Skip to main content

Full text of "Svenskt-Finskt lexikon : Ruotsalais-Suomalainen sanakirja"

^^^W^fW'mkA 



^). , JQ> ">5^ 



>>^'- 'i 



^ ^ma>^ 



'^m^m^m, 












>)>3^3)^^äa>^ ^> 



^ :)3!)^|g^,M::^/> , 



L ^v^\ N : N r\> 



i^OmMmLQÅ 



®uomalaifeit 



Äirjrttltfuu^ett ^eurrtit 



^Ptmituffta* 



38 45fa. 



SVENSKT-PINSKT 

LEXIKON. 



analitia. 



Helsingfors, 

•J. C. Frenckell & Son 1865. 



Imprimat 



L. Hembn/gei 



förord. 

Om hösten 1862 beslöt Finska Litteratur-Sällskapet föranstalta utgifvandet af 
ett nytt Svenskt-Finskt Lexikon. Ett sådant var ock högeligen af nöden, dä å ena 
sidan det af samma sällskap år 1853 utgifna och af Herr Europaeus utarbetade Hand- 
lexikon höll pä att blifva utsåldt i bokhandeln, samt å andra sidan behofvet af ett 
lexikon frän svenska till finska språket numera med skäl kunde sägas vara större än 
för tio år tillbaka. Att icke tala om behofvet af en dylik ordbok för hela den stora 
allmänhet, hvilken med sin på svenska språket inhemtade litterära och medborgeliga 
bildning förenat och förenar det berömvärda nitet för det finska tungomålets såväl 
praktiska som teoretiska studium; så var och är ett sådant behof förhanden i synner- 
het för landets lärarekår och andra tjenstemän, af hvilka man ovedersägligen och med 
rätta kan fordra säker kunskap i finska språkets användande icke blott i tal, utan 
äfven i skrift. 

Att fylla detta stora och oafvisliga hehof, af hvilket under nuvarande för- 
hållanden, då åt finska språket redan också öfverhetligen tillerkänts ett lika berätti- 
gande med landets hittills vordne officiella svenska språk, en högst ringa del af lan- 
dets tjenstemän kan eller vill anse sig vara oberörd, detta är ändamålet med utgif- 
vandet äfven af denna ordbok, som nu framträder för allmänheten. Uppfyllandet af 
detta maktpåliggande värf anförtrodde Plnska Litt.-Sällskapet åt Herr Studeranden 
Ed v. Ervast och undertecknad, men alltför snart såg jag mig stå ensam derför. Med 
nndantag af sidd. 14 — 29 och 43 — 66, hvilka herr E. utarbetat, samt af sidd. 167 — 
180, hvarmed herr Magister Godenhjelm enligt anmodan bidragit, har hela arbetet 
ålegat mig allena, men detta ingalunda till sakens fromma, då ju tvennes eller fleres 
från olika delar af landet medförda språkmaterial och mångsidigare erfarenhet säkrare 
hade ledt till' målet. 

Utgifvandet af förevarande lexikon afsäg, på grund af Litt.-Sällskapets in- 
struktion, i början endast fyllandet af några brister och ofullkomligheter, som vidlåda 
det af Herr Europaeus författade lexikon, samt ett med varsam hand företaget ut- 
gallrande och sparsamt förökande af de i detta lexikon förekommande såväl svenska 
som finska ord och uttryck. Sålunda skulle ordboken blifvit en ny, genomsedd och 
något tillökt upplaga af den gamla. Men svårigheten att röra sig inom så tränga 
gränser blef snart märkbar och behofvet af en mera omfattande svensk-finsk ordbok 
kunde icke heller förnekas, hvarföre äfven Litt.-Sällskapet medgaf mig större frihet 
och öfverlemnade åt mig sjelf bestämmandet af arbetets omfång. Derigenom har bo- 
ken öfverhufvud erhållit prägeln af en mera sjelfständig bearbetning och kunnat brin- 
gas till större fullständighet än som fallet är med omkring de 20 första halfarken, 
hvilka utarbetats efter den första planen. 



Förutom Europaei Svensk-Finska Handlexikon , hvarpå närvarande arbete egent- 
ligen baserar sig, hafva såsom källor blifvit begagnade: Dalins Svenska Ordbok, fram- 
lidne Bokhandlaren Sjöbloms till Litt. -Sällskapet förärade, med talrika handskrifna 
tillägg försedda exemplar af Europaei lexikon, en af Herr D:r Elmgren gjord sam- 
ling af finska ord från Renvalls Lexikon, införda i ett Svenskt-Norskt lexikon. Fu- 
rens Finsk-Svenska Ordbok, Renvalls Lexikon till en del, Meri-sanakirja af Stjern- 
creutz, Suomen Kasvisto af Lönnrot, Lainopillinen Käsikirja af densamme, Nylanders 
"Finska fåglars finska namn" i tidskr. Suomi för år 1848, Kemiallisia Tiedesanoja 
af Krohn, Luonnonkirja Schödleriltä, Euklideen alkeet af Asehan o. a., m. fl. till sär- 
skilda vetenskaper och kunskapsgrenar hörande läro- och läseböcker samt andra 
utkomna skrifter; vidare åtskilliga ärade landsmäns till mitt begagnande lemnade dels 
med nya ord riktade exemplar af Europaei lexikon, dels särskilt gjorda samlingar af 
finska ord och talesätt, för hvilka gäfvor jag härmedelst får aflägga min ödmjukaste 
och förbindligaste tacksägelse. 

I största tacksamhetsskuld står jag dock särskilt till Herr Prof. Ahlqvist, un- 
der hvars verksamma ledning arbetet fortskridit från dess första början ända inemot 
slutet. Har jag vid det alltigenom nödvändiga bildandet af nya finska ord för mot- 
svarande svenska varit mindre lycklig och sväfvat i osäkerhet, så har han med största 
beredvillighet räckt mig en hjelpsam hand och sålunda gifvit stöd åt de nybildade ut- 
tryckens användbarhet i det finska tal- och skriftspråket. Äfven i det hänseende, 
hvari jag för egen del djerfves tilldela detta nya svenskt-finska lexikon ett företräde 
framför det gamla, nemligen att de för ett svenskt ord utsatta många finska betydel- 
serna blifvit med flere exempel förtydligade och för deras olika användande i olika 
uttryckssätt från hvarandra särskilda, äfven häri har hans vänskapsfulla hjelp inga- 
lunda saknats. Jag anhåller derföre att få betyga Prof. Ahlqvist min varmaste och ' 
uppriktigaste tacksamhet för den möda han haft ospard äfven för närvarande arbete 
för vårt finska modersmål och dess allt lyckliga^-e framtid. 

Helsingfors i Juni 1865. 



Ferd. jUilmaii. 



FörkortningarDes betydelse. 



a. adjektiv. 

adv. adverbium. 

alg. algebraisk term. 

anat. anatomisk term. 

arkit, arkitektonisk term. 

artill. artilleriterm. 

astro7i. astronomisk term. 

bergs, i bergsvetenskapen. 

hergu. bergverksterm. 

hibl. bibliskt ord, i biblisk bemärkelse. 

hisk. i biskötseln. 

hohb. bokbindarterm. 

hoktr. boktryckarterm. 

bot. i botaniken. 

byggn. i byggnadskonsten. 

c. genus commune. 

dim. diminutiv. 

egmtl. egentligen. 

estet, i estetiken. 

/. femininum. 

fabr. fabriksterm. 

fam. familiert ord eller talesätt. 

farm. i farmakopén. 

fig. i figurlig bemärkelse. 

fi. i filosofin, filosofisk term. 

fisk. fiskareterm. 

fyrv. fyrverkeriterm. 

fys. i fysiken. 

fysiol. i fysiologin. 

fäktk. i fäktkonsten. 
/. ö. för öfrigt. 
föraktl. föraktligt. 

garfv. garfvarterm. 

geogr. i geografin. 

geol. i geologin. 

geom. geometrisk term. 

gramm. grammatikalisk term. 

handelst. handelsterm. 

handtv. handtverksterm. 

herald, i heraldikon. 

hist. i historien. 

indekl. indeklinabelt ord. 

int. interjektion. 

tron. ironiskt. 

jfr jemför. 

i^tin 1= io^onfin. 

i.fin t=i jotafin. 



i.ful^un c= jo]^onht'^un. 

j.fun = jonfun. 

j.!u8ta t= joStalEuSta. 

j.futa = jotafuta. 

j.fulla t= joHafuöa. 

i.fuHc = joHehtQe. 

j.fulta 1= joltafulta. • 

jltin c= joöafin. 

jgfin = joSjafin. 

jStfin 1= jogtatin. 

jagtt. jagtterm. 

fur. juridisk term, i juridiken. 

jäg. jägarterm. 

kamer. kameralterm. 

kem. kemisk term. 

kir. kirurgisk term. 

kok. i kokkonsten. 

koll. kollektivt. 

komp. komparativ. 

konj. konjunktion. 

konstt. konstterm. 

krigsk. i krigskonsten. 

krigsv. i krigsvetenskapen. 

kyrkoh. i kyrkohistorien. 

köks. köksterm. 

1. eller. 

lagt. lagterm. 

log. logisk term. 

m. maskulinum. 

mat. matematisk term. 

med. i medicinen. 

mek. i mekaniken. 

m. fl. med flere. 

milit. militärisk term. 

m. m. med mera. 

miner, i mineralogin. 

mor. i moralen. 

musik, musikterm. 

mål. i målarkonsten. 

n. neutrum. 

nat. hist. i naturalhistorien. 

ngn, ngt, någon, något. 

num. card. numerale cardinale. 

num. ord. numerale ordinale. 

o. och. 

o. a. d. och annat dylikt. 

oböjl. oböjligt. 



o. d. och dylikt. 

ardspr. ordspråk. 

o. s. V. och så vidare. 

pass. passivum. 

pl. pluralis. 

poes., poet., i poesi, poetiskt. 

pol. i politiken. 

pop. populärt, lägre ord. 

prep. preposition. 

pron. pronomen. 

pros. i prosodien. 

rel. i religiös mening. 

■ridk. i ridkonsten. 

räknek. i räknekonsten. 

s. substantiv. 

sammansåttn. i sammansättningar. 

sjöL, sjöu. sjöterm, i sjöväsendet. 

skepp., skeppsb., skeppsterm, i skeppsbygge- 

riet. 
skom. hos skomakare. 



skrädd, hos skräddare. 

skämtv. skämtvis. 

smed. hos smeder. 

snifk, snickarterm. 

sup., superi, superlativ. 

tekn. teknisk term. 

teol. i teologien. 

t. ex. till exempel. 

trudg. trädgårdsmästareterm. 

tunnb. tunnbindarterm. 

v. verbum. 

o. a. verbum aktivum. 

o. d., v. dep. verbum deponens. 

v. imp. verbum impersonale. 

o. n. verbum neutrum. 

o. p. verbum passivum. 

v. r. verbum reflexivum. 

o. rec verbum reciprocum. 

cetensk. vetenskaplig term. 

åkerbr. äkerbruksterm. 



A. 



Abalienera, v. a. lo^foa maata 1. tihiöta, ane= 

voittaa. 
Abandonnera, v. a. C^jöt.) aÉanbctimttaa, (uo= 

^nta ivafuutetuSta tait>ara§ta. 
Abbe, m. abtee, Vää=munfft. 
Abbedissa, f. aBfcebiSfa, ))ää=nunna. 
Abbedisskloster, n. abtcbt§ian4ll0§tavt. 
Abborre, m. af)h?en (=nen). 
Abborrgräs, n. (potamogeton) afwcncn VUC= 

hc, ahwtn^mta, »ita. 
Abbot, m. abbotti, :pää=^nnmffi. 
Abbotsdöme, -stift, n. abbcttt^UUta. 
Abbreviation, f. h)f)ennt)ö. 
Abbreviera, v. a. iDbcntiiä, fatfai^ta, !at!oa 

(lanoja). 
ABC-bnk, ra. aa))i6-firja, aapinen, aapcIuS. 
Abcdarius, m. ^nuétaipia o))).n»a, aasialainen 
Abevration, f. lwaIo4;aive. 
Abdikera, v. n. luo^Jua bat{itnfje?ta 1. n>iraSta. 
Abiturient, m. :|)ääfetoä 1. Iäbte\oä cppttaS: 

abiturientexamen, m. läfitö^tntfinto. 
Ablativ, ra. abtatilro, otanto4''o(i»i, Dtanto=ftja 
Abnorm, a. epä=fu[)teinen, c^ä4uontoinen. 
Abonnemang, n. titau^, iJtjbitlig. 
Abonnent, m. tilaaja, ^ptjbittäjä. 
Abonnera, v. a. tilata, i-njbittää, ebeltä fo|jia 
Abrakadabra, n. fe!a=jotfu, tunlen tuoma. 
Abrotsört, f. (artemisia abrotanum) aa|3rotti, 

®af)an={ataja, !oi=maruna. 
Absentera, v. n. oöa :|.ioiSfa 1. jääbä :poiö. 
Absentie-böter,m.pH)UUto*laffo,fai))au8=faH"o. 
Absobit, a. itfe=artt>oinen, itfe^pääöään oletoa, 

cbboton, toafituinen; a. makt, rajaton icalta; 

a- vigt (fys.) Dman=tafeinen :paino; a. höjd 

(geogr.), forteuö meren ^jinnaSta; a. be- 
stämd, määrä=läänti5inen. 
Absohition, f. ft}nnin4^ääötö. 
Absolvera, v. a. täljttää (tel^tälriäniä); antaa 

ft)nnin=^5ää§ti5. 
Absorbera, v. a. (kem.) imeä itfebenjä. 
Abstrahera, v. a. eroittaa, eristää; a. från 

ngt, etta iufunn ottamatta, I^uctiinatta. 
Abstrakt, a. ajatuffeltinen, ajateltu, eristei= 

nen; a. tal, storhet, nimittämätön lufn, 

fuurnus. 
Accelererad, a. (fijs.) fiif)tt)tt)ä, enenett)ä. 
Accent, ra. fovfo; äänne (=nteen); (a. tecken) 

äänne=mer!!i, forfo=mer!fi. 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



Accentlös, a. forotcu. 

Accentuera, v. a. fovoittaa, foroiteHa. 

Accentuerad, a. forottinen, foroitettu, !oroi« 

teltu. 
Aceentuering, f. foroittaminen, fovoituS, f o» 

voitteteminen. 
Accept, m. tävbe§tä= 1. tr(agtaan=otto. 
Acceptant, m. ipai^taan=Dtta|a, (unaätaja, mof» 

faja. 
Acceptera, r. a. ir>a§taan=ottaa , ]^i)tt?ä!)^ä; 

mafjettaicaffi bDtreffiä, lunastaa. 
Accis, m. fifä=tuUi, mvt)mi8=»ero. 
Accisfri, a. fi)ä=tuttitOU. 
Ack! int. ai)\ \voi\ oi! 
Acklamation, f. |no8tunta4;)nnto. 
Acklimatisera, v. a. totuttaa ilman=alaan 1. 

itmagtoon, ilmagtuttaa. 
Ackumpagnement, n. ml)ötä=foitanto, mufa» 

foitto, fäegtljö. 
Ackompagnera, v. a. mufa=foittaa, mvötäit» 

lä, foittaa (aufnn ml.)Dtä; fäeötää (>!uta). 
Ackord, n. tiufa, toäH=:t3U^e, tikarna, uvaffa, 

fuo«:tumu§, fott>into; (i musik) affovbi, foin^ 

tu, ääuen=nmStnu. 
Ackordera, v. a. tingata, tilata (j.!in); fno{i= 

tua, \p^ia (jstfin); v. n. (i musik) fointua. 
Ackreditera, v. a. uötoa (j. fnUe, j. fin); U8= 

foöifeffi tatfoa; (handelst.) I)i)iväöttittää (j. 

fnta j=futte ral;an faantiin). 
Ackurat, a. tavffa. 
Ackuratess, f. tarffuuS. 
Acknscliera, v. n. fljnnl^ttää, jaabala^jfi; fään* 

tt^ä la:t3fi=tt)noteefen. 
Acta, pl. n. afia=tirjat; lägga ad a., beittää 

feöfustelematta 1. [iffenfä 1. fompeifin^ 
Actor piiblicus, m. fruuuun a[ian=ajaja, ju» 

tun fantaja 1. f)oitaja. 
Ackusativ, m. aftufatitrto, fol^bi§ta>Da ftja. 
Adamsäple, n. Stbamiu ^jala, furfuu (futfun) 

folmu. 
Addera, v. a. lasfca ^t)teen. 
Addering, f. i)l;teen4aé!!n. 
Addition, f. t)^teenla8!n = ta^3a, ijl^teen^laöfu. 
Additionel. a. fi[ä=; a. akt, Iifä4'irja. 
Adel, m. aateli, h)a)jaa=fäätl) 1. 4ufu, aateli8= 

to; (fig.) jalouS, l}{eixn}i}8. 
Adelig, a. aatelinen, toa^aa^fääHjinen 1. =]u« 

fninen. 

1 



Ade 



Af 



Adelsbref, n. aatelt§=tivia. 
Adelsdam, f. aatelij;»naittcn 1. ivaiino. 
Adelsdiplom, n. aateltv^^tvja. 
Adelsfanan, f. aatcUet=ioutfo 1. 4ipuIIinen 1. 

Adelsgods, n. aatelte4iotDi 1. kartano 1. =ta(o. 
Adelskap, n.aatclituö; (atundtt) antclit^tc, tva> 

Adelsman, ni. aateU§-mic«i, aatctiti^, iim|.ma= 

fufuiucn. 
Adelsprivilegier, n. pl. Qatc(té=etuutct. 
Adelsstånd, n. aatelisto, wa^jaa-iääti). 
Adept, n. lalaufteit tietäjä. 
Adequat, a. täi)beffi waétaawa, t)l)ben tefcftä. 
Aderton, num. card. faf;beffan4oi8ta (fl)m= 

mentä). 
Adertonde, num. ord. fal^beffaS-toi^ta (»unen' 

t.) (ft)mmeneö mnen). 
Adessiv, m. abe-j)mu\ |tirnnte=fijvi. 
Adhesion, f. tartuntc, tartnntc»woima. 
Adjektiv, n. laatu-fana; a. laatn^fanaUinen. 
Adjoint, m. >uava=nnvtaincu. 
Adjungera, v. a. pauna 1. cttaa alvuffi 1. a= 

pulaifeffi. 
Adjunkt, m. a^-nilainen, apu4HH^).M. 
Adjiinktur, m. apnlaifen ivivfa. 
Adjutant, m. ajntanttt. 
Adjö, interj. jää I)!niHi§ti, jäätäät (nnväiSti, 

Snmalan baltnnn. 
Adla, V. a. 'tei;bä aatclifft, aatclcittaa; (jhj.) 

fcroittaa, fannistaa, iilcntää, jalcetuttaa. 
Adlas, V. p. tebbään 1. tulla aatelifji; (fig.) 

foroitctaau, tauuiétetaan; fauniélua, \)[i-- 

lB^6tt)ä, jalostua. 
Adlande, n. aatcliffi tcfemiiieu, aateloitu?; 

(fig.) jalostuttamiuen, faunistanunen, fau= 

nt«tuci. 
Administration, f. f)alIinto,I)atlttu?=f)oitc, ftirtii» 

t)aQinto; adm. åtgärd, t;aUinto=toimi. 
Administrativ, a. I)atlituS = f)cibcllinen, fianli» 

^attinnoUinen, l)otto=n.nroétollineu. 
Admittera, v. a. taSfea, t>ää:?tää. 
Adoptera, v. a. ottaa otto4^ojat■ie^fa 1. -i\p 

tärefjeufä, ottaa 1. omintaa la^^ietfeufa; se 

Godkänna, Gilla. 
Adoptiv, a. la|.ii'cffi otettu; a. arfvinge, otto= 

))erilltncn. 
Adress, m. ofoite, mmt=firja; (på bref) ab= 

resfi, :|3äälle=firjoitu§; (pol.) alamainen toi= 

h)otuéi; alamainen pvijntö 1- pi)i)ntö=!irja. 
Adressera, v. a. ofotttaa, ohjata, ncuiuoa; (bref) 

firjoittaa abvcéfi, |jäällc = ltvjcittaa; a. sig. 

V. r. tääntää itfenfä (j.hin) puoleen. 
Adresskalender, m. abreöfi=firja, ofoite = lu= 

cttelu. 
Adresskontor, n. nimi«fonttori, abreöfi=!onttovi. 
Adresskort, n. ajunto=fortti, afunnou ofoite. 
Advent, n. ablceutti. 
Adverbium, n. abluertno, määrä=fana. 
Advis, 8e Avis. 
Advocera, v. a. ojaa ofiaa, fantaa juttua, 



fuolnötaa; fioivoiteaa, fonfutetla; a. sig till 
ngt, afian ajolla ivoittaa. 

Advocering, f. afian ajaminen, jutun lanta» 
mtuen, puoluötaminen, pnolustug; foutut» 
tclemincn. 

Advokat, m. jutun=fantaja, afian ajaja, juttu» 
ijtxxa. 

Advokatfiskai, m lafi = lviöfaali, abtDofat=h.nS» 
faali, afian tarffaaja. 

Advokatknep, n. juttu» l^ervan {\\\t. I. mutfa 
1. tonttu. 

Advokatorisk, a. (i elak mening) fouffuiteiva, 
mutfttteleiva. 

Advokatur, m. afian ajo, jutun fantamincn, 
))uotu«tuö; muttailemincn. 

Aerodynamik, f. i(maitiotman=o)^Vi- 

Aerologi, f. ilman=ct?).M. 

Aeromeier, m. ilman^mtttuvi, ilmamitta, 

Aerostatik, f. ilmanta)aui< oppi. 

Aeronaut, m. ilman puvjeluija. 

Af, prep. återges med gen. (=u) infinit. (=ta, 
stä; »a, --a), illat. (4;=n, =n), ablat. (»Ita, 
=ltd), och elät. (»gta, »Stä); t. ex. ägare af 
garden, talon omistaja; höjden af berget, 
ivuoven tovfuuö; gjord af mig, minun te» 
femäni; gjord af fadren, ifäu tefemä; kän- 
ningar af sjukdom, taubin wiOleitä; en tid 
af iiundra ar, faban lintobcn aita; föll af 
hästen, putoft tjeifoifcu feläötä; af god börd, 
ln)U\iä futua; drick af detta vatten, juo 
tätä ivettä; skuggan af mig, minun iiHtrjont; 
af tva alnars längd, fal)ta fvpuävää ^ittä 
1. fal)ben tpintävän :|?ituinen; dog af ålder- 
dom, fuoli loan^unttanfa; för mycket här- 
af, liiatfi tätä; dog af sjukdom, hunger, 
köld, tuoli tautiin, nälEään, ttitunn; dö- 
dad af fienden, ivitjoillifeu furmaama; du 
får af mig, faat minulta; förskämd af rost, 
ruosteen fl)ömä 1. turmelema; skapad af 
fadren, ifäu luoma, 1. ifältä luotu; jag 
dödas af fienden, lxnf)oitlinen fuvmaa 1. tap 
paa luinun 1. minut; jernet frätes af rost, 
vuoéte i\)'ö vauban 1. rautaa o. .s. v. det 
passiva verbet med åtföljdt af ätorgifves 
med aktiv sats;t.e.x.af honom bliringi-ntin- 
gjordt, Itäneitä ei tule mitään tct)bi)lfi i. 
toimeen; han fick ett slag af piskeu, fai 
piisfaKa feltäbänfä; af försumlighet, ^no= 
timattomuubeSta, huolimattomuutta; en bild, 
gjuten af guld, fullaeta iimlettu fuiiHr 
bordet är af träd, ^iil^tä on punota 1. pui 
nen; verktyg af träd, jern, puinen, rau 
täinen falu; flicka af sällspnrd skönhet, 
erin»omaifen fauniö tijttiJ; vis af skadan, , 
^t^at>ingo§ta iviifaö; född af fadren, fljntt)» 
nt)t ifäötä; af det ena ordet föds det andra, ' 
fana f anasta f^ntt)^; dog af ett sår, fnoU ■ 
i^aaiimSta; en af dem, ^{fi l^eiStä; mån- 
gen af oss, moni meistä; hälften afäplet, , 
puoli omenaa; en bit af brödet, fappale . 
leipää; en af mina vänner, l)tfi l}Stän?iä^ 

I 



Af 



A f cl 



lii; andra upplagan af ordboken, tcilicii 
painos fana=ftijaa; jag älskar af allt hjer- 
ta, raiaétan fatfeSfa fl)bäitiegtäni; bröt 
skaftet af yxan, taittoi »arven tirix^eeStä; 
du vet ej af denna sak, et tiefcä täétä a= 
fia^ta; af det sagda följer, fanotuéta tu» 
iee; af honom blir ingenting, l)äne§tä ei 
tule mitään; Kungen af Danmark, Xani^ 
tan funinga§; komma af sig, tulla Itämille, 
{;äfeltt)ä, jefaantua; rädd af sig, axta luon» 
noStanfa; hatten af! {;attu ^^tnö! sabeln är 
af (bruten) fa)}eU on jjoiffi; blifva af med 
ngn, ).^äägtä j.fuSta; blifva af med ngt, 
labottaa j.fin; göra af med ngn, mcnet= 
tää 1. ta).>|3aa jofu; afarbeta, o. a. ver- 
ba med af ställas ofta skilda, t. ex. ar- 
beta af; vägen tar af till höger, tie eviää 
öifealfe fäfcetle. 

Af, adv. (i sär, i tu) :^untfi. 

Af och an, af ocli till, adv. cbe^tafaifiu, C- 
beö ja tafaifin. 

Afarbeta, v. a. & n. tl^öflä mafjaa. 

Afart, m. fiir»u4aii; Iaji=muutc. 

Afbalka, v. a. tet)bä njält^feinä 1. Iai(.>io; e- 
voittaa iviäli=jeinällä 1. laipioHa. 

Afbalkande, n. laipiolta 1. iuä(i=feinätlä evoit- 
taminen. 

Afbalkning, f. tatpio, lr»äU=feinä. 

Afbarka, v. a. foloa, fuovio, figfoa. 

Afbarkning, f. folomiuen, fuovimineu, fi8to= 
minen. 

Afbedja, v. a. vufoida 1. pXjXjtää (i.fn(ta) an = 
teeffi (j.fin); rufonfiella päältä 1. poigtaa. 

Afberga, v. a. tocta (=foan), fovjata; a. en 
åker, leifata ctoa; a. en äng, tel;bä 1. niit» 
tää ^einää. 

Afbergning, f. fefoamineu; cIon=!orjuu, leif- 
faaminen, leitfuu; niitto, Ijeinän teto. 

Afbeta, v. a. f^öbä 1. fljöttää patjaafft. 

Afbetande, n. -tning, f. fl)i5mincn, fl)i3ttö, 
ft) inttäminen. 

Afbetala, v. a. maffaa, fnovittaa; a. på ngt, 
maffaa 1. fuovittaa iväbän j.fin. 

Afbetalning, f. maffn, mafiun^juorituS. 

Af betsla, v. a. viifua fnitfiöta 1. fuitfet. 

Afbida, v. a. cbottaa, obcteda, «javtca, lvav= 
rota, fofottaa. 

Afbidan, f. -ande, n. cbotuS, obottamiuen, cbot^ 
teleminen, njartoominen; under afbidaude 1. 
afbidan af ngt, j.fin obottaeöfa 1. u^avtoesfa. 

Af bil a, v. a. »eiStää. 

Afbilande, n. -ning, f. toeigtäminen; toeisto. 

Afbild, m. fuiva, mufanö; hans a. [;änen fu= 
«jaifenfa 1. nätLnjcniä. 

A f bilda, v. a. fuumta, fuivaiUa; a. sig, v. r. 
futDautua, fmcae^tna. 

Afbildande, n. -ning, f. fuluaamincn, hlWah 
leminen; fuirans. 

Afbildas, v. p. fun>ataan; fuluantua. 

Afbinda, v. a. fatfaiéta fitomalla, ^urtStaa 
jiteellä poiffi. 



Afbindning, f. poitfi^fitomiuen, fitomalla fat* 

faifeminen. 
Afbita, v. a. pnwa 1. pnraiöta poifti, (ett 

stycke a/ ngt) l;autata I. puvva. 
Afbiten, a. (bot.) fatfottu. 
Afblada, v. a. tef)tiä, viipiä. 
Afbladande, n. -daing, f. lel)timincn, vit|>i= 

minen. 
Afbleka, v. a. ^ralaicttelta, iwaalennetta. 
Afblekaa, v. n. umaleta (=nen\ ttmaligtua. 
Afblåsa, v. a. pul^altaa 1. (tuuli lennättää 

^UMé 1. uloS 1. poitfi; a. ea riksdag, lo» 

i^iettaa, päättää tonucn foittami)eIIa. 
Afborsta, v a. f;arjata 1. fntia poig 1. pul}taaffi. 
Af brinna, v. n. palaa poig, pataa povotfl 1. 

fotonaan; (um sl.jutvapen) laueta (»fean\ 

JVttvä. 
Afbrott, n. fegfeiUmninen, feifal;bn6, pöfä^» 

bl)é; eötc, UHac^tuc*; cvoitug; utan a., i)tiu 

tämättä, l^evfcämättä, taufoamatta; göra ett 

litet a., teöfei)ttää luäl)än; med a. fuu» 

rottain. 
Afbruten, a. fatfatötu, fatfennut, fatfennai= 

nen, poitfinainen, taitettu, taittunut, taitun* 

nainen. 
Afbrutot, adv. (tala) fatfomatfa (pu^ua). 
Afbryta, v. a. fatfaista, fatfoa, taittaa, pan» 

na 1. murtaa poiffi; a. ett tai, feSfel)ttää, 1. 

fatfaigta pn[)e; a. tystnaden, tauottaa 1. 

laffauttaa >yait=cIo; a. vänskapen, i)ext' 

tä (=feän) 1. luopua i)gtät»t)t)beötä; a. ett 

arbete, jättää tl}i5 festen, tauota 1. ])txtt'd 

tefemäötä. 
Af brytas, v. p. fatfcta (=ean), tatfeiCa, täit» 

tua; fe§fei;tt}ä, jääbä feöfen. 
Afbrytcing, f. tcv^tciutämiuen, fegfei;ti)mineu; 

taitos, fatfeama, tvUfatfcmineu. 
Afbräek, n. umlnnfo, ci^te, t)aitta. 
Afbränna, v. a. polttaa; (ett fyrverk, en ka- 

mm) ft)tt)ttää, laufaiSta; (äng, grässtubb &.C.) 

n^ievtää, fijbettää, polttaa. 
Afbrännande, n. -ning, f. polttaminen, fl)tt^ttä= 

minen, laufai[eminen, tvievtämincn, ft)bet^8. 
Afböja, V. a. »»ääntää 1. taiumttaa peitti, 

fääutää 1. luäiötää poiö, muuttaa fuunta; 

poistaa, estää, f)äätää. 
Afböjande, n. ^»oiffi toääntämineu; poistamt» 

nen, estäminen. 
Afbön, f. anteeffi=anomuS. 
Afbörda, v. a. [befria sig) pnvtauttaa, puvfaa 

(päältäniä), (en skuld o. s. v.) maffaa, juorit» 

taa, fotoittaa; a. sig, v. r. (en beskyllning), 

poistaa; (om foder) lasfea, juosta, purfaa 

iuetenfä. 
Afbördande, n. maffu, fuorittaminen, fuorU 

tnS, fotcittaminen, poistaminen. 
Afdagataga, v. a. lopettaa, tappaa, nutistaa, 

fuolettaa. 
Afdagatagande, n. lopettaminen, lopetuS, tap» 

paminen, nutiStuS. 
Afdamma, v. a. pieffää 1. pul)bistaa tomu 1. 



Afd 



Afl 



pöh) ^ctä; ^nil;biötaa tcntn^ta l. pölistä, to- 

inuttaa; v. n. tLMiiiita, Röhitä, ^.''cdjuä Kiinteä. 

Afdanka, v. a. cvcittaa unvai?ta, iHtnua Uuraita. 

Afdankad, a. anrasta eroitettu, n.nrfa-l;eitto. 

Afdaiikning, f. tinraöta eroittatitinen, wixaU 

ta pans>. 
Afdela, v. a. jafaa, jacttan, Iuo!ittan, ercittaa. 
Afdelning, f. jafainiucu; o\a, jacS, luoKa; 

ofa=fitnta, cfaeto; {i frölnm) icterc. 
Afdelningsvis, adv. luofittaiii, cfittain, fuo!^ 

f a 1. ofa erältä; cfafumtittain, ofa=!unta 

erättään 1. ferraöfaau. 
Afdika, v. a, ojittaa. 
Afdikning, f. cjtttaiiiiuen, ojituS. 
Afdrag, n. poiiS=lveto, otto, jcä^ennijö; (trycJO 

painama. 
Afdraga, v. a. wetää 1. Ottaa poiö, iuetää 

faitti; eroittaa; (hud) fettää, m)(teä; (tnjck) 

painaa. 
Afdragande, n. poiö=lvetäunncn; painaminen. 
Afdragssumma, f. poisiveto »fnmma, iinit;en= 

nl)8=fumma 1. =määrä. 
Afdrifning, f. pul;biötamincn, futaaminen; aja== 

minen. 
Afdrift, m. forto, ajo, f^rjään^ortumiuen. 
Afdiifva, V. a. ajaa; (skepp) ajaa I. fortaa 

fVvjään; (metall) futata, futattaa, pubbistaa 
Afdrypa, v. n. waliici, tpuctaa, tippua poiä; 

V. a. toaluttaa, tiputtaa. 
Afduka, V. a. forjata pöDtää 1. pi5vbältä. 
Afdukning, f. pi5i)bän forjau^. 
Afdunsta, v. n. bötorvtä ( t)än) 1. I)öl)räf;tää 

1. I)aif)tua poiv^, luiUMbtaa; v. a. I)i3i)ri)ttää 

i^aifjbuttaa; ^till tMnhrt) fnimiiu. 
Afdiinstande, n. I)Lh)n)änunen 1. böl)rä()l}S 1. 

{)i3^rät)täminen, tniwal;tamincn. 
Afdunstning, f. i)ö'i}VX). 
Afdåna, v. n. taintua, pi)i3rtt}ä, mennä taiu' 

nuffiin. 
Afdånad, a. taintunut, pljört^ntjt, pt}Drri)fftS= 

fä 1. tainnuffisfa oleitja, tainnutfiin menni^t. 
Afdämma, v. a. fulfea, fa()vata ( paan), pa= 

bota (4oan\ 
Afdämning, f. fulfcmiuen, futjeuta; futfn, pa» 

to; fnlfenmuö, patcomus. 
Afdömma, v. a. IcpuUife^tt tuomita (4fen\ 

päättää (afia), ratfaiifta .riita). 
Afdömd, a. loputtifeétt tnomittu; päätettp, 

ratfaiätu. 
Affall, n. (från ngn t. en sak) tncpumnvS fuo= 

puminen, ertaneminen (j=tne;ta), bctttämi= 

nen, peitto; läbteminen, untotaminen iji^tfin); 

(qvarlefvor) faritfeet, täf)be, ruuppu, rupa 

putu; (vattnets) Iäf)ti5, la^tu; (sluttning) lai- 
ta, rinne (=teen), tt)iettätDl}tj8. 
Affalla, V. n. pubota (=toan), putoiöa, lät)teä 

ipuotaa; (från ett parti) luopua, erfanta, eritä 

(J0ttin); bcittää, jättää; (magra) lail)tna,l)Di 

faljtua, furta(;tna, raueta (4eau); (om löf) 

putoitla, f arista, »arista; (om gräs, blom 



mor) taintua (^m), menel)tt)ä, furtaötua, la-- 

riéta; (sjut.) {aiUa tuulen fuu^un. 
Affalsa, V. a. fartoia pul;taaffi (na[;fa). 
Affatta, V. a. (i skrift) firjoittaa, laatia, tel)- 

bä, fommitella; (på karta) panna fartalte, 

ottaa farttaan, fartoittaa. 
Affattning, f. fommitu§, fommittamiueu; fir= 

jcitU'3, firjoittamincn; tartatle paneminen, 

farttaan otto. 
Affeja, V. a. tirtaötaa, pul;bistaa, fiiloétuttaa. 
Affekt, m. mielen 4iifutu§ 1. =tutjoituS, tun- 
non tul)citnt^. 
Affektera, v. a. teeöfenuettä («tcleu), tefel)ti}ä, 

olla ole»inanfa, näijtelta oltaffenfa, Inn- 

leteaa. 
Affekterad, a. tcct^fentclcioä, tee^Jteuueltt), te^ 

fo-mielinen, oleiim olcunnanfa. 
Affieiei-a, v. a. umifuttaa ij.fubuu). 
Aftila, V. a. unilata poiö 1. poiHi 1. tafaifefft, 

filcäffi. 
Afliliera, v. a. t/ljbiötää itfeenfä, ottaa 1. fut= 

fna i)I;tel)teenfä. 
Affinitet, f. (kem.) tatpumuS. 
AfHima sig, v. r. eritä (4än), pääetä irti 1. 

iuapaaffi; fuorittaa, tpi)bt)ttää. 
Af fira, v. a. (sjöt.) laSfea; se Fira. 
Aflirmativ, a. ml)ötä=määväineu. 
Affisch, m. ilmoituS=papert, ilmoitin, ticbov^. 
Affix, n. luote, liitännäinen. 
Affjä;la, V. a. fnomuötaa. 
Afliy(a, V. n. truotaa 1. umfna 1. juosjta tui= 

unin 1. poiö. 
Afllyfande, n. -uing, f. fuiu>iin 1. poi^ juof* 

femiuen, juoffu, valuminen, u»uoto. 
AfUytta, V. a. muuttaa poiö; v. n. fiirtljä, 

läbteä 1. muuttaa poiö. 
Affia, V. a. ni)lteä, fettää, feti^tää. 
Affordra, v. a. toaatia 1. pti^tää 1. anoa poiö 

(j.fulta jtfiit). 
Affordran, f. tt)aatimu§, ptj^utiJ, anomut^. 
Afforma, v. a. fntt^ata toifen fnu\in jälteen 

1. muotoifeffi, fopioita (=tfen) fuu>aa, mno- 

bo«taa; tebbä faa»aa. 
Affyra, V. a. lanf aiota. 
Affällig, a. I)eitto(ainen, u8foäta4nopnja, ne- 

f on l) eittänet. 
Affällighet, f. luopuluaifuus; luopuminen, l;t)l= 
fääminen; tnopumifcn 1. iHjlfäämifen tila,. 
luopumuö=tila. 
Affllllng, ni. uöfcn--l)eitturi, U'3fon4)eittäjä 1. 

I;i)ltaäjä; luopio, Ijeittolainen. 
Affär, m. toimi, toimitut, afia, \}x\ti)^; ita- 
rat; tappelu, ottelu; i affirsväg, afioiéfa; . 
sköta a — er, toimittaa afioita, pitää f;uoli 
toimista 1. aftoiSta; kinkig a., paf)a 1. 
U^oifea afia; vinstgifvande a., ivoitoÖinen 
1. ^Vöti^ifä toimi 1- XjXitXji; hau har då- 
liga a — er, l)än on bitcni^iSfi u^aroisfa. 
Affärd, m. Iäl;ti5; ero; loppu. 
Affärda, v. a. lähettää, eroittaa; (en sak) 



A ff 



Af h 



lopettaa, :^äättää; (föraktl.) futltaa, )3auna 

meuenmän. 
Affärdande, n. :|)ot§=Iä]^ettäintncn 1. 4'ä^iii)%, 

eroittammen, eroitug, To^jetuS, päättäminen. 
Affiirsbref, n. afta=firje, tctmi= 1. afta=ttrjelraä. 
Affarsbvrå, m. tOtmttUÖ=tcnttOvi. 
Affärskarl, -mau, m. tohntnto^mieS, toimiin 

1. afici(;in tottunut; (kommissionär l. agent) 

afioitfija, afia=mie8. 
Afföda, f. jäU'een=tuIen)ai[et, fnfu; (menniskors) 

fifiö; (djurs) )pt>\im (=een), ^^oifumuö. 
Affölja, V. a. Jaattaa, tä{;ettää, jättää; låta a., 

Iä()ettää mufaan 1. nnjötä. 
Afföra, V. a. tnlettaa 1. toiebä ^^oiö; (i räk- 

nincjar) ^auna maffctufft, fuitata; I)cittää 

1. :|Ji)t)l;fiä )}oié; (purgera) perata (=!aan) 1. 

riffoa ivatfaa, puoltaa, tvt)jentää, ayaa. h3e> 

telalle, utogtaa. 
Afförande medel, n. Ii3atfaa4^er!aaj»a 1. ulo8= 

taica aine. 
Afföring, f. tar))een tefo, »atfan ^5evfau6. 
Afgift, m. maffu, tulli, »ero. 
Afgifva, V. a. antaa, tet^bä. 
Afgif vande, n. antaminen, anto, tefo. 
Afgjord, a. määrättt}, toisfi, tietty, !ieltämä= 

tön; se Afgöra. 
Afgjordt, adv. tobetla, toi8f{§ti, !ieltämättä. 
Afgjuta, V. a. Vaalaa, tel;bä h^alamalla. 
Afgjutniug, f. toalaminen, hjalelma, ixialanne. 
Afglödga, V. a. fuumentaa, fuumentamaUa 

erittää. 
Afgiiaga, V. a. järfiä 1. faluta (=uan) I. !al= 

\vaa 1. natevtaa :|JoiS 1. |5oiffi. 
Afgnagande, n. -ning, f. ^oiö = järfiminen, 

).ioiö=!aluaminen, ^lois^farruttaminen. 
Afgnida, -gnugga, v. a. ^ieroa 1. l^ievtää 1. 

l)innittaa 1. tit;nnttaa :|)oi§. 
Afgrund, m. )^Dt)iattoniung; (djup) fuilu, ftj= 

n.n)i)ö; (fig.) fabotuö; lyorna, ^eltoetti. 
Afgrundsaude, m. temi^D, \<\xvi, ^al;alaincn, 

tabotuffen l;enti. 
Afgrundslik, a. ^a^laiS=, fabotuffen. 
Afgrundsläga, f. f)ornan=tnli, rieta§ ^imo. 
Afgrnndslöje, n. ipal)alaiS-^ 1. t}ornan=nanru. 
Afgud, m. el)ä»iumala. 
Afguda, V. a. jnmalcittaa, ^itää jumalana, 

tet;bä jnmalaffenfa. 
Afgndabeläte, n. -bild, m. e^ä=jutnalan !utt>a. 
Afgudadyrkan, f. e)iä=jumalan ^altoelnS, c^^ä= 

jnmalnn^. 
Afgudadyrkare, m. e^ä=jnmalincu, e|.\i=jumaä 

ian v>ain)elija. 
Afgud ahus, n. e^iä^jumalan l)uone 1. firtfc. 
Afgudasvar, u. e)5ä=jumalan iimjitanö. 
Afguderi, n. e).Hi=jumaluuS, e)Jä=jumalan )i;>ah 

tveluS, jnmalattomnu?. 
Afgudisk, a. e^ä4umalinen. 
Afgå, V. n. Iäl)teä 1. mennä, erota (--oan), e= 

retä (--tenen); fnlna. 
Afgäng, ni. lähtö, V^c^iö^uieno, ero, evfcncmi» 

nen; fulnminen, irälienn^e. 



Afgängsbetyg, n. ^jääfö^cbiötné. 

Afgäld, c. (lagt.) icero, t»ucro=matfn. 

Afgärda, v. a. aibata eritlenfä, eroittaa iväli» 
aibatla. 

Afgärda, a. (kameralt.) a. by, fi)bän=maan fci- 
lä; a. hemman, uubi8'talo, fi)bän»maan ta= 
lo; a. åker, um:>3i = )^elto, :)3elto eri^aituu!» 

Afgöra, V. a. ^^dättää, ratfai§ta; jag tager 

det för afgjordt, miuun mielestäni on fe 

fofonanfa tciöfi afia, ^jibän fen il^au Moax= 

mana. 
Afgörande, n. ^^äätöS, ).^äättäntinen; målet är 

under a., afia on ^^äätettän^änä. 
Afgörande, a. (vigtig), ratfaifenm, tävfeä, täi)» 

iDellinen, mal;tinen. 
Af hacka, v. a. l;afata ^oiS 1. ^oiffi, ^aloittaa. 
Afhaka, v. a. ^sääötää l)aoiSta anti, aufaieta, 
Afliakning, f. Ijalam 1. l)aoiéta aufominen 1. 

^säästäminen. 
Afhalka, v. n. liufna 1. liufa^taa 1. ittievä^* 

tää :t^oiS 1. ftjrjään. 
Af handia, v. a. (af tala) feSluSteöa, toimit' 

taa; (i skrift) aineellifeéti firjoittaa, felit= 

tää, efitellä, tuttia. 
Afhandling, f. (aftal) feSfugtelemuS, toäli=^ 

^ul)e, fuoStumuS, wäli»tirja; (skrift) aineel= 

lincn tirjoituS, efitelmä, tutfinto, tutfelmuS. 
Afharka, v. a. f)arata; farl)ita. 
Afhjelpa, v. a. auttaa, :parantaa, ^.loiStaa, ti?l)^ 

bt)ttää; a. med behörigt slut, lo^JuUifeStt 

:|)äättää. 
Afhjelpande, n. auttaminen, Vaarantaminen, 

^.larannnS, :|)oiSto, tt)t)bt)tl)S. 
Afhngga, v. a. Ijatata Jpoiffi, tl}t.nötää, fat» 

faista. 
Afhuggning, f. :|5oiffi=f)affauö, fatfaifeminen, 

ti)^jistäminen, tlj^sist^ö. 
Afhytia, v. a. I)i3t)lätä ^oiS 1. tafaiictfi. 
Afliysa, V. a. (hemman) l)äunttää, panna au= 

tiotfi; (en åbo) ajaa ^oiS tilalta, l^iätää. 
Afhalla, v. a. eStää, ).ntätl}ttää, l;äätää, tor= 

jua; (älska) )5itää In^^änä, fnofitella, xa-- 

faStaa; a. sig, v. r. ^nbätt^ä, )M)ft)ä eriHän- 

fä (jstfin); olla nauttimatta. 
Af hållande, n. jsibättämiucn, estäminen. 
Afliållen, a. (älskad) {}X)\vma ^.nbctt^, fuo» 

fittu, rafastettu. 
Afhalla, v. a. laaiaa. (^i>\i). 
Afhälhiing, f. (^^ois) faatautiuen. 
Afliämta, v. a. noutaa, tuoba (|''OiS), )5eviä. 
Afhämtning, f. noutaminen, nouto, )3erimi» 

nen, tuominen. 
Af hända, v. a. toiebä 1. ottaa )5oiS, ).talja8tao, 

menettää, rijöötää; (Ufvet) furmata, ta)3)3oa; 

a. sig ngt, v. r. menettää, fuluttaa, mt)l)bä 

)jcis; Inc^ma (jstfin); (Hfoet) furmata 1. 

menettää 1. ia^fs^^aa itfeufä. 
Af händande, n. ryöstäminen, r^öStö, )3alja8= 

taminen, ^.HiljaStuS; luopuminen, menetijS, 

furmaamiuen. 



Afh 



All 



Afhändelig, a. vi)ögtöu 1. nienetvt)cn alainen; 

)jci§=annetta>va ; hioirutcttaitia. 
Afhängig, a. alamainen, tt(anan=ataincn, tc>i= 

fcn tat^bo^fa clenm. 
Afhängighet, f. itiaHan^alaijuuö. 
Afhulja, V. a. )3aljaStaa; (fiy.) palJMtaa, \U 

mi jaattaa 1. tucba. 
Afhöljniiig, f. |>alja^tamineu, :|Jolja§tU'g. 
Afhöra, v. a. huinncUa (4elen), fuuUella (»te» 

Ien); (nttnen) fuuluéteHa, fuulta, f^fellä. 
Af hörande, n. funntelemincn; (vittnens) !uu» 

luStelcminen, fiifeleminen. 
Afjemka, v. a. tafata, tafoitcCa, laitella, fc» 

laitella; a— s, pass. tafcta, (=can), tasoittua, 

mufaiitua. 
Afkamnia, v. a. tammata (»)>oan) 1. fu!ia 1. 

f)arjata ^cig. 
Afkanta, v. a. reunata, cttaa 1. Icifata \x\x- 

jät 1. reunat :peiö. 
Af kantande, n. -ning, f. reuuaaminen, rcn= 

nain otto 1. leiftaaminen. 
Afkapa, v. a. (sjvt.) l^atata 1. Uicbä :|Joi{ti. 
Afkasta, v. a. luoba 1. teiSfata 1. licittää 1. 

riifua ^oiS 1. ^Jiiältänfä; (om en egendumj 

tuottaa, antaa; denna egendom a — r lOu 

tunnor, tämä tila tuottaa 100 tl)nnl)viä, 

täetä tilalta läl)tee 100 ti)nnl)riä. 
Af kastning, f. fato, tulo, läl)tö, irilja, auto, 

faaliS (4iu), n.moben»tulo. 
Afkimma, v. a. (tunnh.) h)öbä 1. foll)ia lai» 

bat (astiasta). 
Afklaga, v. a. iTjalittaa; ^valittamalla ^^ciö» 

taa 1. eötää, e^)uuttaa. 
Afklaina, v. n. jeletä (»fencn); (om himmein) 

fecStijä, feletä, felttä (»Itiän). 
Afklippa, V. a. leifata Voitti, feritä (»tfcn); 

(genom klippning a/bilda) leifata j=htn tutoa. 
Afklyfva, v. a. ^alaigta (»faifen) erillenfä, !;«» 

laista. 
Afkläda, v. a. riifua, ottaa ^>oiS; a. sig, (all 

blygsel o. s. v.) iuopua l;änjl)Stä, tieltää 

faifti luipl) j. n. e. 
Afklidd, a. viifnttu, alaStoiu, Viilj^i^ötcttu; va- 
ra a., olla alaeti 1. »raatteitta. 
Afklämma, v. a. vutiStaa 1. ^uviStaa 1. ^.^u= 

fevtaa :poitfi 1. irti 1. \m^. 
Afknappa, v. a. niutcntaa, tr*ä[;entää. 
Afknappning, f. iräfientämiucn, lräl)cnni)S. 
Afknipa, v. a. niptetää 1. uäpii?tää poiS 1. 

).ioitti; (figO unebä 1. ottaa 1. pufevtaa (j. tulta). 
Afknyta,'v. a. aufaiSta 1. aiwata I. iniäStää 

fclmuSta. 
Afkok, n. feitoö (»tl'cui, fcitc, tcitäuuc. 
Afkoka, V. a. teittää, ficluittaa, uuttaa. 
Afkokande, n. fcittämiiicu, uuttaminen. 
Afkokning, f. uutoi?, ticbutUiJ, feite, teitoS. 
Afkomling, m. fitiö, jäUciucu. 
Afkomma, f. fitiö, fufu; jäUeifet, jälfecn^tu» 

lea^aijet (j^l-); (djurs a.) poitue (=een), ^oi-- 

tumuss, )5eiuus. 
Afkopiera, v. a. fo^noita (4fen), jäljentää. 



Afkoppla, V. a. ^äästää 1. laSfea fal;leista. 
Afkorta, v. a. It)l)entää, »äbentää. 
Afkortande, n. -ning, f. leventäminen, ItJ-^ 

l)enut)S, lcäl)enni}S, l^elpotuS. 
Afkorta?, v. p. Iij^emietääu, Itjl^cntijä (»ncu), 

»iiSlientiiä. 
Afkortningslängd, m. iijäl;ennl)6=firja. 
Afkratta, v. a. bavata 1. fuopina Vul)taaffi 1. 

taiaifetfi. 
Af kunna, v. a. julistaa, fuuluttaa, julfaiSta, 

tel;bä tiettäträ![i, antaa tietää. 
Afkuniiande, n. julistaminen, juliStuS, fuu» 

luttamiuen, fuulutus. 
Afkyla, v. a. jääl^blUtää, !ölmentää, »iiliS» 

tää, foilwaStaa; (fig.) laimentaa; bli afkyld, 

jääbtuä, nnilistt)ä; a. sig, v. r. jpiltpasteHa, 

untpcttella. 
Afkylare, m. I)til)=aStia, jäälibl)ttäjä, jääbbi?tin. 
Afkylas, v. p. jääbtuä, tpliuetä (»nen), n?ii» 

liétl)ä; (fig) laimeta /^ncu), tplmetä (=neu). 
Afkylning, f. jääl)bi)ttäminen, jääl^bl^t^S, »ii» 

liStl}S, »il»aStuS. 
Afla, V. a. fiittää, fiitettä; (gods) l)au!tia. 
A tl as, V. p. fijitä (=tiän), fiitä (»tiäti). 
Afiagring, f. terroituS, ferroStuminen. 
Afiande, n. fiiltämiucu, fiit^S, fiitäutö. 
Aflassa, v. a. puvfaa 1. tpljjentää fucvmaa 1. 

fältttljStä. 
Aflassaiide, n. -ning, f. tuovmau 1. jäll)tl}f» 

fcn f.Htrtamineu 1. n)l)jenni)S. 
Aflasta, V. a. pnirtaa l. t^bjeutää laStia, laS» 

tata 1. läbettää dainjaHa joboutin). 
Aflat, m. fi}nniu»auue (»teen) 1. »päästi). 
Aflatsbref, n. auuc»firja, fenti»fuitti, fl)nniu' 

)>ääéti5»tuitti. 
Ailatskrämare, n. anteen»faup^)ia8 (»aan), f^u» 

nin»päästön mijöjä. 
Afieda, v. a. jobbattaa 1. fääntää 1. hjäistää 

1. Jinettää 1. lafifea 1. juotfuttaa :poiS, ftjrjiS» 

tää, poistaa. 
Alledare, m. poiS»jol)battaja, roäiStäjä, poiS' 

taja; (kem.) jobtajaiucu. 
Alledniug, f. pcis^jobbattamiueu, poistaminen; 

laSfeminen, poi^^obto, »äistö, poisto. 
Aflefvor, f. pl. jäänuös, jäte, täl;be. 
Allelse, f. fiitäuti5, fiittämvS. 
Afleuina, v. a. antaa, jättää, antaa 1. jättää 

pois 1. uloS. 
Aiiemnande, n. jätti?, aitto, uloS»antaminen. 
Afleverera, v. a. toimittaa ^oiS, antaa uIoS, 

jättää; a. någonstädes, jättää 1. tttieba jo» 

I)onfin. 
Atieverc.ing, f. poiS»toimituS 1. toimittaminen. 
Atiida, V. n. tuotta. 

Allidande, n. fuolemiucn, fuclema, fuolo. 
Atiiden, a. fuoUut, uminaja. 
AfJifva, V. a. tappaa, fuolettaa, fuvmata. 
Aflifvande, n. tappaminen, tuolettaminen. 
Afiinda, v. a. pääStää I. ivvoittaa fapaloiMa 1. 

fäär^Stä. 
Aflinge, n. (jord) bautfio- 1. aufio-maa. 



A fl 



Afr 



Afliqvidera, v. a. fuorittaa matin, nmtiaa. 
Aflocka, V. a. ^oufutetta 1. fielitettä 1. trte= 
foitefla ^oiS 1. urcS; a. gäfva, Jinefoitefla 
(joht) {af)jotttamaan 1. labja (|=fu(ta); a. en 
bekännelse, tinetcflä tunnustamaan. 
Aflopp, n. juofiu, l'dl)t'ö, Ipääit), fulfu. 
Afloppsdike, n. ftiiemäri- h tttctto» 1. toa(ta=oja. 
Afloppsrör, n. laSfu^^.nt))).^ 1. 4or»t. 
Aflossa, V. a. ))ääötää irvaKenfa 1. auft, iv= 
voittaa, :|5urfaa; (ett skott) laufatSta, am)Jua. 
Aflyfta, V. a. not^taa ^.loii^; ottaa uIo8. 
Afiysa. V. a. fuuUttufietla cStää, fieltää, ^a= 
lauttaa, epuuttaa, ^cva^ttää; (en riksdag) 
pääMijtii julistaa. 
Aflysning, f. ticIto=fuuTutuS, e^mutuS. 
Aflång, a, foifea, ))itfu(ainen; i^itfän-omainen. 
Aflåta, V. a. jättää 1. antaa ^oiS, mt)öbä; a. 
en skrifvelse, antaa, täfiettää, ^Janna !irjoi= 
tu8 1. firja. 
Aflåtande, n. mi)ömincn, antaminen, jättäminen. 
Aflägga, V. a. (peittää 1. jättää 1. i^anna ^oi§; 
panna talteen, tattita (=tfen); luopua (jstfin); 
(besök) fät)bä ter»i?ef)timäöjä 1. tevnjeifiHä 1 
nneraiöfa 1. »ievaififla, tem^ef)tää; (ed) xoan- 
noa, tet)bä ntala; (prr/, examen) fät^bä 1. 
feifoa tuttinto 1. foetuS, tebbä näi)ttö; (täken- 
skajj) tz^tä lufu 1. tili; (träd) istuttaa. 
Afläggare, m. aahilva, olelmo, iStufaS. 
Aflägsen. a. etäinen, fau!ainen, fljrjäinen; a. 

gata, fi)rjä=!atu; a. tid, ammoinen aifa. 
Aflägsenhet, f. etäift^^S, faufaifuuS, matfa. 
Aflägse, adv. etäällä, faufana, ft)vjäsiä. 
Aflägsna, v. a. triebä 1. iaattaa ebemmäffi 1. 
:|5oiS; ^joistaa, aneroittaa; a. sig, v. r. aS= 
tua ebemmäffi, paeta (=fenen), ottaa cronfa, 
mennä pois, poitistua. 
Aflägsnande, n. poiS=faattaminen 1. itneminen, 
hjieroittamineu, poistaminen; pafeneminen, 
poiS-meno, poifistumincn. 
Aflöna, V. a. palfata, maffaa palffaa. 
Aflöning, f. paltta, paltfauS, patfoituS. 
Aflöpa, V. n. juosta 1. aneritä poiS; IaSfeu= 

tua; topa()tua, tä^bä, fufautna. 
Aflöpning, f. pois^juoffu; laSfemiuen, päättl}= 

minen, aftan farminen. 
Aflösa, V. a. (fnln synd l. hanti) pääStää; 
(oakt) teail^ettaa, umorottaa; päästää, laS» 
fea; tulla n^uorcnfa 1. [ijaan. 
Aflösning, f. päästij; ivapautuS; ix^uorottami- 

nen, fijaan^tulo. 
Afmagra, v. n. (aif)tua. 
Afmagrande, n. -ring, f. laibtuminen. 
Afmarsch, m. marSJiin Iäl)ti5; trumma till a., 

(l)öbä Iäf;böffi, l^c^bä Iäf)ti)n-umpua. 
Afmarschera, v. n. lähteä marSfimaan, marS= 

fia pois, alfaa marSfv. 
Afmasta, v. a. ottaa 1. laSfca maStot poiS 
(laittjalta); a-d, jolta on mastot laSfettu 1. 
otettu. 
Afmatta, v. a. n>oin?uttaa, ^^eifontaa, nään= 
n^ttöä. I 



Afmattas, v. p. luaipua, ^eifoStua, ^eifota (»ffo» 

nen), t)eifontua. raueta (=fean, =fenen). 
Afmattande, n. i»oi)-DUttaminen, »oiifutuä, ]^et= 

fontaminen. 
Afmattning, f. ipoiimttuS; tootpumuS, iiioitcuf» 

fisfa olo, näänti^mtiS, l&eiffouS. 
Afmeja, v. a. niittää, Ii)öbä maalaan. 
Afmäla, v. a. fuitiata, maalata; (fig.) futoaitta. 
Afmälning, f. full^a, fuicanS, maalauS. 
Afmäta, v. a. mitata, mittailla. 
Afmätuing, f. mittaaminen, mittaus. 
Afmiitt, a. (fig.) peräti tarffa, mitteteträ, mää= 

räfäS. 
Afmönstra, v. a. (milit.) pitää IoppU= 1. fäl^tö^ 

fatfelmus 1. =foetuS; (sjöt.) pääfenjäfft fatfe= 

luttaa, fatfelulla päästää; päästää, (aSfea, 

eroittaa. 
Afnypa, v. a. nipistää poiS, fatfaiSta. 
Afnysta, v. a. feriä poiS. 
Afnystning, f. poiS^ferimiueu. 
Afnämare, m. cStaja. 
Afnöta, V. a. fnluttaa 1. f;iitiuttaa. 
Afnött, a. fulunut, fulunnainen. 
Aforism, m. apf)oriSmi, mietelmä, murto4aufe. 
Aforistisk, a. apl^oriSmi{linen,mietelmäIIinen, 

(t)f)i?in mietelmin lanfuttu 1. tef;tt) 1. ojoitettu. 
Afpacka, v. a. purfaa fuormaa, t^f)jentää. 
Afpackning,f. fuorman purfaminen, ti)l;jennV8. 
Afpassa, v. a. fotinttaa, foioitella, mnfauttaa, 

iunnnitella, afcttaa. 
Afpiska, V. a. pieffää, pieStä (»ffen), l^ojua poif- 

fi 1. pufitaaffi. 
Afplana, v. a. pt)l)f)fiä poiS, tafoittaa; (synd) 

fon)ittaa, maffaa, ppl)]^fiä. 
Af planka, v a. eroittaa laipioÖa, teljbä toä(t= 

feinä. 
Afplankning, f. laipio, Uiäti^feinä, aitauS, far= 

fina, foppilo. 
Afplocka, V. a. poimia, nouffia, poimia 1. 

ncutfia fatffi 1. paljaafft. 
Afplockande, u. -niug, f. poimiminen, nonf' 

fiminen. 
Afpläga, V. a. p^^tää, fävttää. 
Afplana, v. a. ppl}I)fiä poiS. 
Afplöja, V. a. t\)nia<3. poiffi. 
Afpressa, v. a. pufevtaa poiS; fiSfoa (j.fiii 

i=fulta). 
Afpressande, n. -ning, f. pciS^pufertaminen, 

puferrus; fisfominen. 
Afprieka, v. a. merfitä (=tfen), pilfoittaa, pis= 

teCä. 
Afpruta, V. a. tinfiä; f;elpoittaa. 
Afprägla, v. a. futtiata, painaa, muoboStaa. 
Afpumpa, V. a. (nyhet, hemlighet) \ai;>i;>aa 1. 

ubella falaifuus 1. uutifet. 
Afputsa, V. a. fiihjota (=aan), pu^biStaa, ftistitä. 
Afpala, V. a. Ujaajoittaa, paaluttaa. 
Afqvista, v.a. farfia; a— d skog, farfiffo=metfä. 
Afrad, m. trero, tulo, maa= 1. h>uori=it>ero. 
Afradsspannmål, m. ft>ero=j^hjät. 



Afi 



Ai: 



Afraka, v. a. (skägg) ajaa 1. aletia (parta 1. 

^)avtaa). 
Afrakande, n. -ning, f. ^Jorran ajo. 
Afraspa, v. a. jämftä 1. faaVnittaa ).>oie. 
Afreda, v. a. (maf) \mixmtaa 1. facttaa. 
Afredning, f. fuuruStamtnen, fuuvu^. 
Afrepa, v. a (fjäder) f«niä; (l<{0 viintä. 
Afresa, v. n. läf)teä iTtatfaan. 
Afresa, f. inatfaaii lä^tö, lähtö. 
Afrida, v. a. ratfaStaa poiö. 
Afrifva, v. a. repiä 1. in)(;tää poiS; retväiötä; 

jauf)aa (wäriäj. 
Afrifniug, f. poi«=reptnunen; jauhettu »ärt. 
Afrikan, m. -anska, f. 2lf)riffalatnen. 
Afrinna, v. a. juoöta 1. iralua 1. »uotaa poi§ 

1. tuilKtin. 
Afrita, v. a. piiriu^taa, fcpietta i/ticn) piiru^^ 

tuota, rittata. 
Afritning,f. pttru§tu§, piiruötuficn fopta, huva- 

pnnmm, jäfti'pttrn8tue. 
Afrulla, V. a. UHCrettää pote 1. alaé, piirfaa, 

fe£)ittää. 
Afrmula, v. a. pi)örtétää, tet)bä pl)öreäffi; (fig.) 

Iitoitnuttaa, tebbä htonteixmfri; a— d me- 
ning, luoitteira laitie. 
Afrundad, a. (hot.) pliöreä-pätiteit. 
Afnindning, f. pt)öriétämtnett, ppörcittH)§. 
Afruttna, v. n. ntäbätä (»täiKit) 1. lafiota (»oan) 

1. ntahittita poi«. 
Afrycka, v. a. reipöistä (=pätien) 1. itti^tää 1 

temtnaiöta (»paiieni pois 1. irti; v. n. (ifält) 

lähteä fctaait 1. inaröftae. 
Afryckning, f. poiö-rcpäiicmiiten, trti=rcpäiie= 

minen, tempaaminen. 
Afråda, v. a. tieltää, eStää, eétctlä, pin)tää ftto= 

puntaan, ennätä (epään). 
Af)'ädande, n. tieltäminen, estäminen. 
Afrakna, v. a. Ottaa 1. croittaa poié, otta ht= 

fuun ottamatta, httea poi§. 
Afräkning, f. poiö^otto, poiö4uf etninen. 
Afräte, n. fuutect, fuube = oIet, fitubc 4)einät, 

pcbfu. 
Afrätta, v. a. tneétata, teloittaa. 
Afrättuing, f. ntegtauS, teloitus. 
Afrättsplats, m. mcétaué» 1. tetoituS^paiffa. 
Afrudja, V. a. poiötaa, raitrvita 1. perata (=taan) 

pois. 
Afiösa, V. a. pDOtittää, rajoittaa. 
Afröta, V. a. tnäbättää 1. lahottaa poi«. 
Afsadla, v. a. rii)ua fatula, ((;ewoietta); a-d, 

jolta on fatula riifuttu. 
Afsagd, a. (dom) jutiStettu; (fiende) julfinen 

(tcihoidinen). 
Afsaknad, f. faipauS, itäivä, failio, »abinfo, 

puute; se Saknad. 
Afsalii, adv.; tili a., fanpafft, faupan. 
Afsats, m. aéÉcIma, pencjerr^ö, penger (=fereeit); 

pof)ja=fafo, pohjaanpa. 
Afse, V. a. tarfoittaa, tä^bätä, fatfoa; fogfea 

(j.!in 1. jhfiit) pitää hitua 1. f)UOlia (jsttin). 
Afseende, n. tatjanto, tortottuS; fu^be; lufu, 



fo()ta; med a. dera, fen fu^teen, fiiheu 
nä()ben; i h vilket a.; jonfa »uoffi; be- 
trakta en sak i flere a — n, fatfetta aftaa 
monetta puolin 1. monesta fof;ben; göra 
a. på, pitää luhta 1. wäliä (jStfiit), patt= 
na huctinffenfa, huolia; hafva a. på, tar» 
fcittaa (j.fini, fuiiliia 1. toSfea yhfin); ^i*"'' 
a. pa, (jbfiui nähben 1. fatfoen; utan a. på, 
huolimatta, fatfcmatta: i alla a— n, faifin 
puolin; i imet a., ci minfään puolesta; i 
mer än ett a., ufeammin puolin: i fysiskt 
a., luonnon puolesta, luontoon nä^beii. 

Afsegla, V. n. purjeljtia pois. 

Afsides, adv. ft;rjäsfä, ft)rjään_; eriffänfä, eril 
lenfä, etääöä, etäälle; a. heläge t ställe, pffi 
nainen 1. erinäinen paitla, erä paiffa. 

Afsigkommen, a. tehnoStuuut, rappiolle joit 
tunnt, föt)l;ti)nt?t; tupert^mjt, hupeltmtut, i)h 
feltpni)t. 

Afsigt, m. tarfoitits, tuuma, mieli, aie (=feen), 
aifomuS, fäfei}S; hafva för a., fäetä (4cän), 
mieliä, aifoa, olla aifeisfa, tarfoittaa; utan 
a. , (utua pitämättä, fuotta, ilman aifoja =ni, 
'ft, »nfa <!ic.: jag har för a., miitutta on ai= 
tomuS 1. aifomuffeni on; jag har för a. att 
göra det, minulla on aifomuS tehbä fitä; 
han har länge haft den goda a — en, ^ä= 
ncllä on fauan oUut fe f;imiä aifomué; i a. 
att hämnas, foStaaffenfa; med afsigt, (fit, 
uppsåt) »afeti, ehboKa =ni, =ft, »nfa, o. s. v., 
tahalla, =ni, ^c. 

Afsigtlig, a. ehboffinen, aiottu, tarfoitettu. 

Afsigtslös, a. tarfoituffeton, ilman tarfoitnf- 
fetta oletrta 1. tapahtuma, fuottainen, aito» 
maton. 

Afsikta, v. a. feuloa erittcnfä 1. poiS. 

AtVila, v. a. ftiivitä (>tien), [iiunli^itä (=tfen). 

Afsilning, f. ftiit)iminen, fiitintöitfeminen. 

Afsina, v. n. ehti)ä, niufcntua, ttähetä. 

Af.sitta, v. n. (af hästen) lähteä ^enjoifcn fe= 
lästa; v. a.; a. böter, istua fafoSta »aufe 
ubeSfa. 

Afsjunga, v. a. laulaa, ivcifata. 

Afskaf, n. nölihtä, faape (=pecn), ^öl^fe. 

Afskaffa, v. a poiStaa, peittää poiS, bäluii 
tää, lopettaa, fumota. 

Afskaffande, n. poistaminen, poiS^eittäminen, 
l;ä»ittäminen, ^ä»iti)S, lopetuS. 

Afskafning, f. poiS^faaputuS, faappiminen. 

Afskafva, v. a. faaputtaa 1. faappia 1. fulut^ 
taa I. Ii}öttää (poiS). 

Af.-kaka, v. a. fariStaa 1. fariStetta 1. pubiS= 
taa 1. pubistella 1. »aristaa poiS. 

Afskala, v. a. fuoria, foloa. 

Afsked, n. ero, iinrta=ero; jää = f;t)tt>äifet, {>l>^ 
roästi^jättö. 

Afskeda, v. a. eroittaa 1. lagfea »iraSta, pan 
tta wiralta; ajaa 1. fäsfeä poiS, fuittaa. 

Afskedsbesök, n. jää«^^lX)äiriflä fä^nti, lä^tö 
fä^nti. 



Afs 



AU 



Afskedsbetyg, u. :|jää§tö=tobiötuö, evo=tDbi8tu«. 
Afskedsbref, n. :|)äa§ti5=!irja, ero^ftrja. 
Afskedskalas, n. läfftätfet, lä^tönn^ti^i^t, ev!a= 

jaifct Cj}l.)- 
Afskedspass, n. ^jää8tö=!tvia. 
Afskedspredikan, f. lähtösaarna. 
Afskeppa, v. a. rtMebä laiwotta, laiivata iiloö. 
Afskeppning, f. ulc84at»au§, itle84aiivaami 

iien. 
Afskicka, v. a. Iä()ettää. 
Afskickuing, f. tallettaminen, (äijeti)?. 
Afskild, a. critttnen, erinäinen, eroitcttn. 
Afskildt, adv. eriflänfä, t)!finäniä. 
Afskilja, V. a. trroittaa, erittää, 1.\inna eril 

lenfä, eroittaa, jataa. 
Afskjnta, v. a. lanfaista, lanfca, liiwai^ta 

(4<ailcn), ara^nia i^oi^. 
Afskjutsa, V. a. fnlettaa, Jinebä; ajaa. 
Af.-^kolla, V. a. taltata ^.^aljaatfi, for^cntaa. 
Afskotta, -skoäa, v. a Inoba 1. lainoita (=tien) 

)?ci8. 

Afskranka, v. a.ercittaa (aiVnoHa l.li^ä[t=I)ätitlä. 
Afskrankiiing, f. laipiotta ercittaminen; ma= 

taiatta lai^jictla ercitettn tila, bäfitti>, tavfi» 

natfo, I)äffine. 
Afskrap, n. taaJ^peet, rnl;fa, runppu, :>.'ärtl}; 

l)t)\h}, l)eittiö, l;tiltt)läinen; rcSta=n^äti. 
Afskrapa, v. a. taappia pciö. 
Afskrifning, f. jäljcmU)?, fclJian-tefo, !c|.Moit= 

jeininen; (t räkning) u^ät)enni)8. 
Afskrift, m. !cpia, jäljenni^ö. 
Afskrifva, v. a. tet)bä fcpia, fo^.noita (^tfen), 

jäljentää; (en räkning) ^^V^()fiä tfixi, panna 

mafietntft. 
Afskiifvare, m. fcpioitftja, fepian=tefijä, jäl= 

jentäjä. 
Afskrubba, v. a. l)tn.nittaa, fuluttaa, l)ieroa. 
Afskrufva, v. a. lantca 1. irrcittaa 1. alimta 

ruuhia, muurata anti. 
Afskräcka, v. a. peläStpttää 1. peleittaa I. pc= 

lättää (poi8). 
Afskräckas, v. p. pclettetaan 1. pelä§ti?ä pci?, 

famoa, tamoffua. 
Afskräckande, subst. n. pelcittaminen; adj. 

famala, pelättätvä, pelcittaum, l)imnttän.H-i, 

famctttauia. 
Afskräda, v. a. perata (=Iaan), pufibiStaa. 
Afskräde n. perteet, rnuppu; (af m) totfut, 

fncöfut, fortet. 
Afskubba, v. a. fnluttaa, t^^nl)ttää potS. 
Afskudda, v. a. (ett vk) Incba 1. beittää pääl= 

tänfä; (skam) pctötaa. 
Afskuddande, n.pDi84etttäminen,pct8taniinen. 
Alekuin, n. toaabto; l;eittti5t, bpltiiU, tn}tvt, 

roigtc=i«äfi. 
Afskiimma, v. a. cttaa liiaabto pci^; (mjölk) 

tnoria, termca. 
Afskura, v. a. fivfaötaa, pul)biötaa, ftt^tttä, 

pestä. 
Afsky, y. a. (o. imp.) (minua) innoittaa, (mi' 

nua) liettää; famca, !aut;i8tna; jag afskyr 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



att gå dit, en itfeä 1. birttjeä 1. on fanbis^ 

taira mennä ftnne. 
Afsky, m. famo, tanf;iStuS, inbo, iletl}8, n)a9= 

ten=mteltft}t)8. 
Afsky värd, a. ilfeä, tiettänsä, inbeittaiva: af- 

skyvärd person, ilfiö, iletl)§; bli a. inl)C8tna. 
Afskära, v. a. Ictfata 1. leitellä peitti I. pct8, 

fatfai^ta; fäubä peitti, balfaiota; (en här) 

eStää 1. tattaix^ta (anboUie^joufte) toifeStanfa 

1. maaStanja. 
Afskärning, f. leiffan?, fatfaifeminen. 
Afskärningslinie, f. Ieiffau8=iintlrta. 
Afskäriiingsplan. n. leittanäspinta 1. -tafo. 
Afskäruingspunkt, m. Ieiffan8=pi8te, fol;tau8- 

ptöte. 
Afskölja, v. a. t;nut)tca 1. Irirnttaa 1. ivalaa 

1. tvakiia pei€. 
Afslag, n. epäl^6, ficltc, ivastaan-li)i>nti; (pri- 
sets) IjelpcituS, alennn^^, iräbennp?; upp- och 

a., ne§tc= ja la8fn4)nnto; gitVa a., antaa 

fieltäwä »vaktan?, etinitä, lt)t^bä UMOtaan. 
Afslagen, a. tiellettt?, cc^tettu, en\itti); afslaget 

dricka, Jräitäbtpnttt, lainui>tunut juLMna. 
Afslamnia, v. a. (btr,jt\) blUlbtea I. meruts 

I. liettää pcig 1. pnhtaaffi, pnbbietaa. 
Afslicka, v. a. nuclta, nnolce<tella 1. nnoleffia 

pois. 
Afsliuta, v. n. linfabtaa 1. linfua 1. fnljal)taa 

pciö I. alaS. 
Afslipa, v. a. taI)ota (=fcan) 1. I;ica pois 1. 

tofaifefft, laSfea ftleäffi. 
Afslipaiide, n. -ning, f. pci8 = tal)fcamtnen 1. 

4;tDminen, filittäminen. 
Afslita, v. a. repiä 1. reiväiStä (4^äiien) 1. fat- 

faiöta pciffi 1. pct§ 1. irti, fatfca. 
Afslockna, v. n. famtnuSfetla; (dö) fammua. 
Afslumra, v. n. nuffna, ivaipua nueen; (dö) 

nnttna, fuotla. 
Afsluta, v. a. päättää, lopettaa, rattaista; (ett 

köp o. s. v.) fopia, fuostna (jstfin), tel^bä. 
Afslutande, u. päätijs, lopetuS, vatfaifeminen, 

fopiminen, fnostnnta. 
Af.^^lutta, v. a. faltcttaa, tet)bä Jinerntfi; v. u. 

faltottua, falteuta. 
Afslä, v. a. It)i5bä poiffi, fatfoa, fatfaiSta; (an- 
fall o.s. v.) :poiStaa, bäätää, umStnStaa, It)!?» 

bäitä haastaan; (pris) alentaa, laefea, bno= 

jentaa, HHil;entää; (beyämi,) oUa mnijntä= 

inättä 1. antamatta 1. fnc^tnmatta, h)i3bä 

ivastaan, fieltää. 
Afslöja, v. a paljastaa; tnoba 1. faattaa tlmt. 
Afsniak, ni ivaéten=^micli|>l)S, inl;o, iletbS, ttinu 

pci)S, niiro; jag har a., minna inhottaa 1. 

ilcttää, on minusta uiaSten-mieleistä; vaeka 

a., int)ottaa 1. tlettää 1. ti)mpei)itää (j.fiitfi). 
Afsmala, v. a. fan.^entaa, l;ottentaa, fotfentaa, 
Afsmalna, v. n. fatvcta (spenen), boifcta (=ffe= 

nen), foieta (=fenen), foifeutna. 
Afsmula, v. a. murentaa 1. janbcntaa 1. ron» 

luentaa pcis; (smula sicj) mureta, murentua, 
Afsmälla, v. a. laufaista; v. n. lanwcta (=feanK 
2 



10 



Afs 



Afs 



Afsmälta, v. a. futata 1. mfattaa )30t§; v.n. fu(aa. 
Afsneda, v. a. Icifata nnictoffi, »riistää, tt>u8' 

teaa. 

Afsnyta, v. a. niiStää V^iö 1. l.ni()taaffi. 
Afsnäsa, v. a. tö^étäi^tä ipoiiM. 
Afsuäsning, f. jvvtfä 1. tca^a waétaii^, tDl)ö> 

Afsdiinia, V. n. itutEua, tuciuiä nutuffiin, ui= 

naitua, fuctla. 
Afsopa, V. a. (afaif^ta ^.■'oi?. 
Afspegla, V. a. tuiraétaa; a. sig, v. r. fu= 

»a^tua, fujpata itienfä, fuiraötaa (jt)tin). 
Afspel, n. fumouS (fovttein,), faatc; göra a., 

fumcta (»oan), faataa. 
Afspela, V. a. ajoittaa )>e(i?fä. 
Afspetsa, v. a. buivi^taa, teroittaa. 
Afspilha, V. a. ^nvötca 1- tiitca )JoiS 1. irti; 

färfcä firpaleitfi, Vivätca, ^itötaroiba. 
Afspi.-a, V. a. ructtia, raanta; (mtd löften o. 

s. o), tliiibuttää, mittaa. 
AfspJL-lka, V. a. liistoa, i^aitoa fäleitfi. 
Afsplittni, V. a. tnöbä fäveitfi 1. fir^aleifft, 

;>iri>toa. 
Afspola. V. a. täämiä; (uin vågor) i)ci'waiUa, 

Ioiéfaii>ta ipi^ié). 
Af-pringa, v. n. fatfeta (=can), >?aufat)taa ^loilfi. 
Af.^pråiig, n. ^oifteamiiien, ^cifteama; ^clm; 

göra a., ^^citcta (4fean), te^fcä ^olttji 1. ^oI= 

Afsprätta, v. a. ratfca ^ci8 1. irti. 
Af-päda, V. a. lifätä 1. fetoittaa »ebeflä, mic= 

boötaa, micbcntaa. 
Afspänua, v. a. päästää 1. pää&teflä anti 1. 

irti, (hästar) riifua, |>ää§tää n>aliati'ta. 
Afspäniiande, n. -ning, f. au!i4>ääetämiuen 

1. pääételemirtcn, laufcminen, riiiumineii. 
Afstadna, v. n. ppiäbtnä, icifabtua, tauota 

(sfoani, teöfciituä, heretä (=tiäu), lafata. 
Afstadnaiidp, n. puiäbt^mineu, feijabtumiuen, 

te^fei)tiimiucn. 
Afsiaka, v. a. teitittää, teitillä eroittaa. 
Afstog, n. ii)rjäb^§, erbetijS, b'iii^'i^uöf l^oit- 

tcamincu. 
Af>ticka, V. a. ^nstetlä (joufin mu!aan), mer= 

tita (-tjcn), merfttellä; erota filmään ^^iétä= 

»ä^ti, nämräa erilaiielta. 
Afstickning, f- uiertittelemiucn, inufaan=^ji€- 

tein, muta^pi^jto^. 
Afstiga, V. n. aetua a{a9 1. fbrjään 1- u(c^, 

)ji«täi)tbä fvrjään 1. ftiään, ottaa majan. 
Afstigning, f. alai-- 1. förjääu» 1- uloö^aStu^ 

miueu, majan-otto. 
Afstjelpa, V. a. taataa, fumota (-can). 
Afsiratia, v. a. ranijaieta itaiicni, furittaa. 
Afstiaffaiide, n. ning, f. rantaijemincn, ran^ 

gaiétuS, furituS. 
Afstrjka, v. a. ^.n}t)bfiä 1. )>t}i}bfäietä toiS. 
Afsirbmma, v. n. anrrata, juoöta. 
Af.-tubba, V. a. ti)^ii5tää, fatfoa, kitata 1. ft)n= 

tää jänti (pellolta), längeStää, juuria. 
Afstynipa, v. a. tijöfätä, fattaiöta, tattoa, tXjpM. 



Afstyra, v. a. ^joistaa, ^?ibättää, eStää, jäätää. 

Afstyrka, v. a. se Afråda. 

Afstå, v. a. antaa, jättää, ti)öntää, antaa aU 

tiifft; V. n. luopua (jöttin), beretä (»!eäu). 
Afståeude, n. berteämiucu, beittämincn, jät= 

täminen, altiitfi antaminen, (uopuminen. 
Afstaiid, n. matta, n^ä(i=matta, a\ili, taufai» 

fuu§, etäijtti)?; på vissa a., a\ibän a\iliä; 

pä a., taufaua, matfan pää^iä, etäällä; tau= 

a^a?, mattan pääbäu, etaäUe; pa tio mils a., 

f^mmenen pcnitulman pääojä 1. pääbäu. 
Afstänga, v. a. aibata 1. julfea erillenjä 1. 

uloé; eroittaa, eétää, fultea poiö. 
Afstängande, n. eroittamiuen, eetämineu, eril= 

lenfä 1. poiö-julfemineu, falpaamiuen. 
Afstängsel, m. tt)äli=aita, jalpauS, laipio; far= 

fina, tarl;a. 
Afstöta, V. a. poistaa, f^fätä 1. tijöntää poiS 

1. ala§; lobfaiöta, murtaa. 
Afsuga, V. a. imeä 1. imcfftä pois. 
Afsvala, -svalka, v. a. jääbbljttää, jääl)bl)tc(» 

lä, JciiliStää, anlpoitella. 
Afsvalande, n. jääbbl)ttäminen, jääbbl)ti}S, \v\U 

poitteleminen, »ilnjasteteminen. 
Afsvalna, V. n. jääbt^ä, »iiliStt)ä; (fiy-) fufnt^' 

tä (=nen), jääbtt)ä. 
Afsvalning, f. jääbti)minen, triilistt^miuen. 
Afsveda, v. a. fornjentaa 1. polttaa pot§, täv= 

ujentää. 
Afsvedja, v. a. polttaa faSfetfi, {aötentaa. 
Afsvedjande, n. faefen=poItto, tasEennuS. 
Afsvimma, v. a. pl^iirtl^ä, taintua. 
Afsvuren, a. (fiende) perin-pobjainen, jultinen 

(n>iboilIinen). 
Afsvärja, v. a. walalla fieltää, peittää poiS, 

fieltäptä 1. luopua (jsttin). 
Afsvarjande, n. tt^alafla fieltämiuen, poiö=f)eit= 

täminen. 
Afsäga, v a. fa^ata poitfi 1. poiS. 
Afsaguing, f- poiffi^fabauS. 
Afsäga, v. a. fdom; julistaa; a. sig, v. r. fiel= 

täbtt}ä, luopua, cretä (=!enen) (jstfin). 
Afsägelse, f. ficltäx>tbminen, peräijtpminen, Iuo= 

pumuS. 
Afsälja, V. a. mböbä poiS. 
Afsända, v. a. läbcttää (poiS). 
Afs.indning, f. pois4ä^ettäminen, lä^et^S, la» 

bcttäminen. 
Afsäuka, v. a. (trädg.) istuttaa; (bergshr.) \i)-- 

icentää, laSfea. 
Afsäukning, f. fptoentämineu, i^a>ennb^, laSfu. 
Afsätta, v. a. panna pciS 1. forjään; (från 

syssla) panna (anralta), eroittaa 1. luoirut= 

taa (airastaj; afsatt, »irta^beitto; (^'«•''('O 

miiiJbä; (bottensats) laStea, tebbä, jättää; 

(tekn.) barpilla muuttaa, aicttaa, muutattaa. 

Afsättare, m. m»i3jä; (trädg.) a^efa, taimi. ^ 

Afjättning, f. poiS I. forjään paneminen, an= 

raita paneminen 1. luoauttaminen; (varor) 

meuetfi, fulfu. 
Afsättningsort, m. m^ömis»paitfa, meno-paitfa. 



Afs 

Afsöndra, v. a. erotttaa, erittää; (fysiul) \u- 

tattaa, erittää; a. sig, v. r. eritä (nän), ere= 

tä (=fcneii); lefva afsöndrad, etää itfeffenfä 

1. t)tfin;afsöndradt stycke, lof)cnnainen, pa-- 

lainen, Ic(;tare. 
Afsöndring, f. eroittamiiten, ercituS, to£)fai|e= 

minen. 
Aftackla, v. a. ottaa 1. rtifua tatfauS V^oiv^ ; a— d, 

riifuttu, jolta on taflauö ^oi«, taflauffeton; 

(jftg.) ranfiötua, l^uonontna, Iaif;entua. 
Aftaga, V. a. ottaa :^oii^, h)f)entää; tu«?ata; v. n. 

iräbetä; (om blåst, regn) i^el^oittaa, aleta; (um 

dagarna) Ujt^etä (=enen); (om månen) el)bO?= 

tao.\ (Jursvagas) l^eifontua, Iai(;tua, träfät^tijä. 
Aftagande,n. loä^eueminen; sjukdomen är i a.. 

tauti on loäiäi^tijmään 1. l^elpoittamaan ^>äin. 
Aftal, n. iräli^^ube, fuo^tunto, fo^nnniv^. 
Aftala, V. a. tel}bä hjä(i=pu^e, fopia, juontua 

(j^tfin). 
Aftappa, V. a. laSfea, t^^jentää, juoffnttaa. 
Afteckna, v. a. fnwata, j^iiruätaa, riitata; tu^ 

»raetta. 
Afteckning, f. fuiwaaminen, futrauS, piirustus, 

riittanä. 
Aftjena. v. a maffaa 1. ))atfita (=^tfeu) tljöltä 

1. )>atn,ielufietta. 
Afton, m. ilta, e^tco; högtids a., aatto; i 

afton, tänä iltana; i aftons, eiteu illalla; 

om aftnarna, titafilla, ittoin; det blir afton, 

päilrä illa^tnu 1. iltauu, tulee ilta. 
Aftonbön, f. iltanntfouS. 
Aftongudstjenst, f. itta={irflo. 
Aftonmåltid, m. etjtootlinen, iltainen, illalli» 

nen, ilta^rnofa; äta a., illastaa, illastella, 

fl)Öbä iltaista. 
Aftonrodnad, f. ilta^ruSfo. 
Aftonstjerna, f. ilta» 1. el)too=tä()ti. 
Aftonstund, m. ilta^niljbc, ilta= 1. el)tco4anfi 

(=ben), iltainen. 
Aftonsång, m. ilta= 1. el^too lirlfo, ilta 1. tly- 

too=faarna. 
Aftonvard, m. iltainen, illallinen, el)toollinen. 
Aftoppa, V. a. latUnStaa, latteata, lattcoa, ^a- 

tata lattea poitti 1. tajaijeffi, li^jfiä. 
A f tork a, v. a. p^l)l;fiä poie; fuiteata. 
Aftorkning, f. poiS=))i)t)l;fiininen; fuiteanS, hii= 

teaaminen. 
Aftroppa, V. n. Iäl;teä tnatfoil^infa , marSfia 

pois. 
Afti-uga, V. a. teaatia, liriStää, bofistaa. 
Aftryck, n. painama, painanneS, tuteaama, 

futeaanneS. 
Aftrycka, v. a. painaa, painaa (j.fnn futea); 

(gevär) laufaista, liiteaista (epäilen). 
Aftrvekning, f. tuteauS, painaminen; laufai» 

feminen, liipaiieminen. 
Aftråna, v. n. se Bortträna. 
Afträda, v. n. aStua nloS, ottaa cron[a, (uo= 

pua; V. a. jättää, f)eittää. 
Afträdande, n. iiloö^aStumiuen; l}eittäminen, 

jättäminen. 



Afv 



11 



Afträde, n. evon=otto, ero, eroaminen; nlo6 aS^ 

luminen; (rum) ^^t^Stä, mäti, tartee=paitfa. 
Aftröska, v. a. puiba loppuun. 
Aftunna, v. a. (tappa af) laStea t^nntjristä 

pois, lastea aStia ttj^jiin 1. t^I)jitteen. 
Aftvina, v. n. se Aftyna. 
Aftvinga, v. a. (ngn ngt) pafoittaa, a'^biStaa, 

teaatia (j.fnta j.l^fin). 
Aftvingande, n. pafoituS, al)biStaminen, ViQ.a.'^ 

timinen. 
Aftvä, -tvätta, V. a. peStä 1. pnl)biStaa I. tei' 

ruttaa 1. l;unl;toa pois; (fig.) peStä, ptjt}!;- 

tiä pois. 
Aftvättiiing, f. poiS^pefeminen. 
Aftyna, v. n. riutua, tuil;tua, lafaStua, teai» 

pua, ranteeta (»fean 1. =feuen), pelehtivä, t)oi^ 

fal)tua; (vw L-e.rter) lalaStua, furtastua, fur» 

talttua, tnihtua. 
Aftynande, n. hiit^tuminen, riutuminen, l)oi« 

fat)tumineu, teaipuminen, rauleneminen, pe» 

let)ti)mineu, latastuminen. 
Aftystna, v. n. teaieta (»feuen). 
Aftag, n. läl;tö. 

Af tåga, V. n. fulfea 1 Iäl;teä poiS. 
Aftäcka, V. a. paljaStaa, ateata, aulaista; pur= 

iacL fatto. 
Aftäckning, f. paljastaminen, paljastus. 
Aftälja, V. a. teuolla 1. teeiStää pois. 
Aftömma, v. a. tl)l)jentää, juoffnttaa 1. laS» 

lea tl)l;jiin. 
Afund, m. fateuS, larfauS, farfaSteleteaifuuS. 
Afunda, v. a. -as, v. d. tabebtia, tarfaStella. 
Afundsam, -full, -sjuk, a. tateellinen, tabe^» 

titea, tabe, farfaS {--aan), farfaSteletea. 
Afundsamhet, f. fabcl;titeaifuuS, tarfaSteleteai» 

fuuS. 
Afundsfri, a. fabel^itiniatou, teapaa fateeSta, fa» 

teetön. 
Afundsfrihet, f. !abel)timattomuuS, fatectto» 

mnuS. 
Afundsjuka, f. se Afund. 
Afundsman, m. fabeljtija, paI;an=fnopa, farfaS» 

telija. 
Afundsvärd, a. fabel;bittatea, fateutta noStat» 

tatea, mieltä faiteiatea; il;meteltäteä, ilimcet» 

linen, eriu=cmaiuen. 
Afvakta, v. a. tearrota, obottaa, oboteÖa. 
Afvaktan, f. obotuS; «nder a. på, obottaeSfa 

1. obotelle«fa (j.tiuj. 
Afveckla, v. a. !el)ittää 1- leteittää aufi, purtaa. 
Afveckiande, n. -liiig, f- auti te()ittäminen 1. 

feI)iti)S, purfaminen. 
Afsel, m. fitiö,laii; afegen a., foti^taSteuiuen. 
Afvelsam, a. fitiäteä, t;ebelmällinen. 
Afvelsboskap, m. fiintö»farja, fiintö = raateas 

(=aan). 
Afvelsdjur, n funtö»eläin (=men). 
Afvelsgård, m. farja»talo. 
Afvelshingst, n. ftintö»ori6 (»iin) 1. orl)i ('t;in). 
Afvelskupa, f. farja-fota. 
Afvelsto, n. tearfa-taiuma. 



Af' 



Akt 



Afvelsugga, f. eniä=fifa. 

Afverka, v. a. fututtaa, fäl}ttää, pauna ijljtm); 

ivalmi^taa. 
Afveta, V. a. tietää (j^tfiii). 
Afvexla, v. a. imtcrctttaa, aiuorciteUa, te^bä 

ivuevoiteHen, ivatf)etel(a, immtella. 
Afvexling, f. iritcrcittaminen, wuorcitib?, ft)ai= 

bettckmincn, miiuttctcinincu. 
Afvig, a. nurja, (satles blutt tili ^uod, sida: 

annars användes instruct. nurtu); (till sin- 

net)_ nuria = niietincu, ivaéta^^afoinen, tt}h), 

farfaS (»aan;, ftilmä, \iX)\XL 
Afviya, -gsida, f. nuria4nicli. 
Afvighet, f. uurjuu'?, nurja-iuteliimii^, W)[\)\)9>, 

JiiaSta4)afDtiuuei, fariau^, fulmmtiJ. 
Afvigt, adv. nurin, nurin-päin. 
Afvika. V. a. f ääntää pLMniccfen 1. träiftään 

]. fafftn ferrein, n^ääntää pinfti; taittaa, tai= 

teöa; v. n. !äänti)ä poiö 1. iDrjään, pcifcta 

(=ffcan), poiffeiKa, i>rjäl;tvä, fiu-jäutnä, eri= 

tä (=iän) poi§, paeta (=fenen); ilu^jh paeta. 
Afvikaude, n. -else, f. potftcaminen, poiffee» 

mu?, I)or|af;u^, ereaminen; pafeneminen. 
Afvikning, f. peiffcemineu, pafeneminen; tait- 
taminen, taite, fäänne. 
Afvisa, V. a. ajaa I. täefeä poit^, (aittaa I. faaba 

luetaan; fiettää, eiuätä. 
Afvisande, n. -ning, f. poiö^ajaminen 1. ^ajc 

1. 'täöfeminen. 
Afvi>are, m. luennttiu, nMi^tnJttin, ttjöffäri. 
Afvita, a. (obijjl) mieli-puoli, luiIIn. 
Afvittra, y. sl. (lagt.) pitää jafca, perintöä maf* 

l'aa 1. murtaa; v. n. mureta (=nenj pois. 
Afvittring, f. peiän-feliuitvs, taivaran = murtc, 

peiän=jato. 
Afvittringsinstrument, n. taUMraumurto^irja, 

peiäujato=firia. 
Afvog, a. se Afvig. 
Afvogliet, f. se Afvighet. 
Afväg, ni. ujrjä-tie; (;ar()a=tie, n-^äärä tie; er= 

beti)?. 
Afväga,, v. a. punnita ('tfeu), mitata; (enslutf- 

ningj tafaitla, mitata 1. tutfia fcrfeutta, tafa- 

mitata. 
Afväges. adv. uirjäöfä, f^rjään, tie-puclegfa, 

tic=pno(ecn. 
Afvägning, f. punniticmiueu; taiai(eniiuen, fc= 

rcn feetuS, forfeuben tnttintc. 
Afvälta, -Itra, v. a. i»ierettää 1- fierittää potS. 
Afvända, v. a. fääntää pot>;< ; peittaa, poisteita, 

iväistää 1. e^Stää 1. torjua 1. jobbattaa 1. luo 

tuuttaa pci§; (simu-f) aneroittaa. 
Afvaiija, v. a. iriieroittaa, hunnuttaa, tainnit 

taa poiö; a. sig, v. r. jrierautna 1. luopua 

cntife^tä tairajtanja. 
Afvänjande, n. lineroittamineu, ivieroituc-, luo 

iruttaminen, lucivutuö. 
Afvapna, v. a. riijua 1. ottaa afeet pois. 
Afväpnad, a. afeetou, afcitta. 
Afväpiiing, f. ajetten rtijumiuen 1. poig=otta 

minen. 



Afvärja, v. a. eötää, eötl}ttää, l^äätää, pciö= 
taa, torjua poiS. 

Afvärjande, n. eötämincu, eétt)ttämiuen, liää' 
täminen, poistaminen, torjuminen. 

Afyttra, v. a. nn)i3bä, faupita (-tfenj poiö, luo 
nmttaa, antaa pois, luopua (jstfinj. 

Afyttring, f. nn)öminen, luopuminen, luolvutus. 

Afäta, V. a. ji)i)bä 1- jnrfiä poitfi. 

Afdsa, V. a. ammentaa Jvät)emmäfft, tijä^en- 
tää, mättää pois. 

Aga, V. a. fnrittaa, rangaista, fcttjuuttaa. 

Aga, f. fnrituS, JtjitjauS, rangaistus, tottjuutnS. 

Agelö>, a. furiton, furittamaton. 

Agens, n. plur. Agentier, Jcaifute; ivaifutta- 
iva aine. 

Agent, m. afia=mieS, afioitftja. 

Agera, v. a. näptcUä, fuliHrtella, elia ckwi' 
naula; (en rätteg.) toimittaa 1. ajaa afiaa. 

Agg, n. pistin, pisto, n^ailca; (pä vågor) fo8= 
te, fniininfi; (fig.) iinf^a. 

Agga, V. a. fjafartaa, pistää, iraitBata, fatoaa. 

Aggregat, n. luotoS, pöperrl}S. 

Aggregationstillständ,n. olo=muotO,luoto8=tila. 

Agio, n. agio, laaft, tt)äli=ralja, tcati 1. hjatl;to- 
paltfio. 

Agiotör, m. ra^au 1. »veffelin^fauppiaS (»aan). 

Agitera, v. a. (fijy ngt) fiil^oittaa, terätä pno= 
hiStajia. 

Agn, m. (lockmat) f^ijttt, fättä. 

Agn, m. afana, ruumen (=nen), r;elwe (=pcen); 
agn bröd, afana=leipä, pomppu; agnhop, rmi- 
men=fofo 1. «läjä. 

Aguborst, n. toibne. 

AgnfjäJJ, n. belii^e. 

Agnfull, a. afanaiuen, rnumeuinen. 

Agnhus, n. ruumeu=forju 1. »toppelt. 

Agronom, m. maau=n.nljelijä, »iijelljS^opettaja, 
lpiljell)S=nieffa. 

Agronomi, f. maaniinljeli;S=oppt. 

Ah! int. a() ! Mml ol)[)o[)! fal;! 

Aha! int. al)aa! umi niin! no ul)t! 

Aj, int. ai! ai ai! aib! n^oib! oil)! 

Aj, m. (aj- l. trugdjnret) laietiaiueu. 

Akademi, f. afatemia, l)li=opisto, opinto; oppi- 
fenra. 

Akademisk, a. afatemiallincn, afatemian, Vii- 
opistollinen, t)(i=opiSton. 

Akja, f (lappsk släde) at)fic, pulffa. 

Akleja, f. (acjnlegia) afileia. 

Akrobat, m. afrobaatti, nnora=tanSfija. 

Akroniatisk, a. a>äritön. 

Akrostik, n. afroStifo, nimimino. 

Akt, m. waaxi, l)uoli, ^uomio; toimitnS; gif- 
va a., ottaa ivaarin, pitää iraariUa 1. fil- 
mädä; taga sig i a., fairattaa, pitää »a 
rania; högtidlig) a., toimitus, meno 1. me» 
not, fäl)tiJS; (i skådespel) nä^tiJS; (document) 
juttu tirja, afia=firja, Iaiufät?nti=firja; (riks- 
akt) uialta=tuunan firouS; förkJara i a., Iuo= 
iruttaa 1. ajaa ivaltafunnaSta, julistaa maa» 
beitotfi 1. »fulfijafft. 



Äkt 

Akta, v. a. ottaa 1. ^itaä roaavi 1. f)U0li 1. 

fufu, ^itää filmättä, tarfata, f)iioIta; (cärde- 

ra) :t)itää artooSfa, aHiiata; a sig, v. r. fa= 

JiHittaa, »aroa, »arata, farttaa (j.!in), VMtää 

ivaranfa. 
Akter, m. ^.^evä, )5erä=))U0(t. 
Akterspegel, m. ))erä=|3etlt. 
Akterstäf, m. tof;fo, ^erä^tpattnaS, )5erä=fäl}vä. 
Akterut, adv. ^^eräit ))Uo(et[a 1. ))uoIeIIe, pe- 
riin fof^baCa 1. tof)baCe, ^^eväftä. 
Aktgifvande, n. -fning, f. tBaavm^ottamineii, 

ti.iaartn=Dtto, toaavin=:t3tto, filmätlä ^ito, tav!= 

faamhien. 
Aktie, m. o[lte, ofafe. 
Aktiebolag, n. ofue4}f;bl)8tö, 0l"uc4}{)tii5. 
Aktiebref, n. ofue=!uja. 
Aktiekapital, n. oflte^tvavat. 
Aktieknpong, m. ofue^futttt. 
Aktieägare, m. ofa=iiue§, ofafa?, ofueen4;aIttj;a. 
Aktion, f. lam tutfmto, färäjään ^auo; teate= 

riitineu efitteli}8 1. toimenta; ft ^''iy) ta^.>= 

i;!t\m, meteli, ottelu?. 
Aktiv, a. aftiwo, utoS=!o'f)tamen, iuaifutuficn 

tcfcivä, Juaifutuf lellinen; a. handel, ntoö= 

!of)tainen 1. oma=)3eräinen fau^l^a. 
Aktivitet, f. toimttuffeSfa oleminen, UHiihitta» 

luaifnuö, toatfntué!. 
Aktning, f. artt»o, !unnta, funnioitui^, fnnnioit^ 

taminen, arltjon=anto. 
Aktningsbjudande, a. arh)o!a§, arU>oifa, fun= 

nian-avnuiinen. 
Aktningsvärd, a. ftmmoitettatva, am^oöfa ).n= 

bettäwä, armollinen. 
Aktör, m. (lagt.) attori, aftan-roallooia, julti^ 

nen ^äät(e=fantaja, jntun^fantaja. 
Aktris, f. aftriifi, näl^ttelijätär. 
Aktsam, a. icaroiva, toaruifa, tarffa, I)UoItfa?, 

faivattaica, !arttatt»a. 
Aktsamhet, f. n)arohjaifnu§, tarffuuS, i»aarin= 

Otto, fatoattat«aifuu«. 
Aktuarie, m. aftuariug, aftasfirjain il^arttia. 
Aktör, m. a!ti)i5ri, näi^tteltjä; (i elak mening) 

l^nllutteitia; icief astelija. 
Akustik, f. atuötiiffa, ääni=D^t^n. 
Al, f. ie^^^^ä. 
Alabaster, m. ala^JOöteri, i^o=fmn, liHilfean fi 

iwen (aji. 
Alarm, n. ji)räHä, Ijältnä; melsfe, meteli; blåsa 

a., foittaa l;ätä=torli^ea 1. jt)räfäffi. 
Album, n. allntmt, mui?to=tir|a. 
Albumin, n. atfcumiini, ftemen=limIfo. 
Aldrig, adv. ci foi^faan, et miUoinfaan; a. i 

verlden, ei itiiniinjä, et funna ^Hituninä; om 
a. sä liten, JDSfo ^neniutiu; om a. sä många, 

jo£<fo htinfa montafin; om a. den 1. det 1. 

sä, jloöto ei fetään, joöfo ei niinlaän. 
Aleksandrin, m. aleffanbrino. 
Alf, m. jantfo, :|)erä. 

Alfer, {ei}uifet,teijuHaat (pienet f)engenifct ofeu- 
not). 



All 



13 



Alfabet, n. aa^iéto, firjaimiöto, aaffofet. 
Alfågel, m. (fuUgula glacialis) aöt. 
Alg, f. (alga fiuitans) lehjä. 
Algebra, f. atgeBra, |)nugtatr)i4a«fu. 
Aliqvot, m. |afama=hl!u. 
Alkali, m. (kem.) alfali, U^jiä^fuola. 
Alkalisk, a. affalinen, emäffimäinen. 
Alkemi, f. alfemta, fuItantefD=fonStt. 
Alkohol, m. alfoI^oU, ijbin=iciina. 
Alkov, m. alfotti, unbutfo. 

Alknsa, f. (blennius vmjjarus) mert^mabe, filwi- 
nuttineu, elaSfa. 

All, a. faiffi; alla möjliga, jo6 jctfiu; allt möj- 
ligt, jotafin, |onfin4aiöta, joö jotafin; på 
alla möjliga sätt, jo8 joflafiu taiKa 1. tait>al= 
la; alla möjliga slags, jon!in4aifct; i allo, 
f ai{in4nto(in , faiftianfa, faiffinenfa; alla da- 
gar, jofa ^3äit»ä; alla slags, faifen^faltaifet; 
på a. sätt, faifetta taivaöa, faifin tatvoin, 
jofa lajilla; för a. del, faifeHa muotoa, !at= 
fin mofomin; allt i allom, faiffi faiteéfa; 
det är a., fiinä on faiffi; a. annat, mitä tuielä. 

Alla, f. se Alfägel. 

Allahanda 1. Allehanda, a. faifen4aincn, fat!= 
finainen. 

Allaredan, adv. jo, jor;an. 

Allativ, m. allatitiHtö (=cn), annanto^ija. 

Alldaglig, a. jofa^iäitväinen, ainainen, tatea(- 
linen. 

Alldaglighet, f. jofa4Hiin?äi[t)t)ä, tatoaÖifnuä. 

Alldeles, adv. )>eräti, fo|)en, ii)an, juuri, Wax- 
fin, i»al{an, ratfi; a. ingen, ei futaan, ei 
feufiiän, ei mitään, ei tjffifään; a. intet, ei 
mitään, ei niin mitä 1. mitään; ei t)f;tääu, 
ei iräf^äätään; a. icke, ei eufiufään, ei oI= 
lenfaan, ei laiftnfaan; eit3ä()än, ei maatan, 
eimarl^an fiitä. 

Alldenstund, konj. fnn, toSta, fuiu. 

Allé, f. aleija, lef)to=tnja, fujanue. 

Allegori, f. allegoria, fuftia^aufc, fml^ang4^n^e, 
J»ertai(u8. 

Allegorisk, a. aGegorinen, tuiiHtufjeCineu; a. 
målning, jvertauffeHinen fuuiaelnta. 

Allena, a. och adv. Ijffiu, ^ffiuäufä, aiuoa8= 
taufa. 

Allenastyrelse, f. t}ffiu=toaltiaifuu8. 

Allenast, adv. & konj. aiuoaStaufa, jo8 ivaan; 
om a., tun »vaan, jos Ujaan. 

Aller, (i summansättn.) ; allernädigst, taittein 
armotttfin; a. underdänigst, taiffetu ala= 
maifin; a. ödmjukast, faiffein ui5vrin. 

Allesamman, a. pl. faitti, jotainen; alltsam- 
mans, faiffi tt)l)ni. 

Allestädes, adv. jota )jaifaSfa, taifin ^aitoin, 
faiffiatla; a. ifrån, jota :paitaSta, faiftialta; 
a. hän, jota )3aiffaan, taiftialte. 

Allestädes närvarande, a. jota |3aifaSfa (äSuä= 
olelra. 

Allfader, m. taittein ifä, ijti-ifä, taatto taitoa= 
f)incn. 

Allgod, a. faifen4;vnHi, I)l)iväin f)l;Uiä. 



14 



All 



Als 



Allhelgondag, m. p\)i)äxn miesten pämd, fefri. 

Allherjarting, n. faufa=!unnan täräjnt. 

Allhet, f. fatffeuö. 

Allians, m. liittc. 

Allierad, a. liittotatueu. 

Alligationsräkning, f. feoö4a§fu. 

Allihop, Alltihop, a. faiftt, faitti t^t?ni. 

Alliteration, f. a(tu=fcintu. 

Allmakt, f. fattfi=njaltatiuu§, faitti-walta. 

Allmoge, m. ^f)temen fanfa, rabttjaS {'aaxi). 

Allmän, -nnelig, a. yleinen, l}:^teineit, t)iit^tnen, 
^It=tnalfaraen; tealta^, t. ex. a. landsväg, 
toalta^te. 

Allmänneligen, adv. ^letieeit, t)(cije§ti,pf)tetie8tt. 

Allmännelighet, f. l;ileiit?lj8, l)Ittt)tl>^ö. 

Allmängiltig, a. ijteifegti tcIircKmen, blciie^ti 
tåt)\i'å, ^leifeen rootmaéfa oUwa, julfi=fäi)pä. 

Allmängiltighet, f. ijleiiieii !etJroili)uu«i, juUi= 
fä^trätf^^S. 

Allmänhet, f. ^letll)ij§; (fulket) ^leiiij; i a., 
»jletieeti, tjleiieen, ta»allife§tt, ^U=malfatn. 

Allmänning, f. t)t)tetö=metiä, l)I;teiö»maa. 

Allmänt, adv. ^leifeett, t^Ietfeen. 

Allo, se All. 

Allodialgods, n. aUobio-tita, tft;:»cvutnön=maa. 

Allongeperuk, m. !utvinnaié=J>eruu!fi. 

AUotropi, f. aCctropifuuö, ertn=faItatiuuS. 

Allra, adv. (i sammansättn.) faitfein, taifi^= 
ten, ^eri; alhaödmjukast, faiffein ni5^rin; 
adv. faitfein ni3i)rimmästi; allranordligast, 
^evi = ^jc^jatfin; allramest, enimmin, cnim= 
miten, faiffia enimmän; allrabäst, faitfein 
)iaras? (=f)aan); allra som (med åtfilj. su- 
peri), mitii och superi, t. ex. allra som 
täckast, mitä it)anin. 

Allrådande, a.faitti-ftotpa,faitti=n^a(tiag (=aan), 
faifti haCitiehja. 

Alls, adv. se Alldeles. 

Allseende, a. taitti^näfewä. 

Allsidig, a. faitin^^iuclincn. 

Allsköns, a. faitcn-lainen, faittinainen, faiffi. 

Allsmäktig, a. faitfi^UmltiaS (=aan). 

Allsvåldig, a. faitfi-lpoipa. 

Allt, adv. faiffi, faifin, aina, bbä; a. efter 
som, aina fitä nugoten fuin, aina fen jäl= 
feen fuin, aina ntiten; a. intill, se ända till: 
blir a. större, tnlce aina iicmmaffi 1. tfca 
ilcmmaffi 1. iience ifcnemii^taan; a. bättre, 
nutta V^iaten; a. mer och mer, t)I;ä enem= 
män; a. under tiden, fatfen fen aXlao.'^ a. 
framgent, aina U'>aétafin; a. framåt, iiliä 
eteenpäin; a. längre fram, ^f;ä ebemmäffi. 

Alltfort, adv. se Alltjemt. 

Alltför, adv. aiivan, jätin, jävfi, fcicin, fiian, 
tuifi, liten, nmrfin, eiin=cmaifen. 

Alltid, adv. aina, ainiaan, alati, jcfa aifa, a- 
lituifeöti, alin cmaa, ijän faiten, ijäti; föra., 
ijäffi, ijäfft ^Jäiiuäfft, fitft :^äiwää, fiffi \>\U 
fää ^äiirää; nog är det sä a.,. föUäbän fe 
niin en. 



Alltid varande, a. atnatne:t, olinomainett, ali» 
tntnen. 

Alltifrån, adv. l^amaSta 1. aina (jétfin) aSti 1. 
läf)tein 1. alfain, (j-Stfinl aöti;. a. Torneå, 
^amagta 1. aina 2;ornio8ta aöti, 2;ormo§ta 
läf)tein 1. altain. 

Alltihop, a. se Allihop. 

Alltigenom, adv. fctcnanfa, fäpenfä, järfenään. 

Alltjemt, adv. alin=omaa, aina, ainian, alati, 
t)^)tenänfä, ^^tä ^^äätä, ))nnttnmatta, jiärtä^= 
tämättä, i)eittämättä. 

Alltsammans, a. faiffi tl)^nt. 

Alltså, konj. fii§, niin muoboin. 

Alltväl, adv. no l)\)wä! (sjöt.) faiffi järjin. 

AUudera, (pä) v. n. ofoittaa, tarfoittaa, ta- 
UtoiteKa, täljtää, tä^bätä ii-lm). 

Allusion, f. ofoitteleminen, tarfoitteleminen, ta^ 
ircitteleminen, täfitäileminen. 

Alluvialjord, f. liet^nnäi^^maa. 

Allvar, n. -samhet, f. teben teto, tät)fl (=ben) 
toimi, tä^fi tunma, toft (=ben), into, totifnnä, 
nmtnn?, n>afai|un«, »afaa-mielifvt)§, t}ffi=ira^ 
taifnu?, fon^uuö; pä a., tobetta; på fullt a., 
toben tcbeda, tobeötaan, toben totta, toben 
)jerä§tä, tätjttä totta; göra på fullt a., 
tef)bä tetemällä 1. ta»an taiten 1. toben ^ääl» 
tä; skrika pä fullt a., l;nutaa liuutamalla; 
icke med a., fuotta, itman aifcjanfa, Iijgtin 
»UOtfi, ratotfe (med vidhängdt siijfix). 

Allvarlig, a. totinen, oitea, pettämäti5n, toben' 

)?eräinen, »atainen. 
Allvarsam, a. Dfft-nvitainen, l)frt=totinen, tt)afaa= 

mielinen, totinen, ftiafainen; (sträng) anUxa, 

towa, fii»a^ (=vian), tuima; vara helt a., 

cKa tofisfanfa. 
Allvetande, a. faitfi-tietäwä. 
Allvetenhet, f. faiffi^tietälräij^^S. 
Allvis, a. faifti-nnifaS (-aan). 
Allvishet, f. faitfi^inifaug. 
Alm, f. (uhnus) jalawa, fi)nne^)>ää. 
Almanack, f. allaffa, almanafta. 
AI marco, adv. ^.iäinen jälteen, ^^ainolta. 
Almosa, f. a(mn, annin (4imen), fii^()än=opu. 
Alnioseförestandare,m.aImun=jataja,almn4lä. 
Almosehjon, n. almulaineu, almun -alainen, 

töl)Ini, ferjäläinen. 
Almskog, m. -lund, m. jalaixnötc. 
Ahl, f. fi)«närä. 

Alnmått,n.tl}^närä=^nn,fijtmärä=mitta,ti)i}närä. 
Alnsbred, -hög, -lång, a. fi^^näräu UnrDincn 

1. forfuinen 1- pituinen. 
Alutals adv ti)t)närittäin. 
Aloe, m. afoe. 

AI pari, tafa»f)intaan 1. =aru^oon. 
Alper, m. pl. ^Kpl^t^tuntnrit, Silkit- 
Alphabet, aattofet, aat.n?to, firjaimiöto. 
Älskog, m. Iepii^ti.\ IeVnfti>. 
Alster, n. fae^njain (=men), fasnni,f)ebclmä, anto, 

tuottama, tuotteet, fiinnbttämä, fiittämä. 
Alstra, V. a. fa^ivaa, fa6n\ittaa, tuottaa, fpU' 



Alt 

n^ttää, fttttää, fantaa 1. tuottaa fiebetmtä; 
(fig.) tuottaa, f^nntjttää, fitttää. 

Alstring, f. !a§»ammeu, tae»attaminen, fitt= 
täminen, tuottamineu. 

Alt, m. -stämma, f. alttt=ääm, ftuicä ääni. 

Aitan, m. aittani, ^alatti, ^jarivi. 

Altardisk, m. alttari=:pi5i)tä, ef)tooIfifen ^^öijtä. 

Altarduk, m. a{ttari=t»aate, alttari4iina. 

Altare, n. afttari, )3t)^ä ^Dt)tä. 

Altarens Sakrament, n. alttarin ©aframentti, 
^erran (S{)tcoIIinen. 

Alteration, f. )>eIäSt^§, {)ämmä§t^S. 

Alterera, v. a. fiämmäStlgttää; -as, v. p. ]^äni= 
mäetpä, ^^eIä^tl)ä, äHiet^ä. 

Alternativ, a. touoroiletra, touoroonfa traifut» 
totea; s. n. faljbeöta »alitfeminen ; man lem- 
nade hopom a — vet mellan lif och död, 
f)än fai itfe määrätä taf)toifo eloon jääbä 
U^atfo mennä tuolemaan; han har intet an- 
nat a— tiv, f)än ei troi muuta te(;bä. 

Alternativt, adv. it»uoroittain 1. nmoroiteöen. 

Alternatvinkel, m. Jraöta^atainen nurfta. 

Alternera, v. n. (oexla ow) touoroiteöa, teuo= 
roittaa, h)ail;etefla. 

Altéört, f. faffan fatin=nauris (=itn), attea. 

Altita, f. (parus candatus) ]^äntä=tiainen. 

Altkusa, se Alkusa. 

Aluminat, (kem.) atuminio^a^i^jofuota. 

Aluminium, (kem.) atumiuio. 

Alun, m. aluna, maariau jää, h^aa§ft=tii»t. 

Alunaktig, a. atunainen, alunamainen. 

Alunbruk, u. aluna=ruu!fi. 

Amalgama, n. anmlgama, eläirän ^o^^can ja 
muiben metallein feo?, eIol>o^jea=feo8; (fig.) 
fatunnainen ijl;bi§tt)S. 

Amalgamera, v. a. amalgamittaa; (fig.) »^I)bi6= 
tää. 

Amanuens, m. amanuenjt, auttaja, a)>ulainen. 

Amarantfärgad, a. if)anan=lpilE)reä. 

Amatör, m. rafaStaja, ^arraötaja. 

Amazon, f. amatfooni, urotar, urootar. 

Ambassad, m. lätjet^S, läf)ett)§=funta. 

Ambassadör, m. airut (=uen), lä^ettiläiuen, 
Iäf)ettiläi^. 

Ambition, f. funnian=^lu 1. 4;imo; fuunian= 
tunto. 

Ambitiös, a. fumiian- paininen; fuuuialtaufa 
tartfa. 

Ambra, f. ambra, ^a}u4n{)ta. 

Ambulatorisk, a. tiertälcä, fiirteleträ. 

Amendemeut, n. lifäfe (=ffeen), muutoö (=f|en). 

Amfibie, m. ruötiaineu, matelija=eläin. 

AmfiteatL-r, m. am)>biteateri, pt)ijri5=teateri. 

Amiant, m. fiiDi=:t>etla»ag (»aan), !itt)i4iina. 

Amiral, m. amiraali, laitoaöton i^äämieö. 

Amiralsembete, n. amiraalin=iriirta. 

Amiralskepp, n. amiraalin=alu§, )?ää=aluS. 

Amiralitet, n. amiraali^fuuta. 

Amiralitets-Kollegium, n. merilrȊegt8n=^OttO= 
lunta. 

Amma, f. amma, imettäjä. 



Anb 



15 



Amma, v. a. imettää, oQa ammana 1. imettäjänä. 
Ammeskrock 1. amsaga f. se Käringsaga. 
Ammonium, {kem.) ammouio. 
Ammunition, f. fota=t»ara, am)JU=tt?ara. 
Amnesti, f. tjleiuen anteefft=anto. 
Amor, m. lempi (=men), lemmen jumalainen, 

lemmiffi. 
Amorf, a. (kem.) amorp^iueu, muoboton. 
Amoriner, m. pl. lemmefjet. 
Amortera, v. a. fuolettaa 1. lt}l)entää ftjelfaa. 
Amorterings- 1. amortissements-kassa, f. fuo» 

letuö=ral)a§to. 
Amper, a. bailea, fatlera, tuima, fim))ura, fir= 

^jeä, muifea, tuifea, nnnferä. 
Amperhet, f. ^i!eu«, tat!eruu§, fimjjuruus, 

firpe^?, muifeu?, tnifeuö. 
Amputera, v. a. fafiata poitti jäfen (-nen). 
Amt, n. toimitug=anrfa. 
Amtman, m. maa=t)erra, lääni^crrci' 
Amulett, m. lumouö-taln, tenl;otin (=ttimen). 

Amur, m. {luktgräs, milium efiusum) teSmä. 
An, adv.; af och a., ebe8 talaifm; fatjba^päin, 

ebeS taa§; gå a. , fäi)bä laatuun; sätta an o. a. 

se deras sammansättningar Ansatta o. a. 
Ana, v. a. & imp. (det anar mig) (miuua) 

aatvietaa 1. aavistelee; ounaötetta; (minuSta) 
tuntuu (=a); tuufta, aaicistaa. 

Anabaptist, m. se Vederdöpare. 

Anakoret, m. erolaS. 

Anakronism, m. n:ääriu=aitai[un§. 

Analog, a. ^l^tä^u^^ertaiuen, n^ertainen, ful^tai» 
nen, t}l)ben=mu!ainen. 

Analogi, f. ö^tä^vertaijuu^, »ertaifune, »er= 
ranto, fu'^taiiuu?, taja-määrä. 

Analys, f. erittäminen, eritys, tutfinto; qva- 
litativ a., aineen tuttiuto; q\antitativ a., 
)3aljouben 1. ful)teen tuttinto. 

Analysera, v. a. erittää, leikittää, tutfia. 

Analytisk, a. erittelevä. 

Anamma, se Annamma. 

Ananas, m. ananag=omena. 

Anarki, f. laittomuuö, vallattomuus. 

Anarkisk, a. taiton. Vallaton. 

Anarkist, m. vaIlan4äiritfiiä,vallan4;ajoitlaja. 

Anatem, n. firton=tirouö, fironö, ^5anna. 

Anatomi, f. anatomia, leitelmä=oV^in, leilelmä. 

Anatomisal, m. auatomia^ali, lett!un4;uone. 

Anatomisera, v. a. ruumiéta leilellä. 

Anatomisering, f. ruumiin leiffeleminen. 

Anatomist, m. ruumiin4eilfelijä. 

Anbefalla, v. a. fäöleä; a. i ngns ynnest o. 
d., antaa 1. jättää 1. farittaa 1. tarjota (=oan) 
j.fun liattuun 1. luoftccn; a. sig, v. r. tur» 
vata, antautua, luotautua j.ful)un; a. sig i 
Guds skydd, turvata Sumalaan. 

Anbelanga, v. n. tulla 1. foStea (jl}fiu). 

Anbjuda, se Erbjuda. 

Anblick, m. fatfanto, fatfaljbuS, filmäljS; {åsyn, 
utseende) uäf^, nä!ö; intagande a., miellyt» 
tävä näfiJ. 

Auboren, a. luonnon^^eräincn, fufu'))eräinen. 



16 



A n b 



Anf 



Anbringa, v. a. ajettvivi, fcmittaa 1. pamxa t^i)- 

teen, liittää; fanca 1. tel)bä. 
Anbud, n. tavjo, tarjcuö. 
Aneiennitet, f. i»irfa=»uobet, trivfa=n.nictten III' 

leminen, ctu=cifeue lt>irfaa batieéfa. 
^ And, f. (^a)ias) jcrfa, jucria. 
' And, f. niittc=aifa, kiiiä=aifa, {urcen=aifa. 
Anda, f. iKllfi; se Ande; hämta andan, {)en= 

gäl^tää, l;uc'af)taa, leiräbtää, ^.niliattaa, ()uc= 

hut; mista andan, tufelitita, I)eiigä()tl)ä, a(i= 

ircltua; betaga andan, tufeluittaa, fahimta 

(4\aaii) bciifi. 
Andakt, m. [;avtau§; förrätta sin a., ^Jttää 

rufLnitfia; med a., Ijavtaubetla; {skämtvis) ijax-- 

taagti. 
Andaktsfull, a. ()arra8 (=taan), jiimaniicu. 
Andaktslös, a. ()aja=iiueUiien, Ijartaiibetcit. 
Andaktsprål, n. ultc=tuftaifuu8. 
Andaktsöfning, f. jiimalifuuben I)arjoitli§, ru= 

foitemineii, rufcutict, nifcuf|i§ia 0(0, riifciiö» 

l;etfct, jmiialan4Mluielii^. 
Andas, v. a. bcn;]ittää, buefua (=lvuu); a. ut, 

hucfata I. Inieata, Imcabtaa, Viuluiltaa, ()en= 

gä^tää; du a. hämd, finuéia tucbuu fC'S= 

ten l)iino; allt andades idel kärlek, fai= 

fi^ta Icii^ti fnia raffauö; jag har svårt att 

a., minua fjengäv^ttjttää. 
Andbar, a. buctumiietfi 1. hiclvuttau^afft fel= 

)pa.a\va. 
Anddrake, m. foira?» 1. Dl;ra=fuorfa. 
Ande, mJjifskraff] htXltv, (förnuft) fienft, mteli; 

(själskraft) iutc, luoutc, lucnne (=tecn), nere, 

mielenlaatu; {spöke) fummitu?, aatre; ond 

a.,Vaba 1. häij^ benfi; mennisko a., ibmi§> 

mieli, if)niié-^enti; tidens a., ajan mieli 

1. luonto 1. ^leiifi. 
Andebesvärjare, m. fummituSten fä^fijä 1. no§= 

taja, Ioil)tija. 
Andedrag, n. I}eu!äl}é, bengeu^iveto. 
Andedrägt, m. beugitijé:, huofuminen, I)cugen= 

U^eto, beugeu = ivetäminen; elak a., tjaifenja 

beufi. 
Andefattigliet, f. aattcettomuu§, nerottomuuö. 
Andel, m. oja, cfnuc', ofinto, erä, fcbtalc. 
Andelig, a. bcugeUincu, bcufeiuen; mielettiuen; 

{okroppslig) ruuiuiitcu. 
Andelig, m. jumaluuben=oJ^|^iuut, bcngcöiuen. 
Andelighet, f. beugellift}!}?. 
Andelös, a. f)engetöu, nerctcn. 
Andemening, m. tjinmävrl}^, mieli, tarfoituS. 
Anderik, a. uiieletoä, luiiiaS (=aan), fcrfea=mie^ 

linen. 
Andersmessa, f. Sluttu pähvä. 
Anderum, n. se Andrum. 
Andeskådare, -siare, m. uätijä, beufeiu näti= 

)ä, noita. 
Andesyn, f. näfcmä, fummitu^^, aaivc, inm 

(»teen). 
Andetag, n., se Andedrag; dricka i ett a., 

juoba tibbeltä ficmeflä; med ett a., t)btä 

i^ubfua. 



Andetid, ra. se And. 

Andeverld, m. t)en{'ein »alta^fuuta, nähjinätöu 
maanlma. 

Andfallen, a. se Anfallen. 

Andfådd, a. se Andtruten. 

Andhål, n. I)enfin-eifä, (;euti=Iät.n, buo!u=rcifä. 

Andhök, m. (falco rufus) i'dniS'l)mtta, tand' 
i)au!ta. 

Andlig, a. se Andelig. 

Andmat, m. {lemna) n?eben=toefa, timaöfa. 

Andra, num. ord. tcineu; för det a., toifefft, 
fiffi toifetfi; a. gången, toinen ferta, toifen 
ferran; de a., nutut, toifct; å a. .sidan, toi= 
feffeufa, toifetta ^nioleu; den ena och den a., 
toinen ja toinen; från ena dagen till den 
a., ^läiltHi^ftä :|.iäiUHiän; ^niili^ä )^äiu^ältä; den 
ena efter den a., tciucu toijenfa ij-^crä^tä; 
för andra ggn, taf)beune§ti, toife^ti. 

Andraga, v- a. ilmoittaa, icetää efiin, tuoba 
cfiin. 

Andragande, n. ilmoittaminen, ilmoitu^, efiin= 
ir^eto, efun=tuominen. 

Androgynsk, a. v6o^,o/^lÄ•ö»«c/)fefa=neni^oinen. 

Andrum, n. bengen 1. ]^eufäi)t|en aifa 1. nnio» 
ro; gif mig a., anna aifaa I)eugäbtääffeni 
1. miettiäffeni. 

Andryg, a. jufuHjf^ieä, t)lv^eä fuureu 1. Vi>a.v.-- 
I)au fufu4^eränfä täl;ben. 

Andtid, m. se And. 

Andtruten, a. {)engäetl)m>t, l^engigti}m}t, ut)= 
»eltunut; al;ba8=^enfincu; bli a., ^engäéittjä, 
nf)tt?e(tua, I^engi^t^ä, jnlel)tua, tnl^oétua. 

Andtrutenhet, f. l;eugäöt^8, tnl;c^tue, uf)tt>e{= 
tnmu§, ufiJvelluS. 

Andtäppa, f. fulfu-tauti, f)engen»al;bi§taja, l^em 
gen=ai)ti, rinnan--abbi§tu§, julet)bu8, al;bi§= 
tuö=tanti; jag har a., I^euteäui al;bi§taa. 

Andtäpt, a. al)ba§4;enfincu, aljbaSn-intainen, 
beugät^tl}nl)t. 

Andunge, m. fcrfan=^oifa. 

Andväder, n. niittonfma, niitto>|ää. 

Andäktig, a. I,)arra8 (=taau). 

Andäktighet, f bartaug. 

Anekdot, m. tertonuu^ ; tarina, loru, tcffa^oru, 
foffa=fertomug, retu; berättar anekdoter,IaS» 
fee rctua, :|>ubua faiiun-ielee h)étiä. 

Anemometer. m. tuuleu=mittari. 

Anemon, f. se Sippa. 

Anevrism, ni. Jralta^uoiicn n.^euäbbl}§. 

Anfall, n. farfauf', buöftälK^, bliötfö, n)ntäli8, 
rmini?tt)£i, rijnuätiK^, nnnuitfö; (fig.) lout» 
faamiuen, iataltclcmtncu; tiiu\rue", into; (nf 
sjukdom) M)tam, ^.niuéfa, fctti (=eu); (af 
vrede) tt>iban ^niuc-fat, ivimma; i ett a. af 
vrede, Jiiuiaétufiieiaufa, fiiftiaetueöianfa. 

Anfalla, v. a. t)yöfätä 1. farata (=faan) 1. r^n» 
tää 1. täyttää (j.fun Vialle), täi^bä (j.fim 
fim^-^^uun; (fig-) moittia, foimata (=aan); bä-- 
t^ttää, al;bi§taa. 

Anfallen, a. bailaautuuut, UMljäbtäuvt, ungef)= 
tuuut. 



Anf 



Ank 



Anfordra, v. a. ivaatia, irelfca, )>att6taa. 

Anfordrauj f. iraattnut^, :pl)l}ntö; vid a., 'ixaa' 
btttaesfa. 

Aiifukta, v. a. foötutcffa, foStitttaa U\if)äiicn. 

Anfuktning, f. fc^tiittclcmiucii, foi?tiittainiucn. 

Anfäkta, v. a. lui)ata, al)bii<taa, täiibä finiV^ 
^^u^^, nttbnata, irammta, rafittaa; fan an- 
fäkte honom, ).nru l;äiitä fiuiatfccn, ijitixU 
föcn; a. en sats, fctia 1. Jiniittää j.fin fa= 
naa iraStcn; hvad anfäktar dig? intfä fi» 
mta ifaiiraa; a. sig, v. r. !tu[ata itfeänfä, 
furfailla, furiaStctta; iiHumoa. 

Anfäktelse, f. se Anfäktuiug; furfauS («ffcn); 

nmuucmus (=fien). 
Anfäktning, f. !iufau§, aI)biötuS, rafituS. 
Anföra, v. a. jol^battaa, ctla efi=mtel)enä, faat= 

taa; {i skrift och tal) hteteda, juteöa, fa= 

noa, tucba efiin; a. klagomål, walittaa; 

språket må ej anföras säsom hinder, iU 

föön tiettä irebetfdtö c^tceffi. 
Anförande, n. jobbattaiiiinen, jctitc, jcttbatus; 

(j skrift och tal) tucttclcmincn, cfiiu tuiMuiiicn. 
Anförare, m. cfi-mic^, jiMibattaja, vää-inic^r 

:päällitfö. 
Anförarinna, f. jel)batta|atar (staren). 
Anförtro, v. a. uSfoa 1. jättää 1. antaa Ijah 

tuuu 1. f)UD§taan, farittaa. 
Anförvandt, m. & f. fittutainen, t^cuno, I)Ct- 

moIaineiT, omainen. 
Angelägen, a. tar))eet(inen, tärfeä, täl;beltincn; 

Imeteltinen, I)uctcn = alainen; a. om, I)uclc^ 

nanfa ^ntätvä. 
Angelägenhet, f. tävfei}S; tärteä afia; afia. 
Angenäm, a. futcinen, mieleinen, mieluinen, 

imanneS (»nteen), imara, l^erttainen, ijupa, 

iliana, ilcinen, ilaf^bnttaaa; t;auéf'a, Ijauöfaö, 

ctcltinen, fuotuifa; göra en a. öfverrask- 

ning, ilaf)bnttaa. 
Angenämhet, f. fuloifuu?, nuefei]l}l^^, miclui' 

funéi, t)erttaifnn0, il)anuu§. 
Angifva, v. a. ilmoittaa, antaa ilmi, {antaa 

(j.tuöta j.fin); ebes=antaa. 
Angifvande, n. -ning, f. ilmoittaminen, itmi= 

antaminen. 
Angifvare, m ilmi^faattaja I. afian ilmoittaja, 

ebei^ntntaja. 
Angifvelse, m. ilmoitux^, fanne (4ccn). 
Angrepp, n. f;l}ömi>, biunninä, tartauj^, t;ätl)V= 

tt)8, f'im^^.ninn tamminen; (pg.) foimau^. 
Angripa, v. a. I)i)ömätä, farata (=!aan) 1. tävt= 

tää (j.fun) :t:äafle, ptl?^ttää; fouviötaa; a. 

en sak, x^^hfå afiaan; (afficiera) turmella, 

tral;ingoittaa; (om sjukdom) ta^^aelta. 
Angripas, v. p. & d. turmeltua, :>.nlautna; a. 

af rost, ruostua; a. af röta, mäbätä (=tä= 

ncn), mäbänti)ä, laI;ota (=oan). 
Angripande, n. farfaamiueu, f)t)i5määmineu, (;ä= 

t^ijttämineu. 
Angripare, m. farfaaja, f;t)ömääjä, f)ätijljttäjä. 
Angränsande, a. läf;inen, rajallinen, ääreincn, 

rajoittain otetoa, rajatto, xala. — 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



Angå, v. a. liifnttaa, fo^fea (j.fin), iraaran^ 

taa; tulta 1. fuulua (ibtin). 
Angående, a. liifuttaira, foSfeiua, hjaaranta= 

nm; prep. (jonfin) fufiteen; a. den saken, 

fiitä afia^ta. 
Anhang, n. feuva, lafifo, feuruuS, jonffo, ^3uo* 

In^^nnta. 
Anhälla, _v. a. |)ibättää, fcifottaa, ^.Hjf ät;bl)ttää ; 

ottaa fiiuni. 
Anhålla, v. n. anoa, ^3l)i)tää, rufoitta (j.fin 

j.futta). 
Anhållan, f. anomuS, )5l}l}ntiJ, vufou§. 
Anhållande, n. ^ibättäminen, :|3ibättj§, }3^fä^'= 

bt}ttänunen, :pt)fä[;bi)tvö. 
Anhängare, m. feuralaiuen, M;fotainen, jouf= 

folainen; a. i en tro 1. sekt, usfolainen. 
Anhängig, a. {lagt.) viibaSia (oleum), riitaan 

i^mntu, riiban=atainen; göra a., antaa oifeu^ 

teen, ).Hinna riitaan; saken är a. vid dom- 
stol , afia on riibav^fa 1. oifenbe^fa 1. riiban= 

alainen 1. riitaan )^antn. 
Anhöiig, a. & s. omainen, t)eimolaincn, fufu* 

lainen; pl. omaifet, f)eimoIaifct, jufulaifet, 

^.''evbeäfnnta, fnfn=tnnta. 
Animal 1. Animalisk, a. eläimettiuen. 
Animera, v. a. elä[)bl)ttää, Unrfiött^ttää. 
Aning, f. aannStuS, o.a\\>i., Ijaimi, Ijaimio; e^ä= 

tunto. 

Anis, m. aitig=ruoI)0. 

Anka, f. anffa, ol;ra=ior[a, )>artti; (fig.) rauffa. 

Ankar, n. antturi , lainjan auHuri, jatfart, 
I)al)bcn t;ammai^, riip^^a; (i byggnader) ^ji= 
bin (.4imen), )jibätii?4ouffu 1. 4;a!a; ligga 
föra., olla anfturiöfa; gä till ankars, laöfea 
anf f uriin; (fig.) turnaa, hjoima, ^etastus; 

sjelfförtroende är ett godt a. i lifvets stor- 
mar, itfcfjcnfä tuottaminen on l;i)teä tur^a 
elämän ml}r§fi)iö)ä. 

Ankararm, m. anffnrin=fii^t. 

Ankarboj. m. aufturi^^oji 1. =fu^^|.m. 

Ankarbotten, -grund, m. anffuri4miffal.=^3of)ja. 

Ankarbruk, n. antturi^mja. 

Ankare, m. anffnri, lefferi, naöfaffa, ^julliffa. 

Ankarfly, n. (sjöt.) anffurin=f^nfi (^nen). 

Ankarkors, n. (herald.) anffuri=riöti. 

Ankarlägg, m. (sjöt.) anffurin=i»ar[t (=ren). 

Ankarplats, m. anffuvi=ii^eft (=ben) 1. ^axlla, 

Ankarring, m. antfuri=renga§ (=faan). 

Ankarspel, n. auffurin^ierriu (=timen). 

Ankarstock, m. ontfuri=:^uu. 

Ankartåg, n. anffnri=tomni 1. 4'å\)\\ (=ben). 

Ankbonde, m. uro8=)Uorfa. 

Ankel, m. se Fotknöl. 

Anklaga, v. a. fi)^ttää, fain»ata (j.futa j.Stafin), 

»alittaa, fantaa (j.fuöta j.fin). 
Anklagad, a. fv^tteen=alainen, !anteen=alainen, 

fi}t)tettt). 
Anklagan, f. -ande, n. -else, f. [tilittäminen, 

fi)i}tös, ft)t}te, fai^anö, fanne (=teen), toaWt- 

taminen, tDatitnö; i a. tillstånd, f anteenpa» 

laifena. 



18 



A 11 k 



Ann 



Aiildagare, m. fwttäjä, taipaajvi, ^\iäUc tan^ 
tajvi,' UMlittaja. 

Anklagcli;^. a. fmitettäuvi. 

Anklang, 'm. kläbbiK^; (Ji<j.) fiiCötimuK^. 

Anknyta, v. a. (iittää. 

Ankomliiig, m. tulotaS, tllUut. 

Ankomma, v. a. tnäa, ^^aäitä, faaba; cUa 
(j.tuu) llinfaan; a. pa vedurbörancles pnif- 
ning. cUa afiau=c<inatétcii tittfiuucSia 1. tut- 
f imuni llHiilaöia; det ankommer pa dig, fe 
cit fuiuöia 1. finim umfla^iafi 1. tabbcöiafi; 
se B.n-o; licir a— mmer det icke pa nägra 
kopeker, utan pa tusentals rnbel, tiiöfä ci 
cle fi)n)mt}ö nntutamii^ta fcpeifoif^ta, ivaun 
tuijcinfiöta Vl4>ltf>ta; hvad ditt påstående 
a— mmer, mitä fiuuil »väittcc(cfi tuke. 

Ankommen, a. tllUut; Omi matcmor) ^^a[)eu- 
lUtt, Vil^illtllllllt; (driu-kcn) \^hb{v\\\% jlic- 
Vuuiit, päic-iauiä; vara a., cUa luimalaf^fa. 

Ank..m>t, a. tiUe, tttletnincii; vid luv.is a. .-a- 
de jag, Itänen tuUcöjania ininä fanein; med 
sommarens a., tenin tnUcn. 

Ankra, v. n. Iieittää antfnvi, KK-teva 1. :t.Mnna 
1. jäätä anffuviin. 

Alllag, n. taipnnutc;, luento, Incunen Uilija, tti- 
ti), aine; (tili oxed) aHemmuvj. 

Anleda. v. a. jcbbattaa, ohjata, jaattaa. 

Anledning, f. johtatntS johtale, \^h{i>\ (orsak) 
alfu, fui}, ^nn-n-JtUv, aihe, aine, tila; af före- 
kommen a., ilmantnuee>Jta fin*vtä; i a. deraf, 
fiitä fvu-^tä, fiitä, fen jobbocta, ien täbben: 
utan a., ilman fmutä 1. aifojania; deiaf 
tog du ju dig a. aft klaga, fiitäbän finä 
otit umlittaatjefi. 

Anlete, n. taéwot (p/.)> uiuote, naama; fat^ 
f anto, uätö; i sitt a— s svett, otfauja XjxtiAa. 

Anletsdrag, n. fa^irct, muote, faöwcjeu nicvfti 
I. muoto. 

Anlita, v. a. anoa apua, }.nn}tää; (fig.) pitää, 
fäiUtää, foetella. 

Anlopp, n. jnoffuun lähtö; tar{auf<, rtnmäffö, 
f)i)ötfät)«. 

Anlägga, v. a. pevue-taa, afettaa, vafeutaa, teb= 
bä," iviittaa, aloittaa; (om kluJci) putentua 
(jhfin); lägga an ett fartyg, las*tea ran- 
taan; han lade an pä mig med ett gevär, 
hän tähtäft minna fiioääriUä; detta tyckes 
vara anlagdt pä skandal, täiuä nälättää 
tarfoittaixHin häa\iic-tiK-tä. 

Anläggare, m. pevu^taja, rafentaja, aloittaja, 
altaja, tefijä. 

Anläggning, f. pcvuétu?, vafenun\°, laitcg, a-- 
(oitu-?; (fiyO ond a., paha aitonut?, juoni. 

Anlända, v. n. tulla, faaba, faapua. 

AnlGpa, v. n. tulla rantaan, fäv^ä rauua^fa; 
tummentua, ruostua; lata stäi a. till blått, 
finivtiUtää teräx^tä. 

Aulöpning, f. rantaan tuleminen; tummene- 
minen, ruoétumiucn, fini ( cu). 

Anmaua, v. a. fehoittaa, UMatia, manata. 

Anmaning, f. fcl;oituö, ivaatiuuiJi, manauS. 



Anmoda, v. a. plifltää, waatia, fäöfeä, tafitoa. 

Anmodan, f. pttimti.\ täc-f»; utan a., täc-femättä. 

Anmäla, v. a. ilmoittaa, tietää antaa; a. sig 
till en syssla, tarjoutua unrfaau. 

Anmälan, f. -ande, n. ilmoitlto. 

Anmärka, v. a. mertitä (tfcn^, muivtuttaa, 
ojentaa, fauoa, oilvaltaa, älutä (»liän), !ir= 
joittaa 1. panna muiotocu; (klandra) moit» 
tia; vid e.\po>itionen a — rkte jag en tafla 
af Löfgren, som öfverträffade alla dem jag 
förut sett. nä»ttäiäifi'3iä Inwaitfiu l'öfi5ren'iu 
tanlnu, jofa oli faittia ennen nälemiäni ete= 
unimpi. 

Anmärkning, f. merfitfemineu, muiétntu«, ot= 
liMlluc', älDämiuen, mnix^tcon pano 1. firjoi^ 
tux^; {klander) moite ('tteeui. 

Aninärkningsvärd, a. merfittäivä, Uiuif^tetta^ 

\va, muiötntettatoa, maiuittaiva, erin=emai- 

nen, muistoon pautawa. 
Annaler, m. pl. ,ei/enti:' UMtofitirjat; aifa-ftrjjat. 
Aiinalist. m. bic-torioitfija, aifa-tirjatn firjoittaja. 
Annalkaii, f. -ande, n. lähencmiueu, Iitene= 

minen, jontnmiuen; vid död.-ns annalkande, 

iuoleman läbetciiiä. 
Annalkas, v. a. läl;eötl)ä, läbetä (men), tulla, 

joutua. 
Annamnia. v. a. faaba. Ottaa, lincbä; Ottaa 

ivac-taan, nauttia; fan a.! perfele tx>iefI5önl. 

pevifööu! 
Annanimande, n. -else, f. faamiuen, Ottami=^ 

nen, irientö, nauttiminen. 

Annan, best. form: andra, a. muu, toiucn, 
nufi (ben"); en a. gång, toifcn ferran, toiö= 
te, nuinlloin; iemna till en a. gäng, jättää 
toi^taifetfi; ät annat häll, se Annorstädes- 
liän: ga frän ett arbete till ett annat, vmve= 
ta tl>!3«tä tcifeen; tid efter annan, tno tuo§= 
tafiu, aita ajoin; gäng efter annan, ferta 
terralta, ferta toifenfa peräc<tä. 

Annandag, m. toinen päiu\i, jättimäinen päi» 
n\i; a. päsk, a. pingst, pääftäif-, belluntat' 
maanantai; a— gs frossa, unicropäiiräinen 
unlnfainen. 

Annars, adv. muutoiu, muuten. 

Annex, n. apn= 1. anefft=pitäjä. 

Annexliemman, n. apu=tita. 

Annons, m. ilmoitu-3. 

Annor, a.; i a. händelse, muutoin; joe ei, uiiu 
...; mun«fa tapautfei^fa. 

Annorledes, -lunda, adv. toifiu, toifella ta 
ivalla 1. tapaa 1. tairoin, muutoin. 

Annorstädes, adv. munalla, toiftalla; a. hän, 
munalle, munune,toifaalle 1. toifialle, tcifa- 
päiu, tcifannc; a. ifrän, muualta, toiftalta. 

Annotation, f. muic^tcou 1. tietoon pano, mui§= 
tutue. 

Annotationsbok, m. muiSto=tirja. 

Annotera, v. a. panna muiötocn 1. tietoon. 

Aunotering, f. muif<tocu 1. tietoon paneminen 
1. pano, muictutu-3. 

AnnuUera, v. a. tcl;bä tubjätfi. 



Ano 



19 



Anomali, f. c)>äifääutDilVt}v^, cma=fmtutailitu>^, 

fäänncttöiin)t)ö. 
Anonym, a. lunuttäimätöii, nimetön, c^vi jaU 

finen. 
Anonymitet, f. nilltettöm^^vS, eV^ä^juIHlUlK^. 
Anor, f. pi. fufu4>ei-ä, fufii^poUvet (aateltfii^fa 

i^jerl^efunntöfa). 
Anordna, v. a. fäätäii, fäöfcä, määrätä, jäv» 

jeStää, afcttaa, toimittaa. 
Anordning, f. jäänti), fäätöö, fäätämincn, Täi' 

tl), afetus, Iaitoö,toinutta:niucn; utoöannon^ 

niäärä^?. 
Anorganisk, a. elimetön, ovv3anitcn. 
Anpart, m. se Andel. 
Auqvicka, v. a. eUilvättä Iio^peaKa ^^eittää. 
Anrop, n. I;uuto. 
Anropa, v. a. I^uutaa; (om hje^p) atrufft f)UU= 

taa; {bedja) rufciUa. 
Anrycka, v. n. Iäf)e§tt)ä, läf^etä (=nen), tnlla, 

t^bä tntoa. 
Anrätta, v. a. »almtStaa, laittaa 1. tef;bä (ruo-- 

taa), vaatia. 
Anrättande, n. -ning, f. toatmiötaminen, \vd= 

mi*itu«, laitos; (mut) vuota. 
Ans, m. vuoffo, luotto, foijuu, fDr|aaminen. 
Ansa, V. a. ruofota (=!foan), r;oitaa, f'or|ata, 

l^oinueEa. 
Ansats, m. )Mi{;ti, lr>anl;tt, aif^e; (fy.) taiipw 

tnu§, lucntc, Ijaln, i)rtti)S. 
Anse, V. a. för ngt, )iitää |ona!in, fatfoa 1. 

luulla joffifin; a. för ringa, Ujäl^äfft^ä, to'ä= 

^effiä; a. för stor, ifoffna, tfoffia, fuuref'= 

\ua', a. för god, f^ljJräffijä, t;t}lreffiä; a. för 

dålig, t;noncf|ua, o. s. v.; {akta) ^itää av= 

rooSfa, ariiHita, funnioittaa; {lagt) vangai§= 

ta, tuomita (^tfcn); a. sig kunna, arireUa 

1. luulla uunivanfa; jag a— r, miunu mie» 

(cStäui, miuuv>ta. 
Ansedd, a. avwoUiucu, avtoo^fa :|)ibettlj. 
Anseende, n. muoto, uäfii; aru^o, f uunia; i a. 

tili, prep. fen fubteen, täbben, txntotfi; utan 

a. tili personen, iUuau miebeen fatfomatta; 

i a. tili mig, mitä minnun tulee; i a. der- 

till att, feutäliben että, fiinä tatfannc^fa että; 

a. tili personen, mie^fnitta. 
Ansenlig, a. l^erfiä, l^äreiini, jultia, !a[civa, mef= 

feä, avtvoiia, vuufaö (man), uähjifä, jänttcvä, 

fuurt, foofaS. 
Ansenligen, adv. joffifin, jcffeenftn, mclfeiu, 

melfeä^tt, näf^täträöti, ^mljon, oitoaltifeStt, 

runfaa^ti, foolta, fummalta. 
Ansigte, n. faSlvot (p/.)) uaama, ftlmät, muo= 

to, uäfö; a. mot a., ti\i?tattatn, faStx^^oiSta 

fa§h.^oil)in, filmäötä fitmään; fitmäin 1. ne^ 

nän ebesfä. 
Ansigtsbildning, f. faStDDJen mucto. 
Ansigtsdrag, pl. n. muoto, faStoojcu muoto 

1. mertti. 
Ansjuda, v. a. (luttra) Kelluttaa. 
Anskaffa, v. a. f)anffia, toimittaa, kittaa. 
Anskjuta, v. a. faSioaa, ^ul;cta (=fean) nto§. 



Anskri, n. filjauö, ^.mi1ai[cmiueu, ).Hu1an?, I;uu^ 
to; gifva tili ett a., j.\-ivtaic!ta. 

Anskrit\,Mi, a. fatfottu, tuttn_; väl 1. illa a., 
l^VU^äöfä 1. |.HiI;a§)a I;uubov|a; vara väl 1. 
illa a. hos ngn, oUa joKafuIIa l)Va^ä<<fä 1. 
^mliaSfa fuofioSfa. 

Auskära, v. a. {oäf) Utoba (fangaSta). 

Anskärning, f. faufaan4uomiuen. 

Anslag, n. fäben^fii^t ())>j^ft)Slä, fin-^^äärtöfä, ^iS- 
tnoIiSfa); vnn-ikt.) nl\if>^\\\}9] (tillkännayifvel- 
^e) jultinen ilmoituö; juli^^tnö; (stämpling) 
ncuwou^ntect, banfteet; penninge — a., ra= 
l;an = määvävt^, määrä = ra(;at, määrä» »ravat; 
vränga a., irilpitlifet juouet; listiga a., fa= 
UHtlat juouet 1. nenir>ot; löne-a., ).ialfau= 
määräl)ö. 

Anslutasig, v. r. (tili Iiittäl)tl}ä I. l}f)tl)ä (j.f uT)un). 

Anslå, V. a. naulata jultifc^^ti luettaioaffi (il= 
moituffia); (,/;««(/ö/-a) ilmoittaa, tietää antaa; 

(bestämma) määvätä, jäätää; (uppskatta) ax= 

\vata, arwooteHa; (musikt.) näpätä, näpäf)l)t» 
tää; (fiy.) liifuttaa, täi)bä (j.fuit) mieteUe 1. 
ji)bämmeUe; ivoittaa (j.fun) mieli- juofiota. 

Ansning, f. se Ans. 

Ansols, adv. läuuCiJtä itään, nHi§ta = )3ättt)ää, 
ipäi^ä-^paiSteeöja, ).niin\iu tämmeneSjä. 

Anspanu, n. i)(;teen toalja^tetnt l;etuoifet, ju]^ta= 
paxi. 

Anspela, v. n. (på ngt), se Alludera. 

Anspelning, f. se Allusion. 

Anspråk, n. toaatiiuuS, oifeu§, »atta; göra a. 
pa ngt, UHiatia j.fiu, cHa j.fnna olcioinanfa, 
taf)toa olla; i denna sak tager jag allmän- 
hetens uppmärksamhet i a., tätä afiaa pl)tj- 
bän i)Ieijöu tavffaamaan; jag har redan för 
mycket tagit läsarens tålamod i a., ofen jO 
liian paljo tvä)i}ttäm)t fufijan färfiUHillifl}l)ttä. 

Anspråksfull, a. ivaateliaS, färtteliäS, t)(peä, 
p^i3l)l)feä, ifo ivaatimnffiCeuia, paljon pt)V^ 
tä»ä, fnurenteleuHiinen, fnureltiueu, ei mä- 
llään tvi)tvu\iincu, juuvi-mielineiu 

Anspråk.^-lös, a. iimatimatou, nöijrä, \v'di)'d voaa» 
timuffillenja, fiilvo, tt}Vtv)väiuen, fiivicä-mie= 
liuen. 

Anstalt.cbanfe (=ffeeu\f)autfio,laitoS, Umlmi3= 
tu?,uiaruv^tu^, toimituo; pl. falnt; göra;, foga 
a. om ngt, )3itää toiuta jv^tfin, laittaa j.fin; 
patma toimeen; foga a. derom att allt blir 
fiiUgjordt! pibä I;uott fiitä että fatffi tulee 
toimitetuffi! 

Anstalta, v. a. I^anffia, laittaa, toimittaa, tcal= 
mittaa, ivaruStaa. 

Ansticka, v. a. se Antända; (fig.) jaaStuttaa, 
turmella, pilata. 

Ansti ekande, n. faaStuttamineu, turmeleminen, 
paimentaminen. 

Anstifta, v. a. matfaan jaattaa, toimittaa, tel)= 
bä, ^evättää, uoötaa, nostattaa, i)Ut)ttää, a= 
lotttaa. 

Anstiftan, f. telo, toimt, laitoS, puut;a, fiil^oi 
tus, fel;oituS, noStatuS, \.}ii\}m. 



20 



Ans 



Anstiftare, m. atfaja, aloittaja, maitaaiv-^aaU 
taja, V^cvitStaja, nostattaja, iicv^taja, berätta» 
jiä, fiibcittaja, ^puiiluiaja, i)Ui)ttäjä; han är 
a. till hela historien, foto juttu 011 ()äne§= 
tä atfuanja, Ifån en fofo jutnn noétaja, I;ä= 
nen ne on>at fcfd fntect että loimet. 

Anstor, a. fuurta jufu^-ierää (olejua). 

Anstryka, v. a. fiiputa (=nan), fiaKÉä. fifata, 

Anstrykning, f. ftttjuaminen, fuveicminen, fi- 
n?etIi)S, [i(au6; (fig.) Uxtva, ntuoto, nn»al)bu«. 

Anstränga, v. a. jännittää, uniinäetää; al;fe= 
rnuttaa, ^^on^t^tuttaa; ^.^afoittaa, reuboittaa, 
h^aiirata, tinjata; a. sig, v. r. renbota (4oan), 
fiujata itjeänfä fciralla tijöUä, a(}fevoita(=tfen), 
ottaa fon^alle, tel;bä fou^aéti. 

Ansträngande, n. renboittaminen, n^ai>lH^amt= 
nen, V^ifi^ittaminen- 

Ansträngning, f. »aitoa, »vaitvauS, fiufauS; 
abfevoitfemincn, rentomincn, ^^onniötu^, fo= 
tvafle Otto, fon^a tx)ö. 

Anstå, v. n. jc^ia, fätjbä laatunn, feteata 
{-'paan), fa^bä, luonniätna (j. fulle); {dröja) 
ti>np\}'å, Vnttiött)ä. 

Anstånd, n. tiniai^tt}§, toti}.n):ninen, maltti, c= 
botn^^, toiötaifetfi It)ffäl)e, aifa; hafva a., wii» 
^?i)ä; gifva a., antaa aifaa. 

Anställa, v. a. aicttaa, laittaa, f)i>nffia, tef)bä, 
toimittaa, mattaan laattaa, nostaa; a. i tjenst, 
)^anna 1. afettaa tinrfaan. 

Anställande, n. afettamincn, laittaminen, l^an!- 
limincn; tefo, toimittaminen, toimituö. 

Anställd, a. ^^alnieleum, unrtaan fijoitettu 1. afe= 
tettu; vara a., olla nnraöja. 

Anställning, f. se Anställande; toimi^^^iiff'!' 

Anständig, a. jääbi)Ilinen, fiifto, fiiifoUinen, 
fiiwofas, fcuielias (=aan), fiisti, fiireä, fieirä, 
nästi, naasti. 

Anständighet, f. fääbl}Ililt}^6, fiilvollifuuö, fo» 
iveliaifniiS, fiictcijS. 

AnstGt, m. {af fjukdom) tof;tau§; {skandal, iouh 
fanö, folnntus, V^af;ennu3, ^aI;aötumuS; taga 
a., ^a^aötua. 

Anstöta, V. a. fnmmiéta, fcbbata, fattita; Iou= 
fata, fotoata; {gränsa ti//) oUa rajalla 1. 
vajoittain. 

Anstötlig, a. fonffaaira, icltraaloa, palientalra, 
feliroton, io).nmatcn, bäioiitön, tomppcincn. 

Anstutlighet, 1'. IcuffanS, loiiffaaiiMijnnS, icl= 
».ManMiiuuS, pal;entaföaijuui?, fclwcttcmuné, 
l)änn)ttönu)\)S. 

Ansvar, n. »vaétau?, ebcö=»vaétau?, ivaétc, ti- 
lin alaifnnS, tilin=tcEo, tatauö; ranj]ai^^tué; 
det ma vara pa mut a., h)llä minä fcn 
hjaStaan; ställa till a., uviatia iraStaamaan; 
måtte du sjelf stå till a. för dina hand- 
lingar, finä luaStatfoö itje tät)ti5tfefi; mig 
tillkommer att stå till a. för bruket af 
dina penningar, minun tulee tebbä tili ra= 
Ibojefi fät)tänni)§tä; vid a., som lag stad- 
gar, lain määräämällä l^aaétoUa; ides nå- 



Ant 

gon ikläda sig a. för fem kopek, >inif;tiifÖ 
fnfaan mennä hjiibcn fopeifan tafnufen. 
Ansvara, v. n. ifaStata, !äi)bä n'>aStaamaanf 
ottaa »aötatatfenia, ebeS-»aStata, tebbä tili, 
mafiaa, bV^i-^tttää; taata (=faan), mafunttaa; 
han bör a. för summans återbetalning, bä= 
nen on talaamiucn lumman jä(leen=mafiua. 

Ansvarig, a. tilin-alainen, ^elollinen tiliä te= 
femään 1. ebeismaStaamaan. 

Ansvarighet, f. cbe8--n?aötau8, tiIin=tefo, tilin^ 
alaifuuS. 

Ansvarsfull, a. buolen^alaiuen, ^jainama, tär= 
feä, ixmifea, funresti melcUinen, fe j;oSta on 
fuuri ebcö=lvas!tauö. 

Ansvarslös, a. bnoleton, ira^jaa. 

Ansätta, v. a. abbiStaa, läl)bä (j.tun) !im|3= 
^^unn, tinfata; ta^)ailla, bätistää, bättjljttää; 
maiwata, )>atottaa, ).ntuttua Gf)f'iit)r {artil.) 
panna latintt ti)tEiin; {sjöt.) pintottaa. 

Ansöka, v. a. i)aka, ^n)t)tää, anoa; Nåden- 
dalsborna hafva a — ökt hos regeringen om 
ett räntefritt län, SJaantalilaifet cmat ))ij^= 
täneet ballitufjclta lorottoman lainan. 

Ansökan, -ning, f. f)afemuS, ^^Ijnti), ^fu, 
anomus; anoniuS=firja. 

Ansökningstid, m. l)atemnS=aifa; a— en ut- 
gick, I)atemnS=aifa meni um^peen. 

Antaga, v. a. fatfoa felmollifetfi, ottaa ^Jj= 
mäfjenfä; omistaa, ottaa iraStaan 1. omaffi; 
fuoStua (il;Ein); tatjoa (j.fuffi); phaå tote= 
na; a. en sådan skapnad, iretävtljä 1. muut= 
tua fen mnctcifctfi, mucbcStna fcUaifetfi; an- 
tag filmer a), att så är, mutta joS uiin olift, 
:pautaaunne että niin on, otatfutaamme 1. 
otatfttaamme että niin on. 

Antagande, n. UHiStaan-ottamiuen, fefmoIIi= 
fetft fatfcmincn, fucstumincn; ebeltö; hela 
hans originalitet stöder sig på en mängd 
a — n, af livilka det ena är orimligare än 
det andra, fofo \)amn alfn^>eräiit}i)tenfä )Je= 
ruötaupi jonffoon ebellijitä, jjoista toinen on 
toista mabbcttomampi. 

Antaglig, a. otollinen, fellrcllinen, felpaahja, 
tcbeninuotoinen; finna a., lat\oa otollifefft. 

Antaglighet, f. otollifnus, fclmollifuus, toben^^ 
niuotoifunS. 

Antagonist, m. anttagoniSta, u^aStnStaja. 

Antal, n. lufu, määrä, ^«11^"'^^/ joutto. 

Antarktisk, a. eteläu4niclinen. 

Antasta, v. a. se Ansätta; bätt)t)ttää, af)biS» 
taa, fäi)bä (ji.tnn) fimpVu"n, ^niuttua (j.fu» 
bun), foSfea; hana — de mitt påstående, bän 
fcti ivääräffi näyttää mäitettäni. 

Antecedentia, n. pl. ebelliuen elämä, cbetli- 
nen täbtös; cbellifct. 

Anteckna, v. a. firjoittaa muiStoou. 

Anteckning, f. muiStDou=firjoituS, muiStoon= 
^^ano. 

Anteckningsbok, m. muiSto4irja, muiSt00lt= 
}>ano=tirjia. 



An t 

Antediluvianisk, a. tuebeit^^aifutttuffcn cbeJ^ 
linen. 

Antenner, m. pl. tuntc^javiuet. 

Anticipera, v. a. ennafcita (=t[cn), ebettä^^äiu 
ottaa 1. täXjttää 1. tef)bä. 

Antidot, m. se Motgift. 

Antik, a. muinainen, hjanf)an=ai!uincn. 

Antik, m. (konstverk) ntuinaiS=tco8. 

Antikrist, m. aHtifriStuS,Äi-iStn!fenlcagtuStaia. 

Antimoninm 1. Antimon, n. antimo. 

Antingen, konj. taf)i, taiMa, jofc; antingen — 
eller, jofo — ta^i, tal^i — tal)i, taiffa — 
tai!fa; kan äfven lemnas oöfversatt. 

Antipati, f. tT)aSta=mietift)l)8, tVtn^Je^S. 

Antipod, m. wa6ta=jat!ainen, it>aöta=jalfatainen. 

Antiqva, a. latinainen tirjaiu. 

Antiqvarie, m. muinaiö = !alujen forjaaia 1. 
fcrääjä. 

Antiqvitet, f. njan^n^aifaiuen fatu, muinatö= 
lalu. 

Antites, f. tt)a6ta4aufe. 

Antologi, f. antologia, runo=fufa§to, toatio» 
, runosto. 

Antropofag, m. t'^nttfen4t?öiä. 

Antropologi, f. iI}miS=Op^i. 

Anträda, v. a. (ett embete) ottaa »aStaau, a= 
loittaa, vuineta (=^3eait) (fyiva)', a. en resa, 
läfjteä inatfaan, Iäf)teä. 

Anträde, n. iuaStaan-otto, rupeaminen, aIoi= 
tue; iä(;tö. 

Anträffa, v. a. fof)bata, tatnata (=^jaait). 

Antvarda, v. a. antaa, iättiiä, u§!oa. 

Antyda, v. a. ofoittaa, «3iittoa,luittata, toif)jata; it= 
moitetta, janoa, »varoittaa; (befalla) fäSfeä. 

Antydan, -ning, f. ofoittamiuen, ofoitu^, il= 
moittamincn, tx^iittaue, n.nt;ja, tvil^jauö, tägft). 

Antäg, n. laimeneminen, tulo; vara i a., oKa 
tutemaöfa 1. tntoéfa. 

Antaga, v. n. lät^etä (=neu), täf^eet^ä, lifetä 
(=nen), tulla. 

Antända, v. a. fl)tt)ttää, iDirittää; (skng) fu= 
(ottaa; dessa ord a — de hans sinne, nämä 
janat ttil;oittitoat {)änen mieltänfä. 

Antändande, n. -ning, f. fl;tt)ttäminen, fl)tl)= 

tt)8, icirittämineu, nnritt)«. 
Antnidas, v. p. & d. ft)tt}tetään, fl)ttl)ä. 
Antändbar, -ndelig, a. fl}ttl)loä, ^.Hilawa. 
An\-isa, v. a. ofoittaa, näyttää, määrätä, il- 
moittaa; du a— de ju luO rubel tili betal- 
ning af honom, määräfttl)än finä 100 ruj^taa 
I}änen maffcttaujatfenfa. 
Anvisning, f. ofoituö, ofoittaminen, jo(;batu§; 
(adress) ofoite (=tteen), neniro; ral;aunoöto» 
firja, raf)anfaama=tirja, ofoitu84iVl.ut. 
Anvuxen, a. !iinni=fa8lvanut; a. häst, patdy- 
tunut Ijejvoinen. 

Anväg, m. (egentl. andra vägen); köra i a., 
köra a— n, fijntää ^^elto uubetleeu. 

Använda, v. a. fai)ttää, anliellä, fuluttaa, fo= 
»tttaa, ))anna tar)>cejcu; a. till egen för- 



App 21 

del, ^janna omaffi f)^toäffenfä; a. sig till 
godo, lal)ttää I}l)»ä!ienfä; a. sina tillgån- 
gar andra till godo, läl)ttää Warojaufa mut=^ 
ben l;i}»)ä!ft. 
Andvändbar, -ndelig, a. lätjtöCiuen, !äl}tettä= 
toä, täi)^\i, felwolliuen, telpaalva, fotoeliaä 
{-'aa.w), :pibettä»ä. 
Användbarhet, f. fetooHifuuS, telVitviluaifuuS, 

fäi)ti3aifi}l)S. 
Andvändning, f. fäljttämiuen, lEäl)tö8, fotoitta^ 

minen. 
Anvärfva, -ning, se Värfva, -ning. 
Apa, f. o.\>'mOi-^ (fig.) jälttteliiä, matfija. 
Apanage, n. a^anaaft, ruf)tinaallineu omaifuuS; 

ruf)tinaallinen elatu§=ra[;a. 
Apart, adv. erttfenfä. 
Apartemang, n. se Afträde. 
Apati, f. tunnottomuus, l;aIuttomuuö. 
Apel, m. omena4mu. 
Apelgrå, a. I)armaan=täplifä6, täpUfäö. 
Apelkastad, a. tä^.'>rifä8. 
Apelsin, m. a^^^elfiint, 
Aperi, n. jäUttelemiuen. 
Apodiktisk, a. wafaa^^eräineit. 
Apokalyptisk, a. (fig.) falainen, famea. 
Apokryfisk, a. epä=peräinen, ei^äntltuinen. 
Apologi, f. )5Uolu§tu84iria, ))uoluetu8-:^uI;e. 
Apologist, m. ak-opettaja, Uuviuu4a8£un o* 

pettaja. 
Apoplexi, f. f)at»au3 (=!fen). 
Apostasi, f. luopumus (etcntin uefon=opi8ta). 
Apostel, m. apoStoIi, lä^cttiläinen. 
Apostem, m. se Böld. 

A posteriori, (filos.) McmufjeSta; a. p. vet 

man att naturvetenskaperna oupphörligen 

gå framåt, fofcmus näi}ttää cttä luonnon^ 

tieteet ebisttjloät ebistljmistään. 

Aposteriori^k, a. foettelu-peräineu, I?aioainto= 

peräinen. 
Apostlagerningarne, f. pl. apoStolciu teot, a= 

poStoiein tefo=raamattu. 
Apostlahäst, m. (skämtv.); färdas med a — ar- 

na, mattuötaa jalta=patifa8fa. 
Apostolisk, a. apoötoUUinen. 
Apostrof, f. jätti3=merffi, fatfo-merffi. 
Apostrofera, v. a. fatfaiöta; (fig.) uut)beUa, 

foimata. 
Apotek, n. apoteeHi, apteeHi. 
Apotekare, m. apoteetari. 
Apotheos, f. jnmaloitfemuS. 
Apparat, m. laitoS. 
Apparelj, m. taibe faluStO. 
Apparell, m. (krigst.) WaäMt fiitämiuen. 
Apparens, f. tobeu^mufaifunö; teino, neuhJO, 
toin^e; tror du dig ha a — er på belöning, 
htuletfo ipoit^^afi faaba paltintoa. _ 
Appell, m. jyeto, »vetoon=pano, aplieri ; CAn^s^; 
fota=n?äen tofoon=!utfumiuen (UHa6ti=tort»eI= 
i<C):i {;enfiIi34;nuto; (i vissa spel) uuft pa= 
no8; (jaytt.) !oirien fofoon^uutaminen. 



22 



App 



Appellera, v. a. ji>ebota (=toan), :|5anna »vetoon, 

apikrata. 
Appendixj n. se Bihang. 
Appetit, m. ritpanbadi, nian aiöto; (fig-) f;<i= 

tu; a — ssup, fiil)cttajaincn, vucta=n)V^)<.n). 
Appetitlig, a. maiijtawa, bmoän^inafuinen, ma-- 

ufaö. 
Applicera, v. a. ofettaa, fal}ttää. 
Applåd, m. f ätten ta^)utu§; (fiy-) nticltt)mi)fien 

ofoituS. 
Applådera, v. a. to^-nittaa fä[iä; (fg-) näyttää 

1. cfotttaa mielt^mijötään. ^ 
Applädissemang, n. se Applåd. 
Approbatur, n. a^^vobatur, fat)otaan UUvcU 

lifefft. 
Approcher, ra. :|.>ttrit^S=!aitoanto; (i hiskr — re 

men.) juoffu^aiwannot. 
Approchera, v. a. lä[)eött}ä Hnnaa faitoan= 

noiöa; (i allmänh.) lähetä, lii^e?ti}ä. 
Approximativ, a. Iiti=mciäräinen, Iä{;cnteleit>ä. 
Approximativt, adv. Iifi=määrin, Iäl;euneIIen 
Aprikos, m. a^viffa. 
Aprikosträd, n. a^rif!a=:puu. 
April, m. \)u\)t\'-tmu 

A priori, (filos.) järfeen ^ernStauen, fofcmuffeö^ 
ta. Ijuolimatta. 

Apriorisk, a. Cfiios-) ttic^ieräinen, itfeötänfä 
tiettäicä. 

Apropos, adv. fuute^J^jaö! a. af nyheter, har 
du hört livad som hände vissa redaktö 
rer?, foöfa uuttfiéta on )>uf;e, oletfo fuul 
htt mitä eväiCe toimtttajoiUe ta^.Hif)tui? 

Apspel, n. hua, pilci, jälitteleminen, jäliti)8. 

Aptek, se Apotek. 

Aptera, v. a. joiuittaa. 

Aqvileja, f. (aqvileyia vulg.) atiUia, ru^uU 
ruolio. 

Arabesk, f. Ief)bitl)8=!utoau8, Iel)bttl)?. 

Arbeta, v. a. & u. te[;bä tiiötä, tl)öfienneUä 
(=tclen), tef)bä; (strängt) raatvia, ubmata, puu 
l^ata,reubota (-toan), rubjata; [^daUgt) bötö^tää; 
(mödusamt) ruotuStca; (furgäfves) lioul^ateUa 
tc{}bä :|.\ihiniu; (om sjuka) etta ivainioiöfa; 
(om fartyg i sjugång) fiffevöitä (»tfen) ; (om 
vissa vätskor) nouSta; a. hos ngn mot be- 
ting af dyUk ätertjenst, oUa linifi=toelfai= 
fiUa; a. sig till, ttjöfläniä anfaita (=t|en); 
a. sig fram, upp, p\)xti'å ctecn4\atn, i\tvan= 
tua, ijlentt}ä; a. sig trött, u\iii}ttättä t\.}'éU 
lään; a. sig sjuk, fatfat^ta itfcniä tt)öttä; 
bröstet, hafvet arbetar, vinta, ntevi Tä\)pi; 
a. i jorden, muotata maata; a. emot, ira8= 
tuetaa; a. för, :puoIu8taa; a. pä, al;terciba, 
barraStaa; a. i guld, tcbbä fultaa fahtffi, 
tafoafultaa, tel}bä hilta=iei>än ti)i3tä; a. mur- 
bruk, fottca f'al£ti=icfoa; a. på sin, pä andras 
lycka, ebistää omaa, tointen emaj hvem 
har a — t detta konstverk? fufa tämän taibc= 
tcoffeu en »almi^tanut?; a. sig in i folk- 
trängseln, tnnteutua nHifi^outfocn; a. sig 
in i sitt ämne, cppin o^ittawanfa ^evin 



Are 

juurin; a. sig upp ur dyn, föm^iä t)Vöé 
mubaSta. 

Arb-tare, m. tl)ö=miee, tVÖn=tefij;ä. 

Arbete, ii. ti)ö,ti)ön=tefo, tefemiucn, raabe (=tecn), 
lraiioan=näfö; {i.'erk) taft ^ ala, teoö, teto; 
a— s produkt, tl}ön jälfi; groft a., \vou 
ma4t)ö, va^faS t»ö; gripa an ett a., n)l;= 
tvä 1. rutpeta (4^ean) 1. täi)bä fäfin ti}öt;)i5n; 
vara under a., otta tefeiUä; han har många- 
handa a — u, [;äncttä on moncnlaifct toimet. 

Arbetsam, a. al^fera, ti)öteltäci, uuttera, linreä. 

Arbetsamhot, f. af)£eruu8, tijöteliäifvvci, uut^ 
teruu8, n.nrel}8. 

Arbetsdag, m. tl)ö4äin)ä; (suckend.) avtl. 

Arbetsdrift, m. toimi, trnrcttö, tt}i54)alu. 

Arbetsdryg, a. ti5i)en\i, tl)clä8. 

Arbetsfolk, n. toij-nviti, ti)e=miel)et. 

Arbetsför, a. tt)i3n=teteiuä, tvlni-u^oil^a, ti)ö^ön 
IMjöt^lvä, tijö^ön f^feuewä. 

Arbetsförening, f. tl)i5=funta. 

Arbetsförmåga, f. fe8tän.\ii)>l)8, tl)ÖMroima, 
n^oima. 

Arbetsförslag, n. fuStaunuS^el^botUÖ. 

Arbetsförtjenst, f. tl)ön-anfio, raljan=anfio. 

Arbetsgästabud, n. talEoo. 

Arbetshjon, n. tl)ö=mie8, fafatfa. 

Arbetshus, n. tVÖ=i)Uone. 

Arbetshäst, m. t^ö^ei^^i^inenf fuorma=^etr»oinen. 

Arbetsifver, m. tl)i54;alu, ai)teruu8, ti)ön4ntD. 

Arbetsinrättning, f.tljö^aitoö; arbets- och kor- 
rektions-inrättning, t^i)' ja ojeunuö4atto8. 

Arbetskalas, n. se Arbetsgästabud. 

Arbetskarl, m. ti)ö=mieS, ^^altfalainen, :^^äitoä= 
Iäinen; denne embetsman är en rask a., 
tämä n^irfamies en fouja tiiön=teEijä. 

Arbetsklass, m. tt}ön4efetoä jäätt}. 

Arbetskreatur, n. jul;ta, tl^ö=jul;ta. 

Arbetsledig, a. t^iiStä tea^^aa. 

Arbetslust, m. tijö-i^aiu. 

Arbetslön, m. tijii^alEfa, teftjäifct, tefo^alffa. 

Arbetslös, a. tXjötöu, 

Arbetsmyra, f. tvö=muura^inen; (fig-) ertn= 
emai)en uuttera il^minen. 

Arbetsordning, f. tl)ön = järjeötljö; järje8tl)S= 
fääutö. 

Arbetsplan, m. tlHntlnonnoS. 

Arbetssilfver, n. tafo4,)oVca, f^opea^epän fio^-^^ea. 

Arbetsskygg, a. taiota, tl^ötä tamolva, ti)ö()i>n 
lra8ta=mieliuen. 

Arbetssätt, n. ti)i5n4aatu. 

Arbetsträl, m. se Arbetsmyra (fig.^ 

Arbetsutkast, n. se Arbetsplan. 

Arbetsvillig, a. t^öf^öu mieluinen. 

Arbetsvinst, f. ti)ön=iroitto. 

Arbetsväg, m. (fig-) se Näringsyrke. 

Arbetsok, n. se Arbetskreatur. 

Arbiträr, a. iva^jaa^el^toinen, mieli-ioaltainen. 

Area, f. ^nnta. 

Areal, m. ala, ^nnuan fifättt}8, ^nnnaUtnen. 

Arena, f. taistelutanner (»teren). 



Aio 



Arm 



23 



Arenmeter, m. u^tpo^^untari, nc?tc=:|Juntari. 
Alf, n. )?erintö, :|jeruTi^S; :fertntö=cifeiu^; {qmr 

hiefcen effekt) \KXn. 
Arfdel, m. )>ertnnc, ^crimic?. 
Arfdrägt, f. ^•>erinti5'lf arfau?. 
Arffieiide, m. fufu^ieviiineii 1. h.\inf)a lxn(;ot= 

linen. 
Arffurste, m. :|jerinti5n-u]^tina9 (=aan). 
Arffuvstinna, f. )jerinti3=rut;tinatar (=ttaren). 
Arfföljd, m. ^icrimincil, ^^crt■ttifet; ofta före, 

krig om a— n i ett rike, ufeiu fäl}bään fc= 

taa )ralta4§tuimet[tfef'ta ^eriutö^oifeubeSta. 
Arffurdrag, n. ).icrintö4ittto. 
Arfföreiiing, f. ^^eri^tc=fut^^t^mlt§. 
Arfförläning, f. )3ermtö=jnaa, Iääntt^§. 
Arfförpaktare, m. :jjermti3'Ct!eiibeIIinen trou= 

raaja. 
Arfförpaktning, f. :J>cnmcincn avcntt. 
Arfgods, n. ^ievintD=taIo 1. =niaa 1. »tita; ^^e= 

rtnn}§=maa; ^ertmi}S. 
Arfherre, m. )>ertmttf'^ntaan omistaja. 
Arf)ord, f. )?erimtte=maa, :|.ierintö=maa. 
Arfkonuiig, m. )>ermtc=hmhtgaS (=faan). 
Arflott, m. se Arfdel. 
Arflåtare, m. :>jerinnön=jättäiä, ^?ertttä»rä. 
Arflös, a. ^jcvinnijtön, ofatcn ^jermnöSfä, tx- 

:tM3; göra a., tel;bä :J)erinnötti3:näffi, orunta 

(=tfen). 
Arfiöshet, f. ^lerinnöttömijii?. 
Arfsak, f. )>cvith) falu; se Arftvist. 
Arfsdelning, f. ^.Hniltllön^cfitlt?. 
Arfskap, n. ^Kviutö, ^''CvimuS; se Arfdel, Arfs- 

rätt. 
Arfskifte, n. :}jevtnncn=ia'Ec. 
Arfskuld, f. ^eritU} tvelfa. 
Arfsordning, f. :>>ermtö=tinioro. 
Arfsrätt, m. )iermtc=ciifeu8. 
Arfsrättegäng, m. se Arftvist. 
Arfsynd, f. ^^ev•t«l■^ntt. 
Arftagare, m. -tagerska, f. ^^eriUtnen. 
Arftvist, f. ^^erttttö=afia, ).^ertntc=jutht. 
Arftägt, m. ^evmnört ctto 1. tvaStaart^cttaminen. 
Arfvedel, m. se Arfdel. 
Arfvegods, n. se Arfgods. 
Arfvejord, f. se Arfjord. 
Arf vinge, m. & f. ^un-iUiuen, ^.''ertiä ; (/i</.j (a^.''ft ; 

a— me, ^^erttti1ct, ^>cri=funta. 
Arfvode, se Arvode. 
Arföl, n. se Graföl. 
Arg, a. »tf)atnen, ftufluincn, äfäinen, tuima; 

vara a., cKa unBoiöiaan 1. äHsfänfä; bli a., 

lrif;a§tua. 
Argbigga, f. ä!ä=fäf!t 1. ^>u?fi, fhtffn4m^ft. 
Argentan, m. {kem.) It»ale=f)0)>ea, tefc=l)Cpea. 
Arghet, f. fiuHu, Xxixija, Jrt^atfuuö. 
Arglist, m. -stighet, f. faivaluu?, ilfel)?, an= 

ijaifuus. 
Arglistig, a. !a»ata, ittcä, iinf)a=ftfuinenr \y>\^)^'' 

fiu!!uincn, fiöfamamen. 
Arglistighet, f. fairaluug, fiuffitifuuS. 
Arglös, a. vau^aöinen, fiitwo, leifittinen. 



Argsint, -sinnig, a. ^?af)a=ftfutnen, äfä=Iucntoi» 
nen, nn^ia-^^äincn, tittma. 

Argsinthet, f. ))af;a = fifmfuu§, tr»tr;a»).'>ät[^l)6, 
tuinmitci. 

Argsippa, f. äfä=tU|?Vt' 

Argument, n. tobistu?, toteen=näi)te (=teen). 

Argumentera, v. a. nä^ttiiä toteen, :^äättää. 

Aria, f. arta4aHtu. 

Aristokrat, m. t)limi)6, tt.ialta=]^erva; (fig.) ^Ii= 
mi}S4)«tän?ä. 

Aristokrati, f. jjlimt}ö= 1. :^erra§= 1. aateU6= 
irsalta; t)thnl)8 = funta, aateUö = funta; (fig.) 
etuifuu6, etett^^S. 

Aristokratisk, a. ^linnjffeUtncn, aatclincn, fu= 
fu=l}I)3eä. 

Aritmetik, f. faShi^ol^J?!, htixnin4a?fento. 

Aritmetiker, m. Iuiintn4aSfun c^^nnut 1. o= 
Vcttaja. 

Aritmetisk, a. to§!u=c).nI(inen, Iutt?nu4a§f'ut= 
tincn. 

Ark, m. {h'oaks) (i«oan=)avfft 

Ark, n. (jja^-^ert) artfi, ^m^jeri^e»^; boken ut- 
gör 10 ark in lV:to, firja on 10 arffia 
IV:tattteeöia. 

Arkad, m. avfaatt, !utoun=faavi; laft^ä^tätuä. 

Arkaism, m. inuinaiö==mucto 1. =fana 1. »^ju^ 
kcnf-^arft. 

Arkaistisk, a. ntntnat?=aifutnen, ntuinainen. 

Arkebusera, v. a. am^nta fuoUafft. 

Arkeolog, m. tnutnaiö=tntfija. 

Arkeologi, f. arfeclcäia, mutnat6=tutftntD. 

Arkipelag, m. avttl-^elaijo, faavtöto»nieri. 

Arkitekt, m. artttcbti, vafcunu»^4)erra. 

Arkitektonisk, a. vafcnnuiJ-taitcefen fuuluttja, 
ra!ennu8=tattecl(ineu; i a— t hanseende skön, 
rafennu§4aiteen Vu'^Ieöt^' finmt^, rafennu8= 
taiteeCtfeöfa fatfannoöfa fanniö. 

Arkitektur, f. (konst.) ra{ennn8=taibe; (J>ygg- 
nadsart) rafennu8= laatu 1. =muoto. 

Arkiv, n. ^.^a^JcrtSto, avflulin, avfieto. 

Arkivarie, m. :|.HipertSton iravtijla, avfftn?ario. 

Arkli, n. (på fästningar) fota=toava8tD; (på 
örlogsfartyg) afctStO. 

Arktals, adv. avfittaiu. 

Arko, 1. Arkomessing, m. se Styckmessiug. 

Arktisk, a. (geogr.) ^oI;jan»)3UoUnen. 

Ariaregn, n. aainu=fabe, ivar^ainen fabe. 

Arlekin, n. fjarleiftt, narrittelija. 

Arm, a. föt)f;ä, hirja, ^joloinen, )>ätciuen, rau!= 
fa, irailxtamen, totf^eltäinen, ratSta, fatala, 
fcitc, feitc, lehto, ttneno. 

Arm, a. fäfi-jvarft (=ren), ft)t)uärä=hjarft, fäft 
(»ben); ijxl kors 4-c.") ri§tt= 1. ^ctftt=^uu; 
(jxl not) retfi (=ben), fii^n, ftula, atfa^u-^erf» 
!o; (på kärl) ivarft (=ren), forjoa, ri^ja; (af 
en flod) ).iuba8 (=taan), I;aara; under a — en, 
fainaloSfa; gä a. i a., tät^bä fäfi tabeöfä 1. 
tiifitlähä; sluta i sina a— ar, fnlfea ft}Itf»in= 
fä; med öppna a— ar, atooimtn fvlin, attJO= 
ft}lin; med a— arne i kors.rtétiöfä fäfin; sätta 
a— arne i sidan, ^fjaunfl i äbet )JUU8faan; (fig-) 



24 



Arm 



Art 



gå a. i a.med,cCa t)§täwäIIifcIIäfnnnoIIaj.!un 
fcinöia; taga, gripa, hälla under a — arna, 
auttaa täfutima-Stä, ^ucluetaa, auttaa; bära 
på sina a — ar, fantaa fäfilläniä, ftelltä, ax-- 
maétcUa; emotta^fa med öppna a — ar, Jra§= 
taan^cttaa aire=ii}Un 1. faifcHa l)?täjröt)beilä; 
hafva länga a— ar, cäa. n^chnafltuen; lägga 
a — arna i kors, ie>tua fätet riittiin, Iatöfu= 
tella, antaa faifeu luennä meni miten mc= 
ni; slå a — ar och ben af ngn, antaa j.htHe 
fctra felfä=iauna; kasta sig i a— arna på 
ngn, ]&cittäi}ti}ä j.fun ^avmctbin 1. Iietmci= 
f;in 1. fainalccn, \>m'ä'å j.tuta tur»aajaf]een; 
kasta sig med vidöppna a — ar i, ajattelematta 
ruweta 1. lieittäntnä (i-bufin) ; T. skulle hafva 
a — arna fria, blott han icke krökte pä 
a— n, %K Ircifi tva^^aaeti fätUtäitä, elCei 
fannua fafliétaift; världsliga a— n, maaAU 
mallinen nmlta; rättvisans a., lain iralta. 

Armada, f. (^spanskt ord) fuuri fcta4ainHlf<tC. 

Armadill, m. se Bälta. 

Armband, n. ranne=rengaS (=faan) 1. nanlja, 
fatoci6=nau()a. 

Armbindel, m. {utmärkelse-fecken) M^an=nau= 
Ija 1. =fibe; {i kirurg.) !äfi=iparren ftbe 1 
fannin (»timen). 

Armborst, n. joutfl, jcufi. 

Armbåga sig fram, v. r. tunfeutua läuntfe 
tun!cutumatta ^\iä'5tä. 

Armbåge, m. !t)^}^äl•ä^^^ää, fci>nä6=)jää, fäfi= 
fnn!tä; stödja sig på a — n, ncjata tminäs= 
Vääöeen, etta Icncttään. 

Armé, f. armeija, fcta^jcufto, fota^iväestij. 

Armgrenig, a. ibot.) riöti^iaarainen. 

Armhandske, m. ^ttfä-fäftnc, fv^näS^fianftffa. 

Armharnesk, n. rauta4}it)a. 

Armhål, n. i)ifian4ä:pi. 

Armhåla, f. -grop, m. fainafo, fainale^^cbja 
1. tnoppa. 

Armkläde, n. Se Armbindel. 

Armkraft, f. läfi^ircima. 

Armled, m. fjiuffä=ni»el (=en). 

Armling, m. bifian^fauIuS 1. reunuS. 

Armod. n. fLnihim?, turjuu?, trifieliäiinttS. 

Armpipa, f. tininävä=Iuu, fljnft'ä=htu, fäfiwarfi^ 
hiu; (/(■//«) u\ivttinä4uu. 

Armprydnad, f. -ring, n. faIiroiS=fcri?tu^, 
rannen-cncjaö (=!aan). 

Armskena, f. se Armharnesk. 

Armslång, a. fiii}närän4ntuinen. 

Armspjell, n. {remsa jjå kläder) c{fa=tilffu. 

Armspänne, n.bifjan^olfi, bia^iinitiu (=ttimen), 

Armstake, m. baarafa^- fi}nttilä=jalfa. 

Armstark, -styf, a. fcwa 1. iräfen?ä=fätinen. 

Armstol, m. noja^tucfi. 

Armstyrka, f. fäfi^lDoima. 

Armsvag, a. beittc=tätinen. 

Armsvett, m. fainalc^iti. 

Armt, adv. följ^äétt, f)UOnoöti. 

Arom, m. r^ptt^aJU' 

Aromatisk, a. vijtjtimäinen, ()ijn\in4;ajuiucn. 



Arrack, m. aarafft. 

Arrangera, v. a. afettaa, järjeStää, (aittaa, 

toimittaa. 
Arrendator, m. arenticraaja, aventi=mie6. 
Arrende, n. arenti, ircura, irucvc, nntctra. 
Arrende-afgift, m. -summa, f. arenti=l)inta 1. 

=fumma, u^^cura, n^uoro, iinic!ra. 
Arrendehemman, n. aventi= 1. ttoura» 1. Jr>uof= 

ra=ta(o. 
Arrendera, v. a. cttaa arcunitte, arenticrata, 

ircurata, h.ntofrata; a. bort, ut, antaa 1. 

panna, arcnnille 1. tcuovolle 1. »curalte 1. 

nnicfraöe. 
Arrest, m. wanfiu?, t^rmä, areStt, fää^fänä. 
Arrestant, m. wanti, are§tanttt. 
Arrestera, v. a. hjangita (=tien), i;>amxa. fiinni 

1. törmään 1. arestiin, arestierata. 
Arresterande, n. -ring, f. ivangitiemiuen, fiin= 

ni4^ano, aresticraaminen. 
Arriergarde, n. jälfi^toäfi. 
Arrivera, v. n. se Anlända. 
Arrogans, f. röpffeiis!, l?niet)S. 
Arrogant, a. vi>»ftiä, imieä, önf^. 
Arrondera, v. a. J^ööric-tää; (fig.) a. en period, 

antaa lanie-jatfcUe Innrä icinti; {mål.) tel;bä 

fniivtt t>iHn-etfft ja täDtcläififft; {ridk.) totut= 

taa I)en>cit^ta ^nnn-öéiä Ititfumaan. 
Ars, m. :}.nip, pBÖi), pixä, :|)e)>).''U, ^^erfe. 
Arschin, f. aréftna. 
Arsklint, m. ^>erä=nneri 1. ^afara. 
Arsprygel, n. :^erie=iauna. 
Arsenal, m. aréieuaali, jcta^afettcu fmcne, ait= 

fiucne, ai'e=iäilli. 
Arsenik, m. arieni. 
Art, m. laji; fnfu, (aatu, tucntc, ta|)a, feino, 

fnri, cnni; (-fig.) a — n sitter i honom, tu= 

lee fnfuunia. 
Arta, f. {anas qverqvedula) lraIfeafuVi = fcrfa, 

ta»t. 
Arta sig, v. r. lucntua, muoboétua, mctntua; 

muuttua, fäöbä. 
Artad, a. (t sammansättn.) ta^^aineu, taatui» 

nen, »lainen. 
Artas, v. d. se Brås. 
Arter, m. iratta^fuoui. 
Artförändring, f. {a/art) finm4aji. 
Artificiel, a. tefo=; a. äng, tl)l»i)=niitt^; a. 

blomma, teto=tutfa. 
Artig, a. {cbtcIiaS (-aan), fääbnUinen, laabut» 

lincn, nlnirä, ftewä; en a. uppfinning, te= 

räwä fetfintii; friheten är en a. sak, lra= 

^>au8 en telpo afia; han besitter en rätt a. 

skicklighet, [;äne?iä Ilnittiö melfcincn taito; 

{iron.) funnotcn, fiittctcn, fumma, naurufli= 

nen; det är just en a. pojke, cnpa fe fo» 

fo ^oi!a. 
Artighet, f. fcfiteliaijuuS, laabuUiiuuS, fää= 

böIIiiBi}?, nöiJriiiiö. 
Artigt, adv. fcIiteliaaSti, fääbt^KifeSti; ruu= 

faaöti; {iron.) i?al;aeti. 
Artikel, m. artiffa, fa)>^.\i(e, ^^ää=fa).4^aIe, hu 



Art 



Att. 



25 



fil, ofa, fot>ta, ftvjoituS; a[ta; (handels— a: 
tawaxa, Uuppa4ahi; (gram.) määvtö. 

Alf ill eri, n. arttCevia, tvfft=a\ifi, hjtmö ; (t-eten- 
skap) tl}{ft=o^^t. 

Artillerist, m. arttCeriStt, t^ffi-mieö. 

Artist, m. taituri, tatbe»nte£ta. 

Artistisk, a. taitecltiueit ; a— skt, adv. taiteel= 
lifeöti. 

Arvode, n. pattia, maffu, ).\i(ftntc. 

Arvodesräkning, f. )?a{ffa={a§hl. 

As, n. raato, ^aaSta; ruthtJa, nitfak; as- 
mager, fatfana. 

Asfalt, m. maa4nt)fa. 

Ask, m. vafia, laatiffo, tolffi, fu^Mtffa, ivaffa, 
»raffanen, Upai (--ppaan). 

Ask, f. (tråd) )aarni (nn), fava=-))im. 

Aska, f. tuf)fa; het a., ^joro; lägga i a., 
^Jclttaa ^30rc!ft; (fg.) han klädde sig i säck 
och a., i^än tefi parannutien; staden har 
åter uppstått ur a— n, faupuufi on tuKut 
UubeHceu rafenuetuffi; elden glimmar un- 
der a— n, fala=mvl;fää on waaxa tnlcma3= 
fa; falla, komma ur a — u i elden, joutua 
ebetliötä fjuonoutpaan tilaan, ojaöta aUtf-- 
loon; hjelpa en annan ur a — ii i elden, 
a))u=fofee(Iaan töaan )3a(;entaa toifeu tifaa; 
han kastade sig ur a — n i elden, I;än fofi 
pää§tä tufafaöta tilastaan, mutta joutui Vf)ä 
tufalamjjaan. 

Aska, v. a. (beströ med a.) tul;cittaa. 

Asket, m. lil^anfa^fibuttaja. 

Asketisk, a. f)artaubettinen. 

Ask tis, m. la^^fntainen; {speord) tu^finto, tuf)= 
fimuS. 

AskfuU, a. tuf)faincn, Joroinen. 

Askfärgad, a. tuf)an=far»t>ainen. 

Askgrå, a. tu{)fa=f)armaa; a. häst, fnivitfo. 

Askhärd, m. tul^fa^pefä. 

Askig, a. se Askfull. 

Askklump, m. al;fu (=!^un). 

Asklut, m. Viptä. 

Askmakare, m. traffnvi. 

Askmörja, f. ^^ovo, tnliueu tnf;fa. 

Askonsdag, m. feéfi^toiiffo :|>iina=Unifoeia. 

Askskog, m. faavnisto, faarniffo. 

Askört, f. {cineraria) tul^fa. 

Asp, f [träd) l-jaapa; {i läs) fmfilä 1. finfeli. 

Asp, m. (fisk) tnxpa, feipi. 

Aspbåt, m. t)aapic. 

Aspekt, m. {astrol.) a«pef)ti; (utsigt) näfö- ala; 
ifiy.) tcitro. 

Aspiration, f. (gram.) l^engäl^bljS. 

Aspirera, v. a. f)arraötaa, tatvoittaa; (gram.) 
l^engä^tää. 

Asprik, a. l;aa^)ainen, paljon f)aapoja faötDatua. 

Aspskog, m. I)aaiciffo, ]^aart)iöto. 

Assekurans, m. se Assurans. 

Assekurera, v. a. se Assurera. 

Assemblé, m. fofouS, paalit, tanSfi^fofou?. 

Assessor, m. afeöfori. 

Assiett, m. toatinen. 

Svenskt-Finskt Lexikon. 



Assignaut, m. n)eItomu§=fivjan antaja. 

Assignation, f. toclfomné-fivja. 

Assignera, v. a. antaa >pelfomu§=firja. 

Assimilera, v. a. muuttaa l)f;beu=tapaiieffi 1. 
4aatni|efi"i. 

Assistent, m. fauöfa^fumppani, ofa=fnmppani, 
apu=mie8, jäfcn; (fadder) fnmmt. 

Assistera, v. a. & n. auttaa, oäa apu=mief;enä. 

Association, f. l)I)tei)ntä, l)I)tcl)ci, Uitto; idéer- 
nas a., aatteitten fibe. 

Associé, m. ^^bl)S-mie§, ofafa^:. 

Associera, v. a. ^^biétää, ottaa liittoon; a. 
s g med ugn , fäljbä j.fun liittoon. 

Assonans, ra. fifä=fotntU. 

Assorterad, a. (handelst.) brukas nästan en- 
dast i uttrycken: a— d handel, [)l}tt)ä8ti 
umruötettu fauppa; a— dt varulager, fai» 
titta cri lajeitta ivavnetettn taiimra^to. 

Assuradör, m. iDafuubeu^autaja. 

Assurans, m. u^afuuS. 

Assuransafgift, m. ira!unSn-aI;a. 

Assuransbolag, n. tBafuuö=t)[;tii5. 

Assurera, v. a. {om försäkringstagare) ijatia 
iDatnutettaiTjaf fl, faaba tvafnntetuffi ; (om för- 

sukringsgifcare) ttjafuuttaa. 
Assuranskompani, n. se Assuransbolag. 
Assuranspolis, m. ii>afun8=fir]a. 
Assuranspremie, m. se Assurans-afgift. 
Asterisk, m. tät;tilö, mevffi. 
Astrild, m. lempt, 2tmor. 
Astrolabium, n. piiri4eH)l}, mitta4aavi. 
Astrolog, m. taittein felittäjä. 
Astrologi, f. täl;tein felitVö^oppt. 
Astronom, m. tä(;tein=tutfija. 
Astronomi, f. täbti-tiebe (=teeu). 
Asur, m. taiipaan fini, finevjrä. 
Asurblä, a. taiwaan fininen. 
Asyl, m. timi.ia=paiffa, pafo=paiffa. 
Asymptot, f. i)I;tl}mätön (ioiiltia). 
Ateism, m. jnmafan^ficltämi}^, juinalattoinun?. 
Ateist, m. jumalaton, jumalan=£ieltäjä. 
Atelier, ra. taibe=teI)baS (taan). 
Atlas, m. fartta=fivja, farta^to; (sidentyg) aU 

iam. 

Atlet, m.muinai8=taiételija; (fg.) iv^anffa mie?. 

Atmosfer, m. i{ma=fel;ä, ihna. 

Atom, ra. atomi, t;in!e (=ffcen), jaoton aine. 

Att, konj. että, jotta; o att! iroi joö! (lemnas 
oftast bort), att vara, otta; önska att få, 
toitooa faabatfenia 1. faaioanfa; beredd att 
dö, toalmiS fuolemaan; du eger att åtlyda 
denna befallning, [innu tulee uoubattaa t'd= 
tä fäöf^; åtag dig att skrifva tre sidor! 
Ota fivjoittaaffefi folme fitxma!; är du re- 
dan i begrepp att begifva dig? oletfo jO 
lä^temättäfi? ^in skyldighet bör man full- 
göra utan att någon uppmanar (utan någons 
uppmaning), tef)tän3änfä pitää täyttämän i(' 
man fenentään fef)oittamatta, ty det länder 
alltid menniskan till heder att arbeta, 
fittä ttjön tefemineu on aina il^miiette fnn» 
■i 



At 



B aa 



niaffi; jag var alldeles nära att falla, cliit 
laufeamaififlani; de siiga att de erhålla, 
att de erhållit, fanoirat iaai»an)a, faaneenfa. 

Attaché, m. ainit-funtaan fuuhtnm. 

Attack, m. rimtävé, bvötfäVö, favfauS; sjuk- 
doms a., ^Miiisjfa, WiiUiK (»ceit). 

Attackeva, v. a. vi)nnäiötä (»täifcii) 1. Uxata 
(taan) 1. l;!)'-'^^^'^^*^'' piiällc, af)tii§taa, tä^bä 
fim^j^nimi. 

Attendera, v. a. & n. liuomata, tavfa^tcKa. 

Attentat, n. l)vitl)£i, Iciltfauö; a— ot enmt fur- 
stens lif, muvl)a4)vitl)ö vu(;tina§ta foI;taan. 

Attest, m. tcbietitö, atceti, )?a{«jcluö4tvja. 

Attestera, v. a. tcbu^taa. 

Attiralj, ni. tar^^ect, aineet; (krigst." tljfieti) taUit. 

Attisk, a. ((jeogr.) 2(tttf alainen; (fig.) fteivä, 
fcnta. A— t salt, tcrän.ni !otfa=i5ul)C. 

Attityd, m. vnnniiin ajcttamné 1. afettantinen. 

Attrahera, v. a. ivetää luotfcuia. 

Attraktion, f. Jrcto UHMma. 

Attribut, n. cmatiunS, tapailun?, taltaijnui^. 

Audiens, m. aubieni^fi, :t.^ul;eiUa do, ^.ntbeifille 
^ääfv; fä a., :|.niäotä iMibcille. 

Audiensrum, n. ivaStaanotto4]ncne. 

Auditoriat, n. feta oifenS. 

Auditorium, n. hiento^ali; fanan-fnulijat. 

Auditör, m. aubitijövi, )cta=tneniari. 

Augmentshemman, n. apu-talo, Iijä=talc, au^ 
mentti late. 

Augusti, m. elo^hui. 

Auktion, f. autfioni, Inmte = {aup|.\t, u\aiara= 
mavHinat, fit?ta = faniapa, falffa^ mavttinat; 
frivillig a., UMpaa^eljtciuen buntc tau»?pa; 
exekutiv a., ^>a{fo4;untcfauJ>pa ; a. i upp- 
slag, nD^to4)nutotan^>pa; a. i afslag, laölu 
^untcfan)>pa. 

Auktionera, v. a. :|janna bnntc=fant.\il(c, mt)\)'- 
bä aufficnii^fa. 

Auktionist, m. an!)"tontn 1. l)nutc=tan).Hin pitäjä. 

Auktor ra. afian altaja; tefijä, toimittaja, liv- 
jcittaja. 

Auktori.sera, v. a. Uniltnuttaa. 

Auktoritet, f. 0"(l'ig makt) Jimlta; (off. miind.) 
UMvla ieiiia, U'ivta=tunta, ivalta^fcitra; (««- 
xeetidc) n^fottaUMifuiiö; högre a., uknipi 
Unvfa-aictn^^; viciiipi oifenö; '.tUfcr.) a) niai= 
nioifnui?, jag åberopar Castréns a., Ctan 
(£aötvenin mainieifuutta tebiv^tnfjcficni; h) 
llMtnuttaja, tebietaja, for denna uppgift ä 
Cicero min a., täUe fanomalle Gicevo on 
iratunttajanaui; den heliga skrift är en 
hvars anseende ingen bör betvifla, pllbä 
raamattu en tobiétaja, jiMtfa niifettairaijnnt 
ta ei tnntaan de epäileminen. 

Aurora, f. tcitar (staven), tcitto. 

Auskultant, m. auidultantti. 

Auspicier, pl. enteet; (.%•) under hans a. gäi 
allting lyckligt, l;äneu jd;battae?ian!a laif 
Ii cnniötuupi. 

Autentisk, a {akla) oitea. 

Autobiografi, f. cmatcfcincn elämäferta. 



Autodidakt, m. itfefienfä cppinnt. 
Autograf, m. oma=fätinen firja (JvarfiuUii uiai 

niou mieben). 
Autokrat, m. itfe^Daltia?. 
Automat, m. auttomaatti, itjetjeniä liiftmva 

laitot. 
Avancemang, n. fovotUS. 
Avancera, v. n. ebetä (»tcnen); (fig.) fcveta 

(=fenen), t)letä (=nen). 
Avantgarde, n. etuUHifi. 
Aversion, f. inbc, i»aeta»nueli. 
Avertera, v. a. antaa tietää. 
Avertissement, n. tietää antaminen, ilmoitn?. 
A\is, m. tietäänintamineu {^brukas mest i ha?!- 

deln); fet;eitUi^. 
Avisa, f. faHoma4cbti, tietc4'aucma, aitjiifi. 
Avisskrifvare, m. aanifin livjoittaia 1. tefijä. 
Ax, n. täistä, terä, täbtä=pää; gä i ax, täi)» 

fiä (4)in), tebbä terää. 
Axborst, m. h>if)ne, oaé (=faan), fitfaincn. 
Axel, m. {på hjul c^c.) a!feU, tclje (4een), 

naamtti. 
Axel, m. dfa, oIfa=pää; (fig.) höja, rycka, 

draga j)ä axlarna, uäbttää i}(en4atiettaan, 

iiivtuttclenHtiiunttaau, malttamattcmnnttaan, 

nävfä^ti)^tään j. n. e.; se öfver a — n, ijlen» 

tat)oa; bära kappan på bägge axlarna, 

tääutää mielenfä tunlta ml)i5ten. 
Axelband, n. (på en väska) Unilefe, du§, I?an» 

tihii; {på pager, lakejer m. fl.) dfa=ribmat; 

(gehäng) fannifc (4teen). 
Axelben, n. dfa=Iuu, dta=)uttia. 
Axelblad, n. {apa4nu. 
Axolhred, a. bavteiva, I;articfa«i. 
Axelbörda, f. dallineu, fantama, fannannai' 

nen, taafta, taffa. 
Axelgehäng, n. se Axelband. 
Axelgrop, m. -hala, f. se Armhåla. 
Axel lapp, m. dfa-tilfht, dta=!nli. 
Axelsprint, m. foffa=nauIa, Iumppiou=naufa, 

telteen^fuube, atjelin-tappi. 
Axelstycke, n. {jjå kJuder) dta tiltfu. 
Axgroende, a. täf)tä=ituinen. 
Axgången. a. se Axlupen. 
Axliylsa f. täl^tä^tnppi, tuppi, putti. 
Axiom, n. perug4auie, fetunö, pcruSte4etmt?. 
Axla sig, v. r. noStcKa bavtioitanfa, (larticiEa. 
Axlande, n. l;articiben nc«itelcminen. 
Axlupen, a. täl;äl(e tuöut, täbällä dcira, täb= 

fiä alfaniit. 
Axplockare, m. tät)än=poimija. 
Axplockning, f. täl)än4or}nu 1. nenttimiuen. 
Axrik, a. täl;fäinen. 
Axsamling, f. tät^fi^Jtö. 
Azur, m. se Asur; (vg.) ilman I. taiivaan fanfi. 



B. 



Baal, m. epäjumala; (fig.) B — s prest, tuv» 
midliien nt^fon=cpin faarnaaja. 



Bab 



Bak 



•J7 



Babel, ii. Söaabclij (fy.) \)am6, l;ämmenm)ö 
Babian, m. talHaut=a:|5tua; (fig-J narriniainen 

ja nijofa^. 
Babord, n. C^jötj »rafcn puoli ((aijvan), att 

^anfa. 
Back, m. Ov^'Q eftfcurau tattc, fctfa^^cngcr; 

adv. (sjöQ tatapmn. 
Backa, v. a. {sjut.) tääntää tuuleen ^.nirietta; 

V. n. :|icväl?tt)ä. 
Backe, m. inä!i, obbe, ivaava, tövmä, tLn)rä, 

tp(mä; maa; siä i backen, fetfauttaa maa= 

ban; uppför-backe, >ra'fta'al)be, lvaöta=mäft, 

t;[ä=mäfi; utfOr-b., in^ötä=al;be, im)ctä=maft, 

ala^uiiifi; fara uppför backen, ajaa Ixniéta^ 

miiteä; häst, si>m ej vill hejdas i backar. 

al)tuvi, ntäfintt^i*, inäfi}vi; (fiij-) han stär på 

bar b., ^iincltä ^ntuttuu ruofafin; stiilla pä 

bar b., te[;bä clanncttcinafft. 
Backbrink, m. bi)<.iV'l)Iä, mäemfatta, törmä, 

rinne (=tec:t); baksidan af en b., autto. 
Backhare, nt. :pcltuvi. 
Backhyinpel, m. se Backbrink. 
Backig, a. juäfinen, al^tciuen. 
Backighet, f. afjteifunii, mäfifvijö. 
Backlag, m. {sjut) ^^eugev=miel;ct. 
Backländig, a. afiteellinen. 
Backrå, m. al;toIatnen. 
Backsgast, m. (sjöt.) :^>engcv=mtei^. 
Backsippa, f. Ca//e)HO«e p"lsatilla) täeu^rtluiä, 

!äe!fc. 
Backsqval, n. (liten täc/.) mäti^cja, fabe=pnrc. 
Backstuga, f. niötft, tööt. 
Backstugiihjon, n. -sittare, m. mötfiläiueu, 

mäfi=tupa(aineu. 
Backsvala, f. se Strandsvala. 
Backtimjan, m. (thi/mus serpytluiii) aju=rucf)c. 
Bad, n. ^cfc, h)\p\.}, fauna; (imma) löi;h); 

(starkt 6arfi ]^öf)tÖ4öt?h^ 
Bada, v. a. faunctttaa, pmä, h^llvettää; (med 

(f'ast) \v\l)toa; v. n. h}\pt'd, ^^ciet)tl)ä; i.fig.) 

b. i tärar, ttteä fattera^tt; b. i svett, cila 

fowatSja {)'m\'å. 
Badande, n. Vejcmincn, ptio, ft)Iwettäminen, 

h)h»et^^, tV)ip'L}, fannoittaniinen, jaunoitu?. 
Badare, m. ^eftjä, faunoittaja, f^hvettäjä, hjU 

^jjjä; (fältskär) [;aa>vuvi, ^.mvran=ajaja, iv>äl?= 

tärt. 
Bädd, n. ^jaafibe, l^aube, fiollve, f;eKc (=tcen), 

waxi, Voari^itue, räfti, leffo; i solbaddet, au= 

rtngon tjelteesfä 1. ))aal)tce6ia. 
Bädda, v. a. & n. I;autoa, fjaubella; (om sulen) 

paai)taa, ^^aiétaa, räftttää, lefcttaa. 
Baddare, m. »r>eifele; i^tncen=fuuri, atfa-. 
Baddning, f.-ande, n. hautominen, fiaube (»teen); 

(ät kreatur) juttu, 1U)?)JU, ^aube. 
Baderska, f. faunoittaja, fauna=^ii!a, fauna» 

ifaimo, noiö^fvlroettäjä, ftjtocttiijä »nainen, 

^efD=tt3aimo, l^efijä. 
Badgyttja, f. ]^aubc=muta. 
Badgäst, m. hjtpijä, tt}I^i)(äineu. 
Badhus,n.!ijI^^4uouc, )JC|o4}ucnc,uima4)ucne. 



Badinrättning, f. fl)tpi)4aito^ ; se Badhus. 
Badkar, n. ipanna; ^»cfu^aötia, ftjlpö^tiimi, fau= 

na=faatin. 
Badkläder, pl. n. fauna-icaatteet, uima»Jt)aat= 

teet. 
Badkur, m. fauucitu§']^unfau§, ^''efo4;uuiau6, 

^>cfc4äätittekmifct, u^efi=iparantelemifet. 
Badlafve, ni. fauna4aubat 1. lauteet I. faiuo; 

(life/i, Jiärmast muren) folEfinen. 
Badnuje, n. fl)r|.n)=^uivi. 
Badiirt, m. h^lpV^Miffa. 
Badi^vast, m. \vo.^ia, Un()ta. 
Badstuga, f. fauna, f»I;M)4)uoue, ^■'efo-tucnc. 
Badstiiguos, 11. titfu, tihfii, bäfä, tatfu. 
Badstuugn, ni. finivaiJ (, Eaani. 
Badstuäs, ni. folffincn. 
Badställe, n. fulpi) paitfa, h)I|.''ö-tila, fauua= 

tila, Vcfo^P^itf'!, uima=^paitfa. 
Badsump, m. uima=ral'ennu?. 
Badtid, m. fauuoituc!=aita, tvr^nj=aifa, Vefo=ai(a, 

uimantifa. 
Bagage, n. {uorma^^to, ^Mffauci; (skämtv.) tnat» 

fa4alut; (fig.) roéfa^oäfi, rotsto-)oäti. 
Bagarbod, ni. Ici^ä4nioti, pafarin=^ucti. 
Bagare, ra. Ici^joja, leipuri, ^^afari. 
Bagarembete, n. Qatarin ammatti; ^>afart= 

fuuta, teij>oja4uuta. 
Bagarstuga, f. leipo = f)none, (eipc4nj.m, pix- 

[)een4upa. 
Bagasche, n. se Bagage. 
Bagatell, m. tl}I;jä 1. funuoton afia, f)uttuu3. 
Bageri, u. pafarin4nf3a, feipo4;uone I- =^aiffa. 
Bagerska, f. Iei^.>cja (=nainen), naté4ei^Joja. 
Bagge, ni. oiuaS (=aan), pl\i\x, jäärä. 
Baggpungar, m. [geum ricale) aro » feHutta, 

Iampaan4eltottimet. 
Baj, f. Ial;ti, lafft (4,)bcn). 
Bajonett, m. painetti, pajcuetti; en fiende an- 
faller nian ofta med b., un^cllis<ta tavataan 

ufein t-HiJi-metti tanai^fa. 
Bak, n. teipomu!?, leipominen. 
Bak, m. täta, perä, tafa4nioli, peppu, pevä= 

puoli, pl)l(i}; b. pa en knif, l;amara. 
Bak, adv. & prcp. tafana, taaffe, tafa4mofelIa; 

händerna bak ryggen, täbct fcläu tafana; 

sparka ngn bak, potfaiiJta tafa pääl;än. 
Baka, v. a. leipoa; (limpa) mövtfpä. 
Baka, f. (af stuck) iiHt^ (4ien 1. 4teen), pxxv- 

ta4auta. 
Bakarf, n. felfä4ierinte. 
Bakarfvinge, m. feltä=pevtt(inen. 
Bakben, n. taEa=jalfa, tafa4äpälä. 
Bakbinda, v. a. fttoa fäbet fclän taa!fc. 
Bakbod, f. ta!a4ntoti, tafa=fäiliö. 
Bakbog, m. tafa=ja{ta, tafa^veift (=ben). 
Bakbyggnad, m. tafa=f)uone, tafa=vatennu8. 
Bakböjd, a. taa!fe4^äin feifattanfa oleanv» 
Bakdag, m. Ieipoma4^äi»ä. 
Bakdauta, v. a. se Baktala. 
Bakdantare, in. l^oteaöti. 



•28 



Bak 



Bakdel, m. tafa4nioli, ^erä4nioIi, ^.^evä, pcv\i, 

^^^^t1, tauéta; b. af hufvudet, tafa=taift)0. 
Bakdörr, m. tata^oitit. 
Bakefter, prep. & adv. jäleöc, jäleflä; jälfeeii, 

jäleéfä; jäIeUä=^äin, jä(ellc4>ätti. 
Bakelse, m. teo§, ^entufet, kttocé, leupoö^faftu. 
Bakerst, a. & adv. tatimmatneii, perimmäinen; 

tampana. 
Bakflod, ni. unrran=fo§te, ivaétatrirta; {ebb) 

pato^tvifi (--ben), lucbe (--teen> 
Bakfot, f. tata=jalta, tafa=täpälä. 
Bakfram, adv. tafa4>erin; (fig.) fjnUu^ti, nn= 

rin narin, tafa4ieväiie§ti. 
Bakför, adv. & prep. tafana, tata^ncfetta. 
Bakgata, f. tata=fatn. 
Bakgrund, m. pixä, ^evä=ala, tafafitfc. 
Bakgärd, m. tafa4>i(;a. 
Bakhalt, a. rampa 1. liif taa»ra 1. cntu»va tafa^ 

jaloiltanfa. 
Bakhand, f. täten=ieltä. 
Bakhas, ni. tinner4^oln.n. 
Bakhufvud, n. tafa=raijra. 
Bakhall, n. fata-rpabti, wäijvtiet, IinnV^n-^äijö; 

bilda b., >väijt)ttää_, träijltteUä; ligga i b., 

)t>äijl)ä, oUa u>äiji)tfii^jä. 
Baki, 8e Bakiili. 
Bakifrån, adv. & prep. tafaa. 
Bakigenom, adv. ta!a4^uoIitie, tafaa lälrntie, 

taatfe. 
Bakkappa, f. !ar.nan4au§. 
Bakklint, ra. perä=n)ievt. 
Baklast, m. pcrä4^aino, ^^erä-4a^ti. 
Baklasta, v. a. panna litatfi laétta peräflc. 
Baklutad, a. fenc; vara b., cUa tenctlania. 
Bakläs, n. tata=luffo; (fig) gä i b., mennä 

umpi4uttoon, mennä l^ornan faUtcöe. 
Bakhider, n. tannan=tanä (,=tien), fannan^a 

fainen. 
Baklänges, adv. tafa4'crin, fclin, feläöeniä; 

(fig-) se Bakfram. 
Bakning, f. leipominen, leipcu^, Wiwa^ ('tfe") 
Bakom, adv. & prep. tafana, tafaan 1. taa 

taaffe; längre b., taampana; b. varande, ta 

täinen, tafuinen, tafamainen. 
Bakport, m. tafa4icrttt. 
Bakpå, adv. & prep. tafana. 
Bakre, a. taemmaincn, taampana cUwa. 
Bakräkning, f. jälti=ntafiu, tatasmatfn. 
Bakränta, f. matiettaivaffi lani^cniuit fLnfo, jcfa 

paitnaan pääuomaan, tata=fcrteraha. 
Baksida, f. tafa4nicli, pevä4nicli, tafa-fiixnt. 
Bakskepp, n. pcvä4nieii ilatlran;, perä. 
Baksko, m. tata^jalan fenfä, fannan=tauS. 
Baksko, v. a. fengittää tafa^jalat; laittaa unfi 

fannan^tau?. 
Bakskriif, m. perä=runft>i, perä=tappi, fierc. 
Bakslag, n. tafaifin4'0tfaf)bn^, timmans, tafai^ 

fin=ammabbn(?; gifva ett b., pcttal;taa 1. 

ammabtaa tatai[in. 
Bakslug, a. tairala, unefaö (4faan), pctcttinen. 

lui^u; vara b., fawalctta ( tfen), irictaétella. 



Bakslughet, f. tattjaluuS, unettani^, petcUifuuä. 
Bakspade, m. leiwin^apio, pietfo, piatta. 
Baksprång, n. tataiftn^VpäbbpS 1. l)l)ppä^ä. 
Bakspår, n. tt?aéta=jäfti; dritVa på b., ajaa 

h.Haeta=jäIfeen. 
Bakslam, m. perä=feu(a, peri«totfa. 
Baksteg, n. tafa^aétef (=een), pernn=a2!fe(, pe= 

rnu, perätjtijminen; (på vagn) tatainen jalfa» 

asjtuin (mimen); göra b., peräi)tt?ä. 
Bakström, ni. -ning, f. »irran=fcéte, fnn>antO= 

ivirta. 
Bakstycke, n. tata=tappale, tata = pucli; {jm 

kläder) feftämt)?; {j)å skor) tannan=tataiuen, 

faulatin (=ttimen). 
Baksäte, n. tafa=i8tuin f^tcn), pcrä=ietuin. 
Baktal, ii. panetnt^, panetteinö, panettefemi* 

nen, parjanö, tieIen4anto. 
Baktala, v. a. panetella, parjata, teifata, tic^ 

liteUä, tielaöteUa. 
Baktalare, m. panettelija, parjaaja, tielittelijä, 

fieli^attari. 
Baktass, m. tata4äpälä. 
Baktill, adv. perä^fä, tafana, tafa4uclella. 
Baktråg, n. taitina4n)ttt^, leiwcin (»pcimen). 
Bakugn, m. leipäniuni, leipcmaniuni. 
Bakut, adv. taaf)e4'äin, tafa4'>erin. 
Bakuti, adv. & prep. tafa4uoIeUa, tafano. 
Bakvagn, m. untunnjen 1. rataöten tatapuolt. 
Bakvakt, f. U^^äijt^jät. 
Bakvatten, n. ivaeta^irirta. 
Bakverk, n. (eiwcfiet, bentnfet. 
Bakvnda, v. a. uiäantää taapäin. 
Bakvriden, a. tata4erin fiertmtiit, nurin4äin 

iväänt«nl)t 1- liHiännettii; {fig.) buptn. 
Bakväg, m. tafa^tie; paluu=inatfa. 
Bakvägg, ni. perä=ieinä. 
Bakvänd, a. ebeé=tafainen, nurin4mclincn, ta» 

ta4erin ir^ääntl^ntjt 1. hjäännettv 1- olcrea, 

tafapcräinen; {fig.) ti^perä. 
Bakvända, v. a. Umäittää 1. Iwäännellä (=tc= 

fen) tata4^crin 1. nnrtn^pnolin. 
Bakvändt, adv. tata4erin; {fig.) iuääräéti, h3i= 

ncsti, I^uKuöti, cnnettoma^ti, t^peräéti. 
Bakåt, adv. taa4>äin, taafie4äin, tata^pcrin. 
Bakände, m. perä, tafa4uo(i, peräpuoli; ta= 

fa4>ää, pi?tt^. 
Bal, ni. {af mror) paffa; {dans) tanSflt, pi= 

bot, beiliitnfiet; {af papper) paali; (för fåg- 
lar) munitns^nitfi. 
Bala, v. n., b. för en fåge' , tetibä linnntte 

pejä; b. ned, v. a. tallata, jnlloa i bcinää j. m.). 
Bala sig, v. r. piefjää 1. räpiéteUä fiipiäniä. 
Balans, m. {väg) traa'an crfi (,=rcn), »ripn, 
U^aatino; (jemcigt) taia4Hiino, tafa; (brist) 
matjun=»ajauS, iilin=njajan§, ttailinti; mnnt= 
to=|"umma, fiirto-fumma. 
Balansera, v. n. anippua, njaappua, titpnta 
( ppuan), letfua; (en räkning) laétea »aja= 
nt)en, iaéUa fiirto=iumma. 
Balanserstång, m. iripu, iriippa pnu. 
Balansmäl, n. (lagt.) hjailinti-afta. 



Bal 



Bar 



Baldakin, ni. ^äätt^etin (4men). 

Baldersbrå, n. (bet. Balders ögonbryn) fcnitait 
laitranio (anthemis cotula). 

Balett, ni. teatert=tanéftt- 

Balja, f. (på växter) !palU, li^fc, tit^^eé (=fien); 
(scärds) tu)>)Jt; (kärl) joifro, )juntu, \i'é\\t'' 
tö, ).n)ttti, faatfi, ttinu, 'ifxivXx. 

Baljkapsel, m. (bot.) tuii|3tIo. 

Balk, ni. Iaaf)fo, ^alfft; (oåy b-) ipipu; (i la- 
gen) f aari; (i skepp) anfaö (=aan). 

Balkong, ni. balfcngi, fola. 

Ballad, m. fertcma=lauiit, fevtoitia^runo. 

Ballast, ni. se Barlast. 

Balong, ni. iliua4ahva, tIina=:>>atIo. 

Balsam, ni. balfami; (fig-) Iioitva, lieiintt}^, 
loI)butuS. 

Balsamera, v. a. talfamierata. 

Balsamering, f. balfamieraanttneit. 

Balsamisk, a. fulD=f)fliuinen, f;t)iiHi=f}ajuIIinen, 
l;VȊlIe I^ajafjtaifa. 

Balsanipoppel, f. balfami4;aapa. 

Balustrad, m. rinta=iragtut, foru^ättt. 

Bamburör, n. bambu=faiöla. 

Bana, f. rata, retfi, tie, matfa, latii; (fig.) 
tie, jucffu, aita; lefnads-b., elämän iuotfu; 
en himlakropps b., maailman = !a^^fjaleen 
rota; rännare-b., fi(^)0=^aiffa; skåde-, fäkt- 
bana, näi}tteli)=, otteIu§=f"ennär (=tären). 

Bana, v. a. raiirata, perata (=faan), tafoittaa, 
aivata. 

Banad, a., b. väg, fnljettah)a tie. 

Band,n.nan^a,fibe,rif)ma,^Hinta, wtjö; faf)Ie;Uit= 
te; eéite; (af träd jem m. »n.) tt)amte (4een), 
»vannin (=timen), )3uri«tin, ))ibin (=timen); 
(pä bok) fibe, nibe, fannet; (boken sjelf) nic«; 

(sädes-b.) h)()be, fibe, fltoma; (tvång) täl}tl)= 
ml)^, paUo; (röfvar-b.) \VCXO'-leutto; van- 
skaps-b., i}ötäh>Vl}ben liitto; lägga b. på, 
IjiUitä (=^t)en). 

Banda, v. a. iraitne^tia, h3l)Dttää, i«{eä aStiata. 

Bandad (pelare), a. (spiral) fierteinen. 

Bandage, n. !ääre, Vé\){i, fibe, n)l)ötc, ri^ma. 

Bandforniig, a. (bot.) nauljamainen. 

Bandhake, m. iranteen=!t)nfi (nten), n)anne4;afa 

Bandhund, m. {al^le^tcira, ril;ma4cira. 

Band ig, a- juon^ifa^. 

Bandit, m. roélvo, Irorc, n^ciräri. 

Banditaktig, a. rceh?omainen. 

Bandjern, n. loanne=ranta. 

Bandknif, ni. iuanne=h)eitfi, tpuolin i^men). 

Bandma''k, m. se Binnikemask. 

Bandning,f.»anne^timinen,nj^i5ttäminen, u>t?ö= 

tös; (samtl. banden på ett kärl) ir>antef)ietC. 
Bandros, f. nanf)a=ruuiu. 
Bandtång, m. (zostera marina) ifcajotaö. 
Bandväfvare, m. nau{)an=fntoja, ri{;man4'utcja. 
Bandväfvarkam, m. tillta, tiufjta. 
Bandy.xa, f. tt)anne=IirtoeS. 
Bane, m. furma, ioppu, murfja, fuolo. 
Bane, m. se Bana, f.; brukas i denna form 

endast i uttrycken: bringa å bane, ^.lanna 



atfuun, toimeen; komma å b., tnfla tä^= 

tcen toimeen, tulfa :|3u^eeffi; vara å b., cUci 

tulcillanfa 1. teteillänfä. 
Baneman, furmaaja, murhaaja, mur^a=mie6. 
Baner, n. taneri, Ii:|5)>u, »iiri. 
Banesär, n. fnonn=l)aatca. 
Bank, m. Cgi/«7id^ fari, falalnoto; (penning b.) 

).^anfti, ra^Sto. 
Bänka, v. a. moitnttaa, mntfia. 
Bankerott, m. l^älciö, lperi»tato, tuara=riffo. 
Bankerottera, v. a. joittua f;ähjiöön, fät)bä 

]^äix)iön=alaifefft, l^äföitä (4än). 
Bankerottör, m. {)ätt»iöön jontunut, ^äannn^t, 

(;ä»reriffi. 
Bankett, m. )?ibot. 
Bankir, m. :|jantfiiri, rattan mt^öjä 1. tan^' 

\>[a^ {'aan). 
Banko, n. :|5antti=arh50 (=ra^an); 10 riksdaler 

b., 10 ritfiä ^jantoöfa. 
Baiikokommissarie, m. :)5antin=tomi8fari. 
Bankolån, n. loina :|)antiéta, VaitHi'W£tf'J» 

^jantti4aina. 
Bankomyut, n. ^anfto=ral^a. 
Bankonot, -sedel, m. ))ant!o = fcteIi, panfin= 

feteli. 
Bankorevision, f. ^antin=tutfinto. 
Bankovärdi, n. ^antti^artoio. 
Bankör, m. (i spel) ^anfin=^Jitä}ä. 
Bann, n. )5anna, !irton=tirou«. 
Banna, v. a. (förebrå) torua, nutjbelta, foi» 

mata, lutata (=ttaan). 
Bannas, v. d. torata, torna, riibetlä, färnvt» 

tää (j.tniii), noitna, tirota (=oan). 
Bannande, n. toruminen, tora, itut;tetcmincn, 

nul^be, foimanS. 
Bannbulla, f. se Bannlysningsbulla. 
Bannlysa, v. a. panna pannaan 1. tirtoufiro» 

nfjeen; f)i}Iätä (4ään). 
Bannlysning, f. ^^amtaan ^^ano 1. ^janemineu; 

firton :|.ianna 1. tirouö. 
Bannlysningsbulla, f. ^anna-tirja. 
Bannlyst, a. :)jannansaiainen. 
Bannor, f. pl. torat, nutjteet. 
Bannstråle, -vigge, m. lpanna=nuoIi, firot, tu 

rotirja. 
Bantler, n. (milit.) ^atrnnni4;i^ina, mictfa=n)t)ö. 
Bar, a. pa[\a% (=aan), alagton; filfta, ))etffä; 

fnta; bara vattnet, ^^aljas 1. ^jelttä ftjefi; 

under bar himmel, ilman alla, itmaöfa; 

b. mark, fula 1. f^aIjaö maa; b. värja, pal- 
jastettu mietfa; b. (ren) vinst, ^lufjbaS 1. 

fula h)oitto; göra b. paljastaa; blifva b. 

paljastua; gripa på b. gerning, taiDttta 1. 

faaba iverefjeltä. 
Bara, adv. ainoaSti, ainoaStanfa, tt)aan; (om 

allenast), tun Ujaau; (så snart) jal;ta. 
Barack, m. (milit.) :tjaratti, torfn. 
Bararmad, a. ijjaljain täfi^icarfin (otett>a). 
Barbaka, adv. rida b., ratfaétaa fatulatta. 
Barbar, m. raaf alainen; julmaS, ^irmulainen. 
Barbari, n. raatuuS, raatataifnnS; jutmuuv^. 



30 



Bar 



Bar 



Barbarisk, a. vaafa, raatalaiö'; julma, ijiX' 
tnuinen. 

Barbarism, m. (i sprälO ntuufalaifuué, fielcil» 
fothi. 

Baibent, a. paljain fäärtit (o(civa), atro^äärin. 

Barbera, v. a. ajaa ^jartaa, ^arrata. 

Barberare, m. ^.>arran=ajaja, ^larturi. 

Baiberstuga, f. ^jartuu^lfMie- 

Barbrustad, a. ah50=rhinoin (cicipa). 

Bard, m. runoilija, runo--uietta. 

Bardalek, m. fota4eitfi 1. »tarfeie, »voittoiict, 
taistelu, cttefu, ta).>^ie(u. 

Bardasång, m. jotan-uuo, ta^>J.''ehiö=runo. 

Barder, m. pl. lafi^ctulut. 

Bardisan, m. (korsgevär) ^cvtuSfa, ).^citl'e= 
firttjeS. 

Barduner, ro. pl. (sjut.) ^>avtuunat. 

Barfotad, a. ^>aljaö=jatfainen, ahjo^jalfaiucu; 
^-Htljaiu jalciu, auu>=jatciu. 

Barhalsad, a. ^jaljain faulciu, atrcsfautaineu. 

Barhufvad. a. ahjc^niiueu; anjD=^äiu. 

Barhändt, adv. )?aljain fäfiu. 

Bark, m. (fartyg) 'ifiixlia, foima; (ä träd i 
allm.) tuori; basten, nila 1. niini, yttre bar- 
ken, iväli=fuori, ufverhuden, närtoi 1. tettc; 
(a gran) foétut (ntcn), tciu?; (å tall) taar= 
na; (garf.) ^>arfti. 

Barka, v. a. fucvia, tclca, fiSfoa; (garf.) :|3ar- 
fita (=ticn); b. af (jig. jijQ, fiitää 1. toitoet^ 
taa (<:cie ^.''atocn), tö^>Vi3iUä. 

Barkaktig, a. taavnamainen, tucvcn4avaincn, 
Iuoren=lainen. 

Barkare, m. fflcja, ^artitfija. 

Barkass, m. ^>avlaafi. 

Barkbröd, n. ^letäjäiucn, |>cttu, filtfo. 

Barkbåt, m. !o§fut=wenhe (=eeu). 

Barkig, a. faarnaincu, fncvinen, Vafiu=fuovincn. 

Barkkoja, f. ))cuta, \''i!\\l'å., fc!ifu«=rotc. 

Barklag, m. (gnrf.) ^.Mrfti-Jvcfi (=ben). 

Barkning, f. ^^al■tit1cminen. 

Barkskepp, n. ^HtrttislaiiiM. 

Barlast, ni. ).\-iinc=la^ti, ^HM)ja-;>aiuc ; taga in 
b., V'i""*'i iviine=laetia. 

Barlasta, v. a. (dt fartyg) ^>anna V'aino4aetiin. 

Barm, m. ^JOUM. 

Bärmark, a. fula maa; (möfrifläck om vår- 
vintern) \>ahvt (--een). 

Barmhertig, a. Iau).na8 (=aan), armeliaö (=aan), 
armiaö (»aan), fäälinjä, jurfutteleuia. 

Barmhertighet, f. Iau^.nuS, armeliaifuu^, fää^ 
lih3äiivi)ö. 

Barmhertighetsverk, v. taupiuben tljö. 

Barn, n. la^fi, lapiutainen. 

Barna- (sammans.) se Baru-. 

Barnaktig, a. la^jfimainen. 

Barnamord, se Barnmord. 

Barnarf, n. lapieu=pevintö. 

Barnasinne, n. laj>fen=mieli. 

Barnaskap, n. la^ijeuS; laSten^oifcnS. 

Barnavård, m. laSten^^oitc. 

Barnbarn, n. Ia|?jen4a^^fi, uninutfa. 



Barnbeck, n. it)ntt;mä=fttta. 

Barnbok, m. laötcn=tirja. 

Barnbyting, m. ivail;bo§, ivail)bcfaS; la))fl= 

nuliffa. 
Barndom, m. Ia^>)UU§, la^jfuubcn itä; ifråu 

b—en, lajjieöta 1. la^)fuubcéta altacn. 
Barndop, n. la^feu^faöte 1. =ri«tintä. 
Barnilicka, f. la}j)cn=t^tttj, la^Jfen^litta. 
Barnföda, f. la^^jcn=ruofa; (underhåll, lagt.) 

la^jfen eläfc 1. vuofto. 
Barnfödd, a. joöfafiu f^nt^utjt; joStatin f^u- 

ti)äniä 1. ii)nt«iftu. 
Barnföderska, f. lapfi=n>aimc, ft^nni^ttiijä. 
Barnförlossare, m. la)3)cn=)>äa«täjä, fVunlJU^ 

auttaja. 
Barn föl lossning, f. lagfen ^ääsiti3,fvnnl)ti)ö ai>u. 
Barntörlossningshns, n. fl;nul}tt)ö=t)Uone. 
Barnföriossningskonst, f. la^ieu^ääStöu^aitO. 
Barnlius, n. ta^)fi=l)ucnc, or)>o4«one. 
Barnjoller, n. la^-^lcn^lcletVS 1. 4ö}.''errV?, laj)» 

fcUiueii jucvu. 
Barnkammare, m. Ia^^fi=tU^a 1. »famavi. 
Barnkläder, m. pl. la^ieuniiaatteet. 
Barnkär, a. la^^fi^vata^ (=aan), lapfta rafaötalpa. 
Barnlek, m. Iai.>ien4eitfi, la^ten=tciEEt. 
Barnleksak, m. lelu, Icitfu. 
Barnlif, n. la^-tft^cto. 
Barnlinda, f. ta^mlc. 
Barnhira, f. laéten=cpetui^; laöten-cppi. 
Barnlurare, m. laiJtCU C^)ettaja. 
Barnlös, a. la^tjeteu, lapfiton. 
Barnlöshet, f. la)?fettcmuuÖ. 
Barnmord, n. lai>ft»muvl)a. 
Barnmorska, f. tätilöin (=men), la^tCU^^ämmä, 

mueri^to. 
Barnmörderska, f. la).M'en=muvf)aaja. 
Barnpiga, f. Iaijfeu4nifa, la^jen4iffa. 
Barnsbörd, m. lai^feu^iaauto, jl;nni)tl)'?, faajaifct. 
Barnsko, m. Ia^)]'en4cnfä; han bar trampat 

ut barnskorna, ci bän cuiiä lajjfta ole. 
Barnskola, f. lai^ten4oulu. 
Barnsköterska, f. laetcn^fatjoja 1. Ijoitaja. 
Baniskötsel, m. la^^)'cn4ovjuu, lagten=l;oito. 
Barnslig, a. la^>ieUincn, tapfi^mielinen, ta^.^)e=' 

fa^; b. kärlek, fruktan, lapieu vatlauS, Jpcl- 

to; han är b., Iiäntä lapfcttaa. 
Barnslighet, f. la).^jcUijuui<. 
Barnsnod, m. fl)unVu=tUi^fa, fl)nm)tl)8=«)ai»vat. 
Barnsäng, m. lapl"i=ii.nicbc, laj.ifi=iauna; falla 

1 b., täänti)ä lapfi^ivuotecde; dö i b., tuolta 

la<>fi=n?uoteeieu. 
Barnsängsbesök, n. ioarpaiftsfa tät}miueu. 
Barnsängsgåfva, f. t)ammaé=raf)a, lt,nini)tl?6' 

lal;ja. 
Barnsängshus, n. ft)nnl)tl)^4;uone. 
Barnsängshiistru, f. ta))fen=jaaja, ft/nnijttäjä' 

ttjaimo, la}?fi=atta. 
Barnsöl, n. riötiäijct. 
Barnundervisning, f. la^tcn^O^jetUÖ. 
Barnunge, m. litpfi-nuUtfa, UUxa. 
Barnverld, f (fig.) l^^|^jen clot, lapfuu?. 



Bar 



Bed 



31 



Barnvärkar, m. pl. fl)mn)tl?^=ti>lMtt. 

Barnälder, ni. la^fuubcn itä. 

Bariiår, n. pl. ta)jfmibcn=flita. 

Barock, a. tiDvoitcii, fäivHtön; l^iillu, cri^4iim= 

ntatncii. 
Barometer, ni. tavoiuetrc, tlmaiMuittari, i(ma= 

:pimtavi. 
Baron, ni. :parcent. 
Baronessa, f. ^.Hivocnitar. 
Baroni, n. ^avccni^untii. 
Baronisera, v. a. ^.Mvcouifitaa, tcbbii ^^avccuitft. 
Barr, n. l)a\xHi, neulainen. 
Barrikad, ni. tavvifabi, rcuntii£i, fatu-fnJfu. 
Barrikadera, v. a. te(;bä ropitutfia, fultea 1. 

hjaru^taa rcirituffitta. 
Barrlind, f. marja=f'iiufi. 
Barrskog, ni. l;an)U=metfä. 
Barrträd, n. {;atxnt4ntu. 
Barsk, a. tuitta, tuima. 
Barskhet, f. tuifcuö, tuimuui^. 
Barsliten, a. I;iuti tutunut, nutfa^jrieru. 
Barytjord, f. tarl)ti. 
Baryton, ui. tmvljtcui. 
Bas, m. afenia, ata; jalfa, fanta; (kem.) tm'å9' 

(»tfeu); (röst) haiic, paai^ii (=fin). 
Bas, n. (aga) feltä=)auna, l;o)ut (pl.) 
Basa, v. a fuomia, Iöi)U)ttää, Intttia, t)ofua; 

I;aubuttaa, f^antca. 
Basalt, m. ).\-iafaltti. 
Basar, m. )>afaavi, ^.niobiSto. 
Basare, ni. juomija, Ijofnja; pantoja. 
Basfiol, m. )!>aa§fi=n>iulu, tväti=iviu(n. 
Basisk, a. (kem.) cmätfimäincu. 
Basist, m. :|.\aaöfi=uieffa, ^^aa^fil.\ 
Basrelief, m. fiiW/^.; iHu^relicivi, l)Iäi8=tuii'*auö. 
Bassin, in. ^lajenfi, tutc, alta^ (=altaan); U^efi» 

fäitö, tvefi=avtfu. 
Bast, n. niini {nun), ^?evnä, mmxä; (bot.) niin- 

tö, nita. 
Bastå, v. a. ti^^ttää, fttea. 
Bastå, intcrj. tljllä! feifo! fot)! 
Bastant, a. "tuteiini, tainca, jljfeä, tauaffa, jän= 

tcvä, jiHifnva. 
Bastard, ni. ba^^tavbc, |'eta=)'i(iö. 
Bastion, ni. pai^tiiMii, UMttin javun. 
Bastkorg, m. uiiui toppa, ivennä4cpfa. 
Bastmatta, f. uiiniiuatto, tuli (4u). 
Bastrep, -tag, n. niiui=fövfi, niini=uuera. 
Bastu, f. fauna; (risbastu) felfä=)auna. 
Basun, m. ).>afuuua, tcvlin. 
Basuna, v.n. :pu{)altaa 1. foittaa ^^afnunalla, tcv= 

jrettaa; b. ut, buutaa, f;oitotet(a, tuuluttaa. 
Basunblåsare, m. ^mfunna = nietta, ^mfnunio, 

tovhjettaja. 
Batalj, m. tappctn?. 
Bataljon, m. :pataljcna. 
Batist, m. ^ati^ti. 
Batteri, n. ^attixi, hjtmö. 
Batteri-eld, m. :patterin=antpuniinen. 
Battin, m. )5UDli=faapaS (»lapaan). 
Batting, ni. ncttfi, nutitta. 



Bantasten, m. ^auta-fitui. 

Ba.\a, v. a. (sjut.) fautnoa, fauicata. 

Baxnas, v. d. ällämVött^ä, attiötl^ii. 

Be, v. a. se Bedja. 

Bearbeta, v. a. wafmiötaa, taittaa, tel;bä; tr»tl= 

jetlä, muotata; (furbuttra) ^jarantaa, forjjata. 
Beblanda, sig, v. r. fetaantua, vt^tj^tljä. 
Beblandelse,ni. fefaanuuö; v^^ti)miuen; kropp- 
slig b., tiballiuen phUtfi. 
Bebo, v. a. afua, afuSfetta (jcöfafiu). 
Bebodd, a. afuttu, afuttaiuen. 
Beboelig, a. afuttatva, fetujoEinen afua. 
Bebygga, v. a. rafcntaa; afcttua (jot^onftn), 

afuttaa; »viliellä. 
Bebyggare, in. afufaä (=!taan), etofaS, elöjä. 
Bebyggd, a. ratettu; afutettu; »iljelt^; tätt 

b., n)äetä^. 
Bebåda, v. a. ilmoittaa; emutStaa; nälättää 1. 

ofoittaa tuteujatfi, merfitä (-tfen), aatcistaa, 

tietää. 
Bebådare, m. ilmoittaja, cnnuStaja. 
Bebädelse, ni. ilmoitué, emiUätUS; Marie b. 

dag, 2)Jariau itmeSt^ö4''äittiä. 
Beck, n. :|.>iti (=jcn). 
Beckaktig, a. ^itimäinen, pijeu=!altainen, ^ijen 

ta^jainen. 
Becka, v. a. ^tjitä (=tiän), ^ietä. 
Berkasin, ni. turppa; ranta=ftpi; dubbel b., 

ifo^tuvVpa; enkel b., fe«iti=furppa; lialfen- 

kel b., ^icni4uvp:pa. 
Beckbruk, n. -hytta, f. ^jifinntutti, ^ntt=feittii3. 
Beckig, a. ^itiueu. 

Beckkrans, m. (krigst.) ))ifi»h)anne (4een). 
Becklufva, f. ).nfi4af1i. 
Beckolja, f. ).>ifi=t;iti, ^>iti=ijliv. 
Beckplaster, m. ^3iti4aa8tari. 
Becksjuderi, n. )?ijeu4iel^utto. 
Becksvart, a. ^iti»muöta. 
Becksöm, m. ^ifi=fauma; b-s stöfvel, Vtti' 

faumainen 1. Jvoibe=naI)fa faapaö (4paan). 
Beckträd, m. ))iti4anta. 
Bedagad, a. ijätäci, Ujant)atfo, etäf)iuen, etäl^^ 

tvnl)t. 
Bed as, v. d. rutoitta, anoa. 
Bedja, v. a. (begära) anoa, pl}l}tää, rutoitta; 

b. ngn om ngt, :pl:)l)tää 1. rutoitta j.ttlt 

j.fulta; (anmoda) iäUkä, p^^tää; (bjuda) 

tä^k^, tutfua; v. n. (göra bön) rutoitta. 
Bedjande, n. rutoitcmiueu, rufou^. 
Bedraga, v. a. pettää, petetlä, tatvattaa; b. 

sig, v. r. )3ettl)ä, erfjett^ä; b. sig pä ngn, 

^ettt;ä j.tun ful^teen. 
Bedragare, ni. pettäjä, petturi. 
Bedrift, m. uro»tk}i5, uro4efo; (dimin.) tefoneil. 
Bedrifva, v. a. toimittaa, ^rjoittaa, tc^bä, 

faattaa aitaan; (lagt.) ajaa afiaa; han be- 

dref saken derhän, ^än faattoi afian fiitien 

asti 1. fitfi. 
Bedrif vande, n. harjoittaminen, tefeminen; ai» 

taan4aattaminen,toimittamineu; genom ngns 

b., joutuu toimelta. 



32 



Bed 



Bef 



Bedrägeri, n. ^eto8, pettäminen, hjietfauii, fa- 

»ualuuö; (furnllelse) ^ettt)m^8. 
Bedräglig, a. :|.>etol(inen, ^ettäwä. 
Bedräglighft, f. ^ictcttifuuS, ta»a(uu£(. 
Bedrötlig, a. fiivtea, fuvettaiva, jurudinen. 
Bedröfva, v. a. furettaa, \aK\ti<i<i nntr{;eclliietfi, 

f)uoIeétuttaa, huolettaa, ^ja^enta mteli. 
Bedröfvad, a. murkellinen, (jucleinen, a^jca, 

aIa=fuIoinen, ^abeilla mielin (olennt). 
Bedröfvas, v. p. tuUa mnrf)eetttiefl'i , f;ueleö= 

tua, 4ieutua, muref;tua. 
Bedröfvelse, f. f)noIeifuuS, micli4''al)a, fnvu, 

murfje. 
Bedyra, v. n. wannoa, föafuuttaa, »»aata (=faan). 
Bedåra, v. a. hurmata, lumota, hjillitä (»tfen), 

njimmata, riitrata; (tjusa) il)aötuttaa, lumcta. 
Bedofva, v. a. (göra döf) fuurotuttaa, VDfa= 

puttaa; (fig) (qväfoa) tufal^uttaa, i)äfät)t= 

tää; (heröfoa sansningen) tainnuttaa, mie= 

mostaa. 
Bedöma, v. a. ar»ro8tefla, arloata, tuomita 

(4fen), tutfia. 
Bedömande, n. amoStclfeminen , aru^oötetu, 

tuomitfeminen. 
Beediga, v. a. »alaCa lt>af;njiätaa ; b— d, a. 

iralallinen. 
Beedigande, n. »rtaktta tcafjmiStamineu. 
Beelzebub, n. pr. m. ^elfe^JU^i. 
Befalla, v. a. fäéfeä, määrätä, hjaatia; f)aCi= 

ta, ttjaHita; äga att b. öfver ngn 1. ngt, 

cBa »alta n?altita j.fun fu^teen 1. jo«fa!iu; 

han eger att b. deröfver, f)änen OH tt>alta 

»raöita fiinä; hvad befalles? mitä mielen^ 

ne? mitä fanoitte? b. sig i Gudshand, an= 

tauta Sumalan juomaan; låta b. sig, tM- 

fet^ttää. 
Befallande, a. !ä§!enjä; röl}l)fcä, Vl^''eä; (im- 
ponerande) uf)tea, \x's;!tKi. 
Befallning, f. fäSft); på b., fäéfi^étä, anran 

^JUoIeSta; göra ngt på ngns b., tef)bä j.tin 

|.!nn täöfl}ötä; på b. (på uppdrag) af ngn, 

i.fun fäSt^öä. 
Befallningshafvande, m. fäéft}n4;altija, fäöfl?» 

Iäinen. 
Befallningsman, m. ntmi8=mie6, »ualleemanui. 
Befara, v. a. (en väg) matfata, matfuötaa, ful» 

fea; (frukta) ^leiätä (=fään), iraroa, ivifoa. 
Befarande, n. fulfeminen; ^elfo, n?arcminen. 
Befaren, a. !uljettu, fä^tt); (er/aren) tottu» 

nut, o^.^aétunut. 
Befatta sig med, v. r. ^rjoittaa, toimittaa; 

t^t)tvä, rmneta (=^Jean), :puuttua, töljbä lä= 

■ fttfi, jetautna, fajota (=oan). 
Befattning, f. toiminta, toimi, tefeminen; xxfy-- 

t^mincn; »irfa, toimitut. 
Befinna, v. a. lötitaä, taltsata (=paan), näfjbä; 

b— s, v. p. nät^ä, löljt^ä; b— s, (befunnen) 

med stöld, töljbetään (lijl^bettlj) n?arf aaf fi j. n. e. 
Befinna sig, v. r. oUa, ttioiba; otia, otelfia, 

oteétetia; liuru befinner (förhåller) det sig 

med den saken? miten fen afxan taita on? 



Befinnande, n. (en saks) tila, taita, afian f^aarat; 

Innväfft tatfominen; (helsanx) njointo, tevwe- 

t)i, olo. 
Befintlig, a. olettja, lötjttjhjä; var b., oti, töV' 

t^i, tawattiin. 
Betintligen, adv. niinfuin taiimttu on, tiettä» 

aiäöti. 
Befintlighet, f. ofo, oteamiiunö, (öljttjlräiflj^S. 
Befjädra, v. a. fulittaa; b— as, v. p. fulittua, 

bö^bcnittiiä. 
Befjudrad, a. fulitettu, fuIaKtnen, fulittunut. 
Befiita sig om, v. r. aI)Eeroita ('tfen), fofea, 

Ijarraötaa, uuvaStaa. 
Betiäcka, v. a. faaStuttaa, tal^vata; b. sin ära, 

faa^tuttaa I. f)äftäiétä (>^äifen) 1. riffoa fun» 

nianfa; b. sig med laster, brott o. s. v. ,n)» 

piä i^ihmia 1. ^a{;uubeö)a, rifoffiéfa j. n. e. 
Betiäckande, n. -kelse, f. faaéituttaminen, faaS» 

tutus, t)äpäiiemincn. 
Befoga, v. a. valtuuttaa, antaa fifenö 1. »alta. 
Befogad, a. valtuutettu; ft^ljötä tel)tl); han är 

b. dertill, ^äuellä on oifeué 1. ft}l} fiil^eu; jag 

finner mig b., näen 1. luulen oievan f^i^tä. 
Befogenhet, f. valta, oifeué; fof)tuu§, lufsat' 

fuuS, fääliii^i)é. 
Befolka, v. a. fanfoittaa, väc§tää, afu8tuttaa. 
Befolkas, v. p. faaba afuftaita 1. aintfaanfa, 

fanfoittua, väeét^ä. 
Befolkning, f. väeétij, afuffaat, fanfaSto. 
Beforderlig, a. avuttiuen, ebi^tätoä; mufaifa, 

ctuifa. 
Befordra, v. a. (föra) toimittaa, lähettää, faa» 

buttaa; (/;(/.; ebistää, ebiötljttää, ebcö»auttaa; 

mene8ti)ttää, tartuttaa; (upphöja) l}tentää, 

torottaa; b. tili straff, faattaa raugaistutfeen; 

b. ens undergång, toimittaa 1. iraifnttaa 

j.tun l)uUaa 1. ^serifatoa; h— s, v. p. (pg.) 

ebi8ti;>ä, mcne§tl?ä; l}leutt}ä. 
Befordran, f. -ande, n. -ring, f. toimittami» 

ncn, ebeg=anttaminen; ebiétämincn, ebiét^ä; 

meneétijé; (i tjenst) i^iennt)?, tinrfaan=afetu8, 

virtaanniimitvj*. 
Befordrare, m. cbiötäjä, auttaja; Vlentäjä. 
Befordringsmedel, n. httcttu (=timen), tuletu?» 

neuvo, a^iu, feino, ebiét^8»ueuvo. 
Befordringsrätt, m. liIennt)8=oiteu8. 
Befrakta, v. a. vourata, radbata. 
Befraktare, m. vcuraaja, (aiva^vouraaja, 

raI)taoja. 
Befraktning, f. Vcuraamiucn, VOUrauS. 
Befreda, v. a. se Freda. 
Befria, v. a. val>auttaa, va^ja^itaa, Jjetagtaa, 

V^äägtää vat)auteen. 
Befriare, m. va^Jauttaja, »a^af)taja, ^jetaSta» 

ja, )>ää§täjä. 
Befrielse, f. n)a:))autu8, ^>eta§tu8, päästö. 
Befrukta, v. a. tef)bä l^ebelmättiiefft, ^ebeU 

mijittää, fiementää. 
Befruktas, v. p. fitii}tl)ä, fiementää, tulla f)e' 

bclmältifefft, ^ebetmöitt^ä. 
Befruktande, n. -ning, f. ^ebe(möittj§, ftemen* 



Bef 

täiithieii, fiementijmmen; fittljttäininen, ftft= 

^t^ntinen, fiitoö. 
Befruktningsdelar, m. pl. (bot.) futtn = DJat, 

fiittimet. 
Befrynda, v. a. tcl)bä fufutaifcfft, f)etmontaa; 

b. sig, v. r. tulla fufiilaifeffi 1. V^^teen fu= 

fuun 1. f)eintotTif[t, fjeimoötita. 
Befryndad, a. (jeimelaineii, fuhilaincn; b — o 

familjer, ^)eunc(at§=)3ereet. 
Befråga, v. a. fljfcttä, xlbeCa (=te(eu). 
Befrämja, v. a. ebi^tää, auttaa, fartuttaa. 
Befröa, v. a. (om växter) ftemcntiiä, [iftl}ttää; 

b. sig, v. r. fiemeutiiä. 
Befukta, v. a. foStuttaa, !aötcöa. 
BefuUmäktiga, v. a. icaltuuttaa, otfeuttaa. 
Befullmäktigad, a. li^altuutcttu. 
Befullmäktigande, n. iualtuuttamtucn, WaU 

tuutuö. 
Befäl, n. ^äämffvve, ))ääI(iffö=J»arta; ^^;iäaiffö= 

funta, ).HiäIIijötö ; föra b.; cHa ^jäiiöitfönä ; 

under hans b., I;äueu jof)boSfanfa; ställa 

under ngns b., autaa j.fuu jot)tDOu, afettaa 

V^ääUiHljijbeu alle. 
Befälhafvare, m. ^niä(Il)§=mie^, ^äättitfö. 
Befängd, a. f)uKu, {;ouffa, tinllittl); är du all- 
deles b.? cletfo irallau Jinllkifä? — ivimmattu, 

Ijurja; IjuKun^Hihrätueu, I)ullufa§, mieictcu. 
Befängdt, adv. l;uUu?ti, I^uUu^^Hiifeöti; b. stor, 

rik, IjuKun tfo, vitaö; b. roligt, f^ufluu 

ll;6tiä 1. fjauöfaa. 
Befästa, v. a. Ihiuoittaa, ivavuStaa; n)at;n.n6= 

taa, lujentaa. 
Befästad, 1. -st, a. fmuottettu. 
Befästande, n. -ning, f. Imuotttamiucu, Vwv- 

noituö, iiHiruStaiuiuen, jDaruötu^, iuaf)a>i8= 

tamiueu, »i^al^ictiitu?. 
Befästningskonst, f. Imuoitu6=o)J^n 1- =tattO. 
Befästningssystem, n. Unuc«ituö'ta))a 1. 4aatu. 
Begabba, v. a. itoata, ilffua, :|>ilfata, iltamoiba, 

I;;ii!i8tcaä. 
Begabbare, m. itraaia, Uftuja, ).>i{ffaaja, :piH'- 

!a=firlvcö (=een). 
Begabberi, m. itoau8, ilffumiuen, ^nlftaanii= 

nen, ^.nlffa. 
Begagna, v. a., b. sig af, v. r. fätjttää, \:\i'å'å, 

nauttia. 
Begagnande, n. fäkjttämiucu, ^ntämiucu, :).ntc, 

nautinto; lemna till b., n\\io.ci ))ibettäJväf'fi, 

!ä^tettä»äffi. 
Begapa, v. a. äHi^tclIä, töffi^tcUä. 
Begge, a. pl. molemmat, f'um|.nfin, tum^aifetfiu. 
Beggedera, a. se Begge. 
Begifva sig, v. r. Iä()teä, mcuuä; vuitjeta (4^e= 

an), antautua; (hända), ta:)3af)tua, ntautua. 
Begifvande, n. lupaaminen, lu^-ta, fno^tnmuS, 

m^i3nni)tv8. 
Begifven, (på) a. tai^>utt3a, I;eta8 (=ttaan), Våx-- 

fäs (=Hään); b. på dryckenskap, tviinaan 

mcneiuii, juoIaS. 
Begifvenhet, f. tai^>umu8, fjimoiiuu?, luettane; 

i)Ieaift)t?ö. 

Svenskt-Finsht Lexikon. 



Beg 



33 



Begjuta, v. a. hjarcHa, faStaa, faetella, f;oIn>ata. 

Begjutning, f. faStcleminen, tvalcleminen, ft»a-= 
lamincn. 

Beglänsa, v. a. fiiltoötaa, bebtcitla. 

Begrafning, f. Ijautaamiucn, hautaus (»ffeu); 
l^antajaifet, ^^eijatfct, maaljau^mniaijct; b— s- 
kostnad, I;autiaiö=fu8tannuS; b— shjelp,f)an' 
tiaiö>a^.ni; b — skassa, l^autiaiö^faSfa. 

Begrafnhigsplats , m. f)autau8=maa, falmiSto. 

Begrafva, v. a. f)anbata, fno^^ata; (fig.) ^^eittää; 
b. i glömska, :t^eittää nn(;ctutfiin; begraf- 
ven i glömska, sorg, böcker o.s.v., unof)bn!» 
flin, muv()eiftn, firjoif)in j. n. e. loajonnnt. 

Begrepp, n. fäfitl;?, ajatuS; jag har fördel- 
aktigt b. om honom, miuuUa on l;l}luä a« 
jatug f)äne8tä; (log) fäfite, tjmmärre (=rteen); 
b— u menniska, häst, träd, i^mmärteetl. fä» 
fttteet iljmincn, (;cJvonen, ^uiu; högre b., ^leni» 
);!\ vinnuivve; (hcijrepps/uiwaga) fäfiti}![en 1. 
i}mmävn}tfen uuMma, tajn, all;; hafva svagt 
b., olla tel;no vmmänl} tieltä 1. älyämään; CA:«ra- 
skap) tieto; de första b— n, aIfei8=tiebot, aU 
feet; han saknar allt b. i åkerbruk, f;än on 
fatfetta ticbotta maan=h.nljch)8lä; —han var 
i b. att afresa, oli täljteä 1. fäl;temäöfä 1. 
KiljtemäifiKääu. 

Begrina, v. a. irltiiöteHä 1. UnvntSteflä. 

Begripa, v. a. fäftttää, tjmmärtää, ta|nta (=uan), 
äl^tä. 

Begriplig, a. l)mmärvettän.Hi, toIfnUtnen, felfeä, 
fäfitettälvä; göra b., faaba vmmärret^ffi; 
göra saken b. med fingrarna, toimittaa afia 
formilla. 

Begriplighet, f. tjmmärrettälväifl^ljS, fcIfe^S. 

Begripligtvis, adv. ainafin, faifetifin, tietysti. 

Begrunda, v. a. miettiä, a))vifoita (=tfen), tut' 
fiöteöa, arttieila. 

Begrundan, f. -ande, n. -ning, f. a^Jvifoimtnen, 
miettiminen, am^eluö, tntfi8telu, mietteet. 

Begråta, v. a. itfeä (j.futa), itfetcKä. 

Begränsa, v. a. rajoittaa, oUa rajana; rajata; 
(en linea) päitfää:, Finland b — s i söder af 
Finska viken, ©uomcn rajana eteläöfä 1. 
etetän-ajana on @nomen4aI;ti, ©nomi fo8tee 
@nomen4af)teen. 

Begynna, v. a. o. n. aliaa, aloittaa, ruiucta (=^can). 

Begynnare, m. altaja, aloittelija, alfawa. 

Begynnelse, f. -nnande, n. alUi, aloitu8, a- 
loitteleminen, alfaminen, aloittaminen. 

Begå, v. a. tel)bä; laittaa; b. nattvarden, fäl)bä 
Herran etjtooIlijeUa; b. ett brott, tel;bä rifoä. 

Begående, n. tefo, tef entinen; nattvardens b., 
§erran e^tooflifella fätiminen. 

Begåfva, v. a. Ial;joittaa; traruStaa. 

Begåfvad, a. irarnötettn; en rikt b. natur, 
runfaöä (af) jäinen luonto; en så b. ande, 
niin mielenpä I;cnfi 1. fielu. 

Begåfvande, n. lal^joittamincn, Iaf;joitn6. 

Begängelse, f. nnetto, Unettaminen. 

Begär, n. l)aln, mieli; l;imo; jag känner b., 
minna r)aluttaa 1. mieleni tefee, (starkt) 
5 



34 



Beg 



mieleni {)e()hm; de köttsliga b — n, iifjaiiu 
fet fjimot. 

Begära, v. a. ^^^tää, l)aluta (-uau 1. uuiTj, 
anoa, anetla, »aatia. 

Begäran, f. )3m?nti5, ancmu?, waatimnS; på b., 
anomutfcéta. 

Begärelse, f. fiahl, f)imo; liatva b., fjimota 
(=oan) 1. f)imotta (=itfen). 

Begärlig, a. (mk) I;aluttu, mieluinen; (person) 
(laUitaS, bahiincn, f)imcan?a, färfäS (=ffään); 
b. mat, Oimo^ruofa; kasta b — a blickar ef- 
ter ngt, fatfcUa j.fin af)neiöa 1. färffaidä 
filmiflä. 

Begärlighet, f. f)aIuUiiuu§, mietuifuu?, l)ahr, 
med b., Ijahijsta, mieleniä :|jcrä§tä. 

Behag, n. i()a, fnlc, fuIoifuuS, bem^jei)?, Iem}.M, 
mieluiiuue; (i'Ujn) taljto, micli;linna b. i ngt, 
mieliött}ä jBfin; utan b., lemmetön; ef- 
ter b., mieltä mticten, mielin määrin; ho- 
nom till b., fiänelle mieliffi, mielitfenfä; 
vara till b., eUa mieleen 1. mielitfi; står i 
ditt b., on finnn tabbcgfafi; hvilket b. i 
hennes nirelser! mitä fuio 1. fulcuS I;änen 

(iitfunnciéianja!; b. i tal, skrift, mie(ui= 
funö 1. fuUniö ).ntl)ee8i'a, tirjotuticefa; man- 
liga, fjvinliga b., mictien, »aimcn il}at 1. 
lemmet; nyhetens b., nutuubcn unebät^ö 1. 
mieUl)tl}8; Behagen, b — ens gudinnor, i[)at= 
tavet, I^emmettäret, lemmettävet. 

Behaga, v. n. etta mieleen 1- mieluista, miel» 
Inttää; (nljn) tal)toa, futoaita (=tien); lata 
sig b., ottaa Ijt^irätjeen, ^^itää btjnjänänfä; 
behagar ni vin? fmraitfetteto iriinaa? b— s 
det mera? ^ntääti^S »ielä? h vad b — s? 
mitä mielenne? läsaren b— de observera, 
lutiia tcbföön lii)toin ja Ijuomaitfoon, I)uo= 
maitfccn iucficlliieéti. 

Behagfull, a. ibaua, liem^^eä, fnlcinen. 

Behaglig, a. il/ana, fuloinen, mieluinen, Dtcl= 
lineu; göra sig b., juofitelia; Gudi b., Su» 
malatte ctellinen. 

Behaglighet, f. ibauuuS, fulcijung, miehiimuS. 

Behaglysten, -sjuk, a. li^eitiételeivä, miclié= 
telett?ä. 

Behagsjuka, f. trcifiStele»äi)t)fi§. 

Behandla, v. a. Vitettä, to^betta; täiiteUä; lai- 
tetta; meneteUä (j.fnn tan«ia); (i litt. och 
skon kovat) toimitetta, fätjttää, ^ibeflä; b. illa 
(ett djur) rääfätä. 

Behandling, f. toisteleminen, ^-nieleminen, täiit- 
täminen, menetöö; elak b., (af djur) xaäh 
fääminen. 

Behedra, v. a. funnioittaa. 

Beherrska, v. a. I;aflita (=t)en), ftaflita (»tfen); 
b. sig, v. r. hittitä (=tfen) itfenfä. 

Beherrskande, n. -ning, f. l;attitieminen, toal-- 
litfeminen; tjittitfeminen. 

Beherrskare, m. -arinna, f. I)attitft|a, »attitfija. 

Behjelplig, a. atouttinen, auttatra; (fig.)\v'dlt-' 
tätt)ä; han var mig deri b., l)än oli fiinä 
minua anttamaéfa 1. minntte auMiffi. 



Behjerta, v. a. painaa mieleen, panna f^bä^^ 
mette, fiettätä; tartata, miettieUä. 

Bebjertad, a. fl)bämitäS, rcl)fea, uSfaliaS. 

Behjertande, n. fttbämette ^.^anemiuen, tarf- 
faamincn; jag hänskjuter till ditt b., minä 
painan fen fimin mieleeft. 

Behjertenhet, f. rot)feu?, uöfattue, uSfaliailunö. 

Behof, n. tartve (4>een); i b. af ngt, jiMifiu 
tarpeesfa; efter b., tarpeen mutaan; lefva 
i tryckande b., elää anfaraSfa tarpecöfa; 
vid förefallande b., tar»e»tila8)a, tarpeen 
fattuesfa. 

Behugga, v. a. Ijaiata, tcciStää. 

Behäll, n. talfi (4en); vara i b., etta taUctta; 
jag har i b. (qvar), minuUa on jälettä. 

Behålla, v. a. pitää; b. för egen räkning, 
pitää 1. pibättää omaffi tarpeetfi 1. omatte 
ivaratte. 

Beliällen, a. (återstående) föäSt^n^t; (oskadd) 
ebeä; b. lott, cftnfo=jäännö8; (förmögen) jo= 
tentin »aratag, toimeen tnleiwa. 

Behållning, f. ^li^jäänuij^, fääétö, tä(;be, ftjoitto. 

Behäftad, a. rafitettu, »aiirattu; han är b. 
med, l;änettä en, l;äntä wain^aa; b. med 
skuld, h^elfaantuuut; b. med många fel, 
iriatag, meni=ttjifainen. 

Behändig, a. fntfcla, fuwä, futta, fute»a, näp' 
pärä, foireliaS. 

Behandighet, f. fuffeluuS, fienn)V«. 

Behändigt, adv. fnffelaSti, futfaöti, näppärä§= 
ti, fo^eliaaSti. 

Behänga, v. a. peitettä, ripustaa päätte. 

Behöflig, a. tarpeettinen, tarivittattta; ett be- 
höfligt ting, tarlije-falu. 

Behötlighet, f. tarpeettifuuS, tarwe (=peen). 

Behöfva, v. a. tarvita (»tfen), faitoata (=paan); 
(vara pligtig) (minun) tarft)it)ee; det b — es 
till ngt, jelicnf i tarvitaan; när så b — s, tun 
tartvitaan 1. tarire ivaatii, tarli^e-tilagfa; man 
b~r, tattoitfee 1. tamntaan. 

Behöf vande, a. tarnntfeiva; s. tarnjitfenjainen. 

Behörig, a. oiteutettu, laittinen, oifea, afiam 
omainen; b. domare, oifea 1. laittinen tuo= 
mari; på b. tid, oifeatta ajatta; i b. ord- 
ning, taittifeSfa 1. tarpeettifeSfa järje8ti)tie8=^ 
fä; med b. aktning, oifeatta 1. tarpeettifetta 
ar»on=annofla, oifean avttjon antaen 1. axi' 
tamatta. 

Behörigen, adv. cifein, laittifcSti, niinfuin pitää. 

Beifra, v. a. fiijrcittaa, morfata; toetää oifeu» 
teen, fvtnnetta, ottaa irarteen. 

Beifran, f. -ande, n. fiiwaamiuen, oiteuteen 
»ete, »arteen-otto. 

Beifrare, m. fiinjaaja, fantelija. 

Bejaka, v. a. mtjiJntää, mvönnijttää, fanoa niin 
olettian. 

Bejakande, a. mi)i5ntän\i. 

Bejakande, u. -ning, f. nU)önnäntö,mpönnl)t>j8. 

Bekajad, a. tatertimut, fil)ertt)ni}t; b. med 
utslag, rofibntfiöia 1. rebtumain taferruffeS» 



Bek 



Be 



35 



fa; illa b., :|5a{)a8fa ft^eräefä 1. ^>ula8fa, pa-- 
f)eninn6fa futu ))äin.ngfä, :(3aulaan jcutunut. 

Bekant, a. tuttu, tietty, tunnettu, tnttaiua; 
göra b., tutuStaa, tutuötuttaa, tebbä tutufft; 
blifva b., tutustua. 

Bekantgöra, v. a. ilmoittaa, tcl)bä ttcttiiUiätfi 
1. tutufft. 

Bekantskap, m. tunteminen, tieto; tuttajintus; 
göra b. med ngn, tutuötetta i-tuu tauöfa. 

Bekika, v. a. tirtiSteKä, fnrfiötelta. 

Beklaga, v. a. furtutella, a^atittaa; b. sig v. 
r. tealittaa, ivaiferoita (=tien), :t.''äi«.ntellä; b. 
ens olycka, furtuteUa j.fun Uwaa. onnea; 
b. sorgen, umlittaa furua; jag b — r att. . .; 
minna )ja[;oittaa, hut . . .; b. sig öfver 
ngn, hjalittaa j.fun padlk; du har ingen- 
ting att b. dig öfver, finuUa ei cle mitään 
tcaUttamiSta. 

Beklagande, n. fuvfnttclcminen, toalittaminen, 
iiHtlituS, »aiferoitfeminen. 

Beklagansvärd, -klaglig, a. furfutettatea, iva= 
litettatoa, furfea. 

Beklagligen, -gtvis, adv. tt»alttetta»a8ti. 

Bekläda, v. a. »vaatettaa; tvcrbota (=can), ^^eit= 
tää, toaatef)tia, fatefla, iinioiata; b. medjern, 
bräder &c. , raubcittaa, lauboittaa &c.; b. 
med sammet, puUa famettiin; b. ett em- 
bete, toimittaa 1. :t?itää U^ivfaa, oKa linrfaan 
uSfcttu; b. ngn med ett embete, afettaa 
j.fu »irfaan, uSfoa nnvfa j.fnlte. 

Beklndande, n. Unnatcttaniincn, pnfemiuen; (om 
emhete) toimittaniincn, toimitue; afettamiuen. 

Beklädnad, f. -ning, f. n.iaatctUi^, ioaate^afu, 
tvaatteuS, Uierf)o, |.ntfu, ).ieitc, ixnioranS. 

Beklädnadspersedel, n. :(inin, pl. ^ufimet. 

Beklämd, a. )jainunut, raöf autettu; med b— dt 
hjerta, raetaalla mielellä. 

Beklämning, f. al)bi8tuö, :t3affo. 

Bekomma, v. a. faaba; b. en syssla, faaba 
hjirfa, :pää8tä 1. tuUa tvivf aau; det bekom- 
mer honom väl, fe tefee Itänette I)l)tt>ää; 
icke låta b. sig, ei etta miQänfäfään; väl 
bekomme! tcrnjel)befft! 

Bekosta, v. a. fuStantaa, maffaa ebe§tä. 

Bekostnad, m. fu8tannu§, fulu; (fg) j.fun 
»alnngoffi 1. toabiugotta. 

Bekransa, v. a. fejp^jeliiitä (=tfen). 

Bekriga, v. a. fä^bä fotaa 1. fotia j.futa ivaétaan. 

Bekräfta, v. a. hjal)h)istaa, fiinnittää, tobiStaa; 
toteuttaa; wafuuttaa; b. sig, v. r. toteutua; 
det b — ar sig att, fe oufin tofi, että. 

Bekräftande, a. toablxnötawa, tobiStaiua, to= 
tenttattia, ^»afuuttan^a. 

Bekräftande, n. -else, f. irabtriStaminen, \va^' 
roietuS, ivmljteife, tobi8tu8, tobiätaminen, to= 
tenttaminen. 

Bekymmer, n. f)uoIi, muv()e, ^aUt, mieli=)3a» 
f)a, toaifeuö. 

Bekymmerfri, a. fuvuton. 

Bekymmerfull, -sam, a. {)UOletta>ria, lmote8= 
tuttatra, avtvetuttaivn; murheellinen. 



Bekymmerlös, a. f;uoIeton. 
Bekymmerlöshet, f. t;uolettomuu6. 
Bekymmerlöst, adv. l)UOIettoma8ti, Imoletta, 

furuttomaöti. 
Bekymmersamt, adv. l;uoIettaU->a8ti, IjUoIiSfa, 

anfeaSti. 
Bekymra, v. a. (minna) ^uolettaa, (minua) 

f)Uo(c8tuttaa, (minna) fuvettaa; b. sig, v. r. 

buolia, ^Jitää liuolta; b. dig ej deröfver, 

älä ole ftitä miöäfifään. 
Bekymrad, a. aattcla, bnoleUineu, I)UoIe8, l^uo= 

leötnnnt, Knroton, mnrheellineu; blifva b., 

I)uoIe8tua. 
Bekänna, v. a. tunmt8taa; b. sig skyldig, 

tunnu8taa itfenfä fi?^=^ääffi; b— a brottet, 

sanningen, tunuuötaa rtfoc*, tctuu6; b.sigtill, 

v. r. tumiu8taa, notoa j.fiu, fuulua G?"^i)« 
Bekännare, m. tunnu8taja, n^folaincn. 
Bekännelse, m. tunuuötuö; bringa till b., 

faattaa tunnuetamaan. 
Belacka, v. a. väiträtä, f^arjata. 
Belackare, m. ).MVjaaja, räitoääjä. 
Belamra, v. a. (sjöt.) vou?i8telIa, rojuttaa, täyt» 

tää, fotfea. 
Belauga, v. a. se Anbelanga. 
Belasta, v. a.fuonnata,fuormittaa,f5annaf.>ainoa 

pääUe, toahnata, rafittaa, raSfanttaa, täyttää. 
Belastad, a. (fig.) (anuiStuuut, fortnnut, wau 

tvuffisfa (oleipa); b— dt samvete, ipailoattu 

1. fortnnut cma»tunto. 
Bele, v. a. nauraa (j.futte), :|.ntfata, it»ata (j.futa). 
Beledsaga, v. a fenrata, faattaa, faimata; b. 

en skrift med (upplysande) noter, liiteKä 

firjoituffeen (felittälviä) föiittoja. 
Beledsagande, n. faattamtueu, feuraamincu, 

faimau8. 
Belefva, v. a. (lagt.) päättää, määrätä. 
Belefvad, a. fääb^tliuen, naaSti, ofaiva, Wi)-- 

telia8; b — dt sätt, ofa»a fät)tö8. 
Belefvenhet, f. fääb^Uifl^VS, foI;teIiaifuu8, fli« 

n?ou8. 
Belg, n. \^ak (=feeit), 1. ^mtfeet Q;?.;, lietfo 1. 

tictfin; (fig-) ^^ijufä^mafja. 
Belgbröst, ii. -fot, m. -stol, f. ^afje^fanta 1. 

4MitiIa8. 
Belgdragare, m. Ueljtoja, lictfoja. 
Belghufvud, n. pafje4niäffö. 
Belghus, n. lietfin=fota. 
Belgkista, f. lietfiu^arffu. 
Belgpipa, f. lietfo^toritn. 
Belgstång, f. :palje4»i).'>u. 
Beljuga, v. a. ivall^etcKa j.fun ^'ääffe; Jjanetetla. 
Bolletrist, m. fauno^irjctttaja. 
Belopp, n. määrä, fumma. 
Behixa, v. a. ^eijata, forlt»cntaa, fufia. 
Belvedere, n. betoebeeri, il;antoIa. 
Belysa, v. a. hjaliStaa, »alaista (-taifen), fe» 

littää. 
Belåna, v. a. lainata (j.fun omaifuuben ^öäl« 

le); huset är b — dt med 1000 mark, tato 

en 1000 marfan lainaefa. 



;jG 



B 



Belåten, a. tl^ljtljtväiiieu, tl)ljtl)loä; göra b., tljt)' 
b^ttää; vara b. med iigr, t^l)tl)ä 1. cöa tt^tjtl)» 
iväinen jf;fiu; vara b., ti}t)ti)ä, cfla (;l)ioiEänfä. 

Belägen, a. oletva, tilcitettlt; vara väl b., olla 

Belägenhet, f. ^aiita, afema, ftja; (figO cto, 

laita, f anta, tUa; han är i en dålig b., Ijäu 

on Va{)aeia ttlaSfa 1. l^uonoUa faunatta. 
Belägga, v. a. ).>eittää, tattaa, ^.viättvtitää, Xm- 

vuStaa, ^>auna paålii] b. med sten, !hpit= 

täii; b. med tyg, icaateljtia; b. med träd, 

^uittaa; b. med bräder, lauboittaa; b. med 

jern, vauboittaa; b. med bojor, ^.^amia tal)- 

leifin; b. med straff, raitgaista (=fatfen); b 

med böter, fafoittaa. 
Beläggande, n. -ning, f. ^leittämiltcn, \iaåU 

I^ötämiueii, ^jäätti^ötiK^, u^aruétalni^c^. 
Belägra, v. a. piirittää, faartaa. 
Belägring, f. V>iiritVö. 
Belägi-ingstillständ, n. ^iirit^8=tila. 
Beläna, v. a. (yi/ca ett län) läänittää, antaa 

läänitfi. 
Beläsen, -läst, a. hifcnnt, c^J^jinnt, !irjattinen, 

!irjan=tnntett)a. 
Beläsenhet, f. faja=tietc. 
Beläte, n. tutoa. 
Belätedyrkan, f. !uh>an4^atoeluö, !uaHnn=^aI= 

trcfcminen. 
Belute-dyrkare, m. fu>x)an=)3al»elija. 
Belöna, v. a. ^^jalfita (=tfen), foStaa. 
Belönare, m. :|^alfitfiia, fcetaja. 
Belöning, f. ^Mlfintc, )>altfic; b. för välger 

ning, l;i)irän=tetiäiiet. 
Belöpa sig, v. r. ncnöta, fä^bä; tutta. 
Bemanna, v. a. niielnttää, traru^taa; b. sig 

v. r. ro()faiöta miclenfä 1. itfenfä, ur{)iötai 

fca, micl;iötäibä. 
Bemannande, n. iniel)ittämincn,' iniel}iti)ö, mic= 

f)ittä jpavnötaminen. 
Bemantla, v. a. ftevl^cetta, ^^eiteUä; (fig.) ^^ci= 

tettä, fufoitta, fanniöteUa. 
Bemantlande, n.fanuiåteleminen, peitteleminen. 
Bemedla, v. a. jwälittää, fcitjittaa, matfaan 

jaattaa. 
Bemedlad, a. ivaraltinen, iraraki^, mieö^i^oil-H-t. 
Bemedlande, n. -ling, f. tv^äUttäminen, toäli- 

tv§, lomittaminen, fotvituS. 
Bemedlare, m. ftjälittäjä, luäli^mie?, fcunttaja. 
Bemyndiga, v. a. antaa hjatta, liniltnuttaa. 
Bemäktiga sig, v. r. toattata (=taan), anaétaa. 
Bemäktigande, n. anaötaminen, anaStuS, toaU 

taaminen. 
Bemäld, a. mainittu, fancttu. 
Bemänga, v. a. fetoittaa; b. sig, v. r. fcfautua. 
Bemärka, v. a. ^»aita (»tfen); mevfitä (=tieu), 

ätätä (äftään), Ijoffata; bli bemärkt, f)uo= 

luaautua; göra sig b — t, l^ucmauttaa 1. äf= 

täi)ttää itfcäufä. 
Bemärkelse, f. mevlitt)^, l)mmärrt)^. 
Bemästra sig, v. r. ivallata (=tavnt), anaStaa. 
Bemöda sig, v.r. aI;{cioita (-tfen), fo£ea, ))VVtää. 



Bemödande, n. a(;fevcitfcmincn, al^feroimineu, 

toteminen. 
Bemöta, v. a. fpfjbetta, traStata (j.futte 1. j^fin). 
Bemötande, n. fcfjtekminen; »aStaamiiteu, 

n>aétin (=mcn). 
Ben,n.htu; (hos fiskar) xviUto; (lår och fot) fei^ji, 

fäävi (smalben) ; af ben, luiueu; blifva 1. 

hårdna till b., luutua; bruka b — n, foi= 

Ujeta (4^can), foi^^eiUa, jaiota (=foait); taga till 

b— n, jääriä, faaba jalat aUenfa, lät^teä fä= 

^)älä=mäfeeit; vända b— ni vädret, !ääutää 

tauta=^äänfä; sätta b. under en, foitvcttaa 

lucnemään; komma pä b— n, ^.■'ääétä jaloil» 

leuja, (fig.) tutta jalfoiinnia. 
Bena, v. a. (fisk) ruotia; (hår) jafaa; b. en 

sak, leutoa j.fin afiaa. 
Bena, f. (på hufvudet) ((^inöteu) jafauS. 
Benaktig, -artad, -lik, a. hlU^maincn, tuuu^ 

faltaiueu; Inuu=ta^jaincn, luminainen; luun» 

ninotciueu, luun=uäf öinen. 
Benande, n. ruotiminen; jafaminen. 
Benbetäekning, f. fäpäfe, fääri=:|3eite. 
Benbildning, f. (oetensk.) luutuminen, luUH= 

tefet)8. 
Benbrott, n. lunn=taittc, Iuun-ri!fo, luuu--mur= 

to, raino. 
Benbyggnad, f. Inut, tnim=rafennuö; hafva en 

stark b., otta tpab»a luiltansa. 
Bendjur, n. ranfa= 1. luu^etäin. 
Benetiee-hemman, n. I)^niältte{iäi8'tila. 
B^nfisk, m. ruoto=fala. 
Benllen, m. Iun4cini, leini, fojo. 
Benfrnt, n. lnu=mätä. 

Benfull, a. luiienm, luinen; (fisk) ruotciiteu. 
Benharnesk, m. fäärinuaru; harnesk af ben, 

luusto. 
Benhinna, -hud, f. Iuun4al»0. 
Benhus, n. luu=^uone, luu4arl)a. 
Benhård, a. Inntatra, Inu^foiva. 
Benhög, m. luu^faja. 
Benig, a. luinen; (fisk) ruotoinen; (scar) njai^ 

fea, tnfala. 
Be'ikafle, m. ^o^fia, )(>t!^z (=fceu). 
Benkläder, m. pl. boufut. 
Benknota, f. Inun^folmu, Inu. 
Benknöl, m. lnn=mnfnra, luu4aö»oaunaiucn. 
Benledshåla, f. {inner=)olia. 
Benling, m. loipi (=tvcn). 
Menlös", a. luutou; (fisk) ruoboton. 
Benmerg, n. t^biu (ytimen). 
Benpipa, f. fäävi^rt^arft, fääri4uu, fääriö^terä. 
Benrangel, n. luun-anto. 
Benröta, f. lnu=märfö. 
Bensaft, m. (a7iat.) luu=neetC. 
Benskada, f. lnn=ti^amma 1. »fi^JU. 
Benskärfva, f. Iun=[iru. 
Benspalt, m. (anat.) Iuun4)alcnnainen. 
Benspatt, m. lnu=^^^atti, lnu4iifa. 
Benspjela, f. (kir.) luu4aSta, laötaffet. 
Benstomme, m. (anat.) luun^rateuuue. 
Bensubstans, m. luu=aine. 



Bon 



Ber 



37 



Bensvall, n. (anat.) {uu=lfo]()ina. 

Bensvulst, n. ja(fa=:|)i5(;ö, jalfo^ajetuS. 

Bensvärta, f. (im=mu8tc. 

Bensystem, n. Iuu=jaffo; Iuun'-rafcmiu«. 

Bensär, n. jalfa=f;aat»a. 

Benunge, m. (fisk), (gasterosteus imngitius) 

fi»en=mioItatnen. 
Benved, m.(lonicera xijlosteum)imi\a\\X (4men). 
Benverk, n. luitn^ärf^, luu^hjalc, iniben»fo= 

lottaja. 
Benyäxt, c. (kir.) Iuu=!a^ttannainen. 
Benåda, v. a. avmaf^taa, armoittaa, antaa armoa. 
Benådning, f. armoittaminen, armaf)tamtncn, 

armoitn^, armon^anto. 
Benädningsbref, n. armo^firja. 
Benadningsrätt, m. armo = oif eu8, armottuö» 

njalta. 
Benägen, a. (böjd fur) tai^^Ulva, tai^uifa, fcr= 

naS (»aan), mt?ö?=^)erä, ^Intlinen, menepä, 

l^etas (»ttaan); (gunstig) fnofiollinen , (;i^trän= 

taj5)toincn, f;t}h.^än=fuo^.H•t, armaö. 
Benägenhet, f. tai))umn8, tai^nii^aiiHU?, Ija- 

lutliiuuö, ^lu; fuofto, I)Vh.Mn=tal)toifnu8. 
Benäget, adv. fuofioHifcöti, f)l)Jvän=tal;toife8ti. 
Benämna, v. a. nimittää, fanoa, futfua. 
Benämning, f. nimittäminen; nimit^ö, nimi. 
Beordra, v. a. fäöfeä, fä^fettää, määrätä. 
Beordrande, n. fä8feminen, fäöfemä, määräkö. 
Bepansra, v. a. ))anfaroiba (=oin). 
Beprisa, v. a. t^tiötää, fiiteflä, fef)na. 
Bepryda, v. a. fauni8taa, foriStaa. 
Bepröfva, v. a. foeteHa, foettaa, tntfia. 
Beprufvad, a. foeteltu, tietty; b. vän, luja 

vetänni. 
Be])rGf vande, n. foettaminen, foetnö, tutfimi= 

nen, tutfinto, arano. 
Beqväm, -lig, a. (sak) Iuonteir»a, mutaftta, fo= 

iveliaö; (person) ne!o[a, toertfaincn, f;itatnen, 

laiöteliaS; (skicklig) felmoHiuen. 
Beqväma, v. a. taiiunttaa, juo8tuttaa; b. sig 

till, v. r. taipua, m^i5nt>jä, fuoötua, mu!au= 

tua (j()fin). 
Beqvämlighet, f.mufanntuS, foivetiaiiuu8,Iuon- 

te»un8; nefoiun8,ir»erff'aiiuu8; lefva i stor 

b., elellä fiijnnn ipara>va8tt 1. nefofasti, oKa 

faiHia iraraiimlta; sköta sin b., fatfoa 1. 

nauttia l}^t»iä päiwiä; fatfoa tar^^ecnfa. 
Beqvämligt, adv. nefofagti, foipetiaaSti, tuonte» 

nmöti, fen?eäöti, mulansagti. 
Berama, v. a. määrätä, fopia, :|)äättää; b. ett 

möte, määrätä fo!ou8. 
Berberis (surtorn), m. (berberis vulgaris) !ar= 

tiainen. 
Bereda, v. a. ixmlmiStaa, tef)bä, UHilmieteHa, 

atuötella, jrarnötaa; jaattaa, ^onffia, tuot» 

taa; tvaroiteKa; CsÄrtww; peitota (»ttoan), muo= 

fata; b. sig, v. r. nmlmiötautna, njalmiö» 

taita, ivaruétautua, fonnnStefla. 
Beredd, a. inalmis (=iin), »atmistettu; (skinn) 

^eitottu; vara b. på ngt, på allt, obottaa 

1. ivaroa j.fin, faiffia. 



Beredelse, f. toalmtStuS, ^an!e (=feen). 
Beredning, n. nmlmiötaminen, aluStelma, tl^aU 

miötnö; muoffauS, peittou8. 
Beredskap, n.; vara i b., oUa hjaraöa 1. xoah 

mi8, olla faaputtiilta, :|3itää »araa; hafvangt 

i b., pitää roaran 1- tanaSfa; i b. för ngn, 

j.fun ivaraöa; de hade vapnen i b., Reillä 

oli afeet waraKa 1. tanaefa. 
Beredvillig, a. fernaS (»aan), mictninen, mie* 

Ictt)inen, lualmiö (=iin), nöijrä, taiputoainen. 
Beredvillighet, f. femau8, mieluifuuö, taipu» 

toaifnuö, ni5^ri)ijS. 
Beredvilligt, adv. fernaa8ti, mielcEänfä, mic-- 

tuftaasti. 
Beresa, v. a. fulfea, matfata. 
Berest, a. (person) matfannut, matfuötanut. 
Berg, n. jruori, iraara; (ste7i) fatlio. 
Berga, v. a. pelaötaa, torjata; fäili)ttää; b. 

säd, for jata ixnljaa; b. hö, tel^bä l^einää; 

b. segel, fääriä purje fotoon; b. sig, v. r. 

(rädda sig) pelaötaa itfcufä; (ski/dda sig) 

juojeKa itfeänfä; (slå sig ut) tulla toimeen 

1. aifaan; (bära sig åt) fä^ttää itfcnfä, te^» 

bä; icke kunna b. sig för skratt, ei taitaa 

pibättää itfeänfä nauramasta; solen b— s, 

(går ned) aurinfo menee maittenfa. 
Bergaktig, a. untorimainen; iruorinen. 
Bergamott, m. perfamotti. 
Bergare, m. pelastaja, forjaaja. 
Bergart, m. tii»t4aji. 

Bergartad, a. n^uoren^tapainen, n)Uoren4ainen. 
Bergbeck, n. touori^pifi (pijiu), filrn^pifi. 
Bergborr, m. touort=pura. 
Bergfast, a. n)Uori=peräinen; (fig ) luja, fiin» 

teä, järfäf)tämäti3n. 
Bergfin, a.; b — nt silfver, Jriuoren»pnI;baö 1. 

alhi4''ul;bas (»taan) l^opea. 
Bergfink, m. (/ringillä montifringilla) tuaara» 

liHirpnuen. 
Bergfolk, n. Jvniort=fanfa, ipuorelaifet. 
Bergfrälse, n. (kameral.) lVU0ri=räl6ft. 
Bergfäste, n. H)U0ri4inna; (i grufvor) tufi- 

pl?teä8 (»ään) (wuori^faintoffeöfa). 
Berggång, m. malmivuoni. 
Berghelsa, f. fin)eu=terteCV6, luja tertt»e^8. 
Berghult, n. (sji>t.) per^ultti, toVöte4aibat. 
Berghäll, m. fallio. 
Bergig, a. txntoriuen, fallioinen. 
Bergkettil, m. ouru, notto. 
Bergklint, m. n.nioren»nt^ppi)Iä, ix^norenVuIma; 

(utskjutande) !alIton»!ieU, nntori=töt)rämä. 
Bergklöfver,m.(f/-i/'o/iM»i wo?itaft»m)mäti=apiIa. 
Bergknoppar, m. pl. (sedum) maffa»ruol^o, 

toutun»parta. 
Bergknut, m. tx>uort=r^^mä, hjuori=nurffa. 
Bergkristall, m. »t)nori4aft. 
Bergland, n. truort^maa. 
Berglin, n. (mineral.) finji^fuitu, amianttt. 
Bergmossa, f. (lichen saxatilis) tiera, titou 

fammal, fitci=taöfu. 
Bergmästare, m.tt)Uori»meetari, ipuori^tuomart. 



38 



Ber 



Ber 



Bergning, f. (befrielse) ^^elaötamiiicu, t?elaétu^, 

forjauS; fofcamtncn; (nppchallt) elätc, tUv- 

tu8, totnieen^tiilc; hö b., bciiiäu=tcfc; liatVa 

sin b., tutta tcimeen. 
Bergningsbåt, ni. :^^elagtu8=lpeue. 
Bergningsmaskiu, m. :pcIa§tu>3=!oue. 
Bergnymf, f. trucrcn=neitc. 
Bergolja, f. ftn.n4nl)ta. 
Bergras, n. iKUoren^lviercS; n,'>ucreu4e[;favcct. 
Bergrese, m. pl. -resår, tPUcreii^lDäft. 
Bergsalt, n. »uovi^fucla, jarta^fuola. 
Bergsbo, m. a^uorelaineit, ivuori^ifutaö. 
Bergsbruk, n. -drift, f. ivucvi^Ujö, Untcvcn» 

tetljel)?. 
Bergsbygd, f. »vucri4tenoo. 
Bergsfolk, n. h)ucri=lt>ätt. 
Bergsfot, m. untoren^juuri 1. »lietrc (»^ecii). 
Bergshandtering, f. wucvi» ammatti, Wnxm- 

elin^Ieino, hMionti)ö=eIantc. 
Bergsbauptman, m. ItjucrH^ääKiftö. 
Bergshushållning, f. lvuoveu4}C'itc. 
Bergshåla, f. untereii^clo 1. »lucia. 
Bergshöjd, m. »uiiercnfummit. 
Bergsidkare, m. luucvtnnieö, n.ntori=ammattt= 

laiueii. 
Bergskam, m. rDUoren4)arja. 
Bergskedja, f. ivuori4)avjanue. 
Bergsklack, ra. n.ntcreu4ii(ma. 
Bergsklyfta, f. ttjuDven^rcttc. 
Bergskollegium, n. unicri»felIej}io. 
Bergskrefva, f. jtMicreii^cutto. 
Bergskulle, m. ivmM-i=ntt)>p«la, ivucren4umVu. 
Bergskunnig, a. untLnicpin tuutija. 
Bergslag, n. trucriete, irain-i^uuta. 
Bergsluttning, f. u^ucveu = riuuc (»tceu), h.nic= 

ren4ut»e (=)3een). 
Bergslätt, f. ft)Uori4a!ea. 
Bergsman, m. »uori^tilalliueu. 
Bergsmaushemnian, u. )vucri»tila. 
Bergspass, n. umevcn^cla 1. =^atibinfo. 
Bergspets, m. lruoreu4;ui^>VU> 
Bergspredikan, f. jpuori-iaania. 
Bergsprodukt, m. jpuoreu^anti. 
Bergsrefva, f. unicrcn=onfalo. 
Bergsremna, f. it»uoren4)aIteama 1. =:|3afc. 
Bergsrygg, m. antcren^felfämä, ttjueven^fclän- 

ne (=teeu). 
Bergsrå, n. lBUDven=f)aItija, iuucri^HMEfc, biifi. 
Bergsråd, n. untcri=uemroS. 
Bergsrätt, m. untovi4)alIituö. 
Bergstopp, m. trucrcu4uffu(a. 
Bergsrörelse, m. uniori4iitc, l»uori=toimitu§. 
Bergstad, m. i^^u^M•i4au^ntufi. 
Bergstat, m. iintoriili^iraétc 
Bergsting, n. tvuori4äväjä. 
Bergstrakt, m. umovi^feutu, ivuori-maa. 
Bergsträcka, f. lruoTi=jatfo 1. -jaffc. 
Bergsträckning, f. tDUori=lätf äuue. 
Bergsudde, m. latlio^itiemt; (liten) faUiDn4icli 

1. »fietefe. 
Bergsvetenskap, m. wucri=tiebe (=teen). 



vigt, c. »uort=^atuo. 

Bergsöta, f. (polyjjodium ouhjare) laflionmar» 
re (»teen), fi»en4imalainen, !itt?en=mafiaiuen- 

Bergtaga, v. a. ^jeibcttaa, iPtebä ^iiteen. 

Bergtjära (asfalt), f. fihji-))if)fa. 

Bergtroll, n. biifi, itiuoreu-tvätt. 

Bergverksröreise, trHOritl)ön=toimi. 

Berguf, m. (strix buho) bubfa4>i>KÖ, bOOpiö. 

Bergverk, n. antcri=taiit)auto, truort4ain3Cä. 

Bergvägg, f. Jr>uori=feiuämä, fatttou=rinta. 

Bergväsen, -nde, n. njuorinifiat. 

Bergås, m. icucren^l^arju, iruoreu »härjämte 
(4cen). 

Berida, v. a. ratfuStuttaa, ratfuttaa. 

Beridare, m. ratiuttaja, ratfu^tuttaja. 

Beriden, a. ratfaiMamaan c^''Vinut; (häst) xdU 
fuffi c^jetettu, ratiuötettu; (miiit.) ratfae=fa» 
luiila toarustcttu; väl b., I;v»ä8iä ratfa«= 
falugfa 1. nifuéfa. 

Beriktiga, v. a. citatSta, ojentaa. 

Berlinerblått, u. berliniu^fiui. 

Berling, m. se Bärling. 

Berlock, m. felluä (4ien\ fcHuttn, feaufta. 

Bernsten, m. mcri4ili.n, :peru«teini. 

Bero, v. n. (af ngn), clia ij.tuu; irallaåfa, cöa 
j.tun mufaau, ^^eru^Stua, tuUa, ri^i^ua, ^t}- 
ll»ääuU)ä (j.Stfiu); lata dervid b., jättää 1. 
beittää fiUenjä, intää flttäu]ä; det beror pä, 
oui, fe tulee fiil;en, jog, fiitä fii«, jc«. 

Beroende, n. ivalia§fa = clemiuen, n?aUan=a(ai» 
fuuå; han står i b. af ngn, [;äu CU j.fun 
rcatla^fa 1. ivaUan alla 1. täSfl)um(ainen. 

Beroende, a. hjatlan=a(aiuen, »»adaéfa L4e»a. 

Beropa sig på, v. r. se Åberopa. 

Berserk, m. raitcic, raiteofaS, rai»o=foti{a8. 

Berserkaraseri, n. raittio-lxnmiua, foti=ö.nmma. 

Berså, m. Ie[)ti4)ätfi, tebti»maja. 

Bertilsmessa, f-^ärtt^Iiu 1. ^^ertun >l>aUv'å. 

Berusa, v. a. jucnjuttaa, päif)bt)ttää, f;uma[^ 
luttaa; (fy.) f)urmata, iuncétuttua; b. sig, 
juc^-^ua, ^>äi[)ti)ä; b — s af segern, [)urmaan» 
tua aoitoéta; b— s af ngns skönhet, tn= 
neétua j.fun fauncuteen 1. !auneubegta. 

Berusning, f. |>äi[;b^t98, ^äil^tvm^ö; f)urmanö, 
ljurmeö. 

Berustad, a. (kameral.) ratiu^ffieltroUinen. 

Berykta, v. a. tcdbä tuuuetutfi. 

Beryktad, a. tuuucttu, maiuio, fiuubcttu, buu» 
bö^ja cfema, buutccu tullut. 

Beryll, m. bevijUio (4in.n), Vi^i^^^t. 

Berad, n. ncuu^cttelemineu, neuuicttcIuS; med 
b., taf^aöauja, ufiatla; i b., om, . . . fat)befla 
^jäällä, . . . to; i b., huru..., e^.iä4iebcsia, 
miten . . .; i b., att (resa t. ex.) cHa aifeiö» 
fa 1. aifomaöfa (matfaan); i b. att gå, läb= 
temäöfä, clla läbteä. 

Berådt, a.; med b. mod, ul;aUanfa, tal;bcKaU' 
fa, »a^jaatla aifomuffella. 

Beräkna, v. a. laéfca, ariimta, lufea, abrifoi= 
ta (=tfen), I^atfita, luutta; b. kostnaderna, 
artcata 1. lagfea fnétannuffet; b. sig till 



B 



godo, lön från en tid, Mia B^tfäffeilfä, 
^jalffaa j.etfiu ajaöta; vil b— dt företai 
i;^»tn t)arftttu 1. mietitti? ^rit^S; jag b— de 
att få arbetet färdigt till Johanna, avJre 
lin 1. luulin t^önt iBafiniätuwan Sul^auuu! 
feffi. 
Beräknelig, a. fagfultinen, (uiimlfinen, taika 
maf^bolliuen. 

Beräkning, f. (ruknande) (ufu, Ia§fu, Iuit)Un= 

tagfu; (fig.) artoaaminen, a^rifoiminen, ar= 

»te, miete, tunto; göra ngt med b., tet;bä 

i.tin ajatuficu perästä. 
Beränna, v. a. se Belägra. 
Berätta, v. a. fertoa, juteöa, tarinoita (=tfen), 

))ul}ua, fanoa, l^ofea, ilmoittaa; det b — s, 

fanotaau, l^oetaan, |?u^utaan, tät? ))ul)e. 
Berättare, m. fertoja, juttelija, tarinoitfija. 
Berättelse, f. fertomuö, jute(ma=tarina; vittnes 

b., töieraan mief;en :t.ntf)eet; (adm.) ti(in=te!o. 
Berättiga, v. a. toaltuuttaa, oifeuttaa, antaa 

»alta 1. oifeue; han är b— d att, Ijänefiä 

on »alta (utan ettäj. 
Berättigande, n. tDaltunttamtnen; »åtta, oifeuS. 
Beröfva, v. a.; b. ngn ngt, viigtää, riifua, ot= 

taa, »iebä (j.fulta j.fin); b. sig, menettää; 

otta [;uoIimatta. 
Beröfvad, a. ilman oIe»a, jofta on »iett?, 

riiötettl;; han är b. sitt förstånd, f)än CU 

mietetijn 1. mielettömätfi joutunut. 
Beröfvande, n. riistäminen, menettäminen. 
Beröka, v. a. (af rökelse) fuitfuttaa; fautouttaa. 
Beröm, n. fiitoS, ^Ii§tl}ö, feliumineu. 
Berömd, a. tiitett^, ijlistetti;, tel;uttu, mainio, 

hiuluifa. 
Berömlig, -värd, a. futettä»ä, t}Ii8tettä»ä, an 

fioHinen. 

Berömlighet, f. fiitettätol}!)?, anfioöiluuS; med 
b., !iitettä»ästi. 

Berömma, v. a. fiittää, fiitellä, ^liötää, f 
'ifwa-^ b. sig af, v. r. fet^ua, ferétata; det 
är ingenting att b. s. a., ei jtinä ole mi= 
tään te^umista 1. !e{)un »araa. 

Berömmelse, f. t)Iiötij8, tiitoS, fe^u; vi hafv 
ingen b. inför Gud, ei meiltä ote mitään te= 
^utta»aa jumalan ebeSfä. 

Beröra, v. a. foSfea, tvtjota (=oan); (fig.) mai» 
nita (=tfen). 

Berörd, a. (fig.) mainittu, fancttu. 

Beröring, f. fosfeminen; tc8fet?S, t)l;tetj8; kom- 
ma i b., foöfea i)l;teen. 

Besagd, a. mainittu, ennen janottu. 

Besanna, v. a. toteuttaa, näyttää 1. tefjbä to= 
betfi, faattaa toteen; b. sig, v. r. toteutua, 
fatjbä toteeit. 

Besannande, n. toteuttaminen, toteutuminen. 

Besatt, a- riiwattu, »immattn; tfittittt), f;u(tu; 
('(jewsO ^oiö=annettu, fnnni=oIe»a; vara b., 
clla toimmaSia 1. l;ultuna; hälla b. , ^itää 
»attagfanfa; —adv. I;uauöti, »illit^Sti; b. ro- 
ligt, »iltiti^n It)§tiä; b. stor, f aatelin fuuri. 

Bese, v. a. filmätä, fttmäiltä, fatfaötaa. 



Bes 39 

Besegla, v. a. fitietittää, ftnetittä »af)»ietaa; 

(fig.) »a{)»t6taa, fiinnittää, päättää; (segla) 

i)urjel)tia; b. ett förbund, »af^triötaal. !iin= 

nittää liitto. 

Beseglande, n. -Ung, f. finetittäminen, trat;= 

»•ietaminen, toat)h)i8tu8; ^urjel)timinen. 
Besegra, v. a. »oittaa, \aaia »oitto. 
Besigtiga, v. a. tatfaStaa, fatfelta, [itmätä, 

tuttia. 
Besigtning, f. fatfetmuS, fatfefu. 
Besigtningsinstrumeut, n. fatfelmnö=firja, f^^= 

ni=firja. 
Besigtningsman, m. fatfetmuS^mieéi. 
Besinna, v. a. miettiä, mietigfellä, f;ar!ita 
(=tfen), ^^anna mieleen, ajatetta, muistaa; b. 
sig, v. r. ajatetta 1. arirelta 1. miettiä (ajtaa); 
mniötaa, muistella. 
Besinnando, n. -ning, f. mietiSfefemiuen; vid b. 
af alla omständigheter, faiffia feitfoja miet= 
tiesfä 1- ajateltesfa; förlora all b., mcnnä 
tainnutftiu 1. tainiomatft. 
Besitta, v. a. oito (j.futta), olta ifäntä 1. »nä, 
omistaa, Ijattita Hfen); Ipitää, nautita (4f en). 
Besitta, Int.; fan b.! faateti ottoon! faafeli 

»ieföiin! 
Besittning, f. (egendom) omaifuuS, afue (=een), 
aluSta, maa; (ägande) battinto, omiStuS, 
nautinto. 
Besittningsrätt, m. f;aIfitUé=Diteu8, nautintO= 

oifeus. 
Besittningstagande, n. omistaminen. 
Besjunga, v. a. taulaa, runoitta (j.tuSta); t)= 

tiStää (j.futa). 
Besjäla, v. a. (Ufoa) eläl^bljttää; b— d af sitt 

ämne, aineeSfaufa fiit)oStunut. 
Besk, a. far»aS (=aan), fatfera. 
Beska, f. se Beskhet. 

Beskaffad, a. 4ainen, taatuinen, faltainen, ta- 
^.^ainen, muotoinen, luontoinen; så b., fitä 
laatua 1. fen4ainen, 'takainen o. s. v.; jag är 
så b., minä olen fttä luontoa 1. fen Inon= 
toinen; huru är det b — dt (fatt) med den 
saken? miten fen afian taita on? det är 
illa b— dt med honom, i^än OU tef;noSfa 
tifaSfa 1. fcf;notfa faunatta. 
Beskaffenhet, f. laatu, tuoitto, taatuifuuS; af 

hurudan b.? mintä taatuinen? 
Beskaktig, a. firfjelä, tiffelä, fim^ura, far= 

tt>aan=täutä, fir))eäf)fö. 
Beskatta, v. a. »eroittaa; (hibl.) laiha tt)e= 
rottifeffi 1. »eroa; ^anna »erolte, ottaa »eroa. 
Beskattning, f. »eroittaminen, »eroituS; »e= 

ron=määrä, »ero. 
Besked, n. rattaifu, )3ääti38, »aStauS, tieto; 
söka b., etfiä tietoa 1. ;päätö8tä; jag gaf 
det b., aitnoin fen »aStanffen 1. f^äätöffen; 
få b. af ngn, på ngt, faaba tieto I. »aS» 
tans j.tntta, j.Stfin; göra b. för ngt, tel^bä 
titi 1. lufu jstfiu; göra b. för sig, te^bä 
toimetta 1. funnolla I. oi»a {ayxtia'., med b., 
aita ta»alfa, fel|50 lajilta; det är b. med 



■40 



Bes 



Bes 



kl\>aa, en funtca (iStht); det är intet b. 

nieil, et fiitä ek; veta b. om, pä, cUa tie> 

bo8)a; veta med b., ^t)totn tajuta 1- ojata. 
Beskedlij,', a. ^viväit (iicntoinen, laatuifa, laitl;- 

Ita, fäweä, fitwo; I^ifjainen, iceftto; var sä 

b.. o(e 1. clf aa niin ^^toä; b — a barn, f;lj= 

nnit 1. fittoot ia\>iet; det var bra b— gt af 

honom, fiinä fuin te!i oifcin 't}X}mn. 
Beskedligliet, f. f)i)nHin4ucntciiun8, fii»o=fncn= 

toifuné, laubtcuö, (;ifjaiiun8. 
Beskhet, f. far»anS, fatfernuS. 
Beskicka, v. a. (leyera metall) fcfcittaa. 
Beskickning, f. (sändning) läl^ettämincn, Vä' 

f)etp3; (ambassad) Iäf;etti = funta, läbettiläi» 

fet, airuet, airut=funta; (af metall) fefeitta^ 

minen, fctcitu?. 
Beskjnta, v. a. am))ua, ^>ommittaa, ammafiuteKa. 
Beskjutning, f. am^Juminen. 
Beskna, v. n. fariraötua, fim^>urcittua, fir|>e= 

lijitt^ä, muieta (4enen). 
Beskratta, v. a. injata, ilffua, nauraa. 
Beskrifning, f. felit^8, fertomuS, cfoituö, fat» 

tai(u«, fuwaituS. 
Beskrifva, v. a. felittää, fertoa, ojoittaa, fal= 

taitla, futeailta; min sorg kan icke b — s, 

furuani et »ci fanoa; planeterna b. sina 

banor, ^^(anetat tä^wät ratcjanfa. 
Beskugga, v. a. fitmeStää, warjota (=oan), 

»arjoStaa, faltpe^tia. 
Beskuggning, f. irjarjoituS, :t5tmento. 
Beskydd, n. fucjefuö, tur»a, irarjetuö; stå i 

ngns b., oHa j.tnn turlvtöfa; komma i ngns 

b., tutta j.fun tnrnnin. 
Beskydda, v. a. fuojeöa, a^arjelta, {;oI^ota, ot= 

taa turtininia. 
Beskyddare, m. fuojctija, f)oU)00ja. 
Beskygga, v. a. se Öfverskygga. 
Beskylla v. a. flj^ttää, fcimata, ajaa (j-to) 

))ää^än. 
Beskyllning, f. ftj^ttämtuen, f^ljtög, foimauS. 
Beskåda, v. a. fatfeöa, ftlmätä. 
Beskådande, n. fatieleminen. 
Beskäftig, a. se Beställsam. 
Beskälla., v. a. (ston) astuttaa. 
Beskällare, m. (hingst) aötuja, farfcja, ifä= 

oriö (41; in). 
Beskänkt, a. jnc^unut, fjmnalainen. 
Beskära, v. a. (skära) teifata, f eritä (=tfen); 

(hästhqf) tPUOfla. 
Beskära, v. a. (gifoa) fatlia, fuoba, määrätä. 
Beskärma, v. a. fuojella, fucjata, n^arjeffa; 

b. sig, v. r. ^^öt»tte^ä (j.fin), teaiteroita 

(=tfen). 
Beslag, n. Ijda, ftla, Hsfo, raubat, rauboituS, 

traöfituS; (p<i gods) tafa=ftarif fo , tata=tva= 

ritfcon \>ano, fiinni=:pano. 
Besl ägare, m. tafa»ariftcon4>anija. 
Beslagsgill, n. tafatoaritcn^alaincn. 
Beslut, n. ^^ääti}§, määräljS; fatta b., telibä 

päätös, Väättää. 
Besluta, v. a. ^^äättää, määrätä. 



Beslntför, a. (om domstol) ^^äätötfen ttjoipa, 

:i>äätö6>n)oiva. 
Beslutsam, a. miefeträ, nercfaö, uSfaliaS. 
Beslå, v. a. ranboittaa, fieVc^itt^iiif n>a§tittaa 

o.s. v. ; lauboittaa, roannettaa 1. t^^annef)tia•, 

f;elata, filata, fijffoittaa; b. med lögn, faaba 

fiinui amffjeeöta; b. med egna ord, foimita 

omitta fauoitta. 
Beslagta, v. a. se Befrynda. 
Beslägtad, a. jnfnlainen, I)eimoIaiuen; vara 

b. med ngn, olla j.fun fnfua. 
Beslöja, v. a. )>eittää (junnulla 1. linnifoKa; 

)jeiteflä, Jrer()oilIn. 
Besman, n. ):untavi. 
Besmitta, v. a. tartuttaa, faaetuttaa. 
Besmittelse, f. tartutu?, faa^tutuS; tarttumu?, 

faaSta. 
Besmutsa, v. a. liata (=faan), tabrata, rl)»»ettää. 
Besmutsas, v. p. liataan, (ifautua, tal^rautua. 
Besmycka, v. a. faunisteöa, forieteUa. 
Besmörja, v. a. ttjoibetta, raönmta. 
Besnärja, v. a. fictoa, fotfea, tafiötaa. 
Besofva, v. a. maata (»f aan), ratéfata, mieS= 

t^ttää. 
Besolda, v. a. ^^otfata; (fig.) ^affata, oStaa. 
Besoldning, f. ))alffaannnen; ^alffa. 
Bespara, v. a. fää^tää; (/f^O ^viäötää, fääStää; 

b. ngn ngt, ^^ääStää 1. fääcitää j.futa j^tfiu. 
Besparande, n. fääStäminen. 
Besparing, f. fädötänti), fääötö. 
Besparingsmedel, n. pl. fääStij^lvarat. 
Bespeja, v a. amfoa, tiebu6teEa, icafoitta, 

feifata. 
Bespejare, m. Ivafoja, tiebuötclija, feifurt. 
Bespetsa sig, v. r. obottaa, oboteKa. 
Bespika, v. a. nauloittaa. 
Bespisa, v. a. raivita (=tien), ruoffia. 
Bespotta, v. a. irnnStellä, ViH\ita; fljQeffiä. 
Bespottare, m. ))i(tfaaja, ininStelijä. 
Bespottelse, f. in?a, iipaug, trunétl)?, piitta. 
Bespringa, v. a. (om hingstar) aStua, farfoa. 
Bespruta, v. a. ruiöfuttaa, :|jir8foittaa, ^ärS= 

fljttää. 
Besprutning,f. ruiöfuttamincu, ruiöfutuéi, pxxQ' 

foitu8, ^>äreft}ti?ö. 
Besprängd, a. ^Hlfuflineu, tä)>(ifä8; b. med 

gult och blått, feftaifeu ja finifen :|.n(futtinen. 
Bespänd, a. hialjaStCttu; vagn b. med fyra 

hästar, toaunut neljä ^etroiéta ebeSfä. 
Best, m. :i)eto, ctus; (fig.) riiiciö, fonna, rötfäre. 
Bestaktig, a. ))ebcn=tapainen; törfeä, far^U' 

mainen. 
Bestaktighet, f. ^jeboCifnuö, farf)umaifuu8. 
Bestialisk, se Bestaktig. 
Bestick, n. fotelo, tolfti, fo^^ifo, fafu^tolfft; 

(sjut.) merfit^ö; göra b., (sjöt.) teftbä mer» 

fit^g, ottaa merfft. 
Besticka, v. a. M;joa, (alajoitta teotttaa; b. 

sig, v. r. ; hvari b— r det sig, mifä fltnä 

fttä (j.fin) on? 



Be! 



Bes 



Bestiga, v. a. lUntSta; (om en hinggi) aötua, 
^iclfea; b. en häst, lunt^ta I)Cltiofe« fetfään 
1. ratfailte; b. ett berg, ett torn, ncuSta h?uc= 
rette, törmin; b. sig till, v. r. noiiSta, tcl;bä. 

Bestjäla, v. a. öjaraStaa (j.hilta). 

Bestorma, v. a. f)^i)fätä 1- farata (=Iaan) 1. 
rynnätä (»tään) (j^fin); cttaa tt^ätt=r^nnä= 
föCä; (fig.) tunfentua 1. ^viffantna (jl;fin); 
b. med fråjor, böner, fl^fetlä !i^)elemi8tään, 
rufoilla vufcilemistaan, afjbietaa ft;i"i;inljffil= 
lä, rufouffiCa. 

Bestormning, f. tjljöffät)?, r^nnäffö, farfauS. 

Bestrafia, v. a. rangaista (»laifen), fnrittaa; 
nuf^beUa, foiinata (=aan). 

Bestrafluing, f. rangaiötnö, fnrituS. 

Bestrida, v. a. ajaa tafaifin 1. JBalfjccfft, !ie(= 
tää, janoa umstaan, cn?ätä (c^niän), e^uut» 
taa; (firestå) toimittaa, fioitaa, tct)bä; (om 
kostnad) fuStantaa, maffaa, n?aéitata. 

Bestridande, n. tiettämincn, fielto, e^.HtUtu6, 
e^uu; toimittaminen; fustantamincn. 

Bestryka, v. a. tuf)rnttaa, tooibefla, maalata; 
kanonerna b. stället, t^fit fitvaifci-oat 1. 
^3tjtj'^fäfeti?ät ^laifan; b. med magnet, ftirel= 
lä maneitilla. 

Bestrykning, f. Juoitefeminen, maalaaminen, 
fi»eleminen. 

Bestråla, v. a. fäbefitiä, firfaStaa, tfaloötaa. 

Bestrålande, n. fäbel;bintä, iratoötnS, tirfaStnS. 

Beströ, V. a. ri|.mteGa 1. ^iroitetta )3ääl(c; b. 
med granris, (;atouttaa; b. med mjöl, jau= 
l^oittaa; b. med aska, tutkittaa; b. med 
blommor, futittaa, o. m. d. 

Bestycka, v. a. (förse med kanoner) tljfittää, 
icavuStaa t^fiCa. 

Bestyckning, f. tl)fitt}6; tl)fi§ti5. 

Bestyr, n. aSfare, ^uul)a, toimituS, (}äärc, f;ää= 
rä^§, t^omma. 

Bestyra, v. a. toimittaa, :|.ntuf)ata, aSfaroita 
(«tfen), toimisfetta, laittaa, fjommata, f)ääriä. 

Bestyrelse, f. toimittajat, laittajat, toimi=fnnta. 

Bestyrka, v. a. »af^lxnötaa, nät)ttää toteen, tobiö-- 
taa; b. i den tron, iBal;i»t§taa fiiften luuloon. 

Bestyrkande, n. tt»af;ttietaminen, njaf^toiStnS, 
tobistaminen, tobistnö. 

Bestyrsam, a. toimeliaS, toimeiiHt, toimcfaS. 

Bestå, v. a. (en ngt) f)anHia, antaa, tarita 
(=tjen), !u8tantaa, maffaa; lyckligt b. en 
strid, onneGifeöti feStää taii:))elu; b. en exa- 
men, feifoa 1. K^bä tutfinto; b. profvet, 
fietää l.fcstää foetuSta, ^ntää vt)t)tiniä;— v. 
n. feifoa, feStää, ).^^ft)ä; b. af ngt, olla jtftn 
1. jetfin;lasten b— r af hafra, laSti on fau» 
röja; menniskari b — r af kropp och själ , i()= 
mifesfä on ruumis [o. fietn; b. nti ngt, oHa 
jtfin 1. jSftin; deri b— r skiljaktigheten, 
fe fiinä erilaifuuttaon; deri b— r saken, fii= 
nä^jä afia on; b. vid ngt, ^\.)\'^a I. feifoa jSffin. 

Bestående, n. antaminen, fnStantamincu; fe«» 
täminen. 

Svenskt-Finskt Lenkon. 



Bestånd, n. -ande, n. ^n;ft)mi?6, ).n}f>j»äif^l)«, 
fcifon^aifunS, Ie6tätoäift}t}ö, tannatuS, cIo, hv- 
juuS, menestys, iDoima, n;f)ti; hafva b.^ 
teStää, feifoa, ^n;)ft?ä. 

Beståndande, -stående, a. feifoUja, ^l^f^h)3, 
^■'tjf^ttäinen, leStätoä ; b. af, t. ex. sex styc- 
ken, hårda ben, o. s. v., fnuft={a^|3alcinen, 
f'otna4uinen, j. n. e.; blifva b., oöa luja 1. 
ivafainen I. ip^fi^föäinen (t. ex. i tron, ugfoSfa). 

Beståndsdel, m. aineö (»tfcu), ainin (nmen), 
aine=ofa. 

Bestaudsämne, n. Dto=ainc. 

Beställa, v. a. (låta göra) tilata, teettää; toi= 
mittaa, ^n)f)ittää, banffia, tuotattaa, laitat» 
taa; (bestyra) I;äärätä, ^juufjata, tef;bä; b. 
en rock hos skräddaren, tilata 1. tingata 
nuttu räätäliltä; b. hästar, tuotattaa 1. f)anf= 
!ia fjen^ofia; b. ngn till sig, tuotattaa I. 
täsfettjttää jofu Iuo!fenfa; b. falska vittnen, 
l)aa§tateUa toääriä tobiötajia; hvad har du 
här att b.? mitä fmun tääHä tefemiötä 1. 
afiaa on? beställ om ditt hus, fäätiite mat= 
faan 1. täf)ti3Ön! 

Beställning, f. tilaaminen, titau6, teettäminen; 
tilaama; teettämä; toimitus, afta; (tjenst) 
ivnr!a, fi ja. 

Bestal Isam, a. {»jörittiä, I)äärilrä, toimefaö; 
afifera, nötjrä, t;enjeä, !är!ä8; (föraktl.) tie» 
!artelett.^a; han är så b., ^n niin f)i}i3rii, 
{;äärää, on toimeöfa; (iron.) hvem har va- 
rit så b. och gjort mig det? fufa niin nöt}' 
rä 1. af;f'era oli, että miniiGe fen te!i? 

Beställsamhet, f. J^ääräljS, l^^ijrinä, toimeltai»^ 
fuuS, afjferuus, färffäijS. 

Bestämd, a. (sak) määrätty, tietty, »arma, 
ipieft, Inja, toafaa, toafawa, j^rffä, järfäl^» 
tämätöu. 

Bestämdhet, f. wafuuS, »fafatcuuS, lujuuS, 
määrä, tarffuuS. 

Bestämdt, adv. n?a!aa6ti, tciSfiiu, hjiSftStt, 
toarmaan, ainatin, tobefla, totifeSti. 

Bestämma, v. a. määrätä, määrittää, rajoit» 
taa, ailDOttaa, afettaa, ^.mnna; b. sig för 1. 
tili ngt, )}äättää jtfin, :f3äättää ruwetaffen» 
fa jr; fin. 

Bestämmelse, f. määräkö, määrä, tarfoituS, 
aitt?oitu§; hans bestämmelse är, I;änen mää= 
ränänfä on, f)än on ^antu 1. aiicottu. 

Bestämmelseort, m. määrä=^aiffa, määrä. 

Bestämning, f. määritt^S, määräl}8; tunuuS^ 
merffi. 

Beständig, a. ainainen, aIiu=omainen, alitui= 
nen, alaöinen; ^>^ft)it)äinen. 

Beständighet, f. aiin=omaifunS, ainaifuuS, a- 
taltifuuS; :p^f^n.iäi_fl)t}S, fe8tän.''äifl}l)8. 

Beständigt, adv. alin^omaa, atituifegti. 

Bestänka, v. a. )3ir3fnttaa, ^irSfoittaa, fa3= 
telia, räiSfiä. 

B^^stört, a. r;ämmäStt)Ul)t, fäifäf)tl)n^t, fä^3fäf)= 
täutjt; blifva b., fäifäl)ti)ä, ^mmä8tl?ä, fä:|J' 
fä()tää; göra b,, [;ämmäöti)ttää, fäifä(}bt)ttää. 
6 



Be 



Bet 



Bestörtning, f. I;ämmä6tl?9, fäitäI;bV§; kom- 
ma ib., tuoa fäifäbb^fftin 1. ()ätnmä6tl?t= 
ftin, I;ämmä§t^ä. 

Besudla, v. a. tabrata, liata (=taan), rl}ftettää, 
f)öhvätä. 

Besudling, f. ta(;raamuien, taf)rau9, ri)toettä= 
tnmen, rijhjetije. 

Besuten, a. (kameralt.) tilallinen, talcUincn. 

Besutenhet, f. tilaltifuuS, talcHtfmiS. 

Besvara, v. a. »agtata, tef)bä lva?ta=niuDroa. 

Besvarande, n. iraötaatninen, ivaStanS; traé» 
ta=ft)UDro. 

Besvika, v. a. pettää, fatoaftaa. 

Besvuren, a. hjalalltnen, iv^alatta tuablrtStettn. 

Besvägra sig, v. r. langcStua, f^eimoetua. 

Besvågrad, a. langcötunut, I^eimcStmuit; de 
äro b — de med hvarandra, otoat langoffet 
1. I;eimD![et. 

Besvär, n. n^ain^a, »iHi§tu8, rafitu§, tuSfa, 
(;attta; åtaga sig b— t med ngt, cttaa tDai= 
n.ia!fecn j.fin; vara till b., otta tvatJiunfft; 
(lacjt.) »ualttng, fat^iauS; anföra b. hos ngn, 
tef)bä njatituö 1. nmlittaa j.fun luona; in- 
komma med b., ^janna tualituö, fä^bä tra= 
littamaati. 

Besvära, v. a. hjattrata, raftttaa, ra^fanttaa, 
cKa f)aitaffi; — b. sig, v.r. tvaiivata 1. rafit» 
taa itfeönfä, nälibä iraihjua; ottaa tvaitvaf» 
jenfa; blifva b— d, jrailvaittua , uiaiiraau- 
tua; (lagt.) n^alittaa; se Besvärja. 

Besvärande, a. (lagt.) rafittalraincu. 

Besvärja, v. a. (afl. ed) toannoa, ivalaKa lval;= 
ivtötaa; (göra besvärjelser) loifitia, no§taa 
1. nostattaa 1. fäöfeä ((jatttjoita, !i)5uja); 
manata, afettaa, VVöwijttää, lumota; b. stor- 
men, afettaa ml)r8fl^ 

Besvärjare, m. loibtija, teu()0=nue6, into^mteS. 

Besvärjelse, f. loil^timtneu, Ioif}tu, mauaue, 
lumouS. 

Besvärjelseformel, m. IoiI;to^fanat. 

Besvärlig, a. ttjaifea, tt)ölä§ (=ään), raöfaö 
(=!aan), n^aitraloincu, tutafa, uiastutiellineu. 

Besvärlighet, f. ivaiiva, If aitcu^, raSfaués, wai- 
ipaloijuuS, tvaStuS, tufaluu?. 

Besvärshänvisning, f. tiialitut)en=ofoitUg. 

Besvärsmål, n. h)alitu8=j;uttu, tt^alitnSmfia. 

Besvärspunkt, m. tuatituS^^aine, JiHilitu8=tof^ta. 

Besvärsskrift, m. iDalituS^firja. 

Besynnerlig, a. eri9=fummaiucn, fumma, fnm= 
mallinen, eviu=omaiucu, cuto; anse ss. b., 
funnneffia, ouboffna; b— ligt, adv. fummas» 
ti, tummaflifegti, onboSti. 

Besynnerligen, adv. se Synnerligen. 

Besynnerlighet, f. crtS=!uunnaifun§, fumma, 
!ummallijuu§, eriu=omaifuuö. 

Beså, v. a. h^tiuää, fiementäa; ^nrottaa. 

Besående, n. -ning, f. hjlwö, fljtoäminen, fie= 
mcntäminen, ficmcnnijS. 

Besätta, v. a. afettaa, fijoittaa, ^anna (jtfiu 
jbfin), tät)ttää (jltfin); (en tjenst) afettaa 1. 



^anna (tcirfaan); (en fästning, ett skepj)) 

mk\)\tt'aä, täyttää Jr^äefici. 
Be-iättande, n. miefiittämiueu, miel;itt}e; pa^ 

nemiueu, tävtläminen; ajettamtncn; vidtjen- 

stens b., irivfaan afettaeöfa 1. afetettaeöfa. 
Besättning, f. niie(nt>j§; fästnings b., I»aru8= 

tué^nniti, linuuc, linua=n>äfi; skeppsb., icix- 

u^a-iviitt, laiirue. 
Besök, n. fäi)nu)e, fät^nti, ctfo, fuoua=fäl)ntö, 

tertoeififlä tät)uti, ttjläilcminen. 
Besöka, v. a. fåtjbä luona 1. terftieifillä 1. 

tev»rel)ttmät^jä 1. !t)i;iilemä§fä, tertt)ef)tää, fät}' 

bii iinevaifida, iiiicraitla, fl}Iäii(ä; fäl)bä jäftin. 
Besökande, a.. Besök, n. Inona=!älriiiä, l»te» 

vaötaja, uneraé; han hade b., l)änen fuo= 

nanfa oVx jofu. 
Besökare, m. tultt=mie§, fl)i?färi. 
Besökelse, f. Marise Besökelsedag, SD? artan 

etfiHo4HiiȊ. 
Besöla, v. a. tal^rata, fjöftoiitä, Hata (=faan), 

n)lrettää, faastuttaa; b. sig, v. r. faaStut= 

taa itfenfä, rtj^eä. 
Besörja, v. a. toimittaa, fuorittaa, ^itää f)UO' 

Ii, :^on;oa, laittaa, tef)bä. 
Besörjande, n. f;uoiiminen, I;uoIi, t;uoten4nto, 

toimittaminen, toimitus, toimi. 
Bet, m. (i .spel) )3ictti, ^mittio; få b., faaba 

^^icttt; blifva b., tuaa ^.nctiffi 1. »jaittioJfi; 

(fig.) vara b. för, faaba fti|.'eenfä, et olta 

iniestä. 
Beta, v. n. Uijbä 1. oHa lattnmeöa, cöa f^öt» 

tceKä, ft)öbä; v. a. ft^öttää, fl}i5tättää, a^Jat» 

taa; b. skinn, peitata, ^aitota (=ttoan). 
Beta, f. (munsbit) ^mla, Vuvtc; (alunlag nd 

gar/ning) moutfi, :>>etttO. 
Betacka sig, v. r. eStää 1. ftettää fiitoHifeSti; 

jag b — ar mig derföre, ci, fiitoffia )?aIjon. 
Betaga, v. a. cttaa, l^äiinttiiä, iciebä (j.htlta 

j.fin); (hännjvka) liifuttaa, f^urmata, riinja» 

ta; iljastuttaa, I;ämmäöti)ttää. 
Betagen, a. liifutettu, I^urmaantunut, I;äm= 

mäStl}ul}t, iljaStnnnt; b. af en flickas skön- 
het, i(;aStunut neitoon Itänen fauueutcnfa 

täf}ben, ifjaStuunt neibon faunenteen. 
Betala, v. a. maffaa, fuorittaa; (fig.) b. med 

samma mynt, maffaa famalfa mitalla; din 

hjelp b — r han med otack, a^ufi f;än poX' 

fitfee fiittämättijmtj^bellä; han har dyrt fått 

b. sitt brott, \)än on faanut ^aljo färfiä 

rttoffenfa täf^ben. 
Betalare, m. maffaja. 

Betalning, f. maffu; (fig.) ).^aIfinto, rangatötuS. 
Betalningsanvisning, f. maffuU-ofoitUö. 
Betalningsbevis, n. se Qvitto. 
Bitalningsför, a. se Vederhäftig. 
Betalningsgill, a. maffettaiva. 
Betalningstermin, m. o. -tid, m. maffun määrä» 

aita, maffu=aifa. 
Betande, n. -ning, f. (neutr.) taitumeKa olo 

1. fäinniucn, ft)I.Mninen; (akt.) [aituincöe faS= 



Bl 



Bet 



43 



femincu, fi)ottämiiieu, a:pattamineu; (i små 

stycken) ^^urctuö; (garf.) moutftmineu. 
Betar, m. jil. (sälUm siiig. bete) toxa4)ampaat, 

fuuret f)am^^aat. 
Bete, n. laibuit (»tlimcn); (lockmat) ft)öttt, \\)'6' 

tinfäineu, [l)öte (=tteen), täf»; 1. täfö. 

Bete, v. a. (cisa ngn ngt) ofoittaa, näl)ttää 

(i.fin j.hitte); b. sig, v. r. fäl)ttää itfeniä, 
fäi^ttättä. 

Beteckna, v. a. merfitä ('tfen), ofoittaa, iax-- 
foittaa, enniiötaa. 

Betecknande, n. mertitfemmcn, ofcittamtiien. 

Beteckning, f. se Betecknande; inevfitl)8, 0= 
[oituS. 

Beteende, n. ofoittamhicn; fat^töS, meno. 

Betesgrö, n. (jwa trioialis) avc=imrmtfta- 

Beteshage, m. aitUUS, c^^ctta, hafa. 

Betesmark, -plats, m. (aibuit (=tumen), favj[a= 
maa. 

Betesräitighet, f. Iatbun=Di!eu8. 

Betesställe, n. f^öttö=)3at!!a. 

Beting, n. el^to, uratfa, tinfa, ura!fa=malfu, 
ura!fa=t^ö. 

Betinga, v. a. cI)bctteCa, tingata, ttn!tä,; titata. 

Betingande, n. -ning, f. cl;bcituö, tm!aamt= 
nen, tinfanö, tinfa, tUau§. 

Betingsarbete, n. uraHa=tljö. 

Betitla, v. a. antaa nimi 1. ariuo; bi-ukas föga 
ntom i part. pass. betitlad, fovoitettu (j.fuffi), 
(j.hm) nimen I. ariven faannt. 

Betjena, v. a. ^^ah^e(la, auttaa; b. sig af ngt, 
v. r. fäl}ttää, ^itiiä, cttaa In^iräfjenfii j.fin. 

Betjenande, n. i^altvelemiucn, ^i^toeluö, ant= 
taminen; I;^träf)enlä taiottaminen. 

Betjening, f. se Betjenande: :tJatoetu§=!unta, 
:patweht8=l»ätt, :|5altoeliiat, f äs{i)läi[et, alnéto ; 
(embetsverk) lvir!a=mief)et. 

Betjent, a. (egentl. part. pass. af betjena), CM' 
tettu; med ett rum kunna så mänga per- 
soner icke vara b — e, l)tft ^uone ei tooi 
ctla !^Itäffi niin mtMtellc t^cngelte. 

Betj.-nt, m. ^.^atnjetiia, fäshjiäinen. 

Betjente, m. pl. alemmat ivirfa^miel^et. 

Betla, se Bettla. 

Betning, f. se Betande; (jäg.) vaabiMl |.Hine= 
minen ft)i5titfi. 

Betona, v. a. fovoittaa, ^^anna forfo. 

Betonika, f. (bot.) ^^etonja. 

Betoning, f. !oron4ianc, fcroituö. 

Betrakta, v. a. !atfca, fatjelta, filmätä; (fig-) 
aprifoiba (=oin) o. aprifoita (=ticn), fatfca, 
miettiä, tarfaStelta, tutfia; uti denna sak 
har du mycket att b., täSfä aftaéfa fi= 
nuKe en ^atjo miettimit^tä 1. a|.H-ifoimii^ta; 
b. saken från alla sidor! tarfaötele 1. tntfi 
afia faifilta ^motin! om man b — r det huru 
som helst, jo8 mittiifin fo[;ben fitä fatfco; 
:pitää G-tuna), Infea (ioffifin); jag b--r dig 
som min vän, ^.nbän finna Ijötätränäni; man 
måste b. det som en lycka för oss, fe on 
luettatca onnefjemme; ^itää tvätta, n>errata; 



härvid måste man b. sökandens meri- 
ter, täsfä en Waiiå ^»ttäminen f)ati|an an- 
fici^ta, hvilka ingalunda äro stora, meu 
b — de mot den andras meriter likväl an- 
tagliga, jotta eiwät fuintaan olc fuuria, 
mntta tuitentin otcttifia toifen anfioifjin wer= 
rattnina. 
Betraktande, n. tatfominen, latielcminen; taga 
i b., miettiä, tartaötetta, tnttia, ^.^itää lutua 
(jöttin); sedan jag tagit saken i närmare 
b., afian tavtemmin mtetitti?äni 1. tartastel» 
tuani 1. tntfittnani; vi lemnade vårt bifall 
till din anhållan, emedan vi måste taga 
i b. ditt verkliga behof, fuoétnimme ano» 
mntfeeft, fosta meibän oli (ntua entäminen 
tobeHifeSta tar^eeétafi; komma i b., tutta 
lutunn; min fattigdom kom endast i b., 
töio^t)t)teni tuti Vtfinänfä Intnun; i b. af, 
(il;tin) tatfoen 1. näbben; i b. af din ungdom 
måste jag tillstå, att du besitter en stor 
skicklighet, nnonmteert tatfcen täi;tl)t} mt- 
nnn mt^iJntää, että finuSfa tiji)tl}l? [uuri taito. 
Betraktare, m. tatfoja, fatfelija; miettijä. 
Betraktelse, f. mietinti3, tuttiStefemnS, tntfin» 
to, tuttistcleminen; (tanke) ajatn§, miete; 
under b — n af detta ämne rann det mig 
i hågen . . . , tätä ainetta tutti^tetteöfani jof;» 
tui miefeeni ...; (titel jm skrifter) Starm' s 
B — r öfver Naturen, (åtuvm'i"n ajatutfet 1. 
mietteet Suonno^ta. 
Betro, v. a. antaa 1. jättää (j.tun) liattuun; 
uötoa; vid sin afresa b — dde han en vän 
sina penningar, matfalle fäl^teiöfänfä l^än 
jätti 1- antoi ral^anfa erään tiötäwän ^aU 
tnun; han b — dde mig sin hemlighet, uS= 
toi minuKe falantenfa. 
Betrodd, a. u§fottU. 
Betryck, n. rafitns, aljbiötu^, forrc (=rteen), 

pmito. (=tteen), tiji}^t;i)§; \>u{a. 
Betrycka, v. a. rafittaa, fortaa, liHiitvata. 
Betryckt, a. at)bi§tettn, vafitettn, rasfantettu, 
forrettu; Csoz-^sew; ala^^fuloinen, t;uoIeetunut, 
|nrtal)tunut. 
Betrygga, v. a. se Trygga. 
Beträda, v. a. aStita, ncuSta, tnCa (j£)fin), 
:|>ctica; presten b — dde predikstolen, ^a^))5i 
aetni 1. nonfi [aarnacituoliin; en namnkun- 
nig man har i dag b — dt Finlands jord, 
mainio mieg on tänä ).>äift)änä tuCnt @no= 
meen l.aStimnt ©nomen maatle;jag b — der 
aldrig mer din tröskel, en enää toetaan 
aetu l.^olje tt^nn^tfeKefi; (Jig.) rmreta(=jjean); 
han b— dde brottets, lastens bana, l^äll 
ru|)eft rifotfen, |^af;een tietä tuttemaf)an; (er- 
tappa) talr»ata (=^aan); jag b— dde honom 
med stöld, med lögn, ta)>aftn f)änet iDara8= 
tamaSfa, icatefitelemaöia; han b— ddes med 
att hafva gjort falskt mynt, ^än tatoattiin 
Uniävää ral;aa tef;neet[i; b— dd med lögn, 
tasattu aiaUjeeeta. 



u 



Be 



Beträdande, n. noufemtnen, tuleminen, tu» 
^eamtnen; ta^5aannnen. 

Beträffa, v. a. ivaavautaa 1. tuDa 1. funUta 1. 
foSfea (jf)fin); brukas mest adoerhialt i ut- 
trycken : livad beträffar och beträffande ; 
livad b— r 1. b — nde den saken, sä . . ., 
mitä fiil)en afiaan tulee, niin . . . 

Beträngd, a. i<e Betryckt. 

Betsa, v. a. ^^itfata (=aan). 

Betsning, 1'. isitjaaminen, :(3itfauS. 

Betsel, -tyg, n. fnitfct. 

Betselstäng, m. fuolaimet. 

Eetseltyg, n. fuit[et. 

Betseltvgel, m. ratfa^timet. 

Betsla," v. a. fuiticttaa, paum futtfct fuufiun. 

Betslande, n. -ling, f. fniStamineu. 

Betställe, n. se Betesställo. 

Bett, n. ^.ntvema, p'm»; ^Juremau Ijaatta; (a 
knif S,-c.) terä; (a betsel) fuolaimet. 

Bettla, v. a. ferjätä (»ään). 

Bettlande, n. ferjääminen. 

Bettlare, m. ferjääjä, ferjäläinen. 

Betunga, v. a. raSf auttaa, rafittaa, ipaifeut» 
taa, jortaa, ivaiumta (=aan). 

Betungande, a. vaétaS (=aan), V''ainai^^af i^i^S^ 
fauttalra, raftttatra. 

Betungande, n. lastauttaminen, ii^aitoaaminen, 
rafittviminen, rafituö, fcvtaminen. 

Betvitia, v. a. el-^äillä; hans förmåga skulle 
ingen b., blott hans vilja vore god, t)ä= 
nen !l}t^än)ä ei !u!aan e)jäilift, ja(;ta l;ä= 
nen taljtonia olifi f;^tt>ä; det bör ej b — as, 
att . . . fe ei cle e^^äittäftää, että ... 1. 
fitä ei cle epäileminen, että . . . 

Betvinga, v. a. »attcittaa, ircittaa, mafentaa, 
futiStaa; Alexander den btore b — de män 
ga riken, Slteffanber ®uuri tealtoitti mc 
net »altafunnat; (b. i synn. en person) \)\{'- 
litä (-tfen), tufiStaa, nö^ristää. 

Betvingande, n. tuattcittamiucn, iroittaminen; 
mafentaminen, tulistaminen, nöijri^täniineu. 

Betyda, v. a. (beteckna) merfitä (»tfcu); Ifn- 
merska sitTrau X b — der: tio, Sicouialai» 
nen vaStitta X mertitfee: ti^mmcnen; (fig.) 
mcvtitä, ofcittaa; hvad b — der din sorgvna 
uppsyn? ntitä mertitfec 1. cfoittaa alatulci» 
nen tatfantcftV; (bebada) emtuetaa, tietää; 
solens nedgång i moln b — der regn, an- 
vingen iaöfenminen pittciin ennustaa 1. tie» 
tää jabctta; (cara af vigt) ^.ninnita ('tfcn), 
U^aifnttaa; hans ord hafva haft rakt in- 
genting att b., ^änen fananfa eiivät de 
punninneet 1. nvxifuttaneet tään tainxiallis» 
ta; hvad b — der det om han också blir för- 
argad! jväf)äpä ftitä jo6 {)än jnuttuntin! 
det b — der ingenting, ei fe tee mitään; (um 
person) cUa arircSfa, oUa maljtaica; vid hof- 
vet har han mycket att b., l;c«lXH6fa t)än 
on 1. pibctään fnuveSfa arn:oSfa; vid riks- 
dagen har grefve C mycket att b., avit» 
tic4>äianUä en fveilri S. maMaiva mieS. 



Bet 

Betydande, a. (om person) artrcfad, attrctti» 
nen, iroimataS, tvoimaUinen, n.Mitnttatrai» 
nen, mal;tai»a; (om sak) se Betydlig. 

Betydelse, m. mertiutii, vmmävr^g, mieli, ar- 
Xot, tarfoituö; uti den b — n begagnas det- 
ta ord sällan, fiinä mertinnösfä 1. ^mmär" 
rt}ffeSfä tätä fanaa täytetään [,)ariv»cin; be- 
gripa reformens rätta b., lafittää muu- 
totfen oiteata mieltä; ge ngns ord tillbör- 
lig b., antaa j.fnn fanoiKc fe arlvo fu niilte 
tulec; hvad är b— n med ditt långa tal? 
mitä en pitfän pnbeefi tavfoituö?; god är 
ingalunda det der molnets b., f}^unä citvät 
fuintaan cle tucn pilwen enteet. 

Betydelsefull, a. meitiUiuen, antara, moffatoa, 
evin=emainen, painaiva. 

Betydelselös, a. mcrtitöu, artrcton. 

Betydenhet, f. mev£iUift)^g, melte^S, avuicifuuS, 
avnie, funrnnö; af stor b., cvin=emaifen 
mabtaira 1. mertillinen, erin-cmainen. 

Betydlig, a. (om sak) melteä, ifctifc, avftjoifa, 
fuuri; (om person) se Betydande. 

Betyg, n. tobiötuö, pääfitö=tirja; prestb., ^a^ 
pin=!iria. 

Betyga, v. a. tobiStaa; »atnnttaa, ofcittaa; b. 
ngns goda fräjd, hinderlöshet för äkten- 
skap, tcbistaa i.fnu [)i}tt)ää mainetta, eSteet» 
töm^V^tä a»ic4iittccn; edligen b. att ngt 
är sannt, Jvalafla nmf uuttaa j.tin tcbet^; 
b. ngn sin vänskap, sin aktning, sin er- 
känsla, ofcittaa j.tuöe tjStätv^tjttänfä, !un» 
nioituStaan, fiitcllifnuttaan. 

Betygande, n. tcbistamiucn, umfnuttaminen, 
ofcittaminen; tcbiétnS, iratnutuS, ofcituö; 
till b., (adrerbialt uttryck), ofoituffeffi; till 
b. af min erkänsla gifver jag dig denna 
bok, fiitcHifnuteni cfcitutietfi annan finutle 
tämän tirjan. 

Betygelse, m. Dfoitn§; luahiutnS. 

Betacka, v. a- peittää, fattaa, ircrl^ca, trer» 
l}cta (=can), toarjota (>oan), njavjclta, fno« 
jelta; hela stridsfältet var b— ckt med döda, 
fcfo fota=tanner cli taatuneifla peitcttt?; tra- 
sorna b — ckte blott en liten del af hans 
kropp, rt?t)fl)t fattciioat 1. njev^cili^at Ujaan 
pienen ofan l}äucn vunmiötanfa; kavalleriet 
b— ckte trossen, l;en?cié=lväti iravjcfi l.trar» 
jeli 1. fuojcli f cta^taioavoita ; (om djur) poU 
tca, aStua_, lautaetla (om hingstar); (göra 
skadeslÖK) fuorittaa, fcvivata; b. en fordrings- 
ägare, fuovittaa «.■»elfcjalle bänen faamifenfa; 
b. sig af en gäldenärs tillgångar, forV»ata 
UHil^intcufa n^elfamieben »raveista; du har 
ju redan kostnaden b— ckt, ioljun fiuä O» 
let faanuuna fustannutfefi fcvtoatutfi; b. sig, 
v. r. peittää pääufä, panna latti 1. Ijattu 
pääbänfö. 

Betäckande, n. peittäminen; fucjelemincu; pol» 

femincn; fncvittaniincu, fenvaaminen. 
Betäckning, f. se Betäckande; peite ('tteeu), 
pcitte, fäte (4tccn), n.KvI;c; wavjc, fncja; 



Bet 



Be v 



45 



tt>arje{u8, tt»arjelu9=n.''äft; under b. af ka- 
noner, fanuuain 1. t^tfein tparjoSfa 1. fuo= 
jaSfa; åtfölja till b— g, feurata »arjeluf' 
fe!fi 1. hjarjelu8=»äfcnä. 

Betänka, v. a. o. n. arteeöa, ajatella, miettiä, 
tuumia, a^>ritoita (=tfen); b— k att han är 
stark och da är svag, muiöta että f)än on 
ttjäfetvä ja fxnä det f)eiffo; — b. sig, v. r. 
tointua, ajatella, miettiä, :>3äättää; muiötel= 
ia; ajatetta toifin, fatua, joutua tatumutfeen; 
jag hade icke tid att b- mig, innan han 
var försvunnen, ei ottut aifaa tointuaffeni, 
ennentuin I;äu oli faboimut; b. sig så noga 
som möjligt, ajateEa p'å'ån\'å ^m))äri; huru 
han J betänkt eder? mitä olette :^äättä= 
neet?; om jag b — r mig rätt, så hände 
den saken för tio år sedan, jo3 cifeiu 
muistelen, fe afia ta^jal^tui f^mmenen ttjuot» 
ta fitte; för närvarande anser han icke 
sjelf sitt uppförande för dåligt, men efter 
någon tid skall han säkert b. sig, tätä 
n^fpä ^n itfe ei ^ibä fäijtijstään fetipoton» 
na, mutta j.fun ajan fuhittua f)än toarmaan 
on toifin ajattelema; jag har nu b — kt mig: 
af hela saken varder intet, minä olen nl?t 
tatunut 1. joutunut fatumufieen: fofo afiasta 
ei tule mitään. 

Betänkande, n. arveleminen, miettiminen; ar= 
tcelu, ar»e(u8, e|jäili}3; ajatuö, laufe, mie= 
te, mietintö; utan b., mitään I^noUmatta, 
epäilemättä, iuiifii^mättä ; draga i b.. ar= 
ttjella, epäillä; afgifva sitt b., antaa efiin 
mietintönfä. 

Betänketid, m. ariDelnnniila, mietintäniila, a= 
jatu§=lxmoro; aifa. 

Betänklig, a. ariueltatDa, arnjeluttaaa, epä» 
tietoinen, epäiltäwä; (farlig) toaavaltinen; 
b. sjukdom, fotoa tauti. 

Betänklighet, f. epäil^S, epä^S, epä=tieto; haf- 
va, hysa b., epäiHä, eipätä (»epään), oUa e= 
päiltjffiöjä 1. cpät)t'fi8iä 1. epä^tieboSfa; med 
b., avtpelten, epäillen, epien; utan b., ar= 
luelematta, epäilemättä, epimättä; liuna b. 
i, fat[oa jotalin epäluulon alaifelji, \vaa=^ 
rallifeifi; hafva b. med sig, olla toaitea, 
vaarallinen. — B— er, pl. (.skrupler), tuxlja 
pelto, ailaö (»aan), ailnt (=uen); alltid har 
han sina b— er, aina ^äneltä on tuvlja pel= 
fonfa; af allt har han då också b — er, no 
faifistapa l)änelle cnfin ailaSta 1. ailnetta; 
(ursäkt) eSteliJt, inga b — er! gör nu som 
jag säger, eStelöt ^iitcen! tee n^t funi mi= 
nä fanon. 

eiänksam, a. artt»ele»ainen, ajattelevainen, 
epäileväinen, miettivä ; han gjorde kantän- 
ka en b. min, l)än mnfa arveleVaifeSti 1. 
epäileväifeSti ml)tisti fuutaan. 

Betänksamhet, f. arvelevaijnuö, ajattelevat» 
fuu8, miettiväifv>?8, epäileväij^ljS. 

Betänksamt, adv. ajattetevaifeett, arvelevai» 
feSti, cpäileväifeSti. 



Betänkt, a. mietitty, tuumittu, arveltu, aia* 
teltu; vara b. på ngt, olla aifeisfanfa (jf)fin). 

Beundra, v. a. il;meteltä, il)altaa ; ('6. 7igt skönt) 
illastella, ibailla. 

Beundran, m. iltmettelemiuen, ihaileminen; i* 
l)allu8, i^aétnS; känna b. för, ihmetellä, 
if)aitla, illastella (j.tin); intagas af b., il;aä= 
tua (jt;fin). 

Beundransvärd, a. il;meteltävä, il;)aittaVa, i» 
^astuttava. 

Beundransvärdt, adv. i^meteltäväSti; b. skön, 
i^meellifen faunis. 

Beundrare, m. ihailija, it;mettetijä. 

Bevaka, v. a. vartioita (=tfen), l;oimia, fuo« 
jella, varjella; ottaa vaari; en moder bör 
noga bevaka sina döttrar, äitin pitää et' 
taman tarlfa vaari tyttäristään; alla hans 
steg äro b— de af polisen, poliijt ottaa 
vaarin faifista Itänen asteleistaan ; (lagt) 
valvoa, oifeuttaa; b. sin sak vid domstol, 
Valvoa afiaufa oitenbesfa;— ^oitaa, täyttää; 
h. sitt embete, l^oitaa iDirfanfa; med myc- 
ken omsorg b — de han alla sina skyldig- 
heter, juurella l;uolelta l^än täytti faiffi vet» 
vollifunteufa. 

Bevakande, n. vartioitfemincu; valvominen; 
l)oitaminen. 

Bevakare, m. Vartija, Vat)ti; Valvoja. 

Bevakning, f. vavtioitjemuS; Valvominen; l;oi' 
to; vartija=vä!i. 

Bevandrad, a. fulfenut, matfannut; (fig.) tun» 
te va, tietävä, fotenut, oppinut; vara b. i 
ngt, tuntea, tietää j.tiu. 

Bevar, n. brukas endast ngn gång i uttryc- 
ken : taga i b., ottaa juomaan 1. turviin; 
må Gud taga er i sitt b., 3umala ottafoon 
teitä l;uomaanfa; tog honom i sitt b., otti 
t)änet turviiufa; hafva i b., pitää tatteSfa 
1. talleUa. 

Bevara, v. a. (om sak) Jätfeä, fäill^ttää, taU 
littaa, tallita (4fen), varjella, fuojelta, tcaa^ 
rata; b. möbler, tätfeä 1. fäiltjttää 1. taltit' 
taa lmone=Mnja; b. sina ögon för solens 
strålar, varjella 1. fnojella ftlmiänfä aurin=' 
gon fätel)iltä; b. kött för att skämmas, vat» 
jeHa liljaa pilautumaSta; han b— de sin själ 
för synd, :^än Varjeli 1. vaarafi fielunfa 
fijnnistä; (om person) l^nomata, varjeHa, 
fuojeHa; må Gud b. oss för allt ondt! 
3umala l;uomatfcon 1. varjelfoon meitä fai» 
leSta pa^aSta!; b. landet för fiendernas an- 
fall, varjella 1. fnojella maata viljoiltisten 
farfauffilta. 

Bevarande, n. fäil^ttämiuen. Varjeleminen; 
l)uomoaminen, fuojeleminen. 

Bevarare, m. fäil^ttäjä, tallitfija; varjelija, 
fnojelija. 

Beväring, f. se Bevarande. 

Bevars, int. (Gud bevare uss), 3umala Var» 
jelfoon! $erran tieten!; b. brukas för att ut- 



40 



Bev 



trycka: l)ett eftertryckligare jakande 1. ne- 
kande, t. ex. arbetet lär redan vara sliitadt ? 
Ja b.lt^ö taitaa jo cUa Ie)?etcttuua? Cn ttillä! 
1. niin cntill!; du torde väl nu vara sömnig 
efter att ha vakat liela natten? nej b.!, 
totta fiiiua ni}t nufuttanee tofo i)eii ttja(»ot= 
tuafi? ei tväljäätääa 1. mitä uuelä!; du du- 
ger ej till nian, jo b., finusta ci ok mic» 
betfi, eifö^än!; 2) förundran, öfverraskniag. 
missnöje, afsky m. m., nol?! oI)o! fah! lli! 
Uiui! ää()! {;^i! b. du ser ju riktigt ge- 
nomarg ut! nol;, oitein^ja niti=tiuttuijclta 
näl)täti b. hvilket väder! ui, iniiltälaiiien 
ilma! b. att du kan vara sä elak! ln)i, 
että irott clla niin ()ätjl}! 

Beveka, v. a. taiiruttaa, tnnönn^ttää, ttifnt 
taa, fcbotttaa, Iepl)ttää, l;clll}ttää; lata sig 
\)—s, låta b. sig 1. lata sig b. af ngiis bö- 
ner, taipua j.tun rnfouEfiin; på sina under- 
säters enträgna begäran lät han sig b — s 
att ännu under loppet af några är hand- 
bafva regeringen, alamaiétenfa I)artaa«<ta 
Vnjijnnöetä {;än taipui 1- ini)i3ntt)i Hnclä muu^ 
taniatfi toucbeffi ^aaitu^ta bcitamaan. 

Bevekande, a. Iiifutta»aincn, taiunittauM, U\ii' 
!uttatra, te^oittanm. 

Bevekande, n. taitmtttamincn, liifnttamincu, 
feI}oittaminen. 

Bevekelse, f. tcf)oituä, mie(itt;§, (iifutu?. 

Bevekelsegrund, m. futj, fcf)oittaira 1. »vaati- 
tea fv^r pa!to, tavnje' (=pecu). 

Beveklig, a. (som beceker) se Bevekande; 
(som bevekes) taipuifa, taipuwa. 

Bevekiighet, f. fetioitu?, mieflvti^S, taiwutu?; 
utan minsta b. kom han att upphöra med 
fortsättningen af sitt arbete, ilnian lrä()im' 
niättätään fefjoitntfetta 1. niictliitijficttä 1. tai- 
trntnfictta bän tnU l^erjcnneeffi tt)ötänfä pit- 
tittämäf-tä; ('««^/«"J" taipnwaifnuö, taiwutta= 
iraifnui^, liifuttaivatlun?. 

Bevekligt, adv. fcboittalvaiicöti, Itifuttaivaijct^- 
ti, tainnittaavxiic^ti. 

Bevilja, v. a. ml)ömU}ttää, mööntää, Inlvata 
(-paan), antaa, fucba; fuo^tua (jbfin), re- 
geringen har b — t 10,00u rubel till kanal- 
gräfningar, t;aUitu§ cu fuonnt 1. mijijntä- 
ni^t 1. luwannut 1. antanut 10,000 ruplaa 
fanattjojen faiwamifeffi; du borde b. hans 
begiiran, pitäifi fiuuu jucStua bäncu ano= 
mnficcnia. 

Beviljande, n. nitji5nni}ttämiuen, ui^önnl)t?s, 
lupaaminen, lupa, fuoStnmuä. 

Bevillning, f. ino^tunta=»ero, apu-lrevo. 

Bevinga, v. a. fu»ittää_, fiin.nllä ftaruétaa; (fuj.) 
joubuttaa, ricunättää. 

Bevingad, a. fiilrillinen, fiipi»; (fig.) med b— de 
steg, vientämillä oSfeleida. 

Bevis, n.(log. o. mat.) tcbiéte (=ecn); (i allm.) 
tobi^tuö; till b. för detta faktum androg 
han, tämäu tcfo-afian tcbiStuffeffi 1. tobit^- 



tamifet[t 1. tätä tefomfiaa tobi9taaffeuia_^äu , 
toi efiiu; detta b. är temmeligen otillräck- i 
ligt, tämä tcbiStuS on jotcnfatin liittämä» j 
ti>n; (skriftligt) tobietuS=firja, näl)tänt!34ir' 
ja; (xii-of) näitte (-tteen), ofoite (-tteen); jag 
tycker att just allt detta är ibland de bä- 
•sta b. på eder ömsesidiga vänskap, miuuu 
mielestäni juuri fai!!i nämät onmt pavt)aim> 
pia uätjtteitä 1. oiottcita teibän teötiuäifeétä 

t)?tävovi)beötänne 1. nämät paraiteu d= 

foittaivat teibän fcöfinäiötä t}ötänM)Uttänuc; 
leda i b., toteuttaa; det som du nyss ytt- 
rade måste du ovillkorligen leda i b., ty 
annars . . . mitä »aSta fanoit finun h?ält» 
tämättömägti on toteuttaminen, fiUä muu= 
toin . . . 

Bevisa, v. a. tobistaa, toteuttaa, toteen näljt» 
tää, nälättää, cfoittaa; ett sådant beteende 
b — r hans godhet, femmoineu meuett^ö to» 
btötaa()änenf)ljiv^^ttänfä; han har till fullo 
b— t sin sak, l)än on täi^belliicett tcteutta» 
nut 1. tähteen toteen nä^ttänl?t afiaufa; hvilket 
skulle b— s, jofa oli toteen naijtettäirä; att 
hela anklagelsen är ogrundad skall jag 
med vittnen b., foto tanteeu minä olen to» 
biStajiHa näl}ttälvä perättömäfft; b. att nå- 
gonting är sannt, falskt, nälättää i-fiu_ to» 
beffi, tcafeetfi; b. mannamod, nälättää 1. 
ofoittaa miefjuuUifuutta; b. någon sin er- 
känsla, ojoittaa j.fulle tiitotlifuuttania. 

Bevisande, n. tobiåtaminen, toteuttaminen, to» 
teen nälättäminen, näyttäminen, ofoittaminen. 

Bevisgrund, se Bevisningsgi-und. 

Bevishandlingar, f. (lagt.), nä^täuti5»paperit. 

Bevisledniug, f. se Bevisning. 

Bevislig, a. tobefft nä^tälöä, toteen l'aatan>a, 
f elfe ä. 

Bevisligen, adv. tobella, näl^tätväSti, tiettä» 
hjäöti, fetoään. 

Bevislighet, f. tobiStUtoailuuS, felptj^S. 

Bevisning, f. se Bevisande: (inför rätta) tO» 
tcen-näutänti3, tobiStnS. 

Bevisningsgrund, m. näi}täntö»peruete (=een). 

Bevisningsmedel, n. tobiötin (»imen). 

Bevista, se Bivista. 

Bevittna, v. a. tobiötaa, n,'a(;n.n8taa, luafuut» 
taa; till att b. den anklagades oskuld är 
jag kommen, fanteen»a(aiien viattomuutta 
olen tullut tobistamaan; äfven jag vill b. 
hans uppgift, miuäfin taf^bon nm^u^istaa 
f)änen ilmoituétaan ; jag kan b., att han 
icke var der i förrgår aftons, miuä iroiu 
tvafuuttaa, ettei bän' ollut fiellä toisf iltana; 
(jig.) händelserna b. ofta gamla ordspråk, 
tapauffet c»at ujeinfiu vanikoille )anan»Ia8» 
fuitte vabnnStufiefft; denna omständighet 
b— r, att . . . tämä feifta ofoittaa, että... 

Bevittnande, n. tobistaminen, valjiinötaminen, 
vafuuttaminen. 

Bevuxen, se Beväxt. 

Bevåg, n. uStfaöue; på ditt b., finun traati» 



Be v 



Bil. 



•47 



mitffegtafi (pä din påyrkan), ftttun ebe6=hjaS= 

tauffeffafi (på ditt ansvar); på eget b., o= 
matta uSMuttella 1. cbe§»a6tau!ieila ]. Wah 
taUa, cmin hiwm, omaa :|5äätänfä ml)i3ten, 
cmaSta ^niäötä, emin ).^äin. 

Bevägen, a. fuoficttinen, armaS (=aan), f^t^tviän- 
talttoiucit, Icmi-^cä, I)t)n>ä-fucntcmeit, fj^luän-- 
JHPlva (j.fuUe 1. j.fiita roaStaau). 

Bevågenhet, f. fiicftc, armaiu^, (cml,^ei)6, f;t)tvän= 
tabtcifuu^, {)^ixvi»luontotimiä. 

Bevändt, a. arwoinen; det är ingenting b. 
med den mannen, ftttä mief;eStä et ole mi= 
l^infäält; och äfven med dig är det föga 
b., ei!ä finuStafaan ole ^aljcn (1. juuri) 
mil^tnfään; är det något b. med hans konst- 
närliga förmåga? oufo I;änen taiteeHiuen 
fi}fvnfä miniään anvoinen 1. miltään arnjcS= 
ta 1. mietään fctoifin? 

Beväpna, v. a. ttaruétaa, laittaa 1. ^ufea a^ 
fcifiu; (Jig.) b. sig, uiavuStaita; han b— de 
sig med tålamod, I)än hjaruStifie färfttfät» 
lifeffi 1. !fäxfin?ättii>i;teen 1. Ifåxi ctti malt» 
taaffcnfa; latom oss bevä])na oss emot o- 
lyckan, iralmi^taitfaammc micfiuubeöa ja 
irafalimubeCa hwaa ciinca fävfimään. 

Beväpnad, a. afecöineu; mänga b — de, mcuta 
ofecUigta (mieStä); b. ifrån topp till tå, 
^.^äästä ))ääf;äu afeetlincn 1. afeiöfa; lätt, 
tungt b., fen>iöil)in, rasfaifiu afeifin i^uettn; 
(bot.) h^aruStettu. 

Beväpnande, n. toaruStamincn , afeiftn ^>ufe= 
minen 1. laittaminen. 

Beväpning, f. afe=iravnStnö; afect. 

Bevara, se Beväpna. 

Bevärdiga, v. a. hmuioittaa, tatfca maf)bcl(i= 
fe!ft 1. anfiiitfewaffi; fallia; regenten b— de 
sin tjenare med en titd, fiaflitflja funnioitti 
Viallrelijaanfa fov!o=nimelIä 1. I;, antoi \>aU 
ivelijalteen forfeniintcn [jänen funniaficnja; 
ändteligen b — de lian mig med svar, irtf)= 
boin iviimein I;än minut fatioi u^aetanffen 
nniaitietDaffi 1. mabboUifetfi; har dn hört 
maken? den der förnäma herrn b— de ho- 
nom att få nalkas sin höga person, otctfo 
mofomaa htuttnt? tuo ijlimijö fatti lainen 
fäf;e§tt}ä forfcata if^mif^tänfä. 

Beväring, f. se Beväpnande; (mindre hriikl.) 
afeet; toantgtuS^ix^äti. 

Beväringsskyldig, a. afeen^alaiuen, fotaan fut= 
fnttaam. 

Be växt, a. faSwettnnnt, ^^eitcffiin fa^lrettunut, 
^citettl); b. med mossa, buskar o. s. v. 
jammattuuut, ^jenfaStnnut, j. n. e. 

Bey, m. (turkiskt ord) pääliiWö. 

Bezoar, 1. Bezoarsten, m. fiilrii§=^.nivo. 

Bi, n. mettiäineu, mefiläinen, met;)t(äiuen, fi 
malainen. 

Biafsigt, m. filt»u=tarfoituS. 

Biaftal, n. lijä^luo^tuuto. 

Biafvel, m. mcttiäiéteu fifii3; se Biskötsel. 

Bi anmärkning, f. fitvu=mui?tutUx^. 



Biarbete, n. filou-t^ij, »äli-tl)i); (i konst) eri» 
tco?, Iijä=tco§. 

Bibefattning, f. U}rjä=toimitUÖ. 

Bibi-grepp, n. ata=i}mmärre (=teen). 

Bibehålla, v. a. toarjetta, fäilt)ttää, V^itää; b. 
sin holsa, iiiarjcHa 1. fäil^ttää terioei}ttänfä; 
sök du blott b. vänskapen med honom, 
fcel^in fina ft^aan fäilt)ttää bäneu i)Stätot)^t» 
täufä 1. e^tää t)äncn vetäun)l}ttäufä toäl^en» 
tUmä^^tä; b— 11 alltid godt förstånd med 
honom, efä ainiau f)l}lt>ä§fä foirinnoöfa ^'å= 
nen fanSfanfa; b. ngn vid dess embete, 
dess pension, ^ntää j.futa Ifånin iinraöfan» 
fa, lianen ela!e=rat)asfanfa 1. f)äneu eläfe= 
raf;anfa nautinnaSfa; jemte sin syssla har 
han städse b — Hit sina egendomliga va- 
nor, ammattinfa ofiesfa \)'än aina on ^itä' 
nt)t omitnifet ta):aufa 1. ()oitannt emitnifia 
tal^cjanfa;— b. sig, v. r. ^n}fi)ä, fe^tää, fäi= 
h}'ä', Egyptens pyramider hafva i sekler 
b— Hit sig, egt}).itin ^.n^ramiibit cnmt n^uofx» 
fatoja fäilt)ueet; priserna b. sig höga, f)in« 
nat ^l}ft)Wät forleina; fortfarande b— ller 
sig höga priser, \)f)'å feStää forfeita f)into= 
ja; b. sig i ngns ynnest, vid godt lynne, 
vid helsa, ptfiijä j.tnn fuofioSfa, :|3^fi)ä f)t)= 
wäM tuuteÉa, terutccnä. 

Bibehållande, n. tr^arjekmineu, entäminen, [åu 
Inttäminen, fäih)tl)ö; du måste på ailt sätt 
beflita dig om b — t af hans vänskap, fi» 
nun on faifetta ta:|jaa fofcminen ^^^i^ä l^ä» 
nen t)'gtälin)t)be§fäufä; med b. af all den 
vördnad, jag är honom skyldig, kan jag 
dock icke återhålla det klandret, att . . . 
mntötaen faiffea fitä fnnnioituéita, jota mi» 
nun tulee Itänette ofoittaa, en fuitenfaan 
UHH olla moittimatta, että . . .; han har 
biifvit placerad på arméns infanteri med 
b. af förut innehafvande embeten, [)än DU 
tuEut afetetuffi armeijan jalfairäteen, ebe6= 
^äiutin ^ntäcn entifet trnrtanfa. 

Bibel, m. 'ipi^^ä 9iaamattu, ^ihUa, ^n^Iiä. 

Bibelfast, -lärd, a. ).n}>fiän=htfenut, |jit>liän= 
tunteiva, ^.n^^liän=taitau\i. 

Bibelforskare, m. ^nVliäustntfija. 

Bibelforskning, f. ]pii>Uän»tUtftnto. 

Bibelförklaring, f. ^^iptiän»fe^tVÖ. 

Bibelkunnig, a. se Bibellärd. 

Bibelläsare, m. ))i^^Iiäu=fufija. 

Bibelmening, f. :>ji).'»(iän=mieU. 

Bibelord, m. inptiän fana; (i best. form) B— et, 
^M^Iiä, ^t)f)ä ataamattu. 

Bibelspråk, n. :|.^i^.''fiän4auie, ^X}^'ån 9iaama» 
tnu fana; ^i)>tiän Iaufe»ta^>a. 

Bibellsällskap, n. 'ipi^^Iiän^feura. 

Bibcltolk, -tolkare, m. ■ipijjUäu^felittäjä. 

Bibeltolkande, n. -tolkning, f. )>i;>Iiän=fenttä» 
minen; Vi|^liän=felitt)§. 

Bibernell, f. (jnmjntiella saxifraga) ani6»ruo^O. 
Bibetydelse, f. Ufä=merfintö. 
Bibliognost, m. {'irjan=tuntija. 



•iS 



Bib 



Bil 



Bibliograf, m. {'irjan^tuutija, ftrjan=tefijä. 

Biblioman, m. so Bokvurm. 

Bibliomani, f. se Bokvurmeii. 

Bibliotek, n. fuja?tc. 

Bibliotekarie, m. firja§tott = [)citaja, firjaSto- 

JTiiee% 
Biblisk, a. ^n^^Iiäöincn, ^.n^^liän, raamatutfi» 

iicn, raamatun. 
Bibringa, v. a. (mindre hrukl) tucba efiin; 

(fig.) ilmoittaa, antaa; h vem har b — t dig 

denna iiyiiet? tuta finudc cn ilmoittanut 

tämän mttifen? b. ngn undervisning i konst, 
i vetenskap, antaa j.fnlte o).^ctueta 1. o^jct^ 
taa j.htta taitccSfa, ticteeöfä; du har b— t 
honom goda insigter i geografin, fina okt 
f)äneUe antannnna I)l}»iä tietoja maan=tic' 
tee«fä 1. fina olet l;änet opettanuuna maan» 
tiebettä (;^trin tunteiuaffi; man har b — t ho- 
nom en dålig tanke om mig, I;äneUe Olrat 
antaneet 1. Iiäneen oiuat :|janneet l^uonon a-- 
jatutfen minulta. 

Bida, v. n. obottaa, obotella. 

Bidevind, m. Iaita=tunli. 

Bidrag, n. lifä, apu, Hfät)?, aiBnn4ifä; Sveri- 
ge sände frikostiga bidrag till de af en 
svår missvext hemsökte Finnarne, 9Juotft 
anteliaaéti läfietti apuja foivan !abon My- 
taamille ©uomalaifitle; smärre b. till Fin- 
lands historie, @nomen l)i^tcviaan n?äf)äi= 
fiä lifiä. 

Bidraga, v. a. (om person) auttaa, ebiötää. Ii» 
fätä, antaa lifää 1. apua; b. med penningar 
till ngns företag, raf)oiIIa auttaa j.tun lue^» 
feitä; af alla krafter b. till ngns fort- 
komst, lycka, tootmagtafaa cbtStää j.fun 
toimeentuloa, onnea; genom dina knep 
har du mycket b — t till hans olycka, 
juonillafi olet funreSti lifänntjt Itänen on= 
nettomunttanfa; hans tapperhet bidrog myc- 
ket till den bekanta segern, bäueu urf)Ol» 
lifuutenfa antoi paljo apua tuoljon mainio» 
^on tuoittoon; (om sak) n?aifuttao, olTa fpö» 
nä; donna omständigliet har mycket b — t 
till hans ruin, tämä feiffa on paljon »rai= 
fnttanut 1. oKut fuurena fpijnä lianen l;ä= 
Uni5^i5nlä. 

Bidragande, n. auttaminen, cbix^tämincn, U= 
fääminen. 

Bienn, a. (hut.) fa!ft»Jv>notineu. 

Bifall, n. (samtycke) fuofio, fuov^tumuö;, mtjiJU» 
tpm^ö, Inpa; (beröm) mielti)mi)6, I;piväffi= 
minen; gifva sitt b. till ngt, mpijntijä 1. 
fuot^tua j(;tin. 

Bifalla, v. a. (samtijcka) lujnata j.fin, mi)i3n» 
n^ttää j.fin 1. m^i3ntt)ä, fuoetna jf^tin; (be- 
römma) fjt)iiHiffiä. 

Bifallsrop, n. iuo6tnmnS4;uuto, i{)a8tuö4;unto. 

Bifallsyttring, f. fuo8tnnint)en 1. mielti}muf|en 
ofoituS 1. näljtc (»tteen). 

Biff, m. (engelska Beeff), pil)lri. 

Biffkött, n. pi()n?i4i(;a. 



Biffstek, f. pil;toi'paiéti, pif)Jui=I;äi-fä. 

Bifigur, m. (mål.) Iifä»fuiva, fprjä»h«va. 

Biflod, m. tifä^joti, _fi)t)u»jofi, pnbaä (=taan). 

Bifoga, v. a. liittää, jatfaa, lifätä, plibi^tää 
j.fin jl)fiu; af b— de protokollsutdrag upp- 
lyses, att . . . liitet^iéitä 1. nU)ötä»feuvaa» 
loista protofollan»ottei?ta näbbään, että . . . 
till hvad jag haft aran anföra vill jag 
ännu b. blott par ord, millin minuCa on 
oKut fnnnia efiiu tuoba tabben ipielä pan» 
na waan pari fanaa. 

Bifogande, n. liittäminen, lifääminen, pl)bi^= 
tautinen. 

Bifråga, f. finnt»afia, n?äI]ä=ar»oinen fpfpmt)'?. 

Bifördel, ra. li)ä=etn. 

Bigami, f. se Tvegifte. 

Bigerning, f. se Biarbete. 

Bigga, f. se Argbigga. 

Bigott, a. u(fo=fndattu, n(fo»fuItaincn, uIfo»iu» 
malinen, näfi)»jumannen, nlto»f)arra§ (»taan), 
näti)=f)arra3 (»taan). 

Bigotteri, n. uIfo»fnltaifnu?, uffo»jnmaIi[uniS, 
ulfo»I)artau8. 

Bigöra, o. -göromäl, n. fin5n»tpij, fprjä»tl}ö. 

Bihandel, m. ftn.n:»fauppa, Iifä»fauppa. 

Bihandling, f. (estet.) se Episod. 

Bihang, n. liite, (ifäfe, lifä, jätte; (till en 
tidning) Ulä»Ief;ti. 

Biliangsvis, adv. (såsom bihang) (ifäffi, tifäuä. 

Bihändelse, f. se Episod. 

Biinkomst, m. [ilä»tnlo, Iifä»tuIo§. 

Bikrona, f. (bot.) fifä^terä. 

Bikronblad, n. (bot.) afä»ter}ti. 

Bikt, ra. rippi. 

Bikta, v. a. ripittää (j.futa); v. n. & b. sig, 
v. r. tunnuétaa fiiutiäufä, fäpbä ripillä. 

Biktande, n. (akt.) ripittäminen, (neiitr.) xh 
piEä farminen. 

Biktbarn, n. ripiHä»fännjä. 

Biktfader, ra. rippi»ifä. 

Biktning, f. (akt.) ripitl^^ , (neutr.) ripillä» 
äl}nti. 

Biktpenningar, m. pl. rippi=raf;a. 

Bikupa, f. mctttäi8»patfai^, (»aan), mettiäie» 
pcfä, mettilä, mel;i!äi§»pölf;i>. 

Bil- och bolfärdig (,bordf.irdig), a. (sjiA.) [tah 
wo.) nmlmiö irefille Uu^tettatvatft. 

Bila, f. piilu, pit(n=fir»cö, tappara, telfo. 

Bila, v. a. iweiötää, piiluta (»nan). 

Bilaga, f. liite, Iiite»tirja, Iifä»firja. 

Bilbref, n. pii(u»firja, iaili^anrafennu8=firja. 

Bild, m. iinva, fuiuaefma; (jemförehe) wcx^ 
tau§; (fig.) sta som en b., feiioa f uni fu» 
ira 1. futtjan lajitta; hans dotter är icke 
annat än en vacker b., f;änen tl)ttärenfä 
ei munta ofe fuin forea fnitja; ordet är en 
b. af tanken, fana on ajatuffen fuiraclma 
1. fnttjailee ajatuffen; b— en af livad vi 
sett qvarstannar i var själ, mitä olemme 
nätjneet, fen fn»aelma pi)fw fielusfammc; 



Bil 



Bil 



49 



han talar alltid genom b — er, f;än aina 
:>.ntl^uu n?ertau!filla 1. hjerratcn. 

Bilda, v. a. (forma) funjata, muoboStaa; (grun- 
da) V^eru^taa; (tillskapa) feptttiiä; ofta får 
en skriftställare b. nya ord, ufein firjai» 
lija faa fc^nttää uu[ia f anoja; (åstadkom- 
ma) te[)bä, fljnmjttää; regnvattnet har der 
b— t en djup grop, fabe=tticfi on tucfla tef^ 
nt)t 1. fi)irai}ttäin}t fi}U\in f'uo))an; (fig.) tai-- 
hjattaa, o^iettaa, totuttaa, fhuif^tää, fääbi)8= 
tää; b. ynglingar till dygder och goda se- 
der, !aSit)attaa nuorufaifia atrui^in ja I;t)= 
tutein tapoil;in; der b — s man till soldat,, 
till sjöman, fieHä o^JCtctaan 1. totutetaan jo» 
ta=mie[;effi, mert»ime(;efft; b. sin stil efter 
ngn författares, totuttaa f'trjoituS=ta^^aania 
j.fun firjailijan mufaan; med sitt snille 
b — de han hela sitt folk, nerottaan I;än 
fianöti 1- fääbl)§tt !ofo fanfanfa;— b. sig, v. r. 
(om sak) muoboötua, tnlfa, f^ntljä, tefet)ti}ä, 
muuttua; molnen b sig af dunster i liil- 
ten, ).nl»et fl)nti)lxmt 1. tulemat timan u= 
buiöta; denna lösa tanke b — de sig slut- 
ligen till ett orubbligt beslut, tämä Iöl}I)ä 
ajotuS ji3iI)boin tefei)tt}t 1. muuttui järtäl;» 
t^mättömätft ^Jäätijfietfi; (om permn) fitvig= 
tljä, fääbl}gtt)ä; b. sig till, l^arjaantua; han 
b — de sig till en skicklig fältherre, f^än 
I)arjaantut fctooUtfeffi foban = ior)tojaffi; b. 
sig efter, muoboStua (j.fun) mufaan, feu» 
rata (j.fun) e[i=merffiä, denna bildhuggare 
har b — t sig efter Thorwaldsen, tämä fu= 
»T?an'l»et8täjä on muoboötunut2:^ortoaibicn'in 
mufaan 1. fcurannut 2;f)orn)aIbfen'in efi=merf= 
liä 1. :|)itäni)t 2:i)orir»aIbien'ta efi=merftinänfä. 

Bildad, a. filtnStl)nVt, fääbl}öti)nt}t; en väl, 
illa b. kropp, faunia, ruma ruumis. 

Bildande, n. futaaminen, muobostaminen o. 
s. V. se Bilda. 

Bildande, a. futtjaatoa, muobo§tatt)a; (fig.) o» 
^ettaitja, filxnStätoä; de b. konsterna, fu= 
t»aama=tatteet, fn»aelma=taitcct. 

Bildbar, a. (fjel^Döti) fuiDantuioa; (fig.) fiiviä' 
t^trä. 

Bilddyrkan, f. funjan=juma{oitfemuS. 

Bilddyrkare, m. futt>an'jumatoitftja. 

Bilderbibel, m. fmxHV-^ti^tiä. 

Bilderbok, m. fuiua^ftrja. 

Bildergalleri, -kabinett, n. -sai, m. -samhng, 
f. futoaSto. 

Bildformningskonst, f. se Plastik. 

Bildfot, m. fu»an=fanta, fairan=jaU'a. 

Bildgjutare, m. fuifan^ipalaja. 

Bildgjuteri, n. (konsten) futoan»a(n=taibc; (in- 
rättning) fuir»anVDaIu=IaitoS ; (atelier) fuivan^ 
jt»alu=te^baö; (handlingen) fut»an=tt)aIanto; 
(yrket) futoantDalajanmmmatti; (utöfvarne; 
futoan=l»alajat. 

Bildhuggararbete , n. se Bildhuggeriarbete. 

Bildhuggare, m. fut»an=i»ei6täjä, fu»an4eif» 
laaya, futoan=muoboStaja. 
Svensk t-Finskt Lexikon. 



Bildhuggarjern, n. taltta, »eiStiu (nmcn). 

Bildhuggeri, n. (konsten) fuivamt)eiéto=taibc 
(»teen); (yrket 1. skrået) fmraniveiötäjäu» 
ammatti 1. fnipamveigtäjän = ammattifunta; 
(atelier) fm»amveiÖto=tef)b«ö; (handhngen) 
f'mv)an=lvci8to; (konstverk) se följ. ord. 

Bildhuggeriarbete, n. futttantt)eiStO=teo3, !u= 
lt?an^ireieto8 («ffen). 

Bildlig, a. lutt»allinen, iriertauffetfinen. 

Bildning, f. muoboStuö; (fig-J fiioiöti}«, fää« 



Bildningsgrad, m. fttt)ietljf ien4 auta , fin.n8tl)f= 
fen=aéte (-een). 

Bildningsgåfva, f. -kraft, f. se Inbillnings- 
kraft. 

Bildrik, a. fuicifaS, moni=futoainen, fulinttc» 
leivainen, moni=Jvertauffinen. 

Bildsain, a. tai^juifa, fuiDautuu^a. 

Bildsida, f. (på mynt o. medaljer) futtja=^UO(i. 

Bildskrift, f. fu»a=firjottuö. 

Bildskärare, m. -snidare, m. -snideri, n. se 
Bildhuggare, Bildhuggeri. 

Bildskön, a. (poet) i(;meen fauniö. 

Bildspråk, n. fulrifaö ^nif)e. 

Bildstod, m. n)arta(o4un.H-i. 

Bildstormare, m. (kyrkohist.) fun5ann"aa8taja. 

Bildstormuing, f. fuioan'raa§to. 

Bildthuggare, m. fl., se Bildhuggare, m. fl. 

Bildvis, adv. fuivaflifegti, fuiöauffeaa, ti?erta= 
uticlla (lauottu). 

Biljard, m. tnljavbi, ^.HiHi^auta. 

Biljett, m. firjanen, li^^^u, l^iletti. 

Biljettförsäljare, m. o. -försäljerska, f. ^3tlc= 
tin^m^öjä o. ^iiletin=mt}i>jätär (=ttären). 

Bill, m. (lagförslag) afetuö^cljbotuä. 

Bill , m. iranuaS (=aan), toaarnaö (=aan), tuotin. 

Billig, a. (om p)ersori) ^lUotta ^Htämätöu, \mU 
^itön, fo^tuultinen, foj-mifa; en billig doma- 
re, |)uotta ^.ntämätön 1. u>il^.ntön tuomari; 
b. i sina fordringar, fol^tuultiucn luaatimuf» 
fiSfanfa; han är b. att handla med, t)än 
on foI;tnuItiucn 1. fo^^uifa fau|jan=teoS|a 1. 
f)änen fanSfanfa f^tlä fo).ni fau^an^teoöfa; 
{om sak) f)at)5a, t)uofea, f)et!p^o, ^^tvä, fo^= 
tuuttinen, fotrcIiaS; köpte för b— t pris, 
oött halivatta 1. ^uotealta 1. t^etpotta 1. ^l}= 
irättä t)innat[a; min begäran är billig, ).n)l}n= 
töni on fot)tUUttinen; för sin ufipfinning 
erhöll han b — t loford, fetfiuniiStäniä pn 
jai foireliaan 1- anfaitun fiitoficn; hvad rätt 
och bilhgt är, mifä oifeuS ja fo|tuu8 on. 

Billiga, v. a. fuoötua (jl^fin), f^ljtuäffiä, m^ön= 
nl)ttää 1. fanoa fotjtnuttifeffi 1. otfcaffi. 

Billighet, f. (en persons) ).ntolta :f.ntämätti5= 
m^^8, iciH:ittömt)t}8, fol^tunttiinuö, fo^ui= 
fuuS; visa b. emot olika tänkande, ofoit= 
taa :|Juotta )3itämättömt)l?ttä toifin ajattete= 
ma fot;taan 1. ^juotta :^itämättömäöti 1. »it» 
^itti?mäöti tuomita toifin ajatteleicia; jag 
berömmer denne köpman för hans b., tii= 
tän tsiL^ä fams^iaSta lianen to]()tuuttifuubeS' 
7 



50 



Bil 



lauia 1. ic^uimuteötania; (en saks) t)alpuu§, 
bnctcii?, Iiclp^pcug, fcfjtuitS, fotveliatmué; 
prisets b.j hinnan halpuus 1. (ntcteuS 1. 
Iielfjpcué; handla efter rittt och b., tehbä 
cttcuben ja fchtuuben mufaan 1. tebbä luitä 
citeu-3 ja fcIituuS iraatii; b — n af dessa 
fordringar måste man erkänna, natten Iraa- 
tnnuAtcn fchtuué en imiönmUcttäuvi 1. näitä 
rcaatiniulfia en mtjcnnlittäminen fc()tuutli= 
ftffi 1. nämät n^aatimutiet ottat !o()tuuUt» 
fiffi niöi^nmitcttäwät; berömmets b., fiitof* 
fen icireliaifuug. 

Billighet'ikän^la, f. cifeuben ja fcbtuuben tunto. 

Billigt, -vis, adv. :|>ue'lta ^.ntämältcmäéti, ivil» 
:t?ittöniäétt, fc^tuulliieéti; sålde sin vara till 
mycket billigt, mijt taaaranfa ]^i;a»in i^al= 
^>aan (pintaan). 

Billion, f. tuf)annen»tuf)atta iniljonaa, btljona. 

Biltog, a. maan^Mf c lainen. 

Biläger, n. (fnnintaan 1- ruhtinaan) Yåät. 

Bilägga, v. a. liittää, ^I;bi§tää, lifätä j.ttn 
jhtin; (fursona en tvist) jcpio, fotcittaa, 
rattaiéta. 

Biläggande, n. tjhbiStämiueu, liittäminen; (för- 
sonande af tvist) fc)>iminen, fcn.nttaminen, 
ratfaifeminen. 

Biläggare, m. fciinttaja. 

Biläggning, f. fcunnto, fctritu?, ratfaifu. 

Biländer, n. plur. aluS^maat. 

Bimage, m. Iioima. 

Bimåne, m. fuun-jaj>t.n. 

Binamn, n. Ii|ä=uknt, liifa=nimi; (hedersnamn) 
funnia»uimt; (öknamn) f)autfuma=nimi. 

Bind, n. (bokh.) tirjau=fibe. 

Binda, f. (pohjgonum. convolvulus) faiian^tatav; 
(convolvulus) fierto. 

Binda, f. (kir.) ;^aawan=fibc (=teen), ^airan» 
fatc (4teen). 

Binda, v. a. fitca, fcöttää, fääriä, fclmeta 
(•ean), fiinnittää; (böcker) nitoa, fitca; b. 
nät, tutoa icevffoa, !ä»ö§tää; b. i klafve, 
fi?tfeä; b. om sär, fattaa f)aatraa; b. i 
knippor, ferirottaa; b. bjelkar, liittää I)ir= 
ftä fcinäffi; b. kärfvor, löhtiä; rågen ifrån 
denna åker kan man nästan b. i tio kärf- 
var, täniän ^.^ellon vntiit metfein^-^ä fitco 
fijmnieneen iPhteeien; b. blommor till en 
krans, fitca futfia feii^^eleeffi; b. en krans, 
fitca fe^^pele; b. på en krans, fitca je:ppe-- 
iettä; bind på, att du i dag ma hinna fa 
nätet färdigt, fubo fiiruhummin ennättääf= 
fefi tänäv^änä faaba »er f to toalmiiffi; (i mu- 
sik) ^bbietää nuotteja faari^lriircalla; (kem.) 
värme bindes, läm^ij t)f)fctétöt) 1. nhtiiti (jh= 
fin); bastå och b., la'ittomaSti tct)ttää ja 
irangita; (vg.) de bundo händerna på ho- 
nom', tefiträt hänet tehottomatft; hafva hän- 
derna bundna, oUa eötettunä Jraifuttama?» 
ta; fruktan band min tunga, pelfo pitt 
fuuni titnni 1. ^jellrcn täfiben en tohtinut 
j>ul)Ua; denna syssla b— r för mycket, tä» 



mä ammatti antaa liian tcähä jcntoa 1. hja= 
:pantta; sakens beskafienln-t b — er oss 
alla till tystnad, afian luonto Jretooittaa 
mcibät faitfi äänettiimiiliteen; han är bun- 
den till ett brott, hän cn tobiStettu 1. faa^ 
tu ritotfeen fi)t)Ilifeffi. — B. sig, v. r. (fig.) 
b. sig genom ed, löfte, fitcuta »alalla, Iu= 
^jaufictla; b. sig vid ngn, vuircta (=pean) 
j.tun fanäfa V^urfaamattomaan liittoon; b. 
sig till ngt, fitoutua jh£iu; b. sig vid, 
låta b. sig af, antautua jonfin »altaan; 
denna poet b — er sig ej vid några reglor 
och låter icke heller b. sig af vanan, tä' 
mä runoilija ci antanbn mittenfään fään= 
tlnn eifä mhöéfään tottumufjen »altaan. 

Bindande, a. ^jatoittatra, tufeam; ett bindan- 
de löfte, patoittatra lu:paus?; ett bindande 
skäl, tutetra ft}p; adv. tutc»aéti. 

Bindande, n. -ning, f. fcl)ttäminen, folOTCa= 
minen; futomineu, fitcmineu, nitominen. 

Bindare, m. -fitoja, nitoja , fijijttäjä; bokb., 
tirjan»nioja 1. nitoja; (byggn.k.) se Bind- 
bjelke. Bindningsläkt, Bindningssparre och 
Bindsten. 

Bindbjelke, m. liitiumnfaö {--am), fiinnitin= 
anfa^i. 

Bindebiord, n. se Konjunktion. 

Bindel, m. fibe, fääre, !ate4iiua, »ir»e (»een), 
tuf to; (fig.) gå med b. för ögonen, tietä= 
mätta tchbä j.fin. 

Bindenyckel, m. :()ibätl)8mtt)ain (4men); (teol.) 

Binde- och Lösenyckeln, ^jibät^S» ja Ipääétö» 
a»aiu. 

Bindeord, se Bindord. 

Bindfärdig, a. (skä7nto.) mtltci fij^tcttätoä. 

Bindgarn, n. fl)^tti5=lanfa. 

Bindmössa, f. :|.nnni=mt)§fv, t^fft=m^«f^. 

Bindningsbjelke, m. se Bindbjelke. 

Bindningsgarn, n. se Bindgarn. 

Bindningsläkt, m. ruobe=funnitin (=ttimen). 

Bindningssparre, m. Iiittn=orfi, niunitin=ovft. 

Bindnäl, m. »erfon=fä^t?, »erffo=neu(a. 

Bindord, n. ^hbtjä^fana, »äli^fana. 

Bindsena, f. (anat.) l)^bl?8=jänne (=teen). 

Bindsle, n. (i folkspr.) se Bindel. 

Bindsten, m. »ah»iEe==fi»i. 

Bindstreck, n. t;hfci§t^6=merfft. 

Bindtråd, m. se Segelgarn. 

Bindyxa, f. se Dexel. 

Binge, m. (en lår) hinfalo, tafa, ^>urnu; (hög, 
hop) jouffo, läjä. 

Bingel, m. (mercurialis) ftui^juurt. 

Bingla, se Pingla. 

Binnenhamn. m. ftfä^fatama. 

Binnikeband, n. heift, heift=nauha, ^iniffi^iauha. 

Binnikemask, m. heift^matc, höljft, lapa»mato, 
laiintaS (=!faan), letti=matc. 

Einning, m. se Stoltväng. 

Binäring, f. fi»u=ammatti, fttru4oimitu?, fi»u« 
t^ö 1. »aStare. 



Bio 



Bit 



51 



Biograf, m. elämäu=!ertDJa. 
Biografi, f. eläniän=!ertomu6, elämä^fevta. 
Biografisia, a. eläntä^evrallinen. 
Biomkostnad, f. o. -kostning, f. fitru=maffu, 

fiuiu=fittunft, fttDU=maf)ut, fi)wu=fu(ungit. 
Biomstäiidigliet, f. fuvu^afta, eri=afta. 
Biord, n. ti)ä=faHa. 

Biorsak, f. fi}rjä=fi)i), fili>u=[t)l?, en=fl)t}. 
Birfilare, m. »tiilun iuittguttaja 1. fil^nuttaja, 

feI;no luiulun foittaja, ttthittaja. 
Birkekarl, m. (i gamla språket) tavippiai (=aan). 
Birot, f. Cfiotjl lifä=juuvt. 
Birätt, m. wält=ruota, UHiIt=raati. 
Bisa, f. se Bise. 

Bisak, f. (biomständighet) fljvjä»a[ta, filint^-afia, 
ert=afia; (biguromäl) \x)x\å'A'i}é, fituii^toimituS. 
Bisam, m. mi^öfi. 

Bisarr, a. erté={ummamen, i^ala, outo. 
Bise, m. jouffo, läjä. 
Bisegel, n. (sjöt.) ^iffu=)3urjc (=cen). 
Bisittare, m. feranStuja, jäfen ('ixen), jäfem^ö, 

Iauta=mie§. 
Biskop, m. )3iS|)a, ))tiöpa. 
Biskopinna, f. ^ii8|)aun-oun?a, :|3ii^^atar ('tta= 

ren). 
Biskoplig, a. :(.ntö:|5aKmcn, :|)tt8^^an. 
Biskopsdrägt, c. ^niétJan^l^ufu (=ivuu). 
Biskopsdöme, -stift, n. f;i^;t3a=funta, I)ill)^a^ 

fmita, :()uö^>a'funta. 
Biskopsembete, n. ^tt§^an=linrfa. 
Biskåpskåpa, f. -mantel, m. :|)ii§|3an=!aa|3)5U, 

!pii§^5aii=ieH)ätti. 
Biskopsmössa, f. I)ii^i^ia. 
Biskopsskrud, m. se Biskopsdrägt. 
Biskopsstaf, m. ^^iiöpan^iiuiBa. 
Biskopsstol, m. (fig.) :|)iié:>.Hiu8; (mindre ofta) 

t3uö^)ann«tutn. 
Biskopssäte, n. :))ttg^annötutii (-men); (b. bo 

ning) ).nt§^an»afunto. 
Biskopsvisitation, f. :|)iie^an=feväjät. 
Biskops värdighet, f. (embete) pn^pan^XnixU, 

pii^pam; (anseende) pii^paiuaxtl^o. 
Biskäl, n. fitpu.fi)^, ft^rjä^ft}!;!, fiivu=aif;e. 
Biskötare, m. inef)tIätS4;oita|vt. 
Biskötsel, m. inef)iIätS=f)DttD, ineI;UäiS={'oriuu. 
Bismak, m. litfa malu, eri mafu, onto mafit. 
Bisol, f. ^3äiti.iän=fal5))t, aurin9on=fa:(.^|.n. 
Bisp, se Biskop. 
Bispringa, v. a. auttaa. 
Bispringande, n. auttaminen, a\>u. 
Bister, a. (om person) anfara, l^trmutnen, tut= 
ma, tt}h), tjrmifäö (={tään), t^rmij; (fig. om 
sak) !atl;a, ftrmatfa, fohja, äfeä; visa sig 
b., nntjottaa, torratlta. 
Bisterhet, f. (om pierson) an!aruu§, ^trmnt= 
fnn§, tuimung, t»j{^i)g; (om sak) fonmu?, 
äfet)§. 
Bistock, m. ftbeS (=teen). 
Bistå, v. a. auttaa. 

Bistånd, n. (lijelj}) apw, (i biskötsel) met)i(äi8' 
)5at[ag (=aan), mettiäiö»))efä. I 



Bisvärm, m. me^tfätö=iafo, metttäiö-jjarttjt. 
Bisyssla, f. fBrjä=ammattt, ft»u=ammattt, f^vjä» 

aötare, fupu^agfare. 
Bisätta, v. a. jyiebä uUaffoon; V^anna 1. l^au» 

bata liHiIi4)autaan. 
Bit, m. (egentl.) fuu4^ala; ^[pt i^ppttxi), i)u 
paU {'-ii\V, fa^^ipale, linla, mnru, ^ala, )ja= 
ianen, fivu, ft^^ale (=een); slå i b— ar, mu-= 
rentaa, ^laloittaa, färfeä; gå i b— ar, mu» 
reta _(=renen), murentua, ^alat)taa, ^^a(ef)tua, 
färfeä; (fig.) läcker b. (läckerbit), Ijertht; 
ijimoittaiia nainen; min lilla b.! I;erttafe' 
ni! den ene är ingen b. bättre än den 
andre, totnen ei ole l^ttuafaan toista pa^ 
rem^i. 
Bita, v. a. I)au!ata, f;auffailla, ^urra, |)ure3' 
fetta, ).>urcnneUa; b. af, I;aufata 1. puxxa 
poxtti; b. till, I;anfai8ta, ^urai^ta; b. på 
kroken, ftjijbä 1. uäl^ttiä oufea 1. fouffua; 
(fig.) b. i gräset, faatua, fuoUa; b. hnfvu- 
det af skammen, ^äun}ftä I;ännän fatfaiöta. 
— "V. n. (om skärande verktyg) pXf^f^a (jt;* 
fin); (om inträngande ämnen) foéfea, tUU-^ 
tua, tarttua (jf^fin); blåsten b— ter igenom, 
tuuli tuutun; tjäran har bitit så in, att 
den knappast mera går ur, tcrlua on niiu 
tarttunut, että tuäfin enää lä^teefään; b. på 
(om f rätande medel o. d.) fir^aiöta, f^öbä; 
brännvinet b — ter på tungan, Jinina fir))ai- 
fee; skedvattnet b — ter icke på diaman- 
ten, tratimo ei [^i5 timanttia; (fig.) det biter 
ingenting på honom, I;äntä ei mifään pa- 
ranua. — B. sig, v. r. pwxxa. itieänfä; b. 
sig fast vid ngt, ^jureuta jt;tiu. 
Bitas, v. d. r;äl)f)l}ä, I;ävf)l}i(Iä, ftäijheftää, uiu« 
l^ata, Jt.ntreffia; vilja b., ^JureffenueKa; (fig.) 
f;är«fää, I;är§fätä. 
Bitande, n. ]()auffaamiuen, ^Jureminen o. s. v. 

se Bita. 
Bitande, a. :^aifea, niul;a, teräii^ä, ))nreira, 

Vnötälrä, ).n8telea\i, :piéitenäö, fovtaiua. 
Bitjenst, f. se Bisyssla. 
Biträda, v. a. auttaa; (gilla) ()i)ircf[iä; (ett 
förbund o. d.) menuä 1. tulia 1. vutoeta 
(4ican) 1. Iiittt}ä (j^fin). 
Biträdare, m. auttaja. 

Biträde, n. apu\ apu=mie§, auttaja, aamiainen. 
Bittals, adv. ))aloittain, ^mlafittain; (om tid) 

UniliStä, fittoiu tältöin. 
Bitter, a. fatfera, atfata, l^aifea, fart^^a8 (»aan), 
I;aifera, fxxpza, fitferä, tiffefä; (om person) 
farfea, foix^a, tuiffa, tuima, ix)if;an?a. 
Bitterblad, n. -näfva, f. (polygonum hydropi- 

per) afan^atar. 
Bitterhet, f. (en saks) fatferuuS, f)aifene, far= 
n?auö; (en persons) fiuffu, mieti»farlvan5, 
irif^aipunä. 
Bitterligen, -ligt, adv. j^aifeagtt, fatfevaött, 

fartoaaöti, faineeéti. 
Bittermandel, m. farn?a8=manbeU. 



5-2 



Bit 



Bittermjölk, f. (picris hieracioides) fttferö. 
Bitterst, a. icke det b — a, ei ix>äf)äätään. 
Bittersöta, f. (soJanum duhnmara) ^juna^foifc. 
Bitterört, f. (aJyssum incanum) fuc=ruot}C. 
Bitti, sammandiaget af: 
Bittida, adv. toar^ain, hjaral^in, atfaifin; i 

morgon b., f;uomei8=aamuna, aamulla xcax- 

I'ain. 
Bituminös, a. maa^nfifaincn. 
Biverk, n. fttt>u=tcfo, fitou=t^e, fuvni=aéfare ; 

fiam=teog. 
Bivinst, f. ftn>U=»oitto, lilä^tvcittc. 
Bivista, v. a. oKa Iä§nä (joöfatin), otta 1. fäi}= 

bä fjcSiafin). 
Bivistande, n. Iä?nä=ctc, Iä§nä=Dlcmtnen. 
Biväg, m. |nrjä=tie, ftivu=tie, VoéfUtie, retfi»tie. 
Bizarr, a. se Bisarr. 
Biändamål, n. fih>u=tartottu8. 
Bjebb, n. se Bjebbande. 
Bjebba. v.__n. I;auffiiel(a, luéfutcITa; (fig.) )p\th 

fää fieitä, Vatl>ate(Ia, ^ai^^ctella, fuula^taa, 

iärfättää, Icr;.^öttää. 
Bjebbande, n. t^auhutta, Iit^fc (=ccn); (fig.) 

)>ai|^attelcn!men, luulagtamincn, Iävi>ättänu= 

nen, Ii.n•^^öttä^nnc^. 
Bjefs, n. fornt, fcrtStimet, bcitötimet. 
Bjälke, m. )>aiffi, orft (=rren), birfi (=rren), 

anfaä (=aan); (fig.) du ser grandet i din 

broders öga, men ej b — n i ditt eget, fina 

näet ratetan h^eljeft filmäéjä, mntta et näe 

malfaa cmac-ia filmäsfäfi. 
Bjelklag, n. crft4erta, birfi=fcrta. 
Bjellra, f. fulfu, fuUunen, falffafa, falffara, 

falffale (=een\ tiufu. 
Bjert, a. beleä, f}cf)talra. 
Bjert, adv. ^eleäf-tt, bchta»a§tt. 
Bjesse, m. urc8 (-ccn); (fig.) f of o mies; en 

rik b., )^of)atta, äweriäS ('ään). 
Bjuda, v. a. (befalla, f öreskrif va) futfua, fog» 

feä, määrätä; (herrska, förfoga ufcer) i}aU 

lita ('tfen), fäl^ttää; Darius bjöd öfver half- 

va Asien, Sariuä fiallttfi i-HtcIen 2fafiaa; 

om jag hade sådana medel att b. öfver, 

jcS minnlla clift jcmmcijet ncun^ct fä»jtet= 

tän.nnä; (bedja att komma) fntUia; b. ngii 
pä bröllop, på middag, fntiua j.futa bäi= 
bin, ^äitväflifelle; b. bort, fram, in, om- 
kring, qvar, upp, i;t, se Bortbjuda, Fram- 
bjuda, Inbjuda, Kringbjuda, Qvarbjuda, 
Uppbjuda, Utbjuda; (erbjuda) tarjota (=oan), 
tarjoilla; b. emellan, tarjota Jräliä; b. pä 
(md kup, auktion o. s. f.) tarjota, bnntaa, 
iifätä; b. öfver, tarjota enemmän; b. far- 
väl, fanca jääf)l}lräi)et. — V. n. b. till, 
tofca; b. emot, oUa h>aétcn=miclic>tä, ilct= 
tää 1. tt)Ifiä; en sådan mat b — der mig 
emot, fcmmoinen rncfa on minnlle njaéten^ 
mielif^tä, ilettää 1. tnlfii minna. 

Bjudande, a. (fig.) ))afoitta>ra. 

Bjudare, m. fntjnja. 



Bjo 

Bjuden, a. fntfnttn; b. gäst, fntfi, futfu^hjic' 

ra8 (=aan). 
Bjudning, f. fntfnmuS; futfu, futfut. 
Bjugg, n. c^ra, otra. 
Bjuggbröd, n. ol)ra4ei^ä, ol^rainen tci^ä. 
Björk, f. foitru; häng- 1. slokbjörk, (betula 

penduJa) rittt^asf oin^u ; masiirbjörk, (b. sa- 

xatilis) tt'iia=foitou; klibb-björk, (b. gluti- 

noaa) ^ie8=foi»u; fjellbjörk, (b. alpestris) 

tnntnri^oilru; dvergbjörk, (b. nana) tt>ai= 

waié^foiiint ; af b., björk-, foiiruinen, fDitt)U=. 
Björklake, m. tci»un=mabala, mattia, malttajia. 
Björklund, m. foilrifto, foiwiétc. 
Björklöf, n. foianm4e[)bet, fcijrun4cljn?ä, fot= 

»un4ef)bcffet. 
Björkolja, f. se Björktjära. 
Björksafve, m. fciivun=jälfi (»Hen), foiwun= 

mäibä. 
Björkskog, se Björklund; (ung och tåt) liimu. 
Björksupp, m. -svamp, m. -ticka, f. foilDUn» 

fäniä, toitt)nn'fää^>ä, jännen=fää;;ä. 
Björktjära, f. fcittiun^terira, töfctti. 
Björktrast, m. (turdus pilaris) fataja^taötaö 

(=aan), f^nti3»ragta8, rätätti»ra«ta«. 
Björkved, m. foiwn^^nu, foin.m=l)alfo, foiwut= 

fet ^^cltto^niut. 
Björn, m. favliu, fontio, cl)to, unert; (fig.fam.) 

Irelfcja; stora björnen (karlacagnen), OtCl' 

n.ia; lilla björnen, iräl)ä otaliga. 
Björna, v. a. (fig. fam.) rcelfca. 
Björndans, m. "farlum^tanSft; far[)u=taneft. 
Björndansare, -ledare, m. fav(mn=tangflttaja, 

far^un-fulettaja. 
Björnfest, m. farf)nn4>eijaiiet, far^un=))ääl= 

lifct. 
Björnfett, n. se Björnister. 
Björnfloka, f. (heradeum sibiricum) ufon^^nitfi. 
Björnfäll, m. farbun^alja, farliun-naljfa. 
Björnfälla, f. fjanijaö (--faan}, farf)un4onfa3 

(=ffaan), farf)nn4ouffu. 
Björnhelsa, f. (fig. fam.) tufeiran tufetua tet- 

\vt\)i, Injan liija tern?etjg. 
Björnhona, f. se Björninna. 
Björnhud, f. se Björnfäll. 
Björnhål, n. (sjöt.) farfm^lä^i (taiu^an mär6« 

ftSfä). 
Björnide, n. favl^nn^Vefä, forjn, 
Björninna, f. cmä=far]^n, naaraS= 1. imifä^ 

farl^u. 
Björnister, n. fari^nn^ibra. 
Björnjagt, f. far^nn=ajo, farf)un=tap^>o, farl^nn» 

metfäétäntö. 
Björnklo, m. far^nn=fijnfi (=nncn); (lotus cor- 

niculatus) maite (--ttcen). 
Björnloka, f. (sitim) forfan=^Utfi. 
Björnmossa, f. (polyfriclmm commune) faii)Un=' 

fammal, fubcn=fammal. 
Björnram, m. farl)nn=fämmen (=nen). 
Björnskall, n. se Björnjagt. 
Björnskinn, n. se Björnhud. 



Bjö 



Ble 



53 



Björnstjerna, f. se Nordstjerna. 

Björntass, m. farl^un^ii^Jälä. 

Björnunge, m. farl;mt4>entu, farf)un4^eniffa, 
ftix1;uit4^oifa. 

Black, ra. (bult pä en f ange) jatfa^il^bet, jana= 
raubat, imnttt. 

Black, a. (;alea 1. f)aleica, ^attatoa I. l^aKetoa, 
»Dtlaffa, ftmo. 

Blad, n. (å vexter och i bok) Ie!^ti; (af bleck 
o. d.) IciDl}; (på åra 1. spade) la^JO, terä; 
(å knif l. såg) terä; (fig-) vända om b — et, 
muuttaa fäl)töffenfä; b— et vände sig, onni 
muuttui; taga b — et ifrån munnen, fauoa 
fuoraan ajatuffenfa; det är det vackraste 
bladet i hans historia, [e DU fauuiin tol)ia 
t;änen t;tStortaSfanfa. 

Bladaktig, a. le^ttmäinen. 

Bladartad, a. Icf)bcu=ta^aincn. 

Bladbas, m. (bot.) Ief)ben=fanta. 

Bladbetäckt, a. lel^bitettl). 

Bladbildning, f. IeI)ben=J)uf;fcaminen; lel^ben» 
muoto. 

Bladbärande, a. Ie^be§tälvä. 

Bläddra, f. se Bläddra. 

Bladfjäll, n. (bot.) i)tlie (=eeu). 

Bladformig, a. IeI)beu=muDtoinen. 

Bladformighet, f. lef^beu^muototfuuS. 

Bladfull, a. lef;teiT)ä, Ie^l»affa, W^bifäé (=!fääu). 

Bladfullhet, f. Iel)tetot)t)8, lefitoaffuu?. 

Bladfäste, n. (bot.) Iebben=juuri. 

Bladgrönt, n. (klorofyll) Ie^tt=ti3el}reä. 

Bladguld, n. re»l)=fulta, lel^tt^fulta. 

Bladgult, n. kf)tt=felta. 

Bladhjul, n. (i qvarn) ^ärfin=rataö (=ttaan). 

Bladhven, m. (calamagrostis sylcatica) af)be= 
faStttfa. 

Bladig, a. leljtiueu, let^ttjafta; liistoineu. 

Bladkant, m. (bot.) tel)ben-'!anta. 

Bladknopp, m. (bot.) IeI;ti=fitauffo. 

Bl&dlus, f. (aphidia) Um, fagfag (=aan), iir- 
ejä, retu, ))uun=täi, metfä=Iube (teeu). 

Bladlös, a. tet)bitöu; (som ej får blad) Ui) 

be§tt)mäti3n. 

Bladmossa, f. se Laf. 

Bladnerv, m. fef)tt=fUDrtt. 

Bladpar, n. (bot.) Iel)ti4>art. 

Bladrik, a. se Bladfull. 

Bladsida, f. (bot.) lebbcu^iuta. 

Bladsilfver, n. kto'q4i^^^'^, Ie[)ti4)0^ea. 

Bladskaft, n. (bot.) lel)tt=ruoti; b. af andra 
ordningen, ruott=[;aara; b. af tredje ord- 
ningen, ruoti=I)aaruffa; allmänt b., emä 
ruoti. 

Bladskaftsfjäll, n. (bot.) ruoti=fortt)afe. 

Bladskifva, f. (bot.) hl)hin4apa, emä4ef)tt. 

Bladskott, n. (bot.) toerfo4cf)ti. 

Bladslida, f. (bot.) tel^tt-tu^J^i. 

Bladsnärp, n. (bot.) fielefe (ffecu). 

Bladsput, m. se Bladlus. 

Bladstam, m. (bot.) ruobile (=ffeeu). 

Bladtenn, n. tero^=tina, Iel;tt=ttna. 



Bladvass, m. (phragmites communis) ruofo. 
Bladveck, n. (bot.) lef)ti=f)an!a. 
Bladvecksstipel, m. (but) I;an!a=!ortT3afe (!fecn). 
Bladvinkel, m. se Bladveck. 
Bladvis, adv. (el;bittäin. 
Bladväxt, f. Iel;ti=fa8h3i. 
Bladämne, n. (bot.) lel^btjS (=!fen). 
Blaggarn, n. -nsväf, m. piitto, foStO, forto, 

icartti. 
Blanco. Fullmakt in b., tval(ta=!irja in bloitco, 

tä^fi icalta^firja.- 
Bland, prep. se Ibland. 
Blanda, v. a. fetoittaa, featii (=faau), fjämmen" 
tää, läfertää, \aata (=faan); (fig.) han för- 
står att b. sina kort, Iiän f'l}Uä tailti fou^ 
fut 1. juonet tuntee; b. sina tårar med en 
väns, ottaa ofaa ^gtäiiiänjä fnruun; b. bort 
korten, fierrellen )>etttää afian oifeata Iai« 
taa; — blanda sig, v. r. fetaantua, je!au= 
tua, r^[jti)ä (i{)!in). 
Blandad, a. fefaincn, [efalaincu, fefanainen; 
eri (mdekl.), erilainen, toifenlainen, monen» 
lainen; b. ägodelningsrätt, ^(;bi6tttni)t maan* 
ja!o=oifen8to. 
Blandande, n. fefoittaminen, felaaminen, I;äm= 

mcntäminen, läfertäminen, jafaamtnen. 
Biandbröd, n. fefa4ei^ä, furi-oe^ei^Jä. 
Biandfoder, n. fefali. 
Biandkorn, n. se Blandsäd. 
Blandning, f. fefoituS, f)ämnieun^g, l^ämmin» 

ii, fiämmeffi, fatauS. 
Blandsäd, f. fefuli, fe!a=ioilja. 
Blank, a. firfaS (»ffaait), fiiltälfä, Iäiff^tr>ä, 
lDälMl)U?ä; b. värja, :tJaIjaö mietta; b— t pap- 
per, firjoittamaton 1. ).nif)ba8 :t5aVeri. 
Blanka, v. a. lanfata (=Haan), hiÖo§taa,^ol^= 

battaa; :|5uf)bi8taa. 
Blankard, se Brankard. 
Blankborste, m. lanHi^arja, ^oI)batin (=tti= 

men), ^mljbigtin (=men). 
Blankett, m. lanfetti, ^aino»»r»äUnen :|3aperi. 
Blankhet, f. firtfang, fiiltäh)äifl)i)8. 
Blankläder, n. tutto=naI;fa, fiiio=na^fa, fiiltä»- 

toä na^fa. 
Blankläderssföfvel, m. fiifto^aa^aS (44>aan), 

iantlu\aapa?: 
Blanko, se Blanco. 
Blanksmörja, f. IanIfi=tooibe (=teen), !ii(to» 

»oibe. 
Blankt, adv. han drog b., l)än fiftjatji mie* 
fan; (fam. o. pop.) b. omöjligt, aiwait 1. 
if)an 1. :^eräti ma^botoitta. 
Blasfem, m. -femi, f. f)crjau8. 
Bleck, n. farta, läHi, leföt?, ^etti. 
Blecka, v. a. (barken på träd) toloa, foiot(| 
(=Oan); (hugga skåror i träd) f)UOltaa. 

Blecka, f. f)uote (=een), I^uolain (=amen). 
Bleckarbete, n. lätfife^än^teoö ('tfcu). 
Bleckdosa, f. läHi^fotelo, lätfin-afia, lä!!i4oro, 

l(äWi=toufa. 
Bleckning, f. fctotnö; l()ucttamuö. 



54 



Ble 



Bli 



Blecksaker, f. pl. Iäfftfe^än=teoffia. 
Bleckslagararbete, n. Iäffife^än»t^ö; lätfi- 

fe))än4eo8 (»ffen). 
Bleckslagare, m. Iäfft=fe^>))ä, ^eltHe^J^^ä. 
Bleckslageri, n. (stället) Vå.ll\\z'\>'ÅXi.'ti)i>{)l\t>m 

(=een); (färdigheten) Iäftife^3än=taito; (arbe- 
tet) Iäffiie|5än=tlj!5; (skrået) läffi^fe^ät, Iäffi= 

fc^än^ammattifunta. 
Bleckvara, f. tät!ife^3än=teo6. 
Blek, a. Jvaalea, icaafaffa, tvaaletBa, roaleimut, 

fati^ea, falirea, fatoaé (=aait), !al»einen, tel» 

meä; (matt, dunkel) f;tnteä; (urblekt) f)aiett>a. 
Bleka, v. a. toakista (=fatfen), ttjaicntaa, iKixa' 

leiitaa, iraali^taa, n^aalelvotttaa. 
Blekaktig, a. fallnafta, Itiateaffa. 
Blekande, n. ttjalfaifemmen, njalentamincn, 

ttaakntaniincn. 
Blekare, m. -erska, f. »»alfaiftja. 
Blekblå, a. >vaalean=fininen, finertölrä. 
Bleke, n. -plats, m. -eri, n. toalfaifu4''ciiffa. 
Blekgrön, a. i»aalean=lt>tf)eriä, tt.nf)evtä»t»ä. 
Blekgul, a. feltatfen iraliDatfa, !et(at)tah.m. 
Blekhet, f. fatocuS, hjaaleuö. 
Bleklagd, a. tvaalea, föaalaffa, !al»ea, fat- 

luatfa. 
Blekna, v. n. luaaleta (»nen), »tJaattStna, Uhi= 

leta (»nen), iraljefjtua, toatjeta (»tenen), tal» 

hjeta (»nen), taltrettua. 
Bleknande, n. iijaateneminen, luaalistuminen, 

»aleneminen, nvilfeneminen, talirettnminen. 
Blekning, f. icatfaistn^, n.>aalenmtö, »valen» 

nu«; (hnthet) jvalfcuö. 
Blekröd, a. n3aalean»)3nnainen. 
Bleksjuka, f. -sot, m. täl»et^ö, tateetuS. 
Blekställe, n. se Bleke. 
Bleksvart, a. Ji^aalean»nni8ta. 
Blekväpling, m. (trifolium hjbridum) ^.ninev» 

tt»c»a!pila. 
Blemma, f. nä^^ii), näH''i}Iä, ni)V^t), ni)V}Ji}Iä, 

ni)5:t3uta, na^n, nägti}, inailuiva. 
Blemmig, a. nä^^l^tnen, nä^i^njläinen, nli).''^''l)i» 

nen, mj^J^JtjIäinen, nä^tt}tnen'. 
Blessera, v. a. fjaaircittaa. 
Blessur, m. I^aatiHi. 

Blick, m. fi(mät)S, ftfmännös, tatfal;bne; (upp- 
syn) tatjanto; kastade en b. åt dörren till, 

tatfaf;tt onkeen ^^äin. 
Blicka, f. (braxenpanka) Iaf)na»Iiin, »litutfa, 

»litturt, »jjafnrt, »^.mrtti. 
Blicka, v. n. t^eittää 1. hicba ftlmäniä (jf)» 

tin) tatfoa, tat|al;taa, ftlmäta; (blixtra) iint» 

talttaa, hjilat^taa, leimabtaa; (titta fram) piU 

tietää; (blinka) iöteä filmää; (otn silfcer) 

tiiltää, :^oI;taa. 
Blickeld, m. falama. 
Blickning, f. (om silfver) tiiltäminen, f)cl;ta 

minen. 
Blicksilfver, n. tiitto^fjO^JCa, t)of)tc»I)C^^ca. 
Blid, a.Iem^cä, te^3:peä,le|)^3iä§ (»ään), lento, len» 

tof a, avmaä (»aan) , tauota, taulat ea, laufaci ; 

(om väder) iani)a, foipea, fnojainen, fnnnncn. 



Blida, f. fnoja, furt>i, IaHt)a»itma. 

Blidhet, f. lempeDS, IeiJpel)§, laubfenö, (aufinnS. 

Blidka, v. a. licUljttää, I;etti}tetlä, Ie^.n)ttää, le» 
^.njtellä, f;eitentää, foicittaa, fncfittaa, fucfitel» 
la; b— as, v. d. Ielp^Jl)ä, Iou(;tua; han lät sig 
icke b — s 1. han lät icke b. sig af våra 
böner, pn et le^^^t^ni^t rnfcutft^tamme. 

BHdkande, n. {)el(t)ttäminen, l;eUl)tl)S, Iepl}ttä» 
minen, Ie))Utl)§, Ie^t)tteleminen, founttaminen, 
fohjitnö, fuofittaminen, fnofitn^. 

Blidkelig, a. Ie^3))t.)inen, le^-^V^ifä, lepi}(Iinen, 
fuo^ea. 

Blidt, adv. lempeästi, Ie^^^^eä§ti, armaaSti, fnc» 
^ea^tt. 

Blidväder, n. se Blida. 

Blifva, v. a. 1) tufla, nuutttna, mennä, tään» 
t^ä, rnireta (=vean), jontna, ^.niä^tä (jctfitin); 
jag blef riktigt ledsen, citein mieleni me» 
m ^al;affi; b. sin egen, päMtä omatfeen; 
blif min vän, vupea minnn l)'StänHifieni 1. 
cle minun ^Stäniäni; b. rik, tulla vitfaatfi 
1. rita^tna; b. fattig, mennä (icke tuäa) 
tc^l;ätfi 1. ti3^f)tt;ä; b. gul, gammal, stor, 
lång, herraktig, främmande o. s. v., tel=> 
lastua, föanl^eta (»nen), ifota (»nen) 1. jun» 
veta (»nen), ^itfetä (»nen), ftervaötua, Juie» 
raötna j. n. e.; af mindre kan man ock 
b. tokig, iväl;emmi§täfin ivoimme joutua 
finltuffi; det blef intet vidare af den sa- 
ken, ei fiitä aftasta fen totuemv^aa Iä()tem)t; 
hvad har det blifvit af honom? mitä mic8 
f;äne«tä on tuttut? jag vet icke, hvad det 
skall b. af allt detta, en tiebä miffi taitfi 
nämät nnelä muuttunee. — B. af, utaf, 
tulla toimeen 1. tet)bi)tft, ta^)af)tna, mennä; 
det blir rakt ingenting af med den saken, 
fe afiaei cnfinfääu tute toimeen; hvad skulle 
väl b. af, om . . .? mitä(;än ta^afituifi, 
jo8 . . .? jag vet ej, hvar han blef af, 
en tiebä mit;in!ä I;än meni 1. tatofi. — B. 
af med, IpääStä (jStfin); i trängseln blef 
jag af med mitt ur, tungotfeSfa ta^^^afin 
tVUoni; om man blott blefve af med lätt- 
jan, jo8 traan laiefuubeSta n^allan faifi; 
det blir ingenting af med den saken, fiitä 
afiaöta ei tute mitään. — B. efter, jääbä 
jätteen, jää^n^i; (i täflan) titpiv^tt^ä; (fi^-) 
du blir efter honom 1. blir honom efter 
i ädelmod, jalc»mielifi)i)be§fä fina et ole 
{)änen ipevtaifenfa 1. fina et n?ebä i»ertpja 
l;änen fan^fania. — B. efter med, jääbä 
tata»j.\ajutle; han blef efter med sitt arbe- 
te, t)äu jäi tata»|3ajutte tliöc^iään; han blef 
efter med sin betalning, bäu nMin^l)tti mat- 
fuanfa. — B. ifrån sig, tiit;etä (4;tencn), tii» 
nmStua, innostua; (af hännjckning) i^aé» 
tua. — B. om intet, mennä mitättömätfi; 
don saken blef om intet, fe afta meut mi= 
tättömätft 1. fii^en fe afia raufefi. — B. till, 
muuttua, tulta, tet;bään; fi)ntt)ä. — B. till 
sig, (af f/lädje) ilaf)tua, (af skrämsel) fäi= 



Bli 



Bl 



55 



fäf)tää, fätfä^ttjä; (af fruktan) ^setjäSt^ä, o 
s. v. — 2) !eStää, ^H)f^ä, jääbä; hans minne 
blifver, Itänen inuistonfa fegtää I. :|.n)ft}t) 
taitlvan; Schleswig blir alltid ett tviste 
ämne mellan Tyskland och Danmark 
@(^fe§tt)tg aina \!\)\\)\) viita=ameena ©afjait 
ja 2^an§fan HHilillii; han är och blir städ 
se ädelmodig i sina tänkesätt, f)än ClI ja 
cn aituan cleuia ja(c=mie(inen ajatufftsfau 
fa; b. hemma, jääbä fetta 1. fctitn; han 
blifver (diijer) länge, I)än lini^nit? famiHin; 
b. på platsen, jääbä 1. Udtwix fota^tentäKe; 
det bhr oss emellan, fe olfooit metbält fe§ 
fen 1. feöfenämme, älä fano felfefään; blif 
mig ifrån lifvet! ä(ä tule minua lä^eHe 
anna nttnun oUa vanf;a6fa; menfäät 1. ^i5t 
ftfäät matfoUiinne ; lät b. det der! anna 
tuon oCa 1. älä foSfe tuotjon; vill du icke 
så lät b., JDS et taf)bo, niin ole taI)tDmat 
ta; han blef sittande, stående, [;än jäi '\?>- 
tuaHeen, fetfoaUeen 1. fetfaatteen; dörren 
blef på vid gafvel, oiin jät fe^JO^felädcufä. 
— B. borta, jääbä |?oi§, oUa tulematta; 
han blef borta från sammankomsten, I)än 
jät ^oi§ fcfouffeSta 1. ott fofouffeen tule 
matta 1. ei tuCut fofouffeen; han for till 

sjöss, men blef borta genom skeppsbrott, 
f)än Iäf)tt tnereUc, mutta joutui I^nffaan 
]^aaffi=vifon fautta; han blir länge borta, 
l^än tuit^n^i) fautoan ^>oiSfa. — B. hos, jää= 
bä (j.fnn) tt)fi.>; felet blir alltid hos honom, 
jnifa on ätna fjänen ^niofelfanfa. — B. ifrån, 
oHa (j^ftn) foSfematta; jääbä (j.ftn) faa= 
matta; :|3ää§tä (j^tfin). — B. igen, jääbä 
jäliHe. — B. inne, jääbä fifälle 1. ftfään; 
jääbä fetta 1. fctiiu. — B. när, oleétetla 1. 
ofeffia (j.fun) tt}fonä. — B. på hälft, jääbä 
fe§foifeffi. — B. qvar, se Qvarblifva. — 
B. uppe, jääbä iDatuieelfe 1. iratoeifle. — 
B. utan, jääbä (j.fin) faamatta; b. utan 
vård 1. b. på slarf, jääbä f)u((}aivaf(e 1. 
l^unnifolle. — B. ute. se Uteblifva; jääbä 
Vöffi nios. — B. vid, t^;t}ft}ä (joSfaftn); tror 
du att han nästa år får b. vid sin syssla? 
uSfotfo että {)än tulelcana touonna faa )f.\y 
\tl'ä. UHvaSfaufa 1. faa :).ntäa iDirfanfa; må 
det b. vid det gamla! :|)l)fl)föi)n entifellään; 
det blir dervid, mifä on janottu on fanot= 
tu; niin fe fummtnfin ta|3a[;tuu; jääföön 
fiffenfä 1. filteufä; fitä en »oi auttaa; fiitä 
en fjuoli; det får b. dervid, (i handel) men» 
föiju fit^enj)tntaan. — B. illa vid, ^eljäé= 
t^ä. — B. åter, b. öfver, jääbä jältfle; den 
ätande gör ej afseende på hvad som blir 
öfver, et ft)i3}5ä jääkää fatfo; b. öfver nat- 
ten hos någon, jääbä j.fun tt)fo tjöffi; han 
ämnar b der öfver helgen, vintern, f)än 
oifoo ftellä irtettää ju()Iaa, tatoea. 
Blifvande, a. (som blifver) tuleipa; (som för- 
Uifver) feetötvä, )5V[l-)»l?«- 



Bliga, v. n. muIfoiHa, mulfaitta, muljoltaa, 
muIjoteHa, tirftStellä. 

Bligande, n. mulfoilemiuen, mufjotteleminen, 
tivfiöteleminen. 

Blind, a. (om menniska 1. djur) fofea, näfe= 
mätön; göra b., fofentaa, foftStaa; blifva 
b., fceta (=fean 1. =feueit), fofcntua; (fg.) 
han är b. för sina egna fel , f)äu ei näc 
omia »tfojanfa 1. l^än ei l)uoIt cmiöta nji» 
ot^taufa; det kan en b. se, fe on ^elp))0 
Vmraärtää, fen näfce fofeafin; man måste 
vara b. för att ej märka det, fe Ul)t on 
fe^ofeteä, fe tt^t on jofaifeu fäfitettätuä, 
fen näfifi fofeafin; (om saker) näfi^mätön; 
b— t skott, ruutt=amf)uma (ifmau fnobitta 
eli f^anlitta); b— t alarm, :|.>ettl)mt)8n-l)mäf* 
fä; b— t angrepp, tl}()jä rljntät)S; (fig.) b. 
lydnad, ef)boton fnutiatfuuS; b. ärelystnad, 
järjetijn 1. rajaton fuuniau4;imo. 

Blindbock, m. (person) foffo; (lek) foffoifitta 
cIo; leka b., oM foffotftCa. 

Blinddörr, f. n>aIe=on.n, faIa=ollM. 

Blindfödd, a. fofeana fvntt)ni)t, fl?uuljftänfä 
fofea. 

Blindföuster, n. toafe=affuna, ivalenffuna. 

Blindhet, f. fofeuS, näfemättijm^^. 

Blindhugg, n. tt){)jä Itjömä. 

Blindklippa, f. fala=fari, fa(a=fuoto, um^.n=fari, 
uut1.n4uoto, ^)uta. 

Blindknut, m. um^i=folmu. 

Blindlykta, f. \a{o.4ii[}i\). 

Blindmynt, n. fufunut 1. merfitöu xo^a. 

Blindnässla, f. (lamium album) ivalfea ptl^- 

^n; (galeopsis)^ l^itfife (=ffeen). 
Blindrote, m. rtltii=auffo. 
Blindskott, n. se under Bhnd. 
Blindskär, n. se Blindklippa. 
Blindsäd, m. se Slösäd. 
Blindsöm, m. fafa=ommeI (4^efen). 
Blindt, -vis, adv. umf3t=ft(min, jJtmeän ))ät^in 

1. :|.nmetn i?t\\\n, fift^foft, liiwin taatoin; 

skjuta b., amjjua :>jaIjaaKa runtt4attngilta; 

(fig.) umipi^äin, umiJi=mä(;fääu, um))t=tof)» 

foon. 
Blindtarm, m. (anat.) um)Ji=fuoU. 
Blink, m. rä)3ä^b^6 1. rä).>ät}ö, rä^jfä^b^S I. rä^' 

fät)§, iriilal;bu§ 1. totlauS, tr>ittta^bu§, :t)iirama; 

i en b., ijl^beöfä tcilauffeSfa, ftlmänn'äpät}ffeg» 

fä; på b— en, toifauffelta, tuoSfa :|}aifa8fa. 
Blinka, v. n. rä:päl)tää, räpl)ttää, ripfuttaa, 

:|3ilf uttaa, toilfua, totlfaiöta; (som ett tecken) 

iéfeä fifmää (j.fnHe). 
Blinkfyr, m. »ilffu^majaffa. 
Blinkning, f. rä^^t^S, ri^jfutuä, :>.n(futu3, XQ\U 

futuS; ftlmännSfu. 
Blinksuabb, a. se Blixtsnabb. 
Blixt, m. ufon4uIt, letmauö, letmaffa, fafama, 

falanja; på b— en, tuoSfa :|jatfa8fa. 
Blixtfull, a. fiintetmmiaänfä juoftniffi«fa ofe= 

toa, fifa=:|3äi8fään. 



56 



Bli 



Blixtra, v. n. isfeä tutta, teimata (=aan), Iet= 
muta (=uan), letnma, Ietmaf)taa, falatnoita 
(=tien); (fig.) \viial)taa, toiitai)taa, xväVåbtää, 
irältäf)tää. 

Blixtrande, n. tulta iéfeminen, tuleu=i§tu, Ui- 
mabbué; (figO »ilabbuS, icätä^bl}!?. 

Blixtrör, n. 'ufon=nuoIt, uttoien=naIfti. 

Blixtsnabb, a. tulen=>t)ilfaS (»ffaan), eriucmai» 
fen mitat: 

Blixtstråle, m. ufcn^tult, ufcn=nuc(t. 

Block, n. ^ölffn, t«tEä 1. tötfö 1. tuffl}, föt= 
tåk, juf;fura, järtälc, jävtäiö, mel^fäle, möf)= 
färe; marmor-b. , marmeri^järfäte; (meka- 
niskt verktyg) »äfi=^tjiirä, ruf;nia, paulia. 

Blockad, m. (krigst.) :puntv§, fulteisja :|5itä= 
minen. 

Blockarbete, n. (jjop.) (jtjttjin raSfaö tt)ö. 

Blockdum, a. Cl^o})-) tii^män ti}(}mä, Xcäth 
tttl^mä. 

Blockera, v. a. (krigst.) fulfea ('jen), ^itää 
fulfetsfa. 

Blockering, f. se Blockad; iulfei§ia cto. 

Blockfet, a. lväfi=W}aa^a. 

Blockformig, a. (bot.) ^Mjöreämäiuen. 

Blockhufvad, a. (pop-) se Blockdum. 

Blockliufvud, n. (fig-, j}op.) tcUen tellc, lo^ 
mc=t>ää. 

Blockhus, n. (krigst.) ^}UU=lvavu§tu§, ^uu 
ItnUDitUé; (infattning för blocktrissan) \v'i 

Blockläsa, v. n. (fam.) lufea jutma&ti. 

Blockmakare, m. lräfilJ^i3vän=tefijä. 

Blockskepp, n. romu4ai»a. 

Blockstor, a. (jjoj)-) tfäti^^iuuri. 

Blocksvärja, v. n. (pop.) tixcilia julmaStt. 

Blocktyg, n. finunfi, paulia. 

Blockvagn, m. hiovma-rattaat, tijfhjn-attaat. 

Blod, m. &. n. 1) »eri, kppä, tijrmä; (stel 
nad b.) Ijurme (een), buvmetaS (=aan); b— en 
sprutade ur tummen, treri ^uvötut ^^eufa 
Icéta; (fy.) väcka ond b., »i^agtuttaa, jun 
tuttaa, tebtä tiiijtwmättijmätft; med kall b., 
tplmäilä i. raafeaUa föbämmellä; han har 
varm, ung b., bäneéfä en lämmin, nucvi 
tveri; vara af, hafva het b., cUa ).nfainen, 
cUa ^ifa»ixn{;ainen ; fadrens b. flöt icke 
hans ådror, bäueSjä ei ollut iiäu mieltä 
eitä ijän luentoa; törsta efter b., btmota 
(=canj nievta; det ligger i b — et hos ho 
nom. l)än tulcc fufuunfa; med gods ocl 
b., irereflä ja cmaijuubeda; mitt b. bör 
jade koka, sjuda, började komma i jäs 
ning, iverent rupefi fnctiumaan 1. ctin m 
l^aStumaiflllant; komme hans b. öfver ditt 
hufvud! l)änen iticrenfä tulfecn ftnun ;?ää( 
tcft 1. ftnua taivattccn bäncn fuclemanfa 
fe^to; b — et är tjockare än vattnet, cma 
ju!u cma, muu futu irieras; 2) (fg-) fufu; 
han är af kungligt b., bän ou funtntaal 
liéta fnfua. 



Bio 

Bloda, v. n. tBeri^tää, »erittää; (f g.) b. sina 
händer, tef)bä mutl)a 1. murtiata {'Han). 

Blodaktig, a. iveren=näfi5ineH. 

Bladartad, a. iveren=(aatuinen, teerenmoiuen. 

Blodbad, n. treri^fauna, treren=njuobatu§. 

Blodbestänka, v. a. »eritellä. 

Blodblandad, a. »eren^fefainen. 

Blodbrist, f. »eren=n?ajau§, »erettiJm^^S. 

Blodböld, m. »crt=)>a^fa, n>eri=t>ai)e, njeri=aio8, 
fuisma, äfämä. 

Bloddrifvande, a. »erta^ajaira. 

Bloddropp, n. n?eren4i):]|Juminett, tT5eren=t^3^>u. 

Bloddroppe, m. »eri^^ifar, tr>eri=)3iiara. 

Bloddränkt, a. »ertétctt^, U?erittl)nt)t; (fig.) 
b. land, stad, maa, fau^unft, joSfa palio 

afutfaita en todettu 1. ^>atjo »erta on 

iBuebatettu. 

Blodfana, f. »ert^i^J^Ju; (fig.) strida under 
Christi blodfana, färftä friStin^UJiten UJUOtfi, 
»uebattaa »ercnfä Méttn^uéfon tabben. 

Blodfink, m. se Domherre. 

Blodfläck, m. tveri=^tltfa 1. ^^tltfu. 

Blodfläcka, v. a. teerellä tal;rata (=aan). 

Blodflod 1. flöde, n. ^urmitto, »eren^juoffu. 

Blodfiill, a. irerereä, werellinen; blifva b., 
»erefjti^ä, »ert^ä. 

BlodfuUhet, f. tecrewijijS, fterclli|^ij6. 

Blodfärg, m. jveren=tartöa. 

Blodfärgad, a. »erinen; (fig.) i»eruru§fca. 

Blodförlust, f. ttteren=ttjuoto. 

Blodgirig, a. -girighet, f. se Blodtörstig, 
Blodtörstighet. 

Blodgorr, n. se Blodgår. 

Blodgräs, n. (senecio vulgaris) )3tl^a=tcillatfo. 

Blodgäng, m. ^^unainen tauti. 

Blodgar, n. se Blodvar. 

Blodhosta, f. -hostning, f. n^eri-^Sfä. 

Blodhund, m. »eri=feira. 

Blodig, a. ircrincn, burmcinen, le))i>äinen; b. 
om munnen, fuu hjeriöjä; blifva b., tt)e= 
reätpä, »eritttjä; (fig.) kläda b. skjorta för 
fäderneslandet, txutobattaa toerenfä ifän= 
maan fobaöfa; gråta b — a tårar, itfeä mitä 
fatterim^ia fii^neleitä. 

Blodigel, m. iilt, itliätuen, treri=mato, n>eren« 
imijä, imi=mate; (fig.) fanjan=ra[ittaja; jul= 
ma pariffa. 

Blodighet, f. JreriintiS. 

Blodigt, adv. (fig.) ^irmuifegti, julmasti. 

Blodkaka, f. »eren-matfa 1. =^biu («timen). 

Blodklimp, m. u^eri^fetfarc (=eenj. 

Blodkorf, m. »eri=ma1fara. 

Blodkräkning, f. toeren^cffe (=een). 

Blodkärl, n. iceren^^jefä, teerentie, teeren» 
tiel)^!e (»ffcen). 

Blodlefver, m. treren=maffa 1. »^bin (»timen); 
se Blodklimp. 

Blodlutsalt, n. (kem.) weri--fucla. 

Blodlysten, a. se Blodtörstig. 

Blodlystnad, f. se Blodtörst. 

Blodlös, a. teeretijn. 



Bio 



Bio 



Blodlöshet, f. tvievettc:m)t)3. 
Blodniassa, f. toeri, faittt ivcvt, locre^Stö. 
Blodmjölkiiing, f. U^^CVCU-läbtö. 
Blodomlopp, n. u^ercn^fulfit. 
Blodppiiijiiigar, m. pl. imtrl}a=ra[)vit. 
Blodpink, m. ivevinen hifi I. luivtfa. 
Blodpinkiiiii!,', f. tveven^eittc, liicven^fuicmi» 

ncit 1. =unrtiaii«. 
Blodpiss, m. -pissning, f., se Blodpink, Blod- 

piiikning. 
Blodregn, n. ^uita^abe (-teen). 
Blodrenande, a. n}even4nit!t?k>taum. 
Blodrening, f. ivcrci^l^ubbi^tiu^. 
Blodrik, a. se BlodfuU ' 
Blodrot, f. (puttniilla tormentiUa) rätliHiuä' 

hmlfxilx. 
Blndrotsort, f. se Blodrot, 
Blodröd, a. iBert=^unainen, lrcrt=niöfca. 
Blodrödhet, f. tocrt4nniai)iuK^, ircvtriiötcaö. 
Blodrör, n. (anat.) Uteveu=ticbl)te (^tfccn). 
Blod.sband, n. (fig.) I;euiicIaiuuK^, lufiilaifiiit^; 

höra tiil samma b., f»(la ,l}l)tä lufil^pcraä. 
Blodsdom, m. (jiij.) !uc>lciita = tuomic, WKxV- 

tuomto. 
Blodsdomstol, m. (fig.) tuomio = if'tuiiT, jofa 

iilciu u^a^tc^ cifciitta ja tf^mifvijttä tiunnitfec 

fiiclejnnaii; uievi = tiuMniciétutn, lnvimi=tuo= 

nucii^tuin. 
Blodsdroppe, se Bloddropjie. 
Blodsfrände, n. ivcvcUtneii, fjeiiuolauicu, fufii= 

lainen. 
Blodsfriindskap, f. I;eimc(ai)uu?, fitfufaifiuiö. 
Blodsfvänka, f. itaie=fufulainen, iiaiS^UKrcöi» 

ncn. 
Blod^torvandt, c. se Blodsfrände, Blods- 

frunka. 
Blodsförvandtskap, f. se Blodsfriindskap. 
Blodshäjnd, m. lvevcu=fo^to. 
Blodshämnare, m. irevcn^fc^Staja. 
Blodskam, m. rutfauS, fuhinnitiaif?, fnfon-atlo. 
Blodskuld, f. iveri^iuelta, nmv(;a=)in)lliiin}»?. 
Blodskändande, a. rutfainen, jutu-^nitiaiucn. 
Blodskändai-e, m. rutfa, fuhiu-ittfa. 
Blodsot, ni. Vuna4auti. 
B^odspillan, f. ivcrcn-liniobatiK^. 
Blodspoit, m. ivcrcn=fefainen fi?lfi, lueri^ivlfi. 
Blodspottning, f. ioeren=ivlf»?, K>ereu4i?lfenu= 

nen. 
Blodspriingd, a. vocri^tälvä, »crinen; jrcritti}» 

ni)t, iöfnincu. 
Bk>dspär, n. tvcrtieu jatan jälti; ivevtfct jäljet 

1. inevfit. 
Blodsregeiing, f. t)ivmu4;aKitU§. 
Blodstallning, f. (oin hästar och liosknjjgdjnr) 

se Blodpinkning. 
Blodbten, m. :tjuna4ii»i, ^5nna4iitii. 
Blodstiila, f. se Blodrot. 
Blodstillande, a. tveren^ajettiTwajlvercn^fulfetim. 
Blodstillning, f. ttjeren=aietu§, ^fcvcu^nltenii» 

nen. 

Sretiskt-Finsht Le-rilxcm, 



Blod-tinn, a. Uunx^tä :|>aiimiHa, ivcre^tä tät)* 

tcKiincn. 
Blodstinnhet, f. U'cvi=täl?teläi)l)t)?. 
Blodstockning, f. n^evcu lulfeutumtncn. 
Blodstrimma, f. »iHn-i-jiiLMit; naavnia. 
Blodstrimmig, a. Jrevi juoninen 1. jucneöi» 

uen, n>evi-jncnniincn. 
Blodström, m. ffiy-) li''cri=1xnvta. 
Blodstiinka, v. a. ivevivtää, viiic^h^ttää )i>eriin. 
Blodstänkt, a. u^cviij|ä i>lciua, lierinen. 
Blodstörtning, f. ivcvi-fobtaui?, ivcren^f^tftj. 
Blodsugare. m. ircvcn^ntijii, jältiijii; (fig-J se 

Biodigei r/i/-; 

Blodsutgjutelse, f. iveien=lintot>atHS, 
Blodsvall, m. iiievi4öhiincn paxtUx. 
Blodsvett, m. it^erincn ^tfi (f;ien). 
Blodsyulst, ni. Jocri^^al^fa, lven4^aiic. 
Blodsår, ji. irevi^liaaiva. 
Blodtoppar, ni. pl. fsawiywiso; 6a offidnalis) 

^>cl;ian In|>t)ic. 
Blodtoppsört. f. se Blodtoppar. 
Blodträ, n. ).>nna4nut, irevi^nm. 
Blodtörst, f. uieien^Ijimc, Uiercn=jano, )i)cv'i= 

ivinnua. 
Blodtörstig,, a. UKn'cn4)inn.nncn, u^erta fjttnoa- 

iva 1. jancaam. 
B'odiörstig!iet, f. se Blodtörst. 
Bloduttömning, f. )vercn4aSfu. 
]];od\ar. n. iveri^un^Jtva. 
Blodvassla, f. -vatten, n. n>eri=)oefi (=ben). 
Blodvite, n. (Ingt.) ivcvi^naarma, U'evi=f)aatt»a. 
Blodvittue, n. ivevi=tobii5taja, nuul;an=tobi§' 

taja; ntavttl)l)n. 
Blodåder, f. nun-i=inont, lav^hi^inoni. 
Blodätande, a. iverta ft)Lnvä. 
Blodätare, m. t^^eren=jt}cjä. 
Blodört, f. se Blodrot. 
Blom, se Blumma. 
Blomartad, a. fuHanvainfU, 
Blomax, n. (bot.) lufmMabtä. 
Blombildning, f. hitfintinen, fufoistuminen', 

(om säd) I;ettminen, f^ebelnuntjcmincn; (i^jelf- 

va bhmmian) futfa. 
Blomblad, n. (bot.) faHa4eI;ti. 
Bloniborst, m. & u. se Agnborst. 
Blombräm, n. (bvt.) terä^reunuS. 
Blombukett, m. iuffa=ftel)htva 1. =fimV'|.m. 
Blombärande, a. (bot.) fnfallinen. 
Blomdoft, n. & m- hiKa=tct)n; lnfan4;aju. 
Blomfjäll, n. (bot.) Betoc (-peeu). 
Blonitioek, m. (bot.) favja; allmän b., cmä= 

farja; enkel b., favjnfta; sammansatt b., 

favjaSto. 
Blomfoder, n. (bot.) luev(;c; yttre b., ulfo-^ 

irevfio; inre b., fifä=)rcrl;c. 
Blomfoderblad, n. {bot.) )xzx\}t!Åi\}{\. 
Blomfoderfjäll, n. (bot.) nierl;o4)elme. 
Blomfoderskal, n. (bot.) Iver^io-afana. 
Blomform, m. fufan^nuioto. 
Blomformation, f. se Blombildning. 
Blomformig, a. fufan^mnotoinen. 
8 



58 



Bio 



Bio 



Blomfiö, n. SO Blonisterfrö. 
Blomfäbfe, n. (l,ot.) MUÅo.\\\, futfa traifi. 
Blomfästninir, f. (Inii.) fiifaii Eaniicituct. 
Blomglandei, m. (Iint.) filfia -iiIkMU, tllffa 

Blonigyttiing, f. (hnt.) !uffan-V}(;mä. 

Bloniholk, m. (bot.) fe[;tc. 

Blomhiifviul, n. (Imt.) nH}fevö. 

Blomhylle, n. (bot.) fc(;ä; inre b., fifiti?4cbii; 
yttre b., uUo=fe()ä. 

Blomhalk, m. se Blomhnlk. 

Blomliänge, n. (bot.) fiitta=rV^iä(e. 

Bloinhölster, n. (bot.) fctclo. 

Blomhulstersf.iste, n. (bot.) fctclos^jcfiju?. 

Blomkalk, m. (bot.) hi(.ni. 

Bloiukalksborst, m. (bot.) fnjMufufaiteil. 

Blomklase, m. (but.) terttu. 

Blomknippe, n. (bot.) iviubfo. 

Blomknopp, m. (bot.) fiitaii^HMmi, fitffa-|'il= 
mtffo. 

Blomkolf, m. (bi,t.) VuifcU\ 

Blomkorg, m. (bot.) fcip^nlc, tittac-to. 

Blomkrans, m. (but.) ficljfliva; se Blomster- 
krans. ■ 

Blomkrona, f. (bot.) terä; .-ambhulig b., \)\)- 
bt§4cl)tineu terä; fribladig b., eri4cl)tiueii 
terä; tili en del fril)ladig, tili en del sam- 
bladig b., eVä=wl;tiueit terä. 

Blomkruka, f. futfa=aetia 1. -ruiiffii. 

Biomkäi, m. luffa^aali. 

Blomlik, a. se Blomformig. 

Blomläpp, m. se Blombräm. 

Blomma, f. tutfa, fuffanen; (i a.r) kbclmä; 
stå i b., fuffia; konstgjord b., tefo^fuKa; 
(fig.) b. i ett ägg, niunait ru^jfea; b. pä 
en böld, ^jaBan filinttfc; din syster ur i 
b — n af sin skönhet, fifarefi cit [)cmVeim= 
mällänfä; din kusin dog i sia b — a, i sin 
ålders b., i b— n af sin ålder, i ungdo- 
mens b., ferffufi tucli fiifotétauHitta iäUäu= 
fä 1. ifäujä I;citecllä 1. tiifciftiifjcx^iauia; 
hans fader är ännu i b — n af sm ålder, 
Itänen iiänfä en irtefä täi}bee|ä ifänjä fi:= 
foiétutfeéfa; b— n af ridderskapot hade dit 
församlats, rttartötcn ^.^arat^iöto cU finne to= 
focntununna; han är b— n för alla dan- 
sörer, f)än cu mitä ^^ar9atm^na tane^fijoita. 

Blomma, v. n. tuftia, fufoi^taa; (om säd) 
^etiä, I;ebetmöitä (=tfen); b. om, fuftia tctö- 
tain; b. ut, fuloiötua; (jig.) vattnet b— r, 
»refi märfii. 

Blommande, u. se Blomning. 

Blommera, v. a. (vid oä/ning o. s. v.) hu 
fittaa. 

Blommerad, -mig, a. htfifaä (-ttaan), hifitettu. 

Blommering, f. futittamiiten; fcriötuö=tutat. 

Blonimist, c. !itfan--rafa§tajia; te!o=futfaiu >val- 
mietajo. 

Blomning, f. fuffiminen, Iu!oi§tUé; (sädens) 

tjitimmn, l;ebclmöitfeminen; (vattnets) mär» 



fiuiincn; 0ig.) hans dotter är nu i sin b., 

bänen tt^ttärenfä on nijt fauniimntaCanfa. 
Blomningsperiod, m. se Blomningstid. 
Blomningssätt, n. (bot.) httotétu?. 
Blomningstid, m. !ltffima=aifa; (sädens) f)Ctimä= 

aita, i;ebelmän = aifa; (jig.) {ufoiStuömita. 
Blomnystan, n. (bot.) ^.mUerc. 
Blomparterr, m. se Blomsterparterr. 
Blompip, m. (bot.) terä^nlli. 
Blompotta, f. htffa=av^tia 1. )icttu. 
Blomqvast, m. C^o/.; buiötUc; se Blombukett. 
Blomqvist, m. se Blomstjelk. 
Blomrik, a. se Blomsterrik. 
Blomruska, f. tuffa=fimppu; (bot.) se Blom- 
vippa. 
Blomsamling, se Blomstersamling. 
Blomskaft, n. (bot.) futfa4^erä. 
Blomskärm, n. (but.) futJJUé; yttre, inre b., 

u(lo=, ftfä'fnoju«. 
Blomskärmsblad, n. (bot.) fuejuS4c]^tt. 
Blomskötsel, m. se Blomsterskötsel. 
Bhjmslida, f. (bot.) tUp^i. 
Biomspindel, m. (bot.) fuffa=ivarfi, Iaf.\rffo. 
Blomspira, f. (bot.) {;artfo. 
Blomstam, m. (bot.) se Stängel. 
Blomster, n. tuffa, fuffaneu; fori?tuS4uffa. 
Blomsterartad, a. fuffamatncn. 
Blomsterband, n. fuffa = fibe, fuffa^fiemura, 

futfa=lxn)i>. 
Blomsterbeströ, v. a. se Blomstei'strö. 
Blomsterbindel, m. fu!fa=feVpeIe (=een) I. irviJ- 
Blomsterbukett, m. se Blombukett. 
Blomsterbädd, m. se Blomstersäng. 
Blomsterbägare, m. fuffa4nfari. 
Blomstei bärare, m. -rerska, f. !uffaiu»fan» 

taja. 
Blomsterdal, m. (poet.) fuffainen cnelma. 
Blomsterdoft, se Blomdoft. 
Blomsterformig, a. fufau=muotoiueu. 
Blomsterfrö, n. fufau-ftemeu (=uen). 
Blomsterfält, n. fuffa»feto. 
Blomstergirland, m. se Blomsterbindel. 
Blomstergudinna, f. fuffa=juma{atav (=ttaren), 

fufatar (»ttaren). 
Blomstergärd, ni. tuffa=tarl)a. 
Blomsterhandel , m. futta'faup).''a. 
Blomsterhandlare, m. -lerska, f. fuffain»fam)= 

fjiaö (=aan), futfa=tauvpia?. 
Blomsterkedja, f. (Jig. o. poet.) fuffa^^Hntja. 
Blomsterkuippa, f. fuffa=fiinp).nt. 
Blomsterknopp, m. se Blomknopp. 
Blomsterkorg, m. fu£fa=fori, futfasfef^fa. 
Blomsterkrans, m. tuffa = fiel;fura 1. -fej-^^ele 

{-'ten). 
Blomsterkrona, f. fuffa=fruunu. 
Blomsterkruka, f. se Blomkruka. 
Blomsterkunnig, »kännare, m. fuffain=tuutija. 
Blomsterkunskap, f. -kännedom, m. fuftaiu- 

tunteniinen. 
Blomsterland, m. fuffa^maa. 
Blomsterlik, a. se Blomsterformig. 



Bio 



Bio 



59 



Blomsterläger, n. (puat.) tuffa liniobc (-teen). 
Blomstermossa, f. (aplachnum) ruuuu-iamuial. 
Blomstermälare, ni. tiifauäiiiaafavi. 
Blomstermåleri, n. fufan=niaalaanuueu. 
Blomstermålning, f. fufau=maalauS; filfait= 

maalarin ammatti; fuffa=taulu. 
Blomstermånad, m. ,toutc=fnn. 
Blomsterodlare, m. !fntau=^linlielijä. 
Blomsterodling, f. tntan-n^iliefl;ö. 
Blomsterpark, m. fuffametfi^tii. 
Blomsterparterr, m. tnfanfa§iratnö=paifta, fnf- 

fa^^avtervi. 
Blomsterplan, m. fuffa fcnttii. 
Blomsterplockare, m. -kerska, f. fnfan^Hnmiia. 
Blomsterprakt, f. fntfa-foveUi^. 
Blomsterpryda, v. a. fntiKa fauuiötaa 1. !d- 

riétaa. 
Blomsterprydnad, f. fntfa^fauniétn^^, fuffa» 

foriStuS. 
Blomsterqvarter, n. (trädg.) fuffa^ofa^to. 
Blomsterqva^t, m. se Blomqvast. 
Blomsterrabatt, m. (Irudij.) fuffa-peucscv (=fe= 

ren). 
Blomsterrik, a. fufaö (»ffaait), fuffaifa, fuffa= 

fta täl)nnä clcipa. 
Blomsterrike, n. (poet.) fuffaiu=U>aItafunta, 
Blomstersamling, f. fnfaStC, fuffa^joufto. 
Blomstersirat, ni. fufitn§=fori^tu^. 
Blomsterskötsel, m. fufan=fav^UHttUi^, futan- 

l;oito. 
Blomsterstickare, m. -kerska, f. fnfan^futcja. 
Blomsterstickning, f. fufau-fubelmue. 
Blomsterströ, v. a. fufittaa, fuftlla ft}hwää. 
Blomsterstycke, n. fufta=taulu. 
Blomstersvärm, m. fufan eufi ^ml)feami[e§fa 

feiioäallä ^.•tejäiJtänfä läl^tcani mcl;iläiö4\aviin, 

futfa--mei;iläis^^■^nl^i. 
Blomstersådd, a. futttettu, fnfitcltu. 
Blomstersäng, f. (trady.) tutta favfa, futfa» 

paUta, fuffa^^entfi; (/«'f^Jfiiff^J-lviii^bc (4een). 
Blomsteitecknare, m. !utan=fuii.Hiaja. 
Blomsterteckning, f. fuEan4uaiauci; fuffa-fu» 

hjat. 
Blomstertid, m. fuffa=aifa, !ufoiötu§=aifa, fuf= 

fima>aifa. 
Blomstertrakt, m. fuffa4''aiffa, fuffa^maifema. 
BlomsterträdgRrd, m. se Blomstergård. 
Blomsternrna, f. futfaniuma. 
Blomstervas, n. futfa=af'tia, fuffa^imafi. 
Blomstervän, c. fuffainnMfa^^taja. 
Blomsterväxt, f. fuffa=faSn?i, fuffa=fa§bu. 
Blomsterälskare, m. -rinna, f. fufau^rafaStaia. 
Blomsteräng, f. fuffa^nurmi. 
Blomstjelk, m. (but.) tuffa4Krä. 
Blomstoft, m. (bof) fiite4uUl?. 
Blomstra, v. n. fuftia, fufoiStaa, Icitfcttaa, 

leitfcteHa; b. upp, se Uppblomstra. 
Blomstrande^ n. se Blomstring; adj., fufciS» 

tallia; (jig.) en b. ungmö, aieretvä ucito; 

b. kinder, ^clcivät poéfet; vara i sin b. 

ålder, oUa fufoiétaiDaéfa 1. ^jaraaSia iäsfäufä. 



Blomstring, f. se Blomning; (fij) nu är som- 
maren 1 sin fulla b., nl)t fefii on täi)bellään. 

Biorastringsperiod, -tid, se Blomningsperiod, 
-tid. 

Blomstängel, ni. se Stängel. 

Blomsvalg, n. (bot) fuffa^nielu. 

Blomsvaiis, m. (bot.) )l}ferö. 

Blorasvepe, n. (bot.) fuffa^iparué. 

Blomtofs, m. (bof.) tUpiu. 

Blomtopp, m. (bot.) se Blomspira. 

Blomvas, m. se Blomstervas. 

Blomvass, ni. (btitomus umbellatus) rimpi, jarpa. 

Blomverk, n. (bijgijii. k.) fufitU^^4oriv^tUJi, fu= 
fitufjet. 

Blomvippa, f. (bot.) ri.n)f;t). 

Blond, a. lualtca-tuftaiucu, »vatfcanierineu. 

Blondin, f. Umlfca unnincu nainen. 

Bloss, n. tiili-foitto, iintiu, iotnio; (pg.poet.) nat- 
tens, fistels b., i)öu tijnttilät l."tucl)utfet, tai» 
Ivon fiifuiiHiifct 1. täf;ti)ct. 

Blossa, v. n. leimuta (=uan), roi()uta (ntan), 
öUl)tä (»V^Jlt); b. ujip, se Uppblossa; (om 
kinder) cUa tuli4niuaifina; b. upp, ^unaS» 
tua, pnnel)tna, punat;taa; (fam.) b. och rö- 
ka, se Bolma; — v. a.; b. eld och rök i an- 
sigtet. pa någon , ^nipuSta )5ul;aUaa tulta 
ja fanina jentun filmiin. 

Blossande, n. (eimuamiuen, roi()uaminen; (fy-) 
tnli4ntnaifnu8; (fam.) se Bolmande. 

Blossare, m. se Bolniare. 

Blossning, f se Bolmande. 

Blöt, n. (offer) h)i)tiämincn, Iwlittäntinen, h^i)- 
liti}S, ui^raamincn. 

Blota, v. n. h}i)litä (4än), Ivijlittää, uljxcita 
(=aan). 

Blott, a. alaeitou, paljaS (nian); b. och bar, 
rikaton, rij-Htlceton, (/?</.; anl^iton; b. och 
bar oförsigtighet, )3aljaöta 1. fulaa Waxo-- 
mattcmuutta. 

Blott, adv. ainoa^ti, aincaStanfa, t»aan; den- 
na Hicka anses icke b. för vacker, utan 
äfven för god, tätä tt)ttöä ei aiuoaötanfa 
pibctä fauniina, Mwan I^vnninäfin; b. och 
bart, aincaf^tanfa, ijffinäufä, ei muuta 1. 
muita fuiu. 

Blott, b. att eller Om b., konj. iai)ia, fuiu 
\va<xn, jo§ 1. jal^fa iuaan. 

Blotta, v. a. ala^taa, paljat^taa, riifua; (fiy.) il- 
moittaa, antaa ilmi, paljastaa; olyckan har 
b — t honom på allt,'toUHi ouui on ^äneltä toie* 
ntjt faiffi; (miUt.) jättää [nojelutietta;— b. 

sig; v. r. (a/taga hu/cudbunadeii) ^Jaljaätaa 
^äänfä; jag har alldeles Ij— t mig för din 
skull, finun tä[;te[i olcn tvt^jentän^t fofo 
ral;a=fuffaroni. 

Blottad, a. )>alja8tettu, paljaö (=aan), alas- 
ton; han är b. på vänner och slägtingar, 
I^äneCä ei ole i)ötätoiä eifä fufulaifia. 

Blottande, n. :tJaliagtaminen, ^laljaStuö, alaS» 
taminen. 

Blottställa, v. a. altiStaa; man b — ller ho- 



CO B 1 o 

nom för fara, I)cittälvät 1. jättätoät ^ällCt 
ivaavan altiifft; b. &jg, v. r. l)cittäi)tl;ä (jon= 
fin) altiifft. 

BlottstäUaiule, n. altiötamtiicit, altiitft Iieittä* 
mineii 1. jättäminen. 

Blund, ni. tovffn, tcrfabbu?, nnfal;bu?, uinaf;= 
but^, filman nmmic^tne;. 

Blunda., V. n. tunffua, tLn-fa()taa, torffaitta, f)or= 
tua, nntaf;taa, ninabtaa, elia nnfuffiöia;en far 
b — r ofta för t^in sous la^tL-r, ufcin ifä ei 
fjaiDaitfc Ijcifanfa ^.ml)cita; 1 ui.«mann(ni b— de 
för granngårdens bränvinsbranning, nimtf'= 
mies ci cUut näfcannänfä naapnri>talcn Uni= 
nan^H^tttca; brudgummen b— r för sin bruds 
fel, i)vfä ci pa\K l^nDlcfjcen morfiamcnfa nn^ 
foja 1. ei l;noli m— nfa iinoii^ta. 

Blundande, n. -ning, f. tcvtnnta. 

Blus, m. .|:äällv§4mita, mcffo; (i Inljard) ^>U?ft. 

Bly, n. i\)\\\)ii af b., bly-, h)iii}tnen, Iviji}^. 

Blya, V, a. I^iji)tä (=l)än), Ivijvttää. 

Blyaktig, a. i\)\\\)\\ lavamincn. 

Blyarbetare, m. h)ijiu)cp^'ä. 

Blyarbete, n. h)ijl)=falu. 

Blyartad, a. It)iji)n ta).\tincn, lvijt)n4ainen. 

Blybruk, n. Il)ijl;n-nntfi. 

Blyerts, m. hjijji^^iun, fäv|>än=tilxn, U)l)crtft. 

Blyertspenna, f. U}iil)S4\innä, lvijt)4miä. 

Blyfärg, m. Ii)ijvn=fanva, bavmaan^ini. 

Blyfärgad, a. l;armaan'fininen. 

Blyförgiftning, f. It^tfl} niVvfl)tVv. 

Blyg, a. fainc, uje, njoötcteiva; vara b, fai= 
nostella, ujoilla, iijoötcUa. 

Blygas, V. d. l)äuictä (=Vcän), l)ä\vl)Stellä, fai- 
nogtetta, ujoötcaa, ujotfua, önnäl;tvä, hv- 
nästl)ä; (minua) l^änjcttää. 

Blygd, e. häpeä, t;äi^V•, (fudsluJtiar, mannenis) 
fiittimct, bäptt; (qnnnans) fi^nuvttimet, liä^n). 

Blygdben, n. häpl)>lun. 

Blyghet, f. fainout^, ujcui^. 

Blygjutare, m. Itjijljn-Umlaja. 

Blygsam, a. f;än>eliäS (»ään), taiuc, faSfina, 
ujeliaö (=aan), ujcStelcnM, njeffuaHi. 

Blygsamhet, f. (^älvcliäifvi;'?, taiucuS, ujovMc» 
lenjaifuuiS, ujof)nwaiiuuS, ujcliaiiuuS; af- 
fekterad b., teci?tcnnclti) ujon»?. 

Blygsamt, adv. l;äiveliääv^ti, lainoSti, lo-ip 
naStt. 

Blygsel, m. \)l)?^, l;ä^eä, iMinähbtJx^. 

Blygsellös, a. f)ä)pcämätcu, l;äaivtön, 

Blygsint, a. se Blyg, Blygsam. 

Blyhaltig, a. ll)ijl)u=icfaiitcn. 

Blyhvitt, n. lfl}ijv=muta, hjt^UMlti. 

Blykula, f. a}iji)4unla. 

Blylod, n. h;ijt}4ucti, ll)ijl; ^linc 

Blysnöre, n. lnctt»nnera. 

Blystöpare, m. se Biygjutare. 

Blytung, a. l^ijl)n raöfaö (=aan). 

Blytyngd, f. h)ijt;4^aiuo. 

Blytacka, v. a )3eittää (tattca) h)iji)=petleillä. 

Blyvatten, n. Il^l;4t)efi. 

Blå, a. fiuiueu; (fig.) siä b. diinster för nä- 



Blä 

gon, i ögonen på någon, l)uifaiöta 1. fofai8> 
ta filmat j. tulta; (poet.) det IJla, fiui4a!i (=en). 

Blåa, v. a. ftnittää, finctä (H\in\ 

BlAaktig, a. finenuä, finenni, finenväincn, fi» 
nertänni, finiicn»ivi.M^?a. 

Blablek, a. fini-talpea, fiui->vaalca. 

Blabruu, a. fininu^tea. , 

Blabuk, m. (iin/rtilltis uHyiiivnir) jncluffa, JUO» 

mutta, inoicuffa. 
Blåbär, 11. (iiiijrtillus nupa) mnstitta, mué» 

titaö (4taanj. 
Blabärbbuske,ni.-ii,-. n. mn^^tifta^Kufai* ( aau). 
Blåelse, f. finineu täitfcli)t% fiui-tärttclv^. 
Biaflammig, a. fini^ltcftincn. 
Blalläckig, a. fini^nlffnincn. 
Blafiit, m. .-^e Fiskljuse. 
Blafärg, m. fiui, fini^minc (=ecu), fini=taviva, 

ftni=>XHiri. 
Blafärga, v. a. ftnittää, fiueta (=cän). 
Blafäigare, m. finittäjä, finifen=^aiitaja. 
Blalirgning, f. finittäniineu, fiucäminen. 
Biägrå, a. fiui bavmaa, fini'l;allatt)a. 
Blagrön, a. finilvibcriä. 
Blagibbar, m. (but.) se Blåklint. 
Blågul, a. fini-fcltaincn. 
Blaguld, n. (pulctininium ccurulcum) UUvmcit 

ftni4at»a. 
Blahake 1. Biahakesängare, m. (»jjlcia sue- 

cicii) finiviuta^evttu.^ 
Blåhallon, n. (luhus ccvuius) fini^lBatutfa. 
Blaliallon.'buske, m ftnift)atufta=^^cnlaä (saan). 
Blaliatt, m. (Aucci><a juatensix) ^.nirtc=junri. 
Biåhvalf\et, n. (poat) taiivaan tanfi, iliuan 

tauft. 
Blålivit, a. fiui=>valfca. 
Blåklint, ni. (cenratuea c,ynnus) clD=fauuctfi, 

elo4utla, ruiö-tutfa, fini=tauno. 
Blåklocka, f. (tampdnala rotundifolia) fi^fan^ 

fcllo, f)avatun4;attn, fini fello, 'ia|.^^n4ellc. 
Bläkorp, m. I. Blåkraka, f. (coracias ganu- 

ho fiui-närbi. 
B.äkulia, f. l;ttto, Ijiitcla, lunua. 
B.akunter, m. (aliiunt culg^u;-) ncibon-tieli. 
Bhikal, m. (bi asaicn sabtHk-dJ fini=taali. 
lälaleia. f. tina^aivi. 
Blanies, ru. (juti ii-i cieiu'fiisj fini=tiainen. 
Biåmäla, v. a. maalata (=aan) finifeffi. 
IJläm :rke, n. ^e Blånad. 
BlAna, v. a. finctä (H\in), finittää; v. n. fi= 

nisJtVä, fincvtt)ä; (om nfagsna fbremal) fin-' 

tt)ä (»nut^n), fiutää. 
Blånaeke, m. t^e Grisand. 
Blånad, f. mu^tancma, muctclma, fini-marja; 

b. med bula, fiui=tl)hmV. 
Blångarn, n. -garn;:väf, m. so Biaggarn. 
Blänor, BlHr, f. pl. tap).nirat, rct)timct, tö^^Vt. 
Blåntapp, m. t'é\!\>\), rcl)bin4up^<c. 
BläpoU, m. (asit^r tiipoliiuii) rauta=aöteri. 
Blaprickig, a. fini-lsii^fniucn. 
Blårandig, a. fini=raitainen, fini=jnctrainen, 

fini-jucunfaS (4faan), fini-iriiruincu. 



Blå 



Bl, 



Cl 



Blårig, a. ta^j).ntratnen. 

Blårutig, a. fini=riuitutnen. 

Bläröd, a. fini^Huiainen. 

Blåsa, f. vatfc, hipia, hmla, nM\}, fcUo. 

Bläsa, v. a. o. n. (med munnen) pu\.)na, pu-- 
l)attaa; b. på, f;c[;Dttaa; b. upp, (fylla vied 
luft) ^^lI[)cItaa, inil;t§taa, (drifca uppåt) ^Mt= 
I)altaa iilci^päiii, (tid) ^ni[)ua luatfiata, ini= 
Ijaltamalla )i)tvttää; b. ut, (utdri/oa) pnhaU 
taa lita-}, (klucka) ^^ihaitaa jammiitfttn; 
(um blåsbelijar) Itcl}tca, Itetfoa; (ett instru- 
ment) foittaa; b. pä pipa, på flöjt, på trum- 
pet, i lur o. s. v., £)miuttaa 1. [;utIuteKa, 
inllittää, tcvipettaa, hiKeroita 1. fuHcmotta 
(4)'en) j. n. e.; (om väder och vind) tuufla; 
det b— r fräa nordvest, tltult on fuctceö= 
fa 1. fät) lucteeeta; b. sakta, l)^öf^^i; b. med i- 
lar, ^.ntuStata (=aan), ^>uu§fua; b. upp, 111=^ 
tvätta {-);ii.ai\) tuulemaan, rulveta totvemmaett 
tuulemaan; b. ut. l;eretä (=fcän) tuulemaö» 
ta, l)ajcittaa, färfeä, [ammuttaa. 

Biåsaktig, a. raiou^niiföinen, lu>)lan*näfi5inen. 

Blåsande, n. ^u^umiueu, t>ul;altaminen; lte^= 
tominen, lictlominen; jotttaminen; tuule» 
minen. 

Biåsare, m. ^u^uja, ^ul^attaja. 

Blåsartad, a. rafon=laatuincn, vatcUainen, fu^= 
Ian4aatutneu, fuplallatuen. 

Blåsbelg, m. |jale (=t'een), Ijoltottn (=ttimen), 
Iiel)ctm (»tttmen), liel)bin (»timeu), Itetfe 
(=een), lietfin (=imen). 

Blåsebråck, n. rafEo=tautt. 

Bläsesten, m. rafcu=fhci. 

Blasformig, a. rafou=muototuen. 

Blåsgom, m. (dracocephalum) am^?iaiö»t)rttt. 

Blashjul, n. J)ale=rata8 (=ttaan). 

Blåsig, a. (af verbet Blåsa) tuultueu, tuuli= 
aineu. 

Blåsig, a. (af suhst. Blåsa) näötljtueu, raf{'oi= 
nen, fuplatueu. 

Blåsinstrument, n. ))ut)atlu5=foitin (=ttimeu), 
l^utlu, ^illt, farlut, torrot. 

Blåsippa, f. (anemone hepatica) fini ipucffc, 
fh-ft=ful!a, »tlu=!u{ta, riv?tt=lel;ti. 

Blåsjukii, f. se Blasot. 

Blåsning, f. ^ml;allu8. 

Blasot, m. ftnt=tautt. 

Bläspipa, f. palfeeu4cvun. 

Blåspräcklig, a. [tni4nltfuiucn. 

Bläsprängd, a. ftnt=firjawa. 

Bläsranuukel, m. (batrachium sceleratum) {u^' 
ta=lätftu. 

Biåsrör, n. (kem.) jucttD'i>ilti; ^ntl)alluö4nl(t. 

Blåsrörsläga, f. (kem.) juottcpiUut licota; yttre 
b., juotto|.nlltn4teefau vcuna; inre b., juct> 
to^nllin4ie§!an f^bän. 

Blåst, m. tuuli. 

Blastarr, ra. (carex acuta) föiilo-fara, roit;n.nlä. 

Blåsten, m. (kopparvitriol) ftui-fittji. 

Blåstrimmig, a. fini=h.niruineu, fini=failuincn. 
Bläsvart, a. fini^muSta. 



Blåsvåder, n. tuulinen ilma, tuuli41ma, tuu= 

len=nn}rt). 
Blåsyra, f. (kem.) fljanitoett)^"^^^^''- 
Blatistel, m. (bot.) se Blåkunter. 
Blåvifva, f. (primula farinosa) )3uner»va efiflo. 
Blåvite, n. se Blånad. 
Blåådrig, a. fini^fucuiueu. 
Blåögd, a fini=[ilmäinen, ftnt=filmä. 

Bläck, n. lam. 

Bläcka, v. a. läfätä (»Haän), mustata (=aan), 

röntätä ('ttääu) 1. liata (=faan) läftiin. 
Bläckbutelj, m. läKi4mteli. 
Blacken, n. (potamogeton natans) a\})KtW--\'^lta'^ 

(menyantlies trifoHatci) raate (=tteen). 
Bläckflaska, f. läffi^uHo. 
Bläckfläck, m. läKi^ilffu, läHi4n§tu. 
Bläckhorn, n. läfti=l)orni 1. »tol^^^o 1. 4ijrti5. 
Bläckig, a. Iällinen. 
Bläckplump, m. lätti=tiH>a 1. 4i:|J)>u, Iä!fi= 

^?ilKu, i;i«i4iölu 1. 4äntti. 
Bläckspillare, -suddare, m. lätiu^ti^mttaja , 

IäEin--taf)raaja, felrooton firjailija. 
Blada, v. a. leijtiä, rii:|jiä. 
Bladande, n. lcl)timiuen, riipiminen, lel^tein^ 

vii:piminen. 
Bläddra, f. (på ytan af vatten) povt (=ecn), 

»vefi^erne (=een), fu^la; (t glas 1. emalj) 

fn^^la, ratfo; (i huden) tuppeloiuen, ntjppt?, 

naififX), naUtj. 
Bläddra, v. n. felaitta, {'äännellä (=tclen) lel^tiä. 
Bläddrande, n. felailemtucn, leljtein laäntele» 

minen. 
Bläddras, v. d. eller Bläddra sig, v. r. fu^)-' 

lia, fuj^li^tua, pore^tia, pcriéta. 
Bläddrig, a. »efi=l)ernei§iä 1. ^orciöfa clejua; 

n«p^M;inen, nä^.4n)inen, nä§tt)inen. 
Blädning, f. se Bladande. 
Blända, v. a. focutaa, foaijita; l^eijait^ta, I)ui» 

faiiita; ögonen b— s, filmat l)uifenelcat; (fig.) 

»iel)ättää 1. l^uifaista. 
Bländande, n. fecntamiuen, l^eijaifemiuen, ]^ui= 

laifemincu; (fig.) ixne^ättäminen. 
Bländande, a.Ijeijaifopa, ^uilaifcwa; (fig.) en b. 

vältalighet, lxnel)ättä»ä fauuo4ul)eliaifuu?. 
Bländhvit, a. I)eijai)cwan=»valfea. 
Bländverk, n. ulEo=fiito, ulfc=lulteinen falu 

1. laitoå 1. toimi, ))eto§. 
Blänga, v. n. muljottaa, muljctella, mulfailla, 

mulfoilla. 
Blängande, n. -ning, f. muljcttamiucn, mul= 

jctui^, mullaitcmtncn, ftlmäiu UHiäntcleminen. 
Blänka, v. u. tiiltää, liimottaa, I;L>l)taa, loiS* 

taa, {»eloiltaa, u?älfh)ä, irätfätä (4tään), hjä= 

lätä (=ään); b. fram, ujalal^taa, Uiälä^tää, 

U\ilfäl)tää. 
Blänkande, n. {iiltämiucn, {iilto, l;o^to, ^z= 

loittaminen, l^elcituji, trälflijm^^, ivällf^nä. 
Blänkfyr, m. roilflu=maja(fa. 
Bläs, m. (hvit fläck) pitrto, »alltu; (häst med 

sådan fläck) laulfi, ).nivto4niä, läfi4ää. 
Bläsand, f. (anc.s pendope) (»aapana. 



62 



Blä 



Bof 



Bläsgås, f. (anas albifrons) i\\\V.Å}a.\\\)\, fit^Ji» 

Bläsig, a. ^)iivto4iää, Iäft-4\iä. 
Bläst, Bliister, m. lictfomilien. 
Blästerverk, n. fulatuö= 1. mcdcituö^aitC'?. 
Blöda; v. n. jiteSta 1. ttMtctaa Jvevta; ja- 

b— der, minulta juoffce 1. uniotaa iwcrta; 

han b— dde full ett kärl, (^älieStä jucffi 1. 

ivuDti iiierta aötta tätjteen; b. ned, h?evet= 

tää, ircrittää; (fig.) mitt hjerta b— der, 

när jag tänker pa hans olycka, mimtlt f^= 

bämeni ivuotaa iverta (jitinä fanomatto= 

maSti muvl;ef)biu), ajateöeöfani l;änen fotcaa 

cnneanfa. 
Blödande, n. hjereit^juofiu, U'*even=lr'Uoto, Ive^ 

ren^ivuDtamincit; a., (fig.); med b. hjerta, 

itterta »uetairalta 1. fävietl)llä fljbämefliä. 
Blödhjertad, a. se Blödig. 
Blödig, a. [)el(ä4t)bämhien, f)ertfä=it)bämmcn, 

f)eIIä4uontotnen, l)erftä=mieiineii, I)eI(ä=inieU= 

nen; ivteno-mtelinen, UnlI)ä4^ätue^, bö).H'rö. 
Blödighet, f. ^ellä ^'i^bännnnij? , bcUä-miäli- 

fV^§, ^er!fä»fl)bännii)i}ö , lHn1fä = micliii)iK^, 

tr»icnc=micliii)Vö. 
Blödning, f. se Blödande, n. 
Blödsint, a. se Blödig. 
Blödsinthet, f. se Blödighet. 
Blöja, f. laitfen^rie^^u. 
Blöt, a. märtä, »etelä, foStea, Ucntcä, \!i\y 

nteä; (fig.) n}dtto:=mieltnen, uncno, ^^{»itieä. 
Blöt, n. "ute, Iifo=ivefi (=ben); vara i b., cUa 

ItoSfa; sätta i b., i^anna Ufcon; (/5y.; lägga 

hiifvudet, sitt biifvud i b., vufteta (4>ean) 

tnrl)aan l^ucleen; lägga sin näsa, näsan i 

b., mennä ftjbtimättä fannaan. 
Blöta, v. a. Itoittaa; (under bar himmel) tat= 

isaétaa; b— s, v. p. Uota (=foan); b. igenom, 

se Genomblöta: b. om, Itoittaa uubeötan» 

fa; b. npp, se Uppblöta. 
Blötande, n. lioittaininen; (under har himmel) 

tatwaiJtatntnen. 
Blötbalja, f. Uto=nGa6 (4aan), foiffo. 
Blötdjur, n. niliinätuen, niliin^mato. 
Blötfisk, m. lito=fala, fa^\-i4\ila, li^^iä fala. 
Blötkärl, n. lifo=a^tia, licttuv(^ai^tia. 
Blötlägga, v. a. ^^mna lifcLMi, liDittaa. 
Blötmask, m. nthiM=niatc, niUinäinen. 
Blötmnnt, a. ^^ebnicä^iiiutincn, märfä^fntuen; 

(om hästar) l^eUä^fuinen. 
Blötna, v. n. Itota (»loan), lifouta (=oun), Iv- 

foontua. 
Blötning, f. Uottu§; (under har himmel) iav- 

iraStuö. 
Blötskalig, a. (ieuteä fiiovinen, ^^cbuieä fuo» 

rinen. 
Blötögd, a. til)ru4itmäincu, {»ätäräinen, n^fi» 

ftlntäincit; (fig.) ittuincn. 
Bo, m. afuja, afnjain (»amen), afu!a§ (4faan); 
4aineu, t. ex. stadsbo, fau^im!tlainen, Å- 
bo-bo, Stuvfutainen. 

Bo, n. (för fåglar och iissa vilda djur) pziä; 



(för menniskor) afutn4ia, a|nin4^ittKa> <i' 
flinte, foto, fött, maja, talo; (lagf.) ah.no4ciä. 

Bo, v. n. a)iia, afuöfeUa, dää. 

Boa, f. se Slangorm; (skinnbriim som frun- 
timmer bära om halsen) ficp'^nxa. 

Bobin, m. ^jopaana, felnä4^ää, rulla. 

Bobina, v. a. ^>oJ.iaanoita (»tfen). 

Bock, m. ^^^ffi, fauviö (4in); stå som en 
målad b., feifoa töUcttää; (träställning) l^C» 
^o; (på åkdon) putti, fittftu4auta, ajajanne» 
tuin (=meu); (fig.) crf)etv^, »ifa. 

Bock, m. (bugning) fumavruä. 

Bocka sig, v. r. fumavtaa, ^.^offaroiba. 

Bockblad, n. (convallaria pobjgonatum) mäti» 
fielo, mäfi nH'l)fa. 

Bockhosta, f. l)öfä. 

Bockkilling, ni. tili, >vcl)(a, puffinuioua, unio» 
I;en»faritia. 

Bockhikt, c. se Bockstank. 

Bockragg, m. U3UoI;en»taffu. 

Boi-krot, f. (pimpinella saxifraga) ani9»ruof)0, 
faut]aö»fumina. 

Boukskägg, n. (tragopogon) ^ufiu»VHarta. 

Bocksprang, n. foVMn4;eitto, toppa. 

Bockstank, m. favppi, pärSfl), UnioI;cn l^aifu, 
pufifle Ihaileminen. 

Bod, f. aitta; (handelsbod) pnoti. 

Bodbetjänt, m. puoti»paIu)eIi|a, fauppa^pvil» 
tvelija. 

Boddi.^^k, m. toiffa»Iauta. 

Boddräng. m. fau).4>a»renfi. 

Bodflicka, f. puoti t^tti). 

Bodgosse, m. pueti»poifa. 

Bodhandel, m. puoti»fanppa. 

Bodhandlare, m. puoti tauppiaS (=aan). 

Budhylla, f. puoti»b\)lIi), puoti»(auta. 

Bod hyra, f. puoti»l;vvvi), puoti »onva, puotia 
tuuotva. 

Bodjungfru, f. pnoti»Heitii)t (»i)en). 

Bodkaniniare, m. puoti»famavi^ puoti»fammio. 

Bodkarl, m. puoti»venfi. 

Bodkladd, m. pucti=firia. 

Bodkram, n. tauppa»ril)fa. 

Bodlåda, f. puoti»laatitta 1. »laatiffo. 

Bodmamsell, f. puoti nianifeli. 

Bodmeri, n. mciitauppa laiua, Iaitt>a»Iaina. 

Bodpris, n. puoti»binta. 

Bodrägt, c. fcti^UmrtauS. 

Bodskuld, f. puoti=tveIfa. 

Bodtjuf, m. pnoti^iMvaö (»faan). 

Bodvakt, m. pucti Umbti. 

Bodvara, f. puoti=tairaia, fauppa taumra. 

Bodvigt, f. puoti paiuo, puoti=mitta. 

Boende, n. afumineu. 

Boett, m. puetti, tucvi. 

Bof, m. fiuual;aiueu, fouua, foiva, luvjnii, 
voifito, u>eijari, iviutiö. 

Bofaktig, a. founamaiucu, foirau4uriucn, foi^- 
rautainen, roi^tofaé (»ffaan). 

Bofaktighet, f. fonuamaifuu^, foiramaifmtö. 

Bofast, a. talollinen, tilallinen. 



Bof 



Bok 



63 



Bofasthet, f. ta(i>aii:m^% tilamfmi^. 

Bofink, m. (frimjilla cuelebs) iptippo, pClp^^C- 
nen, n?iIu4ieU, iiitfo. 

Bofist, m. (lijcoperdon Ixooista) tul^uio. 

Boflyttnlng, f. afinnicn muuttaminen, majan» 
muutto. 

Bofstreck, -stycke, n. fouuan^t^ö, )>af;a=tcfc, 
foiran=tvö, foivuu§. 

Bofällig, a. f^älriön-ataincn, ra)))^eutunut, ra^^= 
^iotnen, rajj^ietla cleira, >v»anl)cutuuut. 

Bofallighet, f. l;äu)tö, f)älutöu»alatiuuö, ra^-^pio. 

Bog, m. (på kreatur) clfa=^niä, Itlpa; (ä skepp) 
!eula4aita; (fig.) slå om pä aiinan b., muut» 
tua tcijelle fanuatte, rmueta (=)3ean) toifeen 
ajatufjcen 1. mieken 1. fäi)ti5f[een. 

Boga,. v. a. Il}öttää olta=t.iät(tä, Ia:)>auttaa; b. 
sig, v. r. h>ctti)ä clfa^^iäittä, lapautua. 

Bogankare, n. feuta-auffuvt. 

Bogblad, n. Ia)3a4uu. 

Bogbruten, a. laV^autuuut; Dtfa4nii(tä Ii)öttt)m?t. 

Bogkanon, m. feuta-fanuuna. 

Boglina, f. ^urje=nuora. 

Bogua, se Bågna. 

Bogning, f. laViautumutcu, oifa^^ätttcu It}cttt)= 
minen 1. luotto. 

Bogrem, f. vinta»ivt;ö. 

Bogsera, v, a. f;inata (=aan), :|)uf)"icrata (=aan). 

Bogserare, m. I;iuaaia4aiioa, ^uf[ieri4aitva. 

Bogsering, f. ^inau6, )3uffterinf'i. 

Bogspröt, n. f;al;beu4ärfi, l;al;benntoff'a, lai» 
iiian4ara, feulan-aafa (=vaa'an), fof"fa»^uu. 

Bogstycke, n. la^ja, Ia^^a4a^|)ale (=een). 

Bogträ, n. räuget, länget. 

Bohag, -gsting, -gstyg, n. {;uone4aIu, talen» 
falu, tafcn»ta>vara. 

Bohvete, n. (polygonum) tattari. 

Boj, m. (ijöt.) ).>oji, anffuvin»ofcittaja, anf1u= 
rin>mevffi; Vmlcl^tiiiö^merffi. 

Boj, n. ^3cii4anga§ (»taan), n>it(a=iuaate (»ttccu). 

Boja, f. fat^Ieet, raubat, fiteet. 

Bojar, m. imjavi, Vöniiffä. 

Bojrep, n. (><jot.) \'i>{x--i'i\)\\ (»bcn), anffnri=föi;ft. 

Bok, f. (tråd) iatian»tammi, ^n^cfti; (skrift) 
firja; föra till boks, ^mnna ttrjaan; (ifrå- 
ga om edgång) ^U)()ä iWaamattu; (tu bok 
pappxer) firja, 24 o. 25 artfia. 

Boka, v. a. (malm) möi)I;ijtä (»t)än), muvcn» 
taa, voul^entaa. 

Bokande, n.mi5v(;i)äminen, murentaminen, ren» 
I;entaminen. 

Bokare, m. mötj^Väjä, murentaja, rcul)ija; se 
Bokhammare. 

Bokauktion, f. firja»auffioni 1. »I^uutofaup^ja. 

Bokband, n. fir]ian»nibe (»teeu); (bokmärke) 
firja»nauf)a. 

Bokbindare, m. firjan»nitOJa 1. »fltcja. 

Bokbindararbete, n. nitOJan»t^ö; nitOJan»teDS. 

Bokbinderi, n. (yrket) nito|an=ammatti; (kon- 
sten) nitojia4aito ; (verkstadeti) nitcia»tef)ba§ 
(4aan). 



Bokdragare, m. !irjan=fantelija, fnjan»fau^nt' 

tclija. 
Boken, a. näiujä, näin?ett^n»?t, mal^t, maf)in» 

uut, mal)ittunnt, mäbänni)t. 
Bokföra, v. a. :jjanna firjaan, :^>itää firjaa. 
Bokförande-, n. firjaan )>anemincn. 
Bokförare, m. Iu»un»))itäj[ä, firjan=))itäjä, fiv= 

jnri. 
Bokföring, f. Iutoun»^.ntei, !irj|an=)3ito, firjurin 

totmitug. 
Bokförlag, n. !irjan»fuStannu8. 
Bokförläggare, m. tirian=fu§tanta|a. 
Bokförråd, n. firja»ir)arat. 
Bokförteckning, f. Iirja=luettelc. 
Bokgräl, m. se Pedant. 
Bokguld, n. firja»!ulta. 
Bokhammare, m- färfij»n?afara, vouI;in=ltiafara, 

reu^in»^a(|a, irätt»trafara, furiHa. 
Bokhandel, m. firja»fauH''a; firia»^nioti. 
Bokhandelsanmälan, f. tirja4au^au iImottU§. 
Bokhandlare, m. !iria»faup^naS (»aan). 
Bokhjul, n. rou^in»rata8 (»ttaan). 
Bokho, m. rDu{)in=!aufaIo, rouf)in»purtito. 
Bokhus, u. rout)in=l)uone. 
Bokhvete, se Bohvete. 
Bokhylla, f. ftr.ja=r;t}ai?, firia»rauta. 
Bokhytta, f. se Bokhus. 
Bokhållare, m. f irjan = pitäjä, l[uir>un=).ntäjä, 

))unfl;otIari. 
Bokhålleri, n. firjan»^ntO, tunmn»^ito. 
Bokkammare, m. tirja»tamari, tirj|a»f'ammio. 
Bokkatalog, m. ftrjanluettelo. 
Bokkim, m. se Bokstaf (fig-). 
Bokknäppe, n. firjan ianfi=)5ibin (»timen), 

!irjan»f;ata. 
Bokkunnig, a. firjoja tuntetpa. 
Bokkunskap, f. se Bokkännedom. 
Bokkännare, m. firiain»tunti|a, Iir|ain»tietä= 

jä, firj;a»mie§. 
Bokkännedom, m.!irjan=tieto,firiain=tuntemu6. 
Boklig, a. tirjadincn; b — a konster, tieteet. 
Boklista, f. se Bokförteckning. 
Boklåda, f. ftria»|JUoti, firja»tau^>^ja. 
Boklådspris, n. firjafau^^^a»l)inta. 
Boklärd, a. firjan»o^'>^.nnut, !irja»o^''J.nnen. 
Boklärdom, m. tirja=c^^pi. 
Bokmagasin, n. !iria»mafafiini. 
Bokmak are, m. !irjain»fl}£)ääjä. 
Bokmakeri, n. !irjan»!t}I;äl)§. 
Bokmal, m. (psocus pulsutorius) fir|a»!ci; (fig.) 

firjain=märe{)tijä. 
Bokmalm, m. miji)t;l}ttä)uä matmi. 
Bokmarknad, m. firja»marHinat. 
Bokmjöl, n. maImi=jauI;D. 
Bokmånglare, m. -erska, f. firjatn»faupitteti|a. 
Bokmärke, n. tirjan»merffi. 
Bokna, v. n. (om frukt) näitoettvä, ^^er§ta^» 

tua, maf)ita (»ian), mal;ittua. 
Bokuing, f. se Bukande. 
Boknöt, f. se Bokollon. 
Bokollon, n. fatfantammen4er]^o. 



Bok 



Bom 



Bokpaket, n. firja»mi)tt^. 

Bokperm, m. tirjau=Eanfi (»nen). 

Bokpress, m. ftrjan=^^aiuin (=ntcn); !irian=|>ai-- 

ncSto. 
Bokqvarn, f. rcu^tH=mt)IIn. 
Bokrum, n. tirja^ucne (=een). 
Bokrvgg, m. ftrjan^fclfä, firjan4af4^ucU. 
B^Ksäl, m. fivja^fali, !h-ja§to=iali. 
B iksamlare, m. firjain-fofecja, ttrjain^ferääjä. 
Boksamling, f. fuja=jcuffc, hvjaetc 
Bokskatt, m. iralio-tiria^tc. 
Bokskrifning, f. firj;ain=fir|c.ittamtncn, tirjain» 

tcfemtncn. 
Bokskrifvare, m. se Bokmakare. 
Bokskuld, f. fivjaan )>antu ttclfa, firja=trclfa. 
Bokskåp, 11. firja^aaHn. 
Bokslut, n. liU^tivjan umpeen4agfeminen; tt= 

Itn4^äätc§. 
Bokspråk, n. firja^iett. 
Bokspänue, n. se Bokknäppe. 
Bokstaf,m.^>uuétan>i,!irjain'=imcn': Cp;/.) efter 

b_fven, jjunétan^ia mtictcn, iana^^ta i\inaau. 
Bokstaflig, a. ^uu-5taunUincn, firjahncUiuen. 
Bokstafligen, adv. ^niuotaana 1 fivjaimia nnic= 

ten; Cfg) fauu^ta fanaan, fiicvaan fanocn. 
Bokstafsfel, u. Vuux^tiWt=unvl)e (=ccn,i, ftrjain- 

tcxxhi. 
Bokstafsräkuing, f. )>uuétaivi'Iaéfii, tivjain 

laéfu. 
Bokstafvera, v. a. o. n. taWAta (Avaaw); firjaa 

tuficöfa antaa ^>uuStah>etae fel^än äänteen. 
Boksvärta, f. se Boktryckarsvärta. 
BoksYiit, a. !ivjcja»taita'wa, fuja^ictcinen. 
Boksynthet, f. tivja=tietoiinn'?. 
Boktjuf, m. firjan^JvaraS (=!aan). 
Boktryckare, m. ftrjan=)>atnaja, firjaH4n-änt= 

tääjä. 
Boktry ckargosse, m. ^atntn4^cita,).''väntti4^oifa. 
Boktryekarfärg, m se Boktryckarsxärta. 
Boktryckarkonst, f. tirja^^aino^tatbe (=teen). 
Boktryckarkonstförvandt, m. fu-ja^.>ainc = tai= 

tnvt. 
Boktryckarpress, m. livjan^ainin (=men). 
B .ktryckarsvårta, f. fuja^?aino-nutéta, ).n-äntti= 

muéta, )M-äntti muStc {-'Un). 
Boktryckeri, n. fivja^ainc, Vi'^'i"tti. 
Bokträd, n. ^l)öffi, fafian^ammt. 
Bokverk, n. iärtn^mplhi, rcu^^^^n}Ul^. 
Bokvett, n. tivja^c^^n. 

Bokvurm,m. tujan^itf^fctnen, firjan-mävclitijä. 
Bokvän, -älskare, m. fivjannistäivä, ltrjan=ra= 

faétajc. 
Bol, n. talc, ainnto. 
Bola, v. n. (}ncria, I;uerata (»aan). 
Bolag, u. \)l)Ul\ v()bi)éti5, l)](ibl)?4unta. 
Bolagsfoiid, ni. se Bolagssumnia. 
Bolag<liandel,m.^btiö»!aup^>a, Vl)bl)Stö'fau|.4\i. 
Bolagsintressent, m. se Bolagsman. 
Bolag.^^kontrakt, m. l)l)tic4uttD, t)I)bl}£itö4itttc. 
Bolagsman, m. t)I)bljötc(äinen, Vf)bl}§tö=mie^, 

i)I)b^§=mte§. 



Bolagsreglor, f. i)btie cbjeet, DftbDétö^cBjeet. 

Bolagsrikning, f. fenva limMuUac-fu; samman- 
satt b., ferrottu icnra Immmlaötn. 

Bolagsstämma, f. t;l)bl)éti3= 1. Vf)b»jS» 1. l}Ijtiö» 
fctcuS 

Bolagssumma, f.l}littö=val)aetc,vl)bt)&tö=raf)aétc. 

Bjlare, m. :^uonn4cfi|ä, bueraaja, [niert=mie8, 
I)norimu§. 

Bolby, m. ^ää4l)(ä, cmä^Vlä. 

Bold^ a. urhccUincu. 

Bolde, m. se Böld. 

Boleri, u. buevau^. 

Bolero, m. toIevo4anél't. 

Bojgeting, m. I^er^ifäuien, l)örl)i(äuten, h'h= 
böläinen, cviaincn. 

Bolin, f. (sjöt.) )>urje»nuora, jännitvé=nncra. 

Boll, m. te^4>i, ipnlix, IV^V, ft)!fä; släl. spe- 
la b., peittää ^viUia, etta ))aUifitta. 

Bollformig, a. )jattin»ntuotcinen, ).Mttimainen. 

Bollkast, n. ^Mttin^jcitto. 

Billkastande, n. se Bollkastning. 

IJollkastare, m. )>attin=beittäjä. 

Bollkastiiing, -slagning, f. V^attifitta cle, ^aU 
Ihi beittc. 

Bollspel, u. -spelning, f. :|.^attififfa clc, ^.^aflilct, 

Bollspelare, m. se Bollkastare. 

Bollträ, n. :>>aai--farttu, farttu. 

Bollverk, se Balverk. 

Bolma, v. n- (fnm. o. jjop.) )JoIttaa tn^rnttaa, 
:|^clttaa ).u4i;)ttää 

Bolmande, n. tn^-H-uttamincn, ^.^ e (utta minen. 

Bolmare, m. tuJJntttaja, )>eh)ttäjä. 

Bolmört, f. (hyoscynmus niger) lt>ttti»faali, 
I)ainnia§»f)einä, farbnn4aalt, ftiitht=junvi. 

Bolstad, m. fartanen=aiema, talcn^afema; bol- 
stada skäl; raja=nierfti. 

Bolster, n. o. m., ^.latja, Vo^ötari, ^^olétcvi. 

Bolsterstock, m. uuicUainen, nntoUitien. 

Bolstervar, n. ^^atjan4\iätti)ö, iJJDlöterin^njaavn, 
)>c(ötann4äättiH^, litfta. 

Bolägor, f. pl. ^^ää4ilut1et, ^ii;ia4^algta. 

Bom, ro. falj^a, ).HMitt'ä, Vi"^""/ tf'ft ('^n^f 
teljin (4imen)*, sitta b. för, teletä (4eän), 
teittä (=tn), it^önfätä (4tään), falivata (;4^aan), 
(pij.) CC'tää; under lås och b., (nfcn ja ;.HMt' 
fän tafana, (fig.) bliiväSfä lätlv^fä. 

Bom. adv. fmntitic; skjuta b, ampua fmntit» 
fe k itivjään; (fig-) det slog b. för h'uom, 
bän amput itkijään. 

Bomb, m. tuli4>pmmi, tnU=tnula, cnfi4uu{a. 

B.imbardera, v. a. Jjcmmtttaa, ampua tullbom» 
mitta. 

Bombarderande, n. -ring, f, tuIi4H''mmitta 

ampuminen, pcmmituö. 
Bombarderare, m. pommittaja. 
Bombasin. m. pumpafiini. 
Bombastisk, a. pöuhfeä. 
Bombfri, a. tuli4''emmin pv^timiätöu 1. Ui-- 

tä»ä. 

Bombkanon, m. pcmmi4annuna. 
Bombkast^ n. pcmmin bcitto. 



Bom 



Boi 



Bombkastare, m. ^.1011^:111=^61^010. 
Bombkastning, f. titlt4icinmitta ammuminen. 
Bomma, v. a. fur, igen, till, :|jönfätä (={tään), 

fa()xmta (=))aaii), fitlfea (»jen), telfiä (»jin), 

tcictä (=feäii). 
Bomma, v. n.' (akjuta bom) ampua \mn\t\i. 1. 

ft)vjään. 
Bomma, v. n. (jjop.; homhardera) aill|.nia fa= 

ituunciKa. 
Bomolja, f. ^.niu=öljl;. 
Bomull, f. ^lumt-ntli, ^3uu=l»iIIa, ^uumiili; af 

b., ^ntmputincit, ^nunnulinen. 
Bomullsband, n. ^mnpiUi=naut;a, ))uumuli= 

naut)a. 
Bomullsfabrik, n. ^.mm^Htti^ 1. :t)nitmult4cl;ba§ 

(=taan) 1. =luaa^n-ifta. 
Bomullsfabrikant, m. )5limJ>uU= 1. ^imtuult» 

tef)baSteUja. 
Bomullsfabrikat, n. ^UlTtt^uti^teoS. 
Bomullsfabrikör, m. se Bomullsfabrikant. 
Bomullsgarn, n. :|.ntrapu(t= 1- i.nimiiuU4anfa. 
Bomullslärft, n. :)ium^uU4H-ifttina. 
Bomullspapper, n. :|)iim^uli= 1. ^nuimuti=).''a^ieri. 
Bomullsplanta, f. |.nimpuU' 1. ).ntinnnli=faeim. 
Bomullsplantage, n. ^MUimilluitaSluatUÖ^maa. 
Bomullssammet, m. ^nnnl.ntli=laincttt. 
BorauUsspinnare, m. |?um|?ulin=fef;rääjä. 
Bomullsspinneri, n. :>.nm4mIi=fef)ruuI)uone. 
BomuUsspinnerska, f. ^^um^ntluufeljrääjatär. 
Bomullstråd, m. i^iumpitlt» 1. ).nmmun4anfa. 
Bomullsträd, n. (yufsi/puim arboraceum) l^uxn- 

|>itU4uit, ^.ntiimuU^Hiu, linUa^uu. 
Bomullstyg, n. ^n:mpuli4r»aate (=tteen), )3uin= 

^uU4auga8 (=!aan). 
Bomullsvadd, n. ^luiipult» I. ^nuimult=ivanii. 
Bomullsvara, f. ^Miinpult^taivava. 
Bomullsväf, m. se Bomullstyg. 

Bomullsväfnad, f. ^uin^itti=lanfaait tutomincn; 

)5un4mtt4aiigaö (=!aait). 
Bomullsväfveri, n. )>um:puti=tcr;ba6 (=taan). 
Bomärke, n. )3UU=merfft, tiimi^iirto. 
Bona, v. a. (jMtuta) ir»af)ata (aan), toafftta 

('iart), ival^alia filtttää, tt)af)otttaa. 
Bonad, f. j.nifu; hufvudb., ^ää^ufu, \>'i'å.-- 

lattoS, )."iää[;ine. 
Bonande, n. (^niuu) n)al;ait?, liml;oitU§, Wo.-- 

Ijoittamineit. 
Bonare, m. iraljiaja, l»af;c>ttta|a. 
Bondaktig, a. talon^oifatneii, törfeä, fääbt}= 

tön, fääbl)Sti)inätcn, fiun§;ti}mätön. 
Bondaktigliet, f. talen ^•'Ctfailiuiö, ti5vfcl}e, fää= 

bi)tti5mi}t}e, fääbt)ötvniättömi;i)i^, fiunött)mät= 

Bondblyg, a. njo, tvl^män^njo, ^jöKö, ^'é\\m. 
Bondblyghet, f. liifa uj;ouö, tl):^inän=uj[ou§, 

I;i5tmöt}ö. 
Bondby, m. '{\)Vå, maa4t)lä. 
Bondböna, f. (vicia faba) l^uren4;evne, pr= 

!ä= 1. r^ärfi^^ajju, 
Bonddagsverke, n. ta(on^30Jan4HiiniätVÖ. 
Bonddrul, m. talonpoita4öli[i5. 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



Bonddryg, a. :|)öV)I;fcä, rft)ffeä. 
Bouddryghet, f. ^?ö\)I;fet)?, VÖl)ffel}6. 
Bonddrägt, c. talon^-^^cjan^lrevf)©, taIon^o|an= 

^•»uht, tatonl-icifaiict iimatteet. 
Bonddräng, m. talLM4H\ian rcnft. 
Bonde, m. tatonpoifa, talofaö (4faan). 
Bondestånd, n. taUMi^iojan fäät^, talc>n))0ifai8= 

fäätt), taton4cjt8to. 
Bondflicka, f. talonpojan ti)ttö, tatonj-^oifamen 

tt)ttö. 
Bondtiäare, m. taIon^3oian=nl)nt)rt. 
Bondfolk, n. taton))oifatncn xoUx, alfjainen 

fanfa, inaa4an)a, valjiraö (-aan);,' talon^jot» 

fatnen a»ino=l»äfi. 
Bondföda, f. se Bondmat. 
Bondförsamling, f. maa^cuvafunta. 
Bondgosse, m. talon^-^ojan ^^oifa. 
Bondgård, m. talc, talonpojan talo, taton^oi^ 

fatnen talo. 
Bondhemman, n. se Bondgård. 
Bondhustru, f. talonpojan ix^atmo. 
Bondhögfärd, f. tvl;niä t)Ipet>§, pi3t)Mel)3. 
Bondhögfärdig, a. tl)I;män4}Ipcä, ^i5l)I;tcä. 
Bondkanalje, m. se Bondlymmel. 
Bondkaplan, m. ntaa^envafnnnan fappatainen. 
Bond kläd er, m. pl. talonpojan toaattcct. 
Bondkoja, f. talonpojan mijtft, talonpoitainen 

niöffi. 
Bondkost, m. se Bondmat. 
Bondkrig, n. talonpoifain fota. 
Bondkrog, m. uiaa fapatfa. 
Bondkyrka, f. maa fivfto. 
Bondland, n. f^vjä-hjlät, inaa4t}lät; flytta på 

b — et, nuutttaa maalle. 
Bondlif, n. talonpojan elämä. 
Bondlolla, f. inaa=ti)tön IntnS 1. )jöCö. 
Boudlurk, m. talonpojan äKi5, tl}l)mä taIon= 

p^otfa, monffu. 
Bondlymmel, m. ta(onpojan=Jr>ctnart 1. =jreijart, 
Bondmat, m. talonpojan rnofa. 
Bondpiga, f. talonpojan :pit{a. 
Bondpinare, -plågare, m. talonpojan=rafittaja 

1. »finfaaja. 
Bondprejare, m. se Bondskinnare. 
Bondprest, m. maa4iap4n. 
Bondpräl, n. talonpojan foveus 1. pn-amenö. 
Bondränta, f. maa=)uero, talo=»ero. 
Bondsed, m. talonpojan tapa. 
Bondsk, a. se Bondaktig. 
Bondska, f. talonpojan tielt, maa4ielt. 
Bondskinnare, m. talonpojan4i§foja. 
Bondslyngel, m. se Bondlymmel. 
Bondson, m. talonpojan pcita. 
Bondspråk, n. se Bondska. 
Bondständ, n. se Bondestånd. 
Bondtro, m. talonpojan uölo, hi^må. nöfo. 
Bondtölp, m. se Bondlurk. 
Bondvagn, m. (fyrhjulig) icanffnvit; (toåhju- 

lig) rattaat, färrljt. 
Bondvis, adv.; på b., tatoiipoifaifetta tatvaöa. 
Bondvisa, f. talon^jojan lanln. 

9 



Bor 



Boning, f. afiinto, aluin fija, afinna, fclo 

talo, fjiicne. 
Boning, f. se Bonande. 
Boningshus, n. afuin=I;uone, aiuma4)uone. 
Boningsort, -plats, m. afuin4>aiffa, afiuito 

paitta. 
Boningsrum, n. afum=^uone, a[uuto=Iuicnc. 
Bonässla, f. (leonurus cardiaca) uufula, al)bc 

^cHaiva, filalatnen. 
Bopålar, m. pl. afuutc, afuin=fia. 
Borax, ra. (kem.) puxai. 
Bord. n. ^\h)t'd, nicfa4u^litä, nto!a; afduka 
ett b., ^nivfaa peutäii; ("a sA-e;;j/^ f aita ; sti^-a 
om b., uouv<ta laiuHian; vara om b., cUa 
laiiraöfa; kasta öfvor b., (peittää (aiioaöta. 
Bord, m. se Bård. 
Bordbänk, m. se Fållbänk. 
BordbGn, f. ^i5i;tä=ni!ou§, ruefa4ufu. 
Borddiskurs, m. se Bordsamtal. 
Bordduk, m. ^öl)tä4iina, ipövtä-waate ('ttcen). 
Bordell, m. j^uova^uone (-ccn). 
Bordera, v. a. reunustaa, [;efmuötaa, ^^aUtötaa. 
Bordfot, m. ^öi)tä=jalfa. 
Bordfärdig, a. Jiialmis4aitaiucn. 
Bordgaffel, m. ).ii5l)tä=fat)lr>cn. 
Bordklocka, f. iHU)tä=fcI(c, ^.unjtä^tiufu. 
Bordknif, m. :t)öl)tä UHMtfi. 
Bordkärl, n. ^Hh)tä=ax^tia, vitcfanlStia. 
Bordlexa, se Bordslexa. 
Bordlåda, se Bordslåda. 
Bordlägga, v. a. laiboittaa ((ailvaa); (liksdcujst.) 

))anna 1. jättää ^löljbäKe. 
Bordläggning, f. (aiboituö, (aiteet; ^■»övbätlc 

^ano 1. jättiä. 
Bordsalt, n. :l:iöl)tä=luofa, ruofa^uola. 
Bordsamtal, n. vucfa4nif;c, ^>ijl)tä4uf;e. 
Bordsbön, f. :|Jöl)tä=rufou§, rucfa4ufu. 
Bordsdiskurs, se Bordsamtal. 
Bordsduk, se Bordduk. 
Bordservis, m. ^■'iiptä^femnift, ^•'Dl}tä = astiat, 

rucfa=a§tiat. 
Bordsfot, se Bordfot. 
Bordsgranne, m. )JÖl)tä=uaa^uri. 
Bordsgäst, m. ruoaöc futfuttii ixneraS (=aan), 

).'>i5l)tä=»icraS. 
Bordsilfver, n. ^>i>l)tä4;c^>eat. 
Bordskamrat, m. Völ}tä=fiiniV^ani, ruo!a=f'um^^= 

).>ani. 
Bordskant, m. ))öl)bän=rcuna, :>5i?i)bän4vvjä. 
Bordskifva, f. iiöi)tä4auta, ^.^iJt^tä^ntcUSfo. 
Bordsklocka, knif, -kärl, se Bordklocka &c. 
Bordslexa, f. ructa4ufu 1. A'cd\\). 
Bordslåda, f. ^iiil)tä4aatiffo 1. 4aatiHa. 
Bordsskifva, se Bordskifva. 
Bordstudsare, m. )>i>l)tä4cIIo. 
Bordsällskap, n. ).Hnitä=jeuva, ^.''I^Vtä^mtta, ^öt)= 
tä--funi>.4alit, leipäpuuta, vucta=feura, vuo» 
Ia=funta. 
Bordsända, f. 1. -ände, m. (öfra) lt."'iJt}bän=pää; 

(nedra) jjöhbän itenä, ).^i5l)bän latira. 
Bordtyg, n. Vöi}tä4alut, pcl)tä=laUi§tc. 



Bordtäcke, n. pöl)tä4^eite (=tteen). 

Bordvin, n. ft)i3mä=lriini, :|)öl)tä=n3iini. 

Bordvän, m. rucfa^jstälvä, fljölTläri. 

Bordväusk-ip, f. ructa4)Stäun}^S. 

Boren, a. fl)Utl}nl)t. 

Borg, m. linna, linncitu?, ivaru^tnS; (fig.) 

tnvUHt, liuna. 
Borga, v. a. lainata (:=aan), ottaa irctaffi; tai= 
nata ulcs, antaa irelatft; (kacera) taata 
(={aan); jag b — r för varans godhet, iniuä 
tataan 1. ivaltaan tavaran t)t)un)libe§tä. 
Borgande, n. ivctafft^cttaminen, hjelafft^otto; 
iitelaffinintaminen , ivelatfi^antc; (kavering) 
tataaminen, tafauf^. 
Borgaraktig, a. (om person) ^.•»cvn.^avin^ainen; 

(om sak) :|.>cru.'>ariniaincn. 
Borgarbref, n. pomMri^ivja. 
Borgare, m. ^^cr)vavi. 
Borgareed, m. )>cvivavi=nHifa. 
Borgarhus, n. ^joriravi^^crbe (»cen). 
Borgarhustru, f. pcvUMvin uminic. 
Borgarhögfärd, f. pLn-trari nlpCDÖ. 
Borgarklass, m. pcrumvi Inctfa. 
Birgarmessig, a. se Borgaraktig. 
Borgarrätt, m. ).icnravin=oifeu«, povlvarin^ctn, 

pcxwaxuu^. 
Borgarsed, m. ^omavtn4apa. 
Borgarskola, f. ).^ornmvi»fou(n. 
Borgarstånd, n. pcviiiarin-fäät^, ^Jorlvavi^to. 
Borgarvakt, c. pcrUMri-nmrtija, :):)onvari=Uiaf)ti. 
Borgarvis, n.; på b., porU^^avin tan^^alta, \>ox-- 

UHivin taj^aan. 
Borgarvän, m. perlyartn=ilStän.Hi. 
Borgen, m. tafauo, tahiu; tafau^^micf; gå i 
b. för ngn, taata 1. mennä tafnufen j.fnn 
ebestä. 
Borgensförbindelse, f. tafan§=fitcntumu^. 
Borgenär, ni. l^^cIfcja, lainan^antaja. 
Borgerlig, a. pLnuMvinen, t.ior»aiilItnen, pox' 

IXHirin ; fania=fnntainen. 
Borgerskap, n. ^.^cvUHtviötO. 
Borgersman, m. porU^ari. 
Borgeskrift, m. tafauö4'irja. 
Borgesman, m. tafauSMuie?, tafaaja. 
Borgfogde, m. linnan ^n.untti; f^oan^mcötavi. 
Borggärd, m. Iinnan4nl)a. 
Borgmästare, m. pctrnte^tari. 
Borgmästarinna, f. ij^erniex^tavin rcniija, pi>x= 

nicötarinna. 
Borgmästarsyssla, f. ^.■»ovmcStavin W'lxU. 
Borgmästerskap, n. itJcrineötarin^linrfa, »avrcc, 

toimitufiet. 
Boricka, f. toriffa-aafi. 
Bornera, v. n. fuofjua, bl)öi-ätä, poreitta. 
Borr, m. n^ääntijä, lointilä, faivi, napafaira, 
fnfari; (utor) nmtfuvi; (liten na/vare) nä-- 
Wtxi; (brännhorr) ora, poltin-ora; (Imgg- 
horr) pnrafm (4nien); (stenhon) )fnxa. 
Borra, v. a. faiwaa rei!ää,nän'>evtää, puvaétaa, 
Vnbfaix^ta, läwistää, pornta, fävfeä (finna). 



Boi 



Bur 



Borrande, n. rciait fahpaminen, iiälucm)^, ^ni= 
raStamineu, thimi ^^oraaminen 1. järfemiuen. 

Borrare, m. veiäit fahvaja, nätvertäjä, prnai^ 
tala, imxaaia. 

Borrbänk, m. ^^ura54uc^, ^Miraö4^cnffi, lä= 

Borrhål, n. fatrau vctfä, ).ntrauS=a:cifä. 
Borrjern, n. :|.nivofin, läpUrauta, rcitän'aiita, 

Uiran-vauta. 
Boirnijöl, n. fatvan4nu-u. 
Borrning, f. se Borraiido. 
Borrpost, m. :|iuva4^cf'ti, ^HViiStc. 
Borrsats, m. fatrc=i"atft, tairaeto. 
Borrskifva, f. toääntt^i-nifi. 
Borrsmed, m. ^nu-a=|e^'»^jä, napafaivan=fcf)^iä, 

Borrverk, n. ^niraS4atte?. 

Borst, m. j^arjaö (^ffen); oa«, (of aan); fufa; 

(2)å ax) fiifaiiien, unOne. 
Borsta, v. a. harjata, iiifia; b. sig, v. r. fom 

djui]) nc«taa bavjaa fiivocn; (fiy-) ^u^Vl;ié= 

tellä, ri5i)[)CiuicUä («telen). 
Borstaktig, -lik, a. I^avjatfen takiainen 1. ntuc> 

toinen, fnfamaincn. 
Borstbindare, ni. I)avjan4c!ijä, l^avjan^nitcja. 
Borst bärande, a. fulainen, fntafinen. 
Borste, m. l^arja, fufa. 
Borstig, a. fufaincn, f)avjaffincn. 
Borstgräs, n. (närdas strida) ufon4i'l'ta, f)ar* 

ja4;einä. . 
Borstneglika, f. (dianthus suptrbus) nuvmi' 

neUiftä, riitin lebti. 
Borstning, f. (jarjaaminen, {)avianx^. 
Borstsvansade, pl. (insekter) ]^arjaö4;äntätlet. 
Borsttistel, m. (carduus lieterojjhyllys) axc-oi}' 

bafc, ^avja=l^etnä. 
Borsttälel, in. (uira flexuosa) af;be4aul;a, faö« 

tifainen, faete^einä. 
Bort, adv. :ifo\?; |5oiffeen; långt b., fauaö; 

längre b., ^loifeminafft, faueiumafri; längst 

b., fanimmatfi. 
Borta, adv. ))oiSl'a, ^^Jcifeöfa; spisa b., (utom 

hus) atrioita munatta; der b., tnoHa; långt 

b., fanfana; längre b., fauen4'ana, pcu 

ttn\\)ana; längst b., fanimpana. 
Bortaekordera, v. a. (nwata toifelle 1. mnn= 

atle, \oph toifen fané^fa (jötfin). 
Bortarrendera, v. a. uunirata 1. ivuDvota (=can) 

muille. 

Bortauktionera, v. a. Ininto4anpat(a mt)l}ttää. 
Bortavaro, m. ^^oiSfa^oto; under ngns b., 

j.fun :|)oiSfa=cttecifa. 
Bortbita, v. a. ^aufata (4faau). 
Bortbjuda, v. a. futjua 1. fäsfeä ntnuaUe 1 

muuanne 1. )5oiS, futiua niteraaffi. 
Bortblanda, v. a. fefoittaa, l^ämmentiiä, I^äi= 

rita (=tfen); b— as, v. p. fefautua, l;ämmen= 

t^ä, f)äivä^tljä. 
Bortblåsa, v. a. )3ut)aftaa 1. t»iebä :|JoiS ; b— s, 

:puf)attua, (fig.) I^ai^tua. 
Bortbringa, v. a. »iebä 1. hllettaa pDi^. 



Bortbryta, v. a. Iof)foa, loufjia, fatfca. 
Bortb/ta, v. a. UHiil;cttaa, jvaibcttaa )>oiö; 

b — as, v. p. ix>aibctetaan 1. uvtibettna ^.hmö. 
Bortbärande, n. |.ioi8-fantamineu, poi^j-ixncntö, 

Voiö4n(etnt^. 
Bortdamma, v. a. tomuttaa; v. n. tomuta 1. 

pöh)tä ^>oiv^. 
Bortdomna, v. n. raueta (=fean), i^ertoota 

(4oan), ^ertoal;tua, muurel)tna, fuoleutua, 

iniubuffiin mennä. 
Bortdrifva, v. a. ajaa poi^, farfoittaa, :|30tStaa. 
Bortdunsta, u. n. I)öt}räf)tää,4;ln}rl;tä ('Vän) 

poi^, {jailjtua. 
Bortdunstning, f. ^ait)tnmtnen, poiö4)öi)rvä^ 

minen. 
Bortdö, v. n. fnclebtua, fuotla, fucfeutua, 

furfaötua, f;erir>ota ^''oan); tonerna b., fä^ 

ajelet ^^ainnn^at 1. raufeanmt. 
Boitdöende, n. fuolemiuen, fnoleututninen, 

fnclet^tuminen, fnrfa^tnminen, i;erpoamtnen. 
Bortefter, prep. pitfin, myöten. 
Borterst, (ytterst) a. ^perimmäinen, tafimmai= 

nen. 
Bortfalla, v. n. pnbota (4oan) ^.''oiö, JvariSta 

(=fen), (hastiyt) fivnuHa (4Mjan), |;äiläl)tää; 

b. ur minnet, l)äilälitää 1. mennä mieleltä. 
Bortfara, v. n. läljteä, mennä poi9. 
Bortflyga, v. n. lentää :|)oi^, lentää matfaf;an' 

fa, ri)ö|.Hi{;tää poi^. 
BortHyta, v. n. tintotaa 1. juosta pci9, waM)' 

taa,' irataf^beUa. 
Borttlytta, v. a. & n. muuttaa, muuttaa ^^oi'g, 

muuttaa toifanne, fiirtää 1. fiirtijä ^^oiö, 

majaa muuttaa. 
Bortflyttning, f. muuttaminen, muutto, poii- 

muutto, majan muutto, fiirti^mineu. 
Borttiäkta, v. a. IcvI;tt;teUä, loiul)foa. 
Bortfrysa, v. n. paleltua. 
Bortfräta, v., a fvöun)ttää; b— as, v. p. fl)öpt;ä. 
Bortfuska, v. a. ficpata, näpistää, naapata. 
Bortfärd, m. Iäl)tö, poiS=meno. 
Bortföra, v. a. iinebä, iciebä V^oiS. 
Bonfösa, v. a. fl)l)tää poiS, ft)öStä (»ffen). 
Bortgifta, v. a. naittaa. 
Bortgiftande, n. naittaminen. 
Bortgifva, v. a. antaa, antaa pois. 
Bortglömma, v. a. uuf^ottaa, unef)uttaa. 
Bortgrata, v. a. itfcillä, itfetellä. 
Bortgå, V. n. läf)teä poiS, mennä; (fiy.) lä(;- 

teä, {)aii)tna, fucKa. 
Bortgång, f. läl^tij, meno; (död) luoto, iäf;tö. 
Bortgången, a. «vainaja, läljteuljt, poiSmen= 

n^t, lä^bennäinen. 
Borthjelpa, v. a. auttaa 1. faaba poiS; far^ 

foittaa, poistaa. 
Borthuggning, f. poid4;atfaamincn, faatami^ 

nen, railvauS. 
Borthyra, v. a. h,iuorota, ft)ourata (pois 1. 

toifeae). 
Borthäfva, v. a. iinSfatSta, iviSfoa. 
Bortifrån, adv. jaaffa, aSti, päästä; ända b. 



Bo: 



Amerika, aina Slmcrtfa^ta aétt; flere mil 

b., menen ^enttulman ^ääétä; längt b., 

taufaa, etäältä. 
Bortjaga, v. a. ajaa, farfcittaa, l^äätää, tcrjna. 
Bortjagande, d. ^>ots=aiaminen, ^ci§=a|o, far» 

fcitu^^. 
Bortjollra, v. a. löl^emjttää, lälpcrrtittää, jo= 

fettuttaa, Ic^jerr^flcCä 1. Ic^erretten )3otötaa 

1. fututtaa. 
Bortkalla, v. a. futfua 1. fäéfeä \>i>i9. 
Bortkapa, v. a. fupata 1. Jaa^-^^ata 1. tcmma» 

ta ^>ciö. 
Bortkasta, v. a. ktttää 1. iBtSfata poii 1. 

maaf)an; f)ufata, menettää. 
Bortkoka, v. a. feittää 1. herauttaa poii; 

V. n. tieI;aStua ^^oi§. 
Bortkomma, v. n. tulla ^Joiö, fabota (=toan), 

l^äwttä (=iän). 
Bortkommen, a Cfg-)! nu är du alldeles b., 

m}t camt toimeft »aaan toiftalTa. 
Bortkomst, m. )>ci§=tu(Cr fäbtö, fatcamincn. 
Bortkrängla, v. a. ftämnicntää, letctttaa, fictca. 
Bortköra, v. a. »tcKi 1. fulettaa pcte; ajaa p&ii. 
Bortlemna, v. a. antaa pcii; jättää 1. l;eittää 

1. futtea pci§. 
Bortlollva, v. a. luhjata (=^jaan) f^oi^^. 
Bortlotta, v. a. ^>e(ata ^ciö arlpajatfiSia, mi)ö= 

bä ani^atla. 
Bortläna, v. a. (ainata poi§, antaa, (ainafft. 
Bortlägga, v. a. ^>anna iiciö. 
Bortlängta, v. n. itäircitä (/tfcn) poi9. 
Bortnöta, v. a. fulnttaa (pcii). 
Bortom, adv. & prep. tafana, taaffe, tcifetta 

^^uclella. 
Bortpiska, v. a. ^)ie§tä (»ffen) ^oiei,. :|3tegtl}ttää 
Bortpraktisera, v. a. ^iin^utefla, falaa fan= 

neÖa pcié. 
Bortresa, f. lä^tö, )>cig4ä^tö, lä^tö^matfa. 
Bortrycka, v. a. temmata (=^aan), temmaig 

ta ('^jaifen), faa^^ata ^loié. 
Bortrymmaj v. n. farata (-!aan) )5ci6. 
Bortrödja, v. a. raiuniella, fl}riät8tä (»fen). 
Bortskafia, v. a. hjiebä 1. jaattaa 1. ftirtää 

^oi«, ^?cistaa, liä^ittää. 
Bortskaka, v. a. )>ubi5tnttaa, fartinttaa, ijnU 

ial)uttaa. 
Bortskala, v. a. se Skala, Afskala. 
Bortskicka, v. a. (äf)ettää ^oiö. 
Bortskjuta, v. a. li)fätä ))oi§ 1. fl^rjään; am= 

pna ^oi'?, am^^ua tnbjiin. 
Bortskolka, v. a. I^ntjntcUa, lutuéteKa, faté» 

fitella. 
Bortskumma, v. a. cttaa 1. fncria ivaaf)to 

))oi«, fnoria, fevmca. 
Bortskymma, v. a. faif;taa, ec^tää näfmnäétä, 

Veittää; :|>imittää, [)ämärtää. 
Bortskämma, v. a. )>ilota, l)aaitata; (fig.) pa^ 
bentaa, tcljncntaa, pilata; bortskämdt barn, 
t>ilannut 1. tnvmiunnt (ai^ft. 
Bortskänka, v. a. Ia[}joittaa pcii. 
Bortskära, v. a. (eifata }.^pi§. 



Bortskölja, v. a. ^uu^toa 1. tmnl^baleta 1. tva» 

iaa 1. licltrata 1. n^iruttaa )?cié. 
Bortslarfva, v. a. liutifcita (=tjen). 
Bortsluta, v. a. (kandelst.) tau^.nta (m^ömä' 

mieljen fantta). 
Bortslä, V. a. Ii^öbä ptVi, faataa pdi:, (aukt.) 

Ii)öbä j. fulle. 
Bortslösa, v. a. ful;lata p^'\'i, menettää; Sä- 
älittää. 
BortsmäUa, v. n. inlattua; (fg,) liuföeta (»pe» 

nen); v. a. fulattaa, fntatuttaa. 
Bortspola, v. a. (sjöt.) toalattaa^ tt<alal;uttaa 

)>ci8; lciéfal;nttaa, loiéfaljutella :)Joi«. 
Bortstjäla, v. a. toaraétaa po\^. 
Bortströmma, v. u. tuirrai;taa, njirro^bella, 

iinrtailla pciä. 
Bortsvepa, v. a. Iijtjljävttää 1. ^eiöfauttaa poxi, 
Bortsälja, v. a. mttöbä ptxi. 
Bortsätta, v. a. ^>anna Ipcis 1- ftjrjään. 
Borttaga, v. a. cttaa )M>i?. 
Borttagen, a. (slacjrvid) f)ateattn, vammettu» 

nnt, panettunut. 
Borttappa, v. a. fabcttaa, liättittää. 
Borttinga, v. a. hitvata toijelle, fo^jia toifen 

faneia, tilauttaa; antaa toifen 1. j.fun te^» 

tätiHifft. 
Borttorka, v. n. fniwaa, fuinjettua, fnittjua; 

V. a. pl)lil)tiä po\^, fuiwata. 
Bortträna, -tvina. n. riutua, fuilitua, fuvfaéttia. 
Bortvisa, v. a. fäéfeä )>oi?, ^jcistaa. 
Bortvända, v. a. fääutää pciö; (]ig.) tvään- 

nellä, fäänneflä. 
Bortät, adv. & prep. ^.Mtn, fcfiben, pitcleen; 

(ungefär)^ ^^aifcitta, uoiu; sä b., niillä pax- 

fcin, fillä »rcittca; en tid b., jontun aifaa 

cteenväin, jctfifin aitaa. 
Bo.- att, a. afmra, aicttunut, tilcittunnt, afuS= 

tnnut; vara b., afua. 
Boskap, n. farja, naubat, raalivtat, eläimet, 

elifct, elufat. 
Boskapsdrift, c. vaat»a84auma, farja4auma. 
Boskapsfoder, n. farjan^ruofa, favjannel;u. 
Boskapshjord, m. farja=tauma, tavjaetc. 
Boskapskreatur, n. raawaé-eläin, nauta^eläin, 

raa»va§4avja. 
Eo.-kapsläkare, m. eläinalaa f äri. 
Boskapsmarknad, m. eläin^marf tinat. 
Boskapspenningar, m. pi. eläin-werc. 
Boskapssjuka, f. farjan4anti, eläintauti, far» 

jan»rutte. 
Boskapsskötsel, m. farjan-tjcitD, tavjan^forjuu. 
Boskifte, n. pefän»jafo, VcvmW^ift^- 
Boskillnad, f. )>efä^ero, afunta»ero. 
Boss, n. V^el^fu, pa\)na, l^aiete, rnfa, rel)C. 
Bussa, V. n. (under boskapen) pel;nittaa, le» 

ivittää pel;fnja alle, ))at;noittaa. 
Bostad, m. afnntc, aiuin»:t)aiffa 1. »ftja. 
Boställe, n. irtrfa»talo, )>nu«telli. 
Boställsinnehafvare, m. »rivfatalctlinen, llHV» 
fatalcn»Saltija. 



B, 



Bra 



69 



Boställsordnijig, f. loir!a4atoin afetuö. 

Boställssyn, f. v^uusteain=fatfelu 1. =ft}t)nt. 

Bosätta sig, v. r. afuStua, tiloittua, tofotttua, 
afettua, afcttauta, fijotttua, majailtua. 

Bosättning, f. ofettaumtneii, tilotttuminen, ta-- 
lotttumttten. 

Bot, nj. Iäätiti)S, )5avamte (=nteen); (i hjrklig 
stil) fatinnu?; (lagl.) faffo. 

Bota, v. a.lliäfitä (=tfcn) , itärantaa, Cfig-) toStaa. 

Botande, n. lääfitfcmineit, ^parantaminen. 

Botanik, f. tctanita, !a^linH^|^|.n. 

Botaniker, m. fcotantfusi, tasnitnätutfija, fa6h)in= 
tietäjä. 

Botanisera, v. n. botaniöteUa, !erätä ja tutfia 
fat%na. 

Botanisk, a. l^^otantttinen, fa?nii=o)3ittinen. 

Botanist, m. tctanit^ta, faSiin=fcrääjä. 

Botelig, a. :)^al•ancwa, ivtvantnwa. 

Botemedel, u. lääfe, läätitt)S, jjaratme (=nteen). 

Botfärdig, a. tatuira, tatuiuainen. 

Bottardighet, f. fatUiDaifunS. 

Botgörare, m. -rerska, f. fatumuffeit tefijä, 
fatuja. 

Botpredikan, f. tatumuS^a^vna. 

Botpsalm, m. fatumuS^rirfi (=rcn). 

Boträd, n. l^attijaiS^^JUU. 

Botten, n. pDi}ia, ptxä, !ptit)iuiia, ^JCtuffa; (i 
en ugn) nunin arina; pä nedersta b., ala.-- 
fcvraSfa; i b., adv. ^ertn=)Jof)iin, :pol;jia 
m^iitcn, )3eri = jnurtn; förse med 1. gö- 
ra b., )3ot)jita (=tfen), ^^ofjjata, ^jc^^jittaa; 
med b. försedd, )?of)jaUinen, :|5ci)jitettu; sö- 
ka b., ^>c()ja§taa; gå i b. med en sak, 
))0l^ju8teUa afiata; falla i b., :|3cf)iauntua; 
nå 1. komma till b., :|3of)jautua, ))ot)iagtna; 
dricka i b., juoba :t3of)jaan; stå på egen 
b., oQa emalia fannaffa. 

Bottenbeklädning, f. ^of)jauö, :t>of;jitnS. 

Bottendeg, m. juuvi=taitina. 

Bottendy, m. ))ot)ja=mnta 1. =mura. 

Bottenfall, n. jafo, ruu).^^.nt, ^)of;ja=ut?a; bilda 
b., t>of)jia, faoétua. 

Bottenfrysa, v. n. jäättjä ^^o^aa mijpten 1. 
:|)o^iaan faaffa, :|>cf;jtn=jäät^ä. 

Bottenhvarf, n. :|)o^ja=ferroö. 

Bottenlag, m. :tM5l)ja=ferta, aU=ferro§; pof)ja= 
ivefi, :()oI)ia=uutoö. 

Bottenlös, a. ^^objaton. 

Bottenrik, a. uj)))on-ifaö, lriäfi>rifa8, ^^of^jat» 
teman rifas. 

Bottenvåning, f. afa=fcrta. 

Bottenärlig, a. tuifi 1. ratfi ref)elliuen. 

Bottfnr, m. ^5ää(Il;ö^faaVai^, :|50tnjori. 

Bottin, m. ^^Dttini, :t-^ueli=faalpaö. 

Bottna, v. n. :|jol;jautua, ^■'of)jata, \>'d'åit'd pol)- 
jaan; v. a. täyttää, ft;aäötl)ttää. 

Botöfning, f. fatumufien tefo. 

Boiidoir, m. nais^ammio, fammio. 

Boulevard, m. ^uleiearti, fäit5eUj=^)ni§to. 

Bouppteckning, f. ^efän=firjoitn8, !a(uu=ttr= 
joitnö. 



Bouppteckningsinstrument, n. ^jeru»!irja, ta- 

Iu=tirja. 
Boxas, v. d. nt;)r!i§tellä, cCa nt)r!fifittä. 
Boxning, f. nt)rffifet, nl}rffi=^^utiffa. 
Boört, f. (senecio) !ima!fo, :|5eltD=lf iffa. 
Bra, a. !e(:()c, oiwa, l^^tuä, funnon; b. karl, 

hipo 1. funnon mieé; ett b. stycke (väg), 

l)\))x^'ån mattaa. 
Bra, adv. (framför adjectiva) l^tJttJtn, oifetn; 

(framför verba) fj^tx^äöti, ^t)lvin; smakar 

b., maistuu ]|t)mäae; se b. ut, olla fieam 

näöttäöit; stå sig b., tuKa l;vit)in aifoiu, 

isoiba :^l)li\i8ti. 
Brackor, f. pl. i^oufut. 
Braf, a. se Bra. 

Bragd, m. uro=tt}c, tefo; (fsk-b.) ^J^t}bt)8. 
Brak, n. ri)Sfe, räiöte, ri;ttv ratina, rätinä, 

talöfe, ji^öfe. 
Braka, v. a. r^Sfää, jijSfää, rutiöta, rtjtiStä, 

roiSfaa; b. i tu, sönder, ritfafjt aa t)alfi 1. 

riffi; b. ned, rntfal^taa 1. n)mä[;tää alaö 1. 

maaf)an; b. till, ri^öfälptää, jt^öfä^tää, r^t= 

fä()tää; b. fortfarande, n)8h)ä, jl)§tt?ä, rit-^ 

fal;bet(a, jt)8!äl;beaä, r^tfljä. 
Brakfägel, m. (numenius) furhJt, fauru. 
Brakteat, m. Ieix)^n-a()a. 
Brakved , m. (rhamnus frangula) ^aatfatttfl, 

))aattain, aro4>aatfama. 
Bramrå, f. (sjöt.) :|.iram=raafa. 
Bramsegel, u. {sjöt.) :|}ram4'>urie. 
Bramstäng, f. (sjöit.) ^ram-taufo. 
Bramvant, f. (sjöt.) :)iram=Jtiantti. 
Brand, m. :|.iaIo, tuU=ijato, tuli; fefäk; (åsäd) 

noti, ruc8te; (sjukd.) äntrat; sticka, sätta i 

b., fi)tvttää tuleen, pistää ijjalamaan. 
Brandanstalter, m. pl. ^alo=falnt, fammutuS= 

neutrot. 
Brandax, n. nc!i=täl;!ä, noli^^jää, tul;fä=|)ää. 
Brandbref, n. )>alc=^tcbi8tu8. 
Brand corps, m. ^mlo-hinta. 
Brandfri, a. tulen^ottamateu, f^ttijmätön. 
Brandfux, m. muötan=ruSfea 1. rautiaS (l^e^ 

uioinen). 
Brandförsäkra, v. a. ^3alo=hJa!uuttaa. 
Brandförsäkring, f. t3alo=h)a!uutuö. 
Brandförsäkringsbolag, n. ^aloU)afuutu64)t;= 

b^stij. 
Brandgul, a. rufeiva, rufaf)talr>a, rufo^feHerujä. 
Brandgäs, m. se Grafand. 
Brandhake, m. ^alo=l^afa, :|5alo=lt)anfo. 
Brandjern, n. l^iili=fout£u; (för Ijustring) pa- 

rila, tunlaö=f"oura. 
Braudkassa, f. ))alo=ral;a§tO. 
Brandkorn, n. nofi^jljteä. 
Brandkula, f. tuiupaUo. 

Brandmur, m. ))alo=nmuri, tnli=ntuuri. 

Brandmästare, m. ^jalo^meétart, palo^meffa. 

Brandordning, f. :j3alo=afetu8. 

Brandos, n. färtj. 

Brandpil, m. tnli=nuolt. 

Brandredskap, m. )5alo=!alu, fammuttimct. 



70 



Bra 



Bri 



Biandrijf, m. ^una=fettu. 

Brandsegel, n. )>a(c-l)ur?tu!e (4feen), ^\ilc= 

Braudsignal, m. V'CiIc=inerfft. 

Brandskada, f. ^aIe=uiaInn!o. 

Brandskadad, a. ^lalaantuuiit, tu(i^)a(ca färfi= 
nijt, tu(eun-itfcincu, ^atcn»tärfim)t. 

Brandskatt, m. ^alo^trerc, t>affonvevc. 

Brandskatta, v. a. ^\tlc=irercittaa, )>affo»»e= 
roittaa. 

Brandskepp, n. ^clttc haitta. 

Brandskott, n. ^jalc^aufauS. 

Brandspruta, f. ).Mlc=niiefu. 

Brandstake, m. I;nli4i>la, Icittt, ^iMjaixU, 
!cri(c. 

Brandstege, m. ^>aIo=tttfaat 1. »tita^^uilt. 

Brandstiftare, m. tuIcn=no§taja 1. »l^antja. 

Brandstod, m. ^>afD-apu, :|>a(o=ral}a. 

Brand.vtodslorening, f. ^>aIoa»un4tittO. 

Brandstodsbolag, n.).^aIoa^^U=l)bbl)8tö 1. =l)(itiö. 

Brandställe, n. Vatc4H'iiffa, tutUpalcn paitta. 

Brandsyn, f. ^alc=faticlmui^. 

Brandtorn, n. n.iartic=tcvni, )va{)tt=torni. 

Brandtrumma, f. ^Mlc-ritmpU. 

Brandtunna, f. ;>alc=nmm)rt. 

Brandvakt, m. ^.^alclfartija. 

Brandämbar, n. ;>alc fanti>. 

Brankard, m ivamiuin 1. !ääfin aija. 

Braut, a. jt)r!fä, äiEi^ivträ. 

Brant, m. jörtänne, rinne (=nteen), terma; 
(åbrant) äljrää (»ään), törmä; sta pä b — en af 
sitt förderf, feiioa turmtonfa Jjattaada 1. 
fattatta, etta tubcon tutemaéfa. 

Branthet, f. jiivffi^tiS. 

Brasa, f. tulebma, tufennoe, ^>eranfo, icalfea, 
roU}U, retmafta. 

Braska, v. n. röl}f}täittä, ^op^täillä; (om vä- 
derleken) ^afaétaa, ftriStää. 

Brass, m. (^jöt.) al)bin ('tunen), Kiäntö^nuora. 

Brassa, v. a. fääntää ^>nrjetta. 

Brassning, f. t>ur}een tääntäminen. 

Bravo! int. oifein! rcimvtsti! 

Bravur, f. ufjau?, vei^>^Mnv^. 

Braxen, m. (bräma cyprinus) lafjna. 

Braxengräs, n. (isoetes lacustris) fa^na»VUCf)C, 
hjita. 

Braxenpanka, f. Itfit, ^^or(lD, ^arttt, ^ar!!t. 

Bred, a. Ictreä; med b — dt ansigte, feircä= 
naamainen; b — dt ljud, an^o 1. (eweäbtä 
ääni; göra b., fe»entää; blifva b., leivctä 
(»neni, (ei'pentt)ä; något b., leweäbtä, leivcän^ 
läntä; en tum b., tuumaa lemeä, tunman 
kirvinen. 

Breda, v. a. lejrittää, leiuitcUä; b. sig, v. r. 
Icwitä (4än), leiretä (=nen). 

Bredande, n. -ning, f. (Ofittäminen, leu^n^- 
tämincn, lenjitu-J, Icircnnvé. 

Bredaxlad, a. I;artiafaS, l;arte»a. • 

Bredbent, a. f>aja»fäännen, Ijaja^föäri; adv. 

'ii<x\a.\i.<x fäärtn. 
Bredbladig, a. Ic»eä4c^tincn; (etreä4ciäiuen. 



Bredbröstad, a. rintaira, re^ejuä. 

Bredd, m. (en.''Cl)?, knniliS; två fingers b., 
fal)bcn icrmcn ka^t); pä b— n, Icwevbcl' 
ken; taga till i b., faéiwaa ktttt)i)ttä; ga i 
b., aétna rinnatfain 1. rinnatnetcn; sätta i 
b., ^amm 1. afettaa riunalk; sätta sig i b., 
ic-tuutua 1. if-tua rinnatte 1. rtnnaHaa; sitta 
i b., ietua rinnatta 1. »viereffäin. 

Breddgrad, m. ten'>ei)§4n)fälä. 

Bredfock, m. (sjijt.) vaata4^uvie. 

Bredfotad, a. lereeä-jaftainen. 

Bredkorn, n. taffi4al)fcincn 1. taffi^färmäinen 
cbua. 

Bredkrasse, m. (lepidium ruderale) noufu^ 
rncbc, va«fi. 

Brednäsig, a. (ett>eä=nenäincn, Iättä=nenäinen. 

Bredraadig, a. len^eä^hJtivuinen, ktteä-juowai= 
nen 1. n-aitainen. 

Bredsida, f. Iap).na, la^^e, t\)Ui (=kn), twmi 
(4een). 

Bredvid, adv. & prep. rinnatta, Juierettä, nnc= 
rci^fä; vinnaUe, unereUc, »iereen; b. h var- 
andra, nnevettäin, n^ierctvffm. 

Bref, u. firje, ftrjau-3 (»fjen). 

Brefbok, m. firje^tirja. 

Bref bärare, m. tirjau=fantaja 1. »fnkttaja 1. 
»iaattaja. 

Brefform, m. firje=muctc 1. »ta^JO. 

Brefkuvert, n.firje^MäU^i^, fivje^uori, htlKVt. 

Bretläda, f. firje=Itpaä, ftrie4aatiEfD. 

Brefpapper, n. ftrje^a^evi. 

Brefporto, n. ^^cöti»raf>a, tivje^rafia. 

Brefpost, m. firje=:(30éti. 

Brefpress, m. t'irjc=^inne (=ntcen). 

Brefskrifvare, m. tirjeen4irjoittaja. 

Bref.vtil, m. firjeeUinen firjoituS^taJ-M. 

Brefställare, m. tivje^aawio, firjctiijä. 

Brefvexla, v. n. n'>uoro=tirjeiUä, hjat^taa Hr* 
jeitä, tirjcittaa tcifittenfa. 

Brefvexling, f. firje»»ail;tc, firjeilrjS. 

Brefväska, f. tirje4autfu. 

Bresch, m. (munvin 1. wattin) riffo; skjuta 
b., riffc=am)>na. 

BT.;ss,m.(köksi.) rintali, ivafifan rinta-rauf)aiet. 

Bricka, f. ajctin, tarjcin; (i brädspel) la^m, 
napu; (pä poliser m. in.) laatta, k^otu; (pa 
ruck) rintapieli, rinnuS. 

Brigad, m. prifaati. 

Brigantin, m. v^ifantti, lota^ritt. 

Brigg, m. pntl 

Brigittinerorden, ni. '[pijljäu "iPriitan (uoStavi* 
funta. 

Briljant, adj. loistofa, ^ct^tofa, uljaS, fomea; 
s. briljantti, f)i.4;tD4iir'i, ki^turi. 

Briljera, v. n. f)ekitetta, IjcIUcitta, kiéteifla, 
timatteUa, ^?i5>^(;tetUä. 

Brillor, f. pl. nenä4afit. 

Bringa, f. rinta; (kok.) rinnufe. 

Bringa, v. a. (föra) faattaa, tuoba; (med/öra) 
tncba, tuottaa, faattaa, faattaa aifaan; (fOr- 
suttu i ett annat tillstdnd) faattaa, \;;m\\<x, 



Bro 



tcfibä; b. metall till smältning, ipamxa 1 
jaattaa \niamaan 1. fulatuttaa mitafli; b 
till fön-uttnelso, mäbättiiä, niäbäuutlttäii; 
b. till slut, faaba Ic^JVltmi; b. till stånd 
faaba 1. panna toimeen; b. a bano, ottaa 
jjitlieefft, ottaa 1. faattaa efilte; b. derhän, 
att . . ., faaba fitft, että . . .; b. om lif- 
vet, (o).^ettaa, fitnitata; b. upp, noitaa, nc'?= 
tattaa, !o{;ottaa; b. sig upp, nousta, nc§= 
taltua, !ol;ottaa ttfcnfii; bringas, blifva bragt, 
ioutita, tiifla; (förmå) \aattaa, faaba, ^.lanna. 

Brnigstycke, n. rinta4tf;at. 

Brink, m. at)be, tölmä, tiirmä, rinne. 

Brinkhake, m. jaiTlt, inbättu (=ttimen). 

Brinna, v. n. )palaa, f;ef;fua; b. nt (och öf- 
verdragas med aska), f)ttf.uta (imtn); jag 
b— er af begär 1. otålighet, ntielcnt Iiel^tmt; 
han b— er af kärlek, vrede, {}an pa\aa xat 
iantta, fiuffua 1. fiufuSta; b. af längtan, 
]^effelef;tää. 

Brinnande, a. ))atatt>a, :^e^fuh?a, tulinen; b 
törst, hunger, folva 1. anfara jano, nälfä; 
under b. krig, foban leimuteSfa. 

Brinnande, n. ).>alamtnen. 

Bris, m. Unufjfa, Iet}l)fä. 

Brisk, m. folft, Vtiöh. 

Brist, m. (saknad) :^^uute, ^uutOi^, liiajaa, wa 
jauS (=ben); b. på penningar, xai)an. :(.niute; 
lida b. på ngt, :|.ntuttua j.fin, otla ftiajaa 
j.fin 1. j.fin Hiaiöa 1. jonfin fjunttecöfa; b. i 
kassa, fai^fan Irajaui^; (fel) nnfa, iinrbe. 

Brista, v. n. (gä af) fatfeta (=can); taittua; 
(gå i tu) reivetä, Iioleta (4ean); (b. i sömmen) 
ratleta (=ean); (b. sönder) murtua, färfl)ä; 
(fattas) ^^nuttua, cUa iiiajaalla 1. Ix^ailla; {fig.) 
riffoa; b. ut, ratfeuta 1. rutveta (puf;umaan); 
b. ut i skratt, ).^uVi^fabtaa 1. rämähtää 1. ^)a= 
fatitaa 1. refabtaa, nauruun; jag var nära att 
b. af skratt, cUu t)afaf)tua 1. {;ateta naurnS= 
ta 1. nauruun; b. i tårar, I;t}rät)tää 1- ^)urSfa(;= 
taa ittuun; hjertat b— er, ftjbän ))afaf)tuu. 

Bristfällig, a. ^uuttuivainen, :|?uutteinen, Xoa-- 
\aa, toaittinainen, limjaallinen, n)ajat»a, tva^ 
janainen, tinfanaiucn,i.niutteen=ataiueu; b — gt 
hus, raf^pioineu I. raf.->).>entunut l)ucnc. 

Bnstfällighet, f. ^ntuttuiratfuu-?, Vitnttecnmtai» 
fuut^, tvaillinaifuu^ , luajaut^, ivajaallifuuS, 
trajauninf-, unfauaifuU'?. 

Britannika, f. (rumex a(juat.) faiin=))UDfen JUU» 
ri, ivifx fnolafe. 

Brits, m. laireri, poia, valimtti. 

Bro, m. filta. 

Broa, v. a. & n. fiffoittaa, rafentaa filtaa. 

Brobyggnad, f. fiåan=rafeunn8. 

Brobank, m. taituri. 

Broche, m. naötio, forlufe. 

Brochyr, nx- arffi^tirja, Ieuto=firja, Hvjauö. 

Brockfågel, m. se Spof. 

Brodd, m. (å hästskor) jää=naula, l^offi; (väx- 
tens embryo) ibe (=teen); (å åkern) ora§ 
(«aan); skjuta b. orastaa; taga b., oraStua, 



tulla or aatle; vara ib., otla oraatla; kornet 

skjuter den första b — en, of;ra on tiataaöa. 
Brodda, v. a. naulcittaa, f;otittaa. 
Broddmask, m. ora§=mato, etaua. 
Broder, m. »eli (=jen), h^eiffo, ireiftoineit, 

iveKo, toeljijt (»it)fn); en af bröderna, tpel» 

jcö (=ffen); de äro bröder, r;e i>\vai treljef' 

fet; kjtlla b., n^eifoitella. 
Brodera, v. a. toiirn§teKa, !or!o = ommella 

(=mpelen), forfo^ueufca, lirjata, firjaetla. 
Broderbarn, n. »i)cljcn4af>fi. 
Broderhat, n. voeli ivaino. 
Broderi, n. tviiruötcluia, forfo^omf-^eluv^, firja, 

firjanö. 
Broderlig, a. ireljedincn, iveiffoincn. 
Broderlighet, f. UieIjeItifl)Vö, ttjeittoifuu?. 
Broderligen, broderligt, adv. iDeljeUifcSti, 

tx^ciffoifeött. 
Brodermördare, m. )veli=furmaaja, jxicU=mur= 

I^aaja. 
Broderskap, n. iveliet)^, treiffouS, tueljeff^^g. 
Broderskärlek, m. tVCljeun-aftauS. 
Brofogde, m. ftlta^tt^OUti. 
Brofäste, n. filtan^forira, 
Brohufvud, n. Iaiturin=)5ää; (krigsk.) filta=jv»a= 

ru^tuä. 
Brohvalf, n. ftttan=faqri. 
Brok, m. (sjöt.) pxnxitx. 
Brokad, m. protaati, furtaHrja=tr)aatc. 
Brokig, a. tirjatoa, tailaiva. 
Brokighet, f. lirja».^uu8. 
Brokista, f. fiUan=arftu. 
Brolägga, v. a. filtoittaa, rafentaa ftftaa, 
Broläggare, m. fitlan=tefijä, fiUoittaja. 
Brom, n. (kem.) tromi. 
Broniaterial, n. filtaffet, filta=aineet. 
Broms, m. ^^aarma. 
Brons, m. prouöfi, ivafc^triaefi. 
Bronsarbete, n. ).n-on^ft=teov^, prcu?ft'falu. 
Bransarbetare, m. ^>ron^fi= fef^^^ä. 
Bronsera, v. a. )3ron6fita (-tfen). 
Bro- och vägbyggnad, f. fi(Ian= [o. tien^tcfo. 
Bropelare, m. filta=^atfa§ (=aan). 
Bropenningar, m. pl. filta=ral)a, fiIta=it)ero. 
Bror, se Broder. 
Brorsbarn, n. tceljeu^a^-^fi; pL ireljeötcu Xap'- 

fet, ferfuffet. 
Brorsdotter, f. ir>eljen=tl}tär. 
Brorskäl, m. tncljen=malja,ftnun=malja. 
Brorslott, m. JBetjen^ofa; taga b— en unebä 

1. ottaa paras ofa. 
Brorson, m. toeljcn=poifa, ne)>a6. 
Brosk, n. ruSto, rouSfu. 
Broskaktig, a. ruijtou^altaiuen, ruStomainen. 
Broskans, m. filta UHrru^^tuS, filta4innafe. 
Broskartad, a. ruöton4ainen, ruSton=tapainen. 
Brott, n. murto, murre (=teen), taite, (stenbrott) 

louhos; rifoS, riffo, paf)an=tefo. 
Brottare, m. paintja, painin4^i3jä. 
Brottas, v. d. Itjcbä 1. l;ctttää painia, ofta 

painifima, painia, painuctla (»nteten). 



72 



Bro 



Bru 



Brottfall, se Fallandesot. 

Brottmål, n. vitoö-afta. 

Brottmålsdomstol, m. nfo8=aftain ct!eu8. 

Brottmälslag, m. vifo§4aft. 

Brottmålsprocess, m. rifoS^aftattineit Um- 
iätjxitu 

Brottmålsstatistik, f. rifoS^tilaStO. 

Brottning, f. Vatnm4^öntt, ^atiii, )5atmn=f)eit= 
to, ^ainetii?, ftjti^^aint, ipainifiCa elo. 

Brottsjö, m. l^^öf^, l)'C)'6t\)4mii, Ujveft). 

Brottslig, a. rtfo!ien=aIamen, iin)n=alatncn; b. 
handling, rttcfjeUineit 1. wäävä I. l)alv^a tuö; 
b. kärlek, »liärä 1. l^aurea raftauö. 

Brottsling, m. Vcif)^!»!^!!^ 

Brottyta, f. inurto, tattog, murrcn jälfi. 

Bro vasa, m. fillanninfaS, ntSfa4niu, anfag. 

Brud, f. Titorftau (=inen), inorftc, aittila?. 

Brudfolk, n. mcrftuS=)5ari; movftiie--lx'>äti. 

Brudfräma, f. U<i\c, faajag, faaja=nainen. 

Brudfölje, n. nucbc=fania, joi)tc=u\ifi. 

•Brudgum, m. fii((;ainen, fitlbc, ijlVä. 

Brudgåfva, f. inorfiu84abja, ftibti=Ial)ja, fcrvat. 

Brudklädning, f. inorftuS= 1. Ivi[;!t4;ame. 

Brudkrans, m. -krona, f. OTOrfluö=fcp^cIe, nior= 
ftuS=ruunu. 

Brudpar, n. mDrfiuS=:t}art, n.n(jfi=^art. 

Brudskara, f. joijto^fanja 1. »toäti, l^ää-lnäfi. 

Brudskatt, m. intjötäjätiet. 

Brudskrift, m. I;ää»runD, morflue=nino. 

Brudskänk, m. annin (»timen), se Brudgåfva. 

Brudslöja, f. n.n{)ft=Unnifto. 

Brudstol, m. linf)!i=tUoIt. 

Brudsven, n. nucbe=inte§, rl}tfä. 

Brudsäng, m. niorftu8=toUobe. 

Brudsäta, f. faafo, faa|a=nainen. 

Brudtärna, f. puta4aa\D, ruuäfa, nucbe^neiti, 
jaajaö. 

Brudvigsel, m. iribfimtnen. 

Bruk, n. fäl^ttö, V^ttc, nautinto; göra b. af 
ngt, !äl)ttää 1. nauttia j.fin; b— et af ull 
till strumpor, irillain Vnto 1- :pitämincn fu= 
fitfi; det har kommit ur b., [itä ci cuää 
f äi}tetä 1. cic ta^a fäl}ttää; (af jord) wilje» 
\t)é, ruoftc; hemmanet är i godt b., tttu£i 
en lniirä>S|ä ructoöia; {vana, std) tapa, tlh)t- 
tö; gammalt b., ivanf)a ta^.ia; {verkstad) 
ruutti, ^mja^tc. 

Bruka, v. a. fäi)ttää, ^Jttää, nauttia, tfiljettä; 
b. hatt, ^>itää battua; b. snus, nuuötata, 
fäcttää nuu^taa; b. läkemedel, nauttia Iääf= 
fcitä; det b— s så, niin en ta^>a, tapa en 
femnicincn; b. mun, !pk^t'ä fuuta, funla§= 
tella; b. sitt förstånd, täi)ttää t}mmävri)S= 
tänja, luoba t}mntärrto«tä (jl)fin); b. jord, 
nnljeöä, vuoteta, niuolata maata; b. ler, 
fotfea fairca;— v. u. cHa ta^.\tl. ta)?ana, ta-- 
n^aStaa; han brukar säga, l;änen 1. l)änellä 
on tapa 1. tapana fanoa. 

Brukande, n. täyttäminen, pitäminen, un(je= 
leminen. 

Brukbar, a. fäljtcttäJrä, n>ä(ttätt}ä, feliuoUiucn, 



fonjeliaa, h?itjcttän5ä; b. jord, hjitjcU}6=maa; 

pitoinen, !äöttää 1. pitää felpaanm. } 

Brukbarhet f. täljtöflifin)?, fel^oUifuu^, fel^ 

paairaifunö. "■ 

Bruklig, a. tait>altinen; det är b — gt, DU ta= 

ifallietn. j 

Brukning,, f. tai}tö?, pito, nautinto, nnljehiS; 

(q/ lar) fotfcuta. ' 

Brukningssätt, n. njiljell)8=tapa; fotfu=tapa. 
Bruksanläggning, f. ruutin=Iaitoö. 
Bruksarbete, n. vuuffi=tt)i5, pajaéto4t)i<- 
Bruksarbetare, m. -folk, n. ruufiu=tl)ömie§, 

vuutfi=micg, pajoSto^mieS; ruuHilaineu, ruu» 

fin-iväfi. 
Bruksdrift, m, paja8ton= 1. ruuIin=pito. 
Bruksegendom, m. ruuHi=tila. 
Brukshandtering, f. pajaStou^ 1. Ivaaprifan» 1. 

vuutin=ti)i5 1. =fcino. 
Bruksidkare, m. ruufin^pitäjä. 
Brukspatron, m. ruutiuniäutä 1. =patruuna. 
Brukspredikant, -prest, m. ruufin=faantaa|a, 

ruufin=pappi. 
Bruksrörelse, f. ruuItt = eIanto, muffi-toimi, 

ruutti-Iiife. 
Bruksägare, m. ruufin4fätttä 1. =I;altija. 
Brumma, v. n. mi5rigtä, muriöta, muval^bella, 

jori?ta; marrittaa, i^rviä, i}vräl;bel(ä. J 

Brummande, n. möviuä, murina, Jorina; mar= I 

rituS, pn-äbbl)8. i 

Brun, a. ruSfea, ruo8teen=!arnmincn, runni; 

blifva b., ruSfettua; göra b., möfetuttaa. 
Brunaktig, a. muniläutä, miottaiua. 
Brunda, v. n. fiimata, oöa fiimaSfa. 
Brundbock, m. fuol)0=pnffi. 
Brundgumse, m. juol^o^jäärä. 
Brunett, a. ruöfea=tuHainen, ruS!ca=ftfmäinen, 

vu^!ca4vcrinen. 
Brunfläckig, -prickig, a. ruSfea^täplitäS, ru6= t 

fea4nlttuinen. I 

Brungrå, a. ru§!can='^armait.__ * 

Brungrön, a. ruöfeaunci^erjä. 
Brungul, a. vuöfcan4eltaincn. 
Brungul, a. tumman=ruöfea, rn§!ca. 
Brunkål, m. ruéfea4aali. 
Brunkåra, f. i^bidens tripartita) plj§tön-ufotti, 

fclta^talfiainen. 
Brunlett, a. ruéfcait--»eveh.>ä. 
Brunn, m. !ai»o; dricka b., jucba tcvn>el}ö= 

n.Kttä. 
Brunnsdrickning, f. terlret}S»cben=juominen. 
Brunnsgräfvare, m. fai»ou»tetijä; failvou tat= 

Brunnsgäst, m. terirct)?»eben=juo|a, tern>et?S= 

njefiläinen. 
Brunnshink, m. lailvo^iulu, faiwo^ämpäri. 
Bruniishjul, n. faitoo^rataö. 
Brunnshus, n. runui4;uoue, fairoofa. 
Brunnsintendent, m. !aitt)0=pääKiftö. 
Brunnskur, m, tertt)et}S = ixieben parannuä 1. 

fät?tti5. I 

Brunnslock, n. !aitt?on4anfi (-nen). 



Bru 



Blå 



73 



Brunnssvängel, m. fain?Dn=n.n^.ni. 

Brunnstid, m. tcrlvet)8=n>ebcn |uonu|en aita, 
iahvo^aita, u>efi=faiifi (=ben). 

Brunnstimra, f. fahi^on^niitoö, failPDn=^)uitc. 

Brunnsvatten, n. tahiiCsU^cft (=ben). 

Brunnsämbar, n. {aiftic^älltpärt. 

Brunockra, f. ^^ima=mll{ta. 

Brnnrandig, a. niefea-jiiclitainen 1. =rnitahten. 

Brunrot, m. [ari-emma migaris) )JUJO=mavu= 
\\a, Vujo. 

Brunschäckig, a. ru6fe<ni=fatlatija. 

Brunskäggig, a. rusfca=^arta. 

Brunst, m. titnta, fävire, röfä. 

Brunsten, m. riuint^fiiut. 

Brunstig, a. fumatncit, farjaS (=aan), tötäi^ 
iien, fiivliHiö (4^ään); vara b., tarjaötaa, 
ftimata, rcfäStää, olta fiimoillanfa 1. juct= 
fiiHania. 

Brunsttid, m. fitmau^aifa. 

Brunugd, a. niefca=filmäinen. 

Brus, n. !cf)ina, tolju, jumina, ()unm. 

Brusa, v. n. tcl;iöta, f)umi«ita; (6- tUl) fc^al;» 
'taa, fo{)aI)bct[a. 

Brushane, m. (macJietes j^^gnax) fuo=httfo, 
tcffiinué. 

Brushnfvud, n. va|u4'»ää, \)inma, tuittii^Hiä. 

Brusk, n. se' Brosk. 

Brusten, a. (om ögon) fafaStUlUlt. 

Brutal, a. tövfeä, f)äh.n}tcn. 

Brutalitet, f. törte^S. 

Bruten, a.; b — et tak, tatte=!attD*, b. rost, 
fortunut ääni; tala b. finska, l^aagtaa mur» 
tetraa fiioinea,_ nnivtaa fitcmea iMifjucSfania. 

Brutto, a. tjli^^äinen; mi)öinä=f)inta; b. vigt, 
täl}ft paino; b. inkomst, tätifi 1. vii4Hiincu tulo. 

Bry, V. a.; b. sitt hiifvud med ngt, ajatella 
j.fiu :tJääniä ^.'»uf)!!, Uiatumta v^iit^nfä jltin; 
faattaa I)äiiiiIIe, (jafavctla, nauretla; hvaiUa 
1. nauvelfa j.tnta jötfht; iiimilla; b. sig ora, 
f)UOlia, ),iitää lufua, panna tietääticiifä, to= 
teKa; hvad b— r jag mig om det?; mitäpä 
minä fiitää?; jag b — r mig sju om det, 
minä fiitä iviift. 

Brydd, a. fjämmäötljnljt; blifva b., tuKa (jä- 
mille. 

Bryderi, n. cpä tieto, cpä=n€nVociinni^, pnia, f^i= 
mi; jag är i mycket b., minna paljon ajat= 
teUittaa 1. avn^cluttaa, cicn epa-tieboi^fa. 

Brydsam, a. avniefnttaum, ajattehittaa^a, ax- 
»clnf]'cn=alainen, tufala. 

Brydsamhet, f. attvelnttaumilnutS, avtrchif)en= 
alaifnuö. 

Brygd, m. panc, panoS (ofuen, uninan). 

Brygg, n. pancnta; pano§. 

Brygga, f. filta, laituri. 

Brygga, v. a. panna, lEeittää (juomaa). 

Bryggare, m. juoman»panija, juoman fcittäjä, 
juoma=tcbtaan ifäntä. 

Bryggarskrå, n. juomaupauija^ammatti. 

Bryggeri, n. juoman=paneitta; juoma = tef;ba6, 
juoman=panimo, juomaupano4aitoö. 
Si'e'iskt-Fi7iskt Lexikon. 



Brygghus, n. juoman^feittiö, pano=fota. 

Bryggkar, n. jnomanpano=fanunio, pano=fam= 
mto. 

Bryggkittel, m. -panna, f. juomaupano=fatti(a 
1. 4ata, pano-fatttla. 

Bryggning, f. juoman4\'tno, jnoman=fcitto. 

Brylling, f. m. ferffn4moIi, ucpaiuen. 

Bryn, n. (vatten-) pinta, fatoo; (skogs-) \a\ia, 
viuta, poöfi. 

Bryna, v. a. paaljtaa, fävlrentää; f;ioa, te= 
voittaa. 

Bryne, n. T;ave!i, f;icvta, fotraiftn, l^avStt- 

Brynja, f. fopa, ranta4*aita. 

Brynsten, m. fieva, lolvaifin, taljfo. 

Bryta, v. a. murtaa, taittaa, fatfaiöta; b. 
bröd, taittaa 1. murtaa leipä; b. löf, qvi- 
star, taittaa Iclitiä, ferpoja; b. ett sigill, 
murtaa finctti; b. lans, mitcllä mietfaa; 
fävtcä, vittca, rutaic^ta, Iouf)ia; b. ett gär- 
de, riffoa 1. färfeä aita; b. sten, (cubia ft= 
iviä; b. äker, raijoata pcftoa; (cika) tait= 
taa; (om strålar) taittaa; (om sadeln o. dyl.) 
It)öttää; (fig.) b. vänskapen, ritfoa t)8tä- 
llH^Vttä; b. emot ngn, loufata j.futa 1. viffoa 
j.tuta nmötaan; b. lagen, rittoa lafi 1. la- 
tia »aötaau; (hejda) fanniötaa, mafeutaa; 
v. n. (i uttalet) murtaa, foutjcrtaa; b. på 
svenska, murtaa pubce^faan rnotfiffi, pu^na 
ruotfiHU>oittoiiCf*ti; — b. sig, v. r. o. b — as, 
v.p. murtua, taittua, toI)Cta (=fean), h}uuäf)tää, 
fortua; vägen b— er sig emot klippan, oal» 
to fovtuu 1. pnl)feaa faaiofjou; sjukdomen 
b— er sig, tauti murtuu 1. (peittää; kölden 
har brutit sig, paffaueu ou I;eIpottanut 1. 
nvörtvuijt. 

Brytande, n. -ning, f. murtaminen, murto, 
taite, vitfo; riita; komma till b., ;-iitantna. 

Brytningspunkt, m. (fys.) taito34n8te. 

Brytningsvinkel, ro. (l-'tjs.) taito34u(ma. 

Bry tsar, n. h^öttjnuäineu, h^öttämä. 

Bräck, n. foI)ju, tt;rät, fuotiMUulttn. 

Bråckband, n. foI;juu4annatin, tvrä-Unjö, tt)= 
vä^fibe- 

Bråd, a. fiire, fiiru, fiätäineu, pifaiucn, ji}rf= 
fä, rutte, äfiitincn, äfft; aifaiucu; liafva 
bradt om, cUa fiircii<|äuiä 1. bäbiojäuiä; b. 
död, äMineu fuolema; det är bradt om, 
!iire on. 

Brädjup, a. ä!fi4Vii>ä, ätfi=jl)vftä; s. n. [xjxh 
fät)8, ft)l»äri, u>ontta. 

Brädmogen, a. aitaifiu fl}pfl)Ui}t, aitainen, äffi= 
!i)pfi, arfo. 

Brädmogen het, f. aifaiucu fl)pll}miucn, arfouS, 

Brådrik. a. äffi=rita8. 

Brådska, f. fiire, fiiru, [;ätä, f^oppu; dermed 
är ingea b., fii(;en ei olc fiirettä. 

Brådska, v. n. fiirefjtiä, {;ätäiHä; ftirnf;taa; 
skörden b — r, elo ferfii. 

Brådskande, a. fiirecCiucu, I;äbäffiucu; t;ätäi« 
nen, fioppninen, malttamaton. 

10 



74 



Bra 



Brä 



Biädskilnad, f. (loijt.) ätfi »^JifaifiutÖ , äfft= 

Brädstupa, f. ättHi)vfämie. 

Brädstörta, v. a. flJÖStä (=fien), furlratöta, tel;» 

bä ätiltä, Ijätätllä. 
Brädstörtad, a. äfiHineit. 
Brådt, adv. ^nfaifefiti, \>\lo.;i. 
Brädäiter, f- pl. aifaifct bcrneet. 
Blådöd, m. äfft^fuclcma, ätittiiieu tuofcma, 

furma. 
Bråk, n. bciiima, puuba, ivaiiva, feiffa, tiu^fa; 

(i räkning) imirto4ufu. 
Bråka, f. Icuffu. 

Bråka, v. a. (lin) (LMlfuttaa; b. sönder, nif; 
toa, nif;joa, rutistaa; (fg.) veutoa, l;omma 
ta, ^^uu(;ata, buf)tea; b. sitt hufvud, jraijimta 
Väätänfä, ajatella )>äänfä V^il^fi l-l^atfi; (gräla, 
jilnddrn) l)oiia (boen); b. sig förderfvad; 
runnefla 1. fattatsta itfeanfä; b. svenska, 
folfata 1. fciigcrtaa ructfia. 
Bråkig, -sam, a. ifailivtloiucn, toölä'?; (men- 

niska) tu§fa()tnen. 
Bråkning, f. loittuttaiiiincn, tcilfutu?. 
Bränad, m. fiima, (;iinc, tittfetaa, baluétuö, 

l^aureuö. 
Brås, v. d. (jid ngn) tiiUa I- oUa (i.ful)uu), cöa 

j.fun ta)>aiiieii. 
Bråte, m. forvc^, muncé;; vciitfio, vio, läjä, 

\>'äxt^. 
Bråtyxa, f. fatjc. 

Bräck, m. I)a(fcaiita, (lalcimaincn, vifcimaiuen. 
Bräcka, f. färe, (lalcuaaincu, Iwlfcama; (verk- 
tyg) nutrrin =tnneni, jäviii (/timcn). 
Bräcka, v. a. färfeä, vitfca; glaset är bräckt, 
lafi en färci^iä 1. färet(ti}nl)t; (steka) Vdx- 
Vcentää, !äriétää, fän}ttää. 
Bräckande, n. -ning, f. färfcminen, riflo; (ste- 
kande) färn^ennt^ö. 
Bräckhammare, ni. inurtc»lvafara, niurrtn (=tt^ 

men). 
Bräcklig, a. [)aiiva§ (man), färttjhjä, mnraffa, 
()citto, rutea; (om hthan) ratbna§ (=aan), 
beifto; blitVa b., vatt;ntétua, ranfiStua. 
Bräcklighet, f. Iianvan?, fävf^toäifwö, mu- 

vafhméi, beiffoné, vail)nau3. 
Bräclxstång, -bom, -stör, m. fmgotin, färin» 
fanH, rauta-fantt, färin (=tunen), inuvrtn 
(^trncn). 
Brädbakc, m. j)inta4anta, pinta. 
Brädbekläda, v. a. laubcittaa. 
Brädbokl.idniiig. f. lanbcttuS. 
Brädd, m. rcnna,parvaö (^taanj, fi^rjä, unevi,ol;i, 
ääri; vänta, ia\ia^ (=taan), äi)rä6 (=ään), 
reuna, travfi (nen); pä grafvens b., [;anban 
)>artaatla. 
Brädda, v. a. täi^ttää 1. t-Htnna veuncja nn)i5= 

ten täi>teen. 
Bräddad, BräddfuU, a. veunoillanfa, ft^arpe» 

Iaitet)tKa (oleira), täpi5=tä>jft. 
Bräde, ii. lanto; (kilksh.) tautanen; (spel)\ 



tauban^eitto; komma ur b., jääbä f^rjään 
I. tafa=fäteen; slå ur b., ^anna tafa4attaan; 
betala pä ett b., mafjaa fcrragfanfa; af b., 
bräd-, lantainen, (auta=. 
Brädfodra, v. a. lauboittaa. 
Brädgolf, n. {auta4aattia. 
Brädgång, m. (pd skepp) laibe (4een), nmr^e. 
Brädgård, m. lauta^ar^a 1. =taIo. 
Brädlapp, m. {auban=!a^pale, (anban=)>ää, Iau= 

ban=^a(a. 
Brädlägga, v. a. lauboittaa, ftlloittaa lauboiöa. 
Brädskjul, n. Ianta=fato§; lanta=fuoja. 
Brädslä, v. a. lauboittaa. 
Brädspel, n. lauta=Ve[i. 
Brädstapel, m. (auta^ta^^uli, {anta=riötiffo. 
Brädsäg, m. Iauta=faf;o. 
Brädvägg, m. (auta=jeinä, Tat^-no. 
Bräka, v. n. ntääfiä. 
Bräkande, n. määtiminen. 
Braken, n. [asjndium) \)'äxlU'ä. 
Bräm, m. fie^jalo, laibc (teen), rcunuä; (a/pe^s- 

verk) ^^^nbfa, fepaUiö. 
Bränd, a. ^^ottettu, )>alannt; lukta b— t, ^ts= 
ta palaneelta 1. färtjltä; här osar b— t 
horn, tääUä on imevag fäv^ 1. {)ajn; b— dt 
barn skyr elden, l)ellä ^uvtu, avfa It)i5t^. 
Bränna, v. a. polttaa, tovn^entaa, {lindrigt) 
fän)ttää; b. igenom, ^jotttaa pul)ti] solen 
b — er, aurinfo ^^aal^taa; vinet b — ner i hal- 
sen^ n>iina :|>oIttaa 1. tinreltää tulffua; brän- 
nas, blifva brännd, paUxa, polttantua,fovn?ef)= 
tua, fävnjcntnä. 
Brämia, f. :|.ioItto, finrcCi}§, ^o(te. 
Brännande, a. :|ioIttaU''a, tulinen, fiv»eltä»ä. 
Bräiinare, m. ^oltto4ai»a; tu(t=»trwa. 
Brännbar, n. fi)tti)träineu, :pa(aivainen. 
Bräimbarhet, f. fl)ttt)n,iäif9^g, palaUHailuU?. 
Brännblåsa, f. ))olttama, ^^aIo=ra!fo. 
Brännborr, m. ora, )30Itin=ora. 
Bränneri, n. Iiolttinio, ^.^o(tto=fcta, tviina-fota. 
Brännglas, n. tulilaft. 
Brännhet, a. tnli=fuuma, tufinen. 
Bränning, f. )jo(ttamiueu, poltto, pcltanto; (od- 

gonias) hjXHh), fuofui. 
Bränn jern, n. poItin=rauta. 
Brännlukt, c. fartu, täxX). 
Bränimiaterial, n. poltaö (=ffen), poUalfet, 

polttoaine. 

Brännmedel, n. pcitin=aiuc, fl)önM)ttätt?ä aine. 

Brännmärka, v. a. poIte=mcvfitä (»tfen), oraö= 

taa, merfitä polttinicCa; (fig.) panna mevf= 

fiin, jaattaa pahaan I;uutcou, bätoäiötä; b. 

med vanära, panna [)äu^äiötl}ffen merffiin. 

Brännmärke, n. poltiu^mevffi, bäpl}=inertfi, 

bäpeä. 
Brännmästare, n. polttimo^^meötart. 
Brännofler, n. po(ttC=ubri. 
Brännpunkt, m. flottilj, polttio, jätcf)iffi), fäif>fiö. 
Brännskada, f. tnkn=ft>ifa, polttama, palan= 
nainen. 



Brä 



Bu. 



75 



Brännspegel, m. ^>o(te=!mua§tin, ^JOlte^^eilt. 
Brännsår, n. ^ato^^aatca, ^alannainen. 
Brännved, m- :(30ltto=^UUt. 
Brännvidd, f. f^tti5=ala, f^ttö^irält. 
Brännvin, n. l^jato^tBUna, »tina. 
Brännvinsadvokat, m. fifuna=ft^lieri. 
Brännvinsbrännare, m. iBUnan-')3oataja, ttMl= 

nan=!etttäjä. 
Brännvinsbränneri, n. iutiuan=^öltttmo, »UUa= 

fobaSto- 

Brännvinsbränning, f. tt>ttnan=^Dltto. 

Brännvinsflaska, f. n)Una=^3Utlo. 

Brännvinskagge, m. h)una4effert, tottna=na§= 
faffa. 

Brännvinsminutering, f. h)unan=!au)3UStu8. 

Brännvinspanna, f. tt)una»)3annu. 

Brännvinsprofvare, m. hjihtan-mittari. 

Bränsle, n. )JoItto=^UUt. 

Brätte, n. lieri (»riu), ri5t)tä. _ __ 

Bröd, n. (eipä; surt b., I)a)5an lei^a; sotsurt 
b., tcarif öinen, tttaritto4ei^3ä; osyradt b., 
Mtiainen, rieSfa^ei^sä; årsgammalt b., !a= 
fattu tet|)ä, !aja4ei^ä; b. gräddadt pa blad, 
lemiläinen, tet)tiäinen; brödet och vinet, let» 
pä ja toiina, aneet; taga i sitt b., ottaa iet= 
bääniä; hjelpa ngn till b., auttaa j.futa lei- 
pään 1. teiraätte; dagligt b., j[ofa=))äitoäinen 

Brödbit, m. Iei^ä=^aknen, Ietn3an=^ala. 
Bröddurk, m. Ieipä4)Uone, Iei^5ä=fäi{t). 
Brödfrukt, m. tei^ä=l}ebelmä. 
Brödföda, f. tei^HvfuUa, lei^^ä, etafe. 
Brödhylla, f. teilxnn4auta. 
Brödkaka, f. taffara, lei^ä-^atfara. 
Brödkant, m. kitoän=!anta, leitDan^jtjrja, lei= 

toän^fanniffa. 
Brödkorg, m. ki^ä=Wafn, ki^d=fon. 
Brödlös, a. Ieitt»äti3n. 
Brödlöshet, f. kitoätti5mt}l)8, tettoättl?V}8. 
Brödnagg, m. Iei:pän-anta. 
Brödpikka, f. ^puäfuri. 
Brödraband, Brödraförbund, n. «jeiffouS, »el= 

je§4ittto. 
Brödraförsamling, f. i»etje6ten feurafunta. 
Brödralag, -skåp, n. tt?eiffD={unta, l»eUe8=funta, 

n)eli=i}l}te^3. 

Brödrarike, n. »cU=»a{ta!unta. 
Brödraskifte, n. n3e(je8=i>if'^- 
Brödrasämja, f. njeli-fo^U. „..„,, 
Brödskifva,f.Iei^m=nniVak, {et^>a=n3ttUe (=iteen), 

lei^ä-^p^th); skära b— fvor, iBiikgfeUä kipia. 
Brödskorpa, f. leiteän=!uori. 
Brödsmula, f. iei»än=muru. 
Brödspade, m. ^.natfo, Iciwin, (ei»in4a^M0, 

ferä^bin (=timen). 
Brödspett, n. teipi^luarrag. 
Brödstudium, n. rno!a=D^into. , ^ „ „ 

Brödstycke, n. kin)än''ta^3^3ate , kt^a4^ova; 

elafe. 
Brödträd, n. ki^3ä=^nu. 
Brödtärning, m. ki^ä=pit^^3U 1. =muru. 



Brödyrke, n. elatuömmmatti. 

Brödämne, n. leiine (=^een), kiteäS (»ffen). _ 

Bröllop, n. ^dät; fira b., ^5itää 1. juoba I)dt= 

tä; (i brudens hem) lätfiäifet Qd.). 
Bröllopsdag, m. I^ää^^äitvä. 
Bröllopsbjudare, m. i)ää4utfu 1. »tutfuja. 
Bröllopsdikt, f. I)ää=runo. 
Bröllopsfolk, n. I;ää=njäfi, f)ää--fan[a. 
Bröllopsgäst, m. I)ää=tviera8 (=aan). 
Bröllopshus, n. ()ää=tak. 
Bröllopsklädd, a. ()äil^in=njaatekttu. 
Bröllopskläder, m. pl. l^ää^waatteet, ml?ft= 

»aatteet. 
Bröllopsnatt, f. tcif}^'^!?. 
Bröllopsskrud, m. I)ää=^3Ufu, »l^h=t)u!u. 
Broms, m. Ipaarma. 

Bröst, f. rinta, njnnäS; (bann) pmi] (qvm- 
no-b.) nifä, rinta, pl. rinnat; (klädesperse- 
del) ref f o, jepatug; blotta b— t, ^aljaätaa 
rinta; hafva bart b., otta att>o=rinnotn. 
Brösta, f. rinta=TOt)i5t. „ , 

Brösta sig, v. r. ret)ennc{Iä (=tekn), ^)oV^na, 

^i5tj^fi«teaä, »eitaitta, ifoitta, ifoiteUa. 
Bröstarf vinge, m. rinta=^3eriUinen. 
Bröstben, n. rinta4aöta, rinta4nn. 
Bröstbild, m. rinta4uwa, mnoto4mt)a. 
Bröstbom, m. rinta-^jun. 
Bröstfall, n. se Öfverfall. 
Bröstfeber, m. rinta4uumc. 
Bröstfena, f. rinta^eteä 1. =mmu8. 
Bröstficka, f. t)0»i4aöfH. _ 

Bröstgänges, adv. rinnoin, n)nnatt)3ten; be- 
stormning b., rinta=rt)nnä!tö ; gå b. tillvä- 
ga, rinnnåtella, riunoitetta, ri^nnaStaa. 

Bröstharnesk, u. rinta4)aarniöfa, rinta=»a'- 
ruStin. 

Brösthåla, f. rinta=!ef)ä. 

Bröstintlammaticjn, f. rinnan=^)0lte. 

Bröstkakor, f. pl. tiS!ä4eiVä. 

Bröstkorg, m. riunan=alnö 1. '-oXa, 

Bröstkramp, m. rinnan=al)biStaja. 

Bröstkärl, n. rinta=^efäk. . , ^ ., 

Bröstlapp, m. retfo, rinta4a)3^u, rinta=^>eite. 

Bröstläning, f. riutantoja, rinta4u!i. 

Bröstniur, m. rtnnu8=munri. 

Bröstnål , f. riutanieuta, na8ta=neuta. 

Bröstrem, m. riunuötin, rinnuä. 

Bröstsjuka, f. rinta4auti. . 

Bröstsköld, ni- rinta4uori, rinta4tlpi. _ 

Bröstsocker, n. ^)ottto=JDkri, rinta=foferi. 

Bröstton, m. rintamaanne (4een). 

Bröstvattensot, m. rinta=wefitanti. 

Bröstvårta, f. ncinni, nunnu. 

Bröstvärk, m. rinnan4oktu8, rinnan=)3aIotu§, 
ri3I;fä. 

Bröstvärn, n. rinta^uoja, rinta=tt3arjo. 

Bubbla, f. ^ore, tnpla, wcn4eaD; sia b-or, 
bore()tia, boreilia, fnpUa. 

Buckla, f. naéta, nitära; (i har) ficmura, 
Merntä. 

Bucklig, a. nifarainen, tiemuraineu. 



Bud 



Bus 



Bud, n. Kitt), fäänto; tio Guds b., Suntatan 
fijmmenct täeh)t; (anbad) tarjc, tavjoii'?; 
stä till b— s, oUa Mrjona 1. tarjolla; (bud- 
skap) fana, faucina; ivicctt; (budbärare) \<i-- 
iian=tucj[a, fanan-iincjä, iineött. 

Budbärare, ni. fanaiufaattaja, Jrie^ti. 

Budget, m. loalta^a^araeitcu amno i. efjbotuö. 

Budkalle, ni. av).ia=fat.nila. 

Biid.^^kap, n. fana, fanorna, tieto. 

Buffel, ni. VitI)tt.^eU=[)ävta; (fig-) ntötö, I)ö(mö. 

Buffet, ni. j>u[;t»ctti, raiinnto4;uone. 

Buga, v. n. o. b. sig, v. r. fumartaa, f umar= 
rella, )3othtvoita (^tfen). 

Bugna, v. n. se Bagaa. 

Bugning, f. fnmarvué. 

Bugt, ni. niutfa, ^ohrii, ^.''DlTOcfe, notfo, tahi>c, 
knfo, faarto, fievrcé; (nk) ;>ontama, labte= 
ma, ia^)bcfc; fä b. med ngn, faaba tat).nt= 
niaan 1. növrtijmään. 

Bugta sig, v. r. jnutfiStua, foutiStua, ivään» 
tl)ä; ^^otoctda, fierrellä, läntäidä. 

Bugtig, a. nuitfaincn, nnitfita^, nottoinen, 
:>3otoifae, länfäileirä, ^.''ohveUeiiHi-, b. yta, 
töi)n)iucn 1. notfotnen innta. 

Buk, m. mal;a, ivatfa. 

Buka sig, v. r. ^^ullt^tua, ^ni()i«tua. 

Bukett, m. fuffio, tuffa=tim).^).>u 1. =ml)ttl}. 

Bukfenn, f. umtfa=eivä 1. »nimnS. 

Bukfoting,n).(nrti'. ldst.);'B — ar, mafia^aUoivat. 

Bukfylla, f. ivatfan^ä^te, maf)an4äi)te. 

Bukgjord, ni. ma()a=>vi)ö, h;atia=nn}ö. 

Bukhinna, f. jnal)a=feft (=ben), mal^a^^jaita. 

Bukhåla, f. mal}an=fel;ä. 

Biikig, a. (uiH ineimiska och djur) nta(;afa^, 
»i^atfifa^; (um ting) tupuwa, !u»Hfaö, nnjtcuHi, 
Vönfeä. 

Bukref, n. ähix), Jratfan=^h?äänne. 

Bukrem, m. a'atfa4;il)na, ma[}a=remelt. 

Bukring, m. (anat.) ma[;an=notto, jo()to4tnja. 

Bukstinn, a. ^.nitlo-maliainen, :|.iönfä=ma[;a. 

Buktalare, m. inal)an4^u[)uja. 

Bula, f. htbmii, hililo, ^\-il;Ea. 

Buldan, m. tov^to, intltaant. 

Bulig, a. fuhuiuincu, Val^faincn. 

Buljong, ni. puljcnfi, liba^liemi. 

Bulla, f. pnäa, Vaairiu4^uaa 1. >afetu^. 

Bulle, m. faftn, taatfit. 

Buller, n. (brak, .^orl) jtjsfe, jt)§finä, ^janl;H, 
^^aut^iua; njminä, jijxi), jtjvinii; tolina, tö 
minä; (orä.sc>idt, br,ik) tclmc, meteli, mcln, 
meKMe, bäliiui, nujn, nujatfa; (uppseende) 
bnlni, buiiiu; göni b., uc^^taa bul^ua; med 
b. och l)ang, että l;nmn fnuluii. 

Builerba.s, m. vel;mäja, mellastaja, tclmäjä, 
^auljaaja, jl}n,uijä. 

Bullerbloraster, n. (troHius europaeuK) fnllcro, 
iriUt rncbo, julKiimctfen Intla. 

Bullersam, a. VHnt()aa)t>aincn, l;älifctt)ä, räl)ä 
jäirä, telmänni; njéteinen, :|>aut)uinen, melé 
feiucn. 
Bullersten, m. ivierve4iiri, irta^itot. 



Bulletin, m. V^äin)ä4lnIoitnS. 

Bullra, v. n. n^i^fää, ji)>?fää, ^aul;ata, l^älista, 

foliota, vtjmiötii, nujuta (=uan); tclmää, teu« 

l)ata, i\}xx)t'å (=i)änj; (um magen) furiöta. 
Bulna, v. n. ajaa, märänti}ä, ajettna, ^i5l;i5im)ä, 
Bulnad, f. ^Ml;fa, ajo«. 
Bult, m. tanti, naula, ^Jultti; (att bulta med) 

naffa; (lär/f) pantto, lupn. 
Bulta, v. a. fo^nittaa, folttaa, folfnttaa, :>3au:< 

tnttaa, mäih)ttää, ji)Sti)ttää, ^.Metfää, J»alta» 

ta, nuijia, muffuttaa; (»akta) naputtaa, nU" 

tittaa; (värka) \\)iti.; (fastbultamed bulter) 

naulata pultilla 1. lammilla. 
Bultande, n. -tning, f. !opUtUx% folfutuS, folf» 

fina, folfe, jiji^f^tvö, ii)öte, muffutuS. 
Bulvan, ni. faaiuc, pulnmani. 
Bums, int. & adv. putiit, paifalla, oifo^päätä. 
Bunden, a. fibottn, fiteisfä oleiva; b. stil, ru» 

no=mitatlincn laufctapa; b— et värme, fiin» 

to4ämmc. 
Bundsförvandt,m. liittolainen, liitto=>tteU (=jen). 
Bund.sförvandt.skap,f. liittolaifuuä, liitto-funta. 
Bunke, m. fel;lo, Jpcnttö, punffa. 
Bunklag, n. fuppi4at)fo. 
Bunt, m. fimVpu, tuEtu, lito, fommelo, patfa, 

totia; lägga i b — ar, fimpuittaa, tuf uittaa, 

litoittaa. 
Buntläder, n. puntti=nal)Ea. 
Buutmakare, m. tuitturi, turtitflja. 
Bur, m. f)äffi. 

Burafgift, m. porn>ari=ral;a, portt)aruu8=ra^a. 
Hurbref, n. pcrtpari=fivja, pom^aruuS^firja. 
Burdus, adv. fuova^tanfa, paifalla. 
Buren, a. (um kur) poifinut, maibo^fa cleiDa; 

b. ko, maitc4cl)mä; gärden bar tre burna 

kor, talolla on folme let;mää maiboöfa. 
Burgen, a. toimeen tuleUM. 
Burk, m. pönttö, töltfi, pnrffi. 
Burlesk, a. ilii>cincn, uarritlinen, navvifaS. 
Burra, v. a. pöl;rl}ttää, pörröttää. 
Burskap, n. porUHirnue, porn^ari=ctu, porwa» 

ri=oifeuö. 
Bus, se Burdus. 

Busa pä, v. 11. lennäl>tää 1. töi)bätä päälle. 
Buse, m. foufo, pöppö, mörfö, pöö. 
Buska, f. pnSfa, pné^fut (pL); nnerre (»rtccn). 
Buska, v. a. uncl;foittaa, iviitoittaa; b. sig, 

v. r. peufa^tua, penfoa. 
Biiskablyg, a.; han är icke b., ci l;än mct» 

fään mene. 
Buskage, n. penfaiffo, penfaSto. 
Buskaktig, -artad, a. peufaineu, penfaStawa, 

penfaan^tapaiuen. 
Buske, m. peufaä (=aan), (gammal och tät) 

pet^fo; fjäder b., töl)t)tö, l)öt)l;en=h?il)tD. 
Buskig, a. pcnfainen, penfa^ineu; pörljcä, tuu^ 

l)ca; blifva b., pcnfaStua. 
Buskpil, f. (salix-arbiiscuta) fääpiö-paju. 
Buskskog, m. penfa§to, penfaiffo. 
Busksnår, n. tpiita, rifuflo, penfaf;itto. 
I Busksqvätf a, f. (saxwAa rubitra) pcnfag4a6flt. 



Bu 



Båd 



77 



Buskviol, f. (viola eylcatica) nictjä=omiont. 

Buskväxt, f. ;)enfae»!a?>ut. 

Buss, m. urf)io; (tobak) puxui, :>3nni. 

Buss, bussi! iiit. I;u?, Inte! i)aS, I;aS! 

Bussa, v. a. ufuttaa, l;afUtaa; puxxa tnpatlaa, 
pitad ^urueta; CyötJ tuttia. 

Bus6ig, a. vc[;cä, uil;ea, favSft, törtejvä. 

But, m. inövffi?f totfavc. 

Butelj, m. ^uteit, puUt>] tappa på b— er, pw 
tcllittaa, ^anna puteliin 1. ).nttIoiI;in. 

Buteljgrön, a. ^nttelt^lijcf^reä. 

Buteljör, m. niuciian^jiifnia ((aitttaöa). 

Butik, m. ^utiiUi, ^^uoti. 

Butta, f. (pleutunecfes maximus) fammeUa§. 

Butter, a. l)rnti), äveä, jitro, lt>alju, tl)!^; gub- 
ben är b., uiio cn ävctéiänfä, tjvrn^ileff en 
jurciCaan- 

Butterhet, f. t;vmVt)e, iive^S, UialjuilS. 

Buttert, adv. ärcäett, l)vnKäett. 

Buttler, m. iinionau jafaja, nmonurt. 

Buttleri, n. nuioitanio, imicnanjafo-^aiKa. 

Buxbom, ni. :|)uffi4^uu. 

By, m. !^Iä; (om väder) puwSiia, pym^laijVLi , 
Unl;uvt, Unul^ta, nuju. 

Byalag, n. l't)lä=funta. 

Byaman, m. h}Iän=mieg, f^fälätneit. 

Byfogde, m. fijlä^lx^cutt, hjlän=>pan^in. 

Bygd, m. ttcnoo, fcittu, tulma, :|3aitfa=fiinta, 

Bygel, m. ^aiifa, !aari, venga8, fieffiira. 

Bygga, v. a. ra!entaa 1. rateta (=nnan), tel^bä 
bli byggd 1. byggas, rafeutua; b. väg 
tcf)bä tietä; b. fartyg, I^ijbä 1- rafentaa lai= 
ir>aa; (om fåglar) 1>cfiä; b. och bo, cUa ja 
afita; b. hjonelag, rmiicta naimiftin, mennä 
natmifiin; (grunda) vafentaa, )ieruetaa; (lita 
på) luottaa; han är ej att b. på, ei f)ä= 
neen cle liiottamiöta. 

Byggande, n. rafentaminen. 

Byggd, a. (oäl b.) fanniö 1. fieix^ä n?arreltan 
fa, lucnnifaS; (starkt b.) ical^iTja H)arreltan= 
fa, tanca, tanatfa. 

Byggmästare, m. rafcntaja, rafennuö=meStavi, 
rafenturt. 

Byggnad, m. rafento, rafennuS, I^uoncuS; va- 
ra under b., olta rafennufictta. 

Byggnadsförslag, n. vafe:mu8=ef)bctnS. 

Byggnadshjelp, f. (kameral) ratennuÖ=h)CVO, 
rafennu8=af3U. 

Byggnadskonst, m. {obj.) rafcnnu34aibe; {subj.) 
rafennuö^taito. 

Byggnadsordning, f. vafennu§'järe§ti5, rafcn= 
nuö=fääntc. 

Byggnadsstil, m. va!cnnu3 = laatu, ra!ennu6= 
mucto. 

Byggnadssätt, n. rafcnuué = ta^ja , vafennuö' 
laatu. 

Byggnadsvirke, n. rafennufi^^uut, vafennuö» 
tarfjeet. 

Byggnadsväg, m.; i b., rafennue^aftctöfa. 

Byggnadsväsende, n. rafentamtöto. 



Byggnadsämne, n. ra!ennu6=ainect, rafcnttuS^ 

tparat. 
Byggning, f. l^uoneuS, !artano, fM)ttn!t. 
Byggningabalk, m. rafennuö^aavt. 
Byggningsordning, f. rafennu§»fääntö. 
Byggvurm, m. rafeuuu84uI)to. 
Byk, n. fottu, f-^cuffu, pt\\X. 
Byka, v. a. & n. ^>e8tä, fotfca, ))oufuttaa, 

t)ul;tca. 
Byke, n. roöfa, jouffo; det är ett sådant b., 

fe en fttä JDUffoa 1. rosfaa. 
Bykerska, f. fotftja=^ 1. ;?efu--affa. 
Bykkar, n. -sä, m. fotfu=amme 1. =!oritio. 
Bykkläder, pl. -linne, n. fotfut, ^efeet, I;u^tomat. 
Bykning, f. fotfenta, f)uf;teIo. 
Bylta, b. ihop, v. a. fääriä 1. mättää fofoon; 

b. på, fääriä 1. mättää jäälle. 
Bylte, n. m^tt^, faärl). 
Byordning, f. f^Iän4iitto, ft}tän4aft. 
Byrå, v. a. fjiilna, f)cl;faa, fljteä. 
Byrå, m. ^.nironfi; toimimo, tcimi=)^aiffa; tt>ir- 

f'a4)uone. 
Byråkrat, m. l^^iv!a=l^aItaine^ 1. =ivattta6. 
Byråkrati, f. nnvfaslxnilta, lcirIa=JBaItaifuuS. 
Byst, m. se Bröstbild. 
Bysätta, v. a. ivelaeta ttangita (--tfeu). 
Bysättniug, f. toetfa=it)anfeu6. 
Bysättningsfängelse, n. se Gäldstuga. 
Byta, v. a. njaif)taa, hjai^ettaa; b. vara mot 

vara, loatfitaa !alu faluun; b. sig till ngt, 

ivail^taa itfeöenfä j.fin; ipmbyta) muuttaa; 

blifva bytt, bytas, förvexlas, ivail^ettua, 

ivaif)tua, tutta tin-iir;bofftiu. 
Byte, n. tcaibetue, iuailjtc; göra b., tt*aif;ettaa; 

få 1 b., \<i.<i.\)a fijaau 1. afcmeöta; vinna pä 

b — t, luoittaa j»ail;bo8fa, faaba :|)arem^i; 

(i krig, genom röfveri) faaliö, rDOittO=f aa= 

lie. ri^ijötije. 
Bytesaftal, n. »ai{)to=fucetnnto. 
Bytesbref, n. iDai{)to=!iria. 
Bytesfördrag, n, U.mi()to4titto. 
Byteshandel, m. )uaif;tD=fauf)f3a. 
Byteshemman, n. h?aif)to=talo. 
Byteskontrakt, n. luaiI)bDn-«jäIifirj|a. 
Bytesvis, adv. njail;ettama(ta. 
Byting, m. iuaiftbofaS, luaitpS. 
Bytta, f. p\)ifii, I;ufi!fa. 
Byttlock, n. i^^ti^n^fanfi (=ncu). 
Byväg, m. fl^Iä=tie. 
Byxa, f. 1. byxben, n. I)oufun4al;je (=f'ecn) 1. 

=!aatio. 
Byxband, n. l^oufuu=tamf.>f.n. 
Byxficka, f. fovmauo, l)Dufun4aef"u. 
Byxklaff, m. I^pufun-Ia^^u, I;oufun4uu!tu 1. 

4ämfä. 
Byxlinning, ni. l;oufun=»^ötävi3 1. »lautuö. 
Byxlös, a. f)oufuton. 
Byxor, f. pl. I)OUfut. 
Byxspritt, n. f)oufun=ra{'o. 
Byxtyg, n. f)oufu4angaö 1. =lpaate. 
Båd, n. fanorna, »iesti. 



78 



Båd 



Bän 



Båda, a. se Begge. 

Båda, v. a. ilmoittaa, antaa tietää; ennustaa, 

tietää; b. för sig, ilmoittaa tuloanfa; b. i- 

hop, futma 1. fäöfeä fofoon; b. upp folk, 

noötaa fanfaa; molnet b — r regn, pUm 

ennustaa 1. tietää fabetta, lientelee fateetfi; 

detta b — r ondt, tuo tietää )jal;aa. 
Bådande, n. -uing, f. ilmoittaminen, ilmoitus, 

ennustus; futfu, fäef?. 
Bådare, m. ilmoittaja. 
Bådbärare, m. se Budbärare. 
Både— och, konj. fefä— että, fefä— jotta. 
Bådskap, se Budskap. 
Båge, m. joutfi, jouft, faari, fitrerö; spänna 

b— en, jännittää 1. iririttää jouft; gä i b., 

olla faareSfa; (i fönster) iffuuan--fe^i)fiet 1. 

^^uitteet; (i glasögon) fångat; Qxt ett säll) 

Ic^ä^lranne; (pd en såg) ^>uut; {att sy på) 

^)uut, omvelus^ebt)?. 
Bågformig, a. !aaren=muctoinen, faareiua. 
Bågformighet, f. faaren=muotoifuuS, faaren» 

muoto, faareiruué. 
Bågformigt, adv. taarettjciSti, faarelfaan; b. 

böjd, faarewa, faare»an u^äärä. 
Bågig, a. taareinen, taarefa?. 
Bågna, v. n. nottiétna, taipua, lentoilla; ^^u^ 

liitua, turttjota (=^oan). 
Bågnerng, a. (bot.) Iaari=lucninen. 
Bågskjutning, f. joufella ammuminen. 
Bågskott, n. }cufen=am^uma; {artUl.) Uaxtc-- 

laufaul; skjuta b., ampua faareffaan 1. 

faartoon. 
Bågskytt, m. jouft »mteö, joufeCa=amt>uja. 
Bågsträng, n. joufen=jänne (=tcen). 
Bagställning, f. !aarro8=telineet, faarvo8=:tJUUt 

(muurin tu»un futomifetfi). 
Bågsöm, m. fehu^^ommel (»peleen) 1. =ompelu. 
Bågtrissa, f. jcuft»nuti. 
Båk, m. majaffa, ftalo4orni. 
Bäkinrättuing, f. majaffa = laitol, tulitorni» 

laitol. 
Bål, n. Iatt>a, rch.no, )JoItto=lan?a. 
Bål, m. {skal) malja, maljaffo; en b. full, 

maljafoUinen. 
Bål, m. {kroppshål) »artalo , ruufo, ru^o; 

(hot.) n^arflfto, runfo; {h. ptå en skjorta o. d.) 

miebu^ta. 
Bål, a. {utomordentlig) fem^>)>i, crin^omaiuen; 

(högfärdig) fo^ea, ViJl?f)tcä; vara b., fo^-^eil» 

Ia, ^.^öiibfeiaä. 
Bålgeting, m. {respa crabro) l^erbitäineu. 
Bålverk, n. »arnltul, linnoitus, ivaEituS. 
Bång, n. se Buller. 
Bångas, v. d. niöfoitetta. 
Bångstyrig, a. mattaton, Intima=:päinen, raju, 

msfoitteleira, uj>pi=niefainen; b. häst, raju 

1. öff^ :^e»onen. 
BångstjTighet, f. »allattomuuö, u^)^^i=ni«!ai= 

fuuä, äfi^V^. 
Bår, m. turilaat, fapilaat, i>aarct, rentfut; lig- 
ga på b., maata paarilla. 



Bård, m.fepalo, tritpalc,iärmäfe,reunu§,ft)rjt)9. 

Bärkläde, -täcke, n. ^>aari^n>aate. 

Bås, n. paf;na, binfafo. 

Basa, V. n. se Bossa. 

Båsbalk, m. ^jabna^feinä. 

Båt, m. ircue I. wenf)e (=ecn), )>uvfi (n-ren), 
jaatti; (som kan bäras) farwaS (4>aan); li- 
ten b., iveno, »enenen; gifva pä b— n, 
f)eittää fiffeniä. 

Båta, V. n. t^ijöbt^ttää, auttaa. 

Båtfart, c. »ene=fu(fu. 

Båtformig, a. tt>en{)eemätnen, n?en^ecn=muo= 
toinen. 

Båtfärd, m. tvenfie^matfa; göra en b., fö^bä 
joutelemaan 1. iouteIema§ia. 

Båthamn, m. toalfama. 

Båthus, n. tala, tala^. 

Båtkarl, m. u^enl;e=mies, fcuto^micS. 

Båtlast, c. n>ene4a8ti, reeueen=fantama, tcen» 
lieeUtnen. 

Båtled, m. »en()e=Jt>ät)Iä, foutu^^aiffa. 

Båtleds, adv. »enbeeliä. 

Båtnad, f. l)l)ötli, CtU, fjfiwä. 

Bätsfolk, n. ivene=lräfi, fonto=tt?äft. 

Båtshake, m. feffi, fautt?oin (=men). 

Båtsman, m. purfi=mie8, meri»mie8. 

Båtsmanshemman, n. meri=mief)en talo. 

Bätsmanshall, n. (aiwa=tt>äen tefo. 

Båtstad, m. n^tltama. 

Batsump, m. »ene^fumV^^JU. 

Båtvirke, n. njene=puut. 

Bä! int. mää! 

Bäck, m. puro, oja. 

Bäckbunga, f. (ceronica beccabunga) OJa=täb^fe. 

Bäcken, n. tuppx, tulppo, aStia, fäilii5; (anat.) 
lantio. ^ 

Bäckenhåla, f. tantion=ft)u8. 

Bäckenkota, f. Iautio4uu. 

Bädd, m. nmobc, fija, alueta; (en flods) uoma, 
ala, fija; (stapel) iawa. 

Bädda, v. a. tebbä touobetta 1. fijaa; b. un- 
der, alustaa, pcbjata. 

Bäddning, f. fijau=tefo, unicteeu^tefo. 

Bäfva, V. n. ipapieta, irävtéitä, tärtStä; b. 
tillbaka, fäifäbtää, pelätä (j.rin). 

Bäfvan, -ning, f. lvapi^^tu>^, liHiriSt^ö, peJfo. 

Bäfver, m. majawa. 

Bäfvergäll, n. majatpan^Iiaju, majan.mn4;au8ta. 

Bäf verunge, m. majateau^poifa 1 . =pcntffo, fuoffa. 

Bägare, m. pifari, folpaffo. 

Bägarlik, a. (bot.) pifarimaineu. 

Bägge, se Begge. 

Bälg, se Belg. 

Bäita, f. n}i}ötiäiuen, n?t)i)ffö. 

Bälte, n. to^ij, tnSfaffa. 

Bältfäste, n. n.n)ö=ripa. 

Bända, v. a. fingottaa, fingota (=foan), pän= 
tätä, fangottaa. 

Bände, n. fingotin, fangotin, fääre. 

Bändning, f. fingottaminen, finfotuS. 

Bängel, m. jpeititfa, t;uituf ta, riitoii). 



B än 



öd 



79 



B'ink, m. vd}\, lawitfo, totuin (=tnen), ptntti. 

Bär, n. marja. 

Bära, v. a. faittan; b. ofta 1. smått, fanneEa 
(^ntelen), fanueffelta, fauniéfeCa; låta b., 
fannatuttaa, launattaa; lata b. sig, lantaut» 
taa itfeänfä; (understudja) fantaa, fannat» 
toa; b. hufvudet högt,' fä^bä t>'ä'å feitoefa 
1. fenoöfa ^äin; b. på händerna, iantaa 
fäfittänfä; (oni kläder m. m.) ^ntiiä j.fiu, 
fät)bä 1. otta jSjtin; konungen bar man- 
tel, fitningas oU faa^uöfa; b. hatt, ))ttää 
I)attua, fäijbä f)atit8fa; b. värja, otla mtet= 
fa Jr>vi5IIä, fantaa mictfaa; b. sorg, otta 1. 
fö^bä ^uoIi=h)aattctgfa; b. vapen, oHa afetö= 
fa; (icke brista) fantaa, fannattaa, feStää; 
isen bär redan, jää jo fannattaa; det hvar- 
ken bär eller brister, fe et famta etfä fat= 
fea; det må b. eller brista, mentoön ftj= 
teen taiffa fatoeen; (om kor) fantaa, ^5ct!ia; 
(frambringa) faSlvaa, fantaa; b. frukt, fan= 
taa 1. faenjaa liebelmiä; (fördraga) fantaa, 
feötää; b. vittnesbörd, tobiötaa; b. hat, 
^itää Unl)aa; b. händer på ngn, fäl}bä Vä- 
finj.fu()Un; monumentet bär denna inskrift, 

muiöto = nterfiHä en tämä fjäätle^fivjottnö; 
det bär icke kostnaderna, fe et fannata 
f uötamtutfia ; bössan bär, p\}S>^i} fantaa;— b, 
sig, v. r. fannattaa, feötää; företaget bäi 
sig icke, t}rttl)S ei fannata 1. fnonnistn; 
det bär sig ej för honom, ei f;äneltä fät} 
1. tuonniötu ; (gå an) t'åt)h'ä, teflvata (=^aan); det 
bär sig ej att IjUga, et fät; lval^cttelemi= 
nen, ei de ixialel;te(emiöta; b. sig åt, täi;t= 
tää itfenfä, tcf;bä; huru bar du dig åt att 
komma in? mitä teit fifään :^iääétäf fefi ? 
han bär sig dumt at. {)än fät^täffe tl)f)mäöti. 

Bära, v. n. (fura, leda) toiebä; hvart skall 
det bära, mtl;infää teitä ir)iebään? hvart 
bär denna väg? minne tämä tie h)ief}i? 
b. af, Iäl)teä, fiitää; livart bär det af? 
minne matta? hvart skall detta b.? mil;in 
tämä tinipi, mitä tämän Iof>uffi? det bär 
af med honom, ^än^ä )>ox^ tiibättää 1. fii» 
tää; b. emot, fäl;bä toaStoin; det bar tvärt- 
igenom staden, tneittiin 1. lennettiin :|>oitf"i 
faufjungin; b. iliop, fäi)bä i;l;teen; -pttää 
rtj^tinfä; b. nedföre, tinettää, clla n>iettä= 
tDÖ; b. omkull, fuufal;tua, mennä fumoon; 
b. till, taj)af)tua; huru bar det till? mitcn 
fen Tåm, fe fufantui?; d^a bär at skogen, 
åt faiiders, menee :)?äin mäntw» l-9iengcn 
metfiUe, (jiiteen 1. helffariin 1. Ijelfinfiin; b. 
uppföre, mennä i}(öé4täin, nonéta; b. ut- 
före, mennä alaS^fjain, laotettua, aleta (=nen). 

Bärande, a. (om kor) fantauja, tiine. 

Barande, n. -ning, f. fantamiueu, tanto, :|jito, 
feötäminen. 

Bärare, m. fantaja. 

Bärargille, n. fantaja=funta. 

Bärarlön, m. fanto=f3aIffa, fantajaifet. 

Bärbjelke, m. fannatuö=^irft, fannatin. 



Bärbuske, m. marja=^enfa«. 

Bärfis, m. metfä=Iube, j^n)ä=mato. 

Bärgröt, m. marja=f)uuro, marja^fmttu. 

Bärkorg, m. forn^a=n?afu. 

Bärkotte, m. (bot.) marja=fäf)t}. 

Bärling, m. fautooin (=meit), vomft»faun>a. 

Bärmos, m. laitto, marja=f)it{o, fnttuSfa. 

Bärrem, f. fanuin (=timen), fannife. 

Bärrik, a. marjainen, marjafaö. 

Bursaft, m. marja=tt»efi 1. »neöte. 

Bärskog, m. -ställe, n. marjiffo. 

Bärspruta, f. fanto=ruiötu. 

Bärstol, m. fanto^tuoli, fannin=tuoIt. 

Bärvidd, f. fantO^Jrält. 

Bäsk, a. se Besk. 

Bäst, a. ^araé (4;aan), f5araf;tu (=mman) ; b— a 
barn, Ia:pfi=furta, lafjfueui; b— a vän, ^8tä=- 
»ä f utta, ^etäuiäifeni; på b— a vis, :|3ar= 
I^aimmatta tawalta, mitä ^avl^aitcn. 

Bäst, adv. ^araiten, f5arf;ain, ^arl^aittain; låt 
honom göra b. han kan, anna f)änen 
tet;bä, miten f-^araiten taitaa; det är b., att 
. . . ., paxaQ 1. ^araöta fun 1. että . . . .; 
som b., :|jaraöta aifaa, :>)ar'aifaa, f^arljail» 
lanfa; b. som, juuri fun, i^an fun, juuri, 
il;an; b. s. han gick föll han omkull, 
I;änf.iä juuri fä^bcöfänfä fumoon faatui; b. 
det är, så ha vi dem här, eif)äS otiafaan, 
fun jo Oivat täältä, otaatpa M)ta fitlänfä 
täältä. 

Bästa, n. i)\}\v'å, paxaQ ('I;<ian), ^»^ötv, ctu, 
tooitto; det allmänna b., ^{)tetneu i)\)'Ki'å 1. 
fjaraö; ge till b., antaa, fl^öttää ya juottaa, 
feötata (=aan); taga till b., ottaa, nauttia, 
fVöbä, juoba; jag har icke fatt ngt till b., 
sedan i morse, fitte aamuu en ole nauttinut 
einettäfaän; till det b., :par{;ain ^äin; göra 
sitt b., tel;bä fjaraötanfa; det b— a var, att 
. . . ., feVä f?arf)aiuta, fun . . . .; söka sitt 
eget b— a, fatfoa omaa fjaraötanfa. 

Bättra, v. a. )jarantaa, oifaista, ojentaa; b. 
sig, v. r. o. b— as, v. p. parata (=nen), ^'a= 
rantaa itfenfä; f^arantua; Gud bättre, 3u= 
mala f>aratfoon. 

Bättre, a. f5aremf.n; b. folk, para{)iöto, l)Iä= 
fäätl)ijet, f.Htremmat i[)mifet; ett b. frun- 
timmer, rounjaö=iI;mtnen; blifva b., fsarata 
(men), )jarantua, toStna; han visste intet 
b., ei tienul}t fen f.mrempaa. 

Bättre, adv. paremmin; desto b., fitä parcm= 
pi; ju förr, dess b., fitä parempi, tuta pi= 
temmiu; här belinner jag mig b., täältä 
on parempi oltatfeni. 

Bättring, f. parannut, parantaminen, ojennut; 
paraneminen, foetumineu; göra b., tel^bä 
parannus. 
Bättringsväg, m.; vara på b., olla parane» 

maan päin. 
Böckling, m. fapa^aili, fatt)u6=fafa. 
Bödel, m. teloittaja, mestaaja, p^ön>eli. 



so 



Böd 



Bör 



Bödelsyxa, f. ^t)i5n)elin=fir»c6 (=een), ineSta' 

Böfvel, m. \aahii, f)tifl (=ben); det var b— n, 
no faatcH! hvad b — n är det för slag? mi» 
tä faatclia fe en? 

Böja, v. a. tairputtaa, triiäntää, fääutää, nct^ 
figtaa, fcufiötaa, mutttiJtaa, faartaa, ^Miiwa, 
^>ainaa ala^, fuiiuivtaa; mafcntaa, nlniri'^-- 
tää; h. knä, ncttiétaa ^'^'»»•''«^t; b. knäet, 
foufiötaa :>?cltrea; b. armen, fääntäii tiittä; 
b. hufvudet, (framåt) fumavtaa I. fumciv* 
ruttaa 1. iimifäuttää ^niätä; b. ned åt sidan, 
falliStaa; aren hafva böjt honom, aifa cii 
l;änen alaS^^ainauut 1. inaKittanut; b. sin- 
net till det goda, taiwuttaa 1. tääntää mieti 
l^^tcäält; b. till lydnad, nöl}riétää; b. ett 
ord, tain>utctta fanaa; b. sig, v. r. o. b— as, 
v. p. tai}.nia, tt>ääuti;ä, tääutiiä, ncttiStua, 
fouti^tua, mutfiötua, painua, nucvtua, tu= 
martua, nöl)néti)ä, ma[entita, mafeta (=iun); 
antautua; b. sig under oket, növriöt^ä i» 
feen alle; b. sig efter ngns vilja, tai)>ua 1. 
antautua joufun ta(;tocn 1. taltbon mufaan; 
b. sig efter ngt, tuutartua cttamaau; 1). sig 
tillbaka, tääutljä 1. ^c-nnal^taa taaépäin, fct= 
fata, tcitabtaa; grenen b— er sig, I^aara tcu= 
tiätnu, mutfiötUU, (under hurdan) notftgtUU, 
painuu. 

Böjd, a. tainnitettu, faareiva, fanfatr>a, (ngt b.) 
faar€ttan?a; (b. tillbaka) feifteä; (till, för) 
l)itaå (=ttaan 1, tai|.niliia, tai^^uifa ; b. för ny- 
heter, 1. nyfiken, [;eta^ uufiUe; b. för ar- 
bete, n)i>l)i5n taivmiHi, tl)ötcliä(5; b. till det 
goda, (i^ivään hioutuiva 1. tatpui)a; b. till 
det onda, ^.Ml^aau meneirä 1. ).\itnuuja; b. 
för dryckenskap. Uninaan niene»ä. 

Böjelse, f. tai1^^muö, lucutnmu§, tai^JUlvat» 
fuuS, f;a(u, ntielt, luento; jag känner b. 
för henne, (ucutout ftetää häneen. 

Böjlig, a. tai}3mva, uotfea, nuovtea, norca, 
fujulra; en b. karakter, novea 1. lujuwa 1. 
in^ötä=iutainen 1. taipuvainen luonne; ett 
b— t språk, fujuiim fielt. 

Böjlighet, f. taiv^un.^ai)un8, nctfeuö, nuorteni. 

Böjning, f. taiuMituö, ncttt^Jtnö, hunavvnS, 
n^tjtäpg; inut!a, ^joln^t, t>cln.''ere, tätade (=peen); 
netto, faavte, tenfietu?, fenfeve; (orch.) tai= 
n?utuö. 

Böka, v. n. pcucjata, ^jengaötaa, (nuii^ata ( faan), 
niulf ostella, tentia, tiMtijaii^ta. 

Bökning, f. )?enfaaminen, unitleotcleminen, ten- 
fiminen. 

Böla, v. n. nuilnnä, ammua, melatä; (yråta 
högljudt) itfeä fallotetta. 

Bölande, n. m>jhwiuä, amme, ammuminen, 
mö Iina. 

Böld, m. ^jatK, )>atiuma, ^nitama, fuiöma. 

Bölja, f. aalto, laine. 

Bölja, v. n. aaltoilla, (ainel;tta. 

Bön, m. vntouö, anomuö; hålla b., ^^itää vu= 
foutfta; bivista b— en, fätibä vutoutfiSfa. 



Böna, f. ^a^ju, rofaö (=f)en). 

Bönbok, m. ruton8=nrja. 

Böndag, m. vnfeuS=pätn.iä. 

Böndagsplakat, ni. rnteu^^iäilräiu fiiäntö. 

Böndagstext, m. nileuji päilvätn teföti. 

Böneandakt, m. ruteuticn (jartanS, vufouffet. 

Böneman, m. pul;e=mic^. 

Böaepsalm, m. ruEonöninrft (=ren). 

Böneskrift, m. armouvutouS = fivja, anomnS» 
ftrja. 

Bönfalla, v. a. rufottta, anoa. 

Bönfallande, n. rufoilemtnen; a. rufcilen?a, 
vufeiltja. 

Bönhas, m. nurffa=mei^tart, f)Uti(uS, ^atuS. 

Bönhiis, u. rnfou^-f)uene. 

Bönhöra, v. a. fuulla rufeuö. 

Bönhörelse, f. vnteutfcu fuuleminen. 

Bönkapell, n. rufcnj(=tammte, iääi^fi^nä. 

Bönklocka, f. rutoue^ello. 

Bönland, n. pa^u-maa. 

Bönsal, m. Bönrura, n. vu!ou8=faIt. 

Bönstol, m. rutouö4stutn. 

Böiistiind, m. vufouö=l)etti, rufeu3=aifa. 

Bönsyster, f. pl)t)i4nifa, tcfepi^Iiätär. 

Bönsöudag, m. rnfeue«innnuntai. 

Böra, v. n. pitää, tulla; (stdjthtet i genit.) 
du bör lyda honom, finnn pitää tottele» 
man 1. tulee totella f)äntä; mau bör sta 
vid sitt löfte, lupauffex^ia tulee pi^fiiä 1. ou 
PVUjmtnen; man bör ej klaga deröfver, ci 
tule toaltttaa fitä 1. ei ole fitä nmlittami- 
neu; som sig bör, nitnfuin pitääfiu; jag 
bör, minun pitää 1- tulee. 

Börd, m. fimuvntö; finitl) pcvä, fntu--pcrä; är 
efter Christi b., nniefi Ärictnfieu n)ntl)= 
mä^tä; finne till b — n. ittntliäuiä 1. lljntB' 
[in iuomalaineu 1. fnenialaii^ta ii}nti)=pevää; 
af hög b., i)ll)äti?tä 1. fnuvta fiitna; (lagt.) 
peritanta=luua^tnc-, lufu-lunaétu^. 

Börda, f. tafta, paine, fautamn?, tantaminen, 
Inoima; en b. hö, tafta heiniä; en b. ved, 
tantvimuö puita; (fig.) tuevma, paino; fol- 
ket suckar under bördau af sina skatter, 
fania ^)uoat)telee »i>evoienia tuonnan 1. pai» 
nen alla. 

Börda, v. a. futu4nna?taa, lunastaa pevi= 
fantaau, fufuun peruuttaa. 

Bördande, n. perifanta4unactn8. 

Bördeman, m. )ntu = lunaötaia, pevitanta = fn= 
naStaja. 

Bördeskilling, m. peri!anta4unnaö. 

Bördfri, a. peritantaan4nnai^tamaten. 

Bördig, a. il^utnniit; vara b. ngnstds, olla 
toteifin, olla fonmjäniä, ella fijntviftn jsttin; 
linljaiua, l;ebelmatlinen, tac-irama, lthan>a; 
(om skepp) fantaira. 

Bördighet, f. untjannutt^, l)ebelmälliitil)§. 

Börding, a. (fijöt.) laitaincu; trebörding, 
felmi4aitainen. 

Bördköp, u. peritanta^oSto. 

Bördsadel, ni. fufu=aateli, wapaa intu. 



Bör 

Bördsled, m. |jert--!anta. 

Bördsrätt, m. fiifuIiinaöti:si=oifeu§. 

Börja, v. a. & n. alfaa, oloittaa, atoitetfa, ru= 

h?eta (=^ean); b. göra ngt, alfaa tel)bä 1. 

rutiH'ta tefemääii. 
Början, m. alfu, afoitii?, di. (=feen); i b., 

aluSfa; frän b., ahtSta, alfuanfa; från för- 
sta b., alulta alfaen; till en b., ahifft, al= 

feeffi; arbetet är i sin b., tl)ö on aluUa 1. 

alfetlla. 
Börs, m. läfcrii, fuffaro; (samlingsställe) 'iföx^^x, 

fau)>atto. 
Börsaffär, m. ^^créfi=afia. 
Börstimnia, f. ).iijr§fi'tltnti. 
Bös, a. h?il)aincn, juuttunut. 
Bössa, f. VVöfV; (i l'j"0 V"tft; (förvar) fc= 

tclc, V^Vöj^. 
Bösstlinta, f. )M)gl"t?n4ni 1. 4tmfiö. 
Bösshåll, m. ^n)öft)U=fauto 1. -wUl. 
Bösskolf, m. in)§fl)n=)^evä. 
Bösslås, n. ^n)§fV"4uffc'. 
Bösspipa, f. :|M)öitm4''it^.''Vu. 
Bösskott, n. ^^^§fi)u=am^mua, ^.n)§ii}u=Iaufea= 

ma 1. 4aufaué. 
Bösskytt, m. ^l}Sil)=mie§. 
Bössmed, m. :|)t}Sfl)=ft4^))ä. 
Bösstock, m. in)Sivu4niu, )3t)§l>u=tufft. 
Bösstål, n. tuiin-auta. 
Bösta, v. a. favtuta (=ttuan); fincjoittaa, fan= 

geta (=feau); jubmata, )>iii)(iöttää. 
Böste, n. fcivau4eufa, autin=fcura. 
Bota, v. a. ivetää 1. faaba 1. niaffaa faffca; 

faaba fii^>ecujä. 
Böter, m. pl. faffo, faffo=raf)a; vid äfventyr 

af böter, fafou f^aa^tclfa, uf)an :|jaitteella; 

fälla till b., fafcittaa. 
Bötesläugd, m. faffo=fiija, faffo4uettefu. 



Cer 



81 



C. 



Anm. Det som icke finnes under C sökes 

under K. 
Cabal, m. fataali, iuoui4itttc, juouituS. 
Cactus, m. faftuS, uäVö'i4)bafe. 
Cadmium, n. (kem.) fabmic. 
Cajeputträd, n. faie<.nitti4niu, U^alfc4niu. 
Calando, (i musik) trct^^^UJvaSti. 
Caleium, n. (kem.) falfto. 
Calvinism, m. Äal».nu'iu O^^i. 
Camarilla, f. famavitla, falanieuiroSto. 
Camelia, f. faiuclia, öa^^^auHu ruufu. 
Camera obscura, f»imi4ammto; c. ludda, fu= 

»va=järmiö. 
Cap, n. uicuit. 
Capitolium, n. fapitclic. 
Caprifolium, n. {\4^ri^^f)cUo. 
Carambolage, m. favam^^olit^8. 
Carambolera, v. n. faraiu^^oUttaa. 
Carolin, m. faavlolatueu. 
Carriére, m. favieeri, ratf aS = vata ; clälliä « 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



juoffu; lysande c, foiötaiva fulfu;— nclt, 

uelineu; i full c., täyttä ueltä 1. neljää. 
Casus, m. tila, fattuma; (gram.) fija, )5otoi, 
Caiisal, a. f^^=iuf)teinen. 
Causalitet, f. fl)l}=fnt)tetl'uu8. 
Ceder, m. fetvi^^uu, fetrt4'>un. 
Cedera, v. a. (afstå) hto|.nia (jsttin), luoföuttaa; 

(gifva rika) antaa ^^erää; (bankruttera) an= 

taa artttifft, altiötaa. 
Cedille, m. fcbilla, fut;u=nicvfft. 
Celadon, m. felabout; (fig.) f)ellt)fft. 
Celeber, a. funluifa, ntainio. 
Celibat, n. aunottcuuiuS, nahnattemuuS. 
Cell, m. fi44n, ft44^cn, faiumio; (i bikupa) 

fcnno; (hot.) ii4u, fcUtfe; (anat.) folufe, ^)e* 

fäfc; (nat. hist.) ^jcfä, \^t\'ä.U, raffu. 
Cellfängelse, f. f o^-^H = ivanf tf;ucne , foteIo= 

umufeu^, fammto=u,^anfeu8. 
Celllijul, n. folnisn-atas. 
Cellkärna, f. fcIU4l}UHi. 
Cellsysteui, n. (nat. hist.) [otuStC, V^fléitö; 

(krim.) fc^>:64äre«tö. 
Cellulös, a. }>efifä6, foCtfag. 
Cellväf, m. foltffo, folu-u^evffo. 
Cement, n. feineuttt, fiiutnöfoö. 
Cementera, v. a. fcmeutitä (»tfen), fcmcutittää, 
Cementering, f. fetnentitt)^!. 
Cenotaphiiini, n. fonota^.^I)io, fnnnta4;auta. 
Censor, m. feufovi, ^jaincn^tntftja. 
Censur, m. jcufuuvi, painon tutfiutc. 
Censurera, v. a. antaa Viiinc4u).\ia, jcnfuiiStaa. 
Centaur, m. fentanrc, iljmi^^^micucn. 
Center, m. fei^fnö; (krigsv.) feöfi=riuta. 
Centner, m. fentnevt, fata=uaulatuen. 
Centnertung, a. l)irinutfen vaöfaS (=aan). 
Central, a. fc§ft=, fcéfcUiuen. 
Ceutralförvaltning, f. :)jää= 1. f'e8ft=f;aIlinto. 
Centralisation, f. feöfetliSttJä, fe8feeu=i4;biö- 

ti)?, fei4i4aifft|nu«. 
Centralisations- system, n. fcSfeKiö^txmftaufi!, 

fcv^fi4aiffiiuut^. 
Centralisera, v. a. feSfeCietää, fcöfccn V^= 

bu^tää. 
Centralkraft, m. fe?felliö=n.''cima. 
Centralrörelse, f. feöfellte4ttfnnta, fievto4uI= 

fu, fte)3oniinen. 

Centralstyrelse, f. \)'äa-' 1. I)ft4;allituä!. 
Centrifugal, a. feSft4'afcineu, feöfeä ).Hifcnen?a, 
Centrifugalkraft, f. teSfi^^afotö^lvcinia, fcSfu 

).\afo. 
Centripetal, a. fe§fi=f)afuincn, feSfeä lifenetcä, 
Centripetalkraft, f. teöftf)afuiö4Voima, feSfi= 

I)afu. 
Centrum, n. fegft, fcöfi=tJiöte, fc^fn^; c. gra- 

vitatis, )?atno4'eéfi. 
Centuria, f. fentturia, fata4unta. 
Cerberus, m. fer!tevc!?, tnoneu4oira. 
Cerebralsystem, n. ailiio4nnta. 
Ceremoni, f. fevcinonia, nicnc, fäl)tö8, furfauS; 

högtidliga c— er, j[u^)laUifct menot; utsit 

c, furfatlematta. 

11 



Civ 



Coremoniallag, m. ftvffcmenpi§'Ia!t. 
Ceremoniel, n. meuon-afctlli?, !äl}tö8=DfcitU§. 

Ceremonimästare, m. fcvemcutan=meötari, mc= 

non=cf)iaaja. 
Cpremoiiiös, a. f urfaötcf ettja ; furfaSteltu. 
Certeparti, n. fevtte-^arttia, (agtau§=fontra;()= 

ti, h.iatuu§-'ItittD. 
Certifikat, n. tcbt§tuS»!ti-ja. 
Cesarevitsch, m. feiavenntfa, )jevmtö=ruf;tinae 

(=aan). 
Cession, m. omatfuubcn aIttttffi=anto, feSfto, 

lucipuiita, altistu?, aatiifft=anto; »rara=riffc, 
Cessionsfurmån, ni. fecfio^CtU. 
Cesur, f. fauan=jafc, fauan=taitc. 
Champagne, m. fam^l-Mnja. 
Champignon, m. fami)).nujo, inafiufifni. 
Chancre, m. ranfeli, !uV'|>a=tauti. 
Changera, v. a. muuttaa; v. n. (om färg) 

Iäifef)tiä, toiuiabbcUa; läbtcä, ti^aateta. 
Charad, f. taimt-amHntuS, favaati. 
Charge, f. "coxxio., teimitux^; (kHjjst.) rmitäl)§. 
Chargé d'affaires, m. afta=inicö. 
Chariter, f. pl. iBattctvct. 
Charivari, n. tiöfau uautujaifct. 
Charlatan, m. puct^favcitfija, u{fo=!uIIattu. 
Charlataneri, n. ^nuu^tavoitlcminen, uIfo=fuI> 

taifuuS. 
Charmant, a. i{)a§tuttalria, eiwallineu. 
Charpie, n. Iiiua=nöf)tä 1. -taawz (4>een). 
Charta sigillata, f. favtta4Hi^>eri. 
Chaussée, m. ancrto=tie. 
Chef, m. )^ää^i^n)§, ^^äätliffö, ^ää(It}S=nneS. 
Chefskap, n. Vää(Iiffö=tuuta, ^^ääIlilhJl)v^. 
Chemisett, m. rinta4\-iita, rif;cfaS. 
Chiffer, f. fala4HUiStaun, mcvfite, merfti=fii-= 

jcituö. 
Chiffonier, m laatiffi, ftfcutevi. 
Chikan, m. I;äiUHil)s*, jcIliHiuö, rääträl}g, t)ä= 

Jväiéti)ö. 
Chikanera, v. a. hähivitä, IjälwäiStä, fohvaiS- 

ta, bä>uäiötä, raäioätä. 
Chikanös, a. f^äliräifeivä, l;ä)>cälliuen, 
Chimer, m. f;Durau\^, I)cuvc, uuetfima. 
Chimerisk, a. l^Lntvcincn, luulctteiucn. 
Chinin, n. (kem.) tiliini, fiiuau-tuovi.. 
Chiragra, f. fiva^va, fäfi lulnl^aIo. 
Chiromanti, f tätcu^atfouiuö. 
Chlor, n. (kem.) floii. 
Chlorid, m. Mori=mctafli. 
Chlorur, m. !Etcrut=nutat(i. 
Choc, m. favfauö, I;l)i5ttäi)o!. 
Choklad, m. o. n. futlaa. 
Chorda, f. jänne (-tecu). 
Chorus, m. fcontS, l){;bl)§ laulu. 
Christelig, Christen, m. m. se Kristelig, Kri- 
sten. 
Chiistus, m. .SriStu?. 
Chrom, n. (kem.) trcmi. 
Chrysolit, m. fr^iclitc. 
Chäs, m. fääfljt, fieSfit. 
Cicerone, m. fifcroui, opa^ (c\<\'{ian). 



Cider, m. ftitevi, mavja=ivtina. 

Cigarr, ni. ftfari, ^öth). 

Cigarrfodral, n. filavi^tetcvc. 

Cigarrmunstycke, n. fifari4uu. 

Cl koria, f. fifuvi. 

Cinober, m. finuu^^crt. 

Circus, m. firfuS, ratlaö4e{)ä. 

Cirkel, m. (figuren) t)ni^Hjvä, ^n)i5rtj; (verkty- 
get) ^r^J^i, firfitä; (krets) fet)ä; ställa sto- 
lar i en c, afettaa tuclia fe^älle; (säll- 
skapskrets) fcuva, i(;uuéiten ^mri; c. i be- 
visning, ^i)ört)=tciteenuät)ttö; c. idefiniering, 
)M;ln-t)=määntt}§. 

Cirkelben, n. I;ar^.nn4ääri. 

Cirkelbestick, n. I)ar^.>itfD, fivfilä=fotero. 

Cirkelbäge, m. faari, )5VcriJn4aan, l)ni^5^rän= 
faavi. 

Cirkelformig, a. Vi;i.n-ön=muotDinen, ^Vöv^f^ 
Iäinen. 

Cirkelperiferi, f. ^t)övön4'iii"t. 

Cirkelrund, a. )MjijrDn4n)Ln-et)iuen. 

Cirkelrörelse, f. ^t)övl)iö4ultu. 

Cirkelsegment, n. ^t}övöu lo()fc. 

Ciikelsektor, m. :|.n)i3vcn (olifarc. 

Cirkelstrykning, f. (fys.) {t\^'iX^MXi>\\iV.^. 

Cirkelsåg, f. ^}ljöri54a^f- 

Cirkelvis, adv. :>)^övön ta^^aifeöti. 

Cirkelöppning, f. ]^ar;.Mn-'li>äIi. 

Cirkla, v. a. firfili^itä, f)ai4ita; c sina ord, 
nuoda fananfa. 

Cirklad, a. mitcitv, nucltn; c— dt skick, nucitu 
ifäljtöä. 

Cirkulation, f. l)m^^äri4'uIfcminen, fievto. 

Cirkulationsbruk, n. UniDro^lviljettJg. 

Cirkulera, v. a. fulfea t)m)järi, fiertää, IvL- 
leffta; låta c, ^^an^a 1. läljettää Vm^^äri 
fulfemaan. 

Cirkulär, n. fierto4ivje, !utfu4irje. 

Cirknmfilisnärt, m. veutulaineu. 

Cirkumtlex, m. ftrfum^-^liletio, ^itenuvs^mevftt. 

Cirkumvallationslinie, f. l^m^iävljö-lvavuötuö, 
te()äUHivuStué4iuja. 

Ciselera, v. a. fijeleitä ('tfeu), !uoru4moittaa. 

Cistern, m. lrcfi=jäilio, fiStcrui. 

Citadell, n. fitabeUi, Vf|ii=li""'i- 

Citat, n. citation, citering, f. iinittauö, >oiit= 
taama, fitaatti. 

Citationstecken, n. UnittauS^merfti. 

Citera, v. a. iviitagtaa, Jinitata, n^ctäii efiiu; 
c. ngns ord, iriitata j.fuu fancilnii, lintta8= 
taa j.fuu faneja. 

Citron, m. fitvnuua. 

Citronmynta, f. (meiitha gentilis) jaIo=nitnttU. 

Citronolja, f, fitvuuna^ofjl?. 

Citronsaft, m. fttruuua'me{)u, fitruuna^jveft. 

Citronträd, n. fitruuna4>uu. 

Cittra, f. fitra, fitara. 

Civil, a. finjtli, faufalaiuen; c. embetsman, 
ftixnti^tinrfamieö; c— t embete, ftanlt»tt>irfa, 
fanfa(aiS=h?irfa, faufai« = n.nrfa; c— a klä- 
der, [iiiAtU=>vaatteet, fanfai8=icaatteet; c— t 



83 



mal, vtita=afia, fianli^juttii ; c— t år, fia^ili» 
hjuofi, feöfuuS^liMtofi; c styrelse, fanfaié= 

arrest, foti=arcött. 

Civilförvaltning, f. filinU^^aHtuto, \}l)tdS'-'i)ah 
linta. 

Civilisation, f. fttrist^^, ftanöttjmiiien. 

Civilisera, v. a. filviötää, fääbVétää; c — d per- 
son, fmnet^iU)! 1. fääbV8tt)nt}t ^eufilö. 

Civilist, m. fitxnlt=mte?, finntiitäinen. 

Civilklädd, a. ftunU4uaattei«fa (oletva), [xwU 
Iin=:t5uettu. 

Civillag, m. ft»Ui4att, riita4aft. 

Civillagskipning, f. fUDitt4ain fä^täntö, rttta» 
lain Eäijte 1. !ät)täntö. 

Civillista, f. fi>vtti4tSta, hntinga8n-af;at, 'i)aU 
tttfija=raf)at. 

Civilmål, n. ritta=juttu, i-iita=afia, fhvili^uttu. 

Civilprocess, m. !eöfimö = !äväjöimä, riita=fä= 
räjijimä. 

Civilrätt, m. fc8!uu8 =^ otfeug, fanfaig^oileuS, 
fcS!uuS=Iait. 

Civilstat, m. fio^tli^unta , fnviU- 1. faufaiö= 
\v\xUmkl)tt 

Civilstånd, n. f«ci(t=iäätl), faniaiS^fäät^. 

Clair-obsciir, m. Joalciö'!);!!!!!), »rvii[o=f)ime^ä. 

Clair-voyance, f. firttauS^^näentä, maneettlli8= 
nätemiuen. 

Clamamus, n. i)dm, [;u^U, tol^U. 

Clinometer, ra. flincmeettert, laStauS-mttturi. 

Codex, m.fivicitettu firja; Iafi=teo8, Iaft=fofcuS. 

Coefficient, m.(alg.) l}l)bt}ö=numero, Vl;bl)84ufu. 

Coliseum, n. folifeo, (oiöto=rafennuS. 

Cotlectivum, n. foUeftitvc, jouffo-nhni. 

Collegium, n. iieurooéto. 

Colurer, m. foluurit, ajanta8{'u4)m^J^rät. 

Compendium, n. fcm^>eutto, Il;f;l)t o^^lJt='!tvja. 

Coucilium, n. fivf'oIIi84cfcit8, fir£fctn=fofou8. 

Conductor, m. (fi/s.) fcubuftovi, fä(;föätvcbätiu. 

Conjunctivus.m". tLnviunfthi'>o,iinitfa= I fibc=tapa. 

Conto, n. fcuttc, welfamo; per c, u^ctatfi, 
fonton fautta. 

Copalfeniissa, f. fopalHrcvntöja, fc>^HiIi=i3(ji). 

Co pula, f. vbb^tin. 

Corps, m. joitffo, fuitta; infanteri-c., iaUa-- 
träen jcitffo, jalfa»äfi>funta; embetsmanna 
c— s, ixnvfamte8=funta, n?iifaMntc[)i8tc ; lian- 
dels-c— s, taupptaö=fimta; en c., faifht, imC' 
W]'å, faifft l)[)teil"eöti; c. de garde, ^ää= 
irartio; c. de logis, ^\iä4;itoneuö ; diploma- 
tiska c— en, lä{}ettiläis=funta. 

Corpus, n. o. m. forl^^iiS, ruI)D; (sfU) fcr^= 
^me; c. delicti, rifcä-i^tjöti) ; ri!ofien=aIahten. 

Correlativ, a. iraötineellmcn, »viSta=liutovLnucn. 

Cosecant, m. (mat.) !ofeEautti, wa8tc4eitEaaja. 

Cosinus. m. (maf-) foftnug, tua8te={amaIuS. _ 

Cotangent, m. (mat.) fotangeitttt, ivaöte^ft^ 
touuja. 

Cour, m. funntue=funta, ter»e(;b^8=iouf{o ; gö 
ra ngn sin c, fä^bä fuitniuffilla j.htll IuD= 
na, (fiy.) uueltöteaä 1. micUvtett'^ i-f"t^- 



Crapula, f. !of)melc, ^c^ntielo. 

Credit, n. (i ruknincj) faatit, maffcttaloa, maf- 

fu, tulo. 
Creditera, v. a. V>aniia faabufft 1. maffllffl 1- 

tu(o!ft, tulouttaa. 
Creol, m- fveoU. 

Croisera, v. a- lefa^fiUvttää, [cfa^uftuittaa. 
Cultivator, m. (åkerhr.) mö^I)t§täjä , XOtW-- 

naötaja. 
Cultns, m. jumalan=^aln>elu§;^.^a(n.ietuö-nienct, 

^^ahpcluö=ta^^a. 
Cupido, m. hl^ibo, Icnt^^i. 
Cupidon, m. temlJi; Icmmilli. 
Curam-gerens, m. h.nvfaa=teteiuä, tt>tran4ntäja. 
Curator, m. iualivcia, faitflja, Ijcitaja, 
Ciirialier, pl. Iamt'äl)ntt=menDt 1. »tankat. 
Curialstil, m. (afi4iricitii8ta|)a, lafi^firjoitu?. 
Curiof^a, pl. eller Ciiriositeter, pl. evtS^funt' 

maUiiuubet, evi»=fummat. 
Cursor, m. tuvöfovi, juoffu^mie?, fäöfljtäiuCH. 
Custos, m. fuStc^, walivcja, irartiniuS. 
C van, n. (kem.) f^ani. 
Cykel, m. (i alhn.) ferl^C, MfaXjS, jaffc; (i 

tidruicnwg) aian-'i^t']Ci , aita^tauft. 
Cykloid, f. (mat.) iixl}io, ^tjörimt??, ^ijörä- 

anitoa. 
Cyklop, m. ftjfloo^VHf V^ö^ilmäuten jättiläinen. 
Cylinder, m. (geum.) lierii); (tekn.) tcli, tcia, 

telti}. 
Cylinderformig, a. lievtön^ntUOteinen, tdaiu 

muotctnen. 
Cylindrisk, a. Iieviä,tievii5mäincu,«nmn,n-!ätneu. 
Cymbal, m, ftjmVati. 

Cyniker, m. !iji}uUätncn, h)l)ni4a[}to(atnen. 
Cynisk, a. ft)^ntUtucn; (jig. ;vuo!otOH, fifamat^ 

nen, foivalaiucn. 
Cynism, m. h)ijuiii)V>3; (fig ) Tuofottomuu^, 

riettaus. 
Cypress, m. !l}^.^rc8f^, fl}l.n-eéfi4ataja. 
Czar, m. tfaart, vul}ttua«i. 

D. 

Da capo, n. tobJtainiiecn, tPt^tceu, uubeStanjc. 

Dadel, ra. taateli, taatcli4^äl}tiuä. 

Dadelpalm, f. taateli^Hilimi. 

Dag, m. :päilcä; d — en giyr, ^äilpä foittaa 1. 
faraötaa; på, om d — en, ^äiwäöä; d. och 
natt, nätter och dagar, öiu ^^äiwin, l}ct 
^Jäiwät; .'iegla d. och natt, Vuvjcl^tia VÖtä 
ja pälWäli 1. l)öt ^Jäilvät; lägga i d— en, 
jaattaa I. tuoba ilmi 1. julfi 1. (^äitoäu) 
tvalfeuteen, ilmaista; ligga för öppen d., 
etta liHtUan iela>ä; komma i '' — e"',, tulla 
ilmi, ilmaantua, ilmcStt^ä; i d-, tänä ^5äi^ 
ivänä, tänäpäuä, tänään; sofya långt in 
på d— en, maata aina ^^äiiräu rintaan; fram 
på d— en, ^Hiituän ^.viäUc, mi}ö()empään p'å'u 
ttiäflä; här om d— en, mnutauiana 1. jona- 

I hma l^äianinä, täöjä fcvvau; i d. åtta dar 



84 



Dag 



till, täistä (^Jätwäötä) Unifcn tafaa; i d. ett 
är sedan, tänään h.ntcfi fitte 1. tafa^"ievht; 
inom sex d— ar, hinbesia it^äwäöjäj pä en 
d., :>.\imHiö)ä; ända till i d., tä()än ipäu 
nniän ciiti, nättiin aSti; på, för fem d — ar, 
Jtittbctfi ^.■'äilrätfi; jag har icke sett dig 
på fem d— ar, cn cle ftnua näl^nt^t lt*ittccn 
iniilrään; d — en igenom, :^\iur>ä4auft, ^ät= 
lrä=fanbcn;d — arna igenom, ^lätoät ))aätänfä 
1. ^>ääf)t^tt)eten; från denna d., täStä ^äi= 
ieäStä; d — en förut, l^^ätoää cnnen; d — en 
efter, ^äiwää jälfeen, feuraairana ^äitt>änä, 
I;ncmiö4HihiHinä; Inarje d., jcfa )iäitt)ä; 
d. för d., ^ährä ^.Hiwättä, ^.Hihräu toifcnfa 
^evään; d. frän d., ^^hvästä :päih.niän; i 
dessa d — ar, näinä ^^äiunnä; Inad betalar 
du om Qur) d— en, mitä maffat ).\iiu\iltäV 
hvad furtjenar du om d — en, mitä anfait' 
fet ^siili\ié)ä ? betala på d — en, (pä utsatt 
d.) matfaa määrä4iäiuiänä 1. ^^äilvän ^.\iäl= 
Ic; god dag! i}\)\vaa ^.^äilrää! taga af d — a, 
^äiwiltä ^.Mnna 1. ^.^ääetää 1. cttaa; d— ens 
nyheter, ;<äia\in nuttfet, nl)ti)i)ct nntifct; 
det sker icke i våra d — ar, fe ei ta^^al^bn 
tjäSfämme 1. ifä^f^äinjinämme ; aldrig i mi- 
na d — ar, en tnnna f?äi»änä, cn fina i^av- 
ivänä, en ifi^^-Hiitftnänt; uppfordra malm i 
d — en, ncétaa malmia maan^fjintaan 1. V^äi» 
tiMän 1. ^äiiiHin untlfenteen. 

Dagakarl, m. ^äiliniläinen, ^>ätlx>ä=mie8. 

Dagas, v. d. impers. ; det d. fataétaa, \^[\v 
tola, Vätttjä foitfita; (fig.) ändteligen d. det 
för honom, iinimeinfjä 1. :|5evättäfin [;äneöe 
^>äinjä ivaltcnee. 

Dagblad, n. ^>äiu''ä=fe]^ti, ^^äilrä^fanotna. 

Dagbok, f. ^>äiUHi-!iria. 

Dagbräckning, f. ^>äilvän=fctte, f.^äitt>än=fDitto ; 
vid d— en, f?äinHin fcittaeSfa 1. faraStaeéfa 
1. tnUeöfa, väiiiHin=fcitcöfa. 

Dagdrifvare, ni. n^etetcbtäjä, tl)f)jän=tcimittaja. 

Dagdrifveri, n. ii-^etelel^täminen, tt)I;jän = toi= 
mitus. 

Dagelig, se Daglig. 

Dager, m. ^niiuni, Umlo; det är redan d., 
^>ätwä jo cn, jo cn aHilofa; i rätt d., ci= 
feagfa lt>a(c§fa; rummet har mycken d., 
t)ncne cn l)i)txnn ivalofa, I;ucnee(Ia cn \)\y 
iinit ivaica; skuggor och dagrar, iravjct 
ja ivalct. 

Dagfjäril, m. ^läiutäsl^cvlic, ^^äiu^^äsj-^erlicncn. 

Dagg, m. (sjut.) vamp;.nt, fcijbeu ^^ää. 

Dagg, m. fajite; marken är betäckt med d., 
maa cn ta^teesfa 1. faéteinen 1. faéteen ^3ei= 
tcvsfa. 

Dagga, v. a. (xjöt.) ^\im).nittaa, antaa :|jamf>> 
Vua; v. imp. ; det d — r, fa^te lanfeaa. 

Daggbestänkt, a. taiteella ^ii^sfctettn, faSte- 
^Jivöfnincn, faéteinen. 

Daggdroppe, m. faStc4;erne, fa^tc J-nfara, faS- 
te^iH^a. 

Daggig, a. faéteinen, faSteinävfä. 



Dag 

Daggmask, m. faäte=mato, on!t4icvc. 
Daggmätare, m. faöte=mittavt. 
Daggryning, f. ^äili\in=f'cite 1. »toitte. 
Daggskålar, pl. (alchemitla vulgaris) potntU=' 

Iei)ti, I)iiven=(;ameet. 
Daggört, f. (drosera) ftljotfi, itfu4el)tt, fiiina^ 

ruc()o. 
Dagjemning, f. ^äilrän^tafauS. 
Dagjemningslinie, f. )Jäin)äu=tafaaia. 
Dagjemningspunkt, m. )JäijDäntafo=)5i8te. 
Dagkarl, m. fjäiu^äfäinen. 
Daglig, a. jofa4iäiit)äinen; alinomainen. 
Dagligdags, adv. fjäiwittäin. 
Dagligen, adv. jcla ^^äift^ä, ^)äitt>tttäin. 
Daglön, f. ^Jäilini^altfa. 
Daglönare, m. f?äiwä=mieS, :|5äi»ä4>alffalainen, 

).M(fEalainen. 
Dagning, f. ^äiiräu ii>a(feneniincn; vid d — en, 

Vaiwän traletcéfa. 
Dagorder, m. f>äilDä=fäöfl}. 
Dagordning, f. ^äiTOän^jäve^tljS* 
Dagregister, n. ^iäitt>än4uettelu. 
Dags, adv.; så här d., tällin aifaan :|jäiwää, 

näii)in ^.niirciin, näin ^säiwin; hurud.? mi= 

l;in aifaan ^läiirää? nu är det så d., ^tjaät^ 

atfa nvt; matdags, rncfa^aifaan 1. =aifoif)in; 

sängdags, maata4Mncn aifoil;in 1. aifaan. 
Dagsarbete, n. )3äin.Hin4t}ö, )^äilvl}incu tl)ö, 

Dagsbörda,f. ).iäiteän=!novma, ^äih.U)i8=fucvma. 
Dagsljus, n. ^^äitvän^ivalo, i^äi>vän»tfalten8; 

se d — et, tnlla ilmaan 1. tlmoitle; bringa, 

komma i d— et, faattaa, tnlla ilmi 1. ival=' 

fenteen. 
Dagslända, f. (ephemera) ^äiivän=fovennoinen. 
Dagslängd, f. ).Hii»än=mitta, ipäianin^ituuS. 
Dagsmarsch, m. väiiuän^marSft, ^.-^äitvVS (=!fen), 

f-niiwt^is^nlfn. 
Dagsmidja, f. aijwo.^ (=aan), ^^äiirän4"ictte. 
Dagspenning, m. f>äilivi4mitfa, f^äiunisvaf^a. 
Dagspisning, f. ^niilräii? meta 1. =rnctailn. 
Dagsrand, f. ^äiunin-falc, ^niilvänn-atol.iuinffa. 
Dagsresa, f. ))äiiuäi}Ä (»ffen),^ ^äianiiT^matfa. 
Dagsverkare, m. :päil»ä=mieé, )Jäitt)ätl?iJn4efi» 

jä; (fig.) ti)c=jul;ta. 
Dagsverke, n. :päi>vä=t^i3 ; göra d — n, te(;bä 

:|.\iiam4i>itä; gä på d., fäl^bä ^äitwä^t^öéfä; 

gå i d., mennä )3äin}ä4l)ijl)i5n. 
Dagsverksbonde, m. ^iäitt!ätl}i.i4aIon)>oifa. 
Dagsverkshjon, n. ).^äiti.m = tvcläinen, ^äi»»ä' 

tl)ö'mie«i. 
Dai^sverksskyldig. a. ^.Hii»ätl)ön=alaiuen. 
Dagtals, adv. ^.niianteUcH, f.Hiianttäin. 
Dagtinga, v. n. tinfaella, f.viffi-^-lcVia; d. med 

sitt samvete, oKa cman tunnen taupaSfa. 
Dagtingan, f. tintaelma, fjatfo^foVnma. 
Dagtingning, f. tintaelu, ^affo=fof.nmu8. 
Dagtjuf, m. se Dagdrifvare. 
Dagtraktamente, n. ^jäiani-mucna, ^''äiwä^ 

^Htlffa, ).Hiittjä-ral;a. 



Dag 

Daguerrotyp, m. bagucvre^iulva, >t)aIo=!iin}a. 

Dagvis, adv. ^^ähinttätn, ^^äuvältä; betala d., 
maffaa :|)äiwälta. 

Dagöppning, f. )3intan-cifä, ))mta=au!fo. 

Daktyl, m. hathjlo, alhupittä. 

Daktylisk, a. bafttjliiten, aIfu=:|)Ufäineii. 

Dal, m. laaffo, (sank) al\)0, (djup) curu. 

Daler, m. talart, taaltevi. 

Dalk, m. faitfä, läönä. 

Dalkarl, m. !JaataIauten, 2;aataan=tnte6, 

Dalklg, a. fänfäineit, fäSnätnen, fänfä§tl)nt)t; 
blifva d., fänfäänt^ä, tänfettvä, fäniäötljä; 
göra d., fäitftttää, tänfitjttää. 

Dalkighet f. fänfatf^^S, fägnätfl?^8. 

Dalkulla, f. taaIaIatS=t^tti5, taalaatar, taakan» 
nainen. 

Dallra, v. n. n)äräitä, färättä, färätä, färiötä, 
täräitä, täristä, täväf)bellä, Iitistä; strän- 
gen d—r, fieli färäjää I. Jwäräjää; luften 
d— r, ilma h^äräjää; vattnet d— r, tcefi it»ä= 
väjää 1. tinaajaa. 

Dallrande, n. och Dallring, f. njäräjäminen, 
ivärinä, färinä, tärinä, täväl^teli? o. s. v. 

Dalripa, f. (lagopus subalpina) met)ä=rieffo, 
nictfi=!ana. 

Dalsänkning, f. atannc (=teen). 

Dam, f. voua^a6=nainen, ronittaö (=!ien), n)al= 
IaS=naincn; (i kortspel) xs>u\va. 

Dam, m. (sjjel) tami, na^u^^eli. 

Dam, m. pl. -mar, ^natc, fulfu, tt^tlj, fal^janS; 
(för fiskbragder) toe (=feen), pato; (catten- 
behållning) toefi--tt;tt?, :t)atama, lammitfo, Into. 

Dam, n. tomu, i>ölt?, tnofin. 

Damaskenerklinga, f. tamaSfo=mieffa. 

Damaskera, v. a. tamaSfita (4feu), fivjo^afoa. 

Damaskering, f. tamaSfitnö, tirjo4aonta; fir= 
jo4afoma. 

Damasker, f. pl. fäävVötimet, fäärl)tiet. 

Damast, m. o. n. tamaöti, tamaStt=fanga§. 

Dambord, n. futtu4anta. 

Damborste, m. tomn=I)arja, )3i3Il)=]^ar|a, fjnistu. 

Dambricka, f. taminta^u, )5eli=na^n. 

Dambräde, n. tami4anta, na)3n4anta. 

Damkorn, n. tomun=I)intia. 

Damlucka, f. fnlnn=rcifä, fn(nn=anffo; fnlfn= 
lauta. 

Damma, v. n. tomuta (=uan), tomua, ^>öli)tä 
('^än), ))ö(äf;tää, ^^ötäl;bet[ä, tuoffnta (ntan,); 
handduken d — r, p\)'Ci\)t tomuaa; vägen d — r, 
tie ^i5U}ää 1. ))öli}l); — v. a. tomnttaa, poixp 
tää, )>DUötää; d. ned, tomnttaa, tnoffnttaa, 
tomututtaa; d. tili (fig.) tuisfaista, fiicaltaa. 

Damma, v. a. (sjöt.) tammata (=aan), paih 
fl)ttää. 

Dammande, n. -ning, f. tomxiamincu, ^öl^ä= 
minen, ))öh)tl}6, tomuamnö, tuoffnminen; to» 
mutnö, tomnttamincn, )^öIl)t^S, ))öti)ttäminen. 

Dammig, a. ^^iiltjinen, tomuinen, tuo!)uinen. 

Dammoln, n. tomu=r^Ö|J^l), ^i5(l)=rt)i)))lp^. 

Damqvast, m. tomu=l)ui«fu, tomutiu (=ttimen), 
l^uiöfu. 



Dar 



85 



Damsikt, m. tomu=feuIa. 

Damspel, n. tami^^jeti, na^u=^cli. 

Damvippa, f. tomu»lt»iul^fo. 

Damviska, f. tomu=:^ui6fu, tomu=»inu]^fc. 

Dana, v. a. laatia, muobostaa, Inoba, hiontaa. 

Danaarf, n. fruunnn^^Jevinti). 

Danande, f. muoboötamineu, laatiminen, luon- 

taminen. 
Danebrogsorden, m. bane6vogin=vitari8to. 
Daning, f. muoboötnS, laabinta, luominen, 

luontauS. 
Dank, m. l;nono fljnttilä, !l}nttilä=fuln. 
Dank; siä d., toimittaa tljl;jää, »vetelehtiä. 
Danneman, m. maa=mieö, talon^^joifa; ptx^ 

l;een»mieS. 
Danneqvinna, f. taIon=tttaimo ; ^erf)een=emäntä. 
Dans, m. taulan, tanSfi, 1)V?H^^.; ^pela upp 

till en d., foittaa tanöftffi; ställa till en d., 

taittaa tanöfit 1. \)\)W- 
Danssa, v. n. o. a. tanöfia, tanSfata, tanl^uta 

(=nan), l^^^Jetlä (4en); låta ngn d., tanSftt= 

taa j.tuta. 
Dansare, m. tauöfija, tant;uja. 
Dansbjörn, m. tan8fi=favI)U. 
Danserska, f. tanöfija, tanöfi|a=nainen. 
Dansgille, n. tanSft^fcnva ; tanSfit. 
Dansk, a. tanSlalainen, sianstan. 
Danska, f. tanétaffo; tanöfan=ficli. 
Danskonst, f. tanSfi=taito, tanöfi=taibc. 
Danslektion, f. tanöfinäO^setuS. 
Danslärare, m. tan§ftn=oj}ettaja. 
Dansmusik, m. tansfi=mufiifti, tan8fl=fottto. 
Dansmästare, m. tan8fin=o^3ettaja, tan8fi=me8=. 

tari; (fig.) tveitifta, tonna. 
Dansnöje, n. tan8fi=l;nl»itn6 1. »Ijuiui; (till- 
ställningen) tan8fi4;uft>it. 
Dansrum, n. tan8fi4;noue, f)l))}^5^=]^uonc. 
Danssal, m. tan§fi=fali, tanSfi^tu^a. 
Danssjuk, a. tan8fin4;ätäinen, tan8fi=mietincu. 
Danssko, m. tan8fi=fenfä, l;t?)j)M)=fenfä. 
Dansskola, f. tan8ft4onIu. 
Danssteg, n. tan6fi=a8fe{ (=Ieen). 
Danssällskap, n. tan6fi=j[outfo 1. =feura. 
Dansvurm, m. tan8fl=fiii)fo. 
Dansälskare, m. tan8fiu=f)avra8tajia. 
Dansör, m. tan8fija, tan8)aiUja. 
Dansös, f. tan8fi=nainen, tan8fijatav. 
Darra, v. n. (af köld) tv>äri8tä (=fen), l;l)ti8^ 

tä, tttapieta; (af fruktan) wapxUd, täristä; 

(af skakning) täriStä, tärätä {'i'ån), tutiöta; 

rösten d — r, ääni tuapifee; d. af ålderdom, 

tutista 1. tt?a^iSta tuanljunttanfa; jorden d — r, 

maa järijee 1. tävifee. 
Darrande, n. o. Darrning, f. irärifcminen, 

jpäristi^s, »oi^ifeminen, tärinä, tärifeminen, 

täristl)8, tutifeminen, tutina, järinä. 
Darrgräs, n. (briza media) xäpiVå , jäneS- 

ruo^o. 
Darrhändt, a. tuttfettja 1. tDa^^ifchja föbeKtättfä, 

Wat»i64atinen, i»at)a=fätinen. 



86 



Dar 



Dek 



Darr-rocka, f. (raja torpedo) tär^§=rauéhl. 

Darrål, m. (gymnotus electricus) tär^§=auterta9. 

Darrsjuka, f. toapiötuttaja, ivatei3tu9=tauti. 

Dart, m. mtetta=^uu!fo. 

Dåsa sig, v. r. lojua, fojottaa, feloiöa. 

Dask, n. f;o[ii; fä d., faaba I^ojuja 1. feftäänfä. 

Daska, v. a. r;ofua, ftaittoa, lämmittää. 

Dasymeter, m. ti(;e^8=mittain. 

Dat, m. se Bedrift. 

Data, n. pl. ofo=afiat, tieto=aftat. 

Datera, v. a. ftrjoittaa anto=)3ättt)ä, amtiStaa. 

Dativ, m. (gram.) batiwo, tulo^ftja, anto=ft|a. 

Datt, se Ditt. 

Datum, n. ^äi>»ä, anto=^äi»ä, anto=aifa; af 

hvad d. ? miltä ^äiloältä, milloin 1. minä 

)}äi»änä annettu? d. ut supra, aifa ja ^a\t- 

fa fuin ^öä; hvad d. ha vi idag? mone§= 

lo V^äiteä tänään ou? från dato, täStä ^\ii= 

iväötä; tills dato, tä^än aött, näit^iu aöti. 
De, pron. pers. pl. f)e; determ. ne. 
Debarkera, v. a. maabuttaa, tuiebä 1. laöfea 

maalle; v. n. maatua, nousta maalle. 
Debatt, m. taieteluö, n^äittelt), tiista, tegfuSteUt. 
Debattera, v. n. o. a. taiöteHa, fiiSteKä, toäi» 

teträ, feöfuSteUa. 
Debet, n. faatan^a, faaminen, maffettu; d. och 

credit, faata^a ja faatu, maffcttu ja mat» 

fettan^a, tutot ja menot. 
Debetsedel, m. iDcro^tuitti. 
Debit, 111. menefti, meno. 
Debitera, v. a. :|3anna faatalraffi 1. matfctuffi, 

faamistuttaa; trelfoa. 
Debitdr, m. iBcIattinen, irelan^matiaja. 
Debut, m. alotuS, alottelu. 
Debutant, ni. alottelija, ené'=a{faja. 
Debutera, v. n. alotella, atottaa, tcf;bä en6'= 

aHu. 
December, m. jouIu=hui. 
Decemvir, m. f^mmen=nne6. 
Decenivirat,n. tt^mmen=mief)istö, !^mmenmieö= 

funta. 
Decennium, n. n)uort=ft}mmcninen. 
Decharge, f. tili-nmpauci, ebe§»aStauö^n?at.^anci. 
Dechiffrera, v. a. jcIwiteKä, felitellä. 
Decimal, f. ft}mmeni)ö, fijmmen^ofa. 
Decimalbråk, n. tvmmen^8=murto, fi}mmcn= 

murtoUitu. 
Dccimaimatt, n. Ii)mmen=mitta, h)mmcm)e= 

mitta. 
Decimal räkning, f. !i)mmettl}ö=lnn)unlaöfu. 
Decimalsystem, n. h)mnteni8=järe§tö. 
Decimaltal, n. f9mmcniä4uf'U. 
Decimera, v. a. f^mmenitettä (ranfai§totoi!fi). 
Deckel, m. (bolUr.) teffeli, faabatc; (i bössa) 

fäte (4teen). 
Dedicera, v. a. omittaa, omattaa. 
Dedikation, f. omittaminen, cmituS; omitta» 

ma, omifft. 
Deducera, v. a. juontaa, juonttuttaa, )3eruö= 
tella; (jur.) toteen^nä^ttää 1. »juontaa. 



Deduktion, f. )3cvu9tetma, juontaus; toteen» 

näytäntö. 
De facto, adv. tobeu-peväijegti, oifeaötanio, 

afiaa mt}i3ten, itfe afiagfa. 
Defekt, a. Vaillinainen, n^ajaa. 
Defektiv, n. (gram.) »ajaaUiö^faua. 
Defensiv, a. :))uoIuStan.ia, ^.niolianfa ^itälBÖ. 
Defensiv-krig, n. :tJUoIuStuö=[ota, toaötuStUg» 

fota. 
Deficit, n. niaitinfi, n^ajauö. 
Defilcf, m. al;binfo, folnffa. 
Defilera, v. n. (krigst.) faiban=mar8fia, fulfea 

fa^eiöfa joutoiöfa. 
Definiera, v. a. määritettä, määrittää. 
Definition, f. määritlic*, määritelmä. 
Definitiv, a. lo)3utlinen, Väättäu^^ä, ratfaifettja. 
Definitivt, adv. lo^^uUifcSti, vattatfeuiaSti, rat» 

faieten. 
Deg, m. taitina; (smet) tal;ba3 (=f)taan); (fur 

fjäderfä) )(i'él^ix'i, ^el^merö. 
Dega, v. a. taitinoita (»itfen); d. sig, taifinoi= 

tua, tulta taifinaffi. 
Degaktig, a. taifinamaincn. 
Degartad, a. taitinan=taijainen, taitiuau4ainen. 
Degbär, n. (ribes alpinum) taifina=marja, föa^ 

fifan=marja. 
Degel, m. tecfeli, u^ofaS, futatin (»timen). 
Degenerera, v. n. ei tuUa fufuuufa, ^a^^eta 

(=encn) fufuanja. 
Degig, a. taifinainen, tatjtainen, isfostunut; 

d— t bröd, iötoStunut teiniä. 
Degradation, f. alcunuS, alentaminen. 
Degradera, v. a. alentaa, alennuttaa. 
Degspade, m. taifina»ta)jio, taitina^auf^a. 
Degtina, f. Intlif ta, taitina=tiinu 1. »^.■'^ttt;. 
Degtrag,ii.tait'ina»fautaIo, tailina=alta8 (4taan). 
Degälta, f. n^anufe, taitina^ujanute. 
Deism, m. beiSum?, jumalistus, jumatan \U 

me§ti)mifcn tieltän\i \\ii^ 1. oVpi- 
Deist, m. bciiJti, bei^niclaincn, jumaliötaja. 
Deistisk, a. beistincn, jumalieitntfinen. 
Deja, f. farja4nifa, tarI;a4^iit'a, tavjan-emäntä. 
Dejolig, a. fauncinen, forea. 
Dejenner, m. murtina, fuuruö (»ffen). 
Dejourera, v. n. ^''itää :|jahi^eluöta ^Jäittjättä, 

^.läinn^ötetlä. 
Dejouroftieer, m. ^iäinn)iS=u)jfieri, Väi>i-''l?8täjä. 
Dejsa, V. n. (■''jut.) teifata (=aan), tääntl}ä )5e» 

rittäin. 
De jnre, oifcutta mt)i>tcn, latia 1. laittifuutta 

mvi3ten. 
Dekad, m. fi)mmenineu, tvinnif^^^^unta. 
Dekandria, f. (bot.) ft)mmen4;etciiet. 
Dekanus, m. tefaanuö, ticbefunuan^äättiftij. 
Dekatera, v. a. tifatierata, naarata, l)öi}rt)» 

luarata. 
Deklamation, f. beflamituS, ^^nf)ectfifennu8, 

^nit;e=ääneen tufeminen. 
Deklamera, v. a. bettamittaa, betfamoita (=tfen), 

^.ntf^cetlifentaa, Infea 1. efittää v^u^cääneen 

1. i)ut)e4äneUä. 



Dek 



Dem 



87 



Deklaration, f. bc!i(avitu6, felitt)§; Mu4nitU- 
hl, falu=cfottu?. 

Deklination, f. (gram.) fijoittelu, fijoitetma; 
(fys.) poUkm, wadxin^näljtU, tva^t-Axäi}-' 
töe; (asu:) ^ioife=matfa, :>}oiHeenta. 

Deklinera, v. a. (gram.) fijciteUa; v. n. (asfr.) 
Voifeta (=ffean); (fy^-) »»äärin uäi)ttää,^oifeta. 

Dekokt, m. feitcS ('ffcn), fette (=tteen), tifottt. 

Dekoration, f. feriötiiö, fauni^tu^, fcru=maa= 
UmS. 

Dekorationsmålare, m. foru^maakri, faiine= 
maalari. 

Dekorera, v. a. foriötaa, fortSteHa, faiiniStaa. 

Dekreditera, v. a. alentaa arluca 1. luotta^ 
mu8ta, e|jä=arnjoittaa, epä=Iuotattaa. 

Dekrediterad, a. e^>ä=arttJOtttunut. 

Dekret, n. fääntö, ^Jäätijö. 

Dekretera, v. a. Jäätää, fäSfeä, ^?äättää. 

Del, m. cfa; en d. af sjön, ofa järhjeä; tili 
större delen, enemmäffi 1. fuuremmatft o= 
faffi, enemmiten; tili en d., cfafft, cfittain; 
tili ngn d., joffitin ofaffi, ioffitin; tili alla 
d— ar, faifin :|.niolin; dela i två, tre d — ar, 
\>aixna 1. jafaa faf;teen, fcimeen ofaan, cfit= 
taa fal)befft, folmcfft; d. för d., ofiteUen, 
ofittain; fa på sin d., faaba ofaCenfa 1. 
oja!fen[a; för min d., mtmtn :|JuokStant; 
för ingen d., et fninfaan, ei niittään ntuo= 
toa, ei:|jä tuitcnfaan, ei^ä^än; för all d., 
taiten mctcmin, taitetta mnetoa; vara nöjd 
med sin d., tl}i}ti)ä cnneenfa 1. ofaanfa; 
hafva d. i ngt, olta cfatlinen 1. cfattiiena 
j:^tin 1. jöftin, otta ofaa jt)t'tn; taga d. i 
ngt, Dttaa ofaa jl^tin; blifva till d., tnlta 
cfatfi; fä d., faaba tietoa 1. tietää 1. tietoon; 
tre månader efter erhållen d. af domen, 
tcime fnutautta fiitä fun :t)ääti)ffe§tä on 
tieto faatu 1. ^niätöé on tietoon tultnt; gif^ 
va d. af ngt, antaa tietää 1. tietoon 1. tie^ 
boffi, ilmoittaa. 

Dela, v. a faUa (ja'an), la'ata (jataan), ja= 
oittaa,iaoitctta, ofittaa, ofitetta; d. jemnt, ta= 
fata, ^>anna tafan; d. sin förmögenliet i 
lika lotter, lataa 1. jaoittaa tatearanfa l)f)tä 
juuriin ofiin; d. sinsemellan, tafata tcétc» 
nänfä; d. vinsten med ngn, tafata ii^oitto 
j.tun fanSfa; d. med sig, antaa omaStanfa; 
kärlek och ära d. hans lijerta, lem^i ja 
funnta tafaan^at I;änen fi^bämenfä 1- ottajat 
ofanfa ^äncn fijbämcétänfä; jag d—r med 
eder farorna, otan of ani 1. of an :|)äätteni 
t»aaroi§ta; jag d — r er sorg, otan ofaa fu» 
ruikunne; jag d — r hans åsigt, oten t;änen 
ajatuffeetanfa, mi^önnän f)änen ajatutfenfa, 
fuoStun tjäuen ajatutfeenfa; d. fiendens styr- 
ka, jaoittaa ixnl^oittifen tooimat;— d. sig, v. r. 
jafautua, jataantua, erota, eritä; floden d — r 
sig i två grenar, joft jataautnu 1. eroaa tal^= 
betfl fiaaratfi; meningarna d — de sig, aja^ 
tuffet 1. mietteet ertfiiwät 1. jafautuiwat 1. 'i}a-- 



jaantutWot; (sunderfalla i delar) jaota (==foan), 
jatoitta, jaoittua. 

Delad, a. jaettu, jatoinen, eri4ainen, eroonja; 
åsigterna voro mycket d — e, ajatutfet cti" 
tt»at tjtjtoin eroaicaifet; rösterna äro (jemnt) 
d— e, äänet otoat tafan 1. tafa^jatoifet. 

Delaktig, a. ofattinen, ofata6; vara d. af ens 
lycka, otta ofattinen j.tun onneen; blifva d. 
af ngt, tutfa ofattifetfi jt)ttn; d. uti brottet, 
ofattinen rifotfeen 1. ritotfeöfa. 

Delaktighet, f ofaltifuu?. 

Delbar, a. jafaututea, jaettatoa; jafoaira, jatot» 
teipa, jatoifa; talet är d — t genom två, tufu 
on falsben I. fafibetfa jaettan?a; materien är 
d., aine on jatoatoa 1. jatoiteuja. 

Delbarhet, a. jatoatratfuuS, jafoifuuS; ja!au« 
tu»aifnuS. 

Delfin, m. bet))^tni, färfä^ttjataS, mett=fifa. 

Delfående, n. ttebon=fa«nti 1. =faamtnen, tie» 
toon4uto. 

Deliberera, v. n. neutooitetfa, tuumaitla. 

Delikat, a. imanne (=nteen), f)erttuincn; (fin- 
känslig) berftä, itfefjcnfä ottaiva; (kinkig) 
tufala, arwetuttanja, f;että. 

Delikatess, f. l)ertfuifuut^, tjerttu; l^ertf^^S; 
l)eltvi}§, tutatuuS. 

Delinqvent, m. ;paf;an=tetijä, rangaiötaioa. 

Deliqvescera, v. n. itmaöfa liueta (=f'enen). 

Delning, f. jato, jafantinen, ofituS; jaoituä. 

Delningsgålvor, f. pl. jafaifet. 

Delningsinstrument, n. jato=ttrja. 

Delningskalas, n. jafajaifet. 

Delningsman, m. jat'D=mie8, jafaja. 

Delo, f. indekl. riita; vara i d., otta riibaS'' 
fa; komma i d., riitautua, tutta riitaan. 

Dels, adv. ofafft, ofittain, min. 

Delta, n. bettta; fuieto, fnistamo. 

Deltaga, v. n. ottaa ofaa I. otta ofattinen 
(j(}fiu); d. i ett arbete, ottaa ofaa jf)tin t^i3» 
t;ön; d. i en lustfärd, otta ofattinen 1. ru= 
toeta f)ui»i=mattaan ; (fig-) å. i ens sorg, 
ottaa ofaa j.tun furufnm, fäätiä j.futa fuvc= 
ivaiéta 1. j.futa furuSfanfa. 

Deltagande, n. ofan^otto, ofattifuuS; (fig-) 0= 
fan=otto, fäätimt^ö, m^i5tä=tuntoifuu6. 

Deltagare, m. ofan=ottaja, ofattinen. 

Delvis, adv. ofittain; ofitetleu, ^jaifotn, ^)ot= 
foittain; d. bra, ^viitctn l;l)Unn; arbetet för- 
rättas d., t^I5 tei)bään ofittain 1. ofiöfa. 

Delägande, n. ofatttfuuS, ofattuuS; a. ofattt' 
nen, ofataS. 

Delägare, m. ofataS, ofa=mte8. 

Dem, (dat. och acc. pl. af den 1. han, hon, 

det) nitUe, niitä 1. ne, l;eiCe, liettä 1. tje 1. 

t;eibät. 
Demagog, m. f anfan= johtaja; fanfan^titi^oitta» 

ja, tanfanmoStaja. 
Demagogisk, B. fanfan^jol^tajattineu ; tanfaa fii« 

l^oittaiva 1. noStaiva, fanfa^noötoinen, fanfa» 

!iif)foinen, 
Demant, m. timantti. 



Dem 



Der 



Demarkationsliuie, f. rajoituS=tt>unjO, rajauS= 

Demaskera, v. a. ottaa naamari ))0t6, ^)alja8= 
taa naama, paljastaa; d. ett batteri, paU 
jaStaa |^attert 1. t^fiStö. 

Demoiselle, f. mamjeli. 

Demokrat, m. faniatra(ta-'mie6, fanfa=iimlta= 
lainen, bemcfraatti. 

Demokrati, f. bemotratta, fani'a=n)alta. 

Demokratisk, a. fanfa-iraltainen, fanfa=nHtttan. 

Demonstration, f. tctiiunttaminen, tcbiStuS, 
felit^e ; miekn^cioittaminen. 

Demonstrativ, a. tctijuuttanjajtobiötaiim;!^ /-a;».) 
ofotttan^a. 

Demonstrera, v. a. tobiötaa, tctifnnttaa, fet» 
»»it^ttää. 

Demontera, v. a. ottaa fijotlta 1. aiemtlta, 
tel;bä fellvcttcmaffi, turmella. 

Demoralisera, v. a. ^M[)ettaa 1. V«^£ntaa 1. 
tnrmcKa ta>rat !. filvel^ö; folket är d— dt, 
fanfa on turmettunut 1. pahennut ta»Dtt= 
tanfa; arméeu är d— d, armeijan mieli 1. 
fin?v=ii^eima on turmeltunut. 

Den, det, pron. fe, pl. ne; den 1. det, som 
. . ., jofa . . ., fe, jota . . .; den som vo- 
re rik, olIa^.i^:a ritfantta, jota cliS rifaétin! 
d. här, tämä, taa, tai, pl. nämät, naa; d. der, 
tuo, toi, pl. nuo, noi; den der vill, han må 
gå, ten taf)too, meutöön; han skrifver, och 
det ganska bra, l}än firjottaa, ja fen 1. 
fltä aiiran f)l)lrin; jag är den och den, 
olen fe ja fe 1. mitä tuta; på det och det 
sättet, miUä tulla tankalla; tag mig den 
och den! fe nnetiJön, fen anebä! gå för 
den och den! mene finneti, mcne fen n.ne= 
bä! pron. fe brukas sällan för att mot- 
svara den och det, dä de stå fram- 
för och bestämma ett substantiv eller ad- 
jektiv, ej heller kan fe sättas i stället 
fur pron. rel. jota; deu flitige belönas, 
al)tera paltitaan; det troende hjertat, ué= 
fclrainen fiibäu; de män, som gagnat sitt 
land, hafva o. s. v., mie(;et 1. ne miebet 
o. s. v.; den 10 Maj, 10 p. toufotuuta, 
toufotuun tijmmeueä ^>äin.'ä. 

Denne, -na, -tta, pron. (den här) tämä, taa, 
tää, tai, pl. nämät,- nää, naa; (den der) tuo, 
toi, pl. nuo, noi; den 10 dennes, 10:ne§ p. 
tätä tuuta. 

Densamme, o. s. v. se Samme. 

Departement, n. ofaSto, ofa=tunta; piiri^tunta, 
lääni; ekonomie d., taIou§I)oibon = ofaötc; 
justitie d., {atiafiain=ofaSto. 

Depensera, v. n. tuluttaa 1. menettää (rapiaa). 

Depesch, m. teJ^eSfi, n^alta^^ancma, icalta--tir= 
jelmä; fana=tirje, tärteä ttebon=anto. 

Deponens, n.; verbum d., ivailito^muotoiuen 
iaufntta. 

Deponera, v. a. taltita (ntfen), talleta (4tcen) 
panna, talteen 1. taCeffe. 

Deportera, v. a. maa§ta ixncbä. 



Deposition, f. taQitu6, tattento, talteuS; taUi-- 
rat)a, tatte^fatu; d— s-sedel, talle^feteli. 

Depositum, n. tatle=taii*ara, talteerna, uöfot» 
tu tatu. 

Depositiir, m. tattecn=ottaja, fäil^ttäjä. 

Depot, m. fäit^é, fäilintö, ujaritto, wara=^uo= 
ne; fäi(l}=ta(u 1. =tvwara. 

Depravera, v. a. V<il)cntaa, turmetta. 

Deprimera, v. a. litif^tää, litiötää, alag=painaa. 

Deputation, f. Iäl)etti=tunta, afioiS=tunta. 

Deputerad, m. talletti, afia=mic3; (tili riksdag) 
ebne=mies, tvalio^mieö. 

Der, adv. (demonstr.) (afugsnare) tuolla, (när- 
mare) tuc^gfa; (determ.) fteltä, fiiuä; hvem 
d.? tuta fieflä? stanna d.! Vl}Hil)bä fitfien 
1. fiiuä! d. borta, tuolta, tuolia noin, _ftet= 
lä, ftellä niin; se d. kommer han, tuoSfa^ja 
1. tuollapa 1. Uh, tuosfa t;än tulee; se d., 
ota, tuoöfa on! d. längre bort, tUoCempa» 
na, tuonnempana. 

Deraf, adv. fiitä, tUoSta; d. blir intet, ftitä 
ei tule mitään. 

Deran, adv.; varailla d., olla pa^aéfa putagä 
fa 1. pahemmisfa tuin päinnéfä; man må- 
ste väl d., pattopa fiiben lienee, lieueebän 
fiil^en meneminen 1. meutätvä ; vilja d., pijrtiä 
efitn 1. perille. 

Derefter, adv. fitte, fiitä, fen peräStä, fen pC» 
rääu, fen jälegtä, fen jälteen; först kom 
soppan, d. de andra rätterna, euftu tuli 
lufittan-uofa, fitte 1. fen perältä muut ruoat; 
(om tid) fitte, fitteu, fiitä alfaen 1. lälitein, 
fen peräétä, jen jälteen, fitä m^öfiemmtn; 
dagen d., päiirää jälf ecu, fen jälfeifenä 
päiUHiuä, päiiränä fen jälteen, päin^ää mijij^ 
i;emmin; par dagar d., pari päilvää fiitä 
1. fen peräétä; (enligt) fen mutaan, fen jäl= 
teen; (proportion) fen fubteen, fen mutaan, 
fltä nn)i5teu; se Hvarefter. 

Deremellan, adv. fitlä UMliltä, filta »välin, 
fiiuä »räliéfä, fen nnilittä, fen n.Mliin; d. är 
jernväg, fiUä ivälttlä 1. ivälin on rantatie; 
d. var det lugnt i landet, fillä n>älin 1. 
fen Uiälillä 1. filfaifaa oli rautaa maaöfa; 
d. är den skillnaden, att . . ., fiiuä Ujä= 
li^fä I. fillä »äliltä on fe croitu6, että ...; 
se Hvaremellan. 

Deremot, adv. fttä tDOStaau, fltä hjaStoin, fii= 
l)eu; ingenting lijelper d., fii^eu 1. fltä 
»vaataan ci anta mitään; (i jem/örelse med) 
fen fuljteen; (i utbyte) fen fijaan, fitä »ag^ 
taan; (motsatts) taa§, fitä jvaétoin. 

Derest, konj. jo§, jo8 ivaau. 

Derför, adv. fen cbcStä, niiben cbcStä, fiitä, 
nii'?tä; jag ger ej en styfver d., en fiitä 1. 
fen cbeetä anna ötiriätään; är det tacken 
d.? onto fe tiitoSta fiitä? jag fruktar ej d., 
fitä en peltää; ni häller honom för rik, 
men jag anser honom icke d., te pibätte 
l)äntä rittaana, nntan minä en tuintä fitfi 
tuule 1. fiuä pibä, minulta hän ci fitä olc; 



Der 



Der 



89 



jag rår icke d., nihiä eit fiifien 1. ftCe utt= 
tään wci; se Hvarför. 

Derföre, kouj. ien=täf;ben, fen»iBUofft, fcu= 
tautta, fttä=»arten, fiffi, fti6; han har då- 
lig lön, d. vill han söka sig en bättie 
plats, :^äncllä lmi Ijulmio ^vilffa, ien=tä^bcn I. 
fen^teucffi bafee ).Hn-eml.\ia ^.^aiffaa; d. att, fen» 
luuoffi 1. fcn=tältbcit 1. ftfft 1. fiitä cttä 1. hin. 

Derförutom, adv.; se Dessutom och Hvar- 
förutom. 

Derhos, adv.; se Derjemte. 

Derhän, adv. fiil)en, ftraic, fitfi, niifft, fuf)Cii 
a§ti; han syftar d., tartoittaa fitä 1. fii^ 
l^eit; det har kommit ända d., cii jo fiffi 
L fii^en aöti 1. niifft tnflut 1. jontunut; 
lemna d., jättää fillcnfä 1. fiffcnfä; det står 
d., e)}äi(täiuä en, fiinä|>ä on, fttnä oHaan, 
fiitä fii§. 

Deri, adv. fiinä, nitöfä, fti^en, niif;in. 

Deribland, adv. niiben feagfa 1. joufoéfa, nii= 
ben fefaan 1. jonffcon; niistä, niisfä; d. 
finnas många rätt goda, niiben jcnfoöfa 1- 
niisfä en monta oifein I)VUHiä, niistä on 
moni oifein Bt)toä. 

Derifrån, adv. ficltä, fiitä; (med påpekning) 
tnoöta, tuelta. 

Derigenom, adv. fen fautta, fcn tantta, fiflä 
taida 1. taluoin, fttiä, fiitä; d. uppnår han 
sitt mål, fen tautta I. ftUä tnlce tmn tar^ 
!oitu!fenfa ^eville; d. att han arbetat dag 
och natt, . . . fiitä 1. fidä fnn 1. cttä on 
l}i5tä \cl :).iäitoää tef)nt}t ti^ötä. 

Derinifråu, adv. tuolta fifältä 1. fifä=puoIeIta. 

Deriunanföre, adv. tuctfa 1. fiellä filä=f)Ucteffa. 

Derinne, adv. tnoHa 1. fieöä fifältä. 

Derinom, adv. fen fifäUä 1. fifäöfä, fiinä. 

Derintill, adv. fiif;en aSti 1. \acäU\-, en träd- 
gård stöter d., niunan f.nintavt)a foSfee fii= 
l}en 1- fen riunaöe 1. fen Inoffe. 

Deriuvid, adv. fen luona 1. tl}fönä 1. uneve§= 
fä, fiinä Iäf)etlä, läliettä fitä, fiinä nnereSfä. 

Derivat, n. j;ol^to=fana. 

Derivation, f. jo^to, jot;taminen, joI;tanS. 

Derivera, v. a. johtaa; d. sig, v. retl., jof)' 
tna, tnlfa, Iä[;teä. 

Derjemte, adv. fen ol^eSfa, fen muaSfa, fen 
fiwuSfa, mijööfin, Jjnnä fen fanSfa; se Hvar- 
jemte. 

Dermed, adv. fen fanSfa, fiUä, niiben fanSfa, 
niittä, fiil;en; d. började han, fillä alfoi 
I;än; d. slöt han, fiiljeu I}än lof)etti, fillä 
i^äätti; det är förbi d., fiil;en fe Io^>^)ui, fe 
on jo of)itfe; se H varmed. 

Dermedelst, adv. fillä feinoin 1. uenn^oin 1- 
tatooin, fillä, fen tautta. 

Dernere,adv. fiella 1. tuotta 1. tnoSfa altaatta. 

Dernäst, adv. fen jäleötä, fiitä Iäl;iunä, fitä 
Iä'^innä, fiitä laittein; den d., fitä Iä{)in 1. 
Iäf)em)3i, fen jälestä tuleica, fitä fcuraatoa. 

Derom, adv. fiitä, niiStä; hvad harmauskrif- 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



vit d.? mitä fiitä 1. niistä on fivjioitettu? se 
H varom. 

Deromkring, adv. fen 1. niiben ^mfjävittä, fen 
1. niiben ^inpäritte 1. tjm^äri, ^m^ärittä, 
l;mpäriUe; (kring det stullef) niittä 1. ftttä 
f>aifoin 1. fenbuin 1. tienoin, niitte 1. fittc 
intifoin o. s. v.; (ungefär) niittä 1. niitte 1. 
fittä 1. fitte fJaifoin, fen fenbuSfa 1. feutunn; 
klockan är 8 eller d., fetto DU 8 tal;i fen 
feutunn 1. fittä4Hii{oin. 

Derpå, adv. (om rum) fen :^5äättä, fen pääHi, 
fiinä, fiifien; sätt er d., istufaa fiil^en I. 
fen :|.\iätte; det kommer an d., fe tulce I. 
ou fen paåiii, fiinä on, fiitä fiiS; det är d. 
gjordt, fe on niarta nnaSten 1. ftffi uiin 
tel}ti}; (u,u tid) fitte, filten, fiitä, tuoöta, 
fen jälteen 1. ^jevästä; dagen d., ^säitcää 
jälfeeu, l)Uomi84\iiuH-iuä, fenvaanjaua päu 
toänä; se H varpå. 

Dersammastädes, adv. fiettä famaSfa ^3aifaS* 
fa, famaSfa paitha 1. :|>aifa6fa. 

Derstädes, adv. ficttä, flina, flina 1. fiettä 
:|.>aiffaa. 

Därtill, adv. fii^eit, fiffi, fitä ivmrten, fen Vu 
fäffi; d. är han oskyldig, flit^en l)än on 
ft;i}tön; lägg d., att . . ., fiil;eu fitte I. XDk- 
lä, että . . .; d. går det, ftffi fe fäl); med 
ett d. gjordt verktyg, fiffi 1. fuf;en 1. fitä 
Juarten tcf;b^ttä falnUa; han är fattig och 
d. sjuk, l;än on föt}t)ä ja fen lifäffi 1. fii' 
t)en wkVå tipiä. 

Dertills, adv. se Dittills. 

Denmder, adv. fcu åtta, fiinä åtta; fen attc, 
finne atte; tuotta åtta, tuon åtta; tuonne attc, 
tuon atte; det ligger ngt d., fiifjeu on j.tin 
I)anbattn, fiinä on j.tin falasfa; (om antal, 
prig) fitä 1. fiitä alemmaffi, fitä tuät^cm- 
pälin 1. l)Uofeau4mau; alla barn om tvä är 
och d., faiffi faffi-iuuotiaat Iaf.ifet ja fiitä 
alemmaffi 1. fitä nuoremmat; jag kan ej 
sälja d.. en teot ni^öbä fitä tDä^emi.\iän 1. 
Iiuofeanipaau I. fiitä alemma; d. inbegri- 
pen, fiil}en 1. niifjin tuettu; (om tid) fitt'=^ 
aifaa, fittä trälin; se Hvarunder. 

Deruppe, adv. fiettä 1. tuotta l^t^äättä. 

Deruppifrån, adv. tuolta 1. fieltä i)ll;ääUä. 

Deruppå, se Derpå. 

Der ur, adv. fiitä, fieltä, tnoSta, tnolta. 

Derutaf, se Deraf. 

Derute, adv. tuotta nlfoua, fiettä ntfona. 

Deruti, adv. fiinä, niisfä; fiif)eu, niil;in; d. 
blandar jag mig ieke, fii^eu eu fefaanuu; 
d. ligger det, fiinäf)ä fe on; d. inbegripen, 
fiif)eu luettu 1. fnutmBa. 

Derutifrän, adv. tUOlta uUoa. 

Derutinnan, se Deruti. 

Derutmed, adv. fiinä iciereSfä 1. wierettä. 

Derutom, adv. feu utfo^uolette, ulfo^uolettc 
fitä, fitä 1. fiitä ntommatfi. 

Derutnr, adv. fiitä, fieltä, tuoSta, tucita. 

Derutöfver, adv. fcu ^läättä 1. jäätte 1. pMU 

12 



90 



Der 



Dia 



litfc, fcn l)lt 1. \}U'ä 1. «ffc, ftitä \}{i 1. i}tem= 
niätfi; dimman lade i-ig d., fumit laéteutut 
fcii päälle 1. liflc; en in-n IlOg d., fctfa leitfi 
fcn 1. ftitä Vääditfe I. fiitä 1.}H 1. t)i\tk; lö- 
nen är 10(K) mark och ngt d., :|.Ha(Efaa Olt 
1000 mavffaa ja Irä^än \>'å'däi. 1. t)(i; se 
Hvarutufver. 

Der varande, a. ftcttä ofetim, flfäfäillClt. 

Dervaro, f. ftcltä^olo; nnder min d., fieflä cU 
Icsijani. 

Dervid, adv. ftinä, fti^en, fen fmuSfa; fiflen» 
fä, ftffcnfä, fiKänfä, finäiifä; kontoret och 
betjeningen d., fcntteri ja ivilivelijat ftinä; 
d. är ingenting att vinna, fiinä ci c(e nii» 
tään trcittamiöta; det blir d., fe jää^.n fif= 
fenjä 1. fittenfä, pX)\\)'q finänfä 1. fidänfä; 
se Hvarvid. 

Derviscl), m. terivi^bi, tuvffifai6=mnnffi. 

Dera, se Derpa. 

Dcrat adv. ficllä4\iin, ftellä^äftn, tuc[Ia4^itit; 
fide 1. ftiben i. fttä; alla skratta d., jofai» 
nen ftKc 1. fitä nanvaa. 

Doröfver, adv. fen päälle, fen ijUtfe 1. ^U 1. 
Vlle, ftitä l)Iitfe, fiitä; jmfr DemtöfVer; jag 
är d. ganska glad, okn fiitä 1. fen tä()ben]^i}= 
ivin ifcinen; en fägel tlög d., lintn ienfi 
fiitä l}atfe 1. fen pääflitfe. 

Desert, se Dessert. 

Desertera, v. n. (milit.) favata (nlaan). 

Desertör, m. farfufainen. 

Desman, n. teémani, teerna. 

Desmegräs, n. (tanacetum vulgäre) fivo=vaani. 

Desmeört, f. (adoxa moschatellina) tc§man= 
hrttt. 

Desorganisation, f. ^ajettu?, jäve§tön--^än.MÖ,jä= 
rcStiif)etti?miH)3, r^aja^eräiftj^S , rafcnnu?= 
rappic, funtc4)nnnaffc. 

Desorganisera, v. a. fiajoittaa, (lähjittää, pan- 
na 1. faattaa järeötuffeetä 1. jäveötl;ffeltä, 
\a.Ma.CL vappicöe 1. fnimiafcffe. 

Desperat, a. jufmiétnnnt, fiibäntlinijt; blifva 
d., jntmiétna. 

Despot, m. tilen-n^aftiaS. 

Despotisk, a.'ij(en=ifattia(Iinen, B(en=nja(tainen; 
(pg.) !cUM, anfava, i}{en annettn. 

Despotism, m. ijlcn^ftaltiaifnué, i}(en=nja(= 
timtS. 

Dess, genit. af den, det, ^änen, fen; sedan 
d., ftitä a§ti, ftitä alfaen, ftttä 1. fittc päi= 
»rin; innan d., fitä ennen; till d., fitft, fii= 
ben aeti; till d. att, tunncS, fiffi hm, fti= 
^en asti fun; utom d., itman ftttä, paitfi fitä. 

Dess, adv. se Desto. 

Desse, dessa, näniät 1. nämä, nno 1. nuet. 

Dessemellan, adv. naalilla, lväli=ajcin, hjälim^ 
miten, ivälimmittäin, teäli-päiten. 

Dessert, m. tefevtti, pääKié-vuofa, pääKifet, 
maftaifet. 

Dessförinnan, adv. fttä cnncn, ennen fitä. 

Dessförntan, adv. ilman ftttä, paitfe fttä, fit- 
tetin. 



Desslikes, adv. famate, famcin, famaöa mno= 
tca, niin mt)e'?. 

Dessutom, adv. paitfi 1- paitfe fitä, ifman fit= 
tä, fen (ifäfft, fiibcn iriclä, fttte unelä, ane- 
lä lifäfft. 

Dest, a. se Dast. 

Destillera, m. fl. se Distillera. 

Destination, f. määrä-paiffa. 

Destinera, v. a. määrätä, panna. 

Desto, adv. fttä, fen; d. mer, fttä 1. fcn i^ 
nemmän; d. bättre, fitä parempi; d. ifri- 
gare, fitä 1. fen fii(;feämmin 1. fiiwaammin; 
ju förr, d. bättre, tuta 1. mitä pifemmin, 
fitä parempi; d. värre för henne, fitä pa- 
kmpi I;äne({e; icke d. mindre, fittetin, !ui= 
tentin. 

Det, se Den; i d. han gick, menueéfäufä, ^ä= 
nen menneöfään. 

Det, konj. että, jotta. 

Detachement, n. eri6-jentfi>, cfi^jenffo. 

Detachera, v. a. täf;ettää eriffeen 1. erittenfä, 
ertö4ä(iettää. 

Detalj, m. eritl)ift?^6, cvi^aara, evi^cfa, ert» 
feifia, ofa-afta, iväfi^afta; förd— erna glöm- 
ma bort det hela, eri»ofain 1. eri=fei!fain 
tt>noffi uncf;taa !cfo afia; ingå i d— en af 
en sak, (i de smärre bestyren) cia=feiftoif)in 
a«ti 1. ofa=fciffcja mpöten, (omståndUgen) 
taifin puclin 1. tarta^ti 1. perin pcfnin vttf}- 
ti)ä aftaan 1. tuttia aftaa; i d., perin pchjin, 
peri=junvin, taifin feifoin; cfa ciatta, feiffa 
feitalta; pienoifuuffia 1. evitt^ifin^tfiä mt)öten. 

Detaljera, v. a. feltttää 1. ofoittaa ofa=fcifoin 
1. evi=ofin I. fcitfcja mi)cten 1. perinjuurin. 

Detaljerad, a. fcttfa=p2räinen, ofa-peräincn, 
faiten=feiHainen, ofa=aftainen , perin=po^jai= 
nen. 

Detaljkännedom, m. feiffa =pcräinen 1. ofa<= 
peräinen tieto. 

Determinera, v. a. rajoittaa, määrätä. 

Detonera, v. n. (kem.) rämät^tää, pamahtaa, 
rätSfäfitää; (i musik) l^airaOtaa nuotista 1. 
nuotitta, \anU\a »äärin. 

Detronisera, v. a. fi}öétä 1. eroittaa njaöoSta, 
panna ivattatta 1. ivaltä=i§t;timetta. 

Detsamma, neutr. af Densamme, se Samme; 
det gör 1. är d., fe on l^btä, t}fö'faitft, ^1^= 
tä faitii, l)(;ben tetee, ei ote näätiä; i d., 
med d., famaöfa, faman pään, faman tien, 
famaa tietä. 

Detta, n. af Denne (se d. o.); för d. gene- 
ral, entinen 1. fitä eitncn ottut fenraati; långt 
för d., aitaci 1. aitoja ennen, aiUa 1. aitoja 
fttte, ammoin fittc; med allt d., fittentin, fui^ 
tentin; (jm fjref) täältä. 

Devis, m. päättc-tivjoituö, aatetma, tanfefma. 

Dexel, m. ivanne=tin-ocö. 

Dia eller Di, v. a. o. n. imeä; gifva di, i= 
mettää. 

Diadelphia, f. (bot.) biabetp^ia, fatft^funtaifet. 



Dia 



Dik 



91 



Diadem, n. ttatcma, hiiimun-ii.m, )vaUija=:()äi{' 

I;l;g; (hårprydnad) ctfa vipa. 
Diagnos, f. (med.) tautin=Uniint?. 
Diagnostik, f. (med.) btagltOi^tifa, tailbtntlU^ 

Diagnostisk, a. tautt=tiumu!fincn. 
Diagonal, f. (mat.) tuImtStaia, f)alfafija. 
Diakonissa, f. bia!oiutar, itai^^4>alivel!Ja. 
Diakonus, m. biafonut^, ttalfa, npit4^appt. 
Diakustik, f. (/'^s.; ääneuhtttit^cV^^i, biafuötiEa. 
Dialekt, m. IicU=mitrre (=rtceii), murre. 
Dialektik, f. bialefttfa, a|atu^joI;bon'0).4n; jot)= 

tou§=o:|ji.'>i; (fiy.) perustclnia^taito, aiatué=tat= 

te, aju^iniiauö. 
Dialektiker, m. qatuS^taitaja, aju=luiifa8, ^ni= 

£)C=iintfae. 
Dialektisk, a. btakftittineit , njatu8=taitoincn, 

aju=Hntfa8, antfasteleirta. 
Dialog, m. binicgi, far;ben4Htf)C. 
Diamant, ra. timantti; af d., timanttinen, ti=^ 

mäntti», timantista. 
Diamantart ad, a. tiuianttimaincn. 
Diamantnal, f. timantti-uenfa. 
Diameter, m. (mat.) fcöfiStäjä, fcSfiö, t)a{fa= 

ftjn; ;pctEfi=mitta, lapi^mitta; fem fot i d., 

iuiifi jalfaa :pcifti=mitaUecu 1. ^joifittaiu. 
Diametral, a. feöfiöfltnen, |)Difti=mitaUinen, 

I;aIfi'!o]^tainen. 
Diametralt, adv. feSft-for^taifcSti, feöfi^fof^taan, 

I;ani=fnoraan; d. motsatt, l;aU'i=jucraan waS» 

ta!taincn, I)alfi»iva8ta!taincn. 
Diana, f. 3)iana; mieUffi. 
Diandria, f. (but.) {affi4;etci]ct. 
Diaphor, f. bia^^l;cra, jana^fcrtc. 
Diaphragma, n.('a««f.;fl)bän=!'al»0, n)äIi=i'aIWO. 
Diarium, n. ^^äih)ä=fir|a. 
Diarrhé, m. utfo^tauti, ri).nili, toatfurt, »t>ete= 

lä; hafva d., cKa ivcteläUii 1. ri^ntlitta 1. 

irtatfnritla. 
Diatonisk, a. (i musik) lä^)i=äänincn. 
Diatrib,m.)3i«to4uI)c, !om))^^a4ana, [clu>cnnu8. 
Dibarn, n. nifä4apft, rinta4a)5ft, imetoä la^jfi, 

inunuäincn. 
Dibroder, m. rinta-lveli, nifä-iDeti. 
Dichroit, m. (mineral) bifroiti, htuIto4itrii. 
Dickel, m. (gjut.) tiffeli, fUDri=fatt»t. 
Didaktik, f. cpctnS L44^i, bibaftifa. 
Didaktisk, a. opctnci'L4HUincn, bibaftinen; c= 

))ettaUHiincn, cpitlinen; d. poesi, c^j^in-nnun8, 

cl-nUiSniinDuS. 
Didynamia, f. (bot.) bibt)namit, fatfi^lualtiaat. 
Diende, n. imeminen, imettäminen. 
Dieresis, f. !af)tan8=mcrffi. 
Diet, f. ralx)into4äreSt^8, elin^tapa, ruo!a=lt)a= 

Hio, raiuinto^a^a; hälla d., ^jitää terlt>ec(= 

n8tä vaixnntoa, ^ntäii rno!a=ioanoa. 
Dietetik, f. bictetifa, eIanto=D).i)3i, tcrwci)e[)oi= 

bon»c:pVt> 
Dietetisk, adv. eIanto=c^nttinen, teniH'V84oi= 

boKinen, bietetiUincn. 
Differens, f. crcituö, JxHili. 



Differential,f.('wi«^)btffcrential[i,mnuttei84uht. 
Differentiul-kalkyl, m. -räkning, f. tobcn* 

)vaif;ei64a8fu, mnnttei84nfnin Ia8fu. 
Differera, y. a. lisätä toi8taife!fi ; v. n. olla 

eri4ainen, ercta (=can). 
Diffraktion, f. (fijs.); Ijusstälarnes d., It»at0' 

fiitcitten mnrtcnmineii 1. ))oi!e=murto. 
Diftong, m. faf)'oi6=ääntiö, Mfi=äänitc; egent- 
lig d.,|älfi=jx)oittoinen f.; oegentlig d., cfi' 

Jncittoinen t 
Diger, a. tfo ja ^xdiw, \^cd\v.. 
Digerdöden, ni. vntto. 

Digerera, v. a. (kem.) nnttaa; (farm.) fnfattaa. 
Digestion, f. nuttaminen; rncan fulaminen. 
Digestiv, a. jnlattaiua, fu(atu8=. 
Digifning, f. imettäminen, imeti)8. 
Digna, v. u. nääntyä, u^ai^nta, nuj.nta; (fiy.) 

menel;tl)ä, nääutl^ä, raueta (4'ean); vara d— d, 

cCa näänul?fft8)ä 1. U>aiuniffi8fa. 
Dignande, n. nääuttimiueu, aiai))nminen, nään= 

tvun)8, nn|jnmn8. 

Dignitet, f. (ruknek.) anxio4erta. 

Dignitär, m. iiUnn}8 (4fen), forfea anrfa»mie8. 

Digression, f. :pDiffeu8, )Joiffeema. 

Digris, u>. imeivä :por[a8; (fiy.) ^iimä-fuu, 

maito4^arta. 
Digynia, f. (bot.) faffi-emifct. 
Dihorn, n. tita, maito4anin, imn4avlr>i. 
Dika, V. a. o. n. ojittaa, cjata, faiivaa i>iac^. 
Dikalf, m. maitcuHififfa, imeiini timfifta. 
Dikare, m. cjuvi, ojan taiioaja, cjittaja. 
Dike, n. oja, (litet) ojanne, ojanen; täckt d., 

fa(a=oja. 
Dikning, f. ojitn8, ojittaminen, ojan4ailvii 

1. 4aitoD. 
Dikotyledon, m. (bot.) fafft4ir!fainen. 
Dikt, f. runo, rnnoelma; (diktkonst) runous; 

(osanning) loalI;e, jUttU, JUOVU. 
Dikt, adv. (sjöt.); segla d. tili vinden, J>uv- 

jebtia liti tuulta. 
Dikta, V. a. rnnoifla, vunoeKa, tel;bä, fe^itä 

(4jen), (ljuga) uialf;etet(a, :panna omianfa, 

jututa (jnttnan). 
Dikta, V. a. (med dref) titfittää, tiHitä (4fcn), 

tuffia, viunä. 
Diktamen, n. cbeIlö4anomu8, efi4anouta, fa= 

nekminen. 
Diktan, f.; d. ooh traktan, [;t)örimiucn ja ^)l}i5» 

viminen; ali hans d. och traktan går ut 

på att blifva rik, Ifan f;l)i3rii ja :|.n)övii ai= 

noastanfa viffauben ^.^evään. 
Diktandei, n. vnuoilcmiucn, fe^nttjS; tiffit[e= 

minen. 
Diktare, m. ioalfjettelija, l[ovn4ei>Vä; vuuoili'^ 

ja, IauIu4cHHi. 
Diktator, m. biftatovi, uU loaItia8. 
Diktatorisk, a. btftatcvincn, l)Ii=loa(tinincu; (fig.) 

Jvaltiaineu, paUii^ täöfeioä, mieli^oaltaiucn. 
Diktatnr, f. biftatovinolvfa, ^UtoaltiaS^ijtt 1- 

AvixU. 
Diktera, v. a. fanoa 1. :pn(;ua cbeHä, cft4a' 



Dik 



Dis 



nca, fanefln; (fig.) määrätä; Mjctttaa; d. la- 
gar, määrätä I. jäätää (atia; kärleken har 
d— t detta, raltauS en täl^än fe^cittanut. 

Diktion, f. Iaufe=taJ)a, ftricitu§=ta^>a. 

Diktionär, m. fana^ftrja. 

Diktkonst, f. ninc^tatto. 

Dilam, n. maitc-iintcna, imcft^ä farttfa. 

Dilemma, n. bitcmma, e)jä»jcl)tau^; it>äli=^ula. 

Dilettant, m. taitclaincn, taitelija. 

Diligons, m. hiliti=lraunut. 

Dill, m. tilli, tiUi-faeivt. 

DillkGtt, n. tiUt4if;a. 

Diluvial, a. ircbcn-^aifumiifien aifaincn. 

Dilnvialbildning, f. (geol.) trcbeupaifumu8= 
miicbD^tuma. 

Diiuvium, n. u^^eben^^^aifiimu?. 

Dimbild, m. tumme=fu»a, fitmu-fulva. 

Dimension, f. mittatfuii£', laajitib?, mitta. 

Dimhöljd, a. fxtmu-^cttteiitcn. 

Diminutiv, n. (gram.) tt>äl)Cnm}Ö'iaiia; a. ivä= 
ficntäirä, träbcnnnttäirä. 

Dimission, f. :}>ää'Sti5, erc, it(c?=i>ää?ti3. 

Dimittera, v. a. ;>ää§tää ^>cif> 1. erille, evcit» 
taa, Vääntää ulc§. 

Dimma, f. fumu, i:«ma, nixca., iime, faafu, 
terhen. 

Dimmig, a. mmutncn, uöivaincn, umca, faa= 
fiiirteit, terl}cnincn; (fig-) famea, furaca, tum-- 
ma; blifva d., fumuta, iumuilla, iitmuötua. 

Dimorfism, m. btmorfifuuS, faft^^muotcifuiiö. 

Dimpa, v. n. muf[at)taa, rcjatjtaa, rcitafitaa, 
Ii)fjät)tää, miH^abtaa, tu:|.''ial)taa, Ticfabtaa. 

Din, pron. fimin, =fi 1. =§; din hustru, lvat= 
mcft, finuit irtaimoft 1. iratmcä (kke ftnun 
iraimc, uran sufi"i.\en fi); d. skalk, finä 
feivan-fifmä, fciran-ftlmä ttfcäfi; de d— a, 
cmaiieft. 

Diné, m. murfina, ^•'äiirällincn. 

Dingla, v. n. roitfua, iKtlua, Icrffua. 

Dioecia, f. (bot.) fafft4ctiiet. 

Diopter, m. tähtäin, tirtistin, btc^^teri. 

Diopterlineal, m. täf;ij«=ti.niwain, bicptcri4i= 
niain. 

Dioptrik, f. ira(cmnrrcn»c^i>i, bicl-Hrita. 

Diorama, m. bicrama, Iäl.n faticttair.i. 

Diplom, n. bi^.''Icma, )>cri=tiria, arn.''C'firja, Eivja. 

Diplomadol, m. tu-ja=aatcliétc. 

Diplomat, m. bi^^lcmaatti, h.^aIta»iväHttäjä, Iial» 
IituS=»ältttä|ä; Iä(;ctti=»iii"a8, nialtic-n.nija§; 
(fig.) iralta=uniia§. 

Diplomati, f. bi^^lcmatia, r;aattuS=lrätinti5, irat= 
tawälin=ticto, Iäbetti=tattc. 

Diplomatik, f. biplomatifa, bi^^lcma^taitc, ^>c= 
rittrjaié=taitc. 

Diplomatisk, a. bi^jlcmatilltncn, ttialta=Ȋ(i-- 
nen, läbctitlinen; d— a korpsen, (ä()ctti(ä8= 
funta; (fig.) »aUa=»itfa6, ).^cri--n)iiiaS. 

Direkt, a. fucra, fHora=fobtaincn, irätitön; d. 
begäran, h>älitön ancmnö; d — a bevis, fuc= 
rat tcbiStcct; d. motsats, fucva UM?ta=fcIi= 
ta, fucra^chtaincn iraStaifuuö 1. iracta4)afa. 



Direkte, adv. juoraötanfa, fnoraan, luovaa 

^äätä, oifo=:^äätä. 
Direktion, f. jcI)to=funta; jchbatiiö, t;cito; fÄo- 

sa) funnta, fobta. 
Direktor, m. jclitaja, ).^ää=mte§, tiref)ton. 
Dircktris, f. joiytajatar, ttrebtinna. 
Direktör, m. jof)taja, fäljttäjä, clijaaja, ti» 

rebt^ört. 
Dirigera, v. a. johtaa, ctijata, jclibattaa. 
Discipel, m. oV^.n(a?, o^^nlaiiicii, fciihilainen. 
Disciplin, f. hirtu4>ito, tunnen pito; furi, jä» 

rcStijS, tunto; (retenskajO oppi, tiebe (=tccn). 
Disciplinarisk, a. furia fcc-fcira, turin»; d — a 

stadgar, hirin-jäänni^t, furia fcöte^at fään= 

nöt. 
Disciplinera, v. a. totuttaa turitn, funno«= 

tnttaa. 
Disciplinskommission, f. jävcöt^ä» toimituuta. 
Discus, m. tiSfc, ftcfta. 
Disharmoni, f. e^>ä=iointn, c^^ä=tajouS; (fig.) e:|Jä= 

fc^^u, cvi4^uraiiuu?. 
Dishavmoniera, v. n. e)>ä=iointua, ejjä^tajonta. 
Disharmonisk, a. c^äsfointuincn; c^ä=jo^nii= 

ncn. 
Disig, a. (fjöt.) utuinen, fumuinen, tevhcninen. 
Disjunktiv, a. (gram.) evittäftä. 
Disk, m. tiefi, toitfa4auto, ))ööbännc (=nteen); 

(l,ot.) M)x^å. 
Diska, v. a. fotfuttaa, ^^cötä, l;uu()toa, n.nrut= 

taa, ^^e:Stä astioita, tigfata. 
Di.skant, m. biötantti, fimein ääni. 
Diskautröst, f. bidfantti^ääui, timaffa ääni- 
Diskar, m. pl. :)>cfect, fclfut. 
DiskkärI, n. lifaincu aétia, )>cje=aéitia. 
Disklik, a. (bot.) fefivätnäinen. 
Diskont, m. bic-fouttc, ;^oié=cttc, »ä()enni)8. 
Diskontbank, m. biotcntti^Hintft, Wet)eli4''an!= 

fi, n.Mif)tc4^anffi. 
Diskontera, v. a. biéfcntata, irä()enni)ö4u= 

naf-taa. 
Diskontlän, n. biöfontti4aina. 
Diskontör,m.bi8fonttaaja,irä()cnnl}34una§taja. 
Diskreditera, v. a. f)ä»ittää fucttamu-3, tet>bä 

1. jaattaa e^>ä4uotettalratft. 
Diskret, a. (geom.); d. storhet, crittäiucn 

juuruuS. 
Disktra.sa, f. ^eftu^rie^-m, :>>efin--rätti. 
Diskurera, v. n. ^afinciba (ntjcn), ^uI;eI(o. 
Diskurs, m. ;nt(;clcminen, :|3a£ina. 
Diskussion, t", fcsfuételu, ncuwottefu; (fig.) 

iräittehj. 
Diskutera, v. a. fec-fuStella, tutfiétclfa, neu= 

ivotetla, mietiéfeflä; d. en fråga, fcgfuStella 

afiaa 1. ajiaöja. 
Diskvatten, n. a§tia=tt)efi, joIffu=h)efi. 
Dislnkation, f. fijoituö, fijoittamincn, ajetut= 

tamincn. 
Disparat, a. cvi4aatuincn; (stridig) risti4of;= 

täinen. 
Dispasch, m. biö^-Hitft, I)aafft»vt£on foriraufi' 

(ac-fu. 



Dis 

Dispens, m. cvt4u):a, tt5a|)autug. 

Dispensera, v. a. antaa cri4i4ia, eri4ii^.>auttaa. 

Disponent, m. ifäitnöitftjä, trattitfiia, :^ttäjä; 
d. af ett bruk, riuittn ifäimijitftjä 1. ^ntäjii. 

Disponera, v. a. ifäniuntä (=ti'eu), oUa ifäu 
tänä, njaötta (»tfen), mädvätä; ta d. sin fld. 
faaba määrätä 1. tvallita 1. ottaa aitania; 
d. sin egendom, oKa omaifuutcufa ifäntä^ 
nä, tfämiöttä cmaifitubesfaan, ivaltita omat= 
juutcnfa; (giJra hugad) I)aIuStuttaa, tnieliö' 
tt)ttää. 

Disponerad, a. f;alufa§, ^^alitStumit, tnielaS, 
mieluinen; jag är d., minua I)alnttaa, olen 
I;alufa§, mictent tefec, luontoni iiKtää 1. 
unettaa; illa d., )jal)alla tuulella, I^uonoiöfa 
roweiSia; d. för slag (med.), I^atoauffeeu 
linettviXMi 1- tai^ntuut 1. luontnlca. 

Disponibel, a. fänttö UHivaiueu, limltoin (=imeu), 
UmHiunan^alaiucn, luaKittaum. 

Disposition, f. (furfdija/ide) ijauuuuS, ifänut}V)§, 
fäl}tti3=U'>alta, uantinta=n.Hi(ta; huset står till 
min d., talo DU miuun täi)tti3-UM(taSiani 1. 
nantittalvani; tili d., altiitfi, uantittatrtatfi; 
(anordning) määvälj§, jäätäminen; (anlag) 

tucnto, taipumus; kroppens d., ruumiin ti» 
Ia 1- terltiel)§=ti(a; hans d. var föga gynnan- 
de för frågan, fiäuen mieteufä 1. mieli=alan= 
\a oli {)\)\x<\\i »inibän mnfaiva aftaan; (kame- 
ral.) ral;air*ara=määrät)ö. 

Dispositionsrätt, m. fäl)täntö=ix)a(ta, tfannuu§= 
lualta. 

Disproportion, f. e)jä=luf;ta, C))ä=ful)taifuu6. 

Disput, Dispyt, f. toäitijö, riita, |an!fa, fa= 
nau=tt3äänne. 

Disputation, f. njäittetlj; ix)äitög=firja, toäitelmä. 

Disputera, v. n. UHiitcHä, iväittää, taistella, 
fiiSteltä. 

Diss, m. nijä, uäuui. 

Dissekera, v. a. leifeöä, teiffaella. 

Dissertation, f. tutfistetma, o^>:>5i=firioitu3. 

Dissonans, f. c^)ä=äänii"^l)S, epä^ääni, ristimääni. 

Distans, m. h)ält, matfa, hjäli^matfa. 

Distichon, n. biStifo, pari§=n)ärflj. 

Distillat, n. (kem. o. farm.) tiötaama, fuobatuS. 

Distillera, f. tiSlata, fnobattaa, juofjuttaa. 

Distillerapparat,m.tiStaug4ouc, tiS(t=rafennuS. 

Distillerverk, n. tiSlaus4aitoS, fuobatu84aito§. 

Distinktion, f. eroituS, aate=ielitl)8. 

Distrahera, v. a. (störa) (päivitä (»itfeu), I;äm= 
meutää, fcfoittaa; (förströ) l^uunttaa. 

Distribuera, v. a. jaella (=felen), tafaeUa. 

Distrikt, n. piiri, piirikunta, alue. 

Distriktschef, m. piiri=päättl)e. 

Disyster, f. niiä=fifav, riuta=fiiar. 

Dit, adv. finne, (jxlpek.) tuonne; ända d., ftn» 
ne 1. tuonne aöti 1. faaffa, aina finne asti; 
d. in, finne I. tuonne fifään 1. fifäUe; d. 
npp, tuonne 1. finne l)IöS; d. ut, finnc 1. 
tuonne ulos, tuonnc4Hiiu; d. öfver, fitle 1. 
tnoUc puoIeUe, fiuue 1. tnouuc tjlitfe. 



D je 



93 



Dithyramb, m. bitijrambo, innoS^ruuo. 

Dithörande, a. fiif)en fuuhntja, fitä foSfenvi. 

Ditintills, adv. se Dittills- 

Ditkomst, m. finne=tuIo. 

Dill), a. fama, famoiu. 

Dittill, adv. finue 1. tuonne aSti 1. faaffa. 

Dittills, adv. fiiljeu aSti I. faaffa. 

Ditt och datt, itiitä näitä, fitä ja tätä, tuota 

taata. 
Ditväg, n. meuo=matfa; på d— en, meuo=mat= 

falta, meuuesfä, mentäcsfä. 
Ditåt, adv. finnc 1. tuonnc=päin, finue 1. tuonne» 

fäfin, fitä 1. tuota for;beu 1. fof;ti; något d., 

jotafiu felfaista; det är alls icke d., fe ei 

ole finne^päintääu. 
Divan, m. biftjani, fnltaniu neuiriosto; (soffa) 

foI)»a, bitoani, patjaffo. 
Divergera, v. n. I)ajauta, f^ajaantua. 
Diverse, a. faifen4aista, faifen=moi6ta, fcfa» 

laista. 
Diverse-handel, m. bilxierfi=fallppa, fefa4auppa. 
Divertera, v. a. poiffcuttaa, f)aaranttaa, u^iebä 

[)aaraau 1. fjairaan, fjairauttaa, fi)rjävttää; 

(roa) f)uir)ittaa, I)Ulvituttaa. 
Divertissement, n. I)Ulxnttelu, I^uiliitclma, [;u= 

n)itus. 
Dividend, m. jacttalca; (lott) ofuuS, ofinfo, 

faama=o)a. 
Dividera, v. a. jafaa. 
Divination, f. euuuS^taito, eunuStuS, aatniStuS. 

Divis, m. (boktr.) fibe^lwiitva. 

Division, f. jafo4aSfu, jafama4aSfu; (af delning) 
jaosto, ofa4'unta, ofaSto. 

Divisionschef, m. ofaSto^pääfltjS 1. »pääHiffi). 

Divisionstecken,n.jafoIaSfu=merffi,jafO'merfft. 

Divisor, m. jafaja; (boktr.) pibäfe (=eeu). 

Djefladyrkare, m. perfefceu=pa(lvclija. 

Djcflig, a. faatanaaincn, pertelecUineu, piru(= 
Unen, faatanan, pcvfdccn, pirun. 

Djefvul, m. perfclc, faatana, piru; d — en är lös, 
nvt on perfeie nicvvaöia; ta mig d— en, per= 
fete 1. piru tiMCtöön; ra mig tusan d — ilar, 
lineföiju ni}t tulpat tulimmaista! det vete 
d— en, piru 1. perfeie tieft 1. fen tietää! 
det vore väl d — en, jopa ut)t 1. fittc per» 
fele; hvad d— n är det, mitä faatauaa fc 
on? utaf d— n, perfeelesti, pirusti, pimu 
taivalla 1. lailla; d — en i det, no perfeie, 
jot)au m)t perfeie 1. faatano; en d. i men- 
miskohamn, perfeie 1. faatana if)utifeu I^al;» 
muSfa; det är en d. att tala latin, fe on 
fofo faatana latinaa lasfemaau. 

Djefvulsafföda, f. perfeleeu I. faatanan ftfii). 

Djefvulsk, a. faataualtiucu, pcrfelecEtuen, pi= 
rnllinen. 

Djefvulskap, n.; der är något d., fietiä on 
jotafiu perfelettä 1. pirullista 1. paunal)ista. 

Djekel, m. faafeli, pentele, panuat;inen. 

Djekne, m. teini. 

Djerf, a. robfca, nSfatiaS, uljaS, (fräck) yaU 
fea, rietas; d. krigare, rot)fea 1. uöfaliaS 



94 



Dj 



fotuvi; d— va planer, rof;feat 1. uljaat tuit=^ 
mat 1. f)anffcct; denna flicka har en d 
uppsyn, tuo ti}tti3 on julfea näijltänfä; han 
har en d. penna, I;äneflä ou tuima 1. tutf= 
ta f^nä. 

Djerfhet, f. ro^fcuS, u^fattaifuuö; jutfeuS. 

Djerft, adv. roI;fea§tt, ustaliaa§ti; jutfca8tt. 

Djerfvas, v. d, uSfaftaa, rcfieta (4}Unin), j|u= 
feta (^tfenen); han djerfdes framkomma med 
det förslag, b'in julteui efittää fitä eI;botu«ta. 

Djup, a. fiiiini; ^\it\n', \\}nU'å, fuiifcä, ra^faS, 
'fifeä; tvä fot d. graf, fa!;ta jalfaa \m\\ 1. 
!a()ben jalau ftj^Vmen Iiauta; vattnet är 
der ganska d— t, \v<l\i on fiiuä f^lillMU fl)- 
»ää; d. snö, \>d\u lumi; d. skog, ftjnftä 
metjä; d. ton, alimainen 1. järeä ääiti; d— t 
mörker, finifcä ^.HtueVS; d. tysnad, fpu^ä 1. 
ftfcä l)iljaiimu^; d. sömn, fifeä 1. \\.)\v'å uni; 
d. sorg, jinvä furu; (djuimnniij) fljtoätliueu, 
VcbjaUincn, \m[\. 

Djup, n. fininibé:; hafvets d., mercu fpivmiS; 
(stuUe) fmrävt, Iwuta; der iir ett farligt 
d., tucUa CU ivaavalliuen f^iväri 1. I)auta; 
gå på d— et med ngt, ^Dt)ju§teKa jttiu, 
mcunä ^^cbjaan aSti, fä^bä ^Jcbjia miiötcu; 
i skogens' d., metfän foufetibei^lä I. fintfcä§= 
|ä 1. fl}Ugifi5Slä 1. :|>eräliä; ur d— et af den- 
na grotta, tuou hiclau ).u^I)jac<ta 1. :|>crättä; 
vishetens d., uniiaubcu ^^chja 1. limn,niö. 

Djupgående, a. fijiiHiUe mcucu\i, l\m\i, \\.}\x>aU 
tälvä; d. rutter, uni\it juurct; d. fartyg, fl)= 
»äftäliHi ixini, |>a\iltä 1. fljlväöiä fäijpä aluö. 

Djuphet, f. f^un)i)d, ruufaus. 

Djuplek, m. 1^U.n)l)Ö, fl}U>^t?S=mitta. 

Djupliggande, a. j^toäéfä 1. fl^lvättä ctetoa, 
ft)n.Hi; en d. trakt, fljloäuue-jcutu; d. ögon, 
!uo^aftaat fifmät. 

Djupliggning, f. (sjut.) fliteätfliv^, l'ininn,)S-fuIfu. 

Djupsinnig, a. fl)Ȋl(ineu, ^>cl)jaUiucu, ^.''cl)- 
juötelciva, :|)cruötclei»a, it)ivä-mieliucu, tart= 
!a=^äineu. 

Djupsinnighet, f. f^»äaift}l)S, ft^n)ä=mtenft)l?S. 

Djupsinnigt, adv. fiiiväflifesti, mieti4«hM}i)beää. 

Djupt, adv. ftjlvääfä, ftittääu, fliwältä, \\waU 
lä, fliusillc, fl)UHiu, IDfoäöti; d. i hafvet, fH= 
a\illä mevcefä; sjunka d., umjcta iDaälle 1. 
fl^lvääu; skepjiot går 20 fot d., latuvt tul= 
fce 20 jalau finoäöfä 1. fijunidä 1. fi)U\iltä; 
d. in i skogen, f^ivälle metfääu, utctiän 
Vievälle; tränga d. in, :|3oI)juc-tcKa, mennä 
fl^UniUe 1. )'tm\iän; d. bedröfvad, finvän 1. 
fi}U^ältä 1. fDiväéti 1. foujiu murl;ccUinen; 
sofva d., uu!£ua 1. maata fifeäöti. 

Djuptänkt, a. fi)UHi=^mietteiueu, fi)U)ä(tä 1. fi)= 
»ään ajatettu. 

Djur, n. eläin (=men), etäwä, eliö, luonto 
ta)>).\ile; (smädiur) eläu?äinen, itiffa. 

Djurartad, a. elaimeu4aVaiuen. 

Djurbeskrifning, f. eläinten^felilvs, eläiu4ev=- 
tomuJi. 

Djurdyrkan, f. cläiuten4\iteefuf. 



Dof 

Djurfång, n. etäiu4n?t}nnö§, elätu4>^^utt, otuö- 

^n}t)bäntä. 
Djurfångst, f. cläiu^aaliö ; eKiin»faautt, otuS» 

telu. 
Djurfäktning, f. eIäiit»ta^^Vel«; ^"'Cto4a^4^eIu. 
Djurfänge, n. clätmeu^tjljnti 1- =:|)t)l}tÖ. 
Djurgård, m. eläin=tarl)a, otuö=fifif"- 
Djurhus, n. eläin4uoja, eläin4)uoue,otuS=l)uone. 
Djurisk, a. eläimiueu, elätmeflinen, ^jeboUinen, 

eläimen taV'>aineu, eläimen; det d— a lifvet, 

eläin^elo, Veboöiuen elämä; (fig.) raabolli» 

nen, libatlinen, J^cbollineu; d— a begär, raa= 

bcUiict 1. liljalliiet lumot. 
Djuriskhet, f! cläimifiitiö, cläimcllifi)t?§, etäi^ 

mcu^apaifuuö; raaboCifnuS, lit)alli)uuö. 
Djuriskt, adv. etätmeu taiwalla 1. takaan; raa= 

boUife^^tt. 
Djurkrets, m. clätt^äiua-ata, ctäiunMta. 
Djurlif, n. eläiu=efo, eläimeun^lo. 
Djurlik, a. eläimen muotoinen 1. tapainen, e» 

läivämäiueu, eläimellinen. 
Djurläkare, m. elätu4äätäri, cläiuteu4ääfävi. 
Djurrike, n. cläiu^fuuta, eläinten umlta^unta. 
Djursjäl, m. eläin4)eufi, eläin [icln. 
Djurstycke, n. cläiu4uiraUi<, eläin taulu. 
Djurvaktare, m. elätnteu=ivavtija, eläin^UHirtija. 
Djurväxt, f. (nat. hist.) eläiu=fa8lDi, eläimt8= 

fasiint. 
Djurämne, n. (kem.) eliö=aine, clätn^aiue. 
Dobbel, n. fortti^mäsfä^ö, fovtin4i;önti, mäö^ 

fäi}§. 
Docent, m. bofeutti, Opettaja. 
Docera, v. n. olla bojeuttiua, opettaa; (fig.) 

opettaen puhua, opetuötella. 
Dock, konj. tuiteufin, fuiteuli, fumminfiu, 

Inmmiufi, toti. 
Docka, f. nuffe, uuHi, iuaatva, Jvaulva; kom 

hit min Hila d., tule tänne uuppufeut 1. 

uufteni; (pä svarfstol) pi)Uoäö, YiiUVj] (silke) 

totta, un,n}l;tinen", Uii^to; (Un) fornuauö, for» 

manuef', fovmaja-j; (fur skqqO toffa, laiu>a^ 

telatta, latUMu u^civtämö. 
Dockkram, n. uufte fama. 
Dockskåp, n. nutEe4aappi. 
Dodekaeder, m. (maf.) fafétoiöta^färmäffi. 
Dodekagynia, f. (bot.) bobetag^uit, talötoiöt= 

emiiet. 
Dodekandria, f. (Ijot.) bobefaubviat, fafetoie:ta' 

(»eteifet. 
Dodra, f. (alyssum) fuo=ruol)0. 
De>f, a. (om luften) tmtri, lielteineu, tufa^utta» 

\va; (om ljud) tohuinen, tolufejva, fumifc» 

iiHi, fumajaum, fefaum; d— t ljud, tol)ina, 

tumina, tumu, tohn. 
Doffel, m. botjlocli, munan favu)a=fauga8. 
Dofhetta, f. f)ellc (4teen), tufo4)eae. 
Dofhjort, m. (cervus dama) metft4>enra. 
Doft, adv. tobuifcSti, toljuHa, fumeaöti, fu= 

misteu. 
Doft, n. (stoft) tuoffu, tof;u, pölp; m. (lukt) 

lemu, l)imeu (=en), tnoffu. 



Dof 



D os 



95 



Dofta, v. n. femuta (=uaii), I^ajuta, r;aiaf;taa, 

(;ajuitla, tuoffuta; d— ndo ros, kniuincn 1. 

ieniuatoa nuifu. 
Dogo, m. bcgt, bco§^t. 
Dogg, m. bcggi, tceri^foiva. 
Dogm, m. boerna, uöfo=iäänti3. 
Dogmatik, f. bcgmatifa, uSfofääiitö^o^n, n8^ 

fo^fäiinnöstö. 
Dogmatisk, a. bogmatiGincn, uS!o=fääntötneit. 
Dok, n. t;untu, i)i^p'u 
Doktor, m. toI)tort. 
Doktorei-a, v. n. to^toviötaa; v. a. to^tarotta 

(=tfeit). 
Doktorinna, f. tof;tovitai\ 
Doktorsgrad, m. teI>tortn=artv)C. 
Doktorspromotion, f. tcf;torilt=tt)i[;ftäifet. 
Doktorsvärdigliet, f. tof;tortn=ari»o. 
Dokument, n. firja, afta=paj3ert, afta=firja. 
Dokumentera, v. a. toaruStaa afia^firjoiKa 1. 

tobiötufiiHa, tobistuttaa. 
Dold, a. fafainen, fakttu; vara d., offa fa= 

U^ia 1. :t>citoSia. 
Dolk, m. ttfart, iBä!t=:^5iiu!fc. 
Dolkstyng, 11. tifavi4)amva, tifart4n6to. 
Dolinan, m. totma, \opa, l)ufaavtn=jatfu. 
Dolsk, a. luit;u, fa{a=tuil;amen; (trög) tanka, 

t;ibaö (=taan). 
Dolska, Dolskhet, f. htifiuuö, fala=Jt)if;atimi§. 
Dume, (däm) m. tU0:ntO=fiv!fo; (hvalf) fupll, 

tmmtta. 
Dora, m. tuomio; fälla d., langettaa 1. katia 

tuomio; gå till d— s, fä^bä tuomioKe; Guds 

d — ar, jumalan )Jääti3fiet; yttersta d — en, 

iuiimciucn tuomio; Guds d.,3umalan tuomio. 
Domare, m. tuomari; upphäfva sig till d., 

nousta tuomariffi. 
Domareboken, f. tuomaveiu^fivja. 
Domareförordnande, n. tU0mari6»määrät}6. 
Domaremakt, f. tuomio^trsatta, tuomavi^iiHiIta. 
Domaresäte, m. tuomariunötuin. 
Dombok, f. tuomio=firja. 
Dombrott, n. tuomioniffo 1. =rifoö. 
Domedag, m. tUomio4Htilvä. 
Domestik, c. )3aIfolIinen, :()atocnia. 
Domfästa, v. a. tuomioi8=liHiI;luiStaa, pääti36= 

umf^teistaa, tuomioittaa. 
Domför, a. tuomio^waraiuen, tuomiou=ifoi))a. 
Domhafvande, m. tuomari. 
Domherre, m. tUomio=I;crva; (jjyrrhula vuUja- 

ris) :puna=turffu, puua^ulmuucn, tiU;i. 
Dominera, v. n. icaUita (=tfeu); v. a. ivaflata 

(4aan); (fig-) detta hus d — r hela staden, 

tuo r;uoucu§ fof)oaa ijli fofo faupuugin. 
Dominikanerorden, m. bominifon=muufi8to. 
Domino, m. bomiuo, faul^tana; d. spel, bo» 

mino=!pcli, na).^^3uIa4eU. 
Domkapitel, n. tuomio=fa).ntu(i. 
Domkraft, f. afe=jt»oima, toipu^ruunji, Wtäiu 

Un^^u. 
Domkyrka, f. f)i)5pa={iv1fo, tuomio4'iv!fo. 



Domkyrkosyssloman, m. tUomto= 1- ^ip)3a=fir= 
fon "toimi=mie8 l. ifäntä. 

Domlusen, m. tuomion4uuua8 1. 4una8tu6. 

Domna, v. n. puutua, fuokuta, fuofla, turtua, 
tuvrcttua, f)eviv*ota (4''oan); foten d—r, jalfa 
puutuu 1. fuoke 1. turtuu; vara d— d, otfa 
inutbuffiöfa 1. f;evicoffi«[a 1. tuvru!fi8fa 1. 
turtana; (fig.) tnvrettua, fuokutua, taintua, 
Unifiipttjä; hans själskrafter äro d — de, l)'å' 
nen fiehutfa woimat oirat taiutuueet l.tain» 
nufftöfa 1. tuvrettuncct 1. tuvruffiöfa. 

Domning, f. puutumuö, tuvtcumuö, puntumi» 
nen; i d., pnubuffiöfa, tuvvuffisfa, fuoCuf» 
fiöfa. 

Domprost, m. tnomio=voli^a8ti, IjippanxtvaStt. 

Domqval, n. se Dombrott. 

Domsaga, f. tuomariu4nivi, tuomio=funta. 

Domslut, n. tuomio=pääte, päätöS. 

Domsrätt, m. tnomio=oiteuS, päätäntä=iualta. 

Domstol, m. -säte, n. tuomionötuin; oi!eu= 
beäto, oifeuö^funta, oifenö; draga inför d., 
i»etää oikuteen l.kfiin 1. oifenbcötoon; hö- 
gre d., t)Um\>\ oifcubeöto; Guds d., Surna» 
kn tuomio48tuin. 

Domvilla, f. tnomiO'-iinrl;e. 

Domän, m. Ivalta4iluö, tiiatta=favtano. 

Don, n. (helst i plur.) fatut, iapiueet, toärfit, 
neutnot, kfeet; elddon, o. s. v. ses på si- 
na ställen; han har goda d., f)äneUä on 
[;l}Ȋt lȊr!it 1. falut. 

Dona, f. (jäg.) Iaf)to, pauk, f abin (4imen). 

Donation, f. (jur.) taI;j|oitu8, kK=fiinteinen 
anti, lat)ioitu8»maa. 

Donationsgods, n. l[af;joitn8=maa. 

Donationshemraan, n. Ial;|oitu84iIa i. 4ak. 

Donera, v. a. kf;|oittaa. 

Donlägig, a. (bergsbr.) faltcft^a, faltto, tottua. 

Dop, n. fastc, kätaminen, riötiminen; bära 
till d— et, kntaa ristitte. 

Dopattest, m. k8te=tobi8tn8, vi8ti4obi6tu6, 
ri8ti=!trja. 

Dopbetyg, Dopbevis, se föreg. 

Dopbok, f. fa8te=fir|a, ri8ttntä=fivia. 

Dopbäcken, -fat, n. -funt, m. ri6ttn=malj[a, 
{■a6te=malja, !a§te=fnppi. 

Dopnamn, n. ri8timä=nimi, vi8tintä=nimi, ris» 
ti=nimi. 

Doppa, v. a. faStaa, piStää; d. fingret i vat- 
ten, kstaa 1. pi8tää formi njeteeu. 

Dopping, m. (podiceps) nifu, i^etara, forri. 

Doppning, f. faStanta, !a6taminen. 

Doppsko, m. fenfä, lenfäin, fnowevo. 

Dopsedel, m. se Dopattest. 

Dopskål, m. se Dopbäcken m. m. 

Dopvatteu, n. vi8tin-weft, faSte^tcejt. 

Dopvittne, n. fummi. 

Dorisk, a. borilainen, borikiS'. 

Dorn, m. kra. 

Dos, m. se Dosis. 

Dosa, f. toofa, tonfa, tiiofa, rafia, fuj5u!k. 

Dosera, v. n. iviettää, ia\iaa, (uifua. 



96 



Do 



Dra 



Dosis, m. määvä, ainiei^, latfi. 

Dosta, f. (origanuiii) iiicirami, ueötc4ntua, 

Dotei-a, v. a. laf^ja-amnu^taa, IaI;joa. 

Dotter, t tl)tär (=ttävcn); d. af ngn, jcitfun 
tljtär. 

Dotterbarn, n. t^ttärcn^Ia^jfi. 

Dotterdotter, f. tt)ttären=tVtär. 

Dotterlig, a. tljttäveltincn, tijttären. 

Dotterson, m. tl}ttären-iJoifa. 

Dra, se Draga. 

Drabant, m. ^euft=njartija; feuruStaja, feura= 
lainen; (astr.) fuu, fitt)u=lftertoIatnen. 

Drabba, v. a. !Eot)bata (-taan), ta»ata (^aan), 
en svär olycka har d — t honom, foiwa Jpa- 
l^hifo on fjäntä fol^bannnt; v. n. tapeKa, otetta. 

Drabbning, f. ottein, ettetuS, faf)atfa. 

Draf, m. ra^Ja, ru).Ht. 

Drafvel, n. Icni, jiieut, roöfa4Mif;e, vosfa. 

Drag, n. tveto, ixictiunii; i ett d., ferraSfaan, 
ferrallaan, i)f)beöiä wcbcöfa, V)I)beUä fiemaut'= 
fetta 1. I;enfäi)f'feUä; i d— et, tnccifa v^iiff^i^ir 
^aitatta; (Atz-ec^) njetämä, ictinm, ptivvc; djerf- 
va d., rcl;feat juetämät 1. Jiniiuaut|ct; (luft- 
drag) l)öntä, iinne, n,>unta, cnge (4'een), tuc- 
to, ul)0; (karaktersdracj) tefo, tl)ö, ofoitnéi, eft= 
merffi; ett vackert d. af honom, tanniö tl)ö 
Itäneitä; ett d. af ädelmod, jalo=micliiiu>ben 
oioitnö 1. efi-merfti; (fiskdrag) niéttn (tmcui. 

Draga, v. a. JiKtäii, (ofta och sntatt) ivcbettii 
(4elen), (lätt och hastigt) iuetäistä, irebäl- 
tää; (rycka till sig) »ebäftää, filiHiftaa; d. 
ngn i rocken, skägget, iretää j.fnta nntu3= 
ta, );arraeta; d. i ett rep, tretää nnovaiita; 
d. värjan, toetää 1. fitoaltaa 1. ^^aljasJtaa 
mieffa; d. en knif, I;toa iDCiötä; d. ngn fur 
rätta, iretää jofn cifeuteen 1. oiteubcn eteen 
1. lafiin; d. andan, »etää I;cnfeä, l;uof'na, 
lienjjittää; d. lott, l;eittää axi^iia-^ d. ve.\el, 
uloö-antaa 1. antaa ireffeli; d. fördel, ottaa 
luoittoa, fäi}ttää ifoitoffi 1. ]^i}öbi}ffi; d. om- 
sorg, ;pitää I;noIta; d. i betänkande, av= 
ivetta, el-iäillä, umrcitta; d. ränta, faaba 1. 
nanttia fovfoa 1. aunttoa; den spiken drog, 
je nanla U^ti; d. ngn från ngt, ivetää 1. 
eötää 1. faaba jofu jöttin; d. fram (aktivt), 
»etää efitte 1. ebeö; d. in (inbringa), tUOba 
fifään, tuottaa; d. i sig, »etää 1. U\'>;!);!k\<x fi-- 
fätjänfä; d. med sig, tucba ninfananfa 1. 
mi}i5tän)ä; d. pä (starkare), iretää ^^arem= 
min 1. toiv^entmin; d. på byxor, vantar, 
jvetää I;cnfnt jalfaanfa, ftntaat tätecnfä; d. 
till sig, ioetää ;pnoIel;enfa 1. ^-ntolettenfa; d. 
npp uret, toetää fettoa; d. upp frän intet, 
liietää l)(ö§ 1. noötaa 1. foljottaa ti)()jäötä; 
d. ut, hjetää ulog; :|.nt£ittää, ir>enl}ttää; d. 
ut pä tiden, aifaetta, l;iba6tetta, lv>iiiin)tettä, 
^ntfittää aifaa; d. åt sig, »oetaä 1. Iaf.4aa 
intoleenfa; d. öfver sig, toetää i}tteniä 1. 
iiiiättenfä; magneten, plåstret d— er, ma= 
nietti, laastari njetää; d. streck, ujebettä 
^siirnja 1. iDtinjoja; (inrymma) »vetää, maf;= 



tua (jf)ftn); kärlet drar fyra kannor, aStta 
njetää 1. astiaan nta()tuu neljä fannna; (er- 
fordra) »etää, iriebä; brödet drar pennin- 
gar, leipä iretää 1. une rabaa; — v. n. 
matfata, tnltca, njaeltaa, tvetävttiä; d. ut 1. 
bort, lä(}teä matfaan, matfata 1. fulfca poiö; 
drag åt fanders, mcne l)iiteen 1. Ijclffariin 
1. I)elfinfiin; det drog länge nt, \v>\\)?\)\ 1. 
feöti fauttjan, wei l^aljon aifaa; (om luften 
i rum) irietää, uf)08taa, Vå\} ongc 1. {)önfä; 
d. efter andan, ^anffoa l;enfeanfä; d. pä 
munnen, wetää fuutanfa I;i}min)n 1. iuif^nun. 
Draga sig, v. r. «)etäl}t^ä, UH'tä»tä, iuetään» 
ti)ä, it?ett}ä; d. sig fram, n''etäl)tt}ä 1. fulfea 
eteenpäin; d. sig igenom, päaötä 1. tunfeu* 
tna läwitfe; d. sig tillbaka, peväi)tl)ä, l»e= 
tät}tä tataperin 1. taa!fe4Hiin; d. sig ifrån, 
undan, »etäl)tvä pois, paeta (4'enen), t»ä(t= 

tää, ftiälttäitä; d. sig in, (ui/i rutskvr) IDC» 

tää 1. iuettjä fifään, liota (-foan), im«)tv)ä; 
gå och d. sig, fät}bä ftietelel^tiä 1. t»etele^= 
tää; ligga och d. sig, lamoa, iptvua, oitoa, 
oijoéfetta; uret drar sig, fetto jää 1. jättää 
jälfecn. 

Dragande, n. «tetäminen; a. »etänjä, tt>etoi= 
nen, I;i5nfäinen; fyra kannor d., neljän !an= 
nun n^ctoinen 1. wetäioä, neljä fannna i»ctä= 
uni; på d. kall och erabetes vägnar, njai== 
tnttawan tointen ja n?iran pnoleöta. 

Dragare, m. luctäjä, i»CtO=mieé; (djur) tt)etO= 
eläin, jnl;ta. 

Dragas, v. d. tatStetta, otetta, tärfiä; de dras 
med hvarandra, taiöteleantt feäfenänfä; d. 
med nöd, sjukdom, faaba färfiä I)ätää, fai= 
vantta; d. med döden, taiötetta 1. lamppaitta 
htolentan fanSfa. 

Dragband, n. fnre=nuora, fnve-naut^a. 

Dragfri, a. jretätnätön, l)öncjätön, titnns, tuu= 
len4}nofnmaton. 

Dragfuil, a. tunIen4;ncfoinen, «jineinen, I;ön= 
täinen, onteincn, iiniinainen. 

Dragg, m. l;avtti, naava. 

Dragga, v. n. naavata, l)arffia. 

Draghal, n. [;cnnn, ()uofo»veifä, f;enf'i4äpi; (^i 
tak f ur rök) veppänä, Iafel;inen. 

Draghäst, m. n)eto>l)ewDnen. 

Dragig, a. se DragfuU. 
Dragkista, f. laatifoöto, taatiffo-firötu. 
Dragkraft, f. n^eto=n)oinla, toebin=»oima. 
Dragkärra, f. täfi=rattaat, iiteto^rattaat. 
Draglina, f. lämpfä, iuetosnnora, pcSti; (å 

skida) jnffo, jnto, fepaffo. 
Draglucka, f. iiieto4untfn; (fur rök) reppänä, 

lafel^inen. 
Draglåda, f. laatilfa, laatifto. 
Dragmedel, n. (med.) tt)eto=ainc, H)ebin=aine, 

luebäte. 
Dragning, f. ivjeto, ivebe (=teen), »ebäntö, twe» 

tämi)8; ^ionS, t^ionta, o. s. v. se under Draga. 
Dragningskraft, f. tDetäinij8=n)oima , tuebiu= 

matiti. 



Dra 



Dr 



97 



Dragnot, f. (fisJc.) hjata, toatuxi, n.iCto=llitot= 

ta, loata=nuotta. 
Dragon, m. rafuima. 
Dragoxe, m. tr»eto=bär!ä, tt)ö=]^ärfä. _ 
Dragplåster, n. (med.) Wito-AaaStaxi, 
Dragrem, f. \vito4n\)na, fcVafto, »ebäfe. 
Dragrep, n. h>cto=uuora, jufo, ))eöti, lämpfä. 
Dragring, m. tueton-engaS, jufon-enga?. 
Dragrör, n. I;ucfo4ortot, t>enfi=torlxn. 
Dragsjuka, f. »eto^tautt. 
Dragstropp, m. l^el^^J^o^jil^na. 
Dragstäng, f. iveto^tanfo. 
Drake, m. Iof)i=färrne; (pappersdrake) ^)a))e= 

rWetja. 
Dram, m. braina, nät^telmä. 
Dramatik, f. bramattfa, näptelmä^tatbe. 
Dramatisk, a. bramaltinen, nät?tefmii0inen, nixy- 

telttiäiuen, nä^telmätS^, nä^telmä=^. 
Dramatisera, v. a. bramaötientaa, näl)te(mi= 

fcntää, nät)telmötta (=tfen), tefibä nätjtefmätft. 
Dramaturg, m. brainaturgo, näl)telinän=te{tjä, 

näi}telmöitrijä. 
Dramaturgi, f. bratnatuvgta, näi)teIiiiän=tefo, 

näi)telmöitfemt)§. 
Dramaturgik,f. bvamaturgifa, nät}tclmäiö'c:i.^).n. 
Dränk, m. ranttt, mäöft, rajja. 
Drapera, v. a. ^potiTiutella, ^joinutta, iraatet)^ 

tia, icäifittaä. 
Draperi, n. :|.iotTnutetnta, :|.>etmmtue. 
Drastisk, a. (med.) ).nfa=maf)tinen, ).nfit'h■^oi|.^a. 
Dref, n.(mek.) f)am).no, f)ammagtin; (ndcarg- 

skall) ajc, t)aalimug; (af tåg) tufe (=ffeen), 

Drefva, v. a. se Dikta (med dref). 

Drefyxa, f. tilftit (=!fimen). 

Dregel, m. fuola, fina. 

Dregla, v. n. fuolata; d. ned, fucla^taa, !uo= 

lata, 
Dreglare, m. fuoIa=fuu, fuolaaja. 
Dreglig, a. fuolainen, linainen. 
Dreja, v. a. reijata, tviiäntää, tääntiiä, ficrtaä. 
Drejrock, m. (tekn.) liniiinttnMtai?, vuffi-vatai^. 
Dressera, v. a. o^iettaa, totuttaa, taiimittaa. 
Dretsel, m, se Drätsel. 

Drick, m. ftemi, fiemaug, jtenU), ii)t)).i).n); en 

d. vatten, tilffa toettä. 
Dricka, v. a. juoba, jitoéfeCa; d. ngn till, ens 

skäl, juoba j.hm ntuistofft 1. iniiistoa 1. 

cmteffi, faastaa; d. i botten, juoba |.'»oI;jaau; 

gifva d., juottaa, atttaa juoba; d. vatten, 

juoba toettä; d. upp vattnet, juoba »ve[i 

(faifti 1. loV^Htuu 1. tt)[;jiin). _ 
Dricka, n. juoma, juotava. 
Drickande, n. juomiueu, juouti. 
Drickare, m. juoja; juomari, juo:():(JO, 
Drickbar, a. juotatoa, juoba 1. juotatt>affi hh 

^jaahja. 
Drickning, f. juonto, juominen. 
Drickoffer, n. juoma=u]^ri. 
Dricksglas, n. juoma4afi. 
Drickskärl, n. juoma^aötia. 

Svenskt-Finskt Lexikon. 



Dricksle. n. juomaa, juoma![et. 

Drickspenningar, m. pl. juoma=ral)a. 

Dricks tunna, f. falja=tl)um)rt, juoma=tbnut}vi. 

Dricksvara, f. juoma=taivara, juoma=neutoot. 

Dricksvatten, r. juoma=Uiefi (=ben). 

Drifbänk, m. taimt=la)ra, fagtcu4aJr)a. 

Driffjäder, m. (tekn.) ^.^ouui§tin (=men), :tJot!a= 
fin; (fig.) \}\i\)k, |.Mfotin, fet)oitin, ^^onnife. 

DrifhjuI, n. I;animaö=vataS, fävtiu=rata§. 

Drifhus, n. fa?tein=^UDne, anfari. 

Drifis, m. fulfu»jää, ajo=jää. 

Drifjern, n. titfitiu (=ttimen). 

Drifkraft, m. fä^tin^tooima, nifutu?i=hJDima. 

Drifning, f. ajo, ajelu, ajanta; (mefaUers) taon= 
ta, f)attaug; (skeppsb.) tiIfitt}S, tö).ntl)S. 

Drifnöt, n. Mfu=clu(ta, favfu=raah,\t§. 

Drifsand, m. ajo4;ieffa, ajo4;ieta, fanta^rtjö^^t). 

Drifsnö, m. se Yrsnö. 

Drift, c. (dri/vande) fäijttöminen; (fartygs) 
ajo, tuulimjo, hjefi=ajo; (boskaps) lauma; 
(böjelse) aieto, »altimuS, ivictti, luonto, 
iiminu; naturens d., luonnon iraltimuS 1. 
aisto; af egen d., omaSta Ixialtimutiegta 1. 
luonnosta 1. mieleötä; (driftighet) toimi, 
tuireijS, uutteruus; han har ingen d. med 
sig, J)änegiä 1. l^janeKä ei ole mitään tointa. 

Driftfä, n. se Drifnöt. 

Driftig, a. \mxta, uutteva, toimelias, toimea 
liuen. 

Driftigliet, f. jpivel)S, uuttemuS, toimeliaifnuS. 

Driftigt, adv. iciveästt, unvei)bel(ä, toimeliaasti. 

Driftimmer, n. Iiefo4;ivft, tuuleunijama fiirfi 
1. tuffi. 

Driftkuku, m. ))itffa=^>uu, ttjl^meliiui. 

Drifugn, m. (metall.) |)uf)biStuö=UUui, ajamnö=^ 
uuni. 

Drifva, v. a. ajaa, ajella; d. fienden ur riket, 
ajaa U3il;oilIiuen maaSta; d. fienden framför 
sig, ajaa un()oiaiSta ebettäufä; vinden d— er 
skyarna, tuuli ajaa 1. ajelee ).nln.Mä 1. ^il= 
u>et; d. gäck 1. d. med ngn, tel^bä piittaa 
j.htSta, )jilfata 1. i»ata j.futa; (siUta i rö- 
relse) panna liiffeelle, fät^ttää, ttniäntää, n)ie= 
bä; (utlfm) liitää, tcbbä, toimittaa, fäl)bä; 
d. handtverk, toimittaa 1. tebbä fäfi^t^ötä; 
d. en fabrik, Vitää n?aa|.n-iffa4iifettä; d. han- 
del, )3itää fau^^^aa, 1. (jxl en annan ort) 
!äi}bä Unn^a; (fig.) (förmå) X)Ux}tfad, tiu 
Ijoittaa, ^^atcittaa; nöden dref honom, ptä 
|3afoitti ^äuen 1. Isäntä; hatet dref dem 
dertiU, ivi^a vKtjtti 1. fu(;oitti kita 1. ^et- 
bät fiil^en; d. pa, ufittaa, fef;oittaa, fiirul^^ 
taa; d. pä en arbetare, uTittaa tnön=tefijä= 
tä; (utsträcka) te[;bä 1. laSfea liiaffi, encn» 
tää, Ijleittää; d. skämtet alltför långt, tel;= 
bä liiaffi leiffiä, laSfea leifin^tefo liian fauaS; 
d. upp priset, t)lentää 1. nostaa 1. fovottaa 
'i)intaa; d. knoppar, puf)eta, pul)kitia, tef;bä 
um^^uja; d. b— rodd, orastaa, tel)bä oras» 
ta; (om vissa ämnens kraft) t. ex. detta 
medel drifver svett, tämä aine ajaa Infeen 
13 



88 



Dri 



1. i)kä(, ()tctttaa, (;ic§taa; (d. mrUtUer) ta= 
fca, tafoa iilcst. 
Drifva, v. n. ajefclitaa, ajcöa, ajautua, ajaan» 
tua, fukffia, cHa tuuU»ajeIIa, cUa trcft^a» 
jcUa; mol non d. mot norr, ij^xiwit ajelcf)ta= 
Irat 1. futcfinratl^ctijatfeen :)>ätn; båten d— er, 
ireuc en tuuliajolla; isstycken d. m^d flo- 
den, jääu lobtaicita ajelee 1. ajaantuu 1. ht= 
leffii joft^lx^ebc^fä; skeppet dref på en klip- 
pa, (aiuM ajautui 1. ajaantui falliccu; snön 
d— er, luuti juctfcc I. fiuoi^taa; (ga synMo- 

/u>; tretclehtia, fuletfia. 
Drifva, f. nieto^, tiuc?, fu(»c. 
Drifvande, n. ajamiuen, ajc, ajelu; fäi)täutö, 

^.nbäntL\ :^nto; ajelef;taminen, ajaumiueu, Xw- 

leffimiueu. 
Drifvanile,a.ajan>a, |>afcttalta;d. medel (med.), 

ulo^taiva 1. ^.^atcttaioa aiue. 
Drifved, m. ipeftajc^nut, n?ertajc-t)alfo. 
Drifverk, n. fäl)tiu4aitc§, rataö4aitDö. 
Drifven, a.; drifvet arbete, ulco^acttu tcc?. 
Drill, m. (borr) fierutiu (=ttimen), unutilä; 

(pä aker») u\ieu=I)arja; Amuf^ik liivu, liritt)'S. 
Drilla, v. a näivertää, tvääntää; (i mng) Ii» 

riteflä, liivutella; (nyitera) ticivEiiteUa, mitt= 

fitetta. 
Drillborr, m. ficvutin, (=ttimeu), unntilä. 
Drillning, f. (borrning) nätvertäuiiueu, tierut» 

taminen, ifiutilöiminen; (i inusik) Hvitijv^, 

liirutug, tiöeröit^S. 
Drill plog, m. f)arja»aura. 
Drill^näppa, f. (tolanus hyjwleiicos) tiUeri^anf)» 

ta, vauta=tiltert, ranta=Vauffa. 
Drillvält, m. Ijavja=jt)vä, f)avja=juufa. 
Drinkare, m. jucmari, iuct>^H\ Iviina-vatti. 
Drista, v. n.. Drista sig, v. r. uöfaltaa, vc= 

Iieta (4ifcnen 1. 4;fcan), tc[;tia. 
Dristeligen, adv. rolifeubefla, vpf'fca^tt. 
Dristig, a. rof)fea, uöfaliaS. 
Dristighet, f. rolifcu^; taga sig den d — en, 

rutveta uiin rebteaffi. 
Dristigt, adv. ro(;feaeti, uSfaliaaSti. 
Drog, m. rel)bcg, rcbto^aine. 
Dromedar, m. bicmebario; (fig.) rötfäle. 
Dropp, n. ti)>)>u, Untcto. 
Droppa, f. Droppe, m. ti^^^Ja, tiVMl'Ufv VtH''- 

va, pifar ( eu), pifare (=een), (fallmde) ncie, 

tilffa,märtä; en d. vatten, :|.M|ava n>että, aicfi=- 

Vijava 1. u>efi=tiltfa; fatta i d — ar, tit.>al)'- 

betla, ^>ifeiKa, )3iiarvel(a, juc^ta tij-MlibeUeu; 

icke ea d. ens, et tuärfääfääu, et niiu ti^^' 

^.laafaan; det finnes ännu en d. i flaskan, 

\v\d'ä cu tilffa 1. ^nfara ^.''uKDsiia ; droppar 

(pl.) vcbbot, ti^Mt. 
Droppa, v. n. ti^^Mta, ucvua, (hastigt) ti^>a]^= 

taa, ncralttaa; regnet d — r ned, fabe 1. \a.-- 

betta tii.ml;telee 1. ))i|aroit{ce 1. ).nfartelee;— 

v. a. tii^uttaa, tipaliuttaa. 
Dropjibad, n. ti^^^.''U=iauHa. 
Droppflaska, f. n>htc4>uac, ti>>^i4^uai.\ 
Droppfri, a. ti^^iuuiatou, UMtotaniatcu. 



Dry 

Droppis, m. jää^Mtra. 

Droppsten, n. tip;)U=finn, ivucto=filvi. 

Dropptals, Droppvis, adv. ^.nfavoittaiu, ti^oit» 

taiu. 
Droska, f. tVOSfa, roSfat (plnr.) 

Drosometer, m. fa^te=ntitturi. 

Drots, m. se Kiksdrots. 

Drott, m. rul)tina§, hiniugaS. 

Drottning, 1". hutiuijatar, uai^-fuuiUjjas, xtt-- 
ninfi. 

Droitqväde, n. rul)tinaö=ruui.\ 

Drucken, a. juc|.ntnut, jucumffiv^ia 1. fnima» 
\cLi\a 1. V'iii^'ii"'>i cleiiM, ^.HiiljtDUMt; va- 
ra d., cUa l-viicjänjä 1. juLMvufft^fa 1. ^u» 
malaöfa 1. Iniivaöfa; blifva d., juopua, );;My- 
tl}ä, tuda I;uuialaau 1. juctmtfftiu. 

Druckenhet, f. juiMvuffiéifa clo, päiOtljinVe'. 

Drud, f. noitaniffa, ucita. 

Drufformig, a. n^Hileeu^uuictciucn. 

Drufhagel, n. rae=bauli. 

Drufklase, m. njVäle, l»iina=vi4^äle. 

Drufmust, ell. Drufsaft, m. r^))äle = lte6te 1. 
=me()«. 

Drufva, f. unina=marja. 

Drum, m. tutfain (=tmen). 

Drunila, v. n. jcrritelta, jcl).^itelIa, vetfaitta, 
rael^fäiflä, niiJI)liä, fubfailla, tubuuilta. 

Diuuilare, m_. je(p|.n, jabuuoiaja,_ jolV'tlcIija. 

Driimlig, a. icf)>)>c, ja()uu, ivctclä, utöltleä. 

Drumiuel, m. jovvt, ial;uuc:, jol^ppi, tälmujö. 

Drunkna, v. n. l)uffua, fuctla 1. I)utfua ire^ 
teeu, upl^oa, u^-^ota, ui^iocutua. 

Drunkning, f. [;utfumiuen, u^.4^cantine^. 

Dryad, f. brliaba, :|.>uutar, (jongatar. 

Dryck, m. jucma, juctalim. 

Dryckenskap, f. jucpulUUt^, juc^-^^^cui^, Jjleu» 
juominen. 

Dryckesbroder, m. uniuanreli, juoma^iveiffo. 

Dryckesgod, a. tininan^autaiwa, iviinaa4e8= 
tälini. 

Dryckeshorn, n. juonia=favn.M. 

Drycke^kalas, n. juomiufi, juounugit, juonta» 
:t.nbot. 

Dryckeskärl, n. jucuia=^aetia. 

Dryckesiag, n. jucniiufi, juoiua=feuva. 

Dryckesvisa, f. juoiua-laulu, antua-vuuo. 

Diyfta, f. Vcl'biu i=tiiucu). 

Dryfta, v. a. po[>taa, pol^bata, :pcl;tia. 

Diyg, a. vunfaö (,=aani, uiclteä, inclfoincu, 
Ivahli^a, oIiM;fa; on d. mark, vunfaö naula; 
d— t stycke väg, luelfeä 1. melfciuen mat» 
ta; d. backe, tvabtva I. mcifcä mäfi; d. af- 
gift, vnujaö 1. melfeä uloöitnaffu; d. öfver 
axlarna, l;avtiafa?, a^abwa 1. tur^^ea ^avti= 
ctlta; d. säd, runfag anlja; d — t arbete, 
ntclfoinen 1. h)Qäiiteu tt}i5; d. mat, piifaa» 
UHt 1. fvUäiuen vucfa; (liögmodig) ).'»ij^I;feä, 
fo|)ea. 

Dryghet, f. ruuiauf', melfevS, ivaf)ii^uu8, tur= 
^.Hniö, tvaätfvi)^, j.ni)aati>aitnu?; U4'euiJ, )>ö^^« 
fetvS ; se f. ö. föreg. ord. 



Dry 

Drygt, adv. melfeäéti, ntnfaaött, taltalta; fo^ 
ptaitl 

Drypa, v. ii. tt|5^ua, tipaf)beffa, ttu!fua, {jenta, 
uonia, tvatua, ixntotaa; vattnet d— per, itiefi 
Uvilim 1. tip^nut; svetten d — per, I;i{'t lim^ 
liiu 1. uormi; tårarna d., fi}i)ueieet f;eni- 
luat 1. novuiiiat 1. uniluwat; det d— per af 
taken, !atoiIta tippuu 1. limluu 1. Untc-taa; 
spåren d. af fetma, aijfelect tiutfuiiHit liba» 
nututta; kläderna d. af vatten, il^a^tttect tlM» 
luuHtt 1. tmtotairiat Wittä; — v. a. tiputtaa, 
U>aluttaa, peruttaa, ivuobattaa. 

Dräp, n. tappp, iuurl;a; d. af våda, Jvaf}iu= 
gou^appo; d. af vällande, fl)l)täutö=tappo. 

Dråpare, m. muvljaaja, tappaja. 

Dräpelig ell. Dråplig, a. mainio, jalo^ jato- 
tnaiueu, ciwalliucn, femppi. 

Dråpmål, n. muvl;a=afia. 

Dråpord, n. pigto=|aua, pitffa^fana. 

Dråpslag, n. tappo4l)önti, fuoHil4l)öntt. 

Dråsa, v. n. raioiöta (^nfen), fariöta, iwariöta. 

Dråse, m. jvivä-läjä, elD=foto. 

Drägg, m. rupa, uppa, upa, ral;fa, jafc, ruup- 
pu, niäänne (=tcen). 

Dräggig, a. upainen, faffaiucu, raf)!aineu, 
ntääuteiuen. 

Dräglig, a. futvatttanHt, l^elppoiucu, !är[ittä= 
\m, färfinuäiuen; (passabel) auttawa, utu- 
fiiu-meueiiiä, pätciini. 

Drägt, m. toeto; (klädsel) pufu, afu, toaate- 
V'avfi; (skepps) tanto, tamtauto, n^cto. 

Drägtig, a. titue. 

Drägtigliet, f. titucl)6; (skepps) fautai»UUi% 
fanto, ta3tt=h)eto; (grufvas) tuotto, tuotta» 

JOUUÖ. 

Dräll, m, feutti, veiioa^, fifpi^fauijav^. 
Dräng, m. reufi. 

Drängaktig, a. rcufituäiueu, rcugtu^aiucn. 
Drängarbete, n. reugtu4l)ö. 
Drangaskändare, m. (bibi.) tafa=tuuppavi, Ulic 

{)eu=pilaaja. 
Drängedagsverke, n. mief;eu=päiu)ättjö. 
Drängkammare, m. -stuga, f. renti=tupa 1. 

=!atnari. 
Dräiigtjenst, m. rcuäin^paiHa, reugiu-lvnila. 
Dränka, v. a. I;ufuttaa, upottaa; (fig.) upot= 

taa; d. lin, \\mna tifoou 1. upottaa pctla= 

UMa; d. i tjära, fa^Jtaa tevloaau 1. terlra^ia, 

upottaa tcrluaau; — d. sig, l;u(uttaa 1. n= 

pottaa itfcufä, l;ufuttautua. 
Dräpa, v. a. tappaa, uiurl^ata, furmata. 
Dräpande, n. tappautiueu, tappo; adj. {u- 

moaiva, !aataix\T. 
Drätsel, m. vl^teiö^tutot, Jcatta^turot. 
Drätselverk, n. Uvilta-tuIoStO, Ijl^teiö-tuIoStO. 
Drog, m. fitoin'cti, laal;a. 
Dröja, v. n. >viipl)ä, (litet) wihmljtaä, (oftare) 

\mi\v'dl)itM, uniunjtellä, aifaitla; det dröjde 

länge innan lian kom, feéti 1. luiipJji fanan 

tnnne§ tnli. 
Dröjsmål, n. nnip^mineu, »iipljmV^, UnipV), 



Dub 



90 



aifaiteiuinen; (medel att fbrdröja) »xniuH^tti, 
wiiun;fe. 

Dröla, v. n. fut^nta, fur^nutlla, l)ibaöteUa, ai- 
faitta, tvittiöteHä, nal;}u8tetta, uu(;jn8tcUa, 
fäl;uvöteaä. 

Dröm, m. uut, uuen=näfi3, unelma; i d— men, 
uniöfa. 

Drömaktig, a. unen=tapatnen, nuctmalliucn. 

Drömbild, m. uucima, nuefftma, l;aaiöe. 

Drömbok, f. uni=tivja. 

Drömma, v. n. o. a. näf;bä unta, nueffia, unef= 
fua, uneta (=ean), unia, unettta; d. om något, 
uä^bä uuta jöttin, uueffia jotafin; (fig.) 
livem hade kunnat d. om det? fen [itä 0> 
lifi looinut uueffnafaau? han går oeh d — mer, 
fäv ja nueilee, fäi;bä faannttclee. 

Drömmande, n. uuen nätcmiueu 1. näeutä, 
uncfiurainen, uneilemineu;— adj. unta nä- 
fenjä, uueffiiria, uueileira. 

Drömmare, m. uueffija, unen=nätijä. 

Drömmeri, n. uneilemineu, uneilema, farel;te(u. 

Drömtydare, m. uuen^felittäjä, nueu^ietäjä. 

Drömtyderi, n. -tydning, f. uneu-fcUtVÖ, UUeu- 
fetttt)8'-taito. 

Drömvilla, f. uncn4)iiive, uni4)aanie, uucn- 
l;ourauö. 

Dröna, v. n. (rdma) t)Utä, buic^tä, nU)vi8tä; 
(vegetera) fuhnuiJtcIIa, fälntiä, täbuDiJteUä. 

Drönare, m. fubuuvi, fäbm}^, fubnui<, bitnvi. 

Dröaig, a. tabnieä, ualjjaaum, pitfä4nimäiueu, 

Dröppel, ra. tippavi, tippuri. 

Du, pron. pers. ftuä, fä, fa, fie. 

Dua, v. a. finutcUa, fauoa fiuuffi. 

Dualis, m. (gram), faffifto, tatfi hifn^ 

Dualism, ni fatft (aifuu8, tatfifunö. 

Dubb. m. »vaarna, puitfo, piena. 

Dubba, v. a; d. till riddare, U^öbä 1. tel;bä 
vitarifft. 

Dubbel, a. faffin^crtaincu, !ar)ben=fertatnen, 
fal}tainoinon, fatfi=peräinen, faffinainen, faf- 
foi8=; föremålen synas dubbla, efiucet uät^t- 
täioät fal;belta 1. fal;beffi 1. faffinaifilta; d. 
tjenst, faffin=fertatnen 1. fal;tanioiueu pal^ 
j-oetnå; vika d., pwiua faf)bcu tervan 1. fat- 
fin tervoin; d. karakter, tabtamoinen 1. fatfi- 
puolinen 1. faffi=mieliueu luouue (=teen). 

Dubbel bL'ckasin,m.('*ro/o/;a.rMryaO ifo4'urppa. 

Dubbelbössa, f. fatftpiippu-pVöft), faffoiö-p^Sfl?, 

Dubbeldörr, f. fifä-oipi, tupuli-oun. 

Dubbel fara, f. faI)ta:tto=l^^afo. 

Dubbelfönster, n. ft)ä=aftnua, tnplanffuua. 

Dubbelhet, f. fal;beu=fertaifuuj*, tal;tamoifuu«, 
faffoifuuö; (fig.) faffi=puoIifuu8, fatfi-iuieli- 
\\)\}^, faffi=tielifvi}8. 

Dubbelkikare, m. faflotS=fiifari. 

Dubbelnaggad, a. (bot.) toi^-uVbiintcn. 

Dubbelplöjning, f. fabtanio fluitö. 

Dubbelsalt, n. (kem.) faffinai^j^fuola. 

Dubbelsågad, a. (bot.) toi8=ial;aiuen. 

Dubbelt, adv. fal;beu=fertaife8ti, faffin-fertai 
fe8ti, faffin fevvoiu, fabta joevtaa, toifcu 



100 



Dub 



Dun 



tterrau, toista »ertavi, faf)bet^tt; d. sä stor, 

toista 1. M)ta irevtaa 1. toista moiiita i- 

foni^i; d. upp, tafft »ertaa, faf;ben=feitai= 

feöti; d. så fort, toiöta 1. f af) ta ahertaa ).n= 

jemmin. 
Dubbelton, m. fafftnaiS-ääni. 
Dubbeltrast, m. (turdus visciuorus) fuIosVaStaS, 

for|}i=raSta8. 
Dubbeltiil, n. tltl^un^otut, tU^JUltti. 
Dubbning, f. ritariffi Itjömitien 1- tefeminen, 

vitarié=li}öminen. 
Dubblera, v. a. fa^ibiStaa, fervata (»rtaait), 

telibä faf;ben=fertai)effi, toiä=tt»erroittaa. 
Dubblett, m. se Duplett. 
Dubroder, v. a. finänoeli, rtjelt^ulta. 
Duell, m. fa{;ben=Dte(ma, fa{)ben=famvt^au8 ; d. 

på värja, fal)ben'ntieffaiet; utmaua på d., 

iiHtatia fa[)ben=oteImaan. 
Duellaut,m.faf)ben=cttetija, fa^bcn^fam^^^aitija. 
Duellera, v. n. faf)ben=otetta, taistella fal;ben= 

ctteluSfa, fa(ibeu'tainvvai(la. 
Duellsplakatet, n. falitciieteluiaHifctuS. 
Duett, m. faffio, fatfiniäui, fabbcii^joitto. 
Dufbo, m. fi)t)t)h)iS-^eiä, fpljtvien^^lii. 
Dufboude, m. foiraS»f9^lE)!l)nen. 
Dufhök, m. (falco palumbarius) h}l)I)fl)4)auffa. 
Dufkulla, f. (trienUdis) metiä tähti. 
Dufna, V. n. nuimtäf^tiui, bailailtua, laimiötua, 

lainiebtua, marcta (nlcnenj, li\iliäl;ti)ä, »äi-- 

läbtiiä; (fig.) laimentua. 
Dufniug, f. mt)nnä()ti)minen, laimistuininen, 

]^ai(al;tuminen; (fjot.) fcifiituS, fiitunta. 
Dufslag, n. f9t^l;h)iS4affa. 
Dufvunge, m. {v')t;ftHen-)Jcifa. 
Dufva, f. (culumba) fij^jljhjincii, !i}()f^nen, 

Dufva, V. n. (»jut.) feiffua, tuuffia, tuutia. 

Dufvekål, m. (enjsimum) uEon=nauriS, äm= 
inän=vuis. 

Dufvelius, m. (eroum hirsutum) ^e(t0=tt»ir>rilä. 

Dufven, a. l;ailal)tanut, nU}nuä^tt)ni)t, (aimis= 
tuuut; (jhj.) laimentunut, iuäfä^t)jnvt; unte= 
lua, unestunut. 

Duga, V. n. f etsata (4|5aan), fnittaa, ^äteä, 
auttaa; det d— er icke, ei fe fel})aa; det 
d— er att fresta, \nMaa 1. fuittaa foittaa. 

Dugg, Duggregn, n. tu[;u=|abe, n»if)ma, txly 
ma, ti(;nu. 

Dugga, V. n. iri[;mata, tinljmaiöa, iri[;moa, 
tilinuttaa, tifjmata, tilnnca, tihuttaa. 

Duglig, a. feliuoUinen, fclpaaiva, fuuucKiuen, 
tunnon, rehti, otollinen, fclpo , ).\itcuHi; en 
d. nieuuiska, fnnnollineu 1. tunnon» 1. fet» 
^icnhminen; han är d. till allt, hau on itU 
iroUinen 1. ^ätewä 1. otoUinen faiffiin. 

Duglighet, f. felmoUiiuuS, fuuto, fuunoUifuuS, 
l^äteirijljS. 

Duglus, a. felivotou, e^ä=fefpo, c)jä=^ätö. 

Dugtig, a. (skicklig, redbar), fuuuoUineu, oi= 
\va, oiwallineu, fel^io=; (stark, stor, bustaiu) 
lra(;»a, traufta, aifa (indecL); (tapper) u'p= 



ha, »t)af;n?a; en d. hop, aifa 1. it>at;ii>a jouf= 
fo; en d. kari, aifa 1. »ranffa 1. oiipa mieS. 

Dugtighet, f. ipafjtouuS, ivnauffunS, oit»aIti- 
fuuS, uhfeuS. 

Dugtigt, adv. aifa laitta 1. tatuatta, wafjwaS- 
ti, tujaSti. 

Duk, m. f;uitt)i, liina, icaatc; (('i/t/j reaatc, fangaS. 

Duka, V. a. fattaa 1. »almiStaa ^öt)tä. 

Duka under, v. n. u^ai^^ua, ivoitua, nääntyä, 
meue[)ti)ä, raueta (»fean 1. =feuen); d. u. af 
trötthet, raueta 1. toai^pua i»ä)i)ml)ffeStä, 
tooitua; d. u. för en sjukdom, uääuttjä 1- 
mcuehtijä tautiin. 

Dukat, m. tufaatti, fn(tan-a[;a. 

Duktyg, n. ^i5i)tivn3aate. 

Dulcinea, n. pr. (fig.) fulta; Ijelttuueu, ilo- 
litfa. 

Dulgaböter, f. pl. fätfl)=murl)au faffo. 

Dulgadråp, n. fätfl)'murlia, fätfi)=tap|.io. 

Dulkamara, f. (solantim dulcamara) foifo, pu» 
na-foiio. 

Dum, a. tD^mä, tuf)ma, tt^^evä, ätt^töu, yöU 
mä; d— t tyg, ti}l;mi}t)8, :|)a^uus; blifva 
hastigt d., I)öImiStt)ä. 

Dum, {dumb), a. nUjffä. 

Dumbe, m. mi}tfä. 

Dumbom, m. ti}l)meliiui, I;ölmi5fiiut, l^ofart, 
äimelö. 

Dumdri.stig, a. tl)r;män=rof)fea, jutfea. 

Dumdristighet, a. tt)hmänn'Ol)[euS. 

Duuulryg, a. tuhman4un)l)teä, röi)ffeä, röi)f)feä. 

Dumhet, f. ti)t;mi)i)S, tnl)munS, ti)^^crt}t)S, mie* 
tetöu, äh)ttömvt}S; f)ölmäiUä, (;afaroita. 

Dumhufvud, n. :^ötff^=^)ää, ()ölmö, t;ofarT, 
I;ouffio, ääliij. 

Dumma sig, v- r. plmöljtl^ä, (;i3hnäiätä. 

Dummerjöns, m. totttjaua, tottiffo, )>i3tn)änä. 

Dumt, adv. tul;masti, tvt;mästi, niiekttömäs» 
ti, ti}f;mäu laitta. 

Dun, n. uututtja, I)i3t}f)en (=ncu). 

Duna, V. n. uutuwoittaa, tdjbä uutniinieffi. 

Dunbolster, m. o. n. uutnuja4iatja. 

Dunbädd, m. untnit)a»hjuobe, l;övI)en=iruobe. 

Dunder, n. jl)Vl), JVriuä, jtjlinä, jljtl), jytinä, 
^>aul;ina, ivsfc. 

Dunderslag, n. j|l}rät)l)S, täräl)VS, utou=i^rinä. 

Dundra, v. n. jyristä, jyrätä, jljlistä, i(>aiii)a.' 
ta, jtjSft^ä, jl)b^tä; åskan ci — r, utfoueu jt)= 
rifee 1. jl^lifee; kanonerna d., fanuuuat jl)8» 
f^wät 1. :|.mul)aatoat 1. pantfairat; d. tili, 
j[i)räl)tää, j^räljbettä, jijsjfähtäd, paufal;taa; 
(fig.) :tjaul)ata, :|5aufuttaa; svärja och d., 
firota ia pau\}ata, noitua ia ^Jau^ata 1. 
mäsfätä. 

Dundrande, n. jt}rijeminen, jyrinä, JvUfemi» 
neu, Viiufjaaminen, ^>au()iua;— adj. d. röst, 
^jaul^aafta 1. ^.^anffuUMi ääni; ett d. kalas, 
i)nmife»at 1- ipanfunrat ptbct 1. festit. 

Dunge, m. metfiffö, Ichbiffo, unibaffo. 

Dunig, a. untniriueu, Ijö^l^cuineu. 



Dun 

Dunka, v. n. jt)I)mtä, mätfiä, mäih)ttää, miif= 
fllttaa; han föll så att det d— de i golf- 
vet, :()utoft laattiaan että OTätfäI;tt. 

Dunkel, a. tumma, ipmtå, f)tmcä, f)immt, fu= 
mca, famea; d — t ljus, ^imeii 1. tumma tua» 
lo; d— t rum, ^nmeä 1. I;imeä t;uoue; d. 
färg, tumma wäxi 1. Uxxm; d. skog, pimiä 
1. f^nfeä luetfä; d — kla (oklara) ögon, f)t= 
mcät 1. fumeat filmat; vattnet är d — t, 
ivefi cu fameaa 1. fumeaa. 

Dunkel, n. tuuuuuuö, ^3tmeä, t)tmt. 

Dunkelhet, f. tummuuS, I)imet)g, ))imet)e, fu= 
meu§, jaraeuö. 

Dunkelt, adv. f)imeä6ti, I;tmmee§tt, fumeaSti. 

Dunkning, f. mäiftjt^g, mätfimmen, i^I;mi= 
miuen. 

Duns, m. mu!fa^u§, jij^mäi)6, mät!ä{;i}6; det 
gaf en d., dä han föll ned, iJutofi että 
mätfäf)tt 1. iuuffal;tt, pnhota mätfäf)V)tti 1. 
inuffafmttt. 

Dunsa, v. n. mu!faf)taa, mät!äf)tä, mok^falitaa. 

Dunst, m. utu, I)UUVU, tiöl)Vl), taafu; sia blå 
d. i ögonen, fcaiäta filmat, unefitcllä. 

Dunsta, v. n. l)uuvuta (=uau), t)öl}rl)tä (=t)äu), 
f)ie§tää; d. bort, I;aif;tua, ^ätoetä ([;äl)3euen). 

Dunstig, a. utuinen, f;öl}r^ineu. 

Dunstkrets, m. l;uuru=!et;ä, f)i5ljrt)=^iirt, iU 
ma=!ct)ä. 

Dunstning, f. fjuuruamineu, I;öi}ri)äminen. 

Duodes, m. fa!ötoiöta=taitteinen fofo, fafötoiö= 

; ta^aittio. 

Duplett, m. toinen famait4ainen , faf^tamo, 
faffo?, jiiUennlH^; d— tter, taffi famau=laista. 

Duplo; in d., faffin, faf^beöfa. 

Dur, s. indekl. buuri. 

Durabel, a. feötälyä, ttanffa. 

Durchlaut, f. jalouS; Hans D., ^;)'ånm ia- 
lontenfa. 

Durchlautigste, (furste), taiffeiu jaloiu 1. ia- 
loifin (ruf^tiuai^). 

Durk, m. fäiU), fäitiö, fcmero. 

Durk, adv. tuift, f.ierin; ^JaifaKa, l;eti. 

Durkfart, c. lä^.n=tnlfu, nipi={äl)nti. 

Durklopp, n. se Diarrhé. 

Durkmarsch, m. lä^n=fu(fu, !(ä^)i=mav8fi; un- 
der d— n, lä^i hitfeiöia 1. fulettaiöfa. _ 

Durkslag, n. veifäin, Iä).nn"auta; (sU) lälcif 
!ö, fiitinlä. 

Durktäg, m. Iäpi=fulfu, fautta=!ntfu. 

Durskala, f. buuri^fälBeliftö. 

Durtonart, m. buuri=fätoettaji, buuri^fälvel. 

Dus, n. tc[;u. 

Dus, a. la^ea, lento, hiljainen. 

Dusch, m. vuiötntu?, fui£)f'utu6, n)if;mo; tagj 
d. 1. duschbad, !i)I^^eä ruiöfn^fanuaSfa. 

Dusk, n. nuogfea 1. mär!ä tima, nuoöfeuö. 

Duska, v. impers. tnf)ittaa, tif^utoa. 

Duskig, a. nuosfea, mär!ä, tnf;uineu. 

Duskål, f. fiuun=malja. 

Dussin, n. tufiua. 

Dussintals, adv. tufinoittain. 



D y m 



101 



Dust, m. ottelua, fiiöta, taiötefu; våga en 
dust med ngn, fä^bä fiiötatle 1. taiöteluuu 
j.fnu Um^a. 

Dusyster, f. fiuä=fifär. 

Dusör, m. f)i)tcän=tetiiäifet, iaf)ia. 

Dvala, f. nneu4;ovto, I;ovro8, tatnnoS, mtc= 
mD§, fmnmaug; ligga i d., oHa l^evroffisfa 
1. tainnotfiSfa 1. taintiomana; falla i d., 
mennä I)orroffiiu 1. tainnuffiiu, taintua, 

Dvalhändt, a. fontta-fäft. 

Dverg, m. Hnunn fotolaiuen, fää|3iö, feri. 

Dvergartad, a. fääpiömäineu, :i3iHuruinen, ta= 
njattomau ^ieui. 

Dvergbjörk, f. waitx^atS=foilt>u, näHä^foiitJu. 

Dvergiuna, f. naiS=fää^iö, naiö=fert. 

Dvergsnät, n. l;ämä^äfin=it)er!fo 1. =fina. 

Dvergträd, n. toailrai§=^uu. 

Dväljas, v. d. oteöfeCa, mnljä, wierctettä. 

Dy, m. muta, tiejn, ruta, liete (4teen); (san- 
dig d.) mnva; fastna i dyn, ^juuttua mutaan, 
Iietti)ä; lastens dy, Vaf)nnben lifa 1. Uete. 

Dyaborre, m. rutasabn^^eu. 

Dyaktig, a. mutamainen, liejnmaineu. 

Dyblad, n. (hydrocharis morsus ranae) tUputtci. 

Dybotten, m. muta4>of;ia, Iteiu=f30^ia. 

Dyfvelsträck, m. :|3ivuu4n[)fa 1. ^asfa. 

Dygd, f. I^tjice, aliHi, \)\)\v'å awu] (kyskhet) 
pur)tau§, fitcei}^; (god egenskap) {jtiXca. idpa, 
etn; det är hos honom en d. , att . . . ., 
I^äncKä on etna fe, että . . . .; det är just 
d— en, fiinä^ni fe jnnvi oufin. 

Dygdelära, f. aUiu=of)f.n, fi>vei)S=Df}fji. 

Dygdemönster, n. {;l)luiö, I;l}tt)een eft=!utTja. 

Dygdesam, a. filweä. 

Dygdig, a. aiwiinen, T;t)it>einen, [itoeä, ]()l)tt)ä= 
aixntineu, f)t)trä=taVaiucu. 

Dygdighet, f. alinufuus:*, ()l}n?eift)l)§. 

Dygdigt, adv. l)i}iveiiesiti, fitueästi. 

Dygdädel, a. filweä. 

Dygn, n. irnioro=faufi (=ben). 

Dyig, a. mutainen, liejuinen; blifva d., mu^ 
taantua, tulla mutaan. 

Dyjord, f. mura, muta. 

Dyka, v. n. fufeltaa, htpli^taa, u))^oontua; 
d. upp, nonöta fufcUaffiota t)löé; d. upp 
ngt, noötaa 1. ottaa futeltamalla t)li38. 

Dykand, f. (anas f uligidn) ttilVå., telÉfä^fuorfa. 

Dykande, n. -ning, f. fnfcltamiuen, futeUuö. 

Dykare, m. fnfeltaja. 

Dykarklocka, f. fufetlu84cllo. 

Dykdalb, m. ^aalu^to. 

'Dy'k(i\\,\\. (inrättmng) fnfctlu§4aito8; (förening) 
fufeau8=htuta, ^Klaötu84nuta; (yrke) fufel^ 
iue= ammatti. 

Dykfågel, m. fnleltaja^IiutU. 

Dylik, a. (så beskaffad) fellainen, femmoiuen, 
fen=ta^^aiuen, fen4'altainen; (likadan) t)I;ben= 
lainen, faman4aineu; faman4altainen. 

Dymedelst, adv. fillä, fiitä, fillä lailla, fittä 
feinoin, fen lautta. 

Dymling, m. fala^ixmavna, vi)n=naula, taxa. 



102 Dy m 

Dymmelvecka, f. ^>iina=nniffo. 
Dyna, f. tpom), ^\iän'alit^,j?ieluö. 
Dvnamiel, m. ivoima^ntfifföv 
Dynamik, f. btoltamifa, aife=c).^).n. 
Dynamisk, a. itic-tooivci; bijnamtitcn, liife-i.''- 

Viöineu. 
Dynamist, m. bDnamtöta, u-^oimanniöfoja. 
Dynasti, f. ballttfija-fufu. 
Dyner, m. pl. lictfcltä, {jictä^Mfä. 
Dynga, f. lanta, fonta, tabe (=tcen). 
Dynga, v. a. lannoittaa, fcnnittaa, tabettaa. 
Dyngbår, f. lem^HÖ, icnta^mrtla, fcnta4Hiari. 
Dynggrepe, m. tabiffo, tabe4;anEL\ 
Dynggrop, f. tabc^nc^^^m. 
Dynghög, m. fonta^äjä, tunfto, fcunitfo. 
Dyngig, a. fontatnen, tatetncn. 
Dyngkärra, f. jonta=rattaat. 
Dyngvatten, n. ivtrtfa, fonta^vefi (=bcn), ta= 

Dyning, f. f)t)öf^, matnmft. 
Dynt, m. fiemenct Cpl-)- 

Dyplanta, f. (limosella aqvatica) fUD=l)Vtti. 

Dyr, a. fallié (=iin); (älskad) tultatnen, av- 
ma» (=aan), fatli.^; Cg* d.) fafltbitto; blif- 
va (I., fallieitua; göra d., fallietaa, taUiStnttaa. 

Dyrbar, a. {allie (nin), faaiö^arwoinen. 

Dyrl.arliet, f. laaiué; (sak) Um {nm) falu 
1. taiuara. 

Dyrhet, f. falliu?, fatltS (nin) ai!a. 

Dyrk, ni. titrifta, tirffa. 

Dyrka (upp), v. a. tirfata, aluata tiirifafla. 

Dyrka, v. a. (om j^iiset); dyrka upp säden, 
no^itaa 1. fcvottaa jviuätn f)intaa; (tillbedja) 
pahiKiia, jnmalctta (-tjen), ivtln^oa, ^atoctfia. 

Dyrkan, f. ^vihvelu^, jumaloitfcmtnen. 

Dyrkansvärd, a. ^patoeltalca, jumalcittaira, 
avmtaö, armaljinen. 

Dyrkare, m. ^.Htilvcltja, jumalcitflja. 

Dyrkfri, a. tiiritatla auiaamatcn, ttvtan-tra^^aa. 

Dyrköpt, a. taaiö^intaincn, faUiö (4in) fal= 
ItiSti oötettu. 

Dyrlegd, a. faab34^alffainen. 

Dvrt, adv. taaik^tt, taäiin] sälja d., nn)l}bä 
'taaiijcn 1. taaiin; köpa d., c?taa faUtiött 
1. taUiitfi 1. faUiin. 

Dyster, a. (fikum) ]i}nU'd, i}.)tt)'å, jtjnftä, ^imeä; 
kyrkans d— ra Inalf, tuton :pimeä 1. jvnf» 
Iälati;d. skog, jijK^ä l. jiutHa metfä; (ohe- 
hmj!i'j) foltto, onca; ett d— t landskap, foUto 
ntaikma; (om person) tailieta>o, iDnfcä-tnte- 
Itncn, foUto, ivaljn; d— t leende, Mtio nan= 
ralnii?; dystia tankar, fttnfeät ajatntfet, fljn- 
fcä micli. 

Dysterhet, f. Vii"<:t)§r !cIffou§, JA^Ibm)^, flin» 
fcv)?, fvutcä-inielinnit^. 

Dystert, adv. jmitcäcti, felfct^ti, ivaljnSli. 

Då, adv. (jM den tiden) fiUcin, fiinä; dä fr.r 
tiden, fii^cn aitaan; först d:i, UMSjta fiUcin; 
dä och då, filloin tällöin, aifa ivciliötä, aita 
t;aviiiDin, jetIon=tuItcn ; (således) \u», fitte; 
niå sä vara da, ottocn fitte, cttccnpa niin; 



Dål 

än sedan då? mitä fittc? entä fitte? huru 

då? fnintaö fitte V tninta^>aV (ända) toti; 

om han dä kunde tiga, joi*pa tofi U^ait' 

oltft; finns det dä i hela verlden? onfo:|.ia» 

lian toto maailmalla? — konj. (när, emedan, 

sedan) fnin, tun, fo^ta, tcnfa; då han gifte 

sig, tnn bän nai 1. naibe^janfa; dä han 

kommit, tnn cU tnttnt 1. l)äncn tnttnanfa. 
Dåd, n. tl)ö, teto, )>aba teto; bistå med rad 

och d., auttaa tljöllä ja ncutuoUa 1. tl)öllä 

ja toimetta. 
Dålig, a. f)ncno, fetino, ^mtia, bal^vi. 
Dalighet, f. I^uonouc^, telmoux^, V'il)"it^^. 
Dåligt, adv. I)ucno?ti, tchno^ti. 
Dån , m. (yaleojjsisfetraliif) niäti-piUife, i^ei^.nneu. 
Dån, n. tnmina, jt)linä, jumina, buniina, )>aU' 

I;ina, jijrinä, jntinä, jiitu, bnntn, jun). 
Dåna, v. n. & impers. fumiiJta, jljliiJtä, ju= 

mieta, humista, jvriv^tä, jiUiötä; (falla i 

vanmakt) ^^t)i5rtt}ä, mcncbtlui, taintua, meu' 

nä tainnutfitu 1. taintiomatfi. 
Däning, f. vt>övvutfic-iä 1. tainuutfii^fa c(o, me= 

nebtiimincn, v\*öi'tiiniiucu, taintuminen. 
Dara, v. a. toimmata, l;uvmata, bouvata, vii= 

\mta, tinebä mieli, if^a^étuttaa; dåras v. p. 

o. r. l)uvmoittua, riitaantua, anmmaötua, 

il;agtna. 
Dåraktig, a. ^ourumaincu, t;ut(nmaincn, hiX' 

Itämainen, mietetön. 
Dåraktighet, f. InitlumaifnuS, tuv^amai]uu§, 

mielettömi;i)i^. 
Dåraktigt, adv. mietettömäoti, I)onrnmaiie'?tt, 

^onrnn tanHilta; handla d., tel;bä mielettö= 

mäöti, f;)uj>iuteUa, tnttlutetta. 
Dårande, n. nnmmaamiueu, unmmanS, I)ur' 

maamincn, {'uvmaus?. 
Dåre, m. mieIi4moIi, f;ntlu, bcuvu, \)åi\Ua'- 

pamm. 
Dårhus, n. :^ut(uiu4)ucne, t)utfuta. 
Dårhushjon, n. I;utiu4monec(ai^, buttulaincn; 

I)Outfio. 
Darrepe, m. (lulitim) tu^te. 
Dårskap, f. ^uttnu^, luiUnmaiiun^?, mielcttö- 

m\}X)», tt}t;nn)i)S, bullntu-?. 
Dåsig, a.: jag är d.. den tovvotfiiSfa. 
Dåvarande, a. leuniifnineu. 
Däck, n. taufi (--nen), täffi, tåte (-ttecn). 
D-icka, v. a. tanfittaa, täfittaä, tattaa. 
Däckad, a. tatettn, fauueUinen. 
Däcker, n. !iimmeniK\ tmnmeniucn. 
Dädan, adv. fieltä, fiitä. 
Däfna, v. n. toc-tua, to^^tcutna, ni[)ti?tl)ä. 
Däfven, a. fortea, nal)tea, nel;teä, tau^ea. 
Däfvenhet, f. toStenS, nel;fel)8. 
Dägga, v. a. imettää; v. n. imeä; d;iggaude 
djur, imifto, imettäjä=cläin, nijä-eläin, imet* 
täjäincn. 
I^äjelig, a. se Dejelig. 
Däld, m. netto, noma, tufo, onfio; (sank) aU 

f)o, uovc, orto. 
Däldig, a. alboinen, nottoinen. 



Däm 



Döf 



103 



' Dämma, v. a. fatoata (4n-:an), fuffen, toeta 
(=fean), paiota (»tcau), ^^aboittaa. 

i Dämniiig, f. fuHcniincn, tofeaminen, pabcv- 

\ tias; (dam) juUu, ^Uo, toe (-feen). 

I Dämpa, v. a. f;äätää, f;äfäl)ttää, tufafiuttaa, 

1 fetiaf)Uttaa, ()iUitä ('tfen). 

i Dämpande, n. l^äätämincn, o. s. v. 

I Dänga, v. a. topata, to^-^^ovi, läijätä, nmtata, 

t fiiraltaa, ntäittittää. 

i Dast, a. :|Mtf)ti^tuunt, )^ö()öttmn)t, turpea, tur- 
pumit, ^.Mtbotta, möbliä. 

Dö, v. 11, fuoöa; d. bort 1. ut fom växter), 
fuoöa, nääiittjä, fiirfaétua; d. ut, {;äteitä 
(4än), fabota (»toait); dö i krig, f nolla fo= 
taan 1. fobaöfa; dö af sorg, fuolla nntr= 
l^eeSta; dö af ålder, hioUa »anl^nnttanfa; 
dö af hunger, fucUa nälfään; orden dö, 
janat famnunrat. 

Död, a. fncUut, fnoltja, l;engetön, elotcn; dödt 
kapital, fncllnt 1. I;t}öbl)ti3n ral;a; sällska- 
pet är så dödt, fcura on niin elotonta 1. 
ftengetöntä 1. unteloa; de dödas rike, tno= 
nela, manala; de dödes boningar, tuonelan 
tulvat, manalan majat, talman fartauot. 

Död, m. fnclcma, fnolo; (biadud) jurma; (dö- 
den) tuoni, falnia; ligga för d— en, olla 
fuoteman ticlic;)ä 1. täfioiä, fuolemai[ilIan)a, 
f;enf'i4eitotllania, beuiicn l;ieiren§iä; gå tili 
döden, mennä fnolemaan; tili döds, fuoli= 
jaffi, i^engcttä, Ijencjettömäffi; gifva döden, 
ottaa l)enfi; dödens barn, fuoleman oma; 
på lif och d., l)enijen cbe^tä, htottaffenfa, 
elämän ja fuoleman taupalla; intill d— en, 
fnolemaan agti 1. faaffa; icke till min död! 
en fuolemaffenifaau! 

Döda, V. a. tuolcttaa, funnata, muvf)ata, iap-- 
paa\ (utplåna) tef)bä mitättömäffi, fuolettaa. 

Dödande, a. InolettaUM, jnvmaaioa, ta^i^-mum. 

Dödande, n. fnolcttamincn, fuvmaamincn, mnr» 
Ivaaminen, ta}>vamiucn; mitättömäffi tete- 
minen. 

Döddag, m.; till d— ar; fnolemaan jaaffa, ijän 
lo^^^nnn, ifi-)5äin.nfft, ifä-)Jäitcät. 

Dödfödd, a. fuoUeena f^nti^mjt. 

Dödgräfvare, m. l;auban-faiaHlja. 

Dödhufvud, n. (kem.) tät;be (-teen). 

Dödkött, n. fucUut 1. tiifa 1. ))af)a lif)a. 

DödJig, a. fuolcioa, fuoleii^ainen, fuolon-alai= 
ncn; (dödande) fnolcttanna; d— t hat, »jer i= 
t»if)a, ifuiueu unba. 

Dödlighet, f. fnoleamiiuu^^, furmaatuaifuuS. 

Dödligt, adv. fuolcttaioai|eéti; ligga d. suk, 
faivaStaa fuolemaifiUania I. fuoteman oma- 
na; såra d., antaa fuoliit-^aaica; d. kär, 
_|.\iättömä^ti rafacitnnnt. 

Dödlik, a. fnolon-ta^jainen, falmamainen. 

Dödsarbete, n. fnolon-fam^-^^auffet, tuolon» 
iraitoat, fncleman=ttiinU. 

Dödsblek, a. falmau4eltainen, falman-fanvat- 
Unen, falmaffa, falmea; blifva d., fatmettna. 



Dödsblekhet, f. falman-feltaifuuS, falman=far= 
\va, falmaffuuö, falmeuö. 

Dödsbud, n. fuoleman-ilmoittaja; fuoleman- 
fauoma. 

Dödsbädd, m. fuolin-n^ucbe (-teen). 

Dödsdag, m. fno!in-).\ii»ä, fuolo-jjäitoä. 

Dödsdom, m. fucleman=tuomio. 

Dödsdvala, f. fuoleman taiunnffiöfa olo. 

Dödsfall, n. fuolema, tuoleman-taijaug, fuofe» 
man=fof)tanéi, tuonen-fol;tan«; ett d. har in- 
träfiat, i}ffi ifiminen on fuoUut. 

Dödsfiende, m. irevi iiMboillinen, t)eni3en-lt)if;a= 
mies, fjengcn^UMboillincn. 

Dödskalle, m. ).\iä4aUo, luumiin-fallo. 

Dödskamp, m. fnolon-famVVauö, fuoleman^ 
tnöfa, bengen-läf^to; vara i d., otla fuole» 
man fieliéfä 1. fouriöfa 1. l)eni}en l)ietoeriö= 
|ä 1. fuoleman tn^^ticila. 

Dödsklocka, f. fanoma-felto, fuolon-felfo, 

Dödsknäck, m. fnoleman-folvlf;uS. 

Dödskyla. f fuolcn-fl)lmt)l)S. 

Dödsminut, m. fnoleman-l;etfi; i d— ten, fuo= 
Icman=f)etfegiä; (jfr Dödsstund). 

Dödsofi'er, n. fnolin-ut)rt. 

Dödsqval, n. fuolou-tuSfat, fnelon-nHiin)at, 

fnoleman-fiicut. 
Dödsrossling, f. fuolon-foral)uö. 
Dödssjuk, a. i^enfeänfä ^.•»oteiva, fuolin-tautia 

fairaötaica. 
Dödsslag, n. fuolijaffi Iljijmineu; gifva ett d., 

li^öbä fuolijaffi, antaa fuoleman folatas:. 
Dödsstrafi", n. i)engen=rangaiétuö , fuolerttan» 

rangaistuö. 
Dödsstund, f. fuoleman-betfi, fuDlin=f;ctfi; i 

d — en , fuolemau-bctfcllä. 
Dödsstöt, m. fuclcuunt pisto, fuolin«f)aatr>a; 

gifva d., pm[ia 1. l;aawoittaa fuolijaffi, an= 

taa fnoliu-l;aauia. 
Dödssuck, m. fuolin-l)Uofan8. 
Dödssvett, m. falman-l;iti. 
Dödssynd, f. fucleman-fi}nti. 
Dödssår, u. fuolin-l^aan^a. 
Dödssäng, f. fuoUn-iruobe (-teen). 
Dödssätt, n. fuolin-ta))a, fuolin-mnoto, fuolema, 
Dödstauke, m. fuolou-ajatuö. 
Dödstecken, n. fuolou-merffi, fuoleman-merfft. 
Dödstystnad, f. fuolon-tjiljaifuuö, l)anban-;^il« 

jaifuug. 
Dödsångest, f. ;^eugen-f;ätä, fuolemau-tuSfat. 
Dödsår, n. fuolin-tcuofi (-ben). 
Döende, a.; en d. röst, fammutim 1. fortuu^a 

ääni. 
Döf, a. fuuro; d. på ena örat, fuuvo toifelta 

forttjalta; blifva d., funroittua. 
Döfdryck, m. I;numauö-juoma. 
Döfhet, f. fuurouS, lumpi. 
Döfstum, a. fuuro-mi)tfä. 
Döfva, V. a. f)uumata, lum^euttaa, turruttaa; 

d. en känsla, tufel;uttaa 1. turruttaa tun» 

tecnfa; döf vas, f;uumal;tua, turtua, turteu» 



104 



Döf 



Eft 



ta, tuttaantua, ftehjitä, ^uoieta (=fenen); 

(lindra) lieiiMttää, I;uoieittaa. 
Döfvande, a. I^uumaaiim, Iiett>ittät»ä, ;()Uo|en= 

taira, turvuttaiua. 
Döfvande, n- -ning, f. I;uumaammen, t;uu= 

mau8, liejviti)?, IiuojcnnuS. 
Dölja, V. a. fätfeä, jalata, :>.nilctttaa, ^jeittää; 

d. sig, V. r. tätfet}tl}ä, ).^eittätjti}ä, )jcitti}ä, 

Döljande, n. lätfcmuicn, falaaminen, ^■•cittä» 
mincn. 

Döma. V. a. & n. Uicmita ( ticu), Vii''^^''!''^ 
määrätä; d. tili döden. tULMiiita tiiclciiiaan; 
d. illa om ngn, ))äättää 1. ainreUa :}.Hibaa 
j.htöta; häraf kan man d., tä^tä ivci ^^äät= 
tää; döm om min glädje, arwaa^^^ia 1. a» 
j|attek^^^\a6 iloani. 

Dömande, n. tuDiniticmincn, päättäminen. 

Döna, V. n. jl}f)mtä, jumilta. 

Döpa, V. a. iaötaa, riötiä. 

Döpare, m. fagtaja. 

Döpelse, f. faötc, faStamincn, ristiminen. 

Döpelseakt,m. faStcen toimitut, fa8tecn=mcnot. 

Döpelsebevis, n. faotccn tcbtetnS. 

Döpelsefunt, n. faxMccu malja, rtötin=malja. 

Döpelsefövbund, n. taetccn-liitto. 

Döpning, f. faStaminen. 

Dörj, m. fonffn, uieti. 

DöiT, f. etoi, uffi; inom lyckta d— ar, fu!i= 
tuin olvin; för öppna d — ar, atooimin oann, 
auiD=otrtn; frän d. tili d., otoelta otocUe 1. 
Divcöta otoeen; frän den ena d — en till 
den andra, otoe^ta otoccn, toijeöta otoeSta 
toifcen; förse med dörr, cnnttaa. 

Dörrgång, n. olin-vcifä, oiint'?. 

Dörrhake, m. \'dp)>\, cireu4>afa; farana=fonHc. 

Dörrhandtag, m. fäätä, ripa, irefcätti. 

Dörrhängsel, n. faraua=ftSfo. 

Dörrkarm, m. (upphll) famana; (på sidorna) 
^nelet. 

Dörrlist, f. civii4tista. 

Dörrpost, m. ^.nl;ti4ntoIi, ^itjti^^ieli. 

Dörrspegel, m. o»cn4''eili, o«.n4auta. 

Dörrvakt, m. ctoen-njartija, otoen=lraf)ti. 

Dötel, m. fuutc, fuube. 



E. 



Ebb, m. Inobe, ^jafo^tfcfi (=bcn); ebb och flod, 

luobe ja luuotfi. 
Ebenholts, n. eepentjolft, mnSta :pun. 
Ebenist, m. el^cniSti, faune^^JUufe^tJä. 
Echo, n. se Eko. 
Eckel, n. m. fl. se Äckel, m. fl. 
Ecklesiastik, 1. -isk, a. firfottinenj^-M^-nflinen. 
Ed, n. taitoal (4>atecn), !anna8 (»Ifen). 
Ed, m. toata; atiägga 1. göra ed, tetibä toa- 

la, toannoa; göra ed pä ngt, tefjbä wola 1. 

luannoa |.tut ^^äälte; bryta sin ed, viftoa 

walanfa; taga ed af ngn, vannottaa j.futa; 



med liflig ed, f^avtaaöa toataöa; med ed 
bekräfta, JDataKa toalilint^taa. 

Edelig, a. jalallinen, umfanHiIainen, h?anHot= 
tn; under e. förpligtelse, ivalaan fitoutett, 
toatan weltoottifunbeUa, iralan=alaife§ti. 

Edeligen, adv. toalaHa, toalallife^ti. 

Eden, n. eeteni. 

Eder, pron. poss. teibän; återges vanligen 
med suffixet =nne, t. ex. edert hus, taton= 
ne; eder båt, toenl^ecnne; eder häst, f;e= 
tooifenne; men då på eder ligger ett stör- 
re eftertryck, begagnas teibän tillika med 
suffixet =nne, såsom: han slog eder häst, 
icke var, löi teibän f;etoo§tanne, ei meibän; 
eder trupp blef slagen, vår segrade, teibän 
jonffonne lyötiin, meibän tooitti. 

Eders, pron. poss. teibän; Eders Storfurst- 
liga Höghet, 2:eibän ®unri=ruf)tinaallinen 
Sorfeutenne, Seibän @nurin-ul;tinaallifuu= 
tenne. 

Edgång, m. toalan^efo, toannomuS. 

Edgärdsmau, m. UHilantoal^nnStajlo. 

Edikt, n. julit^tuS, afetuS, fääntö. 

Edition, f. :|)aino^. 

Edsbrott, n. n)a(an=rif'fo, jtiafan=ri!fomu6; be- 
gå e., riffoa toalanfa, tel;bä toalan^riffo. 

Edsbrytare, m. h-HiIanniffoja, lraIa=riffo. 

Edsformulär, n. tealan^aatoa, lvalan=fanat. 

Edsförbund, n.n)a(a4ittto,n)a(a4nnta;Schweit- 
siska e— det, ©wcitfiläi^ten lvala4iitto. 

Edsförbundne, m. pl. >iM(a4iitto(ailet. 

Edsförpligtelse, f. aMian=aIaifunt^, toafan=el;= 
to; under e., njalau^alaijeSti. 

Edspligt, f. se föreg. 

Edsvuren, a. ipannonnt, toalan4ef)n?t. 

Edsöre, n. toaltija-lvala. 

j:dsöremål, n. njaltijairalan^jnttil. 

Edsöresbrott, n. n>alliia>imlan=vifo§. 

Edsöreslag, m. toaltijaiualan lati. 

Efemär, a. ^äitoWincn, Väiuniii^ntninen. 

Efemerider, pl. ephcinevtt, päiivä=mniötumat. 

Effekt, m. toatfutut^ mabti; scenisk e., näljt» 
tämöinen umtfiituö 1. mal;ti. 

Effekter, pl. fapineet, talnt. 

Effektsökeri, n. mabbin4;ac§feln, f;an)ittelc= 
minen. 

Effektuera, v. a. toimittaa. 

Efsing, m. tntfain (=men). 

Efter, prep. jäle^fä, jälccitä, jätteen, |?evä§fä, 
perästä, :perään; mutaan, mi}öten, m^öben; 
han går e. dig, I)äu tulfee jäkffäft 1. ^C= 
räöfäfi; e. en vecka, toiifou :pääötä 1. ta» 
\<xo. 1. i^eräötä; e. Koms anläggning, 9iuo= 
min ^leruötettua 1. iperuötttffeéta; e. slutadt 
arbete, tt}i3n ^äätettl)ä; e. hans död, l}änen 
fuoltuanfa 1. fuolemania jälteen; straxt e. 
maten, tof>ta JBötijä 1. fl)ömäétä pää8tl}ä; e. 
den dagen, fiitä ^aitoin, fen iniiwän :pe= 
västa, fiitä päitoäStä; e. glädje kommer 
sorg, itfn ^ntfäétä iloSta; han hann fram 
först e. Matts, luin el;ti toaSta 9}fattia m^ö= 



Eft 



Eft 



105 



I)enimtnl.iä(cmtniu; blifva e., ttil)e_f;t'?tl?ä; e. 
sommarn kommer hösten, fefäll )>eräötä tutce 
fl)f)>; den andra e. konungen, tcincn tinun= 
faaöta; näst efter gudarne äro menniskorna, 
Sumaltcn jälfeenl. jälcéitäl.^jcvästä 1. jumalia 
läbiimä o»a.t ibnufet; e. din vilja, taf)toft jäl= 
feen 1. mutaan, tafiteaft mt)öten; e. behag, 
mieltä mtiöten^ mielin määrin; e. omstän- 
digheterna, a[ian=l^aaratn jälfeen l.ntutaan;e. 
sin vana, ta:panfa mufaan; e. den tidens sätt, 
fen ajan taipaa jni^ijten, fen ajan taf.\tan 1. 
tanjaUa; e. hvad lian sade, tiänen f.ml;ecnfa 
jälteen, t)äucn t-nikttanfa mii)öten, fen mu= 
iaan mitä luin fanei 1. ;.ni{;ni; e. livad jag ser, 
hör, . . ., nätcmäänt 1. fnulemaant mi)i)ten, 
nätemästäni, tuulemaltani, minun näl;bäf= 
feni, timllafient, mitä nälntljt, fnuUut den, 
ntin . . .; e. hvad jag tror, htullatfeni 1. 
luulteni, tuuleni jälfeen, luuloani mijöten; 
han mälar e. naturen, liän tuwaa luennon 
jälteen 1. mutaan; han får betalt e. sitt 
arbete, f)äu faa matjou t^önfä jälfeen; roc- 
ken sitter e. kroppen, nuttu cn vuumiSta 
myöten 1. ruumiin mutainen; svärdet är 
e. karlen, miefta on mieötä mt)i>ben; e. 
mönster, maöin jälteen 1- mutaan; kaffe 
säljes efter vigt, ta^toia mijöbään n)aa'alta; 
begärlig e. ära, penningar, tunuiaa, ral)aa 
J^alajatoa; begär e. ära, penningar, tunuian, 
rattan I)imo; jagt e. björnar, tar;f)un=ajo; 
fara e. ved, hö, meuuä f-mutle, l;einääu, 
noutaa 1. täi)bä noutamaan I;einiä, mennä 
^einän noutoon; söker e. dig, etfii finna; 
ropa e. ngn, ijimta j.tnta 1. j.tun fjerään 
1. j.futa :)jerä§tä 1. jäleStä; ropa e. en bort- 
gående, ^nutaa menen.\in perään; jag kom 
e. dig, tulin fiuua hafemaan 1- fämnääu 1. 
• noutamaan 1. ^^erään; halla e. ngn, f.ntää 
ivaari j.fuSta; der är ond t e. bröd, fiellä 
on ^.niutc leiirägtä; märke e. slag, merfti 
I^ijnnif^tä 1. iStnSta; e. hvarandra, pcrät= 
täin, f.^erätt}^iten, ))eräfft)ttäin, jälettäiu, jä= 
lettäifin, jäletflittä. 
Efter, adv.; kort e., jräbää mVöf)emmtn 1. jä= 
; lemmin; straxt e., f)eti fen jälfeen 1. pt' 
i rästä; året e., ujuotta mi}i)f)emmiu 1. jäl= 
i teen; komma e., tutla jäle^tä 1. peräé^tä; 
' blifva e., jääbä jälteen 1. f^erääu; mera e., 
I jälemf-^änä, jälemmätfi; mest e., jälim).\inä 
1. jälinuä, jälimmäffi; e. varande, jältel)i^ 
nen; mera e. varande, jälemmäiueu 1. jä= 
lemlpi; mest e. varande, jätimmäiueu, jältn. 
Efter, konj. toöta, tun; e. att hafva läst bref- 
vet, tun oli tirjeen lutenut, tirjeen luettua. 
Efterapa, v. a. af.nnoiba, jäliteHä, jätteillä, 
tauuMttaa, taivoitetla, muata (=taan), muta» 
ella; e. utländska moder, jälitellä 1. nou= 
batella nitomaan f.''arfia 1. taf)oja. 
Efterapare, m. jälittelijä, tahjottteltja, noubat= 
telija, mutailija. 

Si'e?h'ikt-Fins}ct Lexikon. 



Efterapning, f. jäfittefemiucn, tatvoitteleminen, 

mutaileminen, jälfeili}?. 
Efterarhete, n. jälft»tt)ö. 

Efterbergniug,f. jälti=niittO, äf.^ärä, jälfi'-torjUU. 
Efterbete, n. ä})ärtttö, ä^JÖrä. 
j:fterbilda, v. a. mutailla, jälitellä. 
Efterbildning, f. mutailn§, mutaelu; mutaet? 

ma, mutailema. 
Efterbrunst, f. jälti=tiima. 
Efterhörd, m. jä(fi=menot, jälfeifet. 
Efterdöme, n. eftsfuuia, eft=merfti. 
Efterdömlig, a. eft=fuir>atliucn, efi=merfillinc^^ 

fcurattan^a, noubatettan^a, 
Efterforska, v. a. & n. tiebuStaa, ticbuötelta, 

tnttata, tutfella, nbella (»utelen), fuulu§tetla, 
P:fterforskning, f. tiebu^telemineu, utelemi» 

nen, tunlu^teteminen. 
Efterfråga, v. a. ft^fijä, tljfellä, tiebuStaa, f;a^ 

ella 1. ^ae^fella; mycket e — d vara, lt)^h?tn 

t\}ix)ttt} 1. f)aulliuen 1. l^aeltu 1. mteluta6 

tairara. 
Efterfrågan, -ning, f. ti)f^minen, ftjfelemineu; 

genom e., fl}felemältä; det finnes ingen e. 

efter det, ei fttä futaan tlift? 1. fiitä liuoli. 
Efterfölja, v. a. & n. fenrata, ncubattaa, ot= 

taa efi=tutDatfi; e. ens befallning, noutaa 1. 

jionbattaa tfl^hjä. 
Efterföljande, a. feuraatoa, nonbattatva; e, 

vecka, noufenm 1. feuraama unifto. 
Efterföljare, m. feuraaja, noubattaja. 
p:fterföljd, -följ^Ise, f. feuraamincu, fenranö; 

nonbatuS, cfi=fnira; tjena till e., olla feu= 

vattaiva 1. efi=fuiratfi. 
Eftergift, f. mt)i>nni)t^§ , anteetfi-antamincn, 

helpoitu?, ;^oiu;a; utan e., tjcl^^oittamatta 1. 

l^ellittämättä; gifva, få e., antaa, faaba an-- 

teetfi. 
Eftergifva, v. a. & n. m^öum^ttää, antaa 

mi}i3ten 1. f^erään, jättää 1. antaa anteetfi, 

l;eIp.oittaa, lieUittaä, mufautua, Veväi)tl}ä; 

e. en skuld, jättää ipelta anteetfi; du bör 

icke gifva efter för hotelserna, et faa ul^? 

tauffieta mufautua 1. ml^önttiä 1. I)elf3oittaa 

1. antaa f^erää 1. :|ierä^t^ä; (cara tmderlägr 

senj olla ^uonomf?t, antaa :t5erää. 
Eftergifven, a. tm?i5nti)toä, mutiiu menciiHi, 

mt)önti)lrtäinen, nij^rä, t'é\}i)'å, ivento, »eltto= 

:f)eräinen. 
Elftergifvenhet, f. mt?i)Utt?n,Hiift)l}§, mljöunuttä» 

n.iäifi}l)§, nöijn}i;§, l;clf)fiou§, n^entou^, welt= 

tD=^eräif;9i}«. 
Eftergjord, a. se Eftergöra, 
Efterg-trd, m. jälfi=matfu, jälti^amie (teen). 
Eftergöra, v. a. tel)bä mutaan 1. :|.''eräcifä, 

muata (=faan), mutailla, jäliteUä. 
Eftergörande, n. -ning, f. mutaamiuen, mu= 

iau^, mutaan=teto, jälittel^. 
Efterhand, f. (i kortspel) tafa^ftinft, jälfi^^e^ 

rä; sitta i e., otla 1. iiitua tata^tt^nneöfä 1., 

tafa=ti)ntcnä 1. jälti4Hn-ä£<fä. 
Efterhand, adv. lr>äl)iteUcn, niäl;ittätu. 

H 



106 



Eft 



Eft 



Efterhns;g. n. jälft4ticmä. 

Efterhaila, v. a. pitää filmällä 1 furi§|a, fc= 

truuttaa, foh^tétaa. 
Efterhämta, v. a. poimia jäfegtä4^äin, :)>cimta 

täbtiä, ^.^cinna 1. fcota (»fcaii) jääneitä 1. 

jäännöffiä, tar!iétctta. 
Efterhämtning, f. jälfi=^ctmiminen, täf)fän4''ct= 

miminen. 
Efterhängsen, a. tmtfeileiva, tungettelcipa, hän-- 

näeiä=jiiofftjii, fiännästäjä, bäntvri, niöfoU^ 

(a=cltja; (med en anhålla?!) ancllaé. 
Efterhängsenhet, f. tuitfeilcwuilg, tungettele^ 

iraiiuue, ()ännäöfä=jucti'u, ^ämiäétliö, m§= 

iciM-cic, aneUaiimiS. 
Efterhärma, v. a. jätfötcdä, jääiliteKä; (ord) 

mattia, matftéfeda, jäänitcUä. 
Efterhöra, v. a. fuuIuétcUa, tiebuéteHa. 
Efterhöst, m. tata^fula. 
Efterjaga, v. a. ajaa jäle^tä 1. tafaa 1. ^jeräétä. 
Efterjagande, n. jä(cétä=ajc, tafaa=ajc. 
Efterkalas, n. rääpiätfet. 
Efterklang, m. faihi, faje, faifuna. 
Efterkomma, v. n. feuvata, ncutaa, tcteda, 

tötittdä, tebbä jätteen. 
Efterkommande, m. pl. jälfecn^uleunnjet, jä(= 

felätfet, jälfeijet, ^chretfet. 
Efterkälke, m. tafa-rcfi; blifva på e., jääbä 

ta!a=^ajuttc. 
Efterkänning, f. ma^le, jälft4untu. 
Efterlank, m. ^evaffo, tafa^tiV^Hi, jä(fi=ti:|>^5U, 

fifuna. 
Efterlefnad, f. totteleminen, ncubatué, waa- 

ringette, tättttämtnen, tät)ttänit>é ; till e., nDU= 

batettaivafft, totettaivafft, feuvattaa^affi, täij= 

tettämätfi. 
Efterlefva, v. n. elää jälfecn, jääbä jäifeen; 

totella, noutaa, noubattaa, feuvata, ottaa 

»raavin, täyttää. 
Efterlefvande, a. jätfeen=jääni}t, jöffcinen. 
Efterlemna, v. a. jättää, jättää jälfeljenjä. 
Efterlemning, f. jäännös, jät(>c-, tälibc '=tecn). 
Efterligga,v.n.jääpl}ä, toiih^äétnä, cUa tctciiiät» 

tä; e-nde arbete, triitt^äéti^niitl. jääpinmt nu\ 
Efterliggare, m. jääntit lailim, iriiuniftlaiiva. 
Efterlikna, v. a. otia j.tun ta^^ainen 1. taltai» 

nen; söka att e. ngn, ).>m-fiä j.fun faltaifefft. 
Efterljud, n. jälfi=ääni, jälellincn ääni. 
Efterlysa, v. a. ^•'evään=tuuhtttaa. 
Efterlysning, f. Ipcvään^fnulutu?. 
Efterlata, v. a. otta I)ucIimaton, laimin4^öbä, 

jättää lewä^evään, jättää buoletta; e. att 

göra, jättää tcfemättä. 
Efterlaten, a. Vöijbä, hilppo, pd)mcä, >ocltto> 

)>eräinen, letpä=^>cväiuen. 
Efterlätenhet, f. [;el|>)>CU?, :|Jef)me^é:, ireltto» 

)>eräii»i)§, Ien>ä4>cväin)ijiö. 
Efterlängta, v. a. ifätoiJitä (=tfcn) , l^alata 

(=jan), toiiroa, cbottaa; en e — d gäst, iuo= 

tuifa irievaji. 
Eftermiddag, m. eI)too=^JuoIi, i{ta=^uoIi; om 

1. på e— gen, iIta»^)uoteUa, c()too4nio(eIIa. 



Ettermjoi, n. ^crätftmet. 
Eftermäle, n. nuiieto, jä(ft=mmÖtO. 
Efterpjes, m. jälti=näutelmä. 
Efterplockning, f. jälfi=:t5otmimtnen, tä(;fän» 

poimiminen. 
Efterplöja, v. a. tervata, fi)ntää tciétamifecn. 
Efterräd, n. mi)cf)äinen neuwo. 
Efterräkna, v. a. fcetella (aéfemaHa, lagfea 

)Jerä8tä, iaiUa Mm. 
Efterräkning, f. )5erään4ufn, jä(fi4asfu. 
Efterrätt, m. jälfimtofa, ^^ääte=vuofa, jäliste, 

mafu^ala, fuu4iéte. 
Efterrättelig, a. tai^un>a. 
Efterrättelse, f. (miderrättehe) tictc, fauoma; 

(föreskrift) ncubatuS, totteleminen; det tje- 

nar tili e., le on noubatettaira 1. toteltatra, 

fltä noubatettatoon; h vilket till vederbö- 

randes e. länder, jonfa jälfeeu afian=omai3= 

ten tulee itfenjä lä^ttää, jota afian^omaifet 

noubattafoot. 
Eftersats, m. jälfi-laufe. 
Efterse, v. a. tatfoa, fatfa^taa, fatfoa :perään, 

).ntää filmäflä. 
Efterseende, n. fatiomincn, fatfaétamtuen, pi' 

vään-fatie, fi(mälIä-pito. 
Eft"rsinna, v. a. ajatella, miettiä, tuumia, 

tuumaella, avirella, mniéteUa, joljbatella mte= 

lehcnjä. 
Eftersinnande, n. ajatteleminen, miettiminen, 

arwetuö, muiételuö, tunmailnö. 
Efterskall, n. faitu, faifuna, raiht, faje. 
Efterskicka, v. a. läbettää 1. paxma f)aEemaan 

1. noutamaan, noubattaa, I^aettaa, tuottaa; 

läta e., noubatuttaa, f)aetuttaa, tuotattaa. 
P2fterskickning, f. haettaminen, f)aetu?, non- 

batué. 
Efterskrifva, v. a. ftrjoittaa ^>erään, hitjua 

firjatlifegti 1. fivjaCa, toimituttaa. 
Efterskänka, v. a. jättää anteetfi, jättää (af)= 

ja!ft, (af)joittaa, avmaf)taa. 
PIfterskörd, -slätter, m. se Efterbergning. 
Efterslå, v. a. etfiä, bafea, ajaa talaa. 
Efterslaende, n. etfimiueu, etfo, I;afu, bafe= 

minen, tataa=ajo. 
Eftersläng, m. jälfi^tuutu, maf)Ie; (i skrif- 

ning) jälfi=ticfura, jälfi^ievu. 
Eftersläppa, v. a. f)ellittää. 
Eftersmak, m. jälti=mafu. 
Eftersnoka, v. a. nun§!ia, etfiä. 
Eftersom, konj. foefa, tuin, fen mutaan f uin 

1. mitä. 
Eftersommar, m. tafa=fula, tata=fun?i. 
Efterspana, v. a. tiebuéteCa, funluétefla, f;a= 

eefeäa, etfitedä, ayaa jälestä 1. ^evästä 1. 

tafaa. 
Efterspaning, f. ttebuétu§, ttebuételcminen, 

{)aeéte(n, jä(eétä»ajaminen. 
Efterspaun, n. tafa^^beiwfet, tafa^Mvi. 
p;fterspel, n. jälti-'nal)telmä. 
Efterspörja, v. a. f^fijä ^evään, ti^fäi^tä, tie« 

bnötaa. 



E f t 

Efterst, a. jätin, jäUmmämeit, ^jjcrimmäinen, 
tafimmainen; adv. jälim).Hiuä, iäliinmäffi, 
:|)evtmmätlä, ^jeriminälte. 
' Efterstafva, v. a. talimta jäle§tä 1. :|3eräöfä, 
iälfeen^taamta; e. eden, fanoa peräSfä lua= 
Un, iertoa \mian janoja. 
1 Efterstafning, f. jäUecn^taixiauS. 
i Eftersträfva, v. a :|.n)t)tää, ^l)l}bellä, fofea 
faaba,. ipi)vtiå j.!tn Rievään 1. H)Hn 1. faa^ 
maan,,tatvoittaa, Ijavra^taa, uui\wtaa. 
'. Eftersträfvande, ii. ).n}l)tänuncu, Vl)l)Utö, pi}X- 
fimincn, I;avvaötaminen, I;avvaetnv^, tatuoit^ 
taminen. 

Efterstyng, n. tafa=ttffi, tafa^faumang. 

Efterstå, v. a. )M}t)tää, etfiä, tahjotttaa. 

Eöerstäende, a. tafimmainen, tafana etija 1 
feifoja, lälfeen 1. täöfä fenraaa^a. 

Efterstädniug, f. |ätfeen=fiitt>0U'?. 

Efterstäuk, n. jälfi=riiöfe 1. »roiöfe. 

Efterstöt, m. j|äIfi4néto. 

Eftersvärm, m. jäni':|)arivi. 

Eftersyn, f. (tillsyn) I;oU;ou8, I;oito; ^Jerään 
fatfe, filmättä-^Jitc; (efterdume) cfi=merHi, 
efi4lUra; lemna utan e., f)eittää ^cvään» 
fatfomatta 1. fitmäöä :|jitämättä. 

Eftersäga, v. a. mattia, fanoa |)eräöiä 1. jäi» 
feen 1. jäfeötä, fevtoa. 

Eftersända, v. a. se Efterskicka. 

Eftersätta, v. a. (förfölja) a^aa tafaa, f;ä= 
tl?l)ttää, a|()bi§taa, irainota (=oan); (försum- 
ma) taimin4l)Dbä, jättää tefcmättä; e— sat- 
ta guromål, tefemättä jääneet 1. jää^.n)neet 

tl)i5t. 
Eftersättande, n. taIaa=aJD, ;^ätl)Vtl)§, af;biétvv 

minen; laimin =Ii)ömincn, tefcmättä jättä= 

minen. 
Eftersöka, v. a. f)aeöfeHa, taimilla. 
Eftersökande, n. -ning, f. I;afeminen, t;aeöfe= 

leminen, fjacéfetn, ta^>aituö. 
Eftertal, n. jälfi=maine, iäffi4anfe. 
Eftertanke, f. ajatn^, nitcleUti\n}t^, mictclv^l)S, 

mtetintij; utan e., miettimättä, ajattelematta. 
Eftertid, m. tnktoaifnn^^, jälteiivvö. 
Eftertrakta, v. a. se Eftersträfva. 
Eftertrupp, m. [efu8=jouffo, tafa=jonffo. 
Eftertryck, n. lujuuS, :|.ionniv^te, uunma; med 

e., foSfetcatfa taipalia, hijavti, unnmaUijeg» 

ti, innotta, foiuaSti; (af en Imk) jäUi=)Jaina= 

minen, muta-painanta; (boken sjelf) jälfi= 

painoa, mn{a4Hatni.H^. 
Eftertrycka, v. a. ))ainaa jälleen, jälen=^5ainaa, 

iuavfain painaa. 
Eftertryckare, m. jälfi=painaja. 
Eftertrycklig, a. pontett^a, naivaffa, Inja, iȊ= 

feivä, tnntnioa, anfava. 
Eftertryckligt, adv. ponteiijaäiti, toäfetuäöti, 

ivoimallifesti. 
Eftertryckning, f. jälfi4\tinaminen. 
Efterträda, v. a. tntta fijaan 1. jälfeen, fen= 

vata, periä tvalta 1. ivirfa. 



Ege 



107 



Efterträdande, n. fijaan^tuleminen, fijaan^nlo, 
Seuraaminen, lualtan 1. iinran periminen. 

Efterträdare, m. fijaan4ulija, jälteläinen, feu* 
vaala. 

Eftertrösk, m. jäIfi=puinto, jälfi=puima. 

Eftertänka, v. a. miettiä, mietiöfettä, artoeUa, 
aprifoita (=tfen); (draga sig till minnes) 
muigteUa. 

Eftertänklig, a. se Betänklig. 

Eftertänksam, a. miettiwä, mietteliäö, ajatte» 
leiua, miettiväinen, miefewä. 

Eftertänksamhet, f. miettetiäifi)i)8, miettiwäi» 
\\}\)i, mielen.>i)t)§. 

Eftertänksamt, adv. mietteliäästi, miettiioäi* 
feöti, mieleirtäöti. 

Efterverld, f. jälfinnaailma, jälfei[vi)9, tule- 
nmifuuö, tnlewa aifa. 

Eftervinter, m. tafa=talwi. 

Eftervärk, m. jälfi4'oIotu8, jäffi4ipu. 

Efteråt, adv. jäfeStä^päin, jälteeu^päiu, pe» 
räétä=päin; han kom e., tuli jäleötä 1. jäf-^ 
feen 1. jäfe^fä^päin 1. jäfempänä. 

Ega, f. se Äga. 

Ega, V. n. se Äga. 

Egare, m. se Ägare. 

Egen, a. oma, ominainen; e. nytta, oma (jt)ö- 
tl) 1. i^ljUHi; vara sin e. herre, otta omaöfa 
Uiattaöfanfa; blifva sin e., päästä omaffen* 
fa; mina egna (förmndter), omaifeni; för 
e. räkning, oiuaStafaa; han har ett eget 
sätt att skrifva, f)änettä on ominainen firjoit= 
tamilen tapa; det är honom eget, fe on omi= 
naista laineita; (besynnerlig) omituinen, eriu= 
omainen, eri84ummainen; hafva sitt eget 
hufvud, pitää oma pääniä,otta omituinen mie= 
leltänfä; detta är ett bra eget sätt, tuopa 
on ivaUan erin=omai§ta tapaa; eget nog, 
fnmma fljUä; det vore väl bra eget, fepä 
fnmma olifi! 

Egendom, m. omaifuuS, omaSto, taluara; (gods) 
tila, tilnS, t;oiui, fartano, moifio. 

Egendomlig, a. omituinen, omanlaatuinen, 
ominainen, itfeliiinen. 

Egendomlighet, f. omituifuuS, omiuaifuuS, 0^ 
mau^aatuifunS. 

Egendomsherre, m. fartanon4;erva, 'i)S!'(0\n^^tX'' 
ra, fartanon=]^aItija 1. »ifäntä. 

Egendomsrutt, m. omiötu8=oifenS. 

Egenhandsrätt, m. oman fäbcn oifeuö. 

Egenhet, f. omttuifuuS, omiuaifnuS, erin=o- 
maifnuö, eri4apaifunS, eris4ummaifuu8, it= 
fei}8; det är en e. i finskan, fe on omi- 
tuista 1. ominaista l. omitnifuutta fnomen= 
fielesfä. 

Egenhändig, a. oma4ätincn. 

Egenhändigt, adv. oma4ätifeSti, omatta fäbettä. 

Egenkär, a. itfe=rafaS (4faan), oma»rafaS. 

Egenkärlek, m. itfe^vaftanS, cma-raffauS. 

Egenmyndig, a. oma iraltainen, itfe-maI;taaHt. 

Egenmäktig, a. itfe^ualtaineu, oma-waltaincn. 



108 



E 



Eld 



Egenmäktighet, f. itfe=ftaltaijuuö, oma^ftjat- 
taifuuä. 

Egenmäktigt, adv. itie-lvaftai|e§ti, cma=ivat= 
taifeStt, cmiu Im^inia, oiiiaaa »aaatlania. 

Egennytta, f. ctnan »citcii ^n}l;nti3, u^oiton» 
Ijaiu, iticfh)i)S. 

Egennyttig, a. cman ivcitcn }.n)i)tä>vä, weitcn=^ 
paininen, itietäv. 

Egennyttigt, adv. cinan ivciton ^n)iinnc((ä, o» 
maan :|MtoIeen, oiitatfi iroitolft- 

Egensinne, n. itjc^viiliu)?, itje-4nntai|iui^, itfe» 
mie(iit)t}§. 

Egensinnig, a. ttic4iäiucn, itie=mtclincn, itfe» 
hintainen. 

Egeusinnighet, f. se Egensinne. 

Egenskap, m. emaifuusi, taVmifuuö, (aatuifuuS, 
laatu, )Mto(i; om en jjersons ställniiiy åter- 
ges det såsum: i livad e. är han bär? 
minä mief)enä I)än täällä en? i e. af med- 
lare, iräU=mie^enä, founttajana; hans e. af 
embetsman gör, att . . . toéfa (;än ou nnvfa= 
mie?, niin . . . 

Egentlig, a. »avfuiainen, tcbellincn, eifea, nt= 
men^cmainen, wafituinen. 

Egentligen, adv. oiteaötanfa, ottcammaétanfa, 
oifeanimtten. 

Egentlighet, f. nvivftnaiiuu?, oifeuS. 

Egenvilja, f. itle4^äin)t)l^ itje=niteUll}l)8. 

Egg, m. tevä, terän=iuu; förse med e., tevätä 
(=ään). 

i, v. a.; e. npp, ^Utjttää, liil^Dittaa, fe= 

:^cittaa, ^atic^taa; eggas, i)Itl)ä, 'EtU;ti}ä, Wv- 
IjCtä (4)fcncni, {tthfamu^tna. 

Eggelse, f. \)\i\)t\)i, ful)citu«, t}(tt)ml}§, fti^tlj' 
m^S; (medel) öllttfe, fitfioitut. 

Eggjern, n. tevä=falu. 

Egna, v. a. omittaa, laf^jcittaa, )}t)Bittää; v. 
impers. (minun o. s. v.) lc^^ial. tuUal. :pitää; e. 
sig, v. r., åt något, {om person) antautua 
1. ruiBCta (4eau) jf)!in; (om sak) fo^na, 
fäljbä. 

Ego, se Ägo. 

Egodelar, m. pl. se Ägodelar. 

Egodelning, f. se Agodelning. 

Egoism, m. iticfEt)l)éi, itieffäifl)!)^. 

Égoist,m.ttfefäé ihminen, emvin u^citcn ^pi;täjä. 

Egoistisk, a. itfeffäineu, oma nunttoiuen, c» 
ntan^uolineu. 

Egor, f. pl. se Ägor. 

Egoskilnad, f. se Ägoskilnad. 

Egotnst, m. se Ägotvist. 

Eho, pron. fufa [)l}U\infä, fufa tarjtouia, fufa 
ifänänfä, jos avxitta tuta. 

Ehuru, konj. ll^aitfa, cbtä. 

Ehurudau, pron. minla-laiucn 1. mitä f;l)lräniä. 

Ehuruväl, konj. et)fä, e(}fä fi^IIä, ivaitfa. 

Ehvad, pron. mitä f)i)»äuiä, mifä tat)tonfa, 
mitä ifänänfä, joä iraifta mitä. 

Ehvad, konj. jo^, joto, taiffa; e. du vill eller 
ej, joto 1. joä taf)bDt taitfa et. 



Ehvar, ehvarest, adv. miéfä f)t)lväniä, miefci 

ta^tonfa, miéfä ifänänfä, joS ivaiffa miéfä. 
Ehvars, pron. fcuen fjtiiränfä. 
Ehvart, adv. mit)in 1^ minne fit^aninfä, jo3 

liHiitfa minne. 
Ej, adv. ei; uttryckes vid verber med nega- 
tionsverbet en, et, ei, emme, ette, eiȊt. 
Eja, int. joé^>a! iroi fuin 1. joé! 
Ejder, e — fågel, e — gas, m. (fuligula 7nollis- 

sima) ()aai}ta=telffä, f)af;fa, 'faltaS (4faan). 
Ejderdun, n. f)aat)fan=untuir'a, t)aat)fan=f)ö^^en 

(=neu), faltfaan utu. 
Ek, f. tammi; af e., ek-, tamminen, tammi». 
Eka, v. n. faifua, tajaljtaa, taja[;bella (^teten), 

raifua. 
Ekipage, n. r;civoiS»afnt, ajo=ncuir>ct, ajo4e=> 

feet, l;eioofct ja tvaunnt, fulfimet. 
Ekipera, v. a. pnfea, »aatettaa, panna afnun, 

afuétaa, nmruétaa. 
Ekipering, f. iraatetué, afuétné, pufemné; n^aat= 

teet, pufuin (4mcn), putiue. 
Ekivok, a. epäiU^ttänni, nnljaffa, Iti»atfa. 
Eklektiker, m. efleftitué, Uialifoitftja. 
Eklektisk, a. etleftiuen, »alifoitlinen. 
Ekliptika, f. efli|)tifa, maan=rata, päiiväun-ata. 
Eklog, m. efloga, paimen=runc. 
Eklund, m. tammiétc, tammiffe. 
Eko, n. taifn, faje, taifuna, raifu. 
Eikollon, n. tammen=teil)0. 
Ekonom, m. taIoubcn4;oitaja. 
Ekonomi, f. ta(onö4;oito, taIoubeu4)oito. 
Ekonomisk, a. taIoué4)cibclIiueu, talonbellt' 

nen, taloug^^it-on: fää>?tcliäé, ivifu. 
Ekonomiskt, adv. fääétdiääeti, nnfuéti, fääé= 

täen, fäästä^äéti. 
Ekorre, m. ovaiva; flygande e., fiij>i=oratoa. 
Ekoxe, m. (lucanus cerous) tamntinfaincn, 

tammi4;ärfä. 
Ekra, f. imoIa4uu, toärttinä, tel)vä=tvavfu 
Ekskog, m. se Eklund. 
Ekstas, m. tenn, Iialtiot, tanlibuö; vara 1 e., 

oUa [)aItioiéfa 1. (onnöfa. 
Ekstock, m. tamminen l;irfi (n-en) 1. :pölffu; 

(farkost) ruul)i. 
Ekträd, n. tammi4mn. 
Ekvirke, n. tammi=aineet, tammi4mut. 
Ekumenisk, a. fofo fviéti4unuaUincu, Dieiuen. 
Elak, a. ilfeä, l^äijl), Val)a, f-mbau-cltincn, pa» 

f)an=tapainen; (om smak) ipaba, pilaautnuut. 
Elakartad, a. :))af)an4aatuineu, pal;au4uon= 

toinen. 
Elakhet, f. ilfeité, Vabuué, f)äiji}Vé, pd)att' 

elfifi)l)é, pal)au=ta}>aiiuué. 
lilakt, adv. pabaéti, tltcäoti. 
Elasticitet, f. jonötaiwuué, fimmoifuué, fim= 

pe^é, jäntel;8. 
Elastisk, a. jouétaira, timpeä, fimmoaira, tim» 

moinen, jänteä, ;)onteiva, niemjtäinen. 
Eld, ni. tufi, nmlfea, pann; sia e., iéfeä tnU 

ta; sätta, sticka e. pa ngt, panna, piétää 

j.tin tuleen, fijtljttää tuken; taga e., ftjttijä 



Eld 



Eie 



109 



tuleen; elden är lus, tpalfea on tvti 1. toaU 
laitaan; göra e., tef)bä tuti 1. toalfea; laga 
om elden, fol^entaa Jvialfeata; sätta på elden. 
:|3anna tulelle ; (skott) tult, ammunta, am^Ht= 
minen; (fiy.) tuli, panu; kärlekens e., rat= 
fauben tuli, lemmen lieHi; han har myc- 
ken e. i sina rörelser, ^n OU f)t)toin nnl= 
paS 1. ftilfag 1. f)il)jeä 1. elätoä liifuunoié^ 
jaan; poetisk e., runouben into 1. lietti. 

Elda, T. a. lämmittää, ^anna. lämmitä; v. n. 
lämmitä (=:t3iän); (um eldstål) tnlestaa, an= 
taa fäfeniä; rummet , ugnen eldar, l^ucne, 
uuni läm^3iää. 

Eldaktig, a. tnlimainen, tulen^muotoinen. 

Eldande, n. -ning, f. lämmitt)S. 

Eldblick, m. ^lalatoa 1. tuliueu ftlmä^S. 

Eldbrand, m. fetäle. 

Eldbrasa, f. se Brasa. 

Elddon, n. fulutfet. 

Elddrake, m. tuli^nuott. 

Elddyrkan, f. tulen=^atoetn«. 

Elddyrkare, m. tuleu^iumaloitfija, tulen=^al= 
Irelija. 

Eldfarlig, a. tnleu^avla. 

Eldfast, a. tulen^feötäwä, tuleöfa ^^alamatcn. 

Eldfasthet, f. tuleu=leötäivl)t)s!, tuleéfa pala-- 
mattomuut^. 

Eldfri, a. tuleu=ottamatcn, ftjttijmäti^n. 

Eldfäng, n. f^ttö. 

Eldfängd, a. tulen=ottatöa, ft;tt^n)ä, t^d^ipo 
ftjttvmään, f^e^^ogti fijtt^wä; (fig.) M)iDu 
fa, innötas, fiiljfeä. 

Eldfängd het, f. tulen^ottaicaifuuS, fljttljnjäifl^VS; 
lii^foifunéi, innottuué. 

Eldfärg, m. tuleu^faruja. 

Eldfärgad, a. tulen^farivaineu, tuli»^unaiuen. 

Eldgaffel, m. l)iili4;aufo, ^iili^ola, t)itli=tou!= 
tu, fof)ennué4'>uu. 

Eldgap, n. tuli^ultfn; (fig.) tuli=_))utfi. 

Eldgevär, n. tuti4^t)éftj, tu(i=ttlt)äärt. 

Eldglöd, m. se Glöd. 

Eldgnista, f. fäeu (=teuen), fäfene (=eeu), tult= 
fi^^enä. 

Eldhjul, n. (f,ijri'.) tuaö4^l)örä. 

Eldhärdig, a. tulcn fei?tän\i. 

Eldig, a. tulinen, ^.mnuinen, ^^alau?a, eläwä, 
fiil;feä, inuotaö; e— a ögon, ^alaiwat fit^ 
Jnät; e — gt sinne, {>el)fun»a 1. eläu^^ä 1. M)-- 
feä mieli; e— gt tal, tulinen 1. iuuofaS 
ifiulje; e — t vin, tulinen unina; blifva e., 
tuliétna, tulifunttua, tiibtamuc-tua. 

Eldighet, f. tulifuui^, fiil^teijsj. 

Eldigt, adv. tulifeäti, ^jaUiiuaöti , eläiuästi, 
tiil;feä§ti, iuuotfaaéti. 

Eldkol, n. l)iilt, tulinen IfnVi. 

Eldkula, f. tnli^aöo, tuli=nuolt. 

Eldmeteor, m. tuli4lmiö. 

Eldmärke, n. tuleu-mevtfi, tulen4uoma. 

Eldmätare, m. tuleu^mittavi. 

Eldmörja, f. ^"loro, fäeS, fätö. 

Eldning, f. lämmittäminen, lämnut^ö. 



Eldorado, n. elborabo, tettamola, onnela, tuU 

tala, ennen'tntt»at. 
Eldpadda, f. (råna bombinaj fort)i4ammaffo. 
Eldpelare, m. tuli4iatfa§. 
Eldprof, n. tulella tcetuö, tuli=foetuS, tnli^loala. 
Eldraka, f. ^iili^entfn 1. »fola. 
Eldredskap, n. tulen=tol)ennin (»timen). 
Eldregn, n. tuli=fabe. 
Eldrum, n. lämmin (s^^imän) ^uone. 
Eldröd, a. tulipunainen. 
Eldrör, n. tuli^tonui, tnli^ii^^JU. 
Eldsken, n. iualfean U^alo 1. ^atSte. 
Eldskyffel, m. l)iili=faut)a, l^iilnötin (nmen). 
Eldskärm, m. tulen=njar|oétin. 
Eldsljus, n. ftjnttilä^nnilfea. 
Eldslåga, f. se Låga. 
Eldsläckning, f. tulen^ammutuS. 
Eldsläckningsredskap, n.fammutU6=falut, fam* 

mutn8»neul»ot, fammnttimet. 
Eldsläckningsämne, n. tuleu^fammufe, tuleu= 

fammutuöaine. 
Eldsprutande, a. tulta^uttiuttaivo, tulta^fuit» 

\mtva, tulta=i^i3ficȊ; e. berg, tnli^tvuort. 
Eldsprutning, f. tuleu^luitfutug, tulen=f^öf[^. 
Eldstad, m. tulen^fija, tnlen^ejä, l;iiluå, Uefi 

(=ben), tatfa, uuni, tiuaö (=faan). 
Eldstod, m. tuli4''atfa8 {=^aaii). 
Eldstrimma, f. tuli-tieli, tuli^jiuotca. 
Eldstål, n. tuli=rauta. 
Eldsvåda, f. tuli4alo, icalfeau^tiaara. 
Eldteeken, n. tuli^jalou^mevfti, tulipaIon=il= 

moituö; (tecken med eld) tuli-merfti. 
Eldtyg, n. tulntjet, tuli-neuuiot. 
Eldtang, f. fi^fet, l)iili4n[)bet. 
Elefant, m. elel;ivantti, eiepl;autti, uovfu. 
Elefantlik, a. elel;UHtutin=faltaiuen 1. =fofoinen. 
Elefantförare, m. elet;twantin4ulettaja. 
Elefaiitsnabel, m. eletjttjautin^ärfä. 
Elegans, f. )^önätt't)l)8 , foreuS, fien>^>jS, fo= 

mune; med e., ^löiiätäéti, foveaöti, fomea§tt. 
Elegant, a. ^pönäftä, lorea, fieioä, f oma. 
Elegi, f. elegia, l;uolin-nno. 
Elegisk, a. eleginen, ^uoli=rnnoItinen. 
Elektor, m. iualinuieS, nxalitfija. 
Elektoralfår, n. n>alio4ammaS. 
Elektricitet, f. jäl;to, jäl)to=tt.ioima. 
Elektricitetsmaskin, m. ]äl;tij=tcue. 
Elektrisera, v. a. eleftri^tää, läl)töl)ttää. 
Elektrisk, a. fä[;tinneu, läl>föaiuen; blifva e., 

fäl)foi)tl)ä, tulla fäljtöifetfi. 
Elektiodyuamik, f. eleftvo-bvuamifa, \'åi)Vö^ 

liife-o^.4n. 
Elektrofor, m. elettro^^ljori, fät;tl3n=fl}nni;tin. 
Elektrokemisk, a. fä|)töi8=temiallinen. 
Elektromagnetisk, a. fäl)fi5i8=maniettinen. 
Elektromagnetism, m. fäl)tö=maniettifuné. 
Elektrometer, m. fät;fö=mittari, 
Elektronegativ, a. (kem.) n)aStaiS=fäl)föincn. 
Elektropositiv, a. (kem.) mt)i5täiS4ä^töinen. 
Elektrostatik, f. eleftro=ftatita, fä^tötafan=o^^i. 
Element, n. elementti, altu-aine, ale (alteeu); 



110 



Ele 



Eme 



(i vetenskap) ak, pl. dtcif, (fiy-) mtett-tljiJ ; 
jagt är hans e., mit\'åih)å on I;änen mieti- 
tljötänfä. 

Elementar, a. (t sammansättn.) alfeeUinen, 
alfeié=. 

Elementarskola, f. aIfeig=fouIu. 

Elev, c. o|)ptIainen. 

Elevation, f. fovoituS, forouta, tjteniUjä; ele- 
vationsvinkel, f orcnta=niu1ta, i)Ieunl)8=f ulma. 

Elf, f. jo!i, fi)mi (=en). 

Elfbläst, m. maal)iSto. 

Elfdans, m. feijuiS^tanSfl. 

Elfenben, n. elef)tt)anttn4uit, norfuu-hiu. 

Elfgräs, n. (sesteria) Iu|3iffa. 

Elfgång, m. fulotfc. 

Elfte, num. ord. l}f;be3=toi6ta. 

Elfva, num. card. l)f[t=tDi§ta. 

Elfva, f. feijuinen, feijutaincn, feijo. 

Elfvahörning, m. ^tfitct^ta-fulmio. 

Elfving, m. (cynosurus) fufa=^ää. 

Elg, m. (cerms alces) i)ixm, f)irt»o. 

Elggräs, n. (spirea ulmaria) ntefl^angerllio, 
angevtoo. 

Elghud, m. l)iviDen=taIja. 

Elgko, f. teicana. 

Elgmyra, f. (ranunculus lingua) jofi4einiffa. 

Elgoxe, m. teiva. 

Elidera, v. a. ((jram.) fatoilttaa. 

Eliminera, v. a. (alg.) farfoittaa, ^^oiffeuttaa. 

Elite, m. toaliffc. 

Elixir, n. (fann.) anina^lifo. 

Eljest, adv. se Annars. 

Eller, konj. elt, eliffä, taiffa, ta{;i; antingen 
— eller, jofo — eli, jcfo 1. taiffa — taiffa; 
hvarken — eller, ei — eifä; eller ock, 
taiffa . . . fin; (i frågesatser) om (huruv-ida) — 
eller, =fö (fij) — iDai 1. taiffa 1. ivai ...fo; jag 
vet icke om det gagnar eller skadar, eu 
tiebä cnfo l)t}i5bi}ffi wai toal^ingoffi; går el- 
ler står han? fäi)fi5 I;än, luai feifco 1. fci» 
foofo ? 

Ellips, m. eli^jfi, irculio, ^ntfu=:}3l}övä; (gram.) 
tlip\i, ^iDtö=jättö, faiian=l;eitto. 

EUiptisk, a. eli^-^finen, :|)itfän4>öi3reä, )3itfulat= 
nen, ^^itfän=^^mai^en, »eulofaé; (gram.) dip- 
finen, fana4)eittoinen. 

Eludera, v. a. tiertää, fatoalluttaa; e. lagen, 
fievtää lafia. 

Elysé, m. eh)ieio, onnela, tcitamcla. 

Elyseisk, a. eli^feicn, cnnclan. 

Elände, n. fnrjnus, hjil;eUäiit)i)3, furjaUifnnS, 
fatahtug, furtenä. 

Eländig, a. furja, tt)i^etiäinen, fnrjallinen, 
fatala, fuvfea. 

Eländigt, adv. fnrjaöti, h.nl)eliäiieött, fatalaSti. 

Emalj, m. cmaili, raubuS, lafituS; (jjd tänder) 
Vanta4uu. 

Emalj era, v. a. cmailittaa, (afittaa. 

Emaljering, f. emailituS, tafitnö. 

Emaljör, m. lafittaja, emailija. 



Emanation, f. uffoneminen; (dugmat.) uloé* 

farminen. 
Emanationslära, f. uloefät^mié-O^Vi 1- =u8fo. 
Emanationssystem, f. ulD§fäl)mie=iärcötö. 
Emancipation, f. loa^^anttaminen, ixia^aaffi te== 

fo 1. :|^ääötö, ^päästäminen. 
Emancipera, v. a. n)a).Hnittaa, :^ääötää. 
Embar, n. se Ambar. 
ICmbargo, m. ^^nutanto, (ailran=rl)öStö, laiivan- 

^)ibäti)s!. 
Embarkera, v. a. ^.^anna laitiHtan; v. n. men= 

nä taitoaan. 
Embellera, v. n. faunistna, fomcntua. 
Embete, n. tinrfa, ammatti. 
Embetsbehörighet, f. ivirfa-oifeuä. 
Embetsbiträde, n. hjiian-a^utainen. 
Embetsbref, n. tr»irfa4'irje. 
Embetsbroder, m. nnrfa^iueti Hcn), icivfa^ 

fnm)^^^aIi, ir>irfa=ton'evi. 
Embetsdrägt, c. ixnvfa=)3nfn. 
Embetsed, m. tinrfa^Ujata. 
Embetsförrättning, f. Unran=tDimitu8. 
Embetsgöromäl, n. tutvfa=toimi, tuitfa^aSfare.. 
Embetsifver, m. se Embetsnit. 
Embetsläda, f. ammatti4ätfi5. 
Embetsman, m. n.nrfa»mie§. 
Embetsmannabana, f. tt>irfa4ie. 
Embetsmannacorps, m. Ivnrfa=mief)iöti5. 
Embetsmannavälde, n. JinvfamieS-Juatta, tuiV' 

fa=n.^alta. 
Embetsmyndigiiet, f. U)ivfa4unta; tt>tvfa=ivoi' 

ma, unrfa-avivo. 
Embetsmål, n. anvfa^juttu, anrfa»afia. 
Embetsnit, n. toirfa=nutteruu8, tinvfannto. 
Embetspligt, m. iwirfaslveta^cUifunö. 
Embetsresa, f. n.nrfa»matfa. 
Embetsrum, n. njiifa4}U0ne. 
Embetsrätt, m. ammatti oifenöto. 
Embetssigill, n. Hnrfa-finettt. 
Embetsskrifvelse, f. Unifativjelmä. 
Embetstid, m. UMvtamifa. 
Embetstitel, m. lvivfa4'ötli 1. =nimi. 
Embetsverk, n. nnvtafnnta, nnwasto. 
Embetsärende, n. toiran=afia. 
Emblem, n. tnnnuö-täl;ti, mcvffi. 
Embryo, n. atfio. 
Emedan, konj. foöfa, fnin, fnn. 
Emellan, prep. IväliUä, iräliUä, l»ätitfe, Wä.' 

tisfä, Uniliötä, »ätiljin, iwälitje, feéfen; (midt 

e.) fcöfeUä, feétesjä, fedfeUe, feöfettä; det 

är skillnad e. honom och mig, minnu ja 

f}änen unitiltä en ercituéta; e. länder och 

folk, maiben ja tanjain ivätittä 1. feéfen; 

sitta e., tétua toätiSjä 1. teéfetlä; sius-e., 

feSfenänfä, liHililläniä; oss e., teöfenämme, 

meibän feöfen; vänner e., tjétäwäin festen; 

e. fyra ögon, falsben feéfen; fä, gifva e. 

(mellangift), faaba, antaa irätiä; varande e., 

liHiIinen, feöfeincn. 
Emellanåt, adv. uiätistä, ivätimmiten, toifin a= 

join, toifinanfa, aifa4oma!Ctta. 



Em e 



En 



Emellertid, adv. fiöä aitaa, fittä afaUa, ftflä 
tt)äliffä, ftKotn; konj. (likml) fitttenfin. 

Emeritus, m. emeritii?, tät}fi4ialit»eluinen. 

Emigrant, m. ftirtolainen, uIo§-tt)aeItaja. 

Emigration, f. uIo§=tt>aeIIu§, u(o6=fitVtO. 

Eminens, f. IjIetot^ijS. 

Emissarie, m. Irafoja, ttebuStaja. 

Emot, prep. »»aötaan, n^aStaSfa, icaStcn, >va6= 
toin, !of)ti, !Df)ben, !o()taan, ^säin, ebeStä, 
näfjben, fubteen; resa e. ett ställe, matfa= 
ta jf;ftn ^taxn, j.tfin fof)ben 1. fof)ti; gå e. 
vinden, strömmen, mennä tuaSten tuulta, 
tcivtaa, tuulta, juirtaa waStaau, toaSta^tuu» 
leen, lvasta=unrtaan; vinden är e., tuuli on 
tt)aStaan 1. »aStatnen; stören står e. väg- 
gen, fei»äö fetfoo fetuää n^aeten 1. feinuf= 
fetla; han går e. dig, l)än tät) finna fof)ben 
1. fo{)ti, finuun ^am, n?a§taafi; e. hvarau- 
dra, toinen toi§tan[a Iraltaan, traéitaffain, 
tva?tatu§ten, luagtafiuttain; e. min vilja, 
tt>agten taistoani, taistoani »ahtaan; det var 
e. ali förväntan^ fe oli hallan obottama= 
tonta, njagtoin faitfea obotnöta; om det 
icke är dig e., jos ei fe ole finua n^astoin; 
läkemedel e. sjukdom, lääfe tantta hjaö» 
taan, taubin lääfe; vara belägen midt e. 
berget, otta iiuioren ii?a§ta§fa 1. n''aSta=f>ää= 
tä; e. morgonen, aamu4ntotena, aamu4n:o= 
leen; e. slutet af året, ivuobeu to).ntIta, (o|)= 
^nt^ntoletta lt)U0tta, lo^^nHa il^UDtta; din vän- 
skap e. mig, t)c!täi»i)l)tefi minua fof;taan; 
intet e. honom, tt)l)iä f)äntä traötaan 1. I;ä= 
neen näl)ben 1. fiäntä ful)teen 1. Itänen \\i\)-' 
teenfa; gifva ngt e. ngt, antaa j.fin jötfin; 
ntbyta ngt e. ngt, iraifjettaa j.fin jf^nfin; 
köpa e. en liten summa, oötaa toäl^ällä ra= 
\}aiia\ e. pant, f?anttia Ivaltaan, ^^antin c= 
bestä, |)antigta, ^jantilla; utlåna e. sedel, 
lainata listaa )i5a8taan. 

Emotstå, v. a. se Motstå. 

Emottaga, v. a. ottaa n^aStaan, ottaa, faaba; 
e. en butelj, ottaa :t)nteU roaetaan; e. (få) 
ett bref, faaba firje; e. beröm, faaba fii= 
to8 1. fiitogta 1. fiitoffia; spegeln emottager 
bilden, f^eili ottaa fulcan; (uppsamla) f of o» 
Utua (jf;fin j.fin); en sa emottager alit 
regnvatten ifrån taket, forixtoon f of ontuu 
latffi fabe=njefi fatolta. 

Emottagande, n. n)agtaan=otto, faamiucn. 

Emottaglig, a Jt»agtaan=ottoinen, icaStaan ot= 
tottja, otto=fvft)inen; e. för alla slags in- 
tryck, faifftnaifia liifutuffia »ra«taan=otta= 
tca, I)eCä=tuntotnen. 

Empjri, f. f;a»aiuto, fotemnS=tteto, fofemuS. 

Empirisk, a. (;aiBatunoIlinen, fotemn8=tiebofli- 
^ neu, fofeellinen, fofeen=mnfainen. 

Emploj, m. ammatti, Jt>irfa, ^aiffa. 

Emulsin, n. (kem.) emulft, ttsatfo. 

Emulsion, f. (fann.) emulfio, matboSte. 

En, f. (juniperus) fataja, fatai»a. 

En, artik. erää (niän), muuan (=taman); ('««- 



gon) jofu, muutama; han är en Cato, l^ätt 

on Äato; lemnas oftast oöf ver satt. 

En, num. eard. l)ffi; en af sönerna, l)ffi :t3Di= 
fia 1. fJOJieta; en ooh annan, l)fft ja toinen, 
muutamat, jofn; en— en annan, toinen — 
toinen; en tycker om modren, en annan 
om dottren, toinen fjitää äitigtä, toinen t^t= 
tävegtä; (enahanda) tjl\x, l)f)tä; af ett inne- 
håll, l^l^tä fifältöä; en och samma, fama, 
famanen; en och en, ijffittäin, l)!fitellen; e. 
här e. där, t)fft fiellä, toinen täältä; i ett 
för allt, ferragfanfa faifeöta; i ett, allt för 
ett, l)f;tenänfä; ett. tu, tre (plötsligt), ^!8' 
faffi; (den) fe; för en som önskar, fiÖe J0= 
fa tahtoo. 

En, adv. (ungefär) noin; en hundra år, notn 
fata ipuotta. 

Enahanda, a. t)l()ben4oinen, t){)tä4ätnen, ^t)= 
ben=muotoinen, V^ben4altaincn; af e. be- 
skaffenhet, t)f)tä Kaatua, faman^aatuinen. 

Enarmig, a. (fys.) I)ffi4vavtinen. 

Enbet, n.; i e., l}l;beliä f)eU30feKa. 

Enbetsvagn, m. t)ffi=a^etoifet 1. i)I;ben l^eföoi» 
fen n.^ebettätoät irannut. 

Enbladig, a. ijffi=kf)tinen. 

Enblommig, a. t)ffi=futfaineu. 

Enbuske, m. fataja^enfaö {'aaw), fataja^ef^fo. 

Enbälling, m. fsietttö, :i)ietturi. 

Enbär, n. fatajan^marja. 

Encyklopedi, f. enfi)flofJebia, tietciStij; faifft= 

ml 

Encyklopedisk, a. enfijflot^cbiuen, faiffi=o^nt= 
linen, tietei§töttinen. 

Encyklopedist, m. enf^flof.^ebi6ta, tieteiötö- 
uieffa. 

Endast, adv. ainoaSti, aiuoaStanfa, tvåan; konj. 
jos ivaan, fun txiaan, funl;an, joéif)an. 

Ende, a, ainoa, aiuofaineu, ainoinen. 

Endels, adv. fjuolittain. 

Endera, pron. jompi=fumf)i; (antingen) jofo, 
taiffa; e. ni eller jag, t^liffa 1. jofo te tai!= 
fa minä. 

Endossat, m. fe joöe iccffeli fiirretään, [tir= 
ron=ottaja. 

Endossement, n. (om vexel) felfä^iivto, fiirto. 

Endossent, m. fttrtäjä 1. m^jä. 

Endossera, v. a. (en vexel) fiirtää. 

Endrägt, f. fo^u, foUnuto, fnofio. 

Endrägtig, a. fotttinnoUtuen, l;i)Unin=fcf.ntinen, 
fo^uinen. 

Endrägtighet, f. se Endrägt. 

Endrägtigt, adv. fott)innoIli|e6ti, fon.nnno§fa, 
fnjlDän^foi^uifeöti, foivuöfa. 

Ene,m.Ena,m.,f.o.n.; den e. —den andre, an- 
dra, toinen— toinen, l)ffi— toinen; den ene ef- 
ter den andra, toinen toifeu perään 1. !pi' 
räsfä 1. :jjerä§tä, i)ffi toifenfa fseväöfä; det 
ena med det andra, totueu fuin toinenfin, 
toista fnin toistafiu. 

Energi, f. ivoimuuS, luoimaffuuö, nawaffuuS, 
^jontenmuS. 



112 



En( 



Ens 



Energisk, a. tvoima!a§, ^ontch>a, natfaffa. 
Enervera, v. a. ipohinittaa ; e — s, tt?ot^ma, f)et= 

!cta (^ffonen), f;ctfctä (--tfenen). 
Enfald, f. ^ffin=fevtatinu§, t?))ert}^«, t^^jevä» 

tnicltft)t)§. 
Enfaldig, a. t^tfin»! ertatneix , tX)ptx'ä, tp^erä» 

mielinen. 
Enfaldighet, f. se Enfald. 
Enformig, a. »jffi^muototncn, ^f fi^jionotnen , 

t)tft=tcitfetnen. 
Enformighet, f. t)fft=muetoifuu8, ^!ft=|onotfuuö, 

Vffi=toi!foifuu8. 
Enfärgad, a. i)fri=!arh>ainen, t}fft ivävincn. 
Enfödd, a. ainofatnen. 
Engagera, v. a. ottaa i. fitoa Unrfaan 1. paU 

^■»elutjeen; e. sig, fitcuta 1. Iu}.mutua j|f)fin. 
Engel, m. cnfelt. 
Engelsk, a. englannin, encjtantilainen; e — a 

sjukan, tuunnift, riifi. 
Engelska, f. (qvinna) englannitar; (språket) 

cngeléfa, englannin fieli. 
Engelsman, m. englantilainen. 
Engifte, n. ^f'fi=an.noiinnö. 
Engiaansigte, n. enfclin UiWit 1. muoto. 
Englagestalt, m. entclin=mucto, enfeItn4)a^mo. 
Englagod, a. enfelin=ln)tuä. 
Englahufvud, u. entelin4Hiä. 
Englalif, n. enfelin elc, enfelin^clo. 
Englalik, a. cnfelin tällainen, enfelin4aincn. 
England, n. gnglanti, ^Britannia. 
Englaren, a. enteltn4''Uf)baS. 
Englaröst, f. enfelin-äänt. 
Englasjäl, f- entelin^tnteli. 
Englaskara, f. enfelein-:|^arn^i. 
Englaskön, a. entclin-!aimtö 1. =ibana. 
Englaört, f. (angelica)^ favl;un4ntt!t. 
Englasyn, f. enfetin^näft), enteli^nättt. 
Enhandel, m. iifftn fanppa, ert8=tau))^a. 
Enhet, f. l}l)töncn, vttencn, tiffe^S; Guds e., 

Smnalait' i)tiei)ö 1. l}l;ti5tivi)8; e. i åsigter, 

mielten l)t)tm}ö 1. tofite^ö 1. l}f)tä4^itän^äi)inKS 

Vf)'i-micli|m)8; statens e., nviUai^tini Vl'tl)V'^^ 

i. iibtöiii)i)ji; (estet.) i}[)teen> jopu , vi/tevö; 

(filos.) ijtfiij, i)l)tii5. 
Enhofvad, a. ^tfi=faUMoinen. 
Enhvar, pron. jofainen, itie=fufin, hifin. 
Enhällig, a. l}ffi=miclinen. 
Enhällighet, f. l)fft=mielijl)i)§; se Endrägt. 
Enhälligt, adv. l)ffi-nucliic?ti. 
Enhändt, a., fäl"i4Mic(i, tiffitätinen. 
Enhörning, m. t^tfi favnnaincn. 
Enig, a. ^ffi^miclinen, i}litä4ntän\i, fo^juifa, 

ntfi^nnmaincn, l)btä; de äro e— a både i 

täiike.«ätt, bi'slut oeh handling, ()C Ovat 

t}btä mieltä, tunmaa ja tetea, mielenfä, tnu- 

mania ja tefonfa owat tilitä. 
Enighet, f. ntfi=mielii>i)8, vbtä4Mtäu^äijm,^J, 

fojin, fDpuiiuns. 
Enigt, adv. fopuifaött, t^btä4ntäu\ii^ti, |onmS= 

fa, jcn?utla. 
Enka, f. leöfi, (eSfi-tiiaimc. 



Enkannerlig, se Synnerlig. 
Enkannerligen, adv. se Synnerligen. 
Enkaustisk, a.; e. målning, ^loIttO^maalaitS, 

Enkedrottning, f. Ie8fi=funingatar (=ttaren), 
Ie8ft»rcnnin!t, funinfaan4e§ft. 

Enkefru, f. leöfin-cnwa. 

Eukekassa, f. le§!ein=rabaeto 1. «laSfa; Civil- 
statens enke- och pupillkassa, finnilitun» 
nan leöfi ja cv:po=taSia. 

Enkel, a. ^tftn4ertainen, t}!finäinen, fctoä, 
mnttaton; e. maskin, t}tfin=tcrtainen mafii» 
na; e — t bräde, l)ti'i=niavaincn lanta; e — t 
medel, mutfaton I. felwä teino; e. drägt, 
i)f[in={crtainen \>nhv, enkla seder, n!fin=!cv= 
taifet tankat; en e. och okonstlad menni- 
ska, fuora ja tee?tentelemäti5n tbminen; e. 
teori, nffi4iobjainen L44''i; e. rot, t)fft4e» 
räinen juuri; e— t blad, »ffi^nnaraineu Iel}= 
ti ; e. stam, l^bteuäineu »arfifto; e. blomma, 
Vtftnäinen 1. tifft » tertainen fuffa; e. sats, 
:^aljag 1. :pclnMton lanfe. 

Enkelhet, f. i)tfin4ertaiiuu?, fefnn}t>§, mutfat» 
tomuu?, fnoruuö. 

Enkelt, adv. t)ffin4ertaiiei^ti, mutfattomaSti, 
fuevaan; saken är h<3lt enkelt den, afta 
en niaau ^ntljaagtanfa 1. fuovaötanfa 1. ai-- 
ncaötaufa fe 1. fitä. 

Enke- och pupillkassa, f. feéti= ja crVio=^fa§fa. 

Enkestånd, n. leöfetjö. ' 

Enkesäte, n. le^ifen^tita, Icéfe:i4n-iifta. 

Enkennderhåll, n. Ie>?!'i--eläte. 

Enkeår, n. Iei^tcu=nntcft (=ben). 

Enklang, m. bfftniänifl}V8. 

Enklek, m. leSfififlä olo, lejifen-juoffu. 

Enkling, m. Ie8fi=mteS, lei^ti. 

Enklingsstånd, n. le^Sfcii?. 

Enklitisk, a.; e. ord, liittn=fananeu. 

Enkom, adv. Jiiafeti, juuvi, »arta^ra^teu, e» 
rittäiu, aftaumlfaeu, nimcn=ontaan. 

Enkunig, a. (bot.) i)tfi neun^eiueu. 

Enlevera, v. a. :f>Diö=nH^ötää. 

Enlig, a. mufatucn, i)btä4Mtäniä, bbbeu-mu-^ 
faineu. 

Enlighet, f. mufaifunS, i}btä4ntäniäifvn,K?, iib^ 
ben-uiufatfuuS. 

Enligt, adv. mufaau, jälfeeu; e. lagen, laiu 
mufaan 1. jälfeen; e. omständigheterna, a» 
fiau=l)aavaiu mutaan. 

Enmänning, m. «ffibeteiucu. 

Enorm, a. juunuatcn, funimatou, fumniatto» 
man fnurt. 

Enparig, a. l}tfi4\artneu. 

Enqvinnad, a. (bot.) »Ei^ etninen. 

Enradig, a. (bot.) nffi puolinen, liffi vinnueu, 
l}tfi=tel)äiueu. 

Enrolera, v. a. cttaa fcta--miebefri. 

Enrum, n. evt4nicne; i e., tabben fcx^feu. 

Enrummig.a.(6ot i)tft4oferoinen,titfi4'eräiueu, 

Enrådande, a. ^tfin^waltainen. 

Ens, adv. ebeé; återgi/fes i fvrenmg med 



Ens 



E on 



113 



icke vanligast utan ebeö med suffixet 
'taaxi, =!ään, som vidhänges det förnekade 
ordet; dock nyttjas äfven cbeS och =facin 
ebeö; t. ex. icke e. vatten erhöll han, et 
tuettäfääit 1. ei ebe§ u>että 1. hjcttäfään faa= 
nut; med ens, ferrallaau, ferragfaan, l)i)tä= 
l)aatoaa. 

Ensak, f. oma afia, t}ffm=omatnen afia; kro- 
nans e., fntunutte l)!fiuäufä. 

Ensaksböter, f. pl. cfatoit laffOjtjffinomatSsfrfi^t. 

Ensam, a. tjffuiäiiten, vlfittämen, t)fftnen, ijh 
fin; vara e., oUa l}fftn 1. ijtftnänfä; han är 
e. arfviuge, ^n Dii ijtfin 1. ainoa :pertllincn. 

Ensamhet, "f. ljfftnäilVt)S, t}ffin=oto. 

Ense, a. ^ffi^mielincn, fo).nnut, fo^jutfa; blif- 
va e., fo^ta, fuoStita; vara e., olta V^tä 
mieltä 1. vfjbegtä mieleltä. 

Ensides, adv. eriKänfä, eriffenfä. 

Ensidig, a. t)ffi=:>)uoliuen, t)!fi=^3intainen, ^f)= 
täätlinen, ijfibäi^^ÄiiKn. 

Ensidighet, f.' t)ffi4ntoIinm?, ljf)tääIIilt}t)S. 

Ensidigt, adv. t)fl■i4^uoltfcöti. 

Ensitsig, a. ^tfi4ötuimincn, l)I;benn8tuttatiHi. 

Enskifta, v. a. (landtmät.) jafaa crinäiftiti ofiin. 

Enskifte, n. erittäi8=jafi5- 

Enskilt, a. ^ffitvineit, erifoinen; för min e — a 
del, erittäin minnn ^.^uolestani, mitä minnun 
erittäin 1. tjffin tnlee; e— a ord, ^ffitt}ifetl. 
^ffittäifet fanat; e. skriftermål, fata=ri).^)ji. 

Enskilt, adv. i)ffiti)ifcöti, i)f[inänfä, erittäin, 
erinänfä. 

Enskylla sig, v. r. se Undskylla sig. 

Enslig, a. i)ffmäincn, evaffoinen, fi^rjättinen; 
e — t ställe, i^ffinäinen :paiffa, evaflo; e — t 
lif, eraHoinen 1. t}lfinäinen elämä. 

Enslighet, f. t){finäifl)l)S, evaffoifnuS. 

Ensligt, adv. l}ffinänfä, itfeffenfa. 

Enspänd, a. t)f)ben I;ctooifen (rattaat). 

Enspännare, m. (vagn) l}£fi=aietoifet rattaat, 
^l)ben t^etfoifen rattaat, l)ffi8=toaunut; (ku- 
rir) firjian4ennättäjä, titoalteri. 

Enstafvig, a. t)f'li=tauniincn. 

Enstaka, a. t^ffinäinen, Ijfftttäinen; e. hem- 
man, l^ffinäinen talo; e. platser, exempel, 
l}!fittäi|et )>aitat, efi-merfit; e., adv. t}ffi= 
nänfä, itieffenfä, eriQänfä. 

Enstämmig, a. i)!it=ääninen, t)f)ben4anfettatoa; 
t}tl'i-mielincn, foit)eltinr»a. 

Enstämmighet, f. se Ufverensstämmighet. 

Enständig, a. fiit;feä, f)arra6, tcafaa, jväfl)mä= 
tön, )3ääIIe4ntättjä, f;eittämätön, l^eCittämä- 
tiin, )3ää8tämätön; (i böner) anetiaö, f)arva3. 

Enständighet, f. fiit)feije, tcäftjmättiJm^ljS, f)eit= 
tämättijm^t}§, f)artan§. 

Enstöding, Enstöring, m. l)ffin=oIiia, ^Iffin= 
eläjiä, erifäS, eraffoTainen, il;mifiä )3afene»rta, 
^!fi»tDi{foinen, jörö. 

Ensädesbruk, n. faman^ittiljeUjS, ljffij[afoiS=n)iI= 
ieli)§. 

Ensaljare, m. ijfftn=mt;öjä, ^!fin4"au).ntfiia. 

Ensäljning, f. se Enhandel. 
Svenskt- Finskt Lexikon. 



Ental, n. tjffiffö, .l)!fi4ufu. 

Enterbila, f. se Änterbila. 

Entita, f. se Kärrmes. 

Entlediga, v. a. eroittaa, (notmtttaa, ^^ää^tää. 

Entledigande, n. eroittamtncn, eroituö, Ino= 

ixnitnS, ^ää§tö. 
Entomolit, ni. fitocttvnäiS-4)l)Dnteinen. 
Entomolog, m. I)l)öntci8=ttetä|ä. 
Entomologi, f. l)l}öntei8=tteto. 
Entomologisk, a. hijöntci^tietoinen. 
Entomostrakit, m. fin.^cttl)näi8=fnoriainen. 
Entonig, a. ijf)ben=ääninen ; (fig-) se P>nfornng . 
Entonighet, f. l)f)ben»äänii^V8. 
Entra, v. a. se Äntra. 
Entrée, f. ^ääft}, fijään^ääfl), ^HiäfV^UH-^a; 

^ääf^=ma!fu. 
Entring, f. Iaitt)an4öfn. 
Entreprenad, m. nraffa, tVö=tar|ou8, uva!fa= 

!anip:)>a, jumma^an^^na. 
Entreprenör, m. fumma=mie8, ura!fa=micäi, u- 

ratfatainen. 
Enträgen, a. !iif;feä, I;arra8, WaUa, M\\it)m'å- 

tön; e. begäran, ivjafaa roaatimuö. 
Enträgenhet, f. fii[;tel}8, toäfl;mättömi)l)8. 
Enträget, adv. fiitjfcäSti, Ijcittämättä, hl0^3U= 

matta, iväfi)mättä. 
Entusiasm, m. into, inno8tn8, innoHnnS, fiif;= 

fouS; vara i e., oUa imtoiöfanfa; komma i 

e., inno8tua. 
Entusiasmera, v. a. innoittaa, intouttaa, in= 

noStuttaa. 
Entusiastisk, a. innof a8, intoifa; vara e., in= 

no{[ia, innoita (ntfen); blifva e., innoStaa, 

intoutua. 
Entydig, a. ^f)ben4}mmärteinen, i}I;bcn=mev= 

fitfeteä. 
Envig, m. f'a^ben=otelma; !af;ben=mie!faifet, !a{;= 

ben=ta^^)elu8, fa^)bcU'fam).^^^an8. 
Envis, a. itfe4^äinen, iticpintaincn, ji)v!fä, 

t)!fi4>äinen, i)ffi4nntatncn; (länge ihäUande) 

fiinteä, jäijffä, Ino^nimatou. 
Envisas, v. d. niSfoiteaa, jljvfiStcöä, :}.ntää 

)5intanfa, oöa itfe^äinen. 
En\'ishet, f. I}!fi4intaifun8, itie4äif^l;8, '\i)xh 

ft)i)8, ni8foitteIen.>aiiuu8; !iintci}8, jät)fh}ij8. 

Envåldsherre, m. itfe=H)aItia6 , ^fftU^lualtiaS, 

Vtfin^JDaflitfija. 
Enväldsmakt, f. t)ffin4atlitu8, t}!fin'l»a{ta. 
Envälde, n. t}ffin=nialta, vt^beuncalta, itfe=t»at= 

taifuus, ^ffi=n^altai[nu8. 
Enväldig, a. t}fft=triaUainen, itfe=jca(tainen. 
Enväldigt, adv. t?ffi4i>altaife8ti, itfe=ir)altiaa8= 

ti, itie=toaltaife8ti. 
Enär, konj. foSfa, fuu. 
En öga, n. (insekt) t)ffi=filmiäinen. 
Enögd, a. firmä4uoIt, i;fi"i=fi(mätncn. 
Enörig, a. l}!fi=f'orioaiuen, tornm4iuoli. 
Eolipil, m. (fys.) f;öi)r^=teKo. 
Eolsharpa, f. I;ön!ä4;ar^.4ni, ilma=fannel (ntc- 

Icen). 
Eoner, ra. pl. ccnit, ivoimeet. 

15 



Eos 



Ern 



Elos, f. eo8, foi, foitar (»ttaren), aamu rusfo 

Epakter, m. pl. c:t>a!tit, fuu= ja aurintc^unto^ 
fccn eroitu§4^äiitiät. 

Epaulette, f. e^^cletti, plfaiiieii oIu6. 

p:phorat, n. ej-^^I^orin^irtrfa, faitfijan=anr!a. 

j;phorus, m. c^^ficnig, faitftja. 

J:pidemi, f. fuifu=tautt. 

Epidemisk, a. Iutfu4auttnen, fu(fu4aubin. 

Epidermis, f. tiiarvag=feii (=bcn), erira3=fettu 

Epigraf, n. cptävo^^lia, {)iionc=ftrjcitnei. 

Epigram, n. e^ngvamma, ai(]e=uiärh>, fcm^^i^ 
runo, fom:pa. 

Epigrammatisk, a. c^-ngvamminen, fenH>ainen. 

Epikuré, m. epifuvclaincn; bcffumastaja. 

Epikureisk, a. e)?ifurctaincn. 

Epikurism, m. ei3itul•cu=D)^^i; I;cffiimaimuS. 

Epilepsi, f. se Fallandesot. 

Epilog, m. jälfUmaine 1. =Iauie. 

ilpisk, a. fertoma=vuiiol(inen, fertcma=. 

Ejiiskopal, a. Vit§^''afliuen, ^ti§)jaincn. 

Episod, m. ft*äIi=!evtotmtö, a^älUIauIu, fiitjii= 
fettfa, feitfa, mutta. 

I':pistel, m. Iä(;etv§=firja, e^niitcla. 

Epitaphium, n. eiMta^^Ijio, bauta^ivjciUK^. 

Epitet, n. fitDU^faua. 

Epod, II. e^^cbo. 

Epok, m. c^ofi, ajau^^otoi, aian4äänne; gö- 
ra e., tebbä fäännc 1. n.Hiil;e ajaéfa; (tid- 
rymd) aifa={au[i. 

ETpos, n. !evtoma=vuno, |an!avi--runc. 

Ekvation, f. taiafhiue, tajaffo, Vf)tä4foué. 

Eqvatoi-, ni. ^.Hihväu-taiaaja, taiauö4ntri. 

Eqvilibrist, m. cEunlibviöti; uucrau^tanöfia. 

Eqvinoctialpunkt, ru. ^.\iurantaiau§4téte. 

Eqvinoctialstorm, m. VäiUHintafau6=un)rSft}. 

Eqvivalent, a. ^(^bcn^tefeirä, »evtaiuen; subst- 
(kem.) irevrc (=rteeu). 

Er, se JOder. 

Era, f. ajau^clrci; o|an4ufu, aifa=faufi. 

Erbarnilig, a. fatala, fuvja, furfea. 

Erbarmligt, -ligen, adv. fatalasti, furfeaétt, 
furjaäti, cuncttcmaStt. 

Erbjuda, v. a. tarjeta (=cau), tarita ('tfen); 
e. sig, V. r. tarjoutua. 

Erebus, m. crcbeö, ^fii-iiii; tuonela, manala. 

Eremit, a. evofaS, erä{ä^, cratto. 

Ercmitage, n. Eremitboning, Eremithydda, f. 
crotaö=maja, eratfo-maja, erattola. 

Eremitlif, n. crcfae=eIo, erofas^elämä. 

PJrfai-a, v. a. tuntca, tulla tuntemaan, fofca, 
fcettaa, faaba tuulla 1. tietää. 

Erfarande, n. totemiuen, tietää^faanto. 

Erfaren, a totenut, tottunut, taitauja. 

Erfarenhet, f. toteuui^, toetuS; komma i e., 
tulta tuntemaan, l)au:aita (tieni; tala af e., 
^?ul;ua fofcmufiev>ta 1. tofemutien mutaan. 

Erforderlig, a. tarJ^eeUineu, tanrittanm, tx^aa^ 
bittaira, faitvattaiva. 

Erforderlighet, f. tarVeelti)uu«. 

Erf<irdra, v. a. loaatia, taranta (tfen), tai 
umta (4Mau). 



Erfordran, f. irtaattmnf', faijan?. 

Erfving, m. äl>äre=kni>i obelma. 

P>g, m. njaöfcn ruoste, rönäötä. 

p:rga, V. n. ruoi^tuttaa. 

Ergas, V. d. rucStua. 

Ergig, a. ruosteinen. 

Erhålla, v. a. \aa\:a, faanntttaa, tapata (»paan). 

Erhållande, n. faamineu, faanto, faai»utu8, 
tapaaminen. 

Eriksgata, f. funintaan^nltu, fuuiufaan=mat^ 
U, u\-iltiae=matta. 

Eriksmessa, f. Serttiu^jufita. 

Erinra, v. a. muiätuttaa; e. sig, v. r. mniö= 
taa, muistella, muicitntella, bofiata. 

Erinran, f. och 

Erinring, f. muiStctu, utui^to , muistclma, 
muistntuä. 

Erke, prefix. ^jää=, l)(t=, atfa=. 

Erkebiskop, m. arftt^iiépa, ^>ää4ni?)>a. 

Erkebiskoplig, a. arfti=piié)5aUinen, arffiVnix*^ 
pan. 

Erkebiskopsdöme, n. artti^ii^pafunta. 

Erkebiskopskåpa, f. artti^?tiöVan=taapu. 

Erkebiskopsmössa, f. artft4jii^.4^a. 

Erkebiskopsstaf, m. arfti;niéV'an=fau>ra. 

Erkebiskopsstol, m. ar{ti))iié;))an4ötnin. 

Erkebiskopssäte, n. arftlpii£tpau=fija. 

Erkebof, m. ^>ää=!cira, ^>ää»tonna. 

Erkeembete, n. :|jää=>i^irta, t)It=n)irfa. 

Erkeengel, m. pähinkii, lili=enfeli. 

Erkefiende, m. ^eri=unf)oilliueu. 

Erkehertig, m. artfi=herttna. 

Erkehertigdöme, n. arffi4ierttuafunta. 

Erkeliertiginna, f. artti4)crttuatar (=ttarcn). 

Erkehertigiig, a. arfti=f;erttuallinen. 

Erkenarr, m. aita narri, )>ää>narri, narrin= 
narri. 

Erkeprest, m. artfi4iap).n, )>ää4a)Jpt. 

Erkestift, n. artft4;ii^.^)!)afunta. 

Erketjuf, m. pää' 1. iralta^iiHnaj" ^rfaan). 

Erkeäsna, f. ältin ääVö, hölmön hölmö. 

Erkänna, v. a. tunnnötaa, nn}öum)ttää, nu)ön= 
tää, tobetfna, omiétaa; e. sitt fel, tunuu§= 
taa 1. mttöntää tcbetfi tttifania; e. sitt si- 
gill, cmiétaa 1. omatfua fmettinfä; e. ett 
barn, ciuiötaa lapfctfenia; e. riktigheten af 
ngt, myöntää 1. tunnustaa jcntin oifeetlifnuéi, 
tobeffua jotatin; e. en furste, otatfua 1. o- 
mittaa ruI;tinaS; e. åtnjutna välgorningar, 
tunnustaa 1. tobetjua nautitut l;i)>vät tljöt. 

Erkännande, n. tunnustaminen, mi?öum)ttä= 
minen. 

Erkänsani, a. tiittäuni, tiitollinen. 

Erkänsla, f. tiitctliiuuS, tiitcUihtubcu tunto; 
((jufoa) tiitollifunben merffi. 

Erlägga, v. a. ntafiaa, fuorittaa. 
Erläggande, n. matfamiuen, matin, fnoritta= 

minen, fuorituS. 
Ernä, v. a. faaba, taioata (4aan), faalimttaa, 
fäfittää, ennättää. 



Exe 



Uj 



Ernående, n. faamuten, ta:))aanuiicn, inaunit= 
taminen, fäftttämincn, ennättäminen. 

Eros, m. vaffaiifcen 1. lemmen jumala. 

Erotisk, a. raffaubetliuen, raffaubcn, lemmet 
tinen, hmpU, temmen. 

Ers, se Eders. 

Ersätta, v. a. ^affita (=tfen), forirata, foStaa, 

matfaa, foiutttaa. 
Ersättlig, a. ^lallfiutulva, fovi-pautmra. 
Ersättlighyt, f. ^aUtiutmuatfuuö. 
Ersättning, f. :paIfintD, ^alffto, maffn, fov= 

ivanS, JDluititö. 
Ertappa, v. a. taioata (=^)aan), tulla ^>äällc, 

täfittää, faaba fitut. 
Ertappande, n. ta:tjaamiueu, faal»utu8. 
Eröfra, v. a. juaUoittaa, »roittaa. 
Eröfrare, m. »VHiIIotttaja, JDOtttaja. 
Eröfring, f. ivaHotttaminen, t»aUoitu§; (figO 

göra e — ar, faaba 1. tef;bä iroittoja, \vcu 

teöfefla; (ervfradt land) tvoitto-maa. 
Eröfringslust, m. UHiUottu84;atu, iJ)oitto4)aht. 
Esellmfvud, n. (sfkeiqi) ccfett^^ää, tan!o=:t5ölKi). 
Eskader, m. eSfaatevi, laitoagto. 
Eskiss, m. fuuunitelma, luonnoS. 
Eskort, m. tvartioöto, n>artija=!uuta, ivartija^ 

jouHo, icf^to^vartijat, fuktuö^navttjat. 
Esomoftast, adv. nfeimmiteu. 
Esoterisk, a. feöfuö^oloincu, fe8![i=:^uoItmmai 

uen, fotoiuen. 
Esping, m. c^piuft, Iain)au»^^^ene•, (Imggonns- 

art) fl)t)=matO. 
Esplanad, m. eö).>Iauaati, fätcelimö, !ät}mi§tö. 
Esse, n.; vara i sitt e., olla omttla tuItUaau, 

oitealla tuulella, mieU4^iJ8fä. 
Essens, ru. efanéft, tDäti=meI;u. 
Esshake, m. ä8jä4;af'a. 
Essing, m. eSfiufi, »eue=vee(tuft. 
Estetik, f. estettta, tautte=tiebe 1. =o^>^t. 
Estetisk, a. eötetineu, faune=tieteiuen. 
Etablera, v. a. laittaa, afettaa; e. sig, asettautua. 
Eternell, f. (gtiaphalium) jäffävä. 
Eteo m. ctevi, feeöte, l^ltnlma; (kem.) eteri. 
Eterisk, a. eteriueu, feeSteinen, l)lt41maineu. 
Etik, f. fiiiie>j8=o^JVt- 
Etikett, m. etifetti, ofoitiu; tätnat, menet; fic> 

lriä-ta^3ailuu8. 
Etisk, a. fitv)ci)8=D:(Jtltineu. 
Etnografi, f. fanfa=tteto. 
Etsa, V. a. ft)i5nn)ttää fee=iuebellä. 
Etsning, f. fl)öloi)ttämiueu, fl)i5tut)tt}8. 
Etsvatten, n. fl)i5lvt)tl)8=iucft. 
Ett, n. af En. 
Etta, f. i)!föuen. 
Ettdera, n. af Endera. 
Etter, n. mutt;e, muju. 

Etterblemma, f. afämä. 

Etterböld, m. iccn-^jal^fa, M8ma*))aifc. 
Etterdrake, m. muii;e4ol^tfärme. 
Etternässla, f. (iirtica urens) rautantofloiueu. 
Etterört, f. (chrysanthemum) V^äi»äU'hlt'fa, l^a^ 
rafan4;attu. 



Etymologi, f. faua»o^:t)i, fauaujol;tc-o>?pt. 

Etymologisk, a. faua^oinlltueu. 

Enfonisk, a. fulD=ääuinen; e. accent; fvrja- 

tovfc. 
Euiiuck, m. euuu!fi, {'uol)tIa8. 
p:vangeliebok, f. eivanfeltumUfirja. 
Evangelisk, a. eivanfeltuen. 
Evangelist, m. ciuaufeliöta. 
Evangelium, n. etoaufeltumt. 
Everdelig, a tluiueu, tfi=, ift^Väitväincn; för 

e— a tider, iluififft ajotfft, t!i-)jäiU)iffi. 
Everdeligeu, adv. tlutfeStt. 
Evig, a." iiau^aiHiueu, ijäiucu; e. vänskap, 

o. s. V. ituineu 1. loppumaton i}etäU)l)l)ö j. u. e. 
Evighet, f. ijau4aiffifuu8, iiäijljpö. 
Evigt, adv. ijan=latffiieött, ijäifeött. 
Evinnerlig, a. se Evig. 
P^vinnerligen, Evinnerligt, adv. se Evigt. 
Evolution, f. (krigsk.) ettjolutio, liifuuto. 
Exakt, a. tarffa, tt;l)Sfä. 
Exaltation, f. iuto=miclill)l)éi, l)ti=nueItftJV8. 
Exaltera, v. a. Iiil;foittaa, iuuoflifeutaa, xxx- 

touttaa. 
Exalterad, a. iuto=mieliucu, i)li^mteliueu, m= 

uoitfeUHt. 
Examen, m. tutliuto, tutfto, foctu8; undergå 

e., !äl)bä 1. feifoa tutliuto. 
Examensbetyg, n. tutltUtO=tobi8tu8. 
Examensväsende, n. tuttimiö=))UUl;a. 
Examinand, m tutftttatva. 
Plxaminator, m. tutliia, foettelija. 
?:xaminera, v. a. tullia, toetella. 
Examinering, f tutlimu8, tutfiutiucu. 
Hxcellens, m. t)lt;äifvt?8; Eders e., Xeibäu 1)1- 

l;äiii)i)tenue. 
Excellera, v. n. otlfa^telta, ciluaöteleita. 
Exentricitet, f. epä4e8felltfVV8; (fig.) cpä^mie> 

IelIifi)l)S, l)len=mielcKifvi;ö, iuuottfetx>aifuuö, 

l;aicelfin)atfuu8. 
Excentrisk, a. epä4e§felliueu; (fys.) epä=leS= 

feöiueu, fegfeltämätön; (fig.) cpä=mtelcfli- 

uen, t)len=mtelelltnen, t)a»e!fii»a, iuuoitfcica. 
Excess, m. tv8tau8, a^allattomuuö. 
Exeges, f. feliH}8. 
Exegetik, f. elfegcttfa, jeltn)S=oppi, 
Exegetisk, a. etjegetitallineu, felittäu)ä, jelt» 

tijticltiucu. 
Exekution, f. täi)ttämineu, toimittaminen, fuo- 

rituö; (lagt.) n^östij, toellomiueu. 
Executionsverket, n. lDelfomi6=muoto. 
Plxekutiv, a. >v»elfou>a, r^jjetöiuen; e. dom, 

irelfomtö' 1. rt}iJ8ti54uomio; e. auktion, n)cÖ= 

ti3=aUjifioui. 
xekutor, m. tät)ttäj|ä, toimittaja; c. testa- 
ment!, testameutin fuonttaja. 
Exekutorial, n. rt;i)öti3=lä8h). 
Exekutorisk, a. tuomiou^tät^tänuötltuctt. 
Exempel, n. efi=merfft, eft4'uwa, ofoite; tili e., 

•cfimerlilfi, tuten; föregä med godt e., olla 

l;Vl»äuä efi^uioaua 1. ^i)UHil)"t efi^uivaffi. 



Es( 



Fai 



Exempellös, a. Jrevvatcn, ci foöfaan ennen 

nä(Ui) 1. hiultn. 
Exempelvis, adv. eft^mcvfifri» cfcittcefft. 
Exemplar, n. fa)>|.HiIe, effcmVlavi. 
Exemplarisk, a. eft^fuiuaflincn, nontatettiHi^a, 

feuvattnlx^a. 
Exeqvera, v. a. (verkställa) tlil^ttää, tctmit= 

taa, fuorittaa; (om musik) toimittaa, laatia; 

(af straff a) vangaiöta; (utmäta) Vbö^tää. 
Exeqveriug, f. täi)ttämineu , tcimituö,. jucri= 

tu§; ranfaifeminen; rniJstäminen. 
Exercera, v. a. äffierauttaa, riHata, ^vjoittaa 

1. Dpcttaa ai'ei^)in; v. n. ätfierata, l^arjoi» 

tellaita. 
Exercis, m. öfftctauö, riöauS, bavjoitu?. 
Excercitiemästare, m. {;arJDituö=cVctta}a, 
Exerg, m. ctfcrti, reunama, unicfi = (un^un 

^\iiffa valjoiöfa. 
Exing, m. (dacfijUs glomeratn) fDiran=rucf)0. 
Existens, f. dc, oleminen, olento, elo ja o(c. 
Existera, v. n. cKa, oteSfcUa, oleefemiella 

(=ntelen). 
Exkommunicera, v. a ^^anna ^.Hinnaan, fir» 

fcn=fivcta. 
Exkrementer, n. pl. jälfi, fitta. 
Exkursion, f. vctfei)§, rctfcämä, ret!ietmä. 
Exorcism, m. ).>al)an=manau§. 
Exoterisk, a. efioterinen, ulfo4nicUmmaincn, 

nlfo=cIcinen, ulfoinen. 
Expansibel, a. fmjcairaincu, Icu^iencirä. 
Expansion, f. aivaroitumu^, cbennuö. 
Expansiv, a. alcarcituUHi, ol^enclca. 
Expediera, v. a. lucvittaa, toimittaa, (äftettää. 
Expedit, a. fntfela, tritfclä, joutuifa; handels 

e., fau:(^^^a^aflamicS, fauj.^an4ntäjä. 
Expedition, f. Jä(;cttäminen, lä(;etli§; fnoritta= 

minen, fuoritu?, toimitus; (krigståg) fota= 

läl^etl)?; (embetsverk) toimiöto, tcimitug=fun= 

ta; kansliexp., fan§Iia»toimieto; kammar- 

och räkenskaps exp., !amart= ia luir^un^ 

Iaéfu=tcim.; militae-exp., fcta=toim.; tinans- 

cxp., vadaiiiarain^cim.; eklesiastik exp., 

livfcUiS=toimieto. 
Expeditions-sekreterare, m. toimitu6=fi^tiert. 
Expeditions-utkott, n. toimitné=lraUofunta. 
Experiment, n. foetuS, foete (=tteen). 
Experimental, a. Icfeeöinen, toetteeUincn. 
Explodera, v. n. ^Mufahtita, räi§fät)tt)ä. 
Explosion, f. tu(i4\ntfalibu?, :t>au!ai;buS. 
Exponent, m. ielittäjä, eté)>oucutti. 
Exjioncra, v. a. :panna uäijttectfi 1. näiittciffc; 

jättää alttiitfi. 
Export, m. maaSta^aneuti?, uloj^inenti; unc= 

mä=taJvara. 
Exportera, v. a. itiebä 1. fulettaa nlcji. 
Exposition, f. nä^ttelö, nä^ttäjäifet. 
Express, m. knto=Iä^etti; adv. tvafcti, irarfin= 

trasten. 
Expression, f. ofcituS. 
Ex professo, adv. ammattianfa. 
Exstirpator, m. junri=äe§ (äfcen). 



Extas, m. into, tnnoStnS; vara i e., oKa iu= 

ncisfa; komma i e., innocttua. 
Extempnre, adv. fnovaSta :pääetä, fncvaa ^\iätä, 

nufi uubelta. 
Extemporera, v. n. fucraöta ^^ääötänfä 1. UUt' 

ta uubclta iaSfetcUa. 
Extension, f. Ian.^ennuS, laajennus. 
Extensiv, a. lahjcntaiua, laajuinen, latueaUe 

TåX}p'å. 
Extern, m. !änmä=e^V^ilaS. 
Externat, n. fäl)mä4aitoS. 
Extra, adv. erittäin, c(}eSfa, ftmtSfa; e fin, 

evincmaijen oiivalltneu;— adj.i)It=määräinen, 

lrara=, JDrjä», furu»; e. vaktmästare, ^li^mää» 

räinen 1. umva=»afjtmeStavi; e. afgift, liifa^ 

1. fi}rjä=mafiu; e. post, eri= 1. njäli4>DSti. 
Extrajndicial, a. e^-^ä^Iaitfinen, fprjä^aiflinen. 
Extrajiidicialiter, adv. fl)vjä4aiita, tuomiotta. 
Extrakt, n. lioituS, tnel^uSte. 
Extraordinarie, a. l}Ii=määväincn. 
Extraordinär, a. criuoniaiitcn, ivara». 
Extravagans, f. fuminallifuuCv InitluuS, fmr= 

junS; tanHittomuuS, UMltattcmuus. 
Extremiteter, f. pl. vaajat; ufre e., t}lä'raa= 

jat; nedre e., a(a=raajat. 

F. 

Fabel, m. taru, eläin^iatu, faSfu. 

Fabel aktig, a. taruinen, tarumainen, faSfu-- 

mainen, taru=jefaiuen, ivalOeen^uätöinen. 
Fabeldiktare, m. faSfuvi, taru=lepV^ä. 
Fabeldjur, n. taru=eläin (=men). 
Fabelkrets, m. tavuSto, taru=ferf)0. 
Fabellära, f. taru^tietc, taru=o^^n. 
Fabelålder, m. taru^faufi (-ben), taru=aifa. 
Fabricera, v. a. teBbä, u^almistaa; le^ntä (=t|en). 
Fabricering, f. tcfemiuen, a^almiStuS. 
Fabrik, m. u-^aa^-nifta, )>ajaStc, telibaS (4aon). 
Fabrikant, m. tt)i3=iiäntä, »aal-n-ifan» 1. te^» 

taannjäntä 1. ^altija. 
Fabrikat, n. iraainitau teoS, teelmä. 
Fabriksarbetare, m. n.^aa).n•i{ta=tUömieS. 
Fabriksfclk, n. jcaa^n-ifan^tDäfi, ivaa^riffa^ 

laifct. 
Fabriksidkare, m. toaa^^rifan^itäjä. 
P"abriksmessig, a. toaa^Titfamainen. 
Fabriksmästare, m. lt)aa^n-iffa=meStart, I}aöi= 

mestari. 
Fabriksvara, f. »raa^-nnffa^teoS, lvaa^niffa=ta» 

irava, ivaa^5vif!a>faUt. 
Fabriksväsende, n. toaa^riffa=Iiife. 
Fabrikör, m. Ira^jriföijvi, tef>taan=iläntä. 
Facil, a. lielV^o. 
Facit, n. tulo, tufoS. 
Fack, n. (litet rum) fotelo, laatifEo; 0/rke) am^ 

matti, leino; män af f— et, feinon=mief)et, 

ammatin-mielet. 
Fackelbärare, m. foit)Uit=!antaja, Jcafhm4an= 

taja. 
Fackeldans, m. foitfu4anSft, >raflu»tanSfi. 



Fac 



Fal 



117 



Fackelros, f. (lythrum salicaria) vaitta=fu!fa, 

fuiv^ma4;eiuä, ^>u{'in=|>arta. 
Fackla, f. foitfu, fotf)tu, tuIt=foitto, fotnio, ttjaftu. 
Fac-simile, n. fäben=jnufauä. 
Factotum, n. !at!en fatfft, fatfft faifeöfa. 
Factum, n. te!o=afta, ta:patjtuma; de facto, 

tcfo=afiaife§ti, tobeStanfa, tofiaan. 
Fadd, a. ^ilaSfa, fatjama?, äitclä, mauton; 

(fig.) laimea, 'i)aiUa, mauton. 
Fadder, m. fummt; stå f— er, oQa fummina. 
Faddergåfva, f. f'ummtn4at;ia. 
Fadderskap, n. hunmiuö, !ummt[uusi. 
Fader, m. i)'ä, ifo, taatto; min kära f — er, 

tfäient, ifä-tultaui, taattofeni. 
Faderbioder, m. tfän=tt)en, feta. 
Faderfader, m. ifän^^ifä, uffo. 
Faderlig, a. ifättinen. 
Faderligen, adv. ifättifeSti. 
Faderlighet, f. tfätttft}l}8. 
Faderlös, a. ifätön, oxpp. 
Fadermoder, f. tfännitti, ämmä, mummc. 
Fadermord, n. i)än=murf)a. 
Fadermördare, m. ifän=mur[)aa|a. 
Fadershjärta, n. ifän = ft}bän (=men), ifän» 

{;eael}8. 
Faderskap, n. ift^ljg; f— ets pligter, ifän WcU 

»oKifuubet. 
Faderskärlek, m. i)än--ra!fau3 1. »lem^t. 
Fadersnamn, n. ifän=ntmt. 
Faderssyster, f. ifän^fifar, tS=tätt. 
Fadervår, n. tlä=meibän, §erran vnfouä. 
Fager, a. forea, firo, !auni8, :)Jutöfa; fagra 

ord, löften, mafeat fanat, Imjauffet. 
Fagott, m. tt-afottt. 
Fagottist, m. inafotin^fotttaia. 
Fajans, f. njajanSfi. 
Fakta, v. a. fatetta (=tfen), tt)itiä. 
Faktbåge, m. fawitfiu, toibtn (=ttmen). 
Faktion, f. )}UoIufe, IaI;fo. 
Faktor, m. tealtovt, teettäjä, t;ottaja, afia=mte§; 

(mat.) tulon=tefijä, te!t|ä; (fig.) tcfijä, ivat- 

futtaja. 
Faktori, n. tel;baS; fau:t)|3a=)3ai!fa. 
Faktura, f. icaftura, falu4t§ta. 
Fakultet, f. teotma, fielun^woima; ticbc-funta. 
Fal, a. attié (»ttiin), fa^^^an=atatnen; (bestick- 

Hg) (al;iu!fta ottatea; vara f., cUa fau^jan 

1. alti>3na; hälla f., ^sitää !au^afft 1 .faunan 

1. alttona 1. alttiiffi. 
Falang, m. ^^{)a(an!o, jouffio. 
Falaska, f. I)öl)tl)=tuf)ta. 
Falbolan, m. ^>oimuf"e, )>ohnu=reunu8. 
Falhet, f. alttiui% faupan^alatfuuö, oStoifuuö. 
Falk, m. f;auffa. 
Falkad, m. (ridk.) !^l)!tgttj§. 
Falkenerare, m. hauffa=mieö, teatffenevi. 
Falkera, v. n. (ridk.) h)ij!tötl}ä; låta f., tt)\}-- 

!i§tl)ttää. 
Falkhufva, f. ^aufan4af!t. 
Falkjagt, f. I)auHa=jar;tt, fiauffa^ajo. 
Falkonet, m. tealffonetti, ).neni ti^fft. 



Falköga, n. f)aufau=ftlmä, fäveu^fifniä. 

Fall, n. (ned) putoM; (omkull) taatnmuS, taa' 
bunta, f aabe (=teen); (framåt) tanfecmn^; bygg- 
uaden lutar till sitt f., vafeuuUS CU laa^ 
tumaifiHaufa 1. f)än.nämäififlääu; (oattenfall) 
^utouci, ^nbote, föucjäsi, cno; (flytande) ias-- 
fenta, wkpä, irietiuti; (undergång) lanfee» 
mus, ^u!f'a, fiäiBtii; rikets f., toaltafunnan 
l^ätoii) 1. fuftStuminen; komma på i., hi= 
fiStua, ra:(3)3entua, joutua 1. tulla I;ännöttc 
1. ra^))3tot(e; bringa på f., langettaa, fnfis^^ 
tao., faattaa l^ätoiöiju 1. r;u!faau; Adams f., 
Slatamin lanfeemuS; högmod går för f., 
t)t).^ei}8 fä^ Ianfcemu!fen ebcflä; (minskning) 
lagfeminen, ateneminen; (händelse) fo^ta, 
feilfa, laita; ofta inträffa f., ufetn fattuu 
!o£)tia; detta är just f — t här vid lag, fe^ä 
fe täsfä fof;ben laita onfin; jag är i samma 
f. som du, minun on laitani l)t;tä luin fi= 
nunfin; i sådant f., fiiuä tapauffei^fa, fiinä 
foI;bagfa, fitte, fittoin; i annat f., muuten, 
muuten olleSfa, toifiu ollen; i motsatt f., 
teaöta4'of;ba§ia, ^)äin ivaötotn oKeSfa; i alla 
f. , ainafin, fittenfin, jofa tol^ba^fa; i hvil- 
ket f. som helst, joö tninfin olifi, f'niu!a 
Ucneefin, misfä ta^^antfe^fa 1. toI;baöfa f)tj^ 
teäufä; i f. att, |oä uiin on että, jois[;an. 

Falla, v. n. (i brist på underlag) ^nibota (^U= 
toan 1. ^utoon); en kastad sten faller, 
teiöfattu fitei putoaa; såsom f — en från 
skyarna, niinfuin taiicaaSta nafattu; skug- 
gan faller på väggen, tearjo faatuu 1. taS= 
fen feinäHe; (utför ngt) laSfea, laöfeutua, 
:|5ubota; f. igen, ))ubota fifään; f. af, wa* 
rista, f arista, fimota (4ioan); f. omkull, 
(förlora jemnvigten) langeta (=fean), faatua, 
fnmoutna, mennä fumcon; f. pa en sten, fan» 
geta filreen; f. under bordet, faatua ^i3lj= 
bäu alle; f. på näsan (framstupa), langeta 
1. mennä uenällenfä; f. öfver ända, fufis= 
tna, faatua fumoon; f- pä rygg, sida, faa» 
tua 1. feifal;taa felälleufä, fljljellenfä; f. på 
knä, langeta :|5otoiKcnfa; f. en om halsen, 
langeta (lanfean) j.fuu faulaan; f. ihop, till- 
sammans, »ai))ua maalaan, fyvtistvä, ft}t)= 
fiStäitä; (stupa) faatua, foitna; f. i striden, 
faatua fobaSfa, fortna fotaan; f. för en ku- 
la, faatua luobista; (om vatten) akta (=neu), 
laSfea, teajeta (=uen); floden har f— it en 
fot, jofi on laSfenut 1. alennut jalan ir»er» 
van; termometern har fallit, lämpö=mittari 
on laSfenut 1. alennut; f. tungt, rul)iaf)= 
taa, rojaljtaa, r^mäf)tää; — (fig.) joutua, Iau= 
geta, fufistna, fnmoutna; riket föll, »alta» 
lunta f nf istui; f. i onåd, joutua I. langeta 
e^3ä=fuofioon; om den rättfärdige faller, joS 
tiianf)uv§fas lanfeaa; förslaget föll, ef)bo= 
tuS lumoutui 1. fä>»i fumoffiin; hans an- 
seende har fallit, l)äncn arliionfa on alen» 
nut; priset f^er, {;inta aleitce 1. f;al|)enec; 
talet föll så, ^ju^e fattut 1. funfui uiin; f. 



118 



Fal 



Fam 



offer för ngt, faaba Iot>).ntufa jsttiit, tltöa 
1. joutua I)uftaau 1. turmieou jétftu 1. jou- 
tin tät;bcu; det f— er af sig sjelft, fe tu= 
Ice itfejitänlä; f- i sjukdom, tuUa 1. tdxjiä 
1. fääutt)ä tautiiu, tauttuutua; f. i talet, 
fev^fciittää ^ntbe, ^niuttua ».nt^ecieu; f. i ögo- 
nen, ^''mlVå 1. aötua filniään; f. i blått, olla 
finevtäwä, fiuevtiiä, cUa fiuiien = ivoU\t; f. i 
tycket, oUa luteicl^incu 1. mickeu; f. i 
händerna, fattua 1. ^.niuttua 1. jcutua !ä= 
flin; basen faller in, ).\iafi ottaa 1. fät) 
fiinnt; den tanken föll mig in, fe ajatuö 
juoIaI)ti 1. joI)tui 1. tuU miclceni; f. på en 
tanka, dårskap, vuii^cta tuumaan, Ijuiiun- 
teen; talet föll på honom, fatuttiiu 1. ofut» 
ttiu :|.nil)untaau l)äncötii, cli biiue^Jtä ^nif}e, 
tult f;äne«tä ^>u()cctfi; f. till föga, nij^riö» 
tl)ä, lauuiötua, mafcutua; (hänya ned) ta\y- 
bä; klådningen faller i vackra veck, te= 
niuti fät) fcmiiu 1. fauuti(;iu :|^oimut{)iu 1. 
(aöfoffiiu; rocken faller vål efter ryggen, 
uuttu femelti)!) 1. fehrcuti)t) fctfääu; det fal- 
ler mig till, fe tulee nitnuöe; det faller 
regn, snö, fataa tvettä, lunta; det faller 
mig in, :|)älfäl)tää Vääl;äni;— falla sig, v. r. 
fattua, tät)bä, ofautua, fo^ia; det föll sig 
så, fattui 1. ofiti 1. ofautut uiiu; det faller 
mig svårt, nuuuu DU ujaifea 1. toaifeata; 
allt som det faller sig, «ttten 'K>Ci<m fattuu 
I. ofaantuu, tuiuta xmm \i>\>x\. 

Fallande, n. (anEcamineu, lanfeeinu?, '^ntaa.-- 
miucu, faatumiueu, ixntjoamtuen, lȊ^cnemi= 
UCU, o. s. v. se Falla. 

Fallandesot, m. ^>ictftjäiö=tauti, lanfeama 1. 
faatuira tautt, faatutoaiuen, toivma. 

Fallaska, f. se Fal aska. 

Fallbila, f. la^h^fu•n.^e§ (=een), meStau^^^nilu. 

Fallen, a. (för) tatpuifa, tai^uiya, luoututra, 
mencilHi, iviettl)U\i; f. f''>r dryckenskap, tott= 
uaau utcucUHi 1- wiettljlini; Ojenlig) folocUaö. 

Fallenhet, f. taij.ntmuf;, tai^niifuui^, tai)>uftai= 
fuuö,Iuontuiraiiuuö, luonto, unctti)un}ö; haf- 
va fallenhet för, etta taipulvatueu, tx>iettl}= 
hjä j^fiu; hafva f. till, otta foiiicUaé jf)fin. 

Fallgrop, f. fala4)auta, fuo}.i:|)a, fata^tuopl^a. 

Fallhöjd, f. )5utouö=toäa. 

Fallissemont, n. se Bankerott. 

Fall-lag, ra. ).>utou«4a!i. 

Fall-lavin, m. ^.>uboö4t>öl)rh. 

Fall-lucka, f. laötu^owt, tattia4uu{fu. 

Fall-maskin, m. ).nttouö=fone, ^^nbotiu. 

Fallna, v. n. fataétua, mavfcta ( ttcucu), fur^ 
taötua. 

Fallnät, n. (xp.) fatto^lrerffo. 

Fallport, m. (spt.) IaöIu=:povtti. 

Fallrep, n. (sjöt.) (a^fu4ol)fi, ivahceVi. 

Fallrepstrappa, f. (xjut.) ta§fu=titkat. 

Fallråg, m. laion-uiö (4itu). 

Fallsjuka, f. se F^allandesot. 

Fallskärm, m. laSftn^i^arjc. 

Fallstock, n. fabiu (--titucn). 



Falltåg, n. Ia§fu=toun.n. 

Falna, v. n. I;ti^)ua (=»un). 

Fals, m. (runna) loma, loUM, fotttO, UUVroS, 
walsifi; (vikt kant) f^uft, famaua, tämmeun^S; 
f. vid f., loniittaiu, lomatuijteu, lomatuffiu. 

Falsa, v. a. ^famxa loiuatfoiu, hjuttää, fot- 
tottaa, uuvroötaa, loteertaa, »ualöfata, täm= 
ineutää; f— d, fijnteitti}, lomeinen. 

Falsett, m. »uäfUaäut, hdtfuniäut. 

Falshyfvel, m. uurrin=^öl}Iä, tt)al§fi4;öt){ä. 

Falsk, a. (osann, oriktig) Uniärä, C^^ä=Otfea, 
e^iä=tottueu, »all;eetliueu; f. ed, lära, ivää» 
rä Uiala, o^-^^ji; f. fruktan, iväärä 1. ^erä=^ 
tön V^elfo; f. smak, färg, ton, u^äävä mafu, 
Jväri, äiiui; f. ställning, riktning, toäärä 
afcnm, fuuuta; (fig.) göra ett f— t steg, 
tel}bä unlp^n, oUa h.nl^)iKiuen; f. dager, 
ioale^walo 1. tväävii^tDato; f— t mynt, testa- 
mente, \\\\'ixa xa{)a, teStameuttt; f— t namn, 
icäärä 1. Uiate=Utmt; (låtsad, bedräglig) )()t= 

toUtueu, V^ettättiä, u^äärä, liHiII^eelltueu, \x>aU 

i)t', tajoala, u^tefaö; f. dygd, ^ettätt?ä 1. 

«}aU)e-aivm; f. vänskap , tBall^e» l.ipetoUinen 

^ötäU)i)i)ö; f— t sken, U)alI}e=nmoto; f. pro- 
fet, icäärä :|)ro()tt)eetta; f. menniska, fairala 

1. iietoUtueu 1. wiefaö i()mtneu; f— t sinne, 

))etot(meu 1. »il^JtStekiiHi luieli. 
Falskas, v. d. fanjalleöa (=teleu), »iefaStetta, 

iriH-^iSteöä. 
Falskel igen, adv. faiualaStt, ipääriu, pitoU 

fetta, fanjatuubefla. 
Falskhet, f. iräärin)^, ival^eellifuuS, fati^atuu?, 

^jetoUifuuö, VcttälväiU)l}i^, iPtcftauö, n3i(^>VU)ö. 
Falskt, adv. UMävin, ejiä^totifegtt; icääräeti, 

fatrala^ti, Vctotlifeéitt, »alf^eelta. 
Falsning, f. fijnttäi)^, tvalsfaui^, louutuS, Io= 

uicrvuö, tämmenul}ci, uuvroötamtneu. 
P^alstång, f. fl}Uttc4;ol;ttinet. 
Familj, f. ^^eve 1. :|5erl^e (=een), ^ere=funta, ta= 

Io4uuta; (slugt.) i^etmo, Ijeimo^fuuta; få f., 

:perel;tiä; (nat. hist.) {;)etmo. 
Familiarisera sig, v. r. tutu^tua, tel;bä itfeu* 

fä tututfi, tutuä taita. 
Familjeangelägenhet, f. ^>cr{;eeu=afta. 
Familier, a. t}étä«jäl(tnen, tuttawa, tuttarpat» 

fiuen. 
Familjefader, m. ^^erf;een»mie'8, ^^erl;ecuMfäU' 

tä 1. nfä. 
Familjefel, n. fu!u-^.^eraiuen )rifa. 
Familjefördrag, n. fufu4iittO. 
Familjegods, n. futu fartauo, periutö4avtano, 

^^evintij»I)Oh.n. 
Familjegräl', f. fufu4;auta. 
Familjekrets, m. ^jevf)e=fuuta 1. 4e6tuuö. 
Familjehf, n. )>evI)ecUiucH 1. )>erI;c-cKimä. 
Familjenamn, u. fuhiuimi. 
Familjesjuka, f. ^Kviutij^auti, fuhl4auti. 
Familjevagn, m. ^>eruuS=»auuut. 
Familjföriia] lande, f. perl;e=lof)ta, ^ieil;eellincn 

fol;ta 1. fuljbe. 
Famla, v. ii. ^apuiUa, l,)aV^aioita (4feu), fa- 



Fam 



Far 



119 



^lerotta, fo^jetoita (4fen), f^aniitta (-mn), et» 

fiä fäfin mielin; (fig.) ijapinUa, t;amuifla. 
Famlande, n. fia^uilemineu, f;apavoitfemincn, 

l^amuaminen, f;amuilemincn, faVcroiminen. 
Famn, m. (;elina, fl;li; liälla ngn i famnen, ^3itää 

j.hita ft}Uöfäitfä 1. 1)e{maefanfa; samla i f— en, 

l^elmailla; en f. full, r^efmaUinen, fvlittinen, 

jl)(ennäiuen; (mått) fi)ltä (4Iän), f^ti; e!i f. 

ved, fi)U epuita, jtjleliiucu pnita, ^mt=fi)(i, 

:|3UH4l)ttä; mäta i famnar, fljItiiiUä, fljUttiiä. 
Famna, v. a. (f. ved) fljfetä (=eän), ft)littää, 

panna ft^ttiin 1. ^\}Mt; (omfamna) fi)teiUä, 

ottaa ft)Iin fäfin fiinni. 
Famndocka, f. (fig.) ■maastoa, teöi. 
Famnraåt, n. fl)(cn=mttta, fl)Itä. 
Famnsbörda, f. fvlt)8 (=ffen), ft)kmiö8, ftjlcu» 

nainen, :|>arntanö. 
Famnsdjuii, a. ft)kn4i)toi)inen, ftjlinen. 
Famnsliög, a. fl)ien=^!crtutnen. 
Famnslång. a. ii)len4ntnincn, fi)Ien=mittaincn, 

fVlinen, fi)Itäinen. 
Famnslängd, m. ft)Iennäincn, fi)Ien=:|3itnu8. 
Famnstake, m. ft)U4utU. 
Famntag, n. fl)Iet, {;alau§, ft)lctl[l}§, fc^ät^ö. 
Famntaga, v. a. Ijatata, j^Ieillä, feivätä (4ään), 

ottaa ft)Iin !äftn fiinni. 
Famntagande, n. se Famntag. 
Famntal, n. ftjli^nfn, Jt)U=niäärä. 
Famntals, adv. fl^Uttäin, fl)Ii=määrin, ft)Uit= 

täin; draga f., fi^Kätellä, ft^teteöä. 
Fan, u. (jiå fjäder) \nlla, pt)ti5. 
Fan, m. Umpo, pixu, I;ittO, fjiifi; f. anamma, 

f;itto föiefiSon, Umpo foitoon; f. anamme 

dig, Iem^>o finnn ^^eriföön; gä för f. i våld, 

mene fiiiteen l. f^itofle 1. finncffi, mene fen 

hjtebä; så för f., no ^^a^nn?, jo^^a nl}t ]pe» 

räti! åh f., mitä i)uUna 1. laittoa, (iron ) jo» 

pa, yopa Ux\ ntaf f. vnrun 1. I;iton tateafia; 

det skall f. göra, tem^o fen te^föön 1. tefi, 

lemfjo fiit}en menföön 1. meni; det är f. 

till karl, fitä on mie§, \tp'å on tempo 1. 

:>)tru miel;effeen; f. vet, lempo 1. t)itto 1. 

pivntiefi; här har f. sitt spel, nl)t on pcv» 

tete mervaöfa. 
Fana, f. tippn, fota-tippu; en f. rytteri, li= 

pnltinen ratfu»\r>äfeä. 
Fanatiker, m. vitiö, ijttiö^äinen, raitino, vai= 

>ootfainen. 
Fanatisera, v. a. raiir>o§tnttaa, tjnrjiStnttaa, 

>}ttil)ttää, t)aijttää. 
Fanatisk, a. raiivoifa, raitDoinen, raiit>ontn= 

nut, ijltiijinen, t)ttiö=päinen, ivimmainen, l;ur= 

ia, :^nrjiätunnt. 
Fanatism, m. t^ttiiJ^äif^^S, raitt»o§tnS, raiu^o, 

n8f'on=i»imma, opin^raitco, raitvoifnnö, t)nr= 

jnnö, [;nviiétu«. 
Fanatist, m. se Fanatiker. 
Fanbärare, m. Iif)nn=fanta|a. 
Fanders; åt f.! mene f;itot(e 1. finnetfin! det 

går ät f., menee {;iiteen 1. f;titotaan. 
Faner, u. piirto, piena, iinitn. 



Fanera, v. a. piivroittaa, uniluttaa, pienoittaa. 
Fanering, f. >^nirroitng, piivrote. 
Fanegoram, f. (bot.) pf)anerogami, itmi^ftittiö. 
Fanfar, m. tcittauS, toitotnö, räit'ät}6. 
Fanjunkare, m. Jipun-fantaja, Iippn=mie?, 

loaanjnnffari. 
Fanstång, f, Itpun=j»arfi (»rren). 
Fantasi, f. fntraS=ai§ti, ajn^fii^o, mieli=futt)a' 

tu8; (griller) [»aaiocet, mielijohteet; f— n 

är mest verksam i ensamhet, aju^fiif^fo on 
tljööfä enimmiten t)tfinäifi)i)bcöfä; denna för- 
fattare har en rik f., tHotla firjailijafla on 
rnnfaS mieli^fntvatnö 1. »hnuatti. 

Fantasibild, m. mieti»futi»a, {;aaice=fnnja, tun= 
{o=fnt»a. 

Fantasistycke, n. hut?atn3»tee(mä 1. =teo8. 

Fantasmagori, f. t;al)mDtmx)aiö4attO, t^aljmoö» 
tnS. 

Fantast, m. l^aan^ctftja, innoffija, tr>auI;fotte- 
tija, piln)en=f;apniiija, nnen=nä{ijä._ 

Fantastisk, a. tjaauieellinen, (jaalueffiipa, ^aa= 
ttjelfittu. 

Fantisera, v. n. mielen^hmHiteHa, [;aa»c!fio, 
innotfia. 

Fantom, m. o. n. uiale-fntua, aatveihiö; aatr*e. 

Fanvakt, m. l(ipnn=ft)artt|a. 

Far, m. ifä; kiira f., ifä=!utta, ifäfeni; nlfofeni. 

Fara, f. iwaava, turma, l^ätä; f. för lifvet, 
t)cngeu Jpaara 1. f)ätä; med f. för mitt lif, 
l^enfeni fanpaHa; löpa f., olta »vaaraSfa; det 
är f. värdt, pelättätoä on; det är ingen f. 
med honom, ei f;änen ole mitään I;ätää; 
f — n kommer nu, turma jo ttllee. 

Fara, v. n. fnifea, mennä, ajaa, ajella, mat= 
fata; f. på en vagn, ajaa 1. futfea fttau» 
nuitla; f. till sjöss, tulfea 1. matfata 1. men= 
nä toefitfe; f. vilse, mennä effi)ffiin, cfft}ä; 
f. af, bort, täf)teä; f. efter, ajaa 1. futfea 
jäleötä 1. perästä, mennä t;a£emaan, mennä 
perään; f. in, mennä fifään 1- fifätte; f. om, 
fimittaa, mennä l. fuUea fianttfe 1. oI;itfe; 
f igenom, fnifea tän.Mtfe 1. fautta 1. poiffi; 
f. fram och tillbaka, futeffia, ajele()taa; f. 
öfver, mennä ptitfc; låta f., antaa mennä, 
panna menoon, menettää, Iäf)bettää, fuo= 
tuuttaa; f. varsamt med, pibeEä 1. pitää 
tfiarowaSti 1. tvaruifaSti; f. illa med, pi= 
beltä 1. meneteltä pahasti; tjenstefolket far 
väl der i huset, palfoltifia fiiuä tafoSfa l)))- 
iDin pibetään; f. illa (v. n.) pa(;entua, pi= 
(antua, turmeltua; f. efter (/f^.), taaioittaa, 
tarfoittaa; f. ut, mennä 1. futfea 1. Iäf;teä 
uIo8; f. ut mot ngn, mennä j.futa fo]^= 
taan paf;a8ti 1. foimauffitta, farata (=rfaan) 
j.fun päälle; f. nt i ovett, fof;belta 1. r^= 
ivettää parjanffitta; f. omkring, mennä pm-- 
päri, fulfea t)mpäri, fiertää; f. tillsammans, 
'i)ämmästt)ä, l;i)t)fäl^tää; f. npp, nongta, l^i)= 
pätä plö§; f. uppför, nousta. 

Farande, n. meno, futfu, fulfcmiuen, ajami' 
nen, ajetcmtuen. 



[20 



Far 



Fas 



Farare, m. mattii^taja, fulfija; brukas blott 

i sammansiittmngar: t. ex. Ostindie - farare, 

3tä-3ntiaan-matht§taja. 
Farbar, a. futfuiiten, fulettatva. 
Farbror, in. fetä. 

Fardag, m. Ia[)tö=VäUBä, nmutto=^Jähvä. 
Fareld, ni. fuIo-l»aUea, tuIo4>a(D. 
Faren, m. (cyprinus farenus) fe§ft»fär!t (=ren). 
Farfar, m. ifän^ijä, tfo-tfä, utfc, tt^aari, tuora. 
Farför, a. faattalua, tielle h}tenca>ä. 
Fargalt, m. favjil, juctju=farju. 
Farhåga, f. pdto, ttjarcmhieu. 
Farisé, m. ^[)ari;cu§, u(fo4uUattu. 
Fariseik, a. :|.>f)aviicatamcn, ^^bartieuSten; uIfo= 

fuHattu, näh}4)avvaf^, uäfi)=jumalinen. 
Farkost, m. ^iirfi (=rren), alm (=fien). 
Farled, m. fultu=»äl)(ä, tulfu=reittt. 
Farlig, a. waaraöiucn, i»aara=. 
Farlighet, f. u^aaraUtfiuiS. 
Farmaceut, m. ^)f)avmajLnlti, Iääffeen=tcfijä. 
Farmaceutisk, a. ^^bavmafcittinen, lääfe^ccl» 

Unen. 
Farmaci, f. ^^l^armafia, Iääffeen=te!o. 
Farmakologi, f. ^^fiarmalefogia, lääffcentcfo» 

Farmakopé, f ^>I;armafcVi, tääfe^firia. 

Farmor, f. tfän^äiti, ifc-aiti, mucvt, muntmc, 
tummo. 

Fars, m. farSfi, itoelibljg. 

Farsot, m. fu(fn>tantt, ruttc. 

Farstu, se Förstuga. 

Fart, m. ttaul)tt, f>uf)tt, ).nil)tu, mene, fijtitt, 
jnctiu; komma i f — en, ^ää§tä toaubttinja 
1. mcnoon]a; pilens f., nuclen hjaubti 1. 
|.>ul;ti; sakta f., l)i(jainen meno; i stark f., 
aita 1. fctt»aa toautitia 1. ^.nifjtia 1. !i)Vtiä. 

Fartyg, n. ahiH (»ffen), tjaalfi. 

Farvatten, n. f utentanwefi, ^JurjefibnS^ireft; va- 
ra i f— net, olla tutoiUanfa. 

Farväg, m. ajo=tie, rata§=tie. 

Farväl, int. I;^»i)ä8ti! jää I;v>väött! elä tenuee» 
nä! subst. u. jää4;^toäiict; bjuda f., ottaa 
1. tcl;bä jää4}l}n>äifiä, jättää litthjäätt. 

Fas, m. ctu-)}ucli; (fortif.) otfanne; (öyggn.-k.) 
latufta, jimafo. 

Fasa, f. faut)iötu§, !au^u, ^tvmu; injaga f., 
fan()ietaa, fauhie^tuttaa, l^ivunttää. 

Fasa, V. n. fanl)ic-tua, Vi^läx^tnä; jag f — r för 
honom, minä laul;i§tnu l;äntäl. tueta, mi= 
nua bäu 1. tuo fanbiétaa 1. Iiirwittää. 

Fasad, m. ))itf"ä=:)3UoIt, leiitt)=:i^noli. 

F^asan, m. (phadanus) ^^bafaant. 

Fasansfull, -viird, a. se Faslig. 

Faschin, m. riinnti, rtlu^inHJpu. 

Fasett, m. färmä. 

Faslig, a. faul}ca, (;irtoeä, l;trmutnen, luilfjeä, 
faut)istal»a, l;iranttän?ä; hon är alldeles f. 
att dansa, ^än on h.villan f"aul)ca 1. jnlma 
tanéfimaan; bli f., tanl)tua, btv»itti)ä. 

F-aslighet, f. fau[)CU8, I)ivJoei)§. 



Fasligt, adv. fanfteaStt, f)ivti>eä§tt, julmasti; 

f. vacker, julman 1- faul)can fauniö; f. stor, 

l)inreän 1. tau(;ean ijo. 
Fason, m. firjauS, !ivjai»uu8, fuwituS, muo= 

to, fuoft; (sätt) laatu, tapa; (hållning) r»j^= 

ti; (aiburd) fäijtöS, elfi. 
Fasonera, v. a. mucboStaa, fuofiétaa, Iuon= 

nistaa, luonuita (»tfen); foriötaa. 
Fasonerad, a. fuoftfaä, fu»aé=nicf ta, futoitet» 

tu, foristettu. 
Fast, a. luja, tiiutcä, ioafaa, n>a!a»a, toaf)» 

UM, tranffa, tauatfa; f. klippa, luja 1. tt>anf= 

fa fallio; f. botten, luja 1. fiinteä )5ol;ja; 

f. kropp, liinteä 1. jäbmeä fappale; f— a 

landet, maunevMuac; f. egeud.)m, fiinteä 

omaäto; göra f. (fästa) fiinuittää, fiinnlit» 

tää, (stadig) lujentaa, lujiötaa; blitVa f., 

fiinti)ä, lujeutua, lujittua; vara illa f., olla 

palméfa pulaéfa 1. Vabemmiéfa tuin väiwiöjä; 

(fig.) f. vilja, umfaa mieli, luja 1. jävtfä 

tahto; f. vänskap, luja 1. ivalnva i}ötäun)^8. 
Fast, adv. fiiuni; tiinteä-^ti, Injaéti, irata» 

wat-tx, traftUMJti, ipautaöti; (nästan) milt'ei. 
Fast, fastän, kuiij. lr»aitta, c[;tä. 
Fasta, f. paaUto, ;?aaetcnniifa; (lag'.) nmlnK* 

te, ftabtoi8tu«, fiiuue (=uteen). 
Fasta, v. n. ^.•'aaStota (=oan), otla fljömättä. 
Fastage, n. tvum}ri, aami. 
Fastande, a. j^aacitcaiva, ciuebtimätöu, fi)i>mä* 

töu; på f. mage, einehtimättä, cincbtimä» 

tcnnä, i'i}cmättömääu ivatfaan. 
Fastande, u. paaötcamineu, ^.Maötocuta. 
Fasibinda, v. a. fitoa fiinni, tiinnittää; (ijlcre 

hcarf omkring) föl}ttää f. fepiä titnnt. 
Fastdag, m. paa8to--*jäiivä. 
Fastebref, n. tt>aI;njtötuS=firja, fiinne=tirja. 
Faster, f. täti, i)0=tätt. 
Fastfrysning, f. fiinni=jäät\)miucu. 
Fastgro, v. n. faSiraa fiiuni, tiiutnä. 
Fastgöra, v. a. panna fiiuni, fiinuittää. 
Fastgörande, n. fiinni4''auemiiten 1. »panenta. 
Fastbaka, v. a. panna l;ataau, ^ata (jataan); 

f. sig, tarttua i. tafiåttia (j()fin). 
Fasthet, f. lujuuö, fiiutei)?, »al;aniuö; (fig) 

U>afatt)uu8, irafuuö, lujun?, jä^ftvthS, voai)-- 

hjuué (fys.) fiiuteö^, jäbmeliS. 
Fasthälla, v. a. pitää fiiuni; v. n.; f. vid en 

mening, pttää fiiuni ajatuffeSta, ptji^ä aja^ 

tuffe^ia. 
Fasthållande, n. fiiuni pitäminen. 
Fasthänga, v. n. riippua tiiuni, pl}il}ä. 
P^astighet, f. fiinteä 1. tiiutouaineu omaSto I. 

cmaiiuu§, fiinteä tatr^ara. 
Fastlag, m. paaSton=aifa, laétiaincn. 
Fastlagsafton, m. laéfiaiö-aatto. 
Fastlagspredikan, f. paaéto-faania. 
Fastlagssöndag, m. Ia§tiaiS=funnuntat. 
Fastland, n. manner (=tereu). 
Fastlimma, v. a. liimata fiinni. 
Fastmer, adv. ennemmin »vaan, pitemmin. 
Fastna, v. n. tarttua fiiuni, fiintijä, puuttua, 



Fas 



Fed 



121 



juuttua, r^f)tt;)ä, fätjbä !ttuni, tafeftua, tafer= 
tua, tafietua, fäfeBtl}ä. 

Fastnagla, v. a. naulata ftiunt. 

Fastrota sig, v. r. juurtua, fiiutljä. 

Fastsitta, v. n. ietua ftiuui, cUa juuttuuutl. 
juututfiöfa 1. tafeftuuut. 

Fastställa, v. a. uiäävätä, toal^totötaa; f. pri- 
set, määrätä lituta; f. en dom, tua^tciS» 
taa tucmic. 

Fastställande, n., -else, f. luar^lVtStanuueu , 
iral))tti§tu?, määrääminen, määrät}S. 

Fastsy, v. a. ommella (4^cten) ftiuui. 

Fastsätta, v. a. panna fiiuui, fituutttää. 

Fasttaga, v. a. cttaa fiiuui, fäfUtää. 

Fasttagande, n. fiiuui=cttamiuen. 

Fastväxa, v. n. faöiocttua, faeipaa fiiuui, fiiu 
netti}ä. 

Fastän, konj. toaiffa, ei^fä, joS fof;ta. 

Fat, n. UHiti, ^ci}tt}rt, futl)o; aami, t^nn^ri. 

Fata, V. a. panna tl^nnöriiu. 

Fatal, a. cuuetcn, fatala, fcipan ouncu, tur 

miou tuoma. 
I Fatalier, m. pl., -lietid, m. määrä=aifa, a» 
fiau=aifa; försumma f — na, faimin = Ii)Öbä 
aftau=aifa. 

Fatalism, m. faöimuSntSfo, ouui=u§fo. 

Fatalist, m. fa((imug=uöfoja. 

Fatalitet, f. cuueu=määräi}^ 1. »faUirau^; Utva 
cuui, ouuettcmuuS. 

Fatbur, Fatabur, Fatebur, m. taltemo, aitta 
H)ara4)uoue, ruofa=Inioue; (fig-J taltemo, ait 
ta, naarat. 

Fatlag, n.^ kipMnnta, fu|^^n-funta. 

Fatt, a.; återgifves med (aita, poi)ia, f auta 
hnru är det fatt med dig? mitcu laitafi ou 
1. fiuuu on laita? vid sä f-a omständig 
heter, feiffaiu oUeSfa ftflä :t?oBjat(a 1. fan 
natta, fuu afiaiu laita on niiu i. jemmoinen. 

Fatt, adv. fiiuui. 

Fatta, V. a. ruweta (>j5ean) 1. tarttua 1 Tät}' 
bä jf;fin fiiuui 1. fäfiffi; ottaa, (hastigt) fte= 
:>3ata, favipata; f. värjan, tarttua mieffaan, 
fte^^ata mictfa; f. ponnan, fäijbä 1. tarttua 
f^uääu 1. flnuiän fäfin; (fig.) fäfittää, ot= 
toaltaa, tajuta {'nan'), ähjtä (=väu), ymmär- 
tää; f. beslut, te(;bä .:|5äätöö, ^^äättää; f. 
mod, ro&faista mielcufä 1. itfenfä; f. kär- 
lek, rafaf4ua, ruiveta rafaStamaan; f. miss- 
tänka, alfaa traroa 1. tuulta; f. stora pla- 
ner, miettiä fuuret tuumat, fäljbä 1. rutreta 
1. rl}t;tvä fuuriiu tuumiin; f. eld, n)ttl}ä, 
fl?ttl)ä tulceu; f. i korthet, panna ti)I;i)egti 
fofoon; f. sig i korthet, li)f)l;e«ti ofoittaa 1. 
eteen ^mnua 1. efitelfä 1. toimittaa. 

Fattas, V. d. (j.fulta) ^^untt^a 1. uu^.nta, oöa 
Ujaitta (roajaatta) 1. ujajaasfa jtfiu, faitcata 
(=^}aau); ei otta; penningar f. mig, mi= 
nulta ^juuttuu rabaa 1. rafloja, oien ra- 
ijaa toailta; det f. honom förstånd, f;än 
on mieltä 1. ^mmärr^§tä toaiUa, I)äneu 1. 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



f)äueltä on mieli n)ajaa§[a; hvad f. dig? 

mitä ftnuu ou? mifä ftnua toailrnia? föga 

fattades att . .' ., toä^ättä oli 1. nnitjältä 

:tJiti, ett'ei ... 
Fattig, a. föl)l)ä, Waihjainen; f. på penningar, 

kläder, tankar, fö^I;ä ra^aSta, ivaattei§ta, 

ajatuffiöta; andeligen f., ^eugelfifeöti föt}f}ä; 

poiken, gubben f., pti\la, utfo raiöfa 1. 

paxla 1. ruffa; min f— a rock, nuttu raiS' 

faui 1. V^arfani. 
Fattigbevis, n. föt)[;äu4irja, föl)I;äu=tobisitu8. 
Fattigbössa, f. toai»ai8=tuffi, toaitt»atö=))i}éift^. 
Fattigdom, m. föt)I)t)t)g; f. på penningar, tan- 
kar, fot)f;l)l}!8 xa[)an, ajatuötcn ij^uoleeta, ra= 

l)au, ajatuffen föi)t)i)t)§. 
Fattigförsörjningsanstalt, m. U>aiumi^f)oll)0= 

laitos. 
Fattighjon, n. jiHiitDaineu. 
Fattighus, n. föi}I)äin4;uoue, JiH-ii»ais4;none, 

föl}I)ättö. 
Fattighushjon, n. föt}f;ättöläineu, l^^ain3aie= 

l)uoucelaiuen. 
Fattighåf, m. Uiaiiuaie-fuffaro. 
Fattigkassa, f. iuativai3=faei'a, u>ailt>ai§tcn faSfa. 
Fattigmedel, n., -penningar, m. pl. it)ailcaiS= 

ral;a, tDaii»ai8ten=raf;a. 
Fattigskola, f. föl)f;äin=foulu. 
Fattigstuga, f. se Fattighus. 
Fattigt,^ adv. fijl^fjäciti, maiuiaifci^tt. 
Fattigvård, m. ujaimaiö-boito, )vain)ai84;oll)0. 
Fattigväsende, n. Uiailvaiö-afiat. 
Fattlig, a. täfitettäioä, t)mmärrettäUHi,tclfuaiueu. 
Fattning, f. taju, toimi, ipmärr^cv fäfitt)8; 

bringa ur f., Ijämmeutää; komma ur f., 

\}anumnt\}'å. 
Fattningsförmåga, -gåfva, f. taju, fäfttt)é= 

tt)oima, t)mmärr^f)en lat;ja. 
Fattningskrets, m. fäfit^§=^iiri. 
Fauna, f. eläimiStii, eläiu=fuuta. 
Favorit, m. lemmet^iueu, lemmiffi, mielifti; 

f. dryck, mieli=juoma; f. sång, mielt»laulu. 
Fé, f. :^altiatar. 

Feber, m. fuume, fuume^tautt, tr>ari=tauti. 
Feberaktig, a. fuumeiueu, fuumeen=ta^ainen. 
Feberanfall, n., -anstöt, m., -brytning, f. fuu= 

meeu=^unöfa. 
Feberdrifvande, -dämpande, a. fuumetta cf) = 

fäifelcä 1. egtälwä 1. )j^fäl?ttä»ä. 
Feberfantasi, f. l^oure=fuUntu§. 
Feberfri,^ a.^fuumeeöta ti>apaa\ vara f., ^itää 

U)äli=^äätä; f. tid, fnumeeu hjäli^niä. 
Feberfrossa, f. fuumeen=n?äriéiti)ä. 
Feberhetta, f. funmeeu=))alatounS. 
Feberrysning, f. fuumeeu4>öt)riött}8. 
Febersjuk, a. tuume=tautinen. 
Feberyra, f. fuume-^ourauö 1. =f)oure. 
Februari, m. l;elmi-fuu, fe(iruari=fuu. 
Federal, a. ir*alta=liittoiueu, iualtaliitto^, icalta- 

liittoa foSfeiua. 
Federativ, a. txHilta» liito (tinen, tikalta = liiton, 

>valta4iittoou fuuluum. 

16 



122 



Fed 



Fem 



Feflererad, a. UHiIta IiiltofaiiKii, ftiafta4iittOcn 

Vf)biötetni. 
Fcg, a. :|.''cfc'ia?, avfa, :t?clfiivi, )>clcn=(i(amen 

f. soldat, nvfa 1. \>dhm fotamicv*; 1'. liaiid 

ling, ^^c(lMt-alaincn 1- arfamaiitcn tcfo. 
FegliPt, f. vcliimiuö, ^^elc'ffu^ö, :|)cIonn4(aiimt8, 

arfamatfuitf^. 
Feglijertad, -sint, a. arla^Vbämi^^nf fii^f'»!' 

mienncn. 
Fegt, adv. ^»^Ii^Haa^tt, avfaii!aitC'3tt, avhui= 

ma. 

Feja, V. a., f. af, bort, upp, utur, fivfaétaa, fiil< 

lottaa, ^nif}biötoa. 
Fejande, n. -jiiing, f. Hv!a?taniincn, )MtI;btS' 

taminen. 
Fejd, f. nicteU, fcta; ivata, ju)>a!fa, fii^ta; a- 
delns inbördes f— er, aatctiöton feiofmätfet 
metelit; de ligga beständigt i f., fic CUmt 
alinomaa jufaSfa 1. fiietaSfa. 
Fejda, v. n. ^ntää fotaa. 
Fel, n. (brist, lyte) wih, unrM (-en), a^tvf^e 
(=ecn) fel pä synen, wita lläöSfä; han har 
många (andliga) fel, (uincSfä Cll mcuta \VU 
taa 1. Wirf^että; (afnkelse från regel) )X)\xbi, 
erc^b^?; f- emot grammatiken, fieli=o|.nUincii 
h.nr{;e; (moraKskt)\mta,'i;;aiic, t^aivau?; (skuld) 
irifa; det iir icke mitt f., et fe minun ixn> 
!ani ole; skjuta f., andnia ftjrjään 1. I)ai= 
racin; sia f., ei fattua, ci cnnicitna, et to» 
tentiia, ^>ettää; planen slog f.. tuuma ci cu- 
nieitunut, 1. fävni)t toteen; minnet slår f., 
muisti :|)ettää 1. I;airaa; det siar alldrig f., 
att . . ., [tttapä ei l-Hiäfc, fepä on nollan 
Unefi, että . . .; taga f., ^^ettini, t)atvata, 
l)atva[;taa, I;aira()tua, crel)ti)a; få f., roioit 
tua, iriota (=!oan). 

Fela, v. 11. itjWä 1. t»i6!ata fi}riään 1. f;at= 
vaan; tel)bä tt?iil)e; {irra si^i) erf;ettvä, Ipct» 
tl)ä, f)airal?tua, t}oria{;taa; {bryta) riffoa, 
ionfata (=ft'aan); f. mot ngn, itftoa jj.futa 
liHiStaan, (oufata j.tuta; f. mot vänskapen, 
loutata t)§täun)i}ttä. 

Felaktig, a. (oriktig) unv'&eetltneu; (ofullkom- 
lig) \v\a{a%, iBiaUuteu, wiaKotncn; f. hörsel, 
nnalloinen fuulo; f. växt, unalUnen fa«unr, 
(bristfull) iriaunilaiucn, n.nta4\iä, jviattincn; 
(falsk) waåxä, txnvlKeUincn; göra i'., iiMlauttaa. 

Felaktighet, f. »iallilunö, trivlKcöiiliUS, iin= 
alloiiun?, Unan=alaifuu§. 

Felakiigt, adv. jviallifeöti, linrljCcUtieöti, WiaU 
loiiei^ti, a\iärin, unan=alaiic6tt. 

Felas, v. d. se Fattas. 

Felfri, h. UHvI)cetön, iviatcn. 

Felfrihet, f. unrl)ecttömvv8. 

Felfritt, adv. nnrf)ecttä, n.nrf)eettt5mästi, \v\X' 
I;ecttömänä, ev^ettvmattä,l;airal;tumatta, ()or= 
jabtamatta. 

Felgrepp, n. evbetl)6; göra ett f., ottaa Ijairaan 
1. UMävin. 

Felhugg, m. ft)vjään4vöuti 1. 4?tu. 



Felkast, n, lianutfe^Jvivfan^, o^itie4)cittc, (;ar= 

fm=f)eitto. 
Felp, m. Jvelpt-M, ftlfft rnio^M. 
Felskutt, n. fiiiuiiiiCHinipnnut?, fi»uitfenim^>u- 

ma, obitfc-aiupunui, I)avl)a4anfauö. 
Felskrifuing, f. ixvaivin^firjoittaminen; firjct- 

tn5=h.nrl)e. 
Felslag, n. fin>uitfc4t)önti5, ftlvntttfe4i}i5mä. 
Felslagen, a. V'ettäm)t, tl}fiiaffi tullut, tlif)iään 
meuni}t, mitätint, tuii^a, ouniétumatou, fe?= 
!i-eväinen. 
Felslut, n. \v'å'å\-'ä iol)to4aufe. 
Felsteg, n. tuiiralibnc», (lorjabbu?, erl;etl}{:. 
Felst immig, a- fciutumatou, e^\i=fointuiuen. 
Felståmmigliet, f. foiutumattomuuS, e^>ä«fointu. 
Felstöt, m. [in^uitie4l;öttäl}S, ol^itle^vfävö. 
Felt, adv. se F'el. 
Fel tag, n. evktl}?. 

Fem, niim. eard. Unifi (-bcu); f. och f., Uni = 
fittäin, Jtnifiteöcn, tviifin; f. gånger, wiU 
bcf'ti, Unift fevtaa; f. par, iviibet, U^iifi :|.''a= 
ria; åt f. hall, itiifiöflc; dela f. och f., 
linifittää, »iifitellä; innehållande f., tinitinen. 
Fen.Madig, a. h,nifi4ef;tiuen; (såy) toiift4e' 

väincu. 
Femdags, Femdagig, a. tiMifl4\iiluäincn, lvii= 

bcu i\iiU)äu. 
Femdeit. a. iriift^jafoincn. 
Femdubbel, Femfaldig, a. linifi = fertaiueu, 

ixnifinäineu. 
Femfingersörf, m. (potentilla argentea) haw- 

f)i{ft, l)an()cn»jalfa. 
Femfotad, a. anii"i=jalfaiiicn, Ji^iifi^u^liinucn, 

iviifi^uiirelincn. 
Femlianda, a. iviiftnäincn, Unifiu» laatuinen, 

Jinii'i4a|inen. 
Femhundra, num. card. ti^iifi^fataa. 
Femhundrade, num. urd. toiibeö fabaS, iciift' 

fabamieS. 
Femhörnig, Femkantig, a. liMifl^folffainen, 

tt.nifi4uimaiuen. 
Femhörning, m. tviifl4clffa, Unifi 4'ulma, iviifiö. 
Feminin, a. (grant.) uaié^^f-niolincu. 
PVmkort, n. unimcineu iroitto. 
Femma, f. tinififfo, iinitoucu. 
1" emmänning, f. n.nifi4'CteinCU. 
Fempundig, a. iviifintaulainen. 
Fempundhig, a. iviift uaulio, anifiuanlaif4l}fft. 
Femradig, a. UnifintUMUcn, iviifi»vatincn. 
Femsidig, a. ivitfi^iauincu , li>iifi=tal;lcineu. 
Femstafvig, a. unifi^aiintincu. 
Femtalig, a. lviifi4uhiincu, iriitiuen. 
Femte, num. ord. Unibcä (^nucu). 
Femtedel, m. tviibcnnee (4fen), tvitbcS ofa. 
Feratio,num. card. Jviift {'it\l) f^mmeutä (=ucn). 
Femtionde, num. ord. iviibc:? tiuumcnc^, tt?iift' 

fvnmiencö (»uncn). 
Femtiotal, n. untfihjutmcuiffij; han är på f-, 
I Ifi.iii 1^11 »nit^cniipflH fninnifiicfli-f. 



\}l\\\ ou ^x^iibenueUä finnmencUä. 



Fem 

Femtioårig, a. aHtfift^mmcn^aniotineit, mi\i 

fitmmciwintotiaö (aaii). 
Femton, num. card. Unift^toi^ta. 
Femtonde, num. ord. untbeä=tciöta. 
Femtonlödig, a. nni[itoiöta4uotinen. 
Femtusen, num. card. >inifi=tuf;atta. 
Femtusende, num. ord. Untft4u(;anne6. 
Femuddig, a. h.nifi4äv{iuen. 
Fem väldig, a. unifi^vHiitiaö. 
Femärig, a. iDiifi^vuotiaö, tottben=toUDtinen. 
Fena, f. eil^ä, uimu-?. 

Fenlival, m- (balaena physaius) f)arja4BaIaÖ, 
Feukål, m. tiiäiifoolt, l'atfan=htmina. 
Fenomen, n. illite, tlmauö. 
Feodal, a. lääittunäincn, lääniti)!ic((inen. 
Feodalsystem, n. läänitljS^walta, lääuitVöti). 
Ferier, m. pl. hipa^aifa, JDUto=atfa. 
Ferla, f. ^.Mtuffa, ^an:|>^^u, pMll 
Ferm, a. tcrfeä, nc^^fa, iriffelä. 
Ferment, n. fä^te=ame, fävtin (4timen), fävtc. 
Fermetet, f. fevfe^é; nä|.;>>ärm)§. 
Fembock, m. iräni-Vofft, toäri^^otfa. 
Fernissa, f. feitiu=öl|l?, trcniisia. 
Fernissa, v. a. feittn=i5Iii)Kä 1. ivemisfatla wou 

bcUa, ipcvntSiata. 
Fest, m. |uf)Ia, jul;IaUi!iiuS, ^Jibot (pL). 
Festdag, m. |uf;Ia4\iilr>ä. 
Festing, f. se Fästing. 

Festivitet, f. j[ul;lallifuu§, futfuilft, [;min4nbct. 
Festlig, a. jit()lallineu. 

Feston, m. fiivtäitne, Mfa=!i5l)töS; Mfa4etfu. 
Fet, a. Iif;aUHi, vaStoaineii; f— a rätter, iWja^ 

Wia 1. ra^jxiaifia ruofia; f. oxe, n£)atoat;äv= 

fä; f. lax, vaSkviaineu Ulfi; f. jord, l\l)ati\x 

1. mel^uiuen maa; blifva t., Ulvota (=Dan), 

It[;ea; göra f., Ubctttaa. 
Fctaktig, a. nf)a»au=Iainen, ttt)a»al;fa. 
Fetalier, m., Fetalievaror, f. pl. riiofa-atne, 

vuoaffet; färtom={alu. 
Fetaliebröder, m. pl. ruoa8=VDe(je!fct. 
Fetgräs, n. se Fetört. 
Fetisch, m. pLUtflj^jumala, fiitva=juntala. 
Fetischism, m. ).^öl!t)U=jumaloituö. 
Fetknopp, m. (sedum) maEfan-uol^p , .Iufon= 

ntavja. 
Fetlagd, a. tt^aioan4äntä, Iif;alx^a. 
Fetma, f. U(;an5im§. 
Fetma, v. n. lif;ota (=Dan), lif^oa. 
B^etmylla, f. nte()U=Tnutta. 
Fett, n. ra§tx-»e, vaätoa. 
Fettijäder, m. ra§ttia=fulfa. 
Fetthinna, f. ra8nja=!eiiitu. 
Fettisdag, m. laSfiainen, laStiaiä^tiiStai. 
Fettistel, m. (sonchus) toatoattt, maitotileittä. 
Fetägg, n. se Vindägg. 
Fetört, f. Qnnguicula vulgaris) ^i3fi3n=Ie^ti. 
Fibel, m. tinipcU. 
Fiber,m.ft)i), li^a^f^^, fiime,(4een) fäije (=i!een); 

(i träd) ft)t?, luöto. 
Fibler, m. (hypochaeris) {;ärän=fl(mä. 
Fibrin, n. fi)t)»aine, finneHiine, luv^tc. 



Fil 



123 



Fibrös, a. fi;itten, fäifeiuen. 

Ficka, f. lalfari, taöht, formano. 

Fickformat, n. lallaritt^ofo, tagfuu»!ofo. 

Fickknif, m. ta3fu=toeitfi. 

Ficklock, n. taéfun4an[t. 

Fickpuffert, m. laffari^^Sfl?. 

Ficktjuf,m. ta§!unuara8 (=rfaan),IaEfart=^uvivasi. 

Ficktjufveri, u. IaIfavi=Uiar{au6. 

Fickur, n. laffari-feUo, ta8fu=feCo. 

Fideikomiss, n. fääntij^eviuti), fufu^avtaiio, 

fiifit^tihtg. 
Fidibus, m. ft}tVtiiT4^a^.>eri. 
Fiende, m. tt?il;a=mie8, iriljeiKincit. 
Fiendskap, f. ivil;a, txn[;oilii|iiu6. 
Fiendtlig, a. h3if)oittinen, tuil^aa fatttaiua 1. ^.H' 

täiivi, n.ni;aSfa olciua; f— gt land, tt)t(;oiåi= 

fen maa. 
Fiendtlighet, f. föiljOtöifuuS, toi^an^ito; WX'- 

Fiffig, a. fuffela, futfa; nä))^ävä. 

Fifi"ighet, f. fu!fefuu§; nä;.4ärt}i}8. 

Figur, f. (bcgrunsadt rum) futuio, um^no; 
C/ec•^■^^^w^; fuftta, ^iirvcS, f ufcie, fmpatt§; {yoz-HO 
muoto, futoa; (kroppsform) mitoto, iDarft, 
^)aamu; göra en ful f., oUa ruma näto» 
jäiifä; göra en slät f., tel)bä tel;nou fau^3= 
\^<xa, otta fe^non |3äiiväineu; se, hvilken 
löjligt"., fal; tuota f)nUmi4Hiia\it^tä; (i dans) 
tuifulicri, aötuma; (i musik) pavwi, adni-- 
paxwi; retorisk, f., laui'e=fm»autte; gram- 
matikalisk f., fieli=0)3illiuett fuioauue; f. i 
genomskärning, l^alfioineu fuioa; f. i per- 
spektiv, näeuuäitten 1. ulfo»näföiucn tntoa. 

Figurant, m. tinfulieraaja. 

Figurera, v. a. fultnoitfella; v. n. linfulierata, 
ofoitctlaita; (fig.) oteéfelfa, oleSfcnuella, tan8= 
fia; hans namn f — r i alla tidningar, f)ä= 
nen nimeniä tanSfii jota fanoma4ef)be§fä. 

Figurlig, a. fmwauteellinen, fmvaHinen, l»er= 
taairia; f. betydelse, fuii\illineu merfitijö. 

Figurligen, Figurligt, adv. futoalli[e§ti, futvil' 
la, fuwin. 

Fika, v. n.; f. efter, färffiä, loimota (=oan), 
|3l)l}tää, af;neilla, fiel^toa, fjaaiuitetta; f. ef- 
ter ära, färffiäl. ^^ijtää 1. ^imota lunniaa. 

Fikande, n. färffiminen, himoaminen, o. s. v. 

Fiken, a. t;etaS (=ttaan), fävfäs (=tfään), f)a= 
(ufaS, a^naS. 

Fikenliet, f. fävffäljS, ]()Cttau8, fävff^. 

Fikon, n. toiifuna. 

Fikonformig, a. iDiifuttan^muotoinen , luiifu» 
nan=faUainen. 

Fikonlöf, n. tx)iifunan=Ief;ti 1. --Wiftoä. 

Fikonträd, n. toiifuua^nu. 

Fikonvärta, f. faöwajaiueu. 

Fil, m. hjiila. 

Fil, m. toiili, fuori. 

Fila, v. a. ttjiilata. 

Filande, n., -ning, f. »iilauö, iinilaaminen. 

Filantrop, m. ;|){)ifantvo^i, it;mi§4empijä. 

Filautropi, f. ^(»Uantroina, i^miö4empcilu. 



124 



Fil 



Fin 



Filantropisk, a. ^^f)ilantvc^)inen, ihmiä4em= 

Pilare, m. toiilaaja. 

Filbunke, m. taalc4nimä, inaanto4nimä, »it» 

U^tjtti), tuiili-^iimä. 
Filett, m. (boktr.) iiniwafc, Jintlranne. 
Filfras, f. al)ina, cömo; äta som en f. , af)» 

muta, afimu^taa. 
Filliuggare, m. tt,ni(an=tefijä. 
Filial, a. tineri», fl}tft=, a{a',\ filialkyrka, toie= 

ri^trffc; filialbank, ala4^aiifft. 
Filippisk, a. )>f)tUvi-''nien, ^urc»a, :|>iStä»rä. 
Filisté, m. ^}I;iUétcaIaineit, ^I;iliöta. 
Filklåfve, m. tciila^it^tt, anila^enfft. 
Filmjölk, f. taale4nimä, inaanto4nimä, uniU= 

matte, iintli4nimä. 
Filolog, ni. ^.^Inlclcgt, ttelen=tutfiia. 
Filologi, f. (^I;iIoIci3ta, tieti^iete. 
Filologisk, a. ^jbilolcc^tueii, ticli=tictetiteit. 
Filosof, m. :|>()iiciepln, tictc^toitfaS, jävfetä' 

c^>).nitut. 
Filosofem, n. jävfeiö4aufe, tiebiétclmä. 
Filosofera, v. u. ^^I)iIoiopf;i£Jtet[a, järfetStetlä, 

ttebi^teöä. 
Filosofi, f. iviii'auS4tebe (4een), jär!eig=o))^t ; 

f— e magister, untiaué^ieteett inat^^tcrt. 
Filosofisk, a. »riiiaiie^ieteellineit, järfeiöäOj-nl' 

lineit; ur f. synpunkt, »iiiaitg^ieteen fait= 

nalta fatfecn 1. itäbten. 
Filspån, n. tinila^jautjc, tt?ti(an4niru. 
Filt, m. l^uc^^a; öfverdraga med f., buoipittaa. 
Filta, T. a. f)uc^>aa (Ijucivan), »attooa 1. w^a.-- 

ituttaa ^)uenjafft. 
Filtare, m. f)uc»an=-lranuttaja, ^ito^jija. 
Filter, n. fiicbirt (4tnieii), ftircilä. 
Filthatt, m. l;iici:a=£)attu, fevi4)attu, toitt=f)atnt. 
Filthårig, a. (bot.) iuanuffeineit. 
Filtkappa, f., -mantel, m. ^UD^3a4et»ätti, f)UC» 

Filtrera, v. a. fitctaa, fuobattaa, fuuritita (4jen), 
fiiftnlcttä (4icit). 

Filtrering, f. fucbatu», fuotauS. 

Filtrerkorg, m. fuotC=tot>^>a. 

Filtrerpapper, n. iuctc4apert. 

Filtrerhatt, m. iuctc=fi1>:pu 1. 4uuttt. 

Filtsko, m. IniDpa^fenfä. 

Filtsåla, f. ^m.4\i4''D(;ja 1. »aithtra. 

Flittäcke, n. I)iic|.\a4'eitte 1. =täffi. 

Filur, m. ftieitiffa, fcutta, fLnvaiiäfifmä. 

Fimmelståiig, f. aija; (u plog) cjas (=!ien); 
förse med f — stänger, atjotttaa. 

Fimmelstangskrok, m. aiiaiutcutfii, fatoeriffo, 
tt^ebätti. 

Fin, a. ^ncnt, f)icnc; f. tråd, ^>icni 1. bteno 
ianfa; f— t papper, fiicno ^a^eri; f. liy, \)\i^ 
no 1. l;cuto iftc; f— t riijöl, ^>tent 1. l^icitc 
jau^c; f — t arbete, fcma 1. naaöti 1. fieirä 
tXj'é\ i — a viner, ctwalltfia linmcja; f — a 
porsliner, pienoja V^oéliinia; f — a former, 
fcina 1. firo iravtalo; f— t guld, Ijieno 1. 
^MtI)baS fitlta; f. ton, ^neni 1. f imeä ääni; 



(fig. om sinnen) tartfn, teräwä; f. hörsel, 
känsel, tarffa fiiulo, tunte; f. blick, terä» 
toä 1. järfc^ä ftlmän=lncnti; f. smak (este- 
tiskt), äh)fä§ 1. järfeiijä ma!u, tarffa faune» 
tuntc; f— t svar, ofvinja 1. taitatva 1. ciira 
tpagtauS; f. observationsförmåga, tarffa i. 
jt)»äUiuen (;a»aintc=»cima 1. taju; f. skälm, 
taitaiiHt 1. uniiag founa; f. karl, fictoä miee; 
f— a seder, [iea^ät 1. ftUH\it ta»at; f— a 
(jint kludda) damer, fieiiMä 1. (lienofaifia 1. 
i;teno(}e(ma=uaifia; det f — a i språket, fielen 
ftem^ä 1. fomuus; bli f., bienentua, hieuc= 
ta (=ncu); göra f., l;iencntaa, pienentää; pie» 
ueutää; anse för f., (nencf iua, 1.ncnefi>ä; 
något f., f;ienDf)fo, l-Meuelifö, (,ueuc(äutä, inc» 
neläntä. 

Final, m. lo^^ete, ^äätc»cfa. 

Financiel, a. raW^waraiucn, raba^iraraiu, ra= 
^a»arai?». 

Financier, m. tBara§to»ttirfaIainen, ral;au»afi= 
citfija. 

Finanser, m. pl. ttjattagt04»arat, icaUagton 
raf)a»lfarat; tt)atta=waraéto, raf)a»njarat. 

Finansminister, m. raljanjarais=miniöteri, ra= 
l^an=boibon miniéteri. 

Finansoperation, f. ra^awarai§4cimt, ra^a» 
afiain tcimi 1. toimiminen. 

Finanssystem, m. ratiaiuaraiS^järeStö. 

Finansväsende, n. ral)atoarai6»aftat, ra^a=»a= 
rain ^aöinto. 

Finbiklad, a. (kroppsligt) ftro, fietpä, fietoä» 
muotoinen; (andligt) ftenjä=taJpainen, ficirän» 
finnétwnijt. 

Finbladig, a. (om såg) of)Ut4eräincn. 

Finera, v. a. tt?l}sf entää, tafoa 1. ^>olttaa 
I/icncfft. 

Finess, f. (fin mening) terä\tJi;^8, 1-^onft, mut» 
fa; språkets f— er, fielcn ^tmui 1. cuäel» 
mat; (knep) mutfa, juoni, jutteUmS; (nog- 
grannhet) tarffuuö, ^.nil^tauö; bitta på f — en, 
muistaa mutfa. 

Finger, u. formi; storf., fcsfi»formi; lillf-, fafari» 
formi, ^nffu formi; pekf., ctu^formi, nuolu» 
formi; ringf., nimctint^formi; en f. tjock, for» 
men i>affuiuen; räkna pa fingrarna, lufea 
1. laöfea I;t)jjpö]infä 1. fcrminfa; slå på fin- 
grarna, nä}:ästä, nä^-Mlntttää, antaa näpiKe; 
se genom fingrarna, fnfcilla, pääStää läpi» 
fättä 1. läpi-fäben; kunna pa sina fem fingrar, 
cfata fuiu iviifi formeaufa, ofata formiileeu; 
hafva långa tingrar, cUa irarfaan fefainen; 
peka f. åt ngn, ofoittaa 1. näi)ttää formella 
j.futa; Guds f., £'uojan formi; Guds f. var 
med, Juojan formien lomttfc. 

Fingerborg, m. formi-Jtin, nMngerJ>ori. 

Fingerfärdighet, f. formi^näppärvvS, nävVä» 
r^Vé, formillifuuö; hafva stor f., olla ^9» 
rcin näppärä formiltanfa. 

Fingerhandske, m. formifaS. 

Fingerklåda, f. formt=fi)l)D. 

Fingerknoge, m. rt)ötö, ri)§tcnen. 



Fin 



Fis 



125 



Fingerknäpp, m. |crmt=nä^5^ä^«. 

Fingerkrok, m. lormt=fouffu. 

FiDgerlek, m. ni^^^^a. 

Fingerling, m. (fkepp.) ^^eräfm= 1. rucrt^tol.''}?!. 

Fingerlös, a. jormetcit, formitoit. 

Fiugerriiig, m. formilS. 

Fingerslång, a. formen4ntnincn. 

Fingerspets, m. näp^i (=in), 1ormcn4^ää; (yt- 
tersta ändan af fingret) f)l}i.4^ij, (;^4^|.^^)ne^. 

Fingerspråk, n. f£>rmt4i:f)e. 

Fingersättning, f. formttteIeminen,formen4'>anD. 

Fingertuta, f. fovmi-tup^n. 

Fingervant, m. formifag (=faan), fovmi^JhmaS 
(=taan). 

Fingra, v. n. & a. fi^^tStcKä, näperrellä (=tc= 
Ien), nä^>nä, formeiEa. 

Fingrande, n. [)l)^i8telemtnen o. s. v. 

Fingrynig, -kornig, a. |)teni=jt)t»äinen, Vneni» 
muruinen. 

Finhet, f. ^nemiu§, ^tenouS, o. s. v. se un- 
der Fin. 

Finhyllig, -hyllt, a. f)ieno=!^i)>iäinen, i^ieno= 
I}i)3iä, t;ieno=t:^otnen. 

Finhårig, a. ^^teno^farttamen, utu=fartoainen, 
utninen. 

Fink, m. (f ringillä) ftrffu, ftr!fuinen, pdpO' 
lintu, h.H-ir^^n4tntu, toar^mnen. 

Finkel, m. fifuna. 

Finkänslig, a. t)cr!tä=tuntoinen, aristeleiua. 

Finland, n. ignonit, @uomen»maa; (^oet.) @uo= 
menntietni 1. ']aaxi. 

Finmaia, v. a. jauijaa 1. jaul^attaa ^)iene!fi 1. 
^tcncfft. 

Finna, v. a. Iijt)tää; (träffa) tatoata (taajaan), 
fcl)bata, Icljlää; f. ngn med ett brott, ta= 
irata jcfu rttDlÉien=aIaijetfi 1. rtfcfiella; f. 
ugn sofvande, plundrad, tarcata 1. Ii5t}tää 
jotu nuHumaSia 1. nuffuröana 1. nuftuir>alft, 
tl)öötettl)nä 1. ri)öéitetl}fft; f. döden, tiwata 
1. foljbata furmania; f. hjelp, faaba 1. XiXj-- 
tää a^>ua; f. nöje, teBbä mielellätifä, intc^ 
I liötljä; j finnen i honom en sträng doma- 
re, men trogen vän, I)äne§tä fnatte 1. l;ä 
neéfä ta:).^aatte foipan tuomarin, iwaan uS^ 
fcllifen ij^tätoän; (utfinna) feffiä, tajuta 
(=uan), l^offata, ähjtä (4)än); t— a utvä; 
medel, feffiä feino, ncu»o; t", ordet till en 
gåta, l^ctfata 1. tajuta ariroituffen \axxa'^{tycka) 
olla 1. tuntua (j.htöta); hnrudant f— r du 
vinet? mimnioiöta »iina [tnu§ta on, mim 
motielle nnina finuSta tuntuu? f. för godt, 
nät}bä 1. fatfca fji^n^äJfi; (märka) näl;bä 
fäfittää; — t", sig, v. r. nä^bä 1. :|)itää ttjenfä 
Olia miele6tän]ä; (icke blifoa furlägen) d 
jääbä neutoottomaffi, toimentna; f — a sig ; 
allt, toittaa 1. tulla atloin 1. tex^tää laifeS 
fa; f. sig vid ngt, clla tt;t)tl)lr>äiucn jl;tin. 
Finnaggad, a, (bot.) f)tenD=ni}l;äinen. 
Finnande, n. Ictjtämiuen o. s. v. 
Finnas, v. d. loljt^ä, oHa; de f. som .... 
niitä on 1. 15i)ti)^, jotfa .... 



Finne, m. ©ucmatainen; (pä huden) n'ä\>p\.}, 

m}pin}, firfula, näV4^l}lä, näv^ijffä. 
Finnig, a. näp^Mtinen, näip))l}läinen. 
Finsk, a. lUDmaiaincn, ©uomen, fuomen=. 
Finska, f. fuomalainennvatmo; (språket) fuo- 

mcn^fieli, fuomi. 
Finskuren, a. pieniffi leifcft^. 
Finsmaklig, a. citDan=ma{utnen. 
Finsmide, n. f)ienct tafeet. 
Finstöta, v. a. |)ienentää, fjienontaa. 
Fint, adv. I^ieneStt, piencöti; fieioääti, tarfa8= 

ti, fomaSti; jmfr Fin. 
Fint, m. ten44ni, fuje, fonffu. 
Fiutlig, a. neuu^cias, älijfäö, fuffela, tarffa^ 

jäinen. 
Fiutlighet, f. nem»o!fuu6, äfl)!f^l)«. 
Finurlig, a. (smänätt) fieivatfa*, (fiffig) fuffe= 

la, jutfa. 
Fiol, m. (instrument) Iriulu; betala iiolerna 

(fig.), U^a«tata feötit. 
Fiol, f. (bot) se Viol. 
Fiolstall, n. toiulmt=f)e^^D, idä.a, toira. 
Fiolstråke, m. nuulun-jcnft, rofa. 
Fiolsträng, m. nnutuu^ieli. 
Fira, v. a. iriettää, pi}f)ittää; (prisa) Ijliötää, 

funnioittaa. 
Fira, v. a. & n. (sjvt.) iuiirata, liJljfätä, 'i)ih 

littää, laSfea ala§. 
Firande, n. teiettämiuen, toietto, t^ljf^itljS, 'Cj- 

li^täminen, funnicittaminen. 
Firma, f. tcimi^nimi, !irja=nimi, Ijuuto-nimt. 
Firmament, n. tainHtS4afi (>en). 
Firman, m. (Jurfin^maan) paöfi 1. täsf^. 
Fisa, v. n. se Fjeria. 
Fiscus, m. !ruunnn=faSfa. 
Fisk, m. fala. 
Fiska, v. a. fala^taa, |^l}t)tää falcja 1. ioXaa'^ (fig.) 

i. efter, tiei)tca, urtfia; f. efter en rik flicka, 

tiebtca rit'ac-ta tvttcä; f. efter en hemlig- 
het, urffia falaifuutta. 
Fiskafänge, n. !alan=faali§ (»iin). 
Fiskal, m. toiSfaali. 
Fiskalisk, a. hjiSfaalin. 
Fiskande, n. falastamineu, !ala6tu§, fatan= 

pi)t)nti3. 
Fiskare, m. falaötaja, falan^^ljtäjä, fata=mie8 

(4;en). 
Fiskarebåt, m. fala=h)en{)e. 
Fiskben, n. ructo, fatan4uu. 
Fiskbete, n. falan=ll)ötti, täf^. 
Fiskblåsa, f. fatan^raHo, nmolu. 
Fiskbragd, m. lalan^n^ijbijö, tataSttn (»ttmen). 
Fiskbrist, m. falattomuu?. 
Fiskdam, m. fala-Iammitfo; (stängsel) toe 

(=fcen). 
Fiske, n. falaStu?, !alan4n}i;ntö. 
Fiskegård, m. !ala4>miutfe, fala4;auta. 
Fiskeläge, n. falaStamo, falat^tvijan^-afunto. 
Fiskeri, n. falaStuS, falaStamo. 
Fiskevatten, n. fata^lvefi (=ben), fataStO. 
; Fiskfattig, a. falatcn. 



126 



Fis 



Fiskfångst, f. falaii^jaaltS (4in) 1. =faanti. 

Fiskfärs, m. falaljaffeluö. 

Fiskgelé, n. fala^injntclö. 

Fiskgumma, f. faUvämmä. 

Fiskiiandlare, m. falau=nn)öjä, {aIa^-falH.^^^ia8 

(»aan), tafa--nietfa. 
Fiskhaf, m. {■ala4u^^^n 1. Ajaam, f)äitt)ä. 
Fi>kkorg, m. fata=tuaiu, fa(a=fc)>^^a. 
Fiskköpare, m. !alaii=o§taja, fa(a=fau^^).n. 
Fisklek, m. fafan^utit, {utu. 
Fiskljuse, m. (falco haliaettis) fafa-fääött. 
Fiskmarknad, m. !ala»tnavl1tnat. 
Fiskmäse, m. (laras canus) {ata4offt, fa(a= 

faija. 
Fiskpastej , -pirog, m. fata^^itvaö I. =^iiraffa, 

fak=!u!fo. 
Fiskredskap, n. fafa^tuS^neittoo, falaStht (4t= 

men), fa(an4^tti)bvö. 
Fiskrik, a. falaiia, talaiueu. 
Fiskråk, n. talan-tottlit 1. =fo6fot. 
Fisklag, n. falan4ajt. 
Fisksmak, m. falaiMoafii. 
Fisksoppa, f. fala^tcitto, fata^c^j^sa. 
Fiskspad, n. !alan4iemi. 
Fiskstimp, m. jatfa, !ala=ar!fu, fum^Jpu. 
Fisksås, m. falau^aotafe 1. 4a§ti. 
Fisktionde, n. falan4l)mineitef)et. 
Usktorg, n. fata=tuvfu, fata=tort. 
Fisktran, m. !atan=ra^wa, vaani. 
Fisktärna, f. (stenia hirundo) fa{a=tiira. 
Fiskvaror, f. pl. tala^aineet, fala=tatoara. 
Fiskvatten, n. fa(an4vefi, falan^tealatin (=ti= 

men), talannraleiiieft. 
Fiskyngel, n. aliue, mcuTie, {■aIan=^Di!a. 
Fiskörn, m. (falco albicilla) ineri=fotfa, UIcl-- 

fotfa. 
Fistel, m, ^^^!ama, ajc?. 
Fistelartad, a. |.nifaman--Iainen. 
Fix, a. wafatim, luja, fiinteä; tulcn=!eStäluä; 

f. idé, :|.\iäbän ^H^tän^t ajatuS. 
Fixera, v. a. määrätä; fatfoa teräluäSti; (kem.) 

{}l?i}bi)ttää, 'Eiinni)ttää. 
Fixstjerua, f. fiintonaiS^täl^ti. 
Fjerde, niim. ord. neljää (=nnen); för det f., 

ncljäuncffi. 
Fjerdedel, m. neljännes (»ffcn), ncljäö (=nnen) 

ofa; f— dels mil, neljänneS :|)eni»fHlmaa. 
F^jerding, m. nclitfo. 
Fjerdingsman, m. neIjännl)ö=mieS. 
Fjerdingsväg, m. neljänneffen matfa, 9tuotftn 

n)ir«ita. 
Fjermare, a. etääm:)5i, faufaifem^i, IcitDm))i, 

Cbem|.n; adv. (im fiägun: h var) etäämpä= 

nä, etäämmällä, fauenil^ana, loitompana, loi» 
tcmmalla, ebem^^änä; (Inart) cbcmmäffi, t- 
bemmä, fauemmaffi, ctäämmäffi, etäämmälle, 
o. s. V.; ifrän f., etääm^.Hiä, etäämmältä, 
o. s. V., ebem^)ää, faucmvaa. 
Fjerran, adv. (j)åfrågan: h var) etäällä, fau= 
fana, loitolla, loittona; (hvart) etäälle, fanaifi, 
fauaé, (eitoö; f. ifran, etäältä, fautaa. 



Pjä 

fanfaafta, loittoa, tottotta; adj. etäinen, etää, 

fanfainen. 
Fjerrglas, n. ^itfä-ftlmä, faufo4aft. 
Fjert, m. :i.nevu. 
Fjerta, v. n. ^.nevrä, (hastigt) Ijjievaljtaa, )^\t' 

raiSta; (ofta) pieveäfetlä; befordra Ijertning, 

|.nevettää. 
Fjesk, n. l;o:p^Ju, tl}f)jä )>nul;a. 
Fjesk, Fjeskare, m. l^ätiffö, l;ätä=Vöpörä, 1)0= 

tiHo, Iiatiffa, l)öpvö4öl)rij, l^äiläftä. 
Fjeska, v. n. Ijätiföitä (ntjen), l;ätiä, l)äilä^ 

foitä, Ijapafoita, Batitoita. 
Fjeskig, a. l;oppuinen, hätäinen, Ijätitfä. 
Fjeskighet, f. bovpuiuiu;', l;ätäi)>n}<<. 
Fjeskigt, adv. boppnifeöti, l;cpulia, l;ätäi[eöti, 

bapafaéti. 
Fjefter, m. fafile, fammitfa. 
Fjettra, v. a. labtcittaa, tablcl^tia. 
Fjettra, f. Ictava, taulasj (=aan), veen^MJii. 
Fjol; i f., mennä nniouua. 
Fjolgammal, a. menneen^umotinen. 

Fjoli, FjoUeri, n. l;UplunS, lötlljfl^ij^, l^ÖlmöljS, 
I;onfhiuö. 

Fjolla, f. bnpjnnen, fiup:|3ana, l;ölmö, \}'öif'åh 
!ä, lölibfänä. 

Fjollas, V. d. t)nl^|'utella, I;öpevöitä, I;uppe- 
loita, I)i31mi3tetlä. 

Fjollig, a. bnVfn, fju^-^^elo, lln)l;äffä, löt^Ijfö, 
luiUu, t)onffa. 

Fjolåret, n. memtijt hjuofi. 

Fjord, m. umcno, untoma. 

Fjorton, num. card. neljäntoista, neljätoista- 
{'Vmmentä. 

Fjortonde, num. ord. neIjäS=toif'ta. 

Fjortondedel, m. neljäö=tciSta ofa. 

Fjortonarig, a. nelitoi8ta = )t)uotiaö, neli^toic* 
ta nntotinen. 

Fjoskig, a. ()ouffan^5äinen, lööperi). 

Fjun, n. nntu»a, utu4arn.m, utu, atu, !^aitu> 
t^^a, Uemcn (=cn), baiiven, l^atn, ibo4arii>a. 

Fjunig, a. ntnstariiMinen, untxtnnnen, atuineu, 
liemcninen, bininnuinen; bli f., atua, lie= 
menti.}ä, ntniroitna. 

Fjäder, m. (mindre) ):)'i\){}tn (»nen); (större) 
tt)n'd, fnlfa; släppa fjädrarna, olla fulfa= 
faboöfa 1. fnlfa^fatona, lucba I)i5^()eniä; ploc- 
ka tjädrarna af en fogel, bijtil^entää, i\}md; 
få nya fjädrar, unbellcen i;i)t)I)ent^ä, faaba 
unbet ]^i3i)f;enet; förse med f., jultia, fit= 
littaa; prunka med lanta fjädrar, uljailla 
h.nerai8ia f)öJ)f)eniSiä, ^i3i)l)enneUä toijen xva^ 
voilla; (i Ids, o. s. v.) ):«onnin (=timeu), pct' 
fafin, ^)otfo, Jäntti, jouft, tcietevi. 

Fjäderaktig, a. l^iJMl^eläinen. 

Fjäderbolster, n. f;öi}bcn4^ol8tari, f;öl}[;en4Hltja. 

Fjädörborste, m. se Fjäderqvast. 

Fjäderbuske, m. l;öl?f;en>többtö. 

Fjäderfä, n. ftipi4avja, fiipi=eläin (=men). 

Fjäderfällning, f. fulfa^fato, I;i5öl;enen luo- 
minen. 

Fjäderliake, f. ^>ottu= 1. :|)onnin4;ata. 



Fjä 



Fla 



127 



Fjäderharts, n. se Kautschuk. 
Fjäderhatt, m. tBl)l;tö4;attu, l)'éi}i)in--i)att\u 
Fjäderhus, n. hjieterWofo. 
P'jäderkraft, f. se Spänstigliet. 
Fjäderkudde, f. f}öijI;en=tl)l)UV. 

Fjäderlik, a. fulf ainainen, fnl!a=jafi)inen; fulfa» 

iaxxwhxtn. 
Fjäderläs, n.wietcrt» 1. jänttt^nffo. 
Fjäderlätt, a. hwtä futn I;övl;en, I;öi)£)cnen 

Fjäderlös, a. I)ci)r}enetön, fnitton, ntlfonainen. 
Fjädernervig, a. (hot.) fnlfa^iuoninen. 
Fjfiderqvast, m. I)öiyf)en4»iul;fi\ l)'öX}l)m4)nMu. 
Fjädorspelverk, n. tt)teteri=^elifone. 
Fjäderspritare, m. 'i)'6'c)l)tmx[''Viipxi'd, f;i3t}^en= 

fi^nijä. 
Fjäderspritning, f. l^öi^r^enenn-iipiminen. 
Fjäderspäiistig, a. fu(fa=finiinoinen. 
Fjädertofs, ni. {)!5t)f)cn tlH.M'u. 
Fjäderviska, f. I^öl}l;cu=l;ui55fu, l;i3Vl)en=n)iul[)!o. 
Fjädra, v. a. fuUttaa, fnlfta, fulita (4itfcn), Mw- 

nmaa fuUUa 1. f;i3v^cniilä; f. ner, T)i3iil;cnnl}t= 

tää, teljbä l)öi)I)cnticffi 1. l)ci)f)enttn; v. n. 

jonStaa,uotfna,UMCtrata; f. sigjV.r.I^öijficntttä- 
Fjädrad, a. fnUauien, (;i3t)I)cnincn; fnltlcttu; 

(med fjädrar försedd) fulafliuen, ftjnälUncn. 

Fjädrig, a. r;öi){;cntnen, fnlfaincn. 

Fjäll, n. Cpå fiskar, m m.) fnomuS, fnouiu; 

(på huden) IjiUma', (på växter) I;etoe (=))ecn), 

Fjäll, n. tmiturt, tnuori, toaara. 

Fjälla, v. a. fnontuStaa; f. sig, v. r. Ijetttää 

1. Inoba fuoniulfenja, fcftä, IjikMnoa. 
Fjällaktig, a. fuomumaincn, fnomun4a)jauten, 

fificincn. 
Fjällbjörk, f. (hetula f ructicosa) tuntnrt-foiwu. 
Fjällbo, m. uuiorelaincn, tuntnvitainen. 
Fjälibyggd, f. nuiovt» 1. tuutnvUtienco. 
Pjällbär, n. (arhutus) fiau=marja. 
Fjällgäs, f. (anser leuvopsis) anilfo^^MJSK I^anl^t. 
Fjällig, a. jncnutffinen, fnoinnincn; l)tlömai= 

nen; Itelpeinen. 
Fjällik, ' a. fuLMnuöiucn, fnomnn=taincn, fuo= 

nntfa§; filfcincn, titfeennnuotoinen. 
Fjällkransad, a. (bot. om roten) fuomu=Ian= 

lahicn. 
Fjäll-lemmel, m. (lemmus borealis) fc^ult. 
Fj;illmus, f. se föreg. 
Fjullracka, f. se Fjällräf. 
Fjällripa, f. (lagopus alpina) tnnturtnneffo. 
Fjällrot, f. (lathraea squamaria) fno=nuitfa. 

Fjällrygg, m. tunturt^felännc 1. »feltämä 1. 

=f)arjanne. 
Fjällräf, m. (canis lagopus) naali. 

Fjällskred, n. h.nioren=vanfeama. 
Fjällsträcka, f. tuntnri^affo 1. 4;ar|annc. 
Fjälltopp, m. tnntnrin4'uffufa. 
Fjälltrakt, m. tmitnri= 1. »neri=feutnn. 
Fjälluggla, f. (strix nyctea) tnntnri=^)i5llö. 
Fjär, a. i)Ipeä, ijnfeä, favfa^ (=aan). 



Fjärd, m. mevcn4af)ti, untono; (jävtven 1. me= 

ren) felfä, iiiap'\>a. 
Fjäril, m. ^Kxljo, pni)D'mzn. 
Fjäs, n. ncl;tmiiet, Ijvtwaikmifet, licf^cet, i)\}'éxi)t 
Fjäsa, v. n. Ucluä, Uef)iteIIä, r^^UmiHä, f;t}öriä. 
Fjät, n. aS-M (=cen); jälft (4en). 
Fjol, m. retfä4anta, läj.n4anta. 
Fjösbeiit, a. fartoa^jalfatnen ; f. vräk, (falco 

lagopus) rie!fc4atn.iaftt^n. 
Flack, a. \<xita, aväta.. 
Flack, n. (sjöt.) iaaia, \aaU. 
Flacka, f. tafamie (=teen), laitix^, al;o. 
Flacka, v. n. fukffcUa, tuteffia, fuIeöfcnncCa, 

juoffennetta, Uel)utclla. 
Flackande, n., -ning, f. jnoffentetu, juoffn. 
Flackhet, f. au!eu§, lafcnö, aaiininS. 
Flackländig, a. fafcincn, tafatncn. 
Flackstickel, m. (tekn.) taia4ntru§ttn (=timen). 
Flacktäng, f. (tekn.) Iaafa»näpittimct. 
Fladder, u. fiäilt^ntä, tic^nnta, liel;u; (jig.) 

I)äiU}mv§, Ic))fuuö, tnrl^allifmtS, fem^^Jtijö. 
Fladderaktig, a. I;äih}li:?äinen, f)äiläHä, le^)fu= 

mainen. 
Fladderaktighet, f. r;äirl}l^^äift)^}ö, t;äilä!f^t)6, 

Ie:|.''fumaiinn8. 
Fladdermina, f. ^JeKoitne^mttna. 
Fladdra, v. n. (om fjärilar) Ui^JoiteCa, lefu^ 

ttUa, Vi\)\}\)\tWå, I;eifakf;taa; (fig.) tiel)ua, 

l)'äxl\)l\, IöV^i}<i? ™ed f— nde hår, f;äit^h)in 

1. Iö^t)t?unn I;tui'fin; papperet f— r, ))apevi 

Iö^I)^ike; (om eld) leimnta (=nan), li^nt* 

taa, roil^nta, liefuttaa; (om flagg) iä))äiää, 

I)äih)ä, licl)ua, lehitcKa; (om persan) ^jaxVå.-- 

töitä (^fcn), te|3fntelta, I^äiläl^beltä. 
Fladdrig, a. (jäitijti^ä, ii3vf;vtnen; kimuinen, 

roifminen. 
Flaga, f. fisfo, r;ilfe, l^ittte, fälö, ViX)\)\r, (ull) 

I}af)tnn.ia, leiue. 
Flaga sig, v. r. ttötoittua, hitfittl}ä. 
Flageolett, m. fjuiluucn. 
Flagg-, ni. Flagga, f. lip:|3n, Mu; hissa f., noS= 

taa lt^'«(.ni; ga under finsk f., Mfea ©uomett 

lipnlta; (jKjel) Xmxxx, lafn. 
Flagga, v. n. ti|.'i:|3neHa, ti)3uita (=tfcn), !auni8= 

taita lilJniltta. 
Flaggduk, m. Ii).^^^n>n^aatc, h)itri=lr>aate. 
Flaggman, m. UpVit4niäUt)§, ti^^^nt aniivatt. 
Flaggskepp, n. Ii^4''u4ailra, n)iiri4ai)ra. 
Flaggstång, f., -stake, -stock, m. lt^^un^n}arfi 

(=rvcn), lt^iVit=tanfo, ttp^ni4niu, njiivinnvavfi, 

ft)iiviu»iaiffa, iriiviu=]alfo. 
Flagig, a. iöi)f)i.}inen, jälöinen. 
F^lagna, v. n. jätöillä, :pl)tiä, I;ilfeit(ä. 
Fläka, f. fabin (=timen), liitjju; (språten för 

fälla?!) fclfäin; (stången för locket) utfu; 

(ledningsgärdsgården) XäXi)U 
F4ake, m. ^ölf^te. 
Flaksa, se Flaxa. 

F^lameld, m. Ieimn=n?alfca, roi^u^tDatfea. 
Flamma, f. leimn, lieffi, liegfa, roit;u; (fig.) 

temminti, l^elttn, anna^inen. 



128 



Fla 



Fli 



Flamma, v. n. tiemuta (=uan), leimuta (=uan), 

liec^fvitvi, roibuta (=uan). 
Flaiumancle, n. Itemiiaminen, o. s. v. 
Flammera, v. a. juctrittaa, tcfibii juctriftaaffi 

1. juoirtttaaffi 1- [itonuMiuictctieEfi, fitcitclla. 
Flammeiad, P^lammig, a. juotritaä, juotBtfaS, 

fibcttu. 
Flanell, m. ra^>ifto=!angaä (»faan), lanefit. 
Flank, m. f^lfi (4cn), fuice (=^een); (fortif.) fi= 

iraiui4iitja. 
Flankera, v. a. fthjaista 1. ani^Mta ftlDiiIta; 

tiMvii-jtaa 1. irafnvixnaa fu^ect; fu^^ciCa (=kn), 

jiipcita, l)ätinntää. 
Flankur, m. tmre^ratfu. 
Flam, n. faavna, far^j^^u. 
Flas, n. se Ras. 
Flasa, V. n. se Rasa. 
Flaska, f. ^juttc, :|>otti, ^Miflaffo; (af träd) 

bintfi, leili. 
Flaskfoder, n. :^MtteU=!c^^fa, :|>uteli4auf!u. 
Fiat, a. U\^);^t<x, litteä, latuffa, latucitaincn; 

(om tallrikar) taata, matala; (förlägen) i)'å' 

rocf)tintl)t, bämmästiinnt, ätmi^ti)nvt; (efter- 

läte») teeltto, laimea, hel).'')^!), :t>clnncä; liata 

handen, lammen (=nen;; f— a klingan, mte- 

Un iappi; blifva f., I^ätuetä (=^;eän), tulla 

Itämille, l;ämmä8t^ä, ätmiétijä; vara f., cUa 

^ä^^eitlänlii 
Flata, f. se Flatsida. 
Flathand, f. tammen (=nen). 
Flathet, f. lap^jeuci, Iittei}8; I;ä^3eä, Ijättjcl^tt?^ 

mi)é; jiielttouS, laimene. 
Flatlus, f. fatiainen, fatilainen. 
Flatna, v. n. ^äluetä ('f'Cän), ^äwef)tl}ä, äU 

misti^ä. 
Flatnäsig, a. le^eä^nenäinen, litteä^ncnäinen. 
Flatsida, f. tappio, lappi. 
Flatskratt, n. fifctux^, foticntauru, nanrun=fo= 

I)ctuS; C/i««.st/-a?/;Viltfa=nauru,).ntiti)ö=uauvu. 
Flatskratta, v. n. nauraa fcluntaa 1. refcttaa 

1. tif ottaa. 
Flaxa, V. n. väpi-JtcUä, räp^teflä, Ut))citeEa, 

Icfuteaa. 
Flaxande, n. rä;>iöteleminen, o. s. v. 
Flegma, m. f)itau>?, Intav^ucntoifuuS. 
Flegmatikus, Flegmatiker, m. ^iba3 = Iucn= 

teinen il^minen. 
Flegmatisk, a. ^ibaMuontoinen. 
Flektera, v. a. (gram.) tainjutcHa. 
Flen, m. (digraiihis arandinacea) i}tip\, rufo= 

Ideinä. 
Flen, n. (sjukdom) fufcu^uucra, irefualjma. 
Flenhus, n. Uifa, fublc, fnlnnu, ftjnlä. 
Flenört, f. (scrophularia nudosa) l^l)Iä=inurt, 

fian4cu!a. 
Flep, n. i'ép'6\}$, h^elttcuÄ. 
Flepa, Y. n. mämmitellä, tiennuiteffa. 
Fleper, m. mämmittelijä, biencliini. 
Flepig, a. Iöperi5, toeltto, mämmitteleiBä. 
Flepighet, f. se Flep. 



Flerbladig, a. mDni4e()tinen. 

Flerdubbel, a. mcnin^fertainen, moni=Iu!mnen, 

moninainen; monta fertaa fnurem^n. 
Flerdubbelt, adv. monta fertaa, monin=fertat- 

festi, monin tervoin. 
Flerdubbla, v. a. moniv^taa, meniStcUa, ^.\inna 

monin terroin, tcbbä monin^fertaiictfi 1. mcn= 

ta tertaa luuremmaffi, funventaa monin» 

fertvaifeöti. 
Flere, flera, a. pl. ufeam^n, ufeammat, ufea, 

tttont; f. gånger, ujeaöti, uiein, moneStt, 

monin lerroin, monta fertaa, ujeamman fer= 

taa 1. terran. 
Flerehanda, a. uican^laatuinen, monen4ainen. 
Flerestädes, adv. ufeaSfa 1. mone^fa ^^aifa§fa 

1. :|jaiffaa, monin=^jaifoin, ufeaöfa fol)ben 1. 

fol)taa. 
Flerfaldig, a. se Flerdubbel; 1 plur. se Flere. 
Flerfaldighet, f. mcuinaifuuS, monin=fertat= 

|un5. 
Flerfaldigt, adv. mcninaifeSti, montn=!ertat= 

feSti, monin terroin. 
Flergrenig, a. moni^l^aarainen, IiaarotfetDa» 
Flergömmig, a. (bot) mont=foioinen. 
Flerhet, f. ufeuS, moneuS. 
Flerhöfdad, a. moni^päinen; (bot.) f. rot, mo^» 

ni=n\-irtinen juuri. 
Flerskalig, a. (bof.) moni^aitainen. 
Flerstafvig, a. mcni^tatrninen. 
Flerstämmig, a. moni=äänincn. 
Flertal, n. moniffo, moni=lufu; cnemmt>ij§, e= 

nemmistö, ufeammat. 
Flertalig, a. moni lutuinen, ufeam^Jt. 
Flerårig, a. ufeaniouotiuen, monen=»uotinen, 

moni=iruotiaé. 
Fleste, flesta, a. pl. ufein (=mman); pl. uieim= 

mat, enimmät; enimmi)i}3, enin cfa. 
Flexibel, a. tai^mwa. 
Flexion, f. taiiuutuS, taivuttelu. 
Flicka, f. tiuti, ttittö, neito, neiti (=ben), nei' 

tonen, neitinen, neitofainen, ^Jiita. 
FHcka, V. a. :):aifata, torjata. 
Flickaktig, a. tt)ttömäinen, tntijn»faltaincn, ttj» 

ti5n4ainen, tötön^uontoinen. 
Hickare, m. :|.\-tif taa; a, forjaaja. 
Flickebarn, n. tt}ttö4v-i^M"if töttönen. 
Flickig, a. ^aiftainen, titttuinen. 
Flickjägare, m. tlitiJi^Jtefijä, ^iitailija. 
Flicklapp, m. ^aifta, tilfht. 
Flickniug, f. :t^aiftaantinen, paitfau?, forjauS. 
Flickskola, f. tnttö=foulu. 
Flicksnärta, f. tt)tön>ti}ntä, t^ttö=retu. 
Flickverk, n. )3aif ta>ti;ö , turo§tuö, turnun= 

tarnuffainen. 
Flik, m. fiefale, liuöfa, faistale; (anat.) It= 

:|^uffa. Utu. 
Flikig, a. liuStaincn; fyrflikig, neli4iu>5fainen. 
Flin, n. anvnu, ttirncitnö, lvnrniéti?>3, n5trna^)= 

buö, lititt^ö; draga sin mun i f., tcctää 

fuunia nnrnnun. 



Fl i 



Fin 



129 



Flina, v. n. irmia, irjita, tPtvnDtttaa, nauraa 
ixnrnoittaa, ixnriia^tbeUa (4)tc{en), ttjtrna{)taa, 
trtrniétää, fifittaä. 

Fliuga, f. firc, fivpak, fipak; (af snu) l^iube 
(=teen), i)\pak, lyöijttftvä, f)öt}tä(e; (af is) 
firo, firafc; kasta flingor (om snö) ^ö^tt^eHä. 

Fliuig, a. ivjuinen, linrnotttaii^a, fifittäwä. 

Flink, a. fevfeä, nc|3ea, no^sfaS (=oan), fetterä, 
joutitifa, l)\ip('d, ranjaffa. 

Flinkhet, f. ferfei;ö, no^jfuuS, ^t^^eijS, fette= 
vi)t)S, rattiaHuug. 

Flinkt, adv. ferfeästt, not)|a€ti o. s. v. 

Flint, m. ctfa, naama; midt i f — en, it)a6ten 
naamaa. 

Flinta, f. ^ii, nm|)fi, lim^tjfiö, ola. 

Flintartad, a. ^iin=faftainen, |?iht4aincn, \>un' 
takainen. 

Flinthärd, a. fittjen^fonnunen, fuin=fcir>a, ))itn= 
tLnruinen. 

Flintias, n. limftli» I. Iinttu4nHu. 

Flintskalle, m. |.ialja84^ää, falju4\iä. 

Flintskallig, a. ^laljaS» 1. falju4''ätnen, ^jaI|aS= 
1. falju4niä. 

Flintskallighet, f. ^^aIia§4äi[t}t}§. 

Flipa, v. n. se Lipa. 

Flisa, f. fir^^ale, liuSfa, ftnt, fipak. 

Flisa sig, v. r. Ic(;feilfa, firuiHa. 

Flisig, a. ImSfainen, ftr^^aleincn. 

Flissa, v. n. ttv§fua, ftfettaa. 

Flissande, n. tirSfiiminen, tirSfe, ttröfinä. 

Flit, m. aMevuui^, nuttcvuuö, hJtretjS; med f., 
efitcdanfa, tabaåanfa; (i mindre god bemär- 
kelse) u()attanfa; göra all sin f. att få ar- 
lietet bra, p^Qiftää MkUa abfevmtbetta hmnoI= 
livota hjötä aitaan. 

Flitig, a. ai)kxa, uuttera, toireä. 

Flitigt, adv. af^feraött, uutterasti; (ofta) ufe- 
aSti, ufetrt, til^eäöti. 

Flitter, n. fttfto^alu, {iillcS. 

Flo, m. se Flöts. 

Flock, m. (hoj)) ^artt?t, jouffo; (underaf del- 
ning) paxm, jcutto; (häfte) faari, o)'a. 

Flocka, f. ptjtale, ttanufe, nuttura. 

Flocka sig, v. r. tutta tr)annffei[)in, nuttu= 
roitua. 

Flocktals, -vis, adv. jcufcittain, :|)arn)ittain. 

Flockull, f. nuttura, nuttura=unlta. 

Flod, m. jofi (=en), ftimi (=en), toirta; (vår- 
flöde) tuliva; i", af tårar, fi}t)nel = tultoa; 
gjuta en f. af tårar, itfeä tulniauaan; (i 
hafvet) nouiu=»efi (=ben); ebb och f., luobe 
ja luuoffi, l5afo= ja ncufu^lveft (=ben). 

Flodbugt, m. joen^otftn. 

Flodbädd, m. joeu 1. toirrau cjamteä 1. cjan= 
to 1. ucma 1. ura 1. ouru. 

Flodgebit, n., -område, n. jofi^iiri, jofi= 
aluSta. 

Flodgren, m. jofi=i;mara, ))ubaö (=taan). 

Flodgud, m. af)tt, näfft, jpen^altija. 
Flodgudinna, f. »ettamo, joetar (=ttareu). 
Flodhäst, m. icirta^e^JO. 

Soenskt-Finskt Lexikon. 



Flodskuta, f. ^ar!fa, JD!i=tt?eue. 

Flodtid, m. noufu=toeben aifa, tut>t>an=aifa. 

Flodvatten, f. jof'i=toeft; tultt)a=ltie[i, ouru=wefi. 

Flohår, n. (hot.) fartöa4ef;tt. 

Flokalk, m. se Flötskalk. 

Flolägrig, a. fertaiueu, ferro!a§. 

Flor, n. (klädespersedel) fiarfo, ]^arft=njaate, 

linniffo, l^entuffa, i^ar^itfo; (blomstring) tw 

foivstus, loisto, tneneött;3. 
Flora, f. fufatar (fufattareu) ; (hot.) fa6tt>i= 

fuuta, faSunSto. 
Florera, v. n. futoistaa, loiötaa, meneött)ä. 
Florett, m. mieffaftn (=imen). 
Florettsilke, n. nuffa^ftlffi, nuttura^fitffi. 
Florsband, n. ^arfi-uauf^a. 
Florshufva, f. linnitfo, r;arft4untu; (fig.) haf- 

va f., olta ^)iitt)aSfa. 
Florsikt, m. f;arft=feula 1. =ftf;ti. 
Floskel, m. fulfain (nmen), \ntoU (=ffeen), 

mafiainen (=fen). 
Flotagräs, n. (sparganium natans) pa{i;>aito, 

nätin^at^affo, aUn4)ap\it, näfiu=]^einä. 
Flott, a. raStva. 
Flott, a. indekl. ipaftoin (=men), irtain (=men), 

irras (»rtaan); vara f., cffa irtaana 1. ir= 

rattaufa; skeppet är f., laiica ou irrattanfa 

1. uimiltaan 1. uima^trebeltä; göra £., 

tc()bä irattoimetfi, ^jäästää irraKenfa. 
Flotta, f. laittjaSto; (af timmer m. m.) fautta. 
Flotta, v. a. (smörja) ra§tt)ata; (forsla sjöle- 

des) tautata, uittaa. 
Flottbro, f. Iautta=ft(ta. 
Flottfläck, m. rasn)a4ntffu, raStoa^iSfu. 
Flottholme, m. IiUi»faari, fulfu=faari. 
Flottig, a. raShjainen. 
Flottighet, f. raStoaifuuS. 
Flottilj, m. n^en^c^aiwasto, itteni^eestij. 
Flottimmer, n. Iautta4;irfi (=rren). 
Flottis, m. ajo=jää. 
Flottmo, m. tcllu^auta, tiejn^auta. 
Flottning, f. lauttauS, lauttaaminen. 
Flottqvarn, f. Iautta=mi)IIl}. 
Flottved, m. fautta=f)ano, kutta^nu. 
Fluga, f. !är))änen; slå två flugor i en smäll, 

^ffi tie, fa!ft afiaa. 
Flugblomster, n. (linaria vulgaris) ifO'!fannu8= 

ruoJ)C, af)be4et(attia, fian^ammas=^einä. 
Flugfång, m. se Flugsnappare. 
Fluggift, -pulver, n. fär)3ä[en-mt;r!f9. 
Flugnät, n. färtt>äiS=teerffo. 
Flugsmälla, f. !äritiäiS4ä|.^lä. 
Flugsnappare, m. (muscicapa) !ärtoäiS=fteW^O. 
Flufisvamp, m. tarniäiS^fieni. 
Fluidum, n. Juetelä aine, wetefä. 
Fluktuera, v. n. muuttelebtaa, rt)aif;tefet)taa. 
Flundra, f. (pleuronectes) tam^eta, fammetiaä 

(=aan), ^allaS (=aan), maarian4"ata. 
Flunsa, f. Iu[;jo, tutuS (4)en), jantuffa, lönt» 

tänä. 
Flunsig, a. fiim^elä, fönttänä, ful^jnS. 
Fluss, m. (sjukdom) fino^ 1. nulja^auti, nuf;a, 
17 



130 



Flu 



nni)a, i)ö!ä, röl)fä; (metallurg.) fufatin; (glas 
art) univi^afi; hvita f— en, timifoifcn jiiotfu. 

Flussaktig, a. niif)ainen, unT^aiiten, l^^fän=ia= 
:|jatneu, ttuomaineu, ftuon=Iaincn. 

Flussfeber, m. tiuo^auti, liu{)a=tautt. 

Flussgalla, f. (hustsjukdom) ajoS lvuoI;tfeö)a. 

Flussgikt, m. fictni, (uun=fctotuö. 

Flusshosta, f. l»ilu«tuön)gfä. 

Flnssig, a. l)öfätncn, i}Sfämen, röfjfäincn. 

Flussighet, f. I;öfäifV)VS, l)§tailt}t}é!, ri>()täiil)l)ö. 

Fluster, n. ^^elän=fuu (me^)iläi§tcn), :peiän=^firta. 

Flux, adv. ^^aifaöa, fiUä f)Cttellä, älfiä. 

Fly, u. IjXjUx}, lieju, letto. 

Fly, V. n. ifiaita (=!eucn), tavata (=vfaan), ))a^ 
!otIIa, Ijaitota (=toan); tiden f., aita tnhni 
1. tatcaa 1. rientää; — v. a. (undnka) favt= 
taa, tt»älttää, :|5aeta; f. det onda,' tavta 1. 
Iräitä ^Hilnmtta; friden fiyr denna boning, 
xa\x\)a ^laitnu 1- farttaa tätä afimtoa. 

Flyende, a. (fig.) favfeletra, V'ifeiunra, fatoalra. 

Flyga, V. n. lentää, IcnucUä (telen); f. af 
ooh an, lennellä (4elcn), tiitcUä, (cnneö= 
fctiä, iennäbbeltä (4;telen); f. i hast, uppfly- 
ga, lennähtää, Iievia()taa, ^emal^taa, ).n)räl^ 
tää, inifal)taa; f. ngn om halsen, favata 
(-4aan) j.tnn fanlaan. 

Flygande, n. lentäminen, o. s. v. 

Flygblad, n. tento^ancma. 

Flygel, m. (niil.) rinta^ntctt, ftunt, \^no\\i^, ]"i- 
ronSta; ((jyygixid) tijltinMteunui?, fuirc va 
jennue, fmvetto, fuirenne; Qxi dön) ^^ncliöfo. 

Flygelbyggnad, f. tmvt- 1. t\}iti-' 1. ivneitnw 
fennuö. 

Flygeld, m. lento^tuft. 

Flygeldörr, f. {atftlnictinen ctvi. 

Flygelfortepiano, n. ll)t}fclii.n'itlC- 

Flygelman, m. tl}i)fclmanni, ääri=niieS. 

Flygfisk, m. Icnto4ala, fiipi^fata. 

Flygfä, n. [ii^iäincn, tentctainen. 

Flygfärdig, a. fiiiinttt}nl}t, (cutocn läl^teUHi, 
tävft^fiiiniten, fiitintlincn. 

Flygmaskin, m. lentC=fone. 

Flygmyra, f. fii^^i=munval}aincn. 

Flygsand, m. jucffeipa '^ieta. 

Flygskrift, f. (ento^ivja. 

Flygt, f. tento; (fig.) inte. 

Flygtig, a. (förflygande) t^ax^ivXva; (fig. o- 
beständig) f)uitentelen>a, I)e^affa, Ii5l}[;äffö, 
tuuten=mielinen, I;ääli)n?ä; (lösaktig) irétaö 
(=aan); (tnål) f. teckning, r;ätiintten tel;tl} 
futoauö. 

Flygtighet, f. (;aif;tmraifuuö; IniifcnteletDai» 
fuuö, f)epaftnu8, (öt;l)ättt>V3, l;ääl?liiäil>l}«, 
tunlen=mieli)>}ö. 

Flygvinge, m. (nat. hist.) lento^ftipi, (ennin 
(=iinen). 

Flygvärk, m. jnotfijainen. 

Flyig, a. l)tjt(t)inen, liejuinen, liejuuja, lettoi= 
nen, letto^. 

Flykt, f. \!ato, ^atotaifuuS, farfau«, favfu; 



Fly 

slå på f— en, ajaa patoon 1. ^jnfcfaifeffi, 
ivoittaa ^motte, lavfcittaa; begifva sig på 
f— en, lältteä ^.lafcou, farata (nlaan); gri- 
pa till f— n, :^icttiä ))a{'oon; stadd på f., 
i\ifciaHa clcioa; vara pä f., oUa pao^ia 1. 
pafojaUa. 

Flykta, v. n. se Fly. 

Flyktande, n. )jatenennnen, \>ato. 

Flyktig, a. )5afolainen, favfulainen, )>aDefa 1, 
^HitcfaUa deii^a, paennut. 

Flykting, m. |)afcilaiuen, farfutaiuen. 

Flyta, v. n. jncSta, tulfea, tintotaa; floden 
f— er, jofijuoficel. fnlfee; blod f— er, n^evta 
juotfee 1. aniotaa; låtablodf — a, ivucbattaa 
h,>erta; (jxc ytan af vatten o. d.) tiUua, 
lilliä, 'p\}ii}'ä 1. feStää 1. clta ivebeu ^.\iäUä 
1. ).nnnalta 1. iravasfa; svetten f— er, Intt 
jucffce 1. n,Hi(uu; såret f— er, t;aaipa ivaluu 
1. on niärillä; f. upp, tcl)cta (=can) !. ncuä= 
ta ).H-iäIIe; häraf f— er att, täétä tulee je, että. 

Flytande, a. juctfeiim, fultewa; Umctawa, fel» 
hmm, iveben pääM \>\}i\}\v'a 1. oleum; (um 
kroppar) u^etelä, fula; (fig.) f. stil, ncttea, 
fujuam ttvjcitnö^ta^m; f. tunga, li:peä tieli. 

Flytande, n., -ning, f. juofjcmineu, juofiu, 
Inlfn, nniotaminen, imteto. 

Flytig, a. juoffeiva, ivetelä, fulanja. 

Flytigliet, f. iuofl'eix\it)nu^. 

Flytta, v. a. \\\mu\ I. unebä tcifeen ^Miffaan, 
ninuttaa, niuuteUa, fiirtää, fiivrcUä, ]\ixxxp 
tää, fiivvältää; f. råmärke, fiivtää raja-^merf» 
fiä; f. bo, muuttaa majaa, tel;bä nuiuttca: 
v. n. (ändra- bostad) UlUUttaa; (lemna tjen- 
sten) muuttaa, läbteä; f. sig, fiivtiiä, fitvtä-- 
i)ttiä, fiivväitä, muuttaa, mnuttaiba; har., 
f — de sig från fönstret till dörren, t)är 
muutti 1. fiirtit)e 1. muuttt(;e afhinax^ta o^ 
tvecu; låta f., fiivrättää, muutattaa, ftir 
rVttää. 

Flyttande, n. muuttamiueu, fiivtämiueu, munt 
to, fiivto. 

Flyttbar, a. muutoKiuen, fiirtoinen, fiivti^lrä 
fiivtiiiitäinen, ftirrettänjä; huset är f— t, ftno 
ne cu muutcltinen, juoneen jaattaa muut 
taa 1. fiirtää. 

Flyttbarhet, f. muutotlifunS, fiivtmvtii)§, ftir 
"toifuuv^, fiivtt;lt>äii^i)ö. 

Flyttdufva, f. (columba inigratoria) muuttoff 
ft}i)l;fuuen. 

Flyttfisk, m. muutto=fala, fulfu=falfl. 

Flyttfågel, m. muuttolintu, titatfa4intu. 

Flyttning, f. muutauta, muutto, fiirräntä, fiit 
to, muuttelu, ftivvvtvö; majvin-muutto, muu- 
to, läf)tö; tjenstefolkets f., ))altta=liHieu muu 
to 1. Iäl;ti5; medel för f., muutin ( ttimen 
fiirrin (=rtimen). 

Fly ttningshjelp, f. muutou^o^JU, muuttamia a^>i 

Flyttningstid, m. muuton=aita, majanmnntti 
aifa. 

Flyttsaker, f. pl. muntto»falu 1. 'fa^Jtueet. | p 



Flå 



Flö 



131 



Flå, v. a. iu;Ifeä, fcttää, {■ctt«tää; (trädbark) 
nma, foloa; (fig.J n^lfeä, tima. 

Flabuse, m. nl}lh)ri, milfijä. 

Flående, n. nijlfcnuucn, n»(entä, fettämincn. 

Flågeki, m. iviniM titlt, ivivtva. 

Flähacka, f. tltnuc fiioffa. 
iåkaif, m. lUUiu i Utmcu), n^th)ri. 
'låniug, f. mutn, m>lcutä, fett8tt)ö. 

Flåsa, v. n. lääluittää, |.ntl)faa, :(Juf)ata, tuu= 
bottaa, »c[;hia. 

Flasgräs, n. (trifolium arvense) jänöu»a^n{vl. 

Flåsning, f. :|3u{)fa, :|3uliflt, Iääf;ätl)§. 

Fläck, m. ^ttlffu, Stifta, failu, tä^ne, tafira, 
)>atffu, ^tSfu, pila, täppa, täplä; du har en 
i. pa din rock, finuit en ta{)ra 1. täppa 
mttllS)aft; Imdeu har f — ar, it^ogfa cn pi(E= 
fuja 1. ptfcja 1. täpliä; hvit hund med 
svarta fläckar, iiialEea mu§tan4äplifä§ 1- 
mu6tau»pilfultinen 1. mut^tan = täl)neellinen 
foiva, lualfca fotra muotitta täplillä 1. pil= 
luilla; (fig.) tal)ra, l)äpeä4nlffu; det är en 
f. på hans heder, ftiiiä oit tvil;va 1. pailfu 
f)änen finmiaania;('s'ö//e; paiffa, pilftu; gå 
ej ur f — en, älä l)ieir>a^ba 1. lii{at)ba pai= 
faltafi; han kommer ej ur f — en, l)äu ei 
pääfe puitöta pittään 1. paitasta poiS; råka 
f— en, cfata pilffaan. 

Fläcka, v. a. tal;rata, tal;ria, foata (=!aan), 
Kota (=faan), pifoittaa, tapittaa; f. sig, tal;= 
raantita, tal;rauta, foaötita, litaaiitua; f. äran, 
talirata 1. faaf>tuttaa hiuuiaiifa. 

Fläcka, se Flitka. 

Fläckfeber, ni. pilffii=tauti, pijoitu^. 

Fläckfri, a. pilfiiton, liatMi, tabvatcn, täpli» 

\ ten; f. lefnad, tabratLMi 1. ]aa(>tatou 1. \acii'- 
tiittaniaton clämä. 

iFläckfall, a. ptltfiija 1. täppiä täVifi, pilffiu« 

I nen, täpläinen, pifaincn. 

Fliickig, a. tal)voinen, täppiuen, fcfaincu, li= 

■ fainen; (bekh-kt med fläckar) pitfuUinen, pil= 
fnfa^, täl^neellincn, täplifä^, paitnllinen, paif= 
fulaiuen; (om djur) pilfuUinen, täplifää, !ai= 
Uxiw, papuriffo, papuri. 

Fläcktals, Fläckvis, adv. paiffa paifoin, pil» 

, fuittain, pilffu pilfutta. 
iFläckurtagning, f. pilfun=pe[entä, tal;ron=peie= 
minen. 

Fläder, m. (samhucus nigra) felia=pUU, felja. 

Fläderblomolja, f. feljafufan-ötjt). 

Flädermos, n. felia4;iltc. 

Flädermus, f. t}i3=lipaffo, \)iW6, na^fa=ftipi. 

Fläderthe, n. feljaiö=feite 1. =tee. 
(Fläka, v. a. I;alfai§ta, n,nillä 1. anittää l;alfi; 
f. sig, v. r. re»et)ti)ä (fiaaroista). 

Fläkt, m. {t\)i)Vå, \^\)^^, linul;fa, tuulal;bnö, 
I fave. 

I Fläkta, v. n. Iel)I;fää, {el}l)fätä, fet)f)!äellä, lel?» 

l)ntcUä, lö»j^ät;betlä, tnnlal;bella, t)i)nfää, Ijin-- 

t !äi§tä, l)uotua; f. med solfjäder, (elif?l)tcllä 

toiul; falla. 
i FläJita, f. lö^l;^tin, tciu^fa. 



Fläktande, n., -ning, f. Iet)f)fäminen, lei)I;l)tl)3, 

f)i3ntäininen, tnula^buS. 
Fläkterörn, m. fafftpää^fotfa, rt>iilo»fotfa, Waa.-- 

fa4intu. 
Flämta, v. n. iBO^ottaa, läähättää, ^engä^= 

bellä, ]^uol;cttaa; (om ljuslågor) liefnttaa, 

lefnttaa. 
Flämtande, n., -ning, f. ttjol^ettaminen, Jricto= 

tuö, lääpt^g, l)engä^telv§r^upf;'-''tu?; liefutuö. 
Fläng, n. f)eiöfc, leiöfc, l)ei«futu§, t)ei8funa; 

luomina, puulta; rida i f., ratfaötaa IjeiSfata 

1. I;ci8faten 1. lietSfunaffa ; (]ig) göra ngt i 

f., tet)bä bommata 1. puuhata jl.fin. 
Flänga, v. n. I;ei8tata, t)ei«fna, ]^ci§faa, feiö^ 

fua; f. åstad, mennä l)ei«futtaa; f. i byn, 

fipata 1. juoéta fijlää; — v. a. fiéfoa, ttiiiHeilä. 
Flänka, v. a. »etStää, pinnata, ft)rjätä, piiluta. 
Flärd, f. tuxi;uu3, pcl;n>auä, tnrl)alliinuS; pe^ 

tollifun^, faivalunö. 
Flärdfri, a. ixnlpitiju, fucra=micltnen, fuorea, 

V!>^\U<x, veliellinen. 
Flärdfrihet, f. fuora^mieliftj^S. 
Flärdfiill, a. tuvfjamaineu, tuvl^allinen, tuvlja^ 

mielinen; toilpiöteletuä, petollinen, ulfo4'ul= 

lattu. 
Flärdlös, a. se Flärdfri. 
Fläsk, n. filaiva, fian4il;a, läöfi; draga f. (en 

lek) cUa funinfaifitta. 
Fläskaktig, a. fitaiimmainen, lä^fimäincn. 
Fläskkorf, m. [ilaira maffava, tian=matfava. 
Fläsksida, f. fian liiftiö, fian filint. 
Fläskskifva, f. läcft unipalc, |iKwa=n.nipale. 
Fläsksvål, m. filaiiHin^ 1. lä^fin Famara. 
Fläta, v. a. palmifoita (-tfen), raf;nifoita (»tfcn), 

lettiä, letittää; f. sig, palmiteitua, va^ni= 

tcitna; f. korgar, mattor, fntoa fopfia, 

mattoja. 
Fläta, f. palmiffo, palmuS (»ffen), lettt. 
Flätning, f. palmifoitfeminen, letit^S, letittä^ 

minen; futominen, futomu^. 
Flätja, f. t;utfentelen?aii'unx^, li5i)ln)i)ä. 
Flätverk, n. rabniffo, palmiffoinen, futomuS. 
Flöda, v. n. tnlwata, tulwia, tulnjailla, njuo» 

taa, nf)fna, ubuta (ut;fuan), ul;fuella; orden 
. flödade frän hans läppar, fanat l;uuliltanfa 

njivtana »uotitoat; der f— de af vin, fiefla 

unina anvtaua oli 1. »uoti. 
Flödande, n. tulteimineu, tnlroaileminen o. s. v. 
Flöde 1. Flod, u. tul»a, hjuoto. 
Flödvatten, n. u^fu^hjeft, tul»a=lreft, fo^o^ 

wefi, lämä=weft. 
Flög, Flögel eller 
Flöj, Flöjel, m. »iiri, Irirpu. 
Flöja, v. n. mennä aitaa, aibaStaa, aibota 

(=toan), faruta (4uan). 
Flöjare, m. aituri, aitomuS. 
Flöjstång, f. toiirin^toarfi, irirpu^alfo. 
Flöjt, m. :^uiki; blåsa på f., l;niluitella, f)uilua 

foittaa. 
Flöjtpipa, f. ^uiln=piippu, Ijnilntin (Ytimen). 
Flöj trä, u. ftan»l^anfo, fianlänget. 



132 



Flö 



Fol 



Flötsolo, n. f)ui(uiS-t)!ftnen. 
Flöjtstämma, f. l^uttuiö^ääiu. 
Flöjtton, m. l)ui(U'fä»e(, I;uihm=äänt. 
Flöte, n. (i>å metref) :^oIc, {'1^)^)0 ; (på nät) 
:^^utIc, 'ifol^, fi^pnt; (på not) fcfio, ^olo, iav.-- 

buS; (märke f ir nät) tUifiXm, futfo. 
Flöts, m. (geol.) ferrcS, jucni. 
Flötsberg, n. (yeol.) ferrDS4t>uort, juom=Jr)Uori. 
Flötslager, n. (geol.) lriaafai8»ferroS. 
Flötsvis, adv. toaafaig = ferroffittain, lt»aala= 

ferrotn. 
Fnas, n. filtoe ('^een), ^ttec (=^een); (skräp) 

rcju, rcf)jc; se Fnassel. 
Fnasa, v. a. ajaa fihrcttä, ftlj^tä (»toin). 
Fuasig, a. fiI^^emen, I^U^jeinen; (fig-) fcI;uo, 

(jurja; se P^nasslig. 
Fnask, n. l^itoe (=^eeit), fet^nät, vqu, rötlj; 

(snask) matcijet, ^entutfet. 
Fnaska, v. n. iiu()jata, nul;jaifla, nuoI)oa. 
Fnassel, n. (utslag) fernt, röl^itä, vcbbunnai» 

nen; (i hufmdet) nucl;a, nö(;tä, fel^nä. 
Fnasslig, a. fenunen, ri5f)nätnen, roljtunut; 

nnoljaincn, fel^nciinen, nöt^täinen. 
Fnettra, v. n. nauraa £)ifertää 1. (;l)!ättää. 
Fnugg, n. se Fjun. 
Fnurra, f. fi?fti}rä, fateen=foImu. 
Fnurrig, a. jtjthjväinen ; (fig.) nir^-^aS, nit|>^a, 

äreä. 
Fnysa, v. n. ^urfua, ^urfuta, tirShta, tiréta» 
Ijuttaa, m)f)äf}tää; (fig-) äi)(;tiä, äi^I^fäiétä, 
Vnuéhia; (om hästar) fucrfua, :(:ärtötää. 
Fnöske, n. tanla; af L, taulaincn. 
Fnusksvamp, m. eller Fnuskticka, f. (boletus 

ignearius) tau(a=täät.\i, :paffu(a. 
Fock, m. tocffa, atin raafa4^urje etu-maStcéfa. 
Fockmast, m. irotfa^nuiéto, teula» 1. etu=ma£stc. 
Fockrå, f. iDclta^raafa, fenla-raafa. 
Focus, m. jljttio, ^^clttio. 
Foder, n. touori, aluéta, fifuSte; (föda fl 
kreatur) relpu, ape, farjannuofa, ft;i5te; (bot.) 
toerf)o. 
Foderbrist, f. farian=ruoan puute, rel}un=puute, 
Fodergräs, n. relnMnioljC, fl)öte4;eiuä. 
Foderhalm, m. tarjan^olct. 
Foderliäck, m. I;einä4;ät'ti, ref)u4;äffi. 
Foderhämtning, f . rel^un^ncutc, rel)uu4;aufiuta. 
Foderlada, f. xti)u4ato, rel;u4;uouc. 
Foderlar, m. rel;u=purnu, rct)u4aari. 
Foderlärft, n. alus^palttina, n)UDri=Itina. 
Fodermagasin, n. re(;u=aitta, ref)U=nta!aftini. 
Fodernöt, n. nauta=eläin, eliffo, eluffa, elätti. 
Foderpenningar, m. rcl;un-al;a, färjan ruoan 

ralja. 
Foderpåse, m. (hästars) pää=puéft, fljöte^puöfi. 
Fodersäck, m. ape^fäffi, re(}u=fätfi. 
Fodertyg, n. lrucri4'ani]ac!, atuS=fani5a?. 
Foderverk, n. nabtciuii^, fi^u^tui? na'l;at. 
Foderväxt, f. rel;u-{aen.n, jvöte4a(Min. 
Fodra, v. a. (kläder) ftfuetaa, suorittaa, a 
hiötaa; (kreatur) ruoftia, apattaa, fi)i5ttää 
(bekläda) icuorata. 



Fodral, n. fotero, fctefo, foppilc, tuppi. 
Fodralmakare, m. tDppiIcn= 1. fotelon^tefijä. 
Fodrande, n. fifHé^taminen; apattaminen. 
Fodring, f. fiiuc=tuS, touorituö; apatuö, f^ijt' 

tö; ruofa, JvötöJi; toucraus. 
Fog, m. fauma, jame, liite; fa(wo«, ivarau?. 
Fog, n. 11)1), ail)e, oifeu?, ftjalta; du har f. 
att klaga, fiuuKa cu fi)^ 1. ail^e ix»alittaa; 
(foglighet) fäiret)«, jätol). 
Foga, v. a. liittää, faumata, jamata, jamota, 
jamca; (fig.) f allia, afettaa; f. anstalt, pan-^ 
na tcimccn, laittaa; — f. sig, v. r. (hända) 
cljcta (=tenen), fattua, ofna, cfata, ofautua, 
ciaantna, futentna, fcmntiötua; huru om- 
ständigheterna än må f. sig, miten afiat 
fattuneraatfin 1. fufeutunetoatfinl. cljcnueit?at= 
fin; när det så f— r sig, fun niin fattllU 
1. cfaantUU; (beqväma sig, gifva vika) mu= 
fautua, im}önti)ä, jopia, fctoeltua, fuoStua, 
t^l^ttjä; f. sig i sitt öde, tl)l)t^ä 1. Uiufau- 
tua oitneenja 1. cfaaufa; f. sig efter ngns 
vilja, mufantua 1. fuoetua 1. fopia j.fun tai)' 
teon; f. sig efter omständigheterna, foi»eI= 
tua 1. fotoeKaita afian=I)aarain mutaan; om 
vinden f— r sig, jo8 tUUli luoutUU 1. fo= 
toe'tuu; fogas (foga sig), liitttjä, Iiittät)tä, 
liittäi}ti}ä, jamautua. 
Fogde, m. iDOUti; (gårdsfogde) irouti, ifäutä= 

renti. 
Fogel, m. fl. se Fågel m. fl. 
Foghyfvel, m. faunia=l^öplä, l;är!ä4;öt)Iä. 
Foglig, a. jätoeä, fänn^ijä, fopnifa, fopuinen, 

ml)i3nti)UHi, mufautuwa, ml)önti)n)äinen. 
Foglighet, f. fäivet}8, fäan)ii>)lj8 , fcpuilUU8, 

mt)öuti}toäiit)l}S. 
Fogligt, adv. fätoeäSti, fäliUjifäSti, nujöutt)» 

toäifeöti. 
Fogning, f. liito?, liitiufi, fouma; liittäminen, 

jauuian^, jamau8. 
Fogstryka, v. a. fauma4aa8taa 1. »laaötita 

(4ien). 
Fogstrykning, f. fanma4aa8tau3; jauma4aa§ti. 
Fula, Fole, se Fala, Fåle. 
Foliant, a. Ietov4irja, imiliantti, firja orfiu 

fuuruifida Iel;biUä, fcfo==arfin firja. 
Folio, n. fitou; bok in f., fofo=arftinen firja. 
Folioformat, n. fofD=arfin muoto, arfiu4oto. 
Folium, n. aIu§4eioi), pof)ja4eixn), metallinen 
tafji paperinen leiu^, jota pannaan funlait= 
ten fappaleittcn alle. 
Folk, n. fanfa, fanfa4unta; (lägre f ~t) xal)^ 
iraS (=aan); Finska f — t, ©nomeu fanfa; till 
Finska nationen höra äfven de af Lapp- 
ska folket, som bo i Finland, SuLMncu 
fanfa4untaan tunhnrat mi)o8 ne ?apiu fan= 
faa, jotfa ajmrat ©uomeéfa; f— t är kär- 
nan af nationen, ral;waS on fanjan ubin; 
(innevånare i en by o. s. v.) iräfi, ainffaat; 
(menniskor i allmänhet) toäfi, fanfa, iljmi= 
jet; der var mycket f., fiellä cli paljo toä= 
feä 1. fanfaa; förnämt f., t)U;äifet il;mi)ct, 



Fol 



Po 1- 



133 



^Ifjätfct, for!eamman=fäätt}ifet; bättre f., pa-- 
vemmat 1. ^Iljätfet ifjmifet; lägre f., aU;at= 
nen Unia, alt)atfet, alf)ai6=fäätt}tfet, ral^tvaö; 
ett gift f., natmtt Ȋft, aivno^anifi, paxu 
fimta; godt f.! i)t))xi'ät t^mifet, t^mis=fat(at! 
(arbetare, hiträdeii, o. s. v.) ipäfi; (krigs- 
folk, sjöfolk) W'åt\, ttjäeStö; kompia ibland 
f., tutta if)mtfiin 1. tf)mt8ten ^lariin 1. ii)'- 
tnisten feuvaan 1. t{)mt§ten jouffoon; en man 
af f— t, val)tt)aan mieS; vara af f., oUa il)= 
mtfiä 1. ^n^iifiä; göra f. af en, t(;mi§taä 
•j.hita, te[;bä tl^mtgtä 1. miestä 1. it)mi)etfi; 
blifva f., i(;miStt)ä. 

Folka, v. a. (upp) tt;mt§tää, fääbl)Stää; f. sig, 
il^mistvä, fääbv^tvä. 

Folkbeslut, n. !an|an=:^äätö6. 

Folkbeväpning, f. !aniau = »aruStu8, fanfan= 
iicSto, ra^»aan=ncétD. 

Folkblad, n. ral^lr^aan^Icfiti, fanfan4c()ti. 

Folkbrist, m. n)äen=^3UUtoö , fanfan=ttjä(;l}l}8 , 
fanfan=ix)aiaué. 

Folkfattig, a. toäl^ä^faiifainett, tr>äp=afuffat-- 
iicu, n>ät}ä»jväestöinen. 

Folkfattighet, f. f anfon=tt)ä{)»ji}§ , hjä(;ä=afuf= 
faifmiS. 

Folkfest, m. fanfan=ju]()(a; rat)tt)aan=iuf;Ia. 

Folkfrihet, f. fanfa=n)apauS, fattfan=»a))au6. 

Folkförsamling, f. fanfan=fofou6, fanfan=tä= 
vä jät. 

Folkgunst, f. varjtvaan^fuofto. 

Folkhop, m. tttäli=iout'fo, tt)mi§=icu!fo. 

Folkh vimmel, n. »äen=ful;uta, it)mtö»tut;ma 
1. 4i()u. 

Folkilsken, a. tl;mi§=toif)auten, äfähten. 

Folkkalender, m. vaf)h.ia8=Menbavto. 

Folkklass, m. toätt=Iaf)fo, fania4uo!fa. 

Folkkrig, n. fanfa=fota. 

Folkledare, m. vaI}\vaan=jo'^battaja. 

Folklek, m. val)»aan4etflt, raf)toaan4;i(aSti:S. 

Folklif, n. vaf;>viaan=eIo, vaf)lBas=elämä. 

Folklig, a. fanfaltinen, !an|a4'uunalliucn. 

Folklik, a. if)mi§ten=ta:)3auteH, tf;mtSti}iU)t, fää= 
bt}§tl}nl)t, fääbt)Utnen; (billig) fäättinen, toI?= 
tuuUinen. 

Folklikhet, f. fääb^IIill}l)8, t^mtfl?^8. 

Folklärare, m. taniau=oi)ettaj;a, xa^voaan^optt- 
taja. 

Folklös, a. !anfatott, afujaton, hjäetöit. 

Folklöshet, f. fanjattcmuuS, wäcttömljljS. 

Folkminskning, f. afltjaiMiHi^emi^S 1. =JViä= 
I;cut^mi)§ 1. =icäf)cnti}mtnen. 

Folkmängd, f. (hop) i»ätt=joutfo , h.''äen4^aU 
joué; (inbyggares antal) lDält4u!u, iväeötö, 
t'an|a4ufu, afufaS4ufu. 
Folknummer, m. It)äfi4u!u, afufa84u!u. 
Folknöje , n. va^iriaan»f)Uh)ttu8, va^ivaau4jutot, 

va^iv)aan=^mv>ttu§ 1. =f)il«stu8- 
Folkombud, n. vaf)iraan=ebuömte8 1. ebiiötqa. 
Folkpass, n. toäfi4tSta, tcäfi=^3a§ft. 
Folkpoesi, f. fanjan=vunou8, fanfa=runoSto. 



Folkprat, n. lfultu=^ul;e , fljläit^^ulje, jucvu, 

Folkqväde, n. !attfan=vuno, fanfann-unoetma. 

Folkregering, f. fanfa^talta, fanfa^aöituö. 

Folkrepresentant, m. fanfan=ebu§taja. 

Folkrik, a. fanfatnen, fanfafaö, toäfin-ifaö, 
Jväedinen, iviäefäs. 

Folkrätt, m. fanfa=otfeu§, fanfaoifeu8=D)>^t. 

Folkrörelse, f. fauian4iife, fan|au4iifenue, Uxi'- 
\a-'M}ma. 

Folksaga, f. fanfan=tavu, fan[an=fatu. 

Folksamling, f. lv)äfi4Dtciu8, luätt^jouffo. 

Folksed, m. va^i»aan--ta))a, fanfaiftaV^a. 

Folkskara, f. i^mtS=^avhJt, toäfi=joufto. 

Folkskick, n. if)mi84ä^ti5§, tl;mt8tt)neen ta- 
irat, t^mt§'tart>at, if)mifl)i?S, fääbtjltift^tjö. 

Folkskock, m. tDäU=r^t)mä, tcätin-ö^ffti). 

Folkskockning, f. i»äfi'tungcS, h)äen=tun!etlu. 

Folkskola, f. fanfan4'culu, tanfa4outit. 

Folkskolelärare, m. fanlafoitluu=o^cttaia. 

Folkskrift, f. val;icaan4irjn. 

Folkskygg, a. iljmifiä favttatim 1. araStaiua 1. 
famoica, tvaufjfo. 

Folkslag, n. fanfa, tanfa4)cimo. 

Folkspråk, n. val;waan4'teli, vaI;tBaan = muvvc 
(»vteen). 

Folkstam, m. tan\a4a1)to, fanfa4unta. 

Folkstock, m. toäe§ti3, afuffaaöto. 

Folk suveränetet, f. fanfan^valtiatfuuS. 

Folkstuga, f. tpäen^tupa. 

Folksång, m. fanfalat84aittii, fanfan-vmto. 

Folksägen, m. fanfan^tarina, tanfaiutavu. 

Folktalare, m. fanian4mt)uja. 

Folkteater, m. va^Jraan=teatcrt. 

Folktribun, m. fanfan^tritntni, fanfan^calwoja. 

Folktro, f. fanfan4uuIo, va(;ivHian4iuilD. 

Folkundervisning, f. fanfan=0^''etu8. 

Folkvandring, f. !anfan=tt>aelluö. 

Folkvett, n. jääb^Htönilt), il}mi8-äll). 

Folkvisa, f. !anian4au{u. 

Folkvälde, n. fanfa=tpalta. 

Folkvän, m. !anfan=i}Stätpä, vaT;itiaan4)Stät»ä. 

Folkynnest, f. va^H.^aan=fuDfio. 

Folkyra, f. !aitfan4ntotfuuS, !anfan=f)urjuu8. 

Folködande, a. faitfaa menettäjä 1. I;uHaairia. 

Folkökning, f. Jräen4ifäännt}ö, ipäen^enenn^ö. 

Fond, m. (jxl teater, tafla) Ipevä; (grundsum- 
ma) icavaSto, tuavat, va^a=tt)arat, fää8ti3. 

Fonddekoration, f. ^3evän4'ovi8tu8. 

Fondpapper, m. pl. trafltuS4a)>evtt. 

Fontanell, m. f)aa»ari, l»eto4;aa4vau6, tt)ont= 
taneltt. 

Fontanellsalva, f. t^aatnavtsaioibe, iconttaneCi^ 

fahva. 
Fontän, m. fatixio; jutf)fu4äf)be, vuisfu 4äl;be. 
Fora, v. a. fulettaa, Jvetää, »iebä. 
Fora, f. matfa4itDvma, titormio. 
Forbonde, m. fuorma=mte8, fucvman=jöetäj[ä, 

{■uovman4utettaia, vat;tt=mtes. 
Forderligen, -samt, adv. fiiruuStt, liiveeSti. 
Fordne, fordna, a. muinainen, entinen; mina 



134 



For 



For 



f. vänuer, eitttfet t^ltäiräiit; i f. tider, exi-- 
tifiin 1. muinatftin attcit)in. 

Fordom, Fordomsdags, adv. muinoin, muinen, 
nminaan, enneu^muinoin, ennen=h?anbaan, 
inuinatSniitaan. 

Fordon, n. tutin (»ftmeu), fu(fu=neu>vo, mat-- 
fa-neuire. 

Fordra, v. a. »aatia, iuaibetta (4c(en), anca, 
:t.nii§taa; (en skuld) toiitca; hatVa att f., 
elia (j.tun) faamiéta 1. faatawaa; f. ngn för 
rätta, iraatia 1. manata jcfu cifeuteen; det 
f— r mycken tid, je h?aatii 1. Unc paVys^n 
aitaa; det f— r krafter, fe tijm 1. »aatii 
iroimta; dertill f — s tid och pengar, ftil;en 
tariritaan 1. on tar^^een aifaa ja ra^aa. 

Fordran, f., -ring, f. toaatimuS; trelfcmu-?, 
»elfcminen; faatawa, jääminen; en f. pä luu 
mark, 100 martfaa jaamtSta 1. faatateaa. 

Fordringsanspräk, n. iaami8=niäatimuS. 

Fordringsmål, n. treffa-afia, irelfcmuS^juttU. 

Fordringsrätt, m. treltomvVoiteuS. 

Fordringsägare, m. tpelfcja, faama^mieS. 

Forell, m. (salmo fario) rautU, torp)>U, muUo. 

Fork, m. ^ortfa, tanroin ('4^oimen). 

Forlön, f. ttetc^Mlffa, f^(etu8-^^alffa. 

Form, m. muctc, tiHtcta, l^abmu, l-^ufu; för- 
ståndets f — er, timmämitjet muotot 1. i^v.-- 
ivut; fast f., tiinteä muoto; näsans f., ne= 
nän muoto; skön f., fauniö muoto; styrel- 
sens f., liaQituffen muoto 1. tapa; eländet 
under alla dess f — er, unlieliäiflit^å fatfisfa 
muoboisfaau 1. 1)at)mui^|aan;i bL-hörig f. upp- 
satt, oiteaan 1. laiUifeeu muotoon (. tapaan 
laabittu; kroppens f., ruumiin muoto, itarfi; 
(gjutform) tuofi,teuofa,faa»a,n:ovmu, muotti. 

Forma, f. (blushälgsmynning) ^ormi. 

Forma, f. (lat); pro f-, ft!ft uä^fft, uäliU 
tPUOfft. 

Forma, v. a. faattata, faah>aiCa, mallata, 
mucboutaa, muobcetaa, mointaa, fuunuit= 
taa, fuunnitella; v.il f— d, fien^ä 1. foma 
muobottania 1. frnvattanfa; f— s, mucboéitua. 

Formafvikelse, f. mucto=poifteuö, mucto=evC' 
»aifuu^. 

Formalist, m. muoboitfija. 

Formaliter, adv. tairan mufaan, muobottife§= 
ti, muctocnia, tatcaUifeen laatuun. 

Formalitet, f. tapa=muoto, ta»van=mufaiiuu§, 
muoto^perä, mutfa, \vthh (=een); iakttaga 
allaf— er.noubattaa faitti tapa=nmobot,mui§= 
taa mutfat ja toet^feet. 

Forman, m. iveto=mie§, ixmormanui, ajo=mieö. 

Formande, n. muoboötamiueu, faairaamiuen, 
fuunnittaminen. 

Forniare, m. taajt^aaja, muoboétaja. 

Format, n. foto, mucbe (^eeui; qvartformat, 
neljänneö^foEoineu, neIi=taitteinon. 

Formation, f. muoboetuS; (gevl) fljntp^moiU' 
tumu§; muobostuma, mointuma. 

Formel, m. muobcnue (»teen), muoboéte, {aa-- 
wio; janat, laufelma. 



Foimel, a. muobollinen, muoto=fuf)tcinen, muo» 

to-tol)tainen. 
Formenlig, a. muobon=mutainen, ta»an=mu= 

täinen, muobou=pitciuen. 
Formera, v. a. telibä, mucboStaa, tutoata; li- 

nierna f. en qvadrat,tritUHtt teteirätl. fuivaa- 

n^atnetii^n; ('oz-d;; fepitä (=ticn i; Q'e;(«a;n^uot' 

Ia, leitata; f. sig, v. r. tcfcntiui, tulla, juu» 

ti}ä; (milit.) ajettua, ajettautua, mucbcétaita. 
Formfel, n. muoto4invI)i, tapa^uirl^e. 
Formflaska, f. (tekn.) taaivaspultfo. 
Formjord, f. (tekn.) faatva-tjictta. 
Formkonst, f. muoboötuö-taito. 
Formlig, a. jääteliiueu, muotc=peräinen, jääntti= 

muotoinen; f— t beslut, mucto^^eräinen pää» 

ti3é;('«ff''i/fA:^'^;ivajituinen,UMrfuiainen, jään= 

nöUinen; f. bekännelse, umfituiucu tuuuu-?tu3. 
Formlighet, f. jääteiji)i}ö, muoto»peräiji)i)«, jään» 

tö=muotoijuu?. 
Formligt, adv. fäätcijeöti, muctD»peväijeeti, 

jäännötlijeSti. 
Formljus, n. lvovmu»ft?nttiIä, U^alu-ftntttilä. 
Formlära, f. janan jmitl)=cppi; jananmuoto-oppi. 
Formlös, a. tuUMtcu, muoboton. 
Formning, f. muobo^tu^, muobouuuö, faaivau?. 
Formningskonst, f. faa^auS-taito. 
Formsaud, ra. umlin=l)ieta 1. 'hidta. 
Formskärare, m. taan)an=leitfaaja 1. -piirtäjä. 
Formskärning, f. taatvau^IeiftaU'?. 
Formstridig, a. tva§ten»muotoinen. 
Formulär, n. taaano, taaiiMune (4eeu), malli- 

te, taatt^a4ivjoitu8. 
Fornforskare, m. muineen=tutfija, entig=tuttija. 
Fornforskning, f. muiueeu-tiufimuö, entiö»tut» 

timu?. 
Fornlijelte, m. muinaiö^jautari, muinai§»uro. 
Fornhäfder, f. muiuaiS» tarut, muinaiä»l;iö» 

toriat. 
Fornkunnig, a. muinei8=oppinut, muineen»tie» 

täjä. 
Fornkunskap, f. muine»tieto, muinei§»oppi. 
P^ornlemning, f. muinaiö=jäänHi5«, muine»jään= 

nijji, muinuö (=t]'en). 
Fornminne, n. muinai§»muieto, mnine=mui§to. 
Fornsaga, f. muiuai8»jatu, muine tavina. 
Fornsak, f. muinaiö»faln, muiuelma, muiuuö 

Fornsprak, n. muinatö»tieli. 

Fornsägen, m. muinai8»juttu, muiuai3»jutelma. 

Forntid, m. muiuaiö»aita, entinen aita, mui» 
naijuu§. 

Forntida, a. muinainen, muinoinen, entinen. 

Fornalder, m. muinai§»aifa, muiuaiö»itä. 

Fornaldrig, a. muinai§=aituinen, muinaiS-a^ 
jallinen, ammou aifuineu. 

Fornälskare, m. muine»^avra^taja, muinaijuu» 
ben ^stäirä, muineen»^8täu.>ä. 

Fors, m. toéti, (i ström) n)i3ppä, tuolju, jal^i; 
(kraft) iroima, »anl^ti; arbeta med f., te^» 
bä t^ijtä t»aul)bic'ja 1. toauI}bittaagti 1. traul;» 
bitta 1. »oiminja 1. tpoimaftaaéti. 



For 



For 



135 



Forsa, v. n. hicfmta (-uan), rl}ö:|.n)tä (=^)^t)än), 
jiiofi^ta toöfena; strömmen f — r, roirta hio= 
l)uaa 1. fuclniilec 1. juoffee foötena. 

Forska, v. n. tiitfia, tutttStelta, tietocKa, tie= 
buötaa, ttebuStella; f. i en sak, tiitfia 1. 
tiebuötaa j.fin aftaa; f. i gamla böcker, 
tutfia ivanf)oja !ivjoja, tietoeÖa ixHinf)ain ftv= 
jäin fcva 1. warasfa, urffia aou:^DiSta ftv= 
joiöta. 

Forskare, m. tut!i|a, tittftStenja, tietoilija, tte= 
bottfiia. 

Forskning, f. turtimuS, tiitfimmcn, ttetoelu, 
tiebDitfemitS. 

Forsknings anda, f. tutfimilS»f)aIu, tictoelu» 

Forsia, v. a. Mettaa, Jxnebä; blifva f— d, 

fulfeuta. 
Forslande, n. hilettamiiicn, fiitetuö, ivicnti. 
Forstinstitut, f. metiän=D|.n8to, metfäl^oibon^D' 

Forstmästare, m. metlän^^ottaja, ntct!ä4;erva. 

Forststat, m. metfänl;Dito=iT3ira8tD. 

Forstväsende, n. metjän4)Cttet§to. 

Fort, adv. ^tfaa, ))tfatfe8ti, pian, 'i)'ätaä, tii^ 
veeStt, joutumaUa, joutuifagti, joutuen; gå f. , 
tä^bä Ijätää 1. :|)ifatfe8ti 1. joutuifaött; ar- 
beta f., tef)bä U;Dtä joutuifaStt; så f. ske 
kan, niin pian f uin mal)boQiSta, mitä pv 
fennnin; f— are, ^ifenimiu, joutuifannnin, 
fiiveemmin. 

Fort, part. (vidare) zitin-^pam, cbeö^^^äin; 
komma f., ))ää8tä cteeu=päiu. 

Forte, adv. UHifciväöti, fojimStt. 

Fortepiano, n. ^nano. 

Fortfara, v n. cKa olemistanfa, tet)bä tc!e=' 
mistänjä, o. s. V., cKa ebclteufä 1. etceu= 
pam, Vttfittl}ä, )?it!iSt^ä, p\)\\)a, jatfua; pi^ 
tää ^Jäätte, ^itfittää, jatfaa; f. att arbeta, 
tet)bä ti}ötä tcfemistäufä 1. ebetteen, ^itfit» 
tää tl)i5täniä, ^ntää :|3äälle tl}i3§fäufä; det 
fu'a vädret fortfar, ou olemi§taufa 1. ebel= 
ken paijaa ilmaa, pa^a xlma i^itfitti)!); sjuk- 
domen fortfar, tautia feStää, tauti pxiaa 
paaiii, tauti ^.ntfiötVl); fortfar nu med läs- 
ningen, Ine m)t eteen^päin 1. ebeEeeu, jatfa 
1. :|.nt!itä nl)t lufuafi. 

Fortfarande, n. ebelfeniä=ofci, :^it!ittt)ntinen, 
:|.\iätte4nto, jatfaminen, ^ittittämiueu; adj. 
^)it£ittVtoä, ^t)ft)ttjä, fe8tä>»ä, i)I)tätäiuen; det 
f. fula vädret, )>ittittl)n^ä 1. ^^^fljlvä f ur ja 
Umal. fää;— adv. ebelienfä, ebelteen, :t.nttit= 
ttjeu; allt f., aina ebeUeeu 1. ebelleufä. 

Fortgå, v. n. fulfea 1. mennä 1. fät)bä cbel= 
leeu I. eteenpäin, ebetä (etenen); (fortsättas) 
jattua, ))itfitti)ä, ebistt)ä, ebetä; han f— r 
rastlös i sina forskningar, Ijäu fät} Ijerfeue» 
mätta eteen^Jäin tuttimuffiöianfa, tutfii tut= 
fimiStaan I)erfenemättä; arbetet f— r, ttjij 
ebistl^tj 1. ei§tl}i) 1. tati etcen=:)jäin. 

Fortgång, m, fulfu, ebet(een=meno 1. »fä^ntt, 
jatfumiuen,Vit{'itti)minen; under arbetets f., 



tt)i>tä tef^täeefä, t^ön Mue?fa 1. te!e^tt}e8iä 
1. jatfueöfa; under förrättningens f., toimi» 
tutfeu aifana 1. oCeSja. 

Forthjelpa, v. a. ebeS=auttaa, auttaa 1. toiebä 
eteen4->äin; ebeutää, ebiötijttää, mcnc^tuttää; 
f. ngn i veriden, auttaa etceu=)3äin 1. ebi8= 
tl}ttää j.futa maailmaSfa. 

Fortifikation, f. umruStuö, tinuoituS; lv)atuä= 
tu8=o^i:pi. 

Fortissimo, adv. UHifcixnmmtn, folxnmmaSti. 

Fortkomma, v. n. ebisttjä, ebetä (etenen), e» 
bentt^ä. 

Fortkomst, m. ebi§tt}8, ebi8tt)mtnen, meneStt?8. 

Fortlöpa, v. n. fulfea eteeu^Hiiu 1. ebetteufä, 
ebelttjä, i)Itää. 

Fortplanta, v. a. fiittää, fifiijitä (=tjen), XiXoxt' 
taa, lifäänntittää, enentää; f. slägtet, Ieant= 
tää 1. enentää fnfua; f. en sjukdom genom 
afling, istuttaa 1. leUMttää tautia; f. kri- 
stendomen, letvittää fvtötiu c^^}.na; — f. sig, 
V. r. fifi^tt)ä, UjäiniHi, Icuntä (=iän), felvetä 
(=enen), enetä (enenen); menniskor och djur 
f. sig, i(;mifet ja eläimet fifit)tl}»ät 1. fifiä» 
ivat; sjukdomen f— r sig, tauti (ciccuee 1. 
leiviää 1. enent^t}. 

Fortplantning, f. ftittämiuen, fiitäntö; fx!tä=' 
minen, fifi^minen, lijäänttjmineu, eneuemi= 
nen, eueutt)mineu. 

Fortplantningsorgan, -verktyg, n. fiitiu, pl. 
liittimet, ftitin^ueuipo, pl. fiitin^ueulvot. 

Fortskaffa, v. a. ebe8=auttaa, jaattaa, futct^" 
taa, lt)iebä, auttaa 1. laittaa 1. laittauttaa 
eteen4\iiu; han f— de mig till nästa stad, 
I;än ebe8'-auttoi 1. laittautti 1. jaatatti miunn 
Iäl;immäi)ecn fau^-ninfiin; han låter dren- 
gen f. brefvet, pantz rengin tvnemään !ir= 
jceu, taittauttaa tivjeen vengittä. 

Fortskicka, v. a. (äf;ettää 1. läl^etljttää (eteen» 
:fȊiu). 

Fortskrida, v. n. Mfea, fulfea eteenpäin, e= 
biStljä, eiät^ä, ebetä (etenen); fartyget f— der 
långsamt, aluS fulfce 1. etenee Icevtaflenfa; 
tiden f— der, aita tninn 1. etenee 1. joutuu. 

Fortskynda, v. n. fiivul;taa, fiirel;tiä, joubuö» 
feUa. 

Fortsätta, v. a. :|3itfittää, jatfaa, ti jätä; f. re- 
san, :|)itfittää matfaa, matfata ebelleen; ef- 
ter ett kort uppehåll fortsattes läsningen, 
ivät^äu tauottua jatfettiin lufua 1. tuettiin 
cbeileen 1. jatfani 1. jatfaautui ht!emineu. 

Fortsättande, n. ))itf'itt}8, jatfaminen. 

Fortsättare, m. jatfaja, j.ntfittäjä. 

Fortsättning, f. jatfo, jatfaannnö, fifävS; f. 
följer, jatfetaau, Iifäl)8 feuvaa; i en f., tjij' 
beSfä jafjoSfa, i)f)tä mittaa, ^f)tä menoa. 

Fortuna, f. onnetar (=ttareu); (spel) onnen» 
:l.^eti, tcorttuuna. 

Fortvara, v. n. ofla ebetteufä 1. ^ijfijhjäineit, 
p\)\\)a, feötää. 

Fortvarande, n. ^^jtjujäifvv^^j j.M;ivmincn, feS» 
täntincn. 



136 



For 



Fot 



Forum, n. (jur.) oi!eu§'ftja, fc]^ti»cifeu6; (fig.) 

tcimttuS. 
Forvagu, m. fuorman-attaat, treto=rattaat. 
Fosfor, m. ^^o§|>^ori, toaltin (»imen). 
Fosforesceus, f. (fys.) »altimeiluuS, :|>f;o§^r;o= 

rtfuuä. 
Fosforescera, v. n. h?atfimcita (=t[cn), icaift» 

inctta, ^()cS^.''f)orcita utfcn). 
Fosforisk, a. i^I}oép[)crmen, ivmffimeinen, rt^aI= 

ftmcn=i'efatnen 1. tapainen, »alfimeitinen. 
Fosforljus, n. :p^c8)>I)crt=ti:Iué f=ficn). 
Fosforsyra, f. ('^-ew.; ^jljOe^^tjori^^a^V^o, toatfin^ 

Fosforsyrad, a. ^^of4^f)Dri=[>i^^otnen. 

Fossil, ä. maannunnainen, maabunnainen; f— a 
cljur,ntaabunnatö=eläimet; fossilier,pl.inaan» 
nunnaié=fappa(cet 1. »aineet. 

Foster, n. fi£ii3, (nyssfödt) faalaä; (fig.) fifiö, 
fiittämä; förtidigt f., feSfoincn. 

Fosterbarn, n. otto4a^jft, faSttatti, faShjateS 
(4teen). 

Fosterbroder, m. otto^celi, £aöttatnö=»eli, !ag= 
tein-toeli. 

Fosterbrödralag, u. mieffa = n5Cljet^§, kmpi= 
ivei!fcu^. 

Fosterbygd, f. ft)nnt)in»maa, fcto=^erä, fa§n>tn= 
)3ai!fa. 

Fosterdotter, f. ottc=ti?täv (»ttäven), fa§n?atti= 
t^tär. 

Fosterfader, m. c(atuä=iia, faS»atuS4lä. 

Fosterföräldrar, c. pl. e(atuö»lranf;emmat, faé= 
n)atus=ttan()Cinmat. 

Fosterjord, m. fcti^maa, f>^nnnin=ntaa. 

Fosterland, m. !cti=maa, ijän^maa. 

Fosterländsk, a. foti^mainen, fcti^maan, i|än= 
mainen, i)än=maan; £ — kt sinnad, f ctimaan= 
mielinen. 

Fosterlandskärlek, m. tlänmaan-raffauö, fo= 
tintaann-atfauö. 

Fostermoder, f. clatu§=äiti, !a§lijatu§=äiti. 

Fosterson, m. ottc=peifa, fa8»atti=^cifa. 

Fostra, v. a. elättää, faSn^attaa; (fig-) ftinntjt» 
tää, fxittää; makt och rikedom f. högmod, 
tralta ja viffanS fiittä^ät ^I}:e^ttä. 

Fostrande, n. elättäminen, elät^.ö, !astcatta= 
minen. 

Fot, m. jalfa; bunden till fötter, jaloista !öl)= 
tetti^ 1. fibcttu: från hufvud tili f., fiireeötä 
fanta=^ääl}än, ipäästä jalfcibin; kasta sig till 
ens fötter, langeta 1. beittäi}tvä j.fun jal= 
fain juuven; jag har ej varit der med min 
f., en de finne jalfaanifaan astnnnt, en cle 
fiellä filmäticnitään täiinijt; gå f. för f., 
fä^bä 1. aétua jalta jalalta 1. I;itaa§ti; till 
f— s, jatfaifin 1. jalan 1. ialfa4>atifa5ia; tu- 
sen man till f., tn^at mieStä jalfa=irä= 
feä; på stående f., jalfeilla, feijoalla; sprin- 
ga så mycket man fötter har, jucSta initä 
täpäli5i§tä läl)tee; fä fast f., faaba tuafaira 
jalanftja, tnlTa 1. ^ääétä »afawalle ^D()jal= 
ie 1. fannatle; vara på fötter, oUa jaloil= 



lanfa 1. jalfetffanfa; sätta fötter under en, 
faaba 1. :t>anna jalat j.fnn aHe, foiwettaa; 
taga till fötter, faaba jalat allenfa, cttaa 
fäävet fclfäänfä, Viittaa ^•'afccn, läbteä toi= 
luettamaan; komma pä fötter, ipääétä jal- 
foibinfa 1. jaloilleen, ivcimiétna, tointua, 
hjirtiét»ä; stå på goda fötter, ofla hnwäöä 
fannada; stå på god f. med ngn, olla l;t)= 
toäefä fon>n§fa j.fnn fan^fa; lefva på stor 
f., elää hinreéti 1. iloifeéti; på den f. saker- 
na sta, ftUä fannalla fnin afiat o>vat; taga 
saken pä en annan f., fatfoa aftaa toiiclta 
fannalta; sätta på fri f., Xciiilta 1. ^^ääétää 
wa^jaalle jalalle 1. trapaaffi; foten af ett 
berg, träd, nntcren, punn juuvi; vid tor- 
nets f., tornin jnurella; fot af bord, glas, 
o. s. v., :>ji3i)bän, V^ifarin j. m. jalfa; fot å 
kol, svampar, pelare, faalin, fienen, :|>at- 
faan fanta; (mått) jalfa, jalan=mitta; f. pä 
en strumpa, fufan terä, jalfoin (=imen). 

Fota, v. a. ^^ernétaa, nojata; f. sig, ^^eruötua, 
)>cvn§tautna, nojantua. 

Fotangel, m. jalfa=anfa. 

Fotabjelle, n. jalfc=^Jol)ja; från hjessan till 
f — t, fiireestä fanta»ipääl;än. 

Fotapall, m. agtin4anta. 

P^otartilleri, n. jalfa=tufiétö. 

Fotbad, n. jalfa-'ivefi, jalfa=t)anbe (=teen). 

Fotbeklädnad, n. jaltine, jaifain (=nmen). 

Fotblad, n. jalfa^J^ÖDtä. 

Fotboja, f. jalan-fal)le, jalfa^fibe (»teen). 

Fotbonad, m. jalfa»ri;)a, jalfa»toaritSte. 

Fotbräde, n. jalfa=lauta, jalan»^ibin (»itimen). 

Fotbunke, m. jalfa=aötia. 

Futdelad, a. (hot.) fanta=jafoincn. 

Fotfall, n. jalfoif)in4anfeemué 1. »lanfeaminen. 

Fotfallen, a. jalaton, V^^-5tl)t^lä )>^fl)mätön. 

Fotfulk, n. jalfa=tBäft. 

Fotfäste, n. jalan»'fija, jalan»)>ibäfe (»ffeen). 

Fotgängare, m. jalfa»mieé; jag är ingen f., 
en ole fäi}mä»mie§. 

Foting, m. (måttenhet) jalfio. 

Fotjern, n. jalfa^vaubat. 

Fotjägare, m. jalfa jääfcri. 

Fotklufven, a. (bot.) fanta4;aftoinen, hjartraé» 
f)alfoinen. 

Fotknöl, m. fe^rä§4nu, nilffa4nu, luu!a§4un. 

Fotlag, n. jalfa=^i5ntä, jalfa4erä. 

Fotled, m. nilffa, nilffaftn (4men). 

Fotlik, a. (hot.) fantamainen, tcavwaStaiva. 

Fotlös, a. jalaton. 

Fotmagasin, n. jalfa4aatiffo. 

Fotmantel, m. :polSta, jalfa»)5olöta. 

Fotnervig, a. (hot.) fanta»fuoninen. 

Fotograf, m. t»afo=fnn)aaja, )3f)Otogra:|jl^itjija. 

Fotografera, v. a. tt)aIon4m»ata, 
^hWa. (»tfen). 

Fotografi, f. tt»afo4miiaaminen, ^liotogra^j^i» 
tné; (bilden) >ralo4mra, ;)l)otografia. 

Fotometer, ni. tt)alon»mittavi. 



Fot 



Fr a 



Fotpall, m. j[alfa=ven!fu, ja(fa=jaffara; (bibi.) 

a^tin4anta. 
Fotresa, f. j[al'fa=matfa. 
Fotrygg, m. jalfa=^öt)tä. 
Fotsbredd, f. jalan=a{a, jafan=fija. 
Fotsid, a. fannan=vItätoä, jalfa4ie^einen, )>tt 

fä4ie^einen. 
Fotsocka, f. f^t)Im!ä, tern?, terule. 
Fotspjern, n. jalffi^^HMtiufe, ^Jonnife (=tfeen), 

jalan=ft>astus. 
Fotspår, n. jälft ('len); träda i ens f., aötua 

1. fä^bä j|.!un jäffia, 
Fotsteg, n. aöfel; (å vagnar) aStUtn 1. a§ttn 

(=men). 
Fotstock, m. \a[U')?\ni. 
Fotstycke, n. fannan=pucU, fanta=cfa. 
Fotställning, f. jaliiöta, fanta, aluSta. 
Fotstöd, n. ^onntfe, )5onnuö. 
Fotsvett, m. jaUa=^t!t, |alan=l^ifu 
Fotsäla, f. jatfa4>oI)ja, jalan^aluöta; {främre 

delen deraf) ^>äfcä. 
Fotsäck, m. iaIfa=fäKt, iatfa=^5uSft. 
Fottvagning, f. jalan4>efentä, jalan^^efu. 
Fotvatten, n. jalfa^ttiefi. 
Fotvrist, m. jalan=vuita, rinta^ij^tä. 
Fotvärmare, m. jalan4ämmttin 1. 4ämmittäj[ä. 
Fournera, v. a. ^antfia; toaniStaa. 
Fourrage, n. f)enjDiö=ruofa, a^^e, ref;ii. 
Fourragera, v. a. fiaitffta 1. fcota ve^uja 1. 

l^ettjotö=ruofaa, ruoaStaa, ruofaella. 
Foyer, m. IänTmitt^ö=I;ilOlte, läm^ii). 
Frack, m. ;>rafft, i;änn^6=tafft, pnntffä. 
Fradga, f. ivaal^to, hjaal^be (=teen), tooal^ti; 

(dregel) fuola; (/jå drycker) maiito, poreet, 

roaa^to. 
Fradga, v. n., Fradga sig, v. r., Fradgas, v. 

d. n)aat)bota, tiviabtoa, i-oaat^toeHa, poreifla. 
F>adgig, a. iraa(;touien, lt)aal;ttnen; mantot= 

nen, poretuen; luolaincu; göra f., \vaai)' 

boittaa. 
Fragment, n. vaino, taittnma, fatfelma, iaU 

fennatnen, palanen. 
Fragmentarisk, a. ramoinen, tatttunioinen, fat= 

fonainen, fatfetnen, fatfelmaUinen, paloit» 

tunut. 
Frakt, m. tiiouranö, vaf)tanS, fuornian=fnlctu6, 

falnn=n)ienti; (betalmngen) iroura, ral;ti, fn= 

Ietn8=paltfa, toiemä^palffa. 
Frakta, v. a. uiourata, raf)bata, fulettaa, it>ie= 

bä, laiwata; f. ett fartyg, palfata 1. n)uo= 

rota laiira. 
Fraktare, m. iDOUraaia, ral^taaja, httettafa. 
Frakthandel, m. rat;ti=fauppa, h)Oura=fanppa. 
Fraktion, f. lai^to^unta, IaI;fo. 
Fraktning, f. rai^tauS, wourauS, fuorman=fu= 

letug. 
Fraktsedel, a. ra:f)ti=!ivia, !uorma»fivja; (fi^on- 

nossement) tnnnnS=!iria. 
Fraktskepp, n. ro:^ti4aitt»a, ti3onrauS=(atttia. 
Siwiskf-Finskt Lexikon. 



Fraktur, f. C^ir.) Iuun=rtffo; (boktr.) taitC^ 
firjaimet (pL), taite=paino. 

Frakturbokstaf, m. taite=firjain 1. =pnuötart>t. 

Fram, adv. eteen, ebe§, eftin, efitte, eteen^ 
päin; ilmi; längre f., ebemmäffi, ebempänä, 
fancminafft, fanempana; f. under (ngt), al= 
ta; få sin vilja f., faaba täteinään mieltän» 
fä nujöten; f. förbi, ebitfe; f. efter, o^itfc, 
pitfin; f. om, fi»utfe, c^itfe; f. åt (ngt) till, 
jfjfin päin; rätt f., fuoraan, juoraStanfa, 
t}l)t'å fuoraan; ända f., perille ai^ti, päähän 
aöti; komma f., tnlla 1. päästä perille; f. 
emot, ebempänä = = = päin, noin = = = paifoiI= 
Ia 1. paifoiHe; f. på natten, ^ön päälle, 
t)'6n feutuun; f. på dagen, päittän rintaan 
1. rinnaSfa; längre f. på sommaren, 
tuonnempana fefällä; f. på tiden, aifaa 
mi^öten, aifaa koittaen; f. oeh bak, e= 
beöfä ja tafana, ebeStä ja taUa', svart f. 
och bak, musta ebe?tä ja tataa; vatten f. 
ooh bak, irettä cbcsfä ja tafana; f. och 
tillbaka, ebeö tafafin, ebeö ja tafaifin, tuh 
Ien mennen;— (int.) eftin, efille, tänne; f. med 
sanningen! tänne totuuä, totnu3 eftin, to= 
tuutta! 

Framalstra, v. a. se Alstra. — F — s, v. d. 
se Alstras. 

Framandas, v. d. (fg.) {;enfä:^t)ttää, I^uoal^taa. 

Fram arm, m. (anat.) ft)tjnä8=n5arfi, fl?^närä= 
ir^arft. 

Framaxel, m. etn=affeli. 

Framben, n. etu=foipi, etu=raaja. 

Framblicka, v. n. pilfa(;taa, pilfoittaa, pilfoi* 
tcffa, pilfiötää, n^ila^taa; ett par sköna ö- 
gon f— de ur rummet, faffi fauno=fiImää 
it)itabti 1. pilfa^ti f)Uonee8ta; solen f— r ur 
moinen, päi»ä pilfiötää pilwcetä. 

Framblixtra, v. n. tt>äläf;tää, tBätfä^tää, Iei= 
mahtaa. 

Framblänka, v. n. fiiCaf^taa, fimattaa. 

Frambog, m. lapa, etn=fapa. 

Frambringa, v. a. tuottaa, fljUUl^ttää, fiittää; 
Ivaifnttaa. 

Frambryta, v. a. fatfoa 1. to^foa cfiin 1. efitte; 
V. n. rl)uuäistä, tungaieta, ft^ijStä (=!fen), ft)Bf= 
fät)tää; trupperna frambröto genom ften- 
dernas leder, joufot rputäfitoät 1. ft)i5ffitt>ät 
t»iI)oIIi§ten rinkien läpi; (fig.) (oisa sig) tutta 
näft)it»iin, foitua, foittaa. 

Frambära, v. a. fantaa ebe§ 1. eteen, fantaa; 
(fig) ebe§=fantaa, it)icbä, fanoa; frambär min 
tacksägelse till honom, nne 1. fauo 1. tee 
I;änelle fiitoffeni, fittä Isäntä minulta. 

Framböja, v. a. fumarruttaa, tainntttaa eteen» 
päin. 

Framdel, m. etU=puofi, eft=puoIi. 

Framdeles, adv. n)aét'=ebe8, ttaöta, n)a§ta=päin, 
h)a8ta4ä^irt. 

Framdraga, v. a. h?ctää efiin, iretää 1. ottaa 
fäfilte; (fig.) itmi tnoba 1. faattaa; (a^iföra) 
18 



138 



Fr a 



Fra 



tretää 1. tuoba efiin; (befordra) n^ebättää, 

nostaa, fcf;cttaa. 
Framdrifva, v. a. ajaa 1. ojella eriitt 1. eteen= 

^äin, ajaa, ajattaa, ajauttaa, ^^afcittaa; v. n. 

ajekl)taa, ajcsfeHa ebcUeniä, cHa ajella. 
Framduiulra, v. a. ävjätiVttää, ärjäf)tää, ^au= 

faf)Uttaa. 
Framfara, v. n. !ulfea, matfata; ajefefjtaa, 

»ierrä, f)afertaa; moinen f., Vntoet ajekE)= 

tan.iat 1. toiereirät; (förfara) meneteaä, fäi)t= 

täibä, etamctta (=tien). 
Framfaren, a. tvtern}t («ceit), futunut, oQut. 
Framfart, c. fulfu; menetkö, elamctmincn. 
Framfjerding, f. etu^neljänneS, etu^fa^-^^^^ak. 
Framflyta, v. n. jucSta 1. htlfca (ctcen^^Jäin) ; 

(furflyta) !ulua, rientää, nnerrä (=ren). 
Framtlytta, v. a. fiirtää 1. muuttaa eteen=^)äin 

1. efiUe. 
Framforsla, v. a. fufettaa 1. triebä )>eriKe. 
Framfot, m. £tu=ja(fa, etu=fä|}älä. 
Framfusig, a. vö^{)feä, ti)f)män=rcl)fca, jultea, 

nenäfäs. 
Framfusighet , f. rct}(;!ct)?, julf euS, t^lHnän^rcI)^ 

feuö. 
Framfärd, a. matfan=tefo; mcnc^matta; (fig.) 

Framfärdas, v. dep. se Framfara. 

F""ramföda, v. a. ftjnntjttää, tuettaa. 

Framför, prep. ebeéfä, ebellä; eteen, ebeKc; 
(inför) ebcgjä, eteen; stå f. ngn, feifoa j.fnn 
ebeefä; gä f-, fät)bä cbeflä; (företräde) en= 
nen, enemmän tuin; älska ngn f. andra, 
rafaötaa j.futa enemmän fuin 1. ennen mui- 
ta; f. alit, ennen taitfia, oUetifin, travftnfin, 
eten!i, faifcn mcfcmin. 

Framföra, v. a. jriebä eftin 1. eftlle 1. cbe§, 
tuoba eftin. 

Framföre, adv. ebellä, ebe§fä; ebellc, eteen; 
etu=^uckna; etu4iuclelle, etu4moIeen. 

Framgent, adv. ebeS^VMin, ebe§»täfin, traSt= 
ebeS; ooh så f., ja niin hjaetafin 1. h?a§t= 
cbeSfin; alit f., aina 1. ^^ä ebeS=)>äinf'in 1. 
iraétafin. 

Framgifva, v. a. antaa eftfle. 

Framglida, v. n. liufua 1. »ievrd 1. fnljua e-- 
teen=^äin 1. efitte. 

Framglänsa, v. n. timaltaa, fiittabtaa, fiilua. 

Framgräfva, v. a. tainnia efiin 1. näh}»ille. 

Framgä, v. n. fäi)bä 1. mennä 1. aötua efiin; 
fulfea ebeUecn. 

Framgång, f. meneSttjS, cnnietuS, eteneminen; 
hafva f., mencetijä, cnniötua, ebetä (etenen), 
olla meneétijétä. 

Framgången, a. menm^t, »ierrtjt, fulunut. 

Framhafva, v. a. se Framföra o. Framta. 

Framhinna, v. n. feretä (»rfeän) 1. joutua peritte. 

Framhjelpa, v, a. auttaa ebeö 1. £teen=:päiu; 
(fig.) ebcS=auttaa, ebiSt^ttöä. 

Framhjul, n. etu4n}örä, etu=rata§. 

Framhvirfla, v. a. :|j^l5vräf;l)ttää , ^Vörräl;t}= 
teliä, fiejsa^^uttaa, turvalauttaa; vinden f— de 



röken mot oss, tuuti turra'^utti 1. ^tiörra' 

h)tti fanntn iraétaamme; v. n. mennä r^ö= 

:i>titlä 1. :|M)örräfititeIIen 1. tu^jral^ntellen, :|>tjör= 

räljtää, ^ijörräbbeUä, tu:|.''raf)betta. 
Framhviska,v.a.fui«tabnttaa, tuiSlaiSta (4fcn). 
Framhålla, v. a. ^ntää efiSjä 1. efillä 1. nä= 

ftjlfiéjä; (fig.) cfoituttaa, tarffauttaa, tarfag= 

tuttaa. 
Framhämta. v. a. tucba 1. noutaa efiin 1. efttte. 
Framhärda, v. n. ))>)ft>ä, teStää, ctla ^>t?ft)lräi= 

nen 1. feStätoäinen, vn)f^ tiinni, aina cKa ja 

)^l)lpä; (under hr ef) olla, aina olla. 
Framhärdelse,f.tiinni=t?t)fl^ntä,u^^t>i>niéfatfuu8. 
Framhärdig, n. ^^ftjttjäinen, l;eiHeuemätön. 
Framhärdighet, f. :|3t)f^it»äif^!9S, ^eittenemät* 

tcmt}t)S. 
Framifrån, prep. etU=^^UoIeSta, ctu^^UoMta, 

ebeStä, ebeltä; eller med abi. på -Ua (Itä); 

adv. ebeätä-^äin, etu=)juclelta. 
Framila, v. n. rientää, fiibcllä. 
Framjaga, v. a. ajaa, ajauttaa, liibättää; v. n. 

!iibäl}tää, fiitää, !iibäl)bellä. 
Framjollra, v. a. leleb^ttää, jofeltaa, lelettää. 
Framkalla, v. a. fntfua 1. fäSfeä efiin, loi^=' 

tea, noétaa, nostattaa; f. andar, loitjtea 1. 

noitaa 1. fästeä efiin :^enfiä; (gifca anled- 
ning) t^^aifuttaa, noStaa, nostattaa, fiittää. 
Framkasta, v. a. ft*is!ata 1. f)eittää efiin, nnS= 

laista, h.nSfal)uttaa; (fig.) efitellä, tetaista; 

f. en fråga, tetaiSta 1. efitellä ti}tlimliS. 
Framkläcka, v. a. munien ft)nni)ttää, tuoria 

1. bautca efiin; (fig.) ^öläl;i}ttää, möläl;^!» 

tää, fe^oStaa. 
Framkomma, v. n. tulta eftin; (tili ori och 

ställe) tuHa 1. jäästä perille, ^erijjttjä. 
Framkomst, m. tulo, ^erille-tnlo, )jerille=^?ää= 

fi), :^erit}t^minen; vid f— en, perille tuUeSfa 

1. tultaeSfa. 
Framkrysta, v. a. ^3a!oitaa 1. ^ufertaa eftin; 

(P9-) ^ufcvtaa, )>uferrnttaa, l)eruttaa. 
Framköra, v. a. ajaa efille 1. eteen. 
Framlass, n. etu-hiorma, etu=)>ainc, etn=h>oite. 
Framlast, f. etu=laSti, teula=laSti, fe^la=|^aino. 
Framlasta, v. a. etu=laStata, etu=tuovmata; 

Janita liifaa painoa 1. lastia teulan puolelle, 

tebbä 1. lastata feula ctu=ttcitotfi, tebbä 

hicrma ctn=>roitotft. 
Framlefva, v. n. elellä, eleSfellä, elää ifänfä. 
Framlemna, v. a. antaa efiin 1. läfiin, antaa, 

jättää. 
Framleta, V. a. f;ateal. etftä fäfiinfä, liafea eftin. 
Framliden, a. mennt}t, fulunut; (ajiiden) tvai= 

naja, htoUnt. 
Framlif, n. etu=miel;u§ta. 
Framljunga, v. n. leimabtaa, iSfeä, fälä^tää; 

V. a. (fig.) kimaljuttaa, ftiöffä^^ttää, iS^ 

fetellä. 
Framlocka, v. a. irietoitella uloS 1. ilmi. 
Framluta, v. n. nojata . eteen=|Jäin, nnofhta, 

fumartua, olla etunooittaipa 1. etu=a>oittoinen. 
Framlysa, v. n. loistaa, ^JaiStaa, ^ot;taa, fuultaa. 



Fr a 



139 



Framlägga, v. a. panna eteen 1. uäh^txniu; 
(fig.) näyttää, ofoittaa, efim-tucba, tucba 
fäftÖe, antaa; f. skriftliga bevis, efiiu=tuoba 
1. näl}ttää ftrjalltfia tobiöteita. 

Frammana, v. a. \matia 1. futfua efiiu 1. htofft; 
f. andar, noStattaa 1. noStaa 1. Ioif;tea f^enftä. 

Frammanför, Frammantill, se Framför, Fram- 
till. 

Framme, adv. eflttä, cfiSfä, fäflöä; Cpct ort och 
ställe) ^evittä, matfan ^^ääöfä, \>'ä'åS\'ä a8tt; 
hvem har nu varit i.? tnla n^t täällä 1. 
ftettä 1. fitnä en cttut? jag var f. för röf- 
vare, din tutta 1. jcntua roönjcjen fäfitn 
1. f^nftin, olin voö^ojcn fäftöfä 1. fi)nftöiä; 
hålla sig f., p\)\\.}'å fäfittä 1. eftflä. 

Framom, prep. o. adv.; stå f., fetfoa ebcHä 
I. cbeltä^^ätn 1. etu4^uokna; ställa sig f., 
afettna cbeKe 1. ebelle=|)äin 1. etu=puoteli(e; 
segla f. (förbi), pnxid)tia ebitfe 1. nenttfe. 

Framporla, v. n. j^nl^uta, ^>ul^.''^nta, :|.^ovaI;beIIa. 

Frampressa, v. a. ^nvtätaa 1. )3nfcrtaa ulo8; 
(fig.) ^jafctttaa 1. ^Jufcrtaa nloö. 

Frampå, prep. o. adv. etn=))noIelta, etn=^^uo= 
Ui\a, etn4motcen, ^:'ääfle, ^nioleen; f. hö- 
sten, fvfiV" puoleen, fijtftjn pääät, fi)!!i)m= 
iiiättä. 

Framqvittra, v. a. leifetcKä, I;eiteteUä, fanlaa 
{»etiétää, toifertää. 

Framqvälla, v. n. se Framvälla. 

Framrasa, v. n. teiertä 1. ictervä aia^ 1. c= 
fille; (fara rasande fram) ric^na, rajuta 
(»nan), vajuteCa. 

Framresa, f. fntfu, ineno=jnatfa, etcen:(3ätn= 
\>'a'å\'6, ebe8=:|jääfi). 

Framropa, v. a. i;mitaa efille 1. eftin 1. etcen. 

Framrulla, v. a. nncrtttää 1. ^Vörtttää eteen- 
)3äin; v. n. jrieräbbedä, ^n)Lh\it;betIä. 

Framrusa, v. n. tcl)bätä (tään), l;Vö!ätä, favata. 

Framrycka, v. a. tcinmai^ta, vtnf)tai§ta; v. n. 
ebetä (etenen), Kiidetä, fulfea etecn^^äin, fa= 
moilla. 

Framräcka, v. a. (handen) Invoittaa 1. oifai8= 
ta (fättään), tavjota. 

Framsida, f. etn=))uolt, etn^itnn. 

Framsippra, v. n. ttt)fuella, til)fna, ftraf)bella. 

Framsits, m. etn=ietnin (nmen). 

Framskaffa, v. a. jaattaa 1. ^aaia 1. f)an!fta 
1. tucba efiin 1. fäfitte, toimittaa, laittaa; 
(fortskaffa) laittaa 1. laitattaa 1. faatattaa 
pexiUi. 

Framskepp, n. fo!an=^uoIi, fenlan=)>uclt. 

Framskjuta, v. a. työntää, It}fätä, ebentää; v. 
n. ulota (ulfonen),. ulfouta, ^i§tää, ^istäitä; 
stocken f— ter, t^trfi nlfonee 1. nlfonn; en 
udde framskjöt, niemi ^iSti l.^i§til)e; (ha- 
stigt framkomma) :tjntfa{;taa, V'ntfal;taa. 

Framsko, v. a. fcngittää etu-jatat, ^auna ctu= 
ienläätt. 

Framsko, m. ctu=jalan fenfä, etu^fentä. 

Framskrida, v. n. Mtta etcen^^säin, ebetä (e- 



tenen); tiden f— der, aifa fuUiu 1. etenee 

1. ebi«tt)i). 
Framskriden, a. ebennl)t, fuluuut, ebtött)ntjt. 
Framskräla, v. a. räifjä^ttää, roifa{;uttaa. 
Framskymta, v. n. ft)t{al)taa, tuitDa^^taa, fu 

wal)taa, nätijä toiivaljbuffelta 1. ftnjatjbuffclta. 
Framsiingra, v. n. loifevretta, luiferretta, fou= 

ferrella. 
Framslippa, v. n. pädetä ebe3 1. efitn. 
Framslunga, v. a. finfal;uttaa, lingoitta. 
Framsläppa, v. a. ^ääStää ebeS 1. efitte. 
Framsmyga, v. n. hufal^taa, :|3uifal;taa, ^.nijal^- 

taa; v. a. ^juiM^nttaa, ))ujaI)Uttaa, fujal^nttaa. 
Framsnyfta, v. a. u^t)^fien 1. tihuttaen fanoa. 
Framstam, m. feuta, foffa, nenä. 
Framstamma, v. a. äntä{)^ttää, fo^^ercita (»tfeit). 
Framstapla, v. n. fonH-Hiroita (4tfen); v. a. 

fangevtaa, Infea fangcrtaa, fopertaa, fo))eroita. 
Framsteg, n. fnlfn, meno, ctenemtjä, ebiöt^ö; 

eldens f., tnlen meno 1. riento; fiendens f., 

nnI)oittifen ebiöti)§ 1. menestys; (fig.) ebi9= 

tl)8; göra f., ebistt)ä, foéitua; ljusets f., i»a= 

lon ebisttjminen 1. cbiöt^ntä. 
Framsticka, v. a. ^nötää efiin 1- näf^luitn; v. 

n. ^^iötää, ^iötäitä, nätl)ä, fojottaa,^ :pil!oit= 

taa, tinlfuttaa; näsduken f — er ur lickan, 

nenäliina silloittaa 1. »ilfnttaa 1. näf^^ I. 

fojottaa taSfuSta; högfärden f — er under 

hans ödmjukhet, ^l^>el}8 pihtaa ejlitt 1. 

ilmi f)äncn nö^rtjljtenfä alta. 
Framstreta, v. n. finaStaa, finaitla, tunata. 
Framstryka, v. a. :|5^^f)tai§tä 1. tuetää eteen= 

|)äin; v. n. fnlfea, mennä. 
Framstråla, v. n. loiätaa, jäteittä.. 
Framsträcka, v. a. ojentaa, fnvoittaa. 
Framstupa, adv. nenättenfä, nenättänjä, [mn= 

^äju, jMjUvttenjä, l^tjtti^ttänjä, fnnttenfa, fuuta' 

moifiltenfa, funtamoififlanfa. 
Framstycke, n. etU-fa^lJale, etu=Suoli. 
Framstå, v. n. (framträda) a^tua efiin; (skjuta 

fram) p'M'ä'ä eftin, ulota (nitonen), t)t8tästää; 

(fig.) (framställa sig) otta, nät)ttäitä, fol)bata. 
Framstående, a. ulfonettja, t5iötä§tätt)ä; (fig-) 

ftlmään4M8tän)ä 1. »astuttja, jeltoinen, näf^= 

\x>ä, etctvä; han är en f. man, l;än on l;t)t»in 

eteUHi mieö. 
Framstäf, m. feula, foffa; (i släda) \tpa. 
Framställa, v. a. panna 1. afcttaa eteen; (fig.) 

ttecn-afettaa, efitettä, eftttää; (i bild före- 
ställa) fmxmta, ofoittaa; (skildra) laatia, ti-- 

foittaa, näyttää, fun^aetta; f. sig, nätjttäitä, 

fol;bata, tntta eteen. 
Framställning, f. eteen^auo, eteen=afetn8; cfit= 

teit), efitt)S, efitelmä; hiluailug, ofoituö, näi)t- 

tö, fuUHielma. 
Framstörta, se Framrusa. 
Framsäga v. a. laufua, fanoa. 
Framsäte, n. etnnötuin. 
Framsätta, v. a. ^anna 1. tucba, panna 1. tno^ 

ba efiin 1. eteen. 
Framsöka, v. a. l;a{ea 1. etfiä fäfitte. 



140 



Fra 



Pre 



Framt, se Så framt (under Så). 
Framtaga, v. a. ottaa efiin 1. täfille, tucba. 
Framtaud, f. etu4;ainma8 (=:|5aan). 
Framtass, m. elu=fä).iälä. 
Framte, v. a. näl;ttaä, ofoittaa; f. bevis, tUO= 

ba tobieteita, katta tobiétuffia. 
Framtid, m. tuktoatfuue, tukrt?a aifa, tt)a8= 

taifuué;! f — en, toaöta, tDaet'=ebeS; fur f — en, 

tvaStatjctfi. 
Framtida, a. indekl. tiileirainen, tt)a§tainen. 
Framtill, adv. ebeéiä4^äin, etu^^ucklla, ctu 



Frankrike, n. 9ian8fan»maa, JRanSfa. 
Frans, m. f)i^fu, ripfu, [)etule, Ijclttu. 
Fransig, a. (bot.) ripfuinen, t;ctuleinen. 
P^ransk, a. 3{ané!an=niaan, StanStan, raitefa^ 

lainen; f— a nationen, SJanäfan fanfa; f — t 

band, ran8tan=mbe (»teen). 
P"ranska, f. ranéfa, ran§fan=fieli. 
Fransman, m. vanöfalainen. 
Fransos, m. ranötalaincn; (sjukdom) iuppa, 

pai)a tanti. 



^uolcae, etu4>UDleeia, etupuoleen, ebeötä,)l''«"a»''ysk, a. se Fransk. 



ebeSta^atn, etu4niDleéta; f. hvit, muöta e= 

bcötä 1. ebeétä^äin 1. ctu4mcle8ta 1. etu= 

puolelta. 
Framtindra, v. n. tuifuttaa, tuifaf)taa, ^nltcf)» 

tää, viitoittaa. 
Framtitta, v. n. ^tlfuttaa, ^iltifitää, ^Utal^taa. 
Framtrolla, v. a. noituen 1. loil^ticn futjua 1. 

faaba efiin, IoiI;tta ebeö 1. efiin. 
Framträda, v. n. tuUa 1. aötua efiin 1- eteen; 

nousta, ilmautua; staden f — dde för vara 

blickar, {au^^unfi ncufi 1- ilmautut filmätm» 

me eteen 1. filmiimme. 
Framtränga, v. a. t^iJutää 1. tunfea eteen; v. 

n. tljöntä^tijä, tunfeutua, tuncjetclla. 
Framtvinga, v. a. pafoittaa 1. ttufata uIoS 

1. ilmi. 
Framtåga, v. n. fultea, matfata, toaeltaa eteen» 

Väin 1. ebeö 1. ebitfe 1. ofiitfe. 
Framuti, prep. o. adv. etupuolella, etU^UO» 

leéfa; äka,f. ajaa etummaifeua 1. etn4^uolelIa. 
Framuuder, prep. o. adv. alta, alta4iäin, alitfc. 
Framvagn, m. u^aunuin etu4iuclt, etu4itii5rät. 
Framvigt, m. etu=Vatno; (i fartyg) feuIa^Vai» 

no; båten har för mycken f., n?enc on liian 

fotoHanfa 1. nenäöänfä 1. foffa=iooittona. 
Framvisa, v. a. tuoba uäfl)totiu, näyttää. 
F^ramvräka, v. a. vojaljuttaa, retfal;uttaa, rijt» 

Tåi))[}tt'ä'å. 
Fram vägg, f. etuseinä, otfa^feinä. 
Framvälla, v. n. fnmmnta (»mpuan), fum^ua 

(»mmun), v«tputa, pitlVPit^f imlpa^taa. 
Framvälta, Framvältra, v. a. fierittää 1. toit- 

rittää ebeö 1. eteen 1. tieltä. 
Framåt, adv. o. prep. eteen4äin, ebeö, ^äin; 

han giok f. gatan, meni fatua päiu 1. ta-- 

bulle Väin;— int. ebeö, ebcöväin! 
Framända, f. etu=Vää, nenä. 
Framöfver, prep. o. adv. ^lä4nDlcIta, Vääl= 

litfe, Vlä4U0litte, t?litie; örnen tiyger der 

f. klippan, fotfa lentää tuoUa Miou \)aål'' 

litfe 1. i)Iä4niDlelta 1. ijlitfe. 
Franc, m. franfti (= marffa). 
Franciskaner, m. eller 
Franciskanermunk, m. granfiöfani=munftt. 
Frauciskanernunna, f. granfiéfant=nunna. 
Franciskanerorden, m. i5vanfiötanien=muntiöto. 
Franco 1. Franko, a. maffettu. 
Frankera, v. a. maffaa Voöti^ral^a, Vo2ti=mat 

faa. 



Fransyska, f. ranöta!to, ranöfatainen icaimo; 

ranöfan'tielt. 
Frappant, a. filmään^iötäteä, felfoinen, ofa= 

ioa, fummaötuttania. 
Frappera, v. a. liituttaa, ifjaötnttaa, fummaö^ 

tuttaa, I;ämmäéti)ttää. 
Fras, m. v(}vafi, VuI;e4aVa, Vuf)een4arfi, Iaufe= 

Varfi; (furakd.) vul;e»taVa, foru4uI)e, foriöte. 
Fras, n. taI)ino, fal^ina, ratina. 
Fräsa, v. n. !al;iöta (»ifen), fa{;aI;beCa, ratiö» 

ta (»ifen). 
Fraseolngi, f. laufeiöto, Viif>een4arfiöto. 
Frasmakare, m. tl}t;jän=laufuötelija, Iauie4;a» 

Utittelija. 
PVat, u. fi}ömä, uafevtama; (fig.) roju, roöfa. 
I<>aternisera, v. n. toeljeetvä, »eljetjt^ä, wd" 

foSteUa. 
Fred, m. xau^a; (sämja) fo^u, fotointo; i f. 

och ro, Iett)oéfa ja ranljaöfa; jag far icke 

vara i f. för honom, en faa rauhaa 1. cUa 

raul;aöia f)äneltä. 
Freda, v. a. raul^oittoa, rauf)ata, iuarjeöa, fuo> 

jella; f. sig, v. r. fuojellaita; f— s, pass. 

raul;oittua. 
I^redad, a. raufjoitcttu, vauf;ainen, lehJoUinen, 

[)ucletcn, turivatlincn; f. för fiender, lettiol- 

liuen ii>iI;oiUifiöta, knooöfa 1. turicaöfa I. rau» 

I)aé)a iiiil^oiilifilta; f— dt samvete, lenjolli 

nen omaatunto. 
Fredande, n. raudoittaminen, raufjoituö, V^ax- 

jeleminen. 
Fredag, m. Vevjantai. 
Fredfärdig, a. ranf;aan4aiVuira, vaul;aifa. 
Fredlig, a. rautjatiinen, raut^aifa, fäifi), tpl)tt)en^ 

mielinen; blitVa f., rantautua, raul;autua, 

raul;entua. 
Fredlighet, f. rau^aUifuuö, rauf;aifuuö, tt)t)^ 

u^ennl)^ö. 
Fredligt, adv. vauljallifeöti. 
Fredlysa, se Fridlysa. 
Fredlös, a. se Fridlös. 
Fredsam, a. se Fridsam. 
Fredsanbud, n. i-auf)an=tarjouö, raul;an4arjo. 
Fredsartikel, m. raul^au^artitla, rauf)an4t}tälä 
Fredsbemedling, f. rau(;an»icälitl)é 1. »toätittä^ 

minen, fotcituö. 
Fredsbrott, u. rau()an=vifonta, rauI;ann-itfo. 
Fredsbrytare,m. rauI)an=riffoja, raul;an»fovtoja 
Fredsbudskap, n. raufjan^fanoma. 



Fre 



Fri 



141 



Fredsdomare, m. fototnto=hlomari, rau]^a=tuo= 

mart. 
Fredsdomstol, m. vaul^an=oifeiibeSto 1. =ct{eu6. 
Fredsfest, m. rauf)a»iut)Ia. 
Fredsflagga, f. xanijaAippu, rau^^tviiri. 
Fredsfot, m.; på f., raudan fannaHa 1. tilaSfa. 
Fredsfiirste, m. raul^an^rul^tinaö (=aan). 
Fredsförbund, n. rauf)an4ttttD. 
Fredsfördrag, n. raut)an=lott»intO, xant)Cm-\0'' 

^5tmuö. 
Fredsförslag, n. rauf;an»e'^botuö. 
Fredsgärd, m. rau^=tt)ero, rauf)a»iTta![u. 
Fredshärold, m-raufjan-tefijä; rau^an^iultötaja. 
Fredsinstrument, n. raut)a'ftria. 
Fredskonferens, m. rau^an=lj[;b^ntä, raul^an» 

neutcD!ofou§. 
Fredskongress, m. raul^a=fofou8. 
Fredsmedlare, m. rau^an=»äUttäiä, rauf)an= 

tefijä. 
Fredsmäklare, m. rau^ait^l^ieroja. 
Fredsoffer, n. vau^a=uf;rt. 
Fredspreliminärer, m. pl. rau]^att=efltt)öt, rau= 

Ijan^atfuetjbotuffet, rauI)an=iDaImiötutfet. 
Fredsslut, n. rau]^an = tefo, raudan =jol3imu8, 

raul^an-:päätöö. 
Fredsstiftande, a. raul^aa ra!etitott)a. 
Fredsstiftare, m. rau:^an=raf entaja , raut;an= 

tefijä. 
Fredsstiftning, f. rau]()an=vafennu8, rauf)an4aa= 

binta. 
Fredsstörande, n. rau(;an=fortamtncn, rauf)an= 

forto; adj. raul)aa fortahja, rau^it=fovtaja. 
Fredstankar, m. pl. rauf)an=ajatuffet 1. 4uuntat. 
Fredstecken, n. rau^an=merift. 
Fredstid, m. raul}an=aifa. 
Fredstraktat, m. raiit)an=foh?tuto 1. =fot3tirtuö. 
Fredsunderhandlai-e, m. rau^an = !e6fu8teltja, 

rauf}an=neutt}ottcltja. 
Fredsunderhandling, f.rau]^an=neutt>otteIu,rau= 

{)an4e8!uötelu. 
Fredsverk, n. rau^»tl)i5t, vaul}an=tecntä. 
Fredsvilkor, n. rauf)an=et)tc, vauf;att=tDäIi^u{)e. 
Freddlskande, a. vauf)aa rafaStalca, raul^aifa. 
Fregatt, m. refatti. 
Fregatt-tacklad, adj. refatiffi=taflattu. 
Freqventativ, a. (gram.) )3it£ittä|äixien, ^'itTxt' 

täiBÖinen. 
Freqventera, v. a. fäljbä (i6!tn 1. jttiit), ufein 

!ä>jbä; f. akademin, !ät}bä afatemtaa. 
Fresco; måla al f., maalata faUitutfelle, Mh 

!i=maalata, taagtt=maalata. 
Frescomålning, f. faltille=maalau8, faH!i=maa= 

Iau«, laaöti-maalauö. 
Fresta, v. a. (försöka) foettaa, foetctla; (and 

ligeti) ttufata, {^oufutella, h?ietellä; lata f. 

sig, antaa fiufata, tulla ftufauffeen. 
Frestande, n. !iu[aaminen, {)oufuttelentincn. 
Frestare, m. fiufaaja, fjoututtelt ja. 
Frestelse, f. fiufaue, l;cufutuS, lcicttelt)ö; råka 

i f. , tulla 1. joutua fiufautfeen. 
Frestetid, m. !oettekmuö=aifa. 



Fri, a.tria|5aa, joutilas (=aait), irtain (-itncn), toaU 
toin (»imen), toaltotttinen; f. frän fången- 
skap, ica^aa icaufeubeSta; f. från arbete, 
bekymmer, irta^jaa 1. joutttaS t^iiStä, ft»a^aa 
l^uoUéta, tl)öti3n, ^uoleton; f. för fruktan, ^et= 
fäämätön; f. man, icke slaf, toa^jaa mie3, 
ei orja; lefva f., efäö wa^saana 1. ittaöoit- 
lanfa; det står er f— tt, teibän 1. tetUä en 
n>a{ta, on teibän rtjattaöfanne; f— tt folk, 
nia:paa tanfa; (otmmgen) Ifmzä, f)il)3eä, oma=' 
n^aitatnen, Iuf'ua=^)itämätön; han är f. i det 
huset, fiiuä taloSfa ^n et luhia ^tbä, on 
omagfa roadaSfaan; f. i ton och skick, fc=> 
n?eä 1. f)t(<}eä olossfa \a täl^töf feSfö ; (icke 
anständig) ttatlaton, itie^toaltainen, irStaS; 
mycket f. i sitt tal, toaltaton ))uI}etSfanja; 
alltför f. med fruntimmer, t;(en njaltatcu 1. 
tvötaö roun)aö=»äen |3ariSfa; (om sak: ej bun- 
den) nm^paa, irtain (=imen), ttaltoin, toaöoit* 
fanfa, irroittanfa; händerna äro f — a, fäbet 
oicat trrotltanfa 1. toattotttanfa; vara på f. 
fot, olla iria))aat(a 1. irtaimetta \ciia.\ia. 1. fan^» 
nalta; (i moralisk mening) wapaa, toaltaöfa 
cleitta; f. vilja, tt)a:|)aa taf)to; det står er 
f — tt att göra efter behag, teibän on tcaU 
ta te^bä 1. te olette tcapaa tefemään mic= 
lenne mufaan 1. mieltänne myöten; (utan 
betalning) wapaa, maffutou, ilmatfeffi; (obe- 
täckt) ^aljaS, ^u^baS, aiKoin (nmen), aufea; 
f— tt fält, aufea a{a\ (fig.) hafva f— tt fält för 
ngt, oKa aicoin 1. ^u^bag ala j^tin; i f— a 
luften, ^^tljaan ilman aKa, ^aljaaöfa 1. xoa." 
^'laaöfa ilmafifa; under f. himmel, paljaan 
taittjaan alta, tailtia8=aUa; f. utsigt, aufea 1. 
aicoin näfö=ala; (tillåten) hncallinen, lt)a:|3aa; 
f. vara, lutoatltneu tawava; f— tt tillträde 
till ngn, Iu)3a |)äästä 1. 'Ki<x'i^a.a. 1. Iutt)atfi=' 
nen |3ääjB j.fun luofft; (ej toungen) (nonte- 
toa, julfinen; f. gång, luonteja fäljntt; f— tt 
språk, jultinen ;ntf)e 1. fana; de f— a 
konsterna, jalot taiteet; (kem.) f — tt värme, 
irtonainen läm^ij; (skild) (bot.) erillinen. 

Fria, v. a. (frikänna) paåUaå, toa^auttaa, ju= 
liötaa ft-^a^^aaffi; bättre f. än fälla, :|>arem= 
pi pääWäå fuin langettaa. 

Fria, v. n. )3ela8taa, )3ää8tää, toa^auttaa; f. 
sig, v. r. ^ääStäljtljä, »a^jautua, ))uf)btötautua. 

Fria, v. a. fofia, foftoita, naiötelta, naiéfen^ 
nella, föi}tää, fö^bätä; f. till ngn, fofia j.futa. 

Friande, u. fofimiuen, tofioiminen, naisfele- 
minen. 

Friare, m. fofija, fofio^mieS, fötjtäjä. 

Friaretankar, m. pl. fofio=tuumat. 

PYiarlik, a. fofiomatuen, fofijamainen. 

Friarstaten, m.; vara på f., oHa foftoifilta 1. 
naimi8=fau^3agfa. 

Fribataljon, m. e^to=)3atafjona, hjapaa^^atal» 
jona. 

Fribiljett, m. »a)?aa=^ifettt. 

Fribladig, a. (bot.) eri4ef)ttnen. 

Friboren, a. toa))aa=fufmnen, Ujaj3aa=f9nt^inen. 



142 



Fri 



Fri 



Fribref, n. (urkund) h)a^)au8=f tvja ; (bref) h)a= 

Fribytare, m. se Sjöröfvare. 

Frid, m. raufja, rau^afltfuuS, kpo', fara med 
f., mennä rauf;aan. 

Fridag, m. jioiito=^3äin?ä, »ra^aa :(3äitt)ä. 

Fridlysa, v. a. juliötaa ranl^an^omatfcffi 1. =a= 
latfeffi; en f — st helgedom, ran^an=omainen 
Vl}f)l)t)ä 1. VV^ä paiita. 

Fridlös, a. raui)aton, tulpon^alatnen, ^ixiti-patto, 
latn=fuojaton. 

Fridsam, a. van^tfa, ranl^a=uneltnen, fäifv, 
fä^fcä. 

Fridsamhet, f. rau{)ai[uu8, fä^fc^S. 

Fridskyss, m. vaul?a=fuute(u, vau^an^nmiötu. 

Fridslag, m. xani)a--latu 

Frieri, n. foftnta, foftmtnen, foftoiminen, natS= 
Ientetn;varapåf., oUa tofioifitta, fä^bä fofiefa. 

Frierifärd, m. fofl=matfa, foflöfa=fät}ntt. 

Frigifva, v. a. laSfea 1. ))ääStää itia)>aafri 1- 
irti 1. irrallenfa, ^iääötää, ttsa^iauttaa; f— s 
V p. hja^autua. 

Frigifvande, n. och 

Frigifning, f. »ra^saaffi Jpääötämtncn, n)at>aut= 
taminen, »v>a^5autcen=:(3ääétö, tra|3auö=))ää«ti5. 

Frigifven, a. nja^aatfi laSfettu, V^ääötettl)_, l»a= 
:>5viutettu; en f. slaf, »a^autcttu I. :|)ääätet= 
t^ orja; en f., ^ääStö=orja. 

Frigälig, a. (nat. hist.) tvti=ftbntfellincn. 

Frigöra, v. a. um^^anttaa, td;bä 1. :>3ääötää 
hjav^aafft 1. njalloillenfa; (kem.) trtaultaa; 
f — s, V. p. toa^autua. 

Frigörelse,fa»a^autuS, wa^auttamtnen,^)ääötö. 

Frihamn, m. iva^jaa=fatama. 

Friherre, m. irapaa4;erva, ^^avont. 

Friherrediplom, n. t»a^>aa{)erran4ivjia, )Javo= 
ni=ftrj|a. 

Friherresäte, n. tt»a^3aa4}erran fartauo 1. tila. 

Friherrinna, f. paronitar, hja).'aa=f)ervatav. 

Friherrlig, a. j»a^aa=I;eiTaainen, JjavcniKincn. 

Friherrskap, n. ^iaroni = fäät^, tca^aa^evvaiä» 
aviso, ivaj3aa=^crranS. 

Frihet, f. hja^auö; (ledighet) joutiIaifnn§, jou= 
to, l»a^3auö; (otvungenhet) fe»ci)§, oma»waI= 
taifuuö, luonteivuuö, jultifuu^; (alltför stor) 
t}ien fuuri tta^aus, iva)>aiiuuö, irötaifuuS, 
Jvallattomuuö; taga 1. tillåta sig f — er, som 
såra, tef)bä (oufEaaivia ira:patfuuffta, fäl^ttät» 
bä min hja^aaéti 1. »aUattcmaött että lon!» 
laa, rulDeta iDntfaaitjiin Ji?a^Hiifuutfitn; (til- 
låtelse) Iu^)a, loalta; taga sig den f— en, 
att . . ., ottaa tcaHalfeufa 1. luwafjenfa fe, 
että • • M (undanlag frän skyldighet), toU' 
^anö, ira^patfnué; städernas fri- och rättig- 
heter, fan^pu^fic" tpa^>aubet l.ebnt ja oifenbet; 
(moral.) t»a)5au§, J»a|}aa eI)to; naturlig f., 
InonnoÖinen iva^jauö; borgerlig f., fanfalai» 
nen tva^auS. 

Frihetsanda, f. ttjaiJauben^enft, I»a^auben4)atu. 

Frihetsandande, a. töapautta tenH)i»ä 1. ^en- 
fiȊ. 



Frihetsbegär, n. »»a^3auben4;a(u 1. =f)iino. 
Frihetsdyrkan, f. ioa)3auben4;arraötuS. 
Frihetsdyrkare, m. h)a^3auben4;arra§taja. 
Frihetsifver, m. lva)3auö=fu^!o, iva:()auS=into. 
Frihetskrig, n. h)a:|3au3=fota. 
Frihetskärlek, m. nja}3au§4em^i, ttja^auS^mielt, 

»a^jauben raffaug 1, rafaStuS. 
Frihetslag, m. h)a)3aug4aft. 
Prihetslära, f. n3a))au3=0).ipi. 
Frihetsmössa, f. tt»apau84a!ft. 
Frihetsstraif, n. lr»apau8=rangatStu8. 
Frihetstid, n. hja<)au8=aita!aufi 1. =ai!a. 
Frihetsträd, n. h3a^au8=^un, toa<3auS4ammt. 
Frihetsvän, m. hja^janben ^Stätoä. 
Frihetsår, n. tt>a)jane=^J»uoft (=ben). 
Frihult, n. (skepp.) ntljuUti. 
Frikadell, m. Iit)a=foltarc. 
Frikalla, v. a. juUötaa 1. fanoa ttiattomafft I. 

fi}^ttömäfft, :t3nl)bi8tuttaa, jjöästä^ttää, h)a= 

^janttaa; f. från brott, )3ää6tää 1. :0ul^bi8= 

tnttaa rifoffeöta; från det f— r jag honom, 

fiil^cn ftjifaan ^änet fi)l)ttömäfft fanon, fii= 

tä tviaSta ^änet ^uf^biötutan 1. »aV^antan; 

f. från utgörandet af en skatt, )jäö8tä^t= 

tää tveron mafiannieSta. 
Frikallelse, f. tt)a^>autuö, )3u^biötnttaminen, 

^^ää6täi}ttämtnen. 
Frikassé, m. I;a!felu§4i()a, n.nifofft=^aiStt. 
Frikorps, m. ttja^^aa^jouffo, iva^^aa^ofaSto. 
Frikostig, a. anto^evnaö, rauötea, auU, auU8, 

laatta, antcfiaö (=^aan), h.nera8=toavaincn; f. 

man, auUci 1- antcUaä mieö; f. gåfva, vun- 

faö 1- aulincn la^ja. 
Frikostighet, f. auUuS, vauötenS, antettatfnuS. 
Frikostigt, adv. anliött, auUtStt, antettaaSti, 

runfaaött. 
Friktion, f. ti^nutn^, fitfa, l^ierouö. 
Frikula, f. noiban4uott, ten^o4noti. 
Frikyrka, f. n^a^^aa4tl•!fo, tt>a)jaa=fenva!nnta. 
Frikänna, v. a. se Frikalla. 
PYiköpa, v. a. oStaa 1. (unaStaa nja^^aatfi; f. 

sig, v. r. Iunnaf)tIIa ^^ääötäitä 1. nja^autua. 
Frilla, f. jalfa^toaitno, fala^waimo. 
Frillebarn, n. jalfa4a^3fi, ä)Järä4a^3ft. 
Frilott, m. hjapaa^ofa; (i lotteri) txAapaa=ar)3a. 
Frilysa, v. a. jultötaa tua^aafft. 
Frilän, n. n?a^jaa4ääni, nja)?aa=alnöfnnta. 
PVilösa, v. a. se P'riköpa. 
Frimarknad, m. toa^aat niarflinat. 
Frimodig, a. rol^fca^mielinen, njoötefematon, 

roI;fea, jnlfi^uinen, roteif a, rei^iaé (4^|>aan). 
Frimodighet, f. voI;feaMnie(tit)t)ö, ujostelemat» 

tomuuS. 
Frimodigt, adv. vof)fea=mieli|'e6ti, rcl^feaött, 

ujostelematta. 
Frimurare, m. jva^-^aa-muuravt, fala»tem^^5U= 

lainen, fala4'nntalainen. 
Frimurareloge, m. tx)apaamnuvart = feuva 1. 

4unta. 
Frimurare-orden, m. lrapaainuuvari4aIifo 1. 



Fri 



Fro 



143 



Frimureri, n. »a)3aa=muuraavifmi6, fala=!iinta= 

Frimåndag, m. jouto=maanantai. 

Friinästare, m. tr»a^aa=me§tart. 

Fris, m. (byggn.) otftffo, feSti^Otfiffo. 

Fris, m. taxiva' 1. ^ör£)ö=fanga§ {'taan), nu!= 
fcrt, :^örl;i; frisrock, pöx'i}i--tatti, favh)a=mittu. 

Frisedel, m. lpa^3auS4a^|>u, Iu^ja=feteU. 

Friseglare, m. n)alta=:|5urj[ef)ti|a, mert=voStt)0. 

Frisel, m. maa^^tSto. 

Frisera, v. a. fä^eröitä (=tfen), fäl;erreflä; (ty- 
ger) nt?^)eltä, nuffia. 

Friserkam, m. fä^err^S^fam^ja. 

Frisertång, m. fäf)evr^6=^3tf)btt, ]^tu6=^3if)bit. 

Frisinnadj, a. toa^aa=inieitnen. 

Frisinnighet, f. tt»a^3aa=intelif^^8. 

Frisinnigt, adv. hja^aa=mielifestt, tt3a^:aaltta mtc= 
Ictlä. 

Frisk, a. (kylig) raifaS (=taan), ratttS (»tttin) 
^5trteä, t»iileä, tt>U})a8; f. luft, raiti§ l. :^irteä 1- 
raifas ilma; f— t vatten, raifaS 1. raitio »cft; 
(färsk) tuore, tuereö (=ffen); f. frukt, tuore 1. 
ttjereö fjebclmä; f— t kött, icereS 1. tuore Itf)a; 
såret håller sig f—t, ^atoa ^l)fl)t> ))ul)» 
taana 1. »ereffenä; (oförsvagad) phuä, XoiU 
pa9, ratwaffa; f— a trupper, n,nl^^^aat 1. ^ir= 
teät jou!ot; i f— t minne, toereffeSfä muiä= 
toöfa; (sund) terire, raitis; en f. och sund 
människa, tertre ja raitiS iljmiucn; (som ut- 
visar helsa) tvixmä, wereS; f. hy, »creiuä 
iI)o; (grönskande) :^irteä, raitio; ett f — t 
träd, ^.nrteä ^)uu; (eftertrycklig) naiuaffa, 
raicaffa, raifu, niu^a, !iil;!eä; f. vind, na^ 
toatta 1. niui)a tuuli; ro f— a tag! foutafaa 
rair>affaa6ti 1. niut;aan 1. raifuäti! f— t mod, 
gossar! t^irfeätä 1. i()i{^eätä titieftä, ^Jojat! 

Friska, v. a. (upp) it>irfi«tää, h)iI)^agtaa; (me- 
tallarb.) ^ul)iiUaa;— v. n. (sjut.) fu^tt)ä, it>i= 
retä (-fenen); vinden f— r, tuuli tiil;t^^; f. 
på tåget, )>itentää 1. taSfeuttaa touma. 

Friskhet, f. raittiuä, raiffauS, ).nrtet)ö, tuorc= 
u9, »ereff^V^, ti)ili>^au§, »ereto^ijS, n^irfeljö, 
nawaffuuS, raioaffuuö; se f. ö. P^risk. 

Friskhärd, m. (metallarb.) ^u(;bi8tu8=UUni, 

jFriskilling, m. (jurid.) xaui)a'Xa'i)a. 

i Friskna, v. n. se Tillfriskna. 

Friskola, f. lx)a|5aa=!outu. 

Friskott, n. noiban=amj>uma, tenf)o4au!au§. 

Friskt, adv.; det doftar f., Iema{)taa raiEtaaI= 
ta 1. raittiilta 1. pirteällä; vattnet smakar 
f., tuefi maiötuu raittiilta 1. raiff aafle; det 
blåser f., tuuke ualcaffaaSti 1. niul;a8ti 1. 
irirfeäSti; han arbetar f., f)än tefee tl)ötä 
ratoaffaaöti l. niul^aan 1. raifuSti; lefva f., 
elää n.nl)3<3aa?ti 1. tuoreesti; f. upp! roI;= 
feutta! 

Friskytt, m. »arfain=ampuj|a; n)alta=ami5u|a, 
noita=am^uja. 

Frispråkare, m. j|u(fi=:|)u^uia, KaSfettelija, tr»a= 
)3aa=VuI;uia, julfi^aöfettelija. 

Frispråkig, a. julfi^fuinen, ^attetiaS. 



Frist, m. se Anstånd. 

Fristad, m. tt»a:>)aa=!au^5unft; (asyl). \no'ia-')faih 
ia, turtva=paiffa, Itjm^=:t>aiffa. 

Fristat, m. tafa^tealta, »a^5aa=tt>aöa§to. 

Fristund, f. jouto4;etfi, h3ält=ai!a. 

Fristående, a. erillinen. Jcaftoin (njtten), trtanai= 
nen, irrallinen; f. rörelser, erilli6=alaifet 1. 
i»aUctmet liifunnot. 

Frisur, f. fäf)errl)8, fä^ertttä. 

Frisäga, v. a. se Frikalla. 

Frisägelse, f. u^a^autuS, n^a^jaaffi fanomincn. 

Frisör, m. fäl^ertäjä, fäl^ermöitfijä. 

Fritaga, v. a. se Frikalla. 

Fritalare, m. se Frispråkare. 

Fritalig, a. jutfi^fuinen, julfi=:|)u]^cinen, ir>a^)aa= 
^5U^einen, ro]^fea=)3ul^einen. 

Fritalighet, f. julfi=^ul^eifnu8, tol^fea^^JUl^ei» 
fuus. 

Fritid, m. jouto=aifa, h)äli=aita. 

Fritimme, m. jouto=tuntt, jouto^^etft. 

Fritt, adv. toapaaSti, esteettä; (fys.) esteettä, 
toapaaöti; (kostnadsfritt) ilmaifctfi, ilman, 
maffutta; (ledigt från arbete) joutilaaStt, 
jouten; i morgon har jag f. hela dagen, 
huomenna faan olta fo!o ^säitoän joutilaana 
1. jouten; (på öppet ställe) anUa^a, eriöön^ 
fä; (ostraffadt) »a^jaaSti, esteettä, on lu^3a 
1. tr>atta; här kan man tala f. utan att 
frukta spioner, tääHä faa »a^^aaSti 1. on 
Inpa 1. »alta Viif)ua :|)eltäämättä nuuSfijot» 
ta; (otvunget) Iuontett?aSti, fien?ästi, ujoStc^» 
lematta; (uppriktigt) fuoraan, rol^feasti; (allt- 
för fritt) ro^feaSti, ivaöattomasti, irstaasti. 

Fritänkande, a. ir>a^aa=ajatn!fiuen , tt>apaa=> 
mietteinen; tt)a:tJaa=uSfcinen, omin=uSfoinen. 

Fritänkare, m. hja^aan=ajattelija; )t)a^aa=ug^ 
!oja, omin=usfoja. 

Fritänkeri, n. h?aJjaa=uSfoifnuS , omin^uSfoi» 
fuuS, n)a^aa=mietteif^t)S. 

Frivecka, f. jouto=tt)itf{"o, itfe=n)iiffo, tet50=lt)iiffo. 

Frivillig, a. h)a}jaa-e!^toinen, t»a^aa=ta{)toinen, 
c^toifa; subst. m. n)at)aa=e{;toIainen. 

Frivillighet, f. aa^aa=ef)toifuuS. 

Frivilligt, adv. h)a)5aa=e^toifeSti, omin e^boin, 
ta^bollani, taf)bot[anfa o. s. v. 

Frivol, a. irStaS, ftittjoton. 

Frivolitet, f. irStauS, irStaifuuS, fitUjottomuug. 

Friar, n. tt)a^}auS=touofi. 

Frodas, v. d. re^oittaa, refjettää, mfjanmUa, 
f;öt}Stt?ä, I)^öt^ä, ufieta (=^fcnen); (om men- 
niskor) turttjeta (=)5enen), tur))ua, tuorel^tua, 
{féxi^txia. 

Frodig, a. reiveinä, I;i}öt^inen, l^^öt^iwäinen, 
fafetoa, u^fea, raifu; (om menniskor) tur^eo, 
tuore, ref)ett)ä. 

Frodighet, f. ref)elut?t)S, :^^ötljifi}l)S, fafehJUUS, 
ul^teus; tur^jeus, tuoreus. 

Frodigt, adv. raifuSti, ui^feaSti, re^^ettäen; 
gräset växer f., ruo^o faSicaa rel^oittaa 1. 
raifuSti. 

Frodlem, m. fiitln=fatu. 



144 



Fro 



Fri 



Frodväxt, a. ^tjDt^ = !a6tt?uinen, raifu=!aS»uU 

ncit. 
From, a. f)nr§fa§; fättjeä, fiittJO, t^^teen (=cnen), 

laul^fca, ^itjatneii. 
Fromhet, f. f)uréfau8; fälrettS, fiiwouö, I;i(= 

jatfuuS, rauf;feu8, t^tjhjem^^ö. 
Fromma, f., till f., ebutfi, (;^»äffi; (»ttcbi^fft. 
Fromsiut, a. fätoeä=mteltncn, f)iljaifen = hion= 

toinen, Iau^fcan4uonteinen. 
Fromt, adv. ^uröfaaSti; fä»eäött, I;itiatieStt, 

t^^njenceött. 
Front, m. rintama, etun-inta. 
Frontförändring, f. rintaman=mnuto§ 1. »fäännc. 
Frontispis, m. otft^^uoli, ctu^^noli. 
Fronton, m. etfama, ^äättt3=fDri8te. 
Frosk, m. (hästsjuka) ifcnicn tur^JOuS. 
Frossa, v. n., Frossare, m. fl. se Frässa etc. 
Frossa, f. hjilu --tauti, l^orffa; tt>äriöti)§, ^ie!= 

fiäinen. 
Frossbrytning, f. I)Dr!an = fetfi, »vtlutaubtn' 

^uuSfa. 
Frossfeber, m. h.Mfu=fuume, l^orffa^fuume. 
Frost, m. ^alla, »ilu, ^i3=ft^fmä; (fig.) fiidn^^S. 
Frostbiten, a. fiattan^^ancma; rågen har blif- 

vit f., Tutiin on Ijatla }jannut, ruis on bal= 

Ian=^anema; f. säd, ^alltaifet; bröd af f. 

säd, ^adiatnen. 
Frostdam, m. ^attan»böt)Vi?. 
Frostfjäril, m. (geometra brumata) li;>itu4^cr= 

^onen. 
Frostig, a. hytinä, nnhi, I)at(ainen, f)aCan=a= 

täinen. 
Frostjord, f. t)aUa=tnaa, l^atta^^evä. 
Frostknäpp, m. f)aUan=raplau8. 
Frostknöl, m. ^aftaien=purema 1. polttama. 
Frostländig, a. (jada^^eväincn, I;altainen. 
Frostnatt, f. f)a[Ia=i)ö, ^affaiS=^ij. 
Froströk, m. h)(inän=buuru. 
Frostskada, f. italian ^pano, f)alfan=^>ancma. 
Frostskadad, a. se Frostbiten. 
Frostväder, n. ^aöa^fää, ]^atta4(ma. 
Frostöm, a. ^altan^arta, (;attainen, ]^aKa=^e= 

räinen. 
Frottera, v. a. t)icroa, I)iereIIä. 
Frotering, f. Ijicronta, ^ierous, f)ierelt}. 
Fru, f. vouttja, »aimo, emäntä. 
Frua, V. a. rounntella. 
Frukost, m. aamiainen, aamnincn, funvuS 

(-tfen); (tidigt om morgone7i} eine=pala, eine; 

(frukost-middag) murfina. 
Frukostdags, adv. fuuru8=päitt5t8fä, ntur!ina= 

)jäitt)i8fä. 
Frukostera, v. n. ft)öbä aamiaista 1. fuuruS» 

ta, fnuruStaa, fuuruötella, eine[;tiä, murti» 

noita ('tfen), aamuStella. 
Frukostering, f. juuru§tantinen, einefjtiminen 

o. s. V. 
Frukt, m. (hot.) l^ebelmä, f)ebetmt)8; (i allm.) 

Ijebelmä; trädet bär f., ipuu faétoaa 1. tan= 

taa ^ebelmiä; (fig) ^ebelmä, etu, faalie, 

fcurauS. 



Frukta, v. a. o. n. pelätä (4fään); f. för dö- 
den, pelätä fuolcmaa; f. för ngn (som ho- 
tar), ^^eIätä jtuta; f. för ngn (som hotas), 
olla i^etoöfa j. tuota, ptVätä 1. n^aroa j.fnn 
tät)ben 1. fuf)teen; (hysa tvi/oel) \vaxDa, pi' 
Iätä; jag f — r att det är bara prat, peffaan 
1. »airon jen o(e»an paljasta juorua. 

Fruktan, f. ^jelfc; hysa f., ptVätä, oUa ptU 
fääwäinen, »aroa; ingifva f., ^eläöti^ttää, 
faaba tjelfäamään; betagas af f., :|)elästt)ä, 
fäifäfjt^ä; han gjorde det af f. för lifvet, 
tcti {en I;enleniä :peIoöta. 

Fruktansvärd, a. ))e{ättä»ä, ^etoitta»a, ^tr= 
»ittä»ä, Ijirmuinen, fauf;ea. 

Fruktbalja, f. (bot.) patto. 

Fruktbar, a. f)ebeImäHtnen, »i(ja»a, »i(jai= 
nen, ta§»a»a, fatoifa; f. jord, f)ebelmätli= 
nen 1- »ilja»a maa; f — t kapital, tas»a»a 
1. !as»uiia ral^a; (bot.) ficmeninen, ftite» 
^jonfmen. 

Fruktbarhet, f. I^ebelmäHiftj^S, »ilja»uu8, fa= 
tcifuuS. 

Fruktblad, n. (bot.) fifiäiS^Ie^iti. 

Fruktbringande, a. l^ebctmiä tuo»a, l^t^öt^ilä. 

Fruktbärande, a. ^ebelmiä tanta»a 1. faS»a= 
»a, I)ebelmällincn. 

Fruktfjun, n. (bot.) ^aittate, fiemen=bai»en. 

Fruktläste, n. (bot.) fiemennStuffa. 

Fruktgelé, n. t)ebelmä=f)pi}telö. 

Fruktgömme, n. (bot.) fiemen=!ota. 

Frukthandel, m. f)ebelmä=faup|3a. 

Frukthandlare, m. f)ebelmän4auj)^ia§. 

Frukthinna, f. (bot.) ftemeu4al»0. 

Frukthylle,n.('io^;fiemen--»aip^a, fiemen=^3eite. 

Frukthylsa, f. (bot.) fiemen=tuV^eIo 1. =fotero. 

Fruktkapsel, m. (bot.) ftcmen4oteIo. 

Fruktkart, m. f)cbclmä=raafila 1. »raato. 

Fruktkorg, m. ()ebe(mä--topia, f)ebelmä=»efu. 

Fruktkännare, m. ^ebclmän^tunttja. 

Fruktkärna, f. I)ebelmän»}^bän (=men), fiemen. 

Fruktlös, a. turt;a, ti}I;jä, mitätön, l^t^öbt^tön, 
tel^oton. 

Fruktlöshei, f. tnrf)nuS, ti)I;jt)l)8, mitättömntjS, 
t)^öbt}tti}mWS, teI)ottomnuö'. 

Fruktlöst, adv. turhaan, tijl^iääu, l^^öb^ttä, mi< 
tättiimiin. 

Fruktmos, n. (farm.) I^ebclmä^itto- 

Fruktmust, m. ^ebeimä=me[;u. 

Fruktmangelska, f. f)ebelmä = atfa, ^ebclmä" 
muori, l^ebelmän^aui.mgatfa. 

Fruktodling, f. bebclmän=»iljel^. 

Fruktrik, a. l^ebelmitäS, I;ebelminen. 

Fruktsaft, m. I)ebelmä=necite, I;ebelmä=»eft. 

Fruktsam, a. l;ebe(mäinen, fitiä»ä, fitiijineu. 

Fruktsamhet, f. l;ebelmäift)^§, fifiä»äi!'l;t)6. 

Fruktskaft, n. (bot.) ftemen=toarfi. 

Fruktskal, n. (;itn, f)ebelmä=tuori. 

Fruktskida, f. litufta, f)ebelmä4ittu. 

Fruktskörd, m. I;ebeImän4nIo, ^ebefmä^faali?. 

Fruktsort, m. I)ebelmän4aji. 

Frukttid, m. f)ebelmäin=aita. 



Fru 



Fruktträd, n. f;ebetmä=^uit, tnaija=^3uu. 

Fruktträdgärd, m. I;ebelmä = tavl)a, l;ebctniä= 
puutaxi)a. 

Fruktvin, n. I;ebeImä=VDima, irtarja^tviina. 

Fruktar, n. f)ebcfanö=lintoft, l^cbelmä^umofi. 

Fruktämne, n. (but.) fiftäin (=men), fitiähten, 
f)cbelmän=alfu, l^ebelmijS. 

Fruktättika, f. f;ebeltnä=etiffa. 

Frukål, m. (hypochaeiis) Ifaxiw-^xWå., :patuf'ta. 

Fruntimmer, n. rouirag»i(;mtncn, rouiuag=nai= 
nen, tvaflae^nainen. 

Fruntimmersdrägt, m. roU»Ba8=^u!u, routuaS» 
tt)äen4ntl'u, routoaö = ivaatteuö, nai§=^u!u, 
näiölväen»:|)uhi. 

Fruntimmershalsduk, m. roulra8H?äen=!auIa= 
f;iiin.n. 

Fruntimmershandske, m. nais4;anfiffa, itaiö» 
formifaö. 

Fruntimmershatare, m. naisten=lr»il^aaja. 

Fruntimmershatt, m. routoaén)äen= 1. vouwaS» 
^attu. 

Fruntimmerskabinett, n. routraS^famniio. 

Fruntimmerskappa, f. VOUtoaSlDäcn» 1. VDU= 
tt?a8=!aa:)5U 1. =fa)))ja- 

Fruntimmerskarl, m. ■natStcn4em).n|ä 1. =t)l)= 
JBÖilijä. 

Fruntimmersklädning, f. roilh)a§=()aine 1. 4e= 
ninfi. 

Frantimmersmössa, f. roulr>a§4;untu, routoaS= 
l3äätinc. 

Fruntimmersröst, f. iBattnoifäälti. 

Fruntimmerssjukdom, m. natSten=tautt. 

Fruntimmersslöjd, m. rcui:)a§=!äfitl}i5. 

Fruntimmersstil, m. routt>a§=firjoitu§. 

Fruntimmersstrumpa, f. rcuix>aSUiäen=fll{'fa. 

Fruntimmerstyeke, n.; hafva f., oHa routoaö» 
ftȊen mieleinen. 

Frusa, v. n. :|)uvSfua, :|)uréfaa, ^.ntröM;taa, 
)3av§fna, ))ärSfi)ä, VirSfua, )>är«täl;tää. 

Frusen, a. (tillfrusen) jäätt)nl)t, paleltunut; 
f — et vatten, jäät^n^t toefi; f. frukt, :pale^ 
tunut I;ebelmä; (ömtålig för köld) (om vien- 
niskor och djur) ttjiluiuen. 

Frusta, v. n. (om hastar) for§!ua, ))äri§tää; 
f. ut, :puréfal;uttaa , :|järSta{)l)ttää, l-^urfuta, 
:^urfauttaa; han f — de ut all soppan, :jJurS= 
!al)utti 1. ))urfauttt faifen \opan uloö; det 
f — de ut genom mun och näsa, :^ntv8faf)tt 
1. :|)ävsifäf;ti fuu^ta ja fieramtgta. 

Frynthg, a. Ic^J^-^cä, mul)cnen, fula^a, ilcifa. 

Fryntlighet, f. ie))^eijg, fuIawuuS, iloifnuö. 

Frysa, v. n. (bli is) |äätt)ä, mennä jäädän; 
(stel/ta) 'i)\.)i)ti}'ä, }äf)mett»j>ä; det f— er (är 
kallt i luften), ^tafatStaa, fljlmää; (bortfrysa) 
paleltua, jäätyä, fljlmää, h^Imätä; (erfara 
känsla af köld) otta icilu, toiluStaa, n^ilut» 
taa, V^aleltaa, palella, fijlmää; jag f — er, mt= 
nun 1. minulla en toilu, :)3alelen, minna toi» 
InStaa 1. tciluttaa 1. )5aleltaa 1. f^Imää; hän- 
derna f., {äbct :|.^ateletoat, !äfiä :|3aleitaa 1. 
ttjlmää; f. fingrarna af sig, ^ateltnttaa fov= 
Svenskt-Finskt Lexikon. 



menfa; f. ihjel, :t3aleftua fuolijaffi, jäätyä; 

(under frossan) han f — er hvarje dag, l)än=^ 

ta toiluttaa jofa ).\ittoä. 
Fryskall, a.; det är f— t, en jäätälvä fljlmä 

1. jäätätoän fi?tmä. 
Frysning, f. jäätyminen, ^in)tt}minen, ^aIeUu= 

minen, paleltaminen, viluttaminen, f^Imä 

1. minen; se f. ö. under Frysa. 
Fryspunkt, m. jääte=foI;ta, jääbe=n)iitt)a. 
Fråga. v. a. ft^fljä; (hastigt) fyfäigtä, (ofta) 

fVfeaä; f. ngn om ngt, ftjftjä jtfin jfulta; 

f. efter ngn, fl)f^ä j.futa; f. efter (bry sig 
o»(^, [;noIia, fvfl}ä; f. på en vara, fl;fl)ä ta» 
loaran f)intaa; f. sig före, hjfettä, ticbuS- 
teKa, hiuIuSteHa. 

Fråga, f. fi:)i^ntt)6; göra en f. om en sak, 
tcl;bä 1. ^anna fi;fiimvö jStfin afiaSta; det 
var en f. (iron.)! )el;än fvft)mt)6, \cp'å !l)fl?= 
mvötä, toielä f^ftjt^fin; (ämne) afia, fol)ta, 
pui)t', svår f., »»aifea afia 1. fefita; den ita- 
lienska f— n, Stalian afia; väcka f., ottaa 
).ml)eeffi 1. feefugtcitatoatfi; derom är icke 
f., ci fiitä ole Vntl)ettataan, ei fe oietaan It)' 
fVim^ffegfä; derom blir f., fe Otetaan 1. tu= 
lee Vul)eeffi; det är en annan f., fe en il;an 
toinen afia; f — n är om tjufven, joarfoaäta 
on h}ftjmi?§ 1. ))ur;e 1. fjnf^ntaan 1. feöfuS» 
tetlaan, toaraö en ^m[)ecna; det är utan all 
f., fcpä m)t en tietti), fiitä^ä fjuljetta, !i}f^» 
migtä fiitä; sätta i f., e))äillä, inmna pu- 
ljuni 1. f^fvmijffeen; vara i f., oUa ^ul;ee= 
na 1. :|)u(;een=alaiiena 1. fi^ft^nu^ffcsfä ; kom- 
ma i f., tntta ).nil)ceffi 1. efiin; kommer alldrig 
i f., ei fiitä ofe pufjumiötafaan, eil)äu fe tule 
f'Vfi}mi)fieenfään. 

Frågande, n. -ning, f. h)ft)mincn, f^felemi» 
nen, fnulugteleminen. 

Frägmetod, m. fpfvmiS=tat)a. 

Frågord, n. !tjit)m^S=fana, fi}fi}in=faua. 

Frågpunkt, m. fl)l^m»?8=fo^ta. 

Fiågtecken, n. fv)pmv§=merffi, h}fi)=mevffi. 

Frågvis, a. fl^feliäS, uteliag, ftjfeletoä. 

Frågvishet, f. hj)eliäi)i}t}ö, uteliaifnuö. 

PVån, prep. se Ifrån. 

Frändraga, v. a. toetää ^oi6, iDCtää crtllenfä, 
tvetämällä eroittaa; f. en summa, toetää 1. 
ottaa ^'•oig fummasta, joäl;entää fummaa. 

Fråndöma, v. a. tuomita (=tfen) 1. määrätä 
^^oig. 

Fränfall a, v. n. ^.mbota (4oan) ^oig; (dö) 
mennä, luopua. 

Frånfälle, n. fnolema, ero; vid, efter man- 
nens f., mieljen fucttegfa, fnoltua. 

Frångå, v. a. Iäl)teä, lno).ma, erota (--ean); (fig.) 
f. en anklagelse, )jäägtä 1. ).ml)bigtua fpl)= 
tötfegtä; (neka) ^jeruuttaa, palauttaa, fieltää; 
v. n. (förloras) lian fick ersatt, livad ho- 
nom frångått, t)änelle palfittiiu, mitä oli 
I)ätoinm)t Leivittänet 1. I;äucUä olimenutjt. 

Frånhugga, v. a. Ijalata {--ttaan) eridenfä. 

Frånhålla, v. u. pibättää cviUääu 1. evig. 
19 



uc 



Fr 



Fr ä 



Frånhäst, m. crie4;ci»oncn, oifean--^uoUmmai= 

neu Ijeircucn. 
Fråuklippa, v. a. kitata crtflcufä 1. irti. 
Frånklyfva, v. a. lotifaista, fialfviieta V^iö. 
Frånkomma, v- n. ipääStä, ^^ääetä erillenjii. 
Frankänna, v- a.; jag f — ner honom all bild- 
ning, ftänettä ticUäii 1. eivin 1. tuomitien 

iaitcn fnin^ti)E]cit. 
Frånlandsvind, m. (f^jöl.) maau4viätlincn tUU= 

Ii, maa=tuuli. 
Frånplöja, v. a. fljutää ^^oiö (toijen ^^ellcSta). 
Frårrycka, v. a. temmaista (4iailcn), ttcbiiltää, 

temmata (^laait) pcii; f. ngn tillfälle till 

förtjänst, temmaiSta j.fulta aiiftcn ti(ai)mt§. 
Fränräkna, v. a. httca ^oi^, h.Hi()Cntää, linetä. 
Frånse, v. a. ci l;itolta, cUa l;uclimatta, ()ett= 

tää fifjeen. 
Frånsida, f. tafa4HtoIi, taiiéta; (fig.) luivja 

^^ucii; (j)å väg) erie^ucli, oifea tcifi 1. ^itcli. 
Frånskaka, v. a. ralinétaa 1. f;uiéhtttaa eril* 

lenfä 1. irti. 
Frånskilja, v. a. erittää, croittaa, (uonnittaa. 
Frånskrufva, v. a. niuivata irti 1. ^>Di^. 
Frånslita,Y.a.reluättStä ^oié l.irti, tcmpa(;uttaa. 
Frånslägtas, v. a. se Vanslägtas. 
Frånsmyga, v. a. itnebä falaa, ^^uifal;lutraa 1. 

faa^ial)uttaa :|^DiS. 
Frånsm/ilta, v. a- fiifattaa ^oiö 1. irti 1. erilleen. 
Frånsnappa, v. a. ttej-Hita, faa^vita, naa^>ata. 
Fränspänna, v. a. ^\iäi^tää iraljaiéta 1. afeieta. 
Frånstöta, v. a. tliinuää 1. twtätä :|>Di6; (fig.) 

oUa liméten micitä 1. infu^ttalpa. 
Fränsäga sig, v. r. se Afsäga sig. 
Fråntaga, v. a. ottaa V^ciö, linebä, rljljötää. 
Frånvarande, a. ^ciéia^clelra, :|Jotöfa=oItja. 
Frän\aro, f. ))oi8fa=cIo; under hans f., lianen 

Voiefa oKcejania. 
Frånväxa, v. a. fa^iroittua, faöftia^tua. 
Fråssa, n. fi)i3bä l)lelliic8ti, a^imuötaa, afnnia; 

f. i ngt (fig-), elää ijleKifeéti jéjfin, al)mus^ 

ta jttin. 
Frässande, n. ijtellincn fvömincn, i}leu»ii}ömi» 

nen, at)mu?tuéi, alnnuetaminen. 
Fråssare, m. jpiimärt, al^nuitti, mäéfääjä. 
Frässeri, n. ^Ien=fljömi)l)§ 1. »fljijmiuen, fljö= 

tnärtjt)8. 
Fräck, a. rtetaä (=ttaan), jntfea, fiäh.n)tön. 
Fräckhet, f. riettauS, julfcu^, f)äan)tti.Mni}ti8. 
Fräckt, adv. riettaaSti, (;änn)tti^mä^'tt. 
Fräjd, m. mainc, nimi, l)Uuto. 
Fräjda, v. a. te{)bä hiuluifatfi 1. fnnlntfi, mai= 

neittaa. 
Fräjdad, a. funluifa, mainio, maineetliuen. 
J'räjdebevis, n. ;>ul;tau84irja, matnc4cbiétuS. 
Fräjdstor, a. funri^maineiuen, maan iwalio. 
Fräken,n].Ce5fise^«m; forte (=tteen),ranta=fDrte. 
Fräkne, m. ^-nfaina, l^ifa, tir^JuIa, lefafto, tei= 

ren^ittfu. 
Fräknig, a. ^ijainen, ^^ifamoinen, fir^utainen, 

teiren^ilftnincn. 
Fräknighet, f. ^jifamaifuuS, firVutaifuuS. 



Frälsa, v. a. u^a^t-HiIitaa, ^c^aStaa, ir>a^>auttaa, 
päästää; f. ett gods, ix)a^auttaa ttln8; f. 
sitt lif, ^lela^taa Benfenfä; fruls oss ifrån 
oudo; ^^ää^<tä meitä i^abaeta. 

Frälsare, m. UMpabtaja, lunastaja. 

Frälse, a. n>ercn*ii\4\ia, aatelinen; (om jord) 
tverctcn, nierDn=nH4Ma, räléfi^. 

Frälse, n. (/ord.) ireron-ira|>anS ;('««; >reron= 
n>a).Hia maa, rälé)'i=maa, iverctcn maa; rent 
f., :|^u()baS »eroten 1. räléfi=maa; (adelsstån- 
det) wa))aa=)utu, aatelisto. 

Frälsebonde, m. rälSfi^talon^^oifta 1. «taloHi» 
nen, ireron-UHi^>aan licivnn taIon|.''oita, farta» 
non=ta(cn|>cifa. 

PYälsebref, n. ixieron»a^au3 1. räléfi4'irja. 

Frälseegendom, m. eller 

Frälsegods, n. h^ercton tila, a^a^>aa4artano, 
iva^via^otoi, rätéfi-'fartano. 

Frälsehemman, n. njerotcu 1. treron4XMj>aa 
tato, räl8fi=taIo, räléft^tontn. 

Frälsejord, f. (kam.) ix^eron^va^^aa maa, n?a= 
:^>aa=maa, räl8fi=maa. 

Frälseman, m. ircrottoman titan I;attiia, räle[i= 
baltija, rätSfi-mieS; aateli8=mie8, aateluS. 

Frälsemanuarätt, m. rä(d]'i=miel)en oifeuS, aa- 
teln3=oifeu8; iunehafva under f., ^litää rälöfi» 
mie()en oifeubetta 1. oifeuben nautinnolla. 

Frälseqvarn, f. rälgfi^oifeutfineu mi^K?, rä(8l'i= 
m\)\i)). 

Frälserman, m. toa^af)taja. 

Frälseränta, (kam.) räléfi^lijcro, n\iVaa=maan 
irero, fartanc=jt5ero, l^oivi^rero. 

Frälserätt, m., -rättighet, f. (/b/-(f.j iverou^^a- 
^au8; (nu) ira)3aa=oifeu8, räl8fi-oifeu8, ci» 
feuS toav^^a^ntaan 1. räl8ri=lveroi(;in. 

Frälseskatte, n. (kam.) räl8fi4>erintö, ira)5aa= 
).^erinti5maa, räléft^erintomaa. 

Frälseskatteheniman, n. räIöfi')>erintötaIo,lra' 
:paa4erintiJtato 1. =tifa. 

Frälseständ, n. tva:|)aa=iäätt), aatelié-fäätt). 

Frälsesäteri, n. \Xia'i^aa 1. räl§fi48tuutota(o. 

Frälsetorp, n. >iM^^aa=maan tor).4>a,räléfi=tort.4''a. 

Frälseutlagor, f. pl. räl8fi»maau mafjut 1. 
uloeteot, räféfi^ulcéteot 1. =n:erot, iua^aa- 
maau maffut. 

Frälsning, f. »a^af^taminen, l^ela^tuö, ))ää8ti). 

Främja, v. a. se iJefrämja och Befordra. 

Främling, m. muufalainen, ivieraS (»aan), outo. 

Främmandartad, a. Uneraan4aatuinen, eri=Iaa= 
tuinen. 

Främmande, a. toieraS (=aan), muufalainen, cu= 
to, u(fo»maalaiuen;f.folk, muufalainen fanfa, 
muufafaig^fanfa; f. köpman, uIfo=maan fau).''^ 
'ifxa^ ; (från en annan ort) Xckxai-, tuutema^ 
ton; det är f. folk i staden, fau^^ungisfa 
OU uneragta n.^äfeä; (från annan slägt, o. 
s. v.) unera8; han gaf åt f. personer, an= 
toi tvieraitte if)mift[Ie ; (som ej känner per- 
son, ställe) outo, tuntematon; jag är allde- 
les f. här, oleu Waiian outo täällä; (okun- 
nig) tietämätiin, taitamaton, outo; (som till- 



Fr ä 



Fr 



m 



hur ett annat land) wmaS, niiiufalauten ; 
f. spräk, »teraö {'ielt, inimfafat»34ieli; f. se- 
der, ivicraat tawat, uuiufa(atö=timmt; (obe- 
kant, ny) outo, tuiera?; liatet är för honoru 
en f. känsla, iciba en [)äncetä iljait outo 
tunne; anse för f., cubofiua, oubetfia, cu= 
boSteUa, iinera^taa, iincvaffita; det torde 
förekomma dig f., fitä cuboffunct, fe Iic= 
nee finuöta ontca; känna sig f., cnbo^tna, 
oubcffia cleanfa, »ieraötaa; bli f., outouta, 
oubc^tua; (j'ys.) (af annan art) n.^ievaan4aa= 
tnincn, unevaS; f. ämnen, Jineraan4aatuifet 
aineet. — subst., iviera^; det är f. hos ho- 
nom, (jäneUä 1. f)äuen Inonanfa en »ieratta; 
leka f.jClIa ontotftCa, oKa outo olennnanfa. 

Främre, a. kompar. etummaiicm^n, etu», efi», 
tännempt, tänncmmäincn; f. delen af huf- 
vndet, ipäiin etnmmaincn 1. etu^Miott; det der 
f. huset, tuo tännem).n 1. etummaifent^i ftucne. 

Främst, a. superi, etumntainen, eturamaiftn, 
e[immäiuen, enfimmäinen; de f— a soldater- 
na, etnmmaifet 1. efimmäiiet fotamietiet; de 
f — e skola varda de ytterste, etummatfet 
1. etejinmmät 1. cnjtmmäifct tnlciimt \kx\\\v 
ntäifttfil. tatimmaififfi 1. uninicifitfi; sitta i 
f — a rummet, i^tua ctuuiutatfcUa 1- DliiU' 
jnätfcKä fiiatta 1. etn4^ääv^iä 1. enfimmäifenä; 
adv. (i främsta rummet) etu4"'ää^fä, etU' 
))äät;än, enfinnnäiienä, enfitnmäiieffi, etum= 
matjena, etnmmaiietft; intaga f— a platsen, 
fät)bä 1. t^tuntua etn4>ääl)än 1. ctuinmai= 
feffil. enfimmätietfi; först och f., eufiffifin, 
alutfifin, etu4''ääsiä; f. i boken, ftrjau a= 
luöfa 1. altn4^ääöiä. 

Frän, a. u(on4;aj;ninen, tl)mpeä, farmea, äifeä; 
bockar hafva en f. lukt, ^nftt tutetcat U= 
lotta 1. iitotte, ]^aii'e»at ttjtnVeältä 1. t^m= 
:^eälle. 

Frände, m. I^eimctainen, lanfctainen, tan!o, 
fufnlainen. 

Frändskap, f., l^ehnouS, f)eimoIaiinu§, lanfcuS; 
(kem.) taipumus. 

Frändsämja, f. {;eimo=fopn, fuht^fo^JU. 

Fränhet f. uIon4)aju, tvm^Jcl)^, favmenS. 

Friinka, f. f)etmo=txiatmo, tanfo-nainen, tanfö. 

Fräs, n. furfto, fur)o4'aufUi^. 

Fräsa, V. n. (om vätskor) fädäfitää, fiiKifibeHä, 
tihi^3tä, !if;a(;belta, fäviotä, firiotä, pt(}it^tä, )?v- 
lui()taa, :|3UriSta, ^Mvefiibtää; vatten, som ko- 
kas, fräser, tveft, jcta feitetään, ^.ntnieel.fU^tfee; 
det f — er,om det slås påglödande jern,f'tf)af)= 
taa 1. ^)tf)ar;taa 1. ^>ärefäl)tää tulifette ranbatte 
faabettna; smöret f — er i pannan, h)Dt fivifee 
1. ^3U;ifee ^annnSfa; vissa viner f., innuta= 
mat »tinat :t5urifewat 1. ])orifeh)at; (vid ke- 
misk förening) fif)a^taa, fäf)ä(;tää, t'i{;al)betta, 
fä:^ä(}beUä; elden f— er, tuli fä()ä()telee; f. 
upp, ^5uvgfaf)uttaa, ^ärgfäf)t)ttää, :|.mrat)utet= 
Ia, ^cvat)utelta, fu^listeaa; (af ilska) ^urS= 
!ua, tivöfua, !ief)ua; (om kattor) f^ltäistä; 
fräs din näsa, ^)uvfu 1. )3urfuta ueuääft. 



Fräsande, n. o. Fräsning, f. fäfuuä, fäf)äf;= 

teit), fileinä, fif;ifeminen, färinii, firifemineu, 

^if;inä, ^lifiabbu?, ^-ntrSfuna, ^uvifcmineu. 
Fräspulver, n. fäf)ä4niltvevi, tiefju^utoeri. 
Fräta, v. a. ft)öbä, fnönn^ttää, ^uxxa, leifata, 

fuluttaa; rosten f— er jernet, ruo§te f^ij 

rauban; (om skedoatten) puvxa, leifata; f— s, 

V. p. o. f. sig, v. r. \t!'6\)\}'å {--tVijn), Mua, 

^jureuta; hjertat f~s af sorg, fi)bän f^ö|3l)i) 

fnvu^ta, furu leitfaa 1. Mwaa fl}bäntä. 
Frätande, a. fl)i4^ä, ft^iJTOtjltäluä, kittaama, 

:^nive»a, talaHmHi. 
Frätning, f. fuöir^tt)?, leitfaaminen, f^i5))ijm^8. 
Frätraedel, n. f^i3ivn)tiu (4timen), leiffaahja 1. 

lifépä aine. 
Frätsten, m. fl)önn)tt}e»tin.M, fl)ö|.\i filDt. 
Frätsar, n. fi}i3jä4;aaaH:, mätä4;aaiiia. 
Frö, n. fiemen (imenen); gä i frö, fiementtjä, 

tulta fiemeniin; (fröänme), fiement}§; (fig.) 

fiemen, altu, juuri. 
Fröa sig, v. r. o. Fröas, v. p., fiementt)ä, 

tulla ji^irään 1. ftcnicneeu. 
Fröbalja, f. palfo, fiemen^ljalfo, 
Fröblad, (bot.) fiemen4elibvftä. 
Fröddsa, f. ftemen4uoia, fiemeun-afia. 
Frödyfvel, m. fiemeu^mato. 
Frötjun, n. (hot.) t)aiwak, fiemen4;atu. 
Fröfoder, n. (bot.) fiemeu^cta, fiemen=fotti. 
Fröfog, m. (bot.) fiemen4iite. 
Fröfäste, n. (bot.) fiemeunötutfa, iötnlta. 
Frögömme, n. (but.) ficmen-fota. 
P>öhandel, m. fiemeu^fau^-^m. 
P^röhinna, f. (bof.) fiemen=talWLV 
Fröhus, n. (bot.) fiemeu4'cta. 
Fröhvita, f. (bof.) fiemeu^valfu 1. »ivalfuaiuen. 
Fröhylle, n. (bot.) ftemen4x>ail.4''a, fiemen^eite. 
Fröhylsa, f. (bot.) ficnteu4'otevo 1. =tui>pi. 
Fröhår, n. (bot.) fiemen4ar»a. 
Fröjd, f. riemu, ilo, ainvc, känna f.,riemaö= 

tua, riemat;taa. 
Fröjda, v. a. ilatjuttaa, iloittaa, riemuittaa; 

Gud f— de själen, olfccu §erran ran^aSja. 
Fröjdas, v. dep. o. Fröjda sig, v. r. vicmuita 

(4feu), viemal)bella, riemastua, iloita (»tfen); 

f. sig öfver ngt, riemuita jstfin 1. jnfin 

täf;bcit. 
Fröjdebetygelse, f. riemun=ofottn8, ilon=ofoi= 

tus, viemuitfeminen, iloitfemineu. 
Fröjdeeld, m. viemu^ualtea, ilo=lx)alfea, lciffi= 

aviltea. 
Fröjdefest, m. riemu=iul)la, ilo^jlul^la. 
FröjdefuU, a. riemuUtueu, rienmfaS, riemui= 

fa, iloinen, ilofas, iloifa. 
Fröjderop, -skri, n. riemu4;nnto, ito4;unto. 
Fröjdesal, m. riemn=fali, ilo^fali, ilohuone. 
Fröjdesprång, n. riemu4;t}^V«t)^' ilo=f)t)<)intö. 
Fröjdesäng, m. riemu4aulu, viemu^iinrfi (=reu), 

riemu=runo, ilo4aulu, ilo^irirfi, ilo=runo._ 
Fröjdetecken, n. riemnn=mevffi, ilon=merffi. 
Fröjdetid, m. riemu=aifa, ilcaita. 
Frökapsel, m. (bot.) fiemeu4otelc. 



148 



Fr 



Ful 



Fröken, f. »apaa^futuinen neito, n)öffinä; nti'- 
to, neitf^t {'t)in). 

Fröknopp, m. ftemcn=aif)c, ficmen=t>mnVuIa. 

Frökorn, n. fiemen^jiwä, jöttä. 

Frökrona, f. (hot) fefeäte (4teen); försedd 
med f., tct)ä=^ämen. 

Frökärna, f. (bot) fiemen=l^bän. 

Frömjöl, n. (bot.) fiemen»jauf)c, fiemen=^>öltt, 
ftitc=:pöh). 

Frömjölskorn, n. (bot.) futc4}iuffa. 

Fröning, f. fiemcntominen. 

Fröredning, f. ftcnicn4aite, ftemenen»teto. 

Fröredningsdel, m. fiitin (=ttimen). 

Frörum, n. fiemen»fottt. 

Fröskida, f. Ittu, Ittuffa. 

Fröstock, m. ftcmen=iaria. 

Frösträng, m. (bot.) napa^fucni (=en), fieme» 
nen=fanta. 

Frösådd, m. ftcmcnen4l)teö. 

Frösättning, f. se P'röredning. 

Fröträd, n. eIc»^^uu, ftemen-^Mtu. 

Fröämne, n. fiemenijé (»fien). 

Fröärr, -öga, n. fiemen»n4''a (=tt»an). 

Fuffens, se Skälmstycke. 

Fiiks, m. se Fiix. 

Fukt, m. fe§teu§, märf^>)§. 

Fukta, v. a. to^tuttaa, fostutefla, faétaa, fa§. 
tetla, neibijttää. 

Fuktas, v. p. tcétua, tuUa fo8tcafft, fagtua, 
»ettijä, iteityä. 

Fuktel, m. japclm4^ömä, Itjömä fa^^clin laptto(= 
la; stå under ugns i., olla j.fun furiit alla. 

Fukter, m. pl. thvcet, fujcct, vetfct. 

Fuktig, a. fortea, märfä, nucc-tea, ne^>icä, laf) 
tea, f^ifinen, neiteä, nil^teä, nahtea, rcciinen 
en f trasa, nt^feä 1- fcéte vtepu; luften tir f., 
ilma en nuoéfea 1. nevfeä 1. ^itinen 1. neiteä. 

Fuktighet, f. tcéteu-3, n:ete»l)ti8, märttjtiö, 
nuoSfeuS, ne^jjetjö, iretinji^é. 

Fuktighf^tsmätare, m. fcSteubcn» mittaaja 1. 
määrääjä. 

Fuktla, v. a. fiofua 1. (aöbä fa^elin la^^-noda, 
furittaa, fapelcita (»tien). 

Fuktning, f. fcstutuö, fcgtuttelcminen, foétut= 
taminen, taitaminen, faételemincn, tceti^ti^ö, 
neitutné. 

Ful, a. ruma, :|>af)an=nä!cinen; (otdck) riico, 
rietas (-ttaan), törfeä; fult väder, pai)a I 
turja ilma 1. jää. 

Fulhet, f. rumuuis, ^ja^an=nätöii>^S ; riffiou^, 
riettaus, tLn-teiis. 

Fuhng, m. fuavitcn, rumio, ruma ihminen. 

Full, a. tätjfi (/ben), täpfinäinen; kärlet är 
f — t, astia on tätjft 1. täl)nnä; bäten är f. med 
vatten, trene en täpnnänjä ttjettä; sätta f., 
^janna tälitecn; fartygen hemta f — a laster 
säd, laiicat tucivat täptenfä teiljaa; alldeles f 
tä^Ji tät^nnä 1. täl}nnäni'ä,tä)jö=täpfi;en sked f., 
en hand f . , en stuga f., (ufitallinen, tcu= 
ralliuen, tuirallincn; (hel och hållen, full- 
ständig), täijfiuäinen, tä^ft, tofonainen; f 



dag, tätifi 1. fclroä ^^äiluä; i f. laga, iimi* 

tuleéfa; gä i f. borgen, mennä tänteeu ta-- 

taufjeen; skrika med f. hals, fjuutaa tofjti 

turttuanfa 1. täi)ttä furtfua; (drucken) juo- 

^>unut, )^äi(;t^m)t; supa sig f., juoba itfeniä 

juotButfiin, juc;^ua, )iäif)tpä; vara f., otia 

juoirutfisfa 1. bumalasfa 1. ^äiéjänjä 1. tt)ii= 

na4Miö|ä 1. ^>ö()näöfä. 
Fullbakad, a. txfpfi, tp^jfeffi )jaistunntl.Iei»ottu. 
Fullbildad, a. icatmistunut täijfi^tctoiuen 1. =ai= 

täinen. 
Fullblod, n. )>u()ba8 ('=taan) laji. 
Fullbloda, v. a. totcnanja toeriétää, rl}njettää 

1. tahrata n^evellä 1. »eriin. 
Fullblodig, a. ^jubbaéta lajia (oIen>a). 
Fullbläfka, v. a. liata (=faan) lättiin. 
FuUblöda, v. a. föerta ujuotamaKa rt)»rettää 

1. liata, ftuctaa njeriin. 
Fullborda, v. a. t>äättää, IcJ>ettaa, tät}ttää. 
Fullbordan, f. päättäminen, Ic).^etu§; täyttä» 

minen, täi^ttämtjS, Icp^u; gå i f., tat>a^tua, 

^>äättl)ä, tätjtpä, tätjtettää (jiass.), fät)bä to= 

teen, toteutua, tcteentua. 
Fullbrädda, v. a. täiittää taitoja mijötcn 1. Iai= 

te^ifle. 
Fullbygga, v. a. rafentaa täljteen, täi}ttää ra= 

tentamada. 
FuUeligen, adv. tätjbellifeSti, täpbcSti, tänfiu 

määrin, tijtlältä. 
Fullfjädrad, a. täi^fi4ö^f;cninen, täpbeéfä ^öp= 

fceneéfä (cfetoaj. 
FuUfärdig, a. if)an ttjalmig, täpben^ftalmiä. 
Fullfölja, v. a. (fortsätta) ^tttittää, jattaa; 

(vidhålla) ^>itää tiiuni (jsttiu;, VH)ftiä (jétin); 

(fullborda) täyttää, :|jäättää, lopettaa, toi= 

mittaa, fucrittaa. 
Fullföljels'-, f. pttttttämtnen, jättäminen; i?t)iij^ 

minen; täyttäminen, täi)ttämi)ö, toimittaminen. 
Fullgiltig, a. tä«be(Itnen, tät^bellijesti tetoodt» 

nen, tä»ben=tät)pä. 
Fullgiltighet, f. täiibetlineul. täijfi felreoUiiuué. 
Fullgod, a, täiibetlinen, telircUinen, tofonania 

1. täiibeu hifxvä. 
Fullgräddad, a. ftj^jfetft Jjai§tunut. 
Fullgängen, a. täpH'*Jifiiinen. 
Fullgöra, v. a. täyttää, iuorittaa, toimittaa; 

f. domen, täl^ttää tuomio. 
Fullgörande, n. tätjttäminen, täi)ttäml)S, toi= 

mituö, fuorttué. 
Fullhaltig, a.täuft^araoinen; (fig.) telnjottinen. 
Fullhaltighet, f. täpfi^aviroifuus, fehocllifuuö. 
Fullhet, f. tt}tt«p8; täpteoS, täl)ftnäi)pBé, täp= 

teläiippS, tofonaijunä; hjertats f., fpbämen 

tptlnpö. 
FuUhofvad, a. (om hästar) täpfi 1. tcrfea- 1. 

<jtiDrcä4att)ioinen. 
Fullhänga, v. a. ripuStaa täpteen. 
FuUkladda, v. a. tahrata 1. liata I. foaieta 

(=taiicn) täpteen. 
FuUklappad, a.; f. skälm, aita 1. täpfl ireijart. 
Fullklottra, v. a. foaiöta täpteen. 



Ful 



Pan 



149 



Fullklädd, a. tä^beSiä »raattccSfa 1. ^>u»j?uefa. 

Fullkoka, v. a. feittää I^^feffi. 

Fullkomlig, a. (absolut) tä^bellilten; (relativt) 

täijft (»ben); (fullständig) fofonatnen, c^eä. 
Fullkomligen, adv. tä^betltfeétt; )>erätt, ai= 

toan, totonanfa, t£)an, ttjffönänfä, tät)betten= 

fä, tävfittätn. 
Fullkomlighet, f. tä^beQtfl)^?, fotonatimiä, c= 

l^e^S; (gud egenskap) tä^bettmen a»u 1. o= 

ntaifuuS I. faltaifuuä. 
Fullkomna, v. a. täl^ttää, te^^bä tät)bctlt[effi, 

tä^beHifentää; f. sig, harjaantua (jljfin) tät)= 

beHifeSti, tulla tät)bem)ctfi. 
Fullkrita, v. a. fotcnania Hata liibuöa. 
Fullasta, v. a. täl)ttää, laStata täi)teen, latoa 

laitoa täl)teeu. 
Fullmakt, f. n.HiIta, toaltuuö, »atta=ftvja, toal» 

tuuö^firja; f. in blanko, t)Icmen 1. aftan=ajcn 

h3alta»!trja ; (embetes) teir!att)af;n,nStuö=tivia. 
Fullmatad, a. täl;ft=jl)»»äinen. 
Fullmogen, a. itfpfl, tät)ft=faö»uinen, joutu- 
nut, tät)fi=joututnen. 
FuUmyndig, a. täi}ftnfäinen, tä^fi-toaltainen, 

laillifeöfa tjäSfä olehja. 
Fullmyndighet, f. tä^ft4fäifl)^6, täl)fun)altai= 

fuu8, latainen ifä (tjän). 
Fullmåne, m. tätjft (=ben) fuu. 
Fullmånsansigte, n. ^alli=naama. 
Fullmäktig, a. täi)fi=i»altainen, täl)ft=h.''Otmatncn. 
Fullmäktig, subst. m. toaltuuS = nue§, ivatta» 

ntteS, toimttu§=mteö, aftan=ajaja, afian=tt»al= 

hjcja; (på riksdag) ebuä^mieö , njalta=mtes. 
Fullmäktigskap, n. n?a(ta=mtef)UUiS, tcimitu^» 

mie:^uu8, loaltuuö^mtel^uué, afian=ajo; ebuS= 

iniel;uuö. 
Fullo, adv.; till. f., täi)teen, tät)bc?tt, tät)bet(i= 

festt, {i)Hin, ^^eräti, aiuian, fotcnanfa. 
Fnllpacka, v. a. fuKoa 1. tupata 1. |3afata 1. 

aittaa tähteen,- täl)tlää. 
Fullplunipa, v. a. tät)ttää Iäfft=ti5I^nIIä. 
Fulipi-oppa, v. a. tu^^ata 1. tutfia tät}teeu,täJjttää. 
Fullrista, v. a. ^nivtää taitteen. 
Fullrita, v. a. ^iivuStaa 1. riitata täl)teen. 
FuU^kotta, v. a. luomaöa 1. la^-nottfemaHo 

täyttää, luoba 1. lapioita tähteen. 
Fullskrifva, v. a. fivjotttaa tähteen, täljttää 

ftrjottuffilla 1. lirjoittamaKa. 
Fullskrapa, v. a. täljttää ramuHa i. romulla 

1. rojulla. 
Fullslå, v. a. tät}ttää, taataa tähteen. 
Fullsnöad, a. {umen=^eittämä, lumeKa ^>eitct= 

iX) 1. tä^tett^, luminen, umpeen luntettunut. 
FuUspimia, v. a. tefjräämällä tätjttää, tef;rätä 

tät)tcen. 
FuUspäicka, v. a. tät)ttäa, täl}teen fuUoa. 
FuUspäckad, a. täi}ft (=ben), tä^tettt}, tähteen 

juUottu, tä^teeu»tu;)attu, tät)teen'al;bettu. 
Fullstoppa, v. a se FuUpacka. 
FuUsträngad, a. tä^fi=!ielinen. 
Fullströ, v. a. ]^ ajoittamalla tät)ttää. 
FuUstufva, v. a. tu^Jata tähteen. 



Fullstämmig, a. täi)ft=äänincn, täl}[i=ääntöincn, 
Fullstämmighet, f. tä^ft'äänillj^8 , täl)[i-ään= 

ti5ii^t}§. 
Fullständig, a. tä|)fi (=ben), tä^fiuäinen, tä^= 

teläinen, !o!onainen, ef)eä; (bot.) tä^fmäi' 

nen; (blomma) tä^ft=tefoinen. 
Fullständighet, f. täijte^S, täl}finäif^t}6, Mo= 

naifnuS, el}e^«. 
Fullstänk a, v. a. rät§ft)ttää aitcan märäfft. 
FuUsutten, a. täljfi4uhunen. 
Fulisätta, v. a. ^anna tät)teen, tätjttää. 
FuUsöfd, a. fi)IIältä 1. h^Öäffi maannut. 
Fullt, adv. tät)be§ti, tätjfxnäijeSti, täl)bellifcgtf, 

fofcnaufa, ^.^eräti, ai»an; f. upp, hallin !^1= 

tä, ^Ita=ft)Uin; nu är det f. upp, jo nljt on 

h)Uä; han har f. upp att göra, l^änellä on 

fi^Eätft tefemistä; f. ut, aiivan, il^an; f. och 

fast, »armaan, tofonanfa, tabben ^^ään, tSJjt' 

tä päätä. 
Fulltalig, a. täi}fi4u!uincn, tät)jt»määräinen. 
FulltaHghet, f. tät)ft (»ben) lutu (»wun), täljfi 

määrä, täl)fi=Iufuiiuu§, tät)fi»määräif^tja. 
Fulltonig, a. täi}i"i»ääninen. 
Fulltyga, v. a. tobistaa täl)betlife6ti; (fam.) 

r^ttjettää, foaiöta (»faijen). 
FuUvigtig, a. täi)ft=)3ainoinen, täljfi^amafainen, 

:t3aiuou tät)ttätt»ä. 
Fullvigtighet, f. tä^fi (»ben) :>3aino, tä»jft=h3aafa 

(toaa'an), tät)ft»^?ainoi)uuö , täl)fi=tt»aatai[uu8. 
Fullviss, a. toft (»ben), täi^fi (»ben) tofi, tcben» 

tofi, atn.Hm tofi, tobiötettn, tiettp, tvarma. 
Fullvuxen, Full växt, a. täufi»faöuniinen. 
Fullväpuad, a. täi)beI{iieSti itjaruStettu. 
Fulläkt, a. tälibellifeSti ^^araunut. 
Fullända, v. a. täyttää, ^jäättää, jaattaa 1. tcl^^ 

bä n^almiitft 1. täi)bellifetft. 
Fulländad, a. tä^beliinen; täijft. 
Fulländning, f. täl)ttämineu, täl)ttäm^8, päät- 

täminen; (fullkomlighef) tävbellifljt^ö. 
Fullärd, a. täl)fi»o)>t)inut 1. »o^^nncn; (iron.) 

um).n=cm^inen. 
Fullösa, v. a. ammentamalla täyttää, tätjteen 

ammentaa. 
Fulslag, n. fDrmi»!ot, jäien=!ot, foifo. 
Fulsår, n. mätä=l)aalra. 
Fumariasyra, f. (kem.) ^I;umartan»f)a^)^D. 
Fumla,v. v. fo^.''eroita (=tfen), nä)3erretlä(»rtelcn). 
Fummel, n. fo^^ievoitjemiuen, nakerteleminen. 
Fund; komma under f. med ngt, l)c!]ata, ä= 

(t)tä (»vän), tajuta (»uan), artoata. 
Fundament, n. )ieruötu3, alu§, ^o^ja, :t3cru8. 
Fundamental, a. ^leruötuS». 
Funder, m. pl. fujeet, mutfat, retfet, tem^)ut, 

paulat. 
Fundera, v. a, (grundlägga) ^eruStaa, pO^' 

ju§taa, alustaa; v. n. (begrunda) a:|3rifoita 

(»tfen), miettiä, mieti^fettä, arlvetla, ajatella, 

tuumata; f. ut, partita (»tfen), tuumata. 
Fundering, f. a^rifoitfemineu, miete, mietti^ 

minen, ariveluö, artt»elu, ajatus, ojatteIemi= 

nen, tuuma, tuumaaminen. 



150 



Fun 



Fundersam, a. mtettttvämen, ajatteleitjdnen. 
Fundersamhet, f. miettiirätf^ljS, ajatteleirai» 

fuiiS. 
Fungera, r. n. toimittaa ivirfaa, toimittaa, 

irirfaella. 
Funktion, f. toimi; (tjenst) ttjirfa; (fys. o. med. 

en kroppsdels) tciirtituö. 
Funktionär, m. unvan^oimittaja, Rnvfa^mie?, 

afta=mie§, irirtaifija. 
Funt, m. faéte^malja. 
Funtfadder, m. fummt (4n); de äro goda 

f — r, olrat {)\)\v\å. fuml^^Htnia. 
Fur, Fura, f. bonta. 
Furage, n. se Foder. 
Furagera, v. a. [jantfia 1. njaruStaa eläimeu 

ritoiaa, ruo"ittaa, vuoaStaa, ructactta. 
Furie, f. raiu^iotar (»ttareuj, äimätär; fjurja 

hjaimo, I;urja. 
Furir, m. majeittaja. 
Furore, f. riema^tuS. 
Furste, m. nifitinag (=aan pl. ruljtinaat). 
Fursteförbund, n. rubtinaill liitto. 
Furstehatt, m. vii()ttnaan4affi. 
Furstehof, n. ruf)tinaan4iotci. 
Furstehus, n. rut)tinai8=i'ufu, rufitiuae^beimo. 
Furstendöme,n.ru^tinadstiinta,ruiE)tiuaan=maa. 
Fursteson, m. rut)tinaan=^oifa. 
Furstetjenst, f. vuf)tinaan 1jalraelu§. 
Furstinna, f. ntbtinator (=ttaren). 
Furstlig, a. rul;tinainen, ru()tinaallinen. 
Furstlighet, f. ruf)tinaijiuiö, ruf)tinaalli[uu8; 

(furstevärdighet) rubtinuuS. 
Furstligt, adv. rulptinaifeéti, ru^tiuaallifeSti. 
Fuiu, m. Furuträd, n. I)onta, bonfa=:|JUU. 
Furugran, m. fartti^fuuft, taranfo. 
Furuskog, m. ^lon^iftc, Ipongieto. 
Furuökstock, m. f;ont'io. 
Fusel, m. ^^atturt. 
Fusk, n. se Fuskeri. 
Fuska, V. n. fiutitoita (»tfen), i^iitifoita (=tfen), 

^ätiti>itä ('tfen), ^^at^§taa, :^atu§tcUa; f. bor 

:^i(ata; f. ihop, t^^^ätä (=ääu), fijl^äiflä; (snatta) 

fie^\ita (»^^''■J^in)- 
Fuskare, m. f)utifu§, ^>atu§ ir^tw), nuvffa 

mcétari. 
Fuskeri, n. f)uti(cit)emincn, )>atto; !p^ä^§. 
Fuskverk, n. hibe (=ecn), ^atto^^i). 
Futtig, a. fumictcn, Iiucnc, albatnen. 
Futtighet, f. tmiuottcmuue, f)ucnou8. 
Futurum, n. tulo^aifa. 
Fux, m. (häst) rautio, rauttaS (=aan), raubiffo, 

fi^>(o. 
Fuxsvansa, v. n. tijtefiéteUä, lieBafoita (=tfen), 

imarrelta (=vtekn). 
Fussvansare, m. imartelija, ne^afoitftja. 
Fuxsvanseri, n. imavruS (=fien). 
Fy! int. f)t)i! ^^^! ^t)! "^WM 
F>'lke, n. a(a=tt5altafunta, ala^ttaöaSto. 
Fylkeskonung, m. ala^tuniitijaä (=faan). 
Fylla, V. a. täi}ttää, )>anna täntcen, fuuttaa 

f. på, lifätä; (berusa) juottaa juojtutfftin 



Fyr 

f. sig, V. r. tuCa täi)teen, tä^ti)ä; juopua, 

juoba iticnfä juotouofftin. 
Fyllan; i f., juc»ufftS[a, toiinaSfa, :|3äiöiänfä, 

f)uma(aé|a, pölntä^fä. 
Fyilbullt, -hund, m. juomari, juoppo, juoma» 

ratti, juoppo4a[li. 
Fyllbytta, f. juomari=affa, juoppo alfa. 
Fylld, a. tä^tcläiueu. 
Fylle, n. fuuu tät}tet)8, tätjft (^beu) fuu. 
Fylleri, n. juopumug, juoppouö. 
Fyllest, adv.; tili f., fljttä, fljöiu, fl^Ciffl, tar= 

pecfft. 
Fyllhus, n. täi}tö§4;uone. 
Fyllig, a. turpca, lifiatva, puf)fea, pittSfea, 

pl)örcä, ul)fea, vuumiifaS, iranteva, tät?tdäi= 

ucu; (Ijud)^ täpfi, täijtctäiueu, fetoä; (jig.) 

täi}ttäträ, täi^teiäinen. 
Fyllighet, f. turpcu8, Ii[;airuu8, pulöfeuö, pul;= 

feuS, p^öret)?, ut)fcu£i, täptcläifDt)8. 
Fylligt, adv. (om ljud) täl)teläife§ti, täljbefft, 

\il\vUix. 
Fyll kaj a, f. se Fyllbytta. 
Fyllnad, f. \\\\\\)^, täljte; (jem/ikniny i ar/nkif- 

'fe) tafau^, täl)ttö. 
Fyllning, f. täiittämiucn, tä^tc, täl}töS (=!ien). 
Fyllningsjord, m. fifuS^lUUlta. 
Fyllsten, m. fi)uö»fi»i. 
Fynd, n. töptij, lij^tämä. 
Fyndig, a. fuftela, jpiffefä, tciitaS (4faau), 

näpjä, lötitcliää (=ään),ä(ijtä8, ofaaft>a;(^»ia/m; 

ruuia§=metaflineu. 
Fyndighet, f. juffetuu§, h.n{feh}»j6, trilffauS, 

Ii)i)tetiäiii)t)ö (=beu). 
Fyndigt, adv. futfelaSti, triffelästi, tvilffaa^- 

tt, uäpfä^ti, äll^ttäägtt. 
Fyndling, m. IöJJti34apft. 
Fyr, m. majafan 1. tuIi=tornin hjalfea; gifva > 

f., faufaiéta (=ifen); (fyrsprång) ueIifitn»ajo, 

lautta; (gäckeri) fujeet, itocet; hafva f. för 

sig, fujelcf;taa, tl»eillä, tittjefjtiä; hafva f. 

med ngn, te(;bä pilffaa j.fuöta. 
Fyra, num. card. neljä; pa alla f., nelin rijö» 

min (r^ömä, tass); mellan f. ögon, ta()ben ■ 

fegfen; f. gånger, neljästi; f. i gängen, f. 

i sender, nelittäin, netiteHen, neljä ferra§= 

janfa 1. erästänfä 1. eräftänjä, neljin; från f. 

hali, ueliältä; subst. f., (sifra) neljän nu= 

mero; (i kortspel) ncto, ncloinen, neli=i"ilmä. 
Fyra af, v. n. ampua, laufaiöta; f. på, leirit» 

tää UHilfeaa. 
Fyrabend, m. jouto=päilrä, jouto^itta. 
Fyrahanda, a. neljän=!altaiucn, ncljäu=faatut== 

nen, neljää lajia. 
Fyrahundra, num. card. neljä=fataa. 
Fyrahundrade, num. ord. neljäS (=nnen) fa- 

baS (=nnen). 
Fyrapundig, a. nen=nau{ainen. 
Fyrapunding, m. (kanon) nelt=nantaiueu tt}ffi; 

(vigtlod) neIi=nauIio. 
Fyratal, n. neli4utu (=»un). 
FjTatio, num. card. neljä^ljmmcntä. 



Fyr 



Få 



Fyrationde, num. ord. nelfjäö (»lineit) f^mmc» 

neg (=nnen). 
Fyratioårig, a. m\\i\)mmtn= 1. neljänf^mmc» 

nciMiniotiiten, neIift)mmen=n.niDtia3 {--aan). 
Fyratusen, num. card. rtcljä4u()atta. 
Fyratusende, num. ord. uetjiäS» (=nnen) hu 

luniucö (^nneinieu). 
Fyraårig, a. uen=ii.ntotmcn, nen=iiniotta§ {'aan), 

ucljän=amotincn. 
Fyrbenig, -bent, a. nen=fäärinen,nen4cin'aincn. 
Fyrbladig, a. neli4ef)tinen; (omsägjndi-Atxäimn. 
Fyrboll, m. tutt=^alto. 
Fyrbåk, m. majaffa, tulttonti, ir>aro=tornt. 
Fyrdela, v. a. iataa 1. panna neljään ofaanl. 

neljäffi; (dela i hopar af fyra), nelittää, 

neliteÖä. 
Fyrdelt, a. \atti\i neljään cfaan, ne{i=ja!oinen, 

neIt=ofatnen. 
Fyrdubbel, a. neljän 1. nelin=fertatnen. 
Fyrdubbelt, adv. neUn^ferroin, neUn4'evtat[eett. 
Fyrdubbla, v. a. tertoa neljäöti, tel)bä neUn= 

fertaifefft. 
^yrdubbling, f. nctjäätt fevtomiuen, nelin^ 

fertaifeffi tefemincn. 
Fyrfaldig, a. se Fyrdubbel. 
Fyrfaldiga, v. a. se Fyrdubbla. 
Fyrfaldighet, f. nelin=fertaifuuö. 
Fyrfaldt, adv. se Fyrdubbelt. 
;■ Fyrfat, n. tuIt=aStta. 
Fyrlingrad, a. (bot.) ncU^ormtnen. 
I Fyrfota, f. (ödla) fift4iö!D, fifa4iSfo, fifä4i«= 
I fo; (svin) ft!a (fian). 
JFyrfotad, a. neli^jaHainen. 
[ Fyrfotadjur, n. neli=ja(fatnen cläin (=men). 
' Fyrliugga, v. a. tel)bä 1. \)alaia neIi=taI;fotfeffi. 
Fyrliändning, m. (vat. hist.) neti=fätiäinen. 
Fyrhåndt, a. nelt^tätincn. 
Fyrhöfdad, a. neti4Hiinen. 
Fyrhörnig, a. neli=!ii(maiuen, ncU§=nur!fatnen. 
Fyrhörning, m. neli^ulma 1. =foIffa, ncUs^nuv!» 

la, neIi--fop^inen. 
Fyring, f. JDf;to»i-DaIfea, maja!!a. 
Fyrk, m. rc)30 (=))cn); icke en f., et fo^setffa- 

talaan 1. ävrtäfään 1. ^^enniätään. 
fyrkant, m. neU=fuIma, neIi=foUta, neUs=nur!= 

fa, nelt-fnlmio. 
Fyrkanttil, m. nen=taI;foinen hjitta. 
Fyrkantig, a. neU=tuImatnen, neU=foIf!ainen, 

ncltg*nni1'fatnen, neU=taf)foinen, neU=färntflt= 

nen. 
Fyrkantjern, n. neU^tal^foinen fan!in-auta. 
Fyrklufven, a. I;alfaigtn neljäffi; (bot.) ndv- 

fjalfoinen. 
Fyriing, c. neljäffi), neliönen. 
Fyrmännig, a. (bot.) neU»^etetnen. 
Fyrmänning, f. nelt4;eteinen. 
Fyrning, f. (afskjutande) laufaifemtnen, am= 

^nmtnen; (fyrs underhållande) tovntiDalons 

:j5tto. 
Fyr- och båk-afgift, c. njatotormn^maffn. 



Fyrpanna, f. se Fyrfat. 
Fyrqvinnad, a. (bot.) nelt^emtncn. 
Fyrsidig, a. nelt4i»uincn, neli=f^lfinen. 
Fyrsitsig, a. neli^fijainen, neljännötuttattia. 
Fyrskuren, a. neljäffi leifattn. 
Fyrskäftad, a. nelt^irartinen, neU=ntittnen, tDt= 

mifas (=ffaan), tcimiffainen; f— t lärft, tätjfi-- 

n^avtinen 1. =»arttt;f— t tyg, totmifas, toimt= 

fångas (=faan); gjord af f— t tyg, toiminen. 
Fyrspetsig, a. neri4;ui|)))uinen; neli^färfinen. 
Fyrsprång, n. lauffa, nelifiin jnoffu; i f., 

neltfitn, täi)ttä neliä; springa i f., laufata, 

nelistää. 
Fyrspänd, a. (mg7i) (iuaunut) neljä I;eirot6ta 

ebegfä. 
Fyrspännig, a. neljännrebettälpät 1. nefinve^ 

toifet (jDannut). 
Fyrstafvig, a. neli^alvninen. 
Fyrstruken, a. (musik) neU=)t)tin>atncn. 
Fyrsträngad, a. nelikielinen. 
Fyrstycka, v. a. loljfoa 1. leifata nefjään fo)>= 

)3aleefen. 
Fyrstämmig, a. neU=ääninen, neU=ääntöinen. 
P'yrtandad, a. nelt4;am^3ainen. 

Fyrtio, num. card. se Fyratio. 

Fyrtrådig, a. neU4anfainen, neli=fäifeinen, nc= 

Ii=fnitutnen. 
Fyruddig, a. nett=fävfinen. 
Fyrverk, n. ))cltto4aitoffet. 
Fyrverkare, m. Ieiffi=tnlittenja. 
Fyrverkarkonst, m. leiffitulitteltjan^taito. 
Fyrverkeri, n. Ieiffi=tnlitn§, fonöti=tnU (=en). 
Fyrverkeripjes, m. IeiffitnIituS=aine (=een). 
Fyrvingad, a. nelt^fiipinen. 
Fyrvinge, m. (nat. hist.) fnben=foventO. 

Fyr\'lnklig, a. neli^fnlmainen 1. »fnlmaöinen. 
Fyrväldig, a. (bot.) neli^ualtiaS (=aan). 
Fyrväpling, m. neli4cf)tinen a^ifaö (=aan). 
Fysik, m. ^)f;l}fiiffa, (uonnon=o:|)t5i. 
Fysikalisk, a. Iuonnon=o:ptIIinen. 
Fysiker, m. Inonnono:|)in'tutfija, Iuonnon=o^)= 

:i)inut. 
Fysiognom,m.fagn)DJen=tietäjä,jnuobon4nntija. 
Fysiognomi, f. faéilt>ojen-tieto. 
Fysiokratisk, a. luonnon-iijarallinen, maa=ii)if= 

jeli}ffeen ))eru§tuix>a. 
Fysiolog, m. :t3t;^fioIogtan=tutftja. 
Fysiologi, f. ii^l^tjfiologia, luonnon eIon=tiebe. 
Fysiologisk, a. :>?f)t}fioIo3ialIinen. 
Fysionomi, m. faStoot; näfij, muoto, naama; 

(utseende) näf^. 
Fysisk, a. fuotmoHinen, luontoinen, ruumiit 

linen. 
Fysiskt, adv. fuounon 1. ruumiin ^)noIe8ta. 
Fytolit, m. (mineral.) fii»ett^nl)t faStxn (=tn), 

t)^i}tonitti, faStoi=fih)ettt)näinen. 
Fytologi, f. faStr»ui8=o))))t, t^l^t^tologia. 
Fytonomi, f. :|3l)ijtonDmta, fa8toifafein=o)3))i. 
Få, a. pl. wäyåt, I;avlDat, l^ar^a, muutamat, 

juuri jofu (joufun); några få, J^^iuin l^ar- 



152 



Pa 



Fån 



trät, tnuutamat; med få ord, toäl^in pn 
^umtn 1- fanein. 

Få, v. a. faaba; jag f — r hufvudvärk, paå' 
täni xnptaa paUitUmxaan 1. fianStämään; 
fä frossa, fairaetua toilu^tautiin, \aaba hjifu= 
tautia; fä skägg, l-Mwcittua, ^^artua; fä har 
fartecittua, farivettua; få skinn, na^cittua; 
allt far nytt bahag, da hon kommer, i}'d^ 
nen tuttegfania taitfi muuttuu ta^ta fuloi^ 
femmafft; jag har fatt en sticka i foten 
olen faanut tifun jatfaani; stå att fås, ctla 
faatatrigfa; fa fast, faaba ftinnt, faairuttaa; 
jag har fått varorna af med fartyget, 
olen faanut tatrarat laiwaöa Iä(;ctet^iffi; fä 
sig, I)anEtia, faaba; han har fatt sig en ny 
rock, l;äu en f)anttinut ttfcHcnfä 1. faanut 
uuben tatin; (t'unnå) faaba, taiivuttaa, faat» 
taa; jag får lionom ej att gå, en faa l}axX' 
tä menemään; få ngt gjordt, faaba jl.tin 
tebb^ffi 1. tef)tt)ä; man lick elden släckt, 
tuii faatiin fammutetutfi; fä i stånd, i gäng, 
faaba 1. faattaa aitaan 1. toimeen; han kun- 
de ej fä fram ett ord, t)än ei faanut fa^ 
naataan fuuétanfa; fa sin vilja fram, faa= 
fca t^äänfä pibetntft, faaba tatjtenfa täijtct^tft, 
päältä tartcitutfenfa Revitte; jag kan ej fa 
i mig surt dricka, en faa alas hapanta juD_= 
maa; det får han ej i sitt hufvud, fitä 
^än et faa pääfiänfä, fe et p^Stt) t)äncn pää= 
l^änfä; jag kan ej fa i mitt hufvud, huru 
det är möjligt, en »ci ijmmävtää 1. tajuta 
1. äl^tä 1. päähäni faaba, mitenfä fe en mat)= 
boIIiSta; jag far ej igen dörren, en faa 
C»ea fuletutft; man far ej korgen genom 
dörren, ei faa f oria otceöta ftfään; fa sön- 
der, faaba ritti, faaba färet^tfi; han får 
det ej sönder, f)än et faa fitä ritfi 1- 
i»ot fitä färteä; fä i, tanjata (=paan), tärt» 
tua (jbtin); han fick i en knif, fai weitfen 
fäteenfä; (pg-) faaba tietää, fefftä; (lAOl.) 
antaa; (kajva tillåtelse) han far ej resa bort, 
^änen 1. ^änetlä ei ole lupaa 1. lupa tähteä, 
l^än ei faa lätjteä; (cara tcungen, bura) — du 
får lyda, finun pitää totteleman, finun tä^-- 
txfy 1. tulee totelia. 

Fåfäng, a. (unytiig, fn/ktlös) tUV^a, tUV^= 
mainen, mitäti>n, ti^bjä, joutawa; (jlärdfull) 
lurl)a=mielinen, turhanpäinen, turt)al(inen; 
(ocerksam) joutilaä (=aan), jcutafta, laista, 
ttjKiv. (=ttomän). 

Fåfänga, f. turliuug, turtjamaifuuS, mitättö= 
m^Bé, tvf)JWö, joutatt>uué; turl;a=nuelifi)l}S, 
tur^allifuuö, joutilaifuuS, lai-jfuuS. 

Fåfänglig, a. tuv^)a, tuv^jaliincn, mitätön, t^fi» 
jä, joutatta. 

Fåfänglighet, f. tur^uuS, tuvl)aöiiuu?, mität- 
tiim^pg. 

Fåfängt, adv. turhaan, turl;a§ti. 

Fågel, m. Itntu, lintunen; (fig.) ireittffa, Iiu= 
li»i(i. 

Fågelben, n. tinnun-jalfa 1. =fäävi; nnnun4uu. 



Fågelbo, n. Iinnun=pefä. 

Fågelbur, m. linnun-ljäftt. 

Fågelbössa, f. lintu=p^öf?. 

Fägelfri, a. ()enti=patto. 

Fägelfälla, f. Iinnun4cgfa. 

Fågel fängare, m. Jinnugtaja, nnnun^p^vtäjä, 

anfa--mieS, lintu^mieS, foibin=mie8. 
Fågelfänge, n. ItnnuStuö, linnun»pv^ntö; idka 

f., tinnuStetta (4en). 
Fagelhagel, n. Iintu4)auli (=in). 
Fågelhandel, m. tiutu=fauppa. 
Fågel handlare, m. -lerska, f. Iinnun=tauppiaS 

(=aan;. 
Fågelhund, m. (intn^foira. 
Fågelhus, n. lintu^uone (=een). 
Fagelhäck, m. linnun-bätft. 
Fågellek, m. foibin (=timen), Iinnun=fiima. 
Fågellim, n. Iiunun=litma. 
Fagellåt, m. nnnun=ääni. 
Fägelnät, n. Iintu=»ertfo, ltnnun»pi}t}btj8 ('!fen). 
Fågelperspektiv, n. se Fågelsigt. 
P^ågelrik, a. lintutnen. 
Fågelsigt, m.; i f., l)Itä=päin fatfoen. 
Fågelskock, m. tintu=partt>t, liunué^to. 
Fågelskrämma, f. bei"neen=peIoitus, linnun=pc= 

lottin (»ttimen), iinnun»peIto. 
Fågelskytt, m. linnuStaja, Iintu=mieö. 
Fagelslag, n. Iinnun4aii. 
Fägelsnara, f. anfa, IaI;to, fabin (4imen}, per= 

mi, permio, ri()mainen. 
Fågelsång, m. linnunlaulu, totferr^ä, firfutuS. 
Fågelunge, m. ltnnun»poifa. 
Fägelvicker, m. (vk-ia cracca) ^ttren»TOirna. 
P'agelvägen, n. fuorimmtten. 
Fågelört, f. (polygala) Iinnun=ruo^o. 
Fäkunnig, a. n,iä^a4ietoineH, taitamaton, tua= 

jaa-oppinen, mieletijn (»ttiJmän). 
Fåkunnighet, f. )-oäl)ä=tietoifuuci, tiebcn^iBä^OV^» 

taitamattcmuuö, mietettiJm^VS. 
Fala, v. n. aarfoa, irarfoita (»tfen). 
Fåle, m. ttjarfa, »arfanen; (u/verurig) fättij. 
Fåll, m. i)tima, fjelmué; (kant jxi tyg) päär» 

me, Ue»e (»Ipeen), patlc (=teen); (i en vä/) 

[;ulptD. 
Paalia, v. a. päärmää, päärmätä (-ään), Iicå= 

tää, palttétaa, palttaa, paltata (»ttaan); (bo- 
skap) tarkoita (4fen), tar(;oittaa, panna tar= 

l)aan. 
Falla, f. tarfia. 
Fallbänk, m. faapiu mutainen 1. näföincn 

ttetc= 1. kgfu=fäntu, a^olpentti. 
Fällning, f. päärmämiuen, päänne, palttauS, 

palliétué; (boskajjs) tarbaan=paneminen, tar^ 

^oituS. 
Falunge, m. »avfaneu. 
Fåne, m. ^uKu, boutta, l^ct)fo, t)a§fu, f)0uvu, 

mteU=puoU, liettfo^päinen, ^upelo, l^ijlmö, 

(jupfu, l;upaftc, l;ouna. 
Fång, n. faanto, faanti, faaliä (»iin), erä; ote, 

otto; laga f., laillinen faanto; ett f. hö; 



Fäg 



153 



ft)IW8 1. ft}ft)i)ffemnen l. m (=cnl.nn) I. [i)= 

ieCincn 1. ftjliflinen ijmnd, paxmani fietniä. 
Fånga, v. a. :|.n;tjtää, mctfäötää; Cfisk) falaö» 

taa; (fågel) limmitaa; (fä fatt påj faaba, 

faaiDUttaa, taiiunttaa, fäftttää; (gripa) ottaa 

ftinnt, »ancjita ('tfcu). 
Fånga; taga till f., ottaa Jraitgtffi. 
Fånge, m. wanTi, ^uuto!aö (=ftaan). 
Fången, a. (af fånga) iwangtttu; gifva sig f., 

antautua uiaugitfi 1. fiinni; (af få) faatu, 

l^anfittu. 
Fångenskap, f. ir»an!iu6, li>an!euö. 
Fångesman, m. faama=mteö, faanto=mteS, an= 

to=mte8. 
Fångförare, m. iDanfciu fulettaja. 
Fångförplägning, f. aiauftäVUota. 
Fånggård, m. iiiauft^l^uonecu :t3il;a; ti^aufi^juone. 
Fånghus, n. Joauft=f)UOUC. 
Fångjern, n. (jäg.) :t.n)^bi38=raubot. 
Fångknekt, m. it)angtn=toartija, i»an!i=ntf;tt. 
Fånglina, f. iiienI;een-nuora, ju!to, p_mi (nu). 
Fånglista, f. toan!ein4uettelu, n)an!i=ftria. 
Fångredskap, n. ^U}l)bt)Ö (»ffeu). 
Fångsnara, f. (lasso) fuc).ninti, lämft. 
Fångspillning, f. tuangin=nienctl)ä. 
Fångst, m. (fångande) ^n)l)Utö (»unöu), ^HjiJU'- 

ti, :t5VVtö, :|)l}tjbäntä; (det fångade) faaliS 

(niu), faanto, faauti, evä, :>5Vt;nuöö (=f[eu).- 
Fångtransport, m. toanften fuletuS. 
Fångiitvexling, f. j»aufteu ix)ai(;etuS. 
Fångvaktare, m. iDangtn^h^artija. 
Fångvaktmästare, m. n)anfi=H)a^time§tavt, l»an= 

^gm=n)avti|a. 
Fångvård, m. n^anfem4;otto. 
Fånig, a. IjnUn, {)u:t)fu, ^ouffa, f;ount, mieli= 

))uon, f)et{to4^ätnen, I;u)>eIo; (enfaldig) t\.)l)-- 

mä, tu^ma, tupt^elo. 
Fånighet, f. I;uUuuö, f;u)3[uuS, l^ouHuuS, I;ou= 

ruug, nneU=|)uoUfuuö, ^ciffo=^äifi}i;S; ti}I;= 

Fåordig, a. ^vlua=fanainen, ]()arft)a»))u|ictucn, 

l^itjainen. 
Fåordighet, f, ]^avtt)a=fanaifuu8, l^arlx»a'|)ul^et= 

fuuö, {)iljaifuu8. 
Fåordigt, adv. I;ar»oi([a 1. muutamiffa fa= 

noitia. 

I Får, n. lammaS (-paan). 
Fåra, £. (i åker) \mto; (fig-) trana; (jjå an- 
sigte) vl^m- 
Fåra, v. a. (åker) waha 1. Waota (-han) 1. 
Juafoitta; (skära skåror) nuvtaa; (fg.) Wa- 
nata (=aau); (pannan) rl)).nötää; f — as, wa-- 
[j fountna; n^jjiöti^ä. 

J Fårad, a. tuafoinen, toanatnen; (om pannan) 
\ rt))3^^incn, rl)|5igtijni)t; (bot.) uurrettu, uur= 
; toinen. 

, j Fårafvel,m.iannnag4;oito,tam^aan4ottol.=^5ito. 
i ! Fåraherde, m., -hus, n. se Fårherde, -hus. 
Fårakläder, m. pl. lammaöteu tnaatteet, uKo» 
. iumalifuus, ulto=tuItaiiun3. 
j.!Faraktig, a. ttj^Jerä, äl^töu, tl}]()mä. 
I Svenskt-Finskt Lexikon. 



Fåraktighet, f. tl)t>en)t)6; fflm^al^uuS. 

Fårbete, n. laiuniaö^Iaibun (»tninen). 

Fårbog, m. Iam).man4a^a, Iam)3aan=fä)5älä. 

Fårbringa, f. lampaan vinta4i^at. 

Fårdöd, m. lam^Jaan-vutto. 

Fårfälla, f. (amma84ar()a. 

Fårgård, m. IammaS=^)tf)a. 

Fårherde, m. lammaseläimen (=nen), lam^uri. 

Fårhjord, m. lammaS-favja, Iammag4auma. 

Fårhufvud, n. {am^iaanepää; (fig.) pötti5, )5UU= 

:>5ää, äimä, fanH>aan=)^ää. 
Fårhund, m. (amma8=!oira, Iam)5uri=foira. 
Fårhus, n. Iamma8=nairetta, Iamma84;uoue. 
Fårklippare, m IamVaan=feritfij|ä. 
Fårkoppor, f. pl. tampaan=fa).n. 
Fårkropp, m. fere (=een), feI;io, tam)jaann'H^o. 
Färkött, n. I[ampaan4il)a. 
Färlik, a. tam)^aan=näfötnen. 
Fårlus, f. (melophagus communis) fampaan=täi. 

Fårlår, n. kntpaan4ä))älä, laml^aan^jalfa. 

Fårost, m. Iam)3aan=juuöto. 

Fårsax, f. feritfimct, IamjnaS=raubat. 

Fårsjuka, f. lampaan tauti. 

Fårskabb, m. Iampaan=fapi. 

Färskalle, m. (fig.) se Fårhufvud. 

Fårskinn, n. ](ammaö=naf;fa. 

Fårskinnspels, m. lammaö=na]()famen tnrffi. 

Fårskötsel, m. se Fårafvel. 

Fårstek, m. tampaan^paiéti, fammaö^nii^ti. 

Fårstyng. n. lampaan-fiiliäiuen. 

Fårsvingel, m. (festuca omna) nata, af;o=nata. 

Fårtarmar, m. pl. (bot.) se Åkerbinda. 

Fårull, m. lampaanninUa. 

Fåtalig, a. Unil)ä4ufninen, fjartpa. 

Fåvitsk, a. ti}f)mä, tuf;ma. 

Fåvitska, f. tt)I;mVl;8, tu()muu3; i f— o, iXfy-^ 

jään, iiman aitojaan, fuotta. 
Fåvälde, n. [)art»ain=n)alta. 
Fä, n. eläin (=men), vaa»r»a6 (=aan); (fig.) fifa; 

(lagt.) tanjara. 
Fäaktig, a. fitamainen, fifainen, törfeä, viiuo, 

rietas (=ttaan). 
Fäaktighet, f. fifamaifuuS, fitaifuuS, torfe^ä. 
Fäaktigt, adv. fifamaifcöti, fifaifeöti, törfeäStt. 
Fäder, m. pl. e fin) ät; se Fader. 
P'äderne, a. iläu=puoIeinen, ifäu; subst. n. 

(fädernearf) ifäu^perintö; (fädernesida) i[än= 

fanta, ifän4moIi; brås på f., oKa tftiufä. 
Fädernearf, n. tfän=perinti5. 
Fadern efrände, m. [nfnlainen tfän4niotel[ta, 
Fädernehus, n. ifän=talo, I'DtO=taIo. 
Fädernejord, f ifäunuaa. 
Fädernesland, n. ifäunuaa, fimntjiu=maa, 
F^ädernespräk, n. ifäin^ieli, äibilt^tieli. 
Fädrift, m. färja, farja4auma. 
Fäfluga, m. (tabanus booinus) paarma. 
Fäfot, m.; ligga för f-, oöa färjan jaloiSfa. 
Fägna, v. a. ila^)uttaa, iloittaa, i^agtuttaa, 

l^i)lr>ittää mieltä; f. sig, v. r. o. f— as, v. d. 

iloita (=t[en), ilaf;tua, i(;astna, il^ata (=aan} 
20 



JA 



Fäg 



Fäl 



i(}aefla 1. il)axäa (4en); f. sig öfver 1. ät 
ngt, i[)aStua jhfin 1. tilailla j.tin. 

Fägnad, f. ilo, miclu^ljicä, UjaötllS; se Und- 
fägnad. 

Fägnadsbetygplsp, f. se Glfidjebetyg -Ibe. 

Fägnesam, a. i(af)Uttatt)a, iha§tuttatt»a. 

Fägring, f. i^anuuc', iljanaiiuii'?, fvxuneuö. 

Fägård, m. favja-^Mtia, tavja-tavim. 

Fäherde, m leltini» 1- favjan4^aiTnert {--mn). 

Fähnnd, m. (fig.) foita, fita, roiSto, rucja. 

Fähus, n. iiairetta 1. 4to, ))t(;atto, tarjetta, o= 
mctta 1. =tto, Vdäwä. 

Fäkreatur, n. eläin, iiljxnä, uiawai (--aan). 

Fakta, V. n. (^tridn) \a\:t\io., otetta, taiötetta, 
fam^^ailla; (med jiorett) mietfatKa; (jig ) 
teiéhw, ^eitcUä fäfiäniä, metöfata, telmää, 
Hiontaa. 

Fäkiare, m. mic!fai(ija. 

Fäktarekonst, se Fäktkonst. 

Fäktarlik, a. nuettaiUjamnäföiucn. 

Fäktbana, f. inieffaitu§=Vaiffa, taiSte(u4^aitfa. 

Fäkthandske, m. iiitcffa=ttmtaö (4aan). 

Fäktkonst, f. mictfatluétaitc. 

Fäktmästare, ni. mieffailuticn cV^ettajci. 

Fäktning, f. (»tiidande) tapt>e[emineit, ta).4^e= 
(u 1. '4m, ottelu 1. 4ii^, tatételu 1. =ué. 

Fäktplats, m. ^IicffaihIé4^aift■a. 

Fäktsal, m. mieffaidic^lnicne. 

Fäktsko, m. niicttailug^enfä. 

Fäktskoia, f. iniettaihiS-fouIu, mieffaihifieu 
D^>etug. 

Fäktstöt, m. niiefan^isto, miefan^tStämä. 

Fäkttimme, m. iiiictfaifux? tunti. 

Fäktvärja, f. niicftailui> mictfa. 

Fäktöfning, f. uiietfatluficn liavjcituS. 

Fäias, V. d. tehnatä iniäuj. 

Fäll. m. nabta, talja, taattu 1. faattna, naf)^ 
!anen, vnotfa, imäi). 

Fälla, f. lauta, finturi, louffu, logfa, rtta 
Cvg.) pmla. 

Fälia, V. a. (lafa falla) ^jubcttaa, langettaa 
f. tårar, ivuobattaa fl)l)neleitä; (tdta ned 
glida) (aöfca ataé; f. hufvudet, falliétaa 
^äätä; f. har, fjädrar, horn, tnoba far 
Waa 1. (nutfenia, t)öi)I)cncniä, fartrenia; fanimt 
1. 1)iuf jet J. l;cttf)enet 1- jatiret Iäl)iea\it ).>cie 
(göra lägre) la^fea, alentaa; (f. omkull) faa 
taa; (duda i atrid, paj.igt) tappaa, taataa (fig-) 
f. priset, alentaa 1. belpoittaa pintaa, (;uo'ié 
ta; f. modet, fäijbä 1. tutla ata^uloijeffi, 
ruireta (^pean) ^etfäämään, nulcttaa; f. sina 
anspråk, iräbentää 1. fnicjcntaa n.^aatiinuf= 
fenja; (döma) tuomita (^ieuj, langettaa, mää 
rätä (»ään); lian f- es tili boter, l;än tuo 
mitaan fatfcon 1. mafjamaan jatfca; (ijttra) 
f. dom, langettaa 1. jnlietaa tuomio; f. ut 
slag, julietoa ):äätöé, ^^äöttää; f. ett ord, 
yttraiidi^ ja.noa, lauiua, ivivffaa; f. ett om 
dörne, lauiua ajatnffeuja jéttin, avivoStella 
j.tin; f. hotelser, ulmta (4;faau;; f- förbu 
iier för ngn, rufoilla j.tuu ebeétä; (geom.) 



f. en viukelrät linie, »etää tonxoa juoriu 
nurfin; CAem.^wajottaa, jatauttaa; v.n. (jäg) 
taetca; f. sig, v. r. laöfea, )>ainua, laatua. 

Fällande, n. pubotuei (=fjenj, langetuö; la^fu; 
faatamiuen. 

Fällbom, m. Iaétu4ntu, taéfu4ulfu. 

Fällbord, n. Iaöfu4''öi)tä, fäänuettäwä ^^iiutä, 
jarana4ijl}tä. 

Fällbrygga, f. no§to=filta, nn)5U=filta. 

Fällbräde, n. laéfu=lauta. 

Fälle, n. murto, murroS, muvteiffc, faöti, l)a= 
fattu metjä. 

Fällfönster, n. laSfu4ffuna, no§tc=af'funa. 

Fällgaller, n. nogto=riéti!fo, nogto4;äffi, juof= 
ju4äf£i. 

Fällknif, m. niéfa4ää 1. fäänto4'ää iveitfi, 
jarana-lreitft, ^ään=tävttt) ireitfi, lintln-u^citli. 

Fällning, f. vubcttamincu, V^ubctue, langetn?, 
laefcminen, laétu; taataminen, faato; tap-- 
^mmineu; alentaminen, alennut; (priaefs) 
l)uc'ictué; (kemisk liandl.) luajcitu^, jafaut» 
tamineu, (resultat) ]ala. 

Fällningsmedel, n. (Jcem.) tt^aicittu (4timcn), 
fafauttamiä-aine. 

FälL-kifva, f. (a8fu4uolt0!o. 

Fällstol, m. farana=tuolt, laéfu^tuoli. 

Fallucka, f. lasfu=on,n, noöto^oici, luu!lu. 

Fälsup, m. se Färdsup. 

Fält, n. feto, feuttä, alue (»cen), tanner (=ute' 
ren) 1. tantere, aufio, lafeus; (för en veten- 
skapsman o. d.) ala; kemin erbjuder ett 
vidt f. för upptäckter, temiaSja on ^aljo 
lefftttäluää 1. lelfimnöHitaa; Irmua ngn fritt 
f., antaa j. fulle täufi irapane; stu i vida 
f— et, elia tietämättlimäi^jä 1. tietämätöntä 
l.tieti)mättcmi?[ä; (pa tajki, uapenu. ci ; ^^obja; 
(slagfält) fcntiä, tanner; behäila f— et, jääbä 
jcta--tentän iiännäfji; ga i f., mennä fotaan. 

Fältaltare, n. jota=alttari. 

Fältapotek, n. jcta=apteetfi. 

Fältapotekare, m. fota=a).nce!fari. 

Fältartilleri, n. muutto^vtiétij. 

Fältband, n. JDta=ir>l)ö. 

Fältbagare, m. fota4eipuri. 

Fältbageri, n. jota=leipcl;uonc. 

Fältbefästning, f. !enttä-n?aruötu§ (-tjen). 

J^ältbindel, m. fcta=nn)ö. 

Fäliblomma, f. feto^futla. 

Fältekipage, n. J0ta=»ara 1. Ararat. 

Fältflaska, f. jota=fannu 1. 4ullo. 

Fältfortifikation, f. U^aruötuå4aito. 

Fältfot, m.: sätta pä f., laittaa jota jalalle I. 
jcta4annalle; vara på f., olla jota-fannalla 
1. jota=jalalla. 

Fältfrukt, m. feto4;ebelmä, febon faéteaS ('tjen). 

Fältförskansning, f. fenttä-tt»aru8tué. 

Fältherre, m. jota4^äällifK, fota=joufon paa-- 
mie8 1. jol)taja, ^äälliftö. 

Fälthospital, n. jcta = l;os^.ntaali, jota^jairaö» 
l;uone. 

Fältjägare, m. janau-lenuättäjä, furiert. 



Fäl 



Fäi 



155 



Fåltkanorer, m. fota-tamreri. 

Fältkanon, lu. miiutte=tvtft. 

Fältkansli, n. fota=fan?lia. 

Fältkappa, f. fota^fa^^^a, fota=tinttta. 

Fältkassa, f. fcta--ral;aéto. 

Fältkassör, m. fota-rabav^tcn f^oitcija. 

Fältkikare, m. fota-ttifart. 

Fältkirurg, ra. jota=iräen tjaimm^Iääfäri, fota» 

^laatouri (=in). 
Fältkista, f. fota^arffit, fDta4t^Ja8 (4i^aan). 
Fältkittel, m. fota-fattik. 
Fältkock, m. fcta=fctft. 
Fältkommissariat, n. fota^fomfariatt. 
Fältkommissarie, m. fota^fomfariue. 
Fältkonsistorium, n. fota»fonfi8torio. 
Fältkök, n. feta=fvi3!fi. 

Fältlasarett, n. iota4afarettt, fota=fatra§I;uonc. 
Fältlavett, m. muutto-tt^filt (atleetit (jil-)- 
Fältlefnad, m. jota=elämä. 
Fältlemmel, ra. (lemmus armlis) ^^elt0=l^iirt. 
Fältläger, n. fcta4etrt. 
Fältläkare, ra. fota^iiäfärt. 
Fältmagasin, n. fcta-nxa!aftini, jcta=tt>araöto; 

(af säd) fDta=jl)UHi*tö. 
Fältmanöver, m. (krigst.) fliuvcm^.n fota--f)av= 

jottug. 
Fältmarsch, m. fotcvmarSft. 
Fältmätare, ra. maan=mittavr, (i krig) feta» 

maanmtttan. 
Fältmätning, f. maan=mittauö (=ffen); (tojw- 

yrafi) fota=maanmtttau8. 
Fältmätningskonst, f. maanmtttau§4aito. 
Fältmätningskorps, m. fcta=niaanmtttartt QiL)- 
Fältpost, m. fi>ta4''0§tt. 
Fältpostmästare, m. fota^^oStintei^tari. 
F^iltpredikan, f. fota=faama. 
Fältpredikant, -prest, m. fota»^)aVVt. 
Fältprost, m. fetanxlvaSti. 
Fältregemente, n. fctan-l}fmcntti. 
Fältrop, n. (lusev) tiinuu^^faiia. 
FältHjuka, f. fota=tautt, jcta-nitto. 
Fältskri, n. fota»l;uuto. 

Fältskrifvare, -sekreterare, m. fota={iriuvi. 
Fältskär, m. jäfen=läätari, i-DäK^täri, l^aati^a» 

Kiätävi, ^aatouvt. 
Fiiltslag, n. taH^cluS 1. 4u, cttehiö 1. 4u- 
Fältslanga, f. i^iclti t^fft, tijHinen. 
Fältsmedja, f. fota4iaja. 
Fältspat, m. (mineral.) )WUOlu= 1. ).\lta=ftUn. 
Fältstat, m. se Fältfot; fotancaram luettelit. 
Fältstycke, n. inimtto=t^fft. 
Fältsäng, m. fcta4atva, fota4än!l), f oif ta. 
Fälttecken, n. fota=mevfft, fcttja^nterfft. 
Falttjenst, f. fota43ah«eliiffeu toiiuitiiö. 
Fälttyg, n. tljhétij. 

Fälttygmästare, m. ttjflStött^HiäUiffö. 
Fälttag, n. fotan-etft, fcta. 
Fältvakt, f. ctu=t»artiiat, icartijat (pL), limitti; 

vara på f., olla ivartijana 1. jpal;tina. 
Fältverk, n fenttä=li)arU'gtuö. 
Fältväbel, m. wäItlBää))eli. 



Fältvädd, m (scaUosa columbarin) f^felmä 

ft)I)e{mä=ruobo. 

Fältöfverste, m. fota=).>ääIIiffö. 

Fänad, m. farja, eläimet, raattaat. 

Fänga, v. n. f^ttt}ä. 

Fänge, u. ^l^l^ntö. 

Fängelse, n. (ställe) >«anft4;uone, tDrtitä, fääb» 
tänä; (fångenskap) ivantiuö (»ubeii). 

Fängelsecell, m. toattft^^uoneeit famiuto. 

Fängelsestraff, n. traitftubeit rangaiötuS. , 

Fänghäl, n. fantft4äpt, fautfin-eitä. 

Fängkrut, n. fanffi=VUUtt. 

Fängpanua, f. fantti, iBänf=V'^linu. 

Fängrör, n. f^ti)ttn4or>vn. 

Fängsla, V. a. (blnda) fitoa, ^janna föt^fitti; 
(fjettrn) fat)fetttaa 1. fal;lel4ia, ^.^auna fa^lei» 
fin; (häkta) voangita (tfen), ^auna »»antiu» 
teen; (fig-) fiinnittää; genom skönhet, skän- 
ker f. ngn vid sin person, tl;anuubcUa, 
laBjoiffa ivoittaa jofu omatfenfa; denna bok 
f— r mig, tämä firja minua iinet;ättää 1. 
miellt)ttää; alla f — des af hans tal, fatfft 
mielti/iiiHit f)änen :|.ntr;eefenfa. 

Fängslande, n. fitomincn, ta^Ie[;timtnen, n)an= 
gitfeminen, {'iinnittäminen ; a. (fig.) \vkt)'dt' 
täwätneu, mtelluttäaHiinen. 

Fängslig, a. iv>angittn, fibottu, foblcisfa (oteiva). 

Fänika, f. tiVmUinen; en f. fotfolk, lijjuttineu 
jalfanväfcä. 

Fänrik, m. inäntvittt. 

Fänta, f. tl)tti5, t\)ntl'L 

Fänting, ra. (gysopUla) raunitfl. 

Färd, c. hilht, matta, mattuétuS, retft (^^en); 
vara stadd pä f., olla fuhttta 1. tnlteella 1. ful= 
feilta 1. tnlfeisiia 1 tnlfuifaila ; fara sina f— e, 
mennä mattaaufa I. ticlicnfä; gifva sig i f. 
med ngn, tuioeta (^can) 1. Il^iittäptljä j.tun 
'a^mxTX 1. fettvaan; gifva sig i f. med ngt, 
vnti-^eta 1. vi}I;tl)ä jljfin; vara i f. med ngt, 
aStaroita (4fen) 1. toimittaa j.tin; hvad är 
nu pä f— e? mitä nt)t on afiaua? mitä 
l^ätä n^t on? mitä on l^ätänä'?; det är in- 
gen nöd pä f— e, ei ole t;ätää ottenfaan. 

Färdas, v. d. tultea, mattata (»aan), mattns» 
taa, luaeltaa, lötjteä, mennä; f. hit och dit, 
tuletfta, tulestetla, tuletfeUa. 

Färdig, a. (beredd) ttjatmig (4in), attiS (»Itiin 
]. »Ittiin); f. att resa, n^almis Iäf)temään; 
göra sig f., walmii^itautna (jl;fin); (fullbor- 
dad) iimtmiö, Vaatetti}; blifva f., lualmistna; 
f. kokt, bakad, stekt, fl)^.^[i, tl)pietfi teitettlj, 
:|?ai§tettn; (som har slutat) walmisj; är du 

f. med arbetet?, joto otct :t3äättäm)t 1- lo» 

^jettanut tvöfiV (frisk, rask) tevttje, ristt, 
tetterä, UxUä, näpdx; (skicklig) nä^^iärö, 
taitatoa (jötin), tätc>i\i, terteä, teavma, pij^-- 
ft^Wä (j(;tin); han äi f. i att spela, taitaa 
1. ofaa ^t}iriä^^ti foittaa, hän ^-n^^t^l} foitta» 
maan 1. foitantoon, l;än on ivavma foittamaan. 
Färdighet, f. iralmeusi; tevweijö, tettert)i)«t, 



156 



Fär 



Fär 



fer!ei)?, nä:|>ei)g; nä:>)^ärt)t)S , taitawaifimö,' 
taito, !ätehit)»8, ^t)§ti)»äijt}t)8; med f., tai» 
tatraSti; tala finska med mycken f., ^>ut)ua 
fuomea timrftn fujutpaSti. 

Färdigt, adv. ferfeäSti, näj^eäé^ti; nä^^t.Mi"i^ött, 
taitatragti. 

Färdnubb, m. nl)lä, tärfä, :t^iiH^u=nillä 1. 4x)m. 

Färdsup, m. Iäf;ti3=r^t)):|.n), ).niöta=nn)):|.n). 

Färg, m. (subjektivt) »ärt {An), faviim, maa; 
af hurudan f.? miitfä tarivainen 1. =Jräri= 
nen; af den f— en, fen-tartuainen 1. =lrärt= 
nen; (ansigtets) :)iinta, bi^^iä 1. I;itriä, i{)D; 
skifta f., :|>una?tua 1. Jrateta (4tenen), wao.-- 
Uta (=cncn), UiaaliStua; genom sorgen har 
hon förlorat f — en, furuöta bän en Wdo.^ 
tennut 1. fateettnnut; glädjen atergaf hen- 
ne f— en, i(o ^^unaétuttt jälleen bäncn )^c§= 
lenfa; (objektivt: ämne) \>amt (=een), maalt 
(=in), tiiaalinfi; ej hälla f., et ^ntää Ji^ävtäit» 
fä 1. maatanfa, jraleta (4tenen); (jig.) xom, 
tajja, ntucto, laatn; med lifliga f — er måla 
en händelse, !itl»aelta ta)>au8 f)t)linn elä= 
iräött 1. iuijtfaafiti 1. [)il^>eäéti 1. (ulpcätlä 
talraCa; måla en sak med de mörkaste 
f— er, tu»aetla afia ^imeimmältä ^.niclelta; 
dikten har en antik f., nino en niuinai?^ 
ajan takainen 1. laatnincn; hans stil har 
mycken f., fu-jcitu§4a|.Mnia en btnvin fit= 
h.''aiteit>ainen ; sätta vacker f. pä ngt, fan» 
ntStelta j.fin. 

Färga, v. a. (tyg, ull o. d.) painaa, toärjätä 
(=ään); (måla) tnaalata (»aan); f. svart, ntn§» 
täta (=aan); f. röd, ^nnata, ^>una^taa; f. 
gul, fellata (»Itaan); f. blå, finctä (»eän), 
finittää; (nmla brokig) firjata (»aan), firja» 
cöa; f. med blod, ^junata h.^ere[lä, irevetä 

(»eän), n^eri^tää; (om ämnen: gifva färg) 
f. röd, blå, gul, tebbä ^^unaifetft, fiuiieffi, 
1. feltaiiefft, ^ntnaetuttaa, ftniötijttää, !el= 
la^tiittaa; det f — r vattnet gult, tt)efi tulee 
fiitä fcltatjetft 1. fella^tun; f. ifrån sig; duken 
f — ar ifrån sig, tiuiuii^ota Iäf;tee Jiniri, f)ui» 
\v\ tefee ftnifefft, ^^unaiieffi j. m.; (fig.) 
blygselu f — de kinderna, ))Céfet ^^UUaétUt» 
U.^at (^i^cä^tä. 

Färgad, a. favipaiueu, ifävinen; (brokig) Hr» 
jaiva; (bot.) cutc^itärincn; otydligt f., c^jö» 
trärinen. 

Färgande, n. ^^ainamine^, V^atnanta, ^.mtnan» 
to, tvärjäämiuen, u^ävjävö; maalaue; :|3unaa» 
minen j. n. e. 

Färgare, m. Unirjäri. 

Färgberedinng, f. Vaineen»tefo. 

P^ärgbildning, f. (fys.) ivärieu jiintl) 1. muo» 
bcStnminen. 

Färgblandning, f. maaIin=iefoitu§, ntaa(in»i)[)= 
bietl)^; tvärin»Vf)bi8ti}§. • 

Färgbok, f. »äri=tirja; wärjäl)é»nvja. ^ 

Färgbräde, n. maali=lauta. 

Färgdrog, m. |.Hainc, Ji3ärjäl)?^ainc. , 

Färgeri, n. (iniältning) ).iaiuo»laitc?, lrSrjäl)g» ' 



laitoä; (sfulle) »ärjäi}ö=I)uonc, ^aino»f)none^ 

i^ainto; (arbetet) painantc, n^ärjät}^. 
Färgfabrik, m. maa(in»tel)baö (»taan). 
Färgglans, m. {ciötatoat ioärit, tt)ärin»toiéto. 
Färggräs, n. ^)aine»ruo()D; (anthemis tinctoria) 

feIta=]anramo. 
Färghandel, m. maa(i=fani.^V^a. 
Färghandlare, ni. maaliu4au^)iia3 (-aan). 
Färghus, n. UHirjäl}S=6ucne. 
Färgig, a. irärinen, ^^aineinen, maaHnen; vara 

f., etta ^laineeéja 1. maaliéfa. 
Färgjord, f. ^^aine=mnlta. 
Färgkittel, m. :|>aiue»fatti(a, Jvärjäl)ä=fatti(a. 
Färgklint, m. (bot.) se Gulskära. 
Färgkonst, f. JiHirjäl)S»taitOr ^Mine»taito. 
Färgkopp, m. maali»fii^i|>i, ^^aine=fu^^^.M. 
Färgkullor, f. (anthemis tinctoria) te(ta = fuf» 

ia, te(ta»)auramc, u^eri^ieinä. 
Färgkännare, m. maalicu 1. irärien tuntija. 
Färglada, f. maali»laatiffc. 
Färglägga, v. a. tpäritä (»iän), maalata (»aan). 
Färglära, f. tväri=D)^^>i. 
Färglös, a. »räritön (»ttcmän); (blek) iaipia, 

yoaaka; (fig.) ^tfi»toiffcinen, fuittjamainen. 
Färgmadra, f. (asperula tinctoria) maratti. 
Färgmossa, f. (liclien saxatilis) fin>en=farice 

(»^leen) 1. »fammal. 
Färgmussla, f. »rärinen näfin»fentä. 
Färgning, t. ^vaiuaminen, ))ainanta, »uärjä^g; 

vara under f., cKa V^aiito^fa 1. :|?aineegia; 

(färg) XcM. 

Färgprakt, f. ivärien loreuS 1. fauneuS; f o» 

reuö, loiéto. 
Färgprof, n. (prof på färg) icärin nävte, )3ai= 

ncen 1. maalin nä^te; (prof vande af f.) paU 

neen 1. maalin feetus. 
Färgqvarn, f. maali »nU)ff«, maalin »jauf)in 

(»men), maalinbiercin (»mcit). 
Färgrifning, f. maalin jauhaminen 1. f)iero» 

minen. 
Färgrifvare, m. maatiusl^iercja. 
Färgrot, f. ^ainc»juuri, maali=juuri. 
Färgskiftande, a. eri li\iriUä läifh}lini 1. Wi- 

ira^itaira, lrälä(;te(etväincn, fajcctiiioa. 
P"ärgskiftning, f. toärin läiffijmineu, icärin» ■ 

lr>ä(ä(;teleminen 1. fajostué; (färgton) tvärin 

eri»tuntu. 
Färgsoppa, f. :|.iaine»lreft. 
Färgspade, m. maali»Iapie, maali»Iucbin (»ti= 

men). 
Färgspel, n. se Färgskiftning, Färgprakt. 
Färgspekter, n. (fys.) lrärt=näfl)mä, aMri»fuU)a. 
Färgstoft, n. ^jaine, träri-aine. 
Färgstryka, v. a. maalata. 
Färgsuddare, m. lrärtn»tul)raaja. 
Färgtillverkning, f. jnaaltn» 1. :|.mincen»tefo. 
Färgton, m- ii^ärin eri»tuntu, »ärin»tuntu. 
Färgtryck, n. U''äri»)}aino; träriflä )5ainaminen. 
Färgträ, n. U\iri»)>uu. 
Färgvätska, f. u.^ärt»neéte, ^\iinc»ueste. 
Färgväxt, C. h.iävi=faéan (»en), :|>aine»fa§tri. 



Pär 



Päv 



157 



Färgämne, n. ipmxif hjärt=ainc, föärjä^S^ahte, 

^3ahto=aine. 
Färja, f. lautta, toöfi (=tn\ 
Färja, v. a.; f. öfver, lautata (4taan), tnUt-- 

toa 1. tciebä tautafla 1. loäfiffa, (uoba Iau= 

toffa. 
Färjkarl, m. kutta=mie?, fauttuvi, fuoma=mie?, 

IoSfi=ntteö. 

Färjning, f. lauttauS. 

Färjpenningar, m. lauttfl^ral^a, toöft^rat^a. 

Färjstad, m. -ställe, n. lautta^atffa, Iauttau6= 

^aiffa, hiotuä 1. =toS (=f|en), rogft=|jaU1a. 
Färla, f. ^atutfa, ^^am^pu. 
Färre, a. comp. f)artcemntat, JDät;emmät; se Få. 
Färs, m. fifuS, tä^te (»tteen). 
Färsera, v. a. (kok.) tätjttää. 
Färsk, a. (om kött, fisk, sår) hjereä (offert), 

tuores 1. =e (=een); (om dricksvaror) tctxi^; 

(om bröd, smör, spår) uuovt, hJCVe§; {om 

m^ölk) ricsfa, rtesfamen; (om frukt o. d.) 

!|5ireä; (fig- som nyligen tillkommit) nt)fl)tfiu 
1. äsfen jaatu, tapafjtuuut j. u. e.; påf. ger- 
ning, ttjevelieltänjä, tuoreettanfa. 

Färska, v. a. (jern) feittää, meftouttaa, mel= 
toittaa. 

Färska, f. Färskjern, n. melto, meIton"auta, 
feitton-auta. 

Färskhet, f.njercfftjt)^, tuoreuö; nuoruus, :t3irei)g. 

Färskhärd, m. t'etttD=a^jo. 

Färskning, f. vauban Éeittänuucn. 

FärskGl, n. u^ereS ctut (=uen). 

Fässelled, m. !atvnc=jäfeu (=nen), Jt>uof)ineu. 

Fässiiig,Fästing,m.olf'i=»uobe(=teen),Ve()ut(/)/.) 

Fästa, v. a. {'iinnittää, :).\inna ttiuni, :|.ntuttaa, 
tartuttaa, istuttaa !iinni (jf)fiu); (binda, kny- 
ta fast) fclmeta (=ean), fitca, folmeta 1. fitoa 
fiinni (jbfin); f. med spik, naulita (»tfen) 
fiiuni; (hopfästa) t){;bistää, fitca t)l;teeu; (lö- 
da) juottaa; (fig-) fitoa, l}:^biStää; f. i min- 
net, :|3auua uniiötiin 1. muistoon; f. ögonen 
på, iuoba ftlmänfä (j.fin ^aätit 1. jl;!in); 
f. sin uppmärksamhet på, tartiStua 1. tät)' 
bt}ötl)ä il;!in, tarfata (=!faan) 1. tarfaStaa 1. 
tarfaStetla 1. täf)bl?§tää j.iin; f. ens upp- 
märksamhet pä ngt, fäsfeä 1. faattaa tarf» 
faamaan 1. tarfaételemaau 1. täf)bV)ötämään 
j.fin, tavfit^tuttaa 1. tät)bi)8tl}ttää jf;fin; hvad 

) f — er du för begrepp vid detta ord? min» 
fä l}mmävvi)ffen finä tätte fanaUe annat? 
mitä finä tätlä fanatta l;mmärrätl. tarfoitat? 
fuinta finä tämän fanan timmävrätV; f. falskt 
begrepp vid, Uviäriu t;mmävtää; f. tro till, 
u§foa (j.futa), tuottaa (j.futjun); f. afseen- 
de på, vid, f)UD(ia (i^tfin), ))itää lufua (jét= 
lin); (en qvinna) fi[)lata (=aan); (jur.) f. 
med ed, toaf;l»i§taa JralaÖania; (tjenare) 
^jeStata (=aan); — v. n. tarttua, :i)uuttua, täubä 
iiinni (jf^fin); f. sig, t. r. tarttua, ^.ninttna, 
fö^bä fiinni öt)fin), fiinttjä; (ihojj) t)f)tV)ä; 
(fig.) fiintl)ä (jf)fin); f. sig på ett ställe, 
ajettua l. afettauta 1. afettautua j^fiu ^aif= 



f aan; (förlinda sig) fttoutua (jf)!in) ; (vid ett 
arbete) r^fit^ä (tl}ö^ön); f. sig i ngns ynnest, 
njoittaa j.fun mieIi=fuofio, fuofttelfa jofu it- 
feltenfä; f. sig vid ngt, tarfastaa j.fin, tar* 
fiStua jf)fin; .f— r du dig dervid? IjnoUtfo 
fiitä? )5ibätfi3 fufua fiitä?; jag f— r mig ej 
dervid, en l^uoli fiitä, en i.nbä lufua fiitä; 
f. sig vid ngn, miettijä j.fuf)un. 

Fästa, f. se Fånglina. 

Fästad, part. (bot.); f. i, ^jeräiucn; t. ex. f. i 
botten, :|3of>ia=)3eräinen; f. under frukten, 
fiemen-junrinen; f. omkring frukten, fiemen= 
n.'>artinen; f. ofvanpå fruktämnet, ftemen* 
iatn^ainen; f. under fruktämnet, fiemen=^o^= 
jäinen; f. vid fodret omkring fruktämnet, 
fiemen^vm^^ärinen; f. på kant, ftivjittäincn; 
f. i pipen, tortin»)5eräinen ; f. i eu rad, 
t)ffi=rin.nnen. 

Fästande, n. fiinuittäminen, fiinniti)8. 

Fästband, n. f;aria=f)irfi (=ren). 

Fäste, n. fanta, ^oI;ja, fija; hafva f., otta fiirt* 
ni (jöfin); taga f..^ ottaa fiinni, :|.ntuttua, 
tarttua (jljfin); ej få f. med fötterna, jalat 
eituät ta^aa maafjan 1. :i.ior;iaan 1. maata 1. 
:|3oI;jaa; få f. på, faaba fiinni, faaicuttaa; 
(bot.) po^ué; (på värja) fa^ttia, ri^a; (himla- 
f.) taiteaan fanfi 1. lafi, ilman fanfi; (bibi.) 
ixml;niuu8 (=ben); (ögats) tät)tä; (i båt) ijieS»- 
ti (4n); (skans) Unna, linnoitus (=ffen), tt)a= 
vustus. 

FästefjäD, n. (bot.) toare (=^een). 

Fästegäfva, f. fif)Iat (j^L), fofio=fa^ja. 

Fästehjon, u. morfiuS-)3ari, naittitaat. 

Fästepenning, m. se Städsel. 

Fästeqvinna f. morfiau (=men). 

Fästig, m. farja=^olfu i. =ura. 

Fästing, m. (ixodes) puntti, :l5Un!fi=täi, ^UU^J- 
:>>o, ^ntu=täi, :t3uu4mffi. 

Fästman, m. fuU^aincn, fulfp, fulf)Dfainen, ^tfä. 

Fästmö, f. morfian (=mcn), morfio. 

Fästning, f. linua, Itnnoituö, ii>aru8tu6 (=ffen); 
(straff) tXionfiuS, IcanfeuS; (förtofning) fif}= 
lau§" (»ffen). 

Fästningaring, m. (lagt.) ftf)Ia=formuS. 

Fästningsarbete, n. Itnnan=tl}ij, tt}i5=l»anfeuS. 

Fästningsartilleri, n. linnan=tljfiSti3. 

P^ästningsbyggnad, m. Iinnan=ratentaminen. 

Fästningsfånge, m. Iinnan>loanfi. 

Fästningsgraf, f. Iinnan=fain.>anto. 

Fästningsgåfva, f. fifjtat (pL), fofio4aI;ja. 

Fästningsstraff, n. triaufiubeu raugaiStuS. 

Fästningsvall, m. Iinuan=iimUi («in). 

Fästningsverk, n. linnan-afennuS , finuoituS, 
finna, njarnStuS 

Fästom; i f. (lagt.) (under förlofningstiden) fi^- 
loisfa oGeSfa. 

Fästslida, f. (hot.) ))of;ju8=tupt5i. 

Fätjuf, m. farjan4»araS, (e{)män=wara8 (=faan). 

Fätjufnad, m. farjan-iuarfanö , (e(;mäu=h)ar- 
fauö (-ben). 

Fäväg, m. favja-^Jotfu, favja^ie. 



158 



Föd 



Fö n 



Föda, v. a. ftjnnt^ttää; fijittää, ftittää, fifii5t= 

tä (»tfen); (fig.) fmmnttää, ftittää; f— s v. 

pass. fmttuä; Cfg.) fimtini, fiitä 1. ftjitä 1. 

=etä (=ftän 1. »!éän); (nära) elättää, fijijttää, 

rairita (=tien), rucftia; f. sig, elättää ttfen^ 

fä, {)anEfia eiatuffenfa. 
Föda, f. ruota (ruoan I. vmt an), rairinto; C«p- 

peh(We) elate 1. eläfe (=tteen), elatuä (=fien), 

elantc, eläte (»tteen); (pg-) eläfe, ra»into. ' 
Födande, a. raiDitfcwainen, elättäteäinen. 
Födande, n. fftnntittäminen; (närande) elät= 

täminen, fi)öttämtnen, ratrituS, ruoffiminen. 
Född, part. fiinttintit; f. i, ft)nt^ifin jötftn; f. 

Svensk, font^änfä SJuctfalainen. 
Födelse, f. ft)nti)mä, f^ntö, fi)ntt)ininen, ft)n= 

tl?ml)s!, fönntintä 1. »ntö; (teol.) nya f— n, 

uubceti 1- uubesta ft)ntt)nunen, uufi [nntmninen. 
Födelsebygd, m. fi^nti^ntä^maa, fi)nti?mä=paif= 

la, fj?nnöin=maa, f^nnt)tn=^aifta. 
Födelsedag, m. ft)ntl?mä=^>äitt?ä. 
Födelsefest, m. fljnt^mä=juf){a. 
Födelsemärke, n. luomi (=en), luoma, f^n= 

ntinnäinen. 
Födelsestad, m. ft;)nt^niä=fau^ntnfi. 
Födelsestund, m. f^ntttmä4ictft (=en). 
Födelseår, m. fi)nti}ntä=lruofi (=ben). 
Födkraft, m. ran.nntD=lrcima. 
Födkrok, m. eIatu8-fetno. 
Födoämne, n. eIatuS=atne (=een), raH?tntD=ai= 

ne, ruDfa. 
Födsel, m.ft)nn^t>)é, fl3nn^ttämtnen; se Födelse. 
Födslodel, -lem, m. fiittn (=ttinien), ftjttin (=ttt= 

men), futin=falu; (qoinnans) fi}nni>tttniet (pl.)- 
Födslomärke, n. luomt (=en), (uoma, fvnnt}n= 

nätnen. 
Födslopina, f. ft)nnt}tt)g=tugta. 
Födslostund, f., -timme, ra. fl}nnt)tt)s!={)Ctfi, f«n-- 

n^ti^ö^atfa. 
Födslovånda, f., -värk, m. ft3nnl)tt)éi=fitrut 

Födämne, n. se Födoämne. 

Föga, a. o. adv. iräf)än, trä[}ä, athjan teäbän, 
ei ^Mljon; (knappast) tuetin, ei fuinfaan; f. 
värd, ^■'äliän^arttjoinen 1. njäf)ä=arh.^oinen; f. 
fattades att lian drunknade, i)'ån oli l;uf= 
fua 1. o(i »r^äbällä Butfua; f. akta, ^alxvth 
fia, n.>ä()efftä; falla till f., nöijvi^ttjä, nc^? 
rentijä, niitjrtpä. 

Fögderi, n. ttiouti=tunta, {if;(a=funta. 

Föl, n. irarfa, »arfanen. 

Föla, V. a. »arfoa, tcarfoita (=tfen). 

Följa, V. a. feurata (»aan); (beledsaga) faat= 
taa, faimata (=aan); f. med ngn, mennä j.= 
luu mufaan 1. muagfa 1. feuraöfa, cUa j.nfun 
muagfa 1. feuragfa; f. med strömmen, tul' 
tca uurran mutaan, (fg.) oKa 1. telibä mui» 
ben mutaan; f. en vag, mennä 1. tultea 1. 
(äl)tcä tietä m^ijten; hvilken väg f— de lian? 
minfä tantta ^än meni? f. stranden, tnltea 
)jitfin rantaa; (komma näst efter) feurata, 
tuUa j.tun jälteen 1. perästä; (härfiyta) 



tufla (4en), läf)teä, fviit^ä (jettin), feurato; 
af detta f — er, att du hade orätt, täStd 
nätut) 1. on felttjä, että otit ttjääräsfä; (rät- 
ta sig efter) ucutaa, noubattaa, noubatella, 
elää 1. tef)bä (j.tun) mutaan 1. jälteen, mu» 
fautua (jl)tin 1- jonfin jälteen); f lagame, 
ngns vilja, noutaa 1. noubattaa fääntiijä 1. 
j.tun mieltä; f— s ät, v. d. olla t?^beSfä, 
tnltea 1. mattata 1. mennä 1. tulla t)l;be8fä 1. 
l)t)tenä, ^iifvä ^.^arireéfa 1. fcuraéfa. 

Följaktig, a. feuraau^ainen; vara ngn f., otta 
j.tun tanSfa LmnaSfaLfeuraefa, feurata j.tuta. 

Följaktligen, adv. fiiö, niin muoboin, fen= 
tä^ben. 

Följande, n. feuraaminen; (fjeledsagande) faat= 
taminen; (iakttagande) noutaminen, nonbat» 
taminen, mutautumtnen; a. feuraatca, feu» 
raawainen. 

Följd, f. (kedja, rad) jnouHC (=teen), jatto, 
jatfo, riiDi (»in), jata, jana, jono, juna, far* 
ja; i en f., t)$tä )Jerää; en f. af olyckor, 
l)l)tä ptxaä täijneet 1. alinomaifet toträn on» 
nen tobtantiet; i tidernas f., ajan tuluesfa; 
(ordning) järeSt^é (=tfen); i behörig f., ot= 
feaöfa järeSt^tfeSfä; (mängd) joutto; ("yez-A-an^ 
feurau§, UjaitutUö; återges ofta bäst med 
verbet tuUa; t. ex., en f. häraf var att..., 
fiitä tuli fe,; että . . .; saken hade inga 
vidare f— er, ei fittä tullut muuta mitään; 
(slut);i;\'d'it'6ii, lojj^u; (slutföljd) jol;tau8(=tien), 
:i3äätÖS; deraf drager jag den f— en, ftitä 
faan fen johtantfen 1. fiitä )3äätän fen; i f. 
af, jol)boöta, tabben (med gen.), eller ut- 
tryckas medelst elativus; i f. häraf, tämält 
joljboSta 1. tabben, tägtä ft}t?§tä, tägtä. 

Följdenlig, -riktig, a. jo^tautfen 1. afian 1. jol^» 
bon mutainen, oitea; (konsegvent) tjl)tä=mu* 
täinen. 

Följdenlighet, -riktighet, f. aftan=mufaifuu8, 
oitea 1. felivä jof)tau8 1. päättäminen; tj^tä» 
mutaifunS. 

Följdenligt, -riktigt, adv. jo^tautfen 1. afian 
mutaan, afian=mutai)e8ti; ^£)tä»mutaife«ti. 

Följe, n. feura, feurue (=een), fenruu, faatta= 
jat, letfio, faatto=tnuta, joutto; (pack) rota» 
to=joutfo, roistot; det är just ett vackert ■ 
f. ! »et roistoja mitä croattin! aita roisto» 
ja)Ja ne oivatfin!; det kan hafva ondt i f. 
med sig, fiitä ivot tulla ^^aljon ).Ml)aa, fe 
ftjoi »aitnttaa 1. mattaan faattaa ^)aljon i?a' 
):)0.a; till 1. i f. häraf, tämän täljbeu, täötä. 

Följeslagare, m. -inna, f. feuraaja, tnm^^?a» 
Ii, tum;.^).^aui, matta=tum^^)>ani, feuralainen, 
tott^eri; (ledsagare) faattaja. 

Följetong, m. tauuo=tirjallinen ofa. 

Fölning, f. ttarfomineu, n.^arfottu8. 

Fölstinn, a. tiine (=een), tcarfan^ttine. 

Fölsto, n. h>arfa=tamma, tiine tamma. 

Fönster, n. attuua, ittuna; förse med f., af» 
funoita (=tfen). 



Fön 



För 



159 



Fönsterbeslag, n. affunaii^toasfet, Utnmn-- 
raubat. 

Föusterbly, n. affunan= 1. itfunan4l)tjl;. 

Fönsterbräde, n. affunan= 1- iftunau4aitta. 

Fönsterbåge, m. a!funan= 1. itfunan=fe^ä. 

Fönsterdrag, n. u^o ittunaSta, affuna^iueto 
1. -ut;o. 

Fönsterdyna, f. aHuna=tl}l)rtl}. 

Fönsterfördjupning, f. a!funan4cuffD. 

Fönstergaller, n. affmtann-istiffo. 

Fönstergardin, m. atfuuan=fartiini , a!uttimet 
(pl-)- 

Fönsterglas, n. affunan4aft; (ruta) ruutu. 

Fönsterglugg, m. atfunan=ret!ä. 

Fönsterhake, m. attunawi^ata. 

Fönsterhaspe, m. affunan4;a'an lefitt- 

Fönsteris, ni. affunau^jää. 

Fönsterjern, n. a{funau=raubat. 
■ Fönsterkarm, m.affunan4armi 1. =^3uite (=tteen). 

Funsterkitt, n. aHuna=fitti. 
, Fönsterkors, n. affunan=ri§ti. 

Föusterlist, c. a!funan=f)uI)5io 1. »reunuS. 

Fönsterlucka, f. af!unan= 1- ttfunan4uuffu. 

Fönsterluft, m. affunann-eifä (reijän), affuna. 

Fiiiisterläna, 4äning, f. affunan^alatuen muu= 
vt 1. feinä, aflunannnnta. 

Fönsterpost, m. offunan=)5ieIt (=en). 

Fiinsterarm, m. se Fönsterkarm. 

Fönsterruta, f.af1unann-uutul.4afi, ruutu, lafi. 

Fönsterskärm, m. atfunan=lt)arioötm (ntueu). 

Fönstersmyg, m. a!funau4ouffD. 

Fönsterspegel, m. se Reflexionsspegel. 

Fiinstcrspindel, m. se Vråspindel. 

Fönstersvala, f. se Hussvala. 

Fönstersvamp, m. (spongia officinalis) ntereu= 

ficui. 
: Fönstervägg, f. alfuua^femä. 
[ För, a. ttjotpa, tertre. 

För, prep. (rum: framför, inför) ebcSfä, ebeg= 
tä, eteen, ebeltä, ebeltä, ebelte (med genit); 
sitta f. fönstret, tStua atfunau ebeöfä; kom- 
ma undan f. fönstret, tuKa atfuuau ebeä» 
tä; träda f. domaren, aStua tuomarin eteen; 
draga f. rätta, totebä oifeuben eteen 1. cifeu= 
teen; f. allas ögon, faiffein nät^ben 1. aifaua; f. 
fötterna, jalfain juureöfa; (om tid) f. . . 
sedan, fitte, fitten, tata=|3erin; f. sex vec- 
kor sedan, fuuft tBtitfoa fitten 1. tafa=^ertu; 
f. ngn tid sedan, jofu atfa fitte, tuonnoin; 
tidningen f. i går, eilinen 1- eiUö=:|jäi»äi= 
nen fauoina4e{)ti; f. detta länsman, entinen 
nimi8>mieö; uttryckes ofta medelst translati- 
vus (4fi): f. hela året, fofo iDUObeffi; f. två 
veckor, fa^betfi nnitoffi; f. länge, fauaifi; 
f. en kort tid, iväl)äffi aitaa; han bodde der 
f. någon tid, afui fiettä j.tuuaianl. aitaa; f. 
närvarande, nyhjään, ni)h;iäniä, ))ar'aifaa; nu 
f. tiden, ni)t, u^f^ääu, ni)i'i)=aifana, tätä ui)ti)ä; 
(anledning) tä(;ben (med genit.), toaSteu, tt)ar= 
ten (partitiv.), tcuolfi (gen.), uttryckes äfoen 
med elativus (=gta, -Stä); han får lida f. sina 



gerningar, ^äuen tät)ti)^ färfiä tcoiätanfa 1. 
tefojenfa täf^ben; vredgas f. ingenting, fuuttua 
joutaiBa^ta; namnkunnig f. sitt snille, fuu» 
tuifa ueroStanfa, fuuUiifa ueronfa täf;bcn 1. 
JDUoffi 1. ^uolei^ta; han kom f. den saken, 
tuU fen a\\au täf;ben 1. irnofft, tuU fitä a» 
fiaa icarten; vid ntgation med ablatimis {Ata, 
4tä); man ser ej f. dimma, et näe fumul= 
ta; f. . . skull, täftben, ttntotfi, toten, tafis 
/. elativus; f. den skull, fen täl^beu, fen 
luuofft, fiitä fht)«tä; f. min, din skull, tm= 
nuu, täf;teui, finun täl;tefi; f. ro skull, fuot» 
ta, fuotta tcaan, ilman, ifman oifojani, 4^^ 
=nfa, Il)^tin ronoffi; f. bättre minnes skull, 
))aremmin muistaaffeni, =fi i- "• ^-J (— * 
stället f ur) fija^fa, fijaan (genit.); (till förmån 
för); tala f. ngn, piiljua j.fuu :|3UoteSta; ver- 
ka f. ngn, icaifuttaa j.tun f;t)n3äfrt 1- ]^l)ijbt)fft; 
strida f. sitt land, taistella maaufa ebcStä 
1. ))U0lu8tamtfeffi; den omständigheten är 
f. mig, fe toi)ta on minulle f)l)öbi}ffi; vara 
f. en sak, ]^i)tcäfivä ji.fin afiaa, otta j.fiit 
afian ^suoleen; (betalning) köpa f. pennin» 
gar, tre mark, oStaa ra^Ka, folmclla mar= 
faUa 1. f ohuelta marfaSta; jag gaf f. det 
priset, annoin fitf)en Ijintaau; lemnade f. 
åtta mark, jätti fat)beffaan marffaan; sålde 
f. fem mark, miji lintteeu marffaan 1. 
iviibegtä marfaöta; köpte, sålde (så myc- 
ket som fäs) f. sex penni, oöti 1. miii 
fuuben :|)ennin ebeetä; betalade en mark f. 
milen, maffoi marfan :|3eninf uimalta; fick 
en rubel f. besväret, fat ruf)lau iöail»aS= 
tanfa; hvad betalades if. hästen? mitä f;e* 
n?ofeöta maffettiiu?; f. all del, faifella muo= 
toa, faifella taitjaöa, faifen mofomin; rör f. 
all del icke härvid, älä fuinfaan 1. midään 
muotoa tät)än fogfe; f. min del, puolestani; 
kärlek f. ngn, raffauö j.futa fol;taan; kan 
uttryckas medelst objektskasus (part.) : va- 
ra rädd f. ngn, fjelätä (4aän) j.futa; hy- 
sa aktning f. ngn, fuunioittaa j.futa; jag 
har afsky f. detta, minä famoffun tätä, 
tämä minua iu{)oittaa; ömtålig f. köld, 
orfa toilua 1. fl)lmälle; (genit.): förmynda- 
re f. barnet, Ia:pfen f)oU;oja; ablat. (4ta, 
■Atli); f. mig far du vara i fred, mi' 
nulta faat olta rau^öfa; det blcf ogjordt 
f. honom, fe jäi ^neltä tefemättä; hemligt 
f. mig, minulta fafaa; ät upp allt f. gos- 
sen, föi faiffi fJDJalta; skydda f. fiender, 
>r»ariel(ait)tl;oillifiUa; ganska ofta med allat. 
(=lle); f. mig är det lika, miuufic 1. minuöta fe 
DU i)l;tä faiffi; nyttig f. ngn, l;l)i3bl)IIiueu j.fuUc; 
passlig för honom, l)änelle fof)it»a; anse 
ngt f. dugligt, ^itää j.fiu feliDoHifeua, fat' 
foa 1. fuuUa j.fin felwoUifeffi; tjena f. dräng, 
^jatoella renfiuä; finna f godt, näfibä l;i}= 
i»äfft; tänka f. sig sjelf, ajateUa itfeffenfä; 
hafva ngt f. sig, te^bä 1. toimittaa 1. aS^ 
faroita (4fen) j.fin; hvad f. slag? mitä; 



160 



För 



För 



hvad f. en? tnifä? nun!ä--(ainen? mint' 
moinen? f. det första, andra, enfimäijeffi, 
toifefft; ord f. ord, fanaéta fanaan, fana fa= 
naita; fot f. fot, jalfa jalalta; man f. man, 
tnies mtcbettä, mie^itfe 1. miebiten; f. att, 
konj. että, jctta; uttnjcles vanligen med 
nominal-modi af verhum: man hämtade mat 
f. att äta, tuotiin ruotaa it)öbä; hämta hit 
sakerna f. att äfven andra mä se dem , 
tuo tänne fafnneet muibenfin näf)bä; tog bo- 
ken f. att läsa den, Otti tivjan lufeatfenfa; 
gå f. att se, mennä fatfomaan; är der f. 
att arbeta, en fiellä tliiitä tefemäéiä; pen- 
ningar gåfvos f. att utdelas, ra^at annet= 
tiin jaettattaffi; f. att icke, ett' en, ett"et o. 
s v.; f. det att, foSfa, f un, fen tabben 1. 
fen iruofft tuin 1. että, fiitä f^^ötä että. 

För, m. feula, f ofta; f. om, feulan cbeSjä; f. 
ut, fofan :>^^oleUa 1. :^uclcéia. 

För, a. (alltför) Uian, ioptn, ahvan, järin, 
!o»in, t)len; f. mycket, liian, liiaffi. 

Föra, v. a. h?iebä, fulettaa, faattaa, fäl)ttää, 
menettää; (bära) fantaa; f handen till mun- 
nen, värjan, noitaa fäfi fuullenia, la^fea 
tätenfä miefatle, tarttua fäfi micttaan; dur- 
ren för till andra rummet, Oreéta i^äiee 
toifeen l^ucneefen; (fg-) faattaa, iviebä; las- 
ten f— r i förderf, )jal)uué( faattaa 1. tvie 
)3eri=fatcon; (anföra) jol;taa, jobbattaa; (hand- 
tera) fäijttää, fafittää, ^ntää, ^ibcflä (»telen); 
f. pennan, fonäillä; f. ett kristligt lefver- 
ne, elää 1. ^itää friétilliétä elämätä; f. ordet, 
oUa )>ul)e'miel)enä; f. talan, jvalivoa afiaa; 
f. en ngt till sinnes, muistuttaa j. fulle j.fin; 
f. klagan öfver ngt, toalittaa j^ttin; f- krig, 
fät)bä fctaa, fotia; han f — r ngt i skölden, 
^änetlä on j.tin mieleéfä; f. räkning, laö» 
lea 1. ^>itää lufua (jéttin); f. regeringen, 
jallita (=tfen); f. oljud, }>itää melua 1. elä= 
mää, pitää )fai)a(\ menoa; f. an, jobbattaa, 
oEa eft=mief)enä 1. jol;taiana 1. pää»miel;»enä; 
f. fram, ebiétää, ebiétijttää; f. sig, v. r. 
fäljttää itfenfä, fä^ttäibä (»in), 

Förafskeda, v. a. antaa ero, evoittaa, ivansa» 
uttaa, pääétää, luovuttaa (nnraöta). 

Förakt, n. tilen-fatfe (=een), bahveffiminen, n^ä= 
l^etftminen, l)i)Itiminen; hysa f., se Förakta. 

Förakta, v. a. t}ten=!atfoa, l^atoetfta, teäbe! 
fiä, irä^ätftiä, f)i}lfiä, ^ijljätä (=ään) 1. ifCjVi 
tä (=tään), l;i}leffiä. 

Föraktande, n. se Förakt. 

Föraktare, m. Ijlen^fatfcja, toä^effijä, l^ljlfijä. 

Föraktfull, a. l)len = tatjcwa, l^almelfthja, öjö» 
Ijeffiwä, Ijvlfiani. 

Föraktlig, a. tilen=fatfotta»a, fialtDctfittanja, 
ftäl)e!fittä»ä, ^^tittäwä, l;t)Iiättän?ä, l;alpa, 
fe^no, ^>?It?, ^i}lt)Ilinen, f}^U)ffi joutatoa; se 
Föraktfull. 

Föraktlighet, f. ^len=fatfott»aifuu3; (jm&s.) t)= 
len-fatfeen alaifuuS, ^len=Jatiottanjaiiuu6,l^ai[» 



tue!fttta>rat|un6, fi^littänjäiftjöS, ]()alpuu9, !e^' 
nou§, f)»ItjUiivV8. 

Föraktligt, adv. i}len=!atfeella, tjten^fatfoen, 
bahvetfien, n^ä^effieu; fef^nosti, Ijatoaéti, 
f;uonoéti. 

Förallmänliga, v. a. ijleifentää, tef)bä tjljteifeffi 
1. vleifetfi. 

Förande, u. iriemiuen, Jvientö, n>ienti, fulct- 
taminen, hiletuö, faattaminen, faatanto; fon- 
taminen; jobto, jot|)taminen; fäi?ti>3, fäi}ttä= 
minen, fät}tänti5, piteleminen; toiettäminen; 
a. triepä. 

Förandliga, v. a. l;engeHifentää, telibä 1. faat* 
taa i^encjcfliietfi 1. Ijengetlifemmätfi. 

Förankra, v. a. panna 1. fä^bä anffuriin. 

Föranleda, v. a. faattaa, faattaa aitaan 1. toi= 
mecn, mattaan faattaa, panna toimeen, toai= 
futtaa, tuottaa, noétaa, oHa fijijuä (jl;tin), 
tebbä; (beveka) faattaa, toiettää, ^fl^ttää, 
taiicnttaa. 

Föranledande, n. faattaminen, aifaan 1. toi= 
meen 1. mattaan faattaminen, toimeen pa= 
neminen, a^aituttaminen, tuottaminen, no3= 
taminen; liettäminen, ^lli)ti)é. 

Föranlåta, v. a. faattaa, »iettää, l}ltt)ttää, tat* 
untttaa. 

Föranstalta, v. a. taittaa, n.^almistaa, tefibä, 
faattaa, faattaa 1. panna toimeen, toimittaa, 
i)anttia. 

Föranstaltande, n. laittaminen, toalmi8tamt= 
nen, tealmiétue, toimittaminen, toimeen faat* 
taminen 1. paneminen; på hans f., f)änen 
toimestanfa. 

Föranstaltare, m. laittaja, hjatmiotaja, tot* 
mittaja. 

Föranstaltning, f. laitoS, toimitut; se Föran- 
staltande. 

Förarbeta, v. a. tebbä, h.>almi§taa; f. ull till 
kläde, teljbä 1. iralmiétaa unllaa »eratft; 
f. sig, v. r. n.^äft}ttää 1. turmella 1. pi» 
lata itfenfä tlii5n4ecl(a. 

Förarbete, n. altn=ti)ö, efl^tljlj. 

Förarbetning, f. tefo, ^•»almiötuS. 

Förare, m. trnejä, fulettaja, faattaja; fätjttäjä; 
(anförare) jol;taja, joljbattaja, pää=mieS, päöt» 
liftö. 

Förarga, v. a. n.nf;a§tuttaa, fiitt>a§tuttaa, fuu» 
tuttaa, tuSfaätuttaa, närfäöt^ttää, äfäljttää, 
tiufata (=aan), fiufugtttttaa, barmittaa; (bibi.) 
pabeutaa; f. sig, v. r. o., f — as, v. d. n.nl;aö= 
tna, tiin.H-ii^tua, fuuttna_, tu§ta§tua, tusfau= 
tua, närfäétijä, ätäi}ti)ä, äfäänti}ä, ätai}tä 
(=ä^n), tiufustua 1. =tut;tua, I)armi§tua, (jst= 
fin); vara f— d, cUa ii>iljoiSfanfa 1. ä'iéiänfä 
1. fuutuffiefa; han är f— d på mig, I;än on 
miuuUe fnuttunut 1. fuutuffiSfa, t)än on n.n= 
l)a§tunut minuun. 

Förargelse, f. ^ribaStuS, fuuttumu^, närfäö- 
tt)ä; (förtret) tiufa, l)armi, tnöta; (skandal) 
l^äirit^S; f. till synd, pal?enmi8. 



För 



För 



161 



Förarglig, a. irt^Stuttaipa, fuututtatca, tuö 
faStuttatoa, tuSfauttafta, närfäSt^ttätBÖ, f)ar= 
mtttfltpa, fjavmilitnen, tiufalltneu. 
Förargligt, adv. n)i^§tuttaiv»a§tt , fuututta= 

tpaSti, ^avmittitegti. 
Förarm, in. fi)t}närä=tr)arfi (=rren), ft^^nää^JDarft. 
För att, konj. se För, prep. 
Förauktionera, v. a. tnl)öt)ä atctfionigfa 1. f;iui= 

to-AaupaUa. 
Förbaka, v. a. !ät)ttää l[ei:|)omtfeen, leipomatta 

fuluttaa. 
Förband, n. fibe (=teen), fiiiire (=een), tuffc. 
Förbanna, v. a. firota (=oan), fabatetta (4teten), 

noitua; f. sig, v. r. firota. 
Förbannad, a. firottu, itoibuttu, firon=a(ai= 
nen;i^t)Iftj,^ij»?, faatanan, f aatelin, l^etoetin. 

iFörbannande, n. fivDominen, fivouö, noitumi- 
nen, fabattelcminen. 

Förbannadt, adv. faafelin, fjelffartn, [aafefin 1- 
f)clftavin 1. :|ja^uu{fen laiUa 1. tanjaUa. 

LFörbannelse, f. firo, !irou8, noituminen, fa= 

I batug; utstöta rysliga f— er, firota (=oan) 
1. firoiöa julmagti 1. faul^easti. 

iFörbarma sig, v. r. (öfver) armahtaa 1. ar= 

I maita (=tfen) 1. fnrfntella (--ttelen) 1. fääliä 

j (jfuta); Gud f— e sig! 3mnata arraaitfoon! 

; 3umala näf)föön! 

Förbarmande, n. -melse, f. armo, armaf;ta= 
minen, armaitfeminen, armafjteteminen, ar= 
maf)teletv)ai[uu§ , furfutn§, furfnttelemin^n, 
fääli, fääliminen, armcliaifuuö, furfn; utan 
f., armahtamatta, fnrfuttelematta, jäälimät» 
tä; a. armeiiag, armaf)tan)ainen. 

Förbarmare, m. armal^taja. 

Förbaskad, a. fivottu, faafelin, ^elfmgin, ^elf= 
favin, :|3af;uufien. 

iFörbehåll, n. WatUpU^t {--tm), C^to; mad f. 

I att, fillä el^boUa 1. lcäU=))uf)eelIa että. 

Förbehålla, v. a. efjbottaa, »t^aatio; f. ngn en 
rättighet, ef)bottaa 1. luaatia 1. fäiU)ttää 1. 
antaa 1. jättää oifeuS jfuUe; (beskära) det 
är blott houom f — Het, fe on ainoagti l)'å 
nelfe 1. ^änen foKittu; f. sig, tinfiä, el)bottaa 
1. h?aatia itfelienfä; (fordra) njaatia, piji}-- 
tää, anoa. 

Förbehållande, n. el^bottaminen. 

Förbehållsam,, a. (ufatva, n?arolöa, toarohjai» 
nen, iuaroifa, n^aioinen, f;i(jatnen, »aitiai» 
nen, n-^aiti-oleiva, falainen. 

Förbehallsamt, adv. njaronjaSti, tBaroifaSti. 

Förbehalisamhet, f. Infawuuö, toarowaifunö, 
lvaroi[uu8, tx»aiti=oIe»r>ailuuö, falatfuuä. 

jFörbemäldt, a. ennen» Itbtiiä-- 1. i}IIä=mainittu. 

iFörbena sig, v. r. luutua, luuttua. 

(Förbereda, v. a. toalmiétaa 1. laiteKa ebettä» 

i fäfin, »almi&taa, toalmi§teKa, ebn&taa, ebuö^ 
tella, ^nffia. 

Förberedande, n. i-oalmiöteleminen; a. toaU 
migtatooinen, ebeöinen. 

Förberedelse, f. n)almi8tu8, toafmisteleminen, 
fbn^tug, ^anfe (=ffeen), l^anffto, f)anfinto. 
Soenskt-Finskt Lexikun. 



Förberörd, a. ennen» 1. ebeflä^mainittu. 

Förbi, prep. fimutfe, ol^itfe (med geiiit.), pattft; 
f. gärden, talou fiteutfc I. of;itfe; adv.; tiden 
är f., aifa on mennljt; allt hopp är i., ei 
ole enää toiivomiötafaan; det är f. med 
honom, pneflä 1. l)änen ei ole enää mi» 
tään toituomiöta, {}[m on ^ufaSfa; uticka f., 
))istää \)ix\i\\ 1. fiwutfe. 

Förbida, v. n. obottaa, oboteöa, marrota (=rtoan) 
toartoa, fofottaa, n^uottaa. 

Förbidan, f. -ande, n. obotuS, obottaminen 

0. s. v.; under f. på, obottaeSfa, JuarrO' 
teSfa, untottaegfa. 

Förbifarande, n. fitoutfe» 1. o'^itfe=fuIfeminen, 
firou=fulfu, fitt)u=meno, fitBn = matfaaminea, 
fiteuntuS; part. fiunttfe» 1. o^itfe=fuIfett>a; 
subst. fitoutfe» 1. o()itfe=fuIfiia, matfa=mieéi, 
matfnS takainen. 

Förbifart, m. se Förbifarande; i f — en, fi» 

tuut[e 1. ot)itfe fulfeiöfa 1. mennes[ä, fitDU» 
mennesfä, fiitiu^fulfcigfa. 
Förbigå, v. a. mennä 1. fulfea (j.fnn) fiamtfe 

1. of;itfe, fiivunttaa, fi»ua, fih^uta {man)\ 
(fig.) unl^ottaa, Iaimin=h)Dbä, jättää, jättää 
ftlienfä, olla mainitfematta, fiamuttaa. 

Förbigående, n. finjutfe^meuo, ftioutfe^fnffu, 
fitouutuS; un^otuS, Iaimin4t)öntö ; i f., ft= 
n.m=menue§fä^ finntnttamalla. 

Förbilda, v. a. antaa hjäärä fiiDiSt^S; f— s, 
icäärin filciöt^ä. 

Förbinda, v. a. (sår) f ääriä, fitoa, fapalotta 
(=tfen); (förena) i)()biötää, liittää, liittää 1. 
Ipanna ^^teen, folmeta (=ean), fiinnittää; (fur- 
pliytiga) »elwoittao , tef)bä h)elfa=iJääffi 1, 
»elnjollifeffi; f. sig, v. r. (Jörena si<^) l}&tljä, 
t)I;bi8tl?ä (j[)fin), rmucta (=))ean) h fäl)bä' ^1;= 
teen 1. liittoon; (förpligttga sig) fitoutua 
(jl)fin), toetooittaa itfcnfä, toeliuoittautua 
(j^fin), ottoa ^jäällenfä, lunjata (=paan). 

Förbindelse, f. (förening) t}t;bi8tl}§; (samband) 
l?l;tet)ö (»ben); (relation) tuttatcnuéi, fegfuus, 
i)^tei)ö; (förpligtelse) »cltDoitus, ivelnjclli» 

fuuö, luJpauS (»fjen), hjel.fa; (tacksamhets- 
skuld) fiitotlifuubcu JDetfu. 

Förbindlig, a. nöl;rä, fcl)telia8 (=ann), fieicä,. 

Förbindlighet, f. nö^rt)tjä, fo^teliaifunö. 

Förbindligt, adv. nö^räéti, fo^teliaaéti. 

Förbindning, f. täärimineu, fitominen; t;l;biä» 
t^g; (förband) [ibe (=te£n), fäöre (=een), tuffo. 

Förbiresa, f. fii-DU»fuIfu , firoutfe=matfuötami= 
nen; vid min f., fitoutfe 1. fiani4nlfei8)ani. 

Förbise, v. a. olta l;uomaamatta I. f;at«aitje= 
matta, ti l^uomata, ei puolia (jstfin), f)eit= 
tää, mennä ^litfe, nnl^ottaa, laimin4i)öbä. 

Förbistra, v. a. fefoittaa, ()ämmentää, f)äiritä 
(=tfcn). 

Förbistring, f. fefoituS, fefanö, f)ämmenn^S, 
^ämmeffi, f)ämminti, t;äiriö. 

Förbittra, v. a. fatteroittaa, farlvagtuttaa, far» 
toaStaa, fartoauttaa, tel)bä fatferaffi 1. far» 
»aaffi, te()bä mieli fartpaaffi; (förarga) ttu 

21 



162 



Fö 



Ifictttao, ivtf)a§tuttaa, faattaa tvif)aan; f— s, 
fatfercttua, taviva^tua; linfiaöhta; jag f— des, 
ntte(ent tu(t 1. muuttui 1. fä»i tariraafft, 
nueleui fariDaStui. 

Förbittring, f. fattcnutji, faruHUtS, mic(t=fav= 
njaus, wiijCL, ivnmma; i siu f., toU^oiöfanfa 
1. iv\i)an unmmaSja. 

Förbjuda, v. a. tteltää, eii^ätä (c^jään); f. att 
göra ngt, {iettiiä j.!tn tefemäStä; Gud f— e! 
Sumala irarjelfccu! 

Förbianda, v. a. fcfcittaa, l^ämmentää; f. sig, 
v. r. fefautua, fefoittua, pmmeHti)ä. 

Förblandning, f. fefottuS, ^ämmcniujö, \da, 
I;ämmeffi. 

Förbleka, v. a. fofonaufa icaaHötuttaa 1. tvåa- 
ia^taa. 

Förblekna, v. n. ir^aaltätua, hjateta (4fencu), 
iraaleta (=enen), fatweta (^ptmn), falwettua, 
faluiaötua. 

Förblifva, v. n. offa, otta ebcttenfä, jääbä, 
^Jl}|>ä; frågan f— r oafgjord, tl^lljmtjä jää 
ratfatfematta; han f — r sädan han är, jää 
femmoifcffeen, pijiVfX) fcmmcifenaan; f. hem- 
ma, jääbä fetta, pt)i\.)'å fctouanfa. 

Förblinda, v. a. pimittää, fcaiöta (=!aifen), fo= 
cntaa, fcfi^taa, fcfeuttaa; (fiy.) ^uöuttaa, 
{}u[(ustaa, f)ullui^tuttaa, unmmata (=aan), mU 
Ittä (>tfen), unUittää, fcentaa, fofeuttaa; f — s, 
:)>tmentt}ä, fceta (4ceu 1. 4cncn), fofcuta 
(»feint), foentua; trimmvic-tua. 

Förblindelse, f. (nmtttäimneu o. s. v.; (till- 
stånd) fefeus, vnnicumje; fjuflutuö, {juUuu?, 
toinima, n?imiuauö. 

Förblommera, v. a. htwitetta (»ttcteu), fau» 
nijiteaa, fcrisitclla, htHata (4taan), Mtaiaa, 
Viu(}ua iEuiiHuifftlla 1. wertaulfitta 1. Ȋfa, pti-- 
tellä faucjaufa. 

Förblommerad, a. fulriteltU, ^ettettl}, fauuiS» 
teltu, fortételtu, fuUattu, fuwaninen, wer» 
tautjeflinen. 

Förblommeradt, adv. fuitn^fa, fuhjauffléfa, 
irevtaufftsfa, futoiteKcu, fauntétellen, f'oriS= 
teilen, fullaten, fanojanfa jjeitetlen. 

Förblommering, f. fauni§tu§, funnttclemineu 
o. s. v- 

Förbluffa, v. a. I)äinniä^t>?ttää, ttjvmiötljttää, 
äaiSt^ttää; f— s, se blifva f— d. 

Förbluffad , part. l;ämmäStl?nt)t o. s. v., l)ätn= 
mäötijffiéfä; blifva f. , f)ämmäötl)ä, ti)rmtö= 
tt}ä, älltött)ä, tulla l;ämmäötpffim 1. Itämille. 

Förblända, v. a. l}äifäi§tä (=fen); fcaiöta, \>i'- 
mittää; (fig.) toimmata (=aan), Ijuifaiöta. 

Förblöda, v. n. juov^ta irevi fuitinin, menet= 
tää 1. iinicbattaa tattft n>cvcnfä. 

Förblödniug, f. u^even fuitinin juoffu. 

Förbomma, v. a. fallijata (=^aon), ^önfätä 
(»ftääu), :t^i3^ftttää. 

Förborga, v. a. fätfeä, falata (=aan), :t3eittää, 
))iilotttaa, li^mljttää. 

Förborgad, a. falaiucu, fala»; vara f., olla 
fala^fa 1. ^lettcöfa. 



Förbreda, v. a. lehJtttää. 

Förbrinna, v. n. )>alaa. 

Förbruka, v. a. fät)ttää, fuluttaa, taviinta ('tfen), 

menettää, nauttia. 
Förbrukare, m. fäljttäjä, nauttija o. s. v. 
Förbrukning, f. fäljttämincu o. s. v.; fnlutn§, 

menetliö, fäijtäntiS nautinto, menefti. 
Förbrylla, v. a. fefoittaa, l;ämmästi}ttää, ti)r- 

miSt^ttää, älli6tl}ttää, \aattaa Itämille, l)änt= 

mentää, f;urmata {-aan), Ijäiritä ('tfen), rii= 

tt.Mta (=aan); f— s, pass. fefautua, ^ämmä8= 

tl}ä, tulla Itämille, l)ämmenti)ä, ti)rmi§tt}ä. 
Förbryllelse, f. t)ämmäét^«, ttjrmiStpS, f)ätn= 

mennt)§, BurmauS. 
Förbryta, v. a. riffoa, loufata (»ffaan); (för- 
verka) menettää; f. sig, v. r. riffoa. 
Förbrytare, m. )3a^an=tefijä, viffoja, f^t)n=afai» 

nen, ft>t)llineu. 
Förbrytelse, f. rtfoS (»ffeu), viffcmuS, lcuf= 

fau8, pal)a teto. 
Förbryterska, f. se Förbrytare. 
P^örbråka, v. a. fctfea, fefoittaa, f)ämmentäa. 
Förbränna, v. a. :|>olttaa. 
Förbrännelig, a. ^alairainen, fntttnl^äinen. 
Förbränning, f. :t3olttamincu; ^Htlamtnen. 
Förbrödra, v. a. toeljeötljttää; f. sig, v. 

n?eljegti}ä. 
Förbrödring, f. ujeljeSttjmineu, liitcn=tefc, tiit= 

tijminen. 

Förbud, n. (accent på ö) fana, ilntoituS; (per- 
son) ilmoittaja, fanan4ennättäjä, fanan=faat- 

taja. 
Förbud, n. (acc. på u) fieltO, e^^äljS. 
Förbulta, v. a. naulata (=aan). 
Förbund, n. liitto, t}f)biStt)§, liittokunta, 1)1)^ 

b^§4unta; (förbundsstat) liitto-ujalta, ljl)bl)§^ 

Jtjalta, liittokunta. 
Förbunden, a. t)l;bigtettV, liitto==, liitettlj; subst 

de f— dne, liittolaifet; (förpUgtad) ivelwol^ 

liueu, l»clfa=^ää; (skyldig tacksamhet) fiitcl= 

lifuuben roelaöfa. 
Förbundsbroder, m. liittolainen, liitto4umf3 

^^ani 1. 4i, liitto=toeli ('jen). 
Förbuudsbrytare, m. liiton=viffoja. 
Förbundsdag, m. liiton 1. liitto^wallan Unicfi 

^^äih?ä. 
Förbundsfest, m. liiton=juf)la. 
Förbundsfästuing,f.liitto=ir'allanbf)teinen limui 
Förbundsförsamling, f. liitto UHillan=fotou^ 

liiton 1. liittokunnan toalta^fofouö , liitto 

i^^allan ebué4unta. 
Förbundsregering, f. liittotoallan=l;allitu§. 
Förbundsstad, m. liitto = fau^^uufi, liitto = fau 

:|.>unti. 
Förbundsstat, m. liitto=n)allasto, liitto=»alta. 
Förbygga, v. a. rafcntaa eteen; (skepp) for 

jata (=aan), nubietaa, ^\avautaa; f. sig, v. r 

l;ä»ittää itfenfä vatcntamalla. 
Förbyggnad, m. etu^rafenuué; forjaaminei 

o. s. v. 
Förbyta, v. a. icaifitaa, n^aiöcttaa, muuttaa 



För 



163 



f. sig, v. r. o. f— s, pass. tvaif)tua, aHii()Ct 

tiui, muuttua, 
.«'örbytande, n. -ning, f. Umt^etUÖ, luai[;to, 

muutto, muuto?, muuttele. 

irbära sig, v. r. fatfaiöta ttfeufä fantami» 

felta, anil^ingottua fantamifesta. 
?örb;itterlig, a. ma[)bclltaeu :(^arantaa. 
förbättra, v. a. :|.iarautaii, r;t)toeutää, tadtä» 

taa, tarfistella, fcrjata ('aan), foI;cntaa, ot= 

lailta (=feu), taittaa; f— s, pass. :|.Hirata 

(=HeH), ^avautua, tavfiötua; f. sig, v. r. 

itärantaa 1. otfaiöta itfeufä, parata, 
^örbättrare, m. ^sai-autelija, :|.''arautaja, tar= 

ftétclija. 
''örbättring, f. )3arannu§, ^.Hirantamtnen o. s. v. 

örbättringsmedel, n. ^Hivautamifen 1. paxa- 

nemtfen feino. 
?örbön, m. efin-ufouö, rufouS 1. auontuö (j.fun) 

ebcgtä 1. ^juolc^ta, trätitijS; på hans f., t)ä= 

nen vufouffeStaufa I. :|)^t}nnö6täufä. 
?ördans, m. atfu^tauSft. 
?ördansa sig, v. r. turmella itfeufä tanöfifla 

1. tanSfimalta. 
Fördansare, m. -erska, f. tauSfin-atcittaja. 
jFördatera, v. a. ftvjiotttaa atEatfem)3i auto» 
! ).\ihiHi. 
Ib^ördol, m. ctu, f)t)ött), Ji?oitto, l^t^ix^ä; (fiJre- 

träde) etu; (f. i oskiftadt bo) etu=ofa. 
b^Grdela, v. a- jataa, ofitctta (»tteten); (delajemt) 

tajata; (ordna) järeStää, ftjoittaa, fijagtuttaa; 

(smärta) t;elpotttaa, fiuDJeutaa, ix\if;eutää; 

f. sig, V. r. jafautua, fjajota (=oait); fi|aö= 

tua; tafotttua. 
Fördelaktig, a. ebuHiueu, etutfa, ]^l)ifbl)ttineu, 

troitoHtuen, I;l)ijbt)ttä>pä, f;^i5tvtiä; f — t ntse- 

ende,f)i}itiäl.!auuiei mucto;jag har en f. tanke 

om honom, mtuulta on I;äne^tä \}\)\va ajatuö. 
Fördelaktighet, f. ebutttfuuS, etutfuusi, I;i}ö= 
■ bl)Kill}t)si, ivoitotltfuu?, fn)öbi)ttä»ätfl}l)«. 
Fördelaktigt, adv. ebuUifcgti, etUtfaStt o. s. 

V.; yttra sig f. om ngn, ^jut;ua [;t}toää l.fuSta. 
Fördelande, n. jafamtueu o. s. v. 
Fördelning, f. \al\>, jafamiueu; (anordning) 

jävci^ti}'?, fvioitui^; (af smärta) fjeti^ottuS, I;uo= 

'Fördelshemman, n. etUtfuuben^talo. 

|FördenskuH, kouj. fetT»täf)beu , fiitä \\)\)ii'ä, 

\ ftiö, [en=nnictfi, fitä-ir>asteu. 

iFörderf, n. (undergång) :|.icri=fatO , fabotUÖ, 
fato, tu(}0, buffa, l^äiviö, rap^no, turiuio, 
turma, [)aa^fio; (furderfoadt tillstånd) tur» 
mcluö, :|?a[)cnnui^, )3af)uuö. 

.Förderflig, a. turmtcUiuen, turmeleiuauieu, pa^ 
Ijcutaipa, Vt''^'"'^»-^« r baaöfaatea, I;äl»tttälBä, 
tubotueu, iiMl;iui5oniuen. 

Fördeiflighet, f. turmtcltifuu§ o. s. v. 

Förderiiigt, adv. turmtotlifeSti o. s. v. 

Förderfva, v. a. (förstöra) fjälvittää, fabottaa, 
turmella, tu()oa, tut)Ota, baaeifata (=aan), 
I;ututtaa; (^.kämma) (>abeutaa, ^.nlata {^aan), 
tuvmelta, tcl;uontaa, toaI;ingotttaa; i—s, pass. 



turmettua, V^alieutua, ^jaf^eta (-ucn), ^itaau- 

tua, fe^Houtua, Jvaf)iugoittua. 
Förderfvande, n. fabotuS, ptott^ii, turmetu?, 

^.mf)eunuö, fabottamiuen o. s. v. 
Förderfvare, m. turmettja, fabottaja, l)'ämU 

tliiä; paljiiitala, iptettelijä, ^sttaaia. 
Fördeviiid, m. (sjöt.) m^i3tä=tUuU (=CU), ^ur= 

je=tuult. 
Fördjeflad, a. ^''erfeteeöiuen, faatanattinett, ^5ci-= 

feleen, faatanan, Ijettretin. 
Fördjnpa, v. a. ii)iueutää; (fig.) faattaa, lr»a= 

jottaa; f. sig, v. r. fi)n?etä (=uen), fl)tBeut^ä; 

f. sig i skogen, joutual.meuuä Iitan etääHe 1. 

fauaö metfääu; (fig.) f. sig i skulder, \vtU 

fautua, ivajoutua 1. fäärtttt^ä lveItoif;tu; f- sig i 

utsväfningar, irajota (oan) irötaifuuteen; 

f. sig i böcker, titutl;ä firj[oil;in 1. ftrjaU' 

lufuun; f. sig i elände, tuUa 1. joutua 1. 

ll^ai^^ua furjuuteen; f. sig i tankar, U"»at^.ma 

ajatutfiiu. 
Fördjupad, a. (bot.) outeimt. 
Fördjupning, f. f^ipeuuvö, ftjiueutämtuen o. s. 

v.; (djupt ställe) \\.}\vannt (--teeu), :|)atcro, 

ft)»cunt??, torna, tDajoama; (däld) notfo, 

uotfetma. 
Fördold, part. [alainen, fätfettt?, :i)eitett^. 
Fördom, m. turf;a nSfo, turl;ta nSfomincu, 

taifa-^uöfo, n)aIe4uuto; han hyser f. mot 

ngn, l^äneöä ou turl;a 1. palja tuulo ifu8= 

ta; betrakta en sak utan f., fatfoa a- 

ftaa mitään ebeltä^äfin ^.niättämättä 1. xU 

man mieli-^iteettä. 
Fördomsfri, a. turista u^fomatou (»ttomau), 

taifa-u?foton, taitoja usfomaton, vmmärtä» 

tcäincn; en f. undersökning visar . . ., joö 

aftaa ebettä^aftn päättämättä tutf ti, nät^i}. . . 
Fördomsfrihet, f. turbta 1. taifoja uSfomat- 

tomnuö, ^mmärtärDät|i)i)«. 
Fördomsfritt, adv. turbta usfomatta, taifoja 

nitomatta, tjmmärtäwäött; ebeltä^äfin V^äät- 

tämättä. 
Fördomsfull, a. tnrl;a=n§foinen, turbta nSfo^ 

ira, taita »u^foinen, taifatnen; ebeltä = fäfin 

^.^äättätoä, tntfimatta ^jäättäuni. 
FördomsfiiUhet, f. turba=uötoihtu?, turl)a>nö-^ 

foiriaifunS, tatfa=u8foii'uuci, tatfaifnU'?. 
Fördomsfullt, adv. tuvbia uéfocu, taifantSfot^ 

feStt, taifatfeSti; ebeltä-täfiu ^niättäen; dö- 
ma f., )>äättää afiaa tuttimatta. 
Fördrag, n. (ö/uerenskommelse) jowiuto, Uitto, 

n)ält=))ut;e; (tålamod) färfiaiältil^^é , lärft- 

mV§; (anstånd) aita, obotné. 
Fördraga, v. a. färftä, fuipaita (4] en), feö= 

tää; (köld) tareta (=fenen); (tillåta) iuumita, 

faUia, fietää; jag kan ej f. honom, en iiu 

luaitfe I)äntä. 
Fördragande, n. färfimtucn o. s. v. : lärfiiu^ö. 
Fördragsam, a. fävfiivätncu, färfinvifliuen, fn* 

nvtttjcirainen, tei^tänniinen. 
Fördragsamhet, f. färfin^äijl)lK% tärfilvätiilbtjsi, 

funjattfewaifuui^, fe'3täa\iiii)i)<^. 



164 



FGr 



F5r 



Fördrifva, v. a. farfoittao, V^oiötaa, pätää, a-- 
iaa ^joi?, Iiicnjuttaa; f. tiden, iinettää 1. fu= 
luttaal. ()m»cntaaaifaa; I)uJBittaa,{)au§hitefla. 

Fördrifning, f. farfoituS, ^oiö=ajo, farfottta» 
minen o. s. v. 

Fördrifvande, n. se Fördrifning; tidens f., 
ajan ivietto 1. fu(utu§ 1. l)U\m; f)Utt?ittami= 
nen, l;ntvttug, f)utoennuS, t;auöfutnä. 

P^ördrilvare, m. javfcittaja o. s. v. 

Fördrista sig, v. r. uSf aitaa, I;U"toitä (4än), 
{jiriretä C=eän), tol;tta, rct;eta (=fean 1. ^tenenj. 

Fördroppar, m. pl. f)äfä=it)una, efi--)?ään Iriina. 

Fördrummas, v. d. (hevfjv-) f)aarcittua, jafautua. 

Fördränka, v. a. l;nfuttaa, unettaa. 

Fördröja, v. a. ttiittrtjttäö, ).nttittää; f. sig, v. 
r. iriipijä, h.nhDä§t^ä,nU}ö[)if'ti}ä, mtjö(;ä§tl)ä. 

Fördubbla, v. a. fertoa, imnna fatfin tcrvotn, 
faI)tanioita (--tfen), tel)bä :|>ucUa 1. fa(;ta fuu= 
remmatfi; lunventaa; detta f— de deras ifver, 
tämä bcitä »ielä enemmin innestntti, teft 
beitä fa^ta innoffaammiffi. 

Fördubbling, f. feitcminen o. s. v.; fuurennuS 

Fördubblingsmanslvap, n. tt>ara=mie^Ct. 

Fördunkla, v. a. ^jimentää, )>imtttää, fiimeS 
tää, l;imentää, f;imtttää, Inmmentää, tjänv 
mätä, tnmmentaa, ft}nfei}ttää ; (fig.) f. sin 
ära, l;immcntää 1. h.Hif;entää 1. alentaa fun 
niani'a; passinnen f— r förnuftet, I;imct ^\ 
mentäwät 1. fcfaifeiDat jävcn; han f— de alla 
de föregående, [)än faattt faitfi ebcdifet un 
lictntfcen, luin tvoitti faiffi cfceUtjet 1. oli 
taitfia cbellifiä eten.Mm).n; f— s, pa.'•s4^imetä 
(-ncn), ^.nmentiui, [;immcntuä, tnmmentna, 
ft)nfieti)ä, fvngctä (=tcncn). 

Fördnnkling, f. viiiifn"Vör ^.nmiti}?, I)immen 
ni)S, tummennus. 

Fördunsta, v. n. l)ail)tua, ()cVrl}tä (=t}än); fuilcaa. 

Fördystra, v. a. tet;bä tamalaffi 1. [;uclen=a 
laifeffi 1. folfoffi, fl)nfiétlittää, fclfcétuttaa; 
f— s, pass. tnlta famalatfi I. fcltotfi 1. ft}n 
tcäfft, i^nfiSttjä, tclfcéitua, folfontua. 

Fördäck, n. feula4anfi, teu(a=^jnelen täffi 1 
fanfi (=ncn), tcnlan4nielinen !anfi. 

Fördämma, v. a. fultea, tufeta (=!fean), tceta 
(4ean), :|5abcta(=tcan),fahvata (ripaan), fuietaa 

Fördämning, f. fulfn, toe (=fcen), ^jato, fal 
Vviuö (=tfen), fuiötin (nnen); (af ruskor) tuata 

Fördölja, v. a. falata (=aan), fätfeä, peittää 
:(.niIoittaa; för ngn, j.tulta. 

Fördöma, v. a. tnomita (=tfen), firota (»oan); 
(furkasfa) f)i)I!iä , f;l.)(ätä (=fään), l^^ljätä 
(--ään), l;l)Ijeffiä. 
Fördömd, a tuomittu o. s. v.; tuomtcn»aIai 
ncn, fabotuljen^alainen, tircttu. 

Föidömelse, f. tucmitfeminen o. s. v.; tuo 

mio, I)t)(fät)c!, f}»?ljävs, fircuö; (tillstånd) ta= 

botnS, tuomion=a(aifuu§; vara i samma f., 

oUa jamaoja :pula8fa. 

Fördömlig, a. tnomittah?a, firottan?a; I;t)lättä= 

t»ä, f)t)Ijättäirä, I;t)Ijef[ittän.tä. 
Fördömlighet, f. tuomtttahjaifuuä o. s. v. 



Fördömligt, adv. l^tjIättäwäStt. 
Före, n. teit (4n), tila, fiiiro. 
Före, prep. (om ort) ebeSfä, ebeStä, eteen, e- 
beHä, ebeltä, ebeUe (med genit); ga f. ngn, 
fäijbä j.tnn ebe§jä 1. ebeflä; (om tid) ennen 
(partit.), ebellä (genit.): f. julen, ennen jou= 
lua; f. middagen, cbcUä ).nioti=)3äiU)än; f. 
den tiden, fitä ennen, fitä aifaa ennen; adv. 
ebellä, ebeSfä; klockan gar f, feöo taijpi ebellä. 

Förebedjare, m. -erska, f. ebeétä=rufoili}a 1. 
anoja, hjälittäjä, l^ncluötaja. 

Förebild, m. efi=fmi.Hi, efi=mevffi. 

Förebilda, v. a. tuujata (»aan), futraitla, cUa 
efi^tmnana, nälättää 1. ojoittaa efi»futoa; en= 
nuetaa. 

Förebringa, v. a. tuoba 1. faattaa efiin 1. e» 
be§; (säga) ilmoittaa, mainita (»tfen); (visa) 
nälättää, ojoittaa. 

Förebrå, v. a. nubbelta, foimata (=aan), tc= 
rna, jättiä, jt?^ttää; f. ngn ngt, nubbeUa I. 
foimata 1. torua 1. jijljttää j.fnta jsttin. 

P"örebråelse, f. nut)be (»teen), nnl^tclo 1. 4u I. 
4u§,jcimau§,tora, j>^i}ti58 (=ffen), jt>t)tc(=ttecn). 

Förebräelsevis, adv. nul;beUen, foimaten, tc= 
ruen, jtt^ttäen. 

Förebud, n. ennugtn§ ('ffen), enteet (enne, 
»teen), aaire (=een), aatt»iétu8, taita. 

Förebygga, v. a. ra!entaa eteen; (fig-) eStää. 

Förebad, n. se Förebud. 

Förebåda, v. a. eunuStaa, aatciStaa, näijttää 
1. ojoittaa tulehjafji. 

Förebara, v. a. janoa j»t)fft, jliljttää, jptellä 
( tteten), ejitetlä j^itä; han f— r allabanda, 
liän efittää 1. tuo cjiin faiten=taijta teto^jöitä. 

Förebärande, n. jin)fji janominen o. s. v.; (det 
som f — res) tefo»jl)l), i\)t). 

Föredrag, n. (ueuto; ^ube (=een), (Mtt att 
föredraga) ^u^umijen 1. httemijen ta)>a, tcr= 
tomu8=ta^}a, toimittaminen; hans f. var o- 
tydligt, t)än jjnl;ni e^ä^jeliwäéti. 

Föredraga, v. a. (gifva företräde) j.ntää pCL' 
rcmpana, fatjoa ^Hiremmatji; jag f— r att 
stanna här, minä jään ennemmin 1. mie» 
lemmälläni 1. niielcUämmin tänne; (fram- 
ställa tal o. d.) toimittaa, ejitellä; han f— r 
väl talet, sång-, musikstycket, l)än toimit' 
taa f;l)wä§ti ^3nl;nttatpanja 1. lanlettaioanja 
1. joitettawanja, bän ^mlnin 1. lauiaa 1. joit» 
taa l^i^tfäeti; (halla föredrag) pu\)m, lufea; 
(i embetsoerk) »etää 1. tuoba ejiin, ejittää. 

Föredragande, n. toimittaminen o. s. v.; ni. 
efittäjä; a. ejittänni. 

Föredragning, f. ejitt)8, tevtomuö, j>uf)umincn 
o. s. v. 

Föredragningslista, f. efitettäiräin ajiain In» 
ettelu. 

Föredragningssätt , n. ejit^i3»taj)a; tcvtomuö' 
ta^a, ^ul)umifen taVm. 

Föredöme, n. eji4u»a, eri»mertfi. 

Förefalla, v. n. (ske) taj5al)tua, jattua, I'oI;ba» 
ta (»taan); (synas) nötvä 1. tuntua 1. ctla 



För 



För 



165 



(j.fueta 1. j.fun tnielegtä); det f— 511 mig be- 
synnerligt, fe dt minusta eri6=fuinmaiöta 
1. näytti crt8=fummaifelta. 

Förefallande, part. ta:|>a^tun?a, fattutra; efter 

f. omständigheter, nitnfutn afiat tariDttfc 

tcat 1. iuaatitpat, afiain mufaan, aftctta tnl^iiten. 

'Förefinna, v. a. taicata (»^aan), li5l)tää; f — as, 

v. d. taivataan (pass.), Ii)t)tt^ä, cUa. 

Föregifva, v. a. fanoa ft)t}ffi, f^t)ttää, f^^teHä, 
eftteöä fl}itä, titcba cfiin tefo^^ttä, uSfotet» 
la, luuleteHa, annatella; ilmoittaa, fanoa; f- 
ven, part. tecsfennelt^, u8fote(tu, luuleteltu; 
ilmoitettu, fanottu; tefo=, »alc=. 

Föregifvande, n. fanomiuen, f^ljttämiuen o. s. 
v.; under f. af 1. att . . ., f^ijffi fanoeu, 
ftj^ttäen, f^t)tellen; (swpskäl) tefo=fi?^, ft)t). 

Föregå, v. a. fäl)bä (j.fuu) ebeHä; f. med godt 
exempel, antaa I;i;irä efi=merfti; en tid af 
lugn f — gick revolutionen, rau()allifet ajat 
olttoat ennen tcatta^fumouSta; v. n. (hända) 
ta^jal^tua. 

Föregående, part. cbettinen, ebetlä^fälj^ä, en= 
jtn 1. ebeltä'-:|3äin ta^^al^tutea; utan f. anhål- 
lan, ebeltä=l)äin ^i}i)tämättä; subst. n. cbel= 
Iö=fä^minen; tapaf^tuminen. 

Föregångare, m. ebellä=fätt)ijä; (j/?^.; ebeCineu, 
tten»l»almi8taja, tien=^raitoaa|a;C6i6/.; ebellä= 
juofftja. 

Föregången, part. ta)>af)tunut; efter f. ran- 
sakning, aftaa enftn tutfittna. 

Förehafva, v. a. tt?i5ffenneUä (»telen), oSfa» 
rotta (=tfen), toimittaa, ijrittää, f)an!tia; f— s, 
v. p. olta fäfiaä 1. tefeiöä (i-futta), otta efil= 
lä 1. efiSfä. 

Förehafvande, n. ^rtt^§, aSfare (=ecn), toimi» 
tus, toimi (=en), I;anfe (»fteen), t^ij, aifo= 
muS, tuuma, t»ei}e (=feen). 

Förehålla, v. a. (förebrå) uu^beEa, foimata 
(»aan), torna (j.futa i§t!in); (föreställa) mniö» 
tuttaa (jétfin), näyttää. 

Förekalla, v. a. tutfua efiin 1. efttfe. 

Förekasta, v. a. se Förebrå. 

Förekomma, v. a. ennättää 1. e{)tiä 1. feretä 
(»feän) ennen (j.futa), e^bättää; (hindra) e«= 
tää; f. ngns önskningar, euneu {'uuttuanfa 
te^^bä j.fnlie mielitfi 1. täyttää j.fuu tafjto, 
noutaa j.fnn mieltä; v. n. (anträffas) tai»a= 
taan (pass.), lötjt^ä, olta, fo[)bata (>taan); 
(inträffa) tapaijtua] (föredragas) tnUa efiin; 
så f — kom det mig, niin fe minuSta 1. mi= 
nun mielestäni oli 1. tuntui 1. nät)tti. 

Förekommande, n. tnntxi ennättäminen, el)= 
bättäminen o. s. v. 

Förekommande, part. se Förefallande; a. 

(tjenstfärdig) ni5l)rä, f)l}»ä»ta^toinen, airul» 

iinen," aumliaö (»aan), fol^teliaS (=aan); f. 

I nåd (teol), euuättälDä armo. 

i Förelysa, v. a.; f. med godt exempel, autaa 

' i^i}lx>ää efi»mer£fiä, oHa l^tjnMuä efi»fnn?ana. 

Förelägga, v. a. :|.ianna 1. afettaa efiin 1. efillel. 
(j.fuu) eteen, antaa, näyttää, ofoittaa; f. ngn en 



fråga, jättää f^f^m^ä j.fun ratfaiötah^affi 1. 
f^fljä j.fulta j.fin; (bestämma, ålägga) maö.^ 
räta (»ään); det är honom f — lagdt, fe en 
I^änelle määrätty 1. faltittu. 

Föreläsa, v. a. tufea (j.fuUe), tufea (j.fun) iuuU 
la 1. fnultawafft; (hålla föreläsning) tu- 
fea, )3itää luentoja. 

Föreläsare, m. efi»Iufija, fufija. 

Föreläsning, f. lueuto. 

Förelöpa, v. a. juoSta (»ffen) 1. fulfea ebeöä; 
otta ebeCä; (hända) ta)^af)tua, fattua. 

Förelöpande, part. ebellinen, enfin oletBtt 1. 
ta^jal^tuhja 1. tetjtäftä. 

Förelöpare, m. ebeEä»jUOfflja; se Föregån- 
gare. 

Föremål, n. fa^j^jafe (»ceu), efine (»een); (fig.) 
afia, aine (=een); alltid tala om samma f., 
aina ^\\\)\.\a ^t)beötä afiaSta; f. för en af- 
handling, firjoitutfeu aine; (filos.) eftne, e» 
tet)§; vara f. för förakt, oUa Ijlenfatfeen- 
alainen; f. för kärlek, rafaétcttaira, rafa6= 
tettu; (mål) filmän=ctu, tarfoituS, larfoituf^ 
fen )3erä, ^erä. 

Förena, v. a. (hopfoga) liittää (jf;fin), liittää 
1. foteittaa 1. ^sanna ^l^teen, founttaa (j|^fin), 
fiinnittää toifiinfa; (fig. förbinda) t}t)bistää, 
^(;bt)ttää, liittää; han f— r klokhet med 
mod, puegfä on fefä ätt)ä että mief)uutta; 
(förlika) fottjittaa; f. sig, v. r. t^tjbiSt^ä, 
^^ti)ä (jljfin), Iiittt)ä, liittäijt^ä, fä^bä ^^tcen 
1. liittoon; f. sig om ett beslut, fo))ia ^ää- 
töffeötä; vara f— d, oEa ^^b^ffiöfä 1. l^l^biä' 
tett^nä H}f)beSfä; saken är f— d med stora 
kostnader, afia on fuurten fulnnfien alainen. 

Förenbar, a. t)^biétt?H?äinen. 

Förening, f. i)t)biStV}S, i)l)bistäminen, fiittämi= 
nen, t}[;bvntä, t)()bistt)minen ; fotoituS; (till- 
stånd) vljbi§tt)S, l){;tct)S, l^f)tt)t)S, liitto, fo= 
irinto; i f. med ngn, ^libesfä j.fun fanöfa; 
träda i f., tät}bä i)t)teen, i)f;ti}ä, ruttjeta (»^je» 

an) liittoon; (jur.) (om jirestaflöning) tj\)titlS, 

fuostumus, fo^^imnS; f— s-spanmai, fnostu» 
mu§»jl)»t)ät; f— s-akt, t;I;bi§tljS»toimituS; Före- 
nings- och 8äkerhets-akt, ^I}biStlj8» ia )x>a= 
funtuS»firja; (kem. akt) ^f)biöt^S; (tillstånd) 
ljt;tet}S; (produkt) til;tiö. 

Föreningsband, n. fibe (»teeu), ^IjbiStiu (»men). 

Föreningsgrad, m. (kem.) ^t)biStt}ö »määvä; 
högre f., runfaam^i t).] lägre f., niufem^Ji 
l)l)biSt^S=määrä. 

Föreningsmedel, n. l)]^bié!tt)S»feinD. 

Föreningspunkt, m. t)l)biSt^8=:^aiffa, t)]()bl)ntä= 

Förenkla, v. a. tel)bä felipemmäffi 1. ^ffin= 
fertaifcmmaffi 1. l;el?}ommafft, fcl^entää, fe^ 
»entää, l;el)jcntaa, te^bä n?äl;emmän fon8= 
tiUifeffi 1. mutfaltifefri. 

Förenkling, f. felttenni)g, felt>enni?8, ^el^oit» 
uns, fonStiKifuuben 1. muttaUifuuben tt)ä= 
:^enui)S. 

Förenlig, a. ^l^biät^toä, l}t;t^tt3ä; (öfoerenssläm- 



166 



Föl- 



För 



mande) fcive(tu»a (jf)f'in), V^)tä4^ttä»ä, fc= 

^\)x\i, iMim-iopiWa; det är f — t dermed, 

fe fciveltuu 1. fepti fttben, fe fc).ni i)f)teen 

fuf)en 1. fen fanSfa. 
Förenlighet, f. ijbbiétmrätfmjS o. s. v. 
Förenämnd, a. mamtttu, emien» 1. ebeUä- 1- 

^IIä=jnatntttu, ebeUä^fanottu, eniten 1. ebeltä 

ntmitettlj. 
Föresagd, a. se Förenämnd; määvättl}. 
Föresats, m. ate (=fcen), atfumu§, aitie (=ecn), 

aijDoitué, tarfcitiig, JEäfeiiS (»ffen); med f., 

tdiatlanfa; utan f., aitomatta, ta(;tcmatta. 
Förese, v. a. se Förutse. 
Föreseende, n. se Förutseende. 
Föresjnnga, v. a. laulaa (j.fuUe), aloittaa laulu. 
Föreskicka, v. a. se Förutskicka. 
Föreskjuta, v. a. panna 1. fi^iitä (=ään) eteen. 
Före-ikrift, f. cppi = firjoitne, fivjoituä^aattja, 

maöi^fivjoitu^; (regeO fäéfii, fääntö, afetuS, 

inääräpé (-ffen), nenirc, ofoitu?, oppi (4n). 
Föreskrifva, v. a. firjcittaa eteen; (bestämma) 

fäätää, fäättää, määrätä (=ään), fäéleä, a= 

fettaa, ofcittaa, neuivoa. 
Föreskära, v. a. leifata (=ffaan) eteen, Icitata, 

leifetlä (4felen). 
Föreskärare, m. etcen=feiffaaja, leitfelijä. 
Föreslå, v. a. e^bottaa, el^bctetta, tarjota (=oan), 

:panna e^^bolle 1. tarjolle; (fOredraga) cfittää, 

eftteflä. 
Förespegla, v. a. nstctella ((.fulle jfiu). 
Förespegling, f. uéfottcleminen. 
Förespel, n. se Förspel. 
Förespråk, n. (företal) efi^pul^e, alfu^Iaufe; 

(förord) (j.tun) ebeötä pul^uminen, puolus^ 

tu«, ipälitus. 
Förespråkare, m. -karinna 1. -kerska, f. U>ä= 

littäjä, puolustaja, ebcStä=pulju ja; ebeStä- 

rufoiltja. 
Förespå, v. a. emuiötaa, aaivi^taa, fanoa t-- 

beltä=^päin. 
Förespående, n. ennustaminen o. s. v., en= 

nustuS, aairiétus. 
Förespänna, v. a. liialjaStaa, liil)nuetaa, \>m= 

na traljaifiin 1. aifcin. 
Förestafva, v. a. fancKa <j.l\i^i), ebeUä fanoa. 
Förestunda, v. n. se Stunda. 
Förestå, v. n. oKa (j.fun) ebeSfä, oHa tulemaé» 

fa 1. topabtumaSfa, tulla, läbetä ('Uen); 

oss f— r en olycka, meille tapalttuu 1. tu= 

(ee cnncttcmuu'?, mcitä obcttaa onnettomuus; 

v. a. jcfitaa, jebtattaa, olla cfi^mielienä 1. 

pää=micbcnä, boitaa, beU)oa, I;aUita (-tfcn); 

(tjeiist) toimittaa, boitaa. 
Förestående, n. tuloj tapabtuminen; jcl;tami= 

nen, jobbatus, toimitus, toimittviminen; part. 
cbellä-olen-M, ebellä^mainittu; tulewa, ebe§fä= 

clcira. 
Föreståndare, m. jof)taja, jobbattaja, efi=mieS, 

pää=mieS, boitaja, ^lolboja; toimittaja. 
Förestanderska, f. jobtaja, jcinajatar (=tta= 

ren), jcl)battaja, f)Ditaja, I)citajatar. 



P'örestånderskap, u. jobto, jobbatuS, efi-mie* 
buuS, pää^miebuus, boito; toimitus. 

Föreställa, v. a. (afhilda) fuumta (=aan), fu= 
toaitta, nänttää; (om bild) clla, olla clett?i= 
nania, nätutää, mevtitä (=tien); (låtsa vara) 
clla clcroinanfa, cUa med essivus; han f — er 
en gubbe, bäu on oteirinanfa uffo 1. uffo= 
na; (pä scenen) nällttää; (representera) clla 
ebus-mief)enä; (förekdlla) nubbella, torna 
(j.futa jetfini; juobbuttaa mieleen, muistut» 
taa; (presentera) eftttää; f. sig, v. r. (tän- 
ka sig) ajatella, fnwaitta, hUDittaa 1. fu= 
traStaa mieleen; (förmoda) hiutla, arn?el(a. 

Föreställande, n. tuitMamineu o. s. v. 

Föreställning, f. (aflnldning) tutoauS, fuivat' 
lus, fuwaileminen, eteen^ulvauS; (teafer-f.) 
näötiiS (=ffen), näyttäminen; (presentering, f. 
till befordran) eftttämiuen, efitpS; (förebråel- 
se) nuhteet (pi.)- muistutus; (jilos.) mteli4;uo' 
mio, buomaaminen, mielen^oiivalluS 1. fu= 

twauS; (tanke, förmodan) ajatuS, luuto. 

Föreställningssätt, n. ajatuS=tapa. 

F6resväfva, v. n. otla mieleSfä 1. ebeSfä 1. 
filmisfä. 

Föresyn, f. eft=futra, efi=mevlti, feuvattanvi. 

Föresäga, v. a. ebeöä fanoa, fanoa, fanclla 
(j.fulle); (förutsäga) ennuStaa. 

Föresätta, v. a. (framsätta) panna ctccu; (k- 
lägga) määrätä (»ään), fäs!eä; (om tid) 
määrätä; f. sig, v. r. päättää, fäetä (4eän). 

Företag, n. prit^S, l)anfe (»tteen), tvebe (»feen), 
toimi (=en), toimitus, aSfare (»eenj, puul;a, 
njc; (elakt) tte^feps (»ben). 

Företaga, v. a. o. f. sig, v. r. ottaa eftin 1. 
eteen, lirittää, ottaa fäfillc, fät)bä fäfin 
1. n>btl}ä 1. tarttua (jljfin), bautfia, [;anf» 
fintua (jl)fin), ivebfeillä, rnweta (j.ttn) toi» 
mittamaan 1. aSfaroitfemaau 1. tetemään. 

Företagande, n. eteen»ottaminen o. s. v.; se 
Företag. 

Företagsam, a. toimcdinen, toimelias (»aan), i\ 
uuttera, tt^ireä,. feinetaS (»ffaan). 

Företagsamhet, f. toimcllifuuS, totmeltaifuuS, 
uutteruus, nnret^S, feinottatfuuS. 

Företal, n. efi=pube (=een), altu»ltiu)e (»ecn). 

Förete, v. a. (cisa) näi)ttää, ofoitlaa, antaa 
1. tuoba cfiin; staden f — er en skön an- 
blick, faupunfi tarjoaa fauniin nämi 1. näfij» 
alan, taupunti on ibanau nätöinen; (anfö- 
ra) faattaa 1. tuoba eftin, ilmoittaa, ilmais» 
ta (»fen), mainita (»tien»; (medföra) faattaa, 
tuottaa; det f — r mänga svårigheter, fe 
tuottaa monta toaStuSta, fiUä on mon» 
ta estettä; f. sig, v. r. ilmaantua, ilman» 
tua, itmeSti}ä, näfi)ä, tarjoutua, clla tarjo» 
na; (förekom ma) ILnibctään 1. tairataan (pass.), 
fattua, tapat;tua, fobbata (»taan). 

Företeelse, f. ilmauuta, ilmauS, ilmaannuS, 
ilme. 

Företeende, n. efiin»tuonti, näpttäminen, nät)- 
täntä; ilmaantuminen, ilmauminen. 



För 



167 



Företräda, v. n. aStita 1. tuUa eftin; v. a. fäl}= 
bä 1. cöa j.fun ebellä, oltvx j.hin ebeKtuen 1 
Cbeltäjä, ebettaä; han f — dde mig i ernbe- 
tet, pu oli minun ebetliient iinvasfa; (för- 
rätta) f. ens ställe, olla j.Iun fijaSfa 1. ebeS 
tä 1. fijainen, toimittaa j.tnn tvtrfaa. 

Företrädare, m. ebcHtnen, ennen oUut, ebet= 
täjiä, ebellä=fätoiiä; hans f., r;änen ebelti= 
fenfä. Isäntä ennen oUut. 

Företräde, n. (audiens) Cteen4'>ääfl?, htoffe 
^aa\\), ^)a!eiCe 1. :|3aKnoit(e 1. )3nf)eiae :|.Hiä= 
\vi',(hogre värde, rang) :paremmnnS, ^larcnS, 
ctetotj^S, etu=oiEen§; f— t framför ngn, )(ia- 
remmnnö j.fun fu^teen 1. ennen j.futa; gif- 
va f— t, fatfoa ^jaremmaffi 1. etelvämmäffi, 
auUa 1. mijöntää :|)aremmuus; f. tili köp, 
o§tou etU'Oifeu§. 

Företrädesrätt, m. etuu6-oi!euä, etu=cifeu§, 
etuifunS. 

Företrädestvist, m. etnifuu§=rtita, ctuug=riita. 

Företrädesvis, adv. |)arf)aiten, ^^avl;aittain, 
erin=omattaiu, etenfin, erittäinfiu. 

Förevara, v. n. oKa eftEä 1. fäftUä. 

Förevarande, a. efiHä olewa; (ifrågavarande) 

Vuljeen^afainen. 

Förevetande, n.; utan ngns f., fcnenfiiän en 
ncn tietämättä; med ngns f., jonfun ennen 
tieten. 

Förevetta, v. n.; dermed f — tter så, fen (aita 
on femmoinen, fe on fitä {(xaXviO. 1. |en Un-- 
tuista. 

Föreviga, v. a. ifuifentaa, ifuistaa, ifnu6tut= 
taa; f— s, ifnnStna, ihtistua. 

Förevisa, v. a. nätjttää, uä^teUä. 

Förevisande, n. näyttäminen, näijtteleminen. 

Före vita, v. a. foimata, fl}t?ttää; f. ngn ngt, 
fmittää 1. foimata |.!uta jgtfin. 

Förovitelse, f. foimauS, f^lJtÖS, fl)l}täntä, fl)l)t= 
tämincn. 

Förcvända, v. a. se Föregifva. 

Förevändning, f. eStelmt)^, cStett^S, anifte, 
ivälttelijö, :|)eitto=fl)l;, te!o=fW, toerufe; han 
i;j<irde det under f. af sjukdom, tefi feu, 
fauoen faivanttaa fi)t)ffi; gjorde det under 
f. att . . ., oli tefeannäufä fiffi että . . ., 
tefi fittä :|jeitto=fijl)ttä että . . .; det är 
blott en f. af honom, fe on Itäneitä tuaan 
eötctml}ötä 1. te!o=fvi)tä 1. ivevuffeita. 

Förfall, n. Ijänniv rappio, rintumnS; vara i 
f., otta rappiotta 1. iHilinöllä; raka i f., j;on= 
tna 1. tutta rappiolle 1. l;ätxnöön; luta tili 
f-, oUa IjälBiämäifiKänfä 1. riutumaifitlanfa; 
(hinder) eöte; laga f., laillinen eSte; fa f., 
estl)ä, faaba eötettä, tuUa e§teti)tft. 

Förfalla, v. n. Säteitä, riutua, raueta (=tean), 
lafaétua, rappeutua, rapistua, tulla rappiot 
Ie, lamaantuo, fnlistna; (sönderfalla) l;ajota, 

[ (»oan) fjajonta; huset har f — Uit, l;uoue on rap= 

j ^\i>M 1. rappeutunut 1. I^ännnnecnä 1. l;a= 
jonneena; riket förföll långsamt, »altafun» 



ta :^ät»tfi 1. fnfiötut 1. vaufefi icitfaöeen; 
handein, näringarna hafva f— Uit, fauppa, 
elin-fcinot ou->at lataStuueet 1. l;äununeet 1. 
lamaantuneet; han har mycket f— Uit, pn 
on fonnn riutunut 1. !uil;tunut 1. Iafa8tu= 
nut; (icke vara gällande), langeta (=fean), 
loppua, fumoutua, raueta; ali taian f— ler, 
faiHi put)e4Dalta fumoutuu 1. loppuu; re- 
versen f — 11 er cm 14 dagar, Ir^elta^tirja on 
maffettatpa 1. maffuu alainen 1. lanleaa ma!= 
fettanmffi fal;ben n^iifon tafaa. 

Förfallen, a. I;finnnnl)t o. s. v. se föreg.; f. 
tili straif, rangaistuffen alainen; hans gods 
är f — et till kronan, l;änen omaifuutenfa 
on lanfeawa 1. tulensa frnunulle. 

Förfallodag, m. määrä=päittjä, maffu=^)äilr>ä. 

Förfallolös, a. cSteetijn. 

Förfallotid, m. maffu»aifa, määräniifa. 

Förfalska, v. a. u^ääristää, iväärentää, ivää= 
renneHä, tel;bä loäärätfi, muuttaa aniärälfi; 
f. mynt, tpääreutää xa\}m', f. vigt, varor, 
muuttaa I. te^bä paino, taivara »väärälfi. 

Förfalskad, a. hjääriötettt}, irääreuuettl), njää= 
rä, toääräffi tel)tt). 

Förfalskare, m. loääriStäjä, Jxiääreutäjä, njää=' 
räffi tefijä. 

Förfalskning, f. JuääriSt^S, toääveuntjS, t«ää' 
rentämä, iväärälfi telo. 

Förfalskningsbrott, n. iväärtStpSn-ifoS (=ffen). 

Förfara, v. n. tef)bä, menettää, menetellä, fät)t= 
täitä, pitää, pibellä; beskrif, huru man 
f— ar dermed, felitä, miten fitä tel;bään 1. 
pibellään, miten feu fanöfa menetellään; f. 
härdt mot ngn, menetellä L fä^ttäitä fo= 
tnaSti j.futa fof)taan; f. lagligen med ngn, 
tct;bä 1. menetellä laillifesti j.fun fanSfa;— 
f— s, V. d., menettijä, pat)eutua, tiätoitä 
(=iäu); lånegods f— res ofta, laina=falu me- 
netttjl) ufeasti, falu mencttt^i) lainaöfa. 

Förfarande, n. menetps, menettelcminen, pite» 
lemineu. 

Förfaren, a. oppinut, tottunut, taitatoa, tie= 
toinen, tietän^äinen. 

Förfarenhet, f. tietoifuuS, tottumuS, taitaixmuS, 
taitoifuuö. 

Förfaringssätt, n. meneti)§=tapa, meueti)§4aatn. 

Förfasa sig, v. r. fauf)i§tua, ouffamaStua. 

Förfaslig, a. faul^ea, »allan faut)ea. 

Författa, v. a. tel;bä, firjoittaa, firjaiöa. 

Författare, m. tefijä, firjan=tefijä; firja=nief= 
f a, firjaStaja, firjailija; Finlands bättre f., 
©uomen paremmat firja=niefat 1. firjaSta= 
jat 1. firjatlijat. 

Författarskap, n. firjailu, firjailemuS, !trjott= 
tamuS, ftrjan=tefo; han tillstår icke sitt f., 
^än ei tunnusta itfeänfä firjan tefijäffi. 

Författning, f. fäänti3=tila, järeSt^s^muoto, tila ; 
en stats f. , wallagton fääntö-'tila, ivatta§ton= 
muoto; alit befanns i god f., faiffi oli 1^^= 
föäsfä tilagfa 1. jäveSt^ffeSfä 1. fääitnösfä; 
sätta sig i f. att . . ., afettauta 1. ^janeu^ 



168 



För 



For 



tua fenlaifecn tilaan 1. woimaan, että . . .; 
gå i f. om ngt, laittaa 1. ^anna toimeen 
jtfin, vntveta toimeen 1. njfjtnä toimiin jontin 
fu^teen; (furordning) afetuö, fääntö, lafi!; 
hvad lag och f — ar föreskrifva, mitä lafi 
ia aietutjet fäsfetoät. 

Författningsenlig, a. afetuSten=mutainen. 

Författningsfördrag, n. fääntöi§4iitto. 

Författningsvidrig, a. tijaSten 1. lt>agtoin afe» 
tuffta (olehja), afetus=»a8tainen. 

Förfela, v. a. ci tah?ata (j.fin), ei ofata (i^fin), 
ftjrjä^tt)äl.fl)vjäött)ä(istfin),l;airal)tna(i«ffin). 

Förfina, v. a. (pienentää, i)ienouttaa, fien.nS= 
tää, fiilvontaa; f— s, v. p. f)ienouta, I^ienon» 
tua, fiitooutua, fääbl)§tl)ä, fiemist^ä; f— de 
seder, fietoiötl)ueet taa\it. 

Förfinande, n. fieiinotäminen o. s. v.; fääb^S» 
tijminen o. s. v. 

Förfining, f. fievoi^t^S, fiiiuonnuå, f)ienenn^8; 
(forfinadt skick) I)ienenti?m^ö, fie»isti;mi^£!, 
fieiinStv?, I;iencnn^§. 

Förflugen, a. se B'örflyga; f. kula, Iennä^tä= 
nl)t 1. ivauf^biton luoti; (fig-) ett f— et ryk- 
te, juominen 1. e)>ä=tea"fainen fuutn=^)u()e ; 
f. tankc, :t5ifa>ajatuö, äffiuäinen 1. ätillineu 
ajatus ; f— et ord, ^nta=fana, ^^^3vfävS=fana, 
miettimätöu fana, liifa fana. 

Förfluten, a. mcmUlt, fuluuut; det f— tna å- 
ret, fuluuut I. mennijt nmofi; det f— tna, 
menneet ajat, entuuö, menneif^ä. 

Förflyga, v. n. Ijaibtua, laimiötua, ^ita^taa, 
^ä»elt^ä, lräljät)tvä, n)äilät)tl}ä; (fig.) hans 
ifver f— ger snart, fiil^foufa ^ai()tuu 1. {ai= 
mentuu ^ian; vreden f— ger, fiutfu toäiläf;» 
tt?^ 1. träitäi)^3i 1. f^aifjtuu I. fau[)tuu. 

Förflygtiga, v. a. l;aif)buttaa, muuttaa f)i3tj= 
n^tfi, [;ö^rt)ttää; f— s, v. d. fjail^tua, {;aif;» 
buntua, i)ö^n}nti}ä, muuttua I;öi?vl)ffi. 

Förflyta, v. n.; tiden f— ter, aifa fuluu 1. ^5a= 
fenee 1. rientää. 

Förflytta, v. a. fiirvl^ttää, ftirtää, muuttaa. 

Förfoga, V. n.; f. öfver ngn, f^allita 1. wat= 
Iita 1. oKa »alta j.fun ^litfe; f. öfver ngt, 
n^ailita 1. fäl^ttää jtfin; äga att f., ofla fäl)= 
täntä=»a(ta 1. 4u)>a; f. om ngt, ^^anna 1. 
laittaa jtin toimeen 1. I;anffeifin;— f. sig, 
V. r. lät^teä. 

Förfogande, n. fäljttämineu, fäl)täntä=tt?alta. 

Förfranska, v. a. vanSfentaa, f ääntää ranS= 
fatfi. 

Förfriska, v. a. it^irlroittaa, toirfiétää; f. sig 
med ngt, toiriroittaita jtlfin. 

Förfriskning, f. n?irn?oituö, J»irfiéti;ié ; (hvad 
som njutes) h?irhioituä, nnvlrofe, tinrtooite. 

Förfrysa, v. a. palelluttaa; v. n. ^laleltua, jää= 
t^ä; förfrusen lem, )5aleltunut 1- jäät^ui}t 
jäfcn; jag är alldeles förfrusen, olen tuifi 
))alettunut 1. jääbiif^iefä 1. ^alcfluffipfa. 

Förfr;^ga sig, v. r.; f. hos ngn om on sak, 
h}\tU'å. 1. tiebuSteöa 1. ubcKa j.fulta jttin a^iaa. 

Förfrågan, -gning, f. fl)lclmv§, ftjfetmä, tie= 



bu9telma; göra f— gar hos ngn, tel^bä|l. 

(aatia ft)jelmi)ffiä j.futte; tiebugteHa j.fulta. 
Förfullständiga, v. a. tät^beHifeutää. 
Förfuska, v. a. j^nlata, tärnjätä, turmella. 
Förfång, n. icafjinfo, f)aitta, f;aite, iväär^i)?. 
Förfången, a. (om hästar) föm^JelÖ, fanfea= 

luinen. 
Förfäa, v. a. (fig.) eläiuu^ttää, raaistuttaa. 
Förfader, m. pl. eftnfät, efHrianl;)emmat. 
Förfäkta, v. a. fiisteQä, fiistää, :penätä, ^uo= 

luhtaa, fotia |>uoIegta. 
Föifäktare, m. fiigtelijä, :|)uotuStaja, pnokn^ 

:pitäjä. 
Förfära, v. a. f;irtoittää, faufjiötaa, faul^iötut^ 

taa, ))elättää, famouttaa; f— s, v. d. fauf)is= 

tua, famouta. 
Förfäran, f. fauf)igtu6, faul^u, fammo. 
Förfärdiga, v. a. tralmiStaa, tel;bä. 
Förfärelse, f. fauf)i8tu3, fau^u, ^irwit^S', l^tr= 

mutuS. 
Förfärlig, a. fau(}ea, fanljiötatca, ()ivmuiuen, 

flivtceä, l^irtoittäträ. 
Förfärlighet, f. faul;eu8, faul;istatt)aiiuu§, f)ir= 

muifnuö, inri»ei)8. 
Förfölja, v. a. ajaa tafaa, ujainota, ttjainoa; 

f. fienden, ajaa iiii[;oiIIi8ta tafaa; välsigner 

dem, som eder f. , fiunatfaa niitä, jotfa 

teitä »ainooujat. 
Förföljare, m. tafaa^ajaja, ttjainooja. 
Förföljelse, f. tcaino, vainoaminen, njainouS; 

f. af ngn, j.fnn föaino; f. mot ngn, j.fun 

toainoominen 1. njainoug, icaino j.futa foi;= 

taan. 
Förföljelseanda, f. toainon^kufi, toainonS^^lu. 
Förföra, v. a. lietettä, iriefoiteda, l^onfutetta; 

f. ngn till brott, nneteCä 1. IjoututiUa jofu 

rifoffeen; f. en qvinna, irietellä 1. raiöfata; 

f— as, triiett>jä, »ieteHään;— f. sig, v. r.; 

f. sig på ngn, farata j.fun ^ääöe, fä^bä fä= 

fin j.fu^un, tuUa filmille, (ouffauttaa j.futa. 
Förförare, m. -rinna, f. tfiettelijä, ^oufuttelija. 
Förfördela, v. a. tei;bä ivniärtHjttä, loufata 1. 

iräärl)t}ttää 1. Vahingoittaa (j.futa). 
Förförelse, f. anetteli;ö, (»oufutue, Viettele* 

minen. 
Förförerska, f. viettelijätär, viettelijä, ten= 

f)ctar. 
Förförisk, f. vietteleväineu, vicbättelevä, vie= 

jättävä. 
Förgapa sig, v. r.; f. sig på ngt, fatfoa töl^ 

Ii§teQä jtfin; f. sig i ngn, äimentt}ä 1. l;ur= 

mautua j.fuöta, ihastua j.ful;un. 
Förgifning, f. mi)rfl}tl)8. 
Förgift, f. nHjrfft}; försätta med f., m^rf^n= 

u^ttää. 
Förgifta, v. a. nn)rfvttää; (fig-) m^rfi^ttää, i)au 

feuttaa. 
Förgiftare, m. mi)rflittäjä. 
Förgiftig, a. ml)vfi)aineu, m^rff^inen. 
Förgifta, v. a. mt)rfl)ttää. 
Förgjord, a. noibuttu, riivattu. 



För 



Fö 



169 



Pörglasa, v. a. lafintaa, laftuttaa, tcl;bä ia- 
ftffi. 

Förglesa, v. a. fjartoentaa. 

Förglömma, v. a. se Glömma. 

Förgrena sig, v. r. l^aarota (=oait), I)aaroitta, 

Förgrening, f. rjaaroamhieii, ^aroifema. 

Förgripa sig, v. r.; f. sig på ngn, te^bä tt)ä= 
ft=tBaItaa 1. ^HäHöä jfuQe, {)äteäiStä 1. rää 
Jrätä 1. fotoentaa j.futa; f. sig på en kassa, 
h)aKata faSfaSta; f sig emot lagarna, lou 
Uta lafta, tel)bä rifoS Mia toagtaan. 

Förgripelse, f. tjöäffii, iDäfi^txialta, touHaami 
nen, fotivemtuS. 

Förgriplig, a. t)tlä!öllmen, louHaatva, fofwaawa. 

Förgrund, ra. etu=ala, etu4ntDn. 

Förgrymma sig, v. r. jutmiStlta, {)irmuiötua. 

Förgråten, a. itfeni)t, ttfcenU)m;t. 

Förguda,v. a. jumalcita (=tien), tef;bä jumafaffi. 

Förgiulande, n., -ning, f. jumatottfemtnen, ju^ 
maloitfemiiS. 

Förgylla, v. a. fuCata (-Aaan), fuKita (-tfen); 
(fig-) Uimi^taa, fauncntaa, filaeöa; bli för- 
gyld, Mtauta. 

Förgyllare, m. fuftaaja, fullitfijla. 

F""örgyllning, f. fultauö, futtaama. 

Förgå, v. n. (förflyta) fufua, nicnnä, iinettl)ä, häi-- 
njetä (4tcitcn); (upplwra) IoV^^ua, [;;mntä,[;äicel= 
tVä,mcnnä; talamodet har f— tt för honom, 
malttauniuä cu t;äneltä [;ä»utnni)t 1. menni^t 
1. lo^^^JUimt;— f. sig, v. r. I)orjaf;taa, f;or= 
ja^tua, ()airal)taa, tef^bä fouffaug, loitftaiit= 
taa, toiifata; f. sig mot ngn, loufata jofu; 

f — s, v. d. (om skepp) I;uffua; (om menni- 

skor) tuoUa, nääntvä, menettää; f. (omkom- 
ma) af hunger, itäänt^ä 1. fuoKa näUääli; 
f. (lida) af hunger, nälä'?tä nääntt)ä. 

Förgår; i f., toi^fa^ähcänä. 

Förgård, m. etu=)3if;a, efi=pif)a; (bibi. o. fig.) 
cft=t'artano. 

[Förgäfves, adv. turl^aatt, l}uffaan, t^t)|ääll. 

pörgängeise, f. fatoamtnen, f'abo8, meneljb^S, 
f)ätomtä, lo^^u. 

Förgänglig, a. fatoattta, fatoaixminen, U\>pn'' 
toa, ^t)ft>mätön, (;äuii;toä, mcne!)h)Uiä. 

Förgänglighet, f fatoauvitUUb?, {c^i)3iUBatfiiu§, 
tnenef)tt)>väift)tj8, ^M))i;mättöim)i)ö, ()ännäaHit= 

ta, v. a. unI)ottaa, uitofitaa; f— s, «tt= 
f)Cttua. 

Förgåtenhet, f. Unf)0tU8, unor^buS. 
Furgät-mig-ej, f. (myosotis scorpioides) Icm= 

iiiiffi, ftnt=firffuinen, formii8=!uf{a, mutöto= 

tuffa. 
Förgöra, v. a. menettää, tu^oa, tu^ottaa, ]^u= 

fata, t;ufuttan, fiirmata; (förhexa) noitua; 

f. sig, furniata itfenfä. 
Förliala, v. a. (sjöt.) icär^tsätä, irar^ata, i)[-' 

lata; C/ 1/.; f. tiden, toiht»l?tellä 1. >-pthv)l)ttää 

I. }.ntftttää aifaa; f. med ngt, tBiin)l)tettä 1. wiU 

uniötcUä 1. icittaötetta jonftn fanSfa 1. fuf^teen. 
' ,'^re-iiikt-Fi?)skt Lexikon. 



Förhand, m. etu=fi)njt (=nncn), etu=fäft; på f., 
ebeltä^äfin, ebeltä=)5äin, ennatofta. 

Förhand, -handen, adv. fäfiöä, fäfiSfä; tiden 
är f., atfa on !äfxgfä. 

Förhandeuvarande, a. fäftSfä oteiva, täfiaä 
olenpa. 

Förhandla, v. a. feéfuöteCa, toimcnneKa. 

Förhandla sig, v. r. tuöa fau|>a8|a li^al)tufoon. 

Förhandling, f. feSfuStelu, toimitufict. 

Förhasta, v. a. tef)bä ^ifaifegti, ))ifaifuuttaa; 
f. sitt omdöme, ^nfatfuuttaa 1. tttan furul^= 
taa mtetelmäänfä;— f. sig, v. r cUa maft^^ 
tamaton, )3ifat8tua; ett f— dt ord, maltta= 
maton 1. j)ifatnen 1. ajaton fana. 

Förhastande, v. a. malttamattomuu?, :|3ifat= 
^ fnuS, :|.nfai§tumincn. 

Förhatad , a. Unl)attu. 

Förhatlig, a. )ut[)atta»a, unf)an=ataincn, toaS' 
ten4uontoinen. 

Förhemliga, v. a. fafata, pitaå fataöfa. 

Förherrliga, v. a. jatoStuttaa, jatouttaa, ftr= 
faetnttaa; f. sitt namn, jaloötuttaa 1. fir= 
fastuttaa nhnenfä; f- Guds namn, i)nst^ttää 
3umatan nimeä. 

Förherrskande, a. erittäin 1. i^jäänänfä toaUit^ 
\i\va, )3ää=tt)altit[ett>a. 

Förhetsa sig, v. r. fiitoaStua, ^ifat«ftua. 

F^örhexa, v. a tenhoa, ten{)ota (=oan), tocU 
[;oa; noitua, lumoa, lumota (=oan); hennes 
vackra ögon hafva f— t dig, f)änen fauuiit 
filmänfä otnat finut ten(;onneet 1. lumonneet. 

Förhinder, n. eöte, e§ti)mi)8, f;aitta, Ijämmenfi. 

Förhindra, v. a. i)ämmentää, I;aitata, f;äivitä 
(=tfen). 

Forhjelpa, v. a. auttaa, autattaa. 

Förhoppas, v. d. toili^oa, obottaa. 

Förhoppning, f. toitoe, toiirio, toilvo; jag hy- 
ser den glada f. , att ni en gäng fägnar 
mig med ert besök, niiuä elän fiiuä l)iy- 
tt)äsfä toihieeSia, että ferran ila(;utatte mi= 
nua Inoffeni tulollanne. 

Förhoppningsfull, a. toin^etueu, toiluoifa, toi- 
jpon-atainen. 

Förhud, f. efi=na()fa. 

Förhugga, v. a. I;afata 1- faataa eteen, tef)bä 
forroffia; f. sig, v. r. fafata 1. h)öbä fl}v= 
jään; (fig.) ixjWå tuuleen, ]^oria()tua. 

Förhuggning, f. etu=forroö (»tfen), ctu-^af!au8. 

Förhungra, v. n. fnoHa nälfään; (lida Intn- 
ger) oUa näUttl^nljt, nälittljä. 

Förhus, n. ete^ineu, etei84)uone. 

Förhyda, v. a. ivaöfittaa, teaöti-nniovata, fn= 
^>avoita (=tfen). 

Förliydning, f. traSfituö, liHi?fi'>vuorau8. 

Förhyra, v. a. icourata, umovota (=oan), palfata. 

Förhålla, v. a. (undanhålla) ^nbättää; (dölja) 
falata;— f. sig, v. r. fäl)ttäitä, tcl;bä, oUa; 
han förhöll sig alltid väl, {jäu fäl)tti[)en 1. 
teti aina l^^ujin; lium f— ller sig guldet i 
elden, fniufa fulta tefee tukefaV sa f— ller 
sig saken, niiu afta on 1. afian laita on- 
22 



170 



För 



(mat.) cflo; ett f— ller sig till tvä som två 
till fvra, i}ffi cn fal)teen 1. faf)ben fulttecn 
tuin "fafft neljään 1. neljän fn^teen. 
Förhållande, n. {tmdnnhållande^ ))ibättäininen 
(döljande) falaaminen; {upp/ ur an de) fä^töé, 
o(c,' menettié;; beskaffenhet taita, [eiffa, !of)= 
ta; sakens f., afian kita 1. tobta; efter sa 
kens f., aftan mutaan 1. aftan laabnn mu 
taan; så är f— t devmed, niin fe 1. fen on, 
fen taita 1. icifta on; det är ej f— t här, 
täSfä ei fe niin ok, ei tämän taita 1. feitfa 
fe ole, ei täéfä de taita I. telota femmcinen 
metallens f. i elden, metatlin tete 1. täl) 
ti^g tulesfa; (mat.) iutibe (=teen\ fuf)ta, fubtei 
jm,j(; f_t emellan t va och tre, taljbeu ja 
telmen h^ätinen ful)ta, tabben ja tctmen 
fnl;teifuu§; (ofverensatämmelse) fnf;taifuuÖ, 
tt.iertaifuuö; det är intet f. mellan massan 
och delarna i denna byggnad, fo'on ja 
cfain testen ei tucéfa ratennutfcöfa ole mi 

tään fnf^taifuutta; (ömsesidigt sammanhang) 
iräli, teötuuS, fnl;ta, teéfenäinen ful)be 1. to^» 
tj; f — t mellan far och son, ifäu ja ^50Jan 
n>ä(i 1. teStuuS, ifän ja pojan tvälinen fuf)be 1 
tobta; statens f. till enskilta medborgare 

»aition olo i)tfiti}iöten tanfataiötcn fu[)teen, 
hjattion fu^be ijtfittjifiä tanfalaifia toetaan; 
(förbindelse) t}t)tet)Ö, fo).ni, loäli; jag står i 
intet f. till honom, tninutta ei ole mitään 
t>f)tet?ttä t)änen tanefanfa; stå i godt f., otta 
;^^tt?ä§fä foirnSfa, otta ^iljttjä n^äli; f— t dem 
emellan är ganska godt, uiiben irält on 
oiwan l)^toä. 

Förhällning, f. p\h'åt\)»; falauS. 

Förhållningsorder, m. täl)ti384'äétl}, oIo=fäänti5. 

Förhåna, v. a. se Håna. 

Förhäda, v. a. se Rada. 

Förhäfva sig. v. r. tfoilta, ifoiteaa, tjt^^eitlä, 
))I»äétet(ä, fuurennetla, fuureitla; f. sig öf- 
ver ngt, ifoitla 1. vlirtäétetlä jSttin; f. sig 
öfver ngn, ^juoleutaa j.tuta, ifoitetta j.tun 
fuf)teen. 

Förhänge, n. efi-ri<J^.ni. 

Förhäpna sig, v. r. äUiétt}ä, outfamuStua. 

Förhärda, v. a. paabuttaa, toirentaa, tönten» 
nuttaa; f. sitt hjerta, paobuttaa 1. towentaa 
fVbämcufä; f. sig, v. r. )3aatua, toji^ettua; 
f— d syndare, )^aatunut fljnttnen. 

Förhärdelse, f. ^>aatumuS. 

Förhärja, v. a. l;ätt)ittää, ^jerin t)än.nttää. 

Förhärjelse, -jning, f. ^ätt)ittäml}é, t}ältntt)S. 

Förhäst, m.etu4jen?onen, ebeltimaineu tjeironen. 

Förhöja, v. a. fovcittaa, l^lentää, noStaa, no8= 
tattaa; behagen f. skönheten, H}at tjUntä'- 
wät 1- noStattatrat tauncutto; f. priset, no8= 
taa 1. toroittaa biutaa. 

Förhöjning, f.fovoittamincn, tovoituS, t}Ienn^S. 

Förhölja, v. a. se Hölja. 

Förhör, n. tnuIuStué, fnuluötelu, luetuS. 

Förhöra, v. a. tuuluötella, tuutuötaa, luettaa; 
f. en le-xa, tuettaa 1. fuuluötetla lätfbä; ka- 



pellanen förhör barnen, ta^5pa(atnen fuu= 
luStetee 1. tuettaa ta:^fia. 

Förifran, f. ^.ntaiötuS, ^jifaigtuminen, tiittjaStuS. 

Förifras, v. d. o. Förifra sig, v. r. ^JitaiStua, 
tiiwaStua. 

Förifran, adv. (sjöt.) fofan ^Juclelta, totaSta, 
tofalta. 

Förinta, v. a. mtttiJm^^ttää, tebbä raitätti5= 
mätfi 1. ti)f)jätfi; f— s, v. p. tuöa tt?bjätfi, 
mennä t^^jtin 1. mittijmiin, raueta (=tean), tu= 
tiétua; hon blef alldeles f — d vid den sorg- 
liga tidning, bän tratfan rautefi täl)än furutti» 
feen fancmaan; hans planer blefvo f— de. bä« 
nen tuumanfa menin^ät mittömiiu 1. !ufi8= 
tuiUHit 1. tumoutui»at. 

Förintelse, f. tt)t;jään=meno, tnittöm^t)8, rau= 
teamuS. 

Förirra sig, v. r. etfl}ä, menuä 1. joutua ef= 
f^tfiin 1. f;arf)a=teitte 1. I;ar;^aan, ^airafjtua, 
l;arbaantua, f;arl)auta. 

Förjaga, v. a. ajaa \>oi§, tavtoittaa, ^joiötaa; 
f. fienden ur landet, ajaa 1. fartoittaa »i» 
tjoitlinen maasta; f. sorgen, fartoittaa 1. poii" 
taa furu. 

Fölkalka, v. a. tatffiuttaa, tatfita (=tfen). 

Förkast, v. a. enft^l^eitto, ctu = £;eitto, enfi» 
anötuu. 

P^örkasta, v. a. ^^tätä (4fään), l^^tjätä (4jään), 
t)^ljetfiä, f)l)ltiä, fanoa 1. juliéitaa tetnjotto» 
matfi 1. perättömätfi, tumota (=oan); f. sig, 
v. r. toiöfata 1. Ijdttaå Jt^äärin 1. tt}t;mä^ti. 

Förkastande, n. l^^ltäämineu, fumoamtncn o. 
s. v. 

Förkastelse, f. ^i)ltä^§, f;i;lfiminen, Ijl}Iintä. 

Förkastelsedom, m. ]^^Itä^8=tuomio, f;t)ltä^ä= 
padtU. 

Förkastlig, a. I^ljtättätuä, |i^Ifäptfen=ataineu, 
f)ijlftjinäinen; f. menniska, t)\)ltr), l)r)Ux}i'åi-- 
nen, I>^ltiD. 

Förkastlighet, f. ]^^Iättätt)^^§, l^V^ättättäifljög, 
I}lilf^if^t}8. 

Förklara, v. a. (uttyda) fetittää, fellrittää; 
(förkunna) juliötaa; (förherrliga) tirtaetaa; 
f. sig, fclittäitä, juliStaita, ilmoittaita; f. er 
tydligare, felittäittää tartemmin; f. sig för 
ngn, jutiötaita 1. ilmoittaita j.tun puolelle; 
(i rättegång) tef)bä l»aötau8 1. tt3a6te=)elit>;8, 
felittäitä toaStaon. 

Förklarad, a. tirtastunut, tirttabainen. 

Förklaring, f. felilt)8, feteitl)^; juliétuö, it» 
moitu?; (lagt.) felitvs, toagte^felitijö; afgifva 
f. öfver ngt, antaa 1. tel;bä nHiéte-felit^* 
jétfin; Kristi f., Äri§tutfen tirtaétuminen, 
1. tirfagtuö. 

Förklema, v. a. f)emmoiteIla, lettiteltä. 

Förklena, v. a. l;al£oentaa, laStaa, laétata 
tärkeätä. 

Förklenande, n. ^Ui^^entamiuen, I;ahrcnnu8 
laötaaminen. 

Förklenare, m. la^taaja, tärirääjä. 



För 



171 



l^atoeuUwa, aleutaipa, täi- 



eft=nina, ef^tuaate, tot)ö4ima, 



Förkl.Milij 

Förklenligt, adv. {)alir>eutawa§tt, f;ahx^cutaeii, 

lagtaeii, tärkäten. 
Förklinga, v. n. foinna{)tua, laantua, lafatjtua. 
Förkläda, v. a. iBale^^mfea, ii»ale=iraatettaa. 
Förklädd, a. ivale = j3mcuSfa (cleira), tvak- 

puettu. 
Förkläde, 
mféimd. 
Förklidning, f. tvah-putu, tuale^nifcnutö. 
Förknappa, v. a niufetttaa, ttufentaa. 
Förknappning, f. niufcnnuS, Utuftuuö. 
Förknippa, v. a. t)l;bt8tää, liittää. 
Förkofra, v. a. favtuttaa, enentää, n[äännt)t= 
tää, luauvastuttaa;— f. sig, v. r. tvaurag- 
tua, tcointentua, Wött)'ä, fcStua, lavttua, t- 
nentl}ä, Iiläl)tt)ä; f. sig i kunskaper, tvau^ 
ragtua 1. foétua 1. ebistijä tieboöfa; han 
har f — t sig genom flit, ^äu cn »»oiuien^ 
tunut I. njauraötumtt at^feniubcUa; kassan 
f— de sig, faéfa f)^i5tl)i 1. liiäl)tt)i, fai<iaau 
farttui; riket f — de sig, »paltafuuta uhiu» 
raotut 1. ebtStljt. 
Förkofran, -ring, f. toauraötumtuen, föauraö» 
tné, ttjcimentmninen, (iDötDmtnen, fo8tumt= 
nen, enenttjminen, lifääuttnninen. 
Förkola, v. a. f)iitlpttää, JDbcttää, f^fitljttää. 
Förkolna, v. n. t)itltl;ä, ivfittl)ä; (fij.) ^itpua; 
hans kärlek har f— t, vaffautenfa cn l;ii= 
^unut. 
Förkolning, f. IjitttVt^S; I)itltl)mt)«. 
Förkomma, v. n. fabota (=toan), I;nffna, f)n!> 

faautna. 
Förkonstla, v. a. fenStattta, tef)bä fonötiffaaffi, 

nnttfailla, fcuhiitella. 
Förkorta, v. a. lij(;entää, Il;t)enni}ttää; f— S; 

Ittf)enti?ä. 
Förkortning, f. I^fjentämiuen, h)l;ennijö, tt)- 

^eutämä. 
Förkrossa, y. a. nutfevtaa, mtiétaa, nil^jen- 
taa; (Jjy.) murtaa, runnella, tnufertaa; f— s, 
innrtna, färf^ä, inufertua, fortna; f— dt 
hjerta, fortunut 1. färjettt) 1. nutvvettu fvbän. 
Förkrossning, f. mufervue, mufevtaminen, mu- 
rennnS, mnrtmuu§; h^ertats i'., fijbämen 
fovtumnö 1. niurennn^. 
Förkränka, v. a. folluaiöta, fortaa. 
Förkunna, v. a. ilmoittaa, jutiötaa; (/ort/xida) 

ennuStoa, tietää. 
Förkunnande, n. jnUötaminen, juliötut^, if= 

mcittamiuen. 
Förkunnare, m. jntt^taja, ttmoittaja. 
Förkunskap, f. eft4aito, aIfu=taito, :pof)ja=tietD. 
Förkvla, v. a. h}lmetvttää, »ilujituttaa, ^5alel= 
Uittaa; f. sig, v. r. !i)Imetti;ä, nntnittna, 
»vitn^tna. 
Förkylning, f a>Un§tU'?, fi)fmettt}minen; ådra- 
ga sig f., faattaa ).^äälleufä 1. iaaha miwä- 
tueta, anluötua, fi){metti)ä. 



oivintc, cuno, enteet, aU 



Förkänning, f. ctvs 

ht= tuntu. 

Förkänsla, f. l)ahm, (;atuno, aaiinötnS. 

Förkärlek, m. f;alu(lifuuö, mte(ti^mi)ö, mieli» 

tefo, fuurem)3t ra!fauö 1. lem^Jt 1. [;alu; han 

liyscr mycken f. för denne, l;änen CU fuurt 

t;aluifuu« 1. mielti;m^ö tuof)on I. tuon ^3uo= 

leen; med f. arbeta pä ngt, f;alu{liiuubella 

I. mieliteotta 1. l;alulltfesti te^bä itfin. 

Förkättra, v. a. f^^ttää 1. teljbä eriöni8fot= 

fe!ft 1. tt)äärä=n§foi)efft. 
Förköp, n. enta=o€to, ebeltä»o§to; gå i f. för 
ngn, ennäf)ljttää 1. ennättää jofu oätosfa, 
ennättää j.hita ennen oötaa. 
Förköpa sig, v. r. l)ä>witä (=iän) o^toSfal. o8- 

toitta, oöteKa iral;iugof)enfa. 
Förköpare, m. ebeltä=oSta|a, enta^o^taja. 
Förköra, v. a. ajaa pilalle 1. uuioutfiiu, upi» 

ajaa, peri=ajaa. 
Förladdniug, f. etu-latiufi, latingin päälli;ö. 
Förlag, n. (kem.) efi^aötia, egaötia. 
Förlag, n. (bekostiiaden) fu^tannnt^, fui^tauta^ 
muS; på n:s förlag, j.fun fuötanuuffeUa; (det 
bekostade) fuStautama; (fön-åd) toara, iva-- 
ragto, tafa^icara; stort f., ifot itjaarat 1. ifo 
tafa=jriava 1. Jravaöto. 
Förlagsartikel, m. fuStantama, fu8tannuö=falu. 
Förlagshandel, m. fuStautama^fauppa. 
Förlagsman, m. fuStautaja, htgtannuS=mieé. 
Förlagsrätt, m. fuötannug=oifeu§. 
Förlagsägare, m. fuStautamaiu Ihailija 1. o- 

mistaja. 
Förlama, v. a. ^alwata (4paau),. rammata 
(=mpaan), rampauttaa, l^erwaiöta; (jiy.) 
rampauttaa, l;eifontaa, ^cra^aiäta; f— s, 
V. p. l;alpautua, rammettua, rampeuta, ram> 
mistua; (fig.) rammi^tua, rajupantua, ram= 
mentua, ireltoi^tua, bei-wabtua. 
PYirlamad, a. balirattn, vantpa; (fuj.) rammiö» 

tunut, uu'ltoi<tunut, ivcltto. 
Förlamning, f. I;alpan§, rampauä, rampeu- 
minen, rammentuminen; l;eifonuué, »Deltoö- 
taminen, jveltostuö, ioelttouö. 
Föilank, m. l;äfä=lpiina, pää-färlj. 
Förlasta, v. a. se Framlasta. 
Förleda, 



. l)oufuteCa, Rouhittaa, »ieteUä. 

Förledande, n. t)oufuttelemiuen, iviettclemiuen; 
adj. toietteleniä, toietteleipäineu, l;oufutta>ua. 

F'örledare, m. l)OUfuttelija. 

Förledning, f. tt>iettel^t^, I)OufutUÖ. 

Förlegad, a. matauuut, mafaautunut, maatu- 
nut, maf)ennut; (fiy.) pelel;ti)nvt, töta^tuuut, 
mal)ennut. 

Förlida, v. u. Mua, meuuä, rientää. 

Förliden, a. fuluuut, meuutjt; under f— dne 
vecka, menneellä l. tt.nime=n.nifolla. 

Förlig, a. mi)i3täiueu, peväu tataiucu; f. vind, 
nu)ötäiueu tuuli, mi)i.^tä- 1. puvie>tuult. 

Förlika, v. a. (fuisniia) [oivittaa, lepyttää, juoö- 



För 



tilttaa; (finna öfvcrensstämmehe) fettjittaa (tct^ 
nen toifc^enfaj; — f. sig, v. r. \tp\a, lepinpä; 
f— s, V. p. jepia, te^bä fowinto, leppeä; 
(cara sams) cUa fcn?tnncé[a 1. ioirugia, jo» 
pia, fucStua; med honom kan ing^n f., ]^ä= 
nen tansfanfa ei fufaan iroi cUa fcroinnoéi» 
fa 1. finrinncKa, Itäneen ci tufaan n?oi iuoS= 
tua 1. ic^ia; de f. väl tjll-amni:ui.s, {)C ic^n^ 
n^at \)\}\x<\n feéfenäniä 1. fucétuifat toifil^inia. 

Förliklig, a. fcwinnollinen, I)l)n^ä=lc13uinen. 

Förlikna, v. a. ftcrrata (/taan) 1. ivertaitta 
(j.fbn), panna rinnan (j.fun fansja) 1. (j.tun) 
rinnalle. 

Förliknande, n., -else, f. vertaaminen, rin= 
nan=panc. 

Förliknelig, a. »errattatra (j.f^n), (j.öin) ttjer= 

. rallinen. 

Förlikning, f. fe^jiminen, foftintc; ingå f., 
tel;bä icnnnto. 

Förlikningsdomstol, m. l'cn.nntc=Difeubeéto. 

Förlisa, v. n. jcutna baaffmitfccn, Imtfua. 

Förlisning, f. laitoan I)uttununcn, f)aat)"i4;utfa. 

Förlita sig, v. r. Incttaa 1. Inottantua 1. u8= 
faltaa (j.fubun !. jbfin;. 

Förlitan, f., -nde, n. lucttamu^, nétaCuS; i f., 
luottamnfiella, luDttaniufjesia, luettaen. 

Förljudas, v. impers.; det f — des, fuufuu, 
I)cetaan, vul)utaan, fanctaan. 

Förljnfva, v. a. fuloctaa, fulcgtnttaa, fuloit 
taa, il;antaa; f — s, v. p. fuloétua, juicntua. 

Förlof, m.: med f. 1. med f. sagdt, hltratla 
fancen, teibän luniallanne. 

Förlofning, f. fihlau?, fil^Iaaminen; (festen) 
tililajaifet, fit)Iaiiet. 

Förlofningsriug, m. fi6Ia»formu§. 

Föilofva, V. a. (sig med ngn) ti()Iata (jotu); 
f. ät ngn, lumata 1. fit)Iata j.fuUe. 

Förlofvad, a. {il;Iattit O-fu^e 1- j-fun !anéfa), 
tibloiéja cletDa (j.tun fanéfaj; det i— e lan- 
det, luvattu maa. 

Fu lopp, n. tutuminen, fulunta; efter några 
dagars f., muutamain päiväin tuluttua; 
(sutt) laita, feitfa; ^akens f. var följande, 
afian (aita cli fenraava; sådant är f — et, 
femmeinen jeiffa 1. afian taita en. 

Föilora, V. a. tabottaa, l)ufata, tapata, menet^ 
tää, Iiävittää; f. sin egendom, tabcttaa ta» 
iraranfa; f. penningar på spel, tapata 1. 
fabetiaa rabaa peliefä; f. foten, blod, !a» 
bcttaa 1. menettää jalfa, verta; f. lifvet, 
menettää benfcnfä; f. tiden med ngt, tjä» 
vittää 1. menettää ai!aa jbfin; f. en pro- 
cess, bataj, fabettaa läräjöimäsiäniä, tap> 
pelnéja; ni har icke f — t pa bytet, ette cle 
tabcttanut 1- f)ävinnvt 1. tullut tappicUe 
vaibbosia;— f- sig, v. r. fabcta (=tcanj, bnt 
fua, buttauta, ^uttautua, butt^i^intiui, bävi 
tä (4än); f. sig i hopen, tabcta 1. buttua 
jeuftccn; färgen f— r sig, väri faubtuu 1. 
latoaa; f. sig i eftersinnande, menettää 1. 
buttua niiettimifiin. 



Förlorad, part. pass. tabonnut, fabotettu o- 
s. v.; ga f., menuä 1. jcutua buftaan 1. la- 
tccn; allt är f — t, faiEti en butaefa 1. \)\xh 
lam tullut; gifva ngn f., arvella meuett^» 
neeffi, pitää butfaan tulleena; hau ar en f. 
menni>:ka, on turmeltunut 1. b^reinn^t 1. 
tut)laantunut ibminen; den f — de sonen, 
tnblaaja=pcita. 
Förlossa, v. a. pääStää, pelagtaa. 
Förlossare, m. pelaStaja, päästäjä. 
Förlossning, f. pelaétu^, pääötö; Q'ran fostret) 

ii}nm)tt)éi, lapien--)aanti. 
Förlossningskonst, f. ll)nnt)tl)3=taitc. 
Förlott, m. enta»c)a, etu^ofa. 
Förlupen, a. farannut, farfaunut, tarfulaiS-. 
Förlust, m. tappic, vabinfc, fäte, buff^uéf 
butfa, l;ävifEi, bävii5; f— en af lif och gods, 
bengen ja tavaran l)utta 1. tappio; vid f. 
af .sin rättighet, oifeuteufa uballa (iibta) 1. 
bufalla; f— en af en öm maka, b^Uän pUC» 
Ujon fabettaminen 1. tåte; f. af heLsa, ter= 
veijben tappio 1. butfaué 1. meneti)^ 1. ta-- 
to; f. af tid, ajan Ijutta 1. buttau^ 1. l)h 
viö 1. f)ävifti; sälja med f., mvöbä vabin= 
gella 1. tappiolla; f. af pengar, ral)an tap= 
pio 1. ^nfta 1. val)into; hans f. steg till 
IfXX) mark, val)infenja 1. f)äviön)ä nouft 
10'J0 marftaan. 
Förluf^ta, v. a. l;uvtttaa, ^anéfuttaa; f. sig, 
buvitella, bnwitellaita, I;auéfutella, bilaStaa, 
li?étäiUä. 
Förlu.stelse, f. buvituö, buttsittelu, buvittele- 

minen, l)i(aétus, mieilbfe, buanfe. 
Förlustig, a. tabottannt, menettämjt, paitfio; 
göra (en ngt) f., menettää (j.fulta jttin); 
gå f., jääbä ilman i. paitfi 1. paitfietfi; £a= 
bettaa, menettää, tulla taCettaneoffi; vara 
(ngt) t, oUa (j.finj fabcttanecna 1. ilman 
jääneenä 1 (jötfin; paitfiona. 
Förlyita .-ig, v. r. turmcUa itjcuiä I. tnrmel» 
tua ncetamifella, rcuteeutua, revebbijttää 
itfenfä. 
Förlät, m. (bibi) cfinippu. 
Förlåta, v. a. antaa anteetfi (j. fulle jfini; för- 
låt! antafaa 1. fuofaa autceffi, anteetfi ! gud 
f— te mig! jumala näbtöcn, jumaliéte!— 
f. sig, v. r. luottaa, turvata. 
Förlåtelse, f. auteeffintntaminen, anteeffi^an» 
tamué; fa f., faaba anteetfi; bedja ngn om 
f., anoa j.fulta anteetfi; om f. , min lierre! 
luotaa anteetfi, b'pä berra! 
Förlåtlig, a. anteetfi annettava, fiebettäa^ä. 
Förlägen, a. bämmästbniit, ujo, ujomainen, 
neuvoton; göra f., bammäötijttää; blifva f., 
bämmäéti}ä, tbbmiéti)ä, b^t^Vt^)^; ^'^^a f., 
ujostella, ujoilla, ujotfua, olla bämmäétijf» 
fiöjä. 
Förlägenhet, f. neuvottomuué, pula, bämi, 
bämmögt^é; vara i i., otla neuvottomana 
1. bämillä 1. pulaöfa; komma i f., joutua 1. 
tulla pulaan 1. jämille; vara i f. för svar. 



F ö r 

ei tietää neutooa 1. oHa e)jäih}![i8fä, mitä 

n^aötata; vara i f. för penningar, olla ra» 

])an pulai\a 1. t>ula9[a ra{)aéta. 
Förlägga, v. a. fätteä, tättettää, ^^iitlnmmlt= 

taa, ei muiötaa mifjtn on ^Hiiuuit; (f ytte) 

muuttaa, )3anna; (om manskapj fijoittaa, a- 

jettaa; (i bukhandel) fugtantaa. 
Förläggare, m. fuStautaja, firjan=fu§tantaja. 
Förläggare (sked), m. faulja, foV)3a=faul)a._ __ 
Förläna, v. a. (gifva förläning) antaa Iää= 
' uitfi, läänittää; Tyi/^^yJ antaa, Iat)|oittaa, fuoba. 
Förlanare, m. laljjoittaja, antaja. 
Föihuv.a, V. a. jpibentää, ^ittiStää, :|)itfittää; 

1— s, ^^ibentl)ä, :pitti§ti)ä. 
Föilänguing, f. i)ibennvg, ))itfitt)fi; (stycke) 

^.ntfe. 
P^irläuing, f. tääuitljö, Iääni=maa, laf^joitnS. 
Förhiningsbref, n. Iäänitl)S4'ivja. 
Förläuingsgods, n. Iäänitt)ö=maa, Iääni=maa. 
Förläsa i>ig, f. Iu!ea itjenfä piiaUi 1. t;on= 
I faffi, tucötua; förläst, ^Jul^fUluteunut, Ineö» 
! tunut. 
Förlöjliga, v. a. ^itää nauruna, tef;bä uauvuffi 

1. nanrettatcafji. 
Förlöpa, V. n. tuiua, nienuä ol^itfe; (löpa bort) 

tarata (farfaan);— f. sig, v. r. iuot\al)tm, 

I;airaf)tua. 
Förlösa, V. a auttaa 1. ^ääötää fl^nn^ttäjää, 

:|3ääStää; blifva f — st med en son, fljnn^t 

tää ^joita, faaba poifa4a))fi. 
Förmak, n. toiera84;uone, :perä--I;uonc. 
Förmäla, v. a. jaul;aa (!attfi). 
Förman, m. ^HiäUt^ö (»ffen), efi^mieö. 
Föimaua, v. a. :|)enätä, tearoittaa, nemrtoa. 
Förmanande, n. penääminen, ^.•»enävs, traroit 

tamincn. 
Förmaning, f. :|Jcnäi)S, ivaroituö, ucmvo. 
Föimanskap, m. efi=micl;l)t)?, )5ääIIl}ttt)l)S. 
Fr,niiast, f. feula^maStOj etu»masto. 
Fömiasta, v. a. maStoittaa, »aruStaa ma9= 

teillä. 
Fdiniedelst, se Medelst. 
Fönnedla, v. a. »alittaa; (kameral) {^UOJCU- 

taa, alentaa. 
F('irinena, v. a. (förbjuda) e»ätä (e^^ään), e8= 

tää, ficltää; v. n. (tro) artvelta, tuulla. 
Furnienande, n. e^^äutinen, fielto; luulo, ar= 

UH'ln; enligt mitt f., minun luultcni l.luul> 

latjeni. 
Förment, a. luultu, InuletcttU. 
Förmer, adv.; vara f., otla enempi 1- i)lem).n. 
Förmeia, v. a. enentää, lijätä; f— s, enetä 

(;>encu), li[ät)ti)ä. 
Förmiddag, m. aamn=^5äiliiä, aamu4Hicti; \>'i 
f— en, aamu4Hii»ätlä, cbetlä ^juolen I. ^.''UoU^ 
:^äilvän, ennen ^^uolta ^äiivää. 
Förmildia, v. a. l;uoieutaa, fetventää, \!i\} 
mcntää o. s. v. se under Mildra. 

Förmildring, f. l;uoieunu§, felueuut^ö, :pel;men= 

n»}§, o. s. V. 
Förminska, v. a. toäljeutää, niufeutaa, tx>ai 



Föi 



\li 



leutaa, l)mt>entaa; f— s, v. p. och f. sig, v. 
r., inäl^etä (=enen), u.täl}entt)ä, wailaljtua , 
tvailantua, l;utveta (=^enen); bågen f— s, 
:^alu it)äl)enti}i) 1. laimentuu. 

Förminskning, f. toä^enm)«, »alentaminen, 
niailennus, Ijuivennuö; »äljeuemiuen, »ai- 
latjbuS. 

Förmoda, v. a. luuöa, artcetla; jag f— r att 
han är rik, luuleu 1. ar»elen bäntä ri!= 
faaffi; jag f — r att saken är den, luulen 
1. ar»elen 1. otaffun afian cle»an fen. 

Förmodad, a. luultu. 

Föl mödan, f. luulo, ar»elu, cbotuä. 

Förmodlig, a. luulta»a, av»atta»a. 

Förmodligen, adv. Iunlta»a9ti, ar»atta»a8ti. 

Förmultna, v. n. lal)ota (=oan), mäbätä (»tänen). 

Förmur, m. efi=muuri; (fig.) feinä, tufi-turtna. 

Förmycken, -mycket, a. liifa ^Jaljo, Uian ^)al* 
jo, liiallinen, tulellinen. 

Förmyndare, m. l)oU;oja, »ovm^utäri, Ijoito» 
mies. 

Förmyndareregering, f. ]^oll)0'l;aÖitU§. 

Förmyndarskap, n. l)oll;o, l^oll^u, l;ol^o=»ir!a; 
han är under f., ou toifeu l;oll;otta»ana; 
sätta under f., )3anua toifen ]^Dll;otta»a!ft. 

Förmä, v. a. o. n. (ha/va styrka) »oiba, \at' 
faa, !t)etä (ft)fcuen), malttaa; jag f— r icke 
gä längre, en »oi 1. jaffa !äi}bä ebemmäffi; 
f — r han (är han i stånd) att göra det? 
»oifo l;än tet;bä fitä, ftjfeneefö pn fiiljeu? 
han f— r (har inflytande) mycket, l)än »Ot 
1. mat)taa :|3al}on, pneöä ou ^jaljo »oimaa 
1. mal;tia; (beveka, drifva) faaba, faattaa, 
:pa!oittaa; f. sig, faaba (i-fuffi), faattaa; jag 
kan ej f. mig att göra det, eu faa fitä 
tet;bi)tfi, en faata ru»eta fitä tefenuiän. 

Förmåga, f., »oima, t\)h}, funto, faatto; f— n 
att se, tänka, uäfemifen, ajattelemifeu »oi= 

ma 1. ft)h); det står icke i min f., fii^en 
ei minu^fa 1. minulla ole hjhjä 1. »oimaa; 
af all min f., »oinuini tafaa 1. tieltä 1. 
:|3eräStä, faifeSta nuninai<taiu; denna ört har 
en stärkande f., tällä livtillä ou »al)n)i8= 
tatva »oima 1- mal;ti; herr A. är en f. af 
första rangen, l;erra 21. OU eufimäifeu luo= 
fan 1. fijan ^Mä', i f— a »f, (iiMitin) »oi=^ 
maeta I. tä^beu. 

Förmän, m. etu, etUU?, t)l)»ä; till f. för ngn, 
j.tun l)l)Ȋtfi 1. etuubeffi 1. ebuffi; jag har 
ej den f. att känna honom, miuuUa ei ole 
ounea l;äntä tuntea 1. tnuteaffeni. 

Förmånlig, a. etuifa, ebulliueu, l;l)i5bi?ttä»ä; 
hysa f — a tankar om ngn, ajatella ebulli= 
festi I. i)i)\v'd'å j.fun ful;teen. 

Förmänlighet, f. etuifuuö, ebnUifuuS. 

Förmånligt, adv. etuifaéti, ebuUifeöti. 

Förmånsrätt, f. etuuS-oiteuS, etu=oifeu§. 

Förmäla, v. a. (omtala) mainita (4fen), mai= 
uitella, ^ml)ua, jutella; (arwiäla) ilmoittaa, 
fanoa; (bortgifta) naittaa. 



174 



För 



För 



Pörmälan, f. matnclma, maine, tJiiT^e; ifmcttuS 
Förmälning, f. naittaminen, naittamuS; (je- 

Sten) naittajaifet, unl^fijäifet. 
Förmänga, v. a. fetcittaa; f. vatten med vin, 

fcfoittaa »että »tinaan, fefoittaa »itnaa 

hjebeltä. 
Förmärka, v. a. I)o!fata, I^anjatta (=tfen), faa 

ha näl}bä, tulla nä^neetfi; icke låta sij 

f., ei antaa näf)bä 1. I^offata itfeänfä. 
Förmärs, m. etn=märSft. 
Förmäten, a. ^Itäinen, tjUUimn, jultea, liian 

rol^fea, rcftteilettja. 
Förmätenhet, f. t^IIäiftj^g, julfenä, rol^fcite 

iraifuuS. 
J-örmögen, a. (i stånd till ngt) f^feueteä, f^ 

flinen; (rik) »araltinen, Jrarafcinen, too.-- 

rafag. 
Förmögenhet, f. (förmåga) ttjh), n.^cima, atcu; 

(rikedom) omaSto, »aradijnu^, nnivaftuu?, 

»araifnué, »arat, tawava, tavarat. 
Förmögenhetsstrati", n. fa!fo = rangai8tUé, ta^ 

»aran-angaiStuS. 
Förmörka, v. a. ^nmentää, ^.nmittää, tummen» 

taa; f— s, ^•»imetä (=enen), ^nmitä (4äu), ^i= 

me^tä, Rumentua, tummeta, tummettua; so- 
len f— s, aurinto )>imeuee. 
Förmörkande, n. |)imentäminen, ^nmittämi-- 

nen, ))imenut)«, :^imiti?S. 
Förmörkelse, f. :^.nmenemiuen , Vii»c^miuen, 

:t5imenn^8. 
Förnagla, v. a. naulcittaa, nautita (^tfen) 1. 

naulata um^^een. 
Förnagling, f. nauloitue; naulaama. 
Förnamn, n. ristimä=nimi, riöti=nimi, riöttntä» 

nimi, efi=nimt. 
Förnedra, v. a. alentaa, ^atn^entaa, foI»entaa; 

f. sig, V. r. alentaa itfeniä, alentua, aleta 

(=enen), Ijatoentua, l^atn^eta (-^jenen), tjal» 

toentaa itjenfä. 
Förnedring, f. alennuS, t)aln.>eunu9, atentami» 

nen, t^atoeutaminen; l;al»rentuminen, l;al)>e= 

nemuS, aleneminen. 
Förnedrings-tillstånd, n. alt)ainen 1- l^al^a tu 

Ia; Christi f., Äriötufien aUjaifuug^tila. 
Förneka, v. a. tieltää, ennätä (c))ään); f. «in 

tro, fieltää u^fonfa; f. en ngt, tieltää 1. 

ewätä jttin j.fulta; f. sig, v. r. tieltää it= 

fenfä, tieitäl)tV)ä; fadershjertat kan ej f. sig, 

ifän ft)bän ei »oi fieltä^tt^ä. 
Förnekande, n. -kelse, f. fiettämiuen, fie^ 

täm^S. 
Förnimbar, a. l)uomaitta»a, aiötinnainen, i}a= 

»aittansa. 
Förnimma, v. a. aiv^tia, tuntea, f/an\-iita f=tfeu), 

aötaita (=tjen); (/'« i-eta) tuulta, jaoba fuuUa 

1. tietää, l^atnaita, f)uomaita. 
Förnimmelse, f. aistiminen, l;uomio, £)an>ainto. 
Förning, f. nnemiueu, »ienti, fuletuö; tulfu- 

^jalttio; (skänk) tuliaifet, tucmifet, »iemifct. 



Förnuft, n. jjäift (järcn); sundt f., tcr^ 

ttjc järtt 1. mieli 1. äh) 1. tjmmärr^s; 

vara vid sitt fulla f., olla täl)be8fä jäveSjä 

1. tä^fi=jär!inen; bringa ngn till f., faaba 

1. jaattaa joht järfeen 1- mielelle; emot f— et, 

toaSteu 1. »aötoin järfeä, järteä »ahtaan; 

öfver f., jären !äftttämäti5u, jären ^(i fä^^ä 

1. menenpä; utan f., järetti3mäöti, jätettä; 

f — et är vårt inre öga, organet för det 

osynliga, för anden, järti DU fifälliucn fil* 

mämme, näft^mättömän, :^eugeu »aifutin; 

taga sitt f. till fånga, (bibi.) taf)Ieita jär= 

fenfä. 
Förnuftig, a. (begåfuad med förnuft) järetlt= 

nen, järfinen, mielellinen; (som rätt brukar 

det) järfenjä, jävfeineu, ähjfää, mielensä; 

(om sak) järeliinen, järfenjä. 
Förnuftighet, f. järellifl)»)^, jäi-fen)Vt)8, mie= 

IeIIift)^8, mielewvi^ä. 
Förnuftigt, adv. järeltijeöti, järfeivästi, mie= 

lettiästt. 
Förnuftsenlig, a. jären 1. Vutmärvvffeu mufai= 

nen, järeliinen, järti^peväinen. 
P^örnuftsgrund, m. järfi=pern8te, järeHineu ^ie- 

ru8tu« 1. poifia, jävteiS-^)evuötu8. 
Förnuftskunskap, f. (fil.) jären=tieto, ajatuS- 

tieto. 
Förnuftslära, f. jävti-oVpt, järtciS^oppi, aja= 

tuji=op:pi. 
Förnuftsskäl, n. järti^lJVr järeliinen f^^ 1. 

pcxä. 
Förnuftsslut, n. iäv!i4>äätelmä , järfeiö^ää» 

telmä. 
Förnuftsstridig, a. e))ä=järeUiuen, jävfi-nHiö^ 

taincn, »aäten^ärtiucn. 
Förnuftstro, m (fil.) jävteiö=u8fo, järeu-Uöfo. 
Förnumstig, a. turl;au»n)itia8, ivnifaötclelca, 

wiifaételija. 
Förnya, v. a. uubiStaa, »ereötää, tcBbä uu-^ 

beötaan 1. uubefleeu; f— s, uubiötua. 
Förnyelse, f. uubifituS, uubiStaminen. 
Förnäm, a. t)n)äineu, ifoinen, tortea, fortea* 

1. fuuri»jutuiucn, fuurellinen; en f man, 

l)ll)äinen 1. ifoinen 1. tortea mieö; af f— t 

utseende, ifoijen 1- vU;äi|'en näfi3ineu; han 

har nu blifvit så f., l;än ou ni)t tuUut 1. 

täi}ni}t niin ifoifetfi 1. fuurcUiicf[i 1. tov» 

feaffi. 
Förnäinhet, f. Vll^iiiWö, ifoiiuug, tovteuö, 

fuurelliiuuä. 
Förnämitet, f. tioifuuS, fuureUifuu8, fuuven= 

telewaiiuuä; (person) ifoijet, torteat, »allat. 
Förnämligare, a. komp. I)(f)äijeu4n, etevämpi. 
Förnämligast, adv. ^lavbaaéta 1. enimmästä 

:|)äästä, erin=omattain, i)artiaiten, etenfiu. 
Förnämst, a. (till stånd) tjll^äifiu, tjliu, ^lim» 

mäinen, (tiil värde) ctenjin, i)arl;ain; de 
f— e i landet, maan l}lt)äiftmmät 1. l^lim= 
mät; mitt f— a nöje, pari^ain 1. paxa% ^u= 
»ini; Finlands f— a författare, ©uomeil ete= 
»immat tirja-nietat. 



För 



För 



175 



Förnär, eli. Förnära, adv. Iitan 1- jävft It= 

fettä, Iitan litelte 1- liti; göra ngn f., Ioit= 

fata j.hita, riffoa j.htn mieli, ta^bä 1. ru= 

hjeta liian 1. l}len lifi. 

Förnärma, v. a. loufata, riffoa j.futa toaStaan, 

»antmata, h)äär^l)ttää, fotoaieta. 

Förnärmelse, f. louffauS, fotoauS, tBatnmauS. 

Förnödenhet, f. tarttje (--pim). 

Förnöja, v. a. (roaj l)umttaa, I)Utoata (=^aan), 

nticHtjttää; (tillfredsställa) tl)t)b^ttää, tl)bl)t 

tää, ]^i)tt)ittää; f. sig, v. r. f)un)itella, iloi» 

ta (4fen). 

Förnöjd, a. t;i}toillänfä (ctetoa); t^l}ti?iväinen, 

t^t^tvä. 
Förnöjelse, f. ntielti)fe, I;utt»ituS, iIo=mteti; ti^^ 

b^t:9ö, tvi)tl}h3äift)^S. 
Förnöj lig, a. tijtt^toainen, ttiijttjhjäinen. 
Förnöjsam, a. ttj^tl^toäinen. 
Förnöjsamhet, f. tt}i}tt)»äift)^g, tl)t^ttiäift?t)§. 
Förnöta, v. a. htluttaa, fuIuteHa, menettää; 
f. tiden i lättja, htluttaa 1. menettää ai 
! fanfa laigfunbe§fa 1. aifaa laiöfunteen. 
I Förolyckas, v. d. tuI}oittua, tnrmeuta, l^nffua, 
joittua turmioon 1. I;aaffin-if'fooit. 
Förolämpa, v. a. loufata, J3a(;oittaa, jotoaista 
i folioata. 

i Förolämpning, f. loutfauö, :|)a^oitu8, folttjauö, 
! folinatstn^. 

I Förord, n. (rekommendation) \)\))Ka fana, ^jJUOl» 
tolana; (företal) alfu4aufe, efi=)5U]^e; (M- 
kor) to'älUp\it)t; (jur.) f. bryter lag, ennen 
te[;t^ 1. enti8=eI)to tnoittaa lain. 
Förorda, v. a. ^uf)ua :|juoIeöta I. ^juoleen, 
antaa 1. tel;bä I)^tpän 1. ^5Uolto = fananfa, 
).nioItaa, :|)uoIu8taa. 
P'örordna, v. a. (stadga) fäätää, afettaa, mää= 

rätä; (utnämna) määrätä. 
Förordnande, n. määrääminen, jäätäminen; 
fääntij, määväl?6_; (utnämning) määrä^S, mää» 
väämt)8; fä f. tili en tjenst, faaba määräl)8 
1. tulla määrättjtfi j^tin »ivtaan. 
Förordning, f. jääntö; afetuS, (en enskilds) 

jääntö, fäSfl). 
Förorsaka, v. a. otta fl)>)nä fjf}!itt), toaihtttaa, 

laattaa, tuottaa, ftittää, tel)bä. 
Förnrt, m. (i Schwcii) ebit§=fau))unfi, toalta» 
taupunti. 
: Förorätta, v. a. te^bä «^äärt)l)ttä (j.futle), n)ää= 
t n)^ttää 1. vahingoittaa (j.futa). 
i Förpakta, v. a. touorota (»oan), arennittaa. 
I Förpaktare, m. »uorooja, »noro = tilallinen, 
! ttjouva=mie8, aventt=mie8. 
I Förpaktning, f. touorouS, tDUovoaminen, arcnti. 
Förpaiita, v. a. ^.^antata, panna ^mntiffi. 
Förpantare, m. ))anttaaja, ^jantin^^antja. 
Förpantning, f. ;|)anttanö, V'antin4^ano. 
' Förpassa, v. a. ).iaé[ittaa, antaa paiii. 
Förpassning, f. i)agfituS; ^aöft. 
Förpesta, v. a. faaStuttaa, rnvvhjittää, rntto= 
uttaa. 
I Förpjes, m. altn=nä^tö§, oItu=lEun)aiIu8. I 



Förpligta, v. a. njelipoittaa; f— d, hjetooöinen, 
Xvtlta^pää. 

Förpligtelse, f. toeltooituö, h3eI»oIIifnnS. 

Förplumpa sig, v. r. {)ölmäl)tt)ä, erf)Cttl}ä. 

Förpläga, v. a. feötata, Jeötitä {=tfen), ra»ita 
(-tfen); f. en trupp, ratrita 1. ruoffia jouttoa. 

Förplägning, f. feStauö, feötit^S, ratcinto. 

,Förport, m. etU=)3ortti. 

Förpost, m. etn^tpavtija, cfi'-h)artija. 

Förpuifa, v. u. (kem-) IauaI)beIIa, :>.iaufa!^bella. 

Förpåla, v. a. ))aalnittaa, lr»avn8taa ^aalniUa. 

Förq vicka, v. a. (kem.) elo={;o^eoittaa, amal= 
gamita (=tfen). 

Förqväfva, v. a. tufal;buttaa, tn!el;battaa, Iä= 
fäl;bl)ttää; (figO tn tai; b uttaa; f— s,v. p. tu* 
Iel)tna, tufal;tna, läta^tt^ä. 

Förr, adv. (tUlförene) ennen, muinoin; (förut) 
ennen; (hellre) ennen, ennemmin; ju f. dess 
hellre, futa 1. mitä ennemmin fitä )>arem^i. 

Förre, förra, a. (sum föregått) ebeltinen, toii» 
me=; (närmast föregående) ebellimäinen 1. 
eeHimäinen; f— a veckan, ebeltifellä iciifol^ 
Ia, menneeltä »iitfoa 1. toiitolla, wiiine=toit= 
folla; f — a gängen, tt)iime=fervalla, men= 
neellä fertaa, mennet ferralta; (sotn tillför 
rene varit) entinen; f. länsmannen, enti» 
nen nimiö = mie§; sätta allt åter på sia 
f— a fot, panna faiffi taaS entifettenfä. 

Förregla, v. a. :j5anna telfeen, teletä (=teen); dör- 
ren är f— d, otvi on teleöfä 1. tataa teleöfä. 

Förresning, f. (skepp.) feuIa=ruStinfi, fenia» 
})^öt^t^6. 

Förrgår, se Förgår. 

Förrida, v. n. ratfaötaa ebeflä. 

Förridare, m. efi^ratfaötaja. 

Förrig, a. se Förre. 

Förringa, v. a. n)äl;entää, alentaa, l^aln>entaa. 

Förrinna, v. n. j|uo8ta fuiliniu, tt)alal)taa; (om 
tid) toalua, fulua. 

Förrosta, v. n. o. Förrostas, v. d. ruogtua, 
vuoStaantua. 

Förruttna, v. n. mäbäntt)ä, ladonta. 

Förruttnelse, f. mätänemt)8, mäbättn^8, IaI;oa= 
minen. 

Förryckt, a. toimmattn, U)immainen, I;utln, 
mieletijn. 

Förryckthet, f. h)intmai[uuS, mielettönH)^^. 

Förrymd, a. favfulainen, favfitjain ('Uten), 
farannnt. 

Förråd, n. toara, ta!a=n?ava, JuaraSto; i f., 
tparalla; till f. för vintern, tatoen toa> 
vaffi; af eget f., oman=tafeinen, omaétafaa, 
omi§ta n?ovoiSta. 

Förråda, v, a. ^jettää, faWaltaa; f. fädernes- 
landet, pettää ifän=maanfa; f. den sak man 
åtagit sig att försvara, pittaa I. latealtaa 
ajxa, jionfa o, s. v.; (röja) aniaa iimt, il= 
maiéta, ilmoittao; f. sig, v. r. ilmautua, 
tulla ilmi; han f — dde sig genom ett ord, 
tuti ilmi 1. ilmautui ^I;be8tä fanaSta, 



176 



Fur 



För 



Förrådshus, n. ^v^ara=f)ucne, n>ava=aitta. 
Förräret, n. ttjtimc truofi, menni}t »uofi. 
Förrädare, in. ^^ettäjä, fiUvaltaia. 
Förräderi, n. fa>r»alIuS, ^JCtoS, maaitfa=^)etto. 
Förrädisk, a. (svekfull) faluattatta , tatvafa, 

(falsk) petollinen, ^jettätoä. 
Förrädiskt, adv. ffll^^nIa§tt, !a»aUiubeKa, la- 

iDaltatnaSti, ^ettäluäeti. 
Förräkna sig, v. r. laStca 1. lufea iräärtn, 

)5ett^ä 1. erf)ettvä luiiiun Itu^fusfa. 
Förrän, konj. enucu fuiu 1. fun. 
Förränta, v. a. ^.^auna fiu^irulle 1. forode, ))an= 

na fovfoa faStvaniaait, fasjunutttaa, tcr!outtaa. 
J'örrätt, m. eftnuicta, alfii vitcfa. 
Förrätta, v. a. tctlliittaa, ^ntää, tcl)bä; f. tjenst, 

toimittaa 1. tef)bä »irfaa; f. gudstjenst, ^3i= 

tää jumalan ^atoeluSta. 
Förrättning, f. toimttuö, toimi, V'ito, «fia. 
Förrättningsiuaii, m. toimitu8=mic§, toimitta-' 

ja, ^.ntäjä. 
Försagd, a. ujc, ujofaS, arfamainen, hjieno» 

mielinen, tl)[;mi§tvnt}t; göra f., tvf;miötl)t= 

tää; blifva f., tl)f}mi^tl)ä. 
Försagdhet, f. ujou§, njoftnuS, avfamaifuuS, 

i»ieno-mielifi}i)8. 
Försaka, v. a. luD^nta (j^tfiu), I}l)(ätä (4tään), 

I)eittää ^>ciS, oUa ilman (jttfin), Eieltäljtä 

(jätfin). 
Försakande, n. o. Försakelse, f. luo^umuS, 

fieltät)m^£i, ilman=olo. 
Församla, v. a. fofoounuttaa, feräännl)ttää, 

faattaa 1. futfua fotoon; f. sig, v. r. fotoon» 

tua, totoutna, teväänt^ä, terät)tt}ä. 
Församling, f. tofouö, joutto, Vl)bi8tt)8, toto= 

Uéto; en talrik f. af stadens innevånare, 

fuuvi 1. fnuvi4ntuineu joutto 1. totonS fan= 

Jungin afuttaita; lagstiftande f., lainfäätä= 

jä=tofon8tO 1. '-t)I)biStl)Ö ; {kommun, socken) 

fcuratunta; den lutherska f —en, luteeri» 

lainen feuratunta. 
Församlingsbo, m. feuratuntalaincn. 
Församlingsort, m. totouS-^^aitta, totoontunuS= 

).^aitfa. 
Försats, m. eft4anfe. 
Förse, v. a. uiavata, tuavu§taa, waruStella; 

))anna, htclittaa; f. ngn med penningar, 

en fästning med lifsmedel, U^avuÖtaa jotu 

raf)oitla. Unna ruota=neu»oilIa; f. en tafla 

med ram, )3anua tauluun ^luitteet, toaruS» 

taa 1. l;uolittaa taulu ).^uitteilla; f. sig, v. r. 

UiaruStaita, nrnvuetautua, tatfoa 1. j^anttia 

itfellenjä, tvaruötaa itfenfä, ottaa 1. ^janna 

warallenja, travoa. 
Förse sig, v. r. cv^ettttä 1. l;aivaf)taa näö«fä, 

näl;bä tt>ääriu; Q'ela)^ l;orjat}tua, t)aival;tua, 

erljett^ä; tatfoa liiatfi 1. liif aa. 
Förseelse, f. t^orjauS, l;orjat)bué, er^ctl}?, l)ai= 

ran§; af f., erl)eti}tfiéfä, l^aivautfiéja, erlje- 

t^tfegtä, ta))a=tunnaa. 
Förseende, n. tcaruötamiueu, tttavaamincn. 
Försegel, n. teula=^urje, ctu4nirje. 



Försegla, v. a. finetittää, J5anna ftncttiin, tiin^ 

nittää finetillä, latata; vara f— d, otla fine= 

tiéjä 1. tiinni. 
Försegling, f. finetitl^S, lattau?; finetti. 
Försel, m. se Forslande. 
Försiggå, v. n. ta^jal;tna, ^.Mbetään. 
Försigkommen, a. ebi§tl}m)t, Ujauraö, it»an= 

rastunut, jaloille :pää§il}t. 
För.Mgtig, a. Juaroirainen, »rarojxia, njavoifa, 

hjaruUinen, tait^attanja. 
Försigtighet, f.^ ivarotoaifuuS, warullifuuS. 
Försigtighetsmått, n. tcavo^teino, njaran^^nbe 

(=teen), iBaru=toimi. 
För.^^igtigt, adv. ttjarouméti, U^avuifaeti, tt>a» 

vntliie^ti. 
Försilfra, v. a. l;o))eita (=tfen), l;o:|3eoittaa, ^o-- 

).noita, l)C^eilla. 
Försilfring, f. l;o)5eitu8, t;oi)iDitu§, l;o^eilluS. 
Forsina, v. n. tuiujua, tuiniettua, nuutua; 

(om kor) el)tt)ä, martua, nuutua. 
P'örsinka, v. a. Unitet^ttää, nMiUniStt^ttää; f. sig, 

v. r., wiitv)ä6tl)ä, unin^äf)tää, m^öl)ästl}ä. 
Försinliga, v. a. tel)bä aigtin=alaifetfi 1. aig» 

tin täfitettätoätfi, tel}bä tuntunjatft 1. nätt?= 

tt)ätfi. 
Försitta, v. a. (lagt.) :tJääStää ol^itfe; f. tiden, 

:^ääStää o^itfe 1. Iaimin4vöbä aitaufa; f. sin 

talan, ^.^äästää o^iitfe 1. tabottaa 1. menettää 

^ul)e=»oltanfa. 
Försjunka, v. n. ^aiuua, n^ai^jua, f^iveutöä. 
Förskafla, v. a. l)anttia, faabuttaa, toimittaa, 

laittaa. 
Förskansa, v. a. ttjaru^taa, u^allittaa. 
Förskansning, f. toarucitu^, »allitui^, ll^anK^- 

telma, »»avuöte. 
Förskapa, v. a. se Omskapa. 
Förskarp, n. (skepp) tcula=ta|.ien£i, teula^foutta. 
Föiskede, n. se Försprång. 
Förskepp, n. (skepp.) teula4nioli, lainia=teula. 
Förskingra, v. a. !)ajcittaa, ^^anna l)ajalle ; (/'i//- 

slijsa) l;äh?ittää, l;utata; (jiij.) i. sorgen, l)ä= 

wittää l;uolet; sorgerna f— s, l)uolet l)öl^''ene= 

irät. 
Förskingrande, n. o. Förskingring, f. l)ajoit= 

taminen, l;ajoitu§, l)än»ittämincn, Iniuntijö, 

lauttaaminen. 
Förskinn, n. etu=nal}fa. 
Förskjul, n. tato8, fuoju?, fnojuv^te. 
Förskjuta, v. a. U^fvitä eteen; (förkasta, för- 
neka) \}\)\\ät'å, \)\)\l\{'å (=lfään), l)\)\l\ä, t)l)l= 

jeffiä; (lemna i förskott) a.\\taa ebeltä4afin 

1. 4>äin, lainata, antaa, tl}i5utää. 
Förskjutande, n., -ning, f. l;l)ljäämincn, 1)1)1= 

tävé, o. s. v. 
Försko, v. a. terittää. 
Förskona, v. a. fää§tää, fääliä, armal;taa; f. 

en fiende, avmal;taa 1. fääötää icilioilli^ta; 

f. ngn från straff, fääötää 1- )5ää8tää jotu 

rangaistutfesta; f. mig för din åsyn, fää8= 

tä 1. fääli minna finuafi nätemäcitä. 
Försköning, f. fää^täiuije, fääli, armaf;tami= 



För 



För 



177 



nen; utan f., fääStämättä, fäälimättä; (sko- 
dons) teritt)8. 

Förskott, n. ebcUä=ntaffu, eft»maffu, enta= 
maffu; han fick '20 mark i f., f)än fai 20 
ntarHaa efi^maffua 1. eft»maf)ufft 1. ebeltä» 
fäftn; gå i f. för ngt, mat\aa ebeltä4äftn 1. 
mennä efi^mafinun jötfin 1. jonfin ebe^tä. 

Förskottsvis, adv. ebeltä=antacn, ebeltä-maf» 
faen, ennalta. 

Förskrifning , f. (för att lära) Ctcen=ftvjoitUÖ. 

Förskrifning, f. (reqvisition) tuotto, !utiumu§, 
;^anfftmu«, r;a!u=ftrJDttuS; (skuldsedel) \viU 
!a=ftrjottné, toa!uug=fivjoitnS. 

Förskrift, f. !trjottuö=faajt)a, !aajDa=ftrjottu8. 

Förskrifva, v. a. (för att lära) eteen4irjotttaa. 

iFörskrifva, v. a. (reqvircra)i}attativiiiUä,tiX' 
joittaa ))erään, lä^ettjttää, toimituttaa; (skrift- 
ligen tillförsäkra) firjatlifeéti 1. firjatta ir*afa= 
uttaal-n)a!unttaa, ))antata; f. sig, v.r.(skrif 
va orätt) firjoittaa njääviu; (lofvasig) iu}3au 
tua (j.fun) cniatft, :pantata 1. luiuata itfen 

I fä; (skriftligen utfästa sig) fivjalla 1. firjai 
! iifegti fitouta; (hårleda sig) oHa tuHut 1 
i Iäf)tenl)t, olfa fotoiftn, oCa alfuanfa. 
[Förskräcka, v. a fäifäf;bl}ttää, ^eläöttjttää, !au= 

f;i§tuttaa, !ammauttaa; f— s, v. d. fäifä&tl;ä, 

^elasti;ä, !au[)t§tua, fammagtua. 
Förskräckelse, f. ))eläötlj8, fäifä[;blj8, !au^i«;= 
! Xv.^, l^irmutng. 
Förskräcklig, a. f;ivinninen, I^ivmuUinen, fau= 

f;ea, faul^iötatoa. 
: Förskräcklighet, f. I^irmuifuuö. 
I Förskräckligt, adv. Ijinmiifeöti, !anf)eaöti, %'\x 
i mu^tajtjalla; f. stor, {jirmnifen 1. laukean 

fuuri. 
Förskräckt, a. (eg. part.) :j>clä8tl)ni?t, ))eIon= 

alainen. 
Förskräckthet, f. :|3elDn-'afaifuuéi, :|3elfuruu§. 
Förskrärama, v. a. taminagtuttaa, fäifä^bl}ttää 
Förskiigga sig, v. r. (om färger) toarjooutua 

1. fulautua (toipinfa). 
För skull, prep. täfjbeu, touofft; f. Guds s 

jumalan täljben; f. din s., täf)teft, finun i^-- 

tcfi; f. den orsakens s., fen fljijn täl;ben 1. 

h^uoffi; f. ro s., Ii)§tin 1. ^nlan »uofft. 
I Förskyla, v. a. se Skyla. 
[Förskylla, v. a. (vedergälla) fogtaa, ^alfita 
i (4fen); (förtjena) anfaita (=tfen), faatruttaa, 
I cita \'ci\)m. 

Förskyllan, f. aufto; (skuld) ft?t). 
; Förskämma, v. a. :f>ifata, turmella; f— s, v. d. 

^ilautua, pilaantua, turmeltua. 
Förskämmaude, n. pilaaminen, turmeleminen. 
Förskämning, f. ))i(an8, ))ilauminen, turmellus. 
Förskära, v. a. leifata 1. leifeltä eteen. 
Förskärarknif, m. eteenIeiffauS=»eitft, Ieitfau8= 

hjeitfi. 
Försköna, v. a. fauntätaa, isontaa; f~s, fau= 

nistna. 
Förskönande, n. -ning, f. fauniStamtnen, fau= 

niStuö, 

Svenskt-Finskt Lexikon. 



Förslafva, v. a. orjuuttaa, orjtStaa; f— s, v. d. 

orjuuttua, orjigtua. 
Förslag, n. ef)boitug, eI)bo£(e^ano,ef;botteIma; 

gifva f. på ngt, :|3anna j.fin ef)boÖe; på 

hans f., Itänen et;boituf)eStanfa 1. ef)botttami^ 

feStanfa; det är ännu endast ett f., je on 

iuielä ainoastaan e^boituffena 1. et;boitcImana 

1. aifomuffena; (tili tjetist) toaaii, toaafiin» 

^•»anc, »aari=firja; sätta p. f., ^anna tvaa^ 

liin; stå pä f— et, oHa ujaalisfa 1. el^boCa; 

upprätta f. tili en syssla, telibä traali 1. 

el^boituS unrfaan 1. tt>irfa=tt)aali. 
Förslagen, a. tuumafaS, neurt)o!a§, fufMa, 

äl^fäS; en f. man, tUuman micS; f. skälm, 

fuffela 1. ä(^!äs fonna 1. j»eijari. 
Förslagenhet, f. nemuolfuuS, tUUmaffuuS, fuf= 

feluuS. 
Förslagga, v. a. ^>uf;bi§taa fuonaöta. 
Förslagsmakare, m. eljboitteltja, tuumittetija, 

tuuman^tarjottelija. 
Förslagsmening, f. eI;boitU§, ef;t0=ajatu3. 
J"örslagsräkning, f. arteioHincn laöfu, eI)boI' 

liS4aöfu. 
Förslagsvis, adv. arviolta, et;boiteIfen, ii)boUt 

pannen, efibottceffi. 
Förslappa, v. a. toeltoStuttaa, l^ern^aista, l^ei^ 

fontaa; f— s, v. d. tocltostua, tulla Jueltofft, 

r)ertt>astua, fe{;noötna, f;cifota (=ffonen). 
Förs-lappning, f. toeltoStamineu, hjeltoötuS, 

UteltoStuminen, toefttonS, njeltto tifa, ^eiHo= 

neminen. 
Förslemma, v. a. näljäl)ttää, finaStUttaa, iu 

mauttaa; f— s, v. d. näljäänt^ä, näljitt^ä, 

finautua. 
Förslita, v. a. fulnttaa. 
Förslå, V. a. tjlettt}ä, ulottua, pii\ata, oUa. 

t\)U'å, tät}ttää. 
Förslöa, V. a. tt)i\i)tt'ää, t^tfentää; f— s, Mfhä, 

t^Ifett^ä. 
Förslösa, v. a. tuhlata, J^unöitcCa, ^ufata. 
Förslösande, n. tul;(aaminen, tnl^lauS, puffaa» 

minen. 
Försmak, m. efl=tna!u. 
Försmä, v. a. l^ateeffia, ))aitvd\ua, fiuonoffua, 

ijlen^atfoa, tcä^effiä. 
Försmäda, v. a. räättjätä, barjata, ficriata. 

)5iHata. 
Försmädelse, f. räätoä^S, ^arjauS, l^erjauä, 

piittä. 
Försmädlig, a. ^ilfattinen, noffa^hjiifaS, tifat» 

nen, fiä^äifeujä, l^erja. 
Försmädlighet, f. ^ilfallifung, ilfatfuuS, ^er- 

jaajcaifuuS. 
Försmädligt, adv. )5iIfamfeSti, ttfaifeSti, Ula" 

moiteu. 
Försmäkta, v. n. nääntl?ä, l^iufal^tua, Riutua, 

l^tueta (=fenen 1. =fean). 
Försmälta, v. a. fulauttaa, fulattaa. 
Försnilla, v. a. nä^isteaä, hjaraSteöa, tt»arfoin 
ottaa 1. Jtjiebä, tattjaltaa. 

23 



178 



För 



Försockra, v. a. fofunttaa, fofurotta (=tfcn). 
Försoffa, v. a. nnnitttaa, uinaétuttaa, itnte- 

toittaa; f— d, imtcloitimut, untcle, uinaöti^ 

iiut, untunut. 
Försoffning, f. unuutiiö, untumiiéi, iiina^tiie, 

unteluuö. 
Försofva, v. a. maata (4aan) I;uffaan, maa= 

ta; f. sig, v. r. maata I. nuffua ^li atfanfa. 
Försona, v. a. foirittaa, (e^^t}ttää; f. gudarna 

med offer, le:pi)ttää jumalat ultrilla; han 

f— de dem med hvarandra, l;än Iepl)tti t)Ct= 

bät toiftinfa, foiDtttt f)eibät fcStcnänfä; f. ett 

brott, fctoittaa 1. maffaa ri!cS; f- sig, v. r. 

Ie)>^>^ä, 'icpia. 
Försonare, m. fotoittaja, Ie^t)ttäja. 
Försoning, f. fo^tmtnen, Iep^i?mtnen, fol»in= 

to; fowituS, le^jtitijs; Christi f., Äriétuffcn 

jciDituS. 
Försoningsdöd, m. fcirituS^uoIema, fon.nttaja= 

fuclema. 
Försoningsmedel, n. foteitu§=fctno, le^l^tt?8= 

neulBO, fotDtttajaifet, (e^j^ttäjäifet. 
Försoningsoffer, n. Iept)tl}S=uf)ri, fcn)tnto»uI;ri, 

Ie^t)ttäjäijet, fcftittajaifet. 
Försonlig, a. fototnncHmen, fc^nttjainen, Up-- 

^i^roämn, (c^JtiHinen, le^-i^t^ifä, let^^njinctt. 
FörsoDlighet, f. fotrmnollifuue , k:pl}IIilVt)8 / 

0. s. v. 

Försorg, f. f^uoU, I)UoIen=tJtto, mmlji', draga 

f., )5ttää fiuolta f. murhetta. 
Förspann, n. etu f)ett>cfet. 
Förspel, n. alfajaifet, aIt^=ta^^au§. 
Förspela, v. a. ^jclata poii, 'f)ufata ^jcltefä; 

f. sig, v. r. ^eiata tt?äärm, erbetttjä ^elisiä. 
Förspilla, v. a. t^ufata, menettää, tul)lata, ta-- 

bottaa; f. sin tid, tul;lata 1. ^ufata 1. me= 

nettää aifaanfa; f. ens ynnest, fabottaa 1. 

menettää j.fun jucftc. 
Försprida, v. a. t)ajcitetta, tetoiteöä. 
Förspråkare, m. se Förespråkare. 
Försprång, m. enta, ennätfc, ennätt)8, eljbä^ 

ti)e; hafva f., oUa ennaUa 1. ennal^tanut; få 

f., ^sääétä ennaHe 1. cnnäföUe 1. ebeflc. 
Förspånna, v. a. hjaljaétaa. 
Förspärra, v. a. se Tillspärra. 
Förspörja, v. a. luutta, faaba tietää 1. fuuUa 

1. !uuhi»t[(cnfa. 

Först, a. superi, enfimmätuen; (främnt) eftn, 
etummainen, enfimmäinen; sitta f., istua en= 
fimmäiienä 1. efinnä; jag var den f— a som 
kom, tutin enfimmäijeffi 1. cnfinuä; med det 
f— a, mitä ^ifemmin, fiireimmän mutaan 1- 
lautta; f— a gången, enfi 1- enfimmäinen ter= 
ta, cnftfcrran; för det f— a, cnfifft, cnfim= 
mäifefft; det f — a han kommer, l^eti fun 
1. niin i^ian !un tulee. 

Först, adv. enftn, enfifft, enfiSti, enfinnä, toaö» 
ta-, han kom f. af alla, tuli faiffia enftn= 
nä 1. enfimmätfcnä, taitfia muita ennem- 



min; låt oss skrifva f., firjoittafaamme en* 
fin 1. enftSti; f. då, waöta fifloin; nu f., 
n^t n?aé;ta; f. om söndagen, »aäta [unnun= 
taina; f. och främst, taiffia 1. faitfein en= 
fin, enfiffttin, enfinnäfin. 

Förstad, m. efi=!au)>un!i, l^atnU. 

Förste, m. rul)tina? (=aan). 

Försteg, m. etettjijvä» ))avemmnu§, el;bättj6; 
hafva f— et framför ngn, olla j.futa ete= 
»äm^i 1. cbem^-iänä; taga f— et af ngn, 
el)bättöä j.futa ebcmmäffi,njiebä tuoitto j.fulta. 

Förstelna, v. n. se Stelna. 

Förstena, v. a. fiwc^ttää, tiwennijttää ; f — s, 
v. d. fiwett^ä, liietä (=enen), !itt)entt?ä, fi= 
hjeét^ä, tiwoStua, tin)ei}ti)ä; {figO finjeöt^ä, 
:|>aatua. 

P^örstening, f. fin)el}tt^§; tit»ettt)mincn, fittjene» 
m^?; (ämnet) fitretDnuäinen. 

Förstfödd, a. efttoinen, efitto. 

Förstfödsel, m. eflfoifuué. 

Förstfödslorätt, m. efifciö-oiteusi, efifoifuuS. 

Försticka, v. a. ^iStää Vii'ocn, fätfeä; f. sig, 
v. r. ^iStäitä piiloon, fätteitä, fätfeljtä. 

Förstkommande, a. eufin 1- enftffl tulettta 1. 
tuUut. 

Förstling, m. cfiffo, eftfoincn; atje. 

Förstnämnd, a. enfin=mainittu. 

Förstocka, v. a. se Stocka; (fig.) :|jaabuttaa;; 
f— d, paatunut. 

Förstone, adv.; i f., enfimmältä, afuSfa, a» 
lusta, enfinnä. 

Förstoppa, v. a. panna nmmelle, ummettaa, 
ummistaa; f— s, v. d. umpeutua, ummi8= 

tua, (om qvarnar) fuupua, tufteutua. 

Förstoppning, f. ummc (=peen), ummetti, um= 

mcf)bué:, umpi4auti; hafva f., olla ummella 

1. umme^buffella. 
Förstora, v. a. fuurentaa, ifontaa; f— s, v. d. 

fuurentua, fuureta (=enen), ifontua. 
Förstoring, f. fuurennuS, ijonnuS. 
Förstoringsglas, n. fuurennu84aft. 
Försträcka, v. a. (en lem, sena) njenä^bt)t5 

tää,niufa^buttaa, reniä()bi)ttää,ntjrtt3äf)bi?ttää; 

f_s, v. d. n^rn3äf)tl}ä, »enä^töä, rett>e6tl?ä, 

niufaljtua; (pengar) antaa, antaa ebeftä=tä= 

fin, antaa trelatfi. 
Försträckning, f. h?eIa!fi=anto. 
För.=trö, v. a. (utströ) bajcitella, tiputella, M« 

»ää; (furstörn) f)urh)itella, f)ätt)ittää; (roa) 

f)U»ata (^paan), bmmttaa, ratoStella, l^utril^ 

la 1. ^utoittaen poistaa. 
Förströelse, f. tmUjituS, l;utDitfi. 
Förströende, n. putkittaminen, I;upaaminen. 
Förstuga, f. porStua, ftntfi; eteljinen, eteiö» 

tupa, efiffo. 
Förstuguqvist, m. fuisti, povtaat, portauffet, 

laffa. 
Förstulen, a.; f. blick, fafainen UjilfauS. 
Förstumma, v. a. mijtäiStä, mt}ftStää; f— s, 

v. d. m^IiSt^ä, tuoa öänettijmäffi, öltiSt^ä. 



För 

Förstympa, v. a. se se Stympa. 
Förstå, v. a. ymmärtää, äf^tä (=Väit), tajuta 
(=uan), fäfittää; jag f— r, ftjttä ijmmärrän; 
det f— s, futnfaé fitte, itni)an ymmärtää, 
niiniä niht, tctta faifett; huru skall ja, 
det f.? miten fttä felitän 1. fäfttän? hvad 
f— r ni med det? nutä ftllä l^mmärvätte 1. 
tavfoitatte ? (kunna) jjmmärtiiä, cfata, tat» 
taa; f- ett spräk, tjmmärtää 1. ofata fteltä: 
f. sig, v. r. (på) olata, o\a\Ua, tajuilla, \)nu 
raärreöä; f. sig på ngn, fäfittää 1. vmmäv 
töä j.fun fä^ti58tä. 
Förstånd, n. ijmmärrl)«, ätl), taju, mieti; han 
har godt f., t)änellä on l}X}\v'å alt) 1. t)m= 
mäi-rt}S, on l^t^wä t)mmärvt)tfeltänfä ; det öf- 
vergår mitt f., fiil^en et :|3l)8t^ 1. ^tet^ l)m= 
märr^ffcni; vara ifrån f— et, oUa äh)tijn 1. 
mieletön 1. mielettömänä; (mening) tjmmär= 
x\)^, t^mmärre (»rteeu); (förbindelse) ^mmäv» 
r^§, liitto, fo))u; vara i f. med ngn, oöa 
tiitosfa j.fun faneja. 
Förständig, a. t)mmärtätx)äinen, äl^fäö, ätljtti» 

nen, mieten>ä, mielellinen. 
I Förståndighet, f. mieletlif^t)8, »jmmärtän)äi= 
I [Vt)8, ält)ai|^l)6. 
jFörståndigt, adv. Vmmärtältiätfe§ti, äftjffääöti. 
ip'örståndskunskap, f. (fil.) älljn^tteto, Ijmmär- 

r>)ö>tieto. 
Förständsrubbning, f. äI»jn=t;ämmennl)S, f)eif= 

fD=mieUf^^6. 
[Förståndstro, m. (fil.) l)mmärrl?S=Uöfo. 
Förståsigpåare, m. ijmmärtetijä, tietäjä. 
Förstäf,m.feuIa=h)annae,feuIa=tä^rä,feuta»foffa. 
Förställa, v. a. teeSfennellä, teeSfeltä, otetetla, 
muuttaa toifen4aifeffi, muuttoa; f. sin röst, 
1 teegfenneUä 1. muuttaa äänenfä; f. sig, v. r. 
' teeSfenneUäitä, teesfenneöä. 
i Förställd, a. teeöfenneltl), teesfenteletoä. 
Förställning, f. tee^teutetl), otetteht. 
Förstämma, v. a. »cäärin fätoelittää, ej)ä=fä= 
irteltttää, tel^bä e^ä=fättteiifetfi 1. e^ä4oin= 
tuifeffi; (fig.) nt)ret)ttää, nulouttaa; vara 
f— md, oÖa ntjrei^fänjä 1. nuIoUanfa; f— s, 
v. d. m}ret)tl)ä, nuloittua. 
■ Förstämdhet, f. n^re^6, nuIouS. 
Förstämning, f. e^ä = |äft)eUft)^8, e)3ä = ääni» 
( ft)l)8; n^retjS, aIa=fuIoifuuö. 
I Förständiga, v. a. fäöfeä, määrätä, V^auna 
' määräffi; man har f — t honom att göra 
' det, l;äntä on fäöfett») [itä tefemään, f)ä= 
nelle on ^antu määräffi fen tetemiuen 1. 
tef;bä fe. 
Förständigande, n. fäSfeminen, määräfft»^5a= 

no, määtän=anto. 
Förstärka, v. a. it)a{)tt.n8taa, n3a'^tt)entaa, Iu= 
- jentaa, enentää, lifätä; f. en mur, tcaljinié^ 
taa 1. lujcntaa muuri; f. en armé, enentää 
1. lifätä armeijaa. 
Förstärkning, f. Jt)at;h)tétu€, tujenuuå, euen= 
n^e, tifä^S, tcal^ujife (=feen). 



För 



1T9 



Förstöra, v. a. j^ätotttää, ))iöoa, menettää, 
turmella; f. en stad, fjänjittää fau^unfi; 
haglet har f — rt rågen, rafeet otoat vufiiu 
l)än)ittäneet 1. ^jiffoneet 1. turmelleet; spelet 
har f— rt honom, ^leli ou l)äuen tuvmeöut 
1. ^ättjiölle faattauut; denna sak har f — rt 
hans goda namn och rykte, tämä afta on 
meiiettänt)t 1. ^jillonut f)änen 'i)i}\v'ån nimen= 
fä ja maineenfa; denna händelse f — rde 
all vår glädje, tämä talang ^)äwittt 1. fu= 
fieti 1. riffot fatfen ilomme; han har f— rt 
sin förmögenhet, t)'dii on taUjaranfa l;ätDit= 
tänt)t 1. ^ufannut; f. sig, v. r. Ijätoittää it^ 
fenfä, t)ätoitä (nän), turmeltua, l^uffaantua; 
han f— r sig genom slöseri, [;än ljätt>ittää 
itfenfä tul;laamifelta , ^n^iää tul)laamife«ta; 
se f— rd ut, näyttää f;äwinneeltä 1. nutu= 
neelta 1. turmeltuneelta. 

Förstörare, m. ]()änjittäjä, ^iHoja, menettäjä, 
turmclija; fredens f., raul^on riffoja 1. tu- 
fistaja. 

Förstörbar, a. l^älDitt^ttiä, fufiStu»a, joufa 
h>oi f)äh)ittää. 

Förstörelse, f. l;ät»itV8, ptuiö, ^JiHomuS, 
turmio. 

Förstöring, f. J^ätBtt^g, )3illomu8, turmelluS, fu« 
fiötuö. 

Försumlig, a. l^uolimaton, l)Uolen»))itämätön, 
laimin=lt)öjä, e)3ä=l)uolellinen. 

Försumlighet, f. l)uolimattomuu8, f)uolett=)3i^ 
tämättöm^tjö. 

Försumma, v. a. laimtn=lt)öbä (jtfin), oHa I^UO- 
limaton (jsffin), ci V^tää puolta (jstfin). 

Försummelse, f. Iaimin4l}ömincn, f;uolimat^ 
tomunS. 

Försupen, a. juo^Joötuuut, Jxniuaöta liäwinn^t, 
tuiinaan mennet. 

Försvaga, v. a. l)eifontaa, l)eitentää, ]^uonon= 
taa, laimentaa; ålderdomen f — r minnet, 
Jcanl)uu8 l;eifontaa 1. laimentaa muistin; 
f— s, v. d. l;eifcta (=ffonen), ^eifontua, ]^uo= 
nota (=nen). 

Försvar, n. ^uoluStuö, ))Uolu8, fuojelu§; lan- 
dets f., maan ^.moluetnö; åtaga sig ngns 
f.', ottaa jofu ^uoluStaaffenfa, ottaa )Jttääf= 
fcnfä j.fuu fJUolta; hafvet är Englands bä- 
sta f., meri on Snglannin paxa§ fuojeluä 
1. turtoa 1. ^uolus; lagaf., laillineu fuojeluS. 

Försvara, v. a. :|3uclu§taa, puolustella, irtaS= 
tu§taa, fjitää (j.fun) Vuolta, puljua (j.fun) 
|)UDleen, fuojeåa; f. sitt lif, :|.molueitaa 1. 
fuojella Ijenfeänfä; f. en anklagad, :|)uolu8= 
taa fanteen = olaista, f3ul)ua fanteen = alaifen 
puoleen; f. en lära, puolustaa oppia; f. sig, 
V. r. ^uoluStaito, :f.ntää ^juolionfa. 

Försvarare, m. ^JUoIuStaja, :)3UDluS=mic8. 

Försvarlig, a. toälttälwä, fetoollinen, pätith 
Unen, :f)ätenjä, ^sättälrö. 

FörsvarligT, adv. JrölttättäSti, ))ätert)äSti; toält» 
tämän. 

Försvarsförbund, n. )5Uolu84iitto. 



180 



Fäi 



Far 



Försvarskrig, n. ^uoIu§tuS»fota, fuojetu^^fta. 

Försvarslös, a. Iijpfä, firjoxSfa clematon, !ir- 
jaton, fuoja=^ettto. 

Försvarsmedel, n. ^UClu§tu6=feino, fuojcluö» 
iieutoo. 

Försvarsskrift, m. ^iuoIué4tr|ottu8, :|3U0luÖtu8= 
fivja. 

Försvarsstånd, n. :|3U0lu9tllg=tiIa, fuojcIuS^tila. 

Försvarstal, n. ^uoIu§tug»^u^e, :|MtoIuS»))ul)C. 

Försvarsvapen, n. Jrarjetu§=afe, intoIue=afe. 

Försvarsverk, n. ^JuotuSto, :|)uoiuStu8ntemv»ot, 
^5UotuS=jiire6tö, fuojehi8=järe§ti5. 

Försvarsvis, adv. :>3uoIilgtamaUa, lua§tu6telc= 
ntalla, :|3uoIu8tet{en. 

Försvenska, v. a. ruotfintaa, f ääntää ruotfiffi. 

Försvensknmg, f. ruotfinnoS, ruotfalatnen fään= 
nö9; ruotfinnu6, ruotfitfi=tääntänunen. 

Försvinna, v. a. fabota (=toan), latoa, (;äl»t= 
tä (Aan). 

Försvinnande, n. fatoamiitcn. 

Försvåra, v. a. toaitcuttaa, iBaijisita, U^ölää» 
tl)ttää; f— s, v. p. tvaifeutua, waijiötua, 
t^öläst^ä, tl)i51ät)tä. 

Försvärja, v. a. toannoa ^oiö, ivannoa lafa» 
taffenfa; han har f — svurit att supa bränn- 
vin, bän cit toanttonut lafataffenfa ^aIott»tt= 
naa rl)i)^>^3ääinäetä, wannonut ^loiS j^alohjii» 
jian ri9t)^^^)äämifen; f. sig, v. r. tBäärintvan- 
noa; (förena sig) tfaimoutua Uittoon. 

Försyn, m. I)uokn=^tto, ebeSfatfomnci; f— en, 
fuDJa, Sumala; Guds f., Snmatan ebeö= 
fatfomnö 1. {)noIen4nto; det är f — ens skic- 
kelse, fe on ^umatan faöima 1. faUimnö 1. 
fattimutfesta; gä på Guds f., mennä on= 
nenfa nojaan 1. ol^aon; (blygsel) {;ä^n), I;ä= 
^eä; icke hafva ngn f., etta f;än)^ttä, ei tnn= 
tea ijä^^tjä, et tietää l)ätt)t)Stä; hafva f. för 
ngn, I^älcetä (=)?eän) j.futa. 

Försynda sig, v. n. te^bä fljntiä; (fela) xiUoa 
j.hita fof;taan 1. toagtaan. 

Försyndelse, f. fo^taan=riftominen, fi}nmn-te!o. 

Försynt, a. f;än}eUä8, fatnoinen. 

Försynthet, f. l^äweUätjl)^^, tainotfunä. 

Försyra, v. a. I;a^attaa, ^pannuttaa. 

Försåt, n. fala^ttjaino , toäijl}nU)S, h3äijj)!fct, 
^anla, luainouS; lägga 1. ställa f., iväiji^ä, 
h5äijt)ittä, ipanna ^jautoja (j.fnn eteen), tom» 
V^eitta, njainota (=oan); råka ut fur ett f. , 
joutna tväijtjm^tfitn; vara i f., oUa h.Hiti^t= 
flöfä; det är bara f. af honom, fe on n^aan 
ijjanloja {;äneltä. 
Försåtlig, a. fatvaftatoa, faIa=h>ainotnen, falai= 
nen, ii5äij^mt)8=; ett f— t mord, »äiji)nn)8= 
mur^; en f. begäran, fait)a(tair>a pl)l)ntö. 
Försåtligen, -ligt, adv. !att>altateaStt, faivalaStt, 

n5ätj^en, jala^toainoin. 
Försäga sig, v. r. fanoa toäärtn, crl;ettl)ä fa= 

noiöfa 1. ^ul;et8fa. 
Försäkra, v. a. njahtuttaa; f. ett hus, xvia-- 
tuuttaa t}uoneu8; (gifoa insshet) njarmiötaa, 
ivaata (icataan); denna omständighet f— r 



oss om fred, tämä ofia njarmiétaa 1. tataa 
meiUe vanujan; (bedyra) iDohtuttaa, taata 
(tataan), tatailla; jag f — r att det är sant,tDa= 
luntan fttäl. tataan fen tobeffi; det f— r jag, 
fen^iä tataan, fen »afnutan; f. ngn om ngt, 
iratnuttaa j.tuta j8ttin, tafaittal. taata j.tutte 
j.tin; f. sig, v. r. irafunttatta, tt>i8fetjti)ä; f. 
sig om ngn, taata joht itfettenfä. 

Försäkran, f. )oataamn8, iwatanS, wafuutuS, 
tafaamtnen, tiiarmiStu8; enligt hans f., t)ä- 
nen toataamnffcnfa mufaan, fen mitä ^än 
h?atnuttt; f. om fred, rangan twarmistnö. 

Försäkring, f. t»afuntu8, wafuute (=tteen). 

Försäkringsanstalt, m. h3afnntu84aito8. 

Försäkringsbevis, -bref, n. »uatuntu8=tirja. 

Försäkringskontor, n. n)afnutu8=tonttnori. 

Försälja, v. a. m^öbä, mi}i38tcttä. 

Försäljare, m. mt^öjä. 

Försäljning, f. mt}ijminen, mijöntt, myöntö; 
ölförsäljning, otutäfan^JV'*- 

P^örsäljningsman, m. mijöttäjä, mi)i3mä>mie8. 

Försämra, v. a. t)Uonontaa, tefjnontaa, fe^no» 
nttaa, ^at^entaa; f— s, v. p. I^uonota (=onen), 
l)uonontna, tet^nontna, feI;noötua, te{)uoittna, 
Ipaf^eta (=enen). 

Försämrande, n. fjuouontammen, feI}noutamt= 
nen. 

Försämring, f. I)uononnu8, fe()nonnu8, ^afjen» 
nu8; huononeminen, fel;noncminen, ljuouon=> 
tuminen. 

Försända, v. a. läfiettää, lätjet^ttää, (ät)bettää. 

Försändning, f. Iät)ettämincn; Iäf)ettämä. 

Försänka, v. a. u^50ttaa, u^)t)Oonuuttaa, lva« 
jottaa, »ajonttaa; f. en hamn, täi)ttää 1. 
tuttia upottamitta 1. u^^ottaen; f— s, v. p. 
n^jota (4^^^oa), uf-^oontua, n^ajouta. 

Försänkning, f. UpOtU8, i»aJ0tu8; (det för- 
sänkta) u^JOttama. 

Försänkt, a. ftajotettu, Upotettu, »ajommt; 
f. i djupa tankar, fl)n5tin ajatuffiiu »ajon=' 
nut 1. Juajonnut. 

Försätta, v. a. (bibi) fiirtää, muuttaa; (brin- 
ga i ett annat läge, tillstånd) panna, afettaa, 
afetnttaa,faattaa, muuttaa; f. i en belägenhet, 
panna 1. afettaa 1. faattaa jt^tin tilaan; f. i 
nöd, faattaa f)ätään; f. i frihet, pää8tää 1. 
la^ha n-iapauteen; (förslösa) menettää, pan= 
na (il;fin); (appblanda) fetoittaa, panna fe> 
taan; f. silfver med koppar, fetoittaa ^o» 
peata iraétetta, panna »a8tea l)Opean fefaan. 
Försättande, n. paneminen, afettamineu, faat* 

taminen, o. s. v. 
Försättare, m. (i en svarfstol) fauuattaja. 
Försättning, f. afetanto, panemu8, panento, 

faattamtnen, o. s. v. 
Försök, n. toetuö, toe (toteen), foete (4teen), 
ijriti)8; göra ett f., tef;bä toe 1. tDctn8; pä 
f., tofeetft, foetteetfi; (det första prufvet) 
loelma, toe; (såsom titel) foelma, ^vitelmä, 
tjvtt^ö. 
Försöka, v. a. tofca, toeta (-tcan), tocttaa. 



Fö 



För 



181 



foctcita, ^vittää, tjriteflä; f. en häst, kläder, 
foettaa 1. foeteÖa {leicoiöta, tuaattetta; f. att 
göra ngt, fofea 1. foettaa tefjbä jtfin, ^rit* 
tää tef emään 1. te{;bä; det går an att f., 
faa^n 1- fietää foettaa I. yrittää; försök på, 
ifoeta^aö, ^ritä^äS; han har f— kt mycket 
i verlden, I)än oit maailmaSia paljon fofe* 
nut 1. foeteUut; f. sig, v. r. yritellä, foe= 
teöa, oraitta; han har f — kt sig litet i 
hvarje, ^äit on f;itafin njäfjän ^ritctt^t, fu§= 
fafin oratttut. 

Försökelse, f. foetit?, fiufaU'3. 

Försökt, a. foetettu; fofcnut. 

Försörja, v. a. (föda) elättää, laottaa, l^oI^O= 
ta, :|3ttää I;uoli; f. en flicka, \sxoXi<x.!x. 1. {ait= 
taa tt)tti5 :^oI^Don 1. ^oII;otuf[t; f. en son, 
^auftia eläfe=paiffa 1. elatuS ))ojatte; f. sig, 
v. r. elättää ttfeänfä. 

Försörjande, n.eIättämtnen,^oI^ODmmen, o. s. v. 

Försörjare, m. elättäjä, I>ott;ooj|a, ^uofen» 
)3ttäjä. 

Försörjning, f. elät\)§, f;oIfjOU§, I;uoIeii=^5ito, 
^oI(}o; (ujjjjehälle) ctatiiS, eläfe. 

Försötma, v. a. tnafeiittaa, te{;bä ntafeaffi 
(fg.) fintajuttaa, fulostuttaa. 

Förtaga, v. a. ottaa ^ou^, favfotttaa, ^jciötaa, 
{;äunttää, f)änimentää, e§tää; bullret f — tog 
ljudet, folina eStt 1. toei äänen; de ljusa 
nätterna f. månens sken, toaloifat tjöt Ijäm 
mentäteät tuun toalon; salvan f — ger var 
ken, iDotbc farfoittaa 1. ))ot8taa [dxt}n; f. sig, 
v. r. er:^ettt)ä, t;ämmcntl)ä, ottaa er^etijffi^fä. 

Förtal, n. ^^anetteht, ^anetus, parjaus, fom= 
\>aui; f — et har icke skonat honom, pa- 
ncttelijat ehvät ole fääötäneet ^äntä. 

Förtala, v. a. ^janetetta, ^mrjata, lommata 
( ).man); f. sig, v. r. tutta fanoneeffi {\va- 
VLMnatta). 

Förtalare, m. ^^arjaaja, ^sanettelija. 

Förfappad, a. fabonnut, fabotettu, firottu. 

P'iirtappelse, f. fabotui*, ftronö. 

Fruteckuing, f. luettelo, luettelu, nimt^ieta. 

Föltegen. a. toatti=olei»a, icaitiamen, wirffa^ 
maton, ilmoittamaton. 

F^jitegenhet, f. icirffamattomuuS , »aitiai^ 
inM, tr»ait'oIett3Uu5. 

Förtenna, v. a. tinata, tinaitta. 

FTirtennare, m. tinaaja. 

Förtenning, f. tinauS, tinaama. 

F^■Jl■thy, se Förty. 

Förtid, m. entit>t;§, cntnuö; i f., ennen ai= 
faanfa 1. aifojanfa, feSfen; sluta i f., :|5äät= 
tää feSfen 1- ennen aifaanfa; i f. gammal, 
citncn aifaanfa 1. liian ivart^ain ixianfjennut. 

Förtidig, a. ennen=aifainen, liian hjarf;ainen, 
tnar^inen. 

Förtidigt, adv. Iitan ivavl^atn 1. aifaifeen, en» 
nen aifojanfa. 

Förtiga, v. a. falata, falauttaa, peittää, )3itää 
fala^fa 1. ^eitoéfa, otta ^nf)umatta 1. tt)trf= 
famatta 1. ilmoittamatta; utan att f. ngt, 



mitäfään falaamatta 1. ^jeittämättä 1. falaS- 
fa pitämättä. 

Förtigen, Förtigenhet, se F"örtegen, Förte- 
genhet. 

Förtimra, v. a. (tekn.); f. schakt, ^Ji5nfittää 
fain?o8ta I;irfiflä; f. ett skepp, :palfittaa 1. 
Iaal)foittaa laitoaa. 

Förtimring, f. ^önfittjS, (;irft=:>)i5nfitt?§; ^alfttuS, 

Förtjena, v. a. (genom arbete o. s. v.) anfai' 
ta (»tfen), hjoittaa; han f— r 2 mark om 
dagen, l;än anfaitfee 2 marffaa ^äinjäsfä; 
han har f — nt mycket pä mig, i^än on 
icoittanut 1. ]^lji3tt)nl)t minnt^ta ^^aljon; (vara 
värd) anfaita, fannattaa; de hafva f — nt 
beröm, l)t otoat fiitoffen anfainneet; den 
saken f— r det icke, fe afta ei fannata 1. 
anfaitfe fitä; det f— r ej att tacka, ei fe8« 
tä fiittää, ei fiittämiötä, ei mitään fiittä- 
miötä. 

Förtjenst,m. Ciuwnn^; anfio,tt)oitto,faati8 (nin); 
f. pä handel, fau)>an tuoitto 1. anfio; gå ut 
på f., mennä 1. läfjteä ral;an 1. anfton pi:)t)n= 
töijn; (merit) anfio, anfio»tefo, 'i)Xnv'd t^ö; 
han har stora f — er om fäderneslandet, 
t;änen anftonfa ifän=maata fol;taan oicat fuu» 
rct, ^än on l;l)tt>in anftoflinen ifän=maan fu^= 
teen; Christi f., ÄriStnffen anfto; det är en 
f. hos honom att han icke ljuger, fe OU 
IjäneSfä anfiota 1. anfioffi, että ci »patc^tele. 

Förtjenstadel, m. anftoniateli, anfto=aateInu8. 

F"örtjenstfull, a. anftottinen, jaIo = anftoinen, 
fuuri=anfioinen. 

Förtjent, a. (om sak) anfaittu, anfion-mufai^ 
nen; (om person) fiitoffen anfainnut, anftof^ 
linen; h;m har gjort sig väl f. af fäder- 
neslandet, {;än on tnUut anfiollifeffi ifän= 
maan fnl;teen, on anfainnut ifän=maan fii^ 
toffen 1. fiitcttifunben. 

F^örtjoeka, v. a. ^^affnntaa. 

Förtjusa, v. a. i^aStuttaa, il^anttaa, tBief^ät^ 
tää, lumoa; hon f — r alla med sina oför- 
likneliga behag, f)än ifjaötnttaa faiffi icer» 
rattomitta fuloittanfa; f— s, v. p. ihastua, 
Unepttl)ä. 

Förtjusande, n. ifiaStuttaminen, hjieljättämi' 
nen; adj. il;anaincn, ifiaétnttaica, hjiei^ättä» 
Jnä; en f. vacker hand, l«icf)ättät»än 1. t= 
Ijanan fanniä fätönen; blifva f., i^annoi= 
tua, i^antna; göra f., it;antaa, il)annnttaa. 

Förtjusning, f. if;astu^, il^aStuminen, iwieljä» 
t»)8; (förtjusande föremål) if;annc8 (»uteen). 

Förtjust, ä. i^aétnnut, tt»iel;ätti)nt)t, rafagtn» 
nut; blifva f., if)a8tna, toiel;ätt?ä, rafastna; 
han är f. i flickan, l;än OU il;aötunnt ti)t' 
tijijn; jag är alldeles f. , olen iDaflau if;aS= 
tufftäfani 1. i^ötuneena 1. i^aétunnt. 

F^örtona sig, v. r. (sjut.) fangaötaa. 

Förtoning, f. (sjöt.) faugaötuö. 

Förtopp, m. feula=foffa. 

Förtorka, v. a. fuitt»ata, fuituetuttaa, fuiwat» 



182 



Föl 



För 



taa; v. n. o. f— s, v. d. futwettua, fitilvua, 
fuitpaa, naatua. 

Förtorkning, f. tuiwatus; futtoetuS, fui»etht= 
minen. 

Förtraf, m. etu^ratfut, ctu=toäft. 

Förtrampa, v. a. tatlata, talica, ^oltea, poid- 
fta; (figO polka, tallata, alaö=^ainaa; f— s, 
v. d. tottautua, ^clteutua. 

Förtret, na. !tufa, fiarmt, toaStuS; lida f. af 
ngn, färfiä f)armia 1. irastuSta j.fufta; «öra 
ngt en till f., te^bä j.fin j.Eun ftujafft 1. 
fiufalla; i f— en, ftufatla, fiufallafin; till 
min stora f., fuureffi barmiE)ent 1. mielt' 
^a^affeni; göra f., tebba tiuiaa 1. f;armia. 

Förtreta, v. a. fiujata, tebbä tiufaa 1. l^arnna, 
närtä*tV)ttää, fuututtaa, i)armittaa; detta kal- 
la uppförande f — de honom mycket, tlto 
t^li^ tä»)tiJ8 i)'ånt'å ^aiycn fjarmittt 1. närfäé= 
t^ttt; f. sig, v. r. o. f— s, v. d. [)arnuétiia, 
l^armtttua, närfästnä, fuuttua. 

Förtretlig, a. ftujattinen, ^armitltncn, ^armit= 
taira, fiufaatoa, tiisfatttncn. 

Förtretlighet, f. liufaUifuuS, l)armil(i)uuö, tué» 
Miiuuä. 

Förtro, v. a. uSfoa; f. ngn en hemlighet, 
Uötoa falatfuuS j.fuUe; f. sig, v. r.; f. sig 
till ngn, (gi/oa förtroende) u§foutua j.fuöe; 
Qurlita sig) luottaa, luottautua, uöfaltaa 
(j.fubim). 

Förtroende, n. uéfc, uSfaUuö, uSfomu^, hict- 
tamuS; hafva, hysa f. till ngn, uötaltaa 1. 
luettaa j.fuf)un,uiifcaj.futa; jag sätter hela 
mitt f. till denna plan, ;>anen faifen uetc= 
ni 1. usfallufieni tucbon tuumaan; fatta f. 
för ngn, ruu^cta luettamaan j.f^n 1. uétomaan 
j.hita; i f. sagdt, mcibän teéfen fanccn. 

Förtroendepost, m. -syssla, f. IucttamnS=h)iv= 
fa, fuDfio=»irfa, uétcttu »irfa 1. ^aitfa. 

Förtrogen, a. uSfottn, tuttatoa; hans f— gne, 
uétottunfa; göra sig f. med ett ämne, tulla 
tutta^atfi j.tin aineen tanSia, tutnétua 1. 
^^ere^t^ä jf)fin aineefen; göra f., tntnétaa, 
tutustella. 

P^örtrolig, a. tuttatoaUinen, tuttatoa, fnofiofli» 
nen, i)^täwätltnen; f. med ngn, tuttaira 1. 
tutuétnnut j.fun taniia; f— t tal, fuDfictttnen 
1. tuttajrallinen ^>nf)e; lefva på f. fot med 
ngn, clää tnttait>an faunalla j.£un fanéfa; 
han är väl f. med kemin, bdn cn l;l?n.nn 
^jere^t^n^t !emiaan. 

Förtrohghet, f. tnttawuuS, tuttateattifuuö, o. s. v. 

Förtroligt, adv. tutuétt, tuttan^aéti. 

Förtrolla, v. a. noitua, taifoa, teubcta, ten» 
pottaa, ten^ca, tt^elbca; man trodde att he- 
xor kunde f. menniskor, néfctttin ncitain 
njoiwan taitoa 1. tenbcta 1. noitua ibmiftä; 
Cfig.) lumoa, lumota, f)urmata, tenl)oa, noi= 
tua; den sköna musiken f— de alla, faunia 
mufiitfi (nmofi 1. I;urmafi 1. ten(;oi faifti 
jag tror att bössan är f— d, luulenpa ^^S 



fi)ä noibutuffi 1. taiotutfi; f— s, v. p. hjel»^ 

houta, tenl^ottua, lumouta, Ifjurmauta; ett 

f— dt slott, Ioi^tu=linna, Ioi(;bittu Unna. 
Förtrollning, f. tenl)OU?, hjelfiou^, (umcuS, 

^urmaué; lösa ur f— en, ))ääStää ten()otfiö' 

ta 1. taioffiSta 1. noibutji?ta 1. l^urmotftöta. 
Förtropp, -trupp, m. ctu^jcuffo, etu=tt'äti, eji= 

jouffo. 
Förtruten, a. se Förtrytsam. 
Förtrutenhet, f. se Förtrytsamhet. 
Förtryck, n. forto, fortauS, förränta, a^biötuS, 

rafituS, ^olteminen. 
Förtrycka, v. a. fortaa, ^>o{fca, rafittaa, af)= 

biStaa, ra§tauttaa, traimata, iraiwaiUa. 
Förtryckare, m. fortaja, rafittaja, avtiwaaja. 
Förtryta, v. a. nävfäétnttää, barmittaa, pa» 

peittaa, pistää »iljafft, fuututtaa. 
Förtrytelse, f. närtäSt^'?, fjarmi, n.n(jafft4nS= 

to, nuristua. 
P^örtrytsam, a. närfästmtl^t, bai-mi«tunut, nu= 

reentunut. 
Förtrytsamhet, f. när!äétpS, nävfäSt^mijS, fiar* 

mitu§. 
Förträfi"lig, a. oitt^aKinen, oiita, aimoöinen, 

aimo, oiwa^untcinen, veima, reimataS, fel^ 

\i>o--, feteoUinen, ft>in[;a, Ijliä; en f. menniska, 

te(}>o=l. oiTOa=Euntoinen il^minen; en f. karl, 

fclipo:= 1. rcima 1. tunnon mieS; en f. sak, 

ciwallinen 1. oin^a afia. 
Förtiäfflighet, f. oittjatliiuug, aimotfifuuö, rei» 

muu8, oiwa=tuntoimu8, telwoUijuuä. 
Förträffligt, adv. oitDallifeéti, aimoHifeäti, rei= 

ma^sti, reimatfaaSti. 
Förtrösta, v. n. luottaa 1. uStaltaa 1. tuvtvata 

1. turtoautua (j.tu(;un I. jlifin). 
Förtröstan, f. luottamuS, uSfatluö, turlca, tur» 

»au8; sätta sin f. på ngn, ^janua luotta* 

mutfcnia 1. turteanja j.tufnm. 
Förtröstansfull, a. turvallinen, turftaineu, 

luDttoifa. 
Förtröttas, v. d. wäWä, UU^Hta. 
FöriuUa, v. a. tuttata, matiaa tuHi, tuUittaa. 
Förtullning, f. tullaué, tuUituö, tullin=matiu. 
Förtunna, v. a. ol;entaa, te(}bä ointcmmatft; 

(om vätskor) toctelijittää, ohentaa; f — s, v. p. 

ol^entua, cf)eta (»enen), n?etel^nti)ä, wcteli>iti.)ä. 
Förtvifla, v. n. epäillä, olla epä=toi»oinen 1. 

epä»toirt)o8i'a 1. toiwoton; f. om ngt, epäillä 

1. olla toiwoton jsttin; (fam.) tuötistua, tuS= 

fitella. 
Förtvifiad a. e^jätoiftoineu, toiwoton; (ledsen) 

luntutfijifa (oleiua), barinii<tunut; (högst öf- 

vet-daiig) l^urja, raiirofaS; (svär) tnsfatlt» 

nen, raétaS; en f. strid, ^urja 1. f)uima tap= 

).>elu; ett f— t beslut, epä=toin)on päätöö, 

iturja päätijé; vara i en f. belägenhet, otla 

tustalliieöfa tilagfa. 
Förtvitiadt, adv. antaraSti, ^urjaöti, :^ur|an; 

f. kär, ^urjan rafaétunut. 
Förtviflan, f. e^jästoiico, et)äili)?, toiteottomuuS; 

tuéfa, tuéfituS; f)urjuu8, Ijuimuuö; räka i 



För 



183 



f., joutua c^)ä=toit»oon; jag__är i f. der- 
öfver, olen tuSfiSiant fittä; slåss med 
f— s mod, tapi.Ua f)uviistuneena 1. mm-- 
mattuna. 
Förtvina, v. n. näilrettl;»ä, futtoettua, I;iuhia, 

l^iucta (=!cnen), l^tutua, nuutua. 
Förty, konj. ftUa, jentä(}ben 1. fiffi että 1. 

fun; icke f., futtenfin, ftttenfin. 
Förtycka, v. a. :t3anua ijal^atfi, :|3al;afiua, pa^ 
' l^effia, ^ja^gtua. 
Förtyda, v. a. toäärtStää, h^ääriötettä, n)ään= 
neliä, fäännetiä, jetittää »äärtn 1. ^5af)0tn, 
toääntää 1. fääntää ^af)a!ri. 
Förtydliga, v. a. fetoentää, feltoittää, felfe^t» 

tää, fetittää, felitellä. 
Förtynga, v. a. raSfauttaa, tel^bä raéfaaffi 1. 
raSf aammaf ft ; (f g.) vauaiéta ('faifen), vafit= 
i taa, hjain)uttaa. 
Förty sk a, v. a. faffagtaa, f a!] antaa. 
FörtSckt, a. :|)eitettl?, V^eittoinen, :|5eitto=, fala=, 
i falainen; med f— a ord, )3eitto=fauotIta, fala» 
j faneitta. 

; Förtälja, v. a. fertoa, tartnotba (mn), tart= 

i noita (=tfen), jutella, ^ul;ua. 

Förtänka, v. a. luulla 1. ajatella \>af)aa, nioit= 

tia, :^al;ailla, :^af)oa; f. en för ngt, luutta 

^.Hiliaa j.fuSta jouti hjuofft, moittia l.:>)af) aitta 

j.futa jöttin. 

Förtänksam, a. etcenfä ajattelettja 1. fatfoiua, 

ennen^ajatteleh^a, a^^rifoitria, tuuminja. 

Förtära, v. a. (äta) nauttia, nautita (=tfen), 

fliöbä; (fräta) ft^obä, tatoaa, fateata, falu= 

ta (=uan\ fuluttaa; sorgen f — tär honom, 

furu falwaa pntä 1. f)änen; f— s af sorg, 

ialnjautua 1. riutua furnsta. 

i Förtäring, f. nautinto, nauttimuS, fijöminen; 

, falmauS, !ulutu8; (hcad som fortares) naut* 

teet, rairinto. 
Förtöja, V. B,, (uttöja) tOiXli^ttää', (sjö/.) !iinnit= 
i tää, fiintää. 

I Förtörna , v. a. toi^oittaa, ti>if)agtuttaa, fuu» 
j tuttaa, ))a^entaa 1. fja^oittaa mieli; f— s, v. 
! d. toil^aötua, ^ja^aStua, f^bänt^ä. 
(Förtörnelse, f. lt)i&afitu8, tt»if)a, fuuttumu§. 
•Förtörsta, v. n. janoötua. 
Förunderlig, a. eris=fummainen, htmmattinen, 

il)mceflincn. 
Förundra, v. a. htmmata, fummaitta, fum^ 
maetuttaa, il)met^ttää; f. sig, v. r. !um= 
maötua, fummistua, fummaStetta, fummaf= 
fua, fummeffia, it)metettä, if)metfiä, oubo8= 
tetta, Duboffta, otta j.fuöta fummattista 1. 
fumma 1. outoa 1. ilimeettistä, fäi?bä j.fu§= 
ta 1. j.futte tfimeeffi 1. fummaffi 1. oubotft; 
jag f — r mig mycket öfver denna hän- 
delse, tätä tofjauSta Ijijxvin fummaffun 1. 
fummaötelen 1. ihmettelen, täétä ta^auffesta 
fummagtun, tämä tafjaug on minugta fum= 
; mattista 1. fä^ minusta fummaffi 1. i^= 
meeffi l. fummagtuttaa minua; han är f— d. 



on i^meiefään 1. imel^b^ffiöfään 1. fumma8= 
tutftefaan. 

Förundran, f. fumma§tu§, fumma, il^met^g, 
xijmt, fummaSteleminen, i^^mettelcminen; tili 
allas Stora f., faiffeiu fuuvetfi il;meetfi I. 
fummaffi 1. fummastuf fef fi ; det väckte vår 
f., fe meitä fummaStuttt, Täm meistä i^= 
meeffi. 

Förundransvärd, a. i^meteltäträ, fumma§tut= 
tajr^a, iljmeettinen, fumman-alainen, fummef» 
fittaica. 

Förunna, v. a. fuoba, fattia. 

Förut, adv. ebettä, ebeltä, ebette, ebettä=f)äin, 
cbeltä=f)äin, ebeltä^äfin, eufiu, ennen; gä du 
f-, mene finä ebettä 1- eufm; en timma f., 
tiimaa ennen, tiima ebeltä; dagen f., ^jäi* 
tt>ää ennen, ebettifenä 1. eilis^^jäin^änä; långt 
f., fjaljoa- ennen, ^aljo ebettä 1. ebettä=f)äin; 
springa f., juoSta ebettä 1. ebettä4>äin 1. e= 
bette; med hufvudet, fötterna f., ^ää, [a^ 
lat ebettä 1. ebeltä; ställa ngn med hufvu- 
det f., afettaa jofu paä ebette; (af gammalt) 
ennestään, ennen, entistänfä; (pu ett före- 
gående ställe i bok, skrift) ebettä^äiu, eU' 
nen, ebeUä, tuonnoin. 

Förutan, prep. se Utan. 

Förutbestämmelse, f. euta^toalitfemuS, enta= 

määrä»;)^, ebeltä=määrä^8. 
Förutfattad, f. ebeltä^fäftu 1. ennalta^äätett^ 

1. tel;t^, ennalta 1. ennestään otettu. 
Förutgå, v. n. se Föregå. 
Förutom, prep. se Utom. 
Förutse, v. a. aan?i6taa, arlvata, ebeltä=Vätn 

1. enuen avwata, ennafoita (»tfcn). 
Förutseende, n. aatt)iStuS, enta=artt)auS; (teol.) 

enta=tieto, tieto ebeltä^fsäin, ennaöincn tieto. 
Förutspå, v. a. eunuStaa, aatoistaa. 
Förutsäga, v. a. ennuStaa, fanoa ebeltä--f)äin. 
Förutsägelse, f. euuustus, ennustaminen. 
Förutsätta, v. a. cbetttjttää, olettaa, icaatia 

1. fjanna olemaan; hvad ni f— tter, är icke 

sannt, miufä ebettk^tätte 1. oletatte, fe ei 

clc totta; arbete f— tter kraft, t^Ö ebel» 

itfttää 1. föaatii olemaan iroiman. 
Förutsättning, f. ebett^ttäminen, olettaminen; 

ebeUt)ttämi)S, ebetttjttämä, olettamus; denna 

f. är orimlig, tämä olettamuS on mal)bo= 

ton; under f. af god vilja, i)i}tx>aå tai)toa 

ebettt}ttäen 1. ebettt)ttämättä. 
Furvakt, f. o. m. etu^toartija, etu^Jcartio. 
Förvalta, v. a. l^attita (=tfen), f)oitaa, fä^ttää, 

toimittaa, ^itää; f. regeringen, fjitää 1. ]^oi= 

taa l^attituSta; f. ett embete, toimittaa I. 

I;oitaa h)irfaa; f. ens egendom, l^oitoa 1. 

^attita j.fun omaifuutta. 
Förvaltare, m. I)altija, l^oitaja, fäl^ttäjä, ifän^ 

nöitftjä; f. af bruk, ruufin l)oitaja 1. fä^t^ 

täjä 1. ifännöitfijä. 
Förvaltning, f. ^attinto, ^ttiuta, l^oitamtnen, 

fioito, fätjttäminen; f. af styrelsen, t)aiii'- 



För 



tuS^oito; det skedde under hans f., fe ta= 
]ial)tm pnen I;aKtntonfa ajalla; f— en, ^aU 
Iitu84;oiboSto. 

Förvaltningsgren, f.^aHintOs^ara, I;al(tnta=cia. 

Förvandla, v. a. muuttaa 1. tel;bä (joffifin), 
toifiutaa, tef)bä toifeffi; f— s, v. d. o. f. sig, 
V. r. muuttua, muutettatta, tulla toifeffi; 
Loths hustru f — des tili en saltstod, i'o= 
tl)iu »aimo muuttui fuoIa=^atfaaffi; äkten- 
skapet har f— t honom, atf tofäätt) on f)äncu 
muuttauut 1. teI)Ut)t toifeffi; f. varor i pen- 
ningar, muuttaa 1. tel)bä tawjara raftaffi. 

Förvandling, f. muuttaminen, muutcö, muut= 
tumiueu, toifeffi tefeminen 1. tuleminen. 

Förvandt, m. I;eimoIaineu, fufulaiuen. 

Förvandtskap, f. I;eimoIaifuuS, fnfulaifuu^. 

Förvanskhg, a. fatoajca, )})jf^mätön. 

Förvansklighet, f. fatoatuaifunö, ^^tjf^mätt!3= 
m^^8. 

Förvar, n. talft (=ttcu), fäill), fäilö, fätfö, fov= 

' juu, f)UO§ta, ^obe, luoteet O^'--^' lenma en ngt 
i f., antaa j.fiu j.fun talteen 1. buo§taan; 
vara i f., otla tatlella 1. tatte^fa 1. fäih)^fä; 
lägga i f., ^\anna talteen 1. tallcUe 1. for= 
juufen; taga i f. , ottaa talteen 1. talteenfa 1. 
^uoStaanfal. f)oteil)infa; sätta i fängsligtf., 
'panna »anfeuteen 1. Ujanfi»fäiU)t)n. 

Förvara, v. a. fäit^ttää, taHeta (4tean), talli= 
ta (=tfen), tallettaa (=llan), forjata, fätfeä; 
f. i minnet, fäil^ttää muiätoöfa, fätfeä 1. 
taöeta muistoon; f. en fånge, fäil^ttää 
itanfia, :|}itää h?aari hjangiöta; f — s, v. d. 
fäiltjä, taiteltua. 

Förvaring, f. fäil^t^S, taCttué; fäi{^mV«. 

Förvaringshus, n. fätI^=f)Uone, fäit^t^S^UOne, 
wara^aitta. 

Förvaringsmedel, n. fäilt}tin (=ttimen), ttjarje» 
Iu8=aine, fäil^tl?é=aine. 

Förvaringsrum, -ställe, n. fäiliö, fäil^S, fäi(^= 
^aiffa, ^ito=^aiffa, tat(e»^aiffa. 

Förveckla, v. a. fefoittaa, felfata; f — s, v. d. 
fietoutna, fieroéitua, fefautua, feltfautua; den 
politiska ställningen är nu så f., "maU 
tioQinen afema on ui)t niin fictounut 1. 
felffautuuut 1. fefaantunnt. 

Förveckling, f. fetoitué, fefaannuS, fe(ttaan= 
nu§, fietcuma. 

Förvekliga, v. a. l;emmoitetta, f}em^eiUä, Ijen» 
noutaa, iDennontaa; f — s, v. d. I^emmottua, 
icennoötua. 

Förverka, v. a. menettää, fabottaa, f)ufata, 
l^äwittäö; f. lif och gods, menettää 1. fa= 
bottaa ^enfi ja tatuara; f. sitt adelskap, 
menettää 1. f)ufata aateluutenfa. 

Förverkliga, v. a. tobeflifeutaa, toteuttaa, faat» 
taa 1. te{;bä tobeffi. 

Förveten, a. tieteliäg, tiebofaö, urffin?a, uteliaS. 

Förvetenhet, f. ticteliäift)tj8, tieboffuuS, urtfi= 
tt?aifuu8, utettaifuuS. 

Förvexla, v. a. »vaihtaa, tcaificttaa fefoit» 



taa; f— s, v. d. »t>aif)tua, njai^ettua, fe = 
laantua; namnen äro f — de, nimet oluat 
tnai^boffisfa 1. ujail^tuneet 1. fefaantuneet. 

Förvexling, f. trail;etug, Uiai^boS, fefaanuuS. 

Förviken, a. meuul)t, fuluuut. 

Förvilda, v. a. Unöittää, raiftioittaa, metftötljt^ 
tää, tef)bä n3illit_fi; f— s, v. d. h)iliil)tt}ä, rai= 
troitna, metft«tl)ä, tutta n^illiffi. 

Förvilla, v. a. efjt)ttää, {)arl;auttaa, er{)et)ttää; 
(förvirra) Ijairauttaa, ttiiUitä (^tfen), i)'ånu 
mentää, fefoittaa; i—s, v. d. o. f. sig, v. r. 
effi)ä, f)arf)autua, IjarftaiKa; {;airal;tua, \yam-- 
menti)ä, fetaantua; han är f — d, on efft)t= 
fiSfä 1. cffl)ul;t, f)airauffieia o. s. v. 

Förvillelse, f. efft}8, eff^mijS, erljettjS, f)aivau§, 
l;ar^au9. 

Förvirra, v. a. fefoittaa, fefaannuttaa, jaattaa 
Itämille, feffota, f)uumata, I)äivitä (-tfen), 
l()äirittää, f)ämmentää; (i hög yrad) l^urma^' 
ta, tcimmata, »itlitä (»tfeuj; f— s, v. d. fe= 
faantua, felffanta, ]^ämmentt)ä, ^airaantua, 
f)uuma(;tua, {)uvmautua, njimmaStua; starka 
drycker f. förståndet, ft)äfett»ät juomat fe= 
foittajrat 1. bämmcntöttiät 1. unmmaatrat ä> 
I>^n; han är alldeles f— d, I;än on toaflan 
fetauffi^fa 1. fefaannuffi^fa 1. fjämment^nijt 
1. f^urmautnuut; f — de ögonkast, {)ämmeu» 
ttjneitä 1. fefaifia 1. »immaifia ftImän4uoutia. 

Förvirradt, adv.fefaifeSti, fefaifin, felfaten, I;önu 
ment^neegti. 

Förvirring, f. fefaannuS, fefauS, f;ämmeuu^8, 
pmminfi, feltfaué, fiunme, f;uumetus, ^äi= 
riltjS, ^äirii), totmma, trimmaus, unmmaö= 
tu8; (i andlig mening) fefaannuS, i^ämmen^ 
ntj8, iDimmaötnS, fjnnnio, f)uume, ^uumetuä. 

Förvis, a. hjiifaafaö, enta^iciifaö, aaicistaicai' 
nen, aaiuifoitfettja. 

Förvisa, v. a. \>anna 1. (äf)ettää ^>oi8, tuoiwut» 
taa, )>oietaa, toierauttaa, ajaa ^oi8, ajaa 
maau=))afoon 1. maan^^afolaifuuteen, ipateut» 
taa, :|)afouttaa, farfoittaa; f. ngn frän hof- 
vet, ^anua 1. luoteuttaa 1. ^^ateuttaa jofu 
^oitjiéta; f. ngn från sin person, kierout- 
taa 1. luotBUttaa 1. it)t'åtli jofu (uotanfa; 
Napoleon f— des till Elba, Dk^iolecn 
läfietettiin (SI6aan maan-^afoon; fördo- 
marna äro f — de till skogarna, taifauf» 
fet otoat |3afoutetut fato=mait)tn;— (jur.) i^^ 
fätä; ueuiDOa; målet f- stes till hofrätten, 
juttu lytättiin f)onn=oifeuteen; han blef af;j 
kämnersrätten f — st till vederbörlig dom- i 
stol , fämnärin=oifeu8 Itänen nenh)oi afian= 1 
omaifeen oifeubestoon. ' 

Förvisning, f. maan=:|jafo, maan=^5afokifuu8; j 
:|3atoutu8, ^oi84äI)et^8, farfoituS, toierantuS. ; 

Förvisningsstrafl", n. maaitpafo=rangat§tu8. > 

Förvissa, v. a. toiSfe^ttää, tparmiStaa, hjaata > 
(icaf aan), t»af uuttaa; han har f — t mig der- j 
om, f)än on minua ipiéfe^ttän^t 1. i»atuut= . 
tanut flitä; f- sig, v. r. (om en sak), toii- 
fetjt^ä 1. tcafnuttaita (j8t!in), l^anffia 1. ^>^^'= 



För 

toä n>t8ft 1. njarma tieto 1. ixn^feljö (iöttin) 
jag ber er vara f — d om mia erkänsla 
)5V\)bäu teitä olemaan h)arma I. tinsfi 1 
»afuutettu minun futoCifuubeötaui. 

Förvissiia, v. n. (om växter) lafaötua, furfaS^ 
taa, fuolla, tui^tua, fuolettua; (um krupps- 
lemmar) nuutua, fui^tua, fuiirettua, lafaStua. 

Porvisso, adv. tobeCa, tofianfa, tofiaaufi; det 
är f. samit, f e on toben totta. 

Förvittra, v. n. (kem.) ra))autua, rapauta, 
mureta (-nen), raitistua, raivettua, mäbätä 
(=tänen). 

Förvittriug, f. ra).taumiuen, rapaannuv^, mure= 
neminen. 

Förvrida, v. a. och 

Förvränga, v. a. »ääviStää, liiääviöteflä, lvää= 

! ritellä, tväänneKä. 

Förvunnen, a. tooitettu, fl)l)^^n=faatn, f^l)=^jääffi 
1. ft)vlltfefft faatu I. tobistettu. 

Förval la, v. a. olta [vV^ä (if)fin), ttjaifuttaa, 
te^ibä, [aattaa aifaan. 

Förvånande, u. f^l^Cift^^g, f^ij, »»aftauö, lvai= 

'\ hltuS; det har skett genom hans f., fe on 

; ta)jaf)tunnt Itänen »aftauffeetania I. umtfu- 

I tufict^taufa, ^än en f^nä 1. ft^i}Cinen [tttieu 
tapabtumaan. 

Airxana, v. a. fummaötuttaa, fummata, imeb= 
biittiiä, bämmä§ti)ttää; f— s, v. d. o. f. sig, 
v. r. fuinmaSteffa, tummeffia, fummaffua, 
iftmetellä, J^ämmäSt^ä; jag f— s deröfver, 
fummaötefen fttä. 

^^'örvåning, f. fummagtuö, fjämmäétl^S; bli sla- 

[ gen af f., ouffamm^tua, fummaStua, fum= 
mi?tua, ättäraijötijä. 

b^örväg, m. euta, entä, ennaffo, ennätfii; i 
f., ennatta, enuättä, ennafotta, ennen; kom- 
ma ngn i f., tuffa enncn j.fnta, cnnä= 
Wial jofu, tuffa j.fun ennalta 1. j.tun 

; tieffe 1. tie(;en, ennä[;tää 1. ennättää j.tuta 

; ennen; gå i f., mennä ennen 1. eteen 1. e= 
beffe; arbeta i f., tef)bä tvötä ennalta 1. en= 
natolta; betala i f., maffaa ennalta I. enna» 
folta 1. ebeltä^fäfin; jag gläder mig i f. 

'. deråt, fiitä itoitfen ennaltaan 1. ennafolta. 

^"'örvägen, a. se Öfvervägen. 

förvägra, v. a. hettää, enuitä (epään), eStää; 
f. ngn ngt, fieltää 1. ea^itä j.fin j.fulta; 
ingen kan f. honom a; t bo der. futaan ei 
föoi fieltää 1. ewätä 1. eétää t)äntä fieffä 
afumagta. 

^^örvägrande,n. fielto, fiettäininen, epät)g, epuu. 

^''öi-valla, v. a. vt)öpätä, n;öppää, roufata, 

^ l^öpätä, fie^auttaa. 

förvänd, a. nurja, nurin=tapainen, nurin=puo= 
nuen, fiero, n?äävä; en f. iippio.-;traii, nuvja 
1. nurin^tapainen faöivatut^; f— a begrepp, 
uuvjat 1. fierot 1. uniärät täfityfiet. 
orvanda, v. a. fäänneffä (=nteleu), fääntää,pan= 
na nuvin=päin 1. n?äävin, itääntää, ivääuneUä 
(»nteten), muuttaa; f. synen på ngn. tääntää 
j.fun [itmät; f. sin röst, ipääntääl.uniäventääl. 
Soenskt-Finskt Lexikon . 



muuttaa äänenfä; f. ens ord, uiääuneffä 1. 
fäänneffä 1. panna nurin päin i.fun janoja. 



nurjuug, fievouS, nurin=ta= 



Förvändhet 

paifuuö. 

Förvändt, adv. nurin=narin, nurin-päin, n.'ää= 
rin=päin, tiero^ti, tafa=perin. 

Förvänta, v. a. obottaa, obotcffa, n^avtoa, >x>av 
rota (n-toon). 

Förväntan, f. cbctu^, Uvtrtomuci; i f. på svar, 
nmötau^Jta cbottaen; under f. pa ngt, j.fin 
obottaet^fa. 

Förvart", v. a. anfion=pvi)nti, anfion=|aanti, e- 
latufjen jaanto 1. pin;ntö. 

Förvärfskälla, f. anfion = Iä[;bc, ir>oiton4äfibe 
(=tecn). 

Förvärfva, v. a. nnfaita (=tfen), ^anffia, faa= 
nnittaa, iaaiici., nunttaa; han har genom ar- 
bete i— t sig en stor egendom, han on 
tpijffä 1. tijötä tef^ben f;anffinut l.'an)aiuuut 
i. jaanut fnuven omaifuuben; f. sig anseen- 
de, insigter, vänner, faailHlttaa i. \ao.\i(\. 1. 
looittaa artr>oa, tietoa, l^Stäniiä. 
irvärfvaade, n. r^autfimincu, hanfiuta, an^ 
jaitjeminen, faaunittaminen. 
jrvarra, v. a. tebbä pa[;emmaffi 1. l)uonom= 
matfi, paDentaa, t;uonontaa; f— s, v. d. pa> 
heta (=nen), buonota (=nen). 

Förvärring, f. rjuononcniineu, l;uononcnnK\ bno^ 
nonnu!?, pal;ennuö, pat)encmiuen. 

Förväxa, v. n. faSiDettua, faånjaa Uniärin; f. 
sig, v. r. fac^ivaa liian li^äleen 1. raifuöti. 

Föryngra, v. a nuorentaa, nuovruttaa, tebbä 
nnorcmmatft; f-s, v. d. nuorentua, nuo= 
riötua, nuortua, tuffa nuoremmaffi. 

Föryngring, f. nuorcnnuS, nuorcntnmineu, 
nuortunnu^. 

Föryttra, v. a. myöbä, luonnittaa, icieroittaa, 
m\)öuuiffä luopua (jötfin). 

Föråldras, v. d. toanl;eta (=nen), utanbettua, 
umnl;entua, nmnba^^tua, ifääntpä, clälttää. 

Föråldrad, a. lyanhcutuuut, etälitänVt; i'— dt 
ord, manl)an=aifainen 1. amnbai^tuuut fana. 

Föråret, n. mennet 1. toitme--h?uofi; adv. men= 
ni;t touonna, lyiime icnonna. 

Förädla, v. a. (sjal och hjerta) jafov^taa, ja= 
louttaa, ftiiicntää, ptennnttää; (rcuaimen) pu()< 
bii?taa, )l^al^ucltaa, fictoiStää, tel^bä taluffi.' 

Föl-adling, f. lualmiotuö, [ieix>ixStt;S, pubbif^tufi; 
jaloi^tu^, fiicennvé. 

Föräldrar, u. pl. ivanbemmat; en af f— na, 
toinen tt5an(;empi, toinen iuant;empia 1. luan- 
bemmiöta. 

F^öraldrarätt, ni. tiiant;enipain=cifeuÄ. 

Föräldrasamfund, n. perI;e=l)t)bi<JtVO. 

Förälska sig (i vgn) v. r. rafai^tna 1. fuloSv 
tua (j.fubun). 

Föränderlig, a. muutteiueu, muuttuu^ainen, 

muntteen=alainen, muuttelcbtaiim, muuttele 

\va, utaibtelebtania, umibeeffiuen; ett f— t 

lynne, miiuttclebtauHi 1. epä-UHifainen tuonne, 

24 



186 



F. 



Gäll 



Förändeilighet f. mimttuwatfuu?, iituutteiluu?, 
muuttelen?aifuug, n.^aiIjteIcioaifuu« , e^^ä»iva- 
faifuu§. 

P"öi-änclra, v. a. muuttaa, muutella, muuta!» 
taa, te^bä tctieu=Iaife{[i 1. muutfi, toifiutaa; 
f. sig, V. r. muuttaita, mmitetlaita; f— s, 
V. d. muuttua, (variera) muuttelcf)taa, muu-' 
taltua, toifiutua, muuutua, tuUa 1. muuttua 
toifetfi 1. muuffi. 

Förändring, f. muuto6, muute, muuttumuö, 

»atfje; alit är f. undeikastadt, taiffi CU 

muuttecu^alaieta 1. muuttuivatgta 1. muu» 

tcUi^ta 1. »ai()ecn=alaiöta. 
Förära, v. a. {a()joittaa. 
Föräring, f. IaIijottu§, iaf)ja. 
Föräta sig, v. r. fijöbä litafft 1. itfeufä tur- 
miolle, fttöläötbä. 
Föröda, v. a. autioittaa, tcl)bä autiotfi 1. aiu 

tiafft, I^äiinttää. 
Förödelse j f. I)äjiMt\)^, autioittaminen; f— ns 

styggelse, fiättjitl^lien faul^istuö. 
Förödmjuka, v. a. uövnötää, nDt}rl)k?ttää, nöl)» 

reutää, lamantaa, mafentaa, lanniötaa; f. sig. 

V. r. nii^vigt^ä, uöl)vi)>)ttää itfenfä, nöl)rt)l)t» 

täitä, Iama(}tua. 
Förödmjukelse, f. nöt}vvi)tl)8, nöljristi)miuen, 

nDt)riéti)6, mafennuö, lanniötu§; hvilken f. 

lör honom! mitä lauuiStuS 1. mafennuö 

bäneUe! 
Föröfva, V. a. tel/cä, Bai'ioittaa; f. grymhe 

ter, te(;bä 1. l^arjoittaa julmuutta 1. ^irmuja. 
Föiöka, V. a. enentää, lifätä, lifäntää, tar» 

tuttaa; f. sig, v. r. o. f— s. v- d. tifään» 

t«ä, Iifät)ti)ä, enentiiä, enetä (=nen), tarttua. 
Förökelse. -ning, f. IiiääntV)minen, enenemi» 

nen, tarttuminen, tarttumu^, enenm)§, far= 

tutus, lifä»?. 
Fösa, V. a. (drifva) l^cttötaa, o.\o.ci, ajanttaa, 

föijstä (foctfcn); (vraka) mättää, mätätä, 

luoba, f^östä. 
Fösare, m. ajaja, f^ötfijä, mättäjä. 



G. 

(Tadd, m. ^jiftin (»imen), Riitti, f)afara. 

(Tadda sig, se Sammangadda. 

Gaffel, m. fat^ireli, l)anfo, f)aaru!fa; (på plog) 

Gaffelformig, a. I;angon=muetotnen, ^langotae, 

(marataS. 
Gaffelhjul, n. f)anto=ratag, !)anfo4n)örä. 
Gafifellik, a. t)anto mainen, I;aara4^äinen. 
Gaffelplog, m. ja^ra, fa()rat, !t)nfi»aura. 
Gaffeltistel, m. !^aara=n^e^maro, i)aarre=aifat. 
Gafvel, m. ^äätö, )jäät4?, ^.■'ää^ieinä; dörren 

.'^tär på vid g., o»i on felätlänjä 1. felti 

fclällään. 
Gafvelfönster, n. :|3ääti)-aftuna, ^ään-i^nolinen 

itfuna. 
f-;af\i'iiak. m. ^?äät«i«' fattc. 



Gafvelvägg, f. ^.^ää»feinä, :päätl} = jcinä, ^>erä' 

fcinä. 
Gagn, n. \)\)6\.\), a^^u, (;tjöbt)tt?«, etu; göi a g., 

I)l}öb^ttää, olia I)i)öbl)ffi; deita länder oss 

till föga g., fiitä on meille tväl^ä a^jua 1. 

lf)t}ött}ä. 
Gagna, v. a. b^öbl}ttää, auttaa; hvad g — r 

det honom? mitä fe ^äutä auttaa 1. f;V}ö» 

bl)ttää? det g — r till intet, fe et auta 1. 

I;^öbi)tä mitään, fiitä ei ole mitään a^5ua 1. 

I;l}öti)ä 1. etua. 
Gagnelig, a. {»^ebtjllinen, ^^ijb^ttätoäinen. 
Gagnelighet, a. I)t)i3b^ttätcäill)l)ö, I;t)öbt)Eifl)l)?. 
Gala, f. tamtne, ju(]la=^utu, fomu»h?aatteet; i 

full g., täi)fisfä tamineiefa. 
Gala, v. n. (om tuppen) laulaa, tietua; (um 

göken) futfua, futfuiÖa, tutof^taa, fnfabbel» 

fa; (fig.) hoilottaa. 
Galadrägt, f. tamineet, tomu» 1. jul^Ia^nifu. 
Galaktit, m. galatti, maito»tinn. 
Galant, a. tcnéti, oihja; g. karl, oiföa 1. tun» 

non mieö; g— a manéi-, tenStit 1. ficniät 

tan>at. 
Galanteri, n. tenéti^§, fiehM}tj8, ni5^r^»j€; X<xh 

fau§»afia. 
Galauterihandel, ni. forutalun»tau^^a, foru» 

fau^^^a. 
Galauterivara, f. toru=tairara, fomu=fa[u. 
Galeas, f. faljaafi. 

Galen, a. f)uUu, f}aefn, ^urja, mielcti3n; (orik- 
tig) I;u(Iu, iräärä; (munter) huttu, ^aöfu, 

liulluinen, iloinen, I^utlnn iloinen; göra eu 

g., tcl)bä huUutfi, huUuttaa, bultuetuttaa, 

Ujimmata, nsitlttä (»tfen). 
Galenpanna, f. l^uUu^iää, l;u(luttelija. 
Galenskap, f. f;nttuu8, Ijaéfuug, tjurjuu?, trim» 

ma; prata g— er, iml)ua hulluja, hullutella. 
Galer, m. talieri, airo»lairoa. 
Galerslaf, m. talicrin»orja, lailuan^ovja. 
Galet, adv. l)utlu«ti, ^aSfuöti, träärin. 
Galg'^acke, m. f;irfiintu»mäti, l)irttD»).\niffa, 

me8tau8»^aiffa. 
Galge, m. i)irfi»V^uu, l)irft. 
Galgfägel, m. l;ivtet)inen, Ipirfij^nnucma, pxVé- 

h.Klän»ruota, taatfil;inen. 
Galion, m. taliooui. 
Galiott, m. faliotti. 

Gäll, a. mat)o, maitoinen, ahtcra, marto. 
Gallaktig, a. fa)J).nmainen , fa)^1^iuc^, iaj>en= 

faltaiuen; (gallblandad) fa^eliiucn, fapeu- 

fetaincu. 
Gallblomma, f. (bot.) tl)l)iä»tnfta. 
Gallbla.^a, f. fa^^»)i»raffo. 
Galle, m. o. Galla, f. \apl(>\; iitö.'^a sin g. pp 

ngn, ajaa fa^^^eanfa i.tun filmille; det re- 
tar g— n, tätt fa^elte. 
Galler, n. talteri, I;ätti, riétitfo; (på kläder, 

rigtite, riötine. 
Gallerdörr, f. l)ätfi»on?i, riéti»cn,M, riétiffo»ottii 
Galleri, f. talteri, fnojama, fali. 
Gallerverk, ni. riv^tiffo, rii^ti^raubat, hätitli?. 



G a r 



Gallfeber, m. fa^^n^tauti; (fiy-) få g., lajieta 

(»V^jcan), fa)jJ3eiitua. 
Gallhampa, f. mavtc4;amV|.>u, fitfo4;am^3)3it. 
Gallimatias, u. titulen^tuoma, fcfa^fottu, fot> 

Gallko, f. ma]^o=Ie^inä, inartc^ebniä. 

Gallmark, f. ma^o maa, inarto=maa, abteva 
tnaa. 

GaUra, f. (i gjutgods) iucp\>a, xattc. 

Gallra, v. a. njalifctta (»tien), eroiteKa. 

Gallskrik, n. :parht, ^^arfatienune^. 

Gallskrika, v. n. ^uutaa täi)ttä 1. !el)ti iulU 
tna, paxMéta. 

Gallspränga, v. a. (;alfai§ta iappi; (fig.) fa^j^eut 
taa, fuiBaStuttaa, tel)bä fa^^eUiieffi; g— ngd, 
fa^ijeutunut, fapeKe tutliit, fa^^cUinen; fisken 
är g-, laia on fa:^ella. 

Gallstekel, m. (vynips) it)ävt4n§ttätnen. 

Gallstrand, ni. inavto»ranta, fomer^ranta, ft= 
lin=ranta; talatLMt ranta. 

Galläple. n. taUe^^pelt, wäri^oraciia. 
i Galmeja, f. tahneja (=malrni). 

Galnas, v. d. hullutella, ^uttuöteHa, tjofaroita 
f^tieu). 

Galning, m. buKu, f)u^^fu, f;ou!fto, f^uffu^ää. 

Gal >i). m. faluuua, naufiuS. 

Galunera, v. a. faluuuittaa, nauf)U§taa. 

Galdpp, m. tauffa, neli, nelineu, htu^\iffa; i 
fullt g., täyttä neliä 1. lauffaa 1. neliötä 1- 
neljää. 
s Galoppad, m. fauffaU'3, ueliSt^S; (dansj mU 
I iäinen, fuu^iaffa. 

Galoppera, v. n. faufata, nelistää, hiu^afcita 
(«tfcn), menua nelistä 1. lanffaa. 

Galosch, m. faloéft, :päälll}S=fenfä. 

Galt, m. farju. 
) Galvanisera, v. a. galavtuoita (^tfen),. fäl)fe:^t= 
i tää, fä^fö=tartuttaa. 
I Galvanisk, a. galitjanincu,. tarttu=fäf)föiuen. 
i Galvanism, m. gatoaui=fäf)fö , galluanifuuS , 
; tarttn=fäl;föiit)t)S. 

Galvanoplastik, f. (tekn.) gahvauo ^ifaStifa, 
fäljfe^hilvauS. 

Gam, m. forp).n4'ctfa. 

Gammal, a. »ranl)a; (mhjoi g.) iuau^afaS, U)an= 
bat)fo, vrauf)aläntä; fem år g., iciiben mio-- 
ben i. roiifi Untotta lDauI;a, roiifi = iuuoti= 
ueu, »itfi-UMlOtiaö; en man af g— a stam- 
men, mies »aufjaa rctua 1. menuitta pd-- 
\vi.a 1. fufua, u>aul)au fanfan mieS; g— la 
stilen, jiiaul;a lufn; g. piga, icauba ),nil'a; 
af g— t, icanbaStanfa; påg — la dagar, n3au= 
bcifla ).iäiu>iUä, Ivaubcmuiitcu; hlifva vid 
det g— la, olla 1. pi)ii;ä »aul^otllaau 1. enti= 
fetlääu; blifva g., u^anl^eta (=ncu), uiaut^eutna; 
göra g., lranl;eutaa, toan^attaa; anse för 
g., toan^atfua. 

Gammaldags, a. umnban-aifainen 1. »atfuinen; 
(fig.) )ranban fanfan; en g. menniska.. u^an- 
l;an fanfan ibminen. 



Gammalmudig, a. u>anf)au=aitaiuen, tuanban- 

)5arfinen, n.ian^an=ta^ainen. 
Gamman, f. ilo, riemu, itcStnS, ilofe. 
Ganglier, m. gangliot, f)ermo » felmu , liuta^ 

fim^^u. 
Gangliesy.'iteni,n. gangtio=!uuto, ^ermoiS»fuuta. 
Ganser, pl. fauSfit, lääföffet, paulat. 
Ganska, adv. (u^irin, aiipau, UHirfiu, fangen; 

(alltfur, utomordentligt) Ijleu, peräti, periu, 

aifa=, erin^omaifen. 
Gap, n. fita, fero, fuu, nielu; ett lejons g., 

leijonan fita; raka i g— et på fienden, jou» 

tna »cif)DilIifen fnul;un; g— et af en afgrund, 

fi)tol)t)ben fita, bcman^fuu. 
Gapa, V. n. ammottaa, ammotetta, töllöttää, 

ällämöitä (4feu), äUäillä, anfoa fuutanfa; 

sta och g., feifoa fuu anfi, töUiStetlä, töl= 

läiltä, toUafoita (=tfen), fatfoa töllistellä I. 

töllöttää 1- ammctella. 
Gapare, m. töllietelijä, ammottelija. 
Gaper, -flabb, -hals, m. l;ol;u=fun, lörppö = 

fuu, lörpötti. 
Gapskratt, n. l;efotuS, l;oI;otuS, faafotuS, fuu- 

ri nauru, naurun4;Df}otu8 1. foI)otuS 1. laa- 

fotuS; brista ut i g., purSfa{;taa fuureeu 

nauruun, päästää fuuri nauru. 
Gapskratta, v. n. {)efottaa, befoteflo, l^o^ottaa, 

nauraa t)ol)ottaa 1. ^efottaa 1. fol;Dttaa 1. 

faafottaa, nauraa fobti fnlffuanfa. 
Gara, v. a. (koppar) ifafartaa, pubbiStaa, fu= 

lattaa, fVpfV)ttää. 
Garantera, v. a. o. n. {aaia (tafaan), »aSta^ 

ta, iratauttaa; g. ngt, taata 1. hjaStata 1. 

irafanttaa j.fin; g- för ngn, taata 1. ira6ta= 

ta 1. mennä tafauffeen j.fun ebestä. 
Garanti, f. ivafnuS, ivafuute, tafauS. 
Garde, n. faarti, l;enfi=ft)artio, n)artija=lwäti. 
Garderob, m. ujaate^fäill), tt»oate=famart, iDaa= 

te=fammio; (kläderna) »vaatteuS, föaattect, 

ivaatteljisto. 
Gardin, m. afutin_ (=ttimcn), eteinen, fartiini, 

fartina, efin-ippu, affnna=»aate 1. -liina. 
Gardist, m. faartin=fotamieS, faartilainen, beu- 

fi=»artija. 
Garfning, f. fartoaamiuen, farivauS, parfitns, 

painaminen. 
Garfspad, n. parffi liemi. 
Garfsiål, n. meIto=teräS, nctfea teräs. 
Garfva, V. a far^ata, määliä, parfita (»tfen), 

pajuta; g. stål, uotfeuttaa 1. meltouttaa te> 

rästä. 
Garfvarbark, m. fanr>arin4iar!fi 1. 'paju. 
Garfvare, m. farumri, määliffi, parfitfija. 
Gavfveri, n. määliftä, fanr^auS^uone, partfio, 

fartouu^tel^baS; faruniu»taito. 
Garkoppar, m. faiari=tt>aöti, pubbiS »vasii. 
Garn, n. tanfa, ril;ma; (fig.) lauivtt, paulat. 
Garnera, v. a. reunustaa,, «mpäröitä (tfeiti, 

paarrettaa. 
Garnering, f. reuuuStuS; rcunuSte, rcuHuo, 

renuuHa, reunafe (-ffeeu), UepeiiS. 



188 



G a r 



Gärning, f. n.»asfeit=^>uBbi8tiu^ 1. =h>;.M'l)tl}C-. 
Garnison, m. linnue, ltnna=Ȋfi, tarmfceiii. I 
Garnitur, n. reunuötc, reunui<tc, reunuS=aiiic. I 
Garnände, tn. (angan>)^ää, lanfa^^fäije (»fccii). j 
Gas, m. (keni.) faafu, i)'é\)Xt}; (tyg) \)ax\t, 

f)arit=ivaate. 
Gasartad, a. (Icem.) faaiiin4a^''nincn , faafu» 

mainen. 
Gasformig, a. (kem.) !aauin=muotoincn; xU 

nian=muctoinen. 
Gashaltig, a. (kvm.) taafun=jefaincn, taaml= 

Unen. 
Gaslysning, f. faafu^walc, faafu^iralaiétng. 
Gasometer, m. faa)u=mitturi, faahin^mittari. 
Gasreservoir, m. faaiu^fätliö, taam = iäth)tin 

(-tttmcn). 
Gass, m. (orobuf.) linnun=()enic. 
Gast, m Iteffic, pdttc, aa\ve, tetjufag (=faan) 

(fig.) veubafto, rcuf)tana. 
Gasta, V. v. fubfailla f^pcllä); (skrika) paxhia, 

luifata. 
Gastiiramad, a. ^.^eifcn painama, aan'>cen4\i' 

nema. 
Gastrisk, a. gaöterinen, mailallinen, malian-; 

g. feber, maban=fuume, maban4uunietauti. 
Gastronom, m. l)ertfu=tatturi, bcrtfu^jnu. 
Gasupplysning, f. faafuslDalaiétué, faaiu=h^alo. 
Gata, f. fatu; (i by) raitti, htja; gammal som 

g — n, Ic^jen njanba. 
Gatfyllning, f. tatu=mn{lo§, fabnn^äute. 
Gathora, f. fatu^bucra, fatu=lunc>fa. 
Gathörn, n.fabun^fulma, fabun=nuvfta 1. »fclffa. 
Gatkiiimare, m. fatu=fau^^;^t, tatu=|afia. 
Gatlopp, n. fujan=jnofju, !atuli)öpi; springa 

g., jucgta lujaa. 
Gatldggare, m. fabun={asfija, fabun=fiftittä)ä. 
Gatläggning, f. fabun=ta§fu, fabun={i»itt?§. 
Gatpojke, m. fatu^^Dtfa, fatu=rafti, fnlfu^poifa. 
Gatpöbe!, m. roietc^rati, fatu=tania. 
Gatskrikarfi, ni. fatu=^uutaja. 
Gatsopning, f. fabun--tafaiiu 1. =lafaijemineu. 
Gatsten, m. fatU'fih)i. 

Gatstrykare, m. tatu=!u(furi, fabuUMuittelijä. 
Gatt, n. (skepj)) veifä, auflo, fuu; ptxä, \;txh 

iJUOlt. 
Gatuhandel, m. fatu=faupjja, fatu=tau^JUPtu^. 
Gaturenhallning, f. fatujen t.nibbi{*tus 1. fii= 

irouS. 
Gatvisa. f. fnja-laulu, reistc4auln. 
Gazell, f. faticUi, laietti. 
Gebit, n. ^Miri, alue, piiri=funta. 
Gedigen, a. htentainen, Iuontaie4''ubba{i, fel» 

tvä, fula; g— et guld (i berg), fula 1. fellrä 

i. lucntainen Mta; (fig.) »anffa, jäxiljä. 
Gefreiter, ni. gefveiteri, fapraali. 
Geheimeräd, n. fala=neuircS; fata^ncmrc^tc; 

verkligt g., tobellincu fata»ncuwc§. 
Gehung, n. tannitc (»ffeen), tannin (»timen), 

bantfilu?, cluö. 
Gehör, n. fcvira, htulentc; han har godt g.. 



\ g- , laaba 
fva g. med J 

Jffo, fäföftö. V 



Eaan.^ il 

:nccti. 

rt; i.ifren ar ;) 



bäuellä en bpn.>ä fcvli\T, finna g., faaba 
fuun=nniorc; faaba fHiolta; hafv 
sig. cUa mieS ).ntclc?taufa. 

Gelatine, n. liiiratc (»tteen), liih>affo, 

G -Ibgjiuare, m. teljnuttari, i^ronéfi^feVVä, tcl= 
ta»tt>alaja. 

Gelé, n. (i allm.) ijrdv, liiira, fäft), jälä; (fAoÄ j 
Ijpptelö, fäft)te, pbelmä. 

Geleaktig, -artad, a. fäfvmätncn, bi}l}tclömäi= 
nen, litnjaétainen. 

Gelike, m. l»ertaincn. 

Gemak, n. fuoja, tupa, fali. 

Gemen. a. (ringa) i)btfinc"f alb«neu, balpa; 
af g. härkomst, albaiöta futua 1. fufH4>e» 
rää; g — e man, l^bteineu fanfa, rabn>a^, al- 
baifo; g. soldat, palja^ 1. l;alpa fcta^mteö; 
(elak, nedrig) \ih'd, l;äijl) , paban=tnrinen; 
g. varelse, ileti)g; i g., adv. t}bteifeSti, lilei» 
festi, pteifeen, tili^niin, ti(i=ma[taan. 

Gemeidigcn, adv. tairalliic^ti, lUc 

Gemensam, a. pbtcincn, iibtebinen; 

g. för alla menniskor, ilma DU faitfeiu il)» 
miéten >)l;teinen; g. mod många, ufcciöta 
1. ufeiHa ijbteinen. 

Gemensamhet, f. t>bteifl)t)§, »btebifmK^. 

Gemensamt, adv. i)i;teife§ti, ijbtcbijccn. 

Gemenskap, f. t)btpt)§, l}l;tevé, t)bteiil,n)i^, ofal» 
lifuuS; egendomens g., cmagtcn libt<:iU)>?ö j 
jag har ingen g. med honom, minuu ei 
cle mitään tjbtei^ttä I. tetemietä bäncn taue- 
fanfa 1. cfallifuutta l;äneöfä; träda i g. med 
ngn, nitt>eta 1. täxiiä i}btl)i}teen 1. t)btein}i)= 
teen j.fuu fanéfa; öppna g. mellan länder- 
na, alcttaa pble^^ttä '• fanefa»fäi}mi«tä niait» 
ten feéfen; g— en, fota»miet)iéti5, fcta=micbct. 

Gement, adv. bäijii^ti, ilfcäéti; g. ful, ilfoän 
ruma; det låter g., tnnlun ilfeältä 1. vu 
malta. 

Gemäl, c. puclifc. 

Gen, a. mora, citcucu; den genaste vägen, 
fucrinta tietä; g — a vägen, (fiy.) fuovaa 
tietä, tueta päätä, Difc=päätä, fuoraa päätä. 

Genant, a. tuEala, fopimatcn, »aitea. 

Genast, adv. paitalla, beti, fobta, beti»fcb» 
ta, fucvai-taufa, citc4\iätä, fucraa 1. tueta 
päätä. 

Genbalk, m. (herald.) teciti4nena, nnta4ncna. 

Gendarm, m. fantarmi, tvarjeffi, nHirje=nueö, 
warje»fetamieé. 

Gendarmeri, n. fantanuiétc, U\arje»>väfi, ivav^ 
jc=jeuffe. 

Gendrifva, v. a. funieta ' eani, ajaa tafaifiu 
1. »albeeffi. 

Genealog, m. fmrun4utfija, fuirnn-tietäjä. 

Genealogi, f. (alcigtregi.sfer) fufu4uettclu, pehri- 
lufu; (cetenskajj) fufu=tiete, fufu=tiebe i teeuj. 

Genealogisk, a. fufu4ictcinen, fuEu»jcbtcinen. 

Genera, v. a. haitata, cUa mailralfi 1. bai- 
taffi, Jrain^ata; om jag icke g — r <^r, jeö 
en ele iraiu^atft teille, jcS en teitä haittaa 
I. »raiipaa. 



Gen 



189 



General, m. fenraali, l'eta=päättl)§; g. en chef, 

»It^envaati, Vli=)>ääIIt)ö. 
Generalauditör, m. IenraaI = aubitDrt, ^Ii=aU' 

bitort. 
Generalbas, m. fcnraat=^aafo, :)50]^ia=)jaafo; fä» 

Generaldirektor, m. fenraal = ttre]^ti5n, \)li'' 

johtaja. 
Generalguvernör, m. fenraal=!iinjernört, ^It= 

madmxa. 
Generalissimus, m. )>ää=!enraalt, t)ti=^3äätIiHi3. 
Generalitet, n. fenraaltgtc, fenraaii=iV)äti. 
Generalkarta, f. l?Ietg=fartta. 
Generalmarsch, m. ^letS^maréift. 
Generalska, f. fenraalitar (=ttaren), fenraannita. 
Generalsperson, m. fenraalt=mte3. 
Generalstab, m. UmaaUtaa^i, ^ää=fotaI;erra6» 

to, p'ä'd'-iotdunta. 
Generalstaterne, m. ebu§=»altat, fenraal^lradat. 
Generalsvärdighet, f- fenraaluuä, Unxaalin- 

Generaltulldirektion, f. tuHin »jlUjobtcfunta. 
Generation, f. )>o(tt>eé (»ffen), ^JOltt)i = Iunta, 

nuc^=pclu»i, lltfu=^^otet. 
GiMierel, a. ijletnen, »a(ta=, ^ftä»^Ieinen; en 

g. metod, t^Iemen muoto, tr»alta=ta^a, 
G('in>risk, a. ^ert=juuvmen, ^>eri=liifuinen, toat= 

ta peräinen. 
Genesis, f. luomiSn-aamattll. 
Genfordran, f. ivaéta^lvelfa, »aStiVh^elfoinuö. 
Gengäfva, f. iraötaälabja, u>aöta=li>UDVO. 
Gengångare, m. baamic, tumiiutteltja, (;at)mot' 

lija, haanutlaincn. 
Gengärd, m. matla=irero. 
Geni, n. nevo, ällj. 

Genialisk, a. nerofaS, neroötnen, äl^täé. 
Genialitet, f. neroffuuS, äU)!fl?t)g. 
Geiiikorps, m. iicrotö=jcutfo, neroié^fitnta. 
Genitiv, ni. ('(/'■««?.; ijcuttitvc, omaanto^tjii ; a- 

gcitithrcn, iMnaittc»ftjan, cmanto=. 
Genius, m. balttja, t)eugetär (»ttären); språkets 

g., ftelen l;cnlt, fieictär. 
Genkärlek, m. ix)aéta=rafi:au8, truoro4ein).n. 
Genljud, n. tatfu, taittu, faje, fajaf)bu§. 
Genljuda, v. n. [aitua, taittua, taiaijbtUa, 

xaitua. 
'Genmäla, v. a. itjaStata, laujua waStaan. 
Genniäle, n. t«a§tauS, waSta^auje. 
Genom, Igenom, prep. Väpi, lä^-Htfe, läiritie, 
1 ^uf)tt, !autta; med kasus adessivus (=Ua, 
' =Uä); å/ceii med elaticus (=éta, =&tä); (Icärs- 
j igeiwm) Ijatti, peitti, i>uh!i; kulan gick 

g. bröstet, luoti meni rinnan lä^i 1. Iä= 
j pit\t 1. ^>u[)ti rinnan; gå tvärs igenom 
I skogen, mcnnä t)alti metjän 1. metfän pdt- 

, fi; vägen gar g. skogen, tie fäl} mctjäu 
j lä^i 1. fautta; dagen, aret igenom, ^^äitvä» 
i fauft, iDUOfi^faufi; det har regnat hela da- 
i genigenom, en fatanut f of o ).''äitt.'>ä>taubcn; 
g. min broder, weljeni fautta; g. sin hu- 



stru är han min slägtinge, iraimonfa faut= 
ta i^än on fufutaifeni; man blir lärd g. 
flit, af)feruu£>ella c!p^inee!ft tuKaan; g. det 
man arbetar, tl)ötä tcfemällä I. tef)ben; g- 
hoppet mildras olyckan , toiUJOéta onnetto^ 
muué lieivenec; gå g. dörren, fönstret o. 
s. v., mennä oteesta, affunaéta j. n. c.; 
adv. (ganska) tuifi, ))erin , ruti, lopen, Iä= 
)3isfotaftn; äfven åteigifces detta med adjekti- 
vets ttpprepning ; g. god, tuifi f)^ft)ä, i^t^ttjän 

I;t)loä; g. glad, perin iloinen; g. ärlig, tuifi 

ref)eUinen. 
Genombakad, a.fl)pi'effl feitPOttu, tuifi=!l^pl^n^t. 
Genombiten, a. läpi^purtu; (jig-) se Genom- 

drifven. 
Genombläddra, v. a. fefata 1. felaitta läpi, 

Iäpi=ielata. 
Genomblöt, a. [äpi=märfä, Iäpi=!oötea. 
Genomblöta, v. a. Iäpi4icttaa, Iäpi=foötuttaa, 

»etl^ttää; g— blött, Iäpi=mävfä, lifo^märfä, 

läpi-Iionnut, läpi^faötnnut, märfä 1. fagtu= 

nut Iäpi=fotaftn, »ettl}nvt. 
Genomborra, v. a. pubfaiöta, tälniétää, piStää 

l.t^!3ntää läpitje 1. puf)fi, tef)bä reifiä 1. läpiä. 
Genombruten, a. läroettiueu, reijitelttj, rci= 

fäineu. 
Genombryta, v. a. Iäpi=murtaa, pu^faiöta, 

te^bä reifä 1. auffo. 
Genombränd, a. pnl)ft= 1. Iäpi=poItettU, pul^fl» 

palanut. 
Genomdraga, v. a. Iäpi=Jtjetää, ftjetää 1. pie= 

tää läpitfe; g. papper med en silkestråd, 

u-^etää filffi4anfa paperin läpitfe. 
Genomdrifva, v. a. faaba 1. faattaa läpi, faa= 

ba 1. iaattaa aitaan 1. toimeen 1. fätjmään 

1. tcoimaan; han skall nog g. saken, fjjKä= 

pä f)än afian faa aifaau 1. »voimaan 1. fä^= 

mään. 
Genonidrifven, a. aifa=, aifa^tveitiffa 1. =lt)ei» 

jari, tuifi=taita»a, Iopen»tä^fi; g. i ett yrke, 

tuiti=taita»a 1. aifa=ttjeitiffa feinogfaau; en 

g. skälm, aifa foira 1. lurjuö, Iopen4ä^ft 

foira 1. teeitiffa. 
Genomdränka, v. a. liottaa, tt>etVttää, täpi= 

liottaa 1. »toötuttaa. 
Genomelda, v. a. Iäpi4ämmittää, tuifi Iäm= 

mittää 1. paahtaa. 
Genomföra, v. a. fulfca 1. matfata 1. fä^bä 

läpi 1. fautta, tunfea läpi; en rysning g— for 

alla mina lemmar, faul^iStuS fälin 1. tunfl 

läpi luitteui 1. fautta ruumiini. 
Genomfart, c. läpi^fulfu, läpi^matfa 1. =mat- 

fuétu^; (stället) fulfu=paif ta, u^äli-n^äl)Iä. 
Genomfluta, v. a. läpi-futoa, Iäpi=palmifoita 

(=tien); g. håret med ett band, futoa 1. 

palmifoita nauha biuffiin, läpi=futoa binffet 

naul;a[la, nauhoittaa 1. nauhaan tutoa hiuffet. 
Genomfrusen, a. Iäpi=jäätl)ni}t 1. ^paleltunut, 

läpenfä jääsfä (oleuiai; (um person) Iäpi= 

fi;lmcttpni)t, tuitt paleltunut 1. iriluötmtut, 

fofcnanfa l. Iäpt=fotafiu fvlmettl?nvt. 



100 



Gen 



Gen 



Genomföra, v. a. fulettaa 1. hjiebä (ä^5itfe 1. 

tantta; g— rd, (fg.) fofcnanfa 1. tä^beKiieett 

tef)tB, täBben»tcI)tt). 
Genomglödga, v. a. Iä).n=fuumentaa, tuifi 1. 

fofonanfa tuumentaa 1. tufiétaa, Iäpi=tu(i§taa. 
Genomgod, a. ^eri^^tjträ, )>erin 1. tutti 1. pt^ 

räti b\)\-c'å. 
Genomgripande, a. (fig.) ^)erin=^D]^jaincn. 
Genomgräfva, v. a. faiJraa Iä^>t 1. poxUi 1. 

pui)ti, Våputaiwaa, putjlv-taitvaa; (fig. om 

böcker) faitoaa 1. faiwella 1. laitoeéfella 

^u^ft 1. lä^^i 1. ham. 
Genomgå, v. a. fä^bä lä^t, tä^^t=fällbä, !äöbä; 

han har med heder g — tt sin examen, en 

furtnialla tutfintonfa fäpm)t 1. Iä)ji«fä^nt;t; 

g. ett manuskript, fäöbä !äft--!trjoitufien la» 

px, tatiaitaa Iä)>itfe. 
Genomgång, m. läpx^äVintx, VäputaXjntö , Vapu 

farminen; (stället) Iä^^t=fäbtän^ä. 
Genomhugga, v. a. I^afata 1. IiiiJbä ^ul)fi 1. 

i)alt'x, panna tahtia, haltax&ta. 
Genomkall, a. läpenfä !i)Imä, ^)eri=hilmä, Iä= 

pX'-tt)im'ä. 
Genomkoka, v. a. !cittää hipfetft, täljben= 

leittää, Iät>t=feittää. 
Genomkorsa, v. n. taphä riétiin 'joitfin) poxt= 

t\, !äl)bä 1. mennä riétiin 1. riötiffaiftn, etta 

riétitfäin 1. riStifEäinen, riéteiUä, poitfi=riö-- 

tcittä. 
Genomkyla, v. a. Iäpi'fi?(mcntää 1. =f^Imää, 

:|3aleltaa 1. fjjimätä iä^.n=fotafin. 
Genomlefva, v. a. Iä^i=elää, t)alfi»ctää, )Ju(;= 

fi=elää. 
Genomleta, v. a. etftä I. ^afea lä^i, fubnaé^ 

taa 1. ^afea tä)>i«!Dtafin 1. faifti, f>alfi>l,)afea. 
Genomlysa, v. n. )>ai§taa 1. fjofitaa Väpx. 
Genomlärd, a. ^evin=c>;;;.nnut,upV'-"'=tt»itia^ (=<>«")• 
Genomläsa, v. a. lutea lä^i 1. lätcitfe 1. i)aitx, 

Iä^i4ufea. 
Genomlöpa, v. a. fulfea 1. juogta Vdpxt^t 1. 

Våpx, txxitia )>ääf)änl. (c)>^uun; floden g— er 

tveune städer, joti juof)ee falibeu taupun= 

gin lävi; hästen g— löpte banan pa 10 

minuter, beiroiteu juctfi rabau ^^ääbäit 1. 

raban 10 minuutiéia. 
Genomresa, f. läpi-matta; vid g — n, Väpu 

mattateéia. 
Genomrutten, a. läpi-mäbämi^t, tuitt mätä. 
Genomräkna, v. a. laéfea 1. lufea läpi, Iaö= 

fea n>a(miiEfi. 
Genomröka, v. a. Iäpi=)\mnri^taa, fiiflin fa» 

trustvia. 
Genomse, v. a. lä^n^atioa, Iä).n=nä^bä, Vdpu 

tut!ia, fatfagtaa, fatiaéteUa. 
Genomsippra, v. a. o. n. tibfua I. fidoitta 

(jciitin iäpx 1. jéttin). 
Genomskina, v. a. o. n. tuultaa, tiiutoittaa, 

I)D^taa 1. näti^ä läpi. 
Genomskinlig, a. fuuItaJt>a, hiutaffa, Iäpi-näfi= 

tätoä, lä^>i-uäf^lrä; bli g., tituUcttua, fuiil^ 

Icittita. 



Genomskinlighet, f. fuuIaftuuS, fuultawuuä. 
Genomskjuta, v. a. lä).n=ami>ua, ampua tä^ 

ftitfe; tuöntää 1. piétää läpi. 
Genomskada, v. a. (fig-J läpi^tuttia, (äpi=nä^^ 

bä, oiipaltaa, tuifi 1. tofonania äh)tä 1. fä» 

fittää. 
Genomskära, v. a. balfaiSta, panna fa^tia, 

läpi=Icifata, Iäpi=ttiii(tää, njiilctettä; fågeln 

g — skär luften, lintu tt>ii(tää 1. fialfaifee xi- 

xnan; många iJoder g. landet, monta jofea 

(eiffefee 1. triiltelee maata 1. maan. 
Genomskärning, f. Iäpi»leiffaué, Iäpi4eiffaa= 

minen, ^Ifaifeminen; (iitnn) Iäpi»IeifEau§, l 

I)alfaiiu; figur i g., fjalficinen fui»a, baU I 

fioi8=fuwa. 
Genomsk:JrningsIinie, f. (geum ) leiffaué=tt)ii' 

»a, I^a(faiiu=ttJtiira. 
Genomskärningspunkt, m. (geom.) (eiffaaé- ■ 

piäte. j 

Genomstekt, a. täpi=paistettu, Iäpi=pat§tunut, ; 

paigtutettu. 
Genomsticka, v. a. piétää läpi, pu()fi piétää, 

pistää reijätte. 
Genomstryka, v. a. fu(fea 1. fuletfia 1. famo» , 

ta läpi 1. balfi; pi)B&fiä läwitfe; (iig.) g. 

landet, fufeffia 1. famcta l)alfi 1. pmpäri 

maan; Donau g— ker slätten, Xunai tultee 

1. p^Bbfälce fialfi lafean 1. (aaficn läantie. 
Genom.^^tröfva, v. a. fulcijfctla 1. tulcffia baU 

fi 1. fautta 1. pittin; fienderna g — de trak- 
ten, ixnlicittifct fulegfelia>at pitfin tienoota 1. 

fautta tienoon. 
Genomsaga, v. a. baffi fafjata, pufifi-fahata, 

läpi^iabata. 
Genomtorr, a. ruti»fuilva. 
Genomsöka, v. a. etfiä 1. bofea periu^pobjin 

1. faiffi, läpi^afea, ^a(fi=l)afea, tuifi etfiä 1. 

^afea. 
Genomträka, v. a. läpi^puubata, Iäpi=rubjata. 
Genomtränga, v. a. tunfea 1. tl)i3ntää länjit' 

fe; v. n. tunfcutua L tungeteUa 1. tunfea 

läpi, läiritä (-piän;. 
Genomträngande, a. Iäpi=tunfe>va, tevänjä, Koxxx-- 

ha, niuba. 
Genomtränglig, a. Iäpäifeu>ä, Iäpi=pää§täti'ä. 
Genomtränglighet, f. Iäpäife»äif^t)S. 
Genomtrött, a. tuifi 1. peräti 1- perin »äfvmjt. 
Genomtåg, n. Iäpi»fulfu, läpi=maréfi, läpi» 

matfa. 
Genomtänka, v. a. tarfoin 1. tarffaan 1. pe« 

rin--pc()jin ajatella, pcrin^ajateUa, peruételfa. 
Genomvandra, v. a. luaettaa 1. faiibä 1. fä- 

ipcUä 1. tulfca läpi 1. iimpäri I. pitfin. 
Genomvåt, a. [äpi=niärfä, läpi=fac<tunut, um^ 

pi=märtä, Iifo=märfä. 
Genom väfva, v. a. läpi=futca, futca Cjbfin'!; 

g. siden med blommor af guld, futoa fttffiä 

fuftaiflin fuffibiu; ett med verser g — fdt 

tal, Ȋrfiilci&in fubottu pube. 
Genom väl, adv. peräti 1. järfi I. plcu bwvin. 



Gen 



Ger 



191 



Genomärlig, a. ^eviitt 1. l-^erin 1. tuifi vef)cl= 

liiicn. 
Genomögna, v. a. filmätä 1. filmäidä 1. taU 

\ai)taa Väpu 
Genpart, m. jäljeiinöS, fo^ia. 
Genremålning, f. ta))a=maalau8, Iaatu=maalau8. 
Genskjuta, v. a. mennä hjaStaan, oKa hjaStogfa. 
Genskäuk, m. njaSta^Iat^ia, hJUorc4af)ia. 
Genstig, m. Difo=:|)oIEn, fnortn tie 1. ipoltu. 
Genstiäfvig, a. n3aöta4nntainen, waéta^^afoi» 

nen, u)J^t=nigfainen , niöfoittelehja, ftiaSta» 

h}nttä tetetoa. 
Gensträfvighet, f. »va^ta^^JtntatluuS o. s. v. 
Gensträfvigt, adv. h>aSta=^intaa, n)agta=f>;)nt» 

tä, tt>oSta4afoifeStt, nigfottellen. 
Genstämma, v. a. kittaa 1. tefibä (j.fuHc) 

hjaSta^l^aaSte. 
Genstörtig, a. se Genstiäfvig. 
Gensvar, n. ivaetaan^^mnc, traétuStuéi. 
Gensägelse, f. ivagtaan^fanomineu 1. »fano» 

niu8, toaötuétu^, fieltäminen; utan g., tca^' 

taan^fanoniatta, fieltämöttä. 
Gent, adv. fuoraan, oifofeen; g. emot, öfver, 

tr>aöta4^äätä, fo^batla; (ernot huar andra) 

njaStaffain, ivastatugten, hjaStatuffin. 
Gentian, f. (bot.) fatfero. 
Geutil, a. naaSti, fieföä, fcma, faunis, tarffa. 
Gentleman, m. bervag^mieS, veima>mieg, fel= 

)3o=mic^. 
Genuin, a. fbntt)=^eräinen, ft)nn^nnäincn, Iuon= 

tD»^eräinen, alfn^^eräinen; (äkta) :|)ul;bag, 

tobeUinen, oitcailincn. 
Genus, n. fnfn, ^noli; g. verbi, te(;bi!ön ft)it= 

^=ntucto. 
Genväg, m. cifo«tie, oijeImu«, fuorin tie; gå 

r— en, mennä oifo^ietäl. »teiftn 1. »mattoin. 
Genvördig, a. ijnfeä, niéfoittelettja, u^^i=ntS= 

fainen. 
Geodesi, f. geobefia, maanmittauS^c})^5i, maan» 

jaon=cV^^n. 
Geognosi, f. geognofta, maa^3crän=tietD. 
Geognost, m. geognoSta, maa^erän=tuntiia. 
Geogoni, f. geogonia, maanfl)nnt}n=opVi> 
Geograf, m. geogra^.i{;i, maantieteen=op:t3ixiut. 
Geografi, f. geograpI;ia , maan^tiebe (=tecn), 

maan=o^a6 (=o:t.t^Jaan). 
Geografisk, a. maan=tieteinen, maantieteellinen. 
Geolog, m. geotogo, maa^nnnan^tuntija. 
Geologisk , a. maa^nnnallincn, maan=c^nQinen. 
Geomanti, f. gecmant^ia, fannanfatfcia^taite. 
Geometer, m. geometra, mittauö=Dt>i.Mmit. 
Geometri, f. geometria, mittau8=tiebe (»teen). 
Geometrisk, a. mittauS» tieteinen, maa=mit» 

teinen. 
Gerad, adv. fuoraan, oifofeen. 
Geranium, n. (bot.) tnren^^jolnji, fuven=noffa. 
Germanism, m. faffalaifunö, faffaifuuS. 
Gerna, adv. micieUä=ni, «fi, o. s. v., mietni» 

feéti, l)eh:»in, ternaa^ti; han ser det gerna, 

att . . ., fe on bänen mieleenfä, cttä . . .; 

mycket, g., aih?nn mielettä-ni, o. s. v., ^s^-- 



UMH fernaaeti; det händer icke g., fe ei 

juuri 1. juuri ^^njin ta)3al)bu; det tror jag 

g-, fen^ä ft)Uä 1. l)^toin nSfon; det är ej g. 

möjligt, fe ei juuri 1. foftin 1. I;»?rDin oTe 

mal)bo(tigta, fe ei ipoi 1. faata oHa mafjbct' 

lista; du kan g. hämta min hatt, faatatj^a 

ftnä juuri Ijattuni tuoba. 
Gerning, f. tefo, tljc; goda g— ar, f)^toät t^öt; 

ertappa ä bar g., tattata tfereffeltä 1. teof' 

filta 1. tefemäöfä; på färsk g., njereffettän» 

fä, fo^baötnan, foI^baSteen; det är gjord g., 

telit^ fuin tebtl) 1. tcf)ty!in. 
Gerningslös, a. tt;ötön, JDUtilaS (=aan). 
Gerningsman, m. tefijä, nnfa=))ää, ^al^an^tC' 

!ijä; (handtoerkare) ammatti=mieö, fäfit^ö= 

mie§, !äfi»tDi3Iäinen. 
Gerningsöre, n. ammatti=tt)ero, fäfit^ön-^icero. 
Gers, m. (peica cernua) fiigfi, rijfäg (»ftään). 
Gesandt, m. läf)ettiläinen, lähettiläs (=ään). 
Geschworner, m. teS)rorncrt, toalattinen, Ivan» 

notettu. 
Gest, m. ilice, eleet (jil.), foiffanS, otattelu. 
Gestalt, m. muoto, toarft; (skepnad) i^aamu, 

(;at)mu. 
Gestalta sig, v. r. muoboSfua, faatiutua. 
Gestikulera, v. a- elel;tiä, elef^beltä, ctatefla, 

fcife£)tia. 
Gesviud, a. fuffeta, nofjea, joutuifa. 
Gesvindt, adv. fuftelaan, ^.nan, nopeaSti. 
Gesvorner, m. se Geschworner. 
Gesäll, m. fijäHi, fätti. 
Get. f. touo^i, futtu, fili. 
Getabock, m. ^uHi, fauriS (=iin). 
Getapel, m (rhawnus cathartica) mäti4"iaat= 

farna, foiran4^aatfain. 
Getblad , n. (concallaiia polyyonatitw) mäfi= 

fielo, !ureu»futfa. 
Gethus, n. wnol^iMtalcetta. ' 
Gethår, -ragg, n. ixmol)eU'>inI{at, t»uo^en=talfn. 
Geting, m. (vespa) ampiainen, teafjfal^ainen, 

nentiainen. 
Getingbo, u. am^jiais» 1. toajjfal^aiö^efä. 
Getklöfver, m. se Wattenklöfver. 
Getnos, f. (scutellaiin) jDUO^en=uoHa, (mieS» 
' puolen) fniSmau=f)einä. 
Getpors, m. (ledmn palustre) fuo^nrfu, fuo= 

fancrn?a. 
Getrofva, f. (struthiopteris) fotfan^fii^^i. . 
Gevaldiger, ni. finjalteri. 

Gevalt, s. indekl.; med allt g., faifin iBoimiu. 
Gevär, n. filräärti, fitpäävi; afe; sta under 

g., otia afeisfa; sträcka g., lasfea afeet; i 

g.! afeifin! 
Gevärsfaktori, n. fia^äävi=ji:*aa^)viffa, titoäävi» 

te()ba8 (»taan). 
Gevärsförrådj n. fituäärigtö, afeiSto, fitt»äärti= 

»vara. 
Gevärskappa, f. fin^ääristn^-^i. 
Gevärskors, n. filväävtiniSti. 
Gevärsmed, m, !iroäävi=feppä, :pl)8f^»fe^^5ä. 
Gevärståndare, ra. fitttfläri^noja, tiivääri^tolf-^a 



192 



Gif 



Gil 



Gifmild, a. anttaS (=aan), anteliaS (--aan). 
Gifmildhet, f. anttat)uitg, antefiaifuuö. 
Gift, n. (förgift) morffp. 
Gift, m. (om viän) nainut, naiictaä (=!faan), hjat= 

motlinen, ataöinen; (om qLnnnor) naitu, inic= 

Miettinen, naimiftSia c(etra; vara g. med ngn, 

cUa naimifi^ia j.tun tansfa. 
Gifta, v. a. naittaa, antaa miefiette; g. sig, 

v. r. (om män) uaiba, mcunä naimiftin; 

g. sig med ngn, naiba jcfu; (om ijvirinor) 

itutta naibutfi, fjucda, mcnnä mie()clle 1- 
naimifiin. 

Giftassjuk, a.naima=fiif)fcincn, natma=(ialuinen. 

Giftassjuka, f. nainia-fiibfc, naima^ti^pu. 

Giftastaukar, m. pl. naima=mieli, naima=tuu= 
mat. 

Giftblandare, m. ml}rfon=}Janija, nU^rftjttäjä. 

Giftblandning, f. mmlwt^jetcitué, nnirtlin» 
:|3ano. 

Giftblåsa, f. m^r!fi}=rattc. 

Giftbägare, m. ntpvft^^nfari, miirffv=malja. 

Giftdryck, m. mDvtflj^jUPnta. 

Gifte, Giftermål, n. naiminen, naima, naimi?= 
fau>>^ia, naima4iitto; tvä barn af första 
g— et, fatfi laéta cnftinäifcétä naimifcéita 1. 
cnfi-naimiie^ta 1. enfimäifesiä naimiici^ja. 

Giftermålsbal k, m. natmi§=!aari. 

Giftermålskontrakt, n.naima»fontra(iti, naima» 
fonnnto. 

Giftig, a. mttrfvttincn; (gif ff ull) ntt>rffvinen. 

Giftighet, f. ni«r{uQinit)é; nnjrffnifin)?. 

Giftoman, m. naittaja, naimaniä. 

Giftorätt, m. naima=cia, naima-citeu'?. 

Giftsäck, m. mt}vfti)4nic<fi. 

Gifttand, m. mnrtfn4Himma§ (4man), mu;n= 
tjamma?. 

Giftvuxen, a. (ma») xiaipa , naima=ijäfiiä 1- 
nainmn ijäflä vcicwa), naittilaS; (ni-iuna) 
naitan^a, naitan\iincn , naima^fäinen, nai= 
tio, naitairan ijäöä (ctenja). 

Giftväxt, m. nnntfl}=fagtti. 

Gifva, v. a. antaa, annella (=te(en), anne§= 
felta; g. ngo handen, antaa j.fufle fatta; 
g. emellan, antaa 1. tebbä »äliä; g. ifrån 
sig, antaa V-^i'?- beittää, lasfea, ^ää^tää; 
(utqjy) antaa nlen, )jurfaa itieétänjä; g. 
igen, antaa tafaifin 1. jäKccn; g. omkring, 
nnnella, tarjeta (=can), tjm^äri; g. öfver, an> 
taa (iitaa 1. liiaffi 1. V^ääUifiä; (kräkas) antaa 
nien, ctjentaa; g. skatt, tebbä 1. antaa loe» 
vca; (i kurtspel) yaXaa, antaa; g. om, jafaa 
1. antaa nubeStaan; g. stryk, antaa jeltään; 
gärden ger 1000 mark om året, favtano 
antaa 1. tuettaa 1C)00 martfaa irucbc^fa; 
g — ve Gud! 3umala fuofcen! g. en att 
förstå, antaa j.tnn nmmärtää 1. tietää; g- 
ett ljud, ;.^ää8tää 1. taésfea ääni; g. efter, 
antaa nn^cten, nitiöntaa, antaa :pevää; g. 
med sig,' mpijntvä, mennä mutiin, antaa 
nicöten, fucStua; g- ^a örat, antaa 1. \\\\\\U 
taa tovuMlIc; g. till ftt anskii, ).>ai1aiv^ta, 



Viääetää ^Jarfu 1. )>oru; g. vid handen, nw 
taa tieteen 1. tietää; g. sig, v. r. antautua, 
antauta, antaa itienfä; (sakta siy) antaa ^i.- 
rääu, I)e()jeittaa, taltua; g. sig ut pa haf- 
vet, läbteä meriCe, J^ainua mercUe; g. sig 
i slagsmål, antauta 1. run^eta taj.^^ieluun; 
g. sig på djupet med ngt, mennä 1. !pau 
nua 1. antauta j.fin ^ebjatte, tänbä ^lelijin 
1. )>ct)jaan jétin; g. sig undan, ).^ctEiä 1. Vai= 
nua )>ateen; g. sig ut för ngt, etta j.fin 
eleannanfa; g. sig till soldat, antautua 1. 
beittäl)tl}ä 1. rulrcta fota=mief)effi; g- sig till- 
freds, etta tiititijträinen, malttaa miclcnfä; 
tyget ger sig efter kroppen, fangaS fe^ 
ircltni) 1. jrenni) ruumiin mufaan; g — s, 
v. d. cäa, lijljttiä; hvad ges det för nytt? 
mitäpä uutta en 1. Unitni)? de g. som 1. 
det ges de, som . . ., niitä en, jetfa . . . 

GitVande, n. antaminen, antc, anti; adj. an= 
ta»a, fateifa, fa§n»an;>a. 

Gifvare, m. antaja. 

Gifven, a. anuettu; (nss) tiettlj; det är en 
g. sak, \t en tiettt) afia; jag tar det för 
g— et, ^nbän fen ticttimä, fatfcn fen iraUan 
tiet^fft. 

Giga, f. (»uuU^Barl^i-nt. 

Giga, v. a. (sjöt.) neStaa, giifata, jännittää. 

Gigalsärter, f. pl. (lathyrus pratefisis) nurmi» 
nätfin (»imen). 

Gigantisk, a. jätti(äi6=fuuri, mabbotteman 1. 
fummatteman funri. 

Gigeltand, f. nirffa»^mmag (»^aan), liita 
i^amma'?. 

Gigg, m. giggt, feh?i?=fääfit; fen?l)=njene. 

Gigtåg, n. (skepp.) gift»tcun.n, noéto-teunn. 

Gikt, m. fi[;ti, luu^fale, tuun^felettaja, leini. 

Giktaktig, a. fibtimäincn, luu-»alemaincn, 
Iuu=n.Mlcn faltainen 1. tapainen. 

Giktbruten, a. luu^nmleincu, tihtinen. 

Giktfull, a. fibtinen, Uin»nHilcUincn. 

Giktknöl, m. ifibti»mufula, luu lualen mufnia 
1. fuf;mu 1. ).Hifura. 

Gild, Gill, a. laittinen, fäl)pä, fcfluettiueu. 

Gilja, V. a. tijtibätä (--täänj, fofia. 

Giljare, m. fijiitäjä, feftja. 

Gilla, V. a. bnivetfiä, bijnniffnä, fatfea 1. (nfea 
f)i}iräfri 1. fehreUijcfft, fuoötna (jhfiu). 

Gillande, n. IiWrefftiuineu, bnn^äffi fatfemineu. 

Gille, n. i)btet)«, feuva, jeuvuue; (lianJtcerks-i/.) 
ammatti-funta, ammatti» jenra. 

Giller, n. anja, bangaö (»faan), paula, fafiu 
(»timen); (Jiy-) anfa, paula. 

Giilerpinne, m. lrire»lravpu, ricnvi ns:ipu. 

Gillersnöre, n. rieU'*ä»Ianta. 

Gillerstång, m. ulfu, aufau 1. fatinien ulfu. 

Gillesbroder, m. fenvun?-trciffe. 

Gillra, v. n. unviteUä, unvittää pauU^a 1. an- 
feja; (fg.) panna 1. nnvittää anieja 1. pau- 
loja, jaattaa anjaan. 

Gillstuga, se Gäldituga. 



Gil 



Gla 



lys 



Giltig, a. fehnoflinen, :|3äteit>ä, täi)ben=tetcivä, 

otolttncn, lattttnen. 
Giltighet, f. :j5äterD^i)§, fe{tt»ot[t[iui§, DtofltluuS, 
Gina, f. (skepp) finunft, giina. 
Gina, v. n. oifatSta, mennä oifo-mat!oin. 
Gips, m. fi^fi; af g., gips-, ftt.M'inen, ti^fi=, 

fi^ftn. 

ipsa, V. a. !t)3fttä (4än), fi^jfittää. 
Gipsaktig, a. fi^fitnätnen, !i^fin=faltainen. 
Gipsarbetare, m. ft^jft^ej^^ä, tiVfl^nieStavi. 
Gipsarbete, n. fi^ft^teoS, !t)3fx=t^ö. 
Gipsbrott, n. !t^5[i=fattt»o8, !i})fi4ouf)08. 
Gipsijr, a. fi^jftnen, ftpfillinen. 
Gipsuing, f. ft^^fiämtnen, tipfttöä. 
Gip>tak, n. fi})fi-fatto, ftpft4afi (=en). 
Gira. V. n. (sjöt.) fiirata, ^jotoeiffa, imttfaiKa. 
Girii;, a. a[)\\t (=een), al)na8 (=aan), af;n?atta; 

{sna!) fatta, itava, af)ne. 
Girigbuk, m. al;mattt, fatturi, aijnefjtija, af;- 

roatta; jaiwaven 1. firlpun ni}lfijä. 
Girighet, f. a(;neu§, a{)nau§; faitnn^, ttariuiS. 
Girigt, adv. abnecSti, al^naaSti; itaraött. 
Girlaiid, m. !utfa4tet}!ura, fuHa^ö^nnöö. 
Girobank, m. gitro=^anfft, ^anO'3=^3antfi, no§= 

to=^)anffi. 
Girs, m. se Gers. 

Gislan, c. indekl. ^anttt»wanfi, ).>anttimuS. 
Grissa, V. a. o. n. arttjata, avit>aella. 
Grissel, m. o. n. ruoöfa; (fig.) untfauS, furitu§. 
Erissla, V. a. vnoäfia, ^ojua, fuotnia; (fiy.) hx- 

rittaa, ruoöfia, rangaista, 
Sissning, f. art»au§, aricaaminen, avlDaama, 

attnaetu. 

issningsvis, adv. avnvaamaUa, ara^otteUen, 

arnjaten. 
Gista, f. se Notgista. 
Gista, V. a.; g. malt, fnilxHtta maltatta. 
Gisten, a. ranjtötunut, auvea, hatara. 
Gistna, v. a. vatctStua, l^ataroitna, auvistua, 

tar[inoitua; bäten är g— d, liiene OU ra= 

une;tii{jt§fa 1. vamstuneena. 
Gitarr, m. fitarrt, fitava, ii)arfi=fanitel (»telen). 
Gitta, V. n. föoiba, Jaffaa, l^etä (=fenen), tai- 
taa, faattaa; bäst han gitter och förmår, 

miten :()art)atten io.\\ao. \a iuot. 
Gittra, f. (skepp.) fitva, ipefin^an!!. 
Gjord, f. \-o\)i. 
Gjuta, v. a. (uthälla) tonobattaa, faataa, ica= 

laa, toalella, icalattaa; (metall) »alaa, tva» 

letla, njaleeiella. 
Gjutare, m. iualaja, ivaluvi. 
Gjut bar, a. «jalettaiöa, »alannaincn. 
Gjuteri, n. njann=)3a|a, »atimo; ivalamtuen, 

ivalanto. 
Gjutform, a. hjaItn=!uoft, nialin=faaiua, iwalin 

(--men), hjalimet (pl)- 
Gjutgods, n. rtialanne (=teen), »catannainen, 

iwalama, njalin^teoS. 
Gjuthus, n. »aUn=£)Uone, iDalin^jaja. 
Gjutning, f. ttialané, »alanto, iralaminen. 
Gjutningskonst, f. tt)alama=tatto, walamié4aito. 
Bvenskt-Finskt Lexikon. 



Gjutsand, m. TOaUn=f)ieta, ivolama^netfa. 

Gjutslef, f. nialin=fauba. 

Gjutstål, n. UHalin=teräS. 

Gjutsöm, m. toaltn-naavmo, n)altn4r»ih»a. 

Gjutugn, m. iDalin^uunt, iulatu§=uunt. 

Glace, m. jääle, jäätelö. 

Glacé-handske, m. filo^onfifaS (=faan), lafi» 

l;anfifa8. 
Glacier, m. jäättö, jääffij, jäätiffö. 
Glacier-Iavin, m. jää-»3l)ör^fe, iää=l1^^örtJ. 
Glacis, m. ^.laltta, limian-^altta. 
Glad, a. iloinen, ilotfa, riemuifa, It)6ti; vara 

g., iloita (-tfen), ilota (=oan), oHa iloinen 1. 

iloi^Sfanfa; biifva g., tuKa itotfelTi, iloStua, 

(hastigt) ilaf)tua. 
Glada, f (falco milms) fääSfi, ilma4}au!ta. 
Gladiator, m. glabiatori, mteffailija. 
Gladlynt, a. iIo=mielinen, iloinen, ilotttnen, 

ilofag (=Haan). 
Giadlynthet, f. ilo=mtelt)i}l)ö, ilotfuuS, iIoIlt= 

fuuö, tIo=mteli. 
Glaf, Glafven, m. i>ettft, fei[)äS (=ään), mtefta. 
Gläfs, Gläfsa, se Gläfs, Gläfsa. 
Glam, II. ratto, nalja, teifft, nt^jatnö, refua» 

mit'?, fnottailu, jaattane. 
Glamma, v. n. fuottaiHa , refnta, rnpattaa, 

jaanata, laSfea leiftiä. 
Glandel, n. (anat.) ranl)anen; (bot.) )^\\a, 'ifv- 

fama. 
Glandelharig, a. (bot.) ))ifa=f'avn3ainen. 
Glanig, a. muvtt)nvt, fotfelo, l;a^a^titnnt. 
Glans, m. litito, fulle (=teen), loieite, loiéto, 

befo, I)oI)bc (=teen), ,^Dl)to, tvälfe (4feen); 

(fig.) loiste, loisto, fivffau§. 
Glänsa, v. a. fiitlijttää, fiiUoittaa, fiilloStaa, 

fivfaStaa. 
Glajisborste, ra. ftitlo3=lfiarja, fiilto-ljavja. 
Glansfrö, n. (iithosptrmum arvense) rufo^jnuri. 
Glansk, a. fiillofaS (=ffaan), ftiltän^ä, f iiöuf ta, 

UmttfijUiä, fivfa§. 
Glauskis, a. faljn-jää, fievä-jää, linfaS ja tir= 

laS jää. 
Glanslärft, n. ftilto=^alttina. 
Glausning, f. fitUoituS, tiilloStn«, fiitlvtHS. 
Glanstaft, n. fitlto=filtft, njälte-filtti. 
Glappa, v. n. lapfaa, lä|3fi^ttää, olla longotlanfa. 
Glas, n. laft, ftafi; ett g. vatten, lafi 1. la» 

fiUtnen ivettä; af g., lafinen, la[i=, lafin». 
Glasaktig, a lafimatnen, laftn=faltatnen, lafin» 

muotoinen. 
Glasarbetare, m. lafitljön-tefijä, lafi=tl)öläinen, 

lafin»tt)aloja. 
Glasartad, a. laftn=ta^ainen, lafin=laatuincn, 

laftn=tattaincn. 
Glasarbete, n. lafi=teo§, la[i=faln. 
Glasart, f. Iaftn4ait, lafi4aji. 
Glasblåsare, m. laftn^mfjaltaja, lafin=nialaja. 
Glasblasning, f. lafin = |.iul)altamtnen 1. =pu> 

liaaus. 
Glasbod, f. laft=<)uoti, lafi4"auH^fl. 
Glasbruk, n. lafinniuffi, lafi^teljbag (^Iitaan). 
25 



194 



Gla 



Glå 



Glasdegel, m. (a)i»iulattn, iafi=fau^a. 
Glasdurr, f. Iafi=oun. 
Glasera, v. a. lafcrtaa, lafittaa. 
Glasfernissa, f. Iafi=»enuö)a, Iafl=fcitecIjO- 
Glasfönster, n. Iafi=afhina, lafi. 
Glashandlare, m. fafm^fauV^Vi^iS. 
Glashinna, f. (i ögat) lafi^falttc, {aft=felmu. 
Glashytta, f. lafiniiufft, lafute^baS {'taan). 
Glasklocka, f. lafukiio, iapluii^uUa. 
Glaskorg, m. laptcpipa, iafytcatta. 
Glasmålare, m. lafm-maaiaja, Iafi=maatart. 
Glasmålning, f. Ia[il(e=maalau8, laft^inaalaué, 

Glasmästare, m. lafHe^J^ä, Iaft=me§tavt. 

Glaspapper, n. laft^lJa^^evi. 

Glasperla, f. Iaft4;e(int. 

Glaspulver, n. iafin=jauf)c, jauhettu ia\i. 

Glasruta, f. fafi=vuutu. 

Glass, se Glace. 

Glasskifva, f. Iaft=(e»i.ni, kfin-uutu. 

Glasskåp, n. Ia[i=faa^^^^i. 

Glasskärfva,f. Iaftn>ftrc I. »ftrcuen, Iaft=fiv^''ate. 

Glasslipare, m. Iafiu4a(}fccja, Iafin=i;ic|a. 

Glasslipning, f. (a[tn=tabfDammeu. 

Glassmältning, f. lafin^fulatuä. 

Glastyg, n. laft^angaS ( faan). 

Glasugn, m. lafi-uuni. 

Glasur, f. (afituj, laftnne («nteeu), iaferruS. 

Glasvätska, f. (anaf.) Iafl=Jrefl. 

Glasuga, n. (afi-fihnä. 

Glasögd, a. tuutilc filmä, ftilu^ftlmä. 

Glasögon, n. pl. laii»filmät, filmä4afit, \vava-- 
filmät. 

Glatt, a. falju, fileä, liufaö {4taan), fulja; (bot) 
falju; g. is, falju 1. liuiaS jöä; gifva ett g. 
lag, (sjut.) ampua tättbeltä laibalta; öfver 

' g— a laget (jig.), paiita päälain, vli=faitcn, 
fauttaaltaufa. 

Glatta, V. a. se Glätta. 

Glatthet, f. faljuu?, file^S, ItuKauS. 

Gles, a. ^)artva, \)ax]x, i>axi\i, ^tara; g— t hår, 
^aritiat biuffet; g- skog, f)arfu=nietiä, fiar- 
[eitfc, ijaxtca metfä; g. (porös) kropp, f;a= 
tara 1. aubto fap<?ate; göra g., I;avttentaa; 
g. af slitning, biufiom (-men). 

Gleshet, f. fiarreuu?, {)arfeu§, ^^ateruuS. 

Glesna, v. n. I^avireta (oicn), f)ar»entua. 

Glest, adv. Ijariraéia, harivaan. 

Gleständ, a. hara^^a^ammaö 1. f)am^jaiuen. 

Glete, n. o. m. se Silfverglitt. 

Gletscher, pl. jääteitt, jäätiet, jäätifct, jää= 
irucret. 

Gli, n. atoe, mcul}t, mouT^c, i^^^inä. 

Glida, V. n. liuhta, liipiä, fcljua, (hastigt) fo» 
lahtaa, irierrä, fujua; knifven g— er ned 
från bordet, iveitfi liufuu )>öl)bältä; moi- 
nen g. på himmeten, :ptteet tcierettät tai= 
iraaKa. 

Glidande, n. Itufuaminen, unereminen o. s. v. 

Glimma, v. v. fiihta, tiiltää, tiillellä (4elen), 
hiiUxa, fimaltaa, fimaUcUa Hetcn), {imeltää, 



fimetleflä, tintata, ttntaiQa, tui{faa;det är icke { 

allt guld som g— r, ci ole faifti lultaa hiin j 

fiiltää, ei faifti hopeaa fuin f^c^itaa. | 

Glimmande, n. fiitnminen, fiilteteminen o. s. v. 
Glimmer, m. fi§|'an4ulta, fiiIto»fin^t, fiillnffa, 
Ghmrig, a. {ié)antut(an=näfi5incn, fitUutfainen. 
Glimt, m. »ilaljbuS, toilffau?, tDiivahbu?. 
Glimta, v. n. »ilata, nntaijtaa, tt^iIaIJbefla, 

unttfua, njälähbellä, Jinivahtaa. 
Glinder, u. tattri» 1- tina=cnft. 
Glindra, v. n. »itffua, l»älffl}ä, n^ätfäl^beflä. 
Gliserblad (liljekonvalje), n. rtitlfun-lxiatffu. 
Glitter, n. trätfi^ttimet, timelttmet, fiitto=t'aIu. 
Glitterguld, n. fiilte-fuJta, fiéfan» 1. fafin». 

futta. 
Glitterverk, n. fiilto=tatrara 1. =fa(u, fiiKot» 

tim et. i 

Glittra, v. n. tDälffpä, fiiltedä (=tclen), fimel^ ' 

leaä (»telen). 
Glittrig, a. hjälftän^ä, »ätftvhjä, fiilteteirä, 

fimeltäirä. 
Glo, v. n. mutfciUa, muljottaa, muljuitta, tui= 

mata, töHcttää, älläitlä, tcttailla, furfiötetla. 
Glob, m. paiic, maan^paöc, patto-tartta. 
Glop, m. tiiltö, mötf)ö. 
Glopord, se Glåpord. 
Glopp, n. räntä, Iumi=räntä. 
Gloppa, v. n. fataa ttjettä ia htnta, fataa 

räntää. ! 

Gloria, f. funnia, firffauS; (kring helgonhuf- 

vuden) fäbe^el^ä, fäteiffö, funnia-fehä. 
Glorvördig, a. fuuri^uuniainen, fcrEea=fuu= 

niainen. 
Glosa, f. faufelma, fana, putje; (speglosa) 

fDmppa=fana, pilffa^ana, pilffa=puhe. 
Glosbok, m. fanan4uettclu, taufe-firja. 
Glossa, f. fetitt)8=iana, fanan-ielanfe, fetttv§. 
Glossarium, n. fe(iti)8'iana§to, ianan4uettelu. 
Glosögd, a. mulfo-fitmä, h.era-fitoä, iinlttu» 

fitmä; (om hast) tuutilc=filmä. 
Glufsa, v. a. o. n. hitailta, hctfia, {)atfeltaa, 

f)ulmia, hulmuttaa, ahmaista, a'if'!;)aa, aiy- 

taa; (i sig, fi)äl)än)ä). 
Glugg, m. reifä, autfo; (rök-g.) reppänä, Ia= 

fe in en. 
Ghink, m. I;cfu, f>cfu=puhc, juoru, jucfiu=pu= 

()e, ft)län=pu[)e; fa g — en om ngt, faaba 

»il;iä 1. tcainua 1. tietoa jjtfin. 
Glunka, v. n. f)ofea, juoruta, mainita (=t[en). 
Glunt, m. loppi, mi5Ui, lortti. 
Glupa, v. n. hotfai^ta, hutmta, ahmca; g — nde 

Ulf, hulmilra l;uffa, raateleiva fuft. 
Glupsk, a. ahteatti, ahtijatta, hulmi, ft)öfä8 

(=ään), l)Oto, I;cttoinen, f)otfa, ahmo, f)atfela. 
Glupskhet, f. ahlvattuuS, I)Otouö, h"fniiuS, 

ttotfoiiuné. 
Glutt, -snäppa, f. (totanus glottis) trefi -irntla, 

jotinlittäri. 
Glutta, v. n. furfistelfa, tirfit^tettä, pitfu^teflä. ' 
Glyptik, f. gfppttitta, fi»entreii^to=taito. 
Glåmig, a. felmeä, naalaffa, I;aljafa?; se med 



Glå 



Gu e 



195 



g— a ögon, fatfoa filmat f)djaffaua 1. l;av= 
maaUaaii. 

jlåpord, n. f'om|.'>^3a=faua, fom^^ja, ^nlffafaua, 
mölffav§4aita, incito-:t)uI;e. 

jläda, Glädja, v. a. Uaf)biittaa, Koittaa, vie= 
niuittaa; g — s, v. d. o. g. sig, v. r. itoita 
(=tfcn\ ifota (=oan), riemuita (=ticn), olta 
iloisfanfa; (bli glad) i[)a8tua, ilal)tita, iloö 
tua; barnen g. sig åt julaftonen, la^^fet 
iloitfcicat jouIu=iUaöta; g— nde, ita[;uttaica, 
iloittaicaincn. 

lädje, m. ilo, riemit; vara utom sig af 
g., oHa iicsta firfaljtua 1. !trfal)tun'eena 
1. iloa täynnä; g— n står högt upp i ta- 
ket, ilc on fovfeimmaKaufa 1. fatonn-ajaöfa 
aöti; spritta till af g., ilaf)tua, itabbelta; 
hoppa af g., ilatoita (^feii), ()i}p^nä iicöta. 
lädjebetygelse, f. ilon»ofcituö, ilafoitiemiiö. 
Fjlädjedag, m. iIon4^äili.Hi, riemu=i)äiftHi. 

jlådjedrucken, a. ilostunut, amuoi^fanfa 1. 
ilojVäiäfäufii olctim, itoSta I^iirmaautmutt 1. 
jiioinmut, ilca täi)fi 1. täljmui. 

jlädjefest, m. ito=jul;ta, ricmu-jut;Ia. 

iTltuljeflicka, f. i(o4iHa, luitéfa, turlva. 

;;iädjefull, a. itoifa, ilcinen, ilolla täl}tettl), 
ik\i täi)nnä. 

Jliidjcliögtid, m. itoäjul^fa. 

jlädjelös, a. iloton, aitiDctou, riemutoii. 

glädjerik, a. iloifa, iloitn-ifaö, iloöta rifaö. 

jladjerop, n. ilD4;iIuto. 

31ädji>rus, n. iloit unmma; i g — et, i^aStufftS» 
laiifa, iloufa unmma§)a. 

5hKlji'skott, n. ilo^amVuma, ilo-taufau8. 

glädjesprång, n. ilo^^ljVP^iiJä j göi'a g., 1;!)= 
Vcilä iloSta, ilafoita Hicn). 

51ädjestrålande, a. iloSta 1. iloa I;eI)!lUXia 1. 
I)ol)fania 1. )}ai6taiva. 

glädjesång, m. i{D4auIu, i(o=toirfi, i(on"uno. 

jlädjetecken, n. iloil^mevMi. 

Jlädjetår, m. iIo=ti)i)ne(, ilDn=ft)i)net (=cen). 

iJlädjeyra, f. iloustinmma, ilon^uatta. 

Jlädtig, a. ilotaS, iloUiiicii, iloiucu; vara vid 
g— gt lynne, oUa iloifctta mieleltä; bete 
sig g— gt, iloötella, itoiteffa, ilafoita (,4fen). 

^LuUighet, f. iloifuuS, itoaifuuS, iloftuuö. 

Jliifs, n. (små hundars) nalfutltS, lo^ifutll^, 
luc'tutu3. 

Jläfsa, v. n. nalfiittaa, nalfutetta, l;auff'ua, 

: ruéfutena, Io^M'utclta. 

^jlänsa, v. n. ftiltiiä, ivältf^ä, UHilffäii, pai$= 

\ taa, loistaa, l;eloittaa; ögonen g. af fröjd, 

i filmiit lois^tawat 1. t;ct)fuUHit iloSta. 

ijlänsande, n. (fg.) lotc^tatoa, bobtawa, Ioi'?toifa. 

jlänt ; pä g., Iouj]aliau)'a, vontaUaiija, vaollaufa, 
vafofella; louj]allcuia, vaolleuia, rafotetle. 

Jlänta, v. n. (jju dunen) vaoittaa 1. loufaut= 
taa (oi-oea). 

Glätta, v. a. filittää, tel^bä fileäffi. 
ijlöd, ra. f^iilet, f^iiluö, ^iilifto, tulc(;ma; (fig, 
f)el)hi, I;oI)hi; steka pä g., ))aiötaa l^iiliUä 
1. l^iilutfccija; kärlekens g., lemmen 1. vaf=) 



fanben l^ef^fn; brinna till g., I;iiU8tl)ä, l)ii= 

tuötna, I)ii(tvä. 
Glöda, v. n. l)ef;fua, f)ol;fna, (;ol;faa, paiaa. 
Glödande,a. {;el){'utf a, bo^fan^a, tulinen, tuti=fuu^ 

ma, ^mtaiDa;g. hat^ tulinen 1. 1;oI;f aica uii^a. 
Glödbakad, a. f)iilillä ))aiötettu 1. !t;))iennet= 

tv; g— dt bröd, t;iilifta. 
Glödeld, m. I;iiIoa (=fien), I)iiU=tnn, I)o(){u= 

tuli, t;of;fa=Jualfea. 
Glödfat, n. l;iiU=a8tia, tnU4n|.^|3i. 
Glödga, v. a. tuUetaa, funmentaa, V^aiötaa, 

l^e^^foittaa; g. jem, ^jaistaa 1. tntiötaa rau= 

taa; g— dt jern, tulinen ranta; g. vin, 

funmentaa 1. f eittää iciiniä; g— s, v. d. 

tnliétua, fnumentua. 
Glödgare, Glödgas, m. föfäri, fcitettl) Iriiua, 

iriina=feitoä. 
Glödhet, a. tnti=funma, tuUneu. 
Giödhetta, f. tuU=funma, tuU-fnumuu?. 
Glödhög, m. I)ii(u?, l;iiIi=fofo. 
Glödkaka, f. l^iititfa. 
Glödpanna, f. f)itli4>annn, tulivaunu. 
Glödraka, f. f)iitu8tiu (nmeu), Ijiiti-fonffu, f;it= 

li4;anfo. 
Glödskytfel, m. f^iili^fanl^a, r;iiIi4a^^io. 
Glömma, v. s. nuf)ottaa, unoI;taa, uneljbuttaa; 

g. sig, v. r. unt;ottaita, unt^ottaa itfenfä, 

I;airal;tna; g— s, v. p. nul;ottua, unoljtna, 

nnel)tua; glöm icke bort mig, ältää nnob= 

tafo, muiötafaa jälfennel 
Glömsk, a. muistamaton, f)Uono=mui8tinen. 
Glömska, f. unl;e, nul;otuö, nueuö, unef^buö, 

nnoI;bnS; råka i g., joutua uu(;otnffiin 1. 

unl;ee[en, unoljtua. 
Glömskhet, f. muiötamattomuuS. 
Gnabb, n. juffa,. janffa, naisina, ))ieni riita, 

f;ammaéteteminen, jananS. 
Gnabbas, v. d. juffta, jauata, jamata, janfata 

(=ffaan), jät)I;ätä, tafiötella, fjammaSteöa, 

näl)ficitetlä, Ipitää ^nentä riitaa. 
Gnag, n. se Gnagande. 
Gnaga, v. a. o. n. faUtta (»uau), fatoaa, fat= 

ItHtta, fa{iiH'Ita, järfiä, järjätä, ji^rfiä, uafer= 

taa, nafevrella, nirl;aa, ntrl;ata, nirljUStaa, 

farrnttaa, farrnteUa; g. ett ben, falivaa 1. 

nirt;ata lunta; mösset g— ger brödet, f)iiri 

nafertaa 1. järfii 1. farrnttaa leipää; sorgen 

g— ger sinnet, furu fal)vaa 1. järfii mieltä. 
Gnagande, n. faluaminen, järfimiuen, nafer» 

rus, farrutnö o. s. v. 
Gnagare, m. falnjaja, jörfijä; (nat. hist.) na- 

fertaja, nafertajainen. 
Gnat, n. färnt}ti)S, janfntuS, närifcminen, ja= 

nau§, jamaaminen. 
Gnata, v. n. färntjttää, jäl}f)ätä, uäriStä, jaU' 

futtaa, jamata, nalfuttaa. 
Gnatig, a. uärijeiuä, färmjttätDä, jäl)f)ä, äri» 

feivä, närtää (=ftään). 
Gned, n.; det är alltid ett g., fe en aina fitci 

l)f)tä ioirttä. 
Gueis, m. gueifi. 



196 



Gne 



God 



Gnet, f. faiwav (=cn), »äiwe, l»äiluä. 
Gneta, v. n. tif)ertää, titifuittaa, ftrjcittaa tu 

bcefen, fu^tStaa. 
Gnetig, a. faiii*arinen, tiiäilBeincn; Cfic/.) fat- 

tt^artahja, liian ti()eä, tibcrretti), tiOnitettu. 
Gnida, v. a. Ijierca, fiicrtciä, fibmittaa, btirut= 

taa, l)^fertää, f)angata, tuljertaa, Ittfitttaa; 

g. nied handen. (;terca 1. f)iUMittaa tiibcUä; 

g. händernaj l;ierca 1. I)t)fcvtää fiifiä; g. iia 

fiol, fi&nuttaa I. fttfuttaa nniilua; (cara 

snål) tbartaa, itavoiba, titlxnöteöä; g. pä 

styfvern, it!eä 1- naitfiia 1. jurfeilla 1. lv- 

buttaa a\)x\L 
Guidaraktig, a ibartaiva, itara, faita, fttfa^. 
G nid are, m. faitiiri, ibartaja, mfu^finttu, l\-- 

tuniiiffi, naufuja, itfijä, faittaven 1. fir).nin= 

Giiideri, f. ibartamincti, itanuiS, faituu?, fir» 

Vun^nijlfemincn. 
Gnidning, f. f)ierominen, I;icrcnta, ln\r>uttami= 

nen, f)i)rutn^, fil;nutué, l)t}fcvn)£!, tul;erruö. 
Gnidsten, m. fitfa=fin.n, l;ilr>utuö=fin.n. 
Gnissla, v. n- titiötä, fittua 1. fitfaa, tfitiStä, 

tiristä, firisteöä, tiri^fua, lirefahbclla, ui= 

ti^tä; dörren g— r, c»i fitijee 1. fitfaa 1. 

naufuu; lijulon g., ^>t)ijrät fitifcixHit 1. nv- 

i\\t\x\\t 1. icitiieteät 1. fitfaiuat; snön g— r, 

lumi firéfuu 1. tirs*fal;telee 1. naréfaa; g. 

med tänderna, firiStcflä 1. firöfutetla I)am= 

)5aitaan. 
Gnisslande, n., -ling, f. fitinä, fitiieminen, fi» 

rinä, nitinä, firefe, firiött)^, nar§fc. 
Gnista, f. fi^cuä, fijjinä, fipuna, fiipenä, fi}= 

ir^en (4^encn), fiifcnc (=een,i, jiien (4'encnj; 

(sfur) ^.^outfa; (jig.) fi^enä, fäcn. 
Gnistra, v. n. iäfenöttä (»tfen), ti^jenöitä (=ticn), 

läibfl)ä, fäil)fää, fäljfiä, fäfeillä, fäteilla, 

»iéfellä 1. fjcitcUä fi^jiniJitä; elden g— r, 

tuli fäfenijitfee 1. fäi^fi^t? 1. fäil;fl)t} fäfe» 

niä; (fig.) det g— r för ögon, filmat 

tulta I^ijivät 1. fäif^tälvät; g— nde ögon, 

iiiil^fiilr^ät 1. fäteiletvät fthnät. 
Gnistrig, a. (mineral.) fäteinen, iäteileirä, fi- 

meitc(eȊ. 
Gno, V. a. (gnugga) l^ierca, tuf)ertaa; v. n. 

(Ivptj) juosta, liibetä (=teän). 
GnoiH, V. n. ^ijriiiUä, l)t)rt)eEä, I;im)tä, I;t)= 

niteflä. 
Giiom, m. Janan4aöfu, mietelmä; (ande) ^eif= 

fc, menntnfäinen, maaliifet (pl.). 
Gnouion,m.gncmcni,tuma=fitt?i; (geom.) mutfio. 
Gnugga, V. a. ()ierDa, l;ierujite((a, lii^fertää, 

hangata (^aani, fihnuttaa; g. liäuderna, 

hieroa 1. I)t)tertää fafiä; g. sig i ögonen, 

()ierea 1. ijieruétella filmiän[ä. 
Gnuggande, n., Gnuggning, f. I}ieromineu, 

hieronta, fi(;nutU'8. 
Gny, n. rt^mi), ri)ti}, ^au^u, :t^aul)ina, tohina, 

l)"umu, lalefe; svärdsguy, miefan faiöfe; 

folkgny, ihmisten tDf)ina I. iDl;ina 1. folkina; 

(af vapen) VUt^, r^m^, j^éte; (af en flod) 



pauhina, ^.mu(}u, fotoina; (af ett fallande hm) 
rtot^, njtinä, ru^me, rl)§finä. 

Gny, V. n. rl)misitä, r^b^tä, ^mufiata, tohtöta, 
foftiéta, fobi^ta, jijöfää, r^öfää, rubmaa. 

Giuigga, V. n. leimua, biljua. 

Gnfpggande, n. I)irnumineu, t)irnu, l^iruunta. 

Gnall, n. se Gnällande. 

Gnälla, v. n. (om hundnr) n.nn!ua, jvtngaf)taa, 
n?infai'?ta, ötietä, äläl^tää, tiljal;taa; (om 
barn) Viriltä, fttigtä, nurista, mantua, mar» 
uuta, nurata (=jan), »itiötä, firrata, tiristä, 
tärttää; (om hjul) titistä, «.ntistä, Riuttaa, 
^jiuttua, nautua; g. i sitt tal, put)ua wnv- 
gnttaa 1. ijnittää; (fig.) uituttaa, nurista, 
älätä (»jän), maurnta (uan). 

Gnällande, n. »intumineu, irintu, unngabbuS, 
älinä, ^.Mrinä, fitinä, nurina, firraaminen, 
ivitinä, )?iutfaminen, uifuttaminen, uifutuS. 

Gnällig, a. pirifettjä, nurifeiva, tvitiietvä, titi» 
\t\m, tiriicipä. 

God, a. I)i)irä; i g- tid, bljtBiSfä ajoin, ^^» 
irään aitaan; det är g. tid ännu, irielä on 
f;l)»in 1. I;VicäSti (xxta^a.'^ det är icke g— t 
för honom att göra det, cl lianen ole i}\)-- 
\va 1. belp^^O tef)bä [itä; en g. {^ansenlig) 
tid, \)\)'Km axXaa, \}\)\v'i. aita; fyra g— a 
niil, I)ptDäSti 1. l)p«>in 1. runiaaSti 1 atabwaS» 
ti neljä )jenifuimaa, neljä runjaSta v*-'iitfu[» 
maa; göra sina g — a mäl , itiötä )rab>iHi^ti 1. 
runfaasti; g— t bjerta, bt}n>ä 1. I^vivän^tal)» 
toinen fijbäu; så g. som tvä, tabben wtx- 
täinen; han är g. nog åt henne, bän OU 
I;änelle ti^ivHi 1- telujoöinen tvUä; du är 
icke g. att göra det, et ftuuSja ole fen te» 
tijätä 1. fti[;en mieStä; g— t folk! bijwät 
il)mt)ct, il)mis»tullat! g~de Gud! bt^irä 3u» 
mata; var sa g.! oltaal. de niin i)i}H)ä, tee 
1. tebtää niin btjtoin! g. man (lagt.) uStot» 
tu mies, I)i}iiiä m