, keskeUSkki, kauatikke, kamkrikkP, sisdUekkT^ 
kaksi-taVoiaiio ^^;fa6n taikka «:8Sd paftttyTiin, esim. ehto^Hkkf ja 
ehiosiakki', mened poijesikki' ja oled poifesakkf, aekft nM^- 
sanaao, eaim. nykkf. 

Kaikkiiii niibin sanaiMBuotoibio, joiila on n VtaOA Uitteeii 
edeasa. Eaini. kdttdiengi ja k&ttengf, kSssMngf ja kOainfff, 
sibmmgf; olmgi, oUngi^ saumfff, Laitilassa myOs soisM^ff; 
tadengfy iyddyngS; kweitinfff; kuuUaissmfff, Lapissa, Laiii- 
laaaa ja Undessakirkoaaa kuxjdlassmgi; ftamnff^^ tuanangt*, 
nUngC, aatmumgf. 

Huisttttua: Jos tms^y tdis^, tas; <lAf-pMtteet ovat moat- 
toneet. icdsriikBU idiisuksi^ tasskksU idssiikm^ kifieUiln Mi'-, 
ArAM -nmotoa, eaim. Eurajoella hakataissikkiti . Mnuttamatto- 
maii tekiXitonUIn ebdonnon perSaafl on At'-muoto. 

bj Kd^ kit, kka\ kkff, gd, g«, Eurajoella tttliio ja 
Lapissa seka Raumalia joskns myos kaiA^ kdd^ kkati, kk&d^ 
gwi, gdfij jota kflyteumo amoaataaD kybyTiasft ja kielUiviss:! lau- 
smsa. TamXn liHlaen eri muodoista liitettSn: 

^ a) Nimikkojen, asemojen ja sekS tekiflUiaen ettH tekiftttm 
mMB sianto* ja verraBto^aioibiD: 

1) YkaikOo nineniOOD A:a':ta, kffiV^ ja monikoD kkdiiB^ 
kdiUk, eauD. paiiakd, mamka', 0hikkaka\ 'pelioka\ pyydyskff^ 
vikaOekaf, mmakff, sekif, pidettavdkie; rOnMckS, sdfyekkd. 

JPoikkeukma : ■) Joa ykaikon nimenU) pMttyy niAin taikka 



60 

n»U sjnijne^Mn hpfn^diMeesenf liitetafln siihen ^a*:la^ ^f:U, 
esim. hdngS^ heonenga^ poMimga\ le^ominenga\ anUwainengd^ 
ja Eurajoella, Lapissa seks Raumalla useio myOs kkdil^ 
kMxVk^ eaim. himkkS, akuMcka\ punanenkka', neoiovamenkkuf. 

*) TekiflttOman I:^en verrannott jkaikOn nkDentOOD Ititetfiii 
Eurajloella ja Lapiasa myds ArAra'da^ kkd'M, eAuLpidetidvdkkS. 

') Sekfl tekiftllisen eilfi tekiatlOman 11:860 verranaon ykai- 
kdn nimennOn perSssfl kSiyieUttn aina kka'^, ArAro'-mootoa, eaini. 
sidoUukka\ Eurajoella, Lapisaa ja Raumalla j9e/lyimyAMf 
sekft mttiasa piU^iaaa peitynykkd\ 

2) Niihin sioihin, jotka liitleen edelU pautyvst ntiiii, 
^a^Uf gSxVk^ eaitii. smungef, sdrjengd\ miiimgd\ sdrkkekengS 
^sdrkkengXj kdmgSy $ydden0y kutomisengaf, kudoHamangd , 
kudotunga'; ja Eurajoella, Lapisaa seka Raumalla Uvalli- 
siunDaati rnyos kka'iia^ kkitM^ esim. sinunkka', meriMenkkS, 
peUioiiiikka\ Lapissa ja Raumalla my^s peit(ottenkka\ 

3) TkaikOn osantoon: Laitilassa, Pyhftssftmaassa aeki 
Uudessakirkossa Ara':ta, kffM^ esim. sitdkif, 1umtiaka\ hea^ 
takii, kMMka\ sdrkkidkff, LiniiiUssB my i^ laiiuktif, sdrkkikg; 
leevoiMaka^ ja leevottuaka', antatniftaka^, kipovataka^ vikade^ 
taka'; ja samoiu myos Eurajoen pobjois-plUtosii, esim. wumUk^ 
kad, sUckakad^ mMdniyrmgdkdd ; muita muualla ArAra'rta^ kkSM^ 
esim. varssakka\ (dUtkkff^ jdrvidkkff, porsastakka\ oHethiakka"; 
Eurajoella ja Raumalla sUakkakkd, 

Paikkeui: Jos Lapissa Dlmen ja Vmen luokan kolme- 
taTuisten yksikOn osauto liitteen edellfi on muottumatta, liiteliiii 
siihen A:o':ta, kffM. 

4) Monikon osantoon ArA:a':ta, kkffm^ esim. meitdkkifp reeh 
dkkff rekittkiUIn, kdssUOckS. 

Poikkeuksia: ^ Jos joskus Lapissa UimH sia liitteen edelM 
pysyy muuttumattoroana, kayteUSn sen perflssfl A:a':ta, MTUl. 
Samoin myoe Laitilassa muuttumattoman Ill:nen ja taTallisesti 



61 

V:neokia hiokan monikon oseonon perlstf, esim. MrkkikS, 
haueka'j mutta myoe hauMka* haukiikaan. *) Eurajoen poh- 
jois-psassa kflfteUto aiaa Aroi^aa, kHiiM, esim. rMnMakmi, 
ebikoiiakad, mUdkOd. 

5) MuihtB sekS yksikon elUI monikon sioihin kka'iU^ kkitiVk^ 
68101. kysynUMkkff, syddesdkkd^ mlkuUavUkikka\ tdsMkg, 
h€08eksikka\ ktn^aUlakka" ja lamppaiUekkd^ HU&kkit^ iahm- 
takka\ heoseiakka\tdnMk/t; Pyhasaamaassa ja Uudessakir- 
kossa penikkanakka*, ja muissa piujissft nHrmdkkd*. 

Paikkeus: Ka'ii^ kffiVk kSytetaan: i) Eurajoen pobjois*- 
pAlflsa vSliiD, eaim. tUI&kS, ^) Lapissa mauttamaUoman aam^ 
noD, lihdennon, otannon, sivunnon, annanon ja ?ajannon peiKaaSb 

fli) Laen siannon edelliaeen maotoon kkcCitz^ kkiftA^ esim. 
pa$makka\ ruveiakktf, kyssydkkS^ vSlliin kystykkiP. 

y) Liite^asemoihin kka'\\A^ kkffM^ jos niibin t on ilmaan- 
tnnttt liitteen eteen, eaim. kenkkidmkkS^ heostasikka\ mutta 
iGra*:ta, kd'M, jos s^ ja ^a':ta, gSiVA, Eurajoella, Lapissa ja 
Ra am alia myos A:Ara':ta, kkitM^ jos n on liitteen edelU, esim. 
eUndMgkS; piikMidngif^ Eurajoella, Lapissa ja Raamaila 
myos piikdIttdnkkS pitkaltiiSnkafln. 

ff) Kiellettyyn tehdikkoon ArA:a*:ta, kkii^M^ esim. en imekkff^ 
pmykkff; mk& kefydkkdkkff; ei hwetakkcf^ hwetiukka'; ei syd- 
ddissikkSy Lapissa, Laitilassa ja Dudessakirkossa myos 
ei sydddsakkS. 

Paikkeus: £3*:ta, kd'M kSytetSfln: 1) MH- ja mj*pi»ittei- 
sen tekiiliisen ebdonnon perflssS, esim. Laitilassa ekkos pesi^ 
siskffy oUsiska' ja ohiska'. 2) TekiMtOmttn ebdonnon perSsstf 
Pyhilssflmaassa, esim. el ote(aiska\ Laitilassa, jos on taseis, 
tdssis pSiitteenS, esim. ei vidddssiskd\ ja Ran mall a joskus tms^, 
Idu^paatteen perflssii, esim. ei tehddiskd\ 

s) Niibin avukoibin, joitten selvasti nftkee olevan jonkun 
ninukko-sian, sama muoto, jota iiiteUian nimikkojen vastaavaan 



69 

siaan, Esim. alkaltakka\ kauaksikka*; eitmga\ nmffff^ Eara- 
ja«lla, Lapissa sekik Rajiitialla myOs ettenkkSy nUnkkff. 

^) Muihin avukoihin: jos n joutuu liitieen eteeo, ^a':ta, 
ffffiVky esiin. pdistikkanga\ huamelaisinga^ Eurajoella, La- 
pigaa sekx Raumalla useio myOs Ma'ita, kkffiVL, esim, pdis^ 
tikka$ikka\ kuamelaisifdcka'; motta, jos amne ilroaau xaotki. aina 
kka'iXB, kkSiVky esim. myiUdkkff, kansakka:^ koMakkd^ pa^'e- 
sikka\ amakkd. 

T^) HyOs kysymys-liitteeo gon-, gon- (Laitilassa iDyfis 
gosi-y gM-)y ks-, kkostas*^ kkSHds- ja kost-^ Ar^^^-muolojen peraan 
kunlee Aira'-, AA^^-liitetUI liiteiUvflD, jos lauseen maine on yksi* 
kon I:s8ft tahi Stsessa tdkka mMiikoii 2»8a personassa, eikS ase- 
tnoa ole* alnksena. Silloin ilmauu t ks^ ja kkoUas^, kkdgtdt- seka 
a muitteo muotoio periltfn. Esim. tuienganakka\ Laitilassa 
myOs tulengdstakkdC; tuSksikka*, iulikkosiasikka\ tuiettakkofiakka^. 

d) ASf ds, jota suuremmaii tdrkeyden osoittamista varteD 
sopii Uitua st:hm panityvaftn kftekennOn yksikon 2:8een, eikooii 
so apu-tebdikkiUiJikiD, sekfi kaksi-tavuiseen tast-^ /^{f^piatteiaeea 
mottikoB bseeo personaan, esim. purestas r^^ olMos vad pur- 
rukki^f paxmastas vad. 

e) Ni9^ S. 

Elloi mainelia oie' kielletty, UiietiUlD tavailisesti nilia (ft-JO, 
jos maine on yksikon bssfl, eikft mtnd-f ja rM^ jos se oo yksi- 
kon 2:ssa personassa^ eikfl ^na-sana ole' aiuksena) laiiaelta alka- 
van nimikfln, luku-sanan, asemon seks avukon pertfln. Joe kni- 
tenkin raainittu nimikko, luku-sana tatu asemo on viM^ellisetti 
taikka nimiktfn vaatima omanto, liiteUUtn liiietUi pSft*sanaan. 
Esim« kyv&tt&n kgU saad, rdUtds tns^ sasl nuieiukiy heonet tea- 
tuik? okff meiUSn saad, se, joOas sal tehdgks, kahdesian sam* 
iarppeksen, tdstdn oianiy mUlds memf, muUan vUbi vaa\ koAof 
t&M olekki, iuanan kSmn^ eO&i oH, mOl twaUm teed, kah- 
dell kadcMM otf, nihed h^UlhOi viime' jmOul, mmk miMed 



iahs saSy suderi MdlUu puM, huanori mUUked turvUas M^ 
kolmeii karhud suustan vetd, tuati kylM kauUas rnea/d, kaH^ 
shi kdsis snhed oii, 

Muisiutukflia: 1) Vuliin liitetMB nXiU lauMtU alkavaan 
mma-' ja m^alukaeen, eaim. nmUtn iaatuiienffp kUvni, nn&s 
hffvUstikki keipp€t. 2) Jos laosetta alkavan luka-aanatt Dimeii* 
Mtk tahi omaniKm perttsstf on sen vaatina ykaikoo osanto taikka 
ttea'-sanaQ perSss^ yajanto, liiteUUta nftitft oaannon ja ▼ajamioD 
p«rliaiD, eaim. kaks midsidn ndid, kahdeksofi heosias sat, Umd 
heosetan kt/tt pdOseH, Uma' khmitds wsH hutHse. 3) NaiU ei 
sovi' liitua kaikkiiD sioihiD eika ayokoihiD. EpS-mJifliilisiiQ ase- 
moibiB ei niitil koskaan panna'. 4) KysyissS liiteUlio nfiiU usein 
kjsyvflfln maflrfl-sanaan, vaikk^ei se lausetla alakkaan, esim. /m* 
turned kais ol^, smmed ksm olM . 5) If Aikieen peraasll kou- 
lee useiD ^on^, ^dtt-kysymys-liitelUf, esiiii. pdhaXkmffon scdri, 
siksmgan menid. 

f) Sian, itSn ja stas, st&s. 

Sauremmao Urkeyden osoiitamista varten fiiteUin kysyiaal 
usein «/an:ta, st^M samallaisissa lauseissa, kuiii n*, ja sUuiU^i 
sUistVk sellaisissa, kuin ^liiteltfl, lausetta alkavan kysyvanaseiiioii 
ja mUfira-sanan peraan, ellei asemo M TierdiisenS. Jos asemo 
on toisen sanaii vaatima omaoto, ei 4iiteiU kuitenkaan siibeo 
liiteUi", vaan omaBloa vaativaan sanaan. Esim. ketdstdn otan\ 
kttkastas ole\ kummastas vut^ mMstds oU pfmnsMcd^ mUlditfy^ 
saad^ trnksisiUs ole' iuUukka\ kun^ahastan viSn', ko$kasia$ 
tide\ kuingasian teed, 'mmk idhdeitdf, mink kaunasttm. 

Muistutuksia: 1) Jos kysyvS asemo on laoseen kohteena 
olevan omaanon mreBisenli/ liiteUWn Tflliin niitfl liitieiUI mai- 
niiun omannon perMn, esim. mink heaeesias oU nUhnykkff. 
Sj) Kjsyvien asemojen kaikkien siain perMn ei niliti sovi' liitua. 

ff) 8L 

EUei mainetta ole* kielletty, olkoon se missfl ptrsonassa 



64 

byviliMli, kua vain^ jos se on ksslt taikka 2:88a, aaman persooaB 
iaemo on aluksena, UUeUffto kysyUaA usein tata Kilettiif laoselU 
alkavaan, kyayvaao asemoon ja maara-sanaan. Jos kuitoDkiD aseno 
on vierellisenfl taikka oimikon vaaiinia oroanto, liiUyy Kite paa- 
aanaan, ellei myOs se ole' toisen nimikoo vaatima omanto, joUoin 
liitelUI UkeUlto omantoa vaativaan aanaan. Esiin. mUdsi mind 
mUUd, miUdii m^ saari, kumpast saa, kukast sind ole\ kMti 
te okt, tttikgisi taUhe' iddU wa\ mink kauitasi min& mened^hrin-' 
0(ut se ofi mahdoKsif mffi midheUdst oii ktrves^ mink amai 
Widest sind (ddll ole\ kmmwi midhed kddesdst se kaiu p^sn. 

Muiatuiuksia: 1) Kaikkien siain perSto ei Uma sovi*. 
3) Tata liiietaan myito kaskennon monikon 2»eeB peraonaao, 
esim. oUakkasi vaa\ oUckaat vad iullukkf. 

h) P kirja-kieien pa^ pd, mm. heonemp, hdrfiiU^^ menep, 
kaksip, /if^P; ttwamp, merehemp^ hakaiiimp, niimp. 

Tamfl liite rouodostuu: 

1) paiksi, p^:k8i se-nimenUiiin liitettynfl, esim. s^ se ongf^ 
i» >o*8anaB peiiisaa, jos maine on yksikon 3»sa personaasa taikka 
monikosaa, eaim. jopa Mn ongi^ jopa me olengi^. 

2) lausetta alkavao aanan perassa pamiksi, pdnAkA^ 
ppamWuA^ ppdnakA^ joe maine on ykaikon basa, eika wmd^, ja 
|Mii:ik8i, pdK^iksif pparjkAU ioip^ikai, joa se on yksikon 2:8Ba 
personassa, eika M'ndksana ole' ahiksena. Amita, pdnzVk^ /^oasta, 
p&srMk liitetflSn samallaisiin sanoibin, kuin ^:ta ja Afita, ja ppaniU, 
ppdnM^ ppasiisij ppdstUk sellaisiia, kuin A:A:f:ta. Eaim. sempdn 
teifi, idtdpds joU oitamaH tuUukkf, siksippdn oled mennykki, 
(Muppas olekke, kiinipdn oHnfff, mydidpds iuHkkf. 

Muistutus: i&i^tefadikdn monikon I^een personaan ;^Ai:ta 
myoa ?Aiiin KiteUSn^ joten syntyy en^n me. 

ij Ko. g^ k kirja-kielen ka^ ko. iCoita liitetaan yo^sanaan 
ja ^:ta,* jos n tulee liitteen eteen, mutta k sopii kaikkein muitten 
kirjainten perun* Esim. J^o^ heaneng sed s(H^ kudotung sind 



66 

saSy kudotang vai, tulettak v(U, tuilak 96pi, mennesdk hdn sert 
ndky rahcUianik mind sen sctiti vai^ iuvasiak vaim tuiikf, sopik 
piihhuakka\ TflmSn liitteen muotojen muuttumisesta mainiUakoon: 

1) Jos maine on yksikon I:s8i[ persoAassa, eika mind ole' 
ahiksena, rauuttuu: 

a) ko kon:\)m ja kostan\\)i%\. 

b)g ^on:ik»i, ^d'nriksi, valiin gostan\\Vs\^ gdst6nii\i^\^ Lai- 
lilassa myOs gosivk%\^ g6st\\}ii%\^ esim. saangon ja saangostan^ 
tuangon, vAliin tuangosian, otati, sUIdngah eldfi^ ihmistett, tdh- 
dengon (ttiiri. tuanangon oHri\ ja Laitilassa engost mentkkd', 
s€ tdhdengost tuiingi\ 

Muistatus: Curajoeila, Lapissa ja Raumalla liiteUlfiln 
meoentOOn asein niyos kkomia^ ArAran:ta, esim. iukkahankkon 
oihi kim. 

c) ja k: 

a) Ar6n:iksi, ^d'n:iksi, vSiliin kosian\\Vis\^ kdstdmWm^ jos se 
on sellaisiin sanan-muotoiliin liitettynd, joihiB Arf-kin liittyy. 
Esim. vareskon, vXliin vareskostan, ohA, hauttakon ja hautta^ 
kostan haeti, knnikon ja kiinikostdn iulirl, 

(i) kkon\\\M\» ArAron.iksi, joskus kkosian'Ak9,\^ kk6stdn\\\i%\, 
jos se liittyy semmoisiiD sanan-muotolhin, joitlen perfldn kki-k\n 
sopik Esim. tarppeksikkan saiii, ajamasakk&n kdvid, siildkkdn, 
^ joskus filldkkdstdn^ saari, heosestakkon otitic kenkkidnikkdn 
paikkasiri, tuliakkon, joskus tuUakkostan^ lupasiri ^ poifesikkon 
pddserl. Kysymys-liitteeD joutuessa tMllaisten perasn on kuiteo- 
kin tavallisesti mind aluksena ja k muultumatta, esim. iarppek- 
sik mind tein, 

. 2) los maine on ykstkOn 2:ssa persouassa, eik^ sind ole' 
ainksena, muutluu: 

a) ko kos:ik»\ ja kosiasuksu 

b) g gos:\k%\^ gos-Aksi^ v&iiin go^iasik%\y g^$tds'.\k%\^ esim. 
merithiengds pd&si\ tuanangos, vSriiin tuanangosias^ td&ii kdvi, 

'Suomi. 5 



66 

siangos ja siangosias ostf, uidengos ja mdengostas pddsTy sed 
idMengos tuif. 

Muistutuksia: ') Valiin muuttuu g myOs ^^:ksi, esim. 
seri tdkdengs sai\ 

*) Eurajoelia, Lapissa ja Raumalla liiteuan menen- 
tOOD usein niyOs kkostia, kkdsiViy esim. veitehenkkos putosi. 

3) N-Mt paattyvaD sanan perSssfl kayteiaan Eurajoella 
my5s Ar^-muotoa, jonka edelu n katoaa, esim. koddeks naf koj- 
denko nail, ludeks ment, koytteheks kiin kar(m\ nUks oU oU. 

c) sekil k tavallisesti Jr^rksi, mutta vSliin my()s Aro^iksi, 
Ar^^:iksi, kostas\\Vs\^ kdst&s:\V&\^ jos se on sellaiseen sanan-muo- 
toon liileltynfl, johon Ar-kin liittyy, ja Mo^aksi, kkdsvksk^ joskus 
myOs kkostasxWsA^ kkdstds\\\ii^\^ jos se jouUiu setnmoisen saoan 
person, johon kkfVk-kxfi liiteUidn. Esim. meneks, seljdildsiAt 
fnakka\ heostantks ha^^ meresdks uCj tuilaks tahdo\ myatdks 
tuie^j ja vaiiin myOs susikos ja susikosias ole\ kimikds ja kHni- 
kosids saf, rauttdkos ja rmtiakostas pitelf, mmekkos jdi menek^ 
kMds, inJlakkos ja tttJlakkosias lupasf^ poffesikkos menT, kd- 
destdsikkos pddstf. 

Muistutus: A^:ta ei koskaan liiteU' yksikon 2:seen perso- 
naan eikfl kautantoon, vaikka ^a-kin on aluksena, vaan tavalli- 
sesti ks'My esim. otiks smd niit, eks smd oilukka\ methUhteks 
smd men!. 

3) Olkoou maineena mika tehdikon muoto hyvansji, kun 
vain, jos se on yksikon I:8sa, mnd-, ja, jos se on yksikdn 2:!tsa 
personassa, ^ma-sana on aluksena, muutjluii usein: 

a) ko A-o^^iksi, esim. jokost te saii, 

^) g gost:\k%\f ^^^/:iksi, esim. tuangost mmd vai, niwifn" 
gost hdn sat, serl (dhdengost sind hdf, tcdohangosi mind oleti 
Mhikkfj soingdsi me, vai kuf^ pelUohongost te olet pddsiykkf, 
tuanangosi te tddii oHt, hakatangost, 

Muistutus: Eurajoella, Lapissa ja Raumalla liite- 



67 

Uian menentoon roytts kkostia, kkSstii, esim. puttomankkost s« 
paastkt. 

c) seka k kostWm^ k6sti\\sA\ seilaisten saaaib perSssa, joi- 
hiD kf', ja kkosUxkvi^ kk6$t\V&\ niiUen perSssa, joihin kki-mwo- 
toakia liitetaao. Esim. kippdkost mind s6m\ mdsikdst Mn orl, 
sitdkost te tahdoi, peorakosi sind ole\ kiinikdst me Meri^ hdtd- 
kSsttninufi Ofi, mydtdkdst ne ova", sUldkkosi mind saiH, varek- ^ 
sekkosi he ova\ siil laillakkosi sind sat, taiostakkosf me oHri, 
(uUukkost ie olettakkf. Niitten muotoJD perdssfl, joihin kk^M 
sopii iiitUlii, on kuUenkin Ar-kysymys-liite tavallisesti munttumaUa, 
esim. (aivastak se iuHs, sef/dstdsik sind oie* ark^ lukkiak he 
osasC, 

Poikkeus: KielUvdn tehdikon monikon 2:9eeD personaan 
liitetaiin Laitilassa Aro^^a, Pyhassdroaassa Aro^:ta ja UudessaT 
kirk OS 8 a sekil kosii^ etta kosiVA. 

Mil is tutus sekSl a)-, bj- eiVi cj-kappaleesen: Jos mind 
taikka me on aiuksena, kaytetaan Uudessakirkossa myOs gos:i9i, 
gosii^j A:os:ta, kosiiH ja kkosiia^ kkosiiSi, esim. jokos me saf, 
tuangms mind otf, kimkds me off, heostakkos mind lyd\ Samoin 
luullakseni myos, jos sind on aluksena. 

N. 

Avnkoista. 

Nflissa pitajissa ovat seuraaVat avukot tavallisimmat: 

t) AU, alt, alas; alathte\ ali(hte\ Uudessakirkossa 

aiaUe^, aiitte^; aiallas utan att rora sig; edes, edest, edell, edelt; 

olahGL ja aldy eiiehe' ja ett{^ eli alahati j. n. e. 

2) Enne^, ensf^ ennemf, ihna* eli enneri j. n. e.; kans, 
kautt. 

3) Mf, ndf, not, ktif, k%i eli nini \, n, e.; kuing. 

4) JcUiU, jdHs, JdUsi; perds, perdst; jdlkke^, jdikkf, pe- 
rahS ja perS, takapert eli jdikkerl j, n. e.; jdlkken-^ jdlkktn-, 



68 

jdlisi' ja perdst'P&f eli pdin'; pdrdtfl^ perdi^, joskos juuri perf, 
eli perdterl j. n. e.; pdrdt, perdt alldeles, belt och h&llet. 

5) Kaukkay kauemali ja kauemailia^ kaukan, kauempan^ 
kauaSf kauemaks, kauaks A>r ling tkl; kaud^ kauema, kauemf 
e\i kauaH j. d. e. 

6) Pualell, pualelt, puaiest; sisdU, sisdlt, pddU, pddii, 
keskellj keskelt, kohdaH, kohdait; pdf^ kesk^^ kohde^ eli pdM 
I n. e.; kohl straxt. 

7) Takan, takka takaa, taa' Uaksi; taathO^^ . okUM^, 
Uudeasakirkossa taatte\ okiite'; Laitilaaaa joakas ohu viil 
sidaD, jemte. 

8) TyyjS ja tyyjofi^ Eurajoella myOs tyS tyko, iyk&n; 
iykkd tjkOSI, paffes, Laitilaasa iykky, poiken; pots. 

9) rihdil, ylhdiU ylemdlt ja ylmdiUd\ aihali, aihaii, aie- 
tnait ja alemdlita\ alas, alemaks, ylos, ylomdks ja ylem&ksy 
aiempony ylempdn. 

10) Tdhde^, vastaha' ja vast€^ eli tdhdeH j. n. e.; vasias, 
vucAs. 

11) VdliU, vdlis; vdlist ja vdHsfe^ emellanftt, vdHki' ja vdli 
valiiD, vdif vHin eli vdiisieH j. n. e. 

12) Uikon, uloSf koton; ulkko ulkoa, kotto kotoa, Lapin 
ja Rauman piUjien etela-piilissa, Laitilassa ja Uudessakir- 
kossa tUkku, kottu; ukmpan, tilomaks^ joita en kuiteokaan ole' 
kuuiiut Rauman piuijfidsa. 

13) Yn^i^dr; ymprili, ymprilt, ympris^ ymprist, IJudeasa* 
kirkossa ympdriU \. n. e. 

14) Tdndpff, huame\ ioishuame\ yUhuame\ eUd* eli idnd-- 
pdd, huameH j. n. e.; ehtosl, aamusi; ehtoste\ eMosi\ aamuste\ 
aamisiy huamelaisi om morgnarna, pdisHkka' hufvadstopa eli 
ehiosted j. n. e.; huameUta' p& morgonen, vawihkas ja vamhka^ 
hiljaa ja salaa. 



69 

15) Smo\ mUio\ jolio\ sUlon-tdlld', miiion-kuilo', jolion- 
kulio\ kummingi\ kuiiengi eli sUloH j. n. e.; kuitenga\ kum- 
nnnffa\ iainga\ laisinga' eli kuitengatl, kuitenkka' seka ktd- 
tenkhcai j. n. e. 

Ifi) Laatu-sanoista ja lekiflUOroan l:sU ja 2:sta sekd koh- 
leeUomien lekUllisen I:sta verrannosta johtuDeet si-^ ste'- eli 
^/^-pasilleiset miiarS-sanat, esim. kaunist, Mrkasl^ verrattavasty 
laaiusU palavast eli kauniste' sek^ kaunisierl j. n. e. 

17) Laatu-sanoista, varsinkin niitten yli-masraisesta, mitte'-, 
mitten ' ja miste-, misteri -p^iMieiWl^ syntyneet mSfard-sanal, esim. 
salamitte\ emmiste\ parhamitte^ eli salamitteri j. n. e. 

18) Jdlle^ taas, Hia\ aiva\ namV tuskio, iuand jokii aika' 
sitten, mssiy tosi\ kerra\ vaa' ehjcHleri^ Hiaii j. d. e.; Laili- 
lassa heti ja varsi\ 

\%) Kylly kylldlt ja kyMtttd\ kylliks^' ain^ ennak ennen 
aikaan; kyllf, ainia\ ennakkoste\ ennakkotste\ ennakkoisf eli 
kyllin j. n. e. 

20) Sola salaa, tott^ koolt, kooks^ samate\ mydt muassa, 
kakdestas pd lumanhand, huamas esim. onneri huamas; verka\ 
verkari, verkalies ja verkallas I&ngsamt eli tyst ocb stilla. 

21) /o, ny\ kosky mar^ seh^ ikiy ast^ saakk, saatikk, sintiy 
tdnfiy poikk, mdi, ja^ eli, vaiy vaikk, taikk^ sekd, ett^ mutt, Jos, 
sits, kiln, paitht, Uudessakirkossa paitt paitsi. 



\ 
1 



• 4 



Kertomos kielimDHeen (iitkimDMa vailen ke^liilii 

Vt 1869 tehdyjlia matkoiKani KiskoD^ Karjalohjan, 

Lobjan^ Wibdin ja Nurmy&rven pitl^issft. 

Vaikka jo kesSkuun 8:iia paid Suonialaisen Kirjaliisuuden 
SeuraUa sain nisisirjityn matkarahan, en kiiilenkaan, eriuaisistif 
syisUi, kerinnyl malkalleni ennenkuin kesakuun lopulla, jolloin 
kotopiUjUsUiii, Huittisisia, Loimaan, Marllilan, Halikou ja Uskelan 
kauUa oiatkuslin ensin Kiskooii ja sielu sitten Karjalobjalle, 
Lohjalle^ Wihtiin ja Nurniijflrvelle. Saniassa j^rjeslyksessSi aunan 
mjOs nyt Seuralle matkoiitani u^issft piujissfl seuraavan lytiy- 
kdiseii kertomuksen. 

yui SeoBi^Srvfii kaypeli. 

Kiskossa oleskelin heinjfkuun lOUeen p£livasin asli, ensin 
Suomusjflrvella ja sitten emUkirkolla. — Melkein koko Suomus- 
jSirven kappeli ja enin osa emakirl<koakiD kiiuluii Tiirun ICfilniiD. 
Raja kSy pitkin Kiskojiirved ja *jokea; sitten on EnSijSirvi latfnin 
rajana Sammattia kohden. 

Kisko on yieensii kaunista pit^jiia. Isompien jarvien seasta 
mainittakoon Enaj^rvi SuoniusjSlrvelld, Kisko- eli Kirkkojflrvi ja 
yhdistetly Orijtfrvi, Marajflrvi ja Seljiinala emiikirkolla. Erittain 
ovat Suomusjarvella EnSjiirven seudut [hania. 

Kisko on ennen ollui Pobjafi pitajSn kappelina, josla se 
15:llfl saialuvulla' on eroilettii eri pitiijaksi (Abo Stifts Herda- 



72 

mioDe, Strandberg 1 osa, 393 siv.). — MisU piUja on saanut 
nimensSi ^Kisko", ei kansa tieda. Joku koetli jobdaltaa piiajfln 
Dimen siiU, etta se od ^kiskottu" muista pitajistal — Uskokoon 

# 

kuka tahlool NumjarveD kyla on kumminkin ennen kuulunut 
Karjalohjan pitajaan, jolion se taas tulee kuulumaan Kiskon ny- 
kyisen kirkkoberran, 87 vuotisen LaureUMn, kuoltua. 

Nykyinen emakirkko, Kiskojarven rannalia, on puinen ja 
rakennellu v. 1810. Entinen kirkko paloi elok. 21 p:na 1807 
ykkosen valkean kauUa. Siiloln sanolaan myOs paijon piiajSn 
asioibin koskevia kirjoituksia menneen tubaksi. Namat kirjoituk- 
set tallitettiin kirkon ^porsnoossa^ (porsluassa). Suomusjarven 
vanbin kirkko on oUut Enajarven ranna^la, Laikeen kjlassa. 
Seka Siiomusjarven kirkossa etia emakirkossa on kaunis alUari- 
taulu, kumpikin Ekmanin tefcema. Yanboisia aatelis-taloisla pita- 
jassa maiQiltakoon Horn'ein entinen sateri, Haapaniemu Kisko- 
jarven rannalla. Ilaapaaiemi on 14:lia sataluvulla oilul Etela- 
Suomen laamannin Kristian Prillen oma. Nairoisen kauita tuli 
sateri kuulumaan vapaaberra valtioneuvos Klas Heikinpoika 
Horn'ille, joka oli nainul yllamainitun Frillen tyttaren. Horn'ein 
ballussa oli Haapaniemi pari sataa vuotta. Viimeinen Haapa- 
niemen berra nimelta Horn oli evertsti Kustaa Horn, joka kuoli 
V. 1673. (Lagus, Finska adelns gods ocb alter). — Vanhoisla 
rak^nnuksista ei ole enaa jalella kuin ainoastaan pytingin kivioen 
alustus, jonka alia viela on viisi bolvattua kellaria. Kellareissa 
pubuu kansa oUeen seinissa rautarenkaita, joissa vankia olisi 
pidetty kableissa. Sellaisia renkaita ei enaa sielU lOydy^ eiJtft 
luulta?a8ti ole toytynytkaan. Etta tallaisessa paikassa aaveita 
kuullaan ja joskus, keskella paiyaakin, nahdaan sotaherra taydess^ 
puvussa ralsastavan ympari tahteiia, ei ole ibmeelUsta. 

^Piruista^ ei Kiskossa paljoa tiedeta jutella. Sanotaan 
beidan jo ottaneen asuntonsa ibmisiin, Lapin ja Kajalan kylien , 
valilla kiusaa kuitenkin piru viela aiatkuslavaisia kilistamisella ja 



73 

kalislaifiisella inetsftssa. Tdllliisia pahoja heokid ^roapataao^ 
vielikiD. ^Aarnin-bauioja^ tapaa Uidlbi barvoiA. Sodap mek* ^ 
keel eiYHt ole tanoe ulottUBeel. Vaski-veiMeata pubuiaau, joka 
Horn'm aikana, rahaa Ulynnd, oUsi upoteUu „Sainpa^ sel- 
bian, ulkopuolella ^Saropa'^ mjlked, UibellS HaapanteroeD aliteria. 
TamS aarnin-hauta paloi, niinkuio rouutkio, uisin. Nuoitaa ve- 
tflessa oli. tainfl vene kerran tuUnl apajaan, vaan kun joku seu- 
raaia huusi: „se on nytten jo apajas''^, vaipui vene Duolaii *lflpi 
syryyteen, jonka jalkeen siU ei enaH ole BAkynyU ^Kurjen 
kruopaksi^ nimitetUiD Kurkelan kyhisaa erMsU kallioo penkereellS 
ole^aa ympyriaisU kuoppaa. Kurjen sanolaaD siioa hautoneen 
munanBa, josta myits nimi. 

^Jattilaisista^ ovat tiedol byvin hamarat. Jaiin heittamia 
kivia loytyy useita, Diinknin ^Hermolao vaha^' SuomuBjarvella, 
hirmuiseu iso, yksinainen kivi niittymaisessa maassa. „JaUn 
kaDkareeksi^ kutsiitaan ympyriaisia, santaista kumpua Sortila- 
jarven raDnalla. Tasta kertoo laru: kerran suuttui jattilaiavaimo 
ja aikoi sen vuoksi peitUia koko SortilajarveD sannalia, vaan 
paastyaosa rantaan rupesi banen lapsenaa itkeniaan; vaimon oii 
befanalliaeusa paasUmineD giiben, inissa nyl kumpu on nabtavana. 
Kumpu Oil ympari-mitaten arviolla 50 sylia, ja pelto sen ympa- 
riila savioiaala. Iso-Kiskon jarvessa on. jaannOksia Jatin rakenta- 
fflasta sillasla, ^Kivisilia'^ nimelta. Pitkin tata siltaa hoelaan 
Jatin aikoneen menna rikkomaan Kiskon kirkkoa. 

nLappalaisista'* rouistuttaa Suomusjarvella : „Laper]an^ kyla 
Aneriojarven rannalla (kartas^a on laman jarven nimi vaarin: 
Ooierio); — ^Lapinsuo^S ja sen lahella ,,Lapinniitty^ ja „Lapin- 
abde% Laperlasta kirkkoa kobden. Emakirkolla: „LapinkyIa^ 
Kiskojarven rannalla; — „Lapinkallio^, vastapaaia Jatin kanka- 
reita, Sortilajarven rannalla. 

Kaosa, pait inuutamia ruotsalaisia Polyan pitajaan pain ja 
Orijarven' kulinalla, on vallan suqmalaista. Pitajassa on ennen 



74 

■ 

asuniit enemniiln umpi-rtiotsalaisia. Sivistys ei ole niio korkealla 
kannaila kuin sopisi odoUaa; sillfl jo vanboista ajoista on Uialb 
dllut kansakoulu, ja opetiajan piii samassa oleman papin, vaikka 
sitteinmiii koulun-opetlajan ja papin virat eroitetUin toisistaan. — 
Muuten knuluu kansa ininusta erndkirkolla Varsinais-Suomalaisiim 
Suounusjarvella taas Ali-Salakiinlalaisiin, 

Malkustaessani Karjalolijalle kSvin Orijflrven vaski-aarniossa 
(^kruuhussa'*), jolion eras ruoUalainen „sourari'* jobdatii niinua. 
Vaikeala on lollumatlomaD kSlydfl piikin keinuvia likapuiU bbes 
300 jalkaa maan sisdjfn. Aarnio avattiiD jo v. 1757, nnulta vii- 
meisiDSl vuosikymineDinfl ei enHfk ole saatu siiU niin paljon vas- 
kea kuin ennen. Orijdrvi on nyl Julin'in, Fiskare'in herran, oina. 

Karjalohja 

ynni Sannatin kappeli. 

Karjalohjalla oleskelin heinttkuun 25:ieen piiivSJiq saakka. 
Pitaijfl, seinmenkin emAkirkko, on epSlilemSllUI luontonsa puolesU 
mitil kauniiropia Uudella-maalla : jilrvifl, kauniita kukkuloita, vihe- 
rioitsevia laaksoja ja lebtimetsiii. Laaksot ovat hyvin bedeimilli' 
sia ja lihedsti asuUuja, niin elU peninkuorman alalia lulee labes 
1,000 asukasta. Ainoaslaan Helsingin pituja on tibedmmin asut- 
tua Uudella-maalla. Isommista jSlrvista mainitsen kauniin Pud- 
jSrven ja Lohjanjdrven, joka id£ln puolelta kauniine lahtineen 
pisUiyy piUljafln. NSiiden jArvien vfllitae k£ly maanlie Sannnattiin, 
jossa luonto tulee autiomoiaksi: 'havumetsia, yksinaisia metsa- 
jarviai ja siellSl laallfl asumia. Jarvislfl on muisteUa^^a Walk'jSrvi. 
Kauniilla paikalla Ufman jSrven rannalla on Haar'jarveo Paikkarin 
puuslellin torppa. TSssfl torpassa syntyi Elias Lonnrot. Karja- 
lobja on jo 1400 sataluvulla ollul hyvin viljeltyft ja tibeSsli 
asutlua paikkakunlaa (Abo Tidn. 1775 ja ^792). NykyisesUl 
pitajHsU on melkein koko eroHkirkko ennen kuuiunul Karjan 



75 

piUljaan. SammatU taas on kuuluuul ennen Lohjan pitflJftjtD. 
Rajan sanotaan kSyneen LobjantaipaleeD kylfln kobdalla. Vuonna 
1547 oli Kaijalohjalla saarnahiione. SitteininiD 6e oli Karjan 
kappelina vuoteen 1614, jolloin eroiieltiin eri piUij«ksi (Strand- 
berg, Herdaminne). PiUtjAdn tuli kaulumaan osia Karjan ja 
Lohjan piiajisia, josla sen nimi ,,Karjalohja^. Nykyinen kirkko,. 
joka on harniaasla kiveslii, on rakennellu v. 1860 korkealle bar- 
julle likella Puuj[&rvefl. TSmd kirkko on kumuiiukin jo neljAs 
piUtjassa; sillfl pail yllSlmainiUua saarnabuonetta perustelliin 
(^yfunderades^), vanban muislokirjoiluksen niiikaan, v. 1674 
kirkko. Se ob luultavasli rakennettu pappilan niaalle, jossa 
vielakin nakyy merkkifl baulausmaasla. SenjSilkeinen kirkko, josla 
viela on haulausniaa ja kellokastari jalella, ob rakennettu v. 1745 
lahelle nykyista kirkkoa. Tsssd kirkossa viela talbtetUin useita 
vanboja pybien kuvia^ puusta tebtyja; vaan kun kirkko kello- 
kastarineen muutamia vuosia takaperin rojjtiin julkisessa buuto- 
kaopassa, katsottiin myOs Hyvaksi myjda kaikki nflmUt kuvat. 
Lobilammen kylftssH Sammatin kappelissa ndin naistft kaksi, ni- 
mittain neitseen Maarian kuvan, lapsi sybssa, melkein tfly^ikokoi- 
sena, ja Vapabtajan kuvan ristin paallft. Kummastakin ob niak- 
settu 10 kop. bop. Ostaja ob ne sitten uudesti maalauttanut, 
ja kun eivat muutoinkaan olleet mitaan taidekaluja, obvat ne nyl 
peraii kamalal nabdS. Vaikka eivHt obsikaan suuresta taiteelb- 
sesta arvosta, niin sopisi seurakunnan kuitenkin jollakulla tavalla 
sailylella tabaisia muislomerkkilinsii kuluneista ajoisla. 

. Sotatapauksia ei Karjalobjalla muislelia. „Piru^ ja ^biisi^ 
oval ybtfl. Ennen ob piru eli biisi usein aestHnyt Haar'jifrven 
vuorilla, niin ettft „niaen karttu'' tuntui kylftSn. „Jattilai8ista^ 
ei ole puutetta. „Jatti]ais-8ilta'' on taallakin. Tata siltaa aikoi 
jaUiiainen kolkea^ roennaksensa rikkomaan Suomusjarven kirkkoa. 
Silta on ai'otlu yli Puujarven. Jatin ^heittamia*' kivia on myOs- 
kin paljon, ja niiden seassa yksi, Sammatin ja emakirkon rajalla, 



76 

joka kftjinlyy joka kerta kun kuuiee kirkon ketlojen soivan. 
Suurouteosa tuoksi on mainitlava eras kiviltfj^, luultavasli Iuoih 
noo iekema, vaikka kansa kutsiiu sitii „JaUn roukkioksi^. Tuaia 
roukkio on korkealla vuorella lahella Ksirkelan vaskipajaa. MikI 
tassS tekee roukkion kionnoHiseksi on se, etU se on noUco- 
paikassa vuoren luoteisella puolella ja kaikki kivet ovat pyore^n- 
lanUil, paakallon kokoisia, vflbSn vfihempis ja isompiakin. Kivi- 
lajfl on arvioita 15 — 20 sylen pilundestOr 8—10 sylen levyydesia 
ja 2 — 3 sylen syvyydeslSi. Muutoin ei vuorella ole oHenkaan 
vfibempiSi kivia. Tara kerloo tdstA: kerran viskeli kaksi jaui- 
laista toisiensa pltalle. Toinen beista oli KarkelSn vuorella, toi* 
nen Kiskon puolella, Sortilan inetsSssa. Tfisia nSroUt lajst KSr- 
kelassa ja Sortilassa, jossa myos yhtalainen laja on. — ^Aaroin- 
bauioja"^ on siella taalla. 

„Lappalaisia'^ on myos luultavasti asunut pitfljSssa, vaikk'ei 
kansa ofiiiSfln beisU tieda jntella. Paikkojen nimia on, jolka 
heista muisluttavat, niink. „Lapin saari^ Enajarvessa, ^Lapin tai- 
pale", niityn nena labella Enajarvea, .ja „Lapin lato^ I^bilamnien 
men kylan niitylla, kaikki Sammatissa. EniakirkoHa en kuuilat 
mitaan paikan nimea;. joka muisluttaisi Lappalaisisia. — Kansa, 
joka on roelkein valian suomalaista, on hyvin voipaa, hyvSn* 
lahloista ja kobteliasta. Karjan pitajaan pain asuu viela joku 
riiotsalainen, ja moni suomalainenkin osaa puhua ruotsia. Km- 
lenkin sanolaan piifljassa ennen asnneen enemman ruotsalaisia 
kuin nykyaan, niin etta suomalaisuus taallakin enenee enene- 
niisiansa. Karjalobjalainen rakeniaa talonsa kauniiksi ja on muu- 
ten yleensa pubdas oloissansa. Sivistys on hyvalla kannalla, 
erittainkin verraten naapuri-pitajiin Pobjaan ja Karjaan, joissa 
kaueroman aikaa on oilut seka ruukkia etta isoja herran-taioja. 
Pobjan pitajassa esioi. ei ole kuin ainoastaan 9, 10 itsenflisUi 
talollista. Mnut ovat lampuotia, jotka eivat samalla mielihalidla 
voi iyota iebda, kuin vapaat talonpojai, jotka itse saavat naultia 



77 

palkao tjOstdfiflii. — 'Monel vuodet ob Karjalohjalia jo oilut kansa^- 
koulti, joDka opeUajana seuraktinnan lukkari on. MyOs Sara- 
maUi on iiiJjakkoiD LonnrotiD totmesta saanfiit oman kouliinsa. 
Opeltaja ob tullat Jyvaskyliln seminarista. Kuiteiikin on piUfjasaa 
viela laika-uskoisiakiD, ja aioa Ruovedella saakkakin sauolaan 
joskus kayUlvSa tietoa hakemassa varasteiuista kaluista y. m. 
SenUankaan en oiuualla tavannut sellaista taika*uskoa kuin mat- 
kallani Karjalohjalia Pohjan piujaan, joUoin kyyiimiebeni, joka 
o)i Karjan piu^asta, taylta tolta vakuiiUi „omin ailmin^ kerran 
nahneensa noita*Sniiiiaii lulevan suhinalla ja kohinalia ilmaata alas. . 
Sama mies tieai myOs jutella, etta Pohjan kirkko on ^mamaeli 
Jatin'^ rakenlaiua. 

liOhJa 

. ynnl Nommen Ja Pasalao kappelit. 

Karjalobjalta matkustin heinakuun 25 p:na Pohjan ja Kaijan 
pitajien kauita Lohjan pitajaan, joasa oleskelin elokuun 6:teen 
paivaiin, enain emakirkoUa, sitten Nummella ja Pusiilaasa. Loh* 
jan, niinkuin Karjalohjankin,' voi taydeila syylla verrata luonopn 
puolesia maatpme kauniimpiin piUfjiin. Ix>hjan jar?i viherioine 
saariB«en ja niemineen ja kanniine lahtineen kaoniataa ema- 
kirkon, tehden iuonnon vaihtelevaksi. Eriuain on liionto Lohjan 
jarfen saariasa kaiinis. Naiata saarista on mainittava Jalaflaari, 
joasa ilsestanaa kaavaa, pait muita puulajia, tammia, vaahteria, 
niinipuita, saarnipuita, niarjakuuaia (taxus baceata) ja omena- 
puitakin. Saoioja puulajia kaavaa myoa Karkkali*nieinesaa, joka 
Lobjan piiajaata pistayy Karjalohjaafi. Mautoiukin on kaavtkunta 
aliila saariila hyvin rikas,: jonkaifthden iuonnontntkioita Uiilitf 
nsein bij. Lohjan pitaja on vanhUnpia Uudella-roaalia. Tau 
todistaa senrakunnan vanba kirkkokin, joka tnuliaan rakenne- 
Ittkai jo 13:nen aatahivun ainasa, ehk'ei vuoailiikua tieileia; silla 



78 

V. 1323 maioitaaa tflalla er^ls Ingvaldus seurakunnan johtajaoa 
(^cufatus^) ja 1332 Peder Provest y. m. (HerdamiDDe, Strand- 
berg). Kirkko on harmaasta kivesU ja hyvin is6, verratea moi- 
hin tUnaikaisiin kirkkoibin. Kirkon, porstuan ja sakariston katto 
ja seinat ovat ennen olleet vailan taynnS maalikuvia pybHsU 
raamalusta ja pyhien elamasta, ehkii sellaisiakin kuvia on joii- 
kossa, joiden merkitysUI ei knkaan vbine seb'tua. EvaokelisUt 
ovat kuvalut elainleu haahmossa. NaisU maalauksista ei ole ensa 
jalella kuin ainoastaan kuvat kirkon katossa. Kaikki muut kaval 
ovat, jo useiia vuosia takaperin, provasU Forsman vainaan toi* 
mesla valkomaaliila peitetyt. Naiden kuvien seassa oli mjOs bel- 
vetli, joka oli maalatlu niin hirveSsti, ett^ „beikkopaitten^ sano-^ 
taan ^pyOrlyneen^ siia katsellessa. Miita ajalta namdt kuvat 
lienevat, en voi arvala. Taitoteoksia eivSt suinkaan ole. Naisia 
kuvista kay pube pitiijassa, etta eras naisibminen olisi no maa- 
lannut ja silPaikaa asunut kirkon porstuan ullakossa, niissa vieb 
sanotaan olevan varpukimppuja, joiden paalla neilo oli roaannuL 
Hauskutieena oli haneil'd ollut kuttu, jonka maidoBta ban eli. 
Palkaksensa tastK tyOstd oli banelle se, etta ban^ viimeisen kuvan 
roaaiattua, putosi alas katosta ja — kuoli. 

Pait tata vanbaa kirkkoa pubuu kansa viela vanbemmasla* 
kin KirkonkyUn (Kyrkstad) keskievarin labella, nrissa viela rouuta- 
mia vuosia takaperin oli ollut kivijalasta jatleita, ebka kivet sit- 
teromin ovat poisvedetyt jobonkubun tarpeesen. Taru kertoo^ 
etta Lobjan kirkko ensin taban piti rakennettaman, vaan miu 
paivalla saatiin tebtya, rikkoi paba benki yolla. S^nvuoksi pIX-* 
tettiin rakentaa kirkko toiselle paikalle, panliin kiviff kaksois- 
barkaparin peraan ja laskettiin namat kaymSan mibin tahtoivat 
Harkapari;. pysabtyi Lobjan kedolle, ja taban nyt kirkko raken- 
nettiin. Sanotaan muibinkin paikkoihin Lobjan kirkkoa ai'olua 
rakentaa. Millaista peraa tassa tarussa lienee, en voi varmaaD 
paattaa, mutta' minusta nayttaa kuin olisi tassa paikassa joakus 



7« 

oUut joku kirkko (puineii?), joko ennen nykyista kirkkoa, taikka 
katolis-aikana joku eri kirkko; muUa kaitan aikaa siitSI od, silla 
paikka, missS jaunnokset ovat olleett on njt aika honkamets^a. 
Jos kirkkoa UhflD ainoasti olisi ^ai'oUu^ rakeDtaa^ niinkuin tarn 
kertoo, on- vaikeata selitua paikkojen nimet: „Kirkonkyl{('^, 
^Rirkkoniemi'* (GerknSis), ^Kirkkosaari^, ^Munkkiyuori^ j. n. e. 
Piispala (^BiskopsoHs^) ja Tyutari (muinoin Biskops), jotka myds- 
kin ovat ndiliS tienoin, oval kukatiesi ennen oHeel Turun piis- 
pojen hallussa. — Nummen ja Pusulan kappelilla on kumpai- 
sallakin jo toinen kirkkonsa. Nummen kirkko on harmaasta 
kivesta ja jokseenkin kaunis sekS sisHlta etta ulkoa, Pusulan siiii 
vastaan julma ja puinen. Nummi ja Pusuia ovat samana vnonna, 
1640, tuUeet kappeliksi, ja tulevat myos samalla kertaa, nykyisen 
kirkkoberran kuoUessa taikka muultaessa, eri pitfljiksi. Remalan 
kyl2(a libetaan vanbimmaksi Nunimella, Radusta Pusulassa. 

Sotatapauksia ei pitifjsrssif muistella. — Kirkonkylfln keskie- 
varin vieressa, lahellji yll^mainittuja kirkon tubteild, on hjvin 
paljou hautoja. NsimiU baudat bavaittiin vasta muutamia vuosia 
takaperin, kun nuorta melsftfl siitM bakattiin pois. TyOtarin maalla, 
labes ruotsin virsta tasta, on myOs hautoja. tiikm^i baudat, seka 
Kirkonkylassa etia TyOtarissa, iuullaan olevan ison viban ajoista, 
jolloin taalla sanolaan sotavSike^ rhajailleen. Luultavasti on n!ki\\Sk 
seuduin sillojn, jos ne silia ajalta ovat, ollut jonkinmoinen sairas- 
huone eii lasareetti. — 1808-vuoden sodasta muistellaan, kuinka 
ryssat Piispalan kylSlssfl rikkoivat talon asuntorivin ja tekivSt siitSi 
laiitan menn^ksensa Lohjan saariin. Jotakin sotatapausta osoit- 
tanevat taalia ,)linna"nimi8et mSet, niinkuin ^Neitsylinna^ Oja- 
roon metsSssa, toinen ^linna^* Siunlioon pain, „Wenajan linna^ 
Suomelan kyiassa Pusulan kappelissa. Hilta ajalta namat ^linnaf^ 
ovat, ei kay arvaaminen. MyOskaau en ollut tilaisuudessa nahda 
ybtakaan naista. — „Kijrimaeksi^ kutsutaan korkeata vuorta Kos- 
ken kartanon laliella. Taalla sanotaao olevan paljoo kivilajia ja 



I 1 



89 

muita merkkii. Pahaksi onneksi ei aikani Diyonilnjt mman 
lannekafiiD menn^i. 

^JSlitUflisista" ovat tiedol hyvin hiiinlirait. Lobjan kirfcko 
sanotaan jstin rakentamaksi. ErSfissS jutossa pirusta ja Hatista 
sanotaan kirkko heidSn tekemliksi. „Pahan haamon suoksi'* kul- 
sulaan Hermalaii kyMssSi suota, jossa selvfl, hirmuiseii iso ihmi- 
sen kuva nakyy. Turu lasU on, etUi tikkonen kerran Hennalao 
kytassa ison kiven viereen loi kuoliaaksi kolmivuotiseD jStin. 
Tama jatli vietiin kahdeksalla parilh hflrkia haudattaa suohoo« 
SuoHe tultua putosi ruumis reestd, kJIdet ja jalat levefille. Alio 
raumiia sialla ei ole ruohoa; — Kaikki isot, yksinaiaet kivet ovat 
myos Uallfl jatiD heitUoiia. 

„Lappalaisisla^ muistuttaa ^Lapinoiitty^ ja ^Lapinoja^ 
Nttfhmeii Huhdin kylan maalla, SammaUla kohden. Koko siti 
raaata, joka on erdmaata, kutsutaan 9,Lapin kulmaksi^. 

Kansa kuuluu minusta kielen/ sahteen Lohjalia Diinkuin 
Karjalolijallakin enemmftn Ali-satakautalaisiin kuin varsioais- 
Hamftlaisiin. Numroella ja vielA eneroman Posulassa ba?aitoee 
kuilenkin paljon hilnialaisyyttfl. Pusulassa on rakennustapakio 
hamalittseD tapaista. — EmSkirkdn etelXisessil osassa on kansa 
ruotsalaisia, pohjaiaessa osassa taas ja kappelissa suomalaista. 
Suomalaisuus UiaUakin on lullut enenimffn vallalle kuin eimeii, 
ebka isommat rusiholiarit myOs oeaaval ruotsia ja muutamai 
siiU kerskaaratkin. — Sivistys on jokseenkin byvfilta kannaila, 
ebk'ei nykyflftn ole ainoatakaan kouliia picajilssa. T. 1661 ase- 
leltiin Unne koulu vallion varoitia. Se vaikoUi aina r. 1816, 
jolloin se bKviteltiin. SiUemniin ybdisiyirXI eroflkirkkolaiaet Siua- 
tiolaisten kanssa palkkaamaan opettajaa. Koinka kauan tSni 
koalu oii vireella, en lieda. Nykyafln on suostuttu op^tajan pal- 
kasta, koulubuoneesla y. m., niin etU koulu piankin lulee toi- 
raeea. — Lobjan einakirkolia on kansa hyvin voipaa, siivoa ja 
pubdasta. Piisulassa on kaosa koybaa, ja pubtaus kolo-oloissa ei 



81 

royOfikaan kehuttava. Seka Nummeila elia Pusulassa polletaan 
kalkkia. — Kauniila herran-laloja oval Palooiemi, Lakspohja, 
Kirkkoniemi, OjaiDo y. m. — Ojamossa on Suoinen vanhin rauta- 
aarnio, vuodesta 1542, ehka aaroio nyt jo on kylroilte. 

yni Pybijirvfii kappeli. 

Wihdis8fl oleskelin eloktiuo 6:sta pSiv^lstfl samao kuun 21 .'teen 
paivsiso, ensin Fyhajarvellfl, silteD emSlkirkolla. PiUjSlo luon- 
oosta voi sanoa sainaa kuin Karjalohjan ja Lobjan: kauoiita 
Jarviilf kukkuloita ja metsiS. Tasta syysU asuukin Uialla hyvio 
paljoD herrasvSkea. Vanboja ^atelistaloja ovat Irjala, Tervalampi, 
Olkkala^ Kourla y. m. — PiUjfln vanhuudesta puhuu vanban kir- 
kon jatteet Kirkkojarveen pistSyvalta niemella. Tflman kirkoD 
rakentamisesta on sama tarina kuin Lobjan kirkosta ja monesta 
rouustakin kirkosta Suomessa. MilUl ajalta Ulmfl lienee, ei tie- 
deU. Kirkosta on jalella koko lantinen paaty^ ja vaikka se nykyi- 
sen miesmuistin aikana on ollul ihan ybtalainen, s. t. s. niin 
heikko, etta iuulisi ensiraaisen tuulenpuuskan sen kaatavan, on 
se kuitenkin jo kestanyt monet myrskyt. Huutamat luulevat, 
ettei sita saataisikaan rikki*). — Mita muuten pitajan asioihin tulee, 
Tiiitaan flippingin tekemaan Wibdin pitajan kertomukseen. Sota- 
tapauksista mainitsee Hipping NoTgorodilaisten v. 1311 kayneen 
Wibdissakin ja kulkeneen aina Wanjar?een saakka. Millaisiin 
syihin Hipping taman vaitteensa tukee, en tieda. Kansaila ei ole 
mitaao muistoa tallaisesta iietkesta. En myoskaan tavannut nailla 
seuduin mitaan paikkaa, joka taban olisi viitannut Sita vastaan 
on Pyhajarvella kumminkin kolme makea, jotka kantayat nimen 



*) Sittemmin kuiDjtama oli kiijoitettu, on ragu tuuli kuitenkin kaata* 
nut maiuiian paSdyn. 

Suomi, 6 



82 

„linna^, nimitUlin ^Wenajanlinna^ Tuorilan kylSssa, y^Leikki- 
linna^ ja ^Puibalinna^ Ahmoon kylSssft. Wenajanlinnasta ja 
Leikkilinnasta en kuullul mitSian jutlua, mutta Puihalinnasta, joU 
kSlvin katsomassa, puhuu kansa seuraavaa: ^hyvin vanhoina ai- 
koina on UssSi oUut linna, mutta viholliset, jotka tulivat ylOs pit- 
kin 9,^niustaa jokea^^, hflvittivSt sen^. Miistalla joella tarkoitetaao 
Karjan jokea, joka juoksee Idpi kappelin, lahelU Puihalinoaa. 
TSsta muistuttanee viela ^Mustalau^ koski ja „Mustalan niitly*^, 
noin 3, 1 ryssan virstaa Karkkilan (Hogfors) ruukista, pitkin 
jokea, etelaa kohden. Puibalinna on yksinainen, hyvin jyrkks 
maki, joka nyt kasvaa metsaa. Ainoasti etelapuolella on maki 
loitompaa ja talla puolella nakyykin jaannoksia joukunmoisista 
varustuksista. Maki on ryssan virstan p&assa Ahmoosta etelSiSn. 
Hilta ajoilta namat varustukset lienevat, ja mika se Tihollinen 
lienee ollut, jonka sanotaan havittaneen linnan, sanokool miiut. 
Jatit ovat Wihdissa ^hiisia^. Heista muistuttaa monta paikkaa 
Enajarven kulmalla niink. ^hiidenmaki^ Enajarven rannassa, 
^hiidensiha^, 50, 60 sylta pitka kivikari, pistayva EnajSrveen; 
toinen ^jhiidensilta*^ on samoilla seuduin vahaisen ojan yli. Tft- 
han oil hiisi tappanut eraan pojan. Hiisi oli asunut luolassa, 
jota kutsutaan „hiiden kellariksi^. Tama on byvin kummallinen 
laola. Se jakauu kahteen osaan. Etumainen osa on vielakin 
5 sylta pitka, mutta on ennen ollut pitkempi. Leveys on 1 syli, 
korkeus samoin. Tasta etumaisesta osasta viepi lapi, niin iso, 
etta sita voi kontata, toiseen osaan kallion sisaan. Taman osan 
sanotaan olevan yhia ison. Vuoressa on kalkkikivea. Viela on 
Wihdissa ^hiidenvesikin^, Hiiska ja Hiiskola. — „Helvetin katti- 
laksi^ nimitetaan Hulttilan meuassa, kalliossa olevaa, 3 kyynaraa 
sjvaa, vallan jmpyriaista kuoppaa. 

y^Lappalaisista^ muistuttaa Pyhajarvella „Lapinniemen nokka'', 
Pyhajarveen pistayva niemi. Tata jarvea kuUutUin ennen Paha- 
jaryeksi, vaan kun siiben kuoli vuosittain ibmisia, ruvettiin sita 



83 

kntsumaan Pyhajarveksi. Kappelia, joka ennen oli NyhkylSf, kut- 
sutaan Tallin, pahoin pflin, Pahajarveksi. 

Kaosa, joka on melkein vallan suomalaisla, on toimeliasta, 
puhdasta ja voipaa, eritUin mita emakirkkoon tulee. Pyhajarvellft, 
jossa viela on paljo erSmaita, on kansa raa^empaa ja koybempaa. 
— Vuonna 1868 kuului emaseurakuntaan suomalaisia 4802, ruot- 
salaisia 529 (naiden joukossa luettu kaikki „herrasYaki% jota on 
„hyvin^ paljo). Pyhajarven suomalaiseen seurakuntaan kuului 2228, 
ruotsalaiseen 8. Namai 8 ovat: pappi ja hinen kaksi tytartansM 
(suomalaisia), Karkkilan herra (Brehmer) rouvaneen, kaksi puuk«- 
bollaria ja 1 sisaneitsyt myOs Karkkilassa. Sanotaan Wihdissakin 
ennen asuneen enemman umpiruotsalaisia. — Seka Wihdissa etta 
Pyhajarvella on koulu. Kansa kuuluu minusta enemman Hama- 
laisiin kuin Satakuntalaisiin, vaikka sen luonto pitkallisen kanssa- 
kaymisen tahden ruotsalaisten kanss^ jokseenkin on rouuttunut. 

Rautaa kaivetaan Kuolonsuomaesta Pyhajaryella. Karkki- 
lassa on maasuna ja masiinain vapriiki. — Ojakkalassa, Enajarven 
rannalla, on laasiruukki. 

HTarmy&rTi. 

4 

Nurmijarvella oleskelin elokuun 29:teen paivaan, jolloin 
tulin Helsinkiin. Nurroijarvi ei ole niin kaunista kuin edellisel 
pitajat. Jarvet katoavat ja isot metsat tulevat niiden siaan. 
Koikko Lohjanselanne kulkee pitajan lapi. Pitajan pobjaisessa 
osassa on kuitenkin vahempia jarvia. Kytajan (Nas) kartanon 
aluslalla ainoasti sanotaan olevan 53. 

Nurmijarvi ei voi olla erin vanba pitaja, vaan on ennen 
oilut isoja eramaita laynna. Vielakin on Nurmijarvi vabimmin 
viljeUya koko Uudella-maalla. Ainoasti kabdestoista osa pitajaa 
on viljeltya. Taman Tuoksi tuleekin taatla peninkuorman alalle 
vaan 472 benkea, sen siaan kun naapuripitajassa Tuusulassa jo 
on labes 700 ja Helsingin pitajassa 1,000. 



84 

Nurmijllrve^ on aina sanoUu koyhsksi. Syy tUbao kOyhyy- 
teeo on kukatiesi, osaksi kuromiokin, se seikka, etta piujdiliset 
isoksi osaksi hakeval elatuksensa metsSsm. Helkein joka pai- 
kassa, missfl kulkee, njlkee sahapukit norkan takana. Tama on 
oikein Nurmijarvelaisten tunnusmerkki. KiiruimniallakiQ vuodea 
ajalla saba kay. Talla lailla tulee roaanviljelys laiminlyOdyksi, 
pellot buonosti hoidetuiksi. 

Nurmijarven njkyinen kirkko, rakennettu puusta ?. 1793, 
on. labella maUlaa Nurniijarvea. Kirkoista puhutluani sopii ?aitd- 
sen mainita kirkkoveisusiakin. Ilahultavaa oii Nurmijarven kir- 
kossa kuulla koko seurakunnan ottavan osaa veisuun. Niin ei 
oUut laita muissa seurakunnissa, joiden kirkkoveisua olio tilai- 
suudessa kuulla, niinkuin Kiskossa, Karjalohjalla, Nummellat 
Wibdissa ja Pyhijarvella. Naissa seurakunnissa sai lukkari mei- 
kein yksinansa veisata. Missa urut on, niinkuin Wibdissa ja 
Nummella, on se nyt jotakin kuulla, mutta missa lukkari, eritUliii- 
kin jos ban on buono, yksinansa pingottaa, on sita oikeio vai- 
valloista kuulla. 

Piruista taaliakaan ei ole puuteita. Kirkonkjlan metslssi 
on luola, johon taru asettaa pirijya. Kenran kuiki trakuuna luo- 
Ian obitse ja bavaittuansa valkean loislavao poikkesi ban pyyta- 
maan juotavaa. Tata tarjoUiinkin banelle lehman, sian y. m. 
sorkisga, vaan trakuuoan kysyttya: y^eikos paraliisifisa (toisel: 
helvelissa) ole parempaa juoma^astiaa^, annetUin hanelle UU 
bopeapukaalissa. Taman pukaalin oUi trakuuna, heitti sisalldo 
yli oikapaansa ja ajoi pakoon. Trakuuna edella, pirut perassL 
„Aja viilletylle^ kuului trakuunalle aania ilmasta. Viimein paasi 
trakuuna Helsingin piuyan kirkkoon, johon ban ajoi bevoiain* 
pai?in, ja jatti sinne pukaalin, jota viela sanotaan kaytettafSD 
kalkkiastiana. Helkein samankaltainen tarina on Lobjalla, niink. 
monessa muussakin pitajas^a. 



85 

^LappalaisisU*^ muisiuUaa Uftllfl ^Lapiokulma^, erflmaa 
KytajflD kulmalla. 

Kansa on Nurmijjirvella vallaD suomalaista. Ainoa ruotea- 
lainen bauUkirjoitus, jonka hautausniaalla kavellessttni havaitsin, 
oil mainion suomenkielisen runoiliamme A. Kiven isfln haudan 
pfldllSi, ja sekin oli niin huonosti ^stiliseeraUu*^, elten voinat olla 
siu muistooD panematta. — Kansan sivistysUi varten on UflIU 
monel vuodet oUut kansakoulu, joka luultavasti on paljon hyvflfl 
aikaan saattanut. Nuoret ylioppilaat piUj^ssS ovat myOs ^uvis- 
aikana kansalle koetlaneet saattaa kaikenmoisia tietoja luenlojen 
kauUa. Mauten kuuluu kansa, joka ulkomuodoltansa on jolsaa, 
minusta Hdrntiflisiin, ehkfl vahfln Savoakin lienee joukossa. Sil- 
loiii UiU6in on joku Wirolainen tflnne muuttanut 

Tflbfln lopetan matkakertomukseni. Itse kielimurteen tutki- 
muksiani ei aika vielfl ole myttntSnyt jflrjestellfl; vaan niin pian 
kuin mahdollista on koetan saada nekin Seuralle jStetyiksi, niin 
taydellisinii kuin ne olen voinut saada sillfl liian lybykitisellfl 
ajalla, jonka Seui*a minulle mtk^riksu Oman kokemukseni nojaan 
ehdoUelisin Seuralle, etU Seura, vast'edes IflbetUisstt jonkun 
tutkimaan kieliniurteiia, madraisi vilbemman alan, taikka piden* 
taisi ajan. Silloin voisi myos kuulia enemmSn yhtfl ja toista 
muistoon pantavaa. Laulu ja muui tarinat ovat nSisUi pitfljisU 
melkein kokonaan kadonneet TsallH ei ole tapana, niinkuin 
ylimaassa, eWk vanbenimat ibmiset puhuvat nuoremmille muinais- 
asioista. Vakuulukseni on kuitenkin, etU Suomen etelaisissflkin 
pitSljissH olisi paljoa enemmdn muistoon pantavaa, kuin mitfl tSssft 
kertomuksessa olen kerlonut, ja jota byvin satunnallisesti olen 
tullut kuulemaan. 

Paavo Salonius. 



Kielimorteista KiskoD, Kaijalol^aD, Ld^an, 
WilidiD ja NamiUarveD pitiyissiU 

KirjoiltaDUt 



Se, joka Kiskosta matkustaa Nurmijilrvelle halki luoteiaea 
UudeDinaaD, Karjalohjao, Lohjao ja WihdiD piujflin Upitse, ja 
tarkastelee nikissik piUljissil asuvain suomalaisien puheeopartta, 
bavaitsee, kuinka kieli Kiskosta NurmijSirvellepfltD aina enemmin 
Uhenee kirjakielU. Kielimurteen eriflvAisyys ei kuiieDkaan Karja'- 
lobjalta alkaen ole niin silmiinpisUvft kuin Kiskon rourre on 
muista nfliden piujjim murteista. Sen siaan esim. kun Kiskoasa 
pilk^ft illintioa ei kuulu pait ensimmaisessa tayussa, niinkuin 
WiroD kie]e6sakin ja lyhennetyssfl Turun murteessa, niiD jo Karja- 
lobjalla, vaikka od rajapiUjSi, selvflsu kiiuiee Ullillisia flSnttoiU 
muissakin tavuissa. 

Niinkuin jo sanoin, ei kielimurre Karjalobjan, Lohjan, 
Wibdin ja Nurroijarven piUjissfl niin paljon eroa toisistanaa, 
mutia kuitenkin sen verran, etu nKmatkin voidaan eroittaa en 
niiirteisin. TasU edempSna. 

MiU kielimurteiden tutkimukseen tulee, semnienkin joa 
murteiden vertailemalla loisiinsa tahdotaan tulla bistoriallisiin 
johtopaatoksiin, niin on eritUlin huomattavat ja Uirkeaati muis- 
toon pantavai ne kobdat, missil murre yieisesti eroaa kirjakielesUI. 
Job YttbHiaift poikkeukaia naisU sJIflnnOisU iapabtuu, nftytua se 



88 



minufita olevan vSihflisemiiiiisUl arvosta; silla UtUaiisiiQ poikkeuk- 
siin on iiseinkin satuDnallineo syy. Joku perhe esim. on jo ai- 
koja sitten muuttanut murrepiirin sis^fln muualta ja jollakoUa 
tavalla voinut vaikuttaa teheisOOBa puheesen. TSLlUiisU vierasta 
▼aikutusta huomaa isoin teittenkin varrella, missd paljon maikus- 
tavaisia kulkee. Viel& tulee Uhan, etUi kieli kuuluu TalisU vHhSo 
eroavaisella tavalla jos sen kuulee vanbain taifcka lasten, sam- 
mal- taikka aorakieUaten j. n. e. suuata. TSma kaikki ei kuiten- 
kaan eaU, esim. jossakussa piUljdssai, ybteisUi murretla olemasta. 
MiU eritUin yUSmainittuin piUlj^in kieleen tulee, niin on ruotsa- 
laisuus tietysii myos vatkuttanul jo tehnyt, ettfi kieli oiooessa 
kohden on epdseivafl. — Tauk kaikkea katsoen olen koetlaoat, 
ttiin paljon kuin mahdollista on ollut, eroittaa Tieraat vaikutok- 
set ja kertoa lyhykiisesU kielen niinkuin se nlkmSi piujissl oa 
njiytuinnyt minulle iteessfinsd olevan. 

Ne omituisuudet kieloasii, ' joihin nojaten syylldl saatiia 
eroittaa yhden murteen toisesta, ovat ne, jotka jokap[livlise»X 
puheeaaa useimmin tnlevat esiin; sillfl mllaiset eivnt ole saUiii- 
naifiia, vaan kuulovat itse murteen hiontoon. Tttlblisiin omi* 
tniauuksiin, kuuluu pait muita, 1) itse kirjainten UntamuDeo; 
3) ilftntioin pidenttfminen; 3) kerakkeiden kertominen; 4) kerak- 
keiden pehmeneminen monikon /:n seks imperfektin ja konditio- 
nalin t:n edessS; 5) sanain katkaiseminen y. m. Tflhin tnlee 
vieia hyvin Uirkefl, milt'ei Urkein seikka^ nimittdin itse puheen 
nuotti eli melodia. Samoin kuin Karjalohjalainen sanoo mmita- 
masta sanasta tuntevansa Kiskolaisen, niin Lobjalainenkin vJlhistt 
pubeesta tuntee Wibtiiaisen. SilU vaikka eivflt murteet erio 
paljoa eroa toisistansa, on niilla kuitenkin eri sointo. ^Wihdis' 
pubutaan enemmXn t:n pMr^*, sanoo Lohjalainen tXydelttt syytU* 
rilU ei ainoasti sanoissa jobtopantteelltt -men, merkiten ainetUit 
josta jotakin tehdfiifln, taikka kappaleen omituisuutta, kuulu f sd- 
Tilsti, DiinmfM sanoassa jobtopHfltteella -men, -Utspif vaan mf^ 



89 

kio johtopMte -ion, -ton, merkiteo' vajanaisiintt^, kuuluu Uftlta 
-/om, 't&m; esim. ^kultaineD^, ^kalainen^, „potkaisen^, ^isa- 
tOiD^, ^rahatoin"; Uhan tulee Tieltt ^ukkoioen^, ^jpakkainen^, 
^kirjoitan^, ^kouluitan^ j. n. e. — TtoS tekee, eiitk Wihdin 
kieli on sulosointoista muihin naihin murteisin verrattuna. 

YlamaiDitulta kannalia katsoen, olen tarkasteliut njiiden 
piUijain kielimurteita enka erin tarkkaan huolinut kaikista poik- 
keuksista ja poikkeusten poikkeuksista, senrnienkin kun aikanikaan 
siVk ei olisi myOoUnyt 

Selveyden vuoksi ja'an ne neljaSD osaan: 

1) Kiskon murre, johon kuuluu ainoasti Riskon emUkirkko. 
SuomusjarvcD kappelissa^ joka kuuluu Turun laaniin, puhuiaaa 
emSkirkoD kielesUl eroavalla tavalla. 

Omiiuisuus Kiskon murteessa: pitkia aantioita ainoastaan 
enBimmaisessA tavussa. 

2) Karjalol^an ja Lof^fan murre, jobon kuuluu oioiemmat 
pitajat kappelinecn. 

Omiiuisuus: kovat kerakkeet k, i JB p pebmen^vat moni* 
kon f:D seka imperfektin ja konditionalin t:n edessa. 

3) WiMin murre, johon kuuluu Wihdin emakirkko ynna 
Pyhajar?en kappeli. 

Omitnisuus: kovat kerakkeet ky t }b p pebmenevSt ainoasti 
imperfektin ja konditionalin t:n edessi. 

4) Nurmijdrven murre, johon kuuluu Nurmijarven pitaja. 
Taalla eivat pehmene kovat kerakkeet kirjakielesta eroavalla ta- 
valla, ebka kylla mnita omitttisuukaia on. 

Taman kirjoituksen ja'an kahteen osaan: 

1) Muoiihoppi, 

2) Vieraita sanoja ja lauseiapoja, 

Kirjakielesta pubuessa tarkoitan Eur^n'in kietiHipiD mukaista 
Momea. 



90 

Lyhykaisyyden vuoksi kayUo seuraavia lyhennyksiX: 

K = Kisko. 

KLL = Karjalohja ja Lohja. 

W = Wihti. 

N = Nurmijftrvi. 

KK = kirjakieli. 
Seuraten jakoa Eur^n'ia kieli-opissa aloitao . 

KlrJiUntcn UnUmlsestL 

Pait tavallisia kirjakielen kH^iUkm^ kirjaimia kSyteUtfln vieta 
f, tietysli laiaatuissa saooissa, esim. ^fati*', y,fiiiii^, ^flikka^ 
^frouva*^ j. n. e. Muisia kirjaimista ftdntyy: 

d kaikissa nftiss^ piUjissA kiiin hieno r. 

k ja /, ja K:ssa pikm AAntyvAt melkein kuio g, d ja k, 
jos ne yksinSlDsA seuraavat m:Aa taikka n'M. 

is aantyy K:ssa, W:ssA ja NurmijIirvelU kuio tt, esim. Mitte^ 
^metU'^ j. Q. e. KLL:Ua taas Aflntyy sama is kuin ss, esim. ^messfl^ 
^vassa^, ^veissi" j. d. e. TAmA ss pehmenee usein kovain ke- 
rakkeiden tavalla, esim. „mt6iLn^^ ^mesAs'^, mesAst'". 

Nummeo ja Pusulan kappelissa kuitenkin kuuluu is kuin 
ii. — Seilaista omituisla AAiitA isilh kuin silU on Ali-satakunnassa ja 
jota voisi merkiU ihl:l% en ole t^A kuullut iallistenkAAJi suusta. 

AAntiOisU AAntyy aiooastaan a KK:sUl eriAvdlla Uvalla. 
Kissa nimittSiin AAntyy a kuin e ensimroAisessa tavussa, jos sama 
tavu on lyhkAinen, esim* 9,Iehde^ lAbde, ^herkft^ barkd, „temA^ 
tam», ^heis'^" hAissA, mutla ^flkfk'' pHA^ „\MV'' umlU j. n. e. 

KaksisantioisUI AflntyvAt uo, yd, ie KLL:lla, WissA ja N:IU 
kuin ua, yd, id, esim. „sua*^ suo, ^tya" tyO, „tiA^ tie. Muat 
kaksiaantiot kuten KK:ssfl. 

K^sa AAntyTai kaksiJlflutiot seuraavaUa tavalla: 

uOj yd J ie kuuluvat kuin ua, ye, ie, esim. ^juan^ juoOf 
„ye" yo, „tie" tie. 



91 

iu, id, dij yi kuteo kirjakieiessa. 

au, ou, eu, op, ai, oi, ei muuttuvat samain sjiflntoin mu- 
kaan koin Eurajoen, Lapin y. m. piUjSdn kielessft (katso J. A. 
HahnssoD: Muoto-opillinen selitys nftiden piujaio klelesUl, Suomi 
1866). ^1 muuttuu eeiksi jos d taikka v seuraa, muutoia muut- 
tuu se eiiksij esim. ^eedio*^ aidin, „peeva^ pSivd, mutta ^eiti^ 
aiti, »heijy" h^ijy, ^tei^^ Ui. Joskus muuttuu se aarksikin, esim. 
yjsaalyy'^ sailyy. ay muuttuu eeiksi jos d taikka v seuraa, muu- 
toin muuttuu se ^':ksi, esim. ^keedd^ kflyd^, ^keevSi^ k^yva, 
mutta yjkein" kayo, ^keipdldine'* kayp2lii(iDeQ. Vailiin se muuttuu 
oyiksi (:n taikka sin seuratessa, esim. ^tOyt^n^ tajUn, ^^tOysi^ 
taysi. 

Muist NaitSl kaksiflflutiOiD muuttumisia ei K:s8a kuule 
niin selvSisti kuin esim. Loimaalla, HuitUsissa ja KokemSellfl. 

AlitlAUi 80UiUi. 

AilQtiOiD sointua noudatetaan yleisesti. Kissa muodostuu 
sellaiset sanat kuin beina, seind, ^heina^, ^seioa^ y. m. 

SvplstivlsU SADOlsU. 

EusimmiiiseD luokan supistuvat sanat kdytetAdn kaikissa 
nSisfifl murteissa aina supistuneina, esim. y^vieraan^, ^kuninkaan^, 
^vanttuuD^, ^saarnaan^, ^lepilftn^, ^seuraan^ j. n. e. 

Toiseo luokau supistuvista sanoista tehdikot aina supistuvat. 
Nimikoista sitd vastaan supistetaan ainoastaan ne, joilla ei ole 
eiVk (nMissa pitajissA t:td) edellisenii ^^ntitfnd, esim. ^rupeen^, 
^kokoon'^, ^ainoo^, ^siliSi^, ^pimifl^, ^koria'^ j. n. e. K:ssa 
keiTOtaan A::ta, i:Vk, p:Vk ja si^iA tSilUisten supistuneiden tavujen 
edessa. TflstH edempdnft. 

Pailtteita liitettMessJl vartaloon kiiytelftJlD vielii Bmila sapia- 

« 

tamifiia. TilllSiisist^ satannaisista supistumisista enemmSn, kun 
sanain tai?utuksista puhun. 



92 

Sanoja ei nlfissSl pitSjissA, ei Kiskossakaan katkaieU silla 
tavalla kuin (ludenkaupungin ja Rauman tienotlla, vaan ainoas- 
Uiaa pflHtteet nitnikkoin ja tehdikkoio taivuiuksissa ovat katkais- 
toja, niinkuin edempSina n^hdftSin. Pikaisessa puheessa kuitenkin 
lyb^nnetflSlD, niinkuin kukatiesi yli koko Suomen, sanoja myOskhi 
ntfissfl piUijissX ja R:ssa eritUinkin; minkfl sXSnnOD mnkaan, on 
vaikea sanoa. 

iiatlAlR Ja kerakkeidfii mntUiHisestA. 

AftntiOt ja kerakkeet muntluvat yleiseati kirjakielen julkeen. 
Pienet poikkeuksel saHnnOstll sopinee parahiten seKUSft sanaiD 
taivutuksista puhuessa. 

Kemkkddci kerloalsisli. 

Kerakkeita kerroiaan RK:sU eroavalla tavalla ainoaslaan 
K:s8a, ja Uima kertominen tapablnu Mman sttSlnnOn jalkeen kuin 
yieisesti Turun murteessa. SSflntO: jos k, t, p taikka s on side- 
kerakkeena ja sen edellSl on nantid taikka i, m, n, r, kerrotaao 
niitd, jos ne tulevat olemaan supislumisen kautta tuHeen pitkain 
ftSlntiOn taikka kaksid^ntiOn edessd. EsiuL „aorinkko'^ aurinkoa, 
^hamppan^ hampaan, y,hamppas^ hanopaasen, ^kultest^ kuteesta, 
^rappen" rupean, ^luppan** lupaan, ^porttail'^ portailie ja por- 
tailla, ^runssampa" runsaampi j. n. e. 

Muist Koska ei Kiskon murteessa ole pitkia aintioiUl 
pait ensimmaisessft tavussa, niin on ymmarrettavSI, etUi tSllaiinen 
kerakkeiden kertominen tapahtuu niissii kohden, joUoin kirja- 
kielessa pitkfl iilintio olisi. 

Tflma sflSntO; jonka jillkeen Turun murteessa ktt*akkeiu 
kerrotaan, on paa-asiallisesli eroava siitfl sttflnnOstM, minkfl jsi^ 
keen Tammelassa, Loimaalla, Huittisissa, Punkaiaitumella, Koke- 
mMlla ja osassa Ul?ilaat eli piUljiasil Loimagoen ja Kokemflen 
joen ympdristolltt, kertominen tapahtuu. Kertominen nfliesa piti* 



93 

jissa tottelee seuraavaa sflSntOS: Jos joku kerake, miklk tabaDsa, 
tulee olemaan pitkfln jfflntion taikka supistumisen kauita tulleen 
kaksiasintiOn edess^, ja sen edellA on iyhyl SlSntiO^ kerrotaan 
kerake toisessa, nelj^nnessa, kuiidennessa j. n. e. tavoasa. Esim. 
^lullee^, ^mennee^, ^sannoo^, ^ajattellee^, ^karrailemmaan'^ 
karaelemaan, ^sannoin^, ^kyssyin^ sauoen, kysyen, motta „sa- 
noin^, ^kysyin" (imperf.). 

SUolttclcmiifti. 

Sijoilteleminen on vaillinainen nflissJi piujissli siini kohden, 
etm silU yksikOssA kokonaan puuttuu Prolativi, Komitativi ja 
Instruktivi. Monikossa tavataan Prolativia aika barvoin, eiks 
Komilativiakaan pait asemoliitteen kanssa, jota vaslaan Initruktivia 
taas ei aseinoliiUeeo kanssa tavata. 

Nimikoilla on seuraavat sijapfliitteet: 

Yksikko. 
Nominativi. Ei ole sija-pflfltetta. 
Infinitivi ia, id, a, a, f, laikka ei miuan pilfitetUi. 



Genitivi 


n taikka loppu-fldnne. 


Inessivi 


/. 


ElaUvi 


st\ 


IHativi 


h-n, hr' seen, /, n'. 


Adessivi 


r. 


Ablativi 


It. 


AUativi 


r. 


Abessivi 


t. 


Transiativi ks*. 


EssiTi 


na, nU, n'. 




Monikko. 


Nominativi 


/ taikka )oppu-<i2inne. 


Infiniiivi 


t/a, m, if, i. 



96 



2) Illativin p2iate on K:ssa h-' ja KLL:lla, W:ssa ja N:1U 
h-n, jonka valissii oleva Sftntio pidenneUSn. 

3) Monikon Genitivin pUSte on aina itte* ja itien. PMietU 
ic/^ ei kayteU. 

Muist Monitavuisia sanoja ei X&lAn luokkaan kuulu, siita 
sellaiset sanat kuin sunnuntai, maanantai y. m. kuuluvat „saii- 
nuntaki^, ^maanantaki'^. 

Asintion pitenemisU hm ja nm vfllissS IHativin pSSlteessS 
ei kuulu RLL:IIa niin selvilsti kuin W:8sa ja N.lla. TamS tekee 
ison eroituksen itse puheen soinnossa. 







n:nen Luokka. 






4 


Lato. 
Yksikko. 






K. 


RLL. 


W. 


N. 


Inflnitivi 


latto' 


latoo 


latoo 


latoo 


lllativi 


latlon' 


latoon 


latoon 


latoon. 




t 


Monikko. 


, 


Inflnitivi 


ladoi 


ladoi 


latoi 


latoi 


Genitivi 


ladotte', -je' 


ladoitten, -in 


latoin, -jen 


latoin, -jen 


Ulativi 


ladoihi' 


ladoihin 


latoin 


latoin. 






Outo. 








Yksikkn. 


- 


Inflnitivi 


outto' 


outoo 


outoo 


outoo 


lllativi 


oulton' 


outoon 

• 


outoon 


outoon. 






Monikko. 




Inflnitivi 


oodoi 


oudoi 


outoi 


outoi 


Genitivi 


oodotte', -je' 


oudoitten, -in 


outojen, -in 


outojen, -in 


IHaUvi 


oodoibi' 


oudoibin 


outoin 


outoin. 



97 



Inflnitivi 
Ulativi 



K. 

aoriDkko* 
aonnkkon' 



Aurinko. 

YksikkO. 

KLL. 
aurinkoo 
aurinkoon 



' W. 
aurinkoo 
aurinkoon 



N. 
aurinkoo 
siurinkoon. 



'Monikko. 



Infinitivi 
Genilivi 

Ulativi 



aoringoi 


auringoi 


aurinkoi 


aurinkoi 


aoringotte', 


auringoiUen 


aurinkoin, 


aurinkoin, 


•j« 




-jen 


-Jen 


aoringoihi' 


auringoihin 


aurinkoin 


aurinkoin. 



Lohko. 
YksikkO. 



InOnilivi 


lohko' 


lohkoo 


lohkoo 


lohkoo 


lUaUvi 


lohkon' 


lobkoon 
Monikko. 


lohkoon 


lohkoon. 


Infinitivi 


lohvoi 


lohvoi 


lohkoi 


lohkoi 


Genitivi 


lohvotle, -je 


lohvoiUen,-in 


lohkojen, -in 


lohkojen, 


llalivi 


lohvoihi' 


lohvoihin 


lohkoin 


lohkoin. 



-in 



1) YksikOn Infinitivi pflattyy aina, seka kaksi- ettfl moni- 
tavuisissa sanoissa, a:h2in, dfrhiin, joka myOs aina supistuu side- 
aSintiOn kanssa. K:ssa kerrotaan sidekerake edellH mainitun shan- 
non jalkeen (kats. siv. 92). 

2) Monikon Infinitivin paate on seka kaksi- etta moni- 
tavuisissa sanoissa ainoastaan t, Jonka edessa K.*ssa ja KLL:lla 
kovai kerakkeet k^ t, p, kirjakielesta eroavalla tavalla, aina peh- 
menevat 

Muist. Tallainen kovain kerakkeiden pehmeneminen tara- 
taan ei ainoastaan koko Turun murteessa, vaan myOskin Loi- 
maalla, Huittisissa^ Punkalaitumella, Kokemaella ja odassa Ulviiaa, 

Suomi, 7 



98 

vaikka kieli muuten eroaa nSiiasd piujissa hyvin paljon Turuo 
murteesta. 

3) Illativin pSiftte supistetaan aina yksikossfl, ja monikossa* 
kin, pait K:ssa ja KLL:lla. 

4) MonikoD Genitivin paate on K:ssa tU^^ ja je\ jonka 
edessii kerakkeet pehmenevilt. KLL:Ua on paste itien ja m, joisU 
edellistft enemman kajteUiaa Karjalohjalla. W:ss2l ja N:U2[ muo- 
dostuu Genitivi RR:n jalkeen. 

Kovan kerakkeen k:n pehmenemisesU soph UtasSi mainita 
teuraavaa: 

1) Rahden u:n vftUssd muuUuu k t;:kBi, esiro. ^sutub^, 
„piivun", „luvun". 

2) Rovain kaksiaantiOn perassa pehuienee k usein vM^h 
esim. ^kauvan^, ^touvon^, „aivoi^, ,,aivon^. N:Ha muodostuu 
hauki^ leuka ^haveen^, ,,leTaan^. 

3) Jos h on Arm edelisi pehmenee k a) t;:ksi, jos o taikka 
u seuraa, esim. „tahvon^, „nahvoi^, ,,lohvon^S ,,uhvun^; b) on 
pehmenemtftUi, jos y taikka 6 ja valiin (R:ssa ja RLL:lla) a:kin 
seuraa, esim. ,,ahkyn^, „pOhkt>n", ,,nabkan^ „tuhkan^, routta 
myOs „nahan^, „tuhan^. 

4) /:n perflssa pehmenee k a) y:ksi, jos a seuraa, esim. 
„seljan^, „nSlljfln^; h) 2;:ksi, jos o taikka u seuraa, esim. „pel- 
von^, ^palvon", ,,kulvun". 

5) Jos r on km edella, pehmenee k a) y:ksi jos d seuraa, 
esim. „harjan", „mftrjan^; h) rouuttuu usein Knssa, RLL:lla ja 
W:ssa t':k$i, jos o taikka u seuraa, esim. y,parvoiB^, paroissa, 
„urvul^ „parvua^. N:ll.a pehmenee k r:n perassS kuten RK:ssfl. 

Muist. Jos hy i, r on k:n edella ja a taikka a seuraa, 
pidennetasn usein N:lla, niinkuin isossa osassa Satakuntaa ja 
Hametta, viimeinen aflnlid, esim. 9,nahaan^ ^setadn^, ^hfiraan^, 
(Huittisissa y. m. nahhaan^ seltaSn, j. n. e.). T^ssii tapauksessa 
pehmenee k RK:n jtikeen. 



99 





, 


m Lnokka. 






Ranta. 


•» 




Tksikko. 






K. 


KTJ. 


W. 


N. 


loftnittvi 


rantta' 


rantaa 


rantaa 


rantaa 


IllaUvi 


ranttan' ' 


rantaan 


rantaan 


rantaan 




Monikko. 




InHDitivi 


rannoi 


rannoi 


rantoi 


rantoi 


GenitWi 


rannatte', 
-daje' 


rannoitten, 
-tain 


rantain 


rantain 


lllativi 


rannoi hi' 


rannoihin 


rantoin 


rantoin 




Harka. 






Yksikko. 




thfiqitivi 


herkka' 


harkaa 


harkaa 


harkaa 


Illativi 


barkkSin' 


harkaan 


harkaan 


harkaan 




i 

Monikko. 




Infinitivi 


herkki' 


harkii 


harkii 


harkii 


GenitWi 


h^rjatte' 


harjitten, 
-kain 


harkain 


harkain 


Illativi 


berkkin' 


harkiin 


harkiin 


harkiin 




Penikka. 






YksikkO. 




Infinitivi 


penikka' 


penikkaa 


penikkaa 


penikkaa 


Illativi 


peoikkan' 


penikkaan 


penikkaan 


penikkaan 




Monikko. 




InOnitivi 


penikoj 


penikoi 


penikoi 


penikoi 


GenitiTi 


penikoitte', 


penikoitten, 


penikkain 


penikkain 




-katle' 


-kain 






lativi 


penikoihi' 


penikoihin 


penikkoin 


penikkoin 



100 



Inflnitivi 
Ulativi 





Matalampa 


« 


» 


Yksikko. 


K. 


KLL. 


W, 


N. 


matalemppa' 


matalempaa 


matalempaa 


matalempaa 


matalemppaD* 


iiiataleinpaan 


matalempaan 


matalempaau 


Monikko. 


matalemppi* 


matalempii 


matalempii 


matalempii 


matalematte*, 


malalempain 


malalempain 


matalempaia 


-paje* 








matalemppin' 


mataleropiin 


matalempiin 


matalempiin 



Infinitivi 
Geoitivi 

Ulativi 

1) ^ ja d muuttuvat monikon t:n edessM KK:n jslkeeo. 
K:ssa jflSl kuiteukin a ja d usein olemaan -tie ja y^-piiatteen eteeo. 

2) Monikon lllativin paste supistuu niissif sanoissa, joi- 
denka sideflSiotiO on kadonnuL 

3) TksikOn lllativin olen joskus kuullut K:ssa, KLL:lla ja 
W:8s£l' paSittyvSn ^.'flSin, eriltsinkin taloin nimissS, esim. ^Lauri- 
1as'^, Laurilaan j. n. e. 

T^n ja p:n pehmenemisestd mainittakoon, elia 

1) Jos ^:n edella on /; n^ r katoaa K:ssa ja KLL:lla t moDi- 
tavuisissa sanoissa ja kaksitavuisissakin, jos ensimmiiisessS tavussa 
on pitka i&antio taikka kaksiSflntiO; esim. ^perinOn^, ^sovinon^ 
„kumaran^; ^aalon^, ^kiariin^, ^kialSin'' y. m. 

2) Monitavuisissa sanoissa katoaa valiin samoissa pitajissH 
p m\Xk perassa, esim. „hiianoman^, „oudoman", ^pareman^, j. n. e. 







IV Luokk 


A* 


" 




Torppi. 






Yksikko. 






K. 


KLL. 


W. 


N. 


Inflnitivi 


torppi' , 


torppii 


torppii 


torppii 


Ulativi 


torppin' 


torppiin 


torppiin 


torppiin 



101 



iDfinitivi 
Genitivi 
lllativi 



K. 
torpei 

torpitte', ppie' 
torpeihi' 



Infinitivi ] mokki' 
OlatiTi mokkiD' . 



Monikko. 

KLL. 
toq)ei 

torpitteo, -eio 
torpeihiii 

tf5kki. 
Yksikk5. 
inokkii 
mokkiin 



W. 

torppei 
torppein, -ieD 
torppein 



mokkii 
mokkiin 



N. 
torppei 
torppien, -eio 
torppein. 



mOkkii 
mokkiin. 



Infinitivi 

Genitivi 

niativi 



mokei 

mokitte' 

mOkeihi* 



Monikko. 
mOkei 

mOkitten, -ein 
mokeihin 



mokkei 

m5kkein,-ien 

mokkein 



mokkei 
mokkien, -ein 
mokkein. 



Infinitivi 
niativi 



tuamari' 
tuamarin' 



Tuomari. 
TksikkO. 



tuamarii 
tuamariin 



tuamani 
tuamariin 



tuamarii 
tuamariin. 



Infinitivi 
Genitivi 

lllativi 



tuamarei 
tuamaritte', 
-eitle' 
tuamareibi' 



Monikko. 
tuamarei 
tuamaritten, 
-ein 
tuamareihin 



tuamarei 
tuamarei n, 
-ien 
tuamarein 



tuamarei 
tuamarien, 

-ein 
tuamarein. 



T^Mn luokkaan kuuluvista sanoista on ainoastaan sanottava, 
etta sideaantio monikon i:n ed^ssd mu'uttuu ^:ksi, pait K:ssa ja 
KLL:lla, jossa se myOs Genitivin Me-f^PXieen edell£i katoaa. Pfldt- 
teet ovat samat kuin kahden edellisten luokkain. NaissSi pitajissd 
kaytetaan ^torppi" torppa-sanan verosta. 



102 







7 Luokka. 




S^rki. 




Yksikko. 






K. 


KM. 


W. 


N. 


Inftnitivi 


serkke' 


sarkee 


sSirkee 


sjirkee. 


Illativi 


serkken^ 


sdrkeen 


sarkeen 


silrkeen. 


Monikko. 




Infioili?! 


serkki' 


s^rkii 


sairkii ^ 


sSrkii 


Genitivi 


serjette, -kie 


sdrkien, ^ein 


sSirkieu, -ein 


sftrkien, -eu 


IllaUvi 


serkkin'f 


siirkiin 


sftrkiin 


siirkiin. 


-jeihi* 




Vesi. 


^ 


Yksikko. 




lofinitivi 


vett' 


vett' 


vett' 


vett'. 


UlatiTi 


vettcn' 


veteen 


veteen 


veteen. 


Monikko. 




Inflnitivi 


vessi' 


vesii 


vesii 


vesii. 


Genitivi 


vesie\ vette' 


vesien, -tten 


vesien, -tten 


vesien, -tten. 


niaUvi 


vessin' 


vesiin 


vesiin 


vesiin. 


Varsi. 




Yksikko. 




Inflnitivi 


vartt' 


varti' 


vartf 


vartt'. ^ 


Ulativi 


vartten' 


varteen 


varteen 


varteen. 


Monikko. 




Inflnitivi 


varssi' 


varsii, -sei 


varsii 


varsii 


Genitivi 


varsie'y -tte' 


var8ien,-sein 


varsien, •tten 


varsien, -tten 


lllaUvi 


varssin' 


varsiin 


varsiin 


varsiin. 



103 







SietDeD. 










Yksikko. 






K. 


KLL. W. 

1 


N. 


Infinitivi 


siement' 


siament' 


siamenf 


siflment'. 


UlatiW 


ditimenen' 


siflmeneen 


siSmeoeen 


siflmeneeu. 




* 


Monikko. 




InGnitivi 


siemeni 


siflmenii sidoienii 


siJUnenii. 


Genitivi 


siemenitte' 


siamenilteD, 


sidineuten, 


siaimenien, 






-ten 


-ien 


-ntcn. 


IllaUvi 


siemeDin' 


sidmeDiin 


sianneniiD 


sijlmeDiin. 



1) YksikOn Infinitiviin j^a sideaantio olemaan KK:n jaikeen. 
Jos sideSiantiO jaft olemaan, on pSISlte a, a, joka .aina, Diiokuin 
IV:d luokan sanoissakin, supistuu side£lSDU5q kanssa. Jos side- 
aantio katoaa, on paate ainoastaan /. 

2) Illativin pftSite supistetaan aiDa ^ksikossfl, ja monikossa- 
kin pait joskus K:8sa. 

3) Monikon Infinitivin' pfldte on a^a i, jonka eteen side- 
aantio valiin fiik olemaan, niinkuin myos muissa sijoissa moni- 
kossa, esiro. ^varsei", »kivei", woveihi***, „lavci**. 

4) Monikon Genitivi muodostuu KLL:Ua, W:ss2l ja N:ll2i 
kuten KK:ssSi. K:ssa kilyteUISin myOs paatetU -t7/^. 

5) Vartalossa „vete^ muuttuu W:ssfl ja N:llfl sidekerake i 
siksi kaikissa sijoissa yksikOssS, missd i KK:n jfllkeen pebmenee 
^:ksi; samoin myds monikon Nominativissa, esim. ^vesen^, ^ve- 
ses'^, „vesest'^, ^Tesef* j. n. e. T[lm£i tapahtuu luultavasti sen 
vuoksi, etU sana muutoin asintjisi samalia tavalla koin „veri'*, 
„veren^; siiiA d Sflntyy naissSl piUljisstt kuin hieno r. 



104 



- 




VI Laokk 


>a. 






Seivils. 






YksikkO. 






K. 


KfJ. 


W. 


N. 


Inflnitivi 


seevSlst' 


seivast' 


seivast' 


seivast\ 


IllaUvi 


'seipptts' 


seipsas' 


seipaas' 


seipaa.seen. 




Monikko. 


^ 


Infioitivi 


seippfti^ 


seipai 


seipai 


seipai 


GeDiUvi 


seevaste', sei- 


seivasten, sei- 


seivasten, sei- 


seivasten, sei 




puje' 


pain 


pain 


pajen. 


lUatWi 


seippSlis* 


seipais' 


seipais' 


seipaisiio. 


> 


Labde. 




^ 


YkBikkO. 


t 


Inflnitivi 


lehdett' 


lahdett' 


lahdett' 


lahdett' 


lllaliri 


lehtes' 


lahtees' 


lahtees' 


lahteeseen. 


* 


Monrikko. 




Infinitivi 


lehtei 


Ifihtei 


lahtei 


lahtei 


G«nitivi 


lehdette', leb- 


lahdetten, 


lahdetten, 


lahdetten, 




teje' 


-tejeo 


-tejcn 


-tejen. 


lUativi 


lehteis' 


labteis' 


lahteis' 


labteisiin. 




Ruumis. 






Yksikko. 




TnfiDitivi 


ruumist' 


ruumist* 


ruumist* 


ruumist'. 


lUativi 


ruumis' 


ruumiis' 


ruumiis' 


ruumiiseen. 




Monikko. 




Infloilivi 


ruumei 


ruumei 


ruumei 


ruumei 


Genitivi 


ruumiste', 


ruumisten, 


ruumisten, 


ruumisten. 




-meje', -me' 


ruumeilten 
-mejen 


-main 


-mein 


lUativi 


ruumeis' 


ruumeis' 


ruumeis* 


ruumeisiin. 



105 







Puhdas. 








Yksikko. 






K. 


KLL. 


W. 


N. 


Infinilivi 


puhdast' 


puhdast^ 


puhdast' 


puhdast'. 


lllatiYi 


pahtas' 


pahtaas' puhtaas' 


puhtaaseen. 




Monikko. 




InfinitWi 


puhtai 


puhtai 


puhtai 


puhtai 


GenitiYi 


puhtaje' 


puhtain, -jen 


puhtaiu, 

-tajeo 


puhtajeo, 
-steo 


lilativi 


puhtais' 


puhtais' 


puhtais* 


puhtaisiin. 




Harmaa. 


' • 




Yksikko. 




Infioitivi > 


, hariBat' 


harihaat' 


harmaat' 


harmaat'. 


lUaUvi 


harmas* 


harmaas' 


hai'maas' 


harmaaseen. 




Monikko. 




iDfiDitivi 


y 

barmai 


harmai 


haruiai 


harmai. 


Genilivi 


harmaje' 


harmajen, 
-itten 


harmain 


harmajen. ' 


lUatiTi 


harmais' 


harmais' 


haiiuais' 


harmaisiin. 



1) Infinitivin pflSite on yksikossfl t ja monikossa f. Mooikon 
Infinitivin olen kuullut sanoista ^puhdas^, ^karvas^ muodostuvan 
yjlliin, Kissa ja Lohjanjflrven saarilla, ^puhtii^, ^karvii^ ja ^kar- 
voi% esim. ^puhtii vaattei^, „karvii omenii^, „karvoi% y^karvois^ 
karvaisin (K.). ^ 

2) lllalivin paate on yksikOssfl s, monikossa is. N:ll2l on 
paidte tdydellinen seks yksikOssa ettd monikossa ja viimeinen djfn- 
tio pidennetty. 

3) Monikon Genitivin pflSte on iiten, ten, Jen ja m, je\ 
ja-\ Naita pSiatteita kHyteUiin kaikissa yliamainituissa pitlijissa 



106 

toisteosa verosta. PflatteiU j€, ja- ei kuitenkaan ta?aU muu- 
alia kuin K:ssa, esim. ^ruume'^, ,,kauDe'^ ruumisteD^ kaunisten. 
4) Sanoissa, joidenka sideaantiO on t^ muuttuu t e:ksi 
monikosfta. 

Vfrtailfnittftt. 

Laatusaoai sijoitellaao satnaio silSiDtOin mukaan kuin nimi- 
sanatkifi. Vertaiiemisessa poikkeevat nfliden murteiden laaUisanat 
KKisU seuraavissa kohden. 

1) puutluu niilU Superlalivi, joka palkitaan 8illa tavalia, 
etu Komparativin eteen pannaan sana ^kaikkein^ ^kaikist'^» 
„kaikke'^, esim. ^kaikkein pahempa^ pahin, ^kaikist' vanhempa" 
vaohin, ^kaikke' kovempa^ kovin j. n. e. 

2) Komparativi johdetaan KK:n jalkeen siten, eiU mpa, 
mpd liitelflan Positivin vartaloon. Liite mpa, mpd j^ai kaikissa 
naiss^ murteissa olemaan Nominativissa. Siis y,huononipa^, ^by- 
vempii^, ^kovempa^, eika huonompi, hyvempi, kovempi. ^ 

3) mpa-f mpa-paatteen edessil muuttuu sideftantio KK:sU[ 
eroavalla tavalla siten, etta a) niyos monitavuiset sanat, jotka 
paatlyvat a:han, a:hSln, muuttavat a:n, dxn Komparativin pastteen 
edessa e:ksi, «sim. ^matalempa^, ^Tilkevempa^, ^koriempa^, „sir 
liempfl'^, motla myCs, varsinkin N:Ua, „matalampa^ ^makiampa^, 
^siliampa^ j. n. e, h) Jos vartalo pflflttyy i:hin, muuttuu se Kom- 
parativin pflatteen edessS e:ksi, esim. ^nStempS'', ^kiltempS^, 
„fos$empa^. c) VI:nen Luokan sanoissa muuttavat ne^ jotka 
paattyvSt l^<:n, royos usein i:n e:ksi, esim. ^kalieempa^, j^kaii- 
neempa^, multa niyOs ^kalliimpa^, ^kauniimpa^. Ktssa kenrotaan 
kj ty p jdi s ennen mainitun siiannOn jalkeen, esim. ^runssampa^ 
j. n. e. 

. Lokosanat. 

Lukusanat'. eroavat yleensil hyvin vilhan KK:stfl. Suoran- 
naisista ja jarjennaisista mainittakoon senraavaa: 



107 



Kymmenien vlilisei luTut, sekd sooraDnaisissa ettii jSlrjen- 
naisissfl lukusaooissa, saadaan siten, etU, Ruetsin kieleo mukaan, 
yksikot asetetaaD kymmeolukuin perjISlD. N^milt sijoilellaan siten,^ 
etu sekfl kymmealuvut etU yksikot saavat eri sijapaniteeDsfl, esim. 
9,kakskyfflmeDer taikka kahderkymmenel viidel'^ viideilekolmatta, 
y,kak8kymmeDenner taikka kahdenttel'kymmeDeonel' viidenoel'^, 
yiideoDelle kolmatla. K:ssa ja KLL:lla kuulee vielii viiliio y,yks- 
kolmatt'^, ^kaksneljiia'^ j. n. e. JSirieooSisista on mainittava, 
. etu W:ssai viiroeinen tavu pitenee, esim* „yhdees^, ^kahdees^, 
„koIinaas^, ^kakskymmeneesjakahdeeskymmeDees viidees^, viides*- 
kolipatta. — Luvaissa yksi, kaksi, viisi, kuusi katoaa viimeiDeD i, 
esim. yks', kaks', viis', kuus'. Muuteo sijoiteliaan lukusanai kuien 
nimi- ja laatusanaikin. Murtoluvut muodostavat myOs Ruotsio 
kielen mukaan, esim. Vs koimas osa, V4 n^lj^s osa, ^/s kaks kol- 
matt' osaa, % kolme neljfltt' osaa j. n.e. 

Asemostnat. 

Personalliset asemosaoat muodostuvat seuraavalla tavalla: 







Yksikko. 








K. 


KLL 


W. 


N. 


Nominativi 


maa 


mflfl 


maa 


mie. 




sai( 


sfltt 


sua 


sie. 




hen 


han^ 


ban 


ban. 


Iniinitivi 


minu 


minuu 


minuu 


minuu. 




sinu 


sinuu 


sinuu 


sinuu. 




heat' 


bant' 


ham' 


bant'. 


Genitivi 


minu' 


minun 


minun 


minun. 


\ 


sinu* 


sinun 


sinun 


sinun. 




bene' 


h^oen 


banen 


banen. 


InessiTi 


minus' 


minus' 


minus' 


minus'. 




sinus' 


sinus' 


sinus' 


sinus'. 




benes' 


banes' 


banes' 


banes'. 



108 



' 


K. 


KLL. 


w. 


N. 


IllatiW 


minuD* 


minuun 


nilDuun 


minuun. 




sjdud' 


sinuun 


siouun 


sinuun. 


* 


hencD* 


hsneen 


hSneen 


haneen. 




• 


Monikko. 




Nominativi 


me 


mei 


inei 


me. 




te 


lei 

• 


tei 


te. 




he 


hei 


hei 


he. 


InflnitiTi 


meil' 


meit' 


roeiiii> meit* 


meilii, meit'. 




teil' 


leit' 


teitii, teit' 


teitii, teif. 




heir 


heit' 


heitii, heil* 


heitii, heit'. 


Genitivi 


meidd' 


meidSln 


meitin, meidSIn 


mettin, meidan. 




teida' 


teidau 


teitin, teid[(n 


teitin, teidSn. 




heida' 


heidfln 


heitin, beiddD 


heitin, heidSn. 


Uiativi 


meihi' 


meihin 


meiliin, meihiin 


meitiin, meihiin 




teihi' 


teihin 


teitiin, teihiio 


leitiin, t'eihiin. 




heihi' 


heihin 


heitiio, heihiin 


heitiin, heihiin* 






• 

1. 


n. e. 


• 



1) Pait Nominativia „Mail^ „Sflfl^ kuulee K:s$a, KLL:lIa 
ja W:8sSi sen tSiydeUisenSikin „Mini(^, „Sinai^, vaikk'ei jokapaivSi- 
sessS puheessa. 

2) Monikossa taipuvat W:ssa ja N:l]d personalliset Asemo- 
sanat Infinitivista alkaen kahdella tavalla, eaini. meitii ja meit\ 
meilin ja meiddn, joista edellista muotoa kuitenkin tavallisesti 
kilyteUan, jos puhe on ihmisislS, ja j^lkimSistS muotoa, jos pube' 
on asunnosta (talosta, torpasta, y. m.). 



109 



Osoittavaiset Asemosanat kuiiluvat: 

Yksikko. 





K. 


KLL. 


W. 


] 


Nominativi 


tema, i^^ 


ua 


tail 


taa 




toi 


toi 


toi 


toi 




se 


se 


se 


se 


Infinilivi 


letii 


tata 


tata 


tata ' 




tola 


tota 


tota 


tota 




siu 


sita 


siU 


sita 


Geniti?i 


ten^ lem^' 


tan 


tan 


tan 


« 


ton 


ton 


ton 


ton 




sen 


sen 


sen 


sen 


lilativi 


tehr 


lahan 


lahan 


tahan 




loho' 


tohon 


tohon 


tohon 




si he' 


siben 
|. n. e. 


sihen 


sihen 




% 


Monikko. 




- 


Nominativi 


nema 


naat 


naat 


naat 


1 


noi 


noit 


noit 


noit 




ne 


net 


neet 


neet 



N. 



j. n. e. 

^Se^ taipuu Inessivissa, Elativissa, Illativissa: siin', siit', sihen. 

Takakohtaisina kaytetaan: ^knka'^, „inik§^; jota vastaau 
kirjakielen ^jokar^ hyvin harvoin kaytetaan. Kiika (kun) kayte- 
taan ainoastaan Noniinativissa seka yksikOssa etta monikossa. 
Maissa sijoissa sita vaslaan 9,ken^, esim. kuka (kun), keta, kenen^ 
kntka (kun), keita j, n. e. 

Kysyvaiset Asemosanat kuka, mika, ken ja kumpa sijoi- 
tellaan kuten KK:8sa. Mika kuuluu Illativissa „niiben^. 

Itsekohtainen ,,itse^ (isse) sgoitellaan kuten tavalliset nimi- 
kotkin. Monikossa ei Uta kayteta. — Epamaaraisista ei kayteU 



110 

^moniahta^, ^monias'^, eokSl ^muuaD^, nerds'* saDojakaan ole 
kuullut^ vaan niideo verosla ^joku^ laikka ^yks^. „Hautama^ 
kSyleta^n ainoasti monikossa. 

Asemoliitteet kaikissa nJiissSi pitSjissS oTat: 

Yksikko. 

l:8en personan n ja in. 

2fseD „ s. 

3:nen „ s, 

^ Monikko. 

l:sen persouan mme ja n. 

2:sen „ nne ja n. 

3:nen ,, s, 

1) l:sen personan liitteet o?at W:ssli ja N:1U yksikOssS 
in ja monikossa mme; K:ssa ja KLL:lla ovat liitteet yksikossi ja 
monikossa yhtalaisel,- nim. ainoasti n. 

2) 2:sen personan liite on jksikossa kaikissa naissi piU- 
jissSI s; monikossa on liite nne tliydellinen \Y:ssil ja N:lla. 

3) 3:nen personan liitteestfil ma, md on kaikissa nflissS 
murteissa, sekSi yksikossa ettii monikossa, jAlellil ainoasti s. 

4) Asemoliilteiden asettaminen nimikkojen perJiihi missa 
sijassa hjvSinsa tapahtuu KK:n jalkeen, silla muistutuksella, etta 
sijapa^teet ajatellaan tSijdellisiuSI. 

Muist. Inessivin pMilte on yksikOssfl sa, sU, ja monikossa 
isa, (sd; Abessivin psate ta^ td, yksikOssa, ja monikossa ita, ild. 
Naiden paatteiden edessa pehmenevai kuitenkin kovat kerakkeet 
k, tj p, vaikk'ei sidetavu tulekkaan siiljetuksi. Esim. „pojasaD'^ 
^piipusas^, „nokasas^, pojassani (mme, nne), piipussasi (nsa), 
nokassasi (nsa), j. n. e. 

5) Infinitivin psate on tavallisesti kaikkien luokkain sanoissa 
ta^ id; ila, itd. Esim. „poikatan^ poikaani (mme, nne), „talo- 
tas^ taloasi (nsa), „kummitan^ kiimmiani (mme, nne) j. n. e. 

6) Illativissa tapahtuu se omituisuus, ettSI asemoliitettfl lii- 



Ill 

-telUlessH sijapSiate on sa, s&, isa, mt. Esiro. ^otti puita lai?a(a)- 
sas^ laivaansa; ^oieoi kamari(i)sas^ kammariisi (nsa); „tuli m. 
kimppu(Q)sa(i)n'^ kimppuuni; „tupakkii piippu(u)sas^ piippuusi 
(nsa); ^suuhusafOn'^ suuhuni; ^nokka(a)san'^ nokkaanne (mme, 
ni); nkiria(a)sas'^^ kirjaasi (D«a); „tol(i)8aa'" ibliini, j. n. e. — 
W:sBji ]a N:Ufl kuuluu viinieisen edellinen tavii pitk^nS: lai- 
Yaasan, piippuusas, nokkaasan j. u. e. AdessWi- ja AllatiVi- 
sijal yaihielevat valiin. Kuulee esim. „veti ruuben maaila ja 
maalle^; miUta, eltft Inessivi- ja Illati?isijat. Taihtelisivat, en ole 
havainnut nSissd murteissa, ja etteivat sanal: ^laiva(a)sas^, 99p>ip- 
pu(u)sas^, „nokka(a)san^ j. n. e. ole Inessiviin sijoitetut oSikyy 
siita, etui 1) kovat kerakkeet eivSt ole pehmenneeU ja 2) viimei- 
sen edellinen tavu on valiiii pitka. (Veriaa Muisl. edellisellSl 
sivuUa). LienevatkO ntfmai mnodot syntyneet siten,. etu lUativin 
ja Inessivin pSifltteet kilytetiliin kumpaisetkin yhdessa ja „piippuu- 
sas** esim. muodostuout sanasta piippuu(n)sa(D)9(a). SeliUSikoot 
taitaYammat. TftmSi omituisuus on vallan yieinen kaikissa nSiissfl 
murteissa. 

TekdikSt. 

Itsekohtaista tehdikko^ naiden pii^jSiin murteissa ei kSiy- 
tetX. Tehdikot oval siis kahta lajia: kohteelliset ja kohteettomat. 
Ndmat kayiellaan tielysti yhdenlaisesti, mutta kSytelmii on vaiili- 
naisempi kuin KK:n. Talta puuttuu seuraavat muodot: 

Optativin 1 ja 2 persona sekii yksikOssa, etlSi monikossa; 
Imperativin 1 ja 3 persona sekit yksikOssS etlfl monikossa. Opta- 
tivia ja Iroperativia kSiyteta^n toisiensa tSytteina. Passivissa puut- 
tuu: ImperatiTi, jonka verosla kaytetdSn Optativia; Substantivi, 
josta ei kaytetd muuta 1II:n Genitii^isijaa. Muiden sijain verosta 
kaytetsan vastaavia sijoja Aktivissa. 1 ja 2 Adjektivilta, sekSl 
Aktivissa ettS Passivissa puuttuu Superlalivi. 

Roncessivia kSiytetaan aika barroin ja silloinkin ainoastansa 
kysymyslauseissa. . ' 



112 



Laatupantteet ovat seuraavat: 



Presens 
Imperfekli 
Koncessivi 
Konditiooali 
Optativi 
Imperativi 
Substantivi I 
II 
III 
IV 
V 



99 

n 



Adjekti?i I 

9, n 



K. 

ei 

-ne- 

-IS1-, -isis(i) 
-ko-, -ko- 
-ka-, -kSi 
-la-, -ta- 
-te- 

t-ma-, -mll- 
-mise- 
-maise-, 

-milise- 
-va-, -vS- 



KLL. W. 

ole laatupifttelti. 

• ■ * ■ 

-I-, -81- -I- -I- 

-ne-, -one- 
-isi-, -isisi- 



N. 



-ko-, -kd- 
-ka-, -kfl- 
-ta-, -la- 
-le- 

-ma-, -mJi- 
-mise- 
-ipaise-, 

-mfiise- 
-va-, -vfi- 
-nuS -ny'-, 
-nnu-, -nny- 



-I- 

-ne-, -one- 

• • 

-181- 

-ko-, -ko- 

-ka-, -ka- 

-U-, -ta- 

-te- 

-ina-, -ma- 

-mise- 

-maise-, 

-mSiise- 
-va-, -vtt- 
-nuS -nyS 
-nnu^ -nny- 



-nc-, -DDe- 
"isi-, -si- 
-ko-, -ko- 
-ka-, -ka- 
•U-, -U- 
•te- 

-ma-, -mi- 
-mise- 
-maise-, 

-milse- 
-?a-, -▼!- 
-nu', -oy', 

-DDU, -DDJ 



Passivin laatupsatteet ovat yhdenlaiset, pail Adjektivi IL 
jonka laatupMHle od: -u-, -y-. 

Personapdaueel ovat seuraavat: 







% 


Yksikko. 






r 


K. 


- 


KLL. 


W. 


N. 


1 persona 


-n 




-n 


-n 


-n 


2 . „ 


-t 




-t 


-t 


, -I 


3 „ 




• 
e i ole p 

Monikko. 


a a t e t t 


a. 


1 persona 


-n 




-n 


-mme 


-mme 


2 „ 


-I 




-I 


-tte ' 


-tte(o) 


3 V51 


yhta kuii 


n yksikOssa 


-val, -vat 


-val ten, 

• 








• 




-vaUen. 



113 



K:8sa ja KLL:Ua oval personapaatteet monikossa oiin kulu- 
necit, etts yksikko ja monikko tulevat kuulumaan yhdenlaisesti. — 
Imperfektissll kuuluu Tflliin -t monikon 3 personassa ja KLL:IIa, 
eritUin Nummella ja Posulassa, Tallin vai-, vdl-pfkfkiieet 

Passivissa ei koskaan kayteta Aktivin personapaaiteita. Silla 

< 

on aina oma personapaatteensa: h-n, joka supistetaan. 

Kuinka tehdikon vartalo mouttuu naiden paatteitten edella 
seka mitka laatupaatteet kussakin kohden naissa murteissa kayte- 
taan, nahdaan searaavista taivutuskaaToista. — Niinkuin nimikot- 
kin, jaetaan myos tehdikot siteensa vaoksi kuuteen luokkaan. 







I Luokka. 

• 










Jaa^ 








Presens. 






K. 


KLL. 


W. 


N. 


Tksikko 1 


jaan 




— 


— 




■ 

J- 


n. 


e. 


« 




1 


■ 

imperfekti. 




Tksikko 1 


jein 


jain 


— 


— 




• 

J- 


n. 


e. 






- 


Koncessivi. 




Tksikks 1 


jaanen 


jaanen 


jaanen 


jaanen. 


2 


jaanet 


jaanet 


jaanet 


jaanet. 


3 


jaaoe' 


jaanee 


jaanee 


jaanee. 


Monikko 1 


jaaoen' ' 


jaanen' 


jaanemme 


jaanemme. 


2 


jaanet' 


jaanet' 


jaanette 


jaanette(n). 


3 


jaane(Ta*) 


jaane(vat) 


jaanevat 


jaanevatten. 




K 


onditionali. 




Tksikko 1 


jeisis(iD) 


jaisin 


jaisin 


jaisin. 


2 


jeisis. 


jaisit 


jaisit 


jaisit 


3 


jeisis 


jais 


jais 


jais. 


Suomu 








8 



114 





K. 


KLL. 


w. 


N. 


Monikko 1 


jeisis 


jaisin 


jaisimme 


jaisimme. 


2 


jeisis 


jaisit'. 


jaisitte 


jaisitte. 


3 


jeisis 


jais 


jaisivat 


jifisivatteQ. 


■ 




OpiatiTi. 






Tksikko 3 


jaskkon 


jaakooD 


jaukooD 


jaakoon. 


Monikko 3 


jaakkon 


jaakoon 

Imperativi. 


jaakoot 


jaakoot 


¥ksikk» 2 


jaa' 


jaa' 


jaa' 


jaa*. 


Monikko 2 


jaakka* 


jaakaa 


jaakaa 


jaakaa. 




S 


»ubstantivi. 






Infin. 


jaada 


L 

jaada 


jaada 


jaada. 


Transl. 


jaadaks' 


jaadaks' 


jaadaks' 


jaadaks. 


Iness. 


jaades* 


II. 

jaades' 


jaades' 


jaades'. 


Instr. 


jaade'(n) 


jaaden 
III. 


jaaden 


jaaden. 


Genit. 


jaama(n) 


1 jaaman 
j. D. e. 

IV. 


jaaman 


jaaman. 


Norn. 


jaamine' 


jaaminen 


jaaminen 


jaaminen. 


InOn. 


jaamisi' 


jaamist' 


jaamist' 


jaamist'. 



Iness. I jaamaisir | jaamaisil* I jaamsisir I jaamaisir. 

j. n. e. 



K. 



jaava 



jaany* 



115 



Adjektivi. 


• 




I. 






KLL. 


w. 


N. 


jaava 


jaava 


jaara. 



II. 

Passivi. 
Presens. 



jaany' 



jaany'. 



jaadan' I jaddaso | ja^idssn I jaadaan. 



jaattio' 



Imperfekti. 
jiiatiin I jaatiin 



jaaiiin. 



jaauvii 



jaflty 



I. 

jaatflva 

n. 

jaaty 



Koncessivi. 
jaatanen I jaaUneen | jaaianeen | jastdneen. 

V Konditionali. 

jaadflisis I jfllfdjiis | jasdaisiin | jaaidsiin. 

Optativi. 

jaaukkon I jaaukoon | jaaukoon | jaaukoon. 

Substantivi. 

nL 

Genii. | jaaUUDSn | jaatflman | jsauiinan I jaatamao. 

Adjektivi. 



jaatdva | jaauTS. 



jaaty 



jaaty. 



116 



1) N'.Uai kuuluu mojiikon 2:en personan pSStteessa Tflliin 
n; 3:en personan pflilte monikossa on -vatien, -vdUen. 

2) Koncessivia kayteuan ainoastansa kysymyslauseissa, esim. 
^jaanenko^ ^jaaneeko^'j. n. e. 

3) Konditionalin paate K:ssa on luultavasti oUut „isisi^ 
sills joskus kuulee viela muotoja semmoisia kuin „jeisi8in% „soi- 
sisin^ j. n. e., multa aikain Imluessa on tasUt kadonnut seka t 
elU personapaatteetkin^ niin etta kaikki personal tulevat kaulu- 
maan yhdenlaisesti, „jeisis^, ^soisis^ j. n. e. 

4) Kerakkeiden kertomisesta K:8sa, katso sivu 92. 

5) Substantivimuodot seka Adjektivimuodot sijoitellaan ka- 
ten nimikot (katso siv. 95 — 106) ja vertaiUaan kuten laatnsanai 
(siv. 106). 

6) Substantivi V:tta kaytetaan aika barroin. 

7) Adjektivi n:n paate on nu", n/. 

8) Konditionalin t:n edessa pebmenevat kovat kerakkeet k, 
i, p K:ssa, KLL:lla ja W:ssa. N:Ua on Konditionalin laatupiate 



Passivissa ^s 


i« 


n Lnokka. 






" 




Kuto. 






^ 




Presens. 








K. 


KLL. 


W. 


Pf. 


Tksikko 1 


kudon 


kudon 
j. n. e. 


kudon 


kudon. 


- 


* 


Imperfekti. 






Yksikko 1 


kutosin 


kutosin 


kudoin 


kudon. 


2 


kiitosit 


kutosit 


kudoit 


kudot. 


3 


kutos(i) 


kutos(i) 


kudoi 


kuto. 


Monikko 1 


kutosin' 


kutosin' 


kudoimme 


kudomme. 


2 


kutosit' 


/ 
kutosit' 


kudoitte 


kudotte. 


3 


kutos(i) 


kutos(i) 


kudoivat 


kutovatten. 



Yksikko 



TksikkO 1 



117 



1 


Koncessiyi. 






K. 


KLL 


W. 


N. 


kutonen 


kutoDen 


kutonnen 


kutonnen 


j. D. e. 


. 


Konditionali. 




kudoisis(ia) kudoisis(in) 


^kudoisin 


katosin 



]. n. e. 



Yksikko 3 
Monikko 3 



kutokkon 
kutojikon 



Optativi. 

kutokoon 

kutokoon 



kutokoon 
kutokoot 



kutokoon. 
kutokoot. 



Yksikko 2 
Monikko 2 



kudo* 
kutokka^ 



Imperalivi. 
kudo' ' 
kutokaa 



kudo' 
kutokaa 



kudo', 
kutokaa. 



Infin. I kutto 



Iness. I'kuttois' 



Substanlivi. 

L 

kutoo 
j. n. e. 

II. 

kutoes' 
j. n. «. 



kutoo 



kutoes' 



kutoo 



kutoes' 



Genit I kutoman 



kutoman 
j. n. e. 

IV. 



I kutoman | kutoman 



Nomin. | kutomine' | kutominen [. kutominen | kutominen 

j. n. e. 



Iness. 



118 





V. 






K. 


KLL. 


W. 




N. 


kutomaisis' 


kutomaisis' 


kutomaisis' 


kutomaisis' 



j. n. e. 



kutova 



Adjektivi. 

I. 

kutova 



kuto?a 



kutova. 



U. 

kulonu' I kutonu' | kulonnu' | kulomiu*. 



kudotan' 



Passivi. 
Presens. 
kudotaan 



kudolaan I kudotaan. 



kudottin 



Imperfekti. 
kudotliin | kudottiin 



kudottiin. 



Koncessivi. 
kudottanen | kudottaneen [ kudottaueen | kudottaneen. 

Konditionali. 
kudotaisis' | kudotais(]s) | kudotais' | kudottasiin. 



kudotlak- 
kon 



Optativi. 
kudotta- 
koon 



kudotta- 
koon 



kudotta- 
kooD. 



Substantivi. 

IlL 

Genit. {kudoUama(n)| kudottaman | kudoUaman | kudoUaman. 



119 



Adjejktivi. 






L 






KIJ,. 


W. 


N. 


kudottava 


kudoltava 


kudottava. 



K. 

kudottava 

II. 

kudottu I kudotlu | kudollu | kudotlu. 

1) 1I:d iuokaa tehdikkojd taivuttaessa verrattakooD mitd 
I:n luokaD tehdikoistfl on &anottu siv; 116, 1), 2), 3), 4), 5), 6). 

2) Imperfektio pSiate on tdmiin luokan tehdikoissfl niyOs 
KLL:lla „8i«. 

3) N:llfl ei ok IroperfektilU ollenkaan laatiipaaietia. Imper- 
fekti lulee kuulumaan ylidenlaisesti kuin Presens pait yksikOn 
3:tta personaa, jolla tietysti ei ole pflfltetta. 

4) W:ssii ja N:llSi on Koncessivin laatupliilte „nne^. Kovat 
kerakkeet eivSil tflmSn pjfdtteen edella pehmene. Sarooin on laita 
Adjektivi ll:n kanssa, jonka piiftte on ^nnu^S 9»nny'S 

5) Konditionalin p[idte Aktivissd on KLL:lla sama kuin 
K:ssakin (katso siv. 116, 3). Passivissa harvoin. N:lli( on Kon- 
ditionalin fUSie ^si^. 

6) Imperfektin ja Konditionalin t:n edessa pehmenevat kovat 
kerakkeet K:ssa, KLl:lla ja W:ss£i. 

7) Useat sijat Substantivi-muodoista kSytetaSn ainoasti 
asemoliitteen kanssa, esim. y,kutookses''S „kutoessas'^ j. n. e., ei 
ainoasti Uimdn luokan tehdikoist^ vaan kaikkein luokkain. Sub- 
stanlivi II supistetaan K:ssa. 







in Lnokka 


• 




- 


Anta. 
Presens. 




K. 


KLL. 


w. 


Yksikko 1^ 


annan 


annan 


annan 



annan 



J. n. e. 



TksikkO 



130 





Imperfekti. 


K. 


KLL. 


annoin 


annoin 



w. 



annoin 



J. n. e. 



N. 
annon 



YkMkko 



antanen 



Koncessivi. 

antanen | antannen | anUnneo 
j. n. e. 



Yksikko 



annaisis' 



Konditionali. 
annai8is(in) I annaisin 
j. n. e. 



antasin 



Yksikko 3 I antakkon 



Optativi. 

antakoon | antakoon 
j. n. e. 



antakoon 



Yksikko 2 I anna' 



Imperativi. 



anna anna 



]. n. e. 



I anna' 



Infin. I antta' 



Substantiyi. 

I. 

antaa | antaa 

j. n. e. 



antaa 



antava 



Adjektivi. 

I. 

antava 



antava 



antava. 



antanu' 



n. 

antanu' 



antannu' I antannu' 



121 



anneUn 



PassivL 

Presens. 

KLL 

anaetaan 



W. 

annetaan 



N. 
aDoetaan. 



annetlin 



Imperfekth 



aDnettiin 



annettiin 



anneltiin. 



annettanen 



Koncessivi. 
annettaneen I anneitaneen I anneitaneen. 



Konditionali. 
annetaisis | annetaisCis) | anneiais - | annettasiin. 

Optativi. 
annettakkoD j anbetiakoon | annettakoon | aDneUakoon. 

Subsian|ivi. 

m. 

Genit | aDneltama(D) { anDettaman | anneitaman | annettaman. 

Adjektivi/ 



I. 



annettava 



annettava 



aDDetiava 



aDoettaTa. 



U. 



annettu 



annettu 



annettu 



annettu. 



1) Tam^ luokan tebdikkoja taivuttaessa verrattakoon mitji 
II:n luokan tehdikoigt^ on sanottu siy. 119, 1), 3), 4), 5), 6), 7). 

2) Sellaiset sanat kuin: buudan, kaadan, pyydan, puhallan, 
kielljin, kaMnnan, kynniln y. m. kuuluvat Imperfektisaft: huusi, 
kaasi, pyjsi, puhalsi, kieki j. n. e. 



t. 



132 



Yksikka 



YksikkO 





IV Lnokka. 




Repi. 


- . 


Presens. 


K. 


KLL. 


W. 


revin 


revin 


revin 



repisin 



j. n. e. 

Imperfekti. 
reveiu | revein 
j. n. e. 



N. 
revin 



revin 



TksikkO 



Koncessivi. 
repinen | repinen | repinnen | repinnen 

j. n. e. 



YksikkO 



revisis' 



Konditionali. 



reveisis' 



reveisin 



j. n. e. 



repism 



Optativi. 
YksikkO 3 | repikkon | repikOOn | repikOOn | repikOOn 

j. n. e. 



YksikkO 2 I revi' 



Infln. I reppi 



Imperativi. 


» 


rcvi' 


1 


revi* 


j. n. 

1 


8. 


w 


Subsian 


itivi. 




L 






repii 


.1 


repii 



j. n. e. 



I revi- 



repu 



123 



K. 

repivft 



repiny 



AdjektiTL 

L 
KLL. 

repivji 

II. 

repiny' 



W. 

repivK 



r^pivfl. 



repinny 



repiDDy 



reviUn' 



Passivi. 
Presens. 
reviUfin. i reviUttn 



revittin 



reviman. 



Iflnperfekti. 
reyittiin I revittiin I reviltiin. 



■ ^ - • • 



Koocessivu 
revitUnen I revittdneeB I reviiUineen I revitUatea. 



Konditionali. 
revitaisis I reviUis(is). I reviuis I revitUsiin. 



OptativL 
revilUkkOn I revittakoon I revitUkdOn I revitukoon. 



Substantivi. 

III. 

GeniU | revittaiDa(n) f revitUliiiSin | reviUSHnan | revitUm^. 





Adjektivi. 

1. 

revittSvil 




• 


revitUva 


revitt^va 


1 revittava 




U. 






revitty 


revitty | 


revitty 


revitty. 



124 



1) Vertaa oiitA on sanoitu I:n luokan tehdikftisUI siv. 116, 
1), 2), 4); 5), 6) ja II:n luokan tebdikoista siv. 119, 4), 5), 6), 7). 

2) SideaantiO muuttuu Imperfektin ja KondilionaliD t:D 
edessa eiksi K:88a, KLL:a ja W:s8a. N;Ua katoo sideSLantiO E£:d 



3) Taman luokan sanoissa on Imperfektin pjiate ,si^ aino- 
asti K;ssa. 



Yksikko 1 



K. 



tulen 



TksikkO 1 I tulin 



Tksikki) 1 I tullen 



lullen 
j. n. e. 



tullen 



7 Lnokka. 






Tule. 






Presens. 






K\L. 


W. 


N 


tulen 


• 

tulen 


tulen 


]. n. e. 






Imperfekti. 






tulin ■ 


tulin 


tulin 


j. n. e. 






Koncessivi. 


/ 





I tullen 



Konditionali. 
Yksikko 1 I tulisis' | tulisis(in) | tulisin | tulisin 

j. n. e. 

Optativi. 
Tksikko 3 | tulkkon | tulkoon | tulkoon | tulkoon 

j. n. e. 



Tksikko 2 I tule' 



Imperativi. 
tule' I tule' 

j. n. e. 



tule' 



125 



Infin. 



K. 



tulla 



Sohstaniivi. 

I. 
KLL. 

tulla 

j. n. e. 



W. 



tulla 



N. 



tulla 



tuleva 



AdjektivL 

• L 

tuleva I tuleva 



tuleva. 



tulnu' 



U. 



tuUu' 



tuUu' 



I tuUu\ 



tuUan 



PassivL 
Presens. 
tullaan I tuUaan 



tuUaan. 



tultliD 



Imperfekti. 
tuitiin I tultiin 



tultiiD. 



K.onces8ivi. 
tultanen I tultaneen I tultaueen I tultapeen. 



tuUaisis' 



Konditionali. 
tullaisCis) I tuUais 



tultasiiu. 



tultakkon 



Optativi. 
tultakoon I tultakoon 



tultakooD. 



Substantivi. 

m. 

Geuit. I tultania(n) | tultaman { tultaman | tultaman. 



126 





' Aktiri. 








I. 






K. 


KLL. 


W. 


N. 


tultava 


tultava 


tultava 


. tultava. 



n. 

tultu I tuitu I tultu I tultu. 

1) TSihan luokkaan kuuluval tehdikdt, jotka psattjvat -isen 
(riien, -ssen) taikka •nen, niinkuio punnitsen (-iten, -issen)^ hara- 
voitsen j. n. e. Ne muodostuvat Adjektivi II Aktivissa, ^poD- 
ninu'^ „haravoinu'^, eika punpinnn' j. n. e. — Nen-pHHiieisl!^ teh- 
dikkojft Ulssa laadussa ei juuri kfiyteU, raan esi'merkiksi sanat 
^paranen^ ^pahenen^, „aIeneD'' j. n. e. saavat Adjeklivi Kosa 
tehdikoista ^parannun^, „pahennuD^, ^alennun^, ja kuuluratsiis 
„parantunu'^ {-nnu) j. n. e. 

2) Nummella ja Pusulassa sekil N:lta kuulee jo noita iU- 
suomalaisia lausetapoja ^me tultiin, mentiin, oltiin, saatiio^ j. d. e. 

3) Vertaa muuten tniVk jo ennen on sanoUu l:n luokan 
sanoista siv. 116, 1), 2), 3), 4), 5), 6) ja II:n luokan sanoista 
siv. 119, 5), 6), 7). 



YksikkO 1 



K. 
luppan 



TI Luokka. 

Lupa*a.^ " 
Presens. 

RLL. 
lapaan 
j. , n. e. 



W. 

lupaan 



N. 
lupaan 



YksikkO 1 I lupasin 



Imperfekti. 
Iupa(si)in | lupain 



lupain 



J' 



u, e. 



127 







Koncessivi. 




^ 


^ 


K. 


KLL. 


W. 


, N. 


YksikkO 1 


lupanen 


lupanen 


lupanen 


lupanen 



Yksikko 1 I lupaisis 



j. n. e. 

Konditionali. 
lupaisis I lupaisin 
j. n. e. 



lupaisin 



Optativi. 
Yksikko 3 | luvakkoo | luvakkoon | luvakkoon | luvakkoon 

j. n. e. 



Yksikko 2 | luppa' 



Infin. I luppa 



Imperativi. 
lupaa I lupaa 

j. n. e. 
\ 
Substanlivi. 

I. 

I lupaa I lupaa 

J. n. e. 



lupaa 



I lupaa 



Adjektiyi. 

I. 

luppava I lupaava | lupaa?a | lupaava 



lupanu* 



n. 

I lupanu' 



I lupanu' I Iupanu\ 



luvatan 



Passivi. 
Presens. 
I luTataan 



luvataan I luvataan. 



128 



luTattin 



Imperfekti. 

KLL. 
luTattiiD 



W. 

lavaltiin 



N. 
luvaltiiD. 



Koncessivi. 
luvattan(en) | luvaltaneen | luvatUneeB | luTatlaaeeD. 



~ Konditionali. 
lavaUisis | liivatais(i3) '| luvatais | iuvattasiiiL 

Optativi. 
luYattakkon I lu?atlakoon I luvaitakoon I luvattakooD. 



Substaniivi. 

m. 

Genit | lu?aUaina(n) | luvattamau | lavattaman | layatlamaD. 

- Adjektivi. 

I- 

luvattava | luvattaya | la?attava | luvaitava. 



11. 
lavattu I luvattu | luvattu | lurattu. 

1) Vertaa miU on sanottu I:n luokan tabdikOisU siv. 116, 
1), 2). 4), 5). 6), 7). 

2) Imperfektin paste on W:ssa ja N:llfl aina ainoasti „i", 
eikfl ^di^ niinkuio KK.'ssS. KLL:lla kuulee vflliin, mutta harvoin, 
paatteen „si^. 

3) Koncessivissa, niinkuin Adjekti?i U:8sakin, ei koskaan 
kerrota wM niinkuin KK:s9fl. K:88a pebniene?ilt kuitenkin joskos 
koval kerakkeet Ulman pflfltteen edella, esim. ^lavanu'^, ^pal- 
kanu'^ J. n. e. 



129 

4) KonditionaliD psate on K:ssa ja RLLHIa „isis(i)^ (katso 
siv. 116, 3), W:ssa ja Nrlla „isi^. Passivissa on Konditionalin 
psaie Nzlla ainoasti „si^. 

5) Optatmssa ja Imperativissa muuttuu loppu-asnne k:n 
edella. kiksi, 

6) Substantivi I:u Genitivi-sija ei koskaan saa pasite4tS[ ta, 
t&, vaan aina ainoasti a, a, esim. lupaa, mitta^, seuraa, hautaa, 
palkkaa j. n. e. eika KK:n jalkeen: luvata, mitata, seurata, haudata, 
palkata j. n. e. — Taman luokan omituisuuksia Imperfektissa, 
Adjektivi IF:ssa ja Sub&tanlivi !:ssa noudatetaan mjOs Lopella. 



Kieltosana ^ei^ taipuu seuraavalla tavalla: 

Presens, Imperfekti, Koncessivj ja Konditionali. 

Yksikko. 



1 
2 

3 



K. 



ei 
ei 
ei 



1 


ei 


2 


ei 


3 


ei 



Tksikko 3 I elkkon 



KLL. 


W. 


N. 


en 


en 


en 


et 


et 


et 


ei 


ei 


ei. 


Monikko. 


/ 




emme 


emme 


emme 


elte 


ette 


ette 


ei(vat) 


eivat 


ei(vat) 


Optativi. 






alkOOn 


alkOOn 


1 alkodn 



j. n. e. 



Tksikko 1 



Suomi. 



ela 



Imperativi. 

ala I 

j. n. e. 



ala 



ala 



9 



130 

N:IIa tapahiuu usein se omituisuus, etUI kieltosaoa mooH 
kon 3:ssa personassa ei saa pflatetUiosil, vaan sen siaan kielletty 
tehdikko, siis esim. „ei ovat(ten)% „ei meney2it(ten)^« ^ei saoo- 
vat(teD)% (= eivat ole, eivat mene, eivjit sano). 

EpSiilevaisen tehdikon „ellen^ ?erosta kflytetaiin eDimmileD 
njollen^ (jos en, jolsen), joka taipuu: „joHen^, ^jollet^ j. n. e. 

AputehdikOisUi ei ole juuri muuta sanomista kuin etU: 

1) ne mjOs supistetaan, esim. »ooq^, „lien^ (Hto)i olen, 
lienen j. n. e. 

ft 

2) Imperfektin 3 personassa yksikOssfi W:ssa, Nummella ja 
Pusulassa valiin kuulee 9,oil% oli-verosta. Pikaisessa puheessa 
lyhennetaan, eritUin K:ssa, niinkuin ennen on mainittu, Umft 
sana „oP^*ksi, samoin myOs mIuI'^, yyroen'^, tuU, meni y. ni. 

Avikot, 

Outoja aviikoita nSlissa murteissa en ole kuulliit Eur^'id 
kieliopissa luetelluista avukoista seuraavia ei kSyteU: 9,kera (jonka 
verosta kSiyteUan y,kansa, muka'*), luo (= tykO; valiin kuulee 
^tykOlU"^ = tykoa); perki, ralki (nSiden verosta ^iki^, ^ihan'^), 
tokko (= 'kOy -kS), paki; jotla (=:eua), tpki (= kuilenkin), 
Kanssa ilmestyy muodossa ^kansa^. Liiteavukko kahany kahan 
(supist kaan, kdan) ilmestyy muodossa „kan, kan^. 



Johdetmia sanoista mainittakoon ettfl: 

\) johdepaaiteet: -llmen, -Uomen, -ildinen, -mton, -nndn, 
-rmtm^ ^rmyn^ -rran, -rryn kaytetnan -Hneit, -foinen, -idinen, 
-nan, -ndnj -nun^ nyn-muodoissa, esim. rabalinen, kivuloinen, 
pahe.naD, pahenun, vflhenan, vflhenyn. (Vertaa si v. 100). 

2) -iUy -ta, -/a, -i^df-pSfltteet, merkiten tekias, kayteuan 
siten, etta aaqtavaisen peraan pannaao -Ja^ -jd, mutla aaniyvaisen 
-ia, 'id. 



131 

3) Pait KK:8sa tavallisia johdepaatteiUf tavataaa N:ll2l vieb 
pdfltteet -mustim, ^mystyn, -un, -yn, vastaavat kirjakielcD pflAi- 
teiu 'Stun^ -siyn, -nnuny -nnyn, merkiten tulemista eli joutu- 
mista siksi eli semmoiseksi kuin alkuperflinen sana sanoo, esim. 
„kjll2lmyslyn, vauramustUD; ikamystjo, jarkflmjstyD, surkamus- 
tuD^; 9,a]kaan, riisaun, kuivaun, lallaun, tuleun^ j. n. e. -un, --yn- 
paste OD harviDaisempi. 



Lopuksi liitan muutamia oudompia sanoja, joita joko Elur^n'in 
sanakirjassa ei l5ydj, laikka joilla on vflhan toisenlaisempi muoto 
tai merkilys. 

F. 

Fossi, ylpeS; kopea. Tata sanaa kaytetaan vallan yieisesti KLL:lla, 
W:ssa ja N:lla. Sana ^^F^s^ merkitsee WestgOiein mur- 
teessa ^fbrihaten^ ja Helsinglannin murteessa ^formaten^, 
y,aregirig^; on aiis nahUvasti tuUut naiden pitajain kieieen 
ruotsalaisilta Uudellamaalla. (Kats. Almqvist, Svensk spr&k- 
lara, dfversedd och lilldkad med samlingar 5fver lOsvenska 
landskapsdialekter, 3:dje upplagan, siv. 315 ja 395). Vertaa 
^framfusig^ (ruots«). 

H. 

H(i(fu, velUo. Halju mies (ruots. efterl&ten, slapp). 

jffilsi, takous; uunillinen; aika Mtsi, hyva kyyli. 

ffumeeraarij ia, hurjailla, juopoitella. 

Humeeraavainerij juoppo; (h. tniesy ruots. rani). 

Humppu, umpi. ^Vetivat takin humppuun^ 

Harme, een^ harma. 

J. 

JodtU kankea (j. hevonen). 

K. 

^Kelpcui mennd^, sopii (on sopira) menna. 

KtrsH^ kirsi. ^ 



i 



132 

Kol^'o, rohjo (hevois-kohjo). 
Komsu^ romsu, sohja, (jflSilla). 
KauMun^ tua, virtyn, vaalenen. 
Karttu, salo, tulo (jyvan karttu). 
ICoko^ kuhiia, kyas, pjsto, oakkinen. 
KHrikka, kiekko. Lyddd kHrikkaa. 
KruuJm, kaivos (Orijarven kruuhii). 

Xusema, vierre, rinne, laita; (mden kusema^ m. rmne; vflblD 
kostea). 

L. 
lAium, koa, ajan (esinr. rattailla). 
Lauskatin, meriy roukku (re'essa). 
Leiskun, ua, hypiD, hjppeleD. 
Lentopirkku, perlio^ perhonen. 
Laisk€um, ta, loikkaan (ruots. skutta). 
Ldkonen, hikinen, belteinen (1. ilma); ruoU. qvalmig. 

M. 
Muheva, tumma, musta (mork, ruots.)* 
Mukeloiisen, ta, iBUtkin (sai mukeloiitua^ roots, yigilera). - 

Nakkmen, pieni kubilh. 

0. 
Orekna, nuori oras. 

P. 
Pasma, joukko, parvi (pasma poikia). 
Pohnoksissa, olla p. = olla tuntemattomassa tilassa, esim. polte- 

taudin aikana. 
Parmoo, porstua. 
Posetti, positivi (soittokone). 
Puteet, jlitteet leikkaamisen jfllkeen pelloUa. 



133 

Riniha," rihma. 

Rahnu^ unka, junka. 

Ruima, ruimake, sdippflril, hoikka. 

s. 

Sammattif kirkon eteift-oven paalla oleva parvi ^miesten parvi^ 
(lllnDenpuolioeD), ^Daisten parvi^ (pobjanpuoliDen) ja ^sam- 
matti*'. 

Sirmaj sirpale, liuska, pare. 

Sourarij eroitteliit. (ruots. sofrare). 

T. 

Toriionen, ktfpj (kuusen t.)* 

7W/a dnitiin^ tulla toimeen (tulivat omillansa StnttiiD). 

B. 

Ujun, uiD. 

Ulosien, erinomaisen (uloslen hyvfl). 

V. 

Vesiperd, vetinen, vedenpeitteioen. 
Vikaperd, kivulloineD, viallinen. 
Viik€um, tu, viipyai, viivytellSI. 
FHiloSy pelto, vainio. 

Sanaa ^isonen^ kflyieUSln K:ssa, KLL:lla ja W:ssa merki- 
tyksessil yjiso**, ^suuri''. TtfmSl on omituista koko n.k. Turun 
murteella. W:s8a kuuluu VkmH sana „isoinen I. isoonen*^, samoin 
kuin myOs ^ukkoinen 1. ukkoonen^ y. m. 



Wirolajset j« ylimalkaaD Unsi-Suomalaiset 

aioeet Kalevalassa. 

Tulkistellut 
•T. Kirohn. 

Siiheo aikaan kuD Kalevalan uutta, helppohintaista painosta 
laitettiin, oli minulla ysUvSini maisteri Rothsten'in kaossa usein 
puhe Kalevalassa loytyvista oudommista sanoista. Sattuipa silloin 
pari kcrtaa etU muislin juuri uykyisin ndhneeDi jonkun pubeen- 
alaisen sanan Wiedeman'iD virolaisessa saDakirjassa^ jota paf'aikaa 
katselin lapi. HuomioDi Ulla lailla kaannyttyS Uihdn seikkaaD^ 
havaitsiD pian etU enin osa Kalevalan oudoista sanoista myOs 
toytyy Wiron kielessa, useinpa vasta UmSin avulla saa oikean seli- 
tyksensa. TSmniOisia sanoja ovat seuraavat, joisla tarkempi, vas- 
tainen tuikinto epSilematta kylU on pyyhkivfl pois muutamia, 
vaan samassa myOSj siitfl olen varma, vielil lisdflvS useampia. 
Ne sanat, joiU WenajSln Karjalassa, niissa paikoissa, missil Kale- 
valan runoja viela lauletaan, tietUivasti kaytet^anf ovat merkityt 
tabdella. Ne, joista ei sitii varmaan tiedeta, vaan joita viljellaan 
Suomen Karjalassa Laatokan pohjois-rannikolla, on osoitettu ris- 
tilia. NaisU paikkakunnallisista tiedoista tulee minun kiitiaa kan- 
didaatti A. Genetzia. Kysymysmerkki osoittaa elU minun mieles- 
lestani suomen ja viron sanan yhtaUisyys eivSlt ole varmat 



136 



Mhelia 50: 216 

Aihit 14: 424 = haava 
Aina 36: 345 
4ina 48: 58 



Aino, Ainoa, Ainoinen esioi. 

(Ainoisin anelen 14. 77 = 

oikein anelen 
Aiistaa 2: 254 

*Ammoin (Karjalassa ammuinj 



Ange 47: 268 (kurja), 50: 250 
= Angervoinen 15: 41 



Ani esim. 4. 82 

Ankein 14: 334; 17: 166 =\ 

biltyyttavasti, pahasti. I 

Ankeloinen 26: 733 haiyyltava, 

paha. 
Astala 9: 97 
^^ .35: 47; 48: 168 
Auer 20: 448; 42: 342 
Auvo 32: 440 . 
Ehto esim. 4. 187 
Ehtoinen, ehtoisa 



} 



= kaunis 



Era 



TAfUneda*) = ahnehtia, yaadis- 

kella, k^rtUia. 
^^/ = pykalU, iskemSpaikka. 
Aina = aivan. 
Ain pi. ainad = selys-nuorien 

pflSl, joilla nuotan osat koy- 

teUdn yhteen. 
>^mu^ myOs = oikea, Uijdelli- 

Den; emus pcUve = harras 

rukous. 
Haletada = kaataa kasken; Ao/e, 

g. haJge kaski. 
i^mu =^ aikaa sitten. 
Angne I. dngiane = ahdislok- 

sessa oleva, kipeii, voimaton, 

surullinen. Angistada^^dhdis- 

laa, hfltyytua. 
i^ma = aivan. 



Katso ange. 



Asteiy g. a^//a = luuran kflrki. 

Asu = tilaisuus. 

Aur = hOyry. 

i^t^ g. auti =:kunnia. 

i:^^da=:kaunistaia itseansfl; ehe 

g. ehte = komVas. 
>j(n = asia, askare. 



*) Wiron ja Suomen kielen T&lill& tavalliset li&nenmuutos-lauii selite- 
tftftn kerrassaan lopussa. 



137 



Haapio 35: 38 

Haikea 7: 223 
Haimeniaa 29: 390 
Hakki 18: 525 = koira 
HcUea ja haieahka- 
HaiU'Vesi 22: 348 

Harkku 16: 133 = soppena len- 

Uiva haDhikarja. 
Hatiara = hajanaioen; repalei- 

neo pilvi. 
^irat;^[(Karjal. /Tafren^/ = viik- 

set) 
Heiskaroida 38: 142 

Helevd 1. A«/«a 

Helve, helpeen 9: 421; 15: 400, 

20: 224 
"Hepo 50: 39 
Herhettdd 21: 86 
HerMamen 

Herja 

Hersua 23: 513 
Hieprukka 44: 222 

J7m^a/a 17: 169 



Haahju = pieni, nelihankainen 

vene. 
jffai^e = kipea. 
Aimata = epjiselvasti loislaa. 
Melsa-akku = susi. 
/Ta/e, g. Aa/^efa=vaalea, vilritOn. 
/Ta^ (Lpun.) i. vcdu = mjOs 

kipu, luska. 
Hark g. Aar^i = hanko. 

Hait g. Aa^ = kankaaD riesou- 
Dut paikka, puun pilppoutuma. 
Habe g. habeme = parta. 

Heiskien, heiseida (Tj = rii- 

della, vaildlliL 
i7if/^; g. A^/^e/a=loistava, kirkas. 
Helve g. ^^/ft^ = kuitunen, leh- 

tinen, kesi (esim. tuohessa). 
Hobu (T) == tamma. 
Horeiada (T) = kiilUfl. 
Horilane = vaapsaiaen, ampi- 

ainen. 
Herme = koDnamaiDen, veijari- 

mainen. 
? Eriseda = olla tulinen, vilkas. 
TEblakas = keikasteleva, teikka- 

roiva, koreileva. 
/^m^a/a=pafl8Uia lapi lai ulos il- 

maa, saTua, tautia. MaastMn- 

gand 1. maa Ain^omtne =:rupi, 

jonka luultiin maasta toUeen. 



138 



mppoa 13: 242 
Hudella 39: 59 

Hmtukka 11: 179=hoikka kuin 
seivSs; my 08 huffukka 12: 436 

I/u^io 23: 48 

Iluolcm 16: 63. 



Htqfpelehiaa 8: 164 



ffuppeloita 20: 424 



Hurahdella 16: 208 



^i/2//9i/d 3: 503 

mvdg, hdpddn 20: 32 
Ihaeiia 

Iho esim. 30: 201 



ffippuda (Wilj.) = beilaa. 
Hudida = pieksflS. 

^ 

iTtoft g. hu^a = seivSls, tanko. 

• 

Vitus 1. t<ij9^ = palttina-plfXnne 

1. reunus. 
[Hulhe (T) = kirjava reukus. 
Vool g. voola 1. Aoo/6 (Saarissa) 
, =kolo, halkeama koivun kuo- 

ressa. 
Hommiku = aamu. 
? Upitada intr. lobota, karahtaa, 

trans, esiin. vaaH upitada^ 

kohottaa tynnyria, niin elU 

sisus valuu ulos. 
UpU oU^ = kykkia niin etU pM 

on ^takapuolta alempana, oUa 

karkaamaisillaan, hjppaamjli- 

sHlfl2(n. 
Hurada = surista. 
Urm g. urma = veri, veri-haava. 
Burt g. fttirda =.erfks pitka, hoik- 

ka metsslkoiran laiji (yindbund), 

vertaa huriifas = hoikka. 
Uude (HiideDroaa) = kuiira, 

harma. 
HUUbida = juoksettua, piimet- 

tya, paksuta. 
Aba-hm = lapaluu. 
73ta = halu, hiino; ihaldada 1. 

isaldada = baluta, bimoU. 
/Au = ruumis. 



139 



*Hfanko 22: 164 

Imcmne 25: 104 

Imara 32: 280 

Impi 

Inha 

Inkua 42: 474 

JolkuleUa 39: 46 . 
Jolua 48: 343 

Juhmutetta 18: 527 



Jukamen 46: 425 

Jarki&dn 7: 6 

*Kaame 

Kaaso 23: 52=morsiu5-piika. 

*KaaHoi 

Kahnatella 42: 48 = ahkerasti 

lyotfl iehda. 
jToiAa 23: 570 

Kaiho esim. 1: 80, 22: 168 

-{-Kaihoetta 4: 194 
Kaihosiua 38: 268 = tulla vialie 
Edlho 29: 112 

Kalki 23: 605 (vokaali-vaihdok- 
sella royos ^d/Ard 23: 550) 



IHHlas jdd = silea jXa. 
Imane = makea, imelfl. 
/mar = imela. 

7i7itp« g. impe (T) = neitsjt 
7nu/u g. inufuma = ruma, ilkefl. 
Hinkuda = kiljahtaa esim. kuin 

hevonen potkaistessa. 
/d'/Art^aCLounO^hitaasti Iravata. 
Jdlada = tebdSl hulivilin tekosia, 

hullutella, lOrpcitella. 
Juhmida = olla julkeana^ vas- 

tuksena, tungetella itseSlnsil, 

hsinnitella. 
Jugu = paksu, junttura^ varsin- 

kin ihmisesU. 
Jdrgi I. jdrge = peratysten. 
Kaaren g. kaama = korppi. 
ATao^a = kuinppali, toveri. ^ 
Kaatsad = leveflt pbksyt 
KahmakcLs name = joka uutte- 

rasti, rivakasti tyOU tekee. 
Ara-kaeda = karsaalla silmslla 

katsoa, silmia. 
Kaly'u = vahinko, hukka/ saali, 

sarkatteleminen. 
KaT^fuda = surkuiella, snrra. 
KaJ^'usiada = TahiDgoittaa. 
A*^/^ (lU) siiuri, pitka. 
A'a/A: g. kaJgi L A^a/^ g. A-a/Ze = 

kova, kolkko. Hiidenmaalla 

mybs = repaleinen lapsi; siis 

= kova-osainen. 



140 



KaUckare 14: 164 

KalkiUiaa 35: 120 kenties=pu- 
bua kovasU, tylysti 

XaUoiella 4: 38 

Kailua 38: 304; 42: 142 



*Xalma 

Kania 6: 39, 23: 384 

Kapea 33: 290 

Kapistaa 30: 72 
Kapo 5: 125; 6: 45 
Kapu = 23: 16; JCapoinen 18: 
343, 25: 574 

KarehdeUa ja kareiella 35: 129, 

39: 326 
Karehtia esim. 6: 205, 19: 418 

Kari-perd 12: 306 
*KQrkelo 11: 20 
JTor^Ari 24: 34 
*Karu (Karj. huono) 
*Kasi 23: 344 



KaUcar = suuri kappale, jimt- 

tura, esim. puuta. 
K(M = kova, ankara. Tai ken- 
ties kolffuiada = kantaa konl- 

tia, puhua pahaa, soimaU. 
KalluieUa =. valella, Tuodatella. 
Kalluda 1. kalduda = 1) kaUis- 

tua (astioisia) niin etUi skal- 

lys iilos vuotaa; 2) kaataa, 

alas tnennd. 
ICalm g, kaima 1. kalmu = pa- 

kanallineD bauta. 
Eanmda^saaddL laitokseeo, val- 

miiksi, siivota. 
Kabe g. kabeda (Loud.) = ka- 

pea; soma, sievii. 
Mbistada = piekssa.' 
JH^abo (T.) = iytto, neiti. 
Kapos g. kabosa (T.) = soma, 

kauDis. 
ICoost g. Ao(?5^a (Saarissa) = 

lusikka. 
Karistada I. karistada'^ rati- 

sultaaj rfllisylUtl. 
ICariseda, kdriseda L kariiseda 

= melula, pauhata. 
AVrt = kova, karkea. 
Kergutada^ tanssia (Heluntaioa) 
AfarjA:=.vakeva, siivo, kaino. 
Kari /tu;=: karkea hiekka. 
Kass g. kassi = kissa. 



141 



^JCassapdd = palmikkopaa 

Kasuta 
KatcUa 

KaUoa 9: 472 
Kauna 31: 348 

KautokenkU 

Kave g. kapeen = naineD ( jos- 

kus kuitenkin merkityksessSl 

eUim) 
Kehata 23: 218 

Kefntiaa 30: 142 

Ke^o 35: 204 
JKsftno 

ITe^ 47: 78, 48: 280 
KepittM 44: 216 

*ICeritiad eshn. 1: 303 (Karjal. 

= purkaa esim. solmu) 
JCerla esim. 9: 32, 12: 473 
*JiCerus 50: 121 (Karj. kero) 
JOistoin 18: 459. 
IRkka-nokka 8: 169 



^lOrkua 50: 81 
JOrsahtaa 40: 314 



Kassa-pea (Peiposj. ranta) = 

kdhfirapaa. 

Kasuda (Lounas) = kasvaa. 
Kaddl = beikko, huono. 
Katsuda = koettaa. 
Kaun g. kauna = paiko, verho- 

lehti. 
Koot g. kooda = nabkakenka. 
Kahehine 1. kabene (T.) = nai- 

nen. A^afru =: kuohittu elava; 

mer» Arafru = merilehma. 
KoJieldada = Tetelebtia, laiskoi- 

tella. 
Kdhitada = kobottaa, nostaa; 

korjata. 
Kdhe g. A:aAe^a=huODo, beikko. 
Kdhn g. Ar^^a =: paba, Ukea, 

buono. 
Keha = astia. 
Kebida (T.) = kepeasti astua, 

tepsuttaa. 
iKergiiada = helpoittaa, virvoit- 

'taa. 
Kord g. Arorra = jarjestjs, jakso. 
Kwi = kurkku. 
A?t<^/a = kilpaa. 
Kikis ArofTO^ =? korvat pystyssa; 

ta seisab silmad kikis = se 

seisoo vaijyksissa. 
Xiriy g. kifya = \AriBva koriate. 
Kirguda = kiljahtaa, buulaa. 
Kirsata (Kaakko) = kiljabtaa. 



} 



Koikkelehtaa 41: 34 
Koikkua 16: 65; 33: 104 
Koikutella 17: 55; 41: 239 

Kokseniaa 39: 200 

Kolkkia 31: 352 

Konkkafm 40: 120 

*Konsa 

Kopata 1. koppaa 

Xopru 12: 175, 251; 45: 77 

Xopsa 25: 265 

Korento 



*Korko 26: 453 (Karj. matala 
kohta Diemen pasidsS I. pitkitys 
Teden alatse). 
Kortti 49: 218 = miekka 
*Korvaiia 4: 63; 6: 77 {Karj. 
ainoasli: sillan korva»sa) 

*Xoskui 13: 117 
Xosiua 14: 31; 46: 464 
Kouotella 19: 233 = isked? 



142 

IRsa = melu, huuto. 
KdUcuda = kiikkua. 

KoifftUella = kiikutella, liiku- 

tella, jSlrkytellS. 
KekHda = varpailla hyppia, Uik- 

kaamalla^ kiireesti asiua. 
Kolkida = lyoda, rithU puida, 

pellavia loukuttaa. 
Konk = koukku; nina konk = 

nenSn kaari. 
Koos (lUl) = koska, milloiD. 
Koppida = lyodji, iskeil. 
Kobr g. Arofrru = vaahto, kaobo. 
/ Ki^s (P.) =: pikku aslta. 
Korend = tanko. 
Kori g. A-oi:;*M (Saar.) = re'ca 

t tuolin selkalauta. 
Kcrk g. 'Arer^a := kukkula. 



Kuleahka 5: 64 = vaalea 



Kard = rantakisko. 

KorvcU^ korvale, korvali UTalli- 

sia postpositioneja = ?ieressl 

j. D. e. 
I^osk g. kose =: kuusen kaorL 
Kostuda = pelimeU, sulaa. 
Kdil (Kaakko) = sivallus, lyGoli 

(toisessa merkilyksessfl kaSi ja 

kaU ovat yhU, niio keolies 

alkuansa Uissllkin). 
A'u/Wada (T.)=vaalela, lakaslua. 



143 



1 



KuUeroUeaa 14: 286 
KuUervoita 34: 13;, 36: 190 
KiUoharJa (myOs kulokas) 
Kumea 14: 28 



*Kvms esim. 22: 35 (Karj. kuni) 

Kunnas 

Kuolio Zh 372 

Euros 33: 86 

Kurinm 30: 211 

Kiaja 

ICuvas, ktqfoan 5: 92 

Kyhmdstelld 46: 452 = ma'ata 

kimppurassa. 
Kypard 
*Kyiy 

*Kyven, kypenen 

KyykdhdemiA: 186; kyykahyU 
tm 20: 110; kyykertyd 6: 225 

Kyyttd-wska 22: 280 = kiuk- 
kQinen, uppioiskainen. 

Kdes 5: 47 

Kdiko 23: 550 katso kalki 



IKiUlerdada = vierilellaf pyori- 

telU. 
KulU'pea = harmaapSia. 
Eiane, g. kumeda = hSmara^ bSI- 

myinen; kaikuva. 
AToiTy? g. komba (T.) = pieni 

kukkula. 
Eummuda = kokoontua kasaan 

L lajjiaio. 
A^zmni L Atmi = siksi kuin. 
Kungas = pieni maki. 
? Eoold g. Aoo/u = kaannos, vaarS. 
Kuureuk (Peiposj. raDta)=:veiisi. 
Kurismus (A) = pobjaton juopa, 

veden aielu. 
Kuri g. kurja = paba, ilkefl* 
Atfpip g. A:t^a=uiva naotao vita. 
Kuhm = \i\Aimn'y kilhmul olema 

=:oUa iurvoksissa, kobossa. 
Kubar = baUn. 
Xiidi (Raamat, Runol) = niie- 

ben veil. 
Eiibe g. kUbeme (P.) = boyuv- 

tubka. 
Xukiitada trans. = kaataa, pu- 

dottaa; intrans. = podota. 
Eiud g. khm 1. khu g. kiusa 

= itsepaisyys, pabansuopuus^ 

kiukku. 
EQu L A:dtf^ = ?erkon pobjus; 

verkko, jollabeinin tai inuula 

sellaista kaoDetaan. 



144 



my 

Kdperr&itd 26: 654 

K&ped 25: 525 
Kdpsata 29: 230 



Kapds 22: 58 = halukas tartlu- 

maan 
Kdrtsd 31: 39 

Kdyrd 41: 10 
Kd&mi 8: 12^ 

Kddperditelld 50: 374 (vertaa 
myOs kSperraitS) 

*Laatia (Ven. ^a^HTb) 
Laatmsa 

Laitatella 21: 348 
*Lmturi 



Lakla 19: 444 

LallokkiiR: 437=eDonen (kun- 

Dioitus-nimi) 
Lamoa 23: 162, 787 

Lanko 3: 536 



Lansata 25: 476 



iTa/i = inieben veljeu vaimo. 
Mperdada (T.)=ryoniia, kon- 

tata. 
Kdhe^g. A:dl&e£/a = kepeS. 
Kdpsalada = laiskjlUS; kifmi 

kdps. = kaapata kiinni. 
Kdpata = sormin tarltua; ki^- 

sakas = kiivas. 
KdrHk = maltiton, iikSinen, pi- 

kainen. 
Kdver = kivera, vaSra. 
l^dat;^ Araat^e = hui, puola. 
Kdpdtdda{l.)=\A^A}k nelin r;0- 

min (vert, kddpd = Ar(^/» g. 

kapa). 
Laadiiada = valmislaa, laiitaa. 
Ladus = 8opi?a, luonteva, kun- 

nollinen. 
LaUata (P.) = vaikkya, hailfa. 
Lauter (Saarissa) = ulospistava 

kiviroykkio, johon veoeet kiio- 

niletaan. 
Lag! = metsahanhi. 
Ldii (Hiidenmaalla) vana idU = 

karhu; leli (yleisesti) = eno. 
Lamada = maata pitkallaan, ?at- 

sallaan. 
Lang g. langu = naimisella saatu 

sukulainen (ei ainoaalaan si- 

saren mies tai mieheo Teli). 
Laanida = pohdistaa, korjata 

pois. 



145 



Lania 13: 149 

lapo 44: 22 
L^oa 26: 702 

l49fpaa 41: 158 

L4i^ea eum. 24: 325 

laiUu 
LaUotiaa 25: 139 



Laukki * 

Lausua == julki puhua 
LauHa 12: 450 = loitsia 



"^ Louisa 1. /orttoa = seinSpenkki 



Zott^sia 2: 36 

Lemo 23: 586 = 8Ut*aU]Deii, on- 
BetoiL (Ehkll UmosH 23: 130 
on oikeastaan lemosHJ. 
. Ldvo = 41: 90 

Lemem 3»: 32. 

Uetse 10:. 296. 



Zoof g. laane == tiheX lebto, 

korpi, ersimaa. 
Labu = pieni beioakeko. 
Labiseda^loiMdt^ Ifliskya, rois- 

.kia. 
Lappan, laptUa = tehdl litte- 

aksi, panna le?aUeen. 
= leveS Lqpe g. /£;[^e =: sian puolisko; 

lapeti = leve^lls puolellaan. 
Latsutada (T.) = kSHnmenelU 

lyOdSl litleaksi jotakin peh- 

meaa esim. aavea. 
Lauk = plasi (veriaa laik = 

suuri tahra). 
lausuda = 1) puhua julkisesti 

(lausa = julki, ilmi); 2) loiuia 

(joka nahUvasli onkin sama 

Sana pienelU diftoDgiD muu- 

tokseUa). 
Laits = lautateline seinaa niyo- 

ten; lavais (Kaakko) = ma* 

talajalkaioen sflnky. 
Lautada = levitutf. 
Lem g. /ma=8uru, huoK. 



1 



Ldukene = kiuru. 
Z^m»i=levy, viljan jyvdu verho* 

lehti. 
Ldodal (UnnessS) = loyhlf)la«n, 

irrallaao. 
Ldots g. ISdUa = palje. 

10 



146 



LHatenkin 13: 126; 20: 394 

y. m. m. 
Liideild, laadella. 
LHtto 22: 51; 24: 312; 27: 414 

lahto, ero? 
lAiva 12: 494; 35: 58 = lieja 

*Uped 46: 70, 115. 

Lcjua 17: 60; 38: 325 

Lokotiaa 38: 283 

Lonka 3: 324 \ 



Lonkaella 7: 190 

Lonkallaan 20: 535. (SiiU Ion- 

kua 33: 139 = menna alas- 

ptfin) 
Lonsua 50: 545 r= leveU. 
Lodala 19: 212 

Zo/^a 48: 47 
LoHsta 17: 80 



Z()m* 9: 374 

Loukkua 44: 259 

*Lounas 40: 198 (Karj. loiioat) 

Luho kauo /tfsti 



Ziia/6 := varsinkio, etenkin. 

Liitan, liidaia (P.) :^ liukaa. 
lAUuda -=• paeU (ViljaDoiu ete- 

lap.). 
Lixv =r hiekka^ vee keeraiud Hit 

z= upottava liejuhiekka. 
Lib.e g. libeda = liakas, kettern, 

sukkela. 
LogudeUa = vetelehua, laiskoi- 

tella. 
Lokutada = laahaella, lerpattaa, 

roikkua. 
Lont gen. londi (pUve loni = 

pilviryhmfl^ paksu pilFi, adv. 

longus r=: roikuksisa. 
Lonkida =: horjua, notkua. 
Longtis olema (lonk) = ripuk- 

sissa, roikuksissa, reikullaan 

olla. 
Lonts g. lontsu == leveSl, suoii 
Lodistada (regi lodistab HH z= 

laahaa, relkutlaa yli). 
Lodev T= loyha, pehmeS. 
Lddiseda^ sanotaaa hampaisU, 

kun ne vapistessa lyOvIt yb- 

iceD. 
Lott (kubara-loti 1. lots rr kulo- 

DUt, hajalleeD painunut hattii). 
Lduk g. Idugu == kaike, kolina. 
Louna -= pdivallis-ruoka. 



147 



Luidella 17: 125; 47: 323. 

Imkata 33: 35 
Luikuiella 18: 488. 

lukki 18: 478 

Luku 26: 381; 39: 128; 46: 615 
lumoa 



LuonieleUa 26: 442 

Lucptdsa 5: 71 
*£uppakorva 18: 488 -= riepuna 

riippuTa korva. 
Lusu 42: 115. (Sen kaossa 

yhm luho 15: 369) 
Lyhmistaitd 33: 209. (Sen kanssa 

epaileinatUE yhtS if/mtfd 2: 

t82, lymdltM 13: 252, /y^- 

mdr 46: 401). 
♦i^^ 13: 39 rr lylystd tehty 

suksi. 
UHlya 17: 404 
ZOnkeimoisiim&n 23: 150 

^Ldsid (Ten. ^«3KaTb) 46: 186 

*£iiyH (K^tj. lAylen, emdnj 



Lu%ta%Mdaia^z kulkea, liikkua 

istumisen perflslA. 
Luiffuiada — imeS, imeksia. 
Luikan, Mgaia ■= kaikuttaa; 
' myWia. 
Luka, g. hiktne (T) -= hammas, 

pii. 
Lugu rr asia, seikka, lila. 
Lummaia = noilua (vert Wir 

mada = olla lamassa; siis 

Ixumoa =: loitsulla saatlaa la- 

maan. (Vert. myOs vir. Idm- 

mffa n lumoja). 
Loandeleda I. loundeleda =r (sai- 

randessa) heitellSI itseasin. 
Lohus = hauska, huokea. 
Lupal g. /t(pa^{ := r^tti, "riepu. 

Losa ^ vanha, kulunut kappale. 

tLQmerdada — kumartua, koy- 
ristya, kykShlyS, vajota. 



LUii =r myos: mSlnnyn kovempi 
puoli (?aan ei: suksi). 

Ldilada -= heilua, vsiikkya. 

Ldngdkile 1. langakile = lan- 
keamaisillaan, kallellaan. 

Ldsida rr olla pitkallaao, sai- 
rastaa. 

Ldila =: ilkefl, inhoiltava. 



148 



Ldimd 18: 491. 



* Mdonitelia (ven. MaHHTb) 

houkulella 
McMa 1= veri. 



Mahti 16: 324 
*Mama 31: 28 



Maku 19: 293 

MdUca 

Malkio 15: 560 

+ Manata 

*Mato monecsa paikoin. 

*Meito 9: 62, 17: 36 

Mesiata 43: 111 = viskata 

Minmnen 11: 292 
Mmkata 50: 88 

MuhcUa 17: 199 

ilfur/o 33: 132 

*Mut80 25: 313 rr Duorikko. 



Laanida ■=. korjaia, siivoU; sili- 
tella; laanilseda = siliUele- 
mfllU, liehakoimaUa anoa. 
Maamtseda = keboiUaa, pjf- 

Ufl. 
jlfo^t =; haa?a, naarmo pouasa; 
fnaMa = mahala. Samoio urm 
= haava, veri," 
MaJii = voima. 

Maim g. maimu = pikkukala, 
varsiDkin pienelCyprinua-lajit, 
kalanpoika. 
Magu g. mau = vat8a. 
MaJk g. ma/j^a = karUu, koreata 
TMolffus = tuhmikko, poUo. 
^onoeto := soimata, sadaUaa. 
jVioK^ = kaarme. 
IMdikida = vaantya (tiiaD peh- 

meXsta veitsea leraaU). 
MestcUa = antaa alltiiksi, vaa- 

ran alle. 
Mhfi^ g. min(;a (juuriaana miliar 
menDaY^»=niieheUe meoQa). 
Minune == minuo kaiuisenu 
Mtdgutada moArAr« = moan ha- 

lusta lijkutlaa buulia, 
MuMseda = mareta, loyhketl^ 

(miiUasta ja sorasta). 

Murd = viidakko, vesakkoDiiUiL 

Muim (P.). Talhi sanalla mies 

leikiJlaan nimiuaa vaimoansa. 

Mutsu-moar -= vanha amma. 



149 



Mykema 9: 4t 
MMhkid 32: 398 

Nafja-iOmd 22: 282 

*Nato 

mekaiiaa 50: 45 

mvusHha 3: 329 

Norahtaa 15: 28 

Noro 

'^^fou(aa esim, 10: 95 

Nukatm 30: HI 

NMiaaa 24: 243. (Laultavasti 
mukitiaa 24: 206 on gama Sa- 
na, alkusoinnoD fuoksi fXhiiB 
muuliuneena). 

yukkerokh 29: 471 

.^^lUTtta 9: 550 

N^^m 25: 331 

^PoAAra 23: 689 
PoSkka 25: 236 rr Kina. 

PakaMua 49: 252 
*PaM$eni paista 
Pakko 44: 97 



Af&gada = tunkentua paubulla. 
Afdhkan, m&hata =: kolota pois 

kuori, saadaksensa mftihaa. 
Aio/t g. naff a = leikki, pila. 
^(idu = mieben sisar. 
INdguiada = hitaasli liikkua 

edestakaisiD. 
Nim g. nitiAr^e I. niue g. niutfe 

= laDteet 
NSrida -=. biljaa vuotaa. 
^^r^ =: hnjainen puro. 
NSuda =r pyylSia, hakea. 
Nukk •=: huippu ; m&e nukk = 

kukfcala. 
Nukisiada ^ iukistaa, pOrbdit* 



Nukerdada-rr^hmiin^ raiistaa.' 
Nuruda rr kiusata, kartUX, puis* 

taa. 
Ndsa =1 ulospisUifil nenfl 1. kSirki. 
Org g. oru = noikelma. 
Of^ g. otte 1. o//a = karhu. 
Pakk = visa. 
Haigas g. j^oiX'a (A.) naisieii 

bunnuo laji. 
i^a/ada = puhjeta, haljeta. 
Pqiatada := pubua. 
Pakk g. poAr^ = paino, pione, 

hIiU. 



150 



Pakkua 8: 111 
Pakkula 48: 282 

Palvoa 35: 162 
Pam 2: 180 = tuli. 



PatakoUeUa 34: 14 

Paija 11: 367 (ven. no4yniKa 
=: korvan-alainen)] 

PemahdeUa 44: 138. (Kukaties 
kuitenkin vaihdos alkusoinnun 
vuoksi sanasta pamoAde/Za^ 

Peru 

Permanio 44: 318 

PeliqfcUset 22: 82 
Pieli 39: 198; 43: ^84 
PUke 8: 112 

"/^K/Za esim. 20: 588 



PUiastua 32: 370 

Pi^a 30: 253 

Piukutelia 32: 228. (Sen kansse 
epfiilematUI yhU on royOs /wi- 
kuUiaa 9: 59 Wirossa hyvin 
tavallisella vaihdoksella). 



Pakatada =r haijeta, pabjela. 
PakcU g.pcikla = rohtimet, tap- 

pura. 
Pahida = rukoella. 
Panu (L.) =: vaanne 1. pakoUu 

kasissa tai jaloissa(vert suora. 

lixU'VdUoJ. 
Padiseda =r laiskyttaa, 10rp5it- 

taa. 

Padi g. pa^fa =r paaD-alainem 

polstari. 
Pdmmutada rr paukkua. 



Peni (varsinkin Tarton puoiella 

ja rUDoissa) = koira. 
Pffrmand == latUa (juuri: parm 
zn tomu). 
Peti-piim = kirnumaito. 
P^e/ g. peek = masto. 
AW g. pilga (A.) =r pirsta, ki- 

kattu palanen. 
A// g. pilla ~ vahiiiko; ptite 

peale kdima = kayda roavo- 

retkella. 
Piliata = meDoa pelosia karkia- 

maan, hurjistua (hevosiala). 
Piibas g. pi^a = lastu, piiBta. 
Piug g. ptim ^ pieni tor?i. 



151 



Potea 

*Poukku 11: 379; 26: 257. 



Pmkkia 43: 125 



Piifoitaa 26: 638 
Puilus 23: 675 
Puima 17: 189 

Pungastaa 17: 186 = kuhmulle, 
paiseelle aj^a. 

Pmoa 29: 73 = wutAiVSA. 

Puurakirida 20: 314 

Pumkassa kddet 50: 252 

Pynmm 4& 76. 



Pared 41: 192 
*P&(evd, pdioinen 



PddlliS'panka 18: 236 
Pdd-ripa 46: 501 = pliapaala. 

Raknoa 35: 288 
Itamia 



Pddeda - sairafttella. 

Pimk g. pSugu •= karkea pesu 

I. pyykki. 
Puikien, ptageida 1. pdfikien, 

poigelda = hyppift. milloin 

Utile, milloin toiseile sivuUe. 
Pugeda =: madella. 
? Viha-puU Tzz akapussi. 
Puim 1. ptUmad = melu, havi5, 

levottomuus, hasi. 
Pungiiseda = turvottaa siloiu- 

koita; pung =r silmukka, kuh- 

mu, paise. 
Pimuda == rienUia, poikia mat- 

kaao. 
IPurada I. puriseda = lorioalla 

vuotaa. 
Puus 1. puufX: (P.) g. puusaz=: 

lanteet; kuve. 
Pundida — vaivaila tebda, kiu- 

sallaan tehda, itsepaisesti reh- 

mia. 
ZPdrakas = paksu. 
Pddev (ainoasli sananparressa: 

pddev mis se on = aekin on 

olevinansa jotain keivoUista). 
Pangel g. pangla -= solki. 
Rxha = verkainen jalkapaula, 

jonka toinen reuna on kirjava. 
Raknaia = lyoda. 
Raant g. raanda (Lannessa, 

Saarissa) .~ puinen ampari. 



y 



i5i 

Raittaa 25: 12 Raidan, raiaia (aega) = tyh- 

jaso koluttaa aikaa. 
Rakentaa 25: 521; 35: 12; Rakendada :=z t^d^tzz^ yiUtnUa; 

46: 60. paDoa kehsian. 

Rapaa esim. 24: 228 Rabada — lyOd«. 

Rapea 26: 708 Robe g. rabeda (P.) = bilpeS, 

liikkuvainen. 
Ravahtaa 43: 30 Rabada intrans. = hMtttytya, 

viskdutua. 
Remmdieiid 20: 570 = vaivalla Rdn^ = raskas kappale. 

kuljettaa? 
AeA<^A:a35:166kentie8=rkuomu. J?otfu m katettu eteineD, lakka. 
Riehkata 50: 24 AoAteda 1. (T.) rShkuda = pan- 

Baa, rutntaa. 
Riehiild 20: 510 A^M g. reJd = paistinhabteri. 

Riekto 14: 315 Rdhi g. rSMi = seiTflsTtii ai- 

dassa. 
*Rieska 33: 45 Reesk kih (Wilj. et) =: bapoit- 

tamatOD leipd. 
itM:6 45: 239 Rike g. rM:A:<? =r ytfca, kadolus, 

taati. 
RikoteUa 24: 416, 424 Rokfiada =r hiljaa birnua (tit* 

saa lai kauroja). 
R^-rihma 10: 280 = ribmati ROm = refTale. 

repale. 
RMcuitaa 18: 162; 25: 580 Ruigada =: vinkua, inopumai- 

tomaati kSrtUISI 1. vaatia. 
Ri»€& 23: 619 Rii>e 1. ribe =r hajalli