(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Suomi"

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . corn/ 




Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan 
tehdä maailman kirjat saataville Internetissä. 

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijänoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsäädännöstä. Vapaasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä. 

Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät on jätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 

Käyttäjältä odotetaan: 

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä. 

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyä. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie- 
lenkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kehittämiseen, ota yhteyttä 
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa. 

• Lähdetietojen säilyttämistä 

Jokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Älä poista merkintää. 

• Varmistavan käytön laillisuuden 

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien 
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin 
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa 
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen 



täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa http : //books . google . corn/ 



3^lt ItÖLllS 



l3arvar& CoUeoe Xibrar? 




BOUGHT WITH MONEY 
RECEIVED FROM THE 
SÄLE OF DUPLICATES 





I 



snoML 



Eujoitnksia isäJi-maalMsta aineista. 



Toinen Jakso. 



3 Osa. 



.^ 



SUOMI 



Eiijoituksia isän-maallisista aineista. 



Toimittanut 



Sv^maUiMH KirjallisMiieH Seira. 



Toinen Jakso. 



3 Osa. 



Kartan kanssa. 



HELSIieiSSi, 

Suomalaisen Kiijallis. Seuran kirjapainossa, 
1865. 

IN 



'I/iCt- /Voi. 7/3 




Paino-Iayftn antanut: C. R. Lindberg. 



o». 



Aineisto: 

KtrtGMus tiedustusmcUkasia Pof^'a7^eräliä, kesäiiä v. 

1862, J. ¥. larman^Uto aiv. 1. 

Anteckmngar och handlmgar HU tg^lysmng i Norra 

ÖsierhoUens historia af J. ¥. ■irmaa ^ 24. 

FhUand och Finska Lagö/versättmngarna, af J. J. 

TengfltrÖB n „ 131. 

Suomenmaan virkq/en ja virastojen nimiä suomeksi, 

ehdotellut Aag. AhlqvUt „ 221. 

Suomalaisen KujäUisuuden Seuran keskustelemukset v:na 

18^63—18^64 „ 237. 

Charta ö/ver Uhlä stad fkuzduva J. W. Murmariin 

kertomukseen). 



Kertomos Tie^astosmatkasta Pohjan- 
perällä, kesällä V. 186% 

J. 1E¥. ]IEiiniian*ilta« 

iV arastettuna sillä matka-avalla, jonka Korkeastikunnioitettav 
Eirjallisaus-Seura katsoi hyväksi minulle antaa täyttääkseni niitä 
tiedustelemisia, joita aivottuun kokeeseni Pohjanperän histo- 
riassa olin jo ennen alkanut, lähdin kesäkuun alussa Helsin- 
gistä pohjaiseen päin, ja koska tiedustelema-alani alkoi vasta 
Waasan tienoilta, päätin kohdastansa sinne Tiivyttelemättä rien* 
tää, käyttäen hyväkseni netkin uudemmat kulkukeinot, joita jo 
aluksi on meidänkin maahan saatu: rautatiet Hämeesen ja hoyry* 
liikkeet Näsijärvellä. Jälkimäisestä ei kyllä ole ajan säästöä, vaan 
ainoastaan vaivan vähennystä jollekin hevoislamalle, ja vieläpä 
keesittdmälle tnatkustsyalle itselleenkin, jonka ruumisraukkaa muu- 
toin niillä huoneudestansa mainioilla kyytikärryillä maikan poikki 
koluutetaan. Tätä viimeisenlaista kulkukeinoa nautiten jouduin 
Isoon KyrOön, johon oli aikeeni jäädä muutamaksi päiväksi tie- 
dustelemaan siitä koko Pohjanmaalle niin onnettomasti merkilli* 
sestä nt^yrän sodasta'' Napojen kylässä. Kirkon arkistossa löy> 
tyikin kaksi erinäistä tarkkaa kertomusta, joista kumpaisestakiil 
tein otekirjoituksen ja muistoon panoja muistakin merkillisimmistä 
kirjoituksista. Kansa tiesi myös tästä kertoa, mutta ei mitään 
Stmd. i 



laviammaita eikä tarkcmmasti kuin minkä olin jo kirkon arkis- 
tosta saanut; sen huomauksen tein ainoastaan, että kieli näissä seu- 
duissa väkevästi vivahti Iin pitäjän puheen parteeU; ja vaikka tuli 
puheeksi paenneista pohjaan päin ison-vihan aikana, en hoksan- 
nut kuulustella ennenmuinaisia kansan muutoksia, joita kyllä, 
niinkuin sittemmin huomasin, oli linkin pitäjään tapahtunut. 

Täältä poikkesin nyt Waasaan kuulustelemaan maaherrain 
kirjoituksia niistä ajoista kuin Pohjanperä kuului Korsholman lää- 
niin, varsinkin kun muutamat niisU kirjoituksista, joita ennen olin 
tavannut, olisivat niiden kautta voineet saada taiteellisen täyt- 
teensä ja selityksensä; mutta täällä sain nyt kuulla täysi kovaksi 
todeksi sen jo ennen kalkupuiieeDa valitettavan asian, eitä asian- 
omaiset olivat palon aikana enemmän säälineet pienintäkin rih- 
kamaansa kuin mitään niistä runsaista vanhan ajan muistoista, 
joita epäilemäUäkin tämän läänihallituksen arkistossa mahtoi löy- 
tyä. Hovi-oikeuden arkisto oU kyllä tallella, vaan sekään ci voi- 
nut minua niin täydellisesti hyödyttää kuin olisin toivonut; sillä 
kun Waasalaiset oUvat täydessä muuttopuuhassa uuteen kaupun- 
kiinsa, oli täälläkin kirjat niin lähtöjärjestyksessä, etten voinut 
löytää Pohjanperän lakikuntain pöytäkirjoja niiltä vuosilta, joista 
paraiten tietoja toivoin. Kuitenkin tapasin tuomiokirjoja niistä 
ajoilta kun Ii oli Ake Axelinpoika Aati-och-Da^ih vapaaherran 
aluena. Kajaanin Raati-oikeuden pöytäkiijat -löytyfvät myös tääili 
aina ensimäiscslä istuntahetkestään asti, katkeamatta aina vuoteen 
1709 ja sitten vuodesta 1723 eteenkin päin. Näistä pöytäkir- 
joissa tapasin, paitsi muuta, juuri senlaisen selityksen Kajaanin 
varustustoimien vähyyteen isonvihan aikana, kuin jo kirjoituk- 
sissani Mehiläiseen v. 1862 olin todenmukaiseksi näyttänyt, että 
Kajaanin kaupunki oli itsestään niin vähäpätöinen että sitä var- 
ten ei kannattanut siellä erinäistä vartioväestöä pitää. Kajaanin- 
linnan päällikkö oli nimittäin jo v. 1703, kun viholUsen hyökäystä 
peljättiin, käskenyt kaupunkilaisten pysyä kotoisidia ollakseen vai-* 



miina linnaa pnoUustamaan, jolloin hätätilassa koko kaupunkikin 
olisi poltettaTa. Lvnna^ läänm-rqfan lukku, ähä siis Kqjaamn 
kcaqnmki olhU puoUusitUcsen pää-esine, setipä tähden ei siellä 
minä aikoina ruvettukaan enempää väkeä pitämään^ kuin minkä 
tämä r^Erämaan Hnna^ itse vahdeiksensa tarvitsi. 

Luonnollisinta olisi nyt mahtanut olla että tästä lähtien 
tiedusluksia pitkittää, mutta koska en voinut arvata minkä ver- 
ran aikaa ja varoja tulee kulumaan tiedustelemisissani Tornion 
ja Limingan välillä, jotka minulle olivat tärkeinunät, niin päätin 
sentähden lähteä ensin aivan matkan perille, sieltä työtäni alot-^ 
taroaan. Kuitenkin kun tiesin Pietarsaaressa löytyvän vanhan kir^^ 
kon arkiston, en malttanut olla sinne poikkeamatta. Likemmin 
Pohjanperään koskevia tiedon uudislöytojä en täällä kuitenkaan 
tehnyt, sillä jo viime vuosisadalla näkyy Mathesius ja Aspegren 
väitöskirjoihinsa nämät lähteet tarkoin ammuntaneeu. Merkittä- 
viä ovat kuitenkin ne täällä säilyneet surkeat todistukset Venäläi-^ 
sen hirveästä menetyksestä 1714 ja seuraavina vihavuosina. Ne 
ovat papillisen viran puolesta tehtyjä kuolleitten luetteloja^ mutta 
tarkempia kuin missään muualla sitten olen nähnyt, sillä näissä 
on nimi nimeltä erikseen ibnoitettu kunkin kuoleman muoto 
Niiden mukaan oli Pietarsaaren kaupungissa ja pitäjässä 444 hen* 
keä saanut surmansa Venäläisen kovan menetyksen kautta, mikä 
lyötynä, pistettynä, ammuttuna, mikä poltettuna, ruoskittuna taikka 
muuten kivutettuna, mikä vilussa, nälässä eli muussa onnetto^ 
muudessa nääntyneenä. Samanlainen ja miltipä ettei kovempi 
oUot menetys muissa Pohjanperän seurakunnissa. Turun Proh** 
vessori Tanunelin oli näistä hirmutöistä kirjoittanut pienen ker> 
tomuksen vuosien 1717 ja 1718 almanakkoihin (otettu sittemmin 
Loenbomin kirjaan! „Upplysn. tili Svenska Hislorien" III, 18—39), 
vaan sitä on useinkin pidetty Uikamääräisen hirviänä ja mahdot-* 
tomana. Vahinko ettei hän voinut parempaa kirjoittaa. Kenties! 
olisi hänen helläsydämisiä epäiliöitänsä paremmin tainnut tyydyt- 



tää Limingan kirkkoherran Gisselkorssin virkakirje Hallitukselle, 
jonka mukaan tästä yhdestä pitäjästä orjana pois vietiin 454 hen- 
keä ja murhatuitten luku nousi 2124 henkeen?! 

Päätökseni mukaan joudutin matkaani Pietarsaaresta eteen- 
päin, vaan kuitenkin kun aloin epäillä, josko asiat myöntäisivät 
minut samaa tietä palaamaan, pysähdyin Salosten pitäjään Kirkon 
arkistoa tutkimaan. Vaikka tämä pitäjäs on vanhimpia Pohjanpe- 
rällä, ei ole arkistossa kuitenkaan vanhempia tietokirjoituksia säi- 
lynyt Tiettäviäkin kaivattavia on 1) se \anh^ pärmäkiryoitus^ josta 
kirkkoherra Martti Peitziuksen tekemä ote löytyy vanhoissa Abo 
Tidningemä v. 1785 lisäyksen 29 sivulla, ja vielä 2) Ganan- 
derin aikoihin siellä löytyvä Eerik Frosteruksen Breves Observa" 
iiones ad aniiqv. Ostrobotnicas spectantesj josta nyt ainoastaan 
löytyy vanha virheeUinen otekirjoitus Suomen Senaatille kuulu- 
vassa Gottlundin arkistossa. Frosteruksen omista sanoista näkee 
että mainitun kirjoituksensa muassa olisi pitänyt vielä 3) olla, 
paitsi muuta, hänen isän-isänsä Simon Frosteruksen kirjoittama, 
mutta silloin Oulun kirkon arkistoon kuuluva mtäsiopuhe Tohtori 
Messeniuksesta. 

Viralliset kirjoitukset tässä, samoinkuin Siikajoenkin kirkon 
arkistossa antoivat minulle aivan vähän muistoon panemista, neki 
niukanlaisia tietoja lappeenrannan-sodan aikuisista vaiheista Poh- 
janperällä. Näistä, samoin kuin Limiuganki kirkon arkistosta, 
jonka palatessani katsasteUn, näkyi että Venäläisillä oli kokonaan 
toinen käytös kuin koskenkaan ennen. Ja kuinkapas muutoin, 
kun Keisarinna Elisabetin mainio JuUstus Suomenmaan itsenäi- 
seksi valtakunnaksi pääsemisestä Venäläisen suojeluksen alla oli 
jo vuoden alussa 1742 suomeksikin kansalle luettu. Tottahan nyt 
tänunöisen tarjouksen perästä oli hetikin kunnia osoittaminen maan 
laeille ja asetuksille, ja niin näkyykin kaikki asiat kulkeneen 
tavallisten virkamiesten kautta, ja ylöskannot samaten, eikä enään 
i^tamieben itsevaltaisella ottamalla. Vieläpä pidettiin valtiopäi- 



Täin Inpaisetkiu, eli oikeemmin sanoen senlainen valio-kokous 
kuin nykyjään 120 vuotta jälemmin Helsingissä. Valiokunnan jä- 
seniä näkyy olleen kaksi kustakin säädystä. Pappeja: Nicolaus 
Tolpo ja Arvid Pauliin. Mitään tietoa täällä esiteltyistä asioista 
ja niiden päättänfiiseslä en ole sen enemmän nähnyt missään ar- 
kistossa. Valiokunnan jäsenten anomuskirjat, joita papistollaki 
näkyy olleen, ja muut päätOskirjat olisivat arvattavasti voineet an- 
taa tarkkojakin tietoja maan tilasta sinä aikana, vaan näillä pa- 
pereilla on samoin kuin monella muullakin maatamme koskevalla 
tiedon lähteellä ollut se paha onni, että joutua semmoisiin käsiin, 
joista eivät milloinkaan niin hevillä ilmi pääse. Niinpä kuuluu 
nämätkin paperit, ihan syyttömästi, monen vaiheen perästä joutu- 
neen siihen nykyjään suljettuna Yliopistolle annettuun Laguksen 
miiinaispaperistoon. 

Ouluun tultuani sain kuulla että kokelas Victor Calamniuk- 
sella oli myOs aije Pohjanperälle lappalais- ja jättiläismuinaisuuk- 
sia tutkimaan, ja oli sentähden odotellut tuloani. Meninki sen- 
tähden heti lihin, josta sitten yksissä seuroin lähdimme Torniota 
kohden. Kemiin tulomme kun sattui juuri siksi sunmmtaiksi, 
jona siellä pispan-lukuja pidettiin, niin vaikka palaumaksi oli tie- 
dustukset aivottu, jäimme siksi päiväksi niitä katsastamaan ja oli- 
vatkin ne laillansa mitä merkillisimpiä, sillä paitsi sitä että täällä 
oli talonpoikaisen kansan seassa moninaisia uskoseuroja, kukin 
omituisetta jumaiuusoppi-järj esteettänsä^ on vielä merkittävä että, 
jo nyt monien vuosisatojen perästä sitten kun pispan tutkinnoita 
on ruvettu pitämään, käytettiin selvää isänmaista kieUä pöytä- 
kirjoissa. Aivan ensimäisen suomalaisen Pispantutkinnon Pöytä- 
kiijan sai kuitenkin Iin pitäjäs, jossa toimitus oli tapahtunut viik- 
koa ennen. Se ei ollut kuitenkaan ensi kerta kuin Pispa Fro- 
sterus ilmastui suomalaisuuden ystävänä, siitä muistuttaa se, että 
Kuopion naiskoulu oli ensimämen maassamme, jossa suomenkieltä 
rohjettiin lukea venäjän kielen asemesta. 



6 

Koska nyt suomalaisuuden edistymisestä papillisissa asioissa 
tuli puhe, niin en voi mainitsematta jättää sitä oikeutta, jonka 
Pohjanmaan papisto vuoden 1732 valtiopäivillä hankki suomalai- 
suudelle muutamassa virka-asiassansa. Virkamiehet olivat nimit* 
täin ennen, niinkuin vielä nytkin tekevät, lähettSfneet kirkkoihin 
kuulutuksensa ruotsalaisina, joita papit sitte saivat suorastaan suo- 
mentaa kansalle. Tästä tekivät Pohjanmaan papit vahtuksen, ja 
saivatkin mainituilla valtiopäivillä siihen senlaisen selityksen, että 
ktmhUvJcset Suomenmaiissa pitää olla kU:joiiettuna ja papistolle 
lähetettynä sillä kielellä kuin ne seurakunnissa tulee luettaviksi. 
Tätä kunink. selitystä kun ei kukaan tätä ennen ole esiin vetä- 
nyt, otin sen sitä mieluummin kokouksiini, kun nytkin vielä ta- 
pahtuu, että kruununvoudein ja nimismiesten kuulutuksia, kihla- 
kuntain päätöksiä ja uhkasakkotuomioita ruotsalaisina tuodaan suo- 
malaisiin kirkkoihin luettavaksi. Siitä näkyy selvästi että papisto 
on suomen kielen suhteen saadun oikeutensa unhottanut, ja on 
sentähden aina valmis kiireesti opitulla suomentama-taidollansa 
valmis auttamaan muita virkamiehiä, jotka, niinkuin se nykyjään 
Helsingissä istunut Suomikomitteakin on tuominnut, ovat niin ky- 
kenemättömiä, että tuskin viidessäkään toista vuodessa voivat 
oppia sen känsän kieltä, jonka asioita he /soitavat, eli ainaki 
ovat hoUamnaan. 

Näin pitkien välipubetten perästä sopii jo ajatella että olemme 
kerjenneet Tornioon, Pirkkalaisten muinaiseen pääsatamaan. Kuin- 
kas muutoin; siliä Pirkkiön eli, niinkuin Ruotsalaiset sitä sano- 
vat, Björkön saarellahan Pohjantomi ja vanha kauppapaikka oli. 
Nyt siinä ei ole muuta kuin maaseurakunnan kirkko, ja itse kau- 
punki on, niinkuin tietty, ylempänä toisella, nyt kohta niemeksi 
maatuneella saarella (Suvanto-saari, jonka nimi muinoin ruotsiksi 
kirjoitettiin: Sväntsarö), PirkkiO on muutomkin muinais-asukas- 
ten vanha asuntopaikka, sillä muutamia vuosikymmeniä sitten oli 
täältä muinaiskansan kivi-aseita löydetty. Pirkkalaisista ja heidän 



koYasia menetyksestänsä veronkannossa ei sanota muuta muistoa 
olevan, kuin että itse pää-vihollisen nimi on lapiksi birkixl, suo- 
perkele. Tämänlaisen selityksen sanasta kuulin jo vuonna 1854 
siellä-käsin matkustaissa ja samaa näkyy Tohtori Strömberg sa- 
novan kertomuksessaan Tomiostay joka käsikirjoituksena oli Raati- 
mies Dablmannin tallessa. Muutoin näkyy hänen esityksensä 
Pohjanperän aikaisesta asuttamisesta, eli paljoa ennen Hämeen 
valloitusta hyvästi sopivan yhteen niiden tietöin mukaan, jotka 
sittemmin Kemistä ja Iistä sain. Jätämme sentähden tutkimiset 
tuosta satiihäraäräisestä ajasta siksi kuin heidän puheitaan tu- 
lemme kertomaan, ja käännymme katsomaan muita tieteensaaliita 
Torniossa. 

Koska matkatoveriani ei huvittanut vanhat arkisto-paperit, 
niin lähdimme ensiksikin Tornion kaupungin kirkkoa katsomaan. 
Paitsi hautakirjoitustauluja oli alttariseinäUä vielä yksi seuraavalla 
kirjoituksella: 

„Anno 16M yar hans Kongi. Maji:t sä och LandzhOfd Gref 
„Gustaff Douglas, Et Staatz Secretm Piper och Krigz Rädet Jo- 
bhan Hoghtisen Sampt med Andre store vthaf Kongi Maji:tz 
„Föllie uppä Tomeö Klock stai>el som var Dhen 14 Junj dä sägo 
„wij Sohien alit intill ^U ^^^ ^ Minuter tili toUT om Natten. Tä 
„kom Een Mähin sky för Sohien Men när klockan ToliT och 6 
„Minuter ofluer Midh natten före kom in vppä Andra dagen som 
„var d. 15 Junij sägo vvij Sohien med sine fuUe Strählar vpgä 
igben. 

„0m intet Mohlnet hade kömmit Sä hade Wij här sjelfwa 
„Sohlen hela Natten för under Honzonten var Sohien intet Enär det 
„intet är Mulet vthan Klart Wäder Sä kan Man see Sohien här 
i Torneä Heela Natten.^ 

Alaalla vielä oli muutamia lisä-rivejä, joissa ilmoitettiin että 
Kuningas Kaarle XI itse oU sen sanasia sanaan kokoonpannut, 



8 

ja porvaristo sitten muistoksi ja kaupuogiu kunmaksi kultaputista- 
villa tauluun kirjoituttanut, 

Aittarikuorin sivuseinlijlä oli vielfi kaksi viimeisen Englanti*- 
lais-ranskalaissodan aikana kirkkoon lahjoitettua suurta taulua, ni* 
mittain edesmenneen Keisarin ja Keisarinna-vainajan muotokuvat, 
öljyvärillä maalatut ja siis ulommaksi loistavammat kuin ne sa* 
mamuotoiset pienet kivipiirto/rto/o^, jotka v. 1858 näjin Kalajoen 
kirkon perässä kahden puolen alttaria, juuri samalla paikalla, 
jossa muualla Pohjanmaan kirkoissa on Keisarien yakuniusvaiai 
maan uskonnon ja perustuslakien pyhänä pitämisestä. Että kansa 
tahtoo osoittaa kunniaa hallitsiaansa kohtaan on kyllä kaunis asia ; 
vaan tapa että Jumalan kunnian rinnalle asettaa katoovaisten, 
kuolevaisten kunniaa on, vähintään sanoen, typerän kuraarte-* 
lus-innon merkki. Tempeli ja alttarit ovat Jumalan kunniata 
varten, vaan hallitsian suurin kunnia on lakein hyvässä käytän- 
nössä. Missä siis olisi halUtsiain muistoille voinut olla sopivampi 
paikka kuin Oikeuden-käytäntö huoneessa, johon nyt täältä me- 
nimme? 

Raatihuoneen ovesta sisään astuttuamme kohtasi sihniimme 
joku tuttu kuninkaallinen muotokuva. Se oli Kaarle XIL Hänen 
rikotusta rinnastaan saatti nähdä että hän kuvanakin, kuoltuaan- 
kin, oli saanut olla vihollisensa kanssa vastanenässä. Vuonna 1809 
oli nimittäin eräs syntymäänsä rakkaudesta innostunut venäjän 
upseeri hänelle miekkansa rintaan lyönyt. Haava on nyt pai- 
kattu ja umpeen maalattu. Raati-oikeuden arkisto on erinomai- 
sesti täydellinen ja hyvässä järjestyksessä, ja sainkin sentähden 
täältä useimmat tiedon lähteet kaupasta, ja niistä kilpakokeista, 
joilla Tornio ja Oulu saivat Kemiläisten itsenäisen kauppaliik- 
keen asettumaan ja omiin valtoihinsa anastetuksi. Kirkon ja 
Provastikunnan arkisto ei tarjonnut minulle mitään tähdelli- 
sempää muistoon pantava ta, varsinkaan kun se äkkinäisen vi- 
ran hoitajan kädessä on siksi epävakaisessa koossa, ettei etsintä 



9 

voi heti täydellisesti tapahtua. Kemissä olin jo edeltäpäin kuul- 
lut että Provastikunnan arkistossa pitäisi olla joku r^Kertotmis Ke- 
mm pUqfästä^j ja sen löytäminen onnestuikin jälestäpäin, jonka- 
tähden H:ra Alkeisopettaja Mellenius siitä, samoin kuin T:ri Ström- 
bergin käsikirjoitettuna olevasta kertomuksesta ^Om Tomeä"^^ 
toimitti minulle täydelliset otteet, jotka nyt tässä muiden kokoe- 
lemieni muassa Seuralle lähetän. 

Matkakumppalini sillä aikaa tekemät kokeet saadaksensa 
kuulla jotaan jättiläis- eli lappalaismuistoja näyttivät yhtä vähän 
onnestuvan kuin minunki kuulustelemiseni kristinopin ensimäisten 
levitUjäin käynnistä tällä perällä. Lähdimme sentähden Kemiä 
kohden, palaamaksi jätetyitä tutkinto-aloja katselemaan. 

Että asujamet koko Kemin pitäjän alalla, ja ylempänäkm 
pitkin Kemijoen varsia ovat Karjalaista heimoa, havaitsin jo hei- 
dän kielestänsä matkoillani t. 1854, mutta nyt saamani kansan 
tarinat tekevät sen vielä vakaammaksi. Ennen vanhaan oU ni- 
mittäin nOsmfamet Venlan Kemistä kuikeneet tääUä kalasta- 
massoj Ja jopa viimein kokonaankin tätme asuntonsa muuttaneet.^ 
Kun kysyin josko riitaisuudet eli vainot Venäjän puolella olisi- 
vat oikeastaan voineet olla syynä heidän tänne asettaumiseensa, 
niin vakuutti mies ei koskonkaan kuulleensa vanhain tästä asiasta 
muuta kertoneen, kuin että ^Kem^oen entinen lohmkkaus heidät 
tänne veti."*^ Eteläpuolella Simon jseurakunnan rajaa näkyy heti 
kielen parren muutoksesta, ettei tämä Karjalainen asutus niin 
yksmään pääsnyt vallalleen Iissä ja sen eteläpuolella, vaikka kyllä 
heidän asettumisestansa tännekin on ICa^'aiankylä ikivanhana to- 
distuksena. Sitä vastaan näkyy etelästä päin tulleen toinen ka- 
lastaja asutus, joka rantamaat valtasi, eli niinkuin Haukiputailla 
tiettiin kertoa: „0H ennen vanhaan tänne tuUut ast^anUa Ky- 
röstä kakistamaan meressä ja joessa. Kestikivari Saanion lä- 
heUä oli heiliä olhU yksi kalastuspaikka, j'osta lahtea ktUsutaan 
vieläkin Kyrönlahdeksi, ja Sirnppulan takana Haapasuolla 



10 

on Kyrönsaari, jonka sanotaan siitä juuri saaneen nimensä 
että Kyröläiset siinäki kalastivat.'' Tähän tietää vielä vanhat li- 
sätä, että niissä seuduin simpukoita saatiin, josta muka Simppu^ 
lakin sai nimensä. Että nämät asutustapaukset, jotka paikkain 
nimien muassa ovat kansan tarinassa säilyneet, ovat ikivanhoja 
näkyy siitäkin, että sekä Kyrönsaari että simpukkain pyyntipaikat 
ovat jo jääneet pari virstaa etäälle joesta ja runsaan puolen pe- 
nikulmaa merestäkin. Itse jokikin on kerjennyt siitä ajasta muut- 
taa sekä muotonsa että nimensä. Vanhemmissa kirjoissa kutsu- 
taan Haukiputaan jokea Kiimingin joeksi, ja noin kolme vuosi- 
sataa vanhoissa kirjoissa tavataan aina Kiimingin nimen asemesta 
jjKymick'', ja tosiaankin se silloin ansaitsi Kymikin arvon ja ni- 
men, kun itse se haukirikas pudaskin, josta seurakunta sitten ni- 
inensä sai, oli vielä merenä ja ne alankomaat, jotka ylempää jo- 
kivarresta lähtien mainitun Kyronsaaren kautta mereen kierrät- 
televät, virran suuhaarana. Että se myös oli yhtä kalarikas kuin 
arvoisakin, voipi siitäkin arvata, kun vielä nytkin sen matalaksi 
liettyneestä suusta lohet nousevat, ja kun Kyröstä asti kannatti 
sen rannoille lähteä asumaan. Mutta kun vielä kuulemme että 
paitsi Jokelaa ja Penttiä myOs Kurkelat olivat olleet ennen van- 
haan mahtavia haaksen isäntiä, niin ehkä päätämme tällä Kyrtt- 
läis-asutuksella kalanpyynnön olleen ainoastaan sivutoimena, ja 
kaupan ja lapinkäynnin pääasiana? Tästä arvelusta saa olla huoleti, 
sillä lapinkäyntiveroa ei ole ikänä Iin pitqfästä maksettu^ vaan 
ainoastaan Kemistä, Torniosta, Lmdajasta ja PHtimestä, joiden 
paikkakuntain Pirkkalaisten seassa mahtoi olla suuri joukko Hä- 
mäläisiäkin. Matkallani v. 1854 kuulinkin Rovaniemessä kerrotr 
tavan että Hämäläisiä olisi asunut niissä seuduissa missä nyt 
on kirkko. 

Silloin kun nämät asutukset tapahtuivat, ei suinkaan maa 
ollut aivan autia ja ne runsaat kalavedet aivan tuntemattomina, 
sillä jos Kainuun kansaheirooa koskonkaan täältä luulee toytävänsä, 



11 

niin tottapa tänä aikana, jos kohtakin vähän ja kaloamaisillansa. 
Kun Pohjanmaan kielenmurteet näyttävät että hämäläisyys ei mis- 
sään paikassa ole siellä pääsnyt täyteen valtaansa, — eipä itse 
Kyrössäkään, niin en luulisi paljon erehtyväni jos luulen siihen 
olleen sen syyn, että ne niinkutsutut Kyröläiset eivät itsekään 
olleet puhtaita Hämäläisiä, vaan yhtä paljon, jos ei enimmäksi- 
kin osaksi 9 sitä entistä Kainuun heimoa. Sentähden saattikin 
tätä Suupohjassa asuvaa, Kyröläisiksi kutsuttua kansaa muuttauda 
Pohjanperälle erinomaisempia riitaisuuksia synnyttämättä ja hä- 
mäläisyyttä istuttamatta. Kemin kaijalais-asutus näkyy sitä vas- 
taan vähemmän sopeuneen entisten asukasten kanssa yhteen, 
koska Kainuulaisten täytyi koko siltä alalta pois vetäytyä Länsi- 
pohjaan erilleen veljistänsä Kajaanin maakunnassa. iCamuun 
kylän nimi YlätomioUa on viittana siihen, ettei tätä pohjim- 
maistakaan osaa Kainuun kansasta tarvitse lähteä Lapista hake- 
maan, vaan voipi hyvästi päättää sen tänne ruotsin puolelle päin 
vähitellen kadonneen. Tähän asiaan luulisin vielä paljon selkeyttä 
saatavan, jos Pohjanmaan suomalaiset kielen murteet sekä itäi- 
sellä että läntisellä rannalla tarkoin tutkittaisiin, joka olisi sen tär- 
keämpi asia, kun vanha Kainuun kieU on niin vähän pää-ominai- 
suuksiltansa tunnettu, että yksi luulee siinä näkevänsä savolai" 
naäia, toinen hämäiäisyyttä, n^hkä rnUuvoUla tavdUa.^ 

Paitsi näitä asutuksia oli Pohjanperälle asettunut Ruotsalai- 
siakin, jos ei ennen niin ainakin yhtä aikuisin kuin mainitut 
suomalaiset asutukset tapahtuivat maan puolelta, sitä todistaa se 
merkillinen asia, että näiden umpisuomalaisten pitäjien Kemin ja Iin 
edustalla kaikki meren ulkosaaret kutsutaan yhteisellä nimellä krun- 
neiksij niink. Uikokrunm^ Selkäknmni, Maakrtmni, ja vieläpä 
lähempänäkin rantamaata on senlaisia nimejä kuin Sraasukka 
(Gräsugga), J&aaseii (Gräskäl). Yksi karinen niemi Haukiputaan 
joen suulla kutsutaan Bimk&i (ReO^ ja Kellon rannalla on IsoUa- 
aiemellä sen mereen päin ympyrän vuoren nimi RurUeH (Rundel); 



12 

ja vielä viittaukseksi näiden asutusten kolo perästä löytyy senlai- 
setkin niinet kuin Helsinginkylä Ylä-Torniolla, ja Helmiginkoski 
Iin joessa. Nämät uudet asutukset näkyvät ei ainoastaan vallan- 
neen kalastus- ja asuinpaikkoja itselleen, vaan myöskin tehneen 
entiset asukkaat alamraaisiksensa, oikeenpa valtansakin rajat määrä- 
ten Oulujokeen asti. Arvattava on, että tämmöiset uudis-asukkaat 
eivät voineet olla mieluisemmat maan entisille asukkaille, kuiu 
Pirkkalaiset Lappalaisille, ja ei paljoa puuttunut ettei heidänkin 
nimeslänsä tullut paholaiselle mtta nimeä. He pääsivät sillä, että 
heitä pidettiin ikääskuin Hiidestä heitetyiksi, ja sen tähden kuu- 
leehin vielä Pohjanperällä sanottavan kirosanan asemesta: „m€ne 
Ilelsirikiin.^ 

Se ruotsalainen asutus, josta kansan tarina Kemissä tiesi 
kertoa, on taas toinen ja myöhempi, tapahtunut arvattavasti kohta 
jälkeen vanhan Sigtunan hävityksen v. 1187; sillä kertojani pu- 
heen mukaan „o/t ennen vanhaan ast^'ama tuUut Liedakka- 
lan (!) kaupungista Ruotsissa ja asettuneet tänne ja perustaneet 
nykyisen Liedakkalan kylän, jonka nimi on siitä ikivanhasta 
(Hfasta^'. Se parasta kertomuksessa on, että Liedakkalan toinen 
nimi onkin^ aivan oikeen, Sihtuuna, jonka tähdellisyyttä ei ker- 
tojani huomannut. 

Mutta samaa mukaa kuin nämät ruotsalaiset valloittajat itse 
tulivat kristin-uskoon, niin on arvattava, että he taas sitä yhtä 
suurella innolla ja kiivaudella myös maanki asukkaille pakoittivat. 
Olavi pyhän satu kuvaa aika hyvästi uskonlevitystapaa niinä ai- 
koina: henki, elämä ja omaisuus pois jokaiselta, joka ei tahtonut 
antaa itseänsä kastaa kristin-uskoon, taikka joka siitä pois luo- 
pui. Vanhain jumalain palvelus ei voinut tapahtua muutoin kuin 
metsän korvessa ja semmoisissa paikoissa että jos tavattiin, niin 
saatti henkeänsä puollustaa. Siitä ajasta näkyy nuot Metelin-kir- 
kot eli linnat olevan muistomerkkinä, ja semmoisista löytyy yksi 
lissäkin. Se on muutamia neljänneksiä ylöspäin linjoki-varrella 



13 

ja sen pohjaispuolella. Matkakumppalini oli jo ennen paikalla 
käynyt vaan nyt lähti sitä tarkemmin tutkimaan, ja koska oli 
aije tästä kuvaustakin ottaa, niin varustin hänen isolla sitä var- 
ten sovelialla pimeällä piirtokoneella, jääden itse arkistotutkin- 
noihin. Piirtokonetta ei hän voinut kuitenkaan käyttää, sillä niin 
sakiasti oli puita jo paikalle kasvanut Hän toi siitä ainoastaan 
seuraavat tiedot: »Paikka on noin virstaa kaksi joesta suon par- 
taalla, josta Kälkäjoki juoksee Iijokeen. Se näyttää ennen olleen 
järvenä ja ulottuneen Metelin-kirkon juurelle. Ranta on kivik- 
koa ja näyttää vähin kuin olisi lapin-raunion merkkejäkin siinä. 
Itse paikka on soikean-ymmyrkäinen, eli pikemmin ymmyrkäkul- 
manen nelisivn, kaksin kertaisilla seinämillä eli muureilla, jotka 
ovat noin 10 eli 12 jalkaa paksut ja 2 — 4 jlk korkeat, osittain 
maasta, osittain kivestä tehdyt, aina sen mukaan minkälaista ai- 
netta milläkin puolella oli. Keskusta oh korkeampi kuin muu- 
rien väli ja koko jäänös on pituudelta 126 jlk, ja leveydeltä 90 
jalkaa. Haltiata sanotaan neitoiseksi *), ja paikkaa niin hyvin kir- 
koksi kum Uimaksikin^ eikä ainoastaan Hnnaksi niinkuin Salon 
linnaa Salosten pitäjässä.'^ Muurien rakennus näyttää siis että 
paikka ei ole ollut mikään vasituinen hnnoitus, ja että nimi taas 
osoittaa että se on oihU yhtä hyvin varustus hm jumalanpäb)e'' 
lus paikkakin. Jättiläisten kirkoksi sitä ei kukaan myOnnä, sitä 
vähemmin kristittyin jumalanpalvelus-paikaksi, ja kun Erik Ca- 
stren V. 1754 painetussa väitelmässään ^Beskrifning öfver Ca- 
janeborgslän*^ ^r\elee. Metelin-väkeä niiksi, jotka Kuningas Kaarle 
lX:n aikana Sigismundin puolesta häntä vastaan kapiuoitsivat, niin 
koetin kansalta kuulustella josko tämä arvelu olisi tosi; mutta 
»semmoisia sotaisia kapinoitsioita ei niistä ole kuultu, se on vaan 
Afeteän-kirkko elikkä MeteHn-HnnOy ei se muuksi pääse. ^ Kun 
nyt tämmöisiä Metelin-nimsifk paikkoja Castro luettelee monta, 



*) VerUa PermUiiBteti knUa-eukkoa (Saomi 1848 siv. 131). 



14 

ja siihen vieki voimine lisätä, että Oulun kaupungin sisällekin lu- 
lee yksi semmoinen, nimittäin Metelm-mäki^ jossa nykyinen Pap- 
pila on*), ja kansa sentään ei tiedä näistä mitään tarinoida, niin 
näkyy se aivan luonnolliselta, että jos ne ovat pakanallisten ju- 
malain palveluspaikkoja pakanuuden ja kristinopin kilpavoittelu- 
ajoista, niin ei ihme olekaan että sekä ajankaukaisuus ja voittava 
kristillisyys mielestä pois tummenti koko asiat, niin että tuskin 
nimiä jälclle jäi. Mutta nimipä sanookin paljoa enemmän kun 
vajavaiset tarinat Jo mainitsimme millä kovuudella ensi aikoina 
pakanuutta pois juuritettiin, jonkatähden jokaisella, joka vastoin 
kieltoa senlaisista menoista tavattiin, ei ollut muuta neuvoa kuin 
henkensä, elämänsä ja omaisuutensa puoUustaminen. Sillä ta- 
voinhan se sitten vanhain jmnalain palvelus tulikin meldinä pi- 
detyksi kristillistä hallitusta vastaan. Muutamissa paikoin on nimi 
meteli niin merkityksensä kadottanut, ettei sillä muuta ymmärretil 
kun jota kaukaista metsä- eli kangas-paikkaa, niin että esm. he- 
voisista sanotaan „ne ovat meteUssä^, kun ovat sydänmaassa. 
Tämäki siis osoittaa tällä nimellä tarkoiteltm sekaista meteUä^ ja 
se juuri oli epqjumalain salapalveltds. Metelin-mäen nimi kes- 
kellä Oulun kaupunkia osoittaa siis siihen harmajaan muinais-ai- 
kaan, kun tässä ei vielä ollut virennyt sekään kauppaliike, joka 
sittemmin siihen kaupungin synnytti. 

Kirkollisten asiain aikaisesta järjestymisestä Pohjan perällä 
antaa Strandberg kirjassaan Abo Stifts Herdamirme sen merkil- 
lisen tiedon (mistähän lienee sen saanutkin?), että Kemin pitäjäs 
oli jo perustettu v. 1249; mutta kuitenkin nähdään toisista tiedon 
lähteistä, että sekä Kemi ja Ii vielä 1374 olivat kappeleina, ja 
vielä siitä kun vuosien 1342 ja 1351 välillä Piispa Hemming 
Torniossa käydessään oli vihkinyt hautausmaan ja kirkon edessä 
ammeessa kastanut Oulussa, Simossa ja Kemissä asuvia Lappaisi 



*) V. 1649 DHkyy silnM olleen ktrkko. 



15 

sia *) ja Karjalaisia, että näillä ei kaikisti vakinaista pappiakaan 
ollut, jota vielä näkyy todistavan Kemiläisten omat muistelmat, 
joiden mukaan rtCrmen vanhaan käytiin ripilläkin Salon kirkossa"'. 
Kertojani vakuutti sen tapahtuneen joko kirkon tahi papin puut- 
teen tähden, vaan minun luuUakseni saatti se hyvin tapahtua sen- 
kin tähden, että Salon kirkko oli niinkutsuttu pyhä „uhrikirkko^i 
joksi sitä vielä minunkin muistiini vanhat Iissä ovat sanoneet 
Salon kirkon sanotaan kuitenkin tulleen perustetuksi sentähden 
että eräs semmoiselta jumalanpalvelus-matkalta palaava Piispa 
oli silloin Oulun-salon läpi kulkevassa salmckkeessa ollut vähällä 
hukkua, vaan onnestunut kuitenkin pelastamaan henkensä, jonka 
muistoksi hän siihen sitte kirkon perusti. Jotaan samallaista 
piispa* eli munkkimatkaa luuhmme Munkkihiedan Simossa muis- 
tuttavan, ja koettelimme sitä kuulustella, vaan se meni kerras- 
saan aivan turhaan. Syy tähän hartaasen utelcmiseen oli se, 
että Senaatin arkiston vanhoista tiUkirjoista olin jo ennen nähnyt, 
että Simossa Montajan edustalla oli v. 1558 kaksi luostarin apa- 
jaa, ja nyt sattui että vastapäätä tätä luotoa rannalla oli se kum- 
mallinen Munkkihieta. Se on noin 26—30 jalkaa korkea moni- 
mutkainen hieta muuri, nähtävästi luonnon tekemä muutoin ta- 
saiselle alanko rannalle lahden pohjaan. Se ainoa mitä tästä 
tieltiin kertoa, oli että ennen vanhaan joku laiva siinä oli jou- 
tunut haaksirikkoon; mutta mitä ne haaksirikkaon joutujat olivat 
olleet, sitä ei yksikään tietänyt sanoa. Niin meni auttamattomasti 
hukkaan kaikki kultaiset toivomme, joita edelläkättä tästä nimestä 
olimme päässämme kuvanneet. 

Näin yhdessä jaksossa esiteltyäni kaikki mitä koko tiedus- 
telema-alaltani sain tietää noista h ämär im mistä alku-ajoista, so- 
pinee taas palauta matkajärjestyksestä tiliä tekemään. Kirkon ja 



^ Kemijoen eteläpuolella Pölhdn rannassa niiyt^Uiin meille sija, 
j<»88a viimeiseo lappalaisen piti asunoeen. 



16 

kruununvoudin arkistot katselin sillä aikaa kun matkatoyt 
koetteli muinaistiedustuksiansa näillä tienoin ja kävi myöskin? 
volassa. Kemin kirkon arkisto on kyllä vanba ja kirjoja on i§( 
vibanki ajoista; vaan merkillistä on ettei niitä hirveöitä murhat 
den luetteloja, jonkalaisia Iissä ja Haukiputailla löytyy, täällä 
leukaan tapaa. Oliko venäläinen täällä saanut vastuksensa 
mikä oli, ettei samaa hirmuleikkiä täällä pidetty kuin muUi 
Pohjanmaalla? Että jotaan vastusta oli tehty, näytti kansan 
rina osoittavan. Olipa nimittäin, samana vuonna kuin K( 
kirkkokin rosvottiin (v. 1717), tullut vielä suuri joukko \enä)äh 
ja pahaa menoa kylässä pidettyänsä asettauneet Mikkolan 
loon, eteläpuolelle Kemin jokea. Nytpä oli Kemin miehet pii 
neet varansa ja jonkun ruotsalaisen kapraalin elikkä upseerin' 
johdolla yht*äkkiä piirittäneet talon, juuri kun heidän päällikkönsä 
oli saunassa kylpemässä. Kova verisauna tuli nyt yeuäläisillej ^ 
pääUikkökin, joka hätäyksissään aivan appo-alastoinna jäälle juokst 
sai jälkeen lähetetystä pyssyn luodista kuolemansa. Ei kaukana 
tästä on toisella puolen jokea Walmarin niemi, jossa sen kirkt» 
sanottiin olleen, jonka venäläiset Sten Sturen aikana polltitat 
Se ei ollut muuta kuin vähäpätöinen malkakattoinen huoDCj p 
sen edessä pylväs-rakennuksella oli ollut kirkon ainoa pieni 
kello. Tämä oli Venäläistä peljätessä pois-otettu ja upotettu poh* 
jaispuolelle kirkkoa jokeen, niille seuduin, jossa tästä jokihat 
rasta vielä on vähäinen lahdekna jälillä. Mutta kun rauhatto- 
muuden perästä ne miehet olivat käteensä» jotka kellon oUfdi 
kätkeneet, niin ei sitä enään löydetty. Se vielä jälellä oleva v. 
1517 rakettu kivikirkko on siitä merkillinen, että sen kattokuvi- 
tus, joka jo V. 1749 mainitaan kuluneeksi, vaan vielä npkin on 
jälellä, näkyy olleen maalauskaavana sille kuvarikkaudestansa mai^ 
niolle Haukiputaan kirkolle. Samat kuvat Kristuksen piinasta, 



*) LoultaYammastI oli hUn joku ftivekls Uhi salijöiikoD kuljetuji 



n 



il 

samanlaiseo Johanneksen Umestjiksestä. Ja entäs viimeisesU tuo- 
miosta? Saniat pirut, samat lohikärnoeet, kaikki niin samanlaiset 
kuin yhdentoista penikulman päässä mahdollinen oli tämän jäi- 
keen kuvata. Saman kaavan jälkeen näkyy Limingan entinen 
kirkkokin saaneen jonku taitoniekan kädestä suuren taulun, jossa 
b^-Jvetti oli siihen laatuun maalattu, että tuskin se nerokas Ro- 
senkrantzikaan sille kirjassaan ^Aesietik des Hässlichen^ olisi voi- 
nut sijaa löytää. Multa ennenkuin Kemin jätämme olisihan ollut 
velvollisuutemme sanoa joku sana siitä niin merkillisestä Kipu- 
mäestä Kemissä, joen varrella: tuosta kummasta kukkulasta, josta 
Ganander Mythologiassaan tietää kertoa, ja jossa on 
Kivi keskellä mäkeä, 
Siinä reikeä yheksän, 
Jonka reikä keskenäinen, 
Yheksän sylen syvyinen, 
Johon kivut kiistetähän, 
Tungetahan turmiotkin, 
sitä niin kummallista paikkaa — ei olekaan. Muutamat arvelivat koko 
jutun syntyneen siitä, että KivoUon-penikoissa löytyy niinkutsutuila 
JatuHIcusien*) raunioita^ joita muutamat yksinkertaiset kammok- 
suvat, vaikka ei nämätkään ole erinomaisempia kuin ymmyrkäisiä 
kuopakkeita semmoisissa paikoissa, joissa on 9,kivirakkaa^. 

Semmoisia ymmyrkäisiä kuopakkeita ja raunioita kävimme 
itsekin katsomassa Kimuvaaralla Simossa. Ne olivat vähä-kivi- 
sillä paikoilla hyvin pieniä, tuskin kyynärää poikkimitaten; mutta 
sitä mukaan kuin kivikko eneni ja kivet suurenivat, olivat nä- 
mätkin aina isompia ja jyrkempiä ulkolaidoiltansa. Minun näh- 
däkseni olivat ne ennemmin luonnon kiiin ihmisen tekemiä, sillä 
ne pienimmät olivat liian vähäpätöisiä ja joskus niin liian likikin 
toisiansa, että tuskin koskoinkaan ovat voineet olla pienimmän- 

*) Näin kntsotaau Jätiiliiisia Kemissä. 

Suomi. 2 



18 

kään kodan sijana. Tämmöisiä kuopakkeita sanoivat Simolaisei 
löytyvän ei ainoastaan Kirnuvaaralla, vaan ^joka paikassa missä 
vaan on kivirakkaa^, josta päättäen olisi lappalaisia pitänyt olla 
ankara määrä ulottumaan jokaisen senlaisen kotakatdpungin pe- 
rustajiksi kuin rakat osottavat. Todenmukaisimmalta näyttää siis 
mitä talonpojat itsekin asiasta arvelevat, että kun seniaisten kivi- 
vaarain sivut ovat cuna, varsinkin merenpuolelta, aaltomaisia^ 
ikääskuin meren poJya^ niin lienee nämät kivikuopatkm meren 
käynnin tekemiä, vaikka sitten erinomaisuutensa vuoksi niitä on 
jättiläisten ja lappalaisten tekeminä pidetty. Samanlaisia arve- 
luita tekivät Haukiputaalaiset niistä raunioista, joita loytyy Hiiden" 
hankaalla, Onkamon ja Iin kyläin välisessä sydänmaassa. Kontti- 
kankaalla linjoen varrella on taas kummun muotoisia raunioita, 
joita matkakumppalini oli muutamia hajoituttanut ja kaivattanut, 
mutta ei mitään löytänyt, joka todistaisi niiden olleen hautakum- 
puja. Lappalaisten muistoksi löytyy joku nimi siellä ja täällä, 
mutta ei mitään sen enempää. Sentähden oli matkakumppalinikin 
tiedustuskokeista liian vähän valistusta tähän asiaan. Mitä hän 
sittemmin kuin erosimme on voinut tiedon lisäksi saada, sen hän 
on aikonut minulle ilmaista, jonkatähden jätänkin koko jättiläi- 
set ja lappalaiset hänen valtaansa, jatkaen omaa kertomustani. 

Se ainoa muisto Simon vanhimmista asioista mitä kansan 
tarinassa näkyy, on satuperäinen muistelma Venäläisten käynnistä 
pitkin tätäkin jokivartta rosvomaretkillänsä. Tarinan pää-sankarina 
on se ainonen Laurukamen, joka ei liene muu kuin kansan mie- 
lessä itsenäiseksi olennoksi kuvautunut kivekäs. Tavallisen lau- 
rukaisjutun mukaan saattaa tämäkin joukon Venäläisiä muuta- 
malle saarelle Simojärvessä nälkään kuolemaan. Asian va- 
kuudeksi näytetäänkin siellä vielä Venäläisten hautoja saa- 
rella. Tällä laurukaisjutulla on siis yhtä lujat todistukset kuin 
muillakin kaimaksillansa ja vielä se etu edes toisista, että määrää 



19 

asian tapahtuneeksi ^a&oa ennen isoa vihaa; siilä ison vihan 
aikana saivat venäläiset ihan intikseen polttaa Simon kylän.^ 

Saatuani Simon ja Kuivaniemen vähäiset kirkonarkistot läpi- 
katsotuksi, jatkettiin matka lihin. 

Tämän pitäjän aikaisen perustuksen panee maaherra Car- 
pelan kertomuksessaan *) vuoteen 1414, ja vähintäänkin niihin 
paikkoihin täytyy pitäjän itsenäisyyden alun määrätä, jos seura- 
taan tarinaa Kellon kylän synnystä. Vuonna 1496 mainitsevat Ve- 
näläisten aikakirjat Kellonkylää (samalla tavalla Kolokolik^x kuin 
Litmi/okeaki Siyeshnaksi käännettynä), josta näkee että se nimi 
jo silloin yleisesti oli tuttu. Mutta silloin kun venäläiset Hauki- 
putaan ensimäisestä kirkosta kellon rosvoivat, oli nykyinen Kellon 
kylän paikka synkkää korpimaata ja se niinkutsuttu Meriläisen 
lahHkin oikeana meren lahtena. „Niillä tienoin missä nyt Meri- 
läisen lahden ja Lopakan lammin vedet pienoisena ojana lähtevät 
maantien poikki merta kohden, olivat Venäläiset menossa rosvot- 
iune kellonensa, mutta jää ei kantanutkaan. Kello putosi lahteen 
ja liettyi sen mutaiseen pohjaan ijäksi päiväksi. Siitäpä sitten 
kylällekin nimi.^ Venäläisten tietäänkin käyneen sotamatkoilla Kai- 
nulaisia ja Normanneja vastaan vuosina 1431 ja 1444, jolloin siis 
ainakin viimeksi mainittuna vuonna pitäisi Haukiputailla olleen 
kn-kko, ja siis olla kappelina Iin pitcfjälle. Ei myöskään voi 
luulla tarinan koskevan Iin kirkon kelloa ja erheyksestä sitte ni- 
men vaihtaneen, koska vaikea olisi ymmärtää miten tämä lahti 
saatti pudottaa, kun paljoa pahemmat paikat, niink. Kyrönlahdet, 
Haukiputaan joet, oli ylitse päästy. 

Kirkon arkisto on vanha ja ulottuu alkupuoleen seitsemättä- 
toista vuosisataa **). Ihmeellisesti on se säilynyt kaikkien niiden 
kovien kohtauksien läpi, jotka kahdella viime vuosisadalla ovat 

♦) tämä käsikirjoitus löytyy kuninkaallisessa kirjastossa Ruotsissa. 
^ OtekirjoHuksia pappein valtuiiskirjoista on mytfs 16 saUlavulta- 



20 

täUi piUfjästä koelelleel. Täältä olenkin sentähden saanut suurim- 
man osan Pohjanperää koskevia tietoja sekä sotaisista etUi rau- 
haisista ajoista, ja erittäinkin pitäjään omia asioita valaisevia oli- 
vat pispanlukuin pöytäkirjat ja valtiopäiväin päätökset, joita 
täällä usiampia on tallessa kuin missään muualla koko Pohjan- 
perällä. Papiston kirjavaihteet hevoisrykmenitien aesUamisesia v. 
1711 antavat hyviä viittauksia Pohjanmaan tilasta sinä aikana. 
Kuolleitten kirjat vuosilta 1715 ja 1716 todistavat Venäläisten 
hirmutöistä aivan yhtä pUäväisesH kansan (arinan kanssa. Kansa 
tietää kertoa yhdestä ja toisesta, jotka ortehen ripustettiin ja olki- 
valkialla poltettiin; kuinka vanhinten kiusciksi pienet lapsetkin 
aidan seipääsen pistettiin taikka uuniin heitettiin; kuinka pako- 
pirtilliset väkeä poltettiin ja murhattiin, joista vielä muistona on 
Murhtzsaarim nimet Haukiputailla, yksi Jokisuon keskellä, toinen 
Kiimingin ja Oulun rajalla yhdellä suolla. Kuolleitten luettelot 
nimittävät kolmatta sataa henkeä, rjotka vihollinen oli kaikella 
julmalla lavalla surkeasti päiviltä poisottanut"*, ja näiden seassa 
myös nimitetään erikseen muutamia vaimoja metsärpirtissä mur- 
hatuiksi. Semmoisia pakopirttejä löytyy jäänöksinä linkin sydän- 
maissa ja meren kareissakin. Olhavan joen sydänmaassakin Kai- 
hualla oli ollut yksi pakopirtti, johon Venäläiset saivat pakoite- 
tuksi muutaman mies-raiskan itseänsä opastamaan. Mutta matkan 
pituutta oudostuen alkoivat luulla miehen heitii ainoastaan tahto- 
van eksyttää ja nylkivät miesparan elävältä. Pakolaiset tulivat 
siis tällä kertaa pelastetuiksi. 

Haukiputaan kirkonarkisto on myös valaiseva, ehkä ei van- 
hempi kuin vuodesta 1742. Tänä vuonna, kertoo kirjat, oli Ve- 
näläiset hävittäneet kaikki kirkon kirjat samoinkuin kappalaisen 
Eerik Frosteruksenki kirjaston. Kansan tarina tietää kertoa, ettfl 
Venäläiset ei ainoastaan rosvoneet vaan vieläpä polttivalki Pappi* 
lan, joka silloin oli kirkon kylässä Holman taloin takana. Hoi* 
mau pojan sanotaan vielä olleen paossa kartanoa lähellä olevassa 



21 

suuressa kuusessa, ja sieltä nähneen koko surkean leikin. Toinen 
pakoon menijä oli liäläylynyt kellotapuliin, josla sitten oli näh- 
nyt kuinka kahden puolen jokea ammuttiin. Siitä kuuluu siis 
että tämä kahakka tapahtui sulan aikana, ja voisipa vielä tästä 
päättää, että Venäläisten vastustajana oli sama Kapteeni Lofving, 
joka Toukokuun lopulla Kellosta lähti Luotoonkin (Carlo) 90:nellä 
miehellä Venäläisiä hätyyttämään, elikkä lienevätkö itse Haukipu- 
taalaiset sotaisiin puuhiin yrittäneet nähdessänsä sen entisestä 
julmuudestansa tunnetun vihollisen majojansa lähestyvän? Min 
kaiketi Venäläiset näkyvät asian käsittäneen, koska Pappilaa 
niin vihan kädellä ahdistelivat , vaikka, niinkuin ennen olemme 
maininneet, senlainen kova käytös ei sopinut tämän sodan 
tarkoituksiin. 

Ennenkuin Haukiputaan seurakunnan jätämme, sopinee mai- 
nita että Kreivi Stenhock, joka arvelee muutamassa suossa, Iin 
pitäjän alalla, olevan Porin läänillä paffon osia^ ei ole niin 
väärässä kuin Mathesius näkyy päättävän (katso Suomi 1843 siv. 
128); sillä Rauman luostarilla oli niitty sen nyt melkeen koko- 
naan nuttymaaksi muuttuneen entisen Kellonlahdeh rannalla. 
Paikasta tarkempia tietoja antaa kokoelmieni seassa löytyvä Kihla- 
kunnan Pöytäkirja Iin pitäjän talvi-käräjissä v. 1684. Edustalla 
oli myös luostarin kalavesi, jota niinkuin vanhat tiHkirjat Senatin 
arkistossa osottaa, vuonna 1558 viljeltiin viidellä verkolla. 

Kirkon arkistoa Oulussa en nähnyt yhdessä koossa, vaan 
sen mukaan mitkä kirjat ohvat läpikatseltavinani ei näkynyt se- 
kään menevän edemmäksi vuotta 1742, jona venäläinen täällä 
majaili. Niistä saatavat vanhimmat tiedot näkyy Snellman poimi- 
neen jo väitelmäänsä „Z>e Vrhe Vloa^ v. 1734. Jälellä on 
kuitenkin vielä vanhan aikusista Tohtori Messeniuksen muotokuva 
^det lifachtiga Conterfeyhanförärf^ysi arvattavasti myöskin samalla 
kertaa lahjoitetut kirjansa,' jotka Oulun linnassa istuessansa kirjoitti, 
nimittäin Specula, Chorografia ja Theatrum Nohilitatis; multa 



mikä pahin on, ei kuulu täällä eikä muualla Eerik Frosteruksea 
käsikirjoitusta: Anmärkningar Öfver Ulo socken af Norra Häradet 
uH Österbotns fföfdingedöme, samalta vuodelta kuin hänen Jnii- 
quitates Ostrobotniemes,'^ 

Kun jo Ouluun tullessani olin saanut sen tiedon, eitä Maa- 
herra Stjernskantz oli vuonna 1829 eli 1830 Pyhäjoen kirkon 
arkistosta tuottanut koko joukon vanhoja kirjoituksia, joiden 
seassa myös piti olleen tärkeitä erityisten kirjeitäkin, niin kävin 
niitä kuulustelemassa Läänin hallituksen arkistosta, jossa nämät 
sanottiin vuosikaudet olleen itsepäällensä säilytettynä jossakin ar- 
kussa; mutta näistä ei enään tietty sen tarkempaa tietoa antaa. 
Itse arkiston kirjoista, jotka eivät vanhoja ole, katselin ainoastaan 
viimeisiä sota-aikoja koskevia kirjoituksia, joiden seassa havaitsin 
erään kirjeen, joka todistaa ettei vielä viimeisenkään venäläis- 
ruotsalaisen sodan aikana, ollut linpitäjäläisten vanha sotaroh- 
keus sen vähemmäksi sammunut kuin että 100 Flikiimmki- 
iäistä, mikä miUäkin aseeUa vanisteiiuna, vastaan otti Ket- 
sarillisen Vänrikin Tyrvakoffin^ joka täältä oli yhdellä mes- 
parvella lähetetty muonaa noutamaan*). Kummako sitte^ jos pari- 
kymmentä vuotta jälkeen ison-vihan Venäläisillä oli syy luulla 
Haukiputailla tehtyä vastusta kansan itsenäiseksi kokeeksi. 

Kaupungin Raatihuoneen arkisto on sitä vastaan vanha ja 
ulottuu kaupungin ensimäisiin aikoihin. Kaupungin vanhimmasta 
kartasta tein tarkan otteen, ei ainoastaan sen vuoksi että sittem- 
min saada verrata kaupungin nykyistä muotoa ensimaiseen, vaan 
varsinkin sentähden että vanhasta Oulun linnasta ei löydy mi- 
tään muuta perustuskarttaaj — eipä Ruotsissakaan, vaikka tarkoin- 
kin olen kuulustellut Itse kirjoituksia oUsi nyt ollut rupeami- 
nen läpikäymään, mutta kun kovin kannikalle joutuneet matka- 



*) Tutschkoffin käsky-kiije Lftftkmao Antellille tät& asiaa taUiimaao. 
KoYern<)riQ viraston kopiokirjassa, Läb. N;o 40 vaonqa 1809. 



23 

Tarani antoivat minulle liiempflä kiirettä kuin olisin suonut, niin 
tflytyi minun kiireemmfllläni katsella ainoastaan tärkeimpiä aika- 
kausia. Paitsi yhtä todistusta Venäläisiltä v. 1711 otetun saran kau- 
passa oli koko isonvihan ajoista se ainoa muistoonpantava, että sarka- 
sodasta oli V. 1713 Maalisk. 18 päivänä toiset tutkmtokär^ät Sotka- 
mossa. Mutta mitä tästä tiedosta on hyötyä, sitä en vielä tiedä itse- 
kään, ennenkuin saan tietää josko pOytäkirjain löytämisestä on 
toivoa. Lappeenrannan sodan ajoista kun lukee Kenraali-majuri 
Freudenfeltin sanomakirjeistä kuinka venäläiset Oulussa tekivät 
siiuria varustuksia, löivät pylväs-cUtoja katqningin ympäri, lähet- 
tivät tarkastus-jaukkq/a lihin j. m. s. niin tekee mieli kurkistaa 
varustuksen yli ja kysyä: miten siellä sisäpuolella muut kaupungin 
asiat kävivät? Ne vähäpätöiset tietokipeneet jotka, arkistosta sain, 
löytyvät kokoelmissani; mutta arvattava on, että tämä aika antoi 
kaupunkilaisille enemmän puuhaa ja huolta kuin näissä näkyy, 
vaan kenties ovat tähdellisimmät kirjoitukset täälläki niinkuin 
useasti muuallakin meidän maassa kohdanneet tavallista onneansa 
— että kadota. Viime vuosina tehdyt kokeet järjestää ja nidot- 
taa arkiston varoja, antavat hyviä toivoja niiden edespäin säily- 
misestä, ja senlainen keino oUsi usiassa muussakin arkistossa seu- 
rattava, että ei rauhan aika saisi sitä hävitetyksi minkä sodan 
aikakin sai säilytetyksi. 

Wiipurista Tammikuun 5 päivänä 1863. 



Anteckningar och Handlingar 

tili opplysnins i 

Norra Osterbottens Historia, 

af 
J. IHT. SEiirinMi. 



1: Änteckningar om Norra ÖsterboUen i allmänhet. 

(Toroeä R&dhasarkiy.) 

Uti TorneA Stads första privilegiebref af d. 12 Maj 1621, 
7:de tnom. tillerkännes Torneftboerne ^rältighct att handia och 
kiopslaga kk landet lued almogen i Öfre ocli nedre TornOö saropt 
Kalix Sochnar och ingen annan, hnn väre sig af Norlandz stä- 
derne eller eljest, fbrdriste sig att drifve nägon kiopslaga med 
Almogen i fbr:ne tre Sochnar Vthan TornOö Stadzhorgare alle- 
nast; Men Almogen i Sochnarne boendes, skall vara fritt och be- 
gifvit att draga tili hvad Stadh i Norlanden, dem tSckes med sine 
bonde vahror och icke vara bundne tili nägon viss ort Doch 
skall icke nägon Bonde som k landet i be:te Sochnar boendes är« 
och sig i Staden viii nedsätta hafva lof att bruka seglation So- 
derpft, som härtill skett är, Vthan han skall med sitt gods tili 
en Norlands Stadh begifva och der fbrytra^. 

Uti 8 punkten heter det att alla „som i bet:e Stadh boen- 
des bUfve^' — „sA herefter som hertill, när ykr Befallningsman 
eller dee TornOO och Kemi Lappmarker hafve arrenderat, dem 
forst besokt hafve, och der pä wäre och Cronones wegne Jnköp 
holledt, de dä sedän sig dijt säsom och tili WestersiOn begifva 
mäge, och säsom sedevanligt, handia^. 



25 

Ar 1627 den 15 Febr. i GusUf II Adolfs sUdf^stelse A 
sUdens privilegier, 2:dra punkteo stfges att ^Medan Marknaden, 
som VIA Stadh ?id Kijemä holla plägar, ligger dem pä tree mijl 
när, Och beUe Vlä icke närmare än fempton mijL Derföre, pA 
dett alt den ene Staden icke skall forderfva dhen andra haffue 
wij oAdigst sä fbrordnat atl begge Städerne sk weU Torne som 
Vlä opA förbeUe marknadh skall fritt tillstäs sin emellan ocb med 
allmogen bAdbe handia och vandla^. 

Ar'1642 den 24 December beviljades Tornöborgarne, „sk 
dem Vhlä stadh% iHttighet alt handia med hvarandra och pä 
Kemi marknad. „Emedlertijd skola TornOboerne sig ifrän alt 
Vthlopp kk Landet i dhe Sochnar enthälla der Vhläboerne een- 
skylte ahre priviJegierade oppä^. Allmogen i Kemi tillfttes dere- 
mot att sälja sinä landtmanna varor der lagligast och bdst passar. 

Ar 1643 den 2 Decemb. hade Kongi. Maj.t Pä TornObor- 
garnes besväran fbrbjudit Uläborgame att wistas i Kemi och der 
drifva Landsköp, utom pä marknad, och dk detta fbrbtid icke 
blef iakttaget; besvärade sig Tomöborgame k nyo deröfver, och 
Tille hafva Uläboeme helt och hMlet uteslutna ifvkn Kemi. Men 
nti Kongi. Uaj:ts Resolution derofver d. 21 Jan. 1648 tillerkän- 
des Uläborgarne rättighet att en viss tid om äret resa tili Kemi 
och uppkOpa lax af bondema sä mycket mer som laxfisket i 
Kemi elfyen lill mesta delen skottes af Uläborgerskapet: Vid 
samma tilll^lle afslogs Borgmästarens anhftUan „att tilläta Rys- 
same fritt komma tili Staden och handia.^. Men äret derpä be- 
viljades att denna ,,ryssehandel^ flck tillsvidare ske säsom fbrut. 

Ar 1660 d. 13 Mars erhollo Tomöborgame rättighel alt 
handia pä Kajana marknad, men deras begäran att fk markna- 
den i Kemi upphäfven, afsläs. Den 17 December samma är, 
tillerkändes Tomöboerne rättighet att segia öfver tili Eslland och 
Lifland och derifrän hämla sait, spanmäl och penningar men 
inga andra varor, och ^kiopslagandet i Kemi, som^, eniigt Tor* 



26 

nöborgarnes klagan, »hela sommaren igenom skall fordfvas restrin- 
geras lill en fri marknad, hvilken skall hällas i Kemi Saneli Petri 
ooh Pauli dag ocb vahra 14 dagars tid, dä Torneä ooh Uhle4 
Borgerskap mäga frilt handia ooh vandla med Landmannen, som 
de efter Lag och Ordinentier bäst kunna ooh utom then tijden 
skall ingen Borgare sine wahror draga op i Sochnen och der- 
med nägot prängel eller LandzkiOp förofva. 

Anm. Före detta Ir bade TorDöboerne icke bafl aDnan seglations 
raUigbet äo den, att tili Stockbolm f& föra sinä varor. LikvKl ser man af 
KoQgl. Förkl. af d. 30 Jan. 1696 att redan &r 1612 skärkarlaroa misS' 
brukat genomfarten i Stockbolm för att idka landtbandel Tid Mälaros kn- 
ster tili staderoas förfling. 

Är 1664 d. 31 Augusti „ansäg Kongi. Maj:t det skiäligt 
att Uläborgs och Tomö Stad conjunctim marknaden i Kemi äi- 
niuta, och tiden ibr dess hMlande sjelfve bestämma/' TornObor- 
garne Ongo dock snart (1668) klaga Ofver att Uläboeme forsum- 
made att halla marknad och drefvo hela sommarn handel der- 
städes, hvarfbre Kongi. Maj:t (d. 16 Maj) tiUförsäkrade TornO- 
boeme att »olaga Landsköp icke finge drifvas under praetext af 
marknadsfriheten ulan de skuUe holla sig tili hvad fOrul beslutit 
var." Vidare forklarade Kongi. Maj:t „att som Uloboerne hela 
sommaren igenom lägo i Kemi och handlade, att de härefter icke 
flngo vara der mer än en mänad, dä de med sitt goda skola 
draga therifrän, och handein säledes upphora.^ 

Är 1733 den 20 December fick Tornö stad rättighet att, 
oaktadt Uläborgarnes protest, bygga marknadsbodor i Kemi. 

i4nffi. För 30 &r sedän böllos marknadema p& en bolme midt«mot 
Prostg&rdeo, men efter branden blifvit flyttadt p& ett annat ställe. 

Är 1734 d. 17 Augusti ibrbjöd Landshöfdingen R. V. von 
Essen TornOboerne pä grund af Ma:ts nädiga ResoL af den 17 
Dee. 1660 ali landtbandel i Kemi med bonde-varor vi te af vid 
40 dh* Smt och varors conflscation. 



(Ur diveree käUor.) 

Den äldsta handelspIaU i Norra öslerbolten säges hafva 
varil pä Björkö (zn PirkkiÖn saari eller Kirkko saari) vid Tor- 
Deä ocb enl. Bonden Gustaf Vallmaris utsago skall man för längre 
tider tillbaka hittat der fornredskap. 

Litet Söder om VVallmari hemman, pä andra sidan om Kemi 
elf har enl. Häradsskr. Plantiugs o. a. utsago värit den äldsta 
handelsplats i Kemi ocb stället skall ännu beta Prauvelin mäki, 
emedan den ibrsta handlande som der bafl sin boda hetat Brauel. 
Andra äter anse att den äldsta bandelsplatsen i Kemi var i Lie^ 
dakalabf. 

Är 1660 förbjöd Rädbusrätten i Uleäborg ryssarne att ut- 
n>ra koppar ifrän staden. Följande är medgafs likväl pä nägra 
ryssars anbällan, att de mä föra kopparmynt ända UH Kajana: 
men icke öfver gränsen, ocb äfven fbr denna tillätelse (ingo de 
ställa borgen för sig. 

Den äldre stenkyrkan i Kemi är, enligt inventarium af är 
1729, uppbyggd är 1517 ocb ibrsedd med takmälningar, som 
redan dä voro utslitna. Den blef af fienden plundrad är 1715, 
ocb dä borttogs en klocka, värderad tili 1,200 dir, böcker, kyr- 
koprydnader, klädespersedlar värderade tili 528 dIr. Ett kop- 
par rökeisekäril af mässing med lädor ocb lock, brukadt under 
päfviska tiden, värderadt tili 6 dlr. Alla kyrkans fönster sönder- 
slogos VV. 100 dlr. ocb Prestegärden uppbrändes, bvarvid ska- 
dan värderades tili 4000 dlr. 

Enligt 1717 Dombok i Tomeä Stads Räbusarkiv, bade 
Toniö stad är 1714 genom vädeld blifvit i aska lagd ocb „9 gän- 
ger bade fienden gjort infall ocb inträng ocb beröfvat invänarne 
deras egendom, sjelfve bUfvit slagne, piskade ocb brände, med 
bara lifvet lämnade.^ Uläborgarne ocb flyktingame bade beröfvat 
dem äfven bändein. 

Dä Tornöboerne bade genom fiendens barbariska framfa- 



rande fbrlorat sin egendom, hade vid äterkomsten ifrän flykten 50 
borgare och bonder dötl af hunger. 

Torneä Stad hade vid ofredens slut resl tili kronan 562 
dir Smt, uppkommo emellan 1717; mest likväl under även 1712 
och 1714. 

Enligt Norra Österbottens Doinböcker fbr hr 1632, 1655 
och 1653 (uli Wasa Hofrätls arkiv) voro Kemi och Ijo utarren- 
derade, den fbrra ät Peder Pedersson, den sednare ät Johan An- 
dersson. Sistn«lmnde är fnnns uli Norra Österbotten, utom Ijo 
fbljande Friherr- och Grefskaper: Limingo (Matts Soop), Pyhä- 
joki (Es. Bielkenstierna), Kalajoki (Schering Rosenhane), G:la 
Carleby (Gust. Ban^r) Carlo (Vilh. Taube). Är 1655 räknas Kala- 
joki tili Friherrskapet Ikalaborg. 

Är 1686 d. 23 Oct uti Res. pä Presterskapcts besvär i 
öslerbotten, säges: ,,SAsom Österboih äbr fbrklarai för en fbrbuden 
orth alltsA efterläthes der icke wijdare nägre lijfstijds fbrlänin- 
gar, uthan varda dhe som Uir della bortgifne ähre, efler handen 
jndragne och slaten anslagne^. 



2. ^ Anteckningar om ff o Socken. 

(Moderkyrko-arkivet dersUdes.) 
Ibland händelser i Ijo socken nämnes, alt denna Sockens 
Moderkyrka har är 1582 af Ryssarne blifvit uppbränd och samma 
olyckliga öde har dä afven drabbat Preslegärden. 

Ar 1693 den 11 Junii kl. 9 e. m itändes Ijo Moderkyrka 
af Askeld och kyrkan jemte klockslapeln *) hvarpä den Annu be- 
gagnade och 1807 invändigt väl reparerade och i Ar 1828 ut- 
vändigt jemte klockslapeln väl reparerade och med bräder spon- 



•) Den 18 Nov. 1693 beviljades tili dess uppbyggande en collekt 
Öfver bela Wiborgs och Abo slift. 



29 

tade kyrkan uppbyggdes med en sAdao drift att den redan fbl- 
jande äret eller 1694 den 10 Aiigusti var fördig att invigas. 

Samma liArda Ode träffade Haukipudas kapell d. 12 Aug. 
1700 **), men kyrkan räddades genom det ymniga regnet som 
derpA (oli; deremot forlorade denna kapell kyrka är 1742 alla 
dess handlingar hvilka jemte den dervarande kapellanen Eric 
Prosteri böcker ooh andra tillhOrigheter flendens hand borttog 
och Törskingrade. 

Utdrag af förteckningen Ofver pastorerna tili 
jemförelse med uppgifterna i Strandbergs „Her- 
daminne^. 
1 — 3 likasom i Strandbergs Äbo Stifts Herdaminne. 
4. Mansuetus Jacobi, ^homo levissimi ingenii^, kom tili Paldamo 

1621, priverades 1628, kom sedän tili Sotkamo. 
5—9 öfverenstammande med „Herdaminnen% utom i Limingii 

och Carlanders dodsär, den f^rre dog 1648, den sednare 

1649. 

10. Lithovius har värit privat adjunkl har i 10 är, blifvit derpä 

Pastor i Pudasjärvi och Ijo 1652. Praepositus öfver Lapp- 
marken, död ^ ^659. 

11. Uhlstadius, pastor 1661. 

13. Forbus, son (ill en Casper Forbus, fogde i Ijo, blef här 
Sacellan 1649 och Pastor 1674. 

14. Iloflrenius, värit dess privat adjunkt, dels Capellan i Ijo i 
Bärs tid, Rector i Uleäborg 19 är och Pastor i Ijo 6 är. 

15. Lithovius obiit 1693. 

16. Ulhegius, Sacellan i Uleäborg 22 är, sedän Rector, sist pa- 
stor i Ijo. 

17. Alanus, Pastor i Ijo 1697 död 2 Julii 1697. 



*) t ktockfitapeln faoDS dä 2:De klockor. 

(Visit protokoller). 



30 

18. Pechlinius, Kapellao 1678, Pastor 1699. 

20. Fabricius, Pastor 1737. 

21. Idman, Pastor 1734. 

23. Sund., Bondeson ifrAn Kemi fodd 19 Oct 1733 ft)rutligen 
gält i Uleä skola. 

Kapellaner i Moderkyrkoförsamlingen. 

1. Mathias. Om honom finnes fbljande berättelse: att dä han 
omkring 1588, under Ryssarnes ströfvande i landet, engAng 
vid utgängen frän sin stuga pä Prostegärden mOtt dem och 
med kyrko-nyckeln slagit Ivenne tili döds, hafva de derpä 
gripit honom, bundit eiler omgifvit med laxnät samt lef- 
vande upp bränt honom pä en sten. 
Anm. Delta skall hafva skeU i norra ändan af NiiUy-saari. Vk 

Karhu-saari stod Prcstg&rden, och midtemot den Kr Kirkko-saari (Brusila). 

2 — 4 lika med de af Strandberg uppräcknade. 

5. Jacobus Corvinus aflidit i hufvudsvaghel. 
6 och 7 öfverenst. med Strandberg. 

8. Samuel Samuelis I.ilhovius, Pastor 1688. 

9. Uhlstenius eller Uhlslröra. 

10. Simon Henrice' PechKnius. 

Kapellaner i Haukipudas. 

3. Krank eller Barkhohn, obiit 1664. 

6. Erik Abraham! Frosterus. Ibland hans lefnads Oden märkes, 

att dS han i sin späda barndom jemte sinä anhoriga efler 
Cajana Slätls öfvergAng tili Ryssarne, fördes fiingen tili 
Äbo sloU, blef der med vAld förd ifran sin skotei^ka af en 
bev<1pnad Rysk soldat, men genom en behjertad qvinnas 
rAdighet räddad. 



31 

Traditioner om nägra prester i Ijo, (afskrift af Er. 
Job. Frosteri anteckningar uti Ijo Moderkyrka for- 
sainliogens Inventariibok är'1844.) 

1. £ii gammal tradition fbnnäler följande om en af äldsta 
tidens Pastorer, enligt nägres den 3:dje kände Pastorn Jacohm 
OUd. Dä han en HOst ifrän sitt Landtbo Hemmans Strand litet 
stycke ifrän kyrkan, begaf sig ut pä en nysslagd svag is, i bvil- 
ken aisigt är icke nämndt, föll han ofOrmodadt inn ocb blef i 9 
dygn liggande under isen, under hvilken tid han hOrde tydligen 
deras prat, som sOkte efter honom, men han förmädde icke röra 
sig, ocb kunde med svärighet afvärja siiken, som ätit nägot af 
bans kindben. Omsider bittades bans Handskar uti en liten Op- 
pen Ström, ett litet stycke redan om stället där han läg, hvaraf 
strommen emellan Kirkko-saari ocb Leppisaari ännii bär namnet 
Kintaskoski. Detta gaf anledning tili den ibrmodan att Pastorn 
mälte Hgga icke längt ifrän detta ställe. Han fanns och upptogs 
— lefvande, samt lefde ocb predikade där eHer uti flere kv, 

2. Om Probsten Magister Gustaf Fabricii, den 20 Pastorns 
Enkä Margaretha Cajanus förmäles fDljande anekdot: Dä konung 
Adolpb Fredrik är 1752 reste omkring Norrbotten hvilade han 
ofVer natten pä Ijo Prestegärd uti en kammare tili bOger innan- 
fi>r salen uti den gamla byggningen, hvilken Enkefru Prostinnan 
Iitit pä förhand uppfejas, ibland annat med oljo f^rg mäla taket 
och uti midten däraf en Engel inom en ring eller krans, hvilken 
ännu är bibebällen. Om morgonen efter erhällen audiance gjorde 
Prostinnan knäfall fbr Hans Majestät ocb framfbrande sitt Mig- 
gande pä efterfbljande sätt: ^Jag bar i är bafl besok af tvenne 
konungar, en bimmelsk och en jordisk. Den Himmelske konun- 
geo tog ifrän mig min Man, och nu anhäller jag underdänigst, 
att den Jordiske konungen ville i Näder gifva ät mig en annan 
Man.** 

Foljden häraf blef, att Consistorium i Abo fick konungens 



befallning, att uppibra pä forsiaget tili Ijo Pastorat deD som aii'^ 
mälde sig vilja forsorja Enkan och gifta sig med henne. Kyrko- 
herden Danjel Idman anmälde sig därtill, blef uppfbrd pä fbr- 
slaget, erholl de flesta kallelse rösterna och i grund däraf äfven 
behorig Fullinagt, men giftermAlet och SterbhusfbrsOrjningen 
skcdde icke. Orsaken härtill uppgifves värit den, att dk Kyrko- 
herden Idman eiler erhällen Fullmagt infannt sig och att säsom 
en artig friare fbrut anmäla sig och i behorig ordning anhMla 
om Prostinnans hand, genast framgaf sinä Gäfvor, trohgen i den 
förmodan att saken vore afgjorde och behofde inga vidare prae- 
ludier, blef Prostinnan, som skall hafva värit ett bildadt fnin- 
timmer efler den tidens sätt, sA uppbragt, att hon slangde gäf* 
väma pä gälfvet framför friarens fötter, hvilken derpi tog siit 
afträde, och efler ett sädant bemötande ansäg sig icke mer vara 
bunden af sitt löfle att genom giftermäl ibrsOrja Sterbhuset Uti 
minä yngre kr horde jag af äldre personer, som trodde sig vara 
underrattade om sakens rätta Ibrhällande, att Kyrkoherden Id- 
mans uppförande var beräknadt, och att han fbrut värit trolofvad 
med henne som sedän blef hans Fru. Relata refero. E. J. F. 
Utdrag och anteckningar ur Ijo Sockens Visita- 
tions Protocoller. 

Ar 1666 uti Ijo fbrsamling voro ,,mästadelen väli informe- 
rade vthi sinä Christendomstycken^ nägra fkk funnos nägot tröga. 
Catalogus holls R)r hvart och ett hushäll der Ghristendoms kun- 
skapen var antecknad^. 

Kuivaniemiboer Thomas Jansson och Thomas Huttu begära 

att fä bygga en predikostuga uppskjutes (br dälig Arsväxt 

och andra svärigheter. 

Är 1683 kunde i Ijo fbrs. ,,en del vai, en stor del illa^ sin 
christendom. 

Är 1687 nämnes Jacobus Uhlström sftsom „orklOs" och 
^otidig vid viditationen.^ 



33 



Länsmannen pälades alt Jagfbra en Jacob Obson för det 
han ,cke om lördagarna ville siä hö« Ibr att boskapen skuHe 
hafva lycka**. 

Är 1688 klagades att „nägra skrifter angäende Clösterjrods 
«ch annat aro af Sahl. Borgmästaren emottagne och ku„„a ei 
iterbnngas och mSste Landshöfdingens hjelp anlitas". 

Är 1691 var tobaksrökning och fyUeri allmän lasL Likval 
hade christendoms kunskapen undergätt en markelig fbrbaitring 

Ar 1693 heter det att «Capellanen Simon Frosterus ar 
Tirdslös i predikan, fijrargelig i ord och garningar« - ^satles 
tm Pastors medhjelpare i nägon annan socken." 

»Endast de i Haukipudas sjunga vackert, men var ock en 
del som rcke beflita sig derom, nUn stOra Gudstjensten." Är 
1696 tidelags lasten i Ijo. 

Är 1699 klagas i Ijo 1) „aU Uläborgarne ligga har i ham- 
nen med OI och branvin och tetadkomma fyUeri bland allmogen" 
2) att CoUecte medlen Ull Ijokyrka af Heraösands stift och Wi' 
borg ickc bhfvit inskickad; 3) klagas i Haukipudas „att afledne 
Simon Pilckars arfvingar icke uppfyllt löflet att skaffa tili kyr 
kan en mess-skrud fbr det honom tillStits att invid kyrkan bygM 
ett skepp." En sidan af „rödt taft lofvade de dock on, soi 
maren 1701." 

UU Ijo Ibretedde pastor en vidlyftig speciflcation pä 5 ark 
Ofver alla sora kunna lasa i bok, „hvilket intet hartills i andra 
Ibrsamblingar är observerat" 

Är 1702 beviljades Kimingiboer „ratUghet att inrätta en 
kyrkogärd och der sinä lik begraf.a raen de som icke rilleligen 
betala sma utgifter tili prasten skola Ibra dem till Haukipudas" 
V.d detta tiUCille begärde de att bygga afven klockstapel och 
predikostol, och I,- 1703 fingo de rättighet att komma Ull de 
nännaste kyrka, hvilken sora helst Kimingi hade den tiden en- 
dast 25 äboer. 

Suomi. 

3 



3G 

por skon, utau atl veta hvart sädaiil har lagit vägen, ej heller 
derfbre nägon beUlning ätnjutits. Häröfver anbefalles en sträng 
undersökning, och „funnes nu nägon hafva iinderstÄdt sig (br 
dem undandöUia och tili sin egen nytta brukat, öfver den samma 

gl^all doom afsejas och han vara fortenkt att icke al- 

lenast refundera allmogen alt hvad sora undandolgt var," uthan 
och derför pUchta som ft)r annor otroohel emot Cronan. Mcn 
„det sora tili krigsfolckets behoff hafver kömmit, kan allmogen — 
ingen betalningh fordra fore, alldenstund detta befinnes yarit en 

giärdh." 

2. Klagas öfver att ehuru genom utkomme forordningar 
af är 1619 och 1662 ali fri skjutsning och gästning blifvit af- 
skaffad, det likväl icke efterlefvas utan Landshöfdingens, Krono- 
fogdens, OfTicerarnes och andra skjutsningar lagas betalning af 
sockneboerne. Detta ftjrbjudes och vederbörande anbefalles atl 
efter riktig räkning äterbetala hvad de sdiunda emot lag sig tili 
egen nytta användt. 

3. Föredrages klagehgen att Kronofogden WilUngshuusen 
uppbär spanmälet med rägad kappa; detta förbjudes och befalles att 
det som befinnes sälunda vara tagct utöfver det rätta, skall Befall- 
ningsmannen „ovägerligen bonden uppfylla", och likasä „the 
penningar som han i Tuli och fracht öfver retta värdet bewiisli- 
gcn hafver uppburit." 

4. Vidare klagas att samme befallningsman Willing8huusen 
är 1666 uppburit 16 öre koppar mynt af hvart mantal uti för- 
höjning pä 1665 ärs skepshjelp^ utan att vilja dem sädant äter- 
betala, oansedt Landshöfdingen honom skall det pälagt hafva. 
Emedan fbrändringen i myntevalören ännu icke *r 1665 hade 
skett, älägges Befallningsmannen att restituera bonden „hwad 
han säledes bewijsligen kan hafva Ihr 1665 ährs Skipshielp opä 
fbrhögningen uppburit'', och befalles att härefter bondens räk- 
ning skall i en pappers-bok införas, som bonden sjelf anskafla 



37 

bör, pä det han deraf ^kau läta sig fUreJäsa oni thet ähr retle- 
ligeD opteknedt eller ike^. 

5. Fordrar allmogen besked ofver de sex daler kmt 
som Hopinan Figrell vid sista uti-edningen hade lätit taga af 
hvar rök, jemte det pro vian t som han uppburit tili de soldaters 
behof som skulle marchera genom Rautalampi. Häröfver anbefal- 
|es en sträng och alfvarlig ransakning med alla dem, som dessa 
medel omhänder haft, emedan det berättades att sädant proviant 
uppbOrd icke värit nodigt, och att stOrsta delen af proviantet icke 
kömmit krigsfolket tili nylta. 

6. Befinnes att merbemälte WUlingshuusen är 1667 un- 
derstädt sig taga en riksdaler för hvart qviltens, som lian 
uppä rotepenningarne utgifvit bafver, och blifver derfore älagd 
att sädant restituera och äter betala, „ emedan han en slik näf- 
valohn förutan plichtig ähr qvitlera alhnogen hvad hau opbär och 
emottager.^ 

8 & 9. Klagas ofver oriktigt mätt vid uppbOrden, och att 
(drmedlade bemman icke fö ätnjuta denna fbrmedling vid upp- 
börden. — Ransakning anbefalles. 

11 £ 12. Klagas ofver nägra nyheter vid presta-uppbOr- 
den, och erhälla tillätelse att fOrblifva vid häfdvunnen scd och 
bruk. 

13. Beklaga sig Haukipudas kapellboer Ofver ail kyrkio- 
herden Mag. Andreas Uhlstadius tagit ifrän kyrkokassan 60 daler 
S. M:t Ibr att betala dermed biskops skjutsen pä hans visitations 
resa. Detta ägillas och domes tili äterbetalning , emedan slike 
skjatsförders afbetalning bor annorlunda erldggas, och icke ali- 
rodnna tiU pios usus bestämda medel tiUgripas. 

15. Ijoboerne klaga Ofver att 1) Borgmästaren i Uleä An- 
ders Joransson, 2) Hopmannen Figrell, 3) Kyrkoherden och 4) 
Lflnsmannen Gska uti Ijo elfven pä fömämsta stäUen och deras 
rättighet kränka. Kontracter och lagmans-domar ftirctos och 



38 

ibland aodra en sadan, som tilläter en sddan fiskerirättighct Ull 
ersättning för fri skiutsning, ehuru den redan för Idnge sedän 
var afskaffad, denna anses derföre Kongi. Commissarieme hvila 
pA ett alltför tvifVelaktigt ^fundament.^ 

16. AUmogen besvärar sig öfver att hogre tuli tages för 
dOd Osk Sn sig bOr, hvarföre Landshöfdingen älägges att noga 
hMla hand öfver att tullbetjenterne icke mä gravera bonden roed 
högre tuli än Hans Kongi. Maj:ts ordenantie innehäller. 

17. Föredrages klageligen att Cammarfiskalen Johan En- 
holm godtyckligt förfar wid bestämmande af roantalspenningen. 

18. De som domstolarne vid härads ooh lagmansting be- 
kläda och justitien administrera, uppbära af de rättsökande wid 
uppskrifningen en mark tili ,,särdeles lön och betalning^. Forbju- 
des och uppnianas allmogen att sädant beifra om det härefter sker. 

19. Klagar allmogen öfver att herrskapsbetjenter fordra af 
dem dubbia rotepenningar; häröfver förklaras, att tillokningen 
konmier deraf, att nu äro herrskaps bönder, i hvilket fall äfven 
herrskapet uppbär lika med kronan i rotepenningar. 

21. Tillätes Ijoboerne att sätta sinä af spettiskan besmit- 
tade sjuke nti Kronoby Hospital, emedan Limingo, Uleä och Ijo 
allaredo öfverenskommit att uppbygga ett Hospital vid Uleä. och 
uppmanas att fullborda byggnaden. 

23. y,Sist hafva Kongi. Commissarieme mycket förstädl 
dett allmeuua besväret som af allmogen moverat äbr ofver uth- 
redning eller Togpenningar, bvilka dhem pälagde ähre när durch- 
tog sker af Soldater, foruthan dhen vanliga uthredningen bestäende 
i k^t och kläder att utgifva^, men som denna pälaga ursprung- 
ligen var för Gestrikland och Helsingeland, der ingen utskrifniugs- 
skyldighet förefanns, och först är 1654 genom öfversten Nils 
Bääth sm^ingom blifvit införd här i Österbotten, alltsä häUa Kongi. 
Commissareme skäligt att allmogen njuter sig tili godo KongL Krigs 
Collegii resol. af d. 27 Oct 1666, hvarigenom saken redan bl. rätlad. 



39 

3, Om slaget vid Storkyro ar 1714. 

Utdrag af ^Stoor Kyrö Mooder kyrbiones Tijde Book.^ 

(Kyrko arkivet decstädes.) 

l:mo ANNO 1714 Den 12 Februari: Follo uthi det olyckeliga 
slaget pä Napo ocb Turphala äker ett hundrade och tyrä 
tijo eo person, seger lii personer af denna Moder-kyrkio 
lahns lemmar. 

2:do. Samma dag blefwo de 45 arma efler dett olyckeliga 
slaget lemnade lemmar pä samma äker i buskasier och 
aadra olägna orter fastagne och som fä i fiärran land förde. 

3:ie. Om a&onen pä samma Herrans hämdsökellses dag blefvo 
131 st somlige fattige och buswille tiggare i andras huus, 
somlige i sine egne h., säsom Mats Palo, Johan Waiessma 
och Anders SkjutsRättare etc. ymkeligen och uthan ali nä- 
der mOrdade och af daga tagne. 

4:to. Poruthan desse äro och trij stycken man ock 4 qwinfolck 
hTilcka sig af (brskräckeUse och fruchtan i samma buller 
tili skogs begifvit der dels ihialstuckne, dels ihiälfrussne. 

•5:to. Deras som sä väli om den Slagsswintem, som om den 
derpä ibljande härda flychtningshösten sh af onga karlar 
som af smä päikar, unga pigor och smä flickor s. wet 
Gud bwarthän brachte blefwo tahi stiger af manköhn 118, 
men af qwinköhn 52 tiU tahlet. 

6:to. In Octobri och Novembri äro 5 stycken s. nemligen Tho- 
mas Rein^ Philip Clemola, Johan Condhdas (Contzas), Jo- 
han Luoma och PhiUpp Riddars hustru ymkeligen lefwan- 
des upbrände. 

(Ur en annan anomym berittelse i samma arki?.) 
Ar 1714 den 19 Febr. Forelopp här i Sochnen uppä Napo 

och Turpala Aker FälUen en bataille emellan Swänskar och Rys- 

sVf om hYilcken bataille fbljande anmärkas: den 16 Febr. brach- 

Ves ifr. Bondewachten i Ilmola kunskap om Ryssens annalkande, 



40 

tili den här i Slorkyro samlade lilla armeen under General Ma- 
joren Carl Armfelts commando Ofv. InfaQterie och Gen. Maj. De 
la Barres ofv. Cavallerie, de där med flera regimeDtz befölhafvare 
sig infuDDO här pä prästegärden, uti öfver Krigs Comniissarien 
Frisii, seduare KrigsRäd och LandsIIöfdiDgens Frisenheims qvar- 
ter, lill at halla Krigs-räd. Herr Gen. Maj. Armfeldt, säsom deo 
där war General en chef^ pästod och erhöll, at lefwerera fienden 
en hauille pä Fälttet, därtill föranläten, af nägra härifr. tili pä- 
8tAende Riksdag ofwerstyrd^ bref. soni honom undcr hand corn- 
municerades, hvilka heklagel: önskade, at de wäre engäng wille 
8tä, sä wida aflal, och full anstalt war, at Landet enhälleligen, 
roan uhr huuset skulle wapna 8ig, och gä emot Fienden. Wisst 
är det, at de fläste i Krigs RAdet, woro emot action, pä det ut- 
8edda stället, innan landet i större antal kunde hinna tillsam- 
mans, eller och strax mota Fienden, mera trött under marchen, 
pä den 2 mils länga skogen emellan Storkyro och Ihnola, h:kt 
efter alt utseende värit fördel achtigare; dock want General Arm- 
felt sin vvilja, at man skulle afbida Fienden pä Napo äkrame och 
lefvverera honom en bataiUe pä öpna iältet öfwerste Stjern- 
skantz af Savolaxiske Infanterie, som sedermera efler erhällen fred 
och föregängen placering begaf sig i Rysk tiänst, untskyllade sig 
strax i krigsrädet, mcd f^regifvande at wara siuk, drog sin per- 
son i säkerhet tili Wöro Prästegärd 1'/» mihl härifrän, där han 
sig uppeholt öfver Slachtnings dagen, och afl^rdade R)rsta pästen 
med budkafla, h:ken i otrolig hast skall frankommit UU Stock- 
holm, med dessa orden: Finska Armeen är d. 19 Februarii tota- 
Hter slagen i Storkyro vid Wasa. 

D. 16 Febr. utstacks pian UH Bataille wid Napo by, där 
infanteriet i twänne linier, med halfva Cavalleriet pä hwardera 
flygeln blef upstält ifr. skogsleden ä ena sidan twärl äfven wär 
skogleden, ä andra sidan. Där skulle de nu stä stilla pä snOn, 



41 

ifrän Tisdagen tili Fredagen och afbida Fiendens aDkomst Ull 
Slachtoing. 

Napo by bestäende af 6 Bondegärdar retrancherades Tram- 
Ibre med brOstwärDt af nedertagna huiis, där inne Generalerna, 
med de fläste regementz officerarena, hade sioa beqvämliga 
qvarter. 

D. 16 expedierades Studiosiis Gabriel Peldan, nu varaode 
kyrckioherden i Ilmola Sochn, med en under officer och 16 man, 
pä skid, at recognoscera, pd sidan i skogen om Fiendens an- 
marche. Desse konmio iyckel. tiilbaka d. 18 mot qvällen, med 
kiuiskap at Ryskä anneen under General Galizins anlbrande, ra- 
stat i Ilmola och den 17 marcherade öfver Dmola Skogen. 

D. 18 wijste sig deras första Cavallerie partie de vara im- 
der Ogonen och wordo pähälssade med nägra skätt, af de under 
hufvudqvarteret placerade iärncauoner, de där tili bedröfveligit 
omen eij bättre treffade än at hästen under Biskopens D. GezeUi 
Adels Ryttare, soro stod ute pd fDrpost blef skuten, hwarmed 
ock det FienteL partiet, sedän det nog närä beskädat de wäras 
stdlle och tillständ sig tiilbaka drogo. 

D. 19 Febr. mot middagen, sig man Fienden i full marche. 
En Ck)lumn kom oanföchtadt efter släta isen pä än, och innemot 
Napo by steg upp pä närra sidan, emot vär wanstra flygel; därpä 
man ock strax säg den andra Columnen med mästa Cavalleriet 
uhr skogen framkommande, sig conjugera, och ställa sig i Slacht- 
ordning. Kl. 1 ungef^r gafs lösen med vara stycken, dem Fien- 
den eij drögde at besvara; häruppd begynte Mosquetterie sal- 
vorne fbrtaga närmare insicht. För action fohr H:r General Ma- 
joren Armfelt tili häst fbr alla regementer, batailloner och es- 
qaadroner, uppmuntrandes dem, med et kiärt tai och böOn. Lo- 
sen war med Gtids fnelp. Näst ibr action uptände Fienden Tur- 
pala gärd h andra sidan, och vara deremot sin retrancherade 
Näpoby, hvarigenom röken ftJröktes, som med wädret och snö* 



42 

gloppet Ml de wAra mot syiien. CavaUeriet var stäit pk flyglarna. 
De som woro pä vänster, fingo nog tili at giora: Men man s^ 
bedrofl. huru en del i bOijan gäfwo tä tili spärehugg, at siippa 
ondan. Vid de forsta styckeskott bar Generale De la Baire re- 
dan warit i Gumsila, ocb bedt Länsmann Gumse laga sig undan, 
som detta blef berättadt Emedlertid bölt wärt Infanterie sig 
jimt ocb tappert pä wansira flygeln, som ock blef secunderadt 
af dea hOgra, som eij fick tiägon fiende emot sig, ocb diirft>re 
beordrades öfv. fllfvren inn i elden med den wäDStra, dSr de 
med somnad band, twSinne resor repouserade Fiendens fotfokk 
sd at de deras eröfrade stycken wäiide, b:ka dock alla woro iast- 
naglade, mot dem sjelfva. Af vkri Cavallerie tili böger Sr owisst, 
om nftgon i action Iftssade sin Carabin eller Pistol, eij beiler alla 
de tili wänster, mer fln balfwa Abo läbns Rytterie, som nägra 
ginger slog sig igenom tiUs den raska Ryttmästaren Xxe\ Bure 
med flera sAr nedfoll, ocb den burtUga Major Freudenfeit samt 
Ryttmastar Kablfelt sent nog därut kommo, den fbrre vädel. bies- 
serad, ocb nägra dagar derefter pä retiraden i Gronoby dod; den 
sednare niycket särad, däraf ban bela sommaren därpä läg siuk 
ocb ondes ruu i Sverige. Major Bleckert af Dragoneme blef 
ock qwar pä platsen, men eij nägra flera af dem, som woro tili 
hflst, ty 3:dje Compagnie skall endast värit qvar i elden. Sedän 
värt Rytterlj lämnadt platsen ocb sin päst ät Fienden, fingo Ry- 
skä dragonerne läf at stiga af, ocb kommo vara infanterister 
pä ryggen. Dä var et anceps proelium ocb foliacbtel. eij anoat 
fln total Slagtning pä vara redeliga Fotmänn; b:ka dock bäm- 
nade nog sin död, i det de pä alla sidor togo mänga med sig 
tili de dodas Rike. Märckeligit: sedän alla wära infanterie offi- 
eerare woro slagne, Commenderade en ui)derof!icerare resten af 
3:ne regementer. Ryskä Cosackeme bade redan af borjan längt 
omkring skogame trängt sig i genom at alarmera de wära pä 
ryggen: men flngo at giöra med upbods manskapet, som var 



43 

sialt bakom linierne; men Fäm männingarne och Wa8a Borger- 
8kap i frooten, h:ka fbrhöUo sig som kiäckaste soidater. Be- 
mälte Cosacker, som aidrig bälla ständ, vända sig därifräu at 
plundra bagagel, ocb buodslädoma, som i stor myckenhet uppe- 
hoUo sig nog närä i backnrna, dels gofvo sig ock at forfo^a 
dem, som ubr action chaperade, som de motte ofvanfor Taipale 
gftrd och nedsablade. 

Sielfva slaget p&stod ey öfver 2 ä 3 timmar, och bestod 
vhr lilla arm^, af 4500 Krigsmän, därtill 1500 af upppods man 
skapet. Fflm männingarne ifrin Stor- och Lillkyro, Laiheia, 
Mostasaari, Halax, ocb Woro Sochnar, samt Wasa stad tillsam- 
mans ohngeföbr 6000 man. Ryssen däremot säges warit 20,000:de 
Mann starck: men 8ielfwe eij tillstddt at tiU action värit mera 
än 12,000 mann. Somlige pästodo, at allenast 8000 mann voro 
där. Ryssarne tillstodo ock ingen särdeles förlust pä manskap. 
Summan af wära slagne ocb fängne är obekant, emedan däroni 
variabelt ä begge sidor berättades. Nog var väl platsen full af 
doda ocb slagne, samt äifven som hela sommaren med doda krop- 
par flöL Än mera skogar ocb myror mäst omkring fuUe af dem, 
som velat i men diupa snön eij kunnadt undfly, b:ke( det anna 
bondfolcket med ymkel Ht berättadt, som sinä egna bortmistade, 
hela denna vären ocb sommaren igenom sOkt, funnit, samt eller 
hand begrafwit. 

(Är 1715 Camperade General Major Tzekin med alt sitt 
manskap öfver sommaren bär i Storkyro.) 

Anm. BeriitiareD i Äbo Tidoiogar hr 1776 «om Ryskä iDfoUet i 
ÖsterbotteD'' synes hafVa begagoat deooa baDdskrift 

Utdrag af Job. iEmeliei ^Beskrivning Ofver 

Stor Kyrö". 

(Ur samma arki?.) 

Ibland de Oden denna (brsamling Overgätt i anseende tili 
krig är det nlyckeliga slaget, som bar stätt, emellan Svänsko 



Ai 

och Ryske krigstnachten d. 19 Febriiarii är 1714 pä Napo byys 
äkerf^lt, en halv mii sOder om Kyrckian, det märckeligaste. 
Ilvarom aumärckes: att den tideu fienden stod vid Biörneborg, 
iitspridde Han fbrst mänga och stridiga rychten, och dem med 
skiljachtige marcher understodde at luao ogiorligen dess forehaf- 
vaade märcka kunde. MeD 8ä snart kunskaparoe begynte in- 
bringa, at Generalen GaUzin tägade med machtii ifrän bemälte 
ort tili Ikalls Sokn och ifrän Tavastlands sidau f)>rspordes, att 
regemeoterna som legat i Savolax sig även dijt drogo samt at 
iiiänga hundrade lass hOö, ved fieDteiiga armeen brachtes tili- 
sammans, säg man väl hvarthän det syftades. Stäendes dä Ge- 
neral Majoren Armfeldt med fotfolcket i qvarter här i Slorkyro 
och Lillkyro Soknar, och Gk^neral Majoren de Ia Barre i Lapa, 
pä Tägen ifrän Ruovesi sokn, med en del av Rytteriet, det öv- 
riga i Ilmola sokn, som gräntzar emot Ikalis, ifrän hvilcka bägge 
orten ständiga partier och kunskapare ute hades; dock utan at 
•kunna inbringä nägon viss efterrättelse om fiendens styrcka. 

D. 13 Februarii lätt fienden sig förspörja, pä vägeu ät Il- 
mola och natten eller den 14 med 300 man tili häst uphan vär 
ibrwacht, pä andra sidan om Gurika Gapell, som av 30 mann 
tili häst 20 soldater och en del bonder bestod. Pä hvilcka ti- 
dender, dä troupperne drogos tillsammans här i Storkyro, och 
allmogen iArän alla kringhggande Soknar, sä väl som insocknen 
iillkallades; samt krigsräd hölts här pä Prästegärden, hvarutin- 
nan blev beslutit, at avbida fienden här i soknen och det pä 
Napo bys äkerfölt säsom lagom stort, i anseende tili de varas 
ringa antal och i övrigit sä beskaffat, at man hade en gärd och 
ien skogsbacke ä norra sidan om ään pä ryggen tili betäckning, 
och en annan stenig backe ä södra sidan, pä sidorne nägot litet 
skog, och sedän ängiar: midt i fältet fbr sig byn Napo där vä- 
gen ligger igenom, än löpandc midt igenom fältet och mcd ijs 
^etäckt sä at man även ä den agera kunde. 



45 

PA (letta f^ltet inrältades nu slachiordmngar sAlunda: at 
Rytteriet, soni bestod af 1426 maan, slot hOgra flygeln emot 
skogen k sOdra sidan om Aän i 12 troupper, och den vKnstra k 
nonra sidan om kkn likaledes emot skogen i 10 troupper. Hvarav 
2:nne de ytiersle pA bägge flyglarne bestodo av Dragoner. Fot- 
folcket af 2626 mann stod thäremellan Over äkerf^ltet och kkn^ 
Vkii slutet och utan luckor. Av, femmänningarne och Almogen 
som voro 1016 roann samt 70 borgare dräugar ifrän Wa8a, voro 
200 mann satte i en tvärlinea pä f^ltet, utan fbr Rytteriet pA 
hOgra flygeln och 250 mann pä den vänstra at avhälla infall pft 
sido, 8 man voro fbrordnade wid stycken, och 100 i Napobyn, 
som \k% Arammanfbre pA en backe, hvarA stycken voro plante- 
rade, med retranchemente av nederrivne buus, 200:de lämnade 
sig sielva ved allmogens träss. Det övriga stKltes tili reserv 
för infanteriet Artilleriet som bestod av 7 f^ltstycken och 1 
faaid)itz ordnades pä fyra stdUen framfbre infanteriet General en 
Chef var General Maj. Armfeldt. Hogre flygeln av Rytteriet an- 
fbrdes av Genral Maj. De la Barre, havande hos sig Overste 
Lieutenanteme Rebinder och Creutz^ med Majoren Rossberg, den 
vänstra av Majoren Bleckert och Freudenfell, med Ryttmästaren 
Bure och Capitein Thorvigg av Dragounerne. Vänstra flygeln av 
infanterie stod under Ofverste Essen. Medel lin^en under Of- 
verste Majdell, och den högra under Overste UxkuU, i Napo byn 
sattes Overste Lieutenanten Taube, med 200 soldater och 100 
bönder. J denna ordning stod i fult gevär, pA 4:de dygnet, me- 
dan flender dageligen med Cosacker och Dragouner anryckte, 
oeh eljest stod allenast V2 niil >^^ ^^ yfkv^^ de tvänne fbrsta 
dagama under en sträng kiöld; men sednare under en Starck 
bläst och urväder, som flven sielva vahldagen lAg de vara i an- 
siehtet 

D. 19 kommo i fbrstone en svärm kosacker och nAgra 
troupper Dragouner framfbr Napo byn; men emot middagen be- 



46 

gynie mau see hela niaclilen anlAga dragande sig fiendens Tol- 
Tolck pä '/4 n^il ^^^ ^^ ^^^^^ vägen, ät ängarna k hOger, tili 
undgäende utan tvivel av nägon fara ifrän Nabo byn soni \hg 
dem i vägen, och sedermera fbrtäckte bakom en by och skog 
firamkoiDmo med deras högra flygel in pä v§r vänstra, slUllande 
sin slachtordning i en fierdedels cirkel längs ut med skogsbräd- 
den, emot oss, sk at des högra flygel stadnade vär vänstra täm- 
meligen när: men den vflnstra ifrän vär hOgra s^ längt skild 
blev, at de knapt nädde hvarannan med Opna sichtet, alt i tvenne 
slutna linier, nSir in pä hvarandra, som var mycket längre än 
vftr linie av fotfolcket. Men Rytteriet höll vägen fram; och stad- 
nade utom ett stycke-skott ifrftn Napo byn pk ään och bägge 
sidorne. ilvilket fbrordsakade, at vär slachtordning mäste ändras, 
Majoren Bleckert med Wiborg8 Rytteri dragas ifrän vanstra tili 
hOgra flygeln, det övriga Rytteriet av wanstra flygeln ryckte UH- 
baka, dä reserven av fotfolcket commenderades at intaga Opnin- 
gen och reserven af alknogen ordnades i linien, den tillfyllest at 
utvidga, och thärpä svitnga linien och högra flygeln emot flen- 
dens front, som med stor fara och besvär blev av General Ma- 
jor Armfelt sielv med General Adjutanten Jungh vftrckstäldL 

Hvarpä dä straxt, under lösn: med Guds htelp kläckan halv 
tvä eflermiddagen drabbningen begyntes: i fbrstone med stycken, 
av hvilka pä flendens sida voro 6, placerade ytterst pä högra 
flygeln med hvilka de i fbrstone beskiöts vär linie i längden dock 
mäst över. Av vara 6 stycken stodo 2 närmare inn pä högra 
flygeb, 2 mittför linien och 2 pä vanstra flygehi, hvilka sidsta 
kommo mäst at brukas, och det med ögonskienlig värckan, hälst 
de siäpades fienden pä 30 steg när, at en och flera Rothar 
tillika borttogos, och mänga öppningar blevo: de andfa, som med 
högra flygeln av fotfolcket skulle dragas över ään, hintte intet, 
fbr än flbr sent skaflas genom den diupa snön ved äbrädden, 
dock f^rades starckt med de 2:ne yttersta pä högra flygehi, 



47 

hvilka stadnade pä In, pä flendens Cavallerie. Sedän begyntes 
elden n)rst av fiendens Musquetterie, pä hOgra flygeln, men av de 
Tära ei, föränn de voro vid pass 15 ste^ fienden under ögonen, 
dä inteC skott mera feia kunde. HvarpA man geuast efter ha- 
Tande order, pk en enda given salva, brot pä flenden lOst med 
bajonetler och värjor, och det gft hastigt, at nlnga troupper pk 
iendens vänstra flygel, blevo fbrr över Snda kastade, änn de 
hintte väl fk gevSret av axeln, samt at doda och blesserade i 
bast samlade pk hvarandra 6 ä 7 man högt, sk att man icke 
otan storsta svirighet kunde komma fram; ja, sd at btfgge flen- 
dens linier i största oordning sattes och fUrdrevos, lemnande även 
9ina stycken i vara händer, s§ at en och annan 6 vAr sida re^ 
dan begynte ropa Victoria. 

Men under ah detta drog sig fienden fbrst pk vänstra Qij" 
geln, utom flanqoen och omkring de vAra, sft at de fingo att 
giöra med fienden bMe fram och baklbr sig. Uti hvilket tiO^ 
stJtttd de dock ännu ki bägge sidor tappert fächtade, sk at hela 
leden af fienden syntes ligga neder; men för myckenheten dock 
ei hintte trän^ sig igenom, innan Cosackerna och et regemente 
Dragouner, som gkii utom fiendens hOgra flygel igenom skogen, 
med rop och skri även fbll de vara i ryggen, och satte de ännu 
qvarblevne bönder fyllest i skräck och oordning, sk at de hwar 
sin atvjig sökte, och luckor lämnade i hvikka fienden inträngde 
och de vara dels skilde, dels inneslöto, och med myckenheten 
Overväldigade och nedergiorde, hvarigenom aluft flntehgen segren, 
ehuru med mjtngdubbel förlust k fiendens sida ibil dem I händer. 

Av detta Modcrkyrkio ISnet bar i sielva slaget failit 141 
mann och sedermera dels tillfdnga tagne, dels mordade och 
iren nägra under flyendet, i den diupa snOn ihiftlfrusne 66 
personer. 



48 

5. Märkvärdiga natur-foreieelser och missväxter. 
Ur Aejmelaei «BeskrifDing öfver Stor Kyrö.'* (KyrkoarkiTel.) 

Ilvad angär ohyra, sä är den vanligen glupska och djerva 
art, stmi vargarDa visat i^ren 1718, 19, och 20, det märckeli- 
gaste, i det sama odiur, utan ringaste sky och räddhoga angri- 
pit, ihiälrivit och upätit meniskior, h§de barn och fuUväxta, 
hvarä ätskiUiga exempel finnas uptecknade, havandes diärvheten 
värit sä stor hos dessa odiur, att de legat om nätteme bakom 
stugu knutarne, ja in i farstugan pä luur och när nägon utkomit 
gienast nied fult gaap, emottagit densamina, i synnerhet qvinfolck 
och ungt folck UU 8, 12 ä 13 är, utaa ätskilnad, samt barn 
dem de rivit och siitit uhr mödramas händer och ofta ei längre 
än bakom knutarne, eller ett stenkast ifrän gärdarne upätit, sä 
att ei mera ftn nägra klädesflikar vid dager efter dem igenfunits. 
Varandes skräckn pä slutet sä Starck ibr dessa odjur, att man ei 
vftgat sig Ungt att fbrfbljä dem, helst de skocktals vanckat i kring 
och när en visat sig, fara värit fbr hela skocken, soro ei längt 
ifrän plägade ligga pä luur. 

Ur eo anoan anooym berfittelse. (Samma archlv.) 

1739 — 1751 voro ganska swära fräss ähr, sä att man na- 
stan Ofver alt redan mätte gripa tili stamp moss och barck och 
en Stor hoper med folck flyttade uhr Sochnen tili Finlands, Sa- 
volax och Nylands lähn, hvaraf dock mästa delen, när vär Herre 
äter begynte gifva brod i landet, äterkommo. 

1747 d. 18 Maij klodian 10 vid pass fbrmiddagen, syntes 
ovanligit luiltekn bakom Loucko byn, neml. Där kommo likasom 
6 stycken Foglar flygande, af h:ka sL voro storre och 2 mindre 
och ansägos i fbrstone de fbrra för änder och de sednare för 
«valor. Vid närmare annalckande begynte man höra et susande, 
och dä man däraf blef manter, at Tiogare betrachla dessa foglar, 
fant man dem eij mera likna de förstnämnda Foglar, utan an- 
säg dem för nägra aideles ovanliga och främmande diur, emedan 



49 

maii iyckte sig klarligen och skiönja en svantz bakefter dem, 
men ingen liknelse tHl hufvud. Vid äanu nännare annalckande 
och svftfvande i luften, understundom ganska täti och närä öfver 
hnfvudet, yisade de sig aldeles runda säsom klot eller bällar 4 st 
sUHre slsom bomber ungeför, och 2 st mindre säsom granciter, 
tiU ftrgen mörckgräa: af h:ka 2 och 2 altid i lika distance folgde 
hTarannan älh, och uti sitt af- och ansvafvande tycktes af ge- 
mene mann, likasom daosa menuetie i luften: men med en sft 
Starck musigue eller susande och hväsande, at man begynte fasa 
dänrid, och se sig om efter nägot kryp uudan. Därpä slogo dessa 
danseurer eller väderbollar ned Dfver en gödnings hög, som var 
utkiorder pä äkern, hvilcken de svepade op med sig i luften sä 
noga at knapt stället syntes efter, drogo sig sä högt opp i luf- 
ten, at man nastan tappade denna uhr ögnasichtet Därefter 
s^ man dem äterkomma nedfbre, och vid nacikande af en hägg, 
som stod inn vid gärden, skakade och bögde densamma, at top- 
pen bögde sig ända med tili jorden. Därpä nalckades de änteligen 
et vedliders taak, hvilcket var med halm betäckt och med täm- 
meUgen tiocka Irodor och stockar belagt, hvilcket tak de äterigen 
helt och hället ryckte upp med sig i luften, och fbrde de mas- 
sivaste trodor med sig ifrän Waisma gärden (: som lidret till- 
hörde :) inpä äkern, samt strödde halmen kring hela giardet, 
därest Folckei uhr byen, som bast hölt uppä at träda och plöja, 
sin äker, hvilka ock enhälligt detta berättadt och berättadt 

Anm. Ett oästan likadaot DatorfenomeD berittas hafVa skett &nnii 
saamia ir den 23 Jaoii. Ifveo di otgick otar väder-ilen en fogel af en 
aods Btoiiek och ntao hafrad. 

Ur samma berilttelse om märkvSrdigheter i Storkyro. 

Ar 1782 Emot vähren blef boskapen här och där kring 
hela Sochnen ansatt af nägon slags sjukdom, som dödade nägra; 
men pä de flästa ej viste annan värckan, än at de gnagade sön- 
der och fbrstOrde vidiome, hvarmed de voro bundna och af äm- 

Suomi. 4 



50 

baren, dito siefva flmbaren, dito stockar som de kunde koroina 
älh, ända där intill, at ej mera änn nägon liteo skärpa var qrar 
af väggeo framn^r dem och man mäste med Uära bestryka den- 
samma. Synnerl. foderbrist var väl detta ftr, dock ansatte fbre- 
nflmnde sjukdoni ej egentl. dem, som hade storsta bristen, utan 
ock deras Creatur, som ej hade nägon brist Hela detta ihrets, 
bäde vähr, sommar och hOst var sli vät, at hkde bö och sSd 
med möda kumle inbergas och grodde säden mycket i skyjl. 

Är 1781 den 31 Dee hade qvicksilfret sä frusil 
att det icke kom ut ifrän glaskulan, innan den varil 
nägon tid i varma kammaren. 

Utdrag af en »Kori berättelse om Boskaps siakan i Öster- 
botten." (Petersöre moderkyrkoarkiv.) 

l:o. Först n^r och hvarest then fodt sin fbrsta borian 
härä orten. I närra delen af österboten bar thenna siukan allo- 
redan för Ryskä ofredstiden varil gängse i Limingo sochn i syn- 
nerhet pä Limingo löthan, ther fordomdags berättas hafva värit 
en action med ryssame som närifrän infallit i landet, ifrän Li- 
mingo bar den sedän utspridt sig i andra närmaste Sochnar. 
Men i sodra österbotten berättas samma siuka aldra först hafva 
yppat sig straxt efler bemälte ofredstid, ähr 1721 & 1722 i 
Storkyro Sochn och then negden. 

4:o. Man berättar at en och annan i the inficierade stäl- 
len funnit likasom en pii, som sen han blifvit uttagen skal skedt 
ut som en liten abbor- eller svinbärst och skal vara mycket 
härd samt svart eller grä i then ena eller störe och gul i then 
mindre eller vassa ändan. For nägot mer än 14 dagar sedän 
skal en sadan pii blifvit af en qvinsperson uttagen, som träfiat 
henne i badstugan, hvilken pii sedän blifvit Herr Grefven och 
Landshöfdingen Creutz per curiositet tili handa ställt 



51 

(Simo kyrko-archhr.) 

Anno 1675 d. 17 och 19 Julii holls ordinarie Lagmaitö 

Sting med AUmogen af Kemi Sochn uti Kemi hamm, med anled- 

niDg deraf att allmogen lemmat sinä utiagor obetalte. Vid delta 

tälMe klagades enhälleligen öfver deras stora armod och fat- 

tigdom, och ^att de äro utblottade pä alit fortärt bark och massa 

i stället for bröd, for sofvvel nOdgas dhe taga sädant spiis som 

man blygs med pennan förmähla, at dhe numehra äf hunger och 

svält aldeles utmattade äre, ja ehn stor dehl mätt deraf sättiä 

lifvet tilP. ^Nämbden opstego och pd dheras eed betygade och 

M icke öfver 20 eller hogst 30 bOnder här i Sochnen finnas 

skohla som sinä uthlagor betahla formd och sin äker sädt hafva, 

ehn dehl som med nägra Cappor allenast uthsädt, men största 

ech mästa dehlen som icke dhet ringaste kom uthsätt, utan med 

grääs stär Ofverväxt^ S^om orsak tili deras stora fattigdom 

anfores ytterligare missväxt i mänga är forut och att tili och 

med boskapen af dem bUfvit borttagen för gäld. Utflyttningar m. m. 

An m. EDligt ADteckniogariie i Ijo och Haukipadas församliDgars 

folkmaiigds Ubeller hade hr 1731, 1739—42, 1784, värit missvKxt och kr 

1765 pestskott pk menniskor och djar och khrs vSxten fifvcD d&lig. 



6. ffandiingar. 
I. 

Philip Schiedings Laxstadga för Kemi, Ijo 

och Uleä Sochnar. 

(Kemi moderkyrko arkhr.) 

Kongi Maij:ts tili Swerige min Allemildigste Konuog och 

Herres tropiichtige undersfttare, sä och Sweriges Rikes Räd, Jag 

Philip Schiedingh tili Stederij och Ruudehäf, gior hdr med vit- 

lerhgit att Hans Kongi. Maij:ts Undersätare och gemene Man nti 

Uhleik, Jjo och Kiemi Sochnar i Österbothen hafva ndgra resor 

särdeles pä nflsthälne Riksdag i Stockholm genom deras utskic- 

kade i underdänighet besökt Hans Kongi Maij:t och sig ibiand 



52 

audra ärender iithofver den nya ordniiigen som för nägra älir 
sedän med Laxflskien utj fbrberorde Sochnar giort är hOgelig 
besvärat, att dem omojelig är at ytterligare hUla deras nSth och 
"fiskeredskap vid macht, efifter de den hampa som dem af Cronan 
läfvat och tillsagt är, icke uppä nägra är hafra bekommit obh 
Ibrdenskull ödmiukeligen begäre att de vid deras glambia städga 
och rättighet blifva mätte, uppä denna deras ödmiuka begiäran 
faafver Hans Kongi. Maijat genom min ringa person sig nädigast 
resolverat och förklarat att säsom Hans Kongi. MaijH framdeles 
genom sinä utskickade som om denna och andra ärender bar i 
landet ransaka skohla, nädigst kanna befinna att gambla Stadga 
Hans Kongi. Maijit ocb Cronan gagneligare och Allmogen drag- 
ligare än den nya vara kunne, dä viii Hans Mmijit sig sädant 
nftdigaste läta bebaga. Sä alldenstund Hans Kongi. Maijrt mig 
n<^dig8t hafver uppälagt och befalt, sä om detta ärendet som dm 
andra här i landet att ransaka och iag efter nägon undefrlsnhlg 
och berflttelse säsom ock af sielfva Laxfougders Räkensk)Aper 
fbmumit at denna gambla Stadgan mycket och tili halfva den 
nya ordningen äfvergär, sä at de i förleden Ahr Hans Kongi. 
Maij:t8 och Cronones dehl med sampt tjonde icke hafver högre 
stigit än tili 65 V2 tunna af alla tre Sochnar och de med sig 
tillbudit Ahrligen att villiä utgiöra (: tjonde fisken och Cronones 
enskylte Osk i Uhleä färs fbrutan :) 135 t:r hvarföre än iag uppä 
Hans Kongi. Maij:ts min nädigste Konung och Herres Nädigste 
behag och vidare fbrklaring med dem öfverens varder at bOn- 
deme uti UhlA Sochn ^kohla ährligen och utan nägra afkort- 
ttingar utgiöra Cronones enskylte fisk och tjonde fisken förutan 
35 t:r Jjo Sochn 45 t:r Kiemi Sochn 55 t:r af alla tre Soch- 
uarne, hvilcket dem Hans Kongi. Haij:ts Laxfougde i rältan tid 
och sä snart fisken begynner tili gä lefverera skohla, rtfcfanandes 
14 LS f^rsk Lax uppä hvar tunna, den han sedän efter gammalt 
och sedevanlig bruk med Cronones sait foruudar öch tili dfen 



53 

ori hoDoui kan blifva befalt lefverera skall. Uvad tunuorne an- 
belaDgar, deiii skohla bOoderna sielf dertill Ibrskaffa och utgiora 
sisom ock sielfva Ibra ocb fDllia (isken tiU Staden eller dijt hai| 
kao blifva fbrordnadt, sä atl Hans Kongi. Maij:t ocb Gronan iutel 
behofver atl kasta der uppd mera än som betala saltet, tili yt- 
termera visso bafver iag detta med egen hand underskrifvit och 
(brseglat, Actum (JhU d. 18 Martii A:o 1618. 

(Jtdrag af protokoUet fbrdt vid bärads vinter- 
tinget med AUmogen af Friherrikapet Ijo, d. 
30 och 31 Jan. 1654. 

(Wasa Hofrätts arkiv.) 

Foretrfldde samptliga Jio Offuer byggiare, och besvärade 
sig öfliier llnderbyggiarei att dhe bMe host, sommar ocb väAr 
dheiD UH stdpsta niin och vndergAngh igen tAppa Älfmunnen ocb 
KonuogsMran med sinä näti bragder^ och dherigenom bliffuer 
dbem icke alleoast dheras näärings medel, vthan. och dhen stadga 
ba som dhe elliest tili sin nädige Herre Ahrligen äre plichtige 
att uthgiora, (brhindradt och fbrtagen^ begiärandes att Rätten, 
förmedelst dess assistence viii dbem hänitinnaa bijspringa; och 
s& laga att dhen olaga tilltäpningh tillborligen mätte bliffua an- 
uhileradt och tili intet giocdtb. Ocb säsom Rätten nogsampt kau 
proffua, denne handel icke Ijjlet vara dhe öiTuerbyggiare nach- 
deiigt; altsä och pd det hwar och en miitte bliffua ved sin egen- 
doom coBserveradt och erhollen, bleff beslutit, att hvarken offuer 
eUer nederbyggiare, hOst, sommar^ eller väär, skola understä sigh 
med sinä näUbragder igenstänga Elfmunnen, vthan alle gree- 
name vthi bem:te EUmun skola vara aldeles öpna och oigen- 
stängda vthan nogen tilltäpningh eller fDrhindringh begynnandes 
ifSrän haffuet dher Elffuen vthflyter^ intill Venäjän kari och dher 

nägon beträdes som här emot fördristar sigh att giöra 

skal arresteras och dher til medh vthan nogon (brvänd 



54 

eenskyllen bota 10 ^ Desslikest skall eij heller nogoii för- 
drista sigh hvarken vthj Elffuen eller ämun neder sänckia dheras 
Taimen nSätl, vian läte Taimen haffua sitt frije vpstigande frto 
äminne intiil Vuodhojoki vedh offuanskreffne boter tillgiörandes. 

Utdrag af protokoUet, fördt vid härads vin- 
tertinget med allmogen af Ijo socken d. 28 — ^20 
Febr. 1684, angäende Ijo prestbol tillhoriga klo- 
sterängar. (ijo moderkyrko arkiv.) 

Simon Pehrsson Pietilä i Kello iniade i Retien den fl)rdel- 
ningen som Läntzman Gabriel Cnutsson, Sochne skrifvaren Ga- 
briel Tomsson och Tolfman Johan Junnila hade efter Harads 
Retlens utbslag opprättat i Kello Lahdella nästforleden d. 24 
Augusti 1683 emellan Parteme Simon Pehrsson Pietilä, Simon 
Teppä, Jöran Similä, Israel Annala, Mattz Näuhä och Clemet 
Ericsson om opplänningen, hvilket dbe begynt ifrän Prästebolets 
Engtegh Klostarin Wajnio benämbdh, och dhär \Mn utaf opp- 
länningen afskiuit 26 fambnar och dhe andre tilldeelt, deth Ret- 
ien alldeles ogillade, emedan efter Kongi. Resoluiion af A:o 1672 
d. 23 Decemb. ingen ä Gronones vägnar och eij heller pä Con- 
sistorij vägnar ä prästebolets sijda tillstädes värit; Dherföre 
dömbdes ibrberörde 26 fambnar tili Prästebolets Klostarin Sarka 
höö slagh att ätergd tili dess ibreskrefne Parter deth lagUgen 
efter forberörde KongU Resoluiion kunna Prästebordet ifr^ vinna, 
säsom och skola (brbemälte fbrdelningsmän dhen öfiriga opplän- 
gen fbrdela Parterne emellan efter deras stakar jemligi skatten, 
proportionaliter. 

Anm, Genom Gustaf II Adolfs bref af 31 Mars 1625 beviljades 
Kyrkoherden i Ijo vederlags spanm&l och kyrkotionde, och tillförsSkrades 
räUighet alt braka och beh&lla deo klosteqord, som hau med St&thlila- 
rens till&telse upptagit.och inhiiDdt. Den 25 Aug. 1652 bekräflar Drott- 
DiDg ChristiDa detsamma, utom kyrkotioDde, som kommer att tillfalla 
MUitieatateo. Uti yUodersökDiogeo om Ijo (orsamlingeos Prästeg&rds En- 



55 

giar (brfiUad 1714 d. 14 Aug.« Mom. 17 säges att »Klöster Eogeo uthi 
Kello bnikas khrl 2 stakar. Granneroa »hro Michel Toppi, MaUs Näyh», 
EskiI Toppi, denne Eogeo ähr skogh g&Dgen och stakan bör rödias.** 
Mom. 18 „KIösCer Eogen uthi Lumijoki byy af Liroiogo Sochn 3 stakar.^ 

Biskopeo Joh. Gezelii skrifvelse angäende Ijo 
moderkyrkans uppbyggande efter branden är 
1693. Dat Uhlo d. 2 Jan. A:o 1694 

(Ijo moderkyrko-arkiv.) 

Alldensiuudh det emellaQ en dehl af dbe Kimingi och Kallo- 
boerne af llaukipudas Gapellet och RAdmannen Wahlachtadt Si 
moD Pilckar ingSngna Contract att ä dheras wägnar tillbriDga 
alla dhe Materialier, som pä dheras anpart tili den nyligen af- 
brände Ijo Moder kyrkians opbyggiande betarfves, emot dheras 
Lax- och Sijkliskes oplätande j Kimingi ää, icke sä tydeligit och 
klart ar, som det vara bor, ibrdenskull hafver man nödigt fun- 
nit att IKta H:r Kyrckioherden Rev. Dn Zacharias Uihegius tillika 
med Lensmannen och Kyrckiovarden i Sochnen, sambt nägre 
beskiedelige Män ifrän Kimingi ett nytt och formellt contract med 
Rädman uprätta, hvarutj Klarligen utsättes alt thed han tili Kyr- 
kio-byggnaden ä dheras vägnar viii och bör nu med aldrafbrsta 
tillskaffa, samt hvad och huru lenge de skiäligen deremot af 
dheras Öskie i Kimingi dä böra afstä lagandes sä att Kyrkio- 
byggnaden icke genom hvarjehanda drogsmähl eller hinder op- 
skiutas eij eller nägon i sin egendom eller rättighet praejudiceras. 

Ytterligare ora Ijokyrkkobyggnad (afskrift ef- 
ter original.) 
Vänskapens Offer, hvilket Högvördige Uerr Kyrckoherden 
täcktes dess Ijo Sockens Församlingar ibredraga. 

Thcsse äro minä ofbränderliga vilckor, Jag bygger them en 
ny Moderkyrcka af trä om de i denna instundande höst upkasta 
Grafven fbr Grundmuuren och skaffa alt dertill nödig sten. 



56 

Näsi iostundande vintter firamskafia nOdigl trftvircke att jag 
kan päbörja uptimringen i Februarii mänad och sä fullfblja an- 
skaffandet deraf att intet mä brista af alit det s(im af trä vircke 
behöfves, nOdigt näfver ooh takspän^ sä att jag kan fä bygga 
kyrckan fördig tili ftfiddsommar dagen och kan lefverera nyckehn 
tili Curamgerens, utan att begära nägot annat dertill än hvad 
som nämndt är och att dertill fä begagna ibrra kyrckans Prediko 
slohl. — Om säkerhet ästundas sä viii och skall jag den ställa och 
Uin ytterligare ibrsHkran att ingen vidare ersdttuing, nu eller firam- 
deles pä nägot sätt fordra. Ijä d. 25 Aprill 1806. 

Job. Nylander^ M:son. 
Att Hofrädet Nylander detta med sundt förnuit och egen 
hand tidigt om morgonstunden dicterat och underskrifvit, det in- 
tygar. Datum ut supra. 

E, J. Bergbom, Zachr. Wacklin, Hrson. 

Anhälles sedän underrättelse i ^ god tid att nO- 
diga jämbehofver hinna anskaffas i denna soromar, 
bälst som jag mäste skafTa frän Eskilstuna hakan tak- 
spän, spikar, fönster och dörbeslag. Datum ut supra. 

Job. Nylander. 

Anm, Emedan ingen vidare applysniog haroin kunde vinnas, oefa 
dä den nuvarande kyrkan Hr den gamla, som är 1807 grundligt reparera- 
des, sä ar det att förmoda att Ijoboeme endast af misstroende förkastat 
detta ovSntade anbud af Hofrädet Nylander, ty han är ännu i dag genom 
sftt npptägsmakeri vida beryktad. 

Utdrag af Kongi. Maij:ts Nädiga Resolutioner 
och Svar pä Allmogens i österbotlens Norra 
fougderi besvär vid Riksdagame. 

(Ijo Moderkyrko-arkiv.) 
Är 1672. 

6) Med Lendsmennerna skall det stadigt fbrblifva efter KongL 
Maij:ts allemädigste fbrordningh j 1655 ähr R^ksdags besluth, 



57 

sampt tili den ortheo dq^uterade Koogl. Goimnissarienias ^br 
1668 uthfbrliga RelsoluUon, och sk läoge dee sigh vehl forbftUa 
kafre ingen mabt dhem iMn deras tieDst aU forskiuiha ocb af 
sflUia och i medlertijdb niatba dee siidane CondHioDer wilkor och 
frijheeter, skm LändsmeiiBenie ähre fonmthe oeh efter Ulluie. 

8) Anfaälla och sopHcera i imderdAnigheet alt TianjhGotiH 
pagniet mk af Borgare sk mycken tiera, säm lantiaaD tillverfea 
kan, anamma och emothtaga, berattandes deD Vahltin vara det 
endaste medlet hvarmed dee kunna sigh penningar fi)r skaffa tili 
Kongi. Maij:t8 och Crooans uthlagors ehrläggiande, och Nttdighe- 
ter ulj deras huushUl, eliest för brist af medell, blifua dhe sk 
fiirarmade, när uthmXtingen dem Ofver gär, att dee intedt ägha 
nftgot Creathur grijtha eller kittel, dhermedh dee deras maath 
kooka kuuna. Denna deras underdäniga klagan, ansOkningh och 
Bödhtorft, och k andra sijdhan Compagniets oprättande hftll nöd- 
Tändigheei och besrär, hafver KongL Maijit medb högsta alUVar 
öfVerregat ocb Nädigt derom fbrsorg dragit, huruledes detta ver- 
ket j een och annan matto best kunde befordras, bielpas och 
befrämias tili det gemene bästas, landzens, Städemas, Allmogens, 
Compagniets och handelens ibr kofringh, opkombst och tillvftxt, 
efller giörliheeten utaff Ujderna, affairemas lOpCors, deii nu i 
äbr skett och afgiordt ähr, och hvadh eliest andra tijdher sigh 
i delta giöra läther, viii Kongi. Maji:tt Nädigest befordra, hvar- 
fbre dee sigh dher eilter ratta mä och tili deras skylldigbeet 
helst dee som fbrmögenheet hafva sigh benoija finna lätha (br 
bognodige Rijkzens ahnlägenheeters och deras egen säkerheets 
och YälU^ds skull. 

9) Allmogens anhällande ähr att Borgerskapet eij mäge sälliä 
dem sali och andra deras varor för dyrt värde och hOgre pä 
del hOgsta lantman tili skadha, sk att haa intedt förttiär det sigh 
tiRosa effter sin nodbtärflt och hunsbällningen och hans valiror 
skaita för ringa prijss och vftrde, deruthinnan Kongi. Mag:ts När 



58 

diga Resolutionen pä (brra Rijksdagarna nogsampt affordrade 
ähre, hvar effter shm och nu Kongi. Maij:ts Nädiga viiliä och 
fbr mahningh härmedb abr, Borgerskapet mäghe sigb säm trogna 
och hOrsamma undersäthare rätta, att icke lantman igenom de- 
ras store gevinster blifver ibr mycket graveradb ocb trycbler, 
läthandes sigb medh billigbeelen Ibrnöija och tili allmogen A)r 
deras gods skiäbligh betbalningh ailäggia, deste bättre vällsignelse 
fortgängh, de dA i deras handel hafva kunna, landshofdkigen 
skali ocb sk beerom sigb värdba att emellan Bärgaren ocb Boa- 
den, lijkmäätigt Kongi. Maij:ts förrige Resolutioner pä giorligaste 
sattet verka ocb fbrordna. 

11) Att icke Bonden säm Borgaren nägot skyldigh äbr, 
mä obilligh banteras, nSr ban konuner i stadhen, hälst sä, att 
han aldeles ibrderfvas ocb bemmanet blifuer ödbe, hvar ofuer 
alknogen sigb mykit beklaga, alt sä befaller Kongi. Maij:t Lands- 
bofdingen bafua noga inseende der öfuer, ocb att intedt annatt 
skee mää, äbn lagb lijkmätigit wara profuas. 

Är 1675. 
16. Pä Kemi Sochns vägnar firamtees Lagmans Rettens 
ocb Jnspectorens Geddas bevijs att allmogen der i Socbnen ahre 
beelt ibrblottade medelOse utban boskaps ocb annan egendom, 
sä ocb äkrame osädde henmian Ode ocb dbe äga tili födbo in- 
tedt annadt än balm Barck ocb mässrötter, och een stoor deel 
sine bemman ibrlätidt, sOkiandes sigb boställe pä andra orter, 
ocb mänga af bunger dodbe blefne, dbet alt dbe bärda äbren 
dar i orten skall vara ibr orsakat. 

Är 1678. 

5) Anbälla ocb att dee Socbnar Vlo, Jia och Kemj säm 

grftnsa mädh Ryslandh mätte sijne leg skrifne Säldater fä be- 

halla tili vaht pä Ryskä gräntzen Ibr snapp hanar. Kongl« M:t 

lärer härom ibrordna eller som tijdernes beskaiTenbect kan fordra. 



59 

6) AnhäUa och att dee mliDge byyägar som Rysarne bafva 
sigh fbretagit tili Vhlo, mätte af skafTuas och efter ResolutioD 
tili Caiana reesa, detta ahrendet viii KongL Maij:t tili Landshof- 
dingen remitterat att alfvabrl. afskaflfiia och remediera. Kongi. 
Maij:ts fbrblifver etc. etc. 

Är 1719. 

3) ^Dernäst bOOnfaller Allmogen pä det underdänigste att 
Ibrra Ahrens restantier och Laxrester Ibr Kiemi, Ijo och Uhleä 
Sochnar mätte tillgifvas Ibr missväxt och dhe swaga lax ähren 
skull, sardeles som fieuden fiskiebragderne dehls upbränt debls 
bärtfördt eller A)rderfvat, wed nu stor brist pä hampa är omO- 
jeUgt att nytt i stäUet fbrskafTa.'' 

5) ^Anbelangande den undsättniog med utsäde och brOd- 
korn som Allmogen i underdänighet begiärar, hälst som Gapitein 
Kärkisudd alhuogen obarmherteligen afprässat fbrutan ordinarie 
tijonden 5 uprägade Cappar efler hwar tunna af det ringa de be- 
konmiit förledet Stora missväxt ähr, af sine kker^. — Lofvas att 
allmogen skall blifva bulpen. 

FörOfrigt klagas Ofver att partiema togo hästar och, se- 
dän de begagnat dem, lemnade dem hvar de behagade. Vidare 
klagas att elfvarne äro sd uppgrundade att de ej mera afkasta 
om Ya laxestadgan — Lindring utlofvas. 

Är 1720. 
Pudasjärviboema anhälla vid detta ärs riksdag 1) ^att blifva 
benädade med frihet fbr sinä af fienden afbrända, fbrhäriade och 
uCplondrade hemman'^; 2) att ^Dee öfrige hemmans äboer, som 
fuUer intet aro af fienden afbrände, lijkwahl af wär egen Mili- 
tiae nu pä 6:te Ahret uthmattade och af n]isswaxt utharmade, 
att dhe anseeUge Spanmäis poster, hOO giUrder och Proviant part- 
2Kelar som utan nägon betalning skola vara uttagne och dageligen 
äkall tagas utaf dem, kunde fbr 1719 ährs Räntä samt andra 



60 

ttthlagor afräknas^ 4)"Rlaga& öfver alt ^wijn8adeii nu pä ot- 
tonde dhret ähr innebftllen och att de äro nu sä ulhfatUge M 
de intet mer fönnli betaU wiJDpeniiiDgar för CoiQiiHmioiirwqik^ 

Uldrag ur Kongi. Maij:ts Nädiga Resolution 
uppä Allmogens i Gajaneborgs Län enskilda be- 
svär vid Riksdagen är 1731. Sthlm 24 Apr. 1733. 

9) AngAende Allmogens underdäniga ansOkning at hftdan 
efler f^ betahla uti penningar med 8 s. Solf:mt hvartera af de 
tili Gajaneborgs. föstning vid macht bällande pä tagne 8 dags- 
värken af hvart helt mantabl och sS proportionaliter af halfva 
och fierdedehlen, sk viii Kongi. Maij:t äfven i nädcr hafva sam- 
tyckt, att alhnogen mä fä betahla och losa desse dagsvftrken pä 
fbrbemälte sätt sä länge f^stningen stär under Bygnad, Komman- 
des med berörde 8 s. Smt betahlande att giOras begynnelse med 
näst kommande ähr 1733. Men beträCTande materialerne bestä- 
ende af en timber Stäck elt bräde och nSfver tili reparationer 
for hvilka tiUsammans erbiudas äfven 8 s. Smt af hvar röök, sä 
finner Kongi. Maij:t bäst vara att Allmogen deni in natura lef- 
vererar hälst Alhnogen kan dem af de närmaste boende med 
mindre omkostnad uphandla och anskaffa än Cronan emot de 
anbudne 8 s. Smt af hvar rOOk. 

10) Säsom Kongi. Maij:t förnummit att likmätigt des Nä- 
4iga skrifvelse och befallning af d. 3 September 1728 sä väli 
jtorr som alt aedao den an^talt värit giort, att AUmogea med 
jfkäntzens bevakande for Strät röfvare icke bUfvit betungad, utan 
j»4t nOdigt mafiskap af Cajana läns Compagnie genom dea der 
CommeiideraiHle Gapitainen dertill blifvTt beordrat, när man fi)r* 
spordt nägot sädant partie ioom gräntzen velat sig iasmyga, 
Altsä sä tormodar Kongi. Haij:t det allmogen eij lärer halva or- 
»ak UU nägot Klagoraähi bärutinnan. Men underhallet för de 
foounenderande vachter konimer Alhnogen af G^ana Gompag- 



61 

niel aom eAer Contraehtet bor bevaka grtfnUen sieUl tili last 
emedao och delta Compagnie Uir den orsaken sä i krig eom freds 
tid förblifver hemma i landet 

Uti 11 § klagar allmogen i Sotkamo Socken Ofver det ofog, 
som ryska innevänarene dem tillfoga pä denna sidan om grtfn- 
sen medelst svedjande och fiskande pä bemälte Sockens ägor. 
UU 19 § besTära sig Kemi och Ijo Socknar öfver det missbruk 
och otillbörliga lefverne m. m. som af en del Stadernes gemene 
Borgerskap skall förOfvas ved patorna, begHrandes att en tili de 
dervarande regale fiskerier lämplig sladga och hamnordniug mätte 
utgifvas. 

Ar 1737 d. 18 April säger Landsh. Frolich, att 
Bränvin och öl utmänglades pä Fiskeri ställen i Ijo 
Socken och att Kronobetienter icke beifrade saken, 
hvaremot han nu utf^rdade en stadga, fbr att hindra 
olaga landsköp genom älagd skyldighet att hafva pass 
pä resor. Ijo marknad bestämmes tili Jacobi-tid. 

Extract af Kongi. Maij:ls nädiga Resolution 
Luhleä Stads enskilda besvär vid 1731 ärs Riks- 
dag. Sthlm pA Rädkammaren d. Julii 1733. 

Andragas buru det i längliga tiider tillbaka eij aUenast 
skiedt, utan och ganska nyttigt värit, att nägre handlande Rys- 
sar ährligen kömmit öfver gränlzen tili Vesterbotten och hafl 
ined sig sä vähl förgade som oftlrgade lärfler, sä wahl som vai- 
mar, hurst; hSstahähr och annat dyUkt, hvilket städeme och lan- 
det kannat betarfva: och efauravahl Ryssamie Snnu forlfara i sa- 
dan theras haadel, likVäl som man befarar, at det framdeles 
torde blifva dem betagit, altsä Sir Städhens underdäniga bOOn, 
det Kongi. Maijtstet i näder behagade tilläta, at denna handell 
mAtte vara i Luhleä stad framgent obetagen, bälst det viii falla 
Borgefskapet altför svftrt att resa tili Cajana och Uhled i Öster- 



62 

botten, derut uphandia samma slag ryskä vahror af de städers 

borgerskap liU dyrare prijs, — Koogl. Maij:t viii i niider 

hafva samtyckt alt dessa Ryssar mä lämbnas lillständ 

att med sine vabror komina tili Torneä, och efter aflagd beho- 
rig gräntzetull fö dem tili alla städers Borgare der i läbnet een 
gros afsätUa, utan inskränkning tili vissa dagar i veckao. 

En af finska spräkeis i glömska konrne rät- 

tigheter. (Utdrag af Kongi. Majestäts nädiga 

Resolution pä Presterskapets i österbotten be- 

swär, gifven i Stockholms Rädkammare d. 27 

Martii 1732. 

(Pedersöre rooderkyrkoarkiv.) 

3:o. Presterskapets underdäniga giorda ansOkning att pu- 
blicationerne mäge ifrän Lands Cancelliet, Borgmästaren och räd 
uti Städerne, samt Cronobefallningsmannen pä det spräk in loco 
fbrfattas som är moders mähl för dem, tili hwilkas efiflerrattelse 
de uthf^rdas, finner Kongi. Maistet, sä mycket skiäligare, som det 
ei enkannerligen horer presteämbetet tili, publicationerne att Of- 
ver sättiä, hvaraf ocksä äthskiUige irringar lätt hända kunna, och 
läter Kongi. Maistet i anseende dertill, dess nädiga befallning 
afgä, tili Landshofdingarne uti Finland att draga den fbrsorg att 
publicationerne pä det spräk fbrfattas och uthfärdas^ som de uti 
hvarje Ibrsamling komma att afkunnas. 



a. 

Utdrag af Biskopen Job. Gezelii bref tili pre- 
sterskapet i österbotten angäende Dragone re* 
gemcntets uppsättande, är 1700. 

(^0 moderkyrkoarkiy.) 
^Och som mau funnit skiahligt att dervid mätte giörligast 
ttfven nu fi>rblifva efter thet som A:o 1676 Sr af HöfdingedOroet 



63 

bevilliat, dog men den förändring, som af hoosgäende ahr ett 
see, och oanset Clenis alt sedän 1680 värit underkastad äthskil- 
liga Contributioner, hvaraf de tilHbrne icke blifvit besvSrade, &k 
foraiodar iag likTäll att h?ar och een sä mycket mehra bär utin- 
uaD soker att efterkomma sin underdänigste huld och trohets 
plicht som i stäUet fbr 447^ Rfttare som dä uthgiorder nu al- 
lenast 40 Dragouner af heela Clerio i dett landet ulhgiörasskola.'^ 
^Specification vpä the Dragouner som prästerskapet i Öster- 
botn tili Underdänigste fbllie af Kongi. Maij:ts nädigste befalning 
mOijeligast fbrmenas kunna uthgiöra: 

Nerpis Pastorat ... 2. Calajoki ..... 2. 

Lapfierd 1. Pyhäjoki 2. 

Malax 1. Brahestad och Salo . . 1. 

Wasa 2. Siikajoki I. 

Laihila 1. Limingo 2. 

Ilmola 2. Uhlo 2. 

Stor Kyrö 2. Ijo 1. 

Lill Kyrö 1. Kjemi 2. 

Voro och Lapo ... 2. CarlOö och Cajana . . 1. 

Peders öhre .... 2. Pudasjärvi och Kuusamo 1. 

Ny Carleby och Kelfvio 2. Paldamo 2. 

Kronoby och G. Carleby 3. Sotkamo 1. 

Lochto 1. 40 Dragouner. 

Kyrkoherden Jacob Frosteri bref tili Kyrko- 
herden i Pudasjärvi Joh. Keckman. Dat i Uhlä 
d. 13 Novemb. 1700. 

(Originalet tillhör Pastor J. Bäckvall i Ule&borg). 

H:r Kyrkioherdens Bref, som med Tälfman Jacob Räisänen 
ankom, jnhemtar iag om denn grensfred alhnogen ved Finske- 
och Ryske grenseme sins emellan oprätta villiä. Hvilket deras 
Förbund, iag bOgvälbome H:r Baron och LandshOfdingen, med. 



64 

ibrsta Päst optäciua viii. Och Ehuru väl et sädant deraf n)re- 
hafvande kunde lända tili grenseroes Conservation, &k kan man 
ej vijdare, bärutinnan nligot uthläta sig än ibrbijda höga ofver- 
helens nädiga behag. Skolandes jag sä snart geo. bans Näd, 
bärom nägot \ijst besked ankoromer straxt sädant H:r Kyrkio- 
berden ved banden gifva, Anbelagande det H:r Kyrkioberden om 
Dragouns uthredning sig forfrägar Sk bar bans Näde H:r Laads- 
höfdingen anbefolt, att alla Dragouner d. 1 December skola til- 
reds vara. Derfbre om H:r Kyrkioberden i egen PerssobD vii 
vara bär, eller draga fbrs&rg att derom elliest biir bestäit, det 
stär i bans goda villie, ocb forblijfver etc 

Zarens ordres, soin nägra Ryssar ifrän Kemi 
ocb Kuola stad bafl med sig tili Kuusamo. 
(Svenska Riksarkivet) 

Är 1703 den 30 September. Uppä den Store Herres Zar 
ocb Storfurstes Petr Alexejevits hele Store Mindre ocb Hvijte 
Rysslands Samoderscbets befallning, bafver Stolniken ocb Voivo- 
den Knes Semen Fedrovits Boratioskoi gifvit order tili Ponaserski 
fOrsamlings starost Aodrej StefanofiEl Uti innevarande 1703 ibrs 
15 Stbr bafver du Starost ocb Menigbeeten skrifvit til Hans 
Zar Maijs:t ocb deruppä bafver jden Store Herren beordrat at 
taga, fbr det pästäende Svenska krijget skuU 6000 Soldater, som 
tilli ka med Edra Ponaserski Sockens 74 man skola stä vakt om- 
skiftningsvvijs vid Jagboserscbi gräntzen; bvilken Pogost är gan- 
ska närä intil Svenska gräntzen tberifrän genom eder Pogost lo- 
per den stora Kemi strOmen, som faller i bafvet, ocb kunna sh 
medelst de Svenske komma in til Kemi bolmen (ostrog). I fbrra 
krijgstijden är ocb denne Ponaserskoi Pogost af de Svenske ai- 
deles ruinerat de samme äbren bafven j ock blifvit trängde af 
de svenske, altsä pä det i mä lefva i säkerbet, bafver bans Zar 
Maij:sl lätit giora tili bemelte fbrsamling en detacbement af 6000 



66 

Soldater iiU Edra 74 man vid väkien under Lieutenant Jorgie 
Vedrin, hvarest Jag är befalt at holla vakt ocb hafva allahanda 
ge?ar och krijgsrustning i god beredskap, och gifva kunskap 
tili näsUiggande orter, genom kunoige ibrfarne ocb trogne gode 
män, ocb om nägot vore pä färde eller yppades straxt gifva det 
Ulkaima genom bref tili Olonets, Hen gä nägorstddes öfver Sven- 
ske gransen titan den Store Herres order skal aldeles vara ibr- 
budit och der nägon skulle fordrista sig tili emot fbrbud gitfra 
skal den fasttagas och fbras til Olonets. Desse Store Herres 
fiillkomlige ordres är qied Ponaserskoi Pogost Stolnik ocb Voivo- 
des Knes Semen Fredrovits Boratinskis sigill ibrseglade. 

LandsbOfdingen Lorenlz Clerks berättelse tili 
Kongi. Rädet om ett fiendtligt infall i Kajana 
trakten, Dat i Uleäborg d. 29 Mars 1712. 
(Svenska Riks-arkivet.) 

Eders Hoggrefl. Excellencer mände lag d. 20 Martij uti 
storsta ödmiukbet raportera det oförmodeliga fijendtelige infall 
som ett partic giordt d. 13 nästtillfome uti Cajana Stadb, bvar- 
före iag mig straxt bijt opfore begaf ocb aniände bijt tili Ubleä 
d. 24 hujus, bvarest desse berättelser are inlupne: att detta 
partie bestädt af en debl väbl monderade tili bäst, som baft med 
sig en boop PielisbOnder ocb Ryskä Bouder alla tili bäst, tili en 
150 eller 160 man, desse bafva ankommit kläckan 4 om mär- 
gonen ocb utbplundrat den lilla fattiga fläcken med Kyrckian ocb 
upbräudt en 18 gärdar ocb ved samma tijd angrijpit Probste- 
gärden ocb Grono Befallningsmannens gärd ocb Paldamo Kyrkia 
Grymineligen bandterat med plundrande ocb sargande sampt pij- 
skaade, bvilcket dbe ocb giort uppä Miyor Aflecks gärd 1% mijbl 
ifräo Cajana, baos Fruu ocb Siu stycken Barn bafva dbe illa 
bandterat ocb med sig bärtfOrt, utj Cajana bafva dbe dodat Ar- 
tiUerie Sergianten ocb en Borgare, Tullnäm dersammastädes bafva 
Suom. tf 



66 

dlie illa blaiserat och dess baru tillijka roed en Tuliskrifvares 
hustru bärtfbrt, deruppä dhe straxt bcgifvit sig tillbakas tili Sät- 
kama Sochns Prästegärd, derest dhe äfvenledes huserat och kyr- 
kian plundrat, utj Befallniagsmans gArd baf?a dhe funnit Ett Tii- 
sende och nägra huadrade dahler Söif mt af haos upbordspen- 
DiQgar, dcra dhe tillijka med ali hans egendom bärttagiU hans 
hustru och Barn helt afklädt och Spolierat och haus Barns PrsB- 
ceptor illa blaiserat, men ingen af dem bärtfört, Befallningsman- 
nen sielf var i\ä intet hemraa eij heller Probsten i Paldamä, Kyr- 
kioherden i Sätkamä var nAgra dagar tillfbrne med doden 
afgAngen. Detta barbariska Röfvare partie hafver sedän fbr- 
delt sig tvänne vägar tili Ryssland igen, och förmenes dhe mon- 
derade värit ett partie ifrän Kiexholms lähn af Gossaker och an- 
nat krigsfMck. Vthur Fästningen hafva dhe skutit och 2:ne Rys- 
sar dödat, 2:ne hafva och Bonderne ihiählslagit Sockname blefvo 
Yähl straxt upbädade, men som dhe äre mycket vidlöflige, kommo 
dhe intet sA snart tili sammans sä att dhe kunnat nägot uth- 
r^tta; Gajana Lähns Compagnie är nu fördelt en dehl pä Slät- 
tet en dehl utj Cajana Stadh, och den Ofrige dehlen pä gräntz- 
vachter pA dhe importanteste orther, men det är svärt att giora 
Prosteringar denne tijden medan wintern pästär, dä man med 
hela gräntzen rundt om kring öfver 50 mijhl kan inkomma hvar 
man viii. fläradshofdingen Ekenbohm har och sammankallal the 
närmaste Sochnarne, och dragit fälcket tillsammans tili UhleA Träsk 
ved Säresniemi derest 3:ne v^gar stöta tillsamman och vijst myc- 
ket sin flijt här ved, hafvandes man kunskapare uthe pä alla 
kanther och allmogcn värit i rörelse utj detta fougderijet, bekla- 
geligest ar af t man inga officerare eller dhe som knnna Commen- 
dera, hafver, ulhan alt BOnder, Jag har haft nägra gambla ft>r- 
lAfvade lilirorne men äre nu igenom doden afgdngne; Man lärer 
nu ali mänskelig flijt använda tili resistence, med fbrmodan att 
wederleken fOrändrar sig efter dhrsens tijd att alt slAr up, sedän 



67 

btifver iotet A ghdi alt kunna komina tn; hvanned utj djupaste. 
Odrojukhet fbrblifTer etc. 

Anm. En kortare berSttelse om detta, 1712 skedda fiendtliga io- 
bn i Rajana, hade Landshöfdingen CJerk redan den 19 i samma m&iiad, 
dalerad i Korsholin, afgifvit, hTaruti han ibiaod annat sXger: „Och s&son 
OQ siledes ykr gräniefred Sr bratin, hvilken dhe IijhvMbI utj 11 khr hillit, 
alltsi roiste na gräntsvachten förordnas, starkare än tilförne och Cajana 
rastniDg med Guarnizon af en 30 roan eller huni myckef Eders Höggrefl. 
EicelleDcer bebaga besättias." Han begär slntligen proviant emedan intet 
kan f^s af det utarmade länel och säger sig vilja tili en början ditskicka 
soldater ifr&n Ule& och sjeif följande dag anställa en utskrifning. Den 5 
April skrifver han att «sedän man bört att en hop folck skulle h&lla sig 
tillsammans uti Pielis, Majoren Afleck med en dehl af LMbns soldater och 
allmoge marcherat dif och att gifvit ordres at Majoren att ^intet fördjopa 
sig, Qthan agera defensive der niigot fiendteligt skalle p& koroma.* Hans 
bref af den 17 April lyder silnnda : 

Högwählborne Herrar Grefwar Kongi. Maijtls Rädh, Örwer 
Defensions wärcketz reglerande, Hogtfbrordnade, 
Nädgunstige Herrar I 

Sedän iag warit utj Ubleä i 16 dagar och intet fbrsport af 
niigät fijendtligit, har jag utj största meenforet begifwit mig hijt 
tili Residencet igen att antaga minä angelägne Embetes Sysslor, 
eroedlertijd har iag prouiderat Gajanaborgs Fästning med nägra 
Miinadens proviant ibr 60 man, sampt forordnat nägre posterin- 
gar pä gränlzen, iemwähl och beordrai att hälla wachter uppä 
dhe beqwämligasle orther wedh Uhleä och Ijo EIfwer, derest 
fijenden utj forna tijder med Bäthar kömmit uth fbre StrOm- 
mame, har och befalt att siä Pählar och Pator öfSver Ström- 
iDame att fbrhindra passagien, desse wachter wed Strömmarnc 
äro af Bonder som äro ringa att Iijta pä när dhe intet hafwa 
Säldater hoos sig, utj Uhleä Stadh sampt Fästning, hvarest man 
harwer största Ibrrädet af ammunition, aidenstund der är Kruut- 
hwair borde och wara Guarnizon nät nu Borgerskapet skohla 



68 



uppä deras Segell Resor, det aldra beklageligaste flr, aU det iB- 
nes sä ringa Uirräd af underhäld hoos Alknogen, sd läBge Bon- 
den för vara hemma har han miolcken att blanda bland Stampet, 
sampt den lilla fisken hvar med Gud honoan ibland kan wflU- 
signa. Alt detta herostsllet utj Eders HogGrefl. Eteellencers ghUr 
flnnande och Hoggunstige disposition; hwar med iag mig stedze 
recommenderar och rorblifwer etc 

Eders Hoggrefl. Excellencers 
tiänare 
Korsholm den 17 ApriU A:o 1712. Lorents Clerk. 



Anno 1712 den 2 Junij blef tili Aller underdän. Odmiu- 
kaste follie, af deras högGrefl:ge Excellencers tili Kongi. Defen- 
sions Commission beordran, af dato den 5 nästfbrweckne April: 
som formedelst hOgwälbome Hr Baron Gen. Major ocb Lands- 
höfdingen af den 25 pä fblliande dito, underskrefwen Communi- 
cerat är, en Inquisition och undersöckningh anstdldh utj Paldamo 
Prästeg.^rd, om egentelige orsakerne tili grändzfredens ä den 
Neigden eller Cajana Lähn forbrytelse, och fiendens infall den 
13 sidsthne Martj, wed hwilcket tiMUe, föruthan Prästerskapet 
af Paldamo och Sätkamä Sochnar, sampt BefallningzMan och Ländz- 
Männen med een dehl af Cajana stadhz Borgerskap, besagde 
Sochnars Ord. Tälfmän äfwen wähl voro Närwarande och säledes 
intogo sine rum i 

Nembden 



Paldamä Sochn 
Pehr Talonen 
Thomas Kimbiltfinen 
Madz Härskeinen 
Pähl Wirckunen 



Sätkamä Sochn, 
Sigfred Korhonen, 
Madz Erfwers 
Jorän Mä«ttä, 
Laars Korhonen, 
Olof Korhonen, 
Swen Hyrkäs, 



Med dei i forstoDne innehäUei af äfwanhOgstberOrde hOga 
KoDgL DefensioDs ConiiniBsioDs befallDing, besagde forsamblade 
fbrestaldes, foresteg BefaUningzMan wälbetrodde Joban Tamme- 
Uoder relateraodes: AU ehiirawahl grflDdze fredeo alt j«mt och 
stadigi i forre fi>rflutoe tijder ftr worden slabilierat, ocli bälleo 
ä denna kauiten, alt in tiUs 1709 ora sommaren, dä endteligen 
a^on rebellion af 8tröfware ]^pades, sora dä genast nest Gudx 
liUbiel^ <>ch bebandigt raothslind, wardt stilladt och b^lagt, utj 
hwOckeii forhopning att den fbrre ätbniutne freden tn wi)dare 
och langre skolle wahraf Jnwäname giorde sig aldeles sSkre och 
fortrostade; sä hafwe Uckwäl de nOdgadz rOöna ett mtrckeligit 
wederspeel i den dehlen, emoth allas fbrmodan, att ett strof. 
wande Ryskt partie af hwarjehanda slagz folck, bäde Rjssar, €os- 
sacker, Calmucker och een deht Swän8ke, som warit wflhl he- 
wapoade, koramande ifrän Kexhohn biuijda oin Märgonen wed 
paas kl emellan 3 och 4 utJ Cajana sladh, och Paldamä, den 
13 Marty sidstline infallit, hwarest dhe igenom Mordaode, Brän- 
Qande och Plundrande een obötelig skada, mehrendehls alU dem 
som hafil nägot att wederwäga, tillskyndat, Orsaken hvartill han 
Ibrnflmbligast (bregeer, att 1711 in medio Augusti Tullskrifwaren 
Petter Jessenhaus med twenne Sochnens Säldater, Joran Sifwoi- 
nen och Pehr Leinonen Confiscerat ett Partie wallmar ad 4300 
alJnar, som warit 4 st:n Ryssar, nembl. Hilippa Simonsson, Täp- 
päna Tyfenainen, Jfwana Berttunen, och Jacob Rämsä, tillhOrigt» 
hwilcken Confiseation sig tiU dragit pä een häUma hafwo8saarj 
kallad, IV2 ^Y Mijhl in mooth Ryske sijdan ifrän Cajanastadh, 
bafwandes bem:te Wallmar warit opsatt hoos unga Pehr Talonen 
6 Mihl ift-än Paldamä winthren nflst tilllbrene; dä enteligen een 
dehl deraf i meening, att foryttras tili Cajana stad Marknadz tij- 
den fbrd blifwit, och warckeligen ftortuUad, Men Ryssarne nödsa- 
kades een fiijk wahra osäld tilbaka fbhra, och hoos berOrde Bonde 
nedsäUia, hwarcst det ock warit alit intills pä (bliiande Sommar, 



70 

dä Mjtet for Marcknadens iasiundande, Ryssarne der ifrän bort- 
lagit VValmaret, i mening att kunoa det borthandla i Cajana, tili 
bwilckeu 9nda de ock pä reesan nännare tili Cajana sig förfa- 
gade, och enär de komino tili ärwanneiiibde bälima hafwa dbe 
der emedlertijd qwarleinbnadt Walinaret, som de reeste tili Ca- 
jana, att fOrDimma om nägon wille sädant sig titlhandla, pd det 
de eij ftorgäfwe8 skulle slijckt förtulla dea eena gängen efller den 
andra, hwar om wed Accis Rätten nästft>rlidDe Februarj Mänad<r 
ransakadt blifwit, Men otj bwad termer saaken der stannat, är 
jngen wijdare wetteQskap, att tillgä, än alt Ryssarne äro i Mist- 
ningen af samma wabra, i afseende hwar tili Befallningz Man, 
sä wäbl som flere andre, fattadl den ofbrgrijpeliga lancka, alt 
een slijck, Ryssarne wederfahren oförräll, är endaste ophofwet 
och orsaken, tili grändze freedens rubbande, som deraf nogsamt 
skonies, alt Ryssarne tili fbrene undsagt, om wahlmaret eij skulle 
wara relaxeral, sä wore deraf ett elackt wasende sig yppande, 
tili beslyrckande af samma siu tahlau han i fDrslone produce- 
rade, een Bonde ifrän PaldamA Sochn och Wuocki by, Johan Kyl- 
lunen, hwilcken med tillbuden Edb, bekände alt bemälle Ryssar* 
wed älherf^rden ilrhn Cajana gcnast efller sidslhälldne Marck- 
nadztijd, ulj hans gärd sig uthlälil, det Walmaret skulle eengling 
wähl blifwa belall, och sädant med ijfwerl och bitlerl mod. J 
afseende hwar tili honom foresialdes, hwij han icke een slijck 
undsägning för wederborande straxt uppenbaradt? der uppä han 
swarade sig eij ft)r rädhoga, alt warda lefwande brKnd, sädant 
fOrdrisladl giora^ hälst som han bardi när in wedh Ryske Grand- 
ien, och sä tili säijande ali Salva vcnia cli hunde glafz tili ho- 
nom ifrän Ryssland hOras kan, är boende, ulj bwilckcn rädsla 
han hoos sig sä mycket mehra slyrckl blifxvil, som alt Ryssarne 
siclfwe honom undsagl, säledes ali handtera. Rondon Eskell Ha- 
loinen ifrän samma Socken och Wuollolaxi by, näst tiUbudcn 
Eedh, forständigado del Ryssarne Nemblm Hilippa och Täppäuas 



71 

Son Wasilius, näsl rörle<lne Juhle tijd, wed deras reesa alt fOr- 
ytlra saltt, sagt, sä framt dhe icke eliest fkä rätt pä wallmaret, 
sk skulle dhe sielf giOra sig rält, som orden lyda. Jacob Päu- 
kouen ifrän Melalax by, relalerade äfvveDsd, om Ryssarne uthlA- 
telse, alt pä deras framreesa, R)r sidsthe Juh) wed Saltelz Sä- 
liaiide, hafwa utj dess gArd de sig sälunda yltralU om de icke 
eliest kunna finna nägon rältwijsa, sä lära de eij underldta at 
gripa tili ett annat rädb, ocb änskiOnt de pä ett sä fbrblomuie- 
rat sätt tahlet forde, sk kunde likwäbl han fulkomligen skOnia 
deras arga intention att giöra infall i Landet, fbr hwilcken or- 
sak skull, han sädant Befalningzmannen wälbetrodde Johan Tam- 
melander uptäckt, det ock näst berOrde fiefallningzMan tillstod 
sig. ähdrdt, ined utblätelse sig genast sädant högvvälbome ll:r 
Baron General Major ocb LandzhOfdingen, ibnnedclst skrifwelse, 
tillkiänua gifwit, fbrklarande sig stedze warit i den tancka, att 
waUoiaret skulle wed accis Rälten warda relaxeradt, som ty wärr 
eij skedde. Än wijdare wed tillfrägan hurulunda Ryssarne want 
tili stadt, att ibrdjupa sig sä widt in i landet, tillade Hefallnings- 
mannen att de cenkannerligen sistlidne böst, farit med sin kio* 
penskap alt in emoth Ubleä, Sijkajoki, ocb Limroingä Socbnar 
ocb sddant under skeen af wederb0rligit tillstSnd, det jerobwähl 
Majoren Wälborne Simon Affleck Contesterade sig wärckebgen 
inneharwa deras tillstädielse skrifll, att fö idka sin bandell, Ibr- 
mälande än ytterligare Befallningzmannen det Confiscation af wal- 
maret aidrig skiedt, sk framt den tijden han warit wed sin heissä, 
som nogsamt witterligit är, hurulunda han mehrendebls beela 
fbrUdne Sommar och hOst, warit med een swär siuckdom be^ 
biimadt, forklarandes att tillständz skriQlen Uir Ryssarnes ban^ 
dell, sigh eij wijdare extenderat, Un allenast pd grändzeu och 
Marcknadz tijderne i Cajana, att föryttra nödige wahror for denne 
Landz orth, säsom Saith, SpaumähI ocb Wallmar, dock eij att 
fordiupa sig igenom bijwägar, sii langt in i landet, som dc sidst* 



72 

lidne host giorde, sä ali ganska (hk af dem welat for an wed 
ftterrecsan. Jsach Kärflnen ifrän Kärälä by, hwilcken bKfwit bru- 
kadl Ibr een Bodbärare, refererade näst tiUbuden Eedh, att han- 
delsMans i Uhleä Jacob EsUanders Son Jacob, sisllidoe Madz 
Messo tijdh handladt med Ryssen Omenia Pappinen i hans gärd; 
dä Estlander hafll med sig koppar, och RäfVar och slijke wah- 
ror, hwar8 qvantitet han* eij wiste uth nämbna, tili Ryssen utj 
warande bandell afstMt, hafvirandes Ryssen warit aideles illa tili 
modz och missnögder, samt grätit, for det han eij lätt betabl- 
ning for 4 st Filltar och 9 st raamar, foruthan det, han myc- 
ket klagadt sig Ofwer Estlanders obilligheet, utj samma handel 
twart emot ordh och afllahl; Befallningzmannen Tammelander be- 
rflttade, alt denne Estlander i forstone inlälit sig i handel roedh 
Ryssame om wallmaret, och strax der pä Conniverat medh Tuli 
betienteme om des Conflscation, hwar medelsl han eij ringa or- 
saak synes gifwit, tili delta owasende, soro han ock warit med 
Tullbetienterne pä ofwanbemalte Hällma nar wallmaret Conflsce- 
rades. Der brede wed formalte Befallningzmannen att Bonden 
Johan TMwinen ifrän laalanga by, den nu eij war tiO stadz» 
honom gifwit tillkianna, dell Ryssen Hilippa under sin reesa 
swdrligen undsagt, att taga tijo dubbelt betahlning for wallma- 
ret NembdeMan Pehr Ochtonen ifrän Sälkamä Sockn gaf med 
tillbuden Eedh wedh handen, ded Christer RachkOnen, den na 
siuk ligger, for honom sagt, ded han wed Ryssens infall räkadt 
wara i Cajana, hous TuUNahren waIbelrodde Johan Hoin*en, da 
han fulkomligen sedl Ryssen Hilippa, wed Jnkombsten i Tuli- 
Nahrens Sang Cammar, warit forkladd med en afmg Pals, hwilc- 
ken i forstone gripit tili Sölfwerskrijnet, och värit ambnande 
att skiuta med sine Pistohler, och sedän gfttt denfrAn, hafwan- 
des »fwen borttagit KachkOnens utj Skiorttan brukade Solfwer 
brisk, eliest och foredrog Ochtonen, att han ved sin warel8e pa 
Minä Grandz, 2 vekor effter sidstlidne KypdeLs-Mcsso tijd, om 



73 

en affton. Ah Ryssarne warit med drycker öfwerla8tade, af deras 
lahl kunnat mSlrcka, huralunda folck tili oägot yppande krig woro 
betingadt, ded dhe om Märgonen eij wehlat meera bestäft, uthan 
sOckt att giora tili intett, deras om aftonen fi^rehafde tahi, hwilc- 
ket sdsom han skOniade, wara ganska 9fwentyrligit och efllertSlno- 
keligit, har ombedt sin dä warande ftollieslagare SockneskrifVaren 
Xons Bergh, wedh sin fttherreesa sädant ju fbrr ju hellre gifwa 
wedertH)rande tili kiänna, bäde i Cajana och Palldamä, det berOrde 
Sochneskrifware eij efiflerkommit, der af händt att han sielf aldra 
torst wed Ryssarnes ihimreesa tili Cajana, blef af daga tagen. 
Madz Parfmainen och Joseph Pyrainen, s^om Bodbärare, bekände 
nast tiUbuden Eed, att de strofvrande Ryssar want ifrftu Olonitz 
eUer Aunus, hwilcka utj Kexholm tagit sig gewahr, Nembligen 
War]ar, Husquetter, Spiuuth, med annan godh Hundering, och 
merendehls warit Ryttare, och wflhl tillOfwad Krigzfolck, sJ^om 
Coszacker, Calmucker, Swanska och Ryskä, hwar8 antahl dhe 
profv^a warit in mooth 340 Man, af hwilcka 200 Iflmbnadt pk 
Minä grändz, och dhe Ofrige 140 pft ofwannenibde sätt rl(fwat, 
det afwen Olof PuuckOnen, som warit l^en af besagde Ryssar 
ntj 3:ne dagar, och sedän bortsluppit^ intygade, tillaggiande att 
Ryssarne, hwilckas anfi)rare, Een öfwerste, Een Major med flere 
Officerare warit, honom wed fbrtossningen ifrftn deras Ftoges-^ 
skap lAtit fbrsti, det infallet, Ibrnfimbligast orsakadz for wahna9 
ret skun, det dhe honom bedt optackia sine öfwerheetz perso^ 
ner i Ortheo. Tullbesokaren Erich Estolanus ftorebrachte, det 
ofwan]>emalte Tuilskrifware lesseohaus och Estlander, legnt boos 
TuUnabren ntj een Cammar, samma Natt som walhnars Confisca- 
tion skedde. Befallningziuannen Tammelanders hustru Madame 
Elisabett Gra&, intygade, det hon ftiUkomMigen sedt WalhBars 
Byssen, offla bemalte Hilippa warit ibiand slijke strOf^are, hwilc* 
ken oppa hennes bOön, att lata henne oroat blifvra, bedt henne 
gi sin wag afsijdes, den ock aldra Pani inkomroit om Morgonei^ 



74 

bitUjda, tagande i forstonne Eeii Si)lfrwerbegare och sedän slilel 
GuUringen ifrän heiines flnger, forutban det, sedermehra ali de- 
ras reedbaraste Egendomb dein berorwat blef, sä atl bon medh 
sine Barn utj Manneus fränwaru, nastan medh blotta kräppen 
nOdsakades att undfly deras Tyranniska bandterande. Dertill 
SArminen ifrdn Kubmonieroi by ocb Sätkamä Socbn (brständigade, 
att ban Lögerdagen förr än infallet skedde, reest tili Nurmes by 
utj Pielis Socbn, 8 nyjamijbl ifrän des beemwist, under bwilcken 
reesa, som ban wed siu iterfUrd utj Mujosjerfwi by^ af Safwo- 
boarne fornam, ded ber:de strOfware wore ä förde, ban straiLt 
lämbnadt sitt medbafda Spanmäbis lass, ocb skyndat sig med 
bod tiU Ericb Clemeltinen, der iträn ätber Gemettinen afisändt 
Socbnens SMdatb Päbl Pardanen, att reesa alt tili Sätkamä, men 
berörde Soldat emootb sin försäkring, stannat med Bodet boos 
Sablige bendrick TarfwO, som warit Tijsdagz afltonen eller den 
den 11 Martj for än infallet skedde. Säldaten tillstodb wäbl, sA 
wara passerat, dock invände att Anders Clemettinen, bwilcken au 
eij är tillst^dz, sädant bonom wägrat, for medelst ded ban sigh 
utblätit, att pm Ryssens ankomst eij wore nägot bewändt, utban 
alleenast ett lOOst kringlupit tabl, ocb om sAdant wijdare kommo 
tili SAtkamA, som är SVs Mijbl der ifrAn, sA fororsakes alleenast 
een stoor Constemation ocb räddhoga ibland folckeU JnwAnai*De 
utj Cajana stadb PbiUpp Philipson loban Madzson Snickare, Pehr 
Sallmon, Anders Madzson, och Laars PhiUpbsson nu narwarande, 
berättade: Att de äldrig wetat forr än Ryssen kl. wed pass Xan 
raoot 4 om Morgonen, omrorde dag, dem oformodeligen pAkom- 
mit, samt meerendels heela Staden med Brännande ocb Plun- 
drande utodt, forutban det att folcket blifwit deels illa handte- 
rade, een deel och ihiälslagne, fOrmälande der brede wed, An- 
ders Mad^^on sig fornummit af Johan Kohonen, det ban bordt 
een Rysse Strintzana wed Nampn saija, att berOrde krig fornämb- 
ligast for walmaret skull bafft sitt opkombst. Majoren Wälborne 



75 

Simon AfQeck androg, medt ett sorgfäUigt mod, huruledes dca 
Barbariske Rysseo, wed ftfwaiisagde tillfälle, ulj hans fränwarur 
des huus spolierat, hwar medelst icke alleenast ali des Egendom 
hoDoni blifwit afhäodU utban och det som swärare honom qwä]- 
jer, dess Fniu, jemte Barnen, fDr uthan flere dess Brödätare, tili 
tahlet öfS¥er alt 15 personer sig medhbracbt ocb tili i^nga tagit, 
ocb oacbtadt ded fienden lämbnadt dess wähl bygde gärd i Ca- 
jana obränd, s^ baar icke dess mindre Comtnendanten pä Cajana- 
borg, Nils Silfwerbagge, straxt effter ffendens afflrädande ifrän 
den Neigden, lätit af egit bewäg, den samma. med inneliggiande 
wackra saaker upbrdnna; för bwilcket alldeles efitertHnckeUge fbr- 
fai-ande han reserverar sig, bonom wederbOrygen att tilltala. 
Lijkaledei^ beklagade sig Probsten och Kyrkioberden wäbl Ebre 
wi)rdige Hr Ericb Cajanus, att Ryssarne i bans fränwabro pä 
Socbnereesan beröfwat ali dess Egendomb, jemte Bocker och 
skrifiter, sä att bnstro ocb Barn, föga annars, än med blotta krop- 
pen undansluppit, förutban ded att Sonen stud:s Dominus Johan- 
nes Cajanus, och Praeceptoren Monsieur Biorcklund bbfwit jäm- 
roerligen slagne ocb bandterade, sä att de näppebgen nänsin 
lähra binna tili sin förra bKlssa. Der boos foredrog Befallninz- 
mannen Tammelander sin stoora lidne skada utj samma Ryss- 
lopp, bwar medelst ali sin Egendomb han qvitt bbfwit, för utban 
anseenlige Crono Medell, saropt Documenter och skrifiter. Äfwen 
och beradzskrifwaren wälbemalte Fredrick Arnkijhl utj samma 
wee'fi¥a ganska illa utbräkadt, sä att icke alleenast han lilla Egen- 
domb, samt alla Documenter- ocb handlingar, beradzskrifware 
Beställningen angäende, bonom blifwit frän tagne utban ocb illa 
Bastionerat ocb med fahrcn, ifrän bwilckas bänder han omsijder^ 
nastan IijflöOs ocb beel naken sluppit Poruthan detta sä fOre-< 
gafz som det ocb wärckeligen i sanning befans, att Ryrckiorna, 
häde utj Paldamä, Sätkamä ocb Cajana aldeles plundrade, samt 
siorsta deblen af (iajana stadb, förbrände äro, bwar om allaredan 



76 

tili torene andragii fiimes, s&som ock een stoor deel af Sfttkamä 
Socfaa ftorbrändt och harjat, Nembligen ntj Nua8jerfwi by, Laars 
Korhonen, Staphan Torfwinen, Pehr Kimbiläinen, Neder SMkamä 
Laars huosko, Anders ibidem, Anders Hyrkäs, Capellanen Hr baac 
Sinius, Joran Käfferi, SahL Sochneskrilwaren löns Berg, forre 
heradzskrifiearen Johan Norin, GL Simon Masttä, Olof Liuska, 
Madz och Pehr Urpiaisen, Ofwer Sätkam^ Prdstegärden, henrich 
Kama, Daniel Sdpanen, Capellanen H:r Zachris Ulilbrandh, hwilc- 
ken nu narwarande, nSst beklagan af ali sin timmelige Egen- 
dorabs fbrlust, jäaiwahl med Uurar och ett bedröfwat mod, fbr- 
malte, att des unge Son blifwit tili fänga tagen, henrich Olo&on 
Kamtt, Olof Pijpponen, Olof Kama, Mads Pardainen, Pehr Sirf- 
wiO, Marten Pijpponen, Laars TerfwO, Anders ClemetUnen, Erich 
ibidem, Katerma by Pehr Pirnis, Madz Latikainen, henrich Korp- 
pinen, Abraham ibidem, Pähl ibidem, Mftrtben Kuwaja, hendrick 
ibidem, hendrich Latikainen, henrich Toifwanen, Pähl Waisanen, 
Mftrthen Anderss. Kuwaja, Korpisalmi by, staphan Parfwiainen, 
staphan Pijrahainen, Johan Waisaoen, Joran Pulckinen, Bertill 
SArmtmen Hans Maatta, Olof Puuckdnen, Anders Laitinen, An- 
ders Kilpeläinen, Madz Parfvriainen, Pehr KächkOnen, Joseph Pij- 
rahainen, U«is ibidem, Erich Mickonen, Länduo by Jöran Määttä, 
Pehr Ochtonen, Crister Käctdu^nen, Madz Mickonen, Madz Pulc- 
kinen, Thomas Huodarj, Eskel ibidem, Johan Käränen och Eskel 
Palfvrinen. An ytterligare tili att bestyrckia det walmars Rys- 
same warit warckeligen i hoopen med ofwannembde ströfware» 
3i framlade Befallningzmannen Kyrckiöherdens i Cajana stadh 
EhrewOrdige och hoglärde Mag. Gabriel Cajana witnesskrifit af 
dato deo 2 näst fi>rwekne April des medelst berörde Kyrckio- 
herde intygar, det Jacob Rämsä fulkomligen warit med i följe, 
hwilcken i Cajana Prästegftrd opslagit Skftpet, och der wijdare 
sä wahl som annorstädes med plundrande och bränaande fort- 
fahrit Capellanen i PaldaraA Sochn, Wahllarde H:r Casimrus 



77 

GfHNMi, berftUades jamwShl bafwa utj samina händehe UU nkgon 
deU sin E^ndomb fdrioradt; Och som här wed niigot Mnjdare 
for demie gAngen eij stod att uthritta, s^ warder att sädaoi 
fa5ga wederbdraDde i diupasCe imderdftoigheet remoosterat 
AcHim ui supra 

Pft Rällens Wflgiiar 

Joh: Ekenbohm, 
HSnidzhöfdingh. 




Att foreslAende twanne afskrifter öfirerenslflnuna med skia 

harstades H^nrarade original, betygar Stockholm i K. RiksArchif- 

Yet den Juli 5 1862 

ex oflScio 

IL M. Bowallius, 

Actoarie. 



Uldrag och aoteckningar m* y^Cajaoeborgs 

Stads Dombook^. 

(WaaA Hofrilto arki?.) 

A:o 1703 Den 11 Febr. fbredrog PoaUnästaren i Cijaoa 
Johan Yllwijk for RMstugu-ratten hurusom ett groft tai och ryfcte 
uppstMU att han pA förrSdeligt ?is gkulle hafva skrifvit och af- 
f^dat ett bref pä ftogen Paul Hehnerses vflgnar tili Ryaslandf 
ftr att underratta fienden att landet nu ar oppet ftor dem att 
kanraa in, och yrkade ansvar pi Lands Capitain Johan Grabb^ 
hvilkra sMant rykte utspridt (Saken, som synes hafva värit n4got 
invecUad, larer hafva stadnat dervid sedän den annu engäng 
Tarit for Ratten). 

kr 1703 d. 24 Febr. hoUs Rädstugudag, hvarvid CkMumen- 
daaten Nils Silfverhagge proponerade de älgarder, som skuUe vid- 
tagas, ifall nigot Aendligt inM skuile ske. 



78 

Ar 1706 d. 10- Febr. uppläsles vid allmän Rädstugudag en 
uppsatts om conlribulionerna, hvilka stadcn bade bordt betala, 
roen som likväl ända ifrdo är 1699 voro obetalte, utgOrande 990 Dbr 
Sint. Nu skulle man försoka att ätminstone taxera de förmög- 
näre. Ordinarie intrader tili Kongi Maj:t ocb Kronan var sU- 
deo dessulom skyldig ända ifrän är 1694 t. o. m. kv 1714 till- 
sammans 414 DIr Smt 

Den sista Domboken före sarkasota är undertecknad den 
16 Janaani A:o 1711 af Job. Tammelander, ConsuI Civit Cajanb. 
Den fbrsta Rädstugudag, som derefter holls, var den 4 April 1722, 
vid bvilket Ullfölle 2:ne Rddmän valdes, neml. Samuel Pbilipsson 
ocb Hans Mattsson, „efler som ingen af de förra mera äro i lifret^ 
Den fDrra Borgmästarens soo, Job. Tammelander, trädde i Fad- 
rens tienst 

Utdrag af protokollet, ft>rdt vid Rädstugu- 
Rättens i Kajana sammanträde d. 24 Febr. 1703, 
angäende Kajaneborgs fbrsvar, om nägot oför- 
modeligt skulle fDrefalla. 

(«tCajaneborgs SUds Dombook.^^ 

Den 23 Februarii 1703 wederwarande Bärgmestare ocb 
Rädbmän Hans Hansson, Philip Pbilipsson, Staffan Rahikainen, 
Joban Mattzson. 

Efler SlätU Commendantens Wällborne H:r Nills Sillfver- 
bagges begiäran blef samptel. Bärgcrskapel jgäär tillsagde att in- 
stäjla sigb nu, hvarfOre VäilbemäUe Hr Conimendanten propoue- 
rade folliande tili Hans Kongi. Maij:ts tienst, i anseende tili desse 
svAra Conjuncturer angclägna päminnelser, sAsom 

l:mo Säsom Hans Kongi. Maij:t AUernädigst bebagat Hr Cdm- 
mendanten defensioncn af SIättet Cajaneborgb anf^rtroo, sä varda 
Bärgerskapet tillsagde att ingen af dbem skall begifva sigb pä 
nigon läng reesa H:r Commendantens ocb H:r Bärgmestarens 
permission fbnitban pä dett dbe alltijd mAge vara vcdb banden 



79 

och allaire att ställa si^h in pä bArgen, dlier nägot ororniodeligt 
skulle förefalla. 

2. Jfall fienden skulle komina sä när och sOkia att ten- 
tcra nägot pä beföstningen, sä skobla Bdrgerskapet medh samptl. 
Stadsens invänare, inuan dhe pä Bärgen, tili defension sigh in- 
stallt, vara fbrplicbtede atl itända alla huusen uthi hebla Sta- 
den i brandh hvar sin gärdb, Doch icke medb mindre hogsta 
nOden dher tili tviugade. 

3. Alla qvarnar skobla äfvenväbl pä sadan händelse ruine- 
ras eller opbrännas, säsom ock 

4. Alla bätar mäste buggas sönder eller stickas i brandh. 
Dessa puncter medh bvadh mehra utbi slijkt mähl Bärger- 

skapet blifva tili Kongi. Maij:ts tienst, sampt dess beföstning- och 
Landets defension Commenderade och anbefallte, mäste hOrsamb- 
ligen efterlefvas. 

Ett värderingsbevis angäende vadmalet, som 

gaf anledning tili sarkasoia. Copia af Magistra- 

tCQs i Uleäborg skrifvelse tili Herr General-Ma- 

joren och LandshOfdingen Clerk. Dat i Uhiä 

d. 17 Jun. 1712. 

(Uleiborgs R&dhasarkiv.) 

Tili ödmiukt follie af Eder Excelles Nädige Befallning af 
d. 22 hujus, retribueras tili eflerrättelse angäende det af Rys- 
sarne 1711 i Cajana conQscerade och tili Handl. lac Estlander 
försälda Valmaret att det är här opmätt och befunnits bestA af 
3000 ahl. aestimerat tili 12 daler kmt ahl:n som värderings Skrif- 
ten daterat d. 11 April 1712 d. 19 D:o tili Eder Excellence öf- 
Tersand utvisar, betygandes säledes Vallmarets värde öfver alt 
tili 1125 dlr kmt, hvarA berörde Estlander^ som är en säker 
man giifvit dess revers att belabla ä den alt som förordas kan. 
UhlA d. 27 Jun. 1712. 



80 

Kyrkoherdeos i Pudasjärvi Erik Frosteri bref 
UH Kyrkoherden i J|jo Johan Steostrand. Dat. 
Pudasjärvi d. 17 April 1712. 

(Ijo Moderkjrko-arki?.) 

Jag bekom i aftses H:r Kyrkioberdeos bref om Dragone 
saken, meu säsom lag derboos fönnärker ingen forening kunna 
erhäUas medb intressenterne ifall H:r Pastor med 120 db* kmt 
Onskar sin portion clarera, vetandes iag intet bvilken dä skulle 
480 dir betala. Om iag ocb flera andra opräkna sioe olyckor, 
sä äro de af Iijka vicht, som tvenne resor utbi olyckelig brandh, 
mist ali min ocb bustrons ägendoom ocb mäste nu sielf byggia 
mig taak Ofver bufvudet med del enda, samt sjelf ibrsoria mig 
vijd Forsamblingens tienst, efiter iag utaf dbe 12 bebäldne man- 
tbal eller 60 utbfattiga bonder ringa eller snart sagt ingeo in- 
kombst nyttia kan, sedän dbe sä utbarmade finnes ocb dbe mä- 
ste gkii utbi Ode äfuen de sidsta i sämmar utbi Odes Lengden 
skola inftoras, fbrutan det iag ingen stund veth mig vara säker 
fi)r Ryssens inbrott, utbi denne Socbnen, sedän ocb vacbt i^lo- 
ket n)r 14 dagar flycbtat undan ocb pä dett egenvilliga vaebt- 
i^lcket, är intet uti nodfall, att pälijta. Docb til att siippa ali 
vijdlöfligbeet vii iag utaf god benägenbet, utaf min portion och 
ringeste inkombst, utgiora 60 dlr kmt Capellanen 25 dIr utaf 
sine svagaste vilckor. H:r Pastor ban ville om det Ofriga med 
H:r Intressenterne uti Ulo och Ijft öfver ens komma, om ni^gon 
förening stär att träffas, ehuru väbl att iag fornam uti Ulo, der 
Capellanema villiä siippa med 30 dlr kmt och derivera 200 dlr pä 
H:r Pastorem fbr des ansenligeste inkombst, men huru alt detta 
skal fbrenas lemnar iag pä H:r Pastoris närmare öfverläggiande 
medb dbe gode berrar, som äbro der närmare än iag, som nu 
pä deras ocb andras nytta skul, mäste utbi denna osäkra ortten 
mig uppebälla och med dagelig Communication, ifrän grensen 
tili Hans Excellence efller ordres säkerbeten underbälla, sedän 



81 

nu en ny pästvägh igenom Kimingi til UIo anrettat ähr fbr kun- 

skaparnes skol, som innom 24 Tijmar skola binna härifrän til 

Staden, och 2 gdnger uthi hvar vecka conferens med Ryssarne an- 

ställas. Det ähr illa om Hans Excellence ocb aiidra hOga Ve* 

derboranderne skuUe besväras med fi^*deblningen sedän alla för- 

enings grader äbro fbrsOkte; det iag intet vii fbrmoda, ulan ön- 

skar i tijdb een skfllig ibrening eflter boos fogade Lista, I det 

4>friga nflst tienest helsning etc etc. 

Ericus Frosterus. 

Amaärkmng, S&som iifVen af ofvanstiende bref kan ses, mötte det 
DQ aDbefallda Dragoane Regemenlers apps&ttande större SY&righeter &d &r 
1700, d& de fbrsta g&DgeD apsattes. Fattigdomeii var sk stor, att man du 
kke kande bestrida de utgifter, som dertill erfordrades. Konangen ville 
derfore innu geoom ett, den 18 Oct 1712 vid Bender dateradt bref 4JII 
de KoDgL Rlden ioskiirpa oödvSodigheten, att «ja fttr ju beUer sökia att 
folborda 2:iie DragoooeBegementers opr&ttaode hvardera tili 1000 man 
giftraDdes Eder högsta flijt der tili att pAfiooa s&daoa othvigar, som minst 
bcsvära nodersitarene.* 

Tili den hOga Rongl. Senaten af Biskopen Job. 
Cezelius. Dat i Äbo d. 20 Martii 1712. 
(Ijo Moderkyrko-arkiv.) 

Eders HogGrefl. Excell:ers nädiga bref af d. 24 Januarii 
fiar Consistorium med sidsta PIst i Odroiukbeet undfädt, hvar- 
medelst hans KongL Maijitts aldranädigste vilie Gonsistorio anty- 
des, beträflfande Dragouners praesterande» som jJtmvabl af detta 
Stiffls Prasterskap pä säU som det 1700 skedde, i Näder for- 
dras, bafver Consistorium, sedän H:r Lagman och Vice Lands- 
hofdingen Stiemstedt tillftorenne derom skrifvvit tili Consistorium, 
samroankallai tili detta Datum Stiflets nfistboende Prästmän (me- 
daa dhe aflägsnare som nu in Februario voro bär tili PrästmO- 
Chci, IHr de obeqwäma vägama och fbresUende helgedagar icke 
kunnat inkomma) och deras uthlätclse, med bewekelig fbrestäl- 
Jer ulj deuna angeUgenheet inhflmptat, ocb som Eders HogGref- 



82 

lige Excellenser nädigst bcgSra ali Priisterskapels yttrande lutr 
nlhinnan fordersammast beräUaft mftste, sä Eders HogGrffL Ek- 
celler Consistorium allerödmiukeligast fbnnäla bordt, att den lillu 
dehlen af Stiftets Clerecie som giOrL kunde sig inställa, betygade 
vähi med mänga underdäniga och hoga Constestationer bid uo- 
dersätel. lydna och redebogenbeet att hans Maijstts för beela ri^ 
ket hilllsosamina fbrfattningar efllerkomma, sdrdeles som de med 
stöi*sta hugnad forspöria dem lända tili sflkerheet och ftijd, ige^ 
nom Guds Nädh, sig och oss alla, som pä denna Orthen mäste 
dageligen lefva uthj een berofwelig fruchtan for den barbariska 
Fienden, hvilcken oss sä när kommen äVy och gifver oss, pä wära 
MedbrOdcr och qvinnor alt för ynckeligit eftersyn med biertlig 
Onskan att de hade nägon förmOgcnhet Ofrig eller ftthminstone 
nägon uthväg tili een kftstbaar Dragoune uthredning. Men de 
med hierttans sorg och qwijda mäste beklaga att de nOdsakas 
bekänna, det de efller een sä läng och beklagelig krigstunga int- 
tet öfrigit bade mehra uthi sitt huus, än usellheet, armod och 
Fattigdoon, hvilcken pdbOrder dem een ogiOrlig omoijeligheet att 
fullfölia bäde hans Maij:ts nddiga förordning och deras egen 
goda Viliä och hogsta ftstundan, varandes dett i landet nogsampt 
bekant, att stOrsta dehlen Pastores om de än lade tiUsammaiig 
alt det de Sgde, uthan det de nödtärCfligt bebofva tili sia Em- 
bets sköttsell, Böcker, kläder sampt Prdstebolets bruuk, bg»- 
lunda ahro Ägare af sä myckitt som een Dragoun kftstar, hvar- 
med och deras lifs uppehalle och uthvägar tili de mängfaldiga 
Gontributioneme dem betagas. Ty det är omöijeligit att sedän 
detta krijgets begynnellse nägon Pastor kminat försambia ifriii 
det ena ähret nftgot Ofrigit tili det andra, häUst emedan Pastores 
bar i landet, som i sielfwa krigstijdema äro i een Ordentclig 
Contribution, nembl. 9 dhr Smtt af hvart Hanthall, hafva nu i desse 
föriängde krigsäbr icke allenast der jampte den pUagde Contri- 
bution effter Manthalen ährligen och den 2me Reesor fördublai. 



83 

Biftt Qlgiora, äro och af DurdUog giärden, tijoDde petmingens 
aampt EldsUlders afgift och andra Uthgiärder niehr än de fbira 
krigstijder b-Yrärligen betungade. Der emolh är deras af Gudj 
torordnade Sadestijonden äflla blefven inoehälleji, men sent och 
4ffia med ringare betalning blifvit godtgiordt Sd om de hade kuo- 
oat benne i dn rälta tijd föryttra. Capellaneme, soin hafva se- 
dän 1G94 mist af sin RfllUgheet een stoor deel, och varaode 
aoder Kaecbt eller BtomanshUd, hafva i desse KrigsAhr kSU 
mist fiNrdubbla och recreutera sinä Säldater och BäUmän, af 
hvikka de fitrra wed Pultava och sedaa i Riga, ineo de senare 
mäfltadehlen eU ähr sedän i Carlscrona genom Pesten afgängne 
ali och de, sedän de hafva mäst andra lega och anskafla, siUe- 
dfOR Ihro alldeles oformögne mehra alt praestera, der de dock 
tiUforene nägoi kunde li^dkomnKi, SI ähro ock bide Pastores 
och Capellaneme, hwilcka tili sinä hustriis och bams tillhäld i 
Xranityden kunnat skaffa sig Rusthäld, hvaraf ett wackert antal 
är tiU KongL Maijats tienst under Cavallerie Regcmenteme n« 
«Ideles nthblottade genom de kostsamma dubbleringar och re» 
creoteringar, som blide ved VViborgska och PiUniska sidan Ifila 
iro skedde« sä att de derlill hafva mist annan sin Xgendoom, 
anoars skulle KongL Haij:tts tienst blifvit tiJlbaka, samma hem- 
nan Ode, som med Itskillige andra RusthAId är skeddu Ahora- 
4reiia ähro och nu Ofver alt genom 16% och 1709 Ihrs Svära 
JliesvlUi, sampt bekanta VMeldar och Siöskador, men alldramflst 
^mom mingfalldiga krigsbesvär, uthredningar Durch marcher, 
inqvarteringar Skiutsningar af och an ele och ali handels och 
•aäbrings »angeU, deras Booskaps StOrtning och uthpantning pA 
Bigra orther, sl ulhamiade och mlngenstndes uthodde, att ock 
i^rarenas afsaknad derpi onndvvijkel. föUgt, De som nigra hem- 
maA efter hand uptagit, ähro heelt ofbrmogne att betahla; SI 
aittta de eij beHer i Rrigstijder nigot af Ryttare och Slldater eij 
heller af deras hustrur, det dock Ulförenne är beräcknad och i 



84 

ndgra Socknar imderhulpil deras upbord. Thet skall Nädigsie 
Herrar, genom nogaste undersOckning flnoas ali m§Dgeii kyrckio 
herde i desse Ujder här i landet, eij kan i dessa sh kallade Pa- 
storalier af 100:de maiitbal (: hvad de i andra delar af Rijket 
kunnat importera, Iflrer androm vara bättre bekant :) öfver 30 
dir Smt sA att sedän han samma Manthal bar Ahrl. i taxering 
och Contribution betalt nAgra och 50 dlr Smt det dä blifVer 
heelt impossibelt, att han A)r samma 100:de mantabl tiil at prae- 
stera een Dragoun, skall kunna gifva 200:de dlr Smt; af sddaii 
deras inkombsts Ringhel bafra dhe net jämt dragit pk sig de 
fbrra ährens rest, och när den 1710 och 1711 med Hilitärisk 
execution blef uthdrefven, som näppeligen är skeddt i nftgon deU 
af de behlkldne Provincier, sk ftr nn ingen uthväg antlingen tiR 
Pengar eller Dragoune Praestation. NSir 1710 Wiborgh kom i 
fiendens händer, hafva de landeU ibrswar gripit sig an och i 
Äbo samt österbottens HofdingedOme mehrendehls efler nu pkr 
lagd ny och af Cronobetientte egenvilligt giordt Taxering emot 
Ständernas klara bevillning, med sammankombster af det endasie 
gifvit hvad de förmätU Sä är eij heller nftgot manskap att tillgä, 
sedän i desse 12 khr sk mftnga tusende män ähro uthtagne oek 
bortkombne, at de Ordinarie Regementerna kunna näppeligen corn- 
pleteras, emcdan och 1710 alla dugliga drängiar utj beela Htff* 
dingedomet och jämvähl PrästegArdame blefvo pk det nogasie 
uthsokte och tili arm^en bortforde, de Ofriga Mans Personer en- 
rollerade och redan efler strflnga lyysningar Affta marcherat ACRa 
stAdt f^rdiga att giora det samma. SA är och hflr den swArhe^ 
att inga tienliga hflstar mehra finnas, efter de sA under Ordi- 
narie som dubblerings Regementerna uthgAdt, sampt nyligen eea 
god deel tili de här i Landet tili allmogens stora beswftr inqvar- 
terade Dragouner uthtagne, hvartill och PrAsterskapet betahlning 
hafrer mAst ehrläggia, sampt anseenligt i pengar tili SAldatemas 
beklädning contribuera. Vthi alt detta gifver hans Kongi. Maij:Us 



85 

aHernidigste HiSrttelag och aHdranädigste Medlijdande med delU 
landet ocfa Ofver dess arma och i fnichian fbr Fiendens ofVerfall 
dagligen svälVande JovAnarDef Kongi. Maijits trognasle Undersik- 
tare, den Tdrdsammaste och alldra underdänigste Ibrhopning, ait 
eij Mifva inehra betungade, an som Contributions Placaiet och 
aodra vanl. bigsbedvar dem redan hafver pUagdt, hTanned de 
miste anU nappel:n kunna uthharda. Tili Edra HogGrefl. Ei- 
cd:r, som alt detta i nAder tillfbrene hafva sig bekanU ar Cou- 
sistarii onderdäniga och aldra Odmiukaste bOOn, Edi*a HogGrefl. 
Excelkn tacktes i mkiig consideration af det nu i «aderdänigheet 
anfbrde, icke allenast hoos sig sielfva hafva commiseration uthan 
och hos hans Kongi. Maij:t een hogstgallande intercession för det 
anna Prasterskapet i detta Stifft mildeligen giöra, att det ifrin 
Dragoune praestation aldra nAdigst kunde befHjas sarat det Edra 
HogGrefl. Eccelhr i näder behagade tillstadia att hoos Kongi. 
Maij:tt Consistorinm med aldra underdänigste Supplique om n^ 
«ligst forskoning i detta mähi inkomma kunde. Then aldrahOgste 
giOre hans Kongi. Maij:ts anslag och Vapn med sin gudommeliga 
aid och krafl, vallsignade; behAlle Edra HogGrefl. Excell:er at- 
tigd i sitt gudommeliga beskydd, och beframie af Hogden Edra 
BogGrefl. Excellensers stora värd fbr Fademeslandet, tili Kongi. 
Maij:ts nädigste Noije och UndersAthames Valfördh! i hvilken tro- 
gen Onskan fbrblifver 

Aho d. 20 Martii 1712. Joh. Gezelius. 

OfvaosUiende bAoeskiifl af den 20 Mars tyckes lika litet som den 
i April iDlemnade kunnat yerka nigot; %j den 15 Sept. 1712 hade Clerk 
af Koflgl. Senaten erhlllil fftrnyade piminnelser om Dragonne regemen- 
lenas oppsittande, hvarföre han genom bre^et af d. 5 Oct s. k. infordrar 
af presterskapet en «siker underrättelse hara minga Dragonner p& de 
sittel ire blefoe opsatte**, och »Calhcgoriskl svar hura the sig (brklara 
aoten tili Dragoaoen in natara eller och penningar 200 dlr Söirver Bfynt 
fdr hvar häst.* Petras Porliuus gi(Ver hSrpi ett bestärodt svar p& Pre- 



86 

slerskapets vigoar, alt hvardera för dera är för D&mraode omdjUgt, oeb 
beder k presterskapets vHgiiar i ooderdkiigfaet: 

1:q. ^ti vij eij md graveras Ofver vär fömuSgeDhel ocb 
det vij kuona ftstadkomma det Eders Excell. sä niyckel mehr 
hoos sig i nädig Consideration ville komma Mtha, soin att utreda 
een Dragoun efter den oss meddelta specification faller alldele» 
omOijeligU 

2:o. AtC wij eij mAge besvaraaF mefrra än vara medbrttder 
ocli vederUjkar. Man hafVer förnimunit, ali utj Swerige hafver 
een Paslor een lialf, sombliga een fierde-dehl utj Dragoune om- 
kästningar, bvad väre Hedbröder ut| Finland kunna komma tiU 
väga varder man innan kikrt fbrnimmande. E« E&eUence tlcbtes 
behierta det vara rättvijsast att under een birdb de som bftra 
kunna lijka tyugd.^ 

Den KoDgl. Seaaten bade dock redan fömt skrifvit tiU fcoDODgeo om 
sv&righeten vid ifrigavarande Dragone atredniog; men s&som det sjnes af 
föreottmde vid Bender d. 18 OcL 1712 daterade bref, hade koonngen anseti 
omöjligbetea beslÄ uti den förra methoden o«b befaller derföre Seaateo 
att ^appfioDa oya utvXgar och skona de oförmögnare.' WederbtiraDde sy> 
oes likvttl hafva vidtagit str&ngare itgSrder för att af presterskapet utkriifva 
Dragoopeooiogar. Dea outtröttelige Gexelios inskickade den 8 Nov. derfttre 
en besvlr»- ocb böneskrifl tili Kongi, Senaten. Det svar som Kongi 
Senaten afgaf d. 6 Dee. 1712 synes icke bafva kömmit Biskopeo tiUbanda 
(af bvad skäl, det Sr sv&rt att försti), bvarföre ban ännu i samma l>ecem> 
ber Diioad inlemnade ytterligare en böneskrifl k presterskapets vägnar. 

Kongi. Senatens Svar pA fiiskop Gezelii böne* 
skrift, af d. 8 Nov. 1712. (Samma arki?.) 

Säsom Kongi. Maijestets wij samptelige härvarande Rftd U- 
Iit oss Ibrelähsa Consistorij tili oss inkombne skrifvelse af d. 8 
sisll. November och där af inhamtat dess beklageliga föreställande, 
angäende dhen af Laadghofdingen Palmenberg giorda alfvarsamma 
ansialler niedelst Prästerskapets terlial ocb tijonde Spanroähis 
Sequestrerande för dbe af deni opsältiande SländsDragouner, 



87 

Ahsi haf?a vij alit s&dani hoos oss utj behorigt ölVervagande 
kofmna Utit, och der jftmte bebiertadt Coosislorij giorda odmiuka 
ansOkningf att deona PrästeDskapets tertial och tijonde spanmihl 
mjitte blifya befrijat ifrAn Sequestern, j anseende tili deras usla 
och fattiga tillstind, samt att samma Stifl mfttte i nAder blifva 
fbnmt befrqelse for dessa Ständs Dragooners upsattiande, si 
llBge oeb tili dess hana KongL Maij:tt8 Nädigate svar iDkommer 
tippÄ dess afifördade underdäDiga ansökning att blifva for sainma 
StindsDragouner i Näder befrijade. Och emedan vij fonnit skia- 
ligt att gifva tili denna Consistorij hoos oss giorda aDsOkoing värt 
bifalli dock att der hans Koogl. Haij:tt j näder skuUe behaga, 
att dhe for dessa Dragouner eij skola bUfva forskonte, dhe de- 
rat andeel ulj Dragoune praesterandet utgiora, men h?ad de 
fattiga angir, och de der aldeles mtet figa, wij tilforende redan 
Tunnit skiäligt for Cautionen deraf til vijdare att befrija: sl Uta 
wg nu utftrda wärt bref tili LandshOfdingen Pabnenberg, att han 
PrSsterskapets tertial eller tijonde spanmUil straxt befrijar ifrän 
secpieslren, samt med desse Ständs Dragooners praesterande hoos 
Prästerskapet sä Iflnge läter anstä tili dess hans KongL Maij:ts 
nädiga Swar derom inkommer, bvilket wij Consistorio tili Svar 
linma velat, och befalle Consistorium Gudh Alsmächtig; Stock 
bolm d. 6 December 1712. 

Carl Gyllenstiema. Arvid Horn. Carl GustalT Frolick. 

N. G. Stiema. Gnstaff Cronhi|bn. J. Spens. 

N. Strömbergh. G. Falckenbergh. J. Reenstiema. 

J. Smedeman. 

Af detta svar sjnes Gezelios icke ens d. 26 Janii 1713 hafva velat, 
ehora bao di Tar i Stockholm. Han tackar endast för deras Grefl. Ex- 
celteocers nldigste skrifvelse af d. 11 April 1712 och sHger sig hafva in- 
ItnoaC, 2:ne sappliqaer den ena i Aprilis den andra i December flfr- 
lidet &r, meo aU dttph ej inpa Koogl. Maijua N&digste svar kommU 
och säger aU «prästerskapet i öslerbotten varda aoslrängde att aigöra 



88 

straxt totiugen Dragoaoen eller 200 dtler Sml**. Det Banmt skriffcr 
PortiDQS p& Prksterskapets i Siikijoki vXgoar. alt Landshdfdiogen I orteo 
Tili icke ens höra D&gon böo om skoDingsmäl, hfilket bade likfSl eoligt 
Senatens svar bordl ske Xfven Konungens svar hade kömmit. 

Ytterligare fiooes ett Memorial tili Befallningsm. Esaias Groop,3deniti 
presterskapet befalles I) att d. 17 Aogasti iofioDa sig i Uleiborg att be- 
lala Dragonpenniogar, 2) «Att LInsman med kyrtkiones SeuniD atnit 
opskrifva hfad iofentariam det fiDoes atj Kyrckioherde glirdarne af span- 
mahl tili utsäde samt allehanda afvell och hvad annat som förlnfent fin- 
nes i Prästegjkrden, det blifver straxt värderat effter markeig&ngen, som m&sle 
skaffas penningar före, efter höga 6(Verheetens befalning» antingen afkyrc- 
kioherdaroe eller af andra som vilja s&dant sig tilbandla.** 

Under alit detta kom d. 5 Sept 1712 ifr&n Kongi. Senaten ett sorg- 
ligt bref, derati beriittas att de i Finland ander Majoren Gyllenströms 
Commando varande manskapet, jemte Dragone Regementet samt de Wt- 
borgske regementerne tili bist oeb fots iro utan kläder, s4 att af de sisl- 
nämnda 41 för nakenhel gitt öfver tili Ryssen, och uppmanas hela folkel 
tili frivilliga g&fvor. 

Häradskrifvaren Jacob Weslers intyg Ofver 

Allmogens i Norra öslerbotten nödställda bela- 

genhel är 1712. 

(Senatsarkivel, 1711 Irs VerificaUonsbok för Österb., bl. 674). 

OrsakeD, att en slor deel, af gärde och tijonde spanmMileD 

in uatura icke utfailit uti detta fougderij, är denna l:o att kiol- 

deh här i Norden, mäst hvart ähr borttager ährsväxten, isynner- 

het utj Kiemi, JiA och Pudasjerfvi samt Ofre delen af Uhleä och 

Pyhäjoki Sochnar 2:o det som sedän efler Kioldens öfvergäng 

lemnar qvar, som Gudh beltre hoos en del ganska ringa och 

svagt är, grijper bonden tili, fbr dodh hunger skull fbrtär och 

Consumerar, fbrän nägon Executions betient kan siippa att bort- 

taga det fattiga fbrräd af spanmähl, ly tili de orter, der somb- 

liga boo, kan ingen menniskia komma, fbr moras och dyar, ulan 

foglar som vingar hafva belygar af UhlA d. 3 Maii 1712. 

J. Wesler. 



89 

Laodshofdingen L. Clercks bref tili Pastor 
Johan Stenstrand i Ijo, d. 20 Nov. 1713. 
(Ijo Moderkyrko-arkiv.) 

Der allmflooa penoinge nod wed v^ finska arine^ som nu 
sUr här utj Lähnet, sk atl oCficerarne intet hafva att uoderhälla 
sig med, sampt mänga andra oundwijkeliga tarfwer, förordsaka 
mig att tiUgrijpa alla dhe Contante Medell man kan npflona; 
hrarfbr flr min begiäran ined befallning alt H:r Kyrkioberden med 
Kyrhioriden ocb Kyrkiowardarne straxt Iefwerera alle dhe Con- 
tante medell, som nu finnas sä i Moderkyrkian som Capellen, 
uthan nftgän tijdspillan tili Cronones Befalhiingsman utj fougde- 
rieU ocb mig straxt ofbrdrOjeligen Notificera hvad alt sädant be- 
stiga kan, vähl wetandes utj hvad fahra som nu Lahnet stär, 
att det fast bättre ar sädane Medell mftge komma tili wäre eg- 
nes nytta in som fljenden tili sin fbrdebl dem fär att använda; 
hvarmed H:r Kyrkioberden Gudi Befaller af Korsholm d. 20 No- 
vember 1713. 

P. S. Detta Communicerar H:r kyrkioberden straxt med 

Kyrkioberden i Pudasjerfwi att iemwäbl ställa sig tili skyndsam 

efterlefnad. Lorents Clerk. 

Job. Borre. 

A nm, Kyrkoraes Contante medel blefvo di genast lemnade tili Cro- 
Bans disposition, oeh atgjorde för Ule&borgs Prosteri tills. öfver 1600 niark 
sil^rer, sisom följande, den 19 Dee 1726 genom Prosten Lithovius tili 
presterskapet inom kontraktet atfärdade specification utvisar. 

(Ijo moderkyrko-arkiv.) 

Specification h de Medell som Kyrkorne i Uhleä Probsterije 

tili Kongi. Maijestet ocb Cronan under de framflutne Krig Abren 

ibrsträckt, ocb nu mebra efter Kongi. Majestäts ocb Rijksens 

Htfglofl. Ständers Contoirs under d. 11 passato uti^rdade Assig- 

nationer hafva att äterfö ifrän Lands Ränteriet i Wasa. 

Söif dlr. 
Sotkamo kyrkia 23: 18|. 

Cajaua SUds dito 88: — 



iJhleä SUids och Sochos dilo ..... . 381: 21 J. 

UhleA Sochn^ Capclter 233: lOf. 

iiä Socbn Moderkyrkia 93: 16. 

Dito Sochns Capell 46: 24. 

Cartoö Sochns 100: — 

Limniingo Sochns Moderkyrkia och Capeiler . 649: 31}. 

Generalmiyoren C. Armfells bref UU Assessom 

och Öfver-Kngskoinmissarien Joh. Henr. Frisius 

I. Frisenheim. (Svenska Riksarkivel). 

Edel och Hogaktad H. Assessor. 

Ilätt nu aftrotta mig de arme nOdlijdande ofTicerare, sampt 

prästcr och Betiäntef med dbe oändeliga klagoinälen om deo 

uod dhe hafva, att iag^ infbr Gud betygat, icke weet hvart iag 

mig Vanda skall, cller dem längre med lyOten och persvasioner 

att underbäUa kunna. Det kan aidrig nägon större tähnodigheet 

wijsas, än det betyga, och icke nonsin annorstädes troos, att 

krigsfolck si uthärdar i redeligheet,. när dhe intet äga matbetan 

(br niunnen och kläder blott att skyla sig med. Gud weel atl 

iag delar med dem af mitt, att jag snart sielf creperar, men kan 

där med bland myckenheeten icke stoori giora, ehuru giärna iag 

det Onskade. Een dehl präster äro sä utblättade, att de tiggia 

brodet af Soldaterne och andre, och hafva allenast een gamma! 

lappmudd pä sigh, som dbe moste förrätta tiensten med, nar de 

sä mycket orcka, och säga mig i ansiktet, att dhe moste taga af 

Bonden korn tili bröd bch nAgot slachtnOt tili sofvel i hungers- 

nOden, som närlagde utvijsar'*'); Hftnga af subalteme skola platt af 

*) Med brefvet följde nemligeo eo sorglig klago- och böneskrifl tf Pre- 
8ten H. Blollerus som haa Dyligen hade erhällit. Skriften slatades med ff. ord: 
.Imedlertid afbidar iag i största ödmjakbet hdgvälb. H. Majorens höga beoä- 
genheet, tili een sa prompt uodsättning, som jag icke mera äger een maat 
bijt för mig och de minä eller ktader pl kroppen atl förrXtla tiensten, och 
beder slatligen „nk^oi säd, slagt nöl oob sait iiii life upp^fille.* 



»1 

baiger liggia tili säog, som trka regemeDierne berXltes, bvarfer« 
dhe coiameoderande officerare mig tormeotera med ansOkniiigar 
om hjelp uhr Magazinet, d^ tili iag mig Intet kan undersCii, ati 
icke de gemene mftga komma alt lijda och alt p& een giog Of* 
verflnda g^ sedän iagb inthet finner utkomst Ibr Maij minad till^ 
fyUest Landet kau icke aqnat an hOgeligast klaga, af bvilket 
man i sMant tillstAnd tvitigas läta utsöka hvad som erfordras tili 
li&medl«ui sh for soldat som hästanie, uthan att Yetta derfore 
nigon betallning. Som iag hoppas, hällas de nogaste order non^ 
sin af tFoiipper kan praetenderas s^ alt fast ringa klagoniAl htfr** 
tili skola kunnat forspörjas, äthmiustonne af importance och ef- 
ler angif^andet bevijssligaf utban lämpas alt tili Allmogens som 
Militiens lindring och utkomst sä iag nonsin kan och formftr, 
men vijdare fruktar iag, om een skyndsam hjelp icke kommer, 
de^>eralion torde det och mera ondt Ibrordsaka, hvarfbre tiensl. 
och trägit beder, H. Assessorn ville icke tröttas ved besväret, 
uthan ft)r Kongi. Haij:lts tiänst och nytta skuU arbeta pä högve- 
derböiiige ortcr om undstfttning, hälst i fbrstonne fbr Officerare 
och ytteiiigare som det erfordras fbr de gemene tili vähr och 
somroaren^ varandes order mig lillkomne att iag bar skall blifva 
sUende, tili dess fornimmas kan om Benden norder om eller Of- 
ver Qvarken ämar inkomma, och honom dft söka mootslä, Meu 
dir han tenterar descente pA ryggen, dä taga omvagar att komma 
honom igiXn fDre, bvilket alt med bogsta flijt och med Guds 
bjelp godt ftfrh^llandet när sä omtränger, effterlefvas skall, Men 
hvad UH födan blifver, weet iag inthet, och fbr hungersnOden 
allenast rädes, emadan här intet mera fbrrid är, fln ofvan fbr- 
mälcs och osäker när tillfbrsel sioledes skee kan, sttrdeles forin- 
nan fienden torde ankomma^ sampi moot ali bändelse intbet fi)r- 
spories baak om oss samblat, som moijeligast borde vara sä fiir- 
digt i brod och mera, att soldalen kunde del i liasi uttaga och 
»trait nytlia, efiler som dä icke tijd blifver alt Ibrdroja sig nied 



mabnde och bakaude, hvilket oflast och soin mäst Yant vAri 
bdgst beklageliga förhinder. lagh väDtar H. Assessoros säkra 
berättebe om D&gon fbrhoppniDg kan vara att tilNjta^ i aonao 
händebe will iagh, min oly eka menskl. mOijeligaat att förekoniina« 
giora tili bans KongL M:t uUbrlig berfltteke om alt tilkitiDdet 
och underdiioigBt knafall om een NMig dimission här ifr&o, dock 
af trogen zele beredd att tiflDa hvar haos Kongi. Maij:t annor- 
«tades i Nftder täckes, som iag nftgon nylta giOra kan och ui- 
komma med det mig anbefalles. Forblifver stadse Edel och 
HOgaktad H. Assoiaonis etc etc Carl Armrelt 

Qvarteret vid Uhmeä d. 6 Aprilis 1715. 

Tili General Majoren och Landshofdingen of- 
ver Vesterbotten Magnus Grönberg. Dat. Pu- 
dasjärvi den 27 Junii A:o 1717. 

(Afakrift af en gammal copia, tillhörig v. Pastor Bäckvall i Uleiborg). 

Vikr nOd och iräkade usla tillständ tvingar oss Hans Mayrtts 
Vär AllernMigste Konungs fattige undersdtare at inkomma med 
en underdän-Odmiukaste klagan Ofver H:r Capiteiner Längstroms 
och Kärkis folck, hvilka framfara hoos oss ganska omildt, med 
piskandCf rofvande och afhandande tili ali v^ egendoom, uppe- 
hälle och kläder beswära oss med onodige skiutzer, och sä han- 
terä oss at wij mikste lämna huuss och heem och begifwa oss 
pä en äländig flycht, om icke hOga öfverheten konmier oss tili 
hielp och oss ifrin et sä fasligi och grymt framfarande täckes 
näd-rätwij8ligen firijkalla, bestftende wära underdän-ddmiukasle 
klagomfthl i Miande: 

1. At detta Folcket bar sat sig ned hoos oss tili en odrä- 
gelig tunga och besvvär Hr Capitein Längströms forst och derpA 
sedän de afiiigade H:r Gapit Kärkis, med stoor myckenheet sä 
at en kari bar 3, 4, 5 ja ock 7 Personer för tijden, hvirar tili 



93 

äff en en hop flychtingar «g slagtl, som alla af albnogen misle 
umlerhUas. 

3. Enär krijgsfolckel far pä partier efterlannaa eB hop 
tili marode, at uthprftesa ocb med vMd athtaga h?ad booden äger 
tili det stoora qvarblefne fbliies underiilld. 

4. Braka de en ovanUg stoor kappa tili otlnnatniBg som 
de räkna 30 pii tunnan, hvilcken med 24 vSl uppfyilas kan, odi 
siledes uthtaga 8 nyija kapfiar eller \ T:na Ofver p& en beL 

4. Brännes och brygges stadigt och SpanmAhlen otlitages 
utaf allmogen i sUan qrantitet at stora draf bOgar fmroita, som 
deras swijn ej hunnit upftta och fortära. 

5. HUles esom oftast giästebod ocb lefvres Ofverflodigt alt 
af bondens goda. 

6. Miiste man sichta godt R2g- eller koorn miohl tili groth 
ocb annan s^fvel eliest tfr man straffVard. 

7. FoniUn de mänga skiutzer som eliest ulbfordras, mitote 
bonden staka dem tili Ij& ocb dadan tillbaka onder titol af 
Crono abrende, som dock bestär i branwijns och tobaks ftorsa- 
bande, samt Laxens upbandlande utj Ijo. 

8. Värdar det folcket icke sh mycket at de skulle bngga 
weden för sig som bonden mi»te sUlpa efter sig iirii Skogen, 
som inga bast hafrer och deras hastar stä lediga och förtara 
Bondens bOO. 

9. Alt bvad bonden ager i Spanmäbl, klader, koppar, boskap 
och annat skall vara deras om det rikar dem i hander. Hvarwedh 

10 tyckes mycket billigare säsom afven enligit med KongL 
Mai):t8 allemadigste utgifne förordingar, at de som fä partiet 
knnna hafva nftgon fördeel medest roff och byte utaf Fienden, 
skulle hielpa sig sielfve tili deras Ofrerflikliga lefnad och inttet 
altMunnan utan betalning af allmogen uthprassat hafvandes man 
Tebt contribuera efter förmoijeltgbety bvad som dem ordinairt 
besUis tili födo och underhdld. 



94 

Detta med mehra är som bo8 Eders Exoellence nO^kar 
08S fattigt folckf som jemväl tili en stoor dehl af fienden Ira 
plundrade och utan beUlckning lUmnade dft han Ofverfailil osa, 
at inkMUDa med aldra aodcrdin-Odmiiikaste klagan och bonfal* 
lan, at wij Trä detta omilda Folcket, som ingen misakundsam- 
heet och barmherUghet hafwer, mäge bKfva entledigade, wiliaD- 
des beller anderkasta oss Guds nidige behag tili nigot flfventyr 
med fienden, och 8ielf?e sokie försTara oss, än at stiiodigt (di- 
gas med mehrbemälte folcks ofverdäd egenwiUiga banterande, och 
alt (ter 8v4ra medfart som oss tili en odrä^ig tunga Uinder, ai 
wij eij fbrmä derunder uthhirda, utan mäste antingen afbijda 
doden eller ock forUta altsamman och futla Tiggiare stafven, det 
dock rorekommas kunde, der Eders Excellence tickes taga oss i 
Kongi. HayUts allernädigste bägn och vkr stoora nöd Hans Kongi. 
Maijat i underdänigheet foredraga, der om wij underdän-odmra* 
keligast anhMle, och nvrdenskull alRlrde tvftone Sochnemän be- 
rorde wftr nöd och denne suppUque med Sochns Sigill tuider- 
tryckt at insinuera och foredraga, Ibrblifvandes tili vär död 
Eders Excellences 




Und(*rdän-Odmiiikaste Tienare 
Ptidasjärfvi d. 27 Junij Allmogcn 

A:o 1717. af Pudas jilrfvi Sodinen. 

Landshöfdingen öfver Vesterbotten Skydds- 
bref fbr Pudasjirviboeme, den 18 iulii 1717. 
(▲fskr. or ea gammal copia, lillMrig Paslor J. BMckvall i U:borg). 

SAsom Bonderne ifrAn Pudasjerrvi Jacob Danielsson Ang- 
leimts och Johan Jacobsson RaisSnen sig hOgelin besvära Ofver 
det tvAng och OfvervAld, som dem samt flere invtoame der & 



Orien Tederbrds af Capitainerne LAngstrtfm och Kflrck; ty bKfva 
bemJdle Bnoder utj Kongi. Majestettd hOga Namn iagne uti Am*- 
sfar, emot aOa TAIdBamheter af berorde Capiteiner, sA att de 
hTarcfcen dem eller Andra af Kongi. Haij:t8 iindereätare i Fin- 
land och Osterbottn, akola onderstft alt tillfoga det ringaste mehn 
eller f^rfiing tili deras egna personer eller gods, wijd hArdt strafT 
lillgOrande der sädant fbrspörjes. Datum Toraeft d. 18 Julij 1717. 

Magnus Grönberg. 

Olaus Dabb. 

llflradsfogden Jae. VVesters ordres tili krono- 
läiismannen Johan Lund, d. 6 Nov. 1721. 
(Kyrko-arkivet i Siikajoki). 

Det anbefalles eder pä det strängaste och alvarsammast, 
att j icke allenast uttager det som allaredan fbr ähr taxerat af 
SaU och Sijkajocki och eder befalt blifvit, uthan ännu tili 40 L% 
miukt bröd, 20 L% tori kiött eller 40 L% färskt, 4 LU smOr, eller 
i smörets sialle 16 Cappar gryn, 14 C:r korn, eller 24 C:r blandh- 
sädh och detta alt, af hela Sochnen tili sammans, men dess 
utom af hvar gärd 2 Caroliner Contant pengar, förmanandes All- 
mogen strängel. att hempta tili Sgckajoki Moderkyrckia, der 2:ne 
nait läger blir, sampi Paitsjocki der ett nattiäger blir, färsk 
fisk och fogel, sampt annat tili Herrar Oincerarnes forfriskning, 
emot contant betahiing. J widngt fall der de dett icke giöra, 
sä bor j uih Exequera 8 eller 10 sL not tili deras uppehalle 
emot redbar betalning, hvilcketdera bonderna hälisi wille, men A 
ali handelse skuUe J euteligen haf?a boskapen i beredskap tili 
Uppehalle fbr hvar Ofllcerare, att de pä iniet säti mä komma at 
Iida, alle hästar i hälla och en mftste och medbemias att skjuisa, 
for uthan alt detia, skuUe päläggia allmogen, utom denna Pro- 
Tiant, att ännu hafva genast i berädskap efter hoos fogade Or- 
dres den j skoUen läta Publiccra 210 L% miukt brOd 110 Zff tori 



96 

kiou cller 220 L% nirskt, sampi 26 L% sioör, eller i dess sUUe 4 
T:r gryn R)r österbotteos och Savolax regementerBe. Forsumma 
J deD ringaste del haraf, sUinde Ak ut, hvad bar pA föUia kan, 
gudj befalt af UhU den 6 Nov. A:o 1721. Jacob We8ter. 

Anm, För deo sista oppbdrdeo af «Hans Ciariske MajUs Conlri- 
bations revenyer* ifrlo Siikajoki, Pybljoki, Limingo, Ulei ocli Ijo sock- 
nar, hade Gabriel öhberg d 4 October redovisat. Deone Jacob Wester 
tv DU lians svenska efleKrkdare. 

Landshöfdingens Ofver östcrbotten R. v. Essens 
RungOrelse, den 20 December 1721. 

(Ijo moderkyrko-ariciv.) 
Alldenstund hoos mig äthskillige Klagomähl äro inkomne 
huni soni en och annan skall uthan tillsUnd af egen goda tycke 
understätt sigh %k vähi under hela flenlel. tijden som sedän Ryskä 
Troupperne härifrän Orthen aftigade, nederrifvit och bärtfbrdt 
iithskildige huus bestäende dehls af de under flychten varande 
BärgarskapeU och Invänarnes byggningar, bodar, stall och PäS- 
huus dehls och af Sochuens huus och Bodar med annat mera; 
och jämbvähl under ibrfluien Krigsiijd här i sUiderne, qvar- 
blefvne InvAnarne n)rmenas äfven hafva bärttagitt uthur ödes- 
liuussen Bord, Skäp slular fonster samt annat Innandöme^ an- 
tingen i den tanckan och upsätet af de rättsinte och vählme- 
nande hoos sig i forvahr halla tili egarens hemkomst; eller och 
af dc vanartige som sin Ibrmenande vählföngna egendom torde 
vilja sigh tili ägna; Aldt sä tili n)rekommande här af varder hSr- 
med sträng och alvarligen ibrbudit at ingen Eho han vara mä 
skall vid hArdt slrafT tillgiorande antingen sialfva eller genom 
andra NAgra huus nederrifva bArtföra eller föra läta uthan tili 
InvAnarnes hemkAmbst orubbade blifva stAende, samt den lOsa 
ägendomen af hvad namn den vara mA hoos wederbOrande Crono 
Betiente angifvas som de utj dcsse framflutne Ahren tili sigh ta- 
git och annammat hafva, pA dett InvAnarna och de rdtta ägande 



97 

som hijt ankomfie Uro eller hädän efter anlSnda kimoa tnäge 
kämma tili sitt igen vähl vetandes at der nägon cfler denna 
PublicatioD fördolier och eij i rättan tijd slijk egendom angif- 
ver och ifrän sigh lefvererar och sedän vijd UndersOckningen 
anlingen i Staden och hoos Alhnogen pä landet skulle finnas och 
igenf^ils den dä med ett svArt strafT, i följe af de i dyl. mähl 
uthgäBgne Förordningaf Exemplariter skall ansett blifva. Wasa 
d. 29 Dee 1721. 

Uppi dragande kali och Cmbets vägnar: 

R. W. V. Essen. 

Job. Borre. 

Anm. Bland andra oredor uiider denna Ud nKmnes IfVen iU Bor- 
gerskapel i SUderne böijade allmilnnellgen med egen haods r&U indrifVa 
sinä gamla bos bönderne innesUende fordringar alit ifr&n österboUniska 
Ofredens början. DeUa försökte man förekomma gonom etl (brbnd, som 
tUlika föreskref, att inga andra 8n klara liquidations rSkningar kunde 
komroa ifr&ga. (Landsböfd. Kang. af d. 28 Maij 1722.) 

LandshOfdinge-Embelets Ordres tili Befallnings- 
tuannen Simon Ruuth angäende de af Kys- 
sarne hr 1721 gjorda pälagor och förbud emot 
deras vidare indrifvande. 

(Kemi moderkyrko-arkiv.) 
Tili allerundänigsle iblje af hans K. Maij:t ankomne och 
härhoos gAende Copiale AUernädigstc Förordning af d. 28 Maii 
sistl. Tarder Befallningsman härigenom anbefalter att vijd und- 
fäendet haraf den anstalt foga, att denna Hans Rongl. Maij:ts 
Nädigste Förordning varder utj des Fougderie tili hvars och ens 
efterrättelse Allmeneligen kungjord, p& det hvar och en af Hans 
Kgl. Maij:ts trogne tindersätare mäge kunna fmna hvad näd och 
Mildheet dem wederfaren blifver, der nAgon af de for detta va- 
rande Ryske betienteme skulle understä sig af Alhnogen nägon 
iitaf de Ryskä pälagorna för de fbrra dhreu utt uthfordra; hvarom 
Suomi. 7 



98 

Befallningsman mäste sig vähl underrällat giora, och sedän med 
sia berättelse inkomma. Oudi befallal af Korsholm d. 6 Aug. 
1723. 

Uppä Högvälborne ll:r Barons Geo. Majorens och 

Landshöfdingens Vägnar i des fränvaro: 

Samuel Brinck. Joh. Borre. 

Prosten Barthold Vhaöls bref tili presterska- 

pet i Österbotten, angäende förteckningar pä 

fängue och tili Ryssland bortförde barn. Dat. 

26 Octob. 1721. 

(Ijo moderkyrko-arkiv.) 

Det varder E. E. Wählähre- Ähre- och Wyrdigheeter liär- 

medh tienst-wanligen coinmunicerat, huruledes Hans Hogh-Grefl. 

Excellence Kongi. RAdct och Plenipotentiarien II:r Grefwe Lil- 

lienstedt requirerat, det ifrän buar Sochn i österboln mätte li- 

stor pä dhe föngnc hela denna tijden af Ryssarne bortfOrde barn 

och andra insändas, Varda fordenskull E. E. Vähl-Ähre- Ähre- 

och Wyrdigheter huar i sine Församblingar sädana listor forder- 

ligast iurättande och insändande; Man varder tillseende huru dhe 

wijdare fortskalTas kunna. Huadh vAra Bröder dberas ÄhrevOr- 

digheter HIL* Hideen och Prochnian wijdare i Nystadh uthrättaL, 

kan i denna hast intet omständel. wijsas. Kortetigen dhe hade 

att gratulera ilHrr Plenipotentianerue dheras Vällsignade beställ- 

ning tili Frijden etc. Sedän att observera dheras som qvar i 

landet blifvit, som ock dheras som under Ryskä wäldet igenkom- 

mit, sA ock dheras, som i nhgoi bafva mäst giora nägon tienst 

medh uppbörden etc, bäsla och säkerheet hvilcket alt tili vArt 

landskap honeur vähl uptagit blifvit. Ryssarne drogo sigh hari- 

frdn d. 4 hujus. önskar ali Näde och beskärm och forblifver 

E. E. Wählllhre-Ähre-Wyrdigheeter8 

Tjenstskyldigste 

D. 26 Octob. 1721. Barthold Vhaäl. 



99 

Hrietkmngar ififer de iflrän ösierboiien tiU Ryuland tmder Hora oflredä- 
iren borlfarda bam och äldre personer fiaoas a ti Koogl. Sfenska Riksar- 
kmi. De äro fallsUiodiga namnförteckoiogar, atom följaode, som blott sam- 
roariskt appgifver aotalet af bortfbrde persooer, jemte dem, som ODder 
saroma tid blifvit mördade af fieoden. 

Forteckning uppä de af Fienden uii Limingo Sochn Annis 
1715 och 1716 mördade och bortfbrde roans och qvins perso- 
ner, baraen inbegrepne. 

By nampn. Mördade. Bortförde. 

Kärsamä 44 5 

Öfver Temmes UI 32 

Neder Temmes 100 14 

Kaihia 19 6 

Törnävä 316 70 

Leppioja 50 11 

Ängeslevä 279 72 

Kivioja 45 7 

Luomingi 16 5 

Limingoby 73 11 

Ketunmaa 53 9 

Hyrylä 34 10 

Ylipää 253 55 

Randakylä 24 10 

Virckula ..." 32 5 

Hirvasniemi 71 19 

Lumijoki kyrkoby 84 11 

Ylipää 130 20 

AlaLumijoki 63 23 

Lapinniemi 161 27 

Kembele . . 1 3 6 32 

Summa 2124 454 
Tömävä den 24 Nov. 1721. 

Christ Gisselkors. 



100 



Innebillet af ofvanoiUDiule specificationer fiiin«9 aammariskt app- 
gifvel nti följande 

Forteckning pä det roanskap, Qrinnor och Barn, som hiv 
utj Osterbotten af Fienden under forflutne krigstijder dehls längiie 
dehis mördade och ihiäl slagne äro roed 1714 och de sednare 

fthren. 

Mördade och 
Fougderierne. Soldate Sochnerne. ihiktolagoe. Flngoe. 



Uhleäborgs 

Norra FOg- 

derio. 



Cajana Fogderie. 



Uhleäborgs 

S6dra FOg- 

derie. 



Korsholms 

Norra Fög- 

derie. 

Korsholms 
Södra Fögd. 



Ijä Sochn . . 

Pudasjerfri Sochn 

Uhleä Stadh . 

Uhleä Sochn . 

CariO Sochn . 

Limingo Sochn 

Brahrstadh . . 

Sahlo Sochn . 

Sikajoki Sochn 

Cajana Stadh . 
( Pyhäjoki Sochn 
V Calajoki Sochn 
] Lächto Sochn . 
1 GamL Carlby Stadh . 
I Gaml. Carlby Sochn 

GamL Carlhy Capell. 

i Lapo Sochn . . . 

} Lapo Sodms Capell Cauhava 

< 

i LilUiyro Sochn 

' Storkyro Sochn 

Laihela Sochn. 

Ilmolla Sochn . 



230 


116 


V 


7 


91 


55 


•1 


UI 


n 


74 


2124 


454 


w 


28 


W 


134 


^ 


305 


W 


3 


w 


430 


n 


276 


fi 


341 


n 


27 


w 


18 


» 


31 


20 


80 


n 


48 


»• 


91 


rt 


244 


n 


67 


f^ 


61 



Summa 2374 3094 



101 

Foagderierne. Botsmaos Socboerae. Fiogne. 

l lileid). Sodra Fogd. Cronoby Sochn 114 

i Jacobstadh 22 

Korsholms ^ P^^ersöre Sochn 271 

Norra Fogderie. / «y Carlby SUdh 30 

\ Ny Carlby Sochn 271 

Wasa SUdh 60 

Wasa Sochn & ifuslasari ... 115 

Malax Sochn 71 

Korsholms j Malax Sechns Capell Solvo . . 22 

Södra Fögdcrie. ] ^'^ ^^"^^^ ^^ ^^^'^^ ^"^"^ 

vid Storkyro daget .... 8 

Nerpis Sochn 135 

Christina Stadh 2;i 

LappHerd Sochn 50 

Korsholms j Woro Sochn 368 

Norra Fögderie. | D:lo vid Storkyro slaget . . . 130 

Summa 1690 

Summa mOrdade och fängne personer 7158. 

F9ri€dumgar 9f$er äem, ^smn af grpwma fieuäen pä hvarjehanäa 
Mti mm ti/hei Jackie äro" fiooa» «ii nigra Österbottoiska församliDgars 
Hislorieböcker öfver födde ocb döde onder stora ofredsären. Sidaoa för- 
leekoiogar syoes icke bafVa blifvit iofordrade ocb derfbre bade t. ei. Pa- 
atoro i |)o Joban Sleoftraiid i slulel af sin .förteckoiog örver Aogne ocb 
bortlbrde* blott omn&mot alt »Abr 1715 ocb 1716 iibre nti Ijo Socbo 
230 pcrsoner af fieoderoa p4 bvarj<>haoda grymbt förfaraode, pijnande 
brlDoaode, steekaode ocb blodsaibgialande om lijfvet brachte, (onitbao 
dem som af booger ocb äleode i skogar och bnsville äro döda blefoe.* 

Skolle presterskapel ifveo i aodra österbottniska församlingar giort 
dyUka tillifg i sioa förteckoiogar öfver boriförda personer, sk bade an- 
takc af mOnlade blifvit Tida slörre äo ofYanst&enda snrainarisfca förteck- 
nng nuisar. SI tili eiempel kiiodo man enilgt dcana fdrteckoing tro, att 
Pederstfre Socken icke blifvil sl hirdl pröfvad son ijo ocb Limingo; men 



102 

dess Historiebok innehiller dock tvenne kr 1725 gjorda förteckoingar af 
det förAirligasle slag, applagaode icke blott hvarje persoDS oaoiD, ulan ttfVea 
dödssXttet. Enligt dessa förteckoiogar hade onder »Ryskä öfverväldet'' uti 

Jacobstad 36 personer mislat lifvet, oemligen: 

23 personer ihj&lskjutne, stuckne eller slagne, 
4 » brände tili d6ds, 

1 „ väldtagen och död, 

2 n illa slagne och sedän af hunger döde, 

6 » döde af banger eller ihjälfnisue under flykteii. 
Uti Pedertöre moderkyrkoforsamling bade 379 personer, och Lappa- 
järvi kapell 29 personer pk samma s&tt Ijutit döden nemligen: 
107 personer ibjäl stuckne eller slagne, 
93 « marlerade, piskade ocb brinde tili döds, 
4 personer vildförda eller af onSninda orsaker döde hos Rysseo» 
20 9 marterade och sedän döde af hnnger m. m. 
184 « döde af hunger ocb köld och pk flykten (endel pk 

Carlon ibjelslagne af Ryssen). 
Summa af hela pastoratet 444 personer. Ibland de tili dödsbrända 
upprHknas äfven barn; men oftare b&nde dock atl förttldrarne mördades 
ocb barnen dogo sedän af hunger, köld ocb brist pä skötsel. Tili slut 
siger Pastor Eric Fant uti sin förteckning att »de som ännu lefva men 
äro af fienden brände, slagne, skulue, stuckne, sträckte ocb eljest jemnier- 
ligen raedfarne, dcls sik illa at de intet arbete giöra kunna, dels s& at de 
deraf äro bräckliga och sinkliga, hvilkas antal icke kan specificeras, eme- 
dan mästa delen af dem som blifvil qvare under Genden sädana pl&gor 
uts^dt.** 

/ Extract af Häradstings ProtocoUet, bället i 

Wöro Paslorat och Murckas Giesigifvare gärd 

d. 15 Oclobris 1722 och (bljaDde dagar. 

(Slorkyro Moderkyrko-arckiv). 

Uppä ätskillige efler Kyrö slag een sOrjande b:ne qwiQS 

persuners begiaran, afhördes Soldaten under värfvade BallalioncD 

Petter Swan och Bonden Thomas Hinrichson ifrän Bertby edeli. 

gen, berättandes fbrsi Petter Swan at han blef pA berOrde slag 

Hingen och kom at tillika nied fängne Bouder, som voro vid pass 



103 

300 man foras uti et fbUie tili llälsingfäi-s, i medlertid blefvo 
Böndeme pA vägen och vid berörde Stad af blesstirer fräo march, 
huDger och släp pä Gallienie vid Sladen alle dode. Undanta- 
gaodes fem BOnder, nembligen bemälte Thomas Hinrichson i 
Bertby, Hans Erichson i loUax, Marten Andersson ibm, Matts An- 
dersson ifrän VVasa stad, ocli en benämbd Mats ifrän lillekyro 
Sochn, hvilka fem personer n>rdes tili Pettersburg och där af- 
ledo, ii>rutan meerbemälte Thomas Hinrichson, hvilken pä sin 
aflagde ed tili alla delar hadc lika berättelse mcd Petter Swan 
och tillade uppä Probstens och Kyrckioherdens HogährewOrdige 
Mag. laur Gezelii frägan i synnerheet: at Gabriel Anderson ifrän 
Maxmo blef död i Hälsingfors, kommandes berörde attestanter 
där uti aldeles Ofverens, at de fängne bönder woro alle i et 
föllic och förutan berörde Th. Hinrichson alle dOde äro. Actum 
ui supra. 

Tili Biskopen i Äbo, swar uppA dess bref 

angäende de under kriget tili Ryssland bort- 

fbrda barns Aterst^llande. 

(Ijo moderkyrko-arkiv.) 
FRIDRICH med Guds näde Swäriges Giöthes och Wände$ 
Konung etc. etc. etc. \hr ynnest och nädiga benägenheet med 
Gudh Alsmächtig. Troman och Biskop. Wij hafva i näder lätit 
oss (bredraga eder underdäniga skrifvelse af d. 17 Jan. angäende 
de under kriget tili Ryssland bortft)rde barns äterlefvererande ; 
bvar uppä eder tili nädigt swar länder; dett wij tili wär i Mu- 
schou varande Envoije Extra ordinaire och Cantzlijrädet Baron 
Cedercreutz lätit afförda vara ordres, angäende detta ährendet 
med nädig befalning at han det samma läter sig högst augeläget 
wara, sä lagandes att desse bortibrde bam mäga tili sinä foräl- 
drars hugnad, och deras egen vällfärd med det foi^ta eilter ali 
rät och billigheet släpte och äterstälte blifva. Och hafven i for- 
(heuskull tili bemalte Envoije Extra ordinaire att Ofversända en 



104 



(brteckning pi berörde barn, Bampt der ofver ined hopom my- 

dare correspondera, här med wy Befalle eder Gud AkmSleblig 

nideligeu. Stockholm d. 11 Febn 1723. 

FRIDRICH. 

VoD Iloppea, 



£xtract af manUls Längderae öf- Extract Ofver 1723 äbrs Maotals 

ver Uhleä och Cajana Läbn pro Längder för Vbleäborgs Noire 

A:no 1714, Fögderije. 

(Senats-arkivet.) 



Sablo Socbn 
Siikajoki Socbn 
Brahestad 
Limroingo Socim 
Uhleä Socbu 
Uhleä Stadb 
Carlo Socbn 
Ijo Socbn 
Pudasjärvi 
Kimi Socbn 
Paldamo Sochn 
Sotkamo 
Cajana Stadb 



Personr. 

329 
721 
173 
928 
714 
584 
191 
576 
177 
689 
726 
359 
51 



Summa 6218 
l)a(mii Uhlei 12 MarUj 1714, 
Abr. Haak, 







Personr. 


Kemi 




517 


m 


1 


317 


Pudas Jerfvi 




163 


Vbleä 
CarlöO 


^ Socbnar 


280 
58 


LimmingA 




436 


Sablo 




99 


Sikajoki i 




267 




Summa 


2137 



Datum d. 24 Marlij 1724. 

Simon Ruulb, Hans Wallmaii 
Härads SkrifV. V. Härads ^krif. 
V. H. Fou^e. tare. 



103 



(Satnina arkiv.) 
Summarisk Förslag öfvei» Mantatm 1 hela tnitt af NMei* 
anibrirodde District utaf Österbotten; utvisaDde sä vähl de Förre, 
som de, hvilcka nu Tillökte äro: nemL Ryske A:o 1719. 



Sochnarnes Namn 



MaotaleD 



förre. t-ökte. 



S:ma. 



Aunotationer. 



Mustasari Sochn 

Malax 
Näqiis . 
Lappfierd 

flmola 
Lappo . 

Storkyro . . 

Lillkyro . . . 
ILaihella . . . 

Wörö. , . . 



14 
2 



n 



20 
19 



11 



H 
H 

2 



11 

*2 



19i 



H 



H 



24 

23 

16 
JO 
16 

12 



DäDoe Sockneo liggar yed Tasa 
Stad; Hr Yordeo mjcket nuo^rat 
sördeles af Siörolckei. 

Dässe Sochner ttro Yeed första 
ravatien ravatierade, S& at (de) iiona 
ligga ödt, KöIdeQ en deel tillfogat 
IjLreq skada. Särdeles den dee- 
leo, som Ugger opp mot Landet. 
Ock de som liggia mot Siön, en 
deel opbrände, och mästa delen 
öde. 

Köiden och VattnQoden om Yir- 
Mjden, p& somliga sUkllen, tillskyn- 
dar Äkrarna stor Skada. 

Dänne Sochnen bler 1714 af Ar- 
meerne ruinerat, baarest Slaget 
stod; Sk alt de äj sig Knnu kan- 
nat opprKtla : Huarföre de äj högre 
Manlahl tila kanna. 

Dinne är sammaledes fördärfVat 
af Armeerne som lig d&rniist. 

Köiden en del Arsfäiten för- 
därfvat, s&rdeles Skogsbyggden be-^ 
sittjes af siatta appertinentier; En 
del Tattiga att de sk tringt boo 
tillsammans. 

ö^er hiimen Öde; Elljest myc- 
ket ruinerat och de som beboos 
en deel atfattiga. 



lOC 



Sochnarnes Namo. 


ManUleo 


Sima. 


Annotationer. 


förre. 


l:«kle. 










Fattiga mycket illa riiiDerat, Dägra 


Ny Carleby Sochn 


2 


2 


4 


ställeo opbränt myckel ödc. Köi- 
den pk somliga ställeo Arsvexten 


Pedersöre med dess 


2J 


2 


4i 


fördärfvat, Särdeles opp raot Lan- 


Cappel LappJärfvi 


7 


3 


10 


\ det, som Pedersöbre Cappel giäld 
Lappjerfui de dSr bebo sioa hein- 


Cronoby 


7 


n 


Sh 


man mellan moras, att iagen slip- 
per med hist fram, Sommartijd, 
/ som berältas. 


G:la Carlby ni. dess 
Cappel Wältile 
Kiällfviö 


13 
6 
6 


2 

1 
1 


15 

7 
7 


1 Efler det (man) kommcr läogre 
\ Norr^t, finner mana mera oppbränt 
l och ruinerat. 


Lächto 


7 


n 


8^ 


Kau äj n^gon tillökniag tala; 
■ Utan Underdän-ödmiukel. aohliller 
1 om Förminskaing i mantalcn; Som 
1 s4 högt öfver deras förmäga för 
1 detta äro taierade: att maa med 
1 stort besvär i förleden är, kunde 


Cala Jocki 


8 




6 


J Qtprässa deras utlagor. Det ock 
deras roedfölliande Suppliqae i Öd- 
miukhet ved haDden gifver; huar- 
före tili Högväliborne H:r Grefoch 
Laodshöfdingens vidare nädiga om- 

1 präfvande, jag nu Sochnen 2:nc 

\ mantahl lindrat. 

, Dässe Sochncr skola tili en stor 


Pybä Jocki 


2i 


1 


3.i 


1 deel vara opbrända niinerade, de 


Sika Jocki 


h 


1 


1 


1 som dSr bo, lider stor tortur af 
[ Sissarne som deras Arsvaxt äfveo- 


Limmingo 
Uhleä 


h 


] 

2 


1 

1 


1 vähl och i detU kVy siksom tillfö- 
1 rene tröskat och afl(irt. Jeiiibv&hl 
1 bar och köiden deras &rl. utsädel 
' föredHrfval. 



107 

Att desse titlokte Mantahlen, efter en noga hälleo Iiiquisi-' 
tion, äro mojeligaste, eiler huars och ens Sochns tillständ, repar- 
terade, Attesteres af Wasa d. 6 Octobris A:o 1719. 

C. J. Shmidtfeldt. 

Abr. Alftan. 

General Gouverneuren Gustaf Douglas' ordres 
UM samteliga Befallningshafvande uti Abolän är 
1718. 
(Abo Geoeral GoaveraemeDts Cancelliets Concept-Bref-Bok Addo 1718.) 
Säsom Inbärgningen af Innevarande ährs växt boos handt- 
mennerne allaredan är wedh banden, och lämblijk Contribution 
med dem i Ibrledet äbr var pä buden och närmare dr gädtfun- 
net, n>r delta ähr 1718 pä Mantalen att uthskrifva, säledes att 
af hvart MantabI att betalas 6 tunnor Rägb och 6 t:r Korn saropt 
8 Rub. pengar. Fordenskull och pä del att alt bvad som sMedes 
pä budet är, mä nu i tijdb blifva af Eder bärgat och incasserat, 
beordres Eder nu straxt äfven berOrde Innevarande 1718 ährs 
Contribution igenom Natt och Dagh ofbrdröjeligen indrifva sä 
vähl utj Spanmähl som och i Penningar, sä att derved ej den 
ringaste drögsmähl af Eder mälte forspörias. J Lijka matto dis- 
poneres och medh fouragiet, sä alt alt sädant tili sine sakrum 
utj tijdh mä blifva colligerat, tili dess att uthskrifningen derä 
uthgifves och skulle nägon rest ännu hoos Eder fbr nästflutne 
1717 ährs contribution Inneslää, Sä bOör den samma, ovägerligen 
och straxt afbördat biifva. lämbvähl ocli Innevarande, 1718 ährs 
Contribution richtigt clarera. J annor hendelse och der desse 
ordres genom Eder elTlersättes och försummas, häller hans Stoor 
Czariske Maij:tt sig aideles tili Eder och Eder ägendom, Skulle 
och befinnas att Inhysingarne eller nägon annan bar besädt nä- 
got ödes hemroan eller nyttiat dess skog medh Svediande; Sä 
äligger Befallningsman igenom Jacht och Brofogdarne ali säden 
deraf trOska och bärga läta, hvilcken Cronan fbr ett Capital kom- 



108 

tner ptt beräknas. Men der sä fir, att d«n soru eli sMaul ödes 
benifniin besldt viii fttaga sig Contributioo eOler mantabletts 
stoorleek jeropie flere mera som kuona (toretalla, att betahla i 
den hendelsen lembnas den eamipa frij Disposition Ofver hem- 
manet, Ldtandes Eder öfver alt detta högst vara angelaget vedh 
det httgsta strafT tillgiOrandes som J nigonsen kan förmoda, som 
Eder UH hörsam efterrättelae lender, Gu4i befallet A(T Äbo Gen- 
Gouvemem. d. 20 Aug. 1718. 

Utdrag df ^Special Räkningen Ofver Hans 
$tQor Czahske Maij:t8 Conti*ibutions Revenyer 
utbi Wasa District, A)r bvilcka Lagmannen der- 
städ^s Wolmar Adolph Stakelberg svarar och 
redo giör Pro anno 1720", samt „Wasa Dis- 
tricts Fourageräkning" fbr samma är. 

(Abo LaodhöfdiDgsdöoiets Laodsbok kr 1720.) 

Vppbörden^ Upptages och beräknas häär efler dem Man- 
l^bls I4ngd 3oni H:r Ugman Scbmidtfeldt fOr nästledit hhr tili 
Gouvernementet ingifvit och för Wasaske Districtet veed sluutel 
af Hant9hls Längden stiär opibrdt tili. 

309 Mantaler efter hvilcka lijkmätigt Hans Hog Grefl. Ex- 
q^lhs |I:r Gen, Amiralens hOgt respective Ordre 

Ordmarie Contribuäon uthsätles tili 8 Rublcr Pening: och 
6 Tunnor 23jl C:r Räg af bvarje beelt mantahl giör, ä 31 
C:r pi Tunnan . . . 1672 rubel pgr, 1412 t:r 13^ c:r spanmäl. 

TiUökie Coniribtiiians Medell eller Hans Stor Czariske 
M(W'is Cqpitait Hvar uader uptages ContributioQ (Dr Jo Soobn 
uy P^ningar efter dUrvarande Befallningsman Öbergs iniefvere* 
rade Rftkning, varandes denna Sochn eij utj Manlahlcn med dhe 
andre Sochnarne utj Wasa Dislrict indragen, efter som den mjc- 
ket när den Swäoska sijdan är belägen, därest dhe Swän$ka 
3t^dt, men sedän dheras aO^nl, ar Hans Sloor Czariske Maij:U 



109 

interesse blifvU bevakat sä mycket som mOijel. värit som sig ef- 
ier äfVanpä beropadc Rakning besUger tili 20 Rubl. 

Städemes ContribuHan, Som efler en tiss pälagd Summa 
ftr efter det besutne och qvarblefbe Borgerskapets formOgenbet 
blefrea pi'oportionerad, Uptages l^r 
Wasa Stadh 50 
GI. Carleby 30 
Ny Carleby 14 
Uhleä 6 = 100 rubler. 

Piverse Upphörder, Hvar under uptagea Gouvernementz 
Stateos Aflönings Medell, Efter samma Mantaler som Contri- 
bution bar frammanibre nembl. 

209 mantaler, hvilcka räntiä lijkmätigt H:r Gref och Lands- 
hofdlngeos Ordre 2 Rubler af hvart mantal .... 418 Rubler. 

Nyskrefne Säldate Beklädnings Penningar, Uptages 
efter H:r Grefvens och Landshöfdingens ordres d. 25 Apr. A:o 1720, 
Jflmväl för sä m5nga mantal som Ordinarie Contributiou nembl. 

209 roanuler ^ 10 Bubel mantal .... 2090 rubel. 

Mantal» Hästpenningar Uptages äfven hftr, tili fbllie af 
högvalbome Hr Grefvens och Landshöfdingens Ordre det af hva- 
rie heelt mantal Een häst skulle betalas; men som %k mänga 
giltiga eij bar kunnat f^äs, dy kommer ft)r 133 Resterande man- 
tals hästar efter H:r Gref. och Landshöfdingens Ordre att beta- 
las 19 Rublar 20 Copeker st giör 2553: 60. 

9,EfLer ankommne flOga Ordres af d. 22 October A:o 
1720 uthgiöras ratiönerne af detta Districtet 4| ration pä hvart 
Mantabl beräcknadt och dett säledes, att uti 7 Winter MAnader 
en Häst Atniuter 16 L% hOO 1 kappe Ilaf^a, 1 kappa Hackelse 
och kärfva Halm om dygnet^ 



110 







<& 




W 

E. 




CL 




a. 




^ 


^ 


i-k 


■*• 


l-fc 


h» 




25 










en 


o 


o 


o 


© 


f» s- 


&. 


&. 


o. 


^ 


9- 


D 




E" 






O 




^ 










o 


o 


ö 


» 


o 


3 










& 




1- 
1 




^ 


s 


o 


BO 
















ft> 




S 


E 


:k. 
d 
S 


B 






ii 


n- 


D 


1 

3 
B 
S* 


s. 
1= 




g* 3- 




(g 

■H 


p?- 


pr 


D 




S 


























CD 


1 


1 


r 



















• 


• 












d 
n 


A 


3. 


n» 


&< 


























F 


D 

fii 

a 


g" 


§ 


r 


CO 

as 








• 








■ 








pq 


0. 




eS 


s: 


s 


$ 
























5 


S 


•^ 


a 

D 

s 

D 


g" 

t 


g- 

en 

"S 

D 

l 


s 

Cft 




























5r 








M) 


CX 




10 


S g 


© 


b8 




l^ 


!7 








O» 


1 




1 


1 


1 


1 


1 




1 

1 

• 


A 

f 

ES 

1 


CO 

D 

CM 

1 

ff 


5 

&. 

3 

•o 

a 
S 








M) 


^ 




S 


S 


g 


QD 


QD 














kik 

0* 


9 




1 


1 


1 


1 


1 


1 




feO 


10 


10 


bo 


00 


00 


s 


S 


QD 


S 





e» 


1 


1^ 
Oi 


1 


1 


0» 


1 


1 


1 


1 


1 


1 


©« 


j-k 


• 
a 




f 

D 


D 

g - 








fcd 


^ 






Oi 


g 


GD 


00 


p 




S)' 










1 






1 


1 


1 


1 




^ 




r^ 







OQ 








1 


1 






1 


I 


1 


1 








fi»« 




S 


§.-- 






















































s 


fise 

S' 




1 

pr 

o 

1 


i- 

D 

Z - 


o 


fcd 




feO 


^ 




s 


S 


g 


GD 


QD 


p 

o* 


3 


CL 

g- 


1 


GD 




00 


1^ 




1 


1 


g 


1 


1 


i^ 


7» 


s 


M 




feO 


OC 






s 


g 




p 


H-k 

ä 




h^ 








1 






1 


1 


1 


1 


cx 


1^ 








D 

i 




0» 


» 




» 


1 






1 


1 


1 


1 


71 






? 




3 








feO 


CPC 






g 


S 


MO» 


1^ 


p 


•-4 








0< 


S- ■ 







































1 




1 


1 


1 


1 


1 


o« 


cyi 








• 
CO 


a 








GD 


1 






1 


1 












































zt 


A 


^ 












1^ 


h8 


w 


^ 


N* 





H* 










D 


fO 






fcd 


^ 




1^ 


N* 


o 


O 


&0 


4 


ri 








fi0 


f 


























P 




1 








N^ 




1 


1 


1 


1^ 


1 


o» 








f 


D 

P 


1 






QD 


» 




1 


1 


1 


a» 


1 












fi0 


































p 


1 


^ 








Ik 






g 


^ 

















&. 


f^ 


^^ 








^ 




1^ 


1 


1 


H» 


1 


o> 


3 










o« 


» 








» 




Oi 


1 


1 


e» 


I 












3 
sr 

5 


sr. 

c: 

o; 




00 




fcO 


OC 1^ 




ti 


g 


g 




g 




H* 






1 




S 


1 1 




1 


1 


1 


Sk 


1 


? 


s« 



111 



-M 



Oi 






CO 



<!M 



Oi 

O 



9 






äI 1 1 1 1 1 II 


tl 
ö 

5* 


e* 


e 


S 


g 


s 






t^ 


« 












III III 1 


Q 






§ 








X 


CO 


eo 






O 






Q 


1 1 1 1 1 1 1 1 1 III 


S 


5 


S 


S 


SS 


« 
^ 


« 


o> 


•* 




eo 


©i 


o 




^ 


1 1 1 1 1 1 1 1 1 III 


h 

Q 




s 


s 


SS 


« 






ao 


o 




•o 


1 1 1 1 1 III 


ö 


g 


SS 




s 


^ 




Od 


00 


eo 












>o 


1 


«o 


1 


1 


1 






1 


1 


S 




1 


1 




ä 


9 


1^ 


s 


ie 


e 






•* 


<N 


04 




r^ 


ao 




o 


1 1 1 1 1 i S II 


Q 


Oi 


oc 


^ 


00 


o 






eo 




©4 




«0 


ae 




o 


1 


1 


1 


1 


1 






«D 


X 






1 


1 




Q 


©i» 


2 


e 


e* 


•* 

^ 






•* 


94 






«0 


ae 




ä 




1 


1 


1 


1 






1 


CO 

-Ti 


«0 




1 




^ 






Od 


S 


S 








ao 


94 


<N 




« 




^ 


o 




1 


1 


1 


1 






1 




1 




«o 






ä 






s 


S 


•* 

^ 






ae 


©< 


eo 




CO 







ö s 

2 2 

(» B 

to V 



2 

a 

«3 



1 



S I 



I 



;£ 


£ 


1 


d5 


« 


•« 


T3 


^. 


•S 




S 


jS 


"S 


a 






w 


ic 


OB 




b 


'm 


•0 


> 


1 


1 


2 
cc 


;! 


1 


■? 


•2 


eo 


Ui 


ti) 


e 









© 


a> 


u 


« 


H 


•0 


li:f 


$ 






.p« 


•O 


b 


'S 





5; 








«> 


*5 




Q 


ti 


S 


1 


H 


•J 


a 


h. 




•O 


S 


•2 


ä 




« 





►* 


1 








^ 


2 


3 


b 


S 


5 


1 


lf=! 


9 








JS 





%m 


•"^ 




« 


e<0 




^ 


bc 




a 


^ 


:s 


1 


n 




'.« 


Hd 


cS 


e 


tf 





-^ 


m 







a o 



: I i 2 . s>3 S 

- « '5 -s- 1 2 2 I u; s 

o '^ 2 2 6c 2 5 

•o ^ o o o o o 

**^ -0 TJ TJ -Ö -Ö 



O o 
•0 "Ö 



112 

UI. 

LandshOfdiDgens Ofver österboiten, Grefve 
Gustaf Creutz* bref tili KoDungen, (Dat. i Oct 
1741) angAende en gränsefred som i Cajana- 
trakten skulle slutas med Ryssfinoamei 

(Svenska tiiksarkifet) 
Stonnäcktigste Allernädigste konung. 
I dag har med then ifrän Gajana ankomne posten Ctodo- 
berallningsman Mathias Castren uti ankommeii 8krif?else uuder 
den 2 ndsL September berättat at ifrän gräntsen ej anuat (öt* 
niromas än vaulig gräntssämja, ocb att Ryssarne pä sin sida äro 
särdeles angelägna tili at bibebälla then förr vanliga gräntsefreden 
och tili then ändan Ibregifvit, at deras Ofverheet skall hafva vid 
krigets notification nu sadan gräntsefreds hällande dndteligen 
lofvat, hvaremot pk lika sätt allmogen ä Cajana sidan ^ vttl för 
thetta som nu hogeligen Onska värkställigheten af en slik gräntz- 
sfimja. SA har likväl jag sk mycket mindre häruti mig kunnat 
utläta som ett upbrutet krig är af Eder Kongi. Msyit redan for- 
klarat mot Czaren af Ryssland, hälst thermedelst i thenne bdn- 
delsen sädane fbrsOk k Ryskä sidan torde giöras at igenom the- 
ras okienbara inkommande kunskapare utforska styrkan af Mili- 
tien och the fOrfaltningar som tili motväm äro k alla sidor hflr 
giorde och anlagde och säledes thereller ställa sine forslag tili 
nägon timelig fördel att sättiä landet i osäkerhet hvarom jag Ift- 
tit genom bemälte Befalhiingsman Allmogen underrätla: Men eme- 
dan allmogen ej allenast k thenne sidan, utan ock k Ryskä si- 
dan skola ästundas en slik gräntse fred pä the vilkor skulle skie» 
som meri)esagde Befallningsmah uti sitt bref anfördl och nSr- 
mare härhos i Underdänighet fblgde afskrifter allernädigste är 
at förmärka: Huruvida nu Eder Kongi. Maj:t skulle allernAdigst 
skatla för ödvtfndighet en sidan emellan gräntse allmogen af 
Paldamo och Sotkamo Socknar samt k Ryskä sidan istundad 



113 

gräotserreds upprättande ändock ingeii sA pälitlig iinderrättelse 
(ch bevk är upledt ifrän Ryske Regeringen, liar uppä alhnogens 
lr2fgna anb^an Ull Elder Kongi. Maij:ts Allern^digsle wil]ia och 
vilbehag jag underdänigst hemställa bordi. Om en slik inglingen 
gräotsefred bägge sidore undersätare emellan, har jag giort mig 
UDdeiTättadt ai U kriget uti hOgst Sai Hans Kongi. Mdj:ts Ko- 
Qung Karl then XII: les lid oiol Ryssland fOrklarades hafva Ibe 
sins emellan sielfva afhandlal och faslstäUi, ulan ai hdgsl be- 
Qiälte bans Majestil eller Ryskä Ofverbelen Ibervid vidarc lagl 
haoden äo allenast skall lillsladl Ihenne gräntse menigbel sädant 
ai siula; Dock bandel ,ocb vandel ulan nägons fbrfäng äbrligen 
ä örose sidor i gäng var inliU hhr 1712; men igeoom Ihel ai 
vederborande Tullbelienle i Cajana stad vid Kyndelsmessomarknad 
confiscerade nägra luseude alnar valmar med mer,a ifrSn Ibe UH 
marknaden inkomne Ryskä bandelsbönder och undersälare, infoll 
ifrän Kexbelms lähn öfver gränlsen nägra hundrade mau af Ko- 
saquer ocb annan Mililie, som skioQade och upbrände mänga 
byar i berOrde Sochnar, äfven väl hela Cajana slad lillika med 
publique busen, ehuru gränlse Ryssarne uli Präslerskapels och 
depulerades närvaro ä Ihenna sidan 18 h 14 dagar fbrul aflade 
Iberas Cdelika fbrsäkran med kors kyssande om Ihcnna freds 
bällande; skulle elliesl nu sadan gränlsefred Ibem emellan kunna 
vUo fabra med Ryskä gränls menighelen skie, vore Ihel för lan- 
del nyttigl Iiii bandelns och kunskapares befrämjande: Med oupp- 
börlig diup vördnad ele. ele. Guslaf Creulz. 

Ana^. Eo sidtp {^«insefred blef verkeligcn med konoogcns lilli. 
telse slQtcn, säsom det synes af Landshöfdingens sednare bref konungen. 
Gfänse-ryssarne ?oro bdgeijgen glade öfver alt bafva f&U den, sh atl den 
12 NoY. 1741 kunde Creutz skrifva tili konungeo huru, eoligt Bonden Si- 
BDOD Ohtoneos berdttelse tili Kronobefalloingsman Matb. Casträn, grtose- 
rrssanie tili och med Higna sig der^fVer aU rysseu förtoral myckeC folk 
%id WiUmanstrand, formodande atl deras sv&ra palagor kunde komma atl 
AMTOinakas, om ryssen enging ledsnade vid kri^audei. 

Suomi. 8 



1U 

Utdrag af Magistrateiis i Uleäborg skrifvelse 
lill Grcfven och Landshöfdingen Creutz, d. 14 
Dee. 174t. (Uleiborgs Ridsingu-arkiv.) 

Hos Eder IIogGrefl. Näde har Magistralen orsak harmedeUl 
ai nedläggia odmiukasle tacksägelse för det nSdiga anseende och 
bifall Eder HögGrefl. Näde under N:o 9 i denna mSnad Uckte 
lamna tili den af Magistraten vid dävarande Sakemas beskatfen- 
het affärdade extra Päst. Med den nallen emot tOrl lördag an- 
koinna päsl hade roan ock ifrän Södra gräntseme de fagnesamma 
tidningar ai man förmodade ali oro pä denna trachten skulle 
dermed uphora. Men i del sarnma hade man ifrän Cajana de 
obehageL tidningar at flenden var uli anmarch pä Wuocki gränt- 
sen vid Paldamo som ligger vid pass 20 mihl herifrän och 
hvarest allenast eu Capilein Falh med 30 man Soldater och nä- 
got enrollerings manskap, poslerade äro. Conflnnation derom 
hade underskrifven •) BorgmäsUre ifrän Capilein Winge jgär 
middagstiden med berällelse at flenden afven pä Sotkamo grant- 
sen vore uU vviclrtig rOrelse. Men j gär aftons hade man ifrän 
bemalte Capilein igcnom Exira post sadan underrättelse som bar 
hos in originali föijer och anseende tili sä falte omstandigheter 
hafva vai Stadsens enroUerade Borgerskap sedän förl. lördag vä- 
rit uti gevvähr och sUndig rörelse, säsom ock Magistraten nöd- 
gats giora den författning bäde at 36 man infanlerie siaudigt 
aro pä vachl och alla vegar med poster besalle säsom ock at 
Cavallerie post fyra mihl barifrän jemt underhälles; utom del 
at 2:ue dugel. kundskaparc ginaste vägen Ull Wuocki eller Pal- 
damo gräntsen ulRirdas, Af hvilka annu ingen hunnit äter- 
komma. Dock som eij allenast storre dehlen af Sudsens Jnvä- 
nare och Borgerskap sin Egeudom och anhörige samt nägon dehl 
8ig sielfva alla redan undanräddal, uUn och det an hemma- 

•) ConcepUt, hy«riff»n detu «fskrcf» h.de likvill ingco underskrift. 



115 

Tdrande B^rgerskapet, säsoin kannaode sin äwaga slyrka emot 
det antahl sora fbrliudas uti bemSllte matto vara i anmarch Uyv- 
klarat sig bäde i anseende tili deras medbroders afvikande och 
saknad af nägon rörelse eller aostalter hos aDgräntsande och 
dels redan tili skog flydde allmogen, snarl nedläggia gewähr, 
om icke aärniare efterlryck och aostalter tili enhällit inotwärn 
rooes, Sä bar Magistraten väl med möda f^t BefallDiogsman 
Simoo Ruuth at tili viss ibresatt tid sammankalla allinogen af 
Limiugo, Uhleä och Jjo sochnar men at bijt fortskynda de tili 
Bnhestad ankorone och Gudi lof mehrendels bärgade. gewähr 
och ammunitioo bar BefallniDgsmannen eij welat samtycka Ehuru 
mau fbresialt at intet Staden utau allniogen skulle sig deraf be- 
tieiia. Fordenskull var i9X Magistraten sinnad igenom yttcrligare 
Bftdgimstig bandräckning i fbrberörde matto Odmiukeligeo at an- 
b^a, men som det fbr längt pä tiden skulle ankomroa siH fant 
Magistraten sig nodsakad at i gär aftons affärda Stadsfiscalen och 
adjutanten fOr enrollerings manskapet bärstädes Samuel Stetban^ 
der med skriflelig begiäran sä väl tili Magistraten i Brabestad 
som lUnsman Ervast i SahlO at hvilkendera af dem under fbr- 
vahr innehade omfbrmelde gewähr och ammunition, mätte tiH 
allmogens nyttiande aflefverera emot quittence tili besagde Stet^ 
haoder 600 gewllbr af Musquetler och Bajonelter 6 centner kruut, 
14400 skothkuulor 9600 Ruakuulor och 1800 flintor och det alt 
pä denna Hagistratens answar, det ar pä Brabestads Magistrats 
eller länsman Ervasts ansvvar lamnat om ifall af oHlrmodeligt 
iragrande deraf nägot af det motständ skulle afstadna som pk 
olbrmodelig bäudelse af flendens annalkande hade kunnat der- 

med ästadkommas. Anbällandes at Eder Hög- 

Grefl. Nädes dem fi)r detta tiUbanda komna nOdige Ordres kunde 
vid detta tillfifUe af dem iachtagen varda. 

Anm. Alt gevär och ammuDition blifvit sedän utdelad &t allmogen, 
ses af KindermaDS d. 5 Nov. utfirdade Ordres (ill KroDoläDsman Ervast 



116 

(Siikajoki kyrko-arkiv) «alt appsamia alla gevibr af allmogeo oatt och 4a§^ 
med iHljUigelse atl derest s&dant ej gfoast sker ^Koss. skulle otkommeo' 
derns alt dem insamia och kronoläosmanneo tagas i arrest^. 

KronobefallningsmaDDen M. Castreus breflilf 
Landshöfdingen Gustaf Creuts, d. 17 Junii 1742. 
(Srenska Riksarkivet) 
Tili at sä mycket bältre fä en noga underräUelse om Ros- 
bonikers fOrehafvrnnde och öfrige UllstftDdet pä Ryskä sidan wui 
denna Grantz, bar jag fulier igenom budbäraren Anders Lappe- 
lainen anmodai Ryssen Iwan Törhönen ifrAo Repola, at sielf 
tnOta mig wid Lamniasperä Gräntzen den 14 utt mnewaraiide 
mAnad. Men bemSilte Törhönen denne gftngen dertill eij (^ 
dristat sig dels för de der nu ströfvande Rosboniker, dels ock 
för siua förfölljarc hvilcka redan förut angifwil honoro för <iet 
han plägat förtrolighet med Svenska undersdtare: utan allenasi 
sin Son Simana jtfmte Ryske budbäraren OrthoTuntunen pft f^re- 
nembde tid tili mig insäut, med berältelse, det wid den GrfinI* 
zen nu för tiden AIdeles ingen Militiae närmare tillflnnande flr, 
än allenast en 50 ä 60 Mans Soldat Postcring i Jungaj3rfwi cd 
13 nya mihl ifrAn denne Gräntz, hwilcken icke heller skall hafwa 
nägot lillstäud ai oroa Swenska Grantzen. S§som och en Ser- 
geant med 40 k 50 Ryskä bönder Sn stär i Kimasvara by emot 
Lendoa Gränlzen mcd försäkran om ali fredtighet pä sin sida : 
Skolandes det af Ryskä Öfwerbe(en slrängeligen wara anbefak 
at hwarcken förenembde wacktrolck, och an mindre nägon an- 
nan pA den sidan mätte giöra nAgon den ringaste skada pA denne 
sidan, men ali handel och wandell med Swenska undersdiare Ar 
än aldeles förbuden, dAck sedän Hans Kongi. Maij:tt Wir AUer- 
nädigste Konuug sddant h denna sidan i nAder bewiiyat, har 
förbemälte lwan Törhönen igenom wissa handels-Ryssar \ PyliS- 
niemiby Sfwen pA Ryskä sidan derom giordl ansökning hoos sin 
öl\verhel. Elliesl lefwer denne Ryskä GrMntzemenighet i den 



117 

BMrhoppoing at freden akulle iimaii kori lterwiiiDas emellan 
Swerige ocb RyssUad, jämwiil fbr wist häller det nu emedlerlid 
oefa i syBfierfaet tili middsommareu £tt stillesU^Dd faststdlt wore: 
siBOffl ock ODitalar at Turcken hade hotat dem med krig s6 
framt de eij godwilleUgeD afsU tili Swerige des siätt och I^n- 
der, hwilcket Ryskä GrttntzAIImogen sä mycket mer Onskar 
«on de saija at ju flere SlÄU som Ryssen Winner och behdlla 
&r ju sU>fTe utlagor mäste Landet utbetaia tili deras wid macht 
lidllande odi re(»aratioD. Skolaades Ryskä Czarinnans KrOnings 
Ad fbr Big gUdt ol6ta Fredagen efter Ryskä P^khelgen. TilU 
stindH pi Ryskä sidan wid denne Gräotz är längt slUubre odi 
myckel swagare Ha hiirstädts, sä at Ofwer twä (rediedelar af In- 
Ibyfgareaa redan lemnat sinä huus och Renanfuin i öde, samt 
med ali sin egendom afllychlat ISngre in i Rysland^ derest pl 
p«r il 300 Wirster eller 20 k 30 nya mihl mäst orwer alt, deU 
igeDom mlaga Ahrs inisvrjUt, dels ock af deras Krigs folcks har- 
jaoda, lika «ch dels tta «räire utbloUat wara skall: derunder 
Uifira uUagonaa utaf de iä fin Ofrige Inbyggare lika fult eller 
waiiligheteQ ocb tili fuUo A>r alla Ueinman med alt airwar Ht^ 
krafde, dermedelst de eij annat än en total undergdng sig Ibre- 
sUUa 8001 der och dds omtales, at deras örwerhet hade wär* 
keligen belalt» det hela deana Grfintz tili 100 wirster eller tijo 
nya luifal Idagst in i landet (>rwer alt gruodehgen utndas borde, 
bwileket likwtfl Ti»rbOnen med fiere beskiedelige Ryssar hMla för 
oeanning, och lika som förr än arbetas pä sitl Hemman, men 
«törsle delen bar redao för delta försäldt och dels än efler hand 
cmol penningar alifitter ali sin endasle boskap, som Swenska 
GriUkite Allmogen efler hand inioser, ocb jemwäll ki mig tili en 
24 nOth nu ärbudne blefivo, deraf jag likwall denne gängen eij 
bade rAd at inlOsa mer iin aHeuast tre Mälck koor k iwk Rub- 
beä stycket oeh een Quiga för en Rubbell, bwarwid benämbde 
Ryssar hei fridt iUa tda om sin regering oeh Orwerhet, Sonj 



118 

de ock i wissa bylag ibr delta Ahret hwarkeD welat utgiora sinä 
penniDge utiagor, eij eller contribuera nägot UU den i Kimas- 
wara stäende Gränlz posteriugens underhdllande., utao med SkoU 
och Gewähr sait sig i motvvärn moi sia starosl och den utskio 
kade Soidaten: Hwaraf som det är s^rdeles tili befara, det en 
Stor dehl af dem, som s&lunda fbrsälljer sin Boskap, lärer, se^ 
dan de afibrl sinä hiistrur och barn längre i Landet, samman^ 
»ättia sig tili at strOfwa och plundra längz Grdntzen, som de och 
allaredan den 22 nästl. Maij enligen närfolljande berättelse alle^ 
nast Siu manstarcka ett bedrorweligit prof wist pä Kettula Gran^ 
tze Hemman af Nurmis Cappel i Pielisjärfwi Sockn; Som ock 
dereller uti lika Afsicht och tili större antahl begifwit sig tiU 
Liexa, samt äfwenledes redan hotat denne ort; Altsä härmed 
^ders HogGrefweliga Nädes Nädgunstige fbrsorg underdän-Odmiu- 
keligast hemställa bor, ph hwad sätt denne widt belägne Grftntz 
emot sädana ströfware och Skogsrofware nu under Sommar mä- 
naderne i nägorlunda säkerhet ställas skall? Wid Sotkamo Grfln- 
tzen Star fuller nu 1 Sergeant med 40 Gemena po^terad UU at 
med 6 ä 8 man i sänder patnillera pä twä sidor längs Ländoa 
och Lammasperä Gräntzen: Men det giör alldeles intet tillfyllest 
tili sAdane strörwares afliäilande, hwilka under Sommarmdnademe 
i skogarne sig uppehälla, och der utspana tid och tilHille tili at 
i en hast Ofwerrumpla sädane enstaka Hemman som de finna 
swarslOsa och utan beskydd: Hwar[bre jag och nu anmodat Hr 
Capitain Winge at af den i Cajana stäende Hilitisn tili före- 
nen)de Lammasperä och Lendoa i Sotkamo, samt Wuocki Gran- 
tzors bet^ckning i Paldamo Sockp, ut Commendera hälst 100 
man tili at forläggas 6, 8 ä 12 man i G&rdarne längz Gräntzen: 
men wälbemälte Herr Capitain ullet sig eij hafwa befalhiing tili 
at distrahera Manskapct, som des utom nu behOfwes tili Cajana 
^tads bef^stande, och icke heller än är forsedd med tillräckelig 
|irofwiant, och derfbre ansade mig at uptaga sä mycken Allmoge 



119 

60IU dertill ehrfordras, och med dem eiler deras Conlract for- 
swara GränUen emot fiendteliga iobrädt; Hwilket likwäl denue 
tid af ähret sh mycket mindre utan Allmogens Odeläggiande iä- 
rer skie kunna, som denne af hunger utmattade Allmoge nu be- 
hOfwer at taga barck tili sin fbda, rodja, bränoa, bcsd, bruka 
och gärda sinä swedjor med mycket annat som i denne ange- 
Uignasle Arbets och swAra dyra tid bonden tili sitt lifs uppe- 
halle och Hemmans bruk efter ali sin formäga har at syssla med, 
sä framt han skall bibeh&llas wid lifwet och Hemmanet, men 
Militien lärer med Guds hielp ätminstone i ndgon tid jemwHl af 
denne ort hadanefter med tillräckeligit SmOr i stället fOr Vic- 
iualier ibrsees kunna, säsom och torde Landsens Inbyggarenas 
Gonsenration och betllckande mer befraroja Hans Kongi. Maij:ts 
och Riketz tienst än som Cajana Stadz ringa nyttiga bef^stande: 
och derhoos eij annat förmodas kan än at ju en 6, 8 ä 12 be- 
w{ipnade Soldater mätte lika wäl och sä länge fördrista sig at 
förläggas och i niHgon tid stadna wid Gräntzen, som bonden med 
sin Hustru och barn tiltror sig der at forb]ifwa. Men i händelse 
den fbrmän denne Gräntz eij kmide bewilljas, och sä wida denne 
AUmoge nu i brädaste Arbets tid eij hinner at stä wid Gräntzen: 
S^ hemställer underdänOdmiukeligast, der Ryssarne eij wille sielf 
styra och ibrskingra de benämde Rosboniker, och i fall de nägot 
strOfwerie emot denne ort begynna skulle, om icke dä Eders 
Uoggrefwelige Näde täcktes Nddgunstigast till&ta mig at med en 
50 ä 60 man af denne Enroullerade Allmoge gA en 6 ä 8 mihl 
orwer Gräntzen i Ryssland och om giörligit är förenemde Ros- 
boniker der uti sinä Hemwister upsokja och angripa, hällre än 
at Uta dem fritt öfwa sitt barbarie och strOfwande pä denne 
sidan. med djupaste wOrdnad framhärdar. 

Hogwälbome Ilen* Grefwe och Landzhöfdinge etc. etc. 

Math: Castr^en. 
Paldamo dcn 17 Junii 1742. 



120 

Beratleisc Angdende Rodboniker efler Bonrfen 
Pehr Malises sA wäl sotn Ryskä budbärarens 
upgifwande upsalt 
Den 22 oäslledne Maij wed lag kl. 7 om qtvallen eller 
sedän hoskapen redan ifrän wall hemkommit, hafwa Sjo st Rjs- 
sar hemma ifrftn Tusina by 2 niihl pk andra sidan om Repola, 
bewflpnade med Spiut ocb och 2:ne Byssor, ifrän skogen lopande 
iokonnnit pä Kettula grXnts hemman i Pielis Sockn, baIC ny mihl 
ifrän Saunajflrfwi i Lammaspera och Sotkamo Sockn, der hus- 
bonden Olof Kettunen dA rftkat wara borta pA Fiskerie, men 
Bolagsmannen Johan Sirfwio som liemma warit och afklädd äm- 
nat gä i badstugan, bar af hundeskall kömmit att efterse och 
warse blifwit Förenembde Rosbonikers inlöpande^ hwilcket hau 
dk slraxt ropat tili wftrdiunan i Hnset Anna Lathetar, samt i 
baru linnet jcmle wallflickan begifwit sig at löpa och undan^ 
kommitf men wärdinnan bhfwjt grepen, och sedän bon strait 
fbr dem upwi8t och framgifwit en sin giömma i ftihnset af en 
tälf dalers pläl och en ruhbcl i lOst mynt, hafwa rosbonikerne 
instdngt henne der i ett l^ähuus, och i Fortet ingädt at dehla 
böufimde hans öhl; medlcrtid bar fullan wäi*diniian knipil ut 
igenom l^hus gluggen och gott sig at lOpa ät n&sta gdrden öf- 
wer en mdsa, men Rosbonikeriie henne uplupit och ^erfbrt, saoH 
i synnerhet mcd brännande illa pijnt tili at upvvisa sin egendom : 
Forenemde Johan Siifwio bar wid sin undanflycht bebodat deona 
fahra i nssta girden, wed lag lw& Musquetl skött ifrAn Kettula, 
derifrän Folket uudHukommit, men husbonden Pehr Malinen i 
ftH*skräckelse under sin Qycht lupit in i hopen tili Rosbonikerne« 
hwilcka dk jagat edt^ SiriSviO och honom Malinen fasttagit och 
med sig fbrdl pä Kettula Ilemmau, der han dk dsedl, hnru Ros** 
bonikerne fbrsl sait wärd«nnan med hara kroppen at sittja pk de 
der i Pörl^ldsUidet ifrfin ungncn uldragne glodande eldkähl och 
brandar, derifrän de sedän släpat lienne i badstugan och der i 



121 

boiktugu BDgnen uptäDdt garobla tr»sor^ nafwerskor och annat 
nlfnrer saml qwastar, dem de sä brinnande sluckit emellan kli^ 
dern€ och kroppen h henne, jeniwäl glodgat sinä spiutöndar och 
denned 8weU henne in tili des hon eij tner ärkat eller kannat 
hwarcken ropa eller rora sig, dA de af h&ret släpat henne tili 
eo Steenrö8ftja pA äk^r, och derifrän uptagit hennes angiftie Of- 
rige Bkatt, som fbmienea bestigit tili Trelton Rubbel sA och der 
henne med ett spiut Anteligen igcnorostnckit och dod qwarlem* 
nat, saint med de undfängne penningar alla öfwerkonine kläder 
oAgre tunnor sfld Vt tunna Salt, 1 häst, 1 BrAnnwinspanna, 1 
koppar kiltel och nAgre kannor Bränwin Btraxt och Innan 9 Urh 
mars föriopp begifwit sig tili bakara Ofvrer JAngeri träsk tili mAi- 
sia Tunttunens skogsrya, derest de tractei^at sig intill mArgokien 
den 24 i ben{{Ribde mAnad, dA bemälte Pehr Malinen blirwit af 
dem oskadd ios gifwen. Hwarefler husbonden Olof Kettunen 
kömmit at begrafwa sin doda hustrus iik och f\innit det sA, ige- 
nom stekt, at des ihopkrympne leder wid handterandet, och un- 
der det hon skulie läggas i kistan, af sig sieif lAsnat eller af-^ 
brntna blifwit. 

Sedermera bar detta röfware partict redad ftrstärckt sig 
tili 17 roan och siu SkAttGewahr, jemwäl hoos sinä grannar i 
Rysslaud tili sin föda redan nAgon boskap utplundrat: Hwarfbrc 
och sA wida de nu mera icke heller weiat utgiAra sinä wanlige 
utskyider, bar fullan en dit ankomroen Rysk Soidat jemte sta- 
ruslen och lwan Törhönen med 7 andre Ryskä bönder sökt at 
gripa dem, men de deremot med skarpa Skolt sig r(>r8warat, och 
deo 3 uti ianewarande mAnad Aterigen begifwit sig pA ströfwerie 
dfwer Liexa Gränlsen tili Pielis Sockö At Hattuwara, Pakowara 
dfcr Kiiti kanien; dAck bar !waB Törhönen sedän han deras 
Riretagande upspanat, dagen fomt det lii Pielis beboda lAtit, pA 
d«t Gräntse AHmogen derslädes sig i motwärn sÄtlja kunde: Om 
nu drtla deras inbrAlt i Pielis lyckeligen aflöper, sA ör Uli be- 



122 

fara, som ock Gränts Ryssarne fUrmena, ai delta Rosbooikpariie 
lärer fö slorl lillop och anseenligen lillaga, saml sedän flere 
strOfwerier begä sora de och redau hotal hemsökja iili denoe ori 
Wuocki Gränlsen af Paldamo och de behäldoasle gärdar af Len- 
doa, Lammasperä KArpisahni och Kalterina byar i Sotkamo Sockn. 
men om samma nu i borjan uli Pielis skuUe Iräffa ett Onskeligil 
modigl möle, sä kande säkerl fbrmodas, at den skocken af sig 
sielf ibrskringras och slraxl UU inlel blifwa skulle. Kessilj deo 
14 Junii 1742. Malh: Castren. 

Nedaubemalle Ryskä Bdnder hafwa pijnligen mOrdal Bon- 
den Olof Keltuses huslru och des egendom ulplundrat nerabl. 
IfrAn Solkaby Wasila och des Son Jurgi Hörlzikäs . . 2. 
Tusina by Staffan Palrikas Son Timo 1. 

Jacob TörhOses söner Malts och Maunu .... 2. 

Maximo Onlssov och Joufki Mullukain 2. 

Maisia Tunltunen wagwisare 
Sedermera liUkomne och jemle Ibrenemde pä slröfwerie ul- 

fame 

Samso Iwanotl 1. 

Kuisma Palrikain med sinä 2:ne Soner 3. 

Kimawara, Micola och Pancerati Pobreni 2. 

lwan Waranolt och Micko Näppäses Son .... 2. 

Cardiainen Petri 1. 



Pastorns i Cajana L. H. Backmans bref UU 

presterskapel inom Prosteriet, daL d. 14 SepL 

1742. (Siiktjokt kyrko-arkiv.) 

Edra Hog-wal-ahrewyrdigheter bnr iag vid handen gifva, at 

Cajana Lähn, SUll och Stad nu mehra fbrklaral sig Thess un- 

dergifwenhet fbr hennes Ryskä Kejserl. Maj:t och vunnit then 

aldranädigst erbudna proieciion; och som then härvarande Capi- 

lain af Infanlerie H:r Zirajev har Ibrsflkrdl med sin Svile be- 



123 

sl^nde af en Major öfver Cosaqaerne, en Sergeant af Dragou^ 
neme, en Tnimslagare, sknfvare, en Dragoun» 8 Gossaquer, 5 
Callmucker oibrtöfvat infinna sig uti Uhleä, sä har H:r Capitain 
anbefalt mig at anmähla sin fbrmodan, at Edra Hog-val och Ähre- 
wjrdighet i slijk bändelse finna sig tili alt thet, som kan gifva 
honom aniedning theremot at fbrklara Hennes Kejserl. Maj:ts al- 
lemftdigste välbehag, kannandes mig fbrstfkra, at här brukas ali 
compUcence. i Ofrigit med ali vordnat framhärdar etc , 

L. H. Backman. 

Utdrag af Hennes Kejserl. Maij:t8 och Crono- 
nes Capital Räkning fbr Stor Furstendömet Fin- 
land är 1742. (Senats-arkiTet) 

Österbottmska Höfdmgedömet: Thärifrftn bar man inga Räk- 
ningar erbällit, utan bar Lagman Hougberg, bvilken värit dit 
fbrordnad et fbrrätta öf?er Commissarie Ämbetet, genora skrif- 
velse under 2 Sept. sidstl. gifvit vid banden, at Herr General 
Majoren Kinderman, tbflr disponeraU the effler de Swenska qvar- 
blefne, och eljest influtne medlen, sarot borttagit alla bäde Gon- 
toirs, Caucellie och Ränterie bandlingar, bafvandes bemälte Herr 
General Major til Gouvemementz Gancelliet insiindt sftdane Räk- 
ningar som medgäende iitvisa NB, bvars Summor i Gapital 
Rakningen uptages, emedan thesse Räkningar icke äro i det ständ^ 
som vara borde. 

Keiserl. Militiens UnderhAll. i Öster botn har legat 
df?er vinteren Tre Husare Regementer, Tvft Infanterie Regemen- 
Cer och nAgra 100 Gosaquer, hvar efler sedän flere Regementer 
dit tägade om v&ren: och som österbotn genom Fem ärs svär 
missTäxt k rad, aideles värit utblättadt, sli har Hans Excellence 
Högvälborne Herr Generalen en Ghef Riddaren Keit, lemnadt H:r 
General Majoren Kinderman fribet at pd sätt som sig bäst skuUe 



124 

^ra Iätä the tiMbrtagde Regemeolei^ne u^pehdlla, hvilb^D dy fbr 
landets stora fattig^ikHi», aMa the medel som under eo eller aiH 
Dm tiUet infhitit thär disponerat, jämval Liqaiderat med betien^ 
terae thtfr ora^ samt theras dooKmenter til sig aDammat, ocb Id- 
rer säledes visa buraledes the upburue medlen til Bennes Kela. 
M:ts tienst tbilr biifvit använda. 

FÖrslag öfv^ tbet san Hennes Keiseri. Maij:ts Krigs troiw 
per i Storfin^endöinet Finland i porlioner och Rationer 1742 
och 1743 ohngeföriigen dtnutit^ hvarOfver man intet är i st4nd 
en formell Räkning at upgifVa, sä vida man ifrän orterna intet 
kunnat inbekomma riehtige Räkningar, hvilket thär af härflyter 
at Commenderingame sielfva genom sine där til förordnade Oflli^ 
eerare incasserat them, hvarvid fuUer Krono betienterne i llära* 
det, och i synnerhet ordinarie Länsmännerne beordrade voro at 
hiillä Rflkningar ocb Forteckningar men som läusmanneme vid 
minsta delen lefvereringame kunde tilstlides vara, %k vida the 
med the af Militien ut Commenderade, mdste i Sochaame utdrifva 
Profviant och Fouraget, di emedlertid bondeme, alt efler del 
som the blefvo utdrefne eller sielf lägliget funnit giorde lefvere* 
ringar i Qvarteren, men fö fingo Quittencer och utoro thet Läns- 
mflnnerne eij ibrstodo Rysk skrift eller spräk, sä blefvo ock Re- 
gementerne tidigt om vfthren ifrän sine Qvarter ut Comroende* 
rade, och togo för sine rationer hvad de kunde fä, men huono 
eij ut liquidera sora sig bordt, hälst som fä richtiga qvittenser 
och Fdrteckningar fans, och bOndernes ensidiga utsago eij kunde 
gifvas witsord, utom thetta blefvo Krono betiente af tiie Svenska 
1743 om vihren bortft^rde med theras documenter, vidare an* 
stalt kunde til redighets erh&llande om thessa port* och ra- 
tioner irnian freden emellatt kom, intet fogas, upföres dy nu som 
filijer nembl 



125 

Öfterbotn: Efter eU utaf Herr General Major KindermaD 
mie&l Extract uftderskrifvit af Lands CaranB LaurenU Brunell 
är f^ the tber ständoc RegenaeAter dt laoäet utoort, s«in efter 
Abo markgäni^ och bef^röfraade upföres DemL 

Rabel. Kop. 
337 Pud 31 « bröd ä 64 Kop. , . . 248: — 

44 Garnils Äiter -—27. 

544 Zei?ert ocb 3 Zelvericker Räg k 

4 Rubel 26f Kop 2:^24: 80. 

3 Zetvert ocb 3 Zetverick Kom ä 3 Rub. 

64 Kop. 12: 96. 

71 Pud 10 S fisk ä 40 Kop. . . . 28: 60. 
1486 Zetr. 2 Zelverick miol ä 4 Rub. 

26| Kop 6341: 96. 

120 Zetvert 6 Zetverick Gryu ä 7 Ru- 
bel 68 Kof 927: 36. 

1331 Pud kiöti ä 64 Kop 851: 84. 

160 Pud sait ä 40 Kop 64: — 

Dess utoni 13066 Dlr 13 Ore Srmt, KiOtl 

och Salt, samt Ratioos peuoiogar 

som i Osterbolniska Räoterie Sun»- 

mariake Rxkoiogeu fius uptageo . 4181: ^- I4 9gi. g 

Änn i Rationer: 
4968 Zeirert Hafhi ä 2 R. 13| Kop. 10598: 97. 
26450 Pud hö Ä 5| Kop 14108: 20. 24,707: 22. 

Enedan som ofvan fbrmflll är, man eij kunnat innan fre- 
dens slut, inbekomma behörigc Räkningar öfrer portioner och 
rationer som landet belalt, ty utgifves delta Förslag UI nägon 
upiysning. S:l Petersborg d. 9 MarliJ 1744. 

Arv. Renner. 



126 

Kyrkoherden Lithovii bref tili samma pre- 
sterskap, uUd datum. (Siikajoki kyrltoarkir.) 

Af fbregäende H:r Probstens Mag. Veranders skrifvelse spm 
i gkr mig tillstältes, kuona Edra Hog- och wälährewyrdigheter 
intaga, buru?ida med fredstractaten genom Guds' nkde äv avan- 
cerat Hvad Biskopssätets flyttande ifräu BorgA tili G:la Carleby 
anbelangar, sä synes det fbr ministeriö och thess canditati i öster- 
botn vara' fbrdelachligt, men hvad bögwyrdiga Domkapitlet i 
Abo thervid och the längst boende i Garelen och Savolax hafva 
at roovera är än ovist, dock behagade Edra Hog- och Wälare- 
wyrdigheter ytlra sinä tanckar härom, pä thet H:r Probsten ef- 
ter ftstundan erhMler nägot svar. Eliest gifves H:r Pastores här- 
med wälment tilkiänna at med thenna Post skulle afgä tili Hans 
Excellence Högwälborne H:r General Majoren von Kinderman pi 
Uhleä Contracts vägnar, en underdänig böneskrift angäende er- 
sfitlning för thet fbrskott som Ryrckiorna och Pastores giort tili 
Hennes Kejserl. Maj:ts här i österbotten varande troupper, uti 
wijnsäd, domspann och vederiags spanrodhl, til at inviglera thenna 
T&r rattighet bar man funnit nödigt och rädel. at pä hela Cou- 
tractets vägnar befullmächtiga H:r Mag. Degerman. Men som iag 
ei wist weet huni mänga tunnor for hvar kyrckia och Pastorat i 
wijnsäd och wederlag pä Staten bestäs, sä mäste H:r Pastores 
utan drOgsm&hl, emedan pericuhim är in mora sig här ora skrif- 
teligen hos H. H:r Generalen anroäla, ju fbrr ju heller. Jeinte 
trogen anOnskan til ali gudoml. valsignelse framlefver etc 

Zach. Lithovius. 

▲it nlgoD erelttning fttr den tili Ryslia troappere behof inDebalInt 
vinsideo ocb vederlagsspanmileD icke dk erhtflls, gyoes deraf atl loDq 
Ir 1749 utfiirdades qviUencer s&dana som följande, hvilica finnas Sanu 
fbnrarade i Salo sockens kyrko-arliiv. 

(N:o 1.) Ahr 1742 blef Wijn8aden för Sahlo och Wihandi Gapel- 
len i Sahlo Sochn innehAUer tili Ryskä Tronppernes behof 



127 

nemUgen Sahlo Capeli 1^^ T:r. 

WihaDdi dito 1»/^ T:r. 

Domspao 1 T:r. 

4 T:r. 
För underskrefven Wederlags Spam nShlen . 10 T:r. 

Sumina 14 T:r. 
Gust Bogman, 
Ptst. i Brah. Sahlo. 

(N:o 2.) Likmätigt Ryskä Generalen G:r von Kinderman ordres 
af d. 29 December 1742 Sir fUrenämda Wederlag, Wijn8fld, 
Domspann, bestäende af 4 T:r 21 Vs Cap. R&g och 9 T:r 
10% Gap. kom, tili tä härsUende Ryskä Trouppemes un- 
derhällande anvanda, som betygas. Kiviniemi d. 24 Junii 
1749. Ch. Zimmerman. 

Foregäende afskrifl vara iikalydande med sielfva bufvud- 

skriften betygar Brahestad d. Julii 1749. 

Henr. Klovensich. 

Utdrag af Domkapitlets i Abo Circulär tili 
Presterskapet, angdende en ^allmän sammon" 
komst'' i IVasa 1742. Dat Abo d. 21 ocL 1742. 
(Limiogo Moderkyrko^rkiv.) 
I Olrigt viii Consistorium Edra Wäl-Äbre och Wördigheter 
vänligen hafva fbrständigal at som Prästerskapet jemte de andra 
Ständen i thetta höfdingedome vid den nu berammade almänna 
sammankomsten hUrstädes funnit sig hogst föranlAtne och tvungne 
genom sinä Debuterade 2:ne af hvart stJind, hvartill Prflsterska- 
pei af sit medel befullniächtigat Probsten och Kyrckioherden i 
Camo H:r Nicolaus Tolpo och Kyrckioherden i Haliko H:r Ar- 
vid Pauliin, at ved forsta läglighet, som härvarande Generalen 
och Commendetiren en Che f fl:r Jacob Keith lofvat denonii- 
nera hos Hennes Kejserl. Maij:t andraga l^ta besagde Präster- 
f^aps nnderddniga ansOkning om befrielse och lindring i them 



128 

pälagde dryga gärden lii Högslbemalte Hennes Kejgerl. Maij:ts 
här i Finland stäende Trouppers ibrnodeohet sdsoni ock invig- 
lera ak hvad lii Ihetta arina landets Jnbyggares sA almänna som 
enskylta fbrinAner vid nu varande tidsens bedröfveliga omsUn- 
digheler lända kan, föresläendes Präslerskapel lii Ihesse sine full- 
mächtigas resa omkostningar lilsammans 2000 dlr kml, som blif- 
vil ulräknade efler Pasloralernas i della hofdingedöme manlal. 

Uti ett annat Cirkalär bref dat. 9 Dee. 1742 UDderrkttas presler- 
tkäpti^ burafiom Generalen ocb CofDmeodeureo eo Chef, J. Keitb den 13 
Nov. 17 12 tili Consistorium Jbebagat fönnJila buruledes Hennes Keijs. 
Maiti medelst til bonom ankommit nidigt bref allernidigst (t^rordnat, thet 
alla de vid 1741 ärs Riksdag i Stockbolm indragne beige- eller Apostel- 
dagar böra hSdan efler, ph sält som tillförene innan de blifvit inskränkte, 
celebreras". 

IV. 

Ett kraftigt sätt att lära aJlmogen. (Uldrag 
af Landshöfdingen Garpelans KiingOrelse af d. 

26 Maj 1797). 

(Haukipudas kapellkyrko-arkiv.) 

2. Au Allmogen pä de uli nm redan ft>rledil är vidlagna 
fbrfallning ocb kimgörelse om lillbörlig ansning af SmöreU som 
liU salu filryltras, anibrda skäl ocb orsaker, vinlägga sig om en 
mera skickelig lilredning dUraf, Un härtils blifvit iakUagen, och 
hvarvid allenasl Allmogen i Salo Ilärad^ mol Ibrra vanligheleo 
redan ädagalagt nägoa sorgfällighet, emedan jag i annal fall, och 
däresl missbruk härutimian framdeles forspörias, ser mig fbran- 
lälen, ali i stod, af hvad genom förenSmnde Förfatlning redaa 
blifvit afsagl, alt nägon mindre godbet i denna valira eij fär ge- 
nom öfverenskommelse emellan koparen och säljaren, ersdttas 
med eo slörre qvanlile, \hU genom Fiscaler och uppsyningsmfia 
vrttka och lill confiscation hefordra alt odugligt eller illa ansadt 
smor, som tili salu i stUdema eller A marknadsplatserne iilbiu- 



1:29 

das, ocb i livilket afeeende mlstadelen. af Borgerskapet i Brahe- 
siad forleden hoet yisI behörig omtanka UU befordran afhUnned 
Isyflade, for aUmänheten nytUga ändamU. 

Anm, Samma kongörelse visar dessotom att, om oeksA Carpelan 
kke alllid konde aotlnda lika kraftiga medel, försummade han liktll icke aU 
geoom goda ord och förmaoiDgar (6rmk allmogen att förbSttra aina vil- 
kor. Haa oppmanar tili slöjder, trSdvarors fbrAirdigande m. m. (ocb i 
saoDing äro ocksi österboUniska trädkSrl, yi- ocb lieskaft, rafsor o. d. 
Terkeliga roästerstyckeD i jemförelse med bvad man ser blr i Wiborgs 
Iin), Tidare UU laxeos ordentliga saltande vid fiskerierna i Ule&, Ijo och 
Kemi ellVar, oppmaddring af elfsniyDDiDgar ocb annat djlikt, som vore af 
allroannare nytta, hvaremot han anscr alt öfverflddiga byggnader kunde 
nndvaras. 

Entttomordentiig admimsk'aHv ätffärd. (Lands- 

höfdingen Langes memorial tili Assessorn och 

Krono-Befallningsmannen Carl Erik Nordberg 

är 1808.) (Kronofogde-arkiTet i Kemi). 

Som under nuvarande Spanmälsbrist och dyrhet de fattigare 

liiBets Inbyggare icke möjligen kimna forse sig med utsSde for 

Ck)otant och en stor del äkrar säledes mäste blifva osädda, derest 

iogen ut?äg vidlages tili de nödstäUdas undsattDing, men for det 

Därrarande hvarken tillgäng (innas i Kronans Magaziner eller Säd 

mOjUgen hinner ankomma ifrän Stockholm tili utsddes tiden; 

alltsä och dk mig bekant är att ätskilliga af allmogen ännu äga 

storre och miodre SpanmAIs upplag, men alla icke torde hafva 

den billiga consideralion med aina medbröder, att genom Iän af 

utsädes spanmäl rädda dem ifrän undergäng, har jag funnit yt- 

tersta medlet vara, att Herr Assessorn och Krono Befallnings- 

mannen sjelf och genom Krono Länsmännen med biträde af Uä 

Nämndemän undersöker tillgängarne hos alla dem som äga span- 

nemU ulOfver eget behof samt deraf utdelar öfverskottet tili dem 

som äro i brist pä utsäde, och kunna skaffa fallt vederhaflig 

Borgen for äterbetalningen in natura nasta höst, med en kappas 

Suomi. 9 



130 

växl pä tunnan. Dctta äligger Herr Asscssoran och Krono Be- 

fallningsmaDoen vid tjenstens ft)rlust säluDda besörja, alt där mOje- 

ligt är, ingen mä blifva utan nOdigt utsäde, och alt ä andra si- 

dan längifvaren in& äga Dödig sdkerhet fbr ftterbekommande. af 

hvad de ulborga. Uleäborgs Läns LandsContor d. 16 Haji 1808. 

J. D. Lange. 

Em. E. Talindberg. 

Anm, Detta syncs bafVa värit ett sHtt att fallgöra det uppdrag Ge- 
neral Buthöfden d. iO April 1808 gifvit LaDdsböfdingarnc. UtihansCon- 
cept-Bok för detta &r, Eip. N:o 65, beter det, att „Dk menföret ocb trans- 
portskostnaden na bindrar virsfides transporterande ifr&o Magazinerna vid 
förra RiksgrSnzen, ocb igenom transporten tili sjös v&rsHdet för sent torde 
kunna ankomma, sk blifver det nödvSndigt att iqnom Landet bjoda tili 
att taga den författning, som nti möjeligaste mitte förskaffa allmogen det 
oungängeligen nddvMndiga virsMdet". Derpi följer befallning .aU med 
andra Embetsmän ocb Possess. öfverlXgga ocb medlen tili atförande bereda". 



. BäUeUe tili pag. 82: I 3:dje raden nedfr. stir 9 dlr, bör vara: 9 •/. 
(= örc). 



Finland och Finska LagöfVersältningarna. 

Bidrag tili inhemska historiestyckeii, 

af 

J. J. Tengström. 

(Opns posthumom.) 
II. 

Bland de i förra hälflen af 17:de ärhundradet stiflade vigiiga 
författningar fbrekommer ndgon enda, som vetterligen eller san- 
nolikt och enligl ännu bibehällDa eiemplar blifvit genom ofTent- 
lig austalt pä finska äfven frän trycket utgifven. Men flera torde 
Kkväl ätminstone dämera redan pä samnia sätt blifvit vidstriick- 
tare kungjorda, ehuni intet mihnesmitrke deraf räddats. De aid- 
sia, pä hvardera spräket tillika upplagda, fingo sannolikt i Sverge, 
der de trycktes, jemväl sinä finska Ofversättningar. 

AU dessa der kunde ästadkommas, läter fbrklara sig genom 
en enkom for Finland vid konungens kansli i Stockholm vidta- 
gen inrätlning ^). Denna äter var fbranledd af mycket gamla 
forhäilanden, hvilka dock isynnerhei frän och med den nya li- 
dens början liksom fbryngrade gjorde sig gällande sarol ända tills 
atl hofrätterna stiflades alli djupare rotf^stade sig. Säsom sär- 
skild upplysning, hvad Finland belräfiar, erbjuder sig hertig Karls 
i Bjömeborg den 9 Febr. 1602 äl landets fogdar meddelade un- 
dervisning. Denna ätalar bland annat, atl herligens bref, hvar- 

*) Jemför niin uppsalls : Nägra Mad ur Ftnlandu häfder för K. Gustaf 
1:9 regeringstid (i Suofni irgängen 18tf3 sidan 160). 



132 

ined lian vid sinä Hirder i landet velat aflijelpa bOndcrnas mänga 
klagomäl, alls intet uträttat. Pä det lian frän det oändliga Of- 
verloppet af klagande mätte befrias, anbefallas nu Finlands fog- 
dar att framdeles, när de i Stockholm aflägga uppbordsräkenskap, 
medhemta fbrenämnda slags under äret tillkomne bref, samt redo- 
göra fbr hvad som tillgjorts. 1 konungens kansli skulle ofver 
dylika bref, pä det intet mätte blifva »underslaget^, hällas proto- 
koll O* Mcn par vidare, eller allmännare samtidiga beslut och 
forordnauden tjena här jemväl UH upplysuing^ Emedan herligen 
frAn hela riket med, som det hiet helcr, oändliga klagom&l dag- 
ligen vore Ofverlupen, upprepas och förnyas vid riksdagen sanuna 
nästnämnda är 1602 ett äldre stadgande, enligt hvilket ingen UH 
härads- eller lagmansUng hörande klagomälssak finge omedelbart 
„vid hofvet" efler vid „konungens rätUreUng" anmälas *). Ett 
beslut af beslägtad aUmän bestämmelse Ullkoni vid riksdagen 
1604. Pä det kunnigt mätte blifva, hvilka befallningar Ofverhe- 
ten UUt utgä, borde dessa af fogdarne ät menigheten bädc ge- 
nom uppläsande och genom vissa kopior meddelas '). 

Under de ej mindre i Finland äu i Sverge utbredda fi)r* 
billanden, dem jemväl nästnämnda riksdagsbeslut antyda, beböf- 
des enkom UH hjelp ft)r finska rättsokande och klagande en 



<) Se SamHng af Ifutructioner för tjeMtemän vid Landiregeringen s. 
32 f. 

<) Stiernmaii, Riksdagsbeslut I. s. 538 f. -.- DetU UlesäU «vid 
hofvet* lemnar, skolle det tyckas, natarlig förklaring-fbr senare benkin- 
niog: HofrHtt. Ifr. Lagus, de remediis juris s. 55 not. I dco första ali- 
manna landsböfdinge-inslruktionen af den 8 Januari 1635, föreskrifves, att, 
pk det fast och ta\\ rättelse mk finnas s& vSl „f bo^et som i sjelfVa lands- 
Xndan" pk alit som göres; sk skulle landsböfdingen pk sinä resor i lan- 
det allltd bafva med sig b&de en bandskrifvare ocb en landsskrifVare. Se 
nyss iberopade SamHng af Instruclioner s. 206. 

3) Stiernman, Riksdagsbeslut I. s. 556. 



133 

egeii tjeDsteiDaii i konungens kansli. När delta bilräde fbrsi Ull- 
kommit, mdste här leninas osagdL Men i en ft)r samina kansU 
i bOijao af k. Gustaf den andra Adolfs regering, 1612 utHirdad 
ordning ^) stadgas bland aonat, att „01of Olsson Finne borde 
upptaga alla klagomAksaker frän Finland af bonder och andra, 
och läta hMIa derpä klara besked^. Säsom i och för saninia 
bestdmmelse anställd nämnes äter i 1620 ärs kansli-ordning en 
Benkt Mattsson. Vid det jemte flera högre embetsverk stiflade 
kanslikollegiom tillsattes sä väl fOr Östersjolandskaperna en tysk, 
som for Finland en skild finsk referendarie. Denne borde upp- 
taga och for konungen foredraga finska allmogens enskilda klago- 
mäl, samt dessutom jemväl vid riksdagarna tillhandagä bonde- 
ständets finska medlemmar *). 

Frän tiden mellan nämnda, begge af konung Gustaf 11 Adolf 
for kansliet gifna, ordningar forskrifver sig ett litet i tryck bibe- 
hMlet arbete, hvarvid den der for finska ärender anställde tjen- 



<) Gefjer, Svenska Folkets Historia III s. 75 f., anmHrker, att kong- 
ttga kansliet af rikskansleren Axel Oienstjeraa först ordoades. I en här- 
vid 8. 76 tillagd oot förekororoer följande citation: «Förordniog om Can- 
celli-personers äoibeten 1612, och ytterligare d. 1 Nov. 1619. Cancelli- 
ordniog af kr 16^ En annan odaterad tros vara af 1626**. 

<) Dessa och nägra iSngre fram i texten följande underrättelser aro 
hemtade fr&n en svenska riksarkivets fordne amanuens J. C. Böckmans 
der fönrarade, oordnade, handskrifna „anteckningar om kongi, kansliets in- 
nuande och dess tjenstemän'*. — 

Dessa och flera nedanföre begagnade upplysningar täcktes hcrr gref- 
>en doktor K. M. Creutz under vistelser i Stockholm 1848—1850 derifrän 
meddela. Anmärkas raaste härvid, hvad det nyss efler nHmhde Böckman 
redan uppgifna beträffar, att Hallenberg, k. Gustaf II Adolphs Historia 
I s. 270 f. not b], för kr 1619 sisom embets- och tjenstemän i konungens 
kansli uppför endast svenska och tyska sekrcterare, referendarier m. m. 
Men under benämningen af svenska torde äfvcn inbegripas dc, hvilka hadc 
finska ärender sig uppdragna. 



134 

steman säsom translator torde lagt hand. Nemligeo fh finska 
upplagdt flnnes ännu qvar konung Gustaf II Adolfs forbud af den 
7 Februari 1615 mol väldgästning, ett gammalt fuUständigt exem- 
plar, IY2 ark 4:o utan tilel samt utan uppgift odi tryckningsort 
och Sr'). Nägon äldre pA finska Ofversatt och frän pressen ut- 
gifven lag eller farordning kan häv icke anfbras sdsom känd ge- 
nom ännu bibehället Ibrsta aftryck. 

Konuog Gustaf II Adolfs förbud mot väldgästning hade i 
jemlbrelse med ätskilliga dernäst vetterligen pk finska upplagda 
fbrordningar ett synnerligen vigtigt allmänt innehäll *). Det stif- 
tades midt emellan tvänne konungens besök i Finland. 



*) Namera Universitets-biblioteket tillbörigt, dit det i och med C«- 
IodH boksamliog inkooi. 

*) Ett ISngre atdrag ur denna förordning förekoromer bos Hallen- 
berg a. st. III SS. 358 (T. Ifr. ders. s. 156 ff. Tili prof p& spiiket i 
öfversittaingeD mk början tjena. Denna Ijder: 

nM6 Gustaf Adolpb Jumalan armolda, Rodzin, Götbin ja W&ndin 
«vlo8walittu Cuniogas ja PeriRSrsti, Swvrifbr8ti Suomenmallen, etc. Terni 
ntiettäwttxi, waicka me Herranpäivil quin wijmeQ örebroos pidettin, mei- 
ndeo kirioituien cautta olemma pois kieldäoeet, caicki skydit ja gestami- 
»set, niilde jotka ei meiden teekiriam ja todhistoiem cansa vlosliihetetyt 
nole, etUi jocahtnen seoptträsUI idzens laittaman piteis, ja ycbteinen cansa 
njoDgun boistoxen saisi: Nijn me ymmHrdbem, että meiden byvS ajatoxem 
»alimaisten hywydhen puolesta, eiwet ole site saanet nautita heideo by- 
«wäxens quin mö toiwoim: Ja että ychteinen cansa nijn hywin sijtte quio 
»coengiD, ombi wieraD holbomisella ja skydbillä raskautettu, eiwet ole 
»nautioeet rauha cotonans, tiellä, ja heiden oikealla matcallaos: Ja wieU 
^sijtlä, hosumisella ia hawoina vsein w8kiva1da heiden cochtans tapactu, 
»enämitten nijldä joilla ei ychten todhistusta ole: Sijlä me waicutetadb 
»olemma, toista neuwoa ylösaiatteleman, senpääle että alemaiset saisit raa- 
»bassa olla, ja mÖ moninaisist swrista waliloxist wapahaxi pääsisim: Ja 
»ettei yxiken tietämettömest idzens estellä mahdaisi, nin mÖ tällä meiden 
»kirioituxellam idzecungio cohdastans wastoinkäymisest cartam, ja iriszin 
»moodhon edbes panem, jonga paräst nijn hywin ne jotc^i matcas owat, 
^ninquin ychtinen cansa idzens ojenda machtavat." 



135 

I sin barndom bade Gustaf Adolf 1602 om vintern, 
8om redan i denna upsatts I (Suomi, Toinen jakso U sid. 
115) nmnndes, ätfbljande sinä föräldrar frän Finland Rlrdats tili 
Sverge den dittills af ingen svensk konung beresta vagen norr- 
omkring Bottniska viken. Tolf är senare, om vintern 1614, ef- 
ter en hastigt utskrifven riksdag i örebro, reste konungen rakt 
derifrän genom bergslagen äter nu tillbaka samma väg norrom- 
kring ^). ÄndamM voro fbrestäende underhandlingar med och 
rustningar mot Ryssland. För riksdagsbeslutet togos sedän af 
stflndema i Finland imderskrifter genom st^tbällaren ä Äbo Johan 
De la Gardie och Henrik Fleming i Norra Finland, genom God- 
rik Fincke och Axel Kurk i Tavastland, i Nyland genom Göran 
Boye, samt i Karelen genom dess iagman, Viborgs stäthällare 
Arvid Tönnesson (Wildeman) «). 

Konungen hade fbr resan tili Finland beslutat taga vägen 
öfver Qvarken, om det ginge (br sig. Men efler inhemlade när- 
mare underrdttelser mAste dock, som ej eller var ovHntadt, ko- 
san ställas pä hela sträckan norronikring Bottniska viken. Frän 
Väsby gärd i bref af den 18 Februari (1614), skrifver konungen 
tiU st^thällaren h Uleä och Kajaneborg Erik Hare, att han sitt 
Iän igenom för bälla i beredskap hästar ät konungen, som ville 
i denna del af landet pä hvarje dag och likasd om nätterna l^r- 
das 10 mii '). I senare hallien af Mars hann konungen fram 
un Tavastehus. Att han den 21 — 23 i samma mänad dröjt der, 
ulvisar ett och annat af honom dessa dagar derifrän utl^rdadt 
bref ^). Konungens reseko^a hade värit vigtad pä Viborg. lian 
hade hoppats kunna genom sin personliga närvaro pä detta häll 



>) Halleoberg a. st. III s. 162. 
*) DersaromasUides III s. 161 f. 
3) Ders. III s. 162. 
*) Bcrs. III 8S. 172 ooh 179 notcrna. 



136 

befräiiija fredsunderhaDcUingania med Ryssland. Men underrät- 
telser, dem Evert Horn, konungen tiU niötes i Tavasteiras, hade 
att frän Rysslaad meddela, lydde s^om fienden ingahnida ernade 
siula kriget Ulsigterna tili fred visade sig miodre lofvande äu 
fbrr >). Med anledning bfiraf ändrade konungen i Tavastefaus 
gin förut bestämda reseplan och begaf sig Ull Aho ^). Der vt- 
fSUrdade ban den 26 Mars (1614) genast efter sin ankomst ett 
9trängt bref tili fogdarna i Finland, bvarom mera här nedanfUre '). 
Hela fem veckar dröjde konungen der sedermera^ Fornflmligast 
aysselsatte han sig mod afhjelpande af finska bonders klagomäL 
Pessa &ter rorde tili största delen Täldgästning ellet olaglig krono^ 
uppbörd *). MJtfiga afgjordes af konungen tjetf genast; andra 
bänvisades tili undersokning. Det mot väldgästningen äret derpä 
utfärdade kungliga fOrbudets finska Ofversattning, eller aostalten 
om att en sadan tiUkom, bflrledde sig tiUäfventyrs frän konun- 
gens i Äbo dä om vären 1614 inbemtade närmare bekantskap 
med finska förbällanden. Hans d& Finland egnade omvftrdnad 
verkade fordelaktigt först och närmast eller omedelbart för en- 
skildes sjelfbest&nd och rätUgbeter. Men tillika väektes och när- 
des xdlmän fosterländsk firimodigbet och uppmärksamhet 1 denna 
äter ingick saknad af lagarnes tillgängligbet pä landets egna 
spräk. En vidsträcktare verkande olyckshändelse, nännast dock 
för landets bufvudort Äbo märkbar, tilldrog sig under konungens 
vistelse der. Han bodde ä slotteL Ä detta utbrast den 20 April 
om aitonen vid stark bläst en eldsväda, bvilken bastigt utbredd 
Odelade hela slottet Säsom det i b^ädskan vid räddningganstal- 
terna Ofver alit annat maktpäliggande, anbefalldcs af konungen 



*) Hallenberg, a. sl. III s. 181. 
«) Ders. s. 179 f. 
3) Ders. s. 185 f. 
<) Ders. s. 180. 



137 

^games utsläppniog. Par är senare, dft ea btand dem, ed 
dräpare, fordrades Ull domstol, inväiides att konungen frigifvit 
boiiom. Att tili rätta stOUa detta, hvarvid konimgens mening 
tagits alldeles origtigt, säsom skulle de (br UUfällei lö^ldi^ta 
fäoganie dermed trän vidare ansvar befriato, blef genom ett bref 
khn hoDOfli M stlithällaren Jobao De Ia Gardie u[^raget ^). 
Konimgens yisielse i Äbo om vdren 1614 slulades dermed att 
haa sjövägen i börjaa pä Maj afireste Osterut^X Pä aytt eller 
i fortsättaing hoppades han kunaa personligen pAskynda gängea 
af fredsuaderhaadtingarDa. Under deaaa fiird ät riksgrdnsen tiU 
uppebi)ll sig koaungea forst nägra dagar i Helsingfors, och der- 
näst äUniostoae par, tre afvenledes i Borgli. Bref fiaaas af ko<- 
nuagea utfördade i Hel^gfors dea 9 tili oeh med dea 18 Maj '); 
i Borgä dea 19 — 21 *). Den ^dje Maj sknffer koauagea Iräa 
Tjusterby tiU Jakob De Ia Gardie *). I Viborg drojde haa hela . 
TeckotaL Sedennera dea 12 Juai stadd p4 öfverresa sjovägen 
tili Narya, af motviad i ftiraka skärea appebällea, skrifver ko- 
aangea äter aästaämada dag fräa ^Djupesuad vid Bjorko'' tiU 
Evert Hora ^). Forst i r<arva, dea 20 Juai utfärdar koauagen 
foUmakter, b?arpä, som ofvaa redan anfi)rts ^), för Örebro riks- 
dagsbeslut skildt i Fialaad af vissa der hemma stadde fdilseman 
uaderskhlter upptogos ®). I Narva uppehäller sig konuagea se- 
dennera hela dea äterstäende sommarn samt inpä hOsten, med 



<) Halleoberg, a. st. UI 8. 180 f. 
>) Ders. s. 186. 

') Ders. 8. 182 not b); s. 183 not; s. 18Ö aot; s. 189 f.; s. 211 
not a). 

*) Ders. 8. 174 aot; s. 211 not a). 

^) Ders. s. 205 aot b). 

*) Ders. s. 192 aot a); s. 201 oot. 

^) Se här ofvan sid. 135. 

») Hallenberg a. st. III s. 161 f. 



138 

iindantag att han, den 25 Augusli tili helägringen för Augdow 
afrest, drOjer borta tills samina f^tning den 10 Septenibcr ge- 
nom dagtingan gifvit sig ^). Frän Narva fbreskrifver väl konun- 
gen dernäst den 16 September i bref tili rikets räd, att fbr hans 
äterkomst tili Stockholm nägra skepp böra skickas tili Baresand 
honom tili mötes ^). Men ännu i Oktober utf^dar han frän 
Narva instruktioner '); och derpä frän Reval den 18 samt 20 i 
samma mänad ^). Samma nästnämnda den 20 Oktober afreser 
dock konungen äntligen frän Reval sjoledes; men ej eller äonu 
rakare ät Sverge, utan med kosa tvers öfver Finska viken. Föl- 
jande dagen i samma mänad utfärdar konungen ätskilliga skrif- 
velser, hvarigenom bland annat ytterligare upplyses, bvar och 
när konungen längs Finska kusten f^dats fram. 1 Esbo skär 
var konungen ännu den 25 Oktober; vid HangOudd den 26; i 
Jungfrusund den 27; den 2 November i KorpostrOm, och i FhsO- 
hamn vid Aland frän den 3 tili den ll:te. Tili Stockholm an- 
lande han den 14. Frän Esbo skär i bref af den 23 Oktober 
blef stdthällaren pä Aland CUiran Wulfsdorfr af konungen anmo- 
dad bereda tillftllle tili elgjagt, hvarigenom konungen sedermera 
torde kömmit att sä mänga dagar öfver dröja i Flisöhamn ^). 

Tili Finland äterkom konungen dernKst i början af är 1616. 
Äret ft)rut (1615) i JuH hade han frän Stockholm eller par vec- 
kars sjöresa öfverkommit tili Narva ^), som äter blef hufvudorten 
vid konungens vistelse inoni det dämera ibr honom sedän besö- 
ket 1614 bekanta granskapet af krigsrörelsema. Ända tjlls uiot 
ärets slut dröjde konungen äter liär, upptagen med krigets och 



«) Hallenberg, a. st. III ss. 212, 213. 

<) Ders. 8. 215. 

S) Ders. s. 219 not 

*) Ders. s. 222 not. 

^) Ders. s. 223 samt der noterna a), b). 

«) Ders. s. 383. 



13Ö 

sedermera fredsunderhandlingarnes bedrifvande. Efler resa land- 
vägen oiukring Finska Viken, bvarvid koDungen skall i sex vec- 
kars tid saknat uoderriUelser om damma underhandlingars gäng, 
anlande han i Januari 1616 tili Helsingfors ^). För landldag 
der, att börjas den 13 Januari, hade konungen fbregängna den 
5 November (1615) i Narva ulf^rdat tili Finland kallelse. Men 
fbrst den 22 Januari öppnades af konungen samma landtdag, 
hvilken derpä Ofver en vecka fortsattes. HufvudändamM var när- 
mare beslut om krigsgärders utgOrande. Men bland annat an- 
drogs om dä nya skjutsordning, (br bvilken finska standema be- 
tygade tacksamheL Samma ständers nägot fyra är fbrut, 1612, 
fattadt beslut (brekommer hos en svensk häfdeforskare fbr denna 
tid helt kort omnämndt^). Uppgiften, närmare utredd, vore 
tillafventyrs här säsom fbrklaring pä sitt stäUe. — Annu Atmin- 
stone den 4 Februari 1616 var konungen qvar i Helsingfors '). 
Mot slutet af mänaden eller älminstone redan den 22 Februari 
skl^fves af honom bref kkn Äbo % hvarest ban sedermera up- 
pehoU sig längt inpä vären, eller ända tili öppet vatten. Att 
hau dock under tiden besokt Raumo, utvisar ett der den 3 Maj 
af honom gifvet bref ^). I medlet af samma mänad, efler sä 
läng bortavaro betänkt pA äterförd tili Stockholm, skrifver kon- 
ungen frän Äbo den 14 Maj 1616 tili rikets rM och fbreskrif- 
ver bland annat, att mot honom skall skickas tili Vaxholmen hans 
galeja ^). Konungen hade nu Ater liksom 1614 i Finland till- 

*) Hallenberg, a. st. III s. 445. 

<) Ders. II s. 573 not. TilläfveDtyrs bade detta beslut dock icke, 
sisom det k landtdagen i Helsingfors, vid n&got gemensamt finska sUn- 
demas möte fitt sitt oppbof. Bland underskrider skola oeksi n&gra ^ph 
ryskä spräket* anträffas. 

9) Hallenberg IV s. 489 notema c) ocb d). 

*) Ders. III s. 367 not b); IV s. 480 och not c). 

') Ders. III s. 374 not a). 

«) Ders. IV s. 511 not b). 



140 

kragt flera mänader eller bvarandra. Liksom konuDg Guslaf I 
pä sin Alderdom lange vistats i Finland och der, under pSgäende 
rysk fejd, hunnit med ft)rfaltningar fi)r landet i fredlig rigtning M, 
8ä vidtog konung Gustaf Adolf der äfvenledes midt emellan krigs- 
bestyr mänga för bäde lagskipning och alhnän fbrvattning vig- 
tiga anstalter. 

Om dessa tiUkommo i Sverge vid nyare urkundforskning 
spridda onderrättelser. Säsom enkom Finlands häfder tillhoriga 
kunde de hdr föreias. Blott i gemeuskap med finsk sanihälls- 
utveckling Ofverhufvud betraktade framstA först de äidre flnska 
lagOfversflttningarna i historiskt sammanhang och dermed i de- 
ras sanna dager ocb betydenhet 

En vid 1611 irs. kronouppbörds räkenskap for Haliko bä- 
rad bifogad fbrteckning Ofver hemman, som der lägo öde eller 
ur ständ tili skatters utgorande, framställer beklagliga förhUlan- 
den t denna del af landet, hvaraf tiUika dels bekräftas, dels kan 
och niAste aflagas, i hvad skick andra jemfbrelsevis mindre gynn- 
samt af naturligt läge lottade finska landsorter befunno sig. 

Laadets tillständ bade, under konung Johans regering äf- 
vensom under Sigismund, hvad yttre välständ beträffar, gätt ned 
fbrförligt, jemte det nya^ obebodda trakters, under k. Gustaf bör- 
jade varaktigare odling och befolkning ^) afbrutits. Säsom af 
adeln i äldre tid Ofvats, anlades väl ännu under Karls regering 
pä kronans utnoarker nya hemman. Men anspräk gjordes pä 
samma skattefrihet, detta ständ sedän läng tid tillbaka och vanli- 
gast jemväl, oaktadt fbrbud, fätt ätnjuta för alit slags jordegen- 
dom utan ätskilhiad >). Motständet deremot forlgick likväl äfvcn. 



*) Jemför Blad ur Fmlands häfder, i Suomi 1853. 
«) Dere. SS. 214 ff. 

3) Ifr. ders. s. 245 ff.; ocb sidan 277 deo der tili s. 215 höraode 
Dot 56. 



141 

For ÖsterbotteDS stäthällare Erik Hare utf^rdade Karl dcn 28 
April 1607 en föreskrifl, hvarpä Hare dernä^t indrog fttskil%a ä 
tiUslötande kronoallmflnningar af adeln aniagda hemman. En af 
Bare dernäst inskickad redogörelse blef af konung Karl den 30 
September samnia är med godkännande besTarad^). Förenämnda 
1611 krs räkenskap fbr Haliko härad uppfbr säsom ivde i S:t 
M&rtens socken 4 skalter, 24 hemman, 3 kronohemman, och sk- 
som oA)rmOgna 4 skatter, 23| hemman och 2 prebendehemman; 
i Haliko socken Ode 2^ skatter och 10 hemman, samt derjemte 
&ter 8&som oförmögna 6 skatter, 30^ hemman; i Bjerno socken 
Ode 5 skatter, 11 hemman, 4 krono-, 1 prebendehemman, Nase- 
gärds bord 3, samt ofbrmOgna 5 rokar, 33^ mantal; i Kimito 
socken Ode 31^ skatter, 65 hemman, 10^ kronohemman, samt 
äter säsom oförmOgna dessutom 13 rokar, 30§ mantal; h?artill 
annu komma i Kimito skärgärd Ode 4 skatter, 20^ hemman; och 
i Pemar socken Ode rOkar, 8^ hemman, 4 kronohemman, 2 pre- 
bendehemman, samt ofbrmOgna 4^ dylika, jemte 14^ hemman 
och 44 kronohemman ^). En ganska vidstrdckt orsak tili de 
mäuga ode hemmanena voro öfver ali höfva dryga, betungande 
och nedtryckande kronoutskylder. Hela rikets b6hof af jordref- 
ning UHdrog sig redan 1612 konung Gustaf Adoffs uppmSrksam- 
het. Dess afhjelpande medgaf dk icke tiden ^). Men äret derpä 
1613 den 28 Maj fbranläts i(onungen ät Osterbottens allmoge 
bcvilja nedsatlande af utskylder, som genom Jordrefhing der un- 
der konung Karl IX blifvit bestamda^). Tre dagar derefter den 
31 Maj (1613), mellan det att ena förlaningen efter den andra 
bortgif?es, meddelar konungen ki hela Finlands 'allmoge gemen- 
samt ftJrsvarsbref, rigtadt tili nägon döl enkom emot Ibrlanings- 

<) Hallenberg, a. st. I s. 342 f. 
*) Ders. I 8. 349 not. 
») Ders. I 8. 330. 
*) Ders. II s. 784 f. 



142 

innehafvarena der, hvilka med borllagaiide af ko och so, som 
urkundcDs ord lyda, iippbure sina räntor, eller äfven i sUliet ef- 
ter varornas dyraste pris uttoge penDingcskatt, samt odelade bäde 
dem tillhörige förlaningsheminan, och snarl nog hela landeU sä 
„atl vi^, skrifver konungen, ^framdeles iageo uppbOrd deraf hafva 
kunne" ^). Längre fram pA samma är den 27 Augusti utfördar 
Gustaf Adolf tili stäthällaren i Äbo Johan De la Gardie en skrif- 
velse samt ytterligare den 18 Oktober (1613) omedelbart för 
nägi*a Finnar, som en kort uppgifl lyder, sitt öppna kongliga 
bref, begge enligt hvad jemväl pä andra häll i riket be?iljat$ och 
pAbjudits, det Ode hemman finge upptagas mot fbrbindelse tiU 
kronoutskylder att genast eller efler bestämda Ars förlopp utgA *). 
Efter det konungen, sedermera 1616 om vintern frAn Narva om- 
kring Finska viken tili Finland ankommen, der i Helsingfors 
hAlUt landtdag, och medan han härpA i Äbo hela mAnadtal up- 
pehAUer sig, fureskrifver han i en derifrAn den 4 Mars utfärdad 
instruktion, att ft)r Ode hemmans upptagniug vissa Ars skattefrihel 
väl kimde beviljas, men denna mot loftesmäns vid ting Atagna 
ansvar, att samma hemman icke eller frihetsArens utgAng Ofver- 
gAfves '). I en under loppet af samma mAnad den 15 Mars 
med afseende A sista bevillning fbr kriget utf^rdad skrifvelse tili 
Kexholms stAthAllare Munck uttalar sig Ater konungens bekj^m- 
mer, att Odeshemmanens antal i Finland icke allenast icke skulle 
minskas utan äfven tili och med stiga. Munck fbrständigas, atl 
konungen framibrallt viii hafva behAlIet land; att krigsgärden viii 
bör noga uppbilras, men dock icke med hemmanenas Odeläg- 
gande; och att skatten fbr Elfsborgs lOsen, pA det länets inva- 
näre komme tili nAgon formogenhet igen, mAtte dem eflerskän- 



<) Hnllcnberg, a. sl. II ss. 739—741. 
<) Dcrs. II s. 784 med de begge noteraa. 
3) Ders. IV s. 492. 



143 

kas <). Kronoutskyiderna erlades i denna del af landet icke UH 
stadgadt beiopp säsom annorstädes, utan efter ärlig pröbing af 
hvarje betalandes oinständigheter ofVerhufvud, etl beskattnings* 
sati, der ofligt ätminstone sedän Pontus De la Gardies eröfring 
ar Kexholm är 1580^). Enligt fredsafhandlingen i Teusina 1595 
lill Ryssland Ullbakagänget, vid fordraget äter i Viborg den 28 
Febniari 1609 af den pä sin thron osäkre Zar Vasilij Schuiskoj 
hemligen lofvadt hi k. Karl IX '), men iyk kr dereller 1611 
genom Jakob De la Gardies eröfring i sjelfva verket svenska kro- 
nan pä nytt underlagdt, fick Kexbolms lan icke blott jemväl un- 
der detta krig, utan ock efter fredslutet i Stolbova alit vidare 
fnunät behälla samma för Ofrigt dock icke godtyckliga utan med 
ortliga menigheters ärliga hOrande fDrenade beskattningssätt ^). 
SUthMlare ombyttes der af k. Gustaf Adolf ätminstone i borjan 
tätt och ofta. Efter TOnne Göransson, redan 1610 den 4 April 
utnamnd samt 1611 den 30 Mars med ny fuUmakt forsedd, men 
för ilderdom 1612 afskedad '), tillsattes säsom st^thMlare k Kex- 



Hallenberg, a. st. IV s. 490 ocb s. 491 not a). 

*) Se Pipping, AfhandL om de slaUanslag i Finland, som ktaias de- 
jmtai, s. 4 ff. — Som ders. s. 6 inbemtas, Toro 1582 k Kexholm st&tbil- 
iare Lars Torstensson tili Brödtorp, i slottslofVen Benkt Johansson, orh 
belUlningsman Jakob Didriksson (Brander) denne itminstone (ifr. S ti em- 
in an, ff. Jf. II 6. 378) redan 1580 ntnSmnd. — Tili öfverste befallnings- 
man öfVer Wiborgs, Nyslotts och Kexholms fästningar förordnades seder- 
mera 1584 Göran Boye tili GennHs. Se Stiernman H. M, II s. 446 
Pipping a. st. s. 8. 

*) Se i Smmi 184S, 4 häftet s. 44 samt noten s. 57 oeh sedermera 
dersUldes V blftet s. 58 sjelfva det i Stolbova den 27 Febmari 1617 af- 
slotade firedsfOrdragets 24 pankt 

*) Se Pipping, a. st. s. 6. 

^) Se Stiernman, H. M. II ss. 380, 448. Som Stiernman upp- 
gifver, finnes dock sedermera 1613 Tönne Gdransson kallad sUthillare p& 
Njslott, ftfvensom han s&som sadan n&mnes hos Hallenberg a. st. II s. 



144 

holm med fullmakt ar den 8 Januari 1612 Anders Boye ')• Ett 
kongligt bref UH stäth^llaren li Kexholm Hans Jonsson (SUdhand- 
ske, tili Sjolax) finnes Tara utf^rdadt i Abo den 15 Mars 1616. 
Befallningsman Ofver krigsfolkct der var Hans Munck^), soro ko- 
nungen 16t6 i Mars frän Abo tillskref om kronoutskyldemas 
Tiedsfittande skildt i Kexbolms Iän medelst eftergift af EUsborgs 
iosen ®). I samma mftnad den 27 läter konungen ett öppet brd" 
utgä tili bela Finland för Ofrigt, äfven detta är staldt pä en roild- 
rtng af utskylder, hvarigenom vidare uppkomst af ödeshemman 
skulle motas. Kronans alla skattefordringar äldre an 1614 skuHe 
efterskänkas, Elfsborgs losen undantagen, fbr hvilken just Kex- 
bolms lan nyss uttryckligen befriats. Kronans nppbordsfordrfn- 
gar bora, Ibreskrifver konungen, jemval i Finland fbr ofngt icke 
brftdfbst utan med afseende k allmogens Ifigenbet indrifvas ^). 

Men just fogdame, hvilka säsom kronans uppbordsman ge- 
nom nyss anfbrda kongliga p&bud foglighet Mades, Toro sjelfra 
tili en del, med egen vinning i sigte, upphofvet tili allmogens 
nöd och tili mängden af ödeshemman. De fleste voro landets 
egne söner, och af egendigt finsk härkomst, icke sisom mänge 



755 not b) och c). Anna 1616 anfttres bao bland atithillama. I deona 
eganakap skulle nemligen han jemte nigra andra stithillare AU 1616 
om krtgsgirdens skyndsamma iodrifVande konangens i Febniari samina 
ir först Mn Helsiogfors och sedän hkn Abo utfärdade brefCHalleoberg 
a. st. sid. 469 not c). 

<) Hallenberg, a. st. I 8. not 264 h). Ifr. ders. lU s. 421 notb). 

<) Ders. III s. 421 not b); ifr. IV s. 490 f. 

>) Ders. rv s. 491 not a) iberopar birvid ^Svar p4 Hans lonssona 
skrifvelse, Abo 15 Mars 1616. R. 3.** Samme (7) Hans Uunck Ull Fal- 
kila Ibrekommer hos Hallenberg jemvil IV s. 780 not. Han, Gregorios 
Henriksson (Gyllenankar) tili Bmnsholm och konangens tekreter Anders 
Bnretts foro Sverges fulloiHkiige vid rigAngs utstakning mot Ryssland, 
bdilad den ^ Oktober 1617. 

«) Ders. IV 8. 490. 



145 

andre eller htfgre embetsmän frän Sverge öfverflyttade. Meta 
Uand fogdarae afvensom bland landets laglasare herskade en 
fbrDu*lig rähet ooh okunnighet Denned borjade de dämera lik- 
tSI afVen ädraga sig tatare tiUrättavisningar eller äfven bestraff- 
ningar. HedelsUnd höU pk som bflst, Inen ocksä dft ännu snart 
sagdt tili aUi*a fbrst, att i Finland gä upp. Af skarpheten och 
grofheten i tilltal, som fogdarne der fingo iippbära, kan aftagas 
hvad de tilläto sig. Men satnma slags strflnghei, hvartill, som 
här nedan genast visar sig, inom samhallets hOgsta krets i dag- 
ligt bnik upptagna eder och svordomar jemväl horde ^)y blottar 
tillika omogenheten af hela samtidens civilisation, om ock k andra 
sidan delta bruk ej pk denna tid företett upphorandet af ytterst 
räa äldre foresUlllningar om det Onda s^som sjelfständig makt 
fbr sig. 

Finlands kronoiippbordsverk hade efler k. Gustaf I:s bort- 
ging, oaktadt den af honom med benämningen kammarrftd fbr 
bela riket stiftade hogre embetsmyndigbet *), äter kömmit pk ett 
(brfall, som afbröt redan bOrjad utveckling af äldre inrattnin- 
gar. Karl IX vidtog pk nytt och jemväl han omedelbart sjelf 
strangare tillsyn '). Finska fogdarne klkg alit annu sksom i 
aldre tid att ärligen i Stockholm personligen redogöra. Konung 
Karls ett bref om dem tili kammarräden Hans Akesson och Nils 
Andersson i Stockholm ar gif?et den 26 September 1607 k samtna 
Väsby kungsgärd i Vestmanland, hvarest sedermera isynnerhet 
Gustaf Adolf ofta vistades ^) och jemval utfärdade sitt, demast 
alVen pä finska upplagda, forbud mot väldgastning. Brefret upp- 
lyser om stallningar i Finland, hvilka framkallade nastnamnda 



*) Ifr. Geielii den pngres Minne s. 148. 
«) Blad ur Finiands häfder (i Suomi 1853 s. 238). 
^ Ifr. hvad konang Gustafs lid betrSfftr i nist anförda uppsatts, 
de i regislret der vid ordeu Fogdar ocb Häkenikapiverkii anförda sUllleo. 
<) Htllanberg, a. st. I s. 386. 
Sami. iO 



146 

fdrordning. Konung Karl hade förgifves par kn tid, iimaB han 
1607 tUlskref kammarrMeii, upprepadt anbefallt fiuska fogdame 
att jemte sinä biträden, skrifvarena, i Stockholm iofinna sig. 
N^re af de ^i, som kömmit» voro icke dtfbljde af sinä ^rifvare, 
hvilka de derföre nu der i Stockholm mäste iofbrrlDta. ^HÄDge 
bäde skrifvare och fogdar^, yttrar kommgen tili de begge kam- 
marräden, ^äro ännu qvar i Finland, de som icke akta ^km 
bref mera än en skoviske^. nOch% heter det ?idara. „bnike 
vi mera dem och andra sädana tjufvar, sk mä alle tusend c^f- 
ler bruka dem^. De begge kammarräden, tili hvilka brefvet är 
stäUt, (k jemväl de sin del medelst skarpa fbrebr&eber för dem 
understäUda räkenskapers genom gdfvor och sktoker utverkade 
bhindande vftrdslosa granskniog. ^Och viljen J icke bflltre se 
uppä och troligen handia om det J ombetrodde ären^, skrifver 
honungen, ^ocli med skarpare händer taga nti, sä m&gen J sä 
igerna draga dadan. Vi behofve Eder der intet^. Konungen 
ville sjelf öfverse samma räkenskaper. „Och mägen J veta det^ 
farsUindigas dem ytteriigare, i fortgäende samma ton, ,,att vi 
viije s4dant karamarräd intet, som tager smicker fbr amOr'* ^). 
NästföJiiande kr 1608 den 20 December, i sammanhang med att 
redan 1604 en riksskattmästare eller ofverste räntemästare bltf- 
vit tillsaU, farordnades tili skattmästare skildt i Finland Nib 
Kijl ^). Men vid kronoiippbörden förfors ej eller derefler lagli- 
gare än foruU Om en Ibgde i Aho Iän nodgades k. Gustaf II 
Adelf skrifva den 17:de Augusti 1613 tili stäthUlaren der Johan 
De la Gardie med anledning af att fogden ibrsports uppbära 
dubbla kronoutskyider '). Och mildare än Karls tilUal och tak- 
sätt om och tili Finlands fogdar i Ofrigt Ofverhufvud utfbllo ej 



«) Loenbom, Vpply$ningar i Svenska Historien, III s. 3—7. 
«) Se Stiernman, H, M. U s. 381 f.; Hallenberg, I s. 278. 
3) Hallenberg, a. st H s. 684. 



147 

eUer Gustaf Adolfs. Mut slutei pä Mars 1614, som redan nffmfi^ 
des, aDkommen iiii Äbo, utf^^rdar han derifrän den 26 i samma 
mäoad tili dem hvar oeh en aiit skHda bref af hniehMl, hvilket 
tili slttt sUunda ioskarpes: „Hvar delta af dig med flit icke ef- 
terkommet varder, dä skall du v^a att baslrepet icke skall vara 
dig for godt 1). Men ocksä nOdgades han dock nAgra är deref- 
ter 1619 den 16 Juli gifva ftt alhnoge i Finland ett fbrsvara^ 
bref, nemligen ät österbottens, der fogdame saint med dem 
sjelfve stäthällaren, dä för tiden Erik Hare, niftste genom samina 
bref ingenting mindre bland andra olagligheter strfingt fbrbjudas 
än det att kasta bönderna i fängelse ^)* Men äfven ett med 
Täldgdstningen besUlgtadt egennyttigt förtryck mot allmogen &h 
nes af fogdame föröfvadt, dii uträes raakters säodebud nilgon 
^ng genomreste landet Rorande tiUgMigeu vid ett och annat 
sädant tiUfillle, hvilket i det hela var sällsynt, erbjuda sig ?id- 
sträcktare upplysande underrättelsen Ett sändebud firän Parsien^ 
Eogelanannen Robert Sherley, 0ied bestämmeise att begära eu- 
ropeiska makters biständ mot Turkiet '), reste under konnng 
Karl lX:s regering genom Finland At Sverge tili, en kosa, som 
erinrar om fordna handels strät och gemenskap Kaspiska hafvets 
och ÖsterajDns nejder emellan. Stäthällaren ä Abo Otto Hebnei* 
von Mömer, hvilken^ som det synes^ blifvit af konungen anbe^ 
falld foranstaJta, att samma beskickning ali uppmttrksambet mätte 
vid genomresan i vestra delaraa af landet vederfaras, gaf genom 
skrifvelse frän Aho slolt af den 15 Blars 1607 i uppdrag ät 
Herman Fleming, ofla nämnde Henrik Fleming äldre broder, 
samt derjemte ät Olof Göstafsson tili Kallis och ännu sex andra 
att sammanträfifa i Janakkala med befallningsmannen Erik Hare, 



O Hallenberg, a. st. III s. 18». 

«) Ders. IV s. 883. 

S) Ruhs, Svea Bikes HiiL, IV s. 178; 



148 

hvilken äter borde hafVa med sig Sääksmäki häradsfugdc Krislofer 
Persson. De skulle alle tillsamman beledsaga det persiska sände- 
budet pä dess resa vidare fram. Vid en derefler af Herman 
Fleming samt Olof Gostafsson k Pöyttis prestgärd den 23 Mars 
1607 uppsatt räkning eller inlygan öfver samma persiska be- 
skicknings samt beledsagares fbrtäring, dä de der, tillsammans 
ej mindre än 33 personer, tillbragt natten och spisat tvä m^- 
tider, anmodas bäradets fogde godtgöra ^herr Nils^ i), kyrko- 
herden der, med den sedän katolska tiden fbr prester och rid- 
dare brukliga herretiteln benämnd ^). Denna räkning, uppta- 
gaude bland annat tre tunnor Ol, för Ofrigt dock ingen dryckes- 
vara, skulle af kronans medel betalas '). Men pä sädant sält 
bestreds icke kostnaden, dä sedermera längre in pä k. Gustaf 
Adolfs regering, i bOrjan af 1620 talet, ett utländskt sändebud 
i Finland f^rdades fram. Mot en fogde Hare, nyssnämnda stät- 
häUares son, inlupo kort derefter i rättegängsväg klagomäl; der- 
ibland att ban vid sin kronouppbord fbr det fremmande sände- 
budets f^rd genom fbgderiet utskrifvit pälagor, bvarvid ban bland 
annat upptagit fyra öre frän hvarje mantal tili bränvin, hvars 
bruk och fortäring^) visar sig redan betydligt tilltagande. Vid 
underrätt äf?ensom sedermera i ddmera sliftade hofrätt i Stock- 
holm dömd tili lifsstraff benädas samme fogde hos konungen, 
enligt ett ki hans fader efter dennes förbon pä fbrhand gifvei 
löfte, samt älägges blott ersättä orätt uppburna medel ^). Tili 
detta prof pä lagskipningens ännu alit fortfarande ostadiga gäng, 
äfven sedän rättegängsverket fätt inom sig medelst hofrätts stif- 



^) Nicolaus Petri, i Strandbergs Herdanrnne I s. 159. 
«) Se Blad ur Pinlandi häfder (i Sumi 1853 ss. 116, 259 not 43). 
>) Se Lag a s, Abo BofrätU Historia, de begge i eo oot ss. 491—495 
meddelade arkanderaa. 

«) Se Blad ur FUOandi häfder (i Suomi 1853 s. 303 f.) 
B) Hallenberg, a. st. Y s. 148 f. 



149 

telse en bestämd OfTerdorostol, komma närmare hvarandra i det 
(bljande flera beslagtade drag af sjelfva hOgsta maktens störande 
ingrepp pä rflUegängsverket Härunder bibehoU sig desto lättare 
isynnerfaet pä finska omrädeo, och fbrnämligast i de aflägsnare, 
bland mänget anoat vid offentliga myodigheter Ofligt egennyt- 
tigt, fbrskräckligt laglOst ofog, det som af fogdarne bedrefs. Att 
efter nyssDämnda persiska sSndebuds tärd genom Finland tiil 
betalning af gästningskostnader pä en fogde anvisades, kan skildt 
beinärkas, sAsom enligt med alldeles vanlig, men fbr fogdarnes 
egennyttiga tilltag gynnsam gäng vid utgifter fbr kronans räk- 
uing 1 ). UtOfver andra Iän i Finland illa utsatt fbr uppbörds- 
manneqs och enkom fogdarnes prejerier ?ar det ytterst belägna, 
nya kexholmska, hvars ofVan *) näoinda egna beskattningssätt 
skildt gaf tillMe tili de skattskyldiges laglOsa behandling. Medan 
sanuna landskap holl pä att, inom kortare tid för andra gängen, 
genom erofring komma under svengkt välde, hade tili stäthällare 
der Tönne Goransson ') utnämnts. Näst honom hade 1612 den 
8 Januari Anders Boye dit fbrordnats. Säväl fullmakt som äf- 
ven skildt instruktion fbr länefbrvaltningen der erholl sedermera 
1616 den 3 Januari Hans Jonsson (Stälhandske, tili Sjolax) «). 
Skildt säsom befälhafvare Ofver krigsfolket var dä der Hans 



*) Finlands 1637 utnXmnde generalgnverodr Pehr Brahe anmSrker 
i 8tn iret derpA afgifna embetsberättelse bland annat, att fbr landet icke 
litet njttigt yore, om »alla forliningar och invisningar ginga af och tili 
proTianten, sk att inga invisningar gjordes mera tili uppbördsmXnnen ut 
pi landet**. Se i Suomi 4855 s. 110. 

«) Se bär ofvan s. 143. 

>) Se h»r ofVan ss. 143, 144 not. 

«) Se Samting af Imtructitmer för Landl-Regeringen ss. 93-98. Att 
soin Stiernman H, M, li s. 448 fbrmäler, tili stithAUare SfVen h Kexbolm 
Arfld Tönnesson (Wildemao) 1616 befordrals, skolle tillika fordra sin lilla 
utredniog. (Ifr. Hallenberg, a. st IV s. 884 f.) 



150 

Miuiok anstälk) ^ ). Hans Jonsson (Sl&lhandske) Itor egennyltigt 
och roflystet ft>rfaraiide t uppbördsvSlg tiii 2000 daier pKktMd 
sJtuUe med stor vaaära kommii derifrän, enligt nftgot senare, 
oredigt eller dunkelt uttryckt minDe. Dervid akulle slottskrifVa- 
ren ^ran Posse, hvilken haft m^a vanner, fbr sin del tiggt 
ihop eB summa penningar, 1700 daler, men en annan medskyldig, 
fogden Anders Rasmusson, tagit „en soppa^ och ^dragit sin ?äg^*). 
Tilläfventyrs vore sAlHada sagdt, att den ibrre likväi, afVensom 
sUtbidlaren, värit i stind täi bonom Mömd plikts erlSlggande, 
men att fogden, sadnoiikl af dero tre den värste Itorbrytaren, 
genom forgift afhändt sig lifvet. 

Efler det Bans Jonsson (StMhandske) frän Kexholm kom- 
pni bort, vidlog der nägra är senare fi>r en kort tid alldeles 
nyttf eget fbrh^llande i lanestyrelsen. Hela statsverkets obest^nd 
med sinä to^der skildt for Finland trSder äter fram. Jakob De 
la Gardie erboU 1618 den 31 Juli fbr nästfbljande sex kr Note- 
borgs ocb Kexbolms Iän att sdsom sin egendom innehafva samt 
forvalta, bvarnd ä kronans skidd tili bonom femtusen daler skuUe 
ftrljgen afrflknas, men under tiden bonom hlkge bdde stAtbälla- 
rens aflUnande samt begge ftstningames underbdll. Dft seder^ 
mera klagats, att ban vägrat aflöna garnisons presten h Kexbolms 
fastning,^ blef jemväl detta skildt, genom kongligt bref den 8 
Ms^ 1621, bonom älagdi '). Äfven slottsprestema k Kexholm af- 
lOnades efler der vanlig ordning af kronan, tili en del vfll med, 
som det jemväl der hette, tiondespannmäl, men utan att deHbre 
eller dermed frAn länets ofvan nämnda egna beskattningssält af- 
veks ^). Inom samma ibrenämnda är 1618 erholl, som bär upp- 

«) Se bär ofvan s. (arket 4 sid. 3). 

<) 8« i Afro TiMttffor 1796 N:o 44 atdraget ur iho HofrIUs prolo- 
koll {^ deo 13 April 1649. 

S) Hallenberg, a. st. I¥ ss. 882, 883 f 
«) Se Pipping, a. st. s. 7. 



151 

lysningsvis kao saoraiaiisUUas, begge brikleroe De la Gardies 
svlger Jesper Mattsson (Kms ^) komugeiis den 3 Mars girea 
paDtbref ä tvä girdar i Borgä Ufo samt ä tre i Masku hilrad, 
aemiigen ä deras kronoutskylder s^m rflnta filr hans M kronan 
foraträckla lin^). Och kring samina tid eiler ätnjnstone kort 
derefiter fbrekomma 4ter brodeme De la Gardie säsom arrenda- 
torer af krooans inkomster bvardera pä sitt häL, Joban De la Gar- 
die ?id det bans eget stitbällarskap ocb läneforvaltniDg under- 
lydaode Satakunta, Jakob De la Gardie fbr Raseborgs och Borgi 
Iän ')• P& dylika arrenden voro samtidigt jemväl Vemo bftrad 
eck khad upplAtna, det förra ät en Eskil Mattsson, Aland ftt 
en Hans Olofsson ^). Nflstnänmda är 1618 opplxtos jemval pft 
arrende for tvenne är &i Henrik Fleming kronans inkomster i 
NyskitU Iän. Han bade ftret Avrut 1617 tili stItbUlare Ofver Vi- 
borgs och Nyslotts Iftn gemensamt blifvit utnflmnd ^). Icke obe- 
kant med det aflägsna Östra Finland ditkom han. Vid fredsunder- 
handlingar 1615, dä han ännu var ryUmdstare, bade han värit 
en bland svenske fuUmakUge ^). Samma är bans arrende oro 
Nyslotts Iän afslots, utstakades ny riksgräns ocb dermed grSns 
for Kexholmska ä ena, ä ryskä sidan töv Onegska samt „sum- 
ska^^) Uinen. Detta senare beuämnes i andra samtidiga svenska 
fbrhandlingar jemväl Stora Somen, Ibrmodligen Suomi efler svenskt 
utul, tilläfventyrs dä kalladt det Stora tili skiljande frän numera 



«) 8e Hallaoberg, a. st. II s. 443 not e. 
«) Den. I¥ s. 881. Ifr. UI s. 315. 
3) Ders. IV bilagan s. 1027. 

«) Ders. bilagan as. 1026, 1022. I samma 1620 4r8 stat appUges 
för Lilla Savolaks s&som arrendator Henrik Fleming. Se ders. s. 1027. 
S) Ders. IV s. 884. 
0) Ders. III 6. 424. 
^) Ders. IV s. 780 not. 



152 

sä kallade Egentliga Finland ^). I bref frftn konungen af den 
23 Oktober 1618 forebräddes Fleming, att lifslbrnMenheter 
ft)r fullmäktige vid rägängsutstakningen icke bättre besörjts. Till- 
äfventyrs var dervid nägon med arrendet foljande Ibrbindelse 
lisidosatU För Ofrigt fortgick ännu 1621 gränsbesUUnningen* Der- 
UH fbrordnades samma kv den 1 Mars s^m ombud trän BVen- 
aka sidan dämera stäthällaren i Narva Henrik Fleming, Krister 
Klasson (Jägerhom) tili Spurila ocli sekreter Henrik Jönsson ^). 
Men närmare uppmärksamhet tilldraga sig Flemings egna om 
hans ibrpaktning af (Nyslotts läns) kronouppbord tiUagda anteck*^ 
ningar. Han vann ärligen eller hade i behUl 5000 daler. Den 
)iade blifvit honöm nastan p4trugad, i det att med fullmakt tili 
ypp^Or^nde deraf 1618 om bösten kamrer Hans Henriksson och 
Johan Berndes ') i Nyslotts Iän inträffat; hvarest de dk skulle 
„revidera^. Hvad han pä detta af konungen stadfilstade arrende 



M Ifr. i Joukahamen 2:dra häfleC, min appsatts: Fardna krigUka upp- 
träden i Norra Ö9terbotten ss. 26 f., 30 f., hvarvid namera, sisom lillftfven- 
tyrs ett stOd, skalle kanna &beropas Castren» ReuberätteUer 1845^1849 
8. 15. 

<) Ifr. Hallenberg, a. st. IV s. IB» not; s. 908 not b. 

*) Hos Loenbom, a. st. s. 71. Der stir »salig** Joban Bemdes. 
lien denne dog par kr senare in Henrik Fleming. Att i Flemings anteck- 
ningar nigon annan iin riksr&det med samma namn Joban Berndes vore 
Asyftad, synes icke troligt. Uppdraget för nnderbandlingen med Henrik 
Fleming, ocb bvad bHr nedan om nästnämnde riksrids en senare befatt- 
ning i Finland förekommer, voro sannolikt ki samma person anförtrodda. 
TillHfventyrs bHrieda sig Flemings anteckningar, s&som de bos Loenbom 
aflryckts, fHin nigon senare afskrift, der n&st anm&rkta ord tillagts. — 
SHllsamt förefaller att samma anteckningar, s&som Loenbom meddelar dem, 
tvert med kr 1621 appböra. Äfven bttrvid saknas applysning. — Henrik 
Fleming dog 1650, enligt Stiernman, ff. 1/. // s. 440 den 1 November, men 
den 7 i samma m&nad enligt Loenbom s. 43 not. Denna lilla olikhet i 
yppgifter vore dock lätt sisom bärrörande af tryckfel förklariig. 



153 

sedermera kunde rdkna sig tili godo, hade dessltoriDnaii under* 
sath&llare, fogdar, skrifvare, IStDsmän o. s. ?. ^iill sig snikit^, 
som lian skrifver, tilläggande, det ban, efter de tvenne arrende- 
^ens Ibrlopp gifvit hos konungen sjelf alit tillkänna samt tillika 
»alla vissa och orissa^ eller äfven »understuckna inkomster''. 
Flyttad 1620 tili stAthällarembetet i Narva Ofvertog Henrik Fle- 
ming pA anbud af underlydande IflneuppbOrdsfbrpaktare, en köp- 
man i Reval Bogislans Rosen, halfva arrendet der, hvilket pft 
ett är i behtilning ät honom inbragte 10,000 daler. Ungefär 
samtidigt uppbar samme revelske koproan Rosen jemval i Fin- 
land kronans rSntor. FUr bennes skulders betalande bade kon- 
angen i bOrjan af 1615 p&bjudit en gärd Ofver bela riket Pä 
ui^>borden deraf i Finland fick, Itor en fordran af 20,663 daler 
6 öre, besagde Rosen invisningar gifna i Stockbolni den 12 ocb 
20 Maj ^). Men Henrik Flemings med bonom ingiingna delta- 
gande vid förpaktningen i Ingermanland ocb Estland skall, som 
Fleming sjelf berflltar, bafva missbagat konungen, af bvilken or- 
sak är icke uppgifvet Fleming ofverlat detsamma Täi dä äi Ja- 
kob De la Gardie, men fortsatte pd dennes anmodan sin tillsyn 
samt njöt sin lott i vinsten. „Ocb alit var väK ocb Hans Kongi. 
Maj:l lat sig sädant bebaga^, fbrmäler ban i anteckningama om 
sin lefnad ^). Jakob De la Gardie drog Ibr öfrigt i Finland frän 
alldeles skilda bdll inkomster. Dämera sedän flera är Ullbaka 

«) Hallenberg, a. st. III s. 340 f. doL 

*) Se bos Loenbom, a. st. ss. 80 f.; Hallenberg IV ss. 884 
—886. I Finlaods iSDefbrraltDing sjnes icke ridare tili Henrik Fleming. 
Enligt Sliernmans H. M. II s. 440 atnKmndes han 1622 d. 16 Januari 
tiU öfrerste fbr bela finska rytteriet oeb karelska fotfolket. Som 4ter Hal- 
lenberg y 8. 28 nppgifVer, ntfXrdades nästnSmnda &r 1622 kongliga för- 
ordnanden om piökning vid de tre nnder befäl af Henrik Fleming, Ernst 
Creuti ocb Nils Ribbing stiende finska regementen, som bvardera med 8 
kompanier sknlle försUlrkas. 



151 




hzhtUr ka4e trrtaMM IfM^Jimssenre. 

finr ttz kir aetfai i tm waiMz4 skiUl m 

lirfM» «3 elkr fc 4tf^ bitlre la ierufetafl 
UitaJ U0tt timm ■■JMiig Iside rtku» ai 
fk Mftmäe mf^fU^m, Del Tiahgiiir w; att 

l jf lofibne. IM vigdga ippi irj g ock 
fer (»gdan» tiDrttlaTMMle öffCftM tifl FUad 1822 riks- 
GjlkakidiB. BUe slMiullare mA \q^x skoye hm 
fkdniv^ att tor i a ^a iM ppb or J e» a&^ga rc4<garciac. Deijeate 
tUOe haa luiiira, 4et aida ftrbdBe kroMM akoMtor. TUI 
albje^KMde af älagade abgiigliHcr öfreriHrfrad, deriUand skat- 
te» gMbjckKga atpressaiDg, bor4e kaa lamiat sUilbiHareiia, 
■Kd tHOkigm^ on koaoagea aatt deai bloU fbr siffiror pA sioa 
fdatser «). Denned att krmaa akatt forteflos, aoiy4es sannolikl 

«) Halleaberf , a. sL 1 1. lOt. 

S) Lagat , i^# ff#/ir«l0 JKclfna / s. 134. 

*) »Att allaogea ealriget aakiUer <nb arreadalanriias aTskaiuidf, 
de der ock allaiogea temseligeo Dtsogii hafra, oaiis«dt fogdar och skrif- 
vare fil göra detaanuna*, heler det i en irei eller k. GusUf Adolfe M 
tUI Aiel Oieaatieroa iolemoad skriftlig aaniian om itskilUga, för öfrigi 
alldeles olika iieoder, btanid kaos oppmirksamkel pikallas. Se Loeo- 
bttin, a. st m 8. 86 ff, ,Pä äe$u efUnkrefiu pmUJer begäres mm bo- 
dari mk^-CamUeiereui heOMmdc, 1i35\ nemligen der sid. 91 deo ader 
loude af pooktenu. 

«) Hallenberg V a. 153. 



155 

tora^bDligast ofvanberörda gaml.n, fi)r öfrigt vidlyftigt och i 
nänga tillainfmiDgar utgrenade oordning, som bestod i ständs- 
persooers och fOretiradesT» f^ähemäofl uppkOp af skaUehemman 
»ed Tanligast ostackta aosprik pä skattefrihet fbr desaniina, sJh 
som vidare icke skattd)oiide tiUhörige i). 

Men skildt fbr Finland om fogdars tiUsdUande der bestiSliii- 
nier en tvA kr senare äter 1624 den 27 Juli ntftrdad, t6r öfrigt 
allmän förordning, alt Finlands generalguvernOr Nils Bielke skulle 
ega der ofveraBt fbrordna fogdar, d& de for öfrigt i riket efter 
landsböfdingameB fiirsiag borde af kammarrädet tillsattas ^). 

Men säsom fbgdame tili största delen vero aUmogeng i)>r- 
iryckare, sh fick denna likaledes af fHrlaningsinnehafvame Iida. 
Minget skattehemman, bvars utsk^^r voro sdsom fbrlmiing 
bortskankta frän kronan, blef fbr fbrläningsinnebafvarens laglösa 
eUer annars omflda behandling af egaren öfvergifvet, samt ökade 
silnnda ödeshemmanenas aniaL kke säUan i sädaot fall inkom 
den dermed fbrlilnade och anmälde sig hos konungen med bega- 
ran om ersattning genom annat hanman i stäUet 

Isynnerhet nnder stridema emellan konung Sigismund och 
hertig Karl bade inom den högre rikare adeln enskilde fätt en 
bäde fbr konungamakten och hela aamhallet yädlig öfverlagsen^ 
het Deribland Toro grefvar Lejonbufvud. Tili fbrianingsinne^ 
hafvare i Finland hörde med gitt grefskap Raseborg den dit 
personbgen frän Sverge öfVerkomne och sedermera varaktigt der 
f^istade Sten Lejonhufvad. Lange med sin fader riksrädet Axel 
Lejonhufmd och sin aldre broder Johan Kasimir sladd i lands- 
fljkt, men ensam han 1603 efter k. Karl IX:s tillständ tili riket 
Ullbaka inflytlad och i Sverge bosatt hade han genom Karls 



I) Ifr. S6t mn tid Bhd ur Fmkmds Bäfder (i Smm i8»3 ss. 245 
—248 samt dertill hörande noi 64 sid. 283). 
^) Hallenberg V s. 157. 



156 

Oppna brer af deo 12 April 1610 föU ibr sid dei Raseborgs 
grefskap O. Arfgods i Finland tillträdde sedermera under k. 
Gustaf Adolfs regering likaledes tvenne längre tid landsflykiige 
finske adelsmän. Sälunda Ullbakakom dit, efter konglig benftd- 
ning 1613, Ake Svantesson tili Kiala, men mäste skrifUigt edligt 
lofv|i undersätlig trohet, samt i borgen ställa tio medlemmar af 
sitt ständ, ansvariga for ej mindre än hundratusen dalers plikt 
ODi han brOte sitt lofte ^). Arvid StAiarro, sannoKkt son tiU den 
bekante, olycklige Arvid Eriksson St^larm Ull Lindo ') fick, lik- 
som Ake Svantesson tiU Kiala af konung Gustaf Adolf benädad, 
tili sin finska fosterbygd äterkomma och der sftsom arf tilltrflda 
mderne jordagods, bvilka han dock sedermera genom fDrradiska 
stämplingar äter fDrverkade, hvarpft bans sätesgärd LindO i öp- 
pet kongligt bref af den 3 Januari 1617 gafs äi rikskansleren 
Oxenstjema ^). Emellertid, om icke opätaldt likväl dock ostraf- 
fadt, fick Sten Lfejonhufvud den ena gdngen efter den andra visa 
uppenbar olydnad for uttryckliga, enkom och skildt tili honom 
stäUda kongliga bud och befallningar jemte det han tillika, med 
äsidosättande af allmflnt gällande lagar, oupphorligt misshandlade 
allmogen i sitt grefskap. Konung Gustaf I hade, dä Erik Fle- 
ming i Raseborgs Iän illa for fram, mängen gäng nOdgals se ge- 
nom fingren. Men Fleming hade sinä stora fortjenster samt var 
i offentliga liksom enskilda värf tiUtagsen och drifvande. Den 
skonsamhet, Sten Lejonbufvud af k. Gustaf Adolf vederfors, torde, 
slägtskapen oberäknad, fomdmligast härledt sig blott frän sjelfva 
konungamaktens alit vidare beroende af sinemellan genom bord. 



*) 8e von Becker, de comitalu Roieborgensi s. 16. 
<) Hallenberg, a. st. UI s. 110. 

S) Den tvenoe skilda ginger för förräderi fran lifvet ddmde Arvid 
Eriksson Stilarm tili Lindtf dog, som bekant, I fXngelse. 
«) Hallenberg, III s. 111. 



157 

prinlegier och anspräk (brbundne, orvermäktige enskilde, bland 
hvilka dock lillika mängen eller de flesta genom redbar och äro- 
rik offenllig verksamhet stodo hogt samt i sjelfva verket utgjorde 
thronens och lagarnes starka stöd. Säsom Fioland pä sitt af- 
l^na hMl skordade frukter, sA bar det jeraväl sin dryga tunga 
af samma för hela riket gemeosamma fbrhällandeu. Bäde inom 
Raseborgska grefskiapet, dä ännu det enda i Finland, och jemväl 
utom omrädet deraf i grannskapet begick Lejonhufvud fbrförliga 
väldsamheter. Redan under alhra fbrsta början af sin regering 
hade k. Gustaf Adolf nOdgats om honom den 29 December 1611 
tili Äbo läns, dä nyss den 15 September utnämnde, der seder- 
mera länge fästade, hOgt fbrtjente stdthAllare Johan De la Gar- 
die, utl^da en skrifvclse, som päminte och inskärpte, att i gref- 
skapet vid uppborden nägon ovanlig skatt ej finge utkräfvas och 
ej eller annan vigt och mkl brukas än de senast af k. Karl och 
standeme fastställda ^). Flera olika mkil, niM och vigter voro 
i Finland af gammalt vedertagna, hvarigenom grofva missbruk 
och oredor, fbrsnillningar och fortryck mot allmogen egt mm ^). 
Nägot slags obestämdhet i krönoutskylder, hvilken skulle gynnat 
enskilde förläningsinnehafvares roflystet laglOsa tilltag, antyda par 
k. Gustaf Adolfs bref tili, som det synes, i allo beprofvade och 
betrodde embetsmän. Dämera skattmästaren i Finland och stdt- 
hällaren i Aho Nils Kijhl samt kamreraren der Johan Otlesson 
fbrekomma vid flera tillfäUen tillsamman nämnda '). De hade 
Tid det här i fräga varande ökat skatten för hvarje bonde i 
Finland med en tunna räg. I bref tili dem af den 10 Januari 
1612 fbreskref konungen, att samma päokning skulle allmogen 
tili godo afräknas vid dä nyligen beslutna gärd ^). Aret dernäst 

*) Hallenberg, a. st. I s. 241 not c 

*) Ifr. Blad ur Finlands Häfder (i Suomi 185S ss. 140—142). 

)) HtUenberg I ss. 332, 333. 

*) Ders. I s. 241 not c. 



158 

äter 1613 fick sUthUlaren i Viboi^ Arvid Tonnesson (Vildeman) 
koDUBgens ett bref af den 20 Juli, soin fbrbjöd allmogens betua- 
gande med utlagor utofver de vanliga O* Men samma är(1613) 
iDkommo firän Raseborgs grefskap äter Ofver Sten Lejonbuffiid 
klagomäl KroDobeyeniogen fräntog han hvad ä kronans vägoar 
uppburits, samt lat med hugg ooh slag roisshandla dem^ ell^ 
tili och med jem?ad kasta dem „i torn och häkte^, efler eo skrift- 
lig angifvelses lydelse. Säsom fi>rr motlog han ännu i grefska- 
pet allmogens spanmälsskatt med drygare mäl än det vanliga, 
eller utkräfde faan för rflntepersedlame ofverhufvud pemiiogar ef- 
ter högsta pris, utskref alldeles godtyckligt dagsverken, samt läl, 
klagades det, ,,med jem och hflktelse, hugg och slag^ pUga 
dem, som vägat angifva honom ^). Forsvarsbref för lanets fog- 
dar Henrik Larsson och Marten Grabbe utfiu*dades derpä af ko- 
nungen 1613 den 2 April och 15 Maj '). Alt sAdana iitgärder 
m^te vidtagas, sammanhör med m^ga andra drag af samtidiga 
alhndnna (brhällanden, enskilde öfvermäktiges ingrepp ä ena si- 
dan, ä den andra lagarnes ofbnn(ygenhet At hela tvenne sock- 
nar Karis samt Ingo ^) gaf konungen den 13 Juli 1613 forsvars^ 
breL Ett sädant utf^U^ades (iiv öfrigt niist dereiter jemväl il 
samma bUI, nemligen den 7 Augusti ibr de I Porkkala iidd tiU- 
satte f^rgkarlar, den enskilde resande ofta aftvungit fri bAde 
skjutsning och kost^). Detta ibrsvarsbref utgör äter genoro 
sitt egna innehäll en bestämdare forklaring och erinring om fi)r- 
hMlanden, af hvilka k. Gustaf Adolfs äfven pä finska genom tryc- 
ket oflendiggjorda fi>ri>ud mot vUdgStstning päkallades. Men icke 



*) Uallenberg, a. st U s. 686 not a. 

*) Ders. II 8. 691 noten. 

3) Ders. II 8. 688 notenia. 

*) Ders. II 8. 691 slatet af noteo. 

K) Ders. II 8. 707 i den tili föregiende sida börande not. 



150 

bletl allmoge utan jemvil personer af sldlda MAnd foranktlos lie- 
gSra enkom skrifttigeii synligt kongligt beskf dd. Jemte ntol nfq»- 
gifna fbrsvarsbref af 1613 kunde tfenne andra tiU Uden icke 
aflfigsBa efter korta uppgifter hfir uOinnas «ftsom anty(faiiDgar om 
n9ra IMmande vidare 4>«rdDingar. Under visielse i Abe vintem 
och vären 1616 gaf konungen pk samma dag den 8 Mare tre 
forsvarsbref tav prester, kyrkoberden Henrik Jakobi i Tavastkj^o, 
Malto Nicolai i Lampis samt Marcus Eschitli i Hollola >). Värst 
ledo eroellertid bOnderne. Moi aoa egae befaUaingsbafvaude 
rotete koDungen taga dem imder omedelbari bägo. Som redan 
jtmfA ar DloiDdt, uUärdade kooungen UH österboUeo 1619 den 
16 Mi filrsvaisbrei; rigtadt bäde moi sjelfva sUthälbren saml 
inot fogdarne der^). Men iä Ibr begge fogdarne i Raseborgs 
lm mol Sten Lejaahufvud 1613 om v^ren fbrsTarsbref gdfvos, 
akref koMUOgea jemväl omedelbart tili Lejonhufnid sjelf kori cf- 
ter brartannat den 3 ocb 24 April med tiUrdttavisningar. Uan 
fOnnaBas ätersUHla kroaana egenmäktigi och ortfttmätigt uppbuma 
eiler boa fogdarne annaounade rflntor^ samt aii lemna konungene 
hOghel odi myndigbet oförklenad '). Men i eit demflst, den 
30 iooi samma .är (1613) gilVet Opp^ bffef fbrklaras, att eburu 
knanaas rilntor^ brifl&a^ som kMrangen nu akrifvar, ^osa älikelig, 
adle ocb välbame vär iroBMin och undersdle, berr Slen greffe 
tm Raaeberg^ o. s. v. Utit uppbära, kun^ igenfbrdraa, ^hafve 



*) Hallenberg IV s. 491. — Strandberg, Abo stifts herdamnne 
/ 8. 259, bar bland kyrkoberdar i Tavastkyro faonit Heorik Jakobi Fiano, 
•teckaad först 1621 ^ 

*) Se bir ofvAQ sidan 147. — Om aotydda, fbr öfrigt jemförelseyis 
mer bekanta, bär Sfven nyss sidoraa 135, 141 ocb 147 nimnde sUtbUlare 
Erik Hare, förekommer bos W alleni as, Firuka Adelns och Biddarlmtets 
BUioria s. 57 not, en ocb annan anteckning. 

S) Hallenberg H s. 688. 



n 



160 

vi dock likväl% som ordeu ytierligare lyda, ^sädant denna ging 
roed honom nädigst ansett^. Slutligt flir denna gäng eller i 
nämiare sammanhang med hvad här redan anforts, tillkonmier 
konungens den 19 Juli gifna, i gammal anteckning sd benämnda 
n)rbuds bref, att grefve Sten ej befattar sig med kronans upp- 
bOrd i Raseborgs grefskap^ ^). Äldre fbrhäUanden pk samina 
omräde, medan der i k. Gustaf I:s tid Erik Fleming holl hus *), 
lyckas aUt vidare fortlefva. 

Hen pä fbrläningarnes omräden Ofverfaufvud fors vanligen 
af deras innehafvare iUa fram. Ocb dämera, eller när k. Gustaf 
Adolf tilltrfldde regeringen, fanns i Finland ^snarast tili sflgande 
litet eller intet under kronan behället'^, säsom riksräden Nib 
Bielke och Nils Andersson LiljehOk betygade, efler det de der 
1612 tagit hyllningsed '). Med Finland torde dock härvid egent- 
ligen menats Abo Iän, eller sammanhörande Norra och Sodra 
Finland. För en del af detta,- nemligen Haliko hflrad erbjuda 
sig kier närmare och bestämdare underrättelser, hemtade efler 
redogörelsen Ofver kronouppbörden frän sarot tili ^Johannis^ 
161 1> 1612, och uppgift om nägra större bland de der uppräk- 
nade förläningar. ' Bland annat kunde kier här fbr upplysning och 
Askädlighet vara pä sin plats nämna, att stäthällaren k Kexholm *) 
Anders Boye sedän 1608, med undantag utaf hvad dessfbrinnan 
k andra händer bortgifvits, innehade hela Kimito socken eller 
75 rökar, 5 stadgebol, 170 f hemman, 6^ prebende- och 177|^ 



') Hallenberg, a. st. II s. 689. 

<) Ifr. Blad ur Finlandi Häfder (i Suomi 485S) Qerestädes. 

S) Hallenberg II s. 725; I s. 139 f. — I Bjömeborgs iXn app- 
togs dock hyllningseden den 16 Jani samma ar (1612) af Axel Kark tili 
Annola samt Hans Boye tili YXksiö. Men desse voro dertili af de begge 
riksriden befallmäktigade. Denna fÖrrXUning var ock den sisU, hvamed 
deras appdrag ulfbrdes. 8e ders. II s. tf73 nol b. 

«) Ders. 8. 264 nol b. 



161 

kronobeminafi; att i samma Haliko liärad sedän samina är 1608 
eller tiJl en del frAn längre tid lillbaka Henrik Tonnesson besatt 
pä samma sält 15^*^2 ^^^^^^ 3 sladgebol, 64.^ hemman; Peter 
PiAgman lill Mellola 10 rokar, 2 bolisängar, 1 stadgebol, 28^ 
hemman; Hans Jonsson (Släihandske) tili Sjölax, sedän 1606, 
som liden äter uppgiFves, 13^^^ rokar och 28 hemman; Lindorm 
Rlasson, sedän 1602 denne, 3| rOkar, 4 stadgebol, 23^ beic- 
inan, af dem 4 tili et^ärdligt frälse ; Benkt Sofringsson (Severin£- 
son, Gylledlod) *), sedän 1590-läleU 9 hemman med frälserätt; 
Anders Larsson tili Botila, sedän dels 1602 dels 1610, säsom 
evärdlig egendom under frälserätt 28^1^ rOkar samt 125^ skatle- 
och kronohemman. För ofrigt funnos fUrläningar i samma Ha- 
liko hSrad jemväl, hvilka beviljats än tili pant n)r forslräcknin- 
gar 5t kronan, än genom skoldebref under adlig frihet, än mot 
skyldighet tili nisttjenst, än tili ersät Ining fOr liden fiendllig 
sköfling, än, sasom ät stenliuggare, tili betalning for arbete, än 
hl länsmän samt gäslgifvare o. s. v. Af hela häradels spann- 
roälsränta, som, hafre icke inberäknad, skulle utgjorl 2113 Um- 
nor, hade kronan icke mer än 119 i behäll ^). 

Annu samma är 1612 den 30 September utkom väl ett 
pibud eller mandat, som det hette, tili fogdarne Ofver hela ri- 
ket och deiDäst den 20 November ett allmänt Oppet mandat af 
innehAll, att alla pä behagUg tid gifna förläningar, tills utredning 
Ofver dem hunnit ftirsiggä, skulle igenkallas 3), hvarjemte skildt 
UH Finland forcskrifler utfördades. Stäthällaren pä Viborg Ar- 
vid Tonnesson (VVildeman) forständigades derom genom bref af 
den 2 Oktober (1612) ^). Och pä dennes upprepade klagomäl 



*) Se 1 kapUlet af denna appsatts i Suomi U 2 (1864) $. 110 f. 

«) Halleuberg II ss. 726—730. 

9) Ders. n 89. 744—746. 

«) Dcrs. U f. 746 not. 

SuomU ii 



162 

öfv^ mängden" af fbrl^ningar i Viborgs Iän svarar konuogen den 
13 Oktober 1613, ddt -toti geDomselt Finhnds f^tiäningslängd 
och eu god del utstrukit. Bref find^* clessTorianan afgäll den 
18 Mars (1613) tili stäthällarcn i Äbo Johan De la Gardie mcd 
roreskrifl alt frftn fbrläningsinnehafvarne utkräfva sist uppburua 
räntor; och den 2 April lill Kymmenegftrdsläns befallningsbal^ 
vande att tillbakataga de flesta forläningar, säsom medelst orik- 
tiga uppgifter TorväiTvade; samt den 16 Juui tili stäthäliaren i 
Kexbolm Anders Boje att der alia fbrläningar skulle äterkallas ^). 
Sjelf hade dock den unge konungen i borjan och under 
forsta dagarne af sin regering redan bortskänkt undan kronan 
hemmansrantor. Ilaruti äter hade innan hans thronbestigniog 
afven ftirmyndareregeringen, sä kort tid den haft pä sig, likvä) 
hunnit gifva foredome. Tili frälse kundc krono- och skattejord 
forvandlas genom ätagande af krigstjenst^ hvarmed dessutoro jenn- 
väl stundom adelskap ft)rvärfvades ^). Konung Karl 'IX finnes 
1606 hafva tili Finland ulfärdat tvä ä sftdan jord gäilaude frälse- 
bref, det ena ät Marten Jakobsson i Portas socken, säsom So- 
mero och Tammela tillsamman hette, nemligen ät denne der Hir 
Saaris byjsju samt Kaukola sex skatter; det andra frälsebrefvel 
iit Henrik Bertilsson i Jäaskis för Poyala (? Patjala) by en skall, 
hvarvid dessutom uttryckligen adelskap var dem tillerkändt '). 
I Finland (Ick sedermera af k. Gustaf Adolfs formyndarerege- 
ring Peder Erlandsson flirläningsbref, gifvet den 28 November 
1611, ä fem skattehemman med frälserättighet samt rusttjenstskyl- 
dighet ^). Konungen sjelf gaf den 23 Maj 1612 ki en adelsman 

<) HalieDberg, a. st. II s. 751. 

<) Ifr. ders. I s. 159; IV s. 509 f. Hvad äldre förbAllaodeo skildt 
rörande Finland betrSffar, kande h&nvisas tili Blad ur Finlandt Hafder fi 
Suomi 185S s. 245 f.) 

») Ders. lY s. 509 f. not. 

*) Ders. I 183 f not b. 



163 

Edvard von Delvig flera skattehefnman i Finland ^), sanat bekräf- 
tade den 2 ooh 28 Oktober samma är sin faders begge, som 
nyss nänindes, sex är forut beviljade Trälsebref. Men efler det 
redan forläningars indragning anbefallts, bortgifvas nya *). Stdt- 
bUlaren öfver Norrlands Iän '), hvartill dä jemväl Österbotten 
nägon kortare tid torde hafva hort ^), Stellan* Morner, erhöll den 
14- November 1612 anvisning i nästnämnda landskap fbr behag- 
lig tid ä Nerpis sockens kyrkotionde samt kyrkohärbergets dä- 
varande spannmälsfOrräd 120 tunuor i stället fbr en forläning 
i Smäland ungefär tili 450 daler ^) beräknad, hvilken icke köm- 
mit honom tili godo ^). At dävarande rytlmästaren Henrik Fle- 
ming, här redan nägon gäng nSmnd, gaf konungen af gunst ocb 
näd, som det forklarades, nästfbljande den 16 November (1612) 
stadi^stelse k fbrläningar, som Ofverskjöto en äret ibnit stiflad 
besoldningsordning ^). Äret derpä 1613 genom bref tili stAt- 
bMlaren ä Viborg Arvid Tonnesson (Vildeman) ocb kamreren 
Per Nilsson, gifna den 21 Juni, fbreskrifver konungen, att Hen- 
sik BaranolT, AfTanasei Nasokin, Fredrik Talz samt alla andra bo- 
jarer i Viborgs Iän, bvilka gjort rusttjenst, men blifvit sinä der- 
före innebafda, sedermera under Viborgs fäslning lagda anslag 
berOfvade, skulle dessa äterbckomma ®). I nästfbljande Juli mä- 



*) Hallenberg I s. 243 med dertill bdriDde not. 

«) Ifr. ders. U s. 753. 

S) Ifr. Blad ur FinUmds Bäfder (i Suomi 4855 ss. 109, 190). 

4) Detta syoes dock icke tili i Stiernman H, Jf. // s. 403. 

5) Om deo olika betydelsen af bentonlDgeD daler pk Kari IX:8 ocb 
Gusuf Adolfs tid i skillnad friin Gustof 1:8 &^eosom för dfHgt om di 
appkomna för&ndringar i mjntvHsendet finnes bos Hallenberg II sa, 
539—532 en noggrannt npplysande, ling not. 

^ Hallenberg, II s. 735. 

t) Ders. Us. 757. 

•) Oera. U s. 757 noten a). 



164 

nad (1613) kort ciller hvartannat eller inom nägra fä dagar ut- 
färdar konungeu äter för Viborgs läns Ryssar gAfvobref pä jorda- 
gods, nemligen den 20 Juli ft)r en Kasarin BononofT (? Barano(I)t 
den 22 för en Peter Masakin (? Nasakin) *), ocli dessutom, mea 
tili ^evärdligt^ den 30 Juli för en Göran Brynnelsson. Gäfvo- 
brefvet Uit den sistnämnde uppgifver, alt han vorc af adel, lill- 
delar ät honom 22 liemman, bestäende af 79 ^ öresland, samt 
bestämmer, att om, eller dä framdeles manliga afkomlingar af 
honom icke mera funnes men väl qvinlig och hon toge „en sa- 
dan man, som konungen kunde vara tillfreds med^, denne och 
hans arfvingar mätte vid förläningen bibehällas ^). Derpä dicr 
den 10 Augusti (1613) utf^dade konungen för biskop Erik Eriks- 
son öppet bref af innehäll, alt honom eflerlälils njula i Lelala 
socken fyra gärdar, i Virmo en gärd, i Nousis en gard, i Reso 
tvä gärdar, i S:t Katarina (Nummis) socken en gärd, alla uuder 
frälsemanna tjenst och adliga privilegier; hvarefler skildt om de 
ät biskopen förlänta godsen i Lelala ett öppet kongligt bref af 
den 2 Maj 1614 förklarade det förra af den 10 Augusti böra 
gälla jeroväl för hans hustrus lifstid, ifall hon blefve enkä ^). 
Sednare den 20 September (1613) beviljade konungen äi skatl- 
mästaren i Finland Nils Kijl 21 ^ hemman i Njkyrko socken, 
hvarjemte denne ä 16 andra, honom Uirui tilldelade erhöll be- 
krdftelse ^). Och pä helt annan ort, nemligen i Reval, just 
samma dag den 20 September (1613), ulHfrdades af i^llherren 
Jakob De la Gardie, tili konungens stadfiistelse, ett öppet bref k 
6 skalter jord, deribland 3| i Hollola socken belägna, äl en Olof 



O HalleDberg, II 8. 761 not. 
^ Ders. II 88. 759, 762. 

^ Lagus, Bandlingar och uppsaiUer rörande Finlands Kyrko-Bisloria 
V i. 152 f. 

«) Hallenberg, m 8. tt08. 



16S 

Jakobsson, säsom vederlag ft)r dämera indragna och under In- 
germanlands stat lagda fbrläningar, dem sagde Olof med rust- 
tjeustsskyldighet haft fi)rut t Kymmeuegärds Ifln '). Äret derefter 
den 8 Maj (1614) forläoade koniingen 51 den dä ännu ungp, 
sedennera synnerligt förtjente Klas Larsson Fleming fjorton hem- 
man i Lemo socken, med vilkor att deraf endast uppbära vissa 
raotan i sin och sin hustrus lifstid^). NodtYungen bortgaf konungen 
eniellertid framgenl nya forläningar, livilka vanligtYis utgjorde 
löner ocb belOningar ibr krigsljcnst Slatens fbrbindelser UH 
enskilde, af del allmänna välfbrtjente uppfylldes pä clt sätt, hvari- 
genom i längden isynoerhet efterkommande blefvo betungade. 
StaUlän i nuvarande bemiirkelse voro ännu icke brukliga. Men 
häde hvad konung Gustaf i statsbusbällning tillät sig ocb utvä- 
gar, dem sedermera bans eftertrttdare tillgrepo, bade sin mol- 
svai*igbet i andra samlidiga europeiska regenters forfaranden ^). 
I Sverge mäsle fredUga angelägenbeter oiippborligt eftersättas for 
dem, som med rikets yltre fbrsvar saromanborde. I delta inla- 
des isynnerbet af frälseständel fortjensler, bvarigenom det bibe- 
höil eller pä nytt intog äldre Ofverlägsna slällningar. 

Jordagods i Finland Ofverlatos äi krigsbefälbafvare jemväl 
sasom kronans fordringsegare tili säkerbet ocb tili tffi)etabn*ng ä 
forsträckningar töv manskapets aflOning o. s. v. Sä äi den bOgt 
forljente Evert Horn Saaris kronosäteri tili underpant Delta, 
hoDom den 18 ocb 19 April 1613 tillerkändt, skulle ban fä be- 
halla tills genom dess ärUga räntä, som skulle afräknas efter sex 
för bundrade, kronans skuld tili bufvudstolen vore tili bonom 



<) Hallenberg, U s. 759; IV s. 508 f. 

*) Ders. IV s. 508. 

>) S&som ett nSrmast förhaodemfaraode prof pi samtidiga earopeiska 
stotsförhillaDden kan anföras bvad Soellmana Utter aturhlad 4856 Felfruari 
8. 55 f. iDnebftller ur Dickens Household Words öfVersatt 



166 

betald ^). Räntan erlades dä och sedän länge tillbaka ^) vanli- 
gen med lio fbr hundrade '). Men äret derpä 1614 den 3 Ok- 
tober samt äter, som det tyckes, fbr kronans skiild gaf konun- 
gen ytterligarc ki Evert Horn Metsäbol, Pappilabol och Karintaka- 
bol i Vemo socken, tillsaminans 131 hemniaD, hvilkas honom 
tillfallande kronoutskylder bestego sig tili 2994 daler 7 ore 22 
penningar silfvennynt ^). Sjelf hade han häraf icke länge nylta 
eller noje. Vid trettiofyra ärs älder bortrycktes Mu Hfvet den 
hogt förtjente bftde statsmannen och f^ltherren, i kriget uaot 
Ryssland näst Jakob De la Gardie med hogsta krigsbeHilet be- 
trodd. Han slnpade den 24 Juli 1615 i en skärmytsling vid be- 
lägringen af Pleskov. K. Gustaf Adolf ofvervar sedermera per- 
sonligen pä Kankkas gärd hans begrafning ^). Men hans eaka 
Margareta Fincke, sin siägts sista flttling ^), innehade ätminstone 
annu hela tjugufem äv senare, fbr en af honom tili kronan för- 
sträckt penningesumma, tvenne i nästnämiida Vemo honom tili- 
delade bol, tillsamman 42^ mantal, hvilka i kronoutskylder af- 
kastade 948 daler, 5 öre, 15 penningar silfvermynt ^). I svensk 
tjenst bosoldade fremlingar erhollo, jemväl de begäfvades alit n- 
dare, skattehemman i Finland, nemligen kronans inkomster af 



«) HalleDberg, a. st. II s. 659 f.; III «. 315 not. 

«) Ifr. Blad ur Ftnlnndt Häfder (l Suomi 48S5 s. 223 f.). 

S) Hallenberg Y s. 201. 

*) Aho Tidningar 4796 nro 46. 

>) Werwing, konung SigUmunds och konmg Karl I X: s historier II s. 
177 Stiernmans not; Hallenberg III s. 101. Men hrad efter Sliero- 
ma n om k. Gustaf Adolfs nttnraro k Kankkas vid Evert Horns begrafniog 
anfbrts, lite vHl blott silnnda säga sig, att denna der gitt för sig först om 
vintem 1616, efter det konnngen trkn Helsingfors ankommen böijat sio 
andra lingvariga visteise i JLbo ocb dermed i grannskapet af n&mnda 
Horaska stamgods. 

«) Se Biad ur Finlanäs häfder (i Suomi 1853, s. 225). 

7) Se nyss iberopade ibo Tidningar 479$ n:o 46. 



167 

dem. Sälunda fick eo tiU hörden tysk, Michel Jordan, koDglig 
aDordniDg ar den 4 April 1614, hvarmed 21 ^ inaDtal i Abu ocli 
Björneborgs läns Lappo socken ät honom anslogos ^). Horka 
miiinen, t hvilka hans Damn iogär, franitrflda här nedan. 

Bäde sUilhMlareue i Abo och i Viborg och deo k Nyslod 
anställde Tönne Göransson (brsldudigade konungen, i hvar sin 
den 20 Januari gifveo skrirvelse, alt endast de innehafvare af 
fbrläniogar, hvilka ingen kronans tjenst gjorde, skulle mistä sinä ^). 
Och längre fram pA sainiiia är (1613), den 30 Juni, skref kon- 
ungen tili en kamrcrare Erik Jonsson^ alt i Finland, säsoni bref- 
Tels oltryck lyder, „utan discretion" förfarils, sä vida der af hc- 
nom alla fbrläningar igenkallats, samt att derfbre forteckningen 
Ofver dem nu blifvit af konungen sjclf granskad, att der?id de, 
som borde äterkallas, blifvit antecknade, och att Ofverhufvud tili 
dessa ingen liörde, hvarä senaste tid gäfvobref utfallit '). For- 
länihgsiunehafvarne egde vfll icke att af dem tilldelade skatte- 
hemman iippbära annat än vanliga kronoutskylder ^). Men ge- 
nast i början af sin regering, efter det krigsgärd beviljats, mäste 
k. Gustaf Adolf 1612 den 23 Juni enkom försUindiga Finlands 
stäthällare, att de bevillningar, som skett tili kriget, äläge äfven 
fbrlaningsbOndeme. Äfven härvid gjordes dock genast undantag. 
Jakob De la Gardies och Evert Horns bOnder skulle vara frikal- 
lade^). Att emellertid hvarjehanda ingrepp utOfver hvad dem till- 
kom skett äfven frän fbrläningsinnehafvarnes sida torde äsyflas 
i det att, pä konungens en stemning, 1613 den 15 Maj, tili Fin- 
lands fogdar för bristf^llig rakenskaps redogOrelse, desse fbrklara 
sig icke kunna bättre ästadkomma, emedan obehOrige personer 



<) Se ytterligare Abo TUnrngar 179$ d:o 46. 
«) Hallenberg II s. 755 med notema b, c, 
S) Ders. n s. 756. 
«) Ders. U s. 762. 
<) Ders. n 8. 546. 



168 

tillvällat 6ig krooans uppbOrd ^). Genom aUmogens klagoinU Of- 
ver forläiiingsiDuehafvaroe fbranläts konungen under sin vistebe 
i Äbo om vären 1616 anbefalln vidsträckta raosakniogar i Fin- 
land, hvilka sedän genasl äfven gingo i verkslällighet, och hvarpi 
säkallade ransakningslängder UH konungen ännu före hans afresa 
frän Abo inkouimo. Ar dessa inhemtas om tillstAnd och fbrhiU- 
landen i Finland en mängd upplysningar, hvilka här nedan i 
egen Ibljd sammanträda och ulbrcda sig. 

For anslällande af dcssa ransakniogar i Öfra och Nedra 
Satakunta bestänides Axel Kurck och jemte honom, likaledes ge- 
nom bord och fastigheter Finland tillhorige, dävaraude riksstall- 
mdstaren, sedermera riksrädet m. m. Klas (Karlsson) Horn, samt 
tili tredje en kansliförvandt Bland sista oflentliga värf, hvarvid 
den, dämera af roänga omskiflen profvade Axel Kurck fbrekom- 
mer, torde samma ransakning värit. En tili ridderskap pä me- 
dellidens vis fbrberedande värdighet, jemte smäsvens och vxp- 
nares, var den af stallmästare ^). Tili riksstallmästare hade den 
8 Januari 1612 Klas Horn och tili understallmflstare i Finland 
dagen derefler cller den 9 Januari Gerhard Skylte blifvit ot- 
nämnd. De skulle skaffa goda stod tili kronans stuterier och 
hafva tillsyn öfver stallbetjeningen '). Med titel af kanslilbrvandt 
närones jemväl äter en af de tvä, skildt blott for Vehmo härad 
utsedde fbrrättningsmfln. Hen ransakningen i Tavastehus be- 
troddes ät konglige sekreteraren Jonas Bureus^), ensam dertill 
utsedd, om hvilkens titel här torde bOra anmflrkas, det tjenste- 
män vid konungens kansli i Stockholm voro sekreterare, Ibr 



O HalleDberg, a. st. n s. 686. 

*) I. G. Frosteras, Chevaleriei i Frankrike under fjprionde seklet 
8. 78. 

S) Hallenberg, I s. 264. 

') Jeinvttl DiimDd bos Hallenberg, I s. 270 oot b. 



109 

bvilka jemväl benamoingen af kanslifonraiidter brukas, samt refe- 
rendarier och kansliskrifvare O* Deremot Ibrordnades äter (br 
Sääksmäki härad tre, nemligeu Klas Eriksson tili Mälkilä, Tcimas 
Beoreiis tili Lepas, samt ytterligare jemväl härvid en knnslifor- 
?andt Att Borgä läns härads ransakningsutskott besUtt af fyra 
och Raseborgs härads af tre ledamOter utvisar desses sedermera 
afgifoa berältelse ^). Men icke blott i de härmed uppgifna om- 
räden af Finland, ulan jemväl dessutom vidare omkring landet 
anställdes pä samma sätt undcrsOkntngar. En raängd begängna 
väldsamheter kom i dagen. Bland upphofsmännerne tili dem 
framslär sSsom en af de allravärst skyldige davarande svenske 
stälhällaren pä Kq)orie eller, efler Onsk benämning^ Kaprio ') filst- 
ning Joachim Berndes eller Berends. Han bade forut varil gu- 
vernOr pä Riga. Denna omständigbet, och att bans fru Anna 
Ton Rosen, som med honom täOade i laglosa lilltag, enligt hvad 
namnet antyder, härstainmade frän Lifland samt der väldsamt 
herskande adelsstlind, kiinna tilläfvcntyrs lända tili fi>rklaring utaf 
hvad de sedermera i Finland tillälo sig. Enligt Borgo \äns den 
15 April 1616 undertecknade ransakningslängd hade Berndes fru 
lätit med hugg och slag Ofverfalla en länsman för det hon miss- 
tänkte honom vilja fordra skjutsning af sätesgärden SirOmsbergs 
frälsebonder *). Tili en del beslägtade eburu mindre svära klago- 
mti fbrekomma dock flerestädes. Genom ett 1602 den 3 Jä- 
nnäri i Aho af hertig Karl gifvet päbud hade enkom och skildt 
adeln i Finland anbefallls att säsom adeln i Sverge Ikia sinä bön- 



') Hallenberg, I s. 270 f. 

<) Ders. lY s. 492 f. not. 

») 8e Ahlqtist Votisk Grammatik, förord s. 1. 

*) Hallenberg, IV s. 502 f. Ifr. ders. H s. 701 f.; I s. 107, 
det der aofbrda sjette af adelns 1611 deo 19 December tili divarande för- 
mjndarerp^rio^ iolemnade besvär, samt 1 b. 331 f. 



170 

der göra hvar tredje skjulsfärd '). Delta hade dock lika litel 
soni andra mot gamia grorva oskick rigtade nya förordningar blif- 
vit iakttaget. I det nu 1616 S:t Martens sockens bönder be- 
svära sig, att de niäste skjutsa hela 20 mii, ända tili Tavasta- 
hus, anfordes af dem bland annat säsom orsak att i Somero, 
hvarest ingen länsman Tanns, adeln frän skjutsoingsskyldigheten 
undandrog fbrlaningshemmanena ^). Men äter äfven i Kymmene- 
gärdslans ransakningslängd, gifven den 2 Maj samma är (1616), 
anträfTas stäthällaren Berndes och tillika dessutom hans fru strängt 
anklagad. Inom sin fOrl^ning Elimä fjerding hade lian frän hem- 
manet Pcipola, der han ville anLlgga sätesgärd, rakt bortdrifvit 
bouden egaren, hvilken sedermera genom ett konungens 6h nyss 
under Helsingfors landtdag Ibr honom om hemmanels ätersläl- 
lande gifvet dombref ^) icke blott inlet ulrättat, ulan tili och 
med ädragit sig, efter fru Berndes befallning, honom öfvergän- 
gen väldsam misshandling. Ett däd, af Berndes fbrofvadt just 
ungefär samma tid ransakningen pästod, kom försl nio är senare 
i dagen, dä han var dod. Genom svek hade han utverkat för sig 
hos konungen frälserätt tili nägra en BorgA borgare Goran Möl- 
ler tillhoriga skattehemman. Frän desamma genast dä bortdrif- 
ven erholl efler nämnda länga mellantid samme borgare fbr sig 
ett kongUgt tili Berndes enkä den 28 Mars 1625 st^ldt mane- 
bref, som det hette. i sitt slag pä denna tid alls icke ovanligt, 
hvarmed hon uppfordrades att, eniigt brefvets ordalydelse, „vfiViz 
sig i sakeni emedan i annat fall, och nägon svärare päfbljdbe- 
stämmes alls icke, hemmanena skulle genom landshöfdingens M- 
gSrd ät borgaren inrymmas^). Men bland Finlands forlflnings- 



«) Hallenberg, II s. 701 ff. 
«) Ders. IV s. 497. 
S) Ders. IV s. 4W ff. 
*) Ders. IV t. tflO f. 



171 

bonder allra värst tili voro de Raseborgs ^) grefskap UDderly- 
daude. Sten Lejonhufvud slod der qvar fraingent mol sjelfve 
koQUDgens ultryckliga foreskrifter och aonianingar fbrmätet ohOr- 
sam. Redan blott efler hvad tili 1614 förelupit bade koniingcn 
förklarat sig hafl fbr Sten Lejonbufvuds skuld mera alt göra, 
än för halfva Fiuland ^). Ed tysk kopman, som sedän mänga 
är tillbaka ena gängen efler den andra for en penningefordran 
kräll hononi, liade derunder jeinväl utverkat för sig mer .In en 
sjelfve konungens tili den ofvermodige gäldeniiren ställd fore- 
skriR, alit förgäfves. Härpä fär Johan De la Gardie i bref frdn 
konungen af den 6 Februari 1615 sig uppdraget att tili skul- 
dens betalande tillhälla Lejonbufvuds fogde, ät hvilken detta tiU 
bka skildt genom ett annat, saroma dag gifvet kongligt bref an- 
befalles. Men att konungen sjelf läter detta slutligen gä denna 
väg betecknar frän silt häll sanima utbredda tillständ i landet, 
som genom 1616 ärs ransakningar skuUe närmare utredas. Vid 
den, som i Raseborgs bärad anställdes, besvärade sig allniogen, 
att sedän Maurilz ocb Sten Lejonhufvud mottagit grefskapct, en 
mäDgd tili detta horande bondhemman lagts icke blott under sä- 
tes- utan äfven under ladugärdar, som alla slags pä en mii om- 
kring sdteriema belägna och dermed skattfria hemman ^) kalla- 
des, samt att de derpä ätcr utan Atskillnad frän skjutsning fri- 
kallals. I dä genast den 11 Maj f^ldt utslag fbrklarades hvarje 
sedän k. Johans tid frän skjutsningsskyldigheten undandraget hem- 
man bora i densamma deltaga, hvilken, lange blott pä l^rre för- 
delad, för dessa värit sä mycket mer betungande *), En fbrhk- 

<) Hos Hallenberg, IV s. 493 i deo tili föregieode sida hörande 
oot, äfvensom sidan 495 not a) bör i st. f, Rasbo IHsas Raseborgs (hH« 
rad). Ifr. 8. KOtf oot. 

t) Ders. UI s. 102. 

S) Ders. I s. 343. 

*) Ders. IV s. 501 f. 



172 

ning, hvilken Sten Lejonhufvud med allmogen ingätt, stadl^sta- 
des. Vid ransakaingnrna äter pä andra ortcr inlupo mot dessas 
ibrlaningsiniiehafvare alit i fortsätlDing ena klagomälet eder det 
aodra. Sä klagades i S:t Martens sockcn bland annat jemvdl 
Ofver en kapiten Kristofer Assarsson. Hans fOrlänings bonder 
liade tvungits med foder underliälla tio lians h^star, utan nägoo 
ersUlluing, samt dessutum af honoin beröfvats Atskillig rgendom, 
hvarjemte tvenne blifvit med yxhammarc sä illa slagne, aU derpä 
blodspottning Toljt '). Nyss bade emellerlid jeniväl ban gätt för 
kronan i forslräckning, som liär bland mycket annat, vittnande 
om statsverkets obeständ, kan franibällas. For aflOnande af sinä, 
denna tid pä Ladoga Histning^) forlagda soldater, hade ban af 
egna medol ulbetalt 262 daler. Konungens befalining om, att 
medcl for krigsfulkets besoldning gcnom ryskä obebofliga kyrko- 
och klosterklockors forsäljande matte anskaffas, bade i de bärvid 
äsyflade erofrade laudskaperna väckt missnOje; bvaribre ofver- 
bufvud verkställigbeten uppskjutits. Emellertid fororduar dock 
konungen for betalande af nästn<1mnde kapiten Kristofer Assars- 
sons fordran, att ät bonom ryskä klockor uppskaltade efter sex- 



1) Hallenberg, IV s. 497. 

>) LaJoga föstDiDg förckommcr DätnDd hos WerwiDg a. st. 11 s. 
218 f. Hallenberg, III s. 172 berältar för är 1614 bland omstandighe- 
ter, i det k. Gustaf Adolf i Mars mänad pä sin resa fr&n Sverge läo- 
gre fram&t i Finland en och annan dag i Tavastchas upphöU sig (se hir 
ofvan SS. 13tf— 136) Evert Horn värit konungen tili möles der i Tavastehus 
och att, eniigt hvad Horn di meddelat, Ladoga fästning, bvarest öfverste 
Lindved Klasson (Histesko af Karl IX adlad 1602) bade befälet, i tre 
m&nader af RySsar och Tartarer belSgrats. — Knorring Gamla Finlanä 
s. 5tf omtalar i förbigäende den stad, som nu förekommer under namn af 
gamla Ladoga, ej lingt tfster om sjtfn Ladoga. Med denna sUd Ladoga, 
numera kallad den gamla, sammanhörde fordna Histningen af samina 
namn. 



173 

tio daler för skeppundet skola Ofverlemnas ^). Derom utf^rdade 
koniiDgcn samma är 1616 förcskriller, försl en frän Helsingfors 
den 7 Febniari ocli yllerligare en frän Äbo den 15 April (1616). 
Tre är senare 1619 erholl samme kapiten Kristofer Assarsson 
adlig värdighet samt blef sedermera Ofversle för ett regemente. 
Men flere dels 1616, dels vid nya ransakningar 1618 an- 
klagade finnas just kring samma tid hafva blifvit af konungen 
med hvarjcbanda mer och mindre vigtiga uppdrag betroddc eller 
annars dels befordrade, dels omedelbart belOnade. Icke fä bland 
dem äro i sjelfva verket genom förtjensler utmärkte samt hafva 
efterlemnat Ijiisa minnen af sin oflentliga verksamhet. Sä isyn- 
nerhet och företrädesvis Stockholms sedermera vordne förste Of- 
verstäthällare Klas Larsson Fleming. Född pä Villnäs 1592 hade 
ban ett och annat är efter konung Gustaf Adolfs uppstigande pä 
thronen befordrats i Sverge tili Upplands kompanis ryttmästare. 
Och i Sverge förblef han sedän framgent ftistad genom befor- 
driogar. 1 Finland var han sin tidigare mannaälder vid besagde 
1618 ärs ransakningar angifven. Under dessa, som egentligen 
rorde adelns rustljenst, inlopp mot honom, atl han i Lemo jemte 
bemman, dem han der fätt i förläning, tillegnat sig fyra andra, 
hvilkas kronoutskylder, tili och med bevillningar inberSknade, 
ban äfvenledes uppburit. Vid 1616 ärs ransakningar förekom- 
mer, samma slägt tillhörig, Henrik Klasson Fleming^). Sin- 
emellan voro samme Flemingar pä dubbelt vis syskonbarn, eller 
sä vai genom sinä fäder, Lars och Klas ') HermanssOner Fle- 
ming, som genom mödrarna, hvilka äler begge voro Henrik Klas- 



«) Hallenberg, Hl s. 41tt f. och dervid 8. 416 tillagda not a). 

<) Om boDom förekommer bttr ofran ss. Itti— 153. 

») Som Faot, Observ. in Flemingorum gentem s. 4 anmärker, hafva 
de begge samtidige Klas Eriksson, den isyooerhet ryklbare, samt den hSr 
ofvan i teiteo Dimnde Klas Hermansson Fleming oflla blifvit fbrblandade. 



174 

sons (Horn) tili Kankkas döttrar. Henrik Flemings en äldre bro- 
der Herman Klasson Fleming lill Hannula kommer bär i det 
ibljande att närmare visa sig. Vid ransakningen 1616 höUs 
skildt en for Masku härad allena. Vid denna den 5 Mars ä Ma- 
rie sockens preslgärd klagades öfver Henrik Fleming af en skal- 
tebonde frän Meiala by i Virmo socken, att Fleming berufvat bo- 
nom bäde kreatur ocb spannraäl samt andra matvaror, alt hau 
tili ocb med fräntagit honom en stuga, dessutom illa slagit ho- 
nom sjeir, samt velat under frälse ätkomma bela hans bemman ^). 
InnebMlet af det sista klagomälet sammanbörde med vidt utbredl 
oskick. Svekfullt^ ocb kronan tili förlust samt alldeles olagligt 
f^rsvaradcs af adeln ocb innebades säsom frälse mänga genom 
kop eller annars ft)rvärfvade skatte bemman. Den ofvan nämnda 
1618 äter tillställda ransakningen i Finland, enkom om adekis 
rusttjenst, utredde bland annat, jemte bvad om Klas Fle- 
ming nyss anfordes, att Nils Kijl, utom sinä bär sidan 164 
äfvenledes redan uppgifna fbrläningar i Nykyrka, tillegnat sig 
fyra ocb ett balft bemman; att Godrik Fincke vid tvä, dem 
ban redan under konuug Johans tid fätt i forläning, nyttjat sh- 
som frälse jemväl ett tredje bemman ocb en äng; att ytterligare 
Fincke, skildt for besväret vid en ransakning just om Onska 
adelns „olagliga kopegods^ af konung Joban med tvä kronans 
bemman tili frälse förlänad, dessutom d nyo likaledes egenmäk- 
tigt tagit ett tredje ; ocb att äfvensä ätskilliga skattebemmau bru- 
kades under Gennäs, Göran Boyes arfvingar tillbOriga sälesgärd *). 
Men buruvida icke adeln i Finland dragit under sig skattebonder 
ingick jemväl redan 1616 enligt konungens ofvan nämnda den 4 
Mars samma Ar gifna instruktion bland foremälen n)r ransaknin- 
garna *). 

«) Hallenberg, IV s. »04. 
<) Ders. IV 8. tf08 f. 
«) Ders. IV s. 492. 



175 

Vid dessa 1616 ärs rausakningar visade sig än vidare, att 
▼äldgästningar, ehuru nyss äter, och dä geoom jcmval pä Gnska 
tryckt rorordning, fbrbjudoa, framgent bedrefvos. I Finland var 
sädana vAldsaroheters tbröfvaude frAu gaiiila tider lillbaka djupt 
inrotadt^). Isynnerhct foreroll det, dft krigsfolk tägade genom 
landet, samt idkades ej mindre af befölet sjeift an af manskapen. 
Ett ocb annat prof pä eller antydning om tillgdngen vid dylika 
tillf^llen närmare fore k. Gustaf Adolfs tid kunna tjena säsom en 
litan ittledning tili hvad 1616 ärs rausakningar i samma afseende 
ädagalade. At „en enkä i Finland'^ Margareta Ivansdotter gafs 
af k. Karl IX den 8 Septembcr 1609 root vAldgästning fOrsvars- 
bref, emedan hou bodde vid vag, pä bvilken krigsfolk ofla fKrda- 
des, och derfore vore utsatl for att blifva rappad och röfvad, 
sdsom samma kongliga skrifvelses ord lyda ^). I ett annat den 
22 Juni (1609) gifvet kongligt bref befrias nAgre bonder i Borgä 
bn, tills fred erbolles, frän hälften af sinä vanliga kronoutskyl- 
der, pä den grund att de bodde utroed slrätvägar for krigsfolk. 
Ilalfiannat är senare klaga samme bönder, att det erbMlna kong- 
liga brefvet icke kömmit dem tili godo. Deras hemmans räntor 
voro nemligen forlänade ät Anders Boye, som icke velat efter- 
gifva nägot. Att sä jemväl ä laga ting ransakats, intygar med 
näst anA)rda ordalag ett der 1611 den 22 Februari ät bönderna 
af Henrik Tönnesson aflemnadt skriftligt bevis '). Kriget fort- 
gick efter k. Gustaf Adolfs thronbestigning och med detta all- 



«) Blad ur Finlands häfder (i Suomi IS53 ss. 127-131, 200).^ 

«) Hallenberg II s. 692. 

S) 8e Ualleoberg II s. 737. — 1 Doteo c) der har Halleoberg ki 
Henrik Tönnesson tillagdt slKgtnamnet Wildeman. Han skulle väl sk- 
lunda Tarit broder tili stjkth&llaren k Wiborg Arvid Tönnesson, i hvars 
alille han di och torde fSrrlttat tinget för den sedennera k annan hand 
dfrergftngna oylindska häradsritten. Om Henrik Tönnessons förlioiogar 
forekommer här ofvan s. 161. 



176 

mogens redao blolt af egna truppers framfarl vällade tunga och 
belryck. Tili brOderua JohaD och Jakob de la Gardie, tili en 
Peder Nilsson och lill fogdarne i Norrlaud, deribland fOrmodli- 
gen jemval tili Öslerbottens, skrifver konungeo den Iti Juoi 1613 
oni en svensk ryltmästare Lorens Wagner, hvilkeu med sitt mao- 
skap genomtägande skulle lill underliäll för detla egenmaktigt 
pälagt allmogen penningegärdcr. Konungen anbefallde uudersok- 
ning '). Samma kv senare af konungen utfärdade bref, den 13 
Oktober tili stäthällaren i Viborg Arvid TOnnesson (Wilderoan) 
och den 12 December tili nyssniiiunde brOder De la Gardies svä- 
ger, fdltöfversten Jesper Mattsson (Kmus) utvisa, del forra huru- 
som Viborgs l^n anniälls vara af krigsfolk utg^stadt och derfore 
soin knappasl kunna försOrja sinä i^slningar; det andra brefvet 
äter, efter hvad Jesper Mattsson inberattat, alt i Finland af lif- 
fanan under Klas Kristerssons (Horn) *) beftll illa farits fram '). 
Medelsl ransakningarna 1616 uppdagades flera senast likaledes 
af krigsfolk forofvade vAldsamheter. Nästlidna hnst under Ak 
äter pägAende utl^rd tili fältäget i Ryssland hade, som ?id ran- 



4) Hallenberg II s. 711. 

<) Dä adclns rustljenst uppbädades kr 1023 tili Örebro, 6ck Klas 
Kristcrssoo (Horo) förordnaode att vara dess ryttoiästare och dä scder- 
mcra 1624 adelo beralits vara i beredskap med sin rusttjenst, blefvo der. 
vid tili ryttmJistare förordnade i Sverge samme Klas Kristersson sarat 
Knut Drake, och i Finland Jöns Kurk. Se Hallenberg V ss. 52 och 
114. Klas Kristersson Horn tili Aniinne blef sedcrmera 1631, di han rar 
öfverste vid Nylands regemente (eoligt Lagus, om Karelika Lag$agan$ upp- 
komit, t Acta Soäetatis Scientiarum Fenn. Tom Hl s. 365, men enligt Uggla, 
Suea-Rikei RääiLängd, V s. 19 vid Uplands infanteriregemente), kallad tili 
riksräd den 6:te Sept. (eller den 25:te enligt Uggla a. st.) 

5) Hallenberg, II s. 709. Konungens bref af den 12 December 
1613 tili Jesper Mattsson anföres dessutom af Hallenberg II s. 712 oot 
b) och s. 721 i slutet af den fr&n föreg&ende tlda fortsatta oot. 



177 

sakningen i Raseborgs härad angafs, en befälhafvare Hans Ram >) 
hos bOnder, som lägo i hans vdg, lagit ätta dagars (brUlring och 
dessutom beskattat dem pä reda penningar, hvarjemte han Iftlit 
fyra sinä tjenare ined sju hflstar dröja i Lojo socken iio dygn 
samt der väldsamt förse sig med alla förnödenheter ^). En an- 
nan ^r, Sten Ivarsson tili Kurjala hade 1615 med 35 hästar 
hos en enkä i Kymmenegärds \än h&liit .hus; der och hos gran- 
name med hugg och slag farit fram, rofvat bo och hafire och^ 
om skjutsf^rdsordningen päminnt, lätit sinä underhaTvande srara 
med svordomar samt uttryck af forakt mot hela terfattningen *). 
Dylika täldsamheter hade jemväl föröfvats, i det att krigsfolk ftter 
om Tärrintem 1616, näst fbre ransakningames borjan, frAn Ryss- 
land tillbaka bemkommit. Sälunda hade, som yjd redan anforda 
ransakning i Borgä Iän ytterligare klagades, Ofversten Lindved 
Klassons (HSstesko) ^) tjenare hos bonder i samma Iän plundrat 
visthns samt dessotom tilltvungit sig af dem penningar, eller 
med hugg och slag Ofverfallit dem som icke mäktat betala *). 
Och Tid ransakningar med Kyrkslätts samt Karis socknar klaga- 
des mot Maurits Kristersson (Horn) tili Aminne att han, likale- 
des yid itertäg frän Ryssland, sjelf sjunde gästat, som det hette, 
nio bOnder, aflvnngit bvardera tv& kannor oi; hos tjugu andra, 
hvar och en under namn af ölpenningar, uttagit Ivä öre; hos 
lolf andra äter lätit sju sinä tjenare väldgästa ^). 

Icke bättre förfor mängen kronans i fredliga värf sladd 



*) Se Wall en in s, Fin»ka Adelns His/oria s. 64 och nulen 45 ders. 
«) Halleoberg, IV s. 494. 
') Ders. IV s. 495 t och oolen h sidan 490. 
«) Ders. III s. 172 och h»r ofvan s. 172 nolen 2 samt Wane- 
nius, Finska Adelns Historia s. 61. 
») Halleoberg IV s 496. 
♦) Ders IV s. 494. 
Suomi. 12 



178 

embetsman. ÖlVer eu adelsman Erik Bertilsson trll Mälsäla Mi 
som vid uppbördeu af Elfsborgs lösen var anslälld, klagades i 
Kymmenegärds Iän, att han rest med alta hästar och med lika 
mäDga lösa i Mje, dem allmogen nOdgaU allesaminao under- 
halla. Dcssutom hade ban ickc blott väldsamt uttagit matvaror, 
uiao likasä bemäktigat sig tili och med bvarjehanda bohag. Och 
en gäng bland annat, dä skjutshästar saknats, hade han \h\ii 
sätta handkläfvar pä länsmannen, hvilken sedän tvungits i samma 
skick köra hela par mils sträcka % 

Om sälunda vid ransakningama 1616 i Finland anmdlda 
klagomäl hafl nägon päföljd UH upprättelse ofverhufvud fi)r dem, 
hvilka klagat, är icke synligt Men som i alit fall visar sig, be- 
reddes ungeför pä samma tid for landetg allmänna tillstind de 
vigtigaste fUrbättringar. 

Finlands länestyrelse hade sinä med Sverges geroensamma 
brister. Men huru tungt de drabbade isynnerhet Finland i aodra 
afseenden, kan aftagas ur ft)rhällandet med fogdarne, sftsom detta, 
för ofrigt ej beller obekant, nyss här Adagalagts. Emellertid voro 
steg tagna tili förbättringar. Forändringar i yttre former kuona 
tillika bemärkas. Stäthällare utnämndes i stället (br de forr sk kal- 
lade befallningsmän, men framgent dock tills vidare vanligeo, 
eller pä fA undantag när '), icke blott vid krigsbefSIl pk slotten 

«) Ur ibo hofrtttts protokoU för 16 Juni 1627 aoför Wallenius, 
FiMka AdelM Historia s. 52, att 1571 den 21 Juni Bertil Eriksson (Lio- 
ster) tili Bfäls&lM, konnogens sekreterare, fltt förlMningbref p& ett skatta- 
hemman i Sagu sockens Toppjoki by, samt 1573 den 6 Juli skOldebref, 
hvarom a. st. närmare uppgifter (brekomma. Se om denne Bertil Eriks- 
son vidare i I kapitlet af denoa uppsatls (i Suomi. Toinen jakso 11 ss- 
6, 39 och 102. 

<) Hallenberg IV s. 495. 

^ Landshöfdingar utnämnde k. Gustaf Adolf forst redan i böijan 
af sln regering, 1612, för par läo i Sverge med bestämning, det de ickc 



179 

eller vid läneförvaltning älskilda, utan med eit soin annat genien- 
»amt belrodde O* Jemle ruUmakterna gäfvos instruktioner. Dessd, 
i del hela väl hvarandra ganska lika, upplogo dock stundom jem- 
vai bestämningar efler länenas olika rorbällanden. Äfven fiuska 
Iän kom denna uppmärksambei tili godo. Dä UH stSthAllarc i 
Kexbohn den 3 Januari 1616 Hans Jönsson (St^lhandske) ut- 
nämndes, erböll ban jemte fullmakten skildt en undervisning 
Ibr sig eller instruktion, säsom jemväl bär ofvan redan anförts ^). 
Begge dessa, bvilka konungen pä nägon ort mellan Narra och 
Helsingfors mAtte bafva utfärdat, voro prof pä att ban tili ocb 
med onder resa pk en sträng ärstid, genom dä tili en del öds- 
liga trakter, eller genast vid sin fbrsta ankomst tili Finland ta- 
git om aUmänna angelägenbeter der värd. Naturligt gifna fore- 
mäl voro närliggande eller ostliga finska landskap, s^om Kare- 
len. l^ngre firam pft vären sanoma dr, kort före sin afresa fräii 
Finland tili Stockbolm, under sista dagama af sin vistelse i Äbo, 
hvarest ban inväntat de vidsträckt kring landet anbefallda ocb 
anstallda ransakningarnas slut, utnämnde ban stätbällaren der 
Johan De la Gardie att tilUka ä Tavastebus vara stätbällare, ocb 
utflirdade äfven dä jemte fulbnakten skildt en instruktion '). Li- 
kasä fullmakt ocb instruktion ätskillda fick Henrik Fleming, i det 
ban äret derpä 1617 tili stäthällare for Vihorgs ocb Nyslotis Iän 
gemensamt förornades ^). Men bvad Stälbandske i Kexbolms Iän, 



skalle bafva vHird oro filstniDgar och civil förvaltning tillsamman. ulan 
blott tor den senare, hvardera i sitt Idn, slh i spelsen. Se Hallenberg 
I s. 395 f. 

1) Ifr. Blad ur tinlandt häfder, (i Suomi 1853 ss. 110, 120 AT.) samt 
Su<mi, Toinen jakso II s. 22. 

*) Se här ofvan s. 149. 

») Hallenberg, IV s. 507 f. och Somling af Inxtrukthner för i.auUh 
Regeringen ss. 99—103. 

^) Ders. SS. 98 iioteo, eller bftr of^an s. 151. 



180 

enligt här ofvan sidan 150 fianihMlna dunUa minne deraf, ftirof- 
vade, utvisar huru litet bloU med de nya instruktionerna for lä- 
nefbrvaltningens lagliga gäng och sorgf^lliga bebandling var vuo- 
net och hvilka laglösa tilllag jemle fogdarne sjelfva deras n»r- 
maste högste förman tillälo sig. AU desse, som jemval ofvan 
visat sig, icke sftllan sjelfve bade pä arrende sinä läns kronoul- 
skylder, stegrade frestelsen tili embetsfOrbrylelser. Men ju grofre, 
djupare ocb segare bela sambällsordningens oskick voro, desto 
Ijusare framstdr samma tidskiite med sitt uppstrfifvande mot 
dem. M Tavastebus Iän med Abp ocb Björneborgs fbrenades, 
ibrklarades belt kori, atl konungen anseil onödigt framdeles k 
Tavastebus aOona skild stätbällare. De la Gardie bade dodi i 
Abo biträde af ofvan nämnde underslälb&llare Hans Ragvaldsson ^). 
Tvä eller flera befallningsbafvandes samtidiga anstaUande ä slei- 
ten med Uka makt ocb myndigbet bade numera smäningom köm- 
mit ur bruk. Sedän äter 1617, som anfördt, skilda slotls llns 
förvaltning pä Henrik Flemings band förenats, sammanslogos yt- 
lerligare jemväl Vesternorrland ocH Österbotten, i det tili stit- 
hällare öfver beggedera Kristofer von Wernstedt 1620 den 6 
April ^) utnämndes ocb sälunda inom nägra fä är äter tredje gin- 
gen ett ibrut skildt fmskt läns egna fbrvaltning indrogs. Detta 



*) Eoligt Stiernman, Höfdinga-Minne II s. 382 blef Hans Ragvalds- 
son (Örneram) 1616 den 15 Oktober i slottslofven pk Abo. 

S) Sedermera genom 1634 krs regeringsfonn (§ 23) blef Österbotteo 
sisom skildt Un, med Ule&borg tili laDdshöfdiogesäte, fastsUldt, Ytd bdr- 
jan af &ret derpä 1635 i Januari Gck Melkior Wernstedt, ofvan i tetten 
nämnde Eristofer Wernstedte son, fullmakt att öfver Östra Norriandeo, 
som benämningen dä lydde, vara landshöfding, saint ph V\ek och Rajana 
slott 8t4th&llare. Fr&n hans dervid bestttmda embetsomrlde bortlogs dock 
1638 den 5 Januari Kemi Lappmark och sammanslogs p& nytt med Ve- 
slerbotten under samma Ittnestyrelse. Se Stiernman Höfdifiga Minne 
II SS. 299, 403, 404. 



181 

Sjnnmansläende af teneslyrelser h^ledde sig tillärveotyrs frän kon- 
ungens tillit ft)r dervid ulsedda eller förut redau beslämda stät- 
biillare. kyonerbet vore i afseende ä Johan De Ia Gardie denni 
fbrmodan giltig. Som har nedan förekommer, tilldelades houom 
af koDuogen, oakudt hans vidsträckta stätbällarebefattning eller 
utom ocb bredvid denna, jemväl mänget uppdrag i allmanna 
areoder ocb isyDnerbet i lagskipning. Män af ftrmäga, skicklig^ 
liet samt pftlitligbet bade koouogen pk ett soui aonat biill alt 
lillgä. De voro f& i förbdllande tili den stora skaran af odug- 
liga etnbetsmdD. Men geaom deni framgiugo deras samtids be- 
hof ocb fordringar. Hvad dessa innebar, gjorde sig genom dem 
gällande. 

At den beföstade orten Kexbolm, efler hvilken säsom stUt- 
biUarens säte bela underlydande Iän bendmndes, tilldelade kon- 
UDg Gustaf Adolf 1624 den 4 September stadsprivilegier. Derifr^n 
dculle genofu Neva seglas tili Tyskland *). Men skildt frÄn det 
öfriga Finland, med Ingermanland ocb Lifland tillsamman under 
gemensam generalguvernOr, deladc det jemte dessa ett i bänse- 
ende tili rikets öfriga landskaper underordnadt fOrhSllande. Ge- 
nom erofring i seuare tid svenska vflldet underlagda saknade 
Kexholms Iän ocb östersjolandskaperna rättigbeten att tili riks- 
dagarna skicka ombud. Mot slutet af k. Gustaf Adolfs regering 
1629 fingo de riksrädet Joban Skylte tili generalgiivernör*). Dä 
han frän sitt embete der sedermera afgick ocb tili Sverge äter- 
kom, medfbrde ban ocb aflemnade tili kongliga kansliet i Stock- 
faolm*) alla der borta vid bans förvaltning tillkomna fbrband- 
gar. Som Skytte i sittande räd förklarade, fullgjordes alls 
icke dermed nägon bonom tilldelad konglig befallning eller in- 



«) Hallenberg, a. st V s. 218 f. 

<) I GezelH dm yngres Minne s. 35 vore Skytle att tilläggas. 

3) Ifr. Halleoberg, 1 s. 270. 



182 

struktion; ulaa sjelfmant ville lian s^lunda bevisa sin flil och 
truiiet, uppsUllla ät audra fbrcsyn och fbr eflerrättclse i kansliel 
meddcla bidrag. Tvehne förteckningar, en Ofver t^-ska, en an- 
nan orver svenska handlingar hade han bifogat ^). Bland fi>re- 
mälen för dessa senare ingingo sannolikt Kexholms läns angelä- 
genbetcr. BloU och allenast genom privat anstalt kommo hdr- 
vid, som niunera faller i Ogonen, handlingar att iagas i förvar, 
hvilka dock rörde ett sä bOgt och vidsträckt enibetc. Vid riks- 
T&dei Johan Skyttes härmed, säsom pä mänga andra hh\\ ädaga- 
lagda hOga embetsnianna sorgf^Highet, kan erinras oni Hornska 
slägtens i Finland f^rljenst af de numera sA kallade Kankkas ur- 
kunder^). Pä Skyttes tid och under hans synncriiga medver- 
kan ulvecklade sig likväl äfven och fbrbättrades hela samhälis- 
fbrvaltningen. Jemte noggrannare skrifUiga fbrhandlingar i läne- 
styrelse, uppkom med riksarkivei UH föresyn deras ofTentliga för- 
varande inoni länena, hvilkas fbrändeHighet tili omräden och Of- 
verstyrelse dock ännu försvärade deras fbrvaltning. Den af Skytte, 
tili en del rörande ett finskt Iän, i kongliga kansliet iniemnade 
och den k Kankkas gärd i Finland räddade äldre urkundsamlin- 
gen skulle tili innehäll och fbremäl dermedelst stii i närmare 
gemenskap och granskap, att de tili en del rörde invid hvar- 
andra belägna finska Iän, den ena Kexholms den andra Nyslotts, 
1634. Der fbrekommer af riksrädet Skytte anroäldt, att de in- 
lefvererade kansliakterna fyllde tvenne kistor, men att tili äfven- 
tyrs nÄgra blott privala skrifler kömmit derin. Rörande dessa 
och fbr öfrigt jemväl de tili ibrsvar fbr hans embetsätgärder möj- 
ligen beböfliga, anhäller han att de framdeles af hononi eller 
hans barn roälte fä derifrän uttagas. 

*) 8e Tigerstedt, Handlingar s. 422 f. utdraget «r rikets rads 
protokoll för deo 19 November. 

«) Ifr. Biad ur Finland» Häfder (i Suomi 1853 s 224 f) 



183 

Nyslotts lan, äo med Viborgs sammanslaget, än skildl för 
sig ibrvaltadt, stod likväl alltid, dh i Fioland generalguvernör var 
lillsatt, under denues Ofvcrstyrelse. Kexholms läu dereniot, Sverge 
nyss underlagdt, sälimda dock med PinlaDd och dess pä del allra 
närroasle beslägtade befoikDing sammaDslutet, röute annan be- 
handling. Tili lagskipningen jemle öfriga karelska lagsagan hvar- 
tned 1624 — 1630 Klas Kristersson Horn och frän 1630 en an- 
nan Elom med samma persons namn Klas Kaiisson säsom lagmfln 
hade Ingermanland förenadt, horde Kexholms Iän under Abo 
hofräit Men tili sin civila förvaltning var det vanligare, eller 
icke blott dä Skytte i OstersjOprovinserna beklädde generalguver- 
nörs embetet, med dessa stäldt under samma öfverstyrelse. Som 
ett kongligt bref af den 16 Maj 1637 tili dävarande landshöfding 
Magnus Nieroth utvisar, hade honom underlydande Kexholms läns 
bonder besvärat sig öfver skyldigheten att derifrän pä 80 (gamla, 
fyra versts?) mils eller tili och med längre afständ föra fram för 
Ufländska förvaltningen anordnade räntepersedlar. Dessa skulle 
hädaneller, enligt samma kongliga bref, icke längre än tili Vi- 
borg forslas frAn Kexholms Iän. Med Finland för Ofrigt hordc 
väl Kexholms Iän tili Brahes generalguvernörskap under denncs 
förraltningstid i landet Men sedermera den 14 Juli 1642 vann 
dä förenade Viborgs och Nyslotts läns välförtjente landshöfding 
Erik Gyllenstjema befordran, sälunda att han säsoni generalgu- 
vemör Ofver Kexholms Iän med Ingermanland tillsamman anställ- 
des, hvarp5 den 20 i samma mänad gafs honom instruktion *). 
Derefler 1649, vid behandling inför Abo hofrätt af angifvelscn 
root Kexholms läns landshöfding Metslake, förekommer säsom 
gcnerdlgubernator nämnd sedermera riksrädet friherre Karl Mör- 
ner*). 

*) Se Samling af Instruclioner fk Landi-Regerinffen s. 218 noien. 
*) Ifr. fJeielii den yngren Minne s. 35. 



184 

iMen icke blott i en sä allägsett och jeinväl ftJr öfrigl miss- 
lollad landsäuda som Rexholins Iän» utan Ofverallt i Finland, al- 
söndradl frän hOgsta stalsmaktens lillsyu, som det jemväl i sin 
iielhet alllid befann sig med svenska landskaper jemfbrdt, saml 
derjemle isynnerbet i och för saknaden af en det fordna räfstetingel 
p5 nägot vis motsvarig bögre lagskipniug inom landet sjelfl, Qck 
eller mäste der Ofverhufvud ännu tills vidare läneförvallniugeo 
gä efler hvad hon, sjelf sälunda slödlOs och pä egen hand lem- 
nad, kunde. 

Nägot i och for sig sjelft starkare behof af bekant^kap med 
lagUga rättigbeter och skyldigheter eller af lagarnes tillgSnglighet 
i finsk OfversäUning kunde ej eller vakna och uppkomma sä 
länge dessa ej eller ännu af en stark inhemsk domaremakt krafl,- 
fuUt upprätthöllos. 

Inom rättegängsverket fortgick frän äldre tid det förHlrliga 
oskick, att embeten säsom förläningar bortgäfvos, samt af vanli- 
gen räa, okunniga, som allra njuggast aflönade tjenstförrättande 
bestredos ')• Ännu icke en roänad eiler konung Karl IX:s dod 
utf^rdades, den 20 November 1611, fullmakt ä bäradshöfdinge- 
döroet i Kexholms Iän för Diltsekreteren der Mäns Märtensson« 
Utan vidare förklaring älägges houom i samma fullmakt omedei- 
bart efler hvartannat bäde att troligen ransaka samt rätlvisUgen 
dömma och att i sitt ställe förordna en äriig, beskedlig och 
lagfaren man, hvilken, som härvid blott kort om godt föreskrif- 
ves, „sin ed ä laga ting göra skall^^^). Äret derpä 1612 anmä- 



*) Prof pÄ det siitt, hvarefler af konuog Gustaf I i hans regerinss 
ett tidigare skifie domareembeteo utdclades, framstjiller Suomi 4853 i Blaä 
ur Finlands Häfder s. 111. Meo der radeo 8 nerif. skulle, eoligt Hal- 
lenberg I SS. 151, 155 böra läsas icke »dragtyg** atan »drabbtyg*". Jemfbr 
ock I kapitlet af deona uppsatts i Suomi. Toinen jakso II sid. 22. 

S) HalleDberg, Banälingar tUl konung Gusiof // Adolf» BiMoria. I. 
Samlingen ss. 54—56. 



185 

ler sUthMJaren pä ilapsal Adaiu Schraffer ■) ocb klagai* bos kon- 
uogen, att hononi diUills tillböriga häradsrätt i Finland ki en tili 
sio bärkomst fremniande krigsbellBdbafvare Sebastian Bonnet bortr 
gifrits^). Samme Scbraffer, tre är derefter 1615 i Estland 
jemte stätbällaren Gabriel Oxenstierna betrodd med byllnings- 
edens upptagande '), utnämndes 1623 tili stAtbällare i Riga. Att 
jiemte svenske tili ocb med bestämdt blott tyske, östersjoprovin- 
seraa tillborige embetsmän skulle blifvit i Finland med bärads- 
rätter fbrlflnade, synes ätminstone ft)r öfrigl icke tili. Men utan 
att ftir lagskipningen i Finland gOra nägon skillnad, frambäller 
likval redan blott ett enda prof pä antydda vidare tilltfmpning, 
samt utställer liksom med än mörkare färger det fi)r öfrigt gräns- 
lOsa forderfliga missbruket Efter det att 1614 den 10 Septem- 
ber Aiigdow8 föstning iutagits, bvarpä mänga bland krigsbefölet 
erbdUo förläningan gais äi en jifverste Recbenberg säsom fbrlä- 
oing Nedra Satakunta domsaga^). Men fogdarne ä slotten, be- 
fallningsmännerne eller, efter sedermera ranligare. benämning, 
stätbällarne, voro af garomalt som oflasl, jemväl inom dem un- 
derlydande län^ tillika domare ^). Dermed likväl att sjelfve lag- 
männerne tiU ocb med inom sinä lagsagor beklädde bäradsbof- 



Hos WerwiDg, Sigismunds och Carl IX:$ hUt. II s. 34 f, flnnes 
samme Adam Scbraffer nämnd. Eoligt Stieromaos ool blef han 1623 stätr 
hillare i Riga. 

<) Hallenberg, Konung Gustaf II Adolf» Historia II s. 547. Jemför 
ders. 6. 565 not b). 

>) Ders. III s. 418 f. aaföres k. Gustaf Adolfs k Koporic deo 13 
December 1615 för st&lh&llaren ph Reval och landshöfdingen öfver Estlaod 
Gabriel Oxenstjerna samt krigskommissarieo Adam Schraffer ulOirdade 
instmktioo, afveosom bi-instniktion, att der taga hyllningsed, som dock 
nd kooQDgeos kröoiog sedermera ordentligen sknlle afläggas. 

«) Ders. m s. 213. 

^) Se Blad ur Finlands Häfder (i Suomi 1853 s. 120 ff.) 



186 

«lingeenibele, fortgick vid rättegängsverkel cU beslägUdt än ft>r- 
derfligare äfvensom auslölligare oskick^). DetU skulle dock änl- 
ligea genast vid Gustaf Adolfs uppsligaode pä thronen genoHi 
haiis konungalbrsäkrau vara afskaffadt Oinedelbarl derpä upp- 
hörde det likväl ätmiDstone icke i Finland, utan rädde der ät- 
ininstone ännu 1614, samma är k. Gustaf Adolfs rältegängs-or- 
dinantie utkom och derraed nytt forbud deremot Äberopande 
öfverhufvud lag ocb rätt sarat rikets konstitutioner, enligt hvilka 
ingen lagman finge inom sin lagsaga hafva häradsrätt, emedan 
derigenom laglig appellalion skulle förhindras, ft)rklarar i ett öp- 
pet bref af näslberörde är 1614 k. Gustaf Adolf sig nödsakad 
vederkännas del dittills af stäthällaren pä Viborg sarat tillika 
lagmannen i Karelen Arvid Tönnesson (Vildeman)*) innehafda 
nyländska domareembete. Delta bortgifves i och med detsamma 
pä annan hand. Fullmakten ulfaller nu fOr kammarrädet i Stock- 
holm Broder Andersson (Rälamb) »). Häradshöfdingeembetet upp- 
borde väl sälunda alt innehafvas af lagmannen. Men del tillföU 
derraed en svensk embetsraan, sora sedennera drog inkomsten 
deraf och beslred del genora lagläsare. Dävarande kamraarräd 
Bror Andersson Rälamb, Tästades Ukval sederraera älminslonc 
dock han, ehuru forst efler läug raellantid, nied sin oflentliga 
verksarahel stadigare och J sjelfva verket pä finsk botten, vid det 
han först i Bielkes sUille 1630 tili hofrällspresidentsembelet Ite- 
fordrad, derifrän dock äler redan 1631 af k. GusUf Adolf skilid, 



«) Ifr. nyss anförde ställe s. 110 f. 

<) Stiernroan, Röfdinga Minne II s. 448. 

») Hallenberg, III s. 281 not. Ifr. Lagus, Om Karelika iagsa- 
gans uppkomst, \ Acta Societatis Säenliarum Fennicoe s. 364. Sooi ders. s. 
367 f. är antecknadt, hade 1610 i Borgä Iän lagniansling af Saroael Ar- 
vidsson (Wildeinan) tili Gammelby och Jokiin Berndes tili Strömsberg (i^'* 
här ofvan s. 169) Törrättats, efter fiillmakt för dem af Arvid Tönocsson 



187 

sedermem 1634 tili laiidsiiöfding i Abu ulnämndesO* Men flerc 
eoibelsmdn vid samma verk i Stockholm, dit Rälamb horde, dk 
han flck Borgä läns domsaga, eller icke mindre äo detsammas, 
nemligen kammarrAdels, alla sex kärarerer finnes hvar och en 
nägra &r derefler haft i Finland sin bäradsrätt Den i Kexbolms 
Iän, soni nyss nänindes, 1611 äi en föltsekreter bortgifven, in- 
nebades 1620 af räknekammarens i Stockholm kamrer Johan 
Ollesson. Denne var dock ätminstone pä andra häll i Finland 
tilKka ena gäugen efler den andra vid allmänna värf anlitad och 
begagnad ^). Mer eller alldeles fremroande der voro hans med 
domarelöner likaledes fbrsedde embetsbröder i Stockholm, samma 
räknekammares fero öfriga kamrerer. Siisom ät dem anslagna 
upplagas i otrentliga räkenskaper f^r samma nästnämnde är 1620 
Kymmenegärds, Viborgs, Piikkis, Nedra Satakunta och Hattula 
bäradsrätter '). Men finska domsagor bortgäfvos länge framgent 
mt embetsraän, hvilka frän dem uppburo löner, utan att sjelfve 
nägonsin i dem tjenstgöra. Ofoget dermed hade sedän konung 
Gustafs regering tilltagit och var alit vidare i stigande. 

Emellertid inA)rdes fbrst och främst genom stiflelsen af 
hofrätt 1 Stockholm en hOgst vigtig förbättring vid hela rikets 
lagskipning. Om väreu 1614, dä Johan De la Gardie ä ena si- 
dan och ä den andra ätskillige Aho stads borgare tvistade om 
nägot hemman och, efler en ä rädhuset i Abo fölld dom, Omse- 
sidigt hos konungen, dä personligen stadd i Abo, anhdllit att 
samma tvist mätte af honom sjelf och rikets räd slutligt afgOras, 

«) Se Stiernman, H. M, II ss. 120, 354; Lagus, Al^o hofrälU 
historia I s. 9 f. 

*) Ett spär deraf forekommer här ofvao s. 157. Ooi Johan Olteson 
bar J. A. Liodström, i eii handskrifven beskrirning öfver Tenala sockeo, 
aoteckDat, att hao kallat sig Rlörverblad och 1612 verk$tällt skatte- och 
mantalslaggning i Tenala socken. 

A) Hallenberg, I s. 274 f. not. a). 



188 

fiugo de genom dcrnäst i Helsingfors deu 8 Maj ull^rdadt kong- 
ligt beslut, hänvisniog tili hofrätten ^). 

Denna tog i detsamma i Stockholm sin bOrjan, blef den 
19 Maj invigd ocb sammanträdde derpä den 22 för första giUo- 
gen^). Der skulle dötnmas konungsdom. Konungen sjelf, om 
hau vore borta, finge intct ändra. Snart togs dock denna bestäm- 
melse. tillbaka ocb jemte nyss stiilade bögsta domstols ttllbakas9t- 
tande framsticker bela rättegängsverkets gamla obeständ. Prof 
pä det ena som andra finnes i behandliugen af mä]« hvilka frln 
Finland tili hofrätten inkonimit. Der fortsatte Sten Lejonhufvud 
sinä laglOsa tilltag, sädana han i dratal bedrifrit dem. D4 hao 
1621 tili hofrätten, som det synes, i afseende k ndgot arfskifte 
gäng efler annan (brgäfves instämd, sedermera ej eller ätlydt 
sjelfve konungens befallning, fick han genom nytt kongligl 
bref förebräelser for det han ^contumaciter^ uteblifvit, samt er- 
inrades om hvad, ätei* enligt brefvets ordasätt, kungliga perem- 
toriska citationers fbrsittande bure med sig; men som tillika Tor- 
klaras, ville konungen ännu läta honom fä befiniia och rätta sig, 
hvarlbre alltsä stemningen upprepas, denna gäng likväl med for- 
ständigande, atl i alit fall, eller om han ännu nteblefve, arfskif- 
tet skulle gft for sig och detta genom fem tili fbn*ättningen re- 
dan jemväl utsedda rikets räd '). Hofrätten hade alltsä härvid 
i fortsättning, synes det, intet att tillgOra. Under konungen bor- 
tavaro äter fick utöfver hofrätten rikets räd hogsta lagskipnin- 
gen. Ett 1622 inkommet mäl erbjuder sig härvid tili prof, hvar- 
jemte det upplyser hvilka fbrfärliga vdldsgerningar i Finland pä 



t) HalleDberg m s. 264. 

<) Ders. III SS. 262 f., 265. 

3) Ders. V ss. 149-t5t. — Äfven för hr 1614 anföres hos Hal- 
lenberg III s. 103, der med Aberopande af konungens den 3 och 15 
April i A.bo gifna bref, att Sten Lejonhufvud ej Itlydt konungens egen 
kaJlelse, när han fordrades tili rätta. 



189 

(ienna tid torofvades. Vid hofrätteii andraf^es nemligen af en 
bustru frän Bjcrneborg, forst och rränist mera blott Ofverhufvud 
samt obestdnidt, det flera i Finland, henne sjelf inberäknad, ehuru 
jemväl enkom roed hofrättens forsvarsbref hugnade, tili och med 
blifnt njemroerligt fängslade och slagne^; men egentligen ankla- 
gas af henne den vid Johan De la Gardies fbrraltning i Abo an- 
sUUda understäthällaren ^) Hans Ragvaldsson (örneram) samt 
BjOrneborgs borgmdstare och räd, bvilke skulle lätit vid käken 
hadstryka henne och, sä lydde ytterligare angifvelsen, afskära 
henne begge öronen. Säsom hofrättens tillgörande vid dessa 
klagomäl förekommer blott, att de öfverlemnats tili nägra rikets 
rikl, som under konungens bortavaro bestredo regeringen; hos 
bvilka hofratten tillika fbr sin del anfbrt, att hvarken dess Ibr- 
svarsbref eller domar i Finland gäUt eller gätt i verkstäUighet. 
Deraast den 2 Augusti s. k. (1622) utfärdades regeringens en 
fuUmakt fbr fiskalen Karl Olsson att personligen i Äbo vid nämnd 
af dertill genom stäthällaren inkallade lagfarne, adlige och ofrälse 
inän läta anställa undersOkning samt att sedän vid sin äter- 
komst frän Finland medhemta och tili rädet aflemna skriilliga 
handlingar Ofver samma undersoknings Ibrlopp^). Det vanliga 
mttegAngsverket blef sälunda i dithorande mi\ alit flnnu säsom 
fbrr äsidosatt. PAlbljd af hofrättens eget klagomäl synes ej ei- 



*) Ifr. StierDman, H. M. II s. 382; Wal!eDias, Finska Biddar- 
kuseu Bistoria s. 64; ocb bfir ofvan s. 180. Säsom IUcd applysniDg om 
dlfiiera stundom tillsalte UDderetith&llares besUimmelse kande ar en f 
Stockholm den 27 Jaii 1624 gifven Ordning, hvarefter kronans räntor upp* 
bäroi ikola, pä nppgifl af Hallenberg Y s. 158 f. b)ir anföras, att st&t- 
blUaren enligt samma »OrdDing** borde Irligen 3 gfinger tili rttkningekam- 
roaren inskicka redogöreise 6fver uppbörd ocb utgifl. Yore ban borta, 
il4ge detsamma UDderstatbällaren eller vore, der slidan enibetsmän icke 
fanoes, landssekrelerens eller bokb&llarens skyldighet. 

<) Hallenberg, s. 152 f. 



190 

ler tili. Huru för Ufrigt dess «loinar äfveii hos konungen sjelf 
tillbakasattes, visade sig här redau jemväl i en ofvan iiämnd be- 
nädning tör fogdcn Hare, hvilken vid elt rremmaDde sändebuds 
rcsa genom Finland egenmäktigt pälaggl allmogen gärder ^). Ilof- 
rättens en ungeHlr vid samma tid fölld dom Ofver Klas Munck i 
Finland hade ej eller nägon pAlbljd. Anklagad alt hafva frio- 
tagit bönder der ett par oxar, hade Munck vid h[(radsrätt dömu 
säsom for rän tili liflstrafT. Flofrätten äter hade, emedan intet 
slagsmäl eller väld vore begänget, i stället ädömt honom bloU 
penningeplikt Äfven frän denna befrias ban hos konungen samt 
älägges allenast betala oxarna och ersittä skedd skada ^). 

HOgst obestUnid och vacklande var fore hofrättens stiflelse 
ali lägre lagskipnings gäng. Vid skilda Ullf^llen (brordnades derom 
enkoro än sä, än sA. Icke säilän anlitades myndigheter af helt au- 
nan bcstämnielse; stundom jemväl just dä desamma voro de, Of- 
ver hvilka klagaU. Tili stäthällaren i Äbo Johan De la Gardie 
ekrifver konungen den 27 Augusti 1613 och erinrar om h?ad 
honom Torut uppdragits, att i en egotvist roellan fru Sigrid Totts 
tili Liuksiala landsbOnder och andra Kangasalaboer desse raätte, 
efler brefvets ordalag, tili rätta forhjelpas. A samma Liuksiab 
hade ftret förut 1612 den 13 September i sitt 63:djc äv k. Erik 
XIV:des enkedrottning Katarina MAnsdotter frän lifvet boitgätt'). 
Efler hennes fränHille hade hennes dotter, Tru Sigrid, vägral \ki» 
godsets landbOndcr alls i dä väckta tvist dellaga. Hon hade för- 
klarat sig sjelf vilja i svaromAl ingä, men icke annorstädes än i 
Sverge *). Derpä läter konungen bref afgA tili Johan De la Gar- 



«) Se bMr ofvan i. 148. 

*) Hallenberg, a. st. Y s. 147 f., med &bcropande af Finland» 
kriminalbok tHr kr 1625 o:ro 1 i Svea hofrttt 

») Se Abo Tidningar iiii, n:ro 2 s. 10. 

*) Eoligt adeins privilcgier skulle ingeii af della fUhnd behdfva sU 
tili räUa for miudre nian an sin vederlike. Anspr&ken pk dylikl lordr dork 



191 

die, hvari äberop«is, alt enligt Sverges lag „alla saker böra ran- 
sakas och siitäs der de äro skedda^ ^), saml äi honom iippdrogs 
del anmalda mälets undersOkning, äfvensom meddelande af visst 
besked äi konuDgen ^). Emellerlid var dock frän vanlig väg i 
rättegäog härmed äter afviket. — Näsllbljande är 1G14, dä af 
en bonde frän Finland just öfver Johan De Ia Gardie sjelf klago- 
mäl omedelbart hos konungen anmälU, skrifver konungen frän 
örebro den 3 Februari tili De la Gardie ett bref med anmodan, 
alt sjelf äter äfven forhOra bonden och derpft Iätä, hvad lag och 
rätt medgäfve, honom vederfaras; „efter vi väl kunne tänka^, 
forklarar konungen, „att I sjelf ären öfverbodig och redebogen 
hjjelpa hvar och en der i landsändan tili rätt '). Frän Örebro 
kori derefler norromkring Bottniska Viken tili Finland ankom- 
men samt, som hdr ofvan jeroväl redan anforts ^), mot slutet af 
Mars tili Äbo, drojde konungen der hela fem veckar. Medan 
han sedermera kring borjan pä sommarn i Viborg uppehäller sig, 
anmdles hos honoro en egotvist, hvars derpä af honom anbefallda 
bebandling äter bäde frän lagli^ rättegäng afviker, samt pd do- 
marerättens omräde störande ingriper. Henrik Klasson tlorns 



värit äidre. Tilläfveotyrs kande s&som yttring deraf tagas, bvad rörande 
lagskipningen i Finland pk konang Gustaf I:s tid bland annat förekom- 
mer, det befallningsmannen k Nyslott Gnstaf Fincke i arfstvist med Jöns 
Knotsson tili Laukko 1547 begfirt, att denue mätte sUmmas honom tili 
svaromal inför konungen sjelf eller dess r&d eller flere gode män der i 
landet. Se Blad ur Finhnds häfder (i Suomi 1853 s. 115). 

<) Men dessutom var senare uttryckligen och enkom jemväl eller 
^ter i konung Erik XIYis en förordning af kr 1503 föreskrifvet och in- 
sklrpl, att alla klagom&l och trätor borde först p& hSradsting ransakas och 
^ao kastas vad under lagmannen. Se Samling af Instruktioner s. 8. 

*) Hallenberg, II s. 694 nolen a). 

>) Ders. III s. 135 f. 

*) Se här ofVan s. 135 samt s. 188, der konnngens tvenne i förra 
hiilften af April samma kr 1614 fr&n Abc utg&ngna bref anfbras. 



190 

ler tili. Huru Tor öfrigt dess domar äfven hos konungen sjelf 
tillbakasattes, visade sig här redau jemväl i en ofvan nämnd be- 
nädaing tOr fogdcn Hare, hvilken vid eli rremmande sftndebuds 
resa genom Finland egenmäkligt pälaggl allmogen gärder ^). Hof- 
riiltens en ungeHlr vid samma tid i^lld dom ofver Klas Munck i 
Finland hade ej eller nägon pAibljd. Anklagad alt bafva fräo- 
tagit bOnder der ett par oxar, hade Munck vid häradsräll dömts 
säsoro for rän tili liflslrafT. Hofrätten äler hade, emedan inlel 
slagsmäl eller väld vore begänget, i slället ädömt honom bloU 
penningeplikt Äfven frän denna befrias ban hos konnngen samt 
älägges allenast betala oxarna ocb ersättä skedd skada ^). 

HOgst obestärod ocb vacklande var före bofrättens sliflelse 
ali lägre lagskipnings gäng. Vid skilda tillHillen fbrordnades derom 
enkoro än sä, än sä. Icke säilän anlitades rayndigbeter af bell au- 
nan bestämnielse; slundom jeroväl just dä desamma voro de, ö^ 
ver bvilka klagaU. Tili stäthällaren i Abo Johan De la Gardie 
gkrifver konungen den 27 Augusti 1613 ocb erinrar om bvad 
bonoro Torut uppdragils, alt i en egotvist mellan fru Sigrid Totts 
tili Liuksiala landsbOndcr ocb andra Kangasalaboer desse mille, 
eder brefvets ordalag, tili rätta fOrbjelpas. Ä samma Liuksiala 
hade äret fbrul 1612 den 13 Seplember i silt 63:dje kv k. Erik 
XIV:des enkedrottning Katarina Mänsdotter frän lifvet bortgätl^). 
Efler bennes fränfölle hade hennes dotler, fru Sigrid, vägral IMa 
godsets landböndcr alls i dä väckta Ivist deltaga. Ilon hade för- 
klarat sig sjelf vilja i svaromAl ingä, men icke annorsUides än i 
Sverge *). Derpä läter konungen bref afgA tili Johan De la Gar- 



«) Se hMr ofvan s. 148. 

*) HalleDberg, a. st. Y s. 147 f., med &bcropande ar Finland» 
kriminalbok för hr 102tf n:ro 1 i Svea bofrMtt 

5) Se Abo Tidningar 1771, n:ro 2 s. 10. 

«) EDligl adeins priviicgier skulle iugen af della sl^nd beböfva sti 
Iiii räUa för mhtdre man än sin vederlike. Anspräkcn p& dylikl lorde dork 



191 

die, hvari äberopas, att enligt Sverges lag „alla saker bdra ran- 
sakas och siitäs der de äro skedda^ ^), saml äi lionom iippdrog» 
del anmdlda in41ets undersOkning, äfvensom meddelande af visat 
besked ät konungen % Emellertid var dock frän vanlig väg i 
rättegäng härmed äler afviket. — Nflstfbljande är 1G14, dä af 
eo bonde frän Finland just öfver Johan De la Gardie sjelf klago- 
mäi omedelbart hos konungen anmälljs, skrifver konungen kän 
Örebro den 3 Februari tili De la Gardie ett bref med anmodan, 
att sjelf äter afven forhOra bonden och derpA ISta, hvad lag och 
rätt medgäf?e, honom vederfaras; „efter vi väl kunne tänka^, 
fbrklarar konungen, „att I sjelf ären öfverbodig och redebogen 
hjelpa hvar och en der i landsiindan tili rdtt '). Frän Örebro 
kort derefler norromkring Bottniska Viken tili Finland ankom- 
men samt, som hdr ofvan jemväl redan anforts ^), mot slutet af 
Mars tili Abo, drojde konungen der hela fem veckar. Medan 
ban sedermera kring början pd sommam i Viborg uppehäller sig, 
anroflles hos honoro en egotvist, hvars derpä af honom anbefallda 
behandling äter bäde frdn lagli^ rättegdng afviker, samt pd do- 
marerättens omräde störande ingriper. Henrik Klasson lloms 



värit äldre. Tilläfventyrs kande s&som yttring deraf tagas, bvad rörande 
lagskipniogen i Finland pä konung Gustaf I:s tid bland annat förekom- 
mer, det befallningsmannen k Nyslott Gustaf Fincke i arfstvist med Jöns 
Knotsson tili Laukko 1547 begtrt, att denne m&tte sUimmas bonom tili 
svarom&l inför konungen sjelf eller dess r&d eller flere gode mSn der i 
landet. Se Blad ur Finlands häfder (i Sumi 1853 s. 115). 

*) Men dessutom var senare uttryckligen och enkom jemvHl eller 
iter i konung Erik XIY:s en förordning af kr 1563 föreskrifvet ocb in- 
sklrpt, att alla klagomll och trator borde fbrst pft haradsting ransakas och 
sedän kastaa vad under lagmannen. Se Samling af Instniktioner s. 8. 

*) Hallenberg, II s. 694 noten a). 

3) Ders. III s. 135 f. 

*) Se här ofVan s. 135 samt s. 188, der konnngens tvenne i förra 
bälflen af April samma &r 1614 fr&n Abo utgftngna bref anföras. 



192 

arfvingar och ä aiidra sidan en fru uppträdde i denna Ivisl mol 
hvarandra. Genom bref, den 7 Juni (1614) ifrän Viborg utfiir- 
dadt, orvcrlemnar konungen äi Johan De la Gardie atl öfver 
samina sak liAlla fbrhör, hvareiter omtvistadc marks inrymmande 
M den ena eller andra honom omedelbart jemvfll tillkomme ^). 

Men samma kr 1614 utdelas jemväl frän sjeifVa den di- 
nicra i Stockholm grundade bofrätten uppdrag i lagskipningsvdg 
tili myndigheter i Finland, ulan afseende, tyckes det, h dessas 
olika bestammelse och gifna verksamhetsomräden. Johan De la 
Gardie forekommer äter aniitad. Jemte de i Finland besutlna, 
hvardera vid lagroansembete der f^stade riksrAden Göran Boye 
samt Jesper Mattsson Kruiis, f^r han hon*ättens i Stockholm före* 
skrift af den 2 Juli, som en fru frän Finland begärt, alt mn- 
sakning af deni mälte anställas öfver hennes mol stäthällare, fog- 
dar, lagläsare samt länsmän aumälda klagomAl; och skuUe samme 
tre med ransakningen betrodde jemväl f^la dom; hvarpd vad 
tili hofrätten stode öppet ^). Dern^st beviljar hofrätten äl en 
hustrti frAn Rjörneborg (brordnande Ater för Johan De la Gar- 
die, men nu tillika ytteriigare för Gödick Fincke, hvarmed de 
anmodas öfver hennes besvär mol stadens borgmästare anställa 
undersökning samt om förioppet tili hofrätten inberätla'). 

Utan jemförelse vigtigast bland k. GusUf Adolfs skildl Ibr 
Finland vidtagna regeringsAlgärder öfverhufvud var stifleLs«*n af 
Aho hofrält genom urkund, gifven den 15 Junii 1623. Domare- 
makten Aterställdes i Finland eller upprättades liksom pA nylt 
Lagskipningen vann smAningom en länge helt och hAllel saknad 
stadga och enhet 

Bland lagläsare i Finland, som vid Aho hofr<1lts stillelse 
funnos atl lillgA, lärer ingen enda kunnat dervid Alminslone Iiii 

O Hallenberg III s. 285 iiot. 
*) Ders. III 8. 279 f. 
') Ders. III s. 280 not. 



193 

ledainot befordras. Ed ocb annan, en underiagman Lars Berliis- 
soD, CD Krisliern Filpusson, hvilken nkgoi senare jemväl kallas 
anderlagman, en laglSsare Kristofer Persson skulle för bofrätlens 
första sammanträde den 31 Oktober 1623 yarit tillkallade ocb 
adjungerade. Sedermera ären 1625, 1626 forekommcr i sainma 
egenskap en lagläsare Peter Hertz eller Hertzig. Säsoni adjiin- 
gerad qvarstod dessutom ända tili 1630 fOrst nämnde Lars Ber- 
tilsson. Men tili ocb med denne, hvilken dock längst och varak- 
ligast bibeholls, fanns i sjelfva bofrättens egel protokoU (br 1634 
sedermera rent af säsom oduglig betecknad *). 

Att bofrättens i Stockbolm först erbällna böga bestämmelse 
afbräck vederfarits, fick Abo hofriitt snart ?idkännas. Af rikets 
rhi\ blef 1625 Äbo bofratt älagd, att genom Ofverskickad fuUmäk- 
lig forsvara en der dä fälld dom mellan Krister Klasson (Jager- 
liorn) tili Spurila ocb Lindorm Slrälc. Tili bofrättens egen ftirsla 
uppsäUuing borde en ledamot, som bar detta senare namn. Frän 
Svergc öfverkonimen bade ban genast vid bofrättens fbrsta sam- 
manträde den 31 Oktober 1623 värit tillslädes. Efter nAgra ärs 
(((riopp afgick ban äter ocb tillbakaflyttade tili Sverge^). Men 
fr^D andra parten i förenamndn tvist Krister Klasson (Jifgerborn) 
tili Spurila bade det af rikets rad upptagna klagomAl utgätl. Blolt 
vid ett ovaraktigl ofientligt varf flnnes denne nägra är Torut anställd. 
iemte Henrik Fleming främst saml tili tredje sekreteraren Henrik 
JdQsson bade Krister Klasson af konungcn den 1 Mars 1621 fätt 
oppdrag for slutbg gränsbestämning raot Ryssland ^). Dä ban 
i milet mot Lindorm Sträle uppträdde, beviljade konungen sjelf 
ät bonom, säsom mindre formögen, befrielse frän revisions skil- 

») Lagos, ifto Uofräits Histoiia I ss. 134—137. EU uodanlag vore 
titlafTCDlyrs Henrik Teet, si vida ban före sitt intrlide i bofritten sftsom 
domare Ijcnslgjort. 

)) Se Lagus, a. st. I s. 12tf o. dertill hörandc not. 

3)SeStiernman, Adelmalrikel Ls.260. Lagus a. sl. 8.491 not 53. 

Suomi. *3 



194 

ling. Medellösheten var, synes det, ett blott godtyckligt antaget 
skäl. Sjelfva eflergiften för öfrigt, velterligon den försla i sitt 
slag, saminanträfTar i alit fall med flera minnesniflrken utaf, Iiuru 
hofrätternas fOrst fastställda hOga betydenhet snart nedsaltes. Men 
tili vaiiliga fbreteelser hela detta tidehvarf igenom frdn k. Gustaf 
1:8 tid räknadl hOrde, att förrattningar stiftades och sederoicra 
icke ens tili en början samt icke ens af lagstiftaren sjelf desto 
noggrannare iakttogos eller bevakades ^). H^rvid kan crinras buru 
jemväl af k. Gustaf Adolf sjelf, efler det ban i borjan pA sId re- 
gering anbefallt förläningars indragande tili kronan, genast lik- 
väl nya sddana utdelades. Ett som annat gammalt oskick bade 
tör sig sed och bäfd, hvartill ouppbörligt ätergicks. Pä den se- 
dermera frän rikets räd iitgängna stämningcn forklarade Äbo liof- 
rätt sig vilja afgifva sin redogörelse tili konungon sjelf. Rädel 
deremot äter äberopade i bref tili presidenten Bielke sin genom 
konglig befallning gifna skyldighet samt rätlighet, enligt hvarmed 
öfver hofrätten jemväl „lagligen vä^'a(s^^ som uttrycket i rädets 
skrifvelse lydde. Tillika erinrades Bielke om, det jemväl ban 
sjelf säsom riksräd under konungens bortavaro „i revisionssaker^ 
deltagit «). 

Som redan blott utaf det b^rmed anfbrda visar sig, kom 
snart äfven Aho hofrätt i ett underordnadt fOrhMlande tili rikeU 
räd. Emellertid bade hofrätten dock uppträdt med en myndig* 
het, som ft>r Finlands rättegängsverk länge, och isynnerbet cfter 
det räfsttingen upphörde, värit fbrlorad. En och annan af de 
fbmämsta enskilda i landet fick snart rOna, hvad dock den nya 
Ofverdomstolen innebar. 

Genom sin bord och härkomst frän sjelfva kungliga busel, 
säsom dotter tili k. Erik XIV, intog bär torut jemväl redan 

*) Flera prof^derpä HAn ttldre eller k. Gustaf I:s regcrings (id, In ilka 
Finland Ock riina, finoas i Blad ur Finlands häfder i Suomi 1853. 
t) Hallenberg V s. 15i f. 



105 

bämnda fru Sigrid Tott pä Liuksiala en högt uppsatt sUllniDg. 
i det foregäende anfordes k. Gustaf Adolfs tili stätbällaren Joa- 
kim Berndes' enkä ställda, sä kallade nianebref, som det hette, 
om nigra skattehemmans ^terstäUaade äi deras egare ^). Dylika 
sä kallade manebref finnas efler hofrätternas inrättniog flfven af 
dessa stundom utfärdade. Abo hofrätt, som om bOsten 1623 den 
31 Oktober börjat sinä samroanträdeD , beviljade äret derpä den 
12 April ät likaledes här ofvan redan fbrekomna bandlande i 
ibo Jakob Wolle, pä sin tid den fbrmögnaste bland borgerskapet 
der, ett manebref tili nästnämnda fru Sigrid att tili bonom ut- 
belala en penningesumma, for flera kr lillbaka upplänad fOr hen- 
nes dk pä resa i Frankrike stadde unge son Äke Tott^). „Vi 
Tille hafva^, skrif?er ho/rätten, „uppä kongi. maj:ts alles vär nä- 
digste konungs och herres vägnar, eder härmed allvarligen rädt 
och formant, att J rätte eder sjelf i saken, och innan nästkom- 
mande Johannis sldlle bonom tillfreds och klagelOs, sä lagandes, 
del ?i icke oflare af bonom bärom molesterade blifva mätte. Hvar 
J ock sädant desslbrinnan godvilligen icke gOrandes varde, ocb 
han sig derOfver än vidare besvärar, dä nödgas mqn gripa tili de 
medel, som lag fbrmär, att furbjelpa honom tili det han kan 
Tara berätligad, bäde fbr hufvudstolen, intresset, skadan och om- 
koslnaden, efler gode manna mätisordom, tili dess han tili fullt 
Döje betald blifver. Det n eder tili eflerrättelse icke hafve kun- 
nat forbälla, intet tviflande att J eder ju sjelf bärutinnan rättan- 
des varder. Och befalie eder bärmed Gud allsmäktig vänligen^. 



O Se bär ofvan s. 170. 

<) Sedermera riksrädet Ake Tott HcQriksson, kooung Erik }[IV:s 
dottersoD, Tar född pä Gerkoäs gärd i Lojo 1598 den 4 Juni. Den i tex- 
teo aotydda atrikes resan antrMddes 1617. Se de bSr ofvan jemväl &bc- 
ropade Tidningar utgifne af et sälUkap i Äbo 4114 d:o 2 och i Suomi 4854 
bland der ar I. O. I. Rancken meddeiade Handlinyar ur TottsHa grafcho- 
ret % Abo domkyrka, ss. 212 AT. 



196 

Tili slälhällareu i NorrlaDden, Osterliotlen inberäknadt, Joban 
Mänsson (Ulfsparre) skrifver hofrältcn 1627 den 15 Januari k 
kongi, maj-.ts och ombetrodl embetes vä^nar, fbr att anföra ur- 
kundens ordalag, samt meddelar honoro en bcfallning, hvarpä 
tillägges: ^man är uti underdänighel rcdebogen infOr bögstbe- 
mälle h:s kongi. maj:t att svara tili alit hvad bär utur dcn ko- 
nunsgliga rälten edcr budet ocb befalldt är; men tili att göra eder 
derom nägot besked, der häller man edcr alllfbr ringa ocb van- 
vittig tili. Detta vi eder tili svar pä eder replica ickc hafve ve- 
lat Ibrbälla. Befallandes eder bärmed Gud allsmäktig'' ^). 

Lagskipningen i Finland bade efter räfsttingens uppborande 
legat i ett djupt forfall; läneförvaltningen hadc gdtt derelkr. 
Minnen utaf bvad fogdar, fbrläningsinnebafvarc, stätbällare egcn- 
m^ktigt mot allmogen begingo, qvarstA i mängd. Hemmans ogarne 
iitarniades genom lagliga ocb olagliga, dem pälagda bördor. Myc- 
ket folk lemnade i k. Gustaf Adolfs regeringslid Finland genom 
bortvandringar tili fremmandc jord, der nya bemvist söktes. 
Mäl ocb stambäll fi>r sädana fOrtviQade utOyltningar voro sydliga 
Östersjokustorter *}. 

Det nya stora tidebvarf, soni med koniing Gustaf 1 inlrädt, 
bar Ofverbufvud i sin länga borjan sinä utbälligt Ofver detsamma 
bvilande mOrka, breda skuggor. De sammanborde dermed, att elt 
äldre sambällstillständ nedgätt ocb ett i sUillet uppgäende äonu 
icke bunnit Ofver sin gryning. Det intriidande nya stannade dock 
icke dervid. Framsteg i det stora bela visa inänga sammanträf- 



*) Se Abo Tidningar 4794, n:o 32; 1778 s. 161 ff. Som f(^r dfrigt 
syntes hJir knona nämDas, fdrekomma bos Lagas, DUs. de remedHs juris 
8. 44 f. alskilliga prof pa lagskipning i Finland närmarc efter Aho bof- 
rätls sUftelse, ulur liofrättens prolokoll belt kort anfdrda. Lagmäo foriforo 
att dönima jemväl i brollmil. Vädjandet i sädana mh\, hvilket Töral egt 
rum, kom emellcrlid smi^ningom ur bruk samt afbkaflades. 

<) Hallenberg, a. st. V s. 225. 



197 

fande, tili en del smd, oansenliga, men dock, som följden stad- 
(^tar, betydelsefalla, en framtid förebädande uppträden och fore- 
teelser. Sä blaud annat jemväl, hvad skiidt finska folket betrar- 
far, de pä dess eget spräk upplagda allmänna förordningarna, de 
par rorsta roed läng mellantid sineroelian frAn Irycket utkomua 
samt derunder dock jcmväl tilivägabragta öfversättningama af 
lands- ocb stadslag. 

1 Finland liksom i norden örverhufvud gnindladcs och be- 
reddes genom kyrkans reformalion samhällsodling. Bland flnska 
böcker ocb skrifter är Nya Testamentet, upplagdt 1548, en af 
de ätdsta. Gemensamt hafva de med hvarandra, att de aro af 
religi(>st innehäll. Men (Inskan, som dessförinnan nastan alls ieke 
skrifiligen brukals, hade emellertid vunnit beslänidliet samt viss 
odling. ForsOken att läta henne i skrift ätergifva del svenska 
lagspräket hade framkallats. Innan dessa kömmit ä bane, skuUe 
benne, eniigt numera ätminstone gammal sägen, tili och med ett 
furstligt deltagande vederfarits, hvilket i sitl slag vore det enda. 
Kounng Johan lii hade i barndomen haft tili lärare en magister 
Martin Teit eller Teittus frän Finland ^). Tilläfventyrs hade vid den- 



*) Dels i gamia haDdliogar rörande Fiuland, dels i nyare uppgiTler, 
för hvilka äter aidre skalle ligga tili gruod, fioncs, som bekant, för öfrigt 
i fortsältning fräo förra bälften af 16:de ärhandradet en ocb anDan med 
uogeför lika lydande sl^igtoamD, Teet, Teit, Teittus. Den i texteo oämnde 
magister Marlin Teit eller Teittus, FinlSndare tili börden, af k. Gustaf I 
antagen lill hertig Jobans ioformator, dog 1515. Om en magister Jakob 
Teittus, som skulle lefvat närä vid samma tid, förmäles, att ban med ak- 
goo utrikes beskickning värit betrodd. (Walleniu8, De Fennis, summoB 
in pkilasoplUa honores ante acad. aboens. conäiiam adeptU II: 1 ss. 7 och 9). 
Efter en annan Jakob Teit, den hvars 1561 uppsatta förteckning öfver 
Fiolaods domsagor Porthan Cronicon Jtiusl, s. 135 (//. G. Porlhans Skrif- 
ter I s. 90) anfört, äro flera minnen numera i förvar tagna (Se Btad ur 
rmlands häfder i Suomi 1853 s. 261 not 61, der tiii Lagus, Handlingar 
och uppgaUser bänvisas). Likasi nägot mer bekant är jemväl Bertil Ivars- 



198 

nes antagande konung Gustaf I redan baft i sinnet för sin unge 
andre sod de sedermera honom der i Finland tilldeiade förlä- 
ningarna. Vid den genom förhällanden tili Italienare närda om- 
vArdnad, hvarmed konung Johan orofattat fria konster och idrot- 
ter samt landsspräket i Sverge, hade ej eller Finskan blifvit 
glömd ^). At den 1578 den 12 Oktober med gammal katolsk 



son Teet, vid 1596 tillsammaD med Benkt Söfriogsson (Gyllenlod) höfvids- 
mao pä Äbo slott, sederraera förekomniaDde bland dem, för hvilka af fio- 
ska adelD 1602 i Äbo bos hertig Karl förböD gjordes. — Tili rektor fid 
Äbo skola utDämndes 1589 eller 1590 Gregorius Martinsson Teit (Se X. 
Tengström, Hanälr tili upplysn. i Finiands kyrko-historia 4:de häflet s. 
13 Dot, sanit StraDdberg, Heräaminne II s. 251). ~ SÖDer tili en Mar- 
tin Teit, tili äfventyrs dock icke en och samma, voro jemvSl Hatts Teit, 
Hslagen", som den gamia obestSmda uppgiflen lyder, „i ryskä kriget 161-*, 
bvars son Johan Teit, 1648 dl ban yar stadsmajor i Dorpat, den 20 Ok- 
tober adlad kallade sig Stierncreuls, samt assessom i Äbo hofritt 
Henrik Teit eller Teet, likaledes adlad, 1652 den 20 Mars utan Sndriog 
af slHgtnamnet Jfr. Lagus, Abo Bofrätts HisL I s. 510. Med Hui- 
phers, om Medelpad s. 71 not o) vore nnmera att sammanställas Hip- 
pi n g, Beskrifn. öfver Pemo socken s. 9, men nrknndliga kbllor saknas. 
Samma sistnSmnda &r 1652 den 20 Jali tilldelades adlig värdigbet ät en 
annan medlem af samma slägt, (s&som det i Stiernmans AdeU-matnkä 
vid n:ro 550 bland adelsmän med hänvisoing tili n:ro 557 antydes), di- 
varande «sekreterare vid narviska stalen*" Jöns (Henriksson) Teetgren. Ef- 
ter den förste och siste af samme tre närä p& bvarandra adlade qvarsti i 
finska riddarhnset namcra äller i andra klassen under nurarorna 35 och 
44, s&som de jemvSl bos Wallenius, a. st. ss. 81, 82 uppföras. 

*) Enkom derföre beprisas k. Johan III efler läng mellantid i eU 
1658 i Sverge utgifvet poem: »Tet svenska sprakets klagomäl, att tbet 
som sig borde icke Sradt blifver", af sedermera och slutligen presidenten 
i Dorpats bofrMtt baron Gastaf Rosenhane. Svenska spr&ket införes t«- 
lande eller sjangande s&lunda: 

„Jag mins en Konung Mra 
Sä högt för alla mig. 



199 

lilel utoämnde peuitenliarien, lektorn i Abo Jakob Petri hade 
konuDgen dä Ullika gifvit skildt uppdrag om Dägra nyttiga bOc- 
kers öfversäUning pl Finska, hvarvid honom utöfver bcslMmd 
IOd ett anslag af kronospannmäl tilidelats ^). Heu jemte det atl 
ett lilet antal bOcker pä samina spräk frän trycket utkommit, 
bade sinäningom äfven bland finska allmogen läskunnigbct utbredt 
sig. DcDua skulle, eiiligt en uppgift ocb intyg af biskop Erik 
Erici pä hans gamia dagar dänfiera, under k. Gustaf Adolfs re- 
geringtid, alls icke varil sällsynt^). Men midleraelian sjelfva de 



Ocb niig alien begHra 
Hos folkel sitt ocb sig.' 



«Jag miQS deDsamma skrifva 
?h Finska i et bref, 
Som ban sitt svar at gifva 
Tili Fraokerike skref. 
En Finlands Förste böfdes 
Den gängen svara sl, 
Att inlet det behöfdes 
Att bnika Franskan di** 

Som nppenbart är, anspelar delta pä sägnen, alt koDung Juhan, 
mcdan ban var bertig i Finland, skalle pä finska tillskrifvit Franska kon- 
ungen Karl IX. Se Nägra Blad ur Finlands häfder (i Suomi 1853, e. 158). 
Det anforda stycket rim meddelas bär efler Fant, Observaliones circa pri' 
mum DynasHoR Vatecs seculum, 

Om en p& konnng Gustaf I:s tid i Sverge fr&n vissa bnll mol Fin- 
lands egot skilda spräk appstämd Gendtlig ton kan jeniföras Blad ur Fin- 
hnds häfder s. 159. — Vid det som ders. s. 268, nti den tili s. 158 börande 
not 88, om k. Joban III:s för finska folket hysta tillgifvenbet förckomnier. 
mk här tilläggas för citationen af Abo Tidningar, uppgift om ftrgftngen 1782, 
genom tryckfel der bortleranad. 

*) Se I kapitlet af denna uppsatls i Suomi. Toinen jakso II s. 104. 

') Se Elmgrens Erik Eriksson \ Finlands minnesvärda ntän II s. 40. 



här nyss saminanställda inOrka dragen af tillständel i Finland ^e- 
nomskina vidslrackt bctydclserulll slora, Ijiisa sidor. Derigcoom 
ali fltiske bönderne ihärdigare än nägonsin, och aumcra mcd 
prolestnnliskt mod, vidhöilo sin pä urgammal svensk häfd grun- 
dade rälligliel Iiii klagande oincdelbart lios |vo»i«»gcn sjelf, mol- 
verkades väseulligl eli frAn medellideu forlplanladl, förmälel pri- 
valväldo. Ilämmandet dcraf var sjelfva sluUmakleos högsla an- 
gelägcnhel. Det bibeholl sig (tnuu, men genom sinä innchafva- 
res delakligbel i samlidens iilvcckling, genom deras ulmärku 
fortjeusler af del aUmänna, bvilket niAnga Irängmäl som bäsl 
ansalle, forlgäende privat dynastiska lilllag inberäknade. Under 
den cna poliliska stämplingen ocb välfningcn pä den andra fick 
emellerlid tillika adehis makllyslnad tillfälle alt drifva sitl spel. 
Följden var alt alhnogen indrogs och ingreps i de oroliga rO- 
relserna, samt med verk och handling n)r gemensamina om äf- 
ven inskränklare ändaniAI upptradde. Alt allmogen sjelf ej heller 
forlviflade, ulan bibehOll känsiä för och trodde pä framgängcn 
af sinä samhälliga behof och derjemte pä sin Ofverhel säsoro sitl 
varn och beskydd, utvisa dess jemnt fortsalla klagomäl. — Oak- 
tadl nödställda lägen niäktade Ofverhufvud dock äfven Finlands 
inbyggare dela tungan af krig, i hvilka riket snart sagt oup|H 
horligt ända sedän konung Gustafs borlgäng var inveckiadt IIod 
bars icke denna tunga ulan härda Ibrsakelser, roen ej eller ulan 
utveckling af krafter, mod och omhugsan for ofTentliga ocb fo- 

f. Bland iDhemska bisloriska pcrsonligheler synes biskop Erik Eriksson, 
under ett Iftngt Icfnadslopp i mänga omskiflcn pröfvad, mer kn mänga 
fordra, medgifva och bekräfta bvad s& saont och ädelt länkt, sä flot 
och vackert af Tysklaods store snille Goethe yttrats: »Ueber Abgeschie- 
deoe eigcDllich Gericht haltea wollen, möcbte nieroals der Billigkeit ge- 
mäss seyn. Wir leiden alle am Leben; wcr will uns, aasser Golt, zar 
Rechenschart zieheo! Nicht was sie gcfehlt uod gelitten, sondern was sie 
geleistet oder gelhan, beschäitigt die UinlcrblicbeneD**. 



201 

sterlandska ändamäl. Finlands inbyggare fbrvUrfvade sjelfva un- 
der mdnga uppoflnngar och gjorde sig värdiga eli ursprungligen 
s^m gäfva ulifrän dem lillkommel samhällstillsländs räUigheler 
saml forbindelser. Nya i della tillsländ inneburna behof vak- 
nade. Sä jemväl det af lagarnes liilgänglighet pä landels spräk. 
För Ooska befolkningen i FinlaDd, skildt frdn den svenska raärk- 
bart, kunde det väl tills vidare icke komma alt deslo allvarli- 
gare be?akas, sä läDge de allravigligaste för hela landet gcnien- 
saiQina angel^genheter ännu stodo lillbaka och för sjelfva sam- 
hflllels besländ i det hela alldeles oundgängliga forbättringar deraf 
saknades. Men jemte dessa senare kom likväl äfven det Ibrra i 
en älaiika, som bar frnkt 

Efter sin läuga vistelse i Finland vintern, vären ocb borjan 
pä sommaren 1616 äterkom k. Gustaf Adolf den 1 Juni tili 
StockhoUn. Frän Aho hade han d. 14 Maj dl riksräden uppdra- 
git att honom tili motes tili Vaxhohnen skicka hans galejor. Riks- 
kansleren Axel Oxenstjerna var i konungens sällskap ^), sanno- 
liki icke längt fbrut tili Finland Ofverkommen; Om tillständet der 
vid denna tid vore elt Oxentjernas omdOme att anfOras. Det 
yUrades af honom mänga är senare vid öfverläggning i rikets 
räd om Finlands angelägenheler. 1 dä hället protokoll iipptages 
det sälunda: »Verno och Masku htirad hafve vi seit oni som- 
niar; der var ingeu kultur, utan der bo bestier" *). liärvid sy- 
nes dock blolt en erinring af flyktiga reseinlryck halva uttalat 
sig, och denna jemväl utan ansprdk pä desto stOrre giltighet. 
Säsom egentligen upplysande äberopas af Oxensljerna sjelf vid 
samina tillfäUe riksrädet Nils Bielkes ett, ddmera redan nägot 

O Uallenberg, IV s. 511 med not b). 

*) Tigerstedt, llanälingar s. 472, ur rikets rids protoKoll för de o 
25 Aag. 1640. — Att Oxenstjcrna i silt cget yttrande &syflar sitt besök i 
FiaUod 1616 förefaller ätmiostone sannolikt. 



202 

äldre uilälande om Finland. Bielke hade, som Oxenstierna i 
kortliet crinrar, „fOrst rosal landeU och undanlagande bergver- 
ket skatlat det sä godt som Sverge^. Land och folk gemen- 
samt, allmogen isynnerhet dervid, utgjorde föremäl fbr dAvarande 
ulmärkta Ibrmyndareregerings synnerliga omvärdnad. 

Säsotn Finlands, foruämligast frän allmogens skote utgängna, 
krigsfolk öfverhufvud under Sverges längvariga, frän 16:de är- 
hundradel tillbaka vidt fortsatta krig, sä framstod äfven adeln 
der genom mängen af sinä medletnmar i bragder af tapperhet, 
jemie det af en och annan tili ocb med sjelfva fältherrebanan 
med segerrik framgäng betraddes. Tillarna och värdigheterna 
af saiäsvenner och väpnare synes i detta ärhundrade icke mer 
tili säsoni i det förra. Men framgent utgingo ur finska adelns 
skote män, som stodq sinä konungar närä. Sd väl lysande som 
redbara fOrljensler berältigade dem dertill. Att sädana förljen- 
ster dämera fOrnämligast i f^lt förvärfvades, var foljden af Srer- 
ges samtidiga utrikes forhällanden. Det krigsfolk, sä väl beM 
som manskap, hvilket Finland uppställde, vann för sig och lan- 
det erkännande. Minnen grundlades eller befästades, hvilka bi- 
dragit att fbrena och sammansluta nationen. Skildt äfven i fred- 
lig rigtning kännbara allmänna behof och fordringar grydde ocb 
Ijusnade. Men enkom kan här redan pä TOrhand antydas, hvad 
i det foijande närmare visar sig, hurusom i anledning af fortfa- 
rande härnadslif och Hilttäg k. Gustaf Adolfs krigsartiklar, och 
dermed den första offentliga författningen af nägot större omfäog, 
pä fmska öfversatta frän trycket ntkommo. 

Frälseständet i Finland, eller ätminstone enskildc medlem- 
mar dcraf^ fOrkofrades pä deuna tid tillika i en bildning, som 
frSn sydligare europeiska länder tili norden infOrdes. SA bort- 
vänd frän fosterländska och samhälliga ändamäl och dem frem- 
mande lion fOrefaller, sä lande hon dock tili deras befrämjande. 
Om den frcjdade fältherren Evert Horn uppgifves, att han ofta 



203 

pii Lalin eller jemväl pä Fransyska eller Tyska skrifvit sinä bref 
ocb rädslag. Men han tog jemväl i förvar ocli inioste af sinä 
medarfvingar en samling af skriftliga, sedermera säsom inhem- 
ska iiistoriska källor bekanta urkunder, hvilkcn dämera ä släg- 
teos gods Kankkas var grundlagd >)• Här ofvan nämndes jem- 
Täi redan Klas Hermansson Fleming. Han var indragen i de 
blodiga politiska, med kyrkliga söndringar fbrenade partistriderna 
mot slutet af 16:de och borjan af 17:de ärhundradet under och 
ndst efter k. Sigismunds regering, och fick deirid for sin en- 
skilda del jemte sä mänga bland Finlands frälsesUind tungt Iida. 
Men han kom dock ätminstone med lifvet frän dem. Rörande 
desamma och dels tillika, dels narmare om egna lefnadsskiften, 
men om dessa (br sig äter likväl ocksä med spridda erinringar 
af allmänna äfven äldre tilldragelser, har Klas Hermansson Fle- 
ming uppsatt nägra smä skrifter eller äfven blott koria, pä sinä 
skilda häften fbrdelade anteckningar. En uppsatts, fbr öfrigt icke 
(Ien enda af honom pA det gamla lärda spräket, utkom jemv^tl 
frän trycket. Sjelf besörjde han i Roslock dess upplaggande, dA 
Yid borjan af 1600:talet stadd i landsflykt Annu finnas qvar 
df?en par exemplar af samma upplaga. Spar efter latinsk spräk- 
kunskaps, äfven utom prestständet utbredda uppsteg i Finland 
synes härvid kunna bemärkas. Säsom öfverskriften A Klas Her- 
mansson Flemings nästnämnda lilla tryckta latinska arbete upp- 
gifver, ville han der heratta hvad i Finland under ätta ärs tid, 
frin k. Johan Ul:s fränf^lle räknadt, forändrats. I sjelfva verkei 
äsydade han sitt urskuldande hos k. Sigismund. Och säsom Tor- 
svars- eller stridskrifler sammanlräffande med tidens rorelser 
framstä, en undaniagen, jemväl öfriga smä uppsallser af honom*). 



«) Se Blad ur Finlands häfder (i Suomi 1853 s. 224 f) 
<) Dels allmänt tillgäDgliga, dels niedelst anförandet ocb graasknin- 
gen af äldre appgifter samt underrättelser i alit fall bekantare ttn förr äro 



204 

Ehuru icke tryckla iorde \ii\ ocksä de pä sin tid fiinnit väg lill 
en allmänhet, pä hvilken de gält ut. Behof af offentlighet och 
motsvarigt deltagande vUcktes samt underhölls genora liäfiiga 
samliällsvälfningar. Skenbarligen lUbredande blott idel forderf 
ocb ofärd, medverkade dessa dock lill ett nylt allmänl lif, emc- 
dan della i det bela dämera nied iuneburen makl sOkle ocb 
arbelade sig fram. 

Klas Ilennansson Flemings son, Henrik Fleming, bar eller- 
iemnat koria anteckningar om sin lefnad ocb dermcd jemväl 
om sin samlids foslerländska fOrbällanden en ocb annan npplys- 
ning. De bafva bär ofvan äfven äberopats. Enbgt bvad bans 
faders Iryckla blla arbete rOrande sigismundska tidskiflel ulvisar, 
slodo denne Klas ocb brodren Lars Fleming ä ena sidan, ä den 
andre deras ryklbare, mägtigc, aflägsnare slägling Klas Eriksson 
Fleming, eburu samma poliliska parli, lyckles del, öfverbufvud 
lillboriga, slulligen likval i ganska sp^ndt fUrbällande O- G^t 
fOregänget vanskapligl visar sig i Henrik Flemings lidigarc lef- 
nadsminnen. Ännn alldeles ung gosse bade ban en vinler lait 
Alfolja sin nioder pä besök ä Äbo slolt bos dävarande, som ban 
skrifver, „general i Finland berr Klas Flemings" fru Ebba, ftidil 
Slenbock. Vid det ban der slulligt för bemresans anlradande 

Klas UcrmaQäson Flemings ofvan antydda skrifter genuin (^rönblads 
Vrkunder upptysande Finlands Öden och tilUtänd % slutet af i6:de och bör- 
jan af 17:de ärhundradet. Andra Flocken. Försla hiiflet. Par af samma 
flemingska gamla handlingar, dessa begge ännu tills vidare kända bloU 
efter uppgifna Utlar, skulle beslä i siridskrifler mol Abc biskop och dom- 
kapilel rdrande eli och annal genom Upsala möte afskaifadt kyrkligt ce- 
remoniel. De sammanhörde med rörelser inom finska församliogen si 
der mol slutel af 16:de ärhundradet, dem senast Elmgrens Erik Eriksson 
i Finlands Minnesvärda Män II s. 23 ff. framslällt. 

*) Se min Disserlatio Academca de viris in Fennia perittä liUerarum 
Gracarum claris s. 18 f., det der ur Klas Flemings In Fennia quiä mu- 
tarint aftryckta slycke. 



205 

ensam äonu lill äkdonen ncdkommen stär harnsiigt ouppmärksani 
utanror slotlsporten, siäs han omkull af ^längsliiden^ cfler cu 
nyss ispäiid, frän borggärden frainskenande häst, hvarvid hans 
Ikbcn afbrytes. Della, af en barberare genasl spjäladl ocb för- 
bundet, qvarbäller gosscii ä Äbo sloll UH sängs par veckar, bvar- 
under fru Ebba Fleming Omi värdar bonom ocb del aftirulna 
benel helas ^). Ali dämera älminslone i Äbo fanns kirurg, bvil- 
ken mcd anlydda framgäng kundc aniilas, erinrar om dessföi- 
innan ä sjelfva bufvudorlen i landel kannbar saknad af säkerl 
lillgänglig lakarevärd *). Flera bebof, dem samballslifvel fram- 
alstrar, ulsäddes ocb grodde undcr inflylclscn af en visserligen 
bloll yllersl längsanU sligande borgerlig rOrelse, men denna dock 
icke ulan sin dunkell markbara vidslraklare inverkan. Derige- 
nom befordrad bekanUkap med fremmande länder inieddc nar- 
mare uppmarksambel pä egcl lands lagen, del inhemska sam- 
hällels inbegripna. Som bekanl bade i Finland pä k. Guslaf l:s 
tid köpenskap ocb sjofarl idkals inom alla slAnd eller bland 
adeln, allmogen saml presterskapel sä vai som af borgare i siä- 
derna^). Dylik for alla samballskrclsar gemensam bandelsrOrelse 
forlgick annu pä k. Guslaf Adolfs lid. Men den visar sig dä- 
roera icke bloll undanlagsvis lill jemval aflagsnare fremmande 
länder ulslrackl. Öfverbufvud forlfor frälseslAndel ali bäde i 
jordbruk ocb andra grenar af busbdllning äl sinä landsman gifva 
fruklbar forcsyn"^). Bland allmanna bisloriska uppgifter om ban- 



Se Loenbom a. st. s. 4tf f. 

<) Ifr. Blad ur Finlmds Häfder (i Suomi 4855 s. 151 med dertill hö- 
rande doI ^ ocb de par andra i registret \id ordcl „Läkare'' anförda 
sUlleo. 

«) Ifr. Blad ur Finlands lläfder (i Suomi 1855 s. 186, o. s. v.) 

*) Härvid koode hicr hänvisas tili hvad, ehuru ej hellcr aonars obc- 
kant, näst äberopade Blad ur Finlands Häfder i samma afseende framslal- 



206 

deins och naringarnas tillständ i riket Ofverhufvud vid början af 
k. Gustaf Adolfs regering ftirekommer, att i sjelfva hufvudsladen 
Stockholm ingnn köpman egde ^kepp, hvarmed handel skulle 
kunnat idkas pä utrikes ort ^). Att dctta ätminstone icke i an- 
dra delar af riket var fbrhällandet, vittna Henrik Flemings an- 
teckuingar. Redan 1609 i Sverge, i det han der dä hade pii 
förpaktning sin svlirfaders landtgärd Fituna, brukade han, cnligt 
sitt eget uttryck seglats tili Tyskland med en stor skuta. Elter 
sin egen fadei*, som skref sig tili Lehtis, Hannula (Anola) och 
Nykoskis, fick, dä han 1616 dog, i följd af testamente, Henrik 
Fleming, sin äldre broder sAlunda fbredragen, tillträda slägtens 
stamgods Lehtis, der han äter säsom jordbrukare gaf ät knog- 
boende allmoge föresyn och sjelf frän ganska torfliga, i en ti- 
digare älder genomlefda omstdndigheter, höjde sig tili Ibrmögen- 
het och välständ ^). Som han sjelf i sinä anteckningar berättar, 
hade han redan nästnämnde är 1616, ^cnligt sitt förriga s3tt 
att bruka skepp och skutor, lätit förfärdiga det nybegynta skep- 
pet, som hans fader hade ernat med honom tillhopa att bruka", 
hvarpä han sedän tili bädc Tyskland och Holland utskickat egna 
varor; äfvensom han bland annat 1619 pä samma skepp, hvil- 
ket under denna resa ulstätt svAra stormar, bekommit frän Hol- 
land hem tili Finland fuU last af sait och vin ^), Säsom Hen- 
rik Fleming, sä ädagalade i fortsättning frän k. Gustafs tid män- 



ler. Här tillämpligt vore nemligeD hvad der om Erik Flemings och flera 
hans st&ndsbröders ekonoroiska verksamhet förekommer. 

<) Hallenberg, UI s. 310. 

<) Att han senare köpt uoder frälse 47^ mantal finnes af de hir 
ofvan jcroväl äberopadc i Abo Tidningar 1796 Nro 46 meddelade utdrageo 
ur 1638 och följande ärens landsböcker för Abo och Björneborgs Un, 
bvilka, numera förmodligen genom brandcn i Abo 1827 förlorade, skola 
hl&nvisat tiil k. Gustaf Adolfs bref „af den 24 Apr. 1627 och 1631*. 

S) Se hos Locnbom a. st. ss. 62, 70, 78. 



geo af Pinlands frälsesländ en rask verksnmhet i bäde cnskildn 
och ofTentliga fredliga värf, jemte det de vid krigshefal ansUUIde 
gjorde sig fOrtjente. De gäfvo inom kretsarna af sinä omgilVel- 
ser fbresyn. Icke sSllan likväl jnst genom dem isynnerhet falla 
pä hela det fosterländska tidskifte de tillliOrde svarla skuggor. 
Mindre skarpt frainsticka dock dessa, om de, som sanning och 
rätlvisa fordra, mcd ulsträckt synkrets uppfattas och äskädas. 
Säsom mildrande bakgrund erbjode sig forst och fränist hvad tili 
och med nyss nämnde k. Gustaf I sjelf och derjemte äter pägre 
hans fornämsle anhangare af idel vinningslystnad ft)rehafl och 
bedrifvil. Men isynnerhet dermed öfverhufvud, att under k. Gu- 
staf Adolfs regering öppet och alldeles synbart en dessfOrinnan 
länge fbrberedd och iniedd stor ny tid visar sig uppgängen, fal- 
ler pä dem, som der i förgrunden af tilldragelserna rOra sig 
och verka, milda dagrar. Enskilde hafva pä sinä spridda häll 
mer och mindre sin del nti eller medverka om ilfven omedvetet 
för fosterlandska ändamäl, hvilka egentligen af sig sjelfva se- 
grande gä fram. — Enligt Henrik Flemings anteckningar om sinä 
yngre lefnadsär förfloto dessa under mänget halsbrytande äfven- 
tvT. Studier lära dock jemval idkats. Ett litet enstaka prof pä 
lalinsk spräkkunskap, som han eflerlemnat, hänfrtr sig tili hans 
äldre dagars Ibrhällanden, hvilka dock äter säsom en fortsilttniug 
pä tidigare fbrefalla. I krigstjenst ft)rst i Sverge iugängci] hade 
hau redan af konung Karl IX fält säsom lOnetillokning eller he- 
löning ali behällen kyrkolionde i Forsa gäU i Helsingland *). 1 



O Bekräftelse k deoDa förläniog hade Henrik Fleming af konung 
Gustaf Adolf erbällit den 22 Becember 1611. Hallenberg I s. 184 i 
den frän s. 183 fortsatta not. — Bers. I s. 244 noten, som ur riksregi' 
stratnren »1611 T. H och 1612 för Januari*' uppräknar Ilera pä denna 
tid gifna förläningsbref, nämner näst hvarandra Henrik Fleming och Evert 
Horn, tilläfventyrs säsom landsmän pä en gäng i ätanka komne. — Dcrs. 
I s. 26o, U s. 757, 708 anträffas yllerligare uppgifler rurande Ifenrik FIc- 



208 

NorrläDdcrna, säsom de, Österbotlen inbcgripet, kallades, fOrfors 
pä satnma sätt soin i Finland med kronans inkomsler/utan hi- 
slullnad för de henne genom kyrkans reformation tiilfallna. Efler 
lung mellanlid, undcr drottning Kristinas fbrniyndareregering, nn- 
mälas hos denna ända frän samma Helsingland klagooiäl mol 
Henrik Fleming. De finnas blifvil genom tryckl Oppet kongligt 
bref ocb päbud förkastade. 1 ett Upsala universilets bibllolek 
tillhörigt exemplar slär, som pä senare tid vid historisk forsk- 
ning bemärkts, med Henrik Flemings handstil en genom de ofar- 
tjenla anklagelserna framkallad kort reflexion pa latin ^). Inne- 
bull ocb ordalag erinra, kan bärvid tilläggas, om roraerska skai- 
den Horatii, bland mänga dennes sede- ocb klokbets reglor, be- 
kanta uppmaning tili tälamod säsom lättnad i tryckandc oafhjelp- 
liga förbällanden. Henrik Fleming liade sälunda jemvHl iinn gjorl 
bckantskap med deu lardom, hvari älminstone bans fader jcnift)- 
relsevis var bemmastadd. Men bvad härmed om dem bcgge, 
fader ocli son, ocb tillika om Evert Horn vore bckant, skulle, 
tyckes det, utvisa att en frän södra Europa At norden meddelad 
bildning inom Finlands frälseständ som bäst rotfästade sig. — 
Men som bärvid tillika tvenne Flemingars ofTeutliga verksambel 



ming ocb hans slälluiiigar i Svcrge ären iC12, 1613. Konung Gustaf Adolf 
ulfärdade för honotti den 9 Januari 1612 fullmakt alt säsom ryttmäslare i 
Uppland anlaga rytlare, d. 16 November s. h. sladfastclse ä förut be^iljade 
förläoingar, men 1613 d. 10 Februari ocb 5 Mars förebr&elser ör\er hans 
uppländske ryttarcs beg&ngna väldsamheler. 

*) Se Fant, Obsertfationes hisioricm in iUustrem Flemingorum gen- 
tem, 6. tf. Henrik Flemings, vid den i texten nHmnda förordningen (af 
1645)» (illskrifna latinska sentcns skall lyda: Mens innocens setnper laeta 
durum palientia frangit. Henriats Fleming, senior. — En förklaring öfvcr 
tillagget senior vid namnleckningen vore, atl han hade jemte en son Erik 
Fleming, slutligen president i bergskollegium, en annan son derlill, elter 
fadren beniimnd Henrik, hvilken sedermera vid hr 1697 var öfverste. Se 
Fant a. st. den vid samma lilla universitetskrifl bifogade .slägttaflan 2. 



209 

ocb gängen af deras befordran fbreter samt bekräftar, borjade 
Iter ju6t pÄ denoa tid samina finska frälsestdnds fbrnämsta ätier 
eller forst ocb firämst deras utmflrktaste medlemmar fösta sig i 
Srerge samt förblifva egenUigen der bosatla ^). Dtoera var 
rikels r4d 1 Stockbolm stadigt samladt ^). Der i Stockfaokn bade 
likaledes dämera nya b<Vgre ibr hela riket gemensamma embets- 
verk sitt sate. Rikets forvaltniog var besUfmdare än terr sam- 
mansloteii. I ofTenUig tjenst alltsH i Sverge tidigt ing^gen sian- 
nade der Ibr aHtid deo sedermera bögi fbrtjeDle Klas Larsson 
Flenuog. Ban ecb Ifennk Fleming nämndes här jemval redan 
tiDsaroman. Äfven den senai'e, som längst borta mol ryskä grän- 
seo nigOD tid vid länestyrelse värit anstflUd, stannade derpä med 
sin embetsverksamhet i hufvudstaden, hvarest han under drott- 
Qtng Kristinas fbrmyndareregering säsom ledamot i krigsridet 
fick plats. Men att i Finland frän gamla Uder bosatta ocb be- 
suttna frälsedägters ättUngar, pä befordringsväg tili Sverge öfver- 
fiytUde, der med de sinä filstas fbr alltid, borjar alldeles van- 
ligt forekomma. Omedelbart Ofverg&r härmed tili Sverge ocb 
upplefvcA der Finlands stDrsta jordegendomars afkastning Xfven- 
som ittkomstema af embeten, isynuerhet af domsagornas. Men 
n&Dtliga fbrbUlanden i Finland vid lagskipningen ocb Ibrvalt- 
oingen undergli tiUika en vigtig forändring. Vanligare än fbrr 
komma bogre platser vid Styrelsen der att besättas med sven- 
skar. Desse SUro naturligtvis med landets egna sprdk obekante, 
och der i det hela fremmande. Finland konoma äter bärvid niir- 
roare tiU godo de i sanmia for Sverge ärorika tidebvarf inom 
sjeMva regeringen utvecklade hogre politiska insigter ocb Asigter, 
och en embetsmannaskicklighet, som länge saknad, smäningom 
▼id nya rikskollegier samt ailmäona ärenders stadgade behand- 



«) Ifr. Blad ur Finlands häfder (i Suomi 1853 S9. 109, 225 f.) 
*) Se Rosenbane, AfhandUng om Svea^liikei Bäd s. 32 f. 
Sumi, 14 



210 

ling i Stockholm uppfoslras och utvecklas. Finska fogdars ocb 
lagläsares okunnighet och oskicklighet beifras mer än forr. Ett 
medelstdnd f^ tillfäHe att friare uppgä. De tiU antalet alit mer 
vexande lagläsarne äro ätminstone icke genom en öfverlägsen 
yltre ställning for samhällsforfattniDgens upprätthäliande farligi. 
Med landets egna spräk i de flesta fall väl bekante äro de til- 
lika hemmastadde i gifna fbrhällanden. Men som sluUigen skiUi 
kan märkas, frainträder, numera nfirmare sinemellaii, ett odi an- 
nat fbrsök tili skrifUiga finska lagöfversflttningar, bäriedande sig 
frkn inhemske lagläsares uppmärksamhet och verksamhet for det 
betydelsefulla ändamälet 

Ett särskildt Ibremäl fbr högre omvärdnad blef Finland un- 
der drottning Kristinas sällsynt berömliga formyndareregering. 

III. 

Bland de flera, i I kapitlet af denna uppsatta (Suomi. Tm- 
nm jakso. 2mm Osa ss. 107 — 120) anforda bibehällna ofVer- 
sättningarna af landslagen är blott den ena, som böll pä att fr&n 
prcssen utkomma, känd tili sitt upphof. Öf?ersättaren, kyrko- 
herden i Kalajoki Ljung Tomasson skuUe tillika värit tjenstfor- 
rättande häradshofding. ^ Bland sädana tiUfbrordnade domare ef- 
ter hans tid Ibrekommer, sä vidt här kan sägas vara bekant, 
icke mer nAgon prest Men desse säkallade lagläsares antal 
minskas ätminstone icke. Jemte det lagmansdömena tillbdra riks- 
räden, bortgifvas häradshöfdinge-embetena alit vanligen säsom 
andra forläningar. Sammä forfälrligt fbrderfliga oskick tilltager 
just medan lagskipningens angelägenheter Ibr öfrigt halla pä att 
upphjelpas. Att det fortfor, lande dem sjelfira tili fordeU genom 
hvilkas bedrifvande det bordt afskaffas. Mängden af lagläsame 
var alit vidare ännu groft rä och okunnig. 

Flere lagläsare fmnas, genast kort efter det hofrätteo trädl 
i verksamhet, hafva blifvit ibr tjenstefel tilltalade. En sälunda 



211 

frän sin befattniDg skild la^tfsare tilldrager sig här nUrmare 
uppmärksamhet Som aoteckningar ur hofrättens numera fUrlo- 
rade ftldsta handlingar berätta, blef lagläsaren i VirnA härad och 
Masku Hartvig Henriksson af lagmansrätten i Korpo 1624 döind 
tili konangs edsöre ^). Sedermera i hofrältens registratur Ibr 
den 26 NoTember 1633 kailades han: »fordom lagläsare.^ Men 
oio kr derefter eller 1642, som för sammanhanget genast bär 
mä intagas, ulkommo i Stockholm frän pressen konung Gustaf 
U AdoUs krigsartiklar med finsk öfversättning af en Hartvik Hen- 
riksson Speitz. De om lagläsaren med samma personnamn an- 
Ibrda underrättelserna skuUe höra hit, sä vida ban ?ore den- 
samme, som jemväl pä finska tolkat krigsartiklarna. Utan tillagdt 
stalgtnamn skref sig yid andra lilUällen ätminslone äfven den 
oppgifoe Ofrersättaren. Sä i ett finnu besynnerligtvis, som det 
fbrefaller, bland historiska handlingar längt borta i Sverge i Liu- 
kopings gymnasii bibliotek bibehället bref frän honom, utan da- 
tum, men som innehället utvisar, ätminstone icke äidre än ibre- 
nämnda är 1642^). Jemte det han berättar, att ban pä finska 
utg^?it krigsartiklarna, säger ban sig äfven tanka pä landslagens 
Ofrersättande. Detla skulle han ocksä sedän i sjelfva verket fo- 
rehaft, samt ätminstone tili nAgon del utfbrt, eburu intet min- 
oesmflrke deraf älerstär. Vid en nyare uppgift, enligt h?ilken 
samma arbete sälunda jemväl redan skulle värit ä bane, tilläg- 
ges, att författningar rorande bergrerket blifvit af honom äfven- 
ledes pä finska tolkade. Dessa skulle enligl samma underrätteise 



*) Calonii anteckniDgar, bfanrid hofritteDS protokoll d. 16 Juoi 
1624, och registratur d. 16 Not. s. k. (1624) &beropas. 

<) Detta bref, btanrid uppgift om, tUl hvem det värit sUIdt, ifren- 
ledes sakoas, hade samine Speitz fÖrmodligeD skrifvit tili nigon htfgre 
oppsatt man i Sverge, hvars papper kömmit att tagas i förvar. Han 
skulle dock silunda, oakladt sin egen iDskränkU sarobSilssUlloing, sUtt 
i vida vidstrJkktare privata förb&llandeo. 



212 

liksoin jemväl krigsartiklania fionas med hans OfyersSUning frtn 
trycket utgifoa >). AU tili ianebUlei Ȋ skilda enstaka lagmr el- 
ler förordniogar, som krigsartiklar och forfaUoiBgnr om bergrer* 
ket, af samina band tili OfversflUaug ibretagits, faller i ögonen. 
Bestflmdare underrättelser om Ofversättarens egen samhHibsUll- 
ning, bTilka härvid sknlle kunna tjena tiU torklaring, finneB kfce 
att tillgft. Emellertid framskymtar n^got om bans privaU for- 
bällandeo. Af titeln fi*amfor krigsartiklarna sea att ban tiU bor- 
dea var TavasUftnning, ocb att Sääksmäki var baos fodebeort 
I en dedikation tiU grefye Brabe tackas for ftlDJutBa välgenua- 
gar. Der instrodda latinska senteoser, fbrnämltgast i rdigioa 
rigtning, visa bekantskap med samtidens lärda stadien Sanmia, 
för Ofrigt Ungdragna, släpande Tidlyftiga tillegnan är daterad 
Tennäs i Pargas d. 14 Juli 1642^). Der pä Tennäs bodde, som 
bär genast kan tilläggas, ännu 1680 en Hartvig Speitz^), i ^^ 
seende tili den länga mellantiden sannolikt ioke daisamme utan 
en ätUing tili öfversättaren. Denne äldre af samma namn sj- 
nes, utom att ban njutit grefve Brabes beskydd och uppmoBtraii, 
äfven värit fbr grefve Axel Oxenstjema bekaot Jemte bans ^et 
nyss äberopade bref forvaras i samma samling ett af annan hand, 
i bvilket ban omtalas. I delta, stäldt tiU rikskanslereii, berättar 
en sekreter Joban M^nsson SiUverstjema den 28 Juli 1647 ftin 
Stockbobn bvarjehanda nybeter for dagen ocb deriUand, alt 
Hartvig Henriksson, bvilken utan närmare underrättelse om bans 
person blott sälunda namngifves, for sinä skrifter innebällande 



4) Se de i Suomi 48AA införda: Vtdrag utur Stienmans BibUoihec* 
Sttiogothica rörande Finland s. 2(M). Att der med nLeges Svedof'* laodsla- 
gen betecknas, torde icke vara tvifVel underkastadt. 

<) I finska öfVersättningen: ^3:ennä{len t^lä^ ^ai^axfitn i>iläi&« 

3) Elmgren, Beskrifning öfver Parg(u iocken ss. 195, 197 i Smcmi 
4Hkl. 



213 

njurier mot Abo hofrätt, blifVit dömd tili sex krs f^Dgelse ^). 
Nmnare ttnderrättelse om bans fUrbrytelse, hvardfver sk stiUng 
dom Htfallit, saknas. Som hau i här nyss äberopade tillegnan 
tiU grefve Brahe forklarar, hade ban velat med krigsartiklaraas 
OfVersättning ocb utgifrande afhjelpa Snska soldaternas ömkliga 
ISge, hyilka för spr&kets skull dittiUs icke kuonat fbrstd samma 
for dem gSdlande lag. Finnaroe i aUmänbet befunno sig dock, 
hvad sjeUVa de allmänBare lagarna öfverbufvud beträffade, i samma 
beklagade läge. Att nägot sädant af honom framhällits ocb lagts 
ha&tttten tiU laBt, vere btfrvid en gissnmg, pi grund af bans 
ftlrade fosteiiänddKa nit ocb välmening, som synes lätt bafva 
konnat fbrgi sig. Hvad ban vetterligen isyflat, bor i alit fall 
tyi en itor finska foiket minnesvärd början af äldre samhäUsfor- 
UdUandeiis upprllttelse genom deras nya utveckling. 

Om opplagan af krigsartiklama pä svenska med finsk Of* 
versitlpbig kmma efter tvenne oUka exemplar underrättelser med- 
dehs. I det ena stdr frflmst en mängordig titel endast pä sven- 
ska. Som denne läter veta, utgifvas dermed pä »förmodltgt^ 
koA^igt beba^, men efter grefve Brabes, som detta äter kallas, 
^sifdeles fi>rlof^ k. Gustaf AdoUs krigsartiklar jemte flnsk, bred- 
vid svenska texten pä motsvarande sidor stäUd, ofversättning, 
bvitken nyligen forfördigats ocb tili tryck skaflats af Hartvig Uen- 
riksson Speitz. Demäst vidtager pä begge spräken ofvan nämnda 
tiUegnan, sälunda fyllande sinä 14 sidor, bvilkas innehäll bär 
redan är antydt 1 Stockholm bos boktryckaren Peter van Se- 
Um*) 1642 upplagdt, utgOr hela arbetet, dedikationen inbegri- 
pen, 12 i ark mindre qvartformat 

•) Linköpings BibUotheks Bandlingar II ss. 90 f., 93. 

*) Denoe boklrTckare Peter von Selow eller von Zeiau bade 1639 
Tid beredelseraa för Abo universitets stiflelse förordoats att begif\a sig 
öfver tili Äbo ocb der inrätta tryckeri, bvilket appdrag dock sedän icke 
gick i verkställighet. Se Pipping Hiitoriska underr&lUlser om Boktryckaiet 
i FinUmd, i Ada SoäetalU Säenliarum Fennicce. Tom I s. 528 f. 



214 

Det andra näst n|{innda exemplaret af samma krigsartiklar 
med samma finska öfversättning, samma upplaga, bar en kor- 
t^re, enklare tilel. EDligt denna utgafs arbetet af Ofversattaren 
Hartvig Henriksson Speitz, pä regeringens nädiga vilja och be- 
hag, men med bans egen bekostning. Näst tilein stär ett Ibre- 
tal med Ofverskrift: Kristlige läsare. Dedikationen tili Brahe bar 
försvunnit Der förda klagan Ofver finska soldaternas ömkliga 
läge synes ej eller vidare tilL I stfillet yttras förhoppning, aU 
nu utkommande ringa arbete skall ^OfverbufViid i ftdernesland** 
blifva ^nägorhmda nyttigt^, dä bvarje den enfaldigaste soldal, 
sftsom han lär sig tio Guds bud, jemväl ätkomme krigsartiUaroa. 
Härmed kan sammanhällas ylterligare en skillnad jemväl begge 
titlarna emellan. Eniigt den ena, fbrra, bade utgifvaren sokt 
vara föderneslandet ocb sin egen nation tili viljes. I den andra 
senare tilein talas alls icke om bans egen nation; ulan ?illehaii 
bafva arbelal öfverbufvud »fäderneslandet tili godo^, s^m ut- 
trycket der lyder. Efler denna tilel och nästföljande koria for- 
ord Tidtager krigsartiklamas svenska lext med finsk ofversSU- 
ning, samma upplaga, bvaraf exemplar dessfbrinnan inom samma 
är med vidlyftigare ulslyrsel framlrädt I det senare exempla*- 
rel är forsta hela ark alltsä, eburu blolt Ivä blad foregä, med 
bokstafven c nederst betecknadt s^om del tredje. Titelbladets 
uppgifl, alt det är tryckt pä nytt, kan blolt gäUa delta ooh eli 
näslft)ljande blad ')• Men de forändringar, som dermed voro 

*) De be^ge titlarna i sin helhet Ijda, den ena: «Krigs Ariiciar, 9k- 
^som the aff Högl&fligh uthi Aminnelse Kooungh Guitavo Adolpho, theo 
«Andre och Store, medh mäogh Herlige och Njttige Stjcker Fordom För- 
,biittrade och sammandragne äre: uppä H. K. M:tz ocb thenne tijdh HGgh- 
»läflige Sveriges Rijkes Regeringz Förmodelige Nädige behagh, Krigzfok- 
»ket i Finlandb tili Rättclse, effter ^öghväIborne Grefves, Herr Peder 
,Brahe's, för detta General Gubernatoret i Storforstendömet Finlandh: Men 
^nu Sveriges Riikes Dritzetz giffoe serdeles förl&ff, s&ledes aCTlolckaC at 



215 

gjorda, synas tili innehUlet bafva en gemensamhet af alltuänaare 
betydebe. Tilltfventyrs härledde de sig fräo ndgot tilltal ocb 
tilkflgelse, eller privat mäktig censur, hvars syftniiig kunde Onnas 



»Finskeo ex diametro emoot Sveoskan sait och sUUt Sr, I godh och Tjeii8t< 
«achtigh Meoingb Fäderaeslaodet och sio egeo Naiion tber medh at til 
,wilies Tara, nu Nyligen förfärdigat ocb til Tryckz skaflat Aff Harttwijk 
«HeorichssoD Speitz. Tavoit-Finlando. Tryckt i Stockholm hoos Peter Yan 
,8elow Ihr 1642.* 

Deo andra titeln iter silaoda: »Krigz Lagfa, som Glomryrdigest i 
«Hoghkommelte RonaDg Gmtaff Ado^h, Theo Aodre och Store, etc Medh 
«minge Herrlige och Nyttige Stycker fordom hafvrer l&htit SammaDdraga, 
^örmebra och förbettra. Men nvt uppä H. K. M. ocb Högl&flige Sweri- 
i,ges Rijkes Regeringz n&dige willia ocb bebagb är, pk Finska emot Swea- 
,skaD : F^ideraeslandet tili godo Afftolckat, FörfXrdigat ocb publicerat Aff 
^Barttmjk Uenrichtson Speitz Seimikiensi Tavast. Finnonio, Sveco medh 
,egen bekostoingh. Tryckt i Stockholm p& nytt hoos Peter Yao Selow, 
»imo IhmhH aLDC.XXXXfl." — Titelbladets Mosida upptages af det 
kir ofran i texten oämnda företal med öfverskrift: •Cbristlige Lttsare*', 
hvilket p& motstarande sida af nMsta blad bar sio finska öfversättoing. 
I detta förord, liksom i nu oteslntna tillegnan tili grefve Brahe, aotrMffas 
en ocb annan latlnsk sentens, sk vidt ett tringre ntrymme roedgifvit, d& 
tillika iberopanden bide af Gamla och Nya Testamentet, bide af Moses 
odi Apostlama, fitt plats. P& fr&nsidao iter af nästoämnda andra blad 
vidtager bOijao af krigsartiklama p& s?enska. 

TUI sist i slotet af det hela, nemllgen krigsartiklama och deras df- 
Yerslttning, stir p& halfannan sida, naturligtvis i begge exemplaren, &tskil- 
Kga bibelspr&k, hvarefter otur Livios anföres: Melior est certa pax quam 
tperata Victoria och slutligt, med ytterst bifogadt iberopande af nAkiatus 
et ThHcydid*, (SIjaode: 

,,Wapn och WMrior skal läggias bort, 

»Och tracbtas eflTter freden fort? 

«Men kan det ick* annars wara, 

»Lijff och Godz skal Man eij spara.** 
Öfvers&ltningen k motsvarande sida lyder: 

„Killwet aseet pois Heittäkäm, 



216 

forUall i ofvan nämada, fem hr senare orver Harlvig Henriksaon 
fällda sträoga doro, om hans forbryielae dä akulle värit sM«ii 
80ID här nyas förmodades. I Ogonen falla emellertid^ redan blolt 
(br sig lagna, de amä här bemärkia omständigfaetema.'^ 

Sin aUoiännare betydeDhet bar Hartvig HeorikasoDS aofbrda 
arbete i det bela säsom fbrsta frän Irycket utgifna finska lag- 
Ofversättoing af nägot större omfäng. Tili minnesmarke och prof 
af henne *) infores här och tages i fbrvar foljande stycke med 
bibehällande af dess gamla ordskrifhing: ^XVID. (Soidtin Cttin 
^n^tt otoat, eli täfld ebed tvAmoi, ioco ^e nmtanS te^et otoat 
Jaida ti], pitd oleman koelcopdätt pitdmän ja tasoittaman näitä 
y^rtidid, ja nijben jdlfen !Duomittaman, eijatengin ^^dlbid ja 
^t^öS oflefan?, — XIX. 6tfd nptt eij 9jifdn JRegemenK ole fei* 
^fotoainen \a $9ft)tt)dinen joca eij o(e peruftettu oifian menon 
.pddOd ja n)ief!n mddrdn fdSfed ta toteOa, niin pita tbiecungin 
«tietämän, että me mjncuin Dtuobjin (EuningaS, olemme fe, jofio 
«caidein, oUon plimdifett eli alammaifet totfa @otamie^ind taf^ 
«tott)at ja tule olla, pitd ©murimman ja corfeimman »aarin 
^pitämän. 3^ että cufa JDleibdn SDlaij: Idffd on, nijn lacatfan 
«caicfein meibdn Officererein, »ircamieflen tt)oima ja nmlba 
«nijn causaä cuin meibdn tac^toamme tä9ttdmdn ja ^(MUltti* 
«mdn, erinomaifefl meilbd ^eibdn pddHenS tule pannup''. 

AU fdr Ofrigt, utom krigsartiklaroa, jem?äl fdrfattningar 
om bcrgverket med Qnsk Ofversattning af samma hand skulle 
fiaoas eller fuanits tryckta, synes genom en anaan underrättelse 
bekräftadt Enligt demia skola rörande nastnämoda greu af ali- 
män hushällning fyra, ären 1637 och 1638 stiftade samt tryckta 

„ Rauhan caos rijdat peittäkäm? 
^Mutt* jos toisin ei taid' olla, 
»Eip* olt* hSpe kedoll cuolla.* 
I) Begge de oiimDda exemplaren höra UH Calonii, outnera i Uni* 
versitetets bibliolok forvarade saroliog af gamla förordniogar. 



217 

Ibrordnhigar jeipval eller dessutom fbrekomma i eo applaga pA 
beggft qNrUcen *). I brist af ndrmare och besUUndare torklaring, 
hani just dessa forordniogarf som finnas vara af ett inskrflnkt 
och enstaka, jemfbrebeiris fbga vigtigt inneUll, kömmit att th 
«D finska öiversättning, kan ätminstone ermras om uagefkr sam- 
tidiga offentliga anstalier for bergshandteringen enkom hvad Fin- 
iand beträfibde. 

Sanoma är 1615 fbrbudet moi väldgSstning» jemvfll pä flfl- 
ska tryckt, utkom^ alitsä ungefiUr midtemellan k. Gustaf Adolb 
begge lingre vistelser i Finland, och med gemensamt uppbof i 
ay hogre »(q^mflrksanhet sä ?äl for flnska folkets behof som for 
hodets naturliga tillgtogar, hade beart)etningen af Ojamo grufva, 
redan imder k. Gustaf forsökt*), efter läng mellantid dimera for 
kronans räkning fomyata'). Aret demSst äter, 1616, hade i 
Karis socken Svartä bruk inrättats. FuUfo^dt var sUunda, hvad 
k. Gustaf, jemte det han tillegnat kronan storre utmarker 
och vattendrag Ofverhnfvud, jemväl slutligen bestämdt forkkirat, 
„att alla malmberg lyda tili kronan^ ^). Nästnflmnda begge jem* 

«) HOppeners bekanta fbrteckning öfrer ildre tryckta förordaingar 
■ppför irader kt 1643 »Koaaogzl. Maijtx til 8werfge wär alkroidigste 
vBrottaiags ock Frftkeos, General PrifileglaiD, si och AtskilUge aodre for- 
»ordoiiigar bergwircken ang&eude vUii fti^rige och Finland*, med foljande 
aom&rkniog: ,H3. Aio tryckte tillika p& 8wenska och Finska, inneh&l- 
•lande fbljande Förordningar, hwiicka äro allesamman tiilförene aarskilt 
„trydLte pä 8wenska, och p& sinä ritta st&Uen inforde: nembligen li För- 
»ordoing och General Privileginm nppi allehanda slags metaller etc 1637 
«d: 3 Not: 8t Förordning om r&Ua kohlm&tt m. m. 1637 d: 3 Nov: S: 
•FOrordning om Masmästares bl&sningar, m. m. 1637 d: 6. Nov: 4} Ord- 
»Ding för Hammarsmederne, m. m. 1638 d. 23. Januari.* 

<) 8e Blad ur Finland» Mfder (i SuonA 1853 s. 211). 

S) Meo ifr. ?on Becker, de Comtatu Raseborgensi ss. 19 ff. Hin- 
^isas kunde härvid jemtXl tili Widekindi, Gustaf Adolphs HUtona 1 
s. 314. 

*) Gcijer. Svenska Folkeu Hisloria II s. 114. Ifr. k. Erik XlV:a 



218 

verk, n>r kronans räkning en lid borUt blott med foriust lorU 
satta, Ofverlätos 1635 kl redan ntfmnde Äbo handlande Jakop 
WoUe O* Frän Ekenfis, i grannskapet af samina fbrpaktade la- 
genheter, angafe äret derpä hos fbrmyndareregeringen ett derom- 
kring af WoUe idkadt stort landsköp; bvarpä i resolution af den 
19 Juli (1636) landsbofdingen Uades, nflr klagomäl frAn Ekenäs 
inkomme, lemna nodigt bisländ^). Denna fOreskrift i jemförelse 
med flldre, säsom prof pä lagskipningen bär ofvan anfbrda kong- 
liga utslag, bvilka dels omedelbart afgjorde enskildes klagomid, 
dels banskjoto dem tili icke lagligt naturliga, utan tUl dä for tiU- 
ftllet utsedda myndigbeter, afeticker synnerUgt fordelaktigt vitt- 
nande om fbrkofrad sambällslbrvaltning Ofverbufvud, ocb om bOr- 
jad grundlig tillratta?isning ft)r det ytterst missbnikade omedel- 
bara klagandet bos konungen. 1 den tre är derefler 1638 af 
Brabe tili regeringen inlemnade embetsberatteben, som bar of- 
van ') jemväl redan nflmndes, beter det^ att i Finland oeksi berg- 
verk ^begynna läta sig se.^ Samma hr 1638 anstalldes der sä- 
som bergmästare assessorn i Abo bofrätt Henrik Teet eller Teit *). 
EnUgt ordalydelsen i regeringens tili hofrätten ställda skrifvelse, 
bade i Finland ätskilUga bergverk 9,yppat sig.^ Men dä grefve 
Brabe dernftst anbäUit, att soldater mätte tili skogs- ocb ?ed- 
buggning fbr arrendatorn wd kronans bruk S?art4 tk begagnas, 
svarades den 4 Mars 1639, det Onskligt vore, om privata ville 



ltf63 gifna UDdervisDing för fogdaraa, i SamHfig af Instructioner fdr Landt- 
Regeringen sid. li sista stycket 

*) 8e G r u b b s disp. aoder MeDDaDder, Biitor. Delineatio officmar. 
ferrar, in finl. s. 76. 

*) 8e Tigerstedt, Bandlingar s. 288 f. 

S) Se hir ofvao s. 149. 

«) Tigerstedt, Adminislratio Petri Brahe s. 72 med noteo 103, samt 
densamroes Hanilingar rörande Finl:s hisi, kring medlet af 4*l:de hrhit ss. 
98 f., 102. 



219 

dfVertaga bruket ^). Oordningar hollo pä att inrota sig. S&som 
regeringen äret derpä 1640 den 19 Februari tilkkref Brahe, 
bade bonderne i Borgä, Raseborgs samt Hollola härader^ bland 
annat klagat OfVer dem älagda gärder af ved samt malms fram- 
forslande tili bruket Kammarrädet Johan Berndes skulle der- 
fbre nasta sommar tiU Finland Ofverskickas med uppdrag, hvari 
han borde af asscssorerna Creutz och bergmdstaren Teet tk bi- 
trflde^ "). Senare s. ä. 1640, ?id Brahes en den 25 Augusti i 
rädet afgifven ny berättelse om Finland, var det som Axel Oxen- 
stjerna i här Ibrut anforda ordalag framholl, att eniigt Nib Biel- 
kes jttrande Finland, bergverket undantaget, vore lika godt med 
Sverge^). Demäst finnes äter assessom i samma Abo hofrfltt 
Johan Henriksson, adlad Aiehjelm, bafva blifvit den 21 Juni 
1641 utnanmd att tillika vara bergmastare öfver Finland (det 
numera säkallade Egentliga), Tavastehus Ifln och Nyland^). Och 
inom kort tid, under det att urgamla inhemska, f k sjö och myr- 
malmer grundade jerntillverkning ingen uppmuntran eller om- 
▼ärdnad njöt, utf^rdades brukspriyilegier 1642 for Billnas i Pojo, 
for ofvan nämnda Svartä i Karis 1647, och for „Fischers^ i Pojo 
1649 <0- Efter det att nästnämnda är 1649 den 6 Juli bergs- 
kollegium stiilats, utfordades den 20 November privilegium jem- 
▼ai i alhnänhet för dem, som tilläfventyrs kunde i Finland upp- 
täcka nya malmstreck eller ville der anlägga bergverkO* 

*) Tigerstedt, Handlingar ss. 100—102. 

<) irr. voQ Becker a. st. s. 20 f. och noteo 44; Tigerstedt, 
A^hmniitraäo Petri Brahe s. 38 och der noten 42, samt Dens. Bandiingar 
8. 103 f. 

S) Tigerstedt, Bandttngar ss. 103 t, 241. 

«) Se här of?ao s. 202. 

') Lagos, Abo Bofirätis Msioria 1 s. 179. 

<0 Se Abo Tidningar 1772, s. 187 f. 

^ Det, som D&mndt, den 20 November 1649 atflrdade »Privilegium 
•för them som Nyie Malmstreck vthi FiDland vthirijsa, och Bärgz brwk vp- 



220 

Säliinda inom par ärtiondeii, annars jeniTfll fiH* Fialand 
synnerligt minnesvärda, liksom de i hela Sverges historia ly^iande 
framstft, finaas nara efter hvarandra flera ofientliga ansialier for 
Finlands bruksrörebe vidtagna. AU de fyra 1637 och 1638 for 
hela riket stiftade forordningama fingo 8ina upplagor skildl for 
Finland pä dess eget spräk, hade ätminstone sin anledning af 
samtidig ny rorelse i landets hushällning. AU i dessa 1643, 
som det uppgifVes, tillkomna upplagor, pii samma sätt som iret 
foriii 1642 i Hartwig Henrikssons upplaga af krigsartiklama, svensk 
text och dess ofversättning fbrenas, talar fbr sannolikheten af 
gemensamt upphof s&som det hflr ofvan &t saoune, nästnAmnde 
«tfversfittare tillskrifvits. 

Samma fbr Finlands folk märkyärdiga är, dä del fick se 
hela bibeln tili landets egna spräk ofverflyttad, framträdd& krigs- 
artiklarnas finska upplaga. Medan de allra vigtigaste andUga he- 
hof och fordringar gjorde sig gfiUande och i ibljd af dessas fram- 
steg, utan yttre gemenskap, men icke utan inre sammanhang och 
Ibreningsband, kommo utom kyrkliga jemväl äfven for Finland 
skildt kännbara samhälliga angelägenheter pä enskilda häll d^ 
i fttanka och Uksom smygde sig fram. Dessa senares uppstrif- 
vande antydes blott och allenast af enstaka, skenbart oansenliga 
foreteelser. Säsom sädana klinnemärken mä dock hflr an en 
gäng och sluUigt äter gemensamt de pä finska ätergifna krigs- 
artiklama och bergsforfattningarna liksom tili afsked päpekas. 

«r&Ua wele', tryckl Vt ark 4:o, sUdgar, att «ther no olghon 

»Yppeobarer nftgot nyU Malmstreck, aotiogeD p& sine egne Skatteigor eiier 

i^och CronoDes allmftDDing then samme skal icke alleoasi 

,&thDJuU sitt hemman friu för alie tber aflgleode Vthlager vthi 

«Tree ihrs tgder vlban ock jemväl wara befrijat medh siU 

»Husessfolck och Tieoare för vthskriffningen vihi sei &hr.* Motsvaraode 
belöoiog atlofvas för det fall, att malmeo af ea frälsebonde skulle upp- 
Ukickas eller af ^lagskrifven knekt**. 



SuoffleDmaaD virkojen Ja virastojeii Dimiä 





suoneksi 




Ehdotellat 


Aas* Ahlqvist. 


Adjoum 


«jutontti, lUitttaittt. 


Adfokatfiflkal 


Jtontajamidroali, ftai)xiaiQ)iri4« 




toall 


Yice Advokaiflskal 


a3atQ«AQntaiati)idtQQlt 


A^em 


SftamieS, ebuSmieS. 


Agrooom 


9Raantt)i(te(9nneu)iH>jo. 


Aktuarie 


«ftarirjoinfiilpttäid. 


Alexanders-Universilet 


i Finland ^leffanterin ^Ixopxito ®uo« 




meSfo. 


Anatamie-Prosektor 


8eitfel9nneutt)oia. 


Aridvarie 


Sttidton^oitaja. 


Asscssor 


«feSfori. 


Assistentlakare 


«puIaidlädtdTi. 


Aaditör 


Sotatuomari. 


Baniiigeniör 


JRatainftnpöri. 


Bank, Finlands 


@uomen $anffi. 




^atatjuonanfomentaia. 


Bataljonskommissarie 


?Pataliuonaiifomfariu8, ?PataI- 




iuonanfomifari. 


Bataljonslakare 


$ato()uonanlddräri. 



Bataljonspredikant 
BeOilhafvare k Tullverkets Kust- 
bevakningsfartyg 



Bergsingeniör 

Bergsmekanikus 

Bergsproberare 
Bergsstyrelsen 
Bibliolhekarie 

Vice Bibliolhekarie 
Bibliotheks-Amanuens 
Bokhällare 

Bokhällare-Adjoint 

Borgmäslarc 

Juslitie-Borgmflstare 

Politie-Borgmästare 
Chef 
Civilexpedition (i Hofrätl) 

Civilstaten 
Collegium Medicum 

Direktion 

Direklionen fbr CivilstateDs En- 
ke- och Pupillkassa 
„ for Därvärden 
^ fbr Ecklesiastik- och 
Skolstatens Enke- o. 
Pupillkassa 



^Qtaliuonanfaatnaaia. 
^PdäQiRd SuOtotrodton ranta* 

n)attiolQitt)aDQ. 
SBuorimeStari. 
38uotitdi8TQrentaja, 38uoriinfi< 

n^dri. 
SuoripajaSton Jtonemie8, SBuo* 

ripaiuri. 
Suorenfoettaja. 
SBuori^^aQituS. 
JtirjaSton^oitaia. 
S8ara'Jtiria8ton|)oitaia. 
JtirjaStonamanuenft. 
Äiriuri, 
jtirjurinapulainen, ^tpulaidfir^ 

juri, 
{JJonneStari. 
DifcuSpormcStori. 
Äunnani8potme8tari. 

SRiitaafiainSoimituSf unto, JRiita* 

aflain ofa8to« 
®itt)ilin)ira8to. 
Sädfintöoftain Sleutoofunto 1. 

DteumoSto. 
3o^tofunta. 
©itt)ilin)ira8ton 8e8fi* ja Drpo* 

faSfan S^^^^funto. 
^uKuin^oibon S^f^t^^unta. 
jtirfoKiS' \a Jtou(un)ira8ton &€&* 

ti' ja DrpofaSfan 3ofitofunta. 



223 
tbr Fiaska Brandstods- Suomen maalaisten ^alooifu* 



bolaget fbr landet 


9^bi8t9ffen 3of)tofunto. 


„ fbr Finska MiliUlrens 


©iiomcn -Sotatodcn ficSfi* ja 


Enke- o. Pupillkassa 


DrjjofaSfan S^^ofuntQ. 


„ fbr Riddarbuset 


JRitorifiuoneen S^^tofunta- 


fbr Städernas allmanna 


jtaupunfien ^(eifen $a(oapu« 


BraDdstodsbolag 


9^bi8t9ffcn S^^tofunta. 


Docent 


Dofentti, 


Doktor 


ZoJ)ton. 


Teologie-Dokior 


3umaIuudopm Zo\)toxx, I^^^en^ 




nettinä: 3um. op. %:n. 


Juris Utriusque-Doklor 


SRoIcmpain Difeutten Sofitori; 




Ttoll Diff. 3;:ri. 


Hedicine-Doktor 


Sädfinndn I. SääfcKeteen ZoJ)^ 




tori; U&l l SdQfct. %:xx. 


Filosofie-Doktor 


2^ietott)iifauben Sio^tori; S^ietoto. 

a;:ri. 
luomiofapituH. 


Domkapitel 


Domkyrkosyssloman 


Suomiofirfon^talouSmiea. 


Domprost 


luomiopromaSH. 


Domsaga 


Aidlafunta. 


Ecklesiastikexpeditionen (i Se- 


JtirfoDidaftain 3:oimitu8funta. 


naten) 




Ecklesiastik- och Skolstaten 


ÄirfoUiS* ja Äoulutt)iro8to. 


Ekipage (sjö-) 


Saitoue, ©otalaitoue. 


Ekonomie-Departementet (i Se- 


lalouSofaäto. 


naten) 




Elementarläroverk 


Sllfei8opi8to. 


Elementarskola 


aifciSfoulu. 


Högre 


?)lfi'8Ufei«foulu. 


Lagre 


aia-aifnSfouIu. 


Exercitiemästare 


harjoitusmestari, 9{eutooja. 



224 

Expeditionen fbr jordbruk och aRaQnnn()e(l|n ja tfUxikn toi* 
allmanna arbeten (i Senaten) ben 24)imitu8funtQ. 

Expeditionschef XoimitUdpääOiffö. 

Expeditionscbeis-Adjoini SoimituSt^fiäHifdn Slpulainen. 

ExpeditioDssekreterare S^oimituSft^tieri. 

„ biträdande SlputaiS^SoimituSft^Heti. 

Expediiör (i Posieo) toimittaja, ©uotittaia. 

Extra-Baningeniör ylimääräinen Dtatainftn^öri. 

Extrafiskal ylimääräinen SSiSfaali. 

Extraläkare ylimääräinen Sääfäri. 

FiDdDsexpeditionen (i Senaten) 9ta^aaftain S^oimituSfunta. 

Forstkondukiör ?Piirimetfät>ena , ^iriSraetfä* 

Forstläroanstalten SRetfäopidto. 

Foretstaten SKetfänjiraSto, 

Forstelyrelsen SKetfä^allitu», 

Fruntimmersskola S^^ttöfoulu. 

Fältkamrerare ©otafamrieri. 

Fänrik SBänriffi. 

Föredragande gflttäjä. 

ForesUndare for kontroUeringen jtultas ^opea* ja tinoteodken 

af guld-, Silfver- och tenn- tarfaStuffen epmieS l. ^a&U 

arbeten Uffd. 

GeheimerAd @a(aneuA)o8. 

Verkligt GeheimerÄd Sobellinen ®aIaneutt)o8, 

General Äenraali. 

General-AdjuUnt ^Pääajutantti. 

General af Infanteriet 3öffawäen Äenraali. 

Generaldirektor $ääjo^taja. 

Geueralguvernementskansliet *Pääfutt)emt)drin itan8lia. 

Generalguvemör öfver Storfur- ©uomen ©uuriru^tinafunnon 

stendömet Finland ^ääfutoernpöri. 



GeDeral-Tulldirektiotten 

Gransfiskal 

Gymnasii-Adjankt 

GymDasium 

Gymnastiklflrare 

HaoDDkonlorsbokhMlare 

Haronmastare 

HandelsombodsniaD 

Hofratt 

Hofrflttsrftd 

HusUllningssftUskai^et 

Harad 

HaradshOfdiDg 

Vice HaradshOfdiDg 

Haradsskrifvare 

Indelta Finska BfiliUren 

IngeniOr 

iDgeniOrkorpsen fbr vag- o. vat- 

teDkonimunikatioDerQa 
iDgeniörmekaoiker 
lospektor 

Inspektör fbr Fioska MiliUren 
InspeklOr Ibr Fiskerierne 
iDlendent 

„ ofver allmaona byggiia- 
derna 

„ öfyer Bergvasendet 
lotendentskontoret 
Jernvagschef 



?)H«3:uHinio^fofunta. 
SRajatoisraaK. 
Jtpmnaajtn Spulomen. 
Jlt^mnaaft. 

SBoimi^tefunopettQJo. 
^aminafonttorinfirjuri. 
^aminameStari. 

Jtaupanoftomied, Jtaupanpuo' 
(uSmied. 

^oA)ioifeubenneumo9. 

^alouSfeura. 

Soutifunta. 

Jti^ilafunnan 2;uoman, URoo^ 

tuomari. 
9limi»Äil;lafunnantuomart, 3li» 

mituomori. 
^enfifirjoittaja. 
Jaettu Suomen Sofatoäfi. 
3nfini)ÖTi. 
lie- ja aSefipbbiSt^Sten Jnfi- 

npörifunta. 
3nftnpftri*fonemie8, 
jtaitfi)a. 

Suomen Sotatt)äen Äaitpja. 
ftaladtudten Jtaitfija. 
Äaitftja. 
^(eidten rafennudten Jtoitfiia4 

föuoritdidtön Mi^\a. 

Äaitfljafonttori. 

SRautatienpaäaiffa. 

15 



Jnsterare 

Justeringsverket 

Juslilie-Depariementet (i Senaten) 

Kadellkorpsen 

Kammarlbrvandt 

Kaminarherre 

Kammarjunkare 

Kammar- o. Rikeoskaps-Expe- 

ditionen (i Senaten) 
Kammarräd 
KammarskriiVare 

Kamrerare 
Kandidal 

Teologie-Kandidat 

Juris Ulriusque-Kandidat 

Medicioe-Kandidat 
Filosofie-Kandidat 

Kansler 

„ TjensUIOrraittande 
Vice Kansler 

Kansli, H. M. Kejsarens for 

Finland 
Kansli-Expedilionen (i Senaten) 
Kansiisi 
Kapellan 
KapellmäsUkre 
Kapien 



anittaintarfdStajo. 

aWittaintarfo8tu«funta. 

DifeudofoSto. 

©otaopiato. 

lilitDiraflinen. 

Äamari^ertQ, 

AQmarijunfrari. 

Silim ja 9uA)un(n9riijefl toimi* 

tuSfunta. 
3i(ineun)o8. 
Silinfirjoittaiö, Äamorifirjoit- 

tajo. 
itomrieri, lili^eno. 
Siohlai. 
3umQ!uu8o^)imÄofeIa8; ^m»"* 

op. Siot. 
aRoIempain Oifeutten StoMai; 

aWott. Dift Äof. 
Säfif etietef n Äofe(a8 ; Sädfet. Äof. 
Sietotoiifauben JtofelaS; %Moro, 

Äof. 
Äaneleri. 

SirfaatoimittotDa JtanSleri. 
ÄanSlerin Siainen, ©iniSfan** 

leri. 
JteifariUifen aMajeMeetin @uO' 

men ÄanSIia. 
J(an8(iQtoimitu8f un ta. 
J(an8(i8ti. 
JtaptHiIoinen. 
Gotttorunnonjo^taia. 
Jtapteint. 



397 



Rartasigillatakontoret 

Karleritare 

Klassinspektor 

„ Adjoint 

Kollegiassesftor 
Kornit^, den vid SUdssekretaria- 

tet fi>r Pinska arender tillsatta 
Kommeoderaode de i Finland 

forlagda Irupper 
Kommissionslandtmlltare 

„ Ordinarie 
„ Extraordinarie 

Kommuualräd 

Kompanichef 

KonduklOr 

Koosistoriinolarie 

Eoosol 

Vice-KonsuI 

General-KonsuI 
Kontorsskrifvare 
KoDtrolIverket fi>r guld-, Silfver- 

och lennarbeten 
Kontrollor 
Kopist 
Krigsfiskal 

Krigskommissarialel 
Kriminalexpedilion (i HofräU) 

Kronofogde 
Kronolänsman 



Äarttapaperi'fonttori. 
J(artanA)un)oto. 
Suofanfaitjtia. 
Suofanfaitfijan apulainen. 
JfodegineulDoS. 
SBa(tio|i^ticnn*n)irQdtodfQ olttoa 

Suomen oftain JReuiPoäfunta. 
@uomeen ftoitetun fotamäen 

Äomentaja. 
^iirimaanmittari, $iiriSmaan« 

mittari. 
SHaUineu $iirimaanmittari. 
ylimääräinen ^iirimaanmittari. 
Jtuntaneun)o9. 
Jtom^paniian^päädiffö. 
ÄpuIaiSrafcntaja. 
JtonftStorinnotariuS, JfonfiSto* 

rinfirjoittaia. 
Äonfuli. 

Äonfulinfiainen, ©iaiSfonfuH. 
^ääfonfuli. 
Äonttorinfirjoittaja. 
Äulta», ^opea^ ja tinateoMcn 

tarfa&tudfunto^ 
3:arfa8taja, $eräänfatfoja. 
ÄopiSti, Äopioitfija, Säljentöjä. 
@otaA)idfaaIi. 
®otaroaru8n)ira8to. 
SRifoSaftain 3;oimitudfunta, (Ri' 

fodafiain ofadto. 
JtruununiDouti. 
JtruununnimidmieS. 



228 



Kyrkoherde 


itlrffo^erra. 


KlUnnersrält 


Äemncrin DifeuS. 


LagmaD 


Soomanni. 


Lagsaga 


Saamannifunta , Saamonnin 




olue. 


Landsflskal 


aKoantDiSfaali, fiäänmtoiSfoQii. 


Landskamrerare 


Safininfamrieri, ?dänintt(i(;ena. 


Vice-Landskamrerare 


®ara'8äaninfamrieri. 


LandskaDslist 


SääninfondliSti. 


Landskontorist 


SääninfonttonSti. 


Landssekrelerare 


fiädninp^tieri. 


Vice-Land8sekretei*are 


SBora-Sädnm^^tieri. 


LandlbruksiDStitutct 


aRaanipiljelpSopidto. 


LandUnateristalen 


9Raanmittaudn>ira9to. 


Laodlräntmästare 


Sädninrafiaeton^oitaja. 


„ Adjoint 


8äämnraf)a8tonfioitQjan apu- 




lainen. 


Ledamot 


Safen. 


Ledainot i Rikskonseljeu 


©altaneutt5o«funnan 3dfeii. 


Lektor 


Sektori. 


„ vid Foi*sllaroanstalten 


aWetfdopi8ton Je^tori. 


Gymnasii-Lektor 


Jh)mnoa!in Sektori. 


Universitels-Lektor 


?)(iopi«ton Sektori. 


Lifgardcs Finska Skarpskytte- 


^cnfiTOortioSton ©iiomolainen 


bataljon 


larfCampuja-^Pataljuona. 


Lotsuppsyningsnian 


Öuutpnfaitfija. 


Länearkitekt 


Sddninrafentaia. 


Länebokhällare 


fiddninfirjurl. 


L«neforstmaslare 


Cddninmetfd^ena. 


„ Adjoint 


fiddninmetfd^errau apulainen. 


Lanelandtmatare 


Sddninmittari. 


Lanestyrelse 


Öddnin^Qllituä. 



229 



LärariDna 

Läroanstalten lUr dofetumnu 

Lflroinspektor 

Lojtnaot 

Magasiudlbrvaltare 

Magister 

Filosofle-Magisler 

Kinirgie-Magister 
Magistrat 

Magistratssekreterare 
ManufakturdirektioneD 
MaterialfbrvalUre 
Medicinalsialen 

Militie-ExpeditJoDen (i Senaten) 
MiDtfter-Siatssekrelerare 

„ -Adjoint 

Myotverket 
Navigationsskola 
Notarius Publicus 
Ombudsman 
Orden 

Ordens klass 
Ordförande 
Vice-Ordft)rande 

PackhusiDspekior 
Passexpeditionen, Finska (i S:t 

Petersburg) 
Pasior 

Vice-Paslor 
Poliskommissarie 



Opettajatar, SRaiSopettaja. 
Jtuuromt^ffäin OpxHo. 
Dpetuffen Äaitpja. 
Suutnantti. 
3t)n)ädtdn^ita]Q. 
iKajiSteri. 

3:ietoA)iifauben 2Rajtdten. 
ftirurgian SJlaiidteri. 
SRajiStraatti. 
aJlaiiSttöatin ®it)tieri. 
%t\)tci\iton 3o^tofunta. 
9(ineidton]^oitaia. 
Sääfintömira^to. 
Sotaafiain 3;oimitudfunta. 
aWini8teri'9Battioft^tierl 
aRinidteri<3Ba(tioft^tienn ^u* 

lainen, 
änpnttipaja. 
ajlcrifoulu. 
yleinen 9lotariu8. 
^ftanajaja, $uo(u$mied. 
JRitarifunta. 
fRitarifunnan Suoffa. 
^u^eenjo^taja. 
3Bara'$u(;een]o^taja , ®iai<i* 

^ufieenjo^tata. 
$affa^uonecn*Äaitftia. 
©uomalainen $adftntaimitui^ 

funta (?ietari«fa). 
pastori. 
SlimipaStori. 
$o(iififomfariud. 



830 



Polismästare 
Postdirektionen 
Posldirektör 
Postförvaltare 

„ -AdjoiDt 

Poslkammarkonlor 
Poststaten 
President 

Vice-Presidcnt 
Professor 
Prokiurator 
Prokurators-Adjoint 
Prokurators-Expeditiooen (i Se- 

naieo) 
Protokollssekreterare 
Protonotarie 
Proyincialläkare 
Referendariesekrelerare 
Regislrator 

Rektor 

Revisionskommissarie 
RevisioDskontoret 
Revisionsrätten, allmänna 
Revisor 

Riddare 

Riddarhuskamrerare 
Riddarbussekreterare 
Ritlärare 

RUsUifvurfttt 



^oliiftineStori. 

^oStinto^tofuntQ. 

$odtinjol;tQJa. 

$odtin^oitaian 9(pu(ainen. 
$o8tifamarinfonttori. 

qjreftbentti. 
SBata^preftbentti. 
$rott)e«fori. 
^rofuTaatori. 
^rofuraatorin Slpulaineit. 
^rofuToatorin Soimitudftinta. 

^rotofoUajt^tieri. 

$öQtäfirioittaja. 

^iirilädfdri. 

(Refiätroitftja, ÄefiStroija, Mc» 
fiöteriin^panija. 

ZaxtaituimxaViintTi. 
Zaxtaitn9tonttox\. 
^(etnen Sarfadtu^oifeuS. 
SutountarfaStQJa, Xifintorfaiia' 

ja, S^arfaStoJQ. 
SRitari, Sd^timied. 
IRitati^ttoneen jfamtteti. 
JHitari^uoneeu ©i^Heri. 
^iirronopettaja, SBiimonnon' 

opettaja. 
(RaaStukoan^Difeud. 



SSl 



RMman 


{RaatimteS, 9leu»o«. 


Senaten 


Senaatti. 


Senatens allmänna kansli 


Senaatin yleinen fandlia. 


Scnalor 


©enaatori. 


Sekreterare 


©i(>tifri. 


„ -Adjoint 


6i()tierin Stpulaincn, 9(pu(at8« 




fl^tieri. 


Sjukbuslakare 


<3airad^uoneen(ääfäri. 


SkattmflsUre 


IRa^anmartija. 


SkrifVare 


Äirjoittoia. 


SloUsläkare 


Sinnanlädfäti. 


SloUspredikant 


fiinnanfaarnaaja. 


Slussuppsyningsman 


©ulunfaitftja. 


Sockneadjuokt 


pitäjän 3(pu(ainen. 


Slabskapten 


3:apifapteini. 


Stabsoflicer 


lapiupficti. 


SUdsfiskal 


Äaupungintt)i«faali. 


StadsiDgeniör 


5taupunginmittati. 


Stadslakare 


jtaupungmlääfäri. 


Stationsiaspeklor 


^ppfä^Spaifanfaitfija. 


8UlssekrcUrlalet förSlorfursten- 


©uumen ©uutiTuf^tinofunnön 


domet Finland 


aBaltioft^tieridtö. 


Sludentinspektor 


?)Uoppila8tcn Äaitfija. 


Syssloman 


Xa(ou8mie9. 


SiDglärare 


8au(unopcttaja. 


Teknisk Realskola 


3:ieteeainen teodifuudroulu. 


Tidningsexpeditör 


©anomaintd^ettdjä. 


Tingslag 


Äaräjäfunta. 


Tilttlärrftd 


9limineutt)o«. 


Tjenslenian pä exlra stai 


?)lunäätäinen noirfomie«. 


„ fbr särskilda upp- 


. aSBirfamie* erinäi|lä toimituffta 


drag 


»arten. 



233 



TolagsbokbMIare 
Translator 

„ fbr Pinska sprftket 
Tulldistriktscbef 
Tuliexpedilion (i Petersburg) 
TuUfiskal 
TuUförvaltare 
TuUstaten 
Uoderlojtnant 
Underpolismäsiare 
Vetenskapssocietcten 
Veterioärläkare 
Vägmästare 
Agodelningsrau 

Ofyerauditör 

Orverdirektör 

OfverdirektOrs-Adjoint 

Orverinspektor fbr ^Ikskolorua 

Ofverkommissarie 

Ofverkrigsdomstolen fbr Finska 

Miiitären och Lotsverket 
öfvermasmästare 
öfverstyrelsen för Landtmäteriet 
„ för Lots- och Bäk- 

inrflttningen 
„ för Medicinalver- 

ket 
„ för V«g- och Vat- 

ienkommunikatio- 
nema 



©atamotuIlmKrjutt. 

Äielenfddntäiä. 

©uomentaja. 

Suai))iinnt>aäOiffö. 

2:u{litoimitudrunta (^ietaridfo). 

SuQitDiSfaQli. 

SuQtn^oitaja. 

SuIiimiraSto. 

Sllaluutnantti. 

$l(QpoIiirimedtari. 

Jicbcfeura. 

eidinlaäfärt. 

SBaafamedtari, 9Baafa()erra. 

3:i(aniafootfeuS, iKaanjofooi' 

feuS. 
$ääfotatuomatt. 
^ääjo^toja. 

^Pdäjo^tajan Slpulainen. 
Äanfafoulujcn ^pddfaitftja. 
$ddfomifariuö. 
<8uotnen Sdah^den ja 6uut' 

fiäton 2)tifotQoifeu8. 
^ddmaadmeStari. 
ID^QQnmittauffen ^li^aHihid. 
Suutp* ja ajloiaffataitoffcn P' 

(;aaituS. 
Sddfintömitadton P^aUihid. 

lie* JQ 3Bert9^l)i«t9«en 2)l> 
^aOitue. 



233 



Maistutuksia. 

1. Ei missään erehdy meidän nykyiset kirjoittajat niin 
paljon kuin semmoisten liittosanojen sepitseraisessä, joiden edelli- 
sen osan ei selvästi tiedetä olevan nominativo-siassa. Niitä onkin 
paljo tämmöisiä liittosanoja, joissa edellinen osa murteittain on 
joko nominativo- eli genitivo-siassa, niin että hyvinkin kielen- 
taitava kirjoittaja tulee niistä epäilemään, kummasako muodossa 
liitännäisen edellinen osa on oikeammin, olletikin missä ajatukses- 
takaan ei puolelle eikä toiselle ole täyttä painonvoittoa. Mutta 
löytyypä kumminkin, eikä vähä, semmoisiakin kaksiosaisia liitto- 
sanoja, joiden edellisen osan aina pitää olla genitivo, sentähden 
että se on sen tekosanan kohtaama, josta liitännäisen jälkimäi- 
nen osa on johdettu, vaan joissa kirjoittajamme. Ruotsin kielen 
mukaan ja vastoin oman kielen lakia, vastoinpa järkeäkin, pitä- 
vät edellisen osan nominativossa. Tämmöisiä väärin sepustettuja 
sanoja ovat esim.: maaviffeh/, tervapoltio, perintöjäkö , iUqjako, 
maamitiari, joiden oikeitlain tulee olla: maanvi{fely, tervaapoltto , 
pehnnöj\fakOy Hkayako, maanmittari. Tämän selvän kielenlain 
mukaan on tähän sepitty semmoisia sanoja kuin: maanviyelyn- 
nemoja, arkistonhoitqfay rahanvartia, voimistehinopetttyay mittam" 
tarkastaja^ tihnkirfoittqfa, kartanvHvoja, Imkankaitsya, eikä: 
maanviffelyopetiqfa (tahi maamfyelf/opettqfaj, rahavartifa, mitta- 
tarkastaja j. n. e. Sana hefikikifjoittc^a on tässä ainoa niitä 
sanankeskoisia, joissa väärinkäytös on voittanut kielen luonteen, 
ja joka minunkin on täytynyt semmoisenansa toisten oikeiden 
joukkoon ottaa. 

2. Uittosanojen kirjoittamisesta oli minulla ensin se luulo, 
että selvyys vaatisi niiden osat erillensä, liittoviivalla vaan yhdis- 
tettyinä, kirjoiteltavaksi. Vaan tarkempi miettiminen on sittemmin 
saattanut minut siihen vakuutukseen, että tämmöinen kirjoitustapa 



234 

on sananyhteydelle haitallinen. Sentähden olen Ussä kirjoittanut 
yhtenä sanana sekä kaksisanaiset liitännäiset (katso esimerkkiä 
edellä) että myös kolmisanaisetkin, niinkuin: paioapuyhdistys, 
asiakirjainsäilyiti^a, hovioikeudenneuvos, hammakonUorinkirfuri 
j. n. e. Ainoastaan nelisanaisissa liitännäisissä, jotka tulistrat 
kovin luonnottoman pitkiksi, olen käyttänyt eroiUavaista liitli>- 
nierkkiä, esim. sanassa tuomiokirkon-talousnUes, 

3. Vieraskielisten sanojen suomeksi kiijoittaniiseMa el«i 
minä ollut epävakainen niinkuin moni muukin, Taan viimein jou- 
tunut siihen päätökseen että ainoastaan suoroalaisea äänottn omi- 
kaan kirjoitetut sanat Suomen kielessä orat oikein kirjoileUit 
Minä kirjoitan siis: aOuicuUiif dosentti, senaatti, (en: a^uianä 
j. n. e.), joissa sanoissa kerakkeen kertominen, se täytyy ninMO- 
omaan sanoani, tapahtuu ainoastaan ulospuhunnon mukaan, ei 
sen vuoksi että pelkäisin liitiotavuun kerakkeen, sen yksinkerroin 
kirjoittaen, hiaksi pehmenevän (esim. muka: senaaäj senaadin), 
joka olisi turha pelko, koska kieli ei kaiUssa omissa sanoissaan- 
kaan toimita yksinkertaisen liittotavuussa olevan kerakkeen peh- 
mennystä (esim. täti, tatin; äiti, äitin; setä, setän), vaan vieras- 
kielisissä sanoissa ja nimissä ei tavallisesti pidä mitään lukua 
tämmöisen kerakkeen pehmentämisestä, esim. Kati (Gadd), Katin; 
Heta, Hetan; Riku (Gregorius), Rikun; laku, takun; tts^i (slab), 
t(^)in; Sipi, Sipin. Mitä vieraskielisten sanojen ääniköihin tulee, 
niin on äänikän pituus niissä samoin kuin omakielisissäkin sa- 
noissa merkittävä kaksoiskirjaimella aa, uUj U, j. n. e.) Vaan 
niinkuin Suomen kieli on, mitä tulee pitkiin ^, o- ja d-äänibin, 
omissa sanoissansa nämä muuttanut kaksoisääniköiksi ie, uo fi 
yö, niin muuttaa se ne vieraskielisissäkin sanoissa. Tämän lain 
mukaan kaksoisäänikät löytyvät lainatuissa sanoissa: suoia, tuoli, 
luokka, tuomari, nyöri, pyöveH, edellensä nimissä: Puola, Tuo- 
nuu, Ruomi, Pyönd, Kyöpeä. Ainoastaan pitkä e näyttää kie- 
lemme länsimurteissa pysyvän muuttumatoinna, vaan alkuperti- 



235 



semmissa itämurteissa muuttuu sekin t^ksi, niinkuin sanoissa: 
tiAehdei (teelehdet), ^evesi (skedvalten), leva (Eeva). Tähän 
asti luetellut esimerkit koskevat vaan sanan ensimmäistä tavuuta. 
Sama laki vallitsee kumminkin turmeltumattomain murteiden muis- 
sakin tavuissa. Sentähden on minun mielestäni suomalaistuneet 
sanat, joiden toisessa ja kaukaisemmissa tavuissa kysymyksessä 
olevia ääniä tavataan, kirjoitettavat tähän tapaan: t^sieri, sihHeri, 
mqfuori, insmyöri, j. n. e. — Niinkuin edellisestä luettelosta 
näkyy tarvitsee Suomen kieli kuitenkin ylipään aivan vähän vieras- 
kielisiä virkanimityksiä. 

4. Sana vice ruotsinkielisissä virkanimityksissä on tähän 
asti melkein aina käännetty vaan yhdellä sanalla: vara. Jokai- 
nen, joka tuntee niiden nimitysten oikean merkityksen, joissa 
sana vice tavataan, myödyttää kumminkin, että semmoinen käy- 
tös on ollut väärä ja vaillinainen. Sentähden on tässä tämä 
virkanimitysten muodostiija sana eri tiloissa käännetty kolmella 
eri sanalla: vara, nimi ja siais- eli siainen^ niinkuin sanoissa: 
vara-lääninsifuieri , vara-kuiastofihoiic^a; nimipasiori, mmituo- 
mari; iiaiskamleri , siaiskonstäi. 

Hebingissä, Syyskuun loppupuolella v. 1864. 



Snomalafsen Kirjallfsnnden Seuran keskns- 
telemukset v;na 1803— 64. 



Hahtikuiiii 1 p&i?. 1863. 

1 §. Searan uusi Esimiee, Herra KaosliaDeuvos Reio, 
artsi kokoaksen Bearaavalla puheella: 

Hyvftt herrat! 

Vielä kerran olette kateuneet minmi tälle esimiehen ifltoi- 
melle Soomeu Kirjallisnaden Senrassa Hekingissä, ja koBka Seu- 
ran entinen mainio ja ansiollinen esimies on jättänjrt kaupun- 
kimme ja siis ei eneomiän voi tätä virkaa Seurassa toimittaa, 
vaikka jokainen Suomen maan ystävä ainian tulee pitämään häntä 
Suomen Kirjallisuuden ja isänmaallisten kokemusten oikeana esi- 
ja pää-miehenä, en ole epäillyt tässä paikassa olla hänen viran 
toimittajana ja varamiehenä, ehkä jo ennen kaksitoistakymmentä 
ajastaikaa olen tätä virkaa toimittanut; — toimittanut kovina 
aikoina, joina totisesti Suomen kielen ja suomalaisuuden tila 
omassa maassa ei ollut ilahuttavalla kannalla. ELahdelta vasta- 
naiselta puolelta näitä suomalaisia harrastuksia moitittiin ja vi- 
hattiin. Yhdeltä puolelta ruotsin kielen ja kirjallisuuden ystä- 
viltä, jotka väittivät sen ikuisesti pitävän pysyä meidän sivistys- 
kielenä, eikä havainneet että sillä tavalla Suomen kansa alati tu- 
lisi elämään valistumattomuudessa, samalla muotoa kuin entisinä 
vuosisatoina. Mutta Suomen kansan valistus ei paljon heitä vai- 
vannut, jos vaan itsellensä, lapsillensa ja niin edespäin polvesta 
polveen saisivat säilyttää ruotsin kieltä. Ensisti he sitten irvis- 
teKvät näille isänmaallisille yrityksille, mutta koska suomalaisuu- 



238 

den ystävät lisääntyivät, kävivät työhön ja alkoivat toimeen panna 
mietteitänsä, irvisteleminen mnuttni karsasmielisyydeksi, moit- 
teeksi, ynnä myös panetukseksi. Sanottiin mnka nämät yrityk- 
set olevan vaaralliset kansallista järjestystä, olevan viholliset 
laillista hallitusta vastaan , sanottiin viimein suomalaisnnden ystä- 
vät pyytävän perustaa omituista , Venäjästä irtaista valtaa. Että 
suomalaisuuden ystävät ei voineet olla niin typerät, että olisivat 
luulleet mahdolliseksi toimeen panna semmoisia yrityksiä, Mtä ei 
ajateltu. Ensiksi kyllä ylimäinen hallitus ei ottanut korviinsa 
senkaltaisia soimauksia suomalaisuuden ystäviä vastaan. Silloin 
oleva pääll3rsmiehen siainen Suomessa paremmin tunsi fiaijalli- 
suuden Seuran tuumia ja töitä, ja siis voi selittää ylimäiadle 
hallitukselle Seuran isänmaallisia eikä hallitusta vastaan vihollisia 
tarkoituksia. Vuoden I842:en eli 1843:en aikana palatesaaan 
Pietarista sama mies kehoitti viljelemään Suomen kieltä Ja kir- 
jallisuutta, ja myös vakuutti selvillä sanoilla maamme Suorinih- 
tinaan tahtovan ja toivovan Suomen kieltä ballitos- ja oikeus- 
kieleksi Suomessa. Vielä Suonien senaatisBakin pnolnsti hän suo- 
malaisuuden harrastamista, sen soimaigoita vastaan. Mutta andet 
lyat tulivat, uudet pääUysmiehet ei tunteneet Seuran yrityksiä, 
luulivat soimaukset todeksi, luulivat Seuran salaisesti tarkas tele 
van muuta kuin ainoastaan kielen, kirjallisunden ja valistuksen 
ylösauttamista. Yksinäisten suomikiihkoisten tyl\jät puheet ja ajat- 
telemattomat tekemät sanottiin julistavan kaikkien tarkoitoksia 
ja mietteitä, ja luettiin kaikille suomalaisuuden ystäville ja koko 
Kirjallisuuden Seuralle riaksi ja syyksi. Siitä Kirjallisunden 
Seuran ja suomalaisuuden kokemisten rajoittaminen ja masenta- 
minen hallituksen puolelta. Tästä taasen syntyi ruotsin ystä- 
ville etu ja lisääntyminen. Sanottiin muka, jos ei saada viyellä 
omaa kieltä ja kirjallisuutta, niin on tärkein asiamme li\jasti py- 
syä ruotsalaisessa sivistyksessä. Tästä myös se ruotsikiibko, 
joka niinä vuosina, sodan aikana, ja vielä sen jälkeen ilmaantuL 
Kuitenkaan tämä hallituksen nurjuus suomalaisuutta vastaan m 
estänyt Lönnrotia eikä hänen mielenhtimolaisia työskentelemlBti 
isänmaallisen kiijallisuuden palveluksessa. 

Mutta myös nämät igat ovat olleet ja menneet» toiset on- 
nellisemmat tulleet; ja toivomme että ne tästedes lakkaamatta 



ovat pysyviDä. Suomen kielen lailHnen oikeus tulla hallitus* ja 
tuomio-kieleksi on kaikilta myöten annettu, ympäri koko Suo- 
men maan; ajasta vaan, koska tämän muutoksen pitää tapah- 
tuman, on erimielisyys. Estämättä kieltämme nyt viyellään. 
kouloiaaa opetetaan, kirjallisuuttamme vuodesta vuoteen aina 
nutterammin harjoitetaan, usiasti hallituksen raha-avulla. Niitä 
miehiä, jotka ovat toimittaneet tätä uutta aikaa. Suomen histo- 
ria vastapäin kiitollisuudella tulee mainitsemaan; ne ovat tunne- 
tut, ei minulla tässä ole tarvis niitä nimittää. — Seuran raha- 
varat isänmaan rakastajoiden lahjoilla ovat autetut parempaan 
täaatn, ja siis Seuralle valmistettu mahdollisuus ja vara levittä- 
milD ja enentämään työnsä kielen ja kirjallisuuden kasvattami- 
seksi ja kukoistamiseksi. 

Vaikka kyllä tiedän oman voimani halvan ja vähäarvoisen 
oievan edustamaan näitä kokemuksia; toivon — hyvät herrat, 
Suomen Kirjallisuuden Seuran virkamiehet ja muut jäsenet, — 
TtkUln avulla, ahkeruudella ja uutteruudella syntyvän hedelmiä, 
jolfca nyt aljetulla vuodella tulevat olemaan isänmaallemme hyö- 
dyksi, voitoksi ja kunniaksi. Iloisemmalla mielellä minä siis 
nyt oleB kä3myt tähän istuimeen, kuin kymmenen vuotta taka- 
perin tätä samaa paikkaa jätin. 

2 $. Seuran entinen sihtieri. Herra I^ehtori Borg, luki 
Diasta vaksi Seuran pöytäkirjan vuosikokouksesta, 16 päiv. men- 
nyttä kunta. 

3 S' Siitä syystä että Kanteietaria jo kauan ei ole ollut 
täysift kappaleita Seuran kirjavaroissa ja että yleisön , varsinkin 
opettele! van nuorison, puute tätä laulnkokonsta on suuri, kat- 
sottiin tarpeelliseksi siitä painattaa uusi, munttamatoin painos. 
Seura ei kuitenkaan tahtonut tehdä päätöstä asiassa, ennenkuin 
Kantelettaren toimittiyan, Seuran Kunnia-esimiehen ajatusta siitä 
knulnstettaisiin. 

4 $. Ilmoitettiin tekeillä olevan seuraavat koulukirjat, nim. 
Ranskan XieHoppi, Eng f annin Kielioppi^ Ksenophontm Anabasis 
suomalaisen sanakiijan kanssa, ja kysyttiin, olisiko Seura ha- 
lullinen niitä kustannuksellaan painattamaan, johon Seura lausui 
hyvin suostuvansa, sittenkuin nämä teokset joutuvat Seuran kä- 
siin ja Tutkijakunta ne on hyväksynyt. 



340 

5 $. Allekiijoitetto ilmoitti, että hftn Seuran kautta pror, 
Schleicher*iUe Jeoassa lähetettftväksi oli Herra Lehtori Eurdn^iitl 
saanut 1 kappaleen hänen toimittamiansa suomalais-motaalaisU 
sanakirjaa ja isompaa kielioppia. Ja päätti Seura, että sen puo- 
lesta mainitulle oppineelle lähetettäisiin Seuran toimittamista ne, 
mitkä allekirjoitettu katsoisi tähän tarpeesen soveljaiksi. 

6 $. Esimies ilmoitti Seuran vahtmestarin vähäksjmeen 
palkkaansa ja anoneen siihen jotakuta lisäystä. Seura päfitti, 
katsoen vahtmestarin lisääntyneihin toimiin, korottaa hänen palk- 
kansa 160 markkaan. 

7 §. Majisteri F. Ahlman, jonka huostassa tekeillä ole- 
van parannetun painoksen Seuran ruotsalais-suomalaista sanaJur- 
jaa toimitus on, ilmoitti tarvitsevansa puhtaaksikirjoitusta ja ky- 
syi , paljoko hän mainitun teoksen puhtaaksikirjoittamisesta voisi 
kirjoittajille luvata arkilta, ja määräsi Seura siksi 1 mkn 20 
penniä. 

8 $. Allekirjoitetun ehdotuksesta päätti Seura kassasta 
maksettavaksi 82 m:kaa miyisteri R. OppoutnlUe, Seuran pdytä- 
kirjain vuodelta 1860—1861 suomentamisesta. 

9 §. Paremmin saattaaksensa yleisön tietoon, mitä Seura 
on kustannuksellansa painattanut, päätti Seura, että jokaisen 
täsfedes ulosannettavan toimituksen kansilehteen painettaisiin 
luettelo Seuran kustantamista. 

10 §. Esimies ehdotteli, että Seura antaisi tilastolltatea 
tietojen keräämiseen matkarahoja, samoin kuin kielellisten ja mui- 
den isänmaata koskevien tietojen kokoamiseen aina on annetta. 
Seura suostui ehdotukseen, ja lupasi Esimies tulevaan kokouk- 
seen Seuralle esittää kaavan , jonka jälkeen mainittiyen tietojen 
keräämisen pitäisi käydä. 

11 §. Lehtori Borg ilmoitti että ne 580 m:kaa, jotka 
Turkulaiset mennä vuonna n. k. Lönnrotin-juhlassansa olivat 
koonneet Seuralle lahjaksi ja joiden käyttämisen Seuran Kunnia- 
Esimies herra Kanslianeuvos Lönnrot saisi määrätä, olivat Kunnia- 
Esimiehen kautta tänne lähetetyt ja hänen nimessänsä Yhdyspank- 
kiin pannut, josta Lehtori Borg nyt antoi Seuralle Yhdyspankin 
kuitin. Samalla luki Lehtori Borg Seuran kuulla herra Kanslianeu- 
vos Lönnrotin hänelle kirjoittamasta kirjeestä seuraavan otteen: 



241 

^Kysyt Tarun rahoista, millft ehdoilla olisivat Seuralle jä- 
tettävät Koska se lahjan-antajain tahdosta on voimassani käyt- 
tää ne mieleni makaan Saomenkielen hyödyksi, ja kan myös 
soisin niillä niin paljo hy>'ää vaikutettavan, kuin mahdollista on, 
niin olen päättänyt pyytää S. K. Seuraa minun puolestani teke- 
mään sen, sillä ainahan monta päätä paremmin asian älyää, 
kuin yksi, seki jo elähtänyt. Jos Seura ei katsoisi sopivaksi 
määrätä ne kehotuspalkinnoksi suomenkielisen Suomen Historian 
saamista varten, niin käyttäköön ne jollain muulla tavalla mai- 
nittuun tarkotukseensa joko suorastaan taikka sittekun on nä- 
kemään tultu, jos Turkulaiset Porthani-kuvan paljastaessa ehkä 
kokoovat enemmän lisäksi, niinkuin muutamat heistä kuuluu ai- 
koneen. Ainoa tarvittava ehdotus rahat Seuralle jättäessä tai- 
tais se olla, että jos rahat käytetään edellä-mainittua taikka jo- 
tain muuta hyödyllistä kirja-teosta varten , siitä sitten kirjan ni- 
milehdessä tahi muualla (esipuheessa) jollain sopivalla tavalla 
ilmoitettaisiin, että kirja on Turkulaisten avulla toimitettu. Jos 
Seura luvun-piteissä tahtoo näistä eri kassan Turkulaisien kas- 
san nimellä tehdä taikka hoitaa ne muihin rahoinsa yhdistet- 
tynä, se on Seuran omassa vallassa^. 

Tämän johdolla päätti Seura antaa rahat olla määräämättä , 
kunue nähdään, tuleeko niille lisää vai ei. 

12 S. Majisteri W. Lavonius kertoi. Seuran valin mu- 
kaan tohtori Elmgren*in kanssa, läpikäyneensä Seuran kirja- ja 
rahavarat kuin myös kirjaston ja kaluston, ja olivat nämä tilin- 
tutkijat kaikki löytäneet hyvässä järjestyksessä; vaan kirjallisen 
kertomuksen toimestansa ja tilivapauden ehdotuksen asianomai- 
sille antaisivat tutkijat vasta ensi kokouksessa. 

13 §. Akatemikko valtaneuvos A. Schiefneriltä sai Seura 
lahjaksi erään hänen nykyjään painattamansa kielitieteellisen kir- 
joituksen: Ueber das Atvarische. 

14 $. Rahan Vartian kuukauskertomus rahaston tilasta oli 
seuraava: 



Suomi. 15 



242 



Kassa Rapport. 
1863. J)ehet 

Mars 16. Godtgöres för af hr C. E. Barck 
förl. är förs&lda böcker för litet 

päförde 50 k mark 2: — 

„ 24. Frenckellska bokh. i Tammerfors 

bokförsäljning 168: 48. 

„ 26. D:o d:o iÄbobokfors. 311: 44. 

„ „ A. W. Edgren d:o 163: 40. 

n n Lagman Rehausen led. afgift . . 24: — ^^g. 32 

April 1. Kassabehällning mark 521: 40. 

Kredit 
Mars 16. Per kassabrist 3 mb. 98 k. ä 400 

penni mark — — 15: 92: 

„ „ Honor. för Wiuluniekka 30 rub. . 120: — 

„ 21. Mag. Oppman för renskrifn. . . 12: — ^^g- — 

April 1. Kassabehällning 521: 40. 

Märir~669: 81 

Helsingfors den 1 April 1863. 

B. A. Thnnberg. 

15 §. Tohtori Pol^n esitti jäseniksi: kavernyörin paroni 
Alfons Walleen*in tässä kaapnngissa ja apteekkari Wilh. Fabri- 
tius*en Turussa. 

Toakokaim 6 pii?. 1863. 

1 $. Luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja oiastavaksl 

2 §• Yliopiston varakirjastomies tohtori S. Elmgren jltti 
vuoden tilintutk\jain puolesta seuraavan kertomuksen: 

^Enligt uppdrag af Finska litteratur-sällskapet hafva un- 
dertecknade den 20 — 26 Mars reviderat skattmästarens räken- 
skaper för Sällskapets 32 :a är» samt inven terät säväl det uoder 
sdureterarens förvaltning st&ende boklagret, antiqviteterna och 



243 

diYerse Sällskapets tillhörigheter enligt särskild förteckning, Bom 
det it bibliotekariens vArd anförtrodda biblioteket, och dervid 
icke fnnnit Bkäl tili nigon anmärkning, utan ansett sagde Säll- 
skapets tjenstemftn böra fä fotl decharge för sistledne krs för- 
Taltning. Särskildt anse vi osa böra vitsorda det berömvärda 
nit hvarmed sekreteraren förvaltat Sällskapets mest inbringande 
egendom, boklagret. hvilket nu innehäller i arkivet qvarliggande 
böcker för 10»75d rub. s. bmtto; äfvensom skattmästarens re- 
diga bokföring af de särskilda fondorna, särdeles den eljest nog 
invecklade PorthaDska minnesvärdsfönden , hvilken för närva- 
rande bar en tillgäng af 8,609 mb. 59 kop. Lexikon-fondcn 
utgdr na 1,217 mb. 25 kop., och utom de stäende kapitaleraa 
finnes en disponibel tillg&ng i Sir^nska fonden af 369 mb. 25 
kop. (att användas för skolböcker) och i Kellgrenska fonden af 
187 mb. 58 kop., hvilka tillgängar säledes vid yppadt behof 
kanna upptagas och enligt gifvarenas afsigt användas. Helsing- 
fors den 4 April 1863. 

Wilhelni Lavonius. Sven Gabr. Elmgren.^ 

3 S. Seuran Kunnia-Esimies kanslianeuvos E. Lönnrot 
oli, nykyjään kaupungissa ollessansa, Esimiehelle jättänyt seu- 
raa vaisesti kuuluvan ehdotuksen: 

,,Till Finska Litteratur-sällskapet i Helsingfors I 
Sedän jag efter öfvertagandet af det Finska lexikaliska 
arbetet funnit, att Lektor Borg för sitt besvär och omkostnader 
dermed ingalunda kan anses vara godtgjord med hvad han frän 
lexikonsfonden uppburit, ehurn han sjelf, underskattande sitt 
arbete, pästär sädant, sä skulle jag föreslä att honom frän 
n&mnda fond skulle lemnas ett tillskott af minst 150 rubel, för 
att han om icke fuUt, dock nägot bättre än förat mä häfva sitt 
arbete ersatt. Helsingfors den 1 Maj 1863. 

Elias Lönnrot^. 
Ja päätti Seura suostua tähän ehdotukseen, jonka tähden 
sanakirjakassasta lehtori Borgille piti ulosmaksettaman 600 
markkaa. 

4 §. Tohtori U. Pol^n ilmoitti Seuran painoyhtiön puo- 
lesta, että yhd^smiehet olivat havainneet sen itsellensä edulli- 
semmaksi, että Seura vapautettaisiin siitä Seuran ja heidän vä- 



244 

liilansa tehdyssä kontrahdissa löytyvästä säännöstä, joka mää- 
rää että Senran välttämättömästi pitää heidän painossansa pai- 
nattaa kustantamiansa, kuin hinnat siellä eivät ole kalliimmat 
koin manallakaan. 

Ja saostui Seurakin puoleltansa tähän ehdotukseen. 

5 $. Sihtierin ilmoitettua että Majisteri Fr. Ahlman ja 
ylioppilas P. Ervast, joilla uusi painos Seuran ulosantamaa 
ruotsalais-suomalaista sanakirjaa on tehtävänä, olivat hänelle 
jättäneet osan valmista käsikirjoitustansa, päätti Seura, että 
tämä oli pantava painoon, niin pian kuin Tutkijakunta oli ke- 
rinnyt siitä antaa lauseensa; ja olisi kirjaa painettava 1,500 
kappaletta; sen koon, paperin ja painoehdot saisi sihtieri ynnä 
tohtori Elmgren*in kanssa määrätä. 

6 $. Myös päätti Seura painattaa uudestaan Kanteletta- 
ren, aivan entisessä asussaan, kuitenkin ilman toisinnoitta, 1,000 
kappaleen painoksessa, jonka ulkomuodon ja painoehdot Seuran 
sihtieri saisi toht. Elmgrenln kanssa päättää. 

7 S. Majisten Ahlman ilmoitti, että ylioppilas T. J. Dahl- 
berg oli ikäänmainittuun sanakirjaan kerännyt 400 sanaa, josta 
Seura herra DahlbergHUe päätti varoistansa maksattaa 80 m. 

8 §. Sen toimikunnan puolesta, jonka Seura asetti vas- 
taanottamaan ja rahaksitekemään kammarivirallisen Rabbe-vai- 
najan omaisuuden, ilmoitti lehtori Borg, että toimikunta myö- 
dystä irtaimesta tavarasta oli jo kerinnyt saada sisään 4,000 
markkaa, jotka lehtori nyt jätti Seuralle. 

9 §. Seuran Esimies luki häneHe tulleen kirjeen kielen- 
tutkijalta herra D. E. D. Europaeuselta, jossa hän ehdottelee, 
että Seura päättäisi antaa matkarahoja joillekuille soveljailie 
muinaisjäännösten tutkijoille. 

Seura katsoi asian tärkeäksi ja aikoi siitä vasta tehdä lä- ' 
hemmän päätöksen. 

10 S- Soitantojen kauppias Herman Paul kysytti Dosentti 
Elrohnllla Seuralta, saisiko hän uudesta sovituttaa ja painattaa 
Seuran kustantamassa l:ssä vihkossa fFaiihäia Suomen Kansan 
Lauianioja löytyviä lauliya, johon Seura antoi suostumuksensa. 

11 §. Ilmoitettiin että Kunnia-Esimiehen tekemä käännös 
kanslianeuvos, provessori Paimenin lakitieteellistä kirjaa oli pai- 



245 

nosta joutumasea» ja määrättiin sille hionaksi 2 markkaa 50 
penniä. 

12' §. Dosentti J. Krohn oli jättänyt Seuralle käsikiijoi- 
toksen nyt uudesta läpikäymäänsä ja korjailemaansa käännös- 
tään Stöckhardfin Kemiaa. 

8e lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

13 §. Seuran kustannuksella painatettavaksi oli urkunihti 
WiipnrisBa Wächter jätättänyt Seuraan kaksi vihkoa hänen osiksi 
tekemiänsä osiksi vaan sovittamiansa suomalaisten laulujen lau- 
lantoja, nimellä: Scherz und Ernst l:s Heft ja SchulHeder^ 
Va Heft. 

Seura lykkäsi ne Tutkijakunnan tutkittaviksi. 

14 $. Esimies ilmoitti kiijeessä Seuralle tulleen ja Näy- 
telmistddn painettavaksi tarjotun: Saarimaan KosiaL Näytelmä 
kolmessa kohtauksessa^ kvy\ Malakias Costiander. 

Lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

15 $. Samoin tarjosi allekirjoitettu sihtien Näytelmistödn 
painettavaksi suomennoksen Schiller*in murhenäytehnää Kahaie 
und Uebe, nimellä: Kavdhms ja Rakkaus, jota hän nyt Seuraan 
aotoi kaksi ensimäistä näytöstä. 

Lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

16 §. Kouluopettaja Majisteri W. Floman antoi Seuraan 
käsikirjoituksen Ranskan Kielioppia, sisältävä muotoopin, sa- 
noen olevansa halullinen painosta toimittamaan täydellisen rans- 
kalaisen oppikiijan Suomen kielellä, lukemiston ja sanakirjasen 
kanssa, jos Seura nyt ensin hyväksyisi tämän muotoopin. 

Lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

17 §. Seuraavia lahjoja oli Seura saanut seuraavilta: 
Kenraali-majuori O. Furuhjelmllta: 1) Voyage au Cap- 

Nord, par la SuMe, la Finlande et la Laponie, par Joseph 
Acerbi, Paris 1804, 3 voU. 2) Geschichte des letzten Schwe- 
disch-Russisehen Krieges, Frankfurt am Main 1792, 1 voi. 3) 
HHciMa PyccKHXi rocyAapefi h Apyrnxx ocoöx uapcKaro 
ceiieftcTBa, 1 ja 2 vihko. MocKsa 1861. 

Muona-rengiltä Mikko Johanssoneilta: Erikki Erikinpojan 
postilla vuodelta 1621 (vajaalla sekä alkua että loppua). 



246 



Ylioppilas V. J. Smedberg^iltä; 1) Then Tyske Sprikmä- 
stareo af Albert Oiese, Sthm 1730. 2) The tveooe Bröder, 
Mester Oluff Petri Phase, Mest. Lars Petri Lefverne och Wan- 
del, af Joh. Oöst. Hallman. Sthm 1726. 3) L*£nelde de Yir- 
gile. Paris 1662. 

Nimi-taomarilta Julius Nygren*iltä: 1) Prielektions katalo- 
ger frän Äbo, ären 1806—1826, 18 kappaletta. 2) Akademi- 
ska programmer frän Abo, ären 1722 — 1827, 88 kappaletta. 

Kirjakaupan oppilaalta Alfred Öijer'iltä: Peringskjöldin 
Monumenta Uplandica, Sthm 1710. 

Seuran rahaston- vartijalta, kirjakauppias Thunberg'ilta: 
C. A. Qottlund^in Runoilemisia. Ensimäinen Joukko. C. M. 
FredmanHn Lauluja ja Loiluja. Hels. 1863. 

Ruukin isännältä Frans FrenckelFiltä : iso kokous Frenc- 
kellin kirjapainossa painettuja viisuja, yhteen nidottuina. 

Konsuli Böninghiltä Rää velissä: kaksi kappaletta WiDk- 
ler*in kirjoittamaa kiljaista: Juttud. 

Seuran vahtmestarilta Pav^nilta: 1 ruotsalainen vaskiraba 
vuodelta 1747. 

18 $. Jäseneksi esitteli tohtori Tikkanen Nokijamestarin 
tässä kaupungissa Olov Walkeapään. 

19 $. Rahaston-vartijan puolesta luettiin seuraava kna- 
kaus-kertomus: 



Kassa Rapport. 
1863. DebeL 

April 1. Kassabehällning 

M 7. P. Asehan & C:o försäldt boklager 809 
„ 18. G. L. Söderström d:o 60: 29. . 201 
„ 27. Ledam. afg.afApoth.W. Fabritius 24 
„ n D:o af Löjt. Lucander . 24 

„ ^ Barck i Uleäborg för böcker . .101 
Mig 2. Hihöfd. Forsten ledam. afgift. . 24 
n n Siven i Joensuu för böcker . . 99 



521: 40. 



16. 



60. 



1,282: 



76. 



Summa Mark 1,804: 16. 



247 



April 





Kredit. 






2. 


Magister Oppman för öfvers. . . 


32: — 




W 


Stud. Parviain för d:o . . 


40: — 




w 


Litteratur säilsk. tryck. bolag: 
rest k tryckn. kostn. för Kreik. 








Kielioppi 


496: — 




r» 


Stud. Tavaststjema för koiTectar 


84: — 




15. 


„ Gummerus för öfvers. . . 


90: — 




20. 


„ Ehnberg för renskrifn. . . 


9: 60. 




w 


„ Gröneqvist för d:o . . . 


21: 60. 




t* 


Finska Litt. säilsk. tryck. bolag 








för fakt 


14: — 




r» 


D:o för Suomi 1861 .... 


819: 80. 




91 


Bokb. Äkerblom för Suomi 1861 


61: 72. 




w 


„ „ protok. inb. 


3. — 




22. 


Stud. Brofeldt för renskrifn. . . 


19: 80. 




»1 


„ Grönqvist för „ . . 


26: 60. 1713^ 


12. 


6. 


Kassabeh&llning 


... 86: 


4. 




Summa Mark 1804: 


16. 



Maj 



I Portbanska fonden ingen förMndring. 
Helsingfors den 6 Biaj 1863. 

B. A. Thunberg". 
Aug. Ahlqvist. 

Kesikään 3 pii?. 1863. 

1 $. Luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja oiastavaksi 
ja hyväksyttiin. 

2 §. Ilmoitettiin tulleen kirjalal\joja seuraavilta: kiijaili- 
Jalta E. Beauvois Parisissa 1, akatemikolta P. Hunfalvy 1, kirjai- 
lijalta H. Neusllta Räävelissä 2, Eristianian yliopistolta 2, se- 
naatori Cl. Nordenheim*ilta vasullinen sekä vanhempia että uu- 
denapia kirjoja, nimituomariita Julius Nygren toistakymmentä 
kappaletta vanhempia kirjoja ja ylioppilas K, V. G. Forselius*elta 
4 vanhempaa kirjaa ja muutamia väitöksiä. 



248 

Myös oli ylioppilas V. L Smedberg lahjoittanut Seuralle 
muutamia tuhansia lakkapainoksia uudemmista sineteistä Suo- 
messa ja Ruotsissa. 

3 §. Seuran entinen hyvänsuoja kenraalimajuori O. Fu- 
ruhjelm oli lähettänyt Seuralle sata hopearuplaa ynnä seuraa- 
van kirjeen kanssa: 

^Finska Litteratur-sällskapet i Helsingfors. 
Med glädje har jag utaf sällskapets för sistlidue är offent- 
liggjorda ärsberättelse förnummit, att det, sednast ät hr Mur- 
man, disponerade reseundcrstödet äfven denna gäng icke värit 
fruktlöst, och skyndar derföre, att tili sällskapet öfversända bi- 
lagde 100 rub. för att efter Dess godtfinnande användas tili 
samma ändamäl som hittills. 

Med fuUkomligaste högaktning 
innesluter jag mig uti Sällska- 
pets fortfarande välvillja 
• Warschau O. Furuhjelm." 

d. j\ Maji 
1863. 
Ja kuin tämän johdolla matkarahan poisantaminen ja mat- 
kan lähempi määrääminen Seurassa otettiin kysymykseksi, ar- 
velivat läsnäolevat jäsenet nyt olevan myöhäistä tätä tutkinto- 
matkaa täksi kesäksi määrätä, sentähden että yliopiston nuo- 
remmat jäsenet, joita tämmöisiin matkustuksiin tavallisesti il- 
moittautuu, jo ovat hajonneet kaupungista. Sentähden lykättiin 
asia tulevaan kevääsen; ja piti siitä, ynnä kiitoksen kanssa, 
annettaman tieto kenraalimajuori Furuhjelm'ille. 

4 $. Kirjeessä l:ltä päivältä Toukokuuta, joka nyt Seu- 
rassa luettiin, ilmoittaa Riigassa oleva Gesellschaft fUr Ge- 
schichte und AUerthumskunde der Osiseeprovinzen , ei saaneensa 
Porthanein kirjoitusten l:stä osaa, vaikka 2:nen oli jo kerinnyt 
sille tulla; jonka tähden se kaivattu kirja päätettiin mainitulle 
Seuralle piammiten lähettää. 

5 $. Seuran entisiä päätöksiä myöten oli viimeinen osa, 
6,000 markkaa, sitä summaa, jonka Seura oli ottanut maksaak- 
sensa Turkulaisille Porthan'in muistokuvan kantakiven raken- 
nukseen, menneellä kuulla herra assessori F. J. Rabben kautta 



249 

lähetetty Tnrkunn, josta rahalähetyksestä herra aseessori nyt 
antoi Seuran iaskokirjoihin pantavaksi kuitin. 

6 §. Allekirjoittaneen muistutettaa, että Kantelettaren 
nntta painattamista päätettäessä oli unhotettu korjauksen luke- 
misesta mitään määrätä, päätti Seura että palkinto siitä oli suo- 
ritettava Seuran varoista ja saisi allekirjoittanut sihtieri tähän 
korjaustyöhön hankkia sopivan miehen ja sen kanssa palkin- 
nosta sopia. 

7 $. Tekeillä olevasta ruotsalais-suomalaisesta sanakir- 
jasta antoi majisteri Rothsten Tutkijakunnan puolesta seuraavan 
lauseen : 

,,Herrojen Ahlmanin ja Ervastin sanakir- 
jallisesta työstä sekä herra majisteri Flomanln 
Ranskalaisesta Kieliopista saa Kirjallisuuden 
Seuralle Tutkiokunnan puolesta allekirjoittanut 
lausua nämät mietteet: 
Tekeillä olevaa ruotsalais-suomalaista sanakirjaa aiotaan 
parannetuksi painokseksi EuropsBuksen lexikosta. Tätä päämää- 
rää muistaen Tutkiokunta on tarkastellut herrain Ahlmanin ja 
Ervastin työtä, josta 35 arkin vaiheilla on tuotu Tutkiokunnan 
näkyviin. — Päävaatimuksia työn kelvollisuuden suhteen on 
luonnikasten sanojen pistäminen entisten sopimattomien sijaan 
taikka niitten muutoin muistaminen. Tässä kohden jo alussa 
havaitsee kiitettävää ahkeruutta. Niin esm. nyt äänenvastuii =. 
ackord, kussa ennen äänen mukam^ nyt täydeksi vastaava^ 
yhden tekevä rz adeqvat, ennen jktm mtikainen^ nyt varavir- 
kainen = adj o in t, ennen tuo moninainen apumies^ apulainen^ 
nyt kievoitella, kouktUelia = advocera, ennen kannatella, nyt 
tomuttaa = afdamma, sovitella = afjemka, joita mukavia 
Suomen sanoja ei näissä paikoissa ennen tavattu , nyt aphommi, 
mietelmä = aforism, ennen otto- 1. murtolause, nyt aivan oi- 
kein jämsiä pois = af r asp a, ennen raspata pois, nyt tähdätä, 
koisoa, koskea paitsi muita =: af se» kussa kohden näitä ei en- 
nen nähty, ja niin pitkin matkaa. Oikeita sanoja entisten si- 
jaan taikka muutoinkin etsiessään tulee paran tajain kuitenkin 
varovasti ja taiten menetellä. Ensi katseessa näkyy, kuinka 
pian erhettyy, jos liian äkisti Europ^uksen tuomia virheellisiksi 



250 

päättää ja niitä muuttelee taikka peräti liylkäilee. Niin täytyy 
luulla että paljas muoto on saattanut toimittajat nyt panemaan 
partisam entisen perlnska-^fknan sijaan merkitsemään Ruotsin 
bardisan, jota muutosta ei suinkaan voi kelvolliseksi katsoa. 
Vaan silmätkäämme tuota hätää sekä tämänkaltaisia että mnita 
kohtia. Kun sanat yleinen merkityksessä ab solut, heittää mer- 
kityksessä afgifva tällä kertaa on hyljätty, niin tuota saatta- 
nee päättää kohtuulliseksi. Vaan kun sanat kulottaa = af- 
bränna, mukailla :=: afpassa, menettää =. afdagataga myös- 
kin ovat pyhkäistyt, tämä ei enään ole viisaasti tehty. Sanan 
afdagataga tyyskempiin selityksiin Dalin panee ^lönligt^ ja 
sen esimerkkeihin: ^afdagataga sitt foster^. Tämänkaltaisiin 
lauseisin lienee sana menettää omainen. Ei siis sitä ruusiminen. 
Sanat kulottaa ja mukailla kelpaavat netkin molemmat, jos edel- 
lisen siirtää toiseen paikkaan saman ruotsin sanan alle ja jälki- 
mäisestä vähäisellä muutoksella tekee mukaiUtaa. Tarpeetto- 
mina niitä ei liioin voi pitää. Nousevan kielen orasta ei anta 
tallaamaan. Kadotkoon ^/>te2i//aa sanan af räda alta, ysL&n evätä 
jääköön loukkaamatta. Kun sanaa yksinäinen ei jätetä selittä- 
mään sanaa abs olut, täytyy välttämättömästi sekä siitä että 
muista syistä panna sijaan itsekseen oleva, itsepääUeen oleva, eli 
muita senkaltaisia. Katkoa = abbreviera, soittaa laulmi 
myötä z=z ackompagnera, pitää välipuheita rz ackordera 
ovat saaneet paikkansa pitää, vaikka ei suinkaan mukavia. Ju- 
tunkantqfa on lykätty pois advokat sanan selitysten joukosta. 
Tämä on yhtäkaikki kunnollinen sana ja senvuoksi erittäin tässä 
tarpeesen, että noita muita, nim. asian-qfcya, edus- 1. puoUiis- 
mies, viljellään moninaisia muita käsityksiä osoittamaan, sekä 
juttuherra kuuluu jotenkin rahvaankieliseltä. Ilmaantuukin >«- 
tunkant(ya aivan oikein sanan actor publicus alla. Suoraan 
moittia täytyy, kun kqjota on pyhkäisty sanan befatta sig 
med alta, tämä kaikin tavoin aimoliinen. Suomen sana. Olisipa 
rUvattuVixi vielä saanut olla befängd. Päin vastoin abnorm 
ei liene epätapainen, kuten Europaeus määrää. Epätapainen 
Eur^nin sanakirjassa ruotsinnetaan „ostadig, vansklig^. Paran- 
tamatta ovat myöskin jääneet: „affällig = uskosta luopimuiy 
uskon heittänyt,"*^ „afhälla = pidättää pois,"" han fick ett 



251 

slag af piskoD, sai piiskcU/a selkäänsä'*' (katso afj, befjä- 
dras = kasvaa höyhenet 1. sulat,'*' y. m. m., jotka pikknisella 
mnutoksella voi korjata. Erittäin täytyy pahaksua, että entioen 
Olkia lause ei ole saanut olla rauhassa. Skapad af fadren 
on EnropsBus suomeksi kääntänyt : isäJtä hiotu. Nyt lause kuu- 
luu: isän luoma, juuri kun Suomen kielellä ei koskaan olisi 
lupa sanoa: isällä luotu. Tuohon jyrkkään päätökseen ablativin 
sopimattomuudesta passivin parissa kaikissa kohden, tuohon 
harva suostunee. Pienempiä virhiä silloin tällöin on paranta- 
joille sattunut, esm. auringon laskeumnen pilvissä ennustaa sa- 
detta (k. betyda), luonnistaa transitivina käytetty (k. afrunda) 
y. m. Tässä viitattakoon, että semmoisia lauseita, jommoisia 
äga att befalla öfver ngn (k. befalla), ei ole suoraan suo- 
mentamista: olla valta, vallita jkn suhteen, koska outo tuon esi- 
merkin johdosta luulee oikiaksi tämmöisenkin lauseen minä olen 
valta vallita j. n. e. Tässä kohden ei muuta tarvinne, kun ra- 
kentaa esimerkki määrätyllä tehdiköUä (verbum finitum), eikä 
määräämättömällä. Suurempia vikoja on tämmöisen paikan sil- 
lensä jättäminen: jag har för afsigt, minulla on aikomus. 
Kielioppi (k. Yrjö Koskinen, Finska spräkets satslära, $ 363) 
vaatii välttämättömästi tässä lausumaan: minun on aikomus. 
Saa kuitenkin myös sanoa: minulla oli tämä hyvä aikomus kauan 
aikaa. Juuri tämä eroitus olisi nyt ollut parilla esimerkillä 
näytettävä. Suurempien vikojen luokkaan täytyy lukea sekin 
että Abrotsört nyt on nimitetty marunaksi, kun Europaeuk- 
sessa oli aabrotti; maruna Lönnrotin Kasvikossa on su'un nimi, 
eikä lajin. Artemisia Abrotanum on Saksan katqfa Rein- 
holm*in määräyksen mukaan (Suomi 1850). Vika omatekoisen 
kasvinnimen viljeleminenkin, kussa kansankielinen tarjona. Ei- 
hän tuo kivisammal = bergmossa, lie kansan suusta saatu. 
Suotavaa on muutoin , että kaikissa kasvien nimissä ensimäiseksi 
valitaan Lönnrotin määräämät, jos niitten äärelle latoaakin toi- 
sintoja. Suotava on myöskin , että objektin kasus osotetaan edes 
siinä, kussa se ruotsin kielestä peräti eriävällä tavalla säänne- 
tään. Kun afmasta paljaastansa suomennetaan ottaa 1. laskea 
mastot pois, afsadla = riisua satula, mistä tietää outo miten 
objektin taivuttaa, taikka kuinka muodostuu afmastad, af- 



252 

sadlad saomekBl hänen päässänsä? Objektin vaoksi ja maa- 
toinkin on tarpeesen ett*ei transitivoja ja intriansitivoja panna 
niin vieristyksin , kun on tapahtunut sanan af kasta alla, kassa 
kuuluu: „(om en egendom), tuottaa^ antaa, lähteä"'. Ei myös- 
kään saa yksistään infinitivusta osottaa objektin sijaksi, kussa 
tämä sija voi olla nominativus ja genitivus, niinkuin nyt sanaa 
afraka = e^/aa partaa alia. Paras ehkä kun tehdikköjen in- 
finitivein ääreen nominativus pannaan objektin sijaksi , paitsi tie- 
tysti niitten tehdikköjen, jotka aina vaativat infinitivusta. Pro- 
nomen indefinitum yo/oArm osottakoon kuitenkin, kussa muuten 
sopii, kaikellaisten tehdikköjen objektin sijaa, vähäisellä viitta- 
uksella varustettuna niitten suhteen, jotka sallivat ainoastansa 
infinitivusta. Vaan kääntykäämme näistä asioista muualle päin, 
osottamaan että nyky- laitos on suuresti edistynyt entisestä. 
Mielihyvällä havaitsee koko joukon tarpeellisia sanoja lisätyksi, 
joista ei ennen merkkiäkään näkynyt. Eikä ainoastansa näitä 
tämmöisiä harvinaisempia: abalienera, abandonnera, ab- 
dikera, abiturient, abonnemang, abonnera, absentera, 
absolution, absolvera, absorbera, accelererad, accep- 
tera, acklamation, acklimatisera, acta, adelsdiplom, 
adelsfana, vaan myöskin näitä yhtämittaa kuuluvia: addi- 
tion, administration, administrativ, affyra, affärskarl, 
afloppsrör, afmätt, afmönstra j. m. m. Tosin tässä kysy- 
nee, miks'ei samalla ole yhtä tärkeitä muistettu, esm. ABC, 
absolutism, absolutist, absolutistisk, aekuschera, j. 
m. s.? Vaan tietäminen on, ettei tämmöistä täydellisyyttä tällä 
kertaa ole vaadittukaan. Viimeksi mainittu sana kuitenki tar- 
vitsee selityksensä. Vielä suuremmalla mielihyvällä kun uusien 
sanojen lisään panemista huomailsee tarkempia selityksiä tulleen 
entisiin sanoihin. Tämä kohta osottaa toimi ttajain tyyskyyttä 
ja taitoa. Mainittakoon, että nyt saa selkoa, mitä absolut 
magt, vigt, höjd, mitä abstrakt tai, storhet, mitä ac- 
kreditera kauppasanana, mitä adress valtiollisissa menoissa 
suomeksi merkitsevät. Sanoihin afbrinna, afbrott, afbryta, 
afböja, affalla, affär, afhjelpa, afhölja, afläta, af- 
lägga» afrunda ja niin edelleen, on itsekuhunkin lisäksi kart- 
tunut hyviä, jopa oivallisiakin sanoja. Ylimalkaan samassa mää- 



253 

liUsä kuin edemmilkBi joudataan, samassa virheet katoavat ka- 
toamistaan, työ parantaa parantamistaan. Varmaan jokainen 
on hoksannat, että Tatkiokannan t&hän astiset maistatukset 
parhaasta päästä koskevat jaari aikaan. Niitä on tehty aino- 
asti siinä toivossa, että niistä toimittajille olisi jonkanlaisla viit- 
toja, eikä sainkaan heidän työnsä arvon alentamiseksi. Niin 
ymmärrettäköön nämätkin viimeiset, enimmitten työn tnonnem- 
piin osiin vaarantavat muistatakset. Kavannollisissa lauseissa 
tosin on kielten luonnon määräämä raja pitäminen , vaan ei sen 
vaoksi paijaisin pääsanaa kierteleviin selityksiin ilman syyttä 
turvaaminen. I blomman af sin äl der saisi ehkä sanoa tArän^ä 
heiteeUäj jollei hyväksyisi kukoistavdila iäilänsä. Taolla joka- 
päiväisellä parhaaUa iäilänsä suomennettuna tämä lause kadot- 
taa mehunsa, runollisen suloutensa. Sopineehan veri lauselmaan 
h an har varm, ung blod, joka nyt kuuluu hänessä on ele- 
lefUävät tunteet, kovat himot. Eiköhän sanan kuva avulla syn- 
tyne joku mukava lause-yhdistys toimittamaan tuota stä som 
en bild, etfei tarvitsisi monimutkaisesti sanoa seisoa liikkuma' 
tofma Ja cUvcm kun tunnotonna. Toiselta puolen runontapaisia 
lauseita ei käy valitsematta käyttäminen, vaikka kuinkakin so- 
mia. Tavalliseen prosalliseen puheesen ei juuri sovi esm. puna 
pursi peukalosta, bloden sprutade ur tummen. Virheiksi tietysti 
Tutkiokunta ei noita lauseita pyydä tehdä, vaan on katsonut 
velvollisuudeksi niistäkin huomauttaa. Dalin'in sanakirjaa ei ole 
orjallisesti noudattaminen. Bedrifva tosin Dalinin mukaan etu- 
päässä on harjottaa^ tehdä. Vaan laajimman alan tämän ruot- 
salaisen sanan merkityksistä kuitenkin käsittää Suomen sana toi- 
mittaa, joka siis olisi ollut paikallensa jätettävä ensimäiseksi , 
niinkuu Europsus sen on sijoittanut. Bedrägeri Dalinln mu- 
kaan on 1) handling, hvarigenom nägon bedrages, 2) förvil- 
lelse. Ei sen vuoksi ole viekkaus ja kavaluus peräti ensi mer- 
kityksen alalta heittäminen, ja ainoasti pettäminen niiden sijaan 
paneminen. Katsoopa Dalinkin sanat ^svek, otrohet^ yhtäve- 
roisiksi kun bedrägeri. Miksi siis viekkaus ja kavaluus py- 
hitään? Lieneekö Dalin vai mikä muu syynä siihen, että teh- 
dikön bedära selityksiin tyyskemmin eroittamatta kahdesti pan- 
naan lumota, sitä ei saa selville. Dalin'in jälkiä jos aivan vi- 



254 

Busti astelee, usein vaara pyörii, etld snotta käsityksiä jaellaan 
eri määräyksiin. Vaikea on kuitenkin sanoa, tnostako vai 
muusta syystä toimittajat ovat jättäneet sanan afbOrda varas- 
tamatta yleisemmällä merkityksellä. Ei ole heiltä unhottanut 
kelposana purkaa. Kuuluu tämän artikelin loppupäässä näin: 
^afbörda (o m i\ o ^^x) laskea, juosta, purkaa vetensä**'. Tä- 
mäpä sana purkaa olisi ollut päämerkitykseksi pantava, koska 
se sekä itseksensä että sanan pääitänsä, niskoittansa, hartioil- 
tansa tai muitten scnlaisten avulla näyttää jotenkin vastaavan 
afbörda. Mutta ainoasti puoleksi Dalin on vikapää siihen, etU 
sanaa beröfva vieläkin turhaan sanakirjastamme etsii. Tämän 
sanan, näet, tietää Dalin, vaikka se vasta ilmauntuu hänen sa- 
nakirjaansa liitetyissä lisäyksissä, vaillinaisesti tosin suoritet- 
tuna, koska siitä puuttuu määräys: beröfva nägon sansningen, 
medvetandet. Sen sijaan sana bobyggare ei tule ensinkään 
näkyviin Dalinlssa. Europseuksessa sana tavataan suomennet- 
tuna. Suuresti sopii epäillä, tekivätkö nyky toimittajat oikein 
sitä peräti hyljätessään. Olkoon sen vuoksi Tutkiokunnan sal- 
littu tässä vielä kerrallaan neuvoa toimittajia suureen varovai- 
suuteen Europseuksen lexikon sanojen ja lausetten suhteen, etfei 
einettäkään kunnollista tällä erällä kadoksiin menisi. Täbin 
päättääkin Tutkiokunta muistutuksensa, lopullista mietettä il- 
moittaaksensa. Herroilta Ahlman'ilta ja Ervastilta tosin on niiU 
näitä Europseuksen sanakirjan virheitä jäänyt korjaamatta ja 
heille itsillekin silloin tällöin vika tullut, vaan kun työ puhdis- 
tuu puhdistumistaan, kun jo kohta alussakin ja sitten pitkin 
matkaa aivan monta kelvollista parannusta on aikaan saatettu* 
niin Tutkiokunta ei voi muuta kun Seuran kiitettäväksi ja pal- 
kittavaksi esitellä heidän tointansa sekä Seuran painatettavakBi 
ehdoitella tätä nykyistä sanakirjan laitosta. Kyllä olis suotava, 
että joku vanhempi ja kokeneempi Seuran jäsenistä työtä joh- 
dattaisi, varsinkin sen vuoksi, että voi toimittajain muutos vasta 
sattua, mutta kun tämmöistä johdattajaa lienee työläs saads 
pitkällöiseen, tukalaan katsastuspuuhaan , on Tutkiokunnan mie- 
lestä paras, että työ kokonansa jätetään suorittajain haltuun. 
Tutkiokunta pitää sitä lujaa toivoa, että ainakin nykyisten toi- 



255 

mittajain karttuva kokemus ja taito onnellisesti saattaa heit& 
eteenpäin vaikiallakin tiellä. 

F. W. Rothsten." 

Tämä lause päätettiin mainitun sanakirjan toimittajalle 
majisteri Ahlmaneille antaa lukea sillä muistutuksella, että hän 
sanakirjaa toimittaessansa tarkasti noudattaisi siinä tehtyjä muis- 
tutuksia. Sen ohessa päätettiin sanakirjan toimituspaikaksi 65 
markkaa arkilta. 

8 §. Majisteri W. Flomanln Seuralle tarjoamasta ranskan 
kieliopin käsikirjoituksesta antoi majisteri Rothsten Tutkijakun> 
nan puolesta myös lauseen, joka kuuluu seuraavasti: 

^Herra majisteri Flomanin Ranskalaisesta Kieliopista ei 
ole muuta kun hyvää sanottavana. Se erinomainen selvyys ja 
tarkkamääräisyys, jolla aine eteen asetetaan, tekee, Tutkiokun- 
nan luullen, tämän teoksen aivan mukavaksi koululaitoksiliemme. 
Lyhyt on kirja siinä merkityksessä, että se sisältää ainoasti 
mitä alottelevain on tarpeellista tietää, mitä siis Ranskan kielen 
ensi opetus vaatii. Tämmöinen lyhyys ei suinkaan Kirjallisuu- 
den Seuraa estäne painattamisesta, koska Seura, nykyistä suo- 
menkielisten koulnkirjain haitallista puutetta ajatellessaan , kerran 
on päättänyt toimittaaksensa lyhyempiäkin , jahka ne muutoin 
kelpaavat. Vaillinaiseksikin kirjaa sopisi sanoa sen vuoksi , että 
siitä puuttuu Lauseoppia. Vaan ei tämäkään puute ole suu- 
rena asiana pidettävä, koska ensi opetukseen Lauseoppia ei 
juuri kaivata. Lauseoppia vailla on myöskin Seuran kustan- 
tama Saksalainen Kielioppi. Epililemättä on tärkiämpi että pi- 
akkoon ranskalainen Lukemisto saadaan toimeen. Onkin Tut- 
kiokunnan tietoon tullut, että herra majisteri Floman tuommoista 
par*aikaa hankkii. -- Aikaa säästääksensä puheenalaisen kieli- 
opin suorittaja on jättänyt täydellisiä tehdikköin kaavoja ynnä 
tarpeellisen säännöttömäin tehdikköin luettelon käsikirjoituk- 
seensa panematta. Kirja, kun nämät vielä saa lisäksensä ja 
muutoin runsailla lukuharjoituksilla varustetaan, se varmaan ty- 
dyttänee mitä kohtuullisia vaatimuksia voi tämmöisen ensimäi- 
sen opetnskirjan suhteen tehdä. Sen vuoksi Tutkiokunta kan- 
taa sulimmat kiitokset heiTa majisteri Floman ille hänen osotta- 
masta rakkaudestaan kirjallisuuttamme kohtaan, sekä ehdoittelee 



256 

hänen sepittämänsä Ranskan Kieliopin Kirjallisuaden Seuran 
pikemmin kun paremmin painatettavaksi. 
Helsingistä 3 Eesäkanta 1863. 

F. W. Rothsten.** 

Tämän lauseen johdosta päätti Seura niin pian knin mah- 
dollista painattaa tämän kieliopin ynnä lukemiston ja sille teh- 
dyn sanakirjasen kanssa. Kieliopista olisi tekijä palkittava 40 
markalla arkilta, vaan lukemiston ja sanakirjasen palkkiosta tah- 
toi Seura ensin tulevassa kokouksessa tehdä päätöksen. 

9 $. Samoin päätti Seura kustannuksellaan painattaa do- 
sentin majisteri Krohnin tekemän käännöksen Stöckhardfin Ke- 
miaa. Kuvat tähän kirjaan olivat Saksanmaalta hankittavat 
majisteri Krohnin huolenpidosta. Palkinnoksi suomentajalle mät> 
rättiin koko työstä 600 markkaa. 

10 $. Suullisesti ilmoitti Tutkiakunnan esimies tohtori 
Tikkanen Tutkiakunnan hyväksyneen allekirjoitetun käännöksen 
Kavaluus ja Rakkaus^ ja päätti Seura sen painatettavaksi 2:een 
osaan Näytelmistöä. 

11 $. Samoin ilmoitti Tutkiakunnan esimies suullisesti, 
että Tutkiakunta ei ollut voinut hyväksyä opettajan Malakias 
Costiaiiderin Seuralle lähettämää näytelmää nimeltä Saarimaan 
Kosyat. Se oli siis tekijällensä lähetettävä takaisin. 

12 $. Urkunihti Wäch terin Seuran painatettavaksi lähet- 
tämät laulannot oli Tutkiakunta myös hylännyt, enimmin siitä 
syystä että kahdelta musiikintuntijalta mieheltä, joiden arvos- 
telua niistä oli pyydetty, oli saatu vastakälkkäiset lausunnot nii- 
den arvosta. Ja kuin Seura katsoi tämänkaltaisten kustanta- 
mien olevan syrjässä tarkoituksestansa, päätti se lähetyttää mai- 
nitut laulannot tekijällensä takaisin sillä lisäyksellä, että jos 
tämä, saatuansa laulannot ulos painosta, tahtoisi Seuralta etsiä 
palkintoa Sirenin kassasta, ei Seuralla olisi esteitä sitä vastaan. 

13 $. Hinnaksi 2:lle osalle Näytelmistöä, joka nyt on 
painatuksella, määrättiin 3 markkaa. 

14 §. Seuran kustantamien hoitaja majisteri Renvall eh- 
dotteli että kaikkien vuosikertojen hinta ensimäistä jaksoa Sen- 
ran 5womi-kirjaa alennettaisiin 1 markaksi 60 penniksi, johon 
Seura myös suostui. 



257 

15 §. Rahanvartijan paolesta laettiin seuraava kuukaus- 
kertomas : 

„Ka88a Rapport. 
1863. Dehet. 

Maj 5. Eaasabehällning mark .... — — 86: 4. 
„ „ KamiDarförvandten Rabbes testa- 
mentomedol levererade af Lek- 

tor Borg 4,000: — 

^ 12. G. L. Pesonius för bokförsäljn. ^00: — ^ ^qq. _ 

Summa Mark 4.486: 4. 

1863. Kredit 

Maj 7. Litt. sällsk. tryck. bolag förskott 

pä Bvenskt finskt lexikon . . 2,400: — 

„ 9. Stud. Dablberg för finska lex. . 80: — 

„ 11. Mag. Krobn för Näytelm. ii:o 2 80: — 

„ 16. Bokb. Äkerblom för skrifböcker 48: — 

„ 21. Stud. Dablberg för öfvers. . . 45: — 

„ „ Bokb. Äkerblom för tidn. inb. . 31: 92. 

„ „ Transp. kostn. för Bebrs min. . 4: 80. g ggo. 70 

n y. Kassa bebällning 1.796: 32. 

Summa Mark 4,486: 4. 

Af Portbanska minnesvärdsfonden äro d. 15 Maj remitte- 
rade tili berrar E. Julin & C:o i Äbo mark 6,000. 

Af finska lexikons fonden är ett förskott af mark 600 ut- 
betalt ät br Lektor Borg. 

Helsingfors den 3 Juni 1863. 

B. A. Thunberg." 

16 §. Uusiksi jäseniksi esiteltiin: ylioppilas Viktor Im- 
manuel Smedberg, kouluopettaja majisteri Adolf Malin täällä, 
kellontekijä-mestari A. W. Grönfors täällä, ja kauppias Olovi 
Parviainen lisnlmen kauppalassa. 

Ang. Ahlqvist. 

Suomi. 17 



258 



Syyskuun 2 pii?. 1863. 

1 §. Kesäkuun kokouksen pöytäkirja luettiin oiastavaksi 
ja hyväksyttiin. 

2 $. Seuraavilta ilmoitettiin tulleen lahjoituksia Seuralle, 
nimittäin: sahan -puukhoUari Gust. Grönholmeilta Tammelassa 
muutamia vanhoja kirjoja ja muutamia vaskirahoja; professori 
G. Z. Forsmanilta hänen tekemänsä kirja ^Opiksi ja Huviksi''; 
kenraali-majuori O. Furuhjelm'iUä 1 venäläinen kirja; nimi- 
pastori R. I. Walleni useita pari käai-kirjoitusta; kirjakauppiaan 
apulaiselta Alfr. Öijer vanhoja allakoita joukko; kirjakaupan- 
yhtiöltä J. W. Lillja ja kumpp. 44 kappalta heidän kustanta- 
miansa kirjoja ; seuralta Oldskrift-Selskabet Kyöpenhaminassa sen 
kirjoituksia; ja lehtori Eur^nln kautta nimensä ilmoittamatto- 
malta 100 markkaa rahaa. 

3 §. Luettiin seuraava asessori Rabbelle tullut kirje: 

Äbo d. 24 Aug. 1863. 
Assessorn ooh Riddaren 
Högädle 
Herr Doktor F. J. Rabbe. 

Helsingfors. 

Sedän piedestalen fär Porthanska monumentet numera avan- 
cerat sä längt, att den snarligen kunde flyttas p4 sitt stälie, 
men det vore beqvämt att inhugga medaljongerna nu sä länge 
den ligger pä sidan, sk önska vi fä veta, när medaljongerna 
vore att väntas , ty vi väga omöjligt uthugga plats för desamma 
efter nppgifvet tumtal, utan önska nödvändigt hafva dem här. — 
Den öfra sidan af tämingen , hvarpä sjelfva bysten kommer att 
hvila, kan ej heller huggas förrän bysten är här, hvarföre ro- 
ligt vore att fi erfara, när den är att väntas. 

Med utmärkt högaktning 
£. Julin & C:o. 

Ruvettua tämän kirjeen johdosta keskustelemaan astui herra 
lehtori Borg esiin ja luki hänelle tulleen kirjeen, joka kuu- 
lui näin: 



259 

Munchen, den 22 Angust 1863. 

Hochgeehrter Herr! 

Indem ich Ihnen mittheile dass der Guss der Porthans 
Statae glflcklich gelungen ist, ftthle ich wie sehr ich auf die 
freandliche Nachsicht der verehrlichen Litteraturgeselischaft in 
Helsingfors rechnen mnss, die statt dieser Anzeige das vollen- 
dete Werk zu erwarten berechtiget ist. 

Es hat unser König Ludvig vergangenes Jahr so grossc 
Farcht gehabt die Voilendung seines Denkmals nicht mehr zu 
erieben, dass ich von alien Seiten gedrängt wnrde, es ein gan- 
zes Jahr frtiher als ursprflngUch festgesetzt war, zu vollenden. 

Wenn mir das nun auch gelungen ist, so habe ich dadurch 
meine fibrigen Arbeiten so sehr derangirt, dass ich nach keiner 
Seite meine Verpflichtungen ptinktlich erfällen konnte. 

Wie immer in solcheu Fällen hatte ich noch Malheur mit 
dem Gnssofen, aus dem Porthan gegossen werden soUte, ich 
mosste nämlich diesen Ofen umbanen, so dass die vollendete 
Form seit Monat März ihrer Bestimmung harrte, ehe ich zum 
Gosse kommen konnte. 

Obwohl nun der Guss ausserordentlich schön und rein 
geworden ist, sehe ich doch nicht mehr die Möglichkeit eine 
Borgfältige Ciselirung noch so rechtzeitig durchzufUhren , dass 
die Statue bei gnter Jahreszeit nach Libau kommen konnte, 
desshalb ersuche ich Sie in meinem Namen die verehrliche Lit- 
teraturgeselischaft zu bitten , Sie möge mir den Termin bis zum 
Monat März 1864 verlängem, eine Frist die ich gewiss zum grössten 
Vortbeile des Eunstwerke8 benutzen werde. 

Die flinf Basreliefs sind vollendet, und ich konnte sie jeden 
Aogenblick absenden wenn es gewlinscht wflrde — die Abän- 
demngen der Inschriften sind besorgt. 

Mit der Bitte diese Verzögerung bei den geehrten Herren 
nach Kräflen zu entschuldigen und mich denselben ergebenst 
zu empfehlen, geharret hochachtungsvoll 

Euer Hochwohlgcboren 
ergcbenster 
V. Miller. 



260 

Näiden molempien kirjeiden johdosta päAtti Seara, että se 
herra v. Millerin pyytämä ajanpitennys Porthanin muistokuvan 
lopalliselle valmistamiselle snotaisiin hänelle niin^ että kuvan pi- 
täisi purjehtimisen alkaessa tulevana keväänä olla Lybekissä; 
että se kontrahtia myöten herra v. Hillerille tuleva ensimäinen 
maksu kuvan hintaa (10,000 frankia) olisi hänelle kohta lähe- 
tettävä ja samalla hänet pyydettävä nimitetylle asia-miehelle 
Lybekissä vielä tänä syksynä toimittamaan mainitun kuvan kanta- 
kiveen tulevat medaljonit, jotka sitten olivat toimitettavat Tur- 
kuun. Tästä piti herra E. Julinllle Turussa annettaman ilmoi- 
tus, kuin myös häneltä kysyttämän, eikö hän ottaisi Seuran 
kustannuksella tuottaaksensa kysymyksessä olevata kuvaa Lybe- 
kistä Turkuun. 

4 $. Allekirjoitettu ilmoitti, että herra kymnasion-apu- 
lainen E. Rudbeck oli hänelle jättänyt käsi-kirjoituksen Suomen 
kansan Satujen 3:ksi osaksi. Seura päätti, että tämä teos , Tut- 
kiakunnassa käytettyä, oli toimitettava painoon, ja määräsi sen 
tekijälle palkinnoksi 50 markkaa paino- arkilta. Painos oli otet- 
tava yhtä suuri kuin Satujen edellisistä osista on otettu. 

5 $. Herra tohtori W. S. Schildtlltä oli Seura kesän ku- 
luessa saanut kiijeen, joka nyt luettiin ja kuuluu näin: 

^Suomen EirjallisMen Seuralle 

Helsingin kaupunnissa! 
N^rimmsBSti sän ilmottä 15 kappaletta kieHopiUista kysy- 
mystcB tullen minulle Seuralta. Ja sän sitss lausua kftokseni. 

Kappalainen J. Särinen (Ahlholm), jonka sujuvana suo- 
mennoksena on Leon kirkko-tosine , on täs suomentanut tottu- 
n^lla kaedellajns» Eklundin Tosinen vanhalta (yaha. Se on seu- 
rannut Nordströmin hyventaemsb painosta. T^msekin suomennos 
on tehty pitennys-roerkityllse tavalla. P^daen sis noyrimmcsti 
tietoa, jos Seura tahtoisi antä Suomentajalle jotakin palkintoa 
hflsnen vaivastansa. Patoni on sada tiet& edeltaepsein jos Senra 
antaisi nsein kirjotetusta teoksesta palkintoa eli kehotus-rabä. 
JyvaiskylsBn kaupunnissa 
EesaekOn 24 p. 1863. 

Kunniottavimmasti 
W. S. Schildt." 



261 

Tähän oli vastattava, että kun kirjeessä mainittu teos, 
jolle palkintoa vaaditaan, on kirjoitettu pitennys-merkeillä eli 
venykkeillä, jota kirjoitus-laatua Seura ei hyväksy, niin ei Seura 
siitä voinut antaa pyydettyä palkintoa. Tästä Seuran päätök- 
sestä oli herra tohtorille annettava tieto. 

6 $. Allekirjoitetun ehdotuksesta päätti Seura niiden mo- 
nien koulukirjojen kustantamiseen, jotka Seuralla paraikaa on 
painatuksella, maan hallitukselta alamaisesti pyytää rahaapua, 
jonka anomuksen esimies ja sihtieri saisivat Seuran puolesta ja 
Dimessä toimittaa kuin myös määrätä pyydettävän summan suu- 
ruuden. 

7 $. Samoin päätti Seura allekirjoitetun ehdotuksesta että 
se lahjasumma, jonka Seura mennä keväänä oli Kunnia-Esimie- 
hensä kanslianeuvos E. Lönnrotein kautta muutamilta Turkulai- 
silta saanut vastaanottaa, ja joka Seuran nimessä pantiin Yhdys- 
pankkiin, oli sieltä ylössanottava ja Seuran yleiseen kassaan 
yhdistettävä, jos mainitulla Seuran Kunnia-Esimiehellä ei tätä 
menetystä vastaan olisi mitään muistuttamista, jonka tähden 
kysymys asiasta oli hänelle kirjallisesti toimitettava. 

8 5. Herra majisteri W. *Ploman'in ehdotuksesta päätti 
Seura Jyväskylän kansanopettaja-seminarion kirjastoon lahjoittaa 
yhden kappaleen kustantamiansa kirjoja. 

9 $. Rahanvartia luki Seuran varoista seuraavan tilin: 

^Kassa Rapport. 
1863. DeheL 

Juni 3. Kassabehällning mark . . . 1,796: 32: 
^ 4. Skorst. fejare mäst. Walkeapää 

ledam. afgift 24: — 

„ Öfverste O. Furuhjelm, g&fva . 400: — 

„ 8. Statsanslaget 1,200: — 

^ 10. Kammarförv. Rabbes testam. me- 

del lever. af lektor Borg . . 1,600: — 
„ 19. Stud. T. J. Dahlborg, ledamots 

afgift 24: — 

„ „ Bokh. Nyberg för bokförsäljning 33: — 
„ n Gäfva af en onämnd genom lek- 
tor Eur^n 100; — 



262 



Juni 27. För 1 ex. Näytelmistö n:o 2 . 3: — 

Sept. 2. Kand. Malin ledam. afgiil . . 24: — 



5,204: 32. 



Summa Mark 5,204: 



1863. Kredit. 

Juni 4. D:r Ahlqvist porto tili Perth . 4: 

„ Hyra it d:r Pihlflyckt ... 90: 
5. Mag. Krohn för öfvers. af StOckh. 

Kemi 200: 

^ 6. Mag. Ahlman för finskt lexikon 400: 
„ 9. Tiyckn. kostn. för Palm^ns Lain- 

opp. Käsikirja 1,378; 

^ 18. Stud. Ervast för finskt lexikon 100 

^ 19. Vakt. Pav^n lön 40: 

M 25. Bokb. Akerblom Lainopp. käsi- 
kirja 149 

Mag. Renvall lön 200 



JuU 



2. 

. 15 

« 25 

Aug. 12 



Mag. Ahlman k lexikon . . . 

Frenckell & Son för papper . 

Bokb. Akerblom förskott . . 
n 15. Vaktm. Pav6n lön d:o . . 
^ 19. Porto för bref tili Mtlnchen . 
n 20. AnvisningäthrBonnieriStockh. 
245 rdr. a 275 öre . . . 
r, r> Linieradt papper 6 ris (Litt. 
sälls. tryckeri bolag) . . . 
„ „ Nordling för stockar tili Stöckh. 

Sept. 2. Kontant behAllning .... 



200 

1,000 

200 

20; 



13. 



60. 



80. 



356: 36. 



24: 


— 






10: 


— 


4,372: 


89. 


. 




831: 


48. 



Summa Mark 5,204: 32. 



Helsingfors den 2 September 1863. 



B. A. Thunberg." 
Aug. Ahlqvist, 



263 



Lokakuun 7 päiv. 1863. 

1 §. Edellisen kokouksen pöytäkirja luettiin oiastavaksi 
ja hyväksyttiin. 

2 §. Ilmoitettiin että lahjoja olivat lähettäneet seuraa- 
vat: kirkkoherra Joen seurakunnassa Wii*on maalla F. F. Meyer, 
Wiron Kirjall. Seura Tartossa, lehtori P. T. Stolpe täällä, 
maanviljelys-opiston johtaja A. Manninen, Suomen Tiede-Seura, 
Norjan yliopisto Krlstianiassa ja leski- vaimo Hedvig Juhanan- 
tytär Jaakkola Längelmäeltä. Erittäin on mainittava, ettU Seu- 
ran Kunnia-esimies herra kanslianeuvos E. Lönnrot oli Seuran 
kirjastoon lahjoittanut välilehtisen kappaleen Renvallin sana- 
kirjaa, johon hän on kirjoittanut suuren paljouden siinä ole- 
mattomia sanoja. 

3 $. Luettiin Seuran nykyisin kutsutulta tiedustus-jäse- 
neltä Fabian Unkarissa näin kuuluva kiitos-kirje: 

,, Jalo- arvoinen Herra Esi-miesI 

Herralta Hunfalvylta sain minä Pestistä tietää, ja kirjan, 
jonka kautta 25 päiv. Maaliskuussa vuonna 1863, Suomalaisen 
Kiijallisuuden Seuralle kelvoi minua hänen jäseneksi kutsuttaa. 

Minä pidän arvossa tämän kutsun, ja riemuitsen suuresti, 
että Suomalaisen Kirjallisuuden Seura oli saanut tietoa tältä 
hartaudelta, jolla minä, oman äitinkielen tutkimisessani, tutkin 
ja puolustin Suomen kielenkin asioita. 

Suomen kielen asia, jo aikaa tuli meitä kohoamaan, niin- 
kuin koska Suomenmaassa matkustavainen meidän kotomainen 
Sajnovits, Suomen ja Magyarin kielen on sanonut senlaatuinen 
olevan, tässä kirjassansa: Demonstratio : Idioma Hungarorum et 
Fenno-lapponum idem esse. Syrnariae 1770. Myöhemmin eikä 
työ edisty He]:ralle Regulylle, meille kotomalselle, joka vuonna 
1840 matkusteli Suomenmaalle sen kysymyksen tutkimahan. 
Sentähden pitenyt vihdoin tiedustaa sen asian, jolle vastakin 
paljot seassamme tekevät vastusta; mutta Herran Hunfalvyn tie- 
dollisista tutkistelemuksista minä jo olen tukitoivoinen, että voitto 
tfissä rytyisessä kysymyksessä lienee pikemmin päätetty. 

Olla osa-miehenä tässä tiedollisessa työssä, minä iloitsen 
ylön paljo. 



264 

Kaikivaltias Jumala olkoon meidäD ja Suomalaisen Kiijal- 
lisunden Seuran tiedustus-jäseneiksicn voima ja siunaus; ja aut- 
takoon me pikemmin yhteiselle pää-tarkoitukselle. 
Suurimmalla kunnialla pysyn minä 
Jalo-arvoiselle Hen*alle Esimiehelle 

nöyrä palvelia 
Hungarin-maassa, Oe- Stefan Fäbilui 

denburgin-Comitatessa , pappi. 

Sz^plakin kylässä, 12 päiv. 
Heinä-kuuta, vuonna 1863. 

4 $. Luettiin kirje herra F. v. Hilleriltä Mäncbenissä, 
jossa hän ilmoittaa saaneensa hänelle lähetetyn vekselin 10 tu- 
hannen frankin päälle, joka rahasumma on ensimäinen osa hä- 
nelle tulevaa maksua Porthanin muistokuvasta. 

5 $. Samoin luettiin kirje herra £. Julinllta Turussa, 
jossa hän sanoo kernaasti suostuvansa Seuran kustannuksella 
toimittamaan Porthanin muistokuvan Lybekistä Turkuun, ja il- 
moittaa sen kauppahuoneen, jolle kuva Mttnchen*istä oli aika- 
nansa lähetettävä. 

6 $. Allekirjoitettu luki Seuran kuulla sen anomoskirjan» 
jonka hän ynnä vara-esimiehen kanssa oli jättänyt Keisarilliseen 
Senaatiin viime Syyskuun 11 päivänä. Se kuulun seuraavasti: 

^Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka pitää tarkoituk- 
senansa Suomen kielen kaiken-puolisen edesauttamisen, ei ole 
voinut olla havaitsematta että soveljasten opetus-kirjojen puute 
on yksi suurempia esteitä sille muutokselle maan koulujen ope- 
tuskielessä, jota Suomen kansa halajaa ja T. K. M:kin suosii. 
Tätä puutetta poistaakseen on Seura tällä vuodella painosta toi- 
mittanut Kreikan kieliopin ^ ja painattaa pantillaan seuraavia kou- 
lukirjoja: 1) Latinak-suomcUaisia sanakirjaa, 2) Buoisaiais-suo- 
malaisia sanakirjaa, 3) Ranskan kielioppia }& 4) Alkeis-kemiaa. 
Paitse latinais-suomalaista sanakirjaa, jonka painatukseen T. K. 
M. Armossa valtio varoista soi apusumman, ovat nämä kiijat, 
joiden kustannukset yhteensä tekevät vähintään 20 tuhatta mark- 
kaa, painetut ja painatettavat Kirjallisuuden Seuran omilla va- 
roilla. Mutta kun nämä varat täten tuntuvasti väsäytyvät ja 
kun täänkaltaisista kustantamista, vaikka kuinka hyödylliset ja 



265 

tarpeelliset ne OYat, ei vielä voi toivoa semmoista tuloa, että 
knstannakset tulisivat likimaillenkaan peitetyiksi, rohkenee Saom. 
K. Seura allekirjoitettujen virkamiestensä kautta, nöyrimmällä 
akmaisuudella lähestyä T. K. M:ttiä, anoen, että T. K. M., 
jolle Suomen kansan sivistäminen omalla kielellänsä ei ole vähä- 
arvoinen. Armossa Suomen valtiovaroista soisi Seuralle nimitet- 
tyjen opetuskirjojen painatukseen puolen edellä-mainitusta sum- 
masta eli 10 tuhatta markkaa. 

Näytteeksi uskallamme tähän liittää valmiiksi painettiya 
arkkeja ruotsalais-suomalaista sanakirjaa. Ranskan kielioppia ja 
Kemiaa, jotka Kirj. Seuralla nyt ovat painatettavina, ja koemme 
alamaisella nöyryydellä aina olla j. n. e. 

7 $. Kouluopettaja J. Heinonen jätätti Seuralle luettelon 
oadommista sanoista Kantelettaressa, sisältävä noin 1500 sanaa. 
Nämä päätti Seura painattaa nyt painatuksella olevan Kantele- 
tar-painoksen loppuun. Kuitenkin olisi herra D. £. D. Euro- 
paeos niihin ensin kirjoittava merkityksiä ja selityksiä. Herra 
Heinoselle määrättiin palkinnoksi vaivastansa 100 markkaa. 

8 $. Edellisen johdosta esitteli allekirjoitettu, että Seura 
kustannuksellansa keräyttäisi Kalevalankin sanat enimmiten kans- 
lianeuvos Lönnrotin tekeillä olevaa sanakirjaa varten. Seura 
Buostui tähän ja valtuutti allekirjoitetun tälle työlle hankkimaan 
sopivan tekijän. 

9 $. Allekirjoitettu jätti Seuraan neljännen osan Zimmer- 
männin kirjaa: Physische Geographic y jolla 4:llä osalla on eri 
nimensä: Die belebte Erde, sillä lauseella, että tämä kirja olisi 
Seuran kustannuksella snomennutettava ja painatettava. Seura 
lykkäsi kirjan Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

10 $. Tämän jälkeen ehdoteltiin Seurassa, että Gruben 
tunnettu kirja: CharakterbUder aus der Geschichie tmd Sage, 
3 osaa, olisi snomennutettava ja painatettava Seuran kustan- 
nuksella. Tähän snostuikin Seura, ja saisi Seuran esimies sih- 
tierin ja prov. Forsmanin kanssa määrätä, kelle tämä suomen- 
tamisen työ olisi annettava kuin myös mitä Gruben kiijasta olisi 
sopiva jättää suomentamatta. 

11 $. Herra D. E. D. Europseus jätti Seuraan näin kuu- 
luvan anomuskirjan: 



266 

^Nöyrin apurahain anomuB Suomalaisen Kirjallisauden Seu- 
ralta Helsingissä ^Ueber den Urstamm der Indo-enropseiscben 
Spracben^ nimisen kirjani painokustannusten palkitsemiseksi. 

Kuin minä tämän tässä mainitun kirjani kiiruhtamiBeD 
vuoksi aivan omin takein painatin, enkä siis tullut Seuran kas- 
saa sillä kokonaan vaivaamaan, jos se olisi Seuran ^Suomi''- 
kiijaan painettavaksi jäänyt, niinkuin useammat Seuran jäsenet 
siitä minulle olivat puhuneet, niin toivon minä kuitenkin* etti 
Seura ei kieltäne hyväntahtoisesti palkita jos vaikka jonkun osan 
näistä kustannuksistani , esimerkiksi sen, minkä kirjanpainaja 
Fries erittäin sekä kirjannivoja siitä tulisivat saamaan, ja joti^a 
rahat vielä ovatkin maksamatta. 

Helsingissä 7 Lokakuuta 1863. 

Nöyrimmästi 
D. E. D. Europ»us.'* 

Tähän anomukseen katsoen määräsi Seura herra D. E. D. 
EuropaBUS*elle maksettavaksi Seuran varoista sata markkaa. 

12 $. Sihtieri kertoi Seuran painatuksella olevien töiden 
edistyneen seuraavasti: Suomi-kirjaa, 2:sen jakson 2: ta osaa oli 
nyt painettu 4 arkkia, Satujen 3:ta osaa 1 arkki, Kanteletarta 
16 arkkia, ruotsalaicHSUomalaista sanakirjaa 7 arkkia, RanskaD 
kielioppia 8 arkkia, Kemiaa 6 arkkia, latinais-suomalaista sana- 
kirjaa 48 arkkia ja Porthanin kirjoitusten 3:ta osaa 1 arkki 

13 $. Rahan vartijan puolesta luettiin seuraava kuukans- 
kertomns Seuran varoista: 

Kassa Rapport. 
1863. Dehet 

Sept. 2. Kassa bebällning mark . . . 831: 43. 
„ „ Lektor Borg levererat . . . 1,600: — 
^ 17. Ledamots afgift af bonden A. 

Karjalainen __?iLJIl 2,455: 43. 

Summa Mark 2,455: 43. 

Kredit. 
Sept. 3. Prof. Ahlqvist, arvode, mark . 300: — 
„ „ För öfvers. af Näytelmistö . . 225: — 



267 

Sept 3. Tryckn. kostnad för Näytelm. U 979: 75. 
„ 8. Mag. Ahlman för Lex. arb. . . 200: — 

„ 10. Vaktm. Pavön lön 20: — 

„ W. Nordling för trädsnitt . . 2: 40. 
„ 19. Stud. Erwa8t för finska Lexikon 62: 50. 
„ 25. Mag. R. Kranck honor. för Näy- 

telmisto II . 60: — 

Okt. 3. Nordling räkning • . . . . 8: — 
„ 7. Kontant behällning 597: 78. g 455. 43 

Summa Mark 2,455: 43. 

Porthanska minnesvärdsfonden. 
Vexel 3X hr MUler Fr. 10,000 k 395 mark . . . 10,126: 56. 

Helsingfors den 7 Oktober 1863. 

B. A. Thunberg.'* 

14 $. Valtiopäivämies P. Kumpulainen esitteli Seuran jä- 
seniksi seuraavat talonpojan-säädyn edusmiehet: Henrik Konti- 
nen Kiteeltä, Mikkel Heikura Nurmeksesta, Aleks. Eek Sälöis- 
ten pitäjästä, Tuomas Poikela Rovanniemeltä ja Juhana Kotilai- 
nen Heinävedeltä. 

Aug. Ahlqvist. 

■anaskami 4 päiv. 1863. 

1 5. EdeHisen kokouksen pöytäkirja luettiin jn liyviik- 
syttiin. 

2 $. Lahjoja olivat seuraavat joko lähettäneet eli anta- 
neet, nimittäin: kuninkaallinen tilasto-kammari Tukholmissa, 
Gesellschafk fdr Geschichte und Alterthnmskunde der Ostsee- 
Provinzen Russlands, opettaja H. Neus RäävelissJl, prov. M. 
Akiander täällä, apteekkari W. Fabritius Turussa ja kirjanpai- 
naja Fr. Ahlqvist Kuopiossa. 

3 $. Luettiin näin kuuluva, Seuralle tullut kirjoitus: 



268 

Ecklesiastik-Expeditionen ^H' F"'»'^» Litteratur -sUl- 

i skapet i Helsingfors! 

Kejserliga Senaten Uti ingifven skrift harLitte- 

^^^ rator-sällskapet genom sin vice- 

Finland. ordförande och sekreterare för- 

Helsingfors den 6 Oktober i863. „,. , csmi u i p- u 

® ... „^ mält, hurusom Sällskapet for att 

afhjelpa bristen pä lämpliga lä- 
roböcker för finska talande elever i landets skolor, frän trycket 
ntgifvit en grekisk grammatik samt för närvarande har under 
tryckning följande skolböcker: l:o en latinsk-finsk ordbok, 2:o 
en svensk-finsk ordbok; 3:o en fransk grammatik och 4:o en 
eiementar-kemi ; hvilka bOcker med undantag af den latinsk- 
finska ordboken, tili hvars tryckning ett understöd af allmänna 
medel härförinnan i näder förunnats, dels äro tryckta dels h&Ua 
pä att tryckas med Sällskapets egna tiUgängar. Men emedan 
dessa tlUgängar kännbart medtoges genom tryekningskostnaden 
för nämnda arbeten, som beräknats nppgä tili minst tjugutoBen 
mark, och dä af dylika förlag jemförelsevis ringa inkomst 
kunde päräknas, har Litteratur-säUskapet 1 underdänigliet an- 
liÄllit att af allmänna medel mätte för sagde ändamäl nidigst 
förunnas hälften af berörde summa, clier tiotiisen mark. 

Vid häraf i dag skedd föredragning har Kejserliga Sena- 
ten funnit godt ät Finska Litteratur-säUskapet för ifr^akomoe 
ändamäl bevilja sextusen mark, att emot qvitto uppbäras k 
landtränteriet i Nylands Iän, samt derjemte förordnat, att Lit- 
teratur-sällskapet äger tili Kejserliga Senaten ingifva exempiar 
af ej mindre den redan tryckta grekiska grammatiken, äo efter 
verkställd tryckning, af de tvÄ sistberörde läroböckerna, i af- 
seende ä närmare bestämmande, huruvlda och tili hvad belopp 
dessutom författarearfvode för desamma, mä kuuna jemlikt$3d 
uti Gymnasii- och Skolordningen af den 7 April 1856 tili Lit- 
teratur-säUskapet utbetalas. 

V. Furuhjelm. 
N:o \\\^ E. E. \%^ S. a 1863. 

E. M. W»nerberg." 



369 

Sihtierin ilmoitettua, että Seuran rabanvartija jo oli nos- 
tanut ne näin määrätyt rahat, päätti Seura tämän kirjoituksen 
johdosta, että Kreikan kielioppi olisi heti, ja Ranskan kielioppi 
ja Kemia Yalmiiksi painettua keisarilliseen Senaattiin sisään- 
annettavat. 

4 $. E^nsanopettaja-seminarion johtaja Jyväskylässä, herra 
pastori U. Cygnaeus oli Seuralle lähettänyt näin kuuluvan 
kiijeen: 

Öfver-Inspektom f^'^^^ Finska Litteratur-sällskapet 

för i Helsingfors! 

Folkskoloma i landet Provisoriska seminariet för bildande 

JjTäskylä deo 20 Okt. i863. ^f folkskolelärare ooh lärarinnor har 
hafi nöjet att fä emottaga af Finska Litteratur-sällskapet i Hel- 
singfors Idftet om en dyrbar gäfva nemligen alla pä sällskapets 
bekostnad tryckta böcker, hvilka icke äro utsälda. 

Jemte det jag härhos fär biiägga förteckning öfver de af 
sällfikapets skrifter, hvilka seminariet redan emottagit genom 
Lektor Pesonius, utber jag mig aran att ä seminariets vägnar 
uttryeka vär varmaste tacksägelse för sällskapets dyrbara gfifva, 
hvilken för oss är af högt värde icke blott i pekuniärt af- 
seende, utan än mer säsom bevis af Litteratur-säUskapets för 
088 glädjande intresse för vär unga anstalt. 

A Provisoriska seminaricts vägnar: 
Uno Cygnseus.** 

5 $. Tohtori O. Rancken Waa8a8ta oli kirjeen kanssa 
lähettän3rt Seuran Suomi-kirjaan otettavaksi suomenkielisen kir- 
joituksen nimeltä: Muistelmia 1808 ja 1800 vtioden sodasta: 
Kahakat Kälviällä, Seura lykkäsi kirjoituksen Tutkijakunnan 
arvosteltavaksi. 

6 $. Tohtori Samuel Roos oli Seuralle lähettänyt käsi- 
kirjoituksen tekemäänsä saksalais-suomalaista sanakirjaa ynnä 
näin kuuluvan kirjeen kanssa: 

^Suuresti kunnioitettavalle Suomalaiselle 
Kirjallisuus Seuralle. 
Jo kauvan aikaa ajateltuani saksalais-suomalaisen sanakir- 
jan tarpeellisuutta, otin kymmenkuntia vuosia sitte yrittääkseni 
sitä kirjottamaan, mutta koska täöaä työ ei näkynyt menesty- 



270 

vän, niin jätin sen poyes, toivoen jonkun nerokkaamman ja pa- 
remmilla apnkeinoilla varustetun tarttuvan tähän tärkiäfin tyd- 
bön. Näin puolentoista vuosikymmentä odoteltuani , johtui asian 
tarpeellisuudesta palavaan mieleeni suomalainen sanalaska: ^Ei 
yrittänyttä laiteta."" Tällä toivolla kehoitettuua tartuin vaoimi 
18f60 uudesti työhön, peljäten vaan vanhuuden voimattomuu- 
den tahi elämäni lopun tulevan keskeyttämään tämän intoiyöui. 

Jumalan avulla nyt kirjan päättecsen saatuani kiitän ody- 
rimmästi niistä apukeinoista, kuita suuresti kunnioitettava Sean 
suosiollisesti minulle lähdettänyt on, ja lähdetän tekoalani Seu- 
ran tarkastettavaksi ja parannettavaksi niissä, kussa tietoni on 
ollut vajava tahi kussa erhettynyt lienen. 

Vanhasta vakavasta kirjoitustavasta en voi luopua ennen 
kuin nähnen uusitekoista Suomea kirjoitettavan niin että laoBcet 
pysyvät koossa ja jokainen sana siallansa on huokeasti tunnet- 
tava. Tätä kiinteyttä vanhassa kirjoitustavassa olen aikonut 
perustaa ja puollustaa johdanteella, kuta nöyrimmästi pyydin 
otettamaan vastaan sitte kuin valmiiksi saanen. 

Sulkein itseni Seuran hyväntahtoiseen suosioon pyydin 
suuresti kunnioittaen olla uskollisin palvelija 

Samuel Roos.*" 

Tämä käsikirjoitus oli jo ollut majisteri F. W. Rothstenlo 
arvosteltavana, ja antoi hän siitä nyt seuraavasti kuuluvan 
lauseen : 

^Miete herra tohtori Roosein saksalais-suomalaisesta nana- 
kirjasta. 

Äskettäin valmistuneen saksalais- suomalaisen sanakirjtnBi 
nimilehdellä herra tohtori Roos ilmoittaa noudattaneensa Hein- 
richein saksalais-ruotsalaista sanakirjaa, nimittäin sen kolmatta 
^ylös- panoa. "^ Asettakaamme sen tähden nämät teokset rinna- 
tuksin ja niitä toinen toiseensa vertailkaamme. Tämmöinen ver- 
taileminen, mikäli sitä aikani on sallinut, osottaa herra tohtori 
Roosin työn yleiseen sekä tarkasti että taidolla suoritetuksi. 
Heinrichin artikelcista muutamia, parhaasta päästä vähäpltöi- 
sempiä ja harvemmin tarvittavia, on suljettu pois ja niitten si- 
jaan muita, usein tärkeitäkin pistetty. Samoin lauseUnien mlirl 
paikottain hoikennut, paikoittain karttunut. Sanojen sunista, 



271 

UivntakBista ja m. s. näyttöä tyyskästi vaaria otetun. Erittäin 
mainittakoon, että herra toiitori Roos, Heinrich m vajanaisuutta 
poistaen , on lisään pannut monen substantivin deklinationin mää- 
räyksen. Mitä merkityksiin tulee, niitä enimitten sopii kiittää 
kelvollisiksi ja luonteviksi. Puheenpartten suomentaminen ei kui- 
tenkaan aina tydytä yhtä paljon, kuin yksityisten sanojen. Siinä 
toisinaan on suurempi erhetyskin sattunut. Tästä huolimatta 
ylimalkaan täytyy päättää herra tohtori Roosein työtä kunnolli- 
seksi ja hjvin menestyneeksi; hyvin menestyneeksi, minun täliän 
on jatkaminen, samassa määrässä kuin ruotsin, saksan ja suo- 
men kielten erisukuisuus ja Heinrichin sanakiijan oma luonto 
menestymistä sietää. Toista, näet, on Heinrichin noudattami- 
nen, jos kuinkakin osaava, toista kaikin päin aimollisen saksa- 
lais-suomalaisen sanakirjan sepittäminen. Kaikki tiedämme että 
yksibeimoisissakin kielissä harvoin ihan samankaltaisetkaan sa- 
nat kaikissa merkitystensä mutkissa vastaavat toinen toistansa. 
Saman sanan käytäntö ja käsitys eri kielissä supistuu ja laaje- 
nee monin tavoin, milloin missäkin pysyen jonkun omituisen 
alan omana, siitä edemmäksi siirtymättä, milloin ainoasti ruu- 
miillisia tavottain, milloin myöskin hengellisiä j. n. e. Tästä 
tulee, että tavallisesti usiammalla sanalla toisessa kielessä täy- 
tjry selittää yhtä ainoata toisen kielen sanaa. Olkoon että tämä 
asian laita ei järin suurin vaikuta ruotsin ja saksan kielten kes- 
kinäiseen suhtaan, se vaikuttaa kumminkin erittäin paljon noit- 
ten kahden ja suomen kielen keskinäisiin kohtiin. Esimerkkejä 
nytkin saa yltäkyllin. Ruotsin uiveckla ja saksan etiimckehi 
lienevät jotenkin toinen toisensa veroisia. Saksalais-suomalai- 
sessa sanakirjassa kuuluu entmckeln, v. a, kehittää, selvittää, 
panna järjestykseen, selittää, kirvottaa kääröstä.^ Helposti huo- 
maa jokainen, että monta aivan tähdellistä merkitystä näin jää 
peräti näkymättömiin. Samoin muuallakin puheen alaisessa te- 
oksessa merkitykset ovat riittämättömiä, vääriä, eri temppuihin 
somistumattomia. Esm. sanoissa GUed (kussa puuttuu sotamies- 
ten rivi 1. jana), Abbruch (kussa, paitsi muita: katkaiseminen, 
keskeyttäminen, seisahus, ei haittaisi), iSird&oc/^ (kussa nähdään 
ainoasti „maanlaatu"), abgeben, gewähren^ kieinHchy zwar (joi- 
hin itsekuhunkin enemmin tai vähemmin välttämättömästi on 



272 



lisääminen), ein abgedroschenes Wort («tavaton vanha sana, 
kelvottomaksi kulunut" i= Heinrichin «ett utnött ord**), dhfah- 
ren («lahteä ajamaan" = Heinrichin «köra af^ oikein suomen- 
nettuna: ajaa poikki I. rikki). IVerkblei («tekolyyjy" zr ruot- 
sin verkbly), einsprechen («kehottaa, lohduttaa^, jommoiselli 
suomennoksella ei suinkaan voi oikein ymmärtää tuota saksan 
tavallista Muth einsprechen) m. m. Tämänlaisia vikoja siis kiel- 
ten eriluontoisuus on aikaan saattanut. Muita vikoja oo lähte- 
nyt siitä, etfei Heinrichin sanakirja aina ole oikeassa eikä myös- 
kään täydellinen. Esm. erspähen Heinrich väärin motsintu 
«utforska", Stachel hän selittää «gadd, tagg, udd. pigg**, nn- 
hottain siis sanan kuvannollisen käytännön, ahsehen hän panee 
ainoasti «inse, begripa, dömma om", jättäin puolet merkitykset 
pois j. n. e. Turhaan sen ohessa hänen kirjastansa etsit esm. 
näin tavallisia sanoja ja lauselmia: hereit, mifdringKch, durch- 
fUkren, erglämen, ermitteln, Femsicht, folgerecht, folgemMg^ 
geistesschfvach, geistlos, Gemeinwesen, Mnstellen, J^önigthitm, sich 
gehen lassen, in Reih tmd Glied, rucksichtslos, Spielbally stOlp' 
nasig, ungiinstig, verhängnissvoll, voikstiimlich, vorausscHckm, 
fviederholeniiich, zuriickrveisen, j. n. e. Tosin muutama noista 
sanoista voi haittaamatta jäädä tarkkaamatta saksalais-motsalai- 
sessa sanakirjassa, vaan ei yksikään saksalais-suomalaisessa. 
Olkoon minun sen vuoksi sallittu ohitse mennen KirjallisnndeD 
Seuraa huomauttaa siltä, että Seuran kunnia ja etu vaatii sitä 
toimitettavassa sanakirjassaan pitämään huolta nyt viitatun Hein- 
richin vaillinaisuuden poistannosta. Kirjan arvon enentyessi 
ostajain luku paisuu epä-suomalaisissakin. Vaan palatkaamme 
herra tohtori Roosin teokseen. Sitä rasittavat kaikki vasfikUo 
mainitut Heinrichin virheet ja puutteet, paitsi mitä sanoibio 
durch/Uhren ja geistlos koskee. En tiedä, ruvennenko ollen- 
kaan erityisiin , pienempiin muistutuksiin. Epähuomiosta joku- 
nen sana on jäänyt suun ja sijoitelman määräystä vaille, esm. 
Mangelhafligkeit, taikka anastaneet väärän paikan, esm. Erdapfd, 
Erdhall y m. s. tehdikön erdämmem alla. Ikävämpi, kun täh- 
dellinen sana, esm. Verhandiung, ei ensinkään ole kirjaamme 
pSäsnyt. Ennen kaikkea lienee sitä paheksuminen , että hem 
tohtori Roos näyttää pitkin matkaa jättäneen adjektivein adver- 



273 

billista käytäntöä tähdelle panematta. Se kohta kaikella muo- 
toa on parannettava. Kirjoitustavan suhteen ei muuta kun sa- 
nat „nahgan" ja ^virgan" esimerkiksi. Tähän loppukoot muis- 
tutukseni. Päätöslauseeksi mainitsen: herra tohtori Roosin sak- 
salais-suomalainen sanakirja on monelta taholta ansiokas työ. 
Tarpeellisella korjauksella siitä syntyy semmoinen teos, että Seu- 
ran hyvin sopii se painattaa. Eikä Seura suinkaan hylänne tätä 
toiuta. Saksalaisen sanakirjan arvo todella on erinomaisen suuri 
tähän aikaan. Sen ilmestyissä ura uusi urkenevi, jota myöten 
suomalainen pääsee maailman kirjallisuuden avaroille aloille. 
Helsingistä 3 Marrask. 1863. 

F. W. Rothsten." 

Tämän lauseen johdolla päätti Seura, että kysymyksessä- 
oleva saksalais-suomalainen sanakirja olisi ensin annettava jon- 
kun taitavan miehen läpikäytäväksi ja korjailtavaksi, josta toi- 
mesta allekirjoittanut saisi pitää huolen , ja aikoi Seura tulevassa 
kokouksessa lähemmin määrätä kirjan painattamisesta ja tekijän 
kuin myös korjailijan palkitsemisesta. Kuitenkin olisi herra toh- 
tori Roosille palkkionsa päälle nyt heti lähetettävä etumaksuna 
600 markkaa. 

7 $. Herra D. E. D. EuropsBus, joka oli ottanut tähän 
kokoukseen valmistaaksensa ne Kantelettaren sanan-selitykset, 
joista viime kokouksessa oli ollut kysymys, jätti nyt sisään sen 
sanakirjasen, johon selitykset olivat tehtävät, vaan kun Seuran 
jäsenet pitivät herra Europ»u8'en siihen tekemiä selityksiä kovin 
vähäisinä ja vaillinaisina, suostui herra Europxus selitykset 
uudesta ja täydellisemmästi tekemään. 

8 §. Tiedustusjäseniksi ehdotteli provessori G. Z, Forss- 
mau Ruotsalaisen Fredrik Widmark Upsalassa seuraavalla kir- 
jallisella esityksellä: 

„Kirjevaihtojäseneksi 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan 
pyydän saadakseni esittää Ruotsalaisen Fredrik Widfnark Upsa- 
lassa, joka, muun kielitutkimuksen ohessa varsinkin Skandina- 
vian muinaisissa ja nykyisissä kieli-murteissa on suurella in- 
nolla seurannut meidän kieliharrast uksiamme Suomessa ja käy- 
tännöllisestikin niin harjaantunut Suomen kieleen että hän jo v. 
Suomi. 18 



274 

1856» minun Upsalassa käydessäni, varsin virheettömästi puhd 
meidän kieltämme ja epäilemättä on häpeään saattanut monen 
siellä käyvän Suomalaisen. Fredrik Widmark on syntynyt Sunds- 
vallissa Marrask. 21 p. 1828, opistolaiseksi tullut v. 1846, ja 
vihittiin viime keväänä maisteriksi. Hänen taitonsa Islannin kie- 
lessä ja Ruotsin maakunta-murteissa ynnä Suomenkin kielessil 
tekisi hänen erinomaisen soveliaaksi tutkimaan Suomen ruotsin- 
kielisen väestön murteita, joka onkin ollut hänen halunsa ja ai- 
komuksensa. Jos Seuran kutsumus kirjevaihtojäsoneksi kehot- 
taisi häntä täyttämään tätä aikomustaan, luulisin siitä lähtevän 
maamme historialle tavallista suuremman hyödyn. 
Helsingistä Marraskuun 4 p. 1863. 

Yrjö Koskinen." 

Samalla tarkoituksella luki allekirjoittanut näin kuuluvan 
ehdotuksen : 

„Seuran tiedustusjäseniksi saan minä ehdotella herra halli' 
tusnenvoksen Altenbnrgissa Konon von der Gabeieniz ja yliop- 
pilaisen Kyöpenhaminassa Wilhelm Thomsm. Edellinen on tun- 
nettu suurta ahkeruutta ja taitoa osoittavien kielentutkintojensa 
kautta olletikin tuntemattomien ja sivistymättömien kielten alalla. 
Hän on myös Mordvan siihen asti tuntemattomasta kielestä toi- 
mittanut ensimäisen kieliopin, ja ansaitsee hyvin sen vähäisen 
kunnian, joka meidän Seuran jäsenyydestä voi lähteä. — Jil- 
kimäineu on osoittanut harvinaisen kestäväisyyden oppiessaan 
Suomen kieltä, joka Seuralle on sitä ilahuttavampi ja Seuralta 
sitä enemmän ansaitsee kehoitusta kun herra Thomsen on ulko- 
maalainen ja kun tämmöistä harrasmielisyyttä oppimaan meidän 
kieltä harvoin tavataan omankaan maan oppineissa ja opette- 
leivissa. 

Aug. Ahlqvist.** 

Seuran asetuksia myöten jäi niiden näin ehdotettt^jeu kut- 
suminen tulevassa kokouksessa päätettäväksi. 

9 S. Seuran varsinaisiksi jäseniksi ehdotteli provasti Jo- 
sef Grönberg: kirkkoherran ja lääninprovastin Jos. Wilh. Durch- 
man Ruovedellä ja provastin Qustaf Tieklen Wesilahdella; pro- 
vessori 6. Z. Forssman: ylioppilaan August Hagman; ja alle- 



275 

kirjoittanut: valtiopäivämiehen Erik Job. Warpenin8 ja kirjan^ 
painajan Fredrik Ahlqvist. 

10 $. Rahanvartija oli toimittanut rahaston tilasta näin 
kuuluvan kuukanskertomnksen : 

^Eassa Rapport. 
1863. Inkomst. 

Okt. 7. Kassa behällning. . . mark — — 597: 78. 

„ 29. Statsbidrag 6,000: — 

„ ^ Guvemören, baron Walleen le- 

damotsafgift 100: — ^ j^^. 

Summa Mark 6,697: 78. 

1863. Utgift. 

Okt. 8. Hr D. £. D. Europseus mark 100: — 
rt 14. M Heinonen för Ordbok tili 

Kanteletar 100: — 

y, „ Magister Ahlman 200: — 

„ „ Vaktmästar Pav6n, ä lön . . 40: — 
Nov. 4. 20 st. Brandstodsbolageta för 

landet Obligationer .... 4,000: — 

n ^ Rftnta & desamma frän 1 Aug. 41: 35. 4431. 35 

n ^ Kassabehällniug 2,216: 43. 

Summa Mark 6,697: 78. 

Helsingfors den 4 November 1863. 

B. A. Thnnberg.** 

11 $. Seuran painossa olevia töitä oli tähän päivään asti 
painetta seuraavin määrin: Suomea 6 arkkia. Satuja 3 arkkia, 
Kanteletarta 19 arkkia, ruotsalais-suomalaista sanakirjaa 10 
arkkia. Ranskan kielioppia 12 arkkia. Kemiaa 12 arkkia, lati- 
nais-Buomalaista sanakirjaa 49 arkkia ja Porthanein kirjoitusten 
3:tta osaa se ennen painetta 1 arkki. 

Aug. Ahlqvist. 



276 



Joalnkann 2 piiv. 1863. 

1 §. Edellisen kokouksen pöytäkirja luettiin ja hyväk- 
syttiin. 

2 §. Seuraavia lahjoja ilmoitettiin seuraavilta: kirkollis- 
asiain toimistolta Senaatissa 2 kirjaa, kuvernööri Lavoniaselta 
koko joukko arvollisia kirjoja, prov. G. Z. Forssman ilta , lehtori 
K. Collanilta, lehtori P. T. Stolpelta, majisteri K. Alopaeus elta 
ja talonpoika A. Niiraselta Joroisissa. 

3 $. Rokonpanija F. A. Ählbäek tarjosi kirjeessä^ annettu 
Pietarsaaren kaupungissa 21 päiv. Marraskuuta, Seuralle myötä- 
viksi 37 kapp. Lutherin kirkkopostillan ^suvipuolta"^; vaan kuin 
Seura tämmöisestä kaupasta ei nähnyt mitään etua itsellensä 
eikä suomalaiselle kirjallisuudelle , päätettiin tarjottuun ostoon ei 
puuttua. 

4 §. Suomalainen kirjankustantaja-yhteys oli Seuralle lä- 
hettänyt näin kuuluvan kirjeen: 

Finska Finska Litteratur-sällskapet i H:fors. 

Förlagsföreningen Finska förlagsförcningen viii härigenom 

Helsingfors ff 1863. unden'ätta H. H. att den Mn 1864 Ars 
början ernar utgifva en Finsk Bokhandelstidning, hvaruti alla 
föreningen rörande meddelanden komma att offentliggöras , hvar- 
före den äfven hoppas att alla säväl dess medlemmar som dess 
konimissionärer skola prenumercra pii dcnna tidning. 

Föreningens sekreterare. förlagsbokhandlaren Sederholm, 
hvilken pä egen risk ombesörjer bladets utgifvande, har, säsom 
sin enda craättning härför betingat sig ett exemplar af hvaije 
arbete, hvilket genom nägon af föreningens medlemmar forläg- 
gcs eller distribueras och har föreningen vid sednaste ärsmöte 
ä samtliga sinä medlemmai'S vägnar trott sig kunna lofva ett till- 
mötesgäende af denna billiga önskan. 

F. W. Frenckell. 

Tämän johdosta päätti Seura että jos se aiottu kirjakauppa- 
lehti saapi aikaan, sen toimittajalle lähetettäisiin yksi kappale 
kaikkia Seuran tästedes kustantamia kirjoja. 

5 §. Provessori Fr. Cygnseusen kautta oli Seura tohtori 
N. H. Pinellolta Turussa saanut seuraavan kirjeen: 



277 

„Till FiDska Litteratar-sällskapet. 

Sedän jag, i enlighet med Litteratur-sällskapets , genom 
dess ombud i Äbo, uttalade öDskan, sistlidet kr flyttat den pa- 
villon jag eger ä härvarande kyrkotorg, för att afstä den plats, 
hTaruppä berörde pavillon var nppförd tili grundställe för den 
Porthanska minnesstoden , ooh jag af magistraten i Abo säsom 
skadeersättning erhällit Etthandrafemtio rubel silfver, hvilken 
snmma pä längt när icke motsvarat de kostnader jag iklädt mig 
för att nägot sä när svara emot det vackra monumentcts oni- 
gifning, oberäknadt den förluBt af omkring Ettusen rubel silf- 
Ter jag uuder nyssvikne sommar, i anseende tili det byggnads- 
skräp hvaraf platsen upptogs, lidit genom mindre trafik derstä- 
des än under de föregäende ären, har jag sett mig föranläten, 
ntan att cga skäl tili den ringaste fordran, hos Litteratur-säll- 
skapet ödmjnkast hemstäUa huruvida mig kunde i händelse med- 
len för Portbanska bildstodeus nppresande sädant medgäfve, till- 
erkännas en gratifikation af Tvähundra rubel silfver eller der- 
under, alit efter Sällskapets gunstbenägna bepröfvande ocb godt- 
finnande. 

Om tidema värit som förr, akulle jag aldrig fallit Sällska- 
pet besvärlig vid dess befrämjande af ett fosterländskt företag 
hvilket kommer att ära ocb försköna den stad, som sett mig 
födas; men sedän jag genom andras olyckor och thyvärr äfven 
genom' bedräglighet blifvit beröfvad alit bvad jag egt, är det 
med fattigdomens blygsel jag tagit detta steg, öfvertygad att 
SäUskapet fränkänner detsamma hvarje oädelt motiv. Äbo den 
12 November 1863. 

N. H. Pinello.'' 

Seura lausui tästä anomuksesta että vaikka se siinä ei ha- 
vainnut mitään kohtuuttomuutta, ei Seura kuitenkaan voinut ru- 
veta pnolentelemaan niitä varoja, jotka Porthanin kuvaa varten 
olivat kootut, vaan tahtoi Seura, sitten kun tämä kuva seisoisi 
paikoillansa ja kaikki sen teko- ja kuletus kustannukset olisivat 
suoritetut, jos n. k. Porthanin rahastossa löytyisi vielä varoja, 
ottaa herra Pinellon pyynnön tarkempaan tutkintoon. 

6 S. Seuran tämänpäiväiset keskustelemukset olivat en- 
nättäneet tähän asti, kun ilmoitettiin, että lähetyskunta nykyis- 



278 

ien Waltiopäiyäin Talonpojan-BäAdystä tahtoi lähestyä Seuraa 
ja BisäänaBtuivat mainitUD säädyn puhemies August Mäkipeska 
sekä talonpojat Eerik Klami ja Kaarle Johan Slotte, joista en- 
siksi mainittu Talonpojan-säädyn puolesta antoi Seuraan näin 
kuuluvan kirjan: 

^Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Helsingissä. 

Nykyisenä aikana, jolloin maamme kokoontuneet säädyt 
neuvottelevat niin monesta kalliista asiasta, ei Suomen talonpoi- 
kainen sääty ole voinut yhtä asiata unohtaa, joka hänen sydän- 
tänsä syvimmältä koskee. Päivä päivältä on yhä enemmin vaa- 
dittu ja yhä hartaammin toivottu, että Suomen kieli isäimme 
maassa otettaisiin sivistyksen ilmoittajaksi ja laskettaisiin luon- 
nollisiin oikeuksiinsa. Tunnollisempata pyyntöä, kohtuullisera- 
pata vaatimusta ei liene yksikään kansa vielä tehnyt. Suun- 
nallinen tarkoituksessansa ja seurauksissansa tärkeä, on se ta- 
lonpojan matalasta majasta valtio-istuimen eteen itsensä vnovan- • 
nut, ja onni on Suomen kielelle koittava samassa, kuin Suonien 
maallemmekin. 

Tämän asian selvästä käsityksestä ja että sen todeksi käy- 
misen aika toivon mukaan nyt lähestyy, siitä tulee talonpoikai- 
sen kansamme etupäässä kiittää niitä isänmaata suosivia miehiä, 
jotka väsymättömällä ahkeruudella ja rakkaudella kauvan Ben 
eteen työtä ovat tehneet Monina vuosikausina ovat he tutkin- 
noillansa kieltämme kartuttaneet, kohonneet ja järjestäneet kan- 
san haihtuvia muistoja ja valaisseet muinaisuutemme hämäriä 
aikoja. Saloista ja erämaista on Suomen kieli sen kantta opin 
saleihin saatettu ja Suomen kansa on herännyt niiden kallisten 
lahjainsa tuntemiseen, jotka Jumala sen poveen on kätkenyt 

Nämät Suomen miehet, jotka niin omin tahtoinsa ovat 
. kansan puolesta puhuneet ja ahkeroineet sen arvoon saamista, 
eivät muuta palkkaa siitä ole perineet eikä pyytäneetkään , kuin 
hyvän omantuntonsa todistuksen. Mutta kuin nyt, aikojen ku- 
luttua, maakunnan mieltä sen edusmiehiltä kysytään, tuntee Suo- 
men talonpoikainen sääty itsensä velvolliseksi, näitä miehiä jul- 
kisesti kiittämään, jotka silloin sen suusta ja sydämestä puhui- 
vat, kuin kansan ääni oli salpauksissa. 



279 

Me valtiopäivämiehet Suomen taloDpoikaisesta säädystä, 
joka likisimmin tuntee ja arvossa pitää harrastnstenne hyödylli- 
set hedelmät, käännymme siis Teihin, Suomalaisen kirjallisuu- 
den Seuran jaloarvoinen Esimies ja kunnioitettavat Jäsenet, ja 
Teidän kauttanne kaikkien niiden muidenkin puoleen, jotka Suo- 
men kielen kirjallisuuden ja historian alalla Teidän kanssanne 
ja Teitä ennen työtä ovat tehneet. Teille kaikille kannamme 
me tämän kautta sekä omat että koko Suomen talonpoikaisen 
kansan palavat ja ijäti hartaat kiitokset. Me toivotamme että 
Teidän työnne ja ahkeroimisenne tuottaisi tuhansittain tuhansia 
hedelmiä nykyiselle ja tuleville miespolville. Me rukoilemme 
Teidän riennoillenne Jumalan siunausta korkeudesta. Suokoon 
Hän Teille sen palkan , että saisitte nähdä, koko Suomen kan- 
san, Teidän ja meidän kaikkien yksimielisen työnteon kautta, 
yitä-yleisen sivistyksen kalliissa osallisuudessa. Antakoon Hän 
armostansa vielä sen päivän Teidän olaissanne valjeta, jolloin 
• kansamme sivistyneenkin järkensä jalouden kautta olisi tullut 
kansain lukuun koroitetuksi ! 

Nämät meidän kiitoksemme ja nämät toivotuksemme ovat 
koko talonpoikaisen säädyn. Niihin yhdymme me kaikki ilman 
eroituksetta, olkoonpa puhekielemme ruotsi tahi suomi niinkuin 
kaikki omistamme saman kansan ja saman isäimme maan, niin 
tunnustamme myös kaikki Suomen kielen oikeuden päästä sille 
istuimelle, johon sivistyksen asia ja maamme totinen menestys 
sitä vaatii. Jumala siunatkoon isäimme maata! Jumala siunat- 
koon kaikkia, jotka rehellisesti työtä tekevät sen menestymiseksi! 

Helsingissä, Antinpäivänä vuonna 1863. 

Suomen Talonpoikaisen Säädyn puolesta: 

August Mäkipeska. 

Säädyn puhemies. 

Uudenmaan läänistä: 
E. J. Warpeniu8. A. F. Simolin. 

Jarl August Hagelstam. Joh. Mannsten. 

Turun ja Porin läänistä: 
And. Blomqvist. Joh. Katina. 

J. Polyolais. Gusta Seppälä. 



280 

Rob. Stenroth. Matti Kulkas. 

Joh. Simula. Johan Brusila. 

Matts Teräs-Rautila. 

Hämeen läänistä: 
A. Uotila. M. Kartano. 

Alexander Tuloisela. K. A. Arvelin. 

Wiipurin läänistä: 
Esaias Stycki. Eerikki Klami. 

Antti Haikonen. Matti Paajanen. 

Matti Leino. Martti Kiuru. 

Lauri Tijainen, C. F. Pousar. 

Mikkelin läänistä: 
Joh. Mynttinen. Heikki Kauranen 

Antti Sinkko. Johan Kotilain. 

Kuopion läänistä: 
Mikko Heikura. Antti Puhakka. 

Heikki Kontiainen. Pekka Kumpulainen. 

Lauri Gusti Pelkonen. Isak Liimatainen. 

Waasan läänistä: 
C. H. Hagman. Joh. Er. Keto. 

Matti Holma. O. J. Slotte. 

Paulus Nyrönen. 

Oulun läänistä: 
Heikki Punttala Salomo Eek eli Hiitola. 

Lars Määttä. P. A. Akola. 

T. Poikela." 

Tämän kirjan luettua lausui Seuran varaesimies pitemmässä 
puheessa Seuran kiitokset Suomen Talonpojan säädylle tästä 
kunnianosoituksesta , jonka jälkeen lähetyskunnan jäsenet istui- 
vat Seuraan ja Seura^ pitkitti keskustelemuksiansa. 



281 

7 §. Herra D. E. D. Europ^BUB oli Seuraan antanut ano- 
muskirjan, joka nyt luettiin ja kuuluu seuraa vaisesti : 

^Kunnioitettavalle Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Hel- 
singissä. 

Koska minä Seuran ruotsalais-suomalaisen sanakirjan kor- 
jailemisen kanssa kolme vuotta työskennellessäni omaan elämä- 
häni ja apumiehilleni tulin kuluttaneeksi lähille tuhat ruplaa, 
paitsi mitä korkorahat silloin tehdyistä lainoista myöhemminkin 
ovat tehneet, ja kuin minulle, kaikki summat yhteen lukein, 
siitä työstä on tullut palkinnolta 850 ruplaa ja Seuralta itsel- 
tänsä siinä summassa kolmesataa ruplaa; niin nyt minä Seuran 
paremmin rikastuttua rohkenisin nöyrimmästi anoa Seuralta jon- 
kun lisäyksen näille palkinnoille, että minä silloisen työhaluni 
seurauksista nyt en tarvitsisi tulla itseäni ja muita hyväntahtoi- 
sia ihmisiä enemmin turhaan vaivaamaan, kuin minun kyllin re- 
helliset yhteisen valistuksen ja voimistumisen harrastukset mil- 
lään lailla ansainnevat. 

Nyt ja vastakin uskaltaen Seuran mielisuosioon tahdon 
aina olla. 

Kunnioitettavan E^irjallisuuden Seuran 

kaikkein nöyrin palvella 
D. E. D. Europaeus.^ 

Seura ei kuitenkaan katsonut soveljaaksi tämän kirjan joh- 
dosta ruveta mihinkään rahanantoon. 

8 §. Siitä Kanteletar-sanojen varustamisesta merkityk- 
sillä, joka oli herra D. E. D. Europaius'elle uskottu, päätti 
Seura, ilmoitettua että tämä työ oli valmis, kassastansa mak- 
sattaa Europseu8*elle kaksisataa markkaa. Kuitenki olisi tämä 
sanakokous ennen sen painattamista käytettävä Tutkijakunnan tar- 
kasteltavana, ja herra Europ8Dus'en olisi siinä tekeminen niitä muu- 
toksia ja parannuksia, joita Tutkijakunta mahdollisesti voipi vaatia. 

9 §• Nimi-pastori J. F. Ekmanin puolesta tarjottiin Seu- 
ran painatettavaksi ruotsinkielistä selitystä niistä Kalevala-ku- 
vista, joita tekijän veli hovimaalari R. Ekman on ruvennut ulos- 
antamaan. Van kun teoksen kieli ei ole sitä kieltä, jonka vil- 
jeleminen on Seuran etevin harrastus, ei Seura luullut voivansa 
ruveta tämän teoksen painattamiseen ja kustantamiseen. 



282 

10 §. Herra D. Tuominen oli lähettänyt Seuralle alku- 
puolen Buomalaista käännöstä ruotsalaisen prov. Berliniin kiitet- 
tyä teosta: Läsebok i Naturkunmgheten, pyynnöllä että Seura 
kustannuksellansa painattaisi tämän suomennoksen. Se lykättiin 
Tutkijakunnan arvosteltavaksi, jonka jälkeen Seura tahtoi sen 
painoon kustantamisesta lähemmin päättää. 

11 $. Allekirjoittanut ilmoitti, että hän, Seuran päätök- 
sen mukaan tämän-edellisessä kokouksessa, oli tohtori Samuel 
Roosein Seuralle antamaa saksalais-suomalaista sanakirjaa kor- 
jailemaan ja sen painoa johtamaan saanut kokelas Godenhjelmln , 
jonka korjailutyöalaa allekirjoittanut nyt jo voi vähän näyttää- 
kin Seuralle. Ja päätti Seura, että saksalais-suomalainen sana- 
kirja piti viipymättä pantamaan painoon ja sitä painettaman tu- 
hannen kappaleen suuruinen painos. Tämän kirjan tekijälle mää- 
rättiin palkinnoksi kolmekymmentäviisi markkaa ja kokelas Go- 
denhjelmllle vaivastansa samoin kolmekymmentäviisi markkaa; 
paitse sitä saisi herra Godenhjelm korjausten lukemiseen ottaa 
itsellensä apulaisen, jolle määrättiin palkkioksi viisi markkaa 
arkilta. 

12 $. Lehtori C. G. Borg ilmoitti, että hän Seuran pää- 
töstä myöten oli valmistuttanut hautakiven kamarivirallis Rabbe- 
vainajan haudalle ja että tämä kivi nyt oli valmisna paikoil- 
lansa; vaan hauta-kummun somuuden vuoksi mainitsi lehtori 
sen vielä tarvitsevan rauta-häkkiä ympärillensä, ja Seuran pää- 
tettyä sekin kustantaa, suostui lehtori Borg tämän häkin teetät- 
mään ja paikoillensa asetuttamaan. 

13 §. Pyynnöstä päätti Seura majisteri F. Ahlmanille, 
hänen palkintonsa päälle ruotsalais-suomalaisen sanakirjan toi- 
mittamisesta, varoistansa maksattaa neljäsataa markkaa. 

14 $. Tutkijakunta mainitsi esimiehensä tohtori Tikkasen 
kautta, että se ei ollut hyväksynyt Suomi-kirjaan otettavaksi 
herra J. A. Lindströmin kirjoitusta: Beskriftung om Tenala 
socken sen vuoksi, että se oli kirjoitettu ruotsiksi. 

15 $. Zimmermanin kirjasta: Die helebte Erde, joka oli 
ehdoteltu suomennutettavaksi , antoi Tutkijakunta seuraavan kir- 
jallisen lausunnon: 



283 

nTarkastaessansa IV:ttä osaa ZimmermaTinIn jaksokirjasta 
^Populäres Handbuch der Physischen GeograpMe^ eri nimellänsä 
^Die beiebte Erde"^^ ei Tutkijakunta ole jättänyt merkitsemättä, 
kuinka tarpeellinen Suomalaiselle yleisölle olisi tämän kirjan suo- 
mennos niiden erityiskertomusten, monographiain vuoksi, joissa 
se mainio Saksalainen kansallis-kirjoittaja maapallomme eläväi- 
syyden tärkeimmät seikat esittää. Mutta toisaalta myös merki- 
ten kirjan laveuden ja erittäinki siihen nähden, että suomenkie- 
lellä vielä puututaan semmoista kirjaa, jossa mainitut eläväisyy- 
den tapaukset selitettäisiin kokonaisuudessansa eli luonnollisessa 
yhteydessänsä, jolle kirjalle kysymyksessä olevat erityiskerto- 
mukset voisivat tulla laveammaksi selitykseksi ja joten Zimmer- 
mann^in kirja vasta voisiki tulla hyödyttämään ja huvittamaanki , 
ei Tutkijakunta ole kuitenkaan nähnyt voivansa ehdotella Seu- 
ralle hyväksymistä mainitun kirjan suomentamiseen/' 

16 $. Allekirjoitetun ilmoitettua että Satujen 3:s osa oli 
painosta valmis ja että Kanteletarkin luultavasti tämän kuukau- 
den kuluessa joutuisi valmiiksi, päätti Seura panna hinnaksi 
edelliselle 1 m. 50 p. ja jälkimäiselle 5 markkaa. 

17 §. Edellisessä kokouksessa kirjeenvaihtojäseniksi ehdo- 
tettujen kutsuminen otettiin nyt puheiksi, vaan Seuran enem- 
mistö katsoi niistä ainoastaan herra hallitusneuvoksen Konon 
van der Gäbelentz olevan kutsuttavan: ja pitäisi siis kutsumus- 
kirja hänelle toimitettaman. 

18 S* Seuran jäseniksi esitteli prov. Forssman: kokelaan 
Viktor Calamnius; lehtori Borg: talonpojan säädyn puhemiehen 
August Mäkipeska ja saman säädyn jäsenet Kaarle Joh. Slotte 
ja Joh. Mannsten; rovasti Grönberg: kauppiaan Gust. Orell Tam- 
pereella, apteekkarin Gust. Ad. Serlacchius, ja fiskaalin Ernst 
Viktor Brander; herra D. E. D. EuropsBus: tilanhaltijan Otto 
Rob. Wilh. Tandefelt, ja pormestari Jak. Krauk: kirkkoherran 
Sakari Castren, Pyhäjärvellä, pormestarin Karl Gust. Bergstedt, 
Oulussa, konsulin Leonhard Candolin Oulussa, kauppaneuvoksen 
Joh. Fr. Hackman, Wiipuris8a, kauppaneuvoksen Petter Malm, 
Pietarsaaressa, pormestarin Gabriel Tengström, Pietarsaaressa, 
kauppaneuvoksen Karl Gust. Wolff, Waasa8sa, kauppiaan Rurik 
Hellgren, Kuopiossa, kauppaneuvoksen Karl Magnus Dahlström, 



284 

Turussa, muurarimestarin Stefan Träskelin, Turussa, konsulin 
Anton Björnberg, Porissa, raajisterin Karl Edv. Lindeqvist, Po- 
rissa, Pormestarin Anton Thermön Hämeenlinnassa, kauppiaan 
Petter Hämäläinen, Käkisalmessa, kauppiaan Henrik Parviainen, 
Joensuussa, kauppiaan And. Job. Molander Mikkelissä, kaup- 
piaan Frans Ferd. Lemström, Heinolassa, Kauppiaan Edv. 
Boehm, Sortavalassa, kauppaneuvoksen Fr. Sneckenström Por- 
voossa, konsulin Sam. Job. Wesander Raumalta ja raatimieben 
Karl Fredr. Grönberg Kaskisten kaupungista. 

19 $. Seuran rabanvartijan puolesta luettiin seuraava kuu- 
kauskertomus rabaston tilasta: 

Kassa Rapport. 

1863. Dehet. 

Nov. 4. Kassabebällning mark 2,216: 43. 

Kredit. 

Nov. 5. Porto tili Miller — 80. 

„ 6. Kand. Godenbjelm för lex. . . 81: 25. 
^ 11. E. Rudbeck för Suomen Satuja . 200: — 
„ 13. Docenten Krobn Stöckbard . . 200: — 
„ 20. Mag. Rotbsten för finska Lex. . 400: — 
„ 23. D:r Sam. Roos för d:o . . 6^Ö=_~ i 482* 5 

Dee. 2. Bebällning 734: 38. 

Summa Mark 2,216: 43. 

Helsingfors den 2 December 1863. 

B. A. Thunberg. 

20 $. Painettu oli tekeillä olevia töitä, allekirjoittaneen 
ilmoitusta myöten seuraavin määrin: Kanteletarta 20 arkkia, 
ruotsalais-suomalaista sanakirjaa 12, Kemiaa 19, latinais-suoma- 
laista sanakirjaa 50, Ranskan kielioppia 15, Suomi-kirjaa 9, 
Portbanin kirjoituksia 2. 

Aug. Ablqvist. 



285 



TammiknBii 5 piiv. 1864. 

1 §. Viimemenneen Joulukuun kokouksen pöytäkirja lu- 
ettiin ja hyväksyttiin. 

2 S. Lahjoja oli Seuralle lähettäneet: Suomen Tiede- 
Seura 7:nnen osan toimituksiansa ja herra akateemikko A. Schief- 
ner Pietarissa muutamia pienempiä kirjoituksiansa. 

8 S. Norjalaiselta oppineelta P. Kr. Asbjömsen luettiin 
tullut kiitoskirje Seuran hänelle lähettämistä teoksista. 

4 $. Allekirjoittanut ilmoitti , että sen Kullervo-näytelmän 
tekijä, joka jo kerran oli ollut Seuralla tutkittavana ja silloin 
saanut kilpapalkinnon , oli sen nyt uudesta tehtynä jättänyt Seu- 
raan, anomuksella että Seura kustannuksellansa painattaisi tämän 
kappaleen ja siitä hänelle jonkun tekijäisen antaisi. Teos pää- 
tettiin lähettää Tutkijakunnan tarkasteltavaksi, jonka jälkeen 
Seura sen painattamisesta tekisi päätöksen. 

5 $. Provasti Kustaa Cannelin oli Seuralle lähettänyt uu- 
desta suomennettuna 1734 vuoden lain ynnä siihen kuuluvain 
kappalten kanssa, joka on yksi osa sitä lakikokous- työtä, jonka 
maan hallitus on käskenyt valmistaa ja provasti Cannelin otta- 
nut suomen taaksensa, ja pyysi herra' provasti nyt kirjallisesti 
Seuraa tarkasti tutkittamaan hänen käännöstänsä ja sitten halli- 
tukselta hänelle vaivoistansa hankkimaan semmoinen palkinto, 
mikä kohtuulliselta näytti. Seura päätti lykätä tämän käännök- 
sen Tutkijakunnan arvosteltavaksi, jonka pitäisi avuksensa pyy- 
tää pari Suomen kielen taitavaa lakimiestä. 

6 §. Gruben historiallisten kertomusten ensimäisen osan 
suomentaja oli antanut sisään yhden osan suomennostansa ja 
pyysi siitä Seuran lausuntoa. Käännös lykättiin Tutkijakun- 
taan. Yhdessä tämän asian kanssa pyysi allekirjoittanut Seuran 
asettamaan joitakin yleisiä ohjeita, joiden jälkeen kreikkalaiset 
ja momalaiset nimet olisivat sekä tässä käännöksessä että yleen- 
säkin suomalaisessa kirjallisuudessa kirjoitettavat ; tämmöisten 
ohjeiden ehdotukseksi luki hän Seuran kuullen seuraavan kir- 
joituksen : 



286 

nHisioriailisien nimien, varsinkin kreikkalaisien ja ruoma- 
laisten, kirjoituksesta suomalaisissa kirjoissa. 

Tämä asia on suomalaiBessa kirjallisuadcssa vielä hjvio 
epäselvällä kannalla. Meidän kielestä puuttnu muutamia muissa 
kielissä hyvin tavallisia ääniä, me olemme tämän vuoksi hyvin 
kömpelät omistamaan vieraskielisiä sanoja ja nimiä; ja meidän 
kirjoittajia haittaa vielä liiaksi ruotsin kielen noudattaminen , joka 
on itsellensä omistanut kysymyksessä-olevat nimet melkein samaan 
tapaan kuin muutkin europalaiset kielet. Nämä seikat yhdessä 
ovat tehneet, että historiallisten nimien kirjoitus Suomen kirjal- 
lisuudessa on vielä hyvin sekanainen ja erilainen. Järjelliselle 
säännölle perustettu yhtäläisyys on tässäkin aikaan saatettava, 
ja kelle olisi semmoinen aikaan saattaminen enemmän velvolli- 
suus kuin tälle Seuralle? Tällä kertaa on Seuralla kumminkin 
pakoittavampikin syy kuin tämä sen yleinen velvollisuus otta- 
maan vierasten nimien kirjoitus tarkempaan tutkintoon. Meillä 
ovat nim. Gruben historialliset kertomukset suomentajien käsistä 
painatettaviksi, ja ennenkuin ne voimme painoon antaa, täytyy 
meillä olla selvänä, kuinka mainitut nimet ovat yhtäläisellä ta- 
valla Suomen-kielisissä kirjoissa kirjoitettavat. 

IJudempien nimien kirjoittamisesta on, vähillä poikkeuk- 
silla, se pää-ajatus jokseenkin yleinen Suomen kirjoittajissa, että 
hikin nimi on kirjoitettava omakielisellä tavallansa, josta sään- 
nöstä poiketaan vaan semmoisten nimien kirjoituksessa, joilla 
on suomalainen muotonsa tahi jotka ovat Suomen kansalle kau- 
emmin olleet tutummat, niin että niiden omakielinen ääntö on 
Suomen kielessä miten kuten tullut muuttumaan; esm. Ruotsi, 
fVenHfä, Saksa, Pietari, Hampuri, Lontoo, Tukhuimi, Ruonn, 
Buomalaiset, Kreikka, Kreikkalaiset. 

Tämä pää-ajatus on ulotettava mninaiskansojenkin nimien 
päälle, joista tässä nyt onkin erittäin kysymys, ja lisättävä toi- 
sella pää-ajatuksella, että muinais-kielisiä nimiä kirjoittaessa tulee 
niiden oikeata vartaloa suojella niin paffon kuin mahdollista on. 

Näiden kahden pää-ajatuksen mukaan , kuin myös muutamia 
Suomen kielen lakia vaariin ottaen , joiden kertominen tässä ei ole 
tarpeellinen, tulisi kreikkalaisten ja ruomalaisten nimien kirjoit- 
taminen Suomenkielisissä kirjoissa noudattamaan seuraavia ohjeita: 



287 

1. Ereikan-kielisten nimien kaksois-äänet ai, ei, oi maut- 
tuTat tavallisesti Latinan kielessä e- tahi i- ääniksi, niinkuin ni- 
missä: Aischylos = Äeschylm, Hymenaios = Hymenceus, Athe- 
nai = AthencBy Teiresias = Tiresias, Hygieia = Hygiea, Rheia 
=: RIiea, Oidipus zz: Oed^us, Delphoi = DeipM, Meliboia = 
MeJiboea. Vaikka Europan kielet isomman. Latinan kielen 
kanssa olleen yhteytensä tähden ovat tämän kielen tavalla omis- 
taneet nuo tuommoiset Kreikkalaiset nimet, ei kumminkaan ole 
syytä Suomen kielessä seurata tätä esimerkkiä, vaan kirjoittaa 
kaikki kaksois-ääniset nimet kreikkalaisilla äänillänsä. 

2. Kreikan kielen hengähdys-kerakkeet y, %, !&, kirjoitti 
Ruomalainen ph, ch, th, joka kirjoitus-tapa vähillä poikkeuksilla 
on joutunut yleiseksi kaikissa Europan kielissä. Suomen kielellä 
ei ole syytä pitää tätä vanhentunutta kirjoitus-tapaa, vaan ovat 
mainitut Kreikan kielen äänet Suomen-kielisessa kirjassa kirjoi- 
tettavat /J k, ty siis: Foibo, Keironi, Temisiokles, Tissa/emesy 
AkUleys, Atenai. 

3. Kreikan kielen ^ on Suomeksi kirjoitettava ks, esm. 
sanoissa: Ksanio, Ksuio, Sanan lopussa on tämä ääni supista- 
malla syntynyt kahdesta äänestä, jotka on paras peruuttaa ta- 
kaisin Suomalaisessa kirjoituksessa; esm. sana vv% on syntynyt 
vartalosta vv%x, josta Suomeksi tulisi nykio. Tällä äänellä päät- 
tyviä nimiä ei ole monta, ja tavallisesti ovat ne yksitavuisia, 
niin että niitä voisi Suomenkielisessä kirjoituksessa käyttää suo- 
malaisen sanan kanssa yhteen liitettynä, joten ne saisivat aina 
olla nominativo-muodossansa; esm. Nyks-jimalatar^ Styks-järvi, 
Sfinks-kummituSy tahi Nyks-niminen j. n. e. 

4. Kreikan kielen i^ on kaikissa tapauksissa toimitettava 
kaksois-äänellä ps, esm. Psammetiko, Pelops. Jälkimäisen nimen 
ja muiden senlaatuisten nimien loppuun ei tarvitse edes i-täkään 
panna , koska omienkin sanojemme loppu-äänenä on p$ ilman 
side-äänikettä, esm. sanoissa laps, kyps^ lyps j. n. e. 

5. Kreikkalainen ääni ^ on kirjoitettava kirjaimilla is, esm. 
Tseys eli Tsey^ Tsefyro. 

6. Latinan kielen kirjaimet olisivat nimissä jätettävät 
aloillensa, niin etfei c:tä esm. muutettaisi ^:ksi eikä ^:ta A::si. 



288 

Ainoastaan kreikkalais-latinaisista nimistä on muistettava, mitä 
edellä 2:ssa pyk. on sanottu. 

7. Kreikkalaiset nimet päätteellä -os ja ruomalaiset päät- 
teellä 'USt joissa s kummassakin kielessä on nominativon pääte 
ja siis ei vartaloon kuuluva, ovat kirjoitettavat, niinkuin niitä 
jo on kirjoitettukin, ilman tätä ^:ttä ja latinaisissa u:n muutta- 
malla alkuperäisemmäksi o.kai; niin muodoin: Meiielao, Agesi- 
lao, Hyakinto, Jlieronymo, Dionyso^ Romuio, Augusto, Horaiio, 

Vespasiano, QuinHliano. Semmoiset kreikkalaiset nimet kuin 
Oidipus ovat taivutettavat: Oidipun, OidipiVla j. n. e. Sem- 
moiset latinais-kreikkalaiset nimet kuin AnHnous ovat muutetta- 
vat kreikkalaiseen muotoonsa, siis Antinoo j. n. e. Latinan kie- 
len 3:nnen sioittelun t/^-päätteelliset sanat ovat Suomen kielessä 
muutettavat vartaloonsa, joten osittain muissakin kielissä on ta- 
pahtunut; niin muodoin: J'eneri, Vencrin, Venerillä. 

8. Kreikkalaiset nimet päiitteellä -cys, ovat nominativo- 
siassa kirjoitettavat tällä päätteellä, vaan tiiivutettavat niinkuin 
jos nominativo-vartalon päättäisi -ey, esm. Akilleys, PeJeys, TseySy 
NereySy Teseys; Akiileyliä, Peleystä, Zeyltä j. n. e. Tahi oli- 
sivatko tämänkaltaiset nimet Lönnrofin mukaan taivutettavat 
näin: Akilkillä, Peleiltä, leseiksi? Tässä on kumminkin se han- 
kaluus, että niistä näin kirjoittaen ei saa monikkoa, jos sitä sem- 
moisesta nimestä jolloin kulloin tarvitseisi. 

9. Nimet, joilla on päätteenä -is, voisi kirjoittaa samalla 
tavalla nominativossa täydellä päätteellä kuin edelliset nimet, 
vaan muissa sioissa taivuttaa niinkuin jos nominativon päätteessä 
ei olisi s:M\ siis: Tetis, Tetin^ Telillä; Adonis, Atlaniis, Adonin, 
Atlantin; Heliopolissa^ Busirilta. Muutamissa lajissa näitä nimiä 
tosin niiden oikea vartalo täten jää unhotuksiiu , vaan edut näin 
kirjoittamisesta ovat kuitenkin silminnähtävät. 

10. Pilätteellä 'OS päättyvät nimet olisivat käytettävät 
samoin kuin edellisen pykälän nimet; niin muodoin: Aineias^ 
Akamas, Eurotas, FelicitaSj Bylas, Jarbas, Aineialle, Eurotalla, 
Felicitalta j. n. e. Tämä käytöstapa flw-päätteellisistä nimistä 
on sitä luvallisempi kuin niiden lopputavut on lyhyt ja toisek- 
seen meidän kielessä sen-päätteisillä lainasanoilla on toinenkin 
muoto, jossa ^:ää ei ole, esm. ruhtinas ja ruhtina, ruhtinan y. m. 



289 

11. Semmoiset kreikkalaiset nimet» joilla on plUitteenä 
-^g, olisivat päätteessänsä pysytettävät ja taivutettavat niinkuin 
Suomen kielen supistuvat nimisana-vartalot, enimmin siitä syystä 
että loppu-äänikkä niissä on pitkä, niin esm. MUtiades, Tlssafer- 
nes, Aikibiades, TenUstokies; MilHadeen, Tissafemeestä, Alkibia- 
deelia, Temisiokleelia j. n. e. 

12. Kreikkalaiset nimet päätteellä -cot/, ovat päätteessänsä 
pysytettävät, niin esm. Kimon^ Platon, Agamemnon, Lakedaimon, 
ja tavallisella side-äänikäUä siitä taivutettavat. 

13. Latinaiset nimet päätteellä -o, joiden vartaloon kuu- 
luu nominativo-siasta poispudonnut n, pitää jo siitäkin syystä, 
etteivät ne sekautuisi us- päätteellisiin sanoihin, jotka edellistä 
myöten ovat o-päätteestä taivutettavat, kirjoitettaman tällä n:llä 
ja side-äänikkä ehkä jo nominativossa niihin liitettämän, että 
siten eroutuisivat noista edellisistä kreikkalaisista nimistä; esm. 
Ciceroni, Sdpioni, Junani j. n. e. 

/14. Paikkojen nimihin päätteillä -ov ja -lan on jo nomi- 
nativossa side-äänikkä liitettävä, että ne eroitettaisiin miesni- 
mistä päätteillä os ja on, niin esm. Bytsantioni, Actiumi, joista, 
jos ne kirjoitettaisiin Bytsantio^ Actio, suomalainen lukija, edel- 
listen mukaan, voisi tulla siihen luuloon että niiden omakielinen 
muoto on Byisaniios ja Aciius, 

15. Kreikkalaiset monikko-muotoiset nimet ovat jo edel- 
lisenkin mukaan tässä muodossansa pysytettävät. Tämä on sitä 
sopivampi Suomen kielessä kuin meilläkin monikon merkki on 
t ja kreikkalaisen nimen monikollinen muoto siis Suomalaisessa- 
kin vaikuttaa monikon tunnon; niinkuin esm. ^kaikki Spartalai- 
set kaatuivat Termopylaissa"^ ; „ Apollo jumalan ennustuksia kysyt- 
tiin Delfoista^; ^Atenaissa oli vapaa hallitusmuoto"; „Teeb(tin 
kaupunki oli pääpaikka Boiotiassa" j. n. e. 

16. Kansain nimet, jotka ovat johdettavat tämmöisistä 
monikko-nimistä, on paras kuitenkin johtaa niiden yksiköstä, ja 
siis sanoa: Atenalaiset, DelfolaxseU Teebalaiset. Eoinsain nimistä, 
jotka johdetaan maiden nimistä päätteellä -ia, ei a:ta saa heit- 
tää pois eikä kirjoittaa esm. Frygiläiset^ vaan: Frygialmset, 
Persialaiset, Peisidialaisei, Trakialaiset j. n. e. 

SuomL 19 



290 

17. EdellisiBtä ohjeista pitää tehdä poikkeuksia semmoi- 
sissa nimissä, jotka joten kuten ovat saaneet suomalaisen muo- 
don, joka on paremmuksuttava. Niin esm. ovat sanat Rttam 
ja RuomaUuset uuden testamentin ja muiden hengellisten kirjo- 
jen kautta tulleet niin tutuiksi Suomalaisille, että kansan seassa 
elänyt ne on kuullut lapsuudestansa ja että semmoisen korvasta 
Rooma, joten muutamat nykyisemmät kirjoittajat rakastavat kir- 
joitella, tuntuu lapselliselta tyhjän-tavoittelemiselta. Samoin täy- 
tyy historiassa kirjoittaa Egypti, jossa muodossa sanaa raama- 
tussa käytetään, ei Aigypio, joten se edellisen mukaan olisi kir- 
joitettava. Samoin on nimi HerkiUes niin yleisesti europalainen 
että useampi ei tiedäkään että sanan oikea muoto on Herakles^ 
jota siis on vaikea Suomen kielessäkään ruveta käyttämään. 
Nimet Kreikka ja Kreikkalaiset ovat myös hyveksittävät ennen 
kaikkia muita niiden muotoja.^ 

Seura päätti että mainittu käännös ja tämä kirjoitus oli- 
sivat annettavat Tutkijakuntaan, joka niistä saisi tulevaan ko- 
koukseen antaa lausuntonsa. 

7 $. Koska Ranskan kieliopin ilmoitettiin olevan painosta 
joutumaisillansa, määrättiin sille hinnaksi 3 markkaa. 

8 $. Allekirjoitetun mainittua, että saksalais-suomalaisen 
sanakijjan painamisesta herroilta J. C. Frenckell ja Poika oli 
tullut kustannus-ehdotus, joka oli muita huokeampi, päätti Seura 
mainitun kirjan painattaa heidän kirjapainossansa niillä kirjai- 
milla ja siinä ulko-asussa, jonka allekirjoittanut herra tohtori 
Elmgrenln kanssa määräisivät. 

9 $. Seuran rahaston tilasta antoi sen hoitaja näin kuu- 
luvan kuukaus-kertomuksen: 

„Kassa Rapport. 
1868. Debet, 

Dee. 2. KassabehäUning mark . . . 734: 38. 

„ 7. Bortvexlat 10 BrandftJrs. Obl. . 2,000: — 
t, „ Räntä der& fr. 1 Augusti . . 28: 80. 
« 12. Hr J. W. Durchman led. afgift 24: — 
t, n » H. Parviainen d:o- 24: — 

t, t,* Bondeständ. talman Mäkipeska 

led. afgift 24: — 



291 



Dee. 14. Possessionat. Tandefelts led. afj^. 24 

„ 15. ProBten G. Tickl^ns d:o 24 

„ 16. Kyrkoherden Z. Castrona d:o 24 
1864. 
Jan. 5. Kassabrist 346: 8. 



2,172: 30. 



Summa Mark 3,252: 76. 



1863. 
Dee. 



Kredit. 
2. Hr Mag. Krohn, Aterstoden för 

Stöckhardts Kemi mark . . 200 

4. D. E. D. Europ»U8 .... 200 

^ Mag. Ahlman för finskt lexikon 400; 

7. Hyra *t hr d:r Pihlflyckt . . 90 

„ Vaktmästar Pav^n 1 

^ Mag. Skogman, honorarinm . . 50 

16. Frenckell & Son för papper . 500 

^ Litt.-sftllak. boktryckeris räkning 322 

n Gymn. Adj. Rndbeck för Satuja 75 

„ Porto för ett bref tili Altenburg 2 

21. För korrekturet af Satuja . . 22 

„ D:o af Kanteletar . 40 

n Prenumeration & finska tidningar 34 

„ Mag. Renvall lön 200 

23. Hr Murman för artiklar i Suomi 80 
30. Simelii arfv. k tryckn. kostna- 

dema för Kanteletar . . . 1,000 



80. 



40. 



16. 



1864. 

Jan. 4. Mag. Renvall för tidningar 



3^J^ 3,252: 76. 



Helsingfors den 5 Januari 1864. 

B. A. Thunberg.'* 

10 $. Majisteri Rothsten ehdotteli Seuran jäseneksi kaup- 
piaan Uudessa kaupungissa Fabian Theodor Lindroth , jolle kut- 
sumuskiija siis päätettiin lähettää. 

11. Seuran painatuksella olevia töitä oli tähän päivään 
asti painettu seuraavin määrin: Kanteletarta 24 arkkia, latinais- 
Buomalaista sanakirjaa 53, ruotsalaisHBUomalaista sanakirjaa 14, 



292 

Kemiaa 22, Ranskan kielioppia 17, Suomi-kirjaa 11 ja Por- 
thanin kirjoituksia 2 arkkia. 

Aug. Ahlqvist. 

Helmikuim 3 p&iv. 1864. 

1 $. Tammikuun kokouksen pöytäkirja luettiin ja hyväk- 
syttiin. 

2 $. Allekirjoitettu ilmoitti, että kantakiven valmistuksen 
tähden Porthan in muistokuvalle oli ollut tarpeellista että ku- 
van tekijä herra Sjöstrand itse sai nähdä kiven ja sen valmis- 
tuksesta viimeiset määräyksensä tehdä, jonka vuoksi herra Sjö- 
strand viime kuuii alussa oli käynyt Turussa ja nyt Seuraan 
antanut matkastansa rätingin, jonka sisällystä 37 ruplaa 21 
kop. hän pyysi Seuran maksattamaan. Ja kuin Seura katsoi 
herra Sjöstrandin pyynnön kohtuulliseksi, päätettiin mainittu 
summa hänelle maksaa Porthan*in kuvan rahastosta. 

3 $. Allekirjoittanut ilmoitti että kirjanpainajan rätingissä 
nykyjään valmistuneen Ranskan kieliopin painokustannuksista, 
jonka rätingin Seuran Esimies oli päällekirjoituksellansa hyväk- 
synyt, allekirjoittaneen mielestä nyt ilmoitetut kohdat olivat liian 
korkealle lasketut, jonka tähden hän pyysi Seuran päätöstä oli- 
siko rätinki sinänsä hyväksyttävä vai ei. Keskusteltua ja koska 
summa, josta kysymys oli, ei ollut suuri, päätti Seura jättää 
asian sillensä. Yhdessä tämän kanssa päätti Seura että kiijan- 
painajain rätinkiä ei saa Seuran kassasta ennen ulosmaksaa kuin 
ne ovat tutkitut sihtieriltä ja pääUekiijoitetut, esimieheltä, sih- 
tieriltä ja kirjavarojen hoitigalta, josta päätöksestä Seuran ra- 
hastonvartijalle oli tieto annettava. 

Yhdessä tämän kysymyksen kanssa ehdotteli toht. Pol^n 
että annettaessa Seuran töitä painettaviksi pitäisi kirjanpainajilta 
vaatia knstannusehdotukset sinetin alla ja nämä Seuran kokouk- 
sessa avattaa, etfei muka joku kirjanpainaja saisi tietää tois- 
ten hinnan-ehtoja ja niin muodoin myöhemmin tulla alemman 
tarjon kanssa kilpailemaan kuin muut. Toiselta puolen vastus- 
teltiin tätä käytäntötapaa hankalaksi ja ilmoitettua ettei Inule- 
teltua painohintojen ehtojen edeltäkäsin ilmoittamista Seorassa 



293 

ylipään harjoiteta, jäi asia sillenBä ilman varsinaisetta pää- 
töksettä. 

4 §. Allekirjoitettu maistatti Seuraa siitä rahalahjasta, saari 
100 ruplaa, jonka Seura mennä keväänä oli saanut herra ken- 
raali-majuori O. Furuhjelmlltä käytettäväksi historiallisten muis- 
tojen kokoilemismatkaan, vaan jota Seura viime Kesäkuun ko- 
kouksen pöytäkirjassa mainitasta syystä silloin ei ollut voinut 
käyttää; Seuran olisi nyt määrääminen kuinka lahjottajan tar« 
koituB rahoilla paraiten voitettaisiin. Keskusteltua lupasi Esi^ 
mies, Seuran pyynnöstä» tulevaan kokoukseen valmistaa ehdo^ 
tnksen asiasta. 

5 $. Tohtori Tikkasen kautta antoi Tutkijakunta provasti 
C. 6. Gannelinin lainkäännöksestä seuraavan mietinnön: 

Tutkijakunnan puolesta saan Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seuralle tehdä seuraavan laa- 
seen herra kirkh. tohtori 6. Gannelinin teke- 
mästä Lakikirjamme suomennoksesta. 
Mitä kielemme käytäntöön tässä suomennoksessa tulee, 
niin on tohtori Cannelinin taito siinä jo entisistHki teoksista niin 
hyväksi tunnettu, että Tutkijakunta on pitänyt läpikäypää tä- 
män saomennoksen tutkintoansa hyödyttömänä ajan tuhlauksena. 
Pää-asiallisin tarkoitus vaaditulla tutkinnolla lieneeki, että 
saataisiin varten-vastain tarkastetuksi, jos aineellisessa suhteessa 
suomennos on tyydyttävä, ja semmoiseen tarkastukseen, johon 
tarvitaan varsinaisia ja kielemme käytännössä harjaantuneita 
lakimiehiä, tuntee Tutkijakunta voimattomuutensa kuin myös 
näkee, ett*ei se menesty niidenkään kahden lakimiehen avulla, 
joita Seura on kehoittanut Tutkijakuntaa ottamaan avuksensa. 
Se työ, jos mieli saada sitä toimella tehdyksi, vaatii erityisen 
Tutkijakuntansa paljaita lakimiehiä, haluUisimmasti eri osista 
maata, jotka ottavat taikka eri kaarensa kuki, joten olisi va- 
littava yhtä monta tutkijaa kuin on kaarta, tahi sitte perätys- 
ten järjestyksessä kaikki kaaret tutkiaksensa , jolloin jäsenten 
luvun määrääminen siihen Tutkijakuntaan on mielivallassa. Jät- 
täen tämän asian Seuran ratkas tavaksi, saapi kuitenki Tutkija- 
kunta ilmottaa mielensä olevan, että kaikessa tapauksessa siihen 
tarvittaneen vähintäin neljä jäsentä, ehdotellen siihen herrat 



294 

asessori Str&hlman1n, professori LiyeDstrand*in sekft porimesUrit 
J. Mölsän ja C. Hild^nln. 

P. Tikkanen. 

Mietinnön johdolla päätettiin, että allekirjoitettu Seonii 
pnolesta pyytäisi siinä mainitnt herrat kysymyksessä olevan tnt- 
kimisen vaivaksensa ottamaan ja asiasta sitten Seuralle ker- 
tomaan. 

6 S* Tohtori Pol^n antoi Tutkijakunnan puolesta seoru- 
van lausunnon: 

^Tutkijakunnan lause D. Tuomisen suomen- 
noksesta tohtori N. I. Berlinin Lukukirjasta 
luonnon-opissa. 

Tätä suomennosta ei ole Tutkijakunta katsonut niin hy- 
väksi, että se semmoisenaan korjaamatta kelpaisi painoon. Kieli 
on siinä kankeaa ja lauseiden puolesta virheellistä. Tämän täh- 
den ei Tutkijakunta kuitenkaan olisi tahtonut suomennosta hyl- 
jätä, sillä voivathan kielivirheet siinä tulla poistetuiksi ojenta- 
malla. Pää-asiallisesti on Tutkyakunta silmällä pitänyt sitl, 
että semmoisten kirjain kustantaminen kuin Berlinin luknkiija 
eivät oikeastansa enää tänä aikana kuulu Suomalaisen Kirjaili- 
Buuden Seuran vaikutus-alaan; semmoiset, suuremmalle yleisölle 
aiotut kirjat saavat muitakin kustantiyoita. Yksityisille on se 
vahingollinen, jos Seura rupee heidän kanssa kilpailemaan, josta 
syystä Seuran pitäisi sitä välttää niin pa^on kuin mahdollista. 
Tämän voipi Seura tehdä siten, että kiinteästi rajoittaa kustao- 
nustoimensa semmoisiin teoksiin, jotka ovat korkeampaa ja la- 
veampaa laatua kiijallisuudessa, eivätkä voi saada muita kns- 
tantajoita. 

Yllä mainitusta syystä ei Tutkijakunta voi ehdottaa D. 
Tuomisen suomennosta otettavaksi Seuran toimituksiin. Sen 
ohessa on Tutkijakunta katsonut velvollisuudeksensa, lykiti 
Seuran keskusteltavaksi ja päätettäväksi, josko se ei olisi paras, 
että Seura tästä lähtien rajoittaisi työalansa niin, että se ot- 
taisi toimituksiinsa pääasiallisesti ainoastansa koulukirjoihin, tie- 
teisin ja kaunokirjallisuuteen kuuluvia kunnollisia teoksia. 

Tutkijakunnan puolesta: 
Rietr. Pol^n." 



S95 

Senrateii lausuntoa päätettiin kysymyksen alainen käännös 
lähetyttää tekijäUensä. 

7 §. Majisteri Krohnin kautta antoi Tutkijakunta edel- 
lensä Seuraan annetusta kahdesta komedia-käännöksestär: Pekka 
PateHn ja SaiHkaai Rouva näin kuuluvan lausunnon: 

^Suomen Kirjallisuuden Seuralle on näytelmistöön painet- 
tavaksi tarjottu kaksi näytelmää nimittäin, Pekka Patelini eH 
Sukkela Asian-qfqfa kolmessa näytöksessä ja Sallikaat Rouva 
yhdessä näytöksessä, molemmat P. Hannikaisen käflntämät Frans- 
kan kielestä. Suomennoksen sujuvaisuutta ja sukkeluutta vas- 
taan ei ole Tutkijakunnalla tuskin mitään sanomista. Vaan yh- 
tähyvin on Tutkijakunta arvellut täytyvänsä hylätä jälkimäinen 
mainituista teoksista eli Sallikaat Rouva siitä syystä että alku- 
peräinen teos sisällykseltänsä on kovin mitätön ja vähäpätöinen. 
Pekka Patelinista sitä vastaan ovat Tutkijakunnassa mielet ol- 
leet erillä. Toiset hyväksyen sen, sentähden että se Franskan 
näytelmäkirjallisuudessa on ensimäisiä ja vielä suosittu; toiset 
tahtoen sitä hylättäväksi siitä syystä että koko tapaus on jo- 
tenkin vähäpätöinen ja muutamat paikat törkeät tai todenmukai- 
suutta vastaan sotivat. Tutkijakunta heittää sentähden Seuran 
omaan päätöksen painetaankos munittu Patelin näytelmistöön 
vai ei. 

Samassa tahtoisi Tutkijakunta Suomen Kirjallisuuden Seu- 
ralle ehdottaa, eiköhän sen välttämiseksi että niin usein pan- 
naan turhaa työtä mitättömäin teosten suomentamiseen, olisi 
paras asettaa komitea, joka valitsisi hyviä näytelmiä ynnä myös- 
kin romaafuifa ja jakaisi ne taitaviksi tunnetuille miehille suo- 
mennettavaksi. 

Nykyinen aika on Suomen kansallisuuden ja kielen edis- 
tymiselle erittäin tärkeä ja nykyisen tilaisuuden laiminlyöminen 
olisi parantamaton vahinko. Nyt kun Suomen kielen taitoa vaa- 
ditaan kaikilta virkamiehiltä, kun Suomen kieli on määrätty 
muutamaksi osaksi tulemaan koulujemme opetuskieleksi — nyt 
on soveliain hetki saattaa se myöskin perhekieleksi semmoisten 
suomenkielisten kirjain toimittamisella, jotka voivat sivistyneen 
lukijan tarpeita täyttää. Semmoiseksi lukemiseksi sopisivat var- 
sinkin hyvät romaanit ja novellit ynnä semmoiset taiteelliset ku- 



296 

vaukset laonnontiedetten alalta käin esm. Hartvigin kiijat ovat. 
TämmöiBiä kosommalta Suomeksi toimittamaUa saattaisi Seura 
ajamaansa asiaa byvän askelen eteenpäin. 

Tutkijakunnan puolesta: 
J. Krohn." 

Lausunnon johdosta päätti Seura, että komedia Pekka Por 
teUn painetaan Näjtelmistön kolmanteen osaan, vaan SaiHkcuU 
Rouva annetaan kääntäjälle takaisin. 

Lausunnon jälkimäistä osaa keskusteltaessa sai kandidati Jaakko 

Forssman sanan vuoron ja luki asiasta seuraavan kirjoituksen: 

^Näf/telmisiöstä sananen. 

Jokainen tietää minkä tärkeän sian näytelmällinen taide 
kaikkina aikoina on pitänyt kansojen sivistys- ja viljelys- histo- 
riassa. Siis ei ole tämä taide meidänkään maassa, meidän kan- 
sallisissa riennoissa ja toimissa voinut jäädä tarkkaamatta ja 
huomaamatta. On meilläkin käsitetty, ettei Suomen kieli sinä 
ilmoisna ikänä voi tulla siksi suomalaisen sivistyksen kannatta^ 
jaksi, joksi me sitä aivoimme, ellei se rupee teaterin perman- 
noilta kaikumaan, ellei saada näytelmä-kirjallisuutta tällä md- 
dän omalla kielellämme. Tämä käsitys ja ajatus on meillä syn- 
nyttänyt NäytelmistÖkirjan , josta jo kaksi vihkoa on ilmaantu- 
nut ja jonka tulevaisuudesta nyt pyydän saadakseni kunnioitet- 
tavan Seuran mietittäväksi lausua muutamia sanoja. 

Mitä enemmän työ Suomalaisen Kirjallisuuden alalla lave- 
nee, sitä enemmin on myös tarpeen että Kirjallisuuden Seura» 
joka on tämän työn johdattajana, järjestää ja rajoittaa omaa 
vaikutustansa, jottei sen voimat hajaantuisi tointen ja vehkei- 
den monellaisuuteen. Työala laajentuu, kirjallisuuden haarat 
enenee, kirjallisia tarpeita syntyy ko*olta joka taholta, mutta 
Kirjallisuuden Seuran varat ja voimat luonnollisesti eivät kartu 
ja lisäänny samassa määrässä. Toimen ja työn rajoittaminen on 
siis Seuran vaikutukselle ihan välttämätön. Moni kiijallisuuden- 
haara, joka Seuran avusta ja kannatuksesta on saanut ensimäi- 
sen tukensa ja voimansa, voikin nyt hyvästi tulla Seuran avutta 
toimeen. Siis voikin tämmöinen rajoittaminen varsin helposti ja 
luonnollisesti käydä päinsä. Luonnollisena määrä}'8perustuk- 
sena Seuran kustannusvehkeille on, näet, voiko joku kiijalUsun- 



297 

denhaani tolU omin päin Seuran avutta toimeen vai ei. Nii- 
hin, jotka meicUin maassa voisivat omain voimainsa nojassa liik- 
kaa ja edistyä» ei knnlu sainkaan vielä snomalainen näytelmä- 
kirjaliisans. Se on tuskin vielä astunut ensimäisiä hoipertavia 
askeleitaan ja moni meidän maassa, varsinkin pääkaupungissamme 
näyttää epäilevän, että se ikinä voisi astua aika miehen aske- 
lia. Kirjallisuuden Seura, joka ei kuulu noihin epäilijöihin, on 
siis tarkoin käsittänyt tärkeäksi velvollisuudekseen auttaa ja 
edistää tätä mielestämme toivorikasta nuorukaista. Näytelmistö 
kantaa siitä elävän todistuksen — ja on varmaankin tulevai- 
suudessa lisäävä siihen todistus-kappaleita aivan runsaasti. Mutta 
myöskin tämän näytelmistön ulosantamisen tahtoisin lasketuksi 
vakavalle ja määrätylle perustukselle. Minusta voi Kirjallisuu- 
den Seura tässäkin tärkeässä toimessaan käyttää sitä rajoituk- 
sen keinoa, johon olen kehoittanut. 

Ellen liioin paljon erehdy on Näytelmistön synty lyhyesti 
sanottu se, että Kirjallisuuden Seuran tutkittavaksi oli vähitel- 
len tullut muutamien näytelmäteosten käännöksiä. Nämät, kun 
olivat läpikäyneet Tutkiokunnan tutkimusta ja havaittiin kielen 
puolesta välttäviksi, kohottiin yhteen vihkoon, joka annettiin 
ulos. Tässä toimessa oli tietysti pää-asiana, että käännökset 
kielen puolesta vastiusivat kohtuullisiin vaatimuksiin. Minkä ar- 
voiset itse näytelmäkappaleet sisälly ksensä puolesta olivat, sitä 
ei voitu niin suuresti lukuun ottaa. Tärkein kohta nyt aluksi 
aivan luonnollisesti olikin, että kieli saataisiin sujumaan näy- 
telmällisessä puheessa ja lauseparsissa. Mikä kappale tahansa 
sujuvasti ja hyvästi käännetty kielellemme, oli silloin arvaama- 
ton voitto. Täten olisikin silloin ollut todellinen haitta, jos 
Kirjallisuuden Seura olisi paljon koroittanut vaatimuksiaan yli 
tämän kielen puhtauden ja sujuvaisuuden. Mutta mikä silloin 
oli tarpeellinen ja hyödyllinen, on nyt jo toisenlaiseksi muuttu- 
nut. Näiden kahden Näytelmistön vihon kautta^ jotka jo ovat 
ilmaantuneet, on kielemme astunut melkoisen askeleen eteenpäin. 
Nämät kaksi vihkoa todistavat kylliksi, että Suomen kieli so- 
masti taipuu ilmoittamaan ihmissydämmen syvimmät tunteet. Se 
kieli, johon Lessingin ja Sehillerin jaloimmat ja kauniimmat aja- 
tukset voivat somasti pukeutua, on jo täydelleen näyttänyt, 



että sillä voi oikea näytelmäkirjallisuus kukoistua^ Käännöksiä 
ei siis enään tarvita tehdä pahaan kielen taivuttamisen tähden, 
ei ainakaan ole se enään pää-asiana. Tämmöisille käännöksille 
on jo asetettava toiben tarkoitus-perä ja se on kirjallisnntemme 
rikastuttaminen kelvollisilla näytelmäkappaleilla, semmoisilla, jotka 
kukin kansa on pitänyt kunniana saada kielellensä. Näytelmis- 
tön pitäisi siis mielestäni vasta sisältämän ainoastaan semmoisia 
näytelmäkappaleita, joidenka arvo yleisesti on tunnettu ja tun- 
nustettu, ainoastaan semmoisia mestariteoksia, jotka vieraissa 
maissa ovat koroittaneet näytelmällisen taiteen sen korkeimmalle 
kannidle. Ainoastaan semmoiset voivat nyt enään tuottaa nou- 
sevalle kirjallisuudellemme totista hyötyä ja sopia Eixjallisuudea 
Seuran kustannettavaksi. Ainoastaan semmoiset voivat laskea 
vakavan perustuksen näytelmälliselle taiteelle isänmaassamme, 
ja valmistaa oman näytelmäkirjallisuuden syntymistä. 

Monessa lienee se mieliala, että Eorjallisuuden Seuran Näy- 
telmistö-kirjalla tulee erittäinkin tarkoittaa suomalaista teateria 
niin muodoin, että sen erittäin pitäisi kustantamaan semmoisia 
näytelmä-teoksia, jotka sopisivat tulla näyteltäväksi. Näistä on 
siis ihan selvää, etfei Seura voi Näytelmistö-kirjaan yksinomai- 
sesti kustantaa käännöksiä klassillisista teoksista, kun tämmöi- 
set ei suinkaan vielä pitkään aikaan sovellu näyteltäväksi tuossa 
nuoressa — oikeimmin sanottu vielä syntymättömässä — suo- 
malaisessa teaterissa. Minä luulen tämän mielipiteen perustu- 
van kokonaan väärälle kannalle ja pyydän saadakseni lausua 
muutamia sanoja sen kumoamiseksi. 

Meillä ei ole vielä mitään suomalaista teateria — eikä pie- 
nintä alkuakaan suomalaiseen näyttelijäseuraan. Parhaimmassa 
tapauksessa saamme odottaa vielä muutamia vuosia, ennenkuin 
nämät suomalaiselle näytelmätaiteelle välttämättömät edut ovat 
saatuina. Nyt jo ruveta määräämään mitkä näytelmäkappaleet 
ovat tämän vielä syntymättömän teaterin näyteltävinä, on jok- 
seenkin turha yritys. Ne kappaleet, mitkä nyt ovat ylimmäisil- 
lään yleisön suosiossa, voivat jo olla unohdetut silloin, kun tuo 
suomalainen teateri saadaan toimeen. Teaterikirjallisuus on ko- 
konaan päivän tuote, joka ehtimiseen vaihtelee. Ulkomaan tea- 
terissa ei suinkaan tule kysymykseen edes painattaa kaikki, erit- 



299 

tainkin käännökset, mitkä näytellään. Päin vastoin tekevät en- 
nen painamattomat kappaleet parhaimman onnen teaterin per- 
mannoilla sen nnteliaisauden kautta, minkä uusi ainakin herät- 
tää. Ja meillä sitä vastoin tahdottaisiin vuosikausia ennen mää- 
rätä, mitkä, kappaleet ovat näyteltävät I Jos nyt Näytelmistön 
seuraavat vihot muka teaterin hyväksi täytetään kaikenmoisilla 
vähän-arvoisemmilla näy telmäkappaleilla , jotka sitten kuin suo- 
malainen teateri kerrankin saadaan, eivät enään sovellu näytel- 
täviksi, mikä hyöty näistä sitten on? Kirjallisuutta semmoiset 
kappaleet eivät rikastuta, kielen taivuttamisen vuoksi niitä ei 
enään, kuten olen koettanut osoittaa, tarvita. Minä en voi 
muuta ymmärtää kuin että Kirjallisuuden Seura panisi turhaan 
vaioja, jos se rupeaisi teateria varten tämmöisiä vähäpätöisem- 
piä kappaleita suomennuttamaan. Parhain perustus tulevaiselle 
teaterikirjallisuudellekin on otevinten mestariteosten käännyttä- 
minen kielellemme. Semmoisten nojassa voi sitten piankin tuo 
keveämpi näytelmäkirjallisuus syntyä, kun sitä tarvitaan. Teateri- 
kirjallisuutta -— tietysti puhun tässä niinkuin koko igankin kään- 
nöksistä — on hankkiminen täydessä toimessa olevan teaterin 
rinnalla — sillä ainoastaan siten voidaan noudattaa teaterin tar- 
peita. Toimia tähän suuntaan ei ole kokonaan puuttunutkaan. 
Jo muutamia aikoja on jonkunmoinen seura eli yhtiö ollut muo- 
dostumaisillaan suomalaisen teaterikoulun ja samassa suomalai- 
sen teaterikirjallisunden toimeen saamista varten. Tämä alkava 
yhtiö on varsin oikeassa siinä, että on pannut nämät kaksi asiaa, 
itse teateri ja teaterikirjallisuus , eroittamattomaan yhteyteen 
toistensa kanssa. Sillä ainoastaan tällä lailla voi teaterikirjalli- 
suus soveltua oikein itse teaterin tarpoisin, noudattaen sen voi- 
mia ja varoja. Kirjallisuuden Seura taas, joka ei nimen-omaan 
ole ruvennut suomalaisen teaterin asiata ajamaan, heittäköön 
siis varsinaisen teaterikirjallisunden hankkimisen sikseen ja m- 
vetkoon toimissaan näytelmätaiteen hyväksi harrastamaan näy- 
telm^iryailisttuden edistymistä, ei teaterin vaan kirjallisuuden 
vuoksi, kun Seura ei kuitenkaan voi yhtähaavaa palvella sekä 
teaterin että kirjallisuuden etcga. Tällä en suinkaan tahdo sa- 
notuksi, ettei se olisi luettava ansioksi jollekulle näytelmäkap- 
paleelle, joka Näytelmistökirjaan otetaan, että se hyvin sopii 



300 

näyteltäväksi. Mutta minään pää-asiana ei pitäisi sen oleman. 
Näillä perusteilla tahtoisin että Seura vastedes Näytelmistökir- 
jaan ottaisi käännöksiä ainoastaan senkaltaisista näytelmäkappa- 
leista, joidenka arvo on yleisesti tunnustettu ja jotka voivat ri- 
kastuttaa suomalaista kirjallisuutta. 

Pyydän että Seura ottaa tämän asian keskusteltavaksi , jos 
Seura muutoin katsoo sen sitä ansaitsevaksi.^ 

Seura päätti tulevassa kokouksessa ottaa lähemmin kes- 
kusteltavaksi sekä Näytelmistön toimituksen että kustannus-toi- 
mensa yleisesti. 

8 $. Hajisteri Rothsten*in kautta antoi Tutkijakunta vielä 
näin kuuluvan lausunnon: 

„Herra T. J. Dahlborgin aloitetusta Gnibe*n 
suomennoksesta saa Kirjallisuuden Seuralle Tut- 
kijakunnan puolesta allekirjoittanut ilmoittaa 
tämän lauseen: 

Tarkasteltavaksi lähetetyn herra T. J. Dahlberg'in suo- 
mennoksen Tutkiakunta hyväksyy. Käännös on sangen kelvol- 
lista suomea. Sitä suuremmalla mielipahalla Tutkiokunta on 
nähnyt kaikenlaisten pienten vikojen, osaksi paijaan huolimatto- 
muuden siittämien, tätäkin työtä rasittavan. Semmoiset sanat 
kun äpräs^ otra^ miUustaa tähän kaikille Suomalaisille aiottuun 
kirjaan tietysti ei sovi. Se pronomenin pleonastillinen käytäntö 
tulisi vähitellen heittää. Mitä on kirkon tori (siv. 12), mitä 
keinon tuotteet (sivu 24), mitä dolmetschit (sivu 54)? Sivuilla 
18 — 14 on jotakin jäänyt pois taikka muutoin sekasohroa las- 
kettu. Tuommoisia virheitä ei lueteltaisi jollei niitä yleensä ta- 
paisi. Tutkiokunta luulee voivansa vaatia, että herra T. J. 
Dahlborg käännöstä jatkaissansa täq^äntapaisia karttaa. Tutkio- 
kunta ylimalkaan soisi soveliaalla tavalla muistutettavaksi, että 
Seuralle tulevat teokset sepitetään huolikkaammin ja tarkemmin 
kun tähän saakka monesti on tapahtunut. Iankaikkisesta vir- 
hetten korjaamisesta on ken*an loppu saatava. Muutoin ehkä 
aina lähetetään Seuralle mitä töherröksiä hyvänsä siinä autuut- 
tavassa luulossa, että Seura kyllä korjauttaa mitä painatetta- 
vaksi päätetään. Helsingissä 3 Helmikuuta 1864. 

F. W. Rothsten." 



301 

Laosannon nojassa pftätti Seura, että käsikirjoitus anne- 
taan herra Dahlbergllle takaisin, hänen siinä tehdä ne muutok- 
set ja korjaukset, joihin Tutkijakunnan lausunto antaa syyn, ja 
sittemmin toimitetaan painoon niin pian kuin herra Dahlberg 
ennättäisi kaiken hänellä käännettävänä olevan suomentaa. 

9 S. Yhdessä tämän asian kanssa antoi nugisteri Rothsten 
lo^ikan ja latinan nimien kiijoituksesta suomalaisissa kirjoissa 
seuraavan mietinndn: 

Herra professori Ahlqvistkin mietteestä: „ifo- 
tariallisien nimien y varsinkin kreikkaiimtm ja 
rtiomaiaisten, kiijoituksesta suomaiaisissa kir- 
joissa^, saa Kirjallisuuden Seuralle Tutkiokun- 
nan puolesta allekirjoittanut lukea tämän lauseen : 

Kaikki tuntevat sen perin oivallisen lauseen ulkomaisten 
nimien suorittelemisesta suomenkielisissä kirjoituksissa, jonka 
Fabian Collan toimitti Saimaan, n:rot 31 ja 32, vuonna 1845. 
Hän saatti koko asian järjelliselle kannalle, ja kelvollisille pe- 
rustuksille rakensi sen päätöksen, että tosiaan muukalaiset ni- 
met Suomessa säilytettäköön semmoisina kun heitä kutakin kie- 
lellänsä kirjoitetaan. Hänen pää-ajatukseensa ovat kaikki ete- 
vämmät kielemme harjotteliat yhtyneet, jotka samaa ainetta 
ovat tarkastelleet Niin Yrjö Koskinen, joka Suomettaressa 
vuonna 1856 Collanin pääsääntöä sovittelee erinäiBiin kohtiin 
sekä vanhempien että myöhempien nimien suhteen. Niin myös- 
kin samanvuotisessa Suomettaressa E. Avellan, joka tuota pää- 
sääntöä noudattain näyttää taivutus-ohjettensa suhteen enimmitten 
silmällä pitäneen kreikan ja latinan nimiä. Samoin herra pro- 
fessori Ahlqvist, joka Seuralle jätetyssä kirjoituksessaan tarkem- 
min kun kukaan muu osottaa, miten mainitun päämääräyksen 
johdolla on eri tapauksissa varsinki kreikan ja latinan nimien 
menetteleminen. Mitä Kirjallisuuden Seuran Tutkiokuntaan tu- 
lee, se arvattavasti käy noitten taitavain miesten pääsuuntaa. 
Y. Koskisen puoleen taipuen Tutkiokunta samobta syistä kun 
hän myöskin luulee, etfei haittaa, jos muutamien paikkojen ni- 
mien suhteen vähän suurempi suomentamisen vapaus sallitaan, 
kun muitten nimien, tämmöistä vapautta siis jyrkästi vaati- 
matta« Muutoin Avellan tärkeimmissä kohdissa on ol^aajana 



302 

ollut. Puheenalaiseksi tällä kertaa otetaan ainoastaan klassilli- 
sissa kielissä tavattavat nimet. 

Nyt kääntykäämme erittäin herra professori Ahlqvistin kir- 
joitukseen. Ensimäinen pääsääntö siinä kuuluu näin : kukin nimi 
on kityoitetiava omakielisellä tavallansa. Ymmärtäin tätä sään- 
töä samaksi, kun Collanin ylhäällä mainittua, Tutkiokunta kat- 
soo sitä kaikin tavoin vaarin otettavaksi, eritoten ihmisten, ju- 
malien j. m. s. nimien suhteen. Vaan yhtä altis kun Tutkio- 
kunta on tuohon sääntöön myöntymään, yhtä vastahakoinen se 
on suostumaan herra professorin toiseen pääsääntöön: mtäncUs- 
kielisiä nimiä kiryoittaissa tulee niiden oikeata v(urtaJoa suojella 
räin paf/on kun mahdollista on. Herra professori tietysti on 
asiaa perinjuurin miettinyt, jonka vuoksi jokainen olisi suonut, 
että herra professori olisi perusteitansa tuonut edes ja näin en- 
nalta tyhjäksi tehnyt mitä vastaväitöksiä ikänä laadittaneen. 

Kreikassa ja Latinassa, niinkuin kaikki tiedämme, nomina 
propriat ovat kielen omia, kielen luontoisia ja haltuisia samoin 
kun puhtaat suomalaiset nomina propriat Suomen kielessä. Näit- 
ten kielten nomina propriain laitaa siis oikeastaan on katsottava 
samalta kannalta kun muittenkin nominain. Pelko on kreikaksi 
phobos, tulisoitto lan^as, toivo elpis, kuningas anax, Latinassa 
miekka gladius, liha caro, järjestys ordo, matka iter, suku sthps, 
Suomessa meillä on sormus, nauris, vieras, ihminen j. m. s. Eli 
ole vielä tähän päivään saakka kenenkään opettajan mieleen 
koulussa tullut oppilaisillensa suoraan sanoa tai muutoin heitä 
siihen luuloon saattaa, että Kreikassa pelko on phobo eli phob^ 
tulisoitto lampado eli lampadiy toivo elpido eli elpidi, kuningas 
anakto eli anakti, taikka Latinassa miekka gladio, liha caroni, 
järjestys ordini, matka itineri, suku stirpi. Taitamattomaksi 
arvelemme sitä outoa, ken sanoo, tuo on sormukse, naurihi, vie- 
raita, ihmise. Muistakaamme nyt, kuinka epälukuiset nimet Krei- 
kassa ja Latinassa joko paljastaan ovat nomina apellativoja ja 
muita nominoita taikka yhdistämällä näistä syntyneet. Kuul* 
kaamme mitä W. Pape, Sanakirjansa kolmannessa siteessä sanoo: 
^Dass die Personennamen der Griechen ursprtinglich alle eine 
bestimmte Bedeutung gchabt haben, bedarf nicht erst des Be- 
weise8; nicht bloss die Dichter haben den mytischen Personen 



303 

ihren Thaten oder ihrer Beschäftigung entsprechende Namen 
gegeben; aach jeder einzelne Gricche warde von seinen Eltem 
mit einem an besondere Umstände der Qeburt, Familienver- 
hältnisse und andere ihnen wichtige Begebenheiten erinnerden 
oder ihre Wfln8che ftlr das Kind ausdrfickenden Namen belegt, 
oder erhielt aach von seinen Mitbflrgem einen sein Aensseres 
oder Seine geistige Eigenthflmlichkeit bezeichnenden Beinamen, 
mit welchem er nachher vorzngsveise benannt warde. — In den 
meisten Namen kehrt eine gewisse Anzahl von Apellativen so 
oft wieder, dass ete.^ Niin onkin Kreikassa esm. ^Hhog aa- 
rinko ja auringon jumala, 'Egcag rakkaus ja rakkauden jumala, 
KaQxivog rapu ja miehennimi, tTtnog hevonen ja UXvfy^nirog 
miehennimi, %XBvtog kuuluisa ja nokv%k%ixog miehennimi m. m. 
CcUvus Latinassa on kalju, on myöskin liikanimi, Capito on 
pääkkö ja käytetään liikanimenä sekin, Scipio on sauva ja sa- 
malla tunnettu nimi y. m. Syystä kysynee jokainen , onko sem- 
moinen kouluopetus järjellinen, jonka nauttija samalla hetkellä 
saa tietää, että Kreikassa eris on riita, vaan Eridi riidan ju- 
malatar, että drosos on koste, vaan yhden Kekropsin tyttären 
nimi Pandroso, että Latinassa carbo on hiili, vaan Carboni 
miehennimi, että pax on rauha, vaan Paci rauhan jumalatar, 
että termmus on riya, vaan Termino rajanjumala, että m/Us 
on punainen, vaan Rn/b liikanimi? Suomessamme on puhtait- 
ten nimien juuri sama laita. Kumpi on parempi, jos vartaloa 
hapuillen sanon Dositheo, Severo, Rastaha, taikka jos sanon 
Dositheos, Severus, Rastas ja näin hämmentämättä jätän näit- 
ten sanain lähteen? Onko yleiseen asianmukaista, että opin- 
alokasta saatetaan tämmöisissä sinne tänne horjumaan? Niin 
on nyt koetettn muutamilla esimerkeillä osoittaa, että vartalon 
tavotteleminen semmoisissa Kreikan ja Latinan nomina propri- 
oissa, jotka joko kokonaan taikka päätös-osaltaan ovat muitten 
nominain kaltaisia, että vartalon tavotteleminen niissä on luon- 
notoin, haitallinen, häiriötä saattava. Onko siis toisenlaatuisten 
nomina propriain toisin laita? £i suinkaan. Mitä nimiä Krei- 
kalaiset ovat Kreikalaisille panneet, mitä Romalaiset Romalai- 
siUe, ne ovat yhtä paljon Kreikaa ja Latinaa kun mitä puh- 
taita nimiä Suomalaiset ovat Suomalaisille panneet. Iloucg on 



304 

Ereikaa» Cato Latinaa, niinkun Nyyrönm Suomea. Poianti ni- 
miatä ihmistä vanhoilla Kreikalaisilla ei ikä pitkinä päivinä ole 
ollut, ei liioin Catoni nimistä Romalaisilla, jonka ohessa voipi 
epäillä, tokko Nyyröse koitunee ihmisnimeksi Suomessa. Lys- 
tin vuoksi ohitse mennen mainittakoon: koska Aias vartalon et- 
sijäin mukaan on Suomessa oleva Aianti, niin on myöskin Suo- 
malaisen hullutetussa uskossa Ypsilanti oleva Tpsilas, Caval- 
canti Cavalcas, Mezzofanti Mezzofas, Fanti Fas. — Saksalaiset 
ovat alusta aikain huolikkaammin kun moni muu kansa mene- 
telleet vanhojen kielten nimiä. Latinan nimet he ovat pitkin 
maailman sivua kunniassa pitäneet. Ovat sen ohessa yhä enem- 
män ruvenneet Kreikan nimiä sommittelemaan Kreikan kielen 
luontoiseksi. Kaikissa näissä vehkeissä nimien nominativns on 
ollut heidän silmämääränsä. Kuka voi päättää heidän mene- 
tystänsä järjettömäksi? Vaan jos he puhtaita Suomenkielisiä 
nimiä mainitessaan asettaisivat vartalon näkyviin eikä nominati- 
vusta, kuka voisi sanoa heidän menetystänsä järjelliseksi? Ken 
voi meitä sanoa viisaiksi, jos suotta rupeamme Hanikan ja La- 
tinan vartaloita etsimään, meitä Suomalaisia, joita oman kie- 
lemme luonto juuri pitäisi johdattamaan päinvastaiseen käytök- 
seen? Mehän nomina proprioitamme taivuttelemme ihan samoin 
kun muitakin nominoita, emmekä kuitenkaan salli, että Manni- 
sesta tehdään Mannise niminen mies. Mutta jääköön jo tämä 
kohta. — Katsokaamme mikä on vartalon säilyttämisen ehto. 
Herra professori Ahlqvist sanoo vartalon säilytettäväksi moi- 
naiskielisissä nimissä — tietysti ainoasti Kreikan ja Ladnan 
kielessä. Näiden kielten perin vaikiat taivutussäännöt täytyy siif 
jokaisen tietää, täytyy ne tietää tarkasti ja hyvin, ennenknn 
hän kykenee pienimmäukään historiallisen koulukirjan tekemi- 
seen, taikka ylimalkaan Suomeksi sanomaan puheenalaisia nimiä. 
Niitä voi kuitenkin olla kymmenkuntia, jotka oivallisesti pysty- 
vät esm. kääntämään historiallisia teoksia , vaan jotka ei Krei- 
kan ja Latinan taivutuksista tiedä rahtuakaan. Erityinen ni- 
mien korjaaja siis lienee hankkiminen. Entä niissä opistoissa 
kuinka käy, joissa ei Kreikkaa lueta ensinkään? Tiedonhalui- 
nen oppilas koettaa taitoansa kartuttaa, semmoisia kirjoja lu- 
kien, jotka ei ole toimitettu samalla kielellä, kun hänen mää- 



305 

Tfktty oppikirjansa. Ruotsalainen tarttua Suomalaiseen, Suoma- 
lainen Ruotsalaiseen kirjaan taikka muunkielisiin kirjoihin, missä 
mikin voinee toimeen tulla. Vaan ihme, kumma I Asiat ovat 
yhtäläiset, nimet ovat erinkaltaiset. Erinomaisen soveliaaksi ja 
tiedemiehen tarkkuuteen taivuttavaksi täytyy katsoa semmoista 
tilaa, jossa oppilaat harjauntuvat nimiä tietämään noin vähän 
sinneppäin kun oikiastaan ovat — vaan ei koskaan tarkoilleen. 
Esimerkiksi Suomalainen saa Ruotsalaisesta kirjasta tietää noit- 
ten Kreikan seitsemän viisasten nimet, vaan hän ei osaa niitä 
suomeksi luetella, ennen kun hän tietää että Bias on sanottava 
Biantti. Sama epävakaisuuden haitta kohtaa koko lukevaa ylei- 
söä; vai luullaanko että me tuota hätää puhallamme kokoon 
semmoisen aimoUisen suomenkielisen kirjallisuuden, ettei muun- 
kielisiä kirjateoksia ollenkaan tarvita? Tähän sopii minun liit- 
tää mitä E. Avellan ylhäällä mainitussa kirjoituksessaan lausuu : 
„ — — varsin turhanpäisiä päätteitten väännöksiä syntyy aina- 
kin, jos, noutaen vettä toiselta puolen jokea, etsimme nimien 
alkuperäiset vartalot ja niistä johdatamme Suomessa käytettävät 
nimimuodot. Sillä useimmittain sopivat ne muukalaiset nimet, 
joidenka nimentösija ja vartalo alkukielissä erkanevat toisis- 
tansa, nimentösijan päätteen suhteen aivan muuttamattomina 
meidänkin kielehemme. Ja jollei niitä aina käykään päätteitä 
korjaamatta omistaminen, niin paljoa helpomminhan sittekin al- 
kukielisestä nimentösijasta vieraat nimet ovat tuotettavissa, kuin 
vartaloista. Mitäpä se meihin koskeekaan, kuinka muut kielet 
erityisen luonteensa mukaan nimiänsä sijoittelevat ja minkälai- 
nen niissä siis on vartalo? Jos niinkin olisi, että saattaisi vaa- 
tia, että kaikki, jotka Suomea kirjoittavat, osaisivat kaiken 
maailman kieliä, jotta aina tietäisivät, kuinka muukalais-kansat 
niiniänsä taivuttelevat, eivätkä siis koskaan tulisi vartaloista 
epäilyksiin, niin eivätpä nuo vartalot sittekään ole itse nimet, 
joilla ihmisiä ja paikkoja nimitetään ja toisistansa eroitetaan. 
Nimien nimentösvjainen muoto, sehän on varaituinen nimi, ja 
tätä käyttäkäämme mekin nimentönä, tehden ne muutokset, jotka 
kielemme vaatii, ja myöskin sijoitellen sen erityisten lakien mu- 
kaan. Ei muutkaan kansat ole alkuperäisten kielien vartaloista 
ottaneet nimien nimentöjä, vaan ovat tyytyneet alkunimentöihin 
Suomi. ao 



306 

taikka niistä itsellensä nimentöjä muodostaneet. Pitäisikö siis 
Suomalaisten suotta ja pilan vuoksi kulkea vaikeampaa tietä?** 
Sen verta Avellan. Lopputodistukseksi , minkä arvoinen herra 
professori Ahlqvistin toinen pääsääntö on, mainittakoon se seikka, 
että herra professori jättää sen toimeen panematta semmoisten 
sanain suhteen, joitten nominativus ilmeisesti on syntynyt var- 
talosta, esm. novg päätteisten Kreikan sanain. Laadituista esi- 
merkeistä moni siis ei suorastaan koske tähän herra professorin 
kirjoitukseen, vaan tuommoiseen yleiseen vartalon säilyttämisen 
sääntöön, jommoista esm. Y. Koskinen Suomettaressa vuonoa 
1856 esitteli. 

Jos herra professori Ahlqvistin toinen pääsääntö hylätään , 
saamme yhden ainoan pääsäännön, joka puheenalaisen aineen 
suhteen kuuluu: Kreikan omaiset nimet kirjoitettakoon Kreikan 
tavalla, Latinan omaiset Latinan tavalla, nimien vartaloista huo- 
limatta ja muutoin järjellistä kohtuutta noudattamalla. Epäva- 
kaisissa kohdissa se ehkä ei tee väärin, joka pitää kiini Lati- 
nan kirjoitustavasta. Tämä tapa on vuosisatoja mailmassa vaU 
linnut, se vallitsee vielä tänäpäivänä jotenkin yleiseen eikä kos- 
kaan voi peräti väärille poluille viedä. Tietysti me Suomalai- 
set vähitellen koetamme saada niin monta nimeä kun mahdollista 
Kreikan tapaisina kirjoihimme, koska Suomemme erittäin mu- 
kauntuu Kreikan kielen luontoon. Vaan suhta kaikissa paras. 

Nyt asetettuun pääsääntöön järin hyvin soveltuu herra 
professori Ahlqvistkin ensimäinen ohje: Kreikan kielisissä nimissä 
kaksois-äänet ai, ei, oi säilytettäköön. On kuitenkin tässäkin koh- 
dassa viisas maltti muistaminen. Niitä on monta kreikalaista 
nimeä latinaisessa puvussa käynyt ihmiskunnalle aivan tutnksi, 
että niiden muuttamisesta tuskin lienee hyötyä. Mitä muihin, 
kun nyt mainittuihin diftongeihin tulee, m pysyköön sinänsä; 
av, Bv pantakoon au, eu, esm. Autolykos, Euripides, Eurys- 
theus, vaan siellä täällä olkoon myös av, ev sallitut vastaa- 
viksi, esm. Agave, Evadne. Diftongi ovasl ei sopine toimittaa 
muulla kun paljaalla u:lla, esm. Uranos. Suomenkielisen u:n 
lyhyydestä ei auta huolimaan tässä enempää kun vokaleimme 
lyhyydestä muutoinkaan Kreikan ja Latinan nimien kirjoittami- 
sessa. 0:11a meidän täytyy toimittaa Kreikan om, e:llä ij.u^ 



307 

ö:lla ja e:llä Bamoin Latinan pitkAn o:n ja e:n, a:Ua pitkän La- 
tinan ja Kreikan a-äänen^ i:llä pitkän i-äänen j. n. e. Pitkiä 
Kreikan ja Latinan vokaleja ei kakaan vaatine Suomessa pit- 
killä toimitettaviksi. Vaatimus olisi vaikea ja melkein mahdo- 
toin täyttää. Pitäisi, näet, kirjoittaa esm. Pyyreenee, Paacnvius. 
Harva kaikkia mutkia tietäisi. — Herra professori Ahlqvistin toi- 
nen ohje ebdoittelee ipin, j.n ja d:n suomentamista f:llä, k:lia 
ja t:liä. Herra professorin ehdoitus vähän ihmeyttää. Kirjoi- 
tuksensa alussa herra professori iansuu, että ^meidän kirjoitta- 
jia haittaa vielä liiaksi ruotsin kielen noudattaminen^. Vaan 
tässähän esitellään ilmeistä ruotsalaisuutta. Juuri Ruotsalaiset 
ovat 9):stä eli ph:8ta tehneet f:n, ovat myöskin jrstä eli ch:sta 
silloin tällöin saaneet k:n ja d':8ta eli th:8ta paljaan t:n. £i 
kuitenkaan hekään kaikki yleensä. Saksalaiset, nuot mailman 
philologit ex professo, perin harvoin tämmöisiä muutoksia teke- 
vät. Tokko ovat muutkaan sivistyneet kansat tämänlaisiin paki 
parastansa ruvenneet? Ei siinä kyllä. XistA saisimme k:n , d>:sta 
t:n, vaan ^'.stä f:n, ehkä yhtämukaisesti ipi^iA lähtee paljas p. 
Paitsi tätä, onko meidän oikeus suotta muuttaa pari Kreikan 
konsonanttia toisesta ääniluokasta ihan toiseen? Eihän kovat 
(tenues) x ja r ole aivan samat kun henkiset (aspirata) % ja d*. 
Jollei meidän kielemme taivu aspirationia ilmoittamaan, pitääkö 
se sen vuoksi jätettämän peräti merkitsemättä. Saammehan lu- 
van muissakin tapauksissa, ainakin uudemmissa kielissä, mer- 
kitä niitä näitä ääniä, joita emme pysty suustamme saamaan. 
Gannelin, vaikka ip:n merkitsee f:llä, merkitsee kuitenkin x-n 
kh:lla ja d:n th:lla. Mitä 9:hin tulee, ei niissäkään kielissä, 
joissa f omana, tukevana, taattuna puustavina kuuluu tuhatta 
vertaa puhtaammalta kun se Suomalaisesta koskaan lähtenee, 
ei niissäkään ole koskaan (p:tä yleiseen muutettu fiksi. Syy 
tämmöiseen menetykseen ei lie oUunna mikään vanhanaikaisuu- 
dessa rippuminen, vaan se tieto, että f ei milloinkaan täydelli- 
sesti vastaa Kreikalaisten ip:VBL. Saksalaiset yhtä vähän muutta- 
vat ^:tä f:k8i^ kun Romalaiset sitä koskaan muuttivat, saatikka 
me Suomalaiset sitä rupeaisimme muuttelemaan, me, joilla f ei 
missään omassa sanassa ilmaunnu. Mutta kuinka pitkälle ulo- 
tetaan tämä 9>:n (ph:n), x',^ (ch:n), i&m (th:n) suomentaminen? 



308 

Tokkopa myöhempiinkin nimiin? Kaiketi, vaan miksipä laisin» 
kaan tehdään semmoisia pääsääntöjä, kun tuo ensimäinen kun- 
kin nimen kirjoittamisesta omakielisellä tavallansa? Onhan esi- 
merkiksi ch muutamissa nykykielissä semmoisten äänten merk- 
kinä, joita ei k ikänä voi toimittaa. Jos opin teille yrittelevii 
ajattelemme, voimmeko soveliaaksi arvata semmoista menetystä, 
joka ei oppilailta vaadi minkäänlaista tarkkuutta, jopa heitä mo- 
ninaisesti hämmentää? Huolimattomaksi ja taitamattomaksi tä- 
hän saakka on katsottu semmoista, joka ei tiedä, että esm. 
Tethys ja Thetis nimillä on muukin eroitus äänimerkkien suh- 
teen, kun y ja i? Pitääkö opin-alokasta ehdolla epäyttäm&än 
esm. siitä, että &eog, jumala, ei ole sama sana, kun se, jonks 
hän moninaisesti tapaa Kreikan nimien päätteenä tai alkuna! 
Onko siinä kyllä, että hän tuonne tänne haparoitsee? Muistet- 
takoon sen ohessa, että niitäkin nimiä on, joita paljas aspira- 
tioni toinen toisestansa eroittaa. Vielä päälliseksi: tottahan sen 
verta sopii ja pitääkin nousevalta polvelta vaatia, että se tie- 
tää, milloin saa panna esm. ph:n asemesta f:n, jos f muutoin 
kirjoitustavassa vie voiton, ja päin vastoin, milloin pitää panna 
f, jos ph vie voiton. Opin-alokkaamme tietäköön, että edelli- 
sessä tapauksessa esm. Phineus saa kirjoittaa f:llä, vaan jälki- 
mäisessä esm. Fimbria, Tifemum pitää f:llä toimitettaman. 
Jollei Suomalainen tiedä näitä tämmöisiä, hän saa hävetä Ruot- 
salaisen veljensä rinnalla. Tiede ei helpolta tarkkuuden vaati- 
muksiansa, ei suomalaisuudenkaan hyväksi. Vaan tästä koh- 
dasta päästäksemme: jolVei X'^ j^ ^'-^ ^^^ einettäkään teke- 
mistä k:n ja t:n kanssa, jos ip:n muuttamisesta f:ksi Suomalai- 
selle ei tule pienintäkään hyötyä, jos meidän kuitenkin vieras- 
kielisissä sanoissa on ph:ta, ch:ta ja th:ta viljeleminen, jos näit- 
ten ehdoitettu muutos on opin-alokkaille perin haitallinen, mitä 
syytä jää tämän puheenalaisen ehdoituksen vaariin ottamiseen? 
£i mitään. Niitä voi olla muutamia nimiä, joissa ei peräti pa- 
haksensa pane ym (ph:n), jr:n (ch:n) ja 0":n (th:n) toimittamista 
f:llä, k:lla ja t:llä, mutta yleiseksi säännöksi tämä väännds & 
kelpaa. Vai koittaneeko sekin päivä, jona Suomalaisen kirjoissa 
seisoo Grackus eli Gracko? 



309 

KolmannesBa ohjeessa herra professori Ahlqvist ehdoittelee 
\:n maattamista ks:ksi ja viidenaessä g:n maattamista ts:ksi. 
Vastaavatko nämät äänet toisiaan? Ei vastaa. Cannelin on 
|:n rinnalle asettanat ks:n (x:n) ja g:n ds:n. Miksi hän pani 
x:n lisään ks:n ääreen ja peräti jätti ts:ää panematta ds:n ää- 
reen? Hänpä tiesi aivan hyvin, ettei | ole paljaastansa ks ja 
toiselta paolen etfei g ollenkaan ole ts. Hän opettaa ^ z=z yg 
eli xg eli %£, ja g = 8$. Battman kieli-opissaan opettaa, että 
g:taa ei saa ääntää tsiksi, vaan ds:ksi. Vaan vähätpä näistä 
pedantintapaisista paheista! Saomalaiselle on kaiketi jonkanlai- 
nen hyöty ehdoitetasta maatoksesta. Jaari kan hän esm. sano- 
jen alassa voisi haokeammin ääneksi saattaa ks:n ja ts:n kun 
x:n ja z:n. E. Avelkn usein mainitussa kirjoituksessaan ar- 
velee: ^Samaten kun z:n asemesta, erinomattain kreikkalaisissa 
ja saksalaisissa nimissä kirjoitettakoon ts, samaten on mieles- 
tämme Kreikanalkuisissa nimissä x:n verosta ks viydtävä. Frans- 
kalaisissa ja Englantilaisissa nimissä on sitä vastaan tämmöinen 
x:n ja z:n jakaminen kahdeksi kerakkeeksi perin luonnotoin. 
Näissä molemmissa kielissä merkitään muka x:llä ja z:lla niin 
monenlaisia ääniä, että niitä ks ja ts varsin harvoin vastaavat"". 
Niin Avellan. Vaan siksi kun selvästi näytetään että ks ja ds 
tosiaan vastaavat Kreikan ja Latinan J:tä (x:ää) ja g:aa (z:aa), 
siksi kuu näytetään, mikä todellinen hyöty ehdoitetasta muu- 
toksesta lähtee, siksi kun näytetään, että järjenmukaisesti voi 
säilyttää x:n ja z:n uudemmissa kielissä, vaan heittää vanhoissa, 
joissa ne juuri ovat ominaiset ja eri ääniä osottavat, siksi epäi- 
lee Tutkiokunta ehdoituksen viisaatta. Lisättäköön vielä pieni 
kysymys. Sanan lopussa |, kuten herra professori Ahlqvist itse 
kolmannessa ohjeessaan opettaa, on supistamalla syntynyt kah- 
desta äänestä. Onko suomalainen ks, kahdella erinäisellä, tar- 
koin määrätyllä äänellänsä sovelias tätäkin kohtaa osottamaan? 
Jos kirjoitan Sphinx x:llä, tämä x voi sisältää g:nkin äänen, 
joka genitivissä Sphingos ilmauntuu. Paitsi sitä, kuinka kar- 
kialta kuulun Tseuksis? 

Kolmannessa ohjeessaan herra professori Ahlqvist myöskin 
neuvoo, että on paras, kun suomalaisessa kirjoituksessa peruut- 
taa takaisin ne kaksi ääntä, joista | on syntynyt, i päättei- 



310 

sissä Kreikan sanoissa pannaan tällä tavoin vartalo Uuvntnksen 
perustukseksi. Herra professorin oma esimerkki on iVt;|. yö 
ja yön jumalatar. Tämä taivutetaan siis suomalaisissa kirjois- 
samme Nyktoa, Nykton j. n. e. Tavallisen lukijan on ihan 
mahdotoin noita kirjoja viljellessä luulla muuta, kun että pu- 
heenalaisen jumalattaren nimi todesti oli Nykto. Siinä hullussa 
luulossa hän pysyy ja on autuas, siksi kun hän tapaturmaa 
näkee tai kuulee puhuttavan Nyx nimisestä yön jumalattaresta. 
Puuttuu vaan, että hän näin huomautettuna rupeaa kaikellaisia 
nimiä vertailemaan. Hämmästyen havaitsee hän että muunkie- 
listen kirjain us ja os päätteiset nimet kaikki suomalaisissa päät- 
tyvät o:lla. Nyt hän ei enään ole hullua harmaampi. Nyxko, 
vai Nyktos vai Nyktusko sen jumalattaren nimi oikiastaan oli? 
Sama paha on hänen tarjonansa ehtimiseen. Kun edes kaikki 
I päätteiset taivutettaisiin samalla lailla, taikka niitä olisi vaan 
joku ainokainen. Jopa. Nyx on kyllä Nyktos, mutta Keyx ei 
olekaan Keyktos, vaan Keykos, josta siis ehdoitetun taivutus- 
tavan mukaan Keykoa, Keykon — ja taas sama epäilys, tokko 
oikiastaan Keyx, vai Keykos vaiko Keykus? — X päätteisistä 
Latinassa tavattavista nimistä herra professori ei virka mitään. 
Vartaloa kaiketi näissäkin etsitään. Näin syntyy seuraava rivi: 
Korax, Styx, Astyanax, Yercingetorix, Pertinax, Suomessa sa- 
nottavat tällä tapaa: Korako, Stygo, Astyanakto, Vercingetorigi. 
Pertinaci. Viisi samanpäät teistä sanaa viidellä eri lailla Suo- 
messa ja yhtäkaikki alinomainen epäilys. Tähän voimme tur- 
vallisesti heittää tämän asian. Epäilemättä herra professori Ahl- 
qvist itse on aivan hyvin tietänyt kaiken nyt osotetun vaikeu- 
den, koska hän kolmannen ohjeensa lopussa neuvoo käyttämään 
I päätteisiä sanoja suomalaisten liitossanain avulla, esm. Nyks- 
jumalatar, Nyks-niminen j. m. s. 

Neljäs ja kuudes ohje ovat noudatettavat. Lisäksi sopinee 
määrätä, että Latinan v kirjoitetaan yhdenkertaisena Suomensa, 
eikä kahdenkertaisena, niinkuin toisinaan näkee. Käykäämme 
jo aivan tärkiään seitsemänteen ohjeesen» näin kuuluvaan: 

^Kreikkalaiset nimet päätteellä -os ja ruomalaiset päät- 
teellä 'US, joissa s kummassakin kielessä on nominativon pääte 
ja siis ei vartaloon kuuluva, ovat kirjoitettavat, niinkuin niitä 



311 

jo on kirjoitettnkiD, ilman tättä B:ttä ja Latinaisissa a:n muutta- 
malla alkuperäisemmäksi o:ksi , niin muodoin : Menelao, Agesilao, 
Hyakinto, Hieronymo, Dionyso; Romulo, Augusto, Horatio, Ves- 
pasiano, Quintiliano. Semmoiset Kreikkalaiset nimet, kuin Oi- 
dipus ovat taivutettavat: Oidipuu, Oidipulla j. n. e. Semmoiset 
Latinais-Kreikkalaiset nimet kuin Antinous ovat muutettavat 
kreikkalaiseen muotoonsa, siis Antinoo j. n. e. Latinan kielen 
d:nnen sioittelnn us-päätteelliset sanat ovat Suomen kielessä 
muutettavat vartaloonsa, joten osittain muissakin kielissä on ta- 
pahtunut; niin muodoin: Veneri, Venerin, Venerillä'*. 

Suoraan puhuen olisi odottanut että herra professori Ahl- 
qvist olisi laskenut hyvin monta ja aivan pettämätöintä perus- 
tusta semmoista sääntöä laatiessaan, jonka on aikomus kirjalli- 
suudestamme tykköniiän hävittää tuo maailman mainio Latinan 
ns pääte, joka historiallisena muistopatsaana vuosisadat um- 
peensa on todistanut Koman vallan ja Roman sivistyksen vaiku- 
tusta ihmiskunnan oloihin. Katsotaanpa. Herra professori päät- 
tää o:n alkuperäisemmäksi kun u:n Latinan us päätteisissä ni- 
missä. Näytettäköön siis tämä alkuperäisyys todeksi, näytettä- 
köön , että o on u:n asemesta yksinään vallinnut jonakin Latinan 
kielen aikakautena, taikka että se koko Latinan kielen aikana 
ilmauntuu tasan u:n rinnalla Latinan nimissä. Myönnettäköön 
Tutkiokunuan puolesta Kreikan yleinen vaikutus Latinaan, myön- 
nettäköön sen ohessa Kreikan deklinationein ja Latinan kolmen 
ensimäisen suun yhtäläisyys, sillä ei vielä ole myönnetty, että 
esm. Latinan toisen deklinationin masculinat alkuperäisesti kaikki 
ovat OS päätteellä päättyneet. Tosin Latinan ensi-iällä o ja u 
vaihtelevat muutamissa nimissä, ne vaihettelevat siis, ne ilmauntu- 
vat molemmat. Kiden vakauntuissa tämä vaihdos katoaa katoa- 
mistaan. Missä ja kuinka yleiseen Romalaiset parhaalla iällänsä 
toimittivat Kreikan os päätteisiä nimiä os päätteisiksi? Ilmaun- 
tnuko esm. Pyrrhos ehtimiseen Romalaisten kirjateoksissa? Mutta 
mitä tarkoittanee oikiastaan tuo o-äänen alkuperäisyyden väi- 
tös pelkkien, ilmisten Latinan nimien suhteen? Onko Latinan 
CalvuB, Cajus, Quintus, Spurius ja lukemattomat muut, ovatko 
ne myöskin Cajos, Calvos, Quintos ja Spurios aivan ilman eroi- 
tuksetta? Onko ihan yhtä, jos sanoo Marcus TuUius Cicero, 



312 

^ikka Marcos Tullios Cicero? Kyllä on yhtä, jos herra pro- 
fessorin ensimäisestä pääsäännöstä iuovumme; ei mantoin. Knnl- 
laanpa mitä W. Freund sanakirjassaan 0:n alia lansnn: ^Die 
ältesten Lateinischen Sprachdenkmäler bieten sehr häofig o, wo 

die klassische Sprache nur u hat. Es scheinen in diesem 

Wechsel des o und u mebr dialektische und locale als organisebe 
und historische Momente gewirkt za haben, wie anch in den 
neueren italienischen Dialekten bald fttr o bald fflr u sich eine 
Vorliebe zeigt, und in einem und demselben Dialekte lateinisch 
o in u, lateinisch u in o tlbergegangcn ist^. Näytettä- 
köön siis o:n alkuperäisyys Latinan sanoissa todeksi. Kun 
tämä asia on todeksi näytetty, ilmoitettakoon mistä syystä 
o puheenalaisissa sanoissa luetaan vartaloon. Vielä menneen- 
vuotisissa Kreikan kieliopeissa opetetaan että toisessa dekli- 
nationissa o^ on pääte» eikä paljas g. Vaivaisen vartaloa 
onkin semmoinen ääni, joka ei yhdessäkään numerissa pysy 
muuttumatta kaikissa sijoissa. Aivan hyvin tiedämme, että toi- 
sen deklinationin genitivin alkuperäiseksi päätteeksi arvellaan 
oo:ia. Vaan päätteeksi se siinäkin luullaan eikä sen todellisesta 
olemisesta ylimalkaan ole suuria takeita. Dativin (o ehkä selitet- 
tänee pitkäksi o:ksi. Vocativin tavallinen pääte on £. Dualin 
toiseksi päätteeksi tiedämme corn, pluralin genitivin päätteeksi 
(ov. Jos siis vartaloksi tässä ymmärretään sitä sanan osaa, 
johon taivutuspäätteet liitetään, ei ikinä sovi o:ta sanoa varta- 
lon omaksi. Jisken Seuran Tutkiokunnalle toimitetussa kirjoi- 
tuksessa Y. Koskinen päättää o:n sekä Latinan että Kreikan 
peri- ääneksi siitäkin syystä, „että nämät kielet itso; liittosanoja 
tehdessäiin, muuttivat us ja os niin, esm. Augustodunum , 
Constantinopolis^. Hän näyttää unhottaneen sen yleisen sään- 
nön, joka pääsanoista Aelius, Lucullus, Pompejus, Epicnrus, 
Kronos, Akrisios, Neptunus. Priamos, Tantalos, Thestios, syn- 
nyttää Aelianus, LucuUianus, Pompejanus, Epicureus, Kronios. 
Akrisione, Neptunine, Priamides, Tantalis, Thestias, joissa tuosta 
peri-äänestä eli vartalon omaksi sanotusta o:sta ei pidetä einet- 
täkään lukua. Näitä tämänkaltaisia sanoja on summalta ja juuri 
niitten johdatus myöskin osottaa, ettei o ikinä ole vartaloon lu- 
ettava. Mitä todistusvoimaa on tuommoisilla amfibi-sanoilla kun 



313 

Aagnstodnnnm, Constantinopolis mainittujen pahdasten Latinan 
ja Kreikan sanojen rinnalla? Osotettakoon siis, että o on var- 
talon oma, ennenkan sitä päämäärääjäksi pannaan. — Muuta- 
mat hokevat us päätteisten sanojen suomenluoutoista taivutusta 
kelvottomaksi sen vuoksi, että vartaloon tulisi -kse, jota ei 
siinä alkuperäisesti ole^ He eivät hoksaa, että väitöksellään 
tekevät suomenkielisen nimien taivutuksen monessa kohden vää- 
ryydeksi. Moseksen saamme sanoa, vaan ei Pompejuksen. 
Hebreassa on kai -kse Mosche sanan vartalossa. Luukas sanaa 
ei saisi heidän mietteittensä noudattaja taivuttaa Luukkaan j. 
n. e., eikä myöskään Lunkaksen j. n. e. Mainittakoon myös- 
kin tuota muutamain hempiä- ja koria-korvaisuutta , joka pa- 
remmin voi sanat soinnuttaa, kun Suomen kansa. Kalevalan 
säe: ^Ruma Ruotus paitulainen^ heidän korvissansa soi somem- 
malta näin pantuna: „Ruma Ruoto paitulainen''. Puhuvatpa 
myöskin mieluisemmin Ruodon emännästä kun Ruotuksen. Mutta: 
de gustibus non disputandum. Noitten mietiskelmien sijaan ei 
ajattelevainen saata peräti tyhjäksi katsoa sitä muistutusta , että 
Kreikan ja Latinan kielessä monet kymmenet os ja us päätteiset 
nimet ovat kokonansa tai loppu-osaltaan paljaita nomina appella- 
tivoja ja muita nominoita, ja siitä heruvaa kysymystä, onko 
tämä kohta suotta hämmennettävä. Onko siinä sivussa peräti 
unhottaminen että Latinassa ius päätteiset sukunimet ovat kol- 
mepäätteisiä adjectivejä ja semmoisina käytetään, esm. lex Julia? 
Aiotaanko sanoa Jupiter Capitolino j. m. s.? — Olkoon, että 
kaikki nyt vastaan lausutut ajatukset kumotaan, puheenalaista 
seitsemättä ohjetta vaikeuttaa kuitenkin mahdottomasti ne epä- 
vakaiset poikkeukset, joita herra professori Ahhivist määräilee. 
Semmoiset nimet, herra professori ensiksi sanoO; semmoiset ni- 
met kuin Oidipus ovat taivutettavat Oidipfln, OidipQlla j. n. e., 
venytyssauva u:n päällä. Juuri näitä sanoja luulisi vartalon 
avulla taivutettaviksi, koska näissä nominativus ilmeisesti syn- 
tyy vartalosta. Venytysmerkit ovat kerrallaan hyljätyt. Eihän 
venytysmerkillä merkityn vokalin pituus ole toisenlainen kun 
kahdenkertaisesti kirjoitetun. Ohitse mennen pieni kysymys. 
Philippos, Olympos j. m. m. ovat tähän saakka yleiseen kirjoi- 
tetut Latinan mukaan Philippus, Olympus. Kuinka tietää Krei- 



314 

kan osaamatoin karttaa taivutusta Philippun, OlympQn? — Anti- 
nouB ja sen tapaiset» herra professori toiseksi lisää, kirjoitetta- 
koon Antinoo ja semmoisina taivutettakoon. Genitivus siis kuu- 
luisi Antinoon, jonka nominativus kuitenkin Suomalaisen mielestä 
myös voi olla Antinos. — 3:nnen sioittelun us-päätteelliset sa- 
nat, herra professori vielä jatkaa, ovat vartaloonsa muutettavat, 
esm. Veneri j. n. e. Tämän johdosta saisimme Vifius hyve, 
vaan Virtuti hyveen jumalatar, Teiltis maa, vaan Telluri maan 
jumalatar. Molemmat sanat ovat kuitenkin yksi. Eihän kaikki 
ihmiset Latinaa osaa. — Mutta miksi herra professori ei poik- 
keusten joukkoon pane ovg^ gen. ot;vro^, päätteisiä nimiä, esm. 
Rhamnus, Phlius, Amathus, Selinus? Eihän näissä kumminkaan 
o: ta alkuperäiseksi väitettäne? — Entä monet cjg päätteiset nimet, 
jotka Latinan tavalla yleiseen kirjoitetaan os päätteisiksi , kuinka 
niitten käy? Onko Egoog, lemmen jumala, Suomeksi oleva 
Ero? Ei suinkaan. — evg päätteisistä Kreikan nimistä herra 
professori tosin 6:s8a ohjeessa tekee eri määräyksen, vaan kun 
kaikki tämänlaiset sanat tähän saakka ovat Latinan tavalla kir- 
joitetut eus päätteellä, ei herra professorin sääntöä voi muut 
käyttää kun kielioppineet. Epäilemättä us päätteisistä sanoista 
puhuessa täytyy edes mainita eus päätteisistä. Parhaan todis- 
tuksen asian laadusta saamme ystävämme Dahlbergin äsken tul- 
leesta suomennoksesta. Hän pistää siihen Aegeo, Theseo. Hän 
on viaton ja jääpi viattomaksi, jollei eus päätteisistä nimistä 
puheenalaisessa paikassa mitään mainita. Vaan jos mainitaan, 
syntyy taas pieni poikkeus. Poikkeusten määrä on siis vähin- 
täänkin kuusi — kaikki kovin vaikeat tietää. — Mutta olkoon 
kaikki nämät puheet tyhjät. Os ja us päätteiset nimet muuttu- 
vat siis o päiitteisiksi Suomessa. Kun nyt Latinassa koolta on 
o päätteisiä nimiä, niin herra professori, hämmennyksen kartta- 
miseksi, 13:ssa ohjeessa säätää, että nämät tämmöiset Latinan 
nimet saakoot päätteeksensä oni. Herra professori tietää, etU 
niitä on Kreikalla ja Latinalla yhteisiä o päätteisiä nimiä, esm. 
Alecto, Klotho, Peitho, Thallo, Leto, Enyo, Erato, Theano, 
Sappho, Clio/ Manto m. m., joita ei ikinä voi sanoa Alectoni j. 
n. e. Tässä siis taas poikkeus. Mutta tämäkin asia siksensä, 
mikä ääretöin sekasorto ja hämmennys syntyy, jos herra pro- 



315 

fessorin ohjeita ob, ub ja o päättelsten sanain suhteen toimeen 
pannaan? Mitä moskaa on esm. Asinio Pollioni, Atejo Capitoni, 
Ovidio Nasoni, Publio Corneiio Scipioni Africano, Marco Porcio 
Catoni Censorio, Bono Evento (Romalaisilla , kuten tiedetään, 
jumalana palveltu), Narboni Martio, Carthagoni (Carthagini ?) 
Nova j. m. s.? Dativin muotoisina siis koulupojan tulee Suo- 
meksi luetella mitä Latinan nimiä hän nominativinkin muotoisina 
latinaisessa kirjassa tapaa. Eikä kuitenkaan dativinkaan muo- 
toisina. Narboni Martio kelpaa; vaan Carthagoni 1. Carthagini 
Novae ei kelpaa. Vai kelpaako tämä viimeinenkin? Lisäksi 
noitten ehdoitettuin sääntöjen noudattajat, jollei he voi peräti 
estää ihmisiä muita kun suomenkielisiä kirjoja lukemasta, eivät 
liioin voi estää heitä siitä luulosta, että Marco Polo myöskin 
on Marcus Polus, että Silvio Pellico on Silvius Pellicus, Gallo 
(Neapelin ministeri) Gallus, Figaro Figarus, Pietro Perugino 
Pietrus Peruginns, Boccaccio Boccaccius, Ribeyro Ribeyrus, Botlio 
Bothus, Chamisso Chamissus, Vasco de Gama Vascus de Gama, 
Hugo Grotius Hugus Grotio, Fiesco Fiescus, Bosco Boscus, Beppo 
Beppus, Pinello Pinellus, Campo Formio Campus Formius, Rio 
de Janeiro Rius de Janeirus, Acapulco Acapulcus j. n. e. luke- 
mattoman lukemattomia. Jos ken luulee että Silvio Pellico oi- 
kiastaan on Silvius Pellix, ei hänen luuloansa voi ihmetellä. 
Näimmehän äsken että Eorako on Korax. Tietysti kaikki nyt 
eteen asetetut nimet Suomalaisen luulossa voivat olla myöskin 
08 päätteisiä, ja siis Asinios Pollioni, Marcos Polos j. n. e. 
Millä keinolla estävät sääntöjen noudattajat tuon häiriön? Ai- 
kovatko panna Marconi Poloni, Silvioni Pelliconi, Acapulconi j. 
n. e.? Tuskin. Sanonevat kaiketi, että noita tuommoisia ni- 
miii taivuttaissa , viljellään apostrofia, esm. Marco Polo*n j. n. e. 
Vaan joko apostrofi nominativiinkin pannaan, ja molempiin ni- 
miin? No niin! pantakoon vaan. Mutta kuuleehan ihminen suul- 
lisesti nimiä mainittavan, joita ei aina ole kirjoitettuna nähnyt 
taikka satu näkemään. Koulunopettaja mainitsee pojillensa Tor- 
qnato Tasso*n nimen. Pitääkö hänen sanoman esm. „Virgilion 
isänmaassa on paitsi muita ollut sankarirunoilia Torquato 
Tasso, molemmat nimet apostrofilla kirjoitetut^*? Totta kai! 
Muutoin oppilaat luulevat, että tuon runoilijan nimi oli Torqua- 



316 

tns Tassua. Tassoni opettaja ei voi sanoa» koska hän tietiU 
tämän peräti toiseksi mieheksi. Ei siinä kyllä: Lagns on mnnt* 
tanut Lagoksi, Calonius Calonioksi, Oezelius Gezeliok^i, For- 
sius Forsioksi, kuka voi estää äkki-outoa luulemasta, että Kul- 
lervon nimi on Kuliervus, Savon Savus, Salo Salus, Renko Ren- 
kus, että Paavo oikiastaan on Paavus j. m. s. Rajaa säännön 
noudattajat ei ikinä saata määrätä. Muutoin saman ihmisen 
nimi täytyisi eri lailla taivuttaa edellä ja jälkeen rajavuotta. 
Romalaisten Curtius ja Julius Cffisar täytyisi muuksi muuttaa, 
vaan säilyttää Saksalaisten Curtius ja Julius Caesar. Mitä vii- 
sautta olisi tuommoisessa eroittelemisessa? — Tuon tehdyn o päät- 
teen italioitsevaa luontoa ainoasti viitattakoon. Anteeksi saa- 
koon ken päättää ^Horation^ Italialaiseksi eikä voi arvatakaan 
tuonnimistä vanhaksi Romalaiseksi. Ohitse mennen myöskin kysytä 
täköön: kuinka Robigo jumalattaren ja Cupido jumalan sekä muit- 
ten sellaisten nimien käy? Pannaanko Robigoni, Cupidoni, niin- 
kuin äskeisessä esimerkissä Carthagoni , vai Robigini , Cupidini La- 
tinan vaatimusten mukaan? Jälkimäisessä tapauksessa tulisi taas 
vähäinen poikkeus pää-ohjeesta. — Syystä kysynee myöskin, 
eiköhän tuo oni pääte tee sanoja rumiksi ja pitkän loikertaviksi , 
esm. Carboni, Frusinoni? 

Kahdennessatoista ohjeessa herra professori Ahlqvist eh- 
doittelee että Kreikan oyv päätteiset nimet semmoisina pysytet- 
täköön, esm. Kimon, taivutettuna Kimonin j. n. e. Suunta täs- 
säkin paras. Onhan Apollo yhtä hyvä ja parempikin kun Apol- 
lon. Mutta Apollo ei sovi sanoa, jos herra professorin muita 
ohjeita vaariin ottaa. Näitten johdosta Apollo on Apollos taikka 
Apolius. — Hämmennyksen välttämiseksi herra professori kol- 
mannentoista ohjeen lopussa säättää, tii^ Latinan o elikkä an 
(oni) päätteiset nimet jo nominativissa saakoot side-äänikän i:n, 
vaan Kreikan av päätteiset jääkööt nominativissa tätä side- 
äänikkää vaille, esm. Ciceroni, Scipioni, Junoni, vaan Kimon, 
Platon j. n. e. Mutta haihtuuhan tämä eroitus kohta kun sa- 
naa taivuttaa, esm. Ciceronin, Kimonin. Tietysti tässä on apo- 
strofia viljeleminen. Muutoin Timon vääiin olisi myöskin Timo, 
Konon Kono. Eroitus on usein perin tärkiä. Toista on Hero, 



317 

nainen, toista Heron, mies, toista lo, toista lon, niinkuin kaikki 
tietävät. 

Yhdeksännessä ohjeessa ehdoitetaan is päätteiset nimet no- 
minativissa täydellisinä säilytettäviksi, vaan muissa sijoissa tai- 
vutettaviksi, niinkuin ei s.ää niissä olisikaan. Mutta tällä tai- 
vutuskeinoUa ei tule sanan oikia nominativus eikä myöskään 
vartalo ilmiin. Mainitaanhan historiallisissa kirjoissa nimiä mo- 
nesti ainoastansa taivutetussa muodossa. Sama paha vastus, kun 
is päätteisissä, kohtaa as päätteisissäkin , joita herra professori 
Ahlqvist kymmenennessä ohjeessa ehdoittelee samalla tapaa käy- 
tettäviksi. Eiköhän käyne is ^a as päätteisiä samalla tapaa tai- 
vuttaminen kun herra professori yhdennessätoista ohjeessa eh- 
doittelee ijg päätteisistä Kreikan sanoista. Onpa niitä ag 
päätteisiä Kreikassa, joissa tuo lopputavu on pitkä. Mitä teh- 
neekään pituus tai lyhyys asiaan? Eihän f sanassa nauris, eikä 
a sanassa vieras ole pitempi kun e sanassa onales. Suomessa 
as, es ja is päätteiset taivutetaan kahdella lailla. Miksemme 
saa Kreikan ja Latinan noin päättyviä nimiä samalla tapaa su- 
jutella? Varsinkin masculinat sopii allekirjoittaneen mielestä tai- 
vuttaa sekä supistuneina että -kse päätteisellä vartalolla. Muu- 
toin pari esimerkkiä näyttäköön kuinka tässäkin nominativin täy- 
dellinen ilmauntuminen on tarpeesen. i&s^Lg on oikeus. Olkoon 
9£fit$ oikeuden jumalatar ja tämä sana taivutettakoon niin, ett*ei 
kenenkään silmissä tuon jumalattaren nimi ole Themi. AyoQa on 
tori. Sen sanan luulee päätteeksi, jos taivutamme Athenago- 
ralle j. n. e. S on siis tässä tärkiä masculinin osottamiseksi. 
Hagnagora on femininum. 

Viidestoista ohje järin hyvällä perusteella ehdoittelee Athe- 
nai, Delphoi ja muut sellaiset Kreikan sanat taivutettaviksi Athe- 
nain, Delphoin. Tuota vastaan ei itse asiassa lie mitään väit- 
tämistä. Ei kuitenkaan suurta haittaakaan synny, jos sanoo 
Athenassa, Syrakusassa, eikä Athenaissa, Syrakusaissa , taikka 
Delphissä eikä Delphoissa. Täytyypä kuitenkin herra profes- 
sori Ahlqvisfin kuudennentoista ohjeen mukaan sanoa Athena- 
laiset, Thebalaiset. Paitsi sitä ken tiesi paikkain nimien suhteen 
yleensä sopii asioita sovitella vähän huokiammaksi. Jos esm. 
08, as ja is päätteiset nimet ylimalkaan taivutetaan supistet- 



318 

tuina, niin ehkä voisi, jollei muita, ainakin og päätteisiä pak- 
kain nimiä taivuttaa supistumattomina , ja jo nominativissa hy- 
lätä öf esm. Kodros, vaan Peloponneso. Samoin um päättei- 
sistä, kolmi- ja usiampitavuisista palkkain nimistä voinee nm 
päätteen välisti heittää, kumminkin kaupunkien asukkaita mai- 
nitessa, esm. Tarentissa, Tauromenilaiset. Jääköön Seuran rat- 
kaistavaksi, tokko palkkain nimet yleensä pannaan tarkasti nou- 
dattamaan muitten nimien sääntöjä, vai onko niille jonkunlaista 
huojennusta suotava. Aurea mediocritas luultavasti paras. 

Kuudennentoista ohjeen loppusääntö on Tutkioknnnan mie- 
lestä noudatettava. — Olisi monenlaatuisia asioita vielä suorit- 
teleminen , esm. Latinan ae ja Latinan sekä Kreikan ys päättei- 
set nimet, semmoisten kansain nimet, jotka ei ole millekään 
maalle nimeänsä antaneet, millä ehdoilla saa kansain nimistä 
heittää tuon pitkän -lainen (-Iäinen) päätteen, miten pehmityk- 
sen tehdään j. m. m. 

Vaan tähän päättyköön mitä Tutkiokunnan on ollut tär- 
keintä muistutettavana herra professori Ahlqvistkin kirjoituksen 
johdosta. Kyirkyllin jo on näkynyt, että Tutkiokunta ei katso 
puheenalaista asiaa kieli-opilliselta kannalta, kuten herra pro- 
fessori Ahlqvist Tutkiokunta yksimielisesti arvelee, että meidän 
on muukalaiset nimet kieleemme ottaminen semmoisina, kun ne 
kukin kielessänsä tavataan, siitä huolimatta kuinka nämät kie- 
let itse ovat heitä taivuttaneet. Tällä kertaa ei Tutkiokunnan 
aika ole sallinut muuta kun kahden pääsäännön asettamisen. 
Ensimäinen, jo usein mainittu, kuuluu: Järjellistä kohtuutta nou- 
dattamalla Kreikan omaiset nimet Suomessa kirjoitettakoon ELrei- 
kan tavalla. Latinan omaiset Latinan tavalla. Toinen kuuluu: 
Kreikan ja Latinan nimien taivuttelemisessa niitten Nominativus 
olkoon päämäärääjänä. 

Aivan hyvin tietää Tutkiokunta, että noitten sääntöjen 
toimeen panemisessa moninainen vaikeus kohtaa. Ei luule kui- 
tenkaan noista syntyviä vastuksia yhtä moneksi ja suureksi kun 
mitä nyt Seuralle on näytetty. Tyyskän tyyskät määräykset 
Tutkiokunnan mielestä ovat joutavat. Kyllä tapa kuopat vähi- 
tellen tasoittelee, jahka järjellistä pääsuuntaa astutaan. Lopuksi 
mainittakoon, ett*ei yhtäkään ainoata muistutusta ole tuotu edes 



319 

siinä tyhmässä luulossa, että se on jäänyt herra professori Ahl* 
qvistln mieleen tulematta. Tutkiokunta ei ole unhottanut, että 
herra professon omia sanojansa myöden on aikonut kirjoituk- 
sensa ainoasti johdoksi Tutkiokunnan keskustelemisiin. £1 ole 
kuitenkaan Tutkiokunta pitänyt sopimattomana kääntää muistu- 
tuksiansa kirjoitusta vastaan, varoessansa, että tämänkaltaisia 
kumminkin muilta tahoilta tehtänee. Suomen kielen professorin 
miete tämmöisissä asioissa on aivan suurenarvoinen. Tutkio- 
kunta luuli sille soveliasta kunniaa osottavansa, kun voimiansa 
myöden lateli syyt, miksi se ei voinut sitä hyväksyä. Herra 
professorin ansioksi aina jää tämän aineen puheeksi saattaminen 
ja tarkempi tutkiminen Kirjallisuuden Seurassa» teki Seura minkä 
päätöksen hyvänsä. Helsingissä 3 Helmikuuta 1864. 

F. W. Rothsten." 
Seura ei tässä tärkeässä asiassa vielä ruvennut tekemään 
lopullista päätöstä, varsinkin kuin sekä prov. Forssman että 
allekirjoittanut ilmoittivat aikovansa herra Rothstenln mietintöä 
vastaan tehdä muistutuksia, vaan olisi asia ensi kokouksessa 
otettava uudellensa keskusteltavaksi. 

10 $. Rahanvartija antoi näin kuuluvan kuukaus-kerto- 
muksen : 

„Kassa Rapport. 
1864. Debet. 

Jan. 4. Bortvexlat 10 st. Obl. mark . 2,000: — 
^ „ Räntä ä d:o . 84: 50. 

„ 11. Hr Lemström betalt led. afgift 24: — 
„ „ Borgm. Therm^n d:o . 24: — 

„ 22. J. W. Calamnius d:o . 24: — 

„ 24. Lektor Borg inbetalt .... 1,200: — 
„ 25. Handl. Edv. Boehm led. afgift 24: — 
„ 27. P. J. Hämäläinen d:o . 24:^— 3 3^^. ^^ 

1864. Kredit. 

Jan. 4. Kassabrist mark 346: 8. 

„ 7. Professor Ahlqvist lön . . . . 300: — 

n 19. Mag. Floman för Ranskan kieli- 
oppikirja 483. — 



320 

Jan. 24. Litt. sällsk. tryckeri-bolag fOr 

tryckning af samma arbete • . 890: 40. 
„ „ Frenckell & Son för papper . . 800; — 2 473. 40 

Febr. 8. Beh&llning 585: 2. 

Summa Mark 8,854: 50. 

Helsingfors den 8 Febmari 1864. 

B. A. Thunberg." 

11 $. Lehtori Borg esitteli Seuran jäseneksi lautamiehen 
Juhana Hoikka RovaniemelU. 

Aug. Ahlqvist. 

Tilikokonksessa 17 pii?. Helmikaata 1864. 

1 $. Edellisen kokouksen pöytäkirja luettiin oiaistavakai» 
ja lisättiin sen 8:nnen $ jälkimäiseen kohtaan se päätös, etti 
siinä mainitut kustannus-ehdotukset olisivat välttämättömästi si- 
netin alla Seuran kokoukseen tuotavat ja siellä esimieheltä avat- 
tavat. 

2 $. Kuvanveistäjä herra Sjöstrand, joka nyt oli läsnä, 
ilmoitti että Porthanin kuvan ympärille olisi nyt jo rautahäkki 
tarpeen sekä kantakiven että siihen upotettujen kuvien säilyttä- 
misen vuoksi , ja ehdotteli että Seura semmoisen rauta-aitauksen 
siihen kustantaisi. Tämän johdosta päätti Seura arkitekti Dahl- 
strömlltä tilata sopivan riitingin tämmöiselle häkille ynnä ehdo- 
tuksen siihen menevistä kustannuksista, joiden saatua Seura tah- 
toisi asiasta likemmin päättää. 

8 S. Yhdessä edellisen kanssa mainitsi herra Sjöstrand, 
että kun luultava on että nykyinen sota Saksanmaan ja Tans- 
kan välillä pian saattaa kaikki Saksan haminat sulkupiiritykseen 
ja Porthanin kuvaa siis tulevana kesänä ei voitaisi saada Tur- 
kuun niistä satamoista (Stettin tahi Lyybecki)* joihin kuvan va- 
luri herra v. Miller on ottanut sen kustannuksellansa kuljettaa, 
niin olisi ehkä parasta, että kuva lähetytettäisiin joko Amster- 
damiin tahi Pietariin, joista kummasta tahansa se sitten olisi 



321 

belppo saada Tnrkaan. Seura päätti, että niin pian kuin herra 
V. BiiUer ilmoittaa kavan valmistaneen, hänelle on Seuran puo- 
lesta kiijoitettaTa, etfei lähetä kuvaa minnekään ennenkuin Seu- 
ralta saa siitä käskyn. 

4 $. Allekiijoitetun ilmoitettua Kemian nyt olevan val- 
miiksi painetun määräsi Seura sille hinnaksi viisi markkaa. 

5 $. Majisteri Krohn jätti nimensä ilmoittamattoman kään- 
täjän puolesta Seuraan suomennoksen Schillerin murhenäytel- 
mää Die Räuber pyynnöllä Seuran sitä kustannuksellansa pai- 
nattamaan; lykättiin Tutkijakunnan arvosteltavaksi. 

6 $. Allekirjoitetun ilmoitettua että Seuran nykyinen jä- 
senluettelo on painettu v. 1856 sekä ruotsiksi toimitettu ja että 
Seuran uudet jäsenet siitä saavat aivan vaillinaisen käsityksen 
sekä Seuran toimikielestä että myös jäsenistöstä, päätettiin, että 
sihtierin tulisi heti vuosijuhlan perästä suomen kielellä toimittaa 
uusi jäsenluettelo, ulottuva kohta tulevaan vuosijuhlaan asti, ja 
siitä painattaa 300 kappaleen kokoinen painos. 

7 $. Tämän jälkeen otettiin vanhojen latinaisten ja kreik- 
kalaisten nimien kirjoitusmuoto uudestaan keskusteltavaksi, jol- 
loin ensin allekirjoitettu luki näin kuuluvan vasta-lauseen: 

n Vielä vanhain nimien kirjoittamisesta. 

Tutkijakunnan lausunto viime kokouksessa kreikan ja lati- 
nan kielisten nimien kiijoittamisesta on minua kummastuttanut 
kahdella tavalla. Ensinkin on se henki ja lausunnon-tapa, jota 
Tutkijakunta, eli oikeimmin sen edustaja majisteri Rotbsten, siinä 
kä3rttää, tässä Seurassa niin outoa ja Seuran tyynestä keskus- 
telutavasta niin poikkeavaista, että täytyy pelätä sen arvoisuu- 
den joutuvan katoihin, jos semmoinen reyhenteleminen , kuin se 
tässä lausunnossa vallitseva, joutuisi tavaksi Seurassa. Tämä 
reuhaaminen on sitä ihmeellisempi kuin minun kirjoitukseni ky- 
symyksenä-olevasta aineesta ei siihen anna vähintäkään syytä 
eikä tullut esiin millään kerskauksella, että se muka antaisi ai- 
noan käytettävän ja täydellisen keinon, jolla päästäisiin vaike- 
uksista tässä asiassa, vaan oli, niinkuin sen jalan syten sanoin- 
kin, kirjoitettu vaan keskustelun aluksi. Herra Rothstenln reu- 
hans on ihmetyttävä senkin puolesta, että tämä kiijoitus minun 
tieteni, on hänen ensimmäinen tuotteensa tieteellisyyden alalla» 

Sumi. 21 



3aa 

ja nuoret kirjoittajat tämmöisiin esikoihinsa tavalliBesti panevat 
kaikkea mauta kuin — sappea. Suomalaisen latinaisuuden puo- 
lesta täytyy siis sekä suomalaisuuden että latinaisuuden ystävien 
pelätä herra Rothstenlsta, että tieteellisyys ei ole oleva ainoa 
ponnistin hänen tulevassa kirjoittajan vaikutuksessansa eikä tie- 
teellisten kysymysten selittäminen se ainoa tarkoitus, jonka hän 
niille panee. 

Toinen seikka, joka minua mainitussa lausunnossa on ih- 
metyttänyt, on se Seuralle kyllä iloinen tapaus, että Tutkija- 
kunta, joka tavallisesti on pitänyt kyntteliänsä vakan alla , siinä 
on kerralla temmannut peiton valonsa päältä ja antaa tämän 
paistaa niin että paljaasta valosta on tulla — pilkko pimeä. 
Lausunnosta näkee, että Tutkijakuntaa kerran on kaduttanut nuo 
lyhyet, orakelintapaiset mietinnöt, joita se tähän asti on Seu- 
ralle antanut, ja että se sen tähden on päättänyt näyttää, 
kuinka sillä on voimassansa olla perinpohjainenkin ja pitkä, 
oikein pitkä, ja paksu, oikein paksu, jos vaan tahtoo. Tästä 
muistuu mieleeni soma satu, jonka jossakussa olen lukenut. En- 
nen muinoin oli muka ryökkinä, joka jo oli vähän vanhahtunut 
ja joka ei kernaasti ruvennut vanhaksi. Ryökkinällä oli kam- 
marineitsyt, jota vaivasi juuri samat haitat kuin ryökkinää 
itseäkin. Nyt onnistui ryökkinäUe erään noidan kautta saada 
pieni pullonen semmoista ihmeellistä nestettä, joka, kun sitä vaan 
otti muutaman pisaran, muutti vanhan ja rypistyneen aivan nuo- 
reksi ja ihanaksi. Eammarineitsyt, joka pian pääsi salaisuuden 
jälille, otti kerran ryökkinän poisoUessa pullon käsiinsä ja juoda 
kolautti koko sen sisällyksen suuhunsa. Hän muuttuikin pai- 
kalla, vaan hänestä ei tullut ainoastaan nuori ja ihana neito- 
nen, mutta hän nuoreni nuorentumistaan , kunne viimein jäi pie- 
neksi polvenkorkunaiseksi tytöksi! 

Tämmöinen ihmeellinen muutos on meidän Tutkyakunnalle- 
kin tapahtunut, mutta toisin päin kuin kammarineitsyelle, sillä 
Tutkijakunta on ollut pieni ja tuntenut pienuutensa, vaan tah- 
tonut tulla suureksi ja niin on syntynyt tuo mainittu lausunto. 
Tutkijakunta on kivestä paisunut vuoreksi ja tämä vuoreksi pai- 
sunut kivi synnytti, tämä kivi synnytti suuresta pyöreästä vat- 
sastansa — minkä? Senkö mainion eläimen ridicuhis mus? — 



323 

et, mntta nuo kaksi Bäftntöft Kreikan ja Latinan nimien kirjoit- 
tamisesta, jotka tuon kauhean lausnnto-mngon takapäftssä lie- 
niTat kuin hiirenhännftt. 

Vaan jättäkäftmme leikinteko ja käykäämme tutkistelemaan 
herra Rothstenin opinnäytöstä. 

Koko Yoimanksensa käyttää herra R. ensinkin, kumotak- 
seen minun ehdoittelemaani sääntöä, että muinaiskielisten (krei- 
kan ja latinan) nimien vartalo suojeltakoon niin paljon kuin 
mahdollista on. Seuraavat ovat herra R:n väitteet tätä paina- 
vata ohjetta vastaan. 

Kreikkalaiset ja latinaiset nimet ovat samalla myös kielen 
sanoja ja samoin taivutettavat ja käyteltävät kuin muutkin sa- 
nat, lausuu herra R. Tätä ei kukaan ole epäillyt, ja herra R. 
tuhlaa turhaan Papen sanakirjasta huokealla saatua oppiansa 
osoittaakseen, että nimet tosiaankin ovat oikeita kielen sanoja. 
Hän ei kuitenkaan näy pitävän kaikkia nimiä sanoista synty- 
neinä, vaan mistä ne ,,toi8enlaatuiset uomina propria^ ovat syn- 
tyneet kuin ei kielen sanoista, siitä panee herra R. vakan kynt- 
tilänsä päälle. Minä kumminkin voin vakuuttaa, että kaikkein 
kielten kaikki nimet ovat syntyneet appellativo-sanoista, nekin 
nimet, joita minkä kunka kielen nykyisestä sanastosta on mah- 
dotoin selittää, enkä tiedä kenenkään koskaan epäilleen tätä 
selvää asiata. Mutta, sanoo herra R., nimistä saa yhtä vähän 
ruveta etsimään ja käyttämään vartaloa kun kielen muista sa- 
noista. ^Ei ole vielä tähän saakka kenenkään opettajan mie- 
leen koulussa tullut oppilaisillensa suoraan sanoa tai muutoin 
heitä siihen luuloon saattaa, että Ejreikassa pelko on phobo eli 
phobf Latinassa suku stirpi,^ ja ^ vartalon tavotteleminen niissä 
(kreikan ja latinan nimissä) on luonnotoin, haitallinen, häiriötä 
saattava^, näin kuuluvat herra R:n sanat. Mutta näin avonaista 
julkeuden ja tietämättömyyden todistusta lienee harvoin niin 
oppinut mies kuin jona herra R:nia pidetään itse antanut itsel- 
lensä. Minkä muun kuin vartalon ilmoittamisen tähden herra 
R. on latinaiseen sanakirjaaniia kymmeniä tuhansia kertoja kir- 
joittanut nominativon kanssa genitivonkin? Minkä muun kuin 
vartalon ilmoittamisen tähden koulupojan jokaista sanaa maini- 
tessaan täytyy sama sia nimittää? Jos, niinkuin herra R. sa- 



324 

noo, sanojen vartaloista missä koalassa ei pidetä lakaa, niin on 
semmoinen koulu huono ja kel votoin koulu , jossa kieliä ei opita. 
Jos herra R:ilie olisi kerrankaan sattunut käteen vertaileva kieli- 
oppi siltä kielialalta, johon latinakin ja kreikka kuuluu» olisi 
hän saanut tietää, että sanoissa q>6fiog ja stirps s ei ole muuta 
kuin nominativon pääte, että näiden sanojen oikea muoto ei ole 
muuta kuin tpofi ja siirp tahi sideäänikän kanssa ^ofio ja sOrpi, 
ja että joka opettiya muuta niistä sanoista opettaa, se on tie- 
tämätöin tomppeli. Tämä vartalon käyttäminen ja tähellä pitä- 
minen pidetään oikeassa kielentutkinnossa niin tärkeänä, ettei 
siinä sanoja koskaan mainitakaan muuten kuin vartalossaan ^ 
sillä nominativon pääte as, os, us, is, j. n. e. todella onkin sa- 
naan kuulumatoin lisä. Se oppilainen, jolle koulussa ei ole 
opetettu että jalka kreikan kielessä oikeastaan on jcod eikä 
novg, niinkuin sanan nominativo on, ei koskaan tule havaitse- 
maan , että tämä noSg {xod) on sama sana kuin latinainen pes 
(pedj, saksalaiset P/bi ja Fuss^ ruots. /bi^ ven. n04T> ja lo- 
puksi sanskritin pad, vaikka nämä sanat kuinka monesti sattui- 
sivat hänelle eteen. Semmoinen opinharjoittaja, kun ei koulussa 
muka ole saanut tietää, että sanassa nasus on as pääte ja nas 
vartalo , ei tule koskaan huomaamaan , että saksal. Nase ja ruots. 
näsGj näs ja nos kuin myös ven. noCB ovat aivan sama sana 
kuin se latinainen , että piscis (vart piscj on yhtä kuin fisk ja 
Fischy että auris, jonka vartalo on aur, on yksi kuin Ohre 
ja öraj että xavQog ja taurus, joissa vartalo on (aur, on ai- 
van sama sana kuin ruots. f/ur. Kuin hänelle koulussa ei ole 
sanottu että Ti^j^fu-sanassa on kaikki muu joutavata kuin 
tuo yksi tavut 6xij eli 6xay ei hän ikänänsä saa tietää, että tämä 
on yksi kuin vartalo latinaisessa stare, saks. stehen^ ruots. std, 
ven. CTOATb j. n. e. Jo näistä esimerkistä havaitaan selvästi, että 
vartalon tavoitteleminen ei ole ^luonnotoin, haitallinen, häiriötä 
saattava^ niinkuin herra R. viisakkaasti lausuu, vaan hyvin luon- 
nollinen, hyvin edullinen ja ainoa, joka kielten oppimiseen ja tut- 
kintoon tuottaa eloa ja selvyyttä, ja ainoa, joka ne tekee opetta- 
vaisiksi ja ylentäviksi. Kaikissa hyvissä kouluissa (esim. Preussin) 
onkin kielenopetuksessa oppilaisten harjoittaminen sanan vartaloa 
«tsimään asia, jota opettaja ei koskaan laske silmältä. Vaan 



325 

ne koulut ja opettajat ovatkin toista kuin koulut ja opettajat 
Suomefisa. 

Jos vartalo näin muodoin on tarpeellinen ja välttämätöin 
tietft& muista nimisanoista, niin on se yhtä tarpeellinen nimistä- 
kin. Herra R. tosin luulee lyöneensä aika jalkakammin kuin 
sanoo: r^TIouxg on kreikaa, Cato latinaa ja Nyrönen (ei ^Nyy- 
r&nea^y herra R.!) suomea; Poiantinimistä ihmistä ei vanhoilla 
kreikkalaisilla ole ollut ikäpitkinä päivinä"^ j. n. e. Tästä jal- 
kakammista ei kaadu kukaan muu kuin herra R. itse. Jos hän 
olisi muistanut, että kreikkalaisilla yksikössä, kaksikossa ja moni- 
kossa oli yhteensä 15 siaa ja latinan puhujilla kahdessa luvus- 
sansa oli 12 siaa, niin olisi hänen pitänyt huomalta, että kreikka- 
laiset nimestä i7uur^ käyttivät vartaloa Iloucvt 13 kertaa useim- 
min kuin tuota nominativoa, ja latinalaiset muotoa Ckiton 10 
kertaa useimmin kuin muotoa Cato, samoin kuin saomalaiset 
käyttävät muotoa NyrÖse vähintänsä 30 kertaa useimmin kuin 
muotoa Nyrönen, Samoin määrin ovat nämät nimet enemmän 
Tlouxvr, Caton ja Nyröse kuin Ilocagy Cato ja Nyrönen. 

Vaan jospa näinkin on, niin lisätään herra R:n kannalta, 
että se, joka nimet olisi suomalaisessa kiijassa lukenut noin 
vartaloistansa kiijoitettuina, ei sitten tuntisi niitä ei niiksi sa- 
noiksi, joita ne alkujansa ovat, eikä niiksi uimiksikaan, joina 
ne omakielisissä kirjoissansa tavataan, ja viimein, että kirjoitta- 
jain olisi vaikea aina löytää nimen oikeata vartaloa. Nämä 
ovat katumattomien esteitä. Jos kuka on esim. historiallisessa 
suomalaisessa kirjassa harjaantunut nimeen Catoni, niin ei se, 
sitten hänen lukiossansa latinaista kirjaa, jossa Cato nimisistä 
miehistä puhutaan, haittaa yhtään , koska niinkuin tiedämme Cato 
muoto sattuu vaan kerran, kun Caton muoto sattuu 10 kertaa. 
Aivan samoin on laita senkin seikan, että hän kreikkalaisissa 
ja latinaisissa sanoissa ei tuntisi niitä nimiä, jotka ovat yhtä 
näiden kanssa, vaan suomeksi vartalostansa kirjoitettuina olisi- 
vat saaneet toisen muodon. Jos esim. sama oppija olisi suoma- 
laisessa kiijassa lukenut jumalattaresta Eridiy sitten ruvettuansa 
kreikkaa lukemaan tapaisi sanan ^tg, niin ei hän voisi muka 
arvata, että nämä sanat oikeittain ovat sama sana. Vaan oli- 
siko vahinko tästä suuri? Itse asiassa tämmöistä vahinkoa ei 



326 

komminkaan tapahtuisi, sillä, niinkuin jo kuulimme, tapuBih&n 
muodon Egig vaan kerran samalla ajalla kuin muodon EqvH 13 
kertaa, ja suomalaisesti kirjoitettu Eridi tulisi hänelle heti nä- 
kymään tulleeksi kysymyksessä olevasta sanasta fyig. Suoma- 
laiselle kirjoittajalle taas ei ole mitään vaikeutta mainittujen ni- 
mien kirjoituksessa vartaloistansa, sillä vartalon niihin löytU 
kaikista sanakirjoista, ja toivottava on, etfei suomeksi koskaan 
ilmaudu niin typeröitä kirjoittajia kreikkalaisissa ja latinaisissa ai- 
neissa, jotka eivät siksi voisi käyttää kreikan ja latinan sana- 
kirjoja. 

Minä, kun ennen kaikkea tarkoitan käytännöllistä keinoa 
kysymyksessä olevien nimien kirjoittamiseen, en kuitenkaan tah- 
dokaan ulotuttaa ehdotointa vartalon säilytystä kaikenlaisiin ni- 
miin. 8:ssa, 9:ssä, 10:ssä ja ll:ssä pykälässä ehdotustani olen 
minä esittänyt, kuinka kreikka-latinaiset nimet päätteillä -svg, 
"CCS ja -Tjg ovat nominativo-muotojensa pysyttämällä kirjoitetta- 
vat. Ja kun tämä muoto juuri on se, jonka edestä herra R. 
on pukeunut sotasopihin ja pamppuansa niin uljaasti heiluttelee, 
niin suonee herra R., että meidän ajatukset tässä yhtyvät. Pää- 
asiallisesti tarkoitin minä vartalonsäilytys-ehdotuksellani pelas- 
taa suomenkielisen kirjoituksen noista -os ja -us päätteistä, ja 
pääasiallisesti tarkoittaa herra R. tämän ehdotuksen vastustami- 
sella ne säilyttää. Herra R. puhuu, näihin päätteihin tullessaan, 
kaikki palkoonsa täyteen, kiihtyy kiihtymistänsä ja nostaa vii- 
mein pahemman tohinan kuin minkä Pohjan akka nosti Wäinä- 
möistä. Sammon kanssa kulkevaa, meren syvyyteen upottaak- 
seen. Herra R. ei voi kieltää, etfei ^-ääni ole nominativon 
pääte, vaan u:n muuttamisesta ehdotusta myöten oiksi, kas siitä 
peuhaa herra R. niin että turkin helmat tulta tuiskaa. Vähällä 
ajattelemisella havaitsee jokainen että u ja o näissä päätteissä 
oikeastaan on side-äänikkä, ja minusta on se aivan yhtä, jos 
ne luetaan sanan vartaloon tahi päätteesen kuuluviksi. Joku- 
nen kyllä tietää, että kaikkein kielten ensimmäiset, alkuperäisim- 
mät äänikät ovat a, t, u, vaan jokainen tietää myös, että näistä 
kielten edistyessä on syntynyt ä, e, o ja muitakin välittäviä 
äänikköjä. Niin on käynyt latinaisenkin u:n, joka u^-päätteestä 
liittosanoissa aina muuttuu o-.ksi; niinkuin esm. sanoissa AngusiO- 



327 

dumm, ConstanHnapolis, grcecolaiinum, ja johtosanoissa niinkuin: 
dolostis, fructuosusy imperiosus, impetuostis sanoista: dohis, 
fiructus, imperium, impetus^ y. m. m. Kun tämä tapahtui itsessä 
Latinassa, kun edellensä Ruomalaisten lähimmät perilliset Ita- 
lialaiset ovat muuttaneet tuon herra R:ille rakkaan u:n o:ksi, 
kun viimein tämmöinen muutos on aivan luonnollinen ja ääni- 
lakihin perustunut, niin miks^ei Sunmalainen tätä muutosta saisi 
tehdä? Minä mielelläni voisin ehdotella u:vkm pysytettäväksi, 
vaan minä tunnen senkin seikan, että useampitavuisten sanojen 
lopussa o aivan luonnollisesti Suomalaisen korvasta on kau- 
niimpi kuin Uf ja sentähden minä ehdottelin kysymyksenäolevan 
muutoksen. Mutta minä en tyydy paljaasen u:hun, minä tah- 
don kiskoa s:n kanssa. Herra R. tulee oikein helläsydämiseksi 
muistellessaan tuota t^-päätettä. Hänestil on se ^historiallinen 
maistopatsas Rooman vallan ja Rooman sivistyksen vaikutuksesta 
ihmisyyden oloihin^. Mitä moskaa, käyttääkseni herra R:n omaa 
sanaa, tämä deklamationi on, selittäköön herra R. itse; minä 
en ymmärrä tämän historiallisen muistopatsaan merkitystä. Eikä 
sitä ole ymmärtäneet ikään mainitut Ruomalaisten perilliset Ita- 
lialaisetkaan , jotka rohkeasti ovat muuttaneet koko 2/^-päätteen 
o:ksi. Ei Ranskalaisissakaan, jotka kumminkin saivat histo- 
riansa^ sivistyksensä ja kielensä perustuksen Ruomalaisilta , ole 
herännyt tämä hellätuntoisuus, joka herra R:ssa, tuon päätteen 
hävittämisestä, vaan sanovat ja kirjoittavat he, ei ainoastaan: 
Narcisse, Tite^ Tacite, vaan myös: Claude, Virgile, Ovide, Live, 
joissa i katoo us päätteen kanssa, ja vieläpä näinkin: Bomiiien^ 
Vespasien, Lucien, joissa kokonaista kaksi tavuuta saapi us 
rankan kohtalon s. o. häviävät. Vielä Saksalaiset, nämät kai- 
ken maailman filologit ja pedantit, ei niilläkään ole ollut sydä- 
men hellyyttä ensinkään, kun kirjoittavat: Ovid, Virgil, Tacit^ 
ffadrian, Trqfan, Properz, fforaz j. n. e. 

En minä kumminkaan noiden julmien Italia-, Ranska- ja 
Saksalaisten tavalla vainoisi tuota katalaa u^-päätettä, ell*ei sen 
käyttämisestä suomalaisessa kirjoituksessa olisi kaksi suurta hait- 
taa, joita kun muistelen, kaikki hellyys sitä vastaan pakenee 
sydämestäni. Yksi on se kauhea rumuus niin silmälle kuin 
korvallenkin, jossa ruomalaiset nimet u^-päätteestä taivuttamalla 



3ij3 

toleTat ilmaatnmaan. Otetaan esim. nimi JHodetianus; kampiko 
on nyt nähdä ja kuulla kauniimpi IHocletianukseksemme tahi 
Diocletianoksemme , SepHmmkseUeni tahi Septimiolieni, Mak- 
sindikseksemme tahi Maksimoksemme? Sääliminen ttf-päätettä 
tekee useimmassa nimessä, kun sitä taivutettuna käytetään, 
semmoisen muksin-maksinan , että parahankin puuroTatsan täy- 
tyy paeta sitä, niinkuin tarinassa kummien ennen vanhaan ker- 
rotaan uunille kapsahtaneen kesken ristimisen, kun pappi lap- 
sen oli ristinyt siksi ja siksi ja ^oksikuksi muksi^. Jo tämä 
haitta yksin näyttäisi olevan hyvä syy luopumaan tuosta ttf- 
päätteestä. Vaan on toinen vielä tähellisempikin syy, joka siitä 
ihan pakoittaa luopumaan. Suomalaisilla itsilläänkin on u«-päät- 
teellisiä sanoja, esim. kaulus, kantamus^ ja tämä seikka onkin 
herra R:n pää-puolustusponnistin , mutta myös hänen tuhonsa- 
kln. Suomalaisten sanojen Uf-päätteessä on nim. s syntynyt 
äänestä ks^ ja Suomalainen ei voi uimissakaan välttää ti^-päätteen 
johtamista päätteestä uks, niinkuin edellisistä esimerkeistäkin nä- 
kyy. Mutta olisiko se nyt herra R:sta mieluista, että suoma- 
lainen oppilainen luulisi, että nimi Sqtiimius oikeittain ja alku- 
jaan on Sepdmiuks, niinkuin kantamus oikeittain ja alkajaan on 
kantamuks? Eikö tämä olisi ihan väärän luulon levittäminen, 
sitä vääremmän kuin s tuon latinaisen nimen päätteessä ei ole 
muuta kuin nominativon pääte? Vaan lienee jo kyllin puhuttu 
tästä onnettomasta päätteestä, joka ei mitenkään tahdo sopia 
suomalaiseen kirjoitukseen. Se säästettäköön muutamissa tu- 
tummissa ja kaikissa nykyisissä nimissä, vaan hyljättäköön kai- 
kista muista. Lopuksi tästä päätteestä vaan sanon vielä, että 
herra R:n luulottelu, oppilaisen muka näin tulevan luulemaan 
kaikkia o-päätteellisiä sanoja t<^-päätteellisiksi, esim. eii& Figaro 
olisi Figarus, on niin lapsellista, ett*en siitä huoli sanaa k aa n 
vaihtaa. 

Tämän Uf-päätteen hylkäämisen tähden täytyy minun vi^ä 
kertoa, että latinaiset o-päätteiset nimet ovat myös otettavat 
vartaloistansa, josta ehdotukseni 18 kohta mainitsee ja jota ei 
herra R. osaa vastustella muulla kuin sillä, että muka nimet näin 
tulisivat „pitkän loikertaviksi^. Ihme, kumma, kuinka herra 
R. tässä kohden on arkatuntoinen pituudesta, ja tuolla taannoin 



329 

DoHa maksin-maksivia tt^-päätteelHsiä sanoja hän niin savaitsee 
paolen virstan pituisina. Minusta on tuo pääte -ni niin kevyt 
ja ohut niiden rinnalla, etfen luulee nimen Ciceroni kestään 
olevan yhtään raskaamman kuin nimen Cicero, Ranskalaisilla 
tiedetään olevan kauneuden tuntoa kieltänsäkin käyttäessään, 
vaan eipähän Ciceron niistäkään tunnu „pitkän loikertavalta^ ; 
sanovatpa Saksalaisetkin: Die Scipionen, samoin kuin Ruotsa- 
laiset Scipionema j. n. e. Ciceron ja Scipion ovat näiden ni- 
mien oikeat vartalot Latinassakin, ja taannoisen mukaan tava- 
taan ne muodot 10 kertaa useimmin latinaisissa kirjoissa kuin 
Ofcero, ScipiOy jotka ovat turmeltuja vartaloita. — Kreikkalais- 
latinaisista nimistä pitkällä o (o) päätteellä unohtui minulta eh- 
dotuksessani mitään ehdotella. Niistä saan nyt vaan sen lisätä, 
että o:ta niissä ei tarvitse pitentämäUä kirjoittaa enemmän kuin 
sitä muuallakaan niin olen ehdotellut Kreikkalaisista nimistä 
-on; päätteellä korjaan minä ensin tehdyn ehdotukseni siten, 
että pantakoon side-äänikkä niihinkin jo nominativossa. Ne tu- 
levat näin saamaan yhdenlaisen asun vastamainittujen latinais- 
ten o-päätteellisten nimien kanssa. 

Minun täytyy vielä lisätä pari sanaa muutamain kreikka- 
laisten kerakkeiden kirjoittamisesta. Minä ehdottelin että d", tpj 
X, kirjoitettaisiin suomalaisessa kirjoituksessa t, f, k. Minä en 
tarvitse herra R:ilta oppia, etfei hengähdyskerakkeet d* ja x 
ole yhtä kuin Suomen kielen kovat kerakkeet, enkä sitä; että 
hengähdyskeraketta q> vastaa kova kerake p. Vaan kun mei- 
dän kielessä ei ole koko tämän luokan kerakkeita , tahdoin minä 
sukkeluuden vuoksi ja rumuutta välttääkseni ehdotella, että näitä 
ei merkittäisi muihin kieliin vanhuudesta juurtuneilla: th, ph ja 
ch, sillä näitä ei Suomalainen osaa puhua, vaan joutuu niistä 
bäirinkiin ja sanoo esim. At-hos, Pap-hos, Aristarc-hos , joka ei 
suinkaan olisi oikein. Ilman sitä ei kouluissakaan Kreikkaa 
opettaessa ja lukiessa kerakkeita ^ ja ;; mitenkään eroiteta ko- 
vasta f:8tä ja Ar:sta, varmaan sen vuoksi, että oppikielessä ei ole 
ääniä, jotka tarkoin vastaisivat niitä. Itse Kreikassakin vaih- 
tuvat kovat ja hengähdyskerakkeet toisiinsa; niin esim. on redu- 
plikationi hengähdyskerakkeella alkavissa tekosanoissa aina ko- 
valla kerakkeella, niinkuin vartaloista &ij, fpcL xQf] syntyy 



330 

tl&ijfu ja xi&uxa, xs^pUtixa, nlxQVf^i^ xlxQV^^> samoin syn- 
tyy sanan sisässäkin vartalosta tvxt esm. itvq>&ip;y jossa piin 
vastoin kovat ^ ja r muuttavat hengähdyskerakkeiksi fp ja d. 
Jos Cannelin kieliopissansa kirjoittaa ^:n /A:lla ja x-^ ArA:lia, 
niin on se kieliopillinen tarkkuus, vaan kielenoppimattomille ei 
tällä tarkkuudella tarvitse tehdä joutavia vaikeuksia muissa kir- 
joissa. Mutta ei Cannelininkaan päähän ole astunut merkitä 
q):VSL pMln, niinkuin herra R. sen tekee, vaan merkitsee C. tä- 
män kerakkeen /:llä, jolla minä ehdottelin sen merkittäväksi. 
Mikä mun ääni q>:\\ik olisi ollut kuin nykyisten kielten /:llä, ei 
tietäne kukaan muut kuin herra R., ja lysti olisi, jos herra R. 
tässä Seuran kuullen laskisi sen äänen kuuluviin. F ei ole Suo- 
malaisille niin outo kuin herra R. näyttää luulevan; sivisty- 
neemmät Suomalaiset sekä tuntevat kirjaimen f ettS^ myös taita- 
vat sen ulospuhua, ja minuu luuloni on, että se muutamien mies- 
polvien kuluttua on kaikkein Suomalaisten kielillä. Taas x'-^ 
merkitseminen ch:lla on aivan sopimatoin, sillä nykyiskielien 
nimissä merkitään chillsL monta erikaltaista ääntä, Ranskan kie- 
iisissä schn Englannin kielisissä tsch, Italian tsch ja ainoastaan 
Saksan kielessä vastaa ch Kreikan ;|f:tä. 

Edellensä ehdottelin minä että Kreikan ^ kirjoitettaisiin 
Suomeksi A:^:llä ja g tsiM. Nämä ehdotukset taas antavat herra 
R:lla tilaisuuden lavennellata. Mitä g:nan tulee oikasen minä 
ehdotukseni nyt siten, että suomalaisessa kirjoituksessa on pa- 
ras kirjoittaa se paljaalla f:llä, sillä uykyiskreikassa on sillä 
sama ääni kuin venäläisellä 3 ja saksalaisella s esim. sanassa 
leise. Alkuperäistä ds, joka suomeksi kirjoittaen tekisi ts niin- 
kuin ensin ehdottelin, ja jota herra R. hyväilee, ei kevyesti 
arvattavista syistä suomessa voi käyttää. Kreikan |:n tahtoo 
herra R. kirjoittaa x:llä, ja tässä kohden hän taas paljastaa 
itsensä kokonaan. Samoilla syillä olisi hän voinut puolustaa 
if;-kerakkeen kirjoittamista yhdellä kirjaimella, vaan kaikeksi on- 
neksi tahi onnettomuudeksi ei semmoista kirjainta löydy meidän 
kirjoituksessa. Mutta, kysytään, missä maailman kielessä löy- 
tyy semmoinen yksinkertainen, yhdellä kirjaimella kirjoitettava 
ääni kuin | ja ^? Minä olen sattunut näkemään muatamia 
kielioppia ja kuulemaan muutamia kieliä, vaan minun täytyy 



331 

tonntistaa, etfen tähän kysymykseen voi vastata. Jos herra 
R. sen voipi, niin vastatkoon. Minä olen aina nähnyt jakuni- 
lut hoettavan, että | ja o? ja ^ eivät ole muuta kuin kiijoitus- 
lyhentämiä, melkein samanlaisia kuin meidän pappien saarna- 
käsikirjoituksissa nähdään esim. J:la == Jumala, X:8 == Kristus. 
Kaikissa vaillinaisissa kirjaimestoissa löytyy paljo semmoisia ly- 
hennyksiä; niin on esim. Mongolin kirjoituksessa enin osa kir- 
jaimista tämmöisiä kahden, kolmen ja useammankin äänen ly- 
hennyksiä. Kreikan kielessä ovat | ja ^ samanlaisia. Vaan 
Suomen kielessä niitä ei käytetä, ei xiääkään enää, ja sen 
vuoksi on se hyljättävä suomeksi vanhoja nimiäkin kirjoittaessa. 
Undemmissa se sitä vastaan seisokoon, sillä niissä merkitseekin 
X sekä toisia että monenlaisia ääniä. 

Monta vähempää seikkaa herra R:n kirjoituksessa täytyy 
minun ajan ja tilan vähyyden vuoksi jättää tarkemmin koske- 
matta, koska ilmankin olen jo kovan paljon käyttänyt Seuran 
kärsivällisyyttä. Tämä ei olisi tapahtunut, jos Tutkijakunta olisi 
minun ehdotukseni, joskopa ei perustuksellakaan, kumminkin 
johdosta tässä painavassa kysjrmyksessä tehnyt jotain valmista, 
eikä olisi ruvennut tätä ehdotusta mestaroimaan, joka sille ei 
ole onnistunut. 

Aug. Ahlqvist. 

Sen luettua sai prov. Forsman sananvuoron ja kertoi la- 
veammin suupuheella ajatuksensa asiasta, jotka pääasiallisesti 
olivat yhtäpitäväiset sen kanssa, mitä allekirjoitettu kirjallisessa 
vastalauseessansa oli esitellyt. Sen jälkeen puhuivat edellensä 
asiasta herrat tohtori Tikkanen, lehtori Collan, majisteri Lavo- 
nius, majisten Krohn, tohtori Pol^n, herra Murman, ylioppilai- 
nen Dahlberg j. m., joiden ajatuksista vaariinotettavinta oli, 
mitä toht. Tikkanen lausui, nim. että kaikilla kansoilla pitää 
olla oikeus kieleensä käsittää ja kirjoittaa nimet omien kielila- 
kiensa mukaan, että Suomen kieli us päätteestä ei voi joutua 
muuhun vartaloon kuin ukse päätteelliseen ja että hän ei voi- 
nut ehdoteltua o päätettä, niinkuin kokonaan asiaan kuuluma- 
tointa tämänkaltaisiin sanoihin, hyväksyä, ja lehtori Collanein 
ehdotus, että muka Seuran olisi asetettava erityinen komitea, 
joka ottaisi koko tämän asian ynnä siitä tehtyjen kirjotusten 



332 

kanssa tarkkaan tutkintoon ja sitten yleisön johdoksi jnlkaisdsi 
omituisen luettelon, jossa kysymyksenä olevia nimiä löytyisi niin 
suuri määrä kuin mahdollista Suomen kielen mukaisesti kirjoi- 
tettuina. Tästäkin ehdotuksesta vielä joku aika keskusteltua, 
ei Seura tällä kertaa tullut asiasta muuhun päätökseen kuin että 
näiden nimien kirjoitusmuoto kohta painettavassa Gruben his- 
toriallisten kertomusten suomennoksessa saisi jäädä sen pienem- 
män toimituskunnan huoleksi, jonka Seura jo ennen on paonut 
tämän suomennoksen toimituksesta huolta pitämään. Viimeksi 
ilmoitti tohtori Tikkanen Tutkijakunnan puolesta Tutkijakunnan 
halun vielä kirjallisesti lausua asiasta, jota varten herra tohtori 
vaati allekirjoittaneen vastalausetta Tutkijakunnalle luettavaksi, 
joka myös sille suotiin niin pian kuin allekirjoitettu on kerin- 
nyt saada pöytäkirjat puhtaaksi kirjoitetuiksi. 

8 $. Lahjoja antoivat Seuran kirjastoon herrat asessori 
Sp&re, ylioppilainen Oahlberg ja tohtori Tikkanen. 

9 $. Jäseniksi ehdotteli tohtori Tikkanen : talonpojan sll- 
dyn sihtierin nykyisillä valtiopäivillä herra lääninsihtieri O. J. 
£kström*in, sekä seuraavat mainitun säädyn kansliassa olevat 
apulaiset: pastorin A. G. Westerlund, hovioikeuden notarion B. 
C. Hällsten ja kokelaan K. Limon; ja kokelaan J. Forsman, yli- 
oppilaiset A. W. Liljefors ja K. J. Gummerus. 

10 S- Kun aika jo oli kovan myöhäiseksi mennyt, ilmoitti 
esimies että kokelas Forsmanin ehdotus Seuran Näytelmistö- 
kirjan toimituksesta ja sen kanssa Seuran kustantama-vaikutuk- 
sesta yleisesti täytyy jättää tulevan kokouksen keskusteltavaksi. 

Aug. Ahlqvist. 

fflaaliskann 2 päiv. 1864. 

1 §. Pöytäkiijaan otettua että esimies oli estynyt tule- 
masta tähän kokoukseen, jonka tähden varaesimies johti puhetta, 
luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja ja hyväksyttiin. 

2 $. Lahjoja ilmoitettiin tulleen Suomen lääkäriseuralta 
l:n vihko 9:ttä osaa sen toimituksia, kauppamies Heikki Par- 
viaiselta vanhan-aikuinen suomalainen nuottikirja ja eräältä ni- 
mensä ilmoittamattomalta Seuran kassaan sata markkaa rahaa. 



333 

3 $. Eräs kreivi Achmet d*H^ricourt Parisissa, joka on 
ottanut kootaksensa ja painosta julaistaksensa tietoja kaikista 
maailman tieteellisistä ja kirjallisuus-seuroista, oli kirjoittanut Seu- 
ralle kirjeen, joka nyt luettiin ja jossa hän pyytää tietoja Sen* 
ran perustuksesta, ulosantamista kirjoista ja muista toimista, ja 
kuin kirjeestä näkyi, että herra d'U^ricourt jo on ulosantanut 
yhden osan aivottua teostansa, joka osa luettelee 800 Rans- 
kassa, Englannissa, Belgiassa ja Hollannissa löytyvätä seuraa, 
päätettiin hänelle lähettää ne pyydetyt tiedot meidänkin Seurasta. 

4 $. Allekirjoittaneen ehdotuksesta päätti Seura lisätä ma- 
jisteri F. Ahhnan*in palkintoa ruotsalais-suomalaisen sanakirjan 
toimittamisesta 15 markalla tahi 80 markkaan arkilta. 

5 §. Tämän jälkeen otettiin Qruben historia-kertomusten 
painattaminen kysymykseksi, ja koska kustannus-ehdotuksia näi- 
den painatushinnoista oli Seuralle tullut neljästä kirjapainosta^ 
aTasi esimies ne nyt, ja vertailtua sekä ehdotuksia että niiden 
kanssa seuranneita näyttölehtiä painosta että paperista, havaitsi 
Seura kirjanpainajan P. Widerholm*in tarjon itsellensä edullisim- 
maksi ja päätti kysymyksessäolevan teoksen painattaa hänen 
kirjapainossansa 1,500 kappaleen suuruisessa painoksessa pape- 
rille, joka suorastaan olisi Seuran nimessä tilattava herrojen J. 
C Frenckellm ja Pojan tehtaasta. Provessori Forssman otti 
vaivaksensa käsikirjoituksen läpikäymisen sekä kielen ja muun 
ulkoasun tasoittelemisen eri kääntäjien tekemässä suomennok- 
sessa, vaan suomentajien palkinnon tahtoi Seura mflärätä sit- 
ten kuin Tutkijakunta on kerinnyt antaa lausunnon herra Rah- 
kosen käännöksestä. 

6 $. Esimies oli lähettänyt kirjallisen ehdotuksen kaa- 
vaksi matkustukselle herra kenraali O. Fnrul\jelm*in antamilla 
rahoilla^ joka ehdotus kuului näin: 

„Till Finska Litt.-Sällsk:t d. 2 Mart. 1864. 
Litteratur Sällsk:t har önskat erhälla mitt yttrande huru 
de af en patriotisk landsman för befrämjande af Finlands hi- 
storia lemnade 100 rub. s:r lämpligast kunde användas, ooh f&r 
jag aran föreslä, att nägon lämplig person nästinstundande som- 
mar blefve utsänd för att samia historiska dokumenter, och som 
det vestra landet genom nitiska forskare rodan blifvit i mänga 



334 

riktningar undersdkt, ville jag förorda att Sällskit du vände sin 
uppmärksamhet ät Öster, säBom hitintills minst i detta afseende 
besökt. Väl är det kändt att bvad der af historiska handlingar 
kan finnas icke g4r längt tillbaka i tiden; det &r dock af vigt 
att äfven det lilla som ifrän äldre tider kan vara i bebdll blefve 
räddadt ifrän fSrstöring, samt atl de tvenne sista ärbundradena 
tilldragelser ooh fÖrhManden , f3r bvilka ett rikare material torde 
vara tillgängligt, blefve mera utredde ooh belyste. Derföre vUle 
jag föreslä att Östra delen af Wiborg8 Iän ifrän Björkö (der 
möjligen om 1788 ärs krig en ocb annan tradition kan finnas) 
Nykyrka ocb Kivinebb, norrut längs med Ladogas vestra, norra 
oeb nordöstra strand för denna g4ng blefve föremill {öt forsk- 
ning, samt i synnerbet stadsarkivernas i Kexbolm ocb Sordavala, 
kyrko-, bärads- ocb fogdearkiverna äfvensom & de större egen- 
domarne tilläfventyrs befinteliga bandlingar af den resande borde 
rädfrägas ocb de vigtigare der sä ske kan afskrifvas eller tili 
sitt innebHU antecknas. Äfven borde synnerlig uppmärksambet 
fästas nppä i landet rädande traditioner. — Önskligt vore att 
den blifvande resanden icke vore okannig i ryskän, emedan 
upplysande bandlingar pä detta spräk äfven torde förekomma. 
— Säll8k:t torde utf^ta en tid, inom bvilken bugade resande 
borde anmäla sig. 

Qabr. Rein". 

Keskasteltna päätti Senra byväksyä tämän ebdotnksen, ja 
olisi sanomalebdissä ilmoitettava, että balnlUset kysymyksessä- 
olevan matkaraban bakijat saisivat Toukokuun 1 päiv. asti joko 
suullisesti tabi kirjallisesti ilmoittaa aikomuksensa Seuraa esi- 
miebelle ja bäneltä tarvittaessa myös pyytää läbempiä tietoja 
matkan tarkoituksesta. 

7 §. Herra D. £. D. EuropsBus luki Seuran kuullen näin 
kuuluvan ebdotuksen: 

^Nöyrin ebdoitus korkeasti kunnioitettavalle Suomalaisen 
Kirjallisuuden Seuralle virallisten sanain ybteenkokoamisesta ja jul« 
kisuuteen toimittamisesta. 

Vasta ikään on kuuluun tullut, ettäkö virallisten sanain 
puute ja rajatein setkasotkuisuus pitäisi oleman syynä kuinkin 
monenkymmeniseen vuosimäärään, ennenkuin asianomaisten vir- 



335 

kamiesten talisi saada lapaako Tai täyttäkö käskyä siihen, että 
alkaisivat opetellata antamaan virallisia kirjoja Suomalaisille sao- 
meksi. Matta ruotsin virkakielessä itsessäusäkin on vielä tänä- 
kin päivänä tuhansia vieraskielisiä taitosanoja eikä vieläkään 
tnnnu jaksettavan ruveta niiden siaan ruotsin kielisiä sepit- 
tämään. 

Sama saamattomuus voipi kyllä suomenkin kielen alalla 
yhtä pitkältä piisata, kuin maailman aika kestää, jos vaan vi- 
rallisten sanain kanssa ei Tuumalasta Toimelaan pyrkimään ru- 
veta. Muuten voipi kymmenen ja parin kymmenen vuoden pe- 
rästä sekasotkulaisuus onnistua karttumaan kymmentä ja paria 
kymmentä kertaa mahtavammaksi virallisten sanain alalla, kuin 
se nyt onkaan. 

Allekirjoittanut on kahden sanakirjan työssä useamman tu- 
hannen uudissanan sepittämisestä kyllä tullut kokeneeksi sen, että 
ilman vähääkään viivähtämättä kyllä sopii vaikka tästä päivästä 
alkaen ruveta sepittämään uusia sanoja suomeksi, vaikka niinki 
tarkoin kaikille virkasanoille , etf ei yhtäkään ainoaa leskeksi jää. 
Että siihen kymmeniä vuosia tarvittaisiin, se minun siis oman 
kokemukseni ja asiallisen tietoni puolesta täytyy julistaa koko- 
nansa mitättömäksi luuloittelemiseksi, jota ei yksikään rehelli- 
nen asian tuntija vähääkään perustetuksi sanoa voi. 

Kuin nyt tätä asiaa ei yksikään Kirjallisuuden Seuranjä- 
sen kieltää voine, niin asian auttamiseksi olisi suotava, että 
Kirjallisuuden Seura hyväntahtoisesti ottaisi toimeksensa ruotsin- 
kielisten virallisten sanain kokoamisen yhteen aapiselliseen jak- 
soon, ja ne sitte olisivat varustettavat suomennuksilla ja painct^ 
tavat sitä varten, että itsekukin asiaan pystyvä ympäri maan 
voisi panna käytännössä olevia toisia suomenkielisiä sanoja nii- 
den sivuun ja lisäksi tahi tehdä uusia ja parempia, jotka sitte 
olisivat Seuralle lähetettävät. Ja suotava olisi, jos Seura kai- 
kista semmoisista lisistä ansion mukaan lupaisi lähettäjille ke^ 
hoittavan palkinnon. Vissin määrä-ajan kuluttua Seura sitte 
voisi laittaa sillä lailla kokoon saaduista aineista varsinaisen vir- 
kasanakiijan ja sen tehtyä meillä ne tarpeelliset vuosikymmeni- 
set jo voivat yhdenkin vuosikauden kuluessa onnellisesti loppua. 

D. E. D. EuropsBus**. 



336 

Senra ei kuitenkaan katsonnt tarpeelliseksi ruveta senkal- 
taiseen toimeen kuin ehdoitus osoittaa, koska Seuran tekeillä 
oleva sanakirja tulee sisältämään enimmät niitäkin sanoja, joista 
ehdotuksessa on kysymys. 

8 $. Provessori Forssman luki Seuralle näin kuuluvan eh- 
dotuksen: 

^Muutamain suomen historian ystäväin puolesta pyydän 
nöyrästi saadakseni Suom. Kirj. Seuralle tehdä seuraavan ehdo- 
tuksen: 

Asetustensa 12 S:n johdosta Seura asettakoon erinäisen 
Toimikunnan Suomen historiaa ja muinaistiedettä varten. Tämä 
historiallinen Toimikunta, jonka jäsenet Seura kunakin vuosijuh- 
lana valitsee, saakoon oikeuden järjestää Seuran halullisista jä- 
senistä erinäisen historiallisen Osakunnan, joka esimiehekseen 
valitsee yhden noista Seuran valitsemista Toimikunnan jäsenistä 
ja hänen johdollansa pitää julkisia kokouksia. Osakunnan kir- 
jevaihto käyköön Seuran sinetin alla ja Seuran asiamiesten kautta, 
mutta Osakunnan erinäisellä nimellä. Ne asiat, joissa Osakunta 
tarvitsee koko Seuran apua tai Seura osakuntansa tointa, käy- 
kööt äsken mainitun Toimikunnan kautta. 

Helsingistä Maaliskuun 2 p. 1864. 

Yrjö Koskinen". 

Tämän johdosta katsoi Seura paraaksi että ehdotuksen kes- 
knsteleminen jätettäisiin vuosijuhlaan. 

9 $. Majisteri Krohn ilmoitti, että vaikka Tutkijakunta 
ei vielä ollut saanut valmiiksi lausuntoa ,,Kullervo"-näytelmästä, 
jonka Tutkijakunta toivoi saattavansa antaa vuosijuhlana, oli se 
kuitenkin ylipään hyväksynyt tämän teoksen, jonka tähden 
Seura päätti että tekijälle siitä maksettaisiin palkinnoksi 500 
markkaa ja että se on painatettava Näytelmistön 3:een osaan. 

10 $. Rahan vartijan puolesta luettiin seuraava kuukaus* 
kertomus: 

Kassa Rapport. 

1864. Debei. 

Fehr. 8. Kassabeh&llning .... mark 535: 2. 

,, 11. K. J. Moberg, bokförsäljning . . 23: — 
„ ^ Hr kousul Candelin led. afgift . 24: — 



337 



Pebr. 12. Konsul A. Björnberg led. afg. 24 

„ „ Magister C. Lindeqvist d:o . 24 

„ „ Handl. Petter Collan d:o . 24 

n n Häradsdom. C. J. Slotte d:o . 24 

n „ Häradsdom. J. Mannst^n d:o . 24 

M 13. Borgmästar Bergstedt d:o . 24 

„ M Major A. Boisman d:o . 24 

„ 19. A. W. Grönholm, bokförsäljning 209 

„ 20. Stud. W. J. Smedberg led. afg. 24 

„ „ Hellman i Nyslott bokförs. 62 

„ 22. Frenckellska bokh. i Äbo d:o . 164 

„ A. W. Edgren d:o . 168 

M „ K. J. Bergman d:o . 43 

M ^ Archiv s&lt 1 ex. Kalevala . 4 

M ^ M. Heikura eller Pntsolainen 

ledamots afgift 24 



24, 
26 

27. 



Mars 1. 



» 


2. 


w 


*• 


1864. 




Febr. 


5. 


n 


W 


« 


13, 


f» 


17. 



S. Antonen, bokförsäyning 
Lektor Borg hyresmedel . . 
Hjyander, bokförsäljning . . 
Af en okänd gifvare . . . 
C. 6. Clouberg, bokförsäljning 
Oskar Pnlkkinen led. afg. . . 
Antoni i Raumo, bokförsäljning 
O. L. Lojander d:o 

O. Palander d:o 

Danielson & C:o d:o 
Eonsol S. I. We8ander led. afg. 



106 

1,400 

95 

100 

330 

24 

36 

24 

183 

184 

24 



80. 



87. 



72. 



60. 
98. 
40. 



- 3, 423: 87. 

Summa Mark 3,958: 39. 



XrediL 
Stud. Dahlberg för Ombe mark 
Bokb. Akerblom, rest ä Kan- 
teletar 149: 

Mag. Tömeroos för korrektur 50: 

Bokb. Akerblom 98: 

Chydenius enl. räkning för Kan- 
teletar 780: 



100: — 



76. 



40. 



Sfiomi, 



338 

Febr. 24. Äkerblom för Stöckhardt . . 70: — 
^ 25. Litt.-BäilBk. boktr. räkning för 

Stöckhardt 1,446: 30. 



2,694: 46. 



Mars 2. Kassa beh&llning 1,263: 93. 

Summa Mark 3,958: 89. 
Helsingfors den 2 Mars 1864. 

B. A. Thunberg." 

11 S. Asessori Rabbe ehdotti Seuran jäseneksi Hauhon 
kirkkoherran, provastin Adolf Sir6n. 

Aug. Ahlqvist. 

TUikokonksessa 9 piiv. laaliskanU 1864. 

1 $. Luettiin edellisen kokouksen pöytäkirja ja hyväk- 
syttiin. 

2 $. Esimies ilmoitti kutsuneensa Seuran kokoon sen ta- 
pauksen johdosta että pakarimestari Kaarle Blomberg, joka jo 
häntä ennen poismenneen vaimonsa Kaix)lina Blombergin, syn- 
tyjään Blomberg, kanssa oli testamentissa Lokakuun 31:ltä päi- 
vältä v. 1857 määrännyt kaiken omaisuutensa heidän kuoltuaan 
lankeamaan Seuralle, nyt eilen oli nukkunut kuoleman uneen, 
jonka tähden esimies vaati Seuran ilmoittamaan ajatustansa, onko 
Seura halullinen vai ei tätä testamenti-lahjoitusta omistamaan. 
Ja kun Seuran läsnäolevat jäsenet lausuivat kiitollisuudella suos- 
tuvansa tämän näin tuntuvan lahjan ottoon, valittiin herrat vuo- 
rimestari Fr. Tengström ja lehtori Kaarle Kustaa Borg täydellä 
vallalla Seuran puolesta vastaanottamaan lahjoittaja-vainajan pe* 
sää ja toimittamaan kaikki, mitä lahjoitnksen lailliseen omis- 
tamiseen on tarpeellista valvoa. Sen jälkeen hajosi Seutan 
kokous. 

Aug. Ahlqvist." 



339 



lailiskami 16 piiv. 1864. 

1 $. Pöytäkirjaan ylöspantua että yaoBijahlaan oli kokoa- 
tonut saari joakko Seuran jäseniä» niiden seassa myös Searan 
kuDniaesimies kanslianeuvos Lönnrot ja useampia yaltiopäivä- 
miehiä, avasi esimies kokouksen paheella, jossa hän Suomen 
kielellä mainitsi Seuran vaikutusta yleensä ja nyt loppuvallakin 
Tuodella. 

2 $. Allekirjoittanut luki sitte näin kuuluvan vnosikerto- 
muksen: 

^Smmalaisen Kryallisuuden Seuran vuosikertomus 16 p. 
madHskuuta v. 1864, 

Päätettyänsä nyt kolmannen neljättäkymmentä vaikutus- 
vuotensa voipi Kirjallisuuden Seura tyytyväisin mielin katsahtaa 
takaisin tämän vuoden toimikin. Tosin ei jonakuna toisena ai- 
kana tahi jossakussa toisessa maassa tämänkaltaisen Seuran kat- 
sottaisi täysin määrin täyttäneen velvollisuutensa koulu- ja sana- 
kirjoja toimittamalla, eikä Kirjallisuuden Seura ole unhottanut 
sitä korkeampata työalaa, joka sillä vielä on viljeltävänä Suo- 
men kielen sekä historian tieteellisessä tutkimisessa ja yleväm- 
män suomalaisen kirjallisuuden edesauttamisessa. Vaan Suomen 
kansan tärkeintä kysymystä, kielemme auttamista kaikkiin si- 
vistyneen kansankielen oikeuksiin ja etuin, on Seura luullut 
tftUä haavaa paraimmin edistävänsä tarpeellisten opetuskirjojen 
toimittamisella » ja tältä kannalta on Seuran vaikutus nyt loppu- 
neella vuodellakin ylipään arvosteltava, vaikka Seura voimiansa 
myöten on toiminut muissakin sen tarkoitukseen kuuluvissa ai- 
neissa. 

Ne kirjat, jotka Seura tällä vuodella on kustannuksellansa 
painattanut, ovat: 

1) LamopUlinen Käsikirja yhteiseksi sivistykseksi. Ruot- 
siksi kirjoittanut ja lisäyksillä korjannut Johan Philip Palman, 
iQomentannt Elias Lönnrot; dO:s osa Seuran toimituksia. 

2) Ranskan Kielioppi lukemiston ja sanakirjan kanssa 
alotteleville , toimittanut A. W. Flomau, 81 :s osa toimituksia. 

3) Kemian Oppi alottelijoille, kiijoittanut J. A. Stöek- 
hardt, suomentanut J. Krohn; d2:s osa toimituksia. 



340 

4) Kanteletar taikka Suomen Kansan Vanhoja Lauluja ja 
Virsiä; toinen painos; toimitusten 3:ta osaa uusi painos. 

5) Suomen kansan Sattua Ja Tarinoita, 3 osa; Seuran 
toimitusten 17:tä osaa 3:s vihko. 

6) Näytelmistö II, joka on toinen vihko toimitusten 25:tii 
osaa ja sisältää: Syyn sovitus, murhenäytelmä yhdessä näytök- 
sessä, Theod. Körnerin saksalaisesta suomentanut Suonio; Pyhän 
Patrikin päivä eli Luutnantin keinot, ilveilys, Sheridanin kir- 
joittama; Jqtpe Milonpoika, ilveilys viidessä näytöksessä, kään- 
nös Holberg'in ilveilyksestä; Viuhmiekka, kolmilohkoineu näy- 
telmä, sisältävä 7 kuvausta viidessä näytöksessä, Rudolf Knei- 
seFin saksaksi kirjoittama, T. J. Dahlborgin suomentama, ja 
Kavaluus Ja Rakkaus^ murhenäytelmä viidessä näytöksessä, 
Schillerin saksankielisestä suomentanut A. Oksanen. 

1) Suomi, kirjoituksia isänmaallisista aineista, toinen jakso. 
l:nen osa, sisältävä: Om Ungerska spräkets förvandtskap med 
Finskan af Aug. Ahlqvist; Suomenmaan Joet Ja Järvet, kertoi 
Cl. W. Gyld^n; Bref ifrän Gustaf Renvall tili Rasmus Rask, 
ären 1818 — 1819, meddelade af R. A. Renvall; Sanapuvidlinen 
kysymys W. Kilpiseltä; Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kes- 
kustelemiset i8|60— isyei ja 

S) Suomi, kirjoituksia isänmaallisista aineista, toinen jakso, 
2:nen osa, sisältävä: Finland ooh Finska Layö/versättninffome, 
bidrag tili inhemska historiestycken af J. J. Tengström (opus 
posthumum), I; Kertomus matkoiltani Satakunnassa muistqjui- 
ti{ja keräilemässä^ D. Skogman'ilta; Suomalaisen Kifjallisuuden 
Seuran keskustelemukset 18|61 — 18'/62; ja samanlaiset keskus- 
telemukset 18|62— 18»5<*63, joka osa juuri tänä päivänä on 
kirjakauppaan tullut. 

Paitsc näitä on vuoden kuluessa edellensä painatettu ma- 
jisteri F. W. Rothsten'in toimittamaa latinais-suomalaista sana- 
kirjaa, jota nyt on valmisua 57 arkkia taikka kirjaimiin Son 
asti ja joka näin muodoin muutamien viikkojen kuluttua voidaan 
antaa ulos. Kuin jo ennen löytyy latinan kielioppi, niin avau- 
tuu tämän sanakirjan ulossaatua ruomalainen kirjallisuus ja 
maailma Suomalaisenkin omalla kielellänsä oppia ja tutkia. Vielä 
tärkeämpää on se nykyisen sivistyksen edistykselle Suomessa, 



341 

että Suomalainen omasta kielestänsä suoraan pääsee Saksan kir- 
jallisuuteen , jolla enemmän kuin millään muulla on koko> 
maailmallinen luonne; ja tämä tulee tapahtumaan, niin pian kuin 
Seura vaan saapi ulos sen saksaicus-suomaiaisen sanakirjan ^ 
jonka tohtori Sam. Roos ensin teki ja kokelas B. F. Godenhjelm 
nyt painoon vielä tasoittelee ja täyttelee; sitä on tähän päivään 
asti painettu 4 arkkia. Tärkein kaikista sanakirjoista on kum- 
minkin, meidän nykyisten olojen suhteen, kelvollinen ruotsalais- 
suomalainen sanakirja, varsinkin kuin se Seuran toimittama jo 
on peräti loppunut kirjakaupasta. Tämän vuoden kuluessa kävi 
siis Seura uuden ruotsalais-suomalaisen sanakirjan hankkeihin, 
ja vaikka aikomus ensin oli antaa vaan vähän parannettu pai- 
nos sitä entistä, on työ tehtäessä kasvanut niin, että tämä toi- 
nen painos on hyvin neljännestä isompi entistänsä ja luettava 
aivan uudeksi teokseksi. Sen toimituksesta otti työn alusta 
useampia nuoria kirjailijoita osaa, vaan muiden erottua jäi työ- 
hön majisteri F. Ahlman yksinänsä, joka ilman muutta avutta 
kuin korjausten luennossa allekirjoittaneelta on nyt painattanut 
teosta 20 arkkia. Tämän tähden ja kun työ on erinomaisen 
raskasta, on työläs sanoa, joutuuko tämä niin tarpeellinen kirja 
nyt alkavalla vuodella valmiiksi vai ei. Porthanin kirjoitusten 
3: ta osaa, joka on ollut toista vuotta painatuksella ei ole pai- 
nettu kuin 2 arkkia. 

Näiden painossa olevien töiden rinnalla on mainittava, että 
Seura tämänedellisessä kokouksessa päätti painattna suomalaisen 
käännöksen Gruben tunnettua lukemistoa: Charakterhilder aus 
der Sage und Geschichte^ jonka suomentamisessa on työsken- 
nellyt neljä kääntäjää, nimittäin: majisteri K. Slöör sekä yli- 
oppilaat T. J. Dahlberg, A. Rahkonen ja E. Forsman. Tämä 
työ, jonka painattamista johtaa erityinen Seuran asettama toimi- 
kunta ja sen puolesta lähimmästi professori G. Z. Forssman , on 
aiottu ulosantaa 6 vihkona, ja epäilemättä se tulee täyttämään 
suuren puutteen suomalaisen nuorison lukemis-aineissa. Kysy- 
myksessä-olevan käännöksen johdosta on Seuralla muutamissa 
kokouksissansa vanhojen kreikkalaisten ja latinan nimien suo- 
malaisesta kirjoitustavasta ollut vilkkaita sekä suullisia että kir- 



34a 

jalliBia keBkustelemuksia» joista jälkimäiset Searan pdytftkiijoisM 
aikanansa joutavat isommankin yleisön tutkittaviksi. 

Hyväksyttyjä käsikirjoituksia löytyy Seuralla nyt alkavan 
vuoden Suomi-kirjaksi täysi määrä, vaikka Seura ei vielä ole- 
kaan saanut Tutkijakunnasta takaisin Suomi-kirjaan aiottua käsi- 
kirjoitusta: Muistelma vuosien 1808 Ja 1809 sodasta: Kahakat 
KcUviällä, joka jo viime Marraskuussa lähetettiin Tutkijakunnan 
arvostella. Samoin on Seuralla Näytelmistöön aiottuja teoksia 
valmisna: Kullervo, alkuperäinen suomalainen murhenäytelmä, 
tekijä salaniminen Kivi; ja Pekka Pavelin, käännös Ranskasta, 
kääntäjä P. Hannikainen; paitse näitä ovat samaan kokoukseen 
aiotut käännökset Lessingln komediaa Minna von Bamh^m ja 
Schillerin murhenäytelmä Die Räuber parhaillaan Tutkijakunnan 
arvosteltavina. Näytelmistö - kirjan vastaisesta toimittamisesta 
järjestetyn kaavan mukaan teki kokelas J. Forsman Helmikuun 
kokouksessa painavia ehdotuksia, joita Seura muilta tärkeiltä toi- 
milta ei kumminkaan vielä ole ottanut lähempään tarkastukseen. 

Paitse edellisiä töitä on Seuran painatettaviksi olleet tar- 
jona seuraavat teokset, joita se kuitenkaan, Tutkijakunnan kus- 
takin teoksesta erittäin antamissa lausunnoissa ilmoitetuista syistä, 
ei ole voinut vastaanottaa, nimittäin: Scherz und Ernst 1 vihko 
ja Schullieder 1 vihko, molemmat sisältävät osittain omatekoisia 
osittain vaan sovittamia suomalaisten laulujen laulantoja; Saari- 
maan Kosifa , näytelmä kolmessa kohtauksessa ; Die belebte Erde, 
Zimmermannin isosta kirjasta: Physische Geographie, tarjottu 
Seuran suomeunuttaa ; ruotsinkielinen selitys hovimaalari R. Ek- 
manin Kalevala-kuvihin; käännös Berlinin tunnettua kirjaa: 
Läsebok i Naturkunnigheten; Beskri/ning om Tenala socken, 
ja komedia SalHkaat Rouva. 

Se Seuran toimitettavaksi uskottu suomalainen täydellisen 
lakikirjan laitos on vuoden kuluessa edistynyt siksi, ett& itse 
lainsanat nyt ovat provasti O. Cannelin'ilta uudesta käännetyt; 
vaan kuin ne kunkin Idnpykälän alle tulevat selitykset, joiden 
on sisällettävä kaikki lakiin tehdyt muutokset, eivät vielä ole 
toimittajansa kanslianeuvos J. Ph. Paimenin kädestä lähteneet, 
on Seuran täytynyt pysäyttää työ siksi että nämä selitykset val- 
mistuvat. Seura on nyt siir aikaa vaan tahtonut saada miunl- 



818 

IttB Uifisaaain käännöksen tarkasti tatkitnksi ja onkin täbAn 
toimeen onnistanut saada ne^ä asiaan täydesti käypää miestä: 
professorin A. W. Lilljenstrand, asessorin A. fi. StriUilman, sekä 
pormeirtarit C. Hildan ja J. Mölsä. . 

Seora on tämänkin vnoden knlnessa saanut nauttia suo- 
siota ja osanottoa sekä hallitukselta että yleisön puolesta. Yllä- 
mainittujen koulukirjojen painatuskustannukseksi määräsi Keisa- 
rillinen Suomen Senaatti, kiijeessä Lokakuun 6 päivältä viime 
vuonna V Seuralle kerraksensa 6 tuhatta markkaa. Vielä harvi- 
naisempi suosionosoitus tapahtui Seuralle Joulukuun kokouksessa, 
jdloin Talonpojansäädyn puolesta nykyisiltä valtiopäiviltä sen 
puhemies A. Mäkipeska sekä kaksi edusmiestä Eerikki Klami ja 
K. J. Slotte antoivat Seuralle kaikkein säätyläistönsä allekirjoit- 
tamaa kiitoskiijoituksen, joka on oleva Seuran kalliimpina muis- 
toina ja josta kopia pöytäkirjojen kanssa tulee julaistavaksi. 
Myös sai Seura vastaanottaa yksityisiltä Turkulaisilta kootun 
summan 580 markkaa käytettää Seuran tarpeihin yleisesti, kuin 
myös kenraali-majuori O. Furuhjelm*ilta 400 markkaa historial- 
listen paamet^n keräämiseksi. Aivan nykyjään enenivät Seu- 
ran varat tuntuvasti siten että täkäläinen leipurimestari Kaarle 
Blomberg, joka häntä ennen poismenneen vaimonsa kanssa oli 
testamentissa Lokakuun 31 päivältä v. 1857 lahjoittanut kaiken 
kiinteän ja irtaimen tavaransa Seuralle» 8:na päivänä tätä kuuta 
nukkui kuoleman uneen. Se Seuralle näin joutunut omaisuus» 
jonka arvataan nousevan vähintään 70:een tuhanteen markkaan, 
vapaittaa Seoran tilapäisten lahjojen toivomisesta ja antaa sen 
vaikutukselle sen joutuisamman ja ylevämman kulun, jonka va- 
rojen puute tahi kumminkin vähävaraisuus tähän asti on estä- 
nyt siinä olemasta. 

Porthan*in muistokuva, jonka hankkiofisen asia edellensä 
on ollut Seuran huolena, on nyt edistynyt siihen määrään, että 
se jo mennä syksynä ilmoitettiin onnellisesti valetuksi ja sen va- 
laja herra v. Miller heti sen jälkeen sai ensimäisen osan sen 
maksusummaa eli 10 tuh. frankia. Kuva ei silloin uupunut enää 
muuta kuin puhdistusta ja silitystä, ja herra v. Miller lupasi 
sen tähän kevääsen saattaa valmiiksi, niin että luultava on että 
hän piankin ilmoittaa sen lopullisesti valmistuneeksi » ehkä Seura 



3U 

nyt kumminkin on päättänyt katsastaa, kuinka nykyinen imn* 
hattomaas Tanskan ja Saksanmaan Yäiillä, joka on piirityksellä 
sulkenut jälkimäisen maan satamat, ottaa muodostuakseen, ennea 
kuin kuvaa ruvetaan tuottamaan Mtlnchen'istä Turkuun. Ne 
sen kantakiveen kuuluvat valoskuvat tuotettiin jo viime syksynä 
sinne ja ovat nyt upotetut paikoillensa. Seuralle on myös esi- 
telty että rauta-aitaus muistokuvan ympän olisi tarpeellinen, ja 
onkin Seura asiantaitavalta mieheltä tilannut tämmöisestä aita- 
uksesta riitingin ja kustannusehdotuksen. Kantakiven valmis- 
tuksen tähden oli se tämän vuoden alussa tarpeellista, että ku- 
vantekijä herra Sjöstrand omin silminsä sai sen nähdä, jonka 
tähden hän silloin teki Porthanin rahaston kustannuksella mat- 
kan Turkuun. 

Toisen muistomerkin Seuralle myös kalliista vainajasta sai 
Seura tilaisuuden tällä vuodella valmistaa, siten että se teetti 
rautahäkillä ympäröidyn hautakiven sopivalla kirjoituksella hy- 
väntekijänsä kamarivirallis Rabbe-vainajan lepopaikalle. Tämän 
vainajan eläessänsä Seuralle tekemästä kauniista lahjasta on 
Seuralle jo ollut paljo apua nykyisissä veiTallisesU isommissa 
yrityksissänsä, vaikka Seura siltä erinäiseltä toimikunnalta, joka 
pantiin Rabben perintöä vastaanottamaan, ei vielä ole saa- 
nut tiliä. 

Seuran jäsenistöä muistellen on ennen kiukkia mainittava, 
että sen kiijevaihtojäsen provessori ja akateemikko Beriin*i88ä 
JcLokko Grimm viime Syyskuun 20 päivänä nukkui kuoleman 
uneen. Hän oli syntynyt Tammikuun 4 päivä v. 1785, ja har- 
rasti, kauan häntä ennen poismenneen veljensä Wilhelmln kanssa 
ja sitten yksinään, koko pitkän ikänsä melkein samank^taisia 
töitä kuin meidän Seura: kansan laulujen, sati\}en, tarinoiden, 
sananparsien ja \anojen keräämistä kansan suusta ja vanhoista 
paametista. Hän on näillä tutkinnoillansa mahdottomasti valais- 
nut kansansa kieltä ja muinaisuutta. Sekä näiden isänmaallisten 
harrastustensa että myös miehuullisen luontonsa ja lapsellisen 
puhdassydämisyytensä vuoksi oli hän maanmiehiltänsä rakastettu 
ja kunnioitettu enemmän kuin harva muu. MeiUe Suomalaisille 
on hänen nimensä erittäin kallis sentähden, että hän oli enä- 
mäinen ulkomaalainen, joka alkukielellä totki Kalevalan ja kir- 



345 

joitti tlBtft runostostamme Berlinin Tiedeakateemian kirjoitnk- 
aiin kertomakBen, joka ensi kerran opin-maailmalle lanaai, mikä 
kappale Kalevala oikeastaan oli. Seoran jäsenyyteen tuli hän 
Kesäkuun 4 p. v. 1845. ^ Sitä vastaan on Seura kirjevaih- 
telijoidensa lukuun tällä vuodella kutsunut hallitusneuvoksen AI- 
tenburgissa ^onon von der Gabeientz, joka suuret ansionsa kie- 
lentutkinnosta on meidän silmissä enentänyt tutkimalla Suomi- 
sukuisiakin kieliä. 

Varsinaisten jäsenten määrä on nyt loppuneen vuoden ku- 
luessa enennyt seuraavalla 35 maanmiehellä: 
Bergstedt, Kaarle Kustaa, pormestari. 
BjOmberg, Anton, siais-konsuli. 
Boehm, Edvard, kauppamies. 
Boisman, Aleksander, majuori. 
Galamnius, Johan Viktor, kokelas. 
Candelin, Leonhard, siais-konsuli. 
Castren, Sakari, kirkkoherra. 
€k>llan, Pietari, kauppamies. 
Dahlborg, Thure Johan, ylioppilas. 
Durchman, Josep Wilhelm, provasti. 
Elmgren, Kaarle Ludvig, ylioppilas. 
Fabritius, Wilhelm, apteekkari. 
Forst^n, Johan Aukusti, tuomari. 
Heikura eli Putsolainen, Mikko, talonpoika. 
Hämäläinen, Pietari, kauppamies. 
Kaijalainen, Aatami, talonpoika. 
Lemström, Frans Ferdinand, kauppamies. 
Liljefors, Kustaa Wilhelm, ylioppilas. 
Lindeqvist, Kaarle, kauppamies. 
Lucander, Kaarle Johan, tapikapteini. 
MaliO; Adolf, majisteri. 
Mannsten, Johan, herastuomari. 
Mäkipeska, Aukusti, talonpoika. 
Parviainen, Heikki, kauppamies. 
Pulkkinen, Oskar, metsäherra. 
von Rehausen, Werneri, nimUaakmanni. 
Smedberg, Viktor Immannuel; ylioppilas. 



346 

Slotte, Ka&rle Johan, herastuomari. 

Tandefelt, Otto Robert WilheUn, tilanhaltya. 

Therm^n, Anton Johan, pormestari. 

Tickl^n, Kastaa, provasti. 

Walkeapää, Oolovi, nokyamestari. 

WaUeen, paroni, Alfons, kuvernööri ja ken.-miyaori. 

We8ander, Samoel Johan, siais-konsnli. 

Westerland, Antti Kustaa, tehtaansaamaja. 

Seuran virkamiehissä on tapahtuneet ne muutokset, ettt 
sittenkuin esimies kanslianeuvos E. Lönnrot, varaesimies F. J. 
Rabbe ja sihtien lehtori K. K. Borg m^uiä vuosijuhlana erosi- 
vat viroistansa, valittiin kanslianeuvos Lönnrot kunnia^-esiraie- 
heksi, kanslianeuvos 6. Rein esimieheksi, provessori M. Akian- 
der varaesimieheksi ja allekirjoittanut sihtieriksi. Samalla sJUUi 
Seura myös toimistoonsa uuden viran, nim. kustantamien hoita- 
jan, jota toimittamaan valittiin kiijaston hoitiga majisteri R. A. 
Renvall. 

Lopuksi mainittakoon, että Seuran nykyään tehtyä pää- 
töstä myöten tähän päivään aSti tulleista jäsenistä sihlierin on 
tehtävä ja painatettava uusi luettelo, sen entisen vaiUinaisen 
siaan, joka ulottuu vaan vuoden 1856 vaos\}uhlaan. 

Helsingissä, 16 p. Maalisk. 1864. 

Aug. Ahlqvisti"" 

8 $. Sen jälkeen ant<^ arkiston hoitaja majisteri R. A. 
Renvall Seuran kustantamista kertomuksen, joka kuuluu seuraavia: 

Finska Litteratur-sällskapets förlagsrÖreUe har under nst- 
förflutna är lemnat fftljande resultater: 
Den 16 Mars 1863 hade säUskapets boklager ett 

värde af mark 65,200: 80. 

Värdet aS under ärets lopp utgifiia skrifter uppgftr 

tili 18,000; — 

Summa Mark 83^200: 80. 

Sedän sednaste ärsdag ingängna redo- 
visningar för försälda skrifter upp- 
gä tili ett belopp af ... . 5.770: 50. 

Gratisexemplarens värde 1,074: — 6,844- 50. 



947 

Före den 16 Mars 1863 tili försäyning 

distribaerade förlager .... 18,330: 90. 

Efter nämnde dag ntdelade .... 10,899: 50. 

Värdet af det i arkivet qyarliggande 

1^^* ' ' -^7,125: 90. yg 353^ 3^ 

Samma Mark 8d»200: 80. 

Värdet af de under &ret fftrs&lde akrifteme kan icke upp- 
gifvas, emedan flere bokhandlare ännu icke lemnat redovisniDg. 
(Hranst&ende Bumma 5,770: 50 utgöres deU af rester Mn äret 
1862—1863, inbetalta under detta &r, dels af de hitintills in- 
gAngna liqvidema f5r det sistfOrflatna Aret. 

Helsingfors den 16 Mars 1864. 

B. A. Renvall.** 

4 $. Sama mies antoi kiijastonhoito-virkansa puolesta 
näin kuuluvan kertomuksen: 

„Under sednast f5rflutna ir har Finska lAUeratur-sänska" 
peis bibHothek blifvit ökadt genom gäfvor af följande gifvare: 

Utom landet af Vmversitetei i Christiania 11 voll., Nord, 
Oldskriftseiskabet i Köpenhamn 4, akademikem A. ScMefner 
4, pastor F, F. Meyer 4, skolinspektor H. Neus 3, herr E. 
Beauvois, prof. P. Bm/hkn/y Geselischa/t fur GescMchte und 
Alterthumskunde der Ostseeprovinzen in Riga ooh KungL Sven* 
ska Sialisiiska Centraihyrän i Stockholm hvardera 1 voi. eller 
tillsammans 30 volymer. 

Inom landet, af vice häradshöfding Jul. Nygren 123 voll.^ 
förlagsbolaget J. W, Lillfa ^ C:o 44, Herr A. Öyer 21, senator 
Cl. Nordenhekn 16, generalnuyor Furul\ielm 7, Finska Veten- 
sko^ssodeteten 5, direktor Soldan 4, lektor Stolpe 4, lektor 
Collan 4, stud. Forselhts 3, stud. Smedberg 3, brukspredikan- 
ten Calonius 2, professor Forsman 2, professor Akiander 2, v. 
pastor Alopceus 2, boktryckaren Ahlqvist^ rektor Blomstedt, 
assessor Bönmgh, stud. Dahlherg^ f. d. stud. Europ(mis, bruks- 
patron lYefickell, sägbokh&Uaren . Grönholm, drengen Johansson, 
Finska Läkaresällskapet^ skoUäraren Matminen, bonden Niiranen, 
bandl. Parviainen, mag. Renvall, l^ejs. Senaten^ ai^sessor Sport, 



348 

bokhandlaren Thunherg, doktor Tikkanen hvardera 1 voi. samt 
af onämnda gifvare 34 voll. eller tillsammans 298 voll. 

P& sällskapets eget förlag hafva utkommit 7 voU., hvan- 
genom bibliotbekets hela tillvezt ander äret uppg&r tili 330 vo* 
lymer, 

Manuskriptsamlingen bar blifvit ökad af v. pastor I. R. 
fFaiienitis med 2 ocb skolläraren Mttrman med 1 nummer. 

Mynisamlingen bar erbällit gäfvor af sägbokbällaren Gran- 
holm 4» apotbekar Fäbritius 1 ocb vaktmästaren Pa;ven 1 mjnt. 
En större samling sigillaftrt/ck bar blifvit förärad af studeran- 
den Smedberg. 

Helsingfors den 16 Mars 1864. 

R. A. Renvall.'* 

5 %. Rabanvartga kirjankanppias B. A. Thunberg antoi 
sen jälkeen Seuran yleisestä kassasta, Portbanin rabastosta, 
Kellgrenin rahastosta, Sirenin rahastosta ja suomalaisen sana- 
kirjan varoista tilit; jotka luettiin jälekkäin sekä ruotsiksi että 
suomeksi, ja edellisellä kielellä kuuluvat näin: 

Summarisk räkning öfver Finska Litteratur-sällskapets kassa 
är 1863—1864. 

Debet 

Försäldt boklager mark 4,277: 45. 

Ledamotsafgifter 916: — 

Hr Lektor Borg levererat af Rabbes 

testaments fond 9,800: — 

Gäfvor 600: — 

Statsbidrag 7,200: — 

Upplupne räntor 62: 

Bortvexlade obligationer 4,000: 



80. 
Zl_26,856: 25. 



Summa Mark 26,856: 25. 



Kredit. 
Balans frän förl. är 1862—1863. 

Kassabrist mark — — 15: 92. 

Tryckningskostnader 10,537: 18. 

Tryckpapper 2,300: — 



349 

Honorarier för iniemnade arbeten . . 3,508: — 

För renskrifning 89: 60. 

För korrekturläsniog 196: — 

För svenskt-finskt lexikon . . , . 1,963: 75. 
Häftning8ko8tnader ....... 631: 8. 

Arvoden och aflöningar 1,120: — 

Divcrse utgifter 1,042: 8. 

Invexlade obligationer 4,000: — 

Räntä k desamma 41: 35. 05 429* 4 

Balans tili nasta redogöretee är. 

KassabehällniDg 1,411: 29. 

Summa Mark 26,856: 25. 

Helsingfors den 15 Mars 1863. 

B. A. Thunberg'*. 

Finska Lexikonsfonden 1863 — 1864. 
18G3. Debet. 

Balans frän är 1862—1863. 
Mars 16. Utlänadt käpital ä 67o m:k 2,200 

„ D:o d:o k 5% „ 2,080 4,280: — 

„ „ Kassabchällning 589: — ^ ^gg. 

1864. 

Jan. 20. Räntä af prof. Ehrström . . 24: — 
Mars 10. D:o af org. Lagi .... 38: — 
„ 15. D:o af jur. kand. Montgo- 
mery . 48: — 

^ „ D:o af mag. A. Schauman 42: — ^^g: 

„ M Upplupen obet. räntä af mag. 

Roos 20: — 

^ „ D:o d:o af lektor Collan 52: — 



Summa Mark 5,093: — 



.1863. Kredit. 

Maj 23. Utbetalt tili lektor Borg mark — — 600: — 



350 

1864. 

Mars 16. ntlänadtkapitalä67om:k 2,200 

„ „ D:o d:o ä57o „ 2,080 4,280 
„ Obetald raota 72 

rt rt Kassabehällning 141 



" 4,493: 



Sumina Mark 5,093: — 
HelsmgforB den 15 Mars 1864. 

B. A. ThuDberg.** 

Oranskad och riktig befannen. H:for8 den 29 Maro 1864. 
Sven Oabr. Elmgren. B. O. Sohaoman.^ 

,,Siren8ka Fonden 1863—1864. 
1868. Debet 

Balans fr&n kr 1862—1863. 
Mars 16. UtlÄnt kapital . . . mark 5,400: — 

„ n Kassabeh&llning 77: — ^ ^^^, 

Dee. 7. 1 to räntä af prosten Olsoni . 240: — 
„ 17. 1 „ „ „ Wa8enia8 & 

Borgström 30: — 

1864. 

Mars 15. 1 n m ^ 3. J. Chydenius 10: — 
„ „ 1 „ „ „ Kapten Lager- 
borg 36: — 

„ „1„ „ „ämk77ä 5% 3: 85. gjg. 35 

Summa Mark 5,796: 85. 

1864. Xredit. 

Balans tiU &r 1864—1865. 
Mars 16. Utlint kapital .... mark 5,400: — 
„ „ Kassabehällning .... 396: 85. ^ ^^g. 35 



Summa Mark 5,796: 85. 
Helsingfors den 16 Mars 1864. 

B. A. Thunberg. 
Granskad och riktig befunnen. H:fors den 29 Mars 1864. 
Sven Oabr. Elmgren. B. O. Schauman^. 



351 

nKellgreiiska Fonden 1868—1864. 
1868. Dehet. 

BalanB frän 1862—1868. 
Mars 16. UtU&t kapital ä 6^0 • m«rk 4,140: - 

n «9 Kaasabeh&llniDg .... 
April 20. 1 ärs räntä af doktor Pol^n 
Dee. 17. 2 „ „ „ Rudbeck . 

„ „ 1 „ „ „ prof. Ahlqvist 
1864. 
Mars 16. AflRJres 14n emot skaldsedel — — 400: — 

„ „ Räntä pÄ 210 m. 82 p. ä 4% 8: 41. 

„ „ D:o 240m.f(5rlOmän. „ ^SZL 16:41. 



610 


82. 


. 240 


: — 


16 


80. 


24 


; — 



4,750: 32. 



280: 80. 



Somma Mark 5,447: 58. 



1868. Sredit 

Mars 26. Utgifvit Iän emot sknldsedel m:k — — 400: — 

1864. 

Mars 16. Utlänadt kapital 4,540: — 

w yf KassabeUUning 507: 53. ^ ^^.y. ^^ 

Summa Mark 5,447: 53. 

Helsingfors den 15 Mars 1864. 

B. A. Thunberg. 

Granskad och riktig befnnnen. H:forB den 29 Mars 1864. 
Sren Oabr. Elmgren. B. O. Schauman'*. 

6 %, Tämän edellisen välikokooksei pöytäkirja luettiin 
oiaBtavaksi ja hyväksyttiin. 

7 %. Majisteri Krohnein kautta antoi Tutkijakunta näin 
kuuluvan mietfainOn: 

,,Murheknvaelma8ta »Kullervo'*, kirjoittanut A. Kivi, on 
Tutkiokunfialla jo kerta ennen ollut tilaisuus lausua mielensä ja 
tuomita sen omakai palkinto. Yi^ suuremmalla syyllä saa Tut- 
Uokunta i^t kehoittaa Kiijallisuuden Seuraa painattamaan ja 
palkitsemaan tätä ensimäistä, suurempaa runoteosta Suomen kie» 



353 

lellä, koska Kvilervo nykyisessA muodossaan on ainoasti pitänyt 
vanhan nimen, aineen ja mnntamat ansiolliset kohdat, vaan maa- 
ten ilmestyy ihan uudistuneena, entistänsä ehompana. 

Entisessä muodossaan oli tällä teoksella suurena vikana 
tapausten hajallisuus, vaan sitä on nyt taitavasti kartettu. Niin 
on esim. koko entinen ensimäinen näytös, joka Kullervon lap- 
suutta ja Kalervon talon häviämistä kuvasi , nyt peräti kadon- 
nut, ja sen tapaukset tulevat vaan kerrottuna esiin. 

Näytöksen päähenkilö, onneton Kullervo, on ylimalkaan 
taidolla ja innolla kuvattu. Hänen levoton, malttamaton hen- 
kensä joka palaisi vuorenkorkuisiin, maailman mainioihin san- 
karitekoihin , ja ei voi millään muotoa tyytyä jokapäiväisiin hal- 
poihin askareisin, varsinkin kun ne täytyy toimittaa toisen or- 
jana, puhkee yhtenään ilmi mieltä järkähyttävällä tavalla. Tä- 
män voimallisen, ylpeän hengen viha ja ponnistus häntä paina- 
vaa orjuutta vastaan onkin pantu pääjuoneksi Kullervon tekoi- 
hin. Kukaties olisi kuitenkin ollut hyvä antaa enemmän sijaa 
toisellekin ponnistimelle , nimittäin kostohimolle Untamolaisia vas- 
taan. Nyt on siitä kyllä puhe ensimäisessä näytöksessä vaan 
sitten emme siitä enää saa kuulla, ennen kuin kolmannen lo- 
pussa, missä se siten tulee vähä äkkiarvaamatta esiin. — Muista 
henkilöistä ovat varsinkin Kullervon äiti ja eräs orja Nyyrikki on- 
nistuneiksi mainittavat. Edellinen saattaisi kuitenkin kenties 
olla vielä hellemmäksi, sulommaksi kuvattu. — Nyyrikki puo- 
lestaan on kurja hupsu ja pelkuri, suuri sanoiltaan turvallisessa 
paikassa, vaan matelevana matona, missä vaan vähän vaara 
pyörii. Tämän, todellisesti komillisen henkilön paneminen pe- 
lottoman, uhkaylpeän Kullervon vastakuvaksi on oikein mesta- 
rin temppua. — Täydellisinnä sekä innollisen kuvauksen että 
ulkomuodonkin ytimellisyyden suhteen on kolmas näytös. Siinä 
onkin koko tapauksen käänne-kohta. Mutta senvertaisia kohtia 
ei ole mikään näytös vailla, mainittakoon esimerkiksi Kullervon 
puhe Tieran kanssa ensimäisessä näytöksessä, joka ilmaisee 
koko kiehuvan , kuohuvan tulimeren Kullervon sydämen pohjassa. 

Ulkomuodon suhteen on nykyinen Kullervo aivan verrat- 
tomasti etevämpi entistä. Ennen oli lausetapa halpa, matala, 
paikoittain ikävä, paikoin inhottava. Nyt se esimmiten on pon- 



353 

tevaa, jaloa, mahtavaa; välistä on tekijä sitä tahtonnt saada 
liiankin jahlalliseksi sanojen takaheitoUa. Ainoa, mitä ulkomuo- 
don suhteen kaipaa ja suurestikin kaipaa, on runomitta. Se 
se kuitenkin on , josta tämmöiset teokset saavat sen sulon ja 
soinnun, joka mieltämme vastustamattomalla voimalla lumoaa. 
Se se myöskin olisi tämän teoksen paikoittain kovin höllän ja 
hampsivan ulkopuvun voinut kauneuden eduksi pitää ko ossa. 

Kahdesta muusta sen tarkasteltavana olleesta näytelmästä, 
nimittäin: ^Mhma von Bofmhelmj kometia viidessä näytöksessä 
Lessing in saksankielisestä suomentanut E. J. Blom^ ja y, Rosvo- 
joukko, näytelmä viidessä näytöksessä kirjoittanut Schiller, va- 
paasti suomentanut K. B. W— n" on Tutkiokunta hyväksynyt 
edellisen, joka on hyvin sujuvasti ja taitavasti käännetty. Mutta 
jälkimäinen on täytynyt hylätä siitä syystä että se ei ole suo- 
mennettu alkuperäisestä Schiller^in teoksesta, vaan muutamasta 
ruotsinkielisestä mukailuksesta, missä kokonaiset kohtaukset ovat 
poisheitetyt, järjestys mullin mallin viskattuja — mirabile dietul 
— omiakin pantu lisään. Muuten ei ollut Tutkiokunnan mie- 
lestä käännös kielenkään puolesta tehty tarpeellisella taidolla ja 
huolella. 

Tämän teoksen aiheesta tahtoisi vaan Tutkiokunta uudes- 
taan teroittaa Kirj. Seuran mieleen, kuinka välttämättömän tar- 
peellinen olisi että Seura vartta varten asetetulla toimikunnalla 
määräisi mitä teoksia tahtoisi saada käännetyiksi, ja teettäisi 
ne taatuilla suomentajilla. Meidän kirjallisuudessamme, joka on 
niin köyhä ja jonka palveluksessa vielä on niin vähän voimia, 
pitäisi niin paljon kuin mahdollista karttaa että työtä tuhlataan 
semmoisiin teoksiin, jotka itsensä puolesta ovat hylättäviä. Myös- 
kin on se varottava ett*ei tuo alinomainen hylkääminen, joka 
on luonnollinen seuraus siitä, kun kirjallisten teosten tarjoumi- 
nen Seuralle on aivan sattumuksen nojahan heitetty, peloittaisi 
parempiakin voimia työhön ryhtymästä. 

Tutkiokunnan puolesta: 
J. Krohn". 

Sen johdosta päätettiin , että Kullervo ja Minna von Bam" 
hehn ovat Näytelmistöön painettavat, ja jälkimäisen suomenta- 
jalle maksettava Näytelmistöstä tavallinen palkinto eli 30 mark- 

Suomi, 23 



354 

kaa arkilta. Snomcnnos Rosvojoukko oli sitä vastaan lähetet- 
tävä takaisin kääntäjällensä. 

8 S. Majisteri Rothsten antoi Tutkijakunnan puolesta lan- 
sunnon, joka kuului näin: 

^Kirjallisuuden Seuran Tutkioknnnan lause herra Rahko- 
sen suomennoksesta. 

Herra Rahkosen suomennosta tarkastellessa Tntkioknnta 
siinä on havainnut kaikenlaisia pienempiä ja suurempia vikoja, 
joista muutamia ensimäisestä nioksesta nyt näytteeksi eteen ase- 
tettakoon. Kuuluu siis kiijassa näin: ^Romulus jakoi jo- 
kaisen tribu3*en taas kymmeneen ktirim^een'^ (siv. 6), ^Romu- 
lusen sanotaan yksinään kaataneen enemmän sataa (siv. 9), 
^Hän kirosi huoneestansa kaiken kopeuden"* (siv. 12), ^eräs 
susi pelästytti neitosen menemään luolaan, jossa Marsi-jumala 
vähän rokuttomasti syleili häntä" (siv. 2), ^Rhea Sylvia syn- 
nytti \i2ikÄO\%-poikaa, Romulus'en ja Remusen** (siv. 2), «^sitoi- 
vat jokaisen, jonka kanssa vaan kuningas oli tyytymätöin** 
(siv. 9), ^matkaan saatti vihaa Patrisioille** (sama sivu), ^pe- 
räänajattelemalla** (siv. 12), ^tiesi paljon sellaista, joka muUle 

ihmisille oli salattu" (siv. 13), „ vihastutti Alba-Longan 

sotaan Ruomilaisia kohten** (siv. 17), ^Mene hemsujesi luokse 
varhaisella rakkaudellasi** (siv. 19). kuin Tarkvinius tu- 
lee kuninkaaksi** (siv. 24), ^/a toivonsa ei häntä pettänytkään" 
(siv. 25), ^Senaattorit pitivät — — valvoa yhteistä parasta** 
(siv. 6), ^naapurit täytyivät antauda hänelle** (siv. 9), ^tavan 
mukaan piti voitetut kansat muuttaa Ruomiin** (siv. 24), ^Nuu-- 
maa parempaa miestä ei Ruomilaiset olisi osanneetkaan valita** 
(siv. 13) n tulen sammuaminen luultiin merkitsevän valtakuntaa 
uhkaavaa suurta onnettomuutta** (siv. 15), rjuhlallisuuksien pää- 
tarkoitus oli raakojen himojen täyttämisen pyynnön estäminen** 
(siv. 16), ^Näiden kivien luokse piti vuosittain verettömiä uhria 
viedä, niillä muka muistuttmdaksensa riyoja tai pitääksensä nii- 
den rikkomisen sortamisena jumalien tahtoa^ (sama sivu) j. m. s. 
Erittäin on kolmannen persona-pronomenin käyttämättä jättä- 
minen tai sen väärin käyttäminen vikoja aikaansaattanut. Esim. 
^antoi hän heistä tehdä lukua ja heitä oli 3,300 vahvaa, so- 
taan kelpaavaa miestä, jotka olivat osaksi omia toveriansa, osaksi 



355 

talleita Albanialaisia^ (siv. 5), ^Täällä käski hän — — Angu- 
rin kääntää peitetyt kasvonpa lounaasen päin , itse meni hän hä- 
nen taaksensa, pani oikean kätensä päänsä päälle, rukoili ja 
katseli sitte ympärillensä joka sivulle, jos jumalat olisivat anta- 
neet jollakulla merkillä tietoa heidän tahdostansa^ (siv. 13). 
Tässä viimeisessä lauseessa ei juuri äkkiin saa selkoa, kenen 
kasvoista, kädestä, päästä ja tahdosta puhetta pidetään. Lys- 
tiiliseltä kuuluu myöskin (siv. 23): „hänen juuri velhoessa löi 
ukkonen maahan ja poltti suojansa, jossa hän itsekin paloi^. 
Vaan jo lienee kyllin. Samantapaisia virhiä kun nyt on lue- 
teltu, samantapaisia ilmauntuu kaikkialla puheenalaisessa kään- 
nöksessä. Muutamia silminnähtävästi on hätivä huolimattomuus 
siittänyt, toisia ehkä alkuperäisen teoksen liian tyyskä noudat- 
taminen tuottanut. Ystävällisesti kehoittaa Tutkiokunta nuoria 
suomentajiamme enemmän huolta pitämään sen pu un suomalai- 
suudesta, johon he käännettävän kirjan ajatuksia rakentavat. 
Menkööt jo ohitse ne ajat, joina Suomen on ollut kaikenlaisten 
muokalaiskielten luontoa myöden mukauntuminen. Herra Rah- 
kosen käsialaa ei kuitenkaan yleiseen rasita se kankia kömpe- 
lyys , joka aina tahtoo olla saksalaisten kirjain suomentajain tar- 
jona. Päin vastoin lauseet tässä juoksevat herkäntapaisesti. 
TarpeeillBilla korjauksilla tästä ehkä saadaan muutoinkin avulli- 
nen teos. Sen vuoksi Tutkiokunta ei tykkönään hylkää herra 
Rahkosen suomennosta, vaan esittelee sitä Seuran painatetta- 
vaksi, kuitenkin sillä ehdolla, että korjaajan omaksi menee mel- 
koinen osa siitä palkinnosta, joka tekijälle muutoin tulisi. Hel- 
singistä 16 Maaliskuuta 1863. 

F. W. Rothsten." 

Tämän johdosta ja Tutkijakunnan ehdottelusta päätti Seura 
että Grube'n kääntäjille herroille Dahlberg ja Rahkonen olisi 
käännöksistänsä maksettava yleensä 24 markkaa arkilta, mutta 
tästä sammasta poisluettava käsikirjoitusten korjaajain palkin- 
not, joiksi määrättiin edellisen työstä 8 ja jälkimäisen 12 mark- 
kaa. Bevisori A. Rothman otti korjatakseen herra Rahkosen 
teoksen. 

9 $. Allekirjoitetun ilmoitettua että Seurs^ nykyjään oli 
saanut piirikunnan lääkäriltä tohtorilts^ K. E. Soljan lahjaksi 



356 

viiteen osaan jaetnn saksalaisen sanakirjan välilehdillä, joihin 
lahjoittaja eri osissa maata on kirjoittanut suuren paljouden sak- 
salaisten sanojen suomalaisia merkityksiä» päätti Seura että toh- 
tori Soldania oli Seuran puolesta kirjallisesti kiitettävä» ja kä- 
sikirjoitus majisteri Godenhjelm'in käytettävä tekeillä olevata 
saksalais-suomalaista sanakirjaa toimittacssansa. 

10 $. Provessori Cygnaeus ehdotteli» että Seuran olisi va- 
litseminen jonkunlainen toimikunta Porthanin muistokuvan MUn- 
chenistä tuottamista ja sitten sen juhlallista paljastamista varten 
Turussa, jonka jälkimäisen tilaisuuden provessori toivoi voivan 
tapahtua jo ensi Kesäkuussa. Seura ei kumminkaan vielä ru- 
vennut minkään päätöksen tekoon asiasta sen vuoksi, että valu- 
mestarilta herra v. Miller piankin on saatava ilmoitus kuvan 
lopullisesta valmistumisesta, jonka saatuansa Seura tahtoi erit- 
täin pidettävässä välikokouksessa määrätä niin hyvin mistä kantta 
kuva oli tuotettava kotimaahan kuin myös milloin ja millä ta- 
valla Seura tahtoisi toimittaa sen juhlallisen paljastamisen. Sillä 
välin olisi Seuran rahanvartija Pietarista hankkiva luotettavia 
tietoja rautatien knljetushinnoista, sitä varten että Seura voisi 
tutkia olisiko mainittu kuva ehkä tuotettava rautatiellä Pietariin 
ja sieltä sitten höyrylaivassa Turkuun. 

11 S. Majisteri Krohn antoi Seuraan hänelle lähetetyn 
käännöksen Shakespearin murhenäytelmää Macbeth, joka käännös 
oli suomennettu suoraan Englannin kielestä ja jota seuraa sul- 
jettu nimiseteli. Seurassa lausuttiin se ajatus tästä teoksesta, 
että olisi hyvä jos Seura sen , Tutkijakunnan arvosteltua ja hy- 
väksyttyä, saisi painetuksi Skakespearin kolmisatavuotiseen syn- 
nyinpäivään tulevan Huhtikuun 23:een» jolloin hänestä yli koko 
sivistyneen maailman ja luultavasti täälläkin tidlaan viettämään 
muistojuhla» jonka tähden päätettiin tästä asiasta pitää väliko- 
kous ensi keskiviikkona» johon Tutkijakunnan olisi valmistet- 
tava lausunto kysymyksessäolevasta käännöksestä. 

12 $. Mainittuun välikokoukseen lykättiin myös keskus- 
teleminen siitä ehdotuksesta, jonka provessori Forssman edel- 
lisessä kokouksessa teki historiallisen osakunnan asettamisesta 
Seurassa. 



357 

13 S. Lahjoja ilmoitettiin searaavilta : pormestarilta Jalins 
Nygren laettelo oudompia suomalaisia sanoja, nimipastori R. J. 
Wallenias*elta vanhempi käsikirjoitus ja ylioppilas K. W. Lilje- 
forB'ilta hänen suomentamansa kirja. 

14 $. Kanslianeuvos Lonnrot esitteli Seuran jäseneksi 
nimipastorin C. O. von Essen. 

15 S. Tämän jälkeen luopuivat Seuran nykyiset virka- 
miehet toimistansa, jonka tähden Seura kävi tavalliseen väliin, 
jossa entiset virkamiehet valittiin takaisin toimihinsa, nimittäin: 
esimieheksi kanslianeuvos O. Rein 24 huudolla, varaesimieheksi 
provessori M. Akiander myös 24, rahanvartijaksi kirjankaup- 
pias B. A. Thunberg 19, kirjaston ja kirjavarojen hoitajaksi 
majisteri R. A. Renvall 28, sihtieriksi allekirjoittanut 27, Tut- 
kijakuntaan : dosentti J. L. Krohn 28, majisteri F. W. Rothsten 
26, tohtori R. Pol^n 20, sekä tohtori P. Tikkanen ja lehtori 
C. 6. Borg kumpikin 17 huudolla. 

Aug. Ahlqvist". 



">l ; ^-.--i' 






\ : 




SUOMI 



Eiijoitniksia isäa-maallisista aineista. 



Toinen Jakso. 



4 Osa. 



m.. 



SUOMI 



Eiijoituksia isän-maallisista aiaeista. 



Totmittuiat 



Sa^MalaiseM KiijallisBaieM Seara. 



Toinen Jakso. 



4 Osa. 



lELIIISlllI, 

Suoaakiseii KiijaUii. Seann kiijapaiDOtM, 
1805. 







MmJSu:^^'^'^^^^^ 



Paino-hivan antanut: £. HeimNtrffer. 



Aineisto: 

Mateuksm Evankeliumi Katjaian kieleUä, selitysten kanssa 

toisinktrjoituksella ulosantanul Aiig. Ahlqvist siv. 1. 

Finland och Finska Lagöfversättningame , af l J. 

TeigstrSm, 1? „ 113. 

Suomalaisen Kifjallistmden Seuran keskustelemukset v, 

18V64-18y65 „ 273. 



Mateaksen Evankeliumi Karjalan kielellä. 

Selitysten kanssa toisinkirjoituksella ulosantanut 
JLDff. AhlqTisf;. 

Vuoden 1820 paikoilla heräsi Venäjän korkeimmassa kirkollisessa 
hallituksessa halu sen suuren Taltakunnan monille erikiehsille kan- 
soille levittää Kristin opin perustuskirjoja näiden kansojen omilla 
kielillä. Tätä varten käännätettiin silloin joko kaikki evankeliu- 
mit tahi vaan Mateuksen evankeliumi melkein kaikkiin niihin eri 
kieliin mongolilaista, turkkilaista ja suomalaista heimoa, joilla 
sitä ei löytynyt ennen, ja nämä käännökset painatettiin venäläi- 
sillä kirjaimilla pyhän Synodin kirjapainossa Pietarissa. Ne olivat 
tehdyt slavonilaisesta raamatunkäännöksestä, ja kääntäjinä oli 
useimmin pappeja cli muita hengelliseen säätyyn kuuluvia mie** 
hiä, jotka hyvin tunsivat mainituista kielistä kukin omansa. 

Tämä into lakastui kuitenkin taas pian, ja näin tehdyt 
käännökset eivät liene uskonnollisessa katsannossa tehneet sitä 
hyötyä, jota niillä tarkoitettiin, sillä kun yhteinen kansa Venä^ 
jäUä ei missään vielä osannut lukea ; niin jäivät käännökset sille 
lukituiksi kirjoiksi. 

Yksi näitä monia käännöksiä on sekin, joka tässä nyt on 
kysymyksenä. Se on tehty Novgorodin ja Tverin kuvememen- 
teissä löytyvien Karjalaisten kielellä ja sen nimi on: Herran MH' 
jän ^ynäy-Ruohtinan Sväioi Jovangeli Matveisia, Karjälan kie^ 
lellä; petiatoiäa Sväte&avo-Pravitelstviiftäiliavo-Sinodan kä&ien^ 
nmä, reniähen Bibieiskoin karäakmnan eiotta, Piiteri 1820. 
Nähtävästi ei tämän käännöksen tekijä ole tietänyt, eitä dama kirja 

SuamL 1 



suomalaisessa raamatussa jo löytyi käännettynä melkein samalla 
kielellä eli kurominkin niin likeisellä, että hän vähällä Taivalla 
olisi voinut sen siitä valmisna ottaa ja muuttaa Karjalan kieleen. 
Vaan tämä seikka juuri tekeekin hänen työalansa viehättäväm- 
maksi kielentutkijalle, joka tästä käännöksestä saapi jotenkin täy- 
dellisen kuvan siitä Karjalan murteesta, jota puhutaan pitkin Suo- 
men rajaa Aunuksen ja Arkangelin kuvernementeissä, Inkerissä 
(Inkerikoilta) ja Suomen rajojenkin sisässä Salmin, Suistamon, 
Suojärven ja osaksi Ilomantsinkin pitäjissä. Yhtäläisyys tässä 
evankeliumissa tavattavan kielen ja ikäänmainittujen paikkojen 
karjalaisen kielen välillä on silminnähtävä , ja olisi myös todistus 
sille, että Novgorodin ja Tverin Karjalaiset vasta myöhempiin ai- 
koihin ovat eronneet näistä velistänsä, ell'ei historiallisestikin tiet- 
täisi, näiden Karjalaisten joutuneen nykyisiin olopaikkoinsa vasta 
Stolbovan rauhan jälkeen, ja pääsyyn heidän sinne siirtymiseensä 
oUeen sen uskonkiihkon, jolla Ruotsin halUtus ja luteerilainen 
papisto ahdisti idässä saatujen voitlomaiden asukkaita luteerilai- 
seen uskoon. 

Suomessa on tämä evankeliumin-käännös ollut tuttu vaan 
muutamille kielentutkijoille, mutta tarkemmin ei sitä ole tutki- 
nst muut kuin Sjögren, heti sen ulostultua, Mnemosynessä vuo- 
delta 1822, ja GoUhmd Otavan 2:ssa osassa s. 226 ja ss. Edel- 
linen nuhtelee kääntäjää ankarasti vioista oikokirjoituksessa ja 
hairauksista käännöksessäkin, jälkimmäinen, joka näytteeksi kir- 
jaansa on pamattanut tätä evankeliumia 2:n luvun, kiittelee sitä 
ja puolustaa kääntäjää Sjögreniä vastaan. Me emme saata ensin- 
kään hyväksyä sitä nuoruuden intoa, jolla jälkimmämen tämän 
käännöksen tekijältä vaatii, että hänen olisi pitänyt ottaa latinai- 
set kirjaimet teoksensa kirjoitukseksi > taikka että hän, kirjassa 
ennen käyttämättömän kielen ensimmäisenä kirjoittajana, ei voi- 
nut välttää epätasaisuuksia, erheyksiä ja vikojakin. Epäilemättä 
oli tekijän jo ulkonaisistakin, pakonnaisista syistä otettava Venfl^ 



jln knrjokiis teoksensa puruksi, ja jospa fimmnisia syitt ei olisi 
oUatkaan, olisi jokainen käytlnnOllinen kirjoiUiya sen kuitenkin 
tehnyt jo siitä vaan syystfl, että rahvaassa, joUe hflnen teoksensa 
oli aiottu, jo löytyi joitakuita Venlaan kirjoituksen tuntevia, ja 
että niillä, joiden olisi lukeminen tdstä kirjasta ollut ensi kerran 
opittava, tästä opistansa olisi ollut hyötyä muidenkin heidän olois- 
sansa ja ympäristöllänsä löytyvien kirjojen lukemiseen. Tosi on 
kyllä, että tämä kirjoitus on hyvin sopimatoin toimittamaan mui- 
den kielien, olletekin äänikällisen Suomen kielen eri ääniä, ja 
juuri tästä hankaluudesta ovatkin kysymyksessä olevan teoksen 
useammat vaillioaisuudet saaneet alkunsa. Vaan kääntäjän puo- 
lustukseksi voidaan, paitse mitä edellä siksi on sanottu, vetää se 
hyvin todenmukainen luulema, ett' ei hän ehkä tuntenutkaan 
muuta kirjoitusta kuin venäläisen ja slavonilaisen, joka senaikui- 
sesta maakylän-papista Venäjällä ei olisi mikään kumma, ja että 
hän vähällä tiedollansa koki tehdä, minkä voL Dman sitä voipi 
hänen käännöksensä sekä kielen, että muun puolesta hyvin verrata 
Agricolan vastaavaiseen käännökseen, ja meidän silmissä on tämä 
yksinkertainen kaijalainen pappi kaikin puolin kirjoittanut Suo- 
men kieltä paremmin kuin se mainio piispa Suomessa. Tuomit- 
koon kuitenkin lukija itse. 

Syy, jonka tähden tämän evankeliumin^iäännöksen täten ulos- 
antaminen on katsottu tarpeelliseksi, on ollut se, että siitä Suo- 
men kielen tutkijoille on luultu olevan hyvä lähde itäkarjalaisen 
murteen tuntemiseen. Uosantiya oUsi kuitenkin ehkä jättänyt 
tämän työn tuota tuonnemmaksi, effei eräs toinen tutkija olisi 
puuttanut kättä tähän Suomen kielen muistokappaleesen, ja sitä 
toisinkiijoittaessansa tehnyt vikoja, joiden muistuttamatta jättä- 
minen suomalaisuuden ja kielentutkinnon kannalta olisi ollut velt- 
tous. Herra F. J. Wiedemann on nim. toimittanut käännöksiä 
Matenksen evankeliumista useammallakin suomi-sukuisella kielelläf 
jotka käännökset, luultavasti vaan kielitiedettä varten, ovat pai- 



Aetut Lontoossa „tmpensis Ludovici Luciani Scnaparte^. Yksi 
näiden kirjasien joukkoa on Uimakin kysymyksessä-oleva evan- 
keliumi, jonka Herra Wiedemann on toisinkirjoittanut latinan kir- 
joituksella ja myös alkuperäisen kääntäjän käsialaa taritkoinot 
(^revidirt^). Vaan ulosantajasta ei Herra Wiedemann*in tarkoin- 
nat ole kaikin paikoin olleet mieleen, yfatä vähän kuin hänen vas- 
toin parempata tietoa ja vastoin alkuperäistä karjalaista käännöstä 
tehdyt uudennu^nsa Suomen kielen kirjoitannassa näyttävät 
meistä edistävän sitä tarkoitusta, joka hänen toimittamallansa on 
ollut Tämä on ollut lähinnä syynä tämän uuden toisinkirjoitta- 
man syntyyn, ja itseä evankeliumia seuraavissa muistutuksissa 
on koettu sekä osoittaa ne seikat, joissa Herra Wiedemann*in luu- 
lemme erehtyneen, että myös kielitieteelle ottaa siitä karjalai- 
sesta käännöksestä se saalis, mikä siitä on lähtenyt 

Heidän toisinkirjoituksessa ei ole käytetty muita isommalle 
yleisölle tuntemattomia kirjaimia kuin ^, joka vastaa ven. m ja 
^aks. sch, ja £, joka vastaa ven. ir ja ransk. j; kirjainta z käy- 
tetään sen äänen merkkinä, jonka Venäjän kieli merkitsee kiijai- 
mella . 3 ja Saksan kieli kirjaimella s. Tietellisestä toisinkirjoi- 
tuksesta olemme suomalaisen kiijoituksen tähden tädsä tehneet sen 
poikkeuksen, että olemme käyttäneet y:tä ja kirjoittaneet pitkät 
äänikät kahdella kirjaimella, vaikk' ei kumpikaan näistä merkeistä 
ole tieteellisen toisinkirjoituksen eikä meidänkään mielen mu- 
kaista. 

Helsingissä, Elokuun^ lopulla v* 1865. 



Matveista Svätoi Jovaogeli. 

(Esipuhe.) 
KiitokSeh svätoida Jumalaa, kambane on yksi kolmelta 
iholta, eläväkSi-Iuadija i eruomatoin, Tuotto i Poiga i Pyhä- 
Hengi: jumalan-varaijan i kaiken Veniähen muakunnan ItSepidä- 
jän Suuren Herran miijän Imperuatoran Aleksandran PavhvH-^ 
%an ka^ennä^tä, Hänen naizen jumabn-varaijan Herran Imperat- 
riitsan Jclisavietan Aleksievnan aigana, /Tän^ muamon jumalan- 
varaijan Herran Imperatriitsan Muorien Feodorovnan aigana, 
hyvävierollizen Herran TsesarevitSan ja Suuren KniSlzän Konstan- 
tinan Pavloviäan aigana, hyvävierollizen Herran i Suuren Kniä- 
zän Nikolaian Poviovit^an aigana, i Hänen naizen hyvävierollizen 
Herran i Suuren Knäginän Aleksandran Feodorovnan aigana, hy- 
vävierollizen Herran i Suuren Kniäzän Aleksandran Nikol(j^'etniian 
aigana, hyvävierollizen Herran i Suuren Kfiiäzfin Miheulan Pavlo- 
vitaan aigana, hyvävierollizen Herran i Suuren Knäznan Muorien 
Pttvfovnan i Hänen miehen aigana, i hyvävierollizen Herran i 
Suuren Knäginän Annan Pavlovnan i Hänen miehen aigana: 
minie SväteiMavo PravitelstvujuSlSavo^ kaiken Veniähen muakun- 
nan Sinodan ^anaSta pet§atoitöiettiih kiija tämä 

Matveista Sväloi Jovangeli 
kuninga-linna^äa Piiterissä, enSimäzen kerran, Veniähen Bibleis- 
koin kanzakunnan elolla, muailman alluSta-Sua 7328 vuodetia,'a 
Sjnd}Tuolitinan SynnynnäStä-^ua 1820, Indiktana 8, kakSikymmen- 
denä vuodena, kuin Hänen Imperuatoran hiurehu& haldivoit^v 
^vinnon-kera i byvyön-kera. 



EnSimSne Pitt. 
Kirja Syndyruobtinan rodukundua, Davidan poijan^ Anna- 
man poijan. 

2. Avruama 8ai baakan: Isaakka Sai Juako?aii: Juakova 
Sai Judan i hänen Tellet. 

3. Juda Sai Faresan i Zuaran Famarasta: Faressa Sai Ea- 
roman. 

4. Esroma Sai Aruaman: Aruama Sai Aminadnayan: Ami- 
naduava Sai Naassonan: Naassona Sai Sahnonan. 

5. Salmona Sai Woozan RahuavaSta: WooKa Sai Oyidan 
RuufaSta. 

6. Ovida Sai Jessein: Jessei Sai koningan Davidan : kunin- 
gaS Davida Sai Solomonan Uriin omaSta. 

7. Solomona Sai RoTouaman: Rovouama Sai Arein: Avei 
Sai Asan. 

8. Asa Sai Josafatan: Joaafalta Sai Joruaman: Joruama Sai 
Ozein. 

9. Ozei Sai Joafuaman: Joafuama Sai Abuazan: Ahuaza 
Sai Ezekein. 

10. Ezekei Sai Manassein: Manassei Sai Amonan: Arnona 
Sai Josein. 

11. Josei Sai Ehonein i hänen Tellet, WaTilonan eländäh. 

12. Mändyö Wavilonah: Ehonei Sai SalaOilän: Salafiilä Sai 
ZoruTuavelän. 

13. Zoruvuayelä Sai Aviudan: Aviuda Sai Eliakiman: Elia- 
kima Sai Axoran. 

14. Azora Sai Sadokan: Sadokka Sai Ahiman: Ahima Sai 
Eliudan. 

15. Eliuda Sai Eleazuaran: Eleazuara Sai Matfanan: Matfana 
Sai Juakovan. 

16. Juakova Sai Muarien miehen Ossipani a MuarieSta Syn- 
dy Jisus toizin Kriatos. 



17. Kaade SynnyiidKi ATraamiäU Da?idih4!ui« SynnyiKliX 
ndlitoisUkjiiiinendi; a DiTidiäU WaviloQMi elindlb-Sua, lyii» 
nyndia nenitoisUkymaieiida; a WaTilonan diMMäUhSua Syiidy- 
niohdnab-Sua, Synnyadiä DeUltois^kyuunendl. 

18. SyndyruohUaan Syanyndi näin oli: kuin jo oli kihloUu 
bsnen muamo Muarie Oasipan-tua miebeDll i Tielll yheSSi hyo ei 
eletty, piady hian kobtozena Pybä-hengeStl. 

19. Mi^ hänen Ossippa oli Jumalan ?araija, ei tahton 
lädä luadie kuulevilla, a tahto peitokkali händä laSkie. 

20. Kuin hiän Udä pidi mieleSSä, oiuttih hänellä unisu 
Jumalan angehifiano: Ossippa, Da vidan poiga, elä variga ottua 
Muarieda Sivn naista: häneSSä on Syndynyt Pyhä-hengeltä. 

21. Suav uroS-lap8en, i nimen panet känellä Jisus: ie piäl- 
täv omat inehmiiet hiijän riähistä. 

22. Tämä kaiki tuli, ana liev Jumalan lanalla, huin hlän 
Sano prorokan-kavti: 

23. Ka tyttö kohtuvduv i luav poijan, i pannah nimen hä- 
nellä Emmanuila, mi SanuotSov: miijän*kera Jumala. 

24. Novltuo Ossippa niin i luadi, kuin käiki hänellä Ju* 
malan angeh, i otti Huarien oman naizen. 

25. I ei händä tiedän, kuni hiän Sai oman enSi-poqan, i 
nimen pani hänellä Jisus. • 

Töine Piä. 
Kuin Syndy Jisus Judejan UnnaSSa Wifleema1Ka kuningahan 
Irodan päivinä, ka tuldiih päivän-nov£uolda tiedäjit Jeruaalimab 
i paistäh: 

2. Missä on fiyndynyt Judejoin kuningaS? oäimmä myö 
bfloen tähen päiväzen novin-raiioalSat i tolimma hänellä kumar- 
duatSemah. 

3. Ininän kookiSUhoo Iroda bädävdy i bänen-keni kaiki 
Jerosatea. 



8 

4 I keräi kaiki vanhemmat pappilissoSta da rahvahaäta 
kirjamiehet, i toimitti heiidä: missä l^yndyv Kristos? 

5. Hyö Saaottiih hänelU: Judqan Wifleema^; niin on 
prorokaSta kirjutettu: 

6. I Sie, Wifleema Judan mua, ni millä et uo pienembi 
Judan Tanhemmilla: SivSta lähtOv vanhin, kumbane paimennutUv 
raivn inehmizet Izruaelin. 

7. Silloin Iroda kulSu peitokkali tiedäjät, i toimitti heiidä, 
kuh aigah tähti oicattib. 

8. I työndähyö hiijät Wifleemah, §ano: mängiä i hyvä- 
zeäti tiijuStakkua Syndyjäh-nähä; i kuin työ lovvälta hänen, Sanok- 
kua mi via, i mie lähen, hänelle kumardaatSen. 

9. Kuunneldiik hyö kuningua i lähteih; i ka tähti, kum- 
masta nähtiih päiväzen novzu-rannaSSa, hiijän-ie^ Siirdiäliet^ 
kuni ei tulduo Seizavdun ien paikan-piällä^ missä «fi SuuriSyndy. 

10. Nähtjö, tähti pietty, ylen äijäldi ihaSSuttiih. 

11. 1 mändyö huonehuk^h, nähtiih ^uriSynnyn hänen mua- 
mon Huarien-kera, i muah^ua hänellä kumarduaU^iih, i avat* 
tuo hänellä omat takat labjottiih händä kullalla, luadonalla i 
voidiella. 

12. I unissa oli heillä Sanottu, ei männä järelläh Irodan- 
luo, i hyO lähteih toista Uedä-myOt omah randah. 

13. Hiijän lähtehyo, ka Jumalan angeli ozuttih Ossipalla 
unissa i Mano: novStuo ota Suurisyndy i hänen muamo, i pagene 
Egiptah, i ole Sielä, kuni en Sano Sivla; tahtov Iroda et%e lasta 
i händä tappua. 

14. NovStuo otti hiän SuuriSynayn i hänen muamon yöUä, 
i läksi Egiptah. 

15. 1 oU Sielä Irodan Surmah-Sua; ana liev Jumalan Saaoa- 
myot, prorokaSta Sanottuo: EgiptaSta kutSun oman poyan. 

16. Silloin nähtyö Iroda, jotto tiedäjät händä vain nagrokSi 
otettiih, ylea äijäldi Siändy, i työndähyd tappo kaiki lapset Wi^ 



9 

liemaSta i hänen ymbfirissllcUi, kakSivuodizet i nuoremmat, Sidä 
aigua-myöt^ koin toimitti tiedSjistä. 

17. SiUoin tuli prorokan Jeremein Sanalla: 

18. läni kuulu RuamiSSa, ilku i ohkanda i ryngymine Suuri; 
Rabila ilki omie laj^ie, i ei tahton heitia itendiä, jotto beidä evle. 

19. Irodan kuolduo ka Jumalan angeli unissa ozuUib Os- 
sipalla Egipta^a, i Sano: 

20. NovStuo ota SuuriSyndy i hänen muamo, i mäne b* 
ruaelin muab, kuoldiih hänen hengen etSijät 

21. Hiän novSttto otti SuuriSynnyn i hänen rauamon, i tuU 
Izruaelin muab. 

22. KuuluStahuo, jotto Arhelai istuih kuningabakSi oman 
tuaton Irodan Sijalla JudejaSSa, varai Sinne männä; uoda-myot 
mani Galilejan randah. 

23. I mändyö rubei elämäh linnaSSa, nimie*myOt Nazarie- 
iaSSa; ana Uev prorokan Sanalla: Nazoreiksi nimittiälSov. 

KolmaS Piä. 
Niinä päivinä tuli rissittäjä Iivana, Saneli Judejan SaloSSa. 

2. I pagizi: Sanokkua riäbät, läheni taivaS-kuningabuS. 

3. Tämä i on ze, kenen^-näh prorokka Isaija niin Sano: 
iäni raögizijän SaloSSa, valroistakkua Jumalan matka, oieudakkua 
hänen tiet. 

4. A itSellä Iivanalla oli vuattie verbljudan villoista, i vy- 
öltiätSen oli nabkazella vyöllä Sivuloja-myOt; syOmine hänen oli 
tihet i metSä-mezi. 

5. i^illoin kävdiih bänen-luo JerusalimaSta i kaikeSta Ju- 
deiaSta i kaikista paikoista Jordanua-myOL 

6. I häneStä rissittiätäettiib JordanaSSa^ Sanobuo omat riähät. 

7. A kuin nägi Iivana äijä Farisejoja de Saddukejoja tu- 
lomaSSa hänen-luo rissittiätSOmäb, pagizi heila: vaSkirtSan kan- 
netut, ken teilä Sano puata tulovaSta SiänqynnäStä. 



10 

8^ Niin tuogua Sualehet tiijän kohennulita. 
9. I elgiä pidäkkiä tiijän mieleSSfi: meila tuatto on Avraama; 
Sanon teilä: voit Jumala naistfi kivilöisUl luadie ÄTruamalla poijat 

10. Jo i kirveS puun juuriloila venyy; jogo puu, kumba- 
zeSSa e? byvifl eineStä, leikuaUov i tuleh panuotSov. 

11. Mie rissitän teida veellä tiijfln kobennukSekSi; mivn- 
jällesti tulija vägovenibi mibna on, kumbazen jallatSiloja kandua 
mie en makSa; ie tiijdt rissittäv Pybä-bengellä i tuIeUa. 

12. Hänellä käzissä on labie, i pubaStav oman guomenon 
i keriäv oman vebnän aitah; a ruumenet poltav Sammuttaroatoila 
tulella. 

13. Silloin tuli Jisus GalilejaSta Iivanan-luo Jordanalla bä- 
neStä rissittitttSOmäb. 

14 Iivana kieldi bandä i pagizi: mivla pidäv Sivuta rissit- 
ti&tSie^ i Sie go mivn-luo tulet? 

15. VaStab Sano bänellä Jisus: nämä paginat nyt jätä; niin 
pidäv meilä luadie jogo tozi; Silloin bändä kuundeli. 

16. I rissilliätSebyö Jisus kuin novSSi veeStä, i ka avavvut- 
tiib bänen-täb taivabat, i nägi Iivana Pybä-bengie tulomaSSa kuin 
guljusta i bänen-piällä heittiätSömäSSä. 

17. NiinSe kuulu iäni taivabaSta: tämä on mivn armaS 
poiga, bändä-vaS byvä olen. 

NelläS Piä. 
joilloin Suatettu oli hengeStä Jisus Salob, djuavolin muanit- 
tamizen-täb. 

2. I pybittäbyo nelläkyramendä päiviä i nelläkymmendä 
yödä^ jälgiperillä nälläSty. 

3. I tuH bänen-luo pabalane i Sano: kuin Sie ollet Juma- 
lan poiga, käSSe näillä kivilöilä muuttuo leiviksi. 

1. Hiän vaStab Sano: on kirjutettu: ei ybellä leivällä eli 
inebmine, a jogo Sanalla^ Jumalan SuuSta läbtenyöllä. 



11 

5. Silloin oUi hflnen cyaav<^ STätoih linnah, i Seisatti ki- 
riköa katok^lla. 

& I Sano hänelU: kuin ISie ollet Jumalan poiga, langie 
alabakSi; kirjutettu on: ktököT omilla angeliloila ^iljUifl Siima, 
i hyO kdziloibl 6ivn otetah, ana ei SattuatSe kiveh Si?n jalga. 

7. Sano hauella Jisus: iuaS on kirjutettu: et muanita 
Hemia Sivu Jumalua. 

8. Vielä otti hflnen djuavoli ylen korgiella goralla, i oSSutti 
hUnellä kaiki muailman rannat i hiijan kavnehuon. 

9. I Sano hänellä: nämä kaiki SivIa annan, vain muah- 
8ua mivla kumarduatSe. 

10. SiUoin Sano hänellä Jisus: pois mivSta mäne, sotona; 
on kiijutettu: Herralla Sivu Jumalalla kumarduatSe i Sidä yhtä 
kuundale. 

11. Silloin jätti hänen djuavoU, i angelit tuldiih händä 
kuundalomah. 

12. KuuluStahuo Jisus, jotto Sivottiih Iivanan, läksi Ga- 
lilejah. 

13. I bylgäi Nazarietan, i mani elämäh merdä-vaS Kaper- 
naumah, Zavulonan i Neffaliman rannoissa. 

14. Ana lie? prorokan Isaijan Sanalla, kuin luän Sano: 

15. Zavulonan mua i Neffaliman mua, meri-tie Sillä puolla 
Jordanua, Galileja-rahvahan, 

16. Inehmizet pimieSSä istiqat nähtiih Suuren valgien, i 
istujilla Surma-rannaSSa i Surman kuvahazeSSa valgie oSuttih heila. 

17. Sieldä rubei Jisus Sanelomah i pagizomah: kohenduk- 
kua, läheni taivaS-kuningahuS. 

18. Kävelle^ä Galilejan merirandua-myöt nägi kahta vel- 
leSta, Simonua toizin Pedri da hänen vellie Ondrejda, luokSi- 
maSSa merdoja mereh; oldiih hyö kalan-pyydäjät 

19. I Sano heila: aStukkua mivn-jällesti, i mie luain tiijät 
inehmizien-pyydäjiksi. 



12 

20. I hyo Mä kerdaa hyUnttiih merrat i hanen-jäUesti 
lähteih. 

21. Lähtebyo Sielda nSgi hiän toizie kahta vellestä, Zeve- 
dein JuakoTua da hänen Tellie livanua, venehe^ hiijSn tuaton- 
kera Zevedein, kohendama^ omie merdoja, i hiijät kutSu. 

22. I hyO ^idä kerdua hyllattiih venehen i oman tuaton, 
hänen-jä]lesti lähteih. 

23. I kä?e]i Jisus kaikie Galilejua-myöt, i opaSti rahva- 
ha^^a, kaneli taiva^jovangelie, i jogo tavveSta i jogo kivulta ineh- 
mizie piäSti. 

24. I kaikie Sirijua-myOt rubei hiän kuulovilla olomah, i 
tuodiih hänen-]ao kaiki voimattomat, kaiken-ualazisea tavdiloisa i 
kivuloisa venyjät, i lembolazet, i kuun-muatteila piekSijat^jät i 
hermattomat; i hiijät tervehytli. 

25. I hänen-jSIl Iesti käveli äijä rahva^, Galileja^ta i kym- 
menenä linnana i JerusalimaSta i JudejaSta i toizelda puolda 
Jordanua. 

Viieä Piä. 
NähtyO Jisus rahvahan novii goraila; i koin hiän istuoti^ih, 
läbendiätSettiih hänen-Iuo hänen opastettavat 

2. I rubei itSeStä niin heidä opaUamah: 

3. OSakkakat kevhät hengellä; hiijän on taiva^kunmgahuS. 

4. Oiakkahat itkijät; byö kärzytäh. 

5. Ozakkahat tyynet; hiijän liev mua. 

6. Oiiakkahat toven tahtojat i SavatSijat; hyo kyUäföytäh. 

7. Ozakkahat kaikilla hyvän luadfjat; heila itSellä hyvä liev. 

8. Oibkkahat pahtabat äiämellä; hyo Jumalua näbäh. 

9. Oicakkahat Sovinnon luadijat; hyo uimittiätSeCäh Juma- 
lan poijiksi. 

10. Oiakkahat oigeista-Syin porotetut; hiijän on taivaS-ku- 
ningabuS. 



13 

11. OSakkahat työ oletta, k(Ni2a havkutah teidä i porote- 
tah i jogo pahan ^nan mivn-täh tiijäiHpiflllä a^tetah. 

12. IhaStukkua i hyvXJlä mielin olgaa, Suori teila on palka tai- 
yahaSSa; niin ollah porotetut prorokat, kumbazet iella teidtt oldiifa. 

13. Työ oletta muan Suola; kuin rikkuotSennov Suota, miilfl 
luolualSov? ni midä ei rubie silloin makSamah, a vain pois hä- 
nen kuatah i jalloilla tallavduv. 

14. Työ oletta ilman valgie; ei ?oi peitiätSie linna, goralla 
Seizatettu. 

15. Ei go viritetä tnohuSta i kattien alla panna, a ylä- 
bäkSi, i ana palav kaikien-täh, ket ollah taloSSa. 

16. Niin ana valguov tiijän valgie inehmizien-ieSSä, jo ana 
nähtäis tiyän hyvät aziet i kiitettäis Uijan tuattuo, kumbane on 
taivahaSSa. 

17. Elgiä go pidäkkiä mieleSSä, jotto mie tulin rikkomah 
zakomia ali prorokkoja; en tullun rikkomah, a tävtämäh. 

18. Amin Sanon teilä: terämbieh taivas i muailma häviev, 
a ei hävie yksi tähyt ali yksi piirytys zakonaSta, kuni kaiki ei 
laadietSe. 

19. Ken rikkonnov yhen näistä pienistä käSSennötstä, i niin 
opaStannov inehmizie, pienin Uev taivaS-kuningahuoSSa; a ken 
luadiv i opaStav, zen Suureksi pannah taivaS-kuningahuoSSa. 

20. Sanon teilä: kuin tiijän oigehuS ei liene Suurembi kir- 
jamiehien da Farisejoin oigehuSta, että liene taivaS-kuningafauoSSa. 

21. Kuulija työ, mi oli Sanottu enneu-eläjillä: elä tapa; 
ken tappanov, it viärittiätSöv vanbemman-ieSSa. 

22. A mie Sanon teilä: jogohine, ken tyhjäStä toista vihuav, 
viärä on vanbemman-ieSSä; ken toista virkanov: raka, viärä on rah- 
vahan-ieSSä; a ken toista Sanonnov umbi-tubmakSi, Sidä on roistä- 
Syin panna tulizeh geennab. 

23. Kuin Sie tuonnet Sivn lahjan oltarin-edeh, i Siinä rauis- 
sutat, jotto töine pidäv Sivn-piällä midä ni olgab, 



14 

24. JäU 8ih SiTD lalya oUarin-edeh, i mine iellA laai io- 
Tindo toizen-kera, i Silloin anna 8ivn labja. 

25. Laai tenräh 8ivn Yihazniekan-kera fovindo, koni olet 
hanen-kera mataSSa; ana ei Suata Siima Sivn vihazniekka Tanhem- 
man-luo> i vanhin Sivn andav toisella, i pandu lienet ravdoih. 

26. Amin fianon Sivla: et lieldä piaie, kuni et anna jslgi- 
mflstä kodrantua. 

27. Kuulija, mi oli Sanottu ennen-el^iUä: elfl luai toiien 
naiz-inebmizen-kera pabua. 

28. A mie Sanon teilä : jogohine, ken katSabtav toizen nai- 
zen-pinllä i mieleSSlI pidäv pabua, Se jo luadi pahan omalla 
hengellä. 

29. Kuin oigie Sivn Silmä Siima pahah Suattav, pisaS pois 
i luo itSeStaS, parembi Sivla on, ana häfier mi olgah Sivn hibi- 
eStä, a ei kaikella bibiella olla luoduna tuli-geennab. 

30. I kuin oigie Sivn käzi pahah Sihna Suattav, leikua kt» 
deS i luo itSeStaS; parembi Sivla on, ana häviev mi olgah Sivn 
hibieSta, a ei kaikella hibiella olla luoduna geennah. 

31. Oli Sanottu: ken laSkenov itSeStä oman naizen, au 
andav hänellä laSku-kirjan. 

32. A mie Sanon teilä: jogobine, ken lai&ov oman naizen, 
vain ei pahan luadimon-täh toizien-kera, itSe Suattav händä pa- 
hah, i ken laSkietun ottav, pabua luadiv. 

33. Vielä kuulija, mi oli Sanottu ennen-elljiUä: et vale- 
hukSeh vannuotSe, makSat Jumalalla Sivn vannuotSennan. 

34. A mie Sanon teilä, ni kuin ei vannuotSie, 

35. Elä go taivahalla, hiän on Jumalan Sqa; elä go ma- 
alla, hiän on aluStana hänen jalloila; elä go Jeruaalimalla, hiän 
on Suuren kuningahan linna. 

36. Elä go vannuotSe omallaS piälläS; et Sie voi yhtä tok* 
kua valgiekSi ali muSSakSi muuUua. 



15 

37. Olgab tflmft Uilä Sana: niiDt niiiif ei, ei; a mi liigua 
TirkuatSoY, ie jo i kehno. 

38. Kaulija työ oli Sanottu: Silmä SilmftStä i bammaS bam- 
babaSta. 

39. A mie Sanon teilä, ei vaSSata pahua; a ken iSkenöv 
Siima oigieb Sivn nftgob, kiänällä bänellä töine. 

40. I ken tahtono? Sivn-kera boppuotSie i kiskuo Si?lda 
TuatevS, anna bänellä i Soba. 

41. I ken ottanov vägeb Siima virSan aStao, mäne bflnea 
kera kakSL 

42. Ken pakkuov Sivlda, anna; i ken tabtov Sivlda vellakSi 
ottua, elä jätä. 

43. Kaulija, mi oli Sanottu: ,SuvatSe Sivn läbehistä, a vi- 
hazniekkua Sivn elä SuvatSe. 

44. A mie Sanon teilä: Suvakkua tiijän vihazniekkoja, by* 
viä paiskua tiijän bavkujien-piäUä, byviä loadikkua paban tabto- 
jilla teilä, i kumarrelgua paban luadijista teilä i tiijän porotta- 
joista. 

45. Ana lienettä tiyän taivaballizen tnaton poijat, kumbane 
paistav päivästä bjvien i pabojen-täb i laSkov vibmua oigeila i 
riäbkäbizillä. 

46w Kuin Suvannetta tiijän SuvatSijoja, miityS teilä palka? 
Ei go i miitarit Sidä luaita? 

47. I kuin Sebiälettä vain tiijän pybä-vellilöjä, min liigua 
luaitta? 

48. Niin olgua tyO Sen byväbyOt, min byväbyS on tiijän 
taivaballine tuatto. 

KuuveS Piä. 

KatSokkua, elgiä andakkua pakkuojazilla rabvaban aigana, 
ana teidä näbtäis; a kuin ei niin, ei liene palkua tiijän tuatoSta, 
kumbane on taivabaSSa. 

2. A konia Sie annat pakkuojazilla, elä li^e kuulovilla, 



16 

kuin luaitah TiiSEabat rahyabaSfe i pihoila, ana toizet kiitetUis 
beittt; aroin ^non teilä, otetah oman palkan. 

3. A lie konS^ annat pakkuojazilla, niin luai, ana et tie- 
däis Sivn vazamie käzi, min andav oigie. 

4. Ana lie annat pakkuojazilla peitolla, i livn tuatto näh- 
tyO peitolla, maklaT livla lilmissä. 

5. I konsb kumardelet, eitt luai niin kuin viizahat; hyö 
rahvahalsa i tie-luaroila leizuossa luvatab kumarrella, ana toi- 
set nahUis; amin lanon teila, jotto otetab oman pallian. 

6. A lie konina kumardelet, mäne omah aitab, lalbua oti, 
i kumardele livn tua tolia peitolla; i livn tuatto, nablyö liima 
peitolla, maklav livla lilmissä. 

7. Kumarrellella elgi^ liigua paiskua, kuin vierottomat 

8. HyO mielellä pietäh, jotto fiijän pagizennan-tah Jumala 
kuttlultav; eigiä olgua muozet; tiedSfv tiijan tuatto, mida teils 
pidav, ielltf tiijän pakkuondua. 

9. Niin tyo kumarrelleHa lugiekkua: Tuatto miijan, kum* 
bane olet taivahalla, ana hyvittiatlöv nimi livn; 

10. Ana tulov livn kuningabul; ana on livn väliä kuin tai- 
vahalla i mualla; 

11. Hengen-pideiksi leibiä anna meilä aino; 

12. 1 jätä meilä miijän veliat, kuin i myo jättälemmä mii- 
jän velganiekoila; 

13. I elä meidä luata vaivah, i piällä meidä pabalta; livn 
on kuningabul i vägi i kavnebul ijin-igäb, amin. 

11. Kuin jättälettä inefamizilla biijän viäryklet, jätUv i teilä 
tiijän taivabalUne tuatto. 

15. A kuin että jättäle inebmizillä biijän viäryklie, i tiijän 
tuatto ei jätä teilä tiijän viäryklie. 

16. A konza pybitättä, elgiä olgua kuin viiibbat tulkev- 
dunuot; byO muHennetab omie nägOlöjä, ana toizet nähtäis 
heidä pyhittämällä; amin lanon teilä, otetab oman palkan. 



17 

17. A Sie pyhittiltesa voija oraa^ piäs i pez4^ omat nKvOt; 

18w Ana toizot ei nabtnig liima pyhilUlma^H, i vain pri« 
tOKsa ^ivn tUattot i S>vn lualto, nahlyO peitossa, mdksav sivin 
silmissä. 

19. Elgiä ^iMäläkkiä itsen-täh eluo mualla, missä mado i 
rielta syOv, i missä varraslajat kaivetah i viijSh. 

20. A SiHsUkkifl itIeDHäfa elao taivahaS^ missä ei go mado 
ei go rietta SyO, i missä ei go varra^tajat kaiveta i viijä. 

21. Missä on tiijän elo, lielä liev i tiijän hengi. 

22. Hibien valgie on lilmä; kuin silmä livn liev puhas, 
kaiki Um hibie liev vaigie. 

23. A kuin Sivn silmä liev paha, kaiki sivn hibie liev pi- 
niie; kuin vaigie, mi on Sivsa, on {»mie, ze midä enämmäldi pimie. 

24. Ni ken ei voi kahta izändiä kuunnella; yhtä nibiev 
suvatsomah, a toista algav vuardua; että voi Jumalua kuunnella 
i mamonua. 

25. i£en>tah sanon leilä: elgiä huotultalielsekkua Uijan ben- 
gen-iäb, midä lyvvä i midä juvva, ei go tiijän hibien-täh, midä 
piäUä panna; ei go hengi suuremhi ole syömistä, a hibie vuat- 

tieda ? 

26. Kal^abtakkua lendäjicn lindulojen^piällä ; byo ei go kyl- 
vetä ei go leikata ei go ailoih kerätä, i tiijän taivaballiue tuatto 
syOttäv heidä; että go työ ole äijä paremmat beidä? 

27. I ken teistä huolova huolovana oUesla voit omalla kaz- 
volla yhen vuaklan lizätä? 

28. I vuattieh-nähä midä piettä huolda? katsokkua peldo- 
kvkkie, kuin hyo kaiSvetah: ei hyö luaita ei go kezrät^ 

29. I Sanon teilä: i Salomona kaikessa omasit kavnehuossa 
eviun luorietSen kuin näistä jogo kukkane. 

30. I kuin peldo-heinästä, kumbane nyt vibolti^v, a huo- 
meiia kivguah panuotsov. Jumala niin vuatitsov, ei go äijä enäm- 
mäldi teidä, väbävierollizel? 



18 

«31. Niin eigiä buoleSSa paiskua: midä rubiemma Sydmilb, 
midä juomah, i min piäUä paneronia? 

32. Kaikie näidä vierottomat etSiUh; Ueddv liijdn taiva- 
hallinc tuatto^ kaikie näidä pidSv teila. 

33. Et^ikkia tyo leltä Jumalan kuningahuSta i hänen tolta« 
1 nämä kaiki teilä lietäh. 

34. Elgiä huoluStalietSekkua boomenellizen päivän-iäh; huo- 
mcnelline itSe huolda pidäv; jogo päivällä on oma huoK. 

SeitSimeS Piä. 
Elgiä toizic pabottakkua, käin i teidä ei nivettais pahoUaroab. 

2. Koin toizien-piällä pagizetta, niin riivelab pagizomah 
tiijän-piällä; i knmbazella vakalla mittuatta, Siltä i teilä mitatah. 

3. Midä Sie niät okSasta toizen SilmäSSä, a birtä omaSlaS 
SilmäSSä et kuule 1 

4. I kuin sie Sanot toizella: Seizo, ana mie otan Sivn SU- 
mäStä okSazen; a omaSSaS on biriSI 

5. ViiSaS, ota eniEistä omaStaS Silmästä birii; i Silloin ru- 
biel nägOmäb okSasta toizen SilmäStä ottua. 

6. Elgiä andakkua pybie koirilla, elgiä go luokSikkua kai- 
lehia tiijän kivilojä Sigoilla edeb, kuin byO ei Ullattais biijäi 
omilla jalloilla i kiändiätSebyö ei revitettäis teidä. 

7. Pakokkua, i anduatSov teilä; etSikkiä, i lovvättä; py- 
rikkiä^ i avavduv teilä. 

8. Jogohine, ken pakkuov, Se ottav, i ken etSiv, Se Iot* 
däv, i ken pyrgiv, Sillä avavduv. 

9. I ken on teistä muone, kumbazelda kuin pakkois oma 
poiga leibiä, andais go biän bänellä kiven? 

10. Ali pakkois kalua, i andais go bänellä zmeja*mavon? 

11. Jo kuin tyo^ olleSSa pabat, mabatta byviä andua omilla 
lapSilla, midä enämmäldi tiijän taivahalline tuatto andav bjviJl« 
ket bäueldä pakoUbl 



19 

12. Kaikie, mkia teitä taboltav, kuin toizet telia iuaittais, 
niin i työ luadikkua heila; ka ta^ä zakona i prorokat. 

13. Mangia ahtahah oveb; valla ovi i levie tie Suatlav ha* 
vitykSeh, i Sijat olbh handa-myOt tnabijau 

14. A aha§ ovi i pieni tie Saattav elandab, i vaha on muo- 
zie^ ket handa lovvetah. 

15. VardeilietSekkua valehus-pforokoista^ kumbazet kavvali 
tiijan-luo lammaS-Tuatteisa, a Siameina ollah pattiet hukat 

16. Hiijan einehista hiijat tiijuSSatta; otetah go kukon- 
puuSta rjbahie i takkiehazeSta smokvie? 

17. Niin jogo hyvä puu hyvät einehet kaSvatlav, a paha 
puu pahat einehet kaSvattav. 

18. Ei voi hyvä puu pahoja einehie kaSvattua, a paha puu 
hyvie einehie kaSivattua. 

19. iogo puun^ kumbane ei kaSvata hyvie einehie, leikatah 
i tuleh luokStah. 

20. Sida-myOt hiijan einehista hiijat tunnuitta. 

21. Ei jogohine noane taivaS-kuningahuk^h, ken pagizov 
mivla: hospodi, hospodi, a kumbane niin elav, kuin tahtov mivn 
toatto, kumbane on taivahaSSa. 

22. Aijat Sanotah mivla Sinä piana: hospodi, hospodi, em- 
ma go myO 8ivn nimeh tulovua arvuallun i Sivn nimellä lembo- 
kja porottannnn i Sivn nimellä aijie vagie luadinnun? 

23. I Silloin Sanon heila: ni mie konSa en tiedän teida; 
mangia pois mivSta, riahkih kadonuoL 

24. Jogohine, ken kunlov nftidä mivn paginoja, i niin elav, 
panen mie hänen yhenmuozekSi mielOvan mieheu-kera, kumbane 
Seizatti oman huonehen kiviloin-pialla. 

25. I Iäksi vihma, i tuldiih jovet, i novStiih tuulet, i Sih 
IraoneheiBe vaStavvuttiih, i ei levin; Seizatettu oli kiviloila. 

26. I jogohine, ken kuulov naida mivn paginoja, i ei niin 



22 

27. A rahvaS diivuolietSiessa paiatiih: ken oy Uniä, ioulel 
i meri händft kuunnellab. 

28. I kuin hiftn tuli Gergesinan randah Silla puolla merda, 
vaStah tuldiih handia kakSi lerabolasta, kalmoista lahteny(K, ylea 
pattiety aSSen ei Toinun inehmizilla lidä tieda-myOt manna. 

29. I ka ravahetliih paisesSa: mi meila i Sivla, Jisiis Ju- 
malan poiga? ennen aigua Sie tulit tänne muokkuamab meida. 

30. 1 edahana heistä oli Suuri kaija Sigoja paimenettavana. 

31. I lemmot niin hauella ruguolietSettiih: kuin Sie miijat 
porottannet, kaSSe meila manna Sigojen karjah. 

32r I hian Sano heila: mangia; i hjO pois lahtehyö mSn- 
diih Sigojen karjah; i Sida kerdua kaiki karja luottuatSih meri- 
randuarmjOt mereh i i|po(tiih TeeSS^t 

33. A paimenet hjpattiih i mandyO lini^sili kaikki Sanottiih 
1 lembolazih-paha. 

34, I kaiki linqa tuU vaStah hauella, i n^htja hapda m^ 
guolietSettiih hapella manpa pois hiijan paikpisMi. 

YhekSaS Pia, 

} mandjO vepeheze pois läksi i tuli omab linnah. 

2* 1 tuodiih hanen-liio hermattoman, kumbane posteliss^ 
veny; i nahtyO Jisus biijap pSSonnan, Sano hermattomalla : eU| 
yaraja, poigan^ jaitiatSetah Sivla Sivp riahat 

3. I ka muvvenet kirjamiehista mieleSSa piettiih: tanUl 
kopov. 

4* I tiijuStahuo Jisus hiijan mielet, Sano: min-tab tyO pa- 
hna piettä omaSSa mieleSSa? 

5. Hi on kebipmbi Sanuo: jattiatSetah Sivla riahat, ali: 
povSfe i kävele? 

6. Anaie tyO Uijatta, on annettu valda inehmi^p poijalUi 
mualla jattia riahkie; Silloin sano hermattomalla: novze, qU| omas 
|)o^leli i m(lne kodihize, 



23 

7. I novSiuo Olli omah postelin, mani oinah kodili. 

S. MähijO rabvaS diituolietSettiih i kiitetUih Jumalua, kuni- 
bane aodo muozeo vallan inehmizell^ 

9. 1 läbtehjo Sieldä Jisus nägi mieSU dengua keriimäSfia, 
nimie-mjöt Blatveidä, i ^no hänellä: aäSu mivla-jällesti; i n^S- 
tiio hfineUä-jallesti Iflksi. 

10. 1 kuin bian Ui taloja, äijät miiUrit i riäbkähixei iiiW 
dHo bänen^era i häqen opa^eUavien-kera Syödiih. 

11. I näbtjO Fariseit paisliih bänen opaSSettaTilla: niio-Uh 
miitarilojen da riäbkäbizien-kera tiijän opastaja SjOv i juov? 

12. KuuluStnbuo Jisus sano beilä: ei pie tenrebillä noidua, 
a läzijiilä. 

13. I mängiä tjO, opastukkua, mi on: hellimistä tafaon, a 
ei tuondua. En mie tullun oigeida» a riäbkäbizie tulin koben- 
damab. 

14. Silloin tuldiib hänen-luo Iivanan opal^ettavat i pais- 
liih: min-täh mjO i Fariseit äijän pjbitämmä, a Sivn opa^tta- 
yat ei pyhitetä? 

15. I Sano beilä Jisus: voijah go kanzove itkie, kuni bii- 
jän-kera on sulahane? tullab i ne päivät, konza otetah beildä 
Bulabazen, i Silloin pjrhitetäb. 

16. Ni ken ei ombele vanhan vuattien-piällä ilmaltam aU o- 
mua paikua; revittäv biän enemmäldi vuattien, i Suurembi liev 
lovko. 

17. Ei go panna luivista viiuua vanboih kukkaroltiib; a 
kuin niin, rebietäh kukkarot, i viina kuaduv, i kukkarot hävitäb; 
i pannab uuvista viinua uuzih kukkaroloib, i molemmat Säiljtäb. 

18. Kuin biän tädä beilä pagizi, tuli bänen-rluo jkäi van- 
hin, kumardelib hänellä i pagizi: tytär mivlda njttea kuoli; i 
J^ie tulduo pane bänen-piällä Sivn käzi, i biän virguov, 

19. I i^ovStuo Iäksi Jisus liänellä-jäUesti i hänen opasset- 
^vat 



24 

20. ] siinä >ksi naiiH!, kumbane kakSitoislakjnunendä vuoUa 
piihteisa oli, läheni laguada-päin i koSSabuUi bäoen Tuattien 
lielmua. 

21. Mielellä biän pidi: kuin vain ko^^huUB hänen vual- 
tieUa, i tervehjn. 

22. Jisus kiändiäl^ih i hända nähtjö §ano: elä varaja, tj- 
tär, Sivn u^^onda Sivn tervehjlU; i liidä-^ua naine tervehlj. 

23. I lulduo Jisus vanhemman kodih, nägi Soiltajie i rah- 
vahan kihizOmäS^ä. 

24. §ano heila: pois mängiä, ei kuollun tyttö, a magav; i 
havkuttiih händä. 

25. I kuin rahvahan porotettiih, niäni biän, otti häneo 
kiäMtä: i novzi tjttO. 

26. I iiibei tämä azie kaikessa Siinä muassa olla kuuluvilla. 

27. I sieldä kuin läksi Jisus, hänellä-jällesti aSSuttiih kak§i 
l>ogieda, kumbazet mOistiib i paisliih: ole hellä meidä-va^ Jisus 
Davidao poiga, 

28. Kuin hiän mani taloh, tuldiih hänen-luo Mogiet, i ^no 
lieilä Jisus: uSsotta go tjO, mie voin tämän luadie? DjO Sanot- 
tiili hänellä: niin, bospodi. 

29. Silloin hiän koSSahutti hiijän Silmie, paiseSSa: itijäa 
u^ondua-mjöt ana liev teilä, 

30. 1 avavvuttiih hiijän Silmät; i kieldi heidä Jisus i Sano: 
katSokkua, ni ken ei tiijuStais. 

31. A hyi) lähtehjtt kaikie Sidä muada^myOt kiitokSeh hä- 
nen InSkeih. 

32. Vain ne lähteih, tuodiih hänen-luo mjkän lembolazen, 
33* I |)orottahuo lemmon, rubei pagizomah mjkkä; i dii- 

vuoiietSeUiih rahvaS i paistiih: ni konsb ev nähtj niin Izruae* 
lissa. 

34. .4 Fariseii paisliih: lembolojen vanbemnian-kavti po- 
roltav leinboloja. 



25 

36. I käveli Jisuft kaikie liDBCja i kjlie-niydt, opa^i rali- 
vabalSa, i Saneli taiTa^-jovangclie; i piälli inebmiiie jog» Uv- 
\esta 1 jogo kiviisla. 

3& fiikijQ rahvahan, lielltf hiiulä-va^ vii: liyO oldiib är- 
gevdyujöl i yök^jmjOl kuin lambahal paimenet. 

37. ^loin sano omilla opalsettaYilla: leikavuo flijä^ da lei- 
kuajua vähä. 

38. !^en-Uh knmarreigoa leikavon isännällä, ana t}Ondäis 
leikuajie omalla leikavolla. 

Kymmeneä Piä. 
I kut^n biän kak^itoistakymmendä omat opastettavat, i audo 
heila vallan pahalazien-piällä, ajua beidä, i jogo tavdie i jogo ki- 
bao porottua. 

2. Kahellatoistakymmenellä apo&toloila nämä oUah nimet: 
eozimäne Simona toizin Pedri da velli hänen Ondrei; 

3. Zevedein Juakova da hänen velli Iivana, Hilippä da 
Warfolomei, Foma da Matvei miitari, Alfein Juakova da Levvei 
toizin Fadde, 

4. Simona Kananitta da IskariotaSta Juda, kumbane i andq 
bänen muokkih. 

5. Nämä kaklitoistakymmendä tyOndi Jisus, i niin heiiä 
vaku^ti: elgiä aslukkua vierottomien muab, i elgiä mängiä Sama*r 
rijau linnah. 

6. A mängiä parembi Izruaelin koin hävinnyzien iambar 
biett*luo. 

7. Kävellessä niin ^anelgua: läheni taivaS-kuningahu^. 

8« Läzijie tervehyttäkkiä, kibevdynyzie parendakkua, kuoK 
luxie virrottakkua, lemboloja porottakkua; ni mistä-syin ottija, nj 
jnistä-^yin andakkua. 

9. Elgiä go kuldua, elgiä go liobieda, elgiä go va^kie olr 
iakkua ouiib sizälilöih; 



26 

10. EIgiä go SyOmisU matkah, elgia go kahta vuaUieda, 
elgia go jallatSiloja, elgiä go SavTua; luadyalla mak^tab häaea 
palkan. 

11. Kuin mänettä kuh linnah kyläli go, tiija2^takkiia« ken 
liell §idä makäav; i Siinä olgua, kuni etUi lähe. 

12. MändjO laloh niin pidäkkiS tervehySU: ^vindo UllX 
lalolla. 

13. 1 kuin talo Sidä makSav, Uijan tervehjS tulo? häneh; 
a kuin ei rubie makSamah, tiijän tervehyä tiijUn-luo myiVStiälSOT, 

14. I ken teidd ei oltane i ei kuundalenne Uijan paginoja, 
lähUessä siidä talosta linnasta go puistakkua revut Uijan jalloista. 

15. Amin Sanon teilä: hoiyembi lier Sodoman i Gomorao 
mualla toizella ilmalla, a ei kuin Sillä linnalla. 

16. Ka mie tyOnnän teidä kuin lambahie hukkien kt^keh; 
olgua tyO mielevät kuin zmeja-mado i puhtahat kuin guljuzet, 

17. VardeilietSekkua inehmizistä, Suatetah teidä suimobih 
i rahvahaSSa lienettä lyody. 

18. I vanhembien i kuningahien edeh mivn-täh Suatetot 
lienettä, UedävökSi heila i vierottomilla, 

19. Konza Suatetab teidä, elgiä huoli^talietSekkua, kuin i mi- 
dä nibietta pagizomah; andualSov teilä Sinä kodvana, midä palsa. 

20. Että lyO liene pagizijat, a Uijan tuaton hengi rubiev 
ieisä pagizomah. 

21. Andav velli velien Surmalla, i izä poijan, i poijat noS«- 
Setab kiät izien i emien-piällä i hiijät tapelah. 

22. 1 kaikilla tiellä lienettä mivn nimen-täh; ken piäh^kia 
Urpav, Se Säilyv. 

23. A konSa teidä ttheSsa linnaSSa ajetah, puakkua toizeh; 
amiu Sanon teilä, ei Sua kaikie Izniaelin linnoja kävellä, kiini 
iuehmizen poiga tulov. 

24. Evie opassettava suurembi opastajua, ci go lierrua liä* 
nen inehmine. 



27 

25. KjlUlldi opaSl^tUTaila, kuin hiin lienOr opaStajan muo^ 
ne, i inehmizelläf kuin hftnen herra; kuin koin izflndiä SanoUiih 
pahalazieu vanbemniakäi, ie midä enlniinAldi bänen kodilazie? 

26. EIgiS yarakkua ien-Ulh heidä; ni mi ev niin peitoSSa, 
kumbane ei olcuUuatSis, i tiedomäua, kummasta ei liijuStettais. 

27. Min mie teilä tenon piroieS^ Sanokkua valgiella; i 
mida korvib täuhulan, tenelgua katokSilda. 

28. I eigia varakkua bibien tappajie, kumbazet ei voga 
hengie lappua; a varakkua kaikieh enämmäldi, ken bengen i bi- 
bien lappua voit geenna^. 

29. Ei go vain groSSua makSeta kakSi tSirkuata? I jksi 
heistä ei langie rouaUa Uijan tuatotta. 

30. A Uijan i tukat piäsSa kaiki oUab lugiettu. 

31. Elgia zen*täb varakkua; flijie linduzie tjO paremmat 
oletta. 

32. Jogobine, ken miiroa tunnuätav inebmiiien aigana, tuu- 
maan händä i mie mivn tuaton aigaoa, kumbane on taiva- 



33. A ken periatSOv miv^ inebmizien aigana, periätSen 
bine^ i mie mivn tuaton aigana, kumbane on taivabaSSa. 

34. EIgia pidäkkia mielellä, mie tulin muaihnalla andamah 
Sovindua; en tullun andamab tovindua, a keibifl. 

35. Tulin erottamab poigua izälUlb i tjtttrda emaStä i min- 
jua muatkoSta. 

36. 1 vihazniekat inebmizcilfl omat kodilazet 

37. Ken SuvatSov tuattuob muamuob go enämmaldi milma, 
mivn omana ei voi olla; i ken SuvatSov poigua tytärdft go enam* 
pi^ldi milma, mivn omana ei voi olla. 

38. I ken ei ota omua risUe i mivla-jällesU ei mane^ mivia 
omana ei voi olla, 

39. Oman hengen äbäzoitsijä hävittav haneu; a ken bavii<> 
täv oman l^engen mivn-tab, lOvdäv hänen. 



ä8 

40. K^ leidä olUV, miluia olta?, i keu niilma olUv, olUv 
mivD tyOudajiä. 

41. Ken otlav prorofckaa prorokaii uinieh, liitai liev proro- 
kaii palka; i ken otlav Jumalan varaijan Jumalan varaijan nimeh, 
sillä liev Jumalan varahan palka. 

42. I ken andanov juvva maljan viluo veiU jhellä näistä 
pienistä vain opassettavan nimeb, amin §anon leilä, ei li&vitä 
onma palkua. 

YksitoistakymmeneS Piä. 
1 kuin loppi Jisus vakuStamisen kahellatoistakynimenellä 
omilla opastettavilla, läksi §ie1dä hiijän omib linnoih opastamah 
da Sanelomah. 

2. Iivana ravvoisa kuuluStahuo ^yndyniohtinan aziet, tyOndi 
kahta omista opastettavista. 

3. §ano häneltä: Sie go olet tulij^i, aU toista vuotamma? 

4. I vaStah Sano heila Jisus: mängiä, Sanokkua Iivanalla, 
midä kuuletta i niättä. 

5. äogiet nähäh i rammat kävelläh, kibevdjnyOt puhas- 
tuatSetah i kuurnehet kuullah, kuolluot virrotah i niistiet hyvin- 
paisah. 

6. I ozakaS ie on, ken milma-vaS et muanittuatse. 

7. Niijen läbtefayO rubei Jisus rabvahalla livanan-näh pa- 
gizomab: midä tulija katSomah Saloh? vezua go tuulelta lekkujua? 

8. 1 midä työ tulija katSomah? inehmistä go pehmeih 
vuatteih Suorinnutta? Ka, ket pehmeidä pietäh, kutiingahien ko- 
diloisa oliah. 

9. A midä työ tulija katsomah? prorokkua go? niin Sanon 
teiiä, i Ikiurembua pi*orokkua. 

10. Tämä on ze, kumbazen-nUh on kirjutettu: ka mie tyOe- 
Hän niivn angolin iHdäpäin siima, kumbane Sivn-iesU valmisiav 
^ivn tien. 



29 

11. Amin Sanon teihl: evle syndjnjtU naizisia Siiurembua 
rissiltäjiSi livanua; a pienerabi taivas-kuuingabuo^la saurembi on 
bHudä. 

12. Rissiltäjän Iivanan päivistä läh-sua taival-kiiningahuS 
on vilgivatloisa, i vagivaliizet händd kiasotafai 

13. Kaiki prorokat i zakona tivanah^ua ieidtfpäin Sanotliib. 

14. I kuin tabtenelta ottna, tämä on tulemana Ilja. 

15. Kellä ottah korvat kuolla, kuulgah. 

16. Keuen-jyltjökMi panen lämän rodukunnau? Hiän oA 
^benjytys lapSien-kera, istnjien piboila i töine toizella mOgizijien. 

17. 1 pagizijien: Soilima teil;<, i että karran; itkimä teilä, 
i että ulvon. 

18. Tidi Iivana, ei go ^yOjä ei go juoja; i paisah: lembo 
häne^ä. 

19. Tuli inebmizen poiga, kumbanc liyOv i juov; i paisab: 
ka inebmine syOmäri i juomari, miitarilojen i riäbkäbiaen velli. 
I oiendualäh iiedävy§ omista poijista. 

20. Silloin rnbei Jisns moitimab liimoja, kumbazissa btän 
kiadi äijä kummua, i ei kobenduatMettu. 

21. Paba Soivia, Horaziaa, paba Sivia, Wif8aida; kuin oi» 
ollun Tiiransa i SidonaSSa zen verda kummie mi teissä, ammuin 
jo palioisa vuatteissa i tubkaS^ Sanottais omat riäbät. 

22. Sanon mie teilä: boivembi liev Tiiralla i Sidonalla toi^ 
zeila ilmalla, mi teilä. 

23. I Sie Kapemauma, kumbanc taivabaze-^ua novzit, uadub- 
^ua alenet; zen-täb kuin ois ollun Sodomoisa zen verda kumofiua, 
mi teisä, täb-§ua bvO ^iljttäis. 

24. Sanon mie leilä: boivembi liev Sodomotn mualla toi- 
zella ilmalU, mi Siviä. 

25. Sinä aigana niin vielä Jisus Sano: tunmiSUialSen mie 
sivia, tuatto, taivallan i munn berra, sie peitit tämiin mielOvKiA 
i lieiläjistä, a oautit lapSilla. 



30 

26. Niin, toatlo, Sivn tahtondua-myoi niin tuli^ 

27. Kaiki on annetta mivia mivn tualoSta; ei go ken tiiji 
poigua, vain tuatto, ei go tuattuo ken tiijä, ?ain poiga, i kelli 
tahtonov ozuttua poiga. 

28. Tulgua mivn-luo kaikin vaivuatSijat i jygien^andajat, i 
mie tiijUt lebHvtfln. 

29. Ottakkua mivn valda itSien-piälU i opaStukkua nii?SU; 
mie tyyni olen i pehmieliimine, i lOvrHttä lebävon tiijän bengi- 
loilä. 

30. VaMa mivn on hyTä, i takka mivn kebie. 

KakSitoistakymmeneS Pia. 
Sinä aigana aStu Jisus kylvOn-keSSitSi Snovatoina; hänen 
opastettavat nälläSSyttiih i ruvettiih nyhtimäh täbkie i SyOmäb. 

2. Fariseit nähtyO Sanottiih hänellä: ka Sivn opafiettavat 
luaitahf midä ei Sovi Suovattana luadie. 

3. Hiän Sano heila: että go tyO lugen, min luadi Davida, 
koi^ itSe nälläSty i hänen-kera olijat? 

4. Kuin hiän mani Jumalan kirikkoh i pyhä-leivät Soi, 
kumbazie ei Sovin hänellä Syvvä ei go hänen-kera olijilla, a vain 
yksillä pappiloita. 

5. Vielä että go lugen zakond^, papit Suovatoina kiri- 
koSSä rikotah SuovaUoja, a itSe ei olla viärät? 

6. Sanon mie teilä: Suurembi kirikkyO on tiälä. 

7. Kuin työ tiedäzijä, mi on: hellimistä tahon, a ei tuon- 
dua, että ni konSa viärittäis oigeida. 

8. I Suovatalla herra on inebmizen poiga. 

9. I lälitehytf Sieidä tuli hiijän suimub. 

10. I ka Sielä oli mieS, kumbazella käzi oli kuivabtun; i 
kyiyttiih häneidä, Sobiv go Suovattana noidua? vain Sais bändi 
viärittiä. 

11. I hiän Sano beilä: ken on teistä muone inebminf. 



31 

kumbazdla on yksi lammi^ i kiiin langennov ie Buovatoina hifv- 
dab^ ei go rabuatSe Sieldfl Suaha händH? 

12. Hidtf parembi od inehmine lammasta! 2ea-U!b ^biv 
^uovaltoina byvifl luadie. 

13. Silloin Sano Sillfl miehellä: oiennä kidei; i ctiendi, i 
lieni lerveb kuin teine. 

14. A Fariseit mändyö luaittiih Sovinnon keSkenäb, kuin 
hftnda bävittiä. Jisus liijuStabuo Sieldfi Iftksi. 

15. I hanellä-jäUesti aStu äijä rnhvaSla^ i kaiki faiijlt ter« 
vehytti. 

16. I kieldi beidä, ei laSkie bändä kuulonlla. 

17. Ana liev Isaijan prorokan Sanalla^ kuin biän Sano: 

18. Ka poiga roirn mivn mieldä-myOt, armaS mivn, bändä* 
vaS palav bengi mivn; panen mivn bengen bänen-piällä i tovea 
Sano? vierottomilla. 

19. Ei rubie kiistämäb, ei go mOgäjä, ei go kuuhiSSa ken 
hänen iändä tieSuaroila. 

20. Savvua katennutta ei kaikua, i iyOdä kttdevdynyttä ei 
Sammuta, kuni ei Suata totta piäh-Sua. 

21. I hänen nimeb vierottomat uSkomab ruvetab. 

22. Silloin tuodiih bänen-Iuo lembolazen Sogien i mykän, 
i tervebytti hänen, i rubei Sogie i mykkä pagizomah i nägömäb. 

23. I kaiki rabvaS diivuolib i pagizi: ei go tämä ole Kri»- 
tos, Davidan poiga? 

24. A Fariseit kuuluStahuo paistiib: tämä ei itSe porotab 
lemboloja, a vain Weelzevulan, lemboloin vanhemman-kavti. 

^. Tiedi Jisus biijän mielet i Sano heila: jof!0 mua So- 
vinnotta keSkenäb tyhjä liev, i jogo linna i jogo kodi Sovinnotta 
keSkenäh ei viikuo pizy. 

26. I kuiu sotona sotonan porotlav, töine toizen-piällä nov- 
Sov, i kuin voit valda biijän pizyö? 



32 

27. 1 kuin mie WeolKevulan*kavli lemboloja porotan, poi- 
jat Uijan kenen-kavti porotetah? 2en-Ub hyö tetdl viäriletdh. 

28. A kuin mie Jumalan vifin-kavti lemboloja porotan, nti ii 
Uili ieilfl Jumalan kuningahu^. 

39. 1 kuin ken voil männtt vägOvSn kodih, i hinen tarbe- 
het viija, kuin ieldä-päin ei aivonne vägöffin, i Silloin ikv ha- 
lien koin? 

30. Ken evle mim-kera, ze on mivn-piilltti, i ken ei kolkilu 
roivn-kera, hflvittillov. 

31. 2en^Ulb Sanon ieilfl: jogo rilihka i koromine jauifltliir 
inebmizillä, a koromine PyhH-hengen-pialta ei jättifttSe inebmizilla. 

32. I ken sanan virkanov inehmizen poijan*pitfllä, jättifit- 
SOv hinella; a ken Tirkanov Pyhl-hengen-piällä, ei jattiltie hä* 
BtlU, ei go tällä ilmalla, ei go tulovalla. 

33. Niin luadikkua byvä puu, i eineS hänen hy?ä; ali hu* 
dikkua paha puu, i eineS hänen paha; eineheltä puu tunnut- 
iual^ov. 

34. VaSkirtSan kannetut, kuin tyO voita hyviä paisa, ol- 
lessa pahat? ^iämeldä i Suu pagizov. 

35. Hyvä mies hyväSlä SiämeStä hyviä pagizov; a paha mieS 
pahaSta SiämeStä pahoa pagizov. 

36. Mie Sanon leilä: jogo SanaSta tyhjäStä, kuinbazen vir- 
keläb inehmizet, aonetah Sanan häueStä toizella limalla. 

37. Omista paginoista oiendualSet. i omista paginoista viä- 
rittiätSet 

38. Siiloin muvvennet kirjamiehistä da Fariseioisla niin hä- 
nellä paistiih: opaStaja, tahomma myo SivSta olutandua näfaä. 

39. A hiän vaStah heila Sano: paha rodukunda i huigeih 
azeih Segonul oSutandua elSiv, i oSutanda ei aiiduatSe hoilä, vain 
prorokan lonan ozulanda. 

40. Kuin lona oli kiitän valSaSSa kolme päiviä i kolme yödi. 
niin liev i inehmizen poiga mnan SiämesSä kolme pMivia i kolme yodä. 



41. Nfnevijan elsjäi Jumalan edeb tullab Uiman rodiikun'* 
nan-kera, i hänen viäriletfilb; hyo kohenduatSetUih lonan Hanoitta; 
i ka tiälä Suurembi on lonua. 

iii, KeSki-paivan rannalta naiz-kuningal tulov Jumalan-edeb 
Umän rodukunnan-kera, i hänen viäritUiv; hiän tuli ilman ran* 
naSta kuundelomah Solomouan mieldfi; i ka Mä Kuurembi on 
Solomonua. 

43. Konina pahalane lähtOv inehmizeSta, kflvelot kaiki veeU 
tömät paikat, Sijua etsiessä, i ei lOvvä. 

44. Silloin Sanov: lahen jSrelläh omab kodih^ miatd Iflk'- 
8111 ; i tuMuo Itfvdäv hflnen tybjXn, pyyhityn i kerätyn. 

45. Silloin mSnOv i ottav it^n-kera Mclfanen toisiie paha^ 
lazie, pattiembie itSteda, i mandyo eletfib SielU; i jälgi^perilla 
liev Sillä inebmizellä pabembi ennistä. Niin liev i tflUä pahalla 
rodoknnnalla. 

46. Kuin vielä hiän pagizi rabvaballa, ka ranamo hänen i 
hänen vellet ulguona Beizottih i tabottiih hänen-kera paisa. 

47. Yksi mieS hänellä teno: ka Sivn moamo i litn vellet 
ulguona Seisotah, tabotab Sivn-kera paisa. 

48. Hiin valtah Sano Sillä Sanojalla: ken on mivn moaoio? 
i ket ollah mivn vellet? 

49. I juohatti kiällä omien opattettavieo-piillä i Sano: ka 
mivn muamo i mivn vellet; ken elänndv mivn toaCon villifl-myOt« 
ktunbane on taivahaSSa, Se nivo velli i tSildbo i muaiBO (mivia) ofL 

KolmaSloistakymmeneS Pia« 
Sinä päivänä lähtehyo Jisus taloSta, istu meres rannalla. 

2. I kerSvdy hänen-luo äijä nhvaSla, flSSen pidi hänellä 
mflniiä venebeSe i istuotSie; a kaiki rabvaS Setzo inerai rannalla» 

3. I pagizi heila äijän arvavtamizeb: 

L Ka läksi kylväjä kylvamäfa; i kylviässä muvvennet jyvät 
langettiA tiedä-vai; i toldiih linnia i hiijit nOkiiliib. 

Suomi. 3 



34 

5. Muvvennct langcUiih kivi-ruoppahilla, ktunbazien-piällä 
vähä oli muada: i tervflh hyo novstiih, zen-täh, evidu muassa 
Syrah. 

6. Pfliväzen novStuo hyo kelUssyiliih, i kuin evldu juur- 
dumiot, kuivettiih. 

7. Muvtennet langettiih tubjoh, i kaSvo tuhjo i biijät katto. 

8. A muvvenet laDgettiib hyvällfl mualla i kazvelUib lizä- 
yOB-kera; kunibane toi Suan, kumbane kuuiakymmendfl, kumbaue 
kobnekymmeDdä. 

9. KeUä oUab korvat kuulla, kuulgab. 

10. I Ulbendiflt^byo banen opa^ettavat Sauottiib bäoelb: 
min-täb 8ie arvavtamizen beilä pagizet? 

11. A biän vaStab beilä Sano: teilfl on annettu tiediä tai* 
vaS-kuningahu^n tiedftvyö, a beilä ev annettu. 

12. Kellä on, Sillä anduat^v, i liiaksi bänellä lienAv; a 
keliä evle, i mi on, bäneStä ottuatSov. 

13. 2en-täb arvavtamizeb beilä pagizen, byO näbeSSä ei 
näbä, kuullet ei kuulla, ei go malteta. 

14. I biijän-piällä tuli Isäin prorokan Sanonda: kuuUeSla 
kuukiStatta, i että rubie maltamab; i näbeSSä niättä, i että nibie 
nägömäb. 

15. Koveni näijen inefamizien Siämi, i korvilla jygicldi kuul- 
lab, i Silmät omat ummissettiib, kuin ei Silmillä midä näbä i 
korvilla kuulla i Siämellä maltua, i kuin kiäudiiitSetäb, i biijät 
tervebytän. 

16. A tiijän oSakkabat ollab Silmät, byu näbäb, i tiijän 
korvat, hyö kuullab. 

17. Amin Sanon teilä: äijät prorokat i Jumalan varaijat 
ylen tabottiib näbä, midä työ niättä, i ei näbty, i kuulla, midä 
kuuletta, i ei kuuldu. 

18. Tyo otattakkua arvavtamine kylvljäli-näfaä. 

19. Jogobizelda, ken kuulov Jumalan Sanua, i ei otata, Ui- 



35 

loT pahalane i viev, mi oli kylvelty häneii Siflmellä; UUni on jy- 
vä, lieda-vaS kylvetty. 

20. A kivi-nioppahilla kylvetty, ie oo, ken kinilov Juma- 
lan Sanua, i ibaStunuona ottav hdnen. 

21. I koin evie häne^fl juurda, on ei viikonaigane; kuin 
lulov vaiva i ajuatSenda banefl-piflUä Sanan-tflh, tervflli hylgiäv. 

22. A kylvetty tuhjoh, ze on, ken kuulov Jumalan Sanua^ 
i tämän ijän huoli i elon kavnehuä kattav hänen^ i on einehettä. 

23. A' kylvetty hyvällä mualla, ka mi on: ken kuuta? Jn^ 
malan §anan i otattav, kumbane i luadiv lizävOn i tuov, muvven 
Suan, muvven kuu&kymmendä, muvven kohnekymmendä. 

24. Tdzen arvavtamizen lano heila: taiva^kuningahus on 
kuin izändä, kumbane hyvät jyvät kylvi omalla peHolla. 

25w Kuin muattiih hänen inehmizet, tuU hänen vihazniekka 
i kylvi heinän vehnän-keSkeh, i pois läksi. 

26. Kuin vehnä novii orahalla i mani tähkällä, Silloin oSut- 
Uh i heinä. 

27. Tulduo hänen inehmizet äanottiih hänellä: herra, et 
go hyvät jyvät kylvän Sie omallaS pellolla? i mistä heinä Syn- 
dy häneh? 

28. Hiän Sano heila: vihazniekka mieS tämän hiadi; a hä- 
nen inehmizet Sanottiih hänellä: tahot go, mändyo myO heinän 
kitemmä? 

29. A hiän Sano heila: ei; kitkiessä heiniä kuin että yhd^ 
▼ehiiiä nyhtäis. 

30. Jältäkkiä kaSvamah molemmat yheSSä leikavoh^ua; i 
leikavou aigana Sanon leikuajilla: keräkkiä iellä heinä i Sidokkua 
liTtehize poltettavaksi, a vehnä keräkkiä mivn aitah. 

31. Muvvennen arvavtamizen Sano heila: taivaS-kuningabi^ 
on kuin kargitSan jyvä, kumbazen ottahuo inehmine kylvi omalla 
pellolla. 

32. Hiän pienin kaikista jyvistä on, a konSa kazvav, Suu- 



ritt on kaikie kaivanda-heinie i on kuin puu, älS^n l^ncb^ll lin- 
nut tulla voiah i istuo hänen oksilla. 

33. Muvvennen arvavtamizen ^no heiUi: taiva§*kunittgabu§ 
on kuin muijotu^ kumbazen ottahuo naine pani jaWioh kolmen 
vakan verdah, kuni kaiki muigoi. 

34. Nflmä kaiki Jisus pagizi arvuavtannalla rahvahalla, i ko- 
baldeh ei paisun heila. 

35. Ana liev prorokan lianalla, kuin hiän ^no: rubien ar*» 
vavtamizeb pagizomah^ Sanon, mi oli peitetty maailman luain- 
naSta^a. 

36. Silloin jMtUbyö rabvahan, mSni Jisus ialoh. 

37. 1 tuldiih hänen-luo hänen opaSSettavat i paistiih: Sano 
Sie meilä arvavtamine peldo^heinäh-näbä. 

38. I hiän niin beilä Sano: hyvien jyvien kylväjä on ineh- 
mizen poiga, a peldo on muaibna; a hyvät jyvät ollah kuninga* 
faidfilan poijat, a heinä ollah ei hyvät poijat 

39. A vihazniekka, kumbane heinän kylvi, on djuavdi, a 
leikavo on ijän loppu, a leikuajat ollah angeUt. 

40. Kuin kerätäfa betnie i tulella poltelah, niin liev tlmlB 
ijän loppuna. 

41. TyOadäv inehmizen poiga omat angellt, i keräUli hä- 
nen kuningabuoSta kaiki pahat i riähkien luadyat 

42. I luvvab hiijät tulizeh kivguab; Siellä liev itku i ham^^ 
bahilla kriSavtamine. 

43. Silloin oigiet kavnissutah kuin päiväne hiljan Uutoo 
kuningahuoSSa; kellä ollah korvat kuulla, kuulgah. 

44. Vielä taivaS-kuningaliuS on kuin uanrefa pellolla pc»* 
tetty, kumbazea lövdäbyö mieS peili; i ihaSSukSissa mänöT, kaiki, 
mi hänellä on, myOv i oStav ien pellon. 

45. Vielä taivaS-kuningahuS on kuin kavpieS, etlijA kalle* 
bia kivilöjäy 



37 

46. Kumbane lovdiihyö yben äyäldi kaliehea kiven, mitn- 
dyö kaiki nioi, mi haaelll oli, i ien oSti. 

47. Vielä taivaS-kuningahuM on knin DuoUa laSkiettu mereh, 
i kuinbazeb kaiken-ualasta kalua puuttuT, 

48. Kumbane kuin tä?dj, randah hänen Suadiih, i istuol^ 
lab vaMiUiih hyvät kalat aSteih, a pahat pois Inodiifa. 

49. Niin lienOv ijän loppuna: lähtietäb angelit i eroteta!^ 
pahat oigein-ke^^tfi, 

50. I luvvah hiijät tuli-kivguab : Sielä liev itku i bamba- 
hiUa kriiavlamine. 

51. §ano beilä Jisus: kaikie go tädä maltatta? HyO ^not- 
tiih hänellä: niin, bospodi. 

52. I biän Sano beilä: tämän-täh jogo kiijamieS^ opi^tuout 
taivaS-kuningahuS^y on kuin huolova izändä, kumbane omaSta 
elo8ta uutta i vanhua kanniksov. 

53. I kuin loppi Jisus nämä arvavtamizet, läksi Sieldä. 

54. I tulduo omab kodih, opasti beidä biijän kanJcaSte, ä§- 
len diivuolietSettiih i paistiib: niistä tällä tämän-muone mieli i 
▼»gi? 

55. Ei go tämä ole rakendi\jan poiga, ei go hänen mu»- 
muo MnariekSi kutSutah, i vellet hänen Juakova i Josei i Simona 
i Juda? 

56. I tSikot hänen ei go kaikin miijän-kera eletä? miiU 
Umä kaiki Sai tällä? 

57. I ei uSSottu hänellä; Jisus §ano beilä: kaikiella pro* 
rokkua Suureksi pannah, a vain ei omaSSa rannaBSa i omaSSa koisa. 

58. 1 ei luadin Sielä äyie kummie, hi^än eiuSsonnan-täh. 

NelläStoistakymmeneS Piä. 
Sib aigah kuulutti Iroda nelläS vanhin Syndyraobtinab-näbä, 
2. I Sano omilla läbizillä: tämä on rissitti^ä Iivana, biän 
kuoleista virgoi, i hänen-tuatSi nämä kummat oUab. 



38 

3. Tämä Iroda otti Iivanan, Sido i pani hSnen ravdoih 
Irodiadan, oman velien Hilipän naizen-tah. 

4. Iivana hänellar pagizi: ei Sovi Sivla elia hanen-ken. 

5. I tahto Iroda tappaa händä, da v^^i rahvaita, rahvaS 
handä piettiih prorokkana. 

6. Irodan Syndy-paivttna kargai keSSella Irodiadan tytär, i 
tabab mani Irodalla. 

7. 2en-(ah jiakSietSennän-kera toivotti kaikie andiia hä- 
nellä, mtda hian pakkois. 

8. A hian oman muamon kobjutandua-myot Sano: anna 
mivia nyt purdilolla rissittajan Iivanan pia. t 

9. I tuSkcvdu kuningas ; da jiakSietSennan-tab i omahizien- 
tah kaski hänellä andoa. 

10. I tyOndahyO leikai livanalda pian tyrmaSSa. 

11. I tuodiih hänen pian purdilolla i annettiih tytolla; i 
hian vei omallah muamolla. 

12. I tulduo hänen opaSSettavat otettiih hänen hibien i 
katkeih; i tulduo Sanottiih Syndyruohtinalla. 

13. I kuuluStabuo Jisus läksi Sielda veneheSSa yksitein tyb- 
jah paikah; i tiijuStahuo rahvaS haneilK-jallesti jalgazin linnoista 
tuldiih. 

li. I lahtehyo Jisus aija rahvaSta nagi, i hella oli heidä- 
vri( i hiljan voimattomat tervehytti. 

15. Jo kuin oli myoha, tuldiih banen-luo hänen opaSSetta* 
vat i paistiih: tyhjä tämä paika, jo i aiga tuU; laSSe Sie rahvaS, 
ana mandais kylih i oSSettais itSella Syömistä. 

16. Jisus Sano heila: ei, miksi manna; tyo andakkua hei- 
la Syvva. 

17. A hyo Sanottiih hänellä: evle tiala enambia, vain viizi 
mOvkyö I kakSi kalua. 

18. I hian Sano: tuogua hiijat mivn-luo tänne. 

19. I kaski rah vahalla istuotSie nurmella, i ottahuo viizi 



39 

mOvkyO i nioleiiuiial kalat, katSahlib taivabaSe i risti hiijät, i 
katkohuo ando opastettavilla mOTkyt, a opaS^ttavat rahvahalla. 

20. I kaikin äyödiih i kylläSsyttiih; i otettiih jiänOS-paloja 
kal^itoistakymmendä tävtfl vakkua. 

2t. A Syojie miehie oli yiideh tubandeb-Sua ilman naisitta 
i lajeitta. 

22. Sidfi^ aigua Jisns kaSki omilla opaSSettavilla mänuä i 
iella handä oliab toizella puolella, kuni biSn lalSkov rabvaban. 

23. I lal^kehuo rabvaban, novH goraUa yksin kumardelo- 
mab; jo myöbä oli, bian yksin l^ielfl oU. 

24. A venefatä keSkimerellä kandali veellä; oli vato-tuali. 

25. Väbiä ennen päiväxen noi^uo tuli hiijan-luo Jisus, jaU 
gazin merdä-myot 

26. I näbtyo bända merdä-myot aStumaSSa, poUaSSyttiib i 
paisliib: nägyv meila; i SaravdybyO mOgabettiib. 

27. Sida kerdua Sano beila Jisus: uroStukkua, mie olen, 
eigia varakkua. 

28. VaStab Sano Pedri: bospodi, kuin Sie ollet, kaSSe mivla 
tulla Sivn-4uo vetta-myOt 

29. I bian Sano: tule; i labtebyo venebeSta Pedri aStu ve- 
zilöja-myöt Syndyruohtinan-luo. 

30. I kuin nagi Pedri Suuren tuulen, pöUaSty i rubei up- 
puamab i mOgabtib: bospodi, piaSSa milma. 

31. I tervab Jisus oiendi kian, otti banen i Sano banella: 
vähavierolline, miksi et uSkon? 

32. 1 kuin byO mändiib venebeSe, beiti tuulen. 

33. Venehe^ olijat labendiatSebyO kumarduatSettiih ha- 
nalla i paistiih: tov^ta Sie olet Jumalan poiga. 

34. I ajabuo poiki tuldiib Gennisarietan moab. 

35. I UumuSUbuo bända Sigäläzet eläjät, tyOnnettiib kai- 
kie Sida randua-myot, i tuodiib banen-luo kaiki läzijät 



40 

36. 1 ruguolieUettiih bflnellä, vain hi9n andais koSiutfauitr 
Sie hänen helmoja; i ket ko^uttoatSettiih, ne tervehyttiih. 

ViieStoistakymmeneö Piä. 
Silloin iuldiih Syndyruohlinan-luo Jenisaliman linnan kirja- 
miehet i Fariseit, i paistiih: 

2. Min-täb Sivn opaföeUa?at ei kuunnella vanhan rabva- 
han opa^landiia, ei pcSsä omie kSzie ielU 8yömi»Ul7 

3. Uiän vaBtah lano heila: min-täh i tyO etU kanndale 
Jumalan k^SSendiä liljan opasSannaii-Uh? 

4. Jumala k^lki: hyvitä tuatluoS i rouamuoS, i ken hav- 
kuv Uiattuoh niuamuoh go» Surmalla ana kuoluv. 

5. A työ pagizetta: ken Sanonnov tuatolla muamolla go: 
lahya on, mi mivSta Sivla pidttv, 

Q. I ei hyvituiiä iuattuo i muamuo; i teilä ni mikseh on 
Uijin opaSsandua^myot Jumalan kä^ndfl. 

7. Yiizabat, hyvin teih-uäh ieldäpäin sano baija prorokka: 

& LäheiKliätSeUh mivn-luo nämtf inehmizet omalla Kuulla, 
i kielellK milma hyvitetäh, a Siflmi hiijän edfthHuä on mivSta. 

9. Tylyäh hjvi^tfth milma, opaStuisaa ioebmizien opaS- 
Sandah i tabah. 

10. I kuttuhuo rahvabain Bano heili: kuulgua, 

11. Ei Se paganoita ipehmistfi, mi Siiuh mänOv; a mi 
SuuSla lihtöv, Ee inebmisUi paganoitav. 

12. Silloin lähendiatSehyO httnen oppSSeUavai SanoUiih hi- 
neliä: el go äie \i\^ Fariseit kuuIuBlahi|o paginaA pabakti Sii- 
ma pannah? 

13. A biän vaStah Sano: jogo sadii, kumbann ei iasulUn 
mivn taivaballiBe tuatto, bäviev. 

14. Hjllakkiä beidtt, Suattajal byO oUah Sogiet Sogeila; a 
kuin Sogie Sogieda Suattelov, molemmat bavdah langeiah. 

15. I ^ano hänellä Pedri: Sano meilä tämä arvavtamine. 



41 

16. A Jistis Sano beilft: rielfl go i työ niefeUfl oleUa? 

17. ElU go jo malu Ifida, rai luub otUiatfovt v^tiiab 8i* 
joUuatSov t pois lähtö v? 

18. A Dli Isbttfv IhioSidt Siämeldä UhttfT, i Se paganoitav 
ioehniislä. 

19. Siamelda LabtieUh pahat tnidet^ tappatnine» buigiet 
aziet naiz-inebmizien-kera , varraStamine; valebu^paginat, bav* 
koouset. 

20. Nimui kaiki paganoijab biefamistft; a pdiOmattOttillfl 
kazilla §jwa ei paganoita inebmistä. 

21. I labtebya Siddi Jisut mäoi Tiiraa i Sidonan randab. 
^. I ka Hananejan naine, niistä paikoista toldiiOf niin bft- 

neliä mOgäbti: ole hellä roilina-vaSt bospodi DavidaH foiga; mivn 
tytärdä äyäldi pahaläne piekiäv« 

a3w A faiän vaitab Sanna hänellä ei Sanon; i lähmidiaiSe^ 
byo hänen opaSSettavat ruguolieUettiih hänellä paiseSSa: la^ 
händä, meilä-jällesti hiän mögizov. 

Si4. A hiän vaStah Sano : en ole työnnetty, a vain laruaeUn 
koin hävinnyzien lambabien-luo. 

25. A naine tulduo kumarduatSih hänellä paiseSSa: bos- 
podi, auta mivla. 

26. I hiän vaStah Sano: ei hyvä kiskiio leibiä poijilda i 
hiTva koirilla. 

27. A naine Sano: niin, bospodi, da i koirat keriä)läb ohi- 
rnsie ktrvonnmie izändi^n Sy^mizistä. 

28. Silloin vaStah Sano hänellä Jisus: naine, Suuri Sivn uS* 
Sooda ; ana liev Sivla, kuin tahot; i Siidä-Sua tervehty bäneo tytär. 

29. 1 läbtehyo Sieidä Jisus tuli Galikian mereHä; i novS^ 
tuo goralla istuih Sielä. 

30. I tuli bän^-luo ä^ rabvaSta rambojen, Sa^eijen, myk' 
kien i toizim äijien voioiaUoaiien^era, i pandiib hänellä jalgoih; 
i biijät tervebytti. 



42 

31. AUen rahvaS diivuolih nflbeS^ lujkkie pagixomal^, 
voimaltomie lervehenfl, ramboie kävelOroftSSä i Sogeida nägomä^ 
Sä; i kiitettiih Izruaelin Jimialua. 

32. I kutSu Jisus omat opa^eltarat, Sano heila: helli olen 
tädä rahvaSta-va§; jo kolme päiviä mivn-luona iSSutah, i erle mi- 
da ^vä, i laSkie heida Syöm&tUi ea taho, kuin ei vnvuttais 
mataSSa. 

33. I Sanottiih hänellä hänen opa^ettavat: misU meili 
tyhjät paikaSSa ottua l^n verda leibiä, kyllä^yttiä ien verda 
rahvaSta? 

34. 1 Sano heilfi Jisos: min verda on teilä leibiä? a hyo 
l^nottiih: SeitSimen movkyä i vähä kalua. 

35. I käSki rahvahalla mualla istuo^ie. 

36. I ottahuo SeitSimen mövkyO i kalat, i kiiUdiytf Juma- 
lua katko i ando omilla opaS^UaviUa, a opaSSetlavat rahvahalla. 

37. I kaikin SyOdiih i kylläSSytliih ; i otettiih jiänoS-paloja 
SeitSimen tävtä vakkua. 

38. A SyOjie oli neliä tuhattua mieStä ilmain naioUa i 
lapSitta. 

39. I laSkebuo rahvahan mini venehdSe, i tuli Magdalinan 
paikoih. 

KuuveStoistakymmeneS PiX. 
I tuldiih hänen-Iuo Fariseit da Saddukeit, muanittamiieh 
ruguolieUettiih hlnellä, osuttua heilfl taivahaSta olatandua. 

2. A hiän vaStah heila Sano: illalla pagizetta: povda, nii- 
SoUav taivaS; 

3. I huomenekfiella: nyt talvi, mSSottav pilvestä taivalL 
ViiSafaat, näheSSä taivaSta mahatta arvualla, a aigoin muutteida 
etlä voi kekSie. 

4 Paha rodukunda i huigeih azeih Segonut oS^tandua et- 
liv; i oSutandua heila ei liene, vain lonan prorokan olutanda. 
1 jattäbyO hiijät pois läksi. 



43 

5. I mandyö Mnen opa^ttavai toizella pnoleila, unohei- 
tiih ottiia leibia. 

6. A Jisus ISano heila: katSokkua i vardeiMeUlekkiia Fari- 
sejoin da Saddokejoin muijotukSeSta. 

7. I hyO mielensä pietUih: ieibiä emma ottaa. 

8. TiijuStahuo Jisus ^ano heild: mida työ piettä middiSa 
tada, vahavierollizet, että ottan Ieibiä f 

9. Vielä go tyo että malta i että muisa, Tiiu mOvkyO tyU 
vHella tuhannellaf i min verda ottija Takkua? 

10. I ei go tullun Seit^nda mOvkyO nellaUa tuhannella, i 
min verda ottija vakkua? 

11. Kuin tyo että malta, mie en leivSn-tah Sanon tetla olla 
huoleSSa, a Farisejoin da Saddokejoin mmjotukSeSta? 

12. Silloin tiijuSSettiih, hian ei Sano vardeilietSiiB letvän 
muijotokSeSta, a Farisejoin da Saddukejoin opi^Sannafita. . 

13. Tuldno Jisus Hilipan Kesarijan paikoih, kyzy omiMa 
opaSSettavilda: kekSi milma inehmizet lugietah, inefamizen poigua? 

14. I hyö Sanottiih: muvvennet rissittajakSi Iivanaksi, ma¥- 
vennet lljakSi, muvTennet JeremeikSi, i toizekSi miityOkSi ni ol- 
gah prorokakSi. 

15. Jisus Sano heila: a tyO kekSi milma Sanotta oUa? 

16. I Sano hauella ?aStah Simona Pedri: Sie olet Kristos, 
elavan Jumalan poiga. 

17. I vaStah Sano hauella Jisus: ozakaS Sie olet, Simona 
Var-Iona, Sivla ei hibie i veri oiuttan, a mivn tuatto, kumbane 
taivahaSSa. 

18. I mie Sivia Sanon: Sie olet Pedri, i talla kivellä Seiza^ 
tan mie oman kirikön, i uavun ovet ei voiteta handa. 

19. I annan Sivla taivaS-kuningabuoSta avuamet, i min Sie 
Sivonnet mualla, iiev Sivottu taivahaSSa, i min kerittannet mualla, 
liev keritetty taivahaSSa. 



u 

20. Silloin kieldi Jisits omie opa^eUavie, kuio ei SanolUis 
keila: lämä on Jisus Kristos. 

21. &idlhS«a rubei «Uftos Sanelooiah omilla opa^UaTilla, 
pidav hdnellfl mSoDä Jeriisalimah i aijfi Urpoa Yanbemmista i ar- 
hereiloista i kiijamiehiMflt i tapetnna olla, i koknandena pSiYlnl 
virroia. 

22. I rubei Pedri bändä pagnomaUSa pietUmab i Sano: 
hyfälabane äe olet, ho8podi« ei liene Vkdä Sivb. 

23. I bifln kiandiatSehyO ftano Pedrillä: aiiSo mivla-jftUesti, 
soUma; bftkkjnfl olet mivla, et toimita, mi on Jomalan, a mi 
inebmizien. 

24. äilloin Jians Sano omilla opaSSittavilla: ken tabtonnov 
mivn-jallesti männft, ana periatSov itSeStab i ottav oman risain, i 
niinHJaUesti mftnO?. 

25. Ken tabtonnov Sftilyttia omoa bengie, bavittav baneo; 
i ktn ba?ittaooiVv oman bengen mim-tab, fiailyttaf banen. 

26. Mi byf ia ioebmizella, kuin liuannoY i kaiken muaibnaa, 
a bengen oman bavittav? I mib vdt inebmine vaibtua oma bengi? 

27. Tulov inebmisen poiga oman tuaton kavnebuoSSa omi» 
en angelilojen-kera, i Silloin jogobizella makSav azeida-myot 

28. Amin Sanon teila» ollab muvvennet Seiiojiata tiala, knm- 
baiet ei naba SiirmuB, kuni nabab inebmiien poigua tulemsSSa 
omaSSab kuningabuoSSa. 

§eitSimeStoiatakjmmeneS Pia. 
I kuuven paivan-jalgeb otti Jiaus Pedrin i Juakpvan i bl- 
nan velien Iivanan, i bi^an^kera ykaien noviS korgielia goralla. 

2. I muuttib biijan*ieSSa, i valgoi banen nago kuin pai- 
vane, i bauen voattiet oldiib vaigiet kuin ilman valgie. 

3. I ka oiutAuatSettiib beila Moisei i Ilja, pagizomaSSa ba- 
nen-kera. 

4. I Sano Pedri Sjrndyruohtinalla : bospodi, bjrva on meila 



43 

Ufllä otta; kiiiB iabUNMl, hiaimma ttSla kobae na|ua, §ivb jben 
i Moisella yhen i yhen Iljalla. 

5. Kuin vielä biäo pigizi, ka valgie piiri katto Mijät; i 
ka iftoi pilv^tä kuuhi: UHNä oa mtvii arouS poiga^ bOndfl^vaK 
hjvä olen, §idä ktuuaelgiia. 

6. I kuuluSlabuo opai^ttavat knmualleh langettiib i äqiMi 
pelläi^yltith* 

7. I läbendtätSebyO Jisus koSSabutti beidä, i Salot nötl^ 
kua i elgiä varakkua. 

8. I avaituo omat libnftt, ni keds ei näbty, vain yblä 
Sjndjruobtinua. 

9« Lähtieaei goralda vaknSti beilä Jisus: m kela eigiä ni- 
ändiä ^nokkua, kuni inebmizen poiga ei virguo kuoleitta. 

10. 1 kyi^ttiib bXneMä bänen opal^Setlavat: inidfi kkjamie- 
bet paisah, lialla pidttv iellfl tulla? 

11. Jisus sano heflä vi^tab: Ilja iellfi tulov i kaiki luadiv. 
12i I Sanon mie teilä: Uja jo tuli, i ei Uiju^ttu bflnds, 

i luaitUifa hänellx^ min tahotliib; nib i inehmizen poiga rubiev 
beistfi tirpamab. 

13. Silloin kekSittiib opaSSettavat, rissittajxb livanah-nflh 
pagkoT. 

14. I kuin tuldiib byO /abvabaSe, tuK bflnen^uo mieS i 
kumam]kSien4iera hänelUl pagizi: 

15. Ilospodi, ole hellä mivn poigua-vaS^ nuijilla kuulolla 
paba piekläv händä, i fiijäldi vaivuatSov; äijän kerdua langielov 
tuleb, i äijän kerdua vedeb. 

16. I toin mie bäoen 8ivn opi4$Mtavien-luo, i ei voida 
händä tervebyttiä. 

17; VatUh Sano Jisus: o vierototn i rikkuotSennun rodu- 
kunda, viiko go olla tiijän-kera? viiko go Urpua teidä? tuogua 
bändtf mivn^-luo täme. 



46 

18. I kieUi Imnciä Jisus, i Iflksi bSneStft lembo i tervehly 
brihatISu §iidä-Sua. 

19. Silloin IlihendiStltehytf opaSSeUavai Sjndjrruohtiaan-lao 
aksiUUen paistiiti: Biidfl-inyOt myö emmä voinun händtf porottua? 

20. Jisus Sano heilJI: tiijän eiuSSondaa-myOt; amiD Sanon 
teilä: kuin ollov teisä n^nda kargitMan jyvän-muone, ?irkatu 
VAlU goralla: mäne tiälda tuanne, i mänöv; i kaikie rubietta voi- 
mah luadie. 

21. Pahalazet ei porottiiatSeta, vain roaUtulla da pyhiUimiadUL 
22^ Kuin hyd Galilejal^a elettiih, ^no heiiä Jisns: annettu 

lienöv inehmizen poiga inehmizien kJizib. 

23. I tapetab händfl, i kolmandena pflivHnlt virguov. I ai- 
jäldi oldiib tuSkevdunuot 

24k Koin hyO tuldiib Kapernaumab, tnldiib Pedrin-hio di- 
drahman keriäjät i Sanottiih: tiijXn opastaja ei go anna didrahmua? 

25. Hiän Sano : niin. I kuin mani kodih, ennätti bflneidä kj- 
£yO Jisus: koin Sie piet mielet, Simona? mualoin kuningabat keS- 
tfl vevon otetab ali kinsonan? omista go poqista aH vierabistaT 

26. Pedri bänellä Sano: vierahista. Jisus Sano baneUä: 
niin omat poijat ollah vflUäUizeL 

27. Ana emmä luai beilä pabua mieMä; mäne, luo ongi 
inereb, i kumbane iellä puuttuv l^ala, ota; i avattoo häneMäSuu, 
lOvvät statiran; iscn otlabuo makSa beilä mivSta i itS<StäS. 

KabekSaStoistakymmeneS Piä. 
§ib aigab läbendiätSettiib opaSSettavat Syndyruobtinan-Iuo i 
paistiib: ken on Suurembi taivaS-kuningabuSSa? 

2. I kutSubuo Jisus lapSen, Seizatti bänen biiJän-keSkeb. 

3. I Sano: amin Sanon teilä, kuin että kobene i että liene 
kuin lapSet, että mäne taivfldl-kuningabuob. 

4. Ken tyynistyv kuin tämä lapSi, £e on Suurembi taivaS- 
kuningabuoSsa. 



47 

5. I keft oltav lapSen muozeD mivn nimeh, milma oltav. 

6. A ken rikkov ylien näistä pienistä mivh uskojista, pa* 
rembi on bänellä, ana jaTbo-kiven Sivottais kaglab, i uppois me- 
ren pobjalla. 

7. Paba muailmalla pabab Suaitamize^; a pahab Suatta- 
mizetta ei voi olla, i avoi kebno Sillä ioebmizeUä, keuen-tuatSi 
pabab männäb. 

8. Kuin Sivn käzi jalga go Sivn pabab ^attav Siima, lei- 
kuä biijät i luo itSeStäS; parembi Sivla on mäaaä eländäb ram- 
bana i kiäioinä, a ei kuin kaben jallan^kera i kaben kiän-kera 
olla luodaoa ijin-igäzeb tuleb. 

9. I kuin Sivn Silmä pabab Siima Suattav, kaiva pois i 
luo itSeStäS; äijiä parembi on yben Silmän-kera männä eländäb, 
mi kaben Silmän-kera olla luoduna tulizeh geennab* 

10. VardeilietSekkiä, elgiä pengokkua ni yblä näistä pienis- 
tä; Sanon mie teilä: biijän angelit taivabaSSa aioo nähäb mivn 
taivaballista tuattuo. 

11. Tuli inebmizen poiga lOvdämäb i Säilyttämäb bävinnyttä. 

12. Kuin tjrO piettä mieleSSä? kuin kumbazella inebmizellä 
liev Sada lammaSta, i yksi beistä yOkSyv, ei go jätä ybekSän- 
kjmmendä i jbekSän gorilla i mäne etSimäb yökSynjttä? 

13. I kuin lövdänOv bänen, amin Sanon teilä: ibaSSalietSov 
liänen-täb enänunäldi mi ybekSän-kymmenen i ybekSän-täb, kum- 
bazet ei yOkSytty. 

14. Niin ei bimota tiijän taivaS-tuatolla bävittiä ybtä näistä 
pienistä. 

15. Kuin viärä Sivn-iellä on töine, mäne. Sano bänellä ka- 
benkeSkie; kuin kuunnellov Siima, Sie Sait toizen. 

16. Kuin SiUna ei kuunnelle, ota itSeS-kera yben mieben 
ali kakSi; ana kalien ali kolmen nägijän Sanalla jogo Sana luen- 
duatSov. 

17. A kuin ei kuunnelle heidä, Sano kirikkökunnalla; a 



kuin i kirikkökundua ei kuunnelle, olgah Si?la kuin vieroUmi i 
miitari. 

18. Amin Sanon teilä: min tyO Stronnetta roualla, lier 5i- 
votlu taivahaSSa, i min keriUnnettä mualla, Uev keriletty taivahalia. 

19. Vielä amin Sanon teilS: kuin kaben teisU iahonnetta 
midK luadie, i pakonnetia, liev heiift mivn tuatoSta, kumbane on 
taivaha^. 

SO. Missä otetta kaben kolmen go kerävdyn;Ot mivn nimefa, 
Sielä i mie olen keSSellä heidä. 

21. Silloin lähendiatSebyd Pedri Sano hftnelU: hospodi, min 
kerdua mivn-iellä kuin on töine viSrä, i laSSen go mie bänells 
SeltSimeb kerdah-Sua? 

22. Sano bSnellä Jisus: en Sano Siyla SeitSimeb kerdah^ua, 
a SeitSimeb-kymmeneb kerdab-Sua SeitSimitSi. 

23. 2en-Urti taivaS-kuningabuS on kuin kuningamieS, kum- 
bane tabto lugietSie omien inebmizien-kera. 

24. Kuin rubei lugietSomab, tuodiib bänen-luo yben velga- 
niekan kymmenellä tubannella talautua. 

25. Kuin ei ollun bänellä millä makSua, k^ki berra hä- 
nen myvvä i hänen naizen i lapSet i kaiki, mi oli bänellä, i makSua. 

26. Langei Se inehmine jalgoih i ruguolib hänellä: herra, 
välitä milma, i kaiki Sivla makSnn. 

27. Hyväksi heitib Bidä inebmistä-vaS herra, laSki hänen, i 
vellan bänellä jätti. 

28. Labtebyo Se inehmine vaSSavdu toizen-kera, kumbane 
oli hänellä velganiekka Sualla hobiezella, i tappamizeb rubei bl- 
neStä pakkuamah: makSa mivia, millä olet mivla vellaSSa. 

29. Langei velganiekka hänellä jalgoih, ruguolib hänellä: 
välitä milma, i kaiki Sivla makSan. 

30. A hiän ei tabton, i Suatto i pani hänen ravdoih, kuni 
makSav vellan. 



49 

31. Ntthtyo toizet inehmizet Umftn, heUakSi beitidtiettiih, 
i mändyo Sanottiili omalla herralla katki, mi olL 

32. Silloin kutSuhuo häneo herra itäen-edeh, Sano hfinellft: 
paha inebmine, kaikeo vellan jätin ävla, £en-Uh, äijäldi ruguolietSIt 

33. Ei go pidallyn i Sivla hyväksi heitifitSie Sivn velganie- 
kan-Uih, kuin mie §ivn-Uh? 

34. I Siändy hänen-piäUä herra, i ando hänen rouokkua- 
jilla, kuni makfov kaiken oman vellan. 

35. Niin i mivn taivahalline tuatto luadiv teilä, kuin eitä 
jätä töine toisella omalda Siämeldä hiijän viärykSie. 

TbekläStoistakymmene^ Piä. 
I kuin loppi Jisus nämä paginat, läksi GalilejaSta i tuli Ju- 
dejan randafa toizella puolella Jordanua. 

2. I hänellä-jallesti aStu äijä rahvasta, i hiijät tervehytti Sielä. 

3. 1 tuldiih hänen-luo Fariseit; i muanittamizeh hänellä 
paistiih: Sobiv go inehmizellä laSkie itSeStä oma naine miityttä 
olgah azieda-myöt? 

4« Hiän vaStah heila Sano: että go työ lugen, ken alluSta 
kaiki luadi, uroS- i naiz-inehmizen luadi? 

b* I Sano: tämän-täh jättäv inehmine oman izän i emän, 
i tartuv omah naizeh, i lietäh molemmat yhteh hibieh. 

6. Jo enämbi ei olla kakSi, a yksi bibie; min Jumala So- 
vitti, inehmine elgäb erottakkab. 

7. HyO Sanottiib hänellä: min^täh Moisei käSki hänellä 
andua laSkn-kirjan i laSkie naine? 

8. Hiän Sano heilä: tiijän pahan Siämen-täb Moisei käSki 
laXkie itSeStäne tiijän naizie; a alluSta-Sua ei niin ollun. 

9. Sanon teilä: ken laSkenov oman naizen itSdltä, vain ei 
pahan azien-täh toizien-kera, i naitSov toizella, itSe pabua luadiv; 
i ken laSkietulIa naitSov, ie itSe pabua luadiv. 

10. Sanottiih hänellä hänen opaSSettavat: kuin tämän-jylyS 
viäryS on naizen-kera, parembi ei naija. 

SuotRi, 4 



50 

11. Hiän Sano heila* ei kaikilla ^ua olla IKdä paginiia*inyöt, 
a kellä on annettu. 

12. Ollah ^Ivatetul, kumbazet niin emien valMta l^jnnyt- 
tiih; i ollah Salvatetui, kumbazie inehmizet ^ahatetiith; i ollah 
Salvatetut, kumbazet itse itSiedä ^alvaletliib taivaS-kuningabu^n- 
täh; ken voit olla, olgah. 

13. hilloin tuodiih hänen-luo laplet^ aua bifln panis biijSn- 
piäUä kiät i kumardelis; a opastettavat beidä kiellctliih. 

14. A Jisus Sano hoilä: eigia koSkekkua heidä i elgiä kiel- 
däkkiä heidä tulla mivn-luo; Senmuozien on taivaS^koniDgahuS. 

15. I panduo hiijän-piflllä kiät, Sieidä läksL 

16. I ka yksi kenliev läbendiälSebyO sano bfinellä: bjvä 
opastaja, midä hyviä luadie, kuia Sais Suaha ijin-igäne eländä? 

17. A hiän Sano hänellä: midä Sie hyväkSi milma Sanot? 
ni ken evle hyvä, vain yksi Jumala. Kuin tahtonet männä elän- 
däh, luai Jumalan käSSendöjä-myöt 

18. Hiän Sano hänellä: miityzie? Jisus Sano: zen-jyttyiie: 
elä tapa; elä luai toizien naiz-inehmizien-kera pahua; elä varras- 
ta; elä tyhjiä toizen-piällä pagize. 

19. Hyvitä iziä i emiä; i SuvatSe Sivn läbehistä kuin itSe 
itSiedä. 

20. i^no hänellä brihatSu: kaiki niin luain pikkuruzel^ta- 
Sua; midä vielä en lopettan? 

21. Sano hänellä Jisus: kuin tahtonet hyvänä kaikie-myöt 
olla, mäne myö omaS elo i anna vaivazilla, i liev Sivla elo taiva- 
baSSa; i aSSu mivla-jällesti. 

22. KuuluStahuo brihatSu paginan, Iäksi pois, tuSkevdonat: 
oh hänellä äijä eluo. 

23. A Jisus Sano omilla opaSSettavilla: amin Sanon teili: 
jygieldi elokaS mänOv taivaS-kuningahuoh. 

24. Vielä Sanon teilä: kebiembi on nuoralla männä libi 
nieglan korvista, mi elokkaballa Jumalan kuoiogabuob. 



51 

25. KnuluSiahuo lienen op^^Seltavat, ylen ditvaolietfieUiih i 
paistiih: niin ken voit SailjfO? 

26. KatSahtahuo Jisus Sano heila: inebmizet tädft ei Toija, 
a iomala kaiki voit 

27. Silloin yaSlab Sano hänelltf Pedri: ka mjö kaiki byl- 
gäjmä, i Sivla-jAllesti Ulksiroä; niin mi meila lienOv? 

28. Jisus Sano beilä: amin Sanon teild: lyO kävelijdl mivn- 
jflllesii loizeb eläodäh, konza istuotSo? inebmizen poiga omalla 
kavnebella Sijalla, isluotSeita i työ kabeUatoistakymmaielia Sijalla 
vannottamab Izruaelin kahlatoislakymmendä heimokundua. 

29. I jogobine, ken jäUäv koin vellet go tSikot go izän go 
emän go naizen go lapSet go mual go mivn nimen-tflb, Suan- 
muonda ottav, i Suav ijin-igJXzen elänndn. 

30. Äijät lietäh enicimäzet jälgimäzinä, a jälgimäzet enii- 
maziuä. 

KakSikymmeneS Piä. 
TaivaS-kuningahuS on kuin buolova izllndä, kumbane pfti- 
vazen novluolla läksi palkuamab palkalazie omab sadub. 

2. 1 luadihuo hiijän-kera binnan grivnoin päiväkSi lyOndi 
omab sadub. 

3. Läksi hiän kolmandena päivän kodvana, nägi toizie Sil- 
läb pihalla SeizomaSSa. 

4. I niilä Sano : mäogiä i työ mivn sadub, i midä rubietta 
makSamab annan teilä. 1 byo lähleih. 

5. Vielä läksi kunvendena i yhekSändenä kodvana, niinie 
laadi. 

6. Läksi hiän yksiloistakymmendenä kodvana, piävytti toi- 
zie Silläb SeizomaSSa, i Sano beilä: midä tyo liälä Seizotta kaiken 
päivän Silläb? 

7. Hyo Sanottiib hänellä: ni ken meidä ei palkan. Hiän 
Sano heila: mängiä i tyO mivn sadub, i midä rubietta makSa- 
mah, otatta. 



52 

8. nialla Sano savun izända omalla savan-kalSojalla : kaiSu 
palkalazct, i makSa heila palka, algnh jitgimizilla, SiidS enli- 
mtzilla. 

9. I kumbazet tuldiih jksitoistakjmroeodeDa kodvana otel- 
tiih grivnoin. 

10. Tuldiib i enSimazet i piettiih mieleSSa, enämmln ote- 
tah; otettiih i ne grivnoin. 

11. Otlahao buristiih izflnnSn*pitflla. 

12. I paistiih: nttroa jfllgimäzet jhen kodvan luaiiliih, i bii- 
jflt jfhen-maozekSi panit miijan-kera, kanibazei lerpima plirfo 
faivan i Sgien. 

13. A hian vaStab Sano yhellfl heistä: velli, en vnarra 
Siima; et go grivnaSta mivn-kera palkuatSen? 

14. Ola omaS palka i mSne; a mie tahon i Ulla jaigimä* 
zella andua kuin i Sivla. 

15. Ali ei Sovi mi via pidia, kuin tahon, omua ekio? 

16. 2en-tah go Sivn Siima on tavdymatoin, kuin noie olen 
rakaS? Niin lietah jalgimazet enSmazina, a en&mazet jalgimazinl; 
aijat ollah kutSutut, a vaha vallittuo. 

17. I kuin Iäksi Jisus Jerusalimah, otti yhet kakSitoisla- 
kymmenda opaSSettavat malkah, i Sano heila: 

18. Ra manemma Jerusalimah, i inehmizen poiga annetta 
liev arhereiloila i kirjamiehilla, i Surmalla hänen viaritetah, 

19. I annetah hänen vierottomilla nagrokSi i IjrOdavakS i 
riiputettavaksi; i kolmandena paivana virguov. 

20. Silloin tuli hanen-Iuo Zevedein poijien muamo omien 
poijien-kera, i kumarduatSehuo midaliev pakkoi hanelda. 

21. Hian Sano hauella.* mida Sivla tahottav? Hian Sano: 
toivota, ana nama molemmat mivn poijat istuotSetah, yksi oigi- 
ella puolella Siima, i töine vaSamella, Sivn kuningabuoSSa. 

22. VaStah Sano hauella Jisus: että tiija, mida pakkuotta; 



S3 

TdU go juvva maljan» kumbaieo laie juon, i riasittiälSdnnäUä, 
kiUBbaieUa mie risaiUiStSea, rissittiiitfiie? HyO Sanottiib: voima. 

23. I Sano heila: mivn maljan juotta, i risaiUiälfieiifialUl, 
knmbaaella mie riasitUiUien, rissitliAtSetU; a iatuotSie oigiella puo- 
lella milma i raSamella, ev mivn andamine, a kellä oo varu^ 
fettu miTn tnatoSta. 

24. I kuuluSlaliuo kymmenen pahoUalietSeiliib molembien 
▼ellekSien-piallä. 

25. A Jiaus kuUuhuo beidä Sano: tiijattä työ, vierottomien 
yaohemmat ollab biyftn-piällä vallalliset, i Suuret pietftb heidlf. 

26. Ei niin liene teisd; a ken tabtonnoT teisfl olla van- 
bembana, ana liev teilä pienembSnS; 

27. I ken tabtonov teiafl olla enlSmflzenä, olgab teilA nuo- 
rembana. 

28. Kuin i inchmizen poiga ei tullun, ana bSnda kuunnel- 
lab, a kaundalomah i andua oman hengen flijien piääcennän-täb. 

29. 1 kuin läksi JeribonaSta, häneUä-jällesti aStu äyä rabvaSta. 

30. I ka kakSi Sogieda issuttiih tiedä-vaS, i kuuluStabuo, 
Jisus SiiritSi aStuv, mögäbeltiib hänellä: ole hellä meidä-vaS, boft- 
podi Davidan poiga. 

31. A rahvaS kiellettiib beida mögizOmäSlä; a byo enäm- 
mildi moistiih: ole hellä meidä-vaS, hospodi Daridan poiga. 

32. I Seizavdubuo Jisus kutSu biijät i Sano: midä tahotta, 
kuin mie teilä luadizin? 

33. Hjö Sanottiib hänellä: hoapodi, ana avavvutah miijän 
Silmät 

34. Hellä oli beidä-vaS Jisus, koSSahutti hiijän Silmie, i 
Sidä kerdua ruvettiih nägOmäh hiijän Silmät, i lähteih hyO bä- 
nellä-jällesti. 

Kolmattakymmendä-enSimäne Piä. 
I kuin tuldiib Jerusaliman-läSSä i mändiib Wif8fagiab Ele- 
ona-goran-ltto. Silloin työndi Jisus kahta opa£Sett«vua. 



54 

2. I Sano lieilä: mSngiä kjläb, kumbaneon tiijan koha^; 
i Miela lovvatu SivoltiD oslan, i Sfllgy li^nen-kera; keriMhyö luo* 
gua roivn-luo. 

3. 1 kuiu ken teilli min Sanonnov, ^okkua: herralla 
heida pkhlv; i terväh hiijut iyOndäv. 

4. Tämfi kaiki oli, ana liev prorokan Sailalla, kuin hiJHi 
Xano: 

5. Sanokkua Sionan tyttärellä: ka ^ivu kuningas (qIov ^itii- 
iao tyyni, istuv osialla i bäuen Vällyllä. 

6. Opaföetta?at mändiih i luaittiih kuin käXki heila Jisns. 

7. Tuodiih oslan i Säilyn, i pandiih biijän-piällä omat vu- 
attiet, i istuih hiijan-piällä. 

8. Ylen äijä rahvaita leviieldiifa tiedä-myOt omat Yualtid; 
a toizet leikattiih puutöistä okSazie, i piroteltiih tiedä-myOL 

9. A rahvaS ieldä-päin i jälleidä altujat mOisUih paises^: 
osanna Davidan poijalla, hyvin-paistu olet, talija Jumalan nime^ 
lä; osanna ylizissä! 

10. 1 kuin mani hiän Jerusalimah, kaiki linna yleni i 
paistiih: ken on tämä? 

11. A rahvaä paistiih: tämä on Jisus, Galih^jän Nazarie- 
iaSta prorokka. 

12. 1 mani Jisus Jumalan kirikkoh, i ajo kaiki myyjät i 
kavpitSijat kirikOStä^ i kavpitSijien i guljuzien myojren issunda- 
Sijat levitti. 

13. I pagizi heila: kirjutetlu on: mivn kodi malittu-koiksi 
nimittiätiiOv, a työ luadija häneltä razboiniekojen majan. 

14. I taldiih hänen-luo kirikoSSä rammat i logiet, i hii- 
jät tervehytti. 

15. NähtyO arliereit i kirjamiehet kummie, kumbazie hiin 
luadi, i lap^ie kiriko^ä mOgizOmä^ä i pagizomaSSa: osanna Da- 
vidan poijalla! ajattalietSettiih hänen-piällä, 

16. 1 Sanottiib hänellä: kuulet go, midä nämä paisah? Ji- 



55 

sus idiBO heili: oiiu; että go työ kooza lugen^ laplien i imijien 
kuusta luait kiitänndii? 

17. I liylläUyO hijät läksi pois Uuna^ta WifaDidl), i ^ielä 
seizatlih elämäb. 

18. Huomeneksella järelläh läksi iioDah, i uäliä^ly. 

19. I kuin Dägi liiän yhen smokovnitSa-puun tiedä-vaä, tuli 
Iiäoeo-luo, i oi uiidä Iiäue^ä ei lOvdäii, vain yket lebel, i sano 
hänellä: aua igäh Sivula ui konza ei liene einestä; i sidä kordua 
kuivi srookovnil^a-puu. 

20. 1 näbtyö opastettavat diivuolietSettiih, kuin terväh kuivi 
smokovnHsa-puu. 

21. Vastah sano beilä Jisus: ainin sanon teilä, kuin on 
teisä viero i uskoneita, ei nii tämän, mi on smokovnit^a-puuUa, 
luaitta; da i kuia i goralla tälliä sauonetta: liikaba i luotluatSe 
raereli, niin i lienOv. 

22. 1 kaiki, midä pakkuonnetta roalituS^a u^kuossa, liev 
teilä. 

23. 1 kuin mäui hiän kirikkoh i rubei opaltamab, läben- 
diätSetliih bänen-luo arhereit i rahvaban vanhemmat i ^anottiih: 
uiidä-myOt sic tädä luait? i ken §ivla ando muozen vallan? 

24. Vastab ^ano beilä Jisus: kyzyn i mie teistä yhtä pa- 
ginua, kumbazen kuin lanotta, Sanon i mie teilä, kuda valdua- 
myOt tädä luain. 

25. Iivanan rissitändä mistä ob? tai vahasta go ali inebmi- 
zislä? A byO mieleSSä niin piettiib: kuin Sanomma: taivabaSta, 
sanov meilä: niin, min-täh että uSkon hänellä? 

26. A kuin sanomma: iuehmizistä, varajaroma rahvaita; 
kaikin livanua pietäh prorokkana. 

27. 1 vaStah sanottiib Syndyruobtinalla : emmä tiijä. I hi- 
än Sano beilä: niin i mie en Sano teilä, kenen valdua-myOt tä- 
dä luain. 



18. I kieidi liändtt Jisus, i Iflksi h«iie^ lembo i lervehly 
bribatISu §iidä-lua. 

19. Silloia tahendiStlMiyi) opaSSeUavat MjndjrrudhiUian-luo 
QkaiUUen paistiih: nidfl-myot myO emmS roinun hilndfl porottua? 

20. Jisus Sano heil^: tiijän eiuSSoodna-mjOt; amiD Sanon 
teiift: kuin olio? teisä n^nda kargitfon jyvän-muone, nrkatta 
tällU goralla: mUne tialdä tuanne, i mäno?; i kaikie nibietta voi- 
mah luadie. 

21. Pahalazet ei poroUuatSeta, vain maUtulla da pyhiUmnalUL 
22^ Kuin byd GaiilejaSSa elettiib, ^no beilS Jisos : anneltu 

Uend? inehmizen poiga inehmizien kSfzih. 

23« I tapetab hXndHf i kohnandena pftivinlf virguov. I äh- 
jäldi oldiih tuSkevdunuot 

24L Kuin hyO luldiih Kapernaumab, tnldiih Pedrin-hio di- 
drahman keridjfit i Sanoitiih: tiijän opt^taja ei go anna didrahmua? 

25. Bian ^o: niin. 1 kuin mflni kodib, ennSlU bänddä kj- 
£yO Jisus: kuin Sie piet mieliä, Simona? naualotn kuningabat kd^ 
ta. -fefon otetab ali kinsonan? omista go poijista ali vierabistaT 

26. Pedri hänellä Sano: vierahista. Jisus Sano händil: 
niin omat poijat oUab vallftlUzet 

27. Ana emma luai beila pahua mieMä; mftne, luo ongi 
mereh, i kumbane ieellä pouttuv l^ala, ota; i avattuo hfinelda Suu, 
lovvät statiran; ien otlahuo makSa beila mivSta i itSeStaS. 

KabekSaStoistakymmeneS Pia. 
§ib aigab labendiatSettiih opaSSettavat Syndyruobtinan-Iuo i 
paistiib: ken on Suurembi taivaS-kuningahuSSa? 

2. I kutSubuo Jisus lapSen, Seizatti hänen biijan-k^keh. 

3. I Sanos amin Sanon tcila, kuin etUI kohene i että liene 
kuin lapSet, että mane taiviril-kuningahuob. 

4. Ken tyynistyv kuin tämä lapSi, £e on Suurembi imrA- 
kuningahuoSSa. 



47 

5. I ken oltav lap^n muozen mivn nimeh, milma oltav. 

6. A ken rikkov ylien näistä pienistä mivli uskojista, pa- 
rembi on hänellä, ana jaTbo-kiven Sivottais kaglah, i uppois me- 
ren pohjalla* 

7. Paha muailmalla pahah SuaitamizeSta; a pahah Suatta- 
mizeita ei voi olla, i avoi kehno ällä inehmizeUä, keuen^ualSi 
pahah männäh. 

8. Kuin Sivn käzi jalga go §ivn pahah Suattav Siima, lei- 
kua hiijät i luo itSeStäS; parembi Sivla on mäaaä eländäh ram- 
bana i kiätoinäy a ei kuin kahen jallan^^kera i kahen kiän-kera 
olla luodnoa ijin-igäzeh tuleh. 

9. I kuin Sivn Silmä pahah Siima Suattav, kaiva pois i 
luo itSeStäS; äijiä parembi on yhen Silmän-kera männä eländäh, 
mi kahen Silmän-kera olla luoduna lulizeh geennah* 

10. VardeilietSekkiä, elgiä pengokkua ni jhlä näistä pienis- 
tä; Sanon mie teilä: hiijän angelit taivahaSSa aino nähäh mivn 
taivahallista tuattuo. 

11. Tuli inehmizen poiga lOvdäroäh i Säilyttämäb hävinnyttä. 

12. Kuin tyO piettä mieleSSä? kuin kumbazella inehmizellä 
liev Sada lammaSta, i jksi heistä yOkSyv, ei go jätä ybekSän- 
kymmendä i yhekSän gorilla i mäne etSimäh yOkSynyttä? 

13. 1 kuin lövdänöv hänen, amin Sanon teilä: ihaSSalietSov 
)iänen-täh enämmäldi mi yhekSän-kymmenen i yhekSän-täh, kum- 
bazet ei yOkSytty. 

14. Niin ei himota tiijän taivaS-tuatoIla hävittiä yhtä näistä 
pienistä. 

15. Kuin viärä Sivn-iellä on töine, raäne, Sano hänellä ka- 
benkeSkie; kuin kuunnellov Siima, Sie Sait toizen. 

16. Kuin Siima ei kuunnelle, ota itSeS-kera yhen miehen 
ali kakSi; ana kahen ali kolmen nägijän Sanalla jogo Sana luen- 
duatsov. 

17. A kuin ei kuunnelle heidä, Sano kirikkökunnalla; a 



kuin i kirikkokundua ei kuunnelle, oigah fii?la kuin vieroloin i 
miitari. 

18. Amin Sanon teilä: min tyO Stronnetta roualla, liev SI- 
votlu taivahaSSa, i min keritännettä mualJa, Uev keriletiy laivahaKite. 

19. Vielä amin Sanon teiifi: kuin kaben teisUI lahonneita 
midK luadte, i pakonnella, liev heilX mivn luatoSta, kumbane on 
laivabaSSa. 

SO. Blissa olella kaben kolmen go kerävdyn;Ol mivn niroeb, 
Sielä i mie olen keSSeilX beidä. 

21. Silloin laihendiatSehyd Pedri Sano hänelU : hospodi, min 
kerdua mivn-iellä kuin on loine viarS, i laSSen go mie bänellS 
SeitSimeh kerdah-Sua? 

22. Sano bSnellU Jisus: en Sano Sivia SeitSimeb kerdalh^a, 
a SeitSimeb-kymmeneh kerdah-Sua SeilSimitSi. 

23. 2en-Urti taivaS-kuningahuS on kuin kuningamieS, kum- 
bane tahto lugielSie omien inebmizien-kera. 

24. Kuiu rubei lugiet^omab, tuodiih bftnen-luo yfaen velg»* 
niekan kymmenellfl luhannella lalaulna. 

25. Kuin ei ollun hänellä millä makSua, käSki herra hä- 
nen mjvvä i hänen naizen i lapSet i kaiki, mi oli hänellä, i makSua. 

26. Langei Se inehmine jalgoih i ruguolib hänellä: herra, 
välitä milma, i kaiki Sivia makSan. 

27. Hyväksi heitih Bidä inebmistä-vaS herra, laSki hänen, t 
vellan hänellä jätti. 

28. Lähtebyö Se inehmine vaSSavdu toizen-kera, kumbane 
oli hänellä velganiekka Sualla hobiezella, i tappamizeh rubei ha- 
neStä pakkuamah: makSa mivia, millä olet mivla vellaSSa. 

29. Langei velganiekka hänellä jalgoih, ruguolib händli: 
välitä milma, i kaiki SivIa makSan. 

30. A hiän ei tahton, i Sualto i pani hänen ravdoih, kuni 
makSav vellan. 



49 

31. Ntthtyo toizei inehmizet tämftn, heUakSi heitidtieltiih, 
i mandyö Sanotliih omalla herralla kaiki, mi oIL 

32. Silloin kutSuhuo hänen herra itSen-edeh, Sano hfinellä: 
paha inebmine, kaiken vellan jätin Sivia, £en-täb, äijäldi niguolietSit. 

33. Ei go pidällyn i SivIa hyväksi heitiätSie Sivn relganie- 
kan-iäh, kuin mie Sivn-täh? 

34. I Siändy hänen*piällä herra, i ando hänen rouokkua- 
jilla, kuni makSav kaiken oman vellan. 

35. Niin i mivn taivahalline taatto luadiv teilä, kuin että 
jätä töine toisella omalda Siämeldä hiijän viärykSie. 

TbekläStoistakymmeneS Piä. 
I kuin loppi Jisus nämä paginat, läksi GalilejaSta i tuli Ju- 
dejan randab totzella puolella Jordanua. 

2. I bändlä-jällesti aStu äijä rahvaita, i hiijät tervehytti Sielä. 

3. I toMtih hänen-luo Fariseit; i muanittamizeh hänellä 
paistiih: lobiv go inehmizellä laSkie itSeStä oma naine miityttä 
olgah azieda-myöt? 

4. Hiän vaStah heila Sano: että go tjO lugen, ken alluSta 
kaiki luadi, uroS- i naiz-inehmizen luadi? 

5« I Sano: tämän-täh jättäv inehmine oman izän i emän, 
i tai*tuv omah naizeh, i lietäh molemmat yhteh hibieh. 

6. Jo enämbi ei olla kakSi, a yksi bibie; min Jumala So- 
vitti, inehmine eigäh erotlakkab. 

7. Hyo SanotOih hänellä: min-Uh Moisei käSki hänellä 
andua laSkn-kirjan i laSkie naine? 

8. Hiän Sano beilä: tiijän pahan Siämen-täh Moisei käSki 
la^kie itSeStäne tiijän naizie; a alluSta-Sua ei niin ollun. 

9. Sanon teilä: ken laSkenov oman naizen itS^tä, vain ei 
pahan azien-täh toizien-kera, i naitSov toizella, itSe pahua luadiv; 
i ken laSkietulla naitSov, ie itSe pabua luadi?. 

10. SanotUih hänellä hänen opaSSettarat: kuin tämän-jytyS 
TiäryS on naizen-kera, parembi ei naija. 

Suomi. 4 



50 

11. Hiän Sano heila: ei kaikilla ^ua olla f, Idä paginiia-myöt, 
a kellä on annettu. 

12. Ollah Salvatetul, kumbazet niin emien vatSaSla Synnyt- 
tiih; i ollah Salvaletut, kumbazie inehmizet l^alvatetltih; i ollah 
kaivatetut, kumbazet itse itSiedä ^alvatettiib taivaS-kaningabuSSan- 
täh; ken voit olla, olgah. 

13. liiloin tuodiih hänen-Iuo lapSet, aua bidn panis biijän- 
piallä kiät i kumardelis; a opastettavat heidX kiellctliib. 

14. A Jisus Sano boilä: eigia koSfcekkua beida i elgiH kiel- 
däkkiä beidä tulla mivn-luo; Senmuozien on taivaS-kuningahuS. 

15. I panduo Uijän-pialiä kiät, Sieldä Iäksi 

16. I ka yksi kenliev läbendiälSebyO Sano hänellä: bjvä 
opastaja, midä hyviä luadie, kiiiii Sais Suaba ijin-igäne eländä? 

17. A hiän Sano hänellä: midä Sie hyväkSi milma Sanot? 
ni ken evie hyvä, vain yksi Jumala. Kuin tahtonet männä elän- 
däh, luai Jumalan käSSendOjä-royöt 

18. Hiän Sano hänellä: miityzie? Jisus Sano: zen-jyttyzie: 
elä tapa; elä luai toizien naiz-inebmizien*kera pahua; elä varras- 
ta; elä tyhjiä toizen-piällä pagize. 

19. Hyvitä iziä i emiä; i SuvatSe Sivn läbehistä kuin itSe 
itSiedä. 

20. ^no hänellä brihatSu: kaiki uiin luain pikkuruzeSta- 
Sua; midä vielä en lopettan? 

21. Sano hänellä Jisus: kuin tahtonet hyvänä kaikie-mydl 
olla, mäne myö omaS elo i anna vaivazilla, i Uev Sivia elo taiva- 
haSSa; i aSSu mivia-jällesti. 

22. KuuluStahuo brihatSu paginan, läksi pois, tuSkevdoout: 
oU hänellä äijä eluo. 

23. A Jisus Sano omilla opaSSettavilla: amin Sanon teilä: 
jygieldi elokaS mänOv taivaS-kuningahuoh. 

24. Vielä Sanon teilä: kebiembi on nuoralla männä läbi 
nieglan korvista, mi elokkahalla Jumalan kuningahuob. 



51 

25. KuuhiStahuo haoeD opaSSettavat, ylen diivaolietSeUiili i 
pabiiih: niin ken voit Säiliö? 

26. KalSahtahuo Jisus ISano heila: inehmizet tädd ei voija, 
a iumala kaiki voit 

27. Silloio vaSlah §aQO hänellä Pedri: ka mjO kaiki hyi* 
gäimä, i Sivla-jällesti läksimä; niin ini meilä lienOv? 

28. Jisus §ano beilä: amin Sanon teiiä: työ kävelijät mi vn- 
jällesti toizeb eläudäh, konia istuotsov inehmizen poiga omalla 
kavncheUa sijalla, istuotSeita i tyO kahellatoistakymmenellä Sijalla 
vanoottamah Izruaelin kahlatoistakymmendä heimokundua. 

29. I jogohine, ken jättäv koin vellet go tSikot go izän go 
em^n go naizen go lapSet go nuiat go mivn nimen-täh, Suan- 
muonda ottav, i Suav ijin-igäzen elännän. 

30. Äijät lietäh enzimäzet jälgimäzinä, a jälgimäzet enii- 
mäzittä. 

KakSikymmeneS Piä. 
TaivaS-kuningahuS on kuin huolova izändä, kumbane päi- 
väsen nov&iolla läksi palkuamah palkalazie omah saduh. 

2. I luadihuo hiijän-kera hinnan grivnoin päiväkSi tyOndi 
omah saduh. 

3. Läksi hiän kolmandena päivän kodvana, nägi UMzie Sil- 
läh pihalla SeizomaSSa. 

4. I niilä Sano: mängiä i tyO mivn saduh, i midä rubietta 
makSamah annan teilä. 1 byO lähteib. 

5. Vielä läksi kunvendena i ybekSändenä kodvana, niinSe 
laadi. 

6. Läksi hiän yksitoistakymmendenä kodvana, piävytti toi- 
zie Silläh SeizomaSSa, i Sano heila: midä tyO tiälä Beizotta kaiken 
päivän Silläh? 

7. HyO Sanottiih hänellä: ni ken meidä ei palkan. HiAn 
Sano heila: mängiä i työ mivn saduh, i midä rubietta makSa- 
mah, otatta. 



45. Kain Dairida nimitUv hXiMlI herrakli, kiii»4>aa od hUn 
hänellä poiga? 

46. I ni ken ei ?oinut hänellä vaSUh Banua Sanao; ei go 
ruohkin ken Siidä päiväSU hlneldä enämbiä kyljO. 

Kolmattakymmendä-kolmal^ Piä. 
Siiloin Jisus rahvahaUa i omilla opaSSettaTiMa niin pagizi: 

2. Hoisein Sijalla istuotSeUiih kirjamiehei da PariseiL 

3. Kaikie midfl käin byö BanoUh pidiä, pidäkkiä i hiadik- 
kua; a hiijän azeida-myOt eigiä hiadikkaa, Sanellah byo, a iiäe 
ei luaita. 

4. Sivotah hyo jjgeidä Ukkoja, i ei kannettavie, i panaah 
ioehnizien olgo-piätoilä; a illie i fenndbi omalla ei lahota heidä 
liikutUuL 

5. Kaiki aziet omat luaitah, ana inebmiiet heidä nihttia; 
aijie kannisaah omie opaMSanda-kiijoja, i Sunrekfii pannah omien 
vuattein helmoja. 

6. &u?atah eniimäiiBä oUa stolaSSa i «aSmäzinä rahrah^Sa, 

7. I terTohjzie piboila, i inehmazet kutSuttaia heidä: opas- 
taja, opaliaja. 

& A tyo elgiä nimittiällekkiä opafitqiksi; yksi on tiqan 
opastaja Kriatos, a tjO kaikin «letta vellekSeL 

9. I elgiägo toatokSi itSelläne kutlukkua maalla; yksi on 
tiijän taatto, kumbane tairahaSSa. 

10. Elgiä go nimiltiätSekkiä mielen-andajiksi; yksi tigin on 
mielen-andaja Kriatoa. 

11. fiuurin teiaä ana leidi kuundaloT. 

12. Ken SuurekSi mänOv, lyyniatyT, i ken itSiedä tjyniatftT, 
Uer Suuri 

13. Paha teilä, kirjamiehet i Pariseit viii^hat, työ lalbaa- 
leUa taivaS-kuningahuStua inehmitien ieStä; tyO että mäne etU 
go mänijiUä anna mämiä. 



ei 

14. Ptha teila^ kiijafiiiahet i Fariseit fiiSahat, tyo leSkilO- 
jen kotiloja Syöttfl, a rahrahaSSa pitkie roaliUuIoja luveUa; Seo- 
Ub teiift lie? vielfl vaivembi. 

15. Pafaa teila, kirjamiebet i Fariseit Tii&ibat, iytf meren 
i muan poiki klreletUI, laadie ybUl omaksi, i koin lie?, kiaitla 
bineSUl geenoan poijan, pabeuHnan teidfl. 

16. Paha teitä, Sogiet mielen-aDdqat, tjO pagicelta: ken 
?anouotSo? kirikoHi, ni mikseb on, a ken ?anBUotSo? kirikko- 
kullalla, ie ?iarfl on. 

17. Hajuttomat i Sogiet, mi on Suurembi, kalda go ali ki- 
rikko, kumbane kullan 8?atti?? 

18. I ken kuin ?annuolSo? oharilla, ni mikseb on, a ken 
?annQotBo? lahjalla, annetulia oltarih, on ?iflrfl. 

19. Hajuttomat i Sogiet, mi on Suurembi, lahja go ati ok 
tari, kumbane lahjan 8?itti?? 

20. Ren ?annootfo? oltarilh, ?annuotSo? hinelta i hibjalla, 

21. I ken ?annuotSo? kirikoUfl, ?annuot8o? banellfl I hs- 
nc^ elijiili, 

22. I ?annuotSija tai?ahalla ?annnotl(o? Jumalan SifaMa i 
hanen-pialla istujalla. 

23. Paha teilfi, kirjamiehet i Fariseit ?iiiabat, tyo kymme- 
nennen doljan annatta miataSta i kopraSta i kiminaSta, a jMlijft 
kallehemmat zakonaSta, to?en i heHimizen i ?]eron; nftidfl pidi 
luadie i niidft ei hyUftta. 

24. Sogiet mielen-andajat» työ SiakSiloja untatta, a ?erbljii- 
doja lainuotta. 

25. Paha teila, kirjamiehet i Fariseit ?ii2ahat, tyO pialdä- 
pflm puha^tta jiadie-aSteida i purdiloja, a SiSmelUl ollab tfiv?et 
?arra8tdmi8ta i ?alebuSta. 

26. §ogie Farisei, puhaSSa iella jiädie-aStien i purdilon 
Xiflmyfitfi, ana lietah i pialdflpain hyö puhtahat 

27. Paha teila Uijamiehet i Fariseit ?iiSahat, työ oletta 



kuin Somennetut kalmalavrati kiunbazel piäMäpflin ktlSuon ollah 
Somat, a SiftmeSSä ollah Ufvvct kuoieijea luuda i kaiken-ualasU 
hapatusta. 

28. Niin i työ piäldäpäin oisuiUlietäetta iBehmiiillä hjTäoä, 
a SiämeS&l olotta tdvvet viizahutta i pahua azieda 

29. Paha teila, kirjamieliet i Fariseit, työ luaitla prorok- 
kojen kaknalavduga, i Somennatta oigeiieo groboitSoja^ 

30. 1 pagizetta; kuin inyo olizioinia loiijio izijen aigoih, 
e*D"*a hiijän-kera tartuis prorokkojen vereb. 

3t Täd^hmyot ijiSe iiSen-pialla. pagiiotta, joito tjo oletta 
prorokkojen tappajien poijaL 

32. I tyo luajita \\i^ isyeB mitalla. 

33. Zmeja-mavot, vaSkirtSan kaonetut, kuin tjo uitta tuli» 



34. Tämän-täh ka mie tyOnnäp tiijftn-luo prorokat, mieto- 
vnt i kiijamiebet; i tyo hei^ tapatta i riiputatta, i beisU lyOlU 
tiyan kanibisa, i ajatta linnalta lionab. 

35. Ana tulov tiijiin-piäliä jogo oigie veri, kuatiu moalla, 
oig»n AveUn vereltä Warabein poijan Zaharein vereh*Sua, kum- 
bazen tyO tappoja kirikOn i oitarin-väUilä. 

36. Amin Imios teUs^ kaiki nämä tullab täJUän rodokun- 
nan-piällä. 

37. Jerusalima^ Jerusalima, prorokkojen tsy^liiua i kivibMlll 
Sivn^uo tyonnettylöjen tappaja, min kerdtia tahoin kerätä Sivn 
poigie, kuin kana keriäv omie poigic BUbiioin-allai i että tahon. 

38. Ka tiijän kodi jiäv tyhjä. 

39. §anon mie teilä, tiäldä^ua että mibna niä, koni Sa- 
notia: byvin-paiatu olet, tulija Jumalan nim^Sä. 

KoImattakymroendä-nelläS Piä. 
I lähtehyo Jiaus altu kirikoltä-päin, i läbendiätSettiib hSh 
neo-luo opaSlettavat oiutlua hänellä, kuin kirikko luaittu. 



68 

3. Ksus lano heilS: etiä go iy» nift uSiidli ka%ie? AmiD 
laooD teila^ ei jiä tiflllä kivi klveD-piällä, kumbane ei lieois le- 
tttetty. 

3. Kuin hiän istu Eleona-goralla, läliendiitSettiih hffnen- 
hio haoen opaSSettaval yk»ten i paisiiih: lano laeilli, konSa Ulina 
talov? i mida-mjOt voima tnnnoSlita Sivn UileDdaa i ijän loppuo? 

4. I vaStah heila Sano Jistis: vardeiliet^kkitf; ktrin teida 
ken ei nriuanittais. 

5. Äijai Urtlah mivn nimeb paiae^: mie olen Kristos; i 
aijie maanitetab. 

6. Kuuluisatta torat i torab-nflb pagtnat KatSokkna, el- 
gia pOlMStSlielSekkitf; pidav kaikella Ulla oHa. 

7. I ei Siiloin loppu. Noviöv rahvaS rabvaban-piälta i roua 
BsoaiHpiallä, i lienov niigi i Saima i niuan-Sfiitljdroine paikoin. 

8. Kaiki nama ollah aigu vaivoin. 

9. Silfoin amietab letda muokkih, i tfijat tapetab, i kai- 
kella rabvaballa tiellä lieneita mivn nimett4flb. 

10. I Sitloin Uijat muanittualSetab, i töine toizen andav, i 
töine toista rubiev vibuamab. 

11. I äijat valebuS-prorokat tuUab, i aijie muanitetah. 

12. I aijan paban aaien-ttii i^itn Sovindo kadov. 

13. Ken piab-Sua tirpaY, le SaHyv* 

14. I SanuotSov tama taivaS-jovangeli kaikella maailmalla, 
tiedavttkSi kaikella rabvalialla, i Silloin liev ihnan loppu. 

15. Koalia nagenetta byllyn pabanukSen^ Sanotun proro- 
kaSta DaniilaSta, SeizomaSSa svatoila paikalla, higija maltakkab, 

i6« Stlioin JudejaSSa olijat, ana puatah gorilla. 

17. 1 ken piadynör katokSella, eigah labtekbab oUamab, 
mi on banen koissa. 

ia I ken pelhMa, elgafa mjMitiatSekkab jarellab ottamab 
omie vuatteida. 

19. Paba kobtuzilla i lapSien ioMttajilla niiaa päivinä. 



64 

20. Kumarrelgua, ana iiijtii pago ti lien» tdvella ei go 
Suovaltana. 

21. LienOv Silloin Suiiri vaiva, miityttä evluo muailmaB 
alluBta-Sua Uh^ua, i ei liene. 

22. I kuin ei loppietSetUis ne pttiviit, yksi bengi ei iiilyia, 
a valiiitulojen-Uk loppietfetah ne päivyt 

23. Silloin kuin ken leiUl Sanov: ka tiull Kmi9s, ali tuala, 
eigia uSkokkua. 

24. Tullah valehul^Krislat i valebuS-prorokal, i laaitab teu- 
ret kummat i viat, IkUen muanitettais, kuin vois, i valUlluloja. 

25. Ka iella Sanoin teiliu 

26. Kuin Sanotah teita: ka SaloBSa on, elgiA miagii; ka 
on huonehuklissa, eigift uSkokkum 

27. Min tervakyOb tuleii-rftisky mSn^v pttivfiaen novXii-ra»- 
nalSta laSku-randab, niin liev inebmizen poijan tulenda. 

28. Missä kuin liev bävityS, Siane liidiitSeUb byybiet 

29. Tervflh niyea pilvien vaivaa*jalgeb pttivBne pimenov, i 
kuudomaSta ei liene valgieda, i täbet langetab taivabaSla i tai- 
vaS-viat liikahetab. 

30. I Silloin oSuttuatSov taivabaSta ladmiEen poijan tulen- 
da, i Silloin ruvetab itkomflb kaiken nmaibnan eläjflt, i nabth 
inebmizen poigua tulonaSia laivaS-pilviliVila ägftn vifln-kera i 
kavnebuon. 

31. I tyOndHv omat angelit Suuren iilnen4(era SarveSta, i 
keräUlb b«nen vallitut nelUlSta tuuleSta, Uivaban piflStfi pitb-Sua. 

32. SmokovnitSa-pnuSta opaStukkua arvualla: konSa jo okr 
Sat bflneSSä ollab nuoret, i lebet laSkov, Uedäkkiä, IflSSft on leikavo. 

33. Niin i tyi», konSa nami kaiki uilttä, tiedakkiä, bdBS 
on oviloin-Iuona. 

34. Amin Sanon teilft: ei bHvie tämH rodu» kuni kaiki nä- 
mä lietäb. 

35« TaivaS i muaifaaa bäviev, a mivn paginat ei bävitä. 



65 

36. A Sidfl paivia i kodvua ni ken ei tiija, ei go taivahal- 
lizet angeUt, vain yksin mim tuatto. 

37. Kuin oli Nojan päivinä, niin lie? i inehmizen poijan 
tulenda. 

38. Kuin oli ennen upotuStua, Syödiih i juodiih, naidiih i 
miebella mandiib, Sib paivab-Sua, kuin Noi mani veneheice Suureb. 

39. I ei tiijufiSettUy kuni Tezi ei tullun i kaikie ei ottan; 
niin lief i inebmizen poijan tulenda. 

40. Silloin kaben lietab pelloSSa; yben otetab, i toizen 
jatetab. 

41. KakSi naiz-inebmista lietab javboniaSSa kazi-kiveb; yben 
otetab, a toizen jatetab. 

42. Niin olgua varuzin, että tyO liija, kulia kodvalla tiijan 
berra tulov. 

43. A tama tiedakkia: kuin tiedais koin izanda, kub aigab 
varraStaja tulov, jalgazeS^ olis, a ei andais omua buonebta kaivua. 

44. 2en-tab i tjO olgua vaimebet; kuna kodvana että toi- 
vo, inebmizen poiga tulov. 

45. Ken on toS i mielOva inebmine, kumbazen banen berra 
panov oman koin-pialla vanbemmakSi andua kodilazilla aigab 
Sjömisia? 

46. OiakaS Se inebmine, kummasla iulduo berra piavjttav 
niin luadimaSSa. 

47. Amin Sanon teila: kaiken oman elon-pialla panov banen. 
4S. A kuin omalla Siamella pidav paha inebmine: viikoin 

mivn berra ei tule, 

49. I rubiev lyOmah omie kodilazie, a Syömab i juomab 
juomarilojen-kera, 

50. Tulov ien inebmizen berra paivana, kuna ei tiedän, 

51. I kaba banen balguav i palan baneSta pabojen-kera 
panov; Siela liev itku i kriSavtamine bambabilla. 

Suomi, 5 



66 

Kolmaltakymmendä-viieS Piä. 
äilioin taivaS-kuningahuoS^ niin liev, kuin kymmenen tjtOn- 
kera, kumbazet otettiih omat lampuadat, i lähteib Ti^tuamah 
Sulahasta. 

2. Viizi heisU oii mielovifl, i viizi hajuttomua. 

3. Hajuttomat; ottahuo omat lampuadat, ei otettu itSen- 
kera voida. 

4. A mielöTdl omien lampuadiojen-kera otettiih voida aSteih. 

5. Kuin viikoStu Sulahane, unnuttiib kaikin i uinutUib. 

6. KeSki-yöUä luadib mögy: ka Sulabane tulov, mäogiä 
händä vaStuamab. 

7. Siiloin nov^tiib kaiki ne tytot, i somennettiib omat 
lampuadat 

8. Hajuttomat mielövilla Sanottiib: andakkua meiltf tiijäu 
voida, miijän lampuadat ^mmutab. 

9. VaStab Sanottiih beilä mielovät: a kuin meilä i teiU 
ei tävvy; mängiä parembi myöjien-luo, i oStakkua itselläJie. 

10. Kuin hyo läbteib oStamab, tuli Sulabane; i valmehet 
mandiib hänen-kera svuadbab, i ^Ivattiib ovet 

11. A jalgeb tuldiib i toizet tytöt i paistiib: bospodi, hos- 
podi, avua meila. 

12. I biän vaStab heila Sano: amin Sanon teilä: en Uija 
teida. 

13. Niin olgua' varuzin; että tija päiviä i kodvua, konia 
inehmizen poiga tulov. 

14. Kuin yksi mieS lähtiessä malkab kulSu omat inebnii- 
zet i ando heila oman elon. 

15. 1 ando kumbazella viizi taian tua, kumbazella kakSi, kum- 
bazella hen, jogohizella vägie-myOt; i Sidä aigua läksi. 

16. Kumbane otti viizi (alantua, mani kaupitSi beilä, i ^i 
toizet viizi talantua. 

17. Niin i ze, ken kakSi otti, Sai toizet kakSi. 



67 

18. A kumbane olti yhen, mändyö kaivo hauen muah, i 
peiti oman herran hobien. 

19. Äijän aijan jälgeh tali hiijän herra, i rubei biijän-kera 
logietSomah. 

20. I tuli, kumbane otti viizi talantua, i toi toizet viiri ta- 
lantua i Sano: herra, viizi talantua §ie mivla annoit; ka mie 
heila Sain toizet viizi talantua. 

21. Herra hSnen Sano hänellä: hyvin luait, hyvä i tolK 
inebmine, väbän-piällä Seizoit tovella, äijän-piällä Sivn panen; 
mäne Sivn herran ihaSSundah. 

22. Tuli i ze, kumbane otti kakSi talantua, i Sano: herra, 
kakSi talantua Sie mivla annoit; ka toizet kakSi talantua Sain 
mie beilä. 

23. Herra hänen Sano hänellä: hyvin luait, hyvä i toin 
inebmine, väbän-piällä Seizoit tovella, äijän-piällä Sivn panen; mäne 
Sivn herran ihaSSundah. 

24. Tuli i Se, kumbane otti yhen tnlantan, i Sano: herra, 
mie tieiin jotto Sie olet pabaSiämine, leikuat, missä et kylvän, i 
kollohat, kune et andan. 

25. 1 pOlläStyhyO manin, peitin Sivn talantan muah; i ka 
Sivia Sivn oma. 

26. VaStah Sano hänellä hänen herra: paha inebmine i 
laiska, lieSit Sie, jotto mie leikuan, missä en kylvän, i kollohan, 
kanne en andan^ 

27. Niin pidi Sivla andua mivn hobie kavpitSijilla; i tulduo 
mie ottazin oman lizävOn-kera. 

28. Niin ottakkua häneidä talanta, i andakkua, kellä on 
kymmenen talantua. 

29. Kellä on, Sillä kaikiella annetah, i liiakSi liev; a kellä 
ev, Siidä i mi katSuotSov olla, ien otelah. 

30. I luogua paha inebmine piättömäb pimieb, i Sielä liev 



68 

itku i hriiavtamine hambahilla. Tflda paisessa mOgähti: keila 
on korvat kuulla, kuulgah. 

31. A konza iulov inehmizeQ poiga omaSla kavuehaoSSt i 
kaiki svätoit angelit hänen-kera, Silloin istuotSov omalla kaTiie- 
hella Sialla; 

32. I kerävvytab bänen edeb kaiki rabvahat, i erotta? hii» 
jät töine toizeSta, kuin paimen erottav lambahie kabrehista. 

33. 1 Seizattav lambabat oigiella puolella itSiedd, a kabre- 
hel vaSamella. 

34. Silloin Sanov kuningaS olijilla oigiella puolella bandl: 
tulgua mivn tuaton armabat, i ottakkua varul^tun teilä kuniDga- 
buSSan ilman alluäta-Sua. 

35. NälläSSjin mie, i andoja mivia Sjvvd; javva himotU, i 
tyO mivn juottija; vieraballa rannalla olin, i työ ottija itSeS-luo; 

36. AlaSti olin, i työ vuatitSija; läzin mie, i työ kävelijä 
mivn luo; ravvoisa olin, i työ tulija mivn-luo. 

37. Silloin vaStab hänelle oigiet Sanotab: hospodi, konza 
myö näimä Siima nälgäbistä; i Sjöltimmä, ali juomizen bimoSSa, i 
juottima? 

38. KonSa Siima näimä olomaSSa vieraballa rannalla i otti- 
ma, ali alaSti, i vuatitSima? 

39. Konia Siima näimä läzijänä, ali ravvoisa, i tulima 
Sivn-luo? 

40. I vaStab kuningaS Sanov beilä: amin Sanon teilä, tyO 
luadija ybellä näistä pienistä mivn vellilöistä, mivla luadija. 

41. Silloin Sanov i olijilla vaSSamella puolella bändä: min- 
giä mivSta, kirrotut, ijin-igäzeb tuleb, varruSSettub djuavolilla i 
bänen angeUloila. 

42. NäliäSSyin mie, i että andau mivla Syvvä; jurva himotti, 
i että juottan milma; 

43. Vieraballa rannalla oUn, i että ottan mibna; alaSti olin, 
i että vuatinnun milma; läzin i ravvoisa olin, i että tullun mivn-Iuo. 



44. illoin i ne hänellä vaStah ^Dotah: hospodi, konia 
myo nftimfl Siima nälgflhizenä, ali juomizeD himoaa, ali viera- 
halla raoBailat ali alasti, ali läzijftnäy ali ravvoisa, i emma Sivia 
rakaltan? 

45. Silloin SanoT heilu vaStah: amin Sanon teiiä: työ etu 
laadin yhellfl niistä pienemmistä, mirla että luadin. 

46. 1 männäh nämä ijin-igäzeh muokkah; a oigiet ijin- 
igäzeh eländäh. 

Kolmattakymmendä-kuuveS Piä. 
1 kuin loppi Jisus kaiki nämä paginat, Sano omilla opaS- 
Setta villa: 

2. Tiijättä työ, kahen päivän-jälgeh liev puaska, i inehmi- 
zen poiga liev annettu riiputettavaksi. 

3. Siiloin kcrävvyttiih arhereit i kirjamiehet i rahvaban 
vanbemmal arherein, nimie-myöt Kaiafan, kodih, 

4. 1 pandiih muanivoUa Syndyruobtinua ottua i tappua. 

5. I paistiih: ei kallis-päivänä, kuin ei lienis rahvahaSla 
hoppuo. 

6. Kuin oli Jisus WifaniaSSa kibevdynyön Simonan koisa, 

7. Tuli hänen-Iuo naine, i hänellä jiädie-aStie kalliSta voi- 
dieda, i valeli hänen piän-piällä, kuin biän istu. 

8. Näbtyö hänen opaSSettavat pabottalietSettiib i paistiih: 
min-täh tämä ni mistä-Syin häviev? 

9. Vois tämä voidie kalleheSti my wä, i jagua pakkuojazilla. 

10. TiijuBtahuo Jisus Sano beilä: midä työ burizetta nais- 
ta? hiän hyvän azien mivn-täh luadi. 

11. Aino lietäb pakkudjazet tiijän-kera> a mie en aino liene. 

12. Kuadahuo hiän tämän voidien mivn hibien-piäliä, kät- 
kieitäväkSi mivn luadi. 

13. Amin Sanon teilä: missä vain Sanottu liev tämä jovan- 
geli kaikella muailmalla, SanuotSov i 2e, min hiän luadi, mai- 
nittavaksi bändä. 



70 

14. Silloin yksi kahelia toistakymmeneSUl, aimieHnfOt Joda 
Iskariuota^ta, mändyö arbereilojen-luo, 

15. Sano: min mivla tabutta andua, i inie teib kJiziUä hä- 
nen annan? A hyO pandiih hänellä kolmekymmendä hobiesta. 

16. I §iidä-Sua etäi hiän väUiä aigua, kuin händä andua. 

17. EnSimäzenä rie§ka-^yOndä-päivänä lähendiäOettiih äyo- 
dyruohtinan-luo opastettavat i sanottiih hänellä: niissä lahot vai- 
missamroa myö Sivla Syvvä puaskan? 

18. A hiän Sano: mängiä linnah zen-niuozen-luo i Sanok- 
kua hänellä: opaStaja pagizov: mivn aiga läheni; Sivn-laona inie 
luain puaskan mivn opaS§eltavien-kera. 

19. I luaittiih opaSSettavat, kuin käSki heila Jisus, i vai- 
missettiih puaskan. 

20. Illalla illasli hiän kakSitoislakymmenen opaäSettavien-kera. 

21. 1 Sjvve§§ä heila Sano: amin Sanon teilä: yksi teisU 
mivn andav. 

22. I ylen tuSkevdunuot ruvettiih jogohine hänellä pagizo- 
mah: jotto go mie olen, hospodi? 

23. A hiän vastah Sano: ken mivn-kera painaldalov kiäUä 
Suola-vakkah, ie mivn andav. 

24. Inehmizen poiga mänov, kuin on häneh-näli kirjuteUu: 
i paha Sillä inebmizellä, kenen-tuatSi inehmizen poiga anduatsov; 
parembi ois hänellä, kuin ei ois Sjndyn ze inehmine. 

25. V<iStah Sano hänellä Juda, hänen andaja: jotlo go mie 
olen? Hiän Sano hänellä: Sie Sanoit 

26. Kuin Syödiih hyö, otti leivän, i risUhyO kaiko i andaU 
opaSSeltavilla i Sano: oltakkua, SyOgiä: tämä on mivn bibie. 

27. I oUahuo maljan, i luadihuo kiitokSen, ando heila pai- 
seSSa: juogua häneSlä kaikin: 

28. Tämä on mivn veri, uvven vakuSSannan, kumbane äi- 
jistä on valumaSSa riähkien jällämizeh. 



71 

29. ^Don mie teilfl: ei ^ua mivh enflmbi juvva tästä eine- 
he^tä, Sih päi?äh-$ua, konia juon liijän-kera uvveStah nii?n tua- 
ton kuningahuoSSa. 

30. 1 lavlabuo lähteih Eleona-gorah. 

31. Silloin äano heila Jisus: kaikin tyO hylgiätlä milma 
tänä yönä; kirjutettu on: ailai^an paimenda, i leriev lambahien 
karja. 

32. Kuin virguon, iellä teidä lienen Galileja§Sa. 

33. VaSUh ^no hänellä Pedri: ana kaiki Siima hylläUh^ 
a mie Sihna ni konSa en hylgiä. 

34. Jisus Sano hänellä: amin Sanon teilä: tänä yönä, iellä 
kukon lavluo, koImitSi mivSta periätSet 

35. Sano hänellä Pedri: ana mivia liev i kuolla Sivn-kera, 
a en periätSe SivSta. Niin i kaikin opaSSettavat sanottiih. 

36. Silloin tuli hiijän-kera Jisus kyläh, nimie-myöt Gefei- 
maniah, i Sano opaSSettavilla: istukkua tiälä, kuni mie mändjö 
kumardelen Sielä. 

37. I ottahuo Pedrin i molemmat Zevedein poijat rubei 
igävoimäh i tuSkuatSomah. 

38. Silloin Sano heilä Jisus: tuSSaSSa on mivn hengi Sur- 
mah-Sua; vuottakkua työ tiällä, i olgua mivn-kera jalgazeSSa. 

39. 1 ei edäh mändjö, langei mualla i kumardeli paiseSSa: 
tnatto mi?n, kuin voinov, ana mivSta SiiritSi mänöv tämä malja; 
i tuaS ei niin, kuin mie tahon, a kuin Sie tahot 

40. I tulduo opaSSettavien-luo yhytti hiän hiijät magua- 
maSSa, i Sano Pedrillä: niin go työ että voinut yhtä kodvua olla 
mivn-kera jalgazeSSa. 

41. Olgua jalgazeSSa i kumarrelgua, kuin että mänis pa- 
hah; mieli on urhakka, da hibie viätöin. 

42. Vielä toizen kerran mdndjö hiän kumardeli paisesSa; 
tuatto mivn, kuin ei voine tämä malja mivSta-SiiritSi manna mivn 
juomatta, Uekkäh väliä Sivn. 



72 

43. I lulduo pUivyUi hiijat tuaS maguamafiSa; oldiih hnjin 
Silmät undunuot. 

44. I jättähyO biijat, vielä kolmannen kerran mani kumar- 
deli, i niinJ^e pagizi. 

45. Silloin tuli omien opaföeltavien-luo, i Sano beilä: rouak- 
kua jällitSekSi i lebiätäekkiä; ka läheni kodva, i inehmizen poiga 
anduatSov riäbkähizien käzib. 

46. NovSkua, läbemmä; ka läbeni mivn andaja. 

47. I kuin vielä biän pagizi, ka Juda, yksi kaheStaioista- 
kymmeneStä tuli, i bänen-kera äijä rabvaSta keibien-kera i kan- 
gilojen, arbereiloista i rabvaban vanbemmiata. 

48. Hänen andaja ieldäpäin Sano beilä: kellä mie Suuda 
annan, ie i on, ottakkua händä. 

49. I Sidä kerdua iäbendiätSebjö Sjndjruobtinan-luo Sano: 
terveb, ravvi; i Suuda bänellä ando. 

50. Jisus Sano bänellä: velli, tämän-go-täb Sie tulit tänne? 
Silloin läbendiätSebyö tartuttiib käzin Sjndyruobtinab, i otetliih 
bänen. 

51. I ka yksi bänen-kera olijista oiendi kiät, koppai oman 
veilSen, i oSai arherein inebmistä i leikai häneldä korvan. 

52. Silloin Sano bänellä Jisus: pane järelläb buodrab veii- 
SeS; kaikin veilSen ottajat veitSellä i bävitäb. 

53. Ali piet mieleSSä, jotto mie en voi pakota mivn toa- 
toSta, i Seizattav biän mivla enämmän mi kakSitoistakymmeDdä 
legeonua angelie? 

54. Kuin bua liev kirjutukSie-myöt, jotto niin pidäv oUaT 

55. Sinä kodvana Sano Jisus rabvaballa: razboiniekan-go- 
piäUä tulija keibien-kera i kangilojen milraa ottamab; jogo päiviä 
tiijän-luona issuin i opaSSin kiriköSSä, i että oltan milma. 

56. Tämä kaiki tuli, ana liev prorokkojen kirjutukSie-mjOt 
Silloin kaikin opaSSettavat jättäbyo bänen puattiib. 

57. A salduatat ottabuo Syndyruob tinan, Suatettiih hines 



73 

Kaiafan arherein-luo, kuone oldiih kerdvdynyot kirjamiebet i 
Tanbemmat. 

58. A Pedri edäbäkkäli aSlu häoen-jäUesti arherein huone- 
hize-Sua; i mändyö Siämeb istu arherein inebmizien-kera, i kaäo, 
milld loppietSoT. 

59. Arbereil i vanhemmat i kaikin etSittiih valebuS-paginua 
lyodyruobtinan-piäilä, kuin vois lappua. 

60. I ei voidu Itfvdiä; i äijät valebuS-nägijät tuldiib, i ei 
Toidu tovdiä. Jälgiperillä tuldiib kaben velebuS-nägijät, 

61. I Sanottiib: tämä pagizi: voin mie Jumalan kirikön le- 
vittiä i kolmena päivälSä Seizattua. 

62. I novStuo arberei ^no hänellä: et go ni midä heila 
vi^iab pagize, midä nämä Svn-piällä paisab? 

63. A Jisus iänetU oli; i Sano hänellä arberei: elävällä 
Jomalalla Siima vannotan Sanuo meilä, kuin Sie ollet Kristos, Ju- 
malan poiga. 

64. Jisus Sano hänellä: Sie Sanoit; da i mie teilä Sanon: 
tiäldä-Sua niättä inehmizen poigua istumaSSa oigiella puolella vä- 
gie i tulomaSSa taivaS-pilvitoilä. 

65. Silloin arberei revitti itSen-piäldä vuattiet paiseSSa: hiän 
korondua pagizi; midä vielä etSimmä nägijie? Ka nytten kuulija 
hänen koronnan. 

66. Midä työ SanotU? A hyO vaStah Sanottiib: Surmalla 
on viärä. 

67. Silloin Sylgiettiih hänellä nägtfh, i nägob händä lyö- 
diib, a muvvennet korvajuureb händä perrettiih, 

68. PaiseSSa: Sano meilä, Kristos, ken Siima pergav? 

69. A Pedri nlguona istu tanguolla, i tuli hänen-luo yksi 
arherein naiz-inebmine i Sano: i Sie olit GalilejaSta Jisusan-kera. 

70. A biän kaikien aigana periätsih i Sano: eu tiijä mie, 
rokla Sie pagizet 



74 

71. Kuin jo oli hiän oviloin-luona, nägi bändfi töine i pa- 
gizi Siinä-olijilia: i tämä oli Nazorejan Jisusan-kera. 

72. 1 tuaS periätäh vannuotSennan-kera: jotto en tlijä mi^ta. 

73. Vähän jälgeh tuldiih ^iinä Seizojat i paistiib Pedrilla: 
toveSta i §ie heistä olet; §ivn paginat Siima ozutetah. 

74. Silloin rubei biän vannuotSomab i Jumalah mänömäh: 
jotto en tlijä miestä. I Sidä kerdua rubei kukko lavlamab. 

75. I niuisutti Pedri Syndjruobtinan paginat, hänellä ano- 
tut: iellä, kuni kukko ei rubie lavlamab, kolmitsi periätSet mi?§- 
ta. 1 läbtebyö pois ylen äijäldi itki. 

Kolmattakymmendä-SeitSimeS Piä. 
HuomennekSella keSkenäh pandiih kaikin arbereit i rahTa- 
ban vanhemmat Syndyruohtinab-nähä, jotto bändä tappua. 

2. 1 Sidohuo hänen Suatettiih i annettiib vanhemmalla 
Pontiskoiia Pilatalla. 

3. Silloin, kuin nägi Juda, hänen andaja, jotto hänen viäri- 
tettiih, tuli hänellä ylen paha mieleHti, i ando järelläh kohnekym- 
mendä bobiezet arhereiloila i vanhemmilla, 

4. PaiseSl^a: riäbkib kavoin, annoin teilä oigien veren. A 
byO Sanottiib: mi meilä? §ie niät 

5. I luoduo kiriköSSä bobiezet pois läksi, i mändyO ru- 
pattih. 

6. A arbereit, ottahuo bobiezet, paistiib: ei Movi beidi 
panna kirikkob; ollab veren hinda. 

7. I keSkenäb pandiih oStua niillä padaniekan pellon, ka- 
tettavaksi vierahan rannan rahvaBta. 

8. Tämän-täh U peido täh-Sua kutöuotSov veri-pellokli. 

9. Tuli Silloin Jeremein prorokan sanalla, kuin hiän Sano: 
i otettiib kolmekymmendä bobiezet; hinnan kavpatuSta, kumbane 
kavpattiib Izruaelin poijista, 



75 

10. 1 aunettiih hiijyt padaaiekao pellolta, kuin Sano mivla 
Jumala. 

11. Jisus ^izattih vanbemmaiHedefa; i kySj fatfneldä van- 
bin paisein : §ie go olet Judejoiu kuniogif? Jisus ^no hänellä: 
äe Sanoit 

12. I kuin paistJih hänen-piäilä arbereit i vanbemmaU ni 
midä ei vaSSuStan. 

13. Silloin Sano hänellä Piinatta: et go Sie kuule, midä 
sivn-piäUä nämä paisab? 

14. I ei vaSSuStan hänellä yhU Sanua, äSSen ylen äijäldi 
diiyuolie^ih vanhin. 

15. Aino kallis-päivänä oli vanhemmalla taba laSkie rahva- 
halla jbtä Sivottuo, kummasU tabottiib. 

16. Oli Silloin SivokSissa ei-byvä mieS, dimie-myöt Wa- 
ravva. 

17. Kuin byO kerävvyttiib, Sano heila Pilualta: kummasU 
tahotta kabeSta laSSen teilä, Waravvua go ali Jisussua, kummasta 
kutSutab toizin Kinstos? 

18. Tie£r hiän, jotto vibua-royOt hänen annettiih. 

19. Kuin Sielä vannotti biän, tjöndi bänen-luo hänen naine 
Sanoo: elä voi Sie tartuo täh oigieh» äijän mie vaivuatSin nyt 
unissa hänen-täh. 

20. A arbereit i vanhemmat kuhjutettiih rahvahan pakota 
Waravvua, a Jisussua hävittiä. 

21. 1 kyzy heiidä vanhin: kedä tahotta kaheSta laSSen tei- 
lä? A hyO Sanottiih: Waravvan. 

22. §ano beilä Piinatta: niin mi mivla luadie Jisusalla, 
kummasta toizin kutSutah Kristos? Kaikin hänellä Sanottiih: ana 
liev riiputettu. 

23. A vanhin Sano: min biän pahan luadi? A hyö enäm- 
mäldi mOiStiih paiseSSa: ana liev riiputettu. 

24. NähtyO Piluatta, jotto ei voi avtua, a vain enämmän 



76 

niOgy Dovi^v, otlahuo vetUl, pesi kiäl rahvaban-ieSSa pais^k: 
oigie mie olen Umän oigien vereStfl; tjO niaiUi. 

25. 1 vaStafa kaiki ralnra^ SanoUiih: olgah binen veri mii- 
jao-piflHä i miijäD lapSien-piftlifl. 

26. Silloin laSki heila Warav?an, a Jisussua IjOdyo ando 
heila riiputeltavak^ 

27. Siiloin vanhemman salduatat, ottahuo Jisussua, ^atet- 
tiih suudu-paikah, i aija salduattua jmbari hänen leizaletliih. 

28. 1 beitahjO banen-pialda voattiet, Suoriteliiib niSSoppah 
vuattieh, 

29. I punobuo ventSan kukko-puuSta, pandiih piah hanelll : 
i lavvan oigieh kadeh annettiih; i heitiatSebyö banella-edeh pol- 
vuzin, nagrattalietSeltiib paise^: terveh, Jodej<Hn kuninga2(; 

30. I ^ylgebyO hanen-pialla, otettiih Savvan, i lyOdiih bte- 
da piada-vaS. 

31. I kuin jo nagrattalietSettiih, beitettih banen-pialda ru^o- 
pan vuaitien, i Suoritettiib banen omib vuatteib, i SuateUib hl- 
nen riiputettavaksi. 

32. Labtebyö piavytettiib mieSta KirinejaSUi, nimie-myöl 
Simonua, i ien ahissettiib kandua hänen ristie. 

33. i tulduo paikalla, nimie-mjöt Golgofalla, mi SanuotSo? 
otSa-paika, 

34. Annettiih hauella juvva muigieda juomista, lapen-kera 
Sevotettuo, i ottali, i ei ruven juomah. 

35. Hänen riiputtajat juattiih hauen vuattiet, luoduo arbah. 

36. I istuossa vardeidiih Siela banda. 

37. 1 peietliib hauen pian-pialia kirjutetun hauen viaryUn: 
Tama on Jisus, Judejoin kuningaS. 

38. Silloin riiputetliih hauen-kera kakSi razboiuiekkua, ybea 
oigiella puolella, toisen vaSamella. 

39. SiiritSi-kavelijat bavkultiih banda, lekuttuassa omilla 
piilolla, 



T7 

40. I paiseSSa: kirikön ievHuijä i kohnena päivänft Seisat- 
taja, piaze itSe; kuin olet Jumalan poiga, lähe rissildfl. 

41. Niin i arhereit haykuossa kirjamiehien-kera i vanhem- 
bien-kera i Farisejoin-kera paistiih: 

42. Muida älilytti, itSieda go ei Toi SHilyttiä? Kuin ollov 
Izruaelin kuningaS, ana nyt Iflhtöv risaildfi, i uSSomma hänellX. 

43. l^laldiih JiHoalah; ana nyt hian piaStflv hänen, kuin 
tahtonnov hänellä. Sano hiän: mie olen Jumalan poiga. 

44. Niin i radM>iniekat, häneh-kera riiputetut, händä hav- 
kuttiih. 

45. KuTvenneäta kodvaSta pimie oli kaikella mualla yhek- 
Sändeh kodvah-Sua. 

46. YhekSändenä kodvana mögähtih Jisus korgiella iänellä, 
paisepa: Ui, lii, hma savahranil mi on: Jumala mivn, Jumala 
mivn, min-läh mivn jätit? 

47. I muvvennet Siinä-Seisojisla, kuulduo, paistiih: Iljua 
tämä kutSuv. 

48. 1 terväzeh yksi heisiä mani i otii pakkulin, i tävvyttä- 
hyD muigiella juomizella, i pizyttähyo Salvalla, juottali Iiändä. 

49. A toizet paistiih; elä koSSe, ana niämmä, kuin tullov 
Oja piäStämäh händä. 

50. Jisus vielä mögähti korgialla iänellä, i laSki hengen. 

51. I ka vuattie . kirikön oviloisa rebih kahekfii ylizeStä 
pil^ä alizeh, i mua l^ärevdy, i kivet halgieldiih, 

52. I kalmat avavvuttiih, i äijät kuolluot svätoit novSUih. 

53. I lähtehyO kalmoista, hänen virguonnan*jälgeh, mändiih 
svätoih linnah, i äijillä oSuttuatSettiih. 

54. A Suan miehen-piäUä vanhin i hänen-kera ket vardei- 
diih Syndyniohtinua, nähtytf muan Säräjännän i kaiki, ylen poK 
lättyttiih i paistiih: toveStah tämä oli Jumalan poiga. 

55. Oldiih Siinä i äijät naii-inehmizet, kumbazet edähädä 



78 

katSottiib, i kumbazel • SyndyruohtinMi-jtilesU GalilejaSta attuUiih 
i hänellä rakaSSettiih. 

56. Niisä oli Magdalina Muarie i JnakoTan i JoseiD muamo 
Muarie i Zevedeio poigien muamo. 

57. Jo myohfi, tuli elokaS mi^ ArimafejaSiaf nimieHiiTOt 
Ossippa, kumbane i iläe opaS^Ui SyndyruobtinaSta. 

58. Tflmlf, tulduo Pilatan-luo, pakkoi Syudyruohtinan hi- 
biedä. Silloin iU&ki Piinatta andua bibien. 

59. I ottabuo Ossippa hibien, kiäri hänen puhtaballa Soilella. 

60. I pani hänen uudeh omah kalmab, kumbane oli luaitta 
kivetä; i panduo Suuren kiven kalman Suuh, pois läksi. 

61. Oli Siinä Magdalina Muarie i töine Muarie, issultiih 
kalman kohalföa. 

62. Toisa päivänä viienneStä päiväStä kerävvyttiih arbereit 
i Pariseit Pilatan-luo, 

63. I paistiih: herra, muissutimma myo, Se muanittaja vielä 
eloSSa olduo pagizi: kolmen päivän-jälgeh virguon. 

64. Niin käSSe lujendua kalma kolmandeh päiväb-Sua, kuin 
ei viedäis hänen, tulduo, hänen opa^ttavat yöllä, i Sanotah rah- 
vahalla: virgoi kuoloista; i lienOv jälgimäne valehuS pahembi 
enKmästä. 

65. A Pilatta Sano heila: on teilä vardeitSijat; mängiä^ lii- 
jendakkua, kuin tiijättä. 

66. I byO mändyö lujennettiih kalman, petSatoiduo kiven, 
pafidiih vardeitSijat 

Kolmattakymmendä-kahekSaS Piä« 
äuovatan illan-jälgeh, kuin rubei valguomah eniiraänä päi- 
vänä Suovatoista, tuli Magdalina Muarie da töine Muarie kalmaa 
katSomah. 

2. I ka lieni Suuri muan Säräjämine; Jumalan angeli tuli 
taivahaSta, i tulduo lykkäi kiven kalman SuuSta i istu bänen-piällä. 



79 

3. Hänen nägö oli kuin tulen -räisky, i vualtie hänon 
kuin lumi. 

4. PoUäStybyO händä Särevvyltiifa vardeitSijat i oldiik kuin 
kuoliet 

5. 1 angeli Sano naizilla: elgiä tyO varakkua, tiijän mie, 
Jisussua riiputettuo etSitUU 

6. Evie tiallä, novSi, kuin Sano; tulgua, katSokkua Sijua, 
missä veny hospod. 

7. I terväli mängiä, Sanokkua hänen opastettavilla, jotto 
novzi kuoleista i ka ennältäv teidä GelilejaSSa; Sielä händä niättä; 
ka mie Sanoin teilä. 

8. I ruloldi lähteliyO fayö kalman-luoda varaten i äijäldi 
ibaStunuona, kiireheltiih Sanomah hänen opaSSetta villa; i kuin 
aSSuttiih Sanomah hänen opaSSetlavilla, 

9. 1 ka Jisus vaStah tuli heila paiseSSa: terveh. 1 hoy 
lähendiätSehyO kabuttiih hänen jallat i kumarduatSettiib hänellä. 

10. hilloin Sano heila Jisus: eigiä varakkua; mängiä, Sa- 
nokkua mivn vellekSillä, ana männäh Galilejah, i Sielä milma nähäh. 

11. Kuin hjO aSSuttiih, ka muvvennet vardeitSijista, tulduo 
linnah, Sanottiih arhereiloila kaiki, mi oli. 

12. I hyo kerävdyhyö vanhembien-kera, keSkenäh pandiih 
andua salduatoila vägi äijän bobiezie, 

13. I paistiih: Sanokkua, jotto hänen OpaSSetta vat, tulduo 
yoUä miijän magavo-aigana, hänen viediih, 

14. 1 kuin kuuluSlanov tämän vanhin, myO hänen lövväm- 
mä, 1 tiijät huoletta luaimma. 

15. A hyO, ottahuo hobiezet, luaittiih niin kuin heila nev- 
vottiib. l kuuluvilla lieni tämä pagina Judejoisa täb päiväh-Sua. 

16. A yksitoistakymmendä opaSSettavat aSSuttiih Galilejah 
gorah, kunne käSki beilä Jisus. 

17. I nähtjO händä kumarduatSettiib hänellä; a muvvennet 
ei u^ttu. 



80 

18. I IfihendifttSehyO Jisus, Sano beibi: annettu on mivh 
kaiki valda taivahaSSa i mualla. 

19. Niin mangiit, opaltakkua kaiki ratiTaS, riasittiassl beidl 
tuaton i poijan i pyha-bengen nimeh. 

20. 1 opaStäkkua heida luadie kaikie, min mie teila kUSin; 
i ka mie tiijän-kera olen kaikina päivinä ijan loppub-Sna: amin. 



Muistutuksia ja SelilyiisilU 

Vaikk' ei kysymyksessfl-olevan kappaleen kieli ole laoseo- 
pillisessa katsannossa aivan virheetointä, niin on se sanojen ja 
muotojen ybUtläisessä kirjoitannassa jokseenkin nubteetointa, joki 
myOs todistanee, että sen käyttäjä, jolla ei Iästä enenunan koin 
Suomen kielestäkään liene ollut mitään kieliopillista tietoa, on 
vaan ammentanut luonnon läbteestä s. o. kansan suusta. Suo- 
men kirjakielestä poikkee tämä murre, niinkuin lukija itse on 
bavainnut, tuntuvasti, mutta on sitä likempänä Suomessa oievata 
itäistä muiTetta. Poikkeaminen on kahtalainen, sanakirjaUinen ja 
kieliopillinen. Sanastossa tavataan koko joukko muukalaisia sa- 
noja, ja ne Venäjän kielestä otettuja; sen obessa on moni peri- 
suomalainen sana tässä murteessa käytetty toisessa ja useimmin 
alkuperäisemmässä merkityksessä kuin meidän kirjakielesslmme, 
esim. sana kalmaa jolla viimeksi mainitussa on niin epäselvä mer- 
kitys, vaan jota tässä käytetään meidän haudan asemesta, jossa 
merkityksessä se sana tavataan Mordvankin kielessä. Erinäisissä 
selityksissä kuhunkin kohtaan, missä tämmöisiä sanoja- tavataan, 
tahdomme ne alempana lakijalle selittää. Kieliopilliset omitui- 
suudet sitä vastaan luettelemme nyt kohta tässä aineenmukai* 
sesti järjestettyinä, joten pääsemme niitä kussakin kohdassa erit- 
täin mainitsemasta. 



81 

1. i&niopissa. 

A. iioikat 

a) Itämurteen yleistä lakia, että aa }di ää tehdään kaksois- 
ääniksi (jotka SoomeD rajojen sisällä lähimmästi orat oa ja eä) 
on' tässä noudatettu siten, että ne muutetaan ääniksi ua ja iä, 
josta lukija Itfytää tekstistä läpi läpeensä esimerkkejä. Näitä ua- 
ja 141-aäniä ei kuitenkaan saa lukea siten kuin samoja ääniä esim. 
suomalaisissa sanoissa: fuUua, ääniä, vaan ovat kaksoisäänen mo- 
lemmat äänikät yhtenä tavuuna luettavat, niin esim. yks. inf. sa- 
noista kala, leipä, ei kolmitavuisina: kalu-a, leipi-ä, vaan kaksi- 
tavuisina: koHka, läpiä, yhden kuin länsi-Savossa (Wiitasaaressa, 
Saarijärvessä j. m.) sanotaan: kalöa^ le^ä. Tätä omituisuutta 
aiomme tekstiä toisinkiijoittaessamme erittäin merkitä, joten sen 
lukeminen Suomalaiselle olisi tullut helpommaksi, vaan luovuim- 
me tästä aikomuksesta, havaittuamme että semmoisesta kirjoitan- 
nasta olisi painattaessa tullut hian paljo hankaluutta. 

b) Aänikkäjhteydet ae ja äe muuttuvat samoin ääniksi ua 
ja iä, niinkuin sanoissa: puakkua (10: 23) = paetkaa, yuo/fiM 
(27: 85) = jaettiin (= jakoivat); kiän (8: 3) = käen (käden), 
niäitä (11: 4) = näetU, vian (12: 28, 22: 7, 24: 30) sväen, 
fdä (23: 39) = näe. 

c) Äänikät u jdL y muuttuvat toisen äänikän jälessä r.ksi, 
esim. mivn =i miun, minun, ^vla = siulla, sinulla, kavti = kauti, 
kautta, kavnehU^ =: kauneus ; lövdänöv =z lojtänee, tävii = täjsi. 
Kilin näin muuttunutta äänikkää vielä seuraa äänikkä, kerrotaan 
V, esim. lövvättä = l6mi&, löydätte, /aVi;«/= läyet, täydet Tämä 
muutos on koko itäkarjalaisessa murteessa yleinen, vaan Hra 
Wiedemann on toisinkiijoittaessaan poikennut pääkirjasta ja kir- 
joittanut tämmöiset kohdat suomalaisen kirjakielen mukaan. 

d) Aänikkäjhteydet ua, yä muuttuvat ääniksi uo, yöy esim. 
sanoissa: li^^puo (24: 3)=: loppua, hoppua (26: 5) z:= hoppua, 



82 

Javhio (26: 34) = laulua, no^uo (26: 62) = noustua; pbafi 
(12: 26) = pysyä, mövkyö (15: 31) = möykkyä, kylyö (22: 46) 
rz kysyä, mändyö (26: 58) zr mäntyä. 

e) Äflnikkäyhteydet uo, yö muuttuvat ääniyhteydeksi um, 
yWy kun ättnikkfl seuraa, esim. sanoissa: luvvah (13: 42, 50) 
= luodaan, jtwva (20: 22) = juoda; lyvvä (14: 16) = syodi, 
mywä (18: 25) = myödä. Poikkeukseksi tästä laista on luettava 
sana: tnjnuvamnan (21: 33) = vuoannan, vuodannan (ojan, kana- 
van), jonka oikeittain pitäisi olla: vtwvannan. 

f) Äänikkäybteydet oa, öä muuttuvat kaksoisääniksi uo, y^, 
niinkuin sanoissa: eluo (6: 19, 20) == eloa, tucUtuo (11: 27, 
15: 6) = taattoa, viikuo (12: 25) = viikkoa, muamuo (15: 6) 
= maamoa, Sanuo (22: 46) = sanoa; kirikkyö (12: 6) = ki- 
rikkOA, kirkkoa. 

g) Itämurteessa paikoin oo:ksi ja ou.*ksi supistuva sana ole, 
supistuu täällä sanaksi uo (2: 6). 

h) Äänikkäybteydet ia, iä muuttuvat ie:ksi, esim. sanoissa: 
hiodie = laatia, Uogie = sokia, rybähie (7: 16) = rypähiä, rypi- 
Kä, smokvie (7: 16) = smokvia, kirjtUukUe (26: 54) = kirjoi- 
tuksia ;yv^im (11: 28)=:jykiän, kebie (11: 30) = kepiä, kevil, 
piet (17: 25, 26: 53)=piät, pidät, pietiä (18: 12)=piättä, pi- 
dätte, hyybiet (24: 28) = hyypiät, hävie (24: 34) =: bäviä. 

i) Kaksoisääni ie muuttuu ff;ksi, kun äänikkä seuraa^ esim. 
ii^ä (11: 27, 20: 22 j. m.) = Ueä, Uedä. 

k) Itämurteessa paikoin ei:ksi muuttuva äänikkäybteys ee 
muuttuu tässä murteessa, niinkuin paikoin Suomen rajojenkin si- 
sässä tapabtuu, tV;ksi, esim. sanoissa : iellä, i^iä (jotka tekstissäm- 
me tavataan usein) = eellä, eessä, edellä, edessä.. Sanassa t^ 
taivutettuna, ei tätä muutosta, kumma kyllä, tapabdu; niin esim. 
tavataan: veeiiä (8: 24, 14: 24) ja ve^M (8: 32), jotka Suomen 
itämurteessa kuuluvat joko veiUä, veissä eli tfieiiä, piessä, ja joi- 
deui ybtäläisyydea vuoksi, tässä olisi pitänyt kuulua: vieiiä, mS& 



83 

I) KaksoisflHiiikkil ti saDoissa: mdän, meiäi, ieiä$i, tääi 
keiän, heiät, muuttuu tdssX murteessa u:ksi; niin kirjoitetaan 
tassfl: miiiän, mii/ät, Hi/än, Hyäty hiifän, tdyät; mutU muissa 
taivatuksissa taas: meiiä (meillä), heidä (heitä) j. n. e. 

B. Kerakkeet 
Yleisenil muistutuksena kerakkeista tässä kielikappaleessa 
mainittakoon, että sen tekijä usein jättää kerakkeen kertomatta, 
missi se meidän kirjakielessä on kerrottuna. Tämä tapahtuu 
blBdtä kuitenkin säännöllisesti kahdessa eri tapauksessa, nimit- 
täin: 1) i-päätteisen kaksoisäänikän jälkeen, esim. heila, heiii, 
peUi, aitQy kaiki, paikoih, poiki, joiden siassa olisi pitänjt olla: 
heillä, heitti, peitti, aitta, kaikki» paikkoih, poikki; ja 2) kun 
kerrottavan kerakkeen edellä kulkee kerake, esim. polH^ palko, 
tirpaa, tartuis, jotka suomalaisessa kirjoituksessa äännännOn mu- 
kaan kirjoitetaan : poltti, palkka, tirppaa, tarttuis. Me emme luule, 
että kääntäjän kirjoitustapa tässä perustuu karjalaisen rahvaan 
kieleen, — niissä osissa tätä kielialaa, joissa itse olemme käyneet, 
emme tämmöistä omituisuutta ole havainneet, — vaan olemme, 
uskollisuuden vuoksi pääkirjaamme kohtaan, tämän vian jättäneet 
muuttamatta. Näin on Herra Wiedemannikm tehnyt, ja lisäksi 
vielä ulotuttanut karakkeen-hylkäämisen semmoisiinkin kohtiin, 
joissa sitä alkukirjoituksessa ei ole ja joissa kaksinkertainen kerake 
on välttämättömästi tarpeellinen, niinkuin esim. taivutus- ja johto- 
päätteissä. Tämän kerakkeiden vihan tunnemme Herra Wiede- 
nunnoissa vanhastaan, mitä Suomen ja Wiron kieliin tulee; paha 
vaan, etl* emme me täällä Suomessa, jotka kuitenkin jo neljättä 
sataa vuolta olemme olleet kirjoittavinamme Suomen kieltä, ole 
voineet emmekä vieläkään voi käsittää sitä salaista viisautta, joUe 
poiki ja poikki, kaiku ja kaikki, kelpo ja helppo, tanko ja pa^ik- 
ko, virta ja pirtti, pelto ja veltto sisältävät yhdenkaltaiset sisus- 
äänet Wiro6sa voinee paljokin hyvää löytyä, vaan tätä hyväi 



84 

emme me huoli sieltft, UrjolenkaMi, sitä vähemmin kuin WinHi 
kielen kSytfinnOlliset harjoittajat juuri ovat ruvenneet seuraamaaa 
meidän kirjoitustapaamme tdssfl kohden. — Tftmfin yleisen muistii- 
tuksen tehtyä voimme nyt mainita muutamia eri seikkoja^ joissa 
kysymyksessä-olevan kirjan kerakkeisuus poikkee suomalaisesta. 

a) Kerakejhteys ff muuttuu, kun sitfl seuraa i, e tahi ä, 
i/:ksi, tahi kukaties .on oikeimmin sanottu, että tämä alknperli- 
seropi yhteys ei pehmene {^Vksi muulloin kuin kovan SSniklfi 
seuratessa (niinkuin esim. sanoissa: mc^fa, I{;aJ; niin kirjoitan- 
me tfissä seka alkukirjan mukaan että sitä myöten, minkä tassi 
kohdassa olemme havainneet itä-Karjalaisten kielestä, ei: veljet, 
neljä, vaan: vettet, neliä. Herra Wiedemann on tässäkin kohden 
ottanut muodostaaksensa Karjalaisten kieltä Suomen yleisen kirja- 
kielen mukaan. Vaan kuka ei ole karjalaisilta iaukku-Wenilii- 
siltä kuullut heidän alinomaa käyttämäänsä: „pyhä velH""! 

b) Suomen kielen ^-ääni muuttuu tässä kirjassa usein, s^l 
sanojen alussa että sisässä ja toisinaan lopussakin, häneksi, har- 
vemmin z:ksi ja vielä harvemmin 2^:ksi. Meidän luulo on se, eUI 
tämä muutos on Venäjän kielen vaikuttama, mitä S-ääneen tulee, 
jonlMMlemme kuulleet itä-karjalaisen rahvaan suusta. Sitä vaa- 
laan luulemme, että niin hyvin z kuin i ovat tähän kirjaan Kar- 
jalan kielen syyttä tulleet kirjan venäläisen tekijän korvasta ja 
suusta; muutoin emme voi selittää semmoista epätasaisuutta hä- 
nen kielessänsä, että hän esim. kirjoittaa ie (se) mutta hää, 
aUä, tahi novH, mutta nov&tuo. Emme ole kuitenkaan tässäkäin 
kohden rohenneet poiketa alkukirjan kirjoitustavasta. Jälempäoi 
saamme vielä vähän koskettaa tälä kohtaa. 

c) Kerakeyhteys hk pehmenee A:ksi, esim. riähäi (3: 2) 
sanasta riähkä. Täten pehmentää sen Suomen kielessäkin muuan 
murre ja muutamat kirjoittajat, vaikka siten useampi taivutus- 
muoto esim. sanoista pcMca ja paha, pihka ja piha, nmhka ja 
ruuhi, ptmhka ja puuha j. m. m. tulevat aivan yhtäläisiksi. 



85 

d) Kerakeybteys Uc pehmenee tässif /i!rkfti, niinkuin sanoissa : 
näimttf (4: 2) = nälastyi, hymtm (4: 20) =bjblUiin, hyljät- 
tiin, hymttyö (21: 17) = hylättyä, hyljättyä, jaUaUa (5: 13) = 
jaloilla, vettakU (5: 42) = velaksi, veUm (18: 27) = velan, 1^- 
tyUä (21: 5) ja MUyn (21: 7) =salOlki, sälön, hyUyn (24: 15) 
= hylyn. Tässäkin kohden on Herra Wiedemann mielivaltansa 
antanut vallita ja kateltavansa murteen luonnetta vastoin antanut 
Ar.-n pehmenemisen kokonansa kadota; yhdessä kohden (nälMSkt&y 
4: 2) on hän seurannut alkukirjaa ja poikennut omasta kirjoitus- 
tavastansa. 

e) Kerakeyhteys rk pehmenee samalla tavalla rr.*ksi, esim. 
sanoissa: varrä&tqfai (6: 20) = varastajat, karran (11: 17) = 
karann, karannut, härrät (22: 4) = härät, härjät, tnrrondua 
(22: 23) = virontaa, virkoontaa. Tässä on Herra Wiedemann 
menetellyt samoin kuin viimeksi mainitussa kohdassa. 

f) Kcrakeyhteydet ^Ar^ SA: muuttuvat pehmentäen ^;ksi ja Sl:ksi, 
esim. sanoissa: kissotah (11: 12) = kiskotaan, köSSke (4: 3) i= 
käske, kSSU (6: 2)=:laske, iCS^andm (8: 10), tmoSSia (26: 38), 
j. m. m. Merkillistä on, että Herra Wiedemann tässä kohden 
on kaksinkertaisen kerrakkeen antanut olla aloillansa. 

g) Kerakkeyhteys st pehmenee x^iksi, kun sen edellä käj 
muu äänikkä kuin i:llä päättyvä kaksoisääni, esim. pappiHssdfila 
(2: 4) = pappilistosta, rissitt^ä (3: 1 j. m.) = ristittäjä, pissa 
(5: 29) = pistä, issutUih (20: 30) =: istutUin, isnUii (21: 33) = 
istutti, vabmssin (22: 4) = valmistin. Vaan kun stio edellä käj 
irllä päättyvä kaksoisääni, pehmenee se paljaaksi «:ksi, esim. mta- 
suiai (5: 23) = muistutat, muisa (16: 9) = muista, pakeSSia 
(8: 29, 9: 29 j. m.) = paistessa, paisa (10: 19)= paista, potfoA 
(11: 5, 18, 19) = palstaan. Tämä jälkimäinen on merkillinen 
seikka; samallaisen saamme mainita jälempänä inessivin päätteestä 
puhuessamme. Edellisen kohdan en Herra Wiedemaan jättänyt 
aloillensa, vaan jälkimäisessä muuttanut edellisen mukaan, havaitse- 



86 

matta, että kääntäjä oa tässä seurannut jonkunlaista säintoi; 
kuitenkin on Herra W. taas poikennut tästä kirjoitustaTastaiisa 
ja käännöksen mukaan kirjoittanut esim. paise^ (8: 29, 9: 29). 

b) Kerakeyhteys S/ pehmennetään SS:ksi, esim. opcSSHetUi' 
vat (5: 1 j. m.) =: opastettavat, muiSllicMi (5: 36) = mustaksi, 
. välBiata (5: 39) = vastata. Jos tämä kerakeyhteys seuraa kera- 
ketta, pehmenee se paljaaksi Izksi, esim. viriän (5: 41) = virs- 
tan. Tätäkin seikkaa toisinkirjoittaestaan on Herra Wiedemaan 
menetellyt ei-yhtäläisesti; niin on hän kirjoittanut sanan opcäSiet- 
tavcU (5: 1) alkukirjan jälkeen täten, vaan vastoin sitä ja sen 
kielimurretta taas kirjoittanut: fm&takU (5: 36), vä&iaia (5: 39). 

i) Kerakeyhteys tk pehmenee aina siten, että k kokonansa 
lankee pois, esim. itendiä (2: 18) = itkenUä, matai^ (5: 25, 
15: 32) = matkassa, katennutta (12: 20) z= katkennutta, kitem- 
mä (13: 28) = kitkemmä, katettavakin (27: 7) = kätkettävikM. 

2. Nimisanoissa. 

a) Paitse tavallisia monikon-merkkejä i ja t käyttää tina 
murre ahkerasti myos päätettä loiy jota hämäläinen murre ei 
tunne, vaan jonka käyttäminen i- ja o- päätteellisissä sanoissa 
idästä päin on levinnyt yli koko pohjais-Hämeen (jonka asukkaat 
ovat Savolaisia), niin että se löytyy esim. Wiitasaaren, Säänjär- 
ven, Kivijärven, Keuruun ja Ätsärin kielessä. Näissä paikoin, 
niinkuin Suomen Karjalassakin, käytetään /oi-päätetlä eroittaak- 
sensa monikon taivutukset yksikön vastaavaisista muodoista, siliä 
monikon-merkki i ei voisi tätä eroilusta matkaansaattaa, kun 
t-päätteellisissä sanoissa vartalon i toisen f;a edellä ei levene 
^ksi (esim. ris(^'ä, mökeissä^ niinkuin länsi-Suomen murteissa), 
ja o-päätteellisissä sanoissa vartalon ja päätteiden liitoksessa yksi- 
kössäkin kuuluu t-ääni (esim. if/tä^liäf kukoHla, taloissa). Kfsy- 
myksenä-oleva murre taas käyttää tätä monikon-merkkiä kaikista 
muista sanoista kuin a-päätteellisistä ja n. k. supistuvista; esin. 



m 

jaOamqia (3: 11), iavdUoisa (4: 2i), juomarilqfen (24: 49); 
näffölq/ä (6: 16), iemboioja (7: 22), reboloiia (8: 20); iivuiiifa 
(3: 4), kivuioiia (4: 24), Hnduiqfen (6: 26). ihilStt^l^a (22: 3), 
kui^utiuioila (22: 4), tyofmettyiq/en (23: 37), vamtuU^en (24: 22); 
kmUHstä (3: 9), juuriloiia (3: 10), Arit^m (7: 24), r^zi^ 
(14: 29), Id&kUq/en (23: 14), ovt/om (24: 33, 26: 71); AtoiMiä 
(17: 15) = kuilla, muaiom (17: 25)=maideD, puuMsia (21: 8) 
= puista, oigthiriäiöUä (23: 4) = olkapftiUa, piälöm (27: 39). 
c) Inessivin pflfite on taTallisesU -Sto (-S^), paitse kun i 
käy edellä, joUoio päätteen kerake on ss, ja kon i-päättedlinen 
kaksotsääni käy edellä, jolloin se on paljas s; esim. kaikoMiokh 
zissa (4: 24), Ouä&ukUssa (13: 44) j. m. m.; ravvoisa (11: 2), 
vägivaäoisa (11: 12), Arotpa (13: 57); poikkeus jälkimmäisestä 
kirjoitustavasta on rannoissa (4: 13), tässä ia vuattäua (11: 21), 
ja ehkä muitakin. 

c) Adessivin päätteen kerake on, samoin kuin Ineasifinkin 
yksinkertainen, kun edellä käy t-päälteellinen kaksoisääni, esim. 
Juuriloiia (3: 10), kuutirtmmtteila (4: 24). Tämä on yleisesti 
tavattava tämän muodon kirjoitustapa. Hyvin harvoin, tuskin 
muualla kuin 23: 37 kiviiöilläj tavataan tämän sian päätteessä 
kaksinkertainen kerake mainitussa tapauksessa. Lauseopillisessa 
katsannossa on. Adessivi-sialla venäläis-karjalaisessa murteessa se 
kummallinen omituisuus, että sitä käytetään Allativi-siankin ase- 
mesta, jota jälkimmäistä tässä murteessa siis ei löydy ensinkään; 
esimerkkiä tästä seikasta tavataan läpi läpeensä kielikappalees- 
samme; uskomattomia varten otamme tähän kuitenkin seuraavan 
värsyn (8: 4), jossa täromoisesti käytetyitä muotoja on useampia: 
„i fiano häneilä Jisus: katSo, elä ni keliä lano, a mäne oiuttua- 
tSe papittOj i tuo lahja, miityön Moisei käSki zakonaBfai tiedä- 
vOkSi heila''. 

d) Elativin päätteen kerakkeet ovat it, paitse kun näitä 
edellä käy i, jolloin ne ovat st; esim. mistä (monin paikoin). 



• «8 

riähktä, päivistä (11: 12), kaUcisia jyvistä (13: 32), vOMsia 
(3: 4), oigeista (5: 10). 

e) Illativin päflte on paljas \ paitse supistavissa nimiBa- 
noissa, joissa se on yksikössä -hAe, monikossa -heze, esim. hu(h 
nehiSte (7: 25), venehOe (8: 23, 9: 1, 13: 2, 24: 38), tamUkäe 
(11: 23, 14: 19), rahvdhdlte (17: 14); HvteMze (13: 30), huone- 
hize (26; 58). 

O Omistusliitännaisiä käyttää evankeliumin suomentaja vä- 
hemmin kuin toivottava olisi ja vähemmin ktrin Kaijalan morre 
ylipään niitä viljelee, johon luulemme syyksi niiden Venällisen 
korvalle omituisen luonteen. Niiden asemesta käyttää hän, niin- 
kuin Viron kielessäkin tehdään, usein sanaa oma^ esim. 2: 11: 
„i avattno hänellä omat takat^ = ja avattua hänelle kuormansa. 
Vaan tavataan omislusUitännäisiäkin monin paikoin, niinknin: 1) 
ensimmäisen olijan omistusliitännäinen -n, ei kuitenkaan munia 
kuin kerran, sanassa poigan (9: 2); 2) toisen olijan liitännäinen 
-8 sitä vastaan useammin, esim. t/S^ (18: 16), itkt^t&i (5: 29, 30^ 
17: 27, 18: 8), käd^ (5: 30, 12: 13), omattal piäUälk (5: 36j, 
vuaievi (5: 40), omoS pim (6: 17), oma^Sk^ Silmät (7: 3), 
(mdS&a^ (7: 4), oma^ta^ silmästä (7: 5), oma^ posteli (9: 6), 
tuatttM, muamuo^ (15: 4), oma^ elo (19: 21), omaS palka (20: 14X 
vettSeS (26: 52); toinen muoto, nim. -ze, on tällä liifännäiselll 
9: 6 sanassa kodihize; 3) samoin kolmannenkin olijan UitännäisU 
-h, esim. omah postelin (9: 7), izliätäh (10: 35), tuattuoh miio- 
muoh (10: 37), k^kenäh (12: 14, 25), kohaldeh (13: 34), amai- 
lah (14: 11), iTS^/äA (16: 24), kumuaUeh (17: 6), mäh (20: 3, 6), 
järeUäh (21: 18, 24: 18, 26: 52), ni mikseh (22: 5), tmt^ah 
(22: 16), omieh vuatleida (24: 18); 4) ja monikon toisen olijan 
liitännäistä -ne tavataan vaan muutamia kertoja, niinkuin sanassa 
it^täne (19: 8) ja itielläne (23: 9, 25: 9); lauseessa: „i työ 
ottija ttS^luo^ (25: 35) on yksikön toisen olijan liitännäisU 
käytetty monikon saman olgau liitännäisen siassa. — Herra Wie- 



deroann on kokonaan rapsinut pois nämä päätteet, millä oikeudella, 
sen yaslatkoon itse. Ainoastaan kolmessa adverbi-sanassat joissa 
omistusliitännäinen on ikäskuin peitoksissa, on hän sen jättänyt 
aloillensa, nim. kohaideh (13: 34), kumuaiieh (17: 6), ni mikseh 
(22: 5). Muissa adverbissäkin on hän heitUnyt liiUnnäisen pois, 
joten sana usein on tullut ymmärtämättömäksi, esim. „a Farisett 
mändyo luaitih ^vinnon ketenä'' (12: 14) ja: „jogo mua «o- 
vinnota ketenä ttibjä liev" (12: 25), joissa sana kt^enä ei 
merkitse mitään; sitä vastaan on alkukiijan sanalla kei&kenäh (zn 
keskenänsä) adverbin-merkitys: iubcrdes, sig emellan. Koko- 
nansa toinen merkitys taas tulee liitännäisen poisheitännästä 
semmoisissa lauseissa kuin Herra Wiedemannin: „buomenekSela 
järeiä läkSi linnah"" (21: 18) joka ruotsiksi on: om morgonen 
begaf han sig med förständ tili stadcn; „pane järelä huodrah 
oma veitte" (26: 52; vei^i iässä pitäisi olla, taikka t^ÄÄ, 
niinkuin alkukirjassa oikein ou), ruotsiksi: sätt med först&nd 
i slidan ditt svärd; alkukirjassa on molemmissa ^oMxui järeiläh 
=järellänsä, järellensä, taikka meidän kirjakielen: ><S/e//«n^(¥^ /a- 
kctisin, joten sen karjalaisen suomentajan käännös on aivan oi- 
kein. Aivan ymmärtämättömäksi on lause tullut omistusliitän- 
näisen poisjättämisestä paikassa: „piavytti toizie %Ulä SeizomaSa^ 
(20: 6), jossa alkukirjan l^iiiäh on meidän kielen: sillansa, ihnan, 
jotiien; kokonansa toinen ajatus tulee liitännäisen poisjätännästä 
samassa sanassa, seuraavassa lauseessa: ^nägi toizie St//dl pihalta 
SeizomaSa^ (20: 3), joka ruotsiksi on: han säg andra stä pä den 
gftrden; alkukirjan: „nägi toizie %iiiäh pihalla SeizomaSI^^ sitä 
vastaan on oikein: säg andra stä pä gärden (1. ute) lediga. 

g) Adjektivien kaksivertainen aste tavataan tässä evankeliu- 
min-käännöksessä usein monivertaisen asemesta, niinkuin Viron- 
kin ja niin monessa muussa suomi-sukuisessa kielessä; esim. 2: 6: 
„i lie, Wifleema Judan mua, ni millä et uo pienenibi Judan van- 
hemmitta**; 18: 1: „keu on limrembi Uivai-kuningahuolKa*'; 



90 

18: 4: „ze on iuurembi taivaS-kuningahuo^^a"; 20: 26, 27: «a 
ken tahtonoov teisä olla vanhembana^ ana liev ieillk pienembäm; 
i ken tabtonov teisä olla enSimäzeaä, olgah teilä nuorembana^y 
j. 0). Mutta tietysti ei Karjalan murre puutuu roooivertaisU, 
vaan on tftmä vertailun aste juuri yksi niitä tnnnustähtiä, jotka 
sen murteen eroittavat hämäläisistä.- Sen harvinaisuus kjsjrajk- 
senä-olevassa kielikappaleessa lienee syytettävä kääntäjän veaälät- 
syyteen, sillä ei VenSijäukään kielessä ole oikeata superiativia. 
Seuraavat esimerkit osoittavat, ett' ei tämä muoto oUot tuntema- 
toin meidän kirjoittajallemme : ,,§uan miehen-piällä varMn^ (8: 5), 
jota viimeistä sanaa käytetään merkityksessä: päämies, rtihänas 
kaksivertaisen vanhembi kanssa vaiheteilen; y^hiän pienm kaikista 
jyvistä on" (13: 32); ,,kumbane käS^dä buurin on zakonal^'' 
(22: 36); „Jisu8 ^eizattiih vanÄ^mmon-edeb, i kySy häneidä van- 
hm'' (27: 11). 

3. Nimisanojen johdossa. 

Nimisanan johtomuodot ovat enimmäkseen yhdenlaiset ja 
yhdet kuin yleisessä Suomen kielessä. Seuraavat johdannas- 
muodot ovat meistä näyttäneet ansaitsevan erinäistä mainitse- 
mista. 

a) Johdanuaiset päätteellä -^uS ja -t^ vastaavat meidän 
johdannaisia päätteellä -us, vaan poikkeevat niistä sanaa taivu- 
tettaessa, näin: kavnehv^, katmehu<m, keumehuo^Ui, AyvMyS 
(5: 48), hyvähyön, j. n. e. Sanaa: kuningahiä käyttää eraa- 
kellumin kääntäjä sekaisin sanan kuningahu^ta kanssa, jossa taas 
on sama pääte kuin meidän sanoissa: alusia, edusta, tausta. Tä- 
män jälkimmäisen johdannaismuodon näyttää Herra WiederoaDn 
karsineen pois. 

c) Usein tavattava nimisanojen johtopääte on -^o, jvUa 
tekojen nimiä johdetaan tekosanoista ; merkityksessään se vastaa 
meidän kielen johdannaisia päätteillä -o, -u ja -uu ja äänelUses- 



»1 

Ukin näjiVHfk olevan näiden kanssa beirooa taikka ntiden yhteinen 
vanhempi aikamuoto. TälU päaileeliä johdeliiila ovat: leikata 
(9: 37, 38, 13: 30, 39, 24: 32), vastaava suomalaista leikkuu; 
Hedä»ö (8: 4, 10: 18, 13: 11, 24: 14), suom. tieio; iizävö 
(13: 8, 23, 25: 27), suom. iisä, lisyy; lebävö (11: 29), suom. 
lq:fo, ieptiu; magavo (28: 13), suom. makuu; muanivo (26: 4) 
sanasta fnuaniian, suom. houkuttelen, 

c) Aivan vastatoin Suomen kielessä on Karjalan johtoniuolo 
päätteellä "tiu, esim. sanoissa: vara^u (8: 26), suom. pelkuri, 
sanasta varaan, brihat^u (17: 18, 19: 20, 22) sanasia brifta 
(8: 6, 8, 13), molemmat merkityksellä poika, nuorukainen, 

d) Edellisen kanssa heimoa eikö liene johdannaisnuioto pl&ät* 
teellä '(U sanassa /o^a^i (3: 11, 10: 10), suom. jalkine. 

e) Sanassa kan^ve (9: 15), suom. seura, joukko, tavataan 
sama johtomuoto kuin suom. seurue, linnue, laivue, heinue. 

f) Sanassa luctdimo (5: 32) lienee oikeastaan sama muoto 
kuin suom. antama, tekemä j. n. e. 

g) Erinomaisen merkillinen sekä johdantonsa eitä merki- 
tyksensä vuoksi on sana jiädie hiilosanassa jiädie-ä^tie (23: 25, 26 
ja 26: 7) joka suomalatsesti kirjoitettuna olisi: jäätiä. Tämä 
sana vastaa viimeksi-viitatussa paikassa ki'eikka1aisen alkukirjan 
kka^aOxifoq, joka merkitsee sekä alabasteri-kiveä että siitä teh- 
tyjä astioita. Venäläisessä käännöksessä on: a^iaöacTpoaui co- 
cyA^, ja tätä vastaa lähimmin tuo karjalainen käännOs. Mutta 
nyt kysytään: merkitseeko tämän sana jiädie alabasteria? Sitä 
emme luule, sillä tämä kivenlaatu on tuntematoin sillä alalla, 
jossa tätä murretta puhutaan. Sitä vastaan luulemme suomen- 
tajan tässä kohdin, niinkuin monin muinkin paikois, poikenneen 
alkukirjasta ja, kun suoraa käännöstä ei voinut tehdä, sen siaan 
panneen sanan, jonka esine oli likinnä sitä esinettä, joka oikeas- 
taan olisi ollut nimitettävä. Suomalainen käännös käyttää kysy- 
myksenä-olevassa paikassa sanaa klasi (s. o. klasi-astia), ja me 



92 

uskallamme luuletlaa, etu myös sanayi^JkSe-o)^ ei merkilsee mauta 
kuiD: klasi-astia. Sana jäätiä^ joka näin muodoin olisi alkupe- 
räinen suomalainen nimi klasille; on nähUTästi johdetlava sa- 
nasta /^^ ja sen alkunainen merkitys ehkä: jään näköinen, jääo 
kaltainen, taikka jotakin muuta tähän vivahtavaa. 

4. Asemasanoista 

eli pronominista ei ole juuri paljo muistuttamista, kun ne ovat 
melkein yhdet kuin Suomen kielessä, vaikka muutamat näköjään 
vähän erilaiset Olija- eli tekijä-asemat ovat: mie, ^e, hion, mifi, 
työ, hyö; genitivi-sia näistä on: mivn (mun), tivn fsiunj, Ad- 
nen, nUyän, tiyän, hiifän. Omituinen inflnitivin muoto 1 ja 2 
olijan asemasta yksikössä on : mibna, l^UmUy joka tavataan pa- 
koin Suomenkin Karjalassa. Monikon genitivien kiijoitus ei alku- 
Uijassamme tosin osoita äänikän pituutta (siinä tavataan esin. 
3:n olijan asema hiän ja saman olijan monik. genitivi samoin 
kirjoitettuna: rixHi), vaan luulemalla on pantu (sekä Herra Wie- 
demann että me), ett' ei tämä äänikkä, joka on syntynyt oraiasa 
taivutuksissa näkyviin tulevasta kaksoisäänestä ei, voi olla lyhyt- 
kään. Kohtaaman sia monik. kuuluu näistä sanoista: fmifät, tä- 
jät, Myät. Takakobtaisena asemana (pron. reflex.) käyttää aika- 
kirjamme alinomaa sanaa kumbane (kumpanen). — Liitännäi- 
sistä olemme edellä puhuneet 

5. Tekosanan 

sekä taivutuksessa että käyttämisessä tavataan muutamia tuntovia 
poikkeuksia Suomen kielen tekosanasta. 

aj Pr»ens-ajan yksik. 3 olija päättyy v:llä (esim. ^öv, oi- 
t^, andav j. n. e.). Tämä muoto, joka tavataan Kalevalassakin, 
näyttää olevan likempänä alkuperäistä kuin meidän nykyinen, sillä 
tämän ajan alkuperäisessä 3 olijassa sekä yks. että monik. näyt- 
tää pre8.-partic tulevan esiin. 



»3 

b) Imperfekti-aikaa n. k. supisturista tekosanoisU ei Umi 
murre tee -ii-pflätteella, mutta paljaalla tila vaan, niinkuin sa- 
noissa: kerm (2: 4), varoi (2: 22, 14: 5), kylgöi (4: 13), hyi- 
gähM (19: 27), rubei (8: 24, 9: 26 j. m. m. p.), kargai (14: 6), 
leikai (14: 10), Umgei (18: 26), pakkoi (20: 20), hmgai (22: 34), 
kappcn (26: 51), virgoi (27: 64), lykkm (28: 2). TflmSn ajan 

1 olijassa mooik. on olija-paattessä paikoin Taan yksinkertainen m, 
esim. jätHmä (= jätimme), ottima (= otimme), jossa tapauksessa, 
niinkuin esimerkkimme osoittavat, kerake ei pehmene; useimmin 
tavataan kuitenkin tflssfl kohden se meidän kielessä tavallinen 
menetys. Koko itämurteelle omituinen supistus tämän ajan monik. 

2 olijassa kaikista supistumattomista tekosanoista tavataan tässä 
kielikappaleessakin; se on semmoinen että tämän olijan päätteestä 
i katoo ja päätteen äänikkä vaan on olijan osoittajana ja sen 
edellä j lykätään väliin, esim. ottya (= otitta, otitte), kuidffa 
(= kuulitta, kuulitte), tc^q/a (=ziapoiiia^ tapoitte), Ai/(/a (= tu- 
litta, tulitte). Kysymyksenä-olevan evankeliumin 25: 35, 36 si- 
sältävät useampia esimerkkejä tästä muodosta; ne kuuluvat: „näl- 
Mttyin mie, i andqja mivia 8ywä; juvva himotti, i tyo mivn 
juoU^a^ vierahalla rannalla olin, i tyO ottya itSeB-luo; alalti oBn, 
i työ matama; lätin mie, I työ kävel&ä mivn-luo^. — Taivu- 
tuksessansa imperfektin kanssa yhtäläisen konditionalin samassa 
olijassa tapahtuu samanlainen supistus, esim. o^/of^a (= ottai- 
sitte), (ied^Vaf (= tieUisitte). 

c) Savon murteessa on se omituisuus, että n. k. passivia 
käytetään monik. 1 olijan asemesta, jonka olijan omaa päätettä 
tämä murre ei käytä ollenkaan, esim. of^aon (= otamme), an- 
nettiin (=r annoimme), syötäisiin (= soisimme). Puheina-oleva 
murre käyttää samoin passivia toisen muodon asemesta, nim. mo- 
nikon 3 oman; esim. „mivn vallaSSa oUah salduatat^ (8: 9); 
^äijät - - hUlah'' (8: 11); y^voifah go kaniove'' (9: 15), „Sogiet 
nähäh \ rammat kävelläh, kibevdynyöt puhäHtuatketdh i kuurnehet 



M 

hmiiah, kuolhiot mrroiäh i nimliet hymnpaisah^ (11: 5). Ett'ei 
tftmä n. k. passivi ole oikeastaan muula kuin (rigatoin Ubi yki- 
nen aklivi, olemme jo ennen usein lausuneet, ja se nflkyy lista- 
kin sen kfiyltflmisestä Savon ja Karjalan murteissa; Tielfl parem- 
min nikyy sen ei-passivisuus siitä seikasta, että siU tässfl kieli- 
kappaleessamme käytetään samanlaisen kohtaaman kanssa kuin 
akliviakin, esim. „ien suureksi pannah*' (5: 19); „i tuodiih bä- 
nen-luo hermatioman'' (9: 2); ^kon^ otetab beildä liuiahazen*^ 
(9: 15); „i kuin rahvähan porotettiih^ (9; 25); ^tuodiih hloeB- 
loo mykän lembolazen^ (9: 32); „a Fariseit mändyO hiaittiib 
Uvimon^ (12: 14); ,,i tuodiib hänen fnän"" (14: 11); „ana 
javho-AvVen Sirottais kaglah^ (18: 6% j. m. 

d) Koncessivin päätteen kerake on milloin n milloin hm; 
esim. jälkimäisestä: rikkonnov, tahtotmov, cpa&tannov; vaan edel- 
listä on kuitenkin enämmän, jonka tähden luultava on^ että s« 
on tämän murteen oikea muoto ja tuo toinen vaan epätasaisuu- 
desta kirjoitustavassa syntynyt. Tässäkään kohdin emme kuiten- 
kaan ole uskaltaneet ruveta koijailemaan alkukirjaamme. 

e) Pret-participin akt muoto on nominativissa yhdenlai- 
nen kuin kirjakielessämmekin. Vaan taivuttaessa päättyy sen var- 
talo -uo-C-yö-) päätteellä, esim. juurdmmoi (13: 6), itMevdu- 
nuot (6: 16), lähtenyöUä (4: 4). 

f) Saman participin pass. infinitivi-siaa käytetään tässä mur- 
teessa samoin kuin kirjakielessämmekin olleen teon toimittaoit* 
seksi, esim. „i Uvottuo pois savuäta otettiib bänen^ (21: 39); 
^naiduo kuoli "^ (22: 25). TäsU taivutuksesta iOytyy kuitenkifl 
toinenkin muoto, jota käytetään useammin kuin tuola säännol- 
lisU; esim. sanoissa: Udohuo (21: 35, 22: 6, 13), kuuMtoim^ 
(22: 3^1), työndähyö (2: 16). Emme ole voineet Utä kuninai- 
iista muotoa sovittaa minkään participin taivutusmuodoksi, enem- 
män kuin sitä vastaavata Savon murteen muotoa esim. sanoiisa: 
kmUusUmta (= kuulustetiuaj, yieniäytä (= ylennettyä). 



96 

g) Tekoeaoan Tartalo iie^ jota meidin kirjakielessU ei ta- 
vata kum yhdessä modns koncessivissfl, loytyy tässfi murteeaaa 
taiTtttetliina läpi koko tekosaDan-taiTOtuksen ja kaikin paikoin 
merkilyksessft: bii/v<L Niin pres^ns-ajan 3 olijassa: Hev (8: 12, 
10: 15); koAcessiTissd: Kenöv (17: 22) ja iienettä (10: 18); im- 
perfektissä: Heni (7: 27, 8: 26, 12: 13, 28: 2, 15); konditio- 
naUssa: Heräs (24: 2, 20, 26: 5); imperalivissä : Hekkäh (8: 13, 
26: 42), ja olijaltomassa taivutuksessa: lieiäh (8: 12, 19: 5, 30, 
20: 16, 24: 34, 26: 11). 

h) Samoin kuin muunkin tekosanan presens-muodossa ykt. 
3 olija pimttyy v;Ua, niin kieltosanankin, joka Uissä kuuluu ev. 
Mutta tamfln nykyisempikin muoto ei löytyy, ja eroitua näiden 
kahden käyttämisessä näyttää olevan se, että ei:iä käytetään täy- 
dellisen predikatin kanssa, vaan ^-sanaa silloin kuin predikati 
jotenkin on vajaa; esimerkkiä: 3: 10, 8: 20, 9: 33, 10: 26, 13: 11, 
j. m. Merkillistä on, että tässä murteessa samoin kuin Viron 
kielessäkin kieltosana liittyy yhteen muotojen kanssa sanasta olen, 
jonkalainen supistaminen tavallkesti on aivan karjalaisen kielet- 
tflreo luonnetta vastaan; niin tavataan ev ole yhteen liitettynä 
muodossa evle: 2: 18, 10: 24, 11: 11, 12: 30, 13: 12, 21, 
15: 32; ev ottutma muodossa evhm: 6: 29, ja ei; o/d^ muodossa 
evldu: 13: 5, 6. Kalevalan ensimäisessä painoksessa tavataan 
myös tämmöisiä supistuksia. 

i) Tekosanan johtomuodoissa tavataan meidän kielen taval- 
liset johdannaiset. Freqventativi-päätettä le liitettäessä vartalo- 
sanoihin o-päätteellä ei näytä tätä aina muutettavaan e:ksi, niin- 
kuin esim. sanassa kuundale; mutta tavataan myös kuunnelle. 
Muistaaksemme olemme tätä menetystä kuulleet koillisenkin Kar- 
jalan kielessä. Reflexivi-muoto, tavattava sanoissa: c^iMmA (I: 20, 
2: 19, 4: 16 j. m.), isttdh (2: 22), muuitih (17: 2) j. m. on 
hyvin tavallinen Kalevalassakin, jonka kirjoitustavan mukaan nuo 
sanat kuuluisivat: osoittihe, istuibe, muuttihe. Sitä vastaan on 



96 

kysymyksenä-oleTassa murteessa toinen reflexifi-tekoeanain johto- 
muoto, jota ei tavata meidän kielessfl. Se päättyy piittaelli *Ae, 
jonka edellä vartalosanan äänikkä muuttuu kaksoisläneksi, esim* 
kumarduat&e (4: 10), oienducMet (12: 37), panuot^v (6: 30), 
limuodov (1: 23), anducU&ov (7: 7), rikkuoi^ennov (5: 13X 
vannuotU (5: 33), huoMfaiietMckua (6: 25), vardmHeäekkum 
Cli 15, 18: 10), heUtiämmmä (3: 16), rissitHäf^mäh (3: 7, 13), 
ristittiäCUttith (3: 6). Tätä johdannaista tavataan kielikappa- 
leessamme hyvin paljolti ja melkein kaikissa lekosanan taivutuk- 
sissa; vieläpä löytyy johdannaisiakin siitä, niinkuin sanassa pteAr- 
mättäät (4: 24), jolle vastaisi suomalainen johdannainen plek- 
säytyjät; kaksinkertainen reflexivi-aine näyttää olevan sanassa 
Utuotm (5: 1). 

6. Apusanoissa. 

a) Postpositioni-sanat ovat melkein yhdet kuin suomalaiset, 
vaikka useinkin lyhenneltyinä käytetyt, esim. i^ä (edessä), ieBA 
(edellä), edeh (eteen), kavH (kautta), jäUesli (jälesU, jilkeenX 
luo (luokse), myöl (myöten), i;aS (vastaan, kohden), täh (tähden), 
taa (taa*, taakse), hm (saakka). Omituinen tälle murteelle on 
postpositiaoi nähä eli näh, joka vastaa Suomen kielen sanaa 
nähden (esim. lauseessa: siihen nähden) ja joka samoin koin 
tämäkin seisoo illativin ja toisinaan erheyksestä genitivinkiB 
kanssa; sitä tavataan seuraavissa kohdissa: 3: 3, 6: 28, 8: 33, 
li: 7, 10, 13: 18, 37, 14: 1, 15: 7, 17: 13, 21: 45, 22: 31, 
24: 6, 26: 24, 27: 1. Evankeliumin käänUjä on yhdistysmor- 
kiliä yhdistänyt postposilionit siihen sanaan, jonka kanssa ne sei- 
sovat, siinä oikeassa tunteessa, että yhteys tässä on likeisempi 
kuin muiden lauseen osien välillä, ja me olemme toisinkirjokak- 
sessarome tässäkin seikat^sa seuranneet alkukirjaa, vaikka täm- 
möinen kirjoitustapa ei meidän kielessä ole tavallinen. Postpo- 
sitioni-sanan kera^ joka kielikappaleessamme tulee esiin monta 



97 

kymmeBta kertaa, on Heira Wiedeinann yhU monesti muuttanut 
sanaksi kenOj millä oikeudella, sen selittäköön itse. Evankeliu- 
min-kääntäjfi ei kertaakaan kirjoita sitä niin, eikä sitä Karjalais- 
ten suustakaan kukaan ole milloinkaan kuullut muuna kuin kera. 
Tämä sen sanan muoto vab?istuu oikeaksi senkin seikan kautta, 
että tämä sana luultavasti on yksi kuin suom. kerä^ ja tästä sei- 
kasta nähdään taas selvästi, että meidän postpositioneina käyte- 
tään taivuttamattomiakin nimisanan vartaloja (vert iäpi, kanssa 
oik. kansa, yU j. m.). 

b) Ylipään on kaikissa suomi-sukuisissa kielissä aivan vähä 
konjunktioneja. Niin tässäkin Karjalan murteessa on da lainattu 
Venäjän kielestä, samoin i, jonka konjunktionin usea näitä kie- 
liä on ottanut Slavilaisilta, ja meidän luuloamme myöten on suo- 
malainenkin ja siellä peräisin. Niinkuin tätä muutamin paikoin, 
esim. etelä-Savossa ja osissa VViipurin lääniä, käytetään adverbi- 
näkin (aivan samoin kuin Ruotsin kielessä ocA:-muotoa sanasta 
och), niin käyttää Karjalan kielikin sanaa i, esim. seuraavissa 
kohdin: 18: 17, 20, 19: 28, 23: 4. — Konjunktionia että, jon- 
ka me luulemme olevan lainatun ruotsalaisesta att, ei tämä murre 
käytä, vaan panee sen siaan joko sanan jotto (jotta) tahi sanan 
kum taikka sanan ana, varsinkin missä ajatus vaati ruots. pä 
det att. Viimeksi mainittua sanaa ei meillä ole Suomen kirjakie- 
lessä. Kielikappaleemme käyttää sitä sangen usein myös Suomen 
optativin merkkinä, esim. paikoissa: 6: 9, 10, 15: 4, 28, 18: 6 
j. m., jonka vuoksi emme kovin uskallettuna pidä sitä luuloa, 
eitä meidän koncessivin pääte (-ne) on saanut alkunsa tästä itse- 
näisestä sanasta. — Sanaa go käyttää tämä murre vastaavaisena 
suomalaisia: -ko (-kö), esim. 11: 7, 8, 13: 55, 56, 23: 17, 19, 
26: 50, -ka (-kä), esim. 5: 15, 17, 35, 10: 9, 10, 22: 16, 29, 30 
ja taMy esim. 15: 4, 5, 18: 20. Thteenkirjoiteltuna edelläkäyvän 
sanan kanssa tavataan tämä sananen harvoin, niinkuin esim. 23: 9. 

8wmi 7 



96 

kysymyksenä-olevassa murteessa toinen reflexifi-tekosanain johto- 
muoto, jota ei tavata meidän kielessä. Se päättyy päätteellä -HU, 
jonka edellä vartalosanan äänikkä muuttuu kaksoisääneksi, esim- 
kumarduaH^e (4: 10), oienduafiet (12: 37), panuot^v (6: 30), 
lanuotiov (1: 23), anducU&ov (7: 7), rikkmi&ennov (5: 13X 
vannuotl^ (5: 33), huoMtaiietliekkua (6: 25), vardaHeäekkua 
(7: 15, 18: 10), heiitiät^mma (3: 16), rmitHä^&ömäk (3: 7, 13), 
rimitiäC^ttiih (3: 6). Tätä johdannaista tavataan kielikappa- 
leessamme liyvin paljolti ja melkein kaikissa tekosanan taivutuk- 
sissa; vieläpä löytyy johdannaisiakin siitä, niinkuin sanassa pUk- 
mädifät (4: 24), jolle vastaisi suomalainen johdannainen pide- 
säyiyjät; kaksinkertainen reflexivi-aine näyttää olevan sanassa 
Utuotfdh (5: 1). 

6. Apusanoissa. 

a) Postpositioni-sanat ovat melkein yhdet kuin suomalaiset, 
vaikka useinkin lyhennettyinä käytetyt, esim. t^^ (edessä), ieM 
(edellä), edeh (eteen), kavH (kautta), jäUesH (jälesU, jälkeen), 
hto (luokse), myöi (myöten), voS (vastaan, kohden), täh (tähdenX 
taa (taa*, taakse), St«a (saakka). Omituinen tälle murteelle od 
postpositiaoi nähä eli näh, joka vastaa Suomen kielen sanaa 
nähden (esim. lauseessa: siihen nähden) ja joka samoin kuin 
tämäkin seisoo illativin ja toisinaan erheyksestä genitivinkin 
kanssa; sitä tavataan seuraavissa kohdissa: 3: 3, 6: 28, 8: 33, 
11: 7, 10, 13: 18, 37, 14: 1, 15: 7, 17: 13, 21: 45, 22: 31, 
24: 6, 26: 24, 27: 1. Evankeliumin käänUjä on yhdistysmer- 
kiliä yhdistänyt postposilionil siihen sanaan, jonka kanssa ne sei- 
sovat, siinä oikeassa tunteessa, että yhteys tässä on likeisempi 
kuin muiden lauseen osien välillä, ja me olemme toisinkirjoituk- 
sessarome tässäkin seikassa seuranneet alkukirjaa, vaikka tini- 
moinen kirjoitustapa ei meidän kielessä ole tavallinen. Postpo- 
sitioni-sanan kera, joka kielikappaleessamme tulee esiin monta 



97 

kyinmefitä kertaa, on Heira WiedeinanQ yhu monesti muuttanut 
sanaksi kena, millä oikeudella, sen selittäköön itse. Evankeliu- 
min-käflntäjfi ei kertaakaan kirjoita sitll niin, eikä sitä Karjalais- 
ten suustakaan kukaan ole milloinkaan kuullut muuna kuin kera. 
Tflmä sen sanan muoto vab?istuu oikeaksi senkin seikan kautta, 
että tämä sana luultavasti on yksi kuin suom. keräy ja tästä sei- 
kasta nähdään taas selvästi, että meidän postpositioneina käyte- 
tään taivuttamattomiakin nimisanan vartaloja (vert iäpi, kanssa 
oik. kansa, yU j. m.). 

b) Ylipään on kaikissa suomi-sukuisissa kielissä aivan vähä 
konjunktioneja. Niin tässäkin Karjalan murteessa on da lainattu 
Venäjän kielestä, samoin i, jonka konjunktionin usea näitä kie- 
liä on ottanut Slavilaisilta, ja meidän luuloamme myöten on suo- 
malainenkin ja sieltä peräisin. Niinkuin tätä muutamin paikoin, 
esim. etelä-Savossa ja osissa VViipurin lääniä, käytetään adverbi- 
näkin (aivan samoin kuin Ruotsin kielessä ocA:-muotoa sanasta 
och), niin käyttää Karjalan kielikin sanaa i, esim. seuraavissa 
kohdin: 18: 17, 20, 19: 28, 23: 4. — Konjunktionia että, jon- 
ka me luulemme olevan lainatun ruotsalaisesta att, ei tämä murre 
käytä, vaan panee sen siaan joko sanan jotto (jotta) tahi sanan 
kuin taikka sanan ana, varsinkin missä ajatus vaati ruots. pä 
det att. Viimeksi mainittua sanaa ei meillä ole Suomen kirjakie- 
lessä. Kielikappaleemme käyttää sitä sangen usein myös Suomen 
optativin merkkinä, esim. paikoissa: 6: 9, 10, 15: 4, 28, 18: 6 
j. m., jonka vuoksi emme kovin uskallettuna pidä sitä luuloa, 
että meidän koncessivin pääte (-ne) on saanut alkunsa tästä itse- 
näisestä sanasta. — Sanaa go käyttää tämä murre vastaavaisena 
suomalaisia: -ko (-kö), esim. 11: 7, 8, 13: 55, 56, 23: 17, 19, 
26: 50, -*a (-kä), esim. 5: 15, 17, 35, 10: 9, 10, 22: 16, 29, 30 
ja toM, esim. 15: 4, 5, 18: 20. Thteenkirjoitettuha edelläkäyvän 
sanan kanssa tavataan tämä sananen harvoin, niinkuin esim. 23: 9, 

8wmL 7 



96 

Nttin lueteltuamDie, miu kieliopillisessa katsaoaossa olemme 
kysymyksenä-olevassa kielikappaleessa bavaioeel merkillisUi, Ii- 
saamme vielä muutamia selityksiä semmoisiin kohtiin, jotka näyt- 
tävät selitystä tarvitsevan. 

I Luku. 

1 v. ^yndyruohlinan = syntyruhtinan, sana, jolle alkukir- 
jassa ja muissa käännöksissä ei ole muuta vastaavaista kuin AH^- 
tus; muuten on sanassa ruohfinan lyhyt sideäänikkä, vaikka noro. 
on ruohdnä^, niinkuin v. 6 sanassa kmiingan, vaikka taas 2: 1 
on kuningahan, 

3 v. Faresan ja Faressa, joista näkyy, että kirjoittaja on 
pehmentänyt j^:nkin. 

17 V. tynnyndiäf pitäisi kirjoittajan taivutustavan mukaan 
olla lynnyndie, sillä edellinen on yks. infmitivi. 

18 V. Ossipan-tua rr Juosepin taakse, venäläisyys, sillä Ve- 
näjän kieli sanoo: vaimo menee mielten taakse, on miehen ta- 
kana, kun Suomalainen sanoo: miehelle, miehellä. 

19 V. peitokkali =: salaisesti; 26: 58 on sana edähäkkäM 
samoin muodostettu. 

20 V. eiä; tämä on kieltosanan imperativi-muoto karjalai- 
sessa murteessa ja, kun sanan vartalossa on e, ei ä, niin on se 
oikeampi kuin hämäi. äiä. Evankeliumin-kääntäjä onkin mur- 
teensa mukaan aina kirjoittanut: eiä, elgiä, ja Herra WiedemanD 
on yhtä usein muuntanut nämä sanoiksi: äJä, äigiä, jotka ovat 
aivan epäkarjalaiset. 

21 V. riäfustä :=. synnistä; sanasta riähkä, v. rptxz. 

22 V. prorokan rz profeetan, v. npopoK^. 

11 Luku. 

1 v. päivän-^ioviuolda = idästä. 

2 V. ran«aSSa = maassa; tätä sanaa käytetään kidikanM- 
lets8amm« usein tässä merkityksessä. 



-99 

4 T. pappitisso^ia, sanasta pappiHsto; tätfl johtomuoioa käy- 
tetään Suomenkin Karjalassa, esim. sanoissa: KarjaUsto, iakoHsto. 
— toindHi •=, kysyi. 

5 V. kirjiUettu, itäsuomal. muoto; Herra Wiedemannin kor- 
jaus: kif:fotetu ei ollenkaan ole paikallaan. 

8 V. työndähyö = läheteltyä. 

9 V. kuumteldiih = tottelivat. 

10 V. pietty •=. pidättyi, taukosi. 

11 V. hcadonalia = pyhällä savulla; ven. sanasta jiaAOH^. 
i2 v.järeJiäh = jälelle, takaisin. 

16 v. nagro/äi oteUiih = nauruksi otettiin, pitivät pilk- 
kana. — W^ndy zz: sydäntyi, vihastui. 
23 V. Ihmcä&a = kaupungissa. 

UI Luku. 
4 V. verblfudan ^r kamelin, ven. sanasta BepfijiiOA^B. — 
fihei :^ heinäsirkat; ulosantajalle tuntematoin sana. 

7 V. vaMtril^an = kyykäärmeen; sana näyttää olevan suo- 
malaista perijuurta ja sen juuri on luultavasti sana vaski. — 
puata = paeta. — liännynnä&tä =: sydännynnästä, vihastumi- 
sesla, vihasta. . 

8 V. kohennusta =z parannusta, parannuksesta. 

9 V. voit, käytetty väärin, niinkuin monessa muussakin 
paikassa. 

10 V. venyv = on pilkallaan; Karjalassa yleisesti käytetty 
tdssä merkityksessä. — ein^tä = hedeknää. 

12 V. ffuomenon zz riihen; ven. ryMHO. — Sammuttamaa- 
toila, väärin^ pitää olla: iammuttamattomalla. 

16 v. guyusta, sanasia ffujfunen =z kyyhkynen, joka taas 
sanasta gub'u; tämä on väännetty ven. sanasta rojytfb. 

IV Luku. 
1 T. i^uavolin = perkeleen; ven. sanasta hjmboai». 



100 



5 Y. svätoih = pyhaan; ven. sanasia cbhtoI. 

8 V. goräUa = mäelle; ven. sanasia ropa. 
16 V. kuvähaz^^a =: kuvaisessa, varjossa; yi. iläsoom. sana. 
18 V. hAofäima^a, johtomuolo sanasia hAon. 
21 V. Iässä on Herra Wiedeniannilta jäänyl pois sana vene- 
ä. 
24 V. ualazissOj ulosanlajalle lunlematoin sana. 



V Luku. 
8 V. Uämellä = sydämellä; sanasia l^tämi, jonka loben 
iläsuomalainen muolo on syömL 
13 V. kuaidh = kaadelaan. 

15 V. tuohisia, sanasia iuokuJi^ luohus, pieni Taksikynlteli; 
sanalla on todenmukaisesi] juurensa sanassa tuohi, ja se merkitsi 
alkujansa niitä tuohi-soittuja, joita pohjais-Siperiassa vieläkin käy- 
tetään valona ulkona. 

17 V. zakonuay ven. sanasta saKOH^B. 

18 V. tähyt = pilkku, pilkkunen; johdannainen sanasta täkd 
23 V. muissutat, painovirhi; lue: mtmutat, — midä ni oh 

gah; mi ni olgah on mukaeltu venäläisestä ^to euöyAb; muuten 
käytetään sanaa td, samoin kuin venäjässä sanaa hh, kieltävissä 
lauseissa kieltosanan vahvistuksena. 

25 V. terväh =: terävään, sukkelasti, pian, heti. 

26 V. kodrantuay kreikkalais-latinaisesta xodQavtfig (qva- 
drans); suomalaisessa käännöksessä on ropo, venäläisessä no- 
4ymKa. 

29 v. Tnbit&tä = ruumiista; meidän kielessä on, niinkuin 
lukija tietää, sanalla vähän toinen merkitys. 

34 V. td kuin ei = ei kuinkaan, ei mitenkään^ 

40 V. hoppuo&ie = riidellä. — ioba = sopa, päällystakki; 
kukaties ven. sanasta myfia. 

42 ?. elä jätä, väärin käännelty; Herra Wiedemann on kor^ 



101 

jamiut UmAn kohdan liian vapaasti sanoilla: älä hälgiä lUdä; 
suom. kdflnnös tulee likemroäksi alkukirjoitusta sanoilla: älä kään" 
nä iiseäs siitä pm, 

46 ▼. hivarmeUa = rakastanette. — miiiyH; tAmä sana, sa- 
moin kuin y. 48 sanat hyvähyöt ja hyväky^i^ osoittaa meille kum- 
mallisen seikan Karjalan itäisessä murteessa, sen nim., etUI sem- 
moisten adjektivien siassa, jotka ovat johdetut omaisuutten ni- 
mista päätteellä '-us (-uden), käytetään itseä vartalosanaa eli 
juuri omaisuuden nimeä. Niin tässäkin kohden : „fmUy^ teilä pal- 
ka^, joka on: mitiymen 1. miMmoinen teillä palkka; samoin v. 48: 
„niin oigua työ i^n hyvähyöt^ min hyvähyi on tiijän taivahalline 
tuatto*^, jonka me sanomme: niin olkaa te sen hyvyiset, min 
byvyinen on teidän taivaaUinen isänne. Karjalaiset sadunkertojat 
lopettavat aina sadun lauseella: sen pitttus se, joka on oikein 
muunneltu satukokouksessamme täksi : sen pituinen se. Esimerk- 
kejä tästä omituisuudesta tapaa lukija monessa paikassa evan- 
keliumiamme. 

47 V. l^ebiälettä == sepäilette, halaatte, likistätte; vartalo 
tälle sanalle on sepä = rinta. 

VI Luku. 

1 V. pakkuqfaziiia, sanasta pakkuojane; ninoUinen muoto 
sanaa pakkuq/a; tämä johtuu sanasta pakkuon = pyytää, kerjätä, 
josta mjOs sana pakkuonda (v. 8). 

5 V. kumardelet r= rukoilet — tie-tuaroiia z= tie-haa- 
roilla; sana scuira tavataan Suomenkin kielessä, esim. lauseessa: 
saatiinko saaraputta? 

7 V. t;i^()//oma/=uskottoinat, johdettu sanasta viero (myds: 
vieru), joka ven. sanasta Btpa. 

8 V. muözeif sanasta rmMiUf joka on johdettu yksiköstä 
ssmaa muo, samoin kuin suom. moinen on saman sanan moni- 
kosta. 



109 

10 V. väliä = tahto; äänellisesti ja aikojansa merkit]rk»e8- 
säkin = suom. vfiljx. 

liv. aino zz aina, samoin kuin jotto = jotta. 
16 V. pyMtäitä = paastootte. 
19 V. rietta = ruoste. 

24 V. vuardua = vältUlä, karttaa, ylenkatsoa. 

27 V. vaU, vftärin käytetty; pitää olla: voi. 

28 V. kezrätä = kehrätä; Wep8än kielessä: kezerOää. 

VII Luku. 
10 V. o/} = eli; rahvaan suussa kuuluu ven. h^h usein 
melkein kuin aJiH. — zm^'a'mavon = käärmeen; ven. sanasta 

15 V. pattiet, ulosantajalle tuntematoin sana. 

16 V. hikonptmlta z= orjantappuroista. — rybähie, alku- 
kirjassa on pyÖflPie, joka toisinkirjoitettuna olisi rubähie; vaan 
kuin tässä ei ole äänikkä-sointua, on ulosantaja muuntanut sen 
sanaksi rybähie, joka näyttää olevan yhtä alkuperää kuin suom. 
rypäle. — takkiehazeHa = ohdakkeista. — smokvie -=. viiku- 
noita, ven. sanasta CMORBa. 

21 V. hospodi zzz herra, oikeastaan vokativi ven. sanaa 
rocnoAB. 

25 V. vihma = sade. 

26 V. h(^'tUtoman = ajuttomjji. — peskulla == hiekalle, 
ven. sanasta necOKi. 

Vni Luku. 

4 V. tuo, pitäisi olla: vie. — miityön, gen. sanasta mtt^ 
katso muist. paikkaan: V: 46. 

6 V. briha = nuorukainen, yleisesti ven. Karjalassa käy- 
tetty sanaa; se ei tunnu suomalaiselta, vaan ei ole venäläinen- 
kään. — venyv r= makaa. 

9 V. sälduatat =: sotamiehet, ven. sanasta coJA&Tb. ^ 



103 

inehmizeilä = palvelijalle, mukaan Ventfjän kieleo, jossa ^ejio- 
BtKi =:: ihinineD myös merkitsee palvelijata. 

10 V. dikmaHA =: kummeksi; sanalla on reflexivi-muoto, ja 
sen juuri on ven. ahbo, josta johtuu tekosana AHBHTbCff, iin 
meteliä, kummeksia. — zer\iytyitä = senkaltaista; /y/y^ \^ jy- 
tymen I. jy Hyinen ovat käytetyt Suomenkin Karjalassa, jossa ne 
olemme usein kuulleet. Tässä kielikappaleessa tavataan muualla : 
Jyityöm (11: 16), jytyl (19: 10), jyityzie (19: 18), jyiyl 
(22: 39). Herra Wiedemann on kaikissa paikoin väärin toisin- 
kirjoittanut: iJU&i, iMÖkU^ j. n. e. 

12 V. paroteM = ajetut, karkoitetut* 
22 V. ktAoUuzUla, runollinen muoto sanaa kuoUut, 
24 V. älS&en — niin että. — katteH = peitteli. 
29 V. muoArAiM»7taA = muokkaamaan, vaivaamaan ; sana joh- 
tuu sanasta muokka^ joka taas on ven. M^Ka. 

IX Luku. 

2 V. postelissa = makuutilassa; ven. sanasta oocTejiB. 

3 V. muvvenety painovirhi; pitää olla: muvvennetf joten 
kääntäjä kirjoittaa joka paikassa; merkitys: muutamat. *- karov 
= pilkkaa (Jumalaa), ulosantajalle tuntematoin sana; paitse tässä 
tavataan sitä: 12: 31 koromine ja 26: 65 korondua; tuntuu ole- 
van suomalaista alkuperää. 

6 V. anaie, liitännäinen ennen selitetystä sanasta €ma ja 
venäläisestä »e, vaan, taas, -han (-hän). 

10 V. mUiaril =: publikaDit-; ven. sanasta MUTapb. 

12 V. noidua = noitaa, lääkäriä. — iäzifiilä = potilaille^ 
sairaille, sanasta läzifä; tämä johtuu sanasta läzm =z lasin, ma- 
kaan sairasna, joka taas tulee ven. ^effiaxB. 

15 V. karäove zzi sulhasen seura, sulhaisAroitxa. 

16 V. ibmtiomaiiomua, väärin^ pitää olla: UmoHomua. — 
lovko = loukko, reikä, läpi. 



104 

18 y. kumar4eHh, refleiivi-inaolo : kumartelihe. — nftien 
=z n?t; Uissft sanassa olevaa listfä -ien emme tftUä kertaa voi 
selitua muuten kuin ettK se on samanlainen kuin samanasninen 
lisä murteellisissa: antavat/^, ottavat/m. 

20 V. pukieisa = verenjuoksussa. — taguada = takaa; 
tässä on, luultavasti väärin, kaksinkertainen infinitivi-sian pääte. — 
kdSiahuM = kosketti. 

27 V. ole hellä meidä-vcä = armaitse 1. sääli meitä. 

32 V. vain ne lähteih =. kun ne vaan läksivät, tuskin oli 
ne lähteneet 

36 V. ärgevdynyöt, ulosantajalle tuntematoin sana. — yök- 
lynyöt = eksjneet; tämä karjal. muoto selittää tuon suomalai- 
sen sanan alkumerkityksen. 

X Luku. 

1 V. omat opäS&etiavai, väärin; pitäisi olla: omua qpa^ 
leitavua. — pahälazien = pahalaisten, paholaisten, pahulaisteo, 
perkeleiden. 

3 V. Fadde, painovirbi, lue: Faddei. 

5 V. vakulUi = vakuutti, penl^i, käski. 

6 V. häimmyzien, runoll. muoto sanaa hävinnyt; semmoisia 
ovat 8 V. kibevdynyzie, kuoUuzie. 

8 V. ni mistä-l^yin = ei mistään sjin, ilman. 

9 V. sizälilöih, ulosantajalle tuntematoin sana. 

12 V. ^ovindo = rauha; tätä jälkimmäistä sanaa ei kysj- 
mjksenä-oleva murre näy tuntevan, ja luultava onkin, että se 
on lainattu saks. Buhe. 

14 V. revut = redut, ruuhkat, tomun. 

15 V. hoivembi = kevyempi, helpompi. 

16 V. hukkien z=: susien. 

17 V. suimtdoih = tuomioistuin; ven. alkuperää. 

19 V. kodvana = hetkenä. 



1«6 

22 V. tirpav = tirppaa, terppii, kftrsii, kestäft; vcn. sa- 
nasta T6pasn. 

23 T. puakkua = paetkaa. 

27 V. Puhutan =: suhahdan. 

28 V. kaiMeh = kaikkein. — m/, taas väärin käytetty, 
pitää oUa: vai. 

29 V. gro^&ua^ ven.-saks. rpomi. — ^Urkusia = sirkkunen, 
varpunen. 

34 V. kOhiä — keihäiU. 

35 y. muaUcdUa = anopista; ven. sanasia iiaTRa. 
39 V. äbXtäUSifä, olosantajalle tuntemetoin sana. 

XI Luku. 
3 V. vuotamma = odotamme. 

5 V. ktiumehei = kuurot — niistiet = kerjäläinen, ren. 
sanasta HHn(iii. 

7 V. lekktgm =z liikkujaa, liikkuvaa, heiluvaa. 
17 V. karran = karannut, tanssinut — Ukimä = lauloim- 
me itkuviraiä. 

23 V. uaduh = aatuun, helvettiin; ven. sanasta a^i. 

28 V. jifnrien = raskaan, sanasta jygie, jjkeä, joka on hj- 
vin tavallinen sana Karjalassa. Tässä kielikappaleessa tavataan 
tästä sanasta: >y^(ft (13: 15, 19: ^), jygddä (23: 4). Herra 
Wiedemann on joka paikassa kirjoittanut väärin: Ugim, Uffieidi 
j. n. e. 

29 V. pOimMUän^ne == pehmeäsy däminen. 

30 V. kebie = kepeä, kevyt 

Xn Luku. 
1 V. k^SiUU = keskitse. — hiovaioma ja 2 v. Suot^o/- 
tana = sunnuntaina, ven. sanasta cytidoTa. 
10 V. nddua :=: lääkitä, parantaa. 



106 

aO y. kUdevdynyitä, piua olla: kydevdynyttä, — i työdä 
kydevdynytiä ei iammuta, suomalaisessa knannöksessa: y,eilUl suit- 
sevaista kynttilää sydäntA sammutttman^; kun ven. m ja m pai- 
nossa usein yaihtuvat toisiinsa, niin luulemme, etXä sana työdä, 
alknkirjassa rnioHflfl, on oikeastaan luettava l^yödä, ven. mioöAi, 
joka sana on inflnitivi sanaa l^yö^ suom. syö = sydMp, ja jonka 
kautta tämä kohta tulee ymmärrettäväksi. 

26 ja 29 V. voit, taas väärin käytetty. 

29 V. luonne =: sitone. 

30 V. koUoha, ulosantajalle tuntematoin sana. 
40 V. Mitan == valaskalan; von sanasia rhti. 
42 V. kdiki-päivän rannMta =: etelä-maasta. 
44 V. kerätyn = siivotun, puhdistetun. 

49 V. juohatti = osoitti. -^ tiikko zz sisko, sisar. 

Xm Luku. 

6 V. kemssyttUh = kellistyivät, kellastuivat 

7 T. tufyoh, ulosantajalle tuntematoin sana. 
15 V. mcdiua = käsittää, osata. 

18 V. otattakkua = kuulkaa. 

30 V. KvteJuze =z lyhteihin. — cutah = aittaan. 

31 V. A:ar^*^an=: sinapin; ven. ropHHua, sanasta ropbRii, 
karvas, jota Karjalan kielessä vastaa sanaa kargie = karkea; 
kysymyksenä-olevalla sanalla on siis venäläis-suomalainen vartalo 
ja venäläinen pääte. 

33 V. mu\iott& = hapatus ja nmgoi = happani, molem- 
mat juurisanasta tmägie = hapan. 

34 V. kohaldeh = kohdalleen, suoraan. 
40 V. loppunOj väärin, pitää olla: loppu. 
42 V. Arlt;^iiaA = kiukoasen, uuniin. 

44 V. iMureh = aarre. 

45 V. kavpi^ = kauppias. 



107 

XIV Luku. 

2 T. tueUa = taatse, Uutta, tabden. 

6 ▼. tabah mani = oli mieleen. 

7 y. jiäMUeCiennän, ulosantajalle tuntematoiu sana. 

8 y. kuJ^futandua i= kubkutusta, kehoitusta? — jntA- 
löUa = purtilolla, kaukalossa. 

10 y. tyrmäKM = yankibuoneessa ; yen. sanasta Tiopua, 
joka taas saksalaisesta Thurm. 
17 y. movkyö = leipfia. 

36 y. pöomfftmh = peljttstyttiin, peljastyiy«t — Mrävä^- 
hvö = s«ikähdettjS. 

37 y. vnfUukkua = miehistykää, olkaa turydliset 

XV Luku. 
19 y. huigiet = häpeälläset. 

22 y. pahalane z= paha henki, piru; pahaiane piekHäv = 
on langettaya tauti. 

27 y. kirvonnuzie = pydonneita. 

32 y. Sl&utah^ painoyirhi; lue: issutah. 

34 y. mövkyä, painoyirhi; lue: mövkyö. 

XVI Luku. 
2 y. rtiSiottav = ruskottaa. 

4 y. legonut = sekonut, sekautunut, hämmentynyt 
19 y. keriilännei = auaisset, päästänet; yerU Kaleyala I: 89. 

23 y. (£Siu mivla-jällesH, yäärin käännetty; Herra Wiede- 
mannilla sitä yastaan on oikein: äSSu pois mun luoda; sanaa 
häkkynä emme tunne; et toimita (= et ymmärrä) on Herra 
W:lla yäärin: ei toimita. 

24 y» periäiHöv = peräytyy. 

26 y. voit, taas yäärin käytetty, lue: voi. 

XVn Luku. 
2 y. muuttih z=z muuttihe, muutloi *^ vaiffoi zz, yalkeni. 



t06 

6 V. kumuaUeh = kumollensa, kumooo. 
9 V. mändiä = naeoUa, vMm. 
15 V. paha piekiäv, kalso selit 15: 22. 
21 V. maliMia = rukouksella^ sanasta maattu, joka venS- 
läiaestii ifOJiHTaa. 

24 ▼. didrahman, suomal. kHäiuittksessa: ^TerorabaD^ sana 
on lainattu kreikkalaisen alkukiijan monikkosanasta ta 8id(fax(ug^ 
joka merkitsee rahanlajia. 

25 V. vevon = veron^ gen. sanasta veto, joka Kaijalan kie- 
lesi meriutsee samaa kuin vero ja meidän luullen on tSmSn al- 
kunaisempi muoto; sana t;ero sitä vastaan on siitä Himalaisten 
muodostama, jotka ennen Karjalaisia lienevät tottunet veroja 
maksamaan, ja sittemmin tässä muodossa vähitellen tullut ylei- 
semmäksi kuin se alkunainen veio. Vert 22: 17, 19. 

27 V. statiran, kreikkal. rahanlaji. 

XVm Luku. 
10 V. vardeiiieäekkiä, väärin, .pitää olla: vardeiäetMckua, 
jona se tavataankin useimnnn, esim. 7: 15, 10: 17, 16: 6. — 
pengokkua, tähän paikkaan tarvittavassa merkitjksessä meille tun- 
tematoin sana. 

13 V. ihiä&alietliov = ihasteleksen. 

14 V. ei himota tiifän taiva^-tuatoila r= ei haluta teidän 
taivaallista isätf. 

' ' 16 V. f/hen miehen, väärin; pitää olla: f/ksi mieH. 

21 V. on kokonaan sekaisin käännetty; Herra Wiedemannin 
parannus ei myöskään ole onnistunut 

22 V. MilUmitlii = seitsemetse, seitsemesti. 

23 T. lugiefiie = lukeutua, laskea lukua. 
33 V. pidäUyn = piUnyt. 

XIX Luku. 
iS V. voitp väärin; lue: v^. 



109 

24 V. meglan kartfisia = neulaa silmäsU. 

25 ja 26 V. voit, samoin kuin 12 v. 
28 V. vannoltamah z=z tuomitsemaan. 

XX L u k u. 

1 y. saäuh =: puutarhaan^ ryjtimaaban; Ten. sanasta caAi. 

2 V. grvmom päkäkU = riunan jälkeen pHiTaltfl. 

3 V. Mläh = sillansa, tyhjillänsä, jouten. 
6 V. piävyiti = yhdytti, tapasi. 

11 V. burisliih = murisi vat, napisivat 

12 T. ägien =: kuuman, helteen. 

20 V. nUdäiiev =:: jotain; yen. «iTO HHÖyAb. 

21 y. toivota = lupaa. 

30 y. MriiU = sivutse, ohitse. 

XXI Luku. 

2 y. osion =2 aasin; yen. sanasia oc64%. — Hä^ c= sfil- 
kO; yarsa. 

10 y. yieni = nousi. 

12 y. levitä = hajotti, kaatoi. 

13 V. razboiniekojen = ryöyarien, rosyojen. 

19 y. smokovnMa = yiikunapuu; yen. sanasta cmokob- 
HHua. 

22 y. täUcuossa = uskoessa, uskoen. 

33 y. vuuvatman = kaivanuan, kanavan. 

37 y. hui^tähjuMttah = buietaan, huikeayat, hftpellyflt 

42 y. lamalon piänökU = nurkan päänalaiseksi. 

44 y. mi&enöv = mäsenee, tnenee mäsäksi 1. samaksi. 

XXU Luku. 

3 y. kirrata, ulosantajalle ämtematoin sana. — <^ svuadbah 
== häihin; yen. sanasta CBaAbtfa. 



112 

5 V. rHputtih = riipuitibe> hirttihe, hirtti itsensS. 

7 y. padankkan -=, sayenralajan. Sana paJta ei ole peri- 
suomalainen, vaan lainattu ja samaa juurta kuin niots. poitOj ja 
merkitsee ven. Karjalassa vielä nytkin savikruukkua. 

16 T. "^^xooktissa = sidoksissa, sidottuna. 

27 T. suudu-paikah = tuomiopaikkaan; yen. sanasta cyA^i, 
tuomioistuin. 

28 T. rtMappii^ ulosantajalle tuntematoin sana; nahtflväsli 
on siinä juurena sama sana kuin sanoissa: ruskea, nisoitaa}.m. 

29 y. ventian = seppeleen; yen. sanasta BMei^x. — na- 
grattaliet&eUuh = naurattelihet 

34 y. ottaH = tahtoi ottaa. 

35 y. juaUiih =: jaettiin, jakoivat 

36 y. isiuossa = istuessa, istuen. 

37 y. peieitUh, ulosantajalle tuntematoin sana. 

39 y. kkuttuassa = lekuttaessa, lekuttaen, heiluttaen. 

46 \. mögähtih = möähtihe, aännahtihe; samasta merki- 
tyksestä kuin mögähii (50 v.) = äännahti. 

48 v. pakkuHn = sienen; sama kuin suom. pakkula, — 
juoitaH =: tahtoi juottaa. 

51 y. rebUi = repihe, repesi. — Mrevdy z=z tärähti, järähti. 

55 y. edöhädä — etäätä, eUäHä. 

59 y. loUeUa, ulosantajalle timlematoin sana. 

64 y. hgendtia = lujentaa, vahvistaa, vartioittaa. 

66 V. peHatoiduo =: sinetillä lukittua; ven. sanasta ne^aran. 
XXVIU Luku. 

8 y. mtoldi =i rutolti, rutosti, kiireesti. 

9 y. kabuttUh^ tähän tarvittavassa merkityksessä ulosanta- 
jalle tuntematoin sana. 

16 V. opcSSkettavat, väärin; lue: opäSUttama* 



FiDlaod och Fioska LagOfversättniogarDa^ 

Bidrag tili iiihemska historieBtyeken, 

af 

fl. jr. Tenffstrdiii. 

(Opas posthumum). 

oftsom generalgurernör OiVer Finland om hoslen 1637 dit öfver* 
kommen antradde Per Brahe fbljande vinter den 20 Januari 
(1638) en resa inftt landet, frän hvilken ban tili Ab5 den 2 Maj 
ftterkom. Under tiden hade hos regeringen af Wiborg8 domfca- 
pitel klagomftl Of?er stiDtets ryskä pogoster (socknar) anfbrls, att 
de icke ville i ledigheter efter aflidna poper mottaga presier af 
annan religion; bvarp& i svar af den 4 Mars domkapitlet om 
aldre ibrordningar blifvit erinradt, samt älagts fogligt Ibrfara, icke 
tillsatta sinä egna presier annars än om de frivilligt antoges, och 
fftrordna blott ocb endast gode, beskedlige, i lära samt lefveme 
ofbrarglige mSn. Nen tili Brahe skref regeringen den 20 Mars, 
att grekiske trosfbrvandler ingalanda finge förskaffa ät sig pre- 
sier frän Ryssland, ulan alt gode och beskedlige prestmän „pft 
vAr sida% som här utlrycket lyder, skulle dem tillslindas. Un- 
geHlr detsamma foreskrefs vid samma tid Ingermanlands ocb Lif- 
lands generalguvernor Benkt Oxensticrna. *) Brahe klagar i sin 
senare s. ä. tili regeringen ingifna berättelse^ Ofver bftde bisko- 



*) Se Tigersledts Bandlingar ss. 391 f. och 395 f. 

**) ,Per Drahes relatioo öfver Fioska stalens vilkor* af Ir 1538 bar 
Lagos i Finl Allm. Tidmng 1850 D:rorne 257—259 meddelat. Brahes 
deona embetsberaitelse Hr jemTll ell«r originalet» I Tidö i Sverige, bland 

Suomi. S 



114 



pen i Wiborg och (öv ofrigt ledamOterna i domkapitlet 
odugliga pä sinä platser. Omedelbart ingrep han sedennera tien 
gänger i värden om Kexholms lans kjrkliga angelagenbeter. I 
fortsattning vbar sig en omvärdnad, l bvars dndamäl läskunnig- 
betens otbredande ingick. Redan konung Goslaf Adolf bade 
l&tit i Stockbolm inrätta ett ryskt boktryekeri. Frftn detta bade 
tldigt jernvsri bland annat en rysk ocb en svensk ordbok utkom- 
mit Gemensamt äsyflades Sverge underlydande grekiska tros- 
tonrandters omvändclse ocb bandelsfbrbindelser pä Ryssland*). 
Lutberska religionsskrifler, dels i rysk Ofversattning, dels jemvll 
pä finska, nien likaledes raed slavonsk tryckstil skulle uppläggas; 
dessa samtliga isynnerbet fi)r grdtiska presterskapeis inlSnnde. 
Af k. Gustaf Adolf bade beloningar lofrats bäde ki grekiske tn»- 
bekannare, 'bvilka lärde sig Lutbers katekes, fifvensom ki s?eih 
ska prester, bvilka med ibrvärfvande af kunskap i lyska spräket 
fttoge sig predikningars Ofversättande**). Hvad sUunda tidigart 
bedrifvits, fullfoljde Brabe. Ryske prester, som lofvat lära sig 
Lutbers katekes forsdkrade ban om tre eller fyra tunnor spaan- 
mUs äriigt underhällt ocb pä bans anmfllan, i bref tili regerm- 
gen af den 22 April 1639, svaras dea 30 Maj med forklaring 
af bifall samt erkännande, att Itor iisyftade ändaraAI, eller hvad 
religionen betrSffar, bos den nationen genom tviing intet skulle 
vinnas. De af Brabe antydde ryske presteme bade sed^rmera» 
som ban den 27 April 1640 inberättar, visat temlig flit Tili 

Handlmgar rörande Skandinaviem Mstoria i delen JLXXl aftryckt; hvirar 
Rabbe i Suomi 4BM sidd. 111 if. opptagit .nUlrag*. — Af Brahe ö^cr- 
skickades Iret derpi 1639 den 34 September Ull regeringen en reseberil- 
telse. Om dennes frin förenimnde «relation* skilda innehill kan en li- 
ten oppgifl i Uallenii onder H as sei utgifoa dispotation de BareM Fem- 
nia sid. 47 anföras. Jfr Per Brahe$ TänkePok sid. 45 och Tigerstedts 
AdnMitraiio Fetmia Petri Brahe s. 24 

*) Se Gexelii d. re Minne s. 42. 

**) Nyssnlmnde arbete sid. 88 f. 



antalet femton prester, diaker och deras sOner, htilka kunde reni 
utaf minnet uppläsa nämnda katekes, hade med ett litet UDderhMI 
blifvit af bonom hugnade. I de pogoster, der ingen finsk prest 
fuDnks, hade ban tiUsatt en sadan med ett ödeshemman sUsom 
prestbol och tolf tunnor spannmäl för öfrigt tili aflöning. Det 
genom sin ytterliga torftighet i ögonen fallande anslaget tkv i 
regeringens svar utan ali anmärkning sin stadf^stelse. Vidsträck- 
lare pogoster borde klyfvas*). De ^fem längsta pogoster^, eniigt 
favad dfivarande befallningsman i Kexholm Henrik Piper samma kr 
1640 den 8 Oktober i bref tili Brahe upplyser, vore Salmis, 
Libelitz, Ilomants, Suojärvi och Pielisjärvi**). Om förraltningen 
df hela Wiborgs stift Ofverlades i borjan af 1640 jemTäi vid 
sjelfi^a riksdagen. Nemligen äret förut, 1639 den 22 April, hade 
Brahe tili regeringen hemstfiUt, om icke ät bisfcopen en medhjel- 
pare mätte fbrordnas. Han hade, i svar derpä af den 30 Maj, 
sjelf anmodats sdka dertill „en sftdan man Ofverkomroa, som icke 
Iiii dryckenskap vore begifven^. I fbljd af detta foregängna blef 
1640 vid rikets rftds sammanträde den 15:de Februari dävarande 
riksdags presterskap tillkalladt samt om utiätande anmodadt. I 
protokollet orotalas biskopens i Wiborg ^hOga och ororiga äl- 
der^9 samt att hau, ^fbrmedekt sin olagenhet att han är fallen'^, 
icke kan i stiftet resa omkring. Slutet blef, att Ingermanfands 
Bkiljande frän Wiberg8 stift beslots. Detta gick dock ej eller i 
yerksUllighet fDrrän sedän Melartopaeus 1641 afsomnat***), hvarpä 

*) Se Tigerstedts Handlingar s. 66 ff., 407^409, 469, 473. Sam- 
tidigt f5r iDgennanland vidtagna beslXgtade fbrfattniogar anföras i GezelH 
d, y:$ Mimne s. 40 1 

**) Tigerstedts ffandlingar ss. 264 ff. — Befalloiogsman heite 
a11t8& d&mera laodshöfdingeDS ett biträde. I sin 1638 afgifoa embetsbe- 
rSttelse, I saromanhang med ett fördelaktigt yttraode om laodshöfdingeo 
Nieroth i Kexholm, anför Brahe, att Mieroth ock hade uoder sig en drif- 
tig ^befallniDgsman*. 

•^) CeuHi d. yn Minne s. 41. 



116 

i deima och äDOU tvä näsUbljande ledigheter Wiborgs biskops- 
embele med svenskar besaltes*). Men om de greUska fi^rsam* 
lingarna iDom Wiborg8 stift Tidlog grefve Brahe pä sin tid qelf 
omedelbarl aonu jtterligare forordoaDden. Tili prosi öf?er Kurki- 
joki pogoff (tiogslag) af Rexholms norra Uui lUoämDde han ei 
rysk prest Joakim Terentiofil Denne TereDliofT ftdrog sig seder- 
mera vid Wiborgs domkapitel anklagelse. AniedoiDgen skuUe, 
dtminstone enligt hvad han sjelf i sitt försvar uppgtfver, iogea 
anoan värit än att han velat lara ungdomen den flnska, med ry- 
skä bokstafver tryckta katekeseo* BeskyUoingen lydde, att haa 
Ofvat troUdom. Domkapitlet dOmde honom ibrlustig sitt embete, 
hvari han dock af Aho hofrätt äter insattes, efter det att besvari 
som han anfi3rt, haft fbr honom UH närmaste pftföljd sAvai vid 
domkapitlet i Abo som vid hofratten 1643 nj ransakniug. Me» 
Brahes fortsatta omvftrdnad om boklig undervisning for roeaig- 
beten visar sig ytterligare i bans infor rikets r§d den 25 Angli- 
sti 1640 itev eller fbr tredje gängen afgifna embetsberältekei 
Bland annat anfbr han, att i Kexbolm iä fanns en af 80 amk 
gossar besökt skola^). AUt sedän Kexholms lan genom StoK 
bova fredsslut kömmit under svenskt vftlde, bedrels af regerin- 
gen genom Finlands kyrkostyrelse inbyggarnes Ofvergtog Mm 
grekisk-rysk tili luthersk trosbekdnnelse, men ulan Asyftad p^ 
toljd*^). Dä sedermera under k. Karl X Gustafs ryskä krig 



*) Rhyzelii Epiicoposccpia. Den mellersta af dessa^ der II s. 5S, 
nemligeo Nycopeosis, hade dock fönit liogre tid värit professor i Abo» 

**) Se Tigerstedts HandHngar s. 469. 

***) För Ir 1660, dl IlomaoU fick sio skilda latherska kyrkoberdf, 
är antecknadt, att der dk Ainnos blott 60 hemmao, hvilkas Iboer iOi&t 
tili den i Fioland öfverhufvod r&dande kyrkan. (HKrvid och för det nist- 
följaode kan iberopas Anmärkningar angäende de fonamUngar i ne»tk€ 
Karelen, som bekänna sig tiil den Grekiska kyrkan, Abo Nya Tidniugar 1789 
n:rDa 36 f.) Samma (brh&llande röjer sig ftonu mot slatet af samma kt^ 



117 

en fienddig slyrka öfvcr riksgränsen inträngde, moltogs den af 
grekiska trosbekännare sjisom vänskaplig, medan äler andre och, 

haodrade. I bref tili k. Karl XII af den 17 Mars 1698 aDmJIIer Wiborg8 
stifts d&varaode biskop Peter Laorbecchios ett och annat der r&dande 
oskick och ttllika alt minge sk väl lutherske som grekiske, i ryskä spriket 
okannige trosbeklnnare besöka ryskä kyrkor, htilket han anser böra för- 
bjodas. Kanslikollegiom, hvars ntUtande bäröfver konangen infordrade, npp- 
gifver d. 3 Jani s. k. genom de mellan STerige och Ryssland afeloUde för- 
drag vara bestämdt, att mot konnngens unders&ter oti IngermanUnd och 
Karelen af grekisk trosbekännelse intet tv&og nti deras religion finge för- 
dfvas; att om de lede s&dant, otvifvelaktigt fr&n Zariska sidan klagomU 
skulle anföras; raen att dock ogudaktige af lathersk trosbekännelse, hvilke 
hos dem ginge i kyrka, kande tillrättavisas, samt äfven kx dem sjelfva 
med foglighet och trogen undervisning evangeliska läran bibringas. I nyare 
tid, medan Finland ännu lydde under S?erge, blefVo af andllga synoden i S:t 
Petersburg för Borg& stifts grekiska församlingar prester ntsedde, hvilka se- 
dermera i sin finska spr&kkunskap vid Borgä domkapitel förbördes. För- 
gäfves skall dem der församltngarnes underrisande i bokläsning och kri- 
stendom blifvit &!agdt. — Skildt rörande Wiborgs slids lutherska försam- 
lingar erbjnda sig fr&n olika h&ll par tili tiden och inneh&llet nttra sam- 
roanbtfrande underrHttelser. I Kuopio pastorat förrSttades af prosten i 
Paldamo Johan Cajanus 1670 och de följande iren visitationer, hvilkas 
protokoller innebälla klagom&I öfver folkcts okunnigbet i religionen, samt 
obenägenhet att lära och att besöka kyrkan, bvarjemte beifras, att under 

o 

sjelfva gudstjensten i grannskapet deraf bränvin och öl försälts. (Se Abo 
Tidnmgar 1791 n:ro 17). Ytterligare ännu 1678 klagas likasi att folket 
Tore sturskt och ei lärt sin kristendom. Att det dertill dock tillbölls, sl- 
fidt det Iät sig af sitt presterskap ledas, är &tminstone jemväl härvid syn- 
bart. Den andra nästantydda underrättelsen om ttllslindet i Wiborgs stift 
lyder, att 1686 under p&stiende riksdag tili konangen ansökntng fr&n 
Stranda, Jääskis och Äyräpää bäraders roenigheter inkoro, hvari de be- 
gärde afskaffandet af tvanget att Uta sinä barn lära läsa i bok. Mcn att 
en s&dan anhillan gjordes, antyder äfven att i stiftet öfverhufvud föreskrif- 
ter för presterskapet af dervarande kyrkostyrelse värit utfärdade och de 
Itgärder vidtagna, bvilka, tilläfventyrs pä eina ställen oklokt bedrifna, 
väckt ovilja och motspänstighet. 



118 

som en omsUlndlig förteckning utTisar, endast trka Kexholm tita 
anda tili 4,107 saroina kyrka tiUhOriga familier under de par 
ären 1656 och 1657 Ull ryski omräde bortfljUade*). Under 
drottniog Kristinas fbrmyndareregering kunde dock öfverhufvud 
Wiborgs stift likväl aoses hafva förkofrats. AU det nägorlonda 
bragts tili ordning, erkändes i rikets räd, dä, som nyss anfilr- 
des, 1640 den 15 Febr. riksdagspresterskapet der ?ar iiilkal- 
ladt Minst torde dock harvid stiflets grekiska församlingar 
▼arit menade. Befolkningen i dero bestod af idel Karelare. 
Men i naringsidoghet under dero stodo Savolaksame, genom 
hvilkas ioflyttning lutherska ibrsamlingar i Kexholms Idn först 
tillkororoo^). En det Östra Finland narmast gällande under- 
rättelse tillkommer ur bref tili regeringen frän Brahe 1638 
den 3 Mars i Nyslott om dä forrattad knektemönstriDg. TiU 
fbrekommande af knektarnes ryroning och ph det viss styrka 
mälte alltid flnnas, ibreslär Brahe i siallet ibr iitskrifning, alt 
med allmogen roätte betingas om ett bestamdt antal krigsfolks 



Att prosten Cajaniis, ehnni kyrkoherde i Paldamo inom jLbo slSft, 
likvill vid en Wiborg8 siitts församling, Kuopio, förrättade proste-TisiUtio- 
ner, bar sin förklariDg af socknaraes läge inom samma it grefre Brabt 
titldelade friherrskap, hvarföre de jemTSl, ehora hörande under skilda lag- 
mansdönien, bade gemensam laglXsare, som Brabe tillsatte, och brarifriii, 
enligt friberrebrefrets stadgande ocb di Tanlig ordning eller oordoiog Tid 
fHberre- äfVensom Tid grefskapers inrXttande, y&djades icke Ull lagman- 
nen ulan tili friberren. (HSrrid mk iberopas friherrebref sivil (6r Per 
Brahe af den 18 Sept. 1690 som för Erik Gyllenstieraa af den S6 Mars 
1651, i rtnl, Allm. Tidning 18»2 n:fo 25 och 1853 n:ro 279 bihaoget af 
Lagus meddelade). 

*) Carlson, Sveriges Historia under konmgame af Pfatziska Hmtet, 
I 8. 193, s. 194 not 3. 

**) Se Anmärkningar angäende de Fönamlingar t Svenska Karelea, 
som bekänna sig HU den Grekiska Kyrkan, i Abo figa Tidnmgar 1789 nrraa 
36 f. 



119 

uppsftUande '^^ Säsom yk delta MU i Piolaod tiUgick, sk 
hade jemval i Kajaoeborgs läo, sk ofta der ulskrifDiag anställts, 
^n Stor del af iobjggarne, hvilka hoo gällde, plägat rjm- 
ma bort öfver gräosen. Landshordiogen Melkior VVerQStedt hade 
Dyss anniält allmogens ett aobud att bälla visst antal knektar, 
hvarpä regeringen i svar af den 24 Januari 1637 anbefalU 
Därmare uoderhaodling derhän, att hvarje tio rökar skuUe sialla 
en knekt'^). TilUfventyrs hade Brahe utaf det sälunda i Ra- 
jana Iän föregängna funnit skäl tili hvad han sjelf 1638 Ibre- 
slog. Delta godkftndes ock af regeringen. Som honom i svaret 
den 20 April tillika meddelas, skuUe Henrik Fleming just dk 
fran Stockholm tili Finland öfverresa tili biträde Ibr Brahe i mOn- 
sUring samt krigsfolkets affilrdande. Brahe Ock sig uppdragen 
närmare Ofverläggning, om icke allmogen i Tavastland och Ka* 
relen kunde och borde iörmks i stället för utskrifning halla vissa 
regementer soldaler, hvilka, sk läoge de vore hemma i landet, 
skulle med ^hemkall^ försorjas. Samma dag (den 20 April) ul- 
f^dades af regeringen för Henrik Fleming ett sk kalladt bime- 
morial^. I de antydda rymningarna Ofver riksgränsen rojde sig» 
som namera kan bemärkas, hvad landet af pägäende krig, äfyen 
dk det icke omedelbart deraf berördes, likväl fick utstä, och hvari 
fk denna tid en hufvudorsak läg, alt, oaktadt offentliga anstalter 
för odlings utbredande, dessa Ukväl pä mänget häll alls intet 
uträltade. 

Omedelbart af sjelfva kriget likväl framdrogs i vissa lands- 
trler en näringsgren, hvilken länge dessförinnan mindre miirk- 



*) Slsom regeriogeD i sitt den 20 April gifaa svar anför det fr&o 
Brahe ankonina brefvets inDehäll. Se Tigerstedts Handlingar ss. iU 
-143. 

•*) Se Tigerstedts Handlingar ss. 140 f. 

••») Dcrs. s. 144 f. 



i2e 

bart hade grott. Enligt hvad ett bref af den 20 Mars 1638 
frAn regeringen tili Brahe fbrmäler, inforskrefe finnu for rikets 
kriitbehof utländsk salpeter, stuadom med, säsom brefvets uttryck 
lyder, 9,excessive^ kostnader. Tillverkniogen deraf rar dock cf 
eller i Finland dämera ny. Säsom spär utaf fortsättning pä eo 
Atminstane redan under k. Gustaf I:s regering gjord bOijan*) 
kan upprepas frAn Erik XIV:s tid, det släthällaren Gustaf Fincke 
mot vären 1565 anmSler, atl saltpelersjuderiet under vintem for 
den tillfnisiia markeus skuld värit aibrutet, hvarpä Erik den 6 
Maj groft eller nastan vansinnigl vresigt i sitt svar förehiller 
den bepröfvade, gamle, hOgt uppsatte embetsmannen blaod an- 
nat, huru som ordstäfsvis „alltid är frusen joi*d tQv Iata ocb 
otrifna svin" **). Frän k. Johan 111:8 tid förekomraer *tcr ett ir 
1575 fbr kronans saltpetersjudare i Finland Mickel MarkussoD 
utfördadt kongligt privilegium af innehäll att denne skulle i Ni- 
dendal och i Lapioki by hafva fria verksläder, som Aho Iän samt 
Nedra Satakunta i Kumogärds Iän borde underhälla, och att haa 
for hvarje skeppund saltpeter skulle af kronan erhMla i betal- 
ning 15 daler ***). Dm anskaffande af en saltpetersjudare tili 
Wiborg, pä det kruts Ofversändning dit frän Sverge icke alltid 
mätte vara nOdig, afgär tili riks- och kammarräd k. Gustaf Adolfe, 
under fOrsta äret af hans regering 1612; den 11 Juli gifna bref; 
hvarpä den 3 Oktober fullniakt för direktOren Ofver hela rikeis 
saltpeterbruk Jakob Persson uli^rdas, att tili Finland Ofverresa 
och drifva pä saltpeterbruken, men jemväl att skicka ali saltpe- 
ter, der Ak kunde fäs ihop, tili Sverge ^"*°^). M k. Gustaf Adolf 



*) Se Blad ur Finlandi Bäfder i Suomi 4B6S s. 205. 

**) Se dea af E. Ekholm 1767—1770 utgifna veckoskriAeo : ^em 
Svenska Fatburen, 3:dje öpningen s. 31 f. och Suomu imen Jakso, i osa s. 29. 

***) Abo Tidtiingar 4784 s. 6 f. och Suomi. Mmen jakso. 2 osa s. M. 

•**•) Hallenberg, Svea Rikes Historia under k, Gustaf Adolf äess 
Stores regering \\ ss. tflO, tf72. 



121 

sedermera, moi slutet af sin länga risleke i Finlaad 1616, den 
15 Maj tili sUthällare bäde for Abo och Tavastehus lanen ut<* 
BSmaer Johan De la Gardie, för denne, i en tillika skildt gifven 
instruktion, bland annat sig uppdragen tillsyn och uppgift Ofrer 
begge Ifinens bergs- och saltpeterbruk samt dessas fOrseende 
nied förnOdenheter. Men enkom om Sääksmäki saltpeterbruk 
utkommer derjemte konungens en stadga*}. I derefter ftr 1624 
for hela riket nppsatt „Ordning pä det saltpeterbruken skola är- 
ligen utgdra^, i afdelning med Ofverskrift: Finland, bestämmes 
for Wiborgs saltpeterbruk tillverkningen tili 7 skeppund, 12 lis-* 
pund, 12 marker saltpeter; for ^Mojsa"" (?) 4— 9—19 J; for Ran- 
tasaloii 4—1—7; för Sääksmäki 9—4—6; for Hollola 5—12; 
for Ulfsby 6; for Nädendal 2-9—6; for Bjemo 7—15—14; for 
Lopere (Löparön?) 5—13—12; men i tvA foregäende afdel- 
ningar med Ofverskrifler: österbotten, Aland, uppfores for Wai«* 
tebj (Woitby) saltpeterbruk i Mustasaari 6, och for Saltviks pk 
Aland 5 skeppund. I Sverge och Finland tillsammantagna fun- 
nos 26 saltpeterbruk, hvilka ärligen lefvererade omkring 130 
»keppund saltpeter^). Men saltpeterbruken i Finland utarrenderas^ 
alit for kronans räkning^ 1627 pä tre krs tid ki handlanden i 
Abo Jakob WolIe***), som for dem borde ärligen lefrerera 75 
skeppund saltpeter. Denne hade dem sedermera Atminstone ännu 



*) Hos WidekiDdi Gustaf Adolfs Historia I s. 344 förekommer be- 
rSttelse bSrom; en ooggrannare hos Hallenberg IV s. 507 f. Namert 
kan jemväl hänvisas tili Samling af HutrueHaner f9r Lanat- Regermgen i 
Sverige och Finland ss. 99^103, hvarest ofvan bär i teiten oämnda, hos 
Hallenberg a. sU s. tf08 not a) iberopade instruktion finnes aftryckt. 

**) Se Hallenberg a. s. Y s. 129 not, och s. 128, detsisUafan- 
dra apalten i noten der. I landet bosatte, s&kallade rörsmeder tillverkade 
gevär. Af nio, som fannos i Finland, skulle nnder hr 1623 levereras 189 
musketer. Se Ders. s. 127 noten. 

***) Alfo Tidningar 1782 n:o 39 s. 311; n:ro 40 8. 316. 



123 

1635 qrar pi arrende, eflter det aU i haos aUlle njss ea Fer- 
min Mazalet värit foreslagen *). 

Regeringens tre är senare^ aom nflmndt, den 20 Mara 1638 
tili Brahe sUllda bref föresknfver nu^ att emedao Fialands salt- 
petersjudare Tore ovane att gk omkring med keUlar, borde nk- 
gre kaektar, uogefifr fjra Mn hvarje Iän, ofTerkomma tili Svei^e 
och der i s&dant inhemta uodervianing. Krulbruket i Wiborg» 
flH^eskrifver regeringeo ytterligare, borde genast sfittas i stäiid 
ecb derföre strömroen, hvarest krutqvamarae varil aalagda, i faU 
den, säsom fbrsports, numera egdes af privata, äter kt kronaa 
tillerkannas. I detta for kronan omistliga strömdrags sUUe, si 
framt annars rättigheten dertill pä laglig ?äg henne frängltt» 
akulle vederlag bevi^as. Ett i Wiborg ibrvaradt storre upplag 
saltpeter borde k krutbniket genast Ull krut upparbetas. Rege- 
ringens foreskrifter för denna gftng röra sdlunda tili större delen 
dock blott nejden af Wiborg. Men fbr en helt annan, alldelea 
aflfigsen trakt af Finland vidtagea, inom samma är eller ungefiir 
ett Qerdedels kr senare, likaledes anstalt rörande saltpetersjude- 
riet, neinligen dess fomyade intorande. Pä landshofdingeos i 
Osterbotten Melkior Wemstedts en anmSilan om erforderlig hO- 
gre ätgard svarar nemligen drottning Kristinaa formyndarerege- 
ring den 31 Juli 1638, att emedan i länet inga sallpeter^udare 
fiinnes, sk finge framdeles dit, ifall det behofdes, nägra smk- 
Iflndske knektar komma Ofver och med underrisning gä tillbanda. 
Genom regeringens en senare bref af den 7 Februari 1639 upp- 
manas samma landshöfding sOka i Iflnct infora saUpetersjoderi 
med kittlar, hvilket p& svenska sidan flerestädes vore brukligt^ 
Och jusl i samma landsända uppbragtes det sedermera synner- 
ligen högU Tili ansenlig del derifrän, nemligen frän osterbotten, 

*) Tigerstedts Handliagar ss. 430 f., 44t. 
**) Sistsagde Honäiinger ss. 106—110. 



123 

qfenUigen fr&n det södra, torsägs i senare tid svenska kronan 
fi)r siu bebof af saltpeter. Redan uoder k. Gustaf Adolfs rege- 
ring, UDgefär kring 1624, hade ock fräo Finland lefrererats mer 
in hälften af den saltpeter hela riket tillsammantaget för kro- 
nans behof kunde ästadkorama ^). Senare pä 1630-talet synes 
denna i Finland rotföstade niringsrdrelse, utan kronans bestftU- 
ningar, fritt bland allroogen utbreda sig. 

Nya rigtningar af landtmannaidoghet hörde i alla tider, 
och isynnerhet i Finland, likafullt tili sSllsynta fbreleelser. Den 
en gdng antagna qvarstod desto varaktigare. Pft ulveckling i det 
jordbnikande ständets arbetsflit och hushällning berodde dock, 
s&som allestades, sjelfva samhillslifvets utveckling, eller k ena 
sidan hos hela den stora massan af nationen en viss sedlig och 
medborgerlig sjelfkänslas uppkomst jemte forständsodling, och 
k andra sidan tillerkännandet, frän en fbrhandenvarande mer 
eller mindre öfverlägsen sambällsbildnings stSndpunkt, samt med* 
delandet af ädlare offentliga rilttigheter och skyldigheter, dessas 
ntbredning. Frän Finland hade tili Sverge under k. Gustaf I:s 
regeringstid, isynnerhet för kronans och konungens eget beho^ 
ofta betingats samt forskrifvits legofolk, säsom enkom flitigt och 
pilitligt^). Detta i Sverge för Finska arbetare hysta förtroende 
fbrtfor. Brahe i sin 1638 afgifna embetsberättelse klagar dock 
Ofver en dämera i Finland tilltagande dryckenskap. TobaksrO- 
kandet, frän Amerika under senare halften af 16:de ärfaundradet 
först i Europa tili Spanien infördt, derpä isynnerhet under tret- 
tio^äriga kriget i Tyskland utspridt, synes dadan Ater i hast vidt 
och bredt i Finland vunnit insteg, och i sin grofhet säsom be- 
dofvande samt rusande njutning, en dryckenskap i sitt slag» 
fallit i smaken. Nemligen i Fmland pUlgade, hvilket Brahe hei- 



*) Hallenbergs Historia Y s. 128. 

*0 S« Biad ur Finlands Häfder i Suomi 4853 s. 201 f. 



124 

Trar, soart sagdt hvar man, UDg och gammal> Jktven qvinnor, 
sent och tidigt bäde sausa och roka eller, eniigt Brahes iir« 
spruDgligen dsterlftndska, ännu äfven djupare finska, uUryck 
^dricka tobak^. Vid uppgifterna om Kexholms lins kyrkliga Uli- 
sUnd klagar han, att de dit, tiil ioplaDtande af Guds ord, skio- 
kade l9rare fora ett förargligt lefverae, mera kuilslik Sn by^a, 
„i Olkrogar försmäda pä de fremmaode trosibrvandternas religioo, 
der de mestedels finnas med tobakspipan i handen, hvaraf föl- 
jer sedän den ena fbrsmädelsen emot deo andra^. Pä ett an- 
nat stalle i samma berättelse skrifver han, att nar finska folkel 
Ofverhufvud ^annorsUldes och tili Sverge kommer, arbetar en si 
mjcket som tre och äro snalle om sig bäde i ett och annat 
bruk. Blen bar hemma hafva de fast en annan natur^. Han 
beklagar sig öfver, det Finnarne ^icke hOgt bekymra sig om 
mera tili att ega an de kunna strax fbrstöra^. »,De vilja^, skrif- 
ver han ytterligare, ^intet gema tiU nftgot bandtverk, der de 
dock beqväme^ (faline för) ,,och mera an nägon annan nation 
Iro^. ^Ut med sjokanten^ tiUftgger han, „är folket flitigare 
och mera drifvande an de andre iipp i landet^. Forhillanden 
firamstflUas, hvilka i denna dag äro gamla bekanta. Äter raed 
anledning af dem yrkar Brahe pä att en akademi i Äbo mä io- 
rattas. Nemligen ^godt folk, hvilke^, som han utti^cker sig, 
^andra bjuda och med godt exempel ftoregä^ vore hogligen af 
nOden. Ett bildadt medeiständ saknades i Finland mera än fbrr. 
Men vidsträckta utsigter ofver allmänna slälbiingen offer- 
hufvud uppfattades af Brahe. Sakraste medel tili rörligare nl- 
ringslif fann han i begagnandet af landets naturligt gifna eller 
anvisade stora fbrbindelsevagar. Den som i vär tid genom Sai- 
ma kanal ulforts, hade redan inom (brsta tiotalet af 16:de 4r- 
hundradet, som bar upprepningsvis frän aidre tider tillagges, dä- 
varande hOfvidsman i Wiborg riksrädet Erik Tureson (Bielke) 
forehaft och äfven borjat genom grafnings ansiallande satta i 



125 

verkeU Ett Amyadt, af k. Karl IX anbefaldt, ären 1607, 1606 
bedrifret, hvanrid den jemväl i denna uppsats fbrut i andra fbr- 
biUaoden ofta nämnde Benkt Severinsson Juusten, adlad Gyllen^ 
lodt fliit bufvudbestyret, bade visserligeo äfvensä äiev öfvergifvits; 
men samina gamla forslag bade fortfarande i mione ocb ätanke 
bibebUUts. Brabe i sin 1638 afgifna embetsberättelse frarobäl* 
ler det säsom nägot bekant „Jag bar ock besetl'', skrifrer ban, 
^den Tid Lappestrand^ (Lappvesi straad) ^begynta grafven^. 
Genom fulUbljandet skulle, som ban funnit, en öppen segelled 
fram tili Wiborg med ringa kostnad kunna Tinoas, ocb onodig 
Tore en fruktan ocb farbäga, som man byst fbr Ofversvflmniog, 
emedan bäde närmast vid den begynta grafven ocb alit bort&t 
utstrackt ligj grund Strand nog skulle motstA Saima-vattnets pä<- 

tryckning*)* 

Brabes uppmSrksambet för allmSnna busbftllningens befor* 
drande ftstade sig ytterligare vid södra Finlands lagenbeter. Ef- 
ter kort anmärkning, att bland finska stader företrädesvis Abo 
ocb Wiborg borde kunna ibrkofras, demäst jemväl Helsingfors, 
fhimbäller bans embetsberSittelse, burusom i bans lanke sist- 
Dämde stad ifrän sin äldsta plats vid Wanda hns utlopp äfven- 
som Borgi stad borde flyttas tili „Sandbamn eller Sandön, som 
Sr den bflsta bamn som skall finnas vid bela Finska kusten^, 
ii^>ekande dock derjemte nägra olägenbeter fbr en stads anlägg^ 
ning der pä Sandbamn, som ock redan, ftorrän det flldsta Hel- 
singfors uppstod, värit säsom Iflmplig plats for staden pätänkt 
Regeringen bade likväl vidtagit ätgärder for realiserandet af detta 
Brabes forslag, men innan nägot väsendtligt bunnit, säsom tyckes. 



*) Med de i Blad ur FMonds Häfder i Sumi 4855 s. 278 not 73 
iberopade notiseroa om Saima kanal sammanhör namera tillkomineo firam- 
Udne Fabian Collans i Mn/. AUm. Tidning 4856 n:raa 183, 184, 185 o. 
s. V. införda posthnma appsats och P. Tikkaneos i Sl^0meiar 485$ n:n^ 
38, 41 o. 8. f. forekommaode Samaan kaivanUf. 



126 

tillgoraS; hade emellerlid Brahe, i bref af den 9 April 1639, fir 
regeringen med storre efleriryck framstallt de ^^hiader som sjirai 
vUja ligga i vägen att nftgon god stapelstad uppi SandOn ej kas 
blifva formerad*', och i sUlUel fbreslagit Sodernäs lidd, den hai 
dimera rikkat pft säsom en god och beqväm plats fbr en p4Unkt 
stapelsiad i Nyland. Med förut ftdagalagd ifver soker regeringen 
sätia i verket iter detta nya fbrslag, finnande deijemte godi att, 
tili fortsatt päminnelse om förfilders segerrika vapen och om 
fordna besättningar flnda trän Helsingland, namnet Helsingfors 
bibehikiles ät nu tillemade nya stad, hvilken genom sinä fid- 
sträckta priyilegier sannolikt skulle tilldraga sig bäde nannaat 
beUlgna äldres af samma namn och likasi Borgä stads, beggederas 
dessutom enkom tili Ofverflytining oppmanade in?änare*). Mea 
afven platsen p& Sodernäs fbrkastas, emedan ulrymmet der Tisar 
sig vara for tr&ngU I stflllet fbresUs af den tili stadens afstick- 
ning p& nftmnde udde öfrerskickade ingenioren Estnäs skata. 
Och detta tredje forslag, af regeringen godkdndt, gir slutligen 
i verksUllighet**). 

Forslaget om lämpligare plats fbr Helsingfors stad, i det 
hela g&ende ut pä stapelstads inrilttning vid Finska viken (br Ny- 
lands och Tavastlands behof^ ftterleder Brahes embetsberattebe 
tili prisande af Pinlands vattenibrbindelser. ^FOr handehi^, skrif- 
ver han, y^göra strOmmame, sunden och insjOame snart sagdt 
hela storfursteudomet s& beqvämt som n&got land skall Tara. 
Hed ringa möda kan man komma ifr&n Bjömeborg med bit tili 



*) Tigerstedt, St§tu$ urbhim Fenmcerum ss. 26—39 samt Bm^ 
lingar si. 333 ff., 340. 

*^ Om aoiaggoing af nya Helsiogfors p4 EstnSs skttan glfVos af 
regeriogen (se Tigerstedt Status urb, ss. 29—30) den 29 OlLtober ocb 
den 2 Nofcmber 1640 föreskrifter b4de It borgn&staren Aoders Lamea 
och It di nyligen skildt för Nyland otnimode Undsböfdiog Reinhold 
Metstake. 



127 

PBjane, ur Pl^ne tili Lappis^ (Lappvesi) sjOn, sedän alit upp UH 
Lapplaod, tiU Kajanatrttsk, pft sidorna tili Kexholms Uin, och atfbra 

bAde pft en och annan ort . Landet gifver ock mera varor 

ifrin sig ftn som n^nsin behöfves att igen emottaga. Gifver 
Gad vidsignelsen att alit kunde sättas i silt rätta skiek, ser jag 
inlet kunna fattas tili städernas markliga uppkomst^. Med sA 
redbart och betydelserullt stamhftll i sigte bar Finlands borger* 
liga rorelse näppligen i ndgot annat tidskille intill senaste tid 
Tarit fbremäl ibr offentlig bögre eiier högsta myndighets omvftrd* 
nad. Men anläggningen af stapelstaden Helsingfors äsyflade til* 
lika fullfoljandet af Ta?astebus läns fDFeslagna klyfning samt Ny» 
lands afskiljande med den nya staden tili sate for sin lands* 
höfding. 

Men vid läneslyrelsen öfrerhufvud gaf isynnerbet uppbords* 
yerket bekymmer. BUe saknades stadgad ordning och tillika 
lig det i banderna pä, sAsom Brahe skrifver, ^elaka^ forsumliga 
och odugse fogdar^. Aho hofrätt hade nttrmare sin stiftelse eller 
i bOrjan jemväl upptagit rättegängsmftl i kammar- och räken* 
skapsärender. Men sftdana drogos geoast dereiler eller 1624 
frän hofrattemas bebandling och skulle framdeles höra under 
kammarrftden*). För Finland yidtogos sedermera under drott* 
ning Kristinas fbrmyndareregering, och tätt elter hrarandra, egna 
forfattnifigar, som utvisa fortgäende oreda afvensom de frftn sitt 
IM antyda, hvad den skattskyldiga alhnogen alit framgent annii 
i fortsflttntng frän äldre tider vid krononppbörden led. 

Eknedan Finland vore i saknad af, som det bette, en y,kanH 
mar^, nemligen erobetsverk för kammar- och räkenskapsSrender, 
beslöt rikets räd 1634 den 14 Oktober, att tili Abo och Bjome* 
borgs lans landshöfding dämera utnfimnde Bror Andersson Rft- 
lamb genom sin instruktion skulle fä uppsigt jemväl Ofyer bide 



*) HtlleDberg, Guitaf AMfi Historia Y s. 1»9 f. 



128 

Wiborg8 och Tavastehus Iflns alla räntesaker, „sä atl ibr aBt 
gores god räkenskap i Abo'', hvarvid guyernören Iik?äl djest 
iDtet ^commeado^ skulle bafra ioom de andra begge ISnen oloa 
^det han tili Abo drager alla kammarsaker^. Aret derpi 1635 
den 14 November, dä i rikets räd bland annat om Fmnanies 
nyss Tid riksdagen af kanunarrftdet Johan Berndes inlemiKle 
^punkter^ öfverlagges och resolveras, tiUstyrker riksskattmiiU- 
ren (Gabriel Benktsson Oxenstierna, dessforinnan 1631—16341 
Finland generalguvernör), dels alt Finnarne, som de begSrt, ti 
bttnad OfVerhufvud i sinä klagomäls anförande mfttte Ater be* 
komma en generalguvernOr, dels ock i sammanhang dermed att 
tiU mänga oordningars afhjelpande revision i Finland blefve uh 
befalld; hvarpA jemväl om skyndsamt anstallande deraf bcsbt 
fattas. 

Nyssnämnde kammarrftd, sedermera riksräd Berndes hide 
offentliga uppdrag i Finland flera gänger sig anfttrtrodda. Deo 
der, som i denna uppsats tidigare framställls*), genom fortrjck 
mot allmogen illa kftnde Joakim Berndes var hans fader. Sooeo, 
fi)dd ä Stromsberg i Borgä socken den 8 Sept 1603 var, sin 
egen börd oberäknad, enskildt sedermera genom tvenne akten- 
skap med finska fbrhällanden befryndad, nemligen först sisom 
Arvid Tönnesson Wildemans och demäst Knut Jonssons tili 
Laukko mftg. Dit tili Finland afi^rdar regeringen honom mot 
slutet af 1635 i uppdrag, for hvilka den 9 Decerober om m- 
struktion &t honom öfverlades, och bland annat beslots, det baa 
skulle ega tili regeringens stadtestelse genom sex ärs befrielse 
frftn kronoutskylder understödja ödebemmans upptagande. Mei 
fortfarande gjorde Finlands uppbordsverk regeringen myckel be- 
kymmer. Riksmarsken Jakob De la Gardie fbreslär 1636 den 
19 Februari, att Ibr tillsyn öfver kammarsaker i Gota och S?ea 



*) Se Suomi. Toinen jakso, 5 osa %s. 160 och 170. 



129 

rike samt Finland, hvardera skildt, äfvei^som i Lif-- och Inger* 
manland Ullsaminans ett kammarräd Ibrordnas samt At hvarje af 
dem tili bitrSde en kamererare. Aret derpi äXer 1637 den 9 
Maj, Tid omsUindligare fi)r storfurstendömets angelägenheter vid- 
tagen Ofverläggning, fbrklaras ny skattlSiggning der nodig, hvil- 
ken, med afskaflande af rUntepersedlanias ibr uppbördsniäns ored* 
lighet gynnsamma mängfald, „ginge allenast ut f k spanm^l, 
gmor, fisk och penningar, efter^ (förre generalgu?ern^ren der) 
„Nils Bielkes räd^, som protokoUets ord lyda. Att, pä det rege- 
ringen sluppe de mänga supplikationema, en generalguvernOr 
borde tillsättas, slisom Gabriel Oxenstiema, Bielkes eflertrSdare i 
samma embete, 1635 anmält vara begftrdt af Finname sjelfva, h?ilke 
nu ,,gtfra stora och onOdiga bekostnadcr p& resan% ingär i samma 
protokoll. Nägot visst beslutes likval icke hvarken i ett eller 
annat afseende. Kort derefter den 7 Juni (1637), iä Brahe tili 
Finlands generalguvernOr utnämnes, 8ro tillika äter för uppbords^ 
och räkenskapsverket anstalter ä bane. «^Herr Nils Bielke, herr 
Gabriel^ (Benktsson Oxenstierna), begge nyss säsom förut i Fin- 
land generalguvernörer här ofvan nflmnde, „Herr Klas Fleming^ 
Larsson, Ofverstäthi^llare i Stockholm, lagman Ofver Soderfinne 
lagsaga, genom sin bord Finland tillbörig, här förut*) likaledes 
nftmnd, „herr Johan Pontesson^ De la Gardie, länge dessförin» 
nan stMhillare i Aho, „samt Johan Ottesson^ ville regeringen 
förordna, heter det i protokollet, „att de Ofverlfigga, huruledes 
bonden skall med stOrsta rigtighet och utan stort underslef, som 
förofvas af fogden, bäst kuuna utgOra sinä utlagor^. Ocksä skulle 
Uä revisorer utses att i Finland pä ort och stfllle hjelpa saken 
och alli rigtigt skaltlägga*, enligt protokoUets ordalydelse, hvarvid 
rfintepersedlarna blott i spanmftl, smör, Ijflra, flsk och penningar 
skulle bestämmas. „I Abo^, efter samma protokolla suafva upp- 



*) Su^mL Tomeu fakio, 3 on s. 173. 
SuomL 



130 

gift, ^blef fbrordoad kammarrlid Konrad Palkenberg^. Ett som 
annat var dock blott fbrslagsvis uppgjordt. I den embetsberSI- 
telse, Brahe äret d^rpä 1638 frän Finland tili regeringen in- 
fikickade, framstflller han sdsom högnOdigt att dc otaliga skattiH 
persedlama mätle elter hvarje landsorts natur tili nägra Hlrre 
bestämda förvandlas, säsom tili spannm&l, fisk, smOr och tjSra, 
hyarvid bäde kronan lede mindre underslef och skulle hafva stor 
fbrdel, samt bonden, nu förvirrad och okunnig om han är skyl- 
dig eller icke, skulle bfittre veta ^hvad han hade tili att gifra 
nt eller honom «tode tillbaka", som Brahe skrifver. Pä Brahes 
en senare samma är hos regeringen gjord skriftlig forfrägan, 
hvart mdl rörande otrogne fogdar och skrifvare borde gä, ofver* 
Mgges i r§det den 13 Juli och prdfvas betänkligt k ena sidan 
att Iätä hofratten, som dock brukligt värit, upplaga räkenskaper, 
for hvilka egentligen kammaren borde svara, inen sä anses i 
attdra sidan ej heller rädligt, att annorstddes än i bofrätien slut- 
ligen skall dommas tili lifret Svaret uppskjutes tills flere af 
r&det kunde vara med derom. Samma IVftga, af Brahe sjelf för- 
nyad; dä den 11 Oktober, i närvaro af kammarräden Johan Bern- 
des och Johan Oxenstierna, hans relation ora finska staten Ibre- 
hafveS) l^ster äter regeringens uppmärksamhet pä Fhilands kam- 
mar- ooh rakenskapsärender; och forklaras nu, att emedaa kam- 
marrfltt der skildt, hvarvid minst tvA kammarräd skolle eribr- 
dras, blefve alltför kostsam, sä eger generalguvernOren, efter sin 
foreträdare Nils Bielkes exempel, finnu ttlls vidare, i rattegingar 
öfver dem, som fbrsnilla kronans rflntor, utan appeUation tiil 
kammaren i Stockholm, hvad det kriminala beträffar, med till- 
kallande af nägra frän hofrätten, f^lladom. Men sjelfva bofirit- 
iens ledamöter, och jnst de sannolikt mer Sn embetsmSn vid an- 
dra äldre offentliga myndigheter, voro, dä de skulle utbekoinma 
sinä löner, illa tili samt flngo personligen röna fbljder af det 
dyupa obeständ, hvari kronans uppbords* och räkenskapsrerk 



131 

med sinä m&figa iitgreningar pA ett som annat hiili ftorfallit och 
nedsjnnkit, efler att dock fbr ett ftrhundrade tillbaka af rikshus- 
Mllaren konung Gustaf I hafva stälits pä hjelplig fof^). MAlande 
beskrifning pä de herskande oordningarna lemnar ett den 30 
Jnni 1640 fr^n hofrattens ledamöler Ofversändt bref tili presi- 
denten Kurck, sora dä var i Stockholm. Vi pftminne, skrtfva de, 
hvad besvsir vi med vara löners utfordrande mäste utstA, hvilket 
▼i esomoflast bäde mnntligen och skriflligen hafva andragit. De be- 
klaga sig Ofver att hafva dag fr&n dag nodgats hos generalgiiver* 
nOren soka invisning tili lonens afbetalning, sedän trSlget anbMla hos 
landshdfdingen, dernast hos räntmästaren, som svarat, att af den 
rflnta, hvarifrän löoen borde tagas, är intet i Ibrr&d, och att pen- 
ningar icke finnas. Under tiden, skrifva de ytterligare, gifves 
oss af synnerlig benAdning nSgot ^pluncketals^ (plockvis?) ,,till 5, 
tili 10, 20 eller 30 daler penningar, eller dess v^rde i proviant- 
persedlar; nödgoms alltsa rekurrera och klappa pä kamererarens 
dOrr, bedja, ja snarare sagdt tigga nägon synnerlig favor att 
forbjelpas tili det, hvartill vi formedelst fbrr gifna invisning vore 
berflttigade^. De anhälla, att presidenten m&tte hos regeringen 
bearbeta, del dem der i hofrätten, liksom andra kollegier hafva 
det, nfigra vissa socknar eller hSlrader mälte anordnas, frän hvilka 
de, formedelst egna nppbOrdsmän och räntem^stare, kunde be- 
komma sitt deputal^). Fomyade ansOkningar afgingo frSn dem 
ftret derpft den 11 Juni bädc tili riksdrottsen ocb tili hofrattens 
president; bvarjemte en tili drottningen sjelf ställd böneskrifl 
Ofrerskickades. Redan blott af de förhällanden, hvarofver 
Aho hofrätts ledamöier nodgades sälunda anfora klagomäl, kunna 
de herskande stora oredorna i landets förvaltning Ofverhufnid 
aftagas. De flesta lOner fOr embetsmän äfvensom anslag fbr of- 

O Jfr Blad wr FMands Häfder i Snomi 4853, de i registret onder 
•Uppbdrdsverket* npprlknade mbriker. 
••) 8e Sbo Tidntngar 479$ N:o 26. 



132 

fentliga verk och inrättningdr voro pä heminaiis räDtor anvisade. 
Men sädana kronans inkomster hade äter f k privata hftoder ulaa 
äierhäU i förläniog borUkänkts. Oundviklig var en gränslös for- 
virring, som under drottaing Kmtinas regering steg tili sin hojd. 
Eq foljd deraf torde ock värit, att ungeftr frin och med forsU 
ftreo af 1650-talet, som det sjnes, Abo hofratts ledamOter bdr- 
jade, Tanligare äo fbrr, ik domsagor ät sig lilldelade. FOre* 
Dflmnda ke 1640, dä Brabe, sjelf &ter tili Stockholm Ofverkom- 
noen, infor rikets räd den 25 Augusti pft nytt Ofver sitt guveroe- 
ment, i närä tre är numera af honom fbrvaltadt, aflägger be- 
rättelse, anmärker han och klagar, att besTärligast äro, som det 
i protokollet kort upptages, „kammaren och räntoma^. 

Som nyss sidan 128 fbrekom, anmäldes i riidet dm 
14 November 1635 flnska riksdagsallmogens ätskilliga besvär. 
Näst förut den 26 Oktober andrager i rikdet öfverstlthiUa- 
ren Klas Fleming^ hurusom klagomäl hOrts frän Finuame af 
bondest&ndet vid riksdagen, att de i der Ibrefallande ofverlSgg- 
ningar, emedan svenska sprAket vore för dem freromande, ^ 
kuade deltaga. Rädet besluter härpä, att niHgon god flnsk skrif- 
vare skall tili tolk anskaffas*). Tvft kr senare, 1637, dä Brahe 
den 7 Juni likaledes infor rikets rid mottager honom erbjudna 
generalguvernörsembetet i Finland, anmärker han samt vidgir sJk 
som en brist sin obekantskap med flnskan^). Alt han utUlat 
en s&dan saknad, hOrer bland Finlands minnen af honom och af 
grefvens tid, säsom den, hvarunder han stjrt landet, der sed«r* 
mera länge med kärlek och lacksarohet benämndes. Vid det 
han p^fbljande host tili Finland öfverkommen tkr frän regeria- 
gen svar om genast admäldt behof af landshofdingars tillsättande, 
anmodas han sjelf anvisa ät regeringen duglige män, hvilke der* 

*) Se Tigerstedts AdmmHralio Fermiae Petri Brahe s. 6 Dot, Mmt 
BmdHngar s. 432. Jfr BUd ur miandi Bäfier i Sumi 48U s. 160 L 

**) Tigerstedts Aämin, Peiri Brahe s. 13 t Mmt BmUUm§9r s. 444. 



133 

jemte kände finska sprAket Dessa inoin par är intrftffande erin- 
ringar om finska Folkets egoa samhälhbehof och nya snari tili- 
komna finska lagOfTersättningar, hvilka g& ett sddant behof tili 
mOtes, utgOra fi)reteelser, som Ibrklara hvarandra ömsesidigt. I 
början af 1638 gjorde allmogen & flera orter i Finland ansOk- 
ning hos regeringen om befrielse frän lagroans- och häradshof- 
dingerSlntorna*). Tili äfventyrs var anledningen den, att lagrodn 
aldrig, hfiradshofdingar säUan sjelfve bestredo sinä embeten. 
Atminstone i s&dant fall Tore väl nämnda ansOkningar att tagas, 
äfven de pk silt bäll, säsom märken frän samma tid utaf dä- 
mera inom landet sjelfl vaknad samhallig eflertanka och besin- 
ning, hvilken ocksä skulle g-^tt regeringens mot andra oskick rik- 
tade Terksamhet tili mOtes. 

Ronung Gustaf Adolfs ft)rut nämnda, 1616, 1617 och 1620 
anbefallda och verkställda Ibreningar af finska Iän **) voro genom 
1634 ärs regeringsfonn afskaffade. Tili landshöfding öfver So- 
dra och Norra Finland samt Äland förordnades s. L (1634) den 
14 Oktober nyssnämnde Broder Andersson Rälamb och samma 
dag Arvid Horn***) öfver Tavastland och Nyland, som dessforin- 
nan sedän 1616 gemensamt med Äbo och Bjorneborgs Iän fbr- 
valtats. RAlamb fick dernäst den 12 Novcmber instruktion. Se- 
derraera 1637 samma dag, den 27 Oktober^ Brahes fullmakt ä 
generalguvernOrsembetet utlbll, gaf regeringen instrukUoner ät 



*) Tigerstedts Admin. Petri Brahe s. 70 oeh Handlingar ss. 826 
och 228 resolatiooerna fbr Raseborgs och Borg& länens och t^v SUtksmlki 
Mmt Hollola och Hattula hirader. 

**) Se denna uppsatts i Suomi, Toinen Jakso. S osa ss. 179 ff. 

*^ StierDinan, Höfdinga Minne H s. 427 förmäler, att just sam- 
ma hr 1634 en Anders NiIssod kallas st&thillare pi Tayastehus. Men den 
12 NoTember, som Stieromans uppgift ytterligare lyder, alltsi samma dag 
Bilamb veterligen, men sannolikt jemvll Horn fick iDStruktiou, skuUe 
dfoue Aoders Nilsson blffrit tili slottslofven pi Ibo slott fbrordnaj, 



134 

tveone nedannäoiDde laodshöfdiiigar, hvilka Ak jenifal, likson 
Brahe sjelf hemma fr&ii Sverge, i FinlaDd amtälldes. Frka Sverge 
öfverskickad fOrestod ock samtidigt Rothovius Abo slift Fonralt- 
niagea i Finland, 84väl deu kyrkliga som sambxlliga, gick med 
Stora steg framät och forbflltrades. Wiborgs, Nyslotts och Kpa- 
menegärds läo tillträdde, s&som dii forordnad laodshofdiiig, Erik 
Gyllenstierna. I samma egenskap mottog Melkior Falkenberg 
Styrelsen Ofver „Norra och Sodra Finland"^, s^m i regenngeu 
beslut Abo och BjOrneborgs eller Kumogärds Iän for tillfUlet 
benämdes*). 

Sedän länga tider oforändradt var sistnämnde Iän tili sin 
indebiing i härader. Och säsom for underskrifterna i 1593 in 
Upsala moies beslut anlbras Nori*finland med Wenio och Maska 
härader, Soderfinland med Piikkis och Haliko, Kumogärds Iin 
med Nedra och öfra Satakunta, slulligen forst längre fram all- 
deles skildl och afsOndradt Äland; sä uppför 1649 Ars riksdags- 

*) Se Tigerstedts Administrath Petri Brahe ss 8 f. och 13 f. samt 
Bmdiingar s. 42 f. och s. 444 f. IIod oHgtigt Iro i Stiernmaiis B. Jf. 
n 8. 354 Bror Aoderasoa Rilamb och Melkior FalkeDberg blaod Ffailaads 
geoeraiguverDörer uppförde, lilVeDSom de derst&des s. 383 och 381 saknat 
bland landshöfdiogar i Abo, ehuru pi s. 120 om deo förre uppgihes, au 
han 1634 d. 14 Oktobor tili landshöfding öfver Norra och SödraFioland saml 
Aland blifvit atnäniDd. (Jfr Tigerstedts llandlinqar s. 419). D& sedermera 
1637 den 7 Joni Brahe tili geoeralgaverDör atsigs, blef tillika genast stäthil- 
lareembetet i Wiborg 4t GylleDstiema uppdraget, hvarvid (ftr Ifelkior Fal- 
kenberg p4 helt aDDat hMl eller eU sTeoskt, oemligeD Kalmare, IId be- 
stimdes, bvaremot den sistoämndes broder kammarridet Koorad Falkea- 
berg blef förordoad tili Abo. Mcd dessa beslat jemte flera, skildi betrif- 
faode Finland, dem samma dags ridsprotokoll ionehAller (se sagde Hmkä- 
Ungor S9. 444^446), togos sedermera, enligt hyad pAföljden tyckes otTisa, 
blott sisom fbrsIagSTis uppglorda, eller blefvo itminstone iotet a( si olr 
som p4 det om geDeralgnvernörakapet samt om Wiborgs Uo. Af br6- 
derne Falkenberg blef i sjelfva verket Melkior landshiifding i Abo iän, 
meo Konrad i hana staUe i Kahnare. 



135 

fbrklaring af dea 10 Mars, vid uoderskrifterna der, säsom Fin* 
land i den gaoila inskränklare betydelsen tillhöriga bärader äter, 
nien om hvaraadra, Haliko, Masku, Weino och Piikkis, ytterligare 
Ofra och Nedra Satakunta, och omedeibart derpä Äland. Hvad 
äter, som nämndt, 1637 äi Erik Gyllenstjerna ajifbrtrodda Wi- 
borgs, Nyslotls och Kjmmencgärds Iän beträfTar, fuinas 1593, 
uoder ofverskrifl Karelen, fbrst och framst Äyräpää, Jääskis och 
Ruokolaks, derpä säsoni sinsemellan äter närmare sammanhC)* 
randc Lappvesi och Taipale, ytterligare skildt för sig Wiborgs» 
Sdkjärvi och BjOrkö harader, och nied öfverskriften Savolaks 
A)rst Jokkas, Wisulaks och Pellosniemi, samt Ukasä näst hvar- 
andra de tre Rantasalmi, Tavisalnai och Sääminge; hvaremot äf- 
venledcs nyss äberopade 1649 ärs underskrifter kort, blandadt, 
ofullstilndigt eller oiindre utförligt blott upptaga Lappvesi, Ayrä- 
p^ä, Jääskis, och Stranda härader, dernäst Kymmenegärds läo 
och tili sist Stora och Lilla Sa?olaks, hvarmed Nyslotts Iän be- 
tecknas*). 

SanQoia äv 1637 5ter vid det att, som nyss anfördes, jemväl 
Per Brahe ätog sig generalguvernOrsembetet eller den 7 Juni, öfver- 
lades af regeringen om en annan landshöfdings tillsättande i Ta- 
vastehus. Med anledning deraf skref Brahe frän Aho den 22 
November, nägra dagar efter sin ankomst dit, och anhoil bos re- 
geringen om visst besluL Härpä svarades honom den 22 De- 
cember, att emedan fbr Horn blott ett halfl är äterstode, nem- 
ligen tili nasta Johanne^ som eljest vore rätta tiden för ombyte 
af landshofdingar (dä blott fk ti*e är tillsatte), sä kunde han 
Horn ännu bibehällas. Ät Brahe uppdrogs, att emellertid om 
bans fi)r?altning inbemta och meddela underrättelser, pä h?ilka 
skuUe bero, om han ytterligare finge qvarst^^). Brahe afgaf 

*) Se Stiernmiin, Rik$dagars och möteni betlut II 8. 1116 f. 

**) Tij^eratedts A^inUtratio P, Brahe 3- 26 oob Bandlingar s. 86 Q. 



136 

sedenuera i embelsberättelsen 1638 om den ena som andra if 
Finlands landshöfdingar sitt ullälaode. De begge ?id samma titt- 
fälle med honom sjelf genom fullmakter tili Fioland utstyrde 
GjUenstierDa och Falkenberg bade, som hau betygar, redan Ma- 
galagt flit och allvar. Tili uppljsning öfver h?ad begge isyn- 
nerbet haft tili (bremU fbr sin verksamhet, erbjuder sig Falken- 
bergs ett den 3 Mars samma är (1638) tili Brahe stflldl, Snna 
bibehället bref, samt deones par är senare iter afgifna embets- 
berättebe*). Falkenberg beklagar sig öfver fogdarne. Gyllen- 
stierna flir af Brahe berOm Ibr sin flit och omsorg i dugliga fog- 
dars tillstfttande. Men Brahes forsta embetsberättelse innehäller 
jemväl bedOmande om landshöfdingarne i Kexholm och Tavasta- 
hus. öfver Keihohns Iän hade 1634 den 3 Seplember Ifeii- 
rik Mdnsson**) och eiler honom 1636 den 13 Februari Magnus 
Nieroth*^) tili landshofding utnämnts. Om Nieroth iotjgas af 
Brahe, att han vore en from och saklmodig man, samt att han 
väl värdade sitt Iän, hvilket ock säsom litel gäfve mindre att 
göra och utan svärighet noggrannare fbrvaltades. Arvid Horn 
hier ä Tavastehus kunde Brahe ej heller nägot beskylla. Sedän 
regeringens med Brahe öfverskickade instruktion kömmit Horn 
tillhanda, hade han begynt dereiler rälta sig; men firomsinnt, 
som äfven han var, passade han dock just icke sä väl „pä den 
orten som slyfvaste folket är*', skrifvcr Brahe. Intet ord nfim- 
nes om länestyrelsen i det med Norrlanden samroanslagne Öster- 
botten eller dessas landshofding Melkior WernstedL Men säsom 
fbr Ofrigt Brahes omdome om läueforvaltningen i Finland Otver- 



*) Tigerstedts AdmkniitratU P. Brahe s. 31 Dot 34 och s. 15 nol 
15 (om btfijiD af Falkenbergs fönraltolog i Ibo); Densis HoniUngmr t. 471, 
der Brahe den 25 Aog. 1640 iDför rikets r4d, persoDligen sjelf tili Stodi- 
holm öfrerkommeo, om gaveniemeDtet i FioIaDd aflägger beritlelse. 

^) Tigerstedts Bandlingar s. 420. 

^) SistDämode BandHngar s. 438. 



137 

bttfvud likfdl utfaller, gick bon illa. Skulden hade isyonerbei 
fogdarnes elakhet, fbrsumligbet ocb oduglighet, men dessutom 
jeiDväl länens alllför stora omföng och vidsträckthet Ur nyss 
Md 1593 och 1649 anfbrda urkunder tillkommer här, att i den 
Ibrra fbr Tavastehus Iän ett Nedra ocb ett Öfra samt ytteriigare 
Säftksmäki, Hattala och Hauho bärader opptagas, hvareiter fblja 
Raseborgs, Borgä och Kymmenegärds Iän utan vidare nämnde; 
meo i den senare anlbras främst och äfven annars olika, endast 
och allenast Hollola, Hattula och Sääksmäki bärader, hvareiter 
dock §ter tilläggas nyländska Borgä härad, Raseborgs Iän ocb 
Raseborgs grefskap. Alldeles skildt för sig stär Ostcrbotten^ 
1593 utan nftgot tillägg, 16i9 kalladt Östemordlanded, med ett 
Sodra och Norra Prosteri och sälunda med kyrkliga benämnin- 
gar, hvilka dock brukades for dämera äfven vidtagna, tili omrä- 
den alldeles lika indelning i härader ocb bäradsrätter. I samma 
1649 ärs riksdagshandling, i underskriflema dervid, saknas Kex- 
holms Iän. Alt det icke fick tili riksdagarna skicka ombud, som 
Ibrut jemväl redan anmärkts, utgor ^fven bärvid förklaringen. 

Men i Finiands läneferdelning vidtogs under Brahes gene- 
ralguvemörskap en förändring, hvilken genom hans embetsberät- 
telse 1638 var inledd. Brahe hade, sävida Tavastehus ocb Wi- 
borgs Iän vore mycket vidiyftiga, foreslagit tvenne underlands- 
höfdingars anstäUande, den enes pä Tavastehus ocb den andres 
pä Nyslott; men rikets räd^ dä ärendet den 11 Oktober s. ä. 
Ibreiogs, beslöt delning af Tavaslland ocb Nyland tvenne lands- 
höfdingar emellan. 9,Den ene^, som r&dsprotokoUets ord lyda, 
^blifver boende pä Sando, derunder begripes Nyland, och den 
andre bafver under sig hela Tavastland*). Härmed ansägs ofvan 
nämnda nya stapelstads anläggning ä kusten af Finska viken, 
livarvid fbrst var i fräga Sandhamn eller, som det for denna tid 



*) Tif erstedts Handlmgur s. 4tf6. 



m 

fA par eoda undantag nät i rorhandlingaroa Qr beta, Sando. 
Oabedt riketo räds fbrefiämode beslut yidholl Brahe sitt urspniof- 
liga förslag äfven om Wiborgs läus deloiiigt i det kan i bref af 
den 7 Januari 1639 fbreslog deoo, som hao ansiig kunna tili landg- 
hofdiagar i Njflands ocli Nyslotts Iän forordoas. Regeringen 
svarade härpi den 11 näslfoljaude Hars, att saken syntes behöfva 
ännu nägon congideration, innan bes^itandet af ifrägavarande 
landshofdinge-embeten kunde ske*). Och dervid stadoade det 
Huda lills Nylands hn 1640 fick sin egna hofding. NyslotU läa 
uppgifves väl redan 1639 hafl sin skilda stäthäliare uti Jobaa 
Mänsson tili Nirgärd och Jofva^), men alldeles säkert Sr att 1641 
den 30 Oktober Herman Klasson Fleming blef landshofding öt- 
ver detta Iän. Den tili landshofding Ofver det nya läaet ISj- 
land utnämnde var ofverslen Reinhold Metstake. Ursprungligeo 
fremling af tysk, lifländsk härkomst var hau dämera sedän fiera 
är tillbaka i^tad i Finland. Inom Äbo oeh Bjömeborgs Un 
bade eliva hemman, deribland Sorala gärd samt ett annat af 
biskop Erik Erikson besuttet gods, blifvit äi honom den 29 Mag 
1632 i forläning Ofverl&lna, och derpä äter 13 mantal tili pant 
för penningelän, som han ki kronan (brstdrkt***). Öfverste f^ 
nyssnämnde lans regemente var han ätminstone 1634 ^'^^j. Futt- 



*) Tigersledls Handlingar s. 81. 

••) StierDman, H. M. II s. 449-450. 

*^) Se utdrag nr nXmoda Ittos landsbok f5r 1638, i Ab0 TUmhkgtr 
1796 d:o 46. — Jfr Lagos, HandHngar 0€h Upp$att$er rörande Pkiitmit 
Kyrkc-Uiitoria, 5:te hift. s. 153 f. och i rna§nd$ Mmnsivärde Mäm II 1, 
Elmgreos Erik Erikson a. 48. 

****) Tigersledls Ha$ulHngar s. 420. Der st&r »Gnska rfgemeatet 
och bAde SataguDdeo*. Delta i aamera sAkallade Egenlliga Fiolaod saoat 
Öfra ocb Nedra Salakania gemeDsaml uppsatta fotregeineDle Sr ulan 
iTifvel detsamma, som i 1634 Irs regeringsform (StierninaD, ^ksämgert 
heilut II s. 907) kallas „det aodra Finske regementel, derooder bida Sa- 
UkanU". 



139 

makt ä laadahOfdiBgeembeiet i Nyland uLfiirdades ibr honom 1640 
den 14 September, hvarpi deu 18 i samina mftaad regeringena 
bref Ull Arvid Horn afgick med underrdUelse derom jemte ibre- 
akrift alt aamma landskap, säsom frän Tavastland nuinera skildt 
Iän, borde af Horn afträdas*). Samma läneklyfning egde bloU 
Alta är beständ. Emellertid bann Nyland bafva fyra egna lands* 
taoldingar**). Hetatake forst och främat fick fullmakt den 7 
April 1642 ä landsböfdingeembetet i Kexbolm, satnt derpä den 
30 Juli instruktion^*'^). Sälunda tilltrfldde ban ett Ull spräkel 
helt och btilet finskt lan. Ebnru arspningligen fremling, men 
genom sinä forläningar ocb krigsbeföl i landet förmodligen redan 
mera hemmastadd, motsvarade han dock tillflfventyrs det behof af 
finsk spi*äkkunskap Söv landsbofdingar der, hvilket regeringen uyss 
erkäot. Men redan blott de tätä ombytena sarat (brändringarna 
verkade ofordelaktigt pji gdngen af Iflnestyrelsen. 

Säsom nänrodes, blef 1641 den 30 Oklober Herman Fle* 
miog forordnad tili landshöfding i Nyslotts Iän, bvilket blef alt in- 
Uefatta Lill- ocb Stor-Savolaks. Alt Ibr längre tid tillbaka den- 
nes yngre broder Henrik Fleming i par är hade forvaltningen af 
Wiborg8 och Nyslotts Iän tillsammans ocb dä jemväl forpaktade 
sistnämnda läns kronouppbord, är i det ioregäende ^^) anfordt. 
Enligt 1634 drs regeringsform skulle nästnämnda begge jemte 
Kjinmenegftrds Iän fbrblifva sammanslagne *****). Herman Fle- 



*) Jfr Stiernman, H. M. II s. 427 och Tigerstedts HandHngar 
8. 82. Ang&eode Arvid Horn vore jemväl att anfbras SliernmaDS 
AdeUmatfikel I s. 210 och Lagus. AbQ Boflrätts BiitoriB ss. 93 och 478. 

**) Först Metstake, sedermera Knut Lilliehök» efler honom Jakob 
Uggia och tili sist Erik Oie, hvilken, den 8 Mars 1618 uto&mnd, di Ar. 
yid Horo i Tavastland dernäst den 9 Maj f&tt afsked, tyiika blef dennes 
efteriradare. (8 tiemmä n, ff. Jf. II ss. 384, 428). 

***) Se Stiernman, H. M, 11 s, A28; SamUug of in$fructioner 8. 2iS. 

*^ Suomi, Toinen fakio, 9 Ma ss. 151 C och 179. 

**^) Stiernman, Riksdugars be$M 11 s. 902. 



140 

ming hade ?arit desslbrinnan ledamot i Abo bofiUtt alMsedan dest 
stifleke. Säsom opplysning om tidigare fbrhällanden, egenUigen 
inom slägten, noen tillsfventyrs dock vidare uttydlig, fbrekonnner 
en af brodren Henrik Flemings ibrut*) äberopade anteckningar 
om sin lefnad. Deras 1616 aflidne fader Klas Fleming bade i 
testamente Iitit yngre sonen fä Lebtis gods med Uo bemman 
dertill, bvilket Ibrut värit äldre sonen tillemadt Denne skolle 
deremot tilltrftda Hannula, som dock redan en tid, medan fadreo 
annu lefde, värit hi Henrik Fleming uppUtet samt af bonom tU 
jordbruk oab afkastning betydligt forbätlrats. ÄIdre brodrem 
personnamn, liksom äter jemval fadrens, är gemensamt fbr ea 
och annan bland de beromdastc inom samma i Finland lange 
synnerligt betydande samt ofTenlligt synliga slSgt Men bland 
dessa bör icke denne bar Herman Klasson Fleming tili Hannola. 
Hans i forvaltning af Kexbolms Iän beg&ngna olagligbeter kom- 
mo under ransakning bäde vid lagmansting ocb infbr en af Abo 
bofrätt enkom tillsalt kommission, som ä Nyslott i Oktober 1645 
sammanträdde; bvarpä han eiler formlig dom afsaltes^). Redan 
inom utgängen af samma kr forordnades i hans sialle tili N^yslolt 
Nickel Jordan. Denne äter, Kksom Metstake i nastgransande 
Kexbolms Iän, var tili börden tysk, bXrstammande frän Pomem. 
Tili Sverge fbr langre tid tillbaka inkommen bade, liksom Met- 
stake, jemval Jordan ocb annu vida tidigare med fbrlaningar i 
Finland, i samma Abo och Bjorneborgs lan blifvit utstyrd. I 
Lappo socken derstädes 1614 den 4 Aprii af k. Guataf Adolf 
med 21^ mantal begäfvad fick ban efler minga &rs mellantid 



*) Suomi. Toinen Jakso, S osa sid 206. 

**) Se Lagus, Abo Uofrätts Historia I ss. 126 f. samt dertill höraDde 
not Meo nppgifteo der 8. 402 om Klas HermaossoD Flemings skrift: 
Hes in Fennia, qui mutarint etc. etc, atl ett af bibeh&Ilna tryckta eiempUr 
Tore vtrjekt i Rostock i folio — — , det andra, otan nppgifyeD tryekniogs- 
ort, i 4:0", hirleder sig frin nigon förseelse. 



141 



1633 pS Djtt fam hf— m*), Tr« ir Mure 1636 Amm kaa 
nflmod sieam Olrarste for eli tfskt regcMeale i svnnk sohL Pi 
treUioodeforsU krei dler det foriiauigar i Fulaad THeriifM 
forst honom UUdelats^ imder tidea alkiBer i krigslifrei iumUd, 
tUlAfvenlyrs dock jemTäl, sisom dci b^de on MelsUke och Her- 
maa Fleming hir nyss kuMk formodas, med Finlauds forhUtan» 
den och dess egaa spiik afrea iUnioslone i ni^goa aiio sa^f 
niBgom bekanU Qr öffersie Jordan fuUmakt k Keibolms lands* 
bofdiogeembeie. 

Som tili allmännare forklaring synes kär konna erinraSi 
hade, efter det senare medeltidsriddare plAgat vidsträckt ftrdas 
ut pä blotta toma flf?eatyr, sedermera inoro adeins lagre kretaar 
en mangd enskilde brtsatt samma rorelse, med den skillnad lik- 
vält att dämera tillika, alls icke ridderligt, privat ?inning, ut* 
komst ocb uppkomst efterfikades, och med desse lill mU besold- 
ning vid fremmande krigabärar plägada med framg&ng sokas. Kri- 
gel togs pft en gäng bäde sftsom tidsfordrif och näringsyrke. 
Hen bäde underordnade och bögre beMhafvande vänjde aig deiv 
nnder vid roQystna väidsamheter. Fr5n teltlägen hemkomne Iftto 
de aina medborgare af ofrälseständ, isynnerhet allmogen unge- 
fiur aamma behandUng Tederfaras som de moi fiendtliga makters 
fredliga unders4ter ofverfaufvud till&tit sig. Vid Sverges frdn och 
med koDung Erik X1V:8 tid nastan oafbrulna krig, slutligen isyo- 
nerhet Tid det Itogvariga tyska, trcttioäriga, besoldades ett storl 
antal ollanningar. Härmed antydda, orver hela Europa utbredda 
ft)rhällanden hOra ätroinstone tili Qermare upplysning vid mAnga 
mdrkare, sorgligare bland Finlands minnen fr&n sextonde drhun- 
dradets senare och det sjuttondes förra hätft, vMdgastniDgama 
ej heller förglöroda, mot hvilka Gustaf Adolf skildt jemväi pä 



*) Se Abo Hdningar 4l9B K:o 46. Ifr Sumi. Toinen jakio. 8 
osa s. 167. 



142 

flnska utftlrdade siit ft^rbud. Bekanta Sro isyDnerhet i Kexholns 
och Nyslotts tao fbrefalhia hithorande upptraden. Men for sl- 
dana utsatt var ock redan blott genom sill fjermare Uge isfn- 
Derbyt denoa östra del af Finland. 

Moi landsböfdingen Metstake, som redan vid den 1645 
egentligen Ofver Herman Fleming i Nyslotls Idn tillsaita kommi»- 
sion anklagats, framdregos 1649 svAra beskyllntngar, men de»- 
ulom, ehani mera i förbigäende, äfvensU emot bans embetsbro- 
der i nSstgränsande lan Jordan, samt Ibrorrigt derjemte emot 
fogdar och lagläsare. Enligt hOg befallning boll nemligen i Kex- 
bolms Iän en kammarfiska! Samnel CrOell ransakning, hvarpi 
ban, frän Wiborg lill Abo ankommen, den 5 och 9 April nSsl- 
nflmnda &r, infbr hofrfitten anmftlde moi Metstake rigtade angif- 
velser'*'). Med ftberopade af erbällen fbreskrift, att pä ingens 
böghet bafva afseende, androg ban CrOell, burusom tiH ocb med 
der hos bofrfttten sjelf fraktlost af bonom om stemning k landa^ 
bofdingen Metstake ansOkts. Sammanbanget ftr dunkelt Sjetfva 
bofrätten tyckes bafva befunnit sig i förlagenbet Ett nai af 
mutor sammanböU bögre ocb lägre embetsman. Om landaM- 
diugen Jordan finnes antecknadt, det ban, af bTilken orsak fikr- 
males icke, 1650 afekedats; om Metstake, att ban, Poro denna 
underrattelse ly der, pä begäran blif?it 1652 afskedad. 

Men mellan mOrkt skockade moln af gamla, genom raakt- 
bafvandes med dem sammanboriga vinning djupt beftistade oord- 
ningar framskina äter Ijusa drag af uppgäende nytt fOrbäUradt 
samballsskick. Dämera for bela riket vidtagna fört^aitriiigar af 
länestyrelsen bade jemval kömmit Finland tillgodo. Instnikti#' 
nerna, bvarmed finska lans landsbofdingar, afven sedän aUrai» 
landshOfdingeinsUiiktion 1635 den 8 Januari^) utg&tt, vanligCB 
skildt forsägos, innebollo väl alls inga sädana fbreskrifter, soa 

*) Abo Tidninger 179B n:rorn& 4l och 44. 

••) Se Samling af Instructioner för Londt-Regeringen ss. 191 — tt7. 



143 

genom flnska folkets natnrKga och egna Ibrtiillanden skuUe vä- 
rit fbranledda*). Men de bära dock jemvfll de viitnesbord om 
hela Onska landlregeringens förbättrade skick i jemforelse med 
ett äldre, hvamd bon frdn äldre tid inpä bOrjan af 17:de är- 
hundradet qvarstätt. 

Yidare fbrbätlringar sAväl deri som i lagskipningen, hvars 
npprättelse framftor alit var maktpftliggande, men ocksä genoAi 
Abo bofrdlts stiftelse grundligt beredd och inibrd, tillkomiDo un- 
der dävarande president Jöns Kurcks ledning af hofi*ätteD8 verk- 
samhet Stora^ fbrst och fiHmst hela raitegängsverkets, men iii- 
lika oinedelbart afeen vidstrftcktare fosterländska samhflUiga he- 
hof uppfattades och framstlilldes samt anmflldes hos regeringen, 
medan bestSlmda, gifna, vanliga och dagliga enskilda mAls be- 
handling smäningom tili niirmaste oskattbar vinst A)r landet i 
och genom saroma höga öfverdomstol vann sin stadiga, lagliga 

Aret efter det Kurck tillträdt presidentembetet, afgingo den 
6 Maj 1633 frän bofrätten tili regeringen s&kallade frägepunkter, 
for lagskipningen OfVer hela riket markväi*diga, emedan de fi>r- 
anledde flera demäst utfärdade allmänna lagstadganden '*'^). Tili 



*) De för fioska laDdshöfdiogar gifna iostraktioDernas olikheter Mro 
i Dist iberopade Samling i noter vid den allmiiona laDdshöfdiDge-instrnk- 
tiooen aDteckoade. Som dcrvid kan tillSggas, Tar dessförlooan laodshöf- 
diogen Falkenbergs redan hei och h&llcn aftryckt i Tigerstedts Band- 
Ungar ss. 1—42. 

**) Järta, Anstalter HU förbäitring af lagskipningen i Sverge, hvilka 
fdregingo och heredde stifteUen af 4754 dr$ AUmHnna Lag, i Frey, Hdskrift 
fdr vetenskap och kansi, 1811 s, UH ff., der hofrätleos «fr&gepunkter'' app- 
gifvas vara af den 10 Ifaj. — Afskrift af dein flanes blaod Abo hoft-ätts 
af CaloDias samlade iiDhersaler tillstammans med dessa iDbuadna. I Ti- 
gerstedts BandUngar s. 427 bland utdragen tir rikcts ruda prolokoller sfär, 
som hlir mh tillSggas, för den 24 Mars 163tf helt kort: «resolvcrades p& 
nlgra herr Jöns Knrcks ftrftgepankter**. 



lU 

sist i hofirättens skrifyelse fr&gas, om idte slodenter, som kimde 
finnas atl tillgft, skiille f^ tili auskuIUnter aotagas sanii iiUhtm 
pä tjslhetsed afbOra fOrekommaBde mäl och sedaa s4som lagii- 
sare ^eller vid embeten i landet^ ansUlllas. I gemenskap hir- 
med forekommer ett, nägra kr senare, 1637 den 11 NovenriMr 
frin hofrätten tili regeringeo afginget bref. Hofrfltten bade, i 
akrifvelse frän regeriogen af den 28 Juli samma är, anbefaUu 
utUta sig, huru anledningarna och orsakerua tili de ouppbörligi 
Mn FinlaDd inkommaDde besvSr och klagomäl Ofver rjisyner 
mitte kuona afhjelpas. I hofrättens svar talas f^ret om s&tSI i 
landet brukliga räm^kens osflkerhet, som äfven om brisleraa i 
rU)rerven och for Ofrigt sjelfve domarenas bdde fäkunnigi samt 
olla tillika bestucket olagliga förfarande, ^niedao man^, torkiarar 
hofrfltten, „ej sädana qvaiificerade personer här halVa kan, aoa 
ej tili sädana embeten skickat hafva^. Vid den akademi, som, 
enligt hvad försports, komme att i Aho upprättas, borde, erianr 
hofrätten, ft>r f^derneslandets offentliga och for romersk riU pro- 
fesaorer, helst praktiska, anstnllas, och skulle sedermera Uand 
ynglingar, som egnat sig ät rflttsstudiet, de bäste antagas i hof- 
rätten tili auskultanter samt fä drifva mU och sMunda vinoa 
skicklighet {i)v häradshöfdinge- och lagmans ställens foretradaode, 
hvartill inge duglige ännu funnits, ,^ehuruväl man^, skrifver ho^ 
ratten, ^hafver gjort sm flit derom^. Men landsdomarene tiB 
uppmuntran och for att icke torftighet mätte fresta dero tili ma- 
tors emottagande, borde, som hofrätten vidare föreslär, deras 
diltills ovissa ordinarie lon och taxa för dombrefven genom kong- 
lig forordning engäng for alla bestämmas*). Tili upplysning 
vid det anförda kan bemärkas, att, sedän hofrätten i Slockboifli 
1614 isrätiau, bruket af fuUmäktige for rättsokande eller begag^ 



*) Tigerstedts Hatndlmgar ss. 493 ff. — Jfr Lagos, i^ A#f- 
fUU Hiitoria I s. 163 f., och Tigerstedt, Aimmi$irali$ Peiri B^^ke m. 
65-68. 



145 

nandet af advokater Uifvit uttryckligen medgifvet samt vederta- 
getO* Men Abo bofräUs sistnäinoda tillslyrkaD om loners be- 
sUUnmande bade for sig omstäodigbeter och foibäilandeii vid 
ratlegängsverket, bvilka i det här nedan fbljande skarpt fram- 
stieka. Samma November mänad, hofrällens belänkande afgick, 
inlraffade i Fiulaod gi*ef?e Brahe säsom generalguvernor*^). Ocb 
redaa i borjan p& n^stfbljande är 1638 anmäldes hos regeriDgen 
jemväl af honom genom bref frän Äbo under den 3 Januari om 
en mängd i Finland gängse oordningar säsom tili stor del bär- 
flytande frän elaka, snäll aflonade lagUlsare **^). Sedermera i 
den embelsberattelse ban längre fram pä samma kr afgaf, kla- 
gas vidare Ofver odugse lagtäsare afvensom fogdar, bvarjemte den 
Onskan uttalas att Finland matte fä sin egen akademi. I första 
ndrmastc svar liärpä Ater fr5n regeringen af den 24 Juli 1638, 
bvarvid ett fullständigare lofvas, fbreslAs genast, att, enligt med 
hvad i Stockholm vedertagits, likasä i Abo ftir bofratten der, 
tillsvidare ätroinstone, frän gymnasium tjenlige auskultanter mätte 
utsOkas, bvilke sedermera smäningom kunde erhälla oduglige fog- 
dars och lagläsares platser ****). Annu om bOsten s. ä. den 18 
Oktober (1638) ulfoll jemval tili nägon del regeringens lofvade 



*) Se Röh 8, Svea Bikes IMoria IT s. 509. — Sedermera, 1643, irar 
dock auskulUnters aotagande vid hofriaerna pl vig att afskaffasCse Ittrta 
a. 8t. s. 118 samt derllU hörande Dot 16) sid. 128. 

**) Tigersledt, AdmmiiiraUo Petri Brake s. Itt. 

**^ Tigersledl, Ädminiitraiio s. 68 f. ocb llaudlmgar sf. 84-*86. 

****) Se Tigerstedts BandUngar s. 83 f. — EoHgt hvad seder- 
mera ders. 8. 470, vid utdrag or riksridsprotokollet (6r deo 2tf Aug. 1640, 
i ea not förekominer, hade (br Ullflllel i ridet nirvaraode Abo hofrlUtt 
presidenteD, riksridet Korck, tili hviikeos framtliUoiog Brahe bioikjatit 
josiiUe-viseDdeU tillsUod i Fioland, förklarat bristeo p4 daglige la^ 
lisare hafra itminstone mildralt (eDligi hvad de otjdliga ottrjckeD, för 
dfrigi bloU i coneeptprolokollet upptagoe, tjckas iDoebara), d4 i hofriUen 
nnmera aoskultaater faoDes att tillgä. 

Suomu 10 



146 

omständligare resolution, medelst ett bref tili Brahe, ^aBgäeBde^ 
sftsoin det betecknas, »Dödig förbättring i tissa angelSgna debr 
af Finlands polis och hushällning^ '*). Soin der Mand annat med 
varma erkändes, vore en akademia ocb ndgra goda skolors inrlt- 
tande icke blott säker bot mot den andliga statens sjukdom, utan 
Ofverhufvud jemväl tjenligaste medlet (6r, som orden falla, aU- 
varlig och beständig civilitet bäde inom verldsligt och andKgt 
ständ, och fOr tillgäng p& dugliga embetsmän; hvarfore rege- 
ringen ock, som äi Brahe nu afven meddelas, redan Utit on 
pätänkta nya läroverk for Finland öfverlögga **). 

Hvad sälunda beredt, genom Aho akademis stifteise 1610 
for Finland tillgjordes, bar en fhimlid i sHt skote. Genom detta 



*) Meddeladt i Abo Tidningar 41 8t D:ro 2 s. 10 ff. af Cal odi us. 

**) D& efler att hafva latt regeriogens DSmnda onder den 18 Ok- 
tober 1638 ulfHrdade bref, grefve Brahe sedermera den 7 Janoan I8M 
förnyat sinä andraganden och pimionelser om föreslagna akademis aage- 
lägenhet för landet, förklarades honooi frin örebro den 9 Mars, hnriHoai 
Tissi och sXkert vore, att efler regeriogeos iterkomst tili Stockholm, iro- 
ligen i Maj, genast med rikets r&d gemensamt slutlig resolution skulle 
fattas samt derp& privilegier utfärdas, och att akademiD skulle kunua oi- 
sta höst ioaugureras, hvarvid nu p& förhaud redan utsedde professorer 
borde vara tillstiides. Som vidare ett landshöfdlngens i Abo Melchior 
Falkenbergs hrcf fr&o Westeris af den 2 Joli s. &. (1639) otTisar, kade 
HfVen han, Tid öfVerresa tili Sverge om vIren förot, fltt af grelVe Bnke 
det vigtiga uppdrag alt hos riksr&den tala för snar yerkstaUighct af 
akademins stifteise. BetXnkligheter hystes Inou, tyckes det, af sjelfra riks- 
kansleren, hvars yttrande i Falkenbergs bref tili Brahe Kr anfördt. Ocksi 
fördröjdes regeringens slutliga resolution. I bref fr&n Köping af den 26 Sep- 
temher s. &. (1639) tili Brahe beklagar regeringen, att genom förflyttaiBgei 
Mn en ort tili annan och emedan s& fli riksr&d Yarft samlade, det Ml^ 
Yade beslntet tillsvidare icke blifVit af; men försHkrar tiUika dock, att del 
icke skall Unge uteblifVa, samt p&minner oeh föreskrifvor, att Tissa itgir^ 
der, hvartill detsamma tili en böijan skulle föranleda, för tidens TniBaiide, 
nu genast kunde och borde Tidtagas. Se Tigerstedt s ^dnrtmtlrolBf 
Petri Brahe ss. 88 ff. samt HanHingar ss. 61—71 ff. 



147 

nja läroyerk lades inom landet sjelfl pä djupet gdende grund 
för lagligt samhäUsskick och derjemle for ett uppgäende behof 
af lagarnas offentliggOrande genom skrifUiga, i tryck ätergifna 
finska Ofversättningar. 

Rättegäogsverket och dermed hela landet fick emellertid i 
det nästfbljande äfven mer än forr, enligt hvad jemval bäv of- 
van framhällits, Iida af domsagornas bortgifvande kt embetsmän 
pä andra häll, hvilka i sitt sUlle satte Ijenstforrättande. Och 
säsom ibrr eller i fortsättning frän konung Gustafs tid, sA öfver- 
lemnades ännu tili och med 5t befallningshafvande inom eget 
Iän domareembete. Sälunda blef Atminstone 16i2 dcn 3 Maj &t 
landshöfdingen Of^er Wiborgs, Nyslotts och Kymmenegärds Uin 
Erik GjUenstjerna Jääskis domsaga tilldelad*). 

Sjelfva Aho hofrätls stidelse, sä välgorsam den för lagskip- 
ningen och rättvisans handhafvaude i landet var, bade med sig, 
tyckes det, att antalet af blott tjenstförrättande domare tillvexte. 
Enligt 1634 ärs rogeringsform voro tre af rikets räd presiden- 
ter i Göta, Aho och Dorpats hofrätter*^). Säsom tillika riksräd 
fingo de, eftersom ledigheter medgäfvo och utan afseende k min- 
dre eller större aQägsenhet, bgsagor sig tilldelade. Sälonda er- 
höll Aho hofrätts nyss nämnde, högt Ibrtjente presideqt Jöns 
Kurck 1641 längt borta i Sverge We$tergötlands och Dals in- 
drägtiga, 3000 tunnor spannmM afkastande *^) lagmansdöme; 
hans eilerträdare Erik Gyllenstierna sedermera lagmansembetet i 
Tio HArad i Smäland, och näst denne kiev presidenten Erik 
Sparre tvenne lagmansembeten, Ibrst det i Kalmare Iän och se- 



*) Lagus, Abo HofräiU Bittoria s. 17. Jfr Blad ur Finlmds Bäf- 
der i Suomi 1855 88. 116 och 120 ff. samt denoa uppsaits i Suomi. Toi* 
nem jakso, t osa 88. 22 ff, 42 f., 57 ff., 105, äfveDSom i Suowti. TotHM 
Jakso. 5 osa ss. 184--190. 

**) St StierDmans Biksdagars beslui II s. 894. 

^) Se Fant, De oHgarctda superioris secuH in Sveeia s. 6. 



148 

dermera ytterligare det fk Gottland och öland*). FInska lag- 
mansdOinen bortgifvas äter At riksräd i Sverge. Bland rikets 
1634 litminstone (brslagsvis besUlmda Qorton lagsagor roro trf 
finska, nemligen Norra Fioland med Äland och Österbotten, So- 
dra Finland med Tavastland och Nyland, sarat den trcdje Kare- 
len och Keiholms län^). En i riksarkivet i Stockholm forra- 
rad hufvudräkning f^r 1638 Ofver ^Finlands och Karelens ordi- 
narie räntor*^ utvisar, att svenska riksräden Johan Skytte, Klas 
Fleming och Karl Bonde, tillika i Finland lagmän, uppburo, Skjtte 
frdn Norra Finland 706 daler, Fleming trän Söderfinnc lagsaga 
1295 sarat Bonde, som räkningens ord lyda, frftn Wiborg^ Borgii 
och Kexholms Ifin 2,273 daler, tillsamroans 4,274, alit silfTer- 
mynt. Pä saroma tid Ofvergingo tili Sverge jemväl för öfrigl in- 
komsterna af de flesta finska douisagor. Icke blott de indrag- 
tiga lagmansembetena, utan jemväl htfradsrätter i Finland inne- 
hades af svenska riksräd. Slilunda tillhörde nyssnämnda Kex- 
holms läns domsaga riksrädet Mallhias Soop. Lagidsare der till- 
sattes af Aho hofrätL Detta hade skett ulan att Soop blifvit 
Ullfrftgad. Han hade deröfver torklarat silt missnOje, enligt hrad 
i hofrtttten den 10 Maj 1642 af vicepre^identen Erik Gete, som 
täit uppbära hans förebrlielse, sedermera tili nämnda dags prolo- 
koll anmäldes. Bland embetsmän i Stockholm, dem 1638 do- 
marelöner i Finland voro lilldelade, Ibrekomma en assessor samt 



*) Kalmare IXo och Ölaod sknllc, enligl 1634 irs regeriogsform, 
lillsammans ntgöra en lagsaga. GoUland DKmDes icke skildt. Eoligt Ro- 
se nhaDC, Svea Riket Bädilängd I 8. 54 nol skall det sedermera tili (5re- 
DHmnda lagsaga blifvit tillagdt. Men i ODderteckDingeD vid rikets slin- 
dera förklaring af den iO Mars 14)49, iStieromaDS Biktdagart betlut II s. 
1117, stir oSst efter FiDlands hSradcr, ulan itskilload, tili allra sist Gott- 
land ensamt. 

**) Stiernmans Biksdagan heilut II s. OOtt; Rosenhane, a. st.; 
Lagos, om Karelika tagiagam uppkomit i Acta Sotietatii icientiarum Fewm, 



149 

sekreteraren vid hofräUen der*). Skäl fbr sig hade sälunda At- 
minstone, hvad sedennera finnes vanligare vidtaget, alt inom 
Finlands egeo hofrUtt laodets häradshöfdiogeloner utdelades. 

Dessforinnan ätminstone under en fbljd af hr och äfvenic- 
des efler ndgon mellanlid liksoin pii nytt finnes Äbo hofrätts egne 
ledamOter vid underlagroans befaitningar: sA i norrfinne lagsaga 
1633 och ingä 1634 Peder Hansson Dober; äret derpA Jakob Lars- 
son, och dernilst 1636—1640 Johan Olofsson, den sedennera 
adlade, beromde SUerubOk; e((er honom 1641 Nils Liurenius; 
senare 1647 Magnus Rhalambius (Rälambstierna) ; roen frän den 
10 December s. ä. (1647) Johan Henriksson, adlad Axehjelm, 
allesamman hofrättens assessorer. Sä äter i Karelen frän 1639 
toniustone Ull 1645 hofrättens dävarande advokatfiskal, seder- 
mera assessorn Anders Israelsson (Swartt). K. Gustaf Adolfs 
ratteg^ngsorduing af 1614 dlade häradshofdingar ininst tre gän- 
ger om äret, lagniän dtroinstone hvart tredje dr hAlla ting. En- 
ligt instruktionen äter fbr landshöfdingarne af den 8 Januari 
1635**) borde desse bland annat tillse och be?aka att lagmans- 
liDg ätminstone hvart tredje är fortginge, och att dertill af lag- 
mannen, i fall han sjelf vore hindrad, holles en god och besked- 
lig underlagman, som med förnuft och \äl (brrättede embetet. Ur 
ett pä 1630-talet vid österbottens eller, som det kallades, Ostcr- 



*) Se Tigerstedts Adminiitraiio Petri Brahe s. 41 oot samt Hand- 
lingar s. 45 ff, der s.imma «Capital RäkDing* är aftryckt, atvisaDde s. 47 
att s&v&l de Oesta bäradshöfdinge- som alla (re lagmaDsrSnloraa pi deDoa 
tid fr&D Finland öfirergingo tili Sverge. H? arje ledamot i hofrHtten i Block- 
bolm hade, Hnda f^ln dess stiftelse, en häradsrilt i förlttning (Hallen- 
berg, GuHaf Adolf i ttUloria III 8. 297 not). Men tili jemO^relse med 
iberopade ,kapit«lräkning« erbjoder sig för öfrigt ett i Abo Tidnhgar 4199 
n:o 46 meddeladt utdrag ur Abo oeh Bjömeborg» Uns landsbOcker för 
just samma it 1638. 

**) I Samling af instmciiener för landt-Regeringen s. 191 ff. af- 
trjckt under $ 9. 



150 

norrlands landskansli i Uleäborg hället diarium tiUkommer hlr- 
vid en ömsesidigt och derutöfver upplysande underrSUelse, hvari 
jemväl minnel af Stierohök dter framkallas. LandshOfdingens ett 
bref afgick den 2 September 1639, sAsom den gamia urkundens 
ord Ijdde, tili ^underlagmaDnen mester Johan Olofsson, att kom- 
CQa hit UH landet i tillkommande yinter och hUla här lagmaos- 
ting, efter nu blifver tre Ar, sedän lagmansting var, och att han 
landshöfdingen mdter i Nerpis den 2 Februari 1640^. 

En längre tid bortftt efter Abo hofrätts stiflelse synas deas 
embets- och tjenstemän, hvad inkomster och utkomst angick, 
befunnit sig i nedsläende ställning. Talande upplysning bänid 
är den klagan, hvarmed hofräUens ledamOter 1640 och 1641 i 
skrifvelser först tili dä i Stockhohn stadde presidenten Knttk 
och sedän omedelbart bos regeringen sökte vinna ändring och 
fbrbattring af sitt Ifige. Det 1640 den 30 Juni tili Kurck sUdlda 
brefs innehUl upptogs här öfvan redan bland underrättelser eller 
antydningar om kronouppbörds- och rflkenskapsyerkets fbrfall och 
oordningar*). Hvad genom detta bref eller Kurcks framstäHning 
af dess innehäU och sedän genom en fr^n hofrättens ledamOter 
tili regeringen afgängen böneskrift fbrroodligen bUfvit pä bögsta 
ort hekantare ftn fbrr, torde med?erkat att i det fbljande jemfil 
At Abo hofratta ledamOter domsagor alldeles ranligt s&som lOne- 
fbrOkningar utdelades. Bland de forsta veterligen sMunda benA- 
dade i hofrättcn lärer assessor Magnus RhalambiuSf adlad RA- 
lambstierna värit, hvilken 1646 erholl Wekkelaks och Wederlaks 
härads domareembete. 

Lagskipningen r&kade nu alit mera i hftndema pA blott tiU- 
fbrordnade domare. De allOnades med nedslAende njngghet I 
det att 1637 grefve Johan Oxenstiema, dävarande kammarrftd, 
pä en resa tili Finland besOkte sin faders, rikskanslerens Criher- 



*) Se bHr ofraaföre s. 131. 



151 

reskap Kimito, tillsatte han der en lagläsare^ soni i sin fullinakt 
uUryckligen ibrbjudes alt med sakoren och domarepenoingar 
befatla sig. Han skulle i lön hafva tio daler kopparmynt for 
bvarje ting vid Kimito kyrka, fero daler for tiug vid Ryrksjnds- 
skär och for öfrigt alt han jemte fogden, hvardera raed sitt folk, 
och likaledes nämnden vid lingena skulle njuta underhäll, detta alt 
af kjrkoherden, formodligen enligt rrivilligt ätagande, besOrjas mot 
rätUghet tili en balf kappe säd i tingsgärd af hvarje bonde dr- 
ligen*). Huru i gref- och friherrskaper i Finland öfverhufvud 
dessas innehafvare begagnade sin royndighet i afseende ä lag- 
skipningen der, kan af anforda enstaka prof bedöromas. Flera 
motsvariga tillkomma nedanfore rOrande forvaltningen af lagsa- 
gorna i iandeU Njss i det foregäende närondes redan om grefve 
Brabes ett bref tili regeringen af den 3 Januari 1638, alltsä vid 
borjan pä äret näst det dä grefve Johan Oxenstierna icke längt 
frän Aho, generalguvernOrens och hofrättens säte, for fadrens fri- 
herrskap Kimito oni lagläsai'e, der personligen tillstades, forord- 
nade. Brahe hemställcr, ora icke häradshöfdingarne nidtte pä- 
läggas att, alltefler beloppet af deni tillfallande större eller roin- 
dre räntä, aflöna sinä lagläsare cller, som han i tillägg i slutct 
af brefvet foreslär, att ät desse „bestä tio daler silfverroynt for 
hvart tingsstäUe'^. Härpä svaras efter mänga mänaders forlopp 
omsider den 26 Oktober s. ä. (1638) nied forklaring, att mog- 
nare betänkande samt enkom jeroväl öfverläggning med rikets 
r&d funnits nOdiga, samt att slutlig resolution ännu mäste upp- 
skjutas; men att emedan k. Gustaf Adolfs „gjorda forordning^, 
som uttrycken Ijda, „skaU finnas, det bemälde lagläsare skola, 
for hvart tingsställe de hafva, bestäs tio daler silfvermynt^, sä 
häiier regeringen före, att tillsvidare kan blifva vid samma ord- 
ning^. Tveksamheten i. detta svar kom otvifvelaktigt deraf, 

*) De la Gardiska ArcMvet, X ss. 38, 89. 
^) Tigerstedt, Bandlingar ss. 84-86. 



152 

att Ingläsarenas rundligare aflOnande skulle lända tili minskniag 
pä inkomsterna för domsagoroas orvermäkliga innehafvare, bAde 
sjelfva regeringens medlemmar och andra riksräd äfvensom of- 
Terhufvud flera de förnamsta embetsmän. Emellerlid fortforo 
lagläsarne ätminstone att stä under den sorgl^lligare och nSr- 
mare UllsyO; som med Abo hofrätts stiRelse vidtagit. 

Mer än förr, synes det, Tar Finland under detta tidskiDe 
kändt i Sveiige eller ansedt sSsooi en fOr svenska kronan in- 
dräglig besittning. Der vunnen närmare bekantskap med egoa 
nordliga landskaper och jemf^relsen med dessa torde medverkat 
Synnerligt erkänd fOrefaller jemte Finlands numera uppskaltade 
fniktbarhet tillika dess inbjggares pälillighet, deras tacksamhet 
för ett dero frän Sverge lillskyndadt och skyddadt samhällstill- 
stdnd. Jemförelse med senasto, tili en underordnad samhällsställ- 
ning genast fbrsalta landvinningar i öster och pk andra sidan om 
östersjön torde Mer härvid hafva kömmit finska folket tili godo. 
Delta genom flera de väigOrsammaste regeringsätgärder och för- 
fattningar uttrjckta erkännatide väckte äter tillbaka i Finland en 
egen allmänt undersätlig, men tillika särskildt inhemsk och fo- 
sterländsk anda, hvilken isynnerhet Abo universitet Tid sin bör- 
jan i sinä fbrsta litlerära rigtningar tillegnade sig. 

Ända frän det att fmska spräket allrafbrst sjnts i tryck 
och derefler sedermera under ungel^r ett hundradetal kr framät 
hade tillsamman blott nägra och trettio böcker och skrifter pi 
samma spräk eller i hvilka det tili nAgon del ingick, storre och 
mindre inbegripna, lemnat pressen. En bland de forsta, bibelns 
nya testamente, och sedermera slutligen hela bibeln 1642 i flnsk 
Ofversättning upplagd framstä genast säsom utan jemfbrelse vig- 
tigast. De fleste eller sk tillsägande nastan alla voro af kyrkligt 
religiöst innehäll. Tili i^ smA undnntag hOra här ofvan nUmnda 
pk finska Ofversatta kungliga forordningar. 

Omkring den tidpunkt dä universitetet grundlades eller näsi 



153 

forut hade par trjckta ordböcker framträdt, inneliällande latinska 
ord med motsvarandc flnska. Inledningen eller en fOi*sta borjan 
lill Gnsk spräkforskning kunde anses häfmed gifven*). Dea ena 
af dessa smä skrifter finnes qvar eller fanns ännu pä senare tid 
i en upplaga af är 1644, hvilken dock icke var den n)rsta. Äret 
torut eller 1643 bafva jemväl äidsta, kända finska skrifler iit- 
koromit i Äbo frän universitetets ddniera inrättade tryckeri**). 
Feni är derefler lemnade Petraei finska grammatik pressejL Tili 
liden närä bvarandra sammanträlTa denna lara om spräket och 
detsammas omedelbara bearbetande genoro allmänna lagens Ofver- 
säUningar, den fbrra af en bland universitetets föi*sta mest an- 
sedda professorer, det senare, med ett stort samhällsandamäl pä 
nytt i sigte, af en bland universitetets yngre medlemmar. 

Tili den magisterpromotion, som för första gängen 1643 i 
Äbo anstalldes, voro först ocb genast dtta kandidater bestämde. 
Hen tvenne tillkommo, hvilka ^for detta^S som Consistorii proto- 
koll lyder, ^dermed trOstats, att de icke skulle fbrskjutne blifva*^. 
Den ene af dessa begge var Abrabam Abrahamsson Kollanius, 
hvilken först idkat studier i Upsala***) men fortsatt dem vid det 
Dyss i Abo inrättade universitet, hvarest ban vid Satakunta na- 
tioD värit inskrifven ****). Tvä är efler promotionen, i Consi- 
storii protokoll för 1645, finnes ban äter nämnd. En ansOkning 
af honom att blifva antagen tili Universitetets consistorii notarie 



*) Jfr Ahlqvist, Bidrag UH Finska spräkfortkningens historia f9re 
Porthan s. 3. 

••) Jfr Pipping, Historiskaunderrättetser om Boktryckeriet i Finland 
i Äcia Societaiis Scient, Fenn, Tom. 1 s. tf66. 

***) Som den hXr afsedda appgift egeatligen lyder, hade ban i Up- 
sala hillit ett Ui de invidia, bvilket sedän skalle blifvit tryckt. Se Abo 
Vnderrättelser 48tA n:o 57 eller „Utdrag ur von Stiemmans Bibliotheca Smc- 
GoltUca* i Suomi 1844 s. 259. 

****) Entigt titeln p& en af honom 1642 onder Georg Alaoas för- 
svarad dispalation. Bland de Iret derp& promoverade anföres i Stiemmans 



154 

afslogs. Emot honom anfbrdes, det han i stäUet att, euligt af- 
gifven fbrbindelse, medelst presiderande och deklamerande Uta 
höra af sig, tverlora helt och häUet frän universitetet uteblifnt 
och Tistats „ute pä bjgden^, hvartill kom, att hans färdighet i 
svenska sprdket betviOades*)> Att Kollaaius varH mera van ?id 
fioskan, skulle, tjckes det, redan häraf kiinna aftagas. Tre k 
senare finnes haa hafva framträdt med finska Ofversattningar 
bAde af landslagen, af k. Gustaf Adolfs rättegtogsordinantia och 
process samt af den fräa 14:de ärhundradet bibehällna, i vissa de- 
lar likväl ändrade stadslagen. Euligt njare underrättelse skuUe 
samma ofversattningar pä konglig befallning fbrst af honom fore- 
tagite. Ett kongligt bref tili Äbo hofrau af den 7 Juli 1648 ar 
vid denna anteckning äberopadt**). Just sä som i denna app- 
gifves, torde dock i alit fall skrifvelsen tili hofratten icke hafva 
lydf^*). Men att sedermera hofrätten bafl bestyr om samoaa 
öfversättoingars granskning sig uppdraget, utvisa ursprungtiga 
ännu i afskrift bibehällna handlingar. Den i alit fall härmed 
framstäende hogre omvArdnad for lagamas utgifvande pk finska 
spräket, hvaraf for Ofrigt ännu intet motsvarigt spär sjnts tili, 
skuUe, tyckes det, fordra sin egen forklaring, hvilken dock sak- 
nas. Tilläfventjrs medverkade omständigheter, hvilka, som ii- 
minstone kunde formodas, kort forut genom hifr näst ofVan 
nämnde Hartvig Henriksson Speitz kömmit i IjuseL Dvad se- 



Aboa LUerata s. 13, äfvenledes otan sUgtnaron, samt i Abo Tiämrngta- 1794 
ii:o 2 en Roberlas Pascbasii. SUgtDamnet Janander igeofiones likasi i 
Lidona Catalogus Disputationum III 9. 15. 

*) Se näst aofbrda Abo Tidningar 1794 N:o 2. 

**) Suomi 1844 s. 259. 

***) Se Abo hofrätts h&r nedan sidao 156 oot*) meddelade skrifrdflCK. 
Origtig var, som i del föregicDde visat sig, jemvHI S.tiernnians uppgift 
Xse Suomi 1844 s. 260) om Hartvig Henriksson 8peiU*s öfverslttoing af 
krigsartiklarna, att denna skqlle i följe af konglig befallning ttllkomiDil 



155 

dermera Kollanii lagOfversättDiogar Tederfors, framstlr tili en 
borjan i dppen dager, ehuru utg^ngen är i dunkel insvept 

Eniigt ett bref ttkn Abo hofratt af den 22 November 1648 
tili underlagroannen, som de tjenstfbrrtfttande vanligen kallades, 
Henrik Jakobsson, hade drottningen pft magister Kollanii anhäl- 
lan beviljat, att niigre i lagen ocb finska sprftket fbrfame mSn 
skulle (brordnas, hvilka egde öfverse bans finska Ofversättningar 
af Lands- ocb Stadslagen, rättegängsordinantien, processen ocb 
domareregloroa, bvarefter samma öfversättningar, om de blefve 
godkända, borde fr&n trycket utgifvas. Hofrfttlen bade, som ät 
Henrik Jakobsson meddelas, tili den anbefallda granskningen ut- 
sett bonom jemte nAgra andra. Framdeles skulle de om liden 
forständigas. Genom tvA skilda, men med detta alldeles lika ly- 
dande bref, gafs ät lagläsarena Pebr MAnsson ocb ^nders Mic- 
kelssoB samma uppdrag. Deri bade nägra dagar fbrut den 15 
November inom bofrXtten sjelf presidenten Kurck samt assesso- 
reme dr Wigelius, Rbalambius ocb Johan Henriksson eller, sä- 
som de sedermera adlade bette, Ekenberg, Rälambstierna, Axe- 
bjehn, lofvat deltaga. Sedän för lagläsaren Pebr Mänsson sjiik- 
domsförfall anmalts, blef demäst genom bofrättens skrifvelse af 
den 26 Februari 1649 en annan lagläsare yid namn Daniel Nils- 
son pftkallad. Denne äf?ensom underlagmannen anmodades til- 
lika att den 7 Mars inställa sig, fbrmodligen dfrensä den redan 
likaledes utsedde lagläsaren Anders Mickelsson, eburu bärom in- 
tet skildt är antecknadt. Nästfbljande den 19 April s. k. (1649) 
otfärdade bofrätten tili dem gemensamt ett bref, som numera 
QtgOr närmaste uppljsniog. KoUanius bade boa hofrätten Ofver 
dem besTfirat sig, att de „pä en ocb annan ort ocb stfilte med 
Atloje bans verk fbrringat ocb fbraktligt gjort*^, bvarjemte ban 
anbällit, att sädant mätte dem „förtaget ocb Tägradt blifva^. 
Hofirätten ibrklarar dem sitt missbag ocb erinrar, att jemval de- 
ras arbete i sin ordning af andra äter borde beprofvas, huruvida 



156 

de eller Kullanias sprftket efler lageos grund och raening forfat- 
tat, samt fDrmanar dein allvarligt att, ifall augifvelsen vore gnin- 
dad, ätminslone icke vidare nägot djlikt fbrofva. Att de seder- 
mera efler flera mänaders Ibrlopp vid sitt uppdrag intet väsendl- 
ligt tillgjort, antyder ett hofräUens deo 23 Novcmber s. k, (1649) 
jtterligare Iiii deni stSlldt bref. De voro ätminstooe dämera re- 
dan for nägon tid tillbaka nied hofrättens begifvande (rka Äbo 
afreste^ for att pä landet fortsätta 8itt värr. Huruvida detta fram- 
skridit, kände bofrätten alls icke. Dem äUggcs allvarligt gnpa 
verket an, äfvensom att om fort^ängeo deraf framdeles som of- 
tast inberätta*). Hen nägon päfoljd af denoa formaning sjnes 



*) HofriltleDS ofvan &beropade tre bref inlagas bär efler Calonil 
afskrifler: »Jöds Kurck tili Lauko etc. si ocli vi Därvaraode Assessores 
hälse Eder Uoderlagmao Hcnric JacobssoD med Gud allsmSglig TSnl.n. 
Oth kunne Eder icke förh&lla, det Hennes K. M:t alles wlr Nidigaste 
Drotlning hafver opi M:ri Abraham Kolknii underdiniga anhillande ai- 
lemidigst beviljat, att Sveriges Rikes Lands och Stadslag tillika med Rit- 
tegingsordinantien, proccssen och Domare reglorna, som han atlolkat, och 
pi det Finska spr&ket afsalt bafver, mille ulaf n&gra i Lagcn och b«:te 
sprik rörfarne mäu blifva öfversedl, cmenderat och förbällral, s& atl Lag- 
sens r&lle mening kande efter sprftkscos egenskap Ijus- och klarliga fbr- 
fattas, och sedän med ballre fog och större nytta af trycket nigl. Odb 
efter sisöm hÖgstheia*te K. M:t hafver della verkets orasorg och bef6r> 
dran, deo Kongi. Rätt commitlerat: dess vele vi Eder jemte andra harmed 
förordna samma version alt (jfversee, icke tviflandes, alt s&som detta laa- 
der Hennes K. M. tili nidigl behag, och allom särdeles domarenom hir t 
landet tili mycken underrätlelse, alt J ju Ute Eder härtil! villig fiooa, 
enKr J framcjeles om tiden, iippi hvilken det fbretagas skall, blifve för- 
sUndigade. Och befalle Eder Oodi tili ali vHlmigo vKnligeD. Dat. Abe 
•deo 22 Novemher i^^S\ 

»Jöns Kurck tili Lauko ele. H&lse Eder Under Lagman UeDdrkh 
Jacobsson och Lagläsare Daniel Nilsson, Anders filichelsson och Johao 
Larsson med Gud Alsmägtigl Och förh&lle Eder icke, atl för denne Ko> 
nungl. Rätt hafver M:r Abraham Collaoins sigh besviirat, huru sisom J, 
9om haos version ()fver Lagboken Sr för denne tijden nnder händer f^r* 



157 

icke tili i fbrhandenvarande handlingar, om ej den möjligen blif- 
vit en alldeles nj, af Kollanii arbctc hcll oberoende OfversäU- 
ning af lagen. Ätininslone fick lagläsaren Anders Mickelsson den 
16 Sept. 1653 frihetsbrcr pä n5gra heniman i Tyrvis socken 
lill „CD nÄdig recompence" för hans flit och arbele med sven- 
ska lagens verterande in pä det flnska spräket. Och om de tre 
landsdomarena, hvilka sAlunda värit anmodade om granskningen 
af Kollanii ofversättning, fbrspörjes intet vidare Iin hvad en an- 
teckning ur Abo hofrälls regislratur ibrmäler, att den uyss nämn- 
de Anders Michelsson, medan han ^vid fmska lagbokens trans- 
lation arbetade", var lagläsare i Östra Satakunta, samt att han 



trodt, scboie opi en och aDoan orth och ställe mcdh atblöje hans wärck 
förriDga och förachleligit gOra, ödmjukehn anhMlandes, alt sfidant Edher 
milte förtaget och vägrel blifva. Och emedan deo Konungsl. Rätt, icke 
QtbaD missbagh samma klagao förnimmer, httlst uti betrachlaDde att och 
edhert arbete icke iitban aodres öfverseende kan för godt erkändl och 
gilladt varda, nthan miste SnDu bepröfvas, anten J eiler han sprikel eAer 
Lagseos gmodh och meDingh rättast kunne hafva förraltat, och allui blif> 
ve aUes Edhers werck 8ddu uoder andres omdöme bestiendes och s&ledes 
owist hvilkendera sitt försvarligäre göra kao; dess hafver roan velat Edher 
hirmedh alfvarligen förroana. att hvar nigot utaf Edher (ener som han 
klagar) vore föröFvat, J di dermcdh aideles iosninen, pi det hao icke mi 
hafva orsak sig deralöfver ytterligare att besvttra. Och befalle Edher 
Gndi! Af ibo den 19 Aprii 1649^ 

„Jdns Knrck etc. etc. Hälse Eder UnderlagniaD Henrich Jacobsson 
' etc. etc. och knmie Edher eij obemHldt Iita, att sisom en rnro Iijdh Hr 
förflaten, sedän werckct om Sinske Lagbokens öfverseende gafs Edher 
jempte nigre andre Jittder händerne, och Wij ifrin den tijden, som J här- 
ifrio förlofrades, icke en ging &re aviserade, hnra sidant hafver sedän 
menit sin fortging och burn vijdha J na kunne derroed wara fXrdiga; 
dess är hirmedh vir piminnelse att J ick allenast medb alfvar uti sjelfva 
wercket fortfaren uthan och -oss esomoftast, si vii som nu strait gOre 
QDderrittelse humvijda J dermedb ire komoe, att dess beskaffenhet oss 
alltijdh eOer handen mi kunnigh vara. Hvilket J siledes eflerkomme. 
Och befalle Edher Gudhi. Af ibo den 23 Novemb. 1649^ 



158 

sedermera i Björneborgs grefskap säsom underlagman tjenstgjort 
ftren 1661 och foljande tiU 1664, dä han begärt samt fätl af- 
sked*). 

I UlIsUflloiBgeQ för granskandet af Kollanii landslags öf?er- 
säUniog ädagalade Äbo hofrätt (br liDska folkets stora samhAlb- 
behof en sjnnerlig uppmärksanibet, som delta hvarken ftorr eller 
sedao rönte, icke ens när det medelst uppläggande af allmäoiia 
lagens öfversättning ändtligen afhjelptes. Att hvad 1648 ibrord- 
nadt anstallats, icke kom tili nägon verkställighet, skiille tillaffentyrs 
kuona härledas frän inflytelsen af dernflst i Sverge väckta for- 
slag tili allmänna lagförbättriogar, hvarrid landslagen forklarades 
Tara afsigkommen, och hvarpä bofrätterna genom kungligt bref af 
den 17 Februari 1652 anmodades uppgifva i samma lag bebof- 
liga förändringar**). 

Jemte bandskrifler, Stockholms kongliga bibliotek tillhoriga, 
hvilka i denna uppsatts forut anforts***), finnes ännu der en U- 
kaledes frän fordua Autiqvitetsarkiv dit öfverOytiad af samma slags 
innehäll. Forst och frXmst anträffos ftter landslagen, men ytter- 
ligare ocksä bäde domarereglor samt rättegängsordinantie och 
process pä finska ätergifna. Alla dessa och ytterligare af?en 
stadslagen skulle tillsammans likaledes pä samma spräk anträffas 
i ett samma kongliga bibliotek UllhOrigt hand bland handskrif- 



*) Detta förekommer i Calonii förteckoing dfVer onderiagmiD i i 
fione lagsaga, med iberopaode af hofrättens reglstratur. (Om KoUashtt 
och haos arbete samt dess graoskare förekommer efter författarens dOd 
tillkomne notiser u(i AnUckningar om Finska lagöfifertäHningar af ftaaU, 
KansHrääet W. G. Lagus. Aftryck ur Finska Weten8kapt-8ocietetMt 
•Bidrag* etc. 1863 sid. 17-^32. — Aom. af utgifvaren). 

**) Jarta, Nägra unäerrätlelser om äe ansialier iU! fdrMtirmp af 
lagtkipningen i Sverige, hvilka foregingo och beredde stifUtien af #754 in 
Allmänna lag, i Frey, lidtkrifl för Wetentkap och Komi 1841 sidd* lH, 
129 not 24. 

***) SuomL Toinen jakso, $ osa sidd. 108*110. 



1S9 

terna der eller en y,Codex Reghis^, efter Porthans benäninande 
ocb anteckning, som här utgOr enda källa. Af landslagens Of- 
versättning i detta band meddelär Porthans anteckning ett litet 
stjcke tili prof. Detta äler efter Porthanska anteckningeo nu 
sednast afskrifvet ocb motSTarande ställe i den fbrra, häf nyss sä- 
som bekant iippgifna kongi, biblioteket tillbOriga Ofversättning 
hafva sednast blifvit med hvarandra jemförda, hvarvid de befun- 
nits ordagrannt Ofverensstämmande. Begge Ofversättningarna i 
det hela torde alltsik jemväl i ofrigt vara eller värit desamma. 
Att i begge volumerna, eller jemväl i den blott efter Porthans 
anteckning här uppgifna, Kollanii arbeten bibehällits, fbrefaller 
äter ätmiustone sä tili vida sannolikt, som begge innehälla de af 
bonoro utarbetade ofversättningarna, och veterligen icke hvarken 
rattegängsordinantieu eller processen blifvit af uägon annan pä 
finska skriftligen tolkade*). 



*) Porthans anteckniDg eUer utdrag derur iotages här. 
,, Codex Regias, iu Folio ionebiller: 
i:o Titelbladet: 

«Hoohdzm maan Laki, sen ptrihMn cuio se maineselda sildi saari 
▼oinaUiselda corkeasta saghasta syudyncddi Rahtinalda ja Herralda Herr 
Carlei YhdeiSDneldä Raohdbin, Götiieio, WeDdln, Saomalaisteo, Caija- 
J^ten, Pohjaa maan, Lappalaisten, niidhen Gajalalsten, ia Wironmaan, 
Esiiliisten etc. Koningalda on ylibdxe cahdzotta, wahwlstettu, ia waonna 
160S pobliceratta*. 
3:0 «TämKn Lakikiijan wahwi8l06. K. Carl IX s. SUdftistelse th. 20 

Dee 1«0S«*. 
8:0 K< Christopbers StadfHsteUe, förat p4 Lätin, sedän p4 Finska. 
4:0 »Caarein nimet Maan LaisU*. Förieeko. p& Balkame. 
5:o Ftfrteckn. p4 Capitlen i K. Balken (och sedän p& samma s8tt fram- 
för de dfriga Balkame); hvilka titlar sedän sti sisom sommarier 
f^mfifr hvart Capltel. 
•:o THelUadet: 

nRnohdzin valdaconnan Gaapniigln Laki, sen saari voimallisen, cor- 
keasta soghasu syndfoeea Rahtioaa ia Herran Herr Gastaff Adolphin, 



160 



V. 

Rättegängsverket liade genom Abo hofrätts gnindUggning 
upphjelpts ur ett djiipt fOrfall. Snart derefter likväl hotades det 

Ruobdzio, GölheiD, TViodin etc. KuniDgao, SuurirahUaan Saomeo nual- 
Ien, Hertuan WiroihiD ja CarjlilaisibiD ele. kMskyn peräsU Roobdziii pai- 
DOSia ulwosk8ynyt, wuoDQa 1618". 
7:o K. Gastaf Adolphs conGrmatioo pk Finska. 
8:0 «Caarein nimet'. 
9:o Capitl«ns iDoehill pi lika sBIt aom i Landslagen. 

Sedän följa: 

Florilegiam Juridicani öfver >ir Swen8ka Lagh (i briidden sUr as- 

tecknadt: af Johan Bredhen roed nigra stadgar pi Sirenska. 
10:0 Domare-reglorna pk Finska. 
ll:o Gustaf Adolphs RäUegings Ordinantia, pi Finska (.örebroosa sini 

10 p8iwXna Helmenkaasa, imonna 1011*). 
12:0 Densammes Raitegings-Process. pk Finska, defekt f slatet ifirfto 36 
arlikeln. 

Na ett prof pl den fbrela af namnda orVenätloingar, taget nt«r 
Konnnga Balken: 

,»1 Luka. 

»Raohdiin Waldakanda on Raobdbalaigisla ia GötbiiaisitU cocoos 
tallat Josa on seibdbenen Piapao Hiippacnnda, ia yiilaista kym— ndJ 
Lakimieseonda. 

^Ruobdzin WaldacaDda ombi moistamattonaata cocobon toUvt, 
Raobdzin maasta, ia Gtftbin. Ruobdzi cubdbattibin Pobjan pooUecii onIi* 
däii, ia Götbi EtelHn paolisexi. Cabtalaiset owat Götbit, Roobdaitsa, 
ItaGötbit ia Lensigötbit: ei Ittyta Gtftbin nime mailla mailla wabweoiia 
seisovan, malta Ruohdzin Waldacanna8a, silla että niistä uItos bajotMIa 
on, moille maille, Gtftbien nimi, ninqwin Klijoltas sanopi*. 

„N. B. KommateHngen ganska Yirdtiös: Stylen laalig*. 

Tili n&gon del af taoNDa innebiU ar den förra af de i teitea of- 
van anförda begge volomeraa, den frin fordoa Antiqriteta arcbiri tid be- 
kaotare. Der förekomma: „1) Landslagen pi Finska; — S) Florileginoa 
öfVer Svenska Lagen af Job. Bredben; — 3) Kongi. Reaol. pi Allnogeas 
besTir nti llasko bkrad pi rfkadagan 161S; — 4) Placat emol crono- oA 
akattebemmana delning ocfa fttomiaakaade lOM; — 5) DoeMnri|jkr p4 



161 

med nytl obesländ. Detta senare framstär i sin skumma dager 
och afholjes oförtäckt i ätskilliga frän samma hofrätt utgdugna 
ftirordnanden fOr Kollanius. Der i hofrätten utsdgs han den 10 
Maj 1650 alt i Kareleu hälla laginansting. Della landskap hade 
redaD under 1500:talel, en och annan gäng pk kortare tid, 
tili sisl i sladig forlsätlning haft sin egen lagman. Sedän me- 
delst Tredsslulet i Slolbova 1617 Kexholms Iän ät Sverge be- 
siäindt lillerkänts, tyckes fallit af sig sjcirt, alt Karelen, med 
sagde Iän ulvidgadt, fbrblef frän Sodeiiinne afskild lagsaga. Ut- 
trycklig stadf^stelse gaf 1634 ärs regeringsform, hvarmed bland 
rikets lagsagor Karelens och Kexholms, soro benänmingen der 
}yder, blef upiilagen *). Kollanius aflade sin underlagmans ed in- 
tör hofrällen **). Vä det lagmansräntan ej, som i hofrättens pro- 
lokoll ultrycket ly der, mälte „lill häsllega" älgä, borde Kolla- 
nius, eniigt vid samma tillfälle honom meddelad varning och 
fbreskrift, halla egna hästar***). Dävarande lagman i Karelens 
och Kexholms lagsaga, presidenten i bergsamtel, riksrädet Karl 



Finska; — 6) Bättegäogs ordinantieD p& Finska; 7) Rittegiogsprocesdeo 
pi Finska ^ 

Frilinst nKmnda öfVersittning, deo af Landslageo, bar, som bir i 
teiten uppgifyits, vid jemfSrelse med profvet, som Porthao ator Codei 
Regias meddelal, befuonits ordagranot och bokstafligt sammanträffaDde. 

*) Blad ur Finlands häfder i Suomi 485S 8. 108 ocb Stiernmans 
H, M. II SS. 366, 494. Jfr här ofvan s. 148. 

**) Stundom gjordes af tillfbrordnade domare deras ed inför IHneU 
laodsböfdiog (se Abo Tidningar\l9^ D:ro 29). 

***) Scdan detta gamla missbnik, alt substUater vaoligeD bettredo 
lagmansembeteDa, var afskaffadl, förfrftgade sig Abo bofrätt hos k. Karl 
XI i skrifvelse af den 23 Febr. 1689 om lagmans siibstilaters uoderbiU 
samt b&atlega \id eitraordinarie förrättoingar. KonuDgeos STar af den 4 
April 8. i. meddelar SchmedemaD, Kongi. Stadgar efc. angäende juiHHm 
och exieeuHoM ärender s. 1232 f. 

SMomi. U 



162 

Bonde*) visade fräu börjaii af sitt lagmanskap ocli alit frai»- 
gent en omvärdnad om sd litct sodi roOjiigl adiortade inkomster 
deraf» motsvariga deui, hvilka jemväl rikskansleren Axel Oxeu- 
stiernas son Johan ]ki\{, soni liär ofvan sidan 151 forekom, 
iaktlaga, dk i hans friherrskap Kimilo om ansUllde lagläsares toe 
betingades. Samma hushällning var, som häv i det n^lfaljaode 
alit synbarare framsticker, eller blef bland denna tids Ibr ofri^ 
genom fOrtjenster utmärkta ocb lysande hOgadel ansedd och 
gällde säsom alldeles loflig. En pä mindre fbrtjente, men ölver- 
modige ocb mäktiga, uärmaste ättliugar Ofvergängeu hersk- och 
vinningsljstnad medfbrde fbr dessa eller bade tili pälbljd af det 
allmännas kraf framkallade forändringar i Sverges hela stat&skick. 
Frän Finland drog Bonde uloni lagmanslonen jemväl inkomster 
af ett friberrskap, som ätskilliga bemman i Laibela i Öslerbot- 
ten for bononi utgjorde. Frän lagsagan synes lian i borjan icke 
erbällit sinä inkomster säsom ban kunde fordra dem. Af hkets 
räd utf^rdades A)r bonoin deu 13 Novembcr 1635 ^ett strängt 
manebref, det alle, som vilja ujuta lag ocb rätt, skola utgöra 
lagmanspenningame^ **). Sedermera efter läng mellantid, vid det 
att Kollanius tili bans underlagman af bofratten utnämndes, vid- 
tog ban k silt bftll annan kigävA. For bofrättens advokalfiskal 
Per Tbessleff utf^rdades af Bonde sjelf underlagmans fuUmakt 
Hofrätten förklarade bärpft, att bvarken dess assessorer eller be- 
tjente mätte sädana sysslor bekläda. Detta ll)rut under en foljd 
af är, ätminstone frän ocb med 1633, som häv ofvan jemväl vi- 
sat sig, icke iakttaget, synes bofrätten dock senare äter en tid 
bortät vidbälla. Ocksä äterskickade Tbessleff sin Aillmakt. Yt- 



*) Jfk" hkr ofran s. 148, der Finlands lagsagor npprikoas, sisom de 
dk pA IdSOtUlet af Johan Skytte, Klas Flemiog och Kari Bood« ima^ 
hades. 

*^ Tigerstedts AdminkUratio A Brahe s. 70 oot 96 och Rtmdikh 
gar s. 433. 



163 

terligare skref äter horräUen ännu den 3 Maj 1651 tili Bonde 
ett för Kollanius f^rordande bref. Denne tillträdde emellertid 
UDderlagmansbefatlniogeii och Boiides svar tili hofrfltten, ianebftU 
lande klagomäl Ofver Kollanius, af hvilka denne genoni hofrätten i 
ett den 24 SepL 1650 tili bonom sUldt bref erholl del, synes intet 
vidare baft tili pAfbljd. Men dernfiät, efter Bondes fränfalle, fbr Kol- 
lanius af bofr»tten 1652 den 30 April utfördade sUdAlstelsefuU- 
makt gick om intet. Kollanius fick sedän i stallet noja sig med 
ett ft)rordnande att pA lagmausting i österbotten domma i mftl, 
hvarvid 1653 tili underlagman der utnämnde Jakob Hansson vore 
jäfvig*). Dernttst inom sin fosterbygd säsom lagläsare i Öfra 
Satakunta af bflradshofdingen, bofrättsassessorn dr Wigelius (Eken- 
berg) antagen, bvarvid liofrdttens konflrmationsfullmakt gafs bo- 
nom den 9 Febr. 1655, bekom han väl för befordran tili dom- 
saga hofrattens fbrord den 29 Mars 1656, men detta utan ver- 
kan; livarefter af bofrätten, sedän riksrädet Axel Lillie erhällit 
Karelska lagmansddmet, pä dennes „goda bebag^ enligt uttryc- 
ket i bofrättens protokoll, Kollanius tiU bans underlagman den 
15 Maj 1657 utnämndes. Emellertid genast bos Lillie, fbr be- 
tingadt drygt arfvodes skuU, illa anskrifven ftdrog sig Kollanius 
nägra är senare ny ogunst, i det ban Of?er lagmansinkomsternas 
1662 äl en Joban Olofsson Unger upplätna arrende bade bos 
hofrätten klagat ocb dermed föranledt en skrifvelse fr^ bofrät- 
ien tili Lillie, Iivari pftyrkats, ati underlagmannens aflOning mätte 
snarare okas än minskas. SAlunda forekomma ena gingen efter 
den andra prof ocb minnesmtfrken utaf rättegängsverkets p& 
denna tid i visst afseende djupare än nAgohsin förfallna jtillständ, 
bvilket, med den bogre adelns ph nytt vunna Ofvermakt och Of- 

*) Enligt C aio Dii anteckDiog, som jemvSl apptager att Jakob Hans- 
son dött 1661. Enligt Lagas, Abo Hofrätii hiitoria s. 171 var underlag- 
maniien Jakob Hansson 1684 i femte rummet föreslagcn att uinironas 
tili assessor inom ofrftlse klassen i Abo hofritt. 



164 

vermodiga vinningslyslnad sammanbörigt, emot dessa icke kimde 
af hofrätten afhjelpas. Kollanius förestod vai ätminstoiie äonu den 
16 April 1663 Karelska lagsagan; meu nästfbljande deo 23 Maj 
finnes en Erik Gollst^n säsom dit forordiiad underlagman haf?a 
infor hofrJftten aflagt sin ed. Ater ioträfTade en hland de fbr- 
vecklingar, obestämdbeten af liofrättens och ä audra sidan iag- 
männens riksrädens rättigheter vid sädana tillföllen synas förao- 
ledt. Jemte riksrädet Lillies en äldre fullmakt fbr Gollst^n hade 
denne framtett sin af Lillies eflertrddare i lagsagan, riksridet 
Seved Bäät erhällna stadf^stelse. Men alli inom kortare tid, 
flnnu samma är 1663, flnues Gollst^n flyitad tili lagl^are i Kro- 
neborgs grefskap samt Kides friherrskap, ocli Kollanius Ster ge- 
nom skilda fullmakter, fbrst riksrädet BAAts ocb dernäsi Äbo hof- 
rälls af den 26 Oktober, pä njtt säsom underlagman i Karelen 
anstfllld. Der fick ändtligen han lugnare, som det synes, tili- 
bringa sista ären af en orolig lefnad, hvilken dftmera nalkades 
sitt slut. I skrifvelse frän Abo hofrätt af den 15 Juni 1667 un- 
derrättades riksrftdet B&Al alt Kollanius med döden afgätt*). 

Men lagmansembetenas behandling oberäknad hade iHtte- 
gAngsverket en längre tid rakt med undergdng hotats, isynnerbet 
genom fbljderna af dr. Kristinas sloseri i fbrläningars, gref- ocb 
friberrskapers utdelande. 

D* k. Erik XIV 1561 utnämnt Sverges Ibrsta grefvar ocb 
friberrar, hade ban bland Pinlands adel tili friberrar uppbojt 
Lars Ivarsson Fleming ocb Klas Kristersson Horn, men med dem 
förut tillhöriga jordagods säsom friberi'skap. Annorlunda bade 
oj eller sedermera Klas Eriksson Fleming 1569 ilitt af k. Johan 
in friberrebref. Ett bland äldsta, första skänku friberrskap i 
Finland var del som bröderne Oxenstierna erböllo 1614 pä Ri- 
mito sockens omräde. Men grefskap i Finland bade par gäoger 
bortgifvils redan af k. Joban: fbrst vid bOrjan pä hans regeriag 

^ AUt d«tU Xr hemudt or Calonii anteckoiogar. 



165 

ocb mot slulet ett dertill. Samma ir 1569, iiy som nämndt, 
deD sedermera sk ryktbara Klas Fleming blef friherref auslogs i 
Raseborgs Iän grefskap ät Sten Eriksson Lejonhufvuds enkä, ocb 
säsoin grefskap gaf sedermera 1590 k. Johan Äland At sin dä nyss, 
pä hans äldre dagar, fodde yngre son Johan *). Elt tredje pft finski 
omräde rdknadt hade äler, efter miknga är deremellan, 1646 
for k. Gustaf 11 Adolfs naturKge son, grefve Gustaf tili Wasaborg 
inr2<ttats af socknama Winno, Letala och Nykyrka med staden 
Nystad; hvarefler äter snart det äldsta af dessa dämera tre fin- 
ska grefskaper, det raseborgska, pA nytt kömmit i fttanka ocb 
den 20 December 1649 utvidgats med en hei stor mängd dii 
tillagda heroman: 32 i Pojo, i Karislojo 16, i Lojo 67, i Sjim- 
deä 152 utom Rorsund i Karis, som genom byte ftterfSitts*^). 
Blott nftgra Ar fbre nyssnämnda tredje finska grefskaps inrftttning 
hade grefve Brahe, genom öppet kungligt bref af den 19 S^- 
tember 1640^*^), fAtt, som denna urkunds uttryck lyda, 9,under 
adliga friheter och fräUemanna tjenst tili evärdelig egendom'* ej 
mindre dn 272^ skattmarker inom Stor-Savolax htfrads Pellos- 
niemi socken och Qerding ****). Af Per Brahe synes blifvit in- 
ledt och A bane bragt, hvad sedän snart intrdfTade, att Finland, 
for Ofrigt f^remM (br hans utmärkta allmtfnna verksamhet, blef 
stamhftll fbr ett oerbordt slOsaktigt utdelande af fbrläningar, ehu- 
ni detta väl dock i alit fall honom (brutan skulle funnit sin 
v^g dit 

Tili generalguvemOr der for andra gftngen 1648 utnflmnd 
ocb dit jemväl demäst Ofverkojnmen, hade han i borjan pä 1649 
antradt en vidsträckt embetsresa. Dervid hade han jemvfll be- 
sdkt nordostligaste flnska landskaper och samma tili hvarandnä 

•) Suomi. Toinen jakso. $ o$a s. »6. . o^ i 

•^ Yon Becker, de comUatu RaieborgenH s. 98. ^n^^>\^^^^ m., v^u 
***) Tigerstedtt HandHnQW »». 411 ff. »* ''>A i »i iin^\tv\vv p>> 
****) Jfr Blad wr Pinlanie häfdefy i ftiiMiif »«»» »Jt^pöir. 



166 

grttnsande socknar i Savolaks oeh österbditep, genom bvilka hao 
under silt fbrra generalguvernOrskap äfveoledes och nied sjnner- 
lig uppmärksamhet Dirdats fram*). öfver Wiborg och NysloU 
tili Kuopio saDit derifrdn lill Kajana nu äter 1649 anlilDd tager 
han sedermera kosan SI Ulo och dernäst sodenit längs kusten 
af Österbotten samt genom Bjitrneborg, Rauoio och Njrstad tilU 
haka tili Aho. Efler fOrnyad resa omkring i Finland vintern 
1650, under Februari och Mars mänader, lemnar han laodel pi 
längre tid, i del han pälbljande sommar, enkom med kronans 
ett orlogsfartyg afhemtad, i Stockholm tili kroningen inOnner sig, 
hvarpä han sedermera hela äterstoden af äret dröjer borta i 
Sverge. Medan han der vistas, bekomroer han den 18 Septem- 
ber (1650) & de ^et fbrut besOkta Kuopio, Mensalmi och Ka- 
jana läns socknar friheri*skapsbref'*'*), som bland annat berätti- 
gar honom Iftta bygga en köpstad inom deras ororlde, försäkrar 
bonom om alla der forut bortskänkta, kronan äter tillfallande 
hemman och dessutom äi honom, UH utbyte mot en der senast 
i Juni öfverstelöjtnanten Wilhelm YxkuU tilldelad fbrläning, an- 
sMr 23 benunan i Pieksämäki. I borjan pä 1651 omkring BoU- 
niska viken forst och främsl tili nordliga Finland samt äfven pl 
denna filrd, Uksom blott tvä ftr förut, genom en sträcka af öster- 
bottens kustorter framät tili Gamlakarleby ankommen, tager ban 
tvert af indt landet med sitt nya friherrskap tili mä\^ och inträf- 
far derifrAn fbrst inpä April i Äbo. Frdn och med delta kr 1651 
uppstodo under dr. Kristinas rikslbrderfliga gifmildhel tau efler 
bvarandra i Finland bSde gref- och friherrskaper, och deraied 
frfltande utvexter pA gammal rällsförfatlning. Kronans Ibrlust af 
inkomster oberäknad, hvarvid dessa folio pä privata händer i 



*) 8e i ho ndningar 1785 d:o 2 BeriUteUc om Per Brahes f^rijeB- 
iUr om Finland. Jfr Joukakmnen, Ihdra häftel, appsalUea: Fordna krtfi- 
8ka uppträden % Nona Österbotten s. 29. 

**) Intaget i Finlmde AUmänna Tidnmg 1852 ii:o 25. 



167 

Sverge, verkade samma aristokratiska stiflelser genast inom lan- 
det sjelfl hogst ofbrdelaktigt saml undergräfde isyDnerhet dämera 
efler nyare behof och fordringar gnmdlagd stadga samt enhet i 
sambällstbrvaUoing och lagskipning. 

Nästnamnda är (1651) skankes den 26 Mars försl och 
främsl ät Axel Oxensliernas syskonbain, gamle riksamiralen, fi)rre 
riksskattmästaren Gabriel Benktsson Oxenstierna, lill ett grefskap 
Korsholm, «sterbottniska socknarna Mustasaari, der bloU undan- 
lagna nigra dessforinnan tili knekteunderhäll och tili VVasa stad 
Ofvcrlätna licmmaD, och jemte denna de begge grannsocknarne 
Lill- och Slorkyrö. Med Gabriel och Benkl Gabrielssöner Oxen- 
slieroa fraraskjöto tvä nya, rikt lofvande teloingar af slägten, den 
aldre sedermera riksmarskalk, yngre brodren blifvande kansli- 
presidenL Ytterligare bestämmes samma dag ät gamle ftltmar- 
skalken, sedermera riksroarsken och äfven Soderflnne lagman- 
nen Gustaf Karlsson Horn, tili ett grefskap Björneborg, kungs- 
gärden af detla namn med ladugärd Koivisto Samt en mängd 
beraman för öfrigl i socknarna Ulfsby och Sastmola UH antalet 
saramauraknade hela 365*). Men samma är (1651) utdelas än- 
DU blott och endast i det senast erOfrade, för mänga missttden 
ulsatta Kexholms Iän ej mindre an tre grefskap, af hvilka trk 
ytterligare, pä samma nastnämnda dag den 26 Mars anordnas. 
Gustaf Adam Baner, dl alldeles ung, men säsom »on tili fllltmar- 
skalken Johan Baner och pä grund af fadrcns lysande förtjcnster 
tili grefve utnamnd, fJr pogosten Sortavala tili grefskap. Tili 
ett annat iler, dette fördljcmval utnämnde grefve, fillUnarskal- 
ken Karl Gustaf Wrangel, ansläs Salmis pogost, efler hvilken, 
med Suistamo Ullagd, grefskapet jemval fär sä heU. Inom sam- 
ma 4r nägol senare, den 10 November**) och inom samma Kcx- 

'" ""•)Von Becker a. st ». 3 och L.gus, A„kimga ttääer i Finland 
I FManäs AUm. Tidn. Om i>:ro 78, s. 3*9 «palteo 2. 

-, Förmodllgen genom mlssskrifnlng »r bos von Becker a. ■(. 



168 

holms Iän, bekoroma dä Aler utnäronde grefvar, den aflidne, hc- 
derlige riksdroUsen Gabriel Gustafsson Oxenstiernas t?ä söner 
och desses tvenne borlgängne bröders barn gemensamt lill ett 
grefskap Kroneborg i Kurkijoki pogost flera bjar af kronoheroniaD. 
Men 1 samma Kexholms \än uppgores suarl ännu ett grefskap. 
Detla bestAende af pogosterna Uukuniemi ocb Joukio, uumera 
Parikkala*), ansläs fbr rikstygmästaren, äret fbrut utnämnde fri- 
herre tili Loimijoki Arvid Wittenberg. Grefvebrefvet gifvet den 
3 Januari 1652 berättigar honom bland annat alt anlägga en 
kopstad med redan pä (brhand ocb för hela grefskapei aotagna 
namn Nyborg. Vid en och annan utdelning af friberre- och 
grefskap i Finland bar lemnats uttryckligen tillständ UH slads 
anläggning. I (brra Arbundradet under k. Gustaf l:s regering 
hade med feodalberrlig tilltagsenhet och pä eget beväg Erik Fle- 
ming gnmdat staden Ekenäs**). At rikskansleren Axel Oxen- 
stiema hade k. Gustaf Adolf 1621 leninat tillslAnd att i siti fri- 
herredOme Kimito aniägga en stad***). Och som nyss är an- 
fordt, fick Brahe i silt friherrskapsbref 1650 genast äfven rätlig- 
het tili en kOpstads anläggning. Sannolikt Ater isynnerbet ge- 
nom hans inflytelser eller Atminstone icke dem Ibrutan utTidgt- 
des af dr. Kristina grefvarnes rättighet Ofverhufvud i samma af- 
seende. En af henne den 26 Januari 1651 gifven resolulion 
erinrar inledningsvis det grefvarne enligt privilegier kuode för 

t. 3 uppgilVet den 26 Mtrs, men Ton StiernmaD bar den 10 No- 
vember. 

*) von Koorring, Gamla Finland s. 252 och 257. I grefre- och 
grefskapsbrefVet appräknas begge socknaraes geoom detsaroma ötrerllloa 
byar, oaktadt tili en de! orMtt skrifbe. 

**) Blad nr Finlands Häfder i Suomi 1853 ss. 166 och 176. I VII 
delen af Arvidssom Bandlingar sid. 191 flnnes Ekenile stads KldsU pri- 
Yilegier, den 14 Becember 1546 otfiirdade. 

•*•) Ta n el d, Geographie öfver Finland s. 290 efter •Koogl. Rik^ 
▲rchlvi-HandliDgar'. 



169 

egen ära och ibrdel inoni sinä omräden bygga sUder. Men for- 
lusten pk hemman, som (ill sädaua företag afgiogo, vore genom 
städernas tonitören sanot annan ringa inkomst icke ersatt. Der- 
fbre skulle framdeles af grefvar aniagda siäder sinä Ibrsta lio är 
njuta fribel för ali kronans tunga och bcsvär och sedermera ega 
hvar tili siii grefve iubetala halfva lilla tullen saint en Iredjedel 
af accisen. Men eniigt kort dcrefter den 2 Juni s. ä. (1651) 
gifven (brklaring, tillkorome nästnämnda fOrmän äfven förut vord- 
ne innehafvare af grefskap ined städer*). Med tillämpning af 
det kungliga beslutet gafs i österbotten ett nytt grefskap. At 
sonen tili f^ltmarskalken Ake Tott, den dk dnnu icke i tjenst in- 
gängne unge Klas Tott, ut^irdas för hans faders stora Ibrtjenster 
den 20 Mars 1652 grefvebref stäldt pä ett grefskap Karicborg 
af Nykarleby och Lappo socknars ätskilliga byar, men hvilket 
Hkfveu skulle inbegripa staden Nykarleby. Dessulom fOrklaras att 
honom för hans faders fbrtjenster jemväl friberrskap ^erna un- 
nats; att detta emellertid af rikets tillstAud och drätsel icke nied- 
gifvits, men att han dock niätte heta och benämna sig äfven fri- 
berre, men med sin egen fbrra sätesgArd och stambus Sjundby 
tili friberrskap. Redan likväl 1654 den 29 Maj bekom han (br 
sitt grefskap Karleborg utvidgning icke blott med ett omrdde 
inom Wörä socken utan jeniväl af hela Ilmola **). Flera friberr- 
skap bortgftfvos samma kr 1652 jemväl i österbotten. 

Dessförinnan 1651 bade 26 Mars ivk friberrskap inom Kex- 
holms Iän bortgifvits, det ena af Libelits pogost ki öfverstätbäl- 
laren Klas Larsson Flemings sOner Herman, Lars och Goran Fle- 
ming, och ett annat af Kides pogost At generalguvernören i Po- 
mern Axel Lillie, som äret derpä 1652 jemväl fick Karelens lag- 
saga. Men inom Kexbolms Iän anordnas 1651 ännu ytterligare 



*) Stiernmao, Commerce-Stadgar II ss. 618— 6tfO, 656—658. 
**) ?0D Becker, a. st. s. 4. 



170 

den 16 Oktober af Tohmajärvi pogost ett Iredje friberrskap, oem- 
Ijgen för dA vordae friherre fäUuiarskalken Lars Kagg*)- De^- 
emellan finnes mera midt inuti Finland fOr Abo hofrätts den 12 
April tili friherre utnämnde president JOns Kurck friberrskap i 
Lempälä socken tilikommet. Ett annat i Loimijoki; hestikende af 
,,110 hemman och 58| mantal^S hade dessibrinnan äfvenledes 
under den här utmärkta dagen den 26 Mars 1651 tillfallit dk 
blifne friherre rikstygmästaren Arvid \Vittenberg. Men iuora ora- 
rädet af Satakunta inrättas dernäst ännu ett tredje friberrskap. 
Generalmsgoren, viceguvernOren i Poraern Arvid Forbus, 1652 
den 4 Juni med friherrebref begifvad, skulle enligt detta beta 
friherre tili Kumo. DAmera längre tid redan hade han besutlit 
i Finland pä andra häll fbrläningar, deribland sedän 1639 den 
20 Mars godsen Rinttula, Rattuia, WiUikkala samt en hop hem- 
man, dessa tili nägon del efter penningeforsträckningar tili kro- 
nan. Kungsgärden Kumo hade den 3 Augusti 1650 gifvits bo- 
nom med ,,Norrköpings besluts vilkor", hvarefter i fall manlig 
brOstarfving vid förlänings innehafvarens fränf^lle saknades, kro- 
nans rätt äter vidtoge. Men redan 1651 den 12 Februari fär 
Forbus tili sitt privala fr^lse inkOpa samma gods. Som tillika 
upplysnjngsvis hiir kan intagas, tillbörde bonom dessutom en el- 
ler annan fbrläning jemväl ända borta i Pomern. Bland gods- 
egare i Finland var icke han den ende sälunda sOder om Öster- 
sjon tillika besuttne. Men den dessa herrar underljdande finska 
allmoge torde de förres geroenskap med feodalvdldets stambMl 
näppligen beller bafva bekommit väl. Emellertid faller pä Sata- 
kunta landskaps lott ännu ett Qerde friberrskap, Sdsom sädant 
innehades sedän 1654 Liuksiala^'') gärd i Kangasala af dk den 
1 Juni egentligen med grefvebref begäfvade öfversten, slutligen 

*) Jfr Stiernmans AdeUmairikel I ss. 18, 83. 
**) I StiernmaD, Adelmatrikel Is. 19 stir Liusala. Otvifrelaktlgt 
»kali det vara Liuksiala. 



171 

presidenten i Wisinarska tribunalet Krislofer Karl ScblippeDbacl). 
Frdn eukedrottning Kalmina Mänsdotler tili liennes dotter Sigrid 
ocli mäg Henrik Kiasson, samt sederniera tili n^rmaste ättlingar 
Ake lieuriksson ocli nyssnämnde grefve Klas Akesson Toti öfver- 
gänget hade Liuksiala af dr. Kristina frän Klas Tott 1654 dei^ 
20 Mars inköpts och derpA skänkts äi Schlippenbach. Aret 
förut 1653 hade Klas Tott äi dr. Kristina jeoiväl fOrsAlt Sjund- 
by gärd i Sjundeä, ehuru denna, soin nänindt, äret dessforinnan 
skulle beta han frilierräkap. Men bestämmelsen af Liuksiala sä- 
som Schiippenbachs friherrskap omintetgjordes äter derigenom att 
Toti tillbylte sig det tillbaka. Liksom nyssnämnde friberre For- 
bus, jemväl pä Tysk botten med fbrläning utstyrd, innehade Tott 
der amtet W0lljn, livilket ban Ofverlät äi Schlippenbach emot en 
penningesumma och nästnämnda sitt ibrra gods Liuksiala. Men 
delta stannade ,.ej eller numera" pA hans hand. Frän bonom 
inkoptes det äiev 1661 den 21 Februari af den i Finland säll- 
synt rikt och vidsträckt besuttne Lorens Creutz, som ungefSlr 
kring samma tid tillöste sig af Gustaf Sparre nyssnämnde äi 
denne af dr. Kristina skänkta Sjundby^J. 

Broderne Lorens och Ernst Johan Creutz, tili sist den forre 
amiral, den senare president i Aho hofrätt, hade begge pä en 
gäng den 5 Juni 1654 blifvit friberrar. Begge voro dä i finska 
Iän landsböfdingar. Riksräds värdigbeten uppnAdde begge äfven; 
Ernst Johan Idngt senare likväl än äldre brodren. Men dä denne 



*) Bland Ibo Qniversilets biblioteks vid branden 1827 förlorade 
bandskrifter i ett baod 4:o af iohemskt bistoriskt iDoebÄll fbrekom eo 
följd af strödda, som det fbreföll, ur Palmsköldska samliogen i Upsala ut- 
skrifna anteckningar, ifr&n hvilka ofvan i teiten aoförda uppgifter rdrande 
Liuksiala härleda sig. Efler drotloing Karins Idi 2 Tid heunes 63:dje lef- 
nadsir timade fr&nftille hade Liuksiala giu i arf, fdrsilts, akänkts och 
4ter föryltrats sisoro bär ofvan i tcxlen uppgifvits. Jfr O. Ranckeo, Karin 
MänsäolUri lefveme i Suomi 1BI9 as. t^. »K IT. 



172 

1674 den 17 September (illföll honooi, erhöll han ock geoast 
tillika Äbo hofrdtls presideulembelo. 1 denoa uppsatts förekom- 
mo vid ofTeiitliga värf för Finland upplagne bröderne Johan och 
Jakob De la Gardie, den ene inom landet, den andre i graniH 
skapel ocb tili dess försvar nied bögsla krigsbcf^l under läng- 
variga krig bctrodd. Atminstone sin barndom hade broderne 
De la Gardie i Finland genomlefvat. Vid det de under sin mau- 
naälder verkade, bade de ätniinsloue nAgon längre tid fbr sig 
ändamäl ocb besl^mmelser, hvilka enkom gMlldc deras Onska fo- 
sterbygd. BrOderne Lorens ocb Ernst Joban Creutz roro likasi 
längre tider filstade i Finland, der bäde deras forf^der lefval ocb 
de sjelfve sett dagen ocb uppvu&it Genom sinä senare befor- 
dringar leddes Lorens Creutz bort frän sitt fosterland och tiU 
allrasist jemväl in pä en fbr honom atminstone däraera pii bans 
gamla dagar alldeles fremmande verksambetsbana. Efter alt nh- 
gra kr bafva beklädt ett hofrdttsrädsenibete i Äbo hofrätt, derpi 
sdsom rikskammarräd f^stad i Stockholm, blef han sbitbgen 1675 
den 11 December amiral, erböll 1676 den 17 April säsoro lOne- 
tillökning, cburu det icke sA hette^ Norrfmne lagsaga*), roen oro- 
kom den 1 Juni s. ä. i sjoslag mot Danskar och HoUändare. 
Likaledes i krig niot Danmark bade Stockholms, genom sin hdr- 
komst Finland tillbOrige, utmärkt fbrtjente öfverstAthillare Klas 
Fleming 1644 pk sitt amiralskepp lyktat sitt lefnadslopp. Den 
dod, Lorens Creutz fann, erinrar om ^fordna, dAmera glesnade 
sed, att Aldrige civile embetsmän tili längesedan öfvergifna Or- 
logsjrken fbr flademeslandets fbrsrar Ofvergingo, jemte det de 
bibeböUo sinä härtills innebafda plaUer*^* Emellerlid, alldeles 
sAsom fbrr, bortgAfvos ännu under k. Karl XI:8 tidigare rege- 
riogsAr domareembeten At krigsbef^l, eniigt hvarmed nyss an- 



*) Stiernman, H, M. Il s. 470. 

**) Jfr Blad ur FinUinds ttäfäer i Suomi 1853 s. 194 o. 8. t. 



173 

tjdda lagniausfullmakt för Loreus Creulz säsoni amiral knappt 
balfaunan mänad fbre lians dod utfbll utau alt han derföre skulle 
egt tili Finland äterflytla. Meu ett gifvet l^lt ft)r vidt och bredt 
ingripande privatverksamhel i Finland bade ban oafbrutet bibe- 
hällit genom sinä talrika, i skilda landskaper der belagiia jorda- 
gods. Alt under Torra bdllten ai det ärbundrade, ban tillbOrde, 
de dessforinnan i Finland af gammalt bemmastadda rikare ad- 
liga slagterna borjat i foljd af nya sambällsforbällanden ocb nylt 
lefnadssdtt slk sinä bopiilar i Sverge, visade sig häv ofvan. Fä- 
stade der i Sverge, bekostade de genom inkonister frän Finland 
forbättrandet ocb förskonandet af sinä svenska dAmera vordne sä- 
tesgArdar. Äfven bärvid fordröjdes deras finska starobygders od- 
ling. Nedsläende verkade tillika isynnerbet vid inedlel af samma 
ärhundrade att i Finland sk alldeles boflOsl förläuiugar utdelades. 
En del tillfbll der knappt ens ryktesvis kända, äfvensom A sin 
sida Died land ocb folk belt ocb bället obekanta svenskar. Ge- 
nom fbrläningar vann dock jemväl Loreus Creutz pAökning i\>r 
sinä redan dessutom vidstrftckta, genom arf och köp samman- 
bragta jordagods. Men ban fbr sin del utvecklade en ekonomisk 
drift, hvari Finlands allmoge pA denna tid sakuade berremiins 
ledning ocb foresyn, medan A andra sidan en dAmera vunnen ali- 
Dfilln säkerbet eller forvaltuingens ocb lagskipningens fbrbätlrade 
skick lill prirat ekonomisk verksamhet uppfordrade ocb uppmun* 
trade. Uttryckligt uppgifves, att Sarflax gArd i Pemo, slflgten 
Creutz frAn äldre tider tillhörigf genom Loreus Creutz uppbragts 
tili en belydande afkastning. Der ännu bibebAllna, af hans fader 
pAbegynt af bonom fulläudade trevAnings stenbus, jemte elt syn* 
nerligen stAtligt dylikt, som Herman Fleming A Willnäs gArd i 
Lemo socken uppfort^j, räknas bland A)r Ofrigt ylterst fA A 
Finlands gamla adliga gods frAu fordna dagar qvarstAende ansen- 



*) Topelius, FinUnd t tecknmgttr, s. 107. 



174 

ligare ^byggnader, ininnesmärken utaf att litminsloBe undantags^is 
en och annan hland dem, samma gods i samma drbundrade tili- 
hört, med sin bAg och sinne icke hlott lefde i och fbr sinä om- 
gifvelser i Sverge. Bestänidare uppgift oni, bvifka biand den 
mttngd jordagods, Lorens Creutz egde, genom föiiauing tilir»Dit 
honom, saknas. Men jemväl bonom synes dr. Kristinas fHko- 
stighet hafva i rikt mfttt Tederfarits '^). 

Hennes utdelning af forteningar i sydligare och mellersta 
Finland bade sä tili vida jemfbrelsevis fOr sig banad vag och 
fbresyn, som i samma delär af landet frän aldre tid fanns ett 
der besutlet ii*ä1seständ. Hvad Finlands nordligasle, eburu Sf- 
venledes tidigt befolkade landskap österbotten beträffar, rar t^r- 
bällandet annat. Och att fbrllfningar der ej bortgifvits, kom 
deraf att Österbotten vanligeu anselts säsom jemte Aland ocb 
svenska Norrland omedelbart for kronan beböQigt tili krigsflot- 
tans utrustande, bemannande och provianterande. Men bvad ^ 
lunda mestadels äfven f6r österbotten fätt gälla, tog pä en ging 
grundligt slut. Utefter inre Bottniska vikens Östra kust ansl^ i 
hast en fortgäende strSlcka af friberrskap samt fbrhmingar**). 
LSngst uppe fbrst och (Vämst, norrift*An raknadt, tiJIdeias i Kemi 

*) Ora den mängd jordagods Loreos Creutz pk sio hand fdreetde 
kaD jemföras Hippiog» Betkrifhiug Qfi*er Perwt tocken ss. 32 f., 44 ff^ 
ocb YOD Knorriug, Gamla Finland ss. 64, 62. Som den sisloimiide f5r- 
mäler, skall Lorens Creutz dels geuom arf och k<)p, deU ock förnimligast 
geoom hoDoin 1649—1652 tillfallna douationer inoebaft i Wehkalaks, Ki- 
vioebb, Mola och Nykyrka eu mäogd girdar och heiuman. Om hus 
slägt efter booora är uppgifvel, att den i Wiborgs och i Björkö socknar 
jemväl egt fastighcter, meo i Pytlis stdrre delen af hela sockoena omfMe, 
och dermed äfveo Stockfors och Abborfors samt uoderlydande iodri^Ufa 
laxflskeo. 

**) Uppgifteroa om nedaoniimQde förläuiogar äro hemlade huhnd- 
sakligast ur Stieromans Aäelimatrikel och Ma the s i us, geografisk he- 
ikrifning om Osterbotien i Suomi 1843 sidd. 65 och 66. 



175 

flera heoiman ät den uuder är 1651 lued friherrebrer af den 28 
Maj begftfvade dävarande landsbofdingen Ofver Weslinanland Klas 
Stjernskiold. Friherrskap i Ijii socken, hvilket derefter skulle 
hela lä, erbAIler deo 20 ApriJ 1652 iiliiämnde friheiTe, riksrAdet 
Ake iNatt och Dag; i L1o 1651 riksrädet Ei-ik GylleDstienia, under 
ofla berörde 26 Mars s. ä. blifven friherre; äfvensom k Karlo 
äler orvei*sten Berndt Taiibe ined friherrebref af den 14 Febrii- 
ari 1652; och i Limingo riksrädet, den 8 April 1651 utnämnde 
friherre Matthias Soop. Inoni par är 1651, 1652 hade sälunda 
blott i det afldgsnaste Österbotten redan ei mindre an fyra fri- 
herrskap uppst^tt. Der liade jemväl Brahe, utom sitt djupare 
in i landet belägna Kajana friherrskap, pä Salo sockens omräde 
en besittning, soni han af kronau tillkopt sig. Och i fortsätt- 
ning sOderut tilkommo alit nya friherrskap. Sä ett i Pyhäjoki 
för hertig Karl Giislafs, den 20 April 1652 tili friherre utnämn- 
de guvernor, sedermera amiralen Klas Bielkenstierna; ett annat 
i Kalajoki n>r Stockholms OfversUthälbre Shering Roseuhaue, 
som med friherrebref af den 3 Juni skulle enligl detta skrifva 
sig tili Ikalaborg, hvarefter med samnia titulering 1654 den 18 
Februari tvä hans broder, Johan, dä landshofding i Wiborg, och 
Gustaf, vicepresident i Svea hofrätt, blefve friherrar. I närma- 
ste sydliga socken Lohteä innehade hdr fbrut nämnde grefve tili 
Bjorneborg Gustaf Horn en förläning, och