(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Tietosanakirja"

niti5Tjnui:uiuts 



_i"- ir ^'''U' 'iii^Mi^älMU 







.*1?VJr!^i'lTt;r« i:j^*r'M' 




Digitized by the Internet Archive 

in 2010 with funding from 

University of Toronto 



http://www.arcliive.org/details/tietosanakirja01bons 



TIETOSANAKIRJA 



TIETOSANAKIRJA 



WÄINÖ BONSDORFF 

FIL. TOHTORI, 
KAUPPAOPISTON OPETTAJA 



TOIMITUSKUNTA: 
JAAKKO FORSMAN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 



KUSTAVI GROTENFELT 

PROFESSORI 



LAURI HENDELL 

FIL. KAND., ENSIMÄINEN 
TOIMITUSSIHTEERI 



EDVARD HJELT 

ENT. SENAATTORI 



GUSTAF MELANDER 

PROFESSORI 



E. N. SETALA 

PROFESSORI 

YRJÖ WICHMANN 

PROFESSORI, 
TOIMITUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA 



J. A. WECKSELL 

FIL. KAND., TOIMITUSSIHTEERI 



ENSIMÄINEN OSA 

A — Confort 




HELSINKI 
TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖ 



jf\8«A^^ 



JUN 1 4 1999 



?A 



^/rvofl^ 



KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ OTAVAN 
KIRJAPAINO, HELSINGISSÄ, 1909 



Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo. 



Ailio, Julius, nuiisteri (J. A-io.J. 

Aspeliii-Huiipkylä, Eliel, valtioneuvos (E. A:nll.). 

Becker, Th., lakitieteen kandidaatti (Th. B.). 

Blomqvist, A. R., maisteri, koulunjohtaja (A. 
h'. B.J. 

Blomstedt, Kaarlo, maisteri, toimittaja (K. B:dt.J. 

Bonsdorff, Wäinö, fil. tohtori, kauppaopiston- 
opettaja (W. B.J. 

Brander, XJ ., ylitarkastaja maauviljelyshallituk- 
sessa (V. B.J. 

Brotherus, K. H., lii. tohtori, yliopiston ama- 
nuenssi (K. K. B.J. 

Cajander, A. K., dosentti (A. C.J. 

Castren, Jalmari, insinööri, teknillisen korkea- 
koulun opettaja (J. C-6n.). 

Cederberg, A. R., maisteri (A. R. C.J. 

Cederhvarf, Björn, maisteri (B. C.J. 

iJillsiröm, R., insinööri (R. D.J. 

Donner, Anders, professori (A. D.J. 

Erich, Rafael, lakit, tohtori (R. E.J. 

Eskola, Pentti, maisteri (P. E.J. 

Fieandt, \'alborg v., ylioppilas (V. r. F.J. 

Flodiii, K., maisteri (K. F.J. 

Forsman, Jaakko, fil. tohtori, lehtori (J. F.J. 

Grotenfelt, Arvi, professori (A. Gr.J. 

Grotenfelt, Kustavi, professori (K. G.J. 

Grouiidsiroem, O., maisteri, aktuaario (O. G.J. 

Gummerus, Jaakko, professori (J. G.J. 

Ealil, Jalmari, do.^^t utti, lehtori (J. H-l.J. 

Hainari, O. A., fil. tohtori, lehtori (O. A. H-ri.J. 

Harmaja, L., 111. tohtori, kauppaopiston opettaja 
(L. Hrni.J. 

neikcl, B. V,'., valtionpomologi (B. W. H.J. 

Heikel, R. E., ylioppilas (R. E. H.J. 

Helander, A. B., metsänhoitaja (A. B. H-r.J. 

Hellsten, A-rcl, lääket. lisensiaatti, yliopettaja 

(A. H.J. 

Hcndell, Lauri, fil. kandidaatti (L. H.). 
Hertzen, .1/. v., everstiluutnantti (M. r. H.J. 
Hiden, K. J ., dosentti (K. J. H.J. 
Hintikka, S. V., insinööri (S. V. H.). 
Hjelt, Arthur, professori (Ar. H.J. 
Hjelt, Edv., ent. senaattori (Edv. Hj.). 
Holma, Harri, maisteri (H. H.J. 
Hutlunc-ii, A. n., insinööri (H. H-iien.). 
Hällström, Ester, rouva (E. H.J. 
Hällström, K. H., mai.steri (K. H. H.J. 
Ignatius, Kaarlo, lakit, tohtori, hovioik. -asessori 

■ (K. I.J. 
Ivalo, Santeri, Cl. tohtori, toimittaja (S. I.). 
Jurva, R. tf., ylioppilas (R. J-a.J. 
Junnes, J ., maisteri, maanviljelyslyseon johtaja 

(J. J-a.J. 
Jäntti, J., maisteri (J. J-ti.J. 
Kaila, Erkki, teol. tohtori, kirkkoherra f E. K-u.J. 



Kannisto, Artturi, maisteri (A. K.J. 

Karhunen, O. A., lakitieteen kandidaatti, Peller- 
von sihteeri (O. K:nen.J. 

Karjalainen, K. f\, dosentti (K. F. K.J. 

Kilpi, (fulo, maisteri (S. K-i.J. 

Kilpi, Volter, maisteri, kirjastonhoitaja f V. ff-t.J. 

Kivijärvi, Erkki, maisteri, teatterinjohtaja (E. 
K-i.J. 

Kivirikko, K. E., til. tohtori, lehtori (K. E. K.J. 

Kokko, Väinö, ylioppilas (V. K-o.J. 

Korhonen, V. V., maisteri (V. V. K.J. 

Koskimies. A., lääket. lisensiaatti (A. K-s.J. 

Kovero, /.. maisteri, kaup]iaopiston opettaja 
(I. K-o.j. 

Krank, Valma, talouskoulun opettajatar (V . 
K-k.J. 

Krohn, Ilmari, dosentti fl. K.J. 

Krohn, Kaarle, professori (K. K.J. 

Laine, F. 11'., merikapteeni (F\ W. L.J. 

Lassila, Ilmo, metsänhoitaja (I. L-a.J. 

Leiviskä, Iivari, dosentti (I. L.J. 

Levander, K. il/., dosentti (K. M. L.J. 

Lilius, F. O., lakit, tohtori. protokoUasihteeri 
(F. O. L.J. 

Lindeberg. Jarl. fil. toht.. yliopiston apulainen 
J. L-g.J. 

Lindeqvist, K. O., fil. tohtori, lehtori (K. O. L.). 

Lindström. Fredr. J.. maisteri (F. L.). 

Liro. ./. /., fil. tohtori (J. I. L.). 

Manninen, Otto. maisteri, kirjailija (O. 31-n.J. 

Mansikka. V. ./., fil. tohtori (V. J. M-kka.J. 

Mantere, Oskari, fil. tohtori, koulunjohtaja (O. 
M-e.J. 

Meinander, K. K., fil. tohtori (K. K. M.). 

Mela, Eino. maisteri (E. M-a.J. 

Melander. G., professori (G. M.J. 

Melander, K. R., dcsentti, yliopettaja (K. /.', 1/.,. 

Merikanto. Oskar, taiteilija (O. M-o.J. 

Mikkola, Joos. ./., professori (J. J. M.J. 

T^icmi, A. R., dosentti (A. N.J. 

Xorrlin, J. P.. professori (J. P. N-J- 

Nuormaa, Heveri, maisteri, työväenopiston joh- 
taja (ti. K.J. 

Nylander, Hannes, ylitarkastaja maanviljelys- 
hallituksessa (H. N.J. 

Ojansuu, Heikki, dosentti (H. O.J. 

Öker-Blom. Max, lääket. tohtori, dosentti (M. 
O-B.J. 

Palmin, E. G., professori (E. G. P.J. 

Palmen, J. A., professori (J. A. P.J. 

Paunu. C. pastori fU. P.J. 

Peltonen. A. F., teol. tohtori, yliopiston apulai- 
nen (A. F. P.J. 

Pietilä, A. J., teol. tohtori, lehtori (A. J. P-ä.J. 

Päiviö, Wäinö, konttoripäällikkö (W. P.J. 



liumsledt, G. </., doseutti (G. J . R.). 

Rein, Edvard, dosentti (E. R-n.J. 

Rein, Gabriel, fil. tohtori (G. R.J. 

Rein, Th., valtioneuvos (Th. R.). 

Renqvist, Henrik, maisteri (II. U.). 

Reuter, Enzio, yliopiston apulainen, valtiunento- 

mologi (E. R.). 
Richter, E., maisteri (E. Rr.). 
Rosberg, J. E., professori (J. E. R.J. 
Ruotsalainen, Armas, lääketieteen kandidaatti 

(A. R:nen.). 
Ruuth, J. W., fil. tolitori, arkkivaari (J. W. R.). 
Ruuth, M., tcol. tohtori, dosentti, lehtori (M. R.J. 
Saatas, Uunio, maisteri (V. H-s.J. 
Saraoja, E., insinööri, teknillisen korkeakonlun 

opettaja (E. S-a.J. 
Savola, Alb., läliotyssaarnaaja (A. S-a.J. 
Sa.T6n, R., fil. tohtori, yliopettaja (R. S.J. 
Schroeder, I. A., maanviljelysinsinööri (I. A. IS.J. 
Sederliolm, J. J., fil. tohtori, geologisen toimiston 

johtaja (J. J. S.J. 
Setälä, E. X., professori (E. N. S.J. 
Setälä, Helmi, kirjailija (U. S.J. 
Siltala, A. J., dosentti (A. J. S.). 
Simola, E. J ., insinööri (E. J. S.J. 
Sirelius, U. T., dosentti (U. T. S.J. 
Sjöström, E., arkkitehti (E. S-m.J. 
Sjöström, Willi<ini. maisteri ('W. S-m.J. 



Soikkeli, Kaarle, sacr. min. cand., ylimäär. ama- 
nuenssi hist. museossa (K. S.J. 

Soininen, Mikael, professori (M. S.J. 

Stenij, Edv., professori (Edv. St.J. 

Stjernschantz, T., maisteri (T. Stz.J. 

Stählhery, K. J.. professori, ent. senaattori 
(K. J. S.J. 

Suomalainen, E. 11'., ylioppilas (E. \V. S.J. 

Tallgren, A. M., maisteri (A. M. T.J. 

Tallgren, Oiva J ., fil. tohtori {O. J . T.j. 

Tallqvist, Knut, professori (K. T-t.J. 

Tarkiainen, V., maisteri (Y. T.J. 

Tudcer, O. E., professori (O. E. T.J. 

Tulenheimo, Antti, lakitieteen kandidaattifA. T.j. 

Wainio, Miljn, insinööri (W. M'-o.J. 

Valkola, V., insinööri (V. V-a.J. 

Wallenius, T., maisteri (T. W.J. 

\Valtari, Toivo, pastori (T. W-ri.). 

Wecksell, J. A.. Cl. kandidaatti (J. .\. W.J. 

Werkko, K., esiseminaarinjohtaja (K. \V.J. 

WichMayin, Yrjö, professori (Y. W.J. 

Viljanen, V. M., insinööri (Y. V.J. 

Wilskman, Atte, maisteri, yliopiston amanuenssi 
(-Iskm-.J. 

\Vuolle, Bernh., insinööri (B. ^y.J. 

Äimä, Frans, maisteri ("/■>. Ä.J. 

138. Ostcrbladh, K., maisteri (K. O.). 



Ääntämisen merkintä: 



l'itkä vokaali merkitään kirjaimen yläpuo- 
lelhi olevalla viivalla: ", esiin, (7 (suom. aa). 

Korko merkitään pilkulla: '. korollisen tavun 
vokaalin jälessä. siis: Acacia [-kä'-]. Jos korko 
(Ml ensi tavulla, ei sitä merkitä. 

a kirjaimella merkitään epämääräinen vokaali, 
joka äännetään kuin hyvin lyhyesti ja epäsel- 
västi lausuttu e, esim. englannin fedarcfsn. 

Nasaalivokaalit 1. nenässä äännetyt vokaalit 
merkitään " merkillä, esim. ö, ronsk. en (:= 
nenässä äännetty el. 

(5 kirjaimella merkitään esim. englannin the 
.sanan alkukonsonantti. 

P kirjaimella merkitään esim. englannin 
thing sanan alkukonsonantti. 

z kirjaimella merkitään esim. saks. singen, 
engl. zeal, ran.sk. rose, ven. osepo sanoissa z:llä, 
.';:llä ja 3:llä kirjoitetut äänteet. 

i kirjaimella merkitään esim. ransk. je, ven. 
/KajT. sanoissa ;' ja /k kirjaimilla merkityt äänteet. 

i on = saks. sch, engl. sh, ven. in, esim. sanoissa 
scktile, shirting, myjiT,, 



ts on ^ saks. tscli, ven. t, esim. sanoissa tscÄer- 
kesse, lejOBHK-b. 

Ylläolevat z, i, s ja ts merkit ovat Tietosana- 
kirjassa myös otetut tavalliseen suomalaiseen 
kirjaimistoomme käytäntöön merkitessä .sellais- 
ten kielten äänteitä, joissa ei käytetä eurooppa- 
laista kirjaimistoa, ja joskus muulloinkin, esim. 
Tseljtiskin, Puskin, Niznij-Novgorod, Novaja 
Zemlja, afisi. 

T] kirjaimella merkitään fiig-äänne i= sama 
äänne, joka esiintyy k-.n edessä suomen sanassa 
sanka), esim. englannin meeting [mltir}]. 

<C merkillä ilmaistaan sitä, että sen vasem- 
malla puolen oleva sana johtuu sen oikealla puo- 
len mainitusta sanasta, esim. Auskultantti (< 
lat. auscultä're = kuunnella) . 

Hakasissa on ääntämisenmukaisesti merkitty 
asianomainen sana tai joku sen osa vain silloin, 
kun sen ääntäminen lukijalle voi oll.a epätietoi- 
nen. 



Lyhennyksiä : 



u = aan 

rtos. = aasialainen 
uhl. :^ ablatiivi 
adj. ^= adjektiivi 
afr. = afrikkalainen 
akk. = akkusatiivi 
alban. -= albanilainen 
alk. = slkuaan 
amer. = ameriikkalainen 
cnat. = anatomiassa, anatomi- 
nen 
(liiy/.s. r= anglosaksilainen 
arab. =; arabialainen 
arkeol. = arkeologiassa, arkeo- 
loginen 
armecii. =: armeenialainen 
art. = artikkeli 
ns. == asukasta 
a^ct. = asetus 
ass. = assyrialainen 
aslrol. ^= astrologinen 
astron. = astronomiassa, astro- 
nominen 
at.-p. = atomipaino 
aiislr. := austraalialainen 

hnO. = bahyloiiialaiiieM 



bclg. = belgialainen 

biul. = biologiassa, biologinen 

bööi». = böömiläiuen 

C. := Celsius 
cg := sontigramnia 
cl = sentilitra 
an = sentimetri 

dat. = datiivi 

dcp. ja depart. = departementti 

ily =z desigramma 

dl = desilitra 

dm = desimetri 

tyypL ^ egyptiläinen 

p. A')-. = ennen Kristusta 

clckirijt. = elektrotekniikassa, 

elektrofcknillinen 
eläint. = eläintieteellinen, eläin- 
tieteessä 
engl. = englantilainen 
ent. = entinen 
esim. = esimerkiksi 
isp. = espanjalainen 
etc. = et cetera 
etel. = etelä, eteläinen 



euroopp. ^^ eurooppalainen 

fanit. = farmakologia 
fem. = feminiini 
fil. ka»d. = filosofian kandi- 
daatti 
filos. = filosofia, filosofias.sa 
/il. ioht. = filosofian tohtori 
flaam. = flaamilainen 
fuitet. ^= fonetiikassa 
fr. = frangi 
fys. = fysiikassa 
fysiol. = fysiologiassa, fysio- 
loginen 

g = gramma 
gen. = genetiivi 
^•eol. = geologiassa, geologinen 
geom. = geometriassa, geomet- 
rinen 

ha =: hehtaari 
hali. := hallinnollinen 
liebr. = hebrealaiuen 
hiippak. = hiippakunta 
hist. = historiassa 
hl =■ hehtolitra 



VIII 



h'Ji. = liollantilaineii 
hydrograf. = liyilrograliassa 

ihid. = ibidim. samassa paikassa 
iiriiikicl. ^= iirinkielessä 
ilmat. ^ ilniatieteellincn. ilma- 
tieteessä 
int. = intialainen 
iii. =; irlantilainen 
isl. = islantilainen 
it. ^ italialainen 
itiiv. = itävaltalainen 

jap. ^ japanilainen 

j. Kr. = jälkeen Kristuksen 

j. II. c. = ja niin edespäin 

k. ::= kuollut 
kaiid. = kandidaatti 
knnsut. := kansatieteellinen 
kuHxanlal. = kansantaloustie- 
teessä 
kasvatusop. = kasvatusopillinen. 

kasvatusopissa 
kasvit. =^ kasvitieteellinen, 

kasvitieteessä 
kultit. = kauppasana 
/„eis. = keisarillinen 
fceis. A,-. = keisarillinen kirje 
kesii.. := kemiallinen, kemiassa 
kcsk. lut. = keskiajan latina 
kg = kilogramma 
khluk. = kihlakunta 
klirak. = kirkkoherrakunta 
kiehunmp. '-= kiehumai)iste 
kielit. = kielitieteellinen, kieli- 
tieteessä 
kiiiuil. =; kiinalainen 
kirj. =■ kirjallinen, kirjallisuus 
kirjap. = kirjapainotaitoa kos' 

keva 
km := kilometri 
kreik. = kreikkalainen 
IcD. = katso 

feui)a»in. := kuvannollisesti 
kiivcrn. = kuvernementi>sä. ku- 
vernementti 

/ = litra 
(. =■ eli ; lääni 

lukit. = lakitieteellinen. laki- 
tieteessä 
lapp. = lappalainen 
lut. =^ latinalainen 
lev. =^ leveys 
lyli. := lyhennettynä 
läukvl. := lääketieteellinen, 
lääketieteessä 

in =: metri 

mauni. ^ maantietees.sä 
maalit). = maanviljelyksessä 
inuniik.^. = muinaisalasaksalai- 

nen 
tnask. ^ maskuliini 
malem. ^ matemaattinen, 
matematiikassa 
niele. =: mekaniikassa 



merenk. = merenkulku 
inerenp. = merenpinnan, meren- 
pinnasta 
meteor. = meteorologiassa 
nietr. =^ metriikassa 
mj = milligramma 
milj. = miljoona 
miner. = mineralogiassa 
mitiausop. = mittausopissa 
jnfc = markka 
nilat. = myöhäislatinainen 
mm = milliniHtri 
»H. III. = muun muassa 
HI071. = monikko 
moiiyul. ^ mongolilainen 
«i. p. = mainitussa paikassa 
iiiruots. = muinaisruotsalainen 
mskiind. = muinaisskandinaavi- 

lainen 
muiti. = muinainen 
muivaist. = muinaistiede. 

muinaistutkinius 
»luA:. = mukailtu 
muod. = muodostettu 
luuA'. ^ musiikissa 
mysaks. = muinaisyläsaksalai- 

nen 
iiij//. ^ mytologinen, myto- 
logiassa 

». := noin 

II iii. =■ nidos 

nimismienp. = nimismiespiiri.ssä 

Hom. = nominatiivi 

tiorj. = norjalainen 

n. s. := niin sanottu, niiitä sanoja 

«Mor. = nuoreni])! 

»yk. = nykyään, nykyinen 

oftuhnol. ^ oftalniologiassa 
otA'. = oikealta, oiki^astaan 
om.-p. = ominaispaino 
o*. = osa, osaa 

/). = päivä ; penniä 
pain. =: painos, painettu 
puleont. = paleontologiassa 
putol. = patologiassa 
pcrs. ^ persialainen 
j)tj. = pituus 
plvr. ;= pluraali 
^lo/iy. = pohjoinen 
pohjoism. =: pohjoismainen 
port. = jiortugalilainen 
prof. = [irofessori 
pros. = prosentti 
jiu&Z. ^ puolalainen 

rakenniist. = rakennustaiteessa 
ronnk. = ranskalainen 
raiitut. ^ rautatielaitos 
roomal. = roomalainen 
rovastik. = rovastikuntu 
rom. := romaanialainen 
ruots. = ru(itsalaini'ii 
ruotsink. ^ ruotsinkielisiä 

Ä. = syntynyt : samana 



.^aks. = saksalainen 

sam. V. = samana vuonna 

savskr. = sanskritissa 

sek. = sekunti 

sen. päät. = senaatin päätös 

seur. ^= seuraava; seuraavana 

sielut. = sielutieteessä 

siny. =^ singulaari 

slaav. = slaavilainen 

s. o. = se on 

suhst. = substantiivi 

suUimisp. = sulamispiste 

suom. = suomalainen 

suomenkiel. = suomenkielisiä 

suur. = suuruutta 

s. V. = samana vuonna 

■•ivcits. = sveitsiläinen 

synt. = syntynyt 

syyr. =^ syyrialainen 

sähköt. = .sähkötekniikassa 

sääslöp. = säästöpankki 

f. = tätä 

taideteon. = taideteollisuudessa 

tamk. =: tanskalainen 

^«f. = tavallisesti 

ickn. = teknillinen 

leol. = teologiassa, teologinen 

teoll. = teollisuudessa 

teoll.-lait. = teollisuuslaitoksia 

(ie- ;a lesir. = tie- ja vesi- 

rakennustaito 
tilastot. = tilastotieteessä 
toim. = toimittanut 
tsck. = tsekkiläinen 
lurk. = turkkilainen 
tulitit. = tähtitieteellinen, tähti- 
tieteessä 

u. 1. = uutta lukua 
unk. = unkarilainen 
C'. 7'. = Uusi Testamentti 
uuslal. =^ uuslatinainen 

0. = vuonna, vuotta 

lak. = vakinainen 

luiili. = vanhempi 

vupuuli. = vapaaherra 

xias. = vasen, vasemmalta 

ven. = venäläinen 

ihk; = vihko 

i;ii)/i. ::= viimeinen, viimeksi 

V. l. = vanhaa lukua 

voi. = volymi 

vrt. = vertaa 

r. 7'. = Vanha Testamentti 

vuorit. = vuoritoimellinen 

vuosik. = vuosikerta 

vuosis. = vuosisata, vuosisadalla 

VV. = vuosina 

yhl. =; yhteensä 

yks. = yksikkö 

ylin-. = ylimääräinen 

^/. liicreii;). = yli mcren])inn«n 

ytäp. = yläpuolella 

y. III. = ynnä muuta 



^^ 9j^ h^ hjA M 



b db db db db d 




b db db db db c 



A on vanhastaan eurooppalais-latinaisen kir- 
jaimiston (ks. t.) ensimäiuen merkki. Merkin 
alkuperä on varmaan johdettavissa vanhasta see- 
miläisestä, foinikialais-hebrealaisesta, kirjaimis- 
tosta; sen vanhin tunnettu seemiläis-moabilainen 
muoto on ^ . Seemiläisessä kirjaimistossa se ei 
alkujaan ollut ääntiön eli vokaalin merkkinä, 
vaan osoitti kurkunpään sulkeumisesta synty- 
vää, suomen loppuhenkosen {ks. t.) tapaista ään- 
nettä. Kun sen merkki oli häränpään näköinen, 
niin se sai nimen aleph (= härkä) ; tästä sitten 
johtui kreikkalainen nimi alpha (ks. t.) , jonka 
kirjain sai siirtyessään kreikkalaiseen kirjaimis- 
toon. Kirjaimen vanhimmat kreikkalaiset muo- 
dot olivat A tai J\, myös A ; italialaisissa 

piirtokirjoituksissa esiintyy A A ^ A > mikä 
viimeksi mainittu muoto pääsi valtaan. Jo 
seemiläisessäkin kirjaimistossa puheenalainen 
merkki sai uuden äännearvon, joka sillä pysy- 
västi oli kreikkalaisessa: nimensä ensimäisen 
ääntiön mukaan se joutui merkitsemään o ään- 
nettä. 

a äänne on ääntiöi.stämme eli vokaaleistamme 
(ks. t.) avonaisin. Suomessa se äännetään suun 
avoimena ollessa vetämällä kieltä jonkun verran 
taaksepäin ilman huulten osallisuutta ääntämi- 
seen, mutta eri kielissä on toisenlaisia a ään- 
teitä: semmoisia, joita äännettäissä huulet ovat 
pyöristyneet hiukan eteenpäin (joten o äänne 
saa o-vivahduksen), sekä semmoisia, joita ään- 
nettäissä kieli ei vetäydy taaksepäin, vaan py- 
syy keskise.ssä asemassa (keski-a) tai vieläpä 
on hiukan eteen työntynyt (ä:hän vivahtava a, 
usein englannissa ja ranskassa). On olemassa 
myös semmoisia a äänteitä, joita äännettäissä 
ilmavirta kulkee nenänkin kautta (esim. rans- 
kassa), n. s. naso-oraalinen 1. nasaalinen (ks. 
t.) o. 

A merkkiä käytetään usein tarkoittamaan 
alkua („joka on sanonut A :n, sanokoon myös 
B:n"; „A ja O" = alku ja loppu, kreikkalaisen 
kirjaimiston ensimäisen ja viimeisen kirjaimen 
mukaan (ks. Alpha ja Oomega). Matema- 
tiikkaa käsittelevissä teoksissa X ja a (samoin- 
kuin lähinnä seuraavat kirjaimet) käytetään ta- 
vallisesti tunnettujen suureiden merkkeinä. Lo- 
giikassa A :11a tavallisesti merkitään sitä, mikä 
1. Painettu ^,,oOi. 




on tunnettu tai on lähtökohtana (subjektia, ks. 
t., jota vastoin B osoittaa predikaattia, ks. t.). 

Sekä A. että a. käytetään usein lyhennyksis.sä 
merkiten useimmiten lat. anno (= vuonna) tai 
antc (= ennen). E. -V. S. 

A, nykyisen säveljärjestelmän perustavan sä- 
vellajin, c-duurin, rinnakkaisperussävel : oli mui- 
naiseen aikaan, jolloin mol- 
sävellajia pidettiin säveljär- 
jestelmän perustuksena, as- 
teikon matalimpana alkusä- 
velenä ; nimitettiin muinais- 
kreikkalaisessa musiikinteo- 
riassa .jkeskisäveleksi" (m e- 
s e) ; tunnustetaan nykyään- 
kin „normaalisäveleksi", josta ^ A a 
lähtien toisten sävelten korkeus lasketaan ; viri- 
tysraudoissa ei sitä kuitenkaan enää käytetä yk- 
sinomaisesti, vaan on sävel c tullut käytäntöön 
sen rinnalle. /. K. 

A, ransk. prep., = -sta, -stä, esim. ä 80 penniä 
metri = 80 pennistä metri ; 4 ä. 5 vuotta = 4:stä 
ö;teen vuoteen, noin 4 tai 5 v. 

Aa, usean Euroopan joen nimi. Sana johtuu 
muinaissaks. sanasta o/iö = vesi (ruots. ä). Kuu- 
rinmaan A a laskee Riianlahteen : Liivinmaan 
A a (Koivajoki) juoksee hedelmällisen laakson 
läpi ja laskee mereen Zarnikaun luona Kiian 
))ohjoispuolella. 

Aabel ks. Abel. 

Aabenraa [öbenröj, saks. Apenrade, kau- 
punki Slesvigissä, 6,600 as. ; hyvä satama, laivan- 
veistämöitä. Vanha, jo 12:nnella vuo.iis. inai- 
nittu kaupunki. Jonka vieressä linna A.-hus. 

Aabraham ks. Abraham. 

Aachen (lat. Aguisgranam, ransk. Aix-la-cha- 
jiclle) , kaupunki Reininmaakunnassa lähellä 
Belgian rajaa Köln-Liittiehin radan varrella, 
144,000 as. A. oli kuuluisa jo roomalaisajalla 
rikkipitoisista lähteistään. Suurimman merki- 
tyksensä se saavutti Kaarle Suuren aikana, joka 
tähän syntymäkaupunkiinsa rakennutti kappe- 
lin, josta sitten tuli hänen hautasijansa (814). 
Keskiajalla oli A. Saksan keisarien kruunaus- 
kaupunki ; nj-kyään sillä on merkitystä kylpy- 
paikkana ja teollisuuskaupunkina (kutomateh- 
taita, teknillinen ja kauppakorkeakoulu) . 

Aadam ks. A d a m ja A a t a m i. 



Aadolf Fredrik — Aalbeek-lahti. 




Aadolf ks. myös Adolf. 

Aadolf Fredrik, Ruotsin ja Suomen kuningas 
(1751-71), synt. 14 p. toukok. 1710 Gottorpin lin- 
nassa, kuoli Tukhol- 
massa helmik. 12 p. 
1771. Hänen isänsä 
oli Lyypekin ruhtinas- 
piispa Kristian Au- 
gust, jonka arvon 
myöskin A. F. 1727 
vanhemman veljensä 
kuoltua saavutti. Van- 
hempainsa kautta oli 
A. F. kaukaista sukua 
Ruotsin pfaltsilaiselle 
kuningasperheelle ja 
samoin hän oli holstei- 
nilaisena ruhtinaana 
Aadolf Fredrik. sukua Venäjän keisa- 

rinnalle Elisabetille. Sentähden kun hattujen on- 
neton Suomen sota vv. 1741-43 oli saattanut hat- 
tupuolueen pulaan, keksittiin heidän puoleltaan 
tuuma valita A. F. Ruotsin kruununperilliseksi 
ja siten hankkia Elisabetilta edulli.sempi rauha, 
kuin muuten oli toivottavissa. Tämä ei tosin 
voinut tapahtua ilman kovaa vastarintaa talon- 
poikaissäädyn puolelta, joka kannatti Tanskan 
kruununprinssiä Fredrikiä, eikä ennen aseihin 
tarttuneitten taalalaisten kapinan kukistamista. 
Näin tuli A. F. Ruotsin kruununperilliseksi 1743 
ja meni seuraavana v. naimisiin Preussin Fred- 
rik Suuren sisaren Loviisa Ulriikan kanssa (ks. 
t.). Tuli kuninkaaksi 1751. Itse hän oli hiljai- 
nen ja hidas luonne, mutta ryhtyi kuitenkin jän- 
tevän puolisonsa vaikutuksesta hallituksensa 
alussa hankkimaan kuninkaalle suurempaa val- 
taa, kuin senaikuinen valtiomuoto hänelle antoi. 
Nähtävästi jo hänen Suomen-matkansa 1752, jol- 
loin hän m. m. kävi Viaporissa, Loviisassa, Tu- 
russa ja Pobjanmaan kautta palasi Ruotsiin, oli 
tässä tarkoituksessa tehty kansansuosion saavut- 
tamiseksi. Sittenkuin yritykset tähän suuntaan 
valtiopäivillä 1755-56 olivat menneet tyhjiin, 
sekaantui hovi väkinäistä vallankumousta tar- 
koittavaan salaliittoon, mutta tämä tuli liian 
aikaisin ilmi ja sen johtajat (Brahe, Horn y. m.) 
saivat verellään sovittaa rikoksensa. Tämän jäl- 
keen A. F. näkyy mukautuneen kohtaloonsa ja 
.sen tuottamiin nöyryytyksiin, näytellen valtaa 
vailla olevan kuninkaan osaa. Kuninkaallisten 
lasten kasvatuksesta määräsivät säädyt; jos ku- 
ningas ei tahtonut valtaneuvoston päätöksiä alle- 
kirjoittaa, painettiin hänen nimensä siihen nimi- 
leimasimella j. n. e. Vasta 1768 esiintyy kunin- 
gas taas, kun hän, ilmeisesti nyt nuoren kruu- 
nunprinssin vaikutuksesta, uhkaa luopua kruu- 
nustansa ja siten pakoittaa vastahakoisen myssy- 
liallituksen kutsumaan säädyt kokoon. Toivo- 
maansa laajennettua valtaa ei hän kuitenkaan 
nytkään saavuttanut, vaan supistui säätyjen kii- 
tollisuus kohteliaisuuksiin ja kiitossanoihin. 

K. G. 
Aadolf Juhana (1629-89), Pfalz-Zweibrucke- 
nin herttua, herttua Juhana Kasirairin ja ruot- 
salaisen i)rinsessan Katariinan, Kaarle IX :n 
tyttären, poika, syntyi ja kasvoi Ruotsissa ja 
käytettiin siellä erityisissä toimissa. Vaikkei 
aivan ilman kykyä, herätti A. J. kuitenkin kiih- 



koisella ja kummallisella mielenlaadullaan pal- 
jon tyytymättömyyttä, joka puhkesi esiin, kun 
Kaarle X Kustaa kuollessaan määräsi hänet 
valtamarskiksi ja holhojahallituksen jäseneksi. 
Säädyt kumosivat kuninkaan määräyksen, 
koska A. J. ulkomaisena ruhtinaana ei voinut 
valtakunnan hallitukseen kuulua, ja A. J. vietti 
loppuikänsä Stegeborgin linnassa tyytymätönnä 
ja ihmisiä vihaavana. Hänen samannimisen 
poikansa elämä oli sangen seikkailukas; pal- 
veltuansa Itävallan armeijassa sodassa Turk- 
kia vastaan palasi hän kotiin ja kuoli Kaarle 
Xllin leirissä Lahisissa Virossa talvella 1701. 

K. G. 

Aadolf XaEsualainen, Saksan kuningas 
(1292-98), Nassaun kreivi, valittiin Rudolf 
Habsburgilaisen kuoltua Saksan hallitsijaksi, 
mutta joutui yrittäessään laajentaa perhealuei- 
taan pian taisteluun vallanhimoisia läänitysher- 
roja vastaan, jotka vastakeisariksi asettivat 
.'\lbrekt Itävaltalaisen, Taistelussa häntä vas- 
taan kaatui A. 2 p. heinäk. 1298 GöUheimin 
luona kilpailijansa lävistämänä. 

Aagaard [ögörj, Gustav (s. 1852), norj. 
kirjailija ja pappi. Hänen kertomuksistaaa, 
jotka kuuluvat tasaiseen ajanvietekirjallisuu- 
teen ja joissa on vahvasti tuntuva moralisee- 
raava tendenssi, mainittakoon: „Speilbilleder'' 
(1S96), „Sterke hainder" (1897), „En spegelses- 
historie" (1899), „I skygger og lys" (1900), 
,,Keiser Felix" (1904). Suomennettu on „Väke- 
vät kädet". V. T. 

Aagaard [ögör], Karl Frederik (1833- 
1895), tansk. taidemaalari, harjoitti koristemaa- 
Isusta ja kehittyi P. C. Skovgaardin johdolla 
maisemamaalaa jaksi. 

Aagesen [ögesen], Sven, tansk. historioit- 
sija, eli Valdemar I:n aikana ja on 1185 v:n 
jälkeen kirjoittanut lyhyen suullisiin lähteibin 
perustuvan Tanskan historian, ensimäisen laa- 
tuaan. Tekijän elämästä ei paljoa tiedetä ; hän 
kuului ylhäiseen .sukuun ja oli nähtävästi, e.si- 
tyksensä hengestä päättäen, maallinen suur- 
mies eikä niinkuin useimmat tämän ajan kirjai- 
lijat kirkon palveluksessa. 

Aake Yrjönpoika ks. T o 1 1. 

Aakenustuaturi, noin 500 m korkea kvart- 
siittihuippu Ounasselällä, länsi Kittilässä, met- 
särajan yläpuolella. J. E. R. 

Aakirkeby jö-J, kaupunki Bornholmassa, 
2,000 as. Sen kirkossa on hietakivinen kaste- 
malja, jossa on kuvia ja riimukirjoituksia 13:n- 
nelta vuosis. 

Aakjser [ökjSr], Jeppe (s. 1866), tansk. 
kirjailija, jyllantil. luonnonrunoilija, kirjoitta- 
nut runoja (osaksi Jyllannin murteella) ja ker- 
tomuksia Jyllannin kansan elämästä : „Vreden.s 
born" (1905), julkaissut St. Blicheriu elämä- 
kerran. 

Aakkoset, kirjaimet. Nimi on muodostettu 
kirjaimiston ensimäisestä kirjaimesta, a:sta. 
Tieteen, taiteen y. m. aakkosista puhutaan al- 
keita tarkoittaen; vrt. Alfabeetti ja Kir- 
jaimisto. A. K. 

Aalanti ks. Ahvenanmaa, 
Aalbgek-lahti [OlbekJ on Jyllannin itäran- 
nalla, hyvä satamapaikka. 



Aalberg — Aallokko 




Ida Aalberg. 



Aalberg, Ida Emilia (s. 1858), suomalai- 
sen näyttämötaiteen tähänastisista edustajista 
nerokkain, synt. Lep- 
päkoskella Janakka- 
lassa joulukuun 3 
p:nä 1858. 9-vuoti- 
aana tyttösenä lähe- 
tettiin hänet Helsin- 
kiin kouluun, mutta 
kolmen vuoden kulut- 
tua oli koulunkäynti 
keskeytettävä van- 
hempien — ratames- 
tari Antti Aal- 
berg ja vaimonsa 
Charlotta Lind- 
roos — varattomuu- 
den "takia. Kotipitä- 
jässään hän sai kui- 
tenkin tilaisuutta jat- 
kamaan opintojaan. 
Näyttämöllä A. esiintyi ensi kerran 15- 
vuotiaana ; hän näytteli silloin Katrin osaa 
liuvinäytelmässä ,, Kassan avain" ja Maria 
Hannikaisen „Silmänkääntäjässä", jotka kappa- 
leet seuranäytelminä annettiin Janakkalassa 
tammikuulla 1874. Joulukuun 9 p:nä samana 
vuonna otettiin nuori taiteenharrastaja jäse- 
neksi Suomalaiseen teatteriin, joka niihin aikoi- 
hin vieraili Hämeenlinnassa. Ensimäinen teh- 
tävä, missä näyttelijättären loistavat lahjat he- 
rättivät suurempaa huomiota, oli Boriskan osa 
unkarilaisessa kansannäytelmässä „Kylän heit- 
tiö" {A falu rossza), joka näyteltiin syksyllä 
1877. Seuraavana keväänä lähti A. ensimäiselle 
opintomatkalleen opiskellakseen Dresdenissä 
Marie Niemann-Seebachin johdolla. Suomeen 
palattuaan hän näytteli useita suuria osia, ku- 
ten Jane Eyreä, Liisaa {„Yö ja päivä"), Louisea 
(,, Kavaluus ja rakkaus") ja Nooraa. Eritoten 
viimeksimainitun osan etevä ja intelligentti tul- 
kitseminen muodostui näyttelijättärelle suureksi 
voitoksi. Toukokuussa 1880 A. lähti jälleen 
ulkomaille. Opiskeltuaan taaskin jonkun aikaa 
Dresdenissä matkusti hän Miinchenin juhla- 
näytäntöihin ja sitten Unkariin. Budapestissä 
ja Kolozsvärissa hän antoi muutamia vierailu- 
näytäntöjä näytellen (suomen kielellä) m. m. 
Soriskaa ja saaden osakseen suurenmoista tun- 
nustusta. Kotimatkalla opiskeli näyttelijätär 
vielä kuukauden päivät Wienissä. Suomeen tul- 
tuaan hän esiintyi m. m. Juliana („Romeo ja 
Julia"), mutta sairastui kaulatautiin, joka pa- 
koitti hänet lähtemään ulkomaille terveyttään 
hoitamaan. Tervehdyttyään hän kävi Suomalai- 
sen teatterin kera vierailulla Pietarissa, saaden 
sikäläiseltäkin taidemaailmalta tunnustusta. 
Vuonna 1883 A. oleskeli opintotarkoituksissa 
Pariisissa, näytteli seuraavana vuonna Suo- 
messa taaskin sarjan suuria osia, esim. Ophe- 
liaa („Hamlet") ja Margareetaa („Faust"), 
esiintyi v. 1885 Tukholmassa Opheliana kuului- 
san Ernesto Rossin näytellessä Hamletia ja näyt- 
teli sitten jonkun aikaa Kristianiassa ja Köö- 
penhaminassa liittyen viimemainitussa kaupun- 
gissa Dagmar-teatterin vakinaiseksi näytteli- 
jäksi. Tällä etevällä tanskalaisella näyttämöllä 
A. esiintyi monessa suuressa osassa sikäläisen 
yleisön ihastukseksi. V. 1887 palasi näytte- 



lijätär taaskin Suomalaiseen teatteriin. Niiden 
monien loistavien näyttämöluomien joukosta, 
joilla hän nyt pitkän ajan hurmasi koti- 
maansa yleisön, mainitsemme Rebekan („Ros- 
mersholm"), Maria Stuartin (Björnsonin) , Cyp- 
riennen („Erotaan pois"), EUidan („ileren 
tytär"). V:sta 1889 A. ei enää kuulu kan- 
sallisen näyttämömme vakinaisiin voimiin, 
mutta hänen taajat vierailunäytäntönsä ovat 
antaneet melkein vuosittain tilaisuutta nauttia 
hänen suuresta, rohkeasta ja nerokkaasta tai- 
teestaan. — A:n ulkomaisista turneista ovat 
vielä mainittavat hänen vuonna 1904 saksalaisen 
seurueen kera tekemänsä matka Skandinaaviaan 
ja Saksaan sekä Unkarin matka suomalaisen 
seurueen kera v. 1907. — Myöskin Suomen maa- 
seutukaupunkeihin on taiteilijatar omine seuru- 
eineen tehnyt vierailumatkoja useamman kerran. 

V. 1887 Ida Aalberg meni naimisiin lakit, 
kand. Lauri Kivekkään kanssa ja v. 1894 
toisiin naimisiin vapaaherra Alexander U e x- 
kuU-Gyldenbandin kanssa. E. K-i. 

Aalborg (öl-], kaupunki Jyllannissa Taus- 
kassa, Limvuonon etelärannalla, 31,509 as., sa- 
mannimisen hiippakunnan piispanistuin ja am- 
tin pääkaupunki. Kaupungissa ja sen ympä- 
ristössä on monta tehdasta, etenkin sementti- ja 
väki viinatehtaita. 

Aalesund [01-], kaupunki Norjassa Roms- 
dalin amtissa, 11,777 as., vilkas kauppakaupunki. 
Paloi V. 1904 melkein kokonaan, mutta on 
uudestaan rakennettu. 

Aalholm {öl-J, Kristiansholmin kreivikunnan 
pääpaikka Laalandin saarella Tanskassa ; oli 
keskiajalla linnoitettu; v. 1366 rauha Valdemar 
.\tterdagin ja Mecklenburgin herttuaiden välillä. 

Aall (01], norj. suku, jonka useat jäsenet ovat 
tehneet itsensä tunnetuiksi Norjan uusimmassa 
historiassa. Huomattavin niistä oli tehtailija 
Jakob A. (1773-1844), joka jäsenenä Eids- 
voldin valtiopäivillä lämpimästi puolusti Nor- 
jan yhdistystä Ruotsin kanssa. Kutsuttuna hal- 
lituksen jäseneksi, hän kieltäytyi, mutta otti 
edusmiehenä Stortingissä osaa valtiolliseen elä- 
mään. A. harrasti myöskin kirjallisuutta, kus- 
tansi kallisarvoisia teoksia ja esiintyi itsekin 
historiallisena kirjailijana. Hänen poikansa 
maaherra Hans Jergen Christian A. 
(1806-94) oli samoin edusmiehenä monilla val- 
tiopäivillä ja kauan aikaa Stortingiu president- 
tinä. K. O. 

Aallokko. Tuuli, joka panee ilman liikkee- 
seen, nostattaa myös järvien ja merien aallot, 
kun se kohtaa kimmoi.sta vedenpintaa, jonka 
osaset silloin joutuvat värähdys- (aalto-) liikkee- 
seen. Veden osaset kulkevat tässä määrättyä 
rataansa, joka pinnalla on melkein ympyrän, 
syvemmällä soikion muotoinen. Ratansa mu- 
kaan sanotaan sitä orbitaali- 1. rengasliikkeeksi. 
Kobka jokainen osanen aloittaa liikkeensä vähän 
myöhemmin kuin sitä edellinen, seuraa tästä 
aallon eteneminen. — Vesiaallossa erotamme 
harjan ja laakson. Harjan korkeimman ja 
laakson alimman pisteen välistä kohtisuoraa 
etäisyyttä nimitetään aallon korkeudeksi; 
vaakasuora etäisyys kahden harjan välillä on 
aallon pituus. Etenemisnopeus on aallonpi- 
tuuden suhde aikaan, joka tarvitaan täydellisen 
aallon muodostumiseen. Tätä aikaa nimitetään 



Aallonjäljet — Aaltoliike 



8 



aallon periodiksi. — On huomattu, että 
orbitaaliliike syvemmässä vedessä myös jatkuu 
alaspäin matkan, joka on aallon korkeuden ker- 
rannainen. Silloin pienenevät elliptisten ratojen 
halkaisijat gcometrise.^^sä sarjassa, sen muka.aa 
kuin etäisyys pinnalta suurenee aritmeettisessa 
sarjassa. F.i ole vielä saatu selville suhdetta 
aallon korkeuden ja sen syvyyden välillä, mihin 
orbitaaliliike jatkuu. Syvemmässä vedessä, puo- 
len aaltopituuden syvyydeltä, ei pohjan vaiku- 
tusta huomata, mutta matalammalla, missä or- 
hitasliliike ei pääse kehittymään täydellisesti, 
murtuu tahi taittuu aallon harja ja syntyy 
tyrsky. Tämä voi kuitenkin tapahtua myös 
aina 200 m syvässä vedessä, joten orbitaalilii- 
kettä siis voi jatkua sangen syvälle. — Orbitaali- 
liikkeen nopeus ou aina pienempi kuin aallon 
etenemisnopeus. Teoreettisesti se voi olla puolet 
tästä, mutta käytännössä oletetaan se etenemis- 
nopeuden neljännesosaksi. Aaltoliikkeen ja or- 
bitaaliliikkeen nopeuksista saattaa määrätä iial- 
lonvoimau mekaanisen tehon rannikkoa kohti, 
vaikkakin tämä melkoisesti suurenee aallonkor- 
keuden suuretessa ja syvyyden vähetessä. 

Aallokko kehittyy paraiten. jos tuuli kauan 
vaikuttaa suureen pintaan. Tuulen tyynnyttyä- 
kin jatkuu aaltoileminen, n. s. m a i n i n k i. kun- 
nes veden sisäinen kitka sen lopettaa. Mainin- 
git ovat mahtavimmat valtamerien tyynissä vyö- 
hykkeissä. — Aaltojen mittaaminen merellä on 
vaikeata. Xopeus ja pituus määrätään raittai- 
raalla periodi, sillä teorian mukaan on nopeus 
1 '/j kertaa periodi laskettuna metreissä sekun- 
nissa (m/sek.) ja aallon pituus 1 '/> kertaa pe- 
riodin neliö. Aaltopituuksia voi siis määrätä 
kellon avulla. Tarkkoja mittauksia aaltojen 
korkeudesta on tehty herkillä aneroideilla luke- 
malla ne sekä harjalla että laaksossa. Erotuk- 
sesta on määrätty aallon korkeus. Jlittaiiksien 
tuloksista mainittakoon seuraavat numerot. 
Hirmumyrskyssä: periodi 15 sek., korkeus 15 m. 
pituus 350 in, nopeus 24 m sek:ssa. S-ö m:n 
korkeus on harvinainen, 2-4 m:n yleinen tavalli- 
sessa aallokossa. Tuulen nopeus on osoitettu '/i 
kertaa suuremmaksi aaltoliikkeen nopeutta. 
Troopillisten hirmumyrskyjen keskuksien lähei- 
syydessä syntyy eri aaltosysteemien interferens- 
sin kautta erittäin korkeita aaltoja, jotka ai- 
kaansaavat vaarallisia pyörteitä ja tyrskyjä. 
Myös mainingit voivat käydessään matalikkojen 
ja karien tahi hiekkasärkkien yli suureta, niin 
että estävät laivakulun kokonaiselta rannikolta. 
— Aaltoja syntyy myös meren pohjalla tapah- 
tuvista järistyksistä ja tulivuorenpurkauksista. 
Järistysa aitojen nopeus ja elävä voima ovat 
äärettömän .suuret ja ne aikaansaavat usein «on- 
nettomuuksia. — Sisävesissä syntyy tavallisen 
aaltoliikkeen ohella aaltoja, jotka värähtelevät 
liikkumattoman akselin ympäri, saaden aikaan 
nousuveden toiselle ja pakovedeu vastaiselle ran- 
nalle: liike jatkuu rytmillisesti. määrätyissä 
ajanjaksoissa yhä heiketen, kunnes se lopulta 
kntoaa. Tätä ilmiötä, jolla eri paikkakunnilla 
on omat nimensä, nimitetään tavallisesti rans- 
kalaisella nimellään s e i c h e s (säsj. Se syntyy 
suurten ja äkillisten ilmapainevaihdosten aiheut- 
tamana, jotka kirkkaalla ja tyynellä säällä ovat 
lähenevän ukkosen enteenä. Seiches-ilmiöön kuu- 
luviksi luetaan myös m. ra. vedenpinnan äkil- 



linen nouseminen eteläosassa Itämerta ja vir- 
tailu Euripos-salmessa, joka hämmästytti van- 
hoja kreikkalaisia. Siinä vaihtelee nim. nousu- 
ja pakovesi 8-9 kertaa 12 tunnissa, jota luode 
ja vuoksi ei kykenisi aikaansaamaan. Seiches- 
lutkimus on tällekin antanut selityksen. 

Lopuksi mainittakoon luoteen ja vuoksen ai- 
kaansaamat aallot, jotka kulkevat määrättyjä 
ratojaan maapallon ympäri, vrt. Aaltoliike. 

^y. S-m. 

Aallonjäljet ovat aaltomaisia vakoja ja har- 
joja, joita syntyy heikossa aallokossa matalalla 
vedellä hiekka- tai savipohjaan. Jos tällaiset a. 
joutuvat hiekan tahi lietteen peittoon ja meren- 
pohja kohoaa ja kovettuu, saadaan hiekkakivi- 
ja saviliuskekiviä, joiden pinnassa a. vielä nä- 
kyvät. 

Aallonmurtaja, sataman suojaksi rakennettu 
kivinen (harvoin puinen) täytepenger, joko sata- 
man suun edessä vapaana taikka rannasta läh- 
tien viistoon merelle päin. Pitkillä aallonmurta- 
jilla on rakennettu satamia avonaiselle meren- 
rannikolle ra. ra. Libaussa. A:n päässä on taval- 
lisesti johtoloisto ja sen suojapuolta käytetään 
toisinaan satamalaiturina: nvkvään tehdään a:ia 




Hielal.ihden aallonmurtaja (Helsinkij. 

usein suurista betonikuutioista. Suomen huo- 
mattavimmat a:t ovat Helsingissä (kuva), Han- 
go.ssa ja Suursaarella. J- C-^n. 

Aalto ks. Aallokko ja Aaltoliike. 

Aaltoileminen ks. Aaltoliike. 

Aaltolevy, aaltomaisesti mutkikas metalli- 
levy, tavallisesti galvanoitu rautalevy, jota suu- 
ren jäykkyytensä vuoksi käytetään kattamiseen, 
suojusten seininä, osana välikatoissa, siltakan- 
sissa y. m. ■'■ Ccn. 

Aaltoliike (undulatsioni) on väliaineen osas- 
ten liike, jossa kaikki samalla suoralla (aalto- 
säteellä) olevat osaset toinen toisensa jälkeen 
suorittavat samat tahi samankaltaiset liikkeet; 
siten alkaa siis määrätty osanen liikkeensä sitä 
myöhemmin kuta kauempana se on siitä suoran 
kohdasta, jossa liike ensin alkoi. — Poikit- 
taisessa (transversaalisessa) aaltoliikkeessä 
liikkuvat väliaineen osaset kohtisuoraan aalto- 
sädettä va.staan (vesiaallot, nuora-aallot, valo- 
aallot), pitkittäisessä taasen yhdensuun- 
taisesti aaltosäteen kanssa (ääniaallot). Väli- 
aineen osaset värähtelevät jonkin tasapaino- 
a.sennon ympärillä, samalla kuin liiketila etenee 



9 



Aaltoteoria — Aapa 



10 



aaltosäteen suuntaan, jolloin yhä uudet väli- 
aineen osaset joutuvat suorittamaan samanlaisia 
liikkeitä, jommoisia ennen liikkuneet osat ovat 
suorittaneet. Aika, jossa osasen värähdys edes- 
takaisin tapahtuu, on aallon värähdysaika; 
värähdysten lukumäärä aikayksikössä on v ä- 
rähdysluku 1. frekvenssi. Yhden väräh- 
dysajan kuluessa etenee aalto aaltopituu- 
den, ja aallon etenemisnopeus on sama kuin 
aaltopituus kertaa värähdysluku. Värähtävän 
osan radan pituus on amplitudi, ja osasen 
asema radassa määrättynä hetkenä on sen 
faasi. Kaksi osasta, jotka ovat l:u (tahi 
muuten kokonaisen luvun) aaltopituuden etäi- 
syydellä toisistaan samalla säteellä, ovat aina 
samassa faasissa. Vesiaalloista ks. Aallokko. 
— Ääniaaltojen eteneminen tapahtuu väliaineen 
kimmoisuuden välityksellä ; aallon muodostavat 
toisiaan seuraavat tiivistykset ja ohennukset. 
(ks. Ääni). — Nykyisen käsitystavan mukaan 
on valo aaltoliikettä eetterissä, mutta tässä 
samoin kuin Hertzin elektromagneettisissa aal- 
loissa (langattomassa sähkötyksessä) ei ole aja- 
teltava mitään varsinaista väliaineen osasten 
liikettä, vaan pikemmin jonkunlaista sähköisen 
ja magneettisen voiman ,, siirtymistä" (ks. 
Valo). — Kun aalto siirtyy toisesta väli- 
aineesta toiseen, jossa etenemisnopeus on toinen, 
jakautuu aalto tavallisesti kahteen osaan ; toi- 
nen palautuu takaisin ensimaiseen väliainee- 
seen : se heijastuu; toinen osa tunkeutuu 
toiseen väliaineeseen, yleensä uudessa suunnassa, 
se taittuu (ks. Taittuminen). — Aallossa 
siirtyy liikettä ja siten myös energiaa. Jos väli- 
aineessa aaltoliikettä kohtaa kitka, pienenee 
amplitudi (värähdyksen laajuus) , värähdykset 
hidastuvat, heikentyvät, ja energiaa imeytyy 
(absorbeerautuu). Jos väliaineessa ete- 
nee kahdesta tahi useammasta lähtökohdasta tu- 
levia aaltoja, interfereerautuvat ne, s. o. ne su- 
lautuvat yhdeksi aalloksi (ks. Interfe- 
renssi). Kun aalto heijastuu, voi se sekä 
tuleva aalto interfereerautua ja siten muodostaa 
seisovan aallon. Silloin jäävät ne osaset 
lepoon, jotka ovat välittömästi heijastavan pin- 
nan luona, samoin kuin ne osaset, jotka siitä 
ovat sellaisella etäisyydellä, joka, pitämällä 
puolen aallon pituutta mittayksikkönä, voidaan 
ilmoittaa kokonaisella luvulla. Missä osaset 
ovat levossa, syntyy solmuja, mi.ssä ne väräh- 
tävät, kupuja. Seisovia aaltoja tapaa esim. 
soittokoneiden kielissä, urkutorvissa, vedessä 
(aaltojen lyödessä laituriin). H. Hertz näytti 
kokeellisesti v. 1888 seisovan aallon muodostu- 
misen elektromagneettisissa värähdyksissä ja v. 
1890 todisti O. Wiener saman valoaalloista. Hei- 
jastuva aalto aikaansaa paineen sille pinnalle, 
josta heijastus tapahtuu. Tämän n. s. säteily- 
paineen osoitti Lebedev v. 1901 valoaalloissa ; 
.samanlainen paine on myöskin ääniaalloissa. 

Aaltoteoria 1. undulatsioniteoria ks. 
Valo. 

Aaltoyhtymys ks. Interferenssi. 

Aarni, vanha hollantilainen nestemitta = 
155,21; 1. 

Aamos ks. Amos. 

Aamukellot, ensimäinen kutsu jumalanpalve- 
lukseen kellonsoitolla kirkontornista. — Aamu- 
saarna, saarna aamujumalanpalve- 



1 u k s e s s a, joka on pidettävä kaikissa niissä 
seurakunnissa, sekä maalla että kaupungeissa, 
joissa ei suoriteta ehtoojumalanpalvelusta. 
Paastonaikana saarnatekstinä on Jeesuksen kär- 
simisen historia (ahtisaarnat), aaniusaarnoja 
on myöskin pidettävä katekismuksen kappaleiden 
johdolla (katekismus saarnat), sekä en- 
simäisenä joulu-, pääsiäis- ja helluntaipäivänä 
että myöskin neljänä vuoden rukouspäivänä. 

Aamunairut, raittiuskansan äänenkannattaja, 
perustettu Tampereella v. 1885, siirrettiin sitten 
Kaittiuden Ystävien lehdeksi Helsinkiin. Lak- 
kasi v. 1896 saaden „Kylväjän" seuraajakseen. 

Aamurusko ks. Iltarusko. 

,, Aamurusko, sanaisia lapsille", P. Hannikai- 
.sen Viipurissa 1857-59 julkaisema lehti. 



O 

o* 




p 

o* 
*o 
o* 



*^ C^xifmno 



WtUm. 



♦O luKnt. oSi 

O* ©PP« «Tt mari^nlia udorf / ^cO 

O* Jumalan Pfffyt / ia mfelm/ ^Q 
*0 iotMMtlJ^rtt Somer» Pftltit, 0*l 
O* ilflti/feSteluti imutta/ o*| 
O* mo«tCri(lu6fetiW9lot)^tftt.>)[Q 
*0 iue fiis ^yue iap/T ce(?e / Q* 
O* 2tk«oppmiiMrt<|lc. :(A 

!*0 nqte inuiffa (&anw aina / Q^ 
O* itirt 3efUö ftntm Zmi9n& laäta jt O 

*0 nm 

* 0f*0*0f 0+C5*0#0*0 * 

Agricolan Aapiskirjan alkusivu, 
(kb. art. Aapinen seur. siv.) 

Aamusaarna ks. Aamukellot. 

Aamutähti ks. Kointähti. 

Aanrud löii-], Hans (s. 1863), norj. kir- 
jailija. Aloitti 1891 pienellä novellikokoelmalla 
,.Fortfellinger" (siitä 1906 suomennettu vali- 
koima „Kertorauksia") . Ne ja seuraavina vuo- 
sina ilmestyneet novellit koottiin 1905 kahteen 
nidokseen. Sitäpaitsi A. julkaisi v. 1896 kokoel- 
man kertomuksia suurille ja pienille „Stor- 
karer", v. 1903 viehättävän idyllin „Sidscl Sid- 
sark" ja v. 1907 idyllisen novellikimpun „Sniaa- 
f*". Näytelmiäkin on A. kirjoittanut jonkun: 
„Storkeu", ..Hojt tili he.st" ja „Hanen". Vv. 1899- 
1900 oli A. Bergenin teatterin johtajana. [Carl 
Nairup, „Illustreret norsk litteraturhistorie" 
(1890-1904).] V. T. 

Aapa, kahvelipurje, joka on kiinnitetty 
parkki- tai rekattilaivan isoon alamastoon. 



11 



Aapinen — Aiisat 



12 



A :ksi sanotaan myös toisinaan kryssitaakipur- 
jetta parkki- ja rekattilai voissa. F. W. L. 

Aapinen 1. aapiskirja, lukemisen opas 
vasta-alkajia varten. Nimi aap skirja (mur- 
teell. aapeskirja) on muodostunut nähtä- 
västi sanasta ABC-kirja {saks. ABC-Buch, ruots. 
ABC-bok), joka nimi johtui siitä, että lukuoppaat 
alkoivat tavanmukaisessa järjestyksessä luetel- 
luilla aakkosilla. Ensimäinen tunnettu aapinen 
(saksalainen) on v:lta 1525 ; ensimäisen suomen- 
kielisen aapisen julkaisi Mikael Agricola (ks. t.) 
V. 1540 tienoilla. Aluksi aapiset sisälsivät vain 
isämeidänrukouksen, kymmenet käskyt, uskon- 
tunnustuksen, kasteen ja ehtoollisen asetussanat 
sekä joitakuita rukouksia; myöhemmin niitä on 
alettu varustaa yhä runsaammin sekä kuvilla 
että erisisällyksisillä lukukappaleilla. E. N. S. 

Aaprotti ks. A r t e m i s i a. 

Aar 1. A a r e, joki Sveitsissä, saa alkunsa 
Aarjäätiköltä Finsteraarhornin tienoilla, juok- 
see Hasli-laakson ja Brienz- ja Thun-järvien 
läpi ja laskee lähellä Waldshutia Reiniin. 

Aarakki ks. A r a k k i. 

Aarau, Sveitsin kanttonin Aargaun pääkau- 
punki, Aaren varrella, 7,800 as., harjoittaa hieno- 
taeteollisuutta. 

Aarestrup [ör-J, Karl LudvigEmil (1800- 
56) , tansk. lyyrikko, jonka vahvin puoli oli lem- 
menlaulut. [Georg Brandes, Samlede Skrifter 
II. SS. 61-i)0.] 

Aargau, hedelmällinen ja hyvin viljelty Sveit- 
sin kanttoni Reinin varrella, 1,404 km-, 207,000 
(1900) as., niistä suurin osa saksaa puhuvia ja 
55 fc protestantteja. Maanviljelys ja karjanhoito 
ovat kehittyneellä kannalla, samoin myös oljen- 
punonta sekä puuvilla- ja silkkikankaiden val- 
mistus. Liittyi vasta v. 1803 Sveitsin valtio- 
liittoon. Valtiomuodon mukaan v:lta 1885 on 
suurella neuvostolla, johon kuuluu 1 edustaja 
kutakin 1,100 asukasta kohti, lakiasäätävä 
valta, ja hallitusneuvostoUa, jossa on 7 jäsentä, 
(vähintään 3 reformeerattua, 3 katolilaista) toi- 
meenpanovalta. Referendum on pakollinen 
useissa asioissa. Monta vanhaa linnaa, kuten 
Habsburg. A. R. B. 

Aarhus [ör-J. 1. A. a m t, hallinnollinen alue 
(lääni) Jyllannin itärannikolla, Tanskan hedel- 
mällisimpiä seutuja, 2,510 km', n. 196,265 (1906) 
as. — 2. Samannimisen amtin pääkaupunki, Kat- 
tegatin rannalla. Tanskan lähinnä suurin ja Jyl- 
lannin suurin kaupunki, 55,193 (1906) as.; hyvä 
satama, vilkas kauppa (varsinkin tuontikauppa). 
Teollisuus on melkoinen, varsinkin margariini- ja 
koneteollisuus. Piispanistuin. 13:nnella vuosis. 
romaanilaistyyliin rakennettu kirkko rakennet- 
tiin 15:nnellä vuosis. uudelleen ja silloin gootti- 
laiseen tyyliin ; se on Tanskan kauneimpia kirk- 
koja. Suuri museo ja kirjasto. Jyllannin nummi- 
.seuralla („Det jydske Hedeselskab")on siellä koti- 
paikkansa. — 3. A:n hiippakunta, 6,414 km', 
380,483 as.; siihen kuuluvat Aarhusin ja Ran- 
dersin amtit ja osia Holbsekin, Vejlen ja Vibor- 
gin amteista. A. R. B. 

Aari (lyh. a, lat. areo = pinta-ala), metrisen 
pintamittauksen yksikkö, = 100 m'. 100 aaria 
= 1 hehtaari (ha), 100 hehtaaria = 1 km'. 

Aaria (it.), oopperaan, oratoriin tai muuhun 
kokonaisteokseen kuuluva itsenäinen, piirteil- 



tään laajahko, yhden laulajan esitettävä laulu- 
kappale, jossa laulajan on tilaisuus tuoda tai- 
tonsa näytteille, usein mitä moninaisimmilla 
liverryksillä (k o 1 o r a t u u r i a a r i a) . A. oli 
pääaineksena 18:nnen vuosisadan italialaisessa 
oopperassa, joka senvuoksi jäi draamallista vai- 
kutusta vaille; on myöhemmin joutunut yhä 
vaatimattomampaan sijaan, sitä myöten kuin 
ooppera on kehittynyt todelliseksi sävelnäytel- 
mäksi. — Konserttiaaria on ooppera- 
aarian tapaan sävelletty konserttilaulukappale, 
jota orkesteri säestää. Aariaksi nimitettiin var- 
haisemmin jokaista joko laulettavaa tai soitet- 
tavaa laulunmuotoista sävellystä (ransk. air). — 
A r i e 1 1 a, pikku laulu, laulunpätkä. I. K. 

Aarjäätikkö, (Y 1 ä- ja AI a-A.) , kaksi pit- 
kää jäätikköä Bernin Alpeilla, keski-Sveitsissä 
(Ylä- A. Finsteraarhornista), joista Aar (ks. t.) 
saa alkunsa. J. E. R. 

Aarni 1. aarnio on vanhojen tietojen (m. 
ra. Gananderin mytologian) mukaan henki, 
joka vartioi aarteita („a a r n i o n haltia, a a r- 
n i h a u d a n isäntä, joka makaa aarteen päällä", 
Ganander). Todennäköistä onkin, että nimellä 
on alkujaan ollut mytologinen eli kansanuskoon 
kuuluva merkitys (aarteita vartioiva haltia? 
jättiläisolento? vrt. aarniometsä = koske- 
maton metsä, jossa on jättiläiskokoisia puita) , 
vaikkei sitä voida tarkoin määritellä, kun sanan 
alkuperää ei tunneta. E. N. S. 

Aarniometsä, nimitys metsille, jotka ovat 
snaneet kasvaa ihmiskäden koskematta. Puut 
ovat korkeita, ja maassa on ristin rastin ku- 
mossa lahoavia runkoja, joista taas nuorempien 
puitten taimia nousee. Erityisesti käytetään 
tätä nimitystä kuuman vyöhykkeen sadeseu- 
tujen metsistä, joissa on tavaton lajirikkaus, 
jcissa lujat köynnöskasvit kiertäen puusta puu- 
hun tekevät metsän vielä tiheämmäksi ja joissa 
on runsaasti päällysloisia, epifyyttejä, puiden 
koloissa ja oksilla. Lauhkeassa vyöhykkeessä 
on aarniometsiä Euroopassa tuskin muualla 
kuin Koillis- Venäjällä ja Puolassa, runsaammin 
on niitä Siperiassa ja Kanadassa. 

Aaron, Mooseksen veli ja apumies Israelia va- 
pauttamassa Egyptistä ja johtamassa korpivael- 
luksen aikana (2 Moos. 4„ seur., i„ seur. ; 5^ 
seur. ; 7i seur., 7,o seur., 7„ seur. ; 8, seur., 8^ 
seur.; lO,, seur.; 17,„ seur.; 19;,; 24,, seur.) ; heik- 
koluonteisena taipuu valmistamaan kansalle kul- 
taisen vasikan (2 Moos. 32), nurisee yhdessä 
sisarensa Mirjamin kanssa Moosesta vastaan 
(4 Moos. 12i seur ) eikä epäuskonsa vuoksi pääse 
luvattuun maahan (4 Moos. 20^, ^). A. oli ensi- 
mäinen ylimmäinen pappi, johon virkaan hänen 
jälkeläisensä saivat yksinoikeuden (2 Moos. 28, 
seur. y. m.). Sen merkkinä A:n kukoistava 
sauva (4 Moos. 17: Hebr. 9,). Ar. H. 

Aasat ovat skandinaavilaisten mytologiassa 
malitavin jumalaissuku, joiden toimesta maa- 
ilma on syntynyt ja voimassapysyy. Ensimäi- 
nen ja etevin heistä on Odin. Snorren esityksen 
niukaan olivat varsinaiset aasat luvultaan 
kaksitoista: Odin, Tor, Balder, Höder, Tyr, 
Bragi, Ileimdall, Vidar, Väli, Uller, Forseti ja 
muista sittemmin luopunut Loki. Näiden rin- 
nalla oli joukko naisjumalia, aa.synjoja, joista 
n'ainittakoon Frigg, Nanna, Idun, Saga, Jord. 
Sif y. m. Aasat tekivät sittemmin sovinnon ja 



13 



Aasen — Aasia 



14 



liiton toiseu jumalaissuvun, vanein, kanssa (ks. 
Vanit). Sana kuuluu muinaisskandinaavian 
(islannin) kielessä dss (mon. ossir) , joka johtuu 
vanhemmasta ajis-muodosta, ja merkitsee sanka- 
ria, jumalaa. K. G. 

Aasen [ö-J, Ivar Andreas (1813-96), 
norj. kielentutkija ja kirjailija. Oli alkuaan 
kylä- ja yksityisopettaja, mutta antautui, myö- 
hemmin kokonaan, Norjan kansanmurteiden tut- 
kimus- ja keräilytyöhön. Tutkimusten käytän- 
nöllinen tarkoitusperä oli eri murteita yhdis- 
tävän yleismurteen luominen; tulos on uusnor- 
jalainen kirjakieli, landsmaal (ks. t.), jonka 
perustaja A. siis on. Julkaissut: ,,Det norske 
folkesprogs graramatik" (Norjan kansankielen 
kielioppi) ja „Ordbok over det norske folke- 
sprog" (Norjan kansankielen sanakirja) . Runo- 
elmillaan A. on luonut landsmaalin klassillisen 
tyylin sekä yksinkertaiselle kertomuksolle että 
lyyrilliselle runolle. A. K. 

Aasi (Equus asmua), hevossukuun kuuluva 
kotieläin, jouka hevosesta parhaiten erottaa sen 
pitkistä korvista ja lyhytkarvaisesta, tupsupäi- 
sestä hännästä. Kotimaassaan, Aasiassa ja Af- 
rikassa, elävät villit aasilajit, joita on kolme, 
oriin johtamissa parvissa. Aroilla Niilin itä- 
puolella aina Punaiseen-mereen asti elää afrikka- 
lainen aroaasi (E. tceniopus), Syyriassa, 
Arabiassa, Persiassa ja Intiassa asustaa o n a- 
ger 1. gurkur (E. onagerj ja Keski-Aasiassa 
d s i g e t a i (E. hemiomts). Kotieläimenä pide- 
tyn aasin kantamuodosta ei olla täysin varmoja. 
Itämailla on kotiaasi komeampi kuin Euroopassa, 
ja ovat sen lienkisetkin kyvyt siellä paremmat. 
Aasia käytetään siellä ratsunakin ; lihaa, mai- 
toa ja nahkaa käytetään. Hevosen ja aasin 
ristisiitoksesta syntyvät muuli (ks. t.) ja 
muuliaasi (ks. t.). A. J. S. 

Aasia, maapallon laajin maanosa. Suu- 
ruus, asema ja rajat. Pinta-ala 44 
milj. km'. Sen pohjoisin ja eteläisin niemi, 
Kap Tseljuskin ja Kap Buru, ovat melkein 
samalla pituusasteella, josta syystä Aasia on 
verrattain säännöllisen muotoinen. Tästä mahta- 
vasta ruumiista pistää pahkamaisena lisäk- 
keenä 4-5 kertaa pienempi Eurooppa. Suun- 
nattomalla alallaan on Aasialla tilaa mitä eri- 
laisimmille maisemamuodoille, maailman kor- 
kfimmasta ylängöstä, Tibetistä, Länsi-Siperian 
laajaan alankoon. Siellä ovat maapallon korkeim- 
mat alppihuiput, rikkaimmat ja paraimmin vil- 
jellyt maatumatasangot, pitkiä ja mahtavia jo- 
kia, suunnattoman laajoja erämaita ja aroja 
sekä ylen suuria metsiä. Rantojen lahdet, vaik- 
keivät olekkaan suinkaan vähäpätöisiä, käyvät 
sentähdf-n mantereen suunnattomaan laajuuteen 
verrattuina tavattoman pieniksi, ja lähemmäs 
tuhannen peninkulman pituinen välimatka erot- 
taa Jäämeren Intian merestä ja Tyynen-meren 
Välimerestä. Pohjoisessa aukeaa Pohjoinen Jää- 
meri. Idässä muodostaa Tyven valtameri Aasian 
ja Ameriikan välille leveimmän rajan, mikä 
yleensä pallollamme tavataan. Kaakossa on sen- 
sijaan laajaa saaristoa Aasian ja Austraalian 
välillä. Eläinmaantieteellisten seikkojen perus- 
tuksella on Wallace vetänyt rajan Bali ja Lom- 
hok saarten, Borneon ja Celebesin sekä Filippii- 
nien ja Molukkien välille. Tämän länsipuolella 
on vallalla puhdas aasialainen eläimistö, jota- 



vastoin sen itäpuolella esiintyy jo useita austraa- 
lialaisia muotoja. Syvyyskartta osoittaa, että 
luonnollisin raja kulkee Molukkien, Ceramin, 
Timorlautin ja Timorin itäpuolitse. Hyviä ra- 
joja ovat Intian valtameri etelässä sekä Aden- 
lahti ja Punaisen-meren syvä hauta lounaassa. 
Suezin kanava on sopiva raja ja samaten Darda- 
nellien salmi, Marmara-meri ja Bospori, jotka 
oikeastaan muodostavat Mustan-meren veden 
uurtaman jokilaakson. Aigeian meren ja sen saa- 
riston jakaminen Euroopan ja Aasian kesken on 
yhtä vaikeata, kuin austraalialais-aasialaisenkin. 
Syvin uoma kulkee Rhodoksen ja Karpatoksen 
sekä Sporadien ja Kykladien välitse. Aasian 
ja Euroopan välinen maaraja on mielivaltainen. 
Rajaviivana pidetään viivaa Mustasta merestä 
Kaukasusvuorten harjannetta myöten Kaspian 
merelle sekä siitä Uralijokea ja Uralivuoristoa 
pitkin Jäämereen. Aasian „jäsenet" suhtautu- 
vat „ruumiiseen" kuin 1: 3. 

Rannikkomuodostus on kunkin kol- 
men valtameren rannalla omaa rakennettaan. 
Aasiakin suippenee, niinkuin kaikki muu maa 
pallollamme, etelään päin, jotavastoin pohjoi- 
sessa on leveä asema. Näin on kuitenkin laita 
enemmän niemimaitten kuin itse mantereen. 
Pohjoisrannikko on suurimmaksi osaksi tulva- 
maata. Meri on lähinnä rantaa matalata, 
ja sen pohjalla on sirotettuna jäälauttojen tuo- 
mia kiviä. Rannikolla on tuskin nimeksikään 
merkitystä liikenteelle, sillä sitä haittaavat suu- 
rimman osan vuotta jäät ja merivirrat, jota 
paitsi se on liian matalata. Ainoastaan yhden 
kerran on tehty matka pitkin koko rannikkoa 
(Nordenskiöld). Karian meren rajana on kaa- 
kossa Samojedien niemimaa eli Jalmal. Sen 
sekä Jenisei-niemimaan välillä on suppilomai- 
nen Ob-lahti. Pohjoisimpaan tunkeutuu vankka- 
tekoinen Tainiyrin niemimaa, joka päättyy Kap 
Tseljuskiniiu, 77° 36' pohj. leveyttä. Taimyrin ja 
uussiperialaisten saarien välisestä Nordenskiöl- 
din merestä lähtien on rannikko jotensakin suo- 
raa ja yksitoikkoista Beringin salmeen saakka. 
Tsuktsien niemimaa muodostaa Aasian koillisen 
kolkan. Manteren varsinainen itärannikko ei 
kulje siellä, missä nykyään sisämerien aallot 
loiskuvat, vaan sen saaristojonon ulkorantoja 
myöten, joka on rannikon edustalla. Sisämeriä, 
n. s. rantameriä, on pidettävä veden alle joutu- 
neina osina mannerta ja ne ovat varsin mata- 
loita, syvin on Japanin meri, huomattavimmat 
rantameret ovat Beringin, Ohotan, Tunghain 1. 
Itä-Kiinan, Etelä-Kiinan ja Jaavan meri. Saa- 
ristojonot ovat osana „maapallon selkärau- 
grsta", eli siitä tulivuorikehästä, joka ympäröi 
Isoa valtamerta ja osaa Eteläisestä Jäämerestä. 
Se kulkee Aleutien, Kamtsatkan, Kuriilien, Ja- 
paninsaarten, Liukiu-saarten, Formosan, Filip- 
piinien ja Molukkien yli Banda-saarille, jossa 
se kääntyy länteenpäin ja kiertää Pienten Sun- 
dasaarten sekä Jaavan ja Sumatran kautta Anda- 
maneille. Ison Britannian leveysasteella on 
Kamtsatkan niemimaa. Sen itärannikko on kor- 
keata, tuliperäistä ja jyrkkää, ja sen rannoilla 
kulkee kylmiä merivirtoja, jotka ahtavat lahtiin 
jäitä pitkälle kevääseen asti. Länsirannikko on 
sen sijaan samaten kuin Ohotan meren poh- 
joisrannikko alavata. Stanovoj-vuoristo ulottuu 
aina Ohotan meren länsirannikolle. Japanin 



15 



Aasia 



16 



Siiarien jono haarautuu toisella puolella pit- 
käksi Sahalinin saareksi, jonka Talarin salmi 
erottaa manteresta, toisella puolella korkeiksi 
Kuriilien kalliosaariksi. Japanin meren länsi- 
rannikko on korkeata ja jyrkkää, ja monessa 
paikassa on meri uurtanut siihen hyviä satamia, 
kut«n esim. Pietari suuren lahti (Vladivostok). 
Japanin rannikko on sen sijaan verrattain 
niatalata ja sikäläinen ilmasto leudompaa ja 
sateisempaa, sillä siellä kulkee eräs lämmin 
merivirta, Kurosivon haara, jotavastoin mante- 
ren puolelta huuhtoo eräs kylmä merivirta. Ja- 
panin ulkorannikot ovat osaksi runsaskuiluisia, 
osaksi alavia, ja kaikkialla vallitsee leuto ilman- 
ala ja sataa runsaasti. Liukiu-saaret kohoavat 
jyrkästi merestä ja yhdistävät Formosan Kiu- 
siuhun. Metsäisen Formosan itärannikko on 
jyrkkää, mutta länsirannikolla maa alenee hi- 
taasti raeren alle, joten Fukien salmi käy mata- 
laksi. Mannermaan rannikko on niinhyvin Ko- 
rean kuin Kiinankin kohdalla pitkiä matkoja 
saaristo- ja satamarikasta, n. s. riasrannikkoa. 
Ainoastaan jokien suissa on Liautungin ja San- 
tungin niemimaitten molemmin puolin laajoja 
suistokerrostumia, ja Hoanghojoen keltainen 
lieju kulkeutuu niin pitkälle ulos merelle, että 
Keltainen meri saa siitä värinsä. Syvälle man- 
tereeseen tunkeutuvalla Petsililahdella on myös- 
kin alavat suistorannikot. — Etelämmässä on 
aukeata rannikkoa niin hyvin mantereella kuin 
Hainanin ja Borneou saarillakin. Edellisen saa- 
ren sisäpuolella on Tonkinin lahti, ja sormen- 
muotoisen Malakan niemimaan sekä Koehinkii- 
nan niemimaitten väliin tunkeutuu Siamin-lahti. 
Austraalia-Aasian saaristo on suurenlainen (lä- 
hes 9 milj. km') jäte muinaisesta laajasta mante- 
resta. Euusassaarisista Filippiineistä, joitten 
suurimmat saaret ovat Luzon ja Mindanao, 
lähtee siltoja pienempien saarten ja matalien 
salmien yli eteläisempiin naapurisaariin. Pala- 
van- ja Sulu-saaristojen välissä on Sulu-meri, 
jossa on 4,663 m syvyinen kohta. Celebes-saa- 
ren pohjoispuolella on 5,013 m syvyinen Celebes- 
meri. Borneon ja Celebesin välillä on syvä 
Makassarin salmi. JIaustinrikkaat Molukit 
ovat Molukkicn salmen takana. Uloinna kaa- 
kossa on 7,315 m syvyinen Banda-meri, joka 
vielä luetaan Aasiaan, jotavastoin matala Ilara- 
fura-meri jo on austraalialainen sisämeri. Näit- 
ten välissä on Timorlaut sekä Timor ja Banda- 
meren pohjoispuolella m. m. Ceram ja Buru. 
Pienet Sundasaaret — Flores, Sumba, Sumbawa 
ja Lombok — eroavat toisistaan syvien salmien 
ja sisämerien kautta. Jaavan erottaa Sumat- 
rasta Sunda-salrai. Viimemainitun ja Malakan 
välissä on Malakan salmi, joka nykyään on oiko- 
tienä itäaasialaisiin vesiin. Sumatran ja Bor- 
Eeon välissä ovat tinarikkaat saaret Banka ja 
Hillitön. Taka-Intia on muodostunut niemi- 
maan juuresta viuhkamaisesti säteilevistä vuori- 
hsrjanteista ja niitten välisistä hed'»lmällisistä 
laaksoista, joissa kussakin juoksee joku suuri 
joki, joka on suuhunsa koonnut laajoja suisto- 
kerrostumia. Ajoittain ovat suistomuodostu- 
mat niin voimakkaita, ettii ne täyttävät lahdet 
ja tunkeutuvat pitkälle ulos mereen (Mekong ja 
Irawadi). Tulivuorijono jatkuu Sumatra.sta pien- 
ten Nikobaarien ja Audamaanien yli ja häviää 
sitten vähitellen. Burman vuorinen rannikko. 



Arakan (Bengalin lahteen päin) on sangen rik- 
koutunutta. — Kolmiomaista Etu-Intian niemi- 
maata on meri uurtanut paljo vähemmässä mää- 
rässä kuin sen itäistä naapuria. Bengalin lah- 
den sisimmässä perukassa jatkuu yhä Gangesin 
ja Brahmaputran mahtavata liejulaskeutumista, 
ja merenpohja madaltuu täällä sitä mukaa. 
Itäinen, Koromandelin rannikko on aukeata, 
enimmäkseen alavata ja alttiina voimakkaalle 
tyrskylle, joka tekee suurta haittaa ankkuroi- 
ville aluksille. Palkin salmen kautta eroaa mu- 
nanmuotoinen Ceylonin saari mantereesta. Mel- 
kein suorastaan länsirannasta kohoavat korkeat 
Ghatsit y. m. vuoret. Eteläisintä osaa tästä 
jyrkästä ja runsassatamaisesta rannikosta kut- 
sutaan Malabariksi. Sen ulkopuolella ovat ma- 
talat korallisaaret Lakkadiivit ja Malediivit. 
Malabaria pohjoisempaa rannikkoa sanotaan 
Konkaniksi ja se on samanluontoista aina syvään 
Kombay-Iahteen saakka, joka koskettaa etelässä 
Gudseratin niemimaata. Etu-Intian ja Ara- 
bian välissä on laaja Arabian lahti, joka on 
2,000-4,600 m syvyistä. Iranin aukea ranta- 
äyräs, joka on erämaan tapaisen ylätasangon 
nunan ja meren välissä, on kuuluisa yhtenä 
maapallon kuumimmista seuduista ja sitä sano- 
t:iankin sen mukaan Germesiriksi („kuumaksi 
maaksi"). — Arabian lahdesta tunkeutuu Or- 
muslahti, josta pääsee kapean Ormus-salmen 
kautta Persian lahteen, joka ei ole missään 200 
n) syvempi. Koillisrannikko on muodostunut 
Persian poimuutuneista vuorijonoista, jotavas- 
toin lounaisrannikko on Arabian autiota ylä- 
tasankoa. Sisinnä lahdessa rakentaa Sat-el- 
Arab alluviaalipengermiään. 2,730,000 km' laa- 
juista Arabian niemimaata rajoittavat mahtavat 
murtoviivat, jonka tähden rannikot ovat monin 
paikoin jyrkkiä ja vaikeapääsyisiä. Eteläran- 
nikko, Hadramaut, on vähän tunnettua. Länsi- 
rannikko alenee penkereittäin kokonaista 2,270 
m syvyistä Punaista-merta kohden. Siellä vai- 
keuttavat kuitenkin koralliriutat monin paikoin 
luoksepääsyä. Punaisen-meren pohjoiseen päin 
sarvien tapaisesti pistävistä lahdelmista on itäi- 
nen Akaba-lahti ; Suez-lahti johtaa Suezin ka- 
navaan. Näitten lahtien välissä on Sinain nie- 
mimaa. Länsirannikko on eri paikoilla hyvin 
erilaista. Maatuminen on hävittänyt melkein 
kaikki vanhat satamat, paitsi Beirutin. Kuu 
on purjehtinut Iskanderunin lahdelman ohi, ta- 
paa kuitenkin toisenlaatuisen rannikkomuodon, 
jyrkän, kallioi.seu ja hyväsatamaisen. Saman- 
laista on mj^öskin Kypron rannikko. Ennen 
muinoin oli Vähä-Aasia Kreikan kanssa yhtey- 
dessä suoraan nykyisen Aigeian meren yli. Darda- 
nellien salmen, 1,300 m syvyisen Marmara-meren 
ja kiemurtelevan Bosporin kauita tullaan Mus- 
taan mereen (2.600 m syv.), jonka eteläran- 
nikko on enimmäkseen jyrkkää. Sen rannikolla 
on kaksi hyvää satamaa, Sinope ja Trapezunt. 
Kaukaasialaisen rannikon satamat ovat alttiina 
liiekoittumiselle, mutta siellä on kuitenkin onnis- 
tuttu suurella vaivalla saada muutamia hyviä 
satamia, esim. Batum ja Poti. Missä Kauka- 
susvuoret ulottuvat rantaan saakka, muuttuu 
tämä jylhäksi ja kolkoksi. 

Aasian pinta tarjoaa mitä vaihtelevai- 
simpia vuoristomuotoja. Siellä tapaa ylätasan- 
koja kuten Afrikassa ja vuorijonoja kuin Anie- 



I 




500 - 1000 

1000-2(MH1 

'JOtM)- \»m 

^^^^^ 4000 - 6000 ^^^^^ 

6000m.staarntmal koiitviuiH arat yaJkoisrt 
^^"^ \Lnshtttmat 



T^€tosanaki(ya 



BibUographUches Institut in Leipoi?. 



Sirjaitiikse^t.^iasia f 



17 



Aasia 



18 



riikassa, mutta kummatkaan eivät ole niin yk- 
sinomaan vallalla kuin viimemainituissa maan- 
osissa. Sentähden on Aasia koostaan huoli- 
matta pintasuhteisiinsa nähden vähemmän yksi- 
toikkoista. Kuten muutkin maanosat, on Aasia 
ammoisina aikakausina ollut monenlaisten vaih- 
telujen alaisena. Milloin on suuria osia siitä 
laskeutunut valtameren alle, milloin taas toisia 
kohonnut sen aalloista. Näitä muutoksia on, 
päinvastoin kuin Afrikassa, jatkunut aivan vii- 
rueisiinkin geologisiin aikakausiin asti, jat- 
kuupa niitä osittain vielä nykyäänkin. Terti- 
ääriajalla alkoivat manteren kaakkoiset ja itäi- 
set rannikkoseudut laskeutua, samalla kuin sen 
länsiosissa tapahtui vastaava kohoaminen, josta 
lopulta oli seurauksena, että Aasia yhtyi Euroop- 
paan sen suuren alanteen poikki, joka on Ural- 
vuorten itäpuolella. Itä-Aasiassa siirtyi ran- 
nikko monin paikoin enemmän kuin sata penin- 
kulmaa takaisin länteen päin. Korkeammat pai- 
kat jäivät vain saarina ja nieminä jäljelle: Isot 
Sundasaaret. Että nämä vasta tertiääriaikana 
irtautuivat mantereesta, todistaa se, että siellä 
on tavattu mantereen tertiääriaikuista eläimis- 
töä, kuten elefantteja ja orangutangeja Bor- 
neoUa ja Sumatralla sekä tiikereitä Sumatralla 
ja Jaavalla. Vastakkaisella puolella manteretta 
oli meri laajentunut aina Kvenlunin pohjoiseen 
vuoriselänteeseen saakka. Sieltä se vetäytyi 
sitten vähitellen takaisin, jättäen Itä-Turkesta- 
nin ja Mongolian hietalaskeumat kuiviksi. Meri 
kuivui yhä edelleenkin, ja sen pohjasta koho- 
si%at sitä myöten myöskin Luoteis-Siperian 
arot ja tundrat, jotavastoin lounaassa ulottui 
muuan leveä lahti vielä pitkälle Aasian sisään. 
Syvimmät kohdat siinä olivat nykyiset sisä- 
meret Kaspianmeri ja Aral-järvi. Kvartääri- 
kaudella jatkui maatumista yhä edelleen, ja 
äskenmainitut sisämeret jäivät jäljelle viimei- 
sinä tähteinä muinaisesta laajasta merestä. 
Kaspianmeren pinta on nykyään 26 m alem- 
pana valtameren pintaa. Käsi kädessä meren 
peräytymisen kanssa on ilmasto käynyt kui- 
vemmaksi ja kasvullisuus niukemmaksi. Arojen 
heinä vähenee ja rauniot todistavat, että mui- 
naisina aikoina on ollut elinmahdollisuuksia 
seuduilla, joilla nykyään ainoastaan erämaan 
hieta riehuu. Sisämaan joet kuivuvat hiekkaan. 
Pilviä tavoittavan Himalaijau vuorijonon Etu- 
Intiaan viettävät osat, ovat vasta tertiääri- 
aikana kohonneet nykyiselle korkeudelleen. Sii- 
hen ovat kuluttavat voimat murtaneet niin 
syviä solia, että se tuskin kohoaa korkeammalle 
läheistä Tibetin ylänkömaata, 4-5,000 m. Tusina 
huippuja voittaa korkeudessa kaikki muut maa- 
pallon vuoret, ja ylinnä niitten joukossa kohoaa 
Mount Everest 8,840 m korkeudelle tai jokseen- 
kin saman verran meren pinnan yläpuolelle kuin 
syvin kohta Japanin rannikon edustalla on sen 
alapuolella. Varsinkin Hindustanin alangolta 
päin tekee tämä jäätikköhuippuinen selänne val- 
tavan vaikutuksen. Tibetiin päin sitä seuraa 
pienen matkan päässä lyhyt Karakorumvuoristo, 
jonka kuiva ilmasto on vaikuttanut, ettei siinä 
ole niin syviä solia ja laaksoja, ja jonka harjanne 
sen kautta käy melkoista korkeammaksi kuin 
Himalajan, ollen 7,300 m. Tibetissä on Sven He- 
din löytänyt kolmannen jättiläi.sjonon. Kara- 
korumin länsipäässä kutistuu koko Aasian 



vuoristoseutu kokoon Pamirin ylängöksi („Maa- 
ilmau katto"), joka on keskimäärin 4,000 m 
korkuista. Pamirista lähtee länteen päin Län- 
tinen ylänkö, joka reunavuorien seuraamana 
ulotuttaa haarojaan aina Euroopan puolella 
oleviin rajameriin saakka. Nämä haarat ovat 
joskus ulottuneet meidän maanosaamme asti 
ja muodostaneet siltoja molempien mantereit- 
ten väliin (Kaukasus Krimiin ja Vähän- 
Aasian vuoret Balkanin niemimaalle). Itään- 
päin laajenee Pamir Tibetin ylängöksi, joka 
on maapallon korkein ylänkö. Sen läpi 
kulkevat Tanglavuoriston harjanteet, joille ovat 
jatkoina Kiinan alppimaan ja Taka-Intian vuo- 
ret ; nämä viettävät siirrosviivaa myöten Han- 
haita eli „Kuivaa merta" kohden. Kuten Iranin 
j"länkö lännessä, muodostavat Itä-Turkestanin ja 
Mongolian noin 600 m yli meren kohoavat alan- 
got portaan sydänmaalle eli sisä-Aasiaan. Län- 
tisen ja pohjoisen rajan muodostavat: Tiensanin 
jyrkkähuippuinen alppijono, kultarikkaat Altai- 
vuoret, jotka ovat pohjoispuolella Dsungarian 
portin leveätä vuorien välistä solaa, Sajanin 
vuoret, Jablonoi-vuoret Baikal-laskeuman itä- 
puolella ja näitten jatko Stanovoi-vuoret. Idässä 
muodostavat Kinganvuoret pohjoisosan rajasta, 
mutta etelässä mongolilainen ylätasanko ale- 
nee Kiinan alankoa kohden ilman minkäänlaista 
korkeampaa rajavuoristoa. Sisä-Aasia ojentaa 
siis, kuni suunnaton polyyppi, tuntosarvensa eri 
tahoille läpi koko manteren, lännessä Kauka- 
sukseen, kaakossa Taka-Intiaan ja koillisessa 
Tsuktsien niemimaan tundroille. Vuoristoilla on 
pinnanmuodostukseensa ja osaksi myöskin syn- 
typeräänsä nähden jonkun verran yhteistä, syn- 
tymättä silti samoihin aikoihin. Useat niistä, 
varsinkin pohjoiset (Altai-, Sajanin ja Stano- 
voi-vuoret), ovat sisältä alkuvuolta, jotavastoin 
toiset, etenkin läntiset, ovat mesozooisia muo- 
dostuksia. Lännessä tulee vielä lisäksi tuli- 
peräisiäkin vuoria, ja useat korkeimmista hui- 
puista ovat siellä tulivuoria. Ainoastaan kol- 
masosa Aasiata on alankomaata. Keskikor- 
keutta arvo.stellaan 950 metriksi, eli toisin sa- 
noen, Aasia on korkein ja vuorisin kaikista 
maanosista. Toiselta puolen on Aasiassa myös- 
kin syvimmät kuoppaukset, mitä maapallolla 
tavataan. Kuolleen meren pinta on 394 m 
valtameren pintaa alempana, ja koko Kaspian- 
meren pohjoispään ympärillä oleva aro on laa- 
jaa depressionia. Luoteessa, jossa on tertiääri- 
siä ja kvartäärisiä muodostuksia kerrostuneina, 
on alankomaa voitolla. Uralin itäpuolella ulot- 
tuu Länsi-Siperian alangon tasaista, kivetöntä 
aluetta Jäämereen saakka pohjoisessa ja sisä- 
maan ylänköön kaakossa. Se on etelässä ka- 
pean portin kautta yhteydessä Turanin alan- 
gon kanssa, jota ulottuu Ural-vuorten ja Kas- 
pianmeren välitse Itä-Eurooppaan saakka. Muut 
alangot ovat etupäässä jokien liettämiä lieju- 
tasankoja. Suurimmat ovat Mesopotamian, 
Hindustanin ja Kiinan alankomaat. 

Joet ja järvet. Sisä-Aasian ylängöt 
ovat erittäin vähäsateisia, jonka tähden siellä 
ei ole runsasvetisiä virtoja eikä järviä. Tyy- 
pillinen laskuton joki on Tarim, joka juoksee 
kaislikkorantaiseen Lop-nor järveen. Merkil- 
listä on, että sikäläiset suuret joet saavat yleen- 
sä alkunsa reunavuorten sisäsivuatalta. Niitten 



19 



Aasia 



20 



täytyy sentähden murtautua useinkin sangen 
n;ahtavien vuoriharjanteitten läpi päästäkseen 
mereen. Useat eivät ole kyenneet heti löytä- 
mään itselleen tietä sulkevien vuoristojen läpi, 
vaan juoksevat pitkiä matkoja niitten suuntai- 
sesti, kunnes ovat tavanneet heikomman koh- 
dan (Indus, Brahmaputra). Että tuollainen läpi- 
tunkeutuminen on onnistunut, selitetään monessa 
tapauksessa niin, että joet ovat vanhempia kuin 
vuoristot. Ei kuitenkaan kaikilla joilla, jotka 
ovat kyenneet uurtamaan itselleen tien keski- 
sistä alangoista ulos, ole ollut voimaa päästä 
mereen saakka. Useat pysähtyvät puolitiehen 
(Amu- ja Syr-Darja, Ui) . Vieläkin useampia 
pitävät reunavuoret vangittuina, ja edistävät 
siten suolajärvien syntymistä, jotka ovat ylei- 
siä vuoriselänteitten sisäsivustoilla ja alankojen 
alemmilla paikoilla (Tengri-nor Tibetissä, Ha- 
muu Afganistanissa) . — Kuiva, ankara manner- 
ilmasto Aasian sisäosissa antaa maisemille 
oman erikoisen leimansa. Ainoastaan pienissä, 
tuuturijärvissä, joitten läpi juoksee vuoristo- 
puroja, on makeata vettä. Vuorten juurilla ole- 
vissa isommissa vesistöissä on usein suolaista 
vettä, ja avarilla kentillä haihtuu vesi ajoit- 
tain jättäen jälkeensä hohtavanvalkoisen suola- 
kuoren. Aikojen kuluessa on muodostunut mah- 
tavia kerroksia tomumaata, n. k. lössiä. 

Ilmasto. Jos ottaa huomioon Aasian suun- 
nattoman laajuuden ja sen sisäosien korkeat ja 
liiajat ylängöt, saattaa helposti ymmärtää, että 
ilmasto siellä on koko lailla mantereista. Sisä- 
Aasian mahtava vuorilinnoitus vaikuttaa sa- 
malla sangen jyrkkiä ilmastollisia vastakohtia 
Aasian eri osien välille. Siperian yli kulkee 
€steettömästi jäisiä napatuulia, saamatta vasta- 
painoksi lämpöisiä tuulahduksia etelästä päin. 
Pohjoisosissa vallitsee 8-9 kuukauden pituinen 
talvi, eteläosissa taas ikuinen kesä. Pitem- 
mällä idässä ja lännessä tasoittuu tämä erotus, 
riippuen meren läheisyydestä. Seurauksena il- 
manpaineen yleisestä jakautumisesta aasialai- 
sella manterella — kesämiuimi ja talvimaksimi 
— tuulee kesävuosipuoliskolla kosteita ja läm- 
pöisiä merituulia koko etelärannikolle ja itä- 
rannikolle Japaniin saakka. Näitten tuulien 
mukana tulee monsuunisateita, jotka kulkevat 
Intian valtamerellä lounaasta ja Isolla valta- 
merellä etelästä ja kaakosta käsin. Talvivuosi- 
puoliskolla tuulee kylmiä ja kuivia maatuulia 
päinvastaiseen suuntaan suuresta maksimista 
ulospäin. Välimeren maissa on subtroopillisia 
talvisateita ja kuivia kesiä. Idässä haittaavat 
rt unavuoret merituulien pääsöä ja estävät ras- 
kaan, kylmän ilman kulkua itäänpäin. Sen- 
tähden ou Siperia tunnettu maapallon kylmim- 
pänä asuttuna maana. — Tässä maassa on maa- 
pallon muuan pakkaanapa, ja Lena-alueella on 
elohopea säännöllisesti koko tammikuun jääty- 
neenä. Isotermit tekevät syviä mutkia etelään- 
päin, niin että noUa-isotermi, joka meillä kulkee 
Pohjanlahden pohjoispuolitse, täällä kulkee 50 
leveysasteeseen asti, s. o. Pragin leveydelle. — 
Kesäisin kuumuus nousee paikotellen lounaisissa 
erämaissa yhtä korkealle kuin Saharassa. 

Kasvullisuus. On itsestään selvää, että 
niin erilaisten ilmastollisten ehtojen vallitessa 
Aasian kasvullisuudessakin on huomattavissa 
mitä jyrkimpiä vastakohtia. Niin pitkälle kuin 



raonsuunituulet ulottuvat, tunkeutuu myöskin 
troopillinen kasvuUisuusmuoto. Muuatta viuhka- 
palmua kasvaa vielä Japanissakin. Alueen 
eteläosille ovat ominaisia troopilliset aarniomet- 
sät ja riisivainiot. Siellä viljellään sitäpaitsi 
kahvia, sokeriruokoa, banaaneja, erilaisia troo- 
pillisia hedelmiä ja maustimia (Molukeilla ja 
Ceylonilla). Kotimaisten viljelyskasvien ohella 
viljellään nyttemmin useita ulkomaisiakin, ku- 
ten esim. kokospalmua, kaakao- ja kiinapuuta 
y. m. Pohjoiseen ja sisämaahan päin seuraa 
troopillista vyöhykettä tee- ja silkkiviljelyksen 
vyöhyke idässä sekä taatelipalmu lännessä. 
Viljakasvien (maissin, vehnän, rukiin ja ohran) 
vyöhykkeen kautta tullaan vihdoin havumetsiin 
ja tundroille. Vuoristojen, arojen ja eräraait- 
ten aiheuttamat välimaat ovat paljon laajemmat 
kuin viljelysalueet. 

Eläinmaailma. Aasian ulkomuotoon 
vaikuttavat viljelyskasvien ohella kotieläimet- 
kin ehkä suuremmassa määrässä kuin missään 
muualla. Aasialaiset kansat ovat oppineet jo 
aikaisin kesyttämään näitä eläimiä ja tehneet 
siten olemassa-olonsa mahdolliseksi köyhem- 
millä alueilla. Elämä tundralla olisi tuskin aja- 
teltavissa ilman poroa, ja arojen kirgiisit, mon- 
golit y. m. voisivat tuskin tulla toimeen ilman 
lammaslaumojaan. Hevoset ja kamelit aroilla, 
jak-härät ja vuohet vuoristoissa ja elefantti kaa- 
kossa ovat tehneet ihmiselle paljon hyötyä. 
Saamme vielä kiittää Aasiata m. m. fasaaneista, 
riikinkukoista ja tavallisesta kanasta sekä 
silkkimadosta. 

Väestö ks. Aasian kansat. 

Monoteistiset uskonnot ovat alkuperäisin 
Aasiasta, mutta niistä on kristinusko etsinyt 
tunnustajansa etupäässä ulkopuolelta maanosaa. 
Buddhalaisuudella on useimmat tunnustajat, sen 
jälkeen brahmalaisuudella ja muhamettilaisuu- 
della. Polyteistisiä pakanoita on vähäsen, ja en- 
nen niin laajalle levinnyt valonpalvelus elää 
ainoastaan parsilaisten (ks. Zoroaster) ver- 
rattain harvalukuisessa joukossa. 

[Dreyer, „Genom fem världsdelar" 1907 ; Eli- 
s6e Reclus, „Nouvelle Gfiogr. universelle", 1884- 
86; Wilh. Sievers, „Asien" 1904; Fehr, „Maan- 
tieteellisiä kuvaelmia", 1896-99 ; „Maantiet. yh- 
distyksen aikakauskirja" 1893, 1899, 1903, 1907, 
1908; Osc. Nordqvist, „Dai Nipon", 1904; Aro, 
„Japani sekä lyhyt esitys Koreasta", 1904 ; Zil- 
liacus, „Japanesiska studier och skizzer", 1896; 
Rosberg, „Maa ja Kansat", II, 1907; Suess, „Das 
Antlitz der Erde", III, 1901 ; Cajander ja Pop- 
pius, „Eine naturnr. Reise im Lenathal", Fennia 
19,2 ja 20,4 ; Ahlqvist, „Unter Wogulen und 
Ostjaken", 1885; Krohn, „Suomen suku", 1887; 
Granö, „Suomalaiset Siperiassa", 1905; Castren, 
,, Nordiska resor och forskningar", 1852-70; He- 
din, ..Matkamuistelmia Persiasta, Mesopotami- 
asta ja Kaukasiasta". 1898-1900; „Aasian erä- 
maissa", 1900; ..Seikkailuja Tibetissä", 1905- 
1906; Elmgren, „G. A. Wallins reseanteckningar 
fr. Orienten" 1843-49; K. Tallqvist, „Skildringar 
fnln Pale.stina", 1898.] 

Löytöhistoria. Aasia-nimi johtuu luul- 
tavasti assyr. sanasta afu, „päivännousu"; al- 
kuansa kreikkalaiset A:lla tarkoittivat vain 
Vähää-Aasiaa. 

."Vasia on Euroopan emo, sillä Aasiasta olemme 




VALTIOLLINEN YLEISKARTTA 
Millakaava l:5t>onooao. 

i Mtt Juo o nioo 

SHomrfr- 
VIERAITA alusmaita: 

CZfeJF.n^I:! n n 1 n L^SJ Raiiskmi LJa__lAla2ikDitiaiden 

LSakäJSaks;tii Ji^niJPorlugaliu L3^ÖI\iEkiR 
■H Polyois - AnierikiuiThdysv. . Xaapefi 



Ttetostmakäja 



^t. pit. 90' GT^eiiwi chistä I 






Bibliograpliisches Institul Leij)ziäissä . 



HirjoUitltaefn ,Ati»iu .' 



21 



Aasia 



22 



saaneet suuren osan aikaisemmasta sivistykses- 
tämme, Aasiassa saarnattiin ensiraäiseksi niitä 
kolmea monoteististä n. s. kirjauskontoa, jotka 
ovat jakaneet keskenään maapallon, Aasiasta 
ovat kotoisin useimmat kotieläimemme ja vilje- 
lyskasvimme ja Aasiasta ovat kansainvaellukset 
saaneet alkunsa. Onhan Eurooppa maantieteelli- 
sestikin ainoastaan niemeke aasialaisesta man- 
teresta, ja ameriikkalaiset sanovatkin koko man- 
nermaata yhteisellä nimellä Euraasia. Jo foini- 
kialaiset tunsivat koko Lounais-Aasian rannikon 
aina Indus-joen suuhun, ehkäpä Malakkaankin 
saakka, ja heidän karavaanejaan kulki pitkiä 
matkoja itäänpäin. Mutta vasta kreikkalaisten 
kirjailijain teoksista saamme tarkempia tietoja 
maanosan laadusta. Herodotos tunsi Induksen 
iekä Ural-vuoret, ja Aleksanteri Suuren retki 
laajensi tunnettua aluetta aina Ferghanaan, 
Hindukusiin ja Intiaan saakka. Mutta hänen 
jälkeensä ei tullut pitkiin aikoihin tilaisuutta 
laajentaa maantieteellistä tuntemista. Pohjoi- 
sten pelottivat laajat erämaat ja arot tekemästä 
retkiä Syr-Darjan (Jaksartes) yli, mutta idässä 
purjehtivat kuitenkin aleksandrialaiset laivurit 
Etu-Intiaan asti, ja mausteita tuotiin aina 
Isoilta Sundasaarilta saakka. Silkkiä tuli maitse 
(„silkkiteitä") Mervin ja Babylonin kautta Kii- 
nasta, mutta itse maahan pääsi ainoastaan joita- 
kuita syyrialaisia ilveilijöitä ja muutamia kaup- 
piaiksi pukeutuneita lähettiläitä Antiokian ho- 
vista. Keskiajalla saivat arabialaiset melkein 
yksinään anastaa alueita Aasiassa. He levit- 
tivät siellä Islamin oppiaan Turkestaniin ja 
Taka-Intiaan saakka ja heidän kauppalaivojaan 
purjehti Kiinaan asti. Vaelsipa maantieteilijä 
Ibn Batuta koko Länsi- ja Etelä-Aasian halki ja 
saapui viimein Kiinaan. Kaikkialla hankkivat 
arabialaiset tarkkoja tietoja niistä kansoista, 
joitten kanssa he tulivat tekemisiin, ja varsin- 
kin niitten ostokyvystä. — Ristiretkeilijät eivät 
tcsiu tunkeutuneet syvälle Aasiaan, mutta niit- 
ten aikana laskettiin kuitenkin perustus italia- 
laisten kaupunkien kaupalle Idän kanssa, millä 
seikalla oli tärkeä merkitys tämän maankolkan 
tuntemiseen nähden. Sen jälkeen kun mongoli- 
laumat olivat syöksyneet Aasian yli ja tunkeu- 
tuneet Eurooppaankin, seurasi verrattain rau- 
hallisia aikoja, sillä kansat olivat osaksi ku- 
kistettuja, osaksi hävitysten masentamia. Näi- 
hin aikoihin solmittiin kaikkialla kauppasuh- 
teita niitten kansojen välillä, jotka olivat tulleet 
toistensa kanssa tekemisiin. Länsimailta lähe- 
tettiin lähettiläitä, kauppiaita ja munkkeja 
(esim. Rubruk. ks. t.) suur-kaanin pääkaupunkiin, 
,, kultaiseen telttaan", ja paavi uneksi voivansa 
kääntää mongolit kristinuskoon, ja se onnis- 
tuikin osaksi. Rikkaat kauppakaupungit halu- 
sivat idän arvokkaita tuotteita, ja eurooppalaiset 
hallitsijat toivoivat rauhaa ja liittoa mahtavan 
itämaisen hallitsijan kanssa. — Erikoisen kuu- 
luisiksi ja tärkeiksi tulivat venetsialaisen kaup- 
piaan Marco Polon (ks. t.) matkat Aasiassa. 
Ei kukaan eurooppalainen ole sitä ennen eikä 
lähinnä seuraavina vuosisatoina oleskellut niin 
kauan aikaa Aasiassa kuin Marco Polo. 
Genualaisten vankina ollessaan hän kirjoitti 
matkakertomuksensa (v. 1298), joka levisi hy- 
vin laajalle ja jota luettiin ahkerasti. — Keski- 
ajan kansoilla oli tarkoituksena saada Itä-Aasia 



kristityksi, ja se onnistuikin niille siinä mää- 
rässä, että kristinuskoa saarnattiin vapaasti Kii- 
nassa ja Pekingiiu perustettiin arkkipiispan is- 
tuin. Pian seurasi kuitenkin taantumus. Kristin- 
uskon olivat omaksuneet etupäässä korkeat mon- 
golilaiset virkamiehet, mutta nyt nousivat kii- 
nalaiset vieraita tunkeilijoita vastaan, valtais- 
tuimelle kohosi kansallinen hallitsijasuku Ming, 
ja samalla alkoivat kristityille vaikeat ajat. 
Kirkkoja ja luostareita tasoitettiin maan tasalle, 
kristityt surmattiin ja kaikki yhteys Euroopan 
kanssa lakkasi (v. 1346) . — Vudella ajalla oli 
Aasia uudestaan löydettävä. Kun Vasco da 
Gama oli portugalilaisella laivastolla löytänyt 
meritien Intiaan ja noussut maihin Kalkutassa, 
V. 149S, alkoi Aasian löytöhistoriassa uusi aika- 
kausi. Portugalilaiset kulkivat rannalta ran- 
nalle, taistelivat vastustavien alkuasukkaitten 
kanssa ja saivat valtansa alle suuria osia ran- 
nikkomaista Taka-Intiaan ja sen saariin saak- 
ka. Kuuluisin näistä saiLkariseikkailijoista oli 
Alfonso d' Albuquerque. Portugalilaiset saapui- 
vat myöskin Kiinaan ja Japaniin. He saivat 
kuitenkin pian kilpailijoita espanjalaisista, 
jotka olivat tulleet Magalhäesin retken aikana 
Molukeille, ja myöhemmin englantilaisista sekä 
hollantilaisista. Hollantilaiset, jotka saivat hy- 
vin alentavilla ehdoilla tehdä kauppaa Japanin 
kanssa, avustivat heidän palvelukseensa antau- 
tuneitten tiedemiesten (saksalainen Kämpfer ja 
ruotsalainen C. P. Thunberg) avulla Japanin 
tutkimista, ja ulottivat löytöretkensä Ohotan 
mereen saakka (de Vries). Nyt tulivat myöskin 
venäläiset Ison valtameren rantamille. Donin 
kasakat olivat jo v. 1577 alkaneet taistelun 
nogai-tataarien kanssa, Ural-vuorten itäpuo- 
lella. Kukistettuaan tataarien vallan saattoi- 
vat venäläiset verrattain helposti levitä yli koko 
Siperian, sillä sikäläiset luonnonkansat eivät 
olleet nimeksikään sotaisia, ja maasuhteet olivat 
suotuisia. Vuonna 1639 olivat venäläiset jo 
Ohotan meren rannalla ja pian he saavutti- 
vat Amurinmaan ja Sahalinin saaren. Venä- 
läisiä retkikuntia kulki leveitä jokia myöten, 
ja kun niissä oli runsaa.sti kaloja, seurasivat 
venäläiset kalastajat näitten kintereillä. V. 
1648 löysi kasakka Desnev itäisimmän niemen- 
kärjen, Kap Desnevin, ja uskalias retkeilijä 
Habarov tunkeutui kauas Mandsuriaan. (vrt. 
myös Napamaitten löytöhistoria) . Vasta Coo- 
kin retkien kautta Beringin meressä saatiin 
selvä käsitys Aasian ja Pohjois-Ameriikan väli- 
sestä rajasta. La PSrouse ratkaisi kysymyksen 
Sahalinin luonnosta ja löysi hänen nimensä mu- 
kaan kutsutun salmen. Täten olivat rannat pää- 
piirteissään tunnettuja — pohjoinen on kuten 
tunnettu monin paikoin vieläkin epävarmana. 
Nyt alettiin tunkeutua rantamaakuntien sisä- 
osiin, mutta vasta puolisen sataa vuotta sitten 
ryhdyttiin todenteolla tutkimaan maanosan sisä- 
osia. Tämä tehtävä ei ole vielä loppuun suori- 
tettu ; vielä on laajoja alueita, joitten luonnosta 
on voitu saada tietoja ainoastaan kierto- 
teitä. 18:nnen vuosisadan loppupuolella kulki 
etevä saksalainen luonnontutkija Pallas laajalti 
pohjoisessa Aasiassa ja julkaisi tutkimustensa 
perustuksella hyvin arvokkaita teoksia. Vielä 
kuuluisammaksi tuli Alex. von Humboldtin (ks. 
t.) keisari Nikolai I:n toimesta tekemä retki sisä- 



23 



Aasia — Aasian kansat 



2* 



Aasiaan. Jo varhain houkuttelivat varsinaisen 
Idän satumaat useita matkailijoita puoleensa. 
Tärkeitä tuloksia toi Karsten Niebuhrin joh- 
tama tanskalainen retkikunta. Kartanpiirtäjä 
Kiepert on lukuisten matkojensa nojalla tehnyt 
uudestaan Vähän-Aasian kartan. Armenian tut- 
kijoista mainittakoon geologi Abich ja Ara- 
bian matkustajista suomalainen kielentutkija 
Vrjö Aukusti Wallin (ks. t.), jonka onnistui 
aiabialaiseksi puettuna ja arabiankieltä täydel- 
lisesti taitavana tunkeutua pitemmälle maahan 
kuin kenenkään muun (1843-49), vieläpä käydä 
pyhissä paikoissakin. — Persiassa tutki unkari- 
lainen Vämb<5ry, Etu-Intiassa useat englantilai- 
set (m. m. Moorcroft), Taka-Intiassa llac Leod, 
Kiinassa etevä saksalainen maantieteilijä von 
Richthofen, ameriikkalainen Pumpelly ja unka- 
rilainen LOczy, Tonkinissa ja Annamissa Dut- 
reuil de Rhins, Jaavalla Juughuhn ja malaijilai- 
sessa saaristossa kuuluisa englantilainen eläin- 
n.aautieteilijä A. E. Wallace, Japanissa von Sie- 
bold ja maantieteilijä J. J. Rein, Mandsuriassa 
A. Bastian sekä Siperiassa baltilainen mam- 
muttitutkija Fr. Schmidt sekä suomalainen JI. 
A. Castron (ks. t.). 

Sisä-Aasian tutkimista on, kuten sanottu, jat- 
kunut jo viitisenkymmentä vuotta. Erittäin 
merkillisiä ovat ne retket, joita veljekset Schlag- 
iutweit Munchenistä tekivät Himalaijalla ja 
Tibetissä. Tiensanissa, Itä-Turkestanissa ja 
Pamirissa on ollut venäläisiä tutkijoita (esim. 
v. Kaulbars, Musketov, veljekset Grum Grzi- 
mailo, Grombtsovski y. m.). Englantilaiset lä- 
hettivät etelästä päin monta retkikuntaa näille 
seuduille ja käyttivät niihin useita n. s. pundiit- 
teja, s. o. erikoisesti tarkoitusta varten koulu- 
tettuja hindulaisia. Kaikki nämä retket voitti 
kuitenkin venäläisen Nikolai Przevalj.skin (ks. 
t.) neljä tutkimusretkeä Tarim-alanteelle ja poh- 
joiseen Tibetiin. Aikoessaan viidennelle retkelle 
hän kuoli v. 1888, ja hänen kiitollinen hallitsi- 
jansa antoi hänen kuolinkaupungilleen, lähellä 
Issik-kulia, nimen Przevaljsk. Viimeisten vuosi- 
kymmenien aikana ovat eri maitten ja siirtomaa- 
alueitten hallitukset järjestelmällisesti jatka- 
neet tutkimuksia. Etunenässä ovat kulkeneet 
venäläiset, englantilaiset ja japanilaiset, kukin 
omalla tai naapurinsa alueilla. Myöskin rans- 
kalaiset ovat antaneet sangen huomattavia 
maantieteellisiä lisiä, nmtta hollantilaiset ovat 
alueellaan pitäneet etupäässä silmällä taloudel- 
lisia puolia. Suomalaisista matkailijoista mai- 
nittakoon J. R. Aspelin, A. O. Heikel ja G. J. 
Ramstedt. Samalla on sekä Aasiassa että Eu- 
roopassa perustettu useita .seuroja maanosan eri 
osien tutkimista varten. Puhtaita maantieteel- 
lisiä löytöjä tuskin enää Aasiassa voidaan tehdä, 
sittenkuin englantilaiset Younghusbaud ja Carey, 
ranskalainen Bouvalot ja ruotsalainen Sven 
Hedin (ks. t.) y. m. ovat tehneet laajoja ja seu- 
rauksollisia tutkimusretkiä, mutta seikkaperäi- 
siä töitä riittää vielä pitkiksi ajoiksi. J. E. R. 

Aasialainen departementti, se Venäjän ulko- 
asiain ministeriön osasto, joka erikoisesti pitää 
silmällä itäisiä suhteita. 

Aasialaiset kielet, arabian, hebrean, intian, 
japanin, kiinan, mongolin, tibetin y. m. kielet, 
ks. erikoisartikkeleita niistä. 



Aasian kansat (ks. kuvataulu). Aasian asu- 
kasluvun arvioidaan v. 1900 olleen n. 875 (tois- 
ten tietojen mukaan 815) milj., eli runsas toinen 
puoli koko ihmiskuntaa. Asutus on tihein ete- 
lässä ja idässä (Brittil. Intia, Kiina). Pohjoinen 
osa (Siperia) ja osia Keski-Aasiaa (Tibetin 
ylänkö, Gobi)ovat melkein asumattomia. Hindus- 
tanin alangolla on asutus paikoittain yli 280 
ihmistä km- kohti, Japanin saarilla 117 ihm, 
km-:llä; Kiinan etel. maakunnista Fu-kien'issa 
(meren rannikolla) 176, pohjoisista San-tung'issa 
221, koko varsinaisen Kiinan keskimäärä 82 ihm. 
kra':llä. Länsi-Aasia on harvaan asuttua ja 
Siperian asutus on vain 0,5 ihmistä km' kohti. 

Euumiinrakenteensa puolesta asukkaat jakau- 
tuvat rotuihin, jotka enemmän tai vähemmän 
eroavat toisistaan. Aärimäisiä ovat lännen vaa- 
leat kansat (kaukaasialaiset) ja idän tummat 
alkuasukkaat (negriitot, singaleesit). Tärkeim- 
mät tyypit ovat n. s. 1) V ä 1 i m e r e n-t y y p p i 
(homo Mcditerraneus: kaukaasial.-seemiläiset, 
indoeurooppal.) ja 2) M o n g o 1 i-t y y p p i(/io?»o 
motu/oloides (pohj., idässä ja keskiosissa), jotka 
kumpikin ovat luoneet omintakeisia sivistys- 
keskuksia 1) intial., muhamettil., 2) tibetil., 
kiinal.) . 

Aasian kansat voidaan kielen ja rotutunnus- 
merkkien perusteella jakaa seuraavasti: 

A) Arktiset kansat (homo arcticus vei 
hyperboraicimj: tsuktsit, korjaakit ja Kamt- 
satkan asukkaat (4 eri kieltä) , joiden arvellaan 
olevan sukua eskimoille sekä 

B) A i n o-k ansa Japanin pohjoisilla saarilla 
ja giljaakit, joita pidetään eri rotuna (h. palce- 
aaiaticiisj. 

C) Mongolirot u(h. mongoUcus vei mongo- 
loidesj, johon luetaan seuraavat toisistaan suu- 
resti eroavat kansa- ja kieliryhmät: 1) i n d o- 
kiinalaiset, joitten yhteisenä ominaisuutena 
on yksitavuinen kieli, jakautuvat a) eteläiseen 
ryhmään, jota myös katsotaan eri roduksi: 
Khasi-, Tai- (7 kieltä) ja Mon-Annam-kielikun- 
nat (20 kieltä Annamissa, Kambodzassa ja Bur- 
massa) sekä b) pohjoiseen, joka muodostaa maa- 
ilman suurimman kieliryhmän (87 eri sukulais- 
kieltä): tibetiläiset, tangutit, Himalajan etelä- 
rinteen lieimot. birmalaiset, siamilaiset ja kiina- 
laiset. Yksitavuisia kieliä puhuvat myös heimot 
Lolo, Mao-tse y. m. Kiinan sisäosissa asuvat 
alkuasukkaat, Korean kansa ja n. s. Jenisei- 
ostjaakit, jotka sukupuuttoon kuolleitten heimo- 
laistensa (kottit, assauit, ariinit) kanssa ennen 
ovat asuneet Altain tienoilla. 2) japanilai- 
set, joilla ei ole tiettyjä sukulaiskansoja. 3) 
varsinainen mongolirotu 1. altai- 
laiset kansat: tungusit (orotsonit, lamutit 
Siperiassa; solonit, dahurit Mandsuriassa ja Kii- 
nan hallitsijakausa mandsulaiset) , mongolit 
(Mongoliassa ja Tibetissä, burjaatit Siperiassa, 
kalmukit Kiinassa ja Volgan suulla) sekä turk- 
kilaiset kansat (osmannit, turkmeenit, kirgiisit, 
tataarit, jakuutit y. m.) Vähästä-Aasiasta Lena- 
joelle ja Kiinan sisäosiin saakka. Altailaiset 
kansat kuuluvat liiheisesti yhteen; niihin kuu- 
luvat vanhan sjan kansoista m. m. hunnit. 
MahdoUi.sesti kuuluu jukagiirien lieimokin Sipe- 
riassa tähän ryhmään. 4) Samojedit Aasian 
koillisosassa ovat tyypiltään mongoleja, mutta 



Aasialaisia kansantyyppejä I. 






1. Birmalainen. 



2. Korealaineu. 



3. .lapanitar. 






4. Mangiini. 



5. .MaiulJulaiufu. 



6. liuijaatli. 






Kaliiuikki. 



S. Turkkilainen Karahissarista. 



!'. Kara-kirgiisi. 






10. Ostjakki. 



11. Vogulitar. 



12. Osseetti. 



Aasialaisia kansantyyppejä II. 






13. Sartil:!i 11(11 TMskentista. 14. Persialainen (Xasr-ed-diu salii). l'. Hindulainen Delhistä. 






It). liindulais-tanssijatar. 



17. Palo-vaimo. 



IS. Singaleesi. 








\'.i. I)a|akki->ntihi~ 



20. .Taavalaincii. 



M. .\lii'> i;i.-lä(<'li-lies saarelta. 






Xegnitio iiii<'s. 



2:i. Mies Kti-lii-.\iidaiiiaii saandla. 24. \edda (lejlon-saarilta) . 



25 



Aasianpuoleinen Turkki — Aateli 



26 



kieleltään lähempäuä suomalais-ugrilaisia kan- 
scija. 

D) Suomalaisugrilaiset (ks. t.) . joista 
vogulit ja ostjakit asuvat Aasian puolella. 

E) Indoeurooppalaisista kansoista 
asuvat Aasiassa ossetit (2 kieltä) Pohjois-Kaukaa- 
siassa, armenialaiset (eli Hai) Etelä-Kaukaasiassa 
sekä laaja itäinen, arjalainen haara: irani- 
laiset (persialaiset, afganit, beludzit ja Pamir- 
ylängön heimot) ja intialaiset (kasimiri, hind. 
bengali, marathi, singaleesit y. m., yhteensä 
14 kieltä ja 125 murretta). Näistä Intian kan- 
soista monet ovat indoeurooppal. ja dravida- 
kausojeu sekarotua. 

F) Kaukaasialaiset kansat (noin 25 
kieltä) ; pohjoinen ryhmä (tserkessit, ahhasit, 
lesgit, ingusit y. m.) eroaa kielensä puolesta 
suuresti eteläisestä ryhmästä (grusiinit, svanee- 
tit, iverit). 

G) Seemiläiset kansat: arabialaiset ja 
juutalaiset. Kolme viimeistä ryhmää E), F), G) 
yhdistetään toisinaan nimellä k a u k a a s i a- 
lainen rotu. 

H) Intian alkuasukkaat, dravidalaiset 
(14 kieltä) ja kolarit (10 kieltä) muodostavat 
kukin eri kieliryhmänsä, mutta ovat rodultaan 
(aivan tumma iho) hyvin läheisiä toisilleen. 

I) Malajit Malakka-niemellä, Intian saa- 
rilla ja Filippiineillä jakautuvat 8 kielirjMunään 
(76 kieltä), muutamat näistä kansoista (.Jaavan 
asukkaat) lähenevät Taka-Intian indokiinal. 
tyyppiä. Suuresti eroavat heistä Filippiinein, 
Molukkien ja Timur-saaren alkuasukkaat, 

J) N e g r i i 1 1 o-heimot (luku tuntematon), 
jotka ovat neekerien värisiä ja sekä henkisesti 
että ruumiillisesti Aasian vähimmin kehittyneitä 
kansoja. G. J. R. 

Aasianpuoleinen Turkki käsittää Vähän- Aa- 
sian, Turkin, Armenian, Mesopotamian, Syyrian, 
Palestiinan ja Turkin Arabian, ks. Turkki. 

Aasianpuoleinen Venäjä käsittää Siperian, 
Amurin maan, Turkestanin ja Kirgiisien aron 
sekä Kaukaasian, ks. Venäjä. 

Aasinselkä, myöhemmän goottilaisen tj-ylin 
kaari. Tarkoittaa samaa kuin talkakaari. ks. 
Kaari. 

Aasinsilta, laiskurin apuneuvo (puheenparsi, 
lat. p o n .s a s i n i) ; erittäin sanotaan aasinsil- 
laksi koulussa kiellettyjä apuneuvoja, joita oppi- 
laat käyttävät osatakseen kääntää vähemmällä 
vaivalla vieraskielistä tekstiä. 

Aatami (hebr. ädä'm = ihminen ; sanan alku- 
perä hämärä). 1 Moos. kirjassa on kaksi eri 
kertomusta ihmisen luomisesta. Toisen mukaan 
(2j seur.) muodostaa Jahve (= Jehova, suom. 
raamatussa „Herra") ihmisen maan mullasta ja 
puhaltaa häneen jumalallista elämänhenkeä; 
myöhemmin luodaan ihmiselle avuksi eläimet ja 
vihdoin ihmisen kylkiluusta vaimo. Toisen ker- 
tomuksen mukaan (l.„ seur.) luodaan ihminen, 
luomakunnan kruununa, kaikkien elollisten olen- 
tojen jälkeen viimeiseksi, mies ja vaimo samalla 
kertaa. Ensimäisen ihraisen nimenä esiintyy A. 
hebr. raamatussa 1 Moos. 433: sta, suom. raa- 
matussa jo 2,o:sta lähtien; muut V. T:n pai- 
kat, joissa alkuteksti puhuu A:sta, ovat 1 Moos. 
S.-, sekä Siir. 49,,. U. T:ssa, jossa Paavali esit- 
tää A:ia syntiin langenneen ihmiskunnan alka- 
jana vastakohtana uuden ihmiskunnan alkajalle 



Kristukselle, mainitaan A. seuraavissa paikoissa: 
Luuk. Sjs; Koom. ö„; 1 Kor. \ä.^, «; Tit. 2,,, „ ; 
Jud. 4. Ar. H. 

Aataminhuippu (engl. Adams Pike), vuoren- 
huippu Ceylonilla, 2,250 m korkea. Huipulla nä- 
kyy 1 '/s m pitkä syvennys, joka muistuttaa ih- 
misjalan jälkeä ja on kristillisen legendan mu- 
kaan pyhän Tuomaan, buddhalaisen tarinan mu- 
kaan Buddhan ja muhamettilaisten luulon mu- 
kaan Aatamin jälki. Vuorella on myös Buddhan 
temppeli, jossa vuosittain käy tuhansittain py- 
hiinvaeltajia. 

Aataminomena. 1. Kasvit. Sama kuin p a- 
r a t i i s i o 111 f n a, eräs Citn/s-laji (ks. t.) . — 2. 
Atiat. Vanha kansannimitys kurkunpään kilpi- 
riistou muodostamalle kuhmulle, joka miehillä 
huomataan kaulan etu- ja yläosassa erittäinkin 
kaulan ollessa pitkä ja laiha. Tämä kuhmu käy 
näkyväksi vasta kurkunpään kehityttyä laajem- 
maksi mieskuntoisuuden iässä. Lapsilla ja nai- 
silla on kurkunpää pienempi sekä muodoltaan 
pyöreämpi, joten se ei tule ulkoa kuhmuna näky- 
viin, m. 0-B. 

Aataminpala ks. Aataminomena. 

Aataminsilta, n. 50 km pitkä jono hiekka- 
särkkiä ja kallioita Etu-Intian eteläkärjen ja 
Ceylonin välillä. 

Aate osoittaa ajatusta, jolla on korkea ja 
ylevä merkitys. Filosofiassa sitä käytetään vas- 
taamaan idco-sanaa (ks. t.) , joten se, käsitet- 
tynä Platonin, Kantin ynnä muiden opin mu- 
kaisesti, merkitsee ajatusta tahi käsitettä, jossa 
ihminen koettaa muodostaa itselleen käsityksen 
jostakin ehdottomasta, nim. joko ehdottomasti 
olevaisesta eli olevaisen viimeisistä selitysperus- 
teista (teoreettinen aate) tahi jostakin korkeim- 
masta, ehdottomasti arvokkaasta tarkoituspe- 
rästä, johon on pyrittävä (praktillinen aate). 
— Yleisessä kielessä aate merkitsee sellaista va- 
kaumusta, jolla on suuri arvo jonkun ihmisen tai 
ihmisryhmän maailmankäsitykselle tai harras- 
tuksille. Aatteelliset harrastukset ovat 
ylevät, henkiset harrastukset ; aatteellinen ih- 
minen on se, jonka ajatukset ja pyrinnöt ovat 
kiintyneet henkisiin, jaloihin asioihin (vrt. 
Ajatuksellinen). A. Gr. 

Aateli, sääty, joka nauttii lainmääräämiä, ta- 
vallisesti perinnöllisiä etuoikeuksia. Nimi joh- 
tuu muinaissaksan adel sanasta, joka merkitsee 
syntyperää, nimenomaan jalosukui-sta synty- 
perää, ja on sukua muinaisruotsin o d a 1 sanalle 
(ks. t.) . Jonkunlaista aatelia tavataan jo van- 
han ajan kansoilla, esim. Ateenassa, ja Koomassa 
muodostivat semmoisen patriisit, sittemmin opti- 
maatit (ks. n.) . Mutta varsinaisessa muodossaan 
syntyi aateli eli aatelissääty keskiajan germaani- 
laisperäisissä yhteiskunnissa lääni tyslaitoksen 
(ks. t.) pohjalla. Sotapalveluksen velvollisuu- 
della antoivat kuninkaat muutamille vapaille 
miehille läänityksiä, ja nämä muuttuivat pian 
perinnöllisiksi. Saksassa tämä tapahtui Konrad 
ll:n aikana ll:nnen vuosisadan alkui)U()lella. 
Aatelissääty saavutti pian erioikeuksia ja suu- 
ren valtiollisen vallan, niin että siitä useissa pai- 
koin kasvoi kuningasvallan kilpailija. Tämän 
m i e k k a-a a t e 1 i n (noblesse d' ipee) rinnalle 
syntyi 1.3-14 vuosisadalla virka-aateli (nob- 
lesse de rohe), johon hallitsijat kohottivat tuo- 
marin- y. m. viroissa olevat palvelusmiehensä ja 



27 



Aatelinen rälssi — Aatelismatrikkeli 



2& 



joka yleensä esiintyi hallitusvallan nöyränä pal- 
velijana. 

Ranskassa kukistui aateliston valtiollinen 
valta Ludvig XIV:n aikana. Vallankumouksen 
aikana yöllä 4 p. elok. vasten 1789 lakkautettiin 
aatelin erioikeudet, mutta Napoleon perusti taas 
1806 aatelisarvot. 1848 poistettiin lopulta Rans- 
kassa aateliset etuoikeudet, vaikka aatelisnimet 
säilytettiin. — Englannissa saavutti Vil- 
helm Valloittajan kanssa 1066 tullut ransk. 
läänitysaateli suuren vallan. Vasta ruusujen so- 
dat 1455-85 suuressa määrin sitä hävittivät ja 
heikonsivat. Vaikka valtiollinen määräämis- 
valta yhä enemmän siirtyi kaupunkien ja maa- 
seutujen edustajista kokoonpannulle alihuoneelle, 
on aatelisto kuitenkin meidän päiviimme asti 
säilyttänyt oikeutensa ylähuoneessa ottaa osaa 
yleisten asiain käsittelyyn. — Saksassa syn- 
tyi ero korkean, valtakunnallisen aatelin, jolla 
oli sija ja ääni valtakuntapäivillä, ja alemman, 
maakunnallisen, aatelin välillä. Vasta 1806 me- 
diatiseerattiin valtakunnallinen aateli, s. o. alis- 
tettiin eri ruhtinaiden alle, mutta sille tunnustet- 
tiin kuitenkin muutamia erioikeuksia, esim. yh- 
denvertaisuus syntyperään nähden ruhtinaiden 
kanssa. 

Unkarissa ja Puolassa saavutti aate- 
listo varsin huomattavan valtiollisen vallan. Un- 
karissa tehtiin ero ylimysten, magnaattien (ks. 
t.) ja alemman aateliston välillä. Puolassa oli- 
vat aateliset, szlachtan (ks. t.) jäsenet 
oikeastaan ainoat, joilla oli mitään osanottoa 
yleisiin asioihin, ja tämä oli yhtenä Puolan valta- 
kunnan heikkouden ja kukistumisen .syynä. Unka- 
rissa magnaateilla vielä on sija eduskunnan eusi- 
kamarissa. — Venäjällä oli vanhoina aikoina 
omaperäinen aatelistonsa, n. s. pajarit (bojarit) 
ja pajarinlapset (ks. n.). Myöhemmin on sitä 
kehitetty länsieurooppalaiseen malliin, jonka li- 
säksi Pietari Suuren ajoista asti määrätty virka- 
arvo on tuottanut aatelisarvon, osaksi persoonal- 
lisen osaksi jälkeläisillekin periytyvän. 

Pohjoismaissa aateli kehittyi keskiajan loppu- 
puolella etupäässä saksalaisen esimerkin mukaan, 
mutta osaksi myöskin kotimaisella pohjalla. 
Norjassa se johtuu vanhoista päämiessu- 
vuista, jotka läänitysmiehinä (lendemiend) mene- 
vät kuningasvallan palvelukseen. Keskiajan lo- 
pulla Norjan aateli vaipuu vähäpätöisyyteen. V. 
1821 lakkautetaan kaikki aateliset erioikeudet ja 
myöskin nimet. — Tanskassa syntyi aate- 
listo kuninkaan palvelusmiehistä ja rikkaista 
talonpojista. Aatelissäädyllä oli varsin suuri val- 
tiollinen merkitys, kunnes yksinvallan perusta- 
minen 1600 teki siitä lopun. Aatelisoikeudet lak- 
kautettiin 184S v:n perustuslailla, mutta aateli- 
sei nimitykset on säilytetty. — Ruotsissa ja 
Suomessa voidaan pitää Maunu Latolukkoa 
aatelissäädyn perustajana .Vlsnön säännöllä (n. 
v. 12S0), joka soi verovapauden niille, jotka teki- 
vät ratsupalvelusta valtakunnan vihollisia vas- 
taan. Heitä nimitettiin vapaamiehiksi, rälssi- 
miehiksi (frälsemän), itse aatelin nimi tuli vasta 
myöhemmin käytäntöön. Pian tuli kuitenkin ta- 
vaksi, että uudelta vapaamieheltä vaadittiin eri- 
tyinen kuninkaan vahvistuskirja. Aatelisto saa- 
vutti keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa suu- 
ria etuoikeuksia, varsinkin maanomistukseen ja 
virkoihin niiliden, ja tuli yhdeksi ja vaikuttavim- 



maksi säädyksi valtiopäivillä. Kreivi- ja vapaa- 
herra-arvot sekä säterivapauden (ks. t.) perusti 
Eerikki XIV 1561, ja Juhana III melkoisesti li- 
säsi aatelisoikeuksia ja teki ne perittäviksi pri- 
vilegioillaan 1569. Kustaa II Aadolf antoi 162& 
aatelistolle tarkan järjestyksen perustamalla 
Ruotsin ritarihuoneen ja jakamalla sen kolmeen 
osaan: herras- (kreivit ja vapaaherrat), ritaris- 
ja asemiesluokkaan. Reduktsioni 1680 mursi 
tosin suuraatelin mahtavuuden, mutta siitä huo- 
limatta oli aatelisto vielä johtavana säätynä va- 
paudenajan valtiopäivillä, jos kohta nyt alkoikin 
rynnäkkö sitä vastaan „aatelittomien" säätyjen 
puolelta. Luokkajako poistettiin kyllä 1719, 
mutta Kustaa III 1778 pani sen uudestaan voi- 
maan, joten se Suomessa lopulta poistettiin vasta 
1869 v:n valtiopäiväjärjestyksen kautta. Sijansa 
yhtenä valtiosäätynä säilytti Ruotsin aatelisto 
v:een 1860 ja Suomen aateli eduskuntamuutok- 
seen asti v. 1900. 

Eri maissa käytetään eriasteisille aatelis- 
arvoille useampia nimityksiä, joista muutamat 
jo edellä ovat tulleet mainituiksi. Tavallisim- 
mat aatelisarvot ovat arvojärjestyksessä: ruhti- 
nas ja herttua, kreivi, vapaaherra (paroni), ri- 
tari ja aatelinen. Ranskassa ja Englannissa on 
käytännössä korkeampina arvoina myöskin mar- 
kiisin ja vicomten (viseountin) arvot ; edellisessä 
maassa ovat chevalier ja seigneur, jälkimäisessä 
knight ja esquire alemman aatelismiehen nimi- 
tyksinä. K. 6. 

Aatelinen rälssi ks. Aateli. 

Aateliskaarti, aatelismiehien muodostama 
iienkivartiasto, nimenomaan paavin luona. 

Aateliskalenteri, kirja, joka luettelee jonkuu 
maan aatelistoon kuuluvat suvut ja henkilöt, 
varsinkin määrätyllä ajalla. Kalentereita Suo- 
men aatelista ovat julkaisseet v. Knorring, Pi- 
nello, Tersmeden, Stackelberg, Wasastjerna. vrt. 
Aateli s m at rikkeli. 

Aateliskirja, se asiakirja, jolla hallitsija 
uudelle aatelismiehelle juhlallisesti vahvistaa 
hänen arvonsa. Ensimäiset varsinaiset aatelis- 
kirjat antoi Ranskassa Filip IV Kaunis, Sak- 
sassa Kaarle IV, Pohjoismaissa Eerikki Pomme- 
rilainen v. 1420 (suomalaiselle Björn Paavalin- 
pojalle, Kodbolstan herralle Ahvenanmaalla) . 

K. G. 

Aateliskokous on nimenä niillä kokouksilla. 
joihin Ruotsin aatelisto säätylaitoksen lakkau- 
tettua 1866 joka kolmas vuosi kokoontuu neu- 
vottelemaan yhteisistä asioistaan, etupäässä 
omaisuutensa ja rahastojensa hoidosta. Myös- 
kin Suomessa on aatelin 1906 hyväksymässä, 
mutta vielä vahvistamatta olevassa ritarihuone- 
järjestyksessä määrätty aateliskokouksia pidet- 
täväksi joka kolmas vuosi. A". 6. 

Aatelismarsalkka, jonkun maan aateliston 
valittu tai muuten määrätty esimies ja puheen- 
johtaja. 

Aatelismatrikkeli, jonkun maan aatelistosta 
tehty luettelo. Painetun matrikkelin Suomen 
aatelista on julkaissut K. O. Wasastjerna nimellä 
„.\ttartaflor öfver den pä Finlands riddarhus 
introducerade adeln"' (1879-83). Vanhin Ruotsin 
(ja Suomen) aateliston matrikkeli on A. A. v. 
Stiernmanin ,,JIatrikel öfver Svea rikes ridder- 
skap och adel" (1754-55), johon Rehbinder, Roth- 
lieb ja Kröningsvärd ovat julkaisseet jatkoja. 



29 



Aatelismies — Aave 



3» 



Täydellisiä genealogisia tietoja sukujen jäsenistä 
antaa J. G. Anrepin aikoinaan ansiokas, vaikka 
nykyään jonkun verran vanhentunut teos 
..Svenska adelns ättartaflor" (185S-64), johon 
Wrangel ja Bergström ovat jatkon toimittaneet. 
Täydennyksenä Anrepin teokseen on Schlegelin 
ja Klingsporin teos ritarihuoneeseen kirjoitta- 
mattomasta aatelista, vrt. Aateliskalen- 
t e r i. 

Aatelismies, aatelissäätyyn kuuluva, vrt. V a- 
paamies, Kälssimies. 

Aatelisprivilegiot, ne eri etuoikeudet ja va- 
paudet, jotka jossain maassa laillisesti kuuluvat 
sen aatelistolle. Ennen aikaan ovat ne usein 
clleet hyvinkin suuret (ks. Aateli), nyky- 
aikana ovat ne useimmissa maissa lakanneet. 

Aatelissääty ks. Aateli. 

Aatelisvaakuna, se kuva, jota, tavallisesti 
kilpeen piirrettynä, joku aatelissuku käyttää 
tunnus- ja arvomerkkinään (vrt. Vaakuna). 

Aateliton, se joka ei ole aatelista sukua. 



mattomasti tarttuvan melkein kaikkiin yhteis- 
kunnan jäseniin tahi suureen osaan heistä. 

A. Gr. 

Aatra, vanha peltoviljelystyöase Itä-Suo- 
messa, vastaa auraa (ks. t.) . Aatra on vieläkin 
yleisesti käytännössä useilla paikkakunnilla var- 
sinkin kivikkomailla ja kaskiviljelyksessä. Aat- 
ran pääosat ovat kaksihaarainen saarapuu 
vantaineen ja luotin työtätekevinä osina, 
aisat vetoa varten ja kurjet ohjausta varten. 
Vantaat ja luottimen kärki ovat raudasta. 
Länsi-Suomessa on vastaava työase s a h r a t. 
joista aatra eroaa etupäässä pystymmän saara- 
puu-asentonsa ja erityisen kurkipuu-asentonsa 
kautta. /. A. S. 

Aatteellinen ks. Aate. 

Aavasaksa, 232 m yi. merenp. kohoava yksi- 
näinen graniittikumpu Tenkeliönjoen suun etelä- 
puolella. Tornionjoen varr., 18 km pohjoisesta 
napapiiristä etelään, Suomen Ylitornion pitä- 
jässä, vastapäätä Ruotsin Ylitornion kirkkoa. 




.Xavasaksa (Istun, juhannusyön tunnelmaa esmavan laiium muKaa 



Aatelittomat säädyt, entisen säätyeduskun- 
nan pappis-. porvaris- ja talonpoikaissääty. 
1600- ja ITUO-luvuilla esiintyvät aatelitto- 
mat säädyt Ruotsin valtiopäivillä ajoittain 
yhteisesti aateliston etuoikeuksia vastaan, niin 
nimenomaan reduktsioni-asiassa : myöhemmin 
vapaudenajan valtiopäivillä antoivat valitukset 
aalelismiesten suosimisesta virkanimityksissä 
aihetta aatelittomain säätyjen ja aateliston kiih- 
keihin yhteentörmäyksiin, jotka vapaudenajan 
lopussa kohosivat huippuunsa. K. G. 

Aatevirtaus. Ihmispiirissä, jonka jäsenet 
elävät lähei.sessä kanssakäynnissä keskenään, 
muodostuu hyvin paljon yhteisiä ajatuksia ja 
mielipiteitä, yhteinen maailmankäsitys. Nämä 
vallitsevat mielipiteet lakkaamatta jonkun ver- 
ran muuttuvat uusien vaikutelmien johdosta, 
elämän olojen muuttuessa, uusia kokemuksia ja 
huomioita tehtäessä sekä ,, uusien aatteiden" vai- 
kutuksesta, jotka ovat alkuansa heränneet toi- 
sissa ihmispiireissä ja nii.stä leviten tulevat tu- 
tuiksi. Xämä muutokset muodostuvat sellaisissa 
oloissa yhteisiksi aatevirtauksiksi ; uudet aja- 
tukset ja käsitykset siirtyvät toisesta ihmisestä 
toiseen ja näyttävät usein ikäänkuin vastusta- 



73 km pohjoiseen Torniosta. Rinteet kasvavat 
metsää, ainoastaan ylin tasalakinen kukkula on 
kalju. Sen huipulta näkyy pari yötä kesäpäi- 
vän seisauksesta keskiyön aurinko, jota ihaile- 
maan sinne saapuu etenkin juhannusaatoksi 
paljon matkailijoita. Huipulla olevassa valtion 
huvimajassa on juhannuksen aikana ravintola. 

J. E. R. 
Aave on taikauskoisen kansanluulon olettama 
olento, joka muka voi näyttäytyä, mutta jolla 
ei ole todellista ruumista. Erinäiset sielulliset 
ilmiöt, jotka ilmenevät määrätyissä oloissa ja 
määrätyistä syistä, niinkuin esim. unennäöt, 
valheaistimukset ja aistinhairahdukset, ovat 
kaikissa kansoissa antaneet aihetta aaveuskoon. 
Sitä ovat edistäneet muutamat kansanomaiset 
uskonnolliset käsitykset, m. m. tuo sekä mui- 
naisajan klassillisissa kansoissa että juutalai- 
sissa levinnyt usko, että murhatun ihmisen 
sielu rauhattomana kuljeskelee maan päällä, 
kunnes hänen ruumiinsa on „kunniallisesti" 
haudattu ja murhaaja on saanut rangaistuk- 
sensa. Useat muinaisajan filosofit, kirkkoisät 
ja myöhempienkin aikojen oppineet ovat puo- 
lustaneet aaveuskoa. Roomalaiset viettivät eri- 



31 



Aavikko — Abasia 



32 



naisia aavejulilia („lemureiQ" ja „larein" päi- 
viä). Kristillinen kirkko ei niin nimenomai- 
sesti kannattanut aaveuskoa, mutta sen oppi 
kiirastulesta antoi kuitenkin taas sille tukea. 
Uskottiin näet että, niin kauan kuiu sielu ei ole 
vielä sovittanut syntejään, se voi palata maan 
päälle kehottaakseen omaisiaan toimeenpane- 
maan sielumessuja sen lunastamiseksi sekä heitä 
varoittaakseen ja kehottaakseen hyviin töihin. 
Näistä ynnä muista lähteistä johtuvat nuo mo- 
nenlaiset Kuroopan kansoissa levinneet kummi- 
tusjutut. Pahantekijän sielu kummittelee niillä 
paikoin, missä hän on pahat tekonsa tehnyt. 
Vanhoissa kartanoissa, linnoissa ja luostareissa 
asuskelee aaveita, ■ — usein jonkun tunnetun 
rikoksentekijän tai siellä murhatun ihmisen 
sielu, — jotka siellä meluavat tahi näyttäytyvät 
esim. ennustaakseen talossa tapahtuvia kuo- 
lemantapauksia. Aaveet voivat näyttäytyä 
keskiyöstä kukon ensi laulantaan asti tahi ai- 
noastaan viitenä tuntina, klo 12-1 yöllä, erit- 
täinkin hautausmailla. Virvatulia on luultu 
kastamattomien lasten kummitteleviksi sieluiksi 
j. n. e. A'iime vuosisatoina aaveusko on tuntu- 
vasti vähentynyt, vaikka se on saanut jonkin- 
moista tukea runoudesta, valitettavasti myöskin 
kftnsau- ja lastenkirjallisuudesta sekä aivan 
viime aikoina spiritismistä (ks. t.) . A. Gr. 

Aavikko. Hiekka-a. ks. Erämaa; Ruoho- 
a. ks. Aro; L u m i-a. (esim. Jostedalsbrä Nor- 
jassa ja Vatnajokul Islannissa) , lumikenttä vuo- 
ristossa lumirajan yläpuolella; mahdollisesti 
suuren maajään viimeisiä jäännöksiä. Vuori- 
aavikko, tasainen tunturiseutu. 

Aavistus on hämäristä .syistä ihmisessä he- 
rännyt luulo eli „tuntemus", että joku määrätty 
asia on tapahtuva. Sellainen aavistus esiintyy 
toisinaan ihmiselle itselleen hämmästyttävän 
voimakkaana ja kuten näyttää selittämättö- 
mänä. Se johtuu kuitenkin luonnollisista ja 
määrätyistä sielullisista syistä, vaikka nämä 
syyt pysyvät epäselvinä tahi huomaamatta. Mo- 
nissa tapauksissa voi samoista luonnollisista 
syistä helposti ymmärtää senkin, että aavistus 
toteutuu, vaikka se ensi silmäyksellä näyttää 
ihmeelliseltä. Toisinaan henkilö on todellisesti 
vaarinottanut seikkoja, jotka antavat riittävää 
aihetta aavistukseen, vaikk'ei hän itsetietoisesti 
huomaakkaan niitä seikkoja eikä sitä „tajutonta 
johtopäätöstä", jonka hän niiden nojalla tekee. 
Toisinaan vahva aavistus saattaa suorastaan 
saada aikaan odotetun tuloksen (esim. sairaan 
aavi.stus omasta kuolinhetkestään) . Kuitenkin 
on myöskin vaarinotettu monta hämmästyttä- 
vää toteenkäynyttä aavistusta, joita ei voi tyy- 
dyttävästi selittää tunnetuista luonnollisista 
syistä. Sentähden on jotakin perustetta sii- 
hen olettamukseen, että muutamissa ihmisissä 
toisinaan ilmenee jokin vielä selvittämätön, 
enemmän tahi vähemmän ihmeellinen kyky 
aavistaa tulevaisuutta. A. Gr. 

Ab (ääntiön ja h :n edessä) , o (kerakkeen 
edessä) , lat. prep., = -sta, -stä, -Ita, -Itä. 

Ab, babyl. nimitys vuoden viidennelle kuu- 
kaudelle ; juutalaisilla kirkkovuoden viides ja 
porvarillisen yhdestoista; vastaa heinäkuun lop- 
jua ja elokuun alkua. 

Abacus (lat.) ks. A b a k u s. 



n 



z. 




Abaddon [-ö'-] (hebr. „tuho") , Vanhassa 
Testamentissa käytetty runollinen tuonelan 
nimitys (esim. Job 26a). Myöhemmin (esim. 
Tlmk. 9„) a. merkitsi tuonelan enkeliä. 

Abailard [-belä'r]. Pierre ks. Ab61ard. 

Abakan, Sajanin vuorilta tuleva Jenisein 

vasen syrjäjoki. — Abakansk, kaupunki Je- 

niseiskin kuvernementissä. 2,000 as., joista useat 

muualta sinne karkoitettuja. 

Abakus (kreik. abaks) , sileä laatta, nelikul- 
mainen levy, pelilauta. Rakennustaiteessa on 
^ a. 1. kate- 

3. laatta lä- 
hinnä pal- 
kistoa oleva 
pylvään ka- 
pitelin ylin 
osa, joka 
siis välit- 
tää kannat- 
tavan (pyl- 

.\bakas. 1 DooriL 2 Joonil. 3 Bysanuil. väänjsiirty- 
4 Goottil. 5 Renessanssi. mistä kan- 

natettavaan (palkistoon). E. R-r. 

Abalienatsioni (lat. abalienä're = vieroittaa) , 
erottaminen, varsinkin valtionomaisuudsn erot- 
taminen yksityiselle; luovutus; maatilasta luo- 
vuttaminen. — Lääket., mielenhäiriö. 

Abandoni (ransk. abandon) , merivakuutetun 
omaisuuden luovutus; lain säätämän määräajan 
kuluessa tapahtuva merivakuutetun laivan tai 
tavaran luovuttaminen vakuutuksenantajalle 
vakuutussumman saamiseksi. Tällainen aban- 
donioikeus on vakuutuksenottajalla 1. jos vakuu- 
tettua alusta on kohdannut vahinko, joka nou- 
see 'It osaan vakuutusarvosta, 2. jos vakuutettu 
tavara on joutunut hätäsatamaan ja alusta ei 
siellä katsota kuutoonpanemisen arvoiseksi eikä 
myöskään saada muuta tilaisuutta tavaran kul- 
jettamiseksi edelleen kahden kuukauden kuluessa 
hätäsatamaan saapumisesta tai jonkun tilapäi- 
sen esteen lakkaamisesta, 3. jos vakuutetusta lai- 
vasta tai tavarasta ei määrätyn ajan kuluessa 
saada mitään tietoa, sekä 4. jos vakuutettu alus 
tai tavara jonkun hallituksen toimenpiteestä ote- 
tnan takavarikkoon tai anastetaan tai jos se 
joutuu merirosvojen valtaan eikä sitä määrä- 
tyn ajan kuluessa lasketa vapaaksi (Suomen 
Suuriruhtinaanmaan merilaki 9 p:ltä kesäk. 
1873, §§ 222-229). O. K.iien. 

Abandonoida (ransk. abandonner) , luovuttaa 
lueiivakuuUntua omaisuutta vakuutuksenanta- 
jalle vakuutussumman saamiseksi, vrt. Aban- 
doni. 

Abasa, Aleksandr Aggejevits (1821- 
95), ven. valtiomies, nimitettiin .•\leksanteri 
II:n hallituksen viimeisenä aikana 1880 raha- 
asiain ministeriksi ja kuului Loris-Melikovin va- 
paamielisiin ystäviin, jotka harrastivat Venä- 
jän olojen kehitystä jonkunmoisen eduskunnan 
aikaansaamisen kautta. Kun kuitenkin Aleksan- 
teri III isänsä murhan jälkeen hylkäsi tämäu 
ehdotuksen, otti A. toukokuussa 1881, yhdessä 
Loris-Melikovin kanssa, eron. A. tuli sen jäl- 
keen valtakunnan neuvoston jäseneksi ja sen 
raha-asiain osaston presidentiksi. ii. G. 

Abas! (.\bassl, Abbasi), persialainen 
lioi)earalia = noin 2 mk. 30 p. 
Abasia ks. A b h a s i a. 



33 



Abazia — Abbott! 



34 



Abazia ks. A b b a z i a. 

Abba, arameankielineu sana, joka Uudessa 
Testamentissa käytettynä merkitsee ,,isä" = Ju- 
mala. Syyrialaisilla ja koptilaisilla kristityillä 
a. myöskin tarkoittaa piispoja ja patriarkkoja. 

Abbadidit, arab. hallitsijasuku, joka oli val- 
lassa (1023-91) Sevillassa. Sen kuuluisin jäsen 
oli alMutamid, joka valloitti Kordovan sekä 
edisti tieteitä ja taidetta. Abbadidit sortuivat 
kristittyjä vastaan avuksi kutsumiensa almo- 
ravidien (k.s. t.) jalkoihin. [Dozy, „Historia 
Abbadidarum" (Leiden 1840-1863) ; sama, ,,Hi- 
stoire des Musulmans d' Espagne" (Leiden 
1861).] K. T-t. 

d' Abbadie [dabadi'], Antoine Thomp- 
son (1810-97), ran.sk. tutkimusretkeilijä; mat- 
kusteli Brasiliassa ja tutki 1837-48 tarkoin 
Abessiinian jolla retkellä keräsi suuren kokoel- 
man etiopialaisia ja amharalaisia käsikirjoituk- 
sia. 1S82 hänet lähetettiin tähtitieteelliselle ret- 
kelle San Domingoon. — Hänen veljensä A r- 
naud Michel d'A. (1815-93) oli uskollisesti 
mukana näillä retkillä. 

Abbas (566-652) , Muhammedin setä ja Bedrin 
taistelun jälkeen myöskin hänen oppinsa in- 
nokas kannattaja, abbasidien (ks. t.) kantaisä. 

Abbas I, suuri (1557-1628), Persian sahi, 
nousi 1586 vanhempien veljiensä murhan jäl- 
keen valtaistuimelle, onnellisilla sodilla turkki- 
laisia ja usbekeja vastaan laajensi hän val- 
taansa valloittaen m. m. 1613 Georgian ja 1623 
itse tärkeän Bagdadin. Vainoten ankarasti 
sunniitteja, osoittautui hän suvaitsevaiseksi 
kristityille ja koetti päästä yhteyteen Euroopan 
valtojen kanssa; Espanja ja Englanti toimit- 
tivatkin hänen aikanansa lähettiläitä Persiaan. 
Valtakuntansa pääkaupungiksi hän teki Ispa- 
hanin, jota komeilla rakennuksilla koristi. 

Abbas pasa (1816-54), Egyptin varakunin- 
gas, Tussun pasan poika, oli isoisänsä Mehemed 
Alin suosikki ja oli hänen aikanaa.a pääministe- 
rinä. 184S A. tuli varakuninkaaksi ja teki it- 
sensä vihatuksi hekumallisella elämällään ja 
julmuudellaan. 

Abbas II p a s a (s. 1874) , Egyptin varakunin- 
gas ; kediivi, Tevfik pasan poika, sai kasvatuk- 
sensa Wienissä ja tuli 1892 isänsä seuraajaksi. 
Aluksi hän osoitti karsautta englantilaisia koh- 
taan, jotka uhkasivat häntä erottamisella. Sen 
jälkeen englantilaisilla on ollut sananvalta. A. 
elää yksiavioisuudessa. 

Abbasidit, Muhammedin sedästä Abbasista 
(ks. t.) polveutuva arab. hallitsijasuku. Siihen 
kuuluneet kalifit (750-1258) pitivät vuodesta 763 
asuntoa Bagdadissa, kunnes mongolilaiset val- 
loittivat tämän kaupungin v. 1258. K. T-t. 

Abbazla [-hnlsVa], kaunis ja suosittu talvi- 
kylpypaikka Istrian niemimaalla Itävallassa 
Adrianmeren rannalla, n. 2,500 as. 

Abbe /a6e'7 (ransk.), papillinen virkanimi, tar- 
koitti alkuaan luostarinjohtajaa(= apotti) . — A. 
commendataire, 16:nnesta vuosisadasta 
alkaen a., jonka Ranskan kuningas nimitti ja 
jonka tehtävänä vain oli kantaa tulot. Tästä 
tuli a. arvonimeksi nuorille hengellisille, joilla ei 
ollut virkaa, vieläpä yleensä hengellisen säädyn 
pukua kantaville. 

Abbe, Cleveland (s. 1838) , amer. tähti- 
ja ilmatieteentutkija, synt. New-Yorkissa, työs- 
2. Painettu «/n "8. 



kennellyt m. m. Pulkovan tähtitieteellisessä lai- 
toksessa, tuli 1868 Cincinnatin tähtitornin johta- 
jaksi ja 1871 ilmatieteen professoriksi Washing- 
tonin ilmatieteelliseen virastoon. Hän on etu- 
piiässä tunnettu kirjailijana ilmatieteen alalla. 

G. M-r. 
Abbe, Ernst (1840-1905), saks. fysiikan tut- 
kija, synt. Eisenachissa, tuli 1878 Jeuan tähti- 
tornin johtajaksi. 1869 hän ryhtyi yhteistyö- 
hön kuuluisan valo-opillisten koneitten tekijän 
Karl Zeiss'in kanssa Jenassa ja tuli 1875 osalli- 
seksi tähän liikkeeseen, jonka hän 1889 luo- 
vutti .,Karl Zeiss-Stiftung"-nimiselle laitokselle. 
1891 hän luopui opettajatoimestaan voidaksensa 
kokonaan antautua lasiteollisuuden ja valo-opil- 
listen koneitten valmistuksen alalle. Hän oli jo 
1884 O. Schotfin kanssa perustanut Jenan nyt 
uiin tunnetun lasiteknillisen laboratorin. Ab- 
be'n työllä valo-opillisten koneitten keksijänä ja 
parantajana on yhtä suuri merkitys mikrosko- 
pian kuin fysiikan alalla. — A. on työnantajana 
erittäin merkille pantava henkilö. Hän pidätti 
itselleen vain mitättömän pie- 
nen osan liikkeensä tuloi.sta 
kustantaen suuremmalla osalla 
useita menestyslaitoksia, tie- 
teellisiä, yliopisto- ja muita 
yleishyödyllisiä rakennuksia 
y. m. Sitäpaitsi hän laski liik- 
keen henkilökunnan os.alliseksi 
voittoon, antoi aina 50 ^:iin 
asti nousevan korvauksen yli- 
työstä, myönsi työväelle kor- 
keat eläkkeet, kahdeksantunti- 
sen työpäivän y. m. 

O. M-r. d J. F. 

Abbedissa, nunnaluostarin 
johtajatar. Nimitys tavataan 
6:nuelta vuosisadalta lähtien. 
Kaksoisluostareissa, joissa oli 
sekä munkkeja että nunnia. — 
niinkuin birgittiiniluostareissa 
— oli abbedissa tavallisesti mo- 
lempain osastojen ylin johtaja- 
tar. J. (J. 

Abben aparaatti, saksalaisen tähtitieteilijän 
ja fyysikon Ernst Abben (ks. t.) keksimä laitos, 
jolla valaistaan tutkittavia esineitä paljon suu- 
rentavis.sa mikroskoopeissa ; tärkeä etenkin 
bakteriologian kehityksessä. vrt. Mikros- 
kooppi. 

Abbeokuta, Länsi-Afrikassa, Egba-valtion 
pääpaikka, Orjarannalla, mereen laskevan Ogun- 
joen varrella, 100,000 as. (useat kristit.). Vienti- 
tavarana palmuöljy. Eautatie rannikolle (Lagok- 
seen ja Iliadaniiu). 

Abbeville [ahvil]. 1. Kaupunki Ranskassa, 
Sommen departementissa, 20,388 as., verka- ja 
puuvillatehtaita. — 2. Alue Etelä-Carolinassa, 
Yhdysvalloissa, samannimisine pääkaupunkei- 
neen. 

Abborfors ks. Ahvenkoski. 

Abbotsford [ä'batsföd], Roxburghin kreivi- 
kunnassa Skotlannissa oleva pieni kylä, kuuluisa 
Walter Scottin sinne rakentamasta samannimi- 
sestä linnasta. Siinä on nyt Walter Scott-museo, 
joka si.sältää runsaat kokoelmat tauluja, muinais- 
esineitä, kirjoja ja käsikirjoituksia. L. H. 

Abbotti ks. Apotti. 




Abbedissa. 



35 



Abbreviatuuri — Abdulmedsid 



36 



Abbreviatuuri (< lat. irevis = lyhyt) , sanain 
tai tavujen lyhennys kirjoituksessa; mus., lyhen- 
nysmcrkki. ks. myös Pikakirjoitus. 

Abbuna ks. Abun a. 

ABC-kirja ks. Aapinen. 

ABC-menettely, likaviemärivesien puhdistus 
kiiyttämällä aluminiumsulfaattia, verta, savea 
(engl. sanoista Alum, Blood, Clay). 

Abd, (arab.), orja, palvelija, esiintyy useissa 
henkilönnimissä, esim. Abd-allah = jumalanpalve- 
lija. 

Abdarrahmän, Muavijan poika ; kun Abbasi- 
dit surmauttivat hänen perheensä (v. 750), pe- 
lastui A. pakenemalla Espanjaan, jossa hän 
Kordovassa perusti Umaijadien (ks. t.) kalifi- 
kunnan. Kuoli 788. K. T-t. 

Abdarrahmän, Afganistanin emiiri, pakeni 
1869 Venäjän turviin ja joutui 1880 englanti- 
laisten välityksellä Kabulin hallitsijaksi. Kuoli 
1891. 

Abdelkader [-kd'-], (1807-83), kabyliruhti- 
nas, taisteli Algeriassa 1832 ja seur. vuosina ur- 
hoollisesti ja sitkeästi ranskalaisia vastaan, saa- 
vuttaen m. m. 1836 Tainan luona heistä huomat- 
tavan voiton, jonka jälkeen tehdyssä sovinnossa 
A. sai suurimman osan Algeriasta valtansa alle, 
ainoastaan nimellisesti tunnustaen Ranskan yli- 
herruuden. Yltiöpäisten puoluelaisten vaiku- 
tuksesta tartuttuansa 1839 uudestaan aseihin 
joutui hän kuitenkin tappiolle. Islyn taiste- 
lu.ssa 1844 ranskalaiset voittivat hänet ynnä hä- 
nen liittolaisensa marokkolaiset ratkaisevasti, ja 
1847 jouluk. pakoitettiin hänet antautumaan ja 
vietiin vankina Ranskaan. V. 1852 vapaaksi 
päästyänsä hän asui Damaskuksessa, jossa 1860 
kristittyjen vainossa pontevasti heitä suojeli. 
Täällä kirjoitti hän myöskin erään uskonnollis- 
filosofisen teoksen, joka 1858 ilmestyi ranskaksi: 
„Rappel a rintelligent, avis ä Tindifferent". A. 
kuoli Damaskuksessa 26 p. toukok. 1883. 

E. G. 

Abdera [-dC-J, kreik. kaupunki Traakiassa, 
Nostos joen rannalla, 6:nnella ja 5:nnellä vuosi- 
sadalla e. Kr. useiden etevien filosofien (Leukip- 
poksen, Demokritoksen, Protagoraan) koti- 
paikka. Myöhemmin sen asukkaat joutuivat 
typeryyden maineeseen (josta abderiitti = 
tyhmyri, „hölmöläinen"). O. E. T. 

Abderrahmän ks. Abdarrahmän. 

Abdikatsioni (lat. ab = -sta, ja dicä're = julis- 
taa), kruunusta luopuminen. — A b d i k e e- 
r a t a, luopua kruunusta. 

Abdomen [-0'-] (lat.). 1. Anat., vatsa. — 
2. Eläint., niveleläinten takaruumis. 

Abdominaalityyfus ks. Lavantauti. 

Abdoininales [-H'-], vatsaeväiset, nimitys, 
jonka Linn6 antoi asettamalleen lahkolle kalo- 
jen luokassa. Tuntomerkkejä: vatsaevät rinta- 
evien kärkeä taaempana ja uimarakko ilmakäy- 
tävällä nielun yhteydessä. 

Abducens {-u'-] (lat. o6dö'cere = johtaa syr- 
jään) ks. Hermo ja Lihas. 

Abduktori (lat. o6fZu'cJor = loitontaja), jokai- 
nen lihas, joka vetää jäsenen erilleen toisesta 
jäsenestä tai ruumiin keskiviivasta. 

Abduktsioni (lat. abdu'cere), loitontaminen. 

Abdulasis (1830-76), Turkin sulttaani, Mah- 
mud II :n poika, Abdulmedsidin veli ja seuraaja. 
A. aloitti hallituksensa supistamall.i hovin me- 



noja ja toimeenpanemalla vapaamielisiä uudis- 
tuksia. Haareminsa naisten vaikutuksesta tämä 
heikkoluonteinen hallitsija pian teki käänteen, 
rupesi tuhlailevaiseksi ja lisäsi valtion velka- 
taakkaa suunnattomasti. 1867 A. teki matkan 
Länsi-Eurooppaan ja koetti palattuaan turhaan 
uudistaa virkamiessäätyä. 1875 syttyi kapina 
Herzegovinassa, ja varsinaisessa Turkissa tyyty- 
mättömyys puhkesi monin tavoin julki (esim. 
ylioppilaissa). 1876 palatsivallankumous pa- 
koitti hänet luopumaan kruunusta Murad V:n 
hyväksi ; A. vangittiin ja murhattiin. 

Abdulasis (s. 1878), Marokon sulttaani, nousi 
1894 valtaistuimelle, mutta ei osoittanut mitään 
hallitsijakykyä ja joutui varsinkin myöntyväi- 
.syytensä tähden Euroopan valtojen vaatimuksiin 
kansansa tyytymättömyyden esineeksi, joten hä- 
nen veljensä Muley Hafid ryhtyi kapinaan häntä 
vastaan ja 1908 lopulta anasti hallituksen. 

K. G. 

Abdulhamid. 1. A. I (1725-89), Turkin sult- 
taani (1774-89) veljensä Mustafa III:n jälkeen. 
Hänen täytyi heti 
aluksi tehdä Tur- 
kille nöyryyttävä 
Kutsuk Kainardsin 
rauha, joka oli var- 
sinkin Venäjälle ja 
Itävallalle edullinen. 
A. kuoli Katariina 
II:n toisen Turkin 
.sodan (1789-92) ai- 
kana. — 2. A. II 
(s. 1842), Turkin 
sulttaani, Abdul- 
medsidin poika, tuli 
1876 viralta pannun 
veljensä Murad V:n 
jälkeen sulttaa.niksi. 
'1877-78 hän kävi 
sotaa Venäjää vas- 
taan, joka hänen 
valtakuntansa saattoi pahaan rahapulaan. Sota 
lopetettiin San Stefanon rauhalla, jonka mää- 
räykset tarkistettiin Berliinin kongressissa, 
jolloin Turkki menetti puolet eurooppalaisista 
maistaan. Saksalaisten virkamiesten ja upsee- 
rien avulla ryhtyi hän sitten parannuksiin eri 
aloilla. V. 1897 hän pääsi voitolle sodassa 
Kreikkaa vastaan. Kohta hallitukseen tulles- 
saan A. julisti Turkille perustuslaillisen hallitus- 
muodon, joka kuitenkin pian peruutettiin. 
Mutta kun perustuslakia vaativa nuorturkki- 
lainen liike leviämistään levisi ja heinäk. 1908 
puhkesi ilmi kapinaan, pantiin tuo 1876 v:n 
hallitusniuolo jälleen voimaan. A;n hallitus- 
aikana on harjoitettu uskonnollista vainoa erit- 
täinkin juutalaisia ja armeenialaisia vastaan. 

(K. G.) 

Abdulmedsid (1823-1861), Turkin sulttaani, 
))Rri isänsä Mahmud II:n vallan 1 p. heinäkuuta 
1839. Jouduttuaan n. s. Krimin 1. Itämaiseen 
sotaan (ks. t.) Venäjää vastaan hän eurooppa- 
laisten neuvonantajiensa aloitteesta 21 p. helmi- 
kuuta 1856 julkaisi lchatt-i-humajun-u'\m\sen 
valtiosäännön, jonka tarkoituksena oli uudistaa 
Turkin valtiomuoto länsimaitten mallin mukaan. 
A. oli muuten heikko ja veltto hallitsija. 

K. T-t. 




.\bdiilhamid H. 



37 



Abel — ^Aberdeen 



38 



Abel (hebr. HeJe? = „heukäys") , Adamin toinen 
poilia, hurskas paimen, joka sai surmansa vel- 
jensii Kainin kädestä. 

Abel, Tanskan kuningas 1250-52, Valdemar 
Seierin poika, nousi valtaistuimelle surmautta- 
malla veljensä Eerikin ja kaatui sotaretkellä 
friisiläisiä vastaan. 

Abel, Niels Henrik (1802-1829), norj. 
matemaatikko. Saatuaan alkuopetuksensa Kris- 
tianian katedraalikoulussa hän tuli vuonna 1821 
ylioppilaaksi, oli sittemmin vuosina 1825-1827 ti- 
laisuudessa ulkomaanmatkalla tutustua aikansa 
kuuluisimpiin matemaatikkoihin ja tuli vähää 
ennen kuolemaansa Kristianian yliopiston do- 
sentiksi. Hän oli erinomainen matemaattinen 
nero, ja huolimatta siitä, että hän melkein lap- 
suudestaan saakka sai taistella puutetta vas- 
taan, ennätti hän lyhyellä elinajallaan luoda 
teoksia, joilla usealla matematiikan alalla on 
perustava merkitys. Niin onnistui hänen todis- 
taa, että viidennen asteen yhtälöä ei yleensä 
voida ratkaista juurenottojen avulla. Eräs toi- 
nen tärkeä väittämä, jonka hän on lausunut ja 
todistanut, on n. s. „Abelin yhteenlaskuväit- 
tämä", joka koskee algebrallisten Junktsionieu 
integraaleja ja josta sittemmin on kehittynyt 
n. s. Abelin integraalien teoria. Vihdoin mainit- 
takoon, että elliptisten funktsionien teoria voi- 
<i:ian sanoa melkeiu kokonaan hänen luomak- 
seen. Kuoli tuskin 27 vuoden vanhana huhtik. 
6 p. 1829. J. L-g. 

Abelard [ahelä'r], Petrus (myös A b a i- 
1 a r d. Pierre) (1079-1142). kuuluisa keskiajan fi- 
losofi ja teologi, opettaja Laon'issa ja Pariisissa. 
Ollen luonteeltaan levoton ja kunnianhimoinen, 
oli hän ajattelijana terävä ja rohkean kriitil- 
linen; „epäilemisellä johdumme tutkimiseen". 
Teoksessaan „Sic et non" („Niin ja ei") hän 
asetti rinnakkain vastakkaisia ajatuksia kirkko- 
isien kirjoista ja sai vireille paljon kysymyksiä, 
joihin skolastinen teologia sittemmin etsi vas- 
tausta. Hänen mielipiteensä, etenkin kolminai- 
suusopissa, tuomittiin harhaoppisiksi Soissons'in 
(1121) ja Sens'in (1141) synodeissa, ja loppu- 
ikänsä hän harhaili pakolaisena. Kuuluisaksi 
on tullut hänen kovaonninen rakkautensa Hfiloi- 
seen, Pariisin kaniikin Fulbertin veljentyttä- 
reen, joka kuoli 1164 A:n perustaman S:t Pa- 
rakletin luostarin abbedissana ja haudattiin 
siellä A:n viereen; vallankumouksen aikana 
siirrettiin molempain ruumiit Pariisiin P6re- 
Lachaisen hautuumaalle. J. G. 

Abelin, J o h a n n P h i 1 i p p (k. 1634) , saks. 
historiankirjoittaja, hänen kirjoittamansa lie- 
nee „Arma Suecica", joka kertoo ruotsalaisten 
osanotosta 30-vuotiseen sotaan, sekä kaksi en- 
simäistä osaa kronikasta ,,Theatrum europa;um". 

Abelinkoje, koje, jolla koetellaan vuoriöljyä 
ja muita tulenarkoja öljyjä, vrt. Vuoriöljy. 

Aben Esra ks. 1 b n E s r a. 

Abenserragit, mahtava maurilainen suku, 
jonka viimeiset jäsenet kuningas Abul Hasan 
houkutteli Alhambraan ja antoi surmata (n. 
1480). Tätä kohtaloa käyttää Chateaubriand 
aiheena romaanissaan „Les aventures du dernier 
des abenc^rages" (ilm. suomeksi 1884). 

Abercromby [äb3kro')iibi], Sir Ralph 
(1734-1801), engl. kenraali vanhaa skotlanti- 
laista sukua, taisteli 1793 Alankomaissa, sitten 




John Abercromby. 



Länsi-Intiassa ranskalaisia vastaan. Oltuansa 
vähän aikaa ylipäällikkönä Irlannissa, lähetet- 
tiin hänet 1801 englantil. sotajoukon päällikkönä 
Egyptiin, jossa 21 p. maalisk. Abukirin luona 
saavutti loistavan voiton ranskalaisista Menoun 
johdolla, mutta itse kuolettavasti haavoittui. 

Abercromby [(ih3kro'inbi], John (s. 1841), 
paljon matkustellut englantilaiuen esihistorian 
tutkija. Hänen 
pääteoksensa on 
mielenkiintoinen, 

kaksiosainen 
„The Pre- and 

Protohistoric 
Finns" (Esi- ja 
alkuhistorialliset 
suomalaiset) , jo- 
ka m. m. erityi- 
sesti käsittelee 
suomalaisia loit- 
surunoja. A. on 
unohduksesta pe- 
lastanut vanhim- 
man Kuolan-lap- 
palaisen kieli- 
muiston, sana- 
luettelon v:lta 
1557 (julkaistu Suom.-ugr. Seuran Aikakauskir- 
jassa). Suomalais-ugrilaiselle Seuralle hän on 
tehnyt melkoisia lahjoituksia, m. m. perustanut 
erityisen rahaston samojedilaistutkimuksia var- 
ten. A. K. 

Aberdeen [äljdinj. 1. Kreivikunta Skotlannin 
itäisellä rannikolla 5,134 km=, 304,439 as. (1901). 
Maaperä on vuorista (Grampianvuoret) ja met- 
säistä ; ilmanala kosteata. Asukasten pääelin- 
keinoja ovat karjanhoito, teollisuus, kauppa ja 
kalastus. — 2. Kreivikunnan pääkaupunki Deen 
suulla. Skotlannin tärkeimpiä kauppakaupun- 
keja; 167,537 as. (1905). Yliopisto (perustettu 
V. 1495). Läheisyydessä ovat Ison-Britannian 
suurimmat marmori- ja graniittilouhimot ; kau- 
punki on graniitista rakennettu ja tekee komean 
vaikutuksen. A. R. B. 

Aberdeen [äbadln], satamakaupunki Pohjois- 
Ameriikassa Washingtonin valtiossa Chehalis- 
jcen suussa Tyynen meren rannalla, harjoittaa 
puutavarakauppaa ja lohenkalastusta; n. 4,000 
as. Suomalaisia on tässä kaupungissa n. 500. 
Mutta jos otetaan lukuun myös ympäristöllä, 
metsä- y. m. töissä olevat suomalaiset, nousee 
heidän lukumääränsä kaikkiaan n. l,000:een. 
Kaupungissa on suomalaisilla omia rakennuk- 
sia 34, joista mainittakoon erittäin iso raittius- 
talo. Ensimäiset suomalaiset asettuivat tänne 
n. V. 1890. 

Aberdeen [äbadln], George Hamilton 
Gordon (17S4-1S60), engl. valtiomies, har- 
joitti nuorempana klassiPisia opintoja, kävi 
Kreikassa ja julkaisi tältä alalta teoksiakin 
(esim. Trojan asemasta). V. 1813 hän meni 
lähettiläänä Itävaltaan ja liittolaisten luo ja 
sai m. m. Murafn luopumaan Napoleonista. 
Peer'iksi nimitettynä kuului hän parlamentissa 
tory-puolueesen, mutta asettui kuitenkin myö- 
hemmin monessa asiassa välittävälle kannalle 
(esim. kysymyksessä katolilaisten emansipatsio- 
nista, Skotlannin seurakuntakirkon oikeuksista 
ja viljatullien poistamisesta). Useita kertoja- 



Aberratio ictus — ^Abessiinia 



40 



oltuansa ulkoasiain ministerinä hän tuli jouluk. 
1852 asetetun koalitsioni-ministeriston johta- 
jaksi, mutta erosi helmik. 1855, kuu parla- 
mentti syytti ministeristöä tähän aikaan syt- 
tyneen Krimin sodan vastoinkäymisistä. Ä. G. 

Aberratio ictus [-rä'- -ilsj, (lat.) harhaisku; 
lakit., rikollisen teon sattuminen toiseen esinee- 
seen kiiiu tekijä on tarkoittanut. 

Aberratsioni (lat. aberrd'tiö), poikkeaminen 
määrätystä suunnasta. Valon a. vaikuttaa, et- 
temme näe tähteä sen oikealla paikalla, vaan 
siirtyneenä maan liikkeen suuntaan (20,4" kaari- 
sek.) ; maan ja valon samauaikuiseu liikunnan 
seuraus. Bradleyu keksimä v. 1725. — Pallo- 
ja kromaattinen a. ks. Poikkeami- 
nen. 

Eläintiet., harbamuunnos. Varsinkin perho- 
sissa tavataan aberratsioneja, useimmiten siipien 
värityksessä. A'. M. L. 

Aberratsioniaika, aika, jona valo saapuu 
ii'a:ih;iu kierto- tai pyrstötähdistä. 

Ab esse ad pesse valet, a posse ad esse 
non valet cousequentia (lal.), asian todellisuu- 
desta voi päättää sen mahdollisuuden, mutta 
ei mahdollisuudesta todellisuutta. 

Abessiinia (H a b e s, muinoin Etiopia) , 
keisarikunta Itä-Afrikassa Nubiau etelä- ja 
itäpuolella; etelässä sitä rajoittaa brittiläinen 
Itä-Afrikka ja idässä Ranskan, Knglannin ja 
Italian siirtomaat Punaisen meren rannalla. 
Siihen kuuluvat maakunnat Tigre, Amhara, 
iSoa, Kalla, Kuarea ja llarar. Pinta-ala cu n. 
700,000 km-, u. 8 milj. as. A. on korkeata, pen- 
germäisesti kohoavata, ruohon peittämää, mutta 
metsätöntä ylätasankoa, keskimäärin 2-3,000 m 
yi. mereup. Korkeimmat huiput nousevat aina 
4,620 m yi. merenp. (Kas Dasen). Joet ovat 
uurtaneet vuoriin, jotka ovat hiekkakiven peit- 
tämää graniittia, syviä laaksoja ja ammottavia 
Kuiluja; ne jakavat maan useaan ylätasankoon. 
Muutamat ylätasangoista ovat niinkin laajat, 
ottä ne muodostavat kokonaisia maakuntia ja 
kaupungit ovat useinkin toista tuhatta m yi. 
merenp., ollen täten helposti puolustettavia, 
luonnollisia kalliolinuoituksia, kuten Gondar. 
Maan entistä tuliperäisyyttä todistavat useissa 
paikoin tavattavat, laajoiksi peitteiksi jähmet- 
tyneet eruptiiviset vuorilajit, jotka reunustavat 
Kuuria vajoamiskeuttiä tahi ovat asettuneet 
täytteeksi halkeamiin. Kuumia lähteitä on 
myöskin useissa paikoin ja etenkin yllämainit- 
tujen nuorempien eruptiivi-vuorilajien läheisyy- 
dessä. — Suurimmat joet virtaavat kaikki län- 
teen päin, jonne maa loivemmin viettää ; niistä 
mainittakoon Niilin suuret lisiijoet, m. m. Sini- 
nen Niili (lialir-el-Asrak) . Järvistä on Tsana 
.suurin; se on viimemainitun joen lähdejärvi. Jo- 
kien syvät, mutta jyrkät, kuiluntapai.set uonuit 
.sekä vaihteleva vesimäärä tekevät ne liik- 
keelle kelpaamattomiksi. — Ilmanala vaihte- 
lee laaksojen pohjien kuuraa-ita ja epälei veelli- 
sestä, ylätasankojen viileään ja jopa kylmään- 
kin. Sadeaika on huhtikuusta syyskuuhun ; 
harvat seudut saavuttavat lumirajan. Riippuen 
ilmastosta on kasvistokin vaihteleva troopillises- 
ta melkeinpä alppikasvullisuuteen. A. on m. m. 
kahvipensiirtn kotimaa, mutta myöskin kaikki 
tavalliset lämpimän ja lauhkean vöyhykkeen 
kasvit viihtyvät siellä. Samaten on eläinkunta 



jnihtaasti troopillinen ja afrikkalainen. — Vuoret 
ovat malmirikkaila, mutta järkiperäistä vuori- 
työtä ei harjoiteta. — Väestö on kirjavata. 
Pääosan muodostavat ,,haamilaiset" agau't, joihin 
alempi kansa kuuluu ; näille sukua ovat kaman- 
tit, amharit, saho, y. m. Myös juutalaisia, joita 
täällä nimitetään falasjaksi, on noin 200,000. 
Maan uykyi.senä valtaväestönä ovat n. s. gees-kan- 
sat, jotka puhuvat seemiläistä kieltä ja luulta- 
vasti alkujaan ovat olleet Arabiasta siirtyneitä 
valloittajia. Nyt ovat ne kuitenkin jo niin sekoit- 
tuneet alkuasukkaisiin, että näitä n. s. varsinai- 
sia abessiiuialaisia voidaan pitää seemiläis-haa- 
milaiseua sekakansana. Niitten jäykät kasvon- 
piirteet ilmaisevat heidän seemiläistä alkupe- 
räänsä, mutta ru.skeankeltainen iho ja huono 
parrankasvu viittaavat puolestaan haamilai- 
siin kansanaineksiin. Rajamaakunnissa on kan- 
santyyppiin sitäpaitsi tullut neekerirodun tun- 
nusmerkkejä. — Uskonnoltaan suurin osa kan- 
saa on koptilaisia kristityltä, mutta noin 10 % 
on joko juutalaisia, muhamettilaisia tahi paka- 
noita. Pääelinkeinoina harjoitetaan maanvilje- 
lystä ja karjanhoitoa. Vähäpätöistä kotiteolli- 
suutta, mikä tyydyttää maan tarpeita, harjoite- 
taan myös. Rahana käytetään etupäässä puu- 
villakankaita tahi suolakappaleita ; vähän me- 
tallista rahaa, Maria-Theresia-taalereita ja 
erästä kansallista rahaa on myös liikkeessä. 
Pääkaupunki Addis-Abeba 50,000 as., Harar 
35,000 as. Muut kaupungit pieniä, vähäpätöi- 
siä. W. Sm. 

Historia. A., joka sai sivistyksensä 9-7 
vuosis. e. Kr. ja kristinuskon 4:nuellä vuosis. 
j. Kr. Egyptistä käsin, oli l7:unen vuosis. keski- 
vaiheille saakka yhteisen johdon alainen, mutta 
hajosi V. 1831 itsenäisiin valtioihin: Tigre, Am- 
hara ja Soa. 1853-54 valloitti Amharan maa- 
herra Kasa koko maan ja otti itselleen ni- 
men Theodor (I), Etiopian keisari. Hänen an- 
kara menettelynsä kristittyjä lähety.s.saarnaa- 
jia kohtaan aiheutti Englannin ryhtymisen 
asiaan ja Theodorin kukistumisen (1868). Eng- 
Ittntilaisten lähdettyä syntyi kilpailu kolmen 
mahtavimman ruhtinaan välillä, joista Tigren 
Kasa voitti ja kruunautti itsensä A :n keisariksi 
nimellä Johaunes. Hän piti voitokkaasti puo- 
liansa egyptiläisten hyökkäyksiä vastaan, mutta 
kaatui v. 188!) taistelussa mahdilaisia vastaan. 
Hänen seuraajansa oli Menelik (Soasta), joka ol- 
tuaan aluksi ystävällisissä suhteissa Punaisen 
meren rannalle asettuneiden italialaisten kanssa 
joutui heidän kanssaan taisteluun alueriidan 
vuoksi ja tuotti italialaisille niin masentavan 
tappion, että heidän Addis-Abeban sovinnossa 
(1896) täytyi tunnustaa A:lle täysi itsenäisyys 
ja tyytyä vähäiseen rantakaistaleeseen. Raja 
Italian siirtomaata (Erytreaa) vastaan määrät- 
tiin tarkoiumin v. 1000. Tämä menestys kohotti 
Menelikin valtansa kukkuloille. Hän jatkoi 
valloituksiaan ja koetti lähestyä ranskalaisia ja 
johtaa ulkomaan kaupau Ranskan siirtokunnan, 
Somalin maan, kautta saamalla ranskalaiset ra- 
kentamaan radan Usibutista Harariin; Englan- 
nin kanssa tehtiin iiopimus v. 1002 ja määrät- 
tiin raja Sudania va ,taan. V. 1905 teki Saksa 
10 vuodeksi kauppasopimuksen A:n kanssa. 
[d'Abbadie, „Geographie de TEthiopie" (1890) .] 

(L. B.) 



41 



Abessiinian kirkko — Abnormi 



42 



Abessiinian kirkko. Siihen kuuluu n. 3 milj. 
krisf ittyä. Sou enpiniiiisinä lähetyssaarnaajina 
mainitaan ^?<:desius ja Frumentius, n. v. 300. 
Myöhemmin koptilaiset munkit jatkoivat lähe- 
tystyötä, ja 5:nnen vuosis. lopulla oli maa mel- 
kein kokonaan kristitty. Niinkuin koptilaiset 
kristityt samoin abessiinialaisetkiu ovat mono- 
fysiittejä. Maan eristetyn aseman vuoksi on 
jäljellä vielä paljon vanhoja menoja ja tapoja. 
Raamattu on käännetty geesin kielelle, jota rah- 
vas sanoo etiopian kieleksi. Xikealaista uskou- 
tucnustusta käytetään apostolisen asemesta. 
Kirkkoa johtaa Egyptin patriarkka, jota nimi- 
tetään abunaksi ; hän on koptilaiuen. Luosta- 
leita johtaa kotimainen mies. Jumalanpalvelus 
käsittää virsilaulua, raamatun ja liturgisten 
kappaleiden lukua ja rukouksia, jotka etupäässä 
omistetaan enkeleille. Neitsyt Maarialle ja pyhi- 
myksille. Pääkirkon ohella on paljon lahkoja. 

Abessiivi (lat. a6essj't)us = puuttumisen sija), 
vajanto, eräs länsisuomalaisten kielten, suo- 
messa -tta-, -ttä- päätteisenä esiintyvä, nimi- 
sanain sijamuoto, joka ilmoittaa jonkin puu- 
tetta, esim. lauseessa: ei maa miehittä, ei kylä 
koiritta, ks. Sija. A. K. 

Abgar [-ä'-J (lat. Abgarus), useiden Edes- 
san kuningasten nimi. • — Abgar-kuvat, en- 
simäiset Kristuksen kuvat, joilla on nimensä 
Edcssan kuninkaan Abgar Ukkomon mukaan (4- 
50 j. Kr.), joka tarun mukaan sai Kristukselta 
tämän kuvan käännyttyään kirjeessä hänen 
puoleensa saadakseen apua sairaudelleen. 

Abhasia [-ha'-], hedelmällinen alue länsi- 
Aasiassa Mingrelian, Kaukasuksen ja Mustan- 
meren välillä, kuuluu v:sta 1864 Venäjään. Pää- 
paikka Suhuin-Kale. 

Abib (,,tähkäkuu", sittemmin Nisän), ek- 
siilin edellisellä ajalla juutalaisten ajanlaskussa 
vuoden ensimäinen kuukausi, joka vastasi huhti- 
kuuta. 

Abich, Wilhelm Hermann (1806-86) , 
ven.-saks. geologi, Tarton yliopiston professori, 
I-iaukaasian geologian perustaja. 

Abies, jalokuusi, kasvisuku havupuitten 
luokassa. Eroaa lähisukuisesta kuusen (PiceaJ 
suvusta litteitten neulastensa ja pystyjen käpy- 
jensä kautta, joiden suomut varisevat. Tähän 
kuuluu korkea, kapeanpyramidimainen, meillä 
useiu pensasmainen A. pectinata (A. alia), s a k- 
sankuusi (hopeakuusi), jonka päältä 
kiiltävänvihreät, alta valkeat neulaset ovat jär- 
je.styneet vaakasuoraan asentoon melk. kampa- 
maisesti kahdenpuolen oksaa; kävyt puikean 
pitkulaisia, niiden suomut hyvin tylppiä la- 
pakkomyötäisiä. Muodostaa metsiä Keski- ja 
Etelä-Euroopan alemmissa vuoristoseuduissa, 
jossa se kasvaa aina 60 m pituiseksi ja ympäryk- 
.seltään 5,5 m paksuiseksi. Pihkasta saadaan 
Strassburg'in tärpätiksi sanottua palsamia. — 
Lähisukuisesta pohj.-ameriikkalaisesta lajista A. 
hnlsameusta. saadaan kanadabalsamia (ks. 
t.). Paitsi näitä lajeja viljellään meillä siellä 
täällä vielä kaukaasialaista Nord m annin 
kuusta (A. NordmannianaJ, pohj.-ameriikka- 
laista Fraserin kuusta (A. Fraseri) ja 
pihta 1. siperiankuusta (A. pichta 1. 
sibirica). 

Abietiinihappo, ainesosa tärpätissä. Sen an- 
hydridi on pääainesosana tavallisessa hartsissa. 



Abija, Kehabeamin poika ja seuraaja Juu- 
daan valtaistuimella. (1 Kun. 15; 2 Aikak. 13). 

Abildgaard [-gö-], Nikolai Abraham 
(1742-1809), tansk. taiteilija, tuli Roomassa opin- 
toja liarjoitettuaan Kööpenhaminan taideakate- 
mian jäseneksi ja sittemmin johtajaksi. Hä- 
nen historiallisista maalauksistaan Kristians- 
borgin linnassa hävisivät useimmat linnan pa- 
lossa 1794. 

Abi male spiritus (lat.) , ,,mene pois paha 
henkii" 

Abimelek [-me'] („Melek on isä"). 1. Gera- 
rin kuningas (1 Moos. 20; 21,2 seur. ; 26). — 
2. Gatin kuuingas (Ps. 34i). — 3. Gideonin julma 
ja vallanhimoinen poika (Tuom. 9). 

Ab intestato [-tcstä'-] (lat.) , ilman testament- 
tia ; (perintöoikeudessa) kun vainaja on kuollut 
testamenttia tekemättä ja lakimääräiset peril- 
liset siis perivät hänen omaisuutensa. 

Abiogenesis [-gc'-] ks. Alkusynty. 

Abisai, Joabin veli, Davidin uskollisia sotu- 
reita. 

Abiturientti (lat. abitu'rus = poislähtevä < 
ahi're = lähteä pois) , oppilas, joka on valmis 
lähtemään oppilaitoksesta ; kokelas. — A b i- 
turienttitutkinto, päästötutkinto kou- 
lussa ennen ylioppilastiitkintoa; jumaluusopil- 
linen erotutkinto yliopistossa. 

Abjatar, ainoa Aronin pappissuvun jäsen, 
joka pääsi Saulin käsistä, kun tämä kateudesta 
Davidia kohtaan kosti Nobin papistolle. A. kuu- 
lui sitten kauan Davidin seurueeseen, mutta 
erotettiin, kun hän vastusti Salomonin valitse- 
mista kuninkaaksi. 

Abjuratsioni (lat. a6 = -sta, ja ;'((räVe = van- 
noa), valallinen kieltävä väite. 

Ablakteerata (lat. ai = sta, ja ;hc = maito), 
vieroittaa äidin maidosta; paiiturh., kasvattaa 
yhteen kaksi kasvia. 

Ablatiivi (lat. o6teJri;us = luota-viennin sija), 
eräs länsisuomalaisten kielten, suomessa -Ita- 
-Zfä-päättcisenä esiintyvä, nimisanaiu sijamuoto: 
ulko-eronto (vanh. nimitys: otanto) . ks. Ulkoi- 
set paikallissijat. Eräitä muidenkin 
suomalais-ugrilaisten ja indo-eurooppalaisten 
kielten (unkarin, latinan) erosijoja nimitetään 
ablatiiviksi. A. K. 

Ablatsioniteoria (lat. ö6/ä'tiö = pois viemi- 
nen) , oppi, että varkausrikos tulee täytetyksi 
vasta varastetun esineen poisviemisen kautta ; 
kontrektatsioniteorian mukaan tulee 
varkausrikos täytetyksi, niin pian kuin varas 
anastamisen aikomuksessa on koskenut esinee- 
seen ; apprehensioniteorian mukaan 
on täytetty varkausrikos olemassa, kun tekijä 
on ottanut esineen haltuunsa (niin Suomen ri- 
koslain mukaan) . O. E:nen. 

Ablaut (saks.) ks. Äännevaihtelu. 

Abner, Saulin .sotapäällikkö (Sam. 14.^^ seur.). 
Saulin kuoltua A. hankki tämän pojalle Isbose- 
tille kuninkuuden osassa Israelia. Myöhemmin 
Isbosetin loukkaamana tarjoaa hän Davidille 
palvelustaan ja Isbosetin valtakunnan, mutta 
saa surmansa Davidin sotapäällikön Joabin kä- 
destä. 

Abnormi (lat. a6 = -sta, ja «örmo = sääntö) 
säännöllisestä poikkeava; aistiviallinen ; ab- 
uormiteetti, säännöttömyys, aistivialli- 
suus. 



43 



Aboa — ^Abrahamsson 



44 



Aboa, Turun latinankielinen nimitys. — 
Aboa vetus et nova, tunnettu Daniel Jus- 
leniuksen (ks. t.) teos. 

Aboensis [-e'-], (lat.) turkulainen. Aboen- 
s e s, ylioppilasosakunta Turun ja sitten Helsin- 
gin yliopistossa v:een 1846 saakka. 

Aboicus [-V-], turkulainen, ks. T a m m e- 
I i n u .s. 

Abolitsioni (lat. aboli'tiö), poistaminen, lak- 
kauttaminen, armahduksen muodossa tapahtuva 
rikosasiaa koskevan oikeudenkäyntimenettelyn 
lakkauttaminen ennen tuomion julistamista. 

Abolitsionismi, liike, jonka tarkoituksena on 
poistaa jokin yhteiskunnassa laillistettu epä- 
kohta (vrt. Abolitsionistit) esim. laillis- 
tettu haureus. 

Abolitsionistit (lat. a6o/i'tiö = poistaminen) , 
puolue, joka Yhdysvalloissa taisteli orjuuden 
poistamiseksi. Se syntyi jo 18:nneu vuosis. lo- 
pulla ja Benjamin Franklin oli sen huomatta- 
vimpia johtajia. 

Abome [SJ I. A b o m i [-ij, ransk. alue 
ja kaupunki Dahomessa Guineassa (Orjaranni- 
kolla). A. oli alkuaan neekerivaltion pääkau- 
puuki (13,000 as.), jonka ranskalaiset v. 1892 val- 
loittivat. 

Aboneerata (ransk. abonner), edeltäkäsin 
tilata tai maksaa (esim. teatteripaikka). — 
Abonemangi (ransk. ahonnement), edeltä- 
käsin tehty tilaus. 

Abongo, air. kiiäpiöheimo, jonka du Chaillu 
tapasi ylisellä Xgunie'llä, 2° et. lev. 

Aboraalinen (lat. ab = -sta, ja us = suu), 
eliiint.. suusta lukien kaukaisempi, suun vasta- 
päätä oleva, suun vastakkainen. K. il. L. 

Abori^ines f-rV-J, (lat. ori'gö = alku), alku- 
asukkaat; roomalaiset nimittivät näin erästä 
tarunomaista kansaa, jonka asuntoseutu muka 
oli .Vpenniinien juurella. 

Aborteerata (lat. abo'rtus = keskenmeno), 
t<-lidä keskoiset. 

Abortiivl (lat. a6o'r/us = keskenmeno), kps- 
k( yttävU. — Abortiivihoito, hoitotapa, 
jcka koettaa tukahduttaa alkaneen taudin sen 
alkuun ehkäisemällä taudin jatkuvan kehitty- 
misen, if. 0-B. 

Aborttikeinot, keskostentekokeinot. 

Abortus f-o'-J (lat. aborVri = tuhoutua), 
ki !-kenmeno (ks. t.). 

About {-bu'], Edmond (1828-85), ransk. 
kirjailija, kirjoitti 1850-60-luvuilla joukon pal- 
jon luettuja romaaneja (,,Lcs mariages de Paris" 
y. m.) ja kertomuksia, toimi myös sanomalchti- 
miehenä, edustaen tasavaltaisia, antiklerikaali- 
.sia aatteita. 

Ab ovo lövö] (lat.), ..munasta" s. o. alusta 
alkaen. 

Abrabanel ks. A b r a v a n e I. 

Abraham, Israelin kansan kantaisä ; seli- 
tetiiän 1 Moos. 17, merkitsevän ,. suuren kansain 
paljouden isä", alkumuoto A b r a m on bab. 
nimi: „i8ä on ylevä". 1 Moos. kirjan kertomus- 
ten mukaan (11„-;.,; 12, seur.) A. oli heimoi- 
neen kotoisin Urin kaupungista etelä-Babylo- 
niosta, josta hän siirtyi ensin ITarraniin, varsi- 
naiseen Mesopotamiaan, ja sieltä Kanaaniin. 
TtäUä liikuskeli hän paimentolaisena maan ete- 
läisissä osissa, varsinkin Beetelin (12„ 13,) ja 
Hebronin (13„; 23.) tienoilla, oleskellen jonkun 



aikaa nälänhätää paossa Egyptissäkin (12„ 
seur.). 1 Moos. 14:ssä esiintyy A. urheana 
heimopäällikkönä, jolla on käytettävänään nel- 
jättäsataa asekuntoista miestä. A. kuvataan 
jaloluontoiseksi, syvästi uskonnolliseksi henki- 
löksi. Häntä, „uskovaisten isää" (Room. i^,) 
pidetään Jahvepalveluksen perustajana ja 
kunnioitetaan lisänimellä „Jumalan ystävä" 
(Jes. 41s; Jaak. 2^) myöskin arabialaisien kes- 
kuudessa, jotka, samoinkuin israelilaiset, kat- 
sovat hänet sekä kansalliseksi että uskonnolli- 
seksi kantaisäkseen. Myöhäinen taru tekee hä- 
nestä viisaustieteilijän, joka oli perehtynyt 
tähtitieteesen ja kemiaan, keksi kirjaimet ja 
unenselitystaidcn j. n. e. 

Tutkijat, jotka epäilevät patriarkkakertomus- 
ten historiallisuutta, ovat koettaneet selittää 
A;in myytilliseksi henkilöksi, esim. kuun juma- 
laksi, joka hebrealaisten kansantarinassa on 
muodostunut kansallissankariksi taikka perso- 
nilioiduksi heimoksi y. m. Mutta viime aikojen 
muinaislöydöt, jotka ovat suuresti laajentaneet 
tietojamme Etu- Aasian muinaisuudesta, ovat 
omiaan varmentamaan A:n historiallisuutta 
varsinkin 1 Moos. 14 nojalla. Tämän luvun 
l:sessä värsyssä mainittu Amrafel tarkoittaa to- 
dennäköisesti Babylonian kuningasta Haminu- 
rabia ja siinä tapauksessa olisi A. samanaikui- 
sena tämän kanssa elänyt 2250-2000 vaiheilla. 

Ar. H. 

Abrabam a Sanota Clara [klä'-], nimi, 
jonka itselleen otti augustiinolaismunkki U 1- 
rich Megerle (1644-1709). Hän oli syntyi- 
sin Badenista, mutta hänen varsinainen toi- 
mintapaikkansa oli Wien, jossa hän herätti 
suurta huomiota ja saavutti maineen hengelli- 
senä kirjailijana ja etenkin saarnaajana. A. 
oli loistavan kaunopuheinen eikä arkaillut saar- 
noissaan ahdistella aikansa korkeitakaan henki- 
löitä. 

Abraham Helkiorinpoika, Pohjanmaan vouti 
nuijasodan aikana, Sigismundin asettama, van- 
gitutti ja mestautti v:n 1597 alussa Jaakko 
Ilkan ja muut nuijamiesten johtajat, mutta 
joutui kohta sen jälkeen Tarharannassa likellä 
Kokkolan kirkkoa väijyksissä olevain talon- 
poikain vangiksi, vietiin Tukholmaan, tuomit- 
tiin kuolemaan ja mestattiin keväällä 1598. 

Abrahamson, Verner Hans Frederik 
(J744-1812), tansk. upseeri ja kirjailija, mui- 
naismuistojen ja kansanrunouden tutkija, jul- 
kaisi yhdessä Nyerup'in ja Rahbek'in kanssa 
arvokkaan 5-nido'K sisen kansaulaulukokoelman: 
„Udvalgte danske Viser fra Middelalderen". 

/. K. 

Abrahamsson, Petter (1668-1741), ruots. 
lainoppinut. Toimitti v. 1702 paljon käytetyt, 
muistutuksilla ja selityksillä varustetut painok- 
sensa kuningas KristoiTerin maanlaista ja 
Maunu Eerikinpojan kaupunginlaista (julkaistut 
myös saksaksi v. 1709), sekä v. 1726 uuden, en- 
tistä laajemman laitoksen maanlaista. Nämä 
teokset, varsinkin viimemainittu, joka on hank- 
kinut A:lle pysyvän sijan Ruotsin etevimpien 
lainoppineiden joukossa, ovat oikeushistorioitsi- 
jalle suureksi hyödyksi ja ohjeeksi maanlain ja 
1734 vuoden lain välistä aikaa tutkittaessa. 
A:n tieteellinen nero, hänen kriitillinen terä- 
vyytensä ja laajat tietonsa tulivat myös näky- 



45 



Abrahamus Angermannus — Absalon 



46 



viin 1731 ja 1734 vuoden valtiopäivillä 1734 
vucdeu lakia tarkastettaessa ja hyväksyttäessä, 
vaikkakaan hänen monet muistutuksensa, ken- 
ties juuri lukuisuutensa vuoksi, eivät suuresti 
vaikuttaneet lopputulokseen. Monet hänen mie- 
lipiteistään ovat kuitenkin myöhemmin pääs- 
seet täyteen oikeuteensa. [Posse, „Bidrag tili 
svenska lagstiftniugens historia" (1850), Fors- 
man, „Suomen lainsäädännönhistoria" (1896), 
P. A. östergren, „TilI historien om 1734 ärs 
lagreform" (1, 2, 1902) y. m.] O. E:nen. 

Abrahamus Angermannus ks. Angerman- 
nus. 

Abrakadabra, koi- A BRAKADABRA 
miomainen loitsu- ABRAKADABR 
kaava, ehkä persia- ABRAKADAB 
lainen alkuperäl- ABRAKAEA 
tään; sillä varus- A B R A K A D 

tfttujen amulettien A B R A K A 

arveltiin auttavan A B R A K 

kuumetta vastaan. A B R A 

Nykyään sana mer- A B R 

kitsee sekavaa, jon- A B 

ninjoutavaa pu- A 

hetta. 

Abramis, lahnan suku särkikalojen 
(Cyprinida:) heimosta. Tunnetaan pitkästä 
peräevästään, jossa on ainakin puolta useampi.a 
eväruotoja kuin selkäevässä. Ruumis korkea, 
kupeiltaan litistynyt. Suku levinnyt Alppien 
pohjoispuoliseen Eurooppaan, vastaaviin seutui- 
hin Aasiassa ja Pohj.-Ameriikkaan. Suomessa 
4 lajia: merivimpa, sulkava, lahna, pasuri 
(ks. n.). 

Abränyi [äbränjij. 1. Korn61 A. (1822- 
1903), unk. musiikkikirjailija, ensimäisen unka- 
rilaisen musiikkilehden perustaja, Chopinin op- 
pilas, tuli 1875 professoriksi Budapestin mu- 
siikkiakatemiaan. /. K. 

— 2. Kornel A. (s. 1849), unk. politikko ja 
kirjailija, edellisen poika. Toimittanut m. m. 
lehteä „Pesti Naplö". — Hänen veljensä Emil 
A. (s. 1850) , on huomattava esteetikko ja lyyril- 
linen runoilija. 

Abrasioni (lat. oftröVere = raapia pois). 1. 
Gool. Rantojen kuluminen aaltojen vaikutuk- 
sesta. — 2. Lääket. Terävällä lusikantapaisella 
aseella toimitettu kovertaminen 1. opereeraami- 
nen. M. 0-B. 

Abraumsuolat (saks. Abrauni = malmi 1. mi- 
neraalikerroksen päällä oleva kerros) , Stass- 
furtin vuorisuolakerrosten ylin osa, jossa pää- 
asiallisesti on liuenneita kalium- ja magnesium- 
suoloja (karnalliittia, kainiittia, kiiseriittiä) . 
A. -suoloja käytetään tärkeimpänä raaka-aineena 
kaliumin ja kaliumsuolojen valmistukseen. 
Sitäpaitsi saadaan niistä karvassuolaa (englan- 
ninsuolaa) , glaubersuolaa, bromia, boorihappoa, 
keinotekoisia lannoitusaineita y. m. 

Abravanel, Isaak (1437-1508), oppinut juu- 
talainen, synt. Lissabonissa. Portugalista hä- 
nen täytyi paeta Espanjaan, jossa hän tuli 
1'erdinand katolilaisen ministeriksi. Juutalais- 
vainojen vuoksi oli hänen lähteminen Espan- 
jasta (1492), jonka jälkeen hän ensin oleskeli 
Napolissa ja sitten matkusteli ympäri eri 
maissa. Hänen teostensa joukossa mainitaan 
selityksiä Mooseksen kirjoihin, Danielin kir- 
jaan ja talmudiin. 




Abraxas [-a'ks-}, mittariperhos-suku, josta on 
kolme lajia Suomessa. A. grossulariata, k a r v i- 
alsmarjamittari, 
on valkoinen, useiden 
pienien muätien täplien 
koristama, etusiivissä 
pari keltaista poikkijuo- 
vaa. 35-43 mm siiveu- 
kärkien välissä. Toukka 
elää karviaismarjapen- 
saalia, tehden usein suur- 
ta hävitystä. U. S-s. \braxns. 

Abraxas [-a'ks-], (oik. A b r a s a x) , sala- 
peräinen nimi, jota m. m. gnostikot käyttivät 
korkeimmasta olennosta ; tavataan usein kai- 
verrettuna taikakaluina kannettuihin jalokiviin 
ja muihin esineisiin 2-5 vuosisadalta. J. G. 

Abr(a)za, arabialaisen maantieteilijän Idrisin 
n. 1154 mainitsema paikannimi, jonka on toisi- 
naan arveltu tarkoittavan Turun seutua: „Au- 
rassa" rs_. Aura tai ,,Auransuu". K. 8. 

Abrenuntiatio [-ä'-], (lat. verbistä abremm- 
tittVe = sanoutua irti), juhlallinen irtisanoutu- 
minen pakanuudesta, tavallisimmin kasteen yh- 
teydessä vastauksena kysymykseen: ,, luovutko 
pois perkeleestä ja kaikista hänen menoistansa 
ja kaikista hänen teoistansa?" J. G. 

Abrogatsioni (lat. abrogä're = poistaa) , lak- 
kauttaminen, kumoaminen. 

Abrupti (lat. abru'ptusj, katkaistu, katko- 
nainen ; äkillinen. 

Abrus precatorius [-tö'-], kuuman vyöhyk- 
keen kiipeilevä, pensasmainen, parilehtinen 
palkokasvi ; palot nivelikkäitä, siemenet koralli- 
punaisia, tyvessä musta täplä. Niitä käytetään 
helmikäädyiksi ja rukousnauhoiksi. 

Abruzzo [-u'tso], maakunta Keski-Italias- 
sa. Apenniinien korkeimmalla ja jylhimmällä 
kohdalla, 16,529 km=, 1,463,789 (1904) as. Täällä 
on myös Apenniinien korkein kohta. Gran Sasso 
d' Italia. Ilmanala on raaka, ja maa soveltuu 
parhaiten karjanhoidolle. Asukkaat, enimmäk- 
seen paimenia, ovat yksinkertaisia ja karais- 
tuja, mutta samalla tietämättömiä ja taika- 
uskoisia. A. R. B. 

Absalom (hebr. „rauhan isä") , Davidin kol- 
mas poika, kuuluisa kauneudestaan, etsi kansan 
suosiota ja nosti kapinan isäänsä vastaan sekä 
menetti siinä henkensä. (2 Sam. 9-20, 1 Kun. 
1-2). 

Absalon (1128-1201), tansk. piispa, valtio- 
mies ja soturi, oli syntynyt ylhäisestä n. s. 
Hvide-suvusta ja oli urhoollisen Esbern Snaren 
veli. Hänen isänsä Asser Rigin kodissa kasva- 
tettiin yhdessä A:n kanssa herttua Knud La- 
vardin poika Valdemar ja täten syntyi A:n ja 
tulevan kuninkaan välillä se ystävyydenliitto, 
joka sitten tuli Tanskalle niin tärkeäksi. A. 
antautui kirkon palvelukseen ja sai Pariisissa 
opetuksensa. V. 1157 hän on kuitenkin jälleen 
kotimaassa Valdemarin (ks. t.) luona ja panee 
Eoskilden veripidoissa oman henkensä alttiiksi 
kuninkaan pelastamiseksi. Erittäinkin A:d 
hartaista kehotuksista, joka seur. v:na tulee 
Roskilden piispaksi, Valdemar ryhtyy kristin- 
usikon ja Tanskan vallan laajentamiseen vendi- 
Iäisten maahan. A. oli näissä taisteluissa yht'- 
aikaa neuvonantajana ja ensimäisenä soturien 
rivissä. Kuuluisin oli viimeinen sotaretki Rii- 



47 



Abscessus — Absorptsioni 



48 



geniin 1169, jolloin pakanuuden tyyssijat Ar- 
kona ja Karens valloitettiin ja Riigen tuli kris- 
tityksi ja tanskalaiseksi maaksi. Xiliden so- 
taisten toimien ohella harrasti A. kuitenkin 
mj-öskin pontevasti kirkon ja sivistyksen asiaa. 
Luostareita (joista Soro kuuluisin) ja kirk- 
koja rakennettiin, kirjallisia töitä edistettiin 
(ks. S a X o) , n. s. Själlannin kirkko-oikeus sää- 
dettiin. V. 1177 A. valittiin, ankarasta vasta- 
rinnastansa huolimatta, Lundin arkkipiispaksi 
ja sai samalla kertaa pitää myöskin Roskilden 
hiii)an. Skoonessa kohtasi häntä kuitenkin vas- 
tustus ja tyytymättömyys: talonpojat valittivat 
hänen kovuuttansa kirkon saatavien määrää- 
misessä, ja kapina oli aseilla kukistettava. Pom- 
morin herttua Bugislavin, joka nousi sotaan 
Tanskaa vastaan, voitti A. ja saattoi hänen 
maansa Tanskan alamaisuuteen. A. kuoli 21 
p. maalisk. 1201. Hän on Tanskan historian 
suurimpia henkilöitä. Jos hänen intonsa kirkon 
hyväksi joskus veikin hänet liian pitkälle, oli 
hän kuitenkin luonteeltaan oikeutta rakastava, 
nöyrä ja yksinkertainen tavoiltaan. Ja samalla 
hänessä oli rohkeutta, suuria ajatuksia ja 
toimintakykyä. K. G. 

Abscessus [-Cs-J, (lat.), paikallisen tuleh- 
duksen ruumiin kudoksissa synnyttämä ajos 
eli märkäpesä. Tulehduksen nopeasti ja äkilli- 
sesti kehittyessä syntyy n. s. kuuma ajos (A. 
calidus) ja hitaasti kehittyessä kylmä ajos (A. 
frigidus). M. OB. 

Abscissa (lat. absci'ndere = erottaa) ks. K o- 
o r d i n a a 1 1 i. 

Absens (lat.), poissaoleva. — Absentee- 
rata, jäädä pois. 

Absentismi (engl. absentee), poissa-olo, eri- 
tyisesti maanomistajain säännöllinen poissa- 
olo tiloiltaan, varsinkin kun he kuluttavat tu- 
lonsa ulkomailla. A :a pidetään taloudellisesti 
ja yhteiskunnallisesti vahiugoUisena järjestel- 
mänä, koska maanomistaja tässä tapauksessa 
esiintyy pelkkänä koroillaan eläjänä laiminlyö- 
den ne velvollisuudet, joiden täyttäminen yksin 
tekee yksityisen maanomistuksen siveellisesti ja 
taloudellisesti puolustettavaksi. Näitä velvolli- 
s\;uksia on : maataloudellisen tekniikan kehit- 
täminen, osanotto maaseudun yhteisiin asioihin, 
maanomistajasta riippuvien eläjien huolta- 
minen. Sana on peräisin Irlannista, jossa a. 
on viimeaikoihin asti ollut mitä suurimmassa 
määrässä vallalla. J. F. 

Absintti (kreik. absi'nthionJ , koiruohosta 
(Artcmisia absinthium) valmistettu likööri, 
jonka vaikutus on vahingollisempi kuin useiden 
muiden alkoholipitoisten juomien. 

Abskissa (lat. a6sci'?idere = erottaa) ks. Ko- 
ordinaatti. 

Absolutismi (lat. absoHYtus - irroitettu). 
1. Hallitsijan valta, jota ei rajoita kansan osan- 
otto hallintoon, olkoon sitten hallitsijana yksin- 
valtijas, diktaattori tai harvainvalta. — 2. Eh- 
doton raittius. — Absolutisti, absoluti.s- 
min kannattaja; ehdottomasti raitis. 

Absolutsioni (lat. abaolil'tiu), vapauttami- 
nen; kirkollinen synninpäästö (ks. t.). vrl. 
Rippi. 

Absoluuttinen (lat. absolu'tits = irroitettu), 
vapaii rajoituksista, ehdoton; rajoittamaton, puh- 
das ; täydellinen; riipjiumaton. Vastakohta: 



relatiivinen. — Filosofisena oppisanana 
a. tarkoittaa ehdotonta, itsenäistä, korkeinta ole- 
vaista, täydellisyyttä. Jumalaa. (vrt. E h- 
d o t o n) . 

Absoluuttinen korva ks. S ä v e 1 1 a j u n t a. 

Absoluuttinen lämpötila, lämpötila lasket- 
tuna absoluuttisesta nollapisteestä alkaen. Jos 
kappaleen lämpötila Celsiuksen asteissa on t 
astetta, on sen absoluuttinen lämpötila 273 -|- t 
astetta, vrt. L ä m p ö t i 1 a. 

Absoluuttinen metsämaa, on sellainen maa, 
jota joko laihuutensa, epäsuotuisan maantieteel- 
lisen asemansa tai äkkijyrkkyytensä takia voi- 
daan ainoastaan metsänkasvuun käyttää. 

A. C. 

Absoluuttinen mittajärjestelmä, ks. JI i 1 1 a. 

Absoluuttinen musiikki, puhdas soitinmu- 
siikki, vastakohtana ohjelmamusiikille tai lau- 
lulle, ks. O h j e 1 m a m u s i i k k i. /. K. 

Absoluuttinen nollapiste ks. Lämpötila. 

Absoluuttinen rikosteoria ks. Rikos- 
teoria. 

Absolveerata (lat. ab = -sta, ja solvere - irroit- 
tiia), suorittaa, esim. oppimäärä. 

Absorbeerata (lat. ab = -sta, ja sorbe're = 
imeä) , imeä itseensä ; kuluttaa. — Absorben- 
t i a, nesteitä tai kaasuja imevät lääkeaineet. 

Absorptsioni (lat.), „iraeytyminen". 1. Kaa- 
sujen imeytyminen nesteisiin on yleensä suu- 
rempi alemmassa lämpötilassa kuin ylemmässä 
ja on suuressa määrin painee-sta riippuva. 1 1 
vettä imee 10° lämp. 1 1 hiilihappoa, koska nyt 
(lämpötilan ollessa sama) kaasun tiheys on ver- 
rannollinen paineeseen, seuraa siitä, että 1 neste- 
litran imemän kaasumääräu paino lisääntyy 
ja vähenee samassa suhteessa kuin paine, minkä 
alaisena imeytyminen tapahtuu (Henryn laki). 
— 1 tilavuusosa vettä imee 15° lämp. 727 tila- 
vuusosaa ammoniakkikaasua. 450 kloorivetyä, 
43,5 rikkidioksidia, 3,25 rikkivetyä, 1 hiilihap- 
poa, 0,03 happea, 0,014 typpeä; 1 tilavuusosa 
alkoholia sitävastoin imee 3,2 til.-osaa hiilihap- 
pcia. Näitä lukuja, mitkä ilmaisevat, miten 
monta tilavuusosaa jotain kaasua imeytyy yh- 
teen tilavuusosaan jotain nestettä, sanotaan 
imeytymiskoeffisienteiksi. Kaasuseoksesta imee 
neste jokaista siinä olevaa kaasua sen määrän, 
mikä vastaa sitä painetta (osittaispaine) , millä 
kaasu yksin ollen painaisi nestettä (Daltonin la- 
ki). Siitä syystä esim. ei imeytynyt hiilihappo- 
määrä .suurene, jos veden yläpuolella olevaan 
hiilihapolla täytettyyn tilaan puserretaan jotain 
muuta kaasua, esim. ilmaa. Atmosfäärinen ilma 
on seos, jos.sa on 21 tilavuusosaa happea ja 79 
til.-osaa typpeä; mutta kuu hapella on suu- 
rempi imeytymiskyky kuin typellä, niin on ve- 
teen imeytyneessä ilmassa 35 % happea ja 65 % 
typpeä. Tiima seikka on tärkeä vesieläimille, 
jotka hengittävät veteen imeytynyttä ilmaa. — 
Vesi imee 0°:n lämpötilassa 1,8, 15°:n 1, 20°:n 
0,9 tilavuusosaa hiilihappoa. Lämmitettäessä 
menettää sentähden kaasunpitoinen neste osan 
kaasua, ja keitettäessä poistuvat useimmat imey- 
tyneet kaasut kokonaan. Jähmeät (kiinteät) 
kappaleet eivät näennäisesti voi imeä kaasuja, 
ainakaan eivät samassa suhteessa kuin nesteet. 
Monet metallit, erittäin hopea ja kupari, jotka 
sulassa tilassa imevät happea, luovuttavat jääh- 
tyessään imeytyneen kaasun, jolloin vielä neste- 



49 



Absorptsionikirjo — Absurdi 



50 



maisesta metallista kiivaasti poistuva kaasu 
heittelee metallipisaroita ympärilleen. Jää- 
tyessä poistuu vedestä imeytynyt ilma pieninä 
kuplina, jotka enimmäkseen jäävät jään sisään. 
Palladium, joka on jonkin aikaa ollut miedonne- 
tussa rikkihapossa galvaanisen pariston negatii- 
visena poolina, voi imeä 936 kertaa oman tila- 
vuutensa vetykaasua. Tämä ilmiö (oklusioni) 
johtuu luultavasti vedyn kemiallisesta yhtymi- 
sestä, ja sitä huomataan enemmän tai vähemmän 
muissakin metalleissa. Platina ja rauta imevät 
hehkulämmössä vetyä, jälkimäinen erittäin hel- 
posti myös hiilioksidia, ja pysyvät mainitut kaa- 
sut imeytyneinä näissä metalleissa myöskin ta- 
vallisessa lämpötilassa, (ks. myös A d s o r p t- 
s i o n i) . - — Laitoksista, millä tekniikassa mita- 
taan kaasujen imeytymistä, ks. Kaasu. 

2. Valon (ja muidenkin säteiden, esim. sätei- 
levän lämmön) a. Jos spektrin (kirjon) säteiden 
tielle asetetaan tummanpunainen lasilevy, niin 
sammuvat värit keltaisesta violettiin. Punainen 
lasi läpäisee kaikista valkoisessa valossa olevista 
väreistä ainoastaan punaisen ja punakeltaisen, 
teiset se imee eli absorbeeraa, niille on lasi läpi- 
näkymätön. Tästä syystä näyttää lasin värinä 
olevan sekoitus spektrin punaisesta ja puna- 
keltaisesta. Vihreä lasi läpäisee etupäässä 
vihreät säteet ja imee muut enemmän tai vä- 
hemmän täydellisesti. Väritön lasi laskee läpi 
kaikki valkoisessa valossa olevat värilliset sä- 
teet yhtä hyvästi. Jos annetaan spektrin lan- 
geta punaiselle paperille, jää ainoastaan pu- 
nainen kirjon pää näkyväksi. Karhealle pape- 
rinpinnalle sattuvat valonsäteet nimittäin, en- 
nenkuin ne ovat ehtineet heijastua kaikkiin 
suuntiin (ks. Diffusion i), tunkeutuvat hiu- 
kan pinnan sisään, jolloin paperin väriaine niitä 
absorbeeraa ; tämä laskee läpi ainoastaan punai- 
set säteet ja imee kaikki muut. Tästä selviää, 
miksi tämä paperi valkoisessa päivänvalossa 
näyttää punaiselta. Valkoinen paperi heijastaa 
kaikki valkoisessa valossa olevat yksinkertaiset 
värit alkuperäisessä sekoitussuhteessa. Har- 
maaksi sanotaan pintaa, kun sillä on kaikkiin 
väreihin nähden samanlainen, vähäinen imemis- 
kyky ; mustalta näyttää kappale, joka imee kaik- 
ki värit. Siten selittää valon imeytyminen kap- 
palten värien (luonnollisten värien) moninai- 
suuden ; kappaleen väri on niiden värillisten 
säteiden sekoitus, mitkä jäävät jäljelle kappa- 
letta valaisevasta valkoisesta valosta, kun siitä 
otetaan pois imeytyneet säteet. Tämän mu- 
kaan saattaa kappale läpilasketussa tai sään- 
uöttömästi (diffus) heijastuneessa valo.^sa näyt- 
tää ainoastaan niitä värejä, jotka jo ovat siihen 
lankeavassa valossa. Natriumliekin valossa, 
missä on ainoastaan yksinkertaista keltaista 
valoa, näyttää sininen paperi mustalta. Tässä 
yksinkertaisessa keltaisessa valaistuksessa hä- 
viävät ylimalkaan kaikki värierot ; erotetaan 
ainoastaan valoisaa ja tummaa. Kaasuliekkien 
ja kynttiläin valossa esiintyy keltaisia säteitä 
hyvin runsaasti, sinisiä ja violetteja suhteelli- 
sesti paljoa vähemmän kuin päivänvalossa. Se 
näyttää siis tähän verrattuna keltaiselta. 

Aina ei ole värillisen kappaleen läpi kulke- 
neen tai siitä hajonneen valon spektri (ab- 
sorptsionispektri) niin yksinkertai- 
nen kuin punaista lasia tai punaista paperia 



käytettäessä ; useat värilliset kappaleet imevät 
spektrin väreistä ainoastaan yhden tai useampia 
osia (valitseva a.) ja jättävät viereiset tai 
väliset osat koskematta ; kirjossa on silloin 
enemmän tai vähemmän lukuisia, milloin le- 
veämpiä, milloin kaidempia absorptsionivöitä, 
joiden asema kirjoissa on ominainen kappaleen 
kemialliselle kokoomukselle, ja erottaa sen 
muista (vrt. Spektraalianalyysi). Ali- 
typpihapon, jodin y. m. höyryt sisältävät niiden 
läpi kulkeneessa valossa lukuisia kaitoja tummia 
absorptsioniviivoja, jotka ovat hyvin auringon 
spektrin (ks. Värihajaantuminen) Fraun- 
hoferin viivojen näköisiä. Fraunhoferin vii- 
vat ovat hienoja absorptsioniviivoja, jotka syn- 
tyvät, kun auringon ilmakehässä olevat kaasut 
ja höyryt vaikuttavat absorbeeraten valkean- 
hehkuvasta auringonsisuksesta säteilevään val- 
keaan valoon (vrt. Spektraalianalyysi). 
— 3. Fysiol. ks. R e s o r p t s i o n 1. V. V. K. 

Absorptsionikirjo 1. -spektri ks. A b s o r p t- 
sioni ja Spektraalianalyysi. 

Abstinenssi (lat. abstine'ntiaj, pidättyväi- 
syys. 

Abstraheerata (lat. a5s(ro7iere = vetää pois), 
erottaa ajatuksessa jostakin mielikuvasta erikoi- 
nen sen tunnusmerkki 1. ominaisuus ja ajatella 
sitä erikseen; siten esim. käsite „kovuus" joh- 
detaan abstraheeraamalla kovan kappaleen mie- 
likuvasta. Täten muodostetut abstrakti- 
set käsitteet ilmaisevat erittäinkin olioiden 
yleisiä ominaisuuksia ja keskinäisiä suhteita, 
jotka tietysti eivät todellisesti ole olemassa erik- 
seen, vaan ovat erottamattomasti yhtyneinä itse 
olioiliin ja näiden muihin ominaisuuksiin. Eri- 
tyinen abstraktsionin laji, joka tulee käy- 
täntöön esim. luonnonesineitä luokiteltaessa, on 
vertaileva 1. yleistävä (generalisee- 
raava) a., joka jättää syrjään ne erikoiset tun- 
nusmerkit, mitkä erottavat yksityisesineet toi- 
sistaan, ja pitää kiinni niiden yhteisistä tun- 
nusmerkeistä sekä siten muodostaa järjestänsä 
yhä yleisempiä laji-, suku-, heimo- j. n. e. -käsit- 
teitä (esim. kettu, koiran suku, koiran heimo, 
petoeläin, imettäväinen, luurankoiseläin j. n. e.). 
Abstraktsionin luonnosta seuraa, että abstrakti- 
set käsitteet kuvaavat olevaista ainoastaan yh- 
deltä puolelta eivätkä siis anna täydellistä käsi- 
tystä todellisuuden monipuolisesta ja rikkaasta 
sisällyksestä, jonka tähden abstraktinen ajatte- 
leminen voi johtaa harhaan. Kuitenkin ab- 
straheeraaminen on hyvin hyödyllinen ja aivan 
välttämätön henkinen kyky, ko.ska ihmisajatus 
ainoastaan tarkkaamalla erityisesti todellisuu- 
den eri puolia voi lakkaamatta yhä edistyä ja 
tunkeutua syvemmälle sen käsittämiseen. (Vas- 
takohta determineerata, determinatsioni ; ab- 
straktisen vastak. konkreettinen) . A. Gr. 

Abstraktinen ks. A b s t r a h e e r a t a. 

Abstraktit, kapeat, pitkähköt tai lyhyet pui- 
set liistat, jotka välittävät koneiston kosketti- 
mista urkujen sisäosiin, avaten koskettimia 
vastaavat läpät, niin että ilma pääsee virtaa- 
maan tarvittaviin urkupilleihin. 7. K. 

Abstraktsioni, abstraheeraaminen ; abstra- 
heeraamisen tulos. ks. Abstraheerata. 

Absurdi (lat. ab = -sta, ja surdus = kumea, 
kuuro) . mahdoton, järjetön. — • Ad absur- 
d u m, mahdottomiin. 



51 



Abt — Abydos 



52 



Abt, Franz (1819-85), saks. mieskuoro- 
säveltäjä, tuli V. 1841 teatterikapellimestariksi 
Ziirichiin, jossa innostui Sveitsissä yleisesti suo- 
sittuun mieskuorotyyliin ; muutti v. 1852 sa- 
maan virkaan Braunschweigiin. Hänen sävel- 
lystensä sävy osui täydellisesti vastaamaan ylei- 
sön silloista makua ; monet hänen lauluistaan 
o\ at jääneet kansanlauluiksikin. /. K. 

Abu (arab.), „isä", miespuolisissa nimissä, 
esim. Abu-bckr; myös „omistaja" esim. Abu bur- 
neita, ,, liatun käyttäjä". 

Abubacer [bä'-] ks. I b n T u f a i 1. 

Abu Bekr (n. 570-634), ensimäinen kalifi, 
synl. Mekassa. Hän oli Muhammedin ensimäisiä 
ja uskollisimpia puoluelaisia, joka vakavilla ja 
järkevillä neuvoillaan tehokkaasti edisti pro- 
tectan asiaa. Hänen tyttärensä Aisa (ks. t.) oli 
Muhammedin lempivaimo. M:in kuoltua A. va- 
littiin kalifiksi v. 632. K. T-t. 

Abu Habba, muinaisbabylonialaisen kaupun- 
gin Sipparin rauniopaikka Eufratin varrella 
Bagdadista lounaassa, jota Rassam ja Scheil 
cvat tutkineet. A'. T-t. 

Abukir [-i'rj, (muinoinen Kanö'pos) vähäi- 
nen kylä lähellä Aleksandriaa Ala-Egyptissä. 
Tunnettu etenkin meritaistelusta '/«-"/s 1798, 
jolloin engl. amiraali Nelson tuhosi Ranskan lai- 
vaston. A. R. B. 

Abu-1-abbäs, abbasidien hallitsijasuvun en- 
simäinen kalifi, joka v. 750 kukisti omaijadit 
(ks. t.) ja hallitsi vuoteen 754. K. T-t. 

Abu-1-alä ai Ma'arri /?)io'a'r-7 (973-1057), kuu- 
luisa arab. runoilija ja vapaauskoja; kotoisin 
Ma'arran kylästä Pohjois-Syyriasta. Ollen lapsuu- 
destaan alkaen silmäpuoli tuli hän vihdoin aivan 
sokeaksi, mikä osaltaan vaikutti, että hänen 
maailmankatsomuksensa kävi yhä raskasmieli- 
semmäksi. Hänen miehuudenikänsä runot ovat 
*ii:inetut „LuzOra mä lam jalzam" nimisestä 
kokoelmasta. Niissä hän, osoittaen huomattavaa 
omintakeisuutta, saarnaa sekä jyrkkää uskonnol- 
lista välinpitämättömyyttä että synkkää pessi- 
mismiä, jonka kannalta hän kieltää ihmisiä 
sukua jatkamasta; hän itsekin eli naimatonna. 
[A. Christensen, „Muharamedanske diglere og 
ticnkere" (1906) ; v. Kremer, „tjber die philo- 
sophischen Gedichte des A." (1888) ; Rieu, „De 
Abul-Alae vita et carminibus" (1843).] 

K. T-t. 

Abulfaradä ks. Bar H e b r a; u s. 

Abulfeda, Ismail Ibn Ali (1273-1331), 
arab. ruhtinas, historioitsija ja maantieteenkir- 
joittaja, kotoisin Damaskuksesta. Otettuansa 
osaa sotiin ristiretkeläisiä vastaan hän joutui 
V. 1310 sukunsa kotikaupungin Hamatin maa- 
herraksi, jossa kuoli. Hänen pääteoksensa ovat 
maailmanhistoria ja yleinen maantiede. [„Anna- 
les muslemici" (arabiaksi ja latinaksi toim. 
Roiske, 1789-94, 5 nid.), „nistoria antcislamica" 
(toim. rieischer, 1831), „G^ographie d'.\boul- 
fdda" (toim. Reinaud ja de Slane, 1840, ransk. 
julk. Reinaud ja Guyard, 1848-83.] K. T-t. 

Abulghazi Bahadur (1605-1665), tatarilainen 
kaani, hallitsi Kilvassa 1644-63, jolloin luopui 
hallituksesta poikansa hyväksi. On kirjoittanut 
käännöksissä julkaistun historian Däingis-kaa- 
nin sukuisista mongolein ja tatarein hallitsi- 
joista (sen on viimeksi julkaissut ranskaksi Des- 
maisons, Pietari 1871/74). 



Abulla (kreik. kielteinen a, ja bule' = tahto) , 
tahdottomuus ; hermotaudin aiheuttama sielun 
velttous. 

Abulkasim, kuuluisin arab. kirurgi, eli Kor- 
dovassa 10 ja 11 vuosisadalla. 

Abuna [-u-J, merkitsee samaa kuin a b b a. 
Abessiinian kirkon päämies. 

Abundance (engl.), hyvin runsassatoinen ja 
vaatimaton sekä kestävä puutarhamansikka- 
laji. Ei ole mikään herkkuhedelmä, mutta ta- 
loudessa sopiva. IV. B. n. 

Abu Nuväs (n. 760 -n. 810) , ehkä etevin ara- 
biankielinen lyyrillinen runoilija, joka vietti 
elämänsä Harfln ar Rasidin ja Aminin hovissa 
Bagdadissa. Ollen yhtä nerokas ja terävä kuin 
kevytmielinen ja kyynillinen saavutti hän suurta 
mainetta juoma- ja rakkaudenlauluillaan. Ku- 
vaavaa sen ajan tavoille ja hengelle on, että hän 
piti luonnotonta rakkautta sopivana aiheena 
runoudelleen, ja sukkeluuksillaan ilkkui islamin 
uskonkappaleita. Elämänsä ehtoolla hän muut- 
tui uskonnolliseksi ja sepitti maallisten hylki- 
mistä sisältäviä runoja (zuhdtjät). [„DIwän 
des Abu Nuwäs" (toim. v. Kremer 1855, Ahl- 
wardt 1861).] K. T-t. 

Abu Sahrein, muinaisen eteläbabylonialaisen 
Eridu-kaupungin ja Ea-jumalan pyhäkön rau- 
niopaikka, jota Taylor tutki v. 1855. K. T-t. 

Abusimbel (Ipsambul), kylä Niilin vasem- 
mella rannalla Nubiassa ; läheisyydessä kaksi 
suurta kallioonhakattua temppeliä Ramses II :n 
ajalta (1300 e. Kr.). Ne kaivettiin esiin hie- 
dasta 1817 ja ovat suurenmoisimpia Egyptin 
muinaisajan muistomerkkejä. 




.\busimbelin temppelin fasadi. 

Abusus {-btV-J, (lat.) väärinkäyttö; a. s p i- 
rituosorum et nicotianse, alkoholin ja 
tupakan väärinkiivttö. — A. ^ton töllit usum, 
väärinkäyttö ei estä (oikein) käyttämistä, 

Abu Tammäm (807-846), arab. runoilija, synt. 
Dsäsimissa, joka on lähellä Tiberias-järveä. A. 
kirjoitti neljä eri runokokoelmaa, joista kuului- 
sin on ..Hamflsa" (ks. t.). K. T-t. 

Abutilon [-xi'-], suku 3/aJ«oce(E-heimossa. Ku- 
kat isoja, keltaisia t. punaisia, riippuvia. Ko- 
tcisin Brasiliasta ja muista kuuman vyöhykkeen 
maista. Meillä muutamia lajeja ruukuissa. 

Abydos [-y'-]. 1. Kaupunki Hellespontok- 
sen rannalla Mysiassa Vähässä- Aasiassa. A:n 
kohdalta Xerxes (480 e. Kr.) yhdisti laivasillal- 
laan Uellespontoksen rannat. — 2. Muinais- 
Egyptin vanhimpia kaupunkeja (Ylä-EgyptissÄ) 
Niilin vasemmalla rannalla; v. 1898 löydettiin 
sieltä Egyptin vanhimmat kuningashaudat. 



53 



Acacia — Accursius 



54 



Acacia [-kä'-J, a k a a s i a, lajirikas suku Mi- 
»Kosacroc-heimossa, kotoisin tropiikeista varsinkin 
Afrikasta ja Austraaliasta. Pensaita tahi pie- 
nenpuoleisia puita; lehdet toiskertaan parileh- 
tisiä, tahi on niiden asemesta, etenkin austr. 
lajeilla, laakaruoteja, s. o. litteitä, leveitä, lavat- 
tomia lehtiruoteja; valkeat, pienet kukat myke- 
röissä tai tähkissä, joille monilukuiset heteit- 
ten ponnet antavat kellertävän värin ; useat 
lajit piikkisiä. Hedelmä palko atr. lajeilla 
usein nivelikkään näköinen. Jotkut, esim. 
Ä. lophanta, meillä koristuskasveina. Tuotteita : 
„gummi arabicum'ia" muutamista sisä-afr. 
(esim. Ä. arabica) lajeista, lääke- ja parkitus- 
ainetta, katekua (ks. t.), A. catechtista.. 




Acacia. 

Academia [-e'-] ks. Akatemia. 

Acajou [-kazu'] ks. Auacardium. 

Acanthacese [-thä'-], kasvilieimo, johon kuu- 
luu yrttejä, harvemmin pensaita etenkin tropii- 
keista. Lehtiasento vastakkainen, teriö huuli- 
mainen, usein kauniinvärinen. Meillä kasvihuo- 
neissa muutamia sukuja. 

Acanthia lectularia [-ka'- -10'-J, lude (ks. t.) 

Acantiiias [-ka'} ks. Haikalat. 

Acanthocephali [-e'-[ ks. O k a k ä r s ä m a- 
dot. 

Acanthopsidae [-o'-] ks. K i v e n n u o 1 i- 
jäiset. 

Acanthopteri [-o'-] ks Piikkieväiset. 

Acanthosicyos [-V-], suku CucurhUaceai- 
heimossa. A. horrida, tiheäoksainen, kankea, 
lehdetön, väkäinen pensas, joka Lounais-Afri- 
kassa Valaskalanlahden rannoilla oleville hiek- 
kasärkille muodostaa tiheitä 1-1,5 m korkuisia 
pensaikkoja. Seudun hottentottiasukkaat, n. s. 
topnarit, käyttävät pääravintonansa tämän kas- 
vin pyöreitä, 15 cm paksuisia, punamaltoisia he- 
delmiä ja öljyrikkaita siemeniä, joita myös „but- 
ter pits"-nimellisinä myydään Kapmaahan. 

Acanthus [-ka'-[, kasvisuku Acanthacece- 
heimossa. Korkeita yrttejä tahi pensaita. Leh- 
det kaartoliuskaisia, piikkireunaisia. Huuli- 
maiset valkeat tahi sinertävät kukat päättei- 
sissä tähkissä. N. 20 lajia, enimmäkseen 
Aasian ja Afrikan aroilta ja erämaista sekä 
Välimeren maista. A. ilicifoliiis muodostaa ti- 
heitä, peninkulmanlaajuisia okapensaikkoja troo- 
pillisen Aasian, Polyneesian ja Kaakkois- Afri- 
kan jokien suistomaille, A. mollis ja A. spino- 
nvs, ks. A k a n 1 1 i. 

A cappella [-e'-J (it.), ,,kappelityylissä" ; 
moniääninen laulu ilman soittimien säestystä. 
Nimitys on arvattavasti johtunut siitä, että 
pienissä kappelikirkoissa ei useimmiten ollut 



urkuja, vaan oli kuorolaulu suoritettava säes- 
tyksettä. /. E. 

A capriccio [akapri'tso] (it.), vapaa, leikkisä 
musiikkikappaleen esitys. 

Acapulco [-tl'-], Meksikon paras satama. Ison 
valtameren rannalla, n. 5,000 as. Väestö har- 
joittaa maanviljelystä ja helmenpyyntiä. Maan- 
järistykset ovat pari kertaa (1799 ja 1837) mel- 
kein kokon lan hävittäneet kaupungin. 

Acardiacus [-i'-J (lat.) , ks. A k a r d i a. 

Acarina [-l'-J ks. Punkit. 

Acai-us ks. Punkit. 

Acca Larentia [läre'-], (tai L a r e n t i'n a) , 
muinaisroomalainen taruhenkilö, josta kerro- 
taan hyvin erilaisia taruja. Tunnetuin on se, 
jonka mukaan A. L. oli huonomaineinen nainen 
(lupa), sitten Faustulus paimenen puoliso ja 
Remuksen ja Romuluksen imettäjä. Toisista 
kertomuksista käy kuitenkin selväksi, että A. 
L:n tarusto alkuaan on ollut yhteydessä roo- 
malaisten vainajainpalveluksen kanssa (L a- 
r e n t a 1 i a, juhla 23 p. jouluk.) . O. E. T. 

Accaparement [akaparmu'J (ransk.) , tavaroi- 
den ennakko-osto hintojen kohottamiseksi. 

Accelerando [atselera'ndo] (it.), mus., lyhen- 
nettynä a c c e 1. vähitellen kiihtyvä tempo. 

Accelerans ks. Hermo. 

Accentor ks. Rautiainen. 

Accentus ecclesiasticus [-e'- -a'-] (lat.), „kir- 
kollinen sanakorko" ; se laji katolista messu- 
laulua, jossa sävelten melodinen kulku rajoittuu 
ilmentämään ainoastaan tärkeimmät sanakorot 
sekä lauseiden yleisen jäsentelyn ; a:ta käytetään 
ftenkin rukousten ja raamatullisten tekstien esi- 
tyksessä sekä psalmilaulussa. I. K. 

Accepisse [-epi'-J (lat. = „olla vastaan otta- 
nut", acci'pere = ottaa vastaan) , vastaanottoto- 
distus. 

Accept . . . ks. A k s e p t . . . ... 

Access . . . ks. A k s e s s . . . 

Accessit /-f-/ (lat. = „on päässyt lähelle"), 
lisäpalkinto ; koulujen, akatemiojen y. m. s. toi- 
meenpanemissa kilpailuissa annettu kunnian- 
osoitus. 

Accessorium [-essö'-] (lat.) , syrjäasia, mu- 
kana seuraava. 

Acci . . . ks. Aksi . . . 

Accipitres [■i'p-] ks. Petolinnut. 

Accius (Attius), Lucius (n. 170-90 e. 
Kr.) , roomalaisen murhenäytelmän huomattavin 
edustaja; hänen tragediansa perustuivat suurten 
kreikkalaisten tragediankirjoittajain teoksiin, 
joita hän mukaili latinaksi, välistä sangen va- 
paasti. Parissa näytelmässä hän käsitteli rooma- 
lais-kansallisia aineita. Sitäpaitsi hän kirjoitti 
myös didaktisia runoelmia eri aineista. — Hänen 
teoksistaan on säilynyt ainoastaan vähäisiä kat- 
kelmia, joissa ilmenee paljokin voimaa ja vauh- 
tia, vrt. R o o m a n k i r j a 1 1 i s u u s. O. E. T. 

Accouchement [akiismaj (ransk.), synnytys- 
apu, synnytys. 

Accursius [■u'r-J (it. Accorso), Fran- 
ciscus (1182 -n. 1260), it. lainoppinut, lainopin 
professori Bolognassa, kuuluisa teoksestaan 
„Glossa ordinaria", jossa hän yhdisti ja päätti 
kaikkien glossaattorien työn. Tämä teos sisälsi 
selityksiä Justinianuksen ,, Corpus jurikseen" ja 
oli keskiajan tuomioistuinten edessä itse lain 
veroinen. 



55 



Acephala — Achrenius 



56 



Acephala /-e'-/ ks. Simpukat. 

Acephalus [■(■'-] (kreik. kielteinen a ja Ae- 
phali = \>:ji'ii) , päiitön (sikiö). 

Acer ks. Vaahtera. 

Aceraceae [-rä'], vaahteroita, kaksisirk- 
kaisheimo, joka käsittää puita tahi pensaita 
pohj. lauhkeasta vyöhykkeestä. Lehdet vastak- 
kaisia, tav. sormiliuskaisia, kukat pieniä viher- 
täviä, tertuissa, huiskiloissa, tähkissä tahi sar- 
joissa. Uedelmä siivekäs lohkohedelmä. 

Acerbi [-tse'-], Giuseppe (177.'i-1846), 
italialainen retkeilijä, joka v. 1798-99 teki ret- 
ken pohjoismaiden pohjoisiin osiin. Hänen teok- 
sensa: „Travels trough Sweden, Finland and 
Lapland to the North Cape" (Lontoo 1802) on 
kuvitettu kertomus tästä hänen matkastaan. 

Acerina f-i'-] ks. Kiiski. 

Acetabulum, unat., lonkka verma, lonkan ni- 

Vrlkll<)|i|Kl. 

Acetauilidi ks. A s e t a u i I i d i. 

Aceton ks. Asetoni. 

Acetonemia (lat. acc'<um = etikka, ja kreik. 
/idiJHU = veri) , sokeritauti (ks. t.). M. 0-B. 

Acetum [■e'-J (lat.), etikka; a. aromaticuni, 
kasviöljyillä hyvänhajuiseksi tehty etikka; a. 
crudum, tavallinen etikka ; a. glaciale, jää- 
etikka ; a. pyroliguosum, puuetikka ; a. vini, 
viinietikka. K. D. 

Ach ... ks. myös A k h ... 

Achard, F r a'n z Karl (17.53-1821), saks. 
kemisti, valkojuurisokeriteoUisuuden perustaja. 
Preussin kuninkaan alkuunpanosta A. perusti 
1796 Schlesian Kunerniin ensimäisen valkojuuri- 
sokeritehtaan, jonka johtajaksi hän itse tuli. 

Edv. Ej. 

Acharius [-ka'-], Erik (1757-1819), ruots. 
lUUkäri ja kasvitieteilijä, synt. Gäflessä, kuoli 
Vadstenassa. Oli kasvitieteilijänä Linn<5n etc- 
^'irapiä ja suosituimpia oppilaita. Tuli kuului- 
saksi varsinkin uudistavista jäkälätutkimuksis- 
tansa, joiden tuloksena oli uusi luokkajaoitus 
ynnä useat uudet suvut ja lajit. Teoksia: „Lic- 
henographiae Suesiae prodroraus" (1798), „Me- 
thodes lichenum" (1803), „Licheuographia uni- 
versalis" (1810), „Synopsis methodica lichenum" 
(1814). A. oli myös innokas ja taitava lääkä- 
rinä; Vadstenan parantolan piirustusten laatija. 

Achenbach, O s \v a 1 d (1827-1905), saks. tai- 
demaalari, synt. Diissildorfissa, jonka maalau.s- 
akatemiassa hän opiskeli veljensä Andreas 
A:n (s. 1815) johdolla; A. on etupäässä maalan- 
nut italialiiisia maisemia. E. It-r. 

Achenwall, Gottfried (1719-72), saks. 
tilastotieteilijä, oli v:sta 1748 filosofian, sitten 
lakitieteen professorina Göttingenin yliopistossa. 
Hän on kirjoittanut ensimäisen saksalaisen ti- 
lastotieteen oppikirjan. Huomattavin on hänen 
teoksensa „Staatsverfassuug der europäisehen 
Reiche im Grundriss" (Euroopan valtakuntien 
valtiomuodtit pääpiirteissään, ensim. pain. 1749). 

Acheron ks. A k h e r o n. 

Acherontia /-o'-/ ks. P ii ä k a 11 o p e r h o- 
n e n. 

Achlllea /-(■•'-/. suku romposi<ac-heimo8sa. 
Yrttejä tai ruohovarpuja vanhan mantereen 
pohjoisesta lauhkeasta vyöhykkeestä; muutamat 
alppikasveja. Lehdet hammaslaitaisia tahi 
hienoliuskaisin, mykeröiden harvat lyhytlaitei- 
set laitakuknt valkeita. A. millcfolium, s i a n- 



kärsäheinä, meillä yltyleinen, käytetty si- 
sältämiensä haihtuvien öljyjen vuoksi lääkekas- 
vina. A. ptarmica'a, o j a k ä r s ä m ö ä, viljel- 
lään yleisesti tuhatkaunon nimellä hyöty- 
kukkana puutarhoissa. A. moschatasta, (Alpit) 
valmistetaan Iva-likööriä. 

Achlya, leväsieni SaprolcgniacccB-heimosta., 
muodostunut haaraisista huovastorihmoista. 
Elää vedessä mätänevillä simpukoilla, kaloilla 
y. m., joiden ympärille muodostaa tiheän hah- 
tuvapeitteen. Ahdistaa myös eläviä eläimiä ja 
pidetään (Harzin mukaan) krapuruton aiheut- 
tajana. 

a. Chr., lyhennys sanoista ante Christum na- 
tum (lat.) = ennen Kristuksen syntymää. 

Achrelius [kri'-]. 1. E r i"k A. (1604-70), 
ensimäiuen lääketieteen professori Turun akate- 
miassa, syut. Akerin pitäjässä Uplannissa 15 p. 
toukok. 1004, kuollut Turussa 17 p. huhtik. 
1670. Nimitettiin 1641 Upsalassa opintoja har- 
joitettuaau professoriksi Turkuun, jossa hänen 
ensin mainitaan osoittaneen ahkeruutta viras- 
saan, mutta sitten yhä enemmän sitä laiminlyö- 
neen. V. 1661 valitetaan, ettei hän useaan vuo- 
teen ole yhtään luentoa pitänyt, harvoin saapuu 
konsistoriin ja vielä harvemmin kirkkoon. 
Osaksi lienee siihen ollut syynä lisääntyvä sai- 
raloisuus. Yhtään väitöskirjaa A. ei ole Tu- 
russa painattanut. K. O. 

2. Daniel A. (1644-92), suom. kirjailija 
ja kaunopuheisuuden professori, edellisen poika; 
käytti lukuisissa kirjoituksissaan ja puheis- 
saan ruotsia tai latinaa. Hän oli aikanaan 
Turun yliopiston etevin puhuja, harrasti oman 
varsinaisen tieteensä ohella myös luonnonopil- 
lisia kysymyksiä ja julkaisi 1082 väitöskirjan 
„Contemplationes muudi", jonka vapaamieliset 
ajatukset herättivät riitaa konsistorissa. Li- 
säksi A. oli tuottelias runoilija. Uän on ajan 
tavan mukaan kirjoittanut laajoja opettavaisia 
runoja hyveen kunniaksi ja paheen moittimi- 
seksi. Ne eivät todista suuriakaan runollisia 
lahjoja, vaan ovat käytännöllisen järkevän mie- 
len purkauksia. [Arvid Hultin, „Daniel Ach- 
relius". Ruots. Kirj. Seuran Förh. och upps. 9.] 

V. T. 

Achrenius [-kre'-], suom. suku, jonka jäsenistä 
moni on toiminut kirkon palveluksessa sekä useat 
esiiutyneet runoseppinä, on peräisin Uskelasta. 
Sikäläisen talonpojan poika oli suvun ensimäi- 
uen tunnettu jäsen. Someron kappalainen Simo 
A. (k. 1747). 

1. Ab rahan: A. (1706-69), edell. Simo A:n 
poika, tunnettu heränneispappi ja virsiruuoilija. 
Synt. Somerolla 1 p. helmik. 1706. Ylioppilasaika- 
naan kotiopettajana pietistisessä Creutzin per- 
heessä A., jonka luonne jo kotikasvatuksen kautta 
oli saauut vakavan uskonnollisen pohjan, tuli kir- 
kollisen heränneisyyden vaikutuksen alai.seksi. 
Sen elähyttämänä hän papiksi tultuaan (1730) toi- 
mi ensin apulaisena Pietarsaaressa, v:sta 1733 
Pohjanmaan rykmentin saarnaajana ja v:sta 1736 
Ahtavan kapjialaisena Taisteltuaan toisaalta kir- 
kollista tapakristillisyyttä, toisaalta lahkolaista 
heränneisyyttä vastaoa A. lopulta itse kallistui 
lahkolaisten jjuolelle, joitten intoa hän ihaili ^ 
joita vastaan harjoitettua pakkoa hän ei voinut 
hyväksyä. Hän tahtoi nyt muodostaa vapaan 
veljesscurakunnan, missä Jumalan henki näky- 



57 



Achtd— Acidum 



58 



jen ja ilmoitusten kautta välittömästi vallitsisi 
ja johtaisi. Liike solui yhä sairaloisempaan 
yltiöhengellisyyteen. Kun A. helluntaina ITiO 
oli saarnatessaan joutunut järisyttävään huu- 
maustilaan, niin hän, pitäen itseään erinomaisena 
ajaumerkkiuä tuhatvuotisen valtakunnan ja tuo- 
mion tulosta, luopui pappisvirastc.an. Noudet- 
tuna Turkuun vastaamaan menettelystään A., 
samalla kuiu vähitellen taipui raitistamaau 
lahkolaismielipiteitään, esiintyi horjumattomana 
uskonnollisen suvaitsevaisuuden asianajajana. 
Sittemmin hän monien kokemuksien koulutta- 
mana luopui lahkolaiskannastaan ja jo ennen 
asiansa lopullista ratkaisua tekemästään pyyn- 
nöstä sai 1742 papinvirkansa jälleen. Oleskel- 
tuaan pikkuvihan aikana Kuotsissa A. sodan 
tauottua palasi Turkuun ja eli siellä aluksi 
ilman vakinaista tointa, kunnes 1748 pääsi lin- 
nan papiksi sinne ja 175.3 kirkkoherraksi Nousi- 
aisiin, missä taidolla ja innolla työskenteli kuo- 
lemaansa asti. Ollen näinä aikoina Louuais- 
Suomen heränneitten luottamusmiehenä on A. 
suuresti vaikuttanut sikäläisten herätysliikkeit- 
ten johtamiseksi kirkollisen heränneisyyden 
vakavaan uomaan. Laajakantoinen on ollut 
A:n kirjallinen toiminta. Hänen kirjoittamansa 
hartauskirjat ovat olleet paljon käytännössä 
aina tähän asti, enemmin vielä hänen virtensä. 
Jo ylioppilaana hän oli herättänyt huomiota 
erilaatuisilla suomen-, ruotsin- tai latinankieli- 
sillä tilapäärunoillaan. Poltettuaan 1735 maal- 
liset runonsa omisti hän harrastuksensa yksin- 
omaan hengelliselle runoudelle. Säilynyt on 
hänen virsiään joltinen määrä ruotsinkielisiä, 
vaikka enimmäkseen painamattomina, sekä noin 
pari sataa suomenkielistä, joita on ilmestynyt 
useampia yhä uudestaan painettuja kokoelmia. 
Tunnetuin on „Sionin Juhla-Wirret". Runolli- 
sessa ja kielellisessä suhteessa A:n suomenkie- 
liset virret ovat yleensä varsin heikkoja; ne 
ovat kuitenkin suomalaisen kansanomaisen virsi- 
runouden ja -laulun pohjana yhä vielä. — Isänsä 
jälkiä Nousiaisten sielunpaimenena ja virsiru- 
noilijana kulki A:n poika Antti A. (k. 1810), 
joka on toimittanut kansan suosion saavuttaman 
kokoelman „Halullisten Sieluin hengelliset Lau- 
lut". [Martti Ruuth, „Abraham Aehrenius" I ; 
Akiander, ,,Religiösa rörelser i Finland".] 

2. S i m o A. (1729-58), edellisen veljen, Sievin 
kirkkoherran Simo A:n (nuoremman) poika, 
joka palveli pappina Paltamossa ja Pietarsaa- 
ressa, on myöskin tunnettu runoilijana, joka 
mielellään ja verrattain taitavasti käytti van- 
haa suomalaista runomittaa. Hänen huomat- 
tavin runollinen tuotteensa on 2,300 säettä 
käsittävä runoteos „Uudet hengelliset runot 
iäsnäolevaisista ja tulevaisista tiloista". [J. 
Krohn, „Suomal. kirjallisuuden vaiheet".] 

3. Henrik A. (1730-98), edellisen veli. 
Kalajoen nimismies, oli myöskin runoseppä. 
Häneltä on jäänyt joukko tilapäärunoja, muo- 
doltaan sujuvia, sisällykseltään lystikkäitä, jopa 
vallattoman kevyitä. [J. Krohn, „Suomal. kir- 
jallisuuden vaiheet".] H. R. 

Achte. 1. Lorenz Nikolai A. (1835- 
1900) , suom. sävellystaiteilija, kotoisin Porista ; 
tuli ylioppilaaksi 1856; eri kertoja harjoitteli 
opintoja ulkomailla; perusti akateemisen orkes- 
terin Helsinkiin v. 1868, toimi suomalaisessa 




Emmy .\chte. 



oopperassa osaksi orkesterinjohtajana osaksi lau- 
lajana; Helsingin vanhan kirkon kanttorina 
v:sta 1881. V. 1883 perusti johtamansa Hs^lsin- 
giu lukkari- ja urkurikoulun. Säveltänyt yhden 
sinfonia-osan, konsertti-uvertyyrin, Regina von 
Emmeritzin alkusoiton, introductionin ja fugan 
orkesterille, Davidin Psalmin soololle, köörille 
ja orkesterille; julkaissut „Musiikin ensimmäi- 
set alkeet kouluja varten" sekä koraalikirjoja. 
Naimisissa v:sta 1875 Emmy Charlotta 
Strömerin kanssa (ks. seur.). 

2. Emmy Charlotta A., etevä suom. 
laulutaiteilija, s. 1850 Oulussa, jossa hänen isänsä 
oli kultaseppä. Jo 

nuorena tyttönä 
hän osoitti suuria 
musikaalisia tai- 
pumuksia ja erään 

taiteenystävän 
avulla hän sai 
tilaisuutta, käy- 
tyään ensin Hel- 
singin ruotsalai- 
sen tyttökoulun ja 
nautittuaan lau- 
lunopetusta neiti 
E. Mechelinin luo- 
na, opiskella ulko- 
mailla, Pariisissa 
J. J. Massefn 
johdolla ja kou- 
servatorissa sekä 
Tukholmassa ja 

Dresdenissä (Lamperti, Hildach) . Kun suomalai- 
nen ooppera 1873 perustettiin, tuli Emmy A:sta 
sen primadonna. Dramaattisella esityksellään, 
jossa laulu ja näytteleminen tulivat mitä täydel- 
lisimmäksi kokonaisuudeksi, valtasi hän kaik- 
kien sydämet. Johti omaa oopperayritystä 1801- 
92. Miehensä perustamassa lukkari- ja urkuri- 
koulussa hän ollut koulun perustamisesta asti 
laulunopettajana sekä miehensä kuoleman jäl- 
keen (1900) koulun johtajana. Hänen etevim- 
mät yksityi.soppilaansa ovat hänen molemmat 
tyttärensä Aino ja Irma. 

3. A i n o A. ks. A c k t 6. 

4. Irma A., suom. laulajatar, synt. Helsin- 
gissä 4 p. kesäk. 1887. Käytyänsä Helsingin 
suom. yhteiskoulua, aloitti A. laulunopintonsa 
äitinsä johdolla ja jatkoi niitä kaksi vuotta 
Pariisin konservatorissa (prof. Duvernoyn joh- 
dolla). V.sta 1908 laulajattarena Dresdenin 
hovioopperassa. Käyttää taiteilijanimeä Irma 
Tervani. " O. M-o. 

Acidimetria, haponmittaaminen. ks. Ana- 
lyysi. 

Äciditeetti (lat. acidum = happo) , emäksien 
ominaisuus yhdistyä yhden tai useamman happo- 
ekvivalentin kanssa (yksi- tai monihappoisia 
emäksiä) . 

Acidum, lyh. Acid., hapon latinainen nimitys. 
— A. acetieum, etikkahappo ; A. arsenicum, 
arsenikkihappo; A. arsenicosum, arsenikki- 
hapoke; A. benzoieum, bentsoehappo ; A. bori- 
cum, boorihappo; A. earbolicum, karbolihappo; 
A. carbonicum, hiilihappo; A. chloronitrosum, 
kuninsiasvesi, suola- ja typpihappojen sekoitus- 
(muutamiea metallien ainoa liuotusaine) ; A. 
chromicum, kromihappo; A. citricum, sitruuna- 



59 



Acinus — Acosta 



60 



happo ; A. formicicum, muurahaishappo ; A. 
hydrochloratum tai hydrochloricum, suolahappo; 
A. hydrocyanatum, syanivetyhappo ; A. lacti- 
cum, maitohappo; A. muriaticum, suolahappo; 
A. nitricum, typpi- eli salpietarihappo; A. oxa- 
licum, oksalihappo ; A. phosphoricura, fosfori- 
happo; A. picroriitricum, pikriinihappo ; A. pyro- 
lignosum, puuetikka ; A. salicylieum, salisyli- 
happo; A. succinicum, merenpihkahappo ; A. sul- 
furicum, rikkihappo; A. sulfurosum, rikki- 
hapoke; A. tannicum, tanniini, parkkihappo ; A. 
tartaricum, viinihappo, j. n. e. 

Acinas (lat.), rauhaisrakkula ; kudosmuodos- 
tuma muutamissa rauhasissa. V. 0-B. 

Acipenser f-e'-) ks. Sampi. 
Acke (Andersson), Johan Axel Gus- 
taf (s. 1859), ruots. taidemaalari, on maa- 
lannut muotokuvia (m. m. Z. Topeliuksen) 
ja maisemia, osaksi Ahvenanmaaltakin, jossa hän 
on jonkun aikaa asunut. Hän on myöskin tun- 
nettu koristelutaitecstaan ja piirustuksistaan 
Topeliuksen (appensa) kirjoihin „Lukemisia lap- 
sille". E. R-r. 

Acker (saks. = pelto), saks. peltomitta, käy- 
tännössä ennen metrijärjestelmää, lähipitäin 1 
tynnyriala. 

Ackte. A e k t ^-R e n v a 1 1, Aino, suom. lau- 
lajatar, s. Helsingissä 23 p. huhtik. 1876, van- 
hemmat säveltai- 
teilija Lorenz 

Nikolai Acht6 ja 
laulajatar Emmy 

Charlotta A. 
Käytyänsä Hel- 
singin suomalai- 
sen tyttökoulun 
aloitti A. laulu- 
opintonsa äitinsä 
johdolla ja esiin- 
tyi ensi kerran 
julkisessa konser- 
tissa 1893, jonka 
jälkeen teki kon- 
serttimatkan maa- 
seutukaupunkei- 
hin. Syksyllä 1894 
A. matkusti Pa- 
riisiin, jonka konservatoriin hän onsimäisenä 
197:stä hakijasta hyväksyttiin. Hänen opintonsa 
prof. Duvernoyn johdolla kestivät kolme vuotta. 
Päätettyään opintonsa konservatorissa, jolloin 
hän oopperaluokalla sai ensimäisen palkinnon, 
tarjottiin hänelle paikka Pariisin suuressa 
oopperassa, jonka ihailtuna ]>rimadonnana hän 
sitten oli v. 1897-1903. Opintoajallaan hän 
kahtena ensi vuotena nautti kannatusapua Suo- 
men ja sitten Ranskan valtiolta. Ensimäisen 
esiintymisensä hän suoritti S p. lokak. 1897 
Margareettana Gounod'n Faustissa ja esiintyi 
sitten Juliettena saman säveltäjän oopperassa 
Romeo ja Julia. Hänen useista osistaan mainit- 
takoon Elsa(Lohengrin), Elisabeth (Taonhäuser), 
Eva (Meistersinger), Margu^^rite (Faust), Sieg- 
linde (WalkUre), Miraela (Carmen), Benjamin 
(Joseph en Egypte) , Salome (Salome), Tosca 
(Tosca), Nedda (Pajazzo), ensi kertaa Parii- 
sissa esitettäessä, Cloches du Rhinissä (sävelt. 
Snmuel Rousseau), ensi kertaa yleensä. Erot- 
tuaan Pariisin oopperasta on .\. tehnyt taide- 




Atno Ackti-Renvall. 



matkoja useimmissa Euroopan maissa ja käy- 
nyt kahdesti Ameriikassa herättäen kaikkialla 
huomiota ja ihailua sekä konsertti- että varsin- 
kin oopperalaulajattarena. V:sta 1901 naimisissa 
lakit, tohtori Heikki Renvallin kanssa. 

O. M-o. 

Agoka f-sö'-] (259-222 e. Kr.) , intial. keisari ; 
hänen ajaltansa ovat Intian vanhimmat 
piirtokirjoitukset, jotka kertovat A:n hartaista 
toimenpiteistä kansansa aineelliseksi ja henki- 
seksi vaurastuttamiseksi. Hänen aikanaan pi- 
dettiin buddhalainen uskonnollinen kokous (sy- 
nodi) Pataliputrassa (Patnassa) ja lähetys- 
Siiarnaajia lähetettiin m. m. Ceylonille. Hänen 
hallitusaikansa on intialaisen buddhalaisuuden 
kukoistusaika. 

Aconcagua {-kä'-]. 1. Ameriikan korkein 
vuori Andein vuoristossa 32 '/j" et. lev., tulivuori. 
Sen korkeuden laski Conway v. 1898 olevan 
6,834 m. — 2. Maakunta Chilen tasavallassa ; n. 
14,000 km=, 35,000 (1905) as.; runsaasti kultaa, 
hopeaa ja vaskea. A. R. B. 

A condition [a ködisiö'} (ransk.), ehdollisesti; 
ottaa myytäväksi ehdolla että saa palauttaa ta- 
kaisin myymättömät, komissioniin. 

Aconitum /-»'-/, ukon- 
hattu, suku Ranuncu- 
ZaceoE-heimossu ; korkeita 
monivuotisia yrttejä pohj. 
lauhkean vyöhykkeen vuo- 
ristoseuduista. Juuret mu- 
kulamaisest: paisuneita, 
lehdet sormijakoisia, alem- 
mat usein sangen suuria; 
latvassa sininen tahi kel- 
lertävä terttukukinto : ver- 
holehdistä yksi kypärämäi- 
nen, terälehdet muuttuneet 
omituisiksi mesiäisiksi. 

Useimmissa lajeissa, var- 
sinkin juurimukuloissa, vä- 
kevää, huumaavaa myrk- 
kyä, akonitiiuin. 
Meillä A. lycoctimum vil- 
linä lehdoissa Karjalan- 

kannaksella, Laatokan Karjalassa ja Enontekiön 
Lapissa. A. napeUus ja A. cammarum jieisinä 
koristekasveina. 

A conto (it.), tilille, vrt. K o n t o. 

Acorus, kalmojuuri, miekkaruohonC/ris^ 
näköisiä JracecE-heimoon kuuluvia vesikasveja 
pohj. pallopuoliskon kaikista osista. Juurakko 
paksu, pitkä, varsi lehtimäineu, kukinto paksu- 
lapakkoineu vihertävä tähkä (puikelo) , näen- 
näisesti varren sivussa. Lounais- ja Etelä-Suo- 
nitssa harvinainen. A. calamtis on 300 vuott."» 
sitten tuotu Aasiasta Eurooppaan. Koko kasvi, 
varsinkin juurakko, ryydinhujuinen ja -makui- 
nen. Viimemainittua käytetään rhizoma calami- 
nimellä lääkkeiksi, sitä pannaan hajuvesiin, 
hammnspulvoreihin j. n. e. 

Acosta, Gabriel 1. tlriel (1594-1647). 
syntyi Oportossa aatelisesta, katolisuuteen kään- 
tyneestä juutalaissuTusta. Jouduttuaan epäi- 
lyksiin kristinuskon totuudesta, siirtyi hän 
.Mankomaissa juutalaisuuteen, mutta sekään ei 
häntä kauan tyydyttänj-t, vaan hän joutui rii- 
taan rabbiinien kanssa, ja hänet erotettiin syna- 
gogasta. Myöhemmin hän taas palasi juuta- 




61 



Acotyledoneae — ^Adam Bremeniläinen 



62 



laisuuteeu, mutta lopetti päivänsä, kutea luul- 
laan, itsemurhalla. 

Acotyledonese [-dö'-], nimitys sellaisille kas- 
veille, jotka itilessään ovat sirkkalehtiä vailla. 
Vastaa Linnan luokkaa Cryptogamia. Ylei- 
sempi nimitys : itiökasvit. 

Acquit [akVJ (ransk.), vastaanottotodistus, 
kuitti. 

Acraniata [•ä't-J (lat.) , pääkallottomat, 
luurankoisten pääjakson toinen jakso, johon 
kuuluu yksi ainoa eläin, suikulainen (Am- 
phioxus lanccolatus) (ks. t.). 

Acraspedinen ks. M e d u s a. 

Acre [eik3], engl. ja pohjois-amer. pintamitta, 
= 4,840 neliöyardia = 40,467 aaria. 

Acredula caudata [-e'- -dä'-] ks. Pyrstö- 
t i i a i u e n. 

Acrel, Olof, aateloituna af Acrel (1717- 
1806), ajallaan Ruotsin etevin kirurgi ja huo- 
mattava tiedemies, jonka aloitteesta perustettiin 
Tukholman Serafimer-sairaala. [O. E. A. Hjelt, 
„01of af Acrel, den svenska kirurgins fader" 
(1SS4).]. 

Acrididje f-kri'-J ks. Heinäsirkat. 

Acrocarpse ks. Sammalet. 

Acroclinium roseum [-li'- -se'-], t a r h a j ä k- 
k ä r ä, Texasista tuotu mykerökukkaisiin kuu- 
luva koristuskasvi, jonka kielekkeiset ruusun- 
punaiset laitakukat kuivuneinakin säilyviä. 
Kuivissa kukkavihkoissa „eternellinä" (ks. t.). 

Acsädy [atsädi], Ignäcz (1845-1907), unk. 
historioitsija. Hänen pääteoksensa ovat: ,, Un- 
kari Budan takaisinvalloittamisen aikana" 
(1886) ; „Unkarin kolmiajaon historia" (1897) ; 
„Unkari Leopold I:n ja Josef II:n aikana" 
(1898) ; „Unkarin valtion historia" (1902-03, 
2 nid., kuvalL). 

Act [äkt] (engl.) on Englannissa jonkun viran- 
tmaisen tai valtiollisen eduskunnan julkaisema 
päätös. Näin nimitetään useita tärkeitä parla- 
menttipäätöksiä, esim. purjehdussääntö Naviga- 
tion Act, Test act (ks. t.) y. m. 

Acta (lat.) . Roomalaisilla tämä sana tar- 
koitti kaikkia virkakuntien ja yleensä virallisia 
toimituksia ja asiakirjoja. — A. apostolo- 
r u m, apostolien tekoja. — A. d i u r n a, Caesarin 
käskystä Roomassa toimitetut tiedonannot pää- 
kaupungin tapahtumista (ensimäiset sanomaleh- 
det) . — A. eruditorum, vanhin Saksan tie- 
teellinen aikakauskirja, jonka perusti professori 
Otto Mencke, ilmestyi latinan kielellä 1682-1782. 

— A. martyrum 1. a. sanctorum, kerto- 
muksia pyhien ja marttyrien elämänvaiheista. 

— A. m a t h e m a t i c a, kansainvälinen mate- 
maattinen aikakauskirja, joka v:sta 1882 ilmes- 
tyy Tukholmassa professori G. Mittag-Lefflerin 
toimittamana. — A. societatis pro fauna 
et flora fennica, Societas pro fauna et 
flora fennica'n julkaisusarjoja. — Acta socie- 
tatis scientiarum fennica e. Suomen 
tiede.seuran julkaisusarjoja. 

Actsea [-te'-], konnanmarja, suku Ra- 
n«»cuiacc(E-heimossa. Monivuotisia yrttejä Eu- 
roopasta, Aasiasta ja Pohj.-Ameriikasta. I-ehdet 
isoja 2-Ö kertaan sormilehtisiä, pienet valkeat 
kukat tiheässä tertussa. Hedelmä monisieme- 
ninen marja. Meillä A. spicata lehdoissa; sen 
mustia tai punaisia marjoja pidetään myrkyl- 
lisinä. 



Acte [ukt] (ransk.), todistuskappale, -kirja. 

Actinia [-tl'-] ks. Merivuokot. 

Actio (lat.) , kanne, kannevaatimus. 

Actitis [-tl'-] ks. Rantasipi. 

Actium ks. Aktion. 

Acton [äktn], John Francis (1737-1811), 
napolilainen ministeri, oli erään Ranskassa oles- 
kelevan irlantilaisen poika, meni Napolin ho- 
vin palvelukseen, jossa voitti kuningatar Karo- 
liinan suosion ja tuli Ferdinand IV :n pääminis- 
teriksi, jommoisena hallitsi varsin mielivaltai- 
sesti. Ranskan vallankumouksen puhjettua hän 
noudatti sitä ja sittemmin Napoleonia vastaan 
vihamielistä politiikkaa, kunnes v. 1806 yhdessä 
Bourbonien vallan kanssa kukistui. Kuoli Pa- 
lermossa 12 p. elok. 1811. 

Acyklinen (kreik. kielteinen o, ja kyklos = 
ympyrä) , köynuöksinen. ks. Kukka. 

A. D., lyhennys lat. sanoista a n n o D o- 
m i n i = Herran vuonna. 

a. d., lyhennys lat. sanoista a d a t o (ks. t.) 

Ad (lat.), prep., luo, johonkin; ad (in) ab- 
'j u r d u m (lat.) , mahdottomuuteen ; panna a d 
acta (lat.), liittää asiakirjoihin. 

Adagietto [-dze't-] (it.) , lyhyehkö sävelkap- 
pale jokseenkin hitaassa tempossa I. K. 

Adagio [adä/dzo] (it.), hitaasti. 

Adalbert, pyhä (n. 950-997), Praagin piispa, 
vaikutti pakanuuden hävittämiseksi Böömissä. 
Alkaessaan lähetystointa pakanallisten preussi- 
laisten maassa A. sai surmansa 23 p. huhtik. 
997. Hän on saanut kunnianimen „preussiläis- 
ten apostoli". J. G. 

Adalbert (n. 1000-1072), Hamburg-Bremenin 
arkkipiispa. Arkkipiispana v:sta 1045 harrasti 
tämä lahjakas, suuria tavoitteleva mies menes- 
tyksellä lähetystointa Skandiuaavian maissa, 
tahtoi kohottaa Hampurin patriarkanistuimeksi 
kaikkia Pohjoismaita varten ja teki Bremenin 
huomattavaksi sivistyskeskustaksi (Adam Bri-- 
menjläinen) . Nuoren keisari Henrik IV :n kas- 
vattajana ja neuvonantajana oli hänellä 1060- 
luvulla johtava asema Saksan valtakunnassa, 
mutta kukistui pian siitä ja sai loppuvuosinaan 
kckea monenlaisia onnettomuuksia. J. G. 

Adalhard (751-826), Kaarle Suuren serkku, 
edisti lähetystyötä saksilaisten keskuudessa ja 
perusti Korveyn luostarin Westfaleniin. 

Adalia [-dä'-] (muin. Attaleia] , linnoitettu sa- 
tamakaupunki Vähän-Aasian etelärannalla, Ko- 
nian vilajetissa, n. 25,000 as. 

Adalvard. Tällä nimellä mainitaan kaksi 
piispaa ja uskousaarnaajaa Ruotsissa kuningas 
Stenkilin aikana (1060-luvulla). — 1. A. van- 
hemman sanotaan olleen Skaran ensimäisen 
piispan ja saarnanneen kristinuskoa Vermlan- 
nissa, vieläpä Norjassakin. — 2. A. nuorempi 
oli määrätty svealaisten piispaksi ja asettui Sig- 
tunaan. Hän näyttää olleen kiivasluontoinen 
mies ja mainitaan aikoneen hävittää silloin 
vielä suuressa arvossa olleen Upsalan temppelin, 
minkä tuuman kuitenkin Stenkil sai ehkäistyksi. 
A. rikkoi myöskin Göötanmaalla monta epä- 
jumalankuvaa ja kastoi pakanoita. ii. G. 

Adam ks. A a t a m i. 

Adam Bremeniläinen, keskiaikainen histo- 
riankirjoittaja, oli v:sta 1068 tuomiokapitulin 
jäsenenä ja koulunjohtajana Bremenissä Hänen 
noin 1075 kirjoittamansa Hampurin arkkihiip- 



63 



Adam de la Hale — Adansonia 



64 



pakunnan historia, nimenomaan sen neljäs kirj.i, 
jolla ou nimenä ..Descriptio insularum aqui- 
lonis", on varsin tärkeä ollen vanhimpia Poh- 
joismaiden oloja koskevia historiallisia lähde- 
teoksia ja sisältäen erittäinkin tietoja kristin- 
uskon ensimäisestä leviämisestä näille maille. 
Tietonsa niistä oli Adam B. enimmäkseen saa- 
nut Tanskan kuninkaalta Sven Estridinpojalta, 
jonka luona oli käynyt. Suomi esiintyy tässä 
teoksessa „Naistenmaan" nimellä, jossa varmaan- 
kin piilee muisto kvenein 1. kainulaisten hei- 
mosta. K. G. 

Adam de la Hale [adä' d' la äl], liikanimeltä 
„Kyttyräsi:'lkä'', (n. 1240-87) Arras'u kaupuu- 
gi-ssa, ran.sk. runoilija ja säveltäjä. Hänen 
sievä paimounäytclmänsä „Jeu de Robin et Ma- 
rion" on keskiajalta säilynyt vanhin maallis- 
aiheinen draama. Son parhaana viehätyksenä 
ovat lukuisat laulukappaleet. Sen lisäksi A. on 
kirjoittanut satiirisen kuvauksen kotikaupun- 
kinsa oloista „Le jcu d' Adam ou jeu de la feuil- 
lee". 

Adam [ada'], Adolphe Charles (1803- 
5fi), ransk. suosittu oopperasäveltäjä, perusti 
Pariisiin oman näyttämön „Th6ätre national". 

/. K. 

Adam [adä'], J u 1 i e 1 1 e, synt. L a m b e r 
(s. 1836), ransk. kirjailijatar. Aloitti 1858 kir- 
jalla „Id(5es antiproudhoniennes sur 1'amour, les 
femmes et le mariage." On sitten käsitellyt 
useissa teoksissaan kirjallisia, historiallisia ja 
valtiollisia aiheita sekä julkaissut joukon novel- 
Ifja ja romaaneja: „Mon village", .jPaienne" 
y. m. Vv. 1879-86 hän julkaisi aikakauslehteä 
,.La nouvplle revue", kirjoittaen siihen m. m. 
valtiollisia katsauksia. Kirjailija Paul A. (ks. 
t.) on häueh poikansa. 

Adam /udä'Jl'siu\ (s. 1862), ransk. romaani- 
kirjailija. Hänen ensimäistä teostaan „Chair 
molle" (1885) syytettiin epäsiveellisyydestä, 
mutia oikeudessa kumottiin häntä vastaan nos- 
tettu kanne. Myöhemmissä teoksissaan hän 
esiintyy mystikkona tai sosialistina. Romaa- 
nilla „La force" hän on aloittanut puoleksi his- 
toriallisten romaanien sarjan. 

Adamaua [-mä'-], muinoin F u m b i n a, maa 
Keski-Afrikassa, Sudanin länsi-osassa, Tsad-jär- 
vcn eteläpuolella, n. 330,000 km=. Maa, jonka 
lävitse Binue-joki virtaa, on viljavaa ylätasan- 
koa. Asukkaat ovat pakanallisia neekereitä ja 
muhamettilaisia fulbeja. Maa on jaettu Eng- 
lannin, Ranskan ja Saksan välillä. Entinen 
pääkaupunki Joi a on Englannin alueella. 

A. Ii. B. 

Adamello [•<:'■], vuoriryhmä Ortler-alppien 
itäpuolella. Siihen luetaan myös Presanel- 
la-ryhmä (3,564 m). 

Adamlitit, yhteinen nimitys useille ensi- 
mäisloii vuosisatain ja keskiajan lahkoille. Nii- 
den kerrotaan pitäneen yöllisiä kokouksia, joissa 
osanottajat, palauttaakseen alkuperäistä viatto- 
niuudentilaa, esiintyivät alastomina ja joissa 
luirjoiteltiin sukupuolista hurjastelua. J. O. 

Adams [lidams], Samuel (1722-1803), poh- 
jois-ameriikkal. valtiomies, vaikutti pontevasti 
yhdysvaltain vaj.auttamiseksi Englannin val- 
lan alta ja oli sittemmin Massachusettsin kuver- 
nöörinä. Adamsia on sanottu Ameriikan 
t'ato'ksi. 



Adam,s [ädsms]. 1. J o h n A. (1735-1826), 
Ameriikan Yhdysvaltain toinen presidentti, puo- 
lusti useilla kirjoituksilla siirtomaiden oikeuk- 
.^ia ja otti osaa itsenäisyysjulistukseen, kävi 
lähettiläänä Euroopassa ja valittiin 1789 uuden 
liittovaltion ensimäiseksi varapresidtnriksi >fk& 
oli 1797-1801 Washingtonin jälkeen sen presi- 
denttinä. — 2. JohnQuincyA. (1767-1848), 
Yhdysvaltain presidentti, edellisen poika, toimi 
lähettiläänä Pietarissa ja Lontoossa, tuli v. 1817 
ulkoasiain valtiosihteeriksi ja oli 1825-29 Yhdys- 
valtain presidenttinä. 

Adams [ädsms], John Couch (1849-92), 
engl. tähtitieteilijä, osoitti, että häiriö Uranuk- 
.sen radassa oli toisen vielä tuntemattoman pla- 
neetin aiheuttama, jonka sittemmin Leverrier 
keksi (Neptunus). 1858 A. tuli tähtitieteen pro- 
fessoriksi Cambridgeen. 

Adams Pike ks. Aatamin huippu. 

Adamus Bremensis [-dä'- -me'-] ks. Adam 
Bremeniläinen. 

Adanson [adäsö], Michel (1727-1806) ransk. 
luonnontutkija ja tutkimusretkeilijä, R^aumurin 
ja Jussieu"n oppilas. Oleskeli v. 1745 jälkeen 5 
vuotta Senegalissa, josta toi muassaan suuren- 
moiset kasvi- ja eläintieteelliset kokoelmat. Toi- 
mitti siellä myös arvokkaita ilmasto-, tähti- ja 
kielitieteellisiä tutkimuksia. Myöhemmin Rans- 
kan tiedeakatemian jUsen. Teoksia: ,,Histoire 
naturelle du S^nögal" (1757), ,,Faniilles des 
plantes" (1763), „Histoire de la botanique ot 
pian des familles naturelles des plantes" (1864). 
Hänen mukaansa antoi Linnfi apinanleipäpuulle 
nimen Adan.ionia. 

Adansonia [-ö'-], Malvacew-\\e'\mooa kuuluvia 
puita Afrikastn Ainiin. .nsknrista ja Austraa- 




.■^ri. 



' ■ :^ - ^. 



^^-i-i*^ 



AdansoDia (l-j;it.u.i. 

liasta. Tärkein laji A, digitnta, A p i n a n 1 e i- 
p ä p u u, b a o b a b, villinä troopillisessa Afri- 
kassa, viljeltynä Intiassa ja Etelä-Ameriikaasa. 
Ko'okas, 22 m korkea ja maailman ]niksuin puu, 
jonka usein onton rungon ympärysmitta voi olla 
48 m. Lehvästö hyvin laaja; pitkät lukuisat 
haarat laskeutuvat omasta painostaan alaspäin, 
niin että puu matkan jiäästä näyttää pieneltä 
lehdolta. Muutamia puita Länsi-Afrikassa on 
arvioitu 6,000 vuoden vanhoiksi. Puu valkeata, 
erinomai.seu pehmeätii. Lehdi't kerrottuja, sormi 
lehtisiä; kukat yksinäisiä lehtihangoissa, pitkä 
peräisiä, riippuvia, valkeateräisiä. Kurkkumai 
sissa pitkistä peristään riippuvissa hedelmissä 
150 suurehkoa siementä, kova puumainen kuori, 



65 



Adapa — Adelcrantz 



66 



mehevä sisus. — Ontossa rungossa asustaa usein 
kokonainen neekeriperhe ; kuivattuja ja jauhet- 
tuja lehtiä käytetään (1 a 1 o-nimellä) ruuanlait- 
toon, hedelmän mehevä malto on terveellistä ra- 
vintoa; sekoittamalla poltettujen hedelmänkuo- 
rien tuhkaa palmuöljyyn saadaan mainiota 
suopaa. 

Adapa, mytologinen henkilö, erään nuolen- 
pääkirjoitustaulun mukaan, joka kuuluu el- 
-Amarna-löytöön (ks. A m a r n a) , ,, alkuihmi- 
nen", jumalien leipuri ja juomanlaskija, joka 
jumalallisen kateuden vuoksi jäi vaille ikuista 
elämää. Adapa-sanasta johtuu ehkä Adam. 
(Jensen, „Assyrisch-babylonische Mythen u. 
Epen" (1900).] E. T-t. 

Adaptatsioni (ransk. adaptation), sovittami- 
nen. FyiioL, silmän kyky mukautua näkemään 
erivahvassa valossa. • M. 0-B. 

Adapteerata (lat. aduytäfre), sovittaa kap- 
pale toiseen. — ^Adapteri, osa (esim. koneen) , 
joka voidaan liittää toiseen. 

Adaptsioni, mukaantuminen, sellainen elä- 
mäntavassa ja ruumiinrakennuksessa tapahtu- 
nut muutos, joka tekee elimistön erittäin sove- 
liaaksi niihin oloihin, joissa se elää tai on pa- 
koitettu elämään. Jokainen elimistö on mitä 
erilaisimpien ulkonaisten vaikutuksien alainen 
ja nämä synnyttävät vastavaikutuksia elimis- 
tössä. Muutoksien tapahtuessa ympäröivissä 
oloissa esim. ilmastossa, ravinnossa, kasvis- 
tossa, vihollisissa, kasvi- tai eläinlaji säilyy 
useimmiten vain, mikäli se kykenee mukaan- 
tumaan uusiin oloihin. Mukaantumiskyky 
esiintyy yksilöissä esim. siinä, että elin 
käyttämisestä voimistuu, käyttämättä jäämi- 
sestä heikontuu. Olettaen että yksilöllisessä 
elämässä saavutetut ominaisuudet periytyvät 
jälkeläisiin voi Lamarckin mukaan selittää 
useat tarkoituksenmukaisuudet kasvien ja eläin- 
ten rakenteessa tuloksiksi tällaisesta suoranai- 
sesta 1. aktuellisesta mukaautumisesta. Toisen 
käsityksen mukaan, joka kieltää yksilöllisessä 
elämässä saavutettujen ominaisuuksien perin- 
nöllisyyden, on tarkoituksenmukainen ruumiin- 
rakennuksen ja elämäntavan syntyminen seli- 
tettävissä D a r w i n in valikoimisopin avulla 
olettamalla että erilaisista synnynnäisistä muun- 
noksista vain ne säilyvät, jotka ovat elämän- 
suhteisiin soveliaat. K. M. L. 

Adar (ass. AddaruJ, babylonialaisen ja juuta- 
laisen vuoden kahdestoista kuukausi ; vastaa hel- 
mikuuu loppua ja maaliskuun alkua. 

Adasev, Aleksei Fedorov (k. 1560), 
ven. valtiomies, oli ollut hovivirkamiehenä, 
kun hän 1547, Iivana IV:n ryhtyessä 16-vuoti- 
sena itse hallitsemaan, pappi Silvesterin kanssa 
tuli tsaarin vaikuttavimmaksi neuvonantajaksi. 
Heidän onnistuikin ajaksi saada Iivanan huonot 
himot tukahutetuiksi ja hänen harrastuksensa 
käännetyksi tosi toimintaan alamaisten hyväksi. 
Uusi tarkastettu lakikirja, sudebnik, saatiin 1550 
aikaan. Idässä voitettiin Kasanin ja Astrakanin 
tatarit. Mutta Silvesterin ja A:n asema rupesi 
nähtävästi Iivanasta siteeltä tuntumaan. 1560 
heidät molemmat äkkiarvaamatta karkoitettiin 
ho\ista; A. ensin nimitettiin päälliköksi Liiviin, 
mutta pantiin sitten Tartossa vankeuteen, jossa 
pian kuoli. K. G. 

A dato (lat.), tästä päivästä lähtien; lyh. a. d. 
3. Painettu 'V,2 08. 



Ad calendas grsecas ks. Calendae. 

Adda (lat. AddiiaJ, Pon syrjäjoki, Pohjois- 
Italiassa, tulee Ortler-alpeilta, juoksee Como- 
järven läpi ja laskee emäjokeensa lähellä Cremo- 
uaa ; 400 km pitkä. 

Addeerata (lat. addere) , laskea yhteen. 

Addenda [-e'-J (lat.) , „lisättäviä". 

Addio [adVo] (it), hyvästi! 

Addis-Abeba [-e-], huomattavin kaupunki 
Seassa, Abessiiniassa, n. 50,000 as. ; n. 3,000 m 
yi. merenp. ; vv. 1893-1901 kuningas Menelikin 
asuinpaikka. 

Addis-Alam, v:sta 1901 Abessiinian hallitsi- 
jan asuinpaikka, 00 km länteen Addis-Abebasta. 

Addison [eddisan], Joseph (1672-1719), 
engl. kirjailija. Herätti ensin huomiota sankari- 
runoelmalla „The Campaign", jossa hän ylistää 
Marlborough'n voittoa Blenheimin luona, pääsi 
sitten korkeihin virkoihin ja kohosi valtiosih- 
teeriksi 1717. Hänen murhenäytelmänsä „Cato" 
saavutti aikoinaan suuren menestyksen. Mutta 
enimmän hän vaikutti Englannin kulttuuriin toi- 
mittamalla moraliseeraavia viikkolehtiä „The 
Tatler", „The Spectator" ja „The Guardian", 
joiden merkitys on ollut suuri koko Euroopan 
sanomalehdistön kehityksessä. Hän arvostelee 
niissä yhteiskunnallisia oloja ja henkilöitä ter- 
veesti, vaikka hieman kuivakiskoisesti, ja hänen 
esitystapansa on selkeää ja tasaista. 

Addison [eddisanj, Thomas (1793-1860) , 
engl. lääkäri, kuuluisa eräästä taudista (ks. 
Addisonin tauti), jonka hän ensimäisenä 
selitti, kirjoituksessa v. 1855. 

Addisonin tauti, ankaranluontoinen, etu- 
päässä veressä ja hermostossa häiriöitä synnyt- 
tävä tauti, joka näyttää aiheutuvan lisämunuai- 
sissa esiintyvistä sairaloisista ilmiöistä. Tautia 
potevan iho muuttuu väriltään likaisen rus- 
keaksi ; siitä myöskin nimitys: bromed skin. 
vrt. Addison, Thomas. il. 0-B. 

Additsioni (lat. addi'tio = lisääminen) , yhteen- 
lasku. 

Adduktori (lat. addu'ctor = lähentäjä) , lähen- 
tUjälihas, joka lähentää esim. sormet toisiinsa 
tai vetää esim. jalat tai kädet ruumiin keski- 
viivaa kohden. M. 0-B. 

A decouvert [a dckuvä'r] (ransk.), peittä- 
mättä; paljaan taivaan alla; ilman verukkeita. 

Adekvaatti (lat. adaequä'tus = yhtäläiseksi 
tehty) , log. = täysin sopiva, vastaava, oikea. 
Määritelmä on adekvaatti, kun subjektin ja 
predikaatin alat ovat yhtäsuuret. 

Adelaide [adaled], Etelä-Austraalian pääkau- 
punki, perustettu v. 1836, Torrensjoen varrella, 
10 km meren rannasta. Kaupunki on säännöl- 
lisesti rakennettu leveine katuineen, suurine au- 
keine paikkoineen ja komeine rakennuksineen. 
\. 1874 perustettu yliopisto; kirjasto, museo, 
taulukokoelma y. m. Anglikaaninen ja rooma- 
laiskatolinen arkkipiispa. A. on rautatieyhtey- 
dessä Austraalian muitten suurkaupunkien ja 
.satamakaupunkinsa Port Adelaiden kans- 
sa. 186,066 as. (1903). A. R. B. 

Adelcrantz. 1. Göran JosuaeA. (1668- 
1739), ruots. arkkitehti, N. Tessin nuoremman 
oppilas, tuli tämän jälkeen linnan arkkitehdiksi. 
— 2. Karl Fredrik A. (1716-1796), arkki- 
tehti, edellisen poika, suoritti loppuun Tukhol- 
man kuninkaallisen linnan rakentamisen, rakensi 



67 



Adelheid — Adepti 



68 



m. m. Aadolf Frcdrikin kirkon ja suunnitteli 
Tukholman Norrbron. 

Adelheid [u-], Saksan keisarinna, Rudolf II 
Uurgundilaisen tytär, meni 14-vuotiaana naimi- 
siin Italian Lothar II:n kanssa. Tämän kuoltua 
tahtoi Lotharin kilpailija, maakreivi Berengar II 
naittaa A:n pojalleen. A. sai turvaa Otto I:ltä, 
joka sittemmin nai hänet. Keisarinna A:llä 
oli suuri vaikutus Saksan asioiden kulkuun. 
Hän kuoli 999 ja julistettiin myöhemmin py- 
häksi. 

Adelsberg (sloveen. Pösto;'na), kylä Krainissa, 
Itävallassa, 60 km lounaseen Laibachista Wien- 
Trie.stiii radan varrella. Lähi.';töllä A:n luola, 
suuri, 4 km pitkä tippukiviluola, joka on muo- 
dostunut neljästä käytävien toisiinsa yhdistä- 
mästä osasta. Korkein on 58 m, sen läpi virtaa 
Poik-joki. Tämmöiset luolat ovat tavallisia ilmi- 
öitä karstiniiURcmissa (ks. t.), missä lähdevesi, 




,\*i>'isberg. 

joka virtaa kalkkikerrosten läpi, suuren paineen 
alaisena absorbeeraa hiilihappoa ja täten liuot- 
taa kalkkikiveä. Näin on luolien synty selitet- 
tävä, vaikkakin niitten muodostumiseen on 
tarvittu vuosituhansia. Luolien seinämät ja 
katto ovat täynnä rakoja, joista vesi pääsee tun- 
keutumaan sisään, ja kun lämpötila ja paine nyt 
tavallisesti on alhaisempi, ei vesi enää voi pitää 
kalkkia liuouneena, vaan tämä kiteytyy muodos- 
taen kalkkikiveä (tippukiveä). Tämä asettuu 
osaksi kattoon muodostaen n. s. stalaktiittejä, 
tahi maahan pylvääntapaisesti ; näitä taasen 
sanotaan stalangniiteiksi ja ne muodostavat luo- 
lissa mitä ihanimpia pylväitä, kiehkuroita, ver- 
hontapaisia seinämiä, penkereitä ja kivettyneitä 
vesiputouksia. Luolat ovat luonnollisesti aivan 
pimeät pienine mataline sisäänkäytävineen ja 
sattumalta onkin niitä löydetty. Eläinkunta 
niissä on omituinen, on tavattu sokeita mateli- 
joita, kuten olmi (Proteus angiiineusj. Nykyään 
on Adelsborgin luola Itävallan suosituimpia 
matkailijapaikkoja; sinne on hankittu kaiken- 
laatuisia mukavuuksia: m. m. sähkövalo, joka 
tuhansista lampuista virtaa, valaisten läpikuul- 
ta\an kalkkikiven joka lokeron, on muuttanut 
pimeän luolan hurmaavaksi satulinnaksi ; sen 
lisäksi saa veneellä ja rautatiellä kulkea ihaile- 
massa sen omituisuuksia ja kauneuksia. 

W. Sm. 
Adelskold lädelsöldj, K 1 a s A d o 1 f (s. 1824) , 
ruots. insiuööri, tunnettu rautateiden, siltain ja 
satamien rakentaja. Rakentanut m. m. vanhat 



puiset maantiesillat Oulunjoen yli, joista toisessa 
vielä olevista on yksi 150 jalan ja kaksi 125 ja- 
lan jänteistä kaarta. J. C-en. 

Adelung /ä-/. 1. Johann Christoph A. 
(1732-1806), saks. kielentutkija, synt. Pomme- 
rissa, lukion opettaja, myöhemmin ylikirjaston- 
hoitaja Dresdenissä. Hänen laaja „kieliopillis- 
kriitillinen sanakirjansa yläsaksan murteesta", 
y. m. kirjoituksensa ovat terveine kielenpuhdis- 
tuspyrkimyksineen paljon vaikuttaneet äidinkie- 
lenopetukseen ja etenkin saksan kielen oikein- 
kirjoitukseen. Sitävastoin „Mithridates", kirjava 
kokoelma kielennäytteitä erilaisista kielistä, on 
vähänarvoinen. — 2. Friedrich A. (1768- 
1843), ven. oppinut, edellisen veljenpoika, synt. 
Stettinissä, muutti Venäjälle, jossa tuli Itämai- 
sen opiston johtajaksi ja tiedeakatemian presi- 
dentiksi. Hänen teoksistaan, jotka etupäässä 
koskevat ulkomaisia lähteitä Venäjän historiaan, 
ovat huomattavia esim. „Siegmund Freiherr von 
IJtrberstein" (1818) ja „Kritisch-litterari.sche 
Cbersicht der Reisenden in Russland bis 1700" 
(2 osaa, 1846). 

Aden [eidn] engl. kaupunki ja linnoitus Ara- 
bian eteläisellä rannikolla, Jemenissä, 180 km 
Habel-ilandebin salmesta itäänpäin, sammu- 
luitten tulivuorten ympäröimässä laaksossa. 
Kaikki laaksossa oleva viljelysmaa on sinne 
muualta tuotu. Ilmanala on kuiva ja kuuma, 
mutta ei kuitenkaan epäterveellinen. Sataa ta- 
vallisesti ainoastaan parina viikkona syys- 
kuussa, mutta silloin aivan kuin kaatamalla. 
Knglantilai.set ovat rakentaneet suurenmoisia 
vesisäiliöitä. Sähkölennätinjohto Eombayhin. 
Aoenin satama on erinomainen, riittäen koko- 
naisille laivastoille. — Keskiajalla Aden oli 
Arabian kaupan keskus sekä Etelä-Aasian ja 
Itä-Afrikan luonnontuotteiden ja Euroopan teh- 
dastavaroiden varastopaikka. Kun kulkuväylä. 
Hyväntoivonniemen ympäritse Intiaan löydet- 
tiin, kadotti A. merkityksensä ja v. 1839 se oli 
ainoastaan pieni kylä, jolloin se sopimuksen 
kautta joutui Englannille. Myöhemmin on Eng- 
lanti ostanut pienempiä alueita lisää, joten Ade- 
nin pinta-ala nyt on 200 km'. Tähän tulee li- 
säksi n. 20,000 km' käsittävä suojelusalue. Ade- 
niin kuuluvat myös Perim ja Sokotra saaret 
sekä Kuria-Muria saariryhmä. — Aden on 
vapaasatama ja hallinnollisesti Bombayn kuver- 
nöörin alainen. Tärkein tuoni-tavara on kivi- 
hiili, ja vientitavara Arabian kahvi. A. H. Ii. 

Adenitis [-»i'-] (kreik. aden - rauhanen) , 
lymfa- eli imurnuhasten tulehdus. 

Adenoidiset veg:etatsionit, kasvannaisenta- 
paisia muodostumia nenä- ja nieluontelojen lima- 
kalvossa, il. O-B. 

Adenoma /-ö'-/ (kreik. ade'n = rauhan.>n) , 
rauhaskasvannainen. — Adenoskleroosi, 
imurauhasten kovettuminen, kuppataudin tuot- 
tama ilmiö. 

Adenopatia (kreik. ade'n = rauhanen, ja pa- 
^/iciH = kärsiä), sairaus rauhasissa. .V. 0-B. 

Adeps (lat.), rasva; a. lanse, lanoliini; a. 
pctrolei, vaseliini ; a. suilla 1. suillus, sianrasva, 
ihra. 

Adepti (lat.), „se joka on saavuttanut", niin 
keskiajalla nimitettiin alkemistejä, jotka uskoi- 
vat löytiineensä viisnudenkiven : siitä vaikean 
taidon tai tieteen oppilas, opiskelija. 



69 



Adessiivi — Adjuvantia 



70 



Adessiivi (lat. odessi' ijus = luona-olon sija), 
eiäs länsisuomalaisten kielten, suomessa -lla-, 
-Zfö-päätteisenä esiintyvä, nimisauain sijamuoto; 
ulko-olento (vanh. nimitys : sivunto) ; ks. U 1- 
koiset paikallissijat. A. K. 

A deux /o dö'] (ransk.), kahden kesken. 

Adhemar [-demä'-] 1. A d 6 m a r, Puy'n piispa. 
A. oli ensimäinen, joka Clermontin kirkollisko- 
kouksessa 1095 kiinnitti pukuunsa punaisen ris- 
tin osoitukseksi aikeestansa ottaa osaa ristiret- 
keen. A. kuoli 1098, heti Antiokian valloituksen 
jälkeen. 

Adhesioni (lat. ad/ite/eVe = riippua kiinni). 
1. fys., pintaveto, voima, millä yhteensattuneet 
kappaleet tarttuvat toisiinsa (liimaaminen, kit- 
taaminen, vesipisarain tarttuminen ikkunaruu- 
tuun, kahden lasilevyn tarttuminen toisiinsa j. 
n. e.). — Adhesionipaine 1. tartunta- 
paine, se osa veturin painosta, joka kohdistuu 
liikepyöriin. 

2. Lakit., selitys, jonka kautta kolmas valtio 
nimenomaan hyväksyy määrätyt kohdat toisten 
valtioiden välillä tehdystä sopimuksesta. 

O. K:nen. 

Adhesionirata, rautatie, jossa junien liikunta 
perustuu kiskojen ja pyörien väliseen kitkaan, 
siis tavallinen tasangon rautatie. Vuoristora- 
doilla täytyy käyttää hammasrattaita, y. m. 
keinoja. 

Ad h.oc (lat.), tätä (erityistä tehtävää) 
varten. 

Ad hominem (lat.), selittää asia toisen hen- 
kilön käsityskyvyn mukaan; mieskohtaisesta 
vrt. Argumentti. 

Adiabaattiuen (kreik. adiabato's = läpäise- 
mätön). A. lämmön muutos tapahtuu, kun ilma 
puristuu kokoon (kuumenee) tai laajenee (jääh- 
tyy), ilman että lämpöä johtuu tai poistuu, vrt. 
Pneumaattiset tulukset. 

Adiafora [-dia'-] (kreik. kielteinen a,ja dia'pho- 
ros - erilainen), yhdentekevät asiat ja toimituk- 
set, jotka ilman vaaraa voidaan jättää tai suorit- 
taa. — Adiaforistinen riita sai alkunsa 
Schmalkaldeuin sodan aikana, kun keisari evan- 
kelisten jouduttua tappiolle v. 1548 vaati heitä 
noudattamaan katolisia kirkonmenoja. Witten- 
hergiläiset jumaluusoppineet laativat silloin 
Melanchthonin johdolla n. s. L e i p z i g i n i n- 
t e r i m i n, jossa useat katoliset kirkonmenot 
julistettiin yhdentekeviksi (adiaphora), joita 
evankelinenkin saattoi rauhan vuoksi noudat- 
taa. Toiset jumaluusoppineet, johtajana kiivas 
Flacius, pitivät tällaista myöntyväisyyttä moi- 
tittavana tinkimisenä, jota ankarasti oli vas- 
tustettava. Augsburgin uskonrauhan jälkeen 
V. 1555 tämä riitakysymys menetti merki- 
tyksensä. — Toinen adiaforistinen riita syntyi 
jiietismin aikana. Tämän suunnan jumaluus- 
oppineet pitivät maallisia huvituksia, varsinkin 
teatteria ja tanssia syntinä, jota vastoin puhdas- 
oppisuuden edustajat selittivät huvituksien ole- 
van yhdentekeviä. [art. Adiafora, Real- 
eueyklopädie fur protest. Theologie und Kirche 
3:s pain.] E. K-a. 

Adiantum [-a' n-], Polypodiacece-heimoon kuu- 
luva saniaissuku, jonka lajit kasvavat maassa 
tahi vuorien raoissa tai penkereillä kuuman vyö- 
hykkeen kosteissa metsäseuduissa. — Lehdet si- 
rosti jakaantuneet pieniin vastapuikeihin leh- 



dykköihin, joiden taaskäänteisten reunojen alla 
itiöpesäkeryhmät ovat ; niiden ruodit ja keski- 
suonet kiiltävän mustia. — Meillä huonekasvina 
yleisesti viljelty A. Capillus Veneris, Venuk- 
sen hiukset, on kotoisin Välimeren maista, 
mutta kasvaa villinä vielä Neuchätel'in järven 
rannoilla Sveitsissä ja Wight-saarella Englannin 
lounaisrannikolla. — Juurakoista valmistettua 
rohdosta, syrujius capilli veneris'tä, on käy- 
tetty lääkkeenä keuhkokatarreja vastaan. 

Adiatermaani (kreik. kielteinen a, ja diather- 
ma'inevn = läpeensä lämmittää) , lämpösäteitä lä- 
päisemätön. 

Adieu [adjo'] (ransk. ö = -lie ja X)ieM = Ju- 
mala), herran haltuun, hyvästi! 

Adige [adi'dzej, joki, joka lähtee Rhetian al- 
peilta Tirolissa Etsch nimisenä, juoksee Mera- 
nin eteläpuolitse, Trientin ohi Italiaan ja sitten 
Veronan sivutse Adrian mereen ; sen pituus on 
400 km, purjehdittava Brenneristä tulevan 
syrjäjoen Eisackin yhtymäkohdalta alkaen, yh- 
teydessä Pon kanssa kahdella kanavalla. A:n 
laakso on ollut erittäin tärkeä kulkuväylä. 

Adils, Ynglinga-sukuun kuuluva svealaisten 
kuningas, tunnettu tarinassa riidastaan Tans- 
kan kuninkaan Rolf Kraken kanssa; maini- 
taan kuolleen siten, että eräässä uhrijuhlassa 
kaatui hevosenselästä ja siten sai surmansa. 
Lienee ollut historiallinen henkilö, siitä päät- 
täen, että hän mainitaan myöskin Be.owulf- 
runossa, ja elänyt 6:nnella vuosisadalla. E. G. 

Ad (In) infinitum [Infinl'-] (lat.), loppumat- 
tomiin. 

Ad interim (lat.), väliaikaisesti. 

Adipoosi (lat. adeps = rasva) , rasvakudosten 
liikakasvaminen. 

Adirondack [ädai'3ndäkj, ylänköseutu kau- 
niine metsineen, järvineen ja vuorineen New- 
York-valtion pohjoisosassa. A. R. B. 

A discretion [-kresiö'] (ransk.), mielen mu- 
kaan, ehdoin tahdoin. 

adj. lyhennys sanasta adjektiivi. 

Adjektiivi (lat. nömen adjectVvum; adjectV- 
i'«s = lisättävissä oleva), laatusana, on sellainen 
nomini (ks. t.) , joka nimittää mimmoinen jokin 
on; se voi joko välittömästi liittyä määrättä- 
väänsä substantiiviin (hyvä hevonen, attribuutti, 
ks. t.), tai merkitykseltään vaillinaisen verbin 
välityksellä omistua subjektille (hevonen oi> 
hyvä, predikaatintäyte; ks. t.). A. K. 

Adjektiiviset värit ks. Värjäys. 

Adjoint fadzue'] (ransk.), apulainen. 

Adjudikatsioni (lat. adjudicä'tiö} , omaksi 
tuomitseminen, jakotuoraio; tuomarin jakoa tar- 
koittavassa oikeudenkäynnissä antama määräys 
siitä, kenen omaisuuteen esine on kuuluva, ja 
sellaisena omistusoikeuden saantoperuste. 

O. K:nen. 

Adjungeerata (lat adjVnjere = yhdistää), 
kutsua lisäjäseneksi, ottaa apujäseneksi (ks. 
Ij i s ä j ä s e n.). 

Adjunkti (vrt. Adjungeerata), apulai- 
nen. — Adjunktuuri, apulaisen virka. 

Adjuratsioni (lat. adjurä'tiö) , vannottaminen. 

Adjutantti ks. A j u t a n 1 1 i. 

Adjutor /-m'-/ (lat.) , apulainen. 

Adjuvantia [-va'-] (lat. adjuvä're = auttaa)', 
lääkeaineet, joita lisätään toiseen lääkeaiaee- 
seen vahvistamaan tämän vaikutusta. 



71 



Adler— Adlercreutz 



72 



Adler [ä-], Georg (1863-1908), saks. kansan- 
taloustieteilijä, 1900 professoriksi Kieliin, suo- 
rittanut useita arvokkaita tutkimuksia sosialis- 
min ja sosiaalisten liikkeiden historian valaise- 
miseksi. Uänen pääteoksensa on ,,Die Geschichte 
des Sozialismus uud Kommunismus", josta vain 
ensiraäinen nidos (1899) on ilmestynyt. A. toi- 
mitti myös kokoelmaa „Hauptwerke des Sozia- 
lismus und der Sozialpolitik". Suomeksi on il- 
mestynyt: ..Yhteiskunnallinen kysymys" (1905). 

(J. F.) 
Adler [ä'-], Victor (s. 1852), itäv. sosiaali- 
demokraattisen puolueen johtomiehiä. A. hyl- 
käsi lääketieteelliset opintonsa ja ryhtyi toimit- 
tamaan Wienissä perustamaansa sosiaalidemo- 
kraattista sanomalehteä „Arbeiterzeitung". 

Adlerberg [ä-], alkup. ruots. suku, lähtöisin 
Upsalan arkkipiispasta Olof Svebiliukses- 
t a, jonka pojat 1684 aateloitiin A:n nimisinä. 
S:n pojanpoika Erik muutti Vironmaalle, tullen 
suvun venäläisen haaran kantaisäksi. 

I.Vladimir Fedorovits (1793-1884) A., 
kreivi, kenraali, ministeri, Erik A:n pojanpoika, 
synt. Viipurissa. Otti osaa 1812-14 vuosien so- 
tiin. Tuli 1817 suuriruhtinas, sittemmin keisari 
Nikolain ajutantiksi ja pian läheiseksi uskotuksi. 
Oli 1842-57 postilaitoksen päällikkönä ja 1852- 
72 keisarin, hovin ja keisarill. omaisuuksien 
ministerinä; nimitettiin 1843 jalkaväen kenraa- 
liksi ja korotettiin 1847 kreiviksi. Valtiollisiin 
asioihin A. ei paljoa vaikuttanut, vaan käytet- 
tiin häntä etupäässä keisarill. perheen yksityis- 
asioissa; keisarillisten läheisenä ystävänä hän 
pysyi Aleksanteri II:kin aikana, vaikkei hyväk- 
.synytkäiin tämän uudistuspuuhia. — 2. Niko- 
lai A. (1819-92), kreivi, kenraali. Suomen ken- 
raalikuvernööri, e- 
dellisen poika, kuoli 
jouluk. 25 p. 1892. 
Siirtyi luteril. kir- 
kosta kreikk.-kato- 
liseen. Käytyään 
läpi keisarill. paa- 
sikoiilun hän 1837 
tuli Preobrazen- 
skin kaartinryk- 
meutin vänrikiksi. 
Otti 1841 ja 1844 
osaa taisteluihin 
Kaukaasian vuoris- 
tolaisia vastaan ja 
1849 Unkarin sota- 
retkeen. Palveli 
Nikolai .\dlerberg. sitten Tonavan ar- 

meijassa ja Kri- 
missä. Tuli 1857 kenraaliajutantiksi. Naut- 
tien Aleksanteri II:n suurta luottamusta A. 
t-oukok. 1 p. 1866 nimitettiin Suomen kenraali- 
kuvernööriksi. Alussa hän ei näkynyt täysin 
käsittävän Suomen oloja, mutta myöhemmin hän 
oli avullisena useiden tärkeiden uudistusten toi- 
meenpanemisessa. M. m. on osaksi hänen vaiku- 
tustaan kiittäminen siitä, että Suomi 1878 sai 
oman sotalaitoksen. Oli sairauden vuoksi pitem- 
män aikaa useita eriä virkavapaana. A., joka 
1870 oli tullut jalkaväen kenraaliksi, sai Alek- 
santeri II:n kuoltua 1881 eron viroistaan. Elä- 
mänsä loppupuolen hän oleskeli Munchenissä. 
Palestiin.nan tekemällään retkellä saamiaan vai- 




kutelmia hän kuvaili teoksessa „En orient. Im- 
pressions et reminiscenees" (1867). K. B:dt. 

Adlerbeth [ä-], 1. Gudmund Jöran A. 
(1751-1818), ruots. kirjailija, kustavilainen aka- 
deemikko, tunnettu varsinkin roomalaisten ru- 
noilijain Horatiuksen, Vergiliuksen ja Ovidiuk- 
sen taitavana ruotsintajana. Kirjoitti myös 
teatterikappaleita (ooppera „Cora och Alonzo" ja 
murhenäytelmä „Ingiald Illräda") ja jätti jäl- 
keensä tärkeitä historiallisia muistiinpanoja. 
Kallistui loppuiällään vapaampaan suuntaan 
uiinhyvin runoudessa kuin politiikassa. — 2. 
Jakob A. (1785-1844), ruots. muinaistutkija, 
edellisen poika, „göötiläisen koulun" perustaja 
ja sen monivuotinen sihteeri. Julkaisi m. m. 
Eddan ja „VauluDdars saga"n. 

Adlercreutz-s u k u polveutuu Tuomas Eeri- 
kiup. T e u t e r s t r ö m i s t ä, joka oli kotoisin 
Teutarin talosta Lohjalta ja Kaarle XI :n ai- 
kana palveli reduktsioni-virastossa. jolloin osta- 
malla tiesi hankkia itsellensä suuren maaomai- 
suuden ja 1701 aateloitiin nimellä Adlercreutz; 
k. 1710. — 1. Henrik Tuomas A. (1732- 
1801), edellämainitun pojanpoika, antautui nuo- 
rempana virkatoimissa oltuansa maanviljelijäksi 
omistamillaan Boen, Sjuudbyn y. m. tiloilla. 
Otti osaa pariin vapaudeuajan valtiopäiviin ja 
on jättänyt jälkeensä tekemiänsä muistiin- 
panoja aikansa tapauksista, antoi Porthanille 
tietoja Suomen maantieteestä y. m. — „Histo- 
riskt-politiska anteekningar af H. T. Adler- 
creutz 1743-1796", Hels. 1888. 

2. Kaarle Juhana A. (1757-1815), sota- 
päällikkö, syntyi Kiialan kartanossa lähellä Por- 
voota 27 p. huhtik. 
1757. Ajan tavan 
mukaan jo lapsena 
sotapalvelukseen ru- 
vettuansa, hän otti 
1788-90 Savon prikaa- 
tissa osaa Venäjän 
sotaan, kunnostau- 
tuen erittäinkin Por- 
rassalmen ja Pirtti 
mäen taisteluissa. Ni 
miteltiin 1792 evers 
tiluutnantiksi, 179(1 
everstiksi ja 1804 
päälliköksi vastapes- 
tatuUe uudelle ryk 
mentille, joka sai hä- 
nen nimensä. 1808 
vuoden sodan syt- 
tyessä A. nimitet- 
tiin toisen prikaatin päälliköksi, jona otti 
osaa pääarmeijan i)eräytymisretkeen Pohjan- 
maalle. Armeijan yliajutantin kreivi Löven- 
hjelmin jouduttua vangiksi 16 p. hulitik. mää- 
rättiin A. hänen sijaansa ja tuli näin Klinga- 
porin, lähimmäksi mieheksi. Jo kaksi päivää 
sen jälkeen hän Siikajoella asettui vastarintaan 
piiälletunkevia venäläisiä vastaan ja sai heistä 
voiton, jota sitten seurasi toinen Revonlahdella. 
Joksikin aikaa sota nyt sai toisen muodon: pe- 
räytymisretki muuttr.i voittoretkeksi. A :n an- 
sioksi ovat nimenomaan luettavat Lapuan ja 
Alavuden kauniit päivät 14 p. heinäk. ja 17 p. 
elok. Mutta venäläisten ylivoimaa vastaan, jota 
johti heidän uusi päällikkönsä Kamenski, A. ei 




lv. J. Adiercreinz. 



73 



Adler-Salvius—Adonai 



74 



voinut pitää puoliansa. Kuonan ja Salmen luoua 
1 ja 2 p. syysk. hän kyllä urhoollisesti torjui 
vihollisen hyökkäykset, mutta katsoi kuitenkin 
olevaa pakon vetäytyä pohjoiseen, ottamatta tar- 
peeksi selvää venäläisten hankkeista, jotka hekin 
jo olivat peräytymismatkalla. Oravaisten luona 
14 p. syysk. A. jälleen uljuudella taisteli ja oli 
jo saavuttamaisillaan voiton, kun avuksi tulleet 
uudet vihollisjoukot muuttivat voiton tappioksi. 
Tämä taistelu ratkaisi Suomen armeijan kohta- 
lon ; sen täytyi nyt, vastarintaan enää kykene- 
mättä, jatkaa peräytymistään pitkin Pohjan- 
maan rannikkoa sekä Lohtajan ja Olkijoen ase- 
levoissa jättää koko Suomi Kaakamajokeen asti 
vihollisen valtaan. A. sai nyt luvan erota ar- 
meijasta ja mennä Tukholmaan. Sotapäällik- 
könä A. oli urhoollinen, velvollisuutensa täyt- 
tävä ja toimikykyinen, mutta sitä laajanäköistä 
johtajan silmää, jota suuri sotapäällikkö tarvit- 
see, hänellä ei näy olleen ; hänen urhoollisuu- 
tensa joskus myöskin houkutti hänet liian pit- 
källe, varomattomuuteen. Kaikissa tapauksissa 
hän on 1808-09 vuosien sodan ajalta kunniakas 
esimerkki meidän sotureistamme. — A:n tultua 
Tukholmaan kääntyivät silmät häneen, kun sala- 
liittolaiset etsivät johtajaa Kustaa IV Aadol- 
fin vallan kukistamiseksi. Ensin epäröityänsä 
liittyi A. heihin ja oli johtajana kuninkaan van- 
gitsemisessa 13 p. maalisk. 1809. Valtioneuvok- 
sena A. sai sijansa uudessa hallituksessa. Esi- 
kuntapäällikkönä oli hän 1812-14 mukana liitto- 
laisten pohjois-arraeijassa sodassa Napoleonia 
vastaan sekä ruotsalaisten sotaretkellä Norjaan, 
mutta kun hänen ja perintöprinssi Kaarle Ju- 
hanan väli kylmeni, pyysi ja sai hän viimemai- 
nittuna vuonna eron. Tunnustukseksi Suomen 
sodassa osoitetusta urhoollisuudesta olivat sää- 
dyt hänelle antaneet Leekön kuninkaankartanon, 
jonka hän nimitti Siikajoeksi ; 1814 korotettiin 
hänet kreiviksi. Kuoli 21 p. elok. 1815. K. G. 

Adler-Salvius [ud-], Jchan (1590-1652), 
ruots. valtiomies. Aatelittomista vanhemmista 
syntyneenä Salvius pääsi harjoitettuansa opin- 
toja koti- ja ulkomaalla asessoriksi Svean hovi- 
oikeuteen, jommoisena hän kyvyllään herätti 
Kustaa Aadolfin huomiota, ja tuli sen jälkeen 
kä3'tetyksi valtiollisissa toimissa. Tämän luotta- 
muksen hän säilytti holhoojahallituksen ja Kris- 
tiinan aikana ja sai tärkeimmän tehtävänsä, kun 
hänet v. 1638 määrättiin Ruotsin lähettilääksi 
Hampuriin ottamaan osaa aloitettaviin rauhan- 
sovitteluihin. Ruotsin edustajana hän siten oli 
mukana Westfalin rauhanteossa 1648. Ansiois- 
taan hän nyt nimitettiin valtaneuvokseksi ja 
pääsi kuningatar Kristiinan suureen suosioon, 
mutta kuoli odottamatta eräällä matkalla Lyy- 
pekkiin. K. G. 

Adlersparre [äd-J. 1. Georg A. (1760- 
1835), ruots. soturi, valtiomies, syntyi Jämtlan- 
nissa 28 p. maalisk. 1760, rupesi aikaisin sota- 
palvelukseen ja otti osaa Suomen sotaan 1788-90, 
jossa joutui vangiksi. 1808 hän palveli n. s. län- 
tisessä armeijassa (Vermlannissa), ja asettui 
siellä johtajaksi, kun tämä maaliskuun alussa 
nousi kapinaan Kustaa IV Aadolfia vastaan. Hän 
lähti nyt joukkoineen liikkeelle Tukholmaa kohti, 
n;utta täällä oli Adlercreutz jo ennen hänen tulo- 
ansa suorittanut vallankumouksen ja vanginnut 
kuninkaan. Vastoin Kaarle herttuan käskyä jat- 



koi kuitenkin A. marssiansa ja tuli 22 p. maa- 
lisk. perille. A. tuli nyt valtioneuvokseksi ja 
yliajutantiksi sekä sai ratkaisevan vaikutuksen 
asiain kulkuun. Erittäinkin hän vaikutti siihen, 
eftä vastoin kustavilaisen puolueen tahtoa Au- 
gustenburgin herttua Kristian August valittiin 
kruununprinssiksi. Jo 1810 hän kuitenkin syn- 
tyneen erimielisyyden takia otti eron valtioneu- 
vostosta, tullen Skaraborgin läänin maaherraksi, 
jona oli vuoteen 1824. Vapaaherraksi ja krei- 
viksi korotettuna kuoli hän 23 p. syysk. 1835. — 
2. Karin Sophie A. (1823-95), kirjailijatar, 
naisasian edistäjä, synt. Leijonhufvud, 
meni naimisiin 1869 kommendööri Aksel A:n 
kanssa, ja tuli leskeksi 1879. A'. 1859 hän yh- 
dessä rouva Olivecronan kanssa perusti ansiok- 
kaan aikakauskirjan „Tidskrift för hemmet", 
jossa samoin kuin muuallakin maltillisesti mutta 
tarmolla vaikutti naisen kohottamiseksi aatteel- 
lisessa ja yhteiskunnallisessa suhteessa (kirjai- 
lijanimi E s se Id e). Paljon rouva A. myöskin 
teki työtä vähävaraisten naisten tilan paranta- 
miseksi, sekä useissa yhdistyksissä, kuten Käsi- 
lyön ystävissä ja Fredrika Bremer-liitossa, 
jonka alkuunpanijana hän oli (1884). Fredrika 
Bremeristä on hän myöskin kirjoittanut laajan 
elämäkerran. A'. G. 

Ad libitum (lat.), mielen mukaan. 

Ad (In) majorem Dei gloriam [-jö'- glö-J 
(lat.), ,, Jumalan suuremmaksi kunniaksi", jesu- 
iiltain tunnuslause; käytetään usein ivallisessa 
merkityksessä. 

Ad mandatum [-dä'-J (lat.) , käskyn mukaan. 

Ad manus [-u-J (lat.), käteen. 

Admetos [-me'-], kreik. taruhenkilö. Tär- 
keimmät tarupiirteet: 1) Apollon-jumala on 
erään tekemänsä surmatyön sovitukseksi tuo- 
mittu palvelemaan maan päällä orjana ja on sen- 
tähden jonkun aikaa oikeamielisen Admetoksen 
palveluksessa karjapaimenena. — 2) Admetok- 
sen kuolinpäivä lähenee. Mutta Apollon on saa- 
nut Moirat (kohtalottaret) siihen suostumaan, 
että A. saa jäädä eloon, jos joku muu menee kuo- 
lemaan hänen asemestaan. Silloin hänen nuori 
puolisonsa Alkestis antautuu vapaaehtoisesti 
kuoleman valtaan. A. on pelastettu, mutta 
suree katkerasti jaloa vaimoaan, kunnes mana- 
lan vallat päästävät tämän taas elävänä ylös 
maan päälle. O. E. T. 

Administratsioni (lat. administrä're = hallita 
<; TOtni's(er = palvelija), hallinto, esim. maan si- 
viilihallinto, jonkun omaisuuden oleminen toisen 
tai toisten hallinnan alaisena. — Administ- 
ratiivinen, hallinnollinen. — Administ- 
r e e r a t a, hallita, hoitaa. 

Admitteerata (lat. admi'ttere) , päästää, esim. 
Herran Ehtoolliselle. — Admittitur, pääste- 
tään (todistuksissa). 

Admonitsioni (lat. ad = luo, ja mone're = muis- 
tuttaa), muistutus, kehotus, varoitus. 

Ad notam [nö'-J (lat.) , „muistiin pantavaksi." 

Adnotanda [•a'n-J, muistiinpantavaa. 

Ad oculos [-ös] (lat.), silmien edessä. 

Adolf (msaks. Ataulf, „suvuu susi") , miehen 
nimi. ks. myös Aadolf. 

Adonai [-na'-] (hebr.), „minun herrani". Van- 
hassa Testamentissa usein käytetty Jumalan 
nimitys, sekä Jumalalle että Jumalasta puhut- 
taessa. Juutalaiset lukevat tämän nimityksen 



75 



Adonis— Adrianmeri 



76 



kaikkialla raamatussaan Jahve-nimen sijasta, 
jota pitävät liian pyhänä lausuttavaksi. Ar. B. 

Adonis [-Ö-], kreikkalaisten uskonnossa luon- 
non vuosittaista elpymistä ja lakastumista olen- 
nciva haltija. Ilänet ajateltiin ihanaksi mutta 
aikaisin surmansa saaneeksi nuorukaiseksi, jota 
lemmenjumalatar Aphrodite hehkuvasti rakasti 
ja kiihkeästi suri. Tavallisimman tarun mu- 
kaan hänet surmasi metsästyksessä kauhea 
metsäkarju. Kuoltuaan hän oli osan vuotta 
manalassa vainajain kuningattaren vallassa, toi- 
sen osan hän sai taas elää Aphroditen luona. — 
Hänen juhlansa olivat pääasiallisesti surujuhlia, 
joissa naiset kiihkein menoin hänen aikaista 
kuolemataan itkivät. Hänen vertauskuvinaan 
olivat ruukkuihin kylvetyt, nopeasti versovat ja 
pian lakastuvat yrtit („Adoniin yrttitarhat"). 
— Ou arveltu Adoniin palveluksen olevan seemi- 
läistä alkuperää; vrt. m. m. raamatussa (Hesek. 
t>i,) mainittua Tammuzin itkemistä. Myöskin 
Adonis nimeä on verrattu hebr. a(io?j-sauaan 
(herra). KuvannoUisesti A.-nimeä käytetään 
kauniin nuorukaisen, naisten hurmaajan merki- 
t3'ksessä. O. E. T. 

Adonis [-0'-], kasvisuku Ranunculace<B-h.ei- 
mossa. Pohj. lauhk. vyöhykkeen yrttejä, joilla 
on hienojakoiset lehdet, heleäuväriset yksinäiset 
kukat, ja kovat teräväpäiset pähkylät. — Meillä 
muutamia lajeja viljeltyinä. A. vernalis, kukat 
aikaisia, isoja, keltaisia; A. ositivalis, kukat tuli- 
punaisia; A. autumnalis („poika luonnonhel- 
massa"), kukat tummanpunaisia. 

Adopteerata (lat. adoptä're) , ottaa omakseen, 
omistaa; ottaa oraaksi (omalle sukunimelleen) 
lapseksi. 

Adoptianismi (vrt. Adopteerata), sel- 
lainen kristologinen käsitys, että Kristus juma- 
lallisen luontonsa puolesta on Jumalan poika sa- 
ne n varsinaisessa mielessä, mutta ihmisenä Ju- 
malan „ottopoika". Sen esittivät 8:nnen vuosi- 
sadar. lopulla Toledon arkkipiispa Elipandus ja 
Urgellisin piispa Feli,\. 8itä vastustivat useat 
teologit Kaarle suuren valtakunnassa, m. m. 
Alkuin, ja se hyljättiin Frankfurtin (794) ja 
Kooman (799) synodeissa. J. G. 

Adoraalinen (lat. ad = -He, ja ös = suu), cluint., 
lähellä suuta oleva. 

Adoratööri (ransk. adorateur) , ihailija (eten- 
kin naisen). 

Adour [adiVr], joki Etelä-Ranskassa, saa al- 
kunsa Pyreneiltä ja laskee Biskayan lahteen. 335 
km pitkä, joista 127 purjehdittavaa. Useita 
lisujokia. 

Adoxa moschatellina [-do'ksa -i'-], t e s- 
m a n y r 1 1 i, pieni hento vaalea lehtokasvi. 
Juurakko suomuinen. Lehdet toi.skertaan sormi- 
lehtisiä, kiiltäviä. Pienet vihertävät kukat my- 
keröniäisessä viuhkossa varren latvassa, heikosti 
rayskinhajuisia. Muodostaa yksin AdoxacecB- 
heimon. 

Ad perpetuam memoriam [-pe't- -o'-/ (lat.), 
ikuiseksi muistoksi. 

Ad pias causas 1. ad pioe usus (lat.) , 
hurskaisiin, s. o. hyväntekeväisiin tarkoituksiin; 
käytetään testamenteista ja lahjoista kirkoille, 
kouluille, köyhille j. n. e. 

Ad protocollum [■ko'l-J (lat.), pöytäkirjaan. 

Adrammelekh [mc'-], raamatun (2 Kun. k. 
17„) iimkann jumala, jolU Babylonian sefarvai- 



milaiset polttivat lapsensa. Nimi on raamatussa 
luultavasti turmeltunut. E. T-t. 

Adrasteia l-ra'&-J, alkuaan vähä-aasialainen 
jumalatar, luultava.sti Kybelen 1. Aiti-juraalat- 
taren toisintoja. Kreikkalaisten selityksen mu- 
kaan Adrasteia-nimi = välttämätön, se 
jota ei voi päästä pakoon. Tämän 
mukaan Adrasteiaa pidettiin oikeuden ja var- 
sinkin rangaistuksen jumalattarena. Hänet se- 
koitettiin sentähden usein Nemesis-jumalattaren 
kanssa. O. E. T. 

Adrastos [-ra's-], alkuaan luultavasti kreik- 
kalainen jumala-olento, jota Sikyouissa palvel- 
tiin koorilauluilla ja -tansseilla. Tarustossa hän 
kuitenkin esiintyy ihmisenä, Argoksen kunin- 
kaana. Hän on ottanut turviinsa ja vävykseen 
Polyneikeen, Thcbain entisen hallitsijan Oidi- 
puksen pojan, jonka hänen veljensä Eteokles oli 
Thebaista karkoittanut. Auttaakseen Polynei- 
kesta pääsemään takaisin oikeuksiinsa A. kokosi 
suuren sotajoukon, jota hän itse ynnä Polyneikes 
ja 6 muuta ruhtinasta johti („7 Thebaita vas- 
taan") ; näistä vain A. jäi eloon. 10 vuotta 
n^yöhemmin A. kaatuneiden sankarien poikien 
(epigonien) a\ ulia valloitti Thebain. O. E. T. 

Ad referendum [-ren-] (lat.) ks. R e f e r e n- 
d u m. 

Ad rem (lat.), asiaan. 

Adrenaliini (lat. ad = luo, ja re?i = munuai- 
nen) , liikamunuaisissa (ks. t.) oleva 
aine, jota käytetään verisuonia supistavana lääk- 
keenä. M. OB. 

Adressaatti (vrt. Adressi), kirjeen vas- 
taanottaja, kirjeensaaja. — Adressantti, 
kirjeen lähettäjä. 

Adresseerata ^vrt. Adressi), osoittaa, va- 
rustaa osoitteella. — Adresseerautua, 
kääntyä puhuessaan jonkun puoleen. 

Adressi (ransk. adresse). 1. Osoite, tiedon- 
anto henkilön olin- tai asuinpaikasta j. n. e. ; 
osoite kirjeissä ja lähetyksissä. — 2. Viralli- 
.srsti tai juhlallisesti julkituotavien toivomusten 
tai tunteiden kirjallinen esitys. (Esim. Euroop- 
palainen a. ja Kansalaisadressi). 

Adressikalenteri, osoitekalenteri. 

Adria, kaupunki Italiassa Rovigon maakun- 
nassa, Biancon kanavan varrella 15,678 as. 
(1901). Kaunis tuomiokirkko. Käy kauppaa 
kaloilla, viljalla, karjalla ja hevosilla. Oli mui- 
noin A:n meren rannalla, mutta on nyt maan 
nousennan ja Pon deltan kasvamisen vuoksi 22 
km päässä merestä. 

Adrianmeri, Välimeren lahti, joka luoteiseen 
ilmansuuntaan tunkeutuu Italian ja Balkanin 
niemimaiden väliin. Sen yhdistää Joonianme- 
reen Otranton salmi (80 km leveä). Sen pituus 
on noin 730 km, leveys n. 120-180 km ja pinta- 
ala n. 130,000 km'. Itäinen ja läntinen ran- 
uikko ovat hyvin erilaiset. Läntinen on eheä, 
matala ja saareton sekä yleensä vailla hyviä 
satamia: poikkeuksia ovat Venetsian, Anconan 
ja Brindisin satamat. Itäisellä rannikolla, joka 
on kallioinen ja jyrkkä, on runsas saaristo 
ja paljon lahtia, joista monet muodostavat hyviä 
satamia, kuten Triest, Fiume, Pola, Cattaro, 
Zara y. m. Huomattavimmat Adrianmereen 
pi.stävät niemimaat ovat länsirannikolla se 
niemi, jonka muodostaa Monte Gargauo, ja Pon 
.vliä laajeneva deltamaa, ja koillisessa Istrian 



77 



Adr^anopoli — Adynatnia 



78 



niemimaa, Triestin ja Quarneron lahtien ympä- 
röimänä. Syvyys vaihtelee suuresti ; pohjois- 
osissa on se ainoastaan n. 200 m, etelämpänä 
suurempi. Syvin kohta on Brindisin ja Cattaron 
välillä (1,590 m). Veden suolanpitoisuus on suuri, 
.3,30-3,85 <Jo. Adrianmeren pinta on 0,5 m alem- 
pana Itämeren pintaa. Tämä aiheutuu toden- 
näköisesti suuresta haihtumisesta, vähäisestä sa- 
teesta ja vähäisistä lisävesistä, sillä paitsi Pota 
ja Adigea laskee A:een ainoastaan vähäpätöisiä 
jokia. • — Adrianmeri oli jo muinaisajan kan- 
soilla pahassa maineessa myrskyjensä vuoksi ; 
erityisesti peljätty on raivoisa koillistuuli 
„bora". " A. R. B. 

Adrianopoli (turk. E d i r n e) . 1. Turkin vila- 
jetti, 38,400 km% 1,028,200 as., '/s muhametti- 
laisia. — Vilajetin pääkaupunki Maritsan var- 
rella, 81,000 as. Traakian tärkein kauppakau- 
punki. Matto-, sahviaani- ja ruusuöljytehtaita. 
A:n rakensi Rooman keisari Hadrianus, josta 
myös sen nimi. Oli osmannilaisten sulttaanien 
asuinpaikkana n. 100 vuotta ennen Konstanti- 
nopolin valloitusta v. 1453. Sen vuoksi siellä 
onkin monta komeaa rakennusta. Adrianopolin 
rauhassa v. 1829 Turkki tunnusti Kreikan itse- 
näiseksi. A. R. B. 

Adrianopolinpunainen ks. Turkinpunai- 
nen. 

Adscriptus giebae /-i'- gle-] (lat.), „turpee- 
seen kiinnitetty", maaorja. 

Adsorptsioni (lat. ad = luo, ja sorbe're = imeä) , 
jähmeiden kappaleiden kyky pinnalleen tiivistää 
neste- tai kaasumaisia aineita. A. johtuu jäh- 
meiden kappaleiden pintaenergiasta ja on siis 
suuri silloin kuin kappaleen pinta on suuri, niin- 
kuin pulverimaisilla ja huokoisilla aineilla, esim. 
hiilellä. Suuren adsorptsionikykynsä vuoksi 
käytetään hiiltä puhdistusmenettelyissä, esim. 
juomaveden puhdistukseen. Värjäys perustuu 
usein adin. 

Adstringeeraavat aineet (lat. adstrVngere - 
vetää kokoon) 1. jumovat aineet, jotka vai- 
kuttavat kurovasti ruumiin kudoksiin (esim. li- 
makalvoihin) ; tällainen vaikutus on varsinkin n. 
s. parkkihapoilla, useilla metallisuoloilla ja myös 
miedonnetuilla kivennäishapoilla. 

Adstringentia [-e'-] (lat.) ks. A d s t r i n- 
geeraavat aineet. 

A due 1-U-] (it. „kahdelle"), kaksiäänisesti, 
kahdelle soittimelle. 

Adula, vuoriryhmä Keski-Alpeilla, Graubunde- 
nin kanttonissa. 

Adulaari, kivennäinen, valkea ortoklaasi-maa- 
sälpä (ks. t.). 

Adullam, muinais-kanaanilainen kaupunki 
Juudaassa (2 Aikak. 11,; 1 Sam. 22^). 

Adulterium /-e'/ (lat.), aviorikos. 

Aduseerata (ransk. doua; = imelä, lempeä), lie- 
ventää, ohentaa, hehkuttaa valurautaesineitä 
hiiltä poistavassa seoksessa (jossa on rautaoksi- 
dia y. m.) , jolloin saadaan taottavaa valurautaa. 

Ad usum [u-] (lat.), käytettäväksi. 

A-duur, se duur-sävellaji, I 

jossa a on perussävelenä ja ^j ^ i J »' 
a c i s e perussointuna. 



S 



adv., lyhennys sanasta adverbi. 
Ad valorem [ö'-] (lat.), „arvon mukaan", 
tullimaksu tavaran arvon mukaan. 



Adventistit (< lat. adve'ntu!i = \M\o), protes- 
tanttinen lahko, joka odottaa Herran pikaista 
tulemista. Se on yhteydessä vanhempien uskon- 
nollisten liikkeiden kanssa, mutta sen varsinai- 
nen perustaja on William Jliller, joka v:sta 
1831 sai paljon kannattajia Pohjois-Ameriikassa 
ja ennusti maailman loppua, ensin v:ksi 1843, 
sitten v:ksi 1844. Kun ennustukset eivät toteu- 
tuneet, luopuivat monet hänestä, mutta hänen 
kuoltuaan (1849) kasvoi adventistien luku taas. 
A:t ovat hajaantuneet useihin ryhmiin, joista 
tunnetuimmat ovat „seitsemännen päi- 
vän adventisti t", jotka pyhittävät lau- 
vantaiu sunnuntain asemesta. He ovat ahke- 
rasti levittäneet oppiansa pohjoismais.sakin, 
etenkin julkaisemalla kirjallisuutta. Suomessa 
heidän toimintansa alkoi 1892 ; heidän äänen- 
kannattajansa ovat aikakauskirjat „Aikain var- 
tija" ja ,,Tidens tecken", ja heidän suomeksi 
toimitetuista kirjoistaan mainittakoon J. G. 
Matteson'in „.Teesuksen profetsiat", E. G. Whi- 
ten „Kristuksen elämä" y. m. He tahtovat val- 
mistaa ihmisiä Herran tulemista varten opetta- 
malla heitä pitämään „Jumalan käskyjä", s. o. 
Mooseksen lain, osittain myöskin seremonialain 
määräyksiä. </. G. 

Adventti (lat. adt;e'»tMs = tuleminen), niin ni- 
mitetään joulun edellä käypiä kirkkovuoden en- 
simäisiä viikkoja ; adventtisunnuntait, 
4 sunnuntaita ennen joulua, joiden vietto alkoi 
5:nnellä vuosis. Ne olivat katumus- ja paasto- 
päiviä. Aina 18:nnen vuosis. keskipalkoille oli 
urkujenkin soitto monin seuduin kirkoissa ad- 
venttisunnuntaina kielletty. Ensimäisestä ad- 
venttisunnuntaista alkaa kirkkovuosi. 

Adverbi (lat. odueVftium = verbien viereinen), 
määrääjä, on partikkeli (ks. t.), joka määrää 
verbiä, adjektiivia tai toista adverbia johonkin 
asianhaaraan (paikkaan, aikaan, tapaan j. n. e.) 
kat-soen (esim. kävitkö siellä? hän on hyvin sai- 
raana; tule aivan heti.'). 

A. K. 

Adverbiaali (lat. adverbiä'lis = adverbinen) on 
jokainen adjektiivin ja adverbin määräys sekä 
sellainen verbin määräys, jota ei käsitetä objek- 
tiksi (ks. Lauseenjäsen). Adverbiaaleja ovat 
m. m. objektiivi- 1. datiivi-adverbi- 
a a 1 i(anna kirja niiiiulle ! ) ja. predikatiivi- 
adverbiaali (hän on täällä pappina) vrt. 
A p p o s i t s i o n i. A. K. 

Advocatus Dei [-kä'-] ja Advocatus dia- 
boli l-kä'- -a'-] (lat.), „Jumalan asianajaja" ja 
„perkeleen asianajaja", ne henkilöt, joiden, kuu 
keskiajalla oli kysymys jonkun julistamisesta py- 
himykseksi, tuli esittää hänen pyhyyttään puo- 
lustavia ja vastustavia seikkoja. J. G. 

Advocatus ecclesiae [-kä'- -kle"-], „kirkon suo- 
jelija", keskiajalla maallikko, jonka virkatehtä- 
vänä oli valvoa kirkon ulkonaista turvallisuutta. 

J. G. 

Advocatus Finlandise f-kä'- -la'n-J, (myöskin 
a. österlandiarum) nimitetään 1300-lu- 
vulla Turun käskynhaltiaa, voutia, jolla oli etu- 
sija maamme virkamiesten keskuudessa. 

Advokaatti (lat. advocä'tus = avuksi kut- 
suttu), asianajaja. 

Advokatyyri (ransk.), asianajo. 

Adynamia (kreik. kielteinen o ja dynamis = 
voima) , voimattomuus. 



79 



Adyton— Aerofori 



80 



Adyton (kreik.), ..kaikkein pyhin", templi tai 
templin osa, johon vain papit pääsivät. A:lla 
tarkoitettiin usein kuoria. 

.fficidiuni [-V-] ks. Ruostesienet. 

.ffidesius /-c'-7 ja Frumentius, kaksi 
kreikkalaista nuorukaista Tyyroksesta, jotka 
vietiin vankeina Abessiiniaau ja perustivat sikä- 
läisen kristillisen kirkon v. 340 paikoilla. 

.ffidilis, virkamies Roomassa, ks. E d i i H. 

.ffiduit le'-] 1. Hsduit //it''-/, muin. gallilai- 
nen kansakunta Loiren ja Saönen välillä. Pää- 
kaupunkina oli Bibraete 1. Augustodu- 
num (nyk. Autun). MÖMii, liittyivät rooma- 
laisiin Caesarin sodissa. 

A. E. G., on yleisesti käytetty merkkilyhennys 
tunnetun berliiniläisen sähköteknillisen toimini- 
men „Allgemeine Elektricitäts Gesellschaffin ni- 
mestä. Tämä liike on pienestä alusta, v:sta 1883, 
kasvanut liiin, että se on maailman suurimpia 
alallaan, omistaen nykyään Berliinissä joukon 
tehdaslaitoksia, joista mainittakoon: sähkökone- 
tehdas, aparaatti- I. apukoneistotehdas, höyrytur- 
biinitehdas, kaapelitehdas, automobiilitehdas, 
hehkulampputehdas, metallilanka- ja Nernst- 
lampputehdas, y. m. Liike toimii tätänykyä 100 
milj. Saksanmarkan pääomalla ja on ulottanut 
toimintansa kaikkiin maailman osiin, omistaen 
noin 120 haarakonttoria. Suomessa edustaa lii- 
kettä vuodesta 1900 alkaen Elektriska AB. A. 
E. G :n insinööritoimisto Helsingissä, jolla on 
hivaraosastonsa Oulussa, Tampereella, Turussa ja 
Viipurissa. B. W. 

.^gina [-V-] ks. A i g i n a. 

.äigir [e'-], raerenhaltija muinais-islantilaisilla 
(< äpuias = vetehinen, vrt. gootin akva ja lati- 
nan aguo = vesi). Edda-lauluihin kuuluva Aegis- 
drekka kertoo Aasa-juraalain juomingeista Mgi- 
rin saleissa. K. K. 

.ffigopodium podagraria [egopö'- -rä'-], v u o- 
h e n p u t k i, joks. korkea, kalju, lehdoissa, aita- 
vierustoilla, puutarhoissa j. n. e. kasvava putki, 
joka nopeasti lisääntyy haarovan juurakkonsa 
avulla ja siksi on tullut vaikeasti hävitettäväksi 
rikkaruohoksi. Lehdet 2-1 kertaan kolmisormi- 
sia niiden lehdykät leveitä, kukat pieniä, val- 
koisia. 

.älimelseus 1. A e j m e 1 £e u s, suom. suku, pol- 
veutuu Kokemäen Aimälästä ja tunnetusta ka- 
mariviskaalista Antti Äimästä (ks. t.) 1600- 
luvun alkupuolella. Sen jäsenistä ovat useat 
tuomareina, pappeina y. m. vaikuttaneet maan 
palveluksessa. Niilo A. (1753-1817), Isonky- 
rön rovasti, kävi 1808 Suomalaisen lähetystön 
jäsenenä Pietarissa ja otti osaa Porvoon valtio- 
päiviin. Toinen Niilo A. (1812-54), Porvoon 
konsistorin notarius, julkaisi ensimäisen alku- 
peräisen suomenkielisen novellin „Haaksirikko" 
(1838). Muutamat suvun jäsenet ovat kirjoit- 
taneet nimensä eri tavalla: Aejmel§, Eme- 
1 e u s, E m e K-. 

.Slia Capitolina (c'- -li'-} (lat.), roomalainen 
kolonia, jonka keisari Hadrianus perusti Jerusa- 
lemin raunioille. 

.S:iianus [eliö.'-] ks. A i li a n o s. 
.ffilius Gallus [e-], Egyptin maaherra, teki 
keisari Augustuksen toimesta sotaretken sisä- 
Arahiaan. Tästä ensimäisestä eurooppalaiselta 
taholta tehdystä yrityksestä valloittaa Arabian 
sisämaata kertoo Strabon. K. T-t. 



.ffimilius Paxillus [e'-], L u c i u s, room. sota- 
päällikkö, joka polveutui iEmiliusten suvusta. 
Taisteli v. 219 e. Kr. voitokkaasti Pharos-saa- 
ren kuningasta Demetriusta vastaan ; kohosi 
konsulinarvoon toisen puunilaissodan aikana ja 
kaatui v. 216 e. Kr. Cannaen taistelussa, johon oli 
ryhdytty vastoin hänen tahtoansa. — iCänen poi- 
kansa Lucius .iEmilius Paullus Mace- 
donicus oli kaksi kertaa Rooman konsulina; 
voitti toisena konsulivuotenaan v. 168 e. Kr. 
Makedonian kuninkaan Perseuksen Pydnan tais- 
telussa ja toi mukanansa suunnattoman voitto- 
saaliin, niin että kansalaisten suorittama omai- 
suusvero, tributum, voitiin lakkauttaa. Kuoli 
v. 160 e. Kr. Hänen poikansa Publius oli Scipio 
Africanus vanhemman kuuluisa ottopoika, Scipio 
Africanus nuor. O. il-e. 

.ffineas [enc'-] ks. A i n e i a s. 

JEneis [enc'-], kuuluisa roomalainen eepos. ks. 
AineiasjaVergilius. 

.^oline [-eoli'-}, hienosointinen urkuäänikertfi. 
vrt. Urut. 

.ffipyornis maximus [-o^-J, sukupuuttoon 
kuollut jättiläislintu, jonka muna oli noin 8 lit- 
raa vetävä. Sen jäännöksiä on tavattu Mada- 
gaskarilla pleistoseenikerroksissa, ja lintu on 
elänyt vielä ihmisenkin aikaan. Pienempiäkin 
lajeja on tavattu tätä lintuheimoa, jonka suku- 
laisia ovat austraalialainen kivi (Apteryx) ja 
Uuden Seelannin sukupuuttoon kuolleet jättiläis- 
linnut (Dinornis). K. M. L. 

Mqnit [ckv-], muinais-italialainen vuoristo- 
kansa, jotka alituiseen olivat sodassa rooma- 
laisten kanssa, kunnes heidät toisessa samnilais- 
sodassa masennettiin. 

JEts. [era], lauha, mätästäviä heiniä, joista 
varsinkin A. caespitosa, nurmilauha (kaste- 
heinä) kosteammilla mailla muodostaa pääosan 
niittykasvuUisuudesta. A. flexuosa, jonka täh- 
kylöiiten vihneet ovat pitkät ja polvekkaat, kas- 
vaa kankailla ja vuorilla, A. elegans'i3. viljel- 
lUän koristuskasvina kukkavihkoihin. 

.Srarium [erä'-} (lat.), Rooman yleinen raha- 
aitta Saturnuksen temppelissä; sitten yleensä 
raha-aitta. 

iErenkjnni (kreik. ae'r - ilma, ja enky'ptein 
= kurottautua), i 1 m a k u d o s, on hyvin harvaa 
solukkoa, jos.^a on suuret soluvälit. Se on omi- 
tuinen vedenalaisille kasviosille, jotka sen 
kautta välttyvät joutumasta hengitysilman 
puutteeseen. 

.ffire perennius [e'- -en-], vaskea (s. o. muisto- 
patsasta) kauemmin kestävä; Horatiuksen sanat. 

Aero . . . (kn Ik. ae'r = ilma), ilma . . . 

Aerobinen (kreik. ae'r = ilma, ja 6ios = elämä), 
sellainen olio, erityisesti bakteeri, jonka elääk- 
sensä ja lisääntyäksensä täytyy olla yhteydessä 
ilman tahi vapaan hapen kanssa. 

Aerodynamiikka (kreik. acV = ilma, ja dyna- 
niis = voima), oppi kaasujen liikkeestä. 

Aerofoni (kreik. oe'r = ilma, ja p^iöne' = ääni), 
Edisonin keksimä kone, joka saa ihmisäänen 
kuulumaan pitkän matkan päähän. Sen muo- 
dostaa etupäässä puhetorvi ja telefoni-fonografi- 
levy. 

Aerofori (kreik. ae'r = ilma, ja pherein = kan- 
taa), ilmanvaihtolaite, jonka tärkeimmät osat 
ovat ilmahyrrä ja kone (turbiini), joka sitä pyö- 
rittää. 



81 



Aeronautiikka — Aetius 



82 



Aeroliitti ks. Meteoriitti. 

Aeromekaniikka (kreik. ae^r = ilma, ja me- 
tAane' = välikappale), oppi kaasumaisten kappa- 
leiden tasapainosta ja liikkeistä; a. muodostaa 
osan mekaniikasta ja jakaantuu aerostatiikkaan 
ja aerodynamiikkaan. 

Aeronautiikka (kreik. ae'r = ilma, ja nautes = 
merimies), ilmapurjehdus (ks. t.). — A e r o- 
nauti, ilmapurjehtija. 

Aeroplaani (kreik. ae'r = ilma, ja lat. pliinus 
= tasainen) , lentokone, vrt. Ilmapurjehdus. 

Aeropommi (kreik. aeV = ilma, ja pommi), 
räjähdys- ja polttoaineilla täytetty pommi, joka 
ilmapallolla lasketaan vihollisen päälle. 

Aerostaatti (kreik. ofr = ilma, ja stato's = 
asetettu), ilmapallo, lentokone. 

Aerostaattinen puristin, kaksipohjainen si- 
linteri, jossa ilmapaineen ja jonkun ne.steen (ve- 
den, alkoholin) avulla pulvereista y. m. puserre- 
taan ekstrakteja. 

Aerostatiikka (kreik. ae'r = ilma, ja stato's = 
asetettu) , oppi kaasumaisten aineiden tasapai- 
nosta. 

Aerotaksis (ae'r = ilma, ja tafcsis = järjestys) , 
ilman, nimenomaan hapen, vaikutus organismien 
liikuntosuuntaan. 

Aeroterapia (kreik. ac'r - ilma, ja therape'u- 
ein = parantaa) , ilman käyttäminen parannus- 
keinona. 

Aerotropismi (kreik. ae'r = ilma, ja tre'pein 
= kääntää), atmosfäärisen ilman vaikutus kasvi- 
osien kasvusuuntaan. 

.ffinigo /erM'-7 (lat.), kuparinhome ; (e. crj/sfaZ- 
lisata, kiteinen kupariasetaatti ; ce. 7iobiIis, pa- 
tina (ks. t.). 

JEs [csj (lat.), kupari, pronssi; ce. cyprium, 
kupari (vanhalla ajalla saatu Kypros-saarelta) ; 
ce. ustum, lääkkeenä käytetty kuparisulfidi tai 
kuparioksidi. 

.ffischines ks. A i s k h i n e s. ' 

.ffischylus ks. A i s k h y 1 o s. 

iEesculapius [eskulä'-] ks. A s k 1 e p i o s. 

.fflsculus /e'-/, SapindacetE-heimoon kuuluvia 
puita pohj. lauhkeasta vyöhykkeestä. 1500-luvun 
keskivaiheilta Länsi-Euroopassa viljelty ä1. hip- 




.ä;sculus hippocastanam. 
A. Kakka. B. Halkaista kokka. C. Hedelmä. D. Siemen. 



pocastanum, hevoskastanja Pohjois-Krei- 
kan vuoristoseuduista. Tuu erittäin kovaa; leh- 
det 7-sormisia, suuria; valkeat, punakirjavat, 
hyvänhajuiset kukat kauniissa kartiomaisissa 
kukinnoissa. — Hevoskastanja-nimi lie johtunut 
turkkilaisten tavasta syöttää hevosilleen tämän 
puun siemeniä. 

.ffithalium septicum [-ä'-] ks. Limasie- 
net. 

.ffither ks. Eetteri. 

-ffltheroleum ks. Eetteriset öljyt. 

.fflthicus Istrialainen mainitaan erään myö- 
häislatinan kielellä säilyneen maailmankerto- 
muksen (kosmografian) tekijänä; kirjan on, 
käsikirjoitusten tiedonannon mukaan, kreikka- 
laisesta alkuteoksesta lyhennellen latinaksi kääo- 
tänyt presbyteri Hieronymus. Tekijä siinä ker- 
too matkustaneensa muun muassa kaukaisissa 
pohjoismaissakin ja antaa oudonnimisistä mailta 
ja kansoista outoja, osaksi satumaisia tietoja. 
— Teoksen syntyperästä ja arvosta on oltu eri 
mieltä. Useimmat tutkijat ovat tulleet siihen 
päätökseen, että kreikkalaista alkutekstiä ei ole 
ollut olemassakaan, vaan että kirja on kaut- 
taaltaan valheellinen sepustus, kirjoitettu n. 
7:nnellä vuosis. j. Kr. Teiset taas, niink. teok- 
sen viimeinen julkaisija Wuttke, ovat koettaneet 
todistuksilla tukea kirjassa olevia tietoja sen 
syntyperästä ja ovat sitä mieltä, että sen on 
kreikasta kääntänyt kirkkoisä Hieronymus 
(kuoli 420) ; samoin on koetettu todistaa, että 
^:n kertomuksilla on ainakin jotakin arvoa. 
Niinpä on suom. tutkija K. Grotenfelt, 
^thieuksen outoja juttuja seulomalla, koettanut 
osoittaa, että muutamat niissä olevat tiedot koh- 
distuvat Suomeenkin („Munitian saari") ja sen 
silloisiin asukkaisiin (muka koirankuonolaiset 
,,cananealaiset"). [K. Grotenfelt, „Aithikos 
Istrialaisen matkakertomus Suomesta ja Poh- 
joismaista" (Valvoja 1895).]. O. E. T. 

.ffithusa [-u'-], Umbelliferce-heimoon kuuluvia 
putkikasveja. Meillä puutarhoissa ja kaupun- 
kien luona ka.svava joks, ^^ 
harv. .^. cynapium, h u- <^ts^-^* 
kanputki, tunnetaan 
3:sta riippuvasta pikku- 
sarjan suojuksesta, tum- 
manvihreistä, kiiltävis- 
tä lehdistään ja rauser- ! 
retusta kasvista lähte- 
västä sipulinhajusta. Se 
on myrkyllinen, huu- 
maava ja aiheuttaa 
syötynä mielenhäiriöitä 
jopa kuolemankin. Edel- 
lä käypiä oireita ovat 
nauru, sydämentykytys, 
oksennus ja uni. 

Aetius [-e'-] (395-454) 
synt. Moesiassa, oli nuoruudessaan panttivankina 
oleskellut länsigoottien ja hunnien luona. Kohosi 
IFonoriuksen ja Valentinianus Ill:n aikana val- 
takunnan korkeimpiin virkoihin, mutta sai toi- 
sesta sotapäälliköstä Bonifaciuksesta vaarallisen 
kilpailijan, jonka kuitenkin v. 432 surmasi. Hä- 
nen täytyi silloin paeta hunnien luo, mutta palasi 
V. 433 hunnilaisen apujoukon kanssa ja pakoitti 
nimittämään itsensä patriisiksi, konsuliksi ja 
ylipäälliköksi. A. hallitsi nyt SJO vuotta Roomaa 







.Etliusa cynapium. 
room. sotapäällikkö. 



83 



Afagia Afganistan 



84 



valtakuntaa ja osoitti siinä suurta sekä valtio- 
miehen että sotapäällikön taitoa. Hänen maine- 
hikkain tekonsa oli Attilan hyökkäyksen torju- 
minen ja voitto hunneista Katalaunisilla ken- 
tillä V. 451. Tästä huolimatta tiesivät hänen ka- 
dehtijansa saattaa hänet heikon Valentinianuk- 
seu epäluuloon ja tämä surmasi hänet v. 454 
omalla kädellään. K. G. 

Afa^a (kreik. kielteinen a, ja phage'in = 
syödä), niel.^miskyvyttömyys. 

Afakia (kreik. kielt. a, ja phako' s = mykiö), 
m-ykiöu puuttuminen silmästä. 

Afasia (kreik. kielteinen o, ja p/iosts = puhe), 
aivoissa piilevän syyn aiheuttama puhekyvyttö- 
myys, vaikkei ole olemassa tajuttomuutta eikä 
esttttä ulkonaisissa puhe-elimissä. — A. a m n e s- 
t e i a, muistinafasia, vaikeus löytää sanoja. 

M. OB. 

AfEekteerattu (lat. offe'c(«s = mielenliikutus) , 
teennäinen, teeskennelty. 

Affekti (vrt. Affekteerattu), valtaava 
mielenliikutus, esim. suuri suru, ilo, viha j. n. e. 
vrt. Mielenliikutus. 

ASektsioni (lat. a/f e'6(!(S < a//i'cere = vaikut- 
taa johonkin), yleensä muutos sielun tai ruumiin 
tilassa; mielenliikutus; sairaloinen kiihotus, 
muutos tai tauti jossakin ruumiinosassa. 

Affetto [-e'-J (it.), intohimo. Con a. ja a f- 
fettuoso, intohimoisesti. 

Affiksi (lat. a/'^'a?MS = lisäksi liitetty, liite), 
epäitsenäinen kielenosa (äänne tai äänneryhmä), 
jolla ainoastaan toisen, itsenäisen kielenosan (■;a- 
iian) yhteydessä on jokin, tavallisesti modifiee- 
raava, merkitys (affikseja ovat esim. johto- ja 
taivutuspäätteet) . Affiksin paikka on joko mo- 
diiieerattavan sanan edellä (prefiksi; ks. t.) tai 
jäljessä (suffiksi; ks. t.). A. K. 

Affilieerata (keskiaj. lat. affiUäre), ottaa lap- 
so;:si ; tulla otetuksi jonkun yhdyskunnan (esim. 
vapaamuurarien) jäseneksi, ilman että kaikessa 
suostuu sen sääntöjä noudattamaan. 

Affinioida (ransk. a//i?ier = puhdistaa, jalos- 
taa), jalojen metallien erottaminen epäjaloista 
tai toisistaan, käyttämällä märkää tietä. 

Affiniteetti (lat. a/JTjtifäs = läheisyys ; lan- 
kous). 1. Lakit. Lankous. — 2. Kem. Se ato- 
meissa vaikuttava voima, joka aiheuttaa eri alku- 
aineiden yhtymisen tahi joka yhdistetyissä ai- 
neissa saa aikaan molckylin koossa-pysymisen. A. 
on ainoa.staan nimitys itse ilmiölle, jonka vaiku- 
tuksen tunnemme, mutta jonka varsinainen ole- 
mus on meille tuntematon. Paitsi aineitten ke- 
miallisia ominaisuuksia vaikuttavat sen voimak- 
kuuteen myös valo. lämpötila, sähköjännitys y. m. 
Erikoisen yksikön puutteessa mitataan sitä 
muilla energiamuodoilla, tav. sähkömitalla (Volt- 
Coulomb). 

Affirmatsioni (lat. affirmä're = vahvLstaa < 
/»f mus = vahva) , myöntäminen, vakuuttaminen. 
— Affirmatiivinen, myöntävä, myöntö- 
peräinen (esim. arvostelma). 

Afflseerata (lat. affi'cere) , herättää vaikutel- 
ma, vaikuttaa jonkin mieleen. 

Affleck, Simo (k. 1725), majuri, mainitaan 
ensin .Salomon Enbergin ylöskantomiehenä ja 
v:sta 1696 omassa nimessään Pielisjärven ja 
Nurmeksen kruununhovien (Lieksan y. m.) 
vuokramiehenä. Kovuudellaan verojen vaati- 
misessa hän teki itsensä vihatuksi ja jo 1696 



syttyi häntä vastaan talonpoikaiskapina; A:ia 
ammuttiin jousella päähän, ei kuitenkaan kuo- 
lettavasti, ja sotaväen avulla kapina kukistet- 
tiin. Mutta 1710 kapina puhkesi uudestaan, 
jolloin kansa A:n apen, kirkkoherra Pietari 
Haerkepaeuksen johdolla vannoi tsaarille uskol- 
lisuudenvalan. Vasta Uudenkaupungin rauhan- 
teon jälkeen A. palasi vuokratiloilleen Pielisjär- 
velle, aloittaen jälleen entisen tyranniutensa, 
mutta lopetti itse ampumalla elämänsä 9 p. 
toukok. 1725. Kansan muistossa hän on säi- 
lynyt ,,S i m o Hurtan" nimellä. E. G. 

AfEren, Antti (k. 1718), suom. pappi, tuli 
1706 Isonkyrön kappalaiseksi, vangittiin 1716, 
koska oli Ruotsiin kirjoittanut tietoja venäläis- 
ten toimista ja vietiin Turkuun, jossa kidutet- 
tiin ja hirtettiin 1718. 

Afganistan [-gä'-] (pers. s. o. ,,afganilaisten 
maa", ennen Drangiana tai A r i a n a) , valta- 
kunta keskisessä Aa- 
siassa, koilli-sosa Ira- 
nin ylätasankoa. Ve- 
näjän ' ja Englannin 
Intian alusmaitten 
välillä, 558,000 km'. 
Saksaa vähän suu- 
rempi, n. 5,5 milj. as. fj^ 
A. on osaksi suuren- *'<.•'- 




moinen alppimaa. 

Korkeimmat vuorijo- 
not: Hindukus 1, oi- 
keammin Hindukuh 
(korkein huippu 7,750 
m), Sefih Kuh (4,760 
m), jossa on 1,027 m 
korkea Khaiber-sola, 
ja näitten kanssa yh- 
densuuntaiset Sulei- Afgaiieja. 
manjonot Intian ra- 
jalla. Talvella ovat nämä paksun lumen peitossa. 
Joet: Amu Darja pohj. -rajalla, Murg.ab, joka vir- 
taa pohjoiseen, Herirud ja Hilmend, joka laskee 
Hamun-suohon, sekä Kabul, Indusjoen lisäjoki. 
Kabul-laakso on ikivanha tärkeä kulkureitti 
Iranin ja Intian välillä. A:ssa vallitsee man- 
nerilmasto, joskus talvella — 24° C ja kesällä 
-)- 40" C. Kasvullisuus hyvin niukka hiekka- 
erämaissa ja aroilla lännessä, vuorilaaksoissa 
suuria metsiä ; alpeilla karjanhoito pääelinkei- 
nona. Tärkeimmät vientitavarat ovat hevoset, 
lampaat, villa, nautakarja, kamelit, nahkat, vilja, 
silkki, hedelmät. Viljelys: paljon aprikoosi- ja 
kirsikkapuita, viljelemättä kasvaa pirunpaska- 
kasvi. Maa on metalleista (lyijy, sinkki) rikas; 
teollisuus ja kauppa huono. Kauppa on persia- 
laisten ja bukharalaisten vallassa. 

Väestön muodostaa hyvin kirjava joukko 
eri heimoja. Lukuisimmat ('/« koko väestöstä) 
ja merkitsevimmät ovat afganilaiset, jotka ovat 
etupäässä iranilais-intialais-seemiläistä seka- 
kansaa; heidän kielensä on iranilainen. He ovat 
pitkäkasvuisia, mustatukkaisia, joilla usein on 
kaareva nenä ja voimakkaasti seemiläiset kasvon- 
juonteet. Kirjakieltään he nimittävät pastu'ksi 
1. pahtu'ksi (15:nneltä vuosis.), kirjallisuus mi- 
tätön. Naisen asema ru verrattain vapaa. Useat 
heistä ovat luku- ja kirjoitustaitoisia. Heidän 
useista heimoistaan ovat merkitsevimmät g i 1- 
s a i koillisosassa ja d u r a n i lounaisosassa. 



85 



Afisi— Afrikka 



86 



Persialaisperäinen on t a d s i k-heimo (1 milj.). 
Sitäpaitsi A:ssa asuu mongolilaisia heimoja, in- 
tialaisia, juutalaisia y. m. kansoja. Vallitse- 
vana uskontona on sunniittilainen muhamettilai- 
suus. 

A:a hallitsee emiiri, joka on riippuvaisuus- 
suhteessa Englantiin nähden. Kaukaisemmat 
heimot ovat melkein itsenäisiä. Sotalaitos: 
50,000 miestä, 200 tykkiä. Kaupunkeja: Mai- 
jnene, Kandahar, Herat, Kabul. 

Historia: Afganilaiset, jotka jo Herodotus 
mainitsee nimellä P a k t y e s, asuivat aikaisira- 
min Suleimanvuorten itärinteillä ja esiintyivät 
ensin valloittajina gasnavidien johdolla (961-1140) 
ja hallitsivat Delhin valtakuntaa (1193-1525). 
Ahmed Sah (1747-73) aloitti Abdallin hallitsija- 
suvun, jonka valtakunta Mahmudin kukistuttua 
(1823) hajosi. Mahmudin poika Sudsah sai hallit- 
tavakseen ainoastaan Herätin,' jotavastoin muu 
A. joutui Dost Muhammedin valtaan. Tämän kar- 
koittivat englantilaiset 1840 ja asettivat Sud- 
sahin sahiksi, mutta yleinen kapina talvella 
1841-42 pakoitti englantilaiset peräytymään, 
jolloinka koko heidän sotajoukkonsa tuhottiin, ja 
Dost Muhammed uudestaan anasti ylivallan, 
aluksi Kabulissa, sitten Kandaharissa ja v:sta 
1862 myös Heratissa. Hän kuoli 1863 ja jätti 
valtakunnan pojalleen Sir Alille, jota vastaan 
englantilaisten yllyttäminä hänen veljensä Azim 
Khan ja Afzul Khan nousivat kapinaan. Vii- 
memainittu valloitti Kabulin ja Kandaharin. 
Hänen kuolemansa (1867) jälkeen seurasi häntä 
hallitsijana Azim, jonka kuitenkin Sir Ali 
Toitti (1868). Tämä hallitsi nyt koko Afga- 
nistania, mutta hänet karkoittivat vallasta eng- 
lantilaiset, joita hänen kallistumisensa Venäjän 
puoleen ei miellyttänyt. Englantilaiset asetti- 
vat nyt valtaistuimelle ensin hänen poikansa 
Jakub Khanin. Mutta kun tämä murhautti 
p;nglannin lähetystön Kabulissa, lähetettiin 
A:iin lordi Robertsin johdolla sotajoukko, joka 
vangitsi Jakubin ja voitti Ejub Khanin 1880. 
Sen jälkeen kohottivat englantilaiset Dost Mu- 
hammedin jälkeläisen Abd-ur-Rahmänin Kabulin 
emiiriksi. Ejub Khan, joka hävisi taisteluissaan 
myös Abd-ur-Rahmänia vastaan 1881, pakeni 
Persiaan. Englantilaiset yhdistivät A:iin kuu- 
luvan Khaiber-solan ympärillä olevan raja- 
alueen Intian valtakuntaan. Pohjoisraja Venä- 
jää vastaan tarkistettiin Englannin ja Venä- 
jän välisen sopimuksen kautta 1887. V. 1895 
luovutettiin Venäjälle suurin osa Pamiria, eng- 
lantilaiset saivat Kafiristanin 1896. Viimeinen 
sopimus Englannin kanssa tehtiin 1905, jolloin 
emiirille määrättiin vuotuinen apuraha Englan- 
nin kruunulta. [Burnes'in, Vämb§ry'n, Bel- 
lew'in, Roberts'in matkakertomukset; Immanuel, 
„Afganistan" (Georgr. Zeitschr. 1902) .] 

J. E. R. 

Afisi (ransk. affiche < lat. o^i'gere = kiin- 
nittää), painettu ohjelmailmoitus, esim. teatteri- 
näytännöstä. 

Aflecht, Juhana Henrik (1756-1808), 
suom. soturi, tuli 1790 luutnantiksi, 1804 kaptee- 
niksi Savon jalkaväkirykmentissä. Revonlahden 
taistelussa 27 p. huhtik. 1808 hän johti urheu- 
della rynnäkköä venäläisten asemaa vastaan 
Revonlahden pappilassa, mutta sai silloin kuo- 
linhaavansa. 



Afonia (kreik. kielteinen a, ja phöne' = ääni) , 
äänettömyyteen saakka kehittynyt käheys. 

il. OB. 

Aforismi (kreik. aphori'tsein = erottua eril- 
leen), irrallinen oppilause, lyhyesti tai tilapäi- 
sesti lausuttu ajatelma. 

Afranius [-ru'-], L u c i u s, room. huvinäytel- 
mäin kirjoittaja, synt. n. 150 e. Kr., kirjoitti, 
kreikkalainen Menandros esikuvanaan, rooma- 
laisaiheisia näytelmiä (fabula togata) ; vrt. Roo- 
man kirjallisuus. 

Africanus [-kä'-J, S e x t u s Julius, ks. 
Julius Africanus. 

Afrikka, kolmesta etelämanteresta laajin ja 
Aasian jälkeen lähinnä suurin maanosa. 

Suuruus, asema ja rajat. A:n pinta- 
ala on 29,207,100 km' ja yhdessä itäisempien 
saaristojen kanssa 29,818,964 km'. Ulkopiirtei- 
siinsä ja muihin maantieteellisiin olosuhteihinsa 
nähden on Afrikalla huomattavan paljon yhteistä 
muitten etelämantereitten kanssa. Se on vie- 
läkin suljetumpi manner kuin muut maanosat. 
Se kapenee eteläänpäin, ja lännessä on siinä 
isohko Guinsan-lahti. Jos jaamme rantapituuden 
pinta-alalla ja pidäinme siten saatua osamäärää 
Euroopassa esim. l:nä, niin saamme eri maan- 
osille seuraavat arvot: Euroopalle 1, Pohjois- 
Ameriikalle 0,66, Austraalialle 0,55, Etelä-Ame- 
riikalle 0,3S, Aasialle 0,33 ja Afrikalle 0,22 ; 
(Antarktis tuntematon) . Toisin sanoen, Afri- 
kassa on rantojen pituus lyhin pinta-alaan näh- 
den. Niemimaita on tuskin nimeksikään. Kol- 
miomainen Somalimaa on juureltaan liian leveä 
ollakseen varsinainen niemimaa. Tämä Afrikan 
vähäinen liuskaisuus on vaikuttanut myöskin 
sen sivistysoloihin. Jos nimittäin ryhmitämme 
maanosat sivistysmäärän mukaan, näemme, että 
järjestys tulee samaksi kuin yllä. Afrikkaa pide- 
tään paraimpana esimerkkinä troopillisesta 
maasta, ja syystä kyllä, sillä päiväntasaaja kul- 
kee sen yli täsmälleen keskiväliltä pohjoisinta 
kärkeä, Kap Blancoa 37° 20' p. 1. ja eteläisintä 
niemeä Kap Agulhasia 34° 51' etel. leveyttä. Af- 
rikan suurin pituus on 8,000 km ja suurin leveys 
7.500 km. — Afrikka on ollut muinaisina geolo- 
gisina aikakausina Euroopan yhteydessä. Ja 
Aasiaan se oli yhdistettynä aina vuoteen 1869, 
jolloin Suezin kanava valmistui. Jo aikaisem- 
minkin oli tä.ssä ollut salmi, mutta se täyttyi 
vähitellen etupäässä Niilin liejukerrostumien vai- 
kutuksesta. — Rantasaaret ja läheisimmät saaris- 
tot voidaan ilman epäilystä lukea Afrikkaan kuu- 
luviksi. Niinpä viedäänkin Kap Verden saaret, 
Kanarian saaret ja Madeira-ryhmä sopivimmin 
siihen. Mutta toisin on Madagaskarin laita, sillä 
sillä on maantieteellisessä suhteessa aivan itse- 
näinen asemansa. Se luetaan kuitenkin läheisine 
saaristoineen tavallisimmin Afrikkaan, joten raja 
tulee kulkemaan Seyehellien ja Chagos-saarien 
välitse. — Tuliperäiset Ascension, S :t Helena ja 
Tristäo da Cunha ovat sensijaan luonteeltaan ai- 
van valtamerisaaria ja kaukana aavassa Atlan- 
tissa sekä syvien merenselkien erottamat niin- 
hyvin Etelä-Ameriikasta kuin Afrikastakin. Af- 
rikalle ovat ominaisia hietaiset tai rämeiset 
mangrove-rantamat. Poukamia ja lahtia tava- 
taan ainoastaan pienillä aloilla pohjoisessa ja 
etelässä. Muualla on vain matalia laguuneja tai 
rantajärviä. Jos matkustamme Kap Agulhasista 



87 



Afrikka 



88 



pohjoiseen käsin pitkin länsirantaa, tapaamme 
pian luoteessa pari lahdenpoukamaa, joista toi- 
nen, False Bay, on ikäänkuin Hyväntoivon-nie- 
men kiertämä. Mainitun niemenkärjen luoteis- 
puolella näkyy Table Bay (Taffelbay) , jonka ran- 
noille Kap-kaupunki on rakennettu. Vasta kuivan 
Namamaan rannikolla on hietakinosten ja kalli- 
oitten ympäröimä Angra Pequenan lahti, jonka 
rannalla ei kuitenkaan tavata ainoatakaan läh- 
teensilmää. Valaskalan lahti,Walfish Bay (englan- 
tilaisten aluetta), tarjoaa tilavan, mutta veden 
puutteesta ja hiedoittumisesta kärsivän sataman. 
Swakopmundiin, muutaman vähäpätöisen joen 
suussa, ovat saksalaiset perustaneet sataman ja 
rakentaneet rautatien sisämaahan. Kunene- 
joen suun pohjoispuolella on portugalilaisella 
alueella oivallinen satama, Iso Kalalahti. Por- 
tugalilaisesta rannikosta on vielä pitkälti hieta- 
rantaa, joten laivojen täytyy ankkuroida kauaksi 
Mo.ssamedes ja Benguela kaupunkien edustalle. 
Jonkun verran pohjoisempana alkaa kuitenkin 
toinen rannikkolaatu, n. s. mangroveranta. Sao 
Paolo de Loandan tienoilla käy sateenmäärä suu- 
remmaksi, mutta vasta Kongo-joen suppilon j 
muotoisessa suussa alkaa varsinainen kuume- 
tautia synnyttävä liejuranta. Kongon vesi vir- 
taa mereen kolmen metrin nopeudella sekun- 
nissa, ja lieju kerrostuu merenalaiseksi suistoksi, 
joka ulottuu 400 km päähän merelle. Sitten ko- 
hoaa ranta mahtaviksi, meren silpomiksi kalli- 
oiksi, kunnes saavumme Ogooue-(0gowe-) jocu 
laajalle suistomaalle, jossa on runsaasti lätäk- 
köjä ja lammikolta. Mangrove-kasvuUisuus voit- 
taa nyt yllä enemmän alaa. Kamerun-lahti on 
täynnä saaria. Selkeällä säällä voidaan maalta 
nähdä tuliperäisen Fernando Po saaren piirteet. 

Guinean-lähden sisimmäisen perukan täyttää 
vähitellen Nigerjoen öljy-, viuhka- ja kokospal- 
mujen reunaama laaja suistomaa, jossa sadat 
jokihaarat muodostavat tiheäsilmUisea verkon. 
Muuten näillä vesillä on runsaasti hietasärkkiä, 
jotapaitsi siellä käy ankaroita myrskyjä ja voi- 
makkaita merivirtoja. Ylinen Guinea-rannikko 
jaetaan historiallisesti Orja-, Kulta-, Norsunluu- 
ja Pippurirannikkoon. Kannat ovat kauttaal- 
taan hietaisia ja maankuuluja niistä vaikeista 
tyrskyistä (calema), jotka lyövät tyynelläkin 
säällä niitä vastaan. Pippurlranta ja suurin osa 
Sierra Leonen rannikkoa on yksitoikkoista ja 
hietaista. Niemet (Kap Palmas, Sierra Leone y. 
UI.) ovat sellaisia kallioita, jotka ovat kyenneet 
paremmin vastustamaan tyrskyjen murtavan 
voimaa. — Sitten seuraa melkoisen silpoutunutta 
rantaa, jonka edustalla on lukemattomien luo- 
tojen ja karien muodostamaa saaristoa (Bissa- 
gos). Kap Verde on Afrikan läntisin niemi. 
Siitä pohjoiseen päin oieva rannikko aina Maro- 
kon rajoille asti on pelätyimpiä, mitä yleensä 
tunnetaan. Vksinpä siitä ulkonevat niemetkin, 
Kap Blanco, Kap Bojador y. m., ovat vain hieta- 
sUrkkiä. Ainoastaan jokien suissa on Marokon 
rannalla satamapaikkoja pienemmille aluksille. 
Heti rantakaistaleen takana kohoavat Atlasvuo- 
ret. 

Välimeren rannikko on paljoa sopivampaa lii- 
kenteelle kuin länsirannikko. Sitä osoittaa 
myöskin Afrikan historia. Tällä rannikolla on 
syntynyt sellaisia merikansoja kuin kartagolai- 
set ja myöhempinä aikoina riuttaberberit. — 14 



km levyisessä ja 320 m syvyisessä Gibraltarin 
salmessa kulkee voimakas virta itäänpäin, sillä 
haihtuminen on Välimeressä niin suuri, että 
vedenpinta siellä muuten alenisi. Tämä virta 
sekä pitkälliset pohjoistuulet vaikeuttavat suu- 
ressa määrässä merenkulkua. Rannikot ovat 
yleensä kallioisia. Marokon ja Algerian poh- 
joisrannat ovat erityistä n. s. „riuttarannik- 
koa", jolle leveät kalliokielekkeet ja laajat, mut- 
ta lyhyet lahdet ovat ominaisia. Tunisin mata- 
loista lahdista lähtien muuttuu itärannikko vähi- 
tellen Pienen ja Ison Syrtin alaviksi, hietakinos- 
ten reunaamiksi rantamiksi. Hietakinosten sul- 
kemat pitkät suolalammikot kulkevat yhden- 
suuntaisesti rantaviivan kanssa. Barkan ylänkö 
kohoaa merestä jyrkkänä, melkein luokse- 
pääsemättömänä töyrynä, joka alenee itään päin, 
kunnes tulee näkyviin Niilin suiston hietasärk- 
kiä, joille ainoastaan aniharvassa paikassa sopii 
nousta maalle. 

Niilin suistomaa eli deltta käsittää melkein 
Belgian laajuisen alueen. Suurenmoisilla sulku- 
laitoksilla pidetään sen kärjessä kahta jokihaa- 
raa (Eosette ja Damiette) laivakuluUe avonai- 
sina. Kerrostumien verrattain pieni paksuus, 
noin 30 m, osoittaa, että Niilin suistomaa on 
verrattain nuori. 

Punaisen-meren rannikoilla ja niiden korkeilla 
koralliriuttojen reunaamilla luodoilla on ainoas- 
taan aniharvassa sopivia maallenousupaikkoja. 
Satamista ansaitsee mainitsemista paljon rii- 
delty Suakin, johon päättyy tärkeä erämaatie, 
sekä koralliriuttojen suojaama Massana. Bab el 
Mandebin (,, kyynelten portin") kautta virtaa 
Punaisen meren vesi itäänpäin, jotavastoin In- 
tian rannikko on etupäässä yksitoikkoista kallio- 
rantaa. Ainoastaan Dsibutin satama, erään lah- 
den etelärannalla, on hyvä ankkuripaikka ja tär- 
keä uuden ranskalais-abessiiuialaisen rautatien 
pääteasemana. Guardafui-niemi, Afrikan itäisin 
niemi, on jyrkästi mereen laskeutuva lähimain 
300 m korkuinen kallioylänkö. Ulkona meressä 
on englantilaisten valtaama Sokotran saari. 
Myöskin Somalimaan itäranta on jyrkkää ja kal- 
lioista. Vasta Zanzibarin lahdessa avautuu sopi- 
vampia, saarten suojaamia satamia. Vanhastaan 
tunnettuja ovat Malindi ja Mombasa. Zanzibar 
on oikeastaan korallieläinten vaikutuksesta yh- 
distynyttä saaristoa. Kap Delgadosta lähtien 
aina Algoa Bayhin asti saa rannikko toisen luon- 
teen, Mozambiquen kanavassa, joka kapeiramasta- 
kin kohdastaan on 420 km levyinen, kulkee vahva 
virta eteläänpiiin. Missä virtoja laskee mereen, 
kuten Zambesin suussa, muodostuu laajoja, epä- 
terveellisiä suistomaita. Mozambiquen tienoilla, 
joka on eräällä rantasaarella, on rannikko sil- 
poutunutta, aukeaa kalliomuuria. Matalissa So- 
fala- ja Delagoa-lahdi.ssa on enimmäkseen alavat, 
tiheän rämemetsän peittämät rannat. Kauem- 
pana etelässä näemme kauni.sta, keskikorkuista, 
rehevän kasvullisuuden peittämää rannikkoa, 
jo.ssa on useita hyviä satamia, kuten ihana Port 
Natal. Etelärannan lahdet ja satamat ovat alt- 
tiina etelätuulille ja tyrskyille. Paljon käytetty 
on kuitenkin Port Elizabethin satama. 

Afrikkalaisille maisemille on ominaista varsin- 
kin korkeussuhteisiin nähden tavaton yksitoik- 
koisuus. Siellä saattaa matkustaa kymmeniä pe- 
ninkulmia läpi erämaitten, arojen ja aarnioniet- 



Afrikka 



90 



sien tai pitkin rämeisiä mangrove-rantoja tapaa- 
matta ensinkään vaihtelevaisuutta. Afrikan 
geologinen rakenne on vielä tunnettua ainoas- 
taan yleispiirteissään. Graniittivuorista on 
jäljellä ainoastaan pyöristettyjä kumpuja, ja 
tervettä vuorilajia täytyy useinkin etsiä jo- 
kien syvimmistä uomista. Atlasvuoret ovat 
Afrikan geologialle aivan vierasta muodostusta. 
Ainoastaan sattuma on vaikuttanut, että ne ovat 
tempautuneet erilleen Euroopasta tertiääri- 
ajan loppupuolella. Ne ovat olleet toiselta puolen 
yhteydessä Sisilian yli Apenniinien kanssa, toi- 
selta puolen verrattain myöhään muodostuneen 
Gibraltarin salmen kautta Sierra Nevadan kanssa. 
Atlasvuoret ovat nuoria geologisia muodostuk- 
sia, jotka ovat liittyneet Afrikan vanhaan man- 
nerruumiiseen. Muuten puuttuu tältä maanosalta 
kokonaan ketjuvuoristot. Yleisenä muotona on 
vanhoja ylätasankoja, jotka ovat tavallisesti 
murtuneet laidoiltaan ja alenevat sentuhden pen- 
kcreittäin rautoja kohden. Koko leveä Pohjois- 
Afrikka, paitsi mainittua Atlasvuoristoa, on sel- 
lainen mahtava ylätasanko, jota meri ei ole peit- 
ti! nyt liituajan jälkeen, lukuunottamatta pienem- 
piä alueita. Koskemattomana se siinä on ollut 
siitä lähtien kuin se merestä kohosi, mutta sen 
itäinen osa, joka ulottuu yli Arabian, erottui län- 
tisestä silloin, kun yksi maapallon suurimpia 
hautalaskeumia, Punainen-meri, muodostui. Las- 
keutumisen ja murtoviivojen muodostuksien vai- 
kutuksesta syntyy tavallisesti toisaalla tuliperäi- 
siä purkauksia. Ulkona Atlantissa kulkee Ascen- 
sionin ja Tristäo da Gunhan yli tulivuorijono, 
jossa vedenalaiset purkaukset ovat jokseenkin 
yleisiä. Muuan poikkirako kulkee Guinean-saar- 
ten yli suoraan lahden perukkaan, Kamerunin 
tulivuoreen, ja siitä Afrikan sisäosiin. Itä-Afri- 
kassa on itse mantereella tapahtunut mahtavia, 
tulivuorten-purkauksien seuraamia laskeutumi- 
sia. Eräs erittäin pitkä hautalaskeuma ulottuu 
Kuolleesta-merestä Punaisen-meren yli, Abessii- 
nian itäpuolitse ja Itä-Afrikan yli Njassajärvelle 
saakka. Hauta ei kule kuitenkaan yhtenäisenä 
laskeumana, vaan on paikotellen katkaistu. 
Useimmat Itä-Afrikan isot järvet ovat juuri tuol- 
laisissa laskeumissa, mutta monet haudat ovat 
myöskin kuivia tai kuivuneita. Murtoviivojen 
reunoilla kohoaa jättiläiskorkuisia tulivuoria. 
Afrikan keskikorkeus on laskettu noin 650 met- 
riksi. Aasia ja Pohjois-Ameriikka ovat jon- 
kun verran korkeammat, mutta näissä maan- 
osissa onkin mahtavia alppijonoja, jotavastoin 
Afrikka käy laajojen ylätasankojen kautta 
näin korkeaksi. Jättiläisvuoristot ovat täällä 
aikojen kuluessa silpoutuneet auringon säteit- 
ten vaikuttaman voimakkaan halkeileraisen 
kautta. Afrikka on Kapmaassa ja Transva- 
lissa 1,200 m, Zambesinlaaksossa 800 m, Kongon- 
laaksossa 400 ra ja Saharassa 500 m yli meren 
pinnan. Vieläkin jyrkempi on laskeutuminen 
idästä länteen käsin. Järvien ympärillä oleva 
ylänkö kohoaa useassa paikassa yli 1,000 m. 
Kongolaaksosta lähtien kohoaa maa jonkun ver- 
ran länteen päin ja laskeutuu sittemmin penke- 
reittäin mereen. Afrikan jokien suupuoliin on 
muodostunut rantaseutujen vahvan kaltevuuden 
vaikutuksesta yleensä paljon koskia, mutta kos- 
kien yläpuolella ovat joet kyllä pitkiäkin mat- 
koja purjehduskelpoisia. [Sentähden koetetaan 



nykyään tehdä virtoja tärkeiksi kulkureiteiksi 
rakentamalla rautateitä koskien ohi (Niilin ja 
Kongon kataraktit).] Senkautta että maanosan 
pinta on monin paikoin sisämaassa melkein ta- 
saista, eivät virrat kykene kyllin nopeasti kul- 
jfttamaan runsaitten sateitten pudottamaa vettä. 
Täten syntyy laajoja rämeitä tai soita, joitten 
läpi joet vaivaloisesti mutkittelevat (Bahr el Ga- 
zal). Afrikan isoimmilla joilla on melkein sään- 
tönä, etteivät ne kulje lyhintä tietä mereen, vaan 
tekevät pitkiä kierroksia (Niger, Niili, Zambesi, 
Ciranje, Kongo) . Täten käy Niili maapallon lä- 
hinnä pisimmäksi joeksi, noin 6,000 km. Kon- 
golla on sen sijaan laajin jokialue (noin 3,400,000 
km-). Pohjoisessa ja etelässä on hyvin laajoja ja 
alavia kuoppia, joista vähäinen vesimäärä ei ky- 
kene murtamaan itselleen tietä mereen (Tsad, 
Ngami). Afrikan laskujoeton alue käsittääkin 
melkein kolmanneksen koko maanosasta. 

Ilmasto. Ei mikään muu maanosa ole niin 
suuressa määrässä troopillista kuin Afrikka. Mel- 
kein koko manner on sisäpuolella 20° vuosi-iso- 
termiä. Ainoastaan Atlasvuoret, Kapmaa ja 
rantakaistale Mossamedekseen saakka on ulko- 
puolella varsinaista kuumaa vyöhykettä. Afri- 
kan itäinen osa on muuten jonkun verran läm- 
pöisempää kuin läntinen. Siihen vaikuttaa kuu- 
man Aasian manteren läheisyys sekä vieläkin suu- 
remmassa määrässä ympäröivien merien lämpö- 
suhteet. Punainen-meri ja Välimeri ovat ase- 
maansa nähden erittäin lämpöisiä, ja Intian valta- 
merikin on paljo lämpöisempää kuin Atlantti, 
jonka vesi varsinkin Afrikan lounaisrannoilla on 
luonnottomasti jäähtynyt kylmän Benguelavirran 
ja pohjaveden vaikutuksesta. Pohjoisessa Afri- 
kassa on paljoa suurempi lämpömäärä kuin ete- 
läisessä. Leveä vyö, jossa on 30° keskilämpö vuo- 
dessa, kulkee Länsi-Sudanin keskiosista Punaisen- 
meren eteläosiin. Sitävastoin on päiväntasaajan 
läheisyydessä keskilämpö noin 20°. Lämpöpäi- 
väntasaaja eli n. s. terminen ekvaattori ei näin 
ollen satu yhteen tähtitieteellisen kanssa, vaan 
on 10° ja 20° välillä pohj. leveyttä. Syynä tähän 
011 se, että pohjoisessa Afrikassa on melkoista 
enemmän maata kuin eteläisessä, jonka tähden 
lämpömäärä nousee pohjoiskesällä (= pohjoisen 
pallonpuoliskon kesä ; etelänkesä = eteläisen pal- 
lonpuoliskon kesä) siellä paikotellen aivan suh- 
dattomaksi, joskus -}- 60° asti. Vahva lämpö- 
määrän vaihteleminen ei ainoastaan eri vuoden- 
aikoina vaan yön ja päivänkin välillä on huomat- 
ta\issa. Tuuli- ja ilmanpainesuhteet ovat Afri- 
kassa verrattain selvät. Päiväntasaajan seutu- 
villa kulkee n. s. kalmvyöhyke eli tyyni alue, 
jossa ilma lämpenee kovasti ja nousee ylöspäin. 
Siitä on seurauksena osaksi tyyntä osaksi vaihte- 
levia tuulia maan pinnalla. Yläilmoissa virtaa 
lämmin ilma pohjoiseen ja etelään päin, n. s. anti- 
pasadituulet. Korkeilla huipuilla, kuten esim. 
Pico de Teydellä Teneriffan saarella, huomaa sel- 
västi tällaisen yhtämittaisen tuulen. Alemmissa 
ilmakerroksissa virtaa ilma sensijaan pohjoisesta 
etelään kalravyöhykkeeseen päin, merellä niinkin 
säännöllisesti, ettei merimiesten tarvitse siellä 
muuttaa viikkokausiin purjeitten asentoa, jota- 
vastoin maalla pasadituulet muuttavat suun- 
taansa monella tavalla. Maapallon pyörimisen 
vaikutuksesta vetäytyvät ne länteenpäin ja kut- 
sutaan pohjoisella koillis- ja eteläisellä kaakkois- 



91 



Afrikka 



92 



pasadeiksi. Pasadituulet tulevat kylmemmistä 
seuduista lämijöiscmpiin ja vaikuttavat sentäh- 
der. kuni kuivat tuulet, sillä ilman kosteus käy 
uiissä yhä pienemmäksi, kuta enemmän ne läm- 
piävät. Senkautta, että auringon zenitaseman 
seutu vuoden kuluessa siirtyy kääntöpiirien vä- 
lissä, muuttuu myöskin kalmvyöhykkeen ja sen 
mukana pasadivöittenkin asema. Muutamat seu- 
dut tulevat näin ollen eräänä vuodenaikana ole- 
maan pasadituulien alueen sisällä, jotavastoin ne 
toisina aikoina ovat sen ulkopuolella. Tämä kos- 
kee varsinkin pohjois- ja etelärantoja. Auringon 
zenitasemaa seuraa myöskin vahvin haihtumi- 
nen ja runsain sade. Sadeajat matkailevat ni- 
mittäin tavallisesti auringon mukana. Siten saa- 
vat päiväntasaajaseudut kaksi sadeaikaa, jota- 
vastoin seuduilla, jotka ovat uloinna siitä, on 
ainoastaan yksi sadekausi. Näistä säännöllisistä 
ilmastollisista suhteista on kuitenkin poikkeus- 
tapauksia, jotka osoittautuvat sitä lukuisammiksi 
kuta tarkemmin Afrikan ilmastoa tutkitaan. 

Ulkona Atlantissa on kaksi aluetta, joissa val- 
litsee korkea ilmanpaine (maksimi). Niitten vai- 
kutus Afrikan ilmastoon on sangen suuri. Toi- 
nen niistä on Azorien ja Kanarian saarten, toi- 
nen S:t Helenan ja Tristäo da Gunhan välillä. 
Ntliltä seuduilta ilma virtaa pääasiallisesti Ame- 
riikan puolelle, mutta pohjoiskesällä, kun ilma 
ohenee huomattavassa määrässä Saharan ja Su- 
danin kohdalla, käy mahtava ilmavirta Afrik- 
kaan Guinealahden ylitse (lounais-monsuuni) . 
Kevättalvella vallitsee sitävastoin Sahara-alu- 
eella korkea ilmanpaine, ja tuuli käy pämvastai- 
Bi-en suuntaan. Mutta Etelä-Afrikassa on silloin 
kesä, alhainen ilmanpaine ja tuulensuunta lou- 
naasta manterelle päin, paitsi Mossamedeksen 
eteläpuolella, jossa vallitsee yhä kaakkoispasadi. 
Itärannalla on mousuuuivaihtelu ehkä vieläkin 
säännöllisempi, riippuen siitä, että Etu-Aasiassa 
ja Etelä-Afrikassa tapahtuu vuorottaiu lämpe- 
neminen (pohjoiske.sällä ja pohjoistalvella) . 
Tuulet tulevat olemaan seutähden lounais- tai 
koillismonsuuneja, vaikka niihin kuitenkin osal- 
taan myöskin on syynä ilmanpainesuhteet Intian 
valtamerellä. Ixunsasta sadetta (yli 1,000 mm) 
saadaan molemmin puolin päiväntasaajata paitsi 
isojen järvien itäpuolella. Ylenmääräistä sadetta 
(yli 2,000 mm), joka aiheuttaa rehevän kasvulli- 
suuden, multa myöskin kuumetauteja, valuu 
Guinealahden sisimmän perukan tienoilla sekä 
puolella Kamerunvuoria sataa kokonaista 9,000: 
kin mm. Sudanissa ja Itä-Afrikassa sataa tus- 
kin enemmän kuin 750 mm, joka riittää pellon- 
viljelykseen, mutta synnyttää ylänkömailla ai- 
noastaan savannikasvullisuutta. Koko pohjoinen 
ja lounainen Afrikka kärsivät kuivuutta. Saa- 
rilla, kuten esim. Madagaskarilla, on selvästi 
rajoitettu sade- ja poutapuoleusa. Kuten tropii- 
keissa yleensä niin ei Afrikassakaan oikeast. ole 
kesää eikä talvea, vaan sade- ja pouta-aika. 
Niinkuin muissakin kuumissa maissa ovat sa- 
teet Afrikassa lyhyet, mutta rankat. 

Kasvisto. On luonnollista, että kasvisto 
samoinkuin ilmastokin on jokseenkin samanlaista 
kaikilla Välimeren rantamilla. Niinpä ei tava- 
takkaan suurta eroavaisuutta ainakaan valtakas- 
veiliin nähden Sisilian ja Tunisin tai Gibraltarin 
kummankin rannan välillä. Saharan laaja erä- 
maa on sensijaan rajnmuurina, jonka yli varsi- 



nainen afrikkalainen kasvisto, joka ulottuu 
täältä Kapraaahan saakka, ei ole voinut tunkeu- 
tua. Omituisina kasviston johtajina sen leve- 
tessä paikasta toiseen ovat olleet ne ylänköhar- 
janteet, jotka isojen järvien seutuvilla kulkevat 
pohjoisesta etelään. Tätä tietä on abossiiuialai- 
sia kasveja voinut vaihtua etelä-afrikkalaisten 
kanssa. Afrikka on geologisessa suhteessa vanha 
maanosa, ja saman voi siitä sanoa kasvitieteelli- 
sessäkin suhteessa. Erittäinkin vanhanaikuista 
ja omituista on kap-kasvisto, mutta myöskin 
usealla saarella on kasveja voinut säilyä ter- 
tiääriajalta asti. Niinpä kasvaa esim. Kanarian 
saarilla erästä laakerilajia, jota tertiääriaikana. 
kasvoi Etelä-Ranskassa, mutta jota nykyään ta- 
vataan ainoastaan näillä saarilla. Savannit 
ovat Afrikalle ominaisia. Niitä ulottuu leveänä- 
vyönä Atlantista Abessiiniaan, yli Sudanin sekä 
suurimman osan Itä-Afrikkaa ja Zambesialuetta 
aina portugalilaiselle länsirannikolle saakka. Sa- 
vanneilla kasvaa kovia, kankeita, erikorkuisia 
heinälajeja, jotka paikotellen kasvavat niin kor- 
keiksi, että giraffi voi piiloutua sellaiseen laineh- 
tivaan heinikkoon. On tavattu kokonaista 4-6 m 
pituisia korsia. Värikään ei ole vihreätä, vaan 
ruskeankeltaista, kulon tapaisean vivahtavaa. 
TIeinäsavanni muuttuu vähitellen pensas-savan- 
niksi, jota kutsutaan metsäsavanniksi, silloin 
kun siinä on apinanleipäpuu- y. m. lehtoja. 
Paitsi baobab- eli apinanleipäpuuta (Adansonia 
digitata), jolla on kokonaista 8 m paksu runko 
ja kaunis tammen tapaisesti haarautuva latvus, 
ovat korkearunkoiset tamarindit (Tamarindus 
indica) ja sykomoorit (Ficus Sycomorus) savan- 
neilla valtakasveja. Pensassavanneja peittävät 
okaiset mimoosat ja akaasiat. Afrikka on köyhä- 
metsäistä maata, ja siellä, missä metsiä on, ovat 
nekin tavallisesti harvoja. Niillä seuduilla, 
joissa joet pyrkivät savannin läpi, ovat laak- 
sojen pengermät n. s. galleria-metsän peittämiä. 
Puut ovat tiheässä ja latvukset 25-35 m korkeu- 
della kietoutuneet toisiinsa vihertäväksi holviksi, 
jonka varjossa vallitsee kostea kasvihuoneilraa. 
Aarniometsiä tavataan Afrikassa ainoastaan 
ruusaitten zenitsateitten vyöhykkeissä, mutta si- 
käläinen aarniometsä on kuollutta ja synkkää 
verrattuna amerikkalaiseen, jonka väriloistoa ja 
kirjavaa eläinmaailmaa sillä ei ole. — Tärkeim- 
mät nykyään Afrikassa viljellyistä kasveista 
ovat kolme hirssilajia — niitten joukossa durra 
(Sorghura vulgare) — pohjoisessa, maissi keski- 
osissa ja vehnä etelässä. Riisiä viljellään etu- 
päässä Egyptissä. Kolme viimeksimainittua 
viljalajia on tuotu myöhemmin maahan. Afri- 
kassa on verrattain harvoja palmulajeja, mutta 
ne ovat hyvin tärkeitä viljelyskasveja. Taateli- 
palmun (Phoenix dactylifera) eteläraja kulkee 
yli Massauan, Timbuktun ja Kap Verden. Koil- 
lis-Afrikan dumpalmu (Hypha^ne thebaica) on 
eräs viuhkapalmu, jonka tuntee siitä, että sen 
runko on hankamaisesti haarautunut. Deleb- 
palmu (Borassus flabelliformis) on keski- 
afrikkalainen 20 m korkuinen viuhkapalmu. 
Matala öljypalmu (Elieis guineensis) kasvaa 
troopillisessa sateir.essa Länsi-Afrikassa. Nee- 
kerimajojen ympärillä näkee tavallisesti istu- 
tettuna maissia, banaaneja, tupakkaa, runsas- 
öljyisiä maapähkinöitä (Arachis hypogsa), yara- 
sia (Dioscorea) ja maniokjuurta (Manihot uti- 



Afrikan eläinkuntaa. 




1. Gorilla (Gorilla gina). - .'. S nu p a n s s . ^AiittopopillicciiS iiiger). - i. Mandrilli (Moriuon maimon). - 4. Sirahvi (Camelopardalis girafia). - S. K u d u -a n ti 1 o o p p i (Strepsiceros kuduj. - G. Leijona (Fclis leo). - 7. Virtahepo (Hippopolamus 

amphiliius). - 8. Elelantti (Elephas a(ricanus). - 9. Käsnäsika (Phacochaerus africanus). - lo. Sormieläin (Chiromys raadagascariensis). - 11. Väri (Lemur varl). - 12. Banaanilintu (Musophaga violacea). - 13. Jako-papukaija (Psittacus en- 

thacus). - 14. Helmikana (Numida meleagris), - 15. Strutsi (Struthio camelus). - 16. Pa ilo sa m m a k k o (Breviceps mossambicus). - 17. Kameleontti (Chamaeleon). - 18. Tamaani (Procavia). 



TieUifanafctrja. 



Bibllographisches Institut in Leipzig. 



AlrJoiCuköeen ,, Afrikka". 



Afrikkalaisia kansantyyppejä 




1. Silluk-nunnikainen (Niilinneekereitä). — 2. Dinka-nnoiukainen (Niiliu-neekeieitä). — 3. Neekeritär Porto 

NuoTosta (Sudanin-nookeii'itä). — 4. Fullah-tyttö. — -J- Tambprma-mies (Sudaiiin-neekereitä). — 0. Bamumin 

neekeri (Sudanin-neekcieitä). — 7. Kafferilainen (Ama-r,khika). — 8. Vadsagga-tyttö (Bantu-neekereitä). — 

9. Loango-ueekeritär (Läusirannan-neekereitä). — 10. Kamerunin-tyttö (Fan-neckereitii). — 

11. Kääpiövaimo Keski-Afiikasta. — 12. Lunda-vaiino (Bantu-neekereitii). 



Afrikkalaisia kansantyyppejä 




1 iK-ds» ,Mml..,,<l.m. (..tmpialnln™). - 2. BcU.iini. - :S. Tyttö Biskm.ta 0.e,l,eri). - 4. Midg«n-mies - 

l Lali-nainen. - «. H.,o„d....y..« ,vah.,n.»l,.isi.„. - 7. Bus-nan-vaimo. - 8. o»^;.- «:^ *'>"'"™"» 

(Bantn-neokci-ciläi. - 10. llova-lylt.. (malaijilaisin iMadapaskansta). — H. h-akalaM-l> tto 

(iiPKi-oidcJB Madapiskuiisla). — 12. Massai-inionikainon. 



93 



Afrikka 



94 



lissima), joista useimmat ovat tulleet Amerii- 
kasta ja levinneet hyvin nopeasti. Eurooppalai- 
set viljelevät istutuksillaan tavallisia troopillisia 
viljelyskasveja, kuten sokeriruokoa, kahvipen- 
sasta (kotoisin Abessiinian eteläpuolelta) ja puu- 
villapensasta. 

Eläinkunta. Eläinmaantieteellisessä suh- 
teessa Afrikka jaetaan kahteen suureen osaan: 
1. Pohjois-Afrikka (joka kuuluu palearktiseen 
vyöhykkeeseen) ja etioppialainen vyöhyke. 2. 
Saharan eteläpuolella oleva osa Afrikkaa. Varsi- 
nainen afrikkalainen eläinmaailma alkaa vasta 
„Saharantakaisessa alueessa". Xäitten molempien 
alueitten välille muodostaa Saharan laaja erämaa 
sekä rajamuurin että samalla myöskin liikku- 
vaisemmille eläinmuodoille (linnuille) sillan. 
Afrikan eläinkunta on sekä laji- että yksilö- 
rikasta, varsinkin nisäkkäihin nähden, joitten 
runsaudessa se voittaa kaikki muut maanosat. 
Ja omituista kyllä ei runsain eläinmaailma ole 
kehittynyt metsissä, vaan savanneilla. Viime 
aikoina se on kuitenkin melkoisesti vähentynyt, 
onpa paikoitellen voitu huomata nopea sukupuut- 
toonkin häviäminen. Saharantakaisen Afrikan 
eläimillä on kaikilla omituinen vanhanaikuinen 
leima. Niitä on pidettävä jätteinä entisestä eläi- 
mistöstä, joka ennen on ollut paljoa laajemmalle 
levinnyt kuin nykyään. Niinpä esim. kameli- 
kurki eli tertiääriaikana sillä manterella, jota 
vastaa nykyinen Aigeianmeri saarineen. Mada- 
gaskar on nähtävästi irtautunut Afrikasta jo 
ennen kuin sellaiset korkeammat eläimet kuin 
ihmismuotoiset apinat, kavioeläimet, kissalajit 
ja isot paksunahkaiset tulivat sinne, sillä näitä 
ei ole Madagaskarilla, vaan lähenee sen eläi- 
mistö ympärillä olevien seutujen tertiääri-eläi- 
mistöä. On olemassa paljo esimerkkejä siitä, 
että uusia eläinmuotoja siirtyy maahaa, ja ettei 
eläinten levenemisrajojen muutokset vielä lähes- 
kään ole päättyneet. Niinpä esim. kiusallinen 
hietakirppu, joka tuli länsirannalle vuonna 1S72 
hietalastin mukana, esiintyi jo v. 189S itärannal- 
lakin. Afrikassa on alkujaan ollut vähä hyö- 
dyllisiä eläimiä. Sikäläistä norsua ei enää käy- 
tetä kuormaeläimenä, mutta sitä metsästetään 
hyvin innokkaasti, joten se on huomattavasti 
vähentynyt. Vielä sitä tavataan Keski-Afri- 
kassa, paitsi itärannoilla. Aasin kotimaana pide- 
tään Itä-Afrikkaa, jossa se vielä esiintyy vil- 
linä. Ennenkuin kameli (dromedaari) tuotiin 
Aasiasta oli aasi tärkeimpänä veto- ja kuorma- 
juhtana Pohjois- Afrikassa. Se kestää myöskin 
paremmin kuin hevoset ja sarvikarja myrkyl- 
lisen tsetse-kärpäsen (Glossina morsitans) pis- 
tosta. Afrikka on kissan kotimaa, mutta onko 
myöskin koira täältä kotoisin, on hyvin epävar- 
maa. Villejä koiria on monin paikoin Afrikassa. 
Hevonen on tuotu Aa-siasta, mutta ei menesty oi- 
kein hyvin muualla kuin Pohjois-Afrikassa, jossa 
myöskin on kehittynyt ratsastajakansoja. Sarvi- 
karja („sanga" = iJos afrieanus) on sen sijaan 
levinnyt suurella menestyksellä Afrikan yli 
paitsi sinne, missä tsetse-kärpänen tekee tuho- 
jaan. Tjseat heimot, varsinkin savanneilla, har- 
joittavat nykyään yksinomaan karjanhoitoa. 
Muista maahan tuoduista eläimistä pitävät nee- 
kerit vuohia ja kanoja yleisesti kesyinä. Sikoja 
pitävät muut kansat paitsi muhamettilaiset san- 
gen paljo, ja lampaanhoitoa harjoittavat varsin- 



kin hottentotit ja ovambolaiset etelässä sekä 
abessiinialaiset pohjoisessa. Ihmismuotoisten 
apinain levenemisalue sattuu kuten luonnollista- 
kin Keski-Afrikan läntisten suurien metsien alu- 
eeseen. Kamelin eteläraja kulkee Senegambian 
pohjoisosista Somalimaan eteläosiin. Giraileja 
tavataan nykyään enää Itä-, Etelä- ja Keski- 
Afrikassa sekä keskisessä Sudanissa ja sitä ra- 
joittavissa osissa Saharaa. Kamelikurkia tava- 
taan Etelä-Afrikassa Sambesin ympäristöillä ja 
Kalaharissa, Itä -Af rikan ylängöillä, Saharan 
eteläosis.sa ja sitä rajoittavissa osissa Sudania. 
Krokodiilejä elää joissa ja järvissä Etelä-Afri- 
kusta Saharaan sekä Niilin varsilla Nubiaan 
saakka. Ennen niitä tavattiin jonkun verran 
pohjoisempana. 

Väestö. Afrikan laskettu asukasmäärä vaih- 
telee 127 ja 206 miljoonan välillä. 

Afrikan väestö ei ole rotuun eikä kulttuuri- 
kehitykseen nähden yhtenäistä ; se on kokoon- 
pantu mitä erilaisimmista aineksista ja käsittää 
useita kehitysalueita. Näihin on uusin kansa- 
tieteellinen tutkimus luonut runsasta valoa. Mut- 
ta Afrikan antropologia perustuu vielä toistai- 
seksi suuressa määrin olettamuksiin. Erilaisia ja 
hyvin eri-ikäisiä sekakansoja tavataan aivan 
sisäkkäin. Tällaista rotujäännöstä ovat epäile- 
mättä vaaleat e t e 1 ä-a frvkkalaiset, joista 
busmannit muodostavat oman, muista jyrkästi 
erottuvan ryhmänsä, kun taas hottentoteista 
mielipiteet ovat eroavia, kuten myöskin kääpiö- 
heimoista. Varmaa on, että nämä vaaleaihoiset 
neekerit ovat ikivanhoja Afrikan asukkaita. • — 
Samaa on sanottava toisesta pääryhmästä, b a n- 
t u-neekereistä. He täj'ttävät taajana ryhmänä 
koko eteläisen kolmikulmion (paitsi vaaleaihoisia 
ja eurooppalaisia) aina 5°:lle pohj. lev. lännessä 
ja järvialueelle idässä. Näitä ovat: kafferit, sam- 
bcsi-neekerit, kongo-neekerit ja länsirannan-nee- 
kerit sekä vähän tunnetut fan-neekerit. — Kol- 
mannen ryhmän muodostavat sudanilaiset 
neekerit (ks.t.) , asuvat bantu-kansojen pohjoispuo- 
lella. Sudanilaisia neekereitä on kolme ryhmää, 
Senegambian ja Ylä-Guinean, Keskisen Sudanin 
sekä Niilin neekerit. — Pohjois- ja Koillis-Afri- 
kan vanhimmat asutussuhteet ovat vielä hämä- 
riä. Nuorin ja vasta historiallisella ajalla maahan 
tullut kansanaines ovat seemiläiset (ara- 
bialaisia, egyptiläisiä, beduineja, abessiinialaisia) 
ja näitä vanhempia aineksia ovat n. s. h a a m i- 
laiset; näitä ovat: etiopialaiset, berberit, 
tuaregilaiset vahuma-kansat, fulbe- ja fullah- 
kansat y. m. — Aivan erityisen ryhmän muo- 
dostaa Madagaskarin malaijilainen väestö, toi- 
nen osa väestöä on negroideja. 

[Elisge Eeclus, ,,Nouvelle Gfiograohie univer- 
selle" X-XIV, Paris 1S85-89; Fr. "Hahn, „Af- 
rika", Leipzig und Wien 1901 ; Fr. v. Hehwald, 
„.Jorden och dess folk" II, Stokholm 1900; J. E. 
Rosberg, „Maa ja kansat" II, Porvoo 1906; 
Maant. Yhdistyksen aikakauskirja 1891.] 

Löytöhistoria. Af rikka-nimi tavataan 
kirjallisuudessa ensi kerran Eaniuksella ; tällä 
nimellä roomalaiset tarkoittivat vain Karthagoa 
ja sen ympäristöä. — A: n löytöhistoria alkaa 
vasta sangen myöhään, sillä jos mikään, on se 
suljettu maanosa. Rannikossa on vähän lahtia 
ja poukamia, jokien suut ovat koskisia. Sahara 
on vahva varustus, jota kauemmas egyptiläiset 



95 



Afrikka 



96 



ja karthagolaiset sekä roomalaisten legionat eivät 
päässeet, yhtä vähän kuin Ranskankaan sota- 
joukot meidän päivinämme. Rannikot eivät ole, 
paitsi kauimpana pohjoisessa ja etelässä, viehät- 
täviä, ovatpa ne toisinaan pelottaviakin. Ilmasto- 
kuumeet tekevät tuhoa eurooppalaisten keskuu- 
dessa. Ankkuripaikkoja on perin vähän, ja tyrs- 
kyt vyöry ttelevät aina aaltojaan rantaa vastaan. 
Afrikan heimokunnatkin ovat tehneet vasta- 
rintaa valkoihoisille. Ja viime aikoina ovat 
muhamettilaiset ryhtyneet eurooppalaisilta sul- 
kemaan avoinna olleita teitä. Herodotoksen 
(5:nnellä vuosis. e. Kr.) kautta tiedämme sangen 
paljon vanhan Egyptin maantieteestä. Muutamat 
beidän laraoistaan olivat maantieteellisten tutki- 
musmatkojen kannattajia, niin Nekö (n. 600 e. 
Kr.). Hän varusti retkikunnan, jonka määränä 
oli Niilin lähteitten tutkiminen, ja antoi foini- 
kialaisten merimiesten purjehtia Afrikan 
ympäri. Ramses II:n kanava Niilin ja Punaisen- 
meren välillä, joka oli mennyt umpeen, laitettiin 
Nekon aikana liikekuntoiseksi. Egyptiläiset tie- 
sivät myös kertoa Afrikan sisäosissa elävistä 
kääpiökansoista, joita vieläkin on joissakin man- 
tereen osissa. Mutta „ei kukaan", sanoo Hero- 
dotos, „tuBtenut Niilin lähteitä". Karthagolais- 
ten laivastot purjehtivat „Herkuleen patsaitten" 
välitse Atlantin merelle ja kävivät Azorein saa- 
rilla, Sargassomerellä ja Kanarian saarilla, hei- 
dän sotajoukkonsa ahdistelivat erämaan heimoja 
kaukana Saharassa tahi kiipeilivät Atlas-vuor:s- 
tcssa, ja sotapäällikkö Uanno, Hamilkarin poika, 
kävi Sierra Leone-rannikolla saakka. Foinikia- 
laisten vanavedessä purjehti kreikkalaisia 
merimiehiä Pohjois-Afrikan satamiin. He eivät 
tosin tehneet varsinaisia löytöretkiä, mutta hei- 
dän merkityksensä Afrikan maantieteen edistä- 
jinä on kumminkin paljon suurempi kuin kartha- 
golaisten. Viimemainittujen kateellisesti sala- 
tessa tietojaan, koettivat kreikkalaiset oppineet 
panna paraansa kootakseen niitä eri maista ja 
kansoista ja levittääkseen tätä tietoa niin laa- 
jalle, kuin siihen aikaan oli mahdollista. Nerokas 
maantieteentutkija oli myös Eratosthenes 
(2 vuosis. e. Kr.) . Roomalaiset pystyttivät 
legiooniensa kotkan suuren erämaan rajoille 
8i:akka. Kaukana erämaissakin on löydetty 
muistomerkkejä Rooman loistokaudelta. Muuan 
roomalainen sotajoukonosasto marssi etelää 
kohti Bornuun asti Sudanissa. Näitä sotaretkiä 
liuomattavampi oli maantieteelliseltä kannalta 
katsoen Neron Niili-retkikunta. Tämä keisari 
lähetti nimittäin kaksi eenturionia etsimään 
Niilin lähteitä. He kävivät niillä Valkean-Nii- 
lin osilla saakka, jotka ovat suurten rytöjouk- 
kojen sulkemat, noin 9° pohj. lev. Roomalais- 
ajalla oppinut Strabon loi eräässä teoksessaan 
maantieteellisen yleiskatsauksen Afrikkaan. 
Plinius tuntee jo Niger-virran, ja espanjalainen 
Pfm|)onius Mela julkaisee koko joukon maan- 
tieteellisiä sekä tosiasioita että mielikuvituksen 
synnyttämiä harhaluuloja. Suurin kaikista mui- 
naisajan maantieteen tutkijoista on Claudius 
Ptolemaios, Egyptissä syntynyt kreikkalainen 
(noin V. 150 j. Kr.). Päättäen Ptolemaioksen 
maantieteestä ja kartasta hän luultavasti tunsi 
Afrikan pohjoisen kolmanneksen sangen hyvin. 
Keskiajalla arabialaiset olivat ainoat, jotka 
ylläpitivät ja jossain määrin laajensivat maan- 



tieteellistä tietomäärää. Arabialaiset tutkijat 
Ibn Batuta ja kristityllä nimellään tunnettu Leo 
Africanus kävivät molemmat Sudanissa. Itä- 
rannikolla he purjehtivat kauemmas etelään. 
Italialaiset tasavallat Venezia ja Genova 
esiintyivät myös afrikkalaisilla kauppapai- 
koilla. Fra Mauron kartta osoittaa huomat- 
tavaa edistystä. Portugalilainen prinssi Henrik 
Merenkulkija (1394-1463) yritti päästä Afri- 
kan ohi Intiaan. Hänen matkojensa kautta 
mantereen länsirannikko tuli vähitellen tunne- 
tuksi. Vuonna 1486 Bartholomeus Diaz purjehti 
.•Afrikan eteläpään. Hyväntoivonniemen, ympäri. 
Intiaan lähtevän retkikunnan johtajaksi valit- 
tiin Vasco da Gama, joka saapui Intiaan 1499. 
Sittemmin tultiin Sueziin, ja niin oli Afrikan 
ympäri toiseen kertaan purjehdittu. Afrikan 
ääriviivat alkoivat nyt kartalla saada oikeam- 
man muodon ; portugalilaiset jesuiitat tunkeutui- 
vat Abessiiniaan, hollantilaiset perustivat Kap- 
siirtomaan V. 1652, ja rannikoille perustet- 
tiin useita linnoituksia kaupan turvaamiseksi. 
Sisämaa oli kumminkin edelleenkin tuntematon. 
Vähän enemmän kuin sata vuotta sitten Afrikan 
tutkimus alkoi toden teolla. Tämä uusi aika- 
kausi alkoi V. 1788, jolloin Lontoossa perus- 
tettiin afrikkalainen seura. Kartoitustyön lähtö- 
kohtana olivat tähtitieteelliset paikanmääräyk- 
set, ja lähimpänä olevissa mantereenosissa elä- 
\ iä kansoja tutkittiin perusteellisesti. Aluksi 
pantiin kumminkin pääpaino muinaistutkimuk- 
selle, joka edistyi huomattavasti Napoleonin 
Egyptin-matkan kautta, johon suuri joukko tiede- 
miehiä otti osaa. Euroopan useimmissa maissa 
ruvettiin innokkaasti harrastamaan pakana- 
lähetystä; perustettiin lähetysseuroja, joit- 
ten toiminta etupäässä kohdistui Afrikkaan. 
Lähetyssaarnaajilta olemme saaneet tietää san- 
gen paljon, — olihan Afrikan tutkija Livingstone 
myös lähetyssaarnaaja. Varsinaisista tutkimus- 
raatkustajisla mainittakoon ruotsalaiset Sparr- 
man ja Thunbeig, jotka kävivät Elelä- Af rikassa, 
sekä suomalainen Aug. Nordenskiöld, joka 
v. 1792 matkusti Sierra Leoneen. Viime vuosi- 
sadan alkupuoliskolla kiinnittivät suuret joki- 
probleemit Afrikan tutkijain huomiota puo- 
leensa. Ensimäisenä on mainittava Niger-prob- 
leemi. Skotlantilainen Mungo Park pääsi Segu'un 
asti ylä-Nigerin varrella, mutta ei voinut seurata 
jokea kauemmas itään. Toisella matkallaan pur- 
jehti hän pitkän matkaa Niger-virtaa myöten, 
mutta hukkui retkellään. U.seat retkikunnat 
lähtivät samassa tarkoituksessa eri osista rannik- 
koa, vieläpä pohjoisrannikolta. Viimemainituista 
mainittakoon Clapperton'in molemmat matkat, 
lläu kuoli Sokotossa, mutta hänen palvelijansa 
matkusti alista Nigeriä pitkin, v. 1830, ja sai 
niin sen suunnan määrätyksi. Samoihin aikoi- 
hin laajen' tutkimusalue Koillis-Afrikassa sen 
kautta, etti. Egypti ulotutti valtaansa yhä kauem- 
mas etelään, ja useat eurooppalaiset matkustajat 
saivat aihetta käydä näissä tuntemattomissa seu- 
duis.sa. Abessiiniassakin kävi tutkimusmatkusta- 
jia (m. m. d'Abbadie'n veljekset), sillä eurooppa- 
laisten siirtomaa-himo ei ollut vielä silloin kii- 
hottanut alkuasukkaita vihaan. Ranskalaisten 
eteneminen AIgerias.sa aiheutti maantieteellisiä 
löytöjä. Etelä-Afrikassa edistettiin tutkimusta 
tarmokkaasti, sillä maan asuttivat vähitellen 



Afrikka 



98 



buurit, hollantilaiset siirtolaiset, joihin oli liitty- 
nyt ranskalaisia reformeerattuja. Maahan tuli 
pääsy verrattain helpoksi. Siellä kävi tutkimus- 
matkustajia (m. m. ruotsalainen \Vahlberg) , 
lähetyssaarnaajia ja metsästäjiä, jotka arojen 
rikas eläinkunta oli sinne houkutellut. 

Viime vuosisadan keskivaiheilla olivat siis Af- 
rikan rannikkomaakunnat tunnetut, mutta sisä- 
maa, „pimein Afrikka", oli vielä aivan tuntema- 
ton. Mutta Afrikan tutkimusta ruvettiin mielen- 
kiinnolla seuraamaan yhä laajemmissa piireissä. 
Seuroja perustettiin ja aikakauskirjoja julkais- 
tiin. Pohjois-Afrikassa kiintyi huomio etupäässä 
Saharaan ja Niiliin, Etelä-Afrikassa Zambesi-vir- 
taan ja Ngami-järveen. Erämaan ja Sudanin tut- 
kijoista on ensi sijassa Heinrich Barth mainit- 
tava. Barth teki matkansa vv. 1850-55, ja hän sai 
tutkituksi melkein koko Länsi-Sudanin. Hän 
kulki matkoillaan n. 20,000 km ja selitti oivalli- 
sessa teoksessaan ne seudut, joissa oli käynyt. 
Kaksi muuta saksalaista, Gerhard Rohlfs ja Gus- 
tav Naclitigal, molemmat lääkäreitä, ovat suu- 
ressa määrin laajentaneet tietoamme erämaasta 
ja keskisestä Sudanista. Samoihin aikoihin ruvet- 
tiin „Niili-probleemia" pohtimaan. Alettiin taa- 
sen uskoa, että sisämaassa oli laajoja järviä, joit- 
ten vesi oli suolatonta. Näille otaksutuille Niilin 
läbdejärville luultiin päästävän joko itse jokea 
pitkin tahi itärannikolta. Engl. Burton ja Speke 
päättivät lähteä viimemainitusta paikasta. 
V. 1857 he saapuivat Tanganjika-järvelle, 
josta Speke yksinään lähti pohjoiseen ja saapui 
seuraavana vuonna Victoria-järven etelärannalle. 
Tieteellisissä piireissä väiteltiin siitä, oliko tätä 
järveä todellakin pidettävä Niilin lähteenä. Saa- 
<laks£en varmuutta asiassa lähti Speke vielä ker- 
ran, yhdessä Grantin kanssa, Victoria-järvelle 
(1862), näki monessa paikassa leveän Niili- 
virran ja saattoi todistaa, että se sai järvestä 
vetensä. Baker lähti samoihin aikoihin Khar- 
tum'ista etelään, tapasi Speken ja Grantin Gon- 
dokoro'ssa, jatkoi matkaansa etelään ja löysi 
Albert Njansa'n (1864). Etelämpänä olevan Al- 
bert Edward-järven, joka laskee vetensä Semli- 
ki'n kautta Albert Njansaan, löysi myöhemmin 
Stanley. Niili-probleemi oli siten ratkaistu. Val- 
kean Niilin tienoilla olevia seutuja Kongon lisä- 
jokeen Uene'en saakka, kannibaalisten Niara- 
Niam ja Mangbattu kansojen kotimaan, tutki 
perinpohjaisesti Schweinfurth, syntyisin Riiasta. 
Etelä-Afrikassa toimi sillä välin skotlantilainen 
David Livingstone. Tämä mies, joka oli antautu- 
nut lähetysalalle, oli samalla jossain määrin pe- 
rehtynyt lääketieteeseen. Hänen toiveittensa 
päämäärä oli kristitty, englantilainen Etelä-Af- 
rikka, orjakaupan poistaminen juurineen päivi- 
neen ja suurempi tavarain vaihto Afrikan eri 
maakuntien sekä tämän maanosan ja Euroopan 
välillä. Ensin kävi hän käsiksi „Sambesi-prob- 
leemiin" ja hänen onnistui yksin ratkaista se. 
Hän matkusti jokea ylös luoteista kohti ja 
tuli vihdoin rannikolle Sao Paolo de Loanda'n 
luona. Tuttuja teitä palasi hän Etelä-Afrikan 
sisäosiin ja sitten Zambesia myöten tämän 
joen suuhun (Quillimane) ja on ensimäinen 
sivistynyt eurooppalainen, joka on matkustanut 
Afrikan poikki lännestä itään (1851-56). Hän 
Jöysi myös Zambesin mahtavat putoukset, jotka 
hän nimitti Victoria kuningattaren mukaan. 
4. Painettu »/^ 08. 



Myöhemmin hän teki matkoja Njanssa'n, Tangan- 
jika'n ja Bangveolo'n tienoille. Suuren matkus- 
tajan jäljissä kulkivat useat eurooppalaiset, m. m. 
ruotsalainen Andersson. Sangen tunnetuksi on 
myös tullut portugalilaisen Serpa Pinto'n matka 
Etelä-Afrikan halki. Vielä oli „Kongo-probleemi" 
jälellä. Kongon suu oli jo tullut aikoja sitten 
tunnetuksi. Portugalilaiset kauppiaat, unkari- 
lainen matkustaja Magyar ja Livingstone olivat 
nähneet useita jokia, jotka virtasivat pohjoiseen 
päin. Päävirta kulki jossain Afrikan tuntemat- 
tomimmassa osassa. Matkoillaan Njassan tie- 
noilla tuli Livingstone Tanganjika-järvelle, jonka 
hän arveli kuuluvan Niilin joistoon, ja sieltä 
Kongo-virran rannalle Nyangwe'n luona, v. 1869. 
Hän löysi muitakin jokia niillä tienoin ja 
ryhtyi nyt ratkaisemaan Niili- ja Kongo- problee- 
meja. — „New York Herald"-nimisen sanoma- 
lehden kustannuksella lähetettiin silloin Henry 
M. Stanley hakemaan Livingstonoa. Living- 
stonen matkojen kautta tuli Afrikan kartalla 
oleva »valkoinen täplä" koko joukon pienem- 
mäksi. Englantilainen Cameron jatkoi Kongon 
lähteitten tutkimista ja oli ensimäinen, joka 
kulki Keski-Afrikan poikki idästä länteen 
v:na 1875. Stanley varustettiin myös tut- 
kimusmatkaa varten. Hän lähti Bagamoyosta 
itärannikolla, tutki perinpohjaisesti Victoria-jär- 
ven, teki liiton Uganda-valtakunnan kuninkaan 
kanssa ja lähti sitten Tanganjika-järvelle, joka 
myös tutkittiin. Täältä lähti hän länteen päin 
ja pääsi Nyangwe'en saakka. Sitten jatkoi 
Stanley matkaansa, osaksi mahtavaa virtaa 
pitkin, osaksi sen aarniometsäin peitossa olevia 
rantoja myöten. Matkojen tarkoitus on viime 
aikoina käynyt yhä enemmän poliittiseksi. Eu- 
roopan vallat ovat koettaneet laajennella aluei- 
taan niin paljon kuin mahdollista, ennenkuin kil- 
pailijat tulivat. Eanskalainen de Brazza tutki 
tarkoin Ogooue-joen ; hänen matkansa saivat ai- 
kaan sen, että ranskalaiset ottivat haltuunsa 
niin kutsutun Ranskan Kongon. Matkan Afrikan 
poikki lännestä itään teki saksalainen v. Wiss- 
mann, joka matkallaan tutki useita Kongon ete- 
läisistä lisäjoista, esim. Kasai'n. Tavallista suu- 
rempi maantieteellinen arvo on Moskovassa syn- 
tyneen saksalaisen Junker'in matkoilla. Tämä 
oleskeli, samoin kuin Schvveinfurth, Afrikan 
sisäosissa; villien kannibaalein maassa, ja toi 
mukanaan oivallisia kokoelmia. Omituinen mies 
oli saksalainen Schnitzer, tavallisesti tunnettu 
nimellä Emin Pasa. Hän piti n. s. Ekvato- 
riaalimaakunnan kuvernöörinä kauan puoliaan 
mahdilaisia vastaan. Stanley lähetettiin „pe- 
lastamaan" häntä, kuten sanottiin, vaikka oli 
retkellä poliittinenkin sivutarkoituksensa. Viime 
vuosina ovat etenkin ranskalaiset, saksalaiset ja 
englantilaiset tutkineet omistamiaan siirtomaita 
ja niihin rajoittuvia seutuja. 

Valtiollinen jako (ks. karttaa) . Koil- 
Us-A.: Tripolis (turk. 1551), Egypti (turk. 1517, 
v:sta 1882 engl. hallituksen alainen), Sudan 
(Mahdi-valtio 1881-98, sen jälk. egypt.-brittil. 
yhteishallinnon alainen), Libyan erämaa (brittil. 
suojeluspiiriin kuuluva, 1899), Eritrea (ital. 
1890), Abessiinia (itsenäinen), Ransk. Somali- 
rannikko (1884; Obok, 1862), Brittil. Somali- 
rannikko (1884), Sokotra (brittil. 1876), Ital. 
Somalimaa (1889), BrittiL Itä-A. (1886). Luo- 



99 



Afrikkalainen— Afzelius 



lOO 



teis-A.: Tunis (ransk. protektoraatti, 1884), Al- 
geria (ransk. 1833), Marokko (itseniiinen), 
Luoteis-A:n saaret (esp. ja port.), Länsi- ja 
Keski-Sabara (ransk. suojeluksen alla), Ransk. 
Läusi-A., Brittil. Länsi-A., Liberia' (tasavalta 
v:sta 1847), Saks. Guinea (Togo, 1884, Kamerun, 
8. V.), Esp. Guinea, Ransk. Kongo (Gal>un, 1830). 
Etelä-Ä.: Kongovaltio (1885), Saks. Ita-A.(18S4), 
Sansibar (brittil. 1890), Portugalin Itä-A., Saks. 
Lounais-A. (1884), Brittil. Etelä-A., Madagaskar 
ynnä muut Ranskalle kuuluvat saaret sekä 
Madagaskarin läheisyydessä olevat brittil. saaret. 

J. E. R. 

Afrikkalainen komppania, Louis de Gcerin 
aloitteesta v. 1649 Ruotsiin perustettu kauppa- 
seura, joka sai yksinoikeuden kaupankäyutiiu 
Kanarian saarten eteläpuolella Aasiassa, Afri- 
kassa ja Ameriikassa olevissa maissa, lukuunotta- 
matta niitä, joihin „Nova Suecian kompania" oli 
saanut yksinoikeuden. Siirtokunta perustettiin 
Kultarannalle Guinearannikolla Cabo Corsoon 
(nyk. Cape Coast castle). Sen puolustukseksi ra- 
kennettiin linnoitus Karlsborg, joka kuitenkin 
pitkällisen piirityksen jälkeen v. 1663 joutui 
hollantilaisten käsiin. Seuraavana vuonna eng- 
lantilaiset valtasivat siirtokunnan ja komppa- 
nian laivat, jolloin sen toiminta päättyi. 

A. R. B. 

Afrikkalaiset kielet; niitä on, paitsi tois- 
taiseksi yksinään olevia nuban kieltä Afrikan 
koillisessa ja hottentottien kieliä sen lounaisessa 
osassa, neljä suurta ryhmää: 1. bantun kielet, 
kaikkiaan lähes kaksisataa, Etelä-AJrikassa päi- 
väntasaajan seuduille asti; bantun kieliä puhu- 
viin kuuluvat m. m. Suomen lähetystyöstä tutut 
ovambo- ja hereroheimot ; 2. Keski-Afrikan nee- 
kerlkielet, joiden mahdollista keskinäistä suku- 
laisuutta ei ole todistettu; 3. haamilais.-t kielet, 
jotka ovat kahtena ryhmänä: a) liibyalainen 1. 
berberiläinen lännessä ja b) kusitilainen 1. etio- 
pialainen idässä; haamilaisryhmää on ollut 
myös hieroglyfeissä (ks. t.) säilynyt muinais- 
egyptin kieli sekä sen nuorempi, niinikään 
kuollut jatko, koptin kieli ; 4. seemiläiset 
kielet; tiitä ryhmää edustavat eräät Abessii- 
nian kielet sekä arabian kieli, joka pääasiallisesti 
vasta Muhammedin aikain jälkeen väliitellen on 
levinnyt yli koko pohjoisen Afrikan, egyptiläi- 
sen Sudanin ja Zanzibarin. Kolmesta ensinmai- 
nitusta, kotimaisesta ryhmästä vain egyptin kie- 
lellä on ollut olemassa kirjallisuutta; muut kie- 
let ovat vasta lähetyssaarnaajain (myös muha- 
mettilaisten) kautta saaneet osakseen kirjallista 
viljelyä, ks. Kieli. A. K. 

Afrikkalaiset seurat, perustettuja Afrikan 
tutkimista varten; vanhin engl.intilainen African 
Society jo v. 1788. V. 1876 perustettiin Brysse- 
lissä Belgian kuninkaan suojelu.sta nauttiva kan- 
•ainvälincn afrikkalainen seura, johon monta val- 
tiota liittyi. Saksassa perustettiin seura v. 1873- 
89, Italiassa 1879 Milanon ja 1880 Napolin seura. 
Ran.skan Kongon ja Ranskan Välimeren siirto- 
niaitten yhdistämistä varten perustettiin niin- 
ikään seura Pariisissa v. 1890. Näillä seuroilla ja 
niitten kustantamilla retkikunnilla oli alkujaan 
etupäässä tieteellinen ja sivistyttävä tarkoitus, 
mutta ne muuttuivat pian kaup|m- ja valloitus- 
seuroiksi ja ovat usein välillisesti hankkineet 
edustamillensa valtioille siirtomaita. NykyiUin 



ne ovat joko hajonneet tahi muuttuneet etu- 
päässä maantieteellisiksi, sen mukaan kuin 
siirtomaat ovat joutuneet välittömästi asian- 
omaisten valtioitten siirtomaavirastojeu hallitta- 
viksi. M'. H-m, 

Afrodiitti {AphrodVte = rakkauden jumala- 
tar), henkilö, jonka sukupuolielimet ovat niin 
surKastuneet, ettei sukupuoli ole määrättävissä. 

Afrodisia (vrt. A p h r o d i t e) , sairaloisesti 
kiihtynyt sukuvietti. 

Afrodisiaka l-ä'-] (kreik. aphrodVsia = lem- 
nieunautinnot) , sukuviettiä kiihotta/at aineet. 
Vanhaan aikaan tavallisesti n. s. rakkausjuomat 
olivat joko terveydelle vaarallisia tai aivan te- 
hottomia. 

Afrodite [-di'-] ks. A p h r o d i t e. 

Afrometri (kreik. apAros = vaahto, ja metron 
= mitta), manometri paineen mittaamiseksi pul- 
loissa, jotka si.sältävät kuohuvia juomia. 

Aftonbladet [-blä-], ruots. valtiollinen lehti, 
Lars Johan Iliertan perustama 1830. A. ajoi 
rohkeasti vapaamielisyyden asiaa Kaarle Juha- 
nan itsevaltaista hallitustapaa vastaan, josta 
syystä 1835-38 lakkautettiin 14 kertaa, mutta 
saavutti siten vain yhä suuremj)aa suosiota. A:n 
myöhemmistä toimittajista mainittakoon August 
Sohiman 1857-74 ja S. A. Hedin 1874-76. Myös- 
kin Suomen asioita on A. seurannut. 

Afzelius [-tse"-], vanha ruots. suku, kotoisin 
Länsigöötanmaalta. 

1. A d a m A. (1750-1837), ruots. kasvitietei- 
lijii. Tuli 1777 itämaisen kirjallisuuden dosen- 
tiksi, määrättiin 1785 kasvitieteen opettajaksi 
Upsalan yliopistoon, matkusti 1792 luonnontut- 
kijana Englannin afrikkalaiseen siirtomaahan 
Öierra Leoneen, jossa ranskalaiset hävittivät hä- 
nen suuret kokoelmansa. Palattuaan A. taasen 
loimi yliopiston opettajana Upsalassa. Julkaisi 
useita teoksia Guinean kasvistosta ja 1823 Lin- 
nan oman kirjoittaman elämäkerran, jonka va- 
rusti alkulauseella, muistutuksilla ja lisäyksillä. 

2. Anders Erik \. (1779-1850), lakitie- 
teen professori ja valtiollinen marttyyri, oli syn- 
tyään Ruotsista ja tuli 1818 harjoitettuansa 
opintoja sekä Upsalassa että Turussa yleisen ja 
isiinmaan lakitieteen professoriksi jälkimäiseen 
yliopistoon. A:ta pidettiin varsin lahjakkaana 
lainoppineena ja käytettiin ensi aikoiim u.seissa 
luottamustoimissa, mutta joutui pian vallanpitä- 
jäin epäsuosioon nähtävästi joistakin heitä inoit- 
livista lausunnoista. Hän sai siitä syystä 1822 
kä.skyn ottaa eron, minkä tekikin, mutta jäi yhii 
.Suomeen. Taitavana juristina oli hiin paljon 
käytetty asianajaja, ja esiintyi m. m. muuta- 
missa lahjoitusmaatalonpoikain jutuissa heidän 
herrojansa vastaan. Täten A. joutui uudestaan 
niahtavain henkilöiden vihoihin. Venäläisen san- 
tiirmiston ilmiannosta kenraalikuvernööri Za- 
krevskij 1830 vaati hänet karkoitettavaksi ja hä- 
nen käskettiin kolmen viikon kuluessa lähteä 
maasta. Lähtömatkiillaan hänet kuitenkin maa- 
liskuussa 1831 vangittiin Ahvenanmaalla ja kar- 
koitettiin Vjatkaan. Neljän vuoden perästä A. 
tosin sai luvan asettua Lappeenrantaan, mutta 
jo 1837 hänet uudestaan otettiin kiinni ja vietiin 
Itämeren maakuntiin, missä ensin pidettiin van- 
keudessa Wendenissä ; sitten hän sai oleskella 
Riiassa, jossa kuoli 1 p. maalisk. 1850. [T. Hart- 
man, Finsk Tidskrift 1895.] K. O. 



101 



Aga — Agari cacese 



102 




3. Arvid August A. (1785-1871), ruots. 
pappi, runoilija ja tiedemies, „göötiläisen liiton" 
jäsen. Käänsi van- 
hemman Eddan ruot- 
siksi, julkaisi (E. G. 
Geijerin kanssa yh- 
dessä) kokoelman ruot- 
salaisia kansanlauluja 
„Svenska folkvisor 
frän forntiden" ja toi- 
mitti painosta 11 ni- 
dettä puoleksi his- 
toriallisia tarinoita 
,, Svenska folkets sago- 
häfder". Hänen omista 
runoistaan mainitta- 
koon „Neckens pol- 
ska",- (suom. „Kultai- 
sessa kartanossa — ") , 
Arvid Aug. Atzellus. kirjoitettu kansanlau- 

lun säveleen. V. T. 
Aga (turk.), herra, päällikkö, sotilaallinen 
virkanimi Turkissa. 

Agaattl ks. Akaatti. 

Agalaktia (kreik. kielteinen o, ja gala = 
maito), maidon erittymisen puute äideillä. 
Agallocha [•ga'l-] ks. Aio e. 
Agamedes ks. T r o p h o n i o s. 
Agamemnon, [-memnön], kreik. tarusankari, 
Atreuksen poika, Mykenain kuningas (niin Ho- 
meroksen mukaan, myöhemmässä runoudessa 
hän usein esiintyy Argoksen kuninkaana), kreik- 
kalaisten ylii)äällikkö Troian sodassa. Kymmen- 
vuotisesta sodasta palanneen sankarin surmasi 
Homeroksen kertomuksen mukaan hänen vai- 
monsa Klytnimestran viettelijä Aigisthos (ks. 
t.) ; myöhemmin (VI ja V vuosis. e. Kr.) kärjis- 
tyi taru siihen, että Agamemnonin surmasi itse 
Klytaimestra, kostaakseen Iphigeneia nimisen 
tyttären uhrin (vrt. Iphigeneia). Agamem- 
nonin murhan kostoksi taas hänen ja Klytai- 
mcstran poika Orestes surmasi äitinsä (vrt. 
O r e s t e s) . Taru on antanut runsaasti aiheita 
runoudelle, varsinkin attikalaiselle tragediaru- 
noudelle (esim. Aiskhyloksen tragediakolmikko 
Oresteia). 

Luultavaa on, että A. alkuaan on ollut erään 
muinaisen jumalan nimi, jonka palveluk.sesta 
kirjallisuudessa on säilynyt vain harvoja jälkiä. 

O. E. T. 
Agamidae [-V-J, eräs sisiliskoheimo paksu- 
kielisten alalalikossa. Levinneet ainoastaan 
itäiselle pallonpuoliskolle ollen yleisiä varsin- 
kin Intiassa ja Austraaliassa. Yleisimmin tun- 
nettu laji lienee intialainen lentävä lohi- 
käärme (Druco volans). 

Agaminen (kreik. kielteinen a, ja gamos = 
naiminen) on kasvi, joka ei suvfullisesti lisiiänny. 
Sellaisia ovat monet alhaisimmista kasveista, 
mutta myöskin esim. itiökantaiset sienet (Basi- 
diomycetes). 

Agamoncecia (kreik. agamos = naimaton, ja 
oi/jo.s = koti) , kaksineuvoisten ja suvuttomien 
kukkien esiintyminen samalla kasvilla. 

Aganippe [i'-], runottarille pyhitetty lähde 
nelikon-vuorella Boiotiassa. 

Agapanthus [-pa'-], LtHoce<8-heimoon kuu- 
luva kasvisuku. Varsi suomuinen lyhyt juu- 
rakko, lehdet ruusukkeisia, leveän tasasoukkia, 



kukat sarjassa vanan latvassa, joks. isoja sini- 
siä, harvoin valkeita. Useat lajit suositulta 
huonekasveja. Kotimaa Etelä-Afrikka. 

Agape [-ga-J (kreik.), rakkaudenateria, joit» 
ensimäinen kristillinen seurakunta iltaisin vietti. 
Yksityiset seurakunnan jäsenet toivat ruoka- 
varat, jotka sitten yhteisesti nautittiin. A. 
päättyi usein ehtoollisen viettoon. Aikaisin il- 
maantui väärinkäyttöä (1 Kor. ll^o-ja), mikä ai- 
heutti ensin ehtoollisen erottamisen a:n yhtey- 
destä (2 vuosisadalla) ja myöhemmin rakkau- 
denateriain jäämisen käytännöstä pois. J. O. 

Agapetus /-e'-/ (..rakastettu"), kaksi paavia: 
A. I (535-536), areiolaisuuden Ja monofysitis- 
min innokas vastustaja; A. II (946-955). vah- 
visti 948 Hampurin arkkihiippakunnan oikeuden 
pohjoismaiseen lähetysalueeseen. 

Agar-agar on väritöntä hyytelöä, jota saa- 
daan keittämällä muutamia punalevä-lajeja ve- 
dessä. Sitä käytetään tavallisen gelatiinin ase- 
mesta taloudessa, hektografimassaksi y. m. tek- 
nillisiin tarpeihin. On Robert Kochin aloitteesta 
saanut laajan käytännön alustana bakteerivilje- 
lyksissä n. s. puhdaskulttuureihin. Yleisesti käy- 
tetty kasvit, mikroskooppisten preparaattien val- 
mistukseen. — Tärkeimpiä a.-lajeja: Ceylon- 
a. Gracilaria lichenoideksesta, M a k a s s a r- eli 
Java- a. Euchema spinosumista., Japanin- 
a. Gelidivm cormeMmista, Gloeopeltis ienaajista 
y. m. lajeista. 

Agardh (ägard). 1. K a r 1 A d o 1 f A. (1785- 
1859), ruots. luonnontutkija, matemaatikko ja 
kirkon mies. Tuli 1807 matematiikan dosen- 
tiksi ja 1812 kasvi- ja taloustieteen profes.soriksi 
Lundin yliopistoon. Myöhemmin hän siirtyi kir- 
kolliselle alalle ja tuli piispaksi Karlstadiin, jossa 
kucli. Oli sangen tuottelias tieteellinen kirjai- 
lija, etenkin kasvitieteen alalla, jossa varsinkin 
liiinen leväteoksillaau on perustava ja uudistava 
merkitys. Knsvit. teoksia: „Dispositio algarum 
Suecia'" (1812), „Synopsis algarum Scandina- 
viae" (1817), „Systema Algarum" (1824). „Ico- 
ties algarum Europiearum" (1835). Jumaluus- 
opillisia: „0m förhällandet mellan Jobs bok och 
judendomens anda" (1841), „0m de heliga evan- 
geliernas uppkomst och sanning" (1842). Kan- 
santaloiistieteellisiä: „Granskning af statseko- 
iiomiens grunder" (1829), „0m absolut och sub- 
jektiv rikedom" (1831), ,.Försök tili en statseko- 
noraisk statistik öfver Sverige" (1852-63). — 
2. Jakob Georg A. (1813-1901), edellisen 
poika, joka niinkuin isäkin otti Icvälutkimuksen 
erikoisalakseen. Kimitettiin 1834 dosentiksi ja 
1847 professoriksi kasvitieteessä Lundin yliopis- 
toon. Erosi 1879. Hänen pääteoksensa ovat: 
..Algae maris Mediterranei et Adriatici" (1842) 
ja ennen muita etevä „Species genera et ordines 
algarum" (1848-1901). joka on systemaattisesti 
järjestetty esitys levien suuresta kasviryhmästä, 
.,Theoria .systematis naturalis plantarum"(1858) . 
Lahjoitti 1895 Lundin kasvitieteelliseen museoon 
herb.irionsa, jonka levä-osasto todennäköisesti 
on maailman laajin. 

Agaricacese, helttasienet, heimo itiökan- 
taisten (Basidiomyccies) sienten luokassa. Tun- 
tomerkkejä: Itiöemä useimmin Inkkimainen, 
kannallinen. Sen alapinta sätecttäisten heltto- 
jen muodostama, joita itiölava, hymenium, peit- 
tää. Muutamilla suvuilla on itiölava jo ensi ai- 



103 



Agaricus— Agathokles 



104 



hFcssaan paljas, toisilla laas on se aluksi orilais- 
tpn kudosten peitlämä. Koko itiöemä voi olla 
suljettu ulkoverhon (velum universalej si- 
eäiin. Kun itiöemä kasvaa, murtuu ulkoverho. 
Muutamilla, kuten kärpässienillä, jää ulkover- 
hon osia valkoisina pilkkuina lakin punaiselle 
yläpinnalle. Ulkoverhon alaosa jää alempana 
renkaana (annulus inferusj tahi tuppena ym- 
päröimään itiöemän kannan juurta. Lisäksi ta- 
vataan vielä sisäverho (velum partialej, 
joka ohuena kalvona lakin reunan ja kannan vä- 
lillä peittää heltat. Lakin kasvusta murtues- 
saan voi se jäädä kannan yläosan ympärille 
ylempänä renkaana (annulus superus) 
tai repeytyä irti kannasta ja jäädä riippumaan 
lakin reunasta. Huovasto kasvaa enimmäkseen 
multarikkaassa maassa, mätänevässä puussa 
j. n. e. Muutamat lajit loisia. 

Agaricus [-ga'-], ^portcaceap-heimoon kuuluva 
sienisuku. jonka pehmeän kaivomaiset heltat 
ovat kahdenkertaisia ja lakkiin kiinnikasva- 
neita. 4sortc-u«-sukuun yhdisti Linnö kaikki 
helttasienet. Persoonin ja Friesin uudistaman 
sienijärjestelmän mukaan käsittävät helttasie- 
net 20 sukua, ja A. -suvun Fries jakaa 28 ala- 
sukuun pääasiallisesti itiöiden värin mukaan. 
Useat lajit ruokasieninä tärkeitä, toiset myrkyl- 
lisiä. 

Agarisiini, agaricus-bappo, eräästä pillisie- 
nestä (Polyporus officinalis) saatu väritön, ha- 
juton ja mauton kiteinen aine, jota käytetään 
lääkkeenä keuhkotautisten yöhikoilemista vas- 
taan. 

Agasias [-gä- 
ei'-}, Dosithrok- 
sen poika, kreik. 
kuvanveistäjä, 
Kfesokse.^ta ko- 
toisin (luult. 1 
vuosis. e. Kr.) ; 
hänen teoksiaan 
on säilynyt mar- 
morinen kuva- 
patsas: erittäin 

vauhdikkaasti 
esitetty taiste- 
lija, n. s. Borghe- 
sen taistelija 

(ennen Roomas- 
sa, Villa Borghe- 
sessä ; nykyään 
Pariisin Louv- 
ressa) . 

O. E. T. 




C^Sfp^ 



Borghesen taistelija. 

Ag^ssiz [agasV]. 1. Louis A. (1807- 
1873), sveitsiläis-amer. eläintieteilijä ja geo- 
logi. Tuli luonnontieteiden professoriksi 
Neuchflteliin 1832, matkusti luennonpitäjänil 
1846 Yhdysvaltoihin, jossa sai eläintieteen ja 
geologian professorin toimen New-Cambridgen 
yliopistossa lähellä Bostonia. Hänen pääjulkai- 
sunsa koskevat fossiilisia kaloja ja piikkinah- 
kaisia, mutta ennen kaikkea on hän tullut 
kuuluisaksi jääkausiteoriausa kautta. 
Ameriikassa hänestä tuli sikäläisen luonnontut- 
kimuksen isä. Perusti New-Cambridgen eläint.- 
paleontologiscn museon, teki tutkimusmatkan 
Amazon-joelle ja retken syvämeritutkimuksia 



varten. Oli kehitysopin arvossapidetyimpiä 
vastustajia. Teoksia: „Rechercbes sur les poia- 
sons fossiles" (1842), „Histoire naturelle des- 
poissons d'eau douce de 1' Europe centrale" 
(1842), „Monographie d' ^chinodermes vivants 
et fossiles" (1842), „Etudes sur les glasiers'' 
(1840). Hänen elämäkertansa ja kirjeenvaihtonsa 
julkaisi hänen leskensä 1885. ks. myös Marcow, 
„Life and letters of Louis A." (Lontoo 1896). ~ 
2. AI e X a n de r A. (s. 183-3), edellisen poika, 
isänsä seuraaja New-Cambridgessä. Perusti 
Newportin eläintieteellisen aseman (Rhode-Is- 
landin valtiossa) on tutkinut varsinkin alempia 
merieläimiä ja syvänmeren eläimistöä sekä vii- 
me vuosina johtanut syvänmeren tutkimusret- 
keä Antillien ympärillä ja Meksikon lahdessa. 
Teoksia: „North American Acalephae" (1865), 
„Kevision of the Echini" (1872), „North-Ame- 
nean starfishes"(1877), „Seaside Studies in natu- 
ral history" (1882), »Three cruises of the Blak^" 
(1888) ; „The islands and cora! reefs of Fiji" 
(1889), „Explorations of the .Albatross' in the 
Pacific" (1899-1905). 

Agatha vrt. kreik. agntho'3, asotAe' = hyvä), 
pyhä A., sisilialainen pyhimys; legendan mu- 
kaan neitsyt, joka oli kääntynyt kristinuskoon 
ja kärsi marttyyrikuoleman Deciuksen vainossa. 
Hän hylkäsi sotapäällikkö Quintianuksen rak- 
kauden, jonka vuoksi tämä antoi repiä hänen 
rintansa hehkuvilla pihdeillä. Yöllä Pietari ja 
enkeli paransivat hänen haavansa, jonka vuoksi 
hänet vangittiin ; pelastui maanjäristyksen 
avulla roviokuolemasta, mutta kuoli vankeudessa 
5 p. helmik. 251. 

Agathis, kasvisuku, korkeita, pihkaisia havu- 
puita; oksat miltei kiehkuraisia ; havut litteitä, 
leveähköjä; kävyt palleroisen puikeita. Uudessa 
Seelannissa ja Pohj.-Austraaliassa kasvaa A. au- 
strolis, kauripetäjä, josta saadaan arvo- 
kasta puuta ja teknillisesti tärkeätä pihkaa, 
kauripihkaa. A. Dammara, Itä-Intian saa- 
ristosta, tuottaa n. s. m a n i 1 1 a k o p a a 1 i a. 
D a m m a r a-h a r t s i a siitä ei saada. vrt. 
Kauripibka, Kopaali, Dammara- 
hartsi. 

Agatho (vrt. kreik. agatho's = hyvä) Pyhä, 
paavina 678-681 ; sai aikaan monoteletismin 
kiroamisen 6:nnessa oikumeenisessa kirkollis- 
kokouksessa 680. 

Agathokles [-e'-], Syrakusan yksinvaltias 
317-289 e. Kr. Alhaisessa säädyssä syntyneenä 
A. kohosi tavattoman älynsä, tarmonsa ja sotai- 
sen etevyytensä avulla kansanvaltaisen puolueen 
ji htajaksi taistelussa ylimystön harvainvaltaa 
vastaan. Surmautettuaan harvainvallan johto- 
miehet A. valittiin v. 317 syrakusalaisten „itse- 
valtiaaksi päälliköksi"; myöhemmin hänet mai- 
nittiin kuninkaan nimellä. Taisteltuaan urhool- 
lisesti vaihtelevalla sotaonnella monet ankarat 
taistelut niin hyvin kreikkalais-sisilialaisia vas- 
tustajia kuin karthagolaisia vastaan, milloin 
Sisiliassa, milloin Afrikassa, hän vihdoin (n. 
vuodesta 305) pääsi täydelliseen ylivaltaan Sisi- 
lian kreikkalais-yhteiskuntien yli. — Päästäk- 
seen valtiollisten päämääriensä perille hän ei 
kammonut minkäänlaisia keinoja, ja häntä on 
sen tähden sanottu hirmuvaltiaaksi. Valtaan 
päästyään hän osoittautui viisaaksi ja kyvyk- 
kääksi hallitsijaksi. O. E. T. 



105 



Agathon— Agesilaos 



106 



Agathon [-ga'tliönj, kreik. tragediainrunoi- 
lija 5:nnen vuosis. loppupuoliskolta e. Kr. vrt. 
Kreikan kieli ja kirjallisuus. 

Agave [-gä,'-], AmarylUdacem heimoon kuu- 
luva suku Ameriikan kuumista osista. Huomatta- 
vin laji on myös Etelä-Eurooppaan v. 1531 jälkeen 
metsistynyt A. americana („satavuotinen aaloe"). 
Lehdet ruusukkeessa, 1-3 m pituisia ja usein yli 
20 cm levyisiä, paksuja, meheviä, piikkireunai- 
sia, sinivihroitä. Työntää villinä 6-10, kasvihuo- 
neissa 40-60 vuoden vanhana 10 m korkuisen ja 
tyvestä ympärykseltään 30 cm paksuisen vanan. 




.\gave aiuoricana. 

jonka latvassa on laaja, haaraisen kynttiläkruu- 
nun näköinen kukinto. Kukat lukuisia, 4,000, 
pieniä, tuoksuvia, mettä erittäviä. Hedelmän 
kypsymisen jälkeen kuolee koko ka.svi, mutta ve- 
soo uudestaan juurakosta. — Lehtien mehevästä 
sisuksesta tehdään ruokaa, kuiduista, „pita'sta", 
punotaan köysiä, piikit soveltuvat nuolenkär- 
jiksi. Nesteestä, jota runsaasti, 4-5 1 päivässä, 
^•uotaa poikkileikatusta varresta, valmistetaan 
Meksikon kansallisjuoma „pulk", josta käymisen 
ja tislauksen kautta saadaan päihdyttävää 
„mescal"- eli „mejical"-viinaa. Meksikossa laa- 
joja a.-viljelyksiä, meillä on se joks. yleisenä 
ruukkukasvina. 

Ageladas ks. H a g e 1 a 1 d a s. 

Agenda [-e'-] (lat. ajere = toimia), ., toimi- 
tettava"; kirja, joka osoittaa, kuinka julkinen 
jumalanpalvelus ynnä muut kirkolliset toimi- 
tukset ovat suoritettavat, vrt. Kirkkokäsi- 
kirja, Liturgia ja Rituaali. 

Agenssi (lat.), vaikuttava syy, voima; kemi- 
assa aine, joka kemiallisesti vaikuttaa toiseen 
aineeseen. 

Agent provocateur [azä' prot)ofeo(fl'r7(ransk), 
nimitys salapoliisin palveluksessa olevalle henki- 
lölle, joka ollen itse mukana olevinaan ja rikok- 
siin kiihottamalla koettaa saattaa valtiollisesti 
epäiltyjä ansaan. Varsinkin Venäjällä on tätä 
keinoa paljon käytetty. 

Agentti (lat. agere = toimia), asiamies, hen- 
kilö, jok.a suorittaa liikeasioita toisten laskuun. 
— Kielii. Eräiden vieraiden kielien (latinan, 



ruotsin) passiivisissa lauseissa esiintyvä adver- 
biaali (ks. t.), joka ilmoittaa persoonan tai esi- 
neen, josta verbin ilmaisema toiminta lähtee. 
Suomen kielessä agenttia ei ole; ablatiivin käyt- 
täminen agentin tapaan, kuten vanhassa kielessä 
(esim. filistealaiset lyötiin Davidilta) on 
hylättävä muukalaisuus. A. K. 

Agentuuri, asiamiestoimi. 

Ageratum [-e'-], Compostte-heimoon kuulu- 
via yrttejä, joiden lukuisissa pienissä myke- 
röissä on torvimaiset kukat. Useita lajeja vil- 
jellään puutarhoissa, esim. A. mericanum'ia., 
jolla on vaaleansiniset kukat ja herttamaiset 
lehdet, A. cunyzoides'ta. y. m. Kotimaa Pohj.- 
ja Etelä-Ameriikka. 

Ager publicus (lat.), yhteismaa, valtionmaa, 
se osa (tav. kolmas-osa) valloitettua maata, mikä 
Rooman tasavallan ensi ajoilta asti tuli valtion 
omaksi. Tämä maa osaksi joutui yksityisomai- 
suudeksi, osaksi myytiin tai luovutettiin käytet- 
täväksi veroa vastaan. Maiden jakoa kansalais- 
ten kesken sekä haltijain käyttö- ja omistusoi- 
keutta järjestivät useat lait (leges agrarise) 
sillä seurauksella, että ager publicus keisariajan 
alussa melkein kokonaan oli muuttunut yksityis- 
omaisuudeksi. K. J. H. 

Agesandros [äge'-J, kreik. kuvanveistäjä Rho- 
dos-saarelta, laati yhdessä (veljiensä?) Poly- 
doroksen ja Athenodoroksen kanssa mainion 
L a o k o'o n-ryhmän, luult. l:ltä vuosis. e. Kr. 
ks. L a o k o'o n. 

Agesilaos [ägesi'lä-], Lakedaimonin (Spar- 
tan) kuningas n. 400-360 e. Kr. A. oli kunin- 
gas Arkhidamoksen (II :n) poika, Euryponti- 
dien kuningassukua. Vanhemman veljensä Agis 
II:n kuoltua (n. 400) A. mahtavan Lysan- 
droksen (ks. t.) tukemana pääsi kuninkaaksi. 
— Spartalaiset kävivät niinä aikoina pientä 
sotaa Vähässä-Aasiassa persialaisia vastaan, 
jotka ahdistelivat niitä sikäläisiä kreikka- 
laisia yhteiskuntia, jotka olivat ottaneet osaa 
nuoremman Kyyroksen kapinanyritykseen suur- 
kuningasta vastaan. Spartan kreikkalaisten vi- 
hollisten (varsinkin ateenalaisen Kononin) yllyt- 
täminä persialaiset ryhtyivät v. 397 suurta hyök- 
käysretkeä varustamaan. Silloin spartalaiset lä- 
hettivät Vähään-Aasiaan 8,000 miehen sotajou- 
kon, A. päällikkönä. Hän saavutti suuren 
menestyksen, mutta pian hänet tarvittiin jouk- 
koineen Euroopan puolelle. Tyytymättöminä 
Spartan yliherruuteen useat Hellaan valtiot, 
Ateena ja Theba etunenässä olivat liittoutuneet 
Spartaa vastaan ; tarvittavat varat oli saatu 
Persiasta. A. riensi silloin Hellaaseen sekä 
voitti thebalaiset, ateenalaiset sekä heidän liitto- 
laisensa Koroneian taistelussa (Boiotiassa, v. 
394) . Seuraavina vuosina A. johti taitavasti 
useita sotaretkiä Kreikassa. Ratkaisevaa voittoa 
ei kuitenkaan saavutettu, jonka vuoksi Sparta 
vuorostaan turvautui persialaisiin ja teki heidän 
kanssaan liiton. V. 387 Persian suurkuningas 
sääsi Kreikan valtiolle rauhanehdot: tehtiin n. s. 
Antalkidaan rauha (ks. Antalkidas). Spar- 
tan väkivallanteot saivat thebalaiset nousemaan 
heidän sortoaan vastaan. Turhaan A. koetti 
heitä kukistaa. Leuktran tappelussa, jossa A. 
sairauden vuoksi ei ollut mukana, sortui Spar- 
tan yliherruus Kreikassa (371). Seuraavina 
vuosina A :n täytyi kaksikin kertaa käyttää 



107 



Agfa— Agnes 



108 



päällikkökykyään pelastaaksensa itse Spartan 
vihollisten hyökkäyksiltä. Mantineian taistelun 
jälkeen tehtyyn rauhaan Sparta ei yhtynyt. 
Hankkiaksensa Spartalle varoja sodan jatka- 
miseen A. V. 361 läksi palkatun joukon päällik- 
könä Egyptiin. Otettuaan ratkaisevalla tavalla 
osaa sikäläisiin sisäisiin taisteluihin hän kyllä 
sai palkinnoksi melkoiset varat, mutta kotimat- 
kalla hän kuoli 84 vuoden vanhana, n. v. 360. 

O. E. T. 

Agfa, lyhennys saksal. toiminimen „Actien- 
Gesellschaft fiir Anilin-Fabrikation"-niraestä. 
A.-lehtaiden osoite on Berlin S. O. 36. Niiden 
tuotteista ovat valokuvaustarpeet meillä ylei- 
sesti käytännössä. 

Agglomeraatti (lat. agglomerä're = kasa.tai yh- 
teen), irtonaisista särmikkäistä kivistä, etenkin 
tulivuoiista purkautuneista lohkareista muodos- 
tunut vuorilaji. 

Agglutinatsioni (lat. agglutinä're = liimata 
yhteen). Haavan reunojen yhteenliittyminen 
kudosnesteen avulla. — Bakteerien yhteenlietty- 
minen viljelysnesteissä spesifisen veriheran vai- 
kutuksesta. Tämän ilmiön (reaktsionin) saavat 
aikaan n. s. a g g 1 u t i i n i t, joita osaksi nor- 
maalisesti on veressä, mutta jotka varsinkin 
esiintyvät keinotekoisen tai luonnollisen infekt- 
sionin jälkeen. Tällä bakteriologisella ilmiöllä 
on suuri tieteellinen ja myös käytännöllinen 
merkit}-s. 

Agglutineeraavat kielet (lat. agglutinä're = 
liimata yhteen), „liittävät" kielet, ks. Kieli. 

Aggregaatti (lat. aggregä're = viedä, yhteen 
< (/i cx = lauma), yhdistelmä, jossa on eri osia, 
jotka helposti erottaa toisistaan; miner., kap- 
pale, jonka muodostavat yhteenkasvaneet kiteet. 

Aggregatee [-gä'-J on Endlicherin järjestel- 
mässä luonnollinen kasviryhmä, johon kuuluvat 
hvimot Valerianacece, UipsacacecB ja CompositcE. 
Kukinnot tiheitä, mykerömäisiä ; sikiäin kehän- 
alainen; hedelmä 1-siemeninen pähkylä. 

Aggtelek [agtäläk], kylä Unkarissa, Gömörin 
komitaatissa, kuuluisa 8 '/s km pitkästä tippu- 
kiviluolastaan, joka on Euroopan suurin; luola 
on myös tunnettu esihistoriallisena löytöpaik- 
kana. (Y. W.) 

Agilolflngit, baierilaistcn vanhin herttua- 
suku, jonka sanotaan polveutuneen sotapäällikkö 
A g i 1 o 1 f ista ja joka hallitsi 500-luvun loppu- 
puolelta vuoteen 788. ks. B a i e r i. 

Agio [adzjoj (it.), alkuaan se hyvitys, jonka 
italialaiset rahanvaihtajat saivat, kun he antoi- 
vat kultarahaa hopean sijasta; sitten: se määrä, 
jolla rahan tai arvopaperin hinta kohoaa tai las- 
kee; hintaerotus huonomman ja paremman tai 
kovan ja paperirahan välillä; välimaksu rahaa 
ja arvopapereita vaihtaessa. vrt. Kurssi- 
erotus. 

Agio-keinottelu, keinottelu, joka perustuu 
rahan tai arvopaperien hinnan nousuun ja las- 
kuun, vrt. Agio. 

Agioskooppi (kreik. hagioa = pyhä, ja skopei'n 
= katsella), koje, jolla esitetään varjokuvia. 

Agis /(i-/, useiden Lakedaimonin (Spartan) 
kupinkaiden nimi. 1. Agiadien kuuinkaansuvun 
kantaisä, muinaistarun mukaan Eurystheneen 
poika. — 2. A. (II) Arkhidamoksen poika, Eu- 
rypontidien kuningassukua, Spartan kuningas 
n. 426 - n. 400. Etevä valtiomies ja sotapäällikkö. 



Johti Peloponnesoksen sodan toisen jakson ai- 
kana Spartan ja sen liittolaisten sotaliikkeitä 
Ateenaa vastaan. Voitti Ateenan peloponneso- 
laiset liittolaiset Mantineian tappelussa v. 418; 
asettui v. 413 Attikan Dekeleiaan ja piti sen hal- 
lussaan sodan loppuun asti, lannistaen alituisilla 
ryöstöretkillä Ateenan voimia. — 3. A. (III), 
edellisen veljenpojan poika, Agesilaoksen pojan- 
poika, Spartan kuningas 338-331. Aleksanteri 
Suuren ollessa valloitusretkillään Aasiassa A. 
ktetti vapauttaa Kreikkaa Makedonian ylival- 
lasta, mutta kaatui taistelussa Antipatrosta vas- 
taan V. 331. — 4. A. (IV), samaa sukua kuin 
2 ja 3, Spartan kuningas 245-241, koetti uudis- 
tuksilla nuorentaa rappiolle joutunutta Spartan 
yhteiskuntaa: muinais-spartalaiset yksinkertai- 
set elämäntavat olivat palautettavat, rikkaitten 
harvainvalta oli poistettiv.a, köyhtyneet autet- 
tavat uudella maanjaolla ja samalla kansalaisten 
piiri laajennettava. Hän kohtasi kuitenkin anka- 
raa vastarintaa vallassa-olevan luokan puolelta. 
V. 241 hän vangittiin ja kuristettiin; hän oli 
silloin n. 24 vuoden vanha. O. E. T. 

Agitaattori ks. A g i t e e r a t a. 

Agitato l-iO,'-] (it.), kiihkeästi. 

Agitatsioni ks. Agiteerata. 

Agiteerata (lat. agitä're), panna liikkeelle, 
taivuttaa jonkun mielipiteen puolelle, yllyttää, 
kiihottaa. Käytetään varsinkin valtiollisesta he- 
rätys- ja kiihotustyöstä. — Agitaattori, 
liikkeelle panija j. n. e. — Agitatsioni, liik- 
keelle pano j. n. e. 

Aglaia [-ai'-] (kreik.), yksi sulottarista. 

Aglauros /-«'-/, attikalainen haltijatar, ta- 
run mukaan kuningas Kekropsin tytär. A :11a 
oli Ateenan Akropoliin pohjoisrinteellä pyhäkkö, 
jossa Ateenan nuorukaiset saavuttuaan asekun- 
toiseen ikään vannoivat sotilasvalansa. Tämän 
menon yhteydessä on taru, että A. oli pitkällisen 
sodan kuluessa vapaaehtoisesti uhrautunut isän- 
mi/an pelastukseksi heittäytymällä alas Akropo- 
liin muureilta. — Toisen tarun mukaan Athena- 
jumalatar oli Kekropsin tyttärille Aglaurokselle, 
Ilerselle ja Pandrosokselle uskonut äsken synty- 
neen Erikhthonioksen hoidettavaksi ; kummin- 
kaan he eivät saaneet katsahtaa arkkuun, johon 
lapsi oli kätketty. Aglauros ja Herse, jotka 
eivät voineet hillitä uteliaisuuttaan, rangaistiin 
mielipuolisuudella ja heittäytyivät Akropoliin 
jyrkänteiltä alas (toisinnon mukaan: rannasta 
meren aaltoihin). — Aglauros nimen asemesta 
esiintyy myös toisintomuoto Agraulos. 

O. E. T. 

Agnaatit (lat. ägnä'tus). Roomalaisen oikeu- 
den mukaan olivat agnaatteja kaikki ne heiJii- 
löt, jotka olivat tai joiden olisi pitäuyt olla sa- 
man isänvallan alaisia, jos yhteinen perheenisä 
olisi elänyt. — Uudemman oikeud^^n mukaan 
ovat agnaatteja kaikki ne sukulaiset, jotka ovat 
toisilleen sukua siten, että jokainen välillä oleva 
sukulaisuuspolvi on mieshenkilö. Joskus kuiten- 
kin agnaateilla ymmärretään ainoastaan mies- 
jmolisia sukulaisia, joiden sukulaisuus on vii- 
meksimainittua laatua, vrt. Kognaatit. 

O. K:nen. 

Agnes (lat. Agneta) Pyhä, legendan mu- 
kaan jalosyntyinen roomalainen ueitsj't, joka 
kristityksi tultuaan katsoi olevansa Kristuksen 
morsian ja sen vuoksi hylkäsi erään ylhäisen 



109 



Agnes — Agraaripolitiikka 



110 



roomalaisen rakkauden. Hänet teljettiin portto- 
laan, jossa hänen siveytensä ihmeiden avulla pe- 
lastui. Hänet mestattiin v. 304 miekalla, kun 
liekit eivät tahtoneet suorittaa tehtäväänsä. Py- 
himyksenä hän on neitseellisen puhtauden ja hy- 
veen edustaja; hänen vertauskuvansa on karitsa. 

A^es Meranilainen, Meranin herttuan 
Bertholdin tytär, joka v. 1196 meni naimisiin 
Ranskan kuninkaan Filip II Augustin kanssa, 
vaikka paavi ei ollut hyväksynyt tämän eroa 
Tanskan prinsessasta Ingeborgista. Paavi Inno- 
centius III pakoittikin, julistamalla maan inter- 
diktiin, kuninkaan tunnustamaan Ingeborgin jäl- 
leen puolisokseen, huolimatta yhä jatkuvasta 
rakkaudestaan Agnesiin. Kuoli Poissy'ssa v. 
1201, jättäen jälkeensä kaksi lasta, jotka julis- 
tettiin laillisiksi. O. M-e. 

Agnesi [anjc'-], Maria Ga.etana (1718- 
1799), oppinut it. nainen, erään bolognalaisen 
matematiikan professorin tytär, harrasti varsin- 
kin kieliä ja matematiikkaa. Hänen teoksen.sa 
„Instituzion] analitiche" {17-18, 2 nid.) herätti 
suurta huomiota. Isänsä kuoltua hän hoiti paavi 
Benedictus XIV:n luvalla professorin virkaa, 
mutta siirtyi pian jumaluusopillisiin opinnoihin 
ja lopulta luostariin, jossa kuoli. 

Agni, intialaisessa mytologiassa tulen jumala. 

Agnostisismi (kreik. kielteinen a, ja gnö'sis - 
tieto), „tietämättömyyden oppi", se mielipide, 
että ihminen ei voi tietää mitään olevaisen vii- 
meisistä perusteista ja syvimmästä olemuksesta, 
niinkuin aineen, voiman ja sielun sisimmästä 
luonnosta. Jumalan olemassaolosta ja olemuk- 
sesta. Kaikki sellaiset kysymykset ovat sentäh- 
den kerrassaan jätettävät tieteellisen ja filosofi- 
sen mietinnän ulkopuolelle, jolla on tekemistä 
ainoastaan kokemuksen tosiasiain kanssa, niin- 
kuin positivismi (ks. t.) tarkemmin esit- 
tää. Huxley, Herbert Spencer ynnä muut eng- 
lantilaiset kirjailijat 19:nnen vuosisadan loppu- 
puolella ovat ruvenneet käyttämään tätä sanaa 
oman kantansa nimenä ja samalla kehittäneet 
tätä perusajatukseltaan jo ennen monesti esitet- 
tyä oppia (vrt. Skeptisismi) erikoiseen 
muotoon. — Agnostikko, agnostisismin kan- 
nattaja. A. Gr. 

Agnostus [-o'-J (lat. „tuntematon") , silmätön 
krapueläin, trilobiitti. Tavataan etupäässä 
kambrisessa muodostumassa, Ruotsissa, Böh- 
missä y. m. 

Agnus Dei (lat.) , „Jumalan 
karitsa". 1. Jeesuksen nimi (Joh. 
1.»). Vanhin kristillinen taide 
käytti usein Vapahtajan symbo- 
lina karitsaa. — 2. Roomalais- 
katolinen kirkko käytti tätä nimi- 
tystä amuleteista, joita keski- 
ajalla valmistettiin vihitystä 
kynttilävahasta, öylättitaikinasta tai metallista 
ja joissa oli Agnus-Dei kuva tai Johannes Kas- 
taja ynnä karitsa ja toisella puolen joku pyhi- 
mys- tai paavinkuva. — 3. 7:nnen vuosisadan 
lopulla käytäntöön tullut kirkkorukous, joka 
kuuluu ehtooUismessuun ja jossa kolmasti kerra- 
taan sanat : Agnus Dei, qui tollis peccata muTidi, 
miserere nobis! = „ Jumalan karitsa, joka pois 
otat maailman synnit, armahda meitä!", kuiten- 
kin niin, että kolmannella kerralla loppusanat 
kuuluvat: da nobis pacein! = „anna meille 




.\gnus Dei. 



rauha!" — 4. Kreikkalais-katolisessa kirkossa 
se karitsankuvalla koristettu vaate, jolla ehtool- 
liskalkki peitetään. 

Keskiajalla Ranskan kuninkaat ja Hansan 
ajalla Visby lyöttivät rahoja, joissa oli A.-D.- 
kuva. 

Agobard (k. 840), Lyonin arkkipiispa v:sta 
816; tarmokas kirkkopolitikko ja valistunut teo- 
loginen kirjailija, joka vastusti kuvainpalve- 
lusta ja kansan taikauskoa. 

Agonia (kreik. a3Öni'a = taistelu) , kuolontais- 
telu. 

Agonit (kreik. kielteinen o, ja goni'a = 
kulma), viivat, jotka ajatellaan vedetyiksi nii- 
den maanpinnan pisteiden kautta, joissa mag- 
neettinen deklinatsioni on 0. 

Agora [-rä'] (kreik.), kansankokous; sittem- 
min tori, kauppatori. 

Agorafobia (kreik. 03ora' = tori, ja phobos = 
pelko), torikauhu. Heikkohermoisissa ihmisissä 
erityisenä tautina esiintyvä pelon ja tuskaa tila, 
joka kohtaa heitä liikkuessa avarilla paikoilla 
kuten toreilla, kentillä j. n. e. M. 0-B. 

Agoult [-gu'], Marie de Flavigny d' 
(1805-76), ransk. kirjailijatar, käytti salanimeä 
Daniel Stern, julkaisi m. m. romaanin „Ne- 
lida", arvokkaat historialliset teokset „Histoire 
de la rövolution de 1848" ja „Histoire des com- 
mencemets de la röpublique aux Pays-Bas" sekä 
muistelmia oma.sta elämästään „Mes souvenirs 
1806-1833". Kaikissa näissä teoksissa kuvas- 
luu intelligentti vapaa-aatteinen ja rohkea 
persoonallisuus. Erottuaan miehestään, kreivi 
d'Agoult'sta, eli kirjailijatar suhteissa Frans 
Lisztin kanssa ; heidän tyttärestään Cosimasta 
tuli myöhemmin Richard Waga»rin puoliso. 

V. T. 

Agout [-gu'J, Tarnin vasen lisäjoki, Lounais- 
Kanskassa, 180 km pitkä. 

Agra. 1. Maakunta luoteisessa osassa Bri- 
tannian Etu-Intiaa; 26,324 km^ 5,248,121 as. 
(1901) ; myöskin pienemmän saman maakunnan 
alueen nimi. — 2. Kaupunki Agra Jumnan var- 
rella on vieläkin suuri kaupunki (n. 190,000 as. 
1901). Se käy sokeri- ja viljakauppaa; huomat- 
tava kankaiden ja mosaiikkitavaroiden valmis- 
tus. Oli uuden ajan alussa pääkaupunkina Suur- 
Mogulin valtakunnassa. Komeita rakennuksia 
kaupungin loistoajalta, useimmat kuitenkin rau- 
nioina. A. R. B. 

Agraarimeteorologia ks. Ilmatiede. 

Agraaripolitiikka (lat. agrä'rius = maan- 
viljelystä koskeva) on se talouspolitiikan haara, 
joka tarkoittaa maanviljelyksen kohottamista 
ja sen edistämistä eritoten valtion avulla. Sen 
pyrkimysten päämääränä on maalaisväestön 
sosiaalisen aseman ja taloudellisten elinehtojen 
parantaminen. Niinpä on Suomessakin kysymys 
tilattoman väestön aseman parantamisesta tätä 
nykyä tärkeimpiä agraaripoliittisia kysymyksiä. 
Valtion on parannettava maanviljelysoloja, var- 
sinkin maanomistusoloja koskevaa lainsäädän- 
töä. Sen lisäksi vaaditaan valtiolta, että se 
edistää maanviljelyksellistä tuotantoa sellai- 
silla toimenpiteillä kuin auttamalla maan vilje- 
lykseen ottamista ja viljelemistä, hankkimalla 
edullisia hypoteekkilainoja, järjestämällä vakuu- 
fusoloja, perustamalla malliviljelyksiä, siitto- 
loita, kontrolliasemia, julistamalla palkintoja. 



m 



Agraaripuolue— Agricola 



112 



kehittäniiillä kulkuneuvoja, järjestämällä tulli- 
maksuja, näyttelyillä, maanviljelysopetusta pa- 
rantamalla, maanviljelystä tarkoittavia seuroja 
avustamalla j. n. e. — Maata viljelevän väestön 
tilan parantaminen on aina ollut kaikkien sivis- 
tysvaltioiden tärkeimpiä tehtäviä. Yleensä on 
tähänastinen a. tarkoittanut poistaa esteitä maan 
vapaan käyttöoikeuden tieltä, viimeisimpänä ai- 
kana on vastaisiakin pyrkimyksiä ollut huomat- 
tavissa. Maan hankkimiseksi tilattomille vaadi- 
taan pakkoluovutuksen käytäntöön ottamista ; 
metsän vapaata käyttöä rajoitetaan ankaram- 
malla metsälailla y. m. Uudenaikaisen agraari- 
politiikan kolme pääkysymystä on: pääoman ja 
maanomistuksen välisen suhteen uudestaan jär- 
jestely, tilallisten ja tilattomain suhteiden uudis- 
tus ja hyvien markkinain hankinta maanvilje- 
lystuotteille ynnä tarvittavien ostotavarain hin- 
tojen alentaminen. (J. F.) 

Agraaripuolue, puolue, joka harrastaa ja 
ajaa maanviljelyksen ja maanviljelijäin etuja. 
Saksassa näiden etujen harrastajia sanotaan ta- 
vallisesti agraareiksi. Saksan agraariliike 
alkoi 18G0-luvun lopulla ja 1870-luvulla. V. 
1876 tämän maan agraarit ottivat viralliseksi 
nimekseen „Deutsche Steuer- und Wirtschafts- 
rcformer" ja laativat oman ohjelman. Oltuaan 
alkuansa vapaakaupan ystäviä Saksan agraarit 
vuodesta 1879 lähtien ovat vaatineet tullisuoje- 
lusta maanviljelyksen ja karjanhoidon tuot- 
teille. Heidän voimakkain järjestönsä on ollut 
v. 1893 perustettu „Bund der Landvvirte", joka 
sai alkunsa siitä tyytymättömyydestä, minkä 
valtiokansleri Caprivin kauppasopimukset (1891- 
94) synnyttivät Saksan maanviljelijöissä. V. 
1902 siinä oli noin 250,000 jäsentä, mutta sittem- 
min se on ollut taantumassa. Ranskassa ag- 
raaripuolue on edustanut hyvin pitkälle mene- 
vää suojelustullipolitiikkaa, jota sen johtaja 
Jules M^liue ollessaan pääministerinä 1896-98 
koetti toteuttaa. Tanskassa maalaisten etuja 
edustaa v. 1893 perustettu „Dansk agrarfore- 
ning". Ruotsissa v. 1895 perustettu „Sveriges 
agrarförbund", jolla v:sta 1903 on nimenä 
„Sveriges landtmannaförbund", Norjassa v. 
1896 syntynyt „Norsk landmansforbund". Suo- 
messa perustettiin v. 1906 agraaripoliittinen 
puolue, joka otti nimekseen maalaisliitto 
(ks. t.) J. F. 

Agraarit (lat. ofrrnVius = peltoa, maanvilje- 
lystä koskeva) ks. Agraaripuolue. 

Agraffi (ransk.) solki, naispuvun koriste. — 
Jiokennust., rauta, jolla kiviä pidetään koossa; 
koriste kaaren huipulla tai ikkunanpielessä. 

Agrafia (kreik. kielteinen a, ja 3ra'p/ictn = kir- 
joittaa), puuttuva kyky kirjoittaa kirjaimia ja 
sanoja oikein henkisen terveyden ollessa muuten 
häiriintymättä. M. 0-B. 

Agram (kroat. Zagreb, unk. Zägr&b). 
J. Komitaatti Kroatiassa. — 2. Pääkaupunki 
Kroatiassa lähellä Savea, kahden rautatien var- 
rella, 72,895 as. (1906). Kaupungissa sijaitsee 
Kroatia-Slavonian kuningaskunnan hallitus, ja 
sinne kokoontuvat näitten maitten valtiopäivät. 
Yliopisto, eteläslaavilainen tiedeakatemia, roo- 
malais-katolinen arkkipiispa y. m. Kaupunki 
on hyvin rakennettu, ja vanhassa kaupungin- 
osassa on monumentaalisia rakennuksia, kuten 
goottilainen tuomiokirkko ja arkkipiispan linna. 



Kaupunki harjoittaa vilkasta teollisuutta (tu- 
pakkaa, nahkaa, pellava- ja silkkikankaita) ja 
kauppaa (viljaa, viiniä ja tupakkaa). A. R. B. 

Agrell f-e-J, Alfhild Teresia (s. 1849) 
ruots. kirjailijatar, saanut 1880-luvulla Ibsenistä 
vaikutusta avioliittodraamoihinsa („Dömd", 
„Räddad") , antanut vilkasta puheenainetta no- 
velleillaan (,.Lovisa Petterkvist"). V. T. 

Agressiivinen (lat. ad = luo, ja gradior = as- 
tua) , päällekäypä, hyökkäävä. 

Agricola /-i'-/, Cneius Julius (40-93), 
roomal. sotapäällikkö, syntyisin Galliasta. Ol- 
tuansa konsulina hän tuli v. 78 Britannian käs- 
kynhaltiaksi, jona hänen onnistui vahvistaa ja 
laajentaa Rooman valtaa tällä saarella ja m. m. 
hänen laivastonsa purjehti ensi kertaa koko saa- 
ren ympäri. Hänen toimintaansa Britanniassa on 
hänen vävynsä, kuuluisa historioitsija Tacitus, 
eri kirjasessa kuvaillut. Epäluuloinen Domi- 
tianus kutsui hänet v. 85 sieltä pois. K. G. 

Agricola /-i'-/, Georg (oikea nimi Bauer) 
(1490-1555), mineralogian perustajia ja etevä 
metallurgi, synt. GIauchau'ssa (Saksissa). Kau- 
punginlääkäri ja pormestari Chemnitzissä. Kir- 
joittanut tärkeät, kauan käytetyt teokset „De re 
metallica" ja „De natura fossilium". Edv. Uj. 

Agricola [-i'-], Johann (1492-1566), synt. 
Eislebenissä ; 1515-26 Wittenbergissä, sitten reh- 
torina ja pappina syntymäkaupungissaan, myö- 
hemmin taas Wittenbergissä ja lopulta Berlii- 
nissä. A. oli huomattava uskonpuhdistuksen apu- 
mies ja etevä saarnaaja, mutta kunnianhimoinen 
ja riidanhaluinen. Mielipiteillään lain merkityk- 
sestä uskovaiselle hän tuli antinomistisen 
riidan aiheuttajaksi. J. O. 

Agricola [-i'-], Mikael, Suomen uskonpuh- 
distaja ja suomalai-sen kirjallisuuden isä, s. v. 
1508-10 välillä Torsbyn kylässä Pernajan pitä- 
jässä, jossa isä Ol.avi Simonpoika tli kalasta- 
jana. Käytyään koulua Viipurissa hän sai kir- 
jurintoimen piispa Martti Skyttellä. Täällä 
hän sai kuulla Pietari Särkilahden saarnaavan 
ja tutustui tämän evankelisiin mielipiteisiin. 
Skytten avustamana hän sitten pääsi (1536) Wit- 
tenbergiin, jossa tutki jumaluusoppia ja kieliä 
itse Lutherin ja Melanchtonin johdolla. Saavu- 
tettuaan maisterinarvon v. 1539 A. palasi sa- 
mana vuonna kotimaahan mukanansa todistus 
Lutherilta, että hän oli „opiltaan, kyvyltään ja 
tavoiltaan erinomainen nuori mies"'. Heti kotiin 
palattuaan tuli A. Turun katedraalikoulun rehto- 
riksi johtaen koulua 9 vuotta etevällä tavalla. 
1548 asetettiin hänet iäkkään Skytten apulai- 
seksi. Tämän kuoltua kaksi vuotta myöhemmin 
annettiin piispan tehtävät A:lle, mutta vasta 1554 
hänet lopullisesti nimitettiin piispaksi Turun 
hiippakuntaan, josta Viipurin hiippakunta Kus- 
taa Vaasan käskystä erotettiin. Elämänsä lopulla 
hän joutui valtiollisiinkin toimiin, ottaen osaa 
lähetystöön, joka 1557 kävi Moskovassa neuvot- 
telemassa Ruotsin ja Venäjän välillä solmitta- 
vasta rauhasta. Kun rauha oli solmittu, pala- 
sivat lähettiläät Suomeen. Tällä paluumatkalla 
kuoli A. Kyrönniemellä Viipurin läänin Uuden- 
kirkon pitäjässä huhtik. 9 p:nä 1557. Hänet 
haudattiin Viipurin tuomiokirkkoon. 1908 pal- 
jastettiin hänelle muistopatsas samassa kaupun- 
gissa. Agricola oli naimisissa B r i g i 1 1 a 
Olavintyttären kanssa. Tästä avioliitosta 



113 



Agricola 



114 



syntyi poika Kristian, joka oli ensin Turun kou- 
lun rehtorina, sittemmin v:sta 1582 Räävelin 
piispana. Aateloitiin 1584 nimellä Leijonmark. 




a.l;l ititlaii i^ais.is Viipurissa. 

Jo ennen oleskeluaan Wittenbergissä maini- 
tsan A: n. Särkilahden oppeihin mieltyneenä, 
jatkaneen tämän saarnatointa uskonpuhdistuk- 
sen hengessä sekä Turussa että muuallakin hiip- 
pakunnassa, missä piispan mukana kulki. Pa- 
lattuaan Wittenbergistä hän entistä innokkaam- 
min ryhtyi toimiin uskonpuhdistuksen levittä- 
miseksi maassamme, karttamalla kuitenkin sitä 
jyrkkyyttä, joka moniahtaalla muualla tuli nä- 
kyviin. Varsinkin oli hänen pyrintönään toi- 
mittaa tarpeellista kirjallisuutta kansan kielelle 
ja sitä tietä edistää uusien aatteiden leviämistä 
ja juurtumista kansaan. Niin tuli hänestä ensi- 
mäinen suomenkielinen kirjailija. 

Ensimäinen A:n kirjoista ja samalla suoma- 
laisen kirjallisuuden esikoinen oli Ahckiria, joka 
painettiin luultavasti v. 1542. Sitä näyttää ilmes- 
tyneen kaksikin eri painosta, mutta yhtään täy- 
dellistä kappaletta ei ole säilynyt. Kirja lienee 
sisältänyt 20 pientä sivua ja oli siinä aakkosten 
sekä tavausharjoitusten ohessa katkismuksen 
pääkappaleet ynnä enkelin tervehdys Haarlalle. 
— Toinen A:n teos oli katkismus, josta ei ole 
säilynyt nykyaikaan ainoatakaan kappaletta. — 
1544 ilmestyi A:n kolmas teos, Eucouskiria. 
Sekin oli pientä kokoa, mutta sivuluvultaan suu- 
rin hänen teoksistaan (n. 850 s.) . Pääsisällyk- 
senä kirjassa ovat tietenkin erilaatuiset rukouk- 
set. Mutta alkuun on liitetty kalenteri sekä 
kaikenlaisia tietoja maallisista asioista. Juuste- 
nin sanojen mukaan tätä kirjaa „kuluttivat kaik- 
kien suomalaisten kädet joka päivä". — Tämän 



jälkeen kului vielä useita vuosia, ennenkuin A. 
sai Uuden Testamentin „läpitse präntin". Se oli 
hänellä valmiiksi käännettynä jo aapisen ilmes- 
tyessä, mutta varojen puutteessa sen painatta- 
minen lykkääntyi. Kirja ilmestyi v. 1548 nimellä 
Se \Vsi Testamenti 720-sivuisena nidoksena. Kir- 
jassa oli myös kuvia, mikä oli sangen tavallista 
siihen aikaan. Teokseen on liitetty Lutherin esi- 
puheet sekä koko Uuteen Testamenttiin että 
muutamiin sen kirjoihin kuin myöskin joukko 
.■selittäviä muistutuksia. Esipuheessa on niin- 
ikään A:n kirjoittama lyhyt katsaus uskonop- 
piin. — 1549 ilmestyi kaksi kirjaa, jotka laski- 
vat perustuksen kirkonmenojen uudistukselle 
evankelisessa hengessä: Eäsikiria Castesta ia 
muista Chrislikunnan menoista ja Messu eli Her- 
ran EchtoUnen (E. N. Setälän ja K. B. Vik- 
luudin toimittamina painetut Suomal. Kirjall. 
Seuran toimituksiin 1894). Ne ovat pääosal- 
lansa suoranaista käännöstä Olavi Pietarin- 
pojan ruotsiksi toimittamista kirjoista. Samana 
vuonna ilmestyi vielä Se meiden Herran Jesitsen 
Christusen pina, ylesnousemits ia taiuaisen As- 
tiimus, niste Xeliest Euangelisterist coghottu. — 
A. tahtoi nähtävästi kääntää suomeksi koko raa- 
matun, mutta jäi se kuitenkin eri syistä toteut- 
tamatta. Osia Vanhastakin Testamentista hän 
ennätti suomeksi toimittaa. V. 1551 ilmestyi Da- 
vidin Psaltari ja samana vuonna Weisut ia En- 
nustoxet ilosesen laista ja Prophetista Wloshae- 
tut, joka sisälsi m. m. yhdeksän ensimäistä pientä 
profeettaa. Kummassakin on A:n kirjoittama 
esipuhe, mutta psalttarin käännös ei ole yksin 
hänen työtänsä. — Seuraavana vuonna ilmestyi 
viimein Xe Prophetat. Haggaj. Sachar Ja. Ma- 
leachi sekä otteita Mooseksen laista. 

Tähän päättyi A:n kirjallinen työ, joka siis 
käsittää 10-vuotisen ajanjakson. Suurista vai- 
keuksista huolimatta - — mainittakoon ennen 
muuta kielen viljelemättömyys ja varojen vähyys 
— ■ oli luja perustus laskettu suomalaiselle kir- 
jallisuudelle ja ensimäiset välikappaleet kansan 
lukutaidolle ja sivistystyölle maassa. Uskonnol- 
lista laatua, kuten näemme, olivat kaikki A:n 
kirjat, mutta sisältävät ne, varsinkin esipuheissa, 
kaikenlaisia tietoja tiedon eri aloilta. Niinpä si- 
sältää Uuden Testamentin esipuhe lyhyen esi- 
tyksen kristinuskon tuonnista Suomeen, ruotsa- 
laisen asutuksen iästä maassamme. Suomen 
maakunnista, kansanheimoista ja kielimurteista. 
Psalttarin esipuheessa taas tavataan merkillinen 
luettelo suomalaisten pakanallisista epäjuma- 
lista. Hänen viimeiseksi julkaisemassaan kir- 
jassa on esitys ruumiin ja sielun lahjoista, jota 
voimme pitää ensimäisenä sielutieteen yrityk- 
senä suomenkielellä. Kieli A:n kirjoissa on mo- 
nessa kohdin ruotsinvoittoista ja oikeinkirjoitus 
vaka.antumaton, mutta sitä ei tule ihmetellä, 
koska vanhempiakaan sivistyskieliä ei tähän ai- 
kaan moitteettomasti käytetty, ja A. oli ensimäi- 
nen uranaukaisija. Pohjana on ollut Länsi-Suo- 
men murre, mutta käy selvästi ilmi, että A. oli 
tutustunut Itä-Suomenkin kielimurteeseen. Sanas- 
tollisessa suhteessa kieli on varsin huomattava. 
Hänen runomittaiset esityksensä, nekin ensi- 
mäiset laatuaan, ovat voimakkaita ja sattuvia. 
[Jaakko Gummerus, .,Mikael Agricola. Hänen 
elämänsä ja kirjall. toimensa". Jyväskylä 
1908.] O. il-e. 



115 



Agricola — Agrippina 



116 



Agricola [-i'-], Rudolf, alkuansa H u y s- 
maun (1443-85), humanisti, synt. lähellä Gro- 
ningenia Alankomaissa, harjoitti opintoja Löwe- 
nissä, Pariisissa ja Italiassa, palasi 1480 koti- 
maahansa, kutsuttiin 1483 opettajaksi Heidelber- 
giin, mutta kuoli siellä jo 1485. A. oli tieteelli- 
sen uudennuksen ensimäinen ponteva esitaiste- 
lija Alankomaissa ja Saksassa. Keskiajan kaa- 
vamaisen oppineisuuden sijaan hän va.ati hedel- 
mällisempää, ylcistajuisempaa tieteenharjoitusta, 
etsien opastusta muinaisajan eteviltä kirjai- 
lijoilta, jotka hänen mielestään jo ovat esittäneet 
melkein kaiken, mitä on tarpeen tietää. Elä- 
mänviisautta, puhetaitoa ja sopusuhtaista hen- 
gen kehitystä opimme paraiten — paitsi Juma- 
lan ilmoitetusta sanasta — Aristoteleesta, Cice- 
rosta, Senecasta. A:n mahtava vaikutus aika- 
laisiinsa johtui enemmän hänen henkilökohtai- 
sista ominaisuuksistaan kuiu hänen teoksistaan. 
Hän on julkaissut teoksen „De inventione dia- 
Ifctiea", kasvatusopillisia aatteita esittävän kir- 
joituksen ,,De formando studio", latinankielisiä 
runoelmia y. m. [Ihm, „Der Humanist R. A." 
(1893).] A. Gr. 

Agri decumates /-ö'-/ (lat.), „kymmenys- 
raaat", keisariajalla se osa Germaaniaa (Saksaa) , 
mikU on ylisen Tonavan ja ylisen ynnä keskisen 
Reinin välillä (nyk. etelä Baden ja Wurttem- 
berg). Idässä oli rajana Regensburgin läheltä 
Rheinbrohliin ulottuva rajavalli (limes). Sit- 
tenkuin tämä ala keisari Domitianuksen halli- 
tusaikana oli joutunut roomalaisten valtaan, luo- 
vutettiin se entisille .sotilaille ja Galliasta muut- 
taneille uutisasukkaille, joiden luultavasti tuli 
suorittaa kymmenys (decuma) maan tuotan- 
nosta. Kolmannen vuosisadan lopulla alaman- 
nit anastivat kymmenysmaat. K. J. H. 

Agrigentum [-e'-], kreik. kaupunki Sisiliassa, 
k.-. A k r a g a s. 

Agrikulttuuri (lat. agrir,ultu'ra < ager = 
pelto, ja OH/<H'i-a = viljelys), maanviljelys. 

Agrikulttuurifysiikka, maan viljely sf ysiikka, 
fysiikan soveltaminen maanviljelykseen. 

Agrlkulttuurikemia ks. Maanviljelys- 
k e m i a. 

Agrikulttuurivaltio ks. Maanviljelys- 
valtio. 

Agrimonia f-ö'-J, verijuuri, kasvisuku 
Rosucece-hvimossa. Korkeanlaisia yrttejä, joiden 
lehdet parilehtisiä, keltaiset kukat tähkässä ja 
hedelmän 2 pähkylää kätkeytyneinä onttoon, 
karvaiseen kukkapohjukseen. 3 lajia maamme 
eteläosassa lehdoissa, rinneniityillä j. n. e. 

Agrion, hyönteis-suku, johon kuuluu pieniä, 
hentoja sudenkorentoja, joilla on hyvin kapeat, 
ihan liipikuultavat siivet. V. S-s. 

Agriotes [-ö'-J ks. E 1 a t e r i d oe. 

Agrippa /-i'-/, roomal. sukunimi. 1. Mar- 
cus Vipsanius A. (63-12 e. Kr.) , rooma- 
lainen sotapäällikkö, keisari Augustuksen ys- 
tävä ja vävy. Synt. alhaisesta suvusta, mutta 
tuli jo nuorena Octavianuksen ystäväksi, seurasi 
häntä Ca^sarin murhan jälkeen Roomaan ja oli 
Octavianuksen neuvonantajana ja auttajana tä- 
män valtaan pyrkiessä. Hänen ansiokseen on 
suureksi osaksi luettava monet voitot Octavia- 
nuk.sen taistelussa yksinvaltaan ja erittäin rat- 
kaiseva voitto Aktionin luona v. 31 e. Kr. Hä- 
nen suurenmoisista laitoksistaan Rooman kau- 



nistamiseksi mainittakoon erittäin Pantheonin 
temppeli ja termit (saunat) ; rakennutti myös 
teitä ja vesijohtoja; tunnettu kirjailijanakin, 
suoritti valmistavia esitöitä Rooman valtakun- 
nan karttaan sekä rakennutti ympyriäisen pyl- 
väsrakennuksen, johon kuvattaisiin siihen ai- 
kaan tunnetut maanosat. Augustus korotti hänet 
ylhäisiin virkoihin ja naitti hänelle Marcelluk- 
sen kuoleman jälkeen tyttärensä Julian, josta 
avioliitosta syntyi m. m. tytär Agrippina 
(ks. t.). O. M-e. 

2. M e n e n i u s A., ent. konsuli, jonka kerro- 
taan V. 494 e. Kr., kun plebeijit olivat Roo- 
masta siirtyneet Pyhälle vuorelle, saaneen hei- 
dät palaamaan kertomalla vertauksen vatsasta 
ja muista ruumiinelimistä, jotka kapinoivat 
sitä vastaan. K. O. 

Agrippa [-i'-], Heinrich Cornelius, 
Nettesheimistä (1486-1535) , oli renessans- 
sin aikuisen haaveellisen ja taikauskoisen tie- 
teensuunnan omituisimpia edustajia. A. kuljes- 
keli seikkailijan tavoin Saksassa, Ranskassa, 
Italiassa, Espanjassa ja Englannissa, toimi ajoit- 
tain teologian opettajana, lääkärinä ja oikeus- 
oppineena, otti myöskin toisinaan soturina osaa 
ajan taisteluihin, mutta harjoitti etupäässä 
,, salaisia tieteitä", astrologiaa, alkemiaa ja ma- 
giaa. Kuuluisana niiden edustajana hän toisi- 
naan nousi suureen arvoon ja kunniaan ruhtinai- 
denkin hovei.ssa, toisinaan taas häntä vainottiin, 
m. m. sen johdosta, että hän Metzissä v. 1519 oli 
miehuullisesti puolustanut erästä noituudesta 
syytettyä vaimoa. Teoksessaan „De occulta phi- 
losophia" (1510, uudistettu laitos 1533) A. yrit- 
tää esittää taikauskoisia haaveilujansa filoso- 
fisen opin muodossa. Korkein viisaus on muka 
magia, joka opettaa hallitsemaan korkeamman 
eli henkisen maailman voimia ja niiden avulla 
alempaa, aineellista maailmaa. Henkivallat oh- 
jaavat, kertoo hän, tähtien kulkua ja nämä vai- 
kuttavat vuorostansa maallisiin tapahtumiin; 
kaikki luonnon osat vaikuttavat toisiinsa sisäi- 
sellä myötätunnolla j. n. e. Osaksi vastakkaisia 
mielipiteitä on A. esittänyt toisessa teoksessaan 
„De incertitudine et vanitate scientiarum"(1527) 
jossa hän jyrkkänä epäilijänä hylkien arvostelee 
kaikkea tiedettä, runoutta ja taidetta, myöskin 
,,salaisia tieteitä", ja julistaa yksinkertaisen us- 
kon Jumalaan ja hänen sanaansa ainoaksi oh- 
jaajaksi viisauteen. [M. Carriöre, „Die philo- 
sophische VVeltanschauung der Reformations- 
zeit" (1887) ; Sigwart, „Kleine Schriften" I 
(1881).]. A. Gr. 

Agrippina [-pi'-]. 1. A. van h., M. Vipsanius 
Agrippan (ks. t.) ja Augustuksen tyttären Ju- 
lian tytär, Germanicuksen (ks. t.) puoli-so, oli 
rohkea, itsenäinen ja tarmokas nainen, joka seu- 
rasi miestänsä tämän sotaretkille Germaaniaan 
ja itämaille. Miehensä kuoleman jälkeen hän 
asettui Roomaan, jossa Tiberius epäili hänen ta- 
voittelevan valtaa pojilleen, jonka vuoksi hänet 
karkoitettiin Napolin läheisyydessä olevalle 
Pandatarian saarelle; siellä hän kuoli nälkään 
V. 33. Hänen poikansa Caligula tuli keisariksi 
V. 37. — 2. A. nuo r., edellisen ja Germanicuk- 
sen tytär, jolla avioliitosta Cn. Domitius Aheno- 
barbuksen kanssa oli poika Nero. Toisen kerran 
hän oli naimisissa Passienus Crispuksen kanssa, 
jonka hän lienee surmannut suuren perinnön 



117 



Agronomi — Ahdin 



118 



vuoksi. Hän kohosi sitten setänsä keisari Clau- 
diuksen puolisoksi ja sai tämän nimittämään 
poikansa Neion seuraajakseen. Yleisesti syytet- 
tiin Läntä Claudiuksen myrkyttämisestä (54). 
Neron ensi hallitusvuosina hän ohjasi valtakun- 
taa, kunnes Nero murhautti äitinsä (59). 

Agronomi (vrt. Agronomia), maatalous- 
tieteellisen sivistyksen saanut (maataloudellisen 
korkeakoulun kur.ssin suorittanut) henkilö. 

Agronomia (lat. ager = pelto, ja kreik. nömos 
= laki), maanviljelys- 1. maataloustiede. 

Agropyrum /-,*/'-/ ks. T r i t i c u m. 

Agrostemma Githago [-e'-/, aurankukka, 
kaikkiin maanosiin levinnyt laji Caryophyl- 
iace(E-heimossa. Yleinen rikkaruoho varsin- 
kin ruis- ja kaurapelloissa. Varsi ja kapean 
suikeat lehdet villakarvaisia, teriö iso, punai- 
nen ; siemenet mustanruskeat, pinnaltaan ryp- 
pyiset, myrkylliset. 

Agrostis [-o'-], r ö 1 1 i, joks. hentoja, mata- 
lahkoja heiniä, joiden röyhy on moni- ja hyvin 
pienitähkyläinen. Muutamat lajit: A. tulgaris, 
A. canina, A. stolonifera muodostavat vallitsevan 
kasvullisuuden meidän „luonnonniityillämme". 
A. capillaris viljelty kukkavihkoja varten. 

Agrotis [-Ö'-], maayököt, yöperhosten 
(Noctuidxe) heimoon kuuluva suku. Lyhyt- ja 
paksuruumiisia perhosia. Siivet verrattain ka- 
peita, lepotilassa vaakasuorassa tahi kattolaskui- 
sesti ruumiin yli. Etusiivissä n. s. yökkökuvio 
jonka muodostavat rengasmainen ja sen ulkopuo- 
lella munuamainen täplä keskellä siipeä, puikko- 
mainen täplä siiven juuressa ja lähellä ulkoreu- 




1. .\grutis segetmu. 1 a toukka. 1 b kotelo. 2. Agrotis 
exclamationis. 2 a toukka. 

naa jyrkkämutkainen poikkijuova. A.-auvussa on 
meidänkin maassamme lukuisia lajeja, joista muu- 
tamat kuten A. segetum, orasperhonen, ja 
A. exnlamationis, peltomaayökkö, toukka- 
asteella voivat olla joks. vahingollisia. Näillä 
kahdella lajilla on tummapiirteiset himmeänvä- 
riset kellanharmaat tahi ruskeahkot etusiivet, 
takasiivet vaaleampia. Maassa elävät toukat 
syövät erinäisten kasvien juuria tahi maanalaisia 
varsiosia, ovat paksuja ja pehmeitä, lieriömäisiä, 
maanvärisiä tahi likaisenharmaita. Riutajal- 
koja 3 paria, pehmeitä vatsajalkoja 5 paria. Pi- 
tuus 4-5 cm. vrt. Tuhohyönteiset. 

E. B. 

Agrypnia [-i'ä] (kreik.) , unettomuus. 

Aguas Calientes [äg- -en-], valtio (7,692 
km', 102,000 as.) ja kaupunki (35,000 as.) keski- 
eessä Meksikossa; hedelmällinen maaperä, läm- 
pimiä lähteitä. 

Aguilar [ägiläa], Grace (1816-47), engl. kir- 
jailijatar, espanjalais-juutalaista sukua, oli kris- 
tillisen siveysopin harras ystävä kuitenkaan 
isäinsä uskosta luopumatta. Hänen teoksistaan, 



jotka käsittelevät etupäässä kotia, kasvatusta 
ja äidinrakkautta, ovat tunnetuimmat „Home 
influence" („Elämä kodissa", 1855), „The moth- 
er's recompense" („Äidin palkinto", 1855). 

(V. T.J 

Aguilera [-gile-J, Ventura Ruiz (1820- 
81), esp. runoilija, vaikutti paljon rohkeilla 
sanomalehtikirjoituksillaan, hehkuvilla isän- 
maallisilla runoillaan „Ecos nacionales" ja kau- 
niilla elegioillaan „Elegias y Armonias". Vähä- 
pätöisempiä ovat hänen suorasanaiset kertomuk- 
sensa ja näytelmänsä. V. T. 

Agulh.as [aguHjasJ, Kap A., Neulaniemi, 
Afrikan eteläkärki, 34° 57' et. lev. ja 20° 02' it. 
Greenw. 

Aguti l-u'-J (Dasyprocta) k u 1 1 a j ä n i s, 
etelä-ameriikkal. jyrsijäsuku Hystricidoe-hei- 
mosta. Yleisimmällä '/i ™ pituisella lajilla (D. 
aguti) on karhea turkki, karvoissa vuorottelevat 
rengasmaisesti tummanruskea ja sitruunankel- 
tainen väri, josta nimi kultajänis. Käve- 
lee ainoastaan verrattain pitkien koipiensä 
kaviomaisilla kynsillä. Elää kasviaineista, kesyt- 
tyy helposti. 

Ahab [-a'h], Omrin poika, hallitsi Sama- 
riassa Israelin kuninkaana 22 vuotta 9:nnen 
vuosis. keskivaiheilla (1 Kun. 16j,-3j). Oli nai- 
nut Tyyroksen kuninkaan tyttären Isebelin, joka 
Israelin keskuuteen levitti baalinpalvelusta. A. 
salli puolisonsa vapaasti ajaa pyyteitään ja he- 
rätti sen kautta tyytymättömyyttä niissä, jotka 
pitivät kiinni isien Jumalasta. Hänen päävas- 
tustajansa oli profeetta Elia (1 Kun. 17-19, 21). 
A. oli tarmokas ja rohkea soturi; puolusti voi- 
tokkaasti valtakuntaansa Damaskuksen kunin- 
kaan Benhadadin hyökkäyksiä vastaan (1 Kun. 
20). Nuolenpääkirjoituksissa A. mainitaan niiden 
liittoutuneiden ruhtinasten joukossa, jotka Sal- 
manassar il v. 854 voitti Karkarin kaupupgin 
luona Orontes-virran rannalla. A. kaatui sanka- 
rillisesti sotaretkellä, jonka hän teki vastoin 
erään profeetan varoitusta (1 Kun. 22i-ii,). 

Ar. H. 

Ahaggar, vuoriseutu keskisessä Saharassa ; 
asukkaat tuaregi-heimoa; pääpaikka on I d e- 
I e s, Insalahin ja Asbenin karavaanitien var- 
rella. 

Ahas [-a'-] (täydellisempi muoto Joahas), 
Juudaan valtakunnan kuningas n. 735-720 e. Kr., 
heikko ja muukalaisia tapoja harrastava. Kun 
Israelin ja Damaskuksen kuninkaat hyökkäsivät 
Juudaan kimppuun, kutsui hän Assyrian kunin- 
gasta avuksensa ja joutui itse Assyrian vasal- 
liksi. Hänen ajallansa elivät Mikha ja Jesaja 
(2 Kun. 16; Jes. 7). K. T-t. 

Ahasja [-a'-], Israelin valtakunnan Omrin 
sukuun kuuluva kuningas, hallitsi noin 855-854. 

Ahasvenis /-e'-/, kuningas Xerxeen (ks. t.) 
hebrealainen nimi. — Myös sama kuin ,, Jeru- 
salemin suutari" 1. „ikuinen juutalainen"(ks. n.). 

Ahavoituminen ks. Sierettyminen. 

Ahdashenkisyys, eri taudintilojen (etupäässä 
keuhkojen-, henkitorven- tahi sydämentautien) 
aiheuttama hengityksen vaikeutuminen. 

Ahdin 1. Prässi, köysi, joka on kiinnitetty 
raakapuun nenään ja kulkee siitä (useimmiten 
väkipyörien kautta) alas aluksen kannelle. A :n 
avulla muutetaan raakapuun vaaka.suoraa asen- 
toa. F. W. L. 



119 



Ahdos^Ahlman 



120 




Ahjo. 



Ahdos, se määrä olkineen kuivattavaa viljaa 
(lyhteitä, sitomia), mikä kerrallaan mahtuu rii- 
heen, siis sama kuin kuivaus- eli riihityspanoa 
viljaa. 

Alutofel [-o'-], kuningas Davidin ymmärtä- 
väinen neuvonantaja ja ystävä, joka kuitenkin 
hylkäsi kuninkaansa liittyäkseen Absalomiln. 
(2 Sam. 15-17; vrt. 11,; 233.). 

Ahjo, laite, jossa taottavat rautakappaleet 
kuumcunctaan hehkuviksi, (ks. kuva). Taval- 
lisessa, tiilistä 
muuratussa (t, 

tulenkestäviä 
tiiliä) a:ssa on 
pesä a, johon 
polttoaine (kivi- 
hiili, koksi, sy- 
det) pannaan. 
Ilmaa puhalle- 
taan putken i ja 

valurautaisen 
suukappaleen s 
kautta jalan pol- 
jettavilla pal- 
keilla taikka 
lietsoinkoneilla 
putkesta p. h 
on savukupu, k kuonakuoppa, w vesisäiliö kar- 
kaisu- ja jäähdytysvettä varten, pesässä h säily- 
tetään polttoaineita. — Paitsi muurattuja ahjoja 
käytetään valurautaisia, jotka ovat yksinkertai- 
.semmat asettaa paikoilleen ja vaativat vähem- 
män tilaa. Satunnaisissa töissä ulkosalla, niit- 
tien lämmityksessä, putkitöissä y. m. käytetään 
keveitä siirrettäviä kenttäahjoja. 

E. S-a d J. C-6n. 
Ahkio, lappalaisten ajoneuvo, ks. Ajoneu- 
vot. 

Ahkionlahti, 2-sulkuinen, 1,6 km pitkä ka- 
nava Kallaveden ja Onkiveden (Iisalmen reittiä) 
vSlillä, Maaningalla, luotsi- ja höyrylaiva-asema. 
Kanava, jossa voi kulkea l,s m syvässä kulkevat 
laivat, avattiin liikenteelle 1873." 

Ahlainen (ruots. Hvittisbofjärd). 1. 
Kunta, Turun ja Porin 1.. Ulvilan khlak., Noor- 
markun nimismiesp., Porista n. 32 km; 184,8 
km', joista viljeltyä maata 2,666 ha (1901) ; 16'/. 
manttaalia; 815 ruokakuntaa, joista maanvilje- 
lystä pääelinkeinona harjoitti 292, kalastusta 
120 (1901) ; 4,171 asuk. ("/„1906), n. 5,2 ^To ruot- 
sink. ; 441 hevosta, 1.389 nautaa (1906). — TeoU. 
laitoksia (1908): tiilitehdas. — Säästöpankki. 
— 2. Seurakunta, Keisarillinen, Turun 
arkkih.-k., Porin alarovastik., alkujaan Ulvilan 
kappeli (perust. 1693), sitten Noormarkun, itse- 
näiseksi khrakunnaksi '/. 1910 (Sen. p. "/jlSgS). 
Kirkko puinen (1796). — [K. Killinen, „Kiin- 
teitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa, 
Ahlainen" (Soc. Bidrag n:o 33).] K. S. 

Ahlberg, A x e 1 W i I h e 1 m, (s. 1855) , suom. 
näyttelijä, synt. Turussa. Antautui ylioppilaana 
(Turun r. kymnaasista) suom. teatterin palve- 
lukseen 1878. Etevä voima, vars. n. s, ensimäi- 
senä rakastajana sekä suurissa sankariosissa ro- 
manttiseen sävyyn — teatterimme toistaiseksi 
ainoa huomattava kyky tätä laatua. Pääosat 
Rcllaiset kuin esim. Romeo, Hamlet, Othello, An- 
tonius (Shakespeare) ; Sigismund (Calderonin 
Elämä on unelma) ; Gessler, Posa (Schiller) ; 



Oidipus (Sophokles) ; örnulf, Eauk, Helmer, Löf- 
borg (Ibsen) : Mestari (H. Bahr) ; Daniel Hjort, 
Kustaa Aadolf, Klaus Kurki (kotim.) — vain 
moniaita tärkeimpiä mainitaksemme — osoitta- 
vat hänen taiteensa laajaa kehityskaarta. 

O. J/-n. 

Ahlbom, Lea (1826-97). ruots. mitali- ja 
leima.sinkaivertaja. Ruotsin kunink. rahalaitok- 
.».en kaivertajan L. Persson Lundgrenin tytär. 
Oli v:sta 1853 kuolemaansa saakka ylläm. raha- 
laitoksen kaivertajana, jolloin hänen voi sanoa 
elvyttäneen uuteen eloon Ruotsin mitalitaiteen. 
Hänen töistään mainittakoon : leimasimet Ruot- 
sin uusiin äyrirahoihin (alkaen Oskar I:stä), 
uudet Norjan kultarahat, kaikki Suomen mar- 
kan- ja penninrahat 1864-74. E. R-r. 

Ahle [ui-], Johann Rudolph (1625-78), 
kanttori Erfurtissa, sävelsi koraaleja ja loi n. s. 
hengellisen aarian, siten valmistaen 
Saksan protestanttisen kirkkomusiikin kehitty- 
mistä pintapuoliseen ja teennäiseen tyyliin ; hä- 
nen säveltämänsä ovat suomalaisen virsikirjan 
koraalit n;ot 175 ja 291. /. K. 

Ahlgren, Ernst ks. Benedictsson, Vic- 
toria. 

Ahlgren, Gustaf Fredrik (1845-83), 
lahjoitusten tekijä, synt. rengin poikana Tampe- 
reella. Sa-atuaan vä- 
häisen koulusivistyk- 
sen antausi A. liike- 
alalle, jolla kokosi 
700,000 markan omai- 
suuden, jonka hän 
melkein kokonaan tes- 
tamentteerasi yleisiin 
tarkoituksiin. Tampe- 
reen kauppa-apulais- 
ten yhdistyksen eläke- 
kassa sai 60,000 mark- 
kaa, vapaaehtoinen pa- 
lokunta 20,000, nais- 
yhdistys 20,000, Suo- 
nien muinaismuisto- 
yhdistys 20,000, Suo- 
men merimieslähetys 
10,000 markkaa. Lo- 
put 548,000 oli jaettava siten, että '/> oli käy- 
tettävä köyhäintalon rakentamiseksi Tampe- 
reelle, '/> annettava Suomalaisen Kirjallisuuden 
Seuralle ja viimeinen kolmannes oli tasan 
jaettava Pirkkalan, Ylöjärven, Messukylän, 
Teiskon, Kurun, Hämeenkyrön, Viljakkalan, 
Ikaalisen, Runveden, Virtain, Lempäälän ja 
Vesilahden kuntain kesken käytettäväksi köy- 
hien kansakoululasten ja kansankirjastojen hy- 
väksi. A. kuoli 14 p. huhtik. Hänen muistokseen 
on Tampereen kaupunki pystyttänyt testa- 
menttivaroilla rakennetun köyhäintalon pihalle 
Emil \Vikströmin muovaileman lahjoittajan 
rintakuvan. 

Ahlman [äl], Frans Ferdinand (1836- 
95), suomal. kielimies, synt. Hauholla, oli ensin 
koulunopettajana Helsingissä, sitten senaatissa 
suomalaisena kielenkääntäjänä. Suomen kielen, 
nimenomaan sen oikeinkirjoituksen harrastajana, 
kääntäjänä ja sanakirjantekijänä („Ruotsalais- 
suomalainen sanakirja", ilmestynyt useampina 
painoksina, ensim. 1865) on A. suorittanut 
muistettavan elämäntyön. Hänen „Ruotsin kie- 




G. F. .\hlgren 
(veibtokuvan mukaan). 



121 



Ahlman— Ahlqvist 



122 



Ien alkeiskirjaansa" luettiin kauan suomalai- 
sissa kouluissa. 

Ahlman, Gabriel (1737-1799), suom. lah- 
joittaja. Päätettyään opintonsa Turussa A. 
antautui virkauralle, jolla yleni Yli-Satakun- 
nan yläpuolisen kililakunnan kruununvoudiksi 
ja sai asessorin arvonimen. V. 1798 tekemäs- 
sään testamentissa hän luovutti omaisuutensa, 
joka nyt on arvoltaan noin kolmesataa- 
tuhatta mk., Suomen talousseuralle määräten, 
että toinen puoli korkoja oli käytettävä 
pitäjän opettajain palkkaamiseen yhteisen ja 
■etenkin köyhän kansan lasten opettamiseksi 
Messukylän ja Tampereen kaupungin lähipitä- 
jissä (ks. Ahlmanin koulut). Toinen puoli 
korkoja oli käytettävä hyödyllisiin taloudellisiin 
yrityksiin, mieluimmin Porin läänissä ja Yli- 
Satakunnan yläpuolisessa kihlakunnassa soiden 
ja nevojen ojittamiseen ja kuivaamiseen, sekä 
maanviljelijöille ja torppareille, varsinkin Hatan- 
pään kartanon alustalaisille, annettaviksi pal- 
kinnoiksi. Katovuo.sina on viimeksi mainittu 
korkosumma käytettävä leipäravinnon ja sie- 
menen hankkimiseksi köyhille talollisille ja torp- 
pareille, ensi sijassa Hatanpään alueella asuville. 

(J. F.) 

Ahlmanin koulut, asessori, kruununvouti 
Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla Tampereen 
ympäristöllä oleviin pitäjiin perustettuja kou- 
luja. V. 1798 Ahlman määräsi testamentissaan 
melkoisen omaisuutensa, joka nousi yli 50,000 
riksin, Suomen talousseuralle säätäen, että toi- 
nen puoli korkoja oli käytettävä „pitäjän opet- 
tajain palkkaamiseen yhteisen ja etenkin köyhän 
kansan lasten opettamiseksi Messukylän ja 
Tampereen kaupungin lähipitäjissä". Opetet- 
tava oli „ei ainoastaan sisäluku ja kristinoppi 
sekä kirjoitus ja laskento, milloin sitä pyyde- 
tään, vaan myös järkevän maatalouden tär- 
keimmät kohdat". „Ahlmanin koulut" saatiin 
toimeen vasta v. 1811, jolloin perustettiin 
kaksi koulua, toinen Pirkkalaan ja toinen 
Messukylään. Myöhemmin (1817) perustettiin 
kouluja Kangasalaan, Lempäälään, Pälkäneelle 
ja Vesilahdelle, joista ainakin Messukylän, 
Pirkkalan ja Kangasalan koulut olivat toimessa 
1840-luvulle saakka. Koulut olivat yleensä kier- 
täviä ja opetus supistui enimmäkseen sisä- ja 
ulkolukuun ; ainoastaan harvat lapset harjoit- 
telivat kirjoitus- ja laskentotaitoa. Talousseura, 
jonka hoidossa koulut olivat, valitti ,, mahdot- 
tomuutta saada toimeen taloudellista opetusta". 
Uudet koulusäännöt tehtiin 1839 jättämällä pois 
maatalouden opetus, ja erityisen „johtosäännön" 
näitä kouluja varten laati 1855 lehtori G. E. 
Euron ja tarkastuksia pantiin toimeen joka 
vuosi. Siitä huolimatta lausui niistä Uuo Cyg- 
naeus opintomatkallansa v. 1858 näihin koului- 
hin tutustuttuansa: „Ahlmanin koulut, Lempää- 
län koulua lukuunottamatta, viettävät yleensä 
kituvaa elämää.'' Sittemmin nämä koulut lak- 
kautettiin ja „Ahlmanin koulurahastosta" mak- 
settiin niiden sijalle syntyneille kansakouluille 
avustusta. Nämäkin apurahat ovat nyt lak- 
kautetut ja Messukylään on 1904 perustettu Ahl- 
manin „Maamies- ja emäntäkoulu", joka uudelleen 
muodostettuna '/u08 alkoi toimintansa omalla 
tilallaan Messukylän Seppälässä. [Biografinen 
Nimikirja: Gabriel Ahlmanin elämäkerta. G. 



Lönnbeck, „rolkskoleid6ns utveckling i Finland", 
Helsinki, 1887.] M. S. 

Ahlqvist, 1. Abraham A. (1794-1844) ruots. 
luonnon- ja historiantutkija, kirkkoherra ölan- 
niu saarella, valtiopäivämies. On julkaissut: 
„ölands historia och beskrifning" (1822-27) ; 
„Bidrag tili svenska kyrkans och riksdagarnas 
historia"y. m. — 2. Alf red Gustaf A. (1838- 
81) ruots. historioitsija, edellisen poika, dosentti, 
marsinkin uskonpuhdistuksen aikakauden histo- 
rian tutkija. Ulkomaanmatkoilla hän hankki 
rikkaan kokoelman jäljennöksiä ja muistiin- 
panoja tältä alalta. Hänen teoksistaan mainit- 
takoon : „0m aristokratiens förhällande tili ko- 
nungamakten under Johan III:s regeriug"(1864- 
G6) ; „Karin Mänsdotter, en monografi" (1874) ; 
„Konung Erik XIV:s sista lefnadsär" (1878). 

il. G. 
Ahlqvist, August Engelbrekt (1826- 
89), runoilija ja tiedemies (runoilijanimoltään 
A. Oksanen), 
synt. Kuopiossa 
7 p. elok. 1826 
aviottomasta yh- 
distyksestä (isä 
oli tunaettu so- 
turi ja valtio- 
mies, kenraali 
J. M. Norden- 
stara (ks. t.) 
Koulunkäyntin- 
sä hän suoritti 
Kuopionsa, jonka 
jälkeen hän tuli 

ylioppilaaksi 
1844. 

Aika, jolloin 
A. lapsasta vart- 
tui nuorukai- 
seksi, oli Suomen 

kansallisen herätyksen aika, ja tämä herätys 
tempasi mukaansa nuoren A:nkin. Hänen 
ensimäinen harrastuksensa oli kansanvalistus- 
työ ; jo koulunpenkeillä istuessaan hän aloitti 
kirjailijatoimensa kääntäen suomeksi erään ylei- 
sen maantieteen oppikirjan (ilm. 1844), jota seu- 
rasi eräs hänen suomentamansa yleisen histo- 
rian oppikirja. Myöskin hän halusi tutustuttaa 
suomalaista kansaa ruotsinkielisen runouden 
tuotteihin kääntämällä suomeksi Runebergin, 
Franzenin, Tegn^rin ja Stagneliuksen runoja (m. 
m. Runebergin „Idyll och epigram" nimellä „Ru- 
noelmia") sekä Almqvistin novelleja. V. 1847 
hän oli mukana perustamassa sanomalehteä 
,, Suometar", joka oli tienraivaajana suomen kie- 
len käyttämisessä valtiollisella ja yhteiskunnalli- 
sella alalla. 

Suomen kielen viljeleminen eri aloilla sekä 
työskenteleminen kansanomaisemman, eri mur- 
teita yhdistävän, sivistyksen tarpeihin käy- 
vän kirjakielen muodostamiseksi vaati sen ajan 
olojen ja kielellisen käsityksen mukaan varsi- 
naista kielentutkimusta, ja tämä seikka nähtä- 
västi sekä lisäksi Lönnrotin ja Castrenin esi- 
merkki vaikutti sen, että A. kääntyi kielentutki- 
muksen alalle. Jo nuorena ylioppilaana hän ke- 
räili runoja ja tutki murteita Karjalassa, Poh- 
janmaalla ja Vienan läänissä. Suoritettuaan yli- 
opistolliset tutkintonsa hän teki laajan matkan 




August .\hlqvist. 



123 



Ahlstedt 



124 



VV. 1854-59, käyden vatjalaisten, virolaisten, vep- 
säläisten, Volgan suomensukuisten kansojen ja vie- 
läpä sikäläisten turkkilaisten kansojen sekä vih- 
doin vogulien ja ostjakkien keskuudessa. Pari 
vuotta kotona oltuaan hän teki opintomatkan 
Euroopan maihin (myös Unkariin). Pitkän väli- 
ajan jälkeen hän vielä vv. 1877 ja 1880 kävi 
uudistamassa ja täydentämässä vogulien ja ost- 
jakkien kieltä koskevia tutkimuksiaan. 

Matkoilla tekemiUän havainnolta ja niiden vai- 
heita on Ahlqvist esittänyt teoksessaan „Muis- 
telmia matkoilta Venäjällä" (1859), joka on ensi- 
mUiuen suomenkielinen matkakertomus, sekä 
8ak.sankielisessä teoksessa „Unter den Wogulen 
und Osljaken" (1883). Matkojensa kielitieteelli- 
set tulokset hän julkaisi useampana eri teoksena, 
joista täs.sä mainittakoon: vatjan kielioppi, kie- 
lennäytteitä ja sanasto (ruotsiksi, 1856) ; muis- 
tiinjjanoja vepsän kielestä (ruots., 1861) ; „Vi- 
ron nykyisemmästä kirjallisuudesta" (Suomi-kir- 
jassa 1855) ; mordvalaisia tutkimuksia: osa näitä 
ilmestyi aluksi dosenttiväitöksenä (ruots., 1859), 
pääosa sittemmin saksankielisenä julkaisuna, 
joka sisälsi moksa-mordvan kieliopin, kielen- 
näytteitä ja sanakirjan, ja joka tuli julkisuuteen 
Pietarin tiedeakatemian toimesta (1861) ja 
tuotti tekijälleen puolet Demidovin palkintoa; 
sekä tutkimus suomen ja unkarin kielen suku- 
laisuudesta (ruots.. Suomi-kirjassa 1863). Pitkän 
keskeytymisen jälkeen ilmestyivät v. 1880 poh- 
jois-ostjakkilaiset kielennä}'tteet ja sanasto. 
Suuri osa A:n tieteellisiä kokoelmia jäi hänen 
kuollessaan julkaisematta; vogulin sanasto ja 
kielioppi ovat ilmestyneet hänen kuolemansa 
jälkeen. 

V. 1863 A. nimitettiin Lönnrotin jälkeen suo- 
men kielen ja kirjallisuuden professoriksi. Useat 
A:n teoksista ovat yhteydessä tämän hänen yli- 
'ipistollisen opetustoimensa kanssa. Niinpä en- 
sinnäkin eräät suomen kielioppia koskevat teok- 
set: ..Suomalainen runousoppi kielelliseltä kan- 
nalta" (väitöskirja professorinvirkaa varten 
1863). joka oli ensimäinen täydellinen esitys 
vanlinn suomalaisen runon mitasta ja kaunistus- 
keinoista sekä käsitteli myös taiderunouden 
sääntöjä, ynnä ..Suomen kielen rakeinus, ver- 
taavia kieliopillisia tutkimuksia" (1877), joka 
käsitti laajaksi suunnitellun vertailevan suomen 
kieliopin alun. ..Suomalainen murteiskirja" 
(1869) sisälsi opetusta varten toimitettuja teks- 
tejä ja sanastoja suomen lähimmistä sukukie- 
listä. Yliopistollisina luentoina esitettiin alku- 
jaan myös A:n viehättävät tutkimukset sivistys- 
sanoista, joiden nojalla Län koki luoda kuvan 
suomalaisten muinaisesta sivistystilasta (ilm. 
ruots. 1871 ja saks. 1875). Kalevalanluentojen 
yhteydessä olivat teokset ..Tutkimuksia Kale- 
valan tekstissä ja tämän tarkastusta" (1886) 
sekä ..Kalevalan karjalaisuus" (1887). jossa tah- 
dottiin todistaa Karjalaa Kalevalan runojen 
syntypaikaksi. Tässä yhteydessä maiuittakoon 
vihdoin A:n julkaisema aikakauskirja ..Kieletär, 
tutkimuksia, arvosteluja ja muistutuksia Suo- 
men kirjallisuuden ja kielitieteen alalla" (7 vih- 
koa, 1871-75). 

Suomnlais-ugrilaisen tutkimuksen alalla on A:n 
pilUnnsio se. että hän ensimäisten joukossa on 
hankkinut tutkimukselle aineksia itse tutkitta- 
vien kansojen omasta keskuudesta, vaikkakaan 



nämä ainekset eivät nyt enää tarkkuuteensa 
nähden vastaa suuresti kohonneita vaatimuksia. 
Suurinta huomiota ovat herättäneet A:n sivis- 
tyssanatutkimukset, jotka osoittavat harvinai- 
sen suurta teräväsilmäisyyttä ja ovat viehättä- 
västi esitetyt, mutta ovat sisällykseltään nyky- 
ään vanhentuneet. Suomen kirjakielen kehittä- 
miseen, jossa työssä hän asettui n. s. kieliopilli- 
sen oikeakielisyyden (ks. t.) kannalle, on A:n 
vaikutus ollut melkoinen sekä tutkijana että 
myös kielen käyttäjänä, etevänä suomenkielisenä 
runoilijana ja proosakirjailijana. 

Oksasen runoista ilmestyivät useat 
ensinnä sanomalehdissä; ainoat runokokoelmat, 
mitkä hän on julkaissut, ovat ..Säkenien" mo- 
lemmat ..parvet" (ensimäinen 1860, lisätty pai- 
nos 1863, toinen parvi 1868; molemmista ilmes- 
tyi 1874 „vähennetty ja enännetty laitos"), johon 
myöhemmin on tullut vain muutamia lisiä. Hä- 
nen runoelmansa ovat ensimäiset. joita sekä 
muodon että sisällyksen puolesta voi katsoa var- 
sinaiseksi taiderunoksi suomen kielellä, eikä ku- 
kaan myöhemmistäkään runoilijoista ole voit- 
tanut Oksasen runojen voimakasta ja koristele- 
matonta kauneutta, runojen, jotka luonteeltaan 
ovat läheistä sukua suomalaisen kansanrunouden 
ja Runebergin runouden kanssa. Suomalainen 
kansallisuus laillisen vapauden ja länsimaisen 
sivistyksen turvissa sekä ihmissydämen eri 
mielialat — siinä Oksasen täysilyyrillisen ru- 
nouden pääaiheet. Kansan yleisomaisuudeksi 
hänen runoistaan ovat tulleet ennen muita 
..Savolaisen laulu" ja ..Suomen valta"; taiteel- 
lisessa suhteessa ensimäisiä on hänen ihana bal- 
ladissa ..Koskenlaskijan morsiamet". — Eräät 
Oksasen runoista ovat uskonnollista sisällystä; 
näihin hänet lähinnä johti hänen osallisuutensa 
uuden virsikirjan valmistamiseen Suomen kan- 
salle. 

Oltuansa yliopiston rehtorina 1885-88 otti A. 
eron virastaan; kuoli 20 p. marrask. 1889 lyhyen 
keuhkokuumeen sairastettuaan. E. N. S. 

Ahlstedt, August F r e d r i k (1839-1901), 
suom. taidemaalari. A. polveutui vanhasta 
länsisuomalaisesta pappissuvusta, ja liänen isänsä 
oli Turun hovioikeuden asessori. V. 1853 A. tuli 
oppilaaksi Ekmanin johtamaan Turun piirustus- 
kouluun ja otti jo vuodesta 1857 alkaen osaa 
Helsingin taldenäyttelyihiu. Eläen vähissä va- 
roissa saattoi hän vasta v. 1866 lähteä jatkamaan 
opintojaan ulkomaille. Hän asettui kahdeksi 
vuodeksi Tukholmaan opiskellen Vapaiden tai- 
teiden akatemiassa prof. E. Berghin johdolla 
maisemamaalausta. Yleisistä varoista saamal- 
laan apurahalla hän sitten oleskeli lyhyen ai- 
kaa Dusseldorfissa ja palasi sinne ranskalais- 
.snksalaisen sodan päätyttyä 1871 tnas takaisin 
viipyen vuoteen 1874 saakka. Tä.stä vuodesta 
.syyslukukauden alkuun v. 1875 hän oli v. t. opet- 
tajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Tu- 
russa. Aina v:8ta 1876 v:cen 1893 hän toimi 
opettajana Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 
Helsingissä, tehden sillä välin vv. 1880-81 mat- 
kan Pariisiin. Valittuna 1893 Yliopiston piirus- 
tuksenopettajaksi, hän oli siinä virassa kuole- 
maansa saakka. — a. on maalannut maisemia, 
pnuotokuvia ja laatukuvia. Hento, hieman 
imelälikö väritys ja idyllimäisen runollinen 
käsittely oli hänelle ominaista. Uudenaikai- 



125 



Ahlström— Ahnfelt 



126 




Antti Ahlström. 



sella ranskalaisella ulkoilmamaalauksella oli 
verrattain vähän vaikutusta hänen ihannoitse- 
vaan tekotapaansa. Taiteen opetuksen alalla on 
härellä suuret ansiot. E. R-r. 

Ahlström, Antti (1827-96), suom. liike- 
mies ja lahjoittaja, synt. Merikarvialla '/„ 1827, 
jossa hänen vanhem- 
pansa, talollinen ja 
kirkkoväärti Erkki 
.Ahlström ja Anna 
Antintytär Norrgärd, 
omistivat Ylikasan 
talon. Käytyään jon- 
kun aikaa Porin yli- 
alkeiskoulua, kääntyi 
A. käytöUiseen asioit- 
sijatoimeen. Naituaan 
V. 1850 tehtaanomis- 
tajan Juhana Lilje- 
bladin lesken Anna 
Margreta Längforsin 
hoiti hän ensin omak- 
si ja kanssaperillis- 
tensä hyväksi tämän 
sen ajan oloihin näh- 
den ei aivan vähäpätöistä omaisuutta, johon 
muun muassa kuului Lankosken tila ja vesi- 
saha. Ensimäisen askeleen laveamman toi- 
minnan uralla otti A. kuitenkin vasta 1860- 
luvun alussa, kun 1862 osti Saarikosken tilan 
Siikaisissa ja seuraavana vuonna lunasti itsel- 
leen muiden perillisten osat Lankkoskessa. Tä- 
män jälkeen hän nopeasti vaurastui onnellisten 
yritysten kautta, erittäinkin puutavaraliikkeen 
alalla. Mutta vielä tärkeämmän käänteen sai 
hänen toimintansa, kun hän entiseen liikkee- 
seensä yhdisti myöskin rautateollisuuden, ostet- 
tuaan 1870 Noormarkun, 1873 Kautuaa, 1877 
Leineperin eli Frcdrikstorsin ja 1886 Ström- 
forsin rautatehtaat. Hän omisti vihdoin neljä 
rautatehdasta sekä parikymmentä sahaa ynnä 
lukuisia maatiloja ympäri Suomea. — A;n toi- 
mintaa aina jalostutti lämmin harrastus edistää 
maansa ja kansansa parasta. Hänen eläissään 
tekemänsä ja määräämänsä lahjoitukset nousivat 
kaikkiaan noin 670,000 markkaan, joista köy- 
hien hyväksi 349,000, kansanvalistustyölle 
182,000, kirkollisiin ja uskonnollisiin tarkoituk- 
siin 25,000 ä 35,000, korkeamman sivistyksen 
hyväksi 30,000, teatterille 26,000 markkaa j. n. e. 
Myöskin yleisissä kysymyksissä tuli A:n kyky 
ja kokemus hedelmiä tuottaviksi. Hän oli Porin 
edustajana kaksilla valtiopäivillä, 1877-78, jol- 
loin esiintoi anomuksia kansakoululaitoksen ke- 
hittämisestä sekä suomalaisen lyseon perusta- 
misesta Poriin, ja 1894, jolloin tarmokkaasti 
ajoi Porin rautatierakennusten jouduttamista 
ja linjan jatkamista satamaradalla. Tämä rauta- 
tiekysymys oli nimenomaan hänen lempiharras- 
tuksiaan, niin että hän jouduttaakseen sen rat- 
kaisemista jo 1887 oli hakenut konsessioniakin 
Tampereelta — Poriin, Kokemäenjoen pohjoispuo- 
lella vedettävän linjan rakentamiseksi, vaikka 
asia jäi sikseen, valtion itse ryhtyessä, osaksi 
toisessa suunnassa mainitun tien toimeenpane- 
miseen. 1881 nimitettiin A. kauppaneuvokseksi. 
Kuoli Helsingissä '7^ 1896. 

Ensimäisen puolisonsa kuoltua 1870 nai A. 
1871 Eva Helena Holmströmin, Kris- 




tiinankaupungin kauppiaan ja raatimiehen 
Erik Kasper H:n ja Amalia Maria Sjöbergin 
tyttären. Saman isänmaallisen ja kansanvalis- 
tusta harrastavan mielen elähyttämänä kuin 
miehensäkin on rouva A. runsaalla kädellä jat- 
kanut niitä hyväntekeväisyystöitä, joihinka hän 
jo A:n eläessä oli osaa ottanut ja myötävaikut- 
tanut. Niinpä hän, puhumattakaan aikaisem- 
mista suurista lahjoituksista, ="/, 1908 täyttäes- 
sään 60 vuotta antoi yhdellä kertaa 550,000 
markkaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. 

J. W. R. 

Ahlström, Jakob Niklas ( 1805-57) , 
ruots. säveltäjä (oopperoita, lauluja y. m.) ; jul- 
kaisi yhdessä Bomanin kanssa kokoelman kan- 
sanlauluja ja -tansseja. /. K. 

Ahlwardt [äl-], Theodor Wilhelm (s. 
1828), saks. orientalisti, synt. Greifswaldissa, 
jossa hän vaikuttaa yliopiston professorina vuo- 
desta 1861. Hänen tärkeimmät teoksensa ovat 
„t)ber Poesie und Poetik der Araber" (1857), 
„The Divans of the six ancient Arabic poets" 
(1870) ja „Verzeichniss der arabischen Hand- 
scliriften der köuigl. Bibliothek zu Berlin" (1887- 
1899). K. T-t. 

Ahma (Oulo luscus) on portimoiden (Musteli- 
dfB^heimoon kuuluva, kaikissa pohjoisissa napa- 
seuduissa elävä pe- 
toeläin. Se on pitkä- 
ja karkeakarvai- 
nen, mustanruskea 
tai musta, kupeil- 
taan vaaleampi. 
Koivet matalat, kä- 
pälät 5-varpaiset, 
kynnet terävät si- 

säänvedettävät. 
Häntä pään pituinen, koko eläin n. 1 m pituinen. 
Elää metsäisissä seuduissa ja kiipeää taitava.sti 
puihin. On julma ja saaliinhimoinen ja tekee 
Lapissa suuria tuhoja porolaumoissa. 

Ahina(s)koski, Oulunjoessa, Niskakosken ala- 
puolella, 7 m korkea, 35,100 hevosvoim. 

Ahmavaara, Pekka (ent. A u 1 i n) (s. 1862), 
suom. maanviljelijä ja valtiopäivämies, synt. 
pienitilallisen poikana Ylitornion pitäjässä 28 p. 
lokak. 1862, muutti 1884 Iin pitäjään, jossa har- 
joitti maanviljelystä ja pientä puutavaralii- 
kettä. A. on ollut useissa kunnallisissa luotta- 
mustoimissa. Ottanut huomattavaa osaa uudem- 
paan valtiolliseen elämäämme. Valtiopäivillä A. 
on ollut v:sta 1894 alkaen ja vuoden 1905-06 
valtiopäivillä talonpoikaissäädyn puhemiehenä. 
Useassa hallituksen asettamassa komiteassa hän 
on ollut jäsenenä ja Suomen pankin valtuusmie- 
henä talonpoikaissäädyn puolesta 1 vuoden. 
Sortovuosina A. 5 p. elok. 1903 sai hallinnollisen 
käskyn muuttaa maasta pois ja oleskeli lähes 1 '/i 
vuotta Ruotsi.ssa, josta tamraik. 1905 palasi. 
Julkaissut jonkun lentolehtisen ja kirjoituksia 
m. m. Helsingin Sanomissa. 

Ahmed (arab.), Muhammedin kunnianimi 
(., kiitettävä"), tavallinen arabialainen henkilön- 
nimi. Ä'. T-t. 

Ahmedahad [-ädJ, alue ja kaupunki Englan- 
nin Itä-Intiassa, Bombayn maakunnan pohjois- 
osassa. Kaupunki oli muinoin Gudsarat valtion 
pääkaupunki, kuuluisa rikkaudestaan ja ko- 
meista rakennuksista, 186,000 as. 



Aluna. 



127 



Ahnger— Aho 



128 



Ahnfelt /ä«-;. 1. O s ka r A. (1813-S2) ruots. 
matkasaarnaaja ja hengellisten laulujen sepit- 
täjä, jonka kansanomaiset ja Suomessakin suo- 
situt sävelmät eivät tosin kohoa sanojensa ta- 
salle. /. K. 

2. Otto Nathanael Theophilus A. 
(s. 1854), ruots. jumaluusoppinut, sitten vuoden 
1894 kirkkohistorian professori Lundin yliopis- 
tossa. A:n pääteos on „Den teologiska etikens 
grunddrag", josta viimeinen osa: „Social etik" 
ilmestyi v. 1006. Vuosina 1891-93 A. toimitti 
aikakauskirjaa: ..Tidskrift för teologi". V. 1907 
A. siirtyi Linköpingin hiippakunnan piispaksi. 

E. K-a. 

3. Paul Gabriel A. (1803-63), ruots. 
pappi, kirjailija, väsymätön raittiuden har- 
rastaja. On julkaissut: ..Studentminnen. an- 
teekningar och tidsbilder frän hemmet. skolan, 
universitetet och församliugeu" (1857) ; „Lunds 
TJniversitets historia" (I osa, 1859). — 4. A r- 
V i d A. (1845-90), kirjailija, edellisen poika, jul- 
kaisi koko joukon elämäkerrallisia tutkimuksia 
ja memoaarikokoelmia, joista mainittakoon: ..C. 
J. L. Almqvist, hans lif och verksamhet" (1876) ; 
„Ur svenska hofvets och aristokratiens lif" (1880- 
82). 

Ahnger, Alexandra, suom. laulajatar, 
synt. Viipurissa 1859, opiskeli laulua Helsingin 
musiikkiopistossa 1882-85, sittemmin Dresde- 
nissä Hildachin, ja Pariisissa Dösirfie Artöfn 
johdolla. Pcru.steelliset opintonsa on hän sitten 
laulunopettajaua Helsingissä käyttänyt etenkin 
lukuisain yksityisoppilasten hyväksi, aika-ajoin 
myös opettajana eri oppilaitoksissa, viimeksi 
1907 myös Helsingin musiikkiopistossa. Tarkka, 
kaikinpuolinen äänenmuodostus sekä esitettävän 
laulun sisällystä todella vastaava tunneilme on 
hänen opetuksensa olennaisimpana ytimenä. 

/. K. 
Aho, Juhani, suom. kirjailija, synt. 11 p. 
syysk. 1861 Lnpinlahdella, jossa hänen isänsä 

Henrik Gustaf 

Theodor Brofeldt 
oli apulaispap- 

pina; äiti oli 
kotoisin Pohjan- 
maalta ja suku- 
jaan Snellmaneja. 
Kun perhe muuta- 
mien vuosien ku- 
luttua muutti 
Iisalmeen ja asui 
pitkät ajat kap- 
palaisen virka- 
talossa syrjäi- 
.«essä Vieremän 
kylässä, oli Juha- 
nilla jo nuorena 
hyvä tilaisuus 
tutustua Pohjois- 
Savon luontoon, sen laajoihin näköaloihin 
ja yksinkertaiseen kansaan. Nämä vaiku- 
telmat jättivät py.syviä muistoja hänen mie- 
leen.sä samoinkuin elämä tuossa hiljaisessa 
pappila.ssa heränneisyytecn kallistuvan väestön 
keskuudessa. Saatuaan kotona ensimitiset opin- 
alkeet tuli Juhani v. 1872 Kuopion suomalaiseen 
lyseoon. Täällä syttyi hänen povessaan ensi ker- 
ran runoilijakipinä. Hän alkoi sepitellä omin- 




Julmiii Alio. 



takeisia runoja ja kääntää Euneborgiä. Kun 
hän sitten v. 1880 pääsi ylioppilaaksi ja tutustui 
kenraali A. Järnefeltin sivistyneeseen perhee- 
seen, josta on lähtenyt maailmalle taiteilijaparvi 
Arvid. Armas ja Eero Järnefelt, alkoivat hänen 
kirjalliset taipumuksensa tässä otollisessa ilma- 
piirissä kehittyä. Tosin hän joukun vuoden 
seurasi yliopistossa filologisia opintoja. Mutta 
todellisuudessa hän sentään enemmän cli mukana 
80-luvun vilkkaassa ylioppilaselämässä, lueskeli 
uudenaikaista kirjallisuutta, varsinkin Ibseniä 
ja Zolata, ja taivutteli kynäänsä pienis.sä tehtä- 
vissä. V. 1883 hän julkaisi ensimäi.set novellinsa 
,,Sipolan Aapon kosioretki" ja „Siihen aikaan 
kun isä lampun osti", joista edellisessä tuntuu 
selvästi Kiven vaikutusta. V. 1884 ilmestyivät 
kertomukset „Kievarin pihalla" ja „Muudan 
markkinamies" yhtenä kirjana, jossa tekijä ensi 
kerran käyttää kirjaili janimeä Juhani Aho, sekä 
mehevä humoristinen kuvaus „P.autatie". Nuori 
kirjailija osoittautuu niissä tarkaksi kansanelä- 
män ja luonnon tuntijaksi. Vähitellen aiheiden 
ala laajenee ja esitys hioutuu. Kirjailija siirtyy 
kuvauksissaan kansan parista säätyläispiirejä 
kohti. V. 1885 ilmestyy ,. Papin tytär", jossa on 
pyritty tarkempaan sielunelämän kuvaukseen 
kuin edellisissä kertomuksissa. Se on alakuloinen 
tarina nuoren tytön henkisestä kuihtumisesta 
valon ja vapauden puutteessa. Raaka, itsekäs 
hovinherratyyppi on esitetty novellissa „Hell- 
manin herra" (1886) sovittamalla se p.äähenkilöksi 
hullunkuriseen maalaisfarssiin, ja nuoren teo- 
logisielun pieniä heikkouksia on paljastettu hy- 
myillen kertomuksessa „Esimerkin vuoksi", joka 
ilmestyi edellisen kanssa yhdessä. A. on näissä 
teoksissaan käynyt jo rohkeammin käsiksi nyky- 
ajan elämään, ottaen oppia ulkomaisesta realis- 
mista. 

Toisellakin tapaa hän asetti kykynsä ajan pal- 
velukseen, nim. käytännöllisenä sanomalehtimie- 
henä. Hän toimitti veljensä Pekan kanssa en- 
sin Jyväskylässä „Keski-Suoraea" (1886) ja sit- 
ten Kuopiossa ..Savoa" (1887-89). ajaen niissä 
sitä vapa.amman kehityksen asiaa, minkä v. 1886 
muodostunut n. s. nuoren Suomen ryhmä oli oh- 
jelmaansa ottanut. Niistä novelleista, jotka sa- 
nomalehtityön lomassa syntyivät, mainittakoon 
edellisten lisäksi „Helsinkiia" niminen kuvaus 
ylioppilaselämästä (v:lta 1889), köyhä si.sällyk- 
seltään. mutta pirteästi kirjoitettu. Kirjailijalle 
tarjoutui pian tilaisuus vapautua hetkiseksi ku- 
luttavasta sauomalehtitoimesta. kun hän v. 1889 
sai senaatilta stipendin ja matkusti Pariisiin. 
Tuloksena tältä matkalta oli novelli ,,Yksin" 
(1890), herkkä, psykologinen piirrelmä. täynnä 
hienoa kaipauksen tunnelmaa. Sen taiteellinen 
kokoonpano ja kouluttunut tyyli osoitti kehi- 
tystä, johon on osaltaan kai ollut vaikuttamassa 
entistä lähempi tutustuminen ranskalaisen no- 
vellin mestareihin. Kotimaassa tämän teoksen 
realismille moni pudisti päätään. Yksimielisen 
tunnustuksen saavutti A. sitävastoin, kun hän 
v. 1S91 julkaisi ensim. kokoelman „Lastuja", 
noita pieniä tunnelmallisia kuvauksia luonnosta 
ja ihmiselämästä, jotka tekivät hänen nimensä 
yleisesti tunnetuksi ja rakastetuksi maissamme. 
Niiden joukossa oli eräitä hyvin kauniita palasia 
ja tekotavaltaan ne olivat uutta kirjallisuudes- 
samme. Seuraava vuosi toi tullessaan „Uu8iA 



129 



Aho 



130 



lastuja" ja vuosi 1894 romaania „Papin rouva", 
joka on jatkoa Papin tyttäreen. Se on A:n sii- 
lienastisen tuotannon huippu ja psykologisena 
kuvauksena hänen taiteensa kaunein saavutus. 
Kertomus Elli-rouvan ilottomasta avioliitosta, 
onnen lyhyestä ihanuudesta ja pitkästä kaipauk- 
.sesta on kiedottu taitavasti kesäisten luonnon- 
tunnelmien puitteisiin. Suomen sisämaan suru- 
mielistä runoutta huokuu tämän romaanin leh- 
diltä. — Seuraavina vuosina syntyi joukko pie- 
nempiä kertomuksia, jotka eivät tunnevoimal- 
taan pysy yhtä korkealla. Paras niistä on „Maa- 
ilman murjoma" (1896). Se käsittelee tuota 
A:lla usein tavattavaa aihetta, uuden ajan mul- 
listavaa voittokulkua. Tässä se on sentään esi- 
tetty synkemmältä puolelta kuin esim. „Rauta- 
tiessä": se kerrassaan ruhjoo yksinkertaisen kor- 
ven asujamen onnen ja elämän.' Samana vuonna 
ilmestyi kokoelma kuvauksia heränneiden elä- 
mästä, „Heränneitä". 

Aho oli V. 1889 ollut mukana perustamassa Hel- 
.ainkiin „Päivälehteä", Nuoren Suomen pää-äänen- 
kannattajaa, ja vuodesta 1892 alkaen hän toi- 
mitti veljensä kanssa „Uutta Kuvalehteä" Kuo- 
piossa. Näihin hän vuosien mittaan ahkerasti 
pirahutteli novelleja ja näin oli v. 1896 taas val- 
miina kaunis kokoelma lastuja. „Lastuja III" 
on kuten edellisetkin rikas luonnontunnelmista, 
pikku harjoitelmista ja eläinpsykologisista ku- 
vista. Käsitelläänpä eräissä elämän syvim- 
piä kysymyksiä: „Kuvain kumartaja" y. m. 
V:n 1897 huomatuimpana kirjauutuutena ilmes- 
tyi romaani „Panu". Aho siirtyi tässä teok- 
sessaan nykyaikuisen psykologisen novellin pii- 
ristä laajan kulttuurihistoriallisen romaanin 
alalle ja loihti esiin ahkeriin esitöihin perustu- 
van kuvan siitä sivistyksen aamuhämärästä, jol- 
loin pakanuus ja kristinusko taistelivat keske- 
nänsä ylivallasta Pohjois-Suomen saloilla. Teos 
sai suurta tunnustusta osakseen, varsinkin luon- 
nonkuvaustensa ja eepillisen suurpiirteisyytensä 
vuoksi. Sen jälkeen seurasi „Lastuja IV" (1899) 
ja kokoelmat „Katajainen kansani I, II" (vv. 
1900-1901), joiden viimemainittujen isänmaalli- 
nen vertauskuvallisuus sointui hyvästi sortovuo- 
sien raskaaseen mielialaan ja herätti paljon ihas- 
tustl. 

Suoritettuaan välitöikseen appivainajastaan A. 
F. Soldanista elämäkerrallisen tutkimuksen „Aat- 
teiden mies" (1901), ryhtyi A. valmistamaan 
suurta historiallista romaania kansallisen herä- 
tyksemme alkuajoilta, 1840-luvulta. Se ilmestyi 
VV. 1905-06 kaksiosaisena, nimeltä „Kevät ja ta- 
katalvi", ja on kirjailijan laajasuuntaisin teos. 
Hän on yhdistänyt sen avaroihin puitteisiin 
edustavimpia t}'yppejä tuolta elinvoimaiselta 
aikakaudelta ja valaissut ajan yleistä suuntaa, 
lamautumista paljon lupaavasta keväästä ko- 
leaksi takatalveksi, päähenkilön sielullisen kehi- 
tyksen kautta. Lauseiden reippaampi poljento, 
luonnonkuvausten supistuminen ja situatsionin 
luominen vähemmillä aineksilla todistaa esitys- 
tavassa tapahtunutta nuortumista. Mutta aineen 
kehittely on paikoin joutunut kärsimään elotto- 
mista yksityiskohdista, puheista ja saarnoista, 
joita historiallinen ajanväritys on mukanaan 
tuonut. Tämän jälkeen on A. joka suurella 
harrastuksella seurasi maamme äskeistä lailli- 
suustaistelua, ottanut objektiiviselta kannalta 
S. P.iinettu «/is08 



kuvatakseen viime vuosien murroksia. Hän on 
sovittanut draamanmuotoon erilaisen puolue- 
käsitysten yhteentörmäyksen ja siitä aiheutuvat 
jyrkät ristiriidat „Tuomio" nimisessä näytel- 
mässä (1907). 

Julkiseksi tunnustukseksi kirjallisista ansiois- 
taan sai A. V. 1907 valtiolta elinkautisen eläk- 
keen ja yliopistolta kunniatohtorin arvon — yh- 
teensä tunnustus, jommoista ei ole ennen tullut 
yhdenkään suomenkielisen kirjailijan osaksi. 

Siihen aikaan kuin A. aloitteli kirjailijatoin- 
tansa, pyrki naturalistinen virtaus ulottamaan 
vaikutustaan meidänkin maahamme ja sekaan- 
tui hedelmöittävästi kotoisiin aineksiin ja ajan- 
henkeen. A:n sopusointuinen runoilijaluoane ei 
ole ikinä pyrkinytkään riehahtamaan äärimmäi- 
.'^y yksiin. Siinä on ollut melkoinen määrä suo- 
malaista hitautta ja tasapuolisuutta, fc-e on ol- 
lut vahvoilla juurilla kiinni pappilakodia uskon- 
nollisissa traditsioneissa ja Suomen luonnon vai- 
t(diaassa hartaudessa. Runeberg ja Kivi ne oli- 
vat kotimaisina ladunhiihtäjinä viitoittaneet 
tien A:n kansankuvauksille ja kesäisille pap- 
pilaidylleille. Ja kun hänen taiteensa vapautui 
ja kirkastui skandinaavisten ja ranskalaisten, 
etupäässä kai Maupassanfin ja Daudefn, esiku- 
vallisen vaikutuksen alaisena, pysyi sen suoma- 
lainen ominaisluonne muuttumattomana. Niis- 
säkin teoksissa — „Yksin", „Papin rouva", „Las- 
tuja" — joissa A:n kuvaus muodollisesti on lä- 
hinnä ranskalaista tekotapaa, on pohjalla suru- 
mielisen kaihoisa sävy, sukua kansanlaulujemme 
mielialoille. Niissä on jotakin lyyrillistä, välit- 
tömästi vaikuttavaa. Luonto ja ihminen sulaa 
samaan tunnelmaan ja Suomen talvien valon- 
ikävä ja salojen raskas yksinäisyyden tunto 
soi sen alla. Ei yksikään taidekirjailija meillä 
ole niinkuin A. ymmärtänyt ihmisen ja luon- 
non yhteenkuuluvaisuutta ja sitä hiljaista elä- 
mää, johon ympäristö on takamaiden asukkaan 
opettanut. Luonto onkin eräissä hänen teoksis- 
saan melkein yhtä tärkeänä aineksena kuin ih- 
minen. Henkilökuvauksessaan hän on erityi- 
sesti kiintynyt noihin eheisiin tyyppeihin, joissa 
luontainen passiivisuus on kaiken toiminnan an- 
karana vastuksena. Niiltä ei suinkaan aina 
puutu voimaa, vaan intohimoa, joka saisi ne liik- 
keelle ; ei työkykyä, vaan innostavaa päämäärää 
ja elämäniloa. Siitä syystä supistuu useissa hä- 
nen teoksissaan ulkonainen toiminta sangen va- 
lliin. Elämä kulkee jokapäiväistä kulkuansa, 
ainoastaan sisässä saattaa joku aalto nousta ja 
laskea, kuohahtaa ja kuolla. A. rakastaa rea- 
listisen ulkoilmataiteilijan tavoin maalailla luon- 
non ja elämän ilmiöitä leveällä, pehmoisella sivel- 
timellä. Dialogikin saa hänellä palvella eepil- 
listä kuvailua eikä draamallista eteenpäin vieri- 
vää kehitystä, niinkuin todistaa esim. hänen en- 
simäinen draamansa „Panu" (1903). Tyyliniek- 
kana on A:n merkitys kirjallisuudessamme suuri. 
Hän on ollut kaunokirjallisuudessa miesnä 
ensiraäisnä muokkaamassa kieltämme kultiveera- 
tuksi, täsmälliseksi, ilmehikkääksi, taipuisaksi. 
Siinä suhteessa hän on ollut velvoittavana esi- 
merkkinä kirjailijatovereilleen ja vaikuttanut 
paljon suorasanaisen kielenkäyttömme kehityk- 
seen. Hänen erikoisuutensa näkyy selvimmin 
lastujen tyylissä. Siihen hän on osannut poimia 
tuoksuvia, runollisia lauseparsia, luoda esityk- 



131 



Ahr — ^Ahrens 



132 



seen pehmeän poljennoa ja lausejaksoihin siron 
tasasuhtaisuuden. 

Myiiskin tuotteliaana kääntäjänä on A. ri- 
kastuttanut kirjallisuuttamme monella muistet- 
tavalla teoksella: Daudefn, Urachmanuia, Lager- 
löfin, Tavaststjernan, Toijeliukseu y. m. 

A:n teoksia on enemmän kuiu yhdenkään 
muun suomenkielisen kirjailijan käännetty vie- 
raisiin kieliin. Useimmat niistä ovat saatavissa 
skandinaavisilla kielillä, eräät saksaksi, rans- 
kaksi, englanniksi, viroksi, jopa muutama espan- 
jaksi, unkariksi sekä lätiksi. — [A:a kirjallista 
toimintaa kosketellaan m. m. seuraavissa teok- 
sissa: Ernst Brausewetter, „Nordische Meister- 
novellcu" 1890, Gustaf af Geijerstam, „Nya bryt- 
ningar" 1(594, Felix Poppeuberg, „Nordische 
Porträts'', Gustav Suits, „Sihid ja vaated" 1906, 
jonka A:a koskeva kirjoitus on lyhentäen suo- 
mennettuna Liitto-albumissa 1905. J 

Aho on v:8ta 1891 alkaen naimisissa taiteili- 
jatar Venny S o 1 d a n i n kanssa ja asuu huvi- 
lassaan Järvenpäässä. V. T. 

Ahr {ärj, Keinin vasemmanpuolinen syrjäjoki, 
tulee Kifeliltä ja laskee Sinzigin luona, 90 km 
pitkä. 

Ahrain ks. Atrain. 

Ahrenberg. 1. C a r 1 Vilhelm A. (1807-80) , 
suom. koulumies, synt. Turussa. Vlioppiluuksi 
1825, maisteriksi 1832. Palveltuansa yli- 
opiston kirjastossa ja opettajana Helsingin 
yksityislyseossa nimitettiin 1836 Viipurin lukion 
lehtoriksi. V:sta 1857 A. oli Viipurin korkeam- 
man alkeiskoulun ja v:sta 1802 täydelliseu al- 
keisopibtou rehtorina. Hänen aasiotau.sa on 
i-uurtksi osaksi se, että Viipurin kouluolojen 
vaihdellessa opetustoimi säänuuUiscsti jatkui ja 
että kaupungin oppilaitokset vihdoin tulivat 
muun buomeu koulujen kaltaisiksi ; aina venä- 
läisestä ajasta asti muutamissa aineissa opetus- 
kielenä olleet venäjä ja saksa menettivät tämän 
asemansa. A. oli tosin vanhoillinen, mutta erit- 
täin tunnollinen ja taitava opettaja, jonka neu- 
voja kouluasioissa usein kysyttiin. Uän oli jä- 
senenä 1865 v:n koulukomiteassa ja vastusti 
siinä koulun erottamista kirkon valvonnasta. 
Hänen mielestään ei ollut kyllin takeita siitä, 
että koulu saisi häiriöittä kellittyä, jos hallitsi- 
jan luottamusmies, joka saattaisi kuulua sotilas- 
säätyynkin, olisi sen ylimpänä valvojana. Myös- 
kin oli hän aikansa huomattuja suomenkielen 
harrastajia. (A. R. li.) 

2. Johan Jakob (Jae) A. (s. 1847), 
suom. ruotsinkielinen kirjailija ja arkkitehti, 
edellisen poika, synt. Viipurissa, ylioppilas 180C. 
buoriletluaau perusteelliset ojiinnot Tukholman 
taideakatemiassa ja tehtyään lukuisia ulkomaan- 
matkoja kehittyi hän eteväksi arkkitehdiksi, 
jonka kykyä on paljon käytetty varsinkin his- 
toriallisten muistomerkkiemme (esim. Turun lin- 
nan ja tuomiokirkon, Viipurin linnan j. n. e.) 
korjaustöissä ja uusien yleisten rakeunusteu, 
varsinkin koulurakennusten suunnitteluissa. Uän 
aloitti kirjailijauransa 1879 novellikokoelmalla 
„Pä studieresor", jossa hän kertoo Etclä-Euroo- 
pasta saamiaan vaikutelmia. Sitä seurasivat 
novellikokoelmat „Pä främmande botten" (1380) 
ja „Uemnia, skildringar fr4n Östra Finland" 
(1887), sitten „Hihuliter" (1889), „österut, be- 
rftttel-ser" (1890), „Anor och ungdoin" (1891), 



„Stockjunkaren" (1892), „Familjen pä Haapa- 
koski" (1893), „Frän Karelen" (1894), „Bilder, 
rainneu och intryck" (1895), „Vär landsman" 
(1897), „Med Styrkans rätt" (1S99), „Kojalister 
och jjatrioter" (1901). A. on osoittautunut ky- 
vykkääksi novcllinkirjoittajaksi kotimaisella 
pohjalla. Erittäin häntä on viehättänyt kuvailla 
kotiseutunsa Itä-Suomen sivistysoloja ja kansan- 
elämää. Sillä alalla liikkuvatkin useimmat hänen 
kertomuksistaan. Ylimystön elämää 1700-luvulla 
kuvaa kirjemuotoinen novelli „Anor" ja laaj:x 
kertomus „Familjen pä Haapakoski" johtaa 
näkemään aatelisperheen oloja meidän päivi- 
nämme. A;lla on vilkas mielikuvitus ja sujuva 
kynä ja hänen novelleilleen antaa arvon varsin- 
kin niiden isänmaallinen henki. Juonen kehit- 
telyssä näkyy puutteellisuuksia ja kieli on pai- 
koin epätäsmällistä. Niistä ovat useimmat 
käännösten kautta tuttuja suomenkielisellekin 
yleisölle. Ovatpa A:n tuotteet herättäneet huo- 
miota maamme rajojen ulkopuolellakin, ja monet 
niistä ovat käännetyt vieraisiin kieliin. — A. on 
myös tuottelias sanomalehtimies. Hän on jul- 
kaissut koti- sekä ulkomaisissa lehdissä taide- 
historiallisia ja kaunokirjallisia kirjoitelmia. 
Hänen teoksistaan mainittakoon edellisten 
lisäksi esseentapainen kokoelma „Människor som 
jag känt" (I osa 1904, II osa 1907) ja esitys 
suomal. koristetaiteesta „Finsk ornamentik" 
(1878-82). V. r. 

Ahrens fär-J, Eduard (1803-63), viron- 
kielen tutkija. Synt. Tallinnassa, opiskellut Tar- 
ton yliopistossa jumaluusoppia, tehnyt 18323 
matkan Saksaan ja Ranskaan. Toimi kotiopet- 
tajana, tuli v. 1837 papiksi Kuusaluun, nimi- 
tettiin 1860 Hommiku-Harjumaan rovastiksi. 
A. on julkaissut ansiokkaan viron kieliopin, 
,,Grammatik der Ehstnischen Sprache 1'eval- 
hchen Dialektes. Erster Theil: Formenlehre" 
(1843). Tässä, kuten monissa muissa kirjoituk- 
sissaan, hän on varsin kiivaasti ja lopulta voi- 
tokkaasti taistellut viron vanhan, luonnottoman 
oikeinkirjoituksen uudistamiseksi suomenkielen 
oikeinkirjoituksen mallin mukaan. Hänen kieli- 
oppinsa jälkiosa, lauseoppi, joka ilmestyi v. 1853, 
on ensimäinen varsinainen viron lauseopin esi- 
tys. Kirjoituksellaan „Sprachfehler der Ehstni- 
schen Bibel" (Virolaisen raamatun kielivirheitä, 
1853) A. on puhdistavasti vaikuttanut viron 
hengelliseen ja erittäin raamatun kieleen. 

A. K. 

Ahrens [är-J, Heinrich (1808-74) , saka. 
oikeusfilosofi, synt. Salzgitterin läheisyydessä, 
Himnoverin kaakkoisosassa. Ylioppilasaikanaan 
Göttingenissä A. innostui Krausen |ks. t.) filo- 
sofiaan, jonka hän sittemmin pani oikeusfilosofi- 
.sen oppijärjestelmänsä perustukseksi. Esitet- 
tyään yliopistollisessa väitöskirjassa 1830 aja- 
tuksiaan Saksan kansan oikeudesta yhteiseen 
kansanedustukseen A. otti 1831 osaa kumouksel- 
lisiin levottomuuksiin Göttingenissä ja pakeni 
senjälkeen ensin Belgiaan, sitten Pariisiin. Pa- 
riisissa hän V. 1833 rupesi pitämään luentoja sak- 
san filosofiasta, kutsuttiin 1834 professoriksi 
Brysseliin, valittiin ■, . 1848 kotiseuduiltaan kan- 
sanedustajaksi Frankfurtin parlamenttiin, jossa 
kuului ,, suursaksalaiseen" puolueeseen, tuli v.1850 
professoriksi Graziin, v. 1859 Leipzigiin. A:n pää 
teos on sekä ranskaksi että saksaksi monissa 



133 



Ahriman — Ahvenanmaa 



134 



painoksissa ilmestynyt „Xaturrecbt od'!r Philo- 
sophie des Kechts und des Staates"(6:s saks. pain., 
2 OS., 1870-1; ensim. painos oli „Cours de droit 
naturel" 1838), jota kauan pidettiin hyvin suu- 
ressa arvossa ja paljon käytettiin etevänä oikeus- 
filosoiian esityksenä. Brysselissä vaikuttaessaan 
A. julkaisi ranskaksi teoksia (Cours de psyeho- 
logie, 2 OS., 1836-8, Cours de philosophie de This- 
toire 1840), joilla hän teki saksalaisen filosofian 
ja erittäinkin Krausen aatteita tutuiksi Rans- 
kassa ja muissakin romaanisissa maissa. 

A. Gr. 

Ahriman lä-J (pers.), „paha henki", esiintyy 
Zoroaaterin uskonopissa Ahuramazdan vastus- 
tajana, pahan vallan edustajana, ks. Z o r o- 
a s t e r. 

Ahtaa, täyttää riihi eli oikeammin riihen kui- 
vausorsista muodostuva lava kuivattavan viljan 
lyhteillä 1. sitomilla, jolloin nämä ladotaan pys- 
tyyn siten, että tyvi tulee vasten orsia ja latvat 
ylöspäin. U. B. 

Ahteri (holl. acÄier = takana), laivan perä. 

Ahti esiintyy suomalaisissa kansanrunoissa 
sekä miehen nimenä (Ahti Saarelainen) että 
haltijan nimenä. Paitsi veden ja meren Ahtia, 
mainitaan toisinaan tuulen, metsän ja maan 
Ahti, josta voisi päättää „Ahti" sanan merkin- 
neen yleensii haltijaa. Sitä ei vastusta Agrico- 
lankaan tiedonanto hämäläisten jumalista: 
„Acliti wedhest Caloia toi". K. K. 

Ahti (lat. act«s = toiminta), Jeesuksen kärsi- 
myshistoriaa esittävät evankeliumikirjassa ole- 
vat 3 kertomusta, joiden johdolla paaston aikana 
pidetään n. s. a h t i s a a r n a t. 

Ahtinen, maatila Askaisten pitäjässä, 2 km 
eielään kirkolta, kuulunut ennen Lode-suvulle. 

Ahtojää, suuriin joukkoihin kasaantunut ajo- 
jää. 

Ahuramazda (pers. Ahura Mazda), „viisas 
vallitsija", sama kuin O r m u z d, Zoroasterin 
uskonopissa: olennoitu hyvä. ks. Zoroaster. 

Ahven (Perca fluviatilisj on Euroopassa ja 
Siperiassa suolattomassa ja heikosti suolaisessa 
vedessä elävä piikkieväisten alalahkoon 
kuuluva kala. Se on harmaan tahi vihreän kel- 
lertävä, kupeilla 5-6 mustahkoa poikkijuovaa; 
vatsaevät ja peräevät punaisia. Väri vaihtelee 
veden kirkkauden ja pohjan värin mukaan. l:nen 
selkäevä hyvin pistävä- ja kankearuotoinen, suo- 
mut lujasti ihossa, takareunaltaan hammaslaitai- 
sia. Oleskelee mieluimmin kirkkaassa vedessä 
hiekka- tahi kivikkopohjalla usein jyrkänteiden 
tahi ruohikkojen laidassa. Liikkuu kutuaika- 
nansa (toukok. alku — juhannus) parvittain, muu- 
ten yksinäisyyttä rakastava, sitkeähenkinen, ah- 
nas petokala. Laskee 80,000-300,000 mätimu- 
naansa pitkänä nauhana. On paraimpia ruoka- 
kalojamme. Suurimmat ahvenet lienevät n. 1 'j.j 
kg painoisia. 

Ahvenainen (A f a n a s i) , kylä Kivennavan 
pitäjässä lähellä Kuokkalaa; paljon venäläisten 
huviloita. 

Ahvenanmaa (ruots. Äland, johtuu sanoista 
oa = vesi, ja land = maa, siis „vesimaa" ; suoma- 
laisen nimen perustana taas on mskand. ahva - 
äskenmain. aa). 1. Saaristo Pohjanlahden ja 
Itämeren välillä, koko pinta-ala 1,352 km'. — 
Pääsaari (myös Ahvenanmanner) on yli 
Tiisi peninkulmaa pitkä (Getasta Lemlandin 



eteläisimpään kärkeen) ja neljä peninkulmaa 
leveä (Bomarsundista Frebbenbyhyn) , mutta 
pohjoisesta ja etelästä syvälle saaren sisään 
pistävät lahdet jakavat sen useampaan osaan, 
joita vain kapeat kannakset yhdistävät. Kaak- 
koiseen pistävän saarentapaisen Lemlandin nie- 
men erottaa kaivettu Lemströmin kana/a pää- 
saaresta, johon sen kuitenkin voi lukea kuulu- 
vaksi samoin kuin läheisen Lumparland'in 
saaren sekä länsipuolella olevan Eckerön, jonka 
kapea Marsundin salmi erottaa pääsaaresta. 
— Saaristo käsittää toista sataa asuttua 
saarta sekä tuhansia pikku saaria ja luotoja. 
Saariston pituus pohjoisesta etelään lasketaan 
70 kilometriksi ja leveys lännestä itään 110 
kilometriksi. Pitkä, pohjoisesta etelään ulot- 
tuva merenselkä Skiltet (Kihti) erottaa saaris- 
ton Varsinais-Suomen saaristosta. Jos Eckerö 
ja Lumparland luetaan Ahvenanmantereeseeu 
kuuluviksi, ovat saariston pääryhmät Värdön 
saaret heti Ahvenanmaan itäpuolella, Kumiin- 
gin, Sottungan ja Föglön saaristot, joita Delet 
(Teili) ja Föglönselkä erottavat Värdön saarista 
ja Ahvenanmaasta, Brändön saaristo, jonka Lapp- 
vesi erottaa Kumlingin saaristosta, sekä uloinna 
kaakossa Kökarin saaristo. Pienemmistä saa- 
rista ovat huomattavat Signildsskäriu kallioluo- 
dot Eckerön länsipuolella. Saariston uloinna 
meressä olevat luodot ovat kauttaaltaan autioita 
ja alastomia, jääkauden ja meren silittämiä ma- 
talia kallioita, joista toiset ovat melkein kasvit- 
tomia ja toisilla kasvaa katajapensaikkoa ja niu- 
kalti heinä- ja ruohokasveja. 

Ahvenanmaan vuoriperän muodostaa pää- 
asiallisesti graniitti, pääsaarella ja sen läheisillä 
Siiarilla rapakivigraniitti (n. s. Ahvenanrapa- 
kivi), jonka punertava väri antaa kallioisille 
maisemille omituisen leiman. Vuoret ovat useiu 
jyrkkäsivuisia ja halkeilleita. Vuorisin seutu 
on pääsaaren pohjoisosa, jossa Getan pitäjässä 
oleva Vester-Geta-kasberget on 96,5 m ja Saltvi- 
kin pitäjässä oleva saaren korkein vuori Orrdals- 
klint 131,9 m korkea. Saaren eteläosassa on kor- 
kein vuori Jomalan pitäjässä oleva Kasberget, 
101 m korkea. Tasaisemmat kohdat, joita on 
esim. Eckerön saarella ja Jomalan pitäjässä, 
ovat yleensä vähäisiä. Irtonaiset m.aanlaadut 
ovat jääkautista murtokivisoraa, savea ja hie- 
taa sekä vierinkivisoraa, jotapaitsi vuorilla on 
runsaasti vuorista lohenneiden kappaleiden muo- 
dostamia kiviröykkiöitä. Irtonaiset maaulaadut 
eroavat muun Suomen maanlaaduista sen kautta, 
että murtokivisorassa on seassa kalkkikiviä ja 
savikot samaten ovat kalkinpitoisia, mistä joh- 
tuu näiden maanlaatujen verrattain suuri hedel- 
mällisyys. Ilmasto Ahvenanmaalla on lauh- 
keampi kuin muualla Suomessa: vuoden keski- 
lämpö on + 5°, kylmimmän kuukauden (helmi- 
kuun) — 4°. K a s V i s t o on lajirikas. Ahve- 
nanmaalta tunnetaan yli 750 putkilokasvia: 
paitsi tavallisia metsäpuita kasvaa pääsaarella 
useita harvinaisempia lehtipuita kuten tammi, 
pähkinäpuu, vuorijalava, vaahtera ja saarni, 
jotka muodostavat kauniita lehtoja. Lisäksi 
niainittakoon omenapuu, orapihlaja, oratuomi. 
Suoman ja Ruotsin pihlajat, marjakuusi. 
Metsät sitävastoin ovat vähäisiä; etenkin jyke- 
vämpiä metsäpuita puuttuu. Isommilla ja 
suojatussa asemassa olevilla saarilla kasvaa 



135 



Ahvenanmaa 



136 




A:n vaakuna v:lta 1438. 



niukalti kitukasvuisia puita, etenkin terva- 
leppiä, koivuja ja mäntyjä. Metsänkasvu on kui- 
tenkin niin vähäistä, että esim. Brändön pitäjäs- 
sä ei ole sen vertaa puita, että ne riittäisivät 
välttämättömimpiin tarpeisiin, eikä vakituista 
metsää ole Kumlinginkaan saaristossa. /. L, 

Eläimistöstä puuttuvat m. m. seuraavat 
Etelä-Suomessa tavattavat lajit: siipiorava, il- 
ves, näätä, tuhkuri, susi, maakarhu, hirvi, sata- 
kieli, kuhankeittäjä, punavarpunen, maakotka, 
metso, metsäkana ; turkinpyy ilmestynyt 1902. 
Ainoastaan A;lla tavataan kanervakäärme. 
Etelä-Suomessa harvinainen siili on varsin ylei- 
nen. E. E. K. 

— 2. Ahvenanmaan maakunnan, jonka 
nykyisessä vaakunassa on kultainen hirvi sini- 
sellä pohjalla, muo- 
dostaa: hallin- 
nollisessa suh- 
teessa Ahvenan- 
maan k i h 1 a k u n- 
t a, johon kuuluu 
Turun ja Porin lää- 
nin 5 nimismiespii- 
riä, oikeuden- 
käytöllisessä 
suhteessa Turun 
hovioi'ceuden alai- 
nen Ahvenanmaan 
tuomio k unt:. 
johon kuulua s 
käräjäkuntia, seka 
kirkollisessa suhteessa Ahvenanmaan 
rovastikunta, jossa on 13 pitäjää ja 2 kap- 
pelia; näistä on 7 seurakuntaa Ahvenanmaan 
..mantereella" ja 8 sen saaristossa. 

Asukasluku oli v. 1905 26,132 (suomeapuhuvia 
V. 1900: 779). Väestön tiheys on hyvin erilainen 
eri seurakunnissa. Tiheimmin asuttu on Joma- 
lan pitäjä, jossa on 25 henkilöä km':llä, harvim- 
m.in asuttu on Kumlinge, jossa samalla alalla on 
ainoastaan 13. Maakunnan keskimääräinen 
väestötiheys on 19 henkeä km':llä. 

Jo varhain, ainakin 5,000 
vuotta sitten, kivikaudella, 
asui muutamin paikoin Ah- 
venanmaan „mantereella" 
väestö, joka näytti tänne 
muuttaneen lännestä tai 
lounaasta, kuten osoittavat 
l:i;ijoiIla v. 1905 keksityillä 
kivikaudenaikuisilla asu- 
luasijoilla tehdyt runsaat 
muinaislöydöt. Asutus le- 
visi yhä enemmän pääsaa- 
rella pronssikaudella, jol- 
loin vielä meidän päiviim- 
me sangen useilla Ahvenan- 
maan vuorilla ja korkeilla 
mäillä säilyneet kivirouk- 
kiot rakennettiin, mutta etenkin rautakaudella, 
kuten useat tuhannet, melkein joka kylässä ta- 
vattavat hautakummut, „ättehögar", varsinkin 
rautakauden lopulta, „viikinki-ajalta" n. 800-1050 
j. Kr., kyllin todistavat. Näiden „viikinkien" 
jälkeläisiä on se ruotsalainen väestö, joka 
nyt asuu koko .\hvenanmaalla, myöskin saaris- 
tossa, jonne kuitenkin asutus lienee vasta kris- 
tinuskon maahantulon jälkeen keskiajalla levin- 




.\:n myöhcniiii ^ankuna. 



nyt, päättäen siitä, ettei minkäänlaisia esihisto- 
riallisia muistomerkkejä eikä löytöjä ole täältä 
ensinkään tavattu. Suomalaisten maa- 
hanmuuttoa voidaan todennäköisesti huo- 
mata vasta nykyaikana, viimeisinä vuosikymme- 
ninä, jolloin työvoiman puute on suuresti lisään- 
tynyt, sittenkuin maakunnan omat asukkaat 
ovat yhä runsaslukuisemmin alkaneet muuttaa 
Ameriikkaan. Siirtolaisia oli v. 1893-1902 1,920. 
Viikinkiajan loppupuolella, 1000-luvulla lienee 
kristinuskon vaikutus jo alkanut Ahvenanmaalla 
ja levisi helposti, koska Ahvenanmaan ohi kulki 
ikivanha kauppatie Lyypekistä pitkin Kuotsin 
rannikkoa Ahvenanmeren yli, Ahvenanmaan ja 
Etelä-Suomep saariston kautta Porkkalan nie- 
meen ja siitä sitten Räävelin kautta sisä-Venä- 
jälle. Tämän reitin varrella oli monta tunnettua 
ankkuripaikkaa, m. m. „lynebötiE" (nyk. Lem- 
böte) Lemlannissa, sitä paitsi Föglön, Kökarin ja 
lliittisen saaristoissa, Hankoniemen lähistöllä. 




Hautakumpuja .Vhvenanmaalla. 

y. m. m. paikassa. Muistona näiltä kristinuskon 
insi ajoilta Ahvenanmaalla voi pitää Lemböten 
kappelinraunioita. Ahvenanmaan kirkoista, 
jotka muutoin lienevät Suomen vanhimpia, mai- 
nitaan Saltvikin kirkko asiakirjoissa ensi kerran 
v. 1322 ja Finströmin v. 1328, vaikka ne luul- 
tavasti ovat vanhempia. Myöhemmin keski- 
ajalla perustettiin etäiselle Kökarille (ks. t.), 
äskenmainitun kauppatien varteen, fransiskaani- 
luostari. 

Kristinuskon saapumisen jälkeen on maakun- 
nan historia koko keskiajan ja jonkun osan 
uutta aikaa pääasiassa Kastelholman (ks. t.) lin- 
nan historiaa. Linna, joka todennäköisesti pe- 
rustettiin 1300-luvun loppupuolella, tuli Ruotsin 
kuninkaallisen hallinnon pääpaikaksi Ahvenan- 
maalla, kunnes se, 1600-luvun keskivaiheilla, jol- 
loin Ahvenanmaan maaherranvirka 1635 lakkau- 
tettiin, sai jäädä kokonaan rappeutumaan. Unio- 
ninajan ainaisten sotien, samoinkuin 1500-luvun- 
kin sotien aikana joutui Kastelholma ja sen mu- 
kana koko maakunta useita kertoja milloin min- 
kin puolueen haltuun. Viimeisen ankaran hävi- 
tyksen Ahvenanmaa sai kestää Isonvihan aikana, 
jolloin maa useita vuosia oli kokonaan autiona. 
Sodat 1700-luvulla ynnä 1808-09 vuosien sota sitä- 
vastoin rasittivat vähemmän maakuntaa. Viime- 
mainitun sodan tapauksista on mainittava, että 
kevättalvella v. 1808 tarttui Ahvenanmaan väestö 
aseisiin nimismies Ar^nin ja kirkkoherra Gum- 
meruksen johdolla ottaen sikäläisen venäläisen 
joukko-osaston vangikseen. Seuraavana talvena 
venäläiset valloittivat takaisin Ahvenanmaan, 
joka sitten Ilaminan rauhassa joutui Venäjälle. 



137 



Ahvenanmaan kongressi — Ahvenanmeri 



138 



Myöhemmältä ajalta oa Bomarsundin (ks. t.) 
laaja linnoitus, jota ruvettiin rakentamaan jo 
1829, mutta ei ehditty saada valmiiksi, ennenkuin 
englantilaiset ja ranskalaiset Itämaisen sodan 
aikana, kesällä 1854 valloittivat sen ja räjähytti- 
Tät ilmaan puolivalmiit linnarakennukset: pää- 
linnoituksen ja kolme tornia. 

Ahvenanmaalla on usein vieraillut Euotsin 
hallitsijoita ynnä muita kuninkaallisia henki- 
löitä. Tarun mukaan oli jo Maunu Liehakko 
1300-luvulla, sotaretkellään Venäjää vastaan, poi- 
kennut Ahvenanmaalle. Varmasti sensijaan tie- 
detään, että m. m. Kustaa A'aasa puolisonsa Ka- 
tariina Stenbockin kanssa kävi Ahvenanmaalla 
V. 1556, jolloin hän antoi Ahvenanmaan lääniksi 
Juhana-herttualle. Myöhemmin Ahvenanmaa oli 
läänityksenä myöskin Katariina Stenbockilla. 
Kesällä 1622 kävivät Ahvenanmaxlla Kustaa II 
Aadolf ja kuningatar Maria Eleonoora. Parhai- 
ten muistissa säilynyt kuningasvierailu Ahve- 
nanmaalla lienee ehkä kuitenkin se loistava met- 
sästysretki, jonka Kaarle XI leskikuningattaren 
ja suuren hovin seuraamana teki Kastelholman 
kuninkaankartanoon syyskuussa 1671. Siitähän 
on meidän aikoinamme saanut runollisen aiheensa 
Suomen ensimäinen ooppera ,,Kaarle-kuninkaan 
metsästys", jonka Pacius on säveltänyt Topeliuk- 
sen sanoihin. Päähuvina näillä retkillä oli hir- 
venmetsästys ja siitä syystä oli muita kuoleman 
rangaistuksen uhalla kielletty mainittua eläintä 
pyytämästä. ■ — Ahvenanmaan „viimeinea hirvi" 
ammuttiin v. 1778. 

Paitsi Kastelholman kuninkaankartanoa on 
Ahvenanmaan maatiloista mainittava Grelsbyn 
ja Hagan kuninkaankartanot sekä Bomarsundin 
entisestä linnoitusalueesta muodo3tettu tila, pu- 
humattakaan eri aatelissuvuille kuuluneista 
rälssi- ja säteritiloista. 

Ahvenanmaan ainoa kaupunki, Maarianhamina 
(ks. t.), on perustettu 1859 Jomalan pitäjän 
Öfvernäsinkylän maille, kapealle niemekkeelle, 
jonka länsipuolella on syvä lahti Svibyviken, 
Maarianhaminan erinomainen, melkein koko vuo- 
den jäästä vapaa länsisatama, ja itäpuolella vä- 
hän matalampi Slemmen, kaupungin itäsatama. 
Maarianhamina sai kaupunginoikeudet helmik. 
21 p:nä 1861. — Jo aikaisemminkin oli suunni- 
teltu kaupungin perustamista Ahvenanmaalle. 
Niinpä oli Katariina Stenbockin läänitysaikana 
kaupunkipaikaksi aiottu Flakan-nientä Lemlan- 
nissa, vaikka suunnitelma silloin raukesi. Myö- 
hemmin syntyi Bomarsundin linnoituksen ympä- 
rille Skarpansin kauppala, mutta senkin kohtalo 
ratkaistiin samalla kertaa kuin linnoituksen. 

Sivistys, joskin useissa tapauksissa pinta- 
puolinen ja osaksi saatu ympäri maapalloa teh- 
dyillä merimatkoilla vieraiden kansallisuuksien 
vaikutuksesta, on muutamissa suhteissa verrat- 
tain korkea sekä varmasti kohoamassa monien 
koulujen avulla. Niistä mainittakoon Maarian- 
haminan V. 1898 perustettu 5-luokkainen yhteis- 
koulu ja sen jatkoluokat, joilla on oikeus pääs- 
tää oppilaansa yliopistoon, Ahvenanmaan kan- 
sanopisto Finströmissä, perustettu v. 1895, Hagan 
kuningaskartanon maanviljelyskoulu, Maarian- 
haminan merimieskoulu ja 31 kansakoulua Ahve- 
nanmaan eri osissa. Erikoisena merkkitapauk- 
sena mainittakoon, että maamme ensimäinen 
»kansakoulu" perustettiin Ahvenanmaalle 1639 ja 



oli toimessa aina 1700-luvun loppuun. Ensimäi- 
nen ammattikoulu Ahvenanmaalle perustettiin 
vasta V. 1871. 

Ahvenanmaan sairashoidosta huolehtii alueen 
piirilääkäri, joka asuu valtion virkatalossa God- 
byssä sekä Maarianhaminan kaupunginlääkäri. 
Sitäpaitsi on Maarianhaminassa suosittu meri- 
kylpylaitos. 

Ahvenanmaan mantereen ja suurimpien saa- 
rien pääelinkeino on maanviljelys, joka 
kuitenkin vasta nykyisin on alkanut vaurastua. 
Saaristossa, etenkin pienehköillä ulkosaarilla, on 
kalastus ja hylkeenpyynti tärkeimpänä tuloläh- 
teenä. Sitäpaitsi on merenkulku toisin ajoin ol- 
lut hyvin tuottavaa. Suurin osa Ahvenanmaan 
väestöä harjoittaakin merenkulkua, usein kuiten- 
kin vain haitaksi varsinaiselle elinkeinolle, maan- 
viljelykselle, joka täten juuri vuoden tärkeim- 
mäksi ajaksi menettää paljon työvoimia. 

Liikeyhteyttä Turun-Maarianbaminan- 
Tukholman välillä ylläpitävät nykyään „Bore'- 
yhtiön upeat alukset sekä saaristossa taas pie- 
nemmät höyrylaivat. Höyrylaivaliikettä varten 
on järjestetty johtomajakoita Turusta lähtien 
läpi koko saariston. Sitäpaitsi kuuluu Ahvenan- 
maan vesistöön kansainvälisen merenkulun viit- 
toina länsi- ja eteläpuolella neljä suurta majak- 
kaa, joista Bogskärin majakka on rakennettu 
V. 1880-82 kauas Itämeren yksinäiselle luodolle, 
— Paitsi sähkölennätinlaitosta on Ahvenanmaan 
„mantereella" laajahko telefoniverkko, joka jo 
osaksi ulottuu saaristoonkin m. m. Föglön De- 
gerbyhyn. B. C. 

Ahvenanmaan kongressi, ne rauhansovitte- 
lut, joita VV. 1718 ja 1719 pidettiin Löfön ky- 
lässä Värdön saarella Ahvenan saaristossa Ve- 
näjän ja Ruotsin valtuutettujen välillä. Edelli- 
siä olivat ministeri Ostermann ja kenraali Bruce 
sekä jälkimäisiä vapaaherra Görtz ja kreivi Gyl- 
lenborg. Sovittelut raukesivat etupäässä Kaarle 
XII:n itsepäisyyteen, joka hylkäsi kaikki mah- 
dolliset ehdotukset. Seur. kesänä jatkettiin sovit- 
teluja, jolloin valta neuvos Lillienstedt oli Görtzin 
sijassa, mutta nytkin tuloksitta. [K. O. Linde- 
qvist, „Ahvenan kongressin Suomelle tuottamista 
rasituksista" (Hist. Arkiston XIV osassa).] 

Ahvenanmeri (ruots. Alandshaf) on osa Itä- 
merta (tahi paremmin Pohjanlahtea) Ahvenan- 
saariston ja Ruotsin rannikon välillä. Meren 
pohjoinen, kattilanmuotoinen pääosa, josta Etelä- 
Kurkun (Södra Kvarken) kautta n. 200 ra syvä 
ura johtaa Pohjanlahteen, on verrattain syvä, 
syvimmässä kohdassaan aina 301 m. Pääosan 
eteläpuolella on poikki meren kulkeva n. 70-80 
lu syvyinen matalampi kohta ja sen eteläpuolella 
kaksi pienempää syvännettä, toinen 176 m, toi- 
nen aivan pieni aina 238 m syvä. Itämerestä 
erottaa Ahvenanmeren Föglöuddin ja Svenska 
Björnin välinen, syvempäin urain katkaisema, 
n. 30-50 m syvä matalikko. Meren pohja on 
monessa kohden hyvin epätasaista louhikkoa ja 
jyrkänteitä. Suolapitoisuus on 0,5-0,7 %. Ko- 
vina talvina jäätyy meri, niin että hevosella voi- 
daan ajaa Ahvenanmaalta Ruotsiin, mutta taval- 
lisina vuosina se pysyy koko talven sulana. Ym- 
pärillä oleville luodoille on rakennettu monta 
'majakkaa, joista Ahvenanmaan puolella ovat 
Lägskärin, Marketin, Gisslanin ja Sälskärin ma- 
jakat. /. L. 



139 



Ahvenan rapakivi — Aigeian meri 



140 




Ahvenan-rapakivi, punainen graniitti, geolo- 
gisesti kuuluva rapakivilajeihin, ks. Rapa- 
kivi. 

Ahveninen, salmi, lauttauspaikka ja höyry- 
laivabiituri Pielisjärven ja Kukaveden villillä. 

Ahvenkoski (Abborfors), kylä Etelä-Suo- 
luessa Kymijoen läntisimmän suuhaaran var 
rella, 16 km Loviisan kaupungista itään. A. 
oli vuoteen 1809 rajakylä Ruotsin ja Venäjän 
Talilla, jossa rajapostikonttori ja -tulliasema si- 
jaitsivat. Siihen aikaan se oli myös ruotsalai- 
sen ja venäläisen rajavartioston asemapaikka. 

W. S- m. 
Ahvenruoho on kansanomainen nimitys muu- 
liimille Polamogeton, Sparganium ja Batra- 
vinum lajeille (ks. n.). 

A. i., lyh. sanoista ad interim (lat.), toistai- 
seksi. 

Ai-Ai (Chiromyg madagascarievsisj, noin kis- 
san kokoinen, ainostaan Madagaskarilta ta- 
vattu puoliapina, jon- 
ka hampaat ovat na- 
kertajien hanjpaitten 
tapaisia. On yöeläin, 
joka pyydystää puissa 
eläviä toukkia. Ne se 
saa kiinni siten, että 
ensin nakertaa reijän, 
josta sitten pitkällä, 
muita sormia kapeam- 
malla t?tusormellaan 
vetää esille saaliinsa. 



Aiakos (lat. JEacus), kreik. tarulienkilö, 
Zeuksen poika, Aiginan kantauros, myrinido- 
nien ruhtinas. Hänestä tarun mukaan polveu- 
tuivat Akhilleus ja Aias. A:n kerrottiin hallin- 
neen sellaisella viisaudella ja oikeudenmukai- 
suudella, että jumalat asettivat hänet hänen 
kuolemansa jälkeen yhdessä Minoksen ja Rhada- 
manthyksen kanssa säätämään oikeutta mana- 
lassa. O. E. T. 

Aias (lat. Ajax) , kahden kreikkalaisen taru- 
sankarin nimi; molemmat esiintyvät etupäässä 
Troian .sodan tarusto.ssa. • — 1. Aias Tela- 
monin poika, Salaminin ruhtinas. Home- 
roksen runoelmissa A. kuvataan kreikialai.sten 
urhooUisimmaksi mieheksi Akhilleuksen jälkeen. 
.\khilleukscn kaaduttua hänen aseensa joutuivat 
etevimpien kreikkalais-sankarien kilpailun esi- 
neeksi. .'\:n ja Odysseuksen nii.stä kiistellessä 
ne tuomitaan Odysseukselle. llielenkatkeruus 
vie A :n kuolemaan. - Myöhemmät runoilijat, 
varsinkin tragediain kirjoittajat, ovat kuvan- 
neet, mitenkä A. raivostuneena hyökkäsi kreik- 
kalaisten karjalaumojen kimppuun, luullen mie- 
lenhäiriössään näitä kreikkalaisten päälliköiksi, 
ja mitenkä hän sitten tajuihinsa päästyään sur- 
masi itsensä heittäytymällä omaan miekkaansa. 
Hän jätti jälkeensä Eurysakes nimisen pojan, 
jonka hänelle oli synnyttänyt ryöstämänsä ku- 
ninkaantytär Tekmessa (vrt. varsinkin Sophok- 
leen Aias-tragediaa) . Kun Salamis 7:nnen ja 
Ornnen vuosis. vaiheilla joutui Ateenan val- 
taan, liitettiin A:n taru Ateenankin tarustoon; 
hänestä muka polveutui Philaidien suku, jonka 
jäseniä m. m. Miltiades oli. Kun Ateenan kansa 
Peisistratidien karkoituksen jälkeen (ks. K I e i- 



s t h e n e s) jaettiin 10 fyyleen (,, heimokun- 
taan") määrättiin A. yhdeksännen fyylen suku- 
ja nimikkourhoksi (Aiantis-fyyle). — 2. Aias 
Oileuksen poika, lokrilaisten ruhtinas, 
kuvataan Homeroksen runoelmissa pieneksi ja 
vikkeläksi mieheksi, suuren kaimansa uskolli- 
seksi taistelutoveriksi. Tarustossa hän muuten 
esiintyy rajunluontoisena ja röyhkeänä. Troiaa 
valloittaessa hän väkivaltaisesti ryöstää Pria- 
moksen tyttären Kassandran, joka on turvau- 
tunut Athena-jumalattaren pyhäkköön, hänen 
kuvapatsaansa turviin, ja tekee itsensä siten py- 
hjyden häväistykseen syypääksi. Kosto yllät- 
tää hänet kotimatkalla: Athena-jumalatar saat- 
taa hänet haaksirikkoon. Meren jumala Posei- 
don hänet tosin ensin pelastaa merestä, mutta 
kun A. kerskaa pelastuvansa vasten jumalien 
tahtoakin, niin P. suuttuu ja murskaa kallion, 
jolle A. on kiivennyt. A:n tarusto on yhteydessä 
omituisen uskonnollisen menon kanssa: histo- 
riallisina aikoina lokrilaisten oli tapana lähet- 
tää vuosittain kaksi jalosukuista impeä Ilio- 
niin (ent. Troiaan), muka A:n tekemän pyhyy- 
den häväistyksen sovitukseksi. Heidän astut- 
tuaan maihin heitä vainottiin ankarasti; jos hei- 
dän onnistui pelastua Ilionin Athena-jumalatta- 
ren pyhäkköön, niin he jäivät sinne ja elivät sit- 
ten siellä temppelin palvelijoina. O. E. T. 

Aibmo, jälkiosa lappalaisten tarullisissa pai- 
kannimissä; on skaudinaavilainon lainasana 
(heiin, hem) ja merkitsee = ,,koti". 

Aicard [ekä'r], Jean (s. 1848). ransk. kirjai- 
lija. Hänen teoksistaan mainittakoon: runo- 
kokoelmat „Poömes de Provence" ja ,,La chan- 
son de Tenfant", jotka molemmat ovat saaneet 
Ranskan akatemian palkinnon, kaunis provence- 
laineu idylli „Miette et Nor^", kirjoitettu mur- 
teella, romaani „Le roi de Camargue", näytelmä 
„Le pore Lebonnard" ja tutkielma ,,La V6nus de 
Milo". 

Aich-metalli, messinginvärinen lejeerinki, 
jossa on 00 os. kuparia, 38,2 os. sinkkiji ja 1,5-1,8 
OS. rautaa; sangen kova aine, jota käytetään 
laakereihin. 

Aidas, pystyseipäiUrn välillä pituussuunnassa 
tai viistossa olevat, vihdaksilla nivotun aidan 
varsinaiset runko-osat, tavallisesti särjetyt I. loh- 
kotut kirveellä kuusesta tai halvempiarvoisesta 
männystä (kuten latvuksista), joskus haavasta, 
jota käytetään keveytensä vuoksi. (Myöskiri 
aidakset = aitatarpeet). U. B. 

Aie 1. aikomus merkitsee sielutieteessä laa- 
jemmassa merkityksessä jokaista tahtomista, jo- 
hon liittyy selvä käsitys tahdotun teon seurauk 
sista ; ahtaammassa merkityksessä edelläkäynee- 
seen harkintaan ja vaaliin perustuv.aa ja siteu 
itsetietoiseksi ajatukseksi selvinnyttä tahdon 
päätöstä (vrt. Tahto). " A. Gr. 

Aietes /-e'i-/ ks. A r g o n a u 1 1 i e n retki. 

Aigeian meri (kreik. Aigai'on pelagos, lat. 
Mare <isgce'um) 1. Kreikan arkipelaagi 
on nimeltään se iso Välimeren lahti, joka pistää 
pohjoiseen Balkanin niemimaan ja Vähän-Aasian 
väliin (Vanhalla ajalla oli vain pohjoisosalla 
tämä nimi;. Pohjoisessa se on Hellespontin, 
Marmarameren ja Bosporoksen kautta yhtey- 
dessä Mustanmeren kanssa, etelässä se ulottuu 
Kreetaan saakka. Koko pituus on 670 km, le- 
veys n. 300 km ja pinta-ala 197,400 km'. Se on 



141 



Aigeus— Aigis 



142 



Välimeren nuorin osa, syntynyt enimmäkseen 
v»sta diluviaalikaudella. Saariston kohdalla ei 
meri ole syvä, syvin kohta on vanhimmassa 
osassa n. s. Kreetan meressä, 2,250 m. Muinais- 
»jalla oli meren lahdilla omat nimensä : pohjoi- 
sin osa oli Mare thracieum, Kykladien ja Pelo- 
ponnesoksen välinen osa oli Mare myrtoum, ete- 
lässä Mare creticum, Kreetan ja Rhodoksen vä- 
lillä Mare carpathium, Rhodoksen ja Khioksen 
välillä Mare icarium. Huomattavimmat lahdet 
ovat Nauplian lahti (Sinus argolicus), Aiginan 
lahti (Sinus saronicus) , Malilainen lahti (Sinus 
maliacus), Salonikin lahti (Sinus thermaicus), 
Orfanin lahti (Sinus strymonicus) . Itä-osassa 
ei ole suuria lahtia; mutta se on niinkuin koko 
mei jkin rikas saarista, purjehdittavista salmista 
ja hyvistä satamista. Arkipelaagin rannat ovat 
kallioisia ja jyrkkiä. Kahdeksan kuukauden 
ajan puhaltavat päivällä kuivat, puhdistavat poh- 
joistuulet. Auringon laskiessa tyyntyy päivä- 
tuuli ja yöksi lehahtaa vieno etelätuuli. 

Aigeus [-eu'-], ateenalainen tarukuningas, 
Pandionin poika, Theseuksen (ks. t.) isä. Kun 
Ateenan kansa Peisistratidien karkoituksen jäl- 
keen jaettiin 10 fyyleen (,, heimokuntaan") , mää- 
rättiin A. toisen fyylen suku- ja nimikkourhoksi 
<Aigeis-fyyle). 



maalle asettautuneiden aiginalaisten kimppuun 
ja surmasivat heistä suuren osan. Kukistet- 
tuaan V. 404 ateenalaiset spartalaisten päällikkö 
Lysandros antoi saaren jälleen entisille asuk- 
kaille. Mutta A. ei enää kohonnut entiseen ku- 
koistukseensa. 

Aiginan k u v a r y h m ä t. V. 1811 löy- 
dettiin A:n koilliskulmassa olevan, osaksi vielä 
pystyssä seisovan doorilaisen templin läheisyy- 
destä suuri joukko murtokappaleina olevia van- 
hanaikaisia marmori-kuvapatsaita, jotka oli- 
vat aikoinaan romahtaneet alas templin pää- 
dyistä. Ne vietiin Muncheniin, jossa ne osaksi 
Thorvaldsenin ohjeitten mukaan täydennettyinä 
.säilytetään Glyptoteekki-nimisessä veistokuva- 
kokoelmassa. Kuvat (n. '/, luonnollista kokoa) 
ovat olleet erittäin taitarasti sovitetut päätyjen 
muodostamiin kolmioihin. Kummassakin pää- 
dyssä on keskessä seisonut Athena- jumalatta- 
ren vanhanaikuiseu jäykkä kuva; molemmin 
puolin oli sotureja vimmatussa taistelussa. 
Missä päätykolmio, kulmiin päin, kävi ahtaaksi, 
taistelijat (osaksi jousimiehiä) olivat polvillaan. 
Itse kulmissa vihdoin makasivat haavoitetut, kuo- 
leman kielissä olevat soturit. Yleensä kuvissa 
ilmenee tarkka ihmisruumiin rakenteen ja sen 
tasapainosuhteiden tuntemus. Työ on hienoa ja 




Ai;;iiiaii tfiiliJiifUii l.lusi|iiUul.vii kin ;u,\ liin.i lli"! \ aM^niin kurjaaiiKina. 



Aigialos ks. A k h a i a. 

Aigina [-gl-] (lat. JEgina), saari Saronin 
lahdessa, Argoliin ja Attikan puolivälissä, n. 
85,4 km', suurimmaksi osaksi vuorimaata (kor- 
kein huippu 534 m yli merenp.) . Saaren asuk- 
kaat, jotka olivat doorilaista heimoa, saavut- 
tivat merenkululla ja kaupankäynnillä melkoisen 
hyvinvoinnin. 6:nnella vuosis. ja alkupuolella 
ö:ttä (e. Kr.) A. oli sangen mahtava yhteis- 
kunta. Sen raha- ja mittajärjestelmä oli Krei- 
kassa laajalti käytännössä (A:n rahojen leima: 
kilpikonna). Taiteen kukoistuksesta, josta van- 
hat kirjailijat tietävät kertoa, todistavat par- 
haiten templin-veistokuvien jäännökset, n. s. 
Aiginan kuvaryhmät (ks. alempana ; vrt. myös 
Kreikkalainen taide). A:n historian 
kulun määrää 6:nnesta vuosis. asti kilpailu nou- 
sevan Ateenan kanssa. Kilpailu aiheutti 
pitkällisiä taisteluja. Ne tosin keskeytyivät 
Xerxeen hyökkäyksen aikana, jolloin aigina- 
laiset taistelivat urhoollisesti ateenalaisten rin- 
nalla. Mutta kun yhteinen vaara oli torjuttu, 
puhkesivat riitaisuudet jälleen ilmi. V. 455 
aiginalaisten täytyi antautua Ateenalle ja sitou- 
tua vuotuiseen veroon. Ateenalaiset eivät kui- 
tenkaan ajan pitkään siihenkään tyytyneet, vaan 
karkoittivat v. 431 saaren asukkaat ja jakoivat 
maan omille kansalaisilleen. Hyökkäsivätpä 
ateenalaiset v. 424 Peloponnesoksen manner- 



siroa, muodot kuitenkin yleensä kuivahkot, 
tukka vanhanaikuisesti stiliseerattua. Myöskin 
asennoissa ilmenee vielä jonkun verran vanhan- 
aikuista kankeutta. Kasvot ovat enimmäkseen 
elottomat, suu luonnottomassa hymyssä. Muu- 
tamissa kuvissa on sentään enemmän jousta- 
vuutta ja niiden kasvoissa selvä tuskan tai jän- 
nityksen ilme. Yleensä itäpäädyn kuvat edusta- 
vat edistyneempää taidetta kuin länsipäädyn ku- 
vat. Tyylistä ja eräistä muistakin seikoista 
päättäen kuvat on tehty n. 480-470 e. Kr. — 
Esitettyihin taisteluihin nähden ei ole päästy 
mihinkään varmuuteen; ainoa taistelija, joka on 
voitu määrätä, on jaiopeurantaljastaan tunnet- 
tava Herakles ; hän oli esitetty jousimiehenä itä- 
päädyn kuvaryhmässä. — [E. Rein, „Aiginalais- 
ryhmien uudestasommittelu" (Valvoja 1908) .] 

O. E. T. 
Aigis [-i's] on kreik. mytologiassa Zeuksen 
ja Athena-jumalattaren asevarustukseen kuuluva 
esine, jonka kohottamisella ja pudistamisella saa- 
daan aikaan pakokauhua ja hävitystä. Siihen 
on sovitettu Gorgon (Medusan) pää, jolla on 
lamauttava taikavoima, lisäksi käärmeitä ja vä- 
listä muitakin pelottimia. Athena-jurnalattaren 
kuvissa A. esiintyy enimmäkseen takkuisena tai 
.suomui.sena, käärmeillä reunustettuna taljana, 
joka riippuu manttelin tavoin jumalattaren har- 
tioilta ; taisteluun rientäissään hän joskus va- 



143 



Aigisthos — Aikaerot 



144 



scmmalla käsivarrellaan työntää sen eteenpäin 
ikäänkuin kilven. Välistä se supistuu leveäksi 
kaulukseksi (niin esim. Pheidiaan Atiiena-Par- 
thenos-patsaassa) tai rintavyöksi. Pergamonin 
gigantti-kuvasarjassa A. on takkuisena taljana 
kääritty Zeuksen vasempaan käsivarteen ; sen 
vaikutuksesta eräs gigantti on langennut kouris- 
tuksiin. — Kuuoudessa A:ta kuifataan (jo Ilia- 
dista alkaen) sangen vaihtelevin piirtein; vä- 
listä sitä nähtävästi on käsitetty kilpenä. A. on 
usein, sekä vanhoina että uudempina aikoina ase- 
tettu myrskyn ja ukkosen yhteyteen. Alkuaan 
se kaiketi on ollut taikakalu. 

Kuvallisesti aigis-, aigidi-, e g i d i-sanaa on 
käytetty tuen ja turvan merkityksessä; jonkun 
egidin alaisena = jonkun turvissa. O. E. T. 

Aigisthos [ai'-J, muinaiskreik. taruhenkilö, 
Pelopsin pojan Thyesteen poika, Atreuksen 
veljenpoika, Agamemnonin ja Men>?laokscn 
serkku. Odysseiassa kerrotaan, että A., Agamem- 
nonin ollessa Troian retkellä, vietteli hänen puo- 
lisonsa Klytaimnestran ja sitten, Agamemnonin 
palattua, yksissä neuvoin Klytaimnestran kanssa 
surmasi .sotasankarin juhla-aterialla ..ikäänkuin 
härän seimen ääreen". 7 vuoden kuluttua Aga- 
memnonin poika Orestes. joka on kasvatettu vie- 
raassa maassa, palaa kotiin ja kostaa isänsä sur- 
man. Myöhemmässä runoudessa, varsinkin tra- 
gedia-runoudessa tulee Klytaimnestrasta murha- 
jutun päähenkilö ja Aigisthos muuttuu sivuhen- 
kilöksi. Samalla kehitetään murhajutun esihis- 
toriaa: Atreus on karkoittanut Thyesteer ja 
Aigisthoksen, ja Aigisthos kostaa Atreuksen po- 
jalle Agamemnonille ; Aigisthoksen on Thyes- 
teelle synnyttänyt tämän oraa tytär Pelopia, 
joka on naimisissa Atreuksen kanssa; kuole- 
maan hyljätty lapsi pelastuu ja vartuttuaan sur- 
maa Atreuksen j. n. e. O. E. T. 

Aigospotamoi l-po'-], Traakian Khersonesok- 
sen (Gnllipolin niemimaan) itärannikolla oleva 
paikkakunta, joka on saanut nimensä („vuohen 
joet") pienestä joesta, jonka suistamon ääressä 
se sijaitsee. Sen edustalla spartalaiset, Lysandros 
päällikkönä, saivat ateenalaisista ratkaisevan 
voiton V. 405 e. Kr. 

Aigues-Mortes [{gmo'rtJ, kaupunki Hans- 
kassa, Gnrdiu departementissa, 4 km Välime- 
restä. jonka kanssa se on yhteydessä kanavan 
kautta, 4,500 as. (1001), keskiajalla linnoitettu. 

Aigun 1. Sahalin Ula 1. H o 1 u n g- 
K i n n g, kiinalainen kaupunki Mandsuriassa, 
Amurin varrella, 40 km etelään BlagoveätSens- 
kistä. 15,000 as. 

Aihe, m us. ks. Motiivi. 

Aiheplasma, somaattisen plasman vastakoh- 
t:irui se alkuliman osa, johon perinnölliset omi- 
naisuudet ovat sidottuina. Myös ravintoplas- 
man vastakohtana se munan osa, josta sikiö saa 
alkunsa. 

Aija, Ruotsin lappalaisilla ukkosen nimityk- 
senä kiiytetty, samoin kuin suomalaisilla aikoi- 
naan Äijö (ks. t.). K. K. 

Aika on se yleinen järjestys, jossa tajuamme 
kaikkia ilmiöitä. Kaiken, mikä on olemassa tahi 
tapahtuu, sekä aineellisessa maailmassa että sie- 
lunelämässä, käsitämme ajassa olevaksi 1. ajalli- 
seksi. Ajan käsitteen tarkka määrääminen ja 
ajan merkityksen pohtiminen on filosofian vai- 
keimpia ky.symyksiU. Jo muinaisaikana esiintyi 



se epäilys, onko tosiolevainen ajallinen; esim. 
elealaiset filosofit esittivät aikakäsitteen vai- 
keuksia. Kant tuli siihen päätökseen, että aika, 
samoin kuin paikkakin, on meidän tajuamisky- 
kymme omituinen käsitystapa 1. havaintomuoto. 
jossa me välttämättä tajuamme kaikkea, mutta 
tosiolevainen semmoisenaan ei ole ajallinen. 
Vaikka sellainen epäilys saattaa tuntua melkein 
käsittämättömältä jokapäiväiselle maailmankäsi- 
tykselle, on sillä kuitenkin jotakin perustetta 
siinä seikassa, että ajan käsitä tosiaankin sisäl- 
tää vaikeuksia. On mahdotonta ajatella ajan 
kerran alkaneen ja kerran loppuvan, mutta tun- 
tuu myöskin mahdottomalta ajatella sen ian- 
kaikkisuudesta todellisesti juosseen kul- 
kuansa samalla tavoin, alkamattomana 
virtana. Aika muodostuu siten, että nykyisyys, 
joka semmoisenaan on ainoastaan häviävä, ääret- 
tömän lyhyt silmänräpäys, lakkaamatta siirtyy 
„taaksemme" eli muuttuu menneisyydeksi ja sen 
sijaan tulevaisuus lakkaamatta „tulce luok- 
semme" eli muuttuu nykyisyydeksi. Sekin aja- 
tus on outo ja kummallinen, että ..todellista" 
oikeastaan on vain tuo äärettömän lyhyt nyky- 
hetki, jota vastoin menneisyys ja tulevaisuus 
eivät oikeastaan ole mitään. Vielä vie muuta- 
mien mielestä ajatusvaikeuksiin ajan — samoin 
kuin paikankin — kontinuiteetti eli tasijatkui- 
suus, s. o. se omituisuus, että pienintäkin ajan 
osaa vielä voidaan jakaa lukemattomiin 
vielä pienempiin osiin — loppumattomiin asti. 
Mistään „ajattomasta" eli ajan ulkopuolella ole- 
vasta olemisesta meillä ei saata olla mitään var- 
sinaista käsitystä, mutta me voimme kuvannoUi- 
sesti ajatella sitä jonkinmoiseksi .,pj'sy vaksi ny- 
kyisyydeksi" (..prsesentia stans"), s. o. olemi- 
seksi, joka on eli pysyy semmoisenaan ilman mi- 
liiän menneisyyttä tai tulevaisuutta (vrt. Ian- 
kaikkisuus). Ainakin absoluuttinen olevainen 
eli Jumala on epäilemättä ajateltava kerrassaan 
ajiin ulkopuolella olevaksi. A. Gr. 

Aikaerot, seutujen maantieteellisestä pituus- 
asteesta johtuva erotus eri paikkojen ajassa, 
joka aiheuttaa sen, että samanaikainen kellon- 
määrä kasvaa itää kohti ja vähenee länteen 
päin. Kutakin pituusasteen eroa vastaa 4:n 
minuutin aikaero. Kun kello on 12 Helsingissä, 
näyttää se: 



sek. 



Maarianhaminassa 


11 t. 


40 min. 


2 


Vaasassa 


11 „ 


46 .. 


38 


Porissa 


11 „ 


47 „ 


23 


Turussa 


11 .. 


49 „ 


17 


Tampereella 


11 „ 


65 „ 


14 


Torniossa 


11 .. 


57 .. 


6 


Oulussa 


12 „ 




— >> 


5 


Jyväskylässä 


12 „ 


3 


5 


Mikkelissä 


12 „ 


9 „ 


12 


Kuopiossa 


12 „ 


10 ., 


63 


Viipurissa 


12 ., 


15 


6 


Sortavalassa 


12 „ 


22 


58 


sekä 








Pietarissa 


12 „ 


"1 


23 


Greenwichissä 


10 „ 


20 „ 


11 



Rautateillä seurataan meillä Helsingin-aikaa, 
ainoastaan tulliasemien itäpuolella Pietarin-ai- 
kaa. Useilla valtiopäivillä on ollut esillä kysy- 
mys Helsingin-ajan ottamisesta koko maan yb- 



145 



Aikais-eminen— Aikataulu 



146 



teisajaksi. Päätökseen ei asiassa silti ole päästy. 
Rautateiden takia on Helsingin aika meillä kui- 
tenkin hyvin yleisesti käytännössä määräävänä. 
Sähkölennätinlaitos noudattaa Pietarin aikaa. 

Eri seuduilla käytännössä olevan eri ajan ai- 
heuttamat, kulkuneuvojen parantuessa ja liiken- 
teen vilkastuessa, yhä tuntuvammiksi käyvät 
hankaluudet ovat ensimäisinä aiheuttaneet koko 
maata käsittävän yhteisajan käytäntöönottami- 
sen, josta nykyään on aiheutunut pyrkimys n. 
s. maailmanaikaa kohti. Samaten kuin nyky- 
ään pidetään pääasiallisesti Green\vichin puoli- 
päivänpiiriä lähtökohtana pituusasteita määrät- 
täessä, pannaan maailmanajan perustaksi Green- 
wichin aika. Maailmanajan eri lajien ja Green- 
wichin ajan välinen erotus on tällöin tasan 
kokonaisia tuntimääriä, jotavastoin minuutti- 
ja sekuntimäärä kaikkialla on sama. Tästä on 
se suuri etu, että siirryttäessä rajan yli maasta 
toiseen erilaista maailmanaikaa noudattavaan 
maahau minuutti- ja sekuntimäärä pysyy sama- 
na, ainoastaan tuntiluku on toinen. Useat maat 
ovat jo hyväksyneet tämän järjestelmän. Eu- 
roopassa on käytännössä kolmenlainen maail- 
manaika: 

Länsi-Euroopan aika = Greenwichin aika (Eng- 
lannissa, Alankomaissa, Belgiassa, Espan- 
jassa) ; 

Keski-Euroopan aika, jolloin kellot käyvät 
tunnin edellä Greenwichin ajasta (Ruotsissa, 
Norjassa, Saksassa, Itävalta-Unkarissa, Itali- 
assa) ; 

Itä-Euroopan aika = 2 tuntia Greenwichin 
ajan edellä (Bulgariassa, Romaniassa, Turkin- 
maalla). 

Ran.skassa on yhteisaikana Pariisin aika, joka 
on 9 min. 21 sek. Greenwichin ajan edellä. 
Samoin on Etelä-Afrikassa käytännössä 2 tuntia 
Greenwichin ajasta edellä oleva aika, Austraa- 
lian eri valtioissa noudatetaan 7, 8 tai 9 tuntia 
Greenvvichin ajan edellä olevaa aikaa, jota- 
vastoin Pohjois-Ameriikan eri osissa on Inter- 
national Colonial Time 5 tuntia, Eastern Time 
6 tuntia, Central Time 7 tuntia, Mountain Time 
8 tuntia ja Pacific Time 9 tuntia Greenwichin 
ajan jäljessä. 

Jos siis itäänpäin siirryttäessä lasketaan aika 
yhä enemmän Greenwichin ajan edelle, län- 
teenpäin siirryttäessä Greenwichin aikaa myö- 
hemmäksi, voidaan lopullisesti jonkin paikan 
aikamääräykseksi saada aika joko ennen tai 
jälkeen Greenwichin ajan. Näiden kahden 
ajanmerkitsemistavan välinen erotus on siis täs- 
mälleen vuorokausi. Siksi oli Ison Valtameren 
saarilla eri päivämäärä riippuen siitä saapui- 
vatko eurooppalaiset sinne idästä vaiko lännestä. 
Päivämääräin eroavaisuutta osoittava päivämää- 
rän-viiva lähti Beringin salmesta lounaaseen, kal- 
listui sitten Borneon ja Filippiinien välillä itään- 
päin ja kulki Uuden-Guinean pohjoispuolitse sekä 
sitten Uuden-Kaledonian ja Uuden-Seelannin itä- 
puolitse. Kehittyneemmät liikeolot lopullisesti ai- 
heuttivat välttämättömän muutoksen ja nyky- 
ään kulkee päivänmäärän-viiva Beringin sal- 
mesta eteläänpäin Marshall-saarille jatkuen 
siitä Samoasaarten ja Tonga-arkipelaagin itä- 
puolitse. Merenkulkijat laskevat purjehtiessaan 
180:nnen puolipäiväpiiriu yli lännestä itään 
saman päivämäärän kahdesti, päinvastaiseen 



suuntaan siirtyessään jättävät laskematta yhdoi» 
päivän. (Päivämääränvaihdos). A, D. 

Aikais-eminen, kasvit., sellainen kaksineuvoi- 
nen kukka, jossa emiön luotit kehittyvät jo en- 
nenkuin saman kukan heteiden ponnet karista- 
vat siitepölynsä, esim. ratamo (PlantagoJ, 
aikaisheteinen kukka, jossa siitepöly ka- 
risee jo ennenkuin saraan kukan emiju luotit 
ovat auenneet sitä vastaan ottamaan. 

Aikaisheteinen ks. Aikais-eminen. 

Aikakauppa, tavaroiden ostaminen ja myy- 
minen toimitettaviksi määrätyn ajan kuluttua; 
ahtaammassa merkityksessä: osto- ja myynti- 
sitoumukset toimitusta varten määräajan kulut- 
tua, jolloin tavarain toimitusta ei kuitenkaan 
tapahdu, vaan ainoastaan suoritetaan sovitun 
hinnan ja markkahinnan erotus. /. K-o. 

Aikakauskirja, säännöllisesti määräaikana il- 
mestyvä julkaisu, joka kuitenkin ilmestyy har- 
vemmin sekä sisältää laajempia ja perinpohjai- 
sempia kirjoituksia kuin sanomalehdet (ks. t.) 

Aikakauslehti ks. Aikakauskirja. 

Aikakautinen lisäkasvu on puun kasvumäärä 
jonkun määrätyn ajan kuluessa ; keskimää- 
räinen a. 1. on vuotuinen kasvumäärä jonkun 
ajanjakson kuluessa. — Aikakautinen 
hakkausala on se ala metsästä, joka loh- 
kottain hakattaessa tulee hakattavaksi määrä- 
tyn aikakauden (periodin), esim. 20 vuoden ku- 
luessa. A. C. 

Aikakirja, aikajärjestykseen sovitettu esitys 
historiallisista tapauksista, kronikka (chroni- 
eon). 

Aikakirjat (hebr. dibre hajjämim, lat. chro- 
nicon), l:nen ja 2:nen, ovat hebr. raamatussa 
viimeisinä, suomalaisessa Kuningasten kirjojen 
jälessä. Ensimäisessä esitetään pääasiallisesti 
Davidin historiaa (935-293„), toisessa Salomon 
(Ir^u) sekä sitten Juudaan historiaa valtakun- 
nan jaosta maanpakolaisuuteen saakka (10-36). 
Esitys on monin paikoin rinnakkainen Kunin- 
gasten kirjojen kanssa. Hallitsevana näkökoh- 
tana on temppeli jumalanpalvelusmenoineeu. Hen- 
kilöt ja laitokset, jotka ovat tekijän „kirkolli- 
sen" harrastuksen esineenä, idealiseerataan hä- 
nen oman aikansa ihanteiden mukaan. A., jotka 
alkuaan ovat kuuluneet Esran ja Nehemian kir- 
jojen kanssa yhteen, ovat kirjoitetut noin v. 300 
paikoilla e. Kr. Ar. B. 

Aikamitta, mus., määrätty nopeus tai hitaus, 
jolla sävellyksen iskukohdat seuraavat toisiaan. 

7. K. 

Aikamuoto 1. ajallismuoto ks. Tem- 
po r i. 

Aikamääräinen ks. Määräaikainen. 

Aikataulu ilmaisee rautatienjunien ja yleensä 
kulkuneuvojen tulo- ja lähtöajat. Kantateiden 
virkamiehiä varten on olemassa graafillisia 
aikatauluja, jotka ovat piirustamalla tehdyt ja 
joissa radoilla kulkevat junat ovat merkityt vii- 
voilla, joihin liittyvät aikaa ilmaisevat numerot 
ja kulkusuuntaa ilmoittavat nuolet y. m. mer- 
kit. Yleisöä varten olevat aikataulut esiin- 
tyvät sekä taulumuodossa seinillä että kirjan- 
muodossa, joissa aika kello 6:sta illalla klo 6:een 
aamulla merkitään mustalla viivalla minuutti- 
numeroideu alle. Kesäaikataulu oli voi- 
massa toukokuun 1 p:stä jatalviaikataulu 
lokakuun 16 p:stä. Yhdenmukaisuuden aikaan- 



147 



Aikayksikkö -Aine 



148 



aaamiseksi eri maiden liikenteen välille pidetään 
kansainvälisiä aikataulukongresseja. 

Aikayksikkö, sekunti. Etenkin tieteellisissä 
määräyksissä käytetään tätä aikayksikköä. 

Aikio, Matti (s. 1872), lappalaissukuinen 
norjankielinen kirjailija, synt. Karasjoella Nor- 
jan Lapissa, tullut ylioppilaaksi Kristianiassa 
1896, elellyt sanomalehtimiehenä ja opettajana. 
Julkaisi v. 1904 esikoisteoksensa „Kong Akab" 
(Kuningas Akab), joka on nuorekas rakkauden- 
tarina, sijoitettu omituisiin romaanimaisiin 
kehyksiin. Yleisön huomion hän herätti seu- 
raavalla romaanillaan „I Dyreskind" (Eläinten 
nahoissa) v:lta 1906. Se sisältää kauniita luon- 
nonkuvauksia ja voimakkaita realistisia huo- 
mioita lappalaisten vapaasta elämästä Norjan 
jjohjoisilla tuntureilla. Aiheen sommittelu ei ole 
siinä kuitenkaan kiinteää, yhtä vähän kuin se 
on Aikion seuraavassa kirjassa „Ginu3ga-Gap" 
(Hornan kita) v:lta 1907. Kirjailija itse lausuu 
tästä teoksestaan, että se on „tuima ja höllä 
luonnos, josta sentään on voinut tulla kirja". 
Mutta se, samoinkuin muut tämän ensimäisen 
lappalaissyntyisen kaunokirjailijan tuotteet, 
todistaa rikasta, voimakasta mielikuvitusta ja 
alkuperäisyyttä. V. T. 

Aikomus, lakit. ks. Dolus; sielut, ks. Aie. 

Ailakki ks. L y c h n i s. 

Ailanthus {-a'n-J, kasvisuku SimarubacecB- 
heimossa. A. glandulosa on nopeasii kasvava 
lehtipuu Intiasta ja Kiinasta, meillä koristus- 
kasvina m. m. Helsingin kasvit, (»uutarhassa, 
jossa peitettynä säilyy yli talven ulkoilmassa. 
Lehdet parilchtisiä, jopa metrinkin pituisia. Kii- 
nassa elää niistä eräs silkkiperhonen Bombyx 
Cynthia. 

Ailekes olbmak, s. o. pyhät miehet, kolme lap- 
palaisten noitarummulle kuvattua jumaluusolen- 
t'.)a, jotka edustavat katolisena aikana pyhitet- 
tyjä päiviä: sunnuntaita, lauantaita ja [lerjan- 
t»ita. A'. K. 

Ailianos [■äno's] (alkuaan latinankielinen 
nimi: .■Eliä'nus). Tämännimisistä kirjailijoista 
on tunnetuin sofisti Klaudios Ailianos 
(alk. Claudius j-Eliauus), joka oli syntyisin Prte- 
nestesta, läheltä Koomaa, ja eli 2 vuosisadalla 
j. Kr. Hän kirjoitti kreikaksi useita teoksia; 
tärkeimmät ovat: „Eläinten omituisuudesta"- 
niminen kokoelma juttuja eri eläimistä, niiden 
viisaudesta, taitavuudesta y. m. ominaisuuk- 
sista, sekä „Kirjava tietokirja", johon on ko'ottu 
suuri joukko kaikenlaisia kaskuja. 

Ailli laji'J, Pierre d' (1350-1425), skolas- 
tinen tfologi, toimi ensin Pariisissa, kohosi sit- 
ten Cambrayn piispaksi ja kardinaaliksi. Pisan 
(1409) ja Ko.stnitzin (1414-18) reformatoorilli- 
sissa kirkolliskokouksissa A. puolusti sitä aja- 
tusta, että kirkolliskokous on oleva paavin ylä- 
puolella. Hänellä oli huomattava osansa Juhana 
Hussin kuolemantuomiossa. 

Aimard (cniVrJ. Gustave (1818-83), ransk. 
kirjailija, seikkaili monta vuotta Anieriikassa 
intiaanien keskuudessa ynnä muualla, saavutti 
kirjailijaninien jännittävillä kertomuksillaan, 
joista eräs on suomennettu nimellä „Scikkailuja 
salomailla". 

Aina, kirjailijanimi, ks. Forssman. Edit 
Teodora. 

Aina, verkon aina. ks. Paul a. 



Aine (lat. materia) merkitsee ensi sijassa ava- 
ruudessa olemassaolevaa näkyvää ja kosketta- 
vaa olevaista. Varhain rupesi tutkijain mielessä 
häämöittämään se ajatus, että aine on häviä- 
mätön ja että aistillisten kappaleiden synty, 
häviäminen ja muuttuminen sekä yleensä kaikki 
vaihtelevat aistilliset ilmiöt ovat vain pysyvän 
aineen eri ilmauksia eli johtuvat siitä, että sama 
olevainen pukeutuu eri muotoihin. Jo muinais- 
kreikkalaisen filosofian varhaisimpina aikoina 
oletettiin jonkinlainen alkuaine, josta kaikki 
olevainen on muodostunut (Thales oletti siksi 
veden eli kostean, Anaximeues ilman j. n. e.). 
Tämä oppi on sitten kokemusperäisen tutkimuk- 
sen edistyessä vähitellen selvinnyt ja vakaan- 
tunut. Nykyäusä luonnontutkijaiu kesken ylei- 
simmän käsityksen mukaan aineen alkuosat, 
atomit, ovat jakamattomat ja muuttumattomat. 
Kullakin atomilla on määrätty suuruus (voly- 
mi), muoto ja massa (paino) (vrt. Atomi). 
On yhtä monta lajia erilaisia atomeja kuin on 
kemiallisia alkuaineita. Kappaleiden useimmat 
aistilliset ominaisuudet (väri, maku, haju y. 
m.) eivät kuulu aineen olemukseen, vaan ovat 
näennäisiä eli subjektiivisia („sekundäärisiä") 
ominaisuuksia, s. o. ne johtuvat aistivan olennon 
sielullisesta tajuamistavasta. Aineen omaan pe- 
rusluontoon kuuhni ainoastaan kyky täyttää 
määrätty tila ja liikkua tilassa. Sen olennai- 
seksi tunnusmerkiksi ja mitaksi katsotaan sen 
massaa (painoa), koska kokemustiede on osoit- 
tanut, että ainoastaan se luonnontapahtumissa 
todellisesti säilyy vähenemättä ja enenemättä. 
Täten muodostuneen mekaanisen luon- 
nonkäsityksen mukaan kaikki luonnonil- 
miöt ovat kvantitatiivisesti mitattavissa ja so- 
veltuvat sentähden täsmällisen, mittaavan ja las- 
kevan tutkimuk.seu alaisiksi. Muuttumattomat 
atomit vain liikkuvat avaruudessa, yhtyvät toi- 
siinsa ja järjestyvät eri tavoin. 

Oppia tosiolevaisen ehdottomasta häviämättö- 
myydestä ja muuttumattomuude.sta, joka on tä- 
män mekaanisen luonnoukäsityksen pohjana, ei 
»aa katsoa itsestään selväksi ajatusvälttämättö- 
myydeksi, vaan se on luonnontutkimuksen edis- 
tye.ssä kehittynyt ilmiöiden tieteellinen käsit- 
ti lytapa, joka on pätevä ainoastaan niin pit- 
källe kuin kokemusperäinen tutkimus antaa sille 
tukea. Ajateltavissa on esim. yhtä hyvin, että 
tosioliot sisällisesti muuttuvat eri tiloihin, niin- 
kuin oma.ssa sielussamme ilmeisesti erilaiset 
sisälliset tilat vaihtelevat. 

Atomistisen ainekäsityksen rinnalla on esiin- 
tynyt toisiakin teorioja aineen kokoo.ipanosta, 
niinkuin kontinuiteetti-oppi, joka olettaa, että 
aine yhtäjaksoisesti täyttää tilan, kineettinen ja 
dynaminen ainekäsitys sekä energetiikka (ks. 
n. sanoja). Tiede ei voi varmoilla todisteilla 
ratkaista eri oppien välistä kiistaa ja ne ovat 
siis kaikki ainoastaan hypoteeseja. Mutta tie- 
teellinen tutkimus aineen ominaisuuksista ei silti 
kadota arvoaan, koska .se kieltämättä todistaa, 
että aine todellisesti vaikuttaa „ikäänkuin" se 
olisi rakennettu atomeista ja ne olisivat varus- 
tetut määrätyillä voimilla. Filosofia .isettaa 
kysymyksenalaiseksi, onko aine yleensä todella 
olemassa, niinkuin materialismi ja dualismi olet- 
tavat, vai onko, niinkuin spiritualismi (eli idea- 
lismi) opettaa, tosiolevainen sielullinen, jonka 



149 



Ain^ — Aineias 



150 



katsantokannan mukaan aine onkin vain ,, ilmiö 
meidän tajunnassamme", vai onko se tosiolevai- 
nen. jonka ilmaus aine ou, yleensä mahdoton 
tuntea, kuten skeptisismi, agnostisismi ja Kantin 
..kritisismi" väittävät. 

Filosofiassa aine (materia) sanaa käytetään 
vanhastaan osoittamaan toistakin käsitettä. 
Aristoteles asetti maailmankäsityksensä perus- 
tukseksi aineen ja „muodon" vastakohdan. 
Aine on hänestä muodoton, epämääräinen, pas- 
siivinen alusta eli kannattaja, joka saa mää- 
rättyjä ominaisuuksia vasta kun ,, muoto" siihen 
yhtyy, vaikuttaa siihen ja määrää sitä ; „muo- 
toon" kuuluu sen mukaan olevaisen vaikut- 
tavat voimat, muoto on aktiivinen, toimiva, 
hallitseva puoli olevaisessa, sen aate ja olemus 
;essentia) . Aristoteleen opin jälkivaikutukset 
ovat hyvin kauan jatkuneet tieteellisessä kielen- 
käytössä ja käsitemuodostuksessa. — Vieläkin 
toisen merkityksenvivahduksen saa ainekäsite, 
kun asiain „aineeUisella puolella" tarkoitetaan 
niiden sisällystä, sitä, mikä niissä on 
asiallista, vastakohtana niiden muodolli- 
selle puolelle, joka osoittaa sitä tapaa, miten ne 
ilmenevät ja muodostuvat ja miten niitä käsitel- 
lään. Esim. runoteoksessa erotetian toisistaan 
„aineellinen" (materiaalinen) puoli (saksaksi 
j.Stoff", suomeksi useimmiten paremmin , .sisäl- 
ly ksellinen" tai ,, asiallinen" puoli), s. o. aate- 
sisällys, ja muodollinen puoli, s. o. esitystapa. 
.Niinikään Kant ynnä muut erottavat sieluUi- 
i-essa tajuamisessamme sen ,, aineen" eli mielle- 
sisällyksen ja sen „muodon", jolla silloin tarkoi- 
tetaan sitä tapaa, miten tajuamiskykymme kä- 
sittelee ja muodostelee mielteitä. A. Gr. 

Aine fene'] (ransk. < lat. ante ?io<«s = esikoi- 
nen), vanhempi; vastakohta: cadet (ks. t.). 

Aineenkoetus tarkoittaa tutkia tekniikassa 
käytettyjen aineiden ominaisuuksia ja määrätä 
niiden käytännöllistä arvoa. — A. on sekä me- 
kaaninen että kemiallinen ; tavallisesti ymmär- 
retään kuitenkin a :11a aineen mekaanista koet- 
telemista. Kaudan ja muiden metallien vetokes- 
tävyyttä koetetaan siten, että tangonmuotoinen 
kappale koetettavaa ainetta venytetään erityi- 
sessä koneessa katkeamaan asti ; kivistä ja 
muista rakennusaineista koetetaan tavallisesti 
niiden puristuskestävyyttä. Harvemmin mää- 
rätään sekä metallien että rakennusaineiden tai- 
vutus- leikkaus- ja vääntökestävyys sekä kovuus. 
Metallia koetettaessa määrätään aina myöskin 
koekappaleen muodonmuutos. 

Erityisiä koetustapoja käytetään sementin, 
paperin, öljyn y. m. koettamisessa. 

lielsingissä on Teknillisen Korkeakoulun yh- 
teydessä yleinen aineenkoetuslaitos, jossa on 
kolme osastoa, nimittäin 1) osasto metnUien 2) 
osasto rakennusaineiden sekä 3) osasto paperin 
koettamista varten. Kaikilla osastoilla on oma 
johtajansa. Aineenkoetuslaitos perustettiin Po- 
lyteknillisen Opiston yhteyteen vuonna 18S9, jol- 
loin Keis. Senaatti Teknillisen Yhdistyksen esi- 
tyksestä määräsi 20,000 mk. tätä tarkoitusta 
varten. Sittemmin on aika-ajoin myönnetty lisä- 
varoja uusien koneitten hankkimasta varten, jo- 
ten aineenkoetuslaitos nykyään on kutakuinkin 
nykyajan vaatimuksia vastaavalla kannalla. Me- 
tallien osastossa ovat tärkeimmät koneet 50 ton- 
nin venytyskone, jossa myös voidaan tehdä pu- 




ristus-, taivutus- ja leikkauskokeita, 150 tonnin 
puristus- ja taivutuskone, erikoistaivutuskone 
valurautaisia tankoja varten, 5 tonnin venytys- 
kone rautalankoja, hihnoja y. m. varten y. m. 
Rakennusaineiden osastossa on 300 tonnin ja 30 
tonnin puristuskone sekä täydelliset laitteet se- 
mentin koetusta varten. Paperin osastossa on 
täydelliset laitteet paperin, kankaan y. m. koet- 
tamista varten. Aineenkoetuslaitoksen vuosi- 
sääntö uusien koneitten hai>kkimista varten 
Tekn. Korkeakoulussa on 6,000 mk. E. S-a. 

Ainehisto, kirjan sisällysluettelon vanhentu- 
nut nimitys. 

Aineiasrotta (Didelphys dorsigera) on meidän 
rottaamme vähän pienempi, mutta hyvin sen nä- 
köinen pussieläin 
Brasiliasta ja 

Guayanasta. Naa- 
ras, jonka pussi 
on vaillinainen, 
kantaa poikasi- 
aan selässänsä. 
Kiinni pysyäk- 
sensä kiertävät 
nämä häntänsä 
emän hännän ym- 
pärille. 

.\ineiasrotta. 

Aineias [-nei'-] (lat. Ji!ne'as) , troialaistarus- 
ton sankareja, Zeus-jumalasta polveutuvien Dar- 
danidein sukua ; hänen isänsä on Ankhises, 
hänen äitinsä jumalatar Aphrodite. Homeroksen 
Iliadissa A. on troialaisten etevin sankari Hek- 
torin jälkeen. Sodassa jumalat A :ta erityisesti 
suojelevat, ja hauelle ennustetaan, että hän ja 
hänen jälkeläisensä tulevat vastaisuudessa pitä- 
mään kuninkuutta troialaisten keskuudessa. 
Tämä piirre edellyttää, että A:n luultiin pelastu- 
neen Troian häviöstä, ja perustuu paikallisiin 
muistotaruihin, joidenka mukaan .\:n jälkeläisiä 
on kauan hallinnut eri paikkakunnilla Troas- 
maakuntaa. Tunnetumpi on toinen, nähtävästi 
nuorempi taru: A. oli valloitetusta Troiasta 
(taikka jo ennen valloitusta) isänsä, poikansa ja 
lukuisain seuralaisten kanssa lähtenyt merille, 
etsiäkseen uutta kotimaata ; laivoillaan hän kul- 
jetti mukanaan Troian suojelus- ja sukujumalain 
pyhät kuvat. Taruston kehittyessä hänen harha- 
retkensä ulotettiin yhä kauemmas; useihin paik- 
koihin Välimeren maita hänen kerrottiin retkil- 
lään perustaneen kaupunkeja, rakentaneen temp- 
lejä (Aphroditelle) j. n. e. 6 :nnella vuosisadalla 
e. Kr. runoilija Stesikhoros jo kertoi A:n tulleen 
Italiaankin (..Hesperiaan") . Kerrottiinpa hänen 
käyneen Afrikassakin (Karthagossa). Kun sit- 
temmin Roomasta kasvoi mahtava suurvalta, al- 
kf.ivat ensin kreikkalaiset ja sitten roomalaiset- 
kin kirjailijat asettaa Rooman kansan synnyn 
.\:n taruston yhteyteen. A. oli muka lopulta 
laskenut maihin Latiumin maakuntaan, nainut 
kuningas Latinoksen tyttären Lavinian ja perus- 
tanut Laviniura-kaupungin. Hänen poikansa 
A s k a n i o s, jolla muka Italiassa oli nimenä 
I u 1 u s, perusti .\lba Longan, jota pidettiin Roo- 
man emäkaupunkina. A:sta muka polveutuivat 
Rooman perustajatkin, Romulus ja Remus. Tun- 
nettu on, että m. m. Caesarin suku (Julius-suku) 
piti A:n poikaa lulusta kanta-isänään ja 



151 



Ainekirjoitus— Ainoa vekseli 



152 



nimikko-urhonaan. — • Yleisimmin tunnetaan A:n 
tarustoa siinä muodossa, jonka sille antoi roo- 
mal. runoilija Vergilius {ks. t.) .ä^neis-nimi- 
sessä runoelmassaan, jossa ,, hurskas ^neas" on 
päähenkilönä. O. E. T. 

Ainekirjoitus, kirjallinen, pääasiallisesti äi- 
dinkielinen harjoitus kouluissa tai yliopistossa, 
jossa oppilaat opettajan johdolla tehdya jäsen- 
nyksen mukaan tai vapaasti käsittelevät helppo- 
tajuista aihetta jonkun opetusaineen tai joka- 
päiväisen elämän alalta. 31. S. 

Äinevaihdos, kaikki ne elävissä olennoissa 
tapahtuvat kemialliset ilmiöt, joista elintoiminta 
on riippuvainen ja jotka siis ylläpitävät elämää. 
Organismi elää siten, että se yhtämittaisesti saa 
ravinnokseen uusia aineita, niitä tarpeittensa 
mukaan muodostelee ja itseensä sulattaa samalla 
kuin toiset, vanhemmat elimistön ainesosat vähi- 
tellen poistetaan. Eläinten ja kasvien a. on eri- 
lainen. Kasvit ottavat ilmasta ja maasta epä- 



kulutettu. bäännöUisen tilan ylläpitämiseksi tu- 
lee elimistön päivittäisten tulojen olla yhtä suu- 
ret kuin menotkin, vrt. Ravitseminen ja 
Kavintoaineet. 

Ainevaihdostaudit, taudit, jotka aiheutuvat 
ravinnon .saannin ja kulutuksen kvalitatiivisista 
tai kvantitatiivisista muutoksista. Tärkeimmät 
niistä ovat sokeritauti (ks. t.) {diabetes melli- 
tus) ja liikalihominen. 

Aino. 1. Nimi Kalevalassa (Joukahaisen kova- 
onninen sisar) on syntynyt siten, että Lönnrot 
säkeestä: Anni tyttö, a inu neiti, jolla 
4:ttä runoa vastaava kansanlaulu alkaa, on otta- 
nut laatusanan aino ja käyttänyt sitä henkilön- 
nimenä. K. K. 

— 2. Aino ja Kullervo edustavat traagillista 
ainesta Kalevalassa, mutta eri puolilta. Kul- 
lervon miehinen luonne vie suoranaisiin tur- 
raantöihin, jotka lopulta valmistavat hänen peri- 
katonsa. Ainossa taas ilmenee naissielun pas- 




(ialli-nin .Mnu-tauhi. 



orgaanisia yhdistyksiä ja muodostavat, valon 
vaikutuksen avulla ja erittämällä happoa, orgaa- 
nisia yhdistyksiä, kun taas eläimet ravintoaineis- 
saan pääasiallisesti nauttivat orgaanisia aineita, 
ja välillisesti tai välittömä.sti juuri kasvikunnan 
tuotteita. Ne eivät, niinkuin kasvit, voi epä- 
orgaanisista aineista synteettisesti muodostaa 
orgaanisia. Voi sanoa vallitsevan kiertokulun: 
eläimet nauttivat kasveissa syntyneitä aineita, 
jotka taas eläinten ainevaihdoksen tuotteina tu- 
livat kasvion ravinnoksi. Kläinmaailman aine- 
vaihdoksen kulku on vielä vain osaksi selvillä. 
Kavintoaineet: valkuaisaineet, rasva, hiilihyd- 
raadit, suolat muuttuvat vatsanesteiden vaiku- 
tuksesta ja joutuvat täten vereen ja ruumiin 
kudoksien ravinnoksi. Samalla kertaa tapahtuu 
myöskin kudosten yhtämittainen kulutus, jonka 
tuotteet joutuvat nekin vereen ja poistuvat. A. 
on lapsessa paljoa nopeampi kuin aikaihmisessä. 
Nukkuessa on a. hitaampi, liikkeellä ja työssä 
ollessa taas nopeampi. Nälkiiises-säkään olen- 
nossa ei a. ole seisauksissa. Nälkäinen elimistö 
elää itsestään, kunnes sekin hätävara on loppuun 



siivinen traagillisuus. Ulkonaiset olot, kosijan 
ja vanhempien tahto, tukahduttavat hänen sydä- 
mensä vapauden. Hänen hento, arasti ja sy- 
västi tunteva olemuksensa kärsii, uupuu ja 
sortuu tähän ristiriitaan, joka on sielukkaasti 
esitetty ja muodostaa yhden Kalevalan kaikista 
ihanimpia episodeja. Ainon kohtalo onkin Kul- 
lervon ohella enemmän kuin Kalevalan muut osat 
innostanut taiteilijoita tulkitsemaan tätä aihetta 
yhä uudelleen ja uudelleen sanoin, kuvin ja säve- 
lin. Näistä taideluomista ovat huomattavimmat: 
J. II. Erkon runomuotoinen Kalevalan-ainei- 
nen näytelmä ; Johannes Takasen „Aino", 
marmorinen veistokuva (Ateceumissa), joka 
on tunnettu lukuisten kipsijäljennösten kautta: 
Aksel Gallonin „Aino-taulu", maalaus 
(Ateneumissa), joka esittää kolme kohtausta 
Ainon elämästä; Rob. Kajanuksen Aino- 
sinfonia ; Erkki Melartinin ooppera 
„Aino". V. T. 

Ainoa vekseli 1. s o 1 a v e k s e 1 i, vekseli, jota 
on laadittu vain yksi kappale, ks. Vekseli. 

7. Ko. 



153 



Aino — Aiolopiili 



154 




Takasen Aino. 

Aino- 1. A i n u-kansa, etel. Kurileilla, Etelä- 
Sahalinilla sekä Jesson pohj.- ja itä-osissa asuva 

kalastaja- ja met- 
sästäjäkansa, jon- 
ka sukusuhteet 
vielä ovat tunte- 
mattomat. Huo- 
mattavimmat 
rotutuntomerkit 
ovat runsaskar- 
vainen iho sekä 
vahva tukan- 

ja parrankasvu. 
Muistuttavat ve- 
näl. talonpoikia 
ja eroavat sel- 
västi „mongoleis- 
ta" vaakasuorien, 
suurten silmiensä 
kautta. Luonteel- 
taan ovat ainot 
rauhallisia, hy- 
vänsävyisiä, velt- 
toja, tavoiltaan 
tavattoman epä- 
siistejä. Tatuoi- 
minen yleistä. Asunnot paalumajoja, jotka 
peitetään niinellä tahi järviruovoilla. Metsäs- 
tysaseita ovat jousi ja nuolet. Naisen asema 
kunnioitettu ja yksiavioisuus vallalla. Uskon- 
nollisen palveluksen esineenä korkein kaik- 
kiallinen olento K a m o i. Korkea kunnioi- 
tus annetaan myös karhulle. A:n lukumäärä 
arvioidaan 18,500:ksi, eivätkä he ainakaan Jes- 
solla ole vähenemään päin. [Batchelor, ,,The 
Ainu of Japan" (Lond. 1892) ja „The Ainu and 




.\inulaincn. 



their Folklore" (Lond. 1902) ; Koganei, „Beiträge 
zur physischen Anthropologie der Aino" (Tokio 
1893-94, 2 osaa) ; Macritchie, „The Ainos" (Leid. 
1893).] 

Aino-runo, Kalevalan 4:s, on saanut alkunsa 
virolaisista runoista, joissa lapsi jonkun vas- 
toinkäymisen (esim. väkisin suutelemisen tai 
korujen varastamisen) johdosta tulee kotiin ja 
saa vanhemmiltaan lohdutusta (esim. neuvotaan 
aittaan). Näihin on Suomen Karjalassa yhdis- 
tynyt Länsi-Suomesta kulkeutunut skandinaavi- 
Iäisestä balladista mukaeltu runo aittaan hirt- 
täytyneestä neidosta ; Kalevalassa on kuitenkin 
tämän kuolintavan sijalla hukuttautuminen toi- 
sen runon mukaan. Venäjän Karjalassa on 
lisätty äidin kyynelten vierintä ja kolmen käen 
kukunta, jotka molemmat ovat virolaisperäisiä 
runoja, jälkimäinen luultavasti liettualaisilta 
lainattu. [Kaarle Krohn, „Kalevalan runojen 
historia", siv. 379-396.] K. K. 

Ainsworth [enzusp], ■William Harrison 
(1805-85), engl. kirjailija, kirjoittanut pitkän 
sarjan romaaneja, joista useat käsittelevät Eng- 
lannin historiaa. 

Aiolilaiset (kreik. Aioleis), kreikkalaisen, 
muka Aioloksesta (ks. A i o 1 o s) polveutuvan 
heimon nimi. Aiolilais-nimi näkyy oikeastaan 
kohdistuneen yksinomaan siihen kreikkalaiseen 
heimokuntaan, joka asui Vähän-Aasian länsiran- 
nikolla, joonialaisista siirtokunnista pohjoiseen 
päin, ja varsinkin Lesbos-saarella, ja joka puhui 
omaa, ,,aiolilaista" murretta (ks. Kreikan 
kieli, Alkaios, Sappho). Sukutarinoiden 
mukaan aiolilaiset olivat Aasian puolelle siirty- 
neet Thessaliasta ja Boiootiasta, joiden murteissa 
ilmeneekin selvää sukulaisuutta. Sentähden ulo- 
tettiin joskus nimi Aiolis (aiolilaisten maa) 
mainittuihinkin maakuntiin; vieläpä luettiin 
myöhempinä aikoina aiolilaisiin useat muut hei- 
mot, jotka muka polveutuivat Aioloksesta, mutta 
joiden kielimurre joko ei osoita mitään taikka 
vain hyvin kaukaista ja epävarmaa sukulaisuutta 
aiolilais-murteen kanssa. Lopulta luettiin aioli- 
laisiin kaikki ne heimot, joita ei katsottu voita- 
van lukea doorilaisiin eikä joonilaisiin (ynnä 
attikalaisiin). Siten syntynyt Kreikan kansan 
kolmijako (aiolilaisiin, doorilaisiin ja joonilai- 
siin) on historiallista perää vailla. O. E. T. 

Aiolinen sävellaji, muinaiskreikkalaisessa 
musiikissa; yhtä kuin a-mol ilman 7:nnen asteen 
korotusta; sama nimitys esiintyy myöhemmän 
keskiajan kirkkosävellajien teoriassa ja siitä pe- 
riytyen usein nykyisissäkin koraalikirjoissa, tar- 
koittaen yhä samanlaista sävellajimuotoa. 

7. K. 




Heronin aiolopiili. 



.\iolopiihnen puhalluslamppu. 



Aiolopiili (kreik. oto7o« = liikkuva, ja lat. pila 
: pallo). Heronin keksimä laitos, missä ulosvir- 



155 



Aiolos — Aiskhines 



löt> 



taava höyry, samasta syystä kuin reaktsionitur- 
biineissa, suorastaan synnyttää kiertoliikkeen. — 
2. Juottolamppu, missä nopeasti ulosvirtaava 
alkoholihöyry antaa pitkän, kuuman liekin. 

Aiolos (lat. jEolus), kreikkalaisten tarustossa 
esiintyvä henkilönnimi. 1. Uomeroksen Odys- 
seiassa (ja samoin esim. Vergiliuksen .Sneis-ru- 
uoelmass.i) A. on kaukaisella merensaarella 
asuva taruhenkilö, jolla on tuulet hallussaan. — 
2. Useiden kreikkalaisheimojen myyiillinen 
kantaisä {vrt. A i o 1 i 1 a i s e t) , tarun mukaan 
Uellenin poika, Dorokseu ja Xuthoksen veli. — 
l;n ja 2:u tarustot ovat toisiinsa monella tavoin 
sotkeutuneet. O. E. T. 

Aiolosharppu ks. Tuulikannel. 

Aioni (kreik. aiö'n) , ajanjakso, maailman- 
kausi, vrt. Unostilaisuus. 

Air 1. A .s b e n, vuoriseutu eteläisessä Saha- 
rassa. Ylin korkeus vuoristossa on 1,550 ra. 
Kunsas sademäärä tekee seudun hedelmälliseksi ; 
a.kukkaat ovat tuaregejä, joiden lukumäärä ar- 
vioidaan 130,000:ksi. Tärkeä karavaanein 
kouttakulkuseutu (50 päivän matka Tripolik- 
seen) . 

Air (ärj (ransk.), aaria. 

Aira kasvit., ks. J£ r a. 

Aira ks. E e r a. 

Airiselkä, pitkin matkaa vedenjakaja Kemi- 
joen ja Tornionjoen välillä. Vuoriperä kvartsiit- 
tiä. Hyviä metsiä. </. E. K. 

Airiston purjehdusseura, Turussa: Suomen 
vanhimpia (kolmas järjestyksessä) purjehdusseu- 
roja, perust. v. 18U9. Jäsenluku v. 1007 317, 
aluksia 53. Seuran paviljonki on Pienellä Pukin- 
saarella, lähellä kaupunkia. Hyvä, suojattu sa- 
tama saaren eteläpuolella. IV. ti-m. 

Airiston selkä (ruots. Ersta fjärd 1. 
K r s t a n) , laaja, pari peninkulmaa pitkä meren- 
selkä lähellä Turkua. Se ulottuu, kulkien melk. 
etelästä pohjoiseen, Hafver-ö ja Suuri Melo saa- 
rista Aurajoen suuhun. Idässä sitä rajoittavat 
Paraisten pitäjään kuuluvat saaret Alö, Kaks- 
kerta ja Satavansaari, lännessä Rymättylän 
pitäjän saaret; tärkein niistä Suur-Kyniättylä. 
Etelässä ovat saarten rannat enimmäkseen jyrk- 
kiä ja kasvavat harvaa männikköä, mutta lähem- 
pänä Turkua ovat etenkin Hirvensalon ja Ruis- 
salon saaret luonnonihanuudestaan mainittavat, 
edellisellä kasvaa havumetsää, jälkimäisellä taa- 
sen on lehtimetsä vallitsevana, jopa tammikin 
viihtyy täällä. Näille, sekä niitten välisille Pukin- 
saarille 011 rakennettu suuri joukko tyyliltään 
mitä erilaisimpia kesähuviloita, jotka puolestaan 
vilkastuttavat kaunista mai.semaa. Johtoloisto 
on iSuotlakarilla ja Kauppiaan-karilla. Suurin 
syvyys näillä vesillä on n. 80 m, keskimäärin n. 
20-40 m, multa lähem|iiinä Turkua käy väylä yhä 
matalammaksi, lopulta se on n. 4 m. — Airiston 
selkä on historiallisesti merkillinen siellä ta- 
pahtuneista pienemmistä meriotteluista vuosien 
1808-00 ja 1854-55 sotien aikana. W. Sm. 

Airokas, ankerias (ks. t.). 

Alroli, vismuttioksyjodidigallaatti, tumman 
harmaanvihreä, hajuton, mauton, liukenematon 
aine, käytetään ripotuspulveriua haavojen ja 
tippurin hoidossa. 

Airolo [ro'-], paikka S:t Gotthard-tunnclin 
eteläpäässä Sveitsissä Ticinon (Tcssinin) kant- 
tonissa, 1,177 m merenp. yläp., 1,700 as. 



Airut (laina gootinkielen airus sanasta), ruh- 
tinaan tai ylhäisen henkilön lähettämä sanan- 
saattaja; ritariajalla airueet järjestivät turna- 
jaismenot ja nykyäänkin nimitetään airueiksi 
juhlamenojen ohjaajaa. K. G. 

Airy [ärij. Sir George Biddel (1801-92) , 
engl. tähtitieteilijä, 1836-87 Greenwichin observa- 
torio johtaja. Käsitellyt suurella taidolla useita 
vaikeita tähtitieteellisiä ja osaksi fysikaalisia 
kysymyksiä. 

Ais, sävel, joka syntyy korottamalla a-säveltU 
'/^-asteen verran. /. K. 

Aisa, karrin-, reen-, y. m. a. ; nojapuiden aisa 
ks . %■ o i m i s t e 1 u t e 1 i n e e t. 

Aisa, Abu-Bekrin tytär, Muhammedin leni- 
mikkipuoliso. Kuoli v. 680 Medinassa. 

Aiskhines /-fc/ii'-y (lat. .^schinesj. 1. A. Lysa- 
niaan poika, ateenalainen, Sokrateen hartaimpia 
oppilaita, julkaisi useita „Sokrateen keskuste- 
luja", jotka eivät ole meidän aikoihimme säily- 
neet. — 2. A. Atrometoksen poika (n. 390-315 
e. Kr.), ateenalainen valtiomies ja puhuja. Köyh- 
tyneestä suvusta syntyneenä hän nuoruudessaan 
hankki toimeentulonsa kirjurina (esiiutyipä 
näyttelijänäkin) . Vaikutusvaltaisten miesten sih- 
teerinä hän sai tilaisuuden perehtyä valtiollisiiu 
asioihin. Valtiomiehenä hän liittyi Eubuloksen 
johtamaan puolueeseen, joka ajoi varovaista, vie- 
läpä velttoa politiikkaa ja varsinkin pyrki hy- 
viin väleihin Makedonian vallanhimoisen kunin- 
kaan, Philippos II:n kanssa. Tosin A., samoin- 
kuin Eubuloskin, v. 348 kannatti tarmokasta 
esiintymistä Philipposta vastaan. Mutta pian 
sen jälkeen jäsenenä lähetystössä, jonka piti kes- 
kustella Philippoksen kanssa riitakysymysten 
ratkaisemisesta ja rauhan aikaansaamisesta, hän 
rupesi Philippoksen hankkeiden kannattajaksi. 
Demosthenes, joka hänkin oli lähetystön jäsen, 
koetti turhaan A :ta vastustaa. Ateenan kansan- 
kokous saatiin hyväksymään Philippoksen esit- 
tämät vaatimukset melkein sellaisinaan. Rauhan 
lopullista varmentamista varten lähetettiin sa- 
mat lähettiläät jälleen Philippoksen luo, mutta 
Demostheneen vastalauseista huolimatta vitkas- 
teltiin matkalla niin, että Philippos ehti vielä 
tehdä melkoisia valloituksia ja lisätä mahtavuut- 
taan. Seurauksena oli, että Ph. pääsi tilaisuu- 
teen sekaantumaan Kreikan asioihin, vieläpä sai 
kukistamiensa phookilaisten sijan amphiktyo- 
nien (ks. t.) liitossa. Demosthenes nosti A:ta 
vastaan kanteen siitä, että hän lähettiläänä oli 
isänmaansa pettänyt. Mutta A:n onnistui veh- 
keilyillä (kanne Dm avustajaa Timarkhosta vas- 
taan) saada juttu venytetyksi, ja kun se vihdoin 
otettiin ratkaistavaksi (v. 343), niin hän vapau- 
tettiin. Niinhyvin D:n sj-ytöspuhe kuin A:n 
puolustuspuhe on vielä tallella (samoin A:n puhe 
Timarkhosta vastaan). V. 339 A. sai Ateenan 
edustajana amphiktyonien eduskunnassa aikaan 
sen, että Philippos kutsuttiin Kreikkaan toi- 
meenpanemaan amphiktyonien liiton puolesta 
rankaisutoimenpiteitä erästä lokrilaista kaupun- 
kia vastaan (n. s. 2:nen pyhä sota). Kun Phi- 
lippos suuren sotnjoukon etunenässä tunkeutui 
Kreikkaan, tekivät Ateena ja Theba liiton häntä 
vastaan, mutta Khaironeian tappelussa Ph. mu- 
sersi heidän yhdistyneet voimansa ja teki Krei- 
kan vapaudesta lopun. — V. 336 A. vielä kerran 
hyökkäsi Demostheneen kimppuun. Ateenan kaii- 



157 



Aiskhylos — Aisopos 



158 



saukokouksessa oli näet ehdotettu, että D. suu- 
rista ansioistaan palkittaisiin kultaseppeleellä. 
A. nosti ehdotuksen esittäjää Ktesiphonia vas- 
taan kanteen laillisten muotojen rikkomisesta; 
mutta hänen syytöspuheeiiso kohdistui itse 
asiassa Demostheneeseen : intohimoisella kiih- 
kolla hän koetti mustata D:n koko yksityistä ja 
julkista elämää sekä todistaa, että hänen valtiol- 
linen toimensa oli vienyt Ateenan turmioon. Asia 
ratkaistiin vasta v. 330, jolloin D. loistavalla pu- 
lieella, jossa ei hänkään herjauksia säästänyt, 
nujersi vastustajansa. A. sakotettiin ja läksi 
pois Ateenasta. Oleskeltuaan useat vuodet Rho- 
doksessa hän kuoli Samoksessa n. 315. — Puhu- 
jana A. oli kansansa etevimpiä ; varsinkin oli 
hänen puheissaan vauhtia ja mukaansa tempaa- 
vaa intoliimon voimaa. O. E. T. 

Aiskhylos {-il'-J (lat. ^scfiylus) (n. 525- 
455 e. Kr.), attikalaisen tragedian uudesta-luoja 
ja varsinaiseksi draamaksi kehittäjä. A. oli 
Kuphorionin poika, ylhäistä ateenalaista sukua, 
joka lukeutui Eleusiin deemokseen. Taisteli Hel- 
litän vapauden puolesta molempien persialais- 
sotien suurissa taisteluissa. Jo v:n 500 paikkeilla 
A. oli tragediakilpailussa osallisena : v. 484 hän 
ensi kerran voitti kilpailijansa. Kirjoitti yh- 
teensä 90 näytelmää (tragedioja ja n. s. satyyri- 
näytelmiä). Kävi V. 446 ja v:n 470 paikkeilla 
Sisiliassa. Syrakusan hallitsijan Hieronin luona. 
Kuoli Sisilian Gelassa v. 455. A. on maailman- 
kirjallisuuden suurimpia runoilija-neroja, syvä- 
aatteinen, rohkealentoinen. Mahtavasti vaikutti 
häneen suurten taistelujen herättämä tietoisuus 
henkisten voimain etevämmyydestä taistelussa 
aineellista ylivoimaa vastaan. — Ennen häntä 
tragedia näkyy olleen kantaatin-tapainen laulu- 
näytelmä, jossa pääasiana olivat tanssiaskelin 
esiintyvän koorin laulut ; näiden välisissä näy- 
töksissä esiintyi yksi ainoa näyttelijä vuoro- 
puhelussa koorin esimiehen kanssa. A. lisäsi toi- 
sen näyttelijän ; siten toimivat henkilöt voivat 
ryhtyä keskinäiseen puheluun ja vuorovaikutuk- 
seen. Koorin osuus supistettiin ja vuoropuhelu 
sai tärkeimmän sijan. Siten A. loi tragediasta 
varsinaisen draaman. — Viimeisissä trage- 
dioissaan A. käytti kolmeakin näyttelijää — 
uudistus, jota sanottiin Sophokleen keksimäksi. 
— Ollen Ateenan jumalanpalvc?luksen (Dionysok- 
sen palveluksen) pyhiä menoja tragedia alusta 
pitäen otti aineensa kansanuskon pyhittämästä 
tarustosta, siis tavallista ihmiselämää korkeam- 
mista olopiireistä. A. antoi sen uskonnolliselle 
luonteelle uuden lennon, tehden tragediansa suur- 
ten, korkealle tähtäävien aatteiden kannatta- 
jiksi. — Hänen luonteensa ovat harvoin voimak- 
kain piirtein haahmoillut. Toiminta on hänen 
tragedioissaan sangen yksinkertainen ja suora- 
syinen. Mutta valtaavien tunteiden jännitystä 
niissä kyllä on. — Välistä A. yhdessä kilpailussa 
esitettävässä kolmen tragedian sarjassa (vieläpä 
siihen liittyvässä satyyrinäytelmässäkin) kehitti 
samaa tragedia-aihetta laajasuuntaiseksi koko- 
naisuudeksi (Trilogia = tragedia-kolmikko, 
tetralogia = näytelmä-nelikkö) . Lyyrillinen 
ja varsinaisesti draamallinen puoli olivat A:n tra- 
gedioissa mitä luontevimmassa yhteydessä k3S- 
kenään. Kuvaavien, mukaansa tempaavien ryt- 
mien laadinnassa A. oli verraton mestari. Hänen 
koorilaulu-sävelmänsä ovat hukkuneet, mutta me 



tiedämme, että niitä myöhempinä aikoina ihaol- 
tiin suuren musiikkityylin jaloimpina tuotteina. 
— A:n teoksia on (paitsi vähäisiä katkelmia) 
säilynyt vain 7 tragediaa: 1) Hiketides (= 
Turvanhakijat ; Danaoksen tyttärien tarusta), 
rakenteeltaan vanhanaikainen kappale, jossa 
ly}"rillisellä aineksella on erittäin laaja sija. 2) 
P e r s a i (= Persialaiset) sai kilpailussa voiton 
V. 472. Sen aineena on Salamiin taistelu tahi 
oikeastaan se vaikutus, minkä tieto helleenien 
voitosta ja suuren persialaisen sotavoiman ku- 
kistumisesta oli omiaan Persiassa herättämään. 
Siis aine runoilijan oman ajan historiasta. Per- 
sialaissotien tapahtumat näet kohosivat jo aika- 
laisten silmissä pyhien tarujen ihannemaail- 
man tasalle, josta tragediat muutoin ottivat ai- 
neensa (jo ennen A:ta oli hänen vanhempi aika- 
laisensa Phrynikhos 2:ssa tragediassa käsitellyt 
suuren kansallisen taistelun vaiheita) . 3) H e p- 
taepiThebas (7 sankarin sota Thebaa vas 
taan), loppukappale trilogiaa, jolla A., joudut- 
tuaan V. 468 alakynteen kilpailussa Sophokleen 
kanssa, v. 467 sai voiton. 4) Prometheus 
Besmotes (Pr. kahleissa), suurenmoinen 
tragedia, jossa henkilöinä ovat jumalaolennot ja 
jossa persoonallisuuden arvon tunne ja vakaumus 
henkisen voiman kukistumattomuudesta mitä 
valtavimmin ilmestyy ; luullaan trilogian alku- 
kappaleeksi. 5 6, 7) Ainoa säilynyt trilogia: 
Agamemnon, Khoephoroi, Eumeni- 
d e s, yhteisellä nimellä O r e s t e i a. Tämä trage- 
diaryhmä, joka sai voiton v. 458, oli A:n vii- 
meinen teos; siinä hänen taiteensa on korkeim- 
millaan. Aine on otettu Atreuksen suvun tarus- 
tosta. Agamemnon tragediassa on päähen- 
kilönä jylhän mahtavasti kuvattu Klytaimestra, 
joka surmaa Troian sodasta palanneen puoli- 
sonsa. Seuraavassa tragediassa (Khoepho- 
roi = Hautauhrin tuojat) Agamemnonin ja Kly- 
taimestran poika Orestes kostaa isänsä veren 
surmaamalla äitinsä. Eumenides tragediassa 
sukukiro tulee vihdoin sovitetuksi ; Orestesta 
vainoavat kostottaret (Erinyt) lepytetään, ja 
he muuttuvat laupeiksi Ateenan kansan suoje- 
lusjumaliksi. 

Suomennos: Agamemnon, suom. Kaarlo Fors- 
man [Koskimies], Porvoo 1897. 

vrt. Kreikan kirjallisuus, Koori. 
Tragedia, S a t y y r i n ä y t e 1 m ä. O. E.T. 

Aisne /en/. 1. Pohjois-Ranskan joki, joka 
tulee Meusen departementista ja laskee Öiseen 
lähellä Compiegneä. — 2. Departementti Pohjois- 
Ranskassa, 7,427 km', 536,000 as. (1901), pää- 
kaupunki Laon. Maanviljelys ja teollisuus kor- 
kealle kehittyneet. 

Aisopos [sö-J (lat. ^sö'piis), kreik. muisto- 
tarinan mukaan eläinsadun (ks. t.) isä. 
Herodotos mainitsee A:n kuningas Amasiin (6 
vuosis. e. Kr.) aikalaisena ja kertoo hänen ol- 
leen orjana Samoksessa ja saaneen väkivaltaisen 
surman Delphoissa; myöhemmin liittyi A:n ni- 
meen laaja tarusikermä, joka on kaikkea his- 
toriallista perää vailla. — Eläintaruja oli kreik- 
kalaisilla kyllä paljoa ennen yllämainittua ai- 
kaa. — X. s. A:n tarut olivat suorasanaisia ja 
levisivät kauan ainoastaan suupuheen kautta. 
Varsinkin Ateenassa niiden tiedetään olleen suu- 
ressa suosiossa ; m. m. niitä viljeltiin puhuja- 
kouluissa; näitä varten toimitti Demetrios Pha- 



159 



Aisti — Aistinhairahdus 



160 



lerolainen 4:iinen ja 3:nneu vuosis. vaiheilla kir- 
jallisen kokoelman, joka ei ole säilynyt, yhtä vä- 
hän kuin muut suorasanaiset satukokoelmat an- 
tiikkiuelta ajalta. Sitävastoin on tallella muu- 
tamia runomuotoisia mukaelmia (ks. A v i a- 
nus, Babrios, Phsedrus). vrt. myös 
Eläinsatu. O. E. T. 

Aisti, ihmisen ja eläimen kyky saada, kiiho- 
tuksen vaikuttaessa hermostoon, yksinkertaisia 
mielteitä, aistimuksia. Aistit antavat aisti- 
valle olennolle vaikutelmia sekä ulkomaailmasta 
(ulkonaiset aistit), että hänen oman ruu- 
miinpa sisällisistä tiloista (e 1 o 1 1 i s a i s t i, v i- 
ta aliaisti). Vanhastaan erotetaan 5 ulko- 
naista aistia: näkö, kuulo, maku, haisti, 
tunto. Uudemmat tutkimukset ovat kuiten- 
kin osoittaneet olevan syytä erottaa ,, tuntoaisti- 
muksien" eli niiden aistimuksien joukossa, jotka 
tulevat tietoomme ihossa sijaitsevien hermoai- 
uesteu välityksellä, useita eri lajeja: k a j o o- 
inis- tai painoaistimukset, kylmä- ja 
iämpöaistimukset ynnä mahdollisesti 
vielä kipuaistimukset; on näet toteen- 
näytetty, että nämä laadultaankin toisistaan 
suuresti eroavat aistimuslajit aistitaan eri- 
tyisissä kullekin lajille omintakeisissa ihon- 
pisteissä (paino-, lämpö-, kylmä- ja kipu- 
pisteet) ja siis nähtävästi eri hermosäikeitä 
myöten johdetaan tietoisuuden tyyssijaan, aivoi- 
iiin. Elollisaistilla tajuamme esim. 
nälkää ja janoa, ruumiimme tai määrättyjen 
ruumiinosien väsymystä ja virkeyttä ynnä 
monta muuta tuntemusta, joka painaa leimansa 
yleisvointiimme. EloUisaistiin kuuluviksi voi- 
daan lukea myöskin asentoaisti ja lihas- 
aisti. Asentoaistin nojalla on meillä yleensä 
aina jonkinlainen tieto oman ruumiimme asen- 
nosta; esim. sukeltaessammekin silmät ummessa 
tiedämme eli aistimme, mikä on ylöspäin, mikä 
alaspäin. N. s. lihasaisti antaa meille tiedon ruu- 
miimme ja jäsentemme liikkeistä ja keskinäi- 
sestä asemasta erityisten jokseenkin epämää- 
räisten tuntemusten avulla lihaksissa ja nive- 
lissä. Mahdollista on, että muutamilla eläimillä 
on aivan toisiakin, meille tuntemattomia aisteja 
(kenties esim. sähköilmiöiden aistimiseksi), joi- 
den tuottamien sielullisten aistimuksien laadusta 
meillä ei saata olla minkäänlaista käsitystä. 
Muutamissa eläimissä on näet elimiä, joita täy- 
tyy käsittää aistimiksi, mutta joiden toimin- 
nasta ei ole saatu tarkempaa selkoa; niitä sano- 
taan tavallisesti kosketusaistimiksi, mutta ne 
toimittavat luultavasti toisiakin tehtäviä. — 
Aistimistapahtumassa on erotettava toisistaan 
seuraavat seikat. 1. Kiihotin, joka vaikuttaa 
aistimeen; ulkoaistimuksissa se on fyysillinen 
liikunto tahi muun ruumiimme ulkopuolella 
oleva seikka, joka koskee aistimeen; elollisaisti- 
muksi.<^Ba kiihotin on aistinhermoa ympäröivän 
ruumiinosan hetkellinen tila. 2. Aistinhermoon 
syntyvä kiihotustila, joka pitkin hermoa johtuu 
hermoston keskukseen, aivoihin. 3. Se tuntemus 
eli mielle, joka hermokiihotuksen saavuttua ai- 
voihin syntyy tajuntaan ; tämä sielullinen 
tosiasia se on varsinainen aistimus. Aistimuk- 
set ovat koko mielle-elämämme perusaineksina. 
Monet aistimukset sulautuvat yhteen monimut- 
kaisemmiksi havaintokuviksi ja niiden perus- 
tuksella kehittyvät mielle-elämän korkeammat 



kehitysasteet (ks. Havainto, Mielikuvi- 
tus, Ajatteleminen). — Toisinaan ym- 
märretään aistilla välitöntä, vaistomaista tahi 
tunteenomaista käsitystä ja arvostelukykyä, 
joka ei perustu ymmärryksenmukaiseen mietis- 
kelyyn, esim. „taideaisti", „moraalinen aisti". — 
Aistillinen osoittaa filosofisesäa kielessä 
sitä, jota voidaan aisteilla suorastaan vaarinot- 
taa, siis paikassa ja ajassa olevaista („aistimaail- 
maa"), vastakohtana aatteellisille ja henkisille, 
ainoastaan järjellä eli ajatuksella käsitettäville 
asioille. Yleisessä kielenkäytössä aistillinen 
ja aistillisuus osoittavat sitä, mikä kuu- 
luu ihmisen ruumiillisiin tuntemuksiin ja halui- 
hin, usein erittäin sitä, mikä on yhteydessä 
sukupuolivietin kanssa. A. Gr. i M. 0-B. 

Aistillisuus ks. Aisti. 

Aistimet, ne välittäjät, joilla elävä olento, 
eläin tai kasvi, saa vaikutteita ulkomaailmasta 
tai oman ruumiinsa sisällisistä tiloista (Ihmisen 
ja korkeampien eläinten aistimista ks. Aisti). 
— Alemmista eläimistä puuttuu toisilta joku 
ylempien eläinten aisteista ja aistimista, samoin 
kuin muutamilla niistä varmaan on aisteja, joita 
ensinmainituilla ei lainkaan tavata. Jokaisella 
aistilla on oraa aistimensa. Yksisoluisilla eläi- 
millä on aistimiskyky sidottu yhteen soluun, 
mutta korkeammilla monisoluisilla eläimillä 
tapahtuu työnjako siten, että aivan erityiset 
solut ja solukot erilaistuvat yksinomaan aisti- 
musten välittäjiksi. — Kasveilla, jotka ai- 
van määrätynlaisilla liikkeillä vastaavat ulkoa- 
päin vaikuttaviin ärsykkeisiin, on myös aisti- 
miskyky, vaikka se usein ei ole paikallistunut 
erityisiin aistimiin, vaan on hajallaan kaikissa 
kasvin osissa. Monella kasvilla on kuitenkin eri- 
laistuneet aistimet. Painoaistimuks^n välittävät 
esim. tuntokasvilla (Mimosa), k ä r p ä s- 
loukolla (DioncsaJ y. m. erityiset tuntosuka- 
sct. Painovoiman suunnan, joka aiheuttaa kas- 
vien maahakuisat liikkeet, välittävät erityiset 
solut (statoisystatj, joissa jyväset (statoliitit) 
kasvin asennon muuttuessa vaikuttavat ärtyvään 
alkulimaosaan. Valoaistimina pidetään 
muutamien lehtien, läpileikkauksessa mykiömäi- 
siä, nystyräniäisesti kohonneita päällysketto- 
soluja. Kemiallisia ärsykkeitä var- 
ten on kihokeilla (Drosera) pitkät nysty- 
karvat, jotka kosketettuina typpipitoi.silla ai- 
neilla tekevät voimakkaita taipumisliikkeitä. 
[Haberland, „Die Sinnesorgane im Pflanzen- 
reich" (1901) ; NoU, „Das Sinnesleben der 
Pllanzen" (180i>).] 

Aistiminen ks. Aisti. 

Aistimus 1. sensatsioni, yksinkertainen, 
alkeellinen havainto, vrt. Aisti. 

Aistinhairahdus on havainto, jossa luulee ais- 
tivansa jotakin muuta, kuin mitä todellisesti on 
havaittavana. Sopii erottaa kaksi lajia aistin- 
hairahduksia: 1. valheaistimuksetl. hal- 
lusinatsionit, joissa säännöttömän ja sai- 
raloisen hermokiihotuksen johdosta luulee näke- 
vänsä, kuulevansa j. n. e. jotakin kokonaan olc- 
nratonta, kuten on laita monessa mielenhäiriön 
tilassa, ja 2. aistinhairahdukset ah- 
taammassa merkityksessä 1. Illu- 
sionit, joissa asianomainen kyllä aistii jota- 
kin todellista (esim. näkee hämärässä puunrun- 
gon), mutta jostakin syystä (esim. pelonalaisen 



161 



Atstiviallinen— Aitta 



162 



mielentilan hämmentämäuä) käsittää ja täyden- 
tää aistimuksensa väärin ja luulee sentähden ha- 
vaitsevansa aivan toista, esim. ihmeellisen nä- 
köisen kummituksen. — Paitsi näitä voi vielä 
puhua 3. aivan säännöllisistäkin aistin- 
hairahduksista, jotka johtuvat aistien säännöl- 
lisen toiminnan omituisuuksista tai siitä tavasta, 
miten tajuntamme yhdistää eri aistimukset toi- 
siinsa. Sellaisia ovat kontrastin (vastakohtaisuu- 
den) ilmiöt (esim. sama väri- tai makuaistimus 
tuntuu erilaiselta riippuen siitä, millaisia aisti- 
muksia aistimme sitä ennen tai sen rinnalla 
samalla aistilla), silmämitta-erehdykset (esim. 
pystysuora viiva näyttää pitemmältä kuin yhtä 
pitkä vaakasuora ; kahden pisteen välimatka 
näyttää tyhjänä lyhemmältä kuin jos sama väli- 
matka jaetaan moniin pienempiin osiin väliin 
pannuilla pisteillä; suorat yhdensuuntaiset vii- 
vat eivät näytä suorilta eivätkä yhdensuuntai- 
silta, jos niitä vinosti leikkaavat määrätyllä 
tavalla piirustetut poikkiviivat) y. m. semm. 

A. Gr. 

Aistiviallinen, se jolta joku aisteista, eritoten 
näkö ja kuulo puuttuvat tahi ovat huonosti 
kehittyneet tai taudin turmelemat. M. 0-B. 

Aistivialliskoulut ks. Kuuromykkäko u- 
lut, Sokeainkoulut, Tylsämielisten- 
kas V a t u s. 

Aita ks. A i t a u s V e 1 V o 1 1 i s u u s. 

Aitaussopimus ks. Aitausvelvolli- 
s u u s. 

Aitausvelvollisuus. Jokainen, jolla on tai 
joka pitää kotieläimiä, on velvollinen niitä ai- 
taamisella, paimentamisella tai muulla hoidolla 
niin vartioimaan, etteivät ne pääse toisen tiluk- 
sille. Aidan, jota tähän tarkoitukseen käytetään, 
tulee tarpeen mukaan olla joko 1. t i h e ä ä ai- 
taa, joka estää sekä suurempia että pienempiä 
kotieläimiä, nimittäin hevosia, nautakarjaa, 
vasikoita, lampaita ja sikoja, pääsemästä sen 
läpi, tahi 2. harvaa aitaa, joka on suojana 
vain suurempia eläimiä eli siis hevosia ja nauta- 
karjaa vastaan. Kummankinlaisen aidan tulee 
olla niin kokoonpantu, että sen kautta saavu- 
tetaan, mitä sillä on tarkoitettu. Rajanaapurit, 
jotka molemmat tarvitsevat aitaa tilustensa vä- 
lille, ovat velvolliset rakentamaan ja ylläpitä- 
mään aidan kumpikin puoleksi, elleivät he sovi 
muusta perusteesta. Rasitus jaetaan heidän kes- 
ken laillisen arvion perusteella. Jos toinen tah- 
too tiheää ja toinen harvaa aitaa, on tilusten 
rajalle tiheä aita rakennettava ja rasitus jaet- 
tava heidän kesken siten, että kyynärä tiheää 
aitaa vastaa neljää kyynärää harvaa aitaa. Jos 
se, joka vain vähemmässä määrässä on ottanut 
osaa aidan rakentamiseen, sittemmin tarvitsee 
tiheää aitaa, niin on hän velvollinen lunastamaan 
osansa siitä, maksamalla tuosta osa.sta sen täy- 
den arvon ja puolet lisäksi, sekä pitämään sitä 
kunnossa vähintäin viiden vuoden ajan. Jos 
maanomistaja tahtoo aidalla erottaa tiluksensa 
toisen tiluksista, eikä viimemainittu, vaikka 
häntä siihen on todistettavasti kehotettu, ole 
suostunut ottamaan aidan rakentamiseen osaa 
tai ei ole antanut varmaa vastausta, on ensin- 
mainittu maanomistaja oikeutettu yksinään ra- 
kentamaan aidan. Jos se, joka ei aidan raken- 
tamiseen ole ottanut osaa, sittemmin tarvitsee 
samaa aitaa, niin hän on velvollinen lunasta- 
■6. Painettu ^hJUS. 



maan osansa siitä, maksamalla sen täyden arvon 
ja puolet lisäksi, sekä pitämään sitä kunnossa 
vähintäin viiden vuoden ajan. Jos joku tahtoo 
sanoutua irti aitaamisvelvollisuudestaan, tulee 
hänen ennen lokakuun loppua antaa siitä todis- 
tettavasti tieto asianomaiselle naapurilleen, ja 
on hän sitten velvollisuudestaan vapaa seuraavan 
vuoden kesäkuun kuluttua loppuun. Tilanomis- 
tajilla kussakin kihlakunnassa, käräjäkunnassa 
tai seurakunnassa on oikeus tehdä sopimuksia 
tilusten rauhoittamisesta ja aitaamisesta ynnä 
muista sen kanssa yhteydessä olevista seikoista. 
Näillä sovituilla määräyksillä on lain voima, jos 
tilanomistajain enemmistö, laskettuna maatilain 
manttaalin mukaan, ne hyväksyy, ja jos ne eivät 
sodi yleisen lain määräyksiä vastaan sekä paik- 
kakunnan tuomioistuin ne vahvistaa. [Keis. 
Aset. tilusten rauhoittamisesta kotieläinten tuot- 
tamaa vahinkoa vastaan 19 p:ltä jouluk. 1864.] 

O. K:nen. 

Aitio (ransk. loge) , istuimilla varustettu 
osasto, johon on oma sisäänkäytävänsä, teatte- 
reiden katsomoissa tai muussa julkisessa kokous- 
huoneessa (esim. hallituksen jäsenten aidatut 
paikat eduskuntain kokoussaleissa). Teatterissa 
on: permantoaitioita, ensimäisenja 
toisen parven aitioita. 

Aitken [ftkan], Sir William (1825-92) , 
engl. lääkäri, rupesi käyttämään lämpömittaria 
käytännöllisessä lääketieteessä. M. 0-B. 

Aitolia {-töli'-] (lat. .^tö'Ua), maakunta Luo- 
teis-Hellaassa, rajoittui lännessä Akarnaniaan, 
etelässä Korinthoksen lahden ulko-osaan sekä 
ozolilaisten lokrilaisten maahan, idässä ja poh- 
joisessa viimemainittuun maahan sekä useihin 
vuoristomaakuntiin. A. oli suureksi osaksi jylhää 
vuoristoa; rannikoilla oli Hetemaita ja laguuneja 
(Misolonghionin lahti). Väestö, jonka kieli- 
murre kuului kreikan n. s. luoteiseen murreryh- 
mään, oli raakaa ja sotaista ja pysyi kauan eril- 
lään Kreikan kulttuurikehityksestä. 5;nnellä 
vuosis. e. Kr. aitolialaisia mainitaan palkkasotu- 
reina muiden valtioiden palveluksessa. 4:nnen 
vuosis. loppupuolella esiintyy a i t o 1 i a 1 a i s- 
t e n liitto, joka varsinkin 3:nnella vuosis. saa- 
vutti melkoisen mahtavuuden, ottaen innokkaasti 
osaa levottomien aikojen sotaisiin rettelöihin. 
Asetuttuaan ensin roomalaisten puolelle liitto 
v:n 194 jälkeen kääntyi heitä vastaan, mutta 
kukistui 189 sekä lannistettiin tykkönääu 107 
kaikkien roomalaisia vastustavien ainesten kar- 
koittamisella. — Maakunnan kaupungeista mai- 
nittakoon muinaistarustossa mainiot Kalydon ja 
Pleuron sekä aitolialaisten liiton valtiollinen 
keskuspaikka Thermon (tai Thermos) . 

O. E. T. 

Aiton [ctnj, William (1731-93), engl. 
kasvitieteilijä, synt. Hamiltonin lähellä Skotlan- 
nissa, kuoli Kewissä. Kohosi tavallisesta puu- 
tarhurista Kewin kuninkaallisen kasvitiet. puu- 
tarhan esimieheksi. Julkaisi teoksen „Hortu3 
KevvensLs" (1789, uusi painos 1810-13). 

Aitta on erilaisten tarveaineitten säilytys- 
h uone ( v i 1 j a-a i 1 1 a, r u o k a-a i 1 1 a, vaate- 
aitta, r u u m e n-a itta, tampp u-a i 1 1 a) . 
Vaateaittaa nuoriväki kesäisin usein käyttää 
makuuhuoneena ; samoin kaksikerroksisen aitan 
yläosaa eli luhtia. Aitan alkumuoto näyttää 
olevan patsaille rakennettu lava. Jälkikaikui". 



163 



Aittolahti— Aivojen vesipöhö 



KU 



tästä oii vielä nipilläkiu villiin tavuttava j a I k a-. 
tolppa- 1. pilariaitta, joka Icpfiä maahan 
laskotiiiila s a m m a k k o h i r s i 1 1 ä. Yksihuo- 
iii'isen aitan päädyn yläosa on usein kaunistettu 
I a k k alaitoksella. Lulitirakeuuuksen 
yliikerran edessä ovat somat solat riutan o- 
jineeu. Jyväaitassa pidetään vilja s a 1- 
vossa I. laarissa, josta sitä viskimellä 
otetaan. ['. '/'. S'. 




tta il..ij.[.i| 



nll.|i'kj|. 



Aittolahti, Puruveden lahti Kesälahden pitä- 
jiissii .") km luot. kirkolta. Laivalaituri. 

Aivasovski [-o-]. 1. Gavriil K o n- 
s t a M t i n «1 v i t s A. (1812-80), veu. kirjailija, 
synt. Krimillä, oli ensin opettajana lähellä Ve- 
netsiaa olevassa San Lazzaron luostarissa, siir- 
tyi 18i8 erääseen Pariisin armeeuialaisecn ko\i- 
luun ja perusti sitten oman koulun Grenelleen 
Pariisin lähelle. Hänen teoksistaan nuiinitta- 
koon „Aenäj!in historia pääpiirteessään" (1836) 
ja „Turkin valtakunnan historia" (1843), mo- 
lemmat armeenian kielellä. Hän oli huomatta- 
vimpia avustajia teoksessa ..tirand dictionuaire 
de la langue armSnienne." — 2. Ivan Kon- 
stantinovitS A. (1817-1900), ven. meriku- 
vien maalaaja, edellisen veli. Nuorena hän kiin- 
nitti puoleensa keisari Nikolai I:n huomion ja 
pääsi opiskelemaan Pietarin taideakatemiaan 
.sekä monen vuoden aikana harjoittamaan mai- 
semamaalausta ulkomailla, jonka jälki^en hiinestä 
1844 tuli Pietarin taideakatenii.ui jäsen sekä 
kolme vuotta myöhemmin hovimaalari ja pro- 
fessori. Hän maalasi tavattomalla taituruudella 
ja o.soitti värityksessään aitovenäläistä viehty- 
mystä loistavan kirjaviin väreihin. Meri myrs- 
kyn myilertämänä oli hiinen mieliaiheenaan. Hän 
kuuluu \"enäjän hnonuittavinipien maalareiden 
joukkoon. K. Kr. 

Aivastus, nenän limakulvon kiihotuksesta 
aiheutuva kouristuksen tapainen lyhkäinen ulos- 
hengitys, lisiintyy joskus ilman erityistä syytä 
varsinai.sena taudinilmiönä aivastuskouristuk- 
Keiia hy>teriassa. .1/. Oli. 

Aivastusjuuri ks. H e 1 1 e b o r u s. 

Aivina, pnlttinasidnksinen puhtaasta pellavan 
tai iiainpun kuidusta valmistettu suhteellisesti 
karkea kangas, joka kansanrunouden mukaan jo 
ammoisista ajoista on käytetty alusvaatteiksi 
(„paiie paita palttinainen, liitä liinan-aivinai- 
nen"). V. 1". 

Aivo-absessi (lal, (i/iiscVkxkx = poistuminen), 
aivoajos; a. syntyy aivoissa joskus liihilienojen 



tulehduksista, kuten päänruususta, keskikorvan, 
sylkirauha.sten y. m. tulehduksista, jolloin se 
esiintyy ankarana äkillisenä tautiuj, jota seuraa 
kova kuume, päänsärky, sekä asianhaarain mu- 
kaan kouristuksia, halvaantumisia sekä lopulta 
tiedottomuu.-i ja kuolema, jollei saada ajiua. Hoi- 
tona käytetään ajoksen avaamista pääkopan tr-;- 
panoimisen avulla ja mädän poisvuodattamista. 
jolloin onnellisissa tapauksissa tiUehtunut kohti 
aivois.sa saattaa korjaantua arpeutumalla. Aivo- 
ajoksen pohjana voi joskus olla myöskin tuberku- 
loosin ja syfiliksen tartunta, jolloin taudin kulku 
esiintyy hitaampana ja hiipivänä. ii. 0-B. 

Aivoaine, niiden monien aineiden ynnä sen 
kudoksen yhteinen nimitys, joista aivot ovat 
muodostuneet. ,1/. 0-B. 

Aivoajos ks. A i v o a b s e s s i. 

Aivo-atiofla (kreik. kielteinen a, ja trophe' = 
ravitseminen), aivojen surkastuminen, tila joka 
esiintyy muitten aivoja koskevien tautien, ku- 
ten tulehdusten, kasvannaisien, paikallisten ve- 
renvuotojen y. m. seurauksena kohdaten milloin 
vain osaa milloin koko aivoja. N. s. vanhuuden 
a. kohtaa koko aivoja ilmeten henkisten kykyjen 
lieikkonemisessa. Muuten taudin ilmiöt esiintyvät 
erilaisina riippuen siitä, mitkä aivonosat ovat 
joutuneet tälle taudilliselle muutokselle alttiiksi. 
Apua ei tähän ole muussa tapauksessa, kuin jos 
alkuperäinen syy on poistettavissa. ,V. O-Ii. 

Aivohalvaus {apoplexia cerebri), perustuu 
useimmiten aivoissa tapahtuvaan verenvuotoon, 
joka aiheutuu jonkun niiden verisuonien puh- 
keamisesta. Kiippuen siitä, missit aivojen 
kohdassa vcrenpurkautuminen tapahtuu, kuin 
myöskin veren vuodon laajuudesta, ovat hal- 
vauksen aikaansaamat taudinilmiöt erilaiset: 
aina vähäpätöisistä jäsenten halvaantumisista 
ja ohimenevästä huimauksen kohtauksesta aina 
ankarimpiin pysyväisiin halvaantumisiin, pit- 
källiseen tajuttomuuteen tahi äkilliseen kuo- 
lemaan saakka, niikii silloin johtuu elämiin 
ylläpitämiselle välttämättömän hermotoimin- 
nan keskeytymisestä. Lievemmissii tapauk- 
sissa taudin ilmiöt taas vähitellen haihtuvat 
veren imeytyessä jälleen ruumiin kudoksiin. 
Syynä aivohalvaukseen on vanhemmalla iällä 
kehittyvä verisuonien seinien hauraus, joten ne 
tilapäisestä syystä, esim. kovan ruumiinponnis- 
tuksen aikaansaamasta verenpaineen kohoami- 
sesta aivoissa, helposti puhkeavat. Joskus on a. 
myöskin seurauksena jonkun niiden verisuonen 
tukkeumisesta. Nuorella iällä tapahtuvien aivo- 
halvausten |)erussyyuä on usein syfilis, jonka 
tartunta ennen aikojaan aikaansaa taudillisia 
muutoksia verisuonissa. .1/. 0-li. 

Aivojen kovettuminen (sclerosis cerebri) 
aivojen kudoksissa ja varsinkin sen verisuonien 
seinissä tapahtuva taudillinen (usein \anhuu- 
den) muutos, jonka vuoksi niitten kudos käy ta- 
vallistaan kovemmaksi. M. 0-B. 

Aivojen surkastuminen ks. A i v o a t r o f i a- 

Aivojen vesipöhö (hydroreplialus), on joko 
synnynnäinen tahi ensi elovuosina kehittyvil 
aivonesteen taudillinen lisäiintyminen. Aivopai- 
neen näin kohotessa aivot viihitellen surkastuvat 
ja pääkallo suurenee. Puhutaan myöskin äkilli- 
sestä aivopiihöstä, jolla käsitetään kuiHiieen «eu- 
laamaa. nopeasti kehittyvää aivokalvojen tuleh- 
dusta. U. OB. 



165 



Aivokalvontulehdus — Aivot 



166 



Aivokalvoutulehdus ( meningitisj. Tärkeim- 
mät muodot: 1. Vksinkertaineu a. (yiiejtingitiK 
iivtila simplex), jolloiiika märkää muodostuu 
iTittäinkiu aivojen kuperalle pinnalle p e 'i- 
m I- ä n aivokalvon silmukoihin; se ilmenee keuh- 
kokuumeen, kurkkumädän, tulirokon tai muun 
inftktsionitaudin äkillisenä seurauksena. — 2. 
Upideemineu a. (vtcningitis cereirospinalis epi- 
demicaj, märkimisilmiö pehmeässä aivo- ja selkä- 
ydinkalvossa ; sen aiheuttaa mikrokokkusbak- 
teeri (meningococciis intruoellularis) ; puhkea.a 
äkkiä ilmi kovalla kuumeella, sietämättömällä 
päänsäryllä, kouristus- ja halvausilmiöillä ja 
uralla niskanjäykkyydellä ; on erittäin vaikea- 
laatuineu, vie useimmiten kuolemaan. — 3. 
Kroonillinen a. ynnä aivokalvojen kovettuminen 
«siintyy usein juomareilla ja mielenvikaisilla. — 
4. Tuberkuloosinen a. (mcningitis tuhercidosii), 
lapsissa tavallisempi kuin täysikasvuisissa, esiin- 
tyy enimmäkseen muiden elinten tuberkuloosin 
ohella, muodostaa aivojen alapuolen pehmeään 
aivokalvoon harmaaukeltaisia, hietajyvän kokoi- 
sia tuberkelinystyröitä. — 5. Juomareissa usein 
ilmenevä kovan aivokalvon tulehdus (pakyme- 
iiingitis) kulkee hiipien. Myöskin kuppatauti 
aikaansaa a:u. 

Aivokalvot ks. Aivo t. 

Aivokasvannainen (tumor cerebri), aivo- 
aineesta tai aivokalvoista kohoava kasvannainen. 
Aivokalvon kasvannaiset ovat enimmäkseen sar- 
konieja ; aivoaineen a:t johtuvat enimmäkseen 
ai\ojen sidekudosainesten kasvamisesta, mutta 
ovat kuitenkin sisäiseltä rakenteeltaan hyvin eri- 
laisia (sarkomeja, gliomeja, myvomeja). Ne 
häiritsevät verenkiertoa ja saavat aikaan pai- 
neen. Ne ovat milloin syöpää, milloin tuberkeli- 
tai syfilistartunnan y. m. synnyttämiä. 

Aivokohju (enciphalocele), aivoalueen tai 
ai\okalvojeu tunkeuminen ulos pääkopassa ole- 
\ista aukoista. M. OB. 

Aivokurkiainen ks. Aivot. 

Aivolisäke ks. Aivo t. 

Aivo-ontelot ks. Aivo t. 

Aivopaine (compressio cerehri), aivokopassa 
ja .selkäydinkanavassa vallitsevan paineen lisään- 
tyminen, .syntyy joko aivoja ympäröivän nesteen 
tulehduksellisesta lisääntymisestä tai tilan su- 
pistumisen takia, jonka aiheuttavat kasvannai- 
set, verenvuoto, märänkokoontuminen, päänlui- 
den murtuminen. A. saa aikaan päänkipua, 
näköhäiriöitä, halvaantumista, unitaudin, vie- 
läpä kuoleman. 

Aivopehmeneininen, yhteinen nimitys erilai- 
sille tiloille, joissa aivoalue on paikoittain tau- 
dillisesti nuiuttunut. Aivoissa esiintyy väliin 
pieniä n. s. pehmenemisiä, jolloin aivojen kudos, 
menettäen tervepohjaisen rakenteensa, muuttuu 
toimintaansa kelpaamattomaksi pehmeäksi pe- 
säkkeeksi ; syynä näihin voivat olla pienet veren- 
purkautumat ja verisuonien ttikkeumat. Nimi- 
tyksellä aivopehmeneminen tarkoitetaan kuiten- 
kin enimmäkseen erityistä parantumatonta, mie- 
lenvikaan ja kuolemaan viepää tautia, dementia 
paralytica'a eli progressiivista paralysiaa, joka 
yhä selvemmin on näyttäytynyt olevan jonkuQ- 
lai.sen syfilistartunnan jälkitautina. M. OB. 

Aivopuoliskot ks. Aivot. 

Aivorakot ks. Aivot. 

Aivoreidet ks. Aivo t. 



Aivorunko ks. A i v o t. 

Aivosilta ks. Aivo t. 

Aivosuppilo ks. Aivot. 

Aivot. Aivoiksi nimitetään yleensä kaksi- 
kylkisten eläinten päässä sijaitsevaa keskusher- 
moston pääosaa. Madoissa ja niveleläimissä ai- 
voilla tarkoitetaan molempia uielunpäällisiä her- 
mosoluja (ganglioita), jotka hennottavat sil- 
mät ja tuntosarvet ja jotka u.sein ovat yhtyneet 
yhteiseksi n. s. aivosolmuksi. Nilviäisis.sä mo- 
lempia keskimäisiä nieluupäällisiä hermosoluja 
eli n. s. cerebraali ganglioita sanotaan aivoiksi. 

PääkalloUisissa luurankoisissa aivot (ence- 
phalon) ovat se keskushermoston osa, joka sijait- 
see pääkopan muodostamassa ontelossa. Aivot 
muodostuvat niillä sikiön putkimaisen selkäydin- 
aiheen etupäässä syntyvistä rakkoinaisista laa- 
jennuksista, aivorakoi.sta. Aivorakkoja on viisi: 
etuaivot, väliaivot, ke.skiaivot, taka-aivot ja 
peräaivot. Näistä etuaivot aikaiseen jakaantu- 
vat kahteen, oikeaan ja vasempaan puoliskoon. 
Rakkojen seinät, jotka kuten koko selkäydin- 
putki ovat muodostuneet hermosoluista ja hermo- 
säikeistä, ovat sikiöllä alussa ohuet, mutta kas- 
vavat paksuudelleen. Jäännöksinä sikiön aivo- 
rakkojen verrattain suurista onteloista ovat 
täyskasvaneilla n. s. aivo-ontelot. Eri liiuran- 
koisluokissa aivorakot joutuvat hyvin erilaisen 
kehityksen alaisiksi suhteellisen kokonsa samoin 
kuin tehtäviensä puolesta. Alhaisimmilla luu- 
rankoisilla ne 5 aivo-osastoa, jotka mainituista 
aivorakoista syntyvät, muodostavat jokseenkin 
suoran jonon, korkeammilla sitävastoin aivo- 
runko taipuu ja muutamat aivo-osastot suuresti 
laajenevat. Varsinkin isojen aivojen nimellä 
tunnetut etuaivot ovat erittäin suuret ja lisäksi 
poimuiset niillä nisäkkäillä, jotka älynsä puo- 
lesta ovat kehittyneimmät. 

Ihmisellä aivot (ks. kuvaa) muodostavat 
jokseenkin munanmuotoisen, pehmeän, hermo- 
ainetta ja verisuonia sisältävän valkean tai har- 
maan massan, joka saavuttaa täyden kokonsa 
7-S:nnella ikävuodella ja jonka paino miehillä on 
keskimäärin vähän yli 1,400 gr, naisilla ke.ski- 
määrin 125 gr vähemmän. 

Seuraavat aivojen osastot ovat helposti huo- 
mattavat: isot aivot (cerebrumj, pienet 
aivot (cerehellum) ja k e s k i-a i v o t (mexen- 
cephalon) eli aivorunko, joka on väli- ja keski- 
aivojen ynnä pidentyneen selkäytimen yhteis- 
nimi. 

Isot a i V o t, n. "/; koko aivojoukosta, täyt- 
tävät pääkopan ontelon koko etu- ja yläosan ja 
peittävät muut aivo-osat alleen. Syvä ke.skivii- 
vassa kulkeva juopa (B, 15), johon myös kova 
aivokalvo laskeutuu, jakaa isot aivot kahteen 
puoliskoon (hemisfääriin). Halki- 
leikkauksessa huomaa, että aivojen pintakerrok- 
sen muodostaa harmaa n. s. kuorikerros, 
joka sisältää runsaasti hermo- (ganglio-) soluja ; 
tämän alla on hermosäikeitä sisältävä ja veri- 
suonista köyhempi valkea n. s. y d i n- 
kerros. Isojen aivojen pinnassa näkyy 
lukuisia kiemurtelevia, .syvien uurteiden (sulci) 
rajoittamia poimuja (gyri), jotka ovat har- 
maan kuorikerroksen muodostamia, ja jotka 
suuresti laajentavat tämän sieluntoiminnoille 
tärkeän kudoskerrok.sen pinta-alaa. Eräs isojen 
aivojen tyvessä esiintyvä syvempi vako, S y 1- 



167 



Aivot 



168 



viuksen uurre, jakaa puoliskot etumai- 
seen ja takimaiseen osastoon. Tämän uurteen 
edessä on otsaliuska (A ja B, 1), sen yläpuolella 
keskiuurteen luona päälaenliuska (A. ja B, 2), 
takana takaraivoliuska (A ja B, 3) ja alla 
ohausliuska (A ja B, 4). Molempia puoliskoja 




Pituusleikkaus 

tekstissU). 



Alta. (selitykset 



yhdistää toisiinsa keskiviivassa kulkev.an juo- 
van pohjassa oleva aivo-osa, jolla on nimenä 
aivokurkiainen (corpus callosumj ja 
jonka poikittain kulkevat säikeet muodostavat 
(A, 8). Aivokurkiaisen alla on pohjukka 
(fornix) (A, 10). Pitkittäisiä säikeitä sisäl- 
tävät aivoreidet (crura cerebrij yhdistävät 
suuret aivot pidentyneeseen selkä- 
ytimeen. Isojen aivojen puoliskojen kes- 
kellä on nesteellä täytetty ontto tila, sivuon- 
telot, jotka Monronreiän (A, 23) kautta 
ovat yhteydessä kolmannen aivo-ontelon kanssa. 
Kumpaisellakin sivuontelolla ou kolme haaraa 
(sarvea), jotka ulottuvat kauas isoihin aivoihin 
ja joiden seinämillä osaksi on omat nimensä 
(A m monin sarvi, aivojuovikkaat 
V. m.). Sivuontelojen etusarvien välissä on n. s. 
läpikuultava väliseinä (A, 24). 

Väli aivot ovat hyvin pienet; niiden onte- 
lona on n. s. kolmas aivo-ontelo; tämä jatkuu 
alaspäin umpinaiseen suppiloon (infundibu- 
lum), jonka päässä on aivolisäke (B,ll) 
(hypophysis cerebrij eli n. s. I i m a r a u h a n e n 
(glatidula piluitaria) (A, 14; B, 12). Sen merki- 
tys ihmiselle on tuntematon samoin kuin n. s. 
käpyrauhase n(epiphyaia, glandula pinealisj 
(A, 16), joka on noin herneenkokoinen, kalkki- 
kappaleita (a i V o h i e k k a a) sisältävä muodos- 
tus ja jossa ennen luultiin sielulla olevan sijansa. 
iSujipilou tyvi on (luiiicttu harmaan kukku- 
1 a n nimellä, sen takana on kaksi nystyrää eli 
ydinkukkulat (B, 10) ja näiden takana 
pie'ni, lukuisten verisuonien lävistämä alue 
(B, 13). Väliai vojen pääosan muodostavat 
näkökukkulat (tlialami optici), joista osa 
näköhermojen säikeitä saa alkunsa. 

Keskiaivojen ontelo on kapea putki, 
Sylviuksen vesijohto (A, 21), joka 
edestä on yhteydessä kolmannen aivo-ontelon 
kanssa (A, 22), takana taka-aivojen ontelon 
(neljännen) kanssa (A, 18). Huomattavin osa 
keskiaivoissa ovat nelikukkulat (corpora 
quadrigemina), neljä pientä kohoumaa (.A, 17). 

Pienetaivotelitak a-a i v o t (A ja B, 5) 
sijaitsevat pääkopan takaosassa isojen aivojen 
takaliuskojen alla, joista ne erottaa kovan aivo- 
kahon muodostama poikkipuolinen poimu eli 
aivoteltta (tenlorium cerebelli). Pienet aivot 



ovat samoin kuin isot aivot jakaantuneet kah- 
teen sivulliseen puoliskoon, jotka pinnaltaan 
ovat sillä tavoin uurteiset, että muodostavat lu- 
kuisia levymäisiä liuskoja. Liuskojen harmaa 
kuorikerros tekee lukuisia sivupoimuja. Tästä 
poimuutumisesta on seurauksena, että pienten 
aivojen kohtisuorassa läpileikkauksessa esiintyy 
puuiimuotoinen kuvio, joka on saanut nimekseen 
elämänpuu (arbor vitte) (A, 5) . Molempien 
[uoliskojen välissä esiintyy m a t o- fuerni ig-^ ni- 
minen keskinen osa (B, 16). Pienten aivojen ja 
pidentyneen selkäytimen ontelo yhdessä muodos- 
ta\ at neljännen aivo-ontelon (A, 18) . 

Peräaivot eli pidentynyt selkä- 
ydin (meduUa oblongata) (A ja B, 7) jatkuu 
niskareiän kautta suoranaisesti selkäytimeen ja 
osoittaa saman järjestyksen valkean ja harmaan 
hermoaineen sijoituksessa kuin tämä. Sen huo- 
mattavimpia osia on aivosilta (pons), noin 
tuuman levyinen hermojoukko, joka välittää yh- 
teyden sen ja muitten aivo-osastojen kanssa 
(A ja B, 6), py r a m i d i t (B, 8) ja o 1 i i v i t 
(B, 9). 

Aivoja verhoo kolme kalvoa, likinnä erittäin 
ohut, verisuonista rikas pehmeä aivokalvo 
(pia tnatcrj, tämän päällä on lukinverkko- 
kalvo (arachnoideaj ja päällimäisenä vahvasta 
sidekudoksesta muodostunut kova aivo- 
kalvo (dura mater). Pehmeän aivokalvon osia 
on suonikalvo (A, 9), joka peittää kolmannen 
aivo-ontelon. 

Aivojen tyvestä lähtee 12 hermoparia, aivo- 
hermot: 1. hajuhermot (nervi olfactoriij 
(B, 1), 2. näköhermot (n. optici) (A, 13; B, II), 
jotka lähtevät näköhermojen ristikosta (B, 14), 
3. ja 4. silmälihashermot (n. oculomoiorii ja 
n. trochleares) (B, III ja IV), 5. kolmihaaraiset 
hermot (n. trigemini) (B, V) , 6. ulkopuoli.set 
silmälihashermot (n. abdticentesj (B, VI), 

7. kasvohermot (n. faciales) (B, VII ja VII'), 

8. kuulohermot (n. acustici) (B,VIII), 9. kieli- 
kitahermot (n. glossopharyngei) (B, IX) , 10. kier- 
tävät (sisälmysten) hermot (n. vagij (B, X), 
11. lisähermot (n. accessorii (B, XI), 12. kielen 
liikuntohermot (n. hypoglossi) (B, XII). 

A:jen toiminta on mitä monipuolisin; ne hallit- 
sevat ruumiin liikkeitä, vastaanottavat tunto- ja 
aistinhermojcn tuomat viestit valmistellen näistä 
tietoisia havaintoja, ovat sielun elin. Kai- 
killa sielueläinään kuuluvilla elonilmauksilla on 
aineellinen pohjansa aivoissa. Kuta henkisesti 
kehittyneempi ihminen on, sitä suuremmat ja 
paiuavammat ovat hänen aivonsa. - — Erittäin 
tärkeä seikka on useimpain aivo-osien parilli- 
suus, joka tekee mahdolliseksi, että rajoitetun 
osan loukkautuessa vastaava osa terveellä puo- 
lella voi, määrätyissä oloissa, toimittaa loukkau- 
tuneen osan tehtävän. Myös on huomattava, 
että hermosäikeet pidentyneen selkäytimen pyra- 
mideissa risteilevät, joten on ymmärrettävissä, 
minkä vuoksi toiseen aivopuoliskoon kohdistetut 
loukkaukset aikaansaavat häiriöitä (halvaantu- 
mista) vastakkaisella ruumiiupuolella. 

Isot aivot, lähemmin sanoen niiden harmaa, 
miljoonia hermosoluja sisältävä kuorikerros, on 
sieluntoiraiutain, älyn, tahdon, muistin, tietoi- 
suuden keskus. Kuorikerroksella ei kummin- 
kaan ole joka osassaan sama tehtävä, siinä voi 
erottaa rajoitettuja keskuksia määrättyjä tehti- 



169 



Aivoteltta— Ajanlasku 



170 



viä varten. Liikekeskus, josta vaikutteet tah- 
donalaisiin lihasryhmiin lähtevät, sijaitsee mo- 
lempien keskuspoimujen luona. Kokeista on li- 
säksi opittu tuntemaan liikekeskuksessa pienem- 
piä sarkoja, joista vaikutteet esim. raajojen lii- 
kunnoille lähtevät. Samoin voidaan erottaa rajoi- 
tettuja alueita, jotka ovat aistimien saamien 
vaikutusten tajuamispaikkoja, aistimussarkoja. 
Niinpä kuulosarka sijaitsee ohimoliuskassa, 
näkösarka takaraivoliuskassa j. n. e. Kolmannen 
otsapoimuu, eli n. s. B r o e a n poimun, luona 
on puhesarka, jonka loukkaus synnyttää häi- 
riöitä puhetaidossa tai aikaansaa tämän kyvyn 
häviämisen. 

Pienet aivot vaikuttavat etenkin niihin lihak- 
siin, jotka pitävät huolta ruumiin tasapainosta 
ja liikkeistä paikasta toiseen. Niiden toimena 
näkyy yleensä olevan ruumiinliikkeiden sopu- 
suhtainen ohjaaminen. 

Elämälle tärkein aivo-osa on pidentynyt selkä- 
ydin, joka on hengitysliikkeiden, sydämentoi- 
minnan, suonien laajentamisen ja supistamisen 
keskus. Myös purekaimis- ja nielemisliikunnolla 
on keskuksensa tässä aivo-osassa. Pidentyneen 
selkäytimen poikkileikkaaminen tai vioittaminen 
aikaansaa heti kuoleman ; siinä on „elämän- 
solmu", jota vastoin muita aivo-osia voi poistaa 
ilman että elämä heti lakkaa. K. M. L. 

Aivoteltta ks. Aivot. 

Aivotulehdus (encephalitis), aivoalueen tu- 
lehdus, syntyy erittäinkin aivojen vahingoittu- 
misesta ja saa usein aikaan aivoajoksen. Usein 
on aiheena infektsionitautien kiertelevä tartun- 
ta-aine. Kroonillisen aivotulehduksen saa aikaan 
alkoholismi ja syfilis. — Myöskin kotieläimissä 
esiintyy akuuttisia aivojen ja niiden kalvojen 
sairauksia, useimmin hevosissa, esim. ankaran 
rasituksen, pitkän laiva- tai rautatiematkan jäl- 
keen, liiallisen siitinelinten kiihotuksen johdosta. 
Myös erinäiset rehualneet (palkokasvit) saavat 
ruoansulatushäiriöiden aiheuttaman a:n aikaan. 
Nautaeläimissä on a. usein tuberkuloosista 
laatua. 

Aivotärähdys (commotio cerebrij, välittömän 
tahi välillisen väkivallan synnyttämä toiminnal- 
linen häiriö aivoissa, vaikkei näkyväistä vam- 
maa ole olemassa. Taudinkuvaan kuuluu suoni- 
ja hengityshäiriöitä, oksennuksia, halvauksia, 
tajuttomuutta j. n. e. M. 0-B. 

Aix [eks] (A. en Provence), kaupunki 
Kaakkois-Ranskassa, Bouches-du-Rhöne departe- 
mentin pääkaupunki, 28 km Marseillesta pohjoi- 
seen, kauniissa ja hedelmällisessä seudussa, n. 
29,829 as. (1906). Harjoittaa silkki- ja pumpuli- 
kankaiden valmistusta, oliivi- ja mantelipuun 
viljelystä. Tärkeä oliiviöljyn vientipaikka. 
Kaupunki oli keskiajalla Provencen pääkau- 
punki ja trubaduurien kokouspaikka. Sitä sa- 
nottiinkin „Ranskan Ateenaksi". Roomalais- 
aikaan oli kau|)unki Aquae Sexti se'n nimellä 
tunnettu lämpimistä lähteistään. Marius voitti 
siinä teutonit v. 102 e. Kr. A. R. B. 

Aix les Bains [ekslebtVJ, kaupunki ja kylpy- 
paikka Ranskan Savoie departementissa. Kuu- 
luisa lämpimistä rikkilähteistään, jotka jo roo- 
malaiset tunsivat (Aquse G r a t i a n se eli 
Domitiana;), 8,000 as. (1901). 

Aizoacese [-tsoä'-}, jääruohot, Centrosper- 
Hi(E-parveen kuuluva kaksisirkkaisheimo ; hieta- 



aavikkojen ja muiden kuivien kasvupaikkojen 
kasveja troopillisesta ja subtroopillisesta vyöhyk- 
keestä varsinkin Etelä-Afrikasta. Heimoon kuu- 
luvat m. m. suvut ilesenibryanthemum ja Tetra- 
gonia (ks. n.) . 

Ajaccio [-a'tso], Korsikan pääkaupunki, sen 
länsirannalla, lujasti linnoitettu, 22,000 as. 
(1901) ; talvi-ilmasto on lauhkea. Väestö har- 
joittaa sardellin- ja korallinpyyntiä ja valmistaa 
hienoksi tunnettua oliiviöljyä. — Napoleon Bona- 
parten syntymäkaupunki. 

Ajanhenki, määrättynä aikakautena vallit- 
sevat aatteet, mielipiteet ja harrastukset. Ne 
vaikuttavat mahtavasti yksilöiden mielessä, ta- 
vallisesti näiden tietämättä. Nimenomainen 
\etoarainen „ajanhengen vaatimuksiin" on kui- 
tenkin usein erehdyttävä, sillä juuri koska ajan- 
henki ehdottomasti vaikuttaa kaikissa yksi- 
löissä, niin on hyvin vaikeata sattuvasti kuvatu 
oman aikansa luonnetta; tavallisesti vasta jälki- 
maailma voi selvästi käsittää kunkin aikakau- 
den luonteenomaiset piirteet. Sitäpaitsi ajan- 
henki lakkaamatta muuttuu, milloin verkalleen, 
milloin nopeasti, niiden henkisten voimien vai- 
kutuksesta, jotka kullakin hetkellä ovat toi- 
messa, (vrt. Aatevirtaus). A. Gr. 

Ajanlasku perustuu yhteen tahi useampaan 
aikayksikköön (ks. t.), joiden tarkoituksenmu- 
kaisesta merkitsemisestä ja numeroimisesta 
a. muodostuu. Lähinnä tarjoutuva ja sen vuoksi 
aikaisimrain käytäntöön päässyt aikayksikkö on 
vuorokausi. Pitempiä ajanjaksoja huo- 
mioonotettaessa tarvitaan suurempi yksikkö, 
jonka helposti tarjoavat kuun vaihtelut. Otta- 
malla huomioon ne hetket, jolloin uuden kuun 
viilu ensin ilmestyi taivaalle, havaittiin, että se 
aika, joka kului kuun uudestaan näyttäytymi- 
seen samalla asteella, on noin 29 '/i vuorokautta. 
Tätä aikaa on nimitetty synodiseksi kuukau- 
deksi. Aikayksikkönä käytetään siis kuu- 
kautta, mutta kun oli tarkoituksenmukai- 
sempaa, että kukin päivä kuuluisi kokonaisuu- 
dessaan toiseen tai toiseen kuukauteen, annet- 
tiin kalenterikuukaudelle vuorotellen 29 :n tai 
30 :n vuorokauden pituus. — Vuodenaikojen sään- 
nöllinen vaihtelu tarjosi vieläkin suuremman yk- 
sikön : vuoden, jonka pituus on 365 vuorok. 
5 t. 48 min. 46 sek. (= n. 365 '/< vuorok.) . Ny- 
kyisen ajanlaskun muodostumiseen on enimmän 
vaikuttanut vanhojen egyptiläisten, kreikkalais- 
ten ja roomalaisten a. Juutalaisilla on ole- 
massa 7-päiväinen viikko. Egyptiläisten a. 
perustui 3G5-vuorokautiseen vuoteen. Vanha 
kreik. a. perustui synodiseen kuukauteen ja kar- 
kauskuukaudet otettiin huomioon. Vanhim- 
massa roomalaisessa ajanlaskussa oli vuosi jaet- 
tu 10 kuukauteen ; tämän sijalle tuli pian täy- 
dellisempi a., joka laski 355-vuorokautisen vuo- 
den; silloin tällöin lisättiin 30-päiväinen kar- 
kauskuukausi. Julius C se s a r i n toimesta otet- 
tiin käytäntöön uusi a. (n. s. juliaani- 
nen kalenteri 1. vanha luku); sen 
perustaksi asetettiin vuosi, pyöristettynä ta- 
saisesti 365 '/, vuorokaudeksi ; jotta joka vuo- 
dossa olisi kokonainen luku vuorokausia, mää- 
rättiin joka neljäs vuosi karkausvuo- 
deksi (ks. Vuosi), karkauspäivä asetettiin 
entisen karkauskuukauden sijalle (helmik. 23 
p:n jälkeen). Juliaaninen vuosi, joka on käy- 



171 



Ajanmääräys— Ajatuksellinen 



172 



tUnnössä kreikkalaista oppia luimustavilla kan- 
sdilla, sisältää 305 vuorok. 6 tuntia ja on siis 
11 min. 14 sek. liian pitkä. 128:ssa vuodessa 
karttuu 1 vuorokausi liikaa. Kalenteri kaipasi 
siis uudistamista, Jonka suoritti paavi Grego- 
rius XIII. Gregoriaaninen kalen- 
teri 1. uusi luku tuli käytäntöön 1582. 
Karkau.svuosiin nähden noudatetaan siinä seu- 
raavaa sääntöä: sen sijaan kuin juliaanisessa 
kalenteri.'sa jokainen satavuosi on karkaus- 
vuosi, ovat gregoriaanisessa kalenterissa kar- 
kausvuosia vain ne, joiden sataluku on tasan- 
jaollinen 4:llä. »otus näiden kahden kalen- 
teiin välillä on nyt 13 vuorok. Uusi luku tuli 
käytäntöön roomalaiskatolisissa maissa, Ruot- 
si.ssa ja Suomessa vasta 1753. Kansa käytti 
vanhaa lukua vielä 1800-luvun alkuun asti. 
Muinaissuomalaisten, samoinkuin usei- 
den muidenkin suomalaisugrilaisien kansain 
ajanlaskussa oli vuosi jaettu 13 kuukauteen, 
(vrt. Vuosi, Kuu vuosi, Tähti vuosi, 
.\ I m a n a k k a.) 

'lärkeimmät historialliset a;t ovat: kristil- 
linen a., s. o. jälkeen Kristuksen 
syntymän, roomalai.sen apotin IJionysiok- 
seu (525) alkama, joka asetti Kri.stuksen 
.syntymän vuoden l:n 25 p:ksi jouluk., käy- 
tetty Roomassa kirkollisessa ajanlaskussa 6:a- 
nen vuosisadan keskivaiheilta ja tuli länsimaissa 
yleiseksi 10:nuestä vuosisadasta alkaen: h e d s- 
ra (Muhammedin pako, 15 p. heinäk. 622 j. Kr.) 
on kaliti Omarin ajoista asti käytännö.ssä muha- 
mettilaisessa maalimassa. — Intialaisesta 
ajanlaskusta ovat huomattavia Kaliyugan, 
28 p. belmik. 3102 e. Kr. ja buddhalaisten a., 
Uuddha Sakjamun'in kuolinvuodesta (543). — 
Kreikkalainen a., olympiadit, alkavat 23 p. 
hl inäk. 776 e. Kr. Hoomalaiiien a. Rooman peru.s- 
'bmisista (ab urbe <;ondita) johtuu \'arrou tie- 
donannon mukaan v :sta 753 e. Kr. N a b o n a s- 
sarin a. 747-324 e. Kr., siilien liittyy Phi- 
lippoksen a. eli aika Aleksanteri Suuren kuole- 
masta. Roomaluinen konsuliaika laskee aikaa 
vuotuisesti valittujen konsulien mukaan, joidjn 
sarja alkaa kuninkaiden karkoittamisvuodesta 
500 e. Kr. ja jatkuu porvarillisena ajanlaskuna 
v:een 541 j. Kr. D i o k 1 e t i a n u k s e n a. 
(1. m a r 1 1 y y r i-a.) lukien 29 p:stä elok. 284 
j. Kr. Ranskan vallankumouksen a., 
jonka vuodet merkittiin roomalaisilla nume- 
roilla (au. I, II j. n. e.), aloitettiin 22 p:stä 
syysk. 1792 ja otettiin käytäntöön 6 p. lokak. 
17!I3, mutta lakkautettiin jo 1 p. tammik. 1806. 

(A. D.) 

Ajanmääräys, paikallisajau määrääminen, 
joka tapahtuu n. s. pasaasikoneella, siten että 
tehdään havainto jonkun kiintotähdeu kulusta 
havainto|>aikan meridiaanin kautta. Kun |iai- 
kan maantieteellinen asema on tunnettu, niin 
tiedetään jo ennakolta, mihin aikaan ky.symyk- 
ses.sä olevan lähden tulee kulkea tämän paikan 
meridiaanin kautta. (l. M-r. 

Ajantasaus ks. A u r i n k o aika ja P ä i- 
v ä n t a s a u s. 

Ajantieto, aikakirja (ks. t.), esim. Laurentius 
l'elriii 1G5S julkaisema ..Synopsis chronologia- 
iinnoniric rhytmica. eli ajan tieto Suomenmaan 
menoist ja ustost"; myöskin joskus = alma- 
nnkku. ajanlasku. 



Ajattara, paha haltija, joka eksytti naisen 
haamussa metsämiestä tai laskeutui nukkuvan 
rinnan päälle painajaisena. Sana lainattu liet- 
tuankielestä (liett. oi7i(a;a« = painajainen). 

A'. A'. 

Ajatteleminen on se sielun toiminta, jossa 
mielteitä tahallisesti yhdistetään toisiinsa ja 
muodostellaan siinä tarkoituk.sessa, että sen 
avulla pääsisimme todenperäiseen tietoon. Sliel- 
tämisen eli tietopuolisen sieluntoiminnan alalla 
sopii erottaa kolme kehitysastetta: 1. havainto, 
2. mielikuvitus (laajassa merkityksessä) 1. kii- 
vausvoima ja 3. ajatteleminen. Alemmat miel- 
tämistoiminnat tapahtuvat itsestään 1. mieltä- 
vän tahtomatta: havainto johtuu suorastaan 
ulkonaisesta aistinkiihotuksesta, mielikuvituk- 
sessakin mielteet ilmestyvät tajuntaan määrä- 
tyistä sielullisista syistä asianomaisen tahto- 
matta, — esim. kaksi miellettä, joita usein on 
yhfaikaa tajuttu, esiintyy sitten assosiatsioni- 
tottumuksen pakosta yhfaikaa tajunnalle; ajat- 
teleminen on sitävastoin sisällistä itsetoimintaa. 
Kokemus opettaa ihmiselle, että ne mielleyhty- 
mät, jotka satunnaisesti ovat hänen tajuntaansa 
muodostuneet ulkovaikutelmien ja mielleasso- 
siatsionien johdolla, usein ovat erehdyttäviä : 
sentähden häneen herää itsetietoinen pyrkimys 
päästä päteviin mielikuviin ja tietoihin, s. o. hän 
rupeaa ajattelemaan. Ajatteleminen on siis 
ylit'aikaa mieltämistä ja sisällistä tahtomista : 
tahto siinä hallitsee ja ohjaa mieltämistoimiii- 
taa. Täysin kehittyneessä ajattelemisessa tapali- 
tuu sisällinen valinta: muistin ja mielleassosi- 
atsionien vaikutuksesta suuri joukko mielteitä 
ja mielleyhdistyksiä pyrkii tunkeutumaan tajun- 
taan, mutta ajatteleva henki valitsee ja omak- 
suu nii.stä ainoastaan ne, jotka se huomaa oi- 
keiksi ja asianmukaisiksi. Siten ajatteleminen 
eroo alemmista tietopuolisi.sta sieluntoiniinnoistu 
siinäkin, että mielteet eivät yhdy toisiinsa ulko- 
naisten, satunnaisten asianhaarojen mukaan, 
vaan sellaisella tavalla, joka johtuu niiden 
omasta sisällyksestä ja olemuksesta. Kaikkeen 
ajattelemiseen liittyy omituinen loogillisen 
välttämättömyyden tunne : tuntuu ole- 
\an välittömästi selvää, että ajatuksen muodos- 
tamat mielleyhdistykset ja johtopäätökset joh- 
tuvat asiain omasta, olokohtaisesta (objektiivi- 
sesta) luonnosta, eivätkä mistään ajattelevan 
satunnaisista arveluLsta tahi mielihaluista. • — 
Jokapäiväisessä kieles.sä ajatella sanaa usein 
käytetään laajemmassakin merkityksessä. Sillä 
osoitetaan kaikkea mieltämistä, joka ei suoras- 
tr.an johdu aineellisesta ulkovaikutuksesta, siis 
myös muistamista ja muuta mielikuvituksen 
toimintaa. Myöskin muutamat filosofit, esim. 
Descartes, ovat käyttäneet sitä yhtä laajassa 
merkityksessä tahi vielä laajemmassakin, osoit- 
tamaan kaikkia itsetietoisia sielullisia tapah- 
tumia. A. Or. 

Ajatuksellinen I. ideaalinen, intellektu- 
aalinen. — nämä sanat ovat kuitenkin useammin 
suomennettavat toisin, esim. sanoilla aatteelli- 
nen, ihanteellinen, älyperäinen. — /■ i7o»., se, mikä 
on olemassa ihmisen ajatuksessa tahi mielikuva- 
na, ulkonai.sen, aineellisen olevaisen vastakoh- 
tana; myöskin (abstraktisen) ajattelemisen ke- 
hittämä ja tarkistama mielikuva, aistillisten, 
havainnollisten mielteitten vastakohtana. 



173 



Ajatus Ajohiekka 



174 



Ajatus. 1. Ajattelemistoiminta ks. Ajat- 
te 1 e iii i n e n. — 2. Ajattelemiseu tuote, ajat- 
ttlemalla muodostettu mielle tai mielleylidistys. 
Ajatuksen perusmuodot eli 5'ksinkertaisteu aja- 
tusten eri lajit ovat k U s i t e, a r v o s t e I m a ja 
]> ii ;i t e 1 m ä (ks. n.). 

Ajatuslait, tog., ovat ajattelemisen j-leisim- 
mät perussäännöt. Ei ole syytä käsittää ajatus- 
lakien merkitystä siten, että kaikkia erikoisia 
loogillisia sääntöjä tarvitsisi nimenomaan joh- 
taa niistä, sillä monet erikoisemmatkin loogilli- 
set säännöt ovat itsessään ilmeiset eivätkä siis 
kaipaa sellaista johtamista; vaan ajatuslait lau- 
suvat lyhyimmässä muodossa ajattelemisen ylei- 
simmät perusominaisuudet. Ajatuslait ovat: 
Identiteetin laki (ks. t.). Ristiriitaisuuden 1. (ks. 
t.|. Riittävän perusteen 1. (ks. Perusteen laki) ; 
iiLuutamat lisäävät vielä Kolutannen poissulke- 
ini.slaiu (principium exclusi tertii) ja Yhdisty- 
väisyyden lain (principium convenientia). Kaksi 
ensinmainittua suhteutuu ajatuksen perustoi- 
mintaan, mielteiden vertaamiseen ja erottami- 
seen, ja lausuu eri näkökohdilta katsoen, että 
jokainen käsite on säilytettävä semmoisenaan ja 
erotettava kaikista muista käsitteistä. Riittä- 
män perusteen laki lausuu ajattelemisen toisen 
perusominaisuuden, nim. että vaaditaan loogil- 
lista, järkiperäistä perustetta jokaisen ajatuk- 
.sen ja väitteen muodostamiseen; järkemme vaa- 
tii, toisin sanoen, että asetamme kaikki ajatulc- 
.senime yhteyteen toistensa kanssa, niin että ne 
muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. 
Kolmannen poissulkemislaki lausuu, että arvos- 
telmista ,,A on 13" ja ,,A ei ole B'" jompikumpi 
malttamatta on pätevä, kolmatta mahdollisuutta 
ei ole ; siten .se ilmaisee myöntilvän ja kieltävän 
ajatustoiminnan eli arvostelraanmuodostuksen 
luonnon. Yhdistyväisyyden laki lausuu, että 
jokainen mielle voidaan ajatuksessa yhdistää (1. 
verrata) mihinkä muuhun mielteeseen tahansa, 
siltn että toinen jossakin katsannossa määrää 
toista. A. Gr. 

Ajatustenlukemluen, taito arvata kuten 
näyttää välittömästi toisten ihmisten ajatuksia. 
\ "uoden 1875:n paikkeilta alkaen ameriikkalaiset 
Bro\vn ja Bishop, engl. Cumberland y. m. herät- 
tivät suurta huomiota julkisilla näytännöillä, 
joissa he osoittivat osaavansa esim. löytää piilo- 
tetun esineen, arvata numeron tai sanan, jota 
toinen ajatteli y. m. Ajatustenlukeminen tuli 
])ian suosituksi seurahuvitukseksi ja huomattiin 
verrattain monien ihmisten osaavan johonkin 
määrään harjaantua tuohon taitoon. Ajatusten- 
lukija, toisinaan silmät sidottuina, pitää kädestä 
■välittäjää, „mediota", joka keskittää ajatuk- 
sensa määrättyyn tehtävään ; toisinaan hän pi- 
tää kätensä vähäisen matkan päässä välittäjästä 
koskettamatta tätä. Numeroja ja sanoja arvat- 
taessa ajatustenlukijat usein, pitäen kiinni välit- 
tiijän kädestä, liikuttivat sitä edes takaisin tau- 
lun edessä, johon oli kirjoitettu numerot tahi 
aakkoset. Tällaisissa oloissa toimitettu ajatus- 
tenlukeminen perustuu käden erinomaiseen 
lieikkätuntoisuuteen, joka huomaa välittäjän kä- 
dessä ehdottomasti .syntyviä ylen vähäisiä liik- 
keitä tai verenkierron muutoksia, kenties myös- 
kin siitä johtuvaa suurempaa tai vähempää läm- 
niönsäteilyä y. m., jotka ilmiöt omituisella ta- 
malla vaihtelevat, kun ajatustenlukija etsiessään 



esinettä kääntyy oikeaan suuntaan tahi kuu käsi 
lähenee arvattavaa numeroa tai kirjainta. 
Brown antoi itse jo 1S76 tämän oikean selityk- 
sen ilmiöistä. Preyer on rakentanut herkkä- 
tuntoisen koneen, palmografin, jolla voidaan sel- 
västi osoittaa noita käden vähäisiä, ehdottomia 
liikkeitä. Kun ajatustenlukija ei koskettele eikä 
uäe välittäjää, niin hän näyttää voivan toisi- 
naan kuulla — kenties itse tietämättänsäkiu — 
}'leu heikkoja kuiskauksia, jotka ehdottomasti 
syntyvät välittäjän puhe-elimissä hänen keskit- 
tyessään ajatuksiaan johonkin asiaan; .sellaisten 
kuiskauksienkin syntyä on kokeellisesti todis- 
tettu (ks. Hansen ja Lehmann, Wundt'in Philos. 
Studien XI, 1895). Sittemmin on kuitenkin toi- 
sin järjestetyillä kokeilla yritetty varmemmin 
todistaa puhtaastaan sielullista ajatus- 
ten siirto a (suggestion mentale), esim. siten 
että henkilöt ovat eri huoneissa. M. m. mainio 
fysiologi Ch. Richet on tehnyt huomattavia 
kokeita, jotka hänen mielestään todistavat sie- 
lullisen ajatustensiirron todellisuutta. Täyttä 
varmuutta on vaikea saavuttaa, koska senluon- 
toiset kokeet kuitenkin onnistuvat verrattain 
harvoin ja koska itsepettymys ja tahallinen 
petos usein hämmentävät kokeiden tuloksia. 
[Richefn kokeet täydellisimmin ko'ottuina sak- 
salaisessa käännöksessä „Experimentelle Studien 
auf dem Gebiete der Gedankeniibertragung", 
1891 ; epäilijän kannalta: Preyer, „Die Erklä- 
rung des Gedankenlesens", 1886.] A. Or. 

Ajatustensiirto ks. Ajatustenluke- 
minen. 

Ajatusviiva, viivanmuotoinen välimerkki ( — ) , 
on oikeastaan paussin merkki, jollaisena sitä 
käytetään, kun lausejakso tahallisesti keskey- 
tetään, tai kun jotakin odottamattomaksi esitet- 
tyä seuraa (valmistuspaussi, jännityksen aikaan- 
saamiseksi), niinikään merkitsemään uutta osas- 
toa esityksessä, milloin ei tahdota sitä aloittaa 
uudelta riviltä. Viivaa, jota käytetään erotta- 
maan eri henkilöiden lausumat toisistaan sekä 
ajallisia tai paikallisia rajapisteitä merkitsevien 
lukujen tai nimien välillä (tavallaan yhdysviivan 
merkityksessä), nimitetään myös ajatusviivaksi. 
Kahta ., ajatusviivaa" käytetään sulkumerkkien 
asemasta, kahta tai useampaa peräkkäistä „aja- 
tusviivaa" lainatessa osoittamaan sanojen pois- 
jättöä. A. K. 

Ajax ks. A i a s. 

Ajeerata (lat. agere = ajaa) , touhuta, meuhata. 

Ajettuminen, eri ruumiinosissa ja -kohdissa 
tapahtuva kudosten turpoaminen. Ilmenee ,,vesi- 
pöhönä" sydämen toimintakyvyn heikontumison 
sekä myöskin joittenkuitten verta ja verisuonia 
koskevien taudillisten muutosten seurauksena 
esiintyen silloin useimmiten hiipien kehittyvänä 
jiitkällisenä taudinmerkkinä ja tavaten suurem- 
pia ruumiinosia yhtaikaa, jalkoja, käsiä, kas- 
voja, jopa koko ruumistakin. Nopeammin ja 
äkillisesti syntyvänä aiheutuu a. loukkaantumi- 
sista ja tulehduksista saaden silloin enemmän 
paikallisen leiman. M. 0-B. 

Ajmere (Adschmir), Englannin Itä-Intian pii- 
rikunnan Ajmere-Merwaran pääkaupunki. Ko- 
meiden rakennusten raunioita; pyhiinvaellus- 
paikka, 75,759 as. (1901). Suur-moguli .\kliar 
suosi erikoisesti Ajmerea asuinpaikkanaan. 

Ajohiekka ks. L e n t o h i e k k a. 



175 



Ajojää— Ajoneuvot 



176 



Ajojää, irtautuneita jääjoukkioita, jotka tuu- 
lien tai merenvirtojen kuljettamina ajelehtivat. 
Jiiumeriltä kulkee suuria ja paksuja ajojäälaut- 
toja, jotka vasta alhaisilla leveysasteilla hajoa- 
vat ja sulavat. 

Ajokalastus tapahtuu siten, että 5, 6 tai 
useampia jatoja sidotaan toisiinsa kiinni pit- 
kiiksi jonoksi, jonka toinen pää nuoralla on kiin- 
nitetty veneen kokkaan ja toiseen päähän on 
kiinnitetty pystyssä oleva lippupoiju, jonka jäl- 
keen veneen annetaan ohjaamatta ajelehtia tuu- 
len ja virran mukana. A. alkaa tavallisesti saa- 
ristoissamme heinäkuun keskivaiheilla ja jatkuu 
noin .syyskuun keskipalkoille. 

Ajokas ks. Z o s t e r a. 

Ajokoira ks. Koira. 

Ajometsästys ks. Metsästys. 

Ajomies, jjohjoisen taivaan tähtisikerö, jonk.\ 
(aj-tiihti, Capella, on 1 suur.; jouluk. 1891 syt- 
tyi siinä uusi tähti 4,5 suur. 

Ajoneuvot. Vanhimmat tunnetut manterella 
käytetyt kuljetusvälineet ovat maaperässä laa- 
hattavat n. s. purilaat (puurtoimet, 
sapikkaat, sapilaat, volukset, ladat, 
rivat). Varsin alkuperäiset tällaiset ovat 
vielä paikoin käytännössä vesiheiniä ajettaessa 
kuivalle maalle : pari latvapuolelta oksaista 
ohutta puuta, joitten tyvipuolet ovat aisoiksi 
karsitut; kuorma pannaan oksille. Kehittyneim- 
missä purilaissa on kahdet maata laahaavat aisa- 
puut, joitten hiukan kaarevia takapäitä yhdis 
tävät pajut kaplaineen; kuorma pannaan 
pajuille. Tällaisilla purilailla ajettiin kesäisin 
vielä 1700-luvulla paljon paraillakin maanteillä. 
K o I a-nimistä hyvin paksun suksen tapaista 
välinettä käyttivät ainakin pohjois-pohjalaiset 
ICOO-luvulla ja myöhemminkin tukinvedossa ; 
hirren takapää kiinnitettiin kolan keskessä ko- 
hokkcclla olevaan pystyyn rautapiikkiin. Täl- 
laisten alkuperäisten kulkuneuvojen pohjalla 
varmaan syntyi irtoaisoilla varustettu monikap- 
lainen (-pajuinen) kuormareki. Vielä 1700- 
luvulla oli Tornion tienoilla juhlareki (pohja- 
reet) „kolmitakkanen" (opajuiuen) työreki, 
jonka päälle pantiin liki 3 m pitkä, kapea, avo- 
pohjainen kori, jossa perätyksin istuttiin. 
Kuitenkin oli Pohjanmaalla ainakin jo tämän 
sataluvun jälkipuoliskolla talonpojillakin käy- 
tännössä reki (k a p p i r e k i) , jonka peräosal- 
taan laatikkomainen kori oli kiintonainen ; tä- 
mä kori ei aina ulottunut sepään asti. Sama 
ominaisuus havaitaan niinhyvin eräässä korko- 
leikkauksilla ja vaakunamaalauksella koriste- 
tussa aatelisreessä (Halikko) v:n 1730 vaiheelta 
kuin myöskin ahvcnalaisessa sulhasreessä 
(tjermo) v:n 1750 tienoilta. Molemmat nämä 
reet ovat kapeita, rokoko-tyylisiä ; samoin Vaa- 
san tienoilta 1700-luvun lopulla käytetty ajo- 
reki (suom. 1 o h n a, ruots. snecksläda), 
jonka jalasten sepä sekä korin kiperä ja kapea- 
päinen etuosa ovat (kuten samaan aikaan Skan- 
dinaaviassa) yhteenkasvaneet. Maamme länsi- 
osissa on 1810-luvulla käytännös.sä lyhyt, perä- 
puolelta leveä 2-kaplainen empire-tyylinen ajo- 
reki (Haukiputaalla .s ani), joka jo seuraa- 
valla vuosikymmenellä kasvaa 3-kaplaiseksi 
(Haukiputaalla ohinreki). Näihin aikoihin 
siirtyy ajajan paikka, joka oli korin takana, 
reen etuosaan, johon laitetaan istuinlauta. Le- 



veäkoriset ajoreet käyvät nyt tyypillisiksi 
kautta koko maan. vaikka kevj-ttä ajoa varten 
edelleenkin käytetään kapeita (mutta ei edestä 
kapeampia) rekiä (Pohjanmaalla pulkka- 1. 
kappireki; Länsi-Suomessa korkealaitainen 
ja -sepäinen 1 a i p i o r e k i. Ehkä vasta 1800- 
iuvun loppupuoliskolla tulivat Itä-Suomessa 
käytäntöön n. s. r e s 1 a r e e t, joitten korin sei- 
nät tehdään ristiin pingotetuista nuorista ja 
kankaasta (niinimatosta). Takareki, jota 
käytetään hirsien kuljetukseen, on aivan lyhyt, 
yhdellä kaplasparilla varustettu. 

Ikivanhaa alkuperää näyttää Skandinaavian 
pohjoisosissa ja näihin lähinnä rajoittuvissa seu- 
duissa olevan ahkio eli tuo venhemäinen, suip- 
pokeulainen, pyöreäpohjainen ja tasaperäinen 
kuljetusueuvo, jossa Rajakarjalan ja Tornion tie- 
noitten metsänkävijät vieläkin väliin talvisilla 
erämatkoillaan vetävät eväänsä ja riistan. Ah- 
kioksi nimitetään myös avonaista, poron vedet- 
tävää lapinrekeä, jota käytetään sekä ajoon että 
kuormanvetoon. Jälkimäiseen tarkoitukseen 
käytettävissä ahkioissa, jotka yleensä ovat ajo- 
ahkioita ko'okkaammat, on tavallisesti pohjan 
kummallakin puolella s u 1 k a-nimiset lylyt ja- 
laksina. Ajoahkiossa, joka tarpeen tullen varus- 
tetaan n. parin sentin korkuisella emäpuulla, on 
aina matala selkänoja, liekko; samoin ny- 
kyään harvinaisessa, sirotekoisessa pulkassa, 
joka eroaa ajoahkiosta pääasiallisesti siinä, että 
se etuosaltaan on katettu ajajaa polvien yli ulot- 
tuvalla, hylkeennahkapeitteisellä kannalla. Ruo- 
kavarojen ja kaikenlaisen rihkaman kuljetta- 
mista varten käytetään Lapissa n. s. lukko- 
ahkiota, joka on koko pituudeltaan katettu 
lukittavalla kannella. Sekä ahkioon että pulk- 
kaan kuuluu vielä vetohihna, vuottoraippa, 
joka kiinnitetään taljasta tehtyihin, k ä s ä t e- 
nimisiin poronlänkiin, ja jota sitäpaitsi kannat- 
taa poron ympäri sidotun vedätysvyön ala- 
osassa oleva silmukka. L e u k u-nimiscUä suu- 
rella lapinveitsellä lappalainen kaapitsee lumen 
ja jään ajoneuvojensa pohjasta. 

Vasta 1600-luvun loppupuolella alkavat maan- 
tiet maamme enin viljellyillä seuduilla r a 1- 
sasteistä yleisemmin muuttua kärryteik- 
s i. Jo tästä voi päättää, että rattaat meillä 
ovat aivan myöhäisiä tulokkaita. Niitä kyllä 
mainitaan jo 1500-luvulla linnojemme ja kunin- 
kaankartanoitten tilikirjoissa, mutta rahvaan 
käsiin ne yleisemmin joutuvat vasta 1700-luvulla. 
Mainittava on kuitenkin, että ruotsalaisissa kyy- 
('iupitoa koskevissa asetuksissa jo ennen 1600-lu- 
vuu puoliväliä puhutaan vaunuistakin. 
Pääasiallisin kulkuneuvo — jos niin sopii sanoa 
— oli yhtäkaikki tähän aikaankin vielä satula. 
Ensimäisissä rahvaankärryissä kerrotaan pyö- 
räin olleen kiskottomat: palstat olivat 
ilman rautavannetta kiinnitetyt värttänöi- 
h i n. Paljoa myöhemmin vielä oli rumpu 
(kappa, myöhemmin tämän sisässä rautainen 
pyssy) samoin kuin akselikin pelkästään 
puusta tehty. Vasta rauta-akselin yhteydessä 
ruvettiin käyttämään mutteria. Aikaisem- 
min korvasi tämän sokka. Maamme itäosissa 
olivat aluksi vallalla nelipyöräiset (ros pus- 
kat), mutta länsiosissa kaksipyöräiset rattaat. 
Jälkimäiset ovat yleisesti tunnetut kiessien 
nimellä, joista tässä erittäin mainittakoot Vaa- 



Ajoneuvoja I, 





PuriUmt. 



Ajureki (ruots. Tjenno, Ahvcna). 




Puiihuit. 



Kola. 




I, (liina (niots. Suecksläda, Xtiyn)- 




Keni-. Armfeltin reki (Halikko). 



Parkkuniikccssit (VUliiikyröi. 



Ajoneuvoja II. 




K\ininknalliii™ urniiiviiiiini lUaiiskan ijeiirik IV:iii. 




Vaunu XVIII:Ita \Tinsisa(lalta 






Malka- ja postivaimu 'tlilicenssi' 



Raitiotievaunu. 





I.au<|n 



Ajuriiivaunu. 



177 



Ajonuotta— Akantti 



178 



san lähiseuduissa 1700- ja 1800-luvun käänteessä 
käytetyt rokokotyyliset kukkamaalauksilla ko- 
ristetut parkkumikeessit, maamme länsi- 
osissa käytetyt turunkärryt ja vasta viime 
vuosikymmeninä Itä-Suomessa vallalle päässeet 
valkjärvenklessit. Ensinmainitut olivat 
jo puisilla vivuilla 1. linjaaleilla va- 
rustetut. Jo paljoa aikaisemmin lepäsivät korit 
herrasluokan kärryissä nahkaisilla linjaaleilla. 

U. T. S. (Fr. Ä.) 

Ajonuotta ks. Ajoverkko. 

Ajorata, ravikilpailuihin käytettävä ajorata. 
A:t ovat soikion muotoi.set ja tavallisesti yhdtn 
kilometrin pituiset. Lähtö tapahtuu suoralta 
sivulta. Palkintotuomarilava sijaitsee keskellä 
soikion sisäalaa. Kesäisin käytetään hiekka- 
rataa, talvisin jäärataa. -Iskin-. 

Ajos, ihonalaisen kudoksen äkillinen tulehtu- 
minen, joka kehittyen huippuunsa synnyttää pie- 
nemmän tai suuremman mätäpesäkkeen. 

M. 0-B. 

Ajosilta, silta, jota myöten heinä- ja olki- 
kuormat vedätetään navetan (o meta n, lää- 
vän) parvelle, vinnille 1. ylisille. 

A jour [a zu'r] (ransk.) , tapahtumain tasalla. 

Ajo-uuni, lieskauuni, jossa hopean- tai kullan- 
pitoisesta lyijystä erotetaan nämä metallit. Jos 
nim. sellaista lyijyä kuumentaa voimakkaassa 
vedossa, niin muuttuvat lyijy y. m. epäjalot me- 
tallit verrattain kepeiksi oksideiksi, jotka juok- 
sutetaan pois. Hopea, kulta tai lejeerinki niistä 
jää muuttumatta jälelle. R. D. 

Ajoverkko, tasaliinava poveton nuotta, jolla 
alavirtaan uittamalla pyydetään lohta ja siikaa. 
Apajapaikan ja rakenteenkin mukaan: koste-, 
suvanto-, karsina- tai isokuUe (heitto) ; saarnan, 
kulkuuksen 1. kolkan selänpuolise.ssa siulassa on 
kuvas, rannanpuolista kuljettaa vene. U. T. S. 

Ajuga, akankaali, La6taf(E-heimoon kuu- 
luvia matalia yrttejä, joista A. pyramidalis on 
lehdoissa ja rehevissä metsissä joks. yleinen 
eteläosassa maatamme ; sitävastoin A. reptans 
kuuluu harvinaisimpiin lajeihimme. 

Ajuruoho ks. T h y m u s. 

Ajusteerata (ransk. ajuster) , oikaista, panna 
järjestykseen, tarkistaa, tarkalleen sovittaa. 

Ajutantti (lat. adjutä're = auttaa) , upseeri, 
joka on pataljoonanpäällikön tai muiden kor- 
keampien upseerien avuksi määrätty. 

Akaa, (ruots. Akka s). 1. Kunta, Hä- 
meeni., Tammelan khlak., Urjalan ja Akaan ni- 
mismiesp. ; kunnassa Toijalan ja Viialan rauta- 
tieasemat. — 131,3 km", joista viljeltyä maata 
3,407 ha (1901); 42'/,, manttaalia; 732 ruoka- 
kuntaa, joista maanviljelystä pääelinkeinonaan 
harjoitti 251, teollisuutta 251 (1901) ; 4,104 as. 
("/u 1906), n. 2,6 % ruotsink.; 386 hevosta, 
1,505 nautaa (1906). — Teoll. lait. (1908): Viia- 
lan höyrysaha, Viialan lasitehdas, Toijalan osuus- 
meijeri, T:n oluttehdas, T:n tapettitehdas, T:n 
höyrysaha, T:n tiilitehdas ja puusepäntehdas 
Riisikkalassa. — Säästöpankki ; kunnanlääkäri ; 
apteekki. 

2. Seurakunta, konsistorillinen, Porvoon 
hiippak., Hattulan rovastik., erotettu Sääks- 
mäestä 1483 itsenäiseksi. Kirkko puinen (1817, 
korj. 1895) ; keskiaikainen kivisakasti. E. S. 

Akaasia ks. A c a c i a. 

Akaasiakumi ks. Kumi. 



Akaatti, kalsedonilaji, muodostunut tavalli- 
sesti erivärisistä kerroksista eruptiivivuorila- 
jeissa oleviin kaasurakkuloihin. Siitä valmiste- 
taan koruesineitä ja astioita (akaattimortte- 
leita). Saadaan Brasiliasta ja Uruguaysta, en- 
nen löydettiin sitä myös Böömistä, Saksista ja 
Unkarista. 

Akaba-lahti, Punaisen meren pohjoisosassa ; 
huuhtoo Sinain niemen itäistä rantaa. Ranni- 
kot kohoavat kohtisuorasti merestä, väliin 600 
m korkeuteen. Ristituulet tekevät purjehtimisen 
lahdella hyvin vaaralliseksi. — Akaba niminen 
turkkilainen satama on lahden pohjoisessa peru- 
kassa. A. K. B. 

Akadeemikko (lat. acade'micus), korkeakou- 
lun (akatemian) opettaja; akatemian 1. tiedeseu- 
ran Jäsen. 

Akademia (kreik. akad^meia) , ks. A k a t e- 
m i a. 

Akaia ks. A k h a i a. 

Akanakukkaiset, Glumiflorw, on parvi yksi- 
sirkkaisten kasvien luokassa. Siihen kuuluvat 
heimot GraminacecE ja Gyperacece. Kehättömiä 
tai aivan vaillinaisella kehällä varustettuja kuk- 
kia suojaavat akanoiksi nimitetyt ylälehdet, 
vrt. Graminacese ja Cyperaceae. 

Akanat. 1. Niiden kaivomaisten suomujen 
kansanomainen nimitys, jotka puitaessa irtautu- 
vat jyvistä. — 2. Kasvit, ks. Akanakukkai- 
set. 

Akankaali ks. A j u g a. 




1. Acanthu-s mollikseu lehti. 2. Ac. .spinosu.s. 
3. ja 4. Akanttikoristeita. 

Akantti (kreik. akantha = oka) , okainen 
kasvisuku Acanthus (ks t.) sekä sen lehtien mu- 
kaan tehty rakennustaiteellinen koristus. Acan- 
thus mollis (Karhunkynsi) nimistä isonpuoleista 
ruohokasvia viljelivät jo kreikkalaiset ja roo- 
malaiset koristekasvina, ja aikaisin ruvettiin 
ornamentiikassa muodostelemaan sen kauniita, 



179 



Akardia — Akatemia 



180 



isoja ja syväuurteisia lehtiä tyjlitpUyiksi koris- 
teiksi, joita varsiakin käytettiin korinttilaisessa 
liylväänpäussä ja kompositakapitelissa sekä roo- 
malaisen ja renessanssin taiteen olkakivissä 1. 
konsoleissa. — Keskiaikaisten koristeiden mal- 
leina käytettiin samaan kasvisukuun kuuluvan 
-1. spinosiis nimisen lajin lehtiä, jotka olivat 
pienempiä ja rumempia kuin edellisen. E. R-r. 

Akardia (lat. acardVacus < kreik. kielteinen 
«, ja l,nr<li'ii = .sydän), sydämen puuttuminen 
sikiöltä. 

Akarnania [-näni'-] (lat. Acarnä'nia), maa- 
kunta Luoteis-IIellaassa, rajoittui lännessä 
Joonian mereen, etelässä Korinthokseu lahden 
suuhun, pohjoisessa Amprakian lahteen, idässä 
-Mtoliaan. Maakunta oli suureksi osaksi vuoris- 
toa ; idässä oli Akhelo'os-joen lietteestä muodos- 
Uiuut tasanko, etelässä laguuneja ja Hetemaita. 
.\ :aan luettiin myös L e u k a s. alkuaan niemi- 
maa, jonka kannas ajoittain oli kaivannolla puli- 
kaistuna. Asukkaina esiintyvät Odysseia.ssa 
tapholaiset, myöhemmin mainitaan muita myy- 
tiilisiä nimiä. Historiallisena aikana akarnaanit 
puhuivat kreikan luotei.seen murreryhmään kuu- 
luvaa kielimurretta. He olivat sotaisia väkeä, 
joka ei ottanut paljoa osaa kreikkalaiseen kult- 
tuurielämään. Keskenään he muodostivat liiton, 
jonka pääkaupunkina oli Stratos (muurien y. m. 
jäännöksiä säilynyt), myöhemmin Leukas. Muita 
kaupunkeja mainittakoon: Oiniadai (hj"^'!" säi- 
lyneet muurit torneineen, portteineen) ja koriii- 
tliohiisten siirtokaupunki Anaktorion. O. E. T. 

Akateemikko ks. Akadeeniikko. 

Akateeminen 1. akatemialliuen, aka- 
temiaa koskeva, akatemialle ominainen. — A k a- 
teeminen kansalainen, ylioppilas tai yli- 
opistonopettaja. — Akateeminen neljän- 
nes 1. kvartti, luennot yliopistossa alkavat 
vanhan tavan mukaan 15 minuuttia jälkeen mää- 
rätyn kellonlyömän. • — Akateeminen v a- 
p a u s, yliopistollinen opintovapaus sekä myös- 
kin ylioppilaiden nmut erikoisoikeiidet. 

Akateeminen laulukunta, ylioppilaskvioro. 
jouk:i Fredrik Pacius v. 1840 perusti Helsingissä. 
.\lkuaan ruotsinkielinen, sittemmin kaksikieli- 
nin, muuttui jälleen ruotsinkieliseksi, kun v. 
188,S suomenmieli.set laulajat siitä erosivat, pe- 
rustaen oman kuoronsa ,. Ylioppilaskunnan lau- 
lajat". Akateemisen laulukunnan johtajina mai- 
nitaan sen OO-vuotisjuhlaksi julaistussa selon- 
teossa seuraavat: F. Pacius, II. Borenius, L. N. 
Achtö, M. Wegelius, G. Sohlström. O. Mechelin, 
E. Leander. U. öUer, C. v. Knorring. U. Matt- 
son, B. Hallman. A. Tggla. A'. /•'. 

Akateeminen orkesteri, ylioppilas-orkesteri, 
jota yliopistomme musiikiiiharjoitusmestari on 
velvollinen opettamaan ja johtamaan ; on aika 
ajoin ollut siksi etevällä kannalla, että on voi- 
nut julkisestikin esiintyä. /. K. 

Akatemia (kreik. akadv'mcia) , käytetään 
iiykyänsä kahdessa merkityksessä: 1. Korkeani])! 
ojpilaitos niitä varten, jotka ovat muissa oppi- 
laitoksissa saaneet alkeistietonsa ; tässä merki- 
tyksessä .sana vastaa jotenkin nimityksiä kor- 
keakoulu ja yliopisto (Turun akatemi;i). 
2. (ippineiden, kirjailijain tai taiteilijain yhdis- 
tys, joka tarkoittaa tieteen, kirjallisuuden tai 
taiteen edistämistä ja sitävarten julkaisee kirjal- 
lisia teoksin, jakaa palkintoja sekä iiiuuleii kan- 



nattaa tieteellisiä, kirjallisia ja taiteellisia yri- 
tyksiä. 

Alkuaan akatemia merkitsi ateenalaiselle taru- 
sankarille Akademokselle pyhitettyä puistoa 
vanhassa Ateenassa. Filosofi Platon esitt' suul- 
lisesti oppiansa aluksi itse Akademos-puistossa, 
sittemmin eräässä lähei.sessä puutarhassa, jonka 
hänen op|)ilaansa ostivat ja hänelle lahjoittivat. 
Sen johdosta hänen perustamansa filosofinen 
koulu eli oppisuunta nimitettiin akateemi- 
seksi o p p i k u n n a k s i. Tämä filosofikoulu 
oli sitten olemassa Ateenassa monta sataa vuotta. 
Sen kehityksessä erotetaan kolme, jopa viisikin 
eri ajanjak.soa. ..Vanha akatemia" pysyi pää- 
asiassa Platonin kannalla. Koulun kuudes pää- 
mies Arkesilaos (k. 241) (ks. t.) kääntyi epäi- 
leväisyysfilosofiaan ja perusti siten ..toisen" eli 
..keskimäisen" akatemian. Karneade» (k. 129) , 
kolmannen, myöskin „uudemmaksi" nimitetyn 
akatemian alkaja, pysyi perusvakaumuksissaan 
epäilysfilosofiau kannalla. Näiden op|)isuuntien 
johdo.^ta tarkoitettiin aikoinaan filosofi.sessa 
kirjallisuudessa „akateemisella filosofialla" juuri 
epäileväisyyskantaa (vrt. Skeptisismi). Phi- 
lon Larissalainen ja hänen oppilaansa Antiokhos 
Askalonista, „neljännen" ja „viidennen" akate- 
mian alkajat, jotka vaikuttivat noin vv. 100-70 
e. Kr., kääntyivät taas dogmaattiseen ja idealis- 
tiseen mietintään, samalla yhdistäen Platonin 
aatteihin valikoituja muiden filosofein oppeja. 

Oppineiden yhdistystä yleensä ruvettiin sano- 
maan akatemiaksi 15:nnellä vuosisadalla en- 
siksi Italiassa, jolloin siellä klassillisen kirjalli- 
suuden harrastus virisi ja m. m. Platonin teok- 
set tulivat tunnetuiksi (Accademia 1'latonica 
perustettiin Firenzeen v. 1460). Maailman kuu- 
luisin on Ranskan akatemia, jonka 
nichelieu 1635 perusti nimellä „L'acad4mie fran- 
(uisc" ja jonka päätehtävänä on kielen puhtau- 
den valvominen ja kansalliskirjallisuuden edis- 
täminen. Yhdessä neljän myöhemmin perus- 
tetun akatemian („A. des inscriptions et belles 
lettres" kielitiedettä ja historiallisia tieteitä 
varten; ..A. des .sciences" matematiikkaa ja 
luonnontieteitä varten; ,,.\. des beaux-arts" 
taidetta ja musiikkia varten; „A. des sciences 
morales et politiques" filosofiaa, lakitiedettä ja 
kansantaloustiedettä varten) kanssa se muodos- 
taa kuuluisan L'instilut de France'n. — Pohjois- 
maissa on huomattavin Ruotsin akatemia 
(„Svenska Akademien"), jonka Ku.staa III 
perusti Ran.skan akatemian mallin mukaan 1786 
(18 jäsentä). — Tieteellisiä ja taiteellisia akate- 
mioja on uaeimmi.ssa sivistysmaissa, vaikkeivät 
kaikki kannakknan akatemian nimeä. Ruot- 
sissa on tiedeakatemia („Vetenskapsakade- 
mien"), Linnen perustama 1739; vapaiden tai- 
teiden akatemia („Akademien för de fria kon- 
sterna"), perust. 1735; soitannollinen akatemia 
(..Musikaliska Akademien"), perust. 1771: 
maanviljelysakatemia (.,Landtbruk.s-akaderaien") , 
perust. 1811. y. m. Tanskassa perus- 
teltiin v. 1742 Kööpenhaminaan ..Det k o n g e- 
lige danske videnskabernes sei- 
ska b", ja Norjassa perustettiin samanlaisia 
seuroja Trondhjeraissa 1760 sekä Kristianiassa 
1857 (V i d e n s k a b s-S e 1 sk a b e t). Venä- 
jällä perustettiin v. 1728 Pietariin Keisa- 
rillinen tiedeakatemia (,.Imperator- 



181 



Akatemiallinen Akhilleus 



182 



skaja akademija nauk"), joka on m. m. huomat- 
tavasti edistänyt myöskin suomensukuisten kan- 
sain kielien ja kansatieteen tutkimista. — Mai- 
nittakoon myöskin Koyal Society o£ Lon- 
don, perust. 1663 pääasiallisesti luonnontietei- 
den ja matematiikan tutkimuksen edistämiseksi. 

Suomessa vastaa tieteellistä akatemiaa 
ensi sijassa Suomen tiedeseura (ks. t.) , 
kirjallista akatemiaa lähimmin 8 u o m a 1 a i- 
.■-en Kirjallisuuden Seura (ks. t.) . 

..Suomalaisen Tiedeakatemian" 
perustamiseen ryhdyttiin Helsingissä kevättal- 
vella 1908 jii saatiin siihen senaatista lupa seu- 
raavassa elokuussa. Perustava kokous oli '"/,o08. 

Aivan erityisessä merkityksessä käytetään 
sanaa akatemia Hanskassa opetustoimen 
alalla, se kun siinä merkitsee opetuspiiriä, 
johon kuuluu niinhyviu yliopistotiedekuutia ja 
oppikouluja kuin myöskin oppilaitoksia kansan- 
opetusta varten; tämmöisiä -piirejä on Rans- 
kassa 16. A. Or. d M. .S'. 

Akatemiallinen ks. A k a t e e m i n e n. 

Akatemiatilus, akatemialle (yliopistolle) sen 
tarpeihiu, opettajan palkkaamiso-ksi y. m. lahjoi- 
tettu maatila. Tunnettu on Kustaa II Aadolfin 
1624 Upsalan yliopistolle tekemä 300 maatilaa 
käsittävä lahjoitus. 

Akbar, oik. Dsalal-eddin Muhammed. Intian 
keisari (suurmogulij , Timurin jälkeläinen, syut. 
14 p. lokakuuta 1542 ja ballitsi v. 1556-1605. 
Lv. Noer. „Kaiser A." (1880-85).] A'. T-t. 

Akerman (an] ks. A k k e r m a n. 

Akershus, linnoitus lähellä Kristianiaa, perus- 
tettu 13:i\neu vuosis. lopulla. — Linnan mukaan 
(.11 ympäristöllä enuen nimenä A:n lääni, joka 
1660 muutettiin A k e r s h u s i n a m t i k s i, se 
f.n 5,224 km', 116,228 as. (ilnian Kristianiaa ja 
iiuiita kaupunkeja). 

Akh . . . ks. myös A c h ... 

Akbaia, kahden muinaiskreikkalaisen maa- 
kunnan nimi. — 1. Thessalian kaakkoisosa = 
P h t h i o t i s (ks. T h e s s a 1 i a) . — 2. Tavalli- 
sesti A; 11a tarkoitetaan Peloponnesoksen poh- 
joisrannikolla pitkin Korinthoksen lahtea olevaa 
maakuntaa, joka rajoittui lounaassa Elis-maa- 
kuntaan, etelässä Arkadiaan, idässä Sikyonin 
;:lueeseen. A:n täyttävät suurimmaksi osaksi 
korkeat vuoret: Panakhaikosvuoristo sekä Ar- 
kadian vuorten jyrkät rinteet; ainoastaan länsi- 
kulmassa pieni tasanko. — Ks. myös A k h a i a- 
laiset. — 3. Kun Kreikka v. 146 e. Kr. oli 
menettänyt itsenäisyytensä, tuli siitä Akhaia- 
uiminen roomalainen provinssi. O. E. T. 

Akhaialaiset (kreikk. Akhaioi', lat. Achce'i, 
AchVvi) esiintyy Kreikan sankarieepoksessa 
(Homeroksessa) kreikkalaisten yleisnimityksenä, 
joskus erityisesti Thessalian Phthiotiin asukas- 
ten nimenä (ks. Akh ai a 1). Myöhemmin 
akhaialaisnimellä tarkoitettiin sekä Phthiotiin 
että (tavallisesti) Peloponnesoksen Akhaiaa (ks. 
.\ k h a i a 2) . Muistotarinan mukaan oli muinoin 
.suurin osa Peloponnesoksesta ollut Akhaialais- 
ten hallussa, mutta doorilaiset olivat Pelopon- 
nesokseen tunkeutuessaan sysänneet heidät hei- 
dän asuinsijoiltaan; osa akhaialaisia oli silloin 
siirtynyt Peloponnesoksen pohjoiseen ..ranta- 
maahan" (A i g i a 1 e i a) ja sieltä karkoittaneet 
'.■ntiset joonialaiset asukkaat ; toisen osau kerro- 
taan siirtyneen Vähään-Aasiaan. Tätä nykyä 



useat tutkijat käyttävät akhaialaisnimeä niistä 
heimoista, joiden luullaan kasvattaneen sitä ver- 
lattain korkeata kulttuuria, jok.i vallitsi suu- 
rissa osissa Kreikkaa ennen kuin thessalialais- 
doorilainen vaellus teki siitä lopun. — His- 
toriallisena aikana Peloponne.soksen akhaia- 
laiset puhuivat Kreikan luoteiseen murreryh- 
mään kuuluvaa murretta, joka oli lähempää 
sukua doorilaisten kuiu Peloponnesoksen alku- 
asukasten jätteiden (arkadialaisten) murteen 
kau.ssa. Vanhastaan he olivat yhtyneinä 12 
kaupungin valtioliitoksi (keskuksena Helike- 
kaujjunki) ; tämä liitto hajosi diadokhi-ajan 
melskeissä. Mutta v. 280 e. Kr. perustettiin 
uu^i a k h a i a 1 a i s 1 i i 1 1 o, joka etevien val- 
tiomiesten (varsinkin sikyonilai.sen A r a- 
t o k s e n) kehittämänä ja johtamana vai- 
kutti erittäin tehokkaasti Kreikan kohtaloihin 
3:nnella ja 2:11a vuosis. e. Kr., pyrkien yleensä 
yhdistämään Kreikan valtioita yhteiseen taiste- 
luun kansallisen itsenäisy3-den puolesta, ensin 
makedonialaisia vastaan ja myöhemmin liitossa 
näiden kanssa Kooman herruutta vastaan; sillä 
välin käytiin myös kovia taisteluja (päällikkönä 
arkadialainen P h i 1 o p o i m e n) uudestaan joh- 
tavaan aseinaan pyrkivän Spartan kan.ssa. Lii- 
ton ollessa mahtavimmillaan kuuluivat siihen 
miltei kaikki Peloponnesoksen valtiot ja sen vai- 
kutusvalta ulottui vielä sitä kauemmas. — Sisäis- 
ten taistelujen raatelema Kreikan kansa ei ajan 
pitkään kyennyt pitämään puoliaan roomalaisia 
vastaan ; akhaialaisliiton voima murtui, kun roo- 
malaiset Pydnan taistelun jälkeen (168) veivät 
1.000 liiton etevintä miestä vankeuteen Italiaan. 
V. 146 liitto kyllä vielä nousi vimmattuun tais- 
teluun roomalaisia vastaan, mutta kukistettiin 
Isthmoksen tappelussa. Sen jälkeen Kreikasta 
ynnä Makedoniasta tehtiin roomalainen pro- 
vinssi A k h a i a. O. E. T. 

Akhelo'o3 f-lö'-] (nyk. Aspropotamos) , Krei- 
kan suurin joki. n. 185 km pitkä, saapi alkunsa 
Pindokseen kuuluvasta Lakinon (nyk. Z}'gos) ni- 
miseltä vuoriryhmältä ja juoksee vuolaana jyrk- 
kien vuorten välitse pääasiallisesti eteläiseen 
suuntaan Epeiroksesta Aitoliaan; on etelämpänä 
Aitolian ja Akarnanian rajana; on lietteillään 
muodostanut laajan rantatasangon ; laskeutuu 
mereen lähellä Korinthoksen lahden ulkosuuta. 
— Tarustossa A. on jokijumalista vanhin ja mah- 
tavin ; häntä palveltiin useissa paikoissa Kreik- 
kaa ja kuvaeltiin ihmispäiseksi haraksi (vrt. 
Her akles). O. E. T. 

Akhemenidit, rauinais-persialainen hallitsija- 
suku, joka iiiiäsi valtaan Kyyrokseu noustessa 
valtaistuimelle v. 55!) e. Kr. ja hallitsi vuo- 
teen 330. K. T-t. 

Akheron [-he'rö}ij. 1. Joki Epeiroksessa, juok- 
see ensin syvässä vuoriuurteessa ja leviää sitten 
rämeeksi; laskee Joonian mereen. — 2. Kreik. 
tarustossa yksi Manalan jokia. O. E. T. 

Akhilleus [-leus] (lat. Achi'lles) kreik. taru- 
sankari, troialaissodan taruston päähenkilöitä. 
Hänen isänsä on Zeuksen pojan Aiakoksen poika 
Peleus, Thessalian Phthia ja Hellas nimi.sessä 
maakunnassa asuvien myrmidonien, hellenien ja 
akhaialaisten hallitsija; hänen äitinsä on meren- 
jumalatar Thetis. 1 1 i a d i s s a A. on kreikka- 
laisten urhoollisin sankari, kiihkeäluontoinen 
kunniastaan arka, sankarinuorukaisen perikuva. 



183 



Akhilleus— Akillesjänne 



184 



Äidin ennustuksesta hän tietää, että hänen on 
sallittu joko elää rauhassa pitkä mutta mainee- 
ton elämä, taikka sankaritöillä saavuttaa kun- 
nian kukkulat ja kaatua nuorena. Hän on va- 
linnut jälkimäisen. Troian sodan kuluessa hän 
on myrmidoniensa päällikkönä tehnyt useita val- 
loitusretkiä. Hänen urhouttaau peljäten troia- 
laiset ovat 9 vuotta välttäneet avonaista kenttä- 
taistelua. lOrntenä vuonna A. joutuu sodan joh- 
tajan Agamemnonin kanssa riitaan, kun tämä 
ryöstää hänen rakkaan Briseis-neitonsa. A. py- 
syy siitä lähtien erillään sodasta, lohdutellen sai- 
rasta mieltään laululla ja soitolla. Sota saa 
kreikkalaisille epäedullisen käänteen. Turhaan 
koetetaan hädän tultua A:ta lepyttää. Vasta 
kun troialaiset voittoisina ovat tunkeneet kreik- 
kalaisleiriin ja alkaneet .sytyttää laivoja tuleen, 
A. sallii ystävänsä Patrokloksen viedä taiste- 
lunhimoiset myrmidonit otteluun, antaapa P :lle 
oman loistavan asevarustuksensa. Troialaiset 
ajetaan pakoon, mutta P. saa surmansa Hekto- 
rin kädestä. Viholliset anastavat A:n aseet, ja 
vaivoin saadaan P:n ruumis korjatuksi hänen 
ystävän.sä luo. Surun ja kostonhimon valtaa- 
mana A. vihdoin tekee sovinnon Agamemnonin 
kanssa ja ryhtyy taisteluun, saatuansa äitinsä 
toimesta uudet, Hephaistos-jumalan takomat 
aseet. Ei kukaan voi vimmastunutta urhoa vas- 
tustaa. Hektor tosin astuu häntä vastaan, mutta 
kääntyy pakoon. Nopeajalkainen A. saavut- 
taa hänet ja kaataa hänet kaksintaistelussa; 
kuollessaan Hektor ennustaa A:n kuoleman: 
Paris ja Apollon ovat hänet tuhoavat Troian 
edustalla. — Näin kertoo Iliadi. O d y s- 
.s e i a s s a kerrotaan lisäksi, että A. on kaatu- 
nut Troian edustalla, jättäen jälkeensä pojan, 
Neoptolemoksen, ja että A:lle, Patroklokselle 
ja Antilokhokselle on luotu suunnaton hauta- 
kumpu Hellespontoksen rannalle; myöskin mai- 
nitaan Aiaan ja Odysseuksen kilpailu hänen 
.aseistaan (vrt. Ai a s). — Tarupiirteitä, joita 
tunnetaan muista (osaksi sangen myöhäisistä) 
lähteistä, mainittakoon: A:n ruumiissa on 
ainoastaan yksi paikka, johon aseet pystyvät, 
uim. nilkka tai kantapää. — • Tietäen että A:n 
kohtalo on kaatua nuorena, jos hän menee sotaan, 
Thetis lähettiiä hänet salaa Skyroksen kuninkaan 
Lykoinedeen luo, kasvatettavaksi tytön puvussa 
Ii:n tyttöjen joukossa. Mutta kun tytöille kau- 
paksi tarjottujen koristeiden sekaan pantiin 
sota-aseita, niin A. tarttui näihin ja joutui 
siten ilmi. — Hektorin kaaduttua A. taistelee 
Troian avuksi tulleita amazoneja (ks. t.) vas- 
taan ja tappaa heidän kuningattarensa Penthesi- 
leian. — Kuolemansa jälkeen A:n haamu vaa- 
tii Troian kuninkaantyttären Polyxenan hauta- 
kummulleen uhrattavaksi. — Akhilleus puo- 
lijumalana tai jumalana: Homeroksen 
mukaan A. kuoltuaan menee, samoin kuin 
muutkin vainajat, haamuna Manalaan. Toisten 
kertomusten mukaan hän sitävastoin eli herok- 
sena (puolijumalana) joko Elysionin ken- 
tällä tai Autuaitten saarilla tai L e u- 
ke-nimisellä saarella („valkoisella saarella"); 
tänä tavallisesti pidettiin erästä Tonavan suista- 
mossa olevaa saarta, jossa oli A;n templi. Eräällä 
hietasärkällä lähellä Olbiaa (Mustan meren poh- 
joisrannikolla) A:n luultiin harjoittelevan juok- 
sua (..A:n juoksurata"). Olbiassa häntä palvel- 



tiin jumalan nimellä A. Pontarkhes („me- 
ren hallitsija"). Olipa hänellä pyhäkköjä 
useassa muussa paikassa, niin Mustan me- 
ren, Hellespontoksen ja Aigaian meren ranni- 
koilla kuin Kreikan sisämaassakin. Hänen pai 
veluksellaan oli useimmissa paikoin vainajan- 
pahelukseu luonne. — Useat tutkijat ovat ar- 
velleet A:n olleen alkuaan jumalaolento (jo- 
kijumala, auringonjumala t. m. s.) ; todennäköi- 
sempänä pidetään tätä nykyä että A. on alusta 
pitäen ollut inhimilliseksi sankariksi ajateltu. 

Akhilleuksen kantapää (ks. ylem- 
pänä), heikko kohta, heikko puoli. O. E. T. 

Akhilleus Tatios [-u's], kreik. kirjailija 
Alexandriasta; eli luultavasti 5:nnellä vuosis. 
j. Kr., kirjoitti „Leukippe ja Kleitophon" nimi- 
sen romaanin. 

Akhmim (kreik. Khcmnis ja Panopolis) , ranha 
muinaisuudesta asti kutomoistaan kuuluisa kau- 
punki Ylä-Egyptissä Niilin oikeanpuolisella ran- 
nalla, u. .30,000 as. K. T-t. 

Akiander, Matti as (1802-71), suom. tiede- 
mies, talollisen Martti Akkasen poika Jääs- 
kestä, tuli ylioppi- 
laaksi Turkuun v. 
1822, venäjänkielen 
opettajaksi Helsingin 
triviaalikouluun 
1830, venäjänkielen 
lehtoriksi yliopiston 
v. 1836, ylim. professo- 
riksi v. 1853 ja väki 
naiseksi professoriksi 
V. 1862. Pääharrastuk 
sensa A. omisti kui- 
tenkin kotimaan his- 
torian tutkimiselle, 
nimenomaan kirkon ja | 
kouUiii oloille. Hänen 
tärkeimmät teoksensa 
ovat ,,Herdaminne för 
fordna Viborgs ocli 

uuvarande Borgä stiit" (2 osaa, 1868-69), „Skol- 
vcrket inom fordna Viborgs och nuvaraude Borgi 
stift" (1866), „Bidrag tili kännedom om Evan- 
gelisk-Lutherska församlingarne i Ingermanlands 
stift" (1865) sekä lahjoitusmaakysymy.stä valai- 
seva „0m donationerna i Viborgs Iän" (1864). 
Mainittava on myöskin A:n Suomi-kirjassa jul- 
kaisema kokoelma Suomea koskevia tietoja Ve- 
näjän kronikoista (1848). A. ei koskaan tullut 
fil. maisteriksi, mutta 1860 hänet vihittiin kun- 
niatohtoriksi. '^>li Suom. Kirj. Seuran perustajia 
1831 ja sen esimiehenä 1860-70. Sää.stäväisyy- 
dellii kokoomansa omaisuuden A., joka ei ollut 
naimisissa, testamentissaan määräsi osittain 
kansakoulu rahastoksi Jääsken ja Kirvun pitä- 
jille, osittain stipendirahastoksi yliopistoon 
opettajiksi ja papeiksi aikoville. K. O. 

Akiba [-kV-], Ben Joseph, etevä rabbiini 
2:lta vuosis. j. Kr., Elieserin oppilas, joka jär- 
je.s{eli juutalaisten perintätietoja. Hän piti Bar 
Kokhban puolta kapinassa roomalaisia rastaan 
(v. 132-135) ja kärsi sentähden martlyyrikuole- 
man. K. T-t. 

Akilles ks. Akhilleus. 

Akillesjänne, kinnerjänne, pohjelihaksen 
jänteentapainen alapää, joka kiinnittyy kanta- 
luuhun ; tämän jänteen tautiperäinen lyhenemi- 




.MaHias AkiaudiT. 



185 



Akilleus— Akkumalaattori 



186 




Akkalainen Nseevue 

(Schwemfiirthin 

ottopoika). 



nen on muun muassa syynä kampurajalan syn- 
tymiseen, il. 0-B. 

Akilleus ks. Akhilleus. 

Akineetti ks. Itiö. 

Akinesia (kreik.) , puuttuva liikkumiskyky. 

Akitofel [-o'-J ks. A h i t o £ e 1. 

Akka, lappalainen jumaluusolento. ks. Lap- 
palaiset. 

Akka, kääpiömäinen Schweinfurthin löytämä 
neekerikansa Afrikassa, joka asuu 2°:n ja 3°:n 
välillä pohj. lev. Metsäs- 
täjäkansa; pituus on n. 
1,30-1,50 m. 

Akka, muinainon Ptole- 
mais, raamatun Akko, ris- 
tiretkeilijäin St. Jean 
<i'Acre, linnoitettu satama- 
kaupunki Syyriassa Väli- 
meren rannalla lähellä 
Karmelin vuorta. Sen sa- 
tamaa pidetään parhaim- 
pana Syyrian satamista 
köyhällä rannikolla. Kanta- 
tie Damaskukseen. Maan 
tärkein kauppakaupunki, 
yli 10,000 as. Kreikkalais-katolilainen arkki- 
piispa. — Ristiretkien ajalla se joutui ankarien 
taistelujen jälkeen kristityille v. 1104, ja oli 
tämän jälkeen johanniittain asuinpaikkana ja 
Jerusalemin kuningaskunnan varsinaisena pää- 
kaupunkina, kunnes v. 1291 Egyptin sulttaani 
sen valloitti. — Napoleon Bonaparte turhaan 
piiritti sitä v. 1799. A. R. B. 

Akkadilaiset, historiantakainen, tuntema- 
tonta rotua oleva kansa, joka muinoin asui 
Pohjois-Babyloniassa eli Akkadissa. ks. S u m e- 
r i a 1 a i s e t. K. T-t. 

Akkas ks. Akaa. 

Akkerman [•a'nj, linnoitettu satamakaupunki 
Besarabiassa Etelä-Venäjällä, 4.5 km lounaiseen 
Odessasta, Dnjestr-lahden oikealla rannalla, n. 
33,000 as. Käy vilkasta suola-, kala-, villa- ja 
varsinkin viinikauppaa. Muinaisajan miletolai- 
nen kolonia T y r a s. Venäjälle kaupunki joutui 
1806. 

Akklimatisatsioni (kreik. kiima = ilmansuun- 
ta), elävien olentojen totuttaminen tahi tottumi- 
nen enemmän tai vähemmän outoihin ilmastolli- 
siin oloihin. Ihmisen a.-kyvystä todistavat 
sekä kansatiede että historia (intiaanien ja ma- 
laijien vaellukset, aasialaisten kansojen asettumi- 
nen Eurooppaan) , mutta uusimmat kokemukset 
(n saatu eurooppalaisten muuttamisesta ja soti- 
laskomennuskuntien asettamisesta siirtomaihin. 
Yleensä ihminen helpommin kestää siirtymisen 
lämpimämmästä maasta kylmempään kuin päin- 
vastoin, koska ymmärrettävästi hänen on hel- 
pompi suojella itseään pakkaselta kuin helteeltä. 
Siirtyessään kylmempiin seutuihin ovat kuumien 
maiden asukkaat sangen alttiita keuhkosairauk- 
sille, kun taas troopillisissa maissa erityiset il- 
mastotaudit, malaria, keltakuume j. n. e. vaivaa- 
vat eurooppalaisia, jota paitsi heillä on suuri tai- 
pumus maksatauteihin. Näitä välttääkseen on 
siirtolaisten mukauduttava uusiin oloihin: käy- 
tettävä vilpoista pukua, syötävä enimmäkseen 
kasviruokaa, kuumeaikoina nautittava kiniiniä 
tahi muita kuumeenvastaisia aineita ja noudatet- 
tava tarkkaa kohtuutta alkoholi- ja sukupuoli- 



nautinnoissa sekä vältettävä rasittavia ja ko- 
vasti hiostavia ruumiillisia ponnistuksia. Varo- 
keinoista huolimatta pyrkii kuolleisuus euroop- 
palaisten keskuudessa kuitenkin voittamaan syn- 
tyneisyyden. Nykyisistä kansoista näkyy kiina- 
laisilla, juutalaisilla ja eurooppalaisilla, varsin- 
kin etelä-eurooppalaisilla, olevan suurin a.-kyky. 

Kasveissa ja eläimissä a.-kyky nähtä- 
västi on hyvin erilainen. Kolibrit eivät elä mis- 
sään muualla kuin Ameriikassa, mutta Euroo- 
pasta tuotu hevonen villiintyy siellä ja lisääntyy 
mainiosti ; samoin meidän kotivarpusemme, josta 
niinkuin kaniiuiata Austraaliassa on tullut 
todellinen maanvaiva uudessa maailmassa. 
Meikäläinen piharatamo (Plantago majorj vn 
nykyään Ameriikan ikävimpiä rikkaruohoja, 
samoiu jotkut keski-eurcoppalaiset ohdakkeen 
sukuiset kasvit Etelä-Ameriikan pampaksilla. 
Toiselta puolen ovat sikäläiset kaktukset, agavet 
y. m. metsistyneet Etelä- Euroopassa ja Pohjois- 
.•\.frikassa ; meillä tätä nykyä yleinen rikka- 
ruoho, kehräsaunio (Matricaria discoi- 
dcaj, joka nykyään peittää kaikki pihamaamme, 
ilmestyi Suomeen vasta 1880-luvulla. 

Akkommodatsioni (lat. ad = luo, ja commo- 
dum = etu, mukavuus), sovittaminen jonkun mu- 
kavuudeksi, asianhaarain mukaan. 1. Juma- 
luusopissa puhutaan muodollisesta 1. ne- 
gatiivisesta a:sta, joka koskee vain opin 
esittämismuodon sovitusta opetettavien mukaan, 
ja aineellisesta 1. positiivisesta 
a:s t a, joka koskee opin sisällystä. 1700-luvun 
ratsionalistit, etupäässä S e m 1 e r, esittivät 
n. s. akkommodatsloniteorian, jonka 
mukaan Jeesus opettaessaan enkeleistä, perke- 
leistä y. m. oli asettunut aikalaistensa ajatusta- 
van kannalle, joten tällaiset opit eivät sisällä 
Jeesuksen omaa ajatusta. E. K-a. 

2. Fysiol. Silmän kyky sovittautua erisuu- 
ria välimatkoja varten. 

Akkommodatsioniteoria ks. Akkommo- 
datsioni. 

Akkommodeerata (vrt. Akkommodat- 
sioni), sovittaa, tehdä sopivaksi. 

Akkompanjeerata (ransk. accompagner) säes- 
tää, myötäillä. — • Akkompanjemangi, 
säestys, myötäily. 

Akkumulaattori (lat. accumulä're = kasata 



kokoon). 1. Sekundääri 
kokoomis- eli varaaja- 
paristo. Laitos, jossa 
läpijohdettu virta saa _ . 
aikaan sellaisia ke- 
miallisia muutoksia, 
että varattu laitos 
itse antaa virran. 
Tällöin varaus pur- 
kaantuu, paristo pa- 
laa takaisin alkupe- 
räiseen kemialliseen 
lilaansa ja voidaan 
varata uudestaan. 

A:a käytetään vir- 
ran synnyttäjänä pai- 
koissa, missä ei voida 
käyttää dynamo- 

konetta tai galvaa- 
nista paristoa, ener- 
gian kokoojana ja 



Ivaaninen paristo, 




Akkumalaattori. 



säilyttäjänä myöhempäJl 



187 



Akkuna— Akroma 



188 



käyttöä varten, ajoneuvojen liikevoimana j. n. e. 
[Hauck (4 pain. 1897), Hoppe (2 pain. 1892), 
Hfim (2 pain. 1897), Grunwald (2 pain. 1897), 
Schoop (1895, 3 nid.), Zacharias (1898).] -- 
2. Arnislrongin keksimä laitos, millä kootaan 
voimaa keskeytettyjä töitä varten, n. s. hydrau- 
lisiin nostolaitoksiin, puristimiin j. n. e., vai- 
kuttaa suurien painojen avulla. Höyry- ja 
ilmanpaineakkumulaattorissa vaikuttaa höyryn 
tai ilman paine sylinterissä liikkuvaan mäntään. 

Akkuna les. Ikkuna. 

Akkusatiivi (lat. accvsäiV vus < accU')ä're = 
syyttää: syyttösija, väärä käilnnö.s kreikan sa- 
nasta ailiulikC'', oikeammin ehkä: aiheuttamisen 
sija), kohdanto, eräs lukuisain kielten uimisa- 
uain sijamuoto. Suomen akkusatiivi, kokonais- 
objektin (ks. t.) sija, on yksikössä joko päätteel- 
lineu, genitiivin kaltainen (ammun lintiun), tai 
päätteetön, nominatiivin kaltainen (ampukaa 
linlu), monikossa nominatiivin kaltainen (am- 
muin linnut), vrt. Sija. Ä. K. 

Akkusatoorinen prosessi ks. Rikospro- 
sessi. 

Aklamatsioni (lat. a<Z = luo, ja e/ö ni «' »fi = huu- 
taa), huutoäänestys; yleinen suosionilmaisu. 

Akleija ks. A q u i 1 e g i a. 

Akliini 1. N o 1 1 a i s o k 1 i i n i, kartoilla .se 
viiva, jonka ajatellaan yhdistävän ]>aikkoja, 
joissa magneettineula ei osoita inklinatsionia ; 
inagneetliiien ekvaattori. 

Akme (kreik. akmi''), huippu; taudin huippu. 

Akmolinsk. 1. Suurin venäläinen voittoinaa 
Keski-.\asiassa, pääkaupunki on Omsk. Pohjois- 
ja eteläosassa on aroja ja erämaita, keskiosa on 
vuoriseutua. 594,073 km''; 778,200 as. (1905), 
enimmäkseen kirgiisejä. — 2. Kaupunki yllä- 
mainitussa maakunnassa, n. 10,000 as., Isim-joen 
yläjuoksun varrella, Taskentista ja Bukharasta 
tulevien karavaanien kokoontumispaikka. 

Akne (krelk.), ilionäppylä. 

Akoluutti (kreik. ofco'/H(/io.v = seuraaja), roo- 
malaiskatolisessa kirkossa vanhalla ja keski- 
ajalla papin apulainen jumalanpalveluksessa. 

Akonitiini, alkaloidi, jota on .4co«i(Hm-la- 
jien lehdissä ja juurissa; väritön, hajuton, kar- 
vas; liukenee veteen ja alkoholiin; sangen myr- 
kyllistä. Käytetään hermotaudeissa ja leinissä. 

Akonlaksi, isonlainen venäjän-karjalainen 
kylä Kiitellen järven |iolijoisrannalla, Lentii- 
rasta menne.ssä lähellä Suomen rajaa. 419 as. 
(1903). Oli aikoinansa vanhojen runojen, var- 
sinkin loitsujen, pesäpaikkoja Vienan läänissä. 

.4. A. 

Akordeerata (ransk. acconlcr < lat. orf = luo, 
ja cor = . sydän) olla sopusoinnussa, tehdä .sopi- 
mus. 

Akordi (ransk. accord, lat. ad = luo, ja cor = 
.sydän), sopimus. 1. Lakit. Konkur.ssiinenette- 
lys.sä velallisen sopimus velkojninsa kanssa velan 
maksamisesta sillä tavoin, että velallinen jiääsee 
uudelleen hallitsemaan oinaisuuttaan ja välttää 
konkurssin haitat sekä sen juridiset seuraukset. 
Tällaisen sopimuksen aikaansaamiseksi vaadi- 
taan Suonien lain mukaan kaikkien niiden vel- 
kojain suostumus, jotka valvontapäivänä tai 
muuten lain määräämän ajan kuluessa ovat 
näyttäneet olevan itselläiin saatavaa pe.sästä (S. 
.S. konkurssisiiäntö 9 p:ltä marrask. 1868 § 71). 
Muutamien maiden lainsäädännön mukaan voi 



akordisopimus syntyä, jos niäärlltty enemmistiv 
\elkojista hyväksyy sen. 

2. .M U.S. ks. Sointu. 

Akoria (kreik.), kyllästyniättömyys. 

Akotyledonit ks. Acotyledonea?. 

Akragas [-ra'gus] (lat. Agrige'ntum, nyt 
Gtr<;e»(!)> niuinais-kreik. kaupunki Sisilian etelä- 
rannikolla, perust. n. 582 e. Kr. Oli 6:nnella 
ja 5:nnellä vuosis. e. Kr. erinoinai.sen inah- 
tava ja kukoistava (vrt. Phalaris, Theron, 
Empedokles). V. 405 e. Kr. kartagolaiset 
valloittivat ja hävittivät sen. 67 vuotta myöhem- 
min Timoleon (ks. t.) asutti sinne uudet asuk- 
kaat, mutta kaupunki ei enää saavuttanut en- 
tistä mahtavuuttaan. — Useat suurenmoiset 
temppelit, toiset tavattoman hyvin säilyneet, toi- 
set raunioina, todistavat vielä nytkin A:n suu- 
ruudenajau kukoistuksesta. O. E. T. 

Akrediteerata (lat. ad = luo. ja credeie = us- 
koa), uskoa jollekin; valtuuttaa. 

Akrell [e'-], Karl Fredrik (1779-1868), 
ruots. sotilas, insinööri ja vaskenpiirtäja. Kohosi 
kenraaliluutnantiksi ja Ruotsin sähkölennätin- 
laitoksen päälliköksi ja liarjoitti joutoaikoinaan 
vaskenpiirtoa, ollen jonkun aikaa Ruotsin ainoa 
akvatinta-kaivertaja. Ilän laati lukuisia kuvia 
matkakertomuksiin ja tieteellisiin teoksiin. 

E. A'r. 

Akreyri f-öjrij 1. Akureyri kaupunki 
Ö-vuonon rannalla Islannin pohjoisella ranni- 
kolla, Reykjavikin jälkeen saaren tärkein kau- 
liunki. "l,400 as. A. A", li. 

Akria (lat.) kirpeät ja kiihottavat lääkkeet. 

Akridiini (< lat. «cpr = kirpeä) , emäs kivi- 
hiilitervassa, muodostaa värittömiä kiteitä, liu- 
kenee alkoholiin, hiukan v."t''''a, sulaa 107°, syö- 
vyttää ihoa, sen suolat ovat keltaisia. F e- 
nyliakridiinista johtuu keltainen väri- 
aine k r y s a n i 1 i i n i. 

Akrigentti ks. A k r a g a s. 

Akroamaattinen (kreik. aA;o«'»7Aa! = kuulla) . 
kuulolla tajuttava ; muinaisajan viisaustiede 
tarkoitti akroamaattisella opilla e s o t e e r i s- 
t a, syvällistä tietoa, vastakolitana eksoteeri- 
s e 1 1 e, kansantajuiselle; a. opetusmenet- 
t e 1 y, esitelmän muodossa annettu opetus, jol- 
loin oppilas vain on kuulijana (vastakohtana on 
e r o t e m a a 1 1 i n e n eli kyselevä opetusmenet- 
tely». 

Akrobaatti (kreik. aA-»o6a(ei'n. = kulkea var- 
])ai(len päillä), nuoralla kiivelijä, voimistelija, 
joka maanpiunan yläpuolelle kohoten suoritta» 
liikkeitä, jotka vaativat ruumiin tasapainon säi- 
lyttämistä. 

Akrokarpinen. (kreik. «Aro« = ylin, ja karpo'.") 
- hedelmä) ks. Latvapesäkkeiset sam- 
malet. 

Akrokorinthos ks. K o r i n 1 1 i. 

Akroleiini (lat. ficer = kirpeä, ja oletim = 
öljy), Hrandesin 1S38 keksimä aine, joka .syntyy 
lasvaa tai glyseriiniä kovasti kuumennettaessa. 
A. on väritön, helposti haihtuva neste, jonka 
höyryt ankarasti kiihottavat silmiä ja hengitys- 
elimiä. Huoneessa, johon vain muutamakin pi- 
sara a:ia on päässyt haihtumaan, käy olo aivan 
sietämättömäksi. .Sitä on m. m. paistinkäryssä. 

^\. B. 

Akroma 1. Akromasia (kreik. kielteinen 
n, ja /./iiöf/iri = väri), kasvojen kalpeus. 



189 



Akromaattinen — Akseli 



190 




Akromatismi. 



Akromaattinen ks. Akromatismi. 
Akromatismi (kreik. kielteinen o, ja khröma 
;väri), valkoisen valon taittumineji prismoissa 
ja linsseissä hajoamatta vä- 
rillisiin osiinsa. Prisman 
taittamat ja kirjoksi 1. 
spektriksi hajoittamat 
auringonsäteet saadaan 
toisella prismalla, joka on 
aivan sa)naalainen ja jonka 
taittava särmä on kään- 
netty päinvastaiselle puo- 
lelle, yhdistetyiksi ja käännetyiksi jälleen alku- 
peräiselle paikalleen, niin että kirjon asemesta 
saadaan valkoinen valopilkku tulevien valo- 
säteiden suunnassa. Jos tahdottaisiin kumota 
ainoastaan värihajaannus, mutta ei taitta- 
mista, pitäisi toi.sen prisman "yksinään syn- 
nyttää yhtä pitkä kirjo, mutta taittaa vä- 
hemmän kuin eusimäinen. Nyt antaa piilasi- 
prisma noin kaksi kertaa niin pitkän kirjon, 
mutta ei taita läheskään toista vertaa enempää 
kuin kruunulasiprisma. kuu molempien taittava 
kulma on saraa. Piilasiprisma, jonka kulma on 
noin puolet kruunulasiprisman kulmaa, synnyt- 
tää siis yhtä pitkän kirjon kuin tämä, mutta 
taittaa melkoista vähemmän ja yhdistettynä tä- 
hän päinvastaiseen asentoon kumoaa värihajaan- 
nuksen, mutta ei kaikkea taittumista. Yhdistet- 
tynä prismat muodostavat a k r o m a a 1 1 i s e n 
(värittömän) prisman, joka antaa varjostimelle 
syrjään siirtyneen valkoisen pilkun. Sama kos- 
kee linssejä. Eriväristen säteiden erisuuren tait- 
tumisen johdosta ei tavallinen kokoojalinssi ko- 
koa samasta pisteestä lähteneitä säteitä tarkal- 
leen yhteen pisteeseen; vahvemmin taittuvat si- 
niset säteet yhdistyvät linssiä lähempänä ole- 
vassa, vähemmän taittuvat punaiset vasta kau- 
empana olevassa pisteessä. Sellaisen linssin an- 
tamat kuvat eivät ole tarkalleen r:i joitettuja, 
vaan niitä ympäröivät värilliset reunukset (väri- 
poikkeama, kromaattinen aberratsioni). Siitä 
syystä voitiin todella käyttökelpoisia linssikauko- 
putkia valmistaa vasta sitten, kun oli opittu 
tekemään linssejä ilman väripoikkeamaa (akro- 
maattisia linssejä). Kruunulasista tehdyn ko- 
koojalinssin AB värihajoitus kumotaan asetta- 
malla heti sen taakse piilasinen hajoittajalinssi 
CD, joka saa aikaan ainoastaan puoleksi niin 
suuren taittumisen, mutta yhtäsuuren väriha- 
joituksen kuin edellinen, molemmat päinvas- 
taisessa mielessä kuin edellinen. Valkoinen va- 
lonsäde L hajoaa kruunulasilinssissä valoviuh- 
kaksi, jonka punainen säde kohtaa akselia p:ssä 
ja violetti säde v:ssä. Piilasiprisma taas kään- 
tää säteet akselista poispäin, niin että ne, yh- 
deksi valkoiseksi säteeksi yhtyneinä, leikkaavat 
akselia p:ssä. Molemmat linssit yhdistettyinä 
muodostavat akromaattisen linssin. Kruunu- ja 
piilasiprisman yhteisvaikutus määrätään sillä ta- 
valla, että kaksi määrättyä kirjon sädettä, esim. 
punainen säde, joka vastaa Fraiinhoferin viivaa 
B, ja violetti säde G, yhtyvät. Jos kruunulasin 
ja piilasin kirjoissa välillä olevien värien etäi- 
syydet olisivat suliteelliset, niin nämäkin säteet 
J'htyisivät edellä mainittuihin ja saataisiin täy- 
dellien väritön kuva. Näin ei ole kuitenkaan 
laita, ja siitä syystä jää jälelle vielä vähäinen 
viriliajaannus, jota sanotaan sekundääriseksi 



kirjoksi. Abbe ja Schott Jenassa ovat valmista- 
neet optillisia laseja, joiden kirjoissa värien ja- 
kaantuminen on suhteellinen ja joista saadaan 
täydelleen värittömiä kuvia antavia linssejä. 
Sellaisia, etupäässä mikroskooppiobjektiiveinä 
käytettyjä linssejä sanotaan apokromaattisiksi. 

Akromatopsia (kreik. kielteinen a, khröma = 
\äri. ja (3/).s = silmä) , värisokeus. 

Akromegalia (kreik. ukros = äärimäisin, ja 
)Hfc/n.< = suuri) , esiintyy omintakeisena parantu- 
mattomana tautina, jossa jokin ruumiinosa (ja- 
lat, kädet, kasvot j. n. e.) suunnattomasti kasvaa 
ko'oltaan. . M. 0-B. 

Akropetaalinen (kreik. akros = j\\n, ja -peta- 
lon = lehti) , kasvit., k ä r k i h a k u i n e n. A. ke- 
hitysjärjestys on kasvinosilla, kun alempana ole- 
vat osat kehittyvät ensin, ylempänä olevat myö- 
hemmin, esim. varsilehdet, tertun kukat. 

Akropolis [-ro'-] (kreik. afcros = ylin, ja poiis 
= kaupunki). Kreikan kTupungeissa linna- 
vuoren eli linnan nimi. ks. Ateena. 

Akrostikoni (kreik. atros = ylin, ja sUkhos = 
rivi), runo, jossa säkeiden alku- tai loppukirjai- 
met muodostavat sanan tai lauseen. 

Aksakov [sa'-]. 1. Sergei Timofeje- 
vits (1791-1859), ven. kirjailija, on aitovenäläi- 
sellä tyylillä ja hienolla huomiokyvyllä kuvaillut, 
tosin usein ihannoiden, vanhaa venäläistä, patri- 
arkaalista ylimyselämää. Huomattavin hänen 
teoksistaan on „Perhekronikka" (1856). — 2. 
Konstantin Sergejevits (1817-60) , huo- 
mattavin slavofiileista (ks. t.), edellisen poika, 
on paitsi valtiollis-yhteiskiinnallisella ja histo- 
rian alalla liikkunut myöskin kirjallisuudenhis- 
torian ja kieliopin alalla sekä julkaissut muuta- 
mia näytelmiä. — 3. Ivan Sergejevits 
(1823-86), slavofiilinen sanomalehtimies, esiintyi 
ensin aikakauskirjassa ,,Moskovskij Sbornik", 
joka kiellettiin 1852. Julkaisi v:sta 1861 lehteä 
.,Denj" (,, Päivä"), jossa ajoi innokkaa.sti orjuu- 
den lakkautusta, mutta siirtyi 1863 vanhoillisten 
yltiövenäläisten leiriin. TToimitti v:sta 1880 
,,Rusj" lehteä Moskovassa. J. J. M. 

Akseleratsioni (lat. acccjprä're < ad = luo, ja 
ceZej- = nopea) , kiihtyminen (ks. t.). 

— Tähiit. Kiintotähtien a. on aika 3 m. 56 
sek., minkä keskiaurinkovuoiokausi on pitempi 
kuin tähtivuorokausi. Se johtuu siitä, että au- 
ringolla on näennäinen liikunto lännestä itään. 
Kuun a. on vähäinen lisäys kuun nopeudessa, 
jonka johdosta sen kiertoaika sadassa vuodessa 
vähenee "/„,o sek. Se on seuraus maan radan ek- 
sentrisyydessä tapahtuvista jaksottaisista muu- 
toksista. 

Akselereerata (ks. Akseleratsioni), 
kiihdyttää, kiihtyä (nopeudesta). 

Akseli, suora joka leikkaa käyrää viivaa sym- 
metrisesti ; maailman-, t a i v a a n a k s e 1 i, 
taivaanpallon pohjois- ja etelänapaa yhdistävä 
suora, jonka ympäri taivas näennäisesti kiertää 
24 tunnissa ; m a a n a k s e 1 i, taivaanakselin 
maan sisälle lankeava osa. Kiertoakseli, 
suora viiva, mikä pyörivässä kappaleessa pysyy 
paikallaan, samalla kuin kappaleen kaikki muut 
pisteet liikkuvat sen ympäri ympyrän muotoi- 
sissa radoissa. Magneetin akseli yhdis- 
tää sen navat. Linssin v a 1 o-o p i 1 1 i n e n ak- 
seli, suora, joka yhdistää niiden pallojen keski- 
pisteet, joiden pinnat rajoittavat linssiä. K r i s- 



191 



Akseli— Aksolotii 



192 



tallin akselit, suorat, joiden suhteen ulko- 
pinnoilla on symmetrinen asema. Eläimissä 
on akseli suora, mikä yhdistää suun (oraali- 
napa) päinvastaiseen ruumiin kohtaan (aboraali- 
napa). 

Akseli. Koneen a., liereä, useimmiten ratas- 
laitoksella varustettu kappale ; on molemmin 
päin tappialustain varassa ja on kiertovoimien 
siirron välittäjänä. Taipuvat akselit ovat 
tehdyt useasta sisäkkäisestä sylinteristä, joina 
on ruuvin muotoon kierrettyä lankaa, sydämenä 
on yksi ainoa lanka ja päällyksenä nahkaletku ; 
sen päähän kiinnitetään pyörivä työase (esim. 
kaira). 

Akselikilometri, rautatiellä käytännössä oleva 
mittayksikkö, joka merkitsee vaunun akselin 
kulkemaa matkaa kilometreissä. J. C-4n. 

Akselipoksi 1. akselipesä, laakerira- 
kcnue, jossa pyöränakseli rautatievaunuissa pyö- 
rii. Itautatievaunuissa on nim., toisin kuin ta- 
vallisissa kärryissä, rattaat ja akseli yhtä kap- 
paletta, jotenka akseli pyörii rattaiden mukana. 
Akselipesä on vaunun ulkolaidassa oleva suljet*,u 
kotelo, joka suojaa laakerikohtaa tomulta ja on 
varustettu erityisellä akselin voitelulaitteclla. 

J. C-in. 

Akselisylinteri, hermosäikeen sisin ja sen toi- 
mintaa välittävä osa. vrt. II e r m o. M. 0-B. 

Akselitappi, tappi akselin päässä, missä paino 
vaikuttaa kohtisuoraan akselia vastaan. 

Aksentti (lat. acce'ntuK), korko (ks. t.). — 
Aksentuatsioni, korostaminen ; a k s e n- 
tueerata, korostaa. — Aksenttilato- 
m u s, latomus, jossa esiintyy aksentti- y. m. 
lisämerkeillä varustettuja harviiiai.sia kirjain- 
merkkejä. 

Akseptaaja ks. A k s e p t a n 1 1 i. 

Akseptantti (lat. acci'pere = ottaa vastaan), 
vekselin tunnustaja, vekselin hyväksyjä, vrt. 
Vekseli. 

Aksepteerata (lat. acci'pere = ottaa vastaan) , 
luiuiu.staa ; hyväksyä maksettavaksi. — Aksep- 
teerata vekseli, sitoutua maksamaan vek- 
seliin merkitty summa. vrt. Vekseli. 

Aksepti (lat. acci'pere = ottaa vastaan), mer- 
kitty sitoumus määrätyn ajan kuluttua lunastaa 
vekseli, sekki tai muu maksuosoitus ; siltä: itse 
hyväksytty vekseli, „tunnuste." vrt. Vekseli. 

Aksess . . . ks. myös Access . . . 

Aksessioniluettelo (lat. acce's8t') = lisäksitule- 
minen), luettelo kirjaston yhtämittaisesti lisään- 
tyvistä kirjavaroista = lisäluettelo. 

Aksessionisopimus (lat. acce'ssio = lisäksitu- 
Irminen). 1. Yhtymyssopimus ; valtion yhty- 
minen toisten valtioiden välillä tehtyyn sopi- 
mukseen oli liittoon. — 2. Hallinnonluovutus- 
sopimus; sopimus valtion hallinnon siirtämisestä 
joko kokonaan tai osaksi toiselle valtiolle. 

O. Ti: »en. 

Aksi . . . ks. myös A e e i . . . 

Aksldenssi (lat. acc«'dere = tapahtua) , satun- 
nainen tai muuttuvainen ominaisuus; a:n vasta- 
kohta on substanssi (ks. t.) ; filosofia käsit- 
tää kappaleiden kaikki aistillisesti havaittavat 
ominaisuudet substanssin eli tosiolevaiscn aksi- 
dcnsseiksi, koska ne ilmenevät ainoastaan sen 
ollessa määrHtyi.ssä oloissa eli suhteissa. — Kir- 
jap. Vähäiset kirjapainotyöt, kuten nimikortit, 
etiketit, ohjelmat, vekselit y. m. 



Aksiisi (lat. accVsa, nim. pors - irtileikattu 
osa), määrättyjen verojen ja maksujen, enim- 
mäkseen kulutusverojen nimitys. Erilaisten his- 
toriallisten olojen vuoksi on tällä sanalla eri 
aikoina ja eri maissa ollut vaihteleva merkitys. 
Suomalais-ruotsalaisessa lainsäädännössä a. ta- 
vallisesti meikitsee kotimaassa valmistetuista 
tavaroista maksettavaa välillistä veroa. 

O. E:nen. 

Aksiniitti, boorinpitoinen silikaatti. 

Aksiometri (lat. äxis = akseli, ja kreik. met- 
reiH = mitata), peräsimen yläpäähän kiinnitetty 
csoitin, joka aluksen ohjaajalle osoittaa peräsi- 
men aseman. F. W. L. 

Aksiomi (kreik. afcsi'öma = olettamus), .sel- 
viö, väite, jonka totuus on ilmeinen järjellemme 
ja sen nojalla välittömästi varma, niin ettei se 
kaipaa mitään todistusta tai perustelua. Jollei 
olisi aksiomeja, ei voisi saavuttaa mitään var- 
maa tietoa todistetuillekaan, koska jokaisen to- 
distuksen täytyy perustua väitelmiin, jotka ovat 
ennakolta varmat, siis perimmäisten todistuk- 
sien väitelmiin, jotka ovat varmat ilman mitään 
todistusta. Todenteossa ovat muutamat totuu- 
det välittömästi ajatuksellemme aivan ilmeiset 
eli „evidentit". Useimpien ihmisten ajattele- 
misessa a:t tosin eivät koskaan pääse .sel- 
vään tietoisuuteen, koska ihminen on tottunut 
siihen, ettei ollenkaan etsi väitteiden viimei- 
s i ä alkuperusteita, vaan tyytyy lähimpiin pe- 
rusteisiin, jotka osoittavat kyseessäolevien väit- 
teiden soveltuvan yhteen muiden tuttujen ja 
totuttujen olettamuksien kanssa. Matematii- 
kassa on kuitenkin vanhastaan rakennettu 
koko oppijärjestelmä määrättyjen aksiomien 
pohjalle, — vaikka tosin on ollut erimielisyyttä 
muutamien aksiomien oikeasta muodostelusta 
vieläpä siitäkin, miten aksiomien yleinen luonto 
on ymmärrettävä. Logiikan perusaksio- 
meina ovat ajatuslait (ks. t.), jos kohta monet 
erikoisemmatkin loogilliset säännöt ovat aksio- 
maattisesti ilmeiset. Onko reaalitieteissä 
eli siinä tiedossamme, joka koskee tosiasiallista 
olevaista, aksiomaattisesti varmoja totuuksia, 
siitä ovat filosofit eri mieltä. Toiset arvelevat 
että esim. kausaliteettiprinsiippi (syysuhteen 
periaate) ja substanssin (tosiolion) häviämättö- 
myyden periaate ovat aksiomeja, toisten mie- 
lestä ne perustuvat kokemukseen. A. Gr. 

Aksolotii, Meksikossa elävä, 14 cra pitkä vesi- 
lisko, joka poikkeustapauksissa käy läpi muo- 
donvaihdoksen 
muuttuen keuh- 
koilla hengittä- 
väksi (Amblysto- 
ma mcTicanum), 
matta tavallisesti 
sikiää ollessaan 
kiduksill.a varus- 
tettuna A esieläi- ' 
menä (hiredon 
pinciformis) eli 
siis ollessaan 

toukka-asteel- 
laia. Aksolotii 
oli Siredon tarjoo 
kauniin esimerkin ehkäistystä kehityksestä (njo- 
teniasla) ja sikiämisestä toukka-asteella (ptedo- 
genesis-ilmiöstä). K. M. h. 




Aksolotii. 1. Siredon. 
2. Ainblystoma. 



198 



Aksonometria — Akustinen sireeni 



194 



Aksonometria (kreik. axod = akseli, ja metron 
= mitta), yhdensuuntaisprojektsioni, jonka ku- 
vat tekevät Perspektiivisen kuvauksen vaiku- 
tuksen, sillä erolla vain, että yhdensuuntaiset 
viivat piirretään aina ylidensuuntaisiksi. Myös- 
kin kristalliakselien mittaaminen. 

Aksu, kaupunki Kiinan Itä-Turkestanissa, 
Tiensanin juurella, Tarimin syrjäjoen Aksun var- 
rella, n. 50,000 as. Tärkeä kauppapaikka. Ka- 
ravaaneja Venäjältä, Turkestanista, Kasmirista 
ja Intiasta kokoontuu sinae vuosittain. Melkoi- 
nen teollisuus. 

Aktaion l-i'unj (lat. Aciceon), kreik. taru- 
henkilö, Aristaioksen poika, innokas metsästäjä. 
Hänen kerrottiin kerran yllättäneen Artemis-ju- 
malattaren kylpemässä. Suuttuneena jumalatar 
muutti hänet hirveksi ja hänen omat ajokoiransa 
repivät hänet kuoliaaksi. . O. E. T. 

Akte, Kalkidiken niemimaan kaakkoisin 
kärki. ks. A t h o s. 

Aktiiniset säteet (kreik. aktVs = säde) , kemi- 
allisesti vaikuttavat valonsäteet. Aktiini- 
nen lasi, keltainen lasi, joka estää auringon- 
valon kemiallisen vaikutuksen. 

Aktiiva ks. A k t i v a. 

Aktiivi (lat. oc(j'umä = toimiva), verbin teki- 
jällinen 1. persoonallinen päämuoto (esim. tulen) ; 
ks. Verbi. 

Aktiivinen (lat. ac ti'v us = ioimivs^), toimessa 
oleva, toimelijas, toimiva. 

Aktinia ks. Merivuokot. 

Aktinografi (kreik. akti's = siiAe, ja graphein 
= kirjoittaa), laitos, joka valokuvauksen avulla 
merkitsee ajan, minkä auringonpaiste kestää; 
myöskin laitos, jolla määrätään eri valolähteiden 
kemiallisesti vaikuttava voima. 

Aktinoliitti, m iner. ks. S ä d e k i v i. 

Aktinometri (kreik. akli's = säde, ja metrein 
= mitata) , laitos, millä mitataan sekä auringon 
«ttä yöllä tapahtuvaa lämpösäteilyä. 

Aktinotnorfinen (kreik. akti's = säde, ja 
'Horp/ie = muoto), sädettäinen. 

Aktinomykoosi (kreik. akti's = säde, ja my- 
A;es = sieni), n. s. sädesienitauti, erään aciinomy- 
ces 1. sädesienen aiheuttama tauti, joka synnyt- 
tää märkiviä ja kasvannaisen tapaisia muodos- 
tumia naudan kieleen ja allienkaan, mutta jos- 
kus myös esiintyy ihmisessäkin samoissa koh- 
dissa ynnä maksassa ja keuhkoissa. M. 0-B. 

Aktino-sähkö (kreik. akti's, genet. aktinos 
-säde), valo- ja lämpösäteiden kristalleissa syn- 
nyttämä sähkö. 

Aktion (lat. Actium, nyt la Punta) kaupunki 
ja niemi Kreikan Akarnanian luoteisimmassa 
kulmassa Ambrakia-lahden suulla ; kuuluisa voi- 
tosta, jonka Oetavianus päällikkönsä Agrippan 
avulla sai Marcus Antoniuksesta 31 e. Kr. Tä- 
män voiton muistoksi hän laajensi ja kaunisti 
niemellä olevaa Apollonin temppeliä, jonka luona 
joka kolmas vuosi pidettiin n. s. Aktioninkil- 
pailut. 

Aktiva [-ti'-] (lat.), henkilön tai toiminimen 
varat, kiinteistöt, tavarat, kalustot, saatavat j. 
n. e. (vastakohta: p a s s i v a, velat). 

Aktivisti (lat. actVvus = toimiva) , se, joka 
kuuluu sellaiseen valtiolliseen puolueeseen, joka 
panee luottamuksensa toimintaan, eikä keskuste- 
luihin; niin nimitettiin meilläkin niitä, jotka 
menneinä sorronvuosina olivat valmiit ryhty- 
7. Painettu »>/,._. 08. 



mään aktiiviseen vastarintaan venäläistyttämi- 
sen vastustamiseksi. 

Aktori (lat. actor < ogere = toimia) , viralli- 
ii(-n syyttäjä. — Aktoraatti, virallinen 
syyte. 

Aktriisi, näyttelijätär, vrt. A k t ö ö r i. 
Aktsioni (lat. acttö = toiminta), virkasyyte, 
syyte virkavirheestä; toiminta; taistelu. 
Aktsioniturbiini ks. Vesiratas. 
Aktsionivirta ks. E 1 ä i n s ä h k ö ja Lihas. 
Aktuaalinen (lat. actuä'lis < aj/ere = toimia), 
todellinen, päivän kysymyksiin kuuluva, tärkeä. 
Aktuaari (lat. actuä'rius). Aktuaari-nimi- 
siä virkamiehiä on hovioikeuksissa sekä maan 
neljän suurimman kaupungin, Helsingin, Turun, 
Tampereen ja Viipurin maistraateissa ja 
raastuvanoikeuksissa, ja on heidän tehtävänään 
asianomaisten virastojen arkistojen hoito. Sitä 
paitsi on Senaatin Talousosaston Oikeustoimitus- 
kunnassa, Tilastollisessa Päätoimistossa, Koulu-, 
Maanviljelys-, Metsä-, Rautatie-, Teollisuus- ja 
Postihallituksessa sekä Helsingin Rahatoimi- 
kamarissa samannimisiä virkamiehiä, joiden toi- 
mena on näiden virastojen toimitettavan tilas- 
ton laatiminen. A. on myöskin usein nimenä 
vakuutusyhtiöiden matemaatikoilla. O. G. 

Aktualismi (lat. actuä'lis < oj^ere = toimia), 
oppi, jonka mukaan geologisia muodostumia se- 
litettäessä lähdetään siitä otaksumisesta, että 
niiden muodostumisaikoina ovat olleet vaikutta- 
massa samat voimat, jotka vielä nykyäänkin 
aikaansaavat muutoksia maankuoressa. Tämä 
oppi on nykyään geologien kesken yleisesti tun- 
nustettu ja on se ylipäänsä osoittautunut hedel- 
mälliseksi myöskin kaikkein vanhimpaiu muo- 
dostumain, alkuvuoren suhteen. 

Aktööri (ransk. acteur < lat. actor < agere = 
toimia), miesnäyttelijä. — Aktriisi (ransk. 
actricc) , näyttelijätär. 

Akumenttitila ks. A u g m e n 1 1 i t i 1 a. 
Akupunktuuri (lat. acMS = neula, ja punctu'ra 
= pisto), tutkimista varten toimitettava neulojen 
pistäminen syvällä oleviin taudillisiin ruumiin- 
osiin. " M. 0-B. 

Akustiikka (kreik. aku'ein = kuulla) , ääni- 
oppi (ks. t.), s. o. oppi niistä luonnonlaeista, 
jotka vaikuttavat sävelten syntyyn, korkeuteen, 
keskinäisiin suhteisiin ja erilaisiin soiutivärei- 
hin. • — A. on hyvä huoneessa, kun jo.ka paikkaan 
voi selvästi kuulla äänellisen esityksen. 
Akustikus-hermo, kuulohermo. 
Akustinen (ks. Akustiikka), ääntä tai 
äänioppia koskeva; äänen aikaansaama. 

Akustinen sireeni, fys., laitos, millä tutki- 
taan sävelen värähdyslukua. Sävel synnytetään 
antamalla ilman sy- 
säyksittäin virrata 
muutamien aukkojen 
kautta. Cagniard-La- 
touriu sireenillä mää- 
rätään jonkin säve- 
len värähdysluku. Se 
on sylinterin muo- 
toinen laatikko, jon- 
ka kannessa on ke- 
hässä reikiä (O) . 
Kun palkeella puhal- 
letaan ilmaa laatik- 
koon, virtaa se ulos 
reitistä. Aivan kan- 




Akustinen sireeni 
Gagniard-Latourin järjest. 



195 



Akustiset — ^Ala-alkeiskoulu 



196 



nen yläpuolella pyörii levy (P), jossa on reikiä 
vastaavilla kohdilla kuin kannessakin. Kun rei- 
jät kannessa ja pyörivässä levyssä ovat toistensa 
jatkona, virtaa ilma ulos laatikosta, muutoin ei. 
Jos on kehään laitettu n reikää ja levy pyörii 
sekunnissa m kertaa, antaa ulosvirtaava ilma 
sävelen, jonka värähdysluku on n X »"■ Levyn 
saattaa tavallisesti pyörimään ulosvirtaava ilma 
itse, siten että reijät kanteen ja pyörivään 
levyyn on porattu niin, että ne muodostavat 
suoran kulman. Silloin vaikuttaa kannen rei- 
jästä ulos virtaava ilma levyyn paineella, joka 
saa sen siirtymään sivulle päin. Kierroksien 
lukumäärä jossakin ajassa hietaan jonkinlaisen 
rataslaitoksen avulla (C). Parempi on antaa 
sähkömoottorin pyörittää sireeniä, koska siten 
saadaan tasaisempi liike. Sireenin käytöstä 
merkinantoon ks. Sireeni. 

Akustiset pilvet, kosteus- ja lämpösuhteideu 
aikaansaamia paikallisia ilman tiheyden muu- 
toksia, jotka saavat aikaan äänen etenemisen 
suunnan muutoksia, kangastuksia j. n. e., jälki- 
mäisessä tapauksessa samalla valo-opillinen pilvi. 

(V. V. K.) 

Akuuttinen (lat. acö'<!is = terävä) , äkillinen, 
nopeasti kehittyvä. — Akuuttinen tauti, 
äkillinen sairaus, joka kestää vain lyhyen ajan 
(2-4 viikkoa), kuten useat kuumetaudit, esim. 
tuhka- ja muut rokot, keuhkokuume, lavantauti, 
vastakohtana kroonilliselle (ks. t.) , pitkälliselle 
taudille. M. 0-B. 

Akvadukti ks. A k v e d u k t i. 

Akvamariini (lat. agiio = vesi, ja more = meri), 
siniseiivilireä väri ; miner. sinertävänvihreä be- 
ryllilaji. — Itämainen a., sinertävän vihreä 
korundilaji. 

Akvarelli (lat. aqua = vesi) , vesiväri ; vesi- 
värimaalaus. 

Akvarellimaalaus ks. Vesivärimaa- 
laus. 

Akvarellivärit (hunaja-, k u ra i v ä r i t) 
saadaan sekoittamalla väriin kumia, hunajaa, 
liimaa. A. esiintyvät kaupassa joko taikinan- 
kaltaisina tahi kuivina. 

Akvario (lat. agMa = vesi), vesisäiliö vesieläin- 
ten ja vesikasvien pitämistä varten joko huoneen 
koristeeksi tai tutkimuksia varten. A:ksi käyte- 
tään pyöreitä tai neliskulmaisia lasiastioita, 
jotka ovat tehdyt joko kokonaan lasista tai me- 
tallista ja lasilevyistä. Vesikasvien istuttamista 
varten a:n pohja peitetään ohuella turve- ja 
multakerroksella, jonka päälle levitetään noin 
sormen paksuinen hiekkakerros, ja vasta tämän 
jälkeen akvarioon lasketaan vettä. Makean v.-- 
den akvarioissa käytetään eläinasukkaina taval- 
li.spsti kultakaloja y. m. pieniä kaloja, vesilis- 
koja, simpukoita ja kotilolta. Veden raittiina 
pitämistä edistävät akvariossa vesikasvit, mutta 
lisäksi on veteen sekoitettava ilmaa (happea), 
jota varten on keksitty erilaisia suihkuja ja 
ilmajohtoja. Yleensä akvario on pidettävä sel- 
laisessa paikassa, jossa se on suojattu ylenmää- 
räiseltä valolta ja lämmöltä. Kuuluisat ovat 
isot merivesiakvariot Napolissa, Berliinissä ynnä 
eräissä muissa isoissa kaupungeissa. K. il. L. 

Akvatinta (lat. a<jua iwic(a = värjätty vesi). 
Le l'rince'n keksimä (1768) tapa jäljentää tusi- 
tai sepiapiirustuksia kuparipiirroksen avulla, 
vrt. Kuparipiirros. 



Akvavit (lat. aqua utfae = elämän vesi), palo- 
viina. 

Akvedukti (lat. ai/uce ductun) , vesijohto. Van- 
himmat vesijohdot rakennettiin Egyptissä Ram- 
ses Suuren aikana; Kiinassa, Palestiinassa ja 
Kreikassa niitä oli myös, mutta kuuluisimmat 
ovat muinaisten roomalaisten rakentamat. Itse 
Roomaan johdettiin vettä peninkulmien takaa 
vuoristosta suurilla akvedukteilla, joita kaik- 
kiaan oli kolmattakymmentä ja joista vanhin 




.\kvedukti. 

Aqva Appia rakennettiin jo v. 305 e. Kr. A:t 
olivat osittain maanalaisia muurattuja torvia, 
mutta suurimmaksi osaksi kivisten holvien ja 
pylväiden varaan muurattuja katettuja rännejä. 
Kolme niistä on vieläkin käytännössä ja täyttä- 
vät yksinään koko nykyisen Rooman vedentar- 
pcen. Nykyään, kun vesijohdot tehdään pai- 
netta kestävistä putkista, ei roomalaismallisia 
akveduktia enää käytetä. — Akveduktiksi sano- 
taan joskus yksinomaan vesijohtoputkia varten 
syvän kuilun tai ahtaan laakson yli rakennettua 
siltaa. J. C-4n. 

Akvitania f-tä-J (lat. Aquitä')tia), maakunta 
muinaisessa Galliassa Pyreneittenvuorten ja Ga- 
ronne-virran välillä. Siinä asui Csesarin aikoina 
keltiläis-iberiläistä väestöä, mutta te roomalais- 
tui vähitellen, sen jälkeen kuin roomalaiset sen 
valloittivat (57 e. Kr.). V. 419 valtasivat sen 
länsi-gootit. Klodovigin hallitessa liitettiin maa 
V. 507 frankkien valtakuntaan. Myöhempien 
merovingien aikana yrittivät useat A:n herttuat 
päästä itsenäisiksi, mutta kukistettiin, kunnes 
Kaarle Suuri jätti herttuanvir.in vallan täyttä- 
mättä. Myöhemmin hän antoi A:n kuningas- 
kunnaksi pojalleen Ludvig Hurskaalle ja tämä 
samoin pojalleen Pipinille. Verduniu sovinnossa 
V. 843 maa liitettiin Ranskaan. Heikkojen karo- 
lingien hallitessa A. muodostui jälleen herttua- 
kunnaksi, josta Poitcu'n ja Toulouse'in suvut kes- 
kenänsä kiistelivät, kunnes edelliset pääsivät 
voitolle. Arsta on aikojen kuluessa muodostunut 
nimitys Guyenne. O. M-e. 

AI (myös e I-, vokalin jäljessä 'I-, usein myös 
yhtäläist}'misen johdosta seuraavan konsonantin 
kanssa: e d-, a r-, e s-) arabialainen artikkeli ; 
esiintyy usein arabialaisissa nimissä ja ara- 
biasta lainatuissa sanoissa, esim. Alhatnbra, AI- 
mavukkfi, Bab elMändeb, AbduH-Damid, ed-din 
,, uskonto", Abda'r-Iiahmttn, es-sems „aurinko". 

A la, vokaalin ja äänettömän A;n edessä a V 
(ransk. prep. d ja femin. artikkeli la, lisäksi ym- 
märrettynä mantere tai modc y. m.), „samoiu- 
kuiu", ..mukaisesti." 

Ala-alkeiskoulu ks. Alkeiskoulu. 



197 



Alaanit— Alaikäisyys 



198 



Alaanit, Kaukasuksen pohjoispuolella ja Do- 
iiin seuduilla eläuyt (luultav. iranilais-peräinen) 
paimentolaiskansa, jonka hunnit 375 voittivat. 
Osa alaaneista liittyi silloin germaaneihin ja 
kulki 407-410 sveevein ja vandaalein seurassa 
Galliaan ja Espanjaan, sulautuen lopulta yhteen 
niiden kanssa. Entisten alaanein jälkeläisinä 
pidetään nykyisiä osseetteja Kaukasuksessa. 

Ala-arvoinen maito, maito, jonka ravinto- 
arvo vettä siihen sekoittamalla tahi muulla ta- 
voin ou tehty tavallistaan vähemmäksi. Hyvä 
ja väärentämätön lehmänmaito sisältää n. 3,5 % 
rasvaa eli voita, 3,5 % munanvalkuaisainetta 
(enimmäkseen kaseiinia), 4,6 ^ sokeria ja 0,75 
% suoloja, vrt. Maito. M. 0-B. 

Ala-Baieri, hallitusalue Baierissa, käsittää 
Baierin itäisen osan molemmin puolin Tonavaa; 
10,757 km=, 706,345 as. (1905) , Joista 94% on 
katolilaisia. Pohjoisosa on karu ja vuorinen, 
muu osa vaihdellen kukkuloita ja viljavia tasan- 
koja. Pääkaup. Landshut. W. S-m. 

Alabama [älsbäms] (lyh. Ala.). 1. Yhdysval- 
toihin kuuluva valtio Meksikon-lähden rannalla 
molemmin puolin samannimistä jokea. Pohj.- 
osa on epätasaista, vuorista, etel.-osa loivaa ja 
hiekkaista rannikkomaata; 135,320 km'; 1,830,000 
as. (1901), joista 830,000 neekereitä. Suuren- 
moinen rauta-, kivihiili- ja puuvillateollisuus. 
Maissi, vehnä ja kaurantuotanto hyvä. Valtion 
pääsatama on Mobile; pääkaupunki Montgomery 
Alabama-joen varrella. A. liittyi valtiona Yh- 
dysvaltoihin V. 1819, oltuaan territorio v:sta 
1817. — 2. Joki Alabama-valtiossa, yhtyy Tom- 
bigbee-jokeen muodostaen Mobile-joen, joka las- 
kee Mobile-lahteen. 11'. S-in. 

Alabama-kysymys, kansainoikeudellinen rii- 
takysymys, joka syntyi siitä, että englantilaiset 
Yhdysvaltojen orjasodan aikana sallivat etelä- 
valtioitten kaapparilaivojen varustautua englan- 
tilaisissa satamissa. Näistä laivoista teki eten- 
kin eräs, A 1 a b a m a-niminen, pohjoisvaltioille 
paljon haittaa. Sodan loputtua Yhdysvallat 
vaativat vahingonkorvausta Englannilta, asiasta 
neuvoteltiin kauan, kunnes sovinto-oikeus Genö- 
ve.ssä V. 1872 tuomitsi Englannin maksamaan 
Yhdysvalloille 15 '/j milj. dollarin vahingonkor- 
vauksen. 11'. S-m. 

Alabasteri (vanhan yläegyptiläisen Alabä- 
siro7i nimisen kaupungin mukaan) , hienorakeista, 
läpihohtavaa, valkoista tai heikosti värillistä 
kipsiä. Käytetään koruteoksiin. Parasta ala- 
basteria saadaan Volterrasta Toskanasta. Itä- 
mainen a. 1. kalkkialabasteri on läpi- 
hohtavaa kalkkisintleriä. Saadaan Egyptistä. 

Alabasterilasi (opaalilasi) , hienosti jakaantu- 
neita, sulamattomia lasiosasia si.sältävä himmeä, 
alabasterin näköinen lasi, josta valmistetaan 
koruesineitä. 

Alabasteripaperi ks. Jääpaperi. 

A la bonne heure [alabon5'r] (ransk.), oi- 
keaan aikaan; olkoon menneeksi. 

Aladagh [-da'-], vuori Turkin Armeeniassa, 
Van-järven rannalla, 3,520 m korkea. 

A la daube [alad(j'b] (ransk.), hyytelöön val- 
mistettu kala- tai liharuoka; tarjotaan kylmänä. 

Aladdin (arab. Alä-ed-din „uskon ylevyys"), 
tavallinen arabialainen nimi. Henkilö satuko- 
koelmassa „Tuhat ja yksi yötä". Nuorelle Alad- 
dinille onnistuu kaikki loistavasti, kun hän 



pääsee ihmeellisen taikalampun omistajaksi. Kir- 
jallisuudessa viitataan usein „Aladdinin lamp- 
puun", kun tarkoitetaan jonkun ihmisen salaista 
voimaa päästä halujensa ja toiveidensa perille. 

Aladdin-lamppu, eräs laji kaasuhehkuvalo- 
lamppuja. ks. K a a s u h e h k u v a 1 o. 

Aladominantti, pcrussävelestä puhtaan kvin- 
tin verran alempana (eli kvarttia ylempänä) 
oleva sävel ; ei johdu yläsävelenä perussävelestä, 
vaan on pohjasävel, jolle itse perussävel on ylä- 
sävelenä ; siitä sen tummahtava, hiljentävä vai- 
kutus, sekä sen nimitys „taus-säver'. /. K. 

Aladoobi ks. A la daube. 

A la grecque [alagre'k] (ransk.), „kreikka- 
laiseen tapaan", yksinkertainen kreikkalainen 
reunakoriste, vrt. Meanderikoriste. 

Alahärmä. 1. Kunta, Vaasan 1., Lapuan 
khlak.. Yli- ja Alahärmän nimismiesp. ; Härmän 
asemalta 2 km kirkolle. Voltin asemalta 5 km; 
259,9 km^ joista viljeltyä maata 9,698 ha (1901) ; 
öO '/j manttaalia; 966 ruokakuntaa, joista maan- 
viljelystä pääelinkeinona harjoitti 714 (1901) ; 
6,061 as. (''/ijlOOö), n. 0,8% ruotsink. ; 619 he- 
vosta, 3,038 nautaa (1906). Teoll. lait.: 2 yhtiö- 
meijeriä, olut- ja tiilitehdas. Säästöpankki ; 
haara-apteekki. — 2. Seurakunta, konsisto- 
rillinea, Turun arkkih.k., Lapuan rovastik. Al- 
kujaan Lapuan kappeli, perust. 1676; itsenäi- 
seksi khrakunnaksi '/s 18"3 (Keis. k. "/s 1859). 
Kirkko harmaasta kivestä. A'. S. 

Alaikäinen ks. Alaikäisyys. 

Alaikäisyys, täysi-ikäisyyden edellä käyvä 
ikäkausi. Sekä mies että nainen tulee Suomessa 
täysi-ikäiseksi täytettyään 21 vuotta ja sitä en- 
nenkin, jos hän menee naimisiin. Kuitenkin voi 
oikeus isän, äidin tai muun holhoojan esityksestä, 
alaikäisyyden aikaa pitentää, ei kumminkaan 
yli 25 vuoden iän (vrt. Holhouslaki 19 p:ltä elok. 
1898, §§: 16-18). Itävalta-Unkarissa alkaa täysi- 
ikäisyys vasta 24 ja Saksassa, Ranskassa sekä 
Englannissa 21 ikävuoden kuluttua. — Vaikka 
alaikäinen yleensä on myöskin vajavaltainen, 
niin saa hän kuitenkin jossain määrin oikeudel- 
lista toimintakykyä jo ennen täysi-ikäiseksi 
tuloaan. Niinpä jokainen, joka on täyttänyt 15 
vuotta, saa itse hallita sitä omaisuutta, minkä hän 
omalla työllään voi hankkia, ja samoin voidaan 
häntä kuulustella todistajana tuomioistuimen 
edessä. Viisitoista vuotta täytettyään saa myös 
nainen mennä naimisiin, vaikka tosin ainoastaan 
naittajansa suostumuksella niin kauan kuin hän 
on alaikäinen. — Puhutaan myöskin rikos- 
oikeudellisesta alaikäisyydestä, 
joka rikoslakiemme mukaan päättyy 15:nen ikä- 
vuoden kuluttua ja jonka kestäessä ei varsinaista 
rangaistusta voi kenellekään tuomita. Kuitenkin 
sekin, joka on täyttänyt 15, mutta ei 18 vuotta, 
voidaan tuomita ainoastaan alennettuun rangais- 
tukseen (vrt. Rikoslain 3: 1-2). — Samoin kuin 
puhutaan kriminaalisesta alaikäisyydestä, puhu- 
taan myöskin valtiollisesta alaikäi- 
syydestä. Useiden valtiollisten oikeuksien 
nauttimiseen ja useihin valtionvirkoihin pääse- 
miseen vaaditaan nimittäin korkeampi ikä kuin 
21 vuotta. Niinpä valtiollisen äänioikeuden käyt- 
tämiseen ja valtiolliseen vaalikelpoisuuteen vaa- 
ditaan 24 vuoden ikil. Sitä, joka ei ole täyttä- 
nyt 25 vuotta, ei voida valita kunnan- tahi kau- 
pungin valtuusmieheksi, kuntakokouksen puheen- 



199 



Ala-Itävalta — Alankomaat 



200 



Johtajaksi, kunnallislautakunnan esimieheksi eikä 
kihlakunnan lautamieheksi. Vaivaishoitoasetuk- 
sessa ymmärretään alaikäisellä sitä, joka ei ole 
täyttänyt 15 vuotta (Vaivaishoitoasetus 17 p:ltä 
maalisk. 1879, §: 1, m. 2). — Vrt. V a j a v a 1- 
tainen, Lapsi, Nuori henkilö. 

O. K:nen. 

Ala-Itävalta ks. Itävalta. 

Alal-vuoret, Venäjän Keski-Aasiassa Fergha- 
iian maakunnan eteläpuolella ; korkeimmat hui- 
put kohoavat n. 7,000 ra yi. merenp. Surhab-joen 
yläjuoksu jakaa ne Alai ja Transalai vuori- 
ryhmiin. IV. S-m. 

Alajärvi. 1. Kunta Vaasan 1., Kuortaneen 
khlak., Alajärvi-Soini-Lehtimäen nimismiesp., 
Kauhavan a.seraalta 55 km ; 769," km", joista vil- 
jeltyä maata 6,202 ha (1901) ; 20 '7,, manttaalia; 
1,163 ruokakuntaa, joista maanvilj. pääelinkei- 
nonaan harjoitti 791, teollisuutta 148 (1901) ; 
7,093 as. ("/„1906), n. 0,2 % ruotsink. ; 778 
hevosta, 4,153 nautaa (1906). — Teoll. lait.: 
Kurejoen osuusmeijeri. — Säiistöpankki, ap- 
teekki, kunnanlääkäri (päätetty). 

2. Seurakunta, keisarillinen, Turun ark- 
kih.k., Lapuan rovastik., alkujaan Lappajärven 
kappeli (per. 1751), itsen, khrakunnaksi '/b 1877 
(Keis. k. "'/,„t859). Kirkko puinen (Engel. 1836, 
korj. 1898). K. S. 

Alakiiminki ks. Kiiminki. 

Alakitka, 45 km' suuruinen järvi Kuusa- 
mossa; siitä Kitkajoki laskee Oulankajokeen. 

Alakittilä 1. Kittilän alakylä, iso kylä 
Kittilän kirkonkylästä etelään (pari kra) ; laajat 
tulvaniityt. 

Alakloorihappoinen uatriumi ks. Nat- 
riumhypokloriitti. 

Alaknuuttila, kartano Kauhajoen varrella 
Kauhajoen pitäjässä ; karjanhoitokoulu. 

Alakuloisuus 1. melankolia (ks. t.) , toi- 
minnallinen mielenhäiriö, jonka pääasiallisena 
tunnusmerkkinä on taudillisesti korottunut mur- 
heellinen mielentila ynnä taudillisesti hidastunut 
ajatuksen toiminta. M.O-B. 

Alakurkunpää (Syrinx). Paitsi tavallista 
kurkunpäätU on linnuilla vielä henkitorven ja 
bronkioitteu haarauksessa a., jossa niiden ääni 
syntyy. Vesilintujen a.-ssä on rakkojuaisesti laa- 
jentunut osa resonansailaitteena. vrt. Kurkun- 
p ä ä. 
• Alakuu, kuun kaksi viimeistä neljännestä. 

Alaköngäs, Tenojoen viimeinen koski, norj. 
Storfossen, noin 7 m korkea, yli 1 km pitkä, 
vesimäärän vaihtelu 6-7 m ; maantie Jalvesta ve- 
neitten kuljettamiseksi kosken niskaan. J. E. R. 

Ala-Lemu, maatila lähellä Turkua ; omistaja: 
kreivi ,\rmfelt. 

Alalla (kreik. kielteinen u, ja (a/etn = puhua) , 
puhekyvyttömyys, aiheutunut ulkonaisten puhe- 
neuvojen suun, kielen tai nielun vaillinaisesta 
kehittymisestä, tahi puhumiseen tarvittavien li- 
hasten halvaantumisesta. 3/. 0-B. 

Alamaat ks. Alankomaat. 

Alamaisuudenvala ks. Uskollisuuden- 
vala. 

Alamanjärvi ks. A 1 u e n j ä r v i. 

Alameda [-e'-]. 1. Kaupunki Kaliforniassa, 
San Franciseon lahden rannalla, 16,500 as. — 
2. Oik. poppelikuja, puistokuja Espanjassa, kä- 
velypaikka ja puisto. 



Alamittainen on puu, joka ei täytä jotakin 
määrättyä mittaa ; tavallisesti tarkoitetaan pak- 
suus- (läpileikkaus-) mittaa rinnan korkeudella 
(cm 30 cm), 7 metrin tai 18 jalan korkeudella. 

A. C 

A la mode [alamo'dJ (ransk.), muodin mukai- 
nen. 

Alandia [■a'n-], Ahvenanmaan latinainen 
nimi. — Alandus, ahvenanmaalainen. 

Alankomaat 1. Hollanti, kuningaskunta 
(Koninkrijk der Nederlanden tai 
vain Nederland), käsittää 33,079 km" suurui- 
sen alan Keski-Euroopan alankoa Pohjanmeren 
rannalla, Schelde-, Maas- ja Rein-virtojen suussa 
ja Zuiderzeen ympärillä; idässä ovat rajoina 
Preussin maakunnat Hannover, Westfalen ja 
Reinin maakunta, etelässä Belgia. 

Maanlaatu 750 kra pituisen rannikon lä- 
heisyydessä on pääasiallisesti marskimaata, he- 
delmällistä, laitumeksi ja peltomaaksi sopivaa 
Hetemaata, osittain myös lentohietavalleja. Pää- 
osa marskimaita, n. 25 % koko maasta, on me- 
renpintaa alempana. Hollannin rannikko ulettui 
ennen nykyisten Friisein saarien paikkeille Texe- 
lin ja Dollariin välille, mutta jatkuvan hiljaisen 
maaperän alenemisen vuoksi meren tyrsky 
12:nnena ja 13:nnella vuosisadalla särki ran- 
nikkoa suojaavan lentohietavallin, jolloin osa 
marskimaita kaupunkeineen ja kylineen muuttui 
morenlahdiksi (Zuiderzee, Dollartin lahti), osa 
taasen n. s. watteiksi (Wattenmeer) , jotka nousu- 
veden aikaan ovat veden vallassa, pakoveden ai- 
kana kuivina. Mahtavain vallien avulla on 
jäännös hedelmällisestä marskimaasta saatu suo- 
jelluksi ja vähitellen on vallattu takaisin maata 
mereltä (3:n viime vuosisadan kuluessa n. 3,630 
km") ; paraikaa ollaan aikeissa sa.ida Zuider- 
zeekin kuivaksi. Kaikkialla, missä lentohietavalli 
ei suojaa marskimaata, on korkeita suojavalleja 
meren ja jokien rannoilla, ja lukuisat pumppu- 
laitokset — Hollannin maisemille ominaiset tuuli- 
myllyt — pitävät marskimaat kuivina. Ylempänä 
rannikosta ovat n. s. Geest-maisemat (eteläp. 
Zuiderzeetä n. 110 m yli merenpinnan), joita 
muodostavat jääkautiset moreenit ja hietikot ja 
jotka yleensä ovat hedelmättömiä mäntymetsiä 
ja suuria rämeitä. Maasta on n. 27 % peltomaita, 
38 % niittyjä ja laitumia, 7 % metsiä ja n. 27 % 
tuottamatonta maata. Soissa suuria turve- 
kerroksia. Kivihiiltä on vähän; muita 
metalleja paitsi rautaa puuttuu. Ilmasto 
on meri-ilmasto, sademäärä 600-700 mm, keski- 
lämpö n. 10° C. Asukasluku (v. 1906) 
5,672,237. Kansa on germaanilaista alkuperää 
(71 Jo hollantilaisia, 14 % friisiläisiä, 13 % flaa- 
meja, 2% saksalaisia), kirjakielenä hollannin 
kieli (ks. t.), uskonnoltaan n. 60% protestant- 
teja, 2,2 % juutalaisia, loput katolisia. Hollanti- 
laiset ovat tunnetut eteviksi maanviljelijöiksi, 
merimiehiksi ja siirtomaanasuttajiksi ; huomat- 
lavina piirteinä kansanluonteessa on tyyneys, 
harkitseminen, kestävyys ja säästäväisyys. Kan- 
sansivistys korkea; korkeampia oppilaitoksia: 
4 yliopistoa (Leiden, Utrecht, Groningen, Am- 
sterdam), polyteknikumi (Deift), sotakoulu 
(Brada), meriakatemia (WiIlemsoord), 3 taide- 
akatemiaa y. m. Elinkeinoista on maatalous 
hyvällä kannalla ; pääviljalajit: vehnä (sato 
v! 1900 0,13 milj. tonnia), ruis (0,36 m. t.). ja 



n 



f oLi> 
6l;T 



ly' 



■ 



201 



Alankomaat 



202 



kaura (0,33 m. t.) . Hollanti ja Seelanti ovat tun- 
netut he(ielm<ä- ja kasvitarhoistaan, Haarlem kuk- 
kasboidostaan ; muita viljelyskasveja: peruna (v. 
1900 2,10 m. tonnia), pellava, hamppu, sokeri- 
juurikas, humala, tupakka, sikuri ; k a r j a r o- 
tu maailman kuulu, hevoset samaten; lehmiä oli 
v. 1900 1,656,000, hevosia 295,000, sikoja 746,000, 
lampaita 770,000; mehiläishoitoa harjoitetaan 
GeldernMssä ja Drenthe'ssä. Merikalastus 
(turskaa, silliä y. m.) on melkoinen. Teol- 
lisuus on jälellä naapurimaiden teollisuudesta; 
mainitsemista ansaitsevat laivanrakennus (pui- 
sia laivoja) ; pellava-, pumpuli-, paloviina- ja 
tupakkateollisuus sekä timanttien hionta ; muita 
teollisuudenhaaroja: sokeri-, olut-, saippua-,villa-, 
nahka-, rauta- ja kone-, kulta ja hopea- ja pos- 
liiniteoUisuus. Kauppa- ja liikemaana on 
Hollanti ensimäisiä ; n. 17,2 % väestöstä on kau- 
pan ja liikenteen palveluksessa; kauppalaivas- 
toon kuului v. 1906 283 höyrylaivaa (yht. 377,000 
rek. ton.) ja 492 purjelaivaa; laivaliike v. 1906 
25,4 milj. tonnia. Kanavia on 3,070 km (tär- 
keimmät Pohjois-Hollannin kanava Amster- 
damin ja Helderin välillä sekä Pohjanmeren 
kanava), rautateitä (v. 1906) 3,090 km. Tär- 
keimmät kauppakaupungit: Rotterdam ja Am- 
sterdam. Kauppabalanssi tav. passiivi. Tuonti 
v. 1906 5,298 milj. mk., vienti 4,370 milj. mk. 
Tärkeimmät tuontitavarat vilja ja jauhot (1906 

428.5 milj. guld.), rauta ja rautatavarat (1906 

311.6 milj. guld.), kupari- ja kuparitav. (140,9 
milj.), katu- ja rakennuskivet, puutavarat, 
kivihiili, villa, raakasokeri, kahvi, tina, sinkki 
y. m.; vientitavarat: vilja ja jauhot (1906 293,3 
milj. guld.), rauta ja rautatavarat (207,3 milj. 
guld.), kupari ja kuparitavarat( 112,5 milj. guld.), 
kutomatavarat, sokeri, liha, puutav., kahvi, 
juusto, paloviina, karja (vuositt. yli 100,000 el.), 
sinkki, tina, tupakka, kala y. m. Suurenmoinen 
välikauppa ilmenee siinä, että tuonnin ja viennin 
päätavarat ovat samoja. Tärkeimmät tuonti- ja 
vientimaat ovat Saksa, Englanti, Belgia, Yhdys- 
vallat, Hollannin Intia ja Venäjä. Kaupan edis- 
täjänä on Hollannin kauppaseura (Maatschappij) . 
Raha: Guiden ä 100 senttiä (cents) =2,09 mk., 
mitta ja paino = metriset. 11 maakuntaa: 
Seelanti, Etelä- ja Pohjois-Hollanti, Friislanti, 
Groningen, Utrecht, Geldern, Oberijssel, Drenthe, 
Pohjois-Brabant, Limburg. Pääkaupunki Am- 
sterdam (ks. t.) ; kuningas asuu Haagissa. Suur- 
kaupungit; Amsterdam, Rotterdam, Haag, Ut- 
recht. Valtiomuoto: perustuslaillinen ku- 
ningaskunta (perustuslait 24 p. huhtik. 1815, 3 p. 
marrask. 1848 ja 30 p. marrask. 1887) ; edus- 
kunta (S täten Generaal) 2 kamarinen 
(l:ssä 50, 2:ssa 100 välittömillä vaaleilla valit- 
tua; äänioikeus 25 v. täyttäneillä miehillä). 
Korkein tuomioistuin : Hooge Raad Haagissa. 
R a h a-a siat: valtion tuloarvio (v. 1908) 
183,077,171 guldenia, menoarvio 194,768,959 gul- 
denia, valtiovelka (v. 1906) 1,144 milj. guldenia, 
verot (V. 1906) 38,819,000 guldenia. /. L. 

Sotavoima. Maa-armeijan muodostavat 
vakinainen väki, maanpuolustus- ja nostoväki. 
Sotavoima täydennetään vapaaehtoisilla ja arvan- 
nostolla. Asevelvollisuusikä on 20 v., palvelusaika 
on 8 V., joista l-'/^ vakinaisessa väessä, loput 
reservissä. >vlostoväkeen kuuluminen kestää 50 
v:n ikään. Laivastossa oli v. 1906 7 panssari- 



laivaa, 8 risteilijää, 13 kauuunaveuettä sekä 
joukko vanhauaikuisia aluksia. Vaakuna: sini- 
sellä, kultaisilla viilekkeillä sirotellulla kentällä 
Nassaun suvun kruunupäinen kultajalopeura 
miekka toisessa ja 7-nuolinen kimppu toisessa 
etukäpälässä; vaakunaa kannattaa kaksi kruu- 
nattua jalopeuraa ; sinisessä nauha.ssa on tun- 
nuslause: „Je maintiendrai." Lippu: puna-val- 
kta-sininen (vaakasuorassa). Kansallisväri on 
oranssi. Huomattavimmat tähdi.stöt ovat Vil- 
helmin ritarikunta (4 luokkaa). Alankomaiden 
jalopeuran ritarikunta (3 luokkaa), Orania-Nas- 
saun ritarikunta (5 luokkaa). 

Historia. Nykyiset A. olivat Kristuksen 
syntymän vaiheilla pääosaltaan bataavien 
(ks. t.) asumina ja tulivat siihen aikaan rooma- 
laisten valtaan. Turha oli Claudius Civiliksen 
kapinayritys v. 70 j. Kr. s. Frankkien kulkiessa 
Reinin yli n. v:n 400 paikoilla ja levittäessään 
valtaansa joutuivat A. heille ja luettiin myöhem- 
min suurimmaksi osaksi Itäfrankkiin 1. Saksaan 
(Lotringiin). ll:nnellä vuosis. A. jakautuivat 
moneen pikku vasallikuntaan, mutta myöskin 
saavuttivat kaupastaan kukoistavat kaupungit 
täällä suurempia oikeuksia kuin yleensä muualla 
siihen aikaan. Myöskin niillä oli edustajansa 
mr.i-.kuntain säädyissä (Staaten), jotka yhtei- 
sistä asioista päättivät. 14:nnen vuosis. alussa 
Flanderin käsityöläiset (Jakob .\rtevelde, ks. t.) 
menestyksellä puolustivat vapauttansa Ranskan 
kuninkaitten anastushankkeita vastaan. V:n 
1384 jälkeen A. joutuivat vähitellen naimisliitto- 
jen ynnä sopimusten kautta Burguudin herttuain 
valtaan. Filip Hyvä kutsui v. 1437 ensimäisen 
kerran yleissäätykokouksen (Staten Generaal) . 
Kaarle Rohkean tyttären Marian uaimisliiton 
kautta keisari Maksimilianin kanssa tulivat A. 
Habsburgin suvulle. Kaarle V yhdisti v. 154S 
Alankomaiden 17 maakuntaa (joista tärkeimmät 
olivat Hollanti, Flanderi, Utrecht, Friislanti, Lu- 
xemburg) Saksan valtakunnan n. s. Burgundin 
piiriksi ja määräsi, että niiden aina piti olla yh- 
den hallitsijan hallittavina. Hän edisti näiden 
maiden, synnyinmaansa, taloudellista ja henkistä 
hyvinvointia, mutta ylläpiti ankaruudella ruh- 
tinaan ja katolisuuden valtaa asukkaiden vapau- 
denhalua vastaan. Vielä huonommaksi kävi 
kansan ja hallitsijan väli Filip ll:n 1555 nous- 
tua valtaistuimelle. Varsinkin se verinen vaino, 
joka kohtasi uskonpuhdistuksen kannattajia, 
joita täällä oli paljon, kiihotti mieliä. 4 p. 
marrask. 1565 joukko aatelismiehiä teki keske- 
nään sopimuksen, n. s. kompromissin, jossa lupa- 
sivat uskollisesti palvella kuningasta sekä puo- 
lustaa maan oikeuksia ja vapautta, ja jätti 
huhtik. 1566 Filipin sijaishallitsijattarelle, Mar- 
gareeta Parmalaiselle, pyynnön annettujen us- 
kontoa koskevien julistusten lieventämisestä ja 
inkvisitsionin poistamisesta; tästä syntyi heille 
nimi geusit s. o. kerjäläiset. Margareeta koetti 
peräytymällä tyynnyttää mieliä, mutta Filip 
suuttuneena sattuneihin epäjärjestyksiin kutsui 
Margareetan pois ja lähetti v. 1567 hänen sijaansa 
käskynhaltijaksi Alban herttuan. Tämä ryhtyi 
kapinanhenkeä verisellä tavalla tukaliuttamaan. 
Tuhansittain saivat A:n parhaimmat miehet 
mestauslavalla sovittaa rakkautensa uskonnolli- 
seen ja valtiolliseen vapauteen, niiden joukossa 
aateliston johtajat Egmont ja Hoorn (1568). Vii- 



203 



Alankomaiden kieli ja kirjallisuus -Alankomaiden Intia 



204 



helm Oranian prinssi pelastui pakenemalla Sak- 
saan. Taistelua yhä jatkui. Huhtik. 1572 on- 
nistui pakolaisten, merigeusien, valloittaa Briel- 
len kaupunki (Maasin suussa) ja nyt kapinan- 
liekki uudestaan leimahti. Heinäk. 18 p. 1572 
Hollannin, Seelannin ja Utrechtin maakunnat 
tekivät liiton vapautensa puolustukseksi ja valit- 
sivat Vilhelm Oranialaisen käskynhaltijaksi. 
1573 Alba kutsuttiin pois, mutta olot pysyivät 
entisellään. Marrask. 1576 yhtyivät eteläisetkin 
maakunnat pohjoisiin, n. s. Gentin pasifikatsio- 
niin, oikeuksiensa ja vapauksiensa puolesta. 
Uusi käskynhaltia don Juan d'Au.stria koetti 
sovitella vastakohtia ja vahvisti pasifikatsionin, 
mutta kuoli jo v. 1578, ja hänen seuraajansa Alek- 
santeri Farnesen onnistui erottaa katoliset etelä- 
mankunnat pohjoisten reformeerattujen liitosta. 
Näin ollen yhtyivät tammik. 23 p. 1579 jälki- 
mäiset, Hollanti, Seelanti, XJtrecht, Gelderland, 
Groniugen, Overijssel ja Friislanti, Utrechtin 
unioniin yhteiseksi puolustukseksi ja peruuttivat 
kaksi vuotta myöhemmin (heinäk. 1581) Haagin 
julistuksella lopulta uskollisuutensa Filip II:lle. 
Vilhelm Oranialaisen tultua 10 p. heinäk. 1584 
espanjalaisten toimesta murhatuksi ryhtyi hänen i 
nuori poikansa Moritz va.starinnan johtajaksi ja | 
sillä menestyksellä, että A:n vapaus yhä enem- j 
män turvattiin ja Filip III 1609 teki 12-vuotison 
välirauhan niiden kanssa. Lopullisesti A:n itse- 
näisyys tunnustettiin vasta Westfalin rauhan- 
teossa 1648. 

Vapaussota kirvoitti A:n kaikki voimat kehi- 
tykseen. Espanjalta valloitettiin sen siirto- 
kuntia ja A. kohosivat muutamaksi aikaa Euroo- 
pan tärkeimmäksi kauppa- ja siirtomaavallaksi. 
Varsinkin kokosi itä-intialainen komppania rik- 
kauksia. Kaupan rinnalla teollisuus kukoisti. 
Mutta yhtä huomattava oli A:n kukoistus sivis- 
tyksen alalla, tieteissä ja taiteissa, varsinkin 
maalaustaiteessa. Valtiomuoto oli tasavaltaimm, 
mutta valtion etunenässä oli käskynhaltia, mikä 
arvo oli perinnöllisenä Oranian suvussa. Asioita 
hoitivat eri maakunnissa niiden säädyt, mutta 
korkein valta oli Haagissa kokoontuvilla yleis- 
säädyillä (Staten Generaal). Tämä valtiomuoto 
synnytti tosin taistelua eri puolueiden välillä: 
ylimysvaltaiset, patriootit, pyrkivät käskynhal- 
tian asemaa heikontaraaau, oranialaineu puolue 
taas tahtoi sitä vahvistaa. 1G19 tuomittiin pat- 
rioottien johtaja Oldenbarneveld maanpetoksesta 
kuolemaan ja mestattiin. Moritz Oranialaista 
seurasi käskynhaltiana hänen veljensä Fredrik 
Henrik (162.')-47), sitten tämän poika Vilhelm 
11(1647-50), mutta jälkimäisen kuoUe.ssa ylimys- 
puolue käytti tilaisuutta, kun poika Vilhelm III 
syntyi vasta isän kuoleman jälkeen, ja otti halli- 
tuksen omiin käsiinsä. Sen johtaja .Jan de Witt 
koetti kyllä sodLssa Englantia vastaan ylläpitilä 
A:n merivaltaa, mutta kuitenkin joutui sota- 
laitos tähän aikaan rappiolle. Kun sitten A. 
1668 trippelallianssin kautta olivat estäneet Lud- 
vik XIV:n tuumat Belgiassa, hyökkäsi tämä 
1672 huonosti varustettua tasavaltaa vastaan, 
joka suureksi osaksi valloitettiin. Raivostunut 
kansa murhasi silloin de \Vittin ja hänen vel- 
jensä ja käskynhaltiaksi julistettiin Vilhelm III. 
Merta vastaan suojelevia .sulkuja avaamalla pe- 
lastettiin Hollanti joutumasta vihollisen valtaan ; 
Vilhelm Oranialaineu muodosti liiton Ludvikia 



vastaan ja Nijmegenin rauha 1678 tehtiin Alan- 
komaiden tappioita kärsimättä. 1689 Vilhelm 
nousi Englannin valtaistuimelle ja yhilisti siten 
ajaksi entiset viholliset, Englannin ja A. Espan- 
jan perimyssodassa (1701-13) A. taistelivat 
Heinsiuksen johdolla liittolaisten kanssa Rans- 
kaa vastaan. 

Vilhelm lll:n kuoltua ilman jälkeläisiä 1702 
poistettiin toistamiseen käskyahaltianvirka. 
Mutta kun maan ulkonainen mahtavuus ja talou- 
dellinen kukoistus aleni, palautettiin se taas v. 
1747 ja määrättiin nuoremmalle Oranian suku- 
haaralle, josta Vilhelm IV (1747-51) ja Vilhelm 
V (1751-95) peräkkäin hallitusta ohjasivat. Jäi- ' 
kimäisen aikana syntyi jälleen sisäisiä rettelöltä 
ja sodan syttyessä v. 1793 Ranskan uutta tasa- 
valtaa vastaan meni tasavaltainen puolue vihol- 
lisen puolelle ja julisti tammik. 1795 A. Rans- 
kaan liittoutuneeksi Batavian tasavallaksi. Na- 
poleon teki siitä 1806 Hollannin kuningas- 
kunnan, jonka hallitsijaksi hän asetti veljensä 
Ludvik Napoleonin. Kun tämä v. 1810 kruunusta 
luopui niiden vaikeuksien vuoksi, joita manner- 
niiian sulkemissäännön ankara toimeen|)ano 
tuotti, yhdistettiin maa .suorastaan Ranskaan 
„Ranskan jokien tuottamana maatumisena". 
Napoleonin vallan kukistuessa, julistettiin jou- 
luk. 1813 Vilhelm V.n poika hallit.sevaksi ruhti- 
naaksi nimellä Vilhelm I. Wienin kongressisi» 
määrättiin v. 1815, että Belgia ja Hollanti 
yhdistettäisiin Alankomaitten kuningaskunnaksi. 
Mutta sopua ei saatu aikaan reformeerattujen 
pohjois- ja katolisten etelämaakuntain välillä. 
1830, heinäkuun vallankumouksen johdosta, erosi 
Belgia A;sta eri kuningaskunnaksi. Vilhelm I:n 
kruunusta luopuessa v. 1840 tuli hallitsijaksi hä- 
nen poikansa Vilhelm II v:een 1849, jonka ai- 
kana uusi valtiomuoto 1848 säädettiin (Thorbec- 
ken johdolla), ja sitten Vilhelm III (1849-90). 
Hänen liallitusaikansa lopulla antoi kysymys val- 
tiosäännön tarkastuksesta aihetta pitkällisiin 
riitoihin vajiaamielisten ja vanhoillisten välillä, 
kunnes vihdoinkin 1887, ministeri Heemskerkin 
aikana, valtiollisen äänioikeuden laajennus tuli 
hyväksytyksi. Vilhelm III:n kuoltua, seurasi 
1890 hänen tyttärensä Vilhelmina, jonka puolesta 
äiti, kuningatar Emma, johti hallitusta (v:een 
1898). 1896 tapahtui jälleen äänioikeuden laa- 
jennus, joten se pääasiassa tuli yleiseksi, kui- 
tenkin muutamilla rajoituksilla. Tämä muutos 
ei kuitenkaan antanut vapaamielisille sitä enem- 
mistöä, minkä olivat toivoneet, ja 1901 astui 
asioita johtamaan ,.antirevolutsionääreihin" ja 
katolilaisiin nojautuva Kuyperin ministeristö. 
1905 sekin kuitenkin kukistui ja sijaan asetet- 
tiin toinen maltillis-vapaamielisistä muodos- 
tettu. [Schiller, „Geschichte Abfalls der Niedor- 
lande" (1788). — Motley, .,Rise of the Dutch re- 
public" (1856, myöskin saksaksi ja ruotsiksi). — 
Sama, „History of the United Netherlands" 
(1860-64).] K. O. 

Alankomaiden kieli ja kirjallisuus ks. Hol- 
lannin kieli ja kirjallisuus. 

Alankomaiden taide ks. H o I I :i n l i 1 a i n e n 
t a i d e. 

Alankomaiden Intia (Insulinde) käsittää 
.Mankomaitten siirtomaat Intian valtameressä 
ja muodostaa kenraalikuvernöörin hallitseman, 
kahteen osaan jaetun hallitusaluocn. Toiseen 



205 



Alanus ab Insulis — Alasin 



206 



kuuluvat Jaava, Madura, Bali ja Lombok saaret ; 
131,508 km'; 30,098,008 as. (1901). Toiseen kuu- 
luvat „ulommat siirtomaat" (Buitenbezittingen) 
käsittäen saaret Sumatra, Borneo, Riou\v-Lingga- 
arkipelagi, Banka, Billiton, Celebes, Molukit, 
Uusi Guinea ja Pienet Sunda-saaret, yht. 1,784,000 
km', mutta vain 8,840,000 as. (1905). Nämät 
hallintoalueet ovat jaetut pienempiin, joilla on 
omat virkamiehensä. Bataviassa asuvalla ken- 
raalikuvernöörillä on varakuninkaan arvo ja 
valta, jota rajoittaa varakenraalikuvernööristä 
ja neljästä hallitsijan valitsemasta jäsenestä 
muodostettu neuvoskunta. Tällä on kuitenkin 
vain neuvotteleva vnlta ja erimielisyyksien syn- 
tyessä lakiasioissa on varakuninkaan vedottava 
hallitsijaan. — Siirtomaita puolustaa siirtomaa- 
armeija, jossa on 'j, alkuasukkaita, mutta sitä 
komentavat hollantilaiset upseerit ja aliupseerit 
ja sen vahvistamiseksi on vap.aaehtoisina pes- 
tattu siihen hollantilaisia sotilaita ja nämät 
ovatkin siirtomaa-armeijan ytimenä. Sitä vas- 
toin on emä- ja siirtomaalla yhteinen laivasto, 
jonka kustannukset jaetaan tasan molemmille. 
Kauppa käy melkein yksinomaan emämaan väli- 
tyksellä. Tärkeimmät tuotteet ovat sokeri, kahvi, 
tee, riisi, indigo, tupakka ja tina. Ylipäänsä 
ei emämaa sanottavasti ole levittänyt eurooppa- 
laista sivistystä ja kristinoppia siirtomaahansa 
eikä myöskään ole voinut hallinnollisessa suh- 
teessa kohottaa sitä korkealle. Seu omistaminen 
tuottaakin melkoisia kustannuksia. 11'. S-m. 

Alanus ab Insulis [-lä'-], skolastilainen 
teologi 12:nnelta vuosisadalta. Kirjoittanut 
m. m. ,,Antielaudianus" nimisen ensyklopedian, 
josta arvellaan Danten saaneen vaikutuksia. 
Hänen teoksensa ovat Mignen kokoelmassa; 
„Patrologia latina''. E. K-a. 

Alanus [-lä'-], Yrjö (1609-64), suom. pro- 
fessori, Jomalan kirkkoherran Christophorus 
A:n poika, maisteri Upsalassa, tuli 1637 lehto- 
riksi Turun kimnaasiin, 1640 fysiikan ja kasvi- 
tieteen professoriksi uuteen akatemiaan ja siir- 
tyi sitten teologiseen tiedekuntaan, tullen myös- 
kin Turun tuomiorovastiksi. A. oli ankara oikea- 
uskoisuuden puolustaja ja nautti aikalaistensa 
suurta luottamusta, niinkuin näkyy siitäkin, että 
hän pari kertaa oli ehdolla piispanvirkaan ja oli 
jäsenenä Terseruksen asiaa varten asetetussa 
tutkijakunnassa. Hänen leskensä, ruotsikko, 
jcutui osalliseksi ajan taikauskoa kuvaavaan 
juttuun, kun piispa Gezelius syytti häntä taika- 
tai myrkkyjuoman valmistamisesta sairaalle 
vaimollensa. K. G. 

Alaoikeus ks. Alioikeus. 

Alaotra [-o'-], Madagaskarin suurin järvi. 

Alapasteri ks. Alabasteri. 

Alapuriini, niin nimitetään kaupassa puh- 
tainta, vedestä vapaata villarasvaa. vrt. Lano- 
liini. 

Alarcon [■ko'n], Pedro Antonio de (1833- 
91), esp. kirjailija ja politikoitsija, kirjoittanut 
m. m. humoristillisen novellin „E1 sombrero de 
tres picos" (suomeksi 1907 „Kolmikolkka hattu"), 
„Historietas nacionales", „Diario de un testigo 
de la gucrre en Africa", tendenssiromaanit „Es- 
cändolo" ja „La prödiga". V. T. 

Alarcon y Mendoza [-ko'n i -ö'pa], Juan 
Euiz de m. 1580-1639), esp. näytelmäkirjai- 
lija, synt. Meksikossa, eleli 1600 jälkeen enim- 




Alarik. 



mäkseen Espanjassa; aikalaistensa syrjäyttämä, 
jälkimaailman kunnioittama; kirjoittanut luon- 
nekomediat: „La verdad sospechosa", „Las pare- 
des oyen", „Don Domingo de Don Blas" ja san- 
ka rinäytelmät: „Ganar amigos", „E1 tejedor de 
Segovia". Niissä ilmenee miehekästä, syvää 
luonteenkuvausta. y. y. 

Alaria esculenta [-lä'- -e'n], Atlantin pohj.- 
osissa sangen yleinen ruskolevä, jonka 6-7 m 
pituisia, keitettyjä ja keittämättömiä sekovarsia 
färsaarelaiset käyttävät ravintona. Toisia A 1 a- 
r i a-lajeja käyttävät tsuktsit samaan tarkoi- 
tukseen. 

Alarik (375-410), länsigoottien kuningas. Bal- 
tein suvusta. Tultuansa 395 kuninkaaksi, vei 
hän kansansa h,ävitysretkelle Kon- 
stantinopolia kohti ja Kreikkaan, 
mutta meni sitten Illyriaan, jonka 
keisari Arkadios antoi hänen val- 
taansa. Täältä hän hyökkäsi v. 
400 ja seur. vuosina Italiaan, josta 
kuitenkin Stiliko hänet torjui. 
Mutta Stilikon murhan jälkeen hän 
saarsi 408 Rooman, jonka suunnat- 
tomilla lunnailla täytyi ostaa 
itsensä vapaaksi hävityksestä. So- 
dan uudestaan sytyttyä A. valloitti 24 p. 
elok. 410 Rooman, joka nyt joutui kauhean 
ryöstön alaiseksi. A. jatkoi matkaansa Ala- 
Italiaan tuumien Sisilian ja Afrikankin valloi- 
tusta, mutta tifällä hänet Cosenzassa saavutti 
äkkinäinen kuolema ; kertomuksen mukaan 
hänet haudattiin Busento-joen pohjaan. — A. II 
oli länsigoottien kuninkaana 484-507, julkaisi 
erään lakikirjan „Breviarium Alaricianum"; 
kaatui Poitiersin taistelussa Klodvigia vastaan. 

K. G. 

Alarikkihapoke, oikeammin t h i o r i k k i- 
happo (IljSjOa) , on tunnettu ainoastaan suo- 
loissaan. Voidaan pitää rikkihappona, jossa yksi 
happiatomi en vaihdettu rikkiin. Nykyisessä 
kem. kielenkäytössä tarkoittaa a. happoa H,SO,. 

Alarikkihapokkeinen natriumi, oikeammin 
natriumthiosulfaatti, kem. yhdistys, 
jossa on natriumia, rikkiä ja happea (Na^SjO, 
-f-5H.O), thiorikkihapon natriumsuola. Val- 
mistetaan kuumentamalla natriumsulfiitti-liu- 
osta rikkihärmeen kera. Kiteytyy suuriin, vä- 
rittömiin, helposti liukeneviin prismoihin. A:n 
liuokseen liukenevat hopean halogeeni-suolat 
helposti muodostaen kaksoissuoloja, jonka vuoksi 
.=e on saanut tärkeän käytännön valokuvauk- 
sessa „kiinnitys-(fikseeraus-) suolana". Käyte- 
tään edelleen n. s. „antikloorina" poistamaan 
kloorilla valkaistuista kankaista ylimääräisen 
kloorin. W. B. 

Alarineerata (ransk. alanne = melu, hätä- 
huuto, < it. aiv arme = aseisiin!), hälyyttää, an- 
taa hälyytysmerkki. — A 1 a r m i, hälyytys. 

Alasaksa ks. Saksan kieli. 

Alasaksin murre ks. Saksan kieli. 

Alasalpietarihappo (a 1 a t y p p i h a p p o) ks. 
T y p p i. 

Alasin, rautainen, tavallisesti valettu alusta, 
jonka päällä metallia takomalla muovaillaan. 
Pienet kellosepän alasimet ovat teräksestä ja 
kiinnitetään käytettäessä ruuvipenkkiin. Isoissa 
äepän alasimissa on vain selkä teräksestä ja sen 
toinen pää on tavallisesti muodostettu suippene- 



207 



Alasinpölkky— Alavieska 



208 



vaksi sarveksi, jonka ympäri metallia taivute- 
taan, toisessa ou reikä upokkaita varten, joita 
eri töissä käytetään. Sepän alasin kiinnitetään 
maahan upotettuun puiseen alasinpölk- 
Ic y y n, hdyryvasaran alla on erityinen luja 
perustus. Levysepät, astiantekijät, kultasepät 
y. m. käyttävät erikoisalasimia. J. C-en. 

2. Anat., eräs kuuloluista. ks. Kuuloelin. 




!. Paja-aliisin 2. Veitsisepän a. 3. Viilasepan a. 

4. suutarin a. 5, Katonlaskijan a. 

a. Peltisepän a. 

Alasinpölkky ks Alasin. 

Alaska [alaska] (A 1 j a s k a, ven. Aljaska), 
tuliperäinen niemimaa, joka muodostaa Pohjois- 
Ameriikan luoteisimman osan. Vuoteen 1867 
se kuului Venäjälle, joka silloin möi sen 7,6 milj. 
dollarista Yhdysvalloille. Näihin se nyk. kuuluu 
valtiollisesti hallitusalueena; 1,376,300 km'. Asuk- 
kaina oli ennen ainoastaan eskimolta ja intiaa- 
neja, sekä harvoja kalastusta tahi metsästystä 
harjoittavia valkoihoisia. Huolimatta kylmästä 
arktisesta ilmanalasta, jonka talvien ankaruutta 
eurooppalainen tuskin kestää, on asukasluku 
viime vuosina melkoisesti lisääntynyt (v. 1900 
64,000), sen jälkeen kuin siellä tavattavat kulta- 
rikkaudet ovat keksityt. Suurin ja tunnetuin 
kullanhuuhtomo-alue on Jukon-joen alue, napa- 
piirin eteläpuolella. W. S-m. 

Alastaro. 1. Kunta Turun ja Porin 1., 
Leimaan khlak., Loimaa-Metsämaa-Alastaron 
nimismiesp. ; Loimaan asemalta 18 km kirkolle; 
273,9 km', joista viljeltyä maata 7,449 ha (1901) ; 
47 'I, manttaalia ; 965 ruokakuntaa, joista raaan- 
vilj. pääelinkeinonaan harjoitti 548, teollisuutta 
J29 (1901) ; 4,531 asuk. ("/„1906), n. 0,1 % ruot- 
sink. ; 887 hevosta, 3,178 nautaa (1906) . — Teoll. 
lait.: Alastaron tulitikkutehdas, A:n osuusmei- 
jeri, Virtsanojan osuusmeijeri. — Osuus Loimaa- 
Pöytyän säästöpankkiin, joka sijaitsee Oripääs.sil. 
Kunnanlääkäri ja sairashuone yhteiset Loimaan 
kanssa. — 2. Seurakunta, keisarillinen, Tu- 
run arkkih.k., Porin ylärovastik. ; alkujaan Loi- 
maan kappeli (per. 1688), itsenäiseksi khrakun- 
naksi '/s 18C9 (Keis. k. "1,61). Kirkko puinen 
(1841, korj. 1896). [K. Killinen, „Kiint. mui- 
naisj. Loimij. kihlak., Alastaro". (Suom. Mui- 
naism. Vhd. Aikakauskirja II.).] K. S. 

A la suite lsyi't] (ransk.), seurueeseen kuu- 
luva. 

Alatau, vuoriryhmä Keski-Aasiassa, Dsunga- 
riassa, Tiensan vuorten pohjoispuolella, kohoaa 
4,700 m yli merenp. 

Alativihreä on kasvi, jonka lehdet pysyvät 
varisematta useita vuosia. Meillä ovat havupuut 
ja muutamat varvut, kuten kanerva, puolukka 
y. m. alativihreitfi. Pohj. pallopuoliskon pohjoi- 



simmassa osassa on lähinnä puurajaa alativihreä 
havupuuvyöhyke, etelämpänä on Välimeren-mais- 
sa, Etelä-Kiinan vuoristossa, Etelä-Japanissa, 
Floridassa ja Meksikon ylängöllä toinen lämpöä 
suosivien alativihreiden puiden ja pensaiden 
muodostama kasvi vyöhyke. A:t ovat myös kuu- 
man vyöhykkeen sademetsät. Eteläisellä pallo- 
puoliskolla muodostavat a:t kasvit omituisia yh- 
dyskuntia Kapmaassa, Etelä-Ameriikan eteläkär- 
jellä ja Austraaliassa („Scrubs"). 

Alatornio (ruots. Nedertorneä). 1. 
Kunta, Oulun 1., Kemin khlak., Alatornio-Ka- 
rungin nimismiesp., Tornion kaupungista 2 km 
kirkolle; 867,6 km', joista viljeltyä maata 5,929 
ha (1901) ; 7C "/„ manttaalia; 1,448 ruokakuntaa, 
joista maanvilj. pääelinkeinonaan harjoitti 592, 
teollisuutta 502 (1901) ; 7,327 as., n. 0,05 % ruot- 
sink. ; 696 hevosta, 3,628 nautaa (1906). — 
Teoll. -lait.: tiilitehdas ja osuusmeijeri. — Säästö- 
pankki. — 2. Seurakunta, keisarillinen, 
Kuopion hiippak., Kemin rovastik. ; mainitaan 
kappelina 1345, itsenäisenä khrakuntana 1477; 
kuului Ruotsin Hernösandin hiippakuntaan, kun- 
nes Haminan rauhassa 1809 seurakunnan itäinen 
osa ynnä kirkko jäi Suomen puolelle. K. S. 

Alatti(o) (lap. Aitta, norj. A 1 1 e n) , kih- 
lakunta Ruijassa, pitäjä A:n kihlakun- 
nassa A. -vuonon varrella. Ennen viljeltiin siellä 
ohraa (pohjoisin seutu, missä sitä on viljelty). 
— Luoteis-Lapin asukkaiden tärkeimpiä mark- 
kinapaikkoja. 

Alatti(oii)-joki, Ruijassa, 185 km pitkä, 7,397 
km' ala, alkaa Suomen rajalta, laskee A. -vuo- 
neon, kalarikas, alajuoksussaan venekuluUe kel- 
paava ; raju jäänlähtö keväällä. 

Alatti(on)-vuono, Ruijassa, 35 km pitkä, 
\ähäpätöinen lahti; sen nimi Kvanviken on joh- 
tunut lukuisista siellä asuvista suomalaisista 
(kvxner). 

Alauda 1-a'uJ, leivonen, ks. Leivoset. 

Alavesi, matalavesi ; padon alapuolella oleva 
vesi. — Alavesipato, pato, joka on pato- 
mattoman veden korkeutta matalampi. 

J. C-in. 

Alaveteli (ruots. Nedervetil). 1. Kunta, 
Voasan 1., Pietarsaaren khlak., Kokkola-Alavete- 
lin nimismiesp., Kokkolan asemalta kirkolle 
20 km, Ykspihlajan satamasta 26 km ; 158,0 
km", joista viljeltyä maata 3,084 ha (1901) ; 
19,!> manttaalia ; 312 ruokakuntiia, joista maan- 
vilj. pääelinkeinonaan harjoitti 230 (1901) ; 
2,262 as., n. 92 7o ruotsink. ; 227 hevosta, 1,654 
r.autaa (1906). — Teoll. -lait.: Osuusmeijeri. — 
Säästöpankki. — 2. Seurakunta, konsisto- 
rillinen, Turun arkkih., Kokkolan rovastik.; 
muod. 1752, itsen, khrakunnaksi '/i '897 (Sen. 
jp. =/5l894) Kokkolasta. Kirkko puinen (1817). 
j [L. K. Sandelin, „Arkeol. och hist. beskr. öfver 
den sv. spr. delcn af Pedersöre liärad, Nederve- 
til" (Suom. Muinaism. Yhd. Aikakauskirja 
XIV).] K. S. 

Alavieska. 1. Kunta, Oulun 1., Sälöisten 
khlak., Alavieska-Kalajoki-Raution nimismiesp., 
Ylivieskan asemalla kirkolle 18 '/. km. Kalajoen 
laivalaiturille 27 k.n ; 266 km', joista viljeltyä 
maata 4,984 ha (1901); 23"/,, manttaalia; 521 
ruokakuntaa, joista maanvilj. pääelinkeinonaan 
harjoitti 315 (1901) ; 3,264 as., ei ruotsink.; 373 
hfvosta, 1,981 nautaa (1900). — Teoll. -lait.: vesi- 



209 



Alavuden tuomiokunta— Albatrossi 



210 



saha. — Säästöpankki. — 2. Seurakunta, 
konsistorillinen, Kuopion liiippak., Kalajoen ro- 
vastik. ; saaraahuonekunta 1733, itsenäiseksi 
khrakunnaksi '/i 1902 (Keis. k. ^7,„ 1879) Kala- 
joesta Kirkko puinen (1795). K, S. 

Alavuden tuomiokunta käsittää Lapuan, 
Nurmon ; Kuortaneen, Alavuden, Peräseinäjoen 
kylän, Töysän ; Alajärven ; Soinin, Lehtimäen ; 
Lappajärven, Evijärven, Kortesjärven, Vimpe- 
lin käräjäkunnat. 

Alavus (ruots. Alavo). 1. Kunta. Vaa- 
san 1., Kuortaneen kblak., Kuortane-Alavus-Töy- 
«än niniismiesp. ; Alavuden asemalta kirkolle 
3 '/a kni ; 845,9 km^ joista viljeltyä maata 10,560 
ha (1901) ; 23 '/^ manttaalia; 1,694 ruokakuntaa, 
joista maanvilj. pääelinkeinonaan harjoitti 1,220, 
teollisuutta 138 (1901) ; 9,730 as., joista n. 20 
ruotsink. ; 1,048 hevosta, 3,862 hautaa (1906). — 
TeoU.-lait.: höyrysaha, Alavuden ja Sulkavan 
osuusmeijerit. — Kunnau- ja piirilääkäri, ap- 
teekki. — Säästöpankki. — Tunnettu taistelu- 
paikka 18 "/s 08; taistelu oli sodan kuumimpia. — 
2. Seurakunta, keisarillinen, Turun arkkih., 
Lapuan rovastik. ; saarnahuonekunta 1074, kuu- 
lui ensin Ilmajokeen, sitten 1708 Kuortaneeseen ; 
itsenäiseksi khrakunnaksi 1835 (Keis. k. "/ulSSS). 
Kirkko puinen (1825). K. S. 

Alba (lat. albus = valkea) , katolisen kirkon 
valkea messupaita; protestanttisista kirkoista 
ovat anglikaaninen, Skandinaavian maiden ja 
Suomen kirkot säilyttäneet sen käytännön. 

Alba, Ferdinand Alvarez (1508-82), 
esp. valtiomies 



hei ttua. 




ja sotapäällikkö Filip 
Il:n ajalta. Syntyi- 
sin eräästä Kastilian 
ylhäisimmistä suvuista. 
Hänen rautainen lu- 
juutensa ja se palava 
into, joka hänessä asui 
perinnöllistä kunin- 
kuutta ja katolista us- 
koa kohtaan, tekivät 
hänestä ennen pitkää 
Euroopan kuuluisim- 
man ja pelätyimmän 
sotapäällikön. Jo Miihl- 
bergin taistelussa v. 
1547 hän ratsuväel- 
länsä vaikutti ratkai- 
sevasti Kaarle V:n 
Voitokkaasti hän sen jälkeen taisteli 
paavin ja Ranskan joukkoja vastaan. 
Mutta enin kuuluisaksi A. tuli Alamaissa, jonne 
Filip II lähetti hänet v. 1567 kukistamaan siellä 
syntynyttä kapinaa. Heti maahan tultuaan hän 
fisetti erikoisen tuomioistuimen käsittelemään 
kapinaan osaa ottaneiden asiata. Julmista tuo- 
mioistaan se sai kansalta nimen ,,verioikeus". 
Tuomittujen ja mestattujen joukossa olivat m. m. 
kreivit Egmont ja Hoorn. Maa joutui lamauk- 
sen valtaan. Kun A. sitten vaati tavattoman 
korkeita veroja irtaimesta omaisuudesta, puhkesi 
kapina jälleen ilmiliekkiin, ja vaikka A. sai ka- 
pinallisista, joiden johdossa oli Vilhelm Orania- 
lainen, useita voittoja, ei hän näyttänyt voivan 
kapinaa kukistaa. Hänet kutsuttiin pois Ala- 
maista 1573 ja joutui joksikin aikaa epäsuo- 
sioon. 1580 määrättiin hänet kuitenkin armei- 
jan päälliköksi, jonka Filip II lähetti Portuga- 



voittoon. 
Italiassa 



lia valloittamaan. Siinä hän onnistui hyvin, 
mutta kuoli, ennenkuin ennätti palata Portuga- 
lista 1582. O. M-e. 

Albacka, kartano Hattulassa, Hämeenlinnasta 
pohjoiseen, meijeri- ja karjanhoitokoulu. 

Alba Longa, muinainen kaupunki Italian 
Latiumissa, tarun mukaan Aineiaan pojan Aska- 
nioksen perustama. Pidettiin Rooman emäkau- 
punkina. Historiallisena aikana Alba Longaa ei 
enää ollut olemassa ; kerrottiin roomalaisten se:i 
hä^ ittäneen Tullus Hostiliuksen aikana. 

Albania [-bä'-] (alb. S k i p e r i a, turk. A r- 
n a u t) , korkea, jylhä ja karu vuoristomaakunta 
Adrian ja Joonian merien rannikolla; siihen 
kuuluvat vanhat maakunnat Epeiros ja osa 
Illyriaa. Nykyään Turkki siitä omistaa poh- 
joisen ja Kreikka kaakkoisen osan. Pinta- 
ala 93,610 km^ n. 2 milj. as. Pohjois 1. Ylä- 
Albania on etenkin koillisosassaan hyvin vuo- 
rista ja korkeata (aina 3,000 m yi. mp.). — 
Albanialaiset nimittävät itseään skipe- 
taareiksi, turkkilaiset nimittävät heitä arnau- 
teiksi. He ovat keskikokoista, yleväryhtistä. 
hurjaa, sotaista ja kavalaa vuorikansaa ; harjoit- 
tavat karjanhoitoa ja maanviljelystä ja ovat 
verrattain alhaisella sivistyskannalla. Väkiluku 
1,9 milj., joista 1,1 milj. asuu Turkissa ja 0,25 milj. 
Kreikassa, loput pääasiallisesti Italiassa, missä 
ovat palkkasotureina. Albanialaiset tunnustavat 
joko kreikkalaiskatolista, roomalaiskatolilaista 
tahi Muhammedin oppia, mutta ovat hyvin taika- 
uskoisia ja ovat säilyttäneet monta pakanallista 
menoa. Verikosto on tavallinen. Albanian 
kieli on itsenäinen haara indoeurooppalaista 
kielikuntaa. Varsinaista kirjallisuutta ei vielä 
ole; yhteiseen kirjakieleen on vasta viime 
aikoina ruvettu pyrkimään. W. S-m. 

Albano {■bä'-J (A. Laziale), kaupunki Ita- 
liassa, Kooman maakunnassa 170 m syvän luon- 
nonihanan Albanojärven rannalla, 8,000 as. 
(1901). Roomalaisia muinaisjäännöksiä ja rik- 
kaitten roomalaisten huviloita. — Albano- 
vuoret, tuliperäisiä, luonnonihania keilavuo- 
ria Rooman maakunnassa, korkein huippu, Monte 
Cavo, 956 m yi. merenp. W. S-m. 

Albano-järvi [-bä'-] ja A.-v u o r e t ks. A 1- 
b a n o. 

Albano-kivi [-bä'-], harmaa tai viheriänhar- 
maa tuffivuorilaji, jota tavataan Albano-vuo- 
rissa. Roomalaiset käyttivät sitä, n. s. p e p e r i- 
n o a, rakennuskivenä. 

Albanus [-bä'-]. Pyhä, perintätiedon mu- 
kaan Englannin ensiraäinen marttyyri, teloitettu 
Diokletianuksen vainossa. 

Albany (ölbsni). 1. Yhdysvaltojen New- York 
valtion pääkaupunki Hudsonvirran varrella, 
98,920 as. (1903). Yliopisto. Katolilainen ja 
protestanttinen piispanistuin. Kauppa- ja teh- 
daskaupunki, käy puutavara ja viljakaupjiaa ; 
rauta- ja oluttehtaita. — 2. Länsi-Austraalian 
etelärannikolla sijaitseva tärkeä satamakaupunki 
3,600 as. ■- 3. Alue länt. Kapmaassa. — 4. 
Monen paikan ja joen mmi Pohjois-Ameriikassa. 

Albatrossi (Diomedea exsulans) kuuluu pitkä- 
siipisten (LongipennesJ lahkoon. On tavat- 
toman suuri ja vahvarakenteinen lintu; sen 
pituus on 115 cm, siiven kärkien väli 3 '/2-4 '/: m. 
Lukuunottamatta mustia siipisulkia se on puh- 
taan valkoinen, nuorempana kumminkin ruskea- 



211 



Albattani— Albert 



212 




Albatrossi (Diomedea exsulans). 



täpläineD. Albatrossi pesii suurissa siirtokun- 
nissa eteläisellä pallonpuoliskolla Atlantin-, 
Intian- ja Tyynenvaltameren seuduilla. Poh- 
joisessa tavataan 
eksyneitä lintuja 
aina Beringin sal- 
messa asti ja 
Englannin ran- 
noilla. Merenkul- 
kijoille se on 
hyvin tuttu. — 
Kokonaiset lai- 
vueet saapuvat 
sen pesimäpaikoil- 
le marras- ja 
joulukuulla munia 
keräämään. Mu- 
nii tavallisesti ai- 
noastaan yhden 
suuren valkoisen 
munan. 

E. W. S. 

Albattani [-tä'-] 
(lat. AlbategniusJ 
(n. 850-n. 930). 

Muhammed 
ibn Dsäbir, 
arabialaisten kuu- 
luisin tähtientutkija. A. laski aurinkovuoden 
365 päiväksi 5 tunniksi 46 minuutiksi ja 24 
sekunniksi, määräsi hyvin tarkkaan kiertotäh- 
tien radat ja otti trigonometriassa sinus-mitan 
käytäntöön. [Chvvolsohn, „Die Ssabier" (1856).] 

K. T-t. 

Albedo [-ie'-} (lat. oiftus = valkea) , heijasta- 
vasta kappaleesta heijastuneen valon suhde koko 
kappaleeseen sattuneeseen valonmäärään. Kierto- 
tahtien a. kasvaa yleensä niiden ilmakehän tihey- 
den mukaan. 

Albedyhll, Gustaf d' (1758-1819) ruots. val- 
tiomies ja kirjailija, tuli 1784, palveltuansa sitä 
ennen Pietarissa, ruots. ministeriksi Kööpenha- 
minaan ja nautti ensin Kustaa III:n suosiota, 
mutta 1789 suhde muuttui ja d'A. kutsuttiin 
äkkiä pois virastaan, eikä sen jälkeen enää val- 
tionvirkaan ruvennut. Otti osaa 1809 v:n val- 
tiopäiviin, jolloin oli salaisen valiokunnan jäsen. 
d'A. on julkaissut useampia teoksia, jotka sisältä- 
vät tärkeitä lisiä aikakauden diplomaattiseen 
historiaan : „Skrifter af blandadt, dock mest poli- 
tiskt och historiskt innehäll" (2 osaa, 1799- 
1810) y. m. 

Alberga {(VlbärjaJ, herraskartano ja rautatie- 
asema Karjan radan varrella (4:s pysäkki Hel- 
singistä). Osa siitä on palstoitettu huvilakaii- 
punkialueeksi. J. E. R. 

Albergo [-he'r-] (it.), vierasmaja. 

Alberoni [-rö'-], Giulio (1664-1752), kardi- 
naali ja Espanjan pääministeri Filip V:n aikana, 
synt. lähellä Piacenzaa Italiassa. Parman hert- 
tuan edustajana Madridissa hänen onnistui 1714 
aikaansaada avioliitto Filip V:n ja Parman 
prinsessan Elisabethin välillä. A. tuli nyt, saa- 
tuaan kaikkivaltiaan prinsessa Orsinin tieltään 
työnnetyksi. Espanjan pääministeriksi, jollaisena 
sitten toimeenpani joukon tärkeitä sisällisiä 
uudistuksia ja parannuksia. Koettaessaan saada 
kuningatar Elisabethin lapsille, joilla ei ollut 
kruununperimysoikeutta Espanjassa, maita 




.Mbert Suuri. 



muualta, hän sai vastaansa Englannin, Ranskan, 
Itävallan ja Alamaat (kvadrupelallianssin) . Eivät 
auttaneet A:ia vehkeilyt vastustajien omissa 
maissakaan; liittolaisten vaatimuksesta Filip ja 
Elisabeth 1719 erottivat A:n ja karkoittivat Es- 
panjasta. Lopun elämäänsä hän vietti Italiassa 
osaksi viratonna, osaksi hoitaen korkeita hengel- 
lisiä virkoja. K. B.dt. 

Albert ,, Suuri" (Albertus Magnus), 
Bollstädtin kreivi (n. 1193 [1205?] — 
12S0), keskiajan mai- 
Dehikkaimpia oppi- 
neita, synt. Lauinge- 
nissa Tonavan var- 
rella nykyises.^ä Bai- 
jerissa, kuoli Köl- 
nissä. A. harjoitti 
opintoja m. m. Pa- 
dovassa, astui domini- 
kaani veljeskuntaan, 
toimi sitten uskon- 
opin, filosofian ja 
luonnontieteiden opet- 
tajana erinäisissä 
luostarikouluissa, m. 
m. Kölnissä, myöskin 
jonkun aikaa Pariisissa, sikäläisessä Jakobiini- 
luostarissa, valittiin 1254 Saksan dominikaanein 
päälliköksi („provinsiaaliksi") , jossa toimessa 
ollessaan jalkaisin kulki ympäri Saksanmaata 
teroittamassa munkkikunnan jäseniin ankaraa 
luostarisääntöjen noudattamista. Vv. 1260-62 
hän oli Regensburgin piispana, mutta luopui 
siitä toimesta, vetäytyäkseen hiljaisuuteen. V. 
1263 hän tavataan kuljeskelemassa ristiretken 
saarnaajana. A. oli tavattoman tietorikas ja 
paljon lukenut mies. Hän on ensimäinen keski- 
ajan oppinut, joka, sen jälkeen kuin Aristote- 
leen teokset olivat arabialaisten oppineiden vä- 
lityksellä tulleet tunnetuiksi paljoa täydellisem- 
min kuin ennen, omissa teoksissaan järjestel- 
mällisesti tsittää Aristoteleen koko filosofian, 
huomioon ottaen myöskin arabialaisia selittäjiä. 
Hänen filosofiset teoksensa eivät osoita paljoa it- 
senäisyyttä, vaan toistavat enimmäkseen Aristo- 
teleen oppeja, ainoastaan muodostaen niitä kir- 
konopin vaatimuksien mukaisiksi. Luonnontie- 
teellisissäkin teoksissaan hän enimmäkseen seu- 
raa Aristotelesta ynnä muita auktoriteetteja, 
niinkuin kemiassa kuuluisaa arabialaista alke- 
mistia Geberiä. Joskus hän kuitenkin lausuu, 
että pitää itse kokeellisesti tutkia luontoa, ja 
näyttää yrittäneenkin itsenäisesti tutkia ke- 
miaa (eli alkemiaa) ja kasvitiedettä. Hän tutki 
m. m. metallien ja rikin yhdistyksiä ja käytti 
ensimäisenä affinitas (heimokkuus) sanaa osoit- 
tamaan eri aineiden taipuvaisuutta yhtymään 
kemiallisesti toisiinsa. Hänen aikalaisensa ih- 
mettelivät suuresti hänen oppiansa ja nimitti- 
vät häntä „doetor univ^rsalis". On olemassa 
taruja, jotka kuvaavat häntä taikliriksi ja maa- 
gillisten voimien hallitsijaksi. Hänen ko'otut 
teoksensa painettiin Lyonissa 1651, 21:ssa osassa 
(epätäydellinen painos) ja Pariisissa 1890-98 
38:ssa osassa. [Hertling, „Albertus Magnus" 
1880.] A. Gr. 

Albert (k. 1229), Riian piispa, oli kaniikkina 
Bremeuissä. ennenkuin hänet nimitettiin Liivin- 
maan piispaksi ja hän v. 1200, suuren ristiretke- 



21? 



Albert — Albert Njansa 



214 



läisjoukon kanssa, saapui uuteen hiippakun- 
taansa. Seur. V. hiin uuden kristillisen seura- 
kunnan tueksi Väinäjoen suulle perusti Riian 
kaupungin ja 1202 hengellisen ritarikunnan, joka 
sitten on tunnettu „kalpaveljesten" nimellä. Seu- 
raavina vuosina hän Saksasta tulleiden uusien 
ristiretkeläissoturien avulla pakoitti liiviläiset 
ja lättiläiset vastaanottamaan kasteen ja tunnus- 
tamaan piispan esivaltaa, joten täällä syntyi uusi 
hengellinen ruhtinaskunta, nimeksi Saksan valta- 
kuntaan kuuluvana. Sittemmin A. joutui Viron- 
maan omistamisesta selkkauksiin kalpaveljes- 
ten ja Tanskan kuninkaan Valdemar Seierin 
kanssa. A. on täten pidettävä saksalaisen siirto- 
kunnan varsinaisena perustajana Liivinmaalla. 

K. G. 

Albert [älb3tj, Franz August Karl 
Eraanuel (1810-61), Saks.-Coburg-Gothan 
prinssi. Ison Britannian kuningattaren Viktorian 
puoliso. Harjoitettuaan Bonnissa opintoja hän 
1840 meni naimisiin kuningatar Viktorian kanssa, 
johon hänellä elämänsä loppuun saakka oli suuri 
vaikutusvalta. Hän oli samalla kertaa „kunin- 
gattaren perheen päämies ja hänen raha-asioit- 
tensa hoitaja, hänen ainoa uskottu poliitillinen 
neuvonantajansa ja ainoa välittäjä hänen ja hal- 
lituksen jäsenten välillä, hänen yksityissihtee- 
rinsä ja alituinen ministerinsä." Luonteensa ja- 
loudella A:n onnistui voittaa kaikkea ulkomaa- 
laista epäilevät englantilaiset puolelleen. Hänen 
aloitteestaan pidettiin Lontoossa 1851 ensimäi- 
nen maailmannäyttely. Vuodesta 1847 hän oli 
Cambridgen yliopiston kanslerina. „Rääsykou- 
lut" (the ragged schools) olivat hänen 
erikoisen huolenpitonsa esineenä. Hän raken- 
nutti köyhille asuntoja, edisti maanviljelystä ja 
karjanhoitoa. 1857 kuningatar antoi hänelle 
arvonimen „Prince-Consort" („Prinssi-puoliso"). i 
— Hänen poikansa Albert Edvard, ks. Ed- 
vard VII. E. B.dt. 

Albert, Friedrich August (1828-1902), 
Saksin kuningas. Osoitti jo nuorena taipumusta 
Botilasalalle ja kehitti lahjojaan perinpohjaisilla 
sotatieteellisillä opinnoilla. Otti 1849 osaa so- 
taan Tanskaa vastaan ja 1866 Saksin armeijan 
päällikkönä Itävallan liitossa sotaan Preussia 
vastaan. Saksin yhdyttyä Pohjois-Saksan liit- 
toon A. tuli 12:nnen armeijakunnan päälliköksi 
ja johti sitä Ranskan — Saksan sodassa m. m. 
Gravelotten taistelussa 1870. 4:nnen (Maas'in) 
armeijakunnan päällikkönä hän tuntuvasti vai- 
kutti Sedanin antautumiseen sekä oli mukana 
Pariisia piiritettäessä. Rauhanteon jälkeen kei- 
sari Wilhelm nimitti hänet kenraalisotaniarsal- 
kaksi. Isänsä kuoltua A. 1873 tuli Saksin ku- 
ninkaaksi. Hän oli naimisissa Vaasan prinsessan 
Carolan, Kustaa IV:n Aadolfin pojantyttären 
kanssa. A'. B:dt. 

d'Albert [dalbä'rj, Eugen Francis 
Charles (s. 1864), saks. säveltaiteilija, aikam- 
me etevimpiä pianonsoittajia, myös tuottelias ja 
huomattava säveltäjä. /. K. 

Albert, Gustaf (s. 1866), ruots. taidemaa- 
lari. Asunut v:sta 1891 Pariisissa tai maaseu- 
dulla Ranskassa, maalannut maisemakuvia. 

Alberta [älhd3't9], Kanada-valtiossa Kallio- 
vuorten itärinteellä sijaitseva provinssi, 274,000 
km', 184,000 as. (1900). Täältä saavat Atha- 
baska ja Saskatchevan joet alkunsa. Pääkau- 



punki: Calgary. Tuotteet: rauta, vaski, hopea, 
kulta, kivihiili ja karjantuotteet. W. S-m. 

Albert Edvard Njansa 1. Mwutan Nzige 
lounaisin Niilin lähdejärvistä. Sijaitsee päivän- 
tasaajan seudun suurella ylängöllä. Laskee Sem- 
likijoen kautta Albert Njansaan. Pinta-ala 
3,900 km", 965 m yi. merenp. Järven löysi Stan- 
ley 1876. W. S-m. 

Alberti [-e-], Leone Battista (1404-72) , 
it. arkkitehti. Brunellescon ohella hän oli 
varhaisrenessanssin vaikuttavin rakennustaitei- 
lija ja herätti yhtä paljon huomiota kirjoituk- 
sillaan kuin arkkitehtuurillaan sekä erittäin 
monipuolisesti sivistyneellä persoonallisuudel- 
laan. Hän kirjoitti kirjan maalaustaiteesta ja 
kuuluisan tutkielman rakennustaiteesta („De re- 
adificatoria"). Siinä hän pitää lähtökohtanaan 
ja esikuvanaan antiikkia, johon hän oli syvästi 
perehtynyt, mutta rakennustaiteen tärkeintä 
puolta, suhteita, ei hänen mielestään voi oppia 
esikuvien tai sääntöjen avulla, vaan tulee tosi 
taiteilijalla ne olla omana henkisenä omaisuute- 
naan. Arkkitehtuurilta hän ennen kaikkea vaati 
sopusointuisuutta eli „kaikkien osien suhtautu- 
mista toisiinsa niin, ettei mitään voi ilman hait- 
taa ottaa pois eikä mitään lisätä". 

Hänen rakennuksistaan ansaitsee mainitse- 
mista Rueellai palatsi, jossa hän pystysuorasti 
on jaoitellut eri kerrokset eri järjestelmiin kuu- 
luvilla pilastereilla ja yhdistänyt ne keskenään 
simseillä eli korureunuksiUa. Hänen kirkkora- 
kennuksissaan, kuten esim. Riminin S. Francesco 
ja Mantovan S. Andrea kirkoissa pistää silmään 
se omituisuus, että fasadi vaikuttaa varjosti- 
men tapaiselta eli toisin sanoen: se on sinänsä 
kokonaisuus eikä liity elimellisesti yhteen muun 
kirkkorakennuksen kanssa. Hänen tekemässään 
Firenzen S. Maria Novellan samantapaisessa 
kirkkofasadissa on sitäpaitsi vielä se seikka 
huomattava, että fasadin alemman kerroksen 
yhdistää ylempään kaksi S:n muotoista kierukka- 
ornamenttia, valuuttaa, jota aihetta myöhem- 
mässä arkkitehtuurissa ruvettiin hyvin paljon 
käyttämään. [Elämäkerta: Mancini, „Vita di 
Leone Battista Alberti", Firenze 1882.] E. R-r. 

Alberti, Peter A d 1 e r (s. 1851) , tansk. valr 
tiomies, asianajaja, tuli 1892 kansankäräjäin jä- 
seneksi, jossa kuului vasemmistoon. 1901 oikeus- 
ministeriksi nimitettynä hän aikaansai m. "m. 
raippara-ngaistuksen jälleen käytäntöönottami- 
sen. Yleensä hän esiintyi varsin toimeliaasti, 
mutta myöskin itsevaltaisesti, ja sai heinäk. 1908 
omanvoitonpyynnistä syytettynä eron ministe- 
rinvirasta. Pian kävikin ilmi että A. johtamis- 
saan liikeyrityksissä, väärennyksillä oli anasta- 
nut kymmenkunnan miljoonaa kruunua. 

Albertin sukuhaara, nuorempi kuninkaalli- 
nen haara saksilaista Wettinin hallitsijasukua. 
Kantaisä, Albrecht Rohkea, sai suvun perintö- 
maita 1485 jaettaessa Meissenin. 1547 (Muhlber- 
gin taistelun jälkeen) Saksin vaaliruhtinaan arvo 
joutui tälle haaralle, 1697 se nousi myöskin 
Puolan valtaistuimelle (vuoteen 1763 asti) ja sai 
1806 kuninkaan arvonimen. Hallitsee vieläkin 
Saksissa. K. B:dt. 

Albert Njansa, päiväntasaajan seudun suu- 
rella ylängöllä Niilin lähdevesistöön kuuluva 
kapea järvi, 4,500 km', pituus n. 150 km, leveys 
keskim. 30 km, 680 m yi. merenp. Eteläpäähän 



215 



Albertotypia — Albrekt Mecklenburgilainen 



216 



laskee Albert Edvard Njansasta Semliki-joki, poli- 
joispäähän Viktoria Njansan laskujoki Kivira 1. 
Viktoria-Niili. Rannat ovat korkeita ja jyrk- 
kiä. Järven löysi Baker 1864. — „.\lbert"-nimi 
prinssi A:n, kuningatar Viktorian miehen, mu- 
kaan, „njansa" alkuasukasten kielessä = järvi. 

Albertotypia, valopainon vanha nimitys, ks. 
Valopaino. 

Albertus Magnus /-e'-/ ks. Albert 
„S u u r i'. 

Albertustaaleri, hopearaha, jota v:sta 1598 
lyötiin Alankomailla ja sittemmin käytettiin 
Saksassa, Liivinmaalla y. m.; hopea-arvoltaan 
noin 5 mk. 50 p. K. O. 

Albi [-bV-j (lat. Alhiga). kaupunki Ranskassa, 
Tarnin departementin pääkaupunki, Langue- 
docissa, albigensien vanha pääkaupunki, käy 
kauppaa viljalla, viineillä ja lääkekasveilla; 
22,600 as. (1901). Kaunis goottilainen tuomio- 
kirkko. 

Albigensic, keskiaikainen lahko Albin kau- 
pungissa ja Albigeois-maakunnassa Etelä-Rans- 
kassa, jonka väestö 12;nnella vuosis. omisti „ka- 
tarien" (ks. t.) uskonnolliset mielipiteet; siitä 
tuli albigensien nimi Etelä-Ranskan lahkojen 
yhteisnimeksi. Kun katolinen kirkko turhaan 
oli opetuksilla koettanut saattaa lukuisiksi kart- 
tuneita lahkolaisia takaisin kirkkoon, saarnautti 
paavi Innocentius III heitä vastaan ristiretkeä, 
jota johti Simon Montfortin kreivi. Niin alkoi- 
vat hirvittävän julmat albigensisodat 
(1209-29), joissa nämät rikkaat seudut perin- 
juurin hävitettiin. Inkvisitsioni jatkoi harha- 
oppisten vainoamista roviolla, teloituksilla ja 
omaisuuden anastuksilla, sillä seurauksella että 
14:nDellä vuosis. albigensien viimeisetkin jään- 
nökset kukistettiin. J. G. 

Albiitti, natronmaasälpä, kemiallinen kokoo- 
mus NaAlSijOj. Esiintyy tavallisimmin sekoitr 
tuneena auortiittiin 1. kalkkimaasälpään. Näitä 
sanotaan yhteisellä nimellä p 1 a g i o k 1 a a- 
siksi. (ks. t.) 

Albinismi ks. A 1 b i n o s. 

Albinos, eläinten ja ihmistenkin seassa silloin 
tällöin tavattavat yksilöt, joiden iho ja silmät 
ovat vailla tummaa väriainetta (pigmenttiä) ja 
joilla senvuoksi on maitovalkea iho, valkoi.set 
karvat, punertava silmäterän kehä ja tumman- 
punaiselta näyttävä silmäterä. Pigmentin puute 
eli albinismi on useimmiten synnynnäinen 
ja varsinkin yleinen kotieläimissä. K. M. L. 

Albion, Englannin ja Skotlannin vanha 
nimitys, joka jo tavataan Aristoteleella. Nimi- 
tystä käytetään nykyään vain runollisessa kie- 
lessä. 

Albionmetalli, tinalla päällystetty 1. silattu 

lyijy- 

Albion-painin, englantilaisen R. W. Copen 
rakentama käsikirjapainokone. 

AI bisogno i-r/njo] (it.) , „hätätilassa", vek- 
seleissä esiintyvä merkintä. ' 

Alboidi, nikkelöity britanniametalli. 

Alboin (k. 572), Langobardien kuningas, tuli 
561 kuninkaaksi, voitti 508 Gepidien kuninkaan 
Kunimundin, jonka jälkeen 568 tunkeutui Ita- 
liaan, jonka pohjois- ja keskiosan valloitti ja teki 
Langobardien valtakunnaksi. A. murhattiin 572 
Rosamundan, Kunimundin tyttären toimesta, 
jonka A. oli ottanut vaimokseen ja eräis.«ä juo- 




mingeissa pakoittanut juomaan hänen isänsä 
pääkallosta tehdystä juoma-astiasta. 

Albokarbonilamppu ks. V a 1 o k a a s u. 
Albrecht ks. Albrekt. 

Albrecbtsberger, Johann Georg (1736- 
1809), \vieniläinen musiikkiteoreetikko, Beetho- 
venin opettaja. /. K. 

Albrekt Mecklenburgilainen (1340-1412), 
Ruotsin ja Suomen kuningas, oli Mecklenburgin 
herttuan Albrekt II:n ja Eutemian, Ruotsin ku- 
ninkaan Maunu Eerikinpojan sisaren nuorempi 

poika. Hän tuli 

muutamain Ruot- 
sin ylimysten ke- 
hotuksesta isänsä 
seuraamana 1363 
tähän maahan ja 
valittiin seuraa- 
vana v'uonna puo- 
luelaistensa toi- 
mesta Maunu Ee- 
rikinpojan ja tä- 
män pojan Ilako- 
nin sijaan kunin- 
kaaksi. Samana 
vuonna lähti Al- 
brekt syksyllä 
Suomeen, jossa 1(1 
kuukautta piiritti Mi.r.kt M^cklenliuiKilainen. 
Turun linnaa. En- 
nin hänen paluutaan Ruotsiin oli hänen sota- 
päällikkönsä 1365 Enköpiugin luona voitta- 
nut Maunun ja Ilakonin, joista edellinen van- 
gittiin. Ruotsin rahvas oli Albrektille niit- 
ten saksalaisten herrain sorron tähden, joille 
hän oli läänejä antanut, vihamielinen. 1371 
alkoi Uplannissa vaarallinen kapina, jonka 
kautta Maunu pääsi vankeudesta. Albrekt 
säilyi kuninkaana luopumalla saksalaisesta 
aatelistosta, jota liän etupäässä sai kiittää 
kruunustaan, ja antautumalla Ruotsin aateliston 
käsiin. Se sai nyt enimmät läänit ja sen ke.s- 
kuudesta valittu neuvoskunta melkein koko hal- 
lituksen. Näytti siltä, kuin Keski-Euroopan lää- 
nilyslaitos pääsisi Ruotsiin juurtumaan. Neuvos- 
kunnan mahtavin mies oli drotseti eli ylituomaii 
Bo Joninpoika Grip, jolla oli Suomi läänityk- 
senä. Hänen suuri valtansa ilmenee siitä, että 
hän riidassa Upsalan ja Turun hiippakunnan 
rajasta tuomitsi Kaakamajoen rajaksi, kumoton 
kuninkaan tuomion, jossa raja oli määrätty 
Oulunjoen tienoille. Bo Joninpojan kuoltua 1386 
kuningas jiäätti ruveta hänen leskensä ja las- 
tensa holhoojaksi. Samalla hän koetti panna 
toimeen läänitysten peruutuksen _'a ottaa halli- 
tuksen jälleen omiin käsiinsä. Mutta silloin 
Bo Joninpojan ystävät kutsuivat 1389 Ruotsin 
hallitsijattareksi Tanskan ja Norjan kunin^^at- 
taren Margareetan, jonka sotajoukko Falköpin- 
gin läheisyydessä voitti ja vangitsi Albrektin. 
Tämän puoluelaiset pitivät kuitenkin erään 
merirosvojoukon, „vitaliveljesten" avustamina 
hallussaan Tukholmaa vuoteen 1398, jolloin .se 
luovutettiin Margareetalle. Samana vuonna 
Margareeta sai valtaansa Suomenkin, jossa niin- 
ikään Albrektin kannattajat olivat „vitalivelje.s 
ten" auttamina vastarintaa tehneet. Albrekt 
kuoli (1412) Meckicnburgissa, jonka kruunun hän 
oli veljeltään perinyt. Hän oli kahdesti naimi- 



217 



Albrekt — Albumi 



218 



sissa: 1) Schwerin'iii kreivin Oton tyttären 
RiehardisUa ja 2) Braunschweigin herttuan Mag- 
nuksen tyttären Aguesin kanssa. K. H. M. 

Albrekt, Saksan kuninkaita. 1. Al- 
brekt I (n. 1250-1308), Rudolf I:n Habsburgi- 
laisen vanhin poika, sai 1283 Itävallan herttua- 
kunnan. Vaaliruhtinaitten noustua Aadolf Nas- 
saulaisen omavaltaisuutta vastaan ja tämän kaa- 
duttua Göllheimin taistelussa 1298 A. valittiin 
Saksan kuninkaaksi. Turvatakseen poikansa 
Rudolfin kruununperimyksen A. teki liiton Rans- 
kan Filip Kauniin kanssa. Tällaista kuninkuu- 
den perinnölliseksi tekemistä ryhtyivät vaaliruh- 
tinaat vastustamaan, mutta A. sai vastarinnan 
kukistetuksi. A:n viime vuodet olivat onnetto- 
mat. 13U7 kuoli hänen poikansa Rudolf ja hänen 
yrityksensä liittää Thiiringen sukunsa alusmai- 
hin estettiin. Toukok. 1 p:nä ,1308 murhasi A:n 
hänen veljensä poika Juhana (Parricida), jolle 
A. ei ollut luovuttanut tämän sch\vabilaisia pe- 
rintömaita. — 2. Albrekt II (1397-1439) Itä- 
vallan herttua, menetti jo lapsena isänsä, Al- 
brekt IV:n; otti herttuakunnan hallituksen kä- 
siinsä 1411. Meni 1422 naimisiin keisari Sigis- 
raundin tyttären ja perijättären Elisabethin 
kanssa. Sigismundin kuoltua tuli A. 1437 Unka- 
rin ja 1438 Böömin kuninkaaksi. Saksan kunin- 
kaaksi valittiin A. 1438. Ollessaan lähdössä 
sotaan turkkilaisia vastaan A. kuoli 1439. 

E. B.dt. 

Albrekt, Brandenburgin ruhtinai- 
ta. 1. Albrekt I Karhu (1106-70) Anhaltin 
cli Askanian sukua. Sai 1134 läänitykseksi 
Nordmarkin (Altmarkin), 1138 vähäksi aikaa 
.Saksin herttuakunnan sekä 1150 Brandenburgin 
ja Havelin alueen, jolloin otti itseUe';Q Branden- 
burgin markkrcivin arvonimen. Toimi innok- 
kaasti venäläisiltä valloittamiensa alueiden kris- 
tinuskoon käännyttämiseksi ja saksalaistuttami- 
seksi. — 2. Albrekt (1414-86), jolle hänen ri- 
tarillisuutensa johdosta annettiin nimi A c h i 1- 
1 e s. Brandenburgin vaaliruhtinas, sai 1440 Ans- 
bachin ruhtinaskunnan, 1464 Baireuthin ruhti- 
naskunnan ja 1470 Brandenburgin vaaliruhtinas- 
kunnan; kaikki Hohenzollerin suvun alueet oli- 
vat siten jälleen yhdellä omistajalla. Mutta 1473 
A. antoi nimellä „d i s p o s i t i o A c h i 1 1 e i a" 
tunnetun säännöksen, jonka mukaan vanhin 
poika oli perivä Brandenburgin, Ansbach ja 
Baireulh taas annettava nuoremmille haaroille 
läänitykseksi. A. oli aikansa kauneimpia ja 
kaikilla ritarin avuilla parhaiten varustettuja 
miehiä. — 3. Albrekt, liikanimeltä A 1 c i- 
biades (1522-57), Brandenburg-Baireuthin 
markkreivi, oli hurja ja raaka partiosotien kä- 
vijä. Schmalkaldenin sodan aikana A. oli vuo- 
roin keisarin, vuoroin vaaliruhtinas Moritz Sak- 
silaisen puolella. 1553 hän teki rosvoretken Fran- 
kiin, mutta Moritz ja häneen liittyneet ruhtinaat 
voittivat hänet kahdessa taistelussa, jonka jäl- 
keen hän pakeni Ranskaan. Sieltä hän tosin pa- 
lasi Saksaan, mutta maitaan hän ei enää saanut 
takaisin. E. B:dt. 

Albrekt, Preussin h e r 1 1 u a (1490-1568) , 
valittiin 1511 Saksalaisen ritarikunnan suurmes- 
tariksi. 1522 liityttyään uskonpuhdistuksen kan- 
nattajiin hän muutti ritarikunnan alueen maal- 
liseksi herttuakunnaksi, ollen siis Saksalaisen 
ritarikunnan viimeinen suurmestari ja Preussin 



ensimäinen herttua. Puolan kuningas antoi, pi- 
dättämällä itselleen lääninherruuden, muutok- 
seen suostumuksensa. A:n hallitusaika oli hyvin 
levoton. Osianderin teologisessa riidassa hän oli 
tämän puolella suurinta osaa alamaisiaan vas- 
taan. Hän oli alituisessa rahapulassa ja otti pal- 
jon ulkomaalaisia palvelukseensa, siten suutut- 
taen varsinkin aatelistoa. A. perusti 1544 Kö- 
nigsbergin yliopiston. E. B.dt. 

Albrekt I Suuri (1236-79), B r a u n s c h w e i- 
giu herttua, (pituutensa johdosta saanut ni- 
men „Suuri"). Kävi useita eri sotia vasallejaan 
ja naapuriruhtiuaita vastaan. Oltuaan pari 
vuotta Tanskassa kuningas Kristofer I:n lasten 
holhoojana ja valtionhoitajana ja 1263 Saksaan 
palattuaan hän joutui s. v. parin pikkuruhtinaan 
vangiksi ; suuret lunnaat suoritettuaan hän pääsi 
vapaaksi vasta puolentoista vuoden perästä. 1267 
hän jakoi suvun perintömaat siten, että itse otti 
Eraunschweigin ja antoi veljelleen Juhanalle 
Liineburgin ja Hannoverin. E. B:dt. 

Albrekt III Bohkea, Saksin herttua, 
(1443-1500) osoitti jo lapsena kylmäverisyyttä 
Kunz V. Kaufungenin 1455 ryöstäessä hänet ja 
hänen veljensä Erastin Altenburgin linnasta 
(„Saksin prmssiryöstö"). Aluksi yhdessä hallit- 
tuaan jakoivat veljekset, sedältään perittyään 
Thuringenin, 1485 maansa keskenään ; suku ja- 
kaantui siten kahteen haaraan. A., jonka osaksi 
jaossa tuli Meissen, oli Habsburgien uskollinen 
kannattaja ja aikansa suurimpia sotureita. 

E. B.dt. 

Albrekt (1489-1545), Mainzin vaaliruhtinas 
ja arkkipiispa ja Magdeburgin arkkipiispa, Bran- 
denburgin vaaliruhtinaan Johannes Ciceron 
poika. A. vuokrasi anekauppa-oikeuden hiippa- 
kunnissaan paavi Leo X:ltä. Hänen asiamiehensä 
Tezelin toiminta sai aikaan, että Luther julkaisi 
95 teesiänsä. 

Albrektsö {-öj ks. V i t s a t a i p a 1 e. 

Albret /-e'/, Jeanne d' (1528-72), Navar- 
ran perijätär, naimisissa Anton Bourbonin 
kanssa, hallitsi isänsä kuoltua (1555) yhdessä 
puolisonsa kanssa ja tämän kuoltua (15G2) yksin 
pieniä Navarran kuningaskuntaa. Oli hugenot- 
tien uskollisena tukena sisällisissä sodissa kas- 
vattaen poikansa Henrikin (Henrik IV:n) heidän 
johtajakseen. Kuoli Pariisissa 1572. — [Ruble, 
,. Antoine de Bourbon et Jeanne d'A." (4 nid., 
Pariisi, 1881-86) ; „M6moires et pofsies de Jean- 
ne d' A.", jul. Ruble (Pariisi, 1893).] 

Albuginea sclera [-gi'- skl&-], silmän jänne- 
kalvo (ks. Silmä). 

Albula, vuorijono Rhetian alpeissa Graubtin- 
denin kanttonissa. Inn-laakson länsipuolella. 
Nimensä on vuorijono saanut Albulan solasta, 
joka johtaa Inn-joesta Albulalle, Reinin syrjä- 
joelle. 

Albumen [-iiY-J (lat.), valkuaisaine; siemen- 
valkuainen, vrt. Siemen. 

Albumi (lat. aifiuÄ = valkea) , merkitsee roo- 
malaisilla valkeata taulua julkisia tiedonantoja 
varten. — Keskiajalla sillä tarkoitettiin pyhi- 
mys-, sotamies-, jäsen- y. m. luetteloita. Nykyään 
a:lla tarkoitetaan kirjaa, johon kirjoitetaan 
muistovärssyjä, kootaan nimikirjoituksia, valo- 
kuvia, postimerkkejä. A. tarkoittaa myöskin 
tilapäis-julkaisuja, jotka sisältävät kaunokirjal- 
lisuutta, kuvia y. m. 



219 



Albumiini — Alcenius 



220 



Albumiini, eräs varsinainen munanvalkuais- 
aine (ks. t.) . 

Albumiinipaperi, suolaisella munanvalkuai- 
sella peitetty paperi, joka hopeanitraattiliuok- 
sella tehdään valonaraksi ja käytetään valoku- 
vauksessa positiivivedoksiksi. 

Albuminaatti (lat. aiftiVmen = munanvalkuai- 
nen) , käytetty ennen tarkoittamaan munanval- 
kuaisaineita. Nykyään nimitetään tavallisesti 
a:ksi niitä muuttuneita valkuaisaineita, jotka 
muodostuvat, kun munanvalkuaisaineita keite- 
tään alkaleilla tai hapoilla. Tällöin menettää 
munanvalkuaisaine hyytymis- 1. koagulatsioni- 
kykynsä, kokoumus pysyy kuitenkin samana. 
A. ei liukene veteen, mutta kyllä mietoihin hap- 
poihin sekä mietoon alkaliliuokseen. A.-nimitystä 
käytetään myös valkuaisaineitten metalliyhdis- 
tyksistä. S. K-i. 

Albuminoidi (lat. o;6«'me« = munanvalkuai- 
nen, ja eidos = kaltaisuus), ryhmä valkuais- 
aineille läheisiä typpipitoisia yhdistyksiä, jotka 
varsinaisista valkuaisaineista erottaa niiden suu- 
rempi typpipitoisuus ja veteen ja suolaliuoksiin 
liukenemattoiiiuus. 

Albuminuria (lat. albu'men = munanvalkuai- 
nen, ja kreik. urci')! = virtsata) , taudintila, jossa 
virtsa sisältää munauvalkuaisainetta ; ilmenee 
useissa munuaistaudeissa, eritoten äkillisessä ja 
kroonilli.sessa munuaistulehduksessa sekä vähem- 
mässä määrin seurauksena sydäntautien y. m, 
vaikutuksesta munuaisten toimintaan; esiintyy 
joskus myöskin vallan vaarattomana ja ohimene- 
vänil ilmiönä, n. s. fysiologinen a. M. 0-B. 

Albumoidi (lat. aiö«'meH = munanvalkuainen, 
ja kreik. eidos = kaltaisuus) , liukenemattomia 
valkuaisaineita, joita on rustossa, silmämy- 
kiössä y. m. 

Albumoosit, sarja valkuaisaineiden hajaan- 
tumistuotteita, joita syntyy mahanesteessä ole- 
van käyteaineen, n. s. pepsiinin vaikuttaessa 
munauvalkuaisaineihin. A:t ovat näille läheisiä, 
mutta eroavat siinä, että niiltä hyytymis- (koa- 
gulatsioni-) kyky puuttuu. Ne ovat valkeita, 
amorfisia, veteen helposti liukenevia pulvereita. 
Albuqueique [-ke') ke], Alfonso d' (1453- 
lölö), kuuluisa portug. soturi suurten löytöret- 
kien ajoilta. Saatuaan 
kasvatuksen hovissa 
hän antautui jo 
nuorena palvelemaan 
Portugalin laivastossa 
saavuttaen ensinnä 
kuuluisuutta taiste- 
lussa turkkilaisia vas- 
taan. V. 1503 hä- 
net lähetettiin ensi 
kerran pienen laivas- 
ton päällikkönä In- 
tiaan, jossa sikäläi- 
set ruhtinaat uhkasi- 
vat Portugalin valloi- 
tuksia Malabarin ran- 
Suoriuduttuaan onnellisesti hänelle us- 
tehtävästä lähetettiin A. uudestaan 
Intiaan taistelemaan saraseeneja vas- 
1Ö09 nimitettiin hänet Intian varaku- 
ninkaaksi ja hän jatkoi sen jälkeen taistelujaan 
}'(irtugalin alueiden laajentamiseksi Aasian ran- 
nikolla. Kun oli tehty onnistumaton yritys Kali- 




Altonso d'.Mbuquorqiie. 



nikolla. 
kotusta 
v. 150C 
taan. V. 



kutia vastaan, vallattiin v. 1510 Goa, v. 1511 
Malakka ja Ceylon. V. 1513 A. teki retken Ara- 
biaan ja yritti valloittaa Adenin, vaikkei siinä 
onnistunut. V. 1515 hän valtasi Ormus saaren, 
jonka kautta portugalilaiset saivat ylivallan 
Persianlahden kautta kulkeviin kauppateihin. 
Palattuaan tältä retkellä sairaana A. sai kuulla, 
että hänet epäluulojen takia oli erotettu. Se 
joudutti hänen kuolemaansa, joka tapahtui v. 
1515. O. M-e. 

Alburnus lucidus [■hu'r-] ks. Salakka. 

Alea ks. Ruokki. 

Alcalä (arab., „linnoitus") , usean espanjalai- 
sen kaupungin nimi. — 1. A. de Chisbert, 
Valenciassa, 0,400 as. — 2. A. de G u a d a i r a, 
Andalusiassa, 9,000 as. — 3. A. de H e n a r 6 s. 
Kastiliassa, lähellä Madridia, entinen yliopisto- 
kaupunki ; 12,000 as. Cervanteksen syntymä- 
kaupunki (s. 1547). — 4. A. 1 a R e a I, Andaln- 
siassa, 16,000 as. 

Alcalde (esp. < arab. ai fcädi = tuomari), es- 
panjalainen kaupungin- tai kylänpäällikön nimi- 
tys. 

Alcantara /-A;o'?i-7(arab., „silta"). 1. Espanjan 
kaupunki Cacereksen maakunnassa Tajon var- 
rella lähellä Portugalin rajaa. Kaunis muinais- 
roomalainen silta Tajon yli, 4,000 as. — 2. Bra- 
siliassa, satamakaupunki Maranhäon maakun- 
nassa San Marcos-lähden rannalla, 10,000 as. 

Alcantara-ritaristo [-a'n-], hengellinen v. 
1156 kristinuskon turvaksi perustettu, taisteluun 
maurilaisia vastaan velvoitettu ritarikunta, 
jonka pääpaikkana oli maurilaisilta v. 1213 val- 
loitettu Alcantaran kaupunki Espanjassa. Sen 
oikeudet lakkautettiin v. 1872, mutta palautet- 
tiin entiselleen Alfons XII:n toimesta v. 1874. 

(K. T-t.J 

Alcarraza [-räsa] (esp. < arab. ai karräs = 
jaähdytysruukku), vedenjäähdyttäjä pehmeästä 
savesta, niin että vesi astiasta pääsee seinien 
huokosien läpi tihkumaan ulos, joten sen sisäl- 
lys haihtumisen vuoksi jäähtyy. Tällainen vesi- 
astia on ammoisista ajoista asti ollut käytän- 
nössä Egyptissä, Persiassa, Intiassa ja Kiinassa. 
Arabialaiset toivat ne Espanjaan ja sieltä niiden 
käytäntö on levinnyt muuhun Eurooppaan. 

Alcazar [-kCi's-} (esp. < arab. ai fcasr = linna), 
linna, palatsi. 

Alcedo f-c'-J ks. Kuningaskalastaja. 

Alcenius-s u k u, nimi johtuu Someron pitä- 
jän Hirvelän kylästä (lat. a/ces = hirvi) . 

1. Elias Robert A. (1796-1875), suku- 
tieteilijä, tuli ylioppilaaksi 1S17 Vaasan lukios- 
ta; vihittiin papiksi 1819; nimitettiin Kalajoen 
kappalaiseksi 1826 ja Lapväärtin kirkkoherraksi 
1856. A. julkaisi v. 1850 tunnetun sukukirjan 
„Gencalogia Sursilliana" (ks. t.). 

2. Otto Alfred, kasvi- ja rahatieteilijä, 
synt. Kronobyssä 1838. Matematiikan ja luon- 
nonhi.storiau opettajana Turussa, Kokkolassa ja 
Vaasassa 1859-1875. Vaasan läänin maanvilje- 
lysseuran sihteerinä 1875-99. Julkaissut maam- 
me ruotsinkielisissä kouluissa yleisesti käyte- 
tyn koulukasvion „Finlands Kärlvexter ordnade 
i ett naturligt system" (1863), josta on ilmes- 
tynyt kolme painosta. A. on huomattava raha- 
tieteen tutkija; mainittakoon tältä alalta esim. 
hänen laaja tutkimuksensa „Fyra anglosachsisk- 
tyFka myntfynd i Finland" (Muinaismuistoyhdrn 



221 



Alces — AIdrobrandinin häät 



222 



Aikakauskirja XXII 1901). Myöskin tarututki- 
musta hän on harrastanut. 

3. Karl A 1 e x a n d e r A. (1820-53) . koulu- 
historian tutkija, tuli ylioppilaaksi 1837, fil. 
kandidaatiksi 1843. Harjoitettuaan itämaisten 
kielten opintoja Kasanin yliopistossa A. toimi 
jonkun aikaa koulunopcttajana Hämeenlinnassa 
ja Helsingin yksityislyseossa. Julkaistuaan 
väitöskirjan „De scholis Fenniae post reformatam 
ecclesiam usque ad motus liturgicos" hän nimi- 
tettiin 1848 kasvatusopin dosentiksi. A. on 
vielä julkaissut „De scholis Fennia; ante refor- 
matam ecclesiam" (1848-49) ja „De schola tri- 
viali Helsingforsiensi ab a. 1722 usque ad a. 
1742". Hän on ollut uranaukaisija kouluhisto- 
riamme alalla, jota tätä ennen tuskin nimek- 
sikään oli tutkittu. Yliopiston kirjastossa säily- 
tetyistä laajoista kokoelmista päättäen A. oli 
aikonut kirjoittaa koko koululaitoksemme his- 
torian, mutta joutui 1850-52 tekemältään ulko- 
maanmatkalta palattuaan koleran uhriksi Hel- 
singissä 1853. 

Alces ks. Hirvi. 



Alcohol (arab. olfcofeoZ = hienoin, kevein), al- 
koholi ; A. absolutus, vedetön alkoholi ; A. sulJu- 
ris, rikkihiili ; A. vini, alkoholi, vrt. Alkoholi. 

Alcor, tähti Otavassa. 

AI corso (it.), kurssin mukaan, käypään hin- 
taan. 

Alcott fölkotj, Louisa May (1833-88), 
amer. kirjailijatar, sepittänyt nuorisolle joukon 
kertomuksia, joista eräitä on käännetty suomek- 
sikin: „Nuorta väkeä", „Tytöistä parhain". 

V. T. 

Alcuin ks. A 1 k u i n. 

Aldabra-saaret [äldsbrs-], saariryhn\ä Afri- 
kan itäisellä rannikolla Madagaskarin pohjois- 
puolella. Hedelmällisiä korallisaaria, 157 km% 
kuuluvat Englannille. 

Aidan, Siperian joki, tulee Jablonoi-vuorilt.a, 
Lenan syrjäjoki, n. 3,000 km pitkä. Tärkeä kul- 
kureitti, jota myöten purjehtimalla pääsee 275 
km päähän Ohotan merestä. 

Aldebaran [-bä'-], punainen tähti 1 suur. (a) 
Härässä ; siitä sekä Arkturuksesta ja Siriuksesta 
Halley keksi kiintotähtien itsenäisen liikunnan. 




Aldobrandinin hääl. 



Alceste [alse'st] (kreik. Alkestis) ks. A 1 k e s- 
t i s. — Päähenkilö MoliSren komediassa „Ihmis- 
vihaaja". Tämä sana on siitä pitäen alkanut 
merkitä kiivasta ihmisvihaajaa ja säälimättö- 
män suorasukaista henkilöä. • — Myös erään 
Gluckin oopperan nimi. 

Alceste, Hjalmar Runebergin (ks. t.) kirjai- 
lija-salanimi. 

Alchemilla [-mi'l-], poimulehti, kasvi- 
suku ifcsacecE-heimossa. Monivuotisia yrttejä 
ja pieniä pensaita, joiden lehdet 
ovat sormihalkoisia — sormilehtl- 
siä, kukat pieniä vihertäviä. 
Suurin määrä lajeja Etelä-Ame- 
riikan vuoristoissa sekä Afri- 
kassa. A. vulgaris, meillä ylei- 
nen laji, on helposti tunnettava 
munuamaisista, aaltopoimuisista 
lehdistään. Kasvin siitepöly sur- 
kastuu, jotenka munasolusta par- 
tenogeneettisesti kL'hitt)'y kasvi- 
aihe. B u s e r'i n (Genfive) mu- 
kaan sisältyy tähän lajiin hyvin 
monta pysyvää pikkulajia. — 
A. alpina ainoastaan Enontekiön 
ja Inarin Lapissa. 

Alcibiades [-hi'-] ks. A 1 k i b i a d e s. 
Alcides [-1'-] ks. A 1 k e i d e s. 




Aldehydit, kem. yhdistyksiä, jotka syntyvät 
primäärisiä alkoholeja hapettamalla tai happoja 
pelkistämällä. Sisältävät atomiryhmän — CHO, 
joka on aldehydeille ominainen. Pelkistettäessä 
a:t muuttuvat alkoholeiksi, hapetettaessa ha- 
poiksi. A:eja ovat esim. asetaldehydi, formalde- 
hydi, kloraali ja karvasraanteliöljy. 

Aldehydvlhreä, eräs vihreä aniliiniväri. 

Aldeigjoborg, Laatokan kaupungin nimi is- 
lantilaisten tarinoissa. 

Aldemey [öldsni], ransk. A u r i g n y [orinji'] 
pohjoisin Englannin-kanaalissa olevista Norman- 
dian saarista, 8 km', 2,100 as., kuuluu Englan- 
nille, tunnettu erinomaisesta lehmärodustaan. 

Aidershot [öldasot], Englannissa, kaupunki 
Hampshiressä, 50 km loun. Lontoosta; 31,000 as. 
Kaupunki on kasvanut A. e a m p i n (kentän) 
viereen, joka on Englannin suurin leiripaikka. 

Aldiinit on nimenä niillä aikaansa nähden 
erittäin hyvin painetuilla kirjoilla (enimmäk- 
seen antiikin ja italialaisten klassikoiden teok- 
sia), joita 1494-1597 Venetsiassa julkaisi kirjan- 
painaja Aldus Manutius ja hänen perillisensä; 
ennen aikaan tarkoitettiin aldiineillä myös Aldus 
Manutiuksen käytäntöön saattamia latinalaisia 
kursi ivikirjasimia. 

Aldobrandinin häät [-dl-], antiikkinen seinä- 
m.aalaus, joka löydettiin Roomassa v. 1606 ja 



223 



AIdringen — Aleksandra Pavlovna 



224 



kauan oli Aldobrandini-suvun hallussa; tätä 
nykyä Vatikaanin museossa. Aihe: kreikkalai- 
set häämenot, esitettynä kolmessa rinnakkain 
olevassa lyhmässä. O. E. T. 

AIdringen (myös Aldringer 1. Altrin- 
ger), Johann (1591-1634), saks. sotapäällikkö 
ja sotamarsalkka SO-vuotisessa sodassa. Taisteli 
ensin Tillyn joukoissa ja tuli tämän kuoltua 
1632 liigan joukkojen ylipäälliköksi. Taisteli 
yhdessä Wallensteinin kanssa Kustaa Aadolfia 
vastaan Niirnbergin luona ja seuraavina vuosina 
Baierissa ja Schwabenissa Hornia ja herttua 
Bernhardia vastaan. Kaatui 1634 Landshutissa, 
jota kaupunkia oli saapunut puolustamaan. 

O. Me. 

Aldrovandi [-van-], Ulisses (1.522-1605), 
jt. luonnontutkija ja lääkäri, Bolognan kasvitie- 
teellisen puutarhan perustaja. Pidettiin aikansa 
«tevimpänä luonnontutkijana. Teoksia: „0r- 
uithologia; libri XII" (1599-1603), „De animali- 
hus insectis libri VII" (1602), ..Dendrologia na- 
turalis" (1668), „Pomarium curiosum" (1692). 

Aldrovandia vesiciilosa [■va'n- ö'-J, on Dro- 
.sp»ace(B-heimoon kuuluva kasvilaji. Juureton 
Vtriculariaa. muistuttava hapsilehtinen vesi- 
kasvi. Kuuluu hyönteissyöjäkasvei- 
li in (ks. t.). 

Ale jclj (engl.), englantilainen olutlaji. 

Alea jaeta est (lat.), „arpa on heitetty" 
<oikeastaan jaeta alea e s t o = „arpa olkoon 
heitetty"), Cajsarin lause, kun hän meni Rubi- 
■conin yli Pompeiusta vastaan. 

Aleander [-an-J, Hieronymus (1480-1542), 
kardinaali, moneen toviin paavillisena nuntiuk- 
Bena Saksassa, m. m. Wormsin valtiopäivillä 
1521, jossa hän sai toimeen Lutherin julistamisen 
valtakunnankiroukseen. 

Alecsandri [■a'n-J, Vasile (1821-90), 
romaanialainen politikko ja runoilija, oleskeli 
kauan aikaa Ranskassa, ajoi innolla isänmaansa 
xisiaa. Romanian kirjallisuudessa on A:lla suuri 
merkitys; hän on sekä julkaissut kokoelman kan- 
sanlauluja että itse kirjoittanut kauniita runoja, 
joiden joukossa on erinomaisia balladeja ; hänen 
sotalaulujaan laulettiin ahkerasti venäläis-turk- 
kilaisen sodan aikana 1877-78; näytelmäkirjai- 
lijana hän on vähemmän huomattava. 

Alectoria [-ö'-/ ks. Naava. 

Aleksander ks. myös Aleksanteri. 

Aleksander Afrodisialainen ks. A 1 e k s a n- 
•dros Afrodisialainen. 

Aleksander II a 1 e s i 1 ä i n e n [hels-] (k. 
1245), skolastilainen filosofi 13:nnelta vuosisa- 
dalta. Saatuansa sivistyksensä Halesin luosta- 
rissa Englannissa esiintyi A. skolastiikan opet- 
:tajana Pariisissa. Oli ensimäisenä tilaisuudessa 
käyttämään hyväksensä Aristoteleen filosofiaa 
kokonaisuudessaan, se kun vasta näihin aikoihin 
alkoi arabialaisten välityksellä tulla Euroopassa 
•tunnetuksi. Sai opettajana kunnianimet: „doc- 
*or irrefragabilis" ja „theologorum monarcha". 
Pääteos: „Summa universae theologiäe". 

E. K-a. 

Aleksanderin-yliopisto ks. Yliopisto. 
Aleksander-saaristo, saariryhmä Pohjois- 
Ameriikan luoteisrannalla 54° ja 58° välillä pohj. 
lev., luetaan Alaskaan 36,7S2 km". Siihen kuulu- 
vat Walcsin prinssin saari, Baranov-saari, jolla 
Alaska territorin pääkaupunki Sitka on, y. m. 



Saaret ovat metsäisiä ja niillä asuu tlinkit-inti- 
aaneja, jonka vuoksi niitä myös sanotaan T 1 i n- 
k i t-s a a r i k s i. 

Aleksandra Fedorovna [■a'n- fjö'-] (van h.) , 
(1798-1860), Venäjän keisarinna, Suomen suuri- 
ruhtinatar. Hänen vanhempansa olivat Preus- 
sin kuningas Fredrik Wilhelm III ja kuningatar 
Louise; Preussin prinsessana hän oli nimeltään 
Fredrika Louise Charlotte Wilhel- 
ni i n e. Oivallisen äitinsä johdolla hänet kasva- 
tettiin huolellisesti. 1317 hän meni naimisiin 
suuriruhtinas Nikolai Pavlovitsin kanssa, josta 
Aleksanteri I:n kuoltua tuli Venäjän keisari. 
Keisarinna Aleksandran ja hänen puolisonsa 
välillä vallitsi koko avioliiton ajan luottava rak- 
ki!us; sen vapaan ajan, minkä keisarinnalle 
hänen hallitsijattaren asemansa soi, hän omisti 
puolisolleen ja 7 lapselleen. Millään mainitta- 
valla tavalla hän ei liene ainakaan suoranaisesti 
vaikuttanut valtiollisiin asioihin. Kesäk. 1833 
hän puolisonsa seurassa kävi Suomessa, jonka 
käynnin muistoksi heidän m.\ihinnousupaikal- 
leen, Helsingin eteläsatamaan, n. s. „keisarinnan- 
kivi" on pystytetty. K. Ii:ilt. 

Aleksandra Fedorovna {-an- fjö'-J (nuor.). 
Venäjän keisarinna, Suonnii ~i'niirulil inatar, 
synt. Hessen-Darm- 
stadtin prinsessana 
kesäk. 6 p:nä 1872 ja 
sai nimekseen A 1 i x 
Victoria Hele- 
na Lovisa Bea- 
t r i X. Vanhemmat 
olivat Hessenin 1892 
kuollut suurherttua 
Ludvig IV ja hänen 
neljäätoista vuotta 
aikaisemmin kuollut 
puolisonsa Alice, jo- 
ka oli syntyjään 
Suur-Britannian ja 
Irlannin prinsessa. 
A. on saanut englan- 
tilais-saksalaisen kasvatuksen. Kesällä 1894 hän 
meni kihloihin Venäjän silloisen perintörubti- 
naan Nikolai Aleksandrovitsin kanssa; hänen 
sisarensa Elisabeth oli kymmentä vuotta aikai- 
semmin mennyt naimisiin viimemainitun sedän, 
sittemmin niin kammottavalla tavalla surmansa 
saaneen suuriruhtinaan Sergei Aleksandrovitäin 
kanssa. Keisari Nikolai II:n isänsä kuoleman 
jälkeen ('/u 1894) noustua Venäjän valtaistui- 
melle prinsessa Alix päivää myöhemmin siirtyi 
luterilaisesta kreikkalais-katolilaiseen kirkkoon, 
saaden silloin nykyisen nimensä. Marrask. 26 
p:nä 1894 hänet Talvipalatsin kirkossa Pieta- 
rissa vihittiin avioliittoon ja huudettiin keisa- 
rinnaksi. K. B.dt. 

Aleksandra Pavlovna [-a' n-} (1783-1801), 
suuriruhtinas Paavali Petrovitäin (Venäjän kei- 
sarina Paavali I) tytär. Katariina II hajusi nait- 
taa pojantyttärensä A:n Ruotsin kuninkaalle 
Kustaa IV Aadolfille ; tämä matkustikin syys- 
kesällä 1796 loistava seurue mukanaan Pietariin, 
jossa komeat kihlajaiset aiottiin pitää syysk. 28 
p;nä. Mutta kun kuningas jyrkästi kieltäytyi 
sallimasta tulevan puolisonsa julki.sesti harjoittaa 
uskontoaan Ruotsissa, jäi homma sikseen ja Kus- 
taa Aadolf palasi Ruotsiin. A. meni kolmea 




.\leksandra Fedorovna. 



225 



Aleksandra Niili — Aleksandrian kirjastot 



226 



vuotta mj-öhemmin naimisiin Unliarin varaku- 
ninkaan, arkkiherttua Josefin kanssa. 

K. B.dt. 

Aleksandra-Niili, suurin Victoria Xjansaan 
laskeva joki, jota sen vuoksi pidetään Niilin läh- 
teenä. Nimi on Stanleyn antama. 

Aleksandreia ks. Aleksandria. 

Aleksandri ks. Alecsandri, Vasile. 

Aleksandria (kreik. Aleksandreia). 1. Kuu- 
luisa kaupunki vanhassa Egyptissä. Aleksan- 
teri Suuri rakennutti sen v. 332 e. Kr. kapealle, 
Välimeren ja Mareotis järven väliselle maakais- 
taleelle, vastapäätä Pharos saarta, joka aallon- 
murtajalla yhdistettiin siihen. A:lla oli kaksi 
hyvää satamaa kannaksen kummallakin puolen. 
Pharos saarelle rakennettiin kuuluisa loistotorni 
hyödyksi merenkulkijoille. Kaupunki oli sään- 
nöllisesti rakennettu, kadut kulkivat suorina 
leikaten toisiaan suorissa kulmissa. Ptolemaios- 
kuningasten aikana (ks. Aleksandrian 



tistä suuruutta ja loistoa muistuttavat enään 
vain rauniot. 

Nykyajan A., turk. Iskanderijeh, on 
Egyptin pääsatama ja välittää maan tuonnin ja 
viennin. Satamassa käy vuosittain laivoja, joit- 
ten yhteenlaskettu tonniluku nousee 2 Vi milj. ja 
joista puolet ovat englantilaisia. Molemmat sa- 
tamat ovat vielä käytännössä ; Pharos saarelle 
on rakennettu kediivin palatsi ja uusi loisto- 
torni, vanhan kohdalla on linnoitus. Kau- 
pungin itäosan täyttää eurooppalaisten kau- 
punginosa ; täällä heitä sanotaan frankeiksi 
(frenghi) , ranskalaisiksi ; lännessä on arabia- 
laisten ja satamien välissä sekä Pharos saarella 
turkkilaisten kaupunginosa. 376,833 as. (1907). 

2. Kaupunki Yhdysvalloissa, Virginiassa Po- 
tomac joen varrella, 12 km Washiugtonista ; 
tö.OOO as. 

Aleksandrialainen aikakausi Kreikan kir- 
jallisuuden historiassa luetaan tavallisesti n. 




Aleksandria. 



kirjastot) oli se maan pääkaupunki, mai- 
neeltaan kaunein ja rikkain maailmassa; sen 
-asukasluku nousi miljoonaan ja siellä asui monta 
kansallisuutta, etenkin kreikkalaisia ja juuta- 
flaisia. Edullisen asemansa vuoksi se kävi kaup- 
,paa kaikkien maitten kanssa ja sen lasi-, pa- 
,peri- ja vaatetavarat olivat hj'vin haluttuja ja 
ikuuluisia. Kooman vallan alle jouduttuaan tuli 
sse tämän kaupungin vilja-aitaksi. A:aa koristi- 
vat monet ihanat rakennukset ja palatsit. Pto- 
lemaios Il.n aikana rakennettiin kuuluisaksi 
"tullut ifuseion, erääulainen tiedeakatemia, jossa 
maailman etevimmät tiedemiehet rauhassa sai- 
•vat antautua työhönsä ja käyttää sen suuren- 
moisen kirjaston aarteita. Kirjasto paloi v. 47 
•e. Kr., mutta pian sen jälkeen tuotiin sinne kor- 
vaukseksi Pergamoksen (ks. t.) kirjasto. 3:nnella 
ja 4:nnellä vuosis. j. Kr. hävitettiin taasen tämä, 
niin että vain muutama teos saatiin pelastetuksi. 
Arabialaiset, jotka sen jälkeen valloittivat kau- 
pungin, tekivät pitkäksi aikaa lopun sen ku- 
koistuksesta ja vasta 19;nnellä vuosis. se taas on 
tullut tärkeäksi kauppakaupungiksi. Sen en- 
i8. Paineuu -•-,, 09. 



v:sta 300 e. Kr. Kooman keisarivallan alkuun. 
ks. Kreikan kirjallisuus. 

Aleksandrialainen koulu, kristillinen kate- 
keettikoulu Aleksandriassa 2-4 vuosisadalla, jossa 
kristillisiä oppeja esitettiin tieteellisessä muo- 
dossa sivistyneille kirkkoon pyrkijöille. Tämän 
tavallaan eutimäisen kristillisen korkeakoulun 
kuuluisat opettajat Pantfenus, Klemens ja Orige- 
nes sekä heidän oppilaansa muodostavat „varhai- 
semman aleksandrialaisen koulukunnan", jonka 
teologialle on ominaista pyrkimys saattaa usko 
ja tieto, ilmoitus ja kreikkalainen filosofia sopu- 
sointuun, m. m. allegorisen raamatunselityksen 
avulla. ..Myöhäisempi aleksandrialainen koulu- 
kunta", jonka pääedustajat ovat Athanasius ja 
Kyrillus, antoi taistelussa „antiokialaista koulu- 
kuntaa" vastaan tärkeitä lisiä kolminaisuus- 
oppia ja Kristuksen luontoa koskevien kysymys- 
ten käsittelyyn ja dogmimuodostukseen 4-6 vuo- 
sisadalla. J- G. 

Aleksandrian kirjastot, vanhan ajan suurim- 
mat kirjalliset aarreaitat, joihin Ptolemaios-su- 
kuiset Egyptin kuninkaat 3: unesta vuosisadasta 



227 



Aleksandrian sota — Aleksanteri 



228 



e. Kr. alkaen kustannuksia säästämättä pyrkivät 
kokoomaan kaikki kreikkalaisen kirjallisuuden 
tuotteet. Pääkirjastossa, joka oli Runottarien 
pyhäkön (Museionin) yhteydessä, kerrotaan 
Ciesarin aikana olleen 700,000 kirjakääröä. Toi- 
nen, pienempi kirjasto oli Sarapis-jumalan temp- 
lin (Sarapeionin, Serapeionin) yhtey- 
dessä. — Koottujen käsikirjoitusten vertaaminen 
ja varmentaminen uormaalitekstien aikaansaa- 
mista varten aiheutti filologisen tutkimustyön, 
joka saavutti korkean metodisen kehityskan- 
nan ja johon myöhemmän antiikin oppineisuus 
suureksi osaksi perustui. O. E. T. 

Aleksandrian sota, se kapina, joka v. 47 
e. Kr. syntyi Aleksandriassa, kun Ca?sar, Pompe- 
jukseu murhan jälkeen, sinne saapui, ja päättyi 
siihen, että hän korotti Kleopatran Egyptin 
valtaistuimelle. 

Aleksandriini, ransk. runomitta, jota ensi 
kerran käytettiin (n. v. 1180) „Aleksanderin lau- 
lussa" sekä myöhemmin, varsinkin n. s. klassilli- 
sena aikana Ranskan eepillisessä ja draamalli- 
sessa runoudessa. Aleksandriinisäe sisältää 12 
tai 13 lyhytpitkää (jambista) tavua, tahtilepo 
aina 6:nnen tavun jälkeen. Se taipuilee luonte- 
vasti ranskan kielen henkeen, vuoroin yksi-, vuo- 
roin kaksitavuisine loppusointuineen. Suomeksi 
sitä ovat koettaneet muodostella O. Manninen 
Molieren „Oppineiden naisten" ja Eino Leino 
Eacincn „Phaidran" käännöksessä, kumpikin eri 
tavalla. V. T. 

Aleksandriitti ks. K r y s o b e r y 1 1 i. 
Aleksandros ks. Aleksanteri Suuri ja 
P a r i s. 

Aleksandros Aplirodisialainen [-e'- -di-], 
kreik. filosofi, 2:sen ja 3:nnen vuosis. vaiheilla 
j. Kr. Kuului peripateetikkojen oppisuuntaan; 
tärkeä Aristoteeleen teosten selittäjänä. 

Aleksandrovsk [■a'n-]. 1. Linnoitettu kau- 
punki Jekaterinoslavin kuvcrnementissä Venä- 
jällä Dnjepr-joen varrella 24,196 as. (1900). — 2. 
Murmauiu rannikolla sijaitseva, v. 1899 perus- 
tettu satamakaupunki, jonka satama on sovelias 
myöskin talviliikenteelle. W. S-m. 

Aleksanteri (kreik. Ale'ksandros = „miesten 
torjuja") S u u r i (356-323 e. Kr.). Makedonian 

kuninkaan Philip- 
pos ll:n ja hänen 
puolisonsa Olympi- 
aan poika. Häntä 
kasvatti 13 v:n iästä 
filosofi Aristoteles. 
Tämä herätti pojas- 
sa halua suuriin uro- 
töihin, mutta samal- 
la jalomielisyyden, 
joka hillitsi hänen 
intohimojaan. Opet- 
tajansa johdolla hän 
oli tutustunut Ho- 
meroksen runoihin. 
Hänen esikuvansa 
oli Akhilleus. Kuul- 
lessaan isänsä voitoista valitti hän poikana, 
ettei hänelle jäänyt enää urotöitä suoritetta- 
vaksi. Mieheksi kasvaneena hän voitti kaikki 
urheilussa ja sotaisissa harjoituksissa. Häntä 
sai isä melkein tykkänään kiittää voitostaan 
Kaironeian tappelussa (33S) . Kun Philippos mur- 




Aleksantiiri Suuri. 



hattiin 336, pääsi A. hallitsijaksi. Hallituksensa 
alussa oli hänellä paljo kapinoita kukistetta- 
vana. Saatuaan kreikkalaiset tunnustamaan it- 
sensä Persiaan tehtävän sotaretken johtajaksi, 
täytyi hänen rientää kukistamaan Traakiau poh- 
joisosassa (Tonavan laaksoissa) ja Illyriassa 
vastarintaan nousseet barbaarikansat; niiden 
alistuessa saapui tieto, että Theba ja Demosthe- 
neen innostuttama Ateena jälleen olivat nousseet 
A:ia vastaan. Thebalaiset A. voitti, ennenkuin 
ateenalaiset olivat apuun elitineet. Theba hävi- 
tettiin niin perinpohjaisesti, että vain Pindarok- 
sen talo säästettiin. Ateena alistui kohta ja 
Kreikan vastarinta oli lopussa. 

A. lähti v. 334 sotaretkelleen Aasiaan muka- 
naan 30,000 jalkamiestä ja 5,000 ratsumiestä. 
Tultuaan Hellespontoksen yli hän voitti Granei- 
kos-joeu varrella 40,000 miehisen persialaisen 
joukon. Tämä taistelu ratkaisi Vähän-Aasian 
kohtalon. Kulkien pitkin sen länsirannikkoa sai 
A. enimmät kreikkalaiset siirtolaiskaupungit 
puolelleen uudistamalla niissä kansanvaltaisen 
hallituksen. Niiden satamat suljettiin nyt 
Persian 400:lta sotalaivalta, jotka vetäytyivät 
Samos-saareen. Länsirannikolta A. kulki Gor- 
dionin kaupunkiin sisämaassa. Siellä hän mie- 
kallaan katkaisi kuuluisan solmun, jonk.^ avaa- 
minen muka tuotti Itämaiden herruuden. Matka 
jatkui sieltä Kilikiaan. Kilikian kaakkoisessa 
kulmassa hän tapasi (333) Issoksen luona 
Persian suurkuninkaan Dareioksen, jolla oli 5- 
tai 600,000 miehen armeija. A. teki hyökkäyk- 
sen keskustaa vastaan, jossa kuningas itse oli ja 
voitti sen. A. jatkoi voittokulkuaan pitkin Väli- 
meren rantaa etelään päin pysähtyen vaic Tyy- 
roksen edustalle pitemmäksi aikaa, nim. 7 kuu- 
kauden piirityksen ajaksi. Tyyros hävitettiin 
lykkönään ja samalla oli Persian laivasto kadot- 
tanut viimeisen sotasatamansa. Jatkaen mat- 
kaansa etelään saapui A. Egyptiin, jonka per- 
sialaisten herruutta vihaavat asukkaat alistui- 
vat vastarintaa tekemättä. Osoittamalla kun- 
nioitusta egyptiläisten uskonnolle ja tavoille 
A. voitti heidät täydellisesti puolelleen. Väli- 
meren rannalle hän perusti kuuluisan Alek- 
sandrian. Hän kulki vielä jonkun matkaa län- 
teenpäin erämaassa sijaitsevaan Ammonin kei- 
taaseen, jossa Ammonin temppelin papit vih- 
kivat hänet Ammonin pojaksi ja ilmoittivat, 
hänen tulevan maailman herraksi. Täten A. 
sai ikäänkuin jumalan siunauksen suurisuun- 
taiselle tuumalleen. Egyptistä A. kulki Assy- 
riaan, jossa Gaugamelan luona (Arbelan lä- 
heisyydessä) 331 uudestaan kohtasi Dareioksen 
joukkoineen. Tässäkin taistelussa katkaisi A.,, 
samaten kuin Issoksen luona, falangillaan vi- 
hollisen keskustan. Tämän voiton kautta sai 
Persian valtakunta kuoliniskunsa. Darcios pa- 
keni Ekbalanaan, mutta A. lähti Babyloniin, 
joka vapaaehtoisesti alistui. Täälläkin A. osoitti 
kunnioitusta kansan uskonnolle samaten kuin 
Kgyptissä ja antoi uudestaan rakentaa Kserkseen 
liävittämän Belin temppelin. Babylonista matka 
kulki Susaan ja sieltä Persepolikseen, jossa A. 
poltatti vanhan kuninkaallisen linnan Persian 
valtakunnan häviön merkiksi. San jälkeen hän 
sai valtaansa myöskin Ekbatanan. Vuoden 330 
alussa hän kääntyi uudestaan Dareiosta vastaan, 
mutta ei saanut häntä käsiinsä, koska Baktrian 



229 



Aleksanteri 



230 



satraappi Bessos oli hänet vanginnut ja vähiin 
myöhemmin murhannut. Dareioksen kuoltua 
persialaiset tunnustivat A:n hallitsijakseen. Jo 
Gaugamelan taistelun jälkeen, mutta varsinkin 
tämän persialaisten rayötiituntoisuuden johdosta, 
alkoi A. voittaaksensa aasialaistftn suosion an- 
taa satraapinpaikkoja valloittamissaan maakun- 
nissa persialaisille ja medialaisille sekä muille 
iraanilaisille ylimyksille. Hän järjesti pukunsa 
ja hovitavat enemmän aasialaisten alamaistensa 
vaatimusten mukaisiksi. Vaikka hän näin lähe- 
ten loistavaa Aasian yksinvaltiasta esiintymisel- 
lään rauhallisesti täydensi ja lujitti voittojensa 
hedelmiä, tuli hän sen kautta loukanneeksi ma- 
kedonialaista aatelistoa. Tyytymättömät saivat 
aikaan salaliiton makedonialaisten kesken sota- 
väessä, josta A. kiihtyi julmuuteen. Hän antoi 
tuomita kuolemaan muutamia epäluulonalaisia, 
niiden joukossa ratsuväen päällikön Philotaan, 
sekä salaa murhata tämän isän, etevän kenraa- 
linsa Parmenionin. Saadakseen tointa ärtyneelle 
sotajoukolleen A. ryhtyi jälleen valloituksiin. 
Hän valtasi Baktrian, jatkoi sieltä kulkuansa 
Sogdiaaaan, ja sitten voittoisana Jaksartes eli 
Sir-Darja virralle saakka, jonka varrelle perusti 
kaukaisimman Aloksandrian. Sieltä hän kääntyi 
takaisin. Kreikkalaisten imartelijain korupuhei- 
den ja aasialaisten osoittaman nöyryyden kautta 
A. oli muuttunut itserakkaaksi ja kopeaksi. 
V. 327 hän lähti valloitusretkelle Intiaan muka- 
naan 120,000 miestä, joista 40,000 eurooppalaista. 
Siellä hän kulki alituisissa taisteluissa Induk- 
sen poikki „viiden virran maahan" ja pääsi nel- 
jännelle virralle H}'phasis-joelle saakka. Mutta 
sotilasten tyytymättömyys retken vaivoihin pa- 
koitti hänet luopumaan kauemmaksi pyrkimästä 
■ja kulkemaan joukkoinensa pitkin Indusjokea 
ja Persian lahtea, osaksi maitse osaksi meritse, 
takaisin. 

Palattuansa Susaan ryhtyi A. innolla toteutta- 
maan mielituumaansa sulattaa yhteen kreikka- 
laiset ja persialaiset yhteisen sivistyksen kautta. 
Hän oli itse aikaisemmin nainut Baktrian maa- 
herran tyttären Roksanen. Nyt hän nai erään 
Dareioksen tyttäristä ja taivutti 80 makedonia- 
laista ylimystä ja 10,000 alhaista makedonia- 
laista menemään naimisiin aasiattarien kanssa. 
Suurilla juhlallisuuksilla vietettiin häät. A. tar- 
koitti myöskin makedonialaisten ja persialaisten 
soturien lähentämistä toisiinsa ja harjoitutti sitä 
varten 30,000 nuorta persialaista makedonialai- 
seen sotatapaan. Tämä synnytti makedonialai- 
sissa tyytymättömyyttä. He murisivat ja pyysi- 
vät eroansa. A. rankaisi enimmin syyllisiä ja 
lähetti takaisin Makedoniaan 10,000 vanhaa soti- 
lasta annettuaan kullekin sievän rahasumman. 
A. on siinäkin kohden ihmeteltävä, että hän 
yhtämittaisten sotien ohessa ehti käyttää 
paljon aikaa rauhallisiin toimiin. Hän edisti 
kauppaa rakennuttamalla maanteitä ja satamia 
sekä perustamalta lukuisia kaupunkeja. Näistä 
kaupungeista tuli kreikkalaisen eli n. s. helle- 
nistisen sivistyksen pesäpaikkoja, joista se le- 
visi laajalti itämaille. Hän pani toimeen löytö- 
retkiä kaupan ja kansainvälisen liikenteen edis- 
tämiseksi, mutta myös tieteellisiä tarkoituksia 
silmällä pitäen. Elämänsä lopulla hän hautoi 
mielessään tuumaa saada aikaan suurenmoisen 
uudisasutuksen Persian lahden itärannikolle. Hän 



tahtoi myös valloittaa Arabian ja antaa purjeh- 
tia sen ympäri, saadakseen aikaan merta myö- 
ten yhteyden Egyptin ja Eufrat-Tigris laakson 
välillä. Kun tätä tarkoitusta varten määrätyn 
laivaston piti lähteä matkalle, sairastui A. äkkiä 
laivaston päällikölle Nearkhokselle pidettyjen 
jäähyväispitojen jälkeen. Kuumetauti kiihty- 
mistään kiihtyi ja mursi muutamassa päivässä 
hänen henkisistä ja ruumiillisista ponnistuk- 
sista sekä ylellisestä elämästä rasittuneet voi- 
mansa. Hän kuoli ei täyteensä 33 vuoden van- 
hana v. 323 e. Kr. 

A. oli vanhan ajan loistavin sotapäällikkö 
ja samalla sen etevimpiä valtiomiehiä. Hän 
osasi taitavasti voittaa valtansa alle saatet- 
tujen kansain suosion ja siten tehdä pysyväi- 
seksi miekallaan pystyttämänsä vallan. Hän oli 
poistanut ne rajoitukset, jotka olivat erottaneet 
hänen voittamansa kansat toisistaan, vilkastut- 
tanut liikettä ja elinkeinoja. Mutta suurin hä- 
nen toimistaan on kieltämättä Balkanin niemi- 
maan ja Etu-Aasian kansain yhdistäminen sit- 
temmin niin kukoistavan helleniläisen sivistyk- 
sen kautta. — Niistä Aleksanteri Suurta esittä- 
vistä kuvanveistoksista, jotka ovat meidän päi- 
viimme säilyneet, kuvaa ainoastaan kolme häntä 
todenmukaisesti. Nämät ovat: Louvren kokoel- 
missa Pariisissa oleva, kreivi Erbachin kokoel- 
miin kuuluva ja British Museumissa Lontoossa 
säilytetty. 

[Antiikkisia lähteitä: Plutarkhos ja Arrianos. 
Tutkimuksia: Droysen, „XJntersuchungen ilber 
A. d. Grossen. Heerwesen u. Kriegsfuhrung" 
(Freib. in Br. 1885) ; saman „Geschichte A. d. Gr." 
(5 pain. Gotha 1898) ; Hertzberg, „Die asiatischen 
Feldziige A. d. Gr." (2 pain. Halle, 1875) ; Jurien 
de Ia GraviSre, „Les campagnes d' A." (Paris, 
1883-84) ; Joubert, „A. Giand" (Paris, 1889) ; 
VVheeler, „A. the Great" (London, 1900).] 

E. R. il. 

Aleksanteri S e v e r u s [■e'r-] (208-235), Roo- 
man keisari, synt. Foinikiassa, oli saanut huolel- 
lisen kasvatuksen äitinsä Julia Mamfean johdol- 
la, joka myöskin suureksi osaksi hoiti hallitusta 
A:n V. 222 tultua keisariksi. A. oli hyväntahtoi- 
nen haaveksivainen nuorukainen, mutta ilman 
sitä voimaa, jota olisi Rooman valtaistuimella 
silloin tarvittu. Sotaretkeltä Reinin rajalla sota- 
miehet, tyytymättöminä sotakuriin ja hallituk- 
sen säästäväisyyteen v. 235 murhasivat hänet. 

Aleksanteri, kahdeksan paavin nimi. 

1. A. I, Rooman piispa toisen vuosisadan 
alussa, marttyyriksi mainittu, ku-oli n. 119. 

2. A. II (Anselm), paavina 1061-73, innokas 
klunyläisen liikkeen kannattaja: ensimäinen 
paavi, joka oli valittu Nikolaus II :n vaalilain 
mukaisesti. Kirkkopolitiikassaan, jota Hilde- 
brand (myöh. paavi Gregorius VII) johti, hän 
menestyksellä teki työtä paaviuden kohottami- 
seksi maailmanvaltaan. Keisari Henrik IV :n 
kanssa hän oli kireissä väleissä ; Vilhelm Valloit- 
tajalle hän lähetti siunatun lipun Englannin ret- 
keä varten ja edisti Englannin kirkon romaani- 
laistuttamista ; normanneja hän yllytti taiste- 
luun saraseenejä vastaan Sisiliassa. 

3. A. III (Roland Bandinelli), yksi suu- 
rimpia paaveja (1159-81). Kardinaalina hän 
tuli huomatuksi etevänä kanonisen oikeuden 
tuntijana, joka tiede juuri näinä aikoina oli nou- 



231 



Aleksanteri 



232 



semassa suureen merkitykseensä paavikirkossa, 
sekä innokkaana hierarkkisten ibanteitten kan- 
nattajana ja kansallis-italialaisen politiikan aja- 
jana. Hänen paaviksi tulonsa merkitsi sentäh- 
den taistelua keisariuden kanssa, jota silloin 
«■dusti voimakas Fredrik I Barbarossa. Keisarin 
tukemat vastapaavit, joita oli kolme perättäin, 
saivat kannatusta etupäässä Saksassa, mutta 
muualla ylipäänsä yhdyttiin A:iin. Alussa oli 
onni A:lle vastainen ja 1162-65 hän enim- 
mäkseen oleskeli Ranskassa, sieltä käsin halliten 
kirkkoa, kunnes pääsi palaamaan Italiaan, jossa 
jatkoi taistelua aitoitalialaisella diplomaattisella 
taidolla ihmeteltävän valppaasti ja sitkeästi. 
Lombardian kaupunkien voitto Legnanossa 1176 
pakoitti Fredrik Barbarossan tekemään paavin 
kanssa sovinnon, jossa tämä sai kaikki tärkeim- 
mät vaatimuksensa tunnustetuiksi. Vielä suu- 
rempaan nöyryytykseen hänen vastustajalleen 
päättyi A:n taistelu Englannin Henrik II :n 
kans.^ia arkkipiispa Beckefin asiassa (ks. 
B e c k e t) 1174. Muissakin maissa A. kohotti 
paaviuden merkitystä. Ruotsiin hän kirjoitti lu- 
kuisia kirjeitä, joilla hän koetti johtaa sikäläi- 
sen, monessa suhteessa erikoisen luonteensa säi- 
lyttäneen kirkon kehitystä enemmän hierarkki- 
seen suuntaan. Näiden kirjeiden joukossa on 
vanhin Suomea koskeva paavikirje, bulla „Gra- 
vis admoduni" v:lta 1171, joka antaa ensimäi.set 
luotettavat tiedot kristinuskon tilasta maas- 
samme. Hänen aikanaan pidetyssä ,, kolmannessa 
Lateraanisynodissa" (ks. t.) 1179 tehtiin tärkeitä 
koko kirkkoa koskevia päätöksiä. 

4. A. IV (Rainald, Segnin kreivinsukua), paa- 
vina 1254-61. jatkoi edeltäjäinsä taistelua Ho- 
henstaufeja vastaan, joiden etuja ajoi Manfred, 
Sisilian kuningas. Italiassa A :11a oli huono 
onni ; suurin osa maata, jopa lopulta Roomakin, 
joutui Manfredin kannattajain haltuun, ja paa- 
vin pannaanjulistukset ja kehotukset ristiretkeen 
Hohenstaufeja vastaan olivat tehottomia. Kasti- 
lian Alfons X:n ja Cornwallis'in kreivi Rikardin 
kiistellessä Saksan kuningaskruunusta asettui 
paavi jälkimäisen puolelle. A. harrasti sovintoa 
kreikkalaiskatolisen kirkon kanssa ja oli kerjä- 
iäismunkistojeii lämmin suosija. 

5. A. V (Petros Philargi, synt. Kreetasta). 
paavina 1409-10. Paaviksi valittuna reformi- 
ystävällisessä Pisan kirkolliskokouksessa hän 
heti hajoitti kokouksen ja kohdisti toimintansa 
Italian saattamiseksi valtaansa, mutta huonolla 
menestyksellä. „Suureu skisman" sekasorto nousi 
hänen aikanaan entistä suuremmaksi. 

6. A. VI (Rodrigo Borgia), paavina 1492- 
1503; synt. n. 1430; paavi Kalikstus in:n suku- 
laisena nopeasti yleten arvoasteissa, niin että jo 
26-vuotiaana oli kardinaali, hän kulutti monien 
virkojensa ruhtinaallisia tuloja mitä suurimmas- 
sa ylellisyydessä ja irstaisuudessa. Innocentius 
VIII:n kuoltua hänen onnistui simonialla ja kai- 
kenlaisilla konnanjuonilla kohota paaviksi, jossa 
asemassa hän jatkoi entistä elämäänsä. Hän oli 
loistavalah jäinen, persoonallisesti miellyttävä, 
mutta siveellisesti läpimädännyt mies. Hänen 
korkein päämääränsä oli maiden ja rikkauksien 
kerääminen lapsillensa, joista hänen jalkavai- 
monsa Vanoz/.a Catanei oli synnyttänyt neljä ; 
poika Cesare ja tytär Lucrezia Borgia olivat hä- 
nen lemmikkinsä. Italian senaikuisiin valtiolli- 



siin selkkauksiin otti A. taitavana diplomaattina 
innokkaasti osaa ; hänen päävastustajansa oli 
Ranskan kuningas Kaarle VIII. Paavinvallan 
valtiollista merkitystä todistaa se, että A. saat- 
toi yhdellä kynänvedolla määrätä rajan Espan- 
jan ja Portugalin alusmaiden välillä äsken löyde- 
tyssä Uudessa maailmassa. Mutta kirkossa ko- 
hosi hänen aikanaan turmelus korkeimmilleen. 
Asemaansa kristikunnan ylipaimenena A. käytti 
melkein yksinomaan rahalähteenä, myyden aneita 
ja virkoja, kantaen apuveroja muka ristiretkeä 
varten j. n. e. Tätä rosvoballintoa vastaan kii- 
\aili Savonarola, joka sai loppunsa roviolla. 
Kirkollista kirjasensuuria kovennettiin. Syystä 
on tätä paavia sanottu kristillisen Rooman Ne- 
roksi. Kesken puuhiaan hän äkkiä kuoli mala- 
riaan ; kansa luuli hänen saaneen surmansa muita 
varten aiotusta myrkystä, jota hän oli erehdyk- 
sestä tullut nauttineeksi. 

7. A. VII (Fabio Chigi), paavina 1655-67, oli 
aikaisemmin ollut paavillisena lähettiläänä West- 
falin rauhanteossa, jota vastaan hän pani vasta- 
lauseen. Paavina hän kirosi Ranskan jansenis- 
tien opit ja Pascalin (ks. t.) „Maaseutukirjeet". 
Hänen aikanaan sattui kuningatar Kristiinan 
julkinen kääntyminen katolisuuteen (1655). A. 
oli tieteiden ja taiteiden ystävä ja itsekin runoi- 
lija. 

8. A. VIII (Pietro Ottoboni), paavina 1689- 
91. Tullen paaviksi 79-vuotiaana hän jatkoi 
edeltäjänsä Innocentius XI:n taistelua ,.gallika- 
nismia" vastaan Ranskassa. Osti ja liitti Vati- 
kaanin kirjastoon kuningatar Kristiinan kallis- 
arvoisen kirjakokoelman. J. G. 

Aleksanteri, Venäjän hallitsijoita. Suomen 
suuriruhtinaita: 

1. Aleksanteri I (1777-1825), Venäjän 
keisari ja Suomen sutiriruhtin.is, syntyi Pieta- 
rissa 23 (12) p. 
jouluk. 1777. Hä- 
nen isänsä oli pe- 

rintöruhtinas, 
sittemmin keisari 
Paavali Petro- 
vits; äiti, Maria 
Fedorovna, oli 
syntyjään Wiir- 
tembergin prin- 
sessa. Isänäiti. 
Katariina II, jo- 
ka omaa poi- 
kaansa kohtaan 
oli tyly, huoUliti 
sen sijaan pojan- 
poikansa kasva- 
tusta äidillisellä 
rakkaudella ja 

toimitti hänelle eteviä opettajia, joiden jou- 
kosta erittäin on mainittava vapaamielinen 
geneveläinen Laharpe. Ollen luonteeltaan jalo, 
tunteellinen ja helposti innostuva omisti \. jo 
nuorena itselleen ne valistuksen ja vapauden 
aatteet, jotka olivat silloisen aikakauden pää- 
virtauksina. Ranskan vallankumous ja sittem- 
min hänen isänsä, keisari Paavalin lyhyt halli- 
tus ja väkivaltainen loppu tekivät syvän vaiku- 
tuksen nuorukaisen herkkään mieleen. Tämmöi- 
sissä oloissa A. nousi Venäjän valtaistuimelle 24 
(12) p. maalisk. 1801. Hän ryhtyi heti huolen- 




Aleksanteri I. 



233 



Aleksanteri 



234 



pidolla rauhallisiin hallitustoimiin, teki erinäi- 
siä parannuksia sisällisessä hallinnossa ja lak- 
kautti tuon vihatun salaisen kanslian. Varsin- 
kin hän osoitti olevansa harras yleisen sivistyk- 
sen ystävä perustamalla monia uusia opetuslai- 
toksia. M. m. on mainittava, että hän v. 1802 he- 
rätti uuteen eloon Tarton yliopiston, josta lu- 
paus oli annettu jo Itämerenmaakuntain valloi- 
tuksen aikana, vaikka se siihen saakka oli jää- 
nyt täyttämättä. A. harrasti myöskin venäläi- 
sen talonpojan vapautusta orjuudesta, mutta 
siinä kohtasivat häntä vielä voittamattomat es- 
teet. Kumminkin hän paransi maaorjain asemaa 
ja julkaisi asetuksen, joka kielsi „sielujen" lah- 
joittamisen yksityisille. Eräässä osassa valta- 
kuntaa, Itämerenmaakunnissa, lakkautettiin or- 
juus maakuntasäätyjen avulla (1816-19). A:n li- 
keisimpinä ystävinä ja neuvonantajina hänen 
hallituksensa vapaamielisellä alkuajalla olivat 
Kovosiltsov, Stroganov, puolalainen ruhtinas 
Adam Czartoryski ja Mikael Speranski (ks. 
n.). 

Ulkopolitiikassaan A. pian joutui ristiriitaan 
Napoleonin kanssa, tullen v. 1805 osalliseksi kol- 
manteen koalitsioniin häntä vastaan, mutta jou- 
tui Austerlitzin luona tappiolle. Samoin kävi hä- 
nelle Preussin liittolaisena 1807, ja Tilsitin rau- 
hanteossa heinäk. hän liittyi Napoleoniin, jonka 
loistavat persoonalliset ominaisuudet olivat hä- 
net lumonneet. Hän yhtyi Napoleonin kuului- 
saan kontinentaali- (mannermaansulkemus-) jär- 
jestelmään ja sitoutui salaisessa sopimuksessa 
taivuttamaan myöskin lankonsa, Ruotsin kunin- 
kaan Kustaa IV Aadolfin hyvällä tai pahalla 
siihen yhtymään. Täten syttyi Suomen sota 
1808-09. Napoleonin ylimielinen käytös rikkoi 
kuitenkin lopulta hänen ja A:n välin. V. 1812 
syttyi luo kuuluisa sota, jolloin Napoleon ensin 
voittajana tunkeutui Moskovaan saakka, mutta 
lopuksi voitettuna pakolaisena palasi omaan 
maahansa. Näin se antoi aiheen muillekin kan- 
soille nousta vapaustaisteluun maailmanvalloit- 
tajaa vastaan ja A:n nimi tuli ihailun esineeksi 
koko Euroopassa. Wienin kongressissa v. 1815 
yhdistettiin Puolan kuningaskunta Venäjään, 
kuitenkin niin, että sen oma perustuslaillinen 
valtiosääntö säilyi. 

Nuo suuret tapahtumat sodan aikana vaikutti- 
vat syvästi A:iin. Hänen elämänkatsomuksensa 
muuttui, entisen vapaamielisyyden sijalle tuli 
mystillinen uskonnollisuus ja vanhoillinen kat- 
santokanta. Se henkilö, joka enimmin vai- 
kutti tähän keisarin kääntymykseen, oli tun- 
nettu rouva de Kriidener (ks. t.). Tunnettu »Py- 
hän allianssin" liitto kuvaa keisarin muuttunutta 
kantaa. Myöskin sisä-politiikassa tuli taantu- 
mus näkyviin. Rutivenäläinen sotaministeri 
Araktsejev (ks. t.) sai yhä enemmän vaiku- 
tusvaltaa keisariin. Jo sitä ennen, kesällä 1812, 
Speranski oli joutunut uhriksi salav,?hkeelle, jolle 
liian heikko ja vaihemielinen A. oli kallistanut 
korvansa. Ankara sensuuri ja salainen vakoile- 
misjärjestelmä, varsinkin yliopistoissa, pantiin 
toimeen. Tämä sai aikaan tyytymättömyyttä 
kansan ylemmissä piireissä, varsinkin upseeris- 
tossa, joka edellisen sodan ajalla oli jonkun 
verran tutustunut Länsi-Euroopan vapaampiin 
oloihin, ja niin syntyi sen keskuudessa salaisia 
vallankumouksellisia järjestöjä, jotka harrasti- 



vat perustuslaillisen hallitusmuodon aikaansaa- 
mista Venäjälle. Eikä keisari itsekkään näy ol- 
leen täysin tyytyväinen siihen uuteen asemaan, 
johon asiain kulku oli hänet vienyt. 

Suomelle oli arvaamaton onni, että Venäjällä, 
Suomen joutuessa tämän valtakunnan yhteyteen, 
hallitsi niin ylevämielinen, ihmisystävällineu 
ja siihen aikaan vielä vapaamielisiä aatteita 
suosiva hallitsija, kuin A. Tosin Pietarissa 
aluksi vallitsi jonkinlainen epävarmuus Suo- 
men aseman järjestämiseen nähden. Mutta 
sittenkuin suomalainen lähetyskunta syksyllä 
V. 1808 oli käynyt Pietarissa ja arvokkaalla 
tavalla suorittanut arkaluontoisen tehtävänsä 
sekä keisarille esittänyt toivomuksen Suomea 
säätyjen kokoonkutsumisesta, myötävaikutti A. 
johdonmukaisesti perustuslaillisen hallitusmuo- 
don aikaansaamiseen hänen valtakuntaansa nyt 
yhdistettävälle Suomelle. 1 p. helmik. 1809 
annettiin valtiopäiväkutsumus, 27 p. marrask. 
saapui keisari itse Porvooseen valtiopäiviä avaa- 
maan sekä allekirjoitti vakuutuskirjansa Suomen 
asukkaille ; 29 p. tapahtui tuomiokirkossa keisa- 
rin juhlallinen tunnustaminen Suomen suuriruh- 
tinaaksi. Samalla tavalla hän itse saapui persoo- 
nallisesti valtiopäiviä päättämään 19 p. heinäk., 
jolloin piti tunnetun puheensa, jossa lausui Suo- 
men kansan nyt olevan kohotetun »kansakuntien 
joukkoon". Toisen suuren hyväntyönsä Suomen 
kansaa kohtaan suoritti A., kun hän 23 p. jouluk. 
1811 antoi julistuksen Viipurin läänin, „Vanhan 
Suomen", yhdistämisestä suuriruhtinaskuntaan. 
Noustessaan Venäjän valtaistuimelle A. jo oli 
tullut tämän Suomen osan hallitsijaksi ja 1803, 
toukok. ja kesäk., tehnyt täällä matkan, eikä 
liene epäiltävää, että hänen silloiset huo- 
mionsa suuresti vaikuttivat hänen päätökseensä 
tästä asiasta. Omakätisesti hän lisäsi julistus- 
kirjaan sen kohdan, jossa vakuutetaan asuk- 
kaille oikeus lähettää edustajia valtiopäiville ja 
itse ottaa osaa yleisten asiain päättämiseen. 
Suomea kohtaan ilmaantuu keisarin valtiolli- 
sissa mielipiteissä myöhemmin tapahtunut muu- 
tos siinä, ettei maan säätyjä enää kutsuttu ko- 
koon, vaikka siitä pari kertaa olikin puhetta. 
Kuitenkin moni A:n toimenpide osoittaa, ettei 
hänen huolenpitonsa maastamme eikä hänen pää- 
töksensä säilyttää täällä kerta kaikkiaan vahvis- 
tamansa hallitusmuoto vähintäkään muuttunut. 
Todistuksena mainittakoon etupäässä julistus- 
kirja 21 p. helmik. 1816 Suomeen asetetun halli- 
lusneuvoston nimittämisestä Keisarilliseksi Suo- 
men Senaatiksi, sekä keisarin matkustus Suo- 
messa elo- ja syyskuussa 1819. Hän kulki silloin 
Sortavalan, Kuopion, Iisalmen, Kajaanin ja 
Oulunjärven kautta aina Ouluun ja Tornioon 
saakka, seurasi sitten rantatietä Vaasan ja Po- 
rin kautta Turkuun, kävi Tampereella, Hämeen- 
linnassa, Luolaisten kentällä ja Helsingissä, sekä 
palasi Viipurin kautta takaisin Pietariin. Hä- 
nen ystävällinen käytöksensä („lempeä Aleksan- 
teri" niin sanottiin) tempasi mukaansa niin yl- 
häisten kuin alhaistenkin mielet, ja tuo matka 
on kauan pysynyt kansan muistossa. 

A. oli jo" nuorena, 9 p. lokak. 1793, mennyt 
avioliittoon Badenin prinsessan Elisabetin 
kanssa, joka jäi eloon hänen jälkeensä (f 1826) ; 
jälkeläisiä häneltä ei jäänyt. Sairaana lähdet- 
tyänsä matkalle Etelä-Venäjälle, Krimiin, hän 



235 



Aleksanteri 



236 




Aleksanteri IT. 



kuoli odottamatta Taganrogissa 1 p. jouluk. (19 
p. marrask.) 1825. K. G. 

2. Aleksanteri II (1818-81), keisari Ni- 
kolai Itu ja tämän puolison Aleksandra Fedo- 

rovnan poika, syn- 
tyi Moskovassa 
huhtikuun 29 (17) 
p. 1818. Venäläisen 
runoilijan Sukovs- 
kin ynnä muiden 
eteväin opettajain 
opastamana. hän 
nuoruudessaan saa- 
vutti perinpohjai- 
sen ja monipuolisen 
sivistyksen. Isänsä 
kuoltua hän astui 
valtaistuimelle maa- 
lisk. 3 (helmik. 19) 
p. 1855, sodan rai- 
votessa länsivaltain 
auttamaa Turkin- 
maata vastaan, mikä sota päättyi vasta seuraa- 
van vuoden keväänä Pariisin rauhantekoon. 
Venäjän sodassa kärsimät vastoinkäymiset oli- 
vat tuoneet ilmi kaikenlaisia väärinkäytöksiä 
hallinnossa, ja keisari A. ryhtyi heti rauhan pa- 
lattua suurella innolla parantamaan sisällistä 
tilaa useilla perinpohjaisilla uudistuksilla. Tär- 
kein niistä oli maaorjuuden poistaminen, jota 
koskeva julistus pitkien valmistelujen jälkeen 
ilmestyi maalisk. 3 p. 1861. Vieläkin muutet- 
tiin sotalaitos sotapalvelusta helpottamalla ja 
entisiä barbaarisia ruumiinrangaistuksia poista- 
malla; oikeudenkäyntiä parannettiin ja jury- 
laitos otettiin laajassa määrässä siinä käytän- 
töön; paikallinen itsehallinto pantiin toimeen 
eri säätyjen valitsemien kuvernemeattineuvosto- 
jen (semstvojen) muodossa. Rasittava sensuuri 
lievennettiin, kansakouluja perustettiin ja kulku- 
neuvoja parannettiin rakentamalla lukuisia rau- 
tateitä. Puolassakin A. oli aikonut panna toi- 
meen entistä vapaamielisemmän hallitussuun- 
nan, mutta tämän toivomuksen teki tyhjäksi 
Puolan kapina, joka syttyi 1863 ja suurella 
ankaruudella kukistettiin, jolloin Puola menetti 
viimeisetkin jäännökset entistä itsenäisyyttään 
ja muutettiin venäläiseksi maakunnaksi. Venä- 
jällekin Puolan kapina tuli vahingolliseksi, 
koska se siinä herätti natsionalistisen aatevir- 
tauksen, mikä ei ainoastaan synnyttänyt viholli- 
suutta kaikkia keisarikunnan ei-veaäläisiä kan- 
sallisuuksia kohtaan, vaan vastustusta vapaa- 
mielisiä rientoja va.staan ylipäänsä. Toiselta 
puolen levisi Venäjän nuorisoon n. s. „nihilisti- 
nen" liike, joka, ylenkatsoen järkeviä parannuk- 
sia, tavoitteli pilventakaisia ihant?ita eikä niitä 
saavuttaakseen kammonut rikoksiakaan, jotka 
välisiä suunnattiin keisarin persoonaa vastaan. 
Eräs Karakosov teki Pietarissa huhtik. 1866 
semmoisen murhayrityksen, ja samoin puolalai- 
nen Beresovski kesäk. 1867 Pariisissa, keisari 
A:n siellä vieraillessa. Nämä tapahtumat ai- 
heuttivat ankaria poliisitoimia ynnä kovenne- 
tun sensuurin, jota paitsi vapaamielinen sisä- 
asiainministeri Valujev, joka oli tehokkaasti 
auttanut keisaria maaorjuuden poistamisessa ja 
muiden tärkeiden reformien toimeenpanossa, 
pantiin viralta 1868. 



Suomessa A:n hallitusaika oli monipuolisen 
edistyksen aikakausi, jolle tuskin saattaa löytää 
vastinetta koko edellisestä historiastamme, ja 
jossa satunnaiset onnettomuudetkin kuten 1867 
v:n kova kato aikaansaivat ainoastaan pian ohi- 
menevän seisahduksen. Jo ennen hallitsijaksi 
pääsöään A. oli eri kertoja käynyt Suomessa ja 
oli yliopiston kanslerina 1826-55 saanut tietoja 
oloistamme. Kun hän valtaistuimelle noustuaan 
ensi kerran tuli Helsinkiin maaliskuussa 1856 
esitti hän senaatin istunnossa ohjelman Suomen 
hallituksen toiminnalle, joka tarkoitti kaupan 
ja merenkulun, teollisuuden, kansanvalistuksen, 
kulkulaitosten ja alhaisempien virkamiesten 
palkkojen parantamista. Tästä saivat sittemmin 
useat maallemme tärkeät reformit alkunsa, ku- 
ten kansakoululaitoksen perustaminen ja rauta- 
teiden rakentaminen. Xiin kauan kuin kreivi 
Berg hoiti kenraalikuvernöörinvirkaa, 1855-61, 
ei vapaamielinen suunta kuitenkaan päässyt 
voittoon, mutta B:n poistuttua ja ministerival- 
tiosihteerin kreivi A. Armfeltin saavutettua suu- 
remmassa määrässä keisarin luottamuksen, tä- 
män politiikka sai Suomen edistymiselle yhä 
edullisemman suunnan. Tosin näytti maassa val- 
litseva toivo eduskuntalaitoksen eloon herättä- 
misestä pettyvän, kun huhtik. 10 p. 1861 mani- 
festi julistettiin säädyttäin valitun valiokunnan 
kokoontumisesta, mikä saisi tarkastaa hallituk- 
sen esityksiä, mutta ilman lainsäätämisoikeutta, 
koska keisari sanoi aikovansa vain toistaiseksi 
noudatettaviksi vahvistaa ne valiokunnan lau- 
sunnot, jotka hän katsoisi maan menestystä edis- 
täviksi. Slutta saatuansa tiedon manifestin 
Suomessa herättämästä tyytymättömyydestä, 
koska sen arveltiin loukkaavan säätyjen lainsää- 
däntöoikeutta, hän suostui semmoisen selityksen 
julkaisemiseen, että valiokunnan ainoastaan 
tulisi valmistella lakiehdotuksia valtiopäiviä 
varten. Valtiopäivät kutsuttiin kokoon ja kei- 
sari avasi ne syysk. 18 p. 1863 valtaistuinpu- 
heella, jossa nimenomaan tunnusti Suomessa val- 
litsevan perustuslaillis-monarkillisen valtiomuo- 
don. Uuden valtiopäiväjärjestyksen kautta v:lta 
1869 Suomi sai määräaikaiset valtiopäivät. Vie- 
läkin on keisari Ada kiittäminen elok. 1 p. 1863 
julkaistusta asetuksesta, joka pani alulle suomen- 
kielen saattamisen yhdenvertaiseksi ruotsinkie- 
len kanssa; samoin korkeampien suomenkielisten 
koulujen perustamisesta, uudesta kirkkolaista, 
kouluhallituksen asettamisesta, Suomen ja Venä- 
jän välisten tuUiolojen sekä valtion metsänhoidon 
parantamisesta, kunnallishallituksen uudistami- 
sesta, rahareformista, joka antoi Suomelle itse- 
näisen rahalaitoksen y. m. Kesällä 1876 A., puo- 
lisonsa ynnä muiden keisarillisen perheen jäse- 
nien seuraamana matkusti Helsinkiin katsellak- 
sensa sinne järjestettyä teoUisuusnäyttelyä, joka 
oli laatuansa ensimäinen Suomessa. 

^'enäjän ulkonainen valta-asema, joka Krimin 
sodan ja Pariisin rauhanteon kautta oli johonkin 
määrään heikontunut, kohosi taas A:n viisaan 
ja varovaisen johdon aikana, jossa hänellä oli 
apumiehenä taitava ulkoasiain ministeri ruh- 
tinas A. Gortsakov. Keisarikunta laajensi suu- 
resti aluettansa Keski-Aasiassa, jossa m. m. 
Khivan ruhtinaskunta tunnusti sen yliherruu- 
den 1873. IJanskalais-saksalaista sotaa v. 1870- 
71 Venäjän hallitus käytti hyväkseen saadakseen 



237 



Aleksanteri 



238 



kumotuiksi ne rajoitukset, jotka Pariisin rauha 
oli asettanut sen merivoiman kehitykselle Mus- 
talla merellä. Kohdatessaan Saksan ja Itäval- 
lan keisarit v. 1872 A. sai aikaan n. s. kolmen- 
keisarinliiton, joka muutamiksi vuosiksi mää- 
räsi Euroopan valtain keskinäisen valtiollisen 
aseman. Ranskalais-saksalaisen sodan aiheut- 
tama oli myös Venäjän armeijan uudistus, kun 
yleinen asevelvollisuus saksalaisen mallin mu- 
kaan perustettiin 1874, mikä laitos pantiin toi- 
meen Suomessakin keisarin ja säätyjen hyväk- 
symän asevelvollisuuslain kautta v:lta 1878. A. 
koetti Turkin hallitukselta hankkia sen kristi- 
tyille alamaisille paremman aseman, ja kun tämä 
ei onnistunut niin hän, taipuen venäläisen natsio- 
nalistisen puolueen kehotuksiin, vaikka vasten- 
mielisesti, julisti Turkkia vastaan sodan. Itse 
hän keväällä t877 seurasi Turkkiin marssivaa 
armeijaansa. Sotaonni oli alussa vaihteleva, 
mutta vuoden lopussa venäläiset valloittivat Plev- 
nan, jonka jälkeen keisari palasi Pietariin, kan- 
san riemulla häntä tervehtiessä. Kun venäläiset 
potajoukot olivat menneet Balkanin yli ja tun- 
keutuneet Konstantinopolin läheisyyteen, päät- 
tyi sota S:t Stefanon välirauhaan, jota seurasi 
Berliinin rauhanteko v. 1878. Venäjän puolelta 
arveltiin, ettei siinä oltu saavutettu kaikkea, 
mitä oli toivottu ; kuitenkin Venäjä sai tuon rau- 
han kautta alueensa laajennetuiksi sekä Euroo- 
passa (osan Bessarabiaa) että Aasiassa (Kars'iu 
alueen). Serbia ja Romania tulivat itsenäisiksi 
valtioiksi ja Bulgariakin vapautettiin turkki- 
laisten ikeen alta. 

Keisari A:n viimeisinä vuosina nihilistinen 
liike, kaikista ehkäisytoimista huolimatta, yhä 
kasvoi ja sai aikaan uusia murhayrityksiä. 
Huhtik. 1879 ampui Solovjev Pietarissa viisi lau- 
kausta keisaria vastaan, kuitenkaan osaamatta ; 
jouluk. s. V. nihilistit koettivat räjähyttää il- 
maan keisarillisen junan lähellä Moskovaa ja 
samoin helmik. 1880 osan talvipalatsia Pieta- 
rissa, jolloin suuri joukko keisarin henkivarti- 
joista sai surmansa. Nämät „vapauden ystä- 
vien" rikokset olivat sitä mielettömämpiä, koska 
A. juuri viimeisinä elinvuosinaan innolla har- 
rasti vapaamielisten uudistusten aikaansaamista. 
Hän asetti komitean, jonka etunenässä oli ken- 
raali Loris Melikov ja jonka, samalla kuin se sai 
toimekseen tukehuttaa vallankumouksellisen liik- 
keen, oli käsketty valmistaa kansanedustajalai- 
tos. Keisari oli jo aikeessa kutsua kokoon edus- 
tajia Venäjän eri osista keskustellakseen heidän 
kanssaan. Mutta nämät tuumat raukesivat tyh- 
jiin, kun hän joutui uuden nihilislien alkuun- 
paneman murhayrityksen uhriksi; palatessaan 
eräästä paraatista Pietarissa hän näet pahasti 
haavoittui vaunujen alle viskatuista pommeista, 
ja kuoli palatsiinsa saavuttuaan samana p:nä, 
maalisk. 13 (1) p. 1881. 

Moskovan Kremlissä paljastettiin 1898 
muistomerkki keisari vainajasta, ja Katariinan 
kanavan varrelle Pietarissa, jossa murha tapah- 
tui, on sen johdosta rakennettu kirkko. Suo- 
messa päättivät säädyt, kun ensi kerran kokoon- 
tuivat maamme hyväntekijän kuoleman jälkeen, 
pystyttää kuvapatsaan, joka Walter Rune- 
bergin tekemänä paljastettiin Helsingissä 
huhtik. 29 p. 1894. — Keisari A. oli v. 1841 nai- 
nut Maria Aleksandrovnan, Hessenin 




.\leksanteri III. 



prinsessan, joka kuoli kesäk. 3 p. 1880. Sam. 
vuonna A. meni uudestaan naimisiin ruhtinatar 
Katariina Dolgorukovan kanssa. Kei- 
sarin vanhin poika, suuri- ja perintöruhtinaa 
Nikolai, synt. 1843, oli kuollut ennen isäänsä 
Nizzassa v. 1865. Th. R. 

Aleksanteri III (1845-94), edellisen poi- 
ka, synt. Pietarissa 10 p. maalisk. (26 p. hel- 
mik.) 1845. Hän 
sai aluksi tavan- 
mukaisen sotilaalli- 
sen kasvatuksen, 
mutta kun hän van- 
hemman veljensä 
Nizzassa 23 p. huh- 
tik. 1865 kuoltua 
oli tullut kruunun- 
perillisen eli sesa- 
revitsin asemaan, 
ruvettiin kohdista 
maan huomiota hä- 
nen vastaiseen ase- 
maan.sa hallitsija- 
na. Silloinen laki- 
tiedetten professo- 
ri, vihdoin Pyhän 
synodin yliproku- 

raattori Pobjedonostsev sai asiakseen esittää 
hänelle Venäjän valtio-oikeutta. Aksakovin ja 
Katkovin kannalla seisoen, ehkäpä vielä jyr- 
kerapänäkin, opettaja esitti itsevaltiuden ja 
oikeauskoisuuden toisiinsa eroamattomasti liit- 
tyneet aatteet Venäjän mahtavuuden takeena, 
ja tämä käsitys tuli korkean oppilaan käsitys- 
kannalle määrääväksi. Turkin sota 1877-78 
monine vasloinkäymisineen tuotti silloiselle 
johdolle mitä ikävimpiä nöyryytyksiä, paljas- 
taen kavalluksia aina keisarillisessa perheessä 
saakka ; mutta perintöruhtinas, joka kenraali 
Vannovskij esikuntapäällikkönään johti euroop- 
palaisen sotanäyttämön itäistä armeijaa, py- 
syi maineeltaan puhtaana, sekä tutustui sotaan 
aivan läheltä. Tällöin hänessä kasvoi ja vart- 
tui luja rauhanharrastus, joka merkitsi vas- 
taiselle hallitsijalle paljon. Kun isä monta 
murhayritystä vältettyään 13 p. maalisk. 1881 
kaatui veriinsä, vallitsi Venäjällä kauhun 
ohessa toivo, että uusi hallitsija ohjaisi valta- 
kunnan kehityksen paremmille poluille. Mutta 
Pobjedonostsevin vaikutuksesta A. päinvastoin 
peruutti isänsä jo allekirjoittaman määräyk- 
sen neuvovalla vallalla varustetun eduskun- 
nan kokoonkutsumisesta ; entistään ehompana 
yksinvaltiuden tuli kohota Venäjän johtajaksi. 
Rautaisella ankaruudella vainottiin sitten kapi- 
nallista liikettä ja suurilla uhreilla se saatiin 
ajaksi tukehtumaan. Oman väkivaltaisen lop- 
punsa varalta hallitsija oli määrännyt veljensä 
Vladimirin alaikäisen kruununperillisen holhooja- 
hallitsijaksi. Ja se vanhoillinen politiikka, jota 
uusi hallitsija aivan johdonmukaisesti pyrki 
noudattamaan, toi lähinnä mukanaan Itämeren- 
maakuntain saksalaisten oikeuksien ankaran 
supistamisen sekä puolalaisia vastaan jatkuvan 
sortopolitiikan. N. s. stundistejä, protestantti- 
seen käsitykseen taipuvaa lahkoa, vainottiin 
ankarasti, ja juutalaisten ennestäänkin kurja 
asema kävi yhä pahemmaksi. Venäjän kieli, 
kansallisuus ja peritty uskonto olivat kaikilla 



239 



Aleksanteri 



240 



■loilla saatettavat ehdottomaan valtaan. Edellä- 
kävijän uudistukset korkeamman opetuksen, oi- 
keudenhoidon ja hallinnon alalla, mikäli eivät jo 
ennen olleet tulleet typistetyiksi, peruutettiin 
suureksi osaksi, mutta samassa raivattiin tietä- 
mättä tietä uudelle rajun vastustuksen hyökylai- 
neelle, jota A. ei kuitenkaan saanut omin silmin 
nähdä. Varsin huomattavaksi hänen hallituk- 
sensa tuli valtiotaloudellisella alalla. Raha- 
asiainministeriensä Vysnegradskijn ja Witten 
avustamana A. koetti vapauttaa kansansa ulko- 
maan ylivallasta. Kustannuksia pelkäämättä 
luotiin laaja rautatieverkko; kotimainen suur- 
teollisuus saatiin ankaralla suojelus- ja kielto- 
tullipolitiikalla nousemaan ; säästöjä ko'ottiin 
maalaiskansaa mitä ankarimmin verottamalla. 
Kasvavan luoton nojalla saatiin äärettömiä val- 
tiolainoja Euroopasta, mutta seuraava aika on 
useissa kohdin paljastanut näiden loistavain 
voittojen onttouden. Sotalaitosta samaan aikaan 
kehitettiin ja saatiin se yleisen arvonannon esi- 
neeksi ulkomaillakin. Venäjä ei etsinyt liittoja, 
mutta niitä tarjottiin; ennen kaikkea vältettiin 
riitoja, joista sota olisi voinut syttyä. Sen 
sijaan, että isä suuressa saksalais-ranskalaisessa 
sodassa 1870-71 oli Saksan nousevalle vallalle 
suopea, harrasti poika Ranskan asiaa, mutta 
ulkonaisesti hän ei rikkonut väliä naapureit- 
tensa, Saksan ja Itävallan, kanssa; lopultapa 
häntä pidettiin maailmanrauhan ehkä varmim- 
pana takeena, vaikka oli Euroopan lukuisimman 
armeijan korkeimpana käskijänä. 

Suomen hallitsijana A. pääasiassa jatkoi isänsä 
politiikkaa. Valtaistuimelle noustessaan hän 
allekirjoitti samanlaisen vakuutuksen kuin 
edelläkävijät; asettamalla uuden kenraalikuver- 
nöörin Heidenin vanhan Adlerbergin sijaan ei 
kanta toistaiseksi tullut muutetuksi. Parla- 
menttaarisen hallitustavan itu oli päinvastoin 
nähtävänä siinä, että puolueitten päämiehiä 
kutsuttiin hallitukseen. Mutta vähitellen kyp- 
syivät Suomeenkin nähden samat tuumat, joita 
ehdottoman yhteyden varmentamiseksi pantiin 
Venäjän valtakunnan muissa osissa toimeen: 
yhteensulatus posti-, raha- ja tullilaitok.sen 
alaila oli hallitsijan persoonallisena mielituu- 
mana. Kun Suomen senaatti 1889 esitti enti- 
sestä kehityksestä johtuvat syyt ja näkökohdat 
osoittaakseen vaadittujen muutosten mahdot- 
tomuutta, tuli vastaukseksi varsin ärtyisä 
reunamuistutus: oliko Suomi osa Venäjän valta- 
kuntaa vai päinvastoin? ja lisäksi hallitsija 
lausui horjumattoman tahtonsa, että muutok- 
set olivat pantavat toimeen. Julistuskirja 12 p. 
kesäk. 1890 postitoimesta Suomen suuriruhti- 
naanmaassa tuli tämän yhtäläistyttämispää- 
töksen ensimäiseksi hedelmäksi, mutta valmis- 
tuksiin jäivät yritykset Suomen raha- ja tulli- 
laitosta vastaan. Vielä pitemmälle tähtäävät 
hyökkäykset Suomen sotalaitosta vastaan eivät 
hallitsijan vastenmielisyyden takia päässeet 
julkisesti esitettäviksikään. Joka tapauksessa 
A. piti muistossa antamansa hallitsijavakuu- 
tuksen, ja kun kansan huolet 1891 varsinkin 
talonpoikaissäädyn puhemiehen kautta olivat 
tulleet ilmi, antoi hän 12 p. raaalisk. 1891 
erityisen saarnastuolista luettavan kirjeen, 
minkä kautta ilmoitti tahtovansa osoittaa Suo- 
men kansalle samaa hyväntahtoisuutta, huolen- 



pitoa ja luottamusta kuin siihenkin asti, säilyt- 
täen muuttumattomina Venäjän hallitsijain sille 
myöntämät oikeudet ja etuudet. Tämä vakuu- 
tus saikin rauhoittavan vaikutuksen aikaan. 
Suomessa A. oli käynyt isänsä kanssa 1863 ja 
perintöruhtinaana 1876, hallitsijana Lappeen- 
rannan leirikokouksessa 1885 ja Helsingissä sekä 
lisäksi monesti Suomen saaristossa, kun kesä oli 
kauniimmillaan. 

Aavistamattomana tuli useimmille sanoma 
1894, että ruumiinrakennukseltaan näköjään 
murtumaton sekä voimiltaan tavaton hallitsija 
poti parantumatonta sisällistä tautia. Lieven- 
nystä etsien hän syksyllä lähti Mustan-meren 
rannalla olevaan Livadia-nimiseen linnaan, 
missä kuoli 1 p. marrask. 1894. A. oli 1866 nai- 
nut Tanskan kuninkaan tyttären D a g m a r i n, 
joka kreikkalais-katoliseen kirkkoon siirryt- 
tyänsä kantaa nimeä Maria Fedorovna 
ja jäi leskek.si puolisonsa jälkeen. E. G. P. 

Aleksanteri I, Serbian kuninga s, (1876- 
1903), oli kuningas Milan Obrenovitsin ja kunin- 
gatar Natalian poika. Vanhempain erotessa vei 
äiti pojan mukanaan Venäjälle ja Saksaan, 
mutta i.sä tuotti hänet viranomaisten välityk- 
sellä takaisin Serbiaan. Milanin 1889 luovuttua 
kruunustaan A. nousi Serbian valtaistuimelle; 
hallitusta hoiti holhoojahallitus vuoteen 1893, 
jolloin A. ennen laissa säädettyä aikaa otti halli- 
tuksen omiin käsiinsä. Elok. 1900 hän meni nai- 
misiin insinööri Masinin lesken D r a g a n kans-sa 
(s. 1S66), joka lahjakas, mutta vehkeilevä nai- 
nen oli ollut kuningatar Natalian hovinaisena ja 
jonka johdettavaksi heikko ja tarmoton A. nyt 
kokonaan joutui. A:n naimisiin mennessä rik- 
koutuivat isän ja pojan välit; siten A. kadotti 
hyvän tuen. Kun hän sitten huhtik. 1903 oma- 
valtaisesti muutti maan hallitusmuodon ja kun 
kuningatar, avioliiton jäätyä lapsettomaksi, veh- 
keili saadakseen veljensä julistetuksi kruunun- 
perilliseksi, kasvoi tyytymättömyys nopeasti, 
puhjeten lopulta upseerikapinaan. Kesäk. 10 ja 
11 p:äin välisenä yönä kapinalliset mitä raaim- 
malla tavalla murhasivat kuningasparin ja useita 
heidän kannattajiaan. K. B.dt. 

Aleksanteri III. Skotlannin kunin- 
gas, (1241-80), tuli hallitsijaksi 1249, kävi 
vuodesta 1203 Norjan kuninkaita vastaan anka- 
rata sotaa Hebridein omistamisesta ja sai vih- 
doin Perthin rauhassa 1266 tuon saariryhmän 
haltuunsa. Hän oli viimeinen mie.spuolinen jä- 
sen Skotlannin vanhaa kuningassukua: kiivaita 
vallanperiniystaisteluita seurasi hänen kuol- 
tuaan. A'. B:dt. 

Aleksanteri I, Bulgarian r \i h t i n a s, 
Battenbergin prinssi (1857-93), otti osaa 1877- 
78 vuosien sotaan Turkkia vastan n ja valittiin 
1879 vastaperustetun Bulgarian ruhtinaskimnan 
hallitsijaksi. Turhaan hän koetti tehdä lopun 
maansa hurjista puoluetaisteluista. Hänen yrit- 
täessään vapautua Venäjän rasittavasta holhouk- 
sesta ja varsinkin hänen 1885 v;istoin Venäjän 
hallituksen tahtoa liitettyään ItäKumilian Bul- 
gariaan, tehtiin — huolimatta siitä että hän voi- 
tokkaasti oli johtanut Serbian kanssa äskenmai- 
uitun toimenpiteen johdo.sta puhjennutta sotaa 
— salaliitto (luultavasti venäläisten kätyrien 
avulla) häntä vastaan; elok. 21 p. 1886 hänet 
vangittiin linnassaan Sofiassa, pakoitettiin luo- 



241 



Aleksanteri Nevskij— Aleksei 



242 



purnaan kruunusta ja vietiin pois raaasta. Parin 
päivän perästä A. tosin vastavallankumouksen 
jälkeen kansansa riemuitessa palasi Bulgariaan, 
mutta kun hänen ei edes lähettämällään nöyrällä 
sähkösanomalla onnistunut keisari Aleksanteri 
111 :ta lepyttää, katsoi hän asemansa kestämät- 
tömäksi ja luopui lopullisesti hallituksesta syysk. 
7 p. 1886. A. otti sittemmin Hartenaun 
kreivin nimen ja palveli vuodesta 1890 kuole- 
maansa saakka Itävallan sotaväessä. Hänet hau- 
dattiin Sofiaan. K. B:dt. 

Aleksanteri Nevskij (1218-63), ven. ruhti- 
nas, voitti 15 p. heinäk. 1240 ruotsalais-suoma- 
laisen ristiretkeläisjoukon Nevajoen luona, josta 
sai liikanimensä „Nevskij" (Nevalainen), ja 
kahta vuotta myöhemmin kalparitarit taistelussa 
Peipsenjärven jäällä. Isänsä Jaroslavin kuoltua 
V. 1246 hän tuli Novgorodin ja veljensä Andrein 
jälkeen v. 1252 Vladimirin herraksi. Tataareja 
kohtaan, jotka siihen aikaan laskivat Venäjän 
valtansa alle, hän noudatti alistuvaa politiikkaa, 
krettaen siten heidän hyväntahtoisuuttaan säi- 
lyttää. Paluumatkalla tataarien suurkaanin 
luota Saraisla A. kuoli 14 p. marrask. 1263. A. 



Castren, Wallin, Ahlqvist tutkimuksiansa vie- 
raissa maissa. 

Aleksanterin-taistelu, Pompejista löydetty 
suuri mosaiikkikuva, joka ilmeisesti on tehty 
etevän kreikkalaisen maalauksen mukaan ; tätä 
nykyä sitä säilytetään Napolin kansallismuseos- 
sa. Vasemmalla puolella nähdään Aleksanteri 
Suuri hyökkäämässä tulisen ratsun selässä per- 
sialaisten kimppuun. Oikealla persialaisten ku- 
ningas rientää vaunuissaan pakosalle. Keskellä 
persialainen ylimys hypähtää kaatuneen rat- 
sunsa selästä ; toinen näyttää tarjoavan hänelle 
oman hevosensa, mutta Aleksanteri työntää jo 
keihäänsä edellisen kylkeen. Kuva on täynnä 
eloa ja jännitystä ; sen sommittelu osoittaa kor- 
kealle kehittynyttä taidetta. Kuvan aiheena 
pidetään Issoksen taistelua (333 e. Kr.), vrt. 
Kreikkalainen taide. — Vasemman puo- 
len ryhmä (Aleksanteri, joka surmaa kaatuneen 
hevosensa selästä hypähtävän persialaisen) esiin- 
tyy vähän eriävässä muodossa myöskin erään 
V. 1887 Sidonista löydetyn komean marmori- 
ruumisarkun (sarkofagin) korkokuvissa. 

O. E. T. 



lliiiUiniiiiHliiitniiiimitiimHiiiminini 



iiiitilitthiiiituiijiUiiitimiiiiamiiiliimtlluuumtMilU] 




Aleksanteri n-taisti/lu. 



on Venäjän kirkon suurimmassa arvossa pidet- 
tyjä pyhimyksiä. K. G. 

Aleksanteri S v i r s k i j, ven. munkki, an- 
tautui jo nuorena ankaraan munkkielämään ja 
pakeni v. 1473 vanherapainsa luota Valamon 
luostariin, jossa eli 14 vuotta. V. 1487 hän 
muutti erämaahan Syväri-joen rannalle, jossa eli 
erakkona seitsemän vuotta ; perusti sitten pienen 
luostarin, joka myöhemmin tuli varsin mahta- 
vaksi. V. 1506 hän sai luostarin päämiehen eli 
apotin arvon; k. 1533. K. G. 

Aleksanterin-sarkofagi ks. A 1 e k s a n t e- 
rintaistelu. 

Aleksanterin-stipendi on nimenä v. 1842 Hel- 
singin yliopistoon perustetulla, yleisistä varoista 
suoritettavalla matkarahalla, joka annetaan nuo- 
rille tiedemiehille tieteellistä, yhden vuoden kes- 
tävää ulkomaanmatkaa varten. Ensin oli ehtona 
stipendin saamista varten myöskin, että hakija 
oli oleskellut kaksi vuotta Venäjällä venäjän- 
kielen oppimista varten. A. oli pitkät ajat yli- 
opiston suurin stipendi. Sillä suorittivat esim. 



Aleksanterin-taru. Aleksanteri Suuren maine- 
työt herättivät ennen pitkää niin suurta mielen- 
kiiutoa, että mielikuvitus niiden ympärille kutoi 
tarukehän. Pari vuosisataa j. Kr. ilmestyi Alek- 
sandriassa Kallistheneen nimellä tällaisiin tarui- 
hin perustuva Aleksanterin historia. Tämä krei- 
kankielinen teos muodosteltiin latinan kielelle, 
josta se siirtyi keskiajan kaunokirjallisuuteen, 
vieläpä pohjoismaihin asti. On olemassa m. m. 
ruotsinkielinen riimillinen Aleksanterinkronikka 
(14 vuosis.) . 

Aleksanterin-torttu, kaksi suorakaiteen muo- 
toista muroleivosta päällekkäin, hilloa välissä ja 
pinta sokerilla lasitettu. V. K-k. 

Aleksanterin-yliopisto ks. Yliopisto. 

Aleksei. 1. A. Mihailovits (1629-76), 
Venäjän toinen tsaari Eomanovin suvusta, tuli 
jo V. 1645 hallitsijaksi, mutta oli ensin kasvatta- 
jansa Morosovin johdon alaisena. Kasakkakapi- 
nan sytyttyä Ukrainassa alkoi v. 1654 pitkällinen 
sota Puolaa vastaan, joka päättyi vasta Andru- 
sovon rauhaan v. 1667 ja hankki Venäjälle maan 



243 



Aleksejev— Alembert 



244 



Dajepriin asti sekä Kijevin. Kirkollisella alalla 
aikaansaivat patriarkka Nikonin (ks. t.) paran- 
nuspuuhat hajaannuksen, n. s. raskolnikieu cli 
vanhauuskoisten lahkon kirkosta eroamisen 
kautta. Myöskin A. julkaisi erään lakikokoel- 
man, n. s. ulozenien. Toisessa avioliitossaan Na- 
talia Nariskinin kanssa hän oli Pietari Suuren 
isä. 

2. A. Petrovits (1690-1718) , ven. prins-si, 
Pietari Suuien ja hänen ensimäisen puolisonsa 
Eudokia Lapuhinin poika, liittyi vanhavenäläi- 
seen puolueeseen, joka vastusti isän toimeenpane- 
mia uudistuksia Venäjällä. Tästä syystä ja irs- 
taan elämänsä vuoksi hän herätti isänsä tyyty- 
mättömyyden ja tämä vaati hänet muuttamaan 
tapansa tai kruunusta luopumaan. 1717 A. pakeni 
lemmikkinsä, erään sodassa vangiksi joutuneen 
Kufrosyne nimisen suomalaisen tytön kanssa, 
ulkomaille, Wieniin ja Napoliin. Pietarin on- 
nistui kuitenkin taivuttaa hänet palaamaan Ve- 
näjälle, jossa hänet heitettiin vankeuteen ja 
ankara tutkimus häntä vastaan pantiin toimeen. 
Tässä ilmitulleiden seikkojen johdosta mestattiin 
useampia A:n ystäviä ja puoluelaisia ja itse hän 
20 p. kesäk. 1718 (v. 1.) kuoli vankilassa, nähtä- 
västi kidutusten seurauksista [A. Bröekner, 
„Der Zare\vitsch Alexej".] 

3. A. Nikolajevits, Venäjän perintöruh- 
tinas, Nikolai II: n ja Aleksandra Pedorovnan 
poika, synt. 12 p. elok. (30 p. heinäk. v. 1.) 1904. 

K. G. 

Aleksejev [se'-], Jevgenij Ivanovits 
(s. 1843), ven. amiraali, kohosi nopeasti, 1883-92 
meriattaseaua Pariisissa. Japanilais-kiinalaisen 
sodan aikana 1894-95 A. oli Venäjän Tyynen- 
meren laivastojen päällikkönä Port Arthuria 
valloitettaessa. 1903 hänet nimitettiin Mandsu- 
rian ylikäskynhaltijaksi ja ylipäälliköksi sekä 
maalla että merellä. Kun A. venäläis-japani- 
laisen sodan alussa (1904) osoittautui aivan kel- 
vottomaksi, sai hän erom ja Kuropatkin tuli hä- 
nen sijalleen. 

Aleksia (kreik. kielteinen a, ja lat. legere = 
lukea), sanasokeus; kadonnut kyky lukea ja ta- 
juta kirjoitusta; ilmenee joskus aivosairauden 
seurauksena yhdessä afasian (ks. t.) kanssa. 

Aleksios, useain bysanttilaisten keisarien 
nimi, joista huomattavimmat ovat: 1. A. I K o m- 
nenos (1048-1118), kukisti 1081 sotajoukkojen 
avulla keisari Nikeforoksen ja taisteli sitkey- 
dellä ja menestyksellä valtakuntaa uhkaavia vi- 
hollisia, Etelä-Italian normanneja, seldsukkeja 
ja petsenegejä, vastaan. Ristiretkeläisten 1096 
Konstantinopoliin saavuttua A. psljästyi heidän 
paljouttansa ja pakoitti heidät tekemään hänelle 
läänitysvalan uskottomilta valloitettavien aluei- 
den puolesta. Hänen elämäkertansa kirjoitti 
hänen tyttärensä Anna (ks. t.). — 2. A. III 
A n g e 1 o s, anasti 1195 hallituksen sokaisemalla 
veljensä Iisak Angeloksen, mutta menetti sen 
1203 tämän pojalle Aleksiokselle (ks. seur.). — 
3. A. IV A n g e 1 o s pakeni isänsä kukistumisen 
jälkeen Venetsiaan, josta ristiretkeläisten kanssa 
palasi Konstantinopoliin ja isänsä kanssa 1208 
korotettiin valtaistuimelle ; mutta kun hän ei 
voinut täyttää ristiretkeläisille tekemiänsä 
suuria lupauksia, syttyi taistelu uudestaan, jol- 
loin hovimestari .■\leksios Murtsuflos 1204 mur- 
hasi hänet. 




d".\lembert. 



Alemannit (ai am annit) on 3:nnen vuosi- 
sadan alusta ilmestyvä kansannimi. A:t asuivat 
keskisen Reinin varsilla Lounais-Germaaniassa. 
Sittemmin keisari Julianus torjui 357 Strasa- 
burgin luona heidän hyökkäyksensä ; Klodvig 
laski heidät 496 suurimmaksi osaksi frankkien 
vallan alle. Heidän alueensa Alemannia 
vastasi osaksi myöhempää Schwabenin ruhtinas- 
kuntaa. 

Alembert [-lähä'r], Jean le Rond d' 
(1717-83), matemaatikko ja lilosoli, etevimpiä 
„eusyklopcdistejä", synt. 
Pariisissa. Hän oli rouva 
de Tencin'in ja insinööri- 
upseeri Destouehes'in äpä- 
räpoika. Lapsi tavattiin 
Jean le Rond nimisen 
kirkon portailta, josta 
sai nimensä. Isä piti 
kuitenkin sitten rahalli- 
sesti huolta hänen kasva- 
tuksestaan ja toimeentu- 
lostaan ; häntä kasvatti 
eräs lasimestarin vaimo 
Rousseau, jota sittemmin 
katsoi äidikseen. V:sta 
1743 alkaen d'A. julkaisi 

sarjan matemaattisia ja fysikaalisia tutkimuk- 
sia, joilla nopeasti voitti suurta mainetta harvi- 
naisen etevänä tiedemiehonä. Jo „Trait6 de 
dynamique" teoksessaan (1743) hän m. m. esitti 
varsin huomattavan mekaanisen oppiväitelmän, 
joka on tunnettu „d'A:n prinsiipin" nimellä. 
Aikaa myöten hänen harrastuksensa kiintyi yhä 
enemmän muihinkin kirjallisuuden haaroihin, 
liän julkaisi „J16langes de littSrature, d'histoire 
et de philosophie" (v:sta 1753 alkaen, useita 
osia) sekä „E16ments de philosophie" (1759). 
Diderofn kehotuksesta d'A. rupesi suuren En- 
cyclopfdie-teoksen toiseksi päätoimittajaksi, jona 
kuitenkin toimi ainoastaan työn alkupuolella 
(1751-58). d'A. kirjoitti siihen etenkin mate- 
maattisia tieteitä koskevia kirjoituksia sekä sen 
ohessa teoksen johdannon, joka sisältää yleis- 
silmäyksen tieteiden kokonaisjärjestelmään ja 
jota on suuresti ihailtu siinä ilmenevän laaja- 
näköisen tieteellisen katsantotavan ja loistavan 
esityksen takia. Erottuaan ensyklopedian toimi- 
tuksesta d'A. antautui yhä enemmän Ranskan 
akatemian harrastuksiin, jonka jäseneksi hän oli 
valittu 1754 ja jonka vakinaiseksi sihteeriksi 
valittiin 1772. Useissa esitelmissä ja pienem- 
missä julkaisuissa hän käsitteli kirjallisia ja 
kirjallis-historiallisia aineita sekä kirjoitti hyvin 
suuren joukon „kunniamuistoja" akatemian enti- 
sistä jäsenistä. Mielipiteiltään d'A. oli jyrkkä 
vapaa-ajattelija, filosofina epäilijä. Tietomme 
johtuu hänen mielestään kokonaan aistillisesta 
havainnosta ja havainto antaa meille aivan 
subjektiivisen käsityksen olevaisesta. Luonteei 
taan d'A. oli vaatimaton, miellyttävä ja hyvää- 
tekeväinen. Katariina II tarjosi hänelle 1762 
loistavia ehtoja, jos hän muuttaisi Pietariin 
perintöruhtinaan kasvattajaksi, mutti ei voinut 
taivuttaa häntä siihen, yhtä vähän kuin Fred- 
rik II muuttamaan Berliiniin. D'A:n läheisenä 
ystävättärenä oli rikaslahjainea ja ihastuttava 
■lulie Lespinasse (synt. 1732), jonka tun- 
tchikkaita ja etevästi kirjoitettuja kirjeitä on 



I 



245 



Alempi kansakoulu— Alfabeetti 



246 



monesti julkaistu painosta. Heidäa kauan aikaa 
hyvin onnellinen suhteensa päättyi kuitenkin 
katkeraan onnettomuuteen, siten että neiti Les- 
pinasse intohimoisesti rakastui melkein yhfai- 
kaa kahteen muuhun rakastettavaan mieheen ja 
tcdennaköisesti itse päätti elämänsä 1776. [Ber- 
trand, „d'Alembert", Par. 1889.] A. Gr. 

Alempi kansakoulu ks. Kansakoulu. 

Alemtejo [-letesu], Portugalissa, Tejo-joen 
eteläpuolella sijaitseva maakunta. 24,390 km-, 
416,195 as. (1900). Monta vuorijonoa kulkee 
A :n lävitse, joista korkein on Sierra de Monchi- 
que. Sitä kastelevat Tejo, Guadiana ja Sado. 
Laajoja tasankoja on paljon, toiset hedelmällisiä 
vainioita, peltoja ja niittyjä, toiset hedelmättö- 
miä erämaita tai epäterveellisiä rämeitä. Etelässä 
on suuria korkkitammi-, tammi-, kuusi- ja kas- 
tanjaraetsiä. Viljaa ja hedelmiä- viljellään tasan- 
goilla ja laaksoissa, mutta elinkeinot ovat yleen- 
sä kehittymättömät. Maakunta on jaettu 3:een 
hallituspiiriin. Pääkaup. Evora. 

Alengon [-lusu'], Ran.skassa, Orne-departemcn- 
tin pääkaupunki Normandiassa, Sarthe-joen var- 
rella. Ennen kuuluisa pitsiteollisuudestaan. 
17,270 as. (1901). Kuningaskunnan aikana oli 
jollakin nuorista prinsseistä Alengon'in kreivin, 
myöhemmin herttuan arvonimi. W. S-in. 

Aleneva polvi, sukulaisuusaste, jonka kautta 
ilmaistaau, kuinka kaukana joku henkilö on 
määrätystä kantaisästä ; ne henkilöt, jotka pol- 
veutuvat samasta kantaisästä, vrt. Sukulai- 
suus. 

Alennus ks. Alennuslasku. 

Alennuslasku käsittelee määräaikaisen velan 
maksamisessa myönnettyä alennusta, joka alen- 
nus tavallisesti johtuu siitä, että velka suorite- 
taan ennen määräaikaa, sekä niitä suhteita, 
jotka vallitsevat alkuperäisen ja alennetun ve- 
lan sekä alennuksen välillä. J. L-g. 

Alennusluettelo, luettelo alennuksista, jotka 
tulevat jälleenmyyjille, asiainiehille y. ra. hinta- 
luetteloon merkityistä täysistä hinnoista. 

/. Ä-o. 

Alennusmerkki, b, asetetaan joko nuottivii- 
vaston alkuun, jolloin alennettava sävel varsinai- 
.sesti kuuluu sävellajiin, tahi tilapäisesti kulloin- 
kin alennettavan sävelen nuotin eteen. 

Aleppo [-e'-]. 1. Vilajetti Aasiaupuoleisessa 
Turkissa, käsittää Syyrian pohjoisosan ja Meso- 
potamian luoteisosan, 86,600 km^ n. 1 milj. as. — 
2. (Arab. Haleb-en-sabba, kreik. Khalyhon) , kau- 
punki edellämainitussa vilajetissa, Koveik-joen 
varrella, n. 127,000 as. A. oli muinaisuudessa 
tärkeä kauppakeskus, siinä kun Persian, Armee- 
nian ja Intian karavaanitiet yhtyivät. Kaupunki 
on kuulu kauniista ympäristöstään ja komeista 
rakennuksistaan (moskeioita, kirkkoja, palatseja 
y. m. ja roomalainen vesijohto). Kauppakau- 
punki, myy väriomenia, rohdoksia, puuvillaa, vil- 
loja ja tupakkaa. Sen satamana on n. 100 km:n 
päässä oleva Iskanderfln (Aleksandrette). 

Aleppo-mänty (Pinus halepensis) on Kreikan 
yleisin ja hyödyllisin havupuu. Sillä on 7-9 cm 
pituiset parittaiset neulaset ja kartiomaiset 8-9 
cm pituiset kävyt. Korkeus n. 10-13 ra. Käy- 
tetään polttopuuksi ja laivanrakennukseen. Hul- 
juttamalla nuoria käpyjä viinissä saadaan n. s. 
hartsiviiniä, joka pihkan vaikutuksesta ei käy- 
misen kautta happane. 



Alesia, niandubien pääkaupunki muin. Gal- 
liassa, johon Vercingetorix, nostettuaan gallia- 
laiset kapinaan roomalaisia vastaan, vetäytyi. 
Csesar voitti hänet ja valloitti A:n v. 52 e. Kr. 
Jäännöksiä muin. A:sta on Alisen kylässä (Cöte 
d'Ore dep.) , jonne Napoleon III v. 1865 pystytti 
Vereingetorixin patsaan. 

Alessandria [sa'-]. 1. Maakunta Pohjois- 
Italiassa käsittäen itäisen osan rauin. Piemoutin 
herttuakuntaa, 5,088 km=, 837,273 as. (1906). 
A. on hedelmällistä tasankoa. — 2. Maakunnan 
pääkaupunki Pon lisäjoen Tanaron varrella, 
71,293 as. Luja linnoitus, piispanistuin, monta 
kaunista palatsia ja kirkkoa. Tunnettu silkki-, 
villa- ja pumpuliteoksistaan. — A:n perustivat 
V. 1168 Fredrik Barbarossaa vastaan liittou- 
tuneet Lombardian kaupungit ; nimensä se sai 
paavi Aleksanteri III:n mukaan. Myöhemmissä 
sodissa on A:lla strategisesti tärkeän asemansa 
vuoksi ollut suuri merkitys. 

Aletsch-jäätikkö, Alppien suurin jäätikkö, 
ulottuu Jungfraulta Rhönelaaksoon, 24 km pitkä, 
pinta-ala 170 km". 

Aleurometri (kreik. aieuron = hieno jauho, ja 
metron = mitta) , ranskalaisen Boladin keksimä 
koje vehnäjauhojen arvon tutkimiseksi. 

Aleuronaatti (kreik. aleuron = hieno jauho) , 
kasvisolujen, erittäin vehnän munanvalkuais- 
aineesta, aleuronista, saatu jauhontapainen val- 
miste, jota käytetään leivän ja hienompien lei- 
vosten ynnä kaikenmoisten peruna- ja jauhoruo- 
kien lisäkkeenä. A.-leipää ja -korppuja käyte- 
tään menestyksellä tavallisen leivän asemasta 
sokeritaudissa, missä mikäli mahdollista tulee 
välttää hiilihydraattipitoisia (tärkkelystä ja so- 
keria sisältäviä) ruokia. A. sisältää n. 80 % 
munanvalkuaisainetta. M. 0-B. 

Aleuronhiukkaset ks. Valkuaisjyväset. 

Aleutit, korkea, tuliperäinen saariryhmä 
Tyynessä meressä. Se kulkee kaarena Alaskan 
niemimaan eteläpäästä Karatsatkaa kohti, erot- 
taen Beringin meren Tyynestä valtamerestä, 
37,840 knr. Tärkein saari on Unalaska, jolla 
on 30 palavaa tulivuorta. Asukkaat, joista osa 
on alkuasukkaita, aleutteja (eskimoiden sukua), 
osa venäläisiä ja ameriikkalaisia, harjoittavat 
etupäässä kalastusta ja metsästystä. Nämät 
saaret löysi Bering 1741. 1867 Venäjä ne möi 
Alaskan yhteydessä Yhdysvalloille. 

Alexandreia ks. Aleksandria. 

Alexandros [-e'-J, makedonialaisten kunin- 
kaiden nimi ks. Aleksanteri. 

Alexandros [-e'-], Troiau taruston päähenki- 
löitä, ks. P a r i s. 

Alexis, kreik. kirjailija, n. s. „keskimäi8en 
komedian" etevimpiä edustajia, Ala-Italian Thu- 
rioista syntyisin; eli ja toimi Ateenassa. Hänen 
elinaikansa oli 4:nnen vuosisadan loppu- ja 
3:nnen alkupuolella e. Kr. ks. Kreikan kieli 
ja kirjallisuus. 

Alexis, W i 1 1 i b a 1 d ks. H ä r i n g V. 

Alfa ks. Alpha. 

Alfabeetti, kirjaimisto, jonkun kielen ääntei- 
den merkitsemiseen käytetyt kirjaimet 1. aakko- 
set lueteltuina tavanmukaisessa järjestyksessä. 
Nimi on muodostettu kreikan kahden ensimäisen 
kirjaimen nimestä, alpha ja beeta (a, /?). Useim- 
pain eurooppalaisten kielien aakkosjärjestys joh- 
tuu foinikialaisilta, joilta kreikkalaiset ovat sen 



247 



Alfarabi Alfonso 



248 




lainanneet kirjoitustaidon mukana. Sanskritin 
alfabeetti on järjestetty niiden puhe-elimien mu- 
kaan, joita on käytetty asianomaisilla kirjai- 
milla merkittyjen äänteiden muodostamiseen, ks. 
myös K i r j a i n, K i r j o i t u s. A. K. 

Alfarabi (Al-Farabi) [■färä'bi]. Ab O 
Nasr Mohammed ibn Mohammed ibn 
Tarhan (k. 950), filosofi, lääkäri ja matemaa- 
tikko, syntyp. turkkilainen. Opiskeltuaan Bag- 
dadissa A. siirtyi Aleppoon Seif ed Daulan ho- 
viin. Hänen teoksistaan, joista vain osa on jäl- 
jellä, ovat Aristotelesta koskevat tutkimukset 
tärkeimmät. 

Alf ^os ks. A 1 p h e i o s. 

Alfenidi, erään pariisilaisen tehtailijan mu- 
kaan nimensä saanut, galvaanisesti hopeoitu 
uusihopea (ks. t.). 

Alfieri [e"-], V i 1 1 o r 1 o (1749-1803), it. näy- 
telmäkirjailija, ylpeä, tarmokas luonne, innokas 
tasavaltalainen, eli Roo- 
massa, Pariisissa ja Fi- 
renzessä, levitti runou- 
dessaan Ranskan vallan- 
kumouksen aatteita Ita- 
liaan, mutta kääntyi 
myöhemmin kiihkeästi 
vastustamaan vallanku- 
mouksellisia tekoja. Sy- 
vä rakkaus kreivitär 
Albanj-yn innosti häntä 
väsymättä ponnista- 

^..-^«^•^js^^s^ Vi " maan eteenpäin sivis- 
'^«^^/'^"^ 11 tyksen ja taiteen tiellä. 

Viiiorio .\lfieri. A:n lukuisissa tragedi- 

oissa („Maria Stuarda", 
„Merope", „Timolpone", „Virginia" y. m.), joi- 
den aiheet ovat otetut enimmäkseen historiasta 
♦ai jumaltarustosta, on karua voimaa, ajatus- 
ten terävyyttä ja ankara lakoninen tyyli. Ru- 
noilijan persoonallisuus esiintyy niissä ilmei- 
sesti ja henkilöt ovat hänen vapaus-aatteidensa 
edustajia. Vähemmän arvoisia ovat hänen po- 
liittiset komediansa, oodinsa ja satiirinsa. Huo- 
mattava on hänen oma kirjoittamansa elämä- 
kerta (2 OS. 1804). (Elämäkertoja ovat kirjoit- 
taneet Zezon (1835), Centofanti (1843), Teza 
(1861) ja Bertana (1902).] V. T. 

Alfonsino (Alfonso de o ro), espanjalai- 
nen kultaraha, 25 pesetaa = 25 mk. 

Alfonso f-o'n-J, A r a g o n i a n ja Navar- 
ran kuninkaita. — 1. A. I, el Batallador, 
„sotija", hallitsi 1104-34. Koetti menemällä 
naimisiin Kastilian prinsessan \'rracan kanssa 
saada Kastilian kruunun, mutta ei siinä puoli- 
sonsa vastustuksen takia onnistunut. Taisteli on- 
nellisesti maureja vastaan valloittaen 1118 Sara- 
gosan, josta teki valtakunnan pääkaupungin. 

2. A. V, Jalomielinen (1416-58). Tais- 
teli Neapelin kuningattaren Johanna II:n pyyn- 
nöstä Ludvig Anjouta vastaan ja voitti tämän, 
Diutta riitautui sitten Johannan kanssa, joka 
määräsi Ludvig Anjoun jälkeläisekseen. Kunin- 
gattaren kuoltua (1435) valloitti A. kumminkin 
Neapelin yhdistäen sen jälleen Aragoniaan. Kävi 
sittemmin sotia Pohjois-Italian kaupunkivaltojen 
kanssa ja kuoli Neapelissa. — A. on tunnettu 
myös tieteiden suosijana; kreikkalaiset oppineet, 
jotka olivat lähteneet Konstantinopolista, saivat 
suojaa liiinen maissaan. O. M-e. 



Alfonso [-o'n], Asturian ja Kastilian 
kuninkaita. 1. A. III, Suuri (866-910) teki 
yli 30 sotaretkeä valloittaen Leonin kuningas- 
kunnan sekä osia Portugalista ja vanhasta Kas- 
tiliasta. Kansankapinassa hän luopui kruunus- 
taan ja valtakunta jaettiin hänen kolmen poi- 
kansa kesken. — 2. A. VI (k. 1 109) peri isäl- 
tänsä 1005 Leonin ja veljiltänsä 1072 Kastilian 
ja Galician. Valloitti 1085 maureilta Toledon. 
Paransi valtakunnassaan lainkäyttöä ja yleensä, 
sisällistä hallitusta. — 3. A. VII, Asturian, Kas- 
tilian, Leonin ja Galician kuningas (1122-57), 
peri äidiltänsä Urracalta Leonin ja Kastilian ja 
sai isäpuolensa AUonso I:n erään sodan jälkeen 
tunnu.^tamaaa hänet Kastilian kuninkaaksi, 
jonka jälkeen hän otti nimen „Espanjan keisari". 

— 4. A. \ill, Kastilian kuninkaana 1158-1214, 
taisteli useita taisteluja maureja vastaan ja sai 
heistä ratkaisevan voiton Aragonian ja Navar- 
ran kuninkaiden tukemana Tolosan luona 1212. 

— 5. A. X, Viisas, „ajattelija" ja „astro- 
nomi". Kastilian ja Leonin kuningas 1251-82, 
Ferdinand III:n Pyhän poika, polveutuen äidin 
puolelta Hohenstaufeista. Valittii.i 1257 Saksan 
kuninkaaksi, mutta ei käynyt Saksassa eikä kos- 
kaan saavuttanut keisarin kruunua. Valloitti 
maureilta Murcian. Hänet syöksi valtaistui- 
melta hänen poikansa Sancho. A. kuoli pako- 
laisena Sevillassa. — Hän oli aikansa oppinein 
ruhtinas; edisti tieteitä ja toimitti päätökseen 
isänsä aloittaman lakikokoelman, joka 1501 tuli 
yleiseksi maanlaiksi. Jo prinssinä valmistutti 
hän parannetun laitoksen ptolemaiolaisista tähti- 
tieteellisistä tauluista, A 1 f o n s o n t a u 1 u t, ja 
käännätti espanjan kielelle Vanhan Testamentin 
ja joukon muita kirjoja. O. il-e. 

Altonsc /-o'j!-y, l'ortugalin kuninkaita. 

— 1. A. I, V a 1 1 o i 1 1 a j a, Portugalin ensimäi- 
nen kuningas, Henrik iurgundilaisen poika; 
riisti 1128 hallitusvallan äidiltänsä, Ka.stiliau 
Teresialta. Voitettuaan maurit Ouriquessa 1139 
huudatti A. itsensä Portugalin kuninkaaksi, 
julistautuen vapaaksi Kastilian ylivallasta. Val- 
loitti maureilta Lissabonia 1147. — 2. A. V, 
Afrikkalainen, seurasi isäänsä Edvardia 
valtaistuimelle 1438, mutta ryhtyi hallitukseen 
vasta 144S. Hänen aikanansa alkoivat portu- 
galilaisten löytöretket. Vnlloitti 1471 Argillan 
ja Tangerin Afrikan pohjoisrannikolla. A. aikoi 
yhdistää Kastilian Portugaliin, mutta joutui 
tappiolle Toron taistelussa 1476. Väsyneenä 
hallitushuoliin ja maailmaan päiitti A. mennii 
luostariin, niuti a matkalla tapasi hänet kuolema 
1481. — 3. A. VI, Braganzau sukua, Portugalin 
kuninkaana 1656-67. Hänet naitettiin Nemours'in 
ranskalaiselle prinsessalle Maria Franci.sca 
Elisabetille, joka kumminkin kyllästyneenä 
raakaan puolisoonsa, liittyen A:n veljeen Pete- 
riin, kutsui kokoon valtiopäivät vastoin kunin- 
kaan tahtoa ja purki avioliiton. A. kukistettiin 
16G7 ja pidettiin vankina kuolemaansa asti 1683. 
Valtaistuimelle nousi Peter, mennen naimisiin 
eronneen kuningattaren kanssa. 

Alfonso [-o'n-]. Espanjan kuninkaita. — 
1. A. \II (1857-85), kuningatar Isabellan ja 
Frans Assisilaisen poika. A. sai kasvatuksensa 
Wienissä ja Englannissa. Julisti itsensä sen jäl- 
keen, kuin Isabella oli luopunut kruunusta poi- 
kansa hyväksi (1870) ja kuningas .Vmadeo va- 



249 



Alfonson taulut— Alfthan 



250 




Alfiinso XIII. 



paaelitoisesti jättänyt hallituksen (1873), 1874 
ainonksi oikeaksi kruununperijäksi, ja niin hä- 
nen onnistui armei- 
jan avulla 1875 ko- 
hota Espanjan val- 
taistuimelle. Ama- 
deon aikana alettua 
sotaa Don Carlok- 
sen puoluelaisia 
vastaan jatkettiin, 
kunnes he 1876 alis- 
tuivat. Meni 1878 
kihloihin serkkunsa 
Maria de las Merce- 
des'in kanssa, mut- 
ta kun tämä pian 
kuoli, meni A. 1879 
naimisiin Itävallan 

leskiherttuattaren 
Maria Kristinan 

kanssa, josta avio- 
liitosta syntyi poika Alfonso ja kaksi tytärtä. 
A. kuoli El Pardon huvilinnassa lähellä Madri- 
dia marrask. 25 p. 1885. — 2. A. XIII (s. 1886 
isänsä kuoltua), edellisen poika, nimitettiin sa- 
mana vuonna Espanjan kuninkaaksi, astui halli- 
tukseen toukok. 17 p. 1902. O. M -e. 

Alfonson taulut (Tabulse Alphonsinse) , Kasti- 
lian kuninkaan Alfonso X:u (ks. t.) valmistutta- 
mat tärkeät tähtitieteelliset taulut, ensi kerta 
painetut Venetsiassa 1483. 

Alfred Suuri, anglosaksien kuningas (871- 
901), kuningas Ethelwultin nuorempi poika, 

s. 849. Nousi Wes- 
se.xin kuninkaaksi 
veljensä Ethjlredin 
jälkeen (871) aika- 
na, jolloin tanska- 
laisten hyökkäyk- 
set olivat tehdä 
tyhjäksi hänen iso- 
isänsä Egbertin 
suunnitelman ja 
alkuunpanon muo- 
dostaa Wessexin 
johdossa yhtenäi- 
nen anglosaksilai- 
nen valtakunta Bri- 
tanniaan. Pienem- 
pien taistelujen 
jälkeen hyökkäsi- 
vät tanskalaiset 
Wessexiin; A:n täytyi paeta ja piileskellä tans- 
kalaisia, kunnes sai kokoon pienoisen armeijan, 
jolla ryhtyi voitokkaaseen taisteluun heitä vas- 
taan. Tanskalaisvalta tuli Englannissa kukis- 
tetuksi. — Sen jälkeen A. ryhtyi järjestämään 
maansa sisällisiä oloja. Hän järjesti sotapalve- 
luksen ja perusti laivaston rannikkojen turvaksi. 
Wessexin, Kentin ja Mercian lait koottiin ja 
järjestettiin kokoelmaksi, josta vähitellen muo- 
dostui ,, common law". Lainkäyttö uudistettiin- 
Erittäin on A. tunnettu sivistyksen edistäjänä. 
Hän esiintyi itse kirjailijana kääntäen ja mu- 
kaillen latinasta jumaluusopillisia ja historialli- 
sia teoksia. Uusia kouluja perustettiin. Hänen 
toimestaan teki norjalainen Ottar (ks. t.) retken 
pitkin Jäämeren rannikkoa Vienan-merelle 
saakka ja slesvigiläinen Wul{ston Suomenlahteen. 





"^^fe:-^ 




^^%^ 




w%w^. ■ 




^%L^,: ^6>, 




^Ä 



.\IfrL'd 8uuri. 



— A. kuoli 901. Hänestä on säilynyt kaunis jäl- 
kimuisto, jota saduissa ja runoudessa on yhä ko- 
hotettu. „Suuren" nimitys on 16:nnelta vuosi- 
sadalta. [„Aunales rerum gestarum Aelfredi", 
A:n aikalaisen ja ystävän piispa Asserin toimit- 
tamat (Monumenta historica Britannica, l:n osa, 
Lontoossa 1848) ; Stubbs, „Constitutional history 
of England, l:n osa, Lontoossa 1874; Winkel- 
mann, ,,Geschichte der Angelsachsen bis zum 
Tode König Ars" (Berliinissä 1883).] O. U-e. 

Alfred, Ernst Albert (1844-1900), Sach- 
sen-Coburg-Gothan herttua, kuningatar Victo- 
rian ja prinssi Albertin toinen poika, naimisissa 
Aleksanteri II:n tyttären suuriruhtinatar Ma- 
rian kanssa. Englannin laivaston amiraalina, 
kunnes 1893 nousi enonsa jälkeen S.-C.-Gothan 
valtaistuimelle. 

AI fresco [-e'-] (it.), „tuoreella tavalla" ks. 
Freskomaalaus. 

Alf tan [-ä'n], Berndt Magnus Walfrid 
(1832-73), herätti jo nuorena huomiota kirjal- 
lisilla lahjoillaan. Hän tuli 1857 hist.-fil. mais- 
teriksi. Vv. 1859-67, ollessaan pitkän aikaa yli- 
oppilaskunnan puheenjohtajana A. tuli varsinkin 
ylioppilaspiireissä suosituksi ja huomatuksi into- 
mielisenä ja isänmaata palavasti rakastavana 
miehenä ; puhujana hänet moni asetti itse Fr. 
Oygnfeuksen rinnalle. Viisi viimeistä elinvuot- 
taan A. toimi opettajana Turussa. Kirjallisia 
tuotteita hän on jättänyt jälkeensä vain muuta- 
mia „Lännetär"-albumissa (nimim. -If-lf-) jul- 
kaistuja mestarillisia saksalaisten runojen kään- 
nöksiä. Runoilija J. J. Weckselliin hän lienee 
paljon vaikuttanut kirjallisilla neuvoillaan. 

K. B.dt. 

Alfthan [-ä'n], Georg von (1828-96), va- 
paaherra, sotilas, senaattori, tuli, käytyään läpi 
Haminan kadettikou- 
lun ja senjälkeen en- 
simäisenä päästyään 
Venäjän sota-akate- 
miasta, pääesikun- 
taan. 1854-55 vuo- 
sien sodassa hän otti 
osaa Viaporin puo- 
lustamiseen. 1856-58 
A. johti tutkimuksia 
Suomen puolustami- 
sen edellytyksistä, 
jonka työn tuloksena 
1859 ilmestyi (venä- 
jäksi) tilastollinen 
selonteko Suome.->ta 
sekä 1862 paljon käy- 
tetty Suomen seinä- 
kartta. Vv. 1862-72 

A. oli Oulun läänin kuvernöörinä, toimien tar- 
mokkaasti ja taitavasti lääninsä taloudellisen 
tilan parantamiseksi ; erittäin ansaitsee mainit- 
semista hänen toimintansa nälkävuosina. A. 
siirrettiin 1873 kuvernööriksi Uudenmaan lää- 
niin sekä nimitettiin 1888 senaatin talousosas- 
ton sota-asiain toimituskunnan päälliköksi, josta 
sitten siirtyi maanviljelys- ja lopuksi 1892 vasta- 
perustetun kulkulaitostoimituskunnan päälli- 
köksi. Useissa sekä Suomen sisällisiä oloja 
että venäläi.s-suomalaisia riitakysymyksiä jär- 
jestämään asetetiiissa komiteoissa A. oli jäse- 
nenä ja puheenjohtajana, osoittautuen niissä, 




iK von AUllian. 



251 



Alfuurit— Algeria 



252 



samoin kuin edustaessaan aatelista (sittemmin 
vapaaherrallista) sukuaan valtiopäivillä, harvi- 
naisen tietorikkaaksi, kykeneväksi ja yhteis- 
hyvää harrastavaksi. Varsinkin oli maamme 
kulkuneuvojen parantaminen hänen harrastus- 
tensa esineenä. K. B.dt. 

Alfuurit (Arafura, Harafora), yhteis- 
nimi niille indo-aasialaisille kansoille, joita ei 
pidetä puhdasrotuisina malaijeina ja jotka asuvat 
Jaavan itäpuolella, vars. Molukeilla, Celebes- 
saarella, Halmaheralla, Ceramilla j. n. e. He 
puhuvat monta keskenään erilaista kieltä ja 
kielimurretta, mutta lähentelevät toisiaan ruu- 
miillisessa (antropologisessa) suhteessa ja sivis- 
tyskannassaan, mikä jälk. on hyvin alhainen 
(m. m. kutiiraatiiito ja saviastiain valmistus 
heillä tuntematon). A:t lienevät joko papualais- 
malaijilaista sekakansaa (v. Baer), tahi, vars. 
Halmaheralla, kenties vanhimman alkuväestön 
sekoittumatonta jäännöstä (Kiikenthalin muk.) . 

Alfvesta (A 1 f v e s t a d) , rautatieasema Smoo- 
lannissa Ruotsissa eteläisen pääradan varrella, 
muutamien yksityisten rautateitten risteys-, ja 
liittymiskohta valtion rautateihin. 

Alföld (s. o. „Alamaa") 1. Unkarin ta- 
sanko, molemmin puolin Tisza-jokea 1. Theis- 
siä, semminkin itäpuolella. Alkuaan todennä- 
köisesti suuri sisämeri, jonka jokien tuoma täyte 
on kuivannut. Tulvat ovat joskus saaneet aikaan 
suuria tuhoja, kuten esim. Szegedin hävitys 
maalisk. v. ISTO. Tasanko on jo suurimmaksi 
osaksi hyvin viljeltyä ja harvinaisen hedelmäl- 
listä (viljaa, viiniä, hedelmiä). Missä vielä 
luonnonaroja eli heinäviä „pustoja" on jäljellä, 
siellä paimennetaan suunnattomia lammas-, 
lehmä- ja hevoslaumoja. 

Algse ks. Levät. 

Algarrobo ks. P r o s o p i s. 

Algarotpulveri ks. Antimonikloridit. 

Algarve [-ö'-J, Portugalin eteläisin ja pie- 
nin maakunta, pinta-alaltaan 4,850 km' ja n. 
230,000 as., on suurimmaksi osaksi vuorimaata. 
Ainoa huomattava joki on Guadiana, joka on 
rajana Kspanjaa vastaan. Ilmanala on terveelli- 
nen. Keinokastelun avulla on maa hyvin viljel- 
tyä. Viljellään vehnää ja muita viljalajeja, vii- 
kunoita, manteleja, oransseja, oliiveja, viiniä ja 
puutarhakasveja. Pääkaupunki on Faro, tär- 
keitä satamia Lagos ja Tavira. — A. oli ensi- 
mäisiä arabialaisten Pyreneitten niemimaalla 
valloittamia maita. V. 1253 se yhdistettiin Por- 
tugaliin. A. R. B. 

AI Gassali ks. G a s s a 1 i. 

Algau 1. Algäu, yhteinen nimi Baierin lou- 
naiselle osalle, jonka lävitse Iller virtaa, ja Wur- 
tenbergin ja Tyrolin läheisille osille. Algaun 
alpit kulkevat alueen läpi. 

Algaun rotu on sveitsiläiseen Braunvieh-ryh- 
mään kuuluva karjarotu. Se on kotimaassaan 
LounaisBaierissa tunnettu hyväksi lypsykarja- 
roduksi. Algaun eläimet ovat keskikokoisia, ryh- 
dikkäitä, hyvärakenteisia ja tyypillisesti vuo- 
ristoeläinten muotoisia, karvalleen hiirakon har- 
maita tai ruskeankellcrtäviä. Tiotu on levinnyt 
laajalti kotimaansa rajojen ulkoj)uolelle, m. m. 
Kuotsiin. Suomeen tuotiin Mustialan maanvil- 
jelyskoulutilalle 1869 muutamia Algaun elu- 
koita, mutta mitään merkitystii ei rotu Suo- 
messa ole saanut. /?. N. 



Algebra (arab. al-gebr w'abnokäbala = vastak- 
kain asettelu ja yhteen sovittelu), se osa matema- 
tiikkaa, joka käsittelee sellaisia suhteita, jotka 
syntyvät, kun äärellinen luku laskutoimituksia 
suoritetaan äärellisellä määrällä lukuja. Usein, 
vaikkakaan ei sattuvasti, määritellään a:aa kir- 
jainlaskuksi. Ensimäiseksi a:n harjoittajaksi 
mainitaan aleksandrialainen Diophantos (4 vuo- 
sis. j. Kr.). Eurooppaan toivat sen arabialaiset. 
Mainittavimpia a:n edustajia uudella ajalla ovat 
Descartes, Fermat, Euler, Gauss ja Abel. 

Algeciras [alhepVras], linnoitettu kaupunki 
Espanjassa, Cadizin maakunnassa. Gibraltarin 
lahden rannalla, 13,131 as. (1900). Paikan valta- 
sivat arabialaiset v. 711 ja se pysyi heidän hal- 
lussaan vuoteen 1344. V. 1801 meritaisteluja 
englantilaisten ja ranskalaisten välillä. 

Algecirasin sopimus, Euroopan suurvaltain 
ja Espanjan välillä huhtik. 1906 tehty sopimus 
Marokon olojen järjestämisestä. 

Algenib, tähti o Perseuksen tähtiryhmässä ; 
myöskin tähti Pegasuksessa. 

Alger [-ie'} (arab. A 1-D z e s a i r, s. o. „saa- 
ref) , Ranskan pohjois-afrikkalaisen alusmaan 
Algerian sekä samannimisen departementin pää- 
kaupunki Välimeren rannalla. Merenpuolelta 
lujasti linnoitettu, laivanvaruslaitoksia, erin- 
omainen telakka, hyvä satama. Yliopisto ja 
arkkipiispanistuin ; tärkeä kauppakaupunki ja 
ilmaparantola. 154,049 as. (1906). Departe- 
mentti A. 54,205 km', 1,619,842 as. (1906). 

Algeria, ransk. Algörie [ulierV], Ranskan 
siirtomaa Pohj. -Afrikassa. Sitä rajoittaa pohjoi- 
sessa Välimeri, etelässä Saharan erämaa, län- 
nessä Marokko ja idässä Ranskan suojelus- 
valtio Tunis. A. kuuluu Atlasmaihin ja voi- 
daan jakaa 3:een pääosaan: lähinnä rannikkoa 




Palatsir.ikennus. (.\lgeria). 

Teli-Atlas (Pieni Atlas) alue, muodostunut 
rannikon kanssa yhdensuuntaisesti kulkevista 
vuorijonoista ja niitten välisistä hedelmälli- 
sistä laaksoista. Syvissä rotkoissa virtaavat joet, 
kuten Selif (Oued ChClil) y. m. mereen. Vuo- 
ret kohoavat aina 2,300 m yli merenp. Etelä- 
puolella Teli-aluetta on 800-1300 m korkeita 
arontapaisia ylätasankoja, joilla kasvaa half»- 
heinää: näillä on runsaasti matalia suolajärvill 
ja rämeitä (Sot, Sebsa). Se on n. s. Sot-alue. 
Tämän eteläpuolellii on Saharan-Atlas (Suuri 
A.), jonka huiput eivät kuitenkaan nouse Pienen 
A:n hui])puja korkeainniallc. Täältä vievät ka- 
peat rotkot (arab. 6a6 = portti) n. 500 m yi. me- 
renp. olevaan Saharaan. Täälläkin on Sot-alue, 



253 



Alg^rie— Algesia 



joka on 30 m merenp. alla, el-Melghir. — A:ssa 
on Tälimerenilmasto vallitsevana ; kesät kuumat 
ja kuivat, talvet (pohjoisessa) sateiset, mutta 
leudot. Metsissä kasvaa alativihannoita lehti- 
puita, etupäässä öljypuita. Pohjoisessa kasvaa 
korkkitammi ; Saharan keitaissa taatelipalmu. — 
ValtioUisesti A. nykyään jaetaan varsinaiseen 




A:aan, 199,970 km' ja 4,785,759 as. ja eteläisiin 
maakuntiin, 690,000 km' ja 446,091 as., siis yh- 
teensä 890,000 km' ja 5,231,850 as., eli 6 km=:lla. 
Asukkaista on 4 milj. arabialaisia ja kabyleja, 
kaikki muhamettilaisia, 300,000 ranskalaisia, 
joista puolet Ranskassa syntyneitä, 70,000 kan- 
sallisoikeuden saaneita eurooppalaisia, 60,000 
juutalaisia, 24,000 marokkolaisia, 155,000 es- 
panjalaisia ja 40,000 italialaisia. Arabialaiset, 
jotka asuvat Tellissä ja Saharassa, harjoittavat 
maanviljelystä ja karjanhoitoa, tahi kulkevat 
paimentolaisina paikasta toiseen. Kabylit teke- 
vät työtä kaivoksissa ja harjoittavat maanvilje- 
lystä ja maurit, kaupungeissa asuva sekakansa, 
harjoittavat kauppaa. Varsinainen A. on jaettu 
3:een departementtiin. Oran, Alger ja Constanti- 
ne ; nämät lähettävät edustajakamariin jäseniä. 
Eteläiset maakunnat ovat v:sta 1905 jaetut 4: ään 
alueeseen: Tuggurt, Ghardala, Ain Sefra ja Sa- 
hara-keitaat. Alkujaan kovin ankaraa sotilas- 
hallintoa on seurannut siviilihallitus. — Suurin 




Leiritulilla. 



254 

osa kansaa, n. 3 milj., elää maanviljelyksestä. 
Kaikkia tavallisia viljalajeja viljellään täällä, 
sitäpaitsi maissia ja hirssiä. Erittäin tärkeä on 
taatelipalmu, jonka viljelystä ranskalaisten taa- 
jat, erämaassa suoritetut kaivoporaukset suu- 
resti ovat edistäneet. Tärkein on kuitenkin viinin- 
viljelys ; sato nousee n. 8 milj. hl vuodessa; sen 
lisäksi viljellään tupakkaa, puuvillaa, öljypuuta, 
sekä vihanneksia ja hedelmiä. Kotieläiminä 
ovat hevoset, lampaat, nautakarja, vuohet, muu- 
lit, aasit sekä yksikyttyräinen kameli. Ka- 
lastus on tärkeä. Vuorityö tuottaa rautaa, 
sinkkiä ja fosfaatteja. Tuotteiden vuotuinen 
kauppa-arvo on n. ^j, miljardia; kauppa käy pää- 
asiallisesti Ranskan välityksellä. Maahan tuo- 
daan teollisuustuotteita ja viedään maanviljelys- 
tuotteita. Rautateitten pituus on 3,000 km. 
Ne kulkevat suurimmaksi osaksi lähellä rannik- 
koa, muutamia sisämaahan kulkevia on jo ja 
aikomus on rakentaa niitä Saharan keitaisiin 




Algerialaisia naisia [erirotuisia]. 
saakka. Pääsalamat ovat Oran, Alger, Bone, 
Philippeville ja Bougie. Tärkein sisämaankau- 
punki on Constantine. 

Kuten muutkin Pohjois-Afrikan maakunnat oli 
tämäkin vanhalla ajalla, Rooman vallan aikana, 
saavuttanut suuren kukoistuksen. Tästä tekivät 
vandaalein ja myöhemmin arabialaisten hyök- 
käykset lopun. Sen jälkeen kuului maa kauan 
Turkkiin ja oli pelätty merirosvovaltio, jolle 
useimmat Euroopan vallat maksoivat veroa, saa- 
dakseen siten rauhassa harjoittaa kauppaa ja 
merenkulkua. V. 1830 Ranska aloitti maan val- 
loittamisen ; sitä on kestänyt kauan ja on vaati- 
nut äärettömiä uhrauksia, sekä rahaa että soti- 
laita; rykmentittäin on sinne miehiä lähetetty, 
mutta harva sotamies on terveenä sieltä palan- 
nut. Vasta tällä vuosisadalla on Ranska päät- 
tänyt A:n valloituksen, mutta rauha, joka siellä 
nyt vallitsee, on vain suuren sotajoukon avulla 
ylläpidettävissä. 

Algeria [alzerVJ ks. Algeria. 

Algesia (< kreik. algos = kipu) ; ruumiillinen 
tuska, varsinkin hermostossa. 



255 



Algia— Alhambra 



256 



Algia ks. A 1 g e s i a. 

Algier [alzVr] ks. A 1 g e r. 

Algiirimetalli, valkea, sointuva lejeerinki, 
jossa on 94,5 os. tinaa, 5 os. kuparia, 0,5 os. anti- 
mcnia ; käytetään pöytäkelloiksi. 

Algit ks. Levät. 

Algol, tähti p Perseuksessa, vaihtelee nopeasti 
2 ja 4 suuruusluokan välillä ; syynä on aika- 
ajoittainen joutuminen seuralaistähden taakse. 

Algonkinen ks. Proterozoinen. 

Algonkin [-o'-], suuri ryhmä kielellisesti yh- 
teenkuuluvia intiaaniheimoja Pohj.-Ameriikassa. 
A.-intiaanit asuivat muinoin Labrador-niemi- 
maasta Kalliovuorille ja Curchill joesta Pohj. 
Carolinaan ulottuvalla alalla. Tämän alueen 
ulkopuolelta luettiin myös Chawnee-heimo Etelä- 
Carolinassa ja Arapahoe-heimo Wyomingissä ja 
Etelä-Dakotassa näihin kuuluviksi. Suurimmat 
ryhmät ja heimot ovat Cree (Krii), Delaware, 
Abnaki, Blackfeet, Otta\va, Pottawotomie, 
Vuori-intiaanit y. m. Nykyään he asuvat suu- 
rimmaksi osaksi re.servatsioneissa (1. intiaani- 
agentuureissa), yht. 96,000 henkeä. W. S-m. 

Algorithmus, 9:nnellä vuosis. eläneen arabia- 
laisen matemaatikon Muhammed ibn Musan 
liikanimestä al-Karesmi muodostettu sana, jolla 
keskiajalla tarkoitettiin laskentoa arabialaisten 
käytäntöön paneman intialaisen kymmenluku- 
järjestelmän avulla. Nykyään se merkitsee jo- 
kaista määrättyjen sääntöjen mukaista lasku- 
tapaa, il. T-t. 

Algrafiafo/ = aluminiumin kemiallinen merkki, 
ja krcik. graphein = kirjoittaa), saksalaisen Jo-. 
Scholzin keksimä litografinen menettelyta]i:i, 
jossa kiven asemesta käytetään aluminiumi- 
levyjä. 

Alhagi maurorum [-hu'- -rö'-] ja A. camelo- 
rum [-IÖ'-] matalia, piikkisiä, Etelä-Venäjän, 
Etu-Aasian, Arabian ja Egyptin aroilla kasva- 
via hernekukkaisia pensaita, joista päivän paah- 
teessa tihkuu hunajantapainen mehu. Tämä 
jähmettyy yöllä punaisiksi murusiksi, jotka 
aamunkoitteessa kootaan ja käytetään ravin- 
noksi tahi läkkeeksi. Niitä on pidetty juuta- 
la!.sten mannana, vrt. Mann a. 

Alhambra {-ha'm-] oli muinaisten maurilais- 
ten kuninkaiden linna. Se sijaitsi Granadan 
kaakkoispuolella Darro-joen ja sen lisäjoen Jeni- 
lin välisessä kulmauksessa. Linna rakennettiin 
v:n 1311 ja 1390 välillä, mutta .sen jälkeen kuin 
espanjalaiset v. 1402 olivat v.nlloittniifot Grana- 



dan, revittiin osa siitä, ja sijalle rakensi Kaarle 
V raskaan renessanssityylisen palatsin. Jäl- 
jelle jäänyt osa vanhasta linnasta on kärsinyt 
paljon hoidon puutteesta, mutta vieläkin se an- 
taa verrattoman kuvan arabialaisen taiteen eri- 
koisluonteesta sen kukoistusajalta. Varjoisan 
puiston kautta, jonka lävitse vesi virtaa, johtaa 
tie torneilla koristettuun linnaan, jonka vaa- 
leanpunertavat muurit ovat antaneet sille nimen 
(Kelit ai-Aamra?! = , .punainen linna"). Linnan 
ulkoasu on, kuten islamilaisessa taiteessa yleen- 
sä, ruma ja vaatimaton. Matala portti johtaa ra- 
kennukseen, jossa on suuri määrä kahden suuren 
avoimen pihan ympärille järjestettyjä huoneita. 
Ensimäistä sanotaan Allas- I. Myrttipiliaksi ; 
keskellä sitä on kapea ja pitkä vesiallas ja sen 
sivuille oli myrttipensaita istutettu. Pihan 
pohjoispuolella on harvinaisen jykeväseinäinen 
torni, ja siinä „L ä h e 1 1 i 1 ä i d e n sali" 
yhdeksine ikkunakomeroineen, kolme kussakin 
kolmesta seinästä. Ne ovat melkein sivuhuonei- 
den tapaisia ; ikkunoista avautuu mitä ihanin 





Alhambran linna. 



i>t'iji>iiapUia ja ,Vben.st.rragii'D sali Alhaintiraii liriiia.ssa. 

näköala Granadan kaupungin, jokilaakson ja 
ympäröivien vuorten yli. Myrttlpihasta itään- 
päin on L e i j o n a p i h a. Se on saanut nimensä 
siitä alabasterisuihkukaivosta, joka kahdentoista 
mustan marmorileijonan kannattamana tuo vii- 
leyttä huoneeseen. Pihaa ympäröi pylväskäy- 
tävä, jonka kummassakin päässä on ulkoneva 
paviljonki. Läheisistä huoneista on huomattava 
..Sisarten huone" pohjoisessa ja .,A b e n- 
serragien sali" etelässä, joka on saanut 
nimensä abenserragien (ks. t.) ritarisuvusta, 
jimka miehiset jäsenet täällä murhattiin v. 1480 
maurilaisen kuninkaan toimesta. Keskellä huo- 
netta on suihkukaivo, ja kahdelta sivulta liittyy 
siihen pylvästöjen kautta matalampia sivusaleja ; 
holvi on n. s. stalaktiittiholvi, muistuttaen tippu- 
kivimuodostuksia. Tässä salissa ja Leijona- 
pihassa on arab. koristetaide kohonnut korkeim- 
milleen. Kaikki tarkoittaa keveyden vaikutelman 
liitämistä. Keveinä leijailevat stalaktiittiholvit 
luoneiden ylitse, joitten seinät ovat kokonansa 
värikkäiden ornamenttien peittämät, muistut- 
taen loistokkaita kankaita. Pylväät Leijona- 
pihan ympärillä ovat hoikat kuin telttatangot, 
kaaret niiden yläpuolella eivät kannata mitään. 



257 



Alheden— Alin 



258 



ce ovat vain korkeammalla olevien stukkiorna- 
menteillä koristettujen pintojen päättymänä 
alaspäin. Nämäkin pinnat ovat lävistettyjen 
kankaiden kaltaisia. Siten on tänne syntynyt 
verrattoman ilmava ja samalla harvinaisen lois- 
tokas dekoratiiviuen tyyli, joka lajissaan on 
yksinäinen. [Irving, „The Alhambra", Lond. 
"1832.] K. K. M. 

Alheden {älhe-J, suuri nummi Pohjois-Jyllan- 
nissa, n. 650 km", Karup-joen molemmin puolin. 
Maanlaatu on viljelykselle sangen vähän sovel- 
tuvaa, mutta siitä huolimatta on viime aikoina 
suuri osa sitä muutettu niityksi ja pelloksi tahi 
istutettu metsäksi. Ensimäiset viljelysyritykset 
tapahtuivat v. 1759, jolloin tuhat uutisviljelijää 
Plalzista kutsuttiin maahan nummea viljele- 
mään. Näistä kuitenkin suurin osa jo v. 1768 
«li siirtynyt pois, joten tämän ylityksen tulokset 
jäivät vähäisiksi. A. R. B. 

AlMdad [-dä'd] {A 1 i d a d) , tähtit., kulman 
mittauskoneissa asteikkoympyrän keskipisteen 
ympäri kääntyvä säde. 

Alho, 4:nnen luokan rautatieasema Karjalan 
radalla Kurkijoen pitäjässä. 

Alholmeu [Hl-], satama ja rautatieasema 
4 km Pietarsaaren kaupungista. 

Ali (arab.), „ylhäinen", „valtijas", sana, jota 
käytetään sekä henkilön nimenä että arvo- 
nimenä. 

Ali ibn Abi Täi ib (n. 600-661), 4:äs ka- 
lifi, Muhammedin vävy, naimisissa Fätiman 
kanssa, valittiin Othmanin jälkeen 656 kalifiksi, 
joksi häntä ei kumminkaan tunnustettu koko 
valtakunnassa. Voitettuaan Aisan {ks. t.) joh- 
taman vastapuolueen ja käydessään tuimaa sotaa 
Muawijaa vastaan hän joutui erään rajun lahko- 
laisen salamurhan uhriksi. A;n kannattajat 
pitivät häntä profeetan ainoana laillisena jälke- 
läisenä. Vieläkin häntä varsinkin Persiassa 
melkein jumaloidaan ja hänen hautansa Kufassa 
on suosittu pyhiinvaelluspaikka. Alin nimellä 
tunnetut sananlaskut (Fleischerin julkaisemat, 
1837) ja runot eivät ole hänen sepittämiään. 

K. T-t. 

Ali, Mehemed Emin A. pasa (1815-71), 
turk. valtiomies, toimi m. m. lähettiläänä Lon- 
toossa, oli neljästi suurvisiirinä ja ajoi taita- 
vasti Turkin asiaa sopimuksenhieronnassa Eu- 
roopan suurvaltojen kanssa. E. T-t. 

Ali pasa (n. 1741-1822), Janinan hallitsija. 
Ollen urhea soturi hän teki Turkille suurta hyö- 
tyä sodassa Venäjää ja Itävaltaa vastaan, jonka 
tähden sulttaani Abdulhamid I nimitti hänet 
Thessalian Trikkalan pasaksi 1787. Sittem- 
min hän vuodesta 1807 Turkista riippumatto- 
.mana hallitsi Albaniaa, Epeirosta, Thes.saliaa ja 
Makedonian eteläosaa, mutta joutui v. 1820 so- 
taan sulttaani Mahmudin kanssa, oli vihdoin pa- 
. koitettu antautumaan Turkille ja murhattiin. 
[Davenport ja Hunt, „Historieal portraiture o£ 
leading events in the life of A." (1823).] 

A'. T-t. 

Alias (lat.), toisin, toisella nimellä. 

Alibi (lat.) , muualla, muualla-olo. 

Alicante [-a'n-]. 1. Rannikkomaakunta itäi- 
sessä Espanjassa, 5,660 km^ n. 492,824 as. (1906). 
Maa on osittain kalkkivuoria ja erämaita, osit- 
tain hedelmällisiä laaksoja, joissa viljellään vii- 
niä, öljyä, maissia, vehnää, riisiä, sokeriruokoa, 
• 1. Painettu »/i09. 



etelänhedelmiä y. m. Pääelinkeinoja ovat maan-, 
viinin- ja silkinviljelys sekä suolan valmistus. 
— 2. Maakunnan pääkaupunki, Madridin sata- 
makaupunki Välimeren rannalla, 50,142 as. 
(1900). Vilkas kauppa ja teollisuus, etenkin ku- 
toma- ja tupakkateollisuus. Tärkeimmät vienti- 
tavarat ovat viini, teollisuustavarat, etelänhedel- 
mät, esparto-heinä, suola, lyijy y. m. A. R. B. 

Alice Springs [äläs], sähkölennätin- ja ilma- 
tieteellinen asema Keski-Austraaliassa pohj.- 
eteläisen telegrafijohdon varrella. 

Alieni juris /-r- -ii'-] (lat.), toisen vallan 
alainen. 

Alifaattinen sarja (kreik. aleiphar = rasva) , 
aineryhmä orgaanisessa kemiassa. Siihen kuu- 
luvat ne aineet, joilla on avonainen hiiliketju, 
m. m. kaikki rasva-aineet. Edv. Uj. 

Alighieri [-e'-] ks. Dante. 

Alihuone, Englannin parlamentin toinen, va- 
littujen edustajain kamari (House of Commons) ; 
joskus myöskin vastaava kamari muissa edus- 
kunnissa. 

Alikainuu (N e d e r-K a 1 i x) , pitäjä Ruotsin 
Norrbottenissa, Kainuunjoen suun itäpuolella. 

Alikapteeni, ensimäinen yliupseerinarvo, joka 
seuraa luutnantinarvosta ylöspäin. 

Alikartano ks. F r u g ä r d. 

Alikasvu ks. A 1 i m e t s ä. 

Alikloorihapoke, kem. vety-, kloori- ja 
happiyhdistys (HClO) ; vapaa a. tunnetaan 
ainoastaan vesiliuoksena ; sellainen saadaan joh- 
tamalla kloorikaasua veteen, joka sisältää liet- 
tynyttä elohopeaoksidia. Väkevöidyn a.-liuok- 
sen omituinen, väkevä haju muistuttaa klooria. 
Happo ja sen suolat hajoavat helposti, jolloin ne 
vaikuttavat hapettavasti. Jälkimäiset ovat siksi 
yleisesti käytettyjä valkaisimia. Suoloista, 
hypokloriiteista, ovat tärkeimmät k a 1- 
sium- ja kaliumhypokloriitti. Jälki- 
mäinen esiintyy kaupassa vesiliuoksena nimellä 
,,Eau de Javelle" eli valkaisuvesi, edellisen 
}'leisin nimitys on kloorikalkki (ks. E a u de 
Javelle ja Kloorikalkki). J. A. W. 

Alikvotsävelet (lat. ahguot = muutama, har- 
va) 1. „yläsävelet", soivat joko kuuluvammin tai 
heikommin sen sävelen muknna, jota soitetaan 
tai lauletaan ; niiden laadusta riippuu sävelteu 
sointiväri. — Alikvot-äännistys uruissa, 
sellainen, että lähimmät yläsävelet (oktaavi ja 
sen kvintti) selvästi kuuluvat, vastakohtana p e- 
rusäännistykselle, jossa ne saatetaan 
mahdollisimman heikoiksi. /. K. 

Aliluutnantti, alin yliupseerinarvo Venäjän 
sotajoukoissa. 

Alimenta [-me'nta] (lat.), ravintoaineet, elä- 
män ylläpitämiseksi tarvittava ravinto. A 1 i- 
ni e n t a t s i o n i, ravitseminen, ravinnon anta- 
minen, il. 0-B. 

Alimetsä, päämetsän varjossa kasvava, mutta 
toista puulajia oleva matalampi metsä, esim. 
vanhemman männikön tai koivikon varjos-sa kas- 
vava nuori kuusikko ; alimetsällä tarkoitetaan 
toisinaan myös välimetsissä olevaa vesakasvua. 

A. C. 

Alin l-i'-], Oskar Josef (1846-1900), ruots. 
historian ja valtiotieteen tutkija, tuli Upsalan 
yliopistoon valtio-opin dosentiksi 1872 ja profes- 
soriksi 1882. V. 1899 A. valittiin mainitun yli- 
opiston rehtoriksi. Hänen kirjallisista tuotteis- 



259 



Alinea — Alivänrikki 



260 



tnan, joissa esitystapa on selvää ja täsmällistä 
ja itse aineen käsittely tarkkaa ja huolellista, 
mainittakoon m. m. seuraavat: pari tutkimusta 
Ruotsin vaitaneuvoston historiasta, „Sveriges 
nydaningstid frän är 1521 tili är 1611" (3:ntena 
osana teosta „Sverige8 historia frän äldsta tid 
tili vara dagar"), 12:s osa B. von Schinkelln 
teosta „Minnen ur Sveriges nyare historia" 
(Muistelmia Ruotsin uudemmasta historiasta), 
l:nen osa teosta „Carl Johan och hans yttre 
politik 1810-15'' (Kaarle Juhana ja hänen ulko- 
politiikkansa 1810-15) sekä „Den svensk-norska 
unionen" (Ruotsin-Norjan unioni), joka epäile- 
mättä on A:n huomattavimpia tieteellisiä teok- 
sia ja jolla on ollut vaikutusta myös unioni- 
politiikkaan. Sitäpaitsi julkaisi A. useita eteviä 
pienempiä tutkimuksia sekä historiallisia asia- 
kirjakokoelmia. A. oli Ruotsin valtiopäiväin 
ensi kamarin jäsenenä vuodesta 1888, tehden 
itsensä varsinkin unionikysymyksen käsitte- 
lyissä huomatuksi. K. B:dt. 

Aliuea [älVneä] (lat. ä Uneö = „viivalta") , 
uusi rivi, uusi kappale, pykälä. 

Alingsäs [-ös], sisämaankaupunki Länsigöö- 
tanmaalla Ruotsissa, Älfsborgin läänissä, 3,000 
as. Suuret ])Uuvillakutomot. 

Alioikeus, yhteinen nimitys tuomioistuimille, 
jotka tuomitsevat ensimäisessä oikeusasteessa. 
Yleinen alioikeus ou maalla kihlakunnanoikeus 
ja kaupungissa raastuvanoikeus, tahi, missä sel- 
laista ei ole, järjestysoikeus. vrt. Tuomiois- 
tuin. 

Aliote, telinevoimistelussa kysymykseen tu- 
leva ote, joka suoritetaan siten, että käsivarret 
alaspäin ojennettuina tartutaan telineeseen (rek- 
kiin) alhaaltapäin, siis kääntämällä kämmenet 
ylöspäin (pikkusormet likinnä, peukalot uloinna). 

■Iskm-. 

Alisma plantago [-i'- -tä'-] r a l a m o s a r- 
p i o, jl/isma(ace(E-heimoon kuuluva meillä ylei- 
nen vesikasvi. Lehdet puikeita, verkkosuonisia. 
Vanan latvassa kukat tuuheanlaisessa viuhkossa, 
verhiö vihreä, teriö valkea tahi vaalean puner- 
tava. Maitonesteinen, myrkyllinen, lehdet rak- 
kuloita nostavia, vrt. Alismatacese. 

Alismatacete [-tä'-], sarpiokasveja, yk- 
sisirkkaisiin kuuluva kasviheimo, johon kuuluu 
suuri joukko kaljuja, monivuotisia vesi- tahi kos- 
teikkokasveja pohj. pallopuoliskon lauhkeissa 
vyöhykkeissä. Niillä on lyhyt, tavallisesti maan- 
alainen varsi, ruodilliset, puikeat, hertta- tahi 
nuolimaiset lehdet ruusukkeessa, kukat yksi- tai 
2-neuvoisia, kehä erilehtiuen, 2-kiehkurainen, 
joista kumpikin 3-lehtinen, heteitä 6 tahi useam- 
pia, hedelmänä monta pähkylää. Meillä suvut 
AUsmn ja Sagittaria (ks. n.). 

Aliso, Drusuksen v. 11 e. Kr. Lippejoen oik. 
rannalle perustama linna. 

Alistaa ks. Alistaminen. 

Alistaminen. Lakit., alistamiseksi sanotaan 
sitii toimenpidettä, kun tuomioistuin tai muu 
viranomainen lain määräyksestä, ja siis ilman 
asianosaisten pyyntöä tai myötävaikutusta, suu- 
remman varmuuden saavuttamiseksi asian oike- 
asta tahi tarkoituksenmukaisesta ratkaisemisesta 
jftttää päätöksensä ylemmän oikeuden tai viran- 
onifiisen tutkittavaksi. — Tuomioistuimissa alis- 
taminen tulee kysymykseen vain rikosasioissa. 
Alioikeuden tutkimus ja tuomio on, paitsi pa- 



rissa poikkeustapauksessa, alistettava hovioikeu- 
den tutkittavaksi, jos jotakuta on syytetty rikok- 
sesta, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus 
tahi kuritushuonetta elinkaudeksi, taikka jos 
joku on tuomittu rangaistukseen rikoksesta, 
josta saattaa tulla kuritushuonetta korkeintaan 
kuusi vuotta tahi enemmän, taikka osallisuu- 
desta sellaiseen rikokseen (Rikoslain voimaan- 
panemisasetus § 46). — Alistamisesta hallinnolli- 
sissa asioissa on tavallisin tapaus se, kun kunta- 
kokouksen tai raastuvankokouksen päätös eri- 
näisissä asioissa on alistettava kuvernöörin tahi 
Senaatin talousosaston tutkittavaksi, [vrt. Keis. 
As. maalaiskuntien kunnallishallinnosta 15 p:ltä 
kesäk. 1898, §§ 97-98; Keis. As. kunnallis- 
hallinnosta kaupungeissa 8 p:ltä jouluk. 1873, 
§§ 74-77.] O. E:nen. 

Alitsariini, kem. yhdistys, jossa on hiiltä, ve- 
tyä ja happea (CnHjO,) ; johdetaan antrakino- 
nista siten, että kaksi vetyatomia korvataan 
kahdella hydrok-syliryhmällä. Valmistettiin 
ennen värimataran (Rubia iinctorum) juuressa 
olevasta glykosidista, ruberytriinihaposta, joka 
erään fermentin vaikutuksesta hajoaa sokeriksi 
ja alitsariiniksi. Tähän tarpeeseen viljeltiin 
värimataraa Etelä-Ranskassa suuret määrät, 
mutta jälkeen v. 1868, jolloin Graebe ja Lie- 
b e r m a n n olivat keinotekoisesti valmistaneet 
a:a antrakinonista, on a:n valmistus kokonaan 
muuttunut kemialliseksi tehdasteollisuudeksi, 
joka vars. Saksassa on korkealle kehittynyt. 
Teknillinen a. valmistetaan antrakinonisulfoni- 
haposta, joka kuumennettuna alkalien ja oksi- 
datsioniaineiden kera muuttuu a:ksi. Puhdas a. 
on keltaisenpunaista, prismoihin kiteytyvää ai- 
netta, joka helposti sublimeerautuu ; sulamisp. on 
289° ; on melkein liukenematonta veteen, mutta 
liukenee useihin orgaanisiin liuotusaineisiin. A:n 
liuokset alkaleissa ovat kauniin punaisia ja 
kcstävimpiä pumpulin ja yleensä kasvisyiden 
\äi jäysaineita. Väriominaisuudet riippuvat siitä, 
että a: n kaksi fenolihydroksyliä voidaan kor- 
vata metalleilla, jolloin syntyy liukenemattomia, 
pysyviä metalliyhdistyksiä, n. s. lakka-aineita, 
jotka antavat kankaille värin. Ennen värjäystä 
peitataan kankaat metallisuolalla, tav. etikka- 
happoisella suolalla, jonka jälkeen niitä käsitel- 
lään a:lla. Kankaitten kuivuessa korkeassa 
lämpötilassa, tapahtuu lakanmuodostus ja väri 
esiintyy. Aluminiumin ja tinan lakat ovat 
komean punaisia, ja niitä käytetään „turkin- 
punaisen" värjäämiseen; sinisen värin saami- 
seksi lisätään vähän kalsiumsuoloja, koska kal- 
siumin lakka on sinistä. 

Alitsariinimuste ks. M u s t e. 

Alituomari, tuomari, joka tuomitsee ensimäi- 
sessä oikeusasteessa, vrt. Tuomari. 

Aliupseerit, alipäälliköt sotaväessä. Sotilas, 
joka on suorittanut aliupseerintutkinnon, voi 
tulla ylennetyksi aliupseeriksi ; aliupseerin- 
arvoja on kolme Venäjän armeija.ssa nim.: nuo- 
rempi aliupseeri, vanhempi aliupseeri ja vääpeli. 

M. tl. H. 

Alivänrikki, sotilasarvo, joka annetaan up- 
seerintutkinnon suorittaneelle aliupseerille, joka 
rintamassa hoitaa upseerinvirkaa. Alivänrikki 
Suomen reservijoukoissa oli upseerin- ja ali- 
upseerinarvojen välissä oleva sotilasarvo, johon 
ylennettiin henkilöt, jotka Suomen kadettikou- 



261 



AIjaska — Alkeides 



262 



lussa olivat suorittaneet tätä arvoa varten erit- 
täin säädetyn tutkinnon. il. v. H. 

AIjaska [•ju's-] ks. Alaska. 

Alkahest (arab.) , aine, jonka alkemistit luu- 
livat voivan liuottaa kaikkia aineita. 

Alkaios [-a'i-] (lat. Alcceus) , kreik. runoilija, 
nionodisen (ybdcn henkilön laulettavan) lyriikan 
pääedustajia. Hän oli Lesbos-saaren Mitylenen 
kansalainen ja eli 7:nnen vuosisadan loppu- ja 
6:nnen alkupuolella e. Kr. Otti innokkaasti osaa 
levottoman aikansa taisteluihin, niinhyvin ulko- 
naisiin sotiin kuin sisäisiin puolueotteluihin. 
Ollen ylimyspuolueen johtomiehiä hän varsinkin 
oli alituisessa taistelussa rahvaanpuoluetta ja tä- 
män avulla valtaan päässeitä yksinvaltiaita (ty- 
ranneja) vastaan, ahdistaen heitä niin miekoin 
kuin lauluin. Kun jalo isänmaanystävä Pitta- 
kos oli valittu yhteiskunnan olojen järjestäjäksi, 
A:n täytyi puoluelaistensa kanssa mennä maan- 
pakoon, josta kuitenkin myöhemmin sai palata 
kotimaahansa. — Runoudessaan hän, samoin 
kuin suuri aikalaisensa ja kansalaisensa Sappho, 
käytti kotisaarensa aiolilaista murretta. Sapphon 
rinnalla hän nosti varsinaisen laulurunouden 
(ahtaammassa merkityksessä = nykyajan n. s. 
Lie d-laulu) korkealle kehityskannalle. A. oli 
hyvin taitava eri runomittojen käyttäjä; var- 
sinkin hän, samoin kuin Sappho, kehitti niitä 
notkeita runomittoja, joita on ollut tapa nimit- 
tää logaoideiksi (oikeastaan ne lienevät rohkeit- 
ten synkopeerausten kautta syntyneitä jambisen 
runomitan toisintomuotoja). A:n runoja tun- 
nettiin myöhemmin 10 kirjaa. Niitä on meidän 
aikoihimme säilynyt vain katkelmia, joista 
saapi jonkun, joskin epätäydellisen käsityksen 
hänen tulisesta, kauttaaltaan miehekkäästä, sub- 
jektiivisiin tositunteisiin perustuvasta runoilus- 
taan; hänen laatimansa sävelmät ovat tykkänään 
hävinneet. — Aineeltaan hänen tärkeimmät lau- 
lunsa joko olivat sotaisen innon ja puoluekiih- 
kon purkauksia tai juoma- ja lemmenlauluja. 
Roomalainen runoilija Horatius on useita jälji- 
tellyt. O. E. T. 

Alkalesenssi (vrt. Alkali), alkalisuus. 

Alkali (< arab. i-aiyure = tuhka) , alkalimetal- 
lien (kaliumin, natriumin, lithiumin, caesiumiu 
ja rubidiumin) oksidit ja hydroksidit; ovat värit- 
tömiä, veteen liukenevia, syövyttäviä ; liuoksilla 
on alkalinen reaktsioni, s. o. ne värjää- 
vät punaisen lakmuspaperin siniseksi ; muodosta- 
vat happojen kanssa alkalisuoloja, joista 
hiilihappoisetkin suolat ovat veteen liukenevia. 
— Haihtuvaa on ammoniumkarbonaatti. 

Alkalilipeä, kalium- tai natriumhydroksidi- 
liuos. 

Alkalimetallit, ryhmänimitys metalleille li- 
thium, natrium, kalium, rubidium ja csesium. 

Alkalimetria, potaska-, sooda-, kaliumhyd- 
raatti- ja natriumhydraattipitoisuuksien mää- 
rääminen neutraliseeraamalla niitä hapoilla. 
(ks. Titreeraus). 

Alkalinen reaktsioni ks. .V 1 k a 1 i. 

Aikalisät maalajit, maa-alkalimetallien, ba- 
riumin, strontiumin, kalsiumin, magnesiumin, ok- 
sidit ja hydroksidit; ovat värittömiä, vaikeasti 
liukenevia, reageeraavat alkalisesti, hiilihappoi- 
set suolat veteen liukenemattomia. 

Aikalisin! ks. A n i 1 i i n i s i n i ja D i f e- 
nyliamiinisini. 



Alkalisuolat ks. Alkali. 

Alkaloidit (< a 1 k a 1 i ja kreik. eidos = kaltai- 
suus), suuri ja hyvin tärkeä ryhmä orgaanisia, 
kasveissa tavattavia aineita, jotka sisiiltävät 
typpeä, ovat amiiniluontoisia ja reageeraavat 
emäksisesti ; niillä on ominaiset fysiologiset 
vaikutukset, mikä ne tekee tärkeiksi lääkeai- 
neiksi ja osaksi vahvoiksi myrkyiksi. Ne yhdis- 
tetään samaan ryhmään enemmän ulkonaisen 
sukulaisuutensa ja fysiologisten vaikutustensa 
kuin sisäisten kemiallisten ominaisuuksiensa 
vuoksi. A. voivat olla hapettomia, ja ne muo- 
dostaa silloin vain hiili, vety, ja typpi (koniini 
ja nikotiini, jotka kumpikin ovat nestemäisiä) ; 
mutta useimmat a. sisältävät samalla happea ja 
ovat jähmeitä, väriltään valkeita. Tärkeimmät 
näistä ovat morfiini, kodeiini ja narkotiini (opiu- 
missa), kiniini ja cinkoniini (kiinankuoressa), 
strykniini 1. revonmyrkky (Stryelmos niix vo- 
mica), atropiini ja hyoskyamiini (Airopa bella- 
donna, Byoxcyaiiitis jiiger ja. Datura slramoniumj, 
eseriini, pilokarpiini, sinapiini (sinapissa), 
piperiini (pippurissa) sekä kofeiini (kahvissa 
ja teessä) ja teobromiini (kaakaossa). Kun 
\ iimemainitut kaksi ovat kemiallisesti sukua 
virtsahapoUe, ovat muut pyridiinin, kinoliinin 
y- m. sellaisten yhdistysten derivaatteja. Kaik- 
kien rakenne ei vielä ole tunnettu, mutta muuta- 
mia on jo voitu keinotekoisesti valmistaa, jos- 
kaan ei vielä taloudellisesti edullisesti. Kasveissa 
on alkaloideja yhtyneinä kasvihappoihin. Ne 
ovat vaikeasti liukenevia tai kokonaan liukene- 
mattomia kylmään veteen, mutta liukenevat 
yleensä alkoholiin. Useiden happojen (esim. 
parkkihapon ja pikriinihapon) kanssa muodos- 
tavat ne vaikeasti liukenevia suoloja. Useim- 
mat niistä ovat hajuttomia, mutta kitkerän- 
makuisia. [Schmidt, „Alkaloid-Chemie" (1900- 
04; 1904-07); Hjelt- Asehan, „Organisk kerni" 
(1900-01).] 

Alkamenes [-me'nes], kreik. kuvanveistäjä, 
Ateenasta (toisten mukaan Lemnoksesta) kotoi- 
sin, eli 5:nuea vuosis:n jälkipuoliskolla; oli Phei- 
diaan nuorempi aikalainen tai oppilas. Tunnettu 
varsinkin jumalain kuvapatsaiden tekijänä. 
Pausaniaan (2 vuosis. j. Kr.) tiedonanto, että A. 
oli Olympian Zeuksen-templin länsipäädyssä ol- 
leen kuvaryhmän tekijä, lienee perusteeton. Sitä- 
vastoin on arveltu, että eräs Pariisin Louvressa 
oleva Aphroditen kuvapatsas (väärin n. s. „Ve- 
nus Genetrix") on Alkameneen erään teoksen jäl- 
jennös, vrt. Kreikkalainen taide. 

O. E. T. 

Alkan [-kä'], Charles Henri Valentin 
(1813-88), etevä ransk. pianisti ja pianokappa- 
leiden säveltäjä. 

Alkanna (Alcanna tinctoria). Unkarissa ja 
varsinkin itäisissä Välimeren maissa yleinen 
BorajrinacefE-heimoon kuuluva, meikäläisen An- 
chusa officinaliksen näköinen yrtti. Sen juuren 
tumman sinipunainen kuori sisältää punaista 
väriainetta, a 1 k a n n a-p u n a i s t a, jota ennen 
käytettiin lääkkeiden värjäämiseen. Eohdoskau- 
passa on sillä nimenä „väärä alkanna" erotuk- 
seksi „oikeasta alkannasta" 1. hennasta, ka. 
Henna. 

Alkazar ks. A 1 c a z a r. 

Alkeides [■e'ides] (lat. AlcVdes), Herakleen 
liikanimi = Alkeuksen jälkeläinen; AI- 



263 



Alkeiselimet—Alkemia 



264 



keus (Alkaios) oli taruu mukaan Ainphitryonin 
isä. ks. Alkmene, Amphitryon, Herak- 
1 (• .s. 

Alkeiselimet, nimitys soluille, jotka muodos- 
tavat kasvien ja eläinten yksinkertaisimmat 
alkeisosat (alkeiselimistöt, yksinkertaisimmat 
muotoyksiöt, yksinkertaisimmat elämäyksiöt) . 

K. il. L. 

Alkeiselimistöt I. protistit, Häckelin esit- 
tämä yhtoisnimit}-s alkuflUi mille ja yksisolui- 
sille kasveille eli siis yksisoluisille elimistöille 
yleensä. Alkeiselimistöjen voi katsoa muodosta- 
van erikoisen neutraalisen valtakunnan kasvi- ja 
tläinkunnan rajalla. Kehitysopin mukaan ka.s- 
vien ja eläinten historiallisella sukupuulla on yh- 
teinen juurensa alkeiselimistöissä, joihin kuului- 
vat maapallon ensimäiset elolliset oliot (vrt. 
Alkueläimet ja Alkeiselimet). 

K. il. L. 

Alkeiskoulu, yleensä koulu, jossa annetaan 
alkeisopetusta. Suomessa a. on niidiMi koulujen 
virallinen nimitys, jotka 1843 vuoden kym- 
naasi- ja kouluasetuksen mukaan tulivat entis- 
ten triviaalikoulujen sijaan. Niitä oli yksi- ja 
kaksiluokkaisia „ala-alkeiskouluja" sekä neli- 
luokkaisia „ylä-alkeiskouluja", jotka viimeksi- 
mainitut valmistivat oppilaansa kimnaasiin pää- 
sjä varten. Muuten olivat alkeiskoulut tarkoite- 
tut lapsille, jotka aikoivat vastedes joko ruveta 
valtion virkaan tai ryhtyä sellaisiin toimiin, 
joissa vaaditaan pienemmässä tai suuremmassa 
määrässä tieteellistä sivistystä. A:t muutettiin 
vuoden 1872 kouluasetuksella reaalikouluiksi tai 
muodostettiin niistä ynnä kimnaaseista yhtei- 
sesti nykyiset lyseomme. M. S. 

Alkeismatematiikka ks. Aritmetiikka. 

Alkeisolio ks. Substanssi. 

Alkeisopetus, yleensä opetus, joka antaa tie- 
don ensimäiset alkeet, vastakohtana tieteelliselle 
opetukselle, joka esittää aineensa perusteellisesti 
ja järjestelmällisesti. Tämän mukaan antaa lä- 
hinnä kansakoulu ja ylempien koulujen alemmat 
kansakoulua vastaavat luokat alkeisopetusta; 
vieläpä nimitetään monesti kaikki opetus yli- 
opi.«ton alapuolella alkeisopetukseksi (vrt. A 1- 
k e i s o p i s t o) . il. S. 

Alkeisopisto, yleensä yliopistoon johtavan 
oppihutoksen nimitys. Tämänniminen oppilai- 
tos on Suomessa kuitenkin ollut vain yksi, ni- 
mittäin Helsingin Suomenkielinen 
Alkeisopisto, joka perustettiin v. 1871 
yksityisillä varoilla sen johdosta, että hallitus 
samana vuonna päätti lakkauttaa normaalilyseon 
suomenkieliset luokat. Kun lakkautus oli mää- 
rätty tapahtuvaksi luokka luokalta, aloittaen en- 
simäisestä, perustettiin uusi koulu aluksi yksi- 
luokkaiseksi siinä toivossa, että muutos saatai- 
siin hallituksen menettelyssä aikaan. Kun tämä 
toivo ei toteutunut ja kun suomenkielinen nor- 
maalilyseo 1872 oli määrätty siirrettäväksi Hä- 
meenlinnaan, päättivät alkeisopiston ystävät 10 
p. lokak. 1872, että opisto oli laajennettava täy- 
delliseksi yliopistoon johtavaksi oppilaitokseksi. 
Yrityksen alkuunpanijoista ja johtajista mai- 
uittakoot professorit Z. J. Cleve ja Yrjö Koski- 
nen, tohtori K. F. Ignatius, kauppias F. K. Ny- 
bom, prof. Th. Kein sekä tehtailija J. V. Alan- 
der. Samalla päätettiin panna toimeen yleinen 
rahankeräys tämän pääkaupungin ainoan suo- 



menkielisen korkeamman oppilaitoksen hyväk-si. 
Keräys oli jo toukokuussa 1873 tuottanut noin 
100,000 mk. ja tuotti kaikkiaan lähes 204,000 mk. 
Suurin osa, 120,000 mk., näistä varoista sijoitet- 
tiin alkeisopiston rakennukseen, joka sijaitsee 
Katakadun varrella ja juhlallisesti vihittiin 16 
p. syysk. 1878. — V:sta 1879 alkaen nautti Al- 
keisopisto 40,000 mk:n vuotuista valtioapua. V. 
1887, jolloin suomenkielinen normaalilyseo siir- 
rettiin Helsinkiin takaisin, lunasti valtio hal- 
tuunsa Alkeisopiston talon irtaimistoineen 240,000 
mk:n kauppahinnasta, samalla kuin A. muutet- 
tiin valtion normaalilyseoksi. Talon hinnasta 
makstttiin ensin A:n velat; loput, noin 170.000 
mk., talletettiin valtiokonttoriin ja korot mää- 
rättiin käytettäviksi stipendeiksi sen oppilaitok- 
sen oppilaille, joka astui A:n sijaan, niinkauan 
kuin ei yleisesti tunnustettu tarve vaatisi näiden 
varojen käyttämistä alkuperäiseen tarkoitukseen 
eli korkeamman suomenkielisen oppilaitoksen 
kannattamiseksi poikia varten maan pääkaupun- 
gissa. 31. S. 

Alkeisrihma, sammalkasvien levämäinen nuo- 
ruusaste, vrt. Sammalet. 

Alkeisvarsikko, sanikkaisten suvuUineii 
polvi, joka kehittyy itiöstä. Se on pieni, aivan 
lyhytikäinen, muodostunut yhdestä solukerrok- 
sesta ja kantaa sukuelimet, siittiöpesäkkeet ja 
munapesäkkeet. vrt. Sanikkaiset. 

Alkemia (arab. ai kimia < Egyptin vanhasta 
koptilaisesta nimestä kerni tai kreik. khymos - 
neste) oli alkuaan sama kuin kemia, mutta 
myöhemmin tarkoitettiin sillä erittäin taitoa 
epäjaloista metalleista tehdä kultaa ja hopeata. 
Tämän muutoksen arveltiin käyvän päinsä 
erityisen aineen, .,v i i s a i 1 1 e n kiven", 
(suuren eliksiirin, punaisen tinktuurin, ma- 
gisterium'in) avulla, jolla myöhempinä aikoina 
iuyös luultiin olevan nuorentavan ja elämää 
jatkavan voiman. Varmuudella ei tiedetä, 
missä alkemia sai alkunsa, mutta arvellaan 
egyptiläisten pappien sitä ensinnä harjoitta- 
neen ja sen perustajana pidetään egyptiläistä 
Hermes Trimegisto sta. Hänen mukaans.i 
nimitettiin siihen kuuluvia toimia „hermeetti- 
seksi taidoksi". Metallien jalostus perustui 
siihen Aristoteleen opin kanssa yhtäpitävään 
käsitykseen, että kaikki metallit ovat samaa 
alkuainetta, samaa materiaa, ja että niitä 
scntähden sopivia keinoja käyttämällä voidaan 
muuttaa toisesta toiseen, .arabialaiset tekivät 
alkemistisen työskentelyn tunnetuksi Espanjassa 
ja täältä levisi se myöskin muihin Länsi-Eurtm- 
pr.n maihin. Tunnetuin arabialainen alkemisti oli 
Geber 1. Djafar (n. 800 j. Kr.) , jonka oppeja 
yleensä omaksuttiin Euroopassa yli 600 vuotta. 
Alkemian tunnetuimmat edustajat 13:nnella ja 
14:nnellä vuosis. olivat Albertus Magnus 
(1103-1280), Roger Bacon (1214-92), Ar- 
nold Villanovanus (1235-1312) ja K a y- 
mundus Lullus (1235-1315) ja lö:nnellä vuo- 
sis. Basilius Valentinus, jolla kemiallis- 
ten keksintöjensä kautta on huomattava sija ke- 
mian historiassa. 16:nnelta vuosis. lähtien alkoi 
varsinainen kemia yhä. enemmän jättää sikseen 
alkemistiset pyrinnöt ja ne joutuivat nyt haa- 
veilijain ja petturien käsiin, jotka onneaan et- 
sien kuleksivat paikasta paikkaan. Monet Euroo- 
pan ruhtinaat loistavien kuvittelujen houkutte- 



265 



Alkemisti— Alkio 



266 



lemina ylläpitivät omia alkemistisia labora- 
toreja. Vielä 18:nnen vuosis. lopulla oli mo- 
nessa maassa n. s. ..hermeettisiä seuroja", jotka 
koettivat pitää kullantekijäintoa vireillä. Myös- 
kin Suomessa työskenteli tähän aikaan alkemisti, 
nimeltä August Nordenskiöld (1754-92) , 
jolla oli laboratorinsa Uudessakaupungissa 
(1781-87), mutta joka myöhemmin muutti Tuk- 
holmaan ja kuoli siirtolaisena Afrikassa. Hänen 
päiväkirjamuistiinpanonsa on A. E. Arppe jul- 
kaissut (sarjassa ..Bidrag tili känuedom om Fin- 
lands natur och folk", Bd. 16). Edv. Ej. 

Alkemisti, alkemian (ks. t.) harjoittaja. 
Alkestis /-e'-/ (lat. Alce'stis, Alce'ste), kreik. 
taruhenkilö, lolkoksen kuninkaan Peliään tytär, 
Admetoksen uhrautuvainen puoliso, ks. A d m e- 
tos. 

Alkibiades [-a'-] (lat. Alcibi'ades), ateena- 
lainen valtiomies, Kleiniaan poika, Eupatridein 

ylhäistä sukua ; 
hänen äitinsä Dei- 
nomakhe oli Alk- 
nieonidien .sukua. 

Syntyneenä v. 
450; n paikkeilla e. 
Kr. A. aikaisin ka- 
dotti isänsä, jol- 
loin joutui Perik- 
leen holhouksen 
alaiseksi. Nuoru- 
kaiseksi vartuttu- 
aan hän syntype- 
ränsä, rikkautensa, 
kauneutensa ja vie- 
hättävän olemuk- 
sensa johdosta 
pian pääsi Atee- 
nan kansan suo- 
sikiksi, mutta hä- 
:i,lr.,. nen eteviin hen- 
genlahjoihinsa yh- 
kevytmielisyys, itsekkyys ja 
Valtiollisella alalla A. varsinai- 
sesti alkoi näytellä osaa Kleonin kuoltua (v. 
422 e. Kr.) asettuen kansanpuolueen etunenään 
Nikiaan johtamaa vanhoillista yliniyspuoluetta 
va.staan. Semmoisena hän uurasti sotaretkeä Si- 
siliaan ja saikin ateenalaiset ryhtymään yrityk- 
seen. V. 415 e. Kr. varustettiin laivasto, jonka 
etupäähän asetettiin Nikias. Lamakhos ja A., 
mutta sen ollessa lähtövalmiina tavattiin eräänä 
aamuna suuri joukko Hermeen patsaita runnel- 
tuina, josta ilkityöstä epäiltiin muiden muassa 
.\;ta. A:ta tosin ei voitu todistaa tähän syy- 
pääksi, mutta häntä syytettiin Eleusiin salais- 
menojen häväisemisestä. Lähdettyään siitä huo- 
limatta Sisiliaan hän kohta sinne saavuttuaan 
sai käskyn palata kotiin vastaamaan puolestaan. 
Mutta A. pakeni Spartaan ja auttoi neuvoillaan 
tehokkaasti spartalaisia sodassa omaa isänmaa- 
taan vastaan. Ennen pitkää hän kuitenkin he- 
rätti näiden kateuden, jonka vuoksi hän pakeni 
Vähään Aasiaan persialaisen satraapin Tissa- 
pherneen luo. Hän alkoi nyt neuvotella ateena- 
laisten kanssa, ja asetettiin jälleen näiden laivas- 
ton johtoon. Tällöin A. saavutti useita voittoja 
jitloponnesolaisista (m. m. Kytsikoksen kaupungin 
luona V. 410 e. Kr.) ja palasi v. 408 e. Kr. 
kansalaistensa riemuksi Ateenaan. Mutta kun 




tyi rajaton 
kunnianhimo. 



eräs A:n alipäällikkö vasten hänen tahtoaan 
alkamassaan meritaistelussa oli joutunut tap- 
piolle {V. 407 e. Kr), erotettiin hänet päällikkyy- 
destä. Sittemmin hän eli Thrakian Khersö- 
nesoksessa, josta käsin turhaan tarjoili apuaan 
maanmiehilleen «nnen Aigospotamoin taistelua 
V. 405 e. Kr. Ateenan kukistuttua A. pakeni 
satraappi Pharnabatsoksen luo Phrygiaan, missä 
hän Spartan hallituksen toimesta murhattiin v. 
404 e. Kr. E. R-n. 

Alkides [-1'-/ ks. A 1 k e i d e s. 

Alkino'os [-i'-], kreik. taruhenkilö, Skheria- 
saaressa asuvien phaiekien kuningas ; esiintyy 
Homeroksen Odysseiassa sekä Argonauttien 
tarustossa. 

Alkio. 1. Kasvit., hedelmöitetystä munaso- 
lusta kehittynyt kasvin nuoruusaste. Alempien 
kasvien alkio kehittyy tasaisesti, mutta siemen- 
kasveissa on sillä usein kasviaiheeksi ni- 
mitetty lepoa.ste siemenessä. Kasviaiheessa, joka 
jo on pieni kasvi, erotetaan alkiojuuri 1. 
juurukka (radicula), alkio- 1. sirkka- 
varsi, alkio- 1. sirkkalehdet (cotyledo- 
nes) ja alkiosi Imu (plumula). 

2. Eläin t. ks. S i k i ö. 

Alkio, Sauteri (s. 1862), suom. kirjailija 
ja nuorisonliikkeen johtaja, synt. Lailiialla 17 p. 
kesäk. 1862. Hä- 
nen isänsä Juho 
Fi 1 a n d e r oli 

maakauppias. Pie- 
nillä varoillaan hän 
ei jaksanut kustan- 
taa pojalle suureir- 
paa sivistystä, kuin 
mitä pitäjän kansa- 
koulussa oli saata- 
vissa. Santeri sai 
omin neuvoin pon- 
nistaa taloudellis- 
ten vaikeuksien 
läpi ja hankkia it- 
sellensä kirjallisen 
ja tietopuolisen si- 
vistyksen. Täten Santeri Alkio. 
hänestä tuli yksi 

'naamme ei niinkään harvinaisia itseoppineita ja 
uupumaton sekä ihanteellinen kehitysaatteiden 
esitaistelija. Se näkyy hänen kirjoistaan sekä 
julkisessa toiminnassaan. Niitä kannattaa mo- 
lempia edistysmieli ja optimistinen usko hyvän 
lopulliseen voittoon. Hän alkoi kirjailijauransa 
1885 Kyläkirjastossa kirjoituksella „Kuvatlmia 
katovuodelta 1867" ja tendenssimäisillä kerto- 
muksilla „Teerelän perhe" (1887), .,Eeva" (1888) 
ja „Aikamme kuvia" (1889-91). Varsinaisen mai- 
neen hän saavutti sentään kaksoisromaanillaan 
„Puukkojunkkarit'' (1894) ja „Murtavia voi 
mia" (1896), joissa kuvaillaan maalaisväestön 
raakaa elämää Etelä-Pohjanmaalla viime vuosi- 
sadan keskivaiheilla sekä sitä tapojen muutosta, 
minkä k.atovuodet ja heränneisyys vähitellen 
saivat aikaan. Sielunelämän kuvauksena paras 
Alkion teoksista on ,,Mennyt" (1892). Muista 
hänen tuotteistaan mainittakoon novellikokoel- 
mat ..Kylistä, kodeista ja vainioilta" (1894) ja 
..Tienhaarassa" (1900) sekä laajahko kertomus 
..Palvelusväkeä" (1904). 

Ollen ensimäisiä nuorisoseura-aatteen innos- 




267 



Alkiolehti— Alkmeonidit 



268 



tamia henkilöitä Pobjnamaalla 1880-luvun alus- 
sa, on A. siitä lähtien vaikuttanut innokkaasti 
tämän aatteen hyväksi. Hän on ollut sen sie- 
luna ja henkisenä johtajana, sen äänenkannat- 
tajan ..Pyrkijän" toimittajana lehden perusta- 
misesta (1890) alkaen, Etelä-Pohjanmaan ns:n 
sihteerinä ja esimiehenä, Suomen Nuorison Liiton 
toimikunnan jäsenenä. Lisäksi tunnettu puhu- 
jana ja esitelmänpitäjänä laajalti maassamme. 
Julkaissut useita kirjoja, joissa käsitellään 
periaatteellista ja käytännöllistä nuorisoseura- 
työtä : „Kansannuorison sivistystarve ja nuoriso- 
seuraliike" (1897), .,Nuorisoseurakirja I" (1905) 
y. m. Kesällä 1906 perusti A.Vaasassa ilmestyvän 
„Ilkka" nimisen lehden, jonka toimittajana hän 
on, ja oli v. 1907-08 eduskunnassa maalaisliiton 
edustajana. [V. Tarkiainen, „Kansankirjailijoita 
katsomassa" (1904).] V. T. 

Alkiolehti (blastoderma), embryol., vakoutu- 
mis-solujen (blastomeerien) muodostama kokonai- 
suus vakoutumisen päätyttyä; blastulan soluista 
muodostunut seinä. Niveljalkaisten munissa, 
joissa muodostusosa pintapuolisena kerroksena 
ympäröi munan keskessä olevan ravintoruskuai- 
sen, alkiolehti esiintyy yhtenäisenä solukerrok- 
sena raviiitoruskuaisen ympärillä. K. M. L. 

Alkiolevy (blastodiscusj, embryol., ravinto- 
ruskuaisen päällä kelluva, litteän levyn muotoi- 
nen sikiönaihe eli vakoutumisen alainen osa ka- 
lojen, matelioitten ja lintujen munissa, s. o. 
yleensä sellaisissa munissa, joissa muodostusosa 
on kerääntynyt toiseen munanpuoliskoon, ra- 
vintoruskuaineu toiseen, ja joilla on n. s. diskoi- 
daalinen vakoutuminen. K. M. L. 

Alkiorakko, kasvit., siemenaiheessa oleva, 
muita suuicmpi .solu, jonka sisässä siitoksen 
kautta syntynyt alkio on. Paljassiemenisillä kas- 
vaa alkiorakon sisään jo ennen siitosta valkuai- 
nen (alkeisvarsikko) täyttäen sen kokonaan. Sit- 
ten syntyy valkuaisen siitereiäu puoleiseen 
päähän kaksi munapesäkettä. — Koppisieme- 
nisillä on ennen siitosta alkiorakon siite- 
reiäu puoleisessa päässä kolme paljasta solua, 
joista yksi on munasolu, toiset kaksi apu- 
soluja (synergidisoluja) . Toisessa päässä on 
kolme samanlaista solua, vastapuolen so- 
lut (antipodisolut). Siitoksen jälkeen jakaan- 
tuu alkiorakon toisikäinen tuma moneen ker- 
taan, jonka jälkeen tytärtumien ympärille ke- 
rääntyy alkulimaa. Siten muodostuu koko al- 
kiorakon täyttävä sisä valkuainen (endo- 
speriiii). vrt. Sicmenaihe ja Siitos. 

Alkioripustin, kasvit., alkiorakon pituussuun- 
nassa oleva solurihma, joka ilmisiittiöillä syntyy 
hedelmöitetyn munasolun uudistuvien jakautu- 
misten kautta. Sen siitereiästä poispäin kään- 
tyneessä päässä syntyy kasviaihe, vrt. Siemen- 
aihe ja Siitos. 

Alklosilmu ks. Alkio. 

Alkiphron [-kVphrön], kreik., nuorempaan 
sofistiikkaan kuuluva kirjailija, joka luultavasti 
eli 2:sella tai 3:nnella vuosis. j. Kr., on sepittä- 
nyt kokoelman kirjeitä, joissa kuvataan eri 
luokka-tyyppejä ; joukossa on muka talonpoi- 
kain, kalastajain, hetairain, parasiittien kirjeitä. 
Teos perustuu suureksi osaksi n. s. nuorempaan 
attiknlai.seen komediaan ja valaisee etupäässä 
niitä elämänmuotoja, jotka vallitsivat Attikassa 
4:nnellä vuosia, e. Kr. O. E. T. 



Alkkvila. 1. Ylitornion pitäjän kirkonkylä 
Tornionjoen varrella. Tulliasema. — 2. Vasta- 
päätä edellistä Ruotsin puolella olevan öfver- 
Torneän suomalainen nimi. 

Alkmaar 1. A 1 k m a r, kaupunki Pohjois-Hol- 
lannissa, Pohjois-IIolIannin kanavan varrella; 
käy juusto-, vilja- ja karjakauppaa. 18,300 as. 
Läheisyydessä sijaitsi kuuluisa Egmont-suvun 
linna. 

Alkmaion [-maVön] (lat. Alcmoeon), kreik, 
tarusankari, Amphiaraoksen ja Eriphylen poika ; 
surmasi äitinsä, sentähden että tämä oli kava- 
lasti aiheuttanut Amphiaraoksen kuoleman. Kos- 
tottarien vainoomana hän turvautui Arkadian 
Psophis-kaupunkiin, jossa myöhemmin sai sur- 
mansa. — Alkmaion kuului argolais-thebalaiseen 
tarupiiriin; hänen kohtaloistaan kerrottiin hä- 
vinneissä Epigonoi- ja Alkmaionis-eepoksissa. 
Ks. A m p h i a r a o s. O. E. T. 

Alkman [-mä'n], kreik. runoilija, eli Spar- 
tassa luultavasti 7:nnen vuosis. jäikipuoliskoU.a 
e. Kr.; tunnetussa muistotarinassa, jonka mu- 
kaan hän oli alkuaan lyydialainen orja, tuskin 
lienee perää. A. on etupäässä tunnettu koorilau- 
lujen sepittäjänä (ks. Koori). Hänen teok- 
sistaan ei ole tallella kuin katkelmia. Pisin ja 
tärkein on erään Parthenio n-laulun (neitos- 
ten juhlakulkue-laulun) katkelma, joka on kir- 
joitettu kolmelle v. 1855 Egyptistä löydetylle 
papyros-lehdelle (säilynyt n. 100 säettä). Tässä 
laulussa, joka on laadittu jonkun jumalan (luult. 
Artemiin) juhlassa esitettäväksi, on koorilyrii- 
kan tavallisiin aineksiin, jumalien ylistykseen, 
pyhään muinaistaruun sekä vakaviin mietteisiin, 
liittynyt erittäin hilpeä aines, runoilija kun pa- 
nee koorin neitoset ylistämään leikkisästi tois- 
tensa suloutta ja notkeutta, vrt. Kreikan 
k i e 1 i ja k i r j a 1 1 i s u u s. O. E. T. 

Alkmene [-me'-], kreik. taruhenkilö, tavalli- 
sen tarumuodostuksen mukaan Mykenain kunin- 
kaan Elektryoniin tytär, .\mphitryonin 
puoliso. Zeus-jumala lähestyy häntä hänen puo- 
lisonsa haahmossa, ja hän synnyttää Zeukselle 
H e r a k 1 e e n. ks. .V m p h i t r y o n ja H e- 
r a k 1 e s. O. E. T. 

Alkmeonidit [-v-] (kreik. Alkmaiöni'dai, Alk- 
meöni'dai), ylhäinen ja upporikas ateenalainen 
suku, jolla oli tärkeä sija Ateenan historiassa 
7:nnellä ja C:nnella vuosis. e. Kr. Kun Kylonin 
valtiokaaijpausyritys (n. 632) oli kukistettu, 
niin Alkmeonidit, iirkhontti Megakles pää- 
miehcnä, surmasivat kavalasti hänen puoluelai- 
sensa. Syytettynä pyhän asylioikeuden (turva- 
paikka-oikeuden) rikkomisesta koko suku tuo- 
mittiin ikiajoiksi Ateenasta karkoitettavaksi ; 
vieläpä vainajain ruumiitkin (niiden kai, jotka 
sillä välin olivat ehtineet kuolla) kaivettiin hau- 
doista ja heitettiin maan rajojen ulkopuolelle. 
Peisistratoksen aikana suku esiintyy jälleen 
Ateenassa, jossa se, nuorempi Megakles johta- 
jana, kiivaasti ottaa osaa taisteluun vaikutus- 
vallasta. Vakaannutettuuan lopullisesti valtansa 
Peisistratos pakoitti heidät lähtemään jälleen 
maanpakoon. Siitä lähtien he ovat ateenalaisten 
vapautushankkeiden varsinaisena sieluna. Erin- 
omaisella auliudellaan he hankkivat itselleen Del- 
phoin oraakkclipapiston vaikutusvaltaisen kan- 
natuksen, ja sen avulla he saivat spartalaiset ryh- 
tymään tyranninvallan poistamiseen .\teenasla. 



269 



Alkoholaatti— Alkoholit 



270 



Kun tämä oli onnistunut (510), syntyi läliinnä an- 
kara kilpailu ylivallasta eri ylimysryhmieu kes- 
ken. Mutta Alkmeonidien ensimäinen mies, nuo- 
remman Megakleeu poika Kleisthenes liit- 
tyi kansanvaltaiseen puolueeseen. Ensin Isago- 
raan johtama harvainvaltainen ylimyspuolue 
pääsi valtaan, ja Kleistheneen täytyi kannattaji- 
neen mennä maanpakoon. Mutta pian kansa ku- 
kisti Spartan tukeman harvainvallan; Kleisthe- 
nes kutsuttiin takaisin Ateenaan ja pani toimeen 
suuren uudistustyönsä (ks. Kleisthenes). — 
Alkmeonideista polveutuivat äitiensä puolelta 
P e r i k 1 e s ja A 1 k i b i a d e s. O. E. T. 

Alkoholaatti, alkoholin yhdistys jonkun me- 
tallioksidin kanssa, vrt. Alkoholit. 

Alkoholi (etylialkoholi), kem. hiili-, happi- 
ja vety-yhdistys (CjH,0) , yleisimmin tunnettu 
kaikista alkoholeista. Nimitys -on arabialaista 
alkuperää (aiA;o/ioZ = „hienoin", „kevein"). Vesi- 
kirkas neste, om.-p. 15°:ssa 0,"039, kiehumap.78°. 
Jäätyy — lll,8°:ssa. Se on kovin hygroskooppis- 
ta ja sekoittuu veteen kaikissa suhteissa, jolloin- 
ka sekoitusvolymi supistuu. Sekoittuu eetteriin 
(Hoffmannin tipat). Palaa sinertävällä, hei- 
kosti valaisevalla liekillä. 1 kg kehittää n. 
7,000 kaloria. Sen höyryt muodostavat ilman 
kanssa räjähtäviä sekoituksia. — A.a muodos- 
tuu käymisen kautta ja tavataan senvuoksi 
vähissä erin luonnossa. Huumaavana ainesosana 
kaikissa käyneissä juomissa. Alkoholia valmis- 
tetaan käyttämällä (s. o. rypälesokerin hajo- 
tessa hiilihapoksi ja alkoholiksi) : 1. luonnolli- 
sista, sokeripitoisista nesteistä, hedelmämehuis- 
ta, sokeriruovon mehusta ja melassista ; 2. kei- 
notekoisesti valmistetuista käymäkelpoisista 
sokeriliuoksista. Vesipitoista alkoholia sano- 
taan väkiviinaksi (ks. t.) . Kaupassa oleva väki- 
viina sisältää 80-95% alkoholia. A:a käyte- 
tään liuotusaineena, vernissaa, hajuvesiä, liköö- 
rejä, etikkaa, eetteriä, kloroformia, kloraali- 
hydraattia, aldehydiä, estereitä, soodaa, potas- 
kaa, aniliinivärejä, räjähdyshapposuoloja valmis- 
tettaessa, väriteollisuudessa, säilytysaineena, 
poltto- ja valoaineena, moottoreissa, lämpömit- 
tareissa, vanhojen öljymaalauksien uudistuk- 
sessa, nautinto- ja lääkeaineena y. m. ; lämmit- 
tää näennäisesti ruumista, vaikuttaa kiihotta- 
vasti ; alentaa lämpöä, hidastuttaa aineeavaih- 
toa, vaikuttaa hermoja lamauttavasti (vrt. A 1- 
koholimyrkytys), väärin käytettynä 
(juoppous) vahingollisesti kaikkiin elimiin: 
vedestä vapaa alkoholi eläviin soluihin ja kudok- 
siin kuolettavasti ei vain imemällä kaiken veden 
itseensä vaan myös saamalla munanvalkuaisai- 
neet hyytymään. A:n valmistus alkuisin 8:n- 
nelta vuosisadalta j. Kr. vrt. Viina. 

Alkoholilainsäädäntö ks. Väkijuoma- 
lainsäädäntö. 

Alkoholimyrkytys, väkijuomien nauttimi- 
sesta aiheutuva myrkytys ; ilmenee pääasialli- 
sesti kahtena eri muotona: äkillisenä myrkytyk- 
senä eli päihtymisenä ja pitkällisenä eli kroonil- 
lisena myrkytyksenä, jossa huomaamme monta 
puolta. Ennen kaikkea on alkoholi hermoston 
myrkky, seikka joka käy selvästi ilmi päihty- 
misestä. Pienemmätkin alkoholimäärät, 20-30 
grammaa, aikaansaavat jo vaikutuksen ihmisen 
mielialaan ja hänen aivojensa säännölliseen toi- 
mintaan. Mieliala käy ensin hilpeäksi ja huolet- 



tomaksi ja ajatuksenjuoksu tuntuu vilkkaam- 
malta. Hetken kuluttua, sekä sitä nopeammin 
kuta suurempi nautittu alkoholiannos on, muut- 
tuu tämä tila: hilpeys kiihtyy rajattomaksi iloi- 
suudeksi ja huolettomuus välinpitämättömyy- 
deksi kaikkien ylevämpien periaatteiden ja kat- 
santokantojen merkityksestä ja pyhimpien sitei- 
den arvosta ; ajatusten järjellinen valmistelu ja 
hienostelu vaikeutuu, itsensähillitseminen heik- 
kenee, arvostelukyky omien ja muitten tekojen 
kantavuudesta ja siveellisestä arvosta katoaa, 
ja sen mukana myöskin tahdon valta itsekästen 
himojen yli. Tämän rinnalla kehittyy erityinen 
toimintahalu lihaksissa vieden tahdottoman ih- 
raisen kaikenmoisiin mielivaltaisiin tekoihin. 
Jos alkoholiannos on ollut tarpeeksi suuri, niin 
veltostuvat sittemmin lihaksetkin ja niitten jou- 
kossa sydänlihaskin, joka näin myrkytettynä 
lopuksi taukoo toimimasta ja — henki on poissa. 
— Usein uudistuva alkoholinkäyttö aikaansaa 
monessa elimessä enemmän tai vähemmän anka- 
ranlaatuisia sairaloisia muutoksia; niinpä syn- 
tyy kroonillinen nielu- ja kurkkukatarri, siitä 
juopon äänen käheys ; vähitellen kehittyy itse- 
päinen mahalaukunkatarri oksennuksineen ja 
syömättömyyksineen ; maksa rasvettuu ja lopuksi 
usein surkastuu; verenkiertoelimet vikaantuvat; 
sydänlihas rasvettuu, kasvaa kooltaan ja veltos- 
tuu ; hermoston toiminnassa näemme vähitellen 
kuvastuvan samantapaiset vauriot, kuin äkilli- 
sessäkin myrkytyksessä; siveelliset ja yleisinhi- 
milliset periaatteet kadottavat valtansa, jonka 
sijaan alemmat vaistot ja itsekkäät himot saa- 
vat johdon. Kroonillisen alkoholismin ilmiöihin 
kuuluvat myöskin monet mielenhäiriön ja tylsä- 
mitlisyyden tilat sekä surkeankuulu äkillinen 
mielenhäiriö, joka kulkee viinahuUuuden (deli- 
rium tremensj nimellä. Alkoholi on siis etu- 
päässä hermoston ja eritoten aivojen, s. o. aja- 
tuksen ja järjellisen toiminnan myrkky ja siten 
yhteiskuntamyrkkynä pidettävä. M. 0-B. 

Alkoholipreparaatit, alkoholista valmistetut 
eetterit, esterit ja substitutsionitulokset sellai- 
set kuin etylieetteri (tavallinen eetteri), etikka- 
hapon etyliesteri (etyliasetaatti), kloraalihyd- 
raatti, kloroformi j. n. e. 

Alkoholiradlkaali ks. A 1 k y 1 i. 

Alkoholismi, alkoholin liiallinen nauttiminen, 
juoppous, ks. Alkoholimyrkytys. 

Alkoholisti, juoppo, väkijuomia liiaksi käyt- 
tävä. 

Alkoholit, suuri ryhmä orgaanisia yhdistyk- 
siä, jotka kokoomukseltaan ovat hiiltä, vetyä 
ja happea ja jotka johdetaan hiilivedyistä siten, 
että yksi tai useampi vetyatomi korvataan 
yhtä monella hydroksyliryhmällä. Näiden lu- 
vun mukaan lasketaan alkoholin „valenssi". 
Hydroksylin kanssa yhdistettyä alkoholin osaa 
sanotaan a 1 k y 1 i k s i tai alkoholiradl- 
kaali k s i. Erinäiset a. oksideerautuvat al- 
dehydeiksi, ketoneiksi, hapoiksi. A:eja sanotaan 
myös karbinoleiksi. A. ovat joko neste- 
mäisiä tai jähmeitä. Ne ovat usein haihtuvia, 
mutta kiehumap. ja om.-p. nousevat mole- 
kylipainon kohotessa ja hydroksyliryhmien 
lisääntyessä. Veteen ne usein helposti liukene- 
vat ; vaikka ne muodollisesti vastaavat epäor- 
gaanisen kemian emäksiä, on niiden reaktsioni 
ueutraalinen. Ne voivat vaihtaa hydrokayli- 



271 



Alkoholometria— Alkuaine 



272 



ryhmän vedyn metalliin, joUoinka syntyy a 1 k o- 
holaatteja. Näillä alkoholaateilla on suuri 
merkitys orgaanisissa synteeseissä. Muutamia 
alkoholeja oii luonnossa, varsinkin estereinä, 
toiset syntyvät käymisen kautta. 

Alkoholometria, nesteiden alkoholipitoisuu- 
den määrääminen, tapahtuu väkiviinassa areo- 
metrillä, joka näyttää en ominaispainoja vastaa- 
vat alkoholiprosentit. Saksalainen termoalko- 
holometri näyttää -\- IS^rssa, montako paino- 
prosenttia alkoholia nesteessä on. Fralles'in 
alkoholometri näyttää -f- 15'':ssa, Gay-Lus- 
6ac'in ranskalainen centesimaalialkoholometri 
-f- 12°:ssa alkoholipitoisuuden volymiprosen- 
teiesa. Englantilaisen Sykes'in alkoholometri 
Läyttää, kuinka monta mittaa „koepirtua", 
proof spirit, (49,3 paino- 1. 57,09 volymiprosent- 
tia alkoholia) täytyy sekoittaa veteen, että saa- 
taisiin 100 mittaa tutkittavaa väkiviinaa, tai 
kuinka monta mittaa koepirtua voidaan valmis- 
taa 100 mitasta tutkittavaa väkiviinaa lisäämällä 
siihen vettä. Välistä määrätään alkoholipitoi- 
suus Baum6'n, BeckMn, Cartier'n areometri- 
asteissa (ks. Areometri). Viinin, oluen y. m. 
aineiden alkoholipitoisuus määrätään vaporimet- 
rillä, dilatometrillä, ebuUioskoopilla, tai niin että 
alkoholi tislataan nesteestä, tislaatti saatetaan 
määrättyyn volymiin ja koetetaan alkoholo- 
nietrillä. 

Alkoovi (arab. ai kobba) , holvattu komero 
huoneessa makuupaikkaa varten: vuodekomero. 

Alkoran [-rän] ks. Koraani. 

Alkuaine, kem., aine, jota ei kemiallisilla eikä 
fysikaalisilla keinoilla voida jakaa yksinkertai- 
sempiin aineosiin. Lavoisier — 1700-luvun loppu- 
puolella — tunsi 29 alkuainetta. Nykyään tunne- 
taan niitä noin 80, jotka eri tavalla toisiinsa yh- 
tyneinä muodostavat kaikki aineet, jähmeät, 
nestemäiset ja kaasumaiset. (Kemiallisia yh- 
distyksiä ja reaktsioneja esittävissä kaavoissa ei 
kirjoiteta koko alkuaineen nimeä, vaan käyte- 
tään sen sijaan merkkejä esittämässä eri alku- 
aineitten atomeja). Seuraavassa luetellaan ny- 
kyään tunnetut alkuaineet sekä niiden kemial- 
liset merkit (symbolit) . 

Aluminiumi (AI), Antimoni (Stibium) (Sb), 
Argoni (A), Ar.senikki (As), Bariumi (Ba), Be- 
rylliumi (Be), Boori (B), Bromi (Br), Ceriumi 
(Ce), Ctesiumi (Cs), Elohopea (Ilydrargyrum) 
(Hg), Erbiumi (Er), Fluori (F), Fosfori (Phos- 
phor) (P), Gadoliniumi (Cd), Galliumi (Ga), 
Gerinaniumi (Ge), Happi (Oxygenium) (O), He- 
liumi (He), Hiili (Carboneum) (C), Hopea (Ar- 
gentum) (Ag), Indiumi (In), Iridiumi (Jr), 
Jodi (J), Kadmiumi (Cadmium) (Cd), Kaliumi 
(K), Kalsiumi (Calsium) (Caj, Kloori (Chlor) 
(Cl), Koboltti (Cobaltum) (Co), Kromi (Chrom) 
(Cr), Kryptoni (Kr), Kulta (Aurum) (Au), Ku- 
pan (Cuprum) (Cu), Lantaani (La), Litiumi (Li), 
Lyijy (Plumbum) (Pb), Magnesiumi (Mg), Man- 
gaani (Mn), Molybdeeni (Mo), Natriumi (Na), 
Neodymi (Nd), Neoni (Ne), Nikkeli (Ni), Nio- 
biumi (Nb), Osmiumi (Os), Palladiumi (Pd), 
Pii (Silicium) (Si), Platina (Pt), Praseodymi 
(Pr), Radiumi (Ra). Rauta (Fjrrum) (Fe), 
Rikki (Sulphur) (S), Rodiumi (Rhodium) (Rh), 
Rubidiumi (Rb), Ruteniumi (Ru), Samariumi 
(Sa), Skandiumi (Senndium) (Se), Seleeni (Se), 
Sinkki (Zn), Strontiumi (Sr) , Talliumi (Tl),Tan- 



taali (Ta), Telluri (Te), Terbiumi (Tb), Tina 
(Stannum) (Sn), Titaani (Ti), Thoriumi (Th), 
Tuliumi (Tu), Typpi (Nitrogenium) (N), Uraa- 
ni (U), Vanadiini (V), Vety (Hydrogenium) (H), 
Vismutti (Bismutum) (Bi), Volframi (W) , Xe- 
noni (X), Ytriumi (Y), Ytterbiumi (Y^b), Zirko- 
i niuuii (Zr). 

Nykyisen tieteen kannalta katsottuna ei alku- 
ainetta voi muuttaa toiseksi ; esim. lyijyä ei voi 
* muuttaa hopeaksi, ei kuparia kullaksi. Poik- 
j keuksena on kuitenkin mainittava, että radiumi 
voidaan muuttaa heliumiksi ; mutta toistaiseksi 
' on tämä pidettävä vain poikkeuksena. — Alku- 
j aineet yhtyvät toisiinsa määrättyjen lakien mu- 
1 kfian, määrätyissä painosuhteissa ; mutta jotkut 
alkuaineet voivat yhtyä keskenään useammassa 
kuin yhdessä painosuhteessa: esim. raudan yhdis- 
tyksistä rikin kanssa on mainittava kaksi, rauta- 
sulfidi ja rikkikiisu ; kun analysoidaan ja määrä- 
tään rikkimäärä, joka on yhtynyt samaan mää- 
rään rautaa, niin huomataan, että jälkimäisessä 
yhdistyksessä on täsmälleen kaksi kertaa enem- 
män rikkiä kuin edellisessä ; sama yksinkertainen 
suhde on huomattavissa muissakin tapauksissa: 
kun kaksi ainetta A ja B kemiallisesti yhtyvät 
toisiinsa useammassa kuin yhdessä painosuh- 
teessa, niin ovat ne painomäärät A:ta, jotka yh- 
tyvät samaan painomäärään B:tä, yksinkertai- 
sissa, kokonaisilla luvuilla esitettävissä suhteissa 
toisiinsa (kerrannaisten painosuhtei- 
den laki). — Mutta alkuaineet eivät yhdy 
toisiinsa ainoastaan määrätyissä painosuhteissa, 
vaan tapahtuu yhtyminen myös määrätyissä 
tilavuus-suhteissa, kun nimittäin on kysymys 
kaasumaisista aineista. Niinpä yhtyy yksi tila- 
vuusosa klooria yhteen tilav.-osaan vetyä muo- 
tostaen kaksi tilav.-os. kloorivetyä ; kaksi tilav.- 
os. vetyä yhtyy yhteen tilav.-os. happea muodos- 
taen kaksi tilav.-os. vesihöyryä ; siis on myös 
muodostuneen aineen tilavuus kokonaisilla lu- 
vuilla esitettävissä suhteissa reageeraavien ai- 
neitten tilavuuksiin. — Kun aineet reageeraavat 
toistensa kanssa, niin on muodostuneitten aineit- 
ten paino yhtä suuri kuin reageeraavien aineit- 
ten paino (laki aineen katoamatto- 
muudesta). Reaktsionituotteella ei enää ole 
alkuperäisten alkuaineitten ominaisuuksia. 

Alkuaineet jaetaan tavallisesti kahteen ryh- 
mään, metalleihin ja epämetalleihin. Tämä 
jakotapa on Lavoisier'n ajoilta; nykyään, kun 
tunnetaan paljoa useampia alkuaineita, ei niitä 
voida ehdottomasti järjestää kahteen ryhmään. 
Muutamia alkuaineita pitävät toiset kemistit 
] edelliseen ryhmään kuuluvina, toiset taas jälki- 
I maiseen. 

Muutamat alkuaineet ovat hyvin yleisiä, kun 
taas toisia tavataan niin vähän, että niitä ei ole 
edes voitu tarpeeksi tutkia. Yleisin on happi, 
jota on ilmassa noin '/s sen tilavuudesta. Yhdis- 
tyksissä on sitä niin paljon, että sen otaksutaan 
muodostavan puolet maapallon painosta. Hapen 
jälkeen enimmin levinneitä alkuaineita ovat pii, 
aluminiumi, rauta, kalsiumi, magnesiumi, nat- 
riumi ja kaliumi. 

Useimmat alkuaineet ovat tavallisen lämpö- 
tilan vallitessa jähmeitä. Nestemäisiä ovat 
bromi ja elohopea, kaasumaisia vety, happi, 
typpi, kloori, fluori, argoni, beliumi. — Kun 
verrataan alkuaineita toisiinsa niiden kemial- 



273 



Alkuaineitten periodinen järjestelmä— Alituin 



274 



lisiin ominaisuuksiin nähden, niin voidaan ne 
jakaa ryhmiin ja sarjoihin. Ominaisuudet riip- 
puvat atomipainoista, ks. Alkuaineitten 
periodinen järjestelmä. [Remsen- 
Komppa, „Epäorgaaninen kemia" ; Edv. Hjelt, 
„Kemia".] (W. B.J 

Alkuaineitten periodinen järjestelmä on 
luonnollinen jakojärjestelmä alkuaineiden atomi- 
painojen mukaan. 1829 näytti Döbereiner, että 
yhdenmukaisesti suhtautuvat alkuaineet usein 
muodostavat n. s. t r i a d i n s. o. kolmen alku- 
aineen atomipainoista on keskimäinen yhtä 
suuri kuin kahden toisen aritmeettinen keski- 
arvo, ja hän päätti tästä, että alkuaineitten 
ominaisuudet jossain määrin olivat riippuvaisia 
niiden atomipainoista. Tätä jakojärjestelmää 
kehittivät sitten etenkin ransk. Beguyer de 
Chancourtois (1862) ja lengl. J. N e w- 
lands (1863), mutta vasta venäl. D. M e n d e- 
le j e V (1869) ja saks. Lothar Meyer (1870) 
näyttivät lopullisesti, että alkuaineitten ominai- 
suudet ovat riippuvaisia (funktsioneja) , vieläpä 
jaksottain riippuvaisia (periodisia funktsioneja) 
niiden atomipainoista. Jos nimittäin järjeste- 
tään alkuaineet atomipainojensa suuruuden mu- 
kaan peräkkäin yhteen jaksoon, alkaen vedystä, 
jonka atomipaino on pienin, niin huomataan, 
etteivät enimmän toistensa kaltaiset alkuaineet 
välittömästi seuraa toisiansa, vaan esiintyvät pe- 
riodisesti s. o. ne ovat erotetut toisistaan mää- 
rättyjen välimatkojen päähän. Jos alkuaineet 
täten perätysten kirjoitetaan paperiliuskalle ja 
tämä kierretään spiraaliin niin, että kemialli- 
silta ominaisuuksiltaan samankaltaiset alkuai- 
neet tulevat olemaan samassa pystysuorassa jak- 
sossa ja spiraali leikataan pystysuorasti halki, 
saadaan taulu, jossa on kymmenen vaakasuoraa 
n. s. sarjaa ja kahdeksan pystysuoraa n. s. 
luonnollista ryhmää. Jälkimäiset, 

paitsi kahdeksas, jakaantuvat kahteen ala- 
ryhmään A ja B. Jaksottainen riippuvaisuus 
näyttäytyy eräitten fysikaalisten ominaisuuk- 
sien vaihteluissa ja siinä, että vaakasuorien sar- 
jojen ensimäiset jäsenet ovat emäksiä muodosta- 
via alkuaineita, mutta jos siirtyy sarjoja pitkin 
oikealle, muuttuvat alkuaineet vähitellen hap- 
poja muodostaviksi, jolloin kuitenkin ryhmällä 
VIII on omituinen välittävä luonne riippuen sen 
asemasta ryhmien I ja VII välillä. Valenssi eli 
kemiallinen arvo vaihtelee yleensä siten, että se 
kohoaa l:stä ryhmässä I 4:jään ryhmässä IV, 
jonka jälkeen se alenee taas l:teen ryhmässä VII. 
Korkein mahdollinen valenssi, joka esiintyy 
happiyhdistyksissä, kohoo kuitenkin tasaisesti 
l:stä ryhmässä I 8:aan ryhmässä VIII, esim. 

I II III IV V VI VII VIII 

K,0 CaO A1,0, CO, P„0, SO, CLO; Os, 

Eri ryhmien tyyppeinä voi pitää seuraavia 
alkuaineita: 

I II III IV V VI VII VIII 

Na Mg AI Si P S Cl Ru, Rd, Pd 

Vetyä on vaikea sijoittaa tähän yleiseen järjes- 
telmään. Muutamat ovat asettaneet «en I:een 
n. s. alkalimetallien ryhmään, johon sen eräissä 
suhteissa metallin tapainen luonne ja sen va- 
lenssi 1 oikeuttavat. VIII:n ryhmän kaasumai- 
set alkuaineet, n. s. jalot kaasut (heliumi, neon. 



argon, krypton, xenon) erottavat useat tutkijat 
erityiseksi 0-ryhmäksi sen tosiseikan perus- 
teella, ettei näitä alkuaineita ole saatu muodos- 
tamaan yhdistyksiä minkään muun alkuaineen 
kanssa. 

Tämä periodinen järjestelmä kesti loistavalla 
tavalla koetuksen kun Mendelejev sen perusteella 
edeltäkäsin jokseenkin tarkasti määritteli muu- 
tamiin sen aukkoihin tulevat alkuaineet ominai- 
suuksiltaan, esim. gallium'in (eka-aluminium) . 
[Remsen-Komppa, „Epäorgaaninen kemia"; Edv. 
Hjelt, ..Kemia".] 

(W. B.) 

Alkuastuin, pölkkyastuin, täysinäinen ensi- 
astuin portaissa. J. C-in. 

Alkueläimet (Protozoa), alhaisimmat, yksin- 
kertaisimmat, yleensä hyvin pienet elimistöt. 
Alkueläinten ruumiin olennaisen, elävän osan 
muodostaa tumalla varustettu alkulimamöhkäle, 
ja niinmuodoin voi alkueläimiä pitää yksisolui- 
sina elimistöinä vastakohtana korkeammille eli- 
mistöille eli monisoluisille eläimille ja kasveille 
(kudoseläimille ja kudoskasveille) . Vaikka alku- 
eläimet muotoarvoltaan vastaavat kukin yksi- 
tyistä kudossolua, niin ne kumminkin osoittavat 
monenlaisia erilaistumisia rakenteessaan ja elä- 
mäntehtäviensä toimittamisessa. Toiset lähene- 
vät näissä suhteissa enemmän todellisia kasveja, 
toiset eläimiä (vrt. Alkeiselimistöt). 
Useimmat lajit elävät vedessä tai kosteissa pai- 
koissa, lukuisat ovat loisia. Monet alkueläimet 
esiintyvät äärettömän lukuisina; niinpä fossii- 
listen juurijalkaisten pii- ja kalkkirangot muo- 
dostavat kokonaisia vuorikerroksia ; monet loi- 
sina eläviuä lajit ovat tarttuvien tautien aiheut- 
tajia. Alkueläimet jaetaan neljään suureen ryh- 
mään: juurijalkaiset (Rliizopoda), siimalikoeläi- 
met (Flagellata), väryslikoeläimet (CiliataJ ja 
itiöeläimet (SporozoaJ. Yhteensä näihin kuuluu 
useita tuhansia nykyään eläviä ja kivettyneitä 
lajeja. K. M. L. 

Alkuhistoria, esitys jonkun maan tai kansan 
vanhimmista (sivistys-) oloista, ennen varsinaista 
historiallista aikaa ; sanotaan myöskin esihis- 
toriaksi. 

Alkuhärkä (Bos primigenius), sukupuuttoon 
kuollut härkälaji, joka vielä Csesarin aikana eli 
Saksassa ja Englannissa. Mainitaan Niebelun- 
genliedissä nimellä „ur". P.ysyi kauvimmin 
Puolassa, jossa viimeiset hävisivät vasta 1600- 
luvulla. Sekoitetaan usein viseuttiin (ks. t.). 
A:n ruumiinmuoto oli hyvin kesyn härän tapai- 
nen ; väri musta, pitkin selkäpiitä valkea juova, 
sarvet isot, ensin eteen sitten ylös taipuvat; 
niistä tehtiin juoma-astioita. Useat lehmärodut 
polveutunevat alkuhärästä. 

Alkuihminen ks. Ihminen. 

Alkiiimettäväiset (Prototheria), alhaisimmat, 
istukkaa vailla olevat, munivat nisäkkäät (Pro- 
mammaliaj. Nykyään elävistä nisäkkäistä edus- 
tavat tätä ryhmää nokkaeläimet (Omi- 
tliorhynchus ja EchidnaJ. K. M. L. 

Alkuin (735-804), Kaarle Suuren kuuluisa 
neuvonantaja ja aikansa oppineimpia mie- 
hiä, synt. Yorkissa ylhäisestä anglosaksilaisesta 
suvusta. Sai hyvän kasvatuksen syntymä- 
kaupunkinsa luostarikoulussa, jonka johto sit- 
temmin joutui hänen käsiinsä. Kaarle Suuren 
hartaasta pyynnöstä hän toisella Rooman mat- 



275 



Alkukieli — Alku-olio 



276 



kallaan jäi Frankkien maahan (782) ja ryhtyi 
siellä erittäin hedelmälliseen työhön sivistyksen 
kohottamiseksi. Aluksi hän oleskeli hovissa an- 
taen opetusta Kaarlelle ja hänen pojillensa, jär- 
jestäen uudestaan hovissa olevan koulun {schola 
palatina) sekä perustaen kaikkiin suurempiin 
kaupunkeihin ylempiä ja alempia kouluja. Oles- 
keltuaau jonkun aikaa Englannissa hän palasi 
jälleen jatkamaan sivistystyötänsä frankkien kes- 
kuuteen. N. 8. karolingilainen renes- 
sanssi on luettava suurimmaksi osaksi hänen 
vaikutuksestansa lähteneeksi. A. otti myös in- 
nokkaasti ja menestyksellä osaa aikansa juma- 
luusopillisten riitakysymysten, kuten kuvariidan 
ja adcptianismin, ratkaisuun. Hän kirjoitti 
suuren joukon teoksia jumaluusopin, filosofian, 
matematiikan, retoriikan ja kieliopin alalta sekä 
pyhimysten elämäkertoja, runoja ja kirjeitä. 
Kootut teokset julaistuina Migne'n „Patrolo- 
gia"ssa {osissa 100 ja 101; 1851). iWerner, 
„Alkuin und sein Jahrhundert" (2:nen pain. 
1881) ; West, „Alcuin and the Christian schools" 
(1892).] O. M-e. 

Alkukieli, se historiallisesti edellytetty kieli- 
muoto, josta joku tai jotkut myöhemmät kieli- 
muodot (kielet, murteet) ovat kehittyneet (esim. 
suomalais-ugrilainen alkukieli). Myös: alku- 
teoksen kieli siitä tehdyn käännöksen kie- 
len vastakohtana 
(esim. raamatun 
alkukielet), vrt. 

Kieli. 

A. K. 

Alkukirjain, kä- 
si- tai painokirjoi- 
tuksen pitempien 
ajatusjaksojen mui- 
ta kirjaimia isom- 
pi, usein koristeltu 
ensimäinen kirjain, 
vrt. I n i t s i a a 1 i. 

Alkukoriste, kirjan yksityisosien (lukujen 
y. m.) ensi sivulla tekstin edellä oleva koriste, 
piirros, kuva t. m. s. vrt. Vinjetti. 

Alkukoti, jonkun kansan tai kansansuvun 
vanhin asuinpaikka. 

Alkulima, protoplasma, on se enemmän 
tahi vähemmän nestemäinen ja läpikuultava aine, 
joka muoilostua elävien solujen pääaineksen ja 
tavallisesti sisältää erilaistuneen kiinteämmän 
osan, tuma u. Monessa solussa saattaa erottaa 
läpikuultavan ohuen ulomman a.-kerroksen, 
ulkokelmun, ektoplasman, ja sisem- 
män jyväsiä sisältävän sisäilman, endo- 
plasma n. 

Mielipiteet alkuliman hienommasta raken- 
teesta ovat hyvin erilaisia. Sen on ajateltu muo- 
dostuneen erillisistä läpikuultavassa nesteessä 
uivista rihmoista (Fleramingin fibrillääri- 1. fi- 
laari-teoria) tahi verkkomaisesta, rihmaisesta 
rangasta, jonka silmukat neste täyttää, kunnes 
BUtschli osoitti, että näennäinen verkkorakenne 
riippuu vaahtomaisesta rakko-rakenteesta. 
Kaldfojeu seinät olisivat muodostuneet sakeam- 
masta, niiden sisällys ohuemmasta aineesta 
(Blitsclilin alvoolaarileoria). AUmaiinin käsi- 
tyksen mukaan olisi alkulima kokoonpantu pie- 
nistä jyväsistä (Altmannin granulaariteoria) . 

Paitsi tumaa tavataan alkulimassa muita- 




Alkukirjain erttastll 13l«l-luvuh 
suom. missulcsta. 



kin määrämuotoisia osia, esim. lehtivihreähiuk- 
kaset ja tärkkelysjyväset kasvisoluissa, pig- 
menttihiukkaset eläinten pigmenttisoluissa, ras- 
vapisarat maksan soluissa, lukuisia vararavinto- 
jyväsiä eläinten munasoluissa ja kasvien siemen- 
soluissa j. n. e. Osa nesteestä, joka täyttää solu- 
liman, kokoontuu erityisiin solurakkoihin, 
jotka sitkeärnpi Ilmakerros erottaa ympäröivästä 
alkulimasta. Useissa vapaasti elävissä yksi- 
soluisissa elollisissa olioissa tavataan myös loi- 
sina eläviä leväsoluja (Zooxanlhella, Zoocklo- 
rella). 

Kemialliselta kokoum ukseltaan 
ei a. ole mikään yhtenäinen aine, vaan sekoitus 
erilaisista yhdistyksistä. Nämä ovat suurim- 
maksi osaksi valkuaisaineita, vettä ja pieni 
määrä liuenneita kivennäissuoloja (enimmäkseen 
natriumin, kaliumin, magnesiumin, kalsiumin 
fosfaatteja, karbonaatteja tahi sulfaatteja). 
Vastavaikutukseltaan a. on heikosti emäksinen 
tahi neutraalinen, ei koskaan hapan. 

Alkulima on elävä aine. Sillä on kyky ot- 
taa ravintoaineita, niistä rakentaa elävän solun 
osia (assimilatsioni, yhteyttäminen) ja uudes- 
taan itsestään hajota. Yhteyttämisen kautta 
kasvaa alkulima ja lisääntyy, jakaantuu. 

A:ssa huomataan liikkeitä, jotka riippu- 
vat sen ärtyväisyydestä ulkoapäin vaikuttavien 
fysikaalisten ja kemiallisten kiihottimien suh- 
teen. Ketoilla peitetyissä soluissa, jotka eivät 
voi muotoaan muuttaa, virtaa alkulima eri 
suuntiin kuljettaen muassaan siihen laskeutu- 
neet hiukkaset. Paljaissa soluissa saavat määrä- 
suuntaiset alkuliman virtaukset aikaan muodon 
muutoksen, siten että limakko venyy tylpiksi 
liuskoiksi, valejaloiksi, jotka taasen vetäy- 
tyvät sisään. Sen kautta liikkuu solu ameeba- 
maisesti eteenpäin. Toisilla soluilla on väre- 
karvaliike s. o. ne uivat solulimasta erilaistu- 
neiden limasilikeiden, siima- tahi värekarvojen 
avulla. 

Ensimäisen selityksen a:sta laati D u j a r d i n 
(1S3Ö) nimittäen sitä sarkodiksi, mutta tar- 
koitti tällä nimityksellään ainoastaan alempien 
eläinten alkulimaa. Yleisessä merkityksessä 
käytti V. M o h 1 ( 1840) protoplasma nimi- 
tystä. Uudempi käsitys alkulimasta on Max 
Schultzen (1861) mukainen. Nykyaikaan 
koetetaan selittää elolliset ilmaukset puhtaasti 
fyysillis-kemiallisiksi ilmiöiksi. [V e r w o r n, 
..Allgemeine Physiologie", O. H e r t w i g, ..All- 
gemeine Biologie".] 

Alkulimaeläimet (MoneraJ, alhaisimmat eli- 
mistöt, joiden pelkästä alkulimasta (ks. t.) muo- 
dostuneessa ruumiissa ei vielä tumakaan ole eri- 
laistunut. Niitä voi pitää tumattomina soluina. 
Mikäli aineenvaihdos on kasvillinen tai eläi- 
mellinen, voi erottaa kasvi-moneereja ja eläin- 
moueereja. K. 31. L. 

Alkuluku I. p r i i m i 1 u k u, luku, mihin ta- 
san sisältyy ainoastaan yksikkö ja luku itse 2. 3. 
5, 7, 11, 13, 17, j. n. e. Suhteelliset (relatiiviset) 
alkuluvut, kaksi tai useampia kokonaisia lukuja, 
joilla 1 on ainoa yhteinen tekijä, esim. 24 ja 35. 

(V. V. K.) 

Alkunopeus, luodin lentonopeus piipun suussa 
lausuttuna metreissä, mitkä se lentäisi 1 sekun- 
nissa, JOS nopeus ei muuttuisi. 

Alku-olio ks. Substanssi. 



277 



Alkuopetus— Alkusointu 



278 



Alkuopetus, alkuaan kodin tarjooma opetus 
lapsille, millä tehtävällä on perustuksensa ei ai- 
noastaan vanhempain velvollisuudessa kas\ attaa 
ja opettaa lapsiaan, vaan myös useissa protes- 
tanttisissa maissa lakimääräyksissä. Kun useim- 
mat vanhemmat eivät kykene eivätkä halua opet- 
taa ja yhteiskunnallisten olojen muuttuessa eivät 
voi vastuunalaista kasvattaja- ja opettajavelvol- 
lisuuttaan oikealla tavalla täyttää, ovat seura- 
kunnat ja jotkut kunnat perustaneet pikku- 
ja kiertokouluja lapsille 7 ikävuodesta 
alkaen. Edelliset ovat seisovia, paikallaan py- 
syviä koko lukuvuoden ; jälkimäiset taasen ovat 
muuttelevia, joissa sama opettaja lukuvuoden eri 
aikoina tarjoo opetusta eri alueilla. Tämänta- 
paisia oppilaitoksia, jotka sittemmin olivat 
valmistuskouluja rippikouluille, syntyi Suo- 
messa piispa Gezelius vanhemman toi- 
mesta hänen julkaisemansa kiertokirj^.-en joh- 
dosta maaliskuun 18 p:ltä 1666. Kun seisova 
pitäjänkoulu seurakuntain laajuuteen näh- 
den pian havaittiin riittämättömäksi, määräsi 
Gezelius kyläkouluja perustettaviksi, joi- 
hin valmistettiin opettajia pitäjän koulussa. 
Vtsta 1762 alkaen voidaan sanoa kiertokoulu- 
järjestelmän vakaantuneen, koska niitä silloin 
lukuisammin perustettiin. Kun nämä koulut 
olivat kotiopetuksen korvaajia, opetettiin niitä 
oppiaineita, mitkä kotiopetuksessa pidettiin tär- 
keinä: sisälukua ja kristinopin taitoa ja vei- 
suuta. Myöhemmin otettiin joskus myös kir- 
joitus, vielä harvemmin laskento lukujärjestyk- 
seen. Nämä koulut, kuten koko koululaitoskin, 
olivat kirkon alaisia. 

Kun vuoden 1866 kansakouluasetus ilmestyi, 
jossa alkuopetus määrätään edelleen kuuluvaksi 
kodin velvollisuuksiin, niin tuli edellisten tar- 
koitusten lisäksi niillä seuduilla, missä oli mah- 
dotonta perustaa ylempiä kansakouluja, monen 
pikku- ja kiertokoulun tehtäväksi vielä korvata 
näitä. Näistä syistä on pikku- ja kiertokoulu- 
jen lukujärjestyksessä maallisiakin oppiaineita, 
niinkuin laskento, kirjoitus, maantiede, kieli- 
oppi, joskus havainto-opetus ja voimistelu. 
Kansakoulunopettajain tulee opettaa vasfalka- 
via 6 viikkoa joka lukuvuosi, jotta nämä sitten 
voisivat päästä kansakoulun alimmalle luokalle. 

V. 1877 oli 359 pikku- ja 546 kiertokoulua; 
nyk. on yhteensä n. 1,600 pikku- ja kiertokou- 
lua; V. 1877 oli 128,503 oppilasta näissä kou- 
luissa, nyk. n. 200,000 oppilasta. Opettajia val- 
mistavat yksityiset, valtioapua nauttivat pikku- 
kouluseminaarit. 

Kaupungeissa tavataan jo varhain pikku- 
lasten kouluja. Kun kansakouluasetus jul- 
kaistiin, perustettiin kaupunkeihin kunnallisia, 
kirkosta riippumattomia, alempia kansakouluja, 
jotka ovat elimellisesti yhdistetyt ylempiin 
kausakouluihin. N. s. oppikoulujen valmis- 
tuskoulut tarjoovat myös ensimäiset tiedon- 
alkeet opetuksen alalla. 

Nykyään on alkuopetus Suomen maalaiskun- 
nissa järjestyksen alaisena ja pyrkimys käy 
siihen suuntaan, että nämä koulut ovat saatet- 
tavat yhteiskunnan alaisiksi ja ylemmän kansa- 
koulun pohjakouluiksi. 

[O. Wallin, „Koti ja koulu v. 1864" (Jyväs- 
kylä 1865) : K. G. Leinberg, „0m folkskole- 
förhällanden i Sverige och Norge" ; Sama, ,, Eh- 



dotus 2 vuotisesta pikkukoulun opettajaseminaa- 
rista" (1877) ; G. Petterson (Arokallio), „Miet- 
teitä kierto- ja ylemmistä kansakouluista" 
(1886); Sama, „Kansanopetuksesta Sveitsissä"; 
J. H. Tuhkanen, „Koti ja kiertokoulu" (Kristil- 
lissiveellinen aikakauslehti 1894-1896) ; Sama, 
,,KiertokouIutilastoa" (1894) ; Usko Tuhkanen, 
„Poimintoja kirkollisesta kansanopetuksesta us- 
konpuhdistuksen ja puhdasoppisuuden ajoilta 
Suomessa" (1894 J. H. Tuhkasen toimittamassa 
Hämeenlinnan pikku- ja kiertokouluseminaari- 
albumissa) ; K. O. Lindeqvist, „Silmäys kansan- 
opetukseen Suomessa lS:nnella vuosisadalla ja 
19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla (1894, äsken- 
mainitussa albumissa) ; K. Werkko, „Kansaa 
sivistysoloista Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa 
sekä alemmasta kansanopetuksesta Suomessa" 
(1903) ; Sama, „Alempi kansanopetus" (Kristil- 
lissiveellinen aikakauslehti vv. 1905-8) ; „Alku- 
opetuskomitean mietintö" (1906) ; Dixi, „ Alku- 
opetuksesta maalaiskunnissamme eli mietteitä 
eräässä kansamme elinkysymyksessä" (1907) ; 
K. Werkko, „Alkuopetuksesta maalaiskunnissa" 
(Kansankalenterissa 1908) ; Sama, „Pikku- ja 
kiertokoulujen matrikkeli" (1908) ; Ääni jou- 
kosta, „Alkuopetuksen puolesta" (1908) ; Mikael 
Soininea, „Miten on alkuopetus järjestettävä 
maalaiskunnissa?" (1908).] K. W. 

Alkuperuste 1. prinsiippi (lat. princi- 
ptMm = alku) merkitsee äärimmäistä eli ensi- 
mäistä perustetta, jota ei enää tarvitse eikä voi 
johtaa mistään edelläkäyvästä. Filosofiassa ero- 
tetaan: 1. olemisen (ja tapahtumisen) 
alkuperusteet (reaaliprinsiipit, prmcipia 
esse7idi et fiendi) , s. o. alkuperäiset syyt siihen, 
mikä on olemassa ja tapahtuu, ja 2. tiedon 
alkuperusteetfpriHcipto cognoscendi), tietojemme 
peruslähteet. Olemisen alkuperusteeksi ihminen 
koettaa ajatella jotakin ehdotonta (ks. t.) ole- 
vaista. Tiedon alkuperusteiden täytyy olla vä- 
littömästi ilmeiset ja varmat (ks. Aksiomi). 
Tiedon alkuperusteet ovat vielä kahta lajia, nim. 
muodolliset, s. o. ajatuslait (ks. t.) , jotka 
lausuvat, miten pitää ajatella, ja tiedon s i s ä 1- 
lykselliset eli asialliset (materiaali- 
set, „aineelliset") alkuperusteet, jotka ovat aj:i- 
tuksiemme ja väitteittemme peruslähteinä niiden 
sisällykseen nähden. Nämä viimemainitut ovat 
ensi sijassa kokemuksen tosiasiat, mikäli ne 
ovat täysin epäilemättömät. Sellaisia varmoja 
tosiasioita on varsinkin oma sielunelämämme. 
Ulkohavainnot ovat välittömästi ilmeiset vain 
siinä mielessä, että tiedämme todellisesti koke- 
vamme ne tajunnassamme; siten käsitettyinä 
uekin ovat yhtenä äärimmäisenä tiedon perus- 
teena, josta johdamme tietojamme siitä, mikä 
on ia tapahtuu maailmassa. 

A. Gr. 

Alkupitkä 1. d a k t y 1 i, kolmitavuinen runo- 
polvi, jossa ensi tavu on pitkä ( — vjw), kuten 
esim. sanoissa „mieleni", „nuorena". 

Alkusointu 1. alliteratsioni, kahden 
tai useamman sanan alkuäänteiden yhtäläisyys, 
esim. fcoti ja fcontu ; miehen »nieli ; oivoni o/at- 
televi. Esiintyy vanhassa suomalaisessa kan- 
sanrunossa (Kalevalassa, Kantelettaressa) sa- 
moinkuin taiderunoudessa, joskus suorasanai- 
sessakin, runollisena „kaunistuskeinona". Se 
antaa esim. sananlaskuillemme mieleenpainuvaa 



279 



Alkusoitto— Alla turca 



280 



nasevuutta ja vaikuttaa muussakin runoudessa 
miellyttävästi kohtuudella ja taidolla käytet- 
tynä. Esim. 



(SananlasXii .) 



FesUle renosen mieli 
fervaisilukin teloilta. 

Astua monen aarniin, illan 

kadotessa A-annan taaksi, 

kunnes pihojensa piTlan 

A-ohtaa Aolkkaa ImoUaaksi. (Manninen.) 

.»Xiin hän (auloi hapsellensa: eikä kantele niin Adeästi 
Ätflise kuin hänen äänensä «Hoin sunnuntai-lakeassa tuvassa''. 

(Eiri.j 

Muinais-germaanilaisessa runoudessa, esim. 
Eddassa, on myös käytetty konsonanttista alku- 
sointua (Stabreira, stafrim). Se jatkuu siinä 
usein läpi kahden säkeen. Myöhemminkin ovat 
saksalaiset ja ruotsalaiset runoilijat sitä käyt- 
täneet, esim. Tegnfr runossaan ,,rritjo£s saga", 
Biirger y. m. Harvemmin tavattava, vaikkei 
silti vieras, on se vanhan ajan ja romaanisten 
kansojen runoudessa. V. T. 

Alkusoitto, soitinsävellys, joka esitetään jon- 
kun tilaisuuden (iltaman, näytännön y. m. s.) 
yleistunnelmaa valmistamaan. (vrt. U v e r- 
tyyri). I. K. 

Alkusynty (ahiogenesis, archiogetiesis, gene- 
ratio spontanea vei cequivoca) on nimitys elol- 
listen olioiden oletetulle syntymiselle elottomista 
aineista. Tämä oletus, joka vielä vallitsee rah- 
vaan keskuudessa, oli aikaisemmin yleinen oppi- 
neittenkin piireissä: sammakot ja useat hyöntei- 
set syntyivät muka alkusynnyn kautta mu- 
dasta, samoin toukat mätänevästä lihasta j. n. e. 
Vasta 17:nnellä ja 18:nnella vuosis. alkoivat 
Franseseo Redi, Spallanzani y. m. 
sitä vastustaa koettaen kokeitten avulla todistaa, 
että kaikki eläimet polveutuivat toinen toisis- 
taan. Mikroskoopin keksimisen jälkeen sai a.- 
teoria puolustajan Needhamista, joka h\iomasi, 
että paljain silmin näkymättömiä pikkueläimiä 
ilmestyi puhtaaseen veteen, joka vielä lisäksi oli 
keitetty ja sulettu korkilla tukittuun lasiastiaan 
— tulos, joka riippui riittämättömällä tarkkuu- 
della tehdyistä kokeista. Kaikkien uudempien, 
varsinkin Pasteurin perusteellisten tutkimusten 
lopputuloksena sitä vastoin on, että ainakaan 
nykyään tapahtuvaa alkusyntyä ei kukaan ole 
voinut todistaa. Jos kumminkin tähtitieteilijäin 
mielipide, että maapallomme aluksi on ollut heh- 
kuvassa tilassa, on oikea, ei elämää iankaikki- 
sista ajoista ole saattanut maan päällä olla. 
Joka silloin ei usko elävien itujen muista tai- 
vaankappaleista tavalla tahi toisella kulkeutu- 
neen maan päälle eikä liioin tahdo opettaa kehi- 
tyksetöntä yliluonnollista luomistointa, hänelle 
ei jää muuta mahdollisuutta kuin olettaa ensi- 
mäisen elämän alkusynnyn kautta syntyneen 
alkuaineiden (hapen, vedyn, hiilen, typen, rikin) 
yhtymisestä niissä vaikuttavan kemiallisen veto- 
voiman, affiniteetin, vaikutuksesta. 

Alkutuotanto, raaka-ainesten hankkiminen 
joko pelkän luonnonrikkauksien anastamisen 
kautta (kuten asian laita on metsästyksessä, 
kalastuksessa, vuorikaivannossa j. n. e.) tai 
sitten viljelyksen kautta (kuten asian laita on 
maanviljelyksessä, karjanhoidossa, hedelmän- ja 
viininviljelyksessä, metsänviljelyksessä j. n. e.). 

/. K-o. 

Alkuvuori ks. Arkeinen muodostuma. 



Alkuvuorigraniitti on alkuvuoreen (ks. t.) 
kuuluvaa, usein gneissimäistä (juovikasta eli 
liuskeista) graniittia (ks. t.), jossa rakeet ovat 
kadottaneet alkuperäisen muotonsa vuorijonoja 
muodostavien voimien vaikutuksesta. R. D. 

Alkyli (alkoholiradikaali) , se osa alkoholin 
molekylistä, joka yksiarvoisena atomiryhmänä 
voi muodostaa yhdistyksiä. 

Alkyone ks. H a 1 k y c n e. 

Alla breve [brt'-] (it.K *, -tahtilaji, joka esi- 
tetään samoinkuin ^,Vtahti, siis siten, että joka 
tahdin osaksi tulee ainoastaan yksi iskuala ja 
niinmuodoin '/^nuotit esitetään yhtä keveästi, 
kuin muuten (yleisesti) '/«-muotit. /. K. 

Alla cappella ks. A cappella. 

Allah [-lähj (arau. < artikkelista ai, ja Häh = 
jumaluus), Koraanin (ks. t.) opin mukaan kor- 
kein olento, ainoa, iankaikkinen ja kaikkivaltias 
jumala. „Ei ole muuta jumalaa kuin A." (lä 
iläha illallän) on islamin (ks. t.) perususkon- 
kappale. K. T-t. 

AUahabad [-bäd], brittiläisen Intian luoteis- 
ten maakuntain pääkaupunki. Ganges-virran ja 
sen lisäjoen Jumnan yhtymäkohdassa 17'2,03'2 
as. (1901). Englantilaisen armeijan pääpaikka 
ja tärkeä kauppakaupunki. Hindulaisten pyhä 
kaupunki, jonne tekevät pyhiinvaelluksiaan ja 
jossa kylpevät Ganges-virran pyhissä aalloissa. 
1831 se joutui englantilaisille. Yliopisto (tut- 
kintoja varten) v:sta 1887. 

Alla marcia [-tsa] (it.), marssin tapaan, 
pontevilla iskuilla. 

Allaniitti 1. o r t i i 1 1 i, epidoottiryhmään 
kuuluva mineraali, sisältävä harvinaista alku- 
ainetta, ceriumia. 

AUantoidea, ryhmänimitys niille luurankoi- 
sille, joiden sikiöillä on allantoiskalvo: imettä- 
väiset, linnut ja matelijat. 

Allantoiini, hiiltä, vetyä, happea ja typpeä 
sisältävä kem. yhdistys (C.HeN.Oj), virtsa- 
aine-derivaatti. jota on vastasyntyneitten lasten 
ja vasikoiden virtsassa sekä lehmien allantois- 
nesteessä. Valkeaa, kiteistä ainetta. 

AUantois [-tois] (kreik.), embryol., mateli- 
joilla, linnuilla ja imettäväisillä tavattava sikiö- 
kalvo. Syntyy suolen pullistumana ja kasva,'? 
varrellisena rakkon:i sikiön vatsaontelosta, ulot- 
tuen munan keton alle. Matelijoilla ja linnuilla 
se on hengityselimenä munan kuoren alla. jossa 
se sisältäen runsaasti verisuonia ulkokerrokses- 
saan laajenee ja ympäröi amnioniin (ks. t.) 
suljetun sikiön. Imettäväisillä se yhdessä munan 
keton kanssa muodostaa chorionin (ks. t.) , 
jonka , , tupsut'" (zotte) kasvaessaan yhteen koh- 
dun seinän kanssa muodostavat istukan (pla- 
ccnta). A:ssa oleva neste sisältää n. s. allan- 
toiinia (ks. t.). 

Alla polacca [-lak-] (it. = ..puolalaiseen ta- 
Iiaan"). poloneesitanssin kaltaisella rytmillä. 

Alla russa (it.), mus., venäläiseen tapaan. 

Allas, liieno venäläinen kuminalikööri, jok.i 
myös sisältää ani.sta, fenkolia (saksankuminaa) 
korianderia. 

Allatiivi (lat. allalVvus. luok.se-tuonnin sija), 
eräs länsisuomalaisten kielten, suomessa -lie- 
päätteisenä esiinty>"ä, nimisanain sijamuoto: 
ulkotulento (vanh. nimitys: annanto) ; ks. Ul- 
koiset paikallissijat. 

Alla turoa (it.), turkkilaiseen tapaan. 



I 



i 



281 



Alla zingara Allenport 



282 



Alla zingara [-gä'-] (it.). mustalaismusiikin 
tnpaau. 

AUbo, kihlakunta Kronobergin läänissä Ruot- 
sissa, 28,781 as. (1902). Samanniminen kontrahti- 
kunta. 

Alldeutsch, saksalaisen kansallistunnon ja 
kaikkien saksan kieltä puhuvien yhteenkuulu- 
vaisuuden harrastaja ; nimenomaan käytetään 
nimitystä niistä, jotka toivovat Itävallan saksa- 
laisten osien yhdistämistä Saksan valtakuntaan. 

(K. G.) 

AUeea (ransk. allee < aHer = kulkea) , puisto- 
kuja. 

Alleghany [äUgani], toinen Ohion alkujoista, 
alkaa A. -vuorilta Pennsylvaniassa ja yhtyy 
Piltsburgin luona Ohion toiseen alkujokeen 
Mrmongahelaan. 

Alleghany-City {äl3gä'iii-siti], tehdaskau- 
{.uuki Yhdysvalloissa Pennsylvaniassa A. -joen 
varrella, vastapäätä Pittsburgia, jonka kanssa se 
muodostaa yhtäjaksoisen asutuksen. 145,240 as. 
(1906), joista n. 30,000 saksalaisia. Tähtitorni, 
yliopisto ja lukuisia tehtaita. W. S-m. 

Alleghany-vuoret [äl3gä'ni-], n. s. Appalakis- 
ten vuorten (ks. t.) luoteisin osa. Ne ovat 
muodostuneet useista rinnakkain kulkevista 
jonoista, kuten Sinisistä-, Catskill- ja Adirondak- 
vuorista ja ovat hyvin raineraalirikkaita. Kuu- 
luvat Atlantin ja Mississippijoen ynnä suurten 
järvien väliseen vedenjakajaan. 11'. ii-m. 

Allegoria (kreik.), runoudessa ja kuvaama- 
taiteissa käytetty jatkuva kuvaannollinen esi- 
tystapa, joka esitettävän aatesisällyksen havain- 
nollisuuden vuoksi sijoittaa kuvattavan käsit- 
teen tilalle jonkin toisen ; erittäin tavallista on 
abstraktisten käsitteiden, luonnouyoimaiu ja 
•esineiden personoiminen esittämällä ne ajattele- 
viksi, puhuviksi, toimiviksi ja tunteviksi ihmis-, 
joskus eläinolennoiksi. Paavo Cajanderin „Va- 
p.Tutettu kuningatar", E. Wikströmin Säätytalon 
otsikkoryhmä ja E. Iston „Hyökkäys" ovat al- 
legoriaa. Allegorinen selitys on kir- 
joituksen, tarun, lausunnon kuvaannollinen seli- 
tys, joka selitettävän käsittää allegoriaksi ja 
sanojen yleisen merkityksen takaa koettaa etsiä 
salaista, syvempää; m. m. sellaista selitystapaa 
on, vaikka epäoikeutetusti, sovitettu Kalevalan 
runoihin. Varsinkin on sitä käytetty raamatun 
tulkinnassa. Myöliemmät kreikkalaiset filo- 
sofit selittävät tähän tapaan Homerosta ja 
Hesiodosta sovittaen näiden kertomiin vanhoihin 
myytteihin omia oppejansa. Aleksandrian juuta- 
laiset, etupäässä Philo, hellenismin vaikutuksesta 
omistivat itselleen allegorian Vanhan Testamen- 
tin selittämisessä. Tätä tietä omisti ensin sy- 
nagoga, sitten kristillinen kirkko allegorisen 
selitystavan. Varsinkin Origineksen kautta tuli 
se kirkossa hallitsevaksi, kunnes humanismi ja 
uskonpuhdistus sen .syrjäyttivät sanalli.s-histo- 
nallisen selityksen tieltä. — Puhda.soppisuus 
tarvitsi sitä kuitenkin sanainspiratsionioppinsa 
tueksi. A. K. & Ar. E. 

Allegretto [-e't-1 (it.), ,, hiukan iloisesti", 
hilpeästi, keveästi. 

Allegrl [-S!-], G r e g o r i o (n. 1586-1652) , 
etevä it. säveltäjä, Naninin oppilas ; hänen sävel- 
lyksistään on kuuluisin „M i s e r e r e" (51 Psal- 
mi, 4- ja 5-äänisen kuoron vuorottelulle, esite- 
tään vuosittain pitkänäperjantaina ja sen edelli- 



senä keskiviikkona Roomassa, Sixtiinisessä kap- 
pelissa. /. JC. 

Allegro /-e'-/ (it.), mus., nopeasti. A. a s- 
s a i, A. m o 1 1 o, hyvin nopeasti ; A. n o n t r o p- 
p o, ei kovin nopeasti ; A. v i v a c e, erittäin vilk- 
kaasti. /. S.. 

Allekirjoitus, asiakirjan saattaminen valmii- 
seen kuntoon siten, että asiakirjan kirjoittaja 
tahi se tahi ne henkilöt, jotka muuten ovat sen 
sisällyksestä vastuunalaiset, varustavat asiakir- 
jan nimikirjoituksillaan. Ellei asianomainen 
osaa itse kirjoittaa, merkitsee joku toinen hänen 
P3'ynnöstään nimikirjoituksen ja tavallisesti 
piirtää asianomainen alle puumerkkinsä. Koska 
sen, joka asiakirjaan vetoaa, tulee tarpeen vaa- 
tiessa todistaa allekirjoitus oikeaksi, varuste- 
taan asiakirja usein myös allekirjoittajan sine- 
tillä tahi annetaan kahden jäävittömän todis- 
tajan vahvistaa nimikirjoitus oikeaksi. Muuta- 
missa tapauksissa on laki asettanut suorastaan 
allekirjoituksen pätevyyden ehdoksi, että asia- 
kirja on varustettu allekirjoittajan sinetillä 
(esim. valtakirja, tuomiokirja, kiinnekirja) tahi 
että allekirjoitus on asianmukaisella tavalla 
oikeaksi todistettu (esim. kiinteistuu kauppa- 
kirja, testamentti, avioehto j. n. e.). O. K:nen. 

Alleluja ks. H a 1 1 e 1 u j a. 

Allemande (ransk. al>iiä'dj, „saksalaineu" 
(tanssi). 1. Alkuaan saksalainen valssitahtinen 
tanssi, joka oli Ranskassa hyvin suosittu Ludvig 
XIV:u ja Napoleon I:n aikana. — 2. Tasatahti- 
nen ('/,) tanssi, joka tavataan 18:nnen vuosisa- 
dan sarjasävellyksissä (sviiteissä) tavallisimmin 
ensimäisenä tai alkusoiton jälkeisenä kappa- 
leena. /. K. 

Allen, Carl Ferdinand (1811-71), tansk. 
historioitsija, tuli 1851 ylim., 1862 vakinaiseksi 
professoriksi Kööpenhaminan yliopistoon. On 
julkaissut paljon (m. m. meilläkin) käytettyjä 
ja monissa painoksissa ilmestyneitä Tanskan 
historian oppikirjoja. Hänen pääteoksensa on 
etevä „De tre nordiske rigers historie 1497-1536" 
(5 osaa 1864-72) , joka kuitenkin jäi päättämättä 
tekijänsä kuoleman takia. Toinen arvokas teos 
on „Det danske sprogs historie i Hertugdommet 
Slesvig (1857-58). 

Allen [ähn], Charles Grant Blairfin- 
die (1848-99), engl. kirjailija, synt. Kanadassa. 
Oli innokas kehitysopin kannattaja varsinkin 
siinä muodossa, jossa sitä esitti Herbert Speu<-'>r. 
Ttki nykyaikaisten luonnontieteiden tuloksista 
kansantajuisesti selkoa teoksissaan: ,,Physiologi- 
cal aesthetics", „The evolutionist at large", „Force 
and energy: a theory of dynamics". Näiden 
lisäksi kirjoitti joukon romaaneja ajanvieteluke- 
miseksi. Eräs niistä on suomennettu, nimeltä 
., Valkoisen miehen jalka". V. T. 

Allenport [älsnpöt], Pa, kaupunki Mononga- 
hela-joen laaksossa Pennsylvaniassa, Yhdysval- 
loissa. Ensimäinen joukko suomalaisia tuli 
näille tienoin v. 1890. Keväällä v. 1897 perus- 
tettiin raittiusseura, johon kuului silloin 40-50 
jäsentä. Tämä sama seura, joka sittemmin sai 
nimekseen „Rauhan Vesa", elää ja toimii vielä- 
kin. A. samoin kuin lukuisat lähistöllä olevat 
pikkukaupungit, ovat kaivoskaupunkeja. Niissä' 
asuu suomalaisia noin 1,000 henkeä kaikkiaan. 
A:n kohdalla toisella puolen Monongahela-jokea 
on Tremont. V. P. 



283 



Aller Allium 



284 



Aller, \Veserin suurin lisäjoki, laskee siihen 
oikealta, se saa alkunsa Seehausenin luona länt. 
Magdeburgista ja yhtyy Verdenin alapuolella 
Weseriin. 162 km pitkä; purjehduskelpoinen 
Cellen kaupungista alkaen. Syrjäjokia: Oker 
ja Leine. TV'. S-m. 

AUhelgona, pitäjiä Ruotsissa: 1. Itä-Göötan- 
maan läänissä 950 as. (1902). — 2. Söderman- 
lännin läänissä 1,080 as. (1900). Pitäjän nyK. 
nimi on Helgona. — Kirkko Lundin kaupungissa 
kaupunki- ja maaseurakuntaa varten. 

Alli (Harclda liiemalisj, vesilintu, väriltään 
valkea ja harmaa ; rinta, selkä, siivet ja pyrstö 
ruskeat tahi mustalikot. Koiraan kaksi keski- 
mäistä pyrstösulkaa ovat sangen pitkiä ja suip- 
poja. — • Pesii Lapissa tunturilampien rannoilla. 
Muuttoaikoina Etelä- ja Keski-Suoraessa, varsin- 
kin merenrannikoilla, äärettömissä parvissa. 
Oleskelee Suomenlahdessa välistä kesälläkin, 




mutta pesii siellä hyvin harvoin. Tulee keväällä 
jo aikaiseen, jäiden lähtiessä ; muutamat talveh- 
tivatkin Ahvenan saariston eteläosissa, jos meri 
pysyy sulana. — Suomessa tavataan joskus toi- 
nenkin laji: Stellerin alli f/7. Stelleri). 

E. W. S. 

Allia (nyt Aja), Tiberin syrjäjoki, Rooman 
pohjoispuolella; v. 390 e. Kr. saivat siellä gallia- 
laiset täydellisen voiton roomalaisista, jonka jäl- 
keen valloittivat Rooman. 

AUiance fran^aise laliä's fräsc'zj, ransk. seura, 
perustettu 1833 Pariisissa; sillä on haaraosas- 
toja eri maissa. A:n tarkoituksena on ranskan 
kielen tunnetuksi tekeminen Ranskan rajojen 
ulkopuolella (pour la propagation de la langue 
fransaise dans les colonies et ä 1'itranger). — 
Helsingin tämännimisen yhdistyksen säännöt 
senaatti vahvisti v. 1891 ja on sen tarkoituksena 
„Suomessa edistää ranskan kielen ja kirjalli- 
suuden tuntemista ja auttaa niitä jäseniä, jotka 
lähtevät Ranskaan opintoja varten, pääsemään 
kouluihin, esitelmiin y. m." Sen jäsenluku on 
n. 80; kirjastossa 2,300 nid. 

AUiance israelite universelle [aliä's israeU't 
yr,iverse'l], kansainvälinen juutalainen liitto, pe- 
rustettu 1860 Pariisissa, jossa on sen keskus- 
komitea. Levinnyt yli maanpallon. Sen tarkoi- 
tuksena on edistää juutalaisten tasa-arvoisuutta 
ja siveellistä vaurastumista. 

Allianssi (ransk. allinncej, yhdistys; valtiol- 
linen liitto valtioiden kesken; riippumatto- 
mien valtioiden kesken tehty sopimus yhteisestä 
esiintymisestä määrättyjen valtiollisten tarkoi- 
tusperien saavuttamiseksi, ks. Pyhä a 1 1 i a n .s- 
si ja Trii>pel allianssi. 

Alliaria of ficinalis f-ä'- -««'-/, palko- 
laukka, Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa 
puistoissa, asuntojen lähellä tahi lastauspaikoilla 



kasvava valkokukkainen Crj/ci/eroB-heimoon 
kuuluva yrtti, jonka lehdet ovat leveitä munua- 
maisia ja herttamaisia ja josta lähtee omituinen 
väkevä sipulinhaju. 

Allieerata (ransk. nllier = yhdistää), yhdis- 
tää : a I 1 i e e r a 1 1 u = liittoutuuut. 

Allier [aliB'J. 1. Loire-joen purjehduskelpoi- 
nen vasen syrjäjoki. Se saa alkunsa Lozäre-vuo- 
rilta ja yhtyy pääjokeen NeversMn luona, 375 
km pitkä. — 2. Ranskan departementti käsittäen 
csan entistä Bourbonnais maakuntaa, 7,382 km^ 
417,691 as. (1906). Alue on Ranskan hedelmäl- 
lisimpiä. Korkealle kehittynyt maanviljelys 
tuottaa viljaa ja viiniä. Suurta teollisuutta 
harjoitetaan. A:ssa yksi Ranskan suurimpia 
kivilfiilialoja sekä kivennäislähteitä, kuteo 
Vichy. Pääkaupunki Moulins. TT'. S-m. 

Alligaattori, kaimaani (AlUgatur lucius), 
krokodiililaji, joka elää Pohjois-Am?riikan ve- 
sissä, varsinkin yleisenä Mississippi-virrassa, ja 
kasvaa noin 5 m pitkäksi. Se käyttää ravinnok- 
seen kaloja; naaras munii useita kymmeniä 
kovakuorisia munia. A:n parkittu nahka (kro- 
kodiilinnahka) on kauppatavarana tunnettu. 
EteläAmeriikassa elää eräitä sukulaismuotoja 
ja eräs saman suvun laji Jangt,sokiang-virrassa 
Kiinassa. Yleensä alligaattorit ovat pienemmät 




kuin varsinaiset krokodiilit (CrocodilusJ ja 
eroavat näistä siinäkin, että alaleuan kulma- 
hammas sopii yläleuassa olevaan kuoppaan ja 
että takajalkojen varpaat ovat vain puoleksi 
uimanahalla toisiinsa yhdistetyt.. E. M. L. 

Alligatsionilasku, laskutapa, jonka avulla 
saadaan vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat 
erilaista laatua ja arvoa olevien aineiden sekoi- 
tuksia ja keskiniääräarvoja. 

Allitteratsioni (lat. ad = luona, ja littera = 
kirjain) ks. Alkusolut u. 

Allium, laukka, suku Ltttacece-heimossa. 
Kaksi- tahi monivuotisia kasveja, joiden maan- 
alaisena vartena on sipuli. Lehdet litteitä tai lie- 
reitä, usein onttoja. Vihertävät, valkeat, puner- 
tavat, sinertävät tahi siuijuinaiset kukat sar- 
jassa, tahi melkein mykerössä varren latvassa, 
aluksi kaksilehtisen suojuksen peitossa. Toisi- 
naan kukkien seassa sipulisilmuja. Kaikki lajit 
sisältävät omituiselta tuoksuvaa haihtuvaa öljyä, 
suurimmaksi osaksi allylisulfidia. Kasvavat 
kuivilla kasvupaikoilla, vars. aroilla Mustan- 
ja Kaspianmeren tienoilla, Pohj. -Afrikassa, 
Aasiassa, Pohj.-Ameriikassa ja Meksikossa. — 
Meillä yleisin villi laji A. schcenoprasum, r u o- 
li o 1 a u k k a (ruohosipuli, ruoholyökki) , meren- 
tantakallioilla. Mauste- ja ruokakasveina vil- 
jellään yleisimmin punasipulia (A. cepa), chalot- 



285 



Allobrogit Almagest 



286 



tensipulia (A. ascalonicumj, talvisipulia (A. fis- 
tulossimj ja valkosipulia (A. sativumj. ks. n. 

J. A. IV. 

Allobrogit, kelttiläinen vuorikansa Itä-Galli- 
assa Khönen itärannalla, roomalaisten voittama 
121 e. Kr. 

AUodiaali-oikeus. Aateliston Ruotsissa sa- 
nottiin allodiaalioikeudella omistavan ne tilansa, 
jotka ikiajoiksi oli annettu sen nautittaviksi ja 
omistettaviksi aatelisten etuoikeuksien ja va- 
pauden pohjalla. 

AUodiumi (muinaissaksalaisesta ai = koko, ja 
6d = omaisuus), vapaa, perittävä maaomai- 
suus vanhoilla germaaneilla, erotukseksi lääni- 
tysmaasta, feudum, johon läänityksen omista- 
jalla oli ainoastaan nautinto-oikeus. A 1 1 o d i- 
a a 1 i n e n on sentähden perinnöllinen, läänitys- 
velvollisuudesta vapaa. 

Allogamia, kasvit., ristipölyytys (ks. t.). 

Allokroinen (kreik. allos ~ toinen, ja khrös - 
pinta, väri), väriä vaihteleva, väUihtelevä. — 
A 1 1 o k r o i s m i, värinvaihdos. 

Allokutsioni (lat. aUocu'tiö], puhuttelu; kar- 
dinaalikollegiossa paavin latinan kielellä pitämä 
esitys, jossa hän tuo esille jonkun kirkollisen 
tai valtiollisen periaatteen, jonka toteuttamiseen 
häneltä puuttuvat ulkonaiset keinot. 

AUonge-peruukki [ulöz-J (ransk. allonge = 
jatko), Ludvig XIV: n aikana käytäntöön tullut, 
juhlallisissa tilaisuuksissa käytetty pitkä ja ki- 
haroitu tekotukka. 

Allons [allC] (imperatiivin mon. 1 pers. 
ransk. verbistä aller = mennä, lähteä), lähte- 
käämme, eteenpäin ! — Allons enfants de 
la patrie („Eteenpäin, isänmaan lapsetl"). 
Marseljeesin alkusanat. 

Allopatia (kreik. a?(os = toinen, ja pathos - 
kärsimys) , tämän nimityksen antoi Hahnemann 
lääkitsemiskeinoille, jotka — vastoin homopatian 
(ks. t.) menettelyä — muka ruumiissa synnyt- 
täisivät hoidettavana olevan taudin ilmiöiden 
vastakohtia. Nimitys on kaikkea perustusta 
vailla. .1/. OB. 

Allosurus crispus [-su'-] ks. Cryptogram- 
ra e c r i s p a. 

Allotmenttijärjestelmä (engl. allot = osit- 
taa), maanosittamisjärjestelmä. Englannissa 
lS30-luvulla työväenluokan aseman parantami- 
seksi ehdotettu järjestelmä, jonka mukaan jokai- 
sessa seurakunnassa määrätyt maatilat oli jaet- 
tava pieniin osiin ja annettava työmiehille vuok- 
rattaviksi. V. 1887 otettiin järjestelmä käytän- 
töön Irlannissa. O. K.nen. 

AUotria [■lo't-] (kreik. allo'trios = vieras), 
asiaankuulumattomat, syrjäseikat. 

AUotropia (kreik. o/io.s = toinen, ja tropC ~ 
muutos), alkuaineen kyky esiintyä eri muodoissa, 
joiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet 
eroavat toisistaan (timantti, grafiitti ja hiili 
ovat eri allotropiamuotoja sama.sta alkuaineesta, 
hiilestä; samoin otsoni ja happi; punainen ja 
valkoinen fosfori). 

AU light /öl rattj (engl.), kaikki hyvin I 

Allshärjarting. Niin nimitettiin vanhimpina 
aikoina Upplannin maakuntakäräjiä. Se viime 
aikoihin saakka vallalla ollut käsitys, että a. 
olipi ollut jonkinlainen koko Ruotsin valtakun- 
taa käsittävä valtiollinen kokous eli käräjät, on 
osoitettu vääräksi. O. K:nen. 



AUstot l-ö't] (saks. alles tot), „kaikki kuol- 
lutta" metsästäjien huuto toisilleen, kun otus oa 
ammuttu. 

Allting, Islannin lakiasäätävä kokous, „yleis- 
käräjät". Ensimäiset yleiskäräjät pidettiin 930^ 
jolloin voidaan katsoa Islannin valtion synty- 
neen. Ne kokoontuivat sitten joka vuosi heinä- 
kuussa kahden viikon aikana. Kaikkien, mää- 
rätyn omaisuuden omistavien talonpoikain tuli 
aitingiin saapua tai maksaa erityinen käräjä- 
matkavero. Usein tapahtui yleiskäräjillä suuria, 
verisiä yhteentörmäyksiä. Aikojen kuluessa 
tapahtui a:n suhteen melkoisia muutoksia. 1600- 
luvuUa se kadotti suuren osan entisestä vallas- 
taan. 1843 se jälleen uudistettiin ja sai 1874 
kovan valtiosääntötaistelun jälkeen täyden lain- 
säädäntö- ja verotusoikeuden, tullen siten taas 
Islannin lakiasäätäväksi eduskunnaksi. K. G. 

Alludeerata (lat. aHM'(Ztre = tehdä viittaus),, 
tarkoittaa, viitata. 

Allusioni ( vrt. Alludeerata), viittaus- 
(puheessa). 

Alluviaalipenger, jokipenger, joka on synty- 
nyt joen tulvamuodostuksista; sen pengermäi- 
nen muoto esiintyy selvästi joen pinnan aletessa,, 
veden vähetessä (ks. Alluvioni). 

Alluviaalisavi ja -hieta (lat. aHM'uiö = tul- 
van tuoma) ks. T u 1 v a s a v i ja Tulva- 
hieta. 

Alluvioni (lat. aliu'viö = tulvan tuoma) , maa- 
tuma; geol., alluvioneiksi eli alluviaalisiksi muo- 
dostumiksi sanotaan ylipäänsä nuoria tulvamuo- 
dostuksia, juoksevan veden sedimenttejä, meren- 
rannoille kokoontuvia hiekka- ja sorajoukkoja, 
rapautumistuloksia y. m. s. 

Alluvium l-lu'-J (lat.), irtonaisia kvartääri- 
muodostumia, jotka ovat nuorempia kuin jää- 
kauden moreeni (diluvium). Näitä nimiä käy- 
tetään nykyään vähemmän kuin ennen. 

Allyli (lat. ä/h'u»n = sipuli), allyliyhdistys- 
ten radikaali (C3H5) ; sen yhdistyksiä ovat 
m. m. sipuliöljy (ks. t.) ja s i n a p p i ö 1 j y 
(ks. t.). 

Allylialkoholi, kem. yhdistys, jossa on hiiltä,. 
vetyä ja happea (CjHjOH). On n. s. kyllästä- 
mätön alkoholi, esiintyy raa'assa puuspriissä,^ 
jonka desinfisioivaa vaikutusta se lisää, mutta 
valmistetaan enimmin kuumentamalla glyserii- 
niä oksaalihapon kera. Väritön, vastenmielisesti 
pistävänhajuinen neste; kiehumap. 96,5". 

(W. B.J 

Alma, pieni joki Krimin niemimaalla Eupa- 
torian ja Inkermanin välillä, laskee Kalamita- 
lahteen n. 30 km Sevastopolista. Täällä voitti- 
vat liittoutuneet ranskalaiset ja englantilaiset 
Saint Arnaud'n ja Lord Raglan'in johdollan 
Mensikovin johtaman venäläisen armeijan 20 ja 
21 p. syysk. 1854. W. 8-m. 

Almaden [-dc'n] (arab. ai m dden = vuori- 
kaivos), piirikaupunki Espanjassa, Ciudad Realin 
maakunnassa. Sierra Morenalla, 7,500 as. Maa- 
ilman rikkain elohopeakaivos. W. S-m. 

Almagest [-ge'sl], Ptolemaioksen (ks. t.i 
tähtitieteellisen oppikirjan arabialaisilta lai- 
nattu nimitys almagi'sti, joka näyttää vastaa- 
van kreikkalaista sanaa megi'ste = „suurin",. 
mutta ehkä on keinotekoinen sekasana, muodos- 
tettu teoksen inega'le syntaksia nimestä ote- 
tuista kirjaimesta. K. T-t. 



•287 



Almagro— Almeida 



288 



Almagro, Diego, esp. valloittaja suurten 
Jöytöretkien ajalta. Löytölapsi ; sai nimensä 
Almagron kaupungista, jonka läheisyydestä hä- 
net löydettiin 1464. Valloitti Pizarron kanssa 
Perun ja sen jälkeen siitä etelään olevan ran- 
nikkoalueen, Chilen, jota häu kuninkaan suostu- 
muksella kiiskynhaltijana hallitsi. Joutui sit- 
temmin riitaan Pizarron kanssa, kärsi tappion, 
vangittiin ja vankeudessa hänet kuristettiin kuo- 
liaaksi 1538. 

Alma mater [mät-J (lat.), «hellä äiti", yli- 
opistojen kuunianimitys. 

Almanacli de Gotha, tunnettu, v:sta 1772 al- 
kaen Gothan kaupungissa vuosittain ilmestyvä 
almanakka 1. kalenteri, joka sisältää tietoja Eu- 
roopan valtakuntain hallitsijaperheistä ja kor- 
keimmista virkamiehistä ynnä tilastollisia tie- 
toja eri maista. 

Almanakka (kreik.-egypt. alkuperää) , alku- 
.aan tähtitieteellisiä ja astrologisia tiedonantoja 
ja muistitauluja, itämaista alkuperää, tulivat 
länsimaissa käytäntöön keskiajalla. Ensimäinen 
painettu a. ilmestyi 1474 {säilytetään British 
Museumissa). Vuotuiset a:t tulivat Euroopassa 
käytäntöön 16:nnen vuosis. kuluessa ja 17:nneltä 
vuosis. alkaen ruvettiin astrologisiin ja ilma- 
ennustuksia koskeviin tiedonantoihin liittämään 
■erilaisia muita tiedonantoja ja yleishyödyllistä 
lukemista (kuten meidän nykyisessä almanakas- 
samme Suomen talousseuran toimittamat kirjoi- 
telmat), joten a:sta tuli ahkeraan luettu kansan- 
kirja. — A:n edeltäjinä meillä ovat pidettävät 
kirkolliset muistitaulut, jollainen, kenties van- 
hin painettu laatuaan, on i'sim. Missale Aboen- 
sessa, sekä pohjoismaissa paljon ennen painet- 
■tuja almanakkoja käytetyt riimukalenterit (ks. 
t.) . Agricolan rukouskirja sisälsi myös kalen- 
terin. Huomattava almanakkain tekijänä Poh- 
joismaissa on suomalainen Sigfrid Forsius; 
julkaisi almanakkoja v. 1608-24. Ensimäinen suo- 
menkielinen a., sanan varsinaisessa merkityk- 
sessä, ilmestyi Turun yliopiston matematiikan 
professorin Lauri Tammelinin julkaisemana 170.5 
ja oli samaa kokoa kuin nykyisetkin. A:n oi- 
.keaksi tarkoitukseksi häu selittää sen, että se 
antaa tietoja kaupasta ja jumalanpalveUiksista, 
auttaa liistorian selitystä, osoittaa liikkumatto- 
mat ja liikkuvat pyhät j. n. e. Tammelin jul- 
. kaisi almanakkoja vielä vv. 1706-1-3. Hänen työ- 
tänsä jatkoivat professorit Hasselbom 1726-48 
(1729, 1730 prof. Celsius). V:sta 1749 painettiin 
suomal. a:t Tukholmassa aina 1800-luvun alku- 
puolelle, 1807-11 Strcngnäsissä, mutta 1810 ja 
1811 myöskin Turussa ja 1812-29 yksinomaan 
Turussa. V:sta 1830 siirtyi julkaiseminen Hel- 
sinkiin, jonka horisonttia v:sta 1833 ruvetaan 
seuraamaan yleisalmanakassa, jota laaditaan 
kaksi, suomeksi ja ruotsiksi, sitäpaitsi laaditaan 
yksi suomeksi Oulun horisontin mukaan. Alma- 
nakkojen julkaisemiseen on yliopistolla Suome.ssa 
yksinoikeus. 

Ajanlaskuja sisältää meidän almanakkamme 
kaksi, n. s. uuden ja vanhan, joka on edellisestä 
13 päivää jälessä (ks. Ajanlasku). Sitä- 
paitsi on siinä joukko tähtitieteellisiä tietoja. 
Auringon ja kuun nousuajat, sekä, milloin ne 
ovat puolipäiväpiirissä, on määrätty Helsingin 
■tahi Oulun horisontin mukaan. Auringon asen- 
not taivaalla vuoden eri aikoina määrätään n. s. 



eläinradan merkkien mukaan. Xe ovat: Y oi- 
naan, ^ härän, J£ kaksoisten, Sp kravun, ^ jalo- 
peuran, TIB neitseen, ■£: vaa'an, n^ skorpionin, 
^ jousimiehen, ;§ kauriin, :^ vesimiehen ja 
J kalojen. Oinaan merkissä on aurinko kevät- 
päiväntasauksena, härän kuukautta sen jälkeen 
j. n. e. Kuusta ilmaistaan, milloin on uusi 
kuu 0, ensimäinen neljännes J, täysi kuu @ 
ja viimeinen neljännes g, milloin se on pohjoi- 
simmillaan päiväntasaajasta ja siis meillä ylim- 
millään (Q pohj.), milloin eteläisimmillään 
(^ etel.), päivä milloin se kulkee taivaan ek- 
vaattorin läpi pohjoispuolelle (merkillä ^), tahi 
eteläpuolelle Cy), tahi kun se radassaan on 
lähinnä maata (Q. lik.) tahi kauimpana (Q. 
kauv.). Sitäpaitsi ilmaistaan merkillä cf, mil- 
loin joku paljain silmin nähtävä kiertotähti: 
Merkurius 55' ^'enus J, Mars (f, Jupiter Qj., 
Saturnus ]^ tahi Uranus J on samalla kohdalla 
taivasta kuin joku toinen kiertotähti tahi au- 
rinko tahi kuu, esim. % (J Q merkitsee, että 
Jupiter ja aurinko ovat samalla suunnalla. J> 
taivaankappaleen ja auringon merkkien väliin 
asetettuna ilmaisee, että ne ovat juuri päinvas- 
taisella puolella taivasta, Q, että niiden väliä on 
90°. Paitsi näitä on vielä tietoja auringon ja 
kuun i)imennyksien ajasta ja laadusta. 

Almaudiini, jalo granaatti. 

Almansur [-itr] (arab., „voittoisa") , Abu 
Dzafar, Abbasidien sukuun kuuluva kalifi, synt. 
v. 712, hallitsi 754-775. Hän perusti Bagdadin 
ja edisti taidetta ja tiedettä. K. T-t. 

AI marco (it.), painon mukaan. Ostaa tai 
m y y d ä a 1 m a r c o, ostaa tai myydä (raha a) 
ainoastaan metalliarvon mukaan. 

Alma-Tadema, Laurens (s. 1836) , hoUan- 
tilais-englantilainen taidemaalari, synt. Fries- 
laudissa (Alankomailla). Hän opiskeli ensin 
Antverpenin akatemiassa ja häneen vaikutti 
suuresti belgialainen Henri Leys. Vuodesta 1870 
saakka hän ou asunut Lontoossa. Laatukuvan- 
tapaisilla maalauksillaan muinaisaikojen, eten- 
kin vanhojen kreikkalaisten ja roomalaisten elä- 
mästä hän on saavuttanut huomattavan sijan 
uudenajan taiteen historiassa. Arkeologisiin tie- 
toihin perustuva esitys, hauska sommittelu, teko- 
tavan taituruus ja ennen kaikkea henkilökuvien 
luonteenkuvaus ovat hänen maalaustensa omi- 
naisimpia piirteitä. Muinaista Egyptiä esittä- 
vällä kuvallaan „Miten 3,000 vuotta sitten huvi- 
teltiin" hän jo 1863 herätti huomiota; myöhem- 
mistä kuvista mainittakoon ,. Josef Faraon 
liovissa", „Bac(hus-kulkue'', „Audienssi Agrip- 
pau luona" ja ,,ltoomalainen kylpylaitos". Var- 
sinaisia historiallisia tapahtumia, kuten „Clau- 
dius valitaan keisariksi", hän on vain harvoin 
kuvannut. E. R-r. 

Almberg, Anton Fredrik ks. Jalava. 

Alme /u-J (arab.), itämainen laulajatar ja 
tanssijatar, joka korkeata maksua vastaan esiin- 
tyy juhlatilaisuuksissa. 

Almeida /-("'-/, Don Francisco d' (k. 
1510), portug. soturi, joka ensinnä oli Espanjan 
palveluksessa ottaen osaa Granadan valloituk- 
seen 1492. Portugalin kuningas Emanuel I ni- 
mitti hänet 1505 Intian ensimäiseksi varakunin- 
kaaksi. A. purjehti sinne ja vakaannutti useiden 
voittojen kautta Portugalin vallan Malabar-ran- 
nikolla ja Ceylonin saarella. Hänen tarkoituk- 



289 



Almeida-Garret- Almqvist 



290 



neusa oli laskea Intian kauppa, joka täliän asti 
oli ollut venetsialaisten hallussa, portugalilaisten 
käsiin. Suojellakseen kauppaansa venetsialaiset 
yllyttivät Egyptin sulttaania lähettämään lai- 
vaston Intiaan. Se voittikin Portugalin lai- 
vaston, jota johti A:n poika Lorenzo; mutta 
1509 A. voitti Egyptin .sulttaanin ja Kalikutin 
ruhtinaan yhdistyneet laivastot. Sen jälkeen 
hän jätti ylipäällikkyyden Albuquerquelle ja 
kaatui Etelä-Afrikassa taistellessaan kotiin pa- 
latessaan alkuasukkaita vastaan. O. M-e. 

AlTneida-Garrett {-me'-], Joao Baptista 
de Silva Leitäo d' (1799-1854), portug. ru- 
noilija ja valtiomies. Vaikutti m. m. sisäasiain 
ministerinä, Cortesin jäsenenä; etevä puhuja. 
Hän on huomattavin nuorportugalilainen runoi- 
lija, saanut vaikutusta romantiikasta, veti esiin 
Portugalin vanhan kansanrunouden, loi kansal- 
listeatterin. Hänen teoksistaan mainittakoon: 
kertova runoelma „C'am5es", kokoelma „Roman- 
ceiro", jossa ou mukaelmia vanhoista romans- 
seista, lyyrilliset runot „Folha8 cahidas", näy- 
telmät „Catäo", „Auto de Gil-Vicente", „Frei 
Ijuiz de Sousa" ja novelli „Viagens na miuha 
terra". V. T. 

Almen, August Teodor (s. 1833), ruots. 
kemisti ja lääkäri. Lääketieteellisen ja fysio- 
logisen kemian professori Upsalassa 1861. 
Ruots. lääkiutähallitukseu ylitirehtöörinä 1883- 
98; tässä toimessa aikaansaanut suuria uudis- 
tuksia ja parannuksia yleisen terveydenhoi- 
don alalla. Julkaissut useita tutkimuksia ter- 
veysvesistä ja ravintoaineista. Edv. Ej. 

Almeria /-»'-/, Espanjassa. 1. Maakunta An- 
dalusian itäosassa. 8,704 km", 378,188 as. — 2. 
Edellisen linnoitettu pääkaupunki, A'älimeren 
rannalla, ikivanha kaupunki, foinikialaisten 
perustama, 47,000 as. Kaupungin nimi rooma- 
laisaikaan oli Portus Magnus. Arabialaisvallan 
aikana se saavutti suuren kukoistuksen (150,000 
as.). Kauppatavarana ovat kuuluisiksi tulleet 
rypäleet, viini ja lyijy. Ympäristössä viljellään 
sdktriruokoa. W. S-m. 

Almikki ks. Centetes. 

Almkvist, Herman Napoleon (s. 1839) , 
ruots. kielentutkija, Upsalan yliopiston profes- 
sori. Julkaissut joukon seemiläisiä y. ra. itämai- 
sia kieliä koskevia teoksia ja kirjoituksia. 

Almlöf, Nils Vilhelm (1799-1875), ruots. 
näyttelijä, joka 19 v. vanhana otettiin oppilaaksi 
Tukholman kuninkaalliseen teatteriin, saavutti 
pian yleisön suosion kauniilla ulkomuodollaan ja 
erinomaisella äänellään ja säilytti sen kuole- 
maansa asti, esiintyen menestyksellä mitä eri- 
laisimmissa osissa. — Myöskin hänen poikansa 
Karl Anders Knut (1829-99) ja tämän 
[luoliso Hedvig Kristina Elisabet 
(1831-82), synt. D e 1 a n d, olivat eteviä näytte- 
lijöitä luonnenäytelmän alalla. V. T. 

Almora vidit ja almohadit, kaksi maurilaista 
hallitsijasukua. Edelliset (arab. inurähitVn ,,raja- 
vartiat") rupesivat ll:nnellä vuosis. muslimeiksi 
ja perustivat hallitsijansa Abu Bekrin johdolla 
Marokon (1062). Hänen seuraajansa Jusuf ibn 
Tasfin siirtyi Abbadidien (ks. t.) avuksi kutsu- 
mana Espanjaan, voitti v. 1086 kristityt Sallakan 
lunua ja valloitti koko arabialaisen osan Espan- 
jaa. Mutta pian he sortuivat toisen Marokossa 
syntyneen hurjan lahkon, almohadien, jalkoihin, 
in. Painettu '=/,.(Ö. 



Nämä V. 1147 valloittivat Marokon ja levittivät 
valtansa Espanjaan, kunnes sodassa Kastilian 
kuninkaita vastaan kärsivät masentavan tap- 
pion 1212 ja vähän myöhemmin menettivät val- 
tansa Marokossakin. [Dozy, ,.History of the 
Almohades" (2:nen p. 18S1).] K. T-t. 

Almos [iilnioi] (k. luultav. 895), unk. ruh- 
tinas, jonka johdolla unkarilaiset kulkivat 
Etelä- Venäjän arojen poikki uusia asuinsijoja 
etsimään ; Arpädin isä. 

Almquist, Karl Jonas Love (1 793- 
1860), ruots. kirjailija, opiskeli Upsalan yliopis- 
tossa, vihittiin maisteriksi 1815, siirtyi sitten 
virkauralle Tukholmaan. Jo varhaisessa nuo- 
ruudessa herännyt kiintymys luontoon ja Kous- 
seaun aatteisiin sai hänen 1824 vetäytymään 
muutamien ystäviensä kanssa Vermlantiin, jossa 
hän aikoi elää talonpoikana ihanteellista 
luonnonelämää ja 
nai maalaistytön. 
Mutta kun aineel- 
linen toimeentulo 
kävi vaikeaksi ja 
olo maalla muu- 
tenkin ikäväksi, 
muutti hän 1826 
takaisin Tukhol- 
maan ja pääsi 
1829 alkeiskoulun 
rehtoriksi. Tässä 
toimessa hän aluk- 
si kunnostautui in- 
nokkaana ja ete- 
vänä kasvattaja- 
na, kunnes kirjal- 
liset harrastukset 
vähitellen vieroit- 
tivat hänet opettajanammatista. 1832-51 ilmes- 
tyi hänen pääteoksensa. 14 osainen ,,Törnrosens 
bok". Se sisältää laajoissa puitteissaan sangen 
erilaisia aineksia: kauniita luonnonkuvauksia, 
hienoja, psykologisia piirrelmiä, yhteiskunnal- 
lisia tendenssikirjoituksia, viehättäviä kuvia 
kansanelämästä (esim. .,Kapellet", suomennettu 
1846), historiallisia romaaneja, draamoja, satuja, 
eepillisiä runoelmia j. n. e. Siinä on m. ra. 
draama „Ramido Marinesco", jonka Runebersf 
asetti hyvin korkealle, ja realistinen novelli „Det 
gär an", jonka tendenssi on tähdätty avioliiton 
purkaraattomuutta vastaan. Viimemainittu teos 
iierStti 1840:n tienoissa kiivaan kynäsodan, 
johon otti osaa myöskin J. V. Snellman kerto- 
muksella „Det gär an. Fortsättning". A:u muista 
kaunokirjallisista tuottei.sta mainittakoon vain 
nuoruudenteos „Araorina" (valmiina jo 1821, jul- 
kaistu vasta 1839), myrskyinen hyökkäys tah- 
donvapausoppia vastaan, sekä romaanit „Ga- 
briöle Mimanso" (1841-42) ja „Tre fruar i Smä- 
land" (1845). Sitäpaitsi A. on julkaissut suu- 
ren joukon kirjoituksia ja tutkielmia sangen eri- 
laisista kysymyksistä: esteettisistä, kieli- ja kas- 
vatusopillisista, taloudellisista ja uskonnollisista. 
Tätä harvinaisen runsasta tuotteliaisuutta hait- 
taa kuitenkin epätasaisuus, johon oli suurena 
syynä taloudellisen ahdingon synnyttämä liika 
kiireellisyys. A:n raha-asiat näet kokonaan rap- 
peutuivat, hän joutui tekemisiin erään koron- 
kiskurin kanssa ja pakeni Huotrista 1851, epäil- 
tynä murhayrityksestä tätä vastaan. Hän siir- 




Karl Jnnas Luvo .\Imf|uis1. 



291 



Almu— Alopaeuksen paperit 



292 



tyi Ameriikkaan ja elätti siellä henkeään kielen- 
opettajana. 1865 hän palasi Eurooppaan ja aset- 
lui Bienieniia, jossa pian päättyi hänen levolou, 
monivaiheiuen elämänsä. — A. on epäilemättä 
Ruotsin monipuolisin kirjailija. Hänen harras- 
luspiirinsä on avara ja katseensa monessa suh- 
teessa vapaa, edellä omaa aiknansa. Hänessä on 
ihmeteltävällä tavalla yhtynyt mielikuvitusih- 
minen ja järki-ihminea tai, niinkuin hän itse 
sanoi, hänessä oli kaksi sielua: kamreerisielu, 
peritty isältä, ja runoilijasielu, peritty äidiltä. 
Tämä sisäinen kaksinaisuus selittää hänen aat- 
teidensa ristiriitaisuuden ja antaa hänen teok- 
sillensa omituisen viehätyksen. Hän, joka tai- 
teilijaluonteeltaan ja esteettiseltä maailmankat- 
somukseltaan oli rauhaa rakastava ja neron ihai- 
luun taipuva romantikko, joutui yhteiskunnalli- 
sella alalla taisteluun vanhentuneita muotoja ja 
käsitystapoja vastaan. Varsinkin avioliittokysy- 
myksessä ja naisasiassa hän oli uuden ajan mies. 
Samaten hän on taiteessaan myöhemmän realis- 
min edelläkävijä todellisuudentajunsa kautta ja 
raivatessaan tietä varsinaiselle kansankuvauk- 
selle. Vaikk'eivät hänen ajatusvälähd}'ksensä 
aina saavuta selvyyden ja syvyyden astetta, on 
hän useammalla kuin yhdellä alalla antanut 
omalle ajallensa voimakkaita herätteitä ja on 
runoilijakykynsä puolesta tunnustettava yhdeksi 
Ruotsin nerokkaimpia ja omintakeisimpia kir- 
jailijoita. — Elämäkerrallisia ja kirjallishisto- 
riallisia esityksiä hänestä ovat kirjoittaneet 
m. m. A. Ahnfelt „C. J. L. Almqvist säsom ny- 
romantiker" (1SG9) ja „C. J. L. Almqvist, hans 
lif och verksamhet" (1876), A. Th. Lysauder, 
„C. J. E. Almqvist" (1878), A. H. Bergholm 
„Studier iifver C. J. E. Almqvist" (1902), Ellen 
Key „Sveriges modernaste diktare" (1897), Ha- 
rald Wie.selgren „Bilder och minnen" ja Ruben 
G:sou Berg ,,.Sinnesanalogier hos Almqvist" (aika- 
kauslehdessä „Spräk och stil" 1901). V. T. 

Almu (< kreik. eicmos^'nc = sääli), lahja 
joka va|iaaehtoisesti annetaan köyhille tai kärsi- 
ville. A:n antaminen on kaikkina aikoina kuu- 
lunut uskonnollisiin velvoituksiin. Buddhalai- 
suudessa on anteliaisuudella tärkeä sija. Moo- 
seksen kirjoissa puhutaan paljon köyhien autta- 
misesta ja myöhemmin oli almunanto juutalais- 
ten jumalanpalveluksen tärkeimpiä puolia. Mu- 
hamettilaisuus samaten määrää almunannon ju- 
malanpalvelukseen kuuluvaksi. Ensimäisessä 
kiistillisessä seurakunnassa keskinäinen rakkaus 
ilmeni innokkaana veljellisenä auttavaisuut'n,a, 
joka myös kolidistui pakanoihin. Vähitellen al- 
niiiiianto kristillisessä kirkossa laskettiin niihin 
..liyviintekoihiu", joilla saatiin ansiota .Jumalan 
edessä ja jotka voivat käydä korvauksena teh- 
dyistä synneistä. Tämä ominaisuus ulotettiin 
keskiajalta myöskin niihin lahjoituksiin, joita 
kirkolle tehtiin. Tällainen käsitys oli myös 
omiansa tekemään kerjäläisyydestä hyveen. 

Almud (arab. al-miid), tilavuusmitta, Maro- 
ktssa = '/, Saftta: Fezissä = 14,35' 1. 

Almuknntarat (arab.), täkiit., jokainen hori- 
sontin kanssa yhdensuuntainen ympyrä ; myös- 
kin Chandlerin keksimä kone, joka osoittaa 
ajan, milloin tähdet kulkevat saman alniukanta- 
r&tin kautta. 

Alnarp, .\karpin aseman luona (Malmön ja 
l.undiu välillä). Ruotsin suurin tieteellinen 



maanviljelysopisto i avattu 1862) ja samalla suu- 
renmoinen raallikartano. 
Alnus ks. Leppä. 

Alnö, saari Ruotsissa, Pohjanlahdessa, Sunds- 
vallin ulkopuolella, 1,804 as. (1902). 

Aloadit [-10-] (kreik. Aloa'dai, Aloei'dai), 
kaksi kreikkalaista taruhenkilöä. Otos ja Ephi- 
altes uimeliään, alkuaan luultavasti kasvulli- 
suuden tai pellon haltijoita (kreik. alön' = puima- 
tanner, viljelysmaa). Taruissa he esiintyivät 
mahtavina jättiläisinä, milloin Poseidonin, mil- 
loin Aloeuksen, milloin itse maan poikina. Uh- 
mamielisyydessään he uhkasivat jumalia, vieläpä 
pitivät Ares jumalaa vankeudessa. Mutta he sai- 
vat nuorina surmansa Apollonin tai Artemiin 
toimesta. O. IJ. T. 

Alocasia [-kä-J. kasvisuku .IraccfE-heiiuossa. 
Ceylonissa kasvavalla A. macrorhiznUa. on vii- 
teen m korkea, 20-30 cm paksu tärkkelyspitoinen, 
paistettuna syötävä varsi, ja melkein miehen 
mittaiset uuolikantaiset lehdet. Viljelyskasvi. 
Toisia lajeja meillä kasvihuoneissa. 

Aloe, a 1 o e, /,i7j»zcett-lieinioon kuuluva suku, 
joka käsittää n. 90-100 lajia, useimmat Kap- 
maasta. Monivuotisia 
yrttejä, pensaita tahi 
matalahkoja puita. 

Lehdet varsi- tahi haa- 
rapäätteisissä ruusuk- 
keissa, paksuja, mehe- 
viä, usein piikkireu- 
naisia, repiviä. Torvi- 
maiset pienet säännöl- 
liset kukat tähkämäi- 
sissä tertuissa usein 
metrin pituisessa lapa- 
kossa. — Useita lajeja 
pidetään oudou ulko- 
muotonsa tähden huo- 
nekasveina. Jokapäi- 
väisessä puheessa an- 
netaan a 1 o e-nimi 
myös Jjatit -kasveille, 
(ks. t.) — AJ&e-lajien 
lehtien kuiviin-keitetystä meluista .saadaan ulos- 
tuslääkettä. — Raamatussa mainittu aloe (aloe- 
l)uu) on muutamien Thyineleaceitten (Aquilatiii 
Agollocha, A. malaccensis) itämailla kallisarvoi- 
sena jiarlyniiiiä käytettyä hyvänhajuista puuta. 
A. L. O. E., salanimi, ks. T u c k e r, Char- 
lotte. 

Aloehamppu, useiden Aloi:-\a.}ien lehtisyyt ; 
viiärin käytetään nimeä myös Agavcn lehti- 
syi.stä. 

Aloepuu ks. A 1 o e. 

Alogit, (kreik. kielteinen «, ja logos = sana, 
vii. Joh. 1 ,.) vähä-aasialainen kristillinen puo- 
lue 2:lta vuosi.s. ; he hylkäsivät Johanneksen 
evankeliumin opin sanan lihaan tulemisesta ja 
pitivät sekä evankeliumia että Ilmestyskirjaa 
epäperäisinä, kerettiläisen Ctrintluiksen kirjoit- 
tamina teoksina. J. G. 

Aloi [alita'] (rausk.), rahan laillinen paino ja 
puhtaus. 

Alopaeuksen paperit, kokoelma, jonka A. 
Xeovius 011 julkaissut 1889-9,5 nimellä „Ur Fin- 
lands historia. Publikationer ur de alopaeiska 
pappereii" ja joka sisältää .\lopaeus-suvun jäsen- 
ten päiväkirjamuistiinpanoja, heidän kirjoittn- 




A1.M-. 



293 



Alopaeus — Alp 



L'94 




iniauii jii saamiaan kirjeitä, 1702-1809 välillä 
Suonies.sa käytyjen sotien historiaa, tietoja Suo- 
nien seurakuntien liistoriasta, Gezelius nuorem- 
man konseptikirjan 1712-17 y. m. Suuri osa tätä 
julkaisua on saatu tuomiorovasti Magnus Alo- 
paeuksen (ks. t.) kokoelmista. 

Alopaeus, laaja itä-suomalainen pappis- ja 
virkamiessuku, polveutuu kerimäkeläisestä talon- 
pojasta Tuomas Kettusesta, joka eli 16:nnen 
vuosis. keskipaikoilla. Hänen poikansa, pojan- 
poikansa ja poikansa pojanpoika olivat kappa- 
laisina Jääskessä ja nimeltään Kettunius. 
ViiiiK'l<simaiiiitiiii \iisi poikaa ottivat nimek- 
seen Alopaeus (k e t- 
t u = kreik. alöpcks) . 
Vanhin näistä oli 
•lääsken kappalainen 
Magnus A. (k. 16921, 
josta suvun huomat- 
tavimmat jäsenet 
polveutuvat. Yksi su- 
vun haaroista on aa- 
teloitu nimellä N o r- 
(lensvan (ks. t.). 
1 . Magnus Ja- 
kob A. (1743-1818), 
piispa, synt. Lep|iä- 
virroilla, tuli 1770 
matematiikan ja 
1785 teologian lehto- 
M, .J. Al.p|iafiis. riksi Porvoon luki- 
oon, 1794 tuomio- 
rovastiksi ja 1S09 Porvoon hiippakunnan 
piispaksi. A. oli valittuna edustajana Porvoon 
valtiopäivillä, jonka neuvotteluihin hän innok- 
kaasti otti osaa. Kun n. s. Vanha Suomi yhdis- 
tettiin muuhun Suomeen, sai A. 1811 käskyn tar- 
kastaa sikäläisiä seurakuntia ja tehdä elidotuk- 
.seu niiden järjestämisestä ja yhdistämisestä Por- 
vton hiippakuntaan. A. suoritti tämän vaikean 
ja arkaluontoisen tehtävän suurella taidolla ja 
menestyksellä. Suomen silloisissa uusissa valtio- 
oloissa A:n järjestämiskykyä kysyttiin monessa 
muussakin asiassa, ja hänen näin syntyneet 
suunnittelunsa ovat pysyneet voimassa kauan 
hänen kuolemansakin jälkeen. A. harrasti myös- 
kin kouluasioita ja kansanopetuksen paranta- 
mista liiippakunnassaan. Hänen historiallisten 
tutkimustensa tuloksena oli ansiokas Porvoon 
lukion historia „Borgä gymnasii historia" (1804- 
1817). 

2. Per .Johan A. (1773-1814) ja 3. M a g- 
II u s A. (177Ö-1843), piispa A:n poikia, molem- 
mat tuomiorovasteja Porvoossa, auttoivat toime- 
liaasti isäänsä hänen virkatoimissaan ja Porvoon 
lukion historian julkaisemisessa. Viimemainittu 
on koonnut runsaita aineksia Porvoon hiippa- 
kunnan seurakuntain ja oppilaitosten historiaa 
varten. Osa niistä on julliaistu ,,Alopaeuksen 
papereissa" (ks. t.). 

4. Carl Henrik A. (1825-92), piispa, 
piispa Magnus Jakob A:n pojanpoika, synt. 
Juvalhi. A. on tullut tunnetulesi innokkaasta 
toiminnastaan aistiviallisten hyväksi. Hän kävi 
ulkomailla tutustumassa ai.stiviallisten opetuk- 
seen ja nimitettiin 1860 samana vuonna Tur- 
kuun perustetun eiisimäisen korkeamman kuuro- 
mykkäin opiston johtajaksi. V. 1881 A. nimi- 
tettiin Porvoon tuomiorovastiksi ja 1885 Por- 



voon hiippakunnan piispaksi. Hänen julkaisuis- 
taan mainittakoon: „Lukukirja .sokioille" (1864), 
-.Lyiiykäinen ohje kuuromykkiä kotona kasvat- 
timaan ja opettamaan" (ruotsiksi 1806, suo- 
meksi 1871), „Neuvoja sokeitteu lasten kotoiseen 
hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen" (suomeksi 
ja ruotsiksi 1880), „Guds rikes historia" (I-IT, 
1887, 1890). 

5. M aks i m i lian A. (1748-1821), venäläi- 
nen diplomaatti, synt. Viipurissa. Opiskeltuaan 
Turussa ja Göttingenissä A. meni Venäjän ulko- 
asiain viraston palvelukseen, kohosi kansliapääl- 
liköksi ja oli sittemmin Venäjän lähettiläänä 
m. m. Berliinissä ja Lontoossa. 

6. David A. (1769-1831), kreivi, venäläinen 
diplomaatti, edellisen veli, synt. Viipurissa. 
Opiskeltuaau Stuttgartin sotilasakatemiassa hän 
antautui diplomaattiselle uralle' yleni nopeasti 
ja oli 1808-sodan alkaessa Venäjän lähettiläänä 
Tukholmassa. Kuu Tukholmaan saapui tieto 
venäläisten hyökkäyksestä Suomeen, A. vangit- 
tiin, mutta laskettiin kuitenkin pian vapaaksi. 
Venäjän toisena valtuutettuna hän N. Kumjant- 
sevin kanssa allekirjoitti Haminan rauhakirjan 
17 p. syysk. 1S09. A. on ehkä osaltansa vaikut- 
tanut Aleksanteri I:n suosiollisoen mielialaan 
Suomea kohtaan ja keisarin päätökseen yiidis- 
tää Viipurin lääni jälleen muuhun Suomeen. 
Hänen myöhempi toimintansa ei enää tullut kos- 
kettamaan Suomea. Hän oli sittemmin lähet- 
tiläänä \Viirttembergissa, Lotriiigin hallitusmie- 
lienä sotavuosina 1814 ja 1815 ja lopuksi lähet- 
tiläänä Berliinissä. 

7. Zachris A. (1772-18.39), Salon kihla- 
kunnan tuomari. Lahjoitti suuresta omaisuu- 
destaan 16,000 assignatsioniruplaa köyhäin- 
koulujen perustamiseksi Salon kihlakunnan 
]iitäjiin. 

8. Samuel A. (1721-93), pappi, minera- 
logi, llarjoitettuaau opintoja Turussa ja Hal- 
iessa A. oli kielten opettajana Viipurissa, pap- 
pina Pietarissa ja Sortavalassa ja vuodesta 1765 
Viipurin konsistorin jäsenenä. Hänen sanotaan 
17601uvulla keksineen Ruskealan marniori- 
louhokset. Käistä ja muista Karjalan kivi- 
louhoksista A. 1787 jukaisi saksankielisen ker- 
tomuksen. Omituisena seikkana mainittakoon, 
että liän on toimittanut suomeniiok.sen kreikka- 
lais-venäläiscstä katkismuksesta. J. F. 

Alopecuius [kiV-J, p u n t a r p ä ä, kasvi- 
suku Oiumiiiaccie-hi-'\mossi\. Meillä yleisesti kas- 
vava ja kylvöheinänä viljelty on .1. pralensis, 
n u r m i p u n t a r p ä ä. Toiueu lajimme A. ge- 
nictdatiis, p o 1 v i p u n t a r p ä ä, vetisillä pai- 
koilla, taloudellisesti joks. arvoton. 

Alopekuuri ks. A 1 o p e c u r u s. 

Alopesia (kreik. ulöpiiks = 'keii\\) . oik. ..repo- 
tauti", liiussato. A. iireaia, paikoittain, pyöreinä 
hiuksettomina kohtina esiintyvä tauti, joka 
ptrustuu jonkinlaisiin liiuskasvuu häiriöihin. 

.V. on. 

Alosa ks. Silli. 

Alote, lakit., asian vireillepaneminen, se 
toimenpide, jonka kautta ehdotus jostakin 
asiasta esitetään sille viranomaiselle tahi valtio- 
mahdille, jonka myötävaikutu.sta vaaditaan päii- 
tökseu tekemiseen asiassa, vrt. K s i t y s. E s i- 
t v s o i k e u s. A n o m u s. 
"Alp (.\ I h) ks. R au li e A I p. 



•295 



Alpakka — Alpit 



296 



Alpakka. 1. Alpakkavillasta, etel.-ameriik- 
kalaistcn laainaeläiuten, laaman, alpakan, hua- 
nakou tai vikuujan karvoista kehrätty lanka 
tai tästä kudottu kangas. — 2. Eräs laamaeläin 
(ks. t.). 

Alpakkabopea, galvaauisesti hopeoitu uusi- 
hopea, jossa on noin 2 Jo hopeata. /.'. D. 

Alpari 1. Pari (it. < lat. par = yhtä, yhtä 
hyvä). Arvopapereista puhuessa merkitsee a., 
että käypä hinta on yhtä suuri kuin nimellis- 
arvo. — Kallasta puhuessa, että käypä arvo täy- 
sin vastaa oikeata arvoa, ja vekseleistä puhut- 
taessa, että vekselistä vieraassa paikassa saa- 
daan vieraassa rahassa sama määrä kuin siitä 
on maksettu kotimaassa omassa rahassa. 

Alpes Maritimes [alp mariii'm], Ranskan 
departementti, 3,TöU knr, 203,000 as. Välimeren 
rannalla on Ranskan Riviera ja sen kaupungit 
Menton(e), Nice (Nizza) ja Cannes; sisämaa 
vnori.stoa. Tämä depart. muodostettiin 1860. 



Alpit, Euroopan korkein ja laajin vuoristo, 
ulottuu Välimeren rannalta 1,100 km pituisena 
ja 120-260 km levyisenä Unkarin alatasangolle 
saakka, käsittää 175,000 km= alan. A. yhtyvät 
lännessä Genuan lahden pohjoispuolella Apen- 
niinien vuoristoon ja idässä Balkanin niemimaan 
läntisiin vuoriin. Ne kuuluvat siihen suureen 
tertiääriseen poimuvuorijaksoon, joka, lähtien 
Espanjan Sierra Nevadasta, kulkee Atlas- 
vuorien kautta Sisiliaan ja Apenuiineihin ja 
idässä jatkuu Balkanin niemimaan kautta 
yhtyen Aasian vuoriin ja jatkuen aina Tyy- 
nelle merelle saakka. — Vuoriryhmä ei ole 
yhtäjaksoinen, vaan voidaan siinä erottaa 
monta sekä orografisesti että geologisesti täy- 
dellisesti itsenäistä osaa. — Jyrkkinä, muurin 
tavoin kohoavat Alpit Lombardian tasangolta, 
mutta laskeutuvat loivasti pohjoisessa Sveit- 
sin ja Saksan ylätasaukoa kohti. Korkeus- 
.suhteitten mukaan jaetaan Alpit: l:o etualppei- 




Alppimaisema InttTlnkfnisia. 



AI peso (it.), painon mukaan. 

AI pezzo 1. Alla p e z z. a (it.) , kappaleittain, 
kappaleelta. 

Alpha (A, o.), kreikkalaisen kirjaimiston en- 
simainen kirjain: viimeisen nimi on omega 
{il u>). .-\lpha ja omega (A ja O) tavataan 
kirkollisessa taiteessa usein yhdistettynä Kris- 
tuksen monogrammiin merkitsemään häntä kai- 
ken alkuna ja kaiken päämäiiränä. 

Alpheios l-o's] (lat. AlpliCus), nyk. R u f i ä's, 
Pelopiimicsdksfn suurin joki, saa alkunsa Itä- 
Arkadian vuorista, juoksee Arkadian ja Eliin 
läpi ja laskeutuu Joonilaiseeu mereen. Sen var- 
rella, siinä jjaikassa missä siihen lask<utuu Kla- 
<U'OS-puro. sijaitsee Olympia. Alpheioksen luul- 
tiin jatkavan juoksuansa meren lävitse ja pulp- 
puavan jälleen ilmoille Sisilias.sa Arethusa läh- 
teenä (Syrakusaiu Urtygia-saarella). Myöhem- 
män tarun mukaan Arethusa oli eliläinen lähde- 
nynili, jota A. rakasti ja ajoi takaa. O, E. T. 

Alpi ks. L y s i m a c h i a. 



liiu, n. 1,300 m yli raerenp., 2:o keskialppeiliin, 
lumirajaan (2,000 m), 3:o varsinaisiin alppeihin 
eli ylä-alppeihin, yli 2,000 m yi. merenp. Ny- 
kyään jaetaan Alpit maantieteellisesti kahteen 
osaan. Länsi- ja Itä-Alppeiliin. Rajana on se 
melkein suora viiva, joka ajatellaan kulkevan 
Bodenjärveltä Reinin laakson läpi ja Rpliigen 
vuorensolan yli Como-järvelle, ja täältä Lugano- 
järven yli Lago Maggiore-järvelle. — .\lppieu 
tärkeimmät vuoriryhmät ynnä niiden korkeim- 
mat huiput ovat seuraavat: 

I. Länsi ai pit muodostavat kapeimman 
osan ; niissä huomataan vain yksi pääjono, län- 
teen ja etelään kulkevine haaroineen. 

A. Ranskalaiset länsialpit: a. sisin 
gueissialppijono: Liguriset, Kottiset (Monte 
Viso 3,843 m ja Mont Pelvoux), Graijiset alpit 
(Grand Paradiso ja Mont Blanc 4,810 m), b. 
ulompi gueissialppijono; Meri-. Dauphinf- ja Sa- 
voijin-alpit. r kalkki-alpit: Provence-, Dröme-, 
Jura- ja Chablais-alpit. B. Sveitsin länsi- 



297 



Alppi Alppikasvisto 



298 



a 1 p i t; a. sisin gneissijono. Penniiniset, Lepon- 
tiset ja Adula-alpit (Jlnnte Rosa 4,638 m), b. 
ulompi gneissijono: Freiburgin. Berner- ja Glar- 
uer-alpit (Jungfrau 4,167 m, Finsteraarhorn 
4,265 m ja Tödi). 

II. 1 1 ä a 1 p i t muodostavat leveimmän ja 
mahtavimman osan ja täällä ovat eri osat yksi- 
löllisemmin toisistaan erotetut: a. gneissialp- 
peja: Reetisot, Tauern (Grossgloekner 3,798 m)j 
Koriset- ja Cettiset-alpit. b. liuskakivi-alpit: 
Plessur-, Salzburgin liuskakivialpit ja Kleine 
Tauern eli n. s. Eisenerzeralpit. c. pohjoiset 
kalkkialpit: Algaun, Pohjois-Tyrolin, Salzbur- 
gin ja Itävallan kalkki-alpit. d. eteläiset kalkki- 
alpit: Lombardiset, Trientin ja Venezian alpit 
sekä etelä Tyrolin Dolomiitit, Karniset ja Juli- 
set alpit (Triglav 2,864 m), e. Klagenfurtin alue, 
joka on nuorempien kerrostumain muodostama. 

Geologisesti huomataan siis l:o keski- 
osa, missä kidemäisistä liuskeista ja savi- 
liu.skeista muodostunut kuori peittää gneissi- 
mäisistä graniiteista muodostuneen sisun eli sy- 
dämen ; 2:0 reuna- 1. s y r j ä j o n o, joka pää- 
asiallisesti on mesozoista tahi tertiääristä kalk- 
kia. Tämä reunajono ympäröi ke.skiosan kum- 
maltakin puolen. Pitkät pituuttaislaaksot erot- 
tavat eri jonot toisistaan. Pohjoisosa on geo- 
logisesti ja orcgrafisesti hyvin säännöllinen, 
mutta eteläosa, johon vuorenpoimuutumiseen 
vaikuttava voima etupäässä on kohdistunut, on 
täynnä halkeamia ja kerrostumat ovat puris- 
tuneet pystyyn ja usein heitetyt toistensa yli, 
joten kerros.sarjat joko ovat vaillinaisia tahi 
osoittavat omituista, näennäisesti epäsäännöllistä 
kerrostumista. Halkeamiin on usein myöhemmin 
syntynyttä eruptiivista vuorilajia (trakyytlia 
tahi basalttia) asettunut raontäytteeksi. • — Al- 
peille omituinen järvi- ja jokirikkaus on niillä 
olevien lumikenttien ja jäätiköiden aiheuttama. 
Pohjoispuolella ovat suuret Genöven-, Neuchä- 
telin-, Murlenin-, Bielin-, Thunin-, Brienzin-, 
Vierwaldstätter-, Ziirichin-, Boden-, Ammer-, 
Hallstättin-, Traun-, Zirknizin- ja Starnbergin- 
järvet. Eteläpuolella: Lago Maggiore-, Lugano-, 
Como-, Iseo- ja Garda-järvet. JoMsta mainitta- 
koon Rein, Rhone, Tonava, Po ja Adige suurine 
joki-alueineen. Tämän johdosta ovat Alpit 
myöskin tavattoman laaksorikkaita. Pohjoisessa 
on noin 400 suurta pituuttaislaaksoa, etelässä 
taasen ovat laaksot ylätasankojen ja niitten 
välillä olevien jyrkänteiden muodostamia poikit- 
taislaak.soja. Liikettä laaksojen välillä helpot- 
ta\ at monet vuorensolat; useitten yli kulkee 
nykyään rautateitä ; toisissa paik.iin on vuorien 
läpi porattu tunneleita, niin että matkustele- 
minen alppimaissa, Sveitsissä ja Tyiolissa ei 
enää ole niin vaivaloista ja vaarallista kuin 
ennen. 

llmastosuhteet ovat yleensä lämpimäm- 
mät länsi- ja eteläosissa kuin itäosissa. Ilmas- 
tossa vallitsee kuitenkin suuri vaihtelu, aina 
lämpimästä lauhkeasta kylmään ilmanalaan. 
Talvisin kylmä ilma painautuu laaksojen poh- 
jiin, joissa sen vuoksi on kylmempi kuin rin- 
teillä. Korkeilla huipuilla osoittaa lämpömittari 
alle O läpi vuoden ; Mont Blancilla on vuoden 
keskilämpö — 14° C (heinäkuun — 8° C) . Lumi- 
raja on kesskimäärin 2.600 m. Jäätiköitä on 
a:lla toista tuhatta, suurin on Aletschgletscher. 



Tuulista ovat lounais- ja koillistuuli merkittä- 
vimmät. Alpeilla on paljon kivennäislähteitä. 

Kasvullisuus on alpeilla monessa suhteessa 
omituinen ; eteläpuolella on Italian kasvisto val- 
litsevana, pohjoisrinteillä taas on yleensä keski- 
eurooppalainen kasvimaailma. Puuraja on keski- 
määrin 2,300 m. vrt. Alppilcasvisto. 

Eläimistöön nähden ei ole eroavaisuutta 
pohjois- ja eteläpuolen välillä, mutta sen sijaan 
eri korkeuksien välillä. Alppien ominaisiin 
eläimiin kuuluvat gemssi, alppivuohi, alppi- 
murmeli, jänis, korppikotka, alppinaakka, alppi- 
varis, kiiruna. Taimen viihtyy aina 2,500 m kor- 
keudessa. Alemmista eläimistä mainittakoon 
lumikirppu (jäätikköhyppiäinen), omituiset per- 
hoslajit ja kovakuoriaiset. Alemmissa seuduissa 
on Keski-Euroopan eläimistö. 

Väestö. Alpit lukuisine vuorensolineen ei- 
vät koskaan ole muodostaneet jyrkkää kansan- 
rajaa, pikemmin ne ovat olleet useiden kansan- 
heimojen yhteisenä asuinseutuna. Seudun luonne 
on ollut omiansa turvaamaan eri kielten rinnak- 
kain säilymistä. Alpit ovat olleet asuttuja jo 
n. s. vanhemmalla kivikaudella. Myöhemmältä 
kivikaudelta ovat taas ne paalurakennukset, joi- 
den jälkiä on tavattu Ziirichin y. m. alppien 
järvissä. 

Luounonkauneimmat alppiseudut ovat Chamo- 
nix-laakso Savoijissa, Berner Oberland ynnä In- 
terlaken, Viervvaldstätterjärvi ynnä Luzern ja 
Rigi, Nikolailaak.so ynnä Zermatt (Wallisissa) . 
Engadin (Graubundenissä), Pohjois-Italian alppi- 
järvien seudut, Salzburgin alpit ja Salzkammer- 
gutin-järvien rantamaat. (W. S-m.) 

Alppi (Alp, väärin Alb), kelttiläinen sana, 
merk. korkea; käytetään korkeiden vuorien ni- 
mien yhteydessä. 

Alppihohde, Alppien kukkulain ja lumikent- 
tien punertava valaistus ennen auringon nousua 
ja auringon laskun jälkeen, syntyy samalla ta- 
valla kuin iltarusko (ks. t.) . 

Alppikasvisto, yhteinen nimitys niille kas- 
veille, jotka yläpuolella puurajaa muodostavat 
Alppien tunturivyöhykkeen kasvullisuuden. 
Metsän yläraja on eri korkealla; vaihtdlce Sveit- 
sin Alpeissa 1,680 m:stä pohjoisilla 2,150 m:iin 
eteläisillä Alpeilla ja nousee korkeimmalle, 
2,330 m:iin, Saasthalissa. Näitten korkeuksien 
yläpuolella ei ole yhtenäisiä puukasvustoja, ai- 
noastaan yksityisiä puita siellä täällä; kuninii.]- 
kaan ei ole mitään jyrkkää siirtymistä metsästä 
puuttomaan tunturivyöhykkeeseen. Tätä paar- 
maa alarajalla usein pensaskasvullisuus, johon 
kuuluu lukuisia lajeja. Alinna, lähinnä metsää 
muodostavat pensaspetäjä (Pinus mon- 
ianaj ja alppileppä (Alnus viridis) mie- 
henkorkuisia pensaikkoja, edellinen varsinkin 
kalkkialustalla; vähän ylempänä ovat kauniit 
alppiruusupensaikot. Pensaikkojen 

suojassa voi viihtyä sangen korkea ja rehevä 
yrttikasvullisuus, jonka lajit myös esiintyvät 
Suomen tunturien koivuvyöhykkeessä, esim. 
pun a-a i 1 a k k i (Lychnis rubra), metsän 
kurjenpolv '\(Geranium silvaticiim ) , m e t s ä- 
lemmikki (Myosolis silvatica), sinilatva 
(Polemonium ccnruleum), Ranunculus aconili- 
folius y. m. ; vielä tavataan lajeja suvuista Aco- 
nitiivi, Gentiana, Digiialis ja Phyteuma. 

Varsinaiset alppikasvit ovat matalia, moni- 



299 



Alppila— AIsikeapilas 



3(X) 



vuotisia, usoiu saugen loistavateräi.siä kasveja. 
Erityisesti ovat alppinurmikot kuuluisat run- 
saasta kasvistostaan : niillä kiisvaa isokukkaisia 
valkeita ja keltaisia vuokkoja, kelloja 
(Campanula), tumraausinisiä katkeroita 
(Gentiana), punaisia ja keltaisia Pedicularis- 
lajeja, o r v o k k e'j a ja lemmikkejä, komea 
apilaslaji Trifolitim alpiniim j. m. N. s. Alpen- 
\veide'illä, laitumilla, joilla karja käy. menestyy 
enimmäkseen heinälajeja. etenkin Poa alpina, 
{'hleum-, 1'nstuca- ja .^.^rosfis-lajeja sekä pieni 
sarjakukkainen Meujii inutellina ja Plantago 
iilpina. — liunsain kasvullisuus on kuitenkin 
luoksepääsemättömillä paikoilla, kuten kallio- 
jyrkänteiden penkereillä ja rotkoissa. Erityi- 
sesti huomattavia kasveja ovat täällä Linaria 
alpina pitkine kauniskukkaisine haaroineen, vaa- 
leanpunaiiicTi Thlaspi rotundifolium, monet 
kivirikko (SaxifragaJ-, h ä r k k i fCera- 
ntiuni)-, t ä 1 y r u o h o (Veronica)- ja esikko 
( Primula J-lsi}\t, hopeaukarvaiset Arfemisiot, Eri- 
trichium ncnumin matalat lehtimättäät, joita 
monet siniset leuimikkimäiset kukkaset peittä- 
vät, sekä „E d e 1 w e i s s" (Leoniopodium alpi- 
niim), alppiasukkaiilen suosikki. Mistä lumi 
myöhään sulaa, siihen versoo pieni, hento Soida- 
nclla piisillä, jonka sininen terä usein pistää yliis 
lumipeitteen aitakin. Alppikasvit nousevat mel- 
koisiin korkeuksiin (700-1,000 m metsänrajaa 
korkeammalh) , eikä edes lumirajakaan niitä 
täydellisesti i)ysäytä. Esimerkkinä tästä on 
Monte Ko.san Vincentpyramidi, jolla 3,087:u 
ja 3,185:n m välillä yli meren pinnan on löy- 
detty n. 50 siemenkasvilajia. 

Alppila, kauniilla paikalla sijaitseva ulko- 
ravintola Helsingin n. s. Eläintarhassa 1. Töölön 
puistossa. A:n läheisyydessä olevilta kallioilta 
''li ,,.\lpeilta" on ihana näköala kaupungille 
päin : tämän takaa näkyy aava meri ja Helsin- 
gin ym|iäristön ihana saaristo. — Tunnettu 
Vapun- viettopaikka. 

Alppileppä ks. Leppä. 

Alppimurmeli ks. Murmelit. 

Alppinaakka ( 1'yrrhocorax alpinns), variksen 
heimoon kuuluva musta lintu; koivet punaiset, 
nokka keltainen, pituus 40 cm. Elää parvittain 
Enroc^pan ja -\asian suurissa vuoristoissa. 

Alppioi-vokki ks. C y c 1 a m e n. 

Alppiruusu ks. T! h o d o d e n d r o n. 

Alppitiet ja »radat. Rivieran radasta haa- 
raantuu ratoja Savonasta Altaresolan kautta 
(500 m) ja Ventimigliasta Tendan kautta, jotka 
kumpikin vievät Piemontiin. Cottisissa alpeissa 
vie paitsi Mont tlenOvr.^n yli kulkevaa tietä 
rautatie Col «le Frejusin (12 '/4 km pitkä tun- 
neli) kautta. Ikivanhan ilont Cenis"n yli kiilke- 
ru>en tien mukaan sai Alppien vanhin v. 1857-71 
rakennettu tunneli sen nimen. Pienen St. Bern- 
hardin yli vie tie Dora Baltean ja Isören välistä, 
Suuren St. Bernhardin yli (2.472 m) Martignyyn 
(Kliöne). Paitsi lukuisia teitä (Furkan. Gott- 
bardin, Simplonin) kulkee Sveitsissä rautatie- 
ratoja Spliigenin, St. Gotlhardin (tunneli, 15 km) 
ja .Simi)louin (tunneli, 20 km) yli. Itävallast.i 
mainittakoon Brenner-sola Tyrolissa, Slilfser 
Joeh, Semmering-sola ja Arlbergin (tunneli. 
12 '/4 km), Brenncrin ja Scmmeringin radat. 
Mainitsemista ansaitsevat hammasrata.s- ja 
köysiradat, jotka vievät ylös huipuille, kuten 




Alppiviinlii. 



esim. Kigin, Pilatuksen, Jungfraua ja .Mhulan 
(1,S2.3 m) radat. 

Alppitorvi, sveitsiläisten vuoristopaimeutfu 
omatekoinen, noin 1 'j, m:n pituinen soitin, tehty 
kapeista puupienoista ; ääni tavattoman kauas 
kantava ja ympäri vuoria kajahteleva. /. K. 

Alppivaris (Piirrhocora c graculus), variksen 
heimoon kuuluva mustanvihreä tahi sinivihreä 
punanokkainen ja -koipinen lintu, joka elää par- 
vittain Englannin ja Skotlannin vuoristois.sa. 
Karpaateilla, Balkanilla sekä, harvinaisena, Al- 
peilla; myös Aasiassa ja Afrikassa. 

Alppivuohi (Capra iiex), kesytön vuohilaji. 
joka on jiarraton, 1.3 m pitkä, 80 cm korkea ja 
jonka heikosti kaare- 
vat nelilahkoiset sar- 
vet saattavat kasvaa 
lähes 1 ra pitkiksi. 
Alppivuohi oli ennen 
sangen yleinen Euroo- 
pan alp[)ivuoristoissa, 
mutta kiihkeä metsäs- 
tys on hävittänyt sen 
sukupuuttoon kaikkial- 
la muualla paitsi rau- 
hoitetulla alueella Grai- 
jisilla alpeilla. .\. osoit- 
taa hypyissään ihme- 
teltävää voimaa. Su- 
kulaismuotoja elää Py- 

reneillii. Kreetassa, Kaukaasiassa, Siperiassa 
y. m. A:t siittävät kesyvuohen kanssa hedelmäl- 
lisiä sekasikiöitä. K. M. /,. 

Alpujarras, Las [-ha'rrasj (arah. al-bu«arnl 
= nurmikko), seutu Granadassa. ICspanjiissa, kä- 
sittiiä Sierra Nevadan eteläpuolella olevat kau- 
niit vuorilaaksot, „Espanjau Sveitsi". Siellä 
oli maurien viimeinen turvapaikka ja vielä elää 
sitllä heidän jälkeläisiään, n. s. ,. uudet kristi- 
tyt". 

Alqueire [alkc'ire] (alquir). vanha tila- 
vuusmitta, Lissabonissa = 13,84 I, Portossa = 17,40 
I, Hio (le Janeirossa = 40 1. 

Alrutz, Sydney Gustaf Louis Rein- 
hold (s. 1868), ruots. sielutieteentutkija. sielu- 
tieteen dosentti Upsalan yli(i|iistossa. A. on Up- 
salan lääkäriseuran julkaisuissa .sekä Upsalan 
yliopiston vuosikirjassa julkaissut tutkimuksia 
m. m. „ihon kylmä- ja lämpöpisteistä", „mieleu- 
liikutuksien fysiologiasta ja psykologiasta" sekii 
„kipuaisti.sta". V:sta 1897 alkaen hän on toi- 
mittanut kirjoitelmasarjaa „[ vär tids lifsfril- 
gor", jossa hän on julkaissut muutamia kirjoi- 
tuksia, ja v;sta 1906 hän toimittaa sielutieteel- 
lihtä aikakauskirjaa ,.Psyke". A. Gr. 

Als (saks. .Vlsen), hedelmällinen saari 
Vähässä Beltissä, kuuluu nyk. Schles\vigiin, 312 
km', 25,000 as., enimmäkseen tanskalaisia. Sak- 
salaiset valloittivat saaren 1864. Pääpaikka 
Sonderburg. Saaren rannikoilla on linnoituksia. 

IV. S-vi. 

AI secco (it.), .,kuivalla tavalla", .sekkomaa- 
hius. ks. Freskomaalaus. 

AI segno (it. alsc'njo), ,, merkkiin j^ 
saakka", tarkoittaa soitannollisen jakson jpi 
kertaamista määrättyyn, merkillä osoitet- -ti — 
tuun kohtaan asti. SS 

Alsen, Als-saaren saks. nimi. 

AlsikeapUas ks. T r i f o 1 i u m. 



;?()1 



AIsine— Alteratsioni 



:?02 



Alsine. nata, CaryopiiyliurccF-hfimooii kuu- 
luva kabvisuku, joka käsittää pieniä tähtimön 
tapaisia tunturikasveja Lapin pohjoisimniista 
osista. 

Alsinese, t ä h t i m ö t, aliheimo Carynphylla- 
«(c-heimossa (ks. t.), matalia yrttejä, joilla ou 
oLeät vastakkaiset lehdet ; verhiö ja teriö 5-lehti- 
siä ja erilelitisiä : terälehdet melk, kynnettömiä: 
erillisiä heteitä 10, emilehtiä 3-5 : lieJrlmä hani- 
masluomainen kota. 

Alsnö, entinen kuninkaankartano, joka si- 
jaitsi nykyisessä Adelsön pitäjässä Tukholman 
läänissä Färentunan kihlakunnassa. A. maini- 
taan kruiuiuntiUiksena jo v. 1200. 

Alsnön sääntö, kuningas Maunu Ladonlukon 
1280 v:n palkoilla herrainpäivillä Alsnön kunin- 
kaankartanossa julkaisema asetus, joka m. m, 
soi veronvapaudeu kuninkaan ja hänen veljiensä 
palvelijoille, piispojen aseniiehille ja niille mi.?- 
iiille, jotka tekevät ratsiipalvelusta valtakunnan 
hyödyksi, Alsnön säännön ilmestymistä on sen- 
tähden pidetty aatelissäädyn syntynä Ruotsin 
valtakunnassa, 

AlsopMla, puumaisia sanajalkakasveja, joilla 
on isot, monikertaisesti pariliuskaiset lehdet. 
Sukuun kuuluu useita lajeja troopillisesta Ame- 
riikasta, Afrikasta ja Aasiasta. Joitakin lajeja 
meillä kasvihuoneissa koristuskasveina. 

Alsten, Norjan länsirannikolla Nordlandin 
amtissa oleva saari. Sen rannikot ovat hyvin 
viljeltyjä, tasaisia, mutta sisäosan täyttää tun- 
nettu tunturiryhmä ,,Syv sostre" („Seitsemän 
-sisarusta") . W. S-m. 

Alster, Elben oike.iapuolinen lisäjoki, 52 km 
pitkä, saa alkunsa Holsteinissa ja laskee pää- 
jokeen Hampurin luona (ks. Hampuri). 

W. S-m. 

Alströmer. 1. J o n a s A. (1685-1761), ruots. 
teollisuuden edistäjä, synt. 7 p. tammik. 1685 
Alingsäsissa. jossa isä eli köyhänä porvarina. 
Alström (niinkuin hänen nimensä ensin oli) oles- 
keli nuorempana kauemman aikaa Lontoossa, 
mutta palasi v. 1724 kotimaahan ja perusti syn- 
nyinkaupunkiinsa Alingsäsiin kutomatehtaan, 
joka tällä alalla sai perustavan merkityksen 
Knotsin teollisuudelle. Sen ohessa A. harrasti 
muitakin teollisuudenhaaroja ja elinkeinoja: 
lampaiden hoitoa, tupakan- ja sokerinvalmis- 
tusta. värjäystä, perunanviljelystä j. n. e. Myös- 
kin kirjailijana hän vaikutti tuumiensa hyväksi. 
1751 hän korotettiin aatelissäätyyn ja otti sil- 
loin nimeti Alströmer. A. kuoli 2 p. kesäk. 1761. 
— 2. Patrik A. (1733-1804), tehtailija ja 
liikemies, edellisen poika, jatkoi isänsä tehdas- 
liikettä, kunnes tulipalo 1779 siitä teki lopun. 
Sen jälkeen hän toimi maanviljelijänä js. kauppa- 
mielienä, ja osoitti myöskin harrastusta tieteel- 
lisiin töihin. Korotettiin 1778 vapaaherran ar- 
Toon veljensä Klas A:n kanssa, joka tämäkin 
on huomattava etevänä liikemiehenä, K. G. 

Alt ks. Alut a. 

Aitaani (lat. allus - korkea), parveke. 

Altai l-a'i] („Kultavuoret") , pitkä poimu- 
vuorijono Ylä-lrtisin pohj. -puolella, luode- ja 
kaakkosuuntaan. \'arsinaisen Altain muodosta- 
vat Gobin Altai, jonka korkein huippu on noin 
4,000 m ja solat 2.820 m, 2,960 m ja 3,200 m, 
rinteillä ou alppiniittyjä, paikoittain metsääkin, 
sekä Venäläinen Altai, hyvin kaunis alppimaa. 



jonka korkein huippu on Bjeluha, yli 4,400 m. 
Sangen rikas metalleista (hopeaa, kultaa, lyi- 
jyä). Verrattain vähän jäätikköjä. Alkuperäi- 
nen väestö on turkkilais-tatarilaista (kumandii- 
neja, sormeja, mustia tatareja ja n. s, altailai- 
sia) , Venäjän puolella suuri venäläinen a.sutus. 

./, E. Ii. 

Altailaiset kielet ja kansat ks. U r a 1 i- 
altailaiset kielet ja kansat. 

Altair 1. A t a i r, valkeankellertävä kaksois- 
tähti 1 suuruutta (a.) Kotkan tähtikuviossa. 

Altai-uralilaiset muinaisjäännökset ks. 
Urali-altailaiset muinaisjäännök- 
set. 

Altakäytävä, tienristeys, jossa tie on viety 
rautatien tai toisen tien alitse joko rakenta- 
malla ylempänä olevalle tielle silta taikka tun- 
neli sen alitse, J. C-en. 

Altastratus-kerros, ilmat., harmaa, tasainen, 
cirruspilvien alle n. 5,000 m korkeuteen Uiuodo-;- 
tuva pilvikerros, jonka läpi aurinko ja kuu juuri 
ja juuri näkyvät. A, syntyy sellaisen paikan 
yläpuolelle, jota ilmapaincminimi lähestyy, 

Altatsimut (pysty- ja atsimutiympyrä, uni- 
versdalikon»), kone, millä niitataan korkeus ja 
atsimuti (esim, tähden) (ks, t,) : ilman vaaka- 
suoraa ympyrää: pysty-ympyrä: ainoastaan 
vaakasuoralla varustettuna: teodoliitti. 

(V. V. K.) 

Altdorf ks. A 1 1 o r f. 

Alteesiirappi ks. Alt h a; a, 

Alten ks, A 1 a t t i (o) . 

Altenberg, Peter, (s, 1859), itävaltal. kir- 
jailija, elää 'SVienissä, julkaisi 1806 kokoelman 
pieniä runollisia tunnelmakuvia ,,Wie ich es 
sehe", jota seurasi „Ashantee" (1897) , „Was 
der Tag mir zuträgt" (1900) ja ,,Prodronios" 
(toinen painos 1906). 

Altenburg, herttuakunta Saksi-Altenburgin 
pääkaupunki, 38 km Leipzigin eteläpuolella. 
38.818 as. Korkealla ja jyrkällä porfyyrikallioUa 
sijaitsee linna, rakennettu 12:nnella vuosisadalla, 
mutta senjälkeen usein suurennettu ja .«omis- 
tettu. Kaupungissa on suuria tupakkatehtaita; 
se käy vilja- ja villalanka-kauppaa. \V. S-m. 

Altenjoki ks, A 1 a t t i (on) joki. 

Altenstein. Karl v, Stein zum (1770- 
1840), vapaaherra, preussil. valtiomies. Huo- 
mattavin on hänen vaikutuksensa Preussin ensi- 
mäisenä kultusrainisterinä (1817-1838). Jatkaen 
Slcinin pestalozzilaisia uudistuspyrinnöitä kou- 
lun alalla hän SUvernin ja Johannes Schulzen 
avustamana valmisti v. 1819 vapaamielisen kan- 
sakoululakiehdotuksen, joka tosin ei saanut lo- 
pullista vahvistusta, mutta kuitenkin on tuntu- 
vasti vaikuttanut yleisen mielipiteen kehityk- 
seen Saksassa. Myöhemmin kasvava taantumus 
lamautti varsinkin kansakoulualalla hänen vai- 
kutustaan, Myö.skin hän joutui kirkollisella 
alalla riitoihin vanha-luterilaisuuden edustajien 
samoin kuin katolisten piispain kanssa, M. S. 

Altenvuono ks. A 1 a 1 1 i (on) vuono. 

Alterantia f-ra'-] (lat. alferu're < alter = 
teinen), lääkkeinä käytetyt aineet, joitten arvel- 
l.ian voivan vaikuttaa ruumiin nesteisiin ja 
muuttaa niitä niin, että taudin tila korjaantuu : 
esim, rauta, arsenikki, jodi y. m. U. 0-B. 

Altera pars (lat.). toinen puoli. 

Alteratsioni ks. Muunnos. 



303 



Alter ego— Alttari 



304 



Alter ego (lat.), „toinen minä" s. o. sijainen; 
uskottu ystävii. 

Alternatiivi (lat. alte'rnus = vaihteleva toisen 
kanssa), vaihtoehto. — Alternatiivinen, 
vaihtoehtoinen. — A 1 1 e r n e e r a t a, vuoro- 
tella. 

Alteroidut soinnut ks. Muunnetut soin- 
nut. 

Alterum tantum (lat.J, ..toistamiseen yhtä- 
paljou", korkosumma, joka on kasvanut pää- 
oman suuruiseksi. 

Altesse [-e'sj (ransk.), Teidän Korkeutenne; 
ruhtiuaalliuen arvonimi. 

Alte Veste, „vanha linna" likellä Niirnbergiä 
olevalla kunnaalla, jonka Wallenstein oli linnoit- 
tanut ja jota Kustaa Aadolf 24 p. elok. 1632 10- 
tuntisella kiihkeällä rynnäköllä, johon suoma- 
laisetkin ottivat osaa, koetti turhaan valloittaa. 

Althaea {-e'], samettihaapa, kasvisuku 
J/«/(«ce£e-heimossa. Monivuotisia, korkeita, val- 
keakarvaisia yrttejä, joiden lehdet ovat leveitä, 
suippopäisiä ; isoissa kukissa 6-9-jakoinen lisä- 
verliiö. — Useat lajit lääkekasveja. Etelä-F.u- 
rooppalaisen A. officinaliksen pitkien juurihaaro- 
jen sisältämästä sokeripitoisesta kasvilimasta 
tehdäiln alteesiirappia, lehdistä rinta- 
teelä. 

Althaia [-i'-J, kreik. taiuhenkilö. ks. M e 1 e- 
a g r o s. 

Althusius f-lu'-}, Johannes (1557-1638), 
.saks. oikeustieteilijä, uudemman luontaisoikeuk- 
sien teorian tieteellisiä perustajia. Opiskeltuaan 
lakitiedettä Baselissa ja luultavasti myöskin Ge- 
nevessä tuli hän lakitieteen professoriksi Herbor- 
nin yliopistoon 1586 ja 1600 Emdenin pormesta- 
riksi. A. puolusti sekä käytännössä että tieteel- 
lisesti ehdotonta kansan suvereniteetin aatetta. 
Valtion tarkoitusperänä on yksinomaan kansan 
paras, hallitsija on vain korkein virkamies, 
jonka hallintovalta perustuu molemmin puolin 
sitovaan sopimukseen. A:u tärkeimmät teokset 
ovat: „Politica methodice digesta et exemplis 
sacris et profanis illustrata" (1603; 2 pain. 1610, 
siinä ovat myös vastustajien lausunnot käsitel- 
tyinä) ; „Juris prudentia romana" (15S6) ja 
„DiinH)logica" (1617). 

Altilik [-i'k], turkkil. hopearaha, = noin 1 mk. 
23 p. 

Altimetri (lat. a2(us = korkea, ja kreik. mr.t- 
rofi i Ulitta), korkeusmittari. 

Altmark, Preussissa, osa muin. Kurmarkia 
Brandeuburgissa Magdeburgin pohjois- ja Elben 
läusipuolella, alue, josta preussilainen valtio sai 
alkunsa; verrattain hedelmätön maa pienine 
kaupunkeineen, suurin on Stendal, 23.281 as. 

Altmark, pieni kaupunki Länsi-Preussissa. 
V. 1029 tehtiin siellä Ruotsin ja Puolan välillä 
kuudeksi vuodeksi A:n välirauha, jonka kautta 
Puola Ruotsille luovutti Liivinmaan ja muuta- 
mia Preussin kaupungeita. 

Aitona, kaupunki Preussissa, Schles\vigin hal- 
lintoalueessa, Elben oikealla rannalla Hamiuirin 
alapuolella, 168,320 as. (1905). Suuri satama ja 
merikauppa. Vapaasatama avattu v. 1901. Villa- 
ja puuvillateollisuutta. Kaupunki on v'. jutellen 
kasvanut Hampuriin kiinni, mutta kummallakin 
on oma kunnallishallituksensa. Vuodesta 1830 on 
kaupunki nopeasti vaurastunut ja sen asukas- 
luku kasvanut yhä. Ansiokkaita oppilaitoksia. 



Altoona lältu'n3], kaupunki Yhdysvalloissa, 
Pennsylvaniassa, AUeghanyvuorten ja Pittsbur- 
gin itäpuolella. 39,000 as. Bautatievauuu- ja 
veturitehtaita. 

Altorf, Sveitsissä, Uri-kanttonin pääkau 
punki, Reuss-jocn varrella, Vierwaldstätter jär- 
ven eteläpuolella. Teliin muistopatsas. 3.100 as. 

Altranstädt, kylä Sachsenin maakunnassa, 
likellä Lutzeniä ; tunnettu sen rauhant'on kaut- 
ta, joka siellä 14 (24) p. syysk. 1700 tehtiin 
Kaarle XII:n ja August II:n välillä ja jossa 
jälkimäisen täytyi luopua Puolan kruunusta. 

Altruismi (it. oUrui = toiselle, lat. aJ/€r = toi- 
nen, lähimmäinen). A. Comte'n muodostama sana, 
osoittaa sitä siveysopin suuntaa, jonka mukaan 
siveellisyyden tärkein tunnusmerkki on siinä, 
että ihminen toiminnassaan ottaa ohjeekseen 
toisten onnen ja menestyksen (vastakohta: 
egoismi) ; käytetään melkein yksinomaan oppi- 
muodostuksista, jotka muuten periaatteellisesti 
katsovat siveellisenkin toiminnan luonnolliseksi 
ja olennaiseksi loppumääräksi valmistaa ihmi- 
selle onnea ja menestystä (vrt. E u d a i- 
monismi, Hedonismi). A. Gr. 

Altstätten, kaupunki Sveitsissä St. Gallenin 
kanttonissa, 470 m yi. merenp. 9,000 as. 

Aittaani ks. Aitaani. 

Alttari (lat. altar 1. aZtore = uhrillesi), uhri- 
liesi, uhripöytä; „Herran pöytä", se kuoriss» 
oleva koroke, jonka ää- 
ressä pappi toimittaa 
osan julkista jumalan- 
palvelusta. Alttarilla 
tarkoitetaan oikeastaan 
luonnollista tai erityi- 
sesti tehtyä koroketta, 
jolle asetetaan juma- 
lalle pyhitetty uhri. 
Luonnonkansat ja kor- 
keammallakin sivistys- 
asteella olevat kansat 
ovat alttareinaan käyt- 
täneet kivilohkareita y. 
m. s. Juutalaiset 
saivat lakinsa mukaan 
uhrata ainoastaan temp- 
pelissä, mutta kauan 
oli kuitenkin tapana 
pystyttää uhrialtta- 

reita yläville paikoille, 

kuten esim. Gilgalissa ja Setelissä. Heillä 
oli sekä polttouhrialttareita ja suitsutusaltta- 
reita että niikyleipäpöytiä. Egyptiläiset 
alttarit olivat tehdyt yhdestä ainoasta kivestä 
katkaistun keilan muotoisiksi. Assyrialaisten ja 
persialaisten alttarit olivat muodoltaan nelis- 
kulmaisia; muinaispersiahusten tulialttarit oli- 
vat merkittävän korkeat (3 metriä ja ylikin). 
Antiikin kansojen (kreikkalaisten ja rooma- 
laisten) alttarit olivat tavallisesti .sylinterin muo- 
toisia ja koristettiin ornamenteilla tai henkilö- 
jä eläinkuvilla; niiden yläreunoihin oli usein 
veistetty uhrieläinten (härkien, oinasten) päitä. 
Tekoaineena käytettiin enimmäkseen marmoria. 
Juhlapäivinä ne kaunistettiin kukkakiehkuroill» 
ja seppeleillä. Alttareita ci pystytetty ainoas- 
taan temppelien sisään ja niiden edustalle, vaan 
myöskin yleisille paikoille ja valtateille, lehtoi- 
hin, lähteiden viereen j. n. e. sekä huoneisiiit 




Ciboriuiu -alttari Milanon 

Pyhiin Aniiirosinksen 

kirkosta. 



305 



Alttari 



:soe 



kotininialille eli penaateille. Sankarien muistoa 
kunnioitettiin alttareilla ja Koomassa pystytet- 
tiin niitä keisareillekin, filutta pyhimpänä pi- 
dettiin isoa, jumalan temppelin edessä olevaa 
alttaria. 

Muinaiskristillisessä kirkossa oli 
alttarin alkuperäisimpänä muotona vain irtonai- 
nen pöytä (mensa), jonka ääressä ehtoollisen 
pyhä uliritoimitus tapahtui ja jolta armonväli- 
kappaleita näytettiin tai jaettiin. Tämä alttari- 
muoto säilyi läpi koko keskiajan ja yhä vieläkin 
sen voi sanoa olevan käytännössä relormeera- 
tussa kirkossa. Mutta jo aikaisin (300-luvulla) 
ruvettiin käyttämään vahvoja kivialustaisia alt- 
tareita, ja tämä muoto tuli sitten vallitsevaksi. 
Pöydänkansi (tabulaj ei saanut olla tehty mo- 
nesta, vaan ainoastaan yhdestä kivilaatasta. 
Siihen uurrettiin pikkuinen kolo (sepulchrum) 



roke (retabuhim, suprafrontale) kasvaa vähi- 
tellen korkeaksi varjostimeksi tai seinäksi, joka 
jaoitellaan arkkitehtonisesti ja koristetaan veis- 
toksilla ja maalatuilla kuvilla. Täten se tulee 
matalan kaapin luontoiseksi, jonka pysty- ja 
vaakasuorat viivat jakavat eri osastoihin. Mo- 
lemmin puolin tätä seinää kiinnitetään (1300- 
luvulta alkaen) liikkuvia siipiä eli ovia, jotka 
voidaan liittää yhteen suojaamaan tai, niin- 
kuin kärsiuiysaikana, peittämään korokkeella 
rieviä kuvia. Tällainen on varsinainen, gotii- 
kan taidekauteen kuuluva alttarikaappi 
eli siipi alttari (triptychon) . Tavallisesti 
on siinä kaappi kohotettu alttaripöydästä ma- 
talalla, erityisesti koristetulla alustalla (pre- 
della). — Italian renessanssi 1400-1500- 
luvuilla sovittaa useimmiten alttarin arkki- 
tehtonisesti järjesteltyyn komeroon tai pylväs- 




.\lltarikaai)i)i (UusikU-kko T. 1.), saksalaista lekiia ii. U25— 50. 



pyhäinjäännösten säilyttämistä varten, mikä oli 
muistona muinaiskristillisestä tavasta asettaa 
alttari jonkun pyhimyksen haudalle. Joskus ai- 
konee pöydän kansi edestäpäin ja silloin sitä 
kannattamassa on pieniä pylväitä. Tavallisesti 
verhotaan kuitenkin pöydän vaatimaton alusta 
jollakin milloin enemmän milloin vähemmän ko- 
ristetulla puu-, metalli- tai kangaspeitteellä (an- 
tf-mettsale, antcpendium), kun taas kansi peite- 
tään valkoisella liinalla. Aikaisin ruvetaan alt- 
tarin päällä käyttämään erityistä katosta, balda- 
kiinia (cihorium, tabernaciilum), jota kannat- 
tavat erilli.set tukipatsaat kussakin nurkassa. 
Tämä muoto on säilynyt, joskin ei kovinkaan 
yleisenä, uudempaan aikaan saakka ja on kreik- 
kalaiskatolisessa kirkossa vallitsevana. Oli kui- 
tenkin tavallisempaa tehdä alttarikannen taka- 
laitaan matalan seinän tai hyllyn tapainen ko- 
roke, johon sopi asettaa ristejä, kynttiläjalkoja, 
kuvia, pyhäinjäännös-säiliöitä y. m. Tämä ko- 



varustuksen alle, jolloin taustaan asetetaar» 
maalaus tai kuvanveistos. Saksan ja yli- 
malkaan pohjoismaiden renessanssi 
(1500-1650) antaa myöskin alttarikorokkeelle 
arkkitehtonisen leiman, mutta käyttää monta 
frylväslaitetta päällekkäin. Näistä on taval- 
lisesti keskimäinen leveämpi ja korkeampi kuin 
sen ala- ja yläpuolella olevat, joiden voi sa- 
noa vastaavan alttarikaappien predellaa ja har- 
jaa. Kaikki pylväslaitteet kehystävät maalat- 
tuja tai puuhun leikattuja kuvia ja kaikkien si- 
vuilla on koristeellisesti käsiteltyjä liikkumatto- 
mia siipivarustuksia. Sikäli kuin myöhäis- 
renessanssi 1. barokkityyli saavat 
jalansijaa Euroopassa, ruvetaan käyttämään 
italialaista alttarimuotoa erillisin pylväslaittein 
ja koristamaan sitä runsaasti ornamenteilla, 
symboleilla, kuvanveistoksilla ja maalauksilla. 
Tällaisena alttari pysyy läpi koko 1700-luvun 
r o k o k o n ja u u s k 1 a s s i 1 1 i s e n tyylin 



;507 



Alttarikaappi — Alueniärvi 



;!()« 



ajalla aina viime vuosisataan saakka. Itse 
alttaritaulu oli usein sangi-n yksinkertai- 
nen ja tavallisesti oli sen kehystänä pilastereita 
tai pylväitii sekä niiden päällä jonkinlainen 
päätyharja. — Suomen rikkaaniniissa kir- 
koissa käyt( ttiin keskiajasta uudempaan aikaan 
saakka ulkomailta, varsinkin Saksasta, myös- 
kin Hollannista, tuotuja alttarikaappeja ja 
siipialttareita. 



I MDCCCXTX 





AlUaritaiituii > \iu> 



t N .ih.iU\ 1 1'. ^. l.und^rpiiin inaainnnia 
1SU2.I 



iViiliakM" 



i:ung der niittelalterlichen Altäre Deutschlands" 
(1890-1901): E. Aspelin, „Siipialttarit, tutki- 
11, us keskiajan taiteen alalta" (1878) ; K. K. 
Meinander, „Medeltida altarskäp och träsnide- 
iier i Finlands kyrkor" (1908).) 

E. K-r. & K. K. M. 

Alttarikaappi ks. Alttari. 

Alttarikomero ks. A p s i s. 

Alttarinsakramentti ks. E li f o o 1 1 i n e n. 

AlttariiJÖytä ks. Alttari. 

Alttaritaulu ks. Alttari. 

Alttarivaate ks. Alttari. 

Alttarivei-ho ks. Alttari. 

Alttina ks. A 1 t y n. 

Altto (ital. aito), matala lapsen tai uaisen- 
.■.ini, ulottuu tavallisesti pienestä g:.stä 2-viivai- 
-icn e:hi'n. 

Autoklaavi, nuottiavain (kuva 1), joka ase- 
Iitaan viivaston 3:nnelle viivalle, osoittamaan 
..1-viivaista" C:tä : 
käytettiin muinoin 
kuorolaulussa, nyky- 
ään vain alttoviuluUr. 
.'<<-n sijalle on lehtori 
Axel Törnudd keksi- 
I nyt käytännöllisem- 
män nuottiavaimen, 
joka osoittaa ..pientä' 
11. 11a 




Koomalaiskatolisissa kirkoissa tuli aikaisin 
tavaksi pystyttää useampia alttareita, joista 
kuorissa oleva pääalttari oli tärkein ja sen jäl- 
keen tuli maallikko- 1. pyhä ristinalttari. Sivu- 
alttarit (sivukappeleissa) ovat pystytetyt pyhi- 
mysten muistoksi ja käytetään yksityismessuja 
varten. Matkoilla ja sodassa käyttivät katolilai- 
set papit messujaan varten jiieniä kannettavia 
alttartita. Protestanttisissa kirkoissa alttarin 
paikka yleensä on sama kuin katolisissa kirkois- 
sa, nim. itäisellä kuoriseinällä. Muutamissa kir- 
koissa on käytännöllisistä syistä poikettu tästä 
tavasta; niinpii a. useissa Pohjanmaan ristin- 
muotoon rakennetuis.sa kirkoissa on sisäkul- 
massa keskellä kirkkoa. ■ — Katolilaisia altta- 
reita muistuttavat sangen paljon buddhalaiset 
alttarit, jotka on sijoitettu jonkun IJuddliaii 
kuvan eteen ja joiden ääressä kaikki jumalan- 
palvelusmenot suoritetaan. [Schmid. ,.Der 
<:hristl. Altar u. .sein Schmuck" (1871) ; Milnzen- 
liiiger ja Beis.sel, „Zur Keuntniss und WUrdi- 



g:tä viivaston 2:sella vil- 
ja siis on tarkalleen oktaavia alempi 
kuin käytännössä oleva diskanttiklaavi (3). 

7. K. 

Alttoviulu, tavallista viulua kooltaan suu- 
rempi, ääneltään tummempi ja kainompi; kielet 
viritetyt sä\elille: e, g. d, a, siis kvintin verran 
alemmaksi kuin viulun. Käytetään sekä orkes- 
terissa että jouliikvartetissa ja muissa yhdys-sä- 
vellyksissä viulun ja sellon sointivärien välit- 
täjänä. /. K. 

Altyn /-.!/'-/ (< tatar. a/iy' = kuusi) , altti- 
n a, ven. raha, ennen arvoltaan 3 a 6 tenkaa 
(s. o. 1 '/a ä 3 kopeekkaa), nykyään 15 kopeek- 
kaa (esiintyi 170i-i25 hopearahanakin). 

Aluelääkäri, suurten kaupunkikuntien köy- 
hien sairaanhoitoa varten asettama lääkiiri. 
joista kullakin on oma alueensa, mihin hänen 
loimintavelvollisuutunsa rajoittuu. il. 0-B. 

Aluenjnnri, järvi, johon ..tulen synnyissä" 
Ilmarisen iskemä tulikipuna putoo. Nimi esiintyy 
monessa toisistaan vähäsen eroavassa muodos.sa, 
kuten vanhimmassa kirjaanpanossa v. 16.5S: 



:50y 



Alumen Alunamaa 



310 



AInfiry, Aluiroi. .llnicos järvi, Gaiianderin my- 
K.logiassa: Aluen. Alaman, Aloen. Ahce jiirvi. 

A. y. 

Alumen /-lii'-] (lat.) . aluna : A. plumosura, as- 
liesti : a. uiitiim, poltettu aluna. vrt. Aluna. 

Aluminaatit, eraiinlaisia suoloja, joissa alu- 
ininiumliydroksidi esiiutyy happona ja jotka siis 
voidaan ajatpUa syntyneiksi aluminiumhydrok- 
»idisla, niin ettu tiimaa vetv on korvattu metal- 
lilla. 

Aluiainiumi dat. nlu'mcn = aluna), eräs taval- 
lisinmiista luonnossa esiintyvistä metalleista 
■ kim. merkki AI), esiintyy luouaossa etenkin 
-ilikaattina (maasälvilssä, kiilteos>>ä ja savessa), 
tiuoridina (kryoliitissa) , hydroksidina (hydrar- 
gilliitissa, banksiitissa ja diasporissa) sekä vielä 
oksidina (ks. t.). Valmistetaan nykyään mel- 
kein yksinomaan elektrolyyttisesti a. -oksidista, 
lolion on sekoitettu kryoliittia, jotta se helpom- 
Tniii sulaisi. A. on harmaauvalkea. kiiltävä me- 
talli, jokseenkin yhtä raskasta kuin lasi {om.-p. 
•2.7, atomip. 27, t) ja yhtä kovaa kuin hopea; sitä 
voidaan kiillottaa, valssata hienoksi levyksi ja 
lakoa lehtialuminiuDiiksi ; on ilmassa sangen py- 
-yväinen, ei hapetu sanottavasti kuumuudessa- 
kaan; sulaa noin TOO^rssa, liulcenee helposti 
-uolaliappoon. kuumaan laimeaan rikkihappoon, 
tnutta ci typpihappoon : liukenee myös kali- ja 
iiatronlipeäJM muodostaen n. s. .a 1 n m i n a a t- 
teja. A:n keksi Wöhler 1S27, vuodesta 18.33 
Deville sitä valmisti suurissa määrin natrium- 
-Tluminiunikloridista ja natriumista, mutta vasta 
i'lektroly3'ttisen valmistustavan keksiminen (Ki- 
liäni, I16roult, Hall n. 1SS6) antoi sille suurem- 
man käytännöllisen merkityksen. Sitä käyte- 
tään kaikenlaisten tarvekalujen valmistukseen, 
litografiassa (algrafla), laiva- ja rautatiera- 
kennuksessa, polttoaineena Goldschmid tin 
menettelytavassa (ks. t.) j. n. e. Koko- 
naistuotanto "l903 n. 8,25 milj. kg. (W. B.) 

Altiminiumhydroksidi, kem. yhdistys alumi- 
niumista, hapesta ja vedy.stä (.\1 (OH) 3) , saadaan 
hyytelömäisenä valkeana sakkana saostamalla 
.-•iurainiumsuolaliuosta ammoniakilla. A. liuke- 
nee helposti sekä happoihin että väkeviin emäk- 
siin muodostaen edellisessä tapauksessa happo- 
jen aluminiumsuoloja, jälkimäisessä n. s. ai u- 
ni i n a a 1 1 e j a. Suuren taipumuksensa tähden 
yhtyä useihin orgaanisiin väriaineisiin käyte- 
tiiä a:a värjäystehtaissa peittauksena. 

Aluminiuinlejeeringit, aluminiumia sisältä- 
vät lejeeringit, valmistetaan suorastaan sulatta- 
Mjalla aluminiumia ja muita metalleja yhteen. 
.Viistä ovat tärkeimmät: aluminium i- 
pronssit, joissa on kuparia ja noin 2,5-10 ^c 
aluminiumia; kauniita, kullan keltaisia: eivät 
muutu ilmassa, jonkatähden niistä valmistetaan 
kaikenlaisia koristetavaroita : a 1 n m i n i u m i- 
messinki, kaunis keltainen lejeerinki, joka 
kuparin ja sinkin ohella sisältää 1,3-8 '^J- alumi- 
niumia : m a g n a 1 i u m i, hopeanvalkoista, kiil- 
tävää ja varsin lujaa, helposti taottavaa lejee- 
rinkiä ; sisältää paitsi aluminiumia noin 10-30';^ 
magnesiumia. Sitä käytetään nykyään paljon 
korvaamaan messinkiä ja muita metalleja. 

Alvnniniummessinki ks. A 1 u m i n i u m I e- 
j e e r i n g i t. 

Aluminiumoksidi, saves, kem. aluminiumin 
ja hapen yhdistys (AI. Oj), esiintyy luonnossa 



korundina, rubiinina ja safiirina 
sekä, vähemmän puhtaana, smirgelinä. 
Aluminiumpronssi ks. A 1 u m i n i u m 1 e- 

jeeringit. 

Aluminiumsilikaatit ovat piihapon .ilu- 
nnniumsuoloja; esiintyvät luonnossa m. m. sa- 
vena sekä kaoliinina eli j) o r s 1 i i n i- 
m a a n a. Kaksoissilikaatteiua yhdessä muiden 
metallien silikaattien kanssa muodostavat a:t 
kiinteän maankuoren pääosan. 

Aluniiniumsuolat, happojen ja aluminiumin 
kem. yhdistyksiä, jotka johdetaan hapoist.i niin. 
että näiden vety ajatellaan korvatuksi aluiuiniu- 
milla; a:t ovat värittömiä ja yleensä veteen tahi 
suolahappoon liukenevia. Veteen liukenevat a:t 
ovat kirpeänmakuisia ja niitten liuoksilla on 
hapan reaktsioni. Tärkeimpiä a:ja on aluna. 

Aluminotermia, metallioksidien pelkistiiminen 
alnminiumpulverin avulla : jos metallioksidi- ja 
aluniiniumpulveri-seos erityisen sytytysaineen. 
esim. räjähdyselohopean avulla, sytytetään, 
palaa aluminiumi metallioksidin hapen kustan- 
nuksella ; oksidin metalli eroaa sulassa tilassa. 
Menettelytapaa käytetään korkean lämpötilan 
saavuttamiseksi, osaksi myös muutamien metal- 
lien niinkuin kromin ja mangaanin valmistuk- 
seen oksidei.staan. 

Alumni (lat. alumnus < aJere = elättää) , tur- 
vatti ; oppilas. 

Aluna (lat. alii'meit), kaliumalunan lyhyempi 
nimitys, kidevettä sisältävä alumiuiumsulfaa- 
tin ja kaliumsulfaatin kaksoissuola (KjSO,. 
AL(S0J3. 24H,0). Alunaa valmistetaan a 1 u- 
nakivestä (ks. t.) . Tämä pasutetaan 500- 
SOO°:seen, asetetaan ulkoilmaan ja kostutetaan 
usein vedellä. Kun sitä sitten vedellä uitetaan, 
saadaan a.-liuos, josta a. jäähdyttäessä kiteytyy. 
Myös a. -s a v e s t a ja a.-l i u s k e e s t a eri kei- 
noin valmistetuista aluminiumsulfaattiliuoksista 
saadaan, lisäämällä kaliumsulfaatlia, alunaa. 
Väkevöidyistä lämpimistä liuoksista a. erkanee 
hämmentäessä valkoisina pieninä kiteinä, n. s. 
,.a 1 u n a j a u h o n a". Kuumentamalla 92°:seen 
a. sulaa kideveteensä, joka yhä lämmittämällä 
haihtuu pois, ja jälelle jää rakoUinen, vedetön 
eli poltettu a. Kaupassa on a. suurina, vä- 
rittöminä, läpikuultavina oktaeederikiteinä. 100 
osaan vettä liukenee 0°:ssa 3,9 osaa kiteistä a:a, 
100°:ssa öö7,5 osaa, huonelämmössä n. 12 osaa. 
Maultaan a. on makean katkeraa ja limakalvoja 
kutistavaa. A:lla on laaja käytäntö väriainei- 
den valmistuksessa, peittausaineeua, paperin lii- 
ma-aineena, veden puhdistamisessa y. m. 

Aluna jauho ks. Aluna. 

Alunakivi, valkea, punertava tai harmaa tra- 
kyyttineu vuorilaji, joka vaihtelevissa määrissä 
o!i a 1 u n i i t i n läpitunkema. Esiint\-y tuli- 
peräisissä seuduissa, niinkuin Keski-Italiassa 
(Tolia, Civita Vecchia), Au\ ergne's.sä, Unkarissa 
y. m. A:stä valmistetaan alunaa (ks. t.). 

Alunaliima, alunanpitoinen liima, voimakas 
paperiliima. 

Aluiialiuske, rikkikiisu- ja hiilenpitoinen 
saviliuske, josta valmistetaan alunaa. Tavataan 
Ruotsissa, Saksassa ja Belgiassa. 

Alunamaa, usein hiiltä sisältävä savi, jossa 
myös on rikkikiisua ja sentähden rapautuessa 
.syntyy aluminiumsulfaattia. Käytetään alu- 
nan valmistukseen. 



311 



Alunaparkinta — Amadisromaanit 



M-2 



Alunaparkinta 1. valkoparkinta ks. 
N a h k a. 

Alunat, kaksoissuoloja, joiden kokoumus vas- 
taa alunaa (ks. t.). Niissä voi kaliumin tilalla 
olla joku muu alkalimetalli tahi ammoniumi ja 
aluminiumin paikalla rauta tai kromi. 

Aluniitti, mineraali, emäksistä kaliumin ja 
aliiininiumin sulfaattia, vrt. Aluna, Aluna- 
k i V i. 

Alus ks. Subjekti. 

Aluskangas. Näin nimitetään Lapin tuntu- 
rien juurilla olevia, epäsäännöllisesti kumpuisia 
vi eri Ilki vi -kasaumia. 

Aluslehdet, kasvin maanrajassa olevat, useim- 
min ruusukkeiset varsilehdet. 

Alusrakenne, alin osa rautatiestä tai sillasta. 
Kantatiellä kuuluu alusrakenteeseen itse täyte- 
penger ja leikkauskuoppa sekä niiden perustuk- 
set, silloissa sillan tuet ja niiden perustukset. 

J. C-^n. 

Alussivu ks. S u o j a s i V u. 

Alustinlasl ks. Objektilasi. 

Alustus 1. pohjustus, seikkaperäinen 
s(-lonteko keskusteltavaksi otettavasta asiasta. 

Alusvesiratas, vaaka.suoran akselin ympäri 
kiertävä vesiratas, jonka alimpaan osaan vesi 
vaikuttaa. J. C-in. 

Aluta [-lu'-J, A 1 t, unk. O 1 t, Tonavan vasen 
lisäjoki, saa alkunsa Karpaateilla, Siebenbiirge- 
nin ylängöltä, murtautuu Transsilvanian alppien 
läpi ,, Punaisen tornin" solan kautta Romaniaan, 
jossa se on Suuren ja Pienen Valakian rajana, 
ja yhtyy Tonavaan vastapäätä Nikopolia; pi- 
tuus 550 km. iv. S-»n. 

Alvajärvl, noin 18 km jiitkä järvi Viitasaaren 
reitissä, laskee Pihtiputaan kirkon luona 
Kolimajärveen. J. E. R. 

Alwar, engl. II 1 w a r, indobrittiläinen valtio 
Rajputanassa Delhin ja Jaipurin välillä, n. 
8.000 km-, 8'i!),000 as. (1901). Pääkaupungissa 
A:ssa 57,500 as. 

Alvarado [-iu'-J, Pedro de (k. 1541), esp. 
löj'töretkeilijä ja seikkailija, oli mukana Cor- 
tezin retkellä Meksikoon, jossa osoitti suurta ur- 
hoollisuutta. Sittemmin kuveruuiirinä Guate- 
malassa, josta teki valloitusretken Quitoon, myö- 
hemmin Hondurasissa ja kaatui eräässä taiste- 
Uissa intiaaneja vastaan. 

Alvastra, luostarin raunio ja rautatienasema 
Itägöötanmaalla Ruotsissa Ombergin eteläpuo- 
lella. Tiettiivästi Ruotsin vanhin luostari, sen 
perusti Sverker I ja kuningatar Ulfhild sistersi- 
läismunkeillo 115.') tai 1150. 

Alve ks. H e i s i m a t o. — A. -sanaa käyi c- 
tiiän kalastuskirjallisuudessa merkitsemään ka- 
laugioikasia. 

Alvejuuri ks. P o 1 y s t i e h u m. 

Alvensleben, Konstantin von (1809- 
92), preuss. kenraali, kunnosti itsensä useissa 
taisteluis.sa ranskalais-snksalaisessa sodassa 
187071. 

Alveolaari, äänne, joka muodostuu siten, että 
kielenkärki koskettelee alveoleja eli ikenien ku- 
pevaa osaa. vrt. A 1 v e o 1 i, A 1 v e o 1 a a r i n e n. 

Alveolaarinen, alveoliin kuuluTa, alveoleja 
koskeva, rakkulamainen. 

Alveolaarisyöpä, erityinen kasvannai.seo 
muoto, missä sidekudoksen rakenne muodostaa 
silmukoita, joissa itse syöpäsolut sijaitsevat. 



Alveoli (lat. alve'olus = pieni kuopjia) , syven- 
nys, ontelo, rakkula. Ne leukaluiden kuopat, 
joissa hampaat ovat (Alveoli dentales). Kulla- 
kin hampaalla on oma kuoppansa. — A. pul- 
in o n a 1 e s, keuhkojen ilmarakkulat. M. 0-B. 

Alyattes [-a'ttcsj, Lyydian kuningas, Sady- 
atteen poika. Kroisoksen isä, Mermnadien hal- 
litsijasukua, hallitsi v. 617 (tai 609 tai 605) -560 
e. Kr. A. karkoitti Aasiaan hyökänneet kimme- 
riläiset ja kävi Meedian kuningasta Kyaksaresta 
vastaan kuuden vuoden aikana sotaa, joka päät- 
tyi V. 585 rauhaan, missä Halys joki määrättiin 
molempien valtakuntien rajaksi. H:in kuki.sti 
myös kaarialaiset, sekä valloitti Smyrnan ja Ko- 
lophonin, mutta ei saanut Miletosta valloite- 
tuksi. Hänen hautansa Hermos-joen varrella 
oli kuuluisa komeudestaan. E. R-n. 

Alypios f-y'-}, kreik. kirjailija, joka on kir- 
joittanut johdannon musiikin teoriaan, jossa 
m. m. tehdään selkoa kreikkalaisten nuottijär- 
jestelmästä. A:n luullaan eläneen 3 tai 4 vuosi- 
s:lla j. Kr. O. E. T. 

Alyssum [y'-], k i 1 p i r u o li o, kasvisuku 
(.Vwc»7c»"fE-heimossa. Tav. haarovia, harmaan- 
vihreitä yrttejä, joiden lehdet ovat ehyitä, pie- 
nehköjä: pienet vaaleat kukat tertuissa, lidut 
melk. ympyriäisiä. Muutamia lajeja puutar- 
hoissa korisluskasveina. Enimmät lajit Väli- 
meren maista. 

Alytes obstetricans, k ä t i 1 ö s a m m a k k o. 
Lounais-Euroopassa elävä, 4 cm pitkä konna. 
jonka uroksella on tapana 
kääriä takajalkoihinsa naa- 
raksen la.skemat rihmamai- 
set mätijoukot ja laskea ne, 
sikiöitten kehityttyä, ve- 
teen. 

r- 11 r Katililsamm«kko. 

Alön [-Ö-], kaunis hietapohjainen saari Uuden 
kaarlepyyn saaristossa, joen suuu ulkopuolella. 
Kaupunkilaisten huviloita. J. E. R. 

A. M., lyhennys sanoista Artittm }nagist3r, 
myös: L. A. M. = liberalium a. m., ennen van- 
haan käytetty nimitys yliopiston filosofisessa 
tiedekunnassa tutkinnon suorittaneen oppi- 
arvosta. 

A M. (a. m.), lyhennys lat. annö mftndi - 
maailman vuonna, tai lat. anie meridiem = ennen 
puoltapiiivrä. 

Am, ammoniumradikaalin (NH,) merkki. 

Amabile [-mä'-] (it.), suloise.sti, herttaisesti. 
— Flauto amabile, sulosointuinen (urku- 
äänikerta). /. K. 

Amadeo [■de'-} (Amadeus),Ferdinand6 
Maria (1845-90), Aostan herttua. Es- 
panjan ent. kuningas. Italian kunin- 
kaan Viktor Emaiiuelin toinen poika, valittiin 
Espanjan kuninkaaksi 1870. Hän noudatti tar- 
kasti maan perustuslakeja ja oli rahvaan suosi- 
ma, mutta ei aateli.ston. Monenmoisten puolue- 
juonittelujen ja lisääntymistään lisääntyvien 
vaikeuksien takia A. jo 1873 vuoden alussa luo- 
pui kruunustaan. Lopun ikäänsä hän eli Ita- 
liassa. K. Il.dt. 

Amiadeus- järvi l-e'-], suuri suola järvi si.sä- 
.•\iistraaliassa, 25» etel. lev., 131° it. pit, 204 m 
yi. merenp. : sen löysi 1872 Giles. 

Amadisromaanit, eräs ryhmä keskiaikaisin 
ritariromaaneja, joiden esikuvana oli laaja ker- 




313 



Amager — Amarantaceae 



314 



tomus rohkeasta ja jalosta prinssi Amadis Gal- 
lialaisesta {„Aniadis de Gaula"), hänen ihmeelli- 
sistä seikkailuistaan ja sankat iteoistaan ja hä- 
nen uskollisesta rakkaudestaan prinsessa Oria- 
iiaa kohtaan. Tämän romaanin alkuperäiseksi 
sepittäjäksi arvellaan portugalilaista Joao de 
I.obciraa, joka eli 13:nnella vuosis. Se käännet- 
tiin espanjaksi, sitä mukaili ja jatkoi Garcia 
Ordouez de Moutalvo 15:unellä vuosis., sitten se 
3'hä kasvoi ja laajeni varsinkin espanjan ja 
ranskan kielisissä mukaelmissa, niin että se lo- 
pulta sisälsi 30 kirjaa. Se levisi ympäri Eu- 
rooppaa ja saavutti rajattoman kansansuosion 
tyypillisenä ilmauksena keskiajan ritarillisuu- 
den ihanteesta ja kauniiden, jalojen naisten 
palveluksesta, kunnes Cervantes kuolematto- 
jnalla ,,Don Quixotellaan" teki tästä ihantelusta 
lopun. V. T. 

Amager, pieni, matala saari Juutinraumassa, 
Rööpenhaminan amtissa Tanskassa; 65 km-, 
08,000 as. Korkein kohta vain 6 m yi. merenp. 
Saari on erittäin hedelmällinen ja hyvin vil- 
jelty; suuria vihannes-, erittäinkin kaalinvilje- 
lyksiä. Istutettua metsää on 150 ha (valtion). 
Asukkaat ovat vielä osaksi Kristian Il:n aikana 
sinne muuttaueitten hollantilaisten jälkeläisiä, 
jotka kauan ovat säilyttäneet kielensä ja omi- 
tuisen vaatepartensa. Saarella on useita pieniä 
kaupunkeja, kuten tehdaskaupunki Kastrup ja 
kauppa- ja teollisuuskaupunki Dragör. 

W. S-m. 

Amalasunta /-«'/, itägoottien kuninkaan 
Teodorik Suuren tytär, Eutarikin puoliso, tuli 
isänsä kuoltua 52(5 hallituksen pitäjäksi poi- 
kansa Atalarikin nimessä. Hallitusta hän johti 
Teodorikin hengessä, osoittaen mieltymystä roo- 
malaiseen sivistykseen ja tapoihin. Atalarikin 
kuoltua 531 meni A. uusiin naimisiin orpanansa 
Teodohadin kanssa, mutta tämä murhautti seur. 
vuonna hänet, kun A. ei tahtonut luovuttaa hal- 
litusta Teodohadin käsiin. Tämä tapaus antoi 
keisari Justiniauukselle aiheen hyökätä Italiaan. 

A". G. 

Amalekilaiset, paimentolaiskansa, joka a-^us- 
keli erämaassa Siinainniemeltä pohjoiseen Pales- 
tiinan eteläisillä rajamailla. Esiintyvät V:ssa 
T:ssa israelilaisten ainaisina vihollisina (2 Moos. 
l'^8-i«; Tuom. 3i5; 63; "u) , jotka rosvoretkillään 
vaivasivat varsinkin Simeonin ja Juudaan aluei- 
ta, kunnes Saulin (1 Sain. 15) ja Daavidin 
(1 Sam. 27,; 30, seur.) onnistui nujertaa heidät. 
Sen jälkeen häviävät näyttämöltä. 1 Moos 36,2 
mukaan kuuluivat Esaun jälkeläisiin. Ar. IL 

Amalfi 1-ma'l-], kaupunki Etelä-Italiassa 
Salernon maakunnassa, Kampaniassa. Sijaitsee 
khuniin Saleruonlahden rannalla ja oli keski- 
ajalla tärkeä ja suuri kauppakaupunki; nvl on 
siinä vain 4,300 as. Sen kuuluisa tuomiokirkko 
on ll:nneltä vuosis. IV. S-m. 

Amalgameerata ks. A ma 1 g a m o i d a. 

Amalgairii. elohopean ja jonkun muun metal- 
lin lejeerinki. Kullan ja hopean erottamiseksi 
malmeista, käytetään niiden taipumusta muodos- 
taa amalgameja. Kun nins. hienoksi muserret- 
tuja kulta- ja hopeamalmeja käsitellään elo- 
hopealla, yhtyvät kulta- ja hopeamuruset elo- 
hopeaan ja puuromainen amalgami voidaan 
erottaa pois. Tästä haihdutetaan elohopea pasut- 
tamalla, joten jalot metallit jäävät jälelle. — 



Tina-amalgamia käytetään peililasin peitteeksi, 
ja muista amalgameista valmistetaan hammas- 
plombeja. Luonnossa esiintyy hopea-a. kiteisenä 
mineraalina Chilessä. 

Amalgamoida. 1. Kem., yhdistää joku niu- 
lalli elohopeaan, päällystää amalgamilla, erot- 
taa kulta tai hopea malmeistaan elohopealla. — 
2. Kuvann. Yhdistää, sekoittaa. R. D. 

Amalienborg [-0'-], kuninkaallinen linna 
Kööpenhaminassa Amalieuborgiu torin varrella. 
Torilla on Aasialaisen kauppaseuran pystyttämä 
l'redrik V:u muistopatsas. Alkujaan rakensi 4 
aatelismiestä kuninkaan käskystä torin ympä- 
rille 4 eri linnaa, jotka kuitenlcin pian joutuivat 
valtiolle. Vanhan kuninkaallisen linnan palon 
jälkeen v. 1794 ovat ne olleet kuninkaan ja 
perintöruhtinaan palatsina. W. H-m. 

Amalit, itägoottilainen kuningassuku, jonka 
kuuluisimmat edustajat ovat Hermanarik ja 
Teodorik Suuri (ks. näitä) ; sanotaan myöskin 
Amelungeiksi. 

Amalrik Benalainen, panteistinen juma- 
luusoppinut keskiajalta. Hänen oppinsa, jota 
hänen oppilaansa i)avid Iiinantolainen kehitti, 
on yhteydessä Joh. Erigenan järjestelmän kanssa. 
A. opettaa kolmessa jaksossa jatkuvaa Juma- 
lan ilmoitusta. Jumala on nimittäin ilmoittanut 
itsensä Isänä Abrahamissa, Poikana Jeesuksessa 
ja Pyhänä Henkenä Amalrikin oppilaissa. Pyhän 
Hengen aikakaudella ovat ulkonaiset kirkon- 
menot tarpeettomat. Katolinen kirkko on Babel. 
Uskovaiselle, joka elää hengessä, ei ole synniksi, 
vaikka hän lihassansa lankee. A. joka kahden- 
nentoista vuosisadan loppupuolella oli opettanut 
Pariisin yliopistossa, pakoitettiin peruuttamaan 
oppinsa ja kuoli v. 1204. Hänen puoluelaisensa, 
joita nimitettiin „P. Hengen lahoksi'' kirottiin 
Pariisin synodissa v. 1209 ja lateranikokouksessa 
V. 1215. [Heuter, ,,Geschichte der relig. Aufklä- 
rung im Mittelalter" (1877).] E. K-a. 

Amaltlieia [-na'-], kreikkalaisessa tarustossa 
Zeuksen imettäjä, jota milloin kuvailtiin nym- 
fiksi (luonnottomaksi), milloin vuoheksi. — 
Amaltheian sarvi = runsauden sarvi. 

Amanita [-i'-] ks. Kärpässieni. 

Amanuenssi (lat. amuimtnMs < inanus = 
käsi), apulainen; näin nimitetään vakinaisella 
palkkasäännöllä olevia erinäisiä virkamiehiä, 
esim. yliopiston kirjastossa, valtionarkistossa, 
museoissa y. m. — Ylimääräiset amanu- 
enssit eivät ole vakinaisella palkkasäännöllä. 

Amara [-mä'-] (lat. amä'rus = katkera), lääk- 
keissä käytetyt karvaat aineet. M. 0-B. 

Aniara-koca [-ösaj, „Amaran sanakirja", noin 
5:nneltä vuosis. peräisin oleva sanskritinkielinen 
synonymileksikko, joka sitäpaitsi ilmaisee no- 
minien suvun y. m. Tärkeimmät painokset ovat 
Colebrooke'n (1808) ja Loiseleur Deslongehamps'in 
(1839-45). 

Amarantaceae {-ta'-J, kaksisirkkaisheimo, 
Ce7^(ros/lt■)■^(I(e-pa^vesta ; yrttejä tahi pensaita, 
harvoin puita, n. 500 lajia, varsinkin trooppisissa 
ja subtrooppisissa seuduissa etenkin Amerii- 
kassa, Afrikassa ja Austraaliassa. Lehdet ehyitä, 
korvakkeettoraia, kukat pieniä, tiheissä tähkä- 
mäisissä kukinnoissa, niiden esilshdet pysyviä 
ja samanväri"iä kuin useimmin sukapiikkimäi- 
set kehälehdet, joiden avulla siemenet leviävät. 
Koristuskasveina meillä yleisimmin suvut Ama- 



31Ö 



Amarant-ritaristo— Amaurosis 



3 k; 




runlus. r e V o n h ä 11 t ii ja Celosiv, kukon- 
harja (ks. n.). 

Amarant-iitaristo, Kristiina kuuingatlaren 
1633 perustama sruia, joiion kuuluivat kuuingat- 
laren liihimraäl ystäviit, niin naisia kuin herro- 
jakin; lakkasi hänen kruunusta luopuessaan 
seur. V. — Samac nimen otti eräs 1760 Tukhol- 
massa keskinäistä seurustelua varten perustettu 
yhdistys. 

Amaranttipuu on etelä-ameriikkalaisen Co- 
paifera braccatan punaista tahi sinipunaista 
sydänpuuta. Kiiytetäiin puunleikkaustöihin ; 
esiintyy kaujjassa neliönmuotoisina laattoina. 

Amaranttiväri, kaunis, tumma, punasiner- 
välle vivahtava punaväri; valmistetaan käsit- 
telemällä kotsenilliväriä ammoniakilla tahi 
tiuasuolalla. 

Amarantus, revonhan- 
t U, kasvisuku Amarantacece- 
heimossa. Tav. yksivuotisia 
yrttejä, joiden vuorottaiset 
lehdet ovat tasasoukkia — 
puikeita. Kukat tähkämäi- 
sissä, punaisissa, erinomaisen 
tilleissä sykermis.sä. Useat 
lajit koristuskasveina, esim. 
A. caudatus, jolla on pitkät, 
riippuvat, lakastumattomat, 
punaiset tähkät. Pohjois- 
Intiassa viljellään A. pani- 
culatusta, jauhoisten siemeu- 
teusii vuoksi. — Lajit levin- 
neet kaikkiin maapallon V3-Ö- 
hykkeisiin jiaitsi kylmiin. 

Ainarna l-ma'r-1 (Teli el-Amarna), faarao 
AmiiKilis IV:n perustaman hallituskaupungin 
lauihopaikka Keski-Kgyptissä. Sieltä löydettiin 
t;clvtlla 1887-8 noin 300 babylonialaisella iiuolen- 
]j;i;ikirjoituksella varustettua savitaulua. Ne 
kuuluivat aikoinaan mainitun faaraon valtio- 
arkistoon ja ovat enimmäkseen assyriankielisiä 
kirjeitä, jotka erinäi.set babylonialaiset, assyria- 
laiset ja muut Ktu-Aasiau ruhtinaat sekä Egyp- 
tin palestiinalaiset vasallit 1400-luvulla e. Kr. 
olivat lähett.-ineet Egyptin hoviin. Tämä el-Amar- 
iiaii löytö on muinais-itäniaita koskevan tutki- 
muksen tärkeimpiä lähteitä, se kun luo valoa 
Etu-Aasian ja etenkin Pah^stiinan valtiollisiin, 
yhteiskunnallisiin ja sivistyshistoriallisiin oloi- 
hin aikana ennen israelilaisten heimojen luloa 
Kanaanin maahan. .\mariKi-kirjeet m. m. todis- 
tavat, että niioleni)ii;ikirjoitusta lö;nnellä vuosi- 
sadalla e. Kr. viljeltiin koko Etu-Aasiassa, jopa 
Egyptissäkin, ja että assyrian kieltä siihen aikaan 
käytettiin diplomaattisessa kirjeenvaihdossa 
niinkuin ranskan kieltä meidän päivinämme. 
[Tallqvist, „Eräs Aasian ja Egyptin välinen 
kirjeenvaihto 15:nneltä vuosisadalta e. Kr." 
(Valvoja 1891) ; Hugo Winckl:!r, „Die Thon- 
lafeln von IVll el-Amarna" (1896).! K. Tt. 

Amaryllidaceee fdd'-j, n a r s i s s i k a s v i l, 
kasviheimo yksisirkkaisten luokan Liliflorm- 
parvessa. Monivuotisia yrttejä, harvoin ruoho- 
varpuja, useimmat sipulikasveja, joiden lehdet 
ovat silposuonisia. tasasoukkia, tavallisesti ruti- 
sukkeisia. Isot. loistavanväriset kukat erilai- 
sissa kukinnoissa, harvoin yksinäisiä. Useim- 
mat lajit kuumasta vyöhykkee.slä tahi lauhk-^an 
v}'öhykkeen lämpimistä osista. Muutamat levin- 



neet välimerenmaihin. Useita lajeja koristus- 
kasveina: Galanthiis. Leticnjutn, Narcissus y. m. 

Amaryllis [-y'-], kasvisuku AmaryUidaceu - 
heimossa. Suvun ainoaa lajia, A. belladonniiii 
(Etelä-.\frikasta) viljellään mon-^na muunnok- 
sena. Lehdet pitkiä, tasasoukkia: kehittyvät 
vasta kukkimisen jälkeen; isot, nuokkuvat, 
punaiset, tuoksuvat kukat sarjassa pitkän vanan 
latvassa. — A.-nimi annetaan monelle muul- 
lekin Aniaryllidacea-heimoon kuuluvalle huone- 
kasville. 

Amasis [-mä'-] (Amos is. oik. Ahmosei. 
kahden egyptiläisen kuninkaan nimi. 1. A. I. 
noin V. 1550 e. Kr., musersi Hyksos-heimojen 
vallan. — 2. A. H, 570-526 e. Kr., suosi kreikka- 
laisten vaikutusta Egyptin oloihin. Hänen ker- 
rotaan olleen Pythagoraan ja Thaleksen y. m. 
viisasien tuttava. K. Tt. 

Amasja 1. Amasjähu [-mus-], Juuda; ;• 
valtakunnan kuningas 83S-S00 e. Kr., hallitsi sa 
maan aikaan kuin Israelin valtakunnas.sa Joa'~. 
jonka kanssa A. kävi onnetonta sotaa. Sen joii- 
ilosta hänet murhattiin. 

Amati [-mii'-], kuuluisa viulnnrakentajasuk.i 
Crnnonassa 16:nnella ja 17:nnellä vuosisadalla. 
.'>en tuotteet ovat yhäkin jääneet kaikista eti- 
vimmiksi; niitä nimitetään „kremoiialaisiksi"^ 
t;ihi ,,Ainati"-viuluiksi. /. Ä. 

Amatsonit, kreikkalaisessa tarustossa so- 
taisa n a i s k a n s a. Heidän varsinaisena 
kotipaikkanaan oli tavallisimman tarun niukaa:i 
Theniiskyran seutu Vähässä Aasiassa (lähellä 
.Mustan-mereu etelärantaa) ; sieltii heidän luul- 
tiin levinneen m. m. Mustan-meren pohjoispuo- 
lelle, skj-yttien maahan. Usein he esiintyvät tais- 
telussa Kreikan tarusankareja (niink. Herak- 
lesta ja Theseusta) vastaan; ulottuivatpa hei- 
dän sotaretkensä m. m. muka Attikaankin. 
Useat Vähän Aasian kaupungit .sanottiin heidän 
perustamikseen. — Kreikkalaiselle taiteelle 
.\niat.soni-taru on antanut useita kauniita 
aiheita. O. E. T. 

Amatsonkii-ves, eräs 2-teräinen kivikirveslaji. 

Aniatsonkivi, vihreä maasälpälaji (mikro- 
kliini) . 

Amatööri (ransk. önm/cur < lat. amä'tor <, 
umfi'rc = rakastaa), harrastelija, henkilö, joku 
harjoittaa taidetta tai jotakin t:iitoa (esim. valo- 
kuvausta) pitämättä sitä aminatlinaan tai ilman 
että hänellä siihen on tarvittavaa taitoa. 

Urheilija, joka kilpailee taloudellisia etuja 
lukuunottamatta. Suomen Voim.- ja Urheilu- 
liiton amatöörimääräysten mukaan kat.sotaan 
amatööriksi henkilöä, joka 1. ei kilpaile raha- 
palkinnosta eikä sovitusta korvauksesta, 2. ei 
maksusta eikä aineellista etua saavuttaak.set n 
anna opetusta voimistelussa tahi urheilussa. lu- 
kuunottamatta ohjaavaa opetusta kouluissa ja 
yhdistyksissä, 3. ei kilpaile ammattimiehen 
kanssa, 4. ei palkintotuomarina eikii muunlai- 
sena toimihenkilönä avusta amatöörien ja 
ammattimiesten välisis.sä kilpailuissa. 5. ei myy 
eikil muulla tavalla muuta palkintojan.sa 
lahaksi. -Iskm-. 

Amaurosis /-mii'-J (kreik. ..pimennys"), .so 
keus ilman ulkonaisesti huomattavaa syytä n. .. 
musta kaihi, käsite, joka kuitenkin yhä enem- 
män supistuu, sitä myöten kuin on opittu silmä- 
peilin avulla keksimään sokeuden syitä silm<lii' 



;U7 



Amazonas — Amboise 



;us 



pohjassa ja uäköiiermoissa esiintyvissä sairaloi- 
sissa muutoksissa. J/. 0-B. 

Amazonas {-su'-J. 1. (Alto-A.) Amazou- 
virrau varrella sijaitseva brasilialainen valtio, 
l,897,U-20 km=, 249,756 as. (1900), pinta-alal- 
taau suurin Brasilian liittotasavallan valtio, 
mutta väentiheys vain 0,1 kra-:lUl. Se on päii- 
osaltaan suurten aarniometsien peittämä. Täällä 
asuu ainoastaan alhaisella kehitysasteella eläviä 
intiaaneja. Kaupungit sijaitsevat jokien var- 
silla ; suurin on pääkaupunki Jlanäos, joka myös 
on Araazonvirran laivaliikenteelle tärkein. 
65,380 as. (1900). Päätuotteet ovat kautsukki 
ja kaakao. — 2. rcrulainen, Ecuador-tasavaltaan 
rajoittuva ja Jlarauon-joen varrella sijaitseva 
departementti 1. maakunta, 36,122 knr, 70,676 as. 
(1896). Maa on hyvin kasteltua, ja viljeltyä 
tasankoa. Pääkaupunki Chachapoyas (tsatsapo- 
jas) . W. S-m. 

Amazonvirta [sön-] 1. MaraiSon, keskijuoksu 
Ucayalm ja Rio Ncgron välillä on nimeltä Soli- 
möes; joki Etelä-Ameriikassa. Lähdejoki Ma- 
raiion saa alkunsa 10° 30' e. lev. Cerro de Pasco 
kaupungin luoteispuolelta Llaurioocha järvestä 
(3,653 m yi. merenp.) ja vain 2-10 km Tyynen 
meren rannikolta. .Se juoksee ensin 670 km poh- 
joiseen pitkin Andein kapeita laaksoja. Tämän 
jälkeen se kääntyy suurena kaarena itään ja kul- 
kee Kordillerien poikki muodostaen useita pu- 
touksia (suurin ja kuuluisin Poago de Manse- 
riche) . Näitten putousten alla on joen pinta 
tuskin ISO m yi. merenp. Se virtaa sitten tyy- 
nenä ja mahtavana, paikoittain peninkulmia le- 
veänä Brasilian aarniometsien ja Llanos savan- 
nien läpi sekä laskee päiväntasaajan eteläpuo- 
lella Atlantin valtamereen. Joen suussa on 
suuri Marajö-saari, jonka se ja Rio Parä ovat 
erottaneet mantereesta. Virran suoraviivainen 
pituus (lähteeltä suulle) on 5,300 km, jokialue 
7,160,000 knr. Nousuvesi huomataan aina 850 km 
virran suusta Obidos kaupunkiin saakka. Kun 
nousuvesi kulkee vastavirtaa, muodostaa se mah- 
tavan hyökyaallon, (pororocaj. Amazonvimlla 
on yli 200 lisäjokea, joista yli puolet laivaliiken- 
teelle kelpaavia (4.100 km) ; niistä on vielä 17 
suurta, päävirran tapaista. Huomattavimmat 
ovat: oikealta puolelta X'cayali, Juruä, Madeira, 
Tapajöz, Xingu ja Tocantins: vasemmalta Napö, 
Putumayo, Yapiirä ja Rio Negro. Pääsalama 
on Parä samannimisen joen suulla. Virran 
löysi Kolumbuksen seuralainen Pinzon 1499. 
V. 1544 kulki Orellana jokea alas. Myöhemmin 
sitä ovat tutkineet m. m. ranskal. Condamine v. 
1744 ja saks. Humboldt v. 1799, edellinen aste- 
^nittausretkikuntineen. jälkimäinen suurella 
maantieteellisellä tutkimusmatkallaan. 

W. S-m. 

Amba f-bä'], tällä nimellä mainitaan Abessii- 
iciassa lukuisasti tavattavia linnautapaisia kal- 
lioita ja vuoriryhmiä. joilla on jyrkät seinämät 
ja usein tasainen, ylätasangontapainen huippu. 
Entisaikoina oli amballe rakennettu kaupunki 
melkein mahdoton valloittaa. W. S-m. 

Ambala (U m b a 1 1 a) , Etu-Intiassa, Punjabin 
u};.akunnassa sijaitseva kaupunki, 200 km Del- 
histä pohjoiseen, 79.000 as. Suurta viljan, puu- 
villatavarain ja mattojen vientiä. W. S-m. 

Ambarvalia (lat.), niuiuaisroomalainen kevät- 
juhla, jota vietettiin toukokuulla; juhlakul- 



kueilla ja uhreilla silloin puhdistettiin ja siu- 
nattiin kyläkunta-alueet sekä vainiot. 

Ambassadi (ransk.), ylimpään arvoasteeseen 
kuuluva diplomaattinen lähetystö, joka edustaa 
maansa hallitusta toisen maan hallituksen luona. 
— Ambassadööri, lähettiläs (korkeinta 
arvoastetta) . 

Amberger, Christoph (n. 1500 - n. 1561), 
saks. muotokuvamaalaaja. Saaden aluksi vaiku- 
tusta saksalaiselta Burckmair nimiseltä mesta- 
rilta, joka kenties oli hänen opettajansakin, tutki 
hän sittemmin hyvällä menestyksellä Venetsian 
suuria väritaiteilijoita. Muotokuviensa luonte- 
hikkaisuuden ja terveen käsityksen puolesta an- 
saitsee tämä augsburgilainen maalari tulla mai- 
nituksi Saksan etevimpien taiteilijain rinnalla. 
A. maalasi etupäässä ruhtinaita ja ylimyksiä; 
hänen paraimpia kuviaan on Kaarle Vm muoto- 
kuva Berliini.ssä. E. K-r. 

Ambitsioni (lat. am6i'tiö = äänien keräily it- 
sellteii. kunnianhimo), kunniantunto. 

Ambitus (lat.), „ympäri kulkeminen" ääniä 
itselleen valitsevilta keräilemässä. ' Roomassa oli 
yleisenä tapana niillä, jotka hakivat jotakin kor- 
keampaa virkaa, kulkea puettuina hohtavan vai- 
keaan pukuun (toga candida, siitä kandidaatti) 
Forumilla ja Marskentällä suosittelemassa 
itseään valitsijoille. 

Ambitus (lat.) , melodian ulottuvaisuus sen 
korkeimpaan ja matalimpaan säveleen nähden, 
käytetään apukeinona messusävelmäin lajittele- 
misessa kirkkosävellajeihin. /. A'. 

Ambleemi ks. E m b 1 e e m i. 

Amblyopia (kreik. ai.i6/,i/oji;'o = heikko näk^i) 
heikkonako isyys. 

Aiublyopsis spelaeus, rakkosuisiin luukaloi- 
hin kuuluva kala, joka elää maanalaisissa vesissä 
Pohj.-Ameriikassa Kentuckyn mammutluolissa 
ja jonka silmät ovat surkastuneet, ihon jieit- 
tämät. K. il. h. 

Amblypoda, sukupuuttoon kuollut kavioeläin- 
ryhmä eoseonista (suurin osa löydöistä Pohj.- 
Ameriikasta) . 

Amblystegium, alasuku sammalsu\ussa 7/.v/'- 
inini (ks. t.K 

Amblystoma /-.i/ -/ ks. A k s o 1 o t 1 i. 

Ambo 1. Ambon [-önj {< kreik. unabai'- 
)iciH = astua ylös), muinaiskristillisissä kirkoissa 
korotettu paikka tai lava, joita oli kaksi; eteläi- 
seltä luettiin epistola ja pohjoiselta, arvokkaam- 
malta, evankeliumi. A. on saarnatuolin alku- 
muoto. 

Amboilla (malaijink. Ambon), Molukkeihin 
kuuluva saari Uuden Guinean ja Celebes saaren 
välillä, 997 km-, 38,600 as. Vuorinen ja tuli- 
peräinen saari, maanjäristyksiä on usein.' Siellä 
kasvaa sago- ia kokospalmuja sekä ryytineilikka- 
puila, joitten viimemainittujen viljelys nyt kui- 
tenkin on väljenemässä. Saari on ensin ollut por- 
tugalilaisten, sitten hollantilaisten ja brittiläis- 
ten, nyk. taas hollantilaisten hallussa ; se on tär- 
kein kauppapaikka Alankomaitten-Intian itä- 
osassa. Pääkau]). A., hyvä satama, 8,000 as., 
joista n. 700 eurooppalaista. TF. S-m. 

Amboise läbiiä'z], kaupunki Ranskassa, Indre- 
et-Loire departementissa, Tours'in piirissä. Loi- 
ren varrella : 4,500 as. Linna, missä Abd-el- 
Kader oli vankina 1848-52. Tähän rakennutti 
Ludvig XI kamalan kuuluisiksi tulleet maan- 



319 



Ambomaa — Amelioratsioni 



320 



alaiset vankilansa, les Oubliettes. valtiollisia ri- 
koksentekijöitä varten. A:n edikti v. 1503 antoi 
Hanskan hugimotti-aatelille oikeuden vapaasti 
haijoittaa uskontoansa. W. H-m. 

Ambomaa (O v a m b o m a a) , Lounais-Afri- 
kassa, Suomen Lähetysseuran lähetysalue, 
Kunene-virran eteläpuolella, Kalahari-erämaan 
liepeen muodostama kivetön ja vuoreton ylä- 
tasanko, jossa ei ole järviä eikä juoksevia 
jokia. 1'ohjoinen osa kuuluu Portugalin 
.«Vugola-siirtokuntaan, eteläinen Saksalle (A m- 
boland). Ilmanala kuumanlauhkea, mutta jo 
marraskuussa alkava sadeaika loppuu maalis- 
kuussa, ja liuhti- ja toukokuu ovat vaaral- 
lisia kuumckuita (malaria). Sadeajan loputtua 
saattaa Kunene-virta kovina sadevuosina paisut- 
taa sellai.sen tulvan, että se aikakautisia virtoja 
myöten ulottuu aina Ambomaan eteläpuolelle 
asti. Asukkaat, ambolaiset (aajamba), 
kuuluvat bantuneekereiliin ja lienee heitä vähin- 
tään 200,000 henkeä jakaantuneina 13 eri hoi- 




moon. Pääelinkeino on maanviljelys. Omalian- 
^ut 1. neekerihirssi (Pinnicetum spicatumj ja 
iiljat I. durrah (Andropogon sorghum) ovat pää- 
viljalajit, joiden lisäksi viljellään papuja, 
melonia, tupakkaa ja hiukan maissia. Karjan- 
lioitoa harjoitetaan omaksi tarpeeksi, mutta 
kaiun maaperän takia on se vähän tuottava 
•elinkeino. Kansa Ambomaalla on ahkeraa ja 
iloista, kotoisissa oloissaan hyvin alkuperäi- 
sellä kannalla olevaa. Lähetyssaarnaajien 
kautta (vrt. Suomen lähetysseura) on 
heidän kielensä k'-hitetty kirjakieleksi ja heidän 
henkinen ja h(;ngellinen tihmsa on saanut uuden 
siiMiiiiaii. A. S-a. 

Ambra (harmaa ambra) , hairaaanruskea. mau- 
ton, hyvänhajuinen, alkoholiin liukeneva, hel- 
po.sti sulava aine. A. .saadaan meren pinnalta 
Madagaskarin, SurinamMn, Jaavan ja Japanin 
seuduilla. Sen alkuperä ei ole varma, muutamat 
pitävät sitä kaskelottivalaan (Physeter macro- 
ccphalus) maksan sairaloisena erittymänä, toiset 
luulevat sen johtuvan mustekalantapa isistä eläi- 
mistä. Sitä käytettiin ennen sukuvietin kiihot- 
timena ja l:i;ikkeenä, nykyään suitsukkeena, hy- 
vänhajuisiin tinktiiureihin ja hammaspulverei- 
hin. Juokseva ambra, sfooraksi (ks. t.), kel- 
tainen ambra, meripihka (ks. t.) Ii. I>. 

Ambrakia [ki'-] ks. A m p r a k i a. 

Ambras 1. A m r a s, keisarillinen huvilinna 
Tvrolissa lähellä Innsbruckia, kalliolla Inn- 



joessa ; kuuluisa historiallisista kokoelmista, 
jotka V. 1S06 siirrettiin Wieniin. 

Ambros, August Wilhelm (1816-76), 
erityisen etevä musiikkitieteilijä, eli v:sta 1850 
juristina Praagissa, tuli 1869 musiikin profes- 
.sorik.^i Praagin yliopistoon, 1872 opettajaksi 
Wienin konscrvatoriin ja samalla virkailijaksi 
oikeusministeriöön ; hänen pääteoksansa on 4- 
osainen „Musiikin historia" (Palestrinaan 
saakka) . /. K. 

Ambrosia f-si'ä] (kreik. < am5ro'sios = kuole- 
maton) , kreikkalaisessa tarustossa virkistävä, 
hyvänhajuinen ihmeaine, jota jumalat käyttävät 
niin hyvin voiteena kuin (tavallisesti) ravin- 
tona. O. E. 'f. 

Ambrosiuksen kiitosvirsi 1. Te D e u m 
(I a u d a m u s) , hengellinen vuoroveisuu, ei ole 
Ambrosiuksen sepittäraä, vaan n. 100 v. myö- 
hemmältä ajalta ja kotoisin kreikkalaisesta kir- 
kosta. Sen koraalimelodia on vanhimpia sävel- 
miä. Sitä lauletaan juhlallisissa tilaisuuksissa 
kuten esim. meillä ennen valtiopäiväin alkajais- 
ja päättäjäisjumalanpalveluksissa; runonmuotoi- 
sena kirkkovirtenä virsikirjassa n:o 331. 

(I. K.) 

Ambrosius f-ö'-] (n. 340-397), kuuluisa 
kirkkoisä. Hän oli Ylä-Italian maaherra ja 
vasta kasteoppilas, kun hän 374 valittiin Mila- 
non piispaksi, jossa toimessa hän osoittautui voi- 
makkaaksi kirkkoruhtinaaksi. Hän puolusti 
kirkkoansa areiolaisten anastusyrityksiä vas- 
taan, pakoitti keisari Theodosius Suuren, joka 
Thessalonikan sirkuksessa oli surmauttanut 7,000 
henkeä, alistumaan kirkonrangaistukseen ja teki 
voitavau.sa pakanuuden jäännöksien poistami- 
seksi julkisesta elämästä. Hänen latinaiset teo- 
logiset teoksensa osoittavat kreikkalaisten kir- 
konopettajain vaikutusta. Myös munkkilaisuu- 
den leviämistä länsimaille hän edisti. Etevänä 
saarnaajana ihaili häntä m. m. Augustinus. 
Kuuluisaksi on tullut hänen toimintansa kirkko- 
laulun kehittämiseksi; hän toimitti psalmit vuo- 
roin veisattavaksi, kuten tapana oli itäraaillh, ja 
sepitti latinaisia virsiä, joita on suomalaisessa- 
kin virsikirjassa. </. O. 

Ambuella, bantukansaan kuuhn a heimo lou- 
naisessa Afrikassa, ylisen Kubangon varrella 
jiortugalilaisessa Angola koloniassa. 

Ainbulakraali ks. Piikkinahkaiset. 

Ambulanssi (lat. a»iöi((«'rc = kulkea), liik- 
kuva sairaanhoito sotakentällä. — A m b u- 
lanssivaunu, sairasvauuu, sairaankuljetus 
vaunu. 

Ambulatorinen (lat. ambuld're = kulkea) , kul- 
keva, kiertävä. — A. koulu, kiertokoulu, 
a. opettaja, kiertokoulun opettaja. 

Ambuskadi (ransk. embuscade) , väijymä- 
paikka. 

Amelanchier /-o'«-7, tuomipihlaja, 
kasvisuku Wo.sace(c-heimossa. Pensaita tahi pie- 
nehköjä puita, joilla on pienet, valkoiset kukat 
runsaissa tertuissa. Hedelmä marja. Koristus- 
kasveina viljellään meillä A. canadevsista ja A. 
rulgarista. Edellinen 3-4, ."> m korkea pensas 
Pohj.-Ameriikasta, jälkimäinen pienempi, Etelä- 
ja Keski-Euroopasta. 

Amelioratsioni (lat. ad, ja meJior = parempi), 
parannus, arvon korotus, käytetään erittäinkin 
maaomaisuudesta. 



Ameriikkalaisia kansantyyppejä 




lista. — 3- Apaelii-intiaani Uiulesta Meksikosta 



1. Labradorin eskimolainen. — -2. Eskimolaincu Lunsi-Cirönlannis . - ,. • ,„ ,,);,a-;tii-iisl-ii — 

(athabaskilaisia). - 4. Navaho-intiaani (athabaskilaisia). - 5. Koskimo-vaimo \ aneottvonsta < "^"^ -"f ''; 
6 ctvenne-intiaani .alconkinilaisia). - 7. Mandan-intiaani (dakotalaisia)^ - «. ^ «--'''-■?' ^^.X^ 1 ' 
9. Blaokfoot-intiaani Dakotasta (algonkinilaisia). - 10. Naisruhtmas \ ok.-he.mos,a .osoniU.^iaV 
11. Nez rerce-eli Sitliaptin-intiaani (sosonilaisia,. - l'.'. -« .ch.ta- vanno (ea.ldolaisia). 



Ameriikkalaisia kansantyyppejä 



















n p , l^ia5a.nnlaii,>-n. - !1. Ai-ankaanilaisvaimo (fliilestiii. - lo. Tiilimaalainri, 
11. PataK,.„,«la,„,.„. - 12. li,„„l;,„lilais„ai„,.„ (Brasiliasta). 



;52l 



Amelungit Ameriikka 



Amelungit ks. A m a 1 i t. 

Amen (hebr.), „totisesti". Käytetään V:ssa 
T;ssa ja myöhemmässä juutalaisessa kirjallisuu- 
dessa, kun toisen puhe vahvistetaan todeksi tai 
yhdytään toisen lausumaan rukoukseen, siunauk- 
seen, kiroukseen tai valaan. Jeesus käyttää sitä 
usein oman puheensa vahvistamiseksi. Juuta- 
laisten jumalanpalveluksessa seurakunta vahvis- 
tavalla amenella yhtyy rukouksiin ja loppusiu- 
uaukseen. Synagogasta tuli tämä liturginen 
tapa vanhaan kristilliseen kirkkoon, jossa seura- 
kunta a;lla vahvisti varsinkin Herran rukouksen 
ja ehtoollisen asetussanat. Myöhemmin tuli ta- 
vaksi käyttää sitä jokaisen rukouksen ja saar- 
nan loppusanana. Myöskin muhamettilaiset ovat 
ottaneet sen käytäntöön. Ar. H. 

Amendemangi (ransk. amendement), muutos- 
1. uudistusehdotus ; parlamenttaarisessa puheessa 
jokainen muutos- tai parannusehdotus, joka teh- 
dään hallituksen esitykseen tahi edustajan esi- 
tys- tai anorausehdotukseen. O. K:nen. 

Amenemhat, usean Egyptin 12:nteen hallit- 
sijasukuun kuuluvan kuninkaan nimi. A. III 
(noin 2000 e. Kr.) rakennutti Faijumin Ha%va- 
raan pyramidin ja suuren temppelin, n. s. laby- 
rintin. K. T-t.' 

Amenhotep ks. A m e n o f i s. 

Amennorrea (kreik. kielteinen a, mfu = kuu- 
kausi, ja r/fCJm = vuotoa) , kuukautisten puuttu- 
minen siitoskykyisessä iässä. 

Amenofis (Amenhotep), usean 18:nteen 
Egyptin hallitsijasukuun kuuluvan kuninkaan 
nimi. A. III (n. 1400 e. Kr.) rakennutti ko- 
mean temppelin, jonka rauniot vielä ovat näh- 
tävinä Luksorissa. Häntä esittävät Memnouin 
nimellä tunnetut jättiläispatsaat Thebessä. 
Hänen poikansa A. IV yritti uudistaa Egyptin 
scnaikuista valtionuskontoa ja asettaa aurin- 
gon Ainon-jumalan sijalle. Selittäen itsensä li- 
haan tulleeksi auringonjumalaksi hän otti ni- 
mekseen Khu-en-aten, „auringon henki", jätti 
Thfcben ja perusti uuden pääkaupungin, jonka 
rauniot tavataan elAmarnassa (ks. t.). Mutta 
hänen uudistuksensa eivät menestyneet ja hänen 
nimensäkin poistettiin muistomerkeistä. 

K. T-t. 

A mensa et toro [ä mensa et torö] (lat.) , 
„pöydästä ja vuoteesta (erotettu)" (vuode- ja 
asunmserosta puhuttaessa) . 

Auientaceas [-0/-], norkkokukkaiset, 
kaksisirkkaisiin kuuluva parvi Eichlerin kasvi- 
järjestelmässä. Puita tai pensaita. Kukat yksi- 
neuvoisia, kehä vähän kehittynyt tai puuttuu ; 
ainakin hedekukat ryhmittyneet norkkoihin s. o. 
pehraeälapakkoisiin tähkiin, jotka kukkimisen 
jälkeen kokonaisuudessaan varisevat. Tähän 
kuuluvat tärkeimmät puumaisia kasveja sisältä- 
vät heimomme. 

Amentia [ämc'-] (lat.), mielenhäiriö, joka 
ilmenee äkillisenä sekamielisyytenä. M. 0-B. 

Amentiflorae [-Jlu'-J ks. A m e n t a o e oe. 

American federation of labor [äme'rilc3n 
fcdDriysn av Ifha], anieriikkalaiuen työväenliitto, 
ks. Ammattiyhdistys. 

America-pokaali, kuuluisa kansainvälinen 
purjehduspalkinto, jonka alkuaan perusti Royal 
Yacht Squadron-niminen pursiseura Cowesissa, 
Englannissa. Se on tehty puhtaasta hopeasta; 
sen arvo nousee 100 guineaan (n. 26,500 mk.) . 
11 Painettu ~IM. 



Siitä kilpailtiin ensi kerrau Cowesissa v. 1851 ; 
voittajana suoriutui silloin kilpailusta ameriik- 
kalainen kuunarialus „America", josta malja sai 
nimensä. Pokaalia ei sittemmin ole voitu ame- 
riikkalaisilta riistää. Viime vuosina on kuuluisa 
teekauppias Sir Thomas Lipton herättänyt suur- 
ta huomiota monine epäonnistuneine yrityksi- 
neen sen takaisin valloittamiseksi. -Iskm-. 

Amerighi, Michel Angelo, it. taidemaa- 
lari, ks. Caravaggio. 

Amerigo Vespucci ks. V e s p u c c i. 

Amerlikan kansat ks. E t e 1 ä-A m e r i i k- 
k a, K e s k i-A m e r i i k k a, P o h j o i s-A m e- 
r i i k k a. 

Amerikanismi, sanat tai lau.separret, jotka 
ovat omituisia Yhdysvalloissa kirjoitetulle ja 
puhutulle englannin kielelle. 

Amerikanisti, tutkija, jonka pääharrastuk- 
sena on Ameriikan olot, varsinkin .sen esihis- 
toria. 

Ameriikan Yhdysvallat (engl. United States 
of America) , P o h j o i s-A m e r i i k a n Yh- 
dysvaltain (ks. näitä) virallinen nimitys. 

Ameriikka, Länsimanner, Uusi maa- 
ilma. Suuruudeltaan maanosista toinen jär- 
jestyksessä. Nimen on antanut saks. tieteilijä 
ja kirjakauppias Waltzemuller (Ilylacomylas) . 
joka piti retkeilijä Amerigo Vespuccia A:u löy- 
täjänä. Vasta 1600-luvulla tuli Ameriikka nimi 
yleisesti käytäntöön. 

Ks. E t e 1 ä-A meriikka, Kesk i-A m e- 
riikka ja Pohjoi s-A meriikka. 

Ameriikan löytöhistoria. Monet 
kansat ovat koettaneet espanjalaisilta riistää 
kunnian oUa uuden maanosan ensimäisiä löytäjiä. 
Tässä suhteessa eivät ansaitse muut kuin „pohjan 
miehet" (skandinaavialaiset) tulla huomioon ote- 
tuiksi. Jäderenillä Norjassa, niin kertoo vanha 
taru, asui Thorvald ja hänen poikansa Erik 
Punainen. Tekemänsä murhan johdosta oli hei- 
dän muuttaminen Islantiine Heidän siellä oles- 
kellessaan Erik löysi eräällä matkallaan Grön- 
lannin, jonne hän asettui asumaan. Kun hänen 
poikansa Leif vuonna 1000 käytyään Norjassa 
oli paluumatkalla isänsä luo, joutui hän tuuli- 
ajolle ja löysi lännessä viiniä tuottavan maan. 
Saadakseen maan asutuksi vei rikas Thorfin 
Karlsefne jonkun aikaa sen jälkeen sinne siirto- 
laisjoukon Grönlannista. Ensin hän saapui 
aution kivitasangon kaltaiseen „HellulandiiM", 
sitten hän tuli ,,Marklandiin", jossa oli tiheitä 
metsiä ja matala hiekkaranta. Vihdoin hän 
löysi purjehtiessaan lounatta kohti „Vinlnndin", 
joka tuntui hänestä ansaitsevan lähempää tutki- 
mista. Sentähden hän talvehti siellä ja rakensi 
suuria taloja, mutta pari vuotta siellä oleskel- 
tuaan siirtolaiset pitivät viisaimpana luopua 
koko asutushommista ja palasivat takaisin Grön- 
lantiin. Näistä kertomuksista päättäen ei liene 
epäilystä siitä, että muinaiset norjalaiset noin 
V. 1000 j. Kr. ovat Ameriikan ensimäiset „löy- 
täjät". 

Viimeinen tieto skandinaavialaisten Ame- 
riikkaan tekemistä retkistä on v:lta 1347, jolloin 
muuan laiva saapui Grönlannista Norjaan käy- 
tyään ensin kaukaisessa Marklandissa. Toisten 
lähteitten mukaan eivät skandinaavialaiset mil- 
loinkaan ole asuneet Vinlandissa. Paljoa ennen 
skandinaavialaisten matkoja Pohjois-Ameriik- 



323 



Ameriikka 



kaan oli kumminkin aavistuksia kaukana län- 
nessä olevasta maasta. Karthagolaiset tunsivat 
Atlantissa olevan Sargasso-meren. Strabon 
esittää otaksuman maailmansaarista ja Pla- 
ton puhuu siitä, kuinka Atlantin valta- 
meressä oleva, tarunomainen Atlantis niminen 
mantere mahdollisesti voisi hävitä. Keski- 
ajan loppupuolella alettiin karttoja koristaa 
kaikenmoisilla satumaisilla saarilla läntisessä 
valtameressä. Näistä lienee Antilia saari kauim- 
min pysynyt kartoilla, sillä Kolumbuskin otti 
sen huomioon suunnitellessaan pitkää mat- 
kaansa. Ristiretket ja yhteys suuren mongoli- 
\altakunuau kanssa olivat suuresti laajentaneet 
maantieteellistä tietomäärää. Marco Polon 
kertomukset olivat Euroopan kauppiaissa he- 
rättäneet halun päästä rikkaan Itä- ja Etelä- 
Aasian yhteyteen. Vanhoihin käsikirjoituksiin 
tutustumisen kautta laajeni näköpiiri. Sekä 
oppimattomat että oppineet, etenkin tähtientut- 
kijat, kosmografit ja merimiehet, uskoivat, että 
maa on pallon muotoinen, ja kompassineulan 
keksintö sai aikaan, että hylättiin vanha ranta- 
morkkeihin perustuva purjehdustapa ja uskal- 
lettiin lähteä valtamerille. Sen lisäksi sulkivat 
turkkilaiset itäiset kauppatiet. 

Elokuun 3 p:n;l 1492 lähti Cristoforo Colombo 
1. Kolumbus, kolme laivaa mukanaan, Gaudal- 
<|ui-virran suussa olevasta San Luearin sata- 
masta ja saapui lokakuun 12 p. samana vuonna 

Bahama saaristossa 
olevaan pieneen 

Guanahani saareen. 
Kun ei täältä löy- 
tynyt toivottuja 
rikkauksia, lähti 
laivasto pois ja 
ja laski ankkurinsa 
Kuban ja sitte Hai- 
tin rannikolla. Seu- 
raavana vuonna 
lähti Kolumbus 
vasta löydettyyn 
maahan. V. 1498 ja 
1502 Kolumbus teki 
kolmannen ja nel- 
jännen retkensä 
uuteen maanosaan. 
Ilän löysi Etelä-Ameriikan rannikon sekä Trini- 
dad ja Margarita saaret. Viimeisellä retkellään 
löysi hän vielä Keski-Ameriikan rannikon ja sai 
tiedon Tyynen meren olemassa olosta. Venetsia- 
lainen Giovanni Gavotto (John Gabot), joka poi- 
kineen oli mennyt englantilaisten palvelukseen, 
kiivi maissa Labradorin rannikolla vuonna 1597. 
siis ennenkuin Kolumbus oli käynyt Ameriikan 
mantereella. Nämä retket eivät kuitenkaan 
aiheuttaneet mitään asutusta. Pohjois-Ameriikan 
eteläosat tutkittiin sittemmin pääasiallisesti 
etelästäpäin. Sattumana on pidettävä, että por- 
tugalilaiset asuttivat Brasilian. Cabral, jonka 
piti purjehtia vasta löydettyä meritietä Intiaan, 
joutui pois oikeasta suunnasta liian kauas län- 
teen, kunnes nuia tuli näkyviin. Saadakseen 
tämän maan haltuunsa Portugalin hallitus lä- 
hetti sinne sittemmin useampia retkikuntia. Kol- 
messa näistä oli osallisena llorensilainen Ame- 
rigo Vespucci. Manterella olivat löytöretket 
muuttuneet rosvoretkiksi. Balboa saapui eräällä 




Kuliimbuk.st-a hu\a. 



sotaretkelläiiu Tyynen valtameren rannalle, 
Panaman läheisyyteen. Hän valloitti maan 
Espanjalle ja nimitti valtamerta „EteIän me- 
reksi", koska se oli hänen eteläpuolellaan. Sekä 
sotilastekona että löytöretkenä on kuuluisa Her- 
nando Cortezin valloitusretki Meksikoon. Hän 
valloitti koko Antahuaein ylätasangon sekä 
Keski-Ameriikkaa Nicaraguaan saakka. Fran- 
cisco Pizarro teki vuosina 1531-33 retken Pe- 
ruun, jossa hän väkivallalla ja viekkaudella sai 
valtoihinsa ]nka-kansan valtakunnan ja Cuzco 
nimisen pääkaupungin. Almagro liitti Espanjan 
alusmaihin suurimman o-.an nykyistä Chileä ja 
Orellana saapui Equadorista Amazon-virran Rio 
.Napö nimisen lisäjoen luo, jossa hän rakensi it- 
selleen veneitä ja josta hän purjehti Amazon- 
virran suuhun asti vuonna 154U. — Kaikkien 
aikojen etevimpiä merimiehiä oli portugalilainen 
Feruuo de Magalhäes. Hän lähti, espanjalainen 
laivasto mukanaan, hakemaan kulkuväylää, jota 
myöten lyhintä tietä voisi päästä Ameriikan toi- 
sella puolen oleviin Molukkein maustinsaariin. 
Magalhäes seurasi Ameriikan rannikkoa etelään 
päin, kunnes v. 1520 tuli siihen salmeen, joka 
hänestä ou saanut nimensä. Hän jatkoi roh 
kcasti matkaansa länteen päin ja saai)ui Filippii- 
nein saariin, missä hänet murhaltiin, mutta yksi 
hänen laivoistaan palasi kuit' ukin Espanjaan. 
Tämä oli ensimäinen maan ympäri purjehdus. 

Opittuaan tuntemaan Etelä- ja Keski-.\me- 
riikan rannikot ja sen jälkeen sisäosat, alkoivat 
espanjalaiset tehdä löytöretkiä Pohjois-Ameriik- 
kaan. Pouce de Leon oli tosin vuonna 1513 löy- 
tänyt Floridan, mutta koska siellä ei näkynyt 
olevan kultaa, ei sinne päin tehty ylitään löytö- 
retkeä ennen Hernando de Soton pitkää matkaa 
Mississippi laakson eteläosissa ja Arkansaksen 
ruohoaavikoilla. Huhut suurista kaupungeista 
houkuttelivat Coronadon lähtemään luoteiseen, 
luultavasti aina Missouri-virran läheisyyteen, 
noin 40° pohjoiseen päivänlasaaja.sta. Tämän 
ajan (noin vuoden 1600) jälkeen lakkasivat es- 
panjalaisten löytöretket. Englantilaiset olivat 
tästälähtien etevimiuät löytöretkeilijät. He luu- 
livat löytävänsä läntisen kulkuväylän aivan toi- 
selta ilmansuunnalta kuin espanjalaiset, nimit- 
täin uuden maanosan pohjoispuolelta. John 
Davis yritti turhaan kolme kertaa päiistä arkti- 
sen saariston läpi. Henry Hudson purjehti sal- 
meen, joka hiinestä on saanut niuunsä ja löysi 
siten Hudsonbayn. Bylot ja Ballin koettiv.ii 
turhaan purjehtia läpi FoN-salnitn. Toisella 
matkallaan he pääsivät Baffinsbayssa 77° 31' 
pohjoiselle leveydelle ja löysivät Smith- sekä 
Lancaster-salmien suut vuonna 1616, mutta 
täällä, jossa on ainoa läpikulkupaikka, he luo- 
puivat tuumistaan ja palasivat Englantiin. — 
Luoteisväylän löytämistuumat unohtuivat unoh- 
tumistaan, kunnes James Cook'in loistavat teot 
antoivat aihetta siihen luuloon, että hän ehki; 
olisi mies, joka voisi löytää mainitun kulku- 
väylän. Vuonna 1778 Cook purjehti Ameriikan 
vähän tunnettua luoteisrannikkoa pitkin ja mat- 
kusti Beringin salmen kautta Iskap'iin saakka. 
Kun valaanpyytäjien viime vuosisadan alussa 
oli onnistunut päästä hyvinkin jiohjoisille leveys- 
asteille Grönlannin itärannikolla, heräsi uudel- 
leen luoteisen väylän löytämisen toivo. John 
Koss ja Eduard Parry matkustivat ensin yh- 



325 



Ameriikkalainen kaksintaistelu — Amf 



3-26 



dessä, ja sittemmin joliti Pai-ry yksiuuän monta 
retkikuntaa kauas pohjoiseen. Näillä retkil- 
lään hän purjehti Lnncastor-salmen kautta ja 
pääsi jokseenkin Grönhiunm ja Aasian rannikon 
keskivälille. Neljännen retkonsä Parry teki v. 
1824-25. Itse pohjoisrannikko tuli tunnetuksi 
vaivaloisten, maitse tehtyjen retkien kautta. 
Ale.xander Mackenzien johtaman retkikunnan 
matkat ovat näistä mainittavat. Tärkeät oliiat 
myös John Franklinin johtamat retket 1819-25. 
Franklin teki tunnetuksi suuren osan pohjois- 
rannikkoa ja laajoja aloja etelämpänä olevista 
seuduista. V. 1S4Ö hän uskalsi käydä ratkaise- 
maan läpikulku-kysymystä. Tästä suuresta 
retkikunnasta, jossa oli 129 osanottajaa, ei ole 
Ic.ydetty jälkeiikään. V. 1829-33 olivat John ja 
James Koss löytäneet magneettisen pohjoisnavan 
Ameriikan polijoisimmalla, Boothia Felix nimi- 
sellä niemekkeellä, 70° 5' pohj. lev. Mc Cluren joh- 
tama retkikunta pääsi, ei tosin purjehtimalla, 
v. 1850-54 luoteisväylän kautta. Purjehdittunan 
Beringin salmen kautta tämä retkikunta jatkoi 
matkaansa itäänpäin, kunnes sen laiva jäätyi 
kiinni Banks-maan pohjoispuolelle. Jään yli 
pääsi retkikunta kuitenkin Kellnt-maalian ja 
Meiville-saaren luona majailevan Mc Clintockin 
retkikunnan turviin. Sittenkuin tämänkin retki- 
kunnan oli täytynyt jättää laivansa siihen, pää- 
sivät yhtyneet retkikunnat Baffinbayhin, jossa 
heidät pelastettiin. Luoteisvä}'län löysi vihdoin 
1903-06 Roald Amundsen (vrt. N a p a m a i t- 
ten löytöhistoria). — Pohjois-Araeriikan 
sisämaat tulivat IGOO-luvulla tunnetuiksi erit- 
täinkin ranskalaisten kautta Kanadasta käsin. 
Itäinen rannikkoseutu tuli kyllä tunnetuksi eng- 
lantilaisen ja hollantilaisen asutuksen edistyessä, 
mutta vasta suomalaisen Pietari Kalmin 
(ks. t.) tutkimusten kautta (174!<-51) tulivat 
seudut Alleghany-vuoristoon saakka peiusteelli- 
scsti selvitetyiksi. Tämän jälkeen P. A:n sisä- 
osien tutkiminen ripeästi on edistynyt ja jat- 
kunut meidän päiviimme saakka. 

Suuri Ale.\ander von Humboldt aloitti uuden, 
tarkasti tieteellisen suunnan maantieteellisessä 
tutkimustavassa. lläu matkusteli Keski-Ame- 
riikassa ja Etelä-Ameriikan luoteisosissa vv. 
1799-1804. 

Humboldtin seuraajien luku oli sangen suuri. 
Etelä- Ameriikassa kesti vapaussotaa vuodesta 
1810 vuoteen 1822. bon aikana ei tutkimui-'sia 
voitu jatkaa, mutta sodan loputtua oli sekä 
eurooppalaisella kaupalla että tutkimuksella va- 
paa pääsy tasavaltoihin. — n'Orbigny kirjoitti 
ensimäisen geologisen selityksen Brasiliasta ja 
Boliviasta. Pöppig tutustutti meidät muuta- 
miin Etelä-.\meriikan pohjois- ja länsiosiin ja 
Charles Darwin kävi mantereen eteläisimmissä 
seuduissa. — Schomburgkin veljekset tekivät 
Guayauan sisäosat tunnetuiksi; Reiss ja Stiibel 
selittivät Audein tulivuoret; Crevaux kaatui 
taistellessaan Gran Chacon intiaaneja vastaan. 
Heltncr sovitti Richthofenin koulukunnan tutki- 
mustavan etupäässä mantereen länsiosiin. Kiri 
von den Steinen tutki Keski-Brasilian antropo- 
geografiaa. Otto Nordenskiöld ja Erland Norden- 
.skiöld ovat viime vuosina menestyksellä tehneet 
tutkimusmatkoja Tulimaahan, Arsjentiinaan ja 
Boliviaan. Humboldtin jälkeen, etenkin viime 
vuosina, ovat useat eurooppalaiset tiedemiehet 



tehneet tutkimuksia Keski-Ameriikassa. Val- 
tiollisten selkkauksien takia ovat kuitenkin 
muutamat seudut, esim. Haiti, olleet jokseenkin 
sulettuja ja jääneet sen tähden vähän tunne- 
tuiksi. Etelä- ja Kcski-Ameriikkaan saapuivat 
ensin löytöretkeilijät, sitten vasta siirtolaiset, 
Pohjois-Ameriikassa oli järjestys päinvastainen. 

Parhaimman tiedon Ameriikan maantieteestä 
on antanut useissa sen valtioissa viime aikoina 
suurella innolla tehty topografinen ja geologinen 
kartoitus. Ensimäisinä tässä suhteessa ovat 
mainittavat Yhdysvallat, jossa Geological Sur- 
vey on suorittanut suuria töitä. J. li. K. 

Ameriikkalainen kaksintaistelu ks. Kak- 
sintaistelu. 

Ameriikkalainen kirjanpito, kahdenkertaisen 
kirjanpidon muoto, jossa n. s. varsinaisia kir- 
joja on vain yksi (puhtaasti ameriikkalainen 
muoto) tai kaksi (n. s. parannettu a. k.) ja 
nämät kokonaan (edellisessä) tai ainakin suu- 
rimmaksi osaksi (jälkimäisessä) rinnakkais- 
tilisiä (synkronistisia). A. k. on syntynyt pyr- 
kimyksestä tehdä kirjanpito yksinkertaisem- 
maksi italialaisen muodon kirjojen lukua supis- 
tamalla. Huolimatta nimestään on se kotoisin 
Italiasta, jossa se ensiksi suunniteltiin; yksin- 
kertaisuutensa vuoksi yleisesti käytännössä pie- 
nissä liikkeissä. I. Ku. 

Ameriikkalainen rotu ks. Intiaanit. 

Ameriikkalainen työväenliitto. ks. A m- 
mattiyhdistys. 

Ameriikkalaiset kielet, ne kielet, joita Ame- 
riikan alku-asukkaat (intiaanit, eskimot y. m.i 
puhuvat. Joskin useimmat a. k. pitävät yhtä 
siinä, että objekti liitetään itse verbiin, niin ei 
ainakaan vielä ole voitu osoittaa, että ne olisivat 
syntyneet yhteisestä ameriikkalaisesta alkukie- 
lestä. Toistaiseksi on tyydytty jakamaan a. k. 
maantieteellisesti kolmeen pääryhmään: pohjois-, 
keski- ja etelä-ameriikkalaisiin (vrt. P o h j o i .s- 
A m e r i i k k a, K e s k i-A meriikka, Etelä- 
Ameriikka). [G. V. d. Gabelentz, „Die 
Sprachwissenschaft", 2:n p., 1900.] 

A meta [mS-J (it.), puoleksi; konto a 
m e t a, liikeyrityksen suorittaminen siten, että 
siihen ottaa osaa kaksi tai useampia liikkeitä 
jakamalla tasan kulut ja voiton. 

Ametabola (kreik. kielteinen a, ja metahole' - 
muutos), eläimet, erittäinkin hyönteiset, joilta 
muodonvaihdos puuttuu, ks. Muodonvaih- 
dos. (J. A. W.) 

Ametisti (kreik. kielteinen a, ja metliy'ein = 
olla juovuksissa), violetti vuorikiteen (kvartsin^ 
muunnos. Kuumennettaessa 250°:seen se me- 
nettää violetin värinsä ja käy keltaiseksi. Kau- 
nein a. saadaan Ceylonilta ja Brasiliasta. Mui- 
noin sitä käytettiin amulettina juopumista vas- 
taan. 

Ametropia (kreik. kieUeinen o, metron = 
mitta ja ö;w = silmä), normaalisesta poikkeava 
tila, missä silmän valoa taittavien osien poltto- 
piste ei satu verkkokalvoon, vaan joko sen eteen, 
kuten likinäköisessä silmässä (myopia), jonka 
akseli on liian pitkä, tahi verkkokalvon taakse, 
kuten on laita kaukonäköisessä silmässä (hy- 
permetropia), jonka akseli on liian lyhyt. 

M. OB. 

Amf . . ., artikkelit jotka eivät tästä löydy, 
ovat etsittävät alkavina kirjaimilla A m p h . . . 



•527 



Amfibinen Amici 



328 



Amfibinen on ,, molemmissa elementeissä", 
vuoroin vedessä vuoroin maalla elävä eläin tai 
kasvi, amfibeja (ks. t.) koskeva. 

Amfibit {amphihia, <C kreik. ompTit' = ympäri, 
molemmin tavoin, 6ios = elämä, elintapa) ks. 
Sammakkoeläimet. 

Amfiboli (kreik. amphCboloi = epävarma), 
ryhmä toisilleen läheistä sukua olevia silikaatti- 
mincr.aaleja, joista vuorilajeissa tavallisin on 
sarvivälke: «sitäpaitsi kuuluvat tähän tremo- 
liitti, sädekivi (jonka hienokuituinen muoto on 
asbesti), nefriitli, uraliilti y. m. 

Amflbrakys Ifi'-] (kreik. amphi'brukhys) , 
runojalka, jossa on pitkä tavu kahden lyhyen 
viilissä (^ — y_)). 

Amfidit (kreik. amphi' = ympäri, molemmin 



va katsomo ympäröi näyttämöä. Roomalaiset 
niitä käyttivät etupäässä eläin- ja gladiaattori- 
taisteluihin. Keisarinvallan aikana niitä raken- 
nettiin suunnattoman suuria ja komeita ; suu- 
reksi osaksi säilynyt on jättiläissuuruinen Ani- 
phitheatrum Flavium Roomassa (ks. C o 1 o s- 
s e u m) . — Nykyajan sirkus-rakennukset ovat 
tavallisesti amfiteatterin tapaan rakennetut. 

O. E. T. 

Amfortas, keskiaikaisissa ritariromaaneissa 
pyhän Gralin kuningas, jonka Parzifalin kysy- 
mys pelastaa tuskallisesta kärsimyksestä, vrt. 
\'olter Kilven ..Parsifal". 

Amhara f-hä'-], Abessiinian keskinen osa, 
Takazze-joen eteläpuolella, käsittjiä useita maa- 
kuntia. 




puolin), nimitys, jota Hcrzelius käytti alku- 
aineille, jotka toisten alkuaineiden kanssa muo- 
dostivat elektrokemialli.sesti vastakkaisia yhdis- 
tyksiä, esim. happi, jonka yhdistyksistä mui- 
den alkuaineiden kanssa B:n käsityk-scu mukaan 
osa oli emäksiä, osa happoja. A:hin hiin luki 
paitsi happea myös rikin, seleenin ja telluurin. 
— Amfidi-suolat olivat vastakohtana hnloidisuo- 
loille, Ulille suoloille, joita voitiin pitää happo- 
jen ja emäksien yhdistyksinä. 

Amfigeenit (kreik. am;)7ii' = ympäri, molem- 
min puolin, ja goios = synty, suku, laji), arafo- 
teerit, alkuaineita, jotka voivat muodostaa sekä 
happoja että emäksiä ; sellaisia ovat esim. anti- 
moni, vismutti ja aluminiumi. 

Amfiteatteri (lat. ampliitheä'trum < kreik. 
«»i/j^ii' = ympäri, ja </ie'ä(ro« = katsomo), teat- 
terintapuineu rakennus, jossa portaittain kohoa- 



Amharan kieli l-hiV-], .Vmiiarassa eli Abes- 
siinian keskiosassa puhuttu seemiläinen murre, 
joka afrikkalaisten naapurikielten vaikutuksesta 
on suuressa määrässä menettänyt seemiläisen 
luonteenpa. Se on nykyisistä seemiläisistä kie- 
listä arabian ohella enin levinnyt ja tunkeutui 
keskiajalla Abessiiniassa etiopiau eli geez-kielen 
sijaan, jonka kirjaimilla sitä kirjoitetaan. [Prä- 
torius, ,,r)ie amharische Sprache" (187'^-79) ; 
d'Abbadie, „Dictionnaire amarinna-frangais" 
(18S1) ; Guidi, „Grammatiea elementare della 
lingua amariiia" (1S89) ; L. Mahler, „Praktische 
Grammatik der arahar. Spr." (1905).] K. T-t. 

Ami [-mi'j (ransk. ami), ystävä. 

Amiantti ks. .\ s b e s t i. 

Amici l-mVtsi], Giovanni Battista 
(1786-1863), it. optikeri ja tähtitieteilijä, Firen- 
zen tähtit. laitoksen johtaja. Suunnitteli erin- 



329 



Amicis— Aminoff 



;i30 



omaisia valo-opillisia koneita, kolme ja neliosai- 
sia objektiivisysteemejä, teki havainnolta kak- 
soistähdistä, Jupiterin kuista 3'. m. 

Amicis [-mVlsis], Edmond o d e(1846-1908), 
it. kirjailija, ent. upseeri, herätti ensin huomiota 
sotilaskertorauksillaan „Bozzetti militare", jul- 
kaisi sitten joukon rattoisia novelleja, jutelmia 
ja matkakuvauksia. Suomeksi on käännetty 
in. m. ..Kansakoulunopettajan nuoruudenvai- 
heet" ja kuuluisa nuorisonkirja „Sydän". 

Amidit ovat kem. yhdistyksiä, jotka voidaan 
ajatella johtuneiksi ammoniakista siten, että 
sen vetyatomit osaksi tai täydelleen ovat korva- 
tut happoradikaaleilla. Arja ovat esim. aseta- 
midi ja virtsa-aine. 

Amidobentsoli ks. A n 1 1 i i n i. 
Amidoli, diamidofenoli, valkoinen kiteinen 
pulveri, joka helposti liukenee veteen värittö- 
mäksi, happameksi liuokseksi, jolle alkalit anta- 
vat sinivihreän värin. Sen ja neutraalisen nat- 
riumsulfiitin vesiliuosta käytetään valokuvauk- 
sessa hopeabromidilevyjen voimakkaana kehit- 
täjänä. 

Amiel (amjt'!], Henri FrSderic (1821- 
81); ransk.-sveitsil. kirjailija ja ajattelija, eli 
estetiikan (myöh. filosofian) professorina Genö- 
vessä, kirjoitti m. m. pari kokoelmaa hienoja, 
persoonallisia runoja ja mietelmiä omasta saira- 
loisen herkästä sielunelämästään päiväkirjamuo- 
dossa: „Fragments d"un Journal intime". 

Amiens /amte'7, Ranskan Somme departemen- 
tin linnoitettu pääkaupunki, Picardie'ssä. 90,000 

as. Kuului- 

sa tuomio- 

kirkko 12;n- 
nelta vuosis. 
Verka-, silkki-, 
villa-, nahka- 
ja puuvillateol- 
lisuutta. Ym- 
päristö on ti- 
heästi asuttua 
ja erinomai- 
sesti viljel- 
tyä ; pääasial- 
lisesti kyökki- 
kasviviljelystä. 
A:n rauha 27. 
III. 1802 Rans- 
kan, Englan- 
nin, Espanjan 
ja Batavian 
tasavallan vä- 
lillä. Marrask. 
1870 taistelui- 
ta ranskalai- 
sen pohjoisarmeijan ja sak.salaisten välillä. 

H'. K-OT. 

Amieusin Pietari, ristiretkisaarnaaja, munk- 
ki, joka 1093 toivioretkellä Palestiinassa näh- 
tyään seldsukkien julmuuksia, retkeili Rans- 
kansa ja muualla, tulisissa saarnoissa kehottaen 
taisteluun pyhän maan vapauttamiseksi uskotto- 
main käsistä. Hän seurasi ensimäistä, seldsuk- 
kien tuhoamaa ristirctkeläisjoukkoa Itämaille, 
liittyi sitten Gottfrid Bouillonilaisen sotaJQuk- 
koon, mutta palasi Jerusalemin valloituksen jäl- 
keen Eurooppaan ja kuoli 1115 apottina Huy'u 
luostarissa Liittichin läheisyydessä. J. G. 








Amiensin tuomiokirkko. 



Amiinit, tärkeä ryhmä typenpitoisia yhdis- 
tyksiä, jotka voidaan johtaa ammoniakista kor- 
vaamalla 1, 2 tai 3 tämän vetyatomeista alko- 
holiradikaalilla. A:t ovat kem. ominaisuuksil- 
taan hyvin ammoniakin tapaisia: yhtyvät hap- 
pojen kanssa suoloiksi, niiden vesiliuoksilla on 
useimmiten emäksinen reaktsioni. Esim. ani- 
liini, trimetyliamiini y. m. Myös alkaloidit ovat 
amiinimaisia yhdistyksiä. 

Aminoff, suom. aatelissuku, on alkuansa Ve- 
näjän vanhoja pajarisukuja ja kertomuksen mu- 
kaan sinne tullut Böömistä. F e d o r t". r e g o r- 
jevits A. puolusti 1612 suurella urhoollisuu- 
della Ivangorodia Eevert Hornia vastaan, kun- 
nes nälänhädällä pakoitettiin antaumaan, jonka 
jälkeen hän ja hänen kolme poikaansa rupesivat 
Ruotsin palvelukseen; kuoli n. 1624. 

1. Henrik Johan A. (1080-1758), so- 
turi, synt. Inkerinmaalla, oli mukana Kaarle 
XII:n sotaretkillä, kunnes syksyllä 1708 Staro- 
dubissa haavoitettuna joutui vangiksi ja sitten 
vietti 14 vuotta kovassa vankeudessa. 1722 ma- 
juri, 1743 Uudenmaan rykmentin eversti, lopulta 
1756 kenraaliluutnantti ja ylipäällikkö Suo- 
messa. 

2. Adolf A. (1733-1800), soturi, tykistön 
konstapelina valvoi 1750-luvulla linnoitustöitä 
Helsingin luona, otti osaa Pommerin ja Kustaa 
III:n Venäjän sotiin, kunnostaen itsensä erit- 
täinkin Porrassalmen luona, jossa johti puolus- 
tusta. Tuli 1790 Savon rykmentin päälliköksi, 
1797 kenraalimajuriksi, 1799 miekkatähden ko- 
mendööriksi ; k. 16 p. tammik. 1800 Juvalla. 

3. Johan Fredrik A. (1756-1842), val- 
tiomies, syntyi Riilahdella 26 p. tammik. 1756 
ja tuli 1770 har- 
joitettuansa o- 
pintoja Turun 
akatemiassa paa- 
siksi Kustaa 
III:n hoviin. 
Hienolla käytök- 
sellään hän pian 
voitti kuninkaan 
suosion, otti ah- 
kerasti osaa ho- 
vin elämään ja 
komeihin juhliin 
sekä kohosi no- 
peasti arvoissa. 
A. seurasi v. 
1788 kuningasta 
Suomen sotaan, 

kunnostautui 
Pirttimäen luona ja nimitettiin Porin rykmentin 
päälliköksi. Kun kuului „kustavilaisiin" ja Arm- 
feltin ystäviin, syytettiin häntä osallisuudesta n. 
s. Armfeltin salaliittoon, tuomittiin kuolemaan, 
mutta armahdettiin elinkautiseen vankeuteen 
Karlstenin linnassa 1793. Vapautettiin jouluk. 
1796 — eräs pakoyritys ei ollut onnistunut — ja 
sai pian rykmenttinsäkin takaisin. 1808 sodan 
syttyessä A. määrättiin palvelukseen ylipäällikön 
Klingsporin luokse, joten ei tullut varsinaisiin 
taisteluihin osaa-ottaneeksi. Rauhanteon jälkeen 
A. siirtyi Suomeen, oli puheenjohtajana siinä 
Suomen armeijan upseerien lähetystössä, joka 
v. 1810 kävi keisarin puheilla, ja onnistui silloin 
saavuttamaan keisarin luottamuksen. 1811-14 




J. F. -Aminoff. 



331 



Amiot— Ammatintarkastus 



332 



häu oli Suomen asiain komitea'n jäsenenä Pieta- 
rissa, 1821-27 yliopiston sijaiskanslerina, korotet- 
tiin vapaaherraksi ja kreiviksi, j. n. e. Kannal- 
taan hallitsijavallan uskollisena palvelijana ol- 
len, A. koetli tarkkaan palvella ylä-ilmoissa val- 
litsevaa katsantokantaa, niinkuin myöskin hänen 
esiintymisensä A. I. Arvidssonin yliopistosta 
erottamisjutussa näyttää. Yliopiston nuorison 
ja opettajien kesken A. seutähden ei nauttinut 
suurta suosiota. 1826 hän oli Suomen edusta- 
jana keisari Nikolain kruunauksessa. Loppu- 
aikausa hän eli Hiilahdella, jonka kartanon ko- 
koelmineen oli tehnyt Cdeikomissiksi, ja siellä 
hän kuoli 30 p. maalisk. 1842. 

4. G u s t a f A. (1771-1836), soturi, maaherra, 
tuli käytyään Haapaniemen sotakoulun 1789 
vänrikiksi ja oli laukaua 1788-90 vuosien so- 
dassa. Nimitettynä 1805 Karjalan jääkärijoukon 
päälliköksi hän otti osaa 1808 vuoden sotaan, ni- 
mitettiin 1810 Savon ja Karjalan maaherraksi, 
josta virasta otti eron 1827, ja eli loppuvuotensa 
Iiinnaisten kartanossaan Ruovedellä. 

5. Gregor i A. (1788-1847), soturi, Aadolf A:n 
poika, oli 1808 upseerina Savon rykmentissä, 
mutta siirtyi sodan jälkeen Ruotsiin, jossa lo- 
pulta tuli Karlstcnin linnan komentajaksi. Jul- 
kai.su: ,,l!elation om f. d. Savolaks hrigadens, af 
Kongi. Finska .-Xrm^en, deltagande i 1808 & 9 
Arens fälttäg i Finland och Westerbotten" (Gö- 
teborgissa 1839). 

6. Germund Fredrik A. (1796-1876), 
professori, tuli filosofian apulaiseksi yliopistoon 
1831. Paljon hälinää herätti aikanaan hänen 
nimityksensä filosofian professoriksi v. 1849, jol- 
loin Juhana Vilhelm Snellman syrjäytettiin. A., 
joka myöskin oli sensorina, mutta muuten joten- 
kin viaton asiassa, joutui nuorison tyytymättö- 
myyden, kissannaukujaisten, esineeksi. Tiede- 
miehenä A. oli jotenkin mitätön, ja hänen pro- 
fessorinvirkansa lakkautettiin jo v. 1852. 

7. Gustaf A. (1803-38), historiantutkija, 
.Johan Fredrik A:n poika, fil. toht. 1827, toinen 
toimitussihteeri keisarin Suomen asiain kans- 
liassa, kuoli matkalla Venetsiassa. Julkaisi 1827 
„Finska Adelns oeh Riddarhusets historia", joka 
on ansiokas, laatuansa ensimäinen tutkimus alal- 
lansa. 

8. Torsten Gustav A. (1838-81), kie- 
lentutkija, synt. Nilsiässä, palveltuansa sota- 
väessä fil. toht. 1873, lehtori Haminan kadetti- 
koulussa 1871. A. oli harras ja lahjakas tutkija; 
v. 1871 hän teki tutkimusmatkan Vermlannin 
suomalaisten, v. 1878 Itä-Venäjälle votjakkien 
luo; ennenaikainen kuolema katkaisi hänen 
uransa. Hänen tutkimuksistaan mainittakoon: 
„Etelä-Pohjanmaan kielimurteesta tutkimus" 
(1871); „Lyhyt silmäys itäisten Suomensukuis- 
ten kansain historiaan" (Koitar II) ; „Siivolais- 
ten sija Suomen asutushistoriassa" (Koitar '> ; 
..Tietoja Vermlannin Suomalaisesta" (1876) , 
.,Virolai8-suomalainen sanakirja" (1869) ; „Syr- 
jäniläisiU häälauluja, koonnut M. A. Castren. 
.Mkukielestä suom. ja saks. käännöksellä varus- 
tanut " (1878) ; „Votjakin äänne- ja muoto- 
opin luonnos" (julkaistu hänen kuolemansa jäl- 
keen, v. 1896, Suom.-ugr. Seur. Aikakausk. XIV) . 

A'. G. (Y. IV.; 
Amiot (1718-94), jesuiitta, lähetyssaarnaa- 
jana Kiinassa. Hänen kirjoituksensa Kiinan 



muinaisesta ja silloisesta musiikista ovat erit- 
täin tärkeänä ja luotettavana tietolähteenä sillä 
alalla. /. K. 

Amira [-mi'-], Karl von (s. 1848), saks. oi- 
keushistorioitsija, tuli 1875 professoriksi Frei- 
burgin ja 1893 Miinclienin yliopistoon. On tullut 
kuuluisaksi germaanilaisen ja varsinkin mui- 
naisskandinaavilaisen oikeushistorian tutkijana, 
Ml. m. seuraavien teoksiensa kautta: ,,n)er 
Z«<ck und Mittel der germanischen Uechts- 
geschichte" (187G), .,Nordgermanisohes Obligatio- 
nenrecht" (2 nidosta, 1882-95), „Grundriss des 
germanischen Rechts" (2 painos 1897). 

Amiraali (arab. umir, emir = ruhtinas, pääl- 
likkö), laivaston ylipäällikkö (vice- ja kouter- 
amiraali). Amiraalilla on merkkinään lippu- 
laivassa amiraalilippunsa. 

Amiraaliesikunta, merisotaväen esikunta. 

Amiraliteetti, laivaston ylihallitus. 

Amiraliteettikollegio, Ruotsin valtakunnan 
päävirastoja, sotalaivaston ja meripuolustuksen 
hoitoa varten, 1617 perustettu, 1634 v:n hallitus- 
muodossa määrätty valtakunnan kolmanneksi 
kollegioksi, sittemmin (1680) siirretty Karlskro- 
naan, entisessä muodossaan lakkautettu 1791. 

Amiraliteettisaaret, saariryhmä Rismarck- 
arkipelaagissa Uuden Guinean koillispuolella. 
Asukkaat papualaisia. V:sta 1885 Saksan suo- 
jeluksen alaisina. W. S-m. 

Amirantit, Afrikassa, saariryhmä Seychellien 
li!unaisi)Uolella, johon kuuluu 11 korallisaarta: 
niitten yhteinen pinta-ala ou 83 km' ja asukas- 
luku n. 100, elinkeinona kilpikounanpyynti. V. 
1814 ne joutuivat Englanuin yliherruuden alle; 
nimensä ne ovat saaneet „amiraali" Vasco da 
Gamasta. 

Amisos [-iso's] (nyk. S am s un), kaupunki 
nuunaisessa Poutoksessa JUistanraeren rannalla, 
Mitliridateen pääkaupunki. 

Amitoosi ks. Tuman jakautuminen. 

Amma, imettäjä, nainen, joka äidin sijassa 
imettää la.sta. M- OB. 

Amman, Johann Konrad (1669-17241, 
sveitsiläinen kuuromykkäin opettaja, toimi lää- 
kärinä ja opettajana Amsterdamissa ja Haar- 
lemissa. Hänen teoksensa ovat „Surdiis loquens" 
(1692) ja „Dissertatio de loquela" (1700). 

Ammatintarkastus, valtion puolelta tapah- 
tuva hallintotoimi, jonka suorittavat erityiset 
virkamiehet, ammattientarkastajat, 
joiden tehtävänä on pitää silmällä työoloja, val- 
voa työväen suojelemiseksi säädettyjen lakien 
noudattamista ja ylläi)!tää hyviä suhteita työn- 
tetttäjäin ja työntekijäin kesken. Englannissa 
asetettiin tehtaat valvonnan alaisiksi jo v. 1802, 
mutta erityiset ammattien (tehtaiden) tarkas- 
tajat asetettiin siellä vasta v. 1833, Preussissa 
v, 1853, Ranskassa v, 1874, Sveitsissä v, 1877. 
1880-luvulta alkaen on useimmissa maissa, joissa 
teollisuus on huomattavammin kehittynyt, pantu 
', nimeen a.; Suomessa a. säädettiin 15 p. huhtik. 
1SS9 annetussa, teollisuusammateissa olevain 
työiitrkij;iin suojelemista koskevassa asetuksessa. 
Ammattien tarkastajia oli aluksi kaksi, vuodesta 
1S97 lälitien kolme, v. 1902 tuli lisäii neljäs nais- 
puolin.-n ammattien tarkastaja. Toiminnastaan 
he antavat joka vuosi kertomuksen. Suomessa 
niinkuin muissakin maissa ainoastaan teollisuus- 
ammatit ov.at a:n alaisia. J. F. 



:w:! 



Ammatti— Ammattikunta 



:i;u 



Ammatti, alkup. ambatti. gerra. lainasana: 
goot. andbahti, mysaks. a inbaht(i J = toimi, pal- 
velus, (vrt. Ammattikunta, A ra m a 1 1 i- 
yhdistys.) E. N. S. 

Ammattien tarkastaja ks. Ammatintar- 
k a .s t u s. 

Ammattiliygienia, terveysoppi ja osaua yh- 
teiskunnallista terveydenhoitoa (ks. t.) esiintyvä 
terveydenhoito, joka erikoisesti pyrkii edistä- 
mään hyvää terveydentilaa eri ammattien aloilla, 
eritoten työväen keskuudessa (työväenhy- 
g i e u i a) . A. kohdistuu etupäässä tehtaisiin ja 
suuriin työpaikkoihin ja on sillä yleensä pää- 
määränään: 1. Työväen suojeleminen: 
onnettomuuksien estäminen, suojeleminen ihmis- 
työvoiman viiärinkSytöltä ja terveyteen haitalli- 
se.sti vaikuttavilta seikoilta (pölyltä, myrkylli- 
siltä kaasuilta y. m.), työpaikkojen puhtaus ja 
yleinen terveydellisyys, yleisen hyvinvoinnin 
edistäminen (ruokalat, lastentarhat). Osan 
näistä tehtävistä ovat ammattiyhdistykset otta- 
neet huolekseen. 2. Lähellä asuvien suo- 
jeleminen, turvaaminen ammatillisen toiminnan 
tuottamilta vaaroilta (räjähdyksiltä, myrkyltä, 
.savulta, huonolta ilmalta j. n. e.). 

Ammattijärjestö ks. Ammattiliitto ja 
A m ni a 1 1 i y h d i s t y s. 

Ammattikoulut ovat, erotukseksi yleistä si- 
vistystä antavista kouluista, oppilaitoksia, jotka 
valmistavat oppilaitansa johonkin erityiseen am- 
mattiin. A:ja on nykyaikainen elämä pitkälle 
menevine työnjakoineen synnyttänyt suuren jou- 
kon. On olemassa sotakouluja, opettajakouluj.i 
cli seminaareja, kauppakouluja, maanviljelys- 
kouluja, merimieskouluja, postikouluja, met.sä- 
opistoja y. m. Erittäin lukuisat ovat t e o 1 1 i- 
s u u s a m m a 1 1 e i h i n valmistavat a:t. Tlsein 
tarkoitetaankin a:illa yksinomaan tällaisia kou- 
luja A:t jattaan tavallisesti kolmeen pääryh- 
mään: 1. alemmat a:t, (teollisuuskouluja, 
kauppakouluja, maanviljelyskouluja, käsityö- 
läiskouluja y. m.); 2. keskikoulut; 
3. y 1 e m ra ä t a:t (teknilliset korkeakoulut, 
metsä-, taide-, sota-, maanviljelys-, kauppa-, 
vuoriakatemiat). Alemmat a:t edellyttävät ta- 
vallisesti suoritetun kansakoulukurssin, keski- 
koulut oppikoulujen viidellä tai kuudella alem- 
malla luokalla saavutetut tiedot ja ylemmät a:t 
korkeamman yleissivistyksen. J. F. 

Ammattikunnanvanhin ks. Ammatti- 
kunta. 

Ammattikunta, samaa ammattia harjoitta- 
vien käsityöläisten yhdistys, johon kuuluminen 
on ammatinharjoittamisen ehtona. Jo rooma- 
laisilla oli a:ia, collegia, joilla ei kuitenkaan ole 
mitään yhteyttä myöhempien a:ien kanssa. 
Nämä .syntyivät keskiajan kaupungeissa, joissa 
niitä oli olemassa ainakin 12:nnelta vuosisa- 
dalta alkaen. Niiden syntymisen aiheutti keski- 
ajan voimakas yhteenliittyiiiistarve ja samaa 
ammattia harjoittavien harrastus suojella yh- 
teisiä etujansa ulkopuolelta uhkaavaa kilpailua 
vastaan. 

Kun käsityöammattia keskiajalla pidettiin jul- 
kisena virkana, jota oli hoidettava yhteiseksi 
hyväksi, oli a:in yhtenä tärkeänä tehtävänä pi- 
tää huoli siitä, että kuluttajat saivat kunnollista 
tavaraa kohtuullisesta hinnasta. Mutta ennen 
kaikkea a. käsitettiin laitokseksi, jonka tehtä- 



viinä oli jäsentensä yhteisten etujen valvominen. 
Tässä kohden sillä oli kaksi tarkoitusperää: sen 
oli ensinnäkin poistettava vapaa kilpailu, toi- 
seksi saatettava voimaan yhdenvertaisuus ja 
veljellisyys a:n jäsenten kesken. Edellinen tar- 
koitus saavutettiin ammattipakon kautta: 
ainoastaan johonkin ammattikuntaan kuuluva 
käsityöläinen sai harjoittaa sitä ammattia, joka 
hänen a:llensa oli osoitettu. Kaupunkilaisten 
tuli ostaa a:ien jäseniltä ja teettää heillä työnsä. 
Jälkimäisen tarkoituksen saavuttamiseksi oli jo- 
kaisen jäsenen taloudellinen itsenäisyys turvat- 
tava: yksityinen ei saanut vajota riippuvaiseksi 
palkkatyömieheksi, mutta ei myöskään kukaan 
päästä muita edelle. Siitä syystä rajoitettiin yk- 
sityisen mestarin tuotanto. Melk_Mn kaikkialla 
oli määrätty, kuinka monta sälliä ja oppij)oikaa 
kukin mestari sai pitää; tavallisesti pidettiin 
kahta sälliä ja yhtä oppipoikaa riittävänä. Olipa 
joskus säädetty se määräkin, jonka yksityinen 
sai valmistaa vissin ajan kuluessa. Tällaisten 
ja muiden samantapaisten säädösten nimenomai- 
sena tarkoituksena oli köyhempien a:n jä- 
senten etujen suojeleminen, sillä jokaisen tuli 
saada varma toimeentulonsa ammatistaan. 

A;lnitoksen kukoistusaika oli keskiajan loppu- 
puolella. Se soveltui hyvin n. s. umpinaiseen 
kaupunkitalouteen, jolloin jokainen kaupunki- 
kunta ympäristöineen muodosti ikäänkuin sulje- 
tun talouspiirin, jonka keskuudessa koetettiin 
saada ainakin välttämättömimmät elämäntar- 
peet omin neuvoin tyydytetyiksi. Mutta talou- 
dellisten olojen kehittyessä ja yhdysliikkeen 
laajetessa uuden ajan alussa a:laitos alkaa rap- 
peutua. Kun epäsuotuiset taloudelliset konjunk- 
tuurit ja myöskin väestön kasvaminen uhkasivat 
vaikeuttaa a:in jäsenten toimeentuloa, ruvettiin 
a:laitosta kehittämään yhä monopolistisempaan 
suuntaan. Alkuansa oppipojat ja sällit helposti 
saattoivat päästä mestareiksi. Myöhemmin 
mestarin aseman saavuttaminen tehtiin (oppi- 
laaksi pääsyä vaikeuttamalla, sälliaikaa piten- 
tämällä, tavattoman kallisarvoisia mestarinnäyt- 
teitä vaatimalla y. m.) miltei mahdottomaksi 
muille kuin mestarien pojille ja muille sukulai- 
sille, joita taas kaikin tavoin suosittiin. Useat 
a:t muuttuivat suljetuiksi, s. o. niis.sä sai olla 
vain määrätty luku jäseniä. Poikkeustapauk- 
sissa kaupunkien hallitukset tai hallitsevat ruli- 
tintat saattoivat antaa a:iin kuulumattomill' 
oikeuden harjoittaa jotakin ammattia: nämä oli- 
vat n. s. v a p a a m e s t a r e j a. Kun suurin 
osa sällejä näin ei milloinkaan voinut päästä 
mestareiksi, syntyi erityinen sällikysymys ja 
sällien omat yhdistykset rupesivat pontevasti 
ajairiaan sällien etuja esim. työehtoja koskevissa 
kysymyksissii. Mestarien ja sällien väli.set rii- 
taisuudet antoivat jo keskiajalla aihetta työlak- 
koihin ja työnsulkuihin. — Sama monopolisti- 
nen henki kehittyi myöskin a:ien keskinäisissä 
suhteissa. Kullekin a:lle oli osoitettu erityinen 
tuo