(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Children's Library | Biodiversity Heritage Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Tietosanakirja"

Presented to the 

UBRARYofthe 

UNIVERSITY OF TORONTO 

by 

Laurentian University 
Library 



WmäMMM-%:;^:.'i 



Digitized by the Internet Archive 

in 2010 with funding from 

University of Toronto 



littp://www.arcliive.org/details/tietosanakirja11bons 



TIETOSANAKIRJA 

XI 

TÄYDENNYSOSA 



TIETOSANAKIRJA 



JALMAR CASTRfiN 

INSINÖÖRI, TEKNILLISEN 
KORKEAKOULUN PROFESSORI 



ARTTURI KANNISTO 

DOSENTTI, TOIMITUSSIHTEERI 



TOIMITUSKUNTA; 
JAAKKO FORSMAN 

FIL. TOHTORI, LEHTORI 

UNO SAXfiN 

FIL. TOHTORI, KOULUNEUVOS 



KUSTAVI GROTENFELT 

PROFESSORI 

E. N. SETALA 

PROFESSORI 



J. A. 'WECKSELL 

MAISTERI, TOIMITUSSIHTEERI 



YRJÖ WICHMANN 

PROFESSORI, 
TOIMITUSKUNNAN PUHEENJOHTAJA 



YHDESTOISTA OSA 
Täydennysosa 




HELSINKI 
TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖ 




TIETOSANAKIRJA-OSAKEYHTIÖN 
KIRJAPAINO, HELSINGISSA 1922 



Tähän osaan kirjoittaneiden luettelo. 



Aaltoili II. E., toiinittnJM (E. A:ii.}. 
Aarnio, B., dosentti (U. A.). 
Aarnio. Eri., toimittaja (E. A-io.). 
Ahava, /., liallintoneuvos (t. Aaa.l. 
Ahla, Eino J ., lakit, kandidaatti (E. .1. A.). 
.'Ulla. Väinö, vauh. hallintosihteeri (Vii A.l. 
Airila, M., f il. tohtori (M. A.). 
Airila, Yrjö, dosentti (Y. A:la.). 
Ansaa, J ., maisteri (J. As.}. 
Appelbcrg, K. E., rautatienkirjiiri (K. E. A.). 
.Vro, K. K., pastori (K. K. A.). 
Autoncn, J. V., opettaja (A-ncn.j, 
Basilier, JIj.. kouluneuvos (Uj. B.). 
Bjiirkliuid, I. T., lehtori (I. T. B.J. 
Blomstedt. Kaarlo, dosentti [K. B:dl.). 
Bonsdorff, Ilmari, professori (I. B.). 
Bonsdorff. Wäinö, professori (^^'. B.). 
Boström, II. J., hovioik. notaari (II. ./. B.iii.l. 
Brander, U., ylitirehtööri (U. B.J. 
Brotherus, Uj. V., professori (Tlj. V. B.J. 
Brotherus, K. R., fil. tohtori (K. R. B.). 
Cannelin, Helle, maisteri ('//. C). 
Castren, Jalmar, professori (J. C-rn.). 
Castr4n, U. J., asessori (V. J. C). 
Gästrin, IV., eläinlääkäri (Vi'. C:n.). 
Castr4n, Zach., dosentti fZ. C). 
Collan, Olavi, pomologi (O. C:n.l. 
Collan, Yrjö, johtaja (Y. C). 
Dahlström, Svante, maisteri (S. D.). 
Donner, K. R., fil. tohtori (A'. D.). 
Eklund, Artur, maisteri (A. End.J. 
Ekman, Gunnar, dosentti (O. E.). 
Envald, Kurt II., lehtori (K. II. E.). 
Erenius, R., valtioneuvos (R. E-s.). 
Erich, Rafael, professori (R. E.). 
Eskola, Pentti, dosentti (P. E.). 
Federley, II., dosentti (H. F-ey.). 
Finnberg, Julius, lehtori (.1. F-ij.j. 
Forselles, Jenny af, fil. tohtori (J. af F.). 
Forsman. Jaakko, fil. tohtori (J. F.). 
Forsman, Rafael, maisteri (R. F.). 
Gallen- Kallela, Axel, professori (A. (!.-K.). 
Granö, J. G., professori (J. G. G-ö.l. 
Grotenfelt, Arvi, professori (Ar. G.). 
Grotenfelt, Kustavi, professori (K. G.). 
Grilnthal, Vt'illem, maisteri (W. G-l.). 
Haapanen, Toivo, maisteri (T. H.ii.J. 
Hall, Ivor, yhteiskoulun johtaja (I-r II.). 
Hallamaa, Rafael, insinööri (R. H.). 
Hallsten, Ilmi, opettajatar (I. H-n.J. 
Hallsten, Onni, ylitarkastaja (O. H-n.). 
Halme, Y., toimittaja (Y. H-e.). 
Harmaja, Leo, fil. tohtori (L. Iirin.). 
Harvia, Yrjö, maisteri (Y. H.). 
Heinonkoski, Onni, asessori (O. Hi.). 
Hellevaara, Einari, kalastusneuvos (E. Hii.l. 
Hendcll. Lauri. fil. kand. (L. II.). 



IlerUen. Elli t.. johtajatar f/'.', e. //.;. 

llildrii. Kaarlo, professori (K -o Il-n.l. 

Hintikka, 8. V., tohtori-insinööri fS. 1'. H.). 

Hintikka, T. J ., maisteri (T. ./. //.;. 

Ilirrisalo. A. J ., rehtori (A. ./. IL). 

Iljelmman. A. L., professori (A. L. Hj.). 

Hjelt. Arthur, professori (Ar. H.). 

Holma, Harri, dosentti (H. H-a.). 

linkkinen, Yrjö, maisteri (Y. H-nen.). 

Huumonen, il. E., lehtori C.l/. E. H.). 
' Hytönen, Viljo, fil. tohtori (V-o H-nen.). 
I Härkönen. Iivo, kirjailija (I. H-nen.). 

Iläyrcn, Ernst, dosentti (E. H:n.). 
I Igclströni, A., lehtori (A. lm.). 
\ Ignatius, O., mai.steri (O. l-s.). 
' Ignatius, Hannes, kenraali (H. I-s.). 

Ihnarinen. Aimo, toimittaja (A. I.). 

Ilmonen, Kullervo, pastori (K-o l-n.). 

Ilvessalo. Lauri, fil. tohtori (I^. l-o.). 

Impivaara. Heikki, mai.steri (II. I.). 

Itkonen, T. I., fil. tohtori (T. I.). 

Jussila, Juho, yliopettaja (J. J.). 

JUrgenstein, xi., kirjailija (A. J.). 

Jäntere, Kaarlo, maisteri (K. J-c.). 

Järvi, T. H., ylijohtaja (T. H. J-i.). 

Järrinen, Kyösti, professori (K. J.). 

Kaila. Eino, professori (E-o Ka.). 

Kaila. Erkki, dosentti (E. K-a.). 

Kaila. Ku.ifavi. lakit, kandidaatti (K. K-a.). 

Kajava. Yrjö. professori (Y. K.). 

Kala, J. II.. maisteri (J. H. K.). 

Kannel, IV. R., asessori (W. R. K.). 

Kannisto. Artturi, dosentti (A. K.). 

Karhunen, O. A., lakit, kandidaatti (O. K.nen.). 

Karttunen, Uno. fil. tohtori (U. K.). 

Katila, E., toimittaja (E. K.). 

Kekkonen, Jalmari, arkkitehti (J. K:nrn.). 

Killinen, Ilmari, insinööri (I. K-nen.). 

Klemitti, Heikki, maisteri (H. K.). 

Kompus. J., ministeriön virkailija (J. K-s.). 

Komulainen, A. V., johtaja (A. V. K:n.). 

Konoio, Evert v., johtaja (E. v. K.). 

Koort, J., kuvanveistäjä (J. Krt.). 

Koponen, A., kamreeri (A. Kpn.). 

Koponen, J. S. W., lehtori (J. 8. W. K.). 

Korpisaari, Paarn. fil. tohtori (P. K-ri.). 

Korvenkontio, V. A., mai.steri (V. A. K-io.). 

Koskimies, A. V.. fil. tohtori (A. V. K-s.). 

Kotonen, Otto. toimittaja (O-o K.). 

Krohn, Ilmari, professori (I. K.). 

Krohn, Kaarle, professori (K. K.). 

Krohn, L.. insinööri (L. K.). 

Kuoppamäki, Lauri, ylitarkastaja (L. K-i.j. 

Kurkela, K., johtaja (K. K-la.). 

Laiho, Antto, lehtori (A. L-o.). 

Laine, F. W., merenkulkuneuvos (F. ^y. L.). 

Laine, Johannes, lehtori (J. L.). 



VI 



LchtoncK. AIrksi, Ifol. tohtori (A. Luen.i. 

Liakka, .Vit7o, maisteri ^i\'. Lko.). 

lÄndherg, A. V., merenkulkuneuvos (A. V. L.). 

Lindberg, Carolus, tohtori (C. L.). 

JAndforx, Toivo, maisteri (T. L.). 

Lindström, Frrdr. J., fil. tohtori (F. I..). 

Linkola, K., dosentti (K. L.). 

JAnnaniemi, W. il., professori HV. M. L.). 

Liro, J. /., professori (J. I. L. I. 

Lyytikäinen, L., toimitusjohtaja (Li Ln.l. 

Malinen, Torsten, pormestari (T. M.). 

Malm, E. A., insinööri (E. A. M.). 

Malmi, Hugo, j-li-insinööri (JI. Mi.). 

Manfiio, Niilo, esittelijäneuvos ^.V. M.j. 

Mantere, Oskari, fil. tohtori (O. M-r.). 

Merikallio, E., maisteri (E. M-o.). 

Merikanto, Oskar, professori (O. Mo.i. 

Meurman, Yrjö, läiiket. tohtori (Y. M.). 

Mikkola, J. </., professori (J. J. M.}. 

Minni, J. W., maisteri (J. W. M-i.). 

Modeen, G., maisteri (G. M:n.). 

Muoniovaara, M., insinööri (M. M.). 

Murto, J. A., dosentti fJ. A. M.). 

Mäkinen, Eero, fil. tohtori (E. M-nen.). 

Niemi, A. R., professori (A. R. N.). 

Nieminen, Veli, maisteri fV. N.). 

Nikula, Akseli, lääket. tohtori f A. N-la.). 

Nordenstreng, Sigurd, fil. tohtori (S. N-ng.i. 

Nordström, Gunnar, professori (O. N-m.). 

Norrmin, P. H., maisteri (P. H. N.). 

Nyström, Usko, arkkitehti (U-o N.). 

Oksanen, V. I., yhteiskoulun johtaja (V. I. O.). 

Ollila, Väinö, rehtori (V. O.). 

Paatela, J., arkkitehti (J. P.). 

Paavolainen, Erkki, maisteri CE. P.j. 

Palman, A. J., lääket. tohtori (A. J. P.J. 

Paloheimo, F. A., teollisuusneuvos (F. A. P.J. 

Palojärvi, M. R., lakit, kandidaatti (M. R. P.). 

Partanen, A. J., insinööri CA. J. P.nen.). 

Paunu, U., teol. tohtori (U. P.). 

Pehkonen, E. Y., agronomi (E. Y. P.J. 

Pero, Paavo, teollisuusneuvos (P-o P-o.). 

Pesola, Vilho, maisteri (V. A. P.J. 

Pesonen, Martti, maisteri (M. J. P.J. 

Petäys, S. O., hovioikeudenneuvos (8. O. P.). 

Piponius, E. A., professori (E. A. P.J. 

Pirilä, Paavo, dosentti (P. P.J. 

Pitkänen, Olli, maisteri (O. P-nen.J. 

Pohjanpää, Arvi, sotaviskaali ^,1. P-pää.j. 

Puhakka, Y. W., lakit, tohtori (Y. W. P-a.J. 

Pulkkinen. A., esittelijäneuvos (A. P-nen.J. 

Puukko, A. F., teol. tohtori (A. F. P-o.J. 

Pälsi, A., maisteri (A. P.J. 

Raevuori, Yrjö, kamreeri (Y. R-ri.J. 

Rantanen, E. E., maisteri (E. E. R.J. 

Rauhala, K. W., dosentti (K. W. R.J. 

Rauhamaa, Onni, kouluneuvos (Raa.l. 

Reima, Vilho, opettaja (V. R.J. 

Rein, Edvard, dosentti (E. R-n.J. 

Rein, Gabriel, dosentti (G. R.J. 

Rein, K., maisteri (K. R.J. 

Renqvist, Henrik, fil. tohtori (B. R.J. 

Rinne, Juhani, fil. tohtori (J. Re.J. 

Rosberg, J. E., professori (J. E. R.J. 

Roschier, H., tohtori-insinööri (B^. R-r.J. 

Rosenqvist. A. R., fil. tohtori (A'. R. R.). 



Ruohtula, O. .*.. tarkastaja (O. H. R.j. 

Ruotsalainen, Armas, lääket. tohtori (A. R.nen.J. 

Ruuth. Martti, professori (M. R.J. 

Saalas, Uunio. dosentti (U. 8-s.J. 

Sajaniemi, J., yhteiskoulun johtaja (J. S-mi.J. 

Salmenlinna, Samuli, maisteri (Sam. S. 8.J. 

Salovius, K. R., esittelijäneuvos (K. R. R.J. 

Saraoja, E., insinööri (E. S-a.J. 

Sauramo, Matti, fil. tohtori (M. S-mo.J. 

Saxen, Martti, maisteri (M. S:n.J. 

Sax4n, Ralf, fil. tohtori (R. 8.J. 

Saxön, Uno, fil. tohtori (U. 8:n.J. 

Setälä, E. N., professori (E. N. S.). 

Siegberg, Artur, lehtori (A. 8g.J. 

Siintola, S., maisteri, apteekkari (S. S.). 

Simola, E. J., professori f E. J. S.). 

Sirelius, U. T., professori (V. T. S.J. 

Sirenius, S., pastori (S. 8-s.J. 

Snellman, G. R., maisteri (G. R. S.J. 

Soini, Katri, tarkastaja (K. S-ni.J. 

Sornniuen, Kino, pastori (E. S-n.). 

Stenius, Siqurd, maisteri (S-d SI-i.J. 

Stigell, R. V., fil. tohtori (R. V. 8:ll.j. 

Streng, Osu:, i)rofessori (O. S-g.j. 

Suits, .lino, maisteri (A-o Ss.J. 

Suninen. J. F., lehtori (J. F. S.J. 

Suolahti, Bugo, professori (B. S-hti.J. 

Suomela. Kl. U., lehtori (Kl. U. S.J. 

Södermnn, Bj., majuri (Bj. S-n.J. 

Tainio, T.. puoluesihteeri (T. T.J. 

Tallgren. A. M., professori (A. M. T.J. 

Tallgren, O. J., dosentti (O. J. T.J. 

Tallqvist, Bj., professori (Bj. T.J. 

Tallqvist, Knut, professori (K. T-f.). 

Talvitie, Yrjö, insinööri (Y. T.J. 

Tennberg, Const., lääket. tohtori (C. T.}. 

Teräsvuori, K., professori (K. T-ri.J. 

Tiililä, Kaarlo, rehtori (K. T-lä.J. 

Toikka, P., maisteri (P. T.J. 

Toivonen, N. J., fil. tohtori (N. J. T.J. 

Tolvanen, Onni, maisteri ^0. T:n.J. 

Tomula, E. S., fil. tohtori (E. S. T.J. 

Tudeer, A. E., fil. tohtori (A. E. T.J. 

Tudeer, O. E., professori (O. E. T.J. 

Tunkelo, E. A., dosentti (E. A. T.J. 

Tunkelo, J. B., kouluneuvos (J. B. T.J. 

Tuominen, •/. K. V., lehtori (J. K. V. T.J. 

Tuompo, W. E., majuri (W. E. T.J. 

Valle, K. J., maisteri (K. J. V.J. 

Waltari, Toivo, pastori (T. W:ri.J. 

yVarin, Barry, fil. tohtori (B. W.-«.;. 

Waronen, Eino J., aktuaari (E. Wnen.J. 

Wecksell, J. A., maisteri (J. A. W.J. 

Weiste, E., lehtori (E. Wte.J. 

Vesterinen, Leeni, maisteri (L. V.). 

Westerlund, S. A., rehtori (S. A. '^'.J. 

Wiehmann, S. E., dosentti (8. E. W.J. 

'Wichmann, Yrjö, professori (Y. W.J. 

Viljanen, V., ylijohtaja (V. V.J. 

Wiren, Edvin, kirkkoherra (E. W-n.J. 

Voipio, Aarni, fil. tohtori (A. V:O.J. 

Väisälä, Yrjö, maisteri (Y. V-lä.J. 

Väisänen, A. O., maisteri (A. O. V.J, 

Ylppö, Arvo, professori (A. Y.J. 

Ylöstalo, Viljo, insinööri (V. Y.J. 

246. Äimä. Frans, dosentti (F. .i.J. 



Ääntämisen merkintä: 



Pitkä, vokaali merkitään kirjaimen yläpuo- 
lella olevalla viivalla: _ , esim. B (suom. aa). 

Korko merkitään pilkulla: ' korollisen tavun 
vokaalin jäljessä, siis: Acacia [-Icä'-]. Jos korko 
on ensi tavulla, ei sitä merkitä. 

a kirjaimella merkitään epämääräinen vokaali, 
joka äännetään kuin hyvin lyhyesti ja epäsel- 
västi lausuttu e, esim. englannin fed3rS'sn. 

Nasaalivokaalit 1. nenässä äännetyt vokaalit 
merkitään " merkillä, esim. a, ransk. en (= ne- 
nässä äännetty o) 

6 kirjaimella merkitään esim. englannin the 
sanan alkukonsonantti. 

P kirjaimella merkitään esim. englannin 
thing sanan alkukonsonantti. 

z kirjaimella merkitään esim. saks. singen, 
engl. zeal, ransk. rose, ven. naepo sanoissa «:1UI, 
«:lla ja 3:llä kirjoitetut äänteet. 

z kirjaimella merkitään esim. ransk. je, ven. 
ata.m> sanoissa j ja x kirjaimilla merkityt äänteet. 

s on = saks. sch, engl. sh, ven. m , esim. sanoissa 
schule, shirting, mynb. 



ts on = saks. tnch, ven. m , esim. sanoissa tscher- 
kesse, MejiOBtiti. 

Ylläolevat z, z, s ja ts merkit ovat Tietosana- 
I kirjassa myös otetut tavalliseen suomalaiseen 
kirjaimistoomme käytäntöön merkittäessä sellais- 
ten kielten äänteitä, joissa ei käytetä eurooppa- 
laista kirjaimistoa, ja joskus muulloinkin, esim. 
Tscljuskin, Puskin, N iznij •Novgorod, Novaja 
Zemlja, afisi. 

Tj kirjaimella merkitään enp-äänne (= sama 
äänne, joka esiintyy ^.n edessä suomen sanassa 
sanka), esim. englannin meeting [mltirj]. 

' konsonantin jäljessä, sen ylälaidassa merkit- 
see mul jeerausta (ks. Muljeerattu konso- 
nantti). 

< merkillä ilmaistaan sitä, että sen vasem- 
malla puolen oleva sana johtuu sen oikealla puo- 
len mainitusta sanasta, esim. Auskultantti (< 
lat. au se ultC re -knunnella.). 

Hakasissa on ääntämisenmukaisesti merkitty 
asianomainen sana tai joku sen osa vain silloin, 
kun sen ääntäminen lukijalle voi olla epätietoinen. 



s = aan 

aas. = aasialainen 

abi. = ablatiivi 

adj, = adjektiivi 

afr. = afrikkalainen 

akk. = akkusatiivi 

alban. = albanilainen 

alankom. = alankomaalainen 

alk. = alkuaan 

amcr. = ameriikkalainen 

anat. = anatomiassa, anatominen 

angls. = anglosaksilainen 

ai ab. = arabialainen 

arkeol. = arkeologiassa, :irkeolo- 
ginen 

armeen. = armeenialainen 

art. = artikkeli 

OS. = asukasta 

aset. = asetus 

ask. t= alkuskandinaavilainen 

ass. = assyrialainen 

astrol. = astrologinen 

astron. = astronomiassa, astrono- 
minen 

o<.-p. = atomipaino 

austr. = austraalialuineu 

boh. = babylonialainen 
belg. = belgialainen 
biol. = biologiassa, biologinen 
bööm. = böömiläinen 

C = Celsius 
cg = sentigrammu 
cl = sentilitra 
c»i = sentimetri 

dat. = datiivi 

dep. jo depart. = departementti 



Lyhennyksiä : 

dg =: desigramma 
dl = desilitra 
dm = desimetri 

egypt. = egyptiläinen 

e. Kr. = ennen Kristusta 

elektrot. = elektrotekniikassa, 

elektroteknillineu 
eläinl. = eläinläilketieteessä 
eläint. = eläintieteellinen, eläin- 
tieteessä 
engl. = englantilainen 
ent. = entinen 
esim. = esimerkiksi 
esp. = espanjalainen 
etc. = et cetera 
etel. = etelä, eteläinen 
euroopp. = eurooppalainen 
ev.-lut. = evankelis-luterilalnsu 



, farm. = farmakologia 

j fem. = feminiini 
fil. kand. = filosofian kandidaatti 
fil. Us. = filosofian lisensiaatti 
filos. = filosofia, filosofiassa 
fil. toht. = filosofian tohtori 
flaam. = flaamilainen 
fonet. = fonetiikassa 
fr. = frangi 
fys. = fysiikassa 

i fysiol. = fysiologiassa, fysiologi 
nen 



g = gramma 
gen. = genetiivi 
geol. = geologiassa, geologinen 
geom. = geometriassa, geometri- 
nen 



germ. •=■ germaanilalnta 
goot. = goottilainen 

ha = hehtaari 

hali. = hallinnollinen 

hepr. = heprealainen 

hevoav. = hevosvoima 

hiippak. = hiippakunta 

hist. = historiassa 

hl = hehtolitra 

U. M. = hallitusmuoto 

holl. = hollantilainen 

hydrograf. = hydrografiassa 

ibid. — ibidem, samassa paikassa 
ilmat. = ilmatieteellinen, ilmatie- 
teessä 
irtt. = intialainen 
tr/. = irlantilainen 
ial. = islantilainen 
if. = italialainen 
it, pit. = itäistä pituutta 
itäv. — itävaltalainen 

jap, = japanilainen 
;. £r. = jälkeen Kristuksen 
\ j. n. e. = ja niin edespäin 
juut. = juutalainen 

A;. = kuollut 
kand. = kandidaatti 
kansat. = kansatieteellinen 
kansantal. = kansantaloustie- 
teessä 
kasvatusop. = kasvatusopillinen, 

kasvatusopissa 
kasvit. = kasvitieteellinen, kasvi- 
tiet sessä 



\'lll 



kaup. = k:iu|i|iiisiu):i ; k:ni|iiiiil<i 
keis. — keisarillintii 
keis. k. = keisiirillineu kirjo 
kem. = kemiallinen, kemiassn 
kesk. lat. = keskiajan latina 
kg — kilogramma 
khlak. = kililakuuta 
khra = kirkkoherra 
khrak. = kirkkoherrakunta 
kiehumap. = kiehuma piste 
kielit. = kielitieteellinen, kielitie- 
teessä 
kiinat. = kiinalainen 
kirj. = kirjallinen, kirjallisuus 
kirjap. -= kirjapainotaitoa kos- 
keva 
km = kilometri 
konet. = koneteollisuudessa 
kpl. = kappale, kappaletta 
kreik. = kreikkalainen 
ks. = katso 

kunink. = kuninkaallinen 
kuvann. = kuvannollisesti 
kuverii. — kuvernementissa, ku- 
vernementti 

l = litra 

i. = e]f; liiani 

lukit. = lakitieteellinen, lakitie 
teessä 

lapp. = lappalainen 

lat. = latinalainen 

latv. = latvialainen, lättiläinen 

lev. = leveys 

log. = logiikassa 

luonnont. — luonnontieteellinen 

lyh. = lyhennettynä 

länt. = läntinen 

lääket. = lääketieteellinen, lääke- 
tieteessä 

M = metri 

inaant. = maantieteessä 

maanv. = maanviljelyksessä 

main. = mainittu 

masaks. = muinaisalasaksalainen 

mask. = maskuliini 

matein. = matemaattinen, mate- 
matiikassa 

mek. = mekaniikassa 

mengl. = muinaiseuglanlilainen 

merenk. = merenkulku 

merenp. — merenpinnan, meren- 
pinnasta 

meteor. = meteorologiassa 

metsänh. = metsänhoidollisesti 

mctr. = metriikassa 

mg = milligramma 

milj. = miljoona 

min. = minuutti 

ininer. = mineralogiassa 

mittausop. = mittausopissa 

»lA-. = markka 

m!of. = myöhäislatinainen 

m^tn = millimetri 

Ml. m. = muun muuassa 

mon. = monikko 

mongol. — mongolilainen 

»n. j). = mainitussa paikassa 

mpers. — mninnis|iersinlainon 



/// niitts. rniiin.Mi.^^ruDtsalainen 

iiisknnii. nuiinaisskandinaa vi- 

hi inen 

muin. — muinainen 

muinaist. = muinaistiede. mui- 
naistutkimus 

muk. — mukailtu 

muod. = muodostettu 

mun. = musiikissa 

mysaka. -= muinaisyliusaksalainen 

myt. — mj-tologiuen. mytologiassa 

II. = noin; näitä 
nid. = nidos 

nimismiesp. = nimismiespiirissä 
nk. = niinkuin 
nom. = nominatiivi 
norj. = norjalainen 
n. .s. — niin snMottu ; niiitä sa- 
noja 
nuor. = nuorempi 
nyk. — nykyään, nykyinen 

oftalmol. = oftalmologiassa 
otA:. = oikealta ; oikenstaaii 
omiit. — omistaja 
om.-p. = ominaispaino 
OS. = osn, osaa; osoite 
o.y. = osakeyhtiö 

p. = päivä; penniä 
pain. = painos, painettu 
paleont. = paleontologiassa 
patol. — patologiassa 
penink. = peninkulma 
per. = perustettu 
pers. = persialainen 
pit. = pituus 
pohj. = pohjoinen 
pohjoism. = pohjoismainen 
port. = portugalilainen 
pro/. = professori 
proa. = prosentti 
p!(oJ. = puolalainen 
put.-kork. = putouskorkeus 

lak. — rakennettu 

rakennus! . — rakennusl niteessä 

ransk. -- ranskalainen 

lautat. = rautatie; rautatielaitos 

rck.-ton. = rekisteritonni 

rooinal. = roomalainen 

rovaatik. = rovastikunta 

rom. = romaanialainen 

ruots. = ruotsalainen 

ruotsink. — ruotsinkielisiä 

s. = syntynj't ; samana 

aaks. = saksalainen 

aam. v. = samana vuonn.i 

aanakr. = sanskriiti.^isa 

aek. = sekunti 

aen. päät. = senaatin päätös 

seur. = seuraava, seuraavauii 

sielut. = sielutieteessä 

air. = sivu 

skand. = skandinaavilainen 

sfroti. = skotlantilainen 

alaav. = slaavilainen 

slov. ■= sloveenilainen 

s. o. = se on 



au,b.il. substantiivi 
aulamiap. — sulamispiste 
■iiioni. = suomalainen 
auomenkicl. = suomenkielisiä 
auur. = suuruutta 
s. t>. = samana vuonna 
sveita. = sveitsiläinen 
aynt. = syntynyt 
syrj. = syrjääniläinen 
syyr. = syyrialainen 
sähköt. = sähkötekniikassa 
siiäatöp. — säästöpankki 

«. = tahi; tätä 

taideteon. = taideteollisuudessa. 

talbuat. = taloustieteessä 

tanak. = tanskalainen 

tat. ~ tataarilainen 

tav. = tavallisesti 

tekn. = teknillinen 

teol. = teologiassa, teologinen 

teoll. = teollisuudessa 

teoll.-lait. = teollisuuslaitoksia 

(jt- ja icair. = tie- ja vesiraken- 

nustaito 
tilastot. = tilastotieteessä 
toim. = toimittanut 
ton. =tonni 
täek. = tsekkiläinen 
tsuv. = täuvassilainen 
tuh. = tuhat, tuhatta 
turk. — turkkilainen 
tähtit. = tähtitieteellinen, tähti- 
tieteessä 

u. 2. = uutta lukua 
unk. = unkarilainen 
U. T. = Uusi te.stamentti 
iiuslat. = uuslatinainen 

V. = vuonna, vuotta 

vak. = vakinainen 

vanh. = vanhempi 

vapaah. = vapaaherra 

tios. = va.sen, vasemmalta 

von. — venäläinen 

venek. = venekunta 

vhk. — vihko 

•ufim. = viimeinen, viimeksi 

riimem. = viimemainittu 

vir. = virolainen 

V. J. = valtiopäiväjärjestys 

V. l. = vanhaa lukua 

voi. = volymi 

votj. = votjaakkilainen 

vrl. = vertaa 

V. 'jT. = Vanha testamentti 

vuorit. = vuoritoimellinen 

vuoaik. = vuosikerta 

vuoaia. — vuosisata, vuosi.sadalla 

VV. = vuosina 

ygerm. = yhteisgermaanilaineu 
yht. = yhteensä 
yka. = yksikkö 
ylim. ~ ylimääräinen 
yi. m erp?ip. = ylempänä meren- 
pintaa 
yläp. — yläpuolella 
y. m. = ynnä muuta 



Täydeniiysartikkelit ovat varustetut tähdellä (*), muut ovat uusia. 



*A, kein. -^ argon (ks. t. 1 Os.). 

*Aa. Kuurinmaan Aajoen varrella oli suur- 
valtain sodassa tammikuussa 1917 ankaria tais- 
teluita, joihin suom. jääkäripataljoonakin otti 
osaa. M. E. H. 

*Aaehen. 156,143 as. (1910), joista %„ room.- 
katolilaisia. — Tuomiokirkon ohella on liuomat- 
ta\in rakennus goottilainen raatihuone 14:nneltä 
vuosis. — Harjoittaa, paitsi suurenmoista kutoma- 
teollisuutta, myös silmäneula- ja koneteollisuutta. 

M. E. H. 

»Aalberg, Ida Emilia. Vv. 1909-1 1 A. 
näyttelijänä ja itsenäisen ohjaajan asemassa toimi 
Kansallisteatterissa (m. m. esiintyen Luciferina 
Linnankosken ,, Ikuisessa taistelussa"), jonka jäl- 
keen hän seuraaviksi vuosiksi vetäytyi näyttä- 
möltä syrjään. Tammik. 11 p. 1914 hän vieraili 
Kansallisteatterissa Magdana viettäen 40-vuotisen 
taiteilijauransa riemujuhlaa koko maan huomion 
esineenä. Syttyneen maailmansodan tehtyä tyh- 
jäksi ulkomaiset suunnitelmat A. esiintyi viimei- 
sen kerran näyttämöllä syksyllä 1914 oman seu- 
rueen kera. Kuoli lyhyen sairauden jälkeen 
tammik. 17 p. 1915. ks. myös Ida Aalberg- 
teatteri, Täyd. T. L. 

*Aalborg-. 1. Kaupungin asukasluku 38,102 
(1916). — 2. Amti, 2,932 km^ 158,336 as. (1916), 
51 km^illä. 

Aall [olj, Anathon August Fredrik 
(s 1867), norj. filosofi, tuli 1892 jumaluusopin 
kandidaatiksi, 1896 
tutkimuksen ,, logos' 



ja säde a:n kulkema matka. Aaltopinnaksi sano- 
taan yleensä pintaa, jonka kaikki pisteet ovat 
samassa värähdystilassa. Koska jokainen moie- 
kyli a:ssä tekee aivan samanlaisen liikkeen kuin 
ensimäinenkin, niin muodostuu kunkin molekylin 
ympäri samankeskisine aaltopintoineen edentyvä 
uusi sarja osittaisaaltoja (Elementar- 
wellen). Alkupisteestä edentyvä a. on näiden luke- 
mattomien osittaisaaltojen yhtymä. Osittais- 
aaltojen aaltopinnat sivuavat joka hetkessä alku- 
peräisen am aaltopintaa. Tätä käsitystä pallon- 
muotoisten aaltojen edentymisestä sanotaan 
Huygensin periaatteeksi (prinsii- 
piksi). Viivaa, jota myöten a. leviää, sanotaan 
aaltosäteeksi. Pallonmuotoisessa aallossa 
ovat pallon säteet aaltosäteitn; jälkimäiset ovat 
siis kohtisuorassa aaltopintaa vastaan. Hyvin 
kaukana alkupisteestä aaltosäteet ovat miltei 
yhdensuuntaiset, ja pienehköä osaa aaltopinnasta 
\'oidaan pitää taso-osana. U. S.n. 

Aaltonen, Emil (s. 1869), tehtailija, lahjoit- 
taja; aloitti uransa kyläsuutarina: perusti Hattu- 
laan Suomen ensimäisen koneellisen kenkäteh- 
taan, joka sittemmin siirrettiin Tampereelle. A. 
on tehnyt useita lahjoituksia, joista huomatta- 
vin on 1919 tehty miljoonalahjoitus kirjastotalon 
perustamiseksi Tampereelle. 

Aaltonen, Väinö Valdemar (s. 1894), 

suom. kuvanveistäjä, kävi 1910-15 Turun taide- 

yhd:n piirustuskoulua, herättänyt huomiota ja 

fil. tohtoriksi julkaistuaan j suuria toiveita teoksissaan ilmenevän omintakei- 

aatteen kehityksestä kreik. J sen lahjakkuuden ja varman tekotavan vuoksi. 



filosofiassa. Kilpaili 1898 kirkkohistorian pro- 
fessorinvirasta Kristiaaniassa, mutta hänen kan- 
tansa arvosteltiin olevan jyrkässä ristiriidassa ,,ei 
ainoastaan luterilaisen uskontimnustuksen, vaan 
koko kristinuskonkin kanssa". Tuli 1903 dosen- 
tiksi Halleen julkaistuaan väitöskirjan ,,Zur Frage 
der Hemmung bei der Auffassung gleicher Reize". 
Siirtyi 1908 professoriksi Kristiaaniaan, missä ko- 
keellinen sielutiede ja filosofian propedeutiikka 
ovat olleet hänen erikoisena opetusalanaan. Jul- 
kaissut jatkoa tutkinuikseensa logos-aatteesta, 
,,Die Geschichte der Logos-idee in der christlichen 
Litteratur" (1899), sekä ,,Vort sjalelige og vort 
ethiske liv" (1900), „Macht und Pflicht" (1902), 
,,Filosofiens historie i Norge" (1911, Kristiaanian 
yliopiston juhlajulkaisussa), ,, Filosofien i Nor- 
den" (1919, sisältää silmäyksen myöskin filosofi- 
siin p\'rkimyksiin Suomessa). A. Gr. 

»Aaltoliike. Isotrooppisessa (ks. t. III Os.) 
aineessa pisteestä alkunsa saanut a. leviää yhtä 
nopeasti joka suuntaan. A. on siis tietyssä het- 
kessä ennättänyt molekyleihin, jotka kaikki si- 
jaitsevat samalla pallonpinnalla, n. s. aalto- 
pinnalla. Tämän keskipiste on a:n alkupiste 

Tävd. I. Painettu '"/u 20. 



Kööpenhaminan suom. taidenäyttelyssä syksyllä 
1919 A. sai niinikään paljon tunnustusta arvoste- 
lijoilta. A., joka nykyisin työskentelee pääkau- 
pungissa, on valmistanut jo sangen monta teosta; 
niistä ovat mainittavimpia muutamat ilmehik- 
käät muotokuvat — presidentti Stählbergin, tai- 
teilija A. Hartmanin, kirjailija Joel Lehtosen — , 
pari suurisuuntaista vapaussodan muistopatsasta 
sekä joukko vapaita sommitelmia, kuten ..Juok- 
sija", ,,Kivipoika", , .Tytön pää" y. m. Kaikissa 
niissä tulee näkyviin A:n varma ja hieno aisti 
sekä aiheen että myöskin erilaisten veistoksellis- 
ten aineitten — pronssin, marmorin, graniitin — 
käsittelyssä. F. L. 

Aara ks. A r a, 1 Os. 

»Aarg-au. 243,921 as. (1918). — Perustuslaki 
tarkastettiin 1903. Hallitusneuvostoon valitsee 
nyttemmin kansa välittömästi 5 jäsentä. 

M. E. H. 

*Aarhus. 1. A:n amtin asukasluku 219,972 
(1916). — 2. Am kaupungin asukasluku 65,858 
(1916). M. E. H. 

Aarne, Antti A m a t u s (s. 1867), kansan- 
runouden tutkija, yliopp. 1889, fil. kand. 1893. 



Aasia 



fil. lis. 1907, v:sta 1902 historian, suomen ja sak- 
san kielen lehtorina Sortavalan lyseossa, sen ohella 
v:sta 1911 suom. ja vertailevan kansanrunouden 
tutkimuksen dosenttina Helsingin yliopistossa. 
Julkaisuja: ..Vergleichende märchenforschungen" 
(1007), „Die Zaubergaben" (1909), ,,Verzeichnis 
der märchentypen" (1910), ,,Finnische märchen- 
varianten" (1911), ,,Die tiere auf der vvander- 
schaft" (1913), ,,Leitfaden der vergl. märchen- 
forschung" (1913), ,,Der reiche mann und sein 
sclnviegersohn" (1916), ,, Vertailevia arvoitustutki- 
muksia"(1917), ,, Vergl. rätselforschungen" 1(1918). 
*Aasia. Pinta-ala 44,179,400 km^, josta 
2,679,700 km'' saaria. — Mantereen pohjoisin 
kohta, Kap Tseljuskin, sijaitsee 77° 36' pohj. 
lev., eteläisin, Kap Buru, 1° 16' pohj. lev., län- 
tisin, Kap Baba, 26° 4' it. pit. ja itäisin, Itänie- 
men kärki, 169° 44' länt. pit. Pohjois-Jäämeren 
A:aan kuuluvista saarista ulottuu Nikolai Il:n 
maa n. 81° 15' pohj. lev. — Geologinen 
rakenne. A:ssa erottautuu jyrkästi vanha 
poimuttumaton alue, jonka kaksiosaisena muo- 
dostavat Arabia, Palestiina ja Syyria ynnä Etu- 
Intia ja Ceylon, muusta, kauttaaltaan poimuttu- 
neesta alueesta. Poimuttumaton alue liittyy 
geologisesti läheisesti Afrikkaan, jonka yhteydessä 
se mesozooisen ajan olikin. Arabiassa ja Syy- 
riassa lepäävät arkeisella perustalla, jonka laa- 
joilla aloilla muodostavat kiteiset liuskeet, liitu- 
ja tertiäärikauden muodostukset, siellä täällä 
nuorten purkautuneiden vuorilaatujen puhkaise- 
mina. Ceylon on kokonaan graniittia, gneissiä 
ja kiteisiä liuskeita, Etelä- ja Itä-Dekan gra- 
niittia, mutta Luoteis-Dekan laajalti basalttia. 
Pohjoisosassa eli Hindostanin lietealangon etelä- 
puolella peittävät alkuvuorta sekä paleozooiset 
että mesozooiset kerrokset, etenkin hiekkakivi. 
Poimuttuneella alueella on Vähän-Aasian ja Ar- 
meenian vuoriperusta ikäsuhteiltaan hyvin vaih- 
televaa. Liitu- ja tertiäärikauden kalkkikivi val- 
litsee laajalti. Tauruksessa näyttäytyy graniit- 
tikin paleozooisen kalkkikiven aita. Nuoria pur- 
kautuneita vuorilaatuja on monin paikoin. Ara- 
rat oli toiminnassa vielä 15:nnellä vuosis. Kau- 
kaasiassakin on alkuvuorirunko paikoittain pal- 
jastunut mesozooisten kalkkikivien alta niin, 
että graniitti, gneissi ja kiteiset liuskeet ovat 
näkyvissä. Myöskin Kaukaasiassa on ollut nuorta 
vulkaanista toimintaa. Iraanin ylätasanko reu- 
naavine poimuvuorineen liittyy rakenteeltaan lä- 
heisesti edellisiin alueisiin, mutta keskustan täyt- 
tävät kvartääriset muodostumat. Pamirilla, Hin- 
dukusilla ja Tiensanilla tulee näkyviin sekä paleo- 
zooisia että mesozooisia kerroksia. Himalajan 
valtavan poimun rungon ja korkeimmat huiput 
muodostavat kiteiset vuorilaadut, mutta rinteillä 
on runsaasti nuortertiäärisiä kerrostumia. Sa- 
moin on Kuenlunin laita. Taka- Intiassa kulkee 
Annamissa arkeinen vuorenselänne ja toinen Sa- 
luenin ja Menamin välillä. Välinen taffelimaa on 
paleozooisia, etenkin devonisia kerrostumia. Bir- 
massa kulkee trias-kautinen harjanne. Taka- 
Intian poimujonot jatkuvat Sunda-saarille, missä 
harjanteiden välit ovat täyttyneet vahvoilla ter- 
tiäärisillä kerrostumilla. Sunda-saarilla, kuten 
yleensä koko tuliperäisyydestään tunnetulla itäi- 
sellä saarijonolla, on lisäksi nuoria purkautuneita 
vuorilaatuja. Etelä-Kiinan vuorimaassa vaihte- 
levat paleozooiset ja mesozooiset muodostumat. 



Niiden välissä kulkee lounais-koillissuunnassa ar- 
keisia selänteitä. Pohjois-Kiinassa ovat alkuvuo- 
reii ohella vallitsevina kaiubriset (siniset) ja kivi- 
hiilikautiset kerrostumat. Laajimmat alat peit- 
tää pölymaa (lössi), joka ulottuu myöskin Man- 
tsurian ja Mongolian vuoriperustan verhoksi. Anui- 
rinmaassa ja Koillis-Siperiassa esiintyvät laajalti 
kiteiset liuskeet, mutta vallitsevimmat ovat paleo- 
zooiset, etenkin kivihiilikauden muodostukset. 
Mesozooisia kerrostumia on pääasiallisesti vain 
Lenan varsilla. Nuoria purkautuneita vuorilaa- 
tuja on varsinkin Ala-Tunguskan varrella. Länsi- 
Am alanko on suurimmalta osaltaan kvartääris- 
ten kerrostumain peitossa. Pohjois-Uralin ja ali- 
sen Jenisein välillä on leveä vyö mesozooisia 
muodostumia. 

Hyödyllisiä mineraaleja saadaan 
A:sta runsaasti. Kultaa saadaan Etu- Intiasta, 
Isoilta Sunda-saarilta, Tibetistä, Japanista, Etelä- 
Siperian vuoristoista, Turkestanista ja Uralista, 
hopea-, lyijy- ja vaskimalmeja Vähästä-Aasiasta, 
Etu- ja Taka- Intiasta, Kiinasta, Japanista, Al- 
tailta, Kaukaasiasta ja Uralista, rautamalmia 
Vähästä-Aasiasta, Persiasta, Etu- Intiasta, Tibe- 
tistä, Kiinasta, Japanista ja Uralista, tinaa Ma- 
lakka-niemeltä, Bangka-saarelta ja Takabaika- 
lista, platinaa Borneosta ja Uralista, mangaani- 
malmia Kaukaasiasta, kivihiiltä Kiinasta, Etu- 
ja Taka-Intiasta, Persiasta ja Siperiasta, naftaa 
Kaukaasiasta, Persiasta, Birmasta ja Japanista, 
grafiittia Ceylonista, Siperiasta ja Uralista, timant- 
teja ja jalokiviä Etu- Intiasta. 

Järvet ja joet. Am vesistösuhteille on 
ominaista laskujoettoman alueen laajuus. Se 
käsittää suurimman osan Arabiaa, Iraanin, Tibe- 
tin, Gobi'n ja Turaanin alangon eli yhteensä n. 
30 °(, Am koko pinta-alasta. Suurimpia tämän 
alueen joista ovat Hilmend Afganistanissa, Lob- 
Noriin laskeva Tarim, Aral-järveen laskevat Amu 

j Darja ja Syr Darja, sekä Balkas-järveen laskeva 
lii, jota paitsi Kaspianmeri saa jokia Armee- 
niasta ja Kaukaasiasta. Lisäksi on alueella lukui- 
sasti, varsinkin Tibetissä, pienempiä suolajärviä, 
joista mainittakoon Kuku-Nor Tibetissä, Urmia 
ja Van Armeeniassa. Mutta A. on myöskin usei- 
den suurien, valtameriin päättyvien virtojen maa. 

' Ne saavat alkunsa keskisen ylängön reunavuo- 
rilta, monesti myös reunavuorien takaisilta ylä- 

I tasangoilta. Pohjois-Jäämereen laskevat: Ob, 
suurimpana lisäjokena Irtys, Jenisei, lisäjokina 
Selenga, Ylä-, Keski- ja Ala-Tunguska, sekä 
Lena. Yhteensä on Jäämeren vesialue n. 11 
milj. km'. Jenisein vesialueeseen kuuluu vajoama- 
laaksossa sijaitseva maailman syvin järvi, Baikal- 
järvi. Isoon valtamereen virtaavat: Amur, 
Hvangho, Jangfsekiang ja Sikiang. Valtameren 
vesialue on n. 8 milj. km'. Taka-Intian jokien 
ja Intian meren vesialue tekee n. 9 milj. km*. 
Suuremmista virroista mainittakoon: Mekong, 
Menam, Saluen, Iravadi, Bramaputra, Ganges, 
Indus sekä Tigris- ja Eufrat-virtojen yhteinen 
laskujoki Sat-el-Arab. Välimeren n. 700,000 km« 
laajaan vesialueeseen ei kuulu huomattavampia 
jokia. Pisimmät A:n joista ovat: Ob-lrtys n. 
5,300 km, Jenisei-Selenga n. 5,200 km ja Jang- 
fsekiang n. 5,100 km. 

1 I m a s t o. A:n ilmasto on äärimäisen mante- 
reinen ja sille ovat sen vuoksi suuret ilmastolliset 
vastakohdat ominaisia. Pohjoisimman A:n vuo- 



Aasia 



den keskilämpötila on n. , — 16° C, Etelä-A:n n. 
+28°. Verliojaiiskissa, Koillis-A:ssa, on tammi- 
kuun keskilämpö — 50,5°, heinäkuun +15,4° ja 
alhaisin merkitty lämpötila — 67,8°, jota vastoin 
lämpötila kesällä kohoaa yli +30°. Korkeim- 
mat lämpötilat, +50°-78°, on mitattu Lounais- 
A:n hiekka-autioissa. — Vuotuinen sademäärä 
tundralla ja laajoilla aro- ja erämaa-alueilla on 
alle 200 mm, suurimmassa osassa Pohjois-A:aa 
ja Keski-Am vuoristoseuduissa 200-6C0 mm, 
Etelä-A:n vuoristoissa ja Itä- Intian saarilla yli 
2,000 mm. Korkein vuotuinen sademäärä, 12,000 
mm, on Bengalin-lähden perukan kohdalla, Kha- 
sia-vuoristossa. — Lumiraja on Altailla 2,600 
m:n, Tiensanilla 3,300 m:n, Himalajalla 4,900 
m:n ja Karakoruniilla 5,500 m:n korkeudella 
(kaikki mitat etelärinteiltä). 

Kasvillisuus. Puuton arktinen vyöhyke 
on märemmillä paikoin sammaltundraa ja kui- 
vemmilla jäkälätundraa. Tundran eteläpuolella, 
vuoristoihin saakka ulottuen, on siperialainen 
havumetsävyöhyke (taiga). Metsärajan muodos- 
taa siperialainen lehtikuusi (Larix sibirica). Muita 
leimapuita ovat kuusi (Picea obovata), mänty 
(Pinus cembra) sekä itäosissa Larix dahurica ja 
Picea ajanensis. Useissa paikoin, varsinkin Obin 
varsilla, katkaisevat metsän korkearuohoiset, laa- 
jat ,, luonnonniityt". Länsi-A:n kesänvihantien 
lehtimetsäin vyöhyke käsittää Länsi-Kaukaasian, 
Vähän-A:n pohjoisrannikon ja Vähän-A:n vuo- 
ret. Ominaiskasveja ovat tammet, vaahterat, 
lehmukset, poppelit, kastanja ja saksanpähkinä- 
puu. Itä-A:n kesänvihantien lehtimetsäin vyö- 
hykkeeseen kuuluu Mantstiria ja Pohjois-Kiina. 
Sen kasvistoa edustavat samat suvut kuin Länsi- 
A:ssakin, mutta eri lajit. Lauhkean vyöhykkeen 
aro- ja erämaavyöhyke käsittää Lounais-Sipe- 
rian, Turaanin ja Keski-Am vuoristojen reunaa- 
mat sisäosat. Ruohoarojen vallassa ovat Lou- 
nais-Siperia, Mantsurian sisäosien ja Mongolian 
ja Kiinan rajaseutujen pölymaa-alueet. Leima- 
kasveja ovat sulkaheinä (Stipa) ja sipulikas- 
vit, joiden lyhyehkölle kasvukaudelle keväinen 
lumen sulamisvesi riittää. Ruohoarot erinomai- 
sine maanlaatuineen ovat laajalti otetut viljelyk- 
seen. Kuivemmilla hiekkamailla, kuten Turaanissa 
ja Mongoliassa, vallitsevat paimentolaisten hal- 
lussa olevat pensasarot. Pamirin ja Tibetin 
ylänköarot ovat lähinnä pcnsasaroja. Aromaiden 
alavimmilla kohdilla, missä seisova vesi haihtuu, 
tavataan suola-aroja mehukasveineen. Varsi- 
naisia kasvittomia erämaita on Turaanissa, Itä- 
Turkestanissa ja Mongoliassa. Välimeren ranni- 
kon subtroopillinen vyöhyke liittyy kasvistol- 
taan läheisesti Euroopan vastaavaan alueeseen. 
Tammet, öljypensas y. m. alativihreät pensaat | 
ovat ominaiskasveina. Subtroopillinen aro- ja 
erämaa-alue käsittää Vähän-Am sisäosat, Syy- 
rian, Arabian, Mesopotamian, Iraanin ja Indus- ' 
maan. Viimeksimainittu on pensasaroa. Erä- I 
maita on Arabiassa, Persiassa ja Tharr-maa j 
Intiassa. Erämaiden keitaiden leimakasvi on | 
taatelipalmu. Itä-A:n suhtroopilliseen vyöhyk- 1 
keeseen kuuluu Japani ja Etelä-Kiina. Kasvil- 1 
lisuuden leima on sama kuin Välimeren vyöhyk- i 
keessäkin, mutta lajit ovat toiset. Tunnusirier- ', 
killinen on esim. huonekasvina tunnettu kiilto- 
lehtinen kamelia (Camellia japonica). Trooppi- 1 
seen savannivyöhykkeeseen kuuluu suurin osa | 



Etu- ja Taka- Intiaa. Savannien korkean ruohon 
seuralaisena esiintyy sademäärän mukaan enem- 
män tai vähemmän runsaasti lehtensä varistavia 
puita, kuten teak- ja santelipiui, akaasioita, jopa 
palmujakin. Intian sateiset vuoristojen rinteet, 
Malakka-niemi ja suurin osa Itä-Intian saaristoa 
kuuluvat troopillisten sademetsien vyöhykkee- 
seen, jossa vallitsee alati vihreä lajirikkaus köyn- 
nöskasveineen ja päällysvieraineen. Mainittava 
on vielä suistojen ja alavien, suojaisten rantojen 
mangrove- ja bambuviidakot. 

Eläimistö. A. kuuluu laajaan eläinmaan- 
tieteelliseen arctogaea-alueeseen ja suurimmalta 
osaltaan sen palearktisecn ala-alueeseen. Jää- 
meren ja sen rannikon ominaiseläimiä — kun 
otetaan huomioon vain nisäkkäät — ovat: jää- 
karhu, valaat, hylkeet, mursut, sekä itäosissa 
merileijona ja merikarhu. Tundran luontaiseläi- 
mistöön kuuluvat: peura, naali, napajänis ja 
tunturisopuli. Havumetsävyöhykkeessä asusta- 
vat samat turkiseläimet kuin Suomenkin met- 
sissä ynnä soopeli ja majava. Keski-A:n vuoris- 
tojen ja yiätasankojen, Mantsurian, Japanin ja 
Pohjois-Kiinan eläimistöstä mainittakoon: jakki- 
härkä, japanilainen karhu, valkea karhu, erinäi- 
set antiloopit, hirvieläimet ja lampaat, kuten 
argalilammas ja kasmirlammas. Pantteri ulot- 
taa matkansa Mongoliaan ja tiikeri aina Amur-, 
joelle saakka. Turaani, Iraani ja koko Länsi-A. 
lukuunottamatta Etelä-Arabiaa, muodostaa Poh- 
jois-Afrikan kanssa n. s. Välimeren ala-alueen, 
jonka aasialaisista ominaiseläimistä mainittakoon- 
kaksikyttyräinen kameli, villit hevoset ja aasit 
(Przevvalskin hevonen, tarpaani, kulaani, aroaasi), 
villit lampaat ja vuohet sekä arojen antiloopit 
(saiga-antilooppi, kaselli), hyppyrotat, siiselit ja 
hamsterit. Tiikeri ja pantteri retkeilevät täällä- 
kin. Etelä-Arabia muodostaa Afrikan suurim- 
man osan kanssa etiopialaisen alueen, jonka eläi- 
mistöön kuuluvat m. m. leijona, hyeena, sakaali, 
leopardi ja monet antiloopit. Etu- ja Taka- 
Intia sekä saaret Celebesiin saakka muodostavat 
intialaisen eli itämaisen alueen. Alueen eläi- 
mistä lueteltakoon: oranki, gibbonit, puoliapinat 
(lori, kummituseläin), isot lepakot, malaijilainen 
karhu, intialainen norsu, tapiiri, sarvikuonot, 
hirvisika, sekä kotieläimiksi kesytetyt zeebu ja 
puhveli. Tiikeri kuuluu varsinaisimmin tähän 
alueeseen. 

Väestötilastoa. 





Km2 


As. 1 

, p* 


Varsin. Kiina 


6,242,300 


325,817,760 


52 


Mongolia 


2,787,600 


1,800,000 


0,6 


Tibet 


2,104,000 


2,000,000 


1 


Japani 


673,681 


74,673,000 


UI 


Siam 


n. 600,000 


8,149,487 


14 


Afganistan 


558,000 


4,500,000 


8 


Persia 


1,465,000 


9,500,000 


6 


Intian keisarik. 


4,860,000 


316,084,000 


65 


Arabia 


2,400,000 


2,100,000 


1 


Turkin alusm. 


1,766,700 


16,500,000 


9 


Kaukaasia" 


469,218 


12,921,800 


27 


Siperia 


12,514,572 


10,000,700 


0,8 


Ranskan alusm. 


803,859 


17,272,600 


21 


Hollannin alusm. 


1,520,628 


37,717,400 


23 



Aasialainen rutto — Abercromby 



8 



Elinkeinot. A:n pääelinkeinot ovat maan- 
viljelys ja karjanhoito. Kiina on voimaperäisen 
maanviljelyksen, erityisesti pun tarha viljelyksen 
mallimaa. Keinotekoinen kastelu on A:ssa iki- 
vanha ja laajalle levinnyt. .'\rot ja keskiset ylä- 
tasangot ovat karjanhoidon luontaisalueita. Tär- 
keimmät viljelystuotteet ovat puuvilla, silkki, 
riisi, tee, kahvi, tupakka, sokeri, hedelmät, viini 
Ja mausteet. Tuottaniiensa raaka-aineiden run- 
sauteen katsoen on A:n teollisuus vielä vähäinen 
ja kehittymätön. Englannin vaikutuksesta on 
kuitenkin Intiassa kehittynyt nnsaikalnen puu- 
villa- ja juuttiteollisuus. Vanhastaan ovat kuu- 
luisia Kiinan silkkiteollisuus. Kiinan ja Japanin 
posliiniteollisuus sekä Intian, Persian ja turkki- 
laisten alueiden itämaisten mattojen valmistus. 
Merikauppa on suurimmaksi osaksi eurooppalais- 
ten ja ameriikkalaisten hallussa. Tällä vuosis. 
ovat kuitenkin japanilaiset käyneet tehokkaasti 
kilpailuun osallisiksi. Sisämaan kauppa on sitä- 
vastoin pääasiallisesti kotimaisissa käsissä. — 
Liikenneverkosto on vielä harva. Sisämaaliiken- 
nettä välittävät etupäässä karavaanit. Rauta- 
teitä risteilee tiheämmässä ainoastaan Etu-In- 
tiassa, minne englantilaiset ovat niitä rakenta- 
neet. Rautateiden pituus oli 1915 vähän yli 
100,000 km, josta Etu-Intiassa 56,773 km, Venä- 
jän A:ssa 17,036 km, Japanissa ja Koreassa 12,900 
km, Kiinassa 9,596 km, Turkin A:ssa 5,179 km. 
Sähkölennätinlinjojen pituus n. 320,000 km, josta 
Etu-Intiassa 135,000 km. Kiinassa 58,500 km, 
Japanissa 49,000 km, Turkin A:ssa 34,000 km. 
[,,Aziatskaja Rossija" (1914), ,,Rossija, polnoe 
geografitseskoe opisanie nasego otetsestva" (.'Aa- 
sian-Venäjää käsittelevät osat v;sta 1903), ven. 
yleisesikunnan julkaisu: ,,Sbornik geografitseskih, 
topografitseskih i statistitseskih materialov po 
Azii" (1905), Pietarin maantieteellisen seuran ja 
sen osastojen julkaisut, ,, Journal of the Royal 
asiatic society" (v:sta 1820), „Asien" (saks. A:n 
seuran aikakauskirja, v:sta 1901), ,,Oesterreichi- 
sche Monatsschrift fiir den Orient" (v:sta 1875), 
„JournalAsiatique" (v:sta 1822); K- Ritter, ,,Erd- 
kunde von Asien" (1832-59); J. G. Granö, ,,Les 
formes du relief dans TAltai russe et leur genese" 
(1917).] M. E. H. 

Aasialainen rutto = itämainen rutto. ks. 
Rutto, VIII Os. 

Aasialainen tyyli, mahtipontinen, kukkea ja 
samalla teknillistä hienostelua tavoitteleva sa- 
nontatapa, joka 3:nnella vuosis. e. Kr. pääsi 
valtaan Vähän-Aasian kreikkalaisten puhetaiteessa 
Ja kirjallisuudessa ja sieltä levisi sangen laajalle 
sekä kreikkalaisten että roomalaisten keskuu- 
teen. A:ta t:iä vastaan nousi 2:sella vuosis. e. Kr. 
klassisistinen makusuunta, jolla oli ihanteenaan 
5:nnen ja 4mnen vuosis. attikalaisten kirjailijain 
yksinkertaisen luonteva ja suppea sanonta; vii- 
meisellä vuosis. e. Kr. tämä suunta pääsi voi- 
tolle (ks. Rooman kirjallisuus, VIII 
Os. p. 201-202). O. E. T. 

Aateliskokous pidetään 1918 vahvistetun Suo- 
men ritarihuonejärjestyksen mukaan joka kol- 
mas vuosi maaliskuun alussa. Siinä käsitellään 
kysymyksiä, jotka koskevat ritariston ja aatelin 
rahastojen ja omaisuuden (Ritarihuoneen y. m.) 
hoitoa sekä muita sen yhteisiä asioita. Ensimäi- 
nen aateliskokous pidettiin 1919. K. G. 

Aavik, Johannes (s. 1880), käyttää myös 



salanimeä R a n d v e r e, virolainen esteetikko 
ja kielimies, Noor-Eestin perustajia, yliopp. 1904, 
fil. kand. Helsingissä 1910. Toiminut latinan 
ja ranskan kielen opettajana Venäjällä sekä 
Virossa. Harrastanut erikoisesti viron kielen 
uudistamista sekä lähentämistä suomeen. Jul- 
kaisuja: „Ruth" (Noor-Eesti Aihum 111, 1909), 
,,Praktiline Soome keele opetus" (1908), ,, Viron 
kielen opas" (1911), ,, Keele kaimima kölavuse 
poole" (1912), „M6ned keele reeglid" (1913), „Eesti 
rahvusliku suurteose keel" (1913), ,,Nominatiiv- 
sed liitumised" (1915), „Parandatud Kalevipoeg" 
(1916), „Uute sonade sönastik" (1918) y. m. (vrt. 
myös Viron kieli ja kirjallisuus, X 
Os. p. 1369). L. V. 

Abadie [-äi'J, Paul (1812-84), ransk. |ViolIet- 
le-Duc'in kouluun kuuluva arkkitehti ja tämän 
jälkeen (1845), Lassus'n kanssa yhteistyössä, 
Pariisin Notre Dame kirkon korjaustöiden suo- 
rittaja. Uusi suuren määrän muitakin Ranskan 
vanhoja keskiaikaisia, etenkin romaanilaisia kirk- 
koja, jota tyyliä hän bysanttilaisesti väritettynä 
uusissakin töissään mielellään käytti (m. m. An- 
goulemen, Bordeaux'n ja Perigueu,x'n katedraa- 
lit). Korjaustöissään A. meni joskus liiankin 
pitkälle, muutti esim. Perigueux'n katedraalissa 
kauniit, lievästi suippokärkiset pyörökaaret muka 
tyylinmukaisemmiksi, täysin pyöreiksi. A:n pää- 
työ on romaanilais-bysanttilais-tyylinen Sacre- 
Coeurin, Montmartren kukkuloilta Pariisia val- 
litseva kupukirkko (kilpailu 1874, aloitettiin 1876), 
joka vieläkään ei ole täysin valmis. Sen kupoli 
on 80 m korkea, kampanile 120 m; vapaaehtoisia 
lahjoja lukuunottamatta kirkko on maksanut yli 
3U niilj. markan. Muita A:n merkittävämpiä 
uusia töitä: S. Ferdinand Bordeau.x'ssa, S. Georges 
Perigueux'ssä, S. Martial ja S. Ausone Angoule- 
messa, saman kaupungintalo y. m. U-o N. 

A bas fabiVJ (ransk.), alas! 

Abbadan, eräässä Satt el-Arabin saaressa sijait- 
seva engl. uutisasutus, jota sanotaan Vähäksi 
Lontooksi; Ahwasin tienoilta tulevan petrolijoh- 
don päätekohta. K. T-t. 

*Abbe, Cleveland, kuoli 1916. 

A. B. C.-valtiot. Tätä nimitystä käytetään 
Argentiinasta, Brasiliasta ja Chilestä. Nämä 
Etelä-Ameriikan valtiot ovat viime aikoina lähes- 
tyneet toisiansa ja pyrkineet yhtenäiseen esiin- 
tymiseen ulkopolitiikassansa jonkinmoisen vasta- 
painon aikaansaamiseksi Etelä-Anieriikassa Poh- 
jois-Ameriikan Yhdysvaltain yksinherrnutta vas- 
i taan. Ne ovat myöskin neuvotelleet keskinäisten 
riitojensa ratkaisemisesta välitystuomioilla ja sota- 
varustusten vähentämisestä. 

*Abdulhamid U, Turkin sulttaani. V:n 1908 
vallankumouksen jälkeen A. juonitteli uutta olo- 
jen järjestystä vastaan, ja hänen asiamiehensä 
harjoittivat yllytystä Konstantinopolissa olevan 
sotaväen keskuudessa. Huhtik. 1909 puhkesikin 
vastavallankumous, ja parlamentti karkoitettiin. 
Nuorturkkilaiset saivat kuitenkin puolelleen Salo- 
niki'ssa olevat rykmentit, jotka marssivat Konstan- 
tinopolia vastaan vallaten tämän kaupungin. 
A. syöstiin valtaistuimelta ja oli lopun ikäänsä 
(k. 1918) vankina, ensin Saioniki'n lähellä, sitten 
eräässä Bosporoksen rannalla olevassa linnassa. 

*Abercromby, John. Uudempia julkaisuja: 
,,A study of the bronze age pottery of Qreat 
Britain and Ireland, and its associated grave- 



Aberdeen- — Abu Masar 



10 



goods" (2 OS., 1912), ,,The prehistoric pottery of 
the Canarv Islands and its makers" (Journal of 
the R. Ahthrop. Inst. XLIV, 1914), „A study 
of the ancient speech of the Canary Islands" 
(Harvard African Studies 1, 1917). 

♦Aberdeen. V. 1918 166,564 as. Harjoittaa 
kutoma-, paperi- ja koneteollisuutta, laivanraken- 
nusta. A:lla on suuri kalastuslaivasto. Lähettää 
kaloja etenkin Lontooseen. Af. £. H. 

Aberratio delicti (lat.), harharikos; ks. A b e r r a- 
t i o i c t us, 1 Os. 

*Abessiinia. A:n kauppa on vaikeiden liike- 
suhteiden vuoksi vähäistä. V. 1912 oli viennin 
arvo 23 milj. ja tuonnin 22 milj. mk. Tärkeim- 
mät vientitavarat ovat kahvi, kulta, norsunluu, 
hunaja, nahkat, kumi. Tärkeimmät kauppakau- 
pungit ovat Addis-Abeba ja Harar, joiden välillä 
on sekä sähkölennätin että puhelinyhteys. Ha- 
rarista vie rautatie Ranskan alueella sijaitsevaan 
satamakaupunkiin Dzibutiin. M. E. H. 

Historia. A;n hallitsija Menelik kuoli 
uuden vuoden aikaan 1914. Hänen seuraajansa 
Jahusa IV syöstiin muhammedilaisuuteen taipu- 
vaisuudesta syytettynä valtaistuimelta syysk. 
1916. Valtaistuimelle korotettiin eräs Menelikin 
tytär Uisero Udutu. Yrittäessään asevoimin val- 
lata takaisin valtaistuinta joutui Jahusa tappiolle 
ja kaatui seur. v. 

Abliasit ks. T s e r k e s s i t, IX Os., K a u- 
k a a s i a, IV Os. ja Kaukaasian kielet, 
IV Os. 

Abildgaard f-gördj, Nicolai Abraham 
(1743-1809), tansk. historiamaalaaja, sai Kööpen- 
haminan taideakatemian suuren kultamitalin 1767 
taulustaan ,, Samuel voitelee Davidin kuninkaaksi" 
sekä jatkoi sittemmin opintojaan Italiassa, kun- 
nes 1788 nimitettiin akatemian professoriksi. 
Hän valmisti joukon suuria maalauksia Kristians- 
borgin linnaa varten, mutta ne paloivat melkein 
kaikki 1794. Huomattavimmat hänen muista 
teoksistaan ovat ,, Ossian laulaa harppunsa säes- 
tyksellä" sekä neljä suurta sommitelmaa, joiden 
aiheet ovat Terentiuksen komediasta ,,Androksen 
tyttö". Hän työskenteli jonkun verran myöskin 
kuvanveiston ja rakennustaiteen alalla. F. L. 

Abiponit ks. G u ay kuru, Il Os. 

Abisko, rautatie-, matkailu- ja luonnontieteel- 
linen asema Ruotsin Lapissa Tornionjärven etelä- 
rannalla, Luulaja-Narvik radan varrella. V. 1906 
rakennetulla matkailija-asemalla on tilaa 130 hen- 
gelle. Läheisiltä tuntureilta avautuu suurenmoiset 
näköalat Tornionjärvelle ja ympäröiville jylhille 
tunturiniaisemille. — Luonnontieteellinen asema 
siirrettiin A:oon 1912 läheisestä Vassijauresta. 
Täällä on m. m. seismografeja. M. E. H. 

Ablaktatsioni (lat. ablacUi'tio), lapsen vieroit- 
taminen äidin rintamaidon nauttimisesta. ks. 
Pienten lasten hoito, VII Os. 

Ab origine r.YginJ] (lat.), alusta alkaen, alun- 
pitäen. 

Abortti = a b o r t u s (ks. t. 1 Os.). 

Abnizzi o Mölise, maakunta Italiassa, Apen- 
niinien ylätasankon, jolla Oran Sasso d' Italia 
kohoaa 2,914 m:n korkeuteen. Jokia: Pescara, 
Sangro. Pinta-ala 16,529 km^, n. 1,5 milj. asu- 
kasta, jotka suurimmalta osaltaan elävät paime- 
nina. 

Absessi ks. A b s c e s s u s, 1 Os. 

Absolauttiarro I. itseisarvo, luvim arvo 



merkkiä lukuunottamatta, x luvun a. merkitään 
näin: \ x i. Jos luku on positiivinen, on siis j x j = x, 
mutta jos se on negatiivinen, niin on esim. 
I — 3 ! = 3. U. S:n. 

Absoluuttinen kosteus ks. Ilmankosteus, 
111 Os. 

*Absorpfsioni (adsorptsioni, sorptsioni) on se 
ominaisuus, että pinnat suhtautuvat koko mas- 
saan tule\'iin aineisiin toisin kuin pintakerrokseen 
kuulumaton sisempi massa, joka seikka taasen 
riippuu pintajännityksestä (ks. t. Täyd.). Sel- 
laiset aineet, jotka vähentävät pintajännitystä, 
konsentroituvat pintakerrokseen (positiivinen a.); 
jos aineet taasen kohottavat pintajännitystä, 
sisältää pintakerros liuennutta ainetta vähemmin 
kuin itse neste (negatiivinen a.). Tavallisesti 
tarkoitetaan a:lla aina positiivista sorptsionia. 

Maanviljelyksessä on a:lla suuri merkitys siinä, 
että maa kykenee sen avulla pidättämään kasvin 
ravintoaineita. Mitä hienorakeisempaa maa on, 
sitä suurempi on maahiukkasten kokonaispinta. 
Mitscherlichin mukaan on esim. I g:ssa maata 
hiukkasien kokonaispinta-ala neliömetreissä: hie- 
kalla 43, keveällä savella 122, jäykällä savella 
265, hyvin jäykällä savella 967. Varsinkin on 
n. s. kolloidisilla aineilla erittäin suuri pinta ja 
sentakia ne ovat erikoisen sorptsionikykyisiä. 

Yleensä maa absorbeeraa eri ioneja eri tavalla. 
Vahvimmin absorbeerautuvat fosforihappo, kali 
ja ammoniakki, heikommin natroni, ja vielä hei- 
kommin kalkki ja magnesia, jotavastoin kloori, 
rikkihappo ja typpihappo eivät juuri ollenkaan. 

' Mielipiteet siitä, onko a:ssa kysymyksessä fysi- 
kaaliset vai kemialliset prosessit, ovat vielä hyvin 
eriävät. Luultavinta on, että eri tapauksissa 
vaikutta\at erilaiset voimat. B. A. 

I Absorpfsionijarru, sellainen voimakoneiden ke- 

j hittämän työmäärän mittaamiseen käytetty voi- 
manmittari (d y n a m o m e t r i), joka hävit- 
tää mittaamansa työn, päinvastoin kuin trans- 

! missionijarru, joka mittaa sen läpi johdetun työn. 
A. muuttaa mittaamansa työn lämmöksi, mikä 
pienissä jarruissa haihtuu ilmaan, suurissa pois- 
tetaan veden avulla. A:t ovat hankausjarruja 

j (esim. Prony-jarru) tai vesijarruja (esim. Froude- 
jarru), joita käytetään suuria työmääriä mitat- 
taessa. Vesijarrussa on tappien varassa kieppuva 
ja vaakavivulla varustettu pesäke, jonka sisällä 
pyörii voimakoneen pyörittämä siipipyörä. Las- 
kemalla vettä pesäkkeeseen saadaan siipiin vas- 
tus, joka vuorostaan mitataan vaakalaudalle ase- 
tettujen punnuksien avulla. Myöskin käytetään 
dynamojarruja, joissa on tappien varassa kiep- 
puva ja niinikään vaakavivulla varustettu sähkö- 
dynamo, jonka ankkuria voimakone pyörittää. 
Järjestämällä sähkövirtaa saadaan haluttu vas- 
tus, joka mitataan punnuksien avulla. Syntynyttä 
sähkövirtaa ei tarvitse laskea hukkaan, vaan 
sitä voidaan käyttää lämmitykseen, jopa valais- 
tukseenkin. ' ' P-o P-o. 

Absorptsioniperiaafe, rikosoikeudellinen oppi- 
sana, jota käytetään ilmaisemaan sitä menettely- 
tapaa eri rangaistuksia yhdistettäessä, että ran- 
gaistus pienemmistä rikoksista sisällytetään suu- 
remmista tahi suurimmasta rikoksesta säädet- 
tyyn rangaistukseen. M. R. P. 
Absorptsionitorni ks. R e a k t s i o n i t o r n i, 

, Täyd. 

.4bu Masar, Dza'far ibn Muhammed al-Balkhi 



Il 



Ab urbe condita — Aduiu 



12 



(Apomasar, Albumasar)] (k. n. 885), kimUiisa 
arab. tähtitieteilijä ja astrologi, kotoisin Ko- 
rasanin Balklii'sta. Hänen teoksistaan on käsi- 
kirjoituksina säilynyt ni. m. ,,Almudkhal alka- 
bir" niminen astrologian johdanto, joka keski- 
ajan klrjallisiitidesia esiintyy niinellä ,,liitroducto- 
riuni maius". K- T-t. 

Ab urbe condita Post ii r b e m c o n- 

ditain (m. t. VII Os.). 

Aceadeiuia del (Jimento [akkadr/mia ilcl tsi- 
mc'ntu] (,,Koi<eiden akatemia"), it. tiedeakate- 
mia, perustettu 1057 iMrenzessä fysiKaalisia tutki- 
muksia varten. Akatemian töihin ottivat osaa 
Italian senaikuisten kuuluisimpien fyysikkojen 
valiojoukko, jossa eli tuulahdus Oalilei'n mahta- 
vaa henkeä. Kaikki jäsenet suorittivat ja julkai- 
sivat työnsä ainoastaan akatemian nimessä, minkä 
tähden jälestäpäin on ollut mahdotonta päästä 
selvyyteen, kenenkä ansioksi mikin keksintö on 
luettava. Fysiikan historiassa niin aikaisemmin 
kuin myöhemminkin tuntemattomalla yksimieli- 
syydellä ja innostuksella he ajattelivat vain tie- 
teensä kehittämistä, vapautuiieina henkilökohtai- 
sista pyyteistä. Tutkimustapa oli kauttaaltaan 
kokeellinen ja hyvin perusteellinen. Monta kau- 
nista ja laajakantoista koetta ennätti akatemia 
lyhyellä, vain kymmenvuotisella toimlnta-ajai- 
laan suorittaa. Tulokset painatettiin ensiksi 
,,Saggi di naturali sperienze fatte neli' Accademia 
del Cimento" nimiseen julkaisuun 1667. Paran- 
nettu ja laajennettu painos ilmestyi Targione 
Tozetti'n toimenpiteestä 1780, ja vielä myöhem- 
min 1841 suurherttua Leopold 11 toimitutti 
uuden painoksen siitä omalla kustannuksellaan. 
,,Saggi"ssa tapaamme alkuunpanijoilleen suurta 
kunniaa tuottavia yrityksiä saada kokeellista 
tietä vastauksia senaikuisen fysiikan tärkeim- 
piin kysymyksiin. Se sisältää kaikkiaan 13 lukua, 
joissa m. m. selostetaan mittauskojeiden, kuten 
lämpömittarin, ilmapuntarin ja hygrometrin ra- 
kenne ja käyttö, esitetään tutkimuksia ilmanpai- 
neesta sekä ilmatyhjiöstä ja veden laajenemi- 
sesta sen jäätyessä. Ensiinäiseen säteilevää 
lämpöä koskevaan havaintoon johtivat kokeet 
luonnollisesta jäästä. Havaintoja tehtiin metal- 
lien ja muiden kappaleiden laajenemisesta, mag- 
neetista, sähköstä, äänen leviämisnopeudesta j.n.e. 
Akatemian hedelmälliseen toimintaan nähden on 
suuresti valitettava, että se, Roomassa vallin- 
neiden kirkollisten näkökohtien vuoksi taloudelli- 
seen ahdinkotilaan joutuen, hajautui. U. S:n. 

Achells fali^'-], Ernst Christian (1838- 
1912), saks. evankelinen teologi. A., joka vai- 
kutti jumaluusopin professorina Marburgissa, jul- 
kaisi huomattavan ja paljon luetun käytännöl- 
lisen jumaluusopin oppikirjan, ,,Lehrbuch der 
prakt. Theologie" (1890-91, 3:s pain. 1911-12), 
sitäpaitsi ,,Grundriss der praktischen Theologie" 
(6:s pain. 1912). E. K-n. 

Aehfii [ah-], Georg Nikolai (1860-1912), 
tansk. taidemaalari, sai ensi opetuksensa Chr. 
Kierkegaardilta sekä sitten 1877-83 Kööpenhami- 
nan taideakatemiassa ja parisen vuotta myöskin 
Kroyerin johdolla. Pantuaan v:sta 1882 näyt- 
teille useita maisemia ja henkilömaalauksia, hän 
sai- 1889 Pariisin salongin kunni.iin linin lan 
teoksestaan ,, Sairaita P. Helenan haudalla", sekä 
seur. V. Tanskan akatemian mitalin eräästä 
muotokuvasta. Muotokuvaniaalaajana saavutti 



ne- 
hän myöhemminkin (suosiota sekä koti- että 
ulkomaalla hienon muoto- ja värikäsittelynsä 
vuoksi. F. L. 

Aehcnbach ['UiynbaliJ, Andreas (181.5-1910), 
saks. maisema- ja merimaalari, sai taiteellisen 
kasvatuksensa Diisseldorfin akatemiassa ja on 
n. s. dijsseldorfilaisen koulun huomattavimpia 
taiteilijoita. Käytyään 1835 Tanskassa ja Nor- 
jassa hän maalasi siitä lähtien joukon norj. mai- 
semia, joiden silloisen käsityksen mukaan realis- 
tinen esitystapa herätti suurta huomiota. A. oli 
hyvin tuottelias; hänen teoksiaan onkin jokai- 
sessa saks. taidegalleriassa. Toimiessaan Diissel- 
dorfin akatemiassa opettajana vaikutti hän huo- 
mattavasti useihin pohjoismaalaisiin, m. m. suo- 
malaisiinkin maalaajiin. F. L. 

Acidalbumiinit (lat. acidum = happo, ja alba'- 
men = munanvalkuainen), ne ensimäiset hajaan- 
tumistulokset, jotka muodostuvat mahanesteen 
pepsiinin vaikuttaessa muassa oleviin munanval- 
kuaisaineisiin. Eivät liukene veteen, vaan mie- 
toon soodaliuokseen ja suolahappoon; saostuvat 
happamesta liuoksesta alkali- ja maa-alkalimetal- 
lien vaikutuksesta. N. J. T. 

Aerocinus longimanus ks. Hapsenkakki- 
aiset, 111 Os. 

Actio libera iu causa, lakitieteessä käytetty 
nimitys, joka ilmaisee, että henkilö tahallaan 
tahi tujtta nuksellisesti on saattanut itsensä 
syyntakeettomuuden tilaan, voidaksensa sitten 
syyntakeettomana ollessaan tehdä rikoksen. 

M. R. P. 

Actor, syyttäjä (ks. t. IX Os.). 

Adad ks. H a d a d, Täyd. 

Ada-Kaleh, n. 2 km pitkä ja^/j km leveä saari 
Tonavassa, Unkarin, Serbian ja Homaanian ent. 
rajojen yhtymäkohdassa. Saari kuului vuoteen 1878 
Turkkiin. Berliinin kongressissa unohdettiin sen 
omistusoikeudesta tehdä mitään päätöstä, joten 
saari edelleen jäi nimellisesti Turkille. V. 1913 
Unkari, peläten sen Balkanin-liiton ja Turkin 
välisen rauhansopimuksen perusteella joutuvan 
Serbialle, julisti saaren yhdistetyksi Unkariin. — 
Saaren muhammedinuskoiset asukkaat, n. 500, ovat 
veroista ja asevelvollisuudesta vapaina elätelleet 
itseään etupäässä salakuljetuksella. M. E. H. 

Adallini, bromdietylasetylvirtsa-aine (CjH^ljC Br. 



CO. NH.CO. NHj 
kein mauttomia 



muodostaa värittömiä, mel- 
kiteitä, sulamisp. 115-116". 



Käytetään rauhoittavana unilääkkeenä, ks. U n i- 
lääkkeet, X Os. N. J. T. 

Adam [ädäm], 4 veljestä, joista etenkin arkki- 
tehdit Robert (1728-92) ja J a m e s 40-vuo- 
tisen toimintansa kestäessä vallitsivat engl. taide- 
makua sisustustaiteen alalla. A:ien edustama, 
rokokon vastapainoksi noussut engl. uusklassil- 
lisuus, jolle palladiolaisuus Englannissa oli val- 
mistanut kiitollista maaperää, Herculanumin ja 
Pompejin löydöt lähinnä olevan yllykkeen, sai 
ensimäisen perustavaa laatua olevan teoksensa, 
kun nämä veljekset, Robertin palattua Italian 
matkalta (1758), julkaisivat teoksen ,,A book of 
ceilings composed in the style of the antique 
grotesque" (1776), mutta jo heidän ensi töissään- 
kin (n. 1765) klassilliset pyrkimykset ovat ilmei- 
set. Kulkien rinnatusten ransk. Louis-Seize tyy- 
lin kanssa, jonka kanssa sillä on yhteistä har\'i- 
nainen sirous, ,, Adam-tyyli" liittyy lähemmin 
roomal. antiikin malleihin (Piranesi), tekee sei- 



13 



Adam — Adlerz 



14 



vän erotuksen uiko- ja sisäarkkitehtuurin välillä, 
jossa ,, Adam-tyylille" määräävänä oli huoneen ja 
sen sisustuksen välinen taiteellinen yhtenäisyys, 
seinäpinnan saattaminen arvoonsa, liian suurien 
pintajakojen välttäminen, niiden murtaminen si- 
rosti koristelluilla hennoilla pilastereilla, figuuri- 
niseillä, vaaseilla ja antiikkisilla kolmijaloilla, 
kuten Pompejin seinämaalauksissa kuviotaulut 
koristavat merkkipaikoilla huonetta. Huone- 
kalut seuraavat monessa suhteessa samoja pyr- 
kimyksiä kuin samanaikaiset ranskalaiset: pro- 
fiileja lievennetään tai ne kokonaan poistetaan, 
rokokon käyrät huonekalujalat suoristuvat pyö- 
reiksi tai kulmikkaiksi kanneleilla koristetuiksi, 
alaspäin kapeneviksi, koristuksena palmetit, köyn- 
nökset, laakerioksat y. m. s.; lisäksi huolellinen 
työ, harvinaisen arvokas aine ja puhtaasti engl. 
piirteenä konstruktiivisten osain tavaton hentous 
sekä useinkin kullankeltaisten, n. s. satiini-faneeri- 
pintain monivärinen maalaus täydentävät luonne- 
kuvaa. Lukuisia palatseja ovat veljekset A. 
Englannissa sisustaneet; luonnonomainen, tyyliä 
edustava sisustus on esim. vieläkin Robert A:n 
omassa talossa Lontoossa olemassa. Täysin eng- 
lantilaiseksi engl. huonekalutyylin kehittivät Ro- 
bert A:iä jonkinverran nuoremmat, hänen aloit- 
teitaan seuranneet Hepplewhite ja Sheraton. 

U-o N. 

Adam [adä'J, Lucien (s. 1833), ransk. tuo- 
mari (v:sta 1883 Rennes'in appellatsionioikeuden 
presidentti), joka erikoisesti on harrastanut urali- 
altailaisten ja ameriikkalaisten kielten tutkimista. 
Julkaissut m. m. ,,De rharmonie des voyelles 
dans les langues ouralo-altaiques" (1874), ,,Qram- 
maire de la langue mandchoue" (1873), ,,Gram- 
maire de la langue tongouse" (1874), ,,Examen 
grammatical compare de seize langues ameri- 
caines" (1878) y. ni. 

*Adam, Paul, kuoli 1919. 

Adamson, A m a n d u s H e i n r i c h (s. 1855), 
vir. kuvanveistäjä, opiskeli 1871-79 Pietarin 
taideakatemiassa ja myöhemmin Pariisissa; nimi- 
tettiin 1907 mainitun akatemian jäseneksi. A. 
on luonut suuren joukon teoksia kipsistä, prons- 
sista, marmorista ja puusta; varsinkin ovat hänen 
pienet puuveistoksensa saavuttaneet mainetta. 
Suuremmista teoksista ovat mainittavat Tallin- 
nassa oleva ,,Russalka" patsas (1901-02) ja 
Kostroman kaupungin tilaama Romanov-suvun 
suuri muistomerkki, johon piti tulla 25 jättiläis- 
patsasta (niistä 23 ehti valmistua 1912-17). 
Muista töistä mainittakoon ,,Kalevipoeg ja Sar- 
vik" (1895), ,, Laivan viimeinen hetki" (1899), 
..Aaltojen hyrsky" (1900), „Sappho" (1902), „Ola- 
diaattorit" (1906) ja „Kiilikeä odotus" (1907). 
Luonteenomaista A:n teoksille on niiden jännit- 
tynyt keskittyneisyvs ja suuri draamallisuus. 

./• K-s. 

Adamsoniu rengas, tulitorvikattilain sileiden 
tulitorviosien liitoksessa käytetty litteä rengas. 
Torviosien päät laipoitetaan ulospäin ja laippo- 
jen väliin niitataan A. r. Liitos tulee joustava, 
se on helppotekoinen ja mukava tiivistää eikä 
pääse palamaan; samalla se jäykistää torvea. 

P-o P-o. 

Adana, samannimisen Vähän-Aasian vilajeetin 
pääkaupunki Seilumin (muin. Saros) joen oikealla 
rannalla ja Bagdadin radan varrella, on muinais- 
ajasta alkaen osoittautunut strateegisesti tärkeäksi. 



koska se hallitsee Taurus-vuoren yli vievät tiet. 
A. on paikkakunnan vilja- ja puuvillakaupan 
keskusta, justa vie rautatie Tarsuksen kautta 
Mersinan satamaan. Asukkaista (n. 50,000) on 
kolmasosa armeenialaisia. Järjestämällä Seihunin 
ja Dzihanin jokien tulvia on A:n tienoilla ryh- 
dytty valmistelemaan 500,000 ha:ksi arvioitua 
alaa puuvillanviljelykseen kelpaavaksi. K. T-t. 

Ad arma! (lat.), aseisiin! 

Adas-koje ks. H ö y r y k a 1 1 i 1 a i n lammi- 
t y s, Täyd. 

Adduktsioni (lat. addu'clio), liike, joka lähen- 
tää raajaa ruumiiseen päin tai sormia tai var- 
paita käden tai jalan keskiviivaan päin. Päin- 
vastaisen liikkeen nimi on abduktsioni (ks. t. 
1 Os.). 

*Adelaide. Asukasluku 235,751 (1918). — A. 
harjoittaa villa-, tärkkelys-, saippua- ja kone- 
teollisuutta sekä melkoista kauppaa. Sähkö- 
lennätinyhteys mantereen poikki Port Darvviniin. 

M. E. H. 

*AdelsköId, K 1 a s A d o I f (1824-1907), ruots. 
insinööri, sai sotilaskasvatuksen, mutta siirtyi 
teknilliselle alalle. Suunnitteli ja rakensi 1849- 
75 suuren joukon Ruotsin sekä valtion- että 
varsinkin yksityisratoja; oli suurtilojen omistaja 
ja viljelijä, huomattava valtiopäivien l:sen kama- 
rin jäsen (1875-93), tiedeakatemian jäsen v:sta 
1870 ja esimies v:sta 1891, kirjailija, säveltäjä 
ja maalari. Hänen toimestaan pystytettiin muisto- 
patsaita Ruotsin tekniikan suurmiehille, m. m. 
John ja Nils Ericsonille. Julkaisi mainittujen 
Ericson-veljesten mestarillisesti kirjoitetut elämä- 
kerrat, myös ,,Utdrag ur mitt dagsverks- och pro 
diverse-konto", ,,Karl Xli och svenskarna", y. m. 

J. C-en. 

Adeniini, 6-amiinopuriini, C5H3(NH2)N4, muo- 
dostuu yleensä kuumennettaessa eläinten ja kas- 
vien kudoksissa esiintyvää nukleiinia miedon 
rikkihapon kanssa. Esiintyy haimassa, painohii- 
vassa ja tee-uutteessa. 

Aderbeidzan ks. A s e r b e i d z a n, 1 Os., ja 
K a u k a a s i a, Täyd. 

Adhuc sub judiee Us est (lat.), riita-asia on 
vielä tuomarin käsiteltävänä, s. o. asia on vielä 
ratkaisematta. 

* Adler, Victor, valittiin 1907 Itävallan valta- 
kunnanneuvostoon; oli maailmansodan loputtua 
syksyllä 1918 vähän aikaa saksalaisen Itävallan 
ulkoasiainministerinä. Kuoli 1918. 

Adlerz /;-r(s7, Go ttf rid Agaton (1858-1913), 
ruots. eläintieteilijä, hyönteisbiologi, v:sta 1889 
eläintieteen dosenttina Tukholman korkeakoulussa, 
v:sta 1894 luonnonhistorian ja kemian lehtorina 
Sundsvallissa. Tutkinut varsinkin pistiäisten eri 
mukautumisilmiöitä ja sielunelämää. Julkaisuja: 
,,Myrmekologiska studier" (4 os., 1884-1902), 
„0m digestionssekretionen och nagra andra där- 
med sammanhängande fenomen hos insekter och 
myriopoder" (1890), ,,I hvilken ordning tager 
djurvärlden en ur hafvet uppdykande ö i besitt- 
ning" (1893), ,,Stridulationsorgan och Ijudförnim- 
melser hos myror" (1896), ,,Cereopales maculata, 
en parasitisk pompilid" (1902), ,,Periodische Mas- 
senvermehrung als Evolutionsfaktor" (1902), ,,La 
froie de Methoca ichneumonides Latr." (1903), 
,,Lefnadsförhällanden och instinkter inom famil- 
jerna Pompilidae och Sphegidse" (4 os., 1903- 
11), „Methoca ichneumonides Latr., dess lef- 



15 



Adolf lYiedrich — Afrikka 



16 



nadssätt och utvecklingsstadier" (1906), ,,lakt- i nopeusjaksoineen ja siitä oikealle 9 kpl. Zoelly- 
tagclser öfver solitära getingar" (1907), ,,Onente- ! pyöräparia painejaksoineen; A ovat kiinteät 
ringsförinägan hos steklar" (1909). Yleistajiii- johtopyörät, B pyiirivät jiioksupyörät. Käyt- 



sista julkaisuista ovat huomattavimmat: ,,Myror 
nas liv" (1913) ja „Grävsteklarnas liv" (1916). 

K. J. V. 

Adolf Friodriph (s. 1873), Mecklenburgin hert- 
tua, palveli preussilaisena upseerina ja oli jonkun 
aikaa Togon kuvernöörinä .\frikassa. V. 1918 
häntä mainittiin Suomen kuningasehdokkaana; 
puoliso Viktoria Feodora (s. 1889), Reussin prin- 
sessa. 

*Adrianopoli. Ensimäisessä Balkaninsodassa 
valloittivat bulgaarialaiset ja serbialaiset A:n 
niaalisk. 26 p. 1912; toisessa Balkaninsodassa 
valtasivat turkkilaiset A:n takaisin heinäk. 23 p. 
1913. Suurvaltain sodan jälkeisessä rauhanteossa 
1920 A. joutui Kreikalle. M. E. H. 

Adsmir ks. A j m e r e, 1 Os. 

Adventiivi (lat. adveni're--=tu\\d), kasvit., jä- 
lestäpäin tuleva. Näin nimitetään elimiä, mitkä 
kehittyvät lopulliseen tilaansa kehkeytyneistä 
solukoista, ei kuten tavallista varren kärjessä 
olevasta kasvusolukosta; a:ksi käsitetään sanan 
laajemmassa merkityksessä yleensä elimiä, mitkä 
syntyvät muihin paikkoihin kuin mihin säännöl- 
lisesti syntyvät, esim. silmuja juuriin, lehtiin 
y. m. 

Adventiivisilmu ks. Silmu, VIII Os. 

Adventismi ks. Adventistit, I os. 

Aedieula /'-/'-/ (lat.), pieni erillinen tai seinällä 
nisiä muodostava pyhättö, jommoisessa vanhanajan 
kansat temppeleissään säilyttivät jumalain kuvia, 
roomalaiset kodeissaan joko esivanhempainsa va- 
haisia rintakuvia (imagines) tai kotijumaliaan 
(lares el penoles): a:n tapainen ikkunakehys tai 
seinänisi (tavallisin muoto oli pienoistemppelin, 



tämällä useita johto- ja juoksupyöriä saadaan 
kussakin pyöräparissa paine suhteellisesti vä- 
hän laskemaan, joten akselin kierrosluku tulee 
olemaan pienempi kuin se olisi, jos käytettäisiin 
ainoastaan yhtä pyöräparia; se on kuitenkin n. 
3,000 minuutissa. 

Kuvassa ovat turbiinin yläpuolella paine- ja 
nopeusmuutokset graafillisesti esitetyt, käyrä 1 
esittää edellisiä, ja käyrä 2 jälkimäisiä. i<uten 
piirroksesta käy ilmi, laskee paine ensimäisessä 
johtokojeessa melkein 80 °o alkuperäisestä arvos- 
taan ja sitten seuraavissa johtokojeissa alas 
lauhdutuspaineeseen asti, edellisissä enemmän 
kuin jälkimäisissä. Nopeus kasvaa ensimäisessä 
johtokojeessa hyvin suuresti, laskeutuu sitten 
Curtis-pyörän kahdessa jaksossa arvoon, joka 
on jonkunverran korkeampi kuin se nopeus, 
jolla se tulee turbiiniin, kasvaa taasen seuraa- 
vassa johtokojeessa, laskeutuu juoksupyörässä 
j. n. e. niin, että nopeus jokaisessa johtopyörässä 
kasvaa yhtä paljon kuin se on laskeutunut lä- 
hinnä edellisessä juoksupvörässä. E. S-a. 

Aejmelffus [emelt'usj, Sanfrid August 
(1845-1918), virkamies, lahjoittaja: vliopp. 1866, 
1888-1906 protokollasihteerinä, 1906-09 esit- 
telijäsihteerinä senaatin kirkollisasiaintoimituskun- 

i nassa; testamenttasi suurimman osan omaisuut- 
taan (n. 500,000 mk.) Suomalaisen kirjallisuuden 
seuralle. 

j Aerogeenikaasu ks. I 1 m a k a a s u, Täyd. 

Aerologia (kreik. af'/' = ilma, ja logos = oppi), 
oppi korkeiden ilmakerrosten ilmiöistä, joita tut- 

[ kitaan ilmalaivaniatkojen sekä ilmapallojen ja lei- 
jojen avulla. Jälkimäisiin on sovitettu itserekis- 



jossa etusivun päätyä kannatti kaksi pylvästä i teröiviä ilmatieteellisiä kojeita, kuten ilmapuntari, 



tai pilasteria). Egyptiläisten temppelien perällä 
a. (sekhos) usein oli yhdestä ainoasta kivilohka- 
reesta veistetty, Efeson Artemistemppelissä sen 
mainitaan olleen siirrettävän. U-o N. 

A. E, G.-turbiini on monijaksoinen n. s. aktsioni- 
I. tasapainehöyryturbiini, s. o. sellainen turbiini, 

jossa höyry, kul- 




lämpömittari ja kosteusmittari. Aerologisia tut- 
kimuksia on viime aikoina alettu toimeenpanna 
yltyleensä Euroopassa ja paikoittain Euroopan 
ulkopuolellakin. Suomen aerologinen asema ,,11- 
mala" sijaitsee Pasilassa lähellä Helsinkiä, vrt. 
1 I m a t i e d e, 1 1 1 Os. U. S:n. 

Aerotoraksi (kreik. ac'r = ilma, ja thonix = 
kien toisinaan vuo- rintakehä) -= pneumotoraksi (ks. t. VII 
roin seuraavissa ■ Os.). 

kiinteissä johto-! Aetiologia -^ etiologia (ks. t. II Os.). 
pyörissä ja turbii- Afebriili (kreik. kielt. a, ja lat. febriUis = kuu- 
niakseliin kiinni- meinen), kuumeeton (ks. Kuume, V Os.). 
tetyissä pyörivissä *Afisi. myös = kuvailmoitus. 
juoksupyönssä,en- 1 Afrikaatta (lat. ad = -lie, ja friC(i're = han- 
siksimainituissa ' gata), kaksoiskonsonantti, jonka edellisen osan 
paisuu, jolloinhöy- muodostaa klusiili (ks. Klusiilit, IV Os.) ja 
ryn nopeus kas- , jälkimäisen homorgaaninen spirantti (ks. S p i- 
vaa ja jälkiniäisis- I r a n t i t, VIII Os.), esim. ts, ts, di. 
sä pysyy tasapai- i *Afrikka. A:n korkeimmat vuoret kohoavat 
neisena, nopeuden i itäisellä ylängöllä: Kiliina Ndzaro n. 6,000 m, 
pienetessä, osahöy- j Ruvenzori 5,800 m, Kenia 5,500 m. Abessii- 
ryn energiasta kun nian ylängön korkein huippu Ras Dasan kohoaa 
siirtyy juoksupyö- 4,600 m:n korkeuteen. Länsi-A:n korkein vuori 
rään. A.on kahden j Kamerun on vain 4,075 m. — Geologiselta raken- 
turbiinijärjestel- ' teeltaan on A. vielä suuressa määrin tutkima- 
män yhdistelmä, tonta. Vuoriperustan tutkimista vaikeuttavat 
sillä kun näet va- vahvat rapautumiskerrokset. Suuripiirteisesti 
semmalla,hetihöy- ' katsottuna on A:lle ominaista sekä pintamuoto- 
ryn tuloaukon T \ jen että vuoriperustan yksitoikkoisuus laajoilla 
edessä, on Curtis- j alueilla. Koko muusta A:sta eroaa jyrkästi Atlas- 
pyörä C kaksine alue tertiäärisine poimuvuorineen, jotka lätty- 



17 



Ai;'iidir — Ahlgren 



18 



vät Euroopan poimuvuurisysteciniiii 
afrikkalainen erämaaylätasanko jatkuu Punaisen- 
meren liautalaskeuinan yli Persian-lähteen ja 
Mesopotamian alankoon saakka. Tämän alueen 
arkeinen pohja tulee näkyviin useissa Saharan 
vuoristoissa ja m. m. Niilin katarakteissa. Alku- 
vuoren päällä on vaakasuoria paleozooisia ker- 
rostumia, vahvimmin länsi- ja keskiosissa. Trias- 
ja jurakerrostumat puuttuvat, mutta liitukauden 
kerrostumia on etenkin Niilin varsilla ja Tripo- 
liissa. Tertiäärikerrostumia on koillisosassa. Su- 
danin ylätasangolla ovat vanhat kiteiset vuori- 
laadut laajoilla aloilla näkyvissä. Paleozooista 
kalkkikiveä on lännessä Senegambiassa ja idässä 
ylisen Niilin varrella. Tertiäärisiä vulkaanisia 
vuorilaatuja tavataan Kamerunissa ja muualla- 
kin. Kongoalanteessa ja Ala-Guineassa peittävät 
alkuvuorta sekä paleozooiset että mesozooiset 
ja tertiäärisetkin muodostumat. Itä-A:ssa peit- 
tää Abessiiniassa arkeista vuoriperustaa paleo- 
zooiset ja mesozooiset kerrostumat, mutta kaikki 
nämä vuorilaadut tulevat hyvin vähän näkyviin, 
sillä niiden päällä on vahvalti tertiääristä laavaa. 
Muuallakin Itä-A:ssa on nuoria purkautuneita 
vuorilaatuja; laajimmin on niitä Viktoria-järven 
itäpuolella. Järviylängöllä vallitsevat arkeiset 
vuorilaadut. Myös paleozooisia hiefakivialueita 
on itäisellä ylängöllä. Etelä-A:ssa on arkeisia 
vuorilaatuja etupäässä vain länsiosissa. Suurim- 
man osan Etelä-A:aa peittävät paleozooiset muo- 
dostumat. Paleozooisia kerroksia hiilikauteen 
saakka nimitetään täällä kap-muodostumaksi. 
Kerrostumat hiilikaudesta triakseen ovat saaneet 
nimen karroo-muodostuma. Karroon alemmat 
kerrokset ovat selitetyt kivettyneeksi moreeniksi, 
mikä siis todistaisi jääkautta. Ylemmät ker- 
rokset ovat makeaan veteen kerrostunutta hiekka- 
kiveä. Näistä seikoista päättäen on siis Etelä-.4. 
ollut mantereena hiilikaudesta saakka. 

Vesistöt. Välimeren vesialue on 4,351,000 
km-, josta 5,600 km pitkän Niilin osalle tulee 
2,803,000 km-. Niilin jokialueeseen kuuluvia 
järviä ovat: Viktoria-, Albert Edvard-, Albert- 
jaTana-järvi. Atlantin vesialue käsittää 10,541,000 
km=. Atlanttiin laskevista joista ovat huomatta- 
vimmat: Senegal, Gambia, Niger, jonka vesialue 
on 2,092,000 km^, Kongo, vesialue 3,690,000 ! 
km-, ja Oranje. Kongon jokialueeseen kuuluvat j 
järvet: Kivu-järvi, Tanganjika, Moero-järvi ja t 
Bangveolo. Intian-meren vesialue 5,403,000 km-. | 
Suurempia jokia on ainoastaan Limpopo ja Sam- j 
besi, jonka vesialue on 1,330,000 km'-. Sambesiin 
laskee Njassa-järvi Sire-joen kautta. Lasku- 
joettomista järvistä ovat mainittavimmat Tsad- 
järvi Saharan ja Sudanin rajoilla, Rudolf-järvi 
Abessiinian etelärajalla ja Ngami-järvi Etelä-A:ssa. 

Valtiollinen jako. V. 1912 joutuivat 
Turkin alusmaat Tripolis ynnä Barka sodan 
kautta Italialle. Suurvaltain sodassa Saksa 
menetti alusmaansa. Togomaan miehittivät eng- 
lantilaiset ja ranskalaiset jo elokuussa 1914, 
Lounais-A:n lounaisafrikkalaiset joukot heinä- 
kuussa 1915, Kamerunin englantilaiset ja rans- 
kalaiset helmikuussa 1916 ja ltä-A:n englanti- 
laiset toukokuussa 1917. M. E. H. 

Agadir (Santa Cruz), rannikkokaupunki 
Lounais-Marokossa. N. 1,500 as. — V. 1911 Saksa 
lähetti sotalaivan A:iin muka suojelemaan sak- ; 
salaisia, mikä teko aiheutti lähelle sodanuhkaa 



johtaneita diplomaattisia selkkauksia Ranskan 
kanssa. M. E. H. 

Agafia ks. G u a m, 1 1 Os. 

*Agassiz, Alexander, kuoli 1910. 

AGA-valo ks. D a I e n, Nils Gustaf, Täyd. 

Agenesia (kreik. kielt. a, ja genesis = synty), 
jonkun ruumiinosan synnynnäinen, kehitysvir- 
heestä johtuva epätäydellinen kehitys (vrt. 
A p I a s i a, Täyd.). A. merkitsi varemmin myös 
steriliteettiä ja impotenssia. (Y. K.) 

Agglomeratsioni-järjestelmä ks. Kansallis- 
m u s e o, IV Os. 

Aggressiinit (lat. aggredi = ahdistaa) ovat 
Oskar Ballin mukaan aineita, mitä ainoastaan 
elävät bakteerit muodostavat eläinruumiissa tais- 
telussa organismin suojelusaineita vastaan, joita, 
etenkin valkoisia verisoluja, ne vahingoittavat. 
Wassermann ja Citron ovat osoittaneet, että 
keinotekoisilla, bakteereista valmistetuilla aineilla 
on samoja ominaisuuksia ja että a. siis ovatkin 
vain bakteereista johtuneita liukenemistuloksia. 
A. ovat organismille vahingollisia, edistävät infek- 
tsionia siinä, mutta aiheuttavat (antigeeninä) myös 
vasta-aineen kehittvmisen (antiaggressiivinen im- 
muniteetti). " J- A. M. 

Agni, Vnglingein sukua oleva ruots. muinais- 
kuningas, jonka kerrotaan tehneen viikinkiretken 
Suomeen ja sieltä ryöstäneen puolisokseen ,, fin- 
nien" päällikön Frostin tyttären Skjalfin. Paluu- 
matkalla tämä hirtätti juominkien jälkeen väsy- 
neen ja nukahtaneen A:n nyk. Tukholman seu- 
dulla ja pakeni sitten kotimaahansa. K. G. 

Agrogeologia, maanviljelysgeologia ks. Geo- 
logia, II Os. 

Agros, O.-y. A g r o s a.-b., maataloustarvikkei- 
den kauppaa harjoittava yhtiö, kotipaikka Hel- 
sinki, missä pääkonttori; haarakonttorit (1920) 
Turussa, Viipurissa, Lahdessa, Vaasassa, Porissa, 
Tampereella, Oulussa, Loviisassa, Jyväskylässä, 
Sortavalassa, Haminassa, 1919 perustettu sisar- 
yhtiö ,, Agros Corporation" New Yorkissa. Kiin- 
teistöjä: Viertola niminen tila (130 ha, josta 60 
ha peltoa) Helsingin pitäjän kirkonkylässä 6 km 
Tikkurilasta (v:sta 1919), oma kivestä rak. liiketalo 
Helsingissä (valmist. 1910 Selim A. Lindqvistin 
piirustusten mukaan) sekä entinen Sörnäisten 
panimon talo v:sta 1919; osakepääoma 42 milj. 
mk. (1920). Yhtiö perustettiin 1892 hankolaisen 
Arthur H. Borgströmin voinvientiyhtiön tytär- 
yhtiöksi 50.000 markan osakepääomalla jaettuna 
50:lle 1,000 mk:n osakkeelle. V. 1899 yhtiön 
pääkonttori muutettiin Hangosta Helsinkiin ja 
ensinmainitun kaupungin konttori suljettiin. Sam. 
V. toiminimi ostamalla Emil Björkellin koneliik- 
keen laski perustan maanviljelyskonekaupalleen. 
Vuotuinen liikevaihto on kasvanut Hangon ajoilta 
459,000 mk:sta 9-10 milj. mk:aan sodan edelli- 
sinä vuosina ja nousee nykyään (1919) yli 100 
miljoonan. Toimeenpaneva johtaja Ferd. von 
Wright 1892-1918, senjälkeen Lennart Bärlund. 
Yhtiö julkaisee v:sta 1914 omaa „Agros" nimistä 
aikakauslehteä suom. ja ruots. painoksena. 

J. A. W. 

Agruumit, Crtn/s-suvun hedelmät (appelsiini, 
sitruuna v. m.). 

Ahal-Tekke ks. A s h a b a d, I Os. 

Ahlbacka ks. A 1 b a c k a, 1 Os. ja Täyd. 

Ahlgren [älgniij, Gustaf Theodor (1836 
-83), insinööri, rautateidenrakentaja. Toimit- 



19 



Ahlqvist — Ahveiiiininuan kysymys 



20 



tuaan synnyiiifiiaassaan Kuotsissa raiitaliciakeii- 
niisalalla A. 1859 niiailti Siiuineeii, missä lie- ja 
vesirakennusten insinöörikunnan insinöörinä otti 
osaa 186U-luvulla alkaneeseen rautateiden raken- 
tamiseen johtaen 'ruriui-Tampereen-Hämeenlin- 
nan ja Vaasan radan rakennustöitä. A. toimi 
menestyksellä huokean rautatierakennusjärjestel- 
män aikaansaamiseksi. 

*Ahl((vlst, August E n g e I b r e k t. „Sä- 
keniä. Viides enännetty [)ainos" ihnestyi 1898 
(johdantona E. N. Setälän kirjoittama A:n elämä- 
kerta). [Aukusti Simelius, ,,A. A. runoilijana, 
arvostelijana ja tyyliniekkana. I. Runoilijana" 
(1914).] 

*Ahlströiii. A. Ahlström osakeyhtiö, 
toiminimi, maamme suurimpia, omistaa m. m. 
Varkauden, Noormarkun, Kauttuan, Fredriks- 
forsin (Leineperin) tehtaat, Pihlavan (Pori), Kau- 
nissaaren (Eurajoki), Haminaholman (Merikarvia), 
Suursaaren (Muola), Pekonlahden (Hiitola) sahat, 
on pääosakas Karhula osakeyhtiössä, O.-y. Ström- 
fors a.-b:ssa, Iittalan lasitehdas o.-y:ssä. Osake- 
pääoma 21 milj. mk., vararahasto 16,.-, milj. mk., 
liikkeen työväestön lukumäärä 1914: 15,000- 
20,000, pääjohtaja (1919) Walter Ahlström. Liik- 
keen perusti 1851 kauppaneuvos Antti Ahlström 
(ks. t. I Os.), muutettiin osakeyhtiöksi 1918. 

*Ahmedabad (A h m a d a b a d), kaupunki sa- 
mannimisessä piirikunnassa (9,900 km-, 796,000 
as.) läntisessä Etu- Intiassa, Sabermati-joen ja 
rautatien varrella; 215,835 as. (1911), joista suu- 
rin osa hinduja. A:ssa harjoitetaan silkki- ja 
puuvillateollisuutta sekä kultasepäntyötä. Kau- 
niita moskeioita. — A. perustettiin ISmnellä 
vuosis. M. E. H. 

»Ahnfelt, Otto Nathan ael Theophi- 
I us, kuoli 1910. 

*Aho, J uhan i. Uudempia julkaisuja: ,,Juha" 
(191 1, romaani), ,,Sanomalehtimiesajoiltani"0911, 
muistelmia), ,, Muistelmia ja matkakuvia" (1912), 
,, Tyven meri" (1912, lastuja VI), ,, Suomi kauno- 
kirjailijainsa kuvaamana" (1913-14), „Omatunto" 
(1914), „Rauhan erakko" (1916), „Lastuja" VII 
(1917), „Hajamietteitä kapinaviikoilta" I-ll (1919), 
,, Muistatko — ?" (1920). A:n romaanit ,,Juha" ja 
,, Omatunto" muodostavat käänteen hänen lähinnä 
edellisestä tuotannostaan; tyylillisesti on kummas- 
sakin huomattava aivan uusi tiiviys, draamalli- 
suus; aiheellisesti ,,Juha" liittyy A:n pariakym- 
mentä vuotta aikaisempaan, yksilöllistä tunne- 
elämää kuvaavaan tuotantoon, kun taas , .Oma- 
tunto" (via: ,, Tyven meri") on retkeily koko- 
naan uudelle aihealalle; se on satiirinen saaristo- 
laiskertomus. ,, Lastujen" VI ja VII sarjassa huo- 
mattava on ennen kaikkea entistä lähempi per- 
spektiivi A:n runoilijaluonteen pohjimmaiseen 
harmoniaan, ,, suureen hiljaisuuteen"; samaisesta 
mielialasta ilmaus on myöskin ,, Rauhan erakko", 
A:n vastalause maailmansodan johdosta. — A:n 
kootut teokset alkoivat ilmestyä 1918. [,, Valvo- 
jan" Aho-numero v. 1911; Helmi Setälä, ,,Kun 
suuret olivat pieniä" (1911).] T. L. 

Aholahti, pysäkki Savonlinnan radalla 7 km 
Savonlinnasta länteen. 

Ahonen, Anders (s. 1865), suom. insinööri, 
oli tie- ja vesirakennusylihallituksen palveluk- 
sessa 1891-98, ratainsinöörinä ja piiripäällikkönä 
Pietarissa v:een 1908, jolloin tuli rautatiehalli- 
tuksen päätirehtööriksi; erosi tästä virasta 1917. 



Toimi taitavasti vaikeana aikana rautatielaitok- 
sen johdossa noudattaen suurta säästäväisyyttä. 
Ollut Suomen edustajana useissa kansainvälisissä 
ja suom.-ven. komiteoissa ja kongresseissa, jotka 
ovat käsitelleet rautatieliikenteen järjestämistä. 
V:sta I9I7 kulkulaitoskomitean jäsen ja v:sta 
1918 sen puheenjohtaja, posti- ja lennätinkomi- 
tean ja sotasaaliskomitean puheenjohtaja; asian- 
tuntijana suom.-ven. rauhanneuvotteluissa Tar- 
tossa r920. 

*Ahrenberg, Johan Jakob (Jae). A:n 
muistelmateos ,,Människor soni jag känt" jatkui 
v:een 1914 (6 osaa). A. kuoli 1914. 

Ahnas [aklivu'zj. kaupunki Persian Khusista- 
nissa, sijaitsee Karun- (muin. Pasitigris-)joen 
varrella, joka sinne saakka on höyryaluksin kul- 
jettava. A:n kohdalle rakennutti Aleksanteri 
Suuri sillan Karunin yli ja myöhemmin rakennet- 
tiin siihen suuri Bend-i-Kir niminen pato. A:n 
loistoaika sattui siinä asuvan parthilaisen kunin- 
kaan Artabanos IV:n aikaan (v:een 226 e. Kr.). 
Abbasidien aikakaudella A. oli suurimpia kaupun- 
keja, kuuluisa sokeritehtaistaan ja loistoraken- 
nuksistaan, joista vielä on paljon raunioita näh- 
tävänä. A:n nykyinen merkitys perustuu ympä- 
ristön petrolilähteisiin, joita viime aikoina on 

; ruvettu järjestelmällisesti käyttämään. Rauta- 

' tien rakentamiseen Muhammarasta A:n kautta 
Disfuliin ja Susteriin ryhdyttiin 1914. K-T-t. 

Ahvenanmaan kysymys. Helposti rajoiltaan 
määrättävänä ja Itämeren merenkululle tärkeän 

• asemansa vuoksi on Ahvenanmaa jo vanhastaan 

] saanut jonkunmoisen erikoisaseman ja valtiolli- 
sessakin suhteessa vetänyt huomiota puoleensa. 

1 Maantieteellisessä suhteessa se lähinnä liittyy 
Lounais-Suomen saaristoon, johon lukemattomien 
luotojen ja salojen silta sen yhdistää, ja Suomeen 
on se myös, niin kauas kuin historialliset tiedot 
ulottuvat, maalliseen ja kirkolliseen hallintoon 

i nähden kuulunut. Merenkulkunsa ja liikenteensä 
kautta se kuitenkin on pysynyt läheisessä yhtey- 
dessä Ruotsinkin kanssa, ja siihen myös sen ruot- 
sinkielinen väestö sitä lähentää. Haminan rau- 
hanneuvotteluissa 1809 näemme Ruotsin rauhan- 
sovittajain yrittävän pelastaa Ahvenanmaata 
Ruotsille, mutta yritys raukesi venäläisten jyrk- 

i kään huomautukseen, että maakunta kuului Suo- 

I meen ja oli välttämätön Suomen puolustukselle. 

I Krimin sodan jälkeen, jolloin länsivaltain laivas- 

' tot olivat valloittaneet ja räjäyttäneet venäläis- 
ten Ahvenanmaalle rakentainan Bomarsundin lin- 

! noituksen, täytyi Venäjän 1856 Pariisin rauhassa 
suostua määräykseen, n. s. ,,servituuttiin", jossa 

1 se lupasi olla linnoituksia Ahvenanmaalle raken- 
tamatta. Näin oli Ahvenanmaa siis saanut eri- 
koisaseman myös kansainvälisessä sopimuksessa. 

i Varsinaisesti esiintyy n. s. A. k. kuitenkin 
vasta suurvaltain sodan aikana 1914-19. Tämän 
sodan aikana Venäjä näet alkoi, huolimatta 
Pariisin rauhan sopimuksista, lujasti linnoittaa 
eri kohtia Ahvenanmaan rannikolla, ja länsival- 
lat, sen entiset viholliset, nyt liittolaiset, eivät 
sitä siinä millään lailla häirinneet. Ruotsin puo- 

' lelta, jonka turvallisuutta linnoitustyöt pahasti 
uhkasivat, tehtiin asiasta heikko huomautus, 
jonka kuitenkin Venäjä jätti kokonaan huomioon- 
ottamatta. Linnoitustöiden takia saarelle tuotu 
työväki ja sitten sotaväki tuotti käytöksellään 
väestölle monella lailla rasituksia ja herätti siten 



21 



Ahrenaiiinaan kysymys 



22 



paljon tyytymättömyyttä. Aivan uuteen vaihee- 
seen joutui A. 1<. Venäjän valiankumoulvsen joh- 
dosta 1917. Kun olot Venäjällä pian yhä enem- 
män kehittyivät täydellistä valtiollista luhistusta 
kohti, rohkaistui mieliala Ruotsissa, ja siellä esi- 
tettiin, varsinkin oikeistotaholta, vaatimuksia 
Ruotsin aktiivisesta osanotosta maailmansotaan, 
Saksan liittolaisena ja nimenomaisella tarkoituk- 
sella saada Ahvenanmaa liitetyksi Ruotsiin. Ah- 
venanmaalla oli sillaikaa vieraan sotaväen mieli- 
valta käynyt yhä hillittömämmäksi, yleinen seka- 
sorto yhä suuremmaksi ja siellä, niinkuin muualla- 
kin Suomessa siihen aikaan, pelättiin yleistä 
ryöstöä ja roskaväen valtaa. Ei siis ihme, että 
silmät kääntyivät Ruotsiin päin, sieltä apua 
toivoen. Tätä tilaisuutta käytti nyt joukko 
henkilöitä, jotka tahtoivat Ahvenanmaan erot- 
tamista Suomesta ja yhdistämistä Ruotsiin, hy- 
väkseen, ja näin syntyi 31 p. jouluk. 1917 päi- 
vätty, mutta vasta 2 p. helmik. 1918 Tukhol- 
maan perille toimitettu adressi, jonka allekir- 
joitti 7,135 henkeä ja jossa pyydettiin Ahvenan- 
maan liittämistä Ruotsiin. Suomessa olot juuri 
siihen aikaan olivat kehittyneet punaiseksi kapi- 
naksi, mikä tietysti vielä sekoitti asemaa. Ruot- 
sista lähetettiin helmik. 14 p. 1918 ruots. sota- 
laivoja niiden ahvenalaisten turvaksi, jotka tah- 
toivat sen apuun turvautua, sekä taivuttamaan, 
jos mahdollista, ven. sotaväkeä saarelta lähte- 
mään. Näiden lisäksi oli vielä Ahvenanmaalla 
punaisia suomalaisia joukkoja sekä Suomen man- 
terelta saapunut, valitettavasti liian vähälukui- 
nen valkoinen Uudenkaupungin suojeluskunta; 
näiden kesken oli käyty verisiä taisteluja. Ruot- 
salaisten välityksellä saatiin nyt aikaan sopimus, 
jossa venäläiset ja punaiset joukot suostuivat 
lähtemään Ahvenanmaalta, mutta samalla ker- 
taa myös suojeluskunta riisuttiin aseista ja kul- 
jetettiin Ruotsiin. Ainoastaan ruotsalaiset siis 
jäivät jäljelle saarta hallitsemaan. Tämä asiain- 
tila ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä jo 3 p. 
niaalisk. saapui Suomen hallituksen kanssa teh- 
dyn sopimuksen mukaan Ahvenanmaalle saks. 
laivue ja 9 p. tuli sinne nimitetty maaherra, 
eversti v. Bonsdorff. Vaasassa oleva Suomen 
hallitus oli näet 5 p. maalisk. päättänyt toistai- 
seksi Turun ja Porin läänistä erottaa Ahvenan- 
maan omaksi lääniksi. Siitä huolimatta jäivät 
kuitenkin ruots. joukot vielä Ahvenanmaalle, 
ja vasta toukokuun lopussa ne jättivät maan. 
Tällä aikaa jatkettiin Ahvenanmaalla ja Ruot- 
sissa innokkaasti kiihotusta Ahvenanmaan Ruot- 
siin liittämisen puolesta. 

Kohta kun punainen kapina oli kukistettu ja 
järjestys palautettu, kääntyi Suomessa yleinen 
huomio A. k:een. jotenkin yksimielisesti asetut- 
tiin, niin suomalaisissa kuin ruotsalaisissakin pii- 
reissä, ahvenalaisten erottautumishankkeita vas- 
taan. Huomautettiin, miten niin hyvin maantie- 
teelliset kuin historialliset syyt puhuivat Ahve- 
nanmaan Suomeen kuulumisen puolesta ja kuinka 
luonnollisen rajan vetäminen sen ja Varsinais- 
Suomen saariston välillä oli miltei mahdoton. 
Myöskään ei tässä voitu ilman muuta vedota 
kansalliseen itsemääräämisoikeuteen, koska Suo- 
men manteren ruotsinkielinen väestö kaikissa 
tapauksissa jäisi Suomeen kuulumaan, ja ahvena- 
1 aiset itse asiassa muodostivat vain osan siitä. 
Samalla oltiin kuitenkin sitä mieltä, että Ahve- 



nanmaalle sou erikoisasemaan nähden voitiin ja 
olisi annetta\a laajahko itsehallinto. Toukokuun 
lopulla ilmoitettiin Ahvenanmaan väestölle, että 
Suomen hallitus on taipuvainen myöntämään 
Ahvenanmaalle varsin laajalle menevän itsehal- 
linnon sekä takeita ruotsin kielen turvaamisesta 
tulevaisuudessakin virallisena kielenä. Saksalais- 
ten tulo katkaisi muutamaksi aikaa julkisen toi- 
minnan saariston liittämiseksi Ruotsiin. Elo- 
kuussa 1918 tehtiin Saksan, Suomen ja Ruotsin 
välillä sopimus Ahvenanmaalle rakennettujen lin- 
noitusten hävittämisestä — joka sitten tapahtui 
seur. vuoden kuluessa — ja maan olojen järjes- 
tämisestä vastedes tapahtuvien tarkempien neu- 
vottelujen perustuksella. Mutta silloin Saksan 
kukistus marrask. 1918 saattoi asiat taas toiselle 
tolalle. Kiihotus alkoi uudestaan koko laajuu- 
dessa. Vuoden vaihteessa Ruotsin hallitus. Suo- 
melle asiasta ilmoittamatta, Pariisissa esitti pyyn- 
nön A. k:n esilleottamisesta rauhankonferens- 
sissa, ja samaan aikaan saapui sinne Ahvenan- 
maalta lähtenyt deputatsioni, asiassa innokkaasti 
toiminut toimittaja J. Sundblom etunenässä, 
samaa tarkoitusta varten. Ahvenanmaalle muo- 
dostuneet, kuntakokousten valitsemista edusta- 
jista kokoonpannut n. s. maakäräjät (landsting), 
jotka olivat jo ensimäisen adressin Ruotsiin 
lähettäneet, jatkoivat uutterasti toimintaa sa- 
massa hengessä. Ne yksityiset ahvenanmaalaiset 
henkilöt, jotka uskalsivat olla asiasta eri mieltä, 
joutuivat mitä ankarimman painostuksen, miltei 
vainon alaisiksi. Kun kysymys kesän loppupuo- 
lella 1919 tuli Pariisissa käsiteltäväksi, jätettiin 
Suomen hallituksen puolesta asiasta esitys, jossa 
Suomen kieltämätön oikeus Ahvenanmaan omis- 
tamiseen valtiollisessa suhteessa osoitettiin, ja 
kysymys jätettiin sillä kertaa toistaiseksi sillensä. 
Mutta Ruotsin ja Ahvenanmaan ruotsalaisten 
kiihkoilijain puolelta jatkettiin yhä ponnistuksia 
asian saattamiseksi rauhankonferenssin ratkais- 
tavaksi; onpa tässä harrastuksessa juljettu mennä 
niinkin pitkälle, että on vedottu siihen, että 
muka Venäjällä olisi joku erikoinen oikeus olla 
mukana Ahvenanmaan tulevaa kohtaloa määrät- 
täessä! 

Sillävälin Suomen hallitus v:n 1919 loppupuo- 
lella antoi maan hallintojärjestelmän uudistami- 
seksi professori Tulenheimon esimiehyydellä ase- 
tetulle komitealle, joka sitä varten lisättiin muu- 
tamilla asiantuntijoilla (prof. Estlander, tuomari 
Kotonen, ahvenalainen talonpoika Holmberg 
y. m.), toimeksi valmistaa ehdotuksen Ahvenan- 
maan itsehallinnoksi. Komitea suorittikin no- 
peasti tehtävänsä ja sen mietinnön polijalla annet- 
tiin eduskunnalle esitys, josta vilkkaiden väit- 
telyjen jälkeen syntyi valtiopäivien hyväksymä 
ja presidentin 6 p. toukok. 1920 vahvistama 
,,Laki Ahvenanmaan itsehallinnosta". Sen mu- 
kaan tulee itsehallintoelimenä toimimaan ylei- 
sillä vaaleilla valitut maakuntapäivät, joilla tulee 
olemaan lainsäädäntövalta Ahvenanmaahan näh- 
den paitsi erinäisissä Suomen eduskunnalle pidä- 
tetyissä asioissa, niinkuin perustuslakia, suhdetta 
ulkovaltoihin, maan yleisiä veroja, yleistä siviili- 
ja merioikeutta, valtion viranomaisten ja laitos- 
ten toimintaa, merenkulkua, raha- ja mittalai- 
tosta koskevissa. Suomen tasavallan presiden- 
tillä on oikeus evätä maakuntapäiväin säätämä 
laki, jonka hän huomaa koskevan äskenmai- 



23 



Aicard — Aiolilaincn ksipitccli 



24 



nittuja asioita tai olevan ristiriidassa Suomen 
yleisen ednn tcanssa. Maakuntahallintoa hoitaa 
maakuntapäivien asettama maakLmtalautakimta, 
jonka esimiehenä on valittu maaneuvos. Suo- 
men hallitusta edustaa maaherra, jonka presi- 
dentti nimittää ja joka huolehtii maan yleiseen 
hallintoon kuuluvista tehtävistä Ahvenanmaan 
maakunnassa. Yleisestä asevelvollisuudesta ovat 
ahvenalaiset vapautetut mutta palvelevat sen 
sijaan saman ajan luotsi- ja majakkalaitoksessa. 
Virallisena kielenä on ruotsi. Maakunnan tar- 
peihin on maakuntapäivillä oikeus käyttää tulot 
henkirahasta, elinkeino- ja huviveroista, sekä 
säätää maakunnassa kannettavia lisäveroja. — 
Ennenmainitut Ahvenanmaan käräjät kuiten- 
kin ilmoittivat, etteivät ole tyytyväisiä tähän 
laajakantoiseen itsehallintoon eivätkä aio sitä 
vastaanottaa, sekä tolmitti\at uuden lähetystön 
Ruotsiin kuningas Kustaan puheille, joka lausui 
heille rohkaisevia sanoja. Tämän johdosta Suo- 
men hallitus näki itsensä pakotetuksi pidättämään 
toimittaja Sundblomin ja tuomari Björkmanin, 
jotka olivat johtomiehinä toimineet, ja nostamaan 
heitä vastaan kanteen maankavalhiksen valmis- 
tamisesta. Ruotsin hallitus kääntyi taas uudella 
esityksellä Ahvenanmaan asiasta rauliankongressin 
puoleen, josta sai vastauksen, että asian ei kat- 
sottu sille kuuluvan, mutta että se Englannin 
aloitteesta lykätään syntymäisillään olevan kan- 
sainliiton käsiteltäväksi. Siihen sekä Suomi että 
Ruotsi ovat ilmoittaneet olevansa suostuvaiset, 
edellinen kuitenkin pyytäen, että ratkaisu tapah- 
tuisi vasta sen jälkeen, kuin Suomi on otettu 
kansainliiton jäseneksi. Kansainliiton neuvosto 
katsoi (syysk. 1920) asian olevan kansainvälistä 
laatua ja ryhtyi niinollen valmistamaan ehdo- 
tusta sen järjestämiseksi. [Ulkoministeriön ,,La 
question des iles d' Aland" (1920); R. Herman- 
son ja C. Bonsdorff, ,,1 Älandsfrägan" (s. v.), 
Danielson-Kalmari, ,, Ahvenanmaan asia" (Uusi 
Suom , lokak.-inarrask. 1920); E. v. Wendt, „Ä- 
ländska spörsmäl" (1919); S. Tunberg, ,,Älands 
ställning i historisk tid" (1919); M. G. Schyberg- 
son, „Äland i historisk tid" (1919).] K. G. 

*Aicard, Jean. Uudempia julkaisuja: ,, Alfred 
de Vigny", runoelmat ,,Le temoin", ,,Le sang du 
sacrifice", ,,Des eris dans Ia melee", „Des chants 
dans la melee", romaanit „Arlette des Mayons", 
,,Un bändit ä la frani;aise, Gaspard de Besse", 
,,Le fameux chevalier Gaspard de Besse", näy- 
telmä ,,Les heroiques" sekä ,, Comment renover 
la France?" (sisältää , .tutkielmia käytännöllisestä 
moraalista"). 

Aigrette [egre't] (ransk.), haikaranhöyheninen 
sulkatöyhtö kypäränkoristeena; höyhentöyhdön- 
tapainen tukkakoriste; timantti- tai helmitöyhtö, 
jommoisia naiset 1700-luvun loppupuolella piti- 
vät tukkakoristeena; joustavan neulanvarren 
päässä väräjävä tupsu tai nuppi pään tai hatun 
koristeena. U-n N. 

Aihetodistiis ks. I n d i s i o, III Os. 

Aikasjtjtin ks. Ammu s, Täyd. 

Ailio, Julius Edvard (s. 1872), alkuper. 
nimeltään A x, suom. muinaistutkija, yliopp. li-92, 
fil. kancl. 1898, fil. lis. 1909, muinaistieteen do- 
senttina Helsingin yliopistossa v:sta 1910, kansal- 
lismuseossa konservaattorina v:sta 1916, senaatin 
siviilitoimituskunnan apulaispäällikkönä 1917, 
eduskunnan jäsen v:sta 1919. Tärkeimmät jul- 



kaisut: „Hämeen linna, sen vaiheet ja sen raken- 
nukset" (1901), ,, Lopen asunnot eri kehitysasteis- 
saan" (1902), ,, Die stcinzeitlichen VVohnpIatzfunde 
in Finland" (!-". 1909), ,,Die geographische 
Entvvicklung des Ladogasees" (1915). 

Aine. Uudemmista luonnontieteellisistä käsi- 
tvksistä ks. Alkuaine ja A t o m i t e o r i a 
(1 Os.). N. J. T. 

Ainesidenios f-esi'dr-j (lat. .-Enesidemus), 
kreik. epäilijäfilosofi, synt. Kreetan Knossok- 
sesta, opetti Aleksandriassa muutamien tiedon- 
antojen mukaan n. vv. 80-60 e. Kr., mutta 
toisista asianhaaroista päättäen hän näyttää 
eläneen ehkä vasta Kristuksen aikana. A:n 
teos, 8:aan kirjaan jakaantuva ,,Pyrrhonilaisia 
puheita", on hävinnyt. Skeptillistä filosofista 
ajattelua, jota varhaisemmin olivat kannatta- 
neet Pyrrhon (ks. t. VII Os.) ja muutamat , .aka- 
teemisen oppikunnan" jäsenet (ks. Akatemia, 

I Os.), A. uudisti liittymällä Pyrrhonin jyrkkiin 
väitteisiin, samalla kuitenkin myöskin yhtyen 
muutamiin Herakleitoksen mielipiteisiin. A. näyt- 
tää ensimäisenä esittäneen näitä mielipiteitä kym- 
menen n. s. „troopin" (todistelutavan) muodossa; 
kymmenellä eri perustelutavalla voidaan muka 
näyttää toteen, ettei mitään varmaa tietoa ole. 
Myöhemmät muinaisaikaiset kirjailijat Sextus 
Empiricus ja Diogenes Laertios (ks. n. VIII ja 

II Os.) tekevät säilyneissä teoksissaan selkoa 
niistä, joten heidän esitystensä nojalla voimme 
saada käsityksen A:n ajatustavasta. A. Gr. 

Ainoa käsittely. Eduskunnassa joutuvat hal- 
lituksen esityksen ja eduskuntaesityksen kautta 
vireillepannut lainsäätämiskysymykset samoin- 
kuin kysymykset suostunnasta, pysyvästä verosta 
ja valtiolainan ottamisesta kolmen eri käsitte- 
lyn alaisiksi (VJ 57 ja 61 §). Muut eduskunnan 
käsiteltävät asiat, kuten anomusehdotukset, tulo- 
ja menoarviota ja Suomen pankkia koskevat 
asiat y. m. joutuvat vain yhteen, ainoaan 
käsittelyyn, jolloin asiasta tehdään pää- 
tös. Tällaisen asian voi eduskunta kuitenkin 
päättää ottaa kahden käsittelyn alaiseksi, joko 
lähettämällä sen ensimäisen ja toisen käsittelyn 
välillä suureen valiokuntaan tai ilman sellaista 
lähettämistä (VJ 62 §). Silloin tehdään ratkai- 
seva päätös toisessa käsittelyssä. — ks. E d u s- 
k u n t a, II Os. ja Tävd. E. J. A. 

Aiolilainen kapiteeli, joonilaisen pylväskapi- 
teelin varhaisempi kehitysaste Vähässä-Aasiassa. 

Minkäänlaisia pal- 
kistonjätteitä ei 
ole säilynyt, joten 
näyttää hyvinkin 
varmalta, että se 
oli puusta; kapitee- 
lin kepeä, kukka- 
mainen luonne tu- 
kee tätä otaksu- 
maa. A:lle k:lle 
luonteenomaista 
oli, että sen kier- 
teet ikäänkuin pyl- 
väsvarren jatkoina 
pystysuoraan ylöspäin eivätkä, kuten 
joonilaisessa pylväänkapiteeli.ssa, ole 
toisiinsa yhdistetyt. Kehitys joh- 







ne AO DR t »AITA 



kasvavat 

valmiissa 

vaakasuorasti 

taa taaksepäin Egyptiin (maalatut liljakapitee- 

lit), Babyloniaan ja Kyprokseen sekä viimeiseksi 



25 



Airila — Akkuniulaattori 



26 



Vähän-Aasian aiulilaiselk' aineelle, Troakseen ja 
Lesbokseen. U-o N. 

Airilii, Kaarlo Martti (s. 1878), suom. 
kielentutkija ja koulumies, yliopp. 1896, fil. 
kand. 1900, fil. lis. 1912, suomen kielen lehtorina 
Jyväskylän seminaarissa v:sta 1906, Jyväskylän 
yiiopistoyhdistyksen valtuuskunnan puheenjoh- 
taja \;sta 1918. Julkaisuja: ,, Äännehistoriallinen 
tutkimus Tornion murteesta" (1912), ,, Äänne- 
opillinen tutkimus Martin maanlainsuomennok- 
sesta" (1914), ,, Vierasperäiset sanat" (yhdessä 
K- Cannelinin kanssa, 1920). 

*Aisne [rnj, Seinen lisäjoen Öisen vasemmalta 
tuleva lisäjoki Koillis-Ranskassa. Suurvaltain 
sodassa saksalaiset Manien taistelujen jälkeen 
syyskuussa 1914 peräytyivät A. -joelle, missä aset- 
tuivat asemiin. M. E. H. 

.4istiiuuskeskukset ovat ne kohdat aivoissa, 
joissa jostakin aistinelimestä saapuvat ärsytyk- 
set otetaan vastaan ja analysoidaan, ja jossa 
varsinainen tajunnallenmie tietoinen aistimus 
syntyy, ks. A i v o k e s k u k s e t, Täyd. Y. K. 

Aistinelimet (organa seiisus) ovat tuntoher- 
mojen pääte-elimiä, jotka erityisten tuntosolu- 
jensa avulla ottavat vastaan ärsytyksiä ulko- 
maailmasta ja johtavat ne hermostoon ja näiden 
välityksellä aivoihin, joissa ne erikoisissa tunto- 
keskuksissa (ks. t. Täyd.) lähemmin tarkaste- 
taan. Kaiken sen, mitä meitä ympäröivästä 
maailmasta tiedämme, olemme saaneet aistin- 
elintemme välityksellä. Alemmilla eläimillä ovat 
a. yksinkertaisemmin rakennetut, tasan yli ruu- 
miin pinnan jakautuen, korkeimmalle kehitty- 
neillä ne muodostuvat erikoisiksi usein hyvinkin 
monimutkaisesti rakennetuiksi elimiksi. Ihmi- 
sellä ja korkeimmilla nisäkkäillä on näkö-, kuulo- 
ja siihen liittyvä tasapaino- (ks. Tasapaino- 
aisti, IX Os.), haju-, maku- ja tunto-a., mutta 
eri olosuhteissa elävillä on kaiken todennäköi- 
syyden mukaan vielä muitakin aistimia (vrt. 
T u n t o a i s t i, T u n t o e li n, IX Os., Maku- 
aisti, V Os., Hajuaisti, III Os., K u u I o- 
elin. V Os., Silmä, VIII Os., Iho, III Os.). 

Y. K. 

Aistinepiteli I a i s t i m i s e p i t e 1 i (neuro- 
epithelium). Jokaiseen aistinelimeemme liittyy 
erikoisia, määrättyä aistimusärsytystä vastaan- 
ottavia tunto- tai aistinhermon pääte-elimiä. 
Useimmissa tapauksissa ovat nämä pääte-elimet 
epitelisolukossa (maku-, haju-, kuulo- ja näkö- 
elimien a.). Tällaista epiteliä nimitetään a:ksi 
eli n e u r o e p i t h e I i u m i k s i. (Y. K.) 

*Aistiiiliairahdus ks. Harha-aistimus, 
Täyd. 

Aistinliermot, Tällä nimityksellä käsitetään 
kaikista aistinelimistä keskushermostoon päin joh- 
tavia, määrättyä aistinärsytystä kuljettavia her- 
moja. Aistinelintemme tavoin jakautuvat nämä 
tunto-, maku-, haju-, kuulo- ja näköhermoihin. 
Kuulohermoon liittyv aistinhermo tasapainoeli- 
mestä. ■ (Y. K.) 

Aistinsolu, eläimillä aistinepitelissä oleva hermo- 
solu, neuroni, jossa itse solu, eikä sen dendriitti, 
toimii ärsykkeen vastaanottajana, joka ärsyke 
sitten johtuu eteenpäin pitkin solusta lähtevää 
hermosäiettä. A:iksi sanotaan myös lisäkkeet- 
töniiä epitelisoluja, jotka välittävät ärsykkeitä 
varsinaisiin hermosoluihin. Myös kasveilla on 
a:ja, jotka vastaanottavat paino-, valo- y. m. 



aistimuksia, vrt. Aistimet, I Os. ja H e r m o- 
kud OS, III Os. 

*Aita. Aitojen käyttö on Suomessa vanhas- 
taan sangen tulilailevaa ja useimmiten vailla mi- 
tään suunnitelmanmukaisuutta. On laskettu, 
että Suomen a;t perätysten asetettuina ulottuisi- 
vat yli 18 kertaa maapallon ympäri. Vasta viime 
aikoina on puunhinnan suuresti kohottua ryhdytty 
supistamaan a:jen käyttöä ja ottamaan käytän- 
töön entistä huokeampia a. -malleja, kuten esim. 
sellaisia, joissa aidaksien asemesta on vaakasuo- 
raan asetettuja pyöreitä tai halaistuja riukuja 
tahikka sekä riukuja että rautalankaa, ks. myös 
A i t a u s V e 1 V o 1 1 i s u u s, I Os. L. I-o. 

Aitovirna ks. Virna, X Os. 

Aivokeskukset ovat aivoissa esiintyviä rajoi- 
tettuja alueita, joissa hermosolut toimintaansa 
nähden läheisesti liittyvät toisiinsa muodostaen 
toiminnallisen kokonaisuuden. A;ia ovat esim. 
näkökeskus, joka ottaa vastaan näköärsytyksen 
ja saattaa sen tietoisuuteemme; liikekeskus, josta 
lähetetään käskyt liikehermoja pitkin lihaksiimnie; 
muistikeskus, jossa säilytetään erilaiset muisti- 
kuvat j. n. e. Suuremmat a. jakautuvat vielä 
pienempiin alakeskuksiin; siten esim. liikekeskuk- 
sessa erotetaan käden, jalan, vartalon j. n. e. 
liikekeskus, muistikeskuksessa näkö-, kuulo-, sana- 
j. n. e. muistikeskukset. Erilaiset aivotaudit voi- 
vat hävittää jonkun näistä keskuksista, jolloin 
syntyy vastaavanlainen toimintahäiriö. Y. K. 

*Ajattara sana esiintyy ensi kerran saarnassa, 
jonka Laurentius Petri Aboicus piti 1666 ja pai- 
natti 1670, kirjoitettuna näin; Ajataro. Sen 
ohella mainitaan joukko muita tarullisia nimiä, 
lähinnä edellä Calewan pojat ja jäljessä Lieckiöt. 
Loitsuissa tavataan nimen muodot Aattara, Atta- 
lainen y. m., joita on yhdistetty kertomarunoissa 
tavattavaan sankarinimeen Atsarlainen, Atitsal- 
lainen y. m. Mahdollisesti on kuitenkin oletettava 
kahden eri nimen sekaannusta. Muoto Ajatar 
on M. A. Castrenin korjaus, jota sitten Aleksis 
Kivi ,, Kullervo" näytelmässään on noudattanut. 
[Virittäjä 1918, siv. 24 ja 1919, siv. 74.] K- K. 

Ajo. Metallit laajenevat juuri jähmettymis- 
hetkellä, kuten vesi jäätyessään, täyttäen silloin 
esim. valumuotin tarkasti. Tätä ilmiötä sanovat 
valurit ajamiseksi eli a:ksi. Toiset metallit, esim. 
sinkki, ajavat kovasti; niiden valanteet tulevat- 
kin hyvin tarkkoja. P-o P-o. 

Ajosrutto = p a i s e r u 1 1 o (ks. t. VII Os.). 

*Akaa. 5,037 as. (1917); kansakouluja 4; 
5-luokk. yhteiskoulu Toijalassa (per. 1906), tieto- 
puolinen karjanhoitokoulu Rätön kartanossa, kir- 
kollinen museo kivisakastissa; Tampereen pankin 
haarakonttori, kirkolta Toijalan asemalle 1 km, 
Viialan asemalle 8 km; teoll.-lait.: Toijalan sähkö- 
tehdas ja -mylly sekä myllynkivitehdas. Karta- 
noita: Koiiho', Kurvoola, Arola (Qrönkulla), 
Viiala. — Kirkossa Johan Forssellin maalaama 
alttaritaulu, sähkövalaistus. J. A. W. 

*Akiander, M a 1 1 i a s. Hänen pääteoksensa 
on ,,Historiska upplysningar om de religiösa 
rörelserna i Finland i äldre ooh senare tider" 
(7 os., 1857-63). K. G. 

*Akkadilaiset. Tätä nimitystä käytetään nyt- 
temmin Babylonian ja Assyrian seemiläisten 
yhteisnimityksenä. K. T-t. 

*Akkumnlaattori, tekniikassa yleensä laite, 
johon kootaan energiaa. Niinpä on, paitsi sähkö- 



27 



Akrotobia — Aktiviteettihyportrofia 



28 



a:eja (ks. I Os. p. 
S ä h k ö p a r i s t o, 




Paine iiesttakkuraulaattori 



186; myös Sähköpari ja 
IX Os.), myöskin paineneste- 
(liyilraiilisia) a:eja 
(kuva), joita käyte- 
tään takoma- y. m. 
nestepaineella käy- 
vien puristimien ja 
painimien yhteydes- 
sä. Tällöin on neste- 
pumppu yhteinen 
monelle puristimelle. 
Jonkun puristimen 
seistessä kerääntyy 
liikaneste a:iin, jossa 
on pitkä pystysilin- 
teri ja tämän sisällä 
mäntä. Mäntä on 
kuormitettu suiirel- 
a kuormalla. Paine 
nostaa männän ylös. 
Jos nestettä sitten 
menee puristimiin 
enemmän kuin mitä 
pumppu antaa, las- 
keutuu mäntä. A. 
pitää näin paineen- 
Vesi-a:ia käytetään 
muutamin pal- 



kin muuttumattomana. 

vesivoimalaitosten yhteydessä 
koin, niissä vettä ei riitä suurimman kuormituk 
sen aikana. Silloin pumppuaa laitos yöllä tai 
muuten pienen kuormituksen sattuessa vettä 
korkealla olevaan säiliöön, josta sitä sitten 
suuren kuormituksen aikana otetaan. 

Rateau'n höyry-a:ia vuorostaan käytetään 
höyryvasarain, valssilaitoshöyrykoneiden y. m. 
hetkittäin käyvien höyrykoneiden yhteydessä. 
Näiden koneiden menohöyry johdetaan a:iin, 
jonka muodostaa suuri kattila. Höyry kuumen- 
taa a:ssa olevan veden, ja tästä syntyvä höyry 
johdetaan n. s. matalapaine- I. menohöyrytur- 
biiniin ja tästä lopuksi lauhduttajaan. A:n höy- 
rynpaine on aivan pieni, vesi kun voi kuumeta 
siinä vain vähän yli 100° C, mutta kun lauh- 
duttajapaine on myöskin pieni, kykenee paineen- ' 
ero pyörittämään turbiinia; turbiini käyttää sähkö- 
konetta, sähkö käytetään valaistukseen y. m. 
Ellei am höyry sattumalta riitä, otetaan höyryä \ 
turbiiniin tavallisesta kattilasta. i 

Nykyään on alettu käyttää sellaisissa kattila- '\ 
laitoksissa, joissa aika-ajoin tarvitaan paljon 
höyryä, kuten paperi-, massa-, selluloosa-, sokeri- 
y. m. tehtaissa, korkeapainehöyry-a:ia (vapor- 
akkumulaattoria) kattilain yhteydessä. Höyry- 
kattilan vieressä on tässäkin suuri vesisäiliö a:na, i 
jossa oleva vesi kuumennetaan kattilasta tule- 
valla höyryllä. Kun höyryä sitten tarvitaan 
tavallista enemmän, on näin varastossa suuri I 
määrä lämpöä, niin että hiiyrynotto ei aiheuta i 
häiriöitä höyrynpaineessa, lämmityksessä j. n. e. , 
Lisäksi saa varsinainen kattila olla pienempi kuin 
ilman a:ia oleva kattila. iVlyös yön aikana riit- \ 
tää tällaisesta isovesitilaisesta kattilasta höyryä 
huoneiden lämmitykseen y. m. tarvitsematta 
nitää kattilan alla tulta. — Kaasu-a:sta ks. i 
Dalin, T^yd. P-o P-o. \ 

Akrofobia (kreik. akroi = ylin, ja phobos = 
pelko), hermostuneilla henkilöillä tavattava sai- 
raalloinen korkeiden paikkojen ja niillä oleskele- 
misen pelko. (Y. K.) 



Akroosi. 1. n-akroosi, inaktiivinen (d-, I-) 
fruktoosi CgHjjOj, muodostuu emästen vaikut- 
taessa akroleiinibromidiin, glyseriiniä hapetet- 
taessa bromilla ja soodalla ja käsiteltäessä saatua 
tulosta natronlipeällä sekä emästen vaikuttaessa 
formaldehydin polymeriin trioksimetyleeniin. 
Koska a:sta voidaan edelleen valmistaa sekä 
d-glukoosia (rypälesokeria) että d-fruktoosia (he- 
delmäsokeria), on a;lla pääasiallinen merkitys 
väliaineena näitä tärkeitä sokerilajeja kokonais- 
synteesin kautta valmistettaessa. — 2. j-i-akroosi, 
edellisen isomeeri, muodostuu sivutuloksena c-ak- 
roosia toisen yllämainitun tavan mukaan valmis- 



(kreik.). 



N. 
alkuaan 



r. 

alus- 




Akrolerion propyiaiojeu kbtolta. 



tettaessa 

Akroterion f-fiK'-] 
laatta, jolta kreik.- 
roomal. temppeli- 
päädyn harja ja 

räystäskoristeet 
(tavallisesti pal- 
metteja, astioita, 
figuureja, kolmi- 
jalkoja y. m.) ko- 
hosivat; sittemmin 
nimitys on tullut 
käsittämään itse 
koristeita, kuten 
esim. kreik. hau- 
takivien (stele'in) 
palmettikoristcisis- 
ta päätemuodoista 
puhuttaessa. 

U-o N. 
Ak$essorineii(lat. 
acci'dere = tulla 
lisäksi), lisäksi tu- 
leva, liitännäinen. 
— 1. Lakit. A. eli liitännäinen (res accessoria) on 
esine, joka sinänsä on oikeudellisessa suhteessa 
pääesineen (res principalis) alainen. — 2. Kasvit. 
A. nimitystä käytetään etupäässä silmuista, jotka 
paitsi pääsilmua syntyvät lehtihankaan esim. 
kuusamalla, jolla ne ovat pystyrivissä. — 3. Mi- 
ner. A. vuorilajiaines = lisäaines (ks. Lisä- 
ainekset, V Os.). 

Aksishirvi 1. m a t s a m a h i r v i (Cerviis axis), 
pienehkö, 1.50 cm pitkä hirvilaji, kotoisin In- 
tiasta ja lähisaarilta, yleinen varsinkin Bengaa- 
lissa. Muistuttaa väriltään kuusipeuraa siinä, 
että harmahtavan ruskeanpunainen selkäpuoli ja 
sivut ovat koko eliniän valkeapilkkuiset, kuten 
useimpien hirvilajien vasikoilla. Vatsapuoli kel- 
lertävän valkoinen. Sarvet muistuttavat nuoren 
saksanhirven sarvia. Ne ovat liereät, lyyrynmuo- 
toiset ja kolmihaaraiset. A:eä pidetään yleisesti 
Euroopan eläintarhoissa, missä se tulee hyvin 
kesyksi ja usein lisääntyykin. K. J. V. 

Aksum ks. A x u m, 1 Os. 

Aktiiiiumi, eräs harvinaisten maametallien su- 
kuinen alkuaine, jolla on radioaktiivisia ominai- 
suuksia, ja joka vasta näiden ominaisuuksiensa 
kautta on keksittykin. Atomipaino luultavasti 
227. N. J. T. 

Aktiviteetti I. aktiivisuus (lat. acti'viis = 
toimiva), toimivaisuus, vaikuttavaisuus, toimek- 
kuus, vireys. 

Aktiviteeftihypertrotia (vrt. .A k t i v i teetti, 
Täyd., ja H y p e r t ro f i a, III Os.), jonkun elimen 
ahkerasta käyttämisestä johtuva elimen voimis- 



29 



Aktsioui-turbiini — Alakansakoulu 



30 



tuminen tai lisäkasvu; vastatiohta: i n a k t i v i- 
teettiatrofia, toimettomiiiitta seuraava 
kiiifituminen. (Y. K-) 

*Aktsioni-turbiiiii, vesi- tai liOyrytiirbiiiii, jossa 
vesi tai höyry vaikuttaa yksinomaan nopeudel- 
laan 1. vauhdillaan. A:eja sanotaan myös suihku- 
turbiineiksi (esim. Peiton-turbiini). Myöskin 
„tasapaineturbiini" nimitys on käytännössä, joh- 
tuen siitä, että juoksupyörän kummallakin puo- 
lella on näissä sama paine, toisin kuin reaktsioni- 
1. viipaineturbiineissa (ks. Vesiturbiini, X 
Os.'). P-o P-o. 

Aktualiteetti (vrt. Aktuaalinen, 1 Os.), 
a k t u a a I i s u u s, todellisuus, päivän kysymyk- 
siin kuuluvaisuus, tärkeys. 

Akvanianile (lat. aqua = vesij ja manus = 
käsi), vaskinen tai messinkinen, useimmiten taru- 
olennon, eläimen, ratsumiehen tai ihmisen rinta- 
kuvan muotoinen vesiastia, josta keskiajan papit, 
ennen ja jälkeen hostian (leivän) jakelemista 
ehtoollisvieraille, vettä valuttamalla pesivät kä- 
tensä. Keskiajan lopulta alkaen a:eja alkoivat 
käyttää maallikotkin, etenkin ennen ateriaa. 

U-o N. 

Akvireerattu (lat. acqiu'rere = hankkia), han- 
kittu, vastakohtana perinnölliselle, kongenitaali- 
selle taudille; esim. a. kuppatauti (syphilis 1. 
lues aquisita) = hankittu kuppatauti, kongeni- 
taalinen kuppatauti (syphilis 1. lues congenila) = 
synnynnäinen kuppatauti. Y. K- 

Akvisitsioni (ransk. acquisition, < lat. acqui- 
si'tiu = hankinta < acqui'rerc = hankkia, saa- 
vuttaa, voittaa), hankinta, saanti, lisä, etu, voitto; 
arvokas lisävoima, kyvykäs auttaja. 

Ala [ii-] (lat.), siipi, roomal. talon päähuo- 
netta, atriumia (ks. t. 1 Os.) joko kummallakin 
puolen tai ainoastaan toispuolisesti väljentävät 
sivuhuoneet, joten atrium, kun a:t ovettomina, 
ainoastaan verhojen erottamina siihen aukenivat, 
tuli saamaan T:n muodon. A. oli jonkinlainen 
vieraiden vastaanottohuone ja samalla se paikka, 
jossa perheet säilyttivät esi-isäinsä muotokuva- 
naamareita (imagines). Monessa Pompejin ta- 
lossa (kuten Pansan ja Sallustiuksen) oli täl- 
laiset a:t. A:ksi nimitettiin myös etruskilaisen 
temppelicellan siipiä ja myöhemmin basilikan 
sivulaivoja eli seinän ja pylväiden välistä tilaa. 

U-o N. 

*Alahama. 2,332,608 as. (1916), joista lähes 
puolet neekereitä ja mulatteja. Siirtolaisia n. 
60,000, joista enimmän saksalaisia, englantilaisia, 
irlantilaisia ja italialaisia. Skandinaavialaisia on 
n. 2,500. Suomalaisia on A:aan asettimut vain 
joitakin kymmeniä. Suomalaiset ovat farmareina 
(esim. Cioverdalissa), hiilikaivannoissa (esim. 
Bloctonissa) ja vähissä määrin satamatyöläisinä 
(Mobilessa). — A. on maanviljelysvaltio. V. 1917 
oli sato: 15,500,000 hl maissia, 3,500,000 hl kau- 
raa, 340,000 hl vehnää, 600,000 hl perunoita, 
136,000 kg tupakkia ja 525,000 paalia puuvil- 
laa (1918 oli puuvillan tuotanto 820,000 
paalia). Sitäpaitsi viljellään melkoisesti vihan- 
neksia ja hedelmiä. Samana vuonna oli karja- 
kanta: maanviljelvshevosia 150,000, muuleja 
278,000, sarvikarjaa 940,000, lampaita 121,000 
ja sikoja 1,850,000. Teollisiuiden tuotannonarvo 
oli 1911 n. 807 milj. mk. Vuorityön tuotannon- 
arvo oli 1918 n. 161 miij. mk. Päätuote on hiili. 
— Rautateitä oli 1915 n. 9,000 km ja sähkö- 



rautateitä lähes 600 km sekii kuljettavia jokia 
ja kanavia 3,200 km. M. E. H. 

Alabandiini, mangaanivälke, kemialliselta kokoo- 
mukseltaan mangaanisulfidia, MnS, on tumman- 
värinen, oktaedrinen ja kuutioina kiteytyvä kiven- 
näinen. Kovuus 3,3-4, ominaisp. 3,9-4, x. 

N. J. T. 

Alabastros t. a I a b a s t r o n f ala'-] (kreik.), 
alabasteri (ks. t. 1 Os.); erikoisesti: pieni, soikea, 
pyöreäpohjainen, ahdassuinen, korvakkeista nau- 
haan ripustettava jalaton voideastia I. pullo, 
tavallisesti alabasterista, mutta usein poltetusta 
savestakin ja silloin vaasien tapaan maalauksilla 
koristettu. A:ta joskus on väärin nimitetty kyy- 
nelpulloksi. ks. Vaasi, X Os. U-o N. 

Alaetaga ks. H y p p y r o t a t, III Os. 

»Alahärmä. 6,894 as. (1917); kansakouluja 4; 
palo- ja eläinvakuutusyhdistys, 2 osuusmeijeriä, 
1 osuuskassa; 2 sahaa. — Kirkko J. Stenbäckin 
piirustusten mukaan (valm. 1903), alttaritaulu 
Alexandra Sältinin maalaama. J. A. W. 

»Alajärvi. 8,129 as. (1917); kirkolta 43 km 
Lapuan asemalle; kansakouluja 9, vaivaistalo, 
osuuskauppa, palo- ja eläinvakuutusyhdistys; teol- 
lisuuslaitoksia: Grönforsin saha ja myllyt, Mäkelän 
mylly, Haiskon saha, mylly ja sähkölaitos. Ala- 
järven nahkatehdas. — Kirkossa Verner Thomen 
maalaama alttaritaulu ,, Kristus Qetsemanessa". 

J. A. W. 

Alakansakoulu 1. ,, alhaisempi kansakoulu" mai- 
nitaan jo kansakouluasetuksessa 11 p:ltä toukok. 
1866 m. m. §§:ssä 103, 104, 106 ja 108. Se mää- 
rätään sanotussa asetuksessa pakolliseksi kau- 
punkikunnille. Asetuksen mukaan ,,ovat 
lapset mieluimmin opettajattarelta neuvottavat 
ja harjoitettavat seuraavissa opinaineissa: uskon- 
opissa; äidinkielen lukemisessa ja kirjoittamisessa; 
luvunlaskussa ja muoto-opissa; kuvaannossa, lau- 
lussa ja voimistelussa". 

Maaseudun alkuopetus oli sen sijaan edel- 
leen jätettävä kansakouluasetuksen 114 §;n mu- 
kaan kodin velvollisuudeksi, kuitenkin niin, että 
kirkollisten kuntain oli järjestäminen kodeille 
avuksi lasten kouluja, mikäli tarve vaati (vrt. 
Alkuopetus, 1 Os.). Jonkunlainen alku- 
opetus järjestettiin myös alusta pitäen ylempien 
kansakoulujen yhteyteen. Kansakouluasetuksen 
124 § määräsi näet, että jos kiireellisimpänä työ- 
aikana syksyllä ja keväällä ei voitu pitää varsi- 
naista ylempää kansakoulua, tuli opettajan sinä 
aikana pitää pikkulasten koulua etenkin niitä 
varten, jotka seuraavana syksynä aikoivat ylem- 
pään kansakouluun. Tämä alkuopetuksen jär- 
jestely maaseudulla lienee toiselta puolen johtu- 
nut U. Cygnaeuksen ihanteellisesta katsantokan- 
nasta, ,,että ensimäinen kristinuskon ja kirjatai- 
don opettaminen kodissa on kansassamme isiltä 
peritty tapa. jolla on suuri merkitys sen henkisen 
yhteyden säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi van- 
hempain ja lasten kesken, josta kansan siveelli- 
nen voima suurissa määrin riippuu", ja toiselta 
puolen hänen pelostaan, että alkukoulusta ja 
varsinkin seurakunnallisesta koulusta voisi ke- 
hittyä kilpailija ylemmälle kansakoululle. Että 
olikin syytä tämmöiseen pelkoon osoitti m. m. 
se komiteakin, joka 1906 asetettiin maaseudun 
alemman opetuksen järjestämistä varten. Sen 
esittämästä 2-vuotisesta kunnallisesta alemmasta 
kansakoulusta oli näet tehtävä oppilaitos, joka 



31 



Alakuiisakouliiseniiiiaari — Alaiikoinaideu Intia 



32 



päättyville uppiinäärineen antaisi yleisen l<ansa- 
laissivistykseii välttäniättömiinmäl edellytyl<set 
ja jota laajemmalle ei vastainen oppivelvolli- 
suusl<aan saisi ulottua. 

V. 1907 valmistuneessa mietinnössä oppivelvol- 
lisuudesta esitettiin, että maaseudulla yleensä 
sama opettaja opettaisi sekä ala- että yläkansa- 
koulussa ja että a:n työaika käsittäisi vähin- 
tään 10 viikkoa vuodessa. V:n 1910 eduskunta 
asettui sille kannalle, että a:n tuli toimia 2- 
vuotisena 2-vuotisen seminaarin käyneen opetta- 
jan johtamana etupäässä yläkansakoulun veisto- 
tai luokkahuoneessa aikoina, milloin ne olivat 
joutilaat. Lisätyönä tämä opettaja opettaisi ylä- 
kansakoulussa käsitöitä, laulua ja voimistelua, 
jotta yläkansakoulun opettajalle liikenisi aikaa ja 
voimia jatko-opetuksen antamiseen. Samalle poh- 
jalle rakennettiin hallituksenkin ehdotus v:lta 1918. 

Piispain kokous 1915 ryhtyi parantamaan 
seurakunnallista alkuopetusta m. m. yleisellä ohje- 
säännöllä, ja kirkollisia alkukouluja ruxettiin 
avustamaan \'altioavullakin, esim. 1918 600 mar- 
kalla ja 1919 450 mk:l!a opettajaa kohti, mutta 
yleisen mielipiteen kallistuminen kunnallisten a:jen 
puoleen on vaikuttanut sen, että näitä on ruvettu 
yhä runsaammin perustamaan. Syksyllä 1919 
toimi niissä lopulle kuudettasataa opettajaa. 
Eduskunta onkin näitä alkanut yhä auliimmin 
avustaa. Niinpä oli esim. 1919 opettajain valtio- 
palkka kaikkiaan 2,200 mk., ja muun valtio- 
avustuksen suhteen ovat kunnalliset a:t kohoa- 
massa aivan ylempien kansakoulujen rinnalle. 
Samalla on kunnallisten a:jen sisäinen rakenne 
muodostettu lapsen luonnon vaatimuksien mukaan. 
Se ilmenee m. m. seuraavasta 1 -opettajaisen 2- 
vuotisen a:n mallituntikaaviosta; 

I OS. II OS. 

Ynjpäristöoppia ja siihen liittyvää askartelua 5 '/a t. 6 t. 

Uskontoa ja siveysopetusta Vai- ^/a -- 

.ividinkieltä "/a., "/a .. 

Laskentoa */2 ., '/a .. 

Lnulua ja leikkiä "/'i.. '/a ,, 

Käsityötä 2 ., 2 ., 

Yhteensä 20 1. 24 t. 

Rinnan tämän kehityksen kanssa kulkee a.- 
opettajain valmistuskin. Entisistä lukuisista 
1-vuotisista yksityisistä seminaareista on sem- 
moisenaan jäljellä vain kaksi. Valtio on perusta- 
nut Suistamolle ja Hämeenlinnaan 2-vuotisen 
suomenkielisen a.-seminaarin. Helsingin ja Vaasan 
1-vuotiset yksityiset ruotsinkieliset seminaarit on 
runsailla valtion avustuksilla muutettu 2-vuotisiksi. 
Viimemainittu otettiin kokonaan valtion huostaan 
1920. Nykyään noudatetaan 2-vuotisissa semi- 
naareissa seuraavaa tuntikaaviota: 

I II 



Siveys- ynnä kasvatusoppi ja metodioppi ... 4 4 6 

Uskonto ja uskontojen historia 3 3 — 

Äidinkieli 6 4 — 

Kotiseut. op, 3'nnä maantieto ja luonnontieto 3 2 — 

Laskento ja mittausoppi 3 2 — 

Käsityöt 3 2 — 

Ylimääräiset käsityöt (3) (3) — 

Piirustus 3 2 — 

Kaunokirjoitus 1 i — 

Laulu la soitto 5 5 6 

Voimistelu ja leikki ynnä terveysoppi ... 5 5 6 

Kuuntelua — 6 '> 

Opetusharjoituksia ja valmistusta niihin ... — — 12 

Yhteensä 36 36 36 

139) (39) 



1-vuotisen seminaarin suorittaneita varten on 
järjestetty 2-kesäisiä täydennyskursseja. Koulu- 
hallitus on 1920 esittänyt 2-vuot. seminaarin 
kurssin pätevyyseh toksi a:n opettajavirkoihin. 

A.-asiaa käsiteltiin viimeksi 1920 v;n edus- 
kunnassa yhdessä oppivelvollisuusasian kanssa. 
Sivistysvaliokimta oli hallituksen esityksen (v:lta 
1918) mukaisesti ehdottanut a;n 2-vuotiseksi ja 
lakiehdotuksessaan kustannuksista varannut sille 
runsasta taloudellista kannatusta. Raa. 

Alakansakouluseminaari ks. Alakansa- 
k o n 1 11, Täyd. 

Ala- Karjalan rovastikunta käsittää Enon, Ilo- 
mantsin, Tuupovaaran, Kesälahden, Kiteen, Rääk- 
kylän, Tohmajärven, Värtsilän, Kiihtelysvaaran 
ja Pälkjärven seurakunnat Savonlinnan hiippa- 
kuntaa. 

Alanen, Otto Joseph (1885-1920), suom. 
taidemaalari. Käytyään kansakoulun A. lähti 15- 
viiotiaana Tukholmaan työskennellen kone- ja 
sähköalalla sekä harjoittaen omin päin piirtä- 
mistä ja maalausta. Kotimaahan palattuaan hän 
kävi Tampereen teollisuuskoulun sekä jatkoi tai- 
teellisia opintojaan kotimaassa Kaarlo Vuoren 
johdolla ja myöhemmin (1906-10) Tukholmassa, 
Dresdenissä ja Berliinissä m. m. Dahlin ja Louis 
Corinthin opastamana. Omintakeisissa maalauk- 
sissaan A. on käsitellyt pääasiallisesti Kalevalan 
aiheita tavoitellen niiden sekä viiva- että väri- 
sommittelussa voimakkaasti tyyliteltyä koristeel- 
lista ilmaisumuotoa. Hänen muista teoksistaan 
ansaitsevat suurikokoinen kolmiosainen ,, Elinan 
surma" ja seinämaalaus Tampereen Kansallis- 
osakepankin talossa mainitsemista. Vv. 1910-16 
A. toimi piirustuksen ja väriopin opettajana Tam- 
pereen käsityöseminaarissa sekä samoihin aikoi- 
hin „Aamulehden" avustajana ja taidearvosteli- 
jana. F. L. 

»Alankomaat. 6,778,6 9 as. (1918), 198 km2:llä. 

Historia. V. 1908 muodostui, vapaamie- 
lisen ministeristön luovuttua. Heemskerkin van- 
hoillinen kabinetti, joka 1913 saattoi voimaan 
pakollisen vanhuus- ja työkyvyttömyysvakuu- 
tuksen ja jonka sijaan heinäk. sam. v. tuli parla- 
menttipiirien ulkopuolelta kokoonpantu van der 
Lindenin ministeristö. Sam. v. ruvettiin lin- 
noittamaan Vlissingeniä. Kesäk. 1914 hyväk- 
syttiin yleinen tulovero. Suurvaltain sodan 
' aikana A. pysyivät puolueettomina, mutta nii- 
' den kauppa ja merenkulku kärsi paljon Englan- 
I nin ja Saksan välisestä saartosodasta. Heinäk. 
! 1918 tapahtuneissa toisen kamarin vaaleissa, joi- 
hin naiset ensi kerran saivat ottaa osaa, vasem- 
misto ja oikeisto saavuttivat yhtä monta edus- 
tajapaikkaa (yhteensä 100). Syysk. sam. v. kato- 
listen johtaja Ruys de Beerenbrouck muodosti 
ministeristön. Kun vallankumous oli puhjen- 
nut Saksassa, koetettiin A:ssakin kukistaa mo- 
narkia, mikä yritys kuitenkin raukesi tyhjiin. 

»Alankomaiden Intia. Jaava ja Madura 
36,035,435 as. (1912), ulommat siirtomaat 
11,846,179 as. (1912). — Maanviljelys on tärkein 
elinkeino. Tärkeimmät viljelyskasvit ovat sokeri, 
tupakka, kahvi, tee, riissi, pippuri. V. 1914 vie- 
tiin sokeria 1,488 milj. kg, kopraa 264 milj. kg, 
tupakkaa 67 milj. kg, riissiä 56 milj. kg, rot- 
tinkia 41 milj. kg, kahvia 32 milj. kg, teetä 32 
milj. kg, pippuria 16 milj. kg. Varemniin oli 
indigo tärkeä tuote. Koko viennin arvo oli 1914 



33 



Alaska — Albrecht 



34 



n. 1,360 milj. mk. ja tuonnin arvo 854 milj. mk. | *Alaviis. 10,753 as. (1917); kansakouluja 10, 
Karjanhoito tuottaa jonkun verran nahkoja ja ' vaivaistalo, naisten keuhkotautiparantola, kun- 
vuorityö tinaa ja petroleumia. — Tärkeimmät j nanlääkäri yhteinen Töysän ja Kuortaneen kanssa, 
kaupungit ovat: pääkaupunki Batavia. Surabaja j piirieläinlääkäri; palo- ja eläinvakuutusyhdistys; 
ja Surakarta Jaavalla, Falembang Sumatralla ja j 3 sahaa, Pukkilan kärry- ja rekitehdas. — Uusi 



Bandjermassin Borneolla. M. E. H. 

*Alaska. 1,530,327 km-, n. 45,000 as. (1918). 
Asukkaista on lähes puolet intiaaneja ja eskimoja. 
Maahan, varsinkin kultalöytöjen (1896) jälkeen, 
muuttaneista vieraista kansallisuuksista oli 1900 
suomalaisia n. 600. Enimmän on englantilaisia 
ja irlantilaisia, saksalaisia ja skandinaavialaisia. 
Kiinalaisiakin on A:ssa 3,100 (1910). — Alku- 
asukkaat harjoittavat metsästystä, kalastusta ja 
turkiskauppaa. Kalastuksen tuotannonarvo oli 
1914 113 milj. mk. Maahan muuttaneet taas 
ovat suurimmaksi osaksi vuorityöläisiä. V. 1867 
-1911 oli kivennäisviennin arvo n. 962 milj. mk. 
Vielä 1915 kaivettiin kultaa 90 milj., vaskea 
76 milj. ja hopeaa yli 2 milj. mk:n arvosta. Koko 
mineraalituotanto arvioitiin 1915 175 milj. mkiksi. 
Viime vuosikymmenenä on alettu menestyksellä 
harjoittaa poronhoitoa. — Liikenneoloja on viime 
vuosina suuresti parannettu. Rautateitä oli 1911 
670 km. — A:n pääkaupunki on v:sta 1906 Ju- 
neau. Sitä ennen oli pääkaupunkina Sitka. 

M. E. H. 
*Alastaro. 4,680 as. (1917); kansakouluja 5, 
vaivaistalo, paloapuyhdistys yhteinen Loimaan 
ja Metsämaan kanssa, osuuskauppa, jolla 2 haara- 
myymälää. Hanhijoen osuuskassa; teollisuuslai- 
toksia: 4 sahaa, 7 myllyä, Lounais-Suomen 
sähkö-o.-y:n sähkötehdas. J. A. W. 

*AIatau. Useita tämännimisiä vuoriryhmiä Ve- 
näjän Keski-Aasiassa. 1. Dzungarian A. lli-joen 
pohjoispuolella. — 2. llintakainen A. Issyk-kul- 
järven pohjoispuolella. — 3. Terskei-A. Issyk- 
kuljärven eteläpuolella. — 4. Kuznetskin A., Obin 
ja Jenisein välillä, Tom-joen latva-alueella ko- 
hoava, Altaihin rajoittuva vuorimaa. Sen kes- 
kustassa on Kuznetskin kaupunki. M. E. H. 

*Alatornio. 9,719 as. (1917); kansakouluja 11, 
kansanopisto (per. 1901), paloapuyhdistys, 1 osuus- 
kauppa, 1 osuuskassa, Röytän ja Kuusiluodon 
lastauspaikat, Tornion asema, Kyläjoen ja Kaa- 
kamon pysäkit; teollisuuslaitoksia: 2 sahaa, sähkö- 
laitos, Mäsellin mylly, A:n meijeri o.-y., O.-y. 
Kalkkimaan kalkkilouhos Ruotsalossa, toimi- 
nimi „Mustakallio Oranifin dioriittilouhos Laiva- 
niemessä, kotiteollisuutta: kenkien, kulkusien, 
loimien, työrekien, puuastioitten valmistusta Kaa- 
kamossa, lohenkalastusta. — Kirkko kivestä, rak. 
1400-luvulla, alttaritaulu ..Vapahtaja ristillä" 
Strömbäckin maalaama. J. A. W. 

Ala-Tunguska (ven. Niznaja Tunguska), Jeni- 
sein oik. lisäjoki, n. 2,100 km pitkä, josta 750 km 
laivakululle sopiva 



kirkko rak. tiilestä 1914 K. S. Kallion piirustus- 
ten mukaan, alttaritaulu Oskari Paatelan maa- 
laama: ,, Ristiltä laskeminen". J. A. W. 

*Albacka I. A h I b a c k a. Kartanon pääraken- 
nus 7 km Hämeenlinnan ja Parolan asemilta, 
"2 km Vanajaveden rannassa olevasta Poransaa- 
ren laivasillasta. Käsittää Eerolan ja Katilan 
ratsutilat seVä Seppälän ja Perttulan verotilat, 
yhteensä 1,017, 0.5 ha, josta viljelyksessä 225 ha. 
Päär.akennus n. 100 v:n vanha, rakennettu 
herraskartanotyyliin. Oltuaan aikaisemmin Flo- 
rin-suvulla .^. senjälkeen on ollut Nordensvaneilla 
yli 50 V. Nykyinen omistaja leskirouva Elin 
Nordensvan, synt. Enckell. A. on tunnettu hy- 
västä ayrshirekarjakannastaan. J. A. W. 

*Alban!a. Balkanin sotien jälkeen tuli A. 1913 
itsenäiseksi ruhtinaskunnaksi, jonka pinta-ala oli 
n. 29,600 km- ja asukasluku n. 800"000. Ruhti- 
naaksi valittiin Wiedin prinssi Wilhelm. Häntä 
vastaan noustiin kuitenkin pian kapinaan. Ka- 
pinalliset valloittivat pääkaupungin Durazzon ja 
ruhtinaan oli syysk. 1914 luopuminen kruunus- 
taan. Uudeksi hallitsijaksi valitsivat albanialai- 
set sulttaani Abdul Hamidin pojan Mehmed 
Burhan-Eddin Effendin. Tällöin oli A. kuitenkin 
jo sotkeutunut suurvaltain sodan jalkoihin. Se 
joutui osittain Italian, osittain Itävalta-Unkarin 
miehittämäksi. V. 1920 A. Italian ja A:n väli- 
sen sopimuksen mukaan joutui Italian suojelus- 
herruuden alaiseksi. M. E. H. 

*Alberga. 1. Kartano Espoon pitäjässä, 
päärakennukset Helsingin-Karjan radan etelä- 
puolella, A:n pysäkin läheisyydessä, vanha v:lta 
1802, nykyinen v:lta 1875, rakennettu länsi-intial. 
pinjasta (raakasokerikirstujen laudoista), maita 
alkuaan 792,67 ha, 2,2500 manttaalia, nykyään 
345,501 ha, 1,2978 manttaalia O.-y. Leppävaaran 
ostettua osan kartanosta; omistajia: 1600-luvulla 
Gyldenär-, 1700-luvun alussa von Numers-, v:sta 
1746 Tersmeden-, v:sta 1770 von Zansen-sukujen 
jäsenet, v:sta 1855 F. Kiseleff, hänen leskensä, 
tämän sisar rouva Emma Ehrström sekä tämän 
tytär Aina Slöör, Slöör-suvun jäsenet, myöhem- 
min Alberga-o.-y. ja O.-y. Stenius. — 2. Huvila- 
yhdyskunta, syntynyt v:n 1906 jälkeen A:n. 
1915 perustetun O.-y. Leppävaaran, Mäkkylän 
kruununvirkatalon ja Bergansin tilojen maille n. 
400 ha:n alalle, n. 1,200 asukasta (1920), huvi- 
loita ja palstatiloja n. 250, suom. ja ruots. kansa- 
koulu, pukimotehdas, nelisen suurempaa kauppa- 
liikettä, puhelinkeskus, paikallisjunayhteys Helsin- 
kiin; huomattavia rakennuksia ovat A:n kartanon 



*Alaveteli. 2,464 as. (1917); oma palo- ja eläin- päärakennukset, ,, Kotiseudun ystävien" (Hembyg 



vakuutusyhdistys; teollisuuslaitoksia: 4 nahka- 
tehdasta, Tastin mylly ja sähkölaitos, Kaitforssin 
saha ja mylly, kotiteollisuutena karstanlautojen 
ja rekien valmistusta. J. A. W. 

/Alavieska. 3,697 as. (1917); kansakouluja 2. 
säästöpankki, 'pao- ja eläinvakuutusyhdistys, 
osuuskauppa, osuusmeijeri, osuuskassa; teollisuus- 
laitoksia: Tikkakosken ja Haapakosken saha a 
mylly. — Kirkko paloi toukok. 1916; sen alttarin- 
puoleinen päätyseinä oli koristeltu maalauksilla. 

J. A. W. 

Täyd. 2. Painettu "/^ 20. 



(tens vänner) ja työväenyhdistyksen talot. Maail- 
mansodan aikana rakennettuja suurenmoisia 
linnoitustöitä. Seurakunnallisesti ja kunnallisesti 
yhdyskunta kuuluu Espooseen. — 3. R a u t a- 
tien pysäkki Helsingin-Karjan radalla 1 1 km 
Helsingistä länteen. 5 km Grankullasta. 

J. A. W. 
Albrecht, Theodor (1843-1915), saks. geo- 
deetti ja tähtitieteilijä, v:sta 1866 Potsdamin 
geodeettisen laitoksen havaitsijana ja sittemmin 
osastonpäällikkönä. A:n työt koskevat pääasial- 



35 



Alcenius — Alessi 



36 



lisesti geodeettis-astrononiisia kysymyksiä, joista 
etusijassa mainittal^oon longitudieromääräykset ja 
napavariatsioiiltutkimiikset. /. B. 

♦Alcenius, Otto Alfred, kuoli 1913. 
Aidermau [oldimänj (engl., < anglosaks. eal- 
ilorman = vanhempi mies), nimitys, jota anglo- 
saksit käyttivät ammattikuntain esimiehistä ja 
useista muista päättävällä ja hallitsevalla val- 
lalla varustetuista henkilöistä. Tätä nykyä a. 
on Englannissa ja osassa Yhdysvaltoja eräiden 
maistraatin jäsenten nimitys. J. F. 

Aldoosit, ne yksinkertaiset sokerilajit, joiden mole- 
kylissä on aldehvdirvhmä; sellaisia ovat esim. arabi- 
noosi, CH^IOH)'. CH(OH) . CH(OH) . CH(OH) . CHO 
ja glykoosi (rypälesokeri), CH2(0H) . CH(OH) . 
CH(OH) . CH(OH) . CH(OH) . CHO. 

♦Aleksandra Feodorovna (nuo r.), Venäjän 
keisarinna, sairasti heikkohermoisuutta ja jou- 
tui inhoittavan ,, pyhimyksen", talonpoika Raspu- 
tinin turmiollisen vaikutusvallan alaiseksi. Val- 
lankumouksen puhjettua A. F:aa pidettiin yh- 
dessä puolisonsa ja lastensa kanssa vankina; sai 
todennäköisesti heinäk. 1918 surmansa Jekaterin- 
burgissa. 

♦Aleksandria. 444,617 as. (1917). Rautatien 
päätekohta. 

Aleksanteri, Kreikan kuningas (s. 1893), tuli 
hallitsijaksi kesäk. 1917, kun hänen isänsä Kons- 
tantinos I ympärysvaltain painostuksesta luo- 
pui kruunustaan. Tämä muutos merkitsi Venize- 
loksen palaamista pääministeriksi. A. kuoli 1920. 
Aleksanteri Juhana, Romaanian ruhtinas, ks. 
Cuza, Alexandru loan I, 11 Os. 

*AleksejeT, Jevgenij Ivanovit s, kuoli 
1918 (?). 

Aleksejev [se'-], Mihail V a s i 1 j e v i t s 
(1857-1917), ven. kenraaU; tuli upseeriksi 1876 
ja otti osaa Turkin sotaan 1877-78: tuli 1894 
yleisesikuntaan ja toimi sittemmin v:een 1904 
yleisesikunta-akatemian professorina. V. 1904 
A. yleni kenraalimajuriksi ja tuli kolmanteen 
Mantsurian armeiaan päämajoitusmestariksi ot- 
taen siten osaa Japanin sotaan. Sodan loput- 
tua hän toimi yleisesikunnan ylimajoitusmes- 
tarina ja tuli 1908 kenraaliluutnanttina Kio- 
van sotilaspiirin esikuntapäälliköksi. Suurval- 
tain sodan alkaessa 1914 A. tuli lounaisen 
armeian esikuntapäälliköksi osoittaen siinä toi- 
messa suurta strateegista kykyä ja yleten jalka- 
väenkenraaliksi; tuli maalisk. 1915 Ruzskijn jäl- 
keen luoteisen armeian ylipäälliköksi ja myö- 
hemmin sam. V. yleisesikunnan päälliköksi. Val- 
lankumouksen puhjettua A. oli jonkun aikaa 
viipäällikkönä ja Kornilovin kapinan aljettua 
iyhyen ajan jälleen esikuntapäällikkönä. Bolse- 
vikkien päästyä valtaan A. toimi heidän vastus- 
tajainsa puolella Etelä-Venäjällä. J^ F. 

Aleksiini (kreik. ale'ksein = torjua) käsitti 
Hans Buchnerin humoraaliteorian mukaan sitä, 
mitä nyk. vasta-aine, immuuniaine, merkitsee. 
Sittemmin on siinä erotettu vaikutukseltaan kaksi 
eri osaa: termostabiili amboseptori ja termolabiili 
komplementti, ks. Immuniteetti, 111 Os. 

J. A. M. 
Alemannia ks. S v a a b i, IX Os. 
d'AJembertin fdaläbä'rin] periaate 1. p r i n- 
s i i p p i välittää ylimenon tasapaino-opista (sta- 
tiikasta) liikeoppiin (dynamiikkaan). Se käsit- 
telee voimien tasapainoa mielivaltaisessa massa- 




pistejärjestelmässä. Massapisteiden ajatellaan 
olevan sidottuina toisiinsa yhdistävien kappalei- 
den (nuorien, tankojen) 
tai vetovoimien välityk- 
sellä. Tällaisia yhdi.-- 
täviä voimia sanotaan 
s i s ä i s i k s i, jota vas- 
toin kaikkia muita jär- 
jestelmään sovitettuja 
voimia sanotaan u I - 
k o i s i k s i. Olkoon nyt 
M (ks. kuvaa) yksi täl- 
lainen massapiste, johon 
vaikuttaa ulkoinen voi- 
ma U. Muiden massapisteiden vaikutusta AI:ään 
esittää voima S. C:n ja S:n resultantti on R. 
Massapisteen M liike ja sitä vastaava kiihtyväi- 
syys ovat siis sellaiset, kuin jos piste liikkuisi 
irroitettuna järjestelmästään ainoastaan voiman 
R kuljettamana. U jaetaan nyt kahteen kompo- 
nenttiin, joista toinen on /?; toinen Sj on yhtäsuuri 
kuin S ja vastaissuuntainen sille. Jälkimäinen 
on siis se ulkoisen voiman komponentti, joka 
kumoutuu sisäisten voimien vaikutuksesta, ja 
d'Alembert sanoi sitä sentähden ,, kadotetuksi 
voimaksi". Voima R^, joka on yhtäsuuri kuin 
R mutta vastaissuuntainen, kumoaa jälkimäisen 
vaikutuksen tai, jos palataan alkuperäisiin kom- 
ponentteihin, voidaan sanoa, että se kumoaa 
ulkoisen voiman U ja sisäisen voiman S yhteis- 
vaikutuksen. Samaa tarkastelua ulottamalla 
kaikkiin massapisteisiin saadaan d'A. p., joka 
kuuluu: 

Jos massapistejärjestelmässä vai- 
kuttaviin sisäisiin ja ulkoisiin 
voimiin lisätään yksityisten mas- 
sapisteiden kiihtyväisy yksiä vas- 
taavat voimat vastakkaissuuntai- 
sina, niin pitävät kaikki nämä voi- 
mat toisiaan tasapainossa. d'Alem- 
bert esitti tärkeän periaatteensa ,,Tra te de dyna- 
mique"ssä 174 . U. S:n. 

Alessi [-e-], Galeazzo (1512-72), it., Pe- 
rugiassa syntynyt sekä täällä ja Roomassa Michel- 
angelon oppilaana kehityksensä saanut, Geno- 
vaan Sauli-perheen kutsuma myöhäisrenesanssin 
arkkitehti. Genovan kaupungin ihmeellinen 
asema Välimerestä porrastaen nousevalla epä- 
tasaisella pengerrinteellä, rikkaiden kauppiasruh- 
tinasten loistonhalu lähinnä aiheuttivat jo aika- 
laisiakin häikäisevän loistavan upean palatsi- 
arkkitehtuurin, jossa pääpaino, katujen ahtauden 
vuoksi sisällekäsin siirtyen, keskittyi väljien 
vestibylien, paripylväiden reunustamain piha- 
maiden ja näiden perälle pääakselin suuntaan 
sommiteltujen, usein avoimien loggialoistoportai- 
den luomiseen. Ihmeellisen viehättävät, perspek- 
tiiviset näköalat täten avautuvat palatsien sisälle. 
Varsin rikkaaksi ja suurpiirteiseksi vaikutus yl- 
tyy A:n v:sta 1549 alkaen luoman Strada Nuova- 
kadun (nyk. Via Garibaldi) palatseissa, joissa 
sisäänkäytävät kadun kummallakin puolen ovat 
vastakkaisiksi sommitellut. A:n tyyli pysytteli 
aluksi yksinkertaisen voimakkaana ja hienona, 
mvöhemmin A. töissään pyrkii nousevan barokin 
luontoisiin suurpiirteisiin kokonaisvaikutelmiin, 
I detaljia kumminkin usein laiminlyömällä; vai- 
kutuskin täten kaikesta marmoriloistosta ja omin- 
, takeisuudesta huolimatta jää kylmän akateemi- 



37 



Alexander — Alkeisliuovasto 



38 



seksi. A:n monista töistä mainittakoon: Sa 
Maria da Carignanon kaupunkia vallitsevalle 
paikalle pystytetty suuri kupolikirkko, huomatta- 
van yksinkertaisine sisustoineen, mutta liian pie- 
nine 'kupoleineen; Pai. Cataldi, A:n ja Castellon 
yhteistyötä; 12:sta Slrada Nuovan kuuluisam- 
masta palatsista ainoastaan rehevän mahdikas 
Pai. Cambiaso ja Pai. Lercari-Palodi (nyttemmin 
Casino) timanttiharkkoineen alakerrassa todistet- 
tavasti ovat A:n käsialaa, jälellejääneistä, monin 
kerroin uusituista (Pai. Spinola, Pai. Giorgio 
Doria y. m.) 4 on Am oppilaiden, 6:sta vain 
tiedetään A:n suunnitelleen niihin polijat; huvi- 
loista Pai. Scassi mahtavine fasadeineen. Pai. 
Sauli (hävitetty) ja Pai. Pallavicini kauniin puis- 
ton keskellä; ulkopuolella Genovan Pai. Marino 
(Municipio) Milanossa. U-o N. 

Alexander [äligza'ndd], B o y d (1873-1910), 
engl. upseeri ja Afrikan-matkustaja. A. on joh- 
tanut tieteellisiä tutkimusretkiä monessa osassa 
Afrikkaa: Kap Verden saarilla, Guinean saarilla, 
Sambesi-alueella, Nigeriassa, Kamerunissa ja Su- 
danissa. Erityisesti hän on tutkinut Tsad-järveä. 
Hänet surmasivat alkuasukkaat Abesrissä Wa- 
daissa. Julkaissut: „From the Niger to the Nile" 
(1907). M. E. H. 

Alexandrette ks. 1 s k a n d e r u n, 1 1 1 Os. 

Alfa-heinä ks. E s p a r t o h e i n ä, II Os. 

Alf-alfa-heinä, sinimailanen I. luserni (Medi- 
cago sativa); nimitystä käytetään etenkin amer. 
kirjallisuudessa. 

Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistys- 
rahasto ks. K o r d e I i n i n r a h a s t o. 

Alfthan. 1 . Anton Edvard A. (s. 1856), 
teknikko, liikemies, yliopp. 1873, fil. niaist. 1877; 
1882-84 Raivolan sahan isännöitsijänä, tuli 1884 
Töölön sokeritehtaan teknilliseksi johtajaksi, 1911 
sen isännöitsijäksi. A:n aloitteesta Töölön sokeri- 
tehtaassa pantiin toimeen tärkeitä teknillisiä 
uudistuksia ja tehdas laajeni hänen aikanaan 
yhdeksi Helsingin suurimpia teollisuuslaitoksia; 
ottanut huomattavaa osaa myöskin kaupungin 
kunnalliseen elämään. 

2. Max Teodor A. (1863-1914), edellisen 
veli, sotilas, virkamies, maantieteilijä, tuli 1883 
upseeriksi Suomen kaartiin, suoritti 1887-90 
yleisesikunta-akatemian kurssin, tuli 1897 Suomen 
sotaväen esikuntapäälliköksi ja 1898 everstiksi; 
oli 1897-1902 ylisotaoikeuden jäsenenä ja jul- 
kaisi 1895-1901 aikakauskirjaa ,,Finsk militär- 
tidskrift". Erottuaan sotapalveluksesta 1902 
toimi 1902-05 J. C. Frenckell & Poika osake- 
yhtiön Tampereella olevan paperitehtaan isän- 
nöitsijänä; 1905-10 Uudenmaan läänin kuvernöö- 
rinä, josta toimesta luopui sen johdosta, että ei 
tahtonut alistua kenraalikuvernööri Seynin lait- 
tomuuspolitiikkaan. Julkaisuja: venäjänkielinen 
sotilaallis-maantieteellinen katsaus suomenmaalai- 
seen sotilaspiiriin (1896-1901); ,,Bidrag tili känne- 
dom af Kymmene älf" (,, Fennia", 1908). A. oli 
myöskin puheenjohtajana 1910 julkaistun Suo- 
men kartaston toimituskomiteassa. 

Alfyen [alvc'n], Hugo (s. 1872), ruots. sävel- 
täjä ja viulutaituri, opiskeli Tukholman konser- 
vatorissa 1887-91 , valtion stipendillä Saksassa, 
Ranskassa ja Belgiassa 1896 ja 1899-1900. 
Otettiin 1903 sävellys- ja soitinnusopettajaksi 
Tukholman konservatoriin, mutta luopui tästä 
toimesta, ennenkuin oli opetukseen ryhtynyt. 



Sävelteli 1905-06 yksityisen kannatulcsen varassa, 
1906-10 valtion säveltäjästipendin tukemana. 
Toimii v:sta 1910 Upsalan yliopiston musiikin- 
johtajana. Säveltänyt sinfonioja, kantaatteja, 
sinfonisia runoelmia y. m. /. K. 

Alfving [alviq]. Per (1739-1810), maanmit- 
taustirehtööri, kotoisin Ruotsista, missä tuli yli- 
oppilaaksi Upsalassa 1757, insinööriksi maan- 
mittauskonttoriin 1770. V. 1777 A. nimitettiin 
Suomen maanmittauksen tirehtööriksi ja sai 1782 
ylitirehtöörin arvonimen; otti Suomen talousseu- 
ran ensi vuosina huomattavaa osaa seuran toi- 
mintaan; sai 1808 eron ja muutti takaisin Ruot- 
siin. Julkaissut „Berättelse om landtmäteriet 
frän dess inrättning tili närvarande tid" (1774). 

J- F- 

*Alger. 172,397 as. (1911). Rautatieyhteys 
Algerian muiden suurempien kaupunkien kanssa. 

*AJgerla. 5,563,828 as., 10 km2:llä (1911). 
Alkuasukkaita 4,768,306. — Rautateitä 3,546 km 
(1918), sähkölennätinlinjojen pituus 15,640 km 
(1917), maanteitä 3,650 km (1905). — Sekä tuon- 
nin että viennin arvo oli 1916 534 milj. mk. Suu- 
rin on viinin vienti: 260 milj. mk. Muut tärkeim- 
mät vientitavarat ovat: puuvilla, vilja, eläimet, 
paperi, tupakka, sokeri, hedelmät, kahvi, rauta- 
malmi, villat ja oliiviöljy. M. E. H. 

Algolvärit, kyyppiväriaineita, joita pesu-, hap- 
po-, alkali- ja valokestävyytensä takia käy- 
tetään paljon piuivillan, pellavan ja tekosilkin 
värjäyksessä. N. J. T. 

Alikersantti ks. Aliupseerit, Täyd. 

Alimentatsioni (lat. alime' ntiim), elatus, elatuk- 
sen apu. 

Aliperämies, säädetyn meripalveluksen ja me- 
renkulkukoulukurssin joko merenkulku- tai ylem- 
mässä merenkulkukoulussa suorittanut alipääl- 
lystöön kuuluva merenkulkija, joka asetuksen 
mukaisin rajoituksin on pätevä perämieheksi 
konevoimalla kulkeviin lyhytmatkaisiin merilasti- 
aluksiin, rannikkolastialuksiin ja sisävesien mat- 
kustaja-aluksiin ynnä lyhytmatkaisiin meripurje- 
aluksiin. F. W. L. 

AlisykJiset yhdistykset, ne orgaaniset yhdis- 
tykset, joiden molekylissä on joku muu hiili- 
atomeista muodostunut rengas kuin bentsoli- 
rengas. Ominaisuuksiltaan nämä sykliset yh- 
distykset muistuttavat etupäässä alifaattisia 
yhdistyksiä. 

*Aliupseerlt muodostavat Suomen armeian 
a 1 i p ä ä 1 1 y s t ö n. Ne jakautuvat kolmeen 
arvoasteluokkaan, vääpeleihin, kersan t- 
teihin ja alikersantteihin. Tämä 
jako astui voimaan maalisk. 10 p. 1919. Sitä 
ennen armeian alipäällystössä oli neljä eri ali- 
upseeriluokkaa: vääpelit, varavääpelit, kersantit 
ja aliupseerit. 

Laivaston aliupseeriluokat ja niiden nimityk- 
set ovat samat kuin armeian, paitsi että vääpe- 
linarvoisille on olemassa kaksi eri nimitystä: 
v ä ä p e 1 i ja p u r s i m i e s. VV. E. T. 

Aliupseeri vartio ks. Etuvartio, Täyd. 

Alkalialbuminaatit, mietojen happojen ja alka- 
lien vaikutuksesta acidalbumiineihin syntyneitä 
hydrolyysituloksia. Saostuvat happamesta ja 
emäksisestä liuoksesta alkali- ja maa-alkalimetal- 
lien neutraalisuolojen vaikutuksesta. 

Alkeishuovasto, alkeisrihnlasto, ks. N o k i s i e- 
net, VI Os. 



39 



Alkeiskasvusolukko — Alkuopetus 



40 



Alkeiskasvusolukko ks. K a s v u s o 1 ii k k o, 

IV us. 

*Alkio, Santeri. Uudempia julkaisuja: 
,, Jaakko Jaakonpoika" (1913, romaani), ,,Uusi 
aiKa" (1914, romaani), ,, Muistojen komeroista" 
(1915, aika- ja luonnekuvia), ,, Patriarkka" (1916, 
kuvausjakso 1870-luvulta), ,,lliminen ja kansa- 
lainen" (1918), ,, Yhteiskunnallista ja valtiollista" 
(1919, sanomalehtikirjoitelmia); kootut teokset 
alkaneet ilmestyä 1917. — A. on edelleen ollut 
maalaisliittolaisena edustajana kaikilla \altiopäi- 
villä ja katsotaan mainitun puolueen johtajaksi; 
eduskunnan ensimäinen varapuhemies 1918, toi- 
nen varapuhemies 1917, 1918; Castrenin ja Ven- 
nolan ministeristöjen jäsen, v. 1919 sosiaaliminis- 
teriön päällikkönä. T. L. 

Alkoholi-intoksikatsioni = alkoholimyrkytys 
(ks. t. I Os. ja Inioksikatsioni, 111 Os.). 

Alkoholitlomat juomat ks. V i r v o i t u s j u o- 
m a t, X Os. 

Alkohologia, oppi alkoholista ja sen vaikutuk- 
sista. 

"Alkuaine. Viime vuosina ovat etupäässä 
radiumia ja radioaktiivisia ilmiöitä koskevat tut- 
kimukset, muuttaessaan ja syventäessään käsi- 
tystämme atomeista, hieman muuttaneet myös 
alkuainekäsitettä. Ottamalla huomioon radio- 
aktiivisten atominhajaantumissarjojen usein vain 
hetken kestävät atomimuodot, tunnetaan nykyään 
n. 120 eri atomilajia. Vanhan määritelmän mu- 
kaan olisi alkuaineitakin yhtä monta eri lajia. 
Mutta eräiden, rakenteeltaan ja radioaktiivisilta 
ominaisuuksiltaan kylläkin erilaisten atomien ke- 
mialliset ominaisuudet ovat kuitenkin siksi sa- 
manlaiset, ettei niitä kemiallisilla keinoilla voida 
toisistaan erottaa ja että niiden siis täytyy katsoa 
edustavan yhtä ja samaa kemiallista alkuainetta. 
Niinpä tunnetaan kaikkiaan ainakin viittä eri 
lajia lyijyatomeja, joista toiset atoniipainonsakin 
puolesta poikkeavat jonkun verran toisistaan. 
Toiselta puolen voi eri alkuaineiden atomeilla 
olla sama atomipaino; niiden kemialliset ominai- 
suudet vain ovat erilaiset. 

Ennen katsottiin alkuaineiden olemukseen kuu- 
luvan, että ne eivät voi muuttua toisikseen. 
Radioaktiiviset ilmiöt osoittavat kuitenkin päin- 
vastaista. Radiumin itsensä arvellaan olevan 
erään uraanin muuttumistuloksista. Radiumista 
taas syntyy, yhden heliumiatomin siitä lohjetessa, 
niton niminen jalokaasu j. n. e. Kaikkien iiajaan- 
tumissarjojen ainakin näennäisesti kestävinä 
lopputuloksina ovat nuo jo mainitut lyijymuodot. 
Yleinen sivutulos hajaantumissarjoissa on he- 
liumi, jonka atomit, oik. atomiytimet, näyttävät 
olevan valmiina osina monimutkaisemmissa ato- 
meissa. Näihin asti on alkuaineiden huomattu 
toisikseen muuttuminen, heliumia lukuunotta- 
matta, rajoittunut vain niihin alkuaineisiin, joiden 
atomipainot ovat lyijyn atomipainoa (n. 207) 
korkeammat. Englantilainen Rutherford on kui- 
tenkin V. 1919 huomannut typpiatomienkin ha- 
jaantuvan niihin iskevien f»-osasten (kanavasätei- 
den) vaikutuksesta vetyatomeiksi ja luultavasti 
samalla heliumiatomeiksi. Täten on myös ensi ker- 
ran päästy vaikuttamaan radioaktiivisen hajaan- 
tumisen kulkuun. Viimeinen alkuaine-käsitteen 
määrittely: kemiallinen alkuaine on aine, jota 
ei millään keinolla voida keinotekoisesti jakaa 
yksinkertaisempiin osiin ja jota ei ole huomattu 



muiden aineiden seokseksi, ei siis pidä paikkaansa 
typen suhteen. Mutta tällä hetkellä ei mitään 
muutakaan aikuainemäärittelyä, joka vastaisi 
kaikkia tunnettuja tosiasioita, voida asettaa. 

Kun nykyisen käsityksen mukaan alkuaineiden 
atomit ovat kokoonpannut elektroneista, ja elek- 
tronit taas ovat sähköhiukkasia, on koko aine- 
käsite, sekä aineen ja energian suhde toisiinsa 
(aine näyttää olevan vain määrätyllä tavalla 
toimivaa energiaa) otettava uuden arvioimisen 
alaiseksi. N. J. T. 

*Alkuaineitten periodinen järjestelmä on radio- 
aktiivisten tutkimusten kautta saanut hieman 
entisestään poikkeavan, mutta kiinteämmän ja 
varmemman muodon. Atomien sisäistä raken- 
netta koskevien tutkimusten nojalla on tultu 
ensiksikin siihen tulokseen, että n. s. y d i n 1 u k u 
(atomi „ytimeen" kuuluvien positiivisten sähkö- 
yksikkövarausten lukumäärä) on sama, kuin kun- 
kin alkuaineen järjestysluku periodisessa 
järjestelmässä. Tutkimalla Röntgen-putkissa 
antikatodeina käytettyjen alkuaineiden antamaa 
Röntgen-sädcspektriä, on taasen huomattu, että 
alkuaineiden kemiallisten ominaisuuksien osoit- 
tama periodisuus (jaksottaisuus) riippuu atomien 
ulompien elektronien keskinäisestä järjestyk- 
sestä. Näin on saatu rakennetuksi järjestelmä 
(Fajansin järjestelmä), joka pääasiassa näyttää 
samanlaiselta kuin entinenkin (Mendelejevin), 
mutta jossa järjestysperusteet ovat ylläkuvatulla 
tavalla muuttuneet. Tähän järjestelmään saa- 
daan, lukuunottamatta pientä vaikeutta har\'i- 
naisten maametallien sijoittamisessa, kaikki tun- 
netut alkuaineet luontevasti sijoitetuiksi. N. s. 
isotoopit (keskenään radioaktiivisesti erilaiset, 
mutta kemiallisesti samanlaiset alkuaineet) sijoi- 
tetaan luonnollisesti samalle kohdalle; nehän 
esiintyvätkin samana kemiallisena alku- 
aineena. Uraanin järjestysluvun ollessa korkein 
(92) on täten olemassa kaikkiaan 92 kemialli- 
sesti erilaista alkuainetta. Vain kuusi niistä on 
toistaiseksi tuntemattomia. N. J. T. 

Alkukavioeläimet ( Protiingulata I. Condylarthra), 
sukupuuttoon kuollut imettäväisryhmä, johon 
kuului kaviokynnellisiä, viisivarpaisia, verraten 
pienikokoisia eläimiä, useimmat kanta-astujia. 
Niillä oli paljon eri imettäväislahkojen yhteisiä 
ominaisuuksia, josta syystä eri kavioeläinryhmien 
arvellaan niistä polveutuvan. Useimmat elivät 
eoseenikaudella. Tunnetuimpia sukuja olivat 
lampaan kokoinen Pantolamdu, jolla oli peto- 
eläintä muistuttavat hampaat, varpaat ja häntä, 
sirorakenteinen Tetraclcenodon ja Phenacodus (ks. 
t. VII Os.). K. J. V. 

Alkunilviäiset (Amphincura), alkuperäinen nil- 
viäisluokka, johon kuuluu kaksikylkisiä meren- 
pohjamuotoja. Pää on heikosti kehittynyt tai 
kokonaan surkastunut. Hermoston muodostaa 
nielurengas ja neljä lukuisain poikkisäikeitten 
yhdistämää pitkittäisjännettä. Jalka on pitku- 
laisen levyn muotoinen. — Käsittää kaksi lahkoa: 
1. Placophora, joilla on kahdeksan levyn muo- 
dostama kuori ja sulkamaiset kidukset ruumiin 
sivuilla vaipan alla, suku Chilon (ks. C h i t o- 
n i d ae, I Os.); 2. Solenogastres (Aplacophora), 
pohjassa kaivelevia, matomaisia, kuorettomia 
muotoja, joiden kidukset ja vaippa saattavat olla 
surkastuneet. K- J- V. 

^Alkuopetus ks. Alakansakoulu, Täyd. 



I 



41 



Alkupetoeläiinet — Alnaes 



42 



Alkupetoeläiinet ks. C r e o d o n t a, II Os. 

Alkusuiuu. Jokainen oletus maailmojen syn- 
nystä edellyttää määrätyn alkutilan, josta kehi- 
tys alkaa, n. s. alkusuniun. Kantin ja Laplacen 
hypoteesien mukaan a., josta aurinkokunta 
kehittyi, oli laaja litteä kaasujoukko. Kant edel- 
lyttää sen alkuaan olleen lepotilassa ja joutu- 
neen liikkeeseen sen osien välisen vetovoiman vai- 
kutuksesta. Tämän käsityksen, joka on ristiriidassa 
mekaniikan lakien kanssa, korjaa Laplace edel- 
lyttämällä a:lle kiertoliikkeen. Myös uusimmat 
hypoteesit maailmojen synnystä edellyttävät a:n, 
jonka osat ovat joutuneet liikkeeseen ulkoapäin 
tulevan voiman vaikutuksesta, kuten kahden 
kappaleen yhteentörmäyksestä (Arrhenius) tai toi- 
sensa sivuuttamisesta (Multon, Chamberlaine). — 
Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että a. 
on attraktsioni- ja repulsionivoimilla varustettua 
sitomatonta alkuainetta. — Crookes edellyttää 
spektraalianalyysilla tekemiensä kokeiden perus- 
teella a:n olleen protyte nimistä alkuainetta, josta 
sittemmin ovat kehittyneet nykyiset alkuaineet 
alkaen yksinkertaisimmasta, vedystä. — Tai- 
vaalla on useita tähtisumuja, joiden voidaan 
todeta muodostuvan hyvin ohuesta kaasumaisesta 
aineesta ia joiden voitaisiin ajatella olevan a:ja. 
■ I. B. 

Alkusuu ks. G a s t r u I a, II Os. 

Alkutekijät, ne lukujen tekijät, jotka ovat 
alkulukuja (ks. t. I Os.). Luvun jako a:hin 
tulee kysymykseen esim. lukujen pienimpää yh- 
teistä jaettavaa (ks. Yhteinen jaettava, 
X Os.) tai suurinta yhteistä tekijää (ks. Tekijä, 
IX Os.) etsittäessä. Algebrallinen kokonainen 
lauseke voidaan jakaa arhinsä alkeellisten keino- 
jen avulla seuraavissa tapauksissa: 1. Kaikissa 
termeissä on yhteisiä tekijöitä. Lausekkeen teki- 
jöinä ovat silloin edellämainitut tekijät sekä osa- 
määrä, joka saadaan, kun lausekkeen kaikki ter- 
mit jaetaan edellisillä; 2. Muotoa a- — b- olevan 
binomin a. ovat a+b ja a — 6; 3. Trinomin ä^+ 
2ab+b^ a. ovat (a±b) (a±b); 4. a^+b''; a^+b^; 
a'+6' j. n. e. sisältävät a+b ja ä^ — ö'; a^ — b" . 



sisältävät a — b a:nä. Kokonainen lauseke ax" -1- 
bx" — I . . . +kx+[ voidaan yleensä jakaa a:hin, jos 
se merkitään = O ja saatu yhtälö ratkaistaan, jos 
yhtälön n juurta merkitään et, ^, y ... s ovat 
lausekkeen a. a(x — a) fx — fJj (x — y) . . . (x — i). — 
Lukujen a:tä sisältäviä taulukkoja ovat tehneet 
Burckhardt, Dase ja Olaisher. U. S)n. 

Allas- 1. ammekylpv ks Kylvyt, V Os. 

*Allegliany-City liitettiin 1910 P i 1 1 s b u r- 
s? i i n (ks. t. V 1 1 Os.). 

*Alleghany-vuoret ovat maailman tuottavim- 
pia kivihiilialuelta. Pääalue on läntinen puoli, 
ulottuen Pohjois-Pennsylvaniasta Alabamaan ja 
tehden pinta-alaltaan n. 160,000 km-. Kivihii- 
len ohella saadaan A;sta erittäin runsaasti petro- 
leumia ja rautamalmia sekä vähemmän vaskea, 
sinkkiä ja hopeaa. M. E. H. 

Allegriarpajaiset ks. Arpajaiset, I Os. 

Allenby [älinbi], Edmund Henry H y n- 
man (s. 1861), engl. sotapäällikkö; palvellut 
ratsuväenupseerina Afrikassa, missä 1899-1902 
otti osaa buurisotaan. Suurvaltain sodassa A. 
johti Englannin joukkoja Egyptissä ja valloitti 
turkkilaisilta Palestiinan. 

Allez [ale'J (ransk.), menkää! pois tieltä! eteen- 
päin! 



Alloksaani, mesuksaalihapon Uiureidi, C4HJN2O4, 
muodostuu virtsahappoa hapetettaessa kylmällä 
typpihapolla. Sen reaktsioni on väkevästi hapan; 
värjää ihon purppuranpunaiseksi, sama väri- 
ilmiö (mureksidi) esiintyy sen vaikuttaessa amino- 
happoihin. 

AUori f-u'-]. 1. Alessandro A. (1535- 
1607), firenzeläiseen kouluun kuuluva it. maalari, 
setänsä Angelo Bronzinon kasvatti ja oppi'as; 
tämän taide etenkin alastoman esittämisessä tun- 
tuvasti vaikutti A;iin. Firenzessä A. tuli Me- 
dici'en suosioon, sai lukuisia tilauksia, maalasi 
freskoja ja alttaritauluja useaan Firenzen kirk- 
koon ja suoritti sikäläistä verhokutomoa varten 
kartonkeja. A. oli anatomisen piirustuksen mes- 
tari ja on itse laatinut taiteilija-anatomian (1590). 
Hänen muotokuvistaan etenkin Bianca Capellon 
(fresko Firenzen Uffizioissa) on tunnettu. — 
2. Christofano A. (1577-1621), edellisen 
poika ja oppilas, kyllästyi kuitenkin isänsä rasit- 
taviin anatomisiin piirrättämisiin ja kylmään 
väritykseen; hän jatkoi opintojaan Pagani'n joh- 
dolla! joka kuului siihen taiteelliseen suuntaan, 
joka venetsialaisten rikkaaseen väritykseen tah- 
toi yhdistää Michelangelon oppilaiden säntillisen 
piirustuksen. A:n sulavista, teknillisesti täydelli- 
sistä ja luontoon liittyvistä töistä tunnetuin on 
maailman maineen saavuttanut Judith Holofer- 
nes-päineen (1610) Firenzen Pitti-galleriassa — 
Judithina hänen lemmittynsä Mazzafirra, van- 
hana palvelijana tämän äiti, Holoferneksena A. 
itse (toisintoja m. m. Wienissä ja Uffizioissa). 
Oli myös kyvykäs maisemamaalari ja piirtäjä, 
maalasi monta hyvää muotokuvaa: oma kuva 
Uffizioissa, sarja miniatyyrimäisiä, kuparille maa- 
lattuja firenzeläisten henkilöiden muotokuvia y. m. 

U-o N. 

AllTTeiler-pumppu, siipimäntäpumppu, ks. 
Pumppu, VII Os., p. 1095, kuva 5. 

Alm, O u s t a v ks. Malmberg, Richard, 
Täyd. 
Aimandiinil.rauta-aluniiinigranaatti,Fe,AljSi,0,j„ 
kaikkein yleisin granaattilaji, jota vuori- 
lajin aineksena tavataan monin paikoin granii- 
tissa (esim. Helsingin seudulla), kiilleliuskeessa 
ja amfiboliitissa sekä gneissivuorilajeissa (esim. 
granuliitissa). Joskus sitä eräänlaisten malmi- 
esiintymien yhteydessä tavataan jotenkin puh- 
taana. A:\a käytetään jonkun verran hionta- 
aineeksi (vrt. Granaatti, II Os.). P. E. 

*Alnia-Ta(Ieiua, L o u r e n s, kuoli 1912. 

»Alinen, August T e o d o r, kuoli 1903. 

Almgren [-enj, Oscar (s. 1869), ruots. mui- 
naistutkija, v:sta 1914 Upsalan yliopistossa pro- 
fessorina. A:n tutkimukset ovat käsitelleet useita 
esihistoriallisia aikakausia, tärkeimmät vanhem- 
paa germaanista rautakautta. Hänen julkaisuis- 
taan mainittakoon: ,,Studien iiber nordeuro- 
päische Fibelformen der ersten nachchristlichen 
Jahrhunderte" (1897), ,,Nägra svensk-finska sten- 
äldersproblem" (Antikv. Tidskrift XX), ,,Kung 
Björn's hög" (1905) ja ,,Die äitere Eisenzeit Got- 
lands" (1914). A. M. T. 

*Almkvist, Herman Napoleon, kuoli 
1904. 

Alnses fälms], E y v i n d (s. 1872), norj. sävel- 
täjä, opiskeli Kristiaaniassi Holterin ja Leipzi- 
gissä Reinecken johdolla. Toimi urkurina 1895- 
1905 Drammenissa ja v:sta 1907 Kristiaaniassa. 



43 



Aluiiui — Alumiuoteriuia 



44 



Säveltänyt jousikvartetteja, sinfonian, lauluja 
y. m. /. K. 

Aloiini, Ci,Hj,0„ eräs Aloe-Iajien mehussa esiin- 
tyvä, voimakkaan ulostavasti vaikuttava karvas- 
aine. 

Alokas on nimenä asevelvollisella hänen cnsi- 
mäiscnä harjoitusaikanaan, vrt. Rekryytti, 
VII Os. 

Alt, Rudolf von (1812-1905), Wienin taide- 
akatemiassa sekä isänsä, etevän akvarellimaalaa- 
jan ja litografin Jacob Altin (1789-1872) 
johdolla ja monilla opintomatkoilla kehittynyt 
taiteilija, „wienlläinen Canaletto", joka ihan usko- 
mattomalla sekä teknillisellä että työkyvyllä on 
sadoittain maalaillut erinomaisia maisema- ja 
arkkitehtuurikuvia, esim. sarjan Wienin raken- 
nuksia (1874), muotokuvia y. m. Vesiväri on 
A:n pääala, mutta hän on myöskin käyttänyt 
öljyväriä ja oli samalla etevä piirtäjä ja lito- 
grafi. Itävallan taide-elämässä A., ikänsä viime 
päiviin saakka säilyneellä henkisellä joustavuu- 
dellaan, taiteellisella monipuolisuudellaan ja ma- 
neerista vapaalla, etevällä kyvyllään saavutti 
saman aseman kuin Saksassa Menzel. U-o N. 

Altailaiset kielet muodostavat erikoisen kieli- 
kunnan, jonka useat tutkijat ovat arvelleet ole- 
van alkusukua uralilaisten kielten kanssa. Siitä 
on johtunut paljon käytetty ja yleisesti tunnettu 
nimitys urali-altailaiset kielet, jota nimitystä 
viime aikoina yhä harvemmin on käytetty, koska 
mainittu alkusukulaisuus ei ole todistettu ja kun 
se muutenkin on epävarma (vrt. Urali-altai- 
laiset kielet ja kansat, X Os. p. 244). 
A. k. jaetaan seuraaviin ryhmiin: 1) Tunguu- 
sin kieli, joka jakautuu moneen (hyvin vail- 
linaisesti tutkittuun) murteeseen. Siihen kuuluu 
myös manegrien, birarien, goldien, orotsien sekä 
solonien ja miltei mongolilaistuneiden dahurien 
puhuma kieli. Samoin mantsun kirjakieli, joka 
on jatkoa kitaanien ja dzurdziittien kielelle, mutta 
jota ei enää puhuta. Sitä lähellä ovat soloni- ja 
dahuri-murteet. 2) Mongolin kieli, joka on 
haaraantunut moneen, toisistaan eroavaan murtee- 
seen. Huomattavin nykyään puhutuista on var- 
sinainen mongolin kieli, joka jakautuu eteläi- 
seen ja pohjoiseen ryhmään. Pohjoisen murteen 
huomattavin ja suurin ryhmä on halha, jota 
levinneisyytensä takia saattaa nimittää uusmon- 
goHn kieleksi. Mongolin kieleen kuuluu lisäksi 
pohjoisten mongolien I. burjaattien, läntisten 
mongolien 1. kalmukkien ja Afganistanissa asu 
vien mogholien käyttämät kielet. 3) T u r k k i- 
lais-tataarilaiset kielet, joiden eri 
murteet ovat hyvin läheistä sukua toisilleen. 
.Aikaisimmin eristäytyneistä murteista mainitta- 
koon se kieli, josta on kehittynyt nykyinen tsu- 
vassin kieli. Jakuutti on taas sangen myöhään 
joutunut eristetyksi. Muut ryhmät ovat: pohjoi- 
nen, johon kuuluvat sojottien, karagassien, koi- 
baalien ja sorien, tsolym-tataarien, Baraba-aron 
tataarien ja Altain murteet; läntinen ryhmä I. 
kirgiisien, nogain. Kaukaasiassa asuvien tataa- 
rien, baskiirien. Volgan, Krimin ja Puolan tataa- 
rien sekä hävinneiden komaanien murteet; itäi- 
nen ryhmä, jonka murteista tärkeimmät ovat 
Bukharan ja Kiivan (sartin) sekä Keski-Aasian I. 
Itä-Turkestanin murteet; eteläinen ryhmä, joka 
on läheistä sukua itäiselle ja jakautuu turkmee- 
nin ja turkin I. osmanin kieliin. 



Mongolin kieli on lähempänä alkukieltä kuin 
muut ryhmät. Sen ja turkkilais-tataarilaisten 
kielten välillä vuosituhansien kuluessa vallinnut 
vuorovaikutus sekä monen, kielikuntaan kuulu- 
van kielen vaillinainen tuntemus tekevät vielä 
tällä haavaa vaikeaksi keskinäisten suhteiden ja 
kielihistoriallisen kehityksen, m. m. äännehisto- 
rian, tarkan selvittämisen, ks. lähemmin Man- 
tsun kieli. Mongolin kieli ja kir- 
jallisuus, VI Os., Tunguusit, Turkki- 
1 a i s-t a t a a r i I a i s e t kielet, X Os. [Kir- 
jallisuusluetteloita sisältävät myös: Berthold 
Laufer, ,,Skizze der mongolischen Literatur" (Ke- 
leti Szemle VIII); sam;i, ,,Skizze der manjurischen 
Literatur" (Keleti Szemle IX) sekä (kirjallisuus- 
luettelon tähden) M. A. Czaplicka, „The Turks 
of Central Asia in History and at the Present 
Day" (I9I8).] K. D. 

Altenberg (M o r e s n e t), v:sta 1815 puoluee- 
ton, ennen Suurvaltain sotaa Preussin ja Belgian 
yhteisen ylihallinnon alainen alue Belgian ja 
Saksan rajalla, Verviers'n ja Aachenin välillä; 
3,3 km^, n. 3,000 as. Valtiossa on erinomainen 
sinkkikaivos, joka juuri on aiheuttanut sen itse- 
näisyyden, Alankomaat ja Preussi kun eivät 
rajankäynnissään voineet suoda sitä toisilleen. 

M. E, H. 

*Alueiijärri, alkuperäisimmin Alava järvi, tar- 
koittaa Kuolluttamerta, päättäen sen kertosa- 
noista Juortaninjoki ja Tyrjänkoski, s. o. Tibe- 
rianmeri, verensulkuloitsussa. [K. Levon, „Tut- 
kimuksia loitsurunojen alalla", s. 47-48.] K- K- 

Aluevoitto sanalla tarkoitetaan sotilaskielessä 
oman rintaman^eteenpäintyöntämisestä johtunutta 
alueen valtaamista viholliselta. IV. E. T. 

Aluminiuitinitridi, .^IN, syntyy eksotermisen 
reaktsionin kautta suorastaan aluminiumista ja 
typestä; yhtyminen alkaa n. 720° tienoilla. Ser- 
pekin keksimän menettelyn mukaan valmiste- 
taan a:iä aluminiumkarbidista kuumentamalla 
tätä typpivirrassa. Eräät lisäaineet, kuten hiili, 
rauta, vaski y. m., edistävät reaktsionin tapahtu- 
mista. Tekniikassa valmistetaan a. suorastaan 
aluminiumoksidista (savimaasta), hiilestä ja ty- 
pestä. Puhdas aluminiumnitridi on valkeata, 
korkeassa kuumuudessa valmistettuna kiteistä 
ainetta; teknillisen a:n om.-p. 3,i8. Se ei sula; 
hajaantuu 3,200°:ssa. Veden kanssa keitettäessä 
muuttuu a. täydellisesti ammoniakiksi ja alumi- 
niumhydroksidiksi. Jälkimäinen muutetaan kuu- 
mentamalla takaisin aluminiumoksidiksi, tämä 
taas uudelleen aluminiumnitridiksi. A:n merki- 
tys teollisuudessa perustuu sekä ammoniakin 
että puhtaan aluminiumoksidin saamiseen siitä. 
Serpekin menettely ammoniakin valmistamiseksi 
on yksi typensitomis-probleeniin tärkeimpiä rat- 
kaisuja. N. J. T. 

Aluminotermia. Kun jonkin metallin oksidia 
ja alumiiiiijauhetta sekoitetaan ja seos sytyte- 
tään, niin se palaa synnyttäen suuren, jopa 3,000^ 
lämmön. Metallioksidi tällöin pelkistyy ja me- 
talli kerääntyy sulana kuonan alle. Kuona on 
alumiinioksidia, jota nimitetään korubiiniksi, 
sen kovuus on suurempi kuin luonnollisen korun- 
din ja sitä käytetään tahkoamiseen. Täten pel- 
kistetään m. m. kromia ja mangaania. Pelkis- 
tetty metalli on hiiletöntä ja muutenkin puhdasta. 

Goldschmidt, joka keinon alkuaan keksi, käyt- 
tää tätä yleensä korkeiden lämpöasteiden kehit- 



45 



Aluudumi — Amira 



46 



tämiseeii, m. m. '"'raudan niittoon. Kun esim. 
kaksi rautakiskoa on uutettava yliteen, sovite- 
taan liitoskohtaan kiskopäiden ympäri savella 
sisustetut valurautakuoret, joihin alumiinijau- 
heesta ja rautaoksidista tehty seos, n. s. te r- 
m i i 1 1 i, pannaan. Seos sytytetään barium- 
superoksidi- ja alumiinijauheseoksella tai erityi- 
sellä tulitikulla. Kiskon päät kuumenevat ja 
osittain sulavat, ja rautaoksidista pelkistynyt 
sula pehmeä rauta juottaa päät yhteen. — Ter- 
miittiä säilytetään läkkipeltipurkeissa, joita on 
huolellisesti ravistettava, jotta jauhe tasaisesti 
sekaantuisi. P-o P-o. 

Aluiiduiui, bauxiitista(k9. Bauxiitti, I Os.) sulat- 
tamalla saatu tuote. Punaruskea a., jota käyte- 
tään hiomisvälineenä ja joka sisältää 92-95 °o 
aluminiumoksidia, on tiivistä, lasimaista ainetta, 
om.-p. 3,9, kovuus korundin ja timantin välillä. 
Käytetään tulenkestävien esineiden valmistami- 
seen; sulamisp. n. 2,000°. Kestävä kemiallisia vai- 
kutteita vastaan. Valkea, 99%:inen a. on omi- 
naisuuksiltaan edellistä vielä jonkun verran edul- 
lisempaa. N. J. T. 

Alus ks. Laiva, V Os. 

Alvari ks. Ö I a n t i, X Os. 

Amaudiinit ks. R i i s i I i n n u t, VIII Os. 

Ainan-Jean [amä-:ä'J, Edmond (s. 1860), 
ransk. taidemaalari, saanut vaikutelmia Puvis de 
Chavannes'in ja engl. prerafa Hittien teoksista. 
A;n erikoisalana ovat naisten kuvat, joissa hän 
käsittelee mallejaan sekä muotokuvissa että va- 
paissa sommitelmissa runollisen, joskus melkein 
äitelän tuntehikkaasti. Ilmaisuvälineenä soveltuu 
hänen paljon käyttämän.sä pastelli hyvin tulkit- 
semaan hänen aiheitansa ja käsitystänsä. Tunne- 
tuimpia Am teoksista ovat ,, Suuri hattu", ,, Haa- 
veilu", „Nuori englannitar", „Nainen ja riikin- 
kukko" (Luxenibourgin kokoelmissa). F. L. 

*Amara tai a. remedia, nimitys, jolla tarkoi- 
tetaan erästä lääkeaineryhmää, jolle on ominaista 
vahvasti karvas maku ja jota käytetään etupäässä 
ruuansulatusta ja ruokahalua kiihoittamaan. Tä- 
män ryhmän lääkkeet vaikuttavat ärsyttävästi 
mahalaukun hermoihin, aikaansaaden lisäänty- 
neen mahaneste-erityksen ja vilkastuttaen ruuan- 
sulatusta. A.-ryhmään kuuluvista lääkkeistä 
mainittakoon Quassia, Gentiana, Centaurium, 
Colombo, Kiinakuori j. n. e. N. s. aromaattisiin 
a:ihin (amara aromatica) kuuluvat m. m. Auran- 
tium, Calamus, Cascarilla, Angustura, Absinthi- 
cum. Iva y. m. 

Amatsonit I. amatsonipapukaijat 
(Androglossa), lyhytpyrstöisiin papukaijoihin kuu- 
luva suku Etelä- ja Keski-Ameriikasta. Tunne- 
tuin edustaja on amatsonipapukaija (A. amazo- 
nica). ks. Häkkilinnut, III Os. ja P a p u- 
kai j at, VII Os. E. M-o. 

*Amazonvirta saa (Sieversin mukaan) alkunsa 
Lago di Santa Annasta. 

Amboseptori (kaksoisreseptori) on(Ehr- 
lichin mukaan) vasta-aineen, immuuniaineen, se 
spesifinen osa, mikä kemiallisen affiniteettinsa 
perustalla kiinnittyy antigeeniin (bakteeriin, veri- 
soluun j. n. e.) toisella n. s. sytofiilisellä ryhmäl- 
lään ja toisella komplementofiilisellä ryhmällään 
komplementtiin, jonka vaikutuksesta vasta, ambo- 
septorin välityksellä, ei ilman sitä, tapahtuu 
serologinen reaktsioni (bakteriolyysi, hemolyysi, 
konglutinatsioni). J. A. M. 



Arnbrapiiii ks. L i (| u i d a m h a r, V Os. 

*Ainliulaussi. I. Liikkuva sairashoitolaitos 
henkilökuntineen ja apuneuvoineen sodassa tai 
rauhanaikana suurempien tapaturmien tai onnet- 
tomuuksien sattuessa. Sotalaitoksessa ei tätä 
nimitystä virallisesti käytetä, koska se ei tarkem- 
min ilmaise mitä saniteettilaitoksen toimivaa 
osaa tarkoitetaan. — 2. = ambulatori 
(ks. t. Täyd.). Y. M. 

Aiubulanssivaunu (ks. S ai r a s v a u n u, VIII 
Os.). Kuuluisiksi ovat tulleet suomalaiset ambu- 
lanssi- eli sairasrattaat, jotka toht. C. F. v. Wahl- 
bergin neuvojen mukaan 189.3 muovailtiin soti- 
lassairaskuljetukseen tehtailija Carl Fr. Spen- 
nertin jo aikaisemmin suunnitteli-mista rattaista. 
Sodassa käytettiin näitä ensi kerran 1904-05 
Manrsuriassa, jolloin ne saavuttivat suurta menes- 
tystä ja osoittautuivat köykälsyytensä. kestä- 
vyytensä ja muun tarkoituksenmukaisuutensa 
puolesta muita ajoneuvoja paremmiksi. Niiden 
etu on erittäin siinä, että niitä voi käyttää huo- 
neillakin teillä, että niillä on linjaalit ja että ne 
eivät helposti kaadu. Rattaisiin voidaan sijoit- 
taa 2 vaikeasti haavoittunutta makaamaan nii- 
hin helposti lykättävillä paareilla. Lievästi haa- 
voittuneita mahtuu istumaan 4 penkeille ja vii- 
! des ajajan viereen. Rattaisiin kuuluu vielä vesi- 
säiliö ynnä muita pienempiä säiliöitä eri tarve- 
aineita ja työkaluja varten. Koppa voidaan 
: kattaa puuvanteiJen yli pingoitetulla kangas- 
katoksella, joka suojaa sadetta ja aurinkoa vas- 
taan. Rattaat ovat niin kepeät, että yksi hevo- 
nen pystyy n.itä vetämään, multa toinenkin 
voidaan valjastaa li.säksi. — Suom. ambulanssi- 
j rattaat ovat saaneet useampia kunniapalkintoja 
! eri näyttelyissä Euroopassa. Niitä on lähetetty 
useampiin Euroopan maihin, vieläpä siirtomai- 
hinkin. Suurvaltain sodassa käytettiin niitä 
laajalti kaikilla Venäjän rintamilla. Kuva ks. 
Sot alääki n tä t oi mi, VIII Os. Y. M. 

Ambu atoii (lat. ambulii're = kulkea) sanaa 
käytetään useissa eri maissa merkitsemään poli- 
klinikkaa, siis sellaista yleistä sairashoitolaa, jossa 
liikkumaan pystyvät potilaat voivat käydä lää- 
kärin hoidossa. 

Amdrup, Ueorg Carl (s. 1866), tansk. meri- 
upseeri ja Grönlannin tutkija. A. on johtanut 
1898-1900 tutkimusretkiä Grönlannin itäranni- 
kon tutkimiseksi ja kartoittamiseksi. Retkien 
tieteelliset tulokset ovat julkaistut sarjassa „Med- 
delelseromGron!and"XXVII-XXIX. M. E. H. 

American line [äme'riksn lain], Ameriikan linja 
ks. Laivaliikenne, V Os. 

Ameriikan suomalaiset ks. P o h j o i s-A m e- 
rii kka, VII Os. 

Amfiboliitti, kiteisliuskeinen vuorilaji, jonka 
pääaineksina ovat amfiboli ja plagioklaasimaa- 
sälpä. A. on erittäin yleinen kaikissa Suomen 
osissa. Varsinkin Pohjois-Suomessa se muodos- 
taa laajoja alueita. P. E. 

Amfiprostylos (kreik.) (vrt. Prostylos, VII 
Os.), kaksoisprostylos, kreik. temppeli, jonka 
cellan edessä ja takana on 4-lukuinen pylväs- 
rivi, esim. pieni Nike Apteroksen temppeli Atee- 
nan Akropoliilla. U-o N. 

Amiantti, eräs asbestilaji, kokoomukseltaan sa- 
maa kuin antofylliitti (ks. t. Täyd.). P. E. 

*Amira, Karl von. Uudempia julkaisuja: 
,,Der Stab in der germ. Rechtssymbolik" (1909), 



47 



Ammanati — Ammattiopetus 



48 



,,Dic Wadiati()ii'' (l'.)ll), ,,Die grosse Bilderhaiui- 
schrift von Wulframs VVillfhalni" (1917), ,,Die 
Neiibaiier'schc Chronik" (1918). 3:s pain. teosta 
,,Grundriss des germ. Rechts" ilmestyi 1913 (Her- 
mann Paulin kokoelmateotisessa ,,Grundriss der 
germ. Pliilologie"). 

Ammanati -;;«'-;, B a r t o I o m m e o (151 1- 
92), it. Firenzessä toiminut kuvanveistäjä ja 
arkkiteliti, Bandinelli'n ja Jacopo Sansovinon 
oppilas, barokkitaiteen edeltäjiä Firenzessä. A-.n 
rakennustaiteelliset periaatteet ovat samat kuin 
Vignolan ja hänen koulunsa; päätöitä: Marco 
Mantova Benavides'in hautamonumentti Pado- 
van Eremitanissa; Neptunus-kaivo Firenzen 
Piazza della Signorialla (1571-75); Pai. Pitti'n 
pylväspiha ja puistofasadi (1558-70; A. lieven- 
tää firenzeläistä rustiikia käyttäen sitä rakennuk- 
sen nurkissa, ovissa ja ikkunoissa, vieläpä pyl- 
väissäkin; tyyliä on menestyksellä jäljitelty m. m. 
Luxembourgin linnan fasadissa Pariisissa); San 
Giovanni kirkon fasadi ja erittäinkin kepeän so- 
lakka Sa Trinita-silta (1567); Pai. Giugni (1579); 
Pai. Ruspoli Roomassa (1586), jossa myöskin oli 
aikaisemmin ottanut Villa di Papa Giulion puu- 
tarha-arkkitehtuurin sommitteluun osaa. U-o N. 

*Animatintarkastus. Elok. 18 p:nä 1917 anne- 
tun, ammatintarkastnsta koskevan asetuksen 
mukaan oli teollisuushallituksen ylivalvonnan alai- 
sina oleva ammatintarkastuksen ylitarkas- 
taja, naispuolinen apulaistarkastaja sekä riittävä 
määrä miespuolisia ja naispuolisia ammatintar- 
kastajia ja työläisapulaisia. V. 1918 ammatin- 
tarkastus siirtyi sosiaalihallitukseen, jossa on yli- 
tarkastaja ja naispuolinen apulaisyiitarkastaja. 
Piiritarkastajina toimii kahdeksan miespuolista 
ja neljä naispuolista ammatintarkastajaa. Sitä- 
paitsi on kunnallisia tarkastajia. 

Ammattijärjestö ks. Ammattiyhdistys 
(I Os. ja Täyd.) ja Työnantajain järjes- 
töt (X Os.). 

AmmattiliasTatusneuTOSto perustettiin 1917; 
sen tulee olla kauppa- ja teollisuushallituksen 
apuna asioissa, jotka koskevat annnattikasva- 
tusta käsityön ja teollisuuden aloilla. A:n itse- 
oikeutettuina jäseninä ovat se teollisuushallituksen 
teollisuusneuvos, jolle ammattikasvatusta koske- 
vien kysymysten valmistelu kuuluu, sekä ammatil- 
listen oppilaitosten tarkastaja, joka samalla toi- 
mii a:n sihteerinä, ja valittuina jäseninä kolme 
ammatillisten oppilaitosten opettajain edustajaa, 
kaksi työnantajain edustajaa, joista toisen valit- 
see Suomen yleinen työnantajaliitto ja toisen 
Suomen teollisuusvaltuuskunnan keskuskomitea 
sekä kaksi työntekijäin edustajaa, jotka valitsee 
Suomen ammattijärjestön toimikunta. 

Ammattiopetus, ammatissa tarvittavan työ- 
taidon ja sitä täydentävien erikoistietojen anto 
tapahtuu ensi sijassa ammattityön käytännölli- 
sen harjoittelun kautta työpajassa sekä nyky- 
aikana useimmissa tapauksissa tämän rinnalle 
järjestetyn tietopuolisen opetuksen avulla. A. 
on ammattiin valmistavaa, siihen perehdyttävää 
tai sitä täydentävää, riippuen siitä, onko opetet- 
tava vasta ammattialalle aikova, siis opissa oleva, 
vaiko jo opinkäynyt. 

Ammattiin valmistavat laitokset ovat meidän 
maassamme k a n s a k o u 1 u n j a t k o I u o k a t, 
lopullisesti kumminkin vasta oppivelvollisuuslain 
voimaanastuttua, ja ammatteihin v a I- 



m i s t a v a t koulut (tarkoitus ja to minta 
tarkemmin määritelty 2 p. maalisk. 1920 anne- 
tulla asetuksella), joissa kummassakin niin hyvin 
työharjoitukset kuin tietopuoliset opetusaineet 
tarkoittavat ennakolta perehdyttää ammattityös- 
kentelyyn kuuluviin asioihin. Edellisissä on ope- 
tus laadulleen yleisempää, jälkimäisissä jo mää- 
rättyihin ammatteihin, poikakouluissa pääasiassa 
puu- tai metallitöihin, tyttökouluissa puku- tai 
liinavaateompeluun, suunnattu. 

Varsinainen ammattiin perehtyminen käsityössä 
ja teollisuudessa tapahtuu määrätyn oppikauden 
aikana, missä tärkeimpänä opinsaantimuotona 
on käytännöllinen työskentely työpajassa. 
Tämän opiskelun säännöittely on nykyaikaisen 
sosiaalilainsäädännön tärkeimpiä tehtäviä; useissa 
maissa ovat erityiset lait voimassa teollisuus- 
ammattien oppilasoloista (meillä komiteaehdo- 
tuksena v:lta 1912); meillä sisältyvät oppilas- 
oloja koskevat määräykset 1879 annettuun elin- 
keinolakiin ynnä siihen liittyvään työväen suo- 
jelusta koskeviin asetuksiin. Näiden mukaan 
ammattiopiskelun alin ikäraja on 15 vuotta, 
sen pituus vaihtelee 2:sta 5:een vuoteen. — Käy- 
tännöllisen työopetuksen täydennyksenä anne- 
taan oppiajalla myös tietopuolista ope- 
tusta, toistaiseksi yleisimmin ilta- tai ilta- 
päiväopetuksen muodossa useimmissa maissa 
a m m a t i 1 1 i s i s s a j a t k o k o u I u i s s a, joi- 
den vastineina meidän maassamme aikaisemmin 
olivat käsityöläiskoulu t; näiden nimi kui- 
tenkin asetuksella 2 p:ltä maalisk. 1920 on muutettu 
yleisiksi ammattilaiskouluiksi. 
Tällaisten koulujen käynti on useassa maassa 
pakollinen ja monasti niiden kurssi on yhtä pitkä 
kuin oppiaika ammatissa. Tärkeimmät opetus- 
aineet ovat: ammattioppi, ammattipiirustus, 
ammattilaskento, ammattitalous ja äidinkieli. 
Uudempi muoto näitä kouluja on n. s. y h d e n- 
päivän koulu, missä opetus iltatuntien ase- 
mesta annetaan yhtenä kokonaisena viikon arki- 
päivänä; tällöin opetusaineiden joukkoon on 
otettu myöskin käytännöllinen työ (Munchenin 
jatkokouhit, Helsingin kunnallinen yhdenpäivän 
koulu latojille ja painajille). — Oppiajan päät- 
tyessä on ammattioppilaan suoritettava loppu- 
koe, joka käsittää käytännöllisen kokeen työn- 
teossa sekä teoreettisten tietojen kuulustelun. 
Meillä kuuluu kokeeseen toistaiseksi ainoastaan 
näytetyön suorittaminen. Hyväksytyn näyte- 
työn ynnä todistettujen tai (missä kuulustelut 
vaaditaan) osoitettujen tietojen perusteella anne- 
taan oppilaalle kisällikirja; meillä antavat täl- 
laisia käsityö- ja tehdasyhdistykset. 

Niitä käsityö- ja teollisuusammatteja varten, 
joissa oppilaita ei kasvateta, on järjestetty eri- 
koisia koulumuotoja täydellisine työpajoineen. 
Sellaisia ovat meillä 2 p;ltä maalisk. i920 julkais- 
tun asetuksen edellyttämät ammattioppi- 
las k o u 1 u t. Näihin on osin luettava myöskin 
suurempien tehdasyritysten omaa tarvettaan var- 
ten järjestämät ja ylläpitämät tehdaskoulut. 

Edelläesitettyjen opetusmuotojen ja aiempana 
kuvattavan täydentävän välimuotoja ovat oppilai- 
tokset, joiden tehtävänä on työnjohtajien valmis- 
taminen ammattiliikkeisiin ja tehtaisiin. Näitä 
ovat teollisuuskoulut (asetus 14 p:ltä 
tammik. 1911), työnjohtajakoulut (ase- 
tus 2 p:ltä maalisk. 1920), osin myös teknii- 



49 



Ammattiyhdistys — Ammoplios 



50 



liset opistot. — Johtajien valmistul<scsta 
suurteollisiaisyrityksiin huolehtii teknillinen 
korkeakoulu ja osin myöskin teknilliset 
opistot. 

Liikkeenharjoittajien, työnantajien ja työnjoh- 
tajien kuin myöskin osin vanhempien työnteki- 
jöiden ammattitaitoja ja -tietoja täydentämään 
ovat tarkoitetut tilapäiset tai pysyvät m e s- 
t a r i k u r s s i t ynnä useiden maiden a m m a t- 
tien edistämislaitokset (myöskin mei- 
dän maahan suunniteltu), joiden viimemainittu- 
jen toiminnan tärkeimpiä puolia ovat: lyhyemmät 
tai pitemmät ammatilliset, niin hyvin käytännöl- 
liset kuin tietopuoliset kurssit ajanmukaisissa 
työpajoissa, neuvontatyö, luennoimistoiminta, op- 
pilas- ja muiden töiden näyttelyt; lisäksi on 
näissä liyvin varustetut, yleisölle tarkoitetut am- 
mattikirjastot, ja laitol<set huolehtivat myöskin 
valtio-avustusten ja -lainojen jaosta työpajojen 
kuntoonpanemiseksi sekä yleensä pienteollisuu- 
denharjoittajain henkisestä ja aineellisesta vireyt- 
tämisestä. 

A. kauppa- ja liike-elämän alalla on 
periaatteeltaan samoja muotoja noudattava 
kuin käsityön ja tehdasteollisuuden alalla, sillä 
tässäkin kulkevat käytännöllinen harjoittelu ja 
tietopuolinen opetus rinnan; alemmalla asteel- 
laan ovat kauppaopetuslaitokset (kaupalliset 
jatkokouiut) Keski-Euroopassa yhdessä ammatil- 
listen koulujen kanssa toimivia. Meillä ei ole 
näin, vaan on kauppaoppilaitokset säännöitelty 
omalla erikoisella asetuksella 28 p:ltä tammik. 
1904. Alemman gsteen oppilaitoksia ovat: 
k a u p p a-a p u I a i s k u r s s i t, k a u p p a k o u- 
lut ja kauppaopistot. Niitä tietoja ja 
taitoja, mitä kauppa- ja liike-elämän johto- 
asemissa vaaditaan, on kauppakorkea- 
koulujen päämääränä antaa. Täydentävien 
tietojen saantimahdollisuudet erikoisissa oppilai- 
toksissa kaupan ja liike-elämän aloilla ovat yleensä 
verraten pienet. J. K.nen. 

*Ammattiyhdistys. Englannissa on a:ten 
jäsenluku v:sta 1906 kasvanut n. kaksinkertai- 
seksi ollen jo 1913 n. 4 milj. (naisia n. 300,000). 
Tästä huolimatta ja vaikka a:t niitä suosivan 
lainsäädännön kautta olivat saavuttaneet oikeu- 
dellisesti edullisen aseman ja täydellisen liikunta- 
vapauden, eivät ne suurvaltain sodan edellä käy- 
neinä vuosina kyenneet hankkimaan työväelle 
etua näiden vuosien taloudellisesta noususta koro- 
tettujen palkkojen muodossa. Tämä horjutti 
työväen luottamusta a:iin ja niiden siihenasti- 
seen toimintatapaan ja teki vallankumoukselli- 
selle syndikalismille (ks. t. IX Os.) mahdolli- 
seksi saavuttaa jonkun verran jalansijaa. — 
Saksassa on a:ten jäsenluku v:n 1906 jälkeen 
niinikään huomattavasti lisääntynyt ollen 1913 
lähes 4 milj. (3,800,000). Enimmin ovat kasva- 
neet n. s. vapaat, s. o. sosialistiset a:t (jäsenluku 
2,550,000). Nämä yhdistykset ja niiden keskus- 
järjestö ,,Generalkommission" ovat edelleen osan- 
neet säilyttää itsenäisyytensä Saksan sosiaali- 
demokraattien valtiolliseen puoluejärjestöön näh- 
den. — Ranskassa laskettiin järjestynyttä 
työväkeä 1912 olleen n. 1 milj., josta n. 400,000 
kuului syndikalistiseen keskusjärjestöön ,, Confe- 
deration gencrale du travail", jos kohta kaikilla 
siihen liittyneillä a:illä ei olekkaan syndikalis- 
tista enemmistöä (vrt. S y n d i k a I i s m i). — 



Italiassa, missä ammattiyhdistysliikkeellä 
myöskin on osittain syndikalistinen leima, oli 
a:ten jäsenluku 1912 860,000, siitä noin puolet 
maalaistyöväkeä. — Muissa maissa arvioitiin 
järjestynyttä työväkeä olevan v. 1912: Itä- 
vallassa 535,000; Unkarissa 112,000; 
Sveitsissä 135,000; Hollannissa 170,000; 
Belgiassa 230,000; P o h j o i s-A m e r i i k a n 
Yhdysvalloissa 2V2 miljoonaa; Kana- 
dassa 160,000; A u s t ra a 1 i a s s a 433,000 ja 
Uudessa Seelannissa 61 ,000; Etelä- 
Afrikassa 100,000; V. 1916 Norjassa 
81,000; V. 1917 Tanskassa 210,000; v. 1916 
Ruotsin suurimmassa keskusjärjestössä 141,000. 
Suomessa suurin osa järjestynyttä työväkeä 
kuuluu 1907 perustettuun Suomen ammattijärjes- 
töön. V. 1907 tässä oli 25,197 jäsentä, lv. 
1916 41,804 jäsentä. Viimemain. v. ammatti- 
järjestöön kuuluivat seuraavat 22 ammatti- 
liittoa: 1) lasiteollisuustyöväen, 2) tie- ja vesi- 
rakennustyöväen, 3) puutyöntekijäin, 4) sukel- 
tajain, 5) sahateollisuustyöväen, 6) paperiteolli- 
suustyöväen, 7) kulta- ja hopeatyöntekijäin, 
8) leipurien, 9) kivityöntekijäin, 10) kutomatyö- 
läisten, 11) metallityöntekijäin, 12) läkki-, pelti- 
ja kuparisepäntyöntekijäin, 13) kirjatyöntekijäin, 
14) tehdas- ja sekatyöväen, 15) muurarien, 16) 
Suomen valtionrautateiden, 17) sosiaalidemo- 
kraattisten sanomalehtimiesten, 18) nahkatyön- 
tekijäin, 19) vaatetustyöntekijäin, 20) kuljetus- 
työntekijäin, 21) osuuskuntien henkilökunta, 
22) maalarien. J. F 

Ammattiyhdysliunnat. Tätä sanaa käytetään 
laajemmassa merkityksessä kaikista ammatilli- 
sella pohjalla muodostuneista yhteenliittymistä, 
joilla on yhteisiä taloudellisia tai aatteellisia 
tarkoituksia. Ahtaammassa merkityksessä sano- 
taan a:iksi (Berufsgermssenschaften) niitä Saksan 
tapaturmavakuutuslainsäädännön vaatimia työn- 
antajain pakollisia, ammattiryhmittäin muodos- 
tettuja yhteenliittymiä, joiden tulee keskinäisyys- 
periaatteen mukaisesti huolehtia työntekijäin tapa- 
turmavakuutuksen järjestämisestä, hallinnosta ja 
hoidosta. J. F. 

Ammonaali, räjähdysaine, joka luetaan n. s. 
varmuusräjähdysaineisiin (ks. Räjähdysai- 
neet, VIII Os.). Siinä on 70-95% ammo- 
niumnitraattia, 2,5-25 % aluminiumpulveria ja 
jokunen prosentti hiiltä. Se on vaaraton käsi- 
tellä, ei räjähdä kolhauksesta eikä edes liekillä 
sytytettäessä, vaan vasta räjähdyselohopeanallin 
vaikutuksesta. A:ia käytetään kranaattien ja 
käsipommien täytteenä, harvemmin teknillisissä 
räjähdystöissä. H. R-r. 

Ammoniii keidas ks. A m m o n, I Os. jaS i u a h, 
VIII Os. 

Ammophos [-jos] , uusi amer. apulanta, joka si- 
sältää kahta tärkeintä kasvinravintoainetta: fosfori- 
happoa ja typpeä, kokoomukseltaan pääasiassa am- 
moniumfosfaattia. A:ia valmistaa Niagaran teh- 
taissa American Cyanamid Company ja otetaan 
siinä oleva typpi suoraan ilmasta. Kun apu- 
lannoissa yleensä on vain yksi lannoituksen kan- 
nalta tärkeä kasvinravintoaine ja sitäkin vain 10- 
25%, on a. erikoinen siinä suhteessa, että siinä 
on kaksi kasveille tärkeätä ainetta ja niitä korkea 
prosenttimäärä, typpeä noin 12 °o ja fosfori- 
happoa noin 50%. Tuote ilmestyi Suomessa 
kauppaan 1919. E. E. R. 



51 



Amiiiuudscn— Aiiipuiiiahauta 



52 



Aiumuiidseu, Ove Valdemar (s. 1875), 
taiisk. teologi, v:sta 1901 kirkkohistorian profes- 
sorina Kööpenhaminassa. A. on huomattavasti 
ottanut osaa kristilliseen ylioppilasliikkeeseen. 
Julkaissut m. ni. ,,Den unge Luther" (1907) ja 
jatkaa Fr. Nielsenin (k. 1907) kirkkohistoriaa. 

E. K-a. 

Ammus. Kiväärin a:n, patruunan, muo- 
dostavat ruutipanoksella täytetty patruunahylsy 
sytytinhattuineen ja kuula I. luoti. Sytytin- 
hattua varten on hylsyn pohjassa lovi. Tästä 
menee pohjan läpi kaksi sytytyskanavaa, joiden 
kautta hylsyn ruutipanoksen sytyttäminen tapah- 
tuu. Kuulan muodostaa lyijyinen sydän, jota 
ympäröi nikkelöity tai kuparoitu teräsvaippa. 
Kun hylsyn ruutipanos on sytytetty, muuttuu 
se kaasuksi, joka työntää kuulan hylsystä ulos. 

Samaten kuin kiväärinpatruunoissa käytetään 
myös tykeissä latausaineena ruutia, joka on sul- 
jettu messinkiseen ruutisäiliöön, k a r t u s s i i n. 
Kartussien sytytyslaite on samanlainen kuin ki- 
väärinpatruunassa; kartussin pohjassa on nalli, 
johon lukossa oleva iskuri laukaistaessa lyö ja 
joka sytyttää kartussin ruutipanoksen siten, että 
se ensin sytyttää sen likinnä olevan kerroksen 
mustaa ruutia, joka vuorostaan saattaa koko 
ruutipanoksen palamaan. Tällaisia latauspanos- 
hylsyjä on kahta lajia riippuen siitä, onko kar- 
tussi yhdistetty luotiin vai erillään siitä. Jos 
kartussi on yhdistetty luotiin, kuten kiväärin- 
patruunassa, nimitetään tätä latauspanoshylsyä 
p a t r u u n a h y 1 s y k s i. Jos kartussi taas on 
erillään luodista, nimitetään latauspanoshylsyä 
kartussi hylsyksi. Patruunahylsyissä on 
ruutimäärä aina sama, kartussihvlsyjen ruuti- 
panos on eri suuri. Edellisiä käytetään laaka- 
ammuntatykeissä, jälkimäisiä kaariammunta- 
tykeissä. Kartussihylsyissä on ruuti kangaspus- 
seissa, joiden luvun siis aina voi määritellä. 

Tykkiammukset jakautuvat kahteen ryhmään, 
srapnelleihin ja kranaatteihin. 
Ulkomuodoltaan ovat molemmat lajit saman- 
laisia, lieriömäisiä, päättven edessä enemmän tai 
vähemmän suippoon kärkeen, joka sisältää syty- 
tinlaitteen. Seinät ovat terästä. Likellä luodin 
pohjaa kiertää sen ulkopintaa itse luodin sei- 
nään upotettu, mutta kuitenkin siitä ulkoneva 
kuparinen johtorengas. Sen kautta saa luoti, 
kulkiessaan rihlatun putken läpi, kiertävän liik- 
keen. Välittömästi luodin kärjen suippenevan 
osan takana on luoti hiukan paksumpi kuin 
muualta. Tämä osa on paksunnos. Tykki- 
ammuksen kärjessä olevan sytyttimen tehtä- 
vänä on saattaa luodin sisältämä räjähdyspanos 
määrätyllä hetkellä räjähtämään. Sytyttimiä on 
kahta eri päälajia: iskusytyttimiä ja 
aikasytyttimiä. 

Iskusytyttimiä on myös kahta lajia: hidastuvia 
ja tavallisia iskusytyttimiä. Kun sytyttimen 
kärki osuu maaliin, lyö sytyttimessä oleva iskuri 
vastassaan olevaan nalliin, joka lauetessaan rä- 
jäyttää luodin panoksen. Hidastuvassa iskusytyt- 
timessä on nallin yläpuolella ruutijyvä, jonka täy- 
tyy ensiksi palaa pois ennenkuin luodin räjähdys 
tapahtuu. 

Aikasytyttimiä on myös kahta lajia: sellaisia, 
joissa aika luodin räjähtämiseen järjestellään 
palavalla ruudilla, sekä n. s. kellolaitesytyttimiä. 
Ruutikaasun luodille putkessa antama sysäys 



saattaa tällaisen sytyttimen kellolaitteen käyn- 
tiin. Määrätyn ajan kuluttua vapautuu laittee- 
seen kuuluva i s k u j o u s t i n, joka tällöin iskee 
vastassaan olevaan nalliin, joka vuorostaan rä- 
jäyttää räjähdyspanoksen. 

Srapnelli on ohutseinäinen, lyijykuulilla 
täytetty tykinammus. Nämä luodit ovat eri- 
tyisellä aineella lujasti kiinnitetyt toisiinsa ja 
itse luodin seinämiin. J^rapnellin pohjassa on 
ontelo, jossa sen räjähdyspanos on. Tämän ja 
kärjessä olevan sytyttimen välillä, siis luodin 
läpi, kulkee putki, joka on täytetty mustalla 
ruudilla. Sytyttimen toimiessa syttyy ensiksi 
tämän putken ruuti. Sen kautta johtuu tuli 
pohjaontelon räjähdyspanokseen ja srapnelli rä- 
jähtää, jolloin lyijykuulat jatkavat matkaansa 
lisääntyneellä nopeudella, jonka räjähdyspanos 
niille on antanut. Srapnelli vaikuttaa maaliin 
siis pääasiallisesti kuulillaan. Kranaatti 
taas vaikuttaa siten, että sen seinät kranaatin 
räjähtäessä särkyvät sirpaleiksi. Sen ontelo on 
kokonaan täytetty räjähdysaineella. On kolmen- 
laisia kranaatteja: paksuseinäisiä, ohutseinäisiä 
ja keskipaksuseinäisiä. Paksuseinäisissä on rä- 
jähdyspanos verraten pieni. Ohutseinäisissä on pa- 
nos taas suuri, ja niiden vaikutus on enemmän 
miinamainen. Molempien näiden lajien välimailla 
on keskipaksuseinäinen kranaatti. W. E. T. 

AmmusTauuut, vaunut, joissa ampumatarpeita 
kuljetetaan. Ulkomuodoltaan ne ovat tavalli- 
"^esti kaikki samanlaisia, mutta sisustus vaihte- 
lee, riippuen siitä, minkä aselajin ampumatar- 
peita niissä kuljetetaan. I^iiden rakenne on tar- 
koin soviteltu siihen ammusmäärään ja -laatuun, 
jota niissä on kuljetettava. W. E. T. 

Amperi ks. A m p 6 r e, 1 Os. 

Amphiueura ks. .-X 1 k u n i 1 v i ä i s e t, Täyd. 

Ampuma-ala on ala, jota asemassa oleva jouk- 
ko-osasto voi ampua. 

Ampuma-asento sanalla on kaksi merkitystä. 
S llä tarkoitetaan joko yleisesti sitä asentoa, 
jossa ampuja on, kun hän ampuu, tai määrättyä 
harjoitusohjesäännön mukaista harjoitusmuotoa. 
Ensinmainittua lajia a oja on kolmea eri laatua: 
makaava, polvistuva ja seisova asento. Näissä 
eri asennoissa voidaan ampua joko tuelta tai 
vapaalta kädeltä. — Erikoista ,, ampuma-asento" 
harjoitusmuotoa käytetään nykyään harvoin. Se 
voi tulla kysymykseen, kun vihollinen (erittäinkin 
ratsuväki) äkkiarvaamatta hyökkää jonkun joukko- 
osaston kimppuun, jolloin tämii voi tulla pa- 
kotetuksi ampumaan suljetussa järjestyksessä. 
Silloin eturivi ampuu polveltaan, takarivi seisaal- 
taan. W. E. T. 

Ampumaharjoitus ks. Ampumaopetus, 
Täyd. 

Ampumaliauta. A:ojen tarkoituksena on suo- 
jata miehistöä sekä kivääri- että tykkitulelta. 
Ne lisäävät myös oman kivääritulen tehokkuutta 
osaksi moraalisesti osaksi siten, että niistä on 




53 



Ampuniaketju 



54 



parempi ampua kuin maassa maaten. Lytiyt- 
aikaista käyttöä varten täytyy usein tyytyä kai- 



suojuksen korkeuden täytyy olla sellainen, että 
hyvin voidaan ampua etumaisemaa. Ampuma- 



,i ,J-»/B., , , 6-B-tOm 



.uJ~»'»> r < '•fO'" 



löyfujsi 
iciifempi 




vamaan a:t vain polviltaan ampumista varten 
(kuva 1). IVluuten ne kaivetaan aina seisoalta 
ampumista varten (kuva 2). Kuva näyttää a:n 
keskimääräiset mitat metreissä. Jos maa on 
löyhää, täytyy seinät tehdä loivemmat ja hyvin 
löyhässä maassa ne on tuettava puilla ja risuilla. 
Mikäli aika myöntää, laajennetaan a:t niin, että 
liikunta niissä käy mahdolliseksi niiden ollessa 
miehitettyinäkin (kuva 3). Jos työ voidaan 




Veden pois- 
Jtnksefnissh- 
il kalteva ' 






tehdä tarvitsematta otaksua vihollisen sitä häi- 
ritsevän, kaivetaan varsinainen a. ilman suurem- 
paa liikuntamahdollisuutta, mutta n. 5 10 m 
tämän haudan taakse kaivetaan liikennettä var- 
ten erityinen syvä hauta, joka vähä väliä on 
yhdistetty itse a:aan. Jos asemaan tullaan jää- 
mään pitemmäksi ajaksi, katetaan haudan mo- 
lemmat seinät n. 2 m pituisilla pyöreillä puilla 
tai laudoilla taikka pienistä koivuista tehdyllä 
punoksella. Milloin a:ojen arvellaan tulevan 
kovan tykkitulen alaisiksi, tehdään ne leveiksi, 
loivaseinäisiksi ja ilman seinävahvistuksia. Kapeat 
haudat menisivät tukkoon, seinävahvistukset vai- 
keuttaisivat korjausta. A:n syvyys riippuu osaksi 
pohjaveden korkeudesta. Jos se on läliellä maan- 
pintaa, täytyy a. laittaa kokonaan maanpinnalle 
(kuva 4). Tällainen asema vaatii pitkäaikaisen 
työn ja tulee kysymykseen useimmiten vain suo- 
seuduilla ja kosteammassa maaperässä. — Rinta- 



Aiitt tii 

r/soflu- 

nosza 



r- es-^r,o- 




Pjnturmfi. 



Kuva 4- 



Kuva 5. 

korkeus määrää haudan syvyyden. Seisoalta 
ampujalle se on l,4o m, polvelta ampujalle 0,9o m. 
Selkäsuojukset suojaavat takaapäin tulevilta kra- 
naatinsiruilta. Yleensä ne eivät ole korkeampia 
kuin rintasuojus. — Olkasuojusten (kuva 5) tar- 
koituksena on suojata syrjätulta vastaan ja ra- 
joittaa sivulla räjähtelevien kranaattien vaiku- 
tusta. Hauta voidaan kaivaa myös niin mutki- 
kas, että olkasuojukset käyvät tarpeettomiksi. 
Olkasuojukset ovat tavallisesti 3-4 m leveitä. 
A:ssa täytyy olla vähintään askel miestä kohden 
ampumatilaa. A. voidaan myös joskus varustaa 
katolla, joka suojaa srapnelleja, kranaatinsiruja 
ja huonoa säätä vastaan. Ampumista varten 
jätetään aukkoja rintasuojukseen. ks. myös 
Asemasota, Täyd. W. E. T. 

Ampumaketju. Taistelussa olevan joukon ta- 
vallisin muoto on n. s. avoin järjestys, 
joka jalkaväessä aikaansaadaan muodostamalla 
a:uja. A:lla tarkoitetaan sitä muotoa, jossa joku 
joukko-osasto muodostaa leveydeltään yhden ri- 
vin miehestä mieheen olevin välimatkoin. Välien 
ollessa enemmän kuin k/iksi askelta on ketju 
harva, vähemmän kuin kaksi askelta, tiheä. 
A. voidaan muodostaa joko paikalla tai liikkeessä 
sekä jokaisesta suljetusta muodosta ja kaikille 
tahoille. Muodostaminen tapahtuu tavallisesti 
siten, että ryhmänjohtajat muodostavat rungon 
juoksemalla muodostamiskomennolla miehistön 
eteen ja ottamalla välimatkat ampujille määrät- 
tyjen välien mukaan. Miehet seuraavat ryhmän- 
johtajaansa 10 askeleen etäisyydellä; takarivin mie- 
het astuvat etumiehensä oikealle puolelle, ottaen 
samalla miehestä mieheen määrätyt askeleet. 
A:n liikkuminen tapahtuu joko tavallisella marssi- 
nopeudella tai juoksussa. Liikettä varten on 
aina määrättävä marssinsuunta ja johtoryhmä, 
-joukkue tai -komppania. Ryhmässä (8 miestä), 
on aina toinen mies oikealta eturivissä johto- 
mies. A:n liikkuessa kannetaan kiväärit kaina- 
lossa, kun se pysähtyy, asetetaan kiväärit jalalle. 
.^Xmpumaan ryhdyttäessäkomennetaan,, asemaan!", 
jolloin ketju heittäytyy maahan hakien itselleen 
sopivan asemalinjan. Ampujat menevät tällöin 
ryhmänjohtajien tasalle. Liikkuminen vihollisen 
tulessa tapahtuu tavallisesti syöksyttäin joko 
yksitellen tai ryhmittäin, joukkueittain tai komp- 
panioittain, riippuen maan luonteesta ja viholli- 



55 



Anipuniakoniento — Anipuuiaoppi 



56 



sen tulen vaikutuksesta. Siirtyminen avoimesta 
järjestyksestä suljettuun tapaiifuu kokoontumi- 
sella, jolloin miehet kokoontuvat ryhmiin ruo- 
duittain, joukkueet ryhmittäin, komppaniat jouk- 
kueittain j. n. e. IV. E. T. 

Ampumakomonto, komento tulen aloittamiseksi 
vihollista vastaan. 

Auipiimakuri ks. A m p u m a o p e t u s, Täyrl. 

Anipiinianiatka ks. A m p u m a o p p i, Täyd. 

Ani|iuinaop(>tus jakautuu kahteen pääosaan: 
valmistaviin harjoituksiin ilman kovia panoksia 
ja ampumaharjoituksiin. Valmistavat harjoituk- 
set käsittävät aseen selittämisen, etäisyyden 
arvioimisen, vapaa-, kivääri- ja telineliikkeet, 
maalitaulujen selittämisen, tähtäämisharjoitukset 
ja eri ampuma-asentojen opettamisen. Vasta 
kun miehet ovat perinpohjaisesti tutustuneet 
näihin seikkoihin, voidaan itse ampumaharjoi- 
tukset alkaa. Ampumaharjoituksissa erotetaan 
k o u 1 u a m p u m i n e n ja t a i s t e 1 u n m u- 
kainen ampuminen. Kouluampumisen 
tarkoitus on kehittää miehen ampum itaitoa eri 
ampumaetäisyyksillä. Tällainen ampuminen ta- 
pahtuu aina sitä varten erikoisesti rakennetuilla 
ampumaradoilla. Radan pitää olla 400 
m pitkä, noin 10 m leveä, sen toisessa päässä, 
johon maalitaulu sijoitetaan, riittävän paksu ja 
vähintään 10 m korkea suojusvalli. Estämään 
sivulle ammuttuja luoteja lentämästä kauem- 
maksi on pitkin rataa kummallekin puolelle teh- 
tävä valleja. Radalle merkitään etäisyydet maa- 
lista kullekin 50 m:lle. Maalitauluja on 
useanlaisia. Tavallisin on n. s. r e n g a s t a u I u, 
valkoinen, 170 cm korkuinen ja 120 cm levyinen 
taulu. Siinä on 12 rengasta, joka renkaan väli 
5 cm, 10:s ja ll:s rengas ovat mustia. Toinen 
maalitaulu on n. s. päärengastaulu, joka 
on muuten samanlainen kuin edellinen, paitsi 
että mustat renkaat puuttuvat, ja sen sijaan on 
siihen maalattu miehen pään ja hartioiJen hahmo. 
— Taistelunmukaisessa ammunnassa tulevat kysy- 
mykseen sekä ne seikat, jotka opitaan koulu- 
ammunnassa, että ne, jotka opitaan taistelu- 
harjoituksissa. Tällainen ammunta tapahtuu 
erikoisella, sitä varten määrätyllä kentällä. 
Ampumataulut ovat tällöin miehen rinta- 
kuvan malliset ja suuruiset sekä ryhmitetyt ket- 
juihin, joihin myös muutamia konekiväärin mal- 
lisia tauluja on pystytetty. Myös muutamia 
kokonniskuvatauluja käytetään. Samaten kuin 
ampumaradalla pitää täälläkin olla tarpeellinen 
määrä suojusvalleja. Taistelunmukainen ampu- 
minen muodostaa a:n loppuosan. Tällaisessa 
ammunnassa johtajat saavat tilaisuuden tarkas- 
taa ampujien ampumakykyä ja ampuma- 
kuria, s. o. heidän käyttäytymistään ampuma- 
ketjussa. W. E. T. 

Aiupuinaoppi käsittää tiedot niistä periaat- 
teista, joihin aseiden tehokas toiminta perustuu. 
Tämä teho riippuu lentoradan muodosta, luodin 
sisäisestä rakenteesta ja näiden molempien vai- 
kuttamasta aseiden tarkkuudesta. 

Lentorata on luodin painopisteen ilmassa 
muodostama tie. Sen muotoon vaikuttavat 
nopeus ja suunta, jotka luodilla ovat put- 
ken jättäessään, painovoima, ilmanvas- 
tus t u s ja luodin kiertoliike pituusakse- 
linsa ympäri. Näiden tekijäin vaikuttamana 
muodostaa lentorata sivulta katsottuna käyrän 



viivan, jonka korkein piste on likempänä loppu- 
päätä kuin alkua. Ylhäältä katsoen poikkeaa 
lentorata luodin kierron johdosta jonkun verran 
lähtösuunnasta sivulle. 

Jotta saavutettaisiin jonkun määrätyn matkan 
päässä oleva määrätty piste, täytyy putki täh- 
dätä tarkoitetun pisteen yläpuolelle saman ver- 
ran kuin luoti kysymyksessä olevalla m itkalla 
alenee, ja sivulle niin paljon kuin luodin lento- 
rata samalla matkalla poikkeaa vastakkaiseen 
suuntaan. Tämän aikaansaamiseksi on aseissa 
tähtäyslaite, joka yksinkertaisimmassa muodos- 
saan muodostuu tähtäimestä ja jyvästä. 

Seuraavat nimitykset tulevat kysymykseen 
lentoradasta puhuttaessa (ks. kuvaa): 




/'tähtäili, .s" piipun suu, j jyvä, St/ sisusakseli. 

Tähtäysviiva on ampujan silmästä täh- 
täimen uurnan keskustan ja jyvän kärjen yli 
ajateltu suora (ac). 

Tähtäyspiste on piste, johon tähtäys- 
viivan tulee olla kohdistettu (c). 

Laukaisupiste on piste, johon tähtäys- 
viiva aseen lauetessa oli todella kohdistettu. 

Sattumapiste on piste, jossa luoti maa- 
lin kohtaa (c, kuvassamme sama kuin tähtäys- 
piste, jolloin laukausta nimitetään tähtäin- 
laukaukseksi). 

Lakipiste on lentoradan korkein piste 
(b). 

Lentokorkeus on lentoradan jonkun pis- 
teen kohtisuora etäisyys vaakasuorasta (bf). 

Nouseva osa on se osa lentoradasta, joka 
muodostuu matkalla piipun suusta lakipistee- 
seen (sb). 

Laskeva osa on se osa lentoradasta, joka 
muodostuu loppumatkasta, siis matkasta laki- 
pisteestä sattumispisteeseen (bc). 

A m p u m a m a t k a on piipun suusta sattu- 
mispisteeseen vaakasuoralla mitattu etäisyys (se). 
Jos tähtäys- ja sattumispisteet lankeavat yhteen, 
kuten kuvassamme (c), nimitetään ampumamat- 
kaa tähtäinlaukausmatkaksi. 

L ä h t ö k u 1 m a on se kulma, jonka sisus- 
akseli muodostaa tähtäysviivan kanssa. 

Korkeuskulma on se kulma, jonka täh- 
täysviiva muodostaa vaakasuoran kanssa. 

N o u s u k u 1 m a on se kulma, jonka sisus- 
akseli muodostaa vaakasuoran kanssa. 

Tulokulma on se kulma, jonka lentorata, 
luodin iskiessä maahan, muodostaa vaakasuoran 
kanssa. 

Luodin rakenne vaikuttaa suuresti ampuma- 
tuloksiin. Nykyiset luotilajit ovat ulkomuodol- 
taan lieriömäisiä, päättyen edessä enemmän tahi 
vähemmän suippoon kärkeen; tällainen muoto 
helpottaa luodille ilmanvastustuksen voittamista. 
Jotta luodin taakse jäävä ilma paremmin virtaisi 
yhteen on myös sen takaosa usein jonkun verran 
suippeneva. 

Aseen ampumasaavutus, s. o. sen tarkkuus, 
riippuu, kuten alussa on mainittu, paitsi sen 
omasta rakenteesta, sen luodin radan muodosta 



57 



Ainpuniapalvelus — AmpumaTaratäydennys 



58 



ja luodin sisäisestä rakenteesta. Luodin radan 
edullisin muoto on erilainen eri aseille, riippuen 
näiden tarkoituksesta: samaten luodin sisäinen 
rakenne. Kaariammunta-aseille on mahdollisim- 
man paljon kaartuva luodinrata edullisin, koska 
niiden on vaikutettava maaliinsa ylhäältä. Ki- 
vääreille ja laaka-ammuntatykeille, joiden luo- 
tien pitää vaikuttaa maaliinsa edestäpäin sekä 
suurella nopeudella, on luodinrata sitä edulli- 
sempi, mitä suorempi se on. 

Ruutipanosten epätasaisuudesta ja aseen epä- 
täydellisyydestä johtuu, etteivät kaikki samalla 
aseella ammutut luodit muodosta aivan saman- 
laista rataa eivätkä maalissa satu samaan pis- 
teeseen. Tätä aseen ominaisuutta sanotaan 
hajoitukseksi ja sitä matkaa, jolla lento- 
rata ei kohoa maalin korkeuden yli, p y y h- 
käisyalaksi. Samanlaisten eri aseiden ha- 
joitus ei myöskään ole sama, jonka vuoksi y h- 
teishajoitus tulee suuremmaksi kuin yksi- 
tyisen aseen hajoitus. 

Ammuttaessa useilla samanlaisilla aseilla yhtä 
maalia tai samalla etäisyydellä sijaitsevaa pit- 
kulaista maalia, syntyy 1 u o t i s u i h k u, jol- 
loin sattumat jakautuvat säännöllisesti luoti- 
suihkun peittämälle alueelle. Keskimaisen neljän- 
neksen osalle tätä aluetta lankeaa noin puolet 
sattumista ja keskimaisen puoliskon osalle neljä 
viidesosaa. 

Majoituksessa erotetaan korkeus- ja s y- 
vyysh ajoitu s. Edellinen on hajoitus kohti- 
suoralla, jälkimäinen vaakasuoralla tasolla. 

Kiväärinluodit vaikuttavat läpäisyvoimallaan. 
Tykinluodit ja miinat vaikuttavat joko läpäisy- 
voimallaan tai räjähtämällä, jolloin niistä lentää 
sirpaleita tai kuulia tai myös ne levittävät kaa- 
sua. Luotien sisäisestä rakenteesta ks. A m m u s, 
Tävd., vrt. myös Ampuminen, Täyd. 

W. E. T. 

Ampumapalvelus ks. A m p u m a o p e t u s, 
Täyd. 

Ampumarata ks. A m p u m a o p e t u s, Täyd. 

Ampumatarvejuna ks. Ampumatarve- 
täydenny s, Täyd. 

Ampumatarvekolonoa ks. Ampumatarve- 
täydennys, Täyd. 

Ämpumatarrekuormasto ks. A m p u m a- 
t a r V e t ä y d e n n \' s, Täyd. 

Ampumatarvetäydeunys. Tärkeä seikka so- 
dassa on, että etulinjassa olevilla joukoilla aina 
on riittävästi ampumavaroja. Sen vuoksi täytyy 
kaikkien johtajien huolehtia ampumavarojen 
oikea-aikaisesta täydennyksestä. Tätä varten on 
erikoisia a m p u m a t a r v e k o 1 o n n i a, jotka 
kuljettavat ampumavaroja etappivarastoista tais- 
televille joukoille. Joukkojen ampumavarat taas 
kuljetetaan ampumatar vekuormastoi ssa. — 
Ampumavarojen täydennys varastopaikoista ta- 
pahtuu erikoisilla a m p u m a t a r v e j u n i 1 1 a. 

IV. E. T. 

Ampumataulut ks. A m p u m a o p e t u s, Täyd. 

Ampumaurheilu Suomessa. Viime vuosisadan 
lopulla oli metsästys- ja ampumaseuroja joka 
läänissä ja muutamissa parikin. Vuosittain jär- 
jestivät nämä seurat ampumakilpailuja, joihin 
usein kutsuttiin toisten seurojen edustajia osan- 
ottajiksi. Sitä paitsi järjesti kukin seura jäsenil- 
jeen kilpailuja Sporttiklubin rahapalkinnoista. V. 
IPne teki Hämeen läänin metsästysseura ehdotuk- 



1 sen yhteisten luokkamerkki- ja mestaruuskilpai- 
I lujen järjestämisestä, ja 1907 pidettiin Suomen 
I cnsimäiset luokkamerkki- ja mestaruuskilpailut 
I Hämeenlinnassa. 1 1 luokan arvosta oli ammut- 
tava 100 m:n matkalla 15 laukausta 30-renkai- 
seen sentimetritauluun ja tuloksen piti olla vähin- 
tään 330 cm. 1 luokkaan pyrkijän piti saada 
j 150 m:n matkalla 300 cm. Mestaruusarvosta 
[ ammuttiin 15 laukausta 300 m:n matkalla 60- 
renkaiseen sentimetritauluun. 

Tämän kilpailun yhteydessä pidettiin ampujain 
kokous ja siinä valittiin valtuuskunta hoitamaan 
yhteisiä asioita ja huolehtimaan seuraavista mes- 
taruuskilpailuista. Tämä valtuuskunta on sitten 
I hoitanut Suomen ampumaolojen kehitystä v:een 
: 1919 asti, ja tällä ajalla on toimeenpantu seu- 
raavat mestaruuskilpailut: 1908 Tampereella, 1909 
Helsingissä, 1910 Mikkelissä, 1911 Jyväskylässä, 
1912 Turussa, 1913 Helsingissä, 1914 Hämeen- 
linnassa. Vv. 1915-17 ei saatu järjestää kilpai- 
luja, mutta syksyllä 1918 pidettiin kilpailut Hel- 
singissä. 

V:sta 1910 lähtien on 300 m:n mestaruus rat- 
kaistu ampumalla 60 laukausta kansainväliseen 
10-renkaiseen tauluun. Liikkuvaan tauluun am- 
pumisessa on jaettu mestaruusarvo v:sta 1911 
alkaen. V. 1918 otettiin siinäkin käytäntöön 
kansainvälinen taulu n. s. hirvi. Samana vuonna 
pantiin ensi kertaa toimeen mestaruuskilpailut 
150 m:n matkalla ja pistoolilla ampumisessa 
50 m:n matkalla. 

Syksyllä 1918 pidetyssä ampujain kokouksessa 
päätettiin muodostaa ampujainliitto, jo- 
hon kuuluisivat kaikki ampumaurheilua harjoit- 
tavat seurat ja suojeluskunnat. , .Suomen ampu- 
jainliitto" perustettiin 19 p. tammik. 1919, sään- 
nöt vahvistettiin 2 p. syysk. 1919. Nyt kuuluu 
Suomen ampujainliittoon jo 44 seuraa ja jäsen- 
määrä on yli 13,000. 

Kilpailuissa käytetään 300 m:n matkalla kan- 
sainvälistä 10-renkaista 1 m:n levyistä taulua, 
150 m:llä on taulu Vz Ja 100 m:llä V, 300 m:n 
taulusta. Luokkamerkkivaatimukset ovat järjeste- 
tyt uudestaan. 

IV luokan arvosta kilpailevat koululaiset 50 
m:n matkalla 15 laukauksella, joista ammutaan 
5 joka asennosta. Taulu on uusi 100 m:n taulu 
ja on vaatimuksena 75 pistettä. III luokan ar- 
vosta ammutaan 100 m:n matkalla edellisten 
sääntöjen mukaan. Vaatimus 60 pist. II luokan 
kilpailussa 150 m:n matkalla täytyy saada 80 
pist. ja I luokan kilpailussa 300 m:n matkalla 
100 pist. — V. 1919 Suomen ampujainliitto toi- 
meenpani Helsingissä mestaruuskilpailut 300 m:llä, 
150 m:llä, hirveenampumisessa ja pistooliampumi- 
sessa 50 m:n matkalla. 

Tärkeänä puolena Suomen ampujainliiton toi- 
minnassa on aseiden ja ampumatarpeiden hank- 
kiminen liittoon kuuluville seuroille, ja on Suo- 
men ampujainliitto sitä varten ruvennut yhteis- 
toimintaan ,, Suomen osuuskauppojen keskusosuus- 
kunnan" kanssa. A-nen. 

Ampumavarat muodostavat eri aseiden am- 
mukset. Niitä on patruunia, kranaat- 
teja (sekä tykkejä että kranaatinheittäjiä var- 
ten), srapnelleja ja miinoja. ks. 
Ammus. W. E. T. 

Ampumavaratäydennys. Joukon, jonka tulen 
kestävyydestä taistelun tulos riippuu, täytyy yhä 



59 



Auipuminen 



6a 



saada tarpeellinen määrä ampumavaroja ammut- 
tujen tilalle. Armeiakunnan a:sta kokonaisuudes- 
saan luiolelitii armeiakunnan päämaja. .Ampuma- 
varojen jakelemisesta divisioonalle huolehtivat di- 
visioonain komentajat; alijohtajille ilmoitetaan 
kuormastojen saapuniisaika ja -paikka. Taiste- 
lun jälkeen ilmoittavat johtajat, onko ampuma- 
tarpeita täytetty, sekä kuinka suuri on ollut 
patruunainkulutus. Ennen taistelun alkua jael- 
laan patruunavaunuissa kuljetetut patruunat tais- 
televille joukoille. Lisäampumavaroja tuovat 
aina uudet taisteluun lähetetyt tukijoukot. Itse 
taistelurintamasta ei miehiä lähetetä taaksepäin 
ampumavaroja noutamaan, vaan huolehtivat 
niistä hätätilassa takana olevat joukot. — Kul- 
lakin miehellä on taisteluun mentäessä n. 150- 
200 patruunaa tai enemmänkin. — Patruunavau- 
nut sijoitetaan taistelunaikana suojattuun paik- 
kaan mahdollisimman lähelle taistelurintamaa. 
Tyhjentyneet vaunut täytetään uudelleen patal- 
joonan komentajan määräyksestä ja huolenpi- 
dosta. 

Varsinkin ensi kertaa taistelussa olevat miehet 
tekevät itsensä syypäiksi suureen patnmnain- 
kulutukseen ampuen pikatulta vielä kaukana 
olevaan viholliseen. Patruunat voivat täten rat- 
kaisun hetkellä olla vähissä ja kuljetus vaikea. 

Konekivääri-osastoissa kuljetetaan täydet am- 
pumavarakuormastot taistelussa tavallisesti suo- 
raan taistelurintamaan. Tyhjät reet ja patruuna- 
laatikot kuljetetaan takaisin ja täytetään mah- 
dollisimman nopeasti uudelleen. Ampumavara- 
vaunujen täydennys tapahtuu ampumavarakuor- 
mastoista, nämä taasen ampumavaravarastoista, 
joihin erikoiset ampumavarajunat tuovat ne ko- 
timaasta. 

Kenttätykistössä a. tapahtuu ensin anipuma- 
varavaunuista, sitten kevyistä ampumavarakuor- 
mastoista. Vaunut koetetaan mikäli mahdollista 
kuljettaa tykistöasemien läheisyyteen saakka. 

W. E. T. 

Ampuminen. Teknillisesti katsoen a:Ila tarkoi- 
tetaan sitä toimitusta, jonka kautta luoti suunna- 
taan ja lähetetään ampuma-aseesta maaliin. A. 
suoritetaan kolmesta eri asennosta: vapaalta 
kädeltä, polviasennosta ja makuulta. Sotilas- 
ammunnassa käytetään myös makuulta-tuelta 
asentoa. Vapaalta kädeltä ammuttaessa on 
ulkonaisen tuen käyttö kielletty; polviasennossa 
nojaa asetta kannattavan käden kyynärpää sa- 
manpuoleiseen polveen; makuu-asento on mieli- 
valtainen, kunhan ampujan vartalo ei poikkea 
luodin suunnasta 45°:ta enempää, eikä ampuma- 
a.se kosketa maahan; makuulta-tuelta ammutta- 
essa kivääri lepää ulkonaisen esineen varassa. — 
Tähtäys suoritetaan tähtäinlaitteiden avulla. 
Tähtäin on varustettu joko kiilamaisella tai puoli- 
ympyrän muotoisella raolla, tai on siihen porattu 
pyöreä reikä. Siitä nimitykset rako- ja reikätäh- 
täin. Jyvä, ampuma-aseen piipun päässä oleva 
laite, jolla tähtäyssuunta tarkistetaan, on kiila- 
mainen, tasapäisesti ja tasavahvuisesti pylväs- 
mäinen tai ohuen kaulan varassa olevan pallon 
muotoinen. Tarkkuusaseissa ovat tähtäimet 
nostolaitteiden lisäksi varustetut sivusiirtoruu- 
veilla. — Laukaisu tapahtuu isku- I. syty- 
tysnastaan vaikuttavan liipasimen avulla. Sofi- 
laskivääreissä käytetään yksinkertaista liipasinta, 
jonka tulee vireessä olevaa iskunastaa päästä- 



mättä kestää määrätyn suuruinen paino. Tark- 
kuusaseet ovat varustetut kaksois- I. herkkyys- 
liipasimella, jonka laukaisunopeus voidaan aset- 
taa mielivaltaisen joutuisaksi. Vireessä ja ladat- 
tuna oleva ase lukitaan iskunastaan ja liipasi- 
meen vaikuttavan varmistajan avulla. — A m- 
pumaväliksi nimitetään sitä matkaa, jonka 
päähän ampuma-aseen teho on vaaditun suuri. 
Nykyaikaisen sotilaskiväärin ampumaväli on jon- 
kun verran yli 2,000 m, parhaiden pistoolien 
500-700 m, haulikoiden 50-75 m. Ampuma- 
välin suuruus riippuu luodin liike-energiasta, 
josta jälempänä. — Ampumatarkkuus I. 
aseen sattuvaisuus riippuu monesta seikasta. 
Ensinnäkin tulee tähtäyslaitteiden olla sellaiset, 
että niiden avulla voidaan ase ehdottoman tar- 
kasti suunnata maaliin. Toiseksi tulee ampujan 
olla selvillä anmiuttavan matkan pituudesta, 
voidakseen nostolaitteiden avulla korjata nousu- 
ja laskuvirheet sekä ottaa mahdollisimman tar- 
kasti huomioon mahdollinen tuulen vaikutus 
sivuvientiin. Kolmanneksi on panosten tasai- 
suus ja sopivaisuus tutkittava. 

Alunperin muodosti ampuma-aseen piipun mah- 
dollisimman suoraksi oijottu rauta- tai teräs- 
putki. Jos tällaisen aseen luodissa oli pienimpiä- 
kin valmistusvirheitä, pääsivät ne täydellä voi- 
mallaan vaikuttamaan luodin rataan muuttaen 
sen suuntaa. Kun rihlaus oli keksitty ja sen 
avulla saatu luoti nopeaan pyörivään liikkeeseen, 
oli ampumatarkkuus astunut suuren askeleen 
eteenpäin. Luodin n. s. valuvikojen teho oli 
siten saatu tuntuvasti pienenemään. Toinen 
edistysaskel on saavutettu sen kautta, että on 
voitu huomattavasti lisätä luodin nopeutta. Suu- 
rin nopeus, mikä lyijyluodille on voitu antaa, 
on lähennellyt 400 m:iä. Räjähdysaineen vaiku- 
tus luotiin on niin silmänräpäyksellinen, että, 
rihlannousun ollessa hyvinkin lievä, pehmeä 
lyijy ei voi kestää sitä puristusta, minkä kier- 
tävä rihlanharja aikaansaa, eikä luoti siis jatku- 
vaisuuden lain vaikutuksesta aioitakkaan pyöri- 
vää liikettä, vaan rihlanharjan repimänä syöksyy 
ulos piipusta ja menee minne sattuu. Tässä 
juuri syy siihen, että lyijyluodin alkunopeus jää 
väkisinkin pieneksi. Räjähdysainetta on asetet- 
tava panokseen niin vähän ja palamisnopeudel- 
taan sellaista, että luoti alkaessaan liikkua pii- 
pun suuta kohden voi eheänä seurata kiertävää 
rihlaa ja saavuttaa pyörivän liikkeen. Vaippa- 
luodin suhteen on asia aivan toinen. Lyijyluoti 
verhotaan jollakin puolikovalla metallilla tai 
metalliseoksella ja siten saadaan luodille sen 
painoa sanottavasti vähentämättä kyllin luja 
pinta kestämään suuria ja äkillisiä puserruksia. 
Tällöin voidaan painetta piipun sisällä lisätä 
luotiin nähden melkein rajattomasti. Samalla 
voidaan rihlan kiertäväisyyttä lisätä ja siten 
moninkertaistuttaa luodin pyörimisnopeutta. Tä- 
ten saavutetut edut selviävät seuraavasta. Mitä 
suurempi nopeus luodille voidaan antaa, sitä 
vähemmän se on ulkonaisten vaikutusten alai- 
nen kulkiessaan halki ilman. Suurin vaikutus 
on tietenkin painovoimalla. Mitä pitemmän ajan 
luoti viipyy matkallaan, sitä enemmän se ehtii 
olla painolain vaikutuksen alainen ja sitä suu- 
rempi on myöskin luodin tekemä käyrä. 1,000 
m:n matkalla on lyijyluoti käyrän korkeimmalla 
kohdalla n. 40 m absoluuttisen luotilinjan ylä- 



61 



Amsterdam — Anaglyfi 



02 



puolella, nopeimman kiväärin vaippaluoti vain 
2,5 m. Edellisen alkunopeus on n. 350 m, jälki- 
mäisen 975 m. Erotus on suuri ja siten saavu- 
tetut edut vielä suuremmat. Kenttäammunnassa 
erittäin tärkeä matkan arvioimistarkkuus ei ole 
niin työlästä, koskapa tähtäimen matka-asteikon 
nousut ovat pieniä ja väärästä arvioimisesta 
johtunut virhe samalla vähemmän vaikuttava. 
— Toinen luodin suuren nopeuden tuottama etu 
tulee esille voimakkaan sivutuulen vallitessa. 
Pitkillä matkoilla voi hidas lyijyluoti painua 
tuulen mukana useita metrejä, kun sitävastoin 
vaippaluoti vaatii tuulen varaa korkeintaan joita- 
kuita kymmeniä sentimetrejä. — Painetta pii- 
pussa ja sen kautta luodin alkunopeutta ei kui- 
tenkaan voida rajattomasti lisätä. Kun ampuma- 
aseelta vaaditaan määrättyjä ominaisuuksia pai- 
noon ja rekyliin nähden, on räjähdysainemää- 
rän ja luodin painon välinen suhde tarkoin mää- 
rätty. Nykyään osataan teräs valmistaa niin 
sitkeäksi ja aseen lukkolaitteet siksi lujiksi, että 
verraten ohuet kappaleet saadaan kestämään 
hetkellistä painetta yli 4,000 ilmakehää, jonka 
yli 900 m:n alkunopeudella kulkeva luoti vaatii. 
Tällaisen paineen alaisena synnyttää n. 10 g;n 
luoti, joutuessaan ahtaassa piipussa salaman no- 
peasti liikkeeseen, kuitenkin voimakkaan rekyli- 
vaikutuksen, jota ei paljoja sovi lisätä. Lyijy- 
luodin ajalla oli kaikkien sotilaskiväärien luoti- 
vahvuus yli 10 mm, vaippaluodin ja lisätyn 
luotinopeuden käytäntöön tultua keveni luoti 
miltei puolella. Paitsi rekylisyitä vaikutti tähän 
muutokseen myös liike-energia. 

Luodin tehoisuuden ratkaisee se työ- 
määrä, jonka luoti kykenee suorittamaan. Käy- 
tännössä se on sama kuin luodin läpitunkevai- 
suus vastassa olevaan kappaleeseen. Koska 
liike-energia on nopeuden ja massan yhteistulos, 
vaaditaan hitaalta lyijyluodilta suhteellisesti enem- 
män painoa. Sen sijaan saa nopea vaippaluoti 
olla kevyt kyetäkseen suorittamaan saman työn. 
Ottaen huomioon vielä vaipan lujuuden lyijyyn 
verraten saavutetaan vaippaluodilla läpitunke- 
vaisuuteen nähden sellaisia tuloksia, joita lyijy- 
luodilta ei ole voitu odottaakkaan. 
. Alhaisen paineen alaisena toimiva lyijyluotipiippu 
tekee yleensä pienen h ajoituksen (ks. A m- 
pumaoppi, Täyd.). Piipputeräksen todelliset 
ominaisuudet eivät silloin tule koetuksen alaisiksi. 
Mutta kun paine räjähdysainemäärää lisäämällä 
kohotetaan tuhansiin ilmakehiin, syntyy piipussa 
jännityksiä, jotka voivat muuttaa sen luotilinjan. 
Mahdollisimman tarkka teräksen tasa-aineisuus 
ja sitkeys ovat kunnollisen piippu-aineen edelly- 
tykset. Kun piippu ammuttaessa lisäksi kuume- 
nee, voi aineeltaan epätasainen piippu aivan 
vääristyäkkin. Ensiluokkaiset asetehtaat ilmoit- 
tavatkin yleensä valmistamiensa aseiden hajoi- 
tuksen, joka, aseen ollessa kunnollinen sekä täh- 
täyksen ja panosten moitteettomia, ei saa olla 
100 m:n matkalla 3x3 cm:iä suurempi, t. s. 
luotien tulee sanotulta matkalta osua ympyrään, 
jonka halkaisija on 3 cm. V. N. 

♦Amsterdam. 644,070 as. (1918). 

*Amundsen, Roald Engelbregt Grav- 
ning teki 1910 12 Fram-laivalla tutkimusmat- 
kan etelänavalle saavuttaen navan jouluk. 14 p. 
1911. Retkestä on A. julkaissut teoksen „Syd- 
polen. Den norske Sydpolsferd med 'Fram' 



1910-12" (1912). Kesällä 1918 A. lähti Maud- 
laivalla Pohjois-Jäämerelle napamaiden tutki- 
mista varten, oli huhtikuussa 1920 Ajon-saaren 
tienoilla Anadyr-niemen pohjoisrannikolla ja saa- 
pui kesällä sam. v. Nomeen Alaskaan, niistä 
elokuussa lähti uudestaan merelle pohjoisnavalle 
pyrkiäkseen. M. E. H. 

Amurinrata, v. 1916 valmistunut, Amur-joen 
vasenta rantaa seuroitteleva, Stretenskistä Blago- 
vestsenskin kautta Habarovskiin kulkeva rauta- 
tie. 

Amurru ks. A m o r i I a i s e t, 1 Os. 

Amyldidi, kemiallisesti tarkemmin selvittämä- 
tön proteiiniaine, jota esiintyy maksassa, munuai- 
sissa y. m. rauhaselimissä vain taudintilojen ai- 
kana. Luultavimmin on aine abnormin valkuais- 
ainesynteesin tulos. ks. A m y 1 o i d i-m u u- 
tokset, 1 Os. N. J. T. 

Ansesthesia ks. Anestesia, I Os. 

Ansesthetica tai a. remedia (vrt. Aneste- 
sia, 1 Os.), turruttavat aineet, ovat lääkeai- 
neita, jotka ottavat, tavallisesti verraten ly- 
hyessä ajassa, pois tunnon joko yleensä tai siltä 
kohdalta, johon ainetta on asetettu. Senvuoksi 
puhutaan paikallis- 1. lokaali-aioista ja yleis- 
a:oista. Paikallis-a:t katkaisevat tilapäisesti tunto- 
hermon johtokyvyn, yleis-a:t eliminoivat aivojen 
tuntokeskuksen toiminnan. Viimeksimainitut 
kuuluvat nukutusaineiden (ks. t. V 1 
Os.) ryhmään. Paikallis-a:t vaikuttavat joko 
lämpöä poistavasti, jolloin tuntohermojen johto- 
kyky kylmän vaikutuksesta häviää, tai suoras- 
taan kemiallisesti hermoihin ja niiden päätteisiin. 
Jäähdytysturrutus (saks. Kälteanästhe- 
sie) aikaansaadaan siten, että iholle ruiskutetaan 
hienona suihkuna helposti haihtuvia ja haihtues- 
saan lämpöä sitovia aineita (aineita, joilla on 
alhainen kiehumapiste). Tällaisia aineita ovat 
eetteri, etylikloridi, brometyli j. n. e. Kemial- 
linen paikallisturrutus aikaansaadaan 
ruiskuttamalla kudoksiin jotain paikallisesti tur- 
ruttavaa ainetta (kokaiinia, novokaiinia, eukaiinia 
j. n. e.). Sanottu ruiskutus voidaan tehdä suo- 
rastaan siihen alueeseen, jota tahdotaan turrut- 
taa, tai johonkin tuntohermoon, jolloin syntyy 
n. s. j o h t o t u r r u t u s (saks. Leilungsanäslhe- 
sie). Viimemainitussa tapauksessa tulee koko 
turrutettu hermon alue tunnottomaksi. Y. K. 

Anatylaksia (huonosti muodostettu nimitys 
kreik. sanoista ana' = ylös, mukaan, ja phy- 
laksis — suojelus; kun on tavoiteltu profy- 
laksian vastakohtaa, niin olisi ollut oikeampi 
käyttää afylaksia = „suojeluksettomuus" ni- 
mitystä), vahingollinen tilanne organismissa, mi- 
hin tämä joutuu vain saman antigeenin (munan- 
valkuaisen) uudistetusta vaikutuksesta siten, että 
siinä muodostuneet määrätyt (anafylaktiset) vasta- 
aineet reageeraavat antigeenin kanssa, mistä, joko 
muodostuneen anafylaktisen myrkyn tai reak- 
tsionin itsensä vuoksi, johtuu raju, äkillinen sai- 
raus (anafylaktinen sokki: oksennuksia, hengen- 
ahdistus, tunnottomuus, kuolema muutamissa 
minuuteissa). Ilmiötä on varsinaisesti ensimäisenä 
selvitellyt Charles Riehat (ks. t. VI II Os.). 

J. A. M. 

Anafylaktinen = anafylaksian (ks. t. Täyd.) 
alainen, anafylaksiaa aiheuttava. 

Anaslyfi (kreik. anaglyp'), veistetty ohokuva, 
basrelieli. 



63 



Anakonda — Aug:elnieuii 



64 



Anakundu ks J ä 1 1 i 1 ä i s k ä ii r m e e t, III 
Os. 

Anaksimenes [-e'nesj, kreik. reetori ja historioit- 
sija (ii. 380-320 e. Kr.), kotoisin Lampsakoksesta; 
toimi m. m. Aleksanteri Suuren opettajana; hä- 
nen sanotaan myös olleen mukana Aleksanterin 
sotaretkillä. Luultavaa on, että Aristoteleen 
teosten joukkoon joutunut ja siten säilynyt „Re- 
toriikka Aleksanterille" on A:n kirjoittama. A:n 
historialliset teokset ,,Hellenika" (maailman 
alusta Mantineian taisteluun asti), ,,Philippika" 
ja ,, Aleksanterin teot" ovat hävinneet. O. E. T. 

* Analyyttinen arrostelma ks. Synteetti- 
nen, IX Os. 

Anam ks. A n n a m, I Os. 

Ananke [-a'qkc] (kreik.), ikuisuudesta mää- 
rätty välttämätön kohtalo. 

*Ancona. 1. Kaupungin asukasluku 68,000 
(I9I5). — 2. Maakunta 1,938 km-', 333,381 as., 
172 km-:llä. 

*Andersberg I. Ylikartano, Mäntsälän 
joen itärannalla n. 15 km päässä Järvenpään 
asemalta, n. 10 km kirkolta, n. 2,500 ha, 2,2084 
manttaalia. Kuului niihin tiloihin, mitkä kunin- 
gas Kaarle IX 1(506 lahjoitti Henrik Wreden 
leskelle Oertrud von Ungern-Sternbergille, sen 
johdosta että hänen miehensä oli pelastanut 
kuninkaan hengen Kirkholman taistelussa 1605. 
Myöhempiä omistajia: luutn. H. A. Boije (1837), 
von Quanten-suku kolmessa polvessa, prof. G. 
von Wendt ja pankinjoht. Wiksten (v:sta 1916) 
sekä tehtailija E. Aaltonen (v:sta 1917). 

,/. A. \V. 

*An(lersen, VilhelmRasmusÄndreas. 
Uudempia julkaisuja: ,,PaIudan-MijIler" (1910), 
„Dansk litteratur" (1912), „Hellig cg sogn" 
(1912), „Kritik. Teater" (1914\ „Henrik Pon- 
toppidan" (1917). 

Andcisen-Wlngar, .Alfred (s. 1869), norj. 
säveltäjä, Massenefn oppilas, toimi 1890-99 
viulunsoittajana ja 1901-05 alttoviulunsoitta- 
jana Kristiaanian teattereissa. Säveltänyt ooppe- 
ran ,,Frithiof ja Ingeborg", 2 sinfoniaa, 2 viulu- 
konserttoa, 2 unk. rapsodiaa y. m. /. K. 

*Andersin,J ohannaOttiliana(Hanna), 
kuoli 1914. 

*Andersson, Karl Filip Gunnar, uusia 
teoksia: ,,Den norrländska florans geografiska 
fördelning och invandringshistoria" (1912), ,,V.Trt 
dagliga bröd" (3;s laitos 1918, myös suom.). 

Andersson, O 1 1 o E m a n u e I (s. 1879), suom. 
musiikkikirjailija, synt. Ahvenanmaalla; harjoitta- 
nut opintoja Helsingin musiikkiopistossa ja yliopis- 
tossa; fil. kand. 1915. Tutkijana A. on suunnan- 
nut harrastuksensa lähinnä kansanmusiikkiin; 
keräysmatkojensa tuloksista hän on saanut ai- 
heita lukuisiin tutkielmiin, joita on julkaissut 
koti- ja ulkomaisissa aikakauskirjoissa. A:n kir- 
jallisesta tuotannosta ovat yleisimmin tunnet- 
tuja teokset ,,lnhemska musiksträvanden" (1907) 
ja ,,Musik och musiker" (1917), jotka liittyvät 
lähinnä hänen vaikutukseensa aikakauslehtien 
,,Brage", ,,Finsk musikrevy" (ilmest. 1905-07) ja 
,,Tidning för musik" (ilmest. 1910-16) perusta- 
jana ja toimittajana. A. O. V. 

Andradiitti (m e 1 a n i i 1 1 i) 1. kalsium- 
r a u t a g r a n a a t t i, CajFejSijOjj, on erittäin 
yleinen kivennäinen karsimuodostuksissa (a.-karsi), 
ja sen seurassa on usein malmeja, yleisimmin 



magnetiittimalmia. Suomessa a. -kartta on suu- 
rin määrin Pitkänrannan ja Orijärven malmi- 
alueilla sekä Helsingin seuduii vanhojen rautakai- 
vosten, kuten Stansvikin, Sillbölen ja Hämeen- 
kylän ympäristössä (vrt. Granaatti, II Os.). 

P. E. 

Andre [ädri'], C h a r I es (1842-1912), ransk. 
tähtitieteilijä, v:sta 1878 Lyonin yliopistossa 
tähtitieteen professorina; rakennutti tähtitornin 
Lyonin läheisyyteen, otti osaa Venuksen ja Mer- 
kuriuksen auringon ylikulun havaintoihin ja tutki 
erästä näissä havainnoissa esiintyvää virheläh- 
dettä, n. s. mustaa tippaa. Hänen pääteoksensa 
ovat „Traite d'astronomie stellaire" ja ,,Les pla- 
nfetes et leur origine". Y. V-lä. 

»Andree, R i c h a r d, kuoli 1912. 

Andree-järjestelmä ks. V i i n a n m y y n t i- 
j ä r j e s t e I m ä t, X Os. 

Andree iV Rosenqvist o.-y., turkulainen toimi- 
nimi, omistaa Turussa Aurajoen varrella sekä 
Ispoisissa tehtaita ja veistämöitä, missä valmis- 
tetaan petroli- ja bentsiinimoottoreita sekä kai- 
kenlaisia moottoriveneitä. Osakepääoma (1919) 
2,7 milj. mk., vararahasto 300,000 mk., toimeen- 
paneva ja teknillinen johtaja ins. Carl S. Andree, 
kaupallinen johtaja E. W. Ingman, työväestön 
lukumäärä (1917) 300-400. Liikkeen perustivat 
1906 ins. Carl S. Andree ja Gust. A. Rosenqvist, 
muutettiin osakeyhtiöksi 1911. 

*Andrejev, Leonid, kuoli Mustallamäellä 1919. 

Andrena ks. Mehiläiset, VI Os. 

Andromanla ^ nymfomania (ks. t. VI Os.). 

.Andron :-fi'nj (kreik.), kreik. talon vierailuhuone 
ja miespuolisten vieraiden ruokahuone. Eräässä 
Delos-saarella esillekaivetus- 

sa talossa tällaiseksi on to- "Ti ■. ■' 1 'S 

dettu suuri väljä huone 
avoimen pylväspihan 1. pe- 
ristylin perällä, johon a:sta 
aukeni ovi ja sen kummal- 
lakin puolen ikkunat tai eh- 
] käpä kolme ovea. Pompeji- 
laisessa talossa a. oli sama 
kuin f a u c e s I. se kapea 
käytävä, joka tablinumin 
(isännänhuoneen) lomitse 
keskenään yhdisti atriumin 
ja peristylin. ks. myös R a- 
kennustaide (Pohja- 
piirroksia, Pompejilainen 
talo), VII Os. p. 1421. 
U-o N. 

Andronikos ^-o'n(-y, kreik. 
astronomi Syyrian Kyrroksesta, eli v:n 100 vai- 
heilla e. Kr. ja mainitaan Ateenaan rakentaneen 
horologionin I. vesikellon, joka ,, tuulien 
torni" nimisenä vieläkin suurimmalta osaltaan 
on pystyssä. Se on 8-kulmainen; kullakin si- 
vulla räystään alaiset reliefit esittävät päätuulia. 
Katolla huipussa tritoni sauva kädessä tuulen 
mukaan pyörien viittasi kulloinkin puhaltavaan 
tuuleen. \U-o N. 

Anemia ks. V e r i t a u d i t ja V ä h ä v e r i- 
s V y s, X Os. 

»Angelnlemi. 1,077 as. (1917); kansakouluja 4, 
Peksalan ruots. maanviljelyskoulu; Kokkilan 
osuuskauppa, paloapuyhdistys yhdessä Halikon 
kanssa. Kirkko puusta, rak. 1772 J. J. Kijkin 
lahjoittamalle tontille, alttaritaulu A. SÄItinin 




Kreik. TALO oelos- 
3aab.ei.ta. 



65 



Augioskl eroosi — -Ansari 



66 



maalaama: „Kirkastumineii" (O. V. Bergrothin 
lahjoittama). Omaksi seurakunnaksi 1916. 

J. A. W. 

Angioskleroosi, verisuonien seinämässä esiin- 
tyvä skleroosi. ks. A r t e e r i s k 1 e r o o s i, 
I Os. Y. K. 

»Angola. 1,270,200 km-^, 4,200,000 as. (1909), 
3 km^Mlä. 

Ani (vanha Abnicum), armeenialainen rauniokau- 
punki entisessä Venäjän Transkaukaasiassa Eri- 
vanin kuvernementissa, 1,338 m:n korkeudella 
Arpa-Chai'n ja syvän rotkon välissä, jonka sei- 
nämissä oli kiolaihmisten asuntoja. V. 961 siitä 
tuli Armeenian bagratidien kuningassuvun pää- 
kaupunki, 1046 Bysantin keisarille joutuneena 
se oli väkirikas kaupunki ja tunnettiin ,,1001 
kirkon kaupungin" nimellä. 18 v, myöhemmin 
sen seldzukit valtasivat, georgialaiset viidesti 
1125-1209, mongolit 1239; maanjäristys sen 
lopulta tuhosi 1319. Rauniot peittävät 5,6 
km^:n suuruisen alan, ja vieläkin sitä ympäröi 
kaksinkertainen muuri osittain raunioina. Ra- 
kennusjätteistä armeenialais-bysanttilaiseen tyy- 
liin rakennettu patriarkkakirkko (valmistui lOiO), 
kaksi muuta kirkkoa, molemmat lOOO-luvulta, 
neljäs 1215 rakennettu ja suurikokoinen palatsi 
ovat huomattavimmat. U-o N. 

*Anjala. 3,118 as. (1917), kansakouluja 5, 
säästöpankki, 4 osuuskauppaa, puimaosuuskunta, 
karjanvakuutusyhdistys, 3 palokuntaa; teollisuus- 
laitoksia: 3 myllyä. Myllykosken puuhiomo, Mylly- 
kosken sähkölaitos; kartanoita: Anjalan kartano, 
Muhniemi (VVredeby), Takamaa (Rabbelugn). Kir- 
kossa F. VVestinin 1796 maalaama alttaritaulu 
,, Kristus Qetsemanessa". J. A. W. 

Ankeroinen ks. T y ! e n c h u s, IX Os. 

Ankkuroidut miinat ks. Miina, VI Os. 

*Annan rautaruukki ja siihen kuuluvat met- 
sät joutuivat vapaussodan jälkeen sotasaaliina 
Suomen valtiolle. 

*Annerstedt, Claes; hänen laajaa teostansa 
,, Upsala universitets historia" valmistui 1913-14 
III osa (ajanjakso 1719-92). V. 1919 Upsalan 
yliopisto lyötti hänen kunniakseen kultamitalin. 

*d'Annunzio, G a b r i e 1 e, otti innokkaasti 
osaa maailmansotaan. Tunnustukseksi nimitti 
Italian hallitus hänet senaattoriksi (1915) ja 
sotakronikoitsijaksi sam. v. Kun rauhankong- 
ressi ei näyttänyt olevan halukas antamaan Ita- 
lialle Adrianmeren rannalla olevaa Fiiimen kau- 
punkia, valtasi A. sen syksyllä 1919 vapaaehtoi- 
silla joukoilla. — Julkaisi 1912 it.-turk. sodan joh- 



dosta 10 kansallista sotalaulua: ,,Canzoni della 
gesta d'oltremore"; julkaisi Pariisissa ranskaksi 
näytelmän ,,Le martyre de Saint Sebastien", joka 
näyttämöllä esitettynä herätti tavatonta huo- 
miota, sekä 1913 näytelmän ,,La Pisanelle ou Ia 
mort parfumee". V. 1913 d'A. alkoi julkaista 
elämäkertasarjaa nimellä ,,Vite di nomini illustri 
e di nomini oscuri". 

Annus Hctus, tähtitieteessä käytetty vuosi, 
lasketaan siitä hetkestä, jolloin auringon keski- 
määräinen pitiuis on 280°. A. f. on troopillisen 
vuoden pituinen, mutta alkaa eri vuosina eri 
vuorokauden aikoina. Y. V-lä. 

*Anola, rälssisäterikartano Nakkilan pitäjässä, 
4,300 ha; kuului HOO-, 1500- ja 1600-luvuilla 
Horn-, Djekn-, Kurki- ja Posse-suvuille. Myö- 
hempiä omistajia olivat pormest. Olavi Törn- 
flycht (1706-13), valtioneuvos ja kreivi Juhana 
Lillienstedt (1713-32), kreivi Kaarle Lillienstedt 
(1732-67), eversti Juhana Hastfehr (1768-69), 
eversti Pentti Juhana Hastfehr (1769-81), asessori 
Joonas Beckman (1781-1811), tämän perikunta 
(1811-16), tilanomist. Isak Fellman (1816-22), 
konsuli Isak Carlström (1822-38), kenraalikuvern.- 
apul. A. A. Thesleff (1838-40), kauppaneuvos 
Johan Grönfelt (1840-48), varamaanmitt. A. F. 
Järnefelt (1854-71), kauppaneuv. Frans Vilhelm 
V. Frenckell (1871-78), toiminimi J. C. Frenckell 
&:Son (1879-99), nykyinen omistaja kauppaneuv. 
Valdemar v. Frenckell. J. A. W. 

Anomalon ks. L o i s p i s t i ä i s e t, V Os. 

Anrepin [kone ks. T u r v e t e o 1 I i s u u s, 
IX Os. 

*Ansarl 1. kasvihuone on kasvien vilje- 
lemistä varten rakennettu, lasikatolla ja tarpeen 
mukaan lasiseinillä varustettu, valoisa huone. 
A:t ovat kolmea päämuotoa: 1. yksipuolisia, 
2. puolisatulakattoisia ja 3. satulakattoisia (vrt. 
kuvia 1, 2, 3). Näistä rakennetaan kaksi ensi- 
mäistä muotoa mieluimmin itä-länsisuuntaan, 
lasilape etelään. Tästä suunnasta ne eivät saa 
poiketa enempää kuin, että auringonsäteet aikai- 
sintaan k:lo 10 a. p., myöhäisintään k:lo 2 i. p. 
kohtaavat kattolappeen suorassa kulmassa. Sa- 
tulakattoinen a. saa asennolleen, ilman suuntiin 
nähden, vapaammin vaihdella, mutta edullisin 
asento sille on pohjois-eteläinen. Viimeksimai- 
nittu a. -muoto on nykyään tullut yleisimmäksi 
ja se tyydyttää paraiten kasvien vaatimukset 
etenkin valoon nähden, sillä niissä saavat kasvit 
tasaisimman, jokapuolisen valon. 

Kivijalan 1. perustuksen tekoon on meidän 




Kuva 1. Yksipuolinen kasvihuone, 

varustettu pöydiUä. hyUyinä, katon- 

lapekauuakkeilla, lämpö vesiputkina 

ia tuuletusikkunalla. 

Täyd. 3. Painettu "/n 20. 



Kuva 2. Puolisatulakattoineu huone. 
Kun huone aiotaan suurempia kasveja 
v.irten, voidaan putket asettaa seinä- 
mille, jotta ne eivät olisi kasvien tiellä. 



Kuva 3. Satulakattoinen huone. Si- 
sustettu monistushuoneeksi. nionis- 
tuslavoineen. 



67 



Ansas 



(58 



maassamme kiinnitettävä suurta huolta, jotta j 
routa ei pääsisi a:ia liitcuttamaan; jos näin tapah- 
tuu, niin särkyy lasilappeessa lasia. Kivijalka i 
I. perustus, joka voidaan tehdä tavallisista keski- 1 
kokoisista peltokivistä, vaihtelee syvyydeltään 
tiO-120 cm. Jos huoneita ei lämniitctä talvet 
läpeensä tai jos jankko on huono, tulee perustuk- 
sen olla syvempi. Vastaisissa tapauksissa riittää 
matalampi. 

Paras ja pitkäikäisin rakennusaine seiniin on 
sementti. Seinät voidaan joko valaa sementti- 
betonista, jolloin ne varustetaan ilmaväleillä, tai 
voidaan ne myöskin muurata ilma-aukkoisista 
sementtitiilistä. Tavallisin ilma-aukoilla varus- 
tetun sementtiseinän vahvuus on 30 cm. — Puuta 
voidaan myöskin käyttää a:n seinien rakennus- 
aineena siellä, missä sitä on halvalla saatavissa, 
tai kun huoneet aiotaan ainoastaan lyhytaikai- 
siksi, esim. lyhyempivuokraisella arentimaalla. 
Puuseinät tehdään joko hirsistä salvamalla tai 
pontatuista lankuista, jotka viimeksimainitut mie- 
luimmin tervataan. 

,^, ,. _ _ . Kattolape ja lasi- 

seinät tehdään puun- 
jalostustehtaista ti- 
latuista,IJ lasitusuur- 
roksilla varustetuis- 
ta ikkunapuitoksista 
(kuvat 4 ja 5), jotka 
asetetaan n. 30-35 
cm:n päähän toisis- 
taan ja kiinnitetään 
galvanoiduilla nau- 
loilla yläpäistään i 
harjaparruun, ala- 
päistään, jotka kat- i 
kaistaan tavalliseen 
vinosuuntaan, mie- i 
luimmin ilman tap- 
peja räystäspar- 
ruun. Parrujen muo- j 
to vaihtelee a;n kat- ; 
tolappeen kaltevuu- 
den ja ko'on mu- 
kaan. Kattolape ko- 
konaisuudessaan on 
tuettava riittävällä 
määrällä maahan ! 
upotettuja tukia. Kattolappeen kaltevuus vaihtelee 
25-50°:n välillä. Tavallisin kaltevuus satulakattoi- ; 
selle huoneelle on 35°. Tärkeätä on, että saadaan 
a:ssa viljeltävät kasvit mahdollisimman lähelle lasia. 
Lasitus aletaan puitoksen alisyrjästä niin, että aina 
seuraava ruutu tulee jäämään limittäin n. 1-1,6 1 
cm edellisen ruudun päälle, jonka jälkeen ne kiin- 
nitetään nastalangalla ja kitataan huolellisesti. 
Paras on ali- ja ylipuolinen kittaus. 

Tuuletuslaitteita on a:iin laitettava riittävästi 
ja asetetaan ne niin, että huoneet saadaan mah- 
dollisimman hyvin tuuletetuiksi ja ilma vaihde- 
tuksi. Paraiten toimivat itse harjaan (kuva 6) 
tai sen kahdenpuolen (kuva 3) asetetut tuuletus- 
laitteet; sitäpaitsi ovat päätyseinät ja pystyikku- 
nat (kuva 2) varustettavat sellaisilla, ristituule- 
tuksen aikaansaamiseksi. 

Nykyään varustetaan a. enää melkein yksin- 
omaan lämpövesijohto-lämmityslaitteilla, joita 
syöttää lämpövesikattila (kuvat 7 ja 8). Lämpö- 
vesikattiloita on jo hyvin monenmallisia; näistä 



ovat yleisimmin käytännössä Strebel-malli.set kat- 
tilat. — Lämpövesiputkien asettelussa huonei- 





I Kuva 7. Strebel-maUinen 
lämpövesikattila, ulko- 
kuva. 



Kuva S. Strebel-maUiuen 
lämpövesikattila, balki- 
leikkaus, josta näkyy, 
kuinka se on yhdistetty 
savujohtoon. 



Kuva 6. 

Kuva 4 ja 5. Kattolapepuitosten 
poikkileikkauksia. IMitat ovat 
niuirssä. Toinen (kuva 41 varus- 
tettu hikivesi-uurroksilla. 
Kuva 6. Harjatuuletuslaite. Ko- 
ko harjan katos saadaan pie- 
neUä vipuvarsikoneistolla nou- 
semaan ilmaan sen mukaan, 
kuinka runsaasti raitista ilmaa 
huoneeseen tarvitaan. 




siin on huolehdittava siitä, että niillä on. pannun 
yläpuolella korkeimpaan pisteeseen noustuaan, 
huoneitten läpi kulkiessa koko ajan tasainen 
lasku, kunnes palaavat pannuun (kuva 9). 

■Lämpöastemäärältään jaamme a.t kolmeen 
päämuotoon: I) kylmä huone ( + 4-6° C) etupäässä 
sellaisten kasvien talvehtimista varten, jotka 
kesällä viihtyvät 
meillä hyvin ul- 
kona; 2) tempe- 
reerattu huone 
(-^8- 12° C) etu- 
päässä lauhkean 
vyöhykkeen kas- 
vien kasvatus- ja ■• 
talvehtimishuo- 
ne; 3) lämmin 
huone, jonka 
lämpötilaa pide- 
tään + 15-20° C 
ja siitä yli, sen 
mukaan kuin 
kulttuurit eri ke- 
hitysasteilla ollessaan vaativat. Lämpimiä huo- 
neita käytetään palmujen ja yleensä troopil- 
listen kasvien kasvatushuoneina, ja luetaan 
niihin myöskin n. s. hyötö- ja monistusansari, 
jonka viimeksimainitun sisustaminen käy selville 
kuvasta 3 ja jonka tärkein osa on vasemmalla 
näkyvä monistuslava. O. C:n. 

Ansas (alk. Husberg), Frans Ossian 
(1856-1916), suom. sanomalehdistön tienraivaajia, 
yliopp. 1877. Oltuaan Aug. Hagmanin oppilaana 
,,Morgonbladet"issa sekä m. m. ,,Vasa tidning"leh- 
den päätoimittajana, A. perusti kotikaupunkiinsa 
Vaasaan ,, Pohjalaisen" 1889, jota toimitti v:een 
1900; tällöin se lakkautettiin hallitusvallan tah- 
dosta. Julkaisi sitten ,, Pohjan poikaa" 1905-09 
ja v:sta 1911 kuolemaansa asti uudelleen ,, Pohja- 
laista", joka nyt asetti ohjelmansa puolueiden ylä- 
puolelle. A:n työ Etelä-Pohjanmaan suomalaisen 



Kuva 9. Putkieii kierto a:ssa ja 
pannun asettelu niihin nähden sekä 
pannun yläpuolella oleva ekspan- 
sionisäiliö ja sen sekä lämpövesi- 
verkoston välinen ybdysputki (kaa- 
vamainen esitvs). 



69 



Ansioluettelo — Antropologiiieu koulu 



70 




kansan valveuttamiseksi on ollut huomattava. A. 
edusti Vaasaa 1 904-06 porvarissäädyssn. J. As. 

»Ansioluettelo. Maaliskuun 9 p:nä 1920 anne- 
tun asetuksen mukaan on ama pidettävä oikeaksi 
todistettua otetta asianomaisen viraston nimikir- 
jasta (ks. t. Täyd.)- A;oon on virkamies oikeutettu 
viraston päälliköltä saamaan arvosanan virka- 
toiminnastaan, jossa osoitettua innon ja uutte- 
ruuden määrää on arvosteltava joko , , kiitettä- 
väksi", ,,tyydvttäväksi" tai „vähemmän tyydyt- 
täväksi". ' M. R. P. 

Antalgol-tähdet ovat lyhytjaksollisia muuttu- 
vaisia tähtiä, joitten valovoima pysyy suuren 
osan jaksoa muuttumatta, kohoaa sitten nopeasti 
maksimiinsa aletakseen senjälkeen hitaammin ta- 
kaisin alkuperäiseen arvoonsa. A.-t:iä tavataan 
enimmäkseen vain tiheissä tähtijoukoissa. 

V. V-lä. 
Antefiksi (lat. anteffxum), se mikä on jonkin 
,, eteen kiinnitetty", antiikin arkkitehtuurissa ra- 
kennusten tiili- tai 
marmorikattojen 
räystäille saumatii- 
lirivien päätteiksi 
asetettuja ja usein- 
kin akroterioiden 
tapaan palmetein, 
etruskien terrakot- 
ta-a:t ihmispäin tai 
naamarein koristet- 
tuja pystylaattoja. 
A:t olivat omiaan 
TEBSAKoTrA ABTiriuii nioAB* lieventämään doo- 
uAi/TEii AARRtAiTArrA rllaiseu tyylin kire- 

OcvHPlAffA:-: yttä, ja temppelien 

pitkällä sivulla ne 
välimatkoilla toistuen useinkin korvaavat puut- 
tuvan vesikourun, kumminkaan aina (esim. Parthe- 
nonissa) kattotiilirivejä vastaamatta. U-o N. 
Anthemion f-e'-] (kreik.), friisi- tai koriste- 
nauha, jossasti- 
lisoidut pystyt 
kasvimuodot, 
esim. palmetti 
I ja lootos, vuo- 
rottelevat ja 
jota antiikki 
käyttää raken- 
nustensa frii- 
sien, pylvään- 
kaulan (esim. 

Erektheion), 
kattolistan ve- 

Anthemion-oruamentti, jossa palmetti cll/niinin \;aa 
lal ja lootos (b) vaihtelevat, kreik. »"kourun, Vdd- 
vaasimaalauksesta. Sien y. m. ko- 

ristamiseksi. 
U-o N. 
Anthemios [-e'-J, etevä kreik. arkkitehti ja me- 
kaanikko, kotoisin Trallesista Kaariasta Vähästä- 
Aasiasta. Eli keisari Justinianuksen aikana ja 
oli Isidoros Miletolaisen kera v. 532 palaneen 
Hagia Sofian uudestarakentaja; tämä konstruk- 
tiivisesti ja taiteellisesti suurenmoinen merkki- 
rakennus lienee etenkin pohjasuunnitelmiin näh- 
den pääasiallisesti pidettävä A:n työnä. A. mai- 
nitaan lisäksi matemaatikoksi ja eteväksi kokei- 
levaksi fyysikoksi; kirjoittanut m. m. kovero- 
peilistä teoksen, josta on katkokappaleita säilvnvt. 

U-o 'n: 




Anthonomus f ks. O m e n a k u k k a k ä r s ä- 

k ä s, VI Os. ja Vattukärsäkäs, Täyd. 

Antigoriitti, suomuinen serpentiinimuunnos (ks. 
Serpentiini, VIII Os.). 

Antiikkisuida (vrt. Antiikki, 1 Os.), työs- 
kennellä t. sommitella antiikin makuun. 

Antiklerikaali, pappisvallan ja kirkon vastus- 
taja, vrt. K 1 e r i k a a 1 i n en, IV Os. 

*Antillit. Tanska möi 1916 omistamansa saa- 
ret Yhdysvalloille 25 milj. dollarista, ks. V i r- 
g i n-s a a r e t, X Os. 

Antoaste, pumpun antaman ainemäärän ja sen 
iskutilavuuden (= männän poikkipinta kerrot- 
tuna iskun pituudella) välinen suhde. Tämä on 
aina pienempi kuin 1. Pumppu näet ei anna 
laskettua määrää (nestettä tai kaasua), vaan 
vähemmän, riippuen nestepuinpuissa pääasialli- 
sesti ilmavuodoista ja kaasupumpuissa kaasun 
puristumisesta. P-o P-o. 

Antofylliitti, amfibolien ryhmään kuuluva, rom- 
bisesti kiteytyvä mineraali, kemialliselta kokoo- 
mukseltaan ferromagnesiumsilikaatti(Mg, Fe)SiO,, 
tavallisesti kumminkin sisältäen myös aluminiumia. 
Erittäin aluminiumirikkaita muunnoksia nimitetään 
g e d r i i t i k s i. A. on aina pitkäsälöistä, joskus 
asbestimaista (a m i a n 1 1 i), ja esiintyy usein 
säteettäisinä kiehkuroina. Sillä on useimmiten 
varsin erikoinen neilikanruskea väri (siitä nimi). 
A:iä pidettiin ennen jotenkin harvinaisena mine- 
raalina, mutta viime aikoina on huomattu, että 
se on hyvinkin yleinen; tärkeää siinä suhteessa, 
että se hyvin säännöllisesti esiintyy malmien 
yhteydessä, tavallisesti yhdessä kordieriitin kanssa 
(antofylliittikordieriittikivi), joiden lisäksi usein 
suurin osa massasta on kvartsia (malmikvart- 
siitti). Suomessa on a:iä tällä tavoin löydetty 
Orijärven malmialueelta ja monesta muusta malmi- 
paikasta Lounais-Suomesta, Stansvikista Helsingin 
läheltä ja Outokummusta. Ruotsissa on Falun 
suuri vaskimalmiesiintymä muodostunut a:n yh- 
teyteen, ja kymmenittäin muita malmipaikkoja 
saattaisi vielä luetella. Paitsi malmimuodostuk- 
sissa tavataan a:iä myöskin laajalle levinneenä 
vuorilajinaineksena kiteisissä liuskeissa. 

P. E. 

♦Antrea. 10,324 as. (1917); kansakouluja 16, 
kunnanlääkäri-, pääapteekki, palo- ja eläinvakuu- 
tusyhdistys; Antrean, Hannilan ja Kavantsaaren 
osuuskaupat, Kavantsaaren maidonmyyntiosuus- 
kunta, turvepehkuosuuskunta, 2 osuuskassaa, sääs- 
töpankki; teollisuuslaitoksia: Kuparsaaren kalkki- 
tehdas. Karjalaisen, Yhtiön, Kuisman, Olkinuo- 
ran saha ja mylly, koriteollisuutta Noskuassa, 
veneenrakennusta Kuparsaaressa, kalastusta Ku- 
parsaaren, Sintolan ja Kaskisen kylissä; Antrean, 
Koljolan, Hannilan ja Kavantsaaren asemat ja 
Kuorekosken pysäkki, kirkonkylän ja aseman 
laivalaiturit; kartanoita: Kavantsaari, Kuuttila, 
Saviniemi. Kivikautinen suolöytö Korpilahden 
kylässä. J. A. W. 

Antropologinen koulu, rikospoliittinen oppi- 
suunta, joka tutkiessaan miten rikollisuutta on 
vastustettava, panee pääpainon rikoksentekijään, 
hänen sielullisiin ja ruumillisiin omituisuuksiinsa 
muihin yhteiskunnan jäseniin verraten. Tämän 
oppisuunnan huomattavimmat edustajat ovat ita- 
lialaiset Cesare Lombroso, Enrico Ferri ja Raffaele 
Oarofalo, englantilainen Maudsley, saksalainen 
Benedikt ja ranskalainen Mangan. vrt. Krimi- 



71 



Anttila — Apioidi 



72 



n a a I i a n t r o p o I o g i a, K r i 111 i n a a I i p s y k 0- 

1 o g i a ja K r i m i n o 1 o g i a, IV os. M. H. F. 

Anttila, Selma (s. 1867), siioin, kirjailijatar 
(o. s. H e I a n d e r). Julkaissut: ..Kuvia työväen 
kaupungista" (1904, debyytti), ..Hallimajan nuo- 
ret" (1907), „Kaupungin lapsi" (1909), „Kistirii- 
toja" (191 2, novelleja), ,,Vailidokas"( 191 2, draama), 
„I^ankinjohtajan tytär" (1914), ,, Näyttelijättären 
tarina" (1917), ,,Työn kourissa" (1919). A. on tyy- 
pillisellä realismilla käsitellyt köyhälistön oloja, 
kaupungin ja maaseudun ristiriitaa, perinnölli- 
syyttä y. m. realistisia aiheita. 7". L. 

*Anttola. 3,056 as. (1917); kansakouluja 2, 

2 osuuskassaa. Kirkossa tuntemattoman maa- 
laama alttaritaulu ,, Jeesus ristinpuulla" (1780). 

*Antverpen. 312,884 as., esikaupunkien kanssa 
412,917 (1912). — Suurvaltain sodassa saksalai- 
set valloittivat A:n 11-päiväisen piirityksen jäl- 
keen lokak. 9 p. 1914. 

Anunnaki on babylonialaisten mytologiassa 
maan ja manalan jumalien sekä myös, niinkuin 
,,A. ja Igigi", kaikkien maan ja taivaan jumal- 
olentojen sunierinkielinen yhteisnimitys. K. T-t. 

Anutsin /"-«'-j, D mi t ri j (s. 1843), ven. eläintie- 
teen, antropologian, maantieteen ja kansatieteen 
tutkija, valittiin 1890 Moskovan luonnontietei- 
den harrastajain seuran maantieteellisen osaston 
ja vielä sani. v. koko seuran alituiseksi esimie- 
heksi, nimitettiin 1880 eläintieteen dosentiksi 
Moskovan yliopistoon; matkusti 1882 Dagesta- 
nissa; nimitettiin 1884 maan- ja kansatieteen yli- 
määräiseksi professoriksi Moskovan yliopistoon. 
Otti osaa 1887 tieteelliseen retkikuntaan Permin 
kuvernementin „tsudilaisten" muinaisjäännösten 
tutkimiseksi. — A:n päälle kolmen sadan nouse- 
vista julkaisuista mainittakoon: ,, Itä-Aasian 
antropologian aineksia 1. Aino kansa" (1875), 
,,Ihmismuotoiset apinat ja ihmiskunnan alhai- 
.simmat rodut", ,, Kuinka ihmiset itseänsä koris- 
tavat ja silpovat", ,, Kansatieteellisiä kuvauksia 
Balkanin niemimaalta" (kaikki nämä kirjoitukset 
aikakauskirjassa ,,Priroda"), ,, Kuvauksia Sipe- 
rian kansatieteestä" (1876), ,, Eräistä vanhimpain 
ven. miekkain muodoista", ,, Lisiä Siperiaan tu- 
tustumisen historiaan ennen Jermakia" (aika- 
kauskirjassa ,, Starina"); ,, Lisiä villihevosia ja 
niiden kesytystä Venäjällä koskevaan histo- 
riaan"(kansanvalistusministeriön aikakauskirjassa). 
,,Uralilais-tsudin taiteen ja uskomusten .histo- 
riaa" (aikakauskirjassa ,,Arheologitseskie mate- 
rialy vostotsnyh gub."). A. oli aikakauskirjojen 
„Zemljevedenie" ja „Arheol. Izvestija i zametki" 
toimittajia sekä sanomalehden ,,Russkija Vedo- 
mosti" julkaisijoita ja toimittajia. U. T. S. 

»Aolii, Sutso, kuoli 1914. 

Aorsit ks. Mordvalaiset (historia), VI Os. 

*Apaclie. Tätä nimitystä käytetään myöskin 
Pariisin julkeista katurosvoista ja sakilaispojista 
{ransk. äänt. apa's]. 

Apadliaua -dnai, muinaispersialainen kunin- 
kaallinen palatsi, jonka ohjelmaan kuului tasa- 
penkereltä kohoava ja täten ympäristöstään eris- 
tetty, suuri neliömäinen vastaanotto- ja esittely- 
sali ja tämän edessä, tavallisesti salin levyinen, 
kahden pylväsrivin syvyinen avoin eteinen, 2, 4, 
6, 8 pylvästä kussakin rivissä; penkerelle johtaa 
kaksivartinen, mukava loistoporras. Tähän yksin- 
kertaiseen runkoon muutamissa a:issa (esim. Da- 
reion) salin kummallekin puolen symmetrisesti, 



joskus taaksekin (tietenkin asuintarkoitusta var- 
ten), liittyi pienempiä sivuhuoneita, rakenteen 
suletun ehjää leimaa kumminkaan rikkomatta. 
Persepoliin linnaterassin kuudesta suuremmasta 
ja pienemmästä a:sta Artakserkses ll:n (Dareion) 
ja Kserkseen hallit mittojensa väljyydellä ja kool- 
laan ovat omiaan rauniotilassakin yllättämään. 
Artakserkses ll:n 08 >: 68 m:n suuruisessa hal- 
lissa kattoa kannatti 100 pylvästä („Tshihil- 
Minar") ja Kserkseen puolivaimiissa, sivuhallei- 
neen vieläkin suurenmoisemmassa a:ssa sivuhal- 
lien solakat sonnipylväät olivat lähemmä 20 m, 
keskiössä 17 m korkeat, 9 m:n etäisyydellä toi- 
sistaan. Artakserkses ii:n Mnemonin a. Susassa 
vei näistä molemmista vieläkin voiton kattaen 
700 m- tilan. — Itämaisen loistava uiko- ja sisä- 
asu, väljät, ilmavat suhteet, fantastillisten sonni- 
pylväiden solakkuus, ulkoseinäin kimalteleva 
emalji- ja kuositiilipeite, maalattu koristelu sisä- 
seinillä, väririkkaiden mattojen ja verhojen run- 
saus ja sisustuksen metalliloisto kohottivat a:t 
ei yksin persialaisen vaan koko maailmantaiteen- 
' kin huomattavimmiksi ilmiöiksi. U-o N. 

\ Apasi ks. A p a c h e, Täyd. 
j Apathus ks. L o i s m e h i 1 ä i s e t, V Os. 
J Aperiodinen (kreik. kielteinen a, ja p e r i o- 
d i n e n, ks. t. VII Os.) on piirtävä mittakoje 
silloin, kun se on niin hillitty, että se mitattavan 
suureen äkkiä muuttuessa erikoisemmin heilah- 
telematta näyttää uuden ar\on. P-o P-o. 

Aperitif -f/'/,/ (ransk.), ruokahalua kiihottava 
(aine), ruokaryyppy. 

Apliidius ks. L o i s p i s t i ä i s e t, V Os. 

Apliodius, lantakuoriainen, lehtisarvis- 
ten ryhmään kuuluva kovakuoriais-suku; elävät 
sekä toukkina että täysimuotoisina lannassa. 
Suomessa 35 lajia. U. S-s. 

Aphrodisias [-isia's], usean vanhan ajan kaupun- 
gin nimi, niistä tunnetuin Vähässä-Aasiassa Kaarian 
ja Fryygian rajalla, nykyisen Oeiran luona. Siellä 
oli komea joonilais-tyylinen Afroditen temppeli, 
josta vieläkin on olemassa huomattavia raunioita. 
I Keisarivallan aikaan temppelillä oli asylioikeus 
ja kaupunki oli Kaarian pääpaikkoja. — Toinen 
A. (nyt Porto Cavaliere) oM Kilikiassa, kolmas 
Espanjassa fnyt Cadix). U-o N. 

Apilakärsäliäs (Apion apricans), 2,5-3 mm:n 
pituinen, mustansininen kärsäkäs, joka laskee 
apilan nuoriin kukkamykeröihin munansa. Mu- 
nista kehittyvä 2 mm:n pituinen, valkea, ruskea- 
päinen, jalaton toukka turmelee kukat ja naker- 
telee kukkapohjusta sillä seurauksella, että sie- 
meniä ei synny ja apilan kukkamykeröt surkastu- 
vat n. s. tuhkapäiksi. Lajilla on huomattava 
merkitys apilan siemenviljelyksen vihollisena myös- 
kin meillä Suomessa. W. M. L. 

Apioidi, Poincaren keksimä päärynänmuotoi- 
nen stabiili muoto nestemäiselle kappaleelle, jonka 
pyörimisnopeus on määrätyissä rajoissa. Neste- 
mäinen kappale, joka levossa ollessaan on täy- 
dellinen pallo, on pyörimisliikkeeseen jouduttuaan 
alussa pyörähdysellipsoidi, muuttuu nopeuden yhä 
kasvaessa ensin kolmiakseliseksi ellipsoidiksi, sit- 
ten a:ksi ja katkeaa vihdoin kahdeksi eri kappa- 
leeksi, jotka kiertävät yhteisen painopisteen ym- 
: pari. Viimeksimainittua muunnosta ei ole vielä 
saatu matemaattisesti todistetuksi. — Spektro- 
i skooppisten kaksoistähtien luullaan täten synty- 
neen ja samoin maan ja kuun. V. V-lä. 



73 



Apion — Aputnaksu 



74 



Apion ks. Tuhohyönteiset, IX Os. ja 
A p i 1 a k ä r s ä k ä s, Täyd. 

Aplasia (kreik. kielt. a, ja plasis = nuiodostu- 
minen), kudosten tai elinten epätäydellinen muo- 
dostuminen sikiökehityksen aikana, jotavastoin 
agenesia merkitsee jonkun elimen t. m. s. ai- 
heen puuttumista ja a t r o f i a jo muodostuneen 
elimen surkastumista tai häviämistä. Y. K- 

Aploiub faplö'] (ransk.), pystysuora asento, 
vakava tasapaino; ryhti, varmuus, itseluottamus, 
häikäilemättömyys. 

Apoderus cor?li ks. Tuhohyönteiset, 
IX Os. 

Apofyysi (kreik. apo'physis = kasvannainen). 

1. Anat., tarkoittaa yleensä luun haaraketta, 
myös = epifyysi (ks. E p i p h y s i s, 11 Os.). 

2. Geol., juonen tai suonen muotoinen ulko- 
nema jostain magmavuorilajimassasta. P. E. 

Apoida, kaupunki Saksi-VVeimarissa, rautatien 
varrella; 22,610 as. (1910). Huomattava teolli- 
suuskaupunki. Tärkein on kutomatavara- ja vaate- 
teollisuus. Myös harjoitetaan värjäys- ja kone- 
teollisuutta; kellonvalimoita. M. E. H. 

Apparitiini ks. K o 1 1 o d i i n i, IV Os. 

Appel, Jacob Christian Lindberg 
(s. 186(3), tansk. kansanopistonjohtaja, tuli Asko- 
vin kansanopiston opettajaksi 1890 ja johtajaksi 
1906; opetusministerinä 1910-13. Poul la Courin 
kanssa yhdessä kirjoittanut suomen kielellekin 
käännetyn teoksen „Historisk fysik" (1896; 2 nid.). 
A. on tutkinut Tanskan ukkosilmoja. Teoksia: 
„Regnebog for höj- og landbrugsskoier" (4 nid.), 
,,Tordenvejrets gang i Danmark" (Videnskaber- 
nes Selskabs Oversigter, 1904). U. S:n. 

*Appelberg', Karl Adolf, kuoli 1915. 

*Appelgren-Klvalo, Otto H j ai m at, nimi- 
tettiin valtionarkeologiksi 1915. 

Appell [-e'l], Paul Emile (s. 1855), ransk. 
matemaatikko, v:sta 1885 alkaen teoreettisen 
mekaniikan professorina Pariisin Sorbonnessa, 
tuli 1892 ransk. tiedeakatemian jäseneksi. A. 
on julkaissut suuren määrän tutkimuksia matema- 
tiikan eri aloilta, kuten geometriasta, different- 
siaaliyhtälöistä, funktsioniteoriasta, mekaniikasta 
j. n. e. Tärkeät ovat etenkin hänen tutkimuksensa 
Abelin funktsioneista. A. sai kuningas Oskar 
II:n 60 v. täyttäessä (1889) Euroopan kaik- 
kien matemaatikkojen kesken toimeenpannussa 
kilpailussa toisen palkinnon tutkimuksestaan: 
,,Sur les integrales de fonctions ä multiplicateurs 
el leur application au developpement des fonctions 
abeliennes en series trigonometriques"(Acta mathe- 
matica, XIII nid.). Muita teoksia: ,,Traite de 
m^canique rationnelle" (1893-96), Goursafn 
kanssa yhdessä ,,Theorie des fonctions algebri- 
ques et de leur integrales" (1895) sekä Lacourin 
avustamana ,,Principes de la theorie des fonc- 
tions elliptiques" (1897). (U. S:n.) 

Appellöf f-lövj, Jakob Johan Adolf 
(s. 1857), ruots.-norj. eläintieteilijä, nimitettiin 
1889 museon konservaattoriksi sekä 1906 eläintie- 
teen opettajaksi Bergeniin, mutta palasi 1911 
Upsalaan vertailevan anatomian professoriksi. 
Hänen lukuisat julkaisunsa koskettelevat meri- 
eläimiä, varsinkin pääjalkaisia: niistä mainitta- 
koon: „Teuthologische Beiträge" (1889-92), ,,Zur 
Kenntnis der Edvardsien" (1891), ,,Die Schalen 
von Sepia, Spirula und Nautilus, Studien iiber 
ihren Ban und Wachsthum" (1893), ,,Ueber einige 



Resultate der Kreuzbefruchtung bei Knochen- 
fischen" (1894-95), „Cephalopoden von Ternate" 
(1898), „Uber das Vorkommen innerer Schalen 
bei Octopoda" (1899), „Uber Aktinienentvvickel- 
ung" (1900). K. J. V. 

*AppenzelI. A. A u s s e r-R h o d e n 59,100 as., 
A. Inner-Rhoden 14,910 as. (1915). — 
A. A.-Rhodenissa on lainsäädäntövalta joka vuo- 
den huhtikuussa kokoontuvalla kansankokouksella, 
jossa jokaisella kansalaisluottamusta nauttivalla 
20-vuotiaalla miehellä on äänioikeus. Lakiehdo- 
tuksia valmistaa kantonineuvosto, johon kukin 
kunta valitsee 1 jäsenen 1,000 asukasta kohti. 
Toimeenpaneva valta on kansankokouksen valit- 
semalla 7-henkisellä hallintoneuvostolla. — A. I.- 
Rhodenin hallitusmuoto on samanlainen, mutta 
hallintoneuvosto on 9-jäseninen. M. E. H. 

Appia ks. V i a A p p i a, X Os. 

*Appositsioni, kasvit., kerrostuskasvu 
ks. Kasvaminen, IV Os. 

Apujoukko, joukko, joka tarpeen vaatiessa 
lähetetään heikompien rintamaosien vahvistami- 
seksi. Strategian ja taktiikan tärkeimpiä perus- 
ohjeita on pitää varalla riittäviä reservijoukkoja 
rintaman takana. W. E. T. 

Apujäsen ks. Lisäjäsen, V Os. 

Apulaispiiripäällikkö, kutsuntapiirin päällikön 
apulainen. Säännöllisissä oloissa ei Suomen kut- 
suntajärjestelyssä ole a:öä. Ainoastaan siinä 
tapauksessa, että liikekannallepano julistettaisiin 
vuotuisen kutsuntatoimituksen kestäessä, määrää 
sotaministeri kutsuntatoimistoihin soveliaat hen- 
kilöt apulaispiiripäälliköiksi ja -sihteereiksi suo- 
rittamaan kutsuntatoimitusta loppuun. (Asetus 
Suomen väliaikaisen asevelvollisuuslain sovellut- 
tamisesta, 2 luku, 10 §.) W. E. T. 

*Apulia, A:n kastelua varten valmistui 1915 
valtion ja kuntien varoilla rakennettu maailman 
suurin vesijohto. Se saa alkunsa Sele-joen läh- 
teiltä Apenniinien länsipuolelta, läpäisee 15,268 
m pitkässä tunnelissa Apenniinit, kulkee Conzan, 
Rivacandidan, Venosan ja Spinazzolan kautta 
Adrian-meren rannikolle, kääntyy rannikon suun- 
taan ja päättyy Villa Castelliin. Pääjohdosta, 
joka on 210 km pitkä, erkanee \altava verkosto 
sivuhaaroja. Pääjohdon läpimitat ovat alkuosassa 
1,90 m X 2,T0 m ja loppuosassa 2,u m x 1,85 m. 
Kustannusarvio oli 165 milj. mk. M. E. H. 

Apumaali merkitsee esinettä, jonka avulla ase, 
tavallisesti tykki, suunnataan maaliin peitetystä 
ampuma-asemasta ammuttaessa. IV. E. T. 

Apnmaksu. £räs ansiottoman arvonnousu- 
verotuksen muoto, jota ei voida varsinaisiin 
arvonnousuveroihin (ks. Arvonnousuvero, 
Täyd.) lukea, ovat n. s. a:t, tunnetut myös engl. 
nimityksellä betterments. Tapauksissa, jolloin 
määrätty valtion tai kunnallinen toimenpide ai- 
heuttaa erikoista ansiotonta arvonnousua määrä- 
tyssä osassa valtiota tai kuntaa, voidaan maan- 
omistajat toimenpiteen vaikutuspiiriin joutuvalla 
alueella velvoittaa suorittamaan erikoista kor- 
vausta valtiolle tai kunnalle maan arvonnousun 
muodossa saavuttamastaan edusta. Arvonnousu- 
veroista eroavat nämä a:t pääasiallisesti vain 
siinä, että ne eivät ole yleisiä, kaikkia maanomis- 
tajia koskevia, vaan erikoisia, rajoitettuun omis- 
tajapiiriin kohdistuvia sekä siinä, että ne maksu- 
jen tapaan ovat määrätystä toimenpiteestä riip- 
puvat. 



75 



Apuristeili jä — Aristoteles 



76 



A:jcn käyttö on etenkin Polijois-Aiiieriikan 
Yhdysvaltain kunnallishallinnossa laajalle levin- 
nyt. Myöskin Englannissa nämä maksut ovat 
tunnetut ja käytännössä sangen vanhoilta ajoilta. 
Saksassa kannetaan tällaisia a:ja esim. Preus- 
sissa 1893 annetun Kommunal(ibgabeiii^esctz\n no- 
jalla, joskaan niiden käytäntö ei Saksassa ole 
päässyt vakiintumaan. Tanskassa on uudempi 
lainsäädäntö toteuttanut a. -periaatetta kahdessa 
huomattavassa laissa, nimittäin 1909 annetussa 
laissa, joka koskee Esbjergin kaupungin sataman 
laajentamista ja v:n 19ll> laissa, joka koskee 
rautatieveroa (jcrntbaneskylil). Edellinen antoi 
kaupungille oikeuden määrävuosittain tehtävien 
maanarvioimisten perusteella kantaa a:ua niiltä 
kiinteistöjen omistajilta kuimassa, jotka sataman 
laajentamisesta hyötyivät. Jälkimäinen sääsi, 
että a:ua oli kaimettava valtiolle rautatieraken- 
nusten kustannusten peittämiseksi rakennetun 
radan varrella asuvilta maanomistajilta siinä suh- 
teessa kuin heidän maatilainsa arvo oli noussut. 
A:ua suoritetaan 50 v:n aikana 1V2% vuosittain 
määräajoittain toimitetuissa arvioimisissa tode- 
tusta arvonnoususta. Norjassa antaa eräs 1899 
annettu laki Kristiaanian kaupungille oikeuden 
määrätä a:ja kiinteistön omistajien suoritetta- 
vaksi. Ruotsissa suunnitellaan kunnallisverotuk- 
sen uudistuksen yhteydessä samanlaisen vallan 
antamista kunnille. Y. H. 

Apuristeilijä, varustamalla ja aseistamalla ta- 
vallisesta laivasta muodostettu sotalaiva. 

W. E. T. 

*Arabia. Suurvaltain sodan aikana muodos- 
tui A:aan Englannin vaikutuksesta 8 eri val- 
tiota: 1. H e d z a s i n kuningaskunta, 2. Ne d z- 
d i n ja Hasan emiirikunta, 3. Jebel S a m- 
m a r i n emiirikunta, 4. A s i r i n ruhtinaskunta, 
5. Jemenin imamikunta, 6. A d e n. Englan- 
nin suojeluksen alainen, 7. Omani n sulttaani- 
kunta, 8. K o VV e i t i n sulttaanikunta. 

M. E. H. 

*Arbois de Jubainrille, Mari e- Henri d', 
kuoli 1910. 

Architheuthis, jättiläismustekalasuku, jonka 
suurimpien pyydettyjen yksilöiden ruuiniinpituus 
on ollut 6 m ja pyyntilonkeroiden 11 m. Pela- 
gisia muotoja, jotka luultavasti elävät suurem- 
missa syvyyksissä. 

Arcosolium (lat. arctis -^ kaari, solium = 
sarkofagi), huomattavamman henkilön hauta- 



p 


\^^'^-;v-^^V^v^- "■'.'■ 


W. 


«iiii 


1 


ra/ 




^ 


^ 


::i 


^feS* 


ci^^JIB 


B 


%4 


::'■;'•■• 


^^jfg:x:.:v-';'; 




\^^ 


ä^ 


'^y^yfV-.-----^ ■■■'■-:': ■. 







.\rco.solinraeja koinuaii katakombeissa. 



paikka katakombien seinässä, jossa vainajan muu- 
riin koverretun tai muuratun ja kivilaatalla kate- 
tun sarkofagin yli kaareutui avoin kaariaukko. 

U-o N. 

Arctia ks. S i i I i k e h r ä ä j ä, VIII Os. 

Arctogea ks. E 1 ä i n m a a n t i e d e, II Os. 

Ardalian f-ä'nj, linnoitettu kaupunki Taka- 
Kaukaasiassa Kuran varrella Batumin ja Karsin 
välillä. Venäläiset valloittivat A:n 1877, turkki- 
laiset 1919. K. T-t. 

*ArendaL 11,000 as. (1917). 

*Arcstl, sotilaallinen järjestysrangaistus. Up- 
seereja ja virkailijoita rangaistaan joku k o t i- 
a:l 1 a tai v a h t i-a:l 1 a, alipäällystöä ja miehis- 
töä joko lievällä tai ankaralla a:l I a. 

^Ar^entiina. Pinta-ala uusimpien planimetris- 
tcn laskujen mukaan 2,789,462 km-; 8,198,006 as. 
(1915), 3 km-:llä. Ulkomaalaisista on italialaisia 
n. 930,000, espanjalaisia n. 830,000, venäläisiä 
n. 94,000, ranskalaisia n. 65,000, turkkilaisia 
n. 38,000, brittiläisiä n. 27,000, saksalaisia n. 
18,000. — Vaikka maassa on oppipakko, on 
puolet väestöstä luku- ja kirjoitustaidotonta. — 
V. 1914 oli karjakanta: lampaita ja vuohia 80,5 
milj., sarvikarjaa 29,5 milj., hevosia 9,? milj. 
ja sikoja 3,i milj. kpl. — V. 1913 oli vien- 
nin arvo n. 2,328 milj. ja tuonnin n. 1,916 milj. 
mk. Tärkeimmät vientitavarat olivat 1915: 
vehnä (n. 660 milj. mk.), maissi, liha, pellavan- 
siemenet, nahkat, kaura. — Rautateitä oli 1917 
36,512 km ja sähkölennätinlinjoja 69,433 km 
(1914). M. E. H. 

*Argon, kemiallinen merkki = A. 

Argout f-gri'], Antoine Mauric e-A p ol- 
linaire d' (1782-1858), kreivi, ransk. mi- 
nisteri fa finanssimies; liittyi restauratsionin jäl- 
keen Bourboneihin ja tuli 1819 päärienkamarin 
jäseneksi, mutta paheksui reaktsionin liioitteluja. 
Heinäkuun vallankumouksen puhjetessa hän sai 
Kaarle X:n peruuttamaan heinäkuun-ordonnans- 
sit, mutta sai Lafayettelta vastauksen: ,, Liian 
myöhään!" Oli ministerinä 1830-34, jolloin 
tuli Ranskan pankin johtajaksi. J. F. 

Argumentti 1. muuttuja ks. F u n k t s i- 
n i, II Os. 

ArgusCasaani f' Argus gigarUeus), Taka-lntiasta 
kotoisin oleva 180 cm pituinen (pyrstö 120 cm) 
kanalintu, vrt. E 1 ä i n m a a n t i e d e, II Os. 

£. Mu. 

Aris ks. e l-A r i s, Täyd. 

Aristoteleen hirvi 1. sambarhirvi (Cervus 
aristotelis), int. Iiirvilaji, jonka jo Aristoteles 
tunsi. On Intian komeimpia hirvilajeja, saksan- 
hirven kokoinen, 2,i-2,4 m pitkä, hartiain koh- 
dalta 1,25-1,35 m korkea, sarvet n. 90 cm, jos- 
kus 120 cm pitkät. Eroaa saksanhirvestä suhteel- 
lisen pitkän häntänsä ja lähimmistä sukulaisis- 
taan selkäpuolen tumman, mustanruskean värin 
kautta. Sarvissa on korkeintaan 6 haaraa. Lajin 
asuma-alue on Etu-Intia ja suurin osa Taka- 
Intiaa sekä Ceylonin ja Hainanin saaret. 

K. J. V. 

*Aristoteles. J. V. Calamnius (ks. t. I Os.) 
julkaisi 1865 väitöskirjan ,,Försök tili framställ- 
ning af Aristoteles' lära oin det sköna och konsten" 
sekä 1871 suomennoksen ,, Aristoteleen runous- 
oppi. Kreikan kielestä kääntänyt ja selittäväi- 
sillä muistutuksilla sekä tiedesanain luetteloilla 
varustanut J. V. C." A. Gr. 



77 



Arizona — Armentieres 



78 



*Arizona. 272,034 as. (1918). Espanjankieli- 
sen ineksikkolaisperäisen pääväestön ohella on 
A:ssa intiaaneja n. 30,000, enimmäkseen pueblo- 
intiaaneja. Maahan muuttaneista siirtolaisista 
on englantilaisia ja irlantilaisia n. 16,000, saksa- 
laisia n. 5,700, italialaisia n. 2,200, ruotsalaisia 
n. 1,600, tanskalaisia n. 700 ja suomalaisia n. 
700. — V. 1912 oli viljasato: 460,000 hl ohraa, 
236,000 hl vehnää, 176,000 hl maissia ja 89,000 
hl kauraa. V. 1917 oli karjakanta: hevosia 129,000, 
muuleja 8,000, sarvikarjaa 945,000, lampaita 
1,632,000 ja sikoja 80,000. Sitäpaitsi harjoitetaan 
erittäin suuressa määrin strutsinhoitoa. Teolli- 
suus on verraten vähäpätöinen. Sen tuotannon- 
arvo oli 1910 n. 267 milj. mk. Vuorityön tuo- 
tannonarvo oli 1914 n. 321 milj. mk. Päätuotteet 
ovat kupari, lyijy, hopea ja kulta. — Rautateitä 
oli 1915 n. 3,800 km ja sähkörautateitä n. 91 km. 
— A. on v:sta 1912 Yhdysvaltain valtio. 

M. E. H. 
Arkainen (< kreik. arkha'ws), muinaisaikainen. 
Arkaistinen (< kreik. arkhai'zein), muinais- 
aikaisuutta tavoitteleva, vanhanaikuista tyyliä 
jäljentelevä, teko-muinaisaikainen. Käytetään jos- 
kus väärin samassa merkityksessä kuin arkai- 
nen (ks. t. Täyd.). 

»Arkansas. 1,792,965 as. (1918). Väestöstä 
oli 1910 442,891 neekeriä ja mulattia sekä 460 
intiaania. Maahan muuttaneista siirtolaisista oli 
sam. v. englantilaisia ja irlantilaisia 3,200, 
saksalaisia 5,800, italialaisia 1,700, ranskalaisia 
400, ruotsalaisia 385. Suomalaisia on A:ssa hyvin 
vähän. — Pohjoisessa ja lännessä viljellään 
maissia, vehnää ja kauraa, etelässä ja idässä 
riissiä, puuvillaa ja tupakkaa. V. 1912 oli sato: 
18 milj. hl maissia, 1,161,000 hl kauraa, 1,132,000 
hl riissiä, 313,000 hl vehnää, 580,000 hl peru- 
noita, 854,000 paalia puuvillaa ja 236,000 kg 
tupakkaa. (V. 1918 oli riissisato 2,700,000 hl 
ja 1916 puuvillasato 1,145,000 paalia.) V. 1917 
oli hevosia 275,000, muuleja 250,000, sarvikar- 
jaa 952,000, lampaita 124,000 ja sikoja 1,575,000. 
Teollisuuden tuotannonarvo oli 1910 n. 400 milj. 
mk. Vuorityön tuotannonarvo oli 1914 n. 30 
milj. mk. Päätuote on kivihiili. — Rautateitä 
oli 1915 8,700 km ja sähkörautateitä 221 km. 

M. E. H. 
ArkkiToItti (vrt. it. architrave vottato = hol- 
vattu arkki- 
traavi), ra- 
kennustaitees- 
sa kaariaukon 
reunaa kiertä- 
vä profiloitu 
lista, rooma- 
laisessa tyylis- 
sä ja useimmi- 
ten renesans- 
sissakinarkki- 
traavintapai- 
sena, arabia- 
laisessa tyy- 
lissä stukkiin 
U-o N. 
Richard (1732- 
parturi, jonka me- 
keksijän uralle. 




TyypiUiiifii roomalaiseji antiikin ja 
renesanssin käyttämä arkkivoltti. 



muovailtuna korunauhana. 

Arkwrig'ht [ukrait], S i r 
92), engl. keksijä, alkujaan 
kaaniset harrastukset veivät 
V. 1769 hän valmisti puuvillankehruukoneen, 
joka monessa suhteessa oli parempi kuin Har- 



greaven konstruoima. A:n koneen liikevoimana 
käytettiin ensin vettä; siitä sen nimi ,,water- 
frame" (vesikehruukone). A. harjoitti puuvillan- 
kehruuta ensin Nottinghamissa, sitten Derby- 
shiren Cromfordissa, vaikuttaen huomattavasti 
tämän teollisuushaaran kehittymiseen Englan- 
j nissa. 

*.\rmalidus. A;ta on Suomessa laajassa mitassa 
j sovellutettu v:n 1918 kapinaan osaaottaneisiin 
kansalaisiin, osaksi lieventämällä heille tuomit- 
tuja rangaistuksia, osaksi antamalla syyteoikeu- 
den heitä vastaan raueta. Näitä a:ia koskevat 
määräykset sisältyvät korkeimman vallan halti- 
jan päätöksiin lokak. 30 ja jouluk. 7 p:ltä 1918, 
valtionhoitajan päätökseen kesäk. 19 p:ltä 1919 
I sekä lakiin tammik. 30 p:ltä 1920. vrt. A r m a h- 
Idu soikeus, Abolitsioni, Amnestia 
(1 Os.) ja Ehdonalainen vapaus, Täyd. 

M. R. P. 
*Armeenia ks. K a u k a a s i a, Täyd. 
*Armeia. Yleensä tarkoitetaan tällä sanalla 
jonkun maan maasotalaitosta vastakohtana sen 
laivastolle, rannikkopuolustukselle. Suuremmissa 
valtakunnissa tarkoitetaan sanalla, paitsi maan 
koko maasotalaitosta, myöskin osaa siitä. Isom- 
I pien sotilasmaiden maasotalaitos, armeia, on ni- 
mittäin kokoonpantu a. -ryhmistä ja a. -ryhmät 
' a:ista. Yhteen tällaiseen rajoitettuun (i:aan 
j kuuluu: a:n ylijohto, useita a.-kuntia, yksi tai 
1 useampia ratsuväkidivisioonia, reservidivisioo- 
nia sekä erikoisjoukkoja, kuten ilmailijoita, ki- 
I pinäsähköttäjiä y. m. teknillisiä joukkoja. 

Pienemmissä valtakunnissa on ainoastaan yksi 
a., siis niissä on a.-sanalla ainoastaan yksi mer- 
kitys — maasotalaitos. 

Suomen a. on kokoonpantu yleisesikunnasta, 
sotaväen esikunnasta, divisioonista ja jääkäri- 
prikaatista sekä useista välittömästi a:n alaisista 
joukko-osastoista, kuten raskaasta tykistöstä, il- 
mailuvoimista, tiedonanto- ja automobiilijoukoista 
j. n. e. Divisiooniin ja jääkäriprikaatiin sisäl- 
tyvät, paitsi jalkaväkeä, tarpeelliset erikoisjou- 
kot. W. E. T. 

Armeiaintendentti on henkilö, jonka tehtävänä 
on järjestää armeian muonitus ja varustaminen 
varustuskappaleilla sota-aikana. W. E. T. 

Armeiakunta. A;ia on rauhanaikana ainoastaan 
suurimmissa sotilasmaissa. ks. Armeia, Täyd. 
Liikekannalla olevan a:n kokoonpano on tav. 
seuraava: kaksi jalkaväkidivisioonaa, raskas 
tykistö, lento-, puhelin- ja kipinälennätin- 
joukkoja, kuormastot, useampia kenttäsairaa- 
loita, kenttäleipomoniuodostelmia ja hevosvaras- 
toja. Jalkaväkidivisiooniin kuuluu tavallisesti 
kolme jalkaväkirykmenttiä, yksi ratsuväkiryk- 
mentti, kaksi kenttätykistörykmenttiä, pioniee- 
reja, 1-3 kenttäsairaalaa ja -kuormastoa. W. E. T. 
Armeian ylijohto merkitsee jonkun armeian 
komentajaa esikuntineen. 
Armeiapulielin ks. K e n 1 1 ä p u h e 1 i n, Täyd. 
Arnieiaratsuväki. A:llä tarkoitetaan suurem- 
pien sotilasmaiden ratsuväkidivisioonia, jotka 
esiintyvät suljettuina kokonaisuuksina eivätkä 
siis jaettuina useampiin jalkaväkidivisiooniin. 
Niitä käytetään tavallisesti kaukotiedustelua var- 
ten. W. E. T. 
Armeiaryliniä ks. A r m e i a, Täyd. 
*A^nlenti^^es. Suurvaltain sodassa oli A:n 
lähistöllä useaan erään kiivaita taisteluita. Sak- 



79 



Amell — Arthroplastiikka 



80 



salaiset valloittivat A:n liulitil<. 12 p. 1918. Eng- 
lantilaiset valloittivat sen takaisin lokak. 3 p. 
1918. M. E. H. 

*Ariiell, H a ni p u s V i I h e 1 m; uudempia 
julkaisuja: „Die Moose des Sarekgebietes" II, 
III (Naturw. Unters. des Sarekgeb. 1910), „Zur 
Moosflora des Lena-Tales" (Arkiv för botanik, 
1913), ,,Det naturhistoriska riksmuseets samling 
af lefvennossor" (Sv. bot. tidskr. 1915), „Die 
Moose der Vega-Expedition" (Ark. f. bot. 1917). 

J. A. W. 

Amell f-e'-], Lars (1781-1856), ruots. virka- 
mies, kirjailija, maatalouden harrastaja. A. 
toimi ensin sotilasuralla, yleten everstiluutnan- 
tiksi 1809; otti sotapalveluksesta eron I8I3; oli 
sittemmin maaherrana jämtlandissa ja Hallandissa 
ja Halmstadin linnan käskynhaltijana. V:sta 
1823 A. hoiti sotadepartementin valtiosihteerin- 
tointa osoittaen tässä virassa suurta kykyä, 
mutta jo 1825 hänen täytyi erota jouduttuaan 
pelihimonsa ja ylellisen elämänsä tähden suuriin 
velkoihin. Sam. ^. hän saamamiestensä ahdista- 
mana pakeni Hampuriin ja tuomittiin 1826 poissa- 
olevana kahdeksi vuodeksi linnaan. V. 1827 
A. asettui Turkuun, missä hän aluksi ansaitsi 
elatuksensa ruotsintamalla suurella taidolla ulko- 
maista kaunokirjallisuutta, myöskin runopukuista, 
m. m. Walter Scottin ja Th. Mooren teoksia. 
Vv. 1830-40 A. harjoitti Turussa kirjakauppa- 
liikettä ja toimitti lehteä ,,Äbo Underrättelser". 
V:sta 1832 A. toimi Suomen talousseuran sihtee- 
rinä osoittaen tässä virassa suurta intoa ja har- 
rastusta kohottaakseen seuraa siitä rappiotilasta, 
johon se oli näinä aikoina vajonnut: seuran sään- 
nöt uusittiin, Ahlmanin koulut järjestettiin uu- 
delle kannalle, peliavanviljelystä edistettiin (A. 
julkaisi 1844 ,,Anteckningar om linkulturen") ja 
Mustialan maanviljelysopisto perustettiin A:n 
suunnittelujen mukaisesti. A:n aloitteesta ase- 
tettiin myöskin Suomen ensimäinen eläinlääkäri 
(1837) ja pidettiin Suomen ensimäinen maanvil- 
jelyskokous (A. julkaisi 1848 ,,Handlingar hörande 
tili finska landtbruksmötet i Äbo"). Kun hänen 
huostaansa uskottujen varain hoidossa oli ilmen- 
nyt epäsäännöllisyyttä, täytyi A:n 1854 erota 
sihteerintoimesta. [Pinello, ,,Smä berättelser och 
tidsbilder af Kapten Puff", III.] J. F. 

Arneth fn-y, Alfred Ritter von (1810- 
97), itäv. historiankirjoittaja, aloitti uransa 
Wienin keisarillisessa valtionarkistossa, jonka joh- 
tajaksi tuli 1868. Hän oli Frankfurtin parlamen- 
tin jäsenenä 1848-49 ja tuli Itävallan herrain- 
huoneen jäseneksi 1869; teoksia: ,,Prinz Eugen 
von Savoyen" (1858-59), „Geschichte Maria The- 
resias" (1863-79), y. m. 

*Arnoldson, Klas Pontus, kuoli 1916. 

Arolukit ks. Skorpioni lukit, VIII Os. 

Aromaattinen luonne, bentsoliyhdistyksille ja 
n. s. heterosyklisille yhdistyksille ominainen suh- 
tautuminen määrättyihin kemiallisiin vaikuttimiin 
kuten halogeeneihin, väkevöityyn rikkihappoon 
ja typpihappoon. Vaikka nuo ,, aromaattiset" 
yhdistykset ovat tyydyttämättömiä, ovat niiden 
tyydyttämättömät valenssit siksi latentteja, ettei 
noista yhdistyksistä ilman vaikeuksia muodostu 
additsioni-(liitännäis-)tuloksia; substitutsioni-(kor- 
vaus-) tuloksia muodostuu sitävastoin helposti. 

•Arpajaiset. Kumoamalla aikaisemmat mää- 
räykset a:n toimeenpanemisesta on asetuksella huh- 



tik. 16 p:ltä 1920 säädetty, että lain sallimia jul- 
kisia a:ia voidaan Suomessa toimeenpanna yleis- 
hyödyllistä, hyväntekeväistä tahi muuta yleistä 
tarkoitusta varten luvalla, jonka myöntää asian- 
omainen maaherra, jos a. toimeenpannaan aino- 
astaan yhdessä läänissä ja arpojen yhteenlaskettu 
myyntihinta ei nouse yli 100,000 markan, mutta 
muussa tapauksessa sisäasiainministeriö. A:n val- 
vontaa varten on säädetty m. m., että niistä on 
tehtävä viranomaisille tili. M. R. P. 

Arppe, Nils J o n a t h a n (s. 1866), lääkäri, 
yliopp. 1884, lääket. lis. 1892; toiminut useissa 
lääkärinviroissa sekä yksityisten että kuntain 
ja valtion palveluksessa toimien m. m. piirilääkä- 
rinä Jyväskylän ja Kurkijoen piireissä ja v. t. 
lääkintäneuvoksena lääkintähallituksessa. A:n 
kansantajuisista julkaisuista mainittakoon ensi 
sijassa kulku- ja keuhkotauteja koskevat kirjaset 
sekä ,,Kansanlääkäri" (2:nen pain. 1919). Y. K. 

Arra ks. A r r h a, I Os. ja K ä s i r a h a, V 
Os. 

Arrakki ks. A r a k k i, I Os. 

Arrakoskij korkea mutta vähävetinen koski, 
joka johtaa Vesijaosta tulevia vesiä Miestämän 
järvestä Padasjokeen, joka samannimisen pitä- 
jän kirkon eteläpuolitse Ylä- ja Alajärven kautta 
vie Päijänteeseen. A:n varrella meijeri, mylly 
ja saha, aikaisemmin (1878-86) rautatehdas. 

J. A. W. 

*Arras. Kaupunki kärsi suuria vaurioita suur- 
valtain sodassa. Syksyllä 1914 saksalaiset pom- 
mittivat ja ahdistivat sitä ankarasti. Se jäi kui- 
tenkin ranskalaisille. Myöhemminkin, kuten 
touko- ja kesäkuussa 1915, joulukuussa 1916, 
huhtikuussa 1917 ja syyskesällä 1918 oli sen lähis- 
töllä kiivaita taisteluita. M. E. H. 

*Arrhenius, Carl Jakob, kuoli 1901. 

Arro»yrock-pato [ärorok-J, maailman korkein 
patolaitos Idahossa (Pohj.-Ameriikan Yhdysval- 
loissa), lähellä Boisen kaupunkia. Pato valmis- 
tui syksyllä 1915. Sen korkeus on 106 m ja pituus 
335 m. Sulun yläpuolella oleva vesisäiliö on 
29 km pitkä ja siihen mahtuu vettä 94,700 ha:n 
kastelemista varten, mikä pinta-ala tämän vcsi- 
tyslaitoksen kautta on muuttunut autiomaasta 
tuottavaksi farmi- ja puutarhamaaksi. Koko 
vesityslaitoksen menoarvio oli 64 milj. mk., 
josta padon osalle tulee lähes puolet. M. E. H. 

Arsasetiini, asetyl-paraminofenylarsiinihapon 
natriumsuola, C8HgNAs04Na, arsenikin pitoinen 
orgaaninen yhdistys, Ehrlichin käytäntöön saat- 
tama tehokas lääke trypanosomeja, esim. Etelä- 
Afrikassa yleistä unitautia vastaan. N. J. T. 

Arsouvalisatsioni ks. S ä h k ö p a r a n n u s. 
IX Os. 

Arterioskleroosi ks. A r t e e r i s k 1 e r o o s i» 
I Os. 

Arthropathia (kreik. arthron = nivel, ja patlms 
=; kärsimys), etenkin hermostovioista johtuva 
niveltauti. A. tabetica on syfilistä seuraa- 
van selkäydinkadon (tabes dorsalis, ks. Selkä- 
y d i n t a u d i t, VII I Os.) yhteydessä esiintyvä ni- 
veltauti, joka ilman kipua ja kuumetta johtaa nive- 
len vahvaan turpoamiseen ja nesteen kertymiseen 
niveleen. Tautia seuraa nivelen sekä siihen ra- 
joittuvien luiden nopea hävitys. Y. K. 

Arthroplastiikka (kreik. arthron = nivel, ja 
plasiikf = kuvanveistotaide), kirurgisesti toimi- 
tettu keinotekoisen nivelen muodostaminen ta- 



81 



Artjärvi — Arvomerkki 



82 



valla tai toisella hävitetyn luonnollisen nivelen 
tilalle. (Y. K.) 

♦Artjärvi, 2,725 as. (1917), kansakouluja 5, 
vaivaistalo, Orimattilan kunnanlääkärin vastaan- 
otto kerran kuussa, paloapuyhdistys, turvepehku- 
osuuskunta; teollisuuslaitoksia: Valkeasuon turve- 
pehkutehdas, Kinttulan ja Ratulan sahat, Vil- 
likkalan sähkölaitos, Ratulan ja Hietanan myl- 
lyt. Kirkossa Maria VVulffertin maalaama alt- 
taritaulu „Kristus Getsemanessa" (v:sta 1848). 
[Lassila, ,, Artjärven pitäjän vaiheet".] /. A, W. 

*Artöt, Desiree, kuoli 1907. 

Aruiidel Society ks. Howard, Täyd. 

Arvasalo ks. S u n d h o 1 m a, IX Os. 

Arvoikä luettelo on luettelo, joka osoittaa up- 
seerien keskenäisen arvoiän. 

Arvojärjestys ks. V i r k a-a rvojärjestys, 
X Os. 

♦Arvomerkki. Suomen sotavoimien virkapuvut 
ja arvomerkit vahvisti valtionhoitaja-ylipäällikkö, 
kenraali Mannerheim, kesäk. 30 p. 1919. 

Armeian upseerien arvoasteiden mer- 
kintä on tämän mukaan seuraava: 

1) O 1 kai me t: 

a) Kenraalien: palmikoiduista, himmeän ho- 
pean ja tumman kullan värisistä punoksista ase- 
lajin värisellä pohjalla. Pituus n. 13 cm, leveys 
5V2 cm. 

b) Esiupseerien: palmikoiduista tumman kul- 
lan tai himmeän hopean värisistä punoksista 
aselajin värisellä pohjalla. Pituus n. 13 cm, le- 
veys 4 Vä cm. 

c) Yliupseerien: harvemmin palmikoiduista tum- 
man kullan tai himmeän hopean värisistä punok- 
sista aselajin värisellä pohjalla. Pituus n. 13 cm, 
leveys 4 cm. 

d) Olkaimien pohja on samanvärinen kuin 
miehistön olkalappujen ja varustettu vastaavalla 
reunuksella. 

e) Olkaimien asu: kenraalien — kaksi kul- 
taista ja niiden välillä yksi hopeainen punos; 
upseerien — kultaiset punokset; reserviupseerien 
— hopeaiset punokset. Kaikki ylläluetellut 
upseerit kantavat, ollessaan vakinaisessa palve- 
luksessa sotaväessä, valtakunnan leijonaa (kel- 
taisesta metallista) olkaimien alaosassa. Vaki- 
naisessa palveluksessa olevien lääkärien ja eläin- 
lääkärien olkaimet samat kuin upseerien, mutta 
edellisten varustetut leijonan asemesta Askle- 
pioksen sauvalla ja jälkimäisten kiemuroivalla 
käärmeellä (keltaisesta metallista). Reservissä 
tai erossa olevien lääkärien ja eläinlääkärien 
olkaimet hopeapunoksista ja xarustetut yllämai- 
nituilla erikoismerkeillä (keltaisesta metallista). 
Upseerinarvon saaneiden soittokunnan johtajain 
olkaimet kuten reserviupseerien; niiden alaosa 
varustettuna soittokuntamerkillä (keltaisesta me- 
tallista). Muilla soittokunnan johtajilla, kuten 
virkailijoilla, ilman soittokuntamerkkiä. Sota- 
laitoksen virkailijoilla hopeiset erikoista mallia, 
varustetut 1-3 kullatulla ruusulla (pienempää 1 
kokoa) riippuen virka-arvosta. 

2) Takinkauluksessa: 

a) Yksi 1 cm:n levyinen vaaleanharmaa silkki- 
nauha ympäri kauluksen ja kullatut heraldiset ruu- 
sut pienempää mallia: vänrikillä (kornetilla) 1 , luut- 
nantilla 2 ja kapteenilla (ratsumestarilla) 3 ruusua. 

b) Yksi 2 cm:n ja yksi 0,6 cm:n levyinen vaa- 
leanharmaa silkkinauha ympäri kauluksen 0,5 



cm:n välillä sekä kullatut heraldiset ruusut suu- 
rempaa mallia: majurilla 1, everstiluutnantilla 
2 ja everstillä 3 ruusua. 

c) Yksi 4 cm:n levyinen vaaleanharmaa ken- 
raalinnauha ympäri kauluksen ja kullatut lei- 
jonat pientä kokoa: kenraalimajurilla 1, kenraali- 
luutnantilla 2 ja täydellä kenraalilla 3 leijonaa. 

Reserviupseerien takinkaulus varustetaan hopei- 
silla ruusuilla. 

Lääkäreillä ja eläinlääkäreillä on takinkauluk- 
sessa sama arvoasteiden merkintä kuin upseereilla, 
paitsi että heillä on ruusujen etupuolella — lää- 
käreillä kullattu Asklepioksen sauva ja eläin- 
lääkäreillä kullattu kiemuroiva käärme. 

Upseerinarvon saaneilla soittokunnanjohtajilla 
on samat arvoasteiden merkit kuin reserviupsee- 
reilla sillä lisäyksellä, että takinkaulukseen kiin- 
nitetään ruusujen etupuolelle sama soittokunta- 
merkki kuin olkaimiinkin. Muilla soittokunnan- 
johtajilla on takinkauluksessa ainoastaan soitto- 
kuntamerkki. Sama merkki on myös kaikkien 
soittokunnanjohtajien päällystakin kauluksessa. 

Päällystakissa merkitään upseerien arvoasteet 
hihankäänteiden yläreunaan onunelluilla vaalean- 
harmailla silkkinauhoilla: vänrikillä yksi 1 cm:n 
levyinen nauha, luutnantilla kaksi 1 cm:n lev. 
nauhaa ja kapteenilla kaksi 1 cm:n lev. nauhaa 
sekä niiden välissä yksi O,:, cm:n lev. nauha; ma- 
jurilla yksi 2 cm:n' lev. ja sen alapuolella yksi 
I cm:n lev. nauha; everstiluutnantilla yksi 2 
cm:n lev. ja kaksi 1 cm:n lev. nauhaa; everstillä 
yksi 2 cm:n lev. ja kolme 1 cm:n lev. nauhaa; 
kenraalimajurilla yksi 4 cm:n lev. kenraalinauha 
ja yksi 1 cm:n lev. nauha sen yläpuolella; kenraali- 
luutnantilla yksi 4 cm:n lev. kenraalinauha ja 
kaksi 1 cm:n lev. nauhaa; täydellä kenraalilla 
yksi 4 cm:n lev. kenraalinauha ja kolme 1 cm:n 
lev. nauhaa. Nauhojen välit 0,j cm. 

Armeian alipäällystön ja miehistön arvoaste- 
merkintä on seuraava: 

1) Olkaimet aselajin mukaisesta värilli- 
sestä kankaasta. Pituus: kauluksesta hihan sau- 
maan, leveys 4V2 cm. Arvoasteet merkitään 
nauhoilla olkaimien alaosaan seuraavalla tavalla: 
sotamies ilman nauhaa; korpraalilla yksi 7 mm:n 
lev. valkoinen nauha 15 mm:n päässä hihan 
saumasta; alikersantilla kaksi 7 mm:n lev. valk. 
nauhaa 5 mm:n päässä hihan saumasta; kersan- 
tilla kolme 7 mm:n lev. valk. nauhaa 5 mm:n 
päässä hihan saumasta; vääpelillä yksi 3 cm:n 
lev. kultakaluuna 5 mm:n päässä hihan saumasta. 
Nauhojen väliä 5 mm. 

2) Sitäpaitsi varustetaan vääpelien, kersanttien 
ja alikersanttien takin ja päällystakin kau- 
lukset kaksinkertaisella 1 cm:n levyisellä vaa- 
leanharmaalla nauhalla. 

Laivaston upseerien arvoasteiden mer- 
kintä on seuraava: takissa ja sinisessä kavaijissa 
molemmissa hihoissa, 8-10 cm hihansuun ylä- 
puolella, on aliluutnantilla yksi 1 V2 cm:n lev. 
kultakaluuna, luutnantilla kaksi 1 '^L cm:n lev. 
kultakaluunaa, kapteeniluutnantilla kaksi 1 Va 
cm:n lev. kultakaluunaa ja kaluunien välillä 
yksi V2 cm:n lev. kultakaluuna; komentajakap- 
teenilla kolme 1 V2 cm:n lev. kultakaluunaa, ko- 
mentajalla neljä 1 '/^ cm:n lev. kultakaluunaa, 
kommodorilla yksi 41/2 cm:n lev. kultakaluuna; 
kontra-amiraalilla yksi4'/2 cm:n lev.'kultakaluuna 
ja sen yläpuolella yksi V2"cm:n ev. ku takaluuna 



83 



Arronuouiiuveru 



84 



vara-amiraalilla yksi 4'/2Cin:n lev. kultakahnina 
ja kaksi IV2 cm:n lev. kultakaiuunaa, amiraalilla 
sama kuin vara-amiraalin ja lisäksi leijonan 
molemmilla puolin vähän alempana kaksi heral- 
dista ruusua. Kaluunien väli V2 cm. 

Aktiiviupseereilla on kaluunien yläpuolella 
kultalangalla ommeltu leijona; leijona 4 cm korkea. 

Insinöörien kaluunat ovat punaisella pohjalla, 
lääkärien valkoisella, meriväessä palvelevien ar- 
meiaupseerien vihreällä pohjalla ja intendent- 
tien vaaleansinisellä pohjalla. Intendentti-virkai- 
lijoilla, papeilla ja meriväen virkailijoilla on ho- 
peaiset kaluunat, napit ja kokardit; kaluunien 
yläpuolella heillä ei ole leijonaa. 

Papeilla on hihoissa ja olkaimissa leijonan ase- 
mesta hopearisti. Tätä ristiä he pitävät myös 
lakissa, kokardin asemesta. 

Nämä määräykset koskevat myös päällystakin 
ja harmaan sekä valkean kavaijin olkaimia. 

Reserviupseereilla on sama virkapuku kuin 
upseereilla, mutta ilman leijonaa olkaimissa ja 
hihoissa. 

Kansiupseereilla ei ole upseerien arvomerkkejä 
hihoissa. 

Laivaston alipäällystön ja miehistön arvomer- 
kintä on: matruusi ilman merkkejä, ylimatruu- 
silla kummankin hihan yläosassa kulma, kärki 
alaspäin, 7 mmm levyisestä punaisesta nauhasta; 
alikersantilla kaksi samanlaista nauhaa, nauhain 
väli V2 cm; kersantilla kolme samanlaista nau- 
haa, nauhain väli '4 cm; pursimiehellä tai vääpe- 
lillä yksi 3 cm:n lev. kultakaluuna. 

Kaikki aliupseerit kantavat kauluksen alla 
irtonaista punottua sinivalkoista nauhaa, joka 
kulkee kaulaliinan alla rinnalla. IV. E. T. 

Arvonnousuvero. Kuluvan vuosis. ensimäis- 
ten vuosikymmenien aikana on a:n säätäminen 
ollut vilkkaan pohdinnan alaisena finanssipoliit- 
tisessa kirjallisuudessa ja useiden maiden lain- 
säätäjän työssä. Jo 19:nnellä vuosis. esittivät 
useat huomattavat finanssitiedemiehet, kuten 
Fr. List, John Stuart Mill ja Adolf Wagner, vaa- 
timuksen ansiottoman arvonnousun verottami- 
sesta. Erikoista virikettä sai kysymys Henry 
Georgen oppien tultua yleisemmin Euroopassa 
tunnetuiksi. — Ensimäiset yritykset ansiottoman 
arvonnousun verottamiseksi ovat peräisin Sak- 
sasta. Varhaisimpana a:na mainitaan yleensä 
Saksan valtakunnan hallituksen 1898 päättämä 
arvonnousuverotus silloisessa saks. siirtomaassa, 
Kiautsoussa. Preussissa alkoivat eräät kaupunki- 
kunnat 1893 annetun Kommunalabgabengesetzm 
nojalla liittää a:n tulolähteidensä joukkoon; niinpä 
Mainin Frankfurt 1904 ja Köln 1915. V. 1910 
oli a:oja Preussissa 470 kunnassa. Saksissa oli- 
vat eräät pienet kaupunkikunnat jo 1902 otta- 
neet am käytäntöön. V. 1911 muodostettiin 
a. Saksassa valtakunnan veroksi. Kuitenkin 
lakkautettiin tämä valtakunnan vero 1913 ja 
am järjestely jätettiin kunkin liittovaltion omaksi 
lainsäädäntötehtäväksi. — Englannissa otet- 
tiin suuren maaverotusuudistuksen yhteydessä 
1910 myöskin yleinen maanarvonnousuvero käy- 
täntöön. — Tanskassa säädettiin Kööpen- 
haminalle 1908 a. — Norjassa on 1915 val- 
mistunut laaja ehdotus a:n järjestämiseksi, mutta 
lainsäädäntötoimenpiteeseen ei ehdotus vielä ole 
johtanut. — Ruotsissa on esitöitä a:n sää- 
tämistä varten tehty v:sta 1909 alkaen. Eri 



ehdotuksia ovat main. v. erikseen esittäneet 
sam. V. asetettu komitea ja eräät valtiovarain- 
ministeriön asiantuntijat sekä 1912 eräs 1910 
asetettu komitea, mitkä ehdotukset kuitenkin on 
jätetty toteuttamatta. Sittemmin on a. kunnal- 
lisverotuksen yleisen uudistuksen yhteydessä 
otettu uudestaan valmistettavaksi, ja 1917 on 
julkaistu täydellisesti uudelle pohjalle rakentuva 
ehdotus asiasta. — Suomessa on maalis- 
kuun 19 pmä 1919 annetulla lailla kiinteistökau- 
poista suoritettavasta ylimääräisestä verosta 
otettu käytäntöön eräänlaatuinen tilapäinen a. 
Lain mukaan on se, joka vv. 1918-20 on myynyt 
maalais- tai kaupunkikiinteistön tai sen osan 
eikä ole pitänyt sitä hallussaan kahta vuotta 
pitempää aikaa, velvollinen suorittamaan myyn- 
nistä ylimääräistä veroa. Verona maksetaan 
arvonnouseesta, jos myyjä on pitänyt kiinteis- 
tön hallussaan yli vuoden 15%, yli 6 kkm, mutta 
ei yli vuoden 20%, yli 3 kk:n, mutta ei yli 6 
kkm 25%, enintään 3 kk. 30%. Verovelvolli- 
nen on oikeutettu verotuksenalaisesta myynti- 
hinnan osasta vähentämään ne kustannukset, 
mitkä hän näyttää panneensa uutisviljelyksiin 
ja viljelysten parannustöihin sekä rakennusten 
lisäämiseen tai uudistamiseen. Kannetusta ve- 
rosta lankeaa -/j valtiolle ja Vs asianomaiselle 
kunnalle. 

A:n käytäntöönottamista perustellaan sillä, että 
ansioton arvonnousu (ks. Maakorko ja Maa- 
reformiliike, V Os.) on yhteiskunnan ja 
vieraiden yksityisten maanomistajalle hankkima 
etu. Korvauksena edusta, minkä yhteiskunta 
maanomistajalle tuottaa, on se oikeutettu otta- 
maan itselleen osan a:n avulla. Maanomistaja, 
joka on päässyt nauttimaan tästä edusta, on sen 
lisäksi erikoisen maksukykyinen. Sosiaalipoliitti- 
sessa suhteessa on a. tarpeellinen, koska sen avulla 
voidaan estää epätervettä maakeinottelua, epä- 
oleellisista syistä johtuvaa maan hinnan kohoa- 
mista voidaan vastustaa, maan tarjontaa asutus- 
ja asuntopoliittisiin tarkoituksiin voidaan edis- 
tää ja siten tehdä maan saanti kaikille sitä halua- 
ville yhteiskunnan jäsenille helpommaksi. 

A:ja säädettäessä on m. m. seuraaviin seikkoi- 
hin huomiota kiinnitettävä: vero voidaan sää- 
tää joko välilliseksi tai välittömäksi, s. o. joko 
määrättyjen oikeustointen tai tapahtumain, kuten 
maan myymisen, yhteydessä taikka vuosittain 
suoritettavaksi. Välillisenä on tämä vero ansiot- 
toman arvonnouseen pääoma-arvoon kohdistuva, 
välittömänä useimmiten maakorkoa suorastaan 
verottava. Aikaisemmat a:t eritoten Saksassa 
olivat välillisiä a:ja. Kehitys on kuitenkin ilmei- 
sesti kääntynyt välittömien, vuosittain suoritet- 
tavien a:jen suosimiseen. Tämän veromuodon 
puolesta puhuvatkin useat edut: välittömällä 
verolla voidaan verottaa kaikkia verovelvollisia, 
kun sensijaan välillistä veroa joka tapauksessa 
on täydennettävä välittömällä verolla juridis- 
ten henkilöiden verottamiseksi. Välitön vero on 
vaikea kiertää. Välitön vero on varmempi ja 
vakavampi tulolähde kuin välillinen, jonka tuotto 
suuresti vaihtelee vuodesta toiseen. Se on talou- 
dellisesti tuottavampi, koska verottajalle m. m. 
säilyvät korkovoitot ja koska kaikki arvonnou- 
seet verotetaan katsomatta siihen, siirtyykö omis- 
tusoikeus vai eikö. Se jakaantuu oikeudenmukai- 
semmin verotettavain kesken, koska toinen ei 



S5 



Arvotähdet— Asema 



86 



pidättämällä maan itselleen voi välttää veron 
maksamista, toisen samassa asemassa olevan 
ollessa pakotettu suorittamaan veron omistajan 
vailidoksessa. Sen sosiaaliset edut ovat suurem- 
mat, sillä se estää tehokkaammin keinottelua ja 
hintojen nousua sekä pakottaa varmemmin maan 
mahdollisimman taloudelliseen käyttämiseen. — 
A:n toteuttamista varten on toimitettava maan 
arvioiminen. Arvioimisessa on tärkeätä, että 
maa-arvo erotetaan kiinteistön koko arvosta ja 
myöskin, että parannusten aiheuttama ansaittu 
arvonnouse ja ansioton arvonnouse voidaan toi- 
sistaan erottaa. A. voidaan järjestää joko val- 
tion tai kunnan veroksi. Valtion vero on a. Eng- 
lannissa, kunnallinen se on Saksassa ja Tanskassa, 
kunnalliseksi sitä ehdotetaan myöskin Norjassa 
ja Ruotsissa. Objektiveron luontoisena a. on 
niitä veroja, jotka nykyisessä verotuslainsäädän- 
nössä noudatettujen yleisten periaatteiden mu- 
kaan parhaiten soveltuvat kunnalliseksi veroksi. 

Y. H. 

Arvotähdet ks. Arvomerkki, Täyd. 

Asam, yläbaierilainen 1600- ja 1700-luvun 
taiteilijaperhe; kantaisä oli Hans Georg A. (k. 
1696), joka suoritti seinämaalauksia Hallin ja 
Benediktbeuernin kirkoissa ja toimi rakennus- 
taiteen opettajana Praagissa. Hänen poikansa, 
maalari C o s ni a s Damian A. (1680-1742) 
ja tämän nuorempi veli, kuvanveistäjä E g i d 
Quirim A. (1692-1750), opiskelivat molem- 
mat Roomassa, edellinen mallinaan P. da Cor- 
tona, jälkimäinen Bernini, ja asettuivat 1715 
Miincheniin asumaan, Cosmas fresko- ja öljymaa- 
larina, Egid stukkityöntekijänä, puunveistäjänä 
ja arkkitehtina. Usein yhdessä työskennellen 
he ovat maalaamalla ja plastillisesti koristaneet 
lukuisia Baierin, Tirolin ja Sveitsin luosta- 
reita ja kirkkoja, kuten Freisingin tuomiokirkon, 
Maria Einsiedclnin ja Mettenin luostarit, Praagin 
valkoisen vuoren kirkon y. m. rehevään roomal. 
barokin makuun sekä kokonaan itsenäisesti ja 
ulkopuolisestikin m. m. Johanneskirkon ja Asam- 
hausin Miinchenissä ja Weltenburgin luostarikir- 
kon. A:ien viehkeän sirosteleva mutta pintapuo- 
linen taituruus esiintyy loistavimmin kirkollisessa 
taiteessa, vähemmin edukseen linnasaleissa, esim. 
Schleissheimin linnassa lähellä Miincheniä. 

U-o N. 

*Äsb6th, Oszkär, kuoli 1920. 

Ascliaffenburg [asa'fdnburhj], Gustav (s. 
1866), saks. psykiaatteri, v:sta 1904 vakinai- 
sena professorina Kölnin lääketieteellisessä aka- 
temiassa, joka nykyään muodostaa Kölnin yli- 
opiston lääketieteellisen tiedekunnan. Tämän 
toimen ohessa on hän psykiatrisen klinikan joh- 
tajana. Hänen kirjallisesta tuotannostaan on 
mainittava meilläkin oppikirjana käytetty ,,Das 
Verbrechen und seine Bekämpfung" (1903), „Die 
Sicherung der Gesellschaft gegen gemeingefähr- 
liche Geisteskranke" (1912) ja ,,Handbuch der 
Psychiatrie", yksi perusteellisimpia käsikirjoja 
niielitautiopin alalla, mihin hän itse on kirjoit- 
tanut osan varsin elävöittävästi. Vielä on niai 
uittava hänen monet kirjoituksensa kokeellisen 
psykopatologian ja kriminaalipsykologian alalta. 
V:sta 1904 lähtien hän on toimittanut aikakaus- 
lehteä „Monatschrift fiir Kriminalpsychologie und 
Strafrechtsreform". Erikoisesti A. on ottanut 
osaa työskentelyyn kokeellisen sielutieteen meto- 1 



dien kehittämiseksi niielitautiopin palvelukseen 
samoin kuin biologisen tutkimustavan käytän- 
töönottamiseksi rikollisuuden tutkimisessa ja 
taistelussa rikollisuutta vastaan. A. N-la. 

*Ast'herson, Paul Friedrich August, 
kuoli 1913. 

*Asema. Helsingin uusi a.-talo (kuvat 1 ja 24), 
E. Saarisen ja H. Oeselliuksen piirustusten mu- 
kaan rakennettu, avattiin liikenteelle 1919; sen 
yhteydessä oleva rautateiden hallintorakennus 
oli jo aikaisemmin valmistunut. Sen julkisivut 
ovat monumentaaliset, tehdyt punaisesta granii- 
tista ja tyylitetyillä veistoksilla säästäen koris- 
tellut; sisärakenteissa on käytetty rautabetonia; 
asemasiltojen katokset ovat vielä (1920) rakenta- 
matta. Lähtevät matkustajat tulevat 18 m kor- 
keaan halliin (1), jonka ala on 34,7 x 32,5 m ja 
jossa sisäänkäytävän sivuilla ovat lippumyymä- 
lät, edessä (7) matkatavarain vastaanottopaikka 
ja sen kummallakin puolella pääkäytävät a.- 
silloille. Hallin oikealla puolen on II luokan 
odotussali (2) ja vasemmalla III luokan (3) 
sekä kummankin perällä tarjoilu- (6) ja naisten 
huone (5), mukavuuslaitokset ja sanomalehti- 
myymälät. A. -sillan pää- 1. poikkisillasta lähtee 
6 pitkittäistä siltaa, joista leveät ovat matkus- 
tajia ja 2 kapeaa matkatavarain kuljetusta var- 
ten. Silloille tullaan leveiden keskisiltain päässä 
olevien porttien kautta, joissa matkaliput tar- 
kastetaan; niiltä poistutaan pääsihän sivuilla 
olevien porttien kautta ja edelleen tämän kummas- 
takin päästä suoraan ulos, jolloin oikeanpuolisen 
tien varrella on matkatavarain ulosanto- (8) ja 
käsitavarain säilytyspaikka (4). Muut saman 
siipirakennuksen alakerrassa olevat huoneistot 
ovat pikatavaran käsittelyä varten, toinen ja 
kolmas kerros käytetään rautateiden muihin tar- 
koituksiin. Rautatientorin puoleisessa siivessä 
on erikoinen korkeiden matkustajain odotussali 
(14) sekä aseman virkahuoneita, postille varatut 
huoneistot sekä varsinainen rautateiden hallinto- 
rakennus, jonka pihalla keskuslämmityksen kat- 
tila- ja konehuone. A. -rakennus on maksanut 
4,4 milj. ja hallintorakennus 3 milj. mk. 

Kuvat 2 ja 26 esittävät Hämeenlinnan 1919 val- 
mistunutta, T. Hellströmin piirustusten mukaan tii- 
lestä rakennettua asemataloa. Alakerrassa (kuva 26, 
yläpuoli raiteen puoli) ovat toimisto-, pikatavara-, 
odotus-, ravintola- y. m. huoneet; yläkerrassa 
asuntohuoneistoja. Erityisesti on huomattava 
asemapäällikön huoneen (kuvassa oikealla) otsi- 
kosta ulkoneva asento: sen akkunoista näkee 
koko ratapihan. — Kristiinankaupungin asema- 
talo (kuva 17, alapuoli raiteen puoli) on puusta 
ja yksikerroksinen III luokan odotussaliin kuulu- 
vine otsikkoakkjjnoineen. — Samoin Huutokos- 
ken asematalo (kuva 4), jonka etusivulla on 
pitkä suojakatto, minkä päässä (kuvassa oikealla) 
ulkoneva päällikön huone katettuine portaineen 
junanlähettäjää varten. — Kuva 3 on V luokan 
asematalosta Koiviston radalla. Seisahduspaik- 
kojen odotushuonetta esittää kuva 20. Rata- 
vartiatupia rakennetaan sekä radan varrelle että 
tarpeen mukaan asemillekin. Kuvassa 18 näkyy 
sellainen ulkohuoneineen ja saunoineen. Hirsistä 
rakennettua vesitornia, jota uunilla pidetään 
lämpimänä, jotta vesi rautaisessa levysäiliössä 
ei jäätyisi, sekä halkovajaa esittää kuva 19. 
Kuvassa 22 näkyy kivestä tehty veturitalli, 



87 



Asema I 



88 




Kuva I. Helsingin asemarakennus. 



Kuva 3-, Hämeenlinnan asemarakennus. 




Kuva 5. Ku()leiiiajär\en a^etriai ;tt^<.-niiii> 



ivii\ :t 4. 1 1 \iu LOK.o-^K«:;ii ristiiiarnKenuus- 




Kiiva 5 Viipurin asemarakennus. 



Kuva 6. Asemarakennus Lausanii' ~ 




w 


i^ 


m£i\\ 


d^ 




t 


UUBCR^ 


f^.' II! 


W' 


3 i 


\ 


<-"— ^ ^ 


f 


W 


ir mi 


r nin m 




F^' 




'■'%, .im 




b&' 


pji^— — 




''"^-^^ 


■*fiie*- 



Kuva 7. Valmistunut osa Leipzigin uutta asemaraken- Kuva 8. Laiturikattoja Leipzigin asemalla, 

nnsta 1914. 



89 



Aseina II 



90 




; »H I i Ä Äi 



:;;.:3^ 





Kuva 9. Hanimaslaituri välilaitureineeii Mihichenissä. 



Kuva 10. Hanimaslaittirit iiinpiiuiisint' kattosuojuksi- 
neeu Zurichissä. 




Kuva II. Varastorakennuksen kadunpuoleinen sivu. 




Kuva 12. Varastorakennus poikittaisine kielilaiturei- 
neen Kölnissä. 




Kuva 13. Maantien alikäytävä Seinäjoen asemalla. 



Kuva 14. Ylikäytäväsilta rautabetonista Kristiinan- 
kaupungissa. 




Kuva 15. Seinäjoen asema ja ratapiha. 



Kuva 16. Vahtitupa. 



91 



Asema in 



92 





'^f I i I - i T T i' I T T il T ^ ' ^" 
Kuva 17. Kristiinankaupungin asematalo. 




-' " ■' A- B. -.■-.■. 



ULi^Of^UONC 



1^-,-. 





Kuva iS. Ratavarlialupa. 





Kuva 19, Vesitorni ja halkovaja. 




I I ! I I I i I I I I I 

("Kuva 20. Pysäkin odotushuunt-. 



93 



Asema IV 



94 





I I I I I I I I I I I I 

Kuva 21. Tavaramakasiini. 




Kuva 22, Veturitalli. 




Kuva 23. Heukilötunneli Seinäjoen asemalla. 



95 



Asema V 



96 




Kuva 24. Kelsnigin aseman pohjapiirros. 






/ 




Tm I r r j 



~ 



Kuva 25. Seinäjoen asema v. 1913. 




' f 1 ' ' i ' i-*- 



Kiiva 26. IläraeetiHnnan asematalon pohjapiirros. 



97 



Asema — -Ase masota 




jossa on kolme pilttuuta ja vesitorni. Pohja- ja I 
leikkauspiirroksissa näkyvät kääntöpöytä ja rai- 1 
teet sekä pilttuissa pesukuopat ja niiden rakenne. 
Tavaramakasiineissa (kuva 21) on — pienimpiä 
lukuunottamatta — sekä kylmä että lämmin 



]UUDE STAAM 
] KUORMA TTAVA 

Kuva 27 

osasto, toimisto ja odotushuone sekä katolliset 
laiturit kummallakin sivulla. Raiteenpuolinen 
laituri on pienissä makasiineissa suora, mutta 
suuremmissa ja varsinkin menevän tavaran puo- 
lella hammaslaitainen (kuva 27) t. kielekkeinen 
(kuva 28). Edellisessä työnnetään vaunut lai- 

turin ääreen haara- 
y///////A raiteita pitkin, jäl- 
kimäisessä ne kään- 
töpöydälläkäänne- 
tään päittäin ma- 
kasiinia vasten ja 
laiturikielekkeen 
ääreen, vrt. Ase- 
ma, I Os. liitekuva 
1 ja kuvia, 9-12 
Kuva 2S. suurista tavara- 

a:ista, joista ku- 
vassa 9 on hammaslaituri, kuvassa 10 samoin, 
vaikka katettu, ja kuvassa 12 kielilaituri. Ta- 
varamakasiinin toiselle puolelle säästetään tilaa 
kadulle (kuva 11) sekä kärryjen lavan korkuiselle 
ja leveällä räystäskatolla suojatulle laiturille. 

Paitsi Viipurin asemaa, jossa rata on asema- 
talon toisen kerroksen korkeudella ja jossa siis 
alakerroksen käytävistä voidaan portaita pitkin 
nousta raiteiden välissä toisessa kerroksessa ole- 
viin odotussaleihin ja asemasilloille, on Seinäjoen 
asemalle (kuva 15) rakennettu raiteiden alitse 
poikittain kulkeva tunneli (kuva 23) asemasil- 
loille johtavine portaineen. Asematalon puolei- 
set porrasaukot ovat suojatut pienillä umpinai- 
silla suojuksilla, ja toisen pään portaat avautu- 
vat keskisillalla olevan katoksen alle. Kun tie 
tai katu a:n luona on vietävä rautatien alitse tai 
ylitse, jotta liike kummallakin voisi käydä häi- 
riytymättä, rakennetaan pengerpaikalla rauta- 
tielle silta tien yli (kuva 13 Seinäjoen ratapihan 
pohjoispäästä) ja, rautatien ollessa notkossa t. 
leikkauksessa, maantielle silta raudasta t. beto- 
nista rautatien yli (kuva 14). ks. Rautatie, 
VII Os. ja Signaali, VIII Os. ]. C-in. 

*Asema, soXiL, tarkoittaa miehitettyä paikkaa 
tai linjaa, ks. Asemasota, Täyd. 

Asemakomcndantti on henkilö, jota sota-aikana 
käytetään tärkeimmillä asemilla sotilaskuljetuk- 
sen järjestelyä varten. VV. E. T. 

Asemanvaihto tehdään, kun tykki tai koneki- 
vääri viedään jostakin asemasta uuteen asemaan, 
mistä paremmin voi ampua vihollista. W. E. T. 
Asemasota. Ennen suurvaltain sotaa luultiin, 
että uudenaikainen sotatekniikka tekisi pitkälli- 
sen sodan mahdottomaksi. Luultiin ratkaisun 
tapahtuvan liikuntasodassa. Kokemus on kui- 
tenkin täydellisesti kumonnut tämän ajatuksen 
ja näyttänyt, että sota helposti muuttuu a:ksi. 
Nykyiselle a:lle luonteenomaista on a m p'u m a- 

Täyd. 4. Painettu "/,j 20. 




a=l. linja 

*=2. .. 



Kuva 1. 

(/-^tukikohta 

<-=sulkuasema 

/■=yhdistyshauta. 



hautaj ärj estelmä. Tämä järjestelmä 
käsittää tavallisesti kaksi tai kolme eri ase- 
maa (kuva 1), joiden tulee olla niin kaukana 
toisistaan, ettei vihollinen voi tehokkaasti pom- 
mittaa yhtaikaa molempia asemia (etäisyys noin 
3-10 km). Asemien valinta riippuu myös seu- 
dun luonteesta. Jos asemien välillä on puute 
luonnonesteistä, kuten järvistä, soista y. m., ra- 
kennetaan n. s. sulkuasemia, jotka kulke- 
vat ensi asemasta toiseen. Tarkoitus näillä sulku- 
asemilla on välttää, ettei, vihollisen murtauduttua 
ensi aseman läpi, liian suuria rintamanosia ensi 
asemasta annettaisi alttiiksi. Samaa tarkoitusta 
varten varustetaan myös kaikki asemien välissä 
olevat puolustukseen sopivat paikat, kuten kuk- 
kulat, kylät, metsiköt y. m. 

Jokainen näistä asemista taas jakautuu en 
puolustuslinjoihin, kahteen tai kol- 
meen ampumahautaan, joiden etäisyys toisis- 
taan on, riippuen seudun luonteesta, 150-300 



rt=i;nen linja 
^=2:neu ,. 

</^yhdistyshautl 
^— sulkuliuja 

<KSS9M00«R =piikki- 
lankaeste. 



m (kuva 2). Näiden linjojen välisen yhtey- 
den täytyy aina olla taattu, jonka vuoksi niiden 
väliin kaivetaan lukuisia y h d i s t y s h a u t o j a. 
Samaten kuin asemiinkin nähden täytyy myös 
linjojen väliin rakentaa s u 1 k u 1 i n j o j a (kuva 
2), jotka estävät vihollista, sittenkun se on 
tunkeutunut etumaisen linjan läpi, ottamasta 
suurempia tämän linjan osia haltuunsa. 

Kuvassa 1 näemme tästä ampumahauta-jär- 
jestelmästä kaavakuvan. 

Linjat muodostuvat ampumahaudoista (ks. t. 
Täyd.) suojuksineen ja esteineen. Jos maan- 
laatu vain sallii, kaivetaan ampumahaudat täy- 
dellisesti maan pinnan alle. Missä tämä ei ole 
mahdollista, kuten soisilla ja vuorisilla seuduilla, 
täytyy ampumahauta rakentaa kokonaan maan- 
pinnalle. 

Suojaksi vihollisen tykkitulta vastaan rakenne- 
taan hautoihin n. s. suojuksia. Heikompien 
suojusten, n. s. suojakatoksien tarkoitus 
on suojella srapnellin täyteluodeilta ja kranaatin- 
siruilta, vahvemmat, n. s. p o m m i s u o j u k- 
s e t, antavat suojaa järeämpää tykkitulta vas- 




99 



Aseniataistelii — Asetyleeni 



100 



taan. Sitäpaitsi ral<eniietaan suojuksia Icone- 
kiväärejä, valon- ja miinanheittäjiä ja ampuma- 
tarpeita varten sekä a s u i n s u o j u k s i a. 
AsuinsuDJuksia rakennetaan etulinjaan vain vartio- 
miehistöjä varten. Pääosa niistä rakennetaan 
toiseen linjaan tai juuri sen taakse. 

Esteiksi hautojen eteen laitetaan piikki- 
lankaesteitä. Ne rakennetaan useissa ri- 
veissä noin 20 m:n välimatkoilla. Jokainen linja 
noin 5-10 m leveä. Muita tavallisia esteitä ovat 
n. s. espanjalaiset ratsastajat ja 
oksaesteet. 

Paitsi näitä linjoja rakennetaan näiden taakse 
tykistöä varten vahvoja asemia. 

Mitä aseihin tulee, niin on tavallisen kiväärin 
arvo a:ssa alentunut. Tärkeimmät a.-aseet ovat 
tykit, konekiväärit ja käsikranaatit. Tärkeitä 
a.-aseita ovat myös miinan- ja kranaatinheittäjät 
sekä liekkiruiskut. Suuri merkitys on myös valon- 
heittäjällä ja valopistoolilla. A:n uusimpia aseita 
on myrkyllinen kaasu, joka joko puhaltamalla eri- 
koisista putkiiaitoksista, k a asu pattereista 
tai ampumalla kranaateissa tai kaasumiinoissa joh- 
detaan vihollisen puolelle. Puolustukseksi kaasu- 
hyökkäyksiä vastaan on kaasunaamio tärkeä keino. 
A:n tärkeimpiä aseita ovat myös tankit ja lentäjät. 

A:n hyökkäystaktiikan perusteet: ensiksi hävi- 
tetään tykeillä ja miinoilla vihollisen asemat ja 
sen jälkeen murtaudutaan erikoisilla syöksy- 
joukoilla vihollisen aseman läpi useammissa 
paikoissa; kun siten on päästy vihollisen linjan 
läpi, työnnetään pääjoukot kaikella tarmolla auk- 
kojen läpi. Hyökkäys vihollisen asemaa vastaan 
on mitä huolellisimmin valmistettava. Pienissä 
ryhmissä (noin 8 miestä ryhmässä) hyökkäävät 
syöksyjoukot vihollis-asemaa vastaan, huolellisesti 
kävttäen pienimpiäkin suojapaikkoja hyväkseen, 
varsinkin taistelukentällä runsaasti löytyviä kra- 
naattikuoppia. Päästyään vihollisen piikkilan- 
kaesteeseen saakka leikkaavat ne piikkilankasak- 
sillaan esteeseen aukon ja työntyvät sen läpi. 
Käsikranaatin avulla ne sitten , .vyöryttävät" vi- 
hollisen haudan. Samaan aikaan pääjoukot työn- 
tyvät aukkojen läpi vihollisen toisia linjoja vas- 
taan. Tällaisissa hyökkäyksissä käyttävät syök- 
syjoukot, paitsi käsikranaatteja, myös liekkiruis- 
kuja. Kiivaisiin taisteluihin ottavat myös lentäjät 
osaa siten, että ne ryhmissä lentelevät aivan 
matalalla vihollisen ampumahautojen yläpuolella 
ja ampuvat niitä konekivääreillä. 

Puolustuksessa ovat konekiväärit ja tykit tär- 
keimmät. Tykistö ampuu silloin n. s. s u I k u- 
tulta siten, että määrätyt alueet omien linjo- 
jen edessä otetaan tulen alaisiksi; sillä tavalla 
viholliselta suljetaan tie. 

Suurvaltain sodan viime aikoina sai a. länsi- 
rintamalla yllä selitetystä jonkun verran 
poikkeavan luonteen. Syystä että silloin oli 
käytettävänä suunnattomat määrät tykkejä, eivät 
enää mitkään ampumahaudat kestäneet, vaan 
ensimäiset linjat muodostuivat kranaattikuopista 
tavallisesti ilman piikkilankaesteitäkin. IV. E. T. 

Asemataistelu ks. Asemasota, Täyd. 

.4semestari on useasti siviilivirkailija armeiassa; 
hänen tehtävänsä on valvoa aseiden korjaamista 
ja hoitoa. Suomen armeiassa on joka jalkaväki- 
ja ratsuväkirykmentissä yksi a. Tykistömuo- 
dostelmissa hoitaa tämän tehtävän yksi ase- 
upseeri. W. E. T. 



Asenne, mus., l:nen, 2:nen, j. n. e., vasemman 
käden eri asennot viulunsoitossa (lähempänä ja 
kauempana, pitkin viulunkieliä). /. K- 

Asento, komennussana Suomen sotaväen har- 
joitusohjesäännössä. Komennolla a. asettuu soti- 
las perusasentoon ja seisoo siinä liikahtamatta. 

Asentoaisti I. I i i k u n t o a i s t i, luultavasti 
joukko yksityisaisteja (modaliteetteja), joiden 
! avulla saamme käsityksen eri ruumiinosiemme 
keskinäisestä asennosta ja niiden liikkeiden suun- 
nasta. Nämä jäävät meiltä tavallisesti huomaa- 
matta, sillä käytämme alinomaa näkö- ja tunto- 
aistiamme niiden apuna. Myös lämpö-, kipu- ja 
paineaistimukset tekevät niiden havaitsemisen 
epämääräiseksi. Että ne kuitenkin ovat eri ais- 
teja, sen huomaamme silloin, kun emme esim. 
liikkeissämme voi muita aistejamme käyttää 
(esim. sukeltaessamme vedessä silmät ummessa 
tunnemme mikä on ylös- mikä alaspäin; sokea 
tuntee kättään liikuttaessaan, milloin hän vie 
sen eteen- milloin taapäin). — Ennen luultiin, 
että nämä aistimukset tapahtuivat lihaksissa 
(lihasaisti), mutta kokeet ovat osoittaneet, että 
niiden välittäjinä toimivatkin nivelissä ja niitä 
lähinnä ympäröivissä kudoksissa (nivelsiteissä) 
olevat isot aistinnystyrät. A:eihin liittyy myös 
n. s. tasapainoaisti (ks. t. IX Os.). K. J. V. 

Asepalvelus ks. Asevelvollisuus. 

Aseptiililia ks. A s e p s i s, I Os. 

♦Aserbeldzan ks. K a u k a a s i a, Täyd. 

Asetarkastus. Erittäin tärkeää armeian sota- 
kelpoisuuden ylläpitämiseksi on, että aseet aina 
ovat kunnossa. Senvuoksi panevat joukkojen 
komentajat säännöllisesti toimeen a:ia. Joka 
pataljoonaan on komennettu n. s. aseupseeri. 
Jalka- ja ratsöväkirykmentin määrävahvuuteen 
kuuluu yksi asemestari, tykistössä yksi aseup- 
seeri, joiden tehtävä on valvoa aseiden hoitoa. 
Joka päivä, kun aseita on käytetty harjoituksissa 
ulkona, toimitetaan joukko-osastoissa illalla aseen- 
puhdistus, jonka jälkeen aseet tarkastetaan. 

W. E. T. 

Asetetikkaesteri, nykyään yksinomaan käytetty 
nimitys ,,asetetikkaeetterin" sijasta. 

Asetiini, seos glyseriinin mono-, di- ja tri- 
etikkahappoisia estereitä, liuottaa helposti emäk- 
sisiä väriaineita; sitä käytetään sentakia kart- 
tuuninvärjäyksessä. N. J. T. 

Asetiinisininen, eräs emäksinen atsiiniväriaine, 
jota käytetään etupäässä sinipainossa indigo- 
vastikkeena, koska se on hyvin saippuan- ja va- 
lonkestävää. N. J. T. 

Asefinruuvi, ruuvi, jonka tarkoituksena on 
jonkin kojeen tai koneosan asennon määrääminen. 

*Asetyleeni on viime vuosina saanut entistä 
suuremman käytännön sekä kotitaloudessa va- 
laistusaineena että teollisuudessa erilaisiin tar- 
koituksiin. Tavallisimmin a:ia valmistetaan kal- 
siumkarbidista hajoittamalla se vedellä. Yhdestä 
kilosta karbidia kehittyy noin 300 1. kaasua. 
Kaasun kehittämiseksi on käytäntöön tullut kolme 
eri menettelytapaa, nim. se, jossa vesi tippuu 
karbidin päälle tai sitten karbidipalasia putoilee 
veteen tai kun vesi ja karbidi joutuvat aika- 
ajoittain toistensa kanssa kosketuksiin. A.- 
lanipuissa on käytännössä ensin- tai viimeksi- 
mainittu valmistustapa. A. poltetaan erityisissä 
polttimissa, jotka ovat tehdyt joko niin, että 
kaasu palaa semmoisenaan tai että se sekoittuu 



101 



Asetyliselluloosa — Ashley 



102 



ilman kanssa ennen palamista. On myöskin val- 
mistettu lamppuja a.-hehkuvaloa varten. Maail- 
mansodan aiheuttaman petroleuminpuutteen ai- 
kana tuli a:sta yleisin polttoöljyn korvausaine. 

Erittäin laajan käytännön on a. saanut teolli- 
suudessa sen jälkeen kuin on alettu valmistaa 
siitä n. s. d i s s o u s k a a s u a. Tätä kehittää huo- 
koisella massalla täytettyyn terässilinteriin puris- 
tettu a:n asetoniliuos. Asetoni voi liuottaa 
12-15 ilmakehän paineessa 30U-kertaiscn tila- 
vuutensa a:ia. Jos silinterissä I. kaasuakkunni- 
laattorissa painetta vähentää avaamalla hanan, 
kehittyy yhtenäinen ja runsas a. -virta. Dissous- 
kaasu on saanut sangen laajan käytännön a u t o- 
geenisessa metallien käsittelyssä 
(ks. t. Täyd.), moottorien käyttöalueena, lämmi- 
tyksessä, valaistuksessa y. m. Sitä valmistaa 
pohjoismaissa tunnettu ruots. Aktiebolaget Qas- 
accumulator (AGA-) yhtiö. 

Kemiallisessa teollisuudessa valmistetaan a:sta 
a.-klooriyhdistyksiä, asetaldehydia ja tästä joko 
alkoholia tai etikkahappoa. H. R-r. 

Asetyliselluloosa, jota selluloidin sijasta käy- 
tetään erinäisiin teknillisiin tarkoituksiin, norsim- 
luun vastikkeeksi, keinotekoiseksi silkiksi y. m. 
saadaan antamalla etikkahapon, etikkahappoan- 
hydridin ja rikkihapon vaikuttaa selluloosaan. 

N. J. T. 

Aseupseeri ks. A s e m e s t a r i ja Asetar- 
kastus, Täyd. 

Asevelvollinen ks. Asevelvollisuus, I 
Os. ja Täyd. 

*Asevelvollisuus. V. 1914 puhjenneen suurval- 
tain sodan aikana otettiin a. useissa maissa laa- 
jennetussa mitassa käytäntöön. Se saatettiin 
voimaan myös Englannissa, missä sitä ennen 
ei yleistä a:ta ollut. — Suomessa alettiin tal- 
vella 1918 sovelluttaa vanhaa a.-lakia silloin puh- 
jenneen kapinan kukistamisen yhteydessä; heinäk. 
17 p. 1919 annetussa Suomen hallitusmuodon 75 
§:ssä säädetään, että ,, jokainen Suonien kansalai- 
nen on velvollinen olemaan osallisena isänmaan 
puolustuksessa tai sitä avustamaan, niinkuin 
siitä laissa säädetään". Ja samassa §:ssä sääde- 
tään edelleen, että asevelvollinen on, jollei itse 
muuta halua, mikäli mahdollista, luettava sem- 
moiseen joukko-osastoon, jonka miehistöllä on 
sama äidinkieli, suomi tai ruotsi, kuin hänellä 
itsellään, ja saava siinä opetuksensa sillä kie- 
lellä sekä että sotaväen komcnnuskielenä on suo- 
men kieli. Sittemmin on Suomen puolustuslai- 
tos toistaiseksi lähemmin järjestetty helmik. 8 
p. 1919 annetulla „Suomen \'altakunnan väliai- 
kaisella asevelvollisuuslailla", sam. p. annetulla 
lailla väliaikaisen a:n voimaanpanemisesta sekä 
helmik. 25 p. 1919 annetulla asetuksella Suo- 
men väliaikaisen a:n sovelluttamiscsta. Näiden 
lakien mukaan on ,, isänmaan ja laillisen yh- 
teiskuntajärjestyksen puolustukseksi" jokainen 
Suomen mies asevelvollinen. Sotavoimana on 
armeia ja sotalaivasto. Armeiaan kuuluvat 
vakinainen maaväki, armeian reservi ja nos- 
toväki sekä laivastoon vakinainen mcriväki ja 
sotalaivaston reservi. Vakinaisen väen täyden- 
tämiseksi toimitetaan vuosittain helmikuussa 
kutsunta, johon tulee saapua niiden nuo- 
rukaisten, jotka kutsuntavuonna täyttävät 20 
vuotta. Reserviin (armeian ja lai\'aston) kuulu- 
vat ne asevelvolliset, jotka vakinaisen palveluk- 



; sen suoritettuaan ovat siihen siirretyt, ja käyte- 
' tään sitä vakinaisen väen lisäämiseen liikekan- 
nallepanossa sekä saman väen lisäämiseen tar- 
peelliseen rauhanajan lukumäärään sodan pää- 
tyttyä. Nostoväen ensimäisenä luokkana ovat 
ne asevelvolliset, jotka päätettyään palvelus- 
aikansa armeian tai laivaston reservissä ovat 
nostoväkeen siirretyt. Toisena luokkana ovat 
ne, jotka ovat olleet kutsunnan alaisina, mutta 
eivät ole astuneet vakinaiseen paKelukseen, ja 
kolmantena luokkana ne, jotka nuoruutensa täh- 
den eivät ole vielä olleet kutsunnan alaisina. 
Asevelvollinen kimluu nostoväkeen siitä asti kun 
hän on täyttänyt 17 v. aina siihen asti kun hän 
on tullut 45 v:n ikään, jollei hän ole vakinaisessa 
palveluksessa tai kuulu reserviin. Vakinaiseen pal- 
velukseen astuvan asevelvollisen palvelusaika oli 
lain mukaan rauhanaikana IV» v., minkä perästä 
hän 5 V. kuuluu reserviin; sen jälkeen hänet siirre- 
tään nostoväkeen. Reservissäoioaikanaankin voi- 
daan asevelvollinen kutsua olemaan harjoituksissa 
yhteensä enintään 63 päivää. Niinikään voidaan 
ensimäisen luokan nostomiehiä, ennenkuin ovat 
täyttäneet 40 vuotta, pitää harjoituksissa kaksi 
kertaa, ensi kerralla 21 ja toisella kerralla 14 päi- 
vää. — JVlainitun l'/. v:n palvelusajan vakinai- 
sessa väessä eduskunta, a.-lakia käsitellessään, 
piti välttämättömänä vain toistaiseksi, minkä 
vuoksi laki nimitettiinkin ,, väliaikaiseksi". Edus- 
kunta näet katsoi, että ,, maailmanrauhan pa- 
lattua Suomen puolustus voidaan turvata ly- 
hyemmällä kuin yhden vuoden ja kuuden kuu- 
kauden palvelusajalla vakinaisessa väessä sekä 
pienemmällä ja halvemmalla sotavoimalla kuin 
nyt tässä väliaikaisessa a.-laissa on edellytetty". 
Sen mukaisesti eduskunta lain hyväksyessään 
päätti samalla ,,anoa, että hallitus tahtoisi niin 
pian kuin olosuhteet suinkin sallivat, antaa 
eduskunnalle esityksen pysyväiseksi laiksi puolus- 
tuslaitoksesta, jossa sotilastaakka rajoitetaan mah- 
dollisimman pieneksi ja, jos yleinen asevelvolli- 
suus pysytetään, palvelusaika vakinaisessa väessä 
säädetään mahdollisimman lyhyeksi eikä vuotta 
pitemmäksi". Sillä välin kuin esitystä puolustus- 
laitoksen pysyväisestä järjestämisestä valmistel- 
laan, on heinäk. 15 p. 1920 annetulla lailla 
erinäisistä helpotuksista a:n suorittamisessa 
säädettx . että lain voimaantulemisen jälkeen 
VV. 1920 ja 1921 palvelukseen astuvien ase- 
velvollisten palvelusaika vakinaisessa väessä on 
korkeintaan yksi vuosi, että lain voimaanas- 
tumisen aikana asevelvollisinitta suorittamassa 
olevat asevelvolliset voidaan kotiuttaa tasavallan 
presidentin määräyksestä, ennenkuin I 72- v:n 
palvelusaika on loppuun kulunut, ja että tasa- 
vallan presidentti määrää, minä aikoina kutsu- 
tut asevelvolliset astuvat palvelukseen ja missä 
järjestyksessä heidät kotiutetaan. O. K:nen. 

Asevelvollisiiu.slkä ks. A s e v e 1 v o 1 I i s u u s. 
1 Os. ja Tä\d. 

Asevelvollisuuskutsunfa ks. Kutsunta, 1 Os. 
ja Täyd. 

Asfyktinen, asfyksiassa (ks. t. I Os.) oleva. 

Ashley [äsli], William James (s. 1860), 
engl. taloustieteilijä, oli 1888-92 professorina 
Kanadan Torontossa, sittemmin Harvard-yliopis- 
tossa, ja v:sta 1902 Birminghamissa. A. on var- 
sinkin Englannin taloushistorian ja kauppapoli- 
tiikan erinomainen tuntija. Teoksia: ,,An intro- 



103 



Asiantuntijalautakunta draamallista taidotta varten — Assmann 



104 



duction to english economic history and theory" 
(2 OS., 1888, 1893), „The tariff problem" (1903), 
„Progress of the german Nvorking classes" (I9'J4). 

Asiantuntijalautakunta draamallista taidetta 
varten ks. V a I t i o n a s i a n t u n t i j a 1 a u t a- 
kuiinat tiedettä ja taidetta var- 
t e n, Täyd. 

Asiantuntijalautakunta kirjallisuutta varten ks. 
Valtion asiantuntijalaiitakunnat 
tiedettä ja taidetta varten, Täyd. 

Asiantuntijalautakunta kuvaamataiteita varten 
ks. Valtion a s i a n t u n t i j a I a u t a k u n- 
n.at tiedettä ja, ^taidetta varten, 
Täyd. 

Asiantuntijalautakunta rakennustaidetta var- 
ten ks. Valtion a s i a n t u n t i j a 1 a u t a- 
kunnat tiedettä ja taidetta var- 
ten, Täyd. 

Asiantuntijalautakunta säveltaidetta varten ks. 
Valtion a s I a n t ii n t i j a 1 a u t a k u n n a t 
tiedettä ja taidetta varten, Täyd. 

»Asikkala. 8,756 as. (1917); kansakouluja 2, 
vaivaistalo, kunnanlääkäri, sairaala, osuuskassa; 
teollisuuslaitoksia: Vääksyn myllyt. Koskisen saha, 
mylly ja meijeri Kalkkisissa, useita tiilenvalmis- 
timoita; Urajärven, Mikkolan, Pätiälän kartanot. 
Kirkko rakennettu Georg Vileniuksen piirustus- 
ten mukaan, alttaritaulu R. V. Ekmanin maa- 
laama 1850. J. A. W. 

*Askainen. 1,273 as. (1917); kansakouluja 2, 
Livonsaaren osuuskauppa, sähkölaitos, johon 
voima tulee Mynämäen Korvensuun koskesta; 
Louhisaaren, Lempisaaren, Ahtisen kartanot; 
Venäjänkorvan lastauspaikka. — Itsenäinen kirk- 
koherrakunta sen. päät. 17 p:ltä maalisk. 1910, 
jolloin Louhisaaren omistajan patronaattioikeus 
lakkasi. /. A. W. 

Ask vold, A"nders Monssen (1834-1900), 
norj. maisema- ja eläinmaalaaja, sai taiteellisen 
alkuopetuksensa Bergenissä ja sitten Dtissel- 
dorfissa, jossa työskenteli Hans Ouden johdolla. 
Opiskeltuaan 18(50-luvulla Pariisissa hän asettui 
aluksi Bergeniin oleskellen sittemmin paljon 
myöskin ulkomailla, varsinkin Munchenissä ja 
Diisseldorfissa, jossa kuoli. Hänen mieliaihei- 
taan ovat norj. maisemat lehmineen; niiltä puut- 
tuu kumminkin syvempi persoonallinen leima, 
joskaan ei voi kieltää niiltä koloristisia ansioita. 

F. L. 

*Askola. 3,156 as. (1917); kansakouluja 6, 
vaivaistalo; 2 turvepehkuosuuskuntaa, 3 puima- 
koneosuuskuntaa, myllyosuuskunta, 3 viljanlajit- 
teluosuuskuntaa, 2 maidonmyyntiosuuskuntaa; 
teollisuuslaitoksia: Korttilan ja Prästbackan meije- 
rit, 3 myllyä, 4 sahaa, Vakkolan, Anttilan ja 
Hiksin sähkölaitokset; kartanoita: Malminkar- 
tano, Prästbacka, Hovinkartano. — Kirkossa 
A. V. Beckerin maalaama ja 1894 lahjoittama 
alttaritaulu: ,, Jeesus seisomassa käärmeen pään 
päällä", hautausmaalla Into Saxelinin piirustus- 
ten mukaan valmistettu, 10 p. elok. 1920 pal- 
jastettu Jijhannes Linnankosken graniittinen 
hautapatsas. J. A. W. 

*XspegTen, Maria Aurora Olivia, kuoli 
1911. — Hänen miehensä August Alfred 
A. kuoli 1912. 

*Aspelin. 1. Juhana Reinhold A., 
kuoli 29 p. toukok. 1915. — 2. Eliel A.-H a a p- 
k y I ä. Hänen myöhemmin julkaistuista teoksis- 



taan mainittakoon: „Suomalaisen teatterin his- 
toria" III-IV (1909-10), „Muoto- ja muisti- 
kuvia" l-lll (1911-14) ja „Alfred Kihlman, 
elämänkuvaus" (I, 1915; 11, jälkeenjäänyt, 1918). 
Kuoli 11 p. tammik. 1917. 

*Asqu!tli, Herbert Henry. Tultuaan 
1908 pääministeriksi A. ajoi 1908 perille vanhuu- 
deneläkkeen myöntämistä koskevan lain. Kun 
ylähuone vastusti Lloyd Georgen uusia radikaa- 
lisia verolakeja, sai A. ylähuoneen absoluuttisen 
veto-oikeuden kumotuksi. Hän ajoi myöskin 
perille Irlannin itsehallintolain, \Valesin valtio- 
kirkon lakkauttamisen y. m. Kun Ulsterin maa- 
kunnan esiintyminen Irlannin homerulea vastaan 
oli synnyttänyt vakavia selkkauksia Irlannissa, 
jossa sisällinen sota näytti uhkaavan, täytyi 
A:n 1914 ruveta myöskin sotaministeriksi voi- 
daksensa suoranaisesti vastata sotajoukon toi- 
minnasta Irlannissa. Juuri silloin elok. 1914 
puhkesi suurvaltain sota, ja A. oli niitä ministe- 
rejä, jotka heti olivat selvillä siitä, että Englan- 
nin tuli sekaantua sotaan. A. pysyi pääminis- 
terinä myöskin kokoomushallituksen tultua 1915 
muodostetuksi joulukuuhun 1916, jolloin hänen 
täytyi väistyä tarmokkaamman Lloyd Georgen 
tieltä. Sodan loputtua jouluk. 1918 toimitetuissa 
uusissa vaaleissa A:n johtama varsinainen vapaa- 
mielinen ryhmä kärsi suuren tappion, ja hän itse 
jäi valitsematta; valittiin kuitenkin helmik. 1920. 

J- F- 

Asser, Tobias Michael Carel (1838- 
1913), holl. kansainoikeudentutkija, v:sta 1862 
professorina Amsterdamissa, v:sta 1875 samalla 
departementinpäällikkönä ulkoasiainministeriössä, 
v:sta 1893 valtioneuvoston jäsen, 1904 valtio- 
ministeri. A., jota pidetään suurena auktoriteet- 
tina kansainoikeudellisissa kysymyksissä, on edus- 
tanut maatansa tärkeissä diplomaattisissa kong- 
resseissa; ollut puheenjohtajana tiettävästi hänen 
aloitteestaan Haagiin 1893 kokoonkutsutussa, kan- 
sainvälisen yksityisoikeuden kysymyksiä käsitte- 
levässä konferenssissa ja välitystuomarina eri- 
näisten valtioiden keskinäisissä riita-asioissa; 1899 
ja 1907 rauhankonferenssien jäsenenä; kansain- 
välisen oikeuden instituutin perustajia 1873 ja 
v:sta 1906 sen kunniajäsen. Julkaissut useita 
tutkimuksia, m. m. ,,De scandinavische VVissel- 
wet van 1880" (1880), „Schets van het interna- 
tional Privaatrecht" (1880). Sai 191 1 yhdessä 
Alfred H. Friedin kanssa Nobelin rauhanpal- 
kinnon. 

Assibilatsioni (lat. assibilä're = viheltää, sihistä), 
kielit., suhuäänteen 1. sibilantin (ks. Sibilan- 
tit, VIII Os.) syntyminen jonkun lähiäänteen 
vaikutuksesta, esim. klassillisen ajan jälkeen ta- 
pahtunut lat. (:n muuttuminen ts:ksi (:n edessä 
(esim. niltio > nätsio) tai c:n (s. o. k:n) muuttu- 
minen ts:ksi e:n ja (:n edessä (esim. Cicero s. o. 
Kikero > Tsitsero) tai vatjan k:n muuttuminen 
ts:ks\ etuvokaalin edessä (esim. kivi > ISivi). 

Y. W. 

Assmann, Richard (1845-1918), saks. me- 
teorologi. Saksan suurimman aeronautisen obser- 
vatorin (ks. Aerologia, Täyd.), Lindenber- 
gissä sijaitsevan Preussin meteorologisen laitok- 
sen johtaja v:sta 1905. A. on keksinyt aspiratsioni- 
psykrometrin (ks. Ilmatieteelliset ko- 
jeet, III Os.) sekä suunnitellut suuren joukon 
apuneuvoja aerologisia tutkimuksia varten. Teok- 



105 



Assuan — ^Asuntokysymys 



106 



sia: ,,Das Aspirationspsychrometer" (1892), 
„Wissenschaftliche Luftfahrten" (Bersonin y. m. 
avustamana 1899-1900; 3 nid.). A. toimittaa 
„Das Wetter" nimistä aikakauskirjaa (v:sta 1884) 
sekä „Beiträge zur Pliysik der freien Atmosphäre" 
(v:sta 1904) ja „Ergebnisse der Arbeiten des 
Königlich Preussischen Aeronautischen Observa- 
toriums bei Lindenberg" (I, 1906). U. S:n. 

*Assuan. V. 1912 korotettiin A:n patoa niin, 
että se nyttemmin sulkee vettä 2,300 milj. m^. 

Astaattinen säätäjä ks. Säätäjä, Täyd. 

*A8te. K a a r i-a. on Vaso ympyränkehästä. 
Se jaetaan kuten k u 1 m a-a., jolla kulmia mita- 
taan, 60 minuuttiin ja minuutti 60 sekuntiin. 
Jos erehdystä ei synny, voidaan sanat kaari tai 
kulma jättää pois ja sanotaan vain lyhyesti a. 

U. S:n. 

*Astrakaaui. 1. Kuvernementin asukasluku 
1,427,000 (1911). Väestön pääosa on isovenä- 
läisiä. Paimentolaiskirgiisejä on n. 260,000, pai- 
mentolaiskalmukkeja n. 140,000, tataareja n. 
4,400, armeenialaisia n. 4,300 ynnä lisäksi juuta- 
laisia ja puolalaisia. — Viljelys tuottaa parhai- 
ten hedelmiä ja vihanneksia. Karjanhoidossa 
on lampaanhoito etualalla (n. 2 milj. lammasta). 
Kalastuksen tärkein esine on sampi. Suolaa 
saadaan n. 300 järvestä. Vuotuinen tuotanto on 
n. 300,000 ton. — 2. Kaupungin asukasluku 
163,800 (1913). M. E. H. 

Asfrnliitti ks. H e m a t i n o n i, III Os. 

Astse^l, suomalaissiirtola Länsi-Siperiassa 
Tomskin kuvernementissa Barnaulin piirissä, 
Kulunda-arolla. A:n perustivat 1880-luvun alku- 
puolella Eugenen siirtolasta muuttaneet suoma- 
laiset. Nyttemmin A:ssa asuu enää hyvin vähän 
suomalaisia, 1903 vain 36 henkeä. Enimmäkseen 
asuu kylässä lättiläisiä, saksalaisia ja virolaisia. 
Pääelinkeino on maanviljelys. M. E. H. 

Astujatauti (trypanosomiasis) on erään alkueläi- 
men, trypanosoma equipcrdurmn aiheuttama tauti 
hevosissa. Tartunta tapahtuu astutuksessa tautia 
sairastavien oriiden ja tammojen siitinelinten 
eritteiden välityksellä. Inkubatsioni- I. itämisaika 
on 5-30 päivää. A:n oireet ovat joko 1) paikal- 
lisia, jolloin oriilla kuohittimet, suoro ja kivek- 
set pöhöttyvät, tammoilla taas samanlaiset pöhöt- 
tymät kohtaavat häpyä. Suoron ulkopinnalle 
sekä hävyn limakalvoon ilmestyy näppylöitä, 
rakkuloita ja paiseita, tahi 2) yleisiä, jolloin 
eläinten pinnalle muodostuu rengas- tahi puoli- 
rengasmaisia ihottumia varsinkin hännänjuureen, 
kylkiin, kaulaan, rinnan ja vatsan alustaan. 
Ominaista tälle taudille ovat vielä pigmentittö- 
mät pilkut siitinelinten läheisyydessä. Yleis- 
oireet esiintyvät vielä pääasiallisesti hermostossa 
halvausten muodossa. Taudin kulku, joka kuu- 
massa ilmanvyöhykkeessä on hyvin äkillinen, 
on muualla kroonillinen kestäen kuukausia, jopa 
vuosiakin. Paranemistoiveet ovat hyvin vähäi- 
set, kuolinprosentti on 50-80. Lääkkeinä ovat 
arsenikkivaimisteet saavuttaneet erityisen mai- 
neen. Toimenpiteet tartunnan levenemisen eh- 
käisemiseksi ovat sivistysvaltioissa erityisten ase- 
tusten kautta määritellyt. IV. C:n. 

Asumusero ks. Vuode- ja asumusero, 
X Os. 

*Asuncioii. 101,790 as. (I9I9). 

Asuntokysymys. Artikkelissa Työväen- 
asunnot (X Os.) annettujen tietojen lisäksi 



on yleishyödylliseen rakennustoimintaan nähden 
huomattavaa, että suurvaltain sodan kärjistämä 
asuntopula on pakottanut valtioita suuremmassa 
määrin kuin ennen suoranaisesti yleisillä varoilla 
kannattamaan rakennustoimintaa. Esimerkkejä 
tästä on monista maista, lähinnä omasta Valtio- 
neuvosto on nimittäin, valtiopäivien osoitettua 
v:n 1920 menosäännössä 20 milj. mk:n määrä- 
rahan tähän tarkoitukseen, päätöksellään toukok. 
6 p:ltä 1920 päättänyt jaella mainitun määrän 
avustuslainoina kunnille, joko niiden oman tai 
niiden kannattaman yleishyödyllisen rakennus- 
toiminnan tukemiseksi. Lainoja myönnetään 
ainoastaan sellaisia uutisrakennuksia varten, jotka 
sisältävät enintään kahden huoneen ja keittiön 
asuntoja. Lainan suuruus on 30% arvioiduista 
rakennuskustannuksista. Se on aluksi koroton 
ja 10 v:n aikana irtisanomaton. Saantiehtoihin 
kuuluu, että kunnan m. m. on annettava raken- 
nustontti ilmaiseksi ja sijoitettava avustuslainana 
rakennusyritykseen, samojen perusteiden mukaan 
kuin valtiokin, 15% rakennuskustannuksista. 
10 v:n kuluttua poistetaan valtion lainasta Vs 
ja kunnan lainasta '/s kannattamattomiksi las- 
kettavista rakennuskustannuksista. Va'tion an- 
tama avustus edellyttää siis vastaavaa toimintaa 
kuntien puolelta. V:ta 1921 varten aikonee hal- 
litus pyytää 30 milj. mk:n määrärahan samaan 
tarkoitukseen. Useissa kaupungeissa on jo pantu 
alulle mainittuun avustukseen nojautuva rakennus- 
toiminta. Paitsi edclläselostettua avustusmuotoa 
ovat useat kaupungit tukeneet yleishyödyllistä 
rakennustoimintaa rupeamalla osakkaiksi yleis- 
hyödyllisiin asunto-osakeyhtiöihin (Helsinki, Tur- 
ku). Eräät kaupungit, kuten Kuopio, Oulu ja Sor- 
tavala, ovat taasen luovuttamalla rakennusaineita 
alennettuihin hintoihin edistäneet rakennustoimin- 
taa. — Asuntopula on pakottanut valtion ryh- 
tymään toimenpiteisiin myöskin asunnonvälityk- 
sen järjestämiseksi. Vuokrattavien asuntojen 
ilmoitusvelvollisuudelle perustetun n. s. huonetn- 
vuokralautakuntien alaisen kunnallisen asunnon- 
■ välityksen on valtioneuvosto järjestänyt huoneen- 
! vuokrasäännöstelystä lokak. 27 p. 1919 antamas- 
saan räätöksessä, joka on voimassa 31 p:ään 
toukok. 1921 ja perustuu lakiin ensinmainitulta 
päivältä. Päätöksen mukaan asetettavien huo- 
neenvuokralautakuntien avulla voi yh'eiskunta 
järjestää asuntojen vuokrasuhteita niin, että 
vuokralaisten asema tulee mikäli malidolUsta 
turvatuksi. Jotta säännöstely ei vaikuttaisi 
ehkäisevästi uutisrakennustoimintaan, on järjes- 
telyn ulkopuolelle jätetty kaikki kesäk. 1 p:n jäl- 
keen 1917 valmistuneet huoneistot. Eduskun- 
nalle on annettu esitys huoneenvuokrasäännöste- 
lyn jatkamisesta 31 p:ään toukok. 1924. 

Suurvaltain sodan aikana ja sen jälkeen on 
herätetty kysymys rakennusten ansiottoman ar- 
vonnousun verottamisesta. Arvonnousu on joh- 
tunut osaksi rahanarvon alenemisesta, osaksi 
rakennuskustannusten kohoamisesta ja vihdoin 
yleisestä asuntopulasta, joka on tarjonnut talon- 
omistajille tilaisuuden vuokrien korottainiseen. 
Talonomistajain maksukyky on sitä suurempi, 
koska korkomenot joko ovat pysyneet samoina 
taikka kohonneet paljon vähemmässä määrässä 
kuin muut menot ja koko vuokratulojen lisäys on 
joutunut omistajan käytettäväksi. Tässä on tar- 
jolla erikoinen suorituskyky, jota verottamalla 



107 



Asutushiillitu!) 



106 



vuidaan saada tarpeelliset varat uusien asuntojen 
tuotantoa varten. Apuniaksuja, joita näillä 
perusteilla ehdotetaan säädettäväksi, on suunni- 
teltu välittömiksi veroiksi. Toistaiseksi tätä 
veromuotoa ei ole käytännössä. Ruotsissa on 
asiasta valmistettu lakiehdotus jätettäväksi v:n 
1920 valtiopäiville. E. Wiien. 

Asutusballitus. Asutuksen järjestämistä ja 
edistämistä varten maaseudulla sekä asuttamista 
tarkoittavien toimenpiteiden keskittämistä var- 
ten yhtenäisen johdon alaisiksi perustettiin ase- 
tuksella 24 p.ltä lokak. 1017 erityinen keskus- 
virasto, nimeltä a., joka aloitti toimintansa 1918 
vuoden alussa. Sen tehtävänä on johtaa ja valvoa 
maassa valtion toimesta ja avustuksella tapah- 
tuvaa yksityismaan asuttamista; pitää huolta 
siitä, että uusia viljelmiä ja muuta kuin valtion 
met.sänhoitoa , varten muodostettavia astmto- 
alneita perustetaan sopiville kruununniaille voi- 
massa olevia määräyksiä noudattaen; valvoa 
kruunimmetsätorppien sekä muiden sellaisten 
kruunun yhteis- ja liikamaiden alueilla olevien 
vuokra-alueiden hoitoa, jotka ovat joko maan- 
viljelyksen harjoittamista varten tai asunto- 
alueiksi vuokralle annetut ja joita ei ole tarpeen 
pysyttää valtion metsänhoitoa, varten metsähal- 
lituksen hoidossa; valvoa vuokralle annettujen 
valtion virkatalojen ja niistä muodostettujen 
\iljelys- ja asuntotilojen hoitoa sekä uusien täl- 
laisten tilojen muodostamista; valvoa että va- 
kaalla hallintaoikeudella asuttavia kruununtiloja 
ja kruununuutistiloja hoidetaan voimassa olevien 
määräyksien mukaan sekä että ryhdytään nii- 
hin toimiin, joita näiden hoito voi valtion puolelta 
aiheuttaa; pitää huolta kruunun ulkopalstojen, 
siirtotalojen, niittyjen ja saarien vuokrauksesta 
ja muusta käytöstä; seurata kuntien ja yksityis- 
ten toimesta tapahtuvaa asutustoimintaa sekä 
ryhtyä niihin aloitteisiin, joita tämä asutustoi- 
minta voi valtion taholta aiheuttaa; seurata tilat- 
toman maalaisväestön tarpeita ja sen taloudelli- 
sen ja yhteiskunnallisen aseman parantamista 
tarkoittavia toimenpiteitä, niin myös ryhtyä nii- 
den johdosta tarpeellisiksi havaitsemiinsa am 
toimialaan kuuluviin aloitteisiin; valvoa että 
tilattoman väestön aseman parantamiseksi annet- 
tuja valtionlainoja käytetään ja niistä muodostet- 
tuja kassoja hoidetaan voimassa olevien määräys- 
ten mukaan, sekä että näihin tarkoituksiin val- 
tion antamia lainoja ja varoja käytetään aiotulla 
tavalla ja että ehdot muuten täytetään; antaa 
kunnille ja asutustoimintaa varten muodoste- 
tuille yhtymille niin myös yksityisille maanomis- 
tajille, näiden luovuttaessa alueita tilattomille, 
neuvoja asutustoimintaa koskevissa asioissa; ke- 
rätä asutustoimintaa koskevaa tilastoa, siihen 
luettuna maanvuokratilasto, sekä toimeenpanna 
tutkimuksia maaseudun asutusoloista ja muista 
asutustoiminnan alaan kuuluvista maataloudelli- 
sista kysymyksistä; antaa pyydettäessä maan- 
vuokralautakunnille neuvoja niiden toimintaa ja 
menettelytapaa koskevissa asioissa; seurata maan- 
vuokrakysymyksen alalla esiintyviä ilmiöitä ja 
ryhtyä niiiiin aloitteisiin, joita niiden alalla ehkä 
voidaan havaita tarpeellisiksi; valvoa toimen- 
piteitä vuokra-alueita itsenäisiksi erotettaessa; 
sekä antaa vaadittaessa viranomaisille lausun- 
toja asutustoiminnan alaan kuuluvista seikoista. 

.\:een, joka on maatalousministeriön alainen. 



kuuluu jäseninä ylitirehtööri, 2 asutusneuvosta, 
toinen asutustoimintaa varten valtion- ja toinen 
yksityismailla, sekä asessori. Sen ohessa on 
a:n palveluksessa yksityismailla tapahtuvaa asu- 
tustoimintaa varten asetetun asutusneuvoksen 
apulainen, joka toimi perustettiin asetuksella 
17 p;ltä kesäk. 1919 ja jonka toimen haltija sa- 
malla toimii a:n alle kuuluvan vuokra-alueiden 
lunastamisosaston johtajana, sekä osaksi am alle 
kuuluvien muiden toimistojen ja osastojen joh- 
tajina osaksi muina \irkailijoina tutkimustoimis- 
ton johtaja, rakennustoimiston johtaja, metsä- 
toimiston johtaja, kamreeri ja ekspeditööri sekä 
joukko ylimääräisiä virkamiehiä, piirustajia, puh- 
taaksikirjoittajia ja laskuapulaisia ynnä vahti- 
mestari. Ylimääräisistä virkamiehistä mainit- 
takoon metsätoimiston johtajan apulainen, insi- 
nööritoimiston johtaja ja hänen apulaisensa sekä 
virkatalo-osaston johtaja, joka samalla on val- 
tionmailla tapahtuvaa asutustoimintaa varten 
asetetun asutusneuvoksen apulainen. A. käsit- 
telee sille kuuluvat asiat kollegisena virastona, 
ollen päätösvaltainen, kun, paitsi puheenjohtajaa, 
jona toimii ylitirehtööri taikka hänen poissa olles- 
saan virassa vanhin jäsen, vähintään 2 jäsentä on 
asiaa ratkaisemassa. A:n istuntoihin ottavat myös 
asutusneuvoksen apulainen ja toimistojen johtajat 
osaa, kukin esiteltävinään olevissa asioissa, jonka 
ohessa kamreeri on oikeutettu esittelemissään asi- 
oissa merkitsemään eroavan mielipiteensä pöytä- 
kirjaan. Asiain käsittely a:ssa on jaettu seuraa- 
valla tavalla: valtionmailla tapahtuvaa asutustoi- 
mintaa varten asetettu asutusneuvos käsittelee 
ensi sijassa asioita, jotka koskevat kruununluon- 
toisen maan asuttamista tahi muuta käyttöä sekä 
tällaisen maan asuttamista varten myönnettyjen 
valtiolainojen käyttämistä ja valvoo sanottua asu- 
tustoimintaa varten asetettujen asutustarkasta- 
jien (virkatalojentarkastajien) toimintaa; yksityis- 
maalla tapahtuvaa asutustoimintaa varten asetettu 
asutusneuvos käsittelee ensi sijassa asioita, jotka 
koskevat yksityismaan sekä lahjoitusmaiden kanta- 
tilojen asuttamista tahi muuta käyttöä sekä täl- 
laisen maan asuttamista varten myönnettyjen 
valtiolainojen käyttämistä sekä valvoo tätä asu- 
tustoimintaa varten asetettujen asutustarkasta- 
jien toimintaa; asessori valmistaa tarpeellisia 
asetus- ja ohjesääntöehdotuksia, käsittelee virka- 
nimityksiä, viranhoitoa koskevia sekä asutus- 
hallituksessa esiintyviä oikeudellisia ja kurin- 
pitoasioita, antaa pyydettäessä vuokralautakun- 
nille neuvoja niiden toimintaa ja menettelytapaa 
koskevissa asioissa sekä toimii yleensä asutus- 
hallituksen lainopillisena asiantuntijana; yksityis- 
maita varten asetetun asutusneuvoksen apulainen 
toimii asutusneuvoksen johdolla ja yhteistoimin- 
nassa hänen kanssaan, ulottuen hänen toimialansa 
etupäässä vuokra-alueiden lunastustoimien hoi- 
tamisen ja valvomisen alalle. Toimistojen ja 
niiden johtajien tehtäviin kuuluu, tutkimustoi- 
miston: asutustilaston kerääminen ja julkaisemi- 
nen sekä tutkimusten suorittaminen maaseudun 
asutusoloista ja muista asutustoiminnan alaan 
kuuluvista maataloudellisista kysymyksistä; raken- 
nustoimiston: valvoa rakennuslainojen käyttä- 
mistä valtion virkataloilla, vakaalla asukasoikeu- 
della hallittavilla kruununtiloilla ja muilla val- 
tionmailla, sekä valtion asutustoiminnan kautta 
perustetuilla tiloilla olevien rakennusten hoitoa 



109 



Asutuslautakunta — Asutustoiminta 



110 



ja uusien sellaisten rakentamista, niin myös 
neuvoa kuntia, yhtiöitä, yhdistyksiä ja muita 
yhtymiä kuin myöskin maaseuduUa olevia teolli- 
suuslaitoksia työväen asuntojen rakentamisessa 
ja antaa pyydettäessä yksityisillekin neuvoja 
sitä tarkoittavissa yrityksissä; metsänhoitotoi- 
miston: käsitellä asutustoimintaan liittyviä met- 
sänhoidollisia asioita, valvoa asutustoiminnan 
kautta perustettujen yhteismetsien hoitoa sekä 
pitää huolta, että niin kauan kuin valtion asutus- 
toiminnan kautta perustettujen tilojen metsät 
ovat valtion erikoisen valvonnan alaisia, tätä 
valvontaa asianmukaisesti hoidetaan; sekä insi- 
nööritoimiston: valvoa ja johtaa valtion ja yksi- 
tyiselle maalle perustettavien uusien alueiden 
maanparannusta ja jakoa. Virkatalo-osaston 
johtaja avustaa valtion maita varten asetettua 
asutusneuvosta niinhyvin valtion virkatalojen 
hoitoon kuuluvissa kuin muissa asioissa. Kam- 
reerin tehtäviin kuuluu huolenpito asutustarkoi- 
tukseen myönnettyjen valtionvarain tilityksestä, 
neuvojen antaminen asioissa, jotka koskevat luo- 
ton saantia asutustarkoituksiin, a:n varojen hoito, 
pöytäkirjan pito a:n istunnoissa sekä huolenpito 
a:n julkaisujen painatuksesta, lukuunottamatta 
tutkimustoimiston erikoisia julkaisuja. U. J. C. 

Asutuslautakunta. Laki maalaiskuntain arista 
toukokuun 13 p:ltä 1919 määrää, että tilattoman 
väestön asutuksen edistämistä ja asutustoimintaa 
varten on asutushallituksen (ks. t. Täyd.) avuksi 
jokaiseen maalaiskuntaan asetettava a. A:n tulee 
toimia uusien viljelys- ja asuntotilojen aikaansaa- 
miseksi kuntaan sekä muutenkin edistää ja valvoa 
tilattoman väestön asuttamista kuin myös avustaa 
asutushallitusta ja sen alaisia viranomaisia niiden 
tehtävissä kunnan alueella sekä toimittaa muita j 
paikallisia asutustehtäviä. A:n apua voidaan 
käyttää myös kruununmaiden asuttamista jär- ; 
jestettäessä. A:aan, joka asetetaan 3 kalenteri- j 
vuodeksi kerrallaan, kuuluu puheenjohtaja sekä j 
2 tai 4 jäsentä ja lisäksi varapuheenjohtaja ja 
varajäsen kullekin varsinaiselle jäsenelle. A:n 
jäsenistä, jotka valitsee kunnanvaltuusto, tulee j 
puolet olla torppain ja mäkitupain haltijoita tahi 
valtion tai kunnan välityksellä muodostettujen I 
viljelys- tai asuntotilojen omistajia tahi halti- 
joita sekä puolet muiden tilojen omistajia, hal- 
tijoita tai hoitajia. Jäsenet valitsevat ulkopuo- 
leltansa puheen- ja varapuheenjohtajan. Jos 
vaalissa kukaan ei saa ääntenenemmistöä, mää- 
rää kihlakunnanoikeus puheen- ja varapuheenjoh- 
tajan. A:n palvelukseen valitsee kunnanvaltuusto, 
milloin sen tarpeelliseksi katsoo, asutusneu- 
vojan arvioiden ja katselmuksien toimitta- 
mista ja neuvojen antoa sekä muita asutustoimia 
varten. Ellei erityistä asutusneuvojaa ole va- 
littu, tulee jonkun a:n jäsenen, jonka a. on sii- 
hen valinnut, suorittaa asutusneuvojan tehtä- 
vät. — Poikkeustapauksessa voi kunnallislauta 
kunta hoitaa a:n tehtävät, ks. Tilaton 
väestö, IX Os. p. 1598. A. P. 

Asutusneuvoja ks. Asutuslautakunta, 
Täyd. 

Äsutusneuvos. virkamies asutushallituksessa, ks. 
A s u t u s h a I I i t u s, Täyd. 

Asutustarkastaja, paikallista asutustoimintaa 
(ks. t. Täyd.) johtava ja valvova asutushalli- 
tuksen (ks. t. Täyd.) alainen virkamies. A:ain 
virat perustettiin asetuksella huhtik. II p:ltä 



1919. Niitä on kaikkiaan 9, joista 8 valtakunnan 
suomenkielisiä ja 1 ruotsinkielisiä seutuja varten. 
Piirijaon määrää asutushallitus. A:ksi pyrki- 
jältä vaaditaan maatalous- tai maanmittausvirka- 
tutkinfo sekä käytännöllistä kokemusta maatalous- 
liikkeen hoidon alalta. A. P. 

Asutustila on tila, joka tilattoman väestön 
maanhankinnan edistämiseksi on muodostettu 
valtion tai kunnan toimesta tai jonka hankkimi- 
seksi samassa tarkoituksessa on käytetty valtiolta 
tai kunnalta lainaksi saatuja varoja. A. on joko 
viljelystila tai asuntotila. Viljelys- 
tila on sellainen a., joka on perustettu maan- 
^ viljelyksen harjoittamista varten ja johon kuu- 
i luu niin paljon pelto-, niitty- ja laidunviljelyk- 
seen sopivaa maata, että keskikokoinen perhe 
j omaa työvoimaansa käyttäen voi siitä saada 
I pääasiallisen toimeentulonsa, sitten kuin se on 
saatettu paikallisiin olosuhteisiin nähden tyydyt- 
tävään kasvukuntoon. Asuntotila on perustettu 
pääasiassa omistajan ja hänen perheensä asuntoa 
varten. Valtion omistamista, vuokralle annetuista 
a:ista käytetään erikoisesti nimityksiä valtion 
viljelystila ja valtion asuntotila. 

A. P. 

Asutustoiminta. A:n tarkoituksena on edistää 
mahdollisimman lukuisain itsenäisten ja itsekan- 
nattavain pienten maanviljelystilain, viljelys- 
t i I a i n, syntymistä ja turvaamista sekä hankkia 
maalla asuvalle työväestölle terveellisiä ja viih- 
dykkäitä asuinpaikkoja, asuntotiloja (ks. 
Asutustila, Täyd.). — A:aa harjoittavat, 
paitsi valtiota, myöskin kunnat ja yleishyödylli- 
set laitokset. 

Valtion harjoittaman a:n ylin johto oli v:n 
1917 loppupuolelle saakka senaatin kamaritoi- 
mituskunnalla. Kamaritoimituskunnan alaisina 
toimivat valtion asutustarkastaja ja Suomen 
valtiokonttori, joka huolehti rahavarojen hoi- 
dosta. Toimeenpanevina eliminä olivat kuver- 
nöörit ja niiden alaiset lääninkonttorit. Vielä 
on mainittava kamaritoimituskunnan asettamat 
jakokomissionit, joihin tavallisimmin kuului 3 
jäsentä, maanmittari ja 2 maatalouteen perehty- 
nyttä henkilöä. Nämä komissionit toimivat toi- 
sinaan valtion asutustarkastajan tai hänen apu- 
laistensa tukemina. Yhtenäisen johdon alaiseksi 
tuli a. vasta kun 1917 perustettiin asutushalli- 
tus '(ks. t. Täyd.). — Valtion asutuspoliittinen 
toiminta jakaantuu seuraaviin päätehtäviin: 

I. 

VäUllinen loimiuta. 

A. Kuntien välitys, 
at lainakassat. 
b) knntien maanostot. 

B, Osuuskuntien välitv; 



II. 
välitön toiminta. 
.\. Valtion tilauostot. 

B. Asutus virkataloilla. 

C. Asutus munia valtion mailla. 



A:n historiikista, toimintamuodoista ja saavu- 
tetuista tuloksista ks. Tilaton väestö, IX 
Os. 

Nykyaikaisessa a:ssa esiintyy tärkeänä kysymyk- 
senä, annetaanko yhteiskunnan avulla yksityi- 
sille hankitut maa-alueet heille rajoittamatto- 
malla omistusoikeudella vai onko yhteiskunnan 
tahi itse tilallisten etujen mukaista, että omistus- 
oikeutta tiloihin rajoitetaan. Aikaisemmin suosi 
valtio tilojen luovuttamista täydellä omistus- 
oikeudella, myöhemmin sitävastoin on valtion 
välittömällä avustuksella muodostetut tilat luo- 
vutettu sellaisin ehdoin, että vuokramiehille 



111 



Asymmetrinen hiiliatomi—Atterber^ 



112 



vuokra-ajan kuluttua, sen mukaan kuin vast- 
edes säädetään, taataan perinnöllinen vuokra- ja 
hallintaoikeus. Mutta omistusoikeudellakin luo- 
vutettujen tilojen aseman vakaannuttamiseksi on 
valtion puolelta ryhdytty toimenpiteisiin. Tässä 
tarkoituksessa on syntynyt asetus pientiloista, 
annettu kesäk. 28 p:nä 1918. Se sisältää pää- 
asiallisesti seuraavat rajoitukset: sama henkilö 
ilman lupaa, jonka tavallisimmin voi antaa asu- 
tuslautakunta, ei saa omistaa useampia kuin 
yhden pientilan; pientilaa ei saa viljellä yhdys- 
viljelyksessä muun maan kanssa, eikä toiselle 
luovuttaa; sitä ei saa osittaa, eikä myöskään 
kiinnittää muusta kuin määrätynlaatuisista saa- 
tavista. Lisäksi ovat pientilain yhteismetsän ja 
kaiken yhteisomaisuuden käyttö ja hoito erityis- 
ten määräysten alaisia. Omistusoikeutta koske- 
vat rajoitukset lakkaavat, kun lainat ovat mak- 
setut valtiolle takaisin. — Nykyään pyritään 
lainsäädännöllä pysyväisemmin säännöstelemään 
pientilojen omistusta ja käyttöä. A. P. 

Asymmetrinen hiiliatomi. Monet orgaanisessa 
luonnossa tavattavat aineet esiintyvät kahdessa 
tai useammassa muodossa, jotka eroavat toisis- 
taan etupäässä vain siinä, että ne ovat niiden 
läpi kulkevan polarisoidun valon suhteen eri 
tavalla „aktiivisia", kääntäen polarisatsionitasoa 
eri suuntiin. Tämän selitetään johtuvan siitä, 
että näiden aineiden molekyleissä on yksi tai 
useampia sellaisia hiiliatomeja, jotka kaikilla 
neljällä valenssillansa sitovat keskenään erilaisia \ 
atomiryhmiä, vaikuttaen siten asymmetrisesti eri 
suuntiin. Hiiliatomien valenssien otaksutaan ole- 
van suunnatut kuten tetraederin keskipisteestä 
sen kärkiin piirretyt lävistäjät. — Jo yhdenkin 
a:n h:n esiintymisestä molekylissä seuraa, että 
koko molekyli on asymmetrinen. Yhden tällai- 
sen epäsymmetrisen molekylin lisäksi voidaan 
kuitenkin aina ajatella toinen, joka suhtautuu 
edelliseen kuin sen peilikuva, ja näin ajatellaan- 
kin juuri eri aktiivisten muotojen toisiinsa suh- 
tautuvan. Jos toinen muoto kääntää polari- 
satsionitason oikealle, kääntää toinen sen juuri 
saman verran vasemmalle. Jos sekoitetaan yh- 
teen samat määrät kumpaakin aktiivista muotoa, 
saadaan n. s. raseeminen, polarisoidun valon suh- 
teen inaktiivinen seos. — A:ia h:eja sisältäviä, 
valo-opillisesti aktiivisia aineita ovat esim. sokeri- 
lajit, viinihappo, maitohappo, terpeenit y. m. 

N. J. T. 

Asymmetrinen synteesi. Kun tavallisen syn- 
teesin kautta valmistetaan sellaisia yhdistyksiä, 
joiden molekylit voivat olla rakenteeltaan asym- 
metrisiä, saadaan aina seoksia, joissa on yhtä 
paljon kumpaakin vastakkaista asymmetristä 
muotoa. Vain eräät kemialliset fermentit (ks. 
Käyte, V Os.) voivat aiheuttaa vain jomman- 
kumman asymmetrisen muodon syntymisen in- 
aktiivisista lähtöaineista. — Ne aineet, joiden ! 
yhteydessä elämänilmiöitä esiintyy, ovat sään- 
nöllisesti asymmetrisistä molekyleistä kokoon- 
pantuja ja tämä seikka lisää suuresti mielen- 
kiintoa fermenttien aikaansaamaa a:tä s:iä koh- 
taan. N. J. T. 

Atargatis, myöhäisempi muoto syyrialaista 
A s t a r t e jumalatarta. A. on sama kuin etu- 
aasialainen „suuri emo" ja hänen elementtinsä on 
vesi. Roomal. ajalla oli hänen yleinen nimityk- 
sensä ,,dea Syra". Lähimpinä vuosis. e. ja j. Kr. 



oli A:n palvonta hyvin laajalle levinnyt. Hä- 
nen pääpyhäkkönsä oli Hieropoliissa, mutta pie- 
1 nempiä pyhäkköjä oli varsinkin Kreikan ja Roo- 
'. man satamakaupungeissa. Idässä on A. kaik- 
kialla Astarten ja Istarin seuraaja. Pyhäkköi- 
hin kuului lammikolta, joissa viljeltiin pyhiä 
kaloja; erityisesti mainehikas oli Askalonin lam- 
mikko. Palvonnassa harjoitettiin siveettömiä 
menoja. Palestiinaankin tunkeutui A:n palve- 
lus. 2 Makk. 12j5 mainitaan pyhäkkö Atar- 
gation. vrt. I s t a r, III Os. ja A s t a r t e,. 
I Os. E. K-a. 

Ateles paniscus ks. Hämähäkkiapina,. 
III Os. 
A lergo (lat.), selkäpuolella. 
Ateriatunkiot ks. Esihistorialliset 
ajanjaksot, II Os. p. 814. 

Atbalia colibri ks. R a p s i p i s t i ä i n e n, 
Täyd. 

Ätbymia ['-ijmi'aj (kreik.), raskas- I. synkkä- 
I mielisyys. 

*Atiantin valtameri. Suolanpitoisuus. 
A:n pohjoisosissa on suolaisuus 3,5%. Pitkin 
Grönlannin itärannikkoa on suolaisuus runsaan 
sulamisveden vuoksi melkoista alempi. Varsinai- 
sella A:lla lisääntyy pintaveden suolaisuus päi- 
väntasaajaa kohden. N. 40° pohj. lev. kohdalla 
on se 3,6%, 30°-20° pohj. lev. 3,7%, saderik- 
kaassa päiväntasaajan vyöhykkeessä 5° pohj. 
lev. -15° etel. lev. 3,5 %, pasaativyöhykkeessä 
3,6%. Eteläisimmissä osissa on suolaisuus vähän 
yli 3,3%. Syvyyksissä vaihtelee suolanpitoi- 
suus 3,5% ja 3,6% välillä. M. E. H. 

A tout prix [atupri'] (ransk.), mistä hinnasta 
hyvänsä. 

Atra, Kaarlo (s. 1879), suom. kirjailija ja 
taidemaalari (ent. nimi Enqvist); opiskellut 
Italiassa ja Ranskassa. Julkaissut: „Valhetta" 
(1906, romaani), ,, Laura" (1908, romaani), „Musta 
siipi" (1909, draama), „Kunnian vuoksi" (1910, 
draama), „Ariane" (1912, romaani), „Taiteellinen 
teatteri" (1913, komedia), „Pyhä Cecilia" (1915, 
romaani), ,, Etelästä ja Pohjolasta" (1915, novel- 
leja), „Salaisia syitä" (1916, draama), „Uppoavia 
laivoja" (1918, romaani). T. L. 

Atrappi (ransk. attrape), pahvista, paperista, 
kankaasta t. m. s. aineista valmistettu ja maa- 
laamalla todellisia esineitä (omenoita, hedelmiä, 
munia) jäljittelevä pila- ja yllätysesine. 
Atrnpatene ks. A s e r b e i d z a n, I Os. 
Atsiiniriiriaineet, aromaattisia väriaineita, joi- 
den perusryhmänä on fenatsiini . \ /x. 
tai jokin sen kanssa analoginen yh- ] Y I i 
distys. Pelkistävien aineiden vaikutuk- '\/V/\/ 
sesta muuttuvat a. värittömiksi leu- ^' 
koyhdistyksiksensä, hapettuen ilmassa taas väri- 
aineiksi. Tähän ryhmään kuuluvia väriaineita 
ovat m. m. safraniinit, indaliinit ja nigrosiinit. 

N. J. T. 
Atterhors; f-ärj], AIbertMaurits(s. 1846), 
ruots. maanviljelyskemisti ja -kasvitieteilijä, fil. 
toht. 1872, kemian dosentti Upsalassa 1874, 
Kalmarin kemiallisen laitoksen johtaja 1877, 
missä toimessa edelleen on. A. on osoitta- 
nut, että kasvien sisältämien kivennäisaineiden 
määrät ovat likipitäin suhteelliset maassa ole- 
viin samojen aineiden määriin, joten kasvi- 
analyysin perustuksella voi vetää johtopäätöksiä 
eri käsvinravintoaineiden runsauteen tai puuttee- 



113 



Attikalainen baasi — Aunuksen vapaustaistelu 



114 



seen nähden maassa. A. on myös laatinut jyvän 
ulkon^siin tuntomerkkeihin perustuvan luokitus- 
järjestelmän kauran ja ohran viljelysmuodoille. 

E. E. R. 
Attikalainen baasi ks. Baasi, Täyd. 
*Attraktsioni ks. myös Gravitatsioni, 
II Os. 
Atwoodin pudotin ks. Pudotin, VII Os. 
Aubert [obä'rJ, Jean Ernest (1824-1906), 
ransk. taidemaalari, kivi- ja vaskipiirtäjä, har- 
joitti ensin Roomassa vaskipiirrosta, mutta siir- 
tyi sitten kivipiirroksen alalle. Maalaajana hän 
saavutti myöhemmin suosiota hiukan teennäisen 
känneillä, antiikkia jäljittelevillä naiskuvillaan. 
Tunnetuimpia niistä ovat „ROverie" (1859), 
„Confidence" (1861) ja „Jeunesse" (1865). F. L. 

d'Aubignac [dobinja'k], Francois Hide- 
I i n (oik. Fr. HiJdelin, Aubignacin apottikunnan 
apotti) (1604-76), ransk. kirjailija, otti innok- 
kaasti osaa aikansa kirjallisiin riitoihin. Aset- 
tuen kuuluisassa ,, vanhojen ja modernien kiis- 
tassa" jyrkästi modernien puolelle hän lliadissa 
havaitsemiensa epätasaisuuksien nojalla kielsi ru- 
noelman yhtenäisyyden, arvellen että se alkuaan 
oli kokoonpantu pienemmistä lauluista („Con- 
jectures academiques sur l'lliade d'Homere", pai- 
nettu vasta 1715). Hänen ajatuksiansa kehitti 
sittemmin saks. tutkija F. A. Wolf kuuluisassa 
„Prolegomena" teoksessaan (1795). O. E. T. 

*Audiatur et altera pars (lat.), ,, kuultakoon 
vastapuoltakin", lauseparsi, joka sisältää oikeu- 
denkäyntimenettelyssä yleisesti hyväksytyn, n. s. 
kontradiktorisen periaatteen, jonka mukaan 
tuomioistuimen ei tule antaa lopullista päätöstä 
sen käsiteltävänä olevassa asiassa, ennenkuin kum- 
pikin riitapuoli on saanut tilaisuuden ilmaista 
sen johdosta mielensä tuomioistuimen edessä. 
Käytetään usein sitaattina, kun on puhe pole- 
miiki.^^ta. M. R. P. 

Auditiivinen (lat. audi're = kuulla), kuulo- 
aistiin kuuluva. A. I. „kuuIokuvallinen" mieli- 
kuvaelämä- ja muistityyppi, ks. VI Os. pals- 
tat 487 ja 774. 

Auditio oolorata (-VUci -ra'ta] (lat., = „väril- 
linen kuulo"). Tällä nimityksellä tarkoitetaan 
sitä omituista ilmiötä, että muutamat henkilöt, 
kuullessaan määrättyjä ääniä, ovat näkevinään 
valo- tai väri-ilmiöitä. (Y. K.) 

Andova ks. O d o v, II Os. 

Auer, L e o p o I d (s. 1845), viuluvirtuoosi, pro- 
fessori, synt. Unkarissa. Harjoiteltuaan opintoja 
m. m. Joachimin johdolla A. toimi konserttimes- 
tarina Diisseldorfissa ja Hampurissa; siirtyi 1868 
Pietariin keisarin solistiksi ja viulunsoiton pro- 
fessoriksi valtion konservatoriin, jossa on vaikut- 
tanut erittäin merkitsevällä tavalla; „Auerin koulu" 
on jättänyt syviä jälkiä m. m. usean suom. viulu- 
niekan taiteelliseen kehitykseen. A. on tehnyt 
konserttimatkoja m. m. Suomeen. A. O. V. 

*Aussburg. 147,530 as. (1910). 

Augustin psTkrometri ks. H y g r o m e t r i, 
III Os. 

Augustovo [-ö'vo] (A u g u s t o v), kaupunki 
Koillis-Puolassa, Suvalkin kuvernenientissa (n. 
14,000 as.). — Suurvaltain sodassa oli A:n luona 
ankaroita taisteluita syvsk. 1914 ja helmik. 1915. 

Anksokromirybmä ks. Väriaineet, X Os. 

Aulard folä'r], Francois Victor Al- 
p h o n s e (s. 1849), ransk. historiantutkija, otti 



osaa vv:n 1870-71 sotaan, v:sta 1886 Ranskan 
vallankumouksen historian professorina Sor- 
bonnessa. Tältä alalta hän on myöskin jul- 
kaissut laajoja tutkimuksia ja asiakirjakokoelmia, 
m. m. „Recueil des actes du Comite de salut 
public" (1889-1908), „La soci^e des Jacobins" 
(1889-97), „Etudes et lei;ons sur la revolution 
francjaise" (1893-97), ,,Histoire politique de la' 
revolution fran<;aise" (1901); johtaa v:sta 1887 
aikakauskirjaa „La revolution franpaise". 

*Aulin, Tor, kuoli 1914. 

Aunuksenkaupunki ks. O 1 o n e t s, VI Os. 

Aunuksen vapaustaistelu. Kyllästyneinä bol- 
sevikkien sortovaltaan Aunuksen asukkaat jo 
keväällä 1918 alkoivat pyrkiä Suomen yhteyteen. 
V:n 1919 alussa syntyi Aunuksessa eri osissa 
maata paikallisia kapinoita, mutta ne kukistet- 
tiin verisesti. Vainoa välttääksensä pakeni Suo- 
men puolelle rajaa n. 500 Aunuksen miestä. Kun 
nämä olivat turhaan pyytäneet apua Suomen 
hallitukselta, ryhtyivät yksityiset järjestöt, ensi 
sijassa Karjalan komitea, toimiin Aunuksen aut- 
tamiseksi. Viimemainittu kokosi ja järjesti suom. 
vapaaehtoisia joukkoja, hankki niille aseita ja 
muonavaroja. Huhtikuun 21 p:nä meni vapaa- 
ehtoinen joukko-osasto Konnun kohdalla rajan 
yli ja valloitti jo saman kuun 24 p:nä Aunuksen- 
kaupungin. Tämä menetettiin tosin toukokuun 
alussa, mutta saatiin pian uudelleen vallatuksi, 
niin että suurin osa Lounais-Aunusta oli pian 
puhdistettu bolsevikeista. Samaan aikaan eteni 
pohjoisempana Petroskoita kohti kaksi joukko- 
osastoa, joista toinen oli lähtenyt liikkeelle Suo- 
järveltä, toinen Orusjärveltä. Vapauttajat otet- 
tiin kaikkialla vastaan suurella riemulla. Heti 
Aunuksenkaupungin valloituksen jälkeen asetet- 
tiin väliaikainen suomalaisista kokoonpantu hoito- 
kunta maakunnan asioista huolehtimaan ja suo- 
jeluskuntia ruvettiin perustamaan kyliin. Ennen 
pitkää voitiin nälkää näkevälle kansalle toimittaa 
myöskin elintarpeita. Toukokuun keskipalkoilla 
täytyi valkoisten jälleen heittää Aunuksenkau- 
punki ja asettua rintamaan sen pohjoispuolelle 
Tuulokseen. Petroskoin suunnalla toimivat vapaa- 
joukot olivat toukokuun lopulla linjalla Päl- 
järvi-Prjasa (Rihmakylä). Korkeimman val- 
lan käyttö siirrettiin viisimiehiselle, yksinomaan 
aunukselaisista kokoonpannulle direktoriolle. Sen 
tuli hallita erikoisen hoitokunnan kautta, jonka 
jäsenet osastopäällikköinä hoitaisivat eri hal- 
lintotehtäviä. Direktorion ensimäinen tehtävä 
oli yleinen mobilisoiminen, joka menestyi täysin 
tyydyttävästi. Kesäkuun 5-7 p:nä pidettiin 
Vitelen pitäjän Rajakonnun kylässä Aunuksen 
puhdistettujen alueiden edustajain kokous, joka 
julisti Aunuksen läänin Venäjästä eronneeksi ja 
Suomeen liittyneeksi sekä valitsi kolme henkilöä 
Aunuksen edustajiksi rauhankonferenssiin.'' — 
Kesäkuun lopulla tapahtui Aunuksen vapaus- 
taistelussa epäedullinen käänne. iVlainitun kuun 
26 p:nä saapui Tuuloksesta luoteiseen olevan 
Vitelen kylän kohdalle vihollislaivasto, joka pom- 
mitti kylää hävittäen m. m. siellä olevan sairaa- 
lan, varasto- ja esikuntatalon. Samalla lasket- 
tiin väkeä maihin. Tuuloksessa olevat etelärin- 
taman joukot, joita vihollinen apujoukkoja saa- 
tuaan ahdisti entistä kovemmin myöskin ete- 
lästä käsin, joutuivat nyt vaikeaan asemaan, 
mutta pelastuivat saarroksista nopeasti peräyty- 



115 



Aura -Auittraalia 



116 



mällä pohjoiseen päin Vicljärvelle. Myösl<in 
Petroskoin suunnalla toimivalta joukko-osastolta, 
joka oli edennyt Vilga-joen varrelle (17 km 
Petroskoista länteen), katkaistiin lähin yhteys- 
tie länteenpäin. Ennen pitkää täytyi molempain, 
sekä eteläisen että pohjoisen osaston, peräytyä 
Suomen rajalle, jossa taisteluita jatkui edelleen. 

Tarton rauhassa lokak. 1920 Neuvosto-Venäjä 
Suonien vaatimuksesta sisällytti rauhanpöytä- 
kirjaan lupauksen, jonka mukaan Aunuksen ja 
Vienan läänien karjalaiset alueet muodostavat 
yhtenäisen itsehallintoalueen. J. F. 

*Aura, sokeritehdas Turussa. Lupakirjan sokeri- 
puhdistamon perustamiseen sai kauppaneuv. Ab- 
raham Kingelin vanh. 1845; hänen kuoltuaan 
1849 perustetun puhdistamoyhtiön erioikeudet 
saivat vahvistuksen 9 p. jouluk. 1853. Tehtaan 
toiminta alkoi 1859, omistajana avoin kauppa- 
yhtiö „Aura sockerbruks bolag", joka 1903 muu- 
tettiin „Aura sockerbruksaktieboiag" nimiseksi 
o.-y:ksi. V. 1914 A:n tehtaalla sulatettiin 
7,425,000 kg ven. raakasokeria. Työväestön 
lukumäärä on vaihdellut 45:stä alkuaikoina n. 
200:aan,sen erilaiset avustusrahastot olivatvm 1914 
lopussa 275,618 mk. 50 p. Virkailijain rahasto 
..Fredrik Spoofin muisto" oli s. v. 19,352 mk. 69 p.; 
V. 1916 o.-y:n entiset osakkaat lahjoittivat työ- 
väestölle ja virkailijoille yhteensä 360,000 mk. — 
Yhtiön johtomiehiä ovat olleet kauppaneuvokset 
C. M., Ernst ja Magnus Dahlström. V:n 1919 
lopussa yhtiö hajosi ja siirtyi ,,Finska socker- 
aktiebolagefille Helsingissä. 

Anra-teräslanka. Kun alettiin käyttää höyry- 
koneita kyntöön siten, että pellon reunalla oleva 
lokomobiili veti teräslankaköyteen kiinnitettyä 
auraryhmää, ei tavallinen teräs siinä kestänyt. 
Silloin valmistettiin upokkaissa erikoisterästä tätä 
\arten, josta valmistettua lankaa sanotaan a:ksi 
(saks. Pftugstalildralit). Se on sitkeätä ja lujaa, 
vetolujuus on jopa 14,000 kg/cm-, kun tavallisen 
teräksen lujuus on 5,000-8,000 kg/cm-. P-o P-o. 

Anrifoni (lat. auris = korva ja kreik. plion?' = 
ääni), huonokuuloisten kuulokyvyn vahvistamisko- 
je. A. on suunniteltu telefonin tapaan ja käsittää 
siis kuten tämäkin mikrofonin äänen vastaanotta- 
mista varten kuulotelefonin sekä galvaanisen 
pariston. Koneosat ovat johtolangoilla toisiinsa 
kytketyt. Mikrofoni kiinnitetään rintaan ja 
kuulotelefoni pidetään joko käsin tai pään ym- 
päri kulkevan vieterin avulla tarkkaan korvaan 
painettuna. Paristoa säilytetään taskussa tai 
käsilaukussa. Uusimmassa mallissa ei ole ulkoisia 
johtolankoja, vaan siinä on ontto, pariston sisäl- 
tävä kädensija, jonka toisessa päässä on mikro- 
foni, toisessa telefoni. A. voidaan myöskin liit- 
tää pitkänmatkantelefoniin kuullun äänen vah- 
vistamista varten. — A:n on turkulainen majuri 
Robert Lagus keksinyt ja on sitä jo myyty monta 
tuhatta kappaletta. A:eja on huonokuuloisten 
käytettävänä kymmenkunta Turun, Helsingin, 
Tampereen y. m. kirkoissa ja sen käyttö on levin- 
nyt ulkomaillekin. Konetta, jonka on huomattu 
hyvin vastaavan tarkoitustaan, valmistaa yksin- 
omaan osakeyhtiö L. M. Ericsson & C:o Tukhol- 
massa. U. S:n. 

Aurinkopyörät ks. Kiertopyörät, Täyd. 

Aurto I. aurtua I. äyrityinen (ruots. 
oi1ug), hopearaha ja sen mukainen paino, joita 
käytettiin Skandinaavian maissa keskiajalla ja 



1500-luvulla, molemmat — Vs äyriä eli '/24 mark- 
kaa. A. jaettiin 8 penninkiin. Ensimäiset a:t 
j lyötiin Ruotsissa 1300-luvun jälkipuoliskolla 
Albrekt kuninkaan hallitessa. Lyöntipaikkojen 
joukossa oli myöhemmin myöskin Turku. A:n 
leimassa oli valtakunnanvaakunan kolme kruunua. 
Viimeiset a:t lyötiin [uhana IIl:n hallitessa 
i 1589 tai 1590. 

Aurtua ks. Aurto, Täyd. 

AusFeld [-ItJ, Ernst Wilhelm Edward 
(s. 1885), saks. upseeri, syntyisin VViesbadenista; 
astui Saksan armeiaan 1905, ylennettiin luutnan- 
tiksi 1906, yliluutnantiksi 1914 sekä kapteeniksi 
\ 1915. Otettuaan osaa suurvaltain sotaan Saksan 
länsirintamalla m. m. Liegen, Aisnen, Arras'n, 
la Brandin y. m. taisteluihin ja haavoituttuaan 
1914 Liegen ja 1915 Loosin luona, määrättiin 
A. Kunink. Preuss. jääkäripataljoonaan n:o 27, 
jonka muodosti saks. johdossa oleva suomalais- 
joukko. Syksyllä 1917 A. tuli suom. jääkäri- 
pataljoonan komentajaksi. Helmikuun 1 1 p:nä 
1918 A. luovutti suom. jääkäripataljoonan suo- 
malaisiin käsiin, mutta saatuaan asianomaisen 
luvan matkusti hän vielä saman kuun lopulla 
Suomeen. Astui maaliskuun alussa Suomen ar- 
meiaan everstin arvolla, jatuli l:sen jääkäriprikaa- 
tin komentajaksi. Tämän prikaatin komentajana 
hän otti huomattavalla menestyksellä osaa Tam- 
pereen valloitukseen, ollen taistelujen aikana 
B-ryhmän komentajana. — Sotaliikkeissä Vii- 
puria vastaan A. johti n. s. Ausfeld-ryhmää, 
joka suoritti liikkeet Karjalan-kannaksella ja 
katkaisi ensimäisinä taistelupäivinä Viipurin ja 
Pietarin välisen rautatieyhteyden. Erosi Suomen 
armeiasta tammik. 1 p. 1919. Tuli Suomen 
kansalaiseksi 1920. W. E. T. 

Austin [ostin], Alfred (1835-1913), engl. 
runoilija, sai Tennysonin kuoltua kunnianimen 
Englannin poela laurealus. Am teoksista mainit- 
takoon satiirit ,,The season" (1861) ja ,,The gol- 
den age" (1871), runokokoelmia, romaaneja ja 
näytelmiä sekä kriitillisiä tutkielmia ,,The poetry 
of the period" (1870). Hänen kootut runoteok- 
sensa, „Poetical works", julkaistiin 6:na osana 
1892. ;?. F. 

*Austraalia, A:n manner sijaitsee 10°50'- 
}39°10' etel. lev. ja 112°52'-153°45' it. pit. — 
Am vuoristot ovat suhteellisen matalia. Aust- 
I raalian alpeilla kohoaa Mount Townsend 2,241 
mm ja läheinen Mount Kosciuszko 2,236 
m:n korkeuteen. Mount Sea View Uuden Etelä- 
NValesin koillisosassa saavuttaa 1,830 m, Mount 
Lindsay Queenslandin kaakkoiskulmassa 1,680 
m ja Mount Bartle Frere Yorkin-niemellä 1,658 
I m. Läntisen pengerylängön korkeimmat vuoret 
kohoavat vain vähän yli 1,000 m. Keski- 
osassa on Mac Donnel-vuoriston Mount Heuglin 
1,460 m ja Musgrave-vuoriston Mount Woo- 
droffe 1 ,594 m. — Koko Am mantereen 
sisäosa on laskujoetonta ja rikas suolajärvistä. 
Suurin järvistä on Eyre-järvi. Sadeaikana sii- 
hen laskee runsaasti jokia, mutta kuivana aikana 
on uoman paikalla kuivuvia perättäisiä lätä- 
költä. Huomattavin näistä ajoittaisista joista 
on Cooperjoki. Keskiosassa on suuri Amadeus- 
suolajärvi. Erittäin runsaasti on järviä Lou- 
nais-A:ssa. — A:n liittovaltion asukasluku oli 
1917 5,893,000. Eri valtioiden asukasluvut oli- 
vat seuraavat; 



117 



Australeeni — Autoin obiilij . 



118 



yueenslaiul 


705.5S8 


Uusi Etelä-Wales 


1,897,084 


Victoria 


1,416,982 


Etelä-A. 


439,275 


Länsi-A. 


311,121 


Pohjoislerritoriiiiii 


5,269 


Liittopiiri 


2,404 


Tasiiiauia 


203,177 


Papua 


812,000 



Norfolk-saari (191 n 



9S5 



A:n koko elinkeinollinen tuotanto arvioitiin 
1910 4,740 milj. mk:ksi. Karjantuotanto (villa, 
liha, nahkat, tali) oli mainittuna vuonna 1,438 
milj. mk., maanviljelyksen ja meijeritalouden 
tuotanto 1,442 milj. mk. ja mineraalituotanto 
584 milj. mk. Teollisuuden tuotannonarvo oli 
1915 1,588 milj. mk. Viljellyn maan pinta-ala 
oli 1910 4,899,000 ha. V. 1914 oli viljan tuo- 
tanto: vehnää 36,500,000 hl, maissia 3,200,000 hl, 
kauraa 5,900,000 hl, ohraa 1,400,000 hl. (V. 
1915 oli vehnäsato n. 66 milj. hl.) Karjakanta 
oli sam. v.: lampaita 82 milj., sarvikarjaa 11 
milj., hevosia 2,500,000 ja sikoja 800,000. 
Mineraalituotanto vaihtelee vuosittain melkoisesti. 
Niinpä oli 1910 kullan tuotanto 289 milj., hiilen 
83 milj., kuparin 58 milj. ja hopean 39 milj. mk. 
V. 1914 olivat vastaavat luvut: 237 milj., 117 
milj., 82 milj. ja 94 milj. mk. V. 1914 oli vien- 
nin arvo 1,872 milj. ja tuonnin 1,611 milj. mk. 
Päävientitavarat ovat: villa, liha, nahkat, vehnä, 
voi ja metallit. — Rautateiden pituus oli 1917 
34,807 km, sähkölennätinlinjojen pituus 314,835 
km ja puhelinlinjojen 333,440 km. — Uudeksi 
pääkaupungiksi on määrätty Canberra I. Yass- 
Canberra (ks. t. X Os.). 

A:n suomalaisia asui 1920 Uudessa Etelä- 
NValesissa (n. 900), Queenslandissa (n. 400), Vic- 
toriassa (n. 300), Länsi-A:ssa (n. 200), Etelä-A:ssa 
(n. 100) ja Tasmaniassa (n. 100) yhteensä n. 
2,000, jotapaitsi paljon suom. merimiehiä ja 
työläisiä liikkuu paikasta paikkaan; näin ollen 
Ä:n suomalaisten lukumäärä nykyään vaihtelee 
2,000:n ja 2,500:n välillä. Huomattavimmat suom. 
siirtolat ovat Sydneyssä, Nevvcastlessa, Brisba- 
neissa, Nambourissa, Bli-BIissä, Gympiessä, 
Macquayssa, Bowenis?a, Charters Towersissa, 
Tovvnsvillessä, Melbournissa, Coolgardiessa. Elin- 
keinoiltaan he ovat maanviljelijöitä, liikemiehiä, 
merimiehiä, rautatieläisiä sekä tehdas- ja kaivos- 
työläisiä. [Kaarlo J. Naukler, , .Suomalainen 
asutus Australiassa", Iltalehti n:o 229, 1920.] 

M. E. H. 

Anstraleeni, oikealle kääntävä pineenimuoto 
<ks. Pineeni, VII Os.), jota esiintyy etupäässä 
ameriikkalaisessa, algerialaisessa, intialaisessa ja 
kreikkalaisessa tärpätissä. Kolme viimemainittua 
on melkein puhdasta a:ia. N. J. T. 

Autobus I. a u t 0-0 m n i b u s I. a u t o m o- 
b i i I i o in n i b u s ks. Automobiili, I Os. 

Autogeeninen metallien käsittely, uudenaikai- 
nen menettelytapa hitsata ja leikata metalleja 
erittäin kuuman pistollekin avulla. Autogeeni- 
nen hitsausliekki synnytetään poltta- 
malla vetyä, asetyleeniä, bentsiiniä y. m. yhdessä 
happikaasun kanssa erikoisessa polttimessa. Var- 
sin yleisesti käytetty on asetyleenin (dissous- 
kaasun, ks. Asetyleeni, I Os. ja Täyd.) ja ha- 
pen sekoitus. Hitsattavien kappalten yhdessä ole- 
vat särmät kuumennetaan liel<in avulla niin kuu- 
miksi, että metalli tässä sulaa ja kappaleet juok- 
sevat yhteen. Juotoskohta tulee näin olemaan 



samaa ainetta kuin hitsattava kappale. Useim- 
missa tapauksissa hitsausliekki vaikuttaa kemial- 
lisesti metalliin hapettaen sitä tai aiheuttaen 
sen kokoomuksessa muita muutoksia. Sen vuoksi 
käytetään hitsattaessa juotosaineita, jotka kyke- 
nevät liuottamaan hapettumistulokset, usein 
myöskin erikoista hitsausmetallia, joka sulate- 
taan hitsattavaan kohtaan ja jonka kemiallinen 
kokoomus on valittu niin, että se hitsauksen jäl- 
keen tulee mahdollisuuden mukaan vastaamaan 
hitsattavan kappaleen kokoomusta. Autogeeni- 
sesti voi hitsata m. m. rautaa, kuparia, alumi- 
niumia, lyijyä, nikkeliä, kultaa ja hopeaa. Hit- 
sauksen yhteydessä käytetään apuna usein tako- 
mista. Autogeeninen hitsaus on tarkkaa työtä 
ja vaatii suorittajakseen ammattitaitoisen henki- 
lön. Autogeeninen leikkaus toimite- 
taan samantapaisella polttimella, tässä vain joh- 
detaan liekkiin paljon happea, joten se käy luon- 
teeltaan hapettavaksi. Leikattava kohta kuu- 
mennetaan sulaksi ja puhalletaan sitten tähän 
kohtaan happikaasuvirta, joka hapettaa ja puhal- 
taa syrjään sulan metallin, toimittaen näin leik- 
kauksen. Autogeenisesti voi leikata aina 300 m/m 
paksuja levyjä. Leikkauksen leveys tulee noin 
2-5 m/m, se on erittäin tasainen ja siisti. Auto- 
geeninen leikkaaminen ei vaadi niin suurta am- 
mattitaitoa kuin hitsaaminen. A. m. k. on kone- 
pajoissa päässyt sangen laajaan käytäntöön ja 
nykyaikainen koneteollisuus olisi sitä ilman tus- 
kin mahdollinenkaan. H. R-r. 

Autokefaalinen (kreik., = itsepäällinen, itse- 
näinen, < auto's =-. itse, ja kephale' = pää) on 
kirkkokunta, joka nauttii itsehallintaa. Nimi- 
tystä käytetään tavallisesti itsenäisistä kreik. - 
katolisista kirkkokunnista, joilla on oma kirkol- 
linen päämies. E. K-a. 

Autoklaavi (kreik. auto's -^ itse ja lat. clävus = 
tulppa), Papin'in padan (ks. t. VII Os.) tapainen 
valurauta- tai teräsastia; sitä käytetään teknii- 
kassa, kun tahdotaan reaktsionien, joihin nesteet 
ottavat osaa, tapahtuvan korkeammassa lämpö- 
tilassa kuin nesteen kiehumapisteessä (keskimää- 
räisen ilmanpaineen vallitessa). Astian syöpymi- 
sen estämiseksi on se sisältäpäin päällystetty 
suojelevalla lyijy-, emalji- tai muunlaisella ker- 
roksella. U. S:n. 

*AutoiuobiiIi. A:ien rakenne on tietenkin 
viime vuosina suuresti kehittynyt, mutta mitään 
suurempia käännettä tekeviä uudistuksia tai kek- 
sintöjä ei niiden rakentamisessa kuitenkaan ole 
tehty. Uudistukset rajoittuvat erikoisosien muo- 
don ja laadun määräämiseen siten, että a:t ovat 
tulleet entistään käyttövarmemmiksi ja ulko- 
muoto sirommaksi. Etenkin viime sodassa tul- 
tiin huomaamaan, että a:t voivat toimia ja ovat 
käyttökelpoisia hyvinkin huonoilla teillä ja epä- 
suotuisissa oloissa. 

A:eissa käytetään edelleen moottorina enim- 
mäkseen 4-tahtiräjähdysmoottoreja. Pienemmät 
moottorit yleensä ovat 4-silinteriset, jolloin jokai- 
sella puolella kierroksella saadaan yksi työsysäys. 
Tasaisempi käynti on kuitenkin 6-silinterisellä 
moottorilla, mikä on suuremmissa a:eissa enin 
käytetty muoto. 8- ja vielä useampisilinterisiäkin 
moottoreja käytetään, mutta siinä tapauksessa 
a:n rakenne tulee suhteettoman pitkä. 

Kaasun jakoeliminä edelleen enimmäkseen käy- 
tetään yksinkertaisia n. s. ,,lauta;venttiilejä"; niitä 



119 



Automobiili 



120 




.^^ \ ^ 




, .•''n»**--*. ~"'i^^!r''\j/' 



Phaeton-auto sateeusuojiueen. 



Limoiisine-matkailuauto. 




Uudenaikainen urheiluauto (Protos-malli). 



Uudenaikainen kaksi-iäLuiniiucn aulo (istuiuict 
rekkäin) vara-istuimiueen iProtos-raalli). 



kuitenkaan yleensä ei enää aseteta sivulle kuten 
ennen, vaan enimmäkseen silinterin kanteen, jol- 
loin ne paremmin ovat käsiksi päästävät ja pu- 
ristustila silinterissä tulee yksinkertaiseksi. Jotta 
silloin venttiileihin mukavimmin ja varmimmin 
voitaisiin johtaa liike, on n. s. ohjausakseli keh- 
rineen enimmäkseen sovitettu silinterien yläpuo- 
lelle. A.-moottoreissa, missä tahdotaan saada 
suurin mahdollinen teho, varsinkin kilpa-ajo- 
areissa, on viime aikoina alettu sijoittaa tulovent- 
tiili silinterikannen keskelle ja menoventtiili si- 
vulle, jolloin ne voidaan tehdä suuremmat kuin 
jos molemmat ovat kannessa. 

Sytytys on aina sähkösytytys, ja voi se luon- 
teensa puolesta olla joko n. s. akkumulaattori- 
(paristo-) sytytys tai magneettisytytys, riippuen 
siitä, käytetäänkö virrankehittäjänä akkumulaat- 
toria (paristoa) vai magneettikojetta. Magneetti- 
sytytystä nykyään melkein yksinomaan käyte- 
täänkin säännöllisessä käynnissä; a:t kuitenkin 
vielä sen lisäksi varustetaan akkumulaattorisyty- 
tyksellä, jota käytetään a:ia käyntiinpantaessa 
ja joka on varana, jos varsinainen sytytys jou- 
tuisi epäkuntoon. 

Polttoaineena käytetään enimmäkseen bent- 
siiniä. Onhan pyritty halvemman petrolinkin 
käyttämiseen a.-moottoreissa, mutta sen yleisem- 




Heukilöauto pitkiä matkoja varten. 



pää käyttämistä hidastuttavat teknilliset vaikeu- 
det, joita tähän asti ei vielä voida katsoa voite- 
tuiksi. Petrolia ei nim. voida kaasuttaa kyl- 
mänä kuten bentsiiniä, vaan tarvitaan erityisiä 
lämmityslaitteita, jotka lämmittävät joko kaa- 
suttamiseen käytettävän ilman tai kaasuseoksen. 
Tähän lämmittämiseen yleensä käytetään moot- 
torin kuumia menokaasuja, mutta, kuten mainit- 
tiin, tehtävää kuitenkaan ei vielä voida katsoa 
tyydyttävästi ratkaistuksi. 

Polttoaineena voidaan myöskin käyttää spriitä, 
ja on sitä, huolimatta sen tähänastisesta korkeasta 
j hinnasta, menestyksellä käytettykin kiintonaisissa 
j moottoreissa. Spriin käyttämistä a:ssa haittaa 
' sen vaikeammin tapahtuva kaasuttaminen, mikä 
sekin vaatii etulämmitystä. Vaillinaisessa pala- 
misessa muodostuu etikkahappoa, mikä ruostut- 
taa silinteriä. Spriin käyttämisen puolesta mei- 
dän maassamme puhuu se seikka, että sitä voi- 
daan kotimaassa valmistaa, se on melkein haju- 
ton ja vähemmän tulenarka kuin bentsiini, sekä 
että sitä käytettäessä terminen vaikutusaste voi 
tulla paljoa suuremmaksi kuin bentsiiniä käytet- 
täessä, koska nim. voidaan käyttää paljoa suu- 
rempaa puristusta. 

Paitsi räjähdysmoottoreja on a:ien käyttö- 
moottoreina viime aikoina jossakin määrin alettu 
[käyttää sähkömoottorejakin. Niiden vaatimat 
raskaat ja suurikokoiset akkumulaattorit sekä 
! verraten lyhyt aika, jona ne kulloinkin voivat 
a:ia kuljettaa, kuitenkin ovat syynä siihen, että 
sähkö-a:t eivät pitemmillä matkoilla voi kilpailla 
keveiden ja mukavien bentsiini-a:ien kanssa, 
jotka voivat ottaa mukaansa polttoainetta ver- 
raten pitkäaikaista käyttöä varten ja joihin 
tarvittaessa polttoainetta helposti voidaan lisätä. 
Akkumulaattorien lataaminen sitävastoin on ver- 
raten monimutkainen tehtävä. Suurkaupungeissa, 



121 



Autoinobiiliaseveivollisuus— Avoin järjestys 



122 



joissa yleensä on hyvät tiet ja lyliyet matkat 
ajettavat, sähkö-a:t sitävastoin voivat soveltua. 
Niiden edut ovat siinä, että ne ovat yksinker- 
taiset rakenteeltaan eivätkä yleensä vaadi niin 
paljon korjauksia kuin räjähdys-a:t, ovat helposti 
käyntiin pantavat sekä erittäin yksinkertaiset 
hoitaa. Bentsiini-a:n hoitaminen vaatii verra- 
ten suurta asiantuntemusta ajajaltaan, jotavas- 
toin sähkö a:ia voi lyhyen opastuksen perästä 
hoitaa ken tahansa, joka muuten pystyy ajopeliä 
ohjaamaan. Vielä tulee ne edut, että käyntiin- 
pantaessa moottoria ei tarvitse käsin pyörittää 
kuten on pakko bentsiinimoottoria käytettäessä, 
että se toimii tasaisesti ja äänettömästi ja että 
käyttökustannukset ovat jonkinverran pienemmät 
kuin bentsiini-a:n. Vielä voidaan käsissä olevalla 
sähkövirralla mukavasti saada valoa sekä valon- 
heittäjään ja lyhtyihin että myöskin esim. sähkö- 
omnibu.^sissa vaunujen sisävalaistukseen. 

Alien käyttö on viime vuosina suuresti lisään- 
tynyt, etenkin Ameriikassa, missä ne ovat aivan 
yleiset kuljetusneuvot. Mutta ovatpa ne, huoli- 
matta sodanjälkeisten hintojen suuresta noususta 
ja rahamme epäedullisesta kurssista, tulleet ver- 
raten yleisiksi meidänkin maassamme. Henkilö- 
a:eja käyttävät meillä jo suuressa laajuudessa 
sekä virastot että yksityiset henkilöt, ja kuorma- 
a:eja on melkein jokaisella .suuremmalla liik- 
keellä. Pitkät ja lumiset talvet kuitenkin pohjois- 
maissa suuresti estävät niiden yleiseen käyttöön 
pääsemistä. E. S-a. 

AutomobiiliaseTelrollisuus, velvollisuus luovut- 
taa automobiileja valtion käytettäväksi liikekan- 
nallepanon sattuessa. A:ta ei ole Suomessa. 

W. E. T. 

Autopsykoosi (kreik. auto's = itse, ja psykho- 
sis, ks. Psykoosi, VII Os.) nimityksellä tar- 
koitetaan mielisairautta, jossa sairaan käsitys 
tsestään on sairaalloinen. Y. K- 

Autoseroterapia (kreik. auto's = itse, lat. 
serum = hera, ja tlierape'ia = hoito, vrt. See- 
rumi ja Seeru m terapia, VIII Os.), poti- 
laasta itsestään otetulla tai hänen ruumiinnes- 
teistään valmistetulla seerumilla tai seerumia vas- 
taavalla nesteellä aikaansaatu taudin hoito. Aiaa 
käytti ensi kerran 1894 Gilbert ruiskuttamalla 
keuhkopussista ottamaansa nestettä potilaan 
ihon alle. V. K. 

Autotrofl, kasvit., ks. Yhteyttäminen, 
X Us. 

Auwers, Arthur von (1838-1915), saks. 
tähtitieteilijä. Oltuaan assistenttina Göttingenin 
ja Gothan observatoreissa A. siirtyi Berliiniin 
1866 kutsuttuna tiedeakatemian jäseneksi ja 
toimi sen vakinaisena sihteerinä v:sta 1878. A:n 
toiminta astrometrian alalla on sangen laaja ja 
perusteellinen. Hänen tärkeimmät työnsä ovat 
Bradleyn astrometristen havaintojen uudestaan 
laskeminen ja absoluuttisten rektasensionien 'ja 
deklinatsionien luettelon laatiminen. Viimeksi- 
mainittu on ehdottomasti tarkin ja eniten käy- 
tetty tähtiluettelo. Sitäpaitsi A. otti tarmok- 
kaasti osaa venuspasaasien tutkimiseen 1869 ja 
1874 sekä auringon parallaksin määräämiseen 
heliometrillä suoritetuista pikkuplaneettien ha- 
vainnoista. A. oli ,,Astronomische Oesellschaffin 
perustajia ja hänen ansiokseen on luettava astro- 
fysikaalisen observatorin perustaminen Potsda- 
miin. /. B. 



Auvinen, Aleksander (1857-1918), suom. 
kirkonmies, vaikutti v. 1881-99 arvossa pidet- 
tynä opettajana ja saarnamiehenä Helsin- 
gissä, muutti sen jälkeen kotipitäjänsä Impi- 
lahden kirkkoherraksi sekä tuomiorovastiksi Sa- 
vonlinnaan 1907. A. oli maamme kirkko-oikeuden 
parhaita tuntijoita, jonka tähden hän useita 
kertoja toimi kirkkolakikomitean puheenjohta- 
jana. Oli edusmiehenä valtiopäivillä 1894, 1897, 
1899, 1900, 1904-05 ja 1905-06. Julkaisi m. m. 
,, Rukouskirjan ensi sijassa kouluja varten" (1894) 
sekä selitykset Johanneksen evankeliumiin E. 
Hyvärisen ja J. A. Mannermaan U:n T;n selitys- 
teokseen. E. K-a. 

Avellan /-"'«7, August Hjalmar (1872- 
1919), hammaslääkäri, yliopp. 1893, valmistui 
hammaslääkäriksi 1900 ja nimitettiin proteesi- 
sekä hammasoikomisopin opettajaksi Helsingin 
yliopistoon 1906; sai 1916 ylimäär. professorin 
arvonimen. Tunnettu etevänä ja innostuneena 
opettajana sekä käytännöllisenä hammaslääkä- 
rinä, jonka kykyä leukafraktuurain parantami- 
sessa on suurvaltain sodassakin käytetty. Y. K- 
*Avellan, Edvin, kuoli 1912. 
*AveIlan, T e o d o r Kristian, kuoli 1916. 
»Avioliitto. Marraskuun 2 p. 1917 am sol- 
mimisesta siviiliviranomaisen edessä annetulla 
asetuksella, joka astui voimaan v:n 1918 alusta, 
on Suomessa otettu käytäntöön n. s. valinnai- 
nen siviiliavioliitto I. oikeammin siviili- 
vihkiminen. Siviiliviranomainen, jonka edessä 
a. saadaan päättää, on maalla kihlakunnan- 
tuomari tai kihlakunnanoikeuden puheenjohtaja 
taikka, missä paikalliset olot tekevät sen tarpeel- 
liseksi, erityisesti määrätty henkilö, sekä kaupun- 
gissa joko maistraatin puheenjohtaja tai joku 
sen lainoppineista jäsenistä maistraatin määräyk- 
sen mukaan taikka, ellei kaupungissa ole maist- 
raattia, järjestysoikeuden puheenjohtaja. Ennen- 
kuin a:oon siviiliviranomaisen edessä saa- 
daan mennä, on sanotun viranomaisen toimitet- 
tava kuuluttaminen, paitsi jos hengenvaarallinen 
tauti ei salli a:n solmimisen päättämistä 
tai jos kuuluttamatta jättämiseen on hankittu 
hallituksen lupa. Kuulutus toimitetaan siinä tai 
niissä kunnissa, missä miehen ja naisen koti- 
paikka on, julkipanolla, jonka tulee olla 14 päi- 
vää nähtävänä kunnan ilmoitustaululla. A:n 
päättämisestä siviiliviranomaisen edessä, jonka 
tulee tapahtua sukulaisten tai muiden todis- 
tajain läsnäollessa, on mainitun viranomai- 
sen 30 päivän kuluessa sen jälkeen annettava 
tieto asianomaiselle kirkolliselle tai siviilirekis- 
teriviranomaiselle. O. K:nen. 

Aviopetos, lainvastainen teko, jolla henkilö 
viettelee toisen aviosopimukseen joko antamalla 
vääriä tietoja nimestään ja säädystään tahi salaa- 
malla avioesteen. Aviosopimus käsittää tällöin 
sekä kihlauksen että vihkimisellä päätetyn avio- 
liiton. Myöskin nainen voi tehdä itsensä syy- 
pääksi a:een. Jos a:ta seurasi vain kihlaus, on 
rangaistus vankeutta enintään yksi vuosi; jos 
sitä lisäksi seurasi vihkiminen taikka makaa- 
minen, rangaistaan pettäjää joko kuritushuo- 
neella tai vankeudella korkeintaan kahdeksi vuo- 
deksi. Asianhaarain ollessa erittäin raskautta- 
vat voi rangaistus kohota aina neljän vuoden 
kuritushuonerangaistukseksi. Af. /?. P. 

Avoin järjestys ks. A m p u m a k e t j u, Täyd. 



123 



Avoin patteri — Uach 



124 



Avoin patteri tarkoittaa sitä nuiutoa, joka pat- 
terilla on, kun tykit liikkuvat vierekl<äin 23-:i4 
askeleen välimatl<alla ja vaunusto kulkee tyk- 
kien takana. IV. E. 7 . 

Avoirdupois [ävdd3po'iz] 1. a v e r d u p o i s, 
lyh. avdp. (ransl<. avoir da poids = olla painava, 
tai kesk. lat. averia = raskaat tavarat ja ransk. 
poids = paino), engl. ja atner. kauppapainojar- 
jestelmä, jonka käytäntö ulettuu useimpiin engl. 
siirtomaihinkin. A. -painoa käytetään kaikkia 
paitsi hienompia punnituksia varten (vrt. T r o y- 
paino, IX Os.). 1 p o u n d a. (kauppanaula, lyh. 
Ib) '-^ 453,69265 g, siis 1 kg = 2,20462 poundia a. 28 
poundia a. = 1 quarter(= I2,7ooii kg); 112 
poundia a. = 1 h u n d r e d w e i g h t (1. c e n t- 
w e i g h t lyh. cwt = 50,6084 kg); 2,240 poundia 
a. = 1 ton (tonni) (= 20 hundredvveight - 
1,016,046 kg). 1 pound a. = 16 o u n c e s(l ounce 
= 28,35 g) ä 16 drams (1 dram = 1,t? g) ä3 
s c r u p 1 e s (1 scruple = 590,6 mg) ä 10 g r a i n s 
(1 grain = 59,05 mg), siis 1 pound a. = 7,608 
grains a. — A. -järjestelmän pohjaksi on otettu 
grain (vehnäjyvän paino). 1 engl. kuutiotuuma 
vettä on siten laskettu painavan 252,4ris grainia. 
1 pound a. on 7,000 troy-grains (= 64, ä mg) ja 

I troy-pound = 5,760 troy-grains (vrt. Oraani, 

II Os.), joten 144 pound a. = 175 troy-poundia. 
— Troy-painon sijasta otettiin Englannissa 1855 
lailliseksi painoyksiköksi 1 pound a. Sen viral- 
linen nimitys on Imperial standard 
pound a. Yhdysvalloissa (sekä Kanadassa, 
Jamaicassa y. m.) on hundredvveight 100 poundia 
a. 1 tonni siis 2,000 poundia a. (= 907,185-! kg). 

U. S: n: 
Ayapana-tee ks. E u p a t o r i u m. Il Os. 
Azani f-iYm], A z a n i o n [-ii'n-J t. A i z a n i 
[-n'ni] (kreik. Azano'i), vanhan ajan kaupunki 
Vähän-Aasian Fryygiassa, temppelin, teatterin ja 
hippodromin raunioita. Komeasta, harvinaisen 
solakasta Zeuksen temppelistä vieläkin 16 pylvästä 
on pystyssä. Keskellä pylväshallin ympäröimää 
pihamaata tämä Hadrianuksen aikaan pystytetty 
temppeli, joka oli myöhäisjoonilainen pseudodip- 



teros, kohosi korotetulla pengeralustaltaan, Her- 
mogeneksen sääntöjen mukaan rakennettuna ja 
friisissä idän tapaan pystykonsoleja figuurien tai 

, kövnnöskoristeen asemesta. U-o N. 

1 Äzara [a/,a'ra], Don Felix de (1746-181 1), 
esp. luonnontutkija, oleskeli Etelä-Ameriikassa 
parikymmentä vuotta Espanjan valtuutettuna 
rajankäynneissä tämän valtion ja Portugalin 
alusmaiden välillä. Perusti suuria luonnonhis- 
toriallisia kokoelmia ja julkaisi laajan teoksen 

j ,,Voyage dans TAmerique meridionale" (1809, 

1 4 nid.), joka on perustavaa laatua Paraguayn 
ja Rio de la Piafan tuntemiselle. J. A. W. 

I »Azorit A. sijaitsevat 36°59'-39°44' pohj. 

ilev. ja 25 =-31 40' länt. pit. Pinta-ala 2,393 

ikm^ 242,565 as. (1911). 

Azulejos fa/iulr'hos], arabian kielestä saatu, 

, sinisiksi (arab. aziil = „sininen") lasitettujen 
fajanssilaattojen nimitys, siirtyi Espanjassa mer- 
kitsemään värillisillä tinalasituskuoseilla koris- 
tettuja neliskulmaisia lattia- ja seinälaattoja, 
joita valmistettaessa lasitukset estettiin sulautu- 
masta toisiinsa valamalla ne kuoseja ympäröi- 
väin kapeain puristettujen kohoseinämäin muo- 
dostamiin syvennyksiin, soluemaljitekniikan ta- 
paan. Vallitsevina väreinä tässä tärkeäarvoisessa 
rakennuskeramisessa tuotteessa esiintyvät valkea, 

I sininen, viheriä ja keltainen (ruskea ja musta), 

I poikkeuksellisesti kultalysteri; useinkin kuosi jat- 
kuu useammalle vierekkäiselle laatalle. Valmis- 
tuksen pääpaikkoja oli Sevillan etukaupunki 

JTriana; 1400- ja 1500-luvuilla a:ien käyttö oli 
levinnyt yli koko Espanjan ja Portugalin, kunnes 

I sen 1500-luvun keskivaiheilla syrjäytti it. majo- 

] lika-laattakoristus. Erikoisen loistavana a:lla 
koristaminen pysytteli pitkälle 1700-lukua Por- 
tugalissa aina meidän päiviimme saakka rikkaine, 
sinisellä valkealle maalattuine, usein yli koko 
seinäpinnan leviävine yhtenäisine, historiallisine, 
allegorisine y. m. sommitteluineen. Vieläkin, 
jos kohtakin suppeammassa kaavassa, tämä ko- 
ristustapa elää Portugalissa. U-o N. 



B 



Baasi (kreik. basis = perustus). 1. Rakennustai- 
teessa pylvään, pilarin tai seinän jalka. Elimelli- 
senä rakennuksen osana pylvään ammoisista 
ajoista on muodostanut 3 osaa; jalka 1. baasi, 
runko I. varsi ja pää 1. kapiteeli. Näistä jalan tar- 
koitus on, pylvään alinta osaa levittämällä ja 
vahvistamalla, tanakan alustan luominen pyl- 




Attikalainen haasi. 



väälle. Jo itsessään tukeva ja suhteellisen paksu 
kreik.-doorilainen pylväs ei aluksi b:ia kaivannut, 
myöhemmin vasta, suhteiden solakoituessa, se 
joonilaiseen tapaan sellaisen sai. Aikain kuluessa 
b;n jäsennöimisessä renkaat ja kourut vaihteli- 
vat, ja roomalaisajoilta saakka pylväänjalan ylei- 
simmäksi, ikäänkuin normaalimuodoksi kiteyty- 
neeksi muodoksi on tullut n. s. a 1 1 i k a I a i n e n 
baasi, jonka pääjäseninä on suurempi ja pie- 
nempi rengas (kuvassa: I ja Il))!|sekä näiden vä- 
linen kouru (III), vrt. Pylväs, VII Os. — 
2. Kielit. Kanta, se osa, joka jolidannaisessa jää 
jäljelle, kun johtopääte erotetaan, esim. lautattaan 
b. eli kanta: laula-. 

Babcock & Vilcox-kattila, monikammioinen 
vesiputkikattila (ks. H o v r y k a 1 1 i I a, III Os. 
p. 782, kuva 5). 

Bach fbah], Carl v o n (s. 1847), saks. insi- 
nööri. Opiskeltuaan Chemnitzin teknillisessä 



125 



Backas— Bagdadin rata 



126 



opistossa ja Dresdenin pulyteknil<umissa liän 
1868 tuli assistentiksi Stuttgartin teknilliseen 
korkeakouluun. Tämän toimen keskeytti ransk.- 
saks. sota, johon B. reserviupseerina otti osaa, 
sekä sen jälkeen muutamien vuosien käytännöl- 
linen insinööritoimi, osaksi ulkomailla. V. 1878 
B. kutsuttiin Stuttgartin teknilliseen korkeakou- 
luun konerakennuksen professoriksi, ja on hän 
siitä saakka toiminut opettajana ja teknillisenä 
tiedemiehenä. — B:n suuri ansio opettajana on 
siinä, että hän on pyrkinyt johtamaan oppilai- 
taan tieteelliselle pohjalle perustuvaan luovaan 
työhön, vastapainoksi ennen käytettyyn, n. s. 
suhdelukuihin perustuvaan kaavamaiseen konst- 
ruoimiseen, jota suuntaa edusti m. m. Reuleaux 
(ks. t. VII Os.). Teoreettiset tulokset ovat kui- 
tenkin varmistettavat käytännöllisillä kokeilla, 
ja sitä varten ovat teknilliset laboratorit tarpeen. 
B. onkin Stuttgartin teknilliseen korkeakouluun 
saanut hankituksi oivalliset sekä aineenkoetus- 
että lämpö- ja vesivoimalaboratorit, ja etenkin 
edellisessä B. on tehnyt monta teknilliselle tie- 
teelle suurenarvoista koetta ja tutkimusta. B:n 
pääteokset ovat ,,Maschinenelemente" (ilmesty- 
nyt 13 painoksessa) ja „Elasticität und Festig- 
keit", jotka ovat pidettävät teknillisen tieteen 
klassillisina teoksina. Pienempiä julkaisuja on 
B:n kynästä lähtenyt koko joukko kolmatta 
sataa (useimmat ilmestyneet ,,Zeitschrift des Ver- 
eines deutscher Ingenieure" aikakauslehdessä). 

E. S-a. 

Backas [bakkas], maatila Helsingin pitäjässä, 
Skattmansbyn kylässä, valtamaantien varrella 
1 km kirkolta, 5 km Malmin asemalta luoteeseen. 
Käsittää Backas ja Silvastas nimiset ratsuperintö- 
tilat sekä Antasin, Spanskisin ja Lillbäskin vero- 
tilat, 2,7917 manttaalia, 703,i7 ha. Oli 1814-86 
Hagelstam-suvulla, 1886-1916 tilanomistaja Carl 
Vilh. Ehrnroothilla; nykyinen omistaja helsinki- 
läinen osuusliike Elanto, joka sen osti viimemai- 
nitulta. Päärakennus v:Ita 1818 uusmaalaiseen 
herraskartanotyyliin: taitekatto, pihalle päin 
suorakulmaisesti sovitetut sivustarakennukset ja 
näiden välissä avoin, katettu veranta pitkin koko 
julkisivua. Nykyisin harjoitetaan laajaperäistä 
puutarha-, erittäinkin juurikasviviijelystä osuus- 
kunnan ruokatavaraliikenteen tarpeiksi. 

J. A. W. 

*Backlund, Johan Oskar, kuoli 1916. 

Backman, Sigrid (s. 1886), suom. ruotsin- 
kielinen kirjailijatar. Julkaissut: ,,Vindsper' 
(1913, debyytti), ,,Hälleberget och kavaljeren" 
(1914), „Gucls barn" (1916), „Enda sonen" (1917). 
Sigrid B:n kertomuksissa ilmenee omalaatuinen 
ote. Hän yhdistää mielellään naiivia ja reflek- 
sionia. 

♦Baden. Saksassa puhjenneen vallankumouk- 
sen johdosta B:stakin tuli marrask. 1918 tasavalta. 

*Badeni, Kazimierz, kuoli 1909. 

*Baden-Powell, Robert Stephenson 
Smyth, erosi 1910 sotapalveluksesta omistau- 
tuaksensa yksinomaan scout-liikkeelle (ks. t. VIII 
Os.), jonka perustaja hän on. Puolustaessaan 
buurisodan aikana Mafekingiä B:ssa heräsi aja- 
tus käyttää harvalukuisen sotaväen apuna kau- 
pungin poikia muodostamalla heistä joukon, jota 
harjoitettiin lähettien toimeen. Tästä B. edel- 
leen on kehittänyt scout-liikettä, joka nyt on 
levinnyt pitkin maailmaa. 



Badische Anilin und Sodafabrik Ludvvigshatcn, 

1865 perustettu saks. kem. -teollinen yhtiö, jonka 
päätehtaat ovat Ludvvigshafenissa Baierissa, 
haaraosastot ennen sotaa Neuvillessä Ranskassa 
ja Butirkissa Moskovan lähellä. Yhtiö, jolla on 
johtoasema maailman väriteoliisuudessa, on ollut 
antamassa tälle uuden suunnan sovelluttamalla 
käytäntöön tieteellisen kemian saavutuksia ja 
avokätisesti tukemalla keni. tutkimustyötä. Teh- 
taiden erikoisvalmisteita ovat tervavärit (ani- 
liini-, alitsariini-, naftoli- y. m. värit, keinotekoi- 
nen indigo) sekä sooda-, happo- ja klooriteolli- 
suustuotteet. J. A. W. 

Baeekman [bek-J, VVoldeniar Gustaf 
(1818-1901), maanviljelijä, tuli upseeriksi 1840, 
mutta erosi jo 1848 sotapalveluksesta luutnantin 
arvolla ja rupesi maanviljelijäksi. Vista 1854 
B. hoiti Harjun ja Hallilan tiloja Virolahdella, 
missä hän otti käytäntöön uudenaikaisia vilje- 
lystapoja perustaen tilojensa yhteyteen myöskin 
teollisuuslaitoksia, m. m. nahkurintehtaan, ja 
Harjun tilalle yhden maamme ensimäisiä kansa- 
kouluja. V. 1870 B:n täytyi taloudellisten vai- 
keuksien tähden myydä tilansa, minkä jälkeen 
hän toimi tilanhoitajana Venäjällä ja sittemmin 
Touvilan lahjoitusmailla; tuli 1884 sotakoinisaa- 
riksi Viipurin lääniin. B. oli järkiperäisen maan- 
viljelyksen ensimäisiä uranuurtajia Suomessa. 

J- F. 

*Baeyer, Johann Friedrich Wilhelm 
Adolf vo'n, kuoli 1917. 

Bagdadin rata, suurisuuntainen, pääasiallisesti 
jo valmis rautatierakennus, joka lähtee Konstan- 
tinopolia vastapäätä olevalta aasianpuoleiselta 
rannalta Vähän-Aasian poikki Aleppoon ja sieltä 
laajana kaarena itään Mosuliin, Bagdadiin sekä 
Basraan ja vihdoin Kovveitiin Persian-lähden 
rannalle. Tämäntapaisen, Persian-lähden ja 
Euroopan välisen kulkuyhteyden ajatus syntyi 
1830-luvulla jotenkin samaan aikaan Englannissa 
(eversti Chesney) ja Saksassa (vanha Moltke ja 
Fr. List). Englannissa sen aiheutti etupäässä 
Venäjän silloinen pyrkimys Intiaan, mikä herätti 
kysymyksen Intian suoranaisesta yhdistämisestä 
länteen. 1880-luvulle asti pysyi kuitenkin B. 
r:n kysymys valmistelujen asteella, ja Suezin- 
kanavan (avattiin 1869; joutui Englannille 1875) 
rakennus, jonka luultiin tekevän yhteyden maitse 
Intian ja Euroopan välillä pitkiksi ajoiksi turhaksi, 
veti huomion pois B. r:n suunnitelmista. — Sak- 
san 1880-Iuvulla heräävä Etu-Aasian politiikka 
ei aluksi aikaansaanut Englannissa suurempaa 
levottomuutta. Gladstonen varovaisuuspolitiikka, 
Egyptin ja Etelä-Afrikan kysymykset y. m. sei- 
kat antoivat Saksalle tilaisuuden melko vapaasti 
toimia Turkin alueella, ja keisari Wilhelm Il:n 
itämainen matka 1889 oli omiaan vahvistamaan 
Saksan asemaa Etu-Aasiassa. Lokak. 1888 sai 
Deutsche Bankin johtaja G. Siemens Turkin hal- 
litukselta ensimäisen konsessionin, jonka perus- 
tuksella Saksalle myönnettiin oikeus rakentaa 
rata Ismidistä Angoraan Anatoliassa sekä ostaa 
jo valmis rata Haidor Pashasta Ismidiin, ja 1889 
perustettiin tämän toteuttamiseksi Anatolische 
Eisenbahngesellschaft. Sam. v. avattiin Saksan 
Levantin linja. Pitemmän väliajan jälkeen 
sai maaliskuulla 1903 Bagdadbahngeselischaft, 
jonka pääoma suurimmaksi osaksi oli saksa- 
lainen, uuden lopullisen konsessionin koko ra- 



127 



Baggby — Ualanseerata 



128 



dan rakentamiseksi. — Suurvaltain sodan syt- 
tyessä oli suurin osa radasta jo valmis. Taurus- 
vuoren läpi suunniteltu tunneli valmistui tosin 
vasta 1918, mikä suuresti haittasi turkkilaisten 
sotatoimia Mesopotamiassa ja Palestiinassa. Alep- 
posta on rata valmis Ras-el-Ainiin; sieltä Samar- 
raan on rata sen sijaan keskeneräinen, mutta 
Samarrasta Bagdadiin käyttökelpoinen. Bagda- 
dista etelään ei liene vielä rataa lainkaan aloitettu, 
jolleivät englantilaiset sotajoukot ole niillä mailla 
rautateitä rakennelleet. Pääradasta lähtee haara- 
ratoja m. m. Ale,\andretteen ja Damaskukseen, 
minkä kautta se joutuu Medinaan johtavan 
Hidzas-radan yhteyteen. — Versailles'in rau- 
hassa (1919) Saksa menetti kaikki Turkin kanssa 
tekemiinsä sopimuksiin perustuvat oikeutensa, 
joten B. r:n ja sen haararatojen tulevaisuus on 
riippuvainen Turkin kanssa tehtävistä erikois- 
rauhansopimuksista. B. rm menetys, se kun 
koskettelee maailman viljavimpia seutuja ja val- 
mistuttuaan on oleva maailman kaupan tärkeim- 
piä reittejä, merkitsi Saksalle sen maailmanvalta- 
unelman täydellistä luhistumista. — [Rohrbach, 
„Die Bagdadbahn" (1911); Jäckh, „Deutschland im 
Orient nach dem Balkankrieg" (1913); H.Schmidt, 
„Das Eisenbahnvvesen in der asiatischen Tiirkei" 
(1914); Muller, ,,Die vvirtschaftliche Bedeutung 
der Bagdadbahn" (1917); Schäfer, „Die Ent- 
wicklung der Bagdadbahnpolitik" (1916).] 

H. H-a. 

*Baggby, ratsutila Pohjan pitäjässä, pääraken- 
nus 4 km Raaseporin pysäkiltä, pinta-ala n. 525 
ha, josta n. 138 ha viljeltyä maata ja n. 300 ha 
hyvää metsää. Omistajia: ennen v. 1826 kaksi 
Liljan veljestä, Stark-suvun jäsenet (1826-77), 
konsuli A. Degener (1877-80), Adam Härd af 
Segerstad (1880-90), F. Sahlberg (1890-1900), 
G. Candelin (1900-11), nykyinen omistaja Nils 
H. Borgström. Päärakennus yli 200 v. vanha, 
taitekattoinen, matalahuoneinen; kartano tun- 
nettu vikkeri- ja apilakannoistaan, korkealyp- 
syisestä ayrshirekarjastaan sekä luonnonihanista, 
jaloja- puulajeja kasvavista ympäristöistään. 

J. A. W. 

Bataar (Baar, Bhar, Barre, Behar, 
B i h a r), suuruudeltaan vaihteleva aas. ja afr. 
kauppapaino. Molukkien Amboina-saarella b. 
on = 270,892 kg; Jaavalla pieni b. = 3 batavia- 
laista pikolia = 184,563 kg, iso b. (yhtäsuuri kuin 
Banda-saarilla) = A^j^ batav. pikolia = 276,8i4 
kg; Sumatran Atschinissa b. = 192,o6 kg, Padan- 
gissa = 203,02 kg, Pulo Pinangissa = 3 malaiji- 
laista pikolia = 194, ns kg, Pondicheryssa ja Karri- 
kalissa b. (c a n d y I. barre) on = 234,963 kg. 
Ceylonilla b. (Behar) on tavallisimmin sama kuin 
Bombayssa (Bombay candy) = 560 engl. nau- 
laa avdp. = 254,012 kg tai myös 545 naulaa = 
247,208 kg. Arabian Beit el-Fakissa b. on = 369,96 
kg, Dziddassa = 83,o47 kg, Hodeidassa = 374,2u 
kg ja Mokassa = 199,328 kg. Mosambikissa b. 
on = 108,862 kg. V. S:n. 

*Bahnson, Jesper Jespersen von, 
kuoli 1909. 

*Bahr, Hermann. Uudempia teoksia: ,,Das 
Konzert" (1909, huvinäytelmä), „Der Qvärulant" 
(1914, kansannäytelmä), „Himmelfahrt" (1915, 
romaani, jossa käsitellään „katolilais-probleemia") 
ja „Die Rotte Korahs" (1919, romaani, jonka esi- 
neenä on juutalaiskysymys). 



*Baieri. Prinssihallitsija Luitpold kuoli jouluk. 
1912. Hänen poikansa, prinssihallitsija Ludvik 
Leopold, otti marrask. 1913 vastaan kruunun 
kuningas Ludvik il l:n a, sittenkuin maapäi- 
vät olivat erottaneet valtaistuimelta mielenvikai- 
sen Otto I:n. Saksassa marrask. 1918 tapahtu- 
neen vallankumouksen johdosta B:stakin tuli 
tasavalta. 

*Bajer, Frederik. Myöhempiä julkaisuja: 
„Livserindringer" (1909-10), ,,Nordens, saerlig 
Danmarks neutralitct under Krimkrigen" (1914), 
„Efter fredsslutningen i Paris 1856" (1915). 

Bakeliitti, keinotekoinen, erittäin kova ja mel- 
kein kaikkiin kemiallisiin liuottimiin liukenema- 
ton hartsimainen aine. Sitä valmistetaan feno- 
lista ja formaldehydistä jonkun alkalin kanssa 
kuumentaen. Valmistuksen alkuasteilla se on 
kuumassa muovailtavaa ja voidaan tällöin puris- 
taa halutun muotoiseksi esineeksi. B. on väritön 
tai heikosti kellertävä, mutta voidaan myös 
värjätä maun mukaan. Se on hyvä eboniitin 
vastike ja siitä valmistetaan sähköteknilli- 
siä käyttöesineitä, veitsen- ja haarukan päitä, 
ovien kädensijoja, harjan runkoja y. m. s. Sa- 
moista raaka-aineista pienin eroavaisuuksin val- 
mistetuista hartseista käytetään myöskin nimi- 
tyksiä dekoriitti, juveliitti, resi- 
niitti, faturaani. H. R-r. 

Bakteriologi, tiedemies, joka tutkii bakterio- 
logiaa I. bakteerioppia. ks. Bakteerit, I Os. 

Bakterioosi, kasvitauti, jonka joku määrätty 
bakteerilaji yksinänsä aiheuttaa. B. nimitystä 
käytetään osaksi vastakohtana „mätänemis"nimi- 
tykselle; tällä tarkoitetaan elollisten aineiden 
hajautumisilmiöitä, joita useammat bakteeri- 
lajit ja usein myöskin erinäiset alhaiset sienet 
ja eläimet samanaikaisesti aiheuttavat. B:la 
synnyttävät etupäässä vapaasti liikkuvat Bacil- 
lus- ja Pseudomonas-sukuihin kuuluvat baktee- 
rit, joilla on kyky tappaa erittämillään myrkky- 
aineilla isäntäkasviensa alkulima ja voivat käyte- 
aineillaan liuottaa solun kettoja. Useissa tapauk- 
sissa pääsevät bakteerit, joita tuuli, vesi ja kai- 
kenlaiset pikkueliöt kuljettavat kasvista toiseen, 
isäntiinsä vain haavojen kautta, mutta toisinaan 
ne voivat tunkeutua isäntiinsä myöskin ilma- 
raoista. Vähemmän vaaralliset bakteerit synnyt- 
tävät tällöin isäntäkasviensa juuriin tahi maan- 
päällisiin osiin vain äkämiä, vaarallisemmat taa- 
sen tappavat lyhyessä ajassa isäntänsä. B:eja, 
joita on tutkittu v:sta 1879 alkaen, tavataan 
useissa tärkeimmissä viljelyskasveissa, kuten 
maississa, sokeriruovossa, vehnässä y. m. heinä- 
kasveissa, banaaneissa, inkiväärissä, sipuleissa, 
kaalikasveissa, perunoissa, tomaateissa, tupakka- 
lajeissa, hernekasveissa, oliivi-, päärynä- ja omena- 
puissa y. m. J. I. L. 

♦Balakirev, Milij Aleksejevit§, kuoli 
1916. 

*Balanseerata, tasapainoittaa, nopeasti pyöri- 
vien koneosien, vauhti-, hihna-, köysi- y. m. pyö- 
rien, potkurien, dynamokoneiden ankkurien, tur- 
biinien juoksupyörien ja myöskin edestakaisin 
liikkuvien koneosien painon järjestäminen joko 
sitä toisin paikoin lisäämällä tai vähentämällä 
tai toisin sijoittamalla, niin että toispuolisia 
konetta tai laitetta tärisyttäviä tai siirtäviä 
voimia ei synny. Hihnapyörää tasapainoitet- 
taessa ei aina riitä, että pyörän paino on akse- 



129 



Itnlata-Iiihna UalkauinsodHt 1912-13 



130 



liin nähden tasoitettu; sen tulee myöskin olla 
keskitasoonsa nähden tasapainuitettu niin, ettei 
synny pyörää kiepauttavia, siis akselia taivut- 
tavia voimia. 

Myös matkustajalaivoja tasapainoitetaan me- 
renkäynnin aiheuttaman heilumisen estämiseksi. 
Tällöin käytetään joko gyroskooppia tai laivan 
poikki rakennettua U-muotoista säiliötä, jossa 
vesi hitaudellaan saa laivan pysymään aallokossa 
jäykkänä. — Tie-, rautatie- ja maarakennuksessa 
tasata s. o. tasaus- 1. tasoitusviivalla profiiliin 
merkitä tasaisen pinnan aikaansaamista varten 
tarpeelliset leikkaukset ja täytteet. P-o P-o. 

Balata-hitaua, valmistetaan vartavasten kudo- 
tusta lujasta pumpulikankaasta, joka tarpeen 
mukaan taivutetaan 3-8-kertaiseksi. Kankaalle 
levitetään balatasta, guttaperkasta ja kautsusta 
bentsiiniin liuotettua seosta, joka liittää kerrok- 
set toisiinsa lujasti. Balata on hyydytettyä 
Sapw/a-sukuisen Mimasops globosa-puun maito- 
nestettä. Puu kasvaa Etelä-Ameriikassa. B:t 
ovat valmistuksen jälkeen venytettävät. Niitä 
käytetään erikoisesti kosteissa paikoissa ja ulko- 
ilmassa. — B:oja valmistaa meillä Suomen 
hihnatehdas o.-y. Tampereella. P-o P-o. 

Balestrand ks. V a n g s n e s, X Os. 

*Ballour, Arthur James, luopui marrask. 
1911 vanhoillisen puolueen johdosta; tuli toukok. 

1915 suurvaltain sodan johdosta muodostetussa 
kokoomusministeristössä meriministeriksi, joukik. 

1916 Lloyd Georgen muodostamassa hallituksessa 
ulkoasiainministeriksi, jääden tähän toimeen, kun 
ministeristö muodostettiin uudestaan tammik. 
1919; luopui sam. v. ulkoasiain hoidosta jääden 
kuitenkin ministeristöön. 

Balkaniiisodat 1912-13. E n s i m ä i n e n 

Balkaninsota. Sen syynä olivat Makedo- 
nian selkkaukset. Bulgaaria ja Serbia tekivät 
toukok. 1912 liiton, johon myöhemmin yhtyivät 
Kreikka ja Montenegro ja jonka yleisenä päämää- 
ränä oli Turkin vallan lopettaminen Euroopassa. 
Kullakin liittoutuneella oli kuitenkin omat eri- 
koiset päämääränsä. Bulgaaria tahtoi saada 
valtaansa sekä Konstantinopolin että Saloniki'n, 
Serbia suurimman osan Makedoniaa ja Saloniki'n, 
Kreikka eteläisen Makedonian ja Saloniki'n sekä 
Epelroksen, Montenegro Novipasarin ja Skutari'n. 
Albanian tulevaisuudesta ei voitu sopia. Näistä 
erilaisista päämääristä oli seurauksena, että suo- 
ranainen yhteistoiminta liittoutuneiden kesken ei 
ollut mahdollinen, ja kun myöskin Turkin tämän 
johdosta täytyi hajoittaa voimansa, käytiin so- 
taa neljällä eri näyttämöllä. 

Syysk. 30 p:nä 1912 Bulgaaria, Serbia, Kreikka 
ja Montenegro ja seur. p:nä myöskin Turkki 
panivat sotavoimansa liikekannalle. Lokak. 7 
p:nä liittoutuneille annettiin Venäjän ja Itä- 
vallan yhteinen nootti, joka tarkoitti sodan estä- 
mistä ja jossa m. m. ilmoitettiin, että jos liit- 
toutuneet rikkoivat rauhan, ei sota tulisi tuotta- 
maan mitään tuloksia, koska suurvallat eivät 
sallisi mitään alueellisia muutoksia. Tästä varoi- 
tuksesta huolimatta Montenegro jo seur. 
päivänä, lokak. 8:na, ensimäisenä julisti sodan. 
Montenegrolaisilla, joilla oli käytettävinään n. 
40,000 miestä, oli aluksi menestystä, kunnes 
heidän päävoimansa etenemisen pysähdytti Sku- 
tari'n linnoitus. Heidän Novipasariin hyökännyt 
osastonsa pääsi yhtymään serbialaisiin. 

Täyd. 5. Painettu --/u 20. 



Lokak. 17 p:nä Turkki julisti sodan Bulgaa- 
riaa ja Serbiaa vastaan, ja Kreikka Turkkia 
vastaan. Serbialaiset, joiden voimat so- 
dan alussa olivat 170,000 miestä, valtasivat jo 
lokakuun kuluessa suurimman osan sandzakaattia, 
melkein koko vanhan Serbian ja pienen osan 
Pohjois-Albaniaakin; tärkeimmät vallatut pai- 
kat olivat Pristina (22 p.), Novipasar (23 p.), 
Yskyb (26 p.), Istip (27 p.) ja Prisrend (30 p.). 
Marrask. 18 p:nä he saivat haltuunsa Monastirin 
ja tunkeutuivat Albaniassa meren rannalle asti 
vallaten m. m. Durazzon. Sillävälin kreikka- 
laiset, jotka panivat liikkeelle n. 70,000 miestä, 
etenivät etelästä käsin ja marssivat marrask. 
7:nä Salonikiin. Serbialaiset ja bulgaarialaiset, 
jotka myöskin pyrkivät Salonikiin, saapuivat 
liian myöhään. 

Tärkeimmät taistelut tapahtuivat kuitenkin 
itäisellä sotanäyttämöllä, missä bulgaarialaisilla 
oli vaikein tehtävä suoritettavana. Heidän ni- 
mellisenä ylipäällikkönään oli tsaari Ferdinand, 
todellisena kenraali Savov. Lokak. 18 p:nä bul- 
gaarialaiset menivät rajan yli ja valloittivat 
Mustapha-Pasan pyrkien osittain Adrianopolia 
kohti saartaaksensa sen, osittain Konstantinopo- 
lin ensimäistä puolustuslinjaa kohti, jonka avain 
Kirk-Kilisse valloitettiin väkirynnäköllä jo lokak. 
24 p:nä. Päivää aikaisemmin bulgaarialaiset 
ryhtyivät piirittämään Adrianopolia, jota turkki- 
laiset sitkeästi puolustivat. Sillä välin bulgaaria- 
Iäinen itäarnieia jatkoi etenemistään Konstanti- 
nopolia kohti karkoittaen suuressa Lyle Burgasin 
taistelussa lokakuun viimeisinä päivinä turkki- 
laiset heidän toiselta puolustuslinjaltaan viimei- 
selle, Tsataldzan linjalle, 35 km:n päähän 
Konstantinopolista. Jo lokak. 11 p:nä bulgaaria- 
laiset olivat valloittaneet Aigeian-meren ranni- 
kolla olevan Rodoston ja Demotikan erottaen 
Turkin itäarmeian lännessä olevien armeiain yh- 
teydestä. Marrask. 17-19 p;nä bulgaarialaiset 
koettivat murtaa Tsataldza-linjan, mutta torjut- 
tiin takaisin. 

Molemmin puolin alettiin nyt väsyä sotaan, 
sitä enemmän kun kolera alkoi raivota sotajou- 
koissa. Tarvittiin kuitenkin vielä suurvaltain 
painostusta, ennenkuin jouluk. 3 p:nä saatiin 
aikaan aselepo, johon Kreikka ja Montenegro 
eivät yhtyneet. Jouluk. 16:na alkoivat Lon- 
toossa rauhanneuvottelut. Niiden pahimpana 
loukkauskivenä tuli olemaan kysymys Adrianopo- 
lin luovuttamisesta Bulgaarialle. Kun Turkin 
hallitus vihdoin tammik. 22 p:nä suurvaltain 
vaatimuksesta oli antanut siihen suostumuksensa, 
tapahtui seur. p:nä Konstantinopolissa vallan- 
kumous. Valtaan päässeet nuorturkkilaiset eivät 
katsoneet olevansa sidottuja edellisen hallituksen 
suostumukseen. Tammik. 28:na hajosi konfe- 
renssi, ja helmik. 3ma alkoivat vihollisuudet 
uudelleen. Turkkilaisten yritys lähettää edelleen 
piiritetylle Adrianopolille apua Gallipoli'sta käsin 
raukesi tyhjiin, ja bulgaarialaiset uhkasivat tun- 
keutua Dardanellien linnoituksille. Maalisk. 6:na 
antautui Janina kreikkalaisille, ja saman kuun 
26:na bulgaarialaiset ja serbialaiset joukot val- 
loittivat Adrianopolin. Montenegrolaiset lopetti- 
vat sotaliikkeet Skutari'n valtauksella. Huhti- 
kuun 16:na Turkki teki Bulgaarian kanssa ase- 
levon, johon myöskin Kreikka ja Serbia yhtyi- 
vät. Lopullisessa rauhassa, joka tehtiin Lontoossa 



131 



Ballagi — Bjiltard 



132 



toukok. 30:na 1913, Turkin täytyi luovuttaa 
kaikki muut Euroopassa olevat alueensa paitsi 
pientä osaa Traakiaa. — Myöskin merellä oli 
käyty sotaa, vaikka ainoastaan vähässä mää- 
rässä, sillä ainoastaan Kreikalla ja Turkilla oli 
joltisetkin laivastot; Bulgaarian laivasto oli mitä- 
tön, Serbialla ja Montenegrolla ei ollut ensinkään 
sotalaivoja. Kreikan laivasto vallitsi täydelli- 
sesti Joonian-merta ja Aigeian-nierta valloittaen 
Turkilta tärkeimmät Aigeian-meren saaret. Mus- 
talla-nierellä ja Marmara-merellä taas turkkilaiset 
olivat herroina, ja heidän laivastonsa otti m. m. 
tehokkaasti osaa Tsataldzan linjan puolustami- 
seen. 

Toinen B a I k a n i n s o t a. Liittoutu- 
neet olivat ensimäisessä sodassa saaneet suuren 
saaliin, mutta sen jaosta syntyi heti riita, sillä 
jokainen voittajista tahtoi saada valloitetuista 
alueista mahdollisimman suuren osan käyttä- 
mällä hyväkseen sekavia kansallisuusoloja. Serbia 
ja Bulgaaria olivat kyllä ennen sotaa tehneet 
sopimuksia alueiden jaosta, mutta kun Itävalta 
ja Italia jyrkästi vastustivat Albanian luovutta- 
mista Serbialle, vaati tämä korvaukseksi sellai- 
siakin osia Makedoniasta, mitkä Bulgaaria, joka 
oli tehnyt suurimmat uhraukset sodassa ja joka 
tavoitteli johtavaa asemaa Balkanilla, tahtoi 
pidättää itselleen senkin perusteella, että niissä 
asui bulgaarialaista väestöä. Myöskin Kreikan ja 
Bulgaarian edut menivät ristiin Aigeian-meren 
rannikkoalueeseen (m. m. Salonikiin) nähden. 
Romaania, joka pelkäsi Bulgaarian paisuvan 
liian mahtavaksi, vaati puolestaan Silistriaa ja 
Dobrudzan rajan järjestelyä. Lisäksi vielä Turkki 
väijyi tilaisuutta voidakseen liittolaisten riitaan- 
nuttua saada takaisin osan menettämäänsä 
aluetta. Venäjän keisari tarjosi 11 p. kesäk. 
välitystään Bulgaarialle ja Serbialle, mutta tar- 
jousta ei otettu vastaan. Bulgaaria piti liian 
suureksi paisuneessa oman voiman tunnossaan 
itsepintaisesti kiinni kannastaan ottamatta huo- 
mioon, että se oli sodassa kärsinyt suurimman 
mieshukan ja siten tuntuvasti heikontunut. Il- 
man sodan julistusta buigaarialaiset aloittivat 
kesäkuun lopulla Makedoniassa sekä serbialaisia 
että kreikkalaisia vastaan taistelun, jota käytiin 
vaihtelevalla menestyksellä. Molemmilla tahoilla 
bulgaarialaisten kuitenkin täytyi peräytyä. Sillä 
välin romaanialaiset keskipalkoilla heinäkuuta 
menivät Tonavan poikki ja lähestyivät vastarin- 
taa kohtaamatta Sofiaa. Turkkilaiset puoles- 
taan valtasivat Adrianopolin. Vaikka romaania- 
laiset ja turkkilaiset pian pysäyttivätkin etene- 
misensä, oli bulgaarialaisten asema toivoton ja 
sodan lopputulos edeltäpäin tietty. Heinäkuun 
31 p:nä tehtiinkin aselepo ja elokuun 10 p:nä 
(1913) lopullinen rauha Bukarestissa, Turkin 
kanssa vasta syyskuun 29:nä. Rajat määrättiin 
seuraavasti: Turkki sai pitää Adrianopolin ja 
Demotikan, mistä raja oli kulkeva Maritzaa myö- 
ten. Ainoastaan Mustan-meren puolella Vasilikon 
kohdalla Bulgaaria sai palasen varsinaista Traa- 
kiaa; muuten se sai pitää Maritzan ja Mestan 
suun välillä olevan valloittamansa alueen. Ka- 
vala sen täytyi luovuttaa Kreikalle, joka sitä 
paitsi sai Belasica-Planinan vuoriharjanteen etelä- 
puolella olevan maan, ja linjan Kupel-Dorijan 
-Svisinajärvi sekä noin puolet Janinan vila- 
jeettia Kap Stylos niemeen asti. Serbian ja Bul- 



gaarian välinen raja määrättiin kulkemaan Egri- 
Palankasta Dorijaniin (Strumnica jäi kuitenkin 
Bulgaarialle), etelässä oli rajana Kreikka, län- 
nessä Albania ja Montenegro. Viimemainittu 
sai Ipekin ja osan Novipasaria ja pienen kaista- 
leen Skutari'n pohjoispuolella. 

Bulgaaria sai 17,000 km- 500,000 as. 
Serbia „ 35,500 „ 1,290,000 „ 

Romaania „ 7,500 „ 240,000 „ 

Kreikka „ 50,000 „ 1,900,000 „ 
Montenegro „ 7,000 „ 230,000 „ 

Albania „ 29,600 „ 800,000 „ 

[Immanuel, ,,Der Balkankrieg 1912-13".] 

J- F. 
*I5allagi, Aladar. Uudempia julkaisuja 
(kaikki unkariksi): „Todellinen Räköczi" (Ferenc 
II Räköczi'n luonteen kuvaus; 1916), „Lajos 
Kossuthin polijoisameriikkalaiset puheet kansalli- 
suuksista ja kansakuntien veljeydestä" (jossa 
väitetään presidentti VVilsonin saaneen kansa- 
kuntien itsemääräämisoikeutta koskevan periaat- 
teensa Kossuthin amer. puheista; 1919) ja „Kaarle 
XII:n ja ruotsalaisten kulku Unkarin läpi 1709- 
1715" (1920). 
*Ballestrem, Franz, kuoli 1910. 
Ballin, A 1 b e r t (1857-1918), saks. liikemies, 
tuli 1886 Hampuri-Ameriikan höyrylaivalinjan 
johtokuntaan, 1900 sen pääjohtajaksi. B. on 
vaikuttanut huomattavasti Saksan valtameri- 
höyryliikenteen suurenmoiseen kehitykseen. Suur- 
valtain sodan aikana hän vastusti jyrkästi sitä, 
että Saksa ryhtyisi käymään häikäilemätöntä 
vedenalaista sotaa, koska hän pelkäsi, että Saksa 
saisi sen johdosta myöskin Yhdysvallat viholli- 
sekseen. Saatuaan marrask. 1918 tietää aselevon 
ankarat ehdot B. äkkiä kuoli, luultavasti oman 
käden kautta. J. F. 

Ballod, Karl (s. 1864), saks. tilastotieteilijä, 
syntyisin lättiläinen, toimi 1893-94 evankeli- 
sena pappina Uralissa, v:sta 1905 professorina 
Berliinissä, v:sta 1904 Preussin tilastollisen maa- 
viraston jäsen. Julkaisuja: ,,Die Sterblichkeit 
der orthodoxen Bevölkerung Russlands 1851- 
90" (1897), ,,Die Lebensfähigkeit der städtischen 
und ländlichen Bevölkerung" (1897), ,,Die mitt- 
lere Lebensdauer in Stadt und Land" (1899). 

Bailu [-lii'], Theodore (1817-85), ransk. 
arkkitehti, Lebas'n oppilas, sai suuren Rooman 
palkinnon (1840) ja Kreikan matkoilta palattuaan 
toimi Ste Clothilde-kirkon rakennustöiden tar- 
kastajana (1850), jolloin Gau'n kuoltua kaunii- 
den tornien päättäminen, portaalit ja rikas poly- 
krominen sisäkoristelu jäi B:n osalle. Pariisin 
vanhoista kirkoista Tour de S. Jacques la 
Boucherie (valmistui 1858)jaS.QermainrAuxerrois 
(valmistui 1863) ovat B:n uusintelemia; rikkaan 
renesanssityylinen, mahtavatorninen S. Trinite- 
(valmistui 1861-67) ja romaanilaistyylinen S. 
Ambroise- (valmistui 1869) kirkot B:n uudesta- 
rakentamia. Jälkimäisestä B. julkaisi monogra- 
fian (1874). Kun Pariisin kommuunin lopulla pol- 
tetun kaupungintalon uusimisesta julistettiin kil- 
pailu, suorittivat B. ja Deperthes l:sen palkin- 
non saajina (1874) uusintelutyön Boccadoron van- 
haa renesanssirakennusta mukaillen. U-o N. 

Baltard /'-(»'ry. I.Louis P i e r r e B. (1764- 
1846), ransk. arkkitehti, maalaaja ja yaskenpiir- 
täjä, rakennustaiteen professori Ecole des 



133 



Hultialuiuun koliuioiuittiius— Bariieilo 



134 



beaux-arts-opistossa, piirtänyt ja kaivertanut m. 
m. kuvasarjat ,,Paris et ses monuments" ja „Co- 
lonne de la place Vendome" (145 lehteä, 1810). — 
2. V i c t o r B. (1805-74), edellisen poika, isänsä ja 
Letliieren oppilas, uudemman ajan etevimpiä 
arkkitehteja Ranskassa. Hänen huomattavim- 
pia töitään ovat St. Augustin-kirkko Pariisissa 
(1860-71), jonka monivärisesti koristeltujen 
rautapylväiden kannattamiin kupoleihin ja hol- 
veihin B. sovitti rautakonstruktsioneja, sekä 
Pariisin suurenmoiset keskushallit (1852-59). Kau- 
pungintalon arkkitehdiksi nimitettynä (1853) B. 
yhdessä Max Vauthier'n kanssa sommitteli ja 
suoritti tämän rakennuksen ,,Cour d' honneur"n 
(kunniapihan) kuulut portaat (hävitetty 1871). 
V. 1860 B:sta tuli Pariisin kaupunginarkkitehti. 
Hänen monista muista töistään mainittakoon 
m. m. St. Germain des Pres-, St. Eustache- ja 
St. Severin-kirkkojen uusintelut. — B:n ansioksi 
on luettava, että hän ensimäisenä arkkitehtuu- 
rissa kykeni konstruktiivisesti ja esteettisesti 
käyttämään rautaa aineenmukaisella tyydyttä- 
vällä tavalla. B:n piirustusten mukaan suoritet- 
tiin Huillard-Brehollen teos: ,,Recherches sur 
les monuments de Thistoire des Normands", 
hänen kirjallisista töistään mainittakoon erin- 
omainen monografia „Villa Medicis a Rome" (1847) 
sekä F. E. Callefn kera julkaistu ,,Les halles 
centrales de Paris" (2:nen pain. 1873). U-o N. 

Baltialainen kolmiomittaus ks. A s t e m i t- 
t a u s, I Os. 

Baltian järviselänue (Baltialainen järvi- 
selänne), Pohjois-Venäjän maanselän jatkona 
läpi Saksan alangon Slesvig-Holsteiniin saakka 
ulottuva kaareva, jääkautinen järvirikas reuna- 
moreenimuodostus. ks. Saksa, VIII Os. p. 564. 

Baltimore. 669,891 as. (1918). 

Balzac [-za'k] (ransk.), matala, mukava noja- 
tuoli, siksi nimitetty keksijänsä, kirjailija Honori 
de Balzacin (1799-1850) mukaan. 

Bamag, alkukirjaimet nimestä ,,Berlin-Anhal- 
tische Maschinenbau Actien Gesellschaft", suuri 
konepaja, joka valmistaa erikoisesti voimansiirto- 
laitteita, laakereita, pyöriä, kytkimiä y. m. 

P-o P-o. 

Bambyke (arab. Mambidz), myös H i e r a- 
p o 1 i s, muinainen kaupunki Pohjois-Syyriassa, 
kuuluisa temppelistään, missä palveltiin ,, Syy- 
rian jumalatarta" (Atarg^atis). B:n raimiot ovat 
23 km Eufratista länteen, Aleposta koilliseen. 

K. T-t. 

Bandinelli f-e'-], B a r t o 1 o m m e o I. B a c- 
cio (1493-1560), huomattava firenzeläinen ku- 
vanveistäjä ja maalari, etevän kultasepän Michel 
Angelo di Viviani'n poika, sai voimakkaimmat 
taiteelliset vaikutteensa Michelangelolta, jonka 
,, Kylpeviä sotilaita" hän, kuten monet muutkin 
firenzeläiset taiteilijat, nuorena suurella innolla 
tutki ja jonka työtavan hän omisti. Muuten B. 
koko elämänsä esiintyy Michelangelon kadehti- 
vana kilpailijana ja vainoojana saavuttamatta 
kumminkaan tämän suurpiirteistä voimaa, joka 
Btlla kääntyy liioittelevaksi nianeerimaisuudeksi 
ja ulkonaisilla vaikutuksilla työskenteleväksi suu- 
ruuden tavoittelemiseksi. Tällaisia keinoja B. käyt- 
tää Frans I:tä varten valmistamassaan Laokoon- 
ryhmän kopiossa; Palazzo Vechion edustalle 
Michelangelon Davidin vastineeksi aiottu ja 
Michelangelon käyttämättä jääneestä marmori- 



kappaleesta veistetty Herkules ja Cacus (1534) 
on tosin suuri ja mahtava, mutta kankea ja mau- 
ton ja joutui paljon pilkan alaiseksi; B:n ,, Aatamin 
ja Eevan" firenzeläiset, muka häveliäisyyttä louk- 
kaavana, siirsivät tuomiokirkosta Bargelloon; Cle- 
mens VIII:nja Leo X:n hautamonumentit Roo- 
massa ovat B:n työtä; hänen paraltaan ovat ne 
88, apostoleita, profeettoja ja hyviä avuja esittä- 
vät reliefitäytteet, jotka koristavat Firenzen tuo- 
miokirkon kuoriaitauksia (valmistuivat 1555). 

U-o N. 

*Bänffy, D e z s ö, kuoli 1911. 

*Bang, Anton Christian, kuoli 1913. 

*Bang-, Gustav, kuoli 1915. 

*Bang, Herman Joachim, kuoli 1912. 

Bar (engl. bar = este, sulku) ks. Este- 
särkkä, 11 Os. 

*Bai', Karl Ludwig von, kuoli 1913. 

Bäräny [bdrrmij, Robert (s. 1876), unk. lää- 
käri, korvatautien dosentti Wienin yliopistossa. 
B. on tutkinut etupäässä sisäkorvassa olevan tasa- 
paino-(vestibulaari-)elimen fysiologiaa ja patolo- 
giaa sekä pikkuaivojen tauteja, tehden alallaan 
siksi huomattavia ja käänteentekeviä keksintöjä, 
että hänelle annettiin ansioidensa tunnustukseksi 
jo 38-vuotiaana v:n 1914 Nobel-palkinto. B. oli 
tällöin itse venäläisten sotavankina Kaspian ta- 
kaisella alueella sijaitsevassa Mervin kaupungissa. 
Hän oli nim. tieteellisessä tutkija-innostuksessaan 
mennyt vapaaehtoisena lääkärinä Itävalta-Unkarin 
armeiaan ja joutunut sotavangiksi Przemyslin 
linnoituksessa. Y. K. 

Baratierl [-7-'-J, Oreste (1841-1901), it. 
kenraali. B. otti nuorena osaa m. m. Garibaldi'n 
Sisilian-retkeen ja liittyi 1866 armeiaan. V. 1891 
hän tuli Italian Punaisen-meren rannalle sijoitet- 
tujen siirtomaajoukkojen ylipäälliköksi, torjui 
1894 mahdin hyökkäyksen ja valtasi Kassalan 
sekä myöhemmin Aduan, minkä johdosta ylen- 
nettiin kenraaliluutnantiksi. V. 1896 hän Aduan 
lähellä kärsi täydellisen tappion taistellessaan 
ylivoimaisia abessiinialaisia joukkoja vastaan. B. 
asetettiin sotaoikeuden eteen, joka tosin vapautti 
hänet, mutta samalla lausui niin kovan arvoste- 
lun hänestä ja hänen toiminnastaan, että hän 
muutti Tiroliin, missä kuoli. J. F. 

Barbizon f-zö'J, kylä lähellä Fontainebleau- 
metsää Pariisin ulkopuolella, tullut taidehisto- 
riassa kuuluksi sen kautta, että muutamat ete- 
vät maalaajat, kuten Millet, Corot, Rousseau, 
asettuivat sinne asumaan ja työskennellen pää- 
asiallisesti ulkosalla kohottivat ulkoilmamaalauk- 
sen (pleinairismin) johtavaan asemaan maisema- 
maalauksen alalla. Heidän edustamaansa suun- 
taa sanotaan usein Barbizon- I. Fontainebleau- 
kouluksi. F. L. 

Bargello f-dze'-], Italiassa vartio- tai aseellisen 
järjestysjoukon, poliisin päävahtiasema; etenkin 
Firenzessä podestän 1. järjestyspäällikön vanha 
palatsi, kaupungin aseellisten joukkojen keskusta. 
Vv. 1330-45 erikoiseen, mielenkiintoiseen firenze- 
läiseen tyyliin rakennettuna sen suurta pihamaata 
ympäröi kahdessa kerroksessa kolmella sivulla 
segmenttikaariset loggiat, ja yläkertaan johtavan 
avoimen portaan seinäsivuun näkee vajoitettuina 
sarjan entisten podestäin vaakunakilpiä. V:sta 
1865 kansallismuseoksi muutettuna Firenzen b. 
käsittää arvokkaan kokoelman taiteellisia aseita 
ja renesanssimestarien, etenkin Cellini'n, Ohi- 



135 



Karile — Bassai 



135 



bcrti'n, Liica della Robbian, Michelangelon y. m. 
veistoksia. U-o N. 

Barilo [-i'-], Antonio da Neri di(l 453- 
1516) ja tämän veljenpoil<a Giovanni (k. 
1529), Italiassa Sienassa 1500-luvun alkupuolella 
korkealle kehittyneen puunleikkaus- ja intarsia- 
taidon verrattomia mestareja. Edellisen päätyöstä, 
Sienan tuomiokirkon kastekappelin kuorituoleista 
(1483-1502), on vain yksityisiä jätteitä säilynyt, 
samoin kirkon lehteristä; Pai. del magnificon 8 
pilasteria (n. 1500) hienoine arabeskcineen, genioi- 
neen, allegorioineen, panfiguureineen, merihepoi- 
neen y. m. (nyttemmin Sienan akatemiassa) kuu- 
luvat renesanssin paraiten sommiteltuihin ja tek- 
nillisesti oivallisimmin suoritettuihin taideteoksiin. 
Giovanni, setänsä avustaja, on valmistanut (Rafaelin 
piirustusten mukaan) oven Vatikaanin stanzoihin, 
Rafaelin ,,Transfiguration"-taulun kehykset ja sai 
1514 toimekseen puisen mallin valmistamisen 
Rafaelin Pietarinkirkon suunnitelmasta. U-o N. 

*Baring, E v e 1 y n, lord C r o m e r, kuoli 1917. 

Barkerin puuvillatehdas (omistaja A.-b. John 
Barker o.-y.) sijaitsee Turussa Aurajoen ran- 
nalla. Liikkeen perusti engl. John Barker, 
joka 1843 sai hallitukselta oikeuden rakentaa 
puuvillanjalostustehtaan. Toiminta alkoi 1845 
neljällä karstauskoneella ja yhtä monella keh- 
rinpuulla. V. 1851 B. möi puolet tehtaasta 
apteekkari L. E. Stigzeliukselle, joka oston 
kautta B:n kuoltua 3 v. myöhemmin sai teh- 
taan kokonaan haltuunsa. V. 1889 tämän pe- 
rilliset sen möivät liikemiehille C. Fr. Junne- 
liukselle ja G. A. Petreliukselle, jotka 1899 muut- 
tivat liikkeen o.-y:ksi. Osakepääomaksi tuli 
1 milj. mk. jaettuna 1,000 mk:n osakkeisiin. — 
Aluksi tehtaassa valmistettiin ainoastaan puu- 
villalankaa, mutta 1857 siihen liitettiin värjäämö 
ja valkaisulaitos. V. 1891 rakennettiin kehräämön 
yhteyteen kutomo, jossa aluksi oli 125kangaspuuta, 
1899 valmistui värjäämö, valkaisu- ja apretuuri- 
laitos, sam. v. rakennettiin sähkövoima-asema 
koko tehdasta varten ja 1900 pystytettiin höyry- 
kone ja n. 1.000 hevosv. sähkögeneraattori. 
Kun uusi kehräämö oli valmistunut 1902, voi- 
tiin kutomo-osastoa laajentaa niin, että kehrien 
luku nousi n. 22,000:een. V. 1906 toiminimi 
osti lakanneen Alfa sokeritehtaan rakennukset 
ja järjesti niihin kutomon, jossa 1914 oli 760 
kangaspuuta. Osakepääoma 7,2 milj. mk., työ- 
väestön lukumäärä on noussut n. 40:stä 1845 
n. l,200:aan, tuotannon arvo 1914 n. 6 milj. mk. 
Voittovaroistaan yhtiö 1916 lahjoitti virkailijain 
ja työläisten eläkerahastoihin kumpaankin 100,000 
mk. sekä 1917 50,000 mk., työläisten sairaus- ja 
hautausapukassaan 1916 20,000 mk. ja 1917 
10,000 mk. J. A. W. 

Barkla, Charles (s. 1877), engl. fyysikko, 
tuli sähköopin dosentiksi Liverpooliin 1907, fysii- 
kan professoriksi Lontooseen 1909 ja Edinburghiin 
1913; on v:sta 1905 alkaen suurella menestyksellä 
tutkinut röntgensäteitä. Hän on voinut todeta, 
että jokaisesta röntgensäteiden säteilyttämästä ai- 
neesta lähtee sekundäärisäteily, joka kullekin alku- 
aineelle on voimakkuudeltaan (ks. Röntgen- 
säteet, VIII Os.) karakteristinen. Alkuaineen 
karakteristisen röntgensäteilyn 
voimakkuus on sitä suurempi kuta suurempi ai- 
neen atomipaino on. Se on yhtä ominainen eri 
lineille kuin spektrin juovia vastaava valo, jota 



kappaleen hehkuva kaasu lähettää. Röntgen- 
ja valosäteet ovat sentähden luonteeltaan saman- 
laisia ilmiöitä. — B. on myös todistanut, että 
röntgensäteet ovat osittain polarisoituneita. — • 
B. sai Nobel-palkinnon fysiikassa v. 1917. 

U. S:n. 

*Bitrnaul. V. 1917 paloi suurin osa keskikau- 
punkia julkisine rakennuksineen. 

*Barrios, Benet Ro ura, kuoli 1915. 

*Bartli, Paul, on myöskin herättänyt huo- 
miota kasvatusopillisilla teoksillaan, joita on 
,,Die Elemente der Erziehungs- und Unterrichts- 
lehre" (6:s pain. 1919), ,,Die Qeschichte der Er- 
zieliung in soziologischer und geistesgeschicht- 
licher Beleuchtung" (2:nen pain. 1916) sekä 
kolme 1919 ilmestynyttä teosta, nim.: „Die 
Notvvendigkeit eines systematischen Moralunter- 
richts" (2:nen pain. 1920), ,,Lebensfiihrer, oder 
Sittenlehrbuch fiir die oberste Klasse der Volks- 
schulen und fur Fortbildungsschulen" ynnä 
,,Ethische Jugendfiihrung, Kommentar zum Le- 
bensfiihrer". A. Gr. 

*Barth, Theodor, kuoli 1909. 

Bartliolome [bariolom?' ] , Albert (s. 1848), 
ransk. kuvanveistäjä ja taidemaalari, opiskeli 
ensin maalaustaidetta Genevessä ja G^römcn 
johdolla Pariisissa sekä herätti melkoista huo- 
miota muoto- ja laatukuvillaan. Myöhemmin 
hän antautui harjoittamaan kuvanveistoa luo- 
den ensimäiseksi hautapatsaan 1886 kuolleen 
vaimonsa haudalle. V. 1895 hänellä oli kipsi- 
malli valmiina tunnetuimpaan teokseensa, suuri- 
suuntaiseen ,, Kuolleiden muistomerkkiin" (ks. 
Kuvanveistotaide, V O?., kuvaliite IV), 
joka sitten 1895-99 kiveen hakattuna pystytettiin 
Pariisin Pere Lachaise-hautausmaan portille. V.ir- 
sinkin tällä teoksella B. on tullut tunnetuksi 
yhtenä nykyisen Ranskan huomattavimmista 
kuvanveistäjistä. M lita hänen töitään mainitta- 
koon säveltäjä .Meilhacin hautapatsas Pariisissa, 
-, Itkevä tyttö" (pronssia, Pariisissa Luxembourgin 
ja Kööpenhaminassa Ny Carlsbergin kokoelmissa), 
,, Salaisuus", ,, Tyttö laitellen tukkaansa" (Dres- 
denin Albertinumissa). F. L. 

'^Barthou, Jean L o u i s, oli maalisk. 1906- 
heinäk. 1909 yleisten töiden ministerinä, sittem- 
min oikeusministerinä Briandin ministeristössä 
marraskuuhun 1910 ja maalisk.-marrask. 1913 
i pää- ja opetusasiainministerinä. Yhdessä Briandin 
kanssa hän helmik. 1914 muodosti uuden puo- 
lueen äärimäiskantaisia radikaaleja vastaan. 
' *Bart6k, L a j o s, kuoli 1902. 
! *Basel. 135,500 as. (1919). 
I *Basra. Bagdadin radan (ks. t. Täyd.) on määrä 
jatkua B:aan. — Suurvaltain sodan alussa eng- 
lantilaiset valtasivat B:n. 

Bassai (lat. Basscc). pieni kaupunki Kreikassa, 
1 Peloponnesoksella. Arkadian Figaleian luona, 
jonne Parthenonin arkkitehti Iktinos rakensi 
arkadialaisilta ruttovaaran torjuneelle Apollo Epi- 
kureiokselle pyhitetyn temppelin (n. 430 e. Kr.). 
Temppeli, jotaTegean Athene .'\lean jälkeen pidet- 
tiin Peloponnesoksen kauneimpana, oli 6- ja 15- 
pylväinen doorilainen peripteros sekä monessa 
suhteessa erikoinen ja kaavamaisuudesta poik- 
keava. Niinpä esim. orienteeraus oli pohjoisesta 
etelään, cella oli kaksijakoinen, joonilaisten sisä- 
pylväiden muotoilu kohotettuine kapiteeleineen 
ja lennokkaine baasiprofiileineen on omiaan yllät- 



137 



Bassermann— Beardsley 



138 



täniään, ja jos ainoa löydetty korinttilainen pyl- 
väs saa paikkansa cellan molempain osain väliseen 
aukkoon eikä olisikaan votiivipylväs, olisi temp- 
peli ensimäinen, jossa kaikki kolme kreik. pylväs- 
järjestöä on yhtaikaa tullut käytäntöön. Cellan 
sisällä joonilaisten pylväiden yläpuolella kiertävä 
marmorinen, 0,63 m korkea, 30 m pitkä pirteän 
elävä, intohimoisesti liikennehtivä, joskin pro- 
vinssimakuinen, karkeanpuoleinen, amatsoni- ja ; 
kentauritaisteluja esittä\ä Cockerellin 1812 löy- ^ 
tämä kuvafriisi on siirretty British Museumiin. 
Muutamain marmoristen kattotiilipalasien muo- 
dosta päättäen tuntuu hyvinkin todenmukaiselta, 
että temppelissä on ollut jonkinlainen katto- j 
valaistus. U-o N. 

*Bassermanii, Ernst, kuoli U)17. 

Batalba [b3ta'lJ3], kaupunki Portugalissa Estre- ! 
maduran provinssissa, Lissabonista 135 km poh- 
joiseen, 3,850 as. (1900), kuuluisa suurenmoisesta i 
Sa Maria da Victoria I. Bataiha nimisestä doniini- \ 
kaaniluostaristaan, jonka Juhana 1 rakennutti 
AIjubarrotan ja Canoeiran väliselle tasangolle 
kastilialaisista saamansa voiton muistoksi (1387). 
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului: viiteen kap- 
peliin päättyvä kirkko, sen pohjoissivuun liittyvä , 
kuninkaallinen ristikäytävä retektorioineen iän- ' 
nessä, kapitulihuoneineen idässä sekä kirkon lou- 
naiskulmassa perustajain kappeli, joissa kaikissa 
kolmessa engl. vaikutus on ilmeinen (kuningatar 
Philippa oli engl. syntyperää). Myöhempiä aina 
v:een 1551 tehtyjä lisäyksiä ovat pohjoisessa 
Alfonso V:n ristikäytävä ja erikoisen puolivalmiin 
ryhmän muodostava, myöhempäin kuninkaiden 
mausoleumi (Capellas imparfeitas). Kullankar- 
vaiseen marmoriin vivahtavan kalkkikiviaineen 
loisto, koristelun mielikuvituksellinen, aito etelä- 
mainen, norsunluuleikkauksia muistuttava rik- 
kaus ja hienous, huolellinen viimeistelty työ kes- 
kittyy etenkin ovi- ja ikkuna-aukkoihin (esim. 
mausoleumin ovi), holveihin ja gallerioihin, joille 
seinäpintain rauhallinen sileys vastakkaisvaiku- 
tuksena luo vaikuttavan taustan. Portugalin 
maurilais-goottilaisessa rakennustaiteessa B. ja 
Belemin luostari ovat ensi sijalla ja hakevat 
muualtakin vertaistaan; v:n 1775 maanjäristys 
tuotti B:lle melkoisia vaurioita, ranskalaiset sitä 
ryöstivät 1810, kansalliseksi muistomerkiksi se 
julistettiin 1840 ja senjälkeen sitä on asteettain 
korjattu. U-o N. 

Bateson [beitSdn], William (s. 1861), 
engl. luonnontieteilijä, perinnöllisyystutkija, Ya- 
len yliopistossa ,,Si!liman lecturer" v:sta 1907, 
Cambridgen yliopistossa biologian professorina 
v:sta 1908, senjälkeen Lontoossa olevan ,,John 
Innes horticultural institution" nimisen puutarha- 
hoidollisen koelaitoksen johtaja. Julkaisuja: ,, Ma- 
terials for the study of variation" (1894), ,,Men- 
dePs principles of heredity" (1902), ,,Problems 
of genetics" (1913); perustanut ',, Journal of gene- 
tics" aikakauslehden. 

Batik-työt. Itä- Intiassa ja sen saarilla on van- 
hastaan ollut käytännössä puuvillakankaiden 
värjäystäpä, jossa kangas, kuvio- ja kupsikohtia 
lukuunottamatta, ennen väritystä peitetään vä- 
riltä suojaavalla ohuella vahaliuoksella, joka sit- 
ten värittämisen jälkeen soveliaalla tavalla 
liuottamalla poistetaan. Näin värjättyjä kan- 
kaita nimitetään b:ksi. Vanhat b. olivat tavalli- 
sesti vain kaksivärisiä, mutta menettelytapaa eri 



värein toistamalla ja pohjana silkkiä, samettia, nah- 
kaa käyttämällä voi saada hyvinkin vaihtelevia 
ja pehmeitä värivaikutuksia syntymään. Työ- 
tapa on sovellettavissa verhoihin, liinoihin, peit- 
teisiin, kirjankansiin vieläpä kokonaisiini huone- 
sisustuksiinkin ja on parannetuin menettelyta- 
voin tullut käytäntöön etenkin Hollannissa (Apel- 
dornin verstaat). Suomessa rouva Sigrid iVick- 
ström-Paaer ensimäisenä b:n valmistajana on saa 
nut muitakin esimerkkiään seuraamaan. U-o N. 

Battoni [-to'-], PompeoGirolamo (1708- 
87), it. taidemaalari, opiskeli Roomassa saaden 
vaikutelmia antiikin ja Rafaelin taiteesta. Hänen 
käsittelytapansa on akateemisen silkoista, sisäi- 
sesti köyhää kaunomaalausta, joka kumminkin, 
vastaten ajan vaatimuksia, hankki hänelle pal- 
jon tilauksia. Niinpä hän sai suorittaakseen 
suuren joukon alttarimaalauksia etupäässä it. 
kirkkoihin sekä myöskin ylhäisten henkilöitten, 
ruhtinasten ja paavien, muotokuvia. Hänen 
tunnetuimpia teoksiaan ovat ,, Katuva Magda- 
lena" (Dresdenin kokoelmissa), ,,Pyhä perhe" 
(Pietarin Eremitaasissa), suuri alttaritaulu ,, Neljä 
maanosaa palvomassa Jeesuksen sydäntä" (Lissa- 
bonissa) sekä antiikkisaiheiset „Scipion kieltäy- 
tyminen", „Thetis, Akilleus ja Chiron", ,,Dariuk- 
sen perhe Aleksanterin edessä". F. L. 

Baudissin, Wolf v o n (s. 1847), kreivi, saks. 
teologi ja uskonnonhistorioitsija, tuli professo- 
riksi Marburgiin 1881 ja Berliiniin 1900. Pää- 
teokset: ,,Studien zur semitischen Religions- 
geschichte" (1876-78), ,,Qeschichte des alttesta- 
mentlichen Priestertunis" (1889), ,,Einleitung in 
die Biicher des Alten Testaments" (1901) ja 
„Esmun-Asklepios" (1906). E. K-a. 

"'Bauditz, Sophus Gustav, kuoli 1915. 

Baukis ks. P h i I e m o n, VII Os. 

Bauksiitti ks. B a u x i i 1 1 i, I Os. 

Baumgarten, Otto (s. 1858), saks. evankeli- 
nen teologi, v:sta 1894 käytännöllisen jumaluus- 
opin professorina Kielin yliopistossa. B., joka 
on uudemman jumaluusopin huomatuimpia edus- 
tajia, on m. m. julkaissut ,,Der Seelsorger unserer 
Tage" (1890), „Neue Bahnen, der Unterricht 
in der christlichen Religion im Geist der modernen 
Theologie" (1903). Julkaisee v:sta 1907 aika- 
kauskirjaa ,,Evangelische Freiheit". E. K-a. 

Bauschlnger [boushpr], Julius (s. 1860), 
saks. astronomi, v:sta 1885 observaattorina Miin- 
chenissä, v:sta 1896 professorina ja „Rechen- 
institut"in johtajana Berliinissä. B:n tärkeim- 
mät työt koskettelevat kiintotähtien absoluut- 
tisia paikanmääräyksiä ja ratamääräyksiä. Kir- 
joittanut oppikirjan ,,Bahnbestimmung der Him- 
melskörper". 

Bayard-pistoli ks. P i s t o I i, Täyd. 

*Bazin, Rene Frani;ois Nicolas Ma- 
rie. Uudempia julkaisuja (v:n 1908 jälkeen): 
,,Les memoires d'une vieille fille", ,,Le mariage 
de m:elle Gimel", ,,Le barrifere", ,,Nord-Sud", 
,,Aujourd'hui et demain", ,,Recits du temps de 
la guerre", ,,La closerie de Champdolent", „Les 
nouveaux Oberle", ,,La douce France". 

Beardsley [biddzli], Aubrey Vincent 
(1872-98), engl. piirtäjä ja kuvataiteilija, aikoi 
ensin klaveeritaiteilijaksi, mutta keskitti sittem- 
min Burne-Jonesin ja Puvis de ChavannesMn 
neuvosta harrastuksensa mustan ja valkean tai- 
teen ahtaalle alalle (1893). B. oli aikansa omin- 



139 



Ueatty— Bebrens 



140 



takeisimpia kuvittajia ja keliitti iliaii oman per- 
soonallisen tyylinsä, jonka herniokkaan varnia- 
kätinen, todellisniiden tiivistävä ja yksinkertais- 
tuttava, raffinecratun elegantti viivavaikutus uu- 
demman ajan koristetaiteeseen on jättänyt syviä 
jälkiä. Tunnekylläisenä, sairaalloiseen fantastil- 
lisuuteen taipuvana hänen taiteensa oli viileän 
aistillista, pehmeän kiehtovaan asuun verhoutu- 
vaa pessimismiä. Se oli sen dekadenttiajan ek- 
sootillisen rehevä kukka, jonka apostoleita oli- 
vat Beaudelaire ja Verlaine, keskeisiä henki- i 
löitä Wilde. Alussa hänen töissään käy prera- ! 
faeliittinentuulahdus(Maloryn ,,Morted'Arthur"in 
kuvitus, 1893-95); oppi sitten japanilaisilta nius- 
tain ja valkeain pintain kontrastit, yksinkertaisen 
konttuurivaikutuksen ja viivan pikkusiroudet 
(„The Yellovv Book"in työt, 1893-95), lopuksi 
ransk. 1700-luvun taiteiden hienoudet. Pennel- 
koulun tunteellisen herkkä pisteviiva on B:n 
tyylille erikoisen ominainen. Piirsi 1896 aloitta- 
maansa, lyhytikäistä ,, Savoy" aikakauskirjaa var- 
ten, kuvitti Popen „The rape of the lock"in, 
Johnssonin ,,Volpone"n. O. VVilden ,,Salome"n 
kuvitus on hänen kuuluisimpia töitään, paraimpia 
Avenue-teatterin ja Fisher Unvvinin reklaamileh- 
det (posterit) Koottuina hänen piirustuksiaan 
ilmestyi 1893, 1897, 1899. [Lane, „The later 
works of A. B." (1901), sama, ,,The early works 
of A. e."; Symons, „A. B." (1905); Klein, 
„A. B." (Die Kunst, 1902); Hannover, „B." 
(Kunst u. Kunstler 1919, Bd I).] U-o N. 

Bcatty [bitij, Sir David (s. 1871), engl. 
amiraali; toimi erittäin ansiokkaasti 1898 Niilin 
tykkiveneissä, otti 1900 osaa Kiinan boksari- 
kapinan kukistamiseen, jolloin haavoittui pahasti, 
ja tuli 1910 kontra-amiraaliksi. Suurvaltain | 
sodan alkaessa B. ensimäisen dreadnoughteskaa- 
derin päällikkönä 28 p. elok. 1914 taisteli menes- 
tyksellä Helgolannin kohdalla saksalaisia etu- 
vartialaivoja vastaan. Tammik. 1915 hänen 
onnistui ehkäistä saks. dreadnoughteskaaderin 
hyökkäys Englannin rannikkoa vastaan. Toukok. 
31 p. 1916 B. otti osaa Skagenin meritaisteluun 
ja tuli sittemmin sam. v. Englannin laivaston yli- 
päälliköksi. J. F. 

*Beauchet, L u d o v i c, kuoli 1914. 

Beaumont fbomö' ], Jean Baptiste Ar- 
mand Louis Leonce lilie de (1798- 
1874), ransk. geologi, tuli 1853 Ranskan tiede- 
akatemian vakinaiseksi sihteeriksi, valmisti yh- 
dessä P. A. Dufrenoy'n kanssa Ranskan geol. 
kartan, niittak. 1 : 500,000, sekä sen selityksen 
1840-42. Julkaisi myös vuorijonojärjestelmän, 
mikä perustuu niiden pääsuuntaan ja jossa esite- 
tään se teoria, että kaikki samansuuntaiset vuori- 
jonot ovat nousseet samoihin aikoihin ja että 
niiden nouseminen on yhteydessä maan jatkuvan 
jäähtymisen kanssa. 

*B('auvais. Kaupungissa S. Pierre niminen 
katedraali, ransk. myöhemmän gotiikan, flam- 
boyant-tyylin loistavin muistomerkki, goottilai- 
sen empiirisen konstruoimistaidon viimeinen sana. 
Keskeneräiseksi Jääneenä kirkosta on vain kuori 
ja poikkilaiva olemassa, valmiina siitä Pietarin- 
kirkon jälkeen olisi tullut suurin katolinen kirkko. 
Suunnitelman laatijana mainitaan Ludvik Pyhän 
mieliarkkitehti Eude de Montreuil ja rakennus- 
työt aloitettiin 1225. 46 m korkeat kuoriholvit, 
joiden alle Nikolainkirkko ilman ristiä mahtuisi, 



tuskin valmiina sortuivat 12 v. seisottuaan 1284, 
johon syynä lie lee ollut muutenkin uhkarohkeassa 
rakenteessa käytetty eriaineinen kivi, mutta py- 
syivät paikoillaan kun valtavat, 14 m korkeat 
ikkunat ja kaariaukot jaettiin kahtia ja muitakin 
vahvistustöitä suoritettiin. Tähän aikaan gotii- 
kan rakennusinnostus oli alkanut lauhtua ja 
vasta 1347 kuori oli uudestaan kunnossa ja — 
varatkin lopussa. Lisäksi Ranskassa seurasi 
pitkällinen anarkian ja sotain väliaika ja vasta 
1500-48 poikkilaivat lisättiin ja samalla silloinen 
arkkitehti, kunnianhimoinen Jean Vast, sen si- 
jaan että olisi jatkanut laivain rakentamista, 
kohotti risteykseen ikäänkuin ennenaikaisiksi 
päättäjäisiksi huimaavan, 153 m korkean torni- 
keon (Kölnin tuomiokirkon tornit 146 m), kers- 
katen että se oli Pietarinkirkon kupoliakin suu- 
rempi ihme. Mutta tämäkin ihme romahti alas 
1563, viisi vuotta seisottuaan ja taaskin varat 
vahinkojen korjaamiseen hupenivat. — Sellaisena 
kuin rakennus nyt seisoo fragmenttina — maail- 
man valtavimpana, keskiajan suurenmoisimpana 
huonekonseptsionina, se on konstruktiivinen 
ihme, jossa ei yllätä massojen määrä, vaan 
aineiden suhteellinen niukkuus ja se mestarilli- 
nen kyky, jolla näille on rakennuksessa osoitettu 
määrätty tehtävänsä, detaljien pidättyvä puh- 
taus ja hienous, kuorin ilmavuus ja solakka 
suhteellisuus. U-o N. 

*Beauvois, E u g 6 n e, kuoli 1913. 

*Bebel, Ferdinand August, kuoli 1913. 

*Beeker, Adolf von, kuoli 1909. 

Beeker-ruuvlväkipyörä ks. Väkipyörä 
kuva 6, X Os. 

*Beernaert, Auguste Marie Francois, 
sai 1909 Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä pa- 
rooni d'Estournelles de Constanfin kanssa. 
Kuoli 1912. 

*Begas, Reinhold, kuoli 1911. 

Bebar ks. B a h a r, Täyd. 

*Behrens, B e r t h a, kuoli 1912. 

Belirens f-T^r-], P e t e r (s. 1868), saks. maalari, 
työtaiteilija ja arkkitehti, uudemman saks. raken- 
nus- ja työtaiteen merkkimiehiä, opiskeli maa- 
laustaidetta Karlsruhessa ja Diisseldorfissa (1886- 
89) ja asettui maalarina Muncheniin, aloittaen 
taiteilijauransa Leiblin värisävylaatuisilla kuvilla, 
tutustui Hollannin matkoilla (1890) Israelsin töi- 
hin, mutta kääntyi yhä enemmän väri- ja valo- 
probleemeja tutkivaksi vapaailmanmaalariksi ja 
impressionistiksi. Muncheniin palattuaan B. oli 
mukana perustamassa Secessionia (1893) ja, kun 
ei tämäkään hänen taiteilijatemperamenttiansa 
tyydyttänyt, ,,Freie Vereinigung Miinchener 
Kiinstler" nimisen taiteilijayhtymän; oli myöskin 
,,Pan"-taidelehden perustajia (1895). Italian mat- 
kan jälkeen B:ssä yhä enemmän vahvistui deko- 
ratiivinen suunta ja seuraavina vuosina ilmesty- 
neet suuret värilliset puupiirrostaulut ja kirja- 
taiteelliset työt (,,Behrens-kirjoitus", 1901), joissa 
hän jo näyttäytyy puhtaan viivan taiteilijana, 
veivät B:n lopulta käytännöllistä tarvetta pal- 
velevaan tvö- ja rakennustaiteeseen. Darm- 
stadtin näyttelyssä (1900-01) B:n huvila oli 
näyttelyn merkkinumeroita ja tästä alkaen hänen 
toiminnallaan on ollut alallaan melkeinpä kään- 
teentekevä ja perustava merkitys. Uudestijärjes- 
tämässään Diisseldorfin työtaiteellisessa koulussa 
B. oli johtajana v:sta 1903, mutta jätti sen pian- 



141 



Behring — Belgia 



142 



kin, kuii ei saanut riittävää kannatusta uudistus- 
aatteilleen, kokonaan antautuakseen suorittavan 
taiteilijan työalalle. Westfalenin Hagenissa hän 
VV. 1906-07 suunnitteli ja suoritti mielenkiin- 
toisia töitä (Folkvvang-museon luentosali, Del- 
sternin krematorio y. m.) ja vieläkin laajakan- 
toisemmaksi ja hedelmiätuottavaksi hänen toi- 
mintansa muodostui suuren AEO-sähköyhtiön 
palveluksessa, yhtiön taiteellisena ohjaajana, sen 
laajojen tehdasrakennusten suunnittelijana ja sen 
valaistusesineiJen uudenaikaisena luojana. Keskellä 
vuosisadankäänteen ,, Jugend-tyylin" kiemura- ja 
muotomylläkkää B:n selvä, viivain, värien, kap- 
palten rytmilliseen kauneuteen, melkeinpä vain 
teoreettisille perusmuodoille rakentava, historial- 
lisia muototraditsioneja vierova taide vaikuttaa 
melkein ilmestyksentapaisesti. Yhtä puhdiste- 
tun yksinkertaisena, mittausopillisen alkeellisena 
ja täten muodin vaihteista riippumattomana B:n 
ornamentiikkakin toisarvoisena tyytyy vain säes- 
täjän osaan tai olemaan, etualaan tunkeutumatta, 
täytteenä konstruktiivisesti indifferenteillä pai- 
koilla; yhtä vähäinen on muotoplastillistenkin 
aiheiden merkitys. Järkähtämättömän taiteel- 
lisen tahdon ilmauksena, harkitun puhtaana ja 
terveenä, arvokkaan vakavana, abstraktina B:n 
taide yleispiirteisyydellään ei aina lämmitä, jos 
kohtakin se yllättää ja vakuuttaa. B:n viimeinen 
suurtyö, saks. lähetystön talo Pietarissa, rakennet- 
tiin 1911-12. [F. Hoeber, „Peter Behrens" (1913); 
Monographien deutscher Reklamekiinstler, B. 5: 
„Peter Behrens" (1913).] U-o N. 

*Behring', Emil Adolf von, saks. lääkäri 
ja bakteriologi ensin ylimäär. professorina Hal- 
iessa, sitten, v:sta 1895, hygienian vakinaisena 
professorina Marburgissa v:een 1916, jolloin 
hän luopui opettajatoimestaan. B. on tullut 
kuuluisaksi seerumtutkimustensa vuoksi, jotka 
m. m. johtivat nykyään yleisen difteriaseerumin 
keksimiseen 1894. Tämän seerumin keksiminen 
ja käytäntö perustui n. s. Behringin lakiin, 
jonka mukaan veriseerumi sellaisesta yksilöstä, 
joka on jollain tavoin hankkinut immuniteetin 
määrättyä tautia vastaan, ruiskutettuna toiseen 
yksilöön tekee tämän immuuniksi sanottua tautia 
vastaan. B:n seerumikeksinnöillä on erittäin 
suuri käytännöllinen merkitvs tarttuvatautien 
hoidossa. ' Kuoli 1917. ' Y. K. 

BeketoT f-ki'-], Andrej Nikolaevits 
(1825-1902), ven. kasvitieteilijä ja yhteiskunnal- 
linen toimihenkilö, Pietarin yliopiston rehtori 
1876-88, yliopistollisten naiskurssien johtaja, 
useiden tieteellisten seurojen puheenjohtaja ja 
niiden julkaisujen toimittaja. B:n aloitteesta 
perustettiin Pietarin kasvitieteellinen puutarha 
ja häntä voidaan pitää miltei koko itseään nuo- 
remman ven. kasvitieteilijäpolven kasvattajana 
ja kouluttajana. Samana vuonna kuin Darwinin 
kirja lajien synnystä ilmestyi (1859), julkaisi 
B. tästä riippumatta polveutumisopillisia aja- 
tuksia (,,Qarmonija v prirode"), asettuen pää- 
asiassa n. s. lamarckilaiselle kannalle katsoen 
ulkonaisten olosuhteiden muutosten aikaansaa- 
van muutoksia eliöissä. Olemisen taistelun hän 
myös oli huomannut, mutta ei pitänyt sitä var- 
sinaisena kehitystekijänä, vaan ainoastaan tasa- 
painon ylläpitäjänä luonnossa. — B. oli myös 
Venäjän etevimpiä floristeja ja kasvimaantietei- 
lijöitä. Tätä alaa koskevista julkaisuista mainit- 



takoon „Geografija rastenij" (Vjestnik russk. 
geogr. obsts., XVI-XVIl) sekä useita tutkielmia 
Pohjois-Venäjän kasvistosta. J. A. W. 

Bekker, August Immanuel (1785-1871), 
saks. filologi, v:sta 1810 ylimääräisenä, v:sta 1811 
vakinaisena klassillisen filologian professorina 
Berliinin yliopistossa; tutki väsymättömän ahke- 
rasti eri maissa kreik. ja lat. käsikirjoituksia 
sekä julkaisi näiden tutkimusten nojalla suuren 
joukon varsinkin kreik. kirjailijain teoksia en- 

' tistä luotettavammassa asussa. O. E. T. 

i *Bel8ia. 7,642,054 as. (1917). 

! Historia. 1900-kivulla ovat Belgian tär- 

! keimpiä valtiollisia kysymyksiä olleet kysymykset 
vaalioikeudesta, Kongo-valtiosta ja sotalaitoksesta. 
Vapaamielfnen puolue ja sosialistit ovat jo kauan 
vaatineet yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Niin- 
kuin jo kaksi kertaa aikaisemmin — 1893 ja 
1902 — yrittivät sosialistit taas 1913 yleislakolla 
ajaa vaatimuksensa perille saamatta kuitenkaan 
aikaan muuta kuin että klerikaalinen hallitus 
lupasi asettaa komitean asiaa tutkimaan. — Ku- 
ningas Leopold 11, joka 1885 oli tullut Kongo- 
valtion hallitsijaksi, testamenttasi 1889 tämän 
siirtomaan Belgialle. V. 1908 Kongo-valtio siir- 
tyikin kruununkoloniana B:n haltuun. — Jouluk. 
1909 kuoli Leopold II ja kuninkaaksi tuli hänen 
veljenpoikansa Albert 1, joka päinvastoin 
kuin setänsä nauttii suurta kansansuosiota. Ku- 
ningas Albert on monasti menestyksellä osannut 
esiintyä välittäjänä puolueriitojen raateleman 
kansansa keskuudessa, samalla kuin hän paranta- 
malla Kongon hallintoa, jota varsinkin Englan- 
nissa moitittiin alkuasukasten huonosta kohte- 
lusta, sai aikaan paremmat suhteet viimemai- 
nittuun valtioon. — Suurvaltain sodan edellä 
käyneinä vuosina tuli kysymys sotalaitoksen 
uudistamisesta yhä uudelleen esiin julkisessa kes- 
kustelussa. Yltiöklerikaalien vastustuksesta huo- 
limatta hyväksyttiin jouluk. 1909 laki, joka 
saattoi voimaan henkilökohtaisen asevelvollisuu- 
den, kuitenkin sillä rajoituksella, että sen alai- 
seksi oli joutuva ainoastaan yksi poika joka 
perheestä. Mutta armeian uudestaanjärjestely 
edistyi hitaasti, ja julkisuudessa huomautettiin 
pian, että B:n armeia ei kykenisi puolustamaan 
Maasin linjaa saksalaisten hyökkäystä vastaan 
ja että maa varmasti tulisi tulvilleen saksalaisia 
joukkoja, jos Ranskan ja Saksan välillä syntyisi 
sota. Saksalaisten maahantulon pelko oli suuri 
Marokon kriisin aikana 1911, ja hallitusta moi- 
tittiin puolustuslaitoksen laiminlyömisestä. Puo- 
lustuslaitoksen vahvistamista vaadittiin yhä voi- 
makkaammin ja toukok.-kesäk. 1913 hyväksyt- 
tiin uusi sotilaslaki, joka ulotti asevelvollisuuden 
kaikkiin. Palvelusaika oli jalkaväessä oleva 15 
kuukautta, armeian lukumäärä sodan aikana 
350,000, rauhan aikana 55,000. — Klerikaalit, 
jotka saivat v:n 1912 vaaleissa enemmistön, 
ajoivat vasemmiston vastustuksesta huolimatta 
1913 perille mieleisensä koululain. Koska maassa 
oli n. 90,000 koulunkäymätöntä lasta, oli pan- 
tava toimeen koulupakko. Tämä tuli kuitenkin 
olemaan ainoastaan näennäinen, sillä laista puut- 
tuvat varsinaiset pakkomääräykset. Lain pe- 
rilleajajain kantaa kuvaava on m. m. säännös, 
että se, joka ei neljän kilometrin piirissä asunnos- 

i taan lukien löydä uskonnollisen kantansa mukaista 

1 koulua, saa pitää lapsensa kotona. 



143 



Uelgrad— Heiiois 



144 



Pelko, ettei B:ii puolueettonuiiitta pidettäisi 
pyliänä, osoittautui pian oikeutetul<si. Heti 
suurvaltain sodan sytyttyä 1914 B. joutui sen 
jalkoihin. Elok. 2 p:nä Saksa antoi B:lle ulti- 
maatumin vaatien saks. joukoille vapaata läpi- 
kulkua B:n kautta, ja samana päivänä saksalai- 
set marssivat Luxemburgiin. Kun B. luottaen 
Ranskan ja Englannin apuun ei alistunut Saksan 
vaatimukseen, tunkeutui jo elok. 4 p:nä saksa- 
laisia joukkoja B:aan kolmesta eri kohdasta. 
B:n kansa oli yksimielinen siitä, että sen oli puo- 
lustauduttaya, ja hallituksen vahvistamiseksi kut- 
suttiin sosialisti Vandcrvekie ministeristöön. Sak- 
salaisten yritys vallata Liege yllätyksellä ei on- 
nistunut, mutta vähitellen elokuun kuluessa sak- 
salaiset kuitenkin tykistöllään hävittivät Liegen 
linnoitukset. Elok. I7:nä B:n hallituksen täy- 
tyi poistua Brysselistä Antverpeniin; saman kuun 
20:nä saksalaiset miehittivät Brysselin ja B:n 
armeia peräytyi Antverpeniin. Elokuun 22:na 
saksalaiset valloittivat Namurin linnoitukset. Ant- 
verpenistä B:n armeia teki useita onnellisia 
hyökkäyksiä saksalaisia vastaan, joiden sen vuoksi 
täytyi pidättää B:ssa suuria sotavoimia. Syys- 
kuussa saksalaiset voimakkaamman tykistönsä 
turvissa alkoivat edetä Antverpenia kohti, jonka 
he valloittivat lokak. 10;nä. Albert kuningas 
pääsi ennen antautumista pois kaupungista mu- 
kanaan suurin osa sotajoukkoaan, joka nyt yhtyi 
ransk. ja engl. joukkoihin ja tarmokkaasti otti 
osaa niihin verisiin taisteluihin, joita tämän 
jälkeen käytiin Flanderissa. Suurin osa B:aa 
joutui näin heti sodan alussa saksalaisten valtaan 
ja hallitus, johon sodan sytyttyä oli astunut 
myöskin kaksi vapaamielistä ja yksi sosialisti, 
Vandervelde, siirtyi Le Havreen Ranskan alueelle. 
Bm kenraalikuvernööriksi nimitettiin v. Bissing, 
joka määräsi belgialaisten maksettavaksi sota- 
veroa 40 miljoonaa frangia kuukaudessa. Sak- 
san hallitus suosi kaikin tavoin flaamilaisten 
kansallisuuspyrkimyksiä. M. m. se lokak. 1916 
avasi Gentissä flaamilaisen yliopiston ja suunnit- 
teli Belgian valtiollista kahtiajakamista kielel- 
lisellä pohjalla. Nämä suunnittelut raukesivat 
Saksan kukistuessa. — Versaillesin rauhassa B. 
sai Saksalta Moresnefn ja kansan äänestyksen 
jälkeen (1920) Eupenin ja Malmedyn piirikunnat. 
— Marrask. 1919 toimitettujen vaalien johdosta 
klerikaalit menettivät v:sta 1884 säilyttämänsä 
vallan. J. F. 

»Belgrad. 90,890 as. (1911). 

Belletristi (ransk. belles-lettres = kaunokirjal- 
lisuus), kaunokirjailija, kaunokirjallisuuden har- 
rastaja. 

*Beloch, Julius A 1 w i n, v:sta 1912 profes- 
sorina Leipzigissä. 

*Belon', Georg von. Uudempia julkaisuja: 
„Der deutschc Staat des Mittelalters" (1, 1914), 
„Die deutsche Geschichtschreibung von den Be- 
freiungskriegen bis zu unsern Tagen" (1916), 
„Mittelalterliche Stadtvvirtschaft und gegenvvär- 
tige Kriegswirtschaft" (1917) ja „Die Ursachen 
der Reformation" (1917). 

*BeIsheini, Johannes, kuoli 1909. 

Beltriiini f-a'-J, L u c a (s. 1854), it. arkkitehti. 
Opiskeltuaan kotikaupungissaan Milanossa, sitten 
Pariisin KcoIe-des-beaux-arts'issa B:sta tuli Mila- 
non taideakatemiaan arkkitehtuurin professori 
(1880); Lombardian nuiinaismuistokokoelmain joh- 



taja (1891), Milanon tuomiokirkon arkkitehti 
(1907). On paitsi useita Pohjois-Italian rene- 
sanssityyliin rakentamiaan uutisrakennuksia m. m. 
uusinnellut Pavian Certosan, Monzan tuomiokir- 
kon fasadin ja ottanut osaa Venetsian S. Marcon 
kampanilen uudestapystyttämiseen. Milanon nyk. 
museo, entinen Sforza-suvun kastelli, jonka B. 
niin etevästi on osittain luidestaan rakentanut 
vanhain piirustusten mukaan, osaksi uuteen tar- 
koitukseensa mukaillut, on B:n uusintelutöistä 
tärkein, Milanon tuomiokirkon fasadin uusintelu- 
ehdotuksen toistaiseksi jäätyä suorittamatta. Tut- 
kijana B. on julkaissut useita Lombardian rene- 
sanssitaidetta käsitteleviä arkkitehtonisia ja taide- 
historiallisia lähdeteoksia. U-o N. 

*Benavcnte/i'f/wi'(?'-y, J a c i n t o, on liikkunut 
suurella menestyksellä sekä vakavan että koomil- 
lisen näytelmän alalla, varsinkin jälkimäisen, 
jossa herättää huomiota sattuva, eloisa vuoro- 
puhelu ja uudenaikaisten espanjalaisten tyyppien 
erinomainen kuvaus. Ennen mainittujen näy- 
telmien (ks. I Os.) lisäksi mainittakoon vielä: 
j ,,La gobernadora" (1901), ,,Los malhechores del 
bien" (1905) ja ,,Los intereses creados" (1907). 
Kootut näytelmät ovat alkaneet ilmestyä ni- 
mellä ,,Teatro". 
I Benczur, Gyula [bäntsur djula] (1844-1920), 
unk. taidemaalari, miincheniläisen Pilotyn oppi- 
las, on maalannut opettajansa edustamaan tyy- 
liin joukon teoksia, joiden aiheet ovat Unkarin 
historiasta. Myöhemmin, 1890-luvulla, hänestä 
tuli erittäin suosittu ylhäisten piirien muotokuva- 
maalaaja. Hänen voimakas koloristinen käsitte- 
lynsä hankki hänelle Unkarin taiteilijoitten kes- 
ken paljon kannattajia ja oppilaita. F. L. 

*Beneden, Kdouard van, kuoli 1910. 

*Benedictssoii, Victoria Maria. [Helmi 
Krohn, ,, Siipirikko. Ernst Ahlgren kirjailijana 
ja ihmisenä" (1915).] 

Benedictus XV (s. 1854), paavi v:sta 1914; 
alkuperäinen nimi Giacomo della Chiesa; opiskeli 
ensin lakitiedettä ja saavutti lainopintohtorin 
arvon, ennenkuin rupesi papiksi. Paavin Mad- 
ridissa olevan nuntiuksen, myöhemmän kardi- 
naali Rampollan yksityissihteerinä hän joutui 
diplomaattiselle uralle. B. kohosi sittemmin 
alivaltiosihteeriksi ja Bolognan arkkipiispaksi. 
Tultuaan toukok. 1914 kardinaaliksi hänet syysk. 
3 p:nä 1914 valittiin paaviksi Pius X:n jälkeen. 
Maailmansodan aikana hän on koettanut toimia 
rauhan hyväksi. J. F. 

Beneveiito ks. B e n e v e n t u m, I Os. 

*Ben Ghasi joutui sodan kautta Italialle 1912. 

Benois [bdtiuä' ] .AleksandrNikolaevits 
(s. 1870), \en. taidemaalari ja taidehistorioitsija, 
tunnettu etenkin rokoko-aiheita, varsinkin Ludvik 
XlV:n hovia käsittelevien vesivärimaalaustensa 
viioksi. Hänen väreistään ja sommitteluistaan 
puuttuu kumminkin jotain rokoko-ajan leikkivästä 
keveydestä. B:n koristeellinen kyky tuleekin pa- 
remmin näkyviin hänen graafillisissa töissään ja 
teatteriluonnoksissaan kuin varsinaisissa maalauk- 
sissaan. — Taidekirjailijana B. on julkaissut san- 
gen mielenkiintoisia, joskin arvosteluissaan joten- 
kin subjektiivisia tutkimuksia Venäjän taiteesta; 
sellaisia ovat hänen laajat teoksensa ,, Venäjän 
maalaustaiteen historia 19 vuosisadalla" (1902) 
ja ,, Venäläinen maalaajakoulu" (1904; molem- 
mat venäjäksi). F. L. 



145 



Bentsiini— Bergenhusin ainti 



146 



*Bontsiiiii. p e t r o I i-b., se osa raa'asta pet- 
rolista, joka tislaantuu pois, ennenkuin lämpötila 
on noussut n. 150°:seen. Tämä n. s. raaka-b. 
hajoitetaan vielä useampaan fraktsioniin joista 
70°-120°:ssa kieliuvaa sanotaan b:ksi varsinai- 
sessa merkityksessä. Tämän om.-p. on n. 0,7, se 
on väritön, iiailituva ja väkevänhajuinen neste, 
joka liuottaa kautsua, guttaperkkaa ja rasvaa, 
liukenee alkoholiin ja eetteriin, mutta ei veteen, 
syttyy lielposti, räjähtää ja palaa kirkkaalla, 
nokeavalla liekillä. Sisältää erilaisia hiilivetyjä 
riippuen siitä, mistä raaka-aineena käytetty pet- 
roli on peräisin. Amer. petrolista valmistettu 
b. sisältää pääasiassa kyllästettyjä hiilivetyjä, pen- 
taania, heksaania ja heptaania, ven. b. varsin- 
kin n. s. nafteeneja Tekniikassa b:iä käyte- 
tään suurimmat määrät polttoaineena räjähdys- 
moottoreissa automobiileissa, lentokoneissa, ve- i 
neissä. Huomattava tässä yhteydessä on b:n 
korkea energianpitoisuus — I kg b:iä antaa täy- 
dellisesti palaessaan n. 11,500-12,000 kg-kaloria 
— , että palaminen sopivan ilmamäärän yhtey- 
dessä on täydell en noeton ja että b:n kaasutta- 
minen ja ilman kanssa sekoittaminen räjähtäväksi 
seokseksi on erittäin helppoa. Myös käytetään [ 
b:iä rasvan erottamiseen luista, villoista, .sie- 
menistä. Myös b:n käyttäminen tahrojen pois- 
tamiseen vaatteista perustuu sen rasvaa liuen- 
taviin ominaisuuksiin. ,, Kemiallisessa pesussa" 
b. kuitenkin on osoittautunut erittäin vaaralli- 
seksi tulenarkuutensa vuoksi. Valaistuksessa 
b:iä käytetään m. m. polttoaineena hiilikaivos- 
lampuissa, jonkunverran myös tavallisissa huo- 
nelampuissa, joihin b:iä käyttäessä voi saada hy- 
vin kirkkaan valon hehkusukan avulla. E. E. R. 

Beuzon, Carl Otto Valdemar (s. 1856), 
tansk. kirjailija, tullut tunnetuksi huvinäytelmien 
kirjoittajana. Hänen teoksistaan mainittakoon 
„Surrogater" (1881), ..Tillteldigheder" (1886), „En 
skandale" (1884), „Sportsmaend" (1891), „Foraar 
og efteraar" (1914). B:n teoksista on osa keveitä 
komedioja ja proverbeja, osa yhteiskuntasatiireja. 

B('rain, Jean, „vanhempi" (1638 tai 1639- 
1711), ransk. maalaaja, koristetaiteilija ja kaiver- 
taja. ,, Kuninkaan kabinetin piirtäjäksi" nimi- 
tettynä (16V4) B. sai asunnon ja työpajan Louv- 
ressa (1677) lähellä kuuluisaa Boule' a, jonka 
huonekaluihin hän sommitteli koristuksia. B. 
oli Lebrun'in oppilaita ja pääavustajia korista- 
massa m. m. Louvren Apollogalleriaa ja Ver- 
sailles'n, Sceaux'n, S. Germain'in y. m. kunin- 
kaallisia linnoja. Kaikkinaisissa koristeluasioissa 
B. oli aikanaan melkeinpä itsevaltias ,, maku- 
oraakkeli", samalla teatterinäytösten ja pukujen 
sommittelijana, juhlahautajaisten järjestäjänä, 
gobeliinien piirtäjänä ja sisustustaiteilijanakin 
ahkeraan käytetty. Vasituista merkitystä B:lle 
kumminkin antavat hänen ornamenttikaiverruk- 
sensa. Kekseliäänä ja tuotteliaana hän näissä 
ymmärsi taitavasti ajan makuun muovailla ja 
yhteensulattaa edeltäjälnsä, 1500-luvun ransk. 
ornamentisti n ja etenkin Rafaelin groteskeja, 
mieliaiheinaan käyttäen Ludvik XlV:n aikaisen, 
myöhemmän barokin nauha- ja nauha-akantti- 
koristetta, jonka leviämiseen ja täten maun 
yhtenäistyttämiseen hänen ja Marofn kaiver- 
rukset o\at vaikuttaneet. Suurin osa näistä 
ilmestyi vasta B:n kuoltua, sekin osaltaan todis- 
taen hänen suurta jatkuvaa vaikutustaan ulko- 



maiirakin. Saksassa esim. n. s. Laub- und Bandel- 
werk-ornamentiikka on suorastaan B:n kaiver- 
rusten inno ttamaa, mutta kultasepän ammattiin 
ja taidetakeisiinkin tämä barokin ja rokokon 
välinen, akateemisen kireästi rakennettu, mutta 
siro ja leikkisän kepeä ornamentiikka on jättä- 
nyt tuntuvia jälkiä. Kaivertajana B. ensi kerran 
esiintyi ,,Diverses pitces de serrurerie, invent^es 
par Hugues Brisville" nimisellä kokoelmalla; 
,,Oeuvres de Jean Berain, contenants des orna- 
ments d'architecture" ilmestyi Pariisissa 1711, 
foliona. — Hänen veljensä Claude (k. 1726) 
oli huomattu kaivertaja, hänen poikansa J e a n 
(B. „nuorempi") jatkoi isänsä töitä ja toitriia. 

U-o N. 

Berchtold [berjM-j, L e o p o 1 d (s. 1863), kreivi, 
itav. diplomaatti; rupesi diplomaattiselle uralle 
1893, oli 1907-11 lähettiläänä Pietarissa ja tuli 
helmik. 1912 Ährenthalin jälkeen ja tämän osoi- 
tuksesta ulkoasiainministeriksi. Balkaninsodan 
aikana B. jyrkästi vastusti Serbian pyrkimystä 
päästä Adrianmerelle ja kannatti itsenäisen Al- 
banian valtion perustamista. Jo kesällä 1913 
hän halusi ryhtyä Serbiaa vastaan sotaan, johon 
Itävalta sitten heinäk. 1914 sai aiheen perintö- 
ruhtinas Frans Ferdinandin murhasta ja joka 
tuli olemaan alkuna maailmansodan syttymiseen. 
Tammik. 1915 B. luopui virastaan. J. F. 

*Beresford, Charles William De la 
Poer, kuoli 1919. 

Berg [bärj], Gustaf Ruben G:son (s. 
1876), ruots. kielimies ja kirjallisuushistorioitsija, 
v:sta 1906 stilistiikan ja kirjallisuushistorian do- 
senttina Tukholman korkeakoulussa. Teoksia: 
,, Svenska skalder frän nittitalet" (1906), ,, Gustaf 
Fröding" (1910) y. m. Perusti 1901 aikakaus- 
kirjan ,,Spräk och stil", jonka päätoimittajia. 
Julkaissut m. m. ,, Vänrikki Stoolin tarinat" joh- 
dantoineen ja selityksineen. 

*Berg [bärj], Johan F r i d t j u \-, oli ope- 
tusasiainministerinä Staaffin toisessa ministeris- 
tössä lokak. 1911-helmik. 1914, ajaen perille 
useita tärkeitä uudistuksia, m. m. erityisen kansa- 
kouluylihallituksen perustamisen ja perinpohjai- 
sen seminaariuudistuksen. Kuoli 1916. 

Berg [bärj], Karl Emil (s. 1869), suom. 
sotilas, aikoi sotilasuransa Suomen kadettikoulussa 
ja yleisesikunta-akatemiassa Pietarissa. Nimitet- 
tiin 19(36 Helsingin poliisimestariksi laillisten olo- 
jen palattua sortovuosien jälkeen. Vapaussodan 
aikana esikuntapäällikkönä, saavuttaen kenraali- 
majurin arvon. Sotaministerinä elok. 1919- 
maalisk. 1920. 

*Bcrg, Olavi ks. Vuorinen, Olli, X Os. 

*Bergen. 90,733 as. (1918). Tammikuussa 
1916 paloi kaupungin keskustassa n. 400 raken- 
nusta. Vahingot arvioitiin n. 100 milj. kruunuksi. — 
V. 1919 oli ^B:llä 264 kauppalaivaa, 379,991 ton. 

*Bergcndal, David, kuoli 1908. 

*Bergenhusin amti. 1. P o h j o i n e n B. a. kä- 
sittää Sognevuonon ja Pohjoisvuonon väliset tie- 
noot; 18,480 km2, 90,040 as. (1910). Se on mitä 
luonteenomaisinta vuono- ja vuoristomaata ja 
sitä pidetäänkin Norjan luonnonkauneinipana lää- 
ninä. Siihen kuuluu m. m. Jostedalsbrän lumi- 
aavikko. — Asutus ja viljelys rajoittuu kapeihin 
kaistaleisiin vuonojen rantamilla. Vain 2,i % 
pinta-alasta on viljelty. Karjanhoito ja kalastus 
ovat tärkeimmät elinkeinot. — 2. Eteläinen 



147 



Ueri cr— U ergslicu 



148 



B. a. käsittää Sognevuonon ja Haugesundin välisen 
alueen; 15,606 l<m=, 146,000 as. (1910). Siihen 
kmihiii siis m. m. Hardangcrin vuono ja Hardan- 
gerin tunturiylänkö. Viljeltyä maata on 3,i % 
pinta-alasta. Karjanhoito ja kalastus ovat tär- 
keimmät elinkeinot. Teollisuuden merkitys on 
lisääntymässä. V. 1909 oli 146 teollisuuslaitosta. 
Erityisesti on mainittava kiviteollisuus. 

Berger fbärjerj, Henning (s. 1872), ruots. 
kirjailija, debyteerasi 1901 novellikokoelmalla 
ja on senjälkeen julkaissut sarjan romaaneja 
ja kertomuksia sekä jonkun näytelmän. Suur- 
kaupunkielämän kuvauksina B:n teokset ovat 
saavuttaneet suosiota; varsinaista kirjallishisto- 
riallista merkitystä niillä ei ole. Niitä on kään- 
netty useille kielille. R. F. 
♦Berggren, Sven, kuoli 1917. 
Bergh, Martti ks. Vuori, Martti Alek- 
sis, X Os. 

*Bergh, Sven Richard, kuoli 1919. 
*Bergiuksen laitos. Laitosta koskevia julkai- 
suja: V. B. Wittrock, „Nägra bidrag tili Ber- 
gianska stiftelsens historia" (1890), ,,0m planen 
för Bergielunds botaniska trädgärd" (1901), mo- 
lemmat 1890 perustetussa aikakauslehdessä „Acta 
Horti Bergiani". B. 1:11a säilytetään yli 3,000 
numeroa käsittävä kokoelma kasvitieteilijäin valo- 
kuvia. J- A. W. 

Bergroth [bärjrnt], Edvin Leonard (1836 
-1917), insinööri ja teollisuusmies, kävi koulua 
Vaasassa ja suoritti, 
tultuaan ylioppilaaksi, 
koneinsinööri-opinnot 
Hannoverin polyteknil- 
lisessä opistossa 1858- 
60. Toimittuaan ensin 
rautateiden palveluk- 
sessa B. siirtyi Hel- 
singin silloisen yksityi- 
sen kaasulaitoksen ja 
sen yhteydessä olevan 
konepajan johtajaksi, 
missä toimessa pysyi 
v:een 1884 kehittäen 
mieskohtaisella taidol- 
laan ja järjestämis- 
kyvyllään konepajan 
huomattavaan arvoon. 
Main. v. B. kutsuttiin Bakuhun järjestämään 
uudelleen Nobelin suuria teollisuuslaitoksia 
ja oli ensin tämän maailmanliikkeen teknilli- 
senä ja sittemmin pääjohtajana v:een 1890 
lisäten ja laajentaen sen tuotantoa tunnustusta 
saavuttaneella tavalla. Palattuaan kotimaahan 
kysyttiin hänen kokemustaan monien uusien 
teollisuusyritysten perustamisessa ja vanhojen 
uudelleen järjestämisessä, kuten Nokian, Pin- 
jaisten (Billnäs), Oravi-Haapakosken ja Hieta- 
lahden telakan, Helsingin kunnallisen kaasu- 
laitoksen y. m. Tampereen pellava- ja rauta- 
teollisuusyhtiön hallintoon hän niinikään otti 
tehokkaasti osaa. Paitsi varsinaisissa teolli- 
suusyrityksissä B. toimi koko pitkän elämänsä 
ajan varsin vilkkaasti erilaatuisissa yhtymissä, 
toimikunnissa ja yhdistyksissä, jotka tarkoitti- 
vat teollisen, teknillisen ja taloudellisen elämän 
kehittämistä. Niinpä hän 1870 tuli käsityö- ja 
teollisuusalalla toimivia nuoria työntekijöitä var- 
ten perustetim ammattikoulun johtoon ja oli 




K. I.. Herjjroth. 



sittemmin v:een 1909 taideteollisuuskoulun johto- 
kunnassa; 1874 hän oli alemman teknillisen ope- 
tuksen järjestämistä varten asetetussa komi- 
teassa, 1876 Helsingin yleisen teollisuusnäytte- 
lyn toimihenkilönä, 1881 koulukomitean ja 1882 
teollisuuskomitean jäsenenä, Helsingin teollisuus- 
koulun, poikien ammattikoulun, teollisuudenhar- 
joittajain keskenäisen paloapuyhtiön, paperi- ja 
rautatehtaiden tapaturmavakmitusyhtiön johto- 
kunnassa, korkeimman teknillisen opetuksen ja 
ammattiopetuksen järjestämistä varten asete- 
tuissa y. m. komiteoissa. Kunnallisella alalla 
B. toimi Helsingin kaupunginvaltuustossa 1875- 
77, 1880-82, 1897-99 ja monissa sen komi- 
teoissa ja lautakunnissa. Erityisesti hän harrasti 
Helsingin vapaaehtoisen palokunnan toimintaa 
kuuluen sen innokkaimpiin toimihenkilöihin aina 
palokunnan perustamisesta alkaen 1862 ja valit- 
tiin sen ja Suomen yleisen palokuntaliiton kunnia- 
jäseneksi. B. edusti Helsingin kaupunkia 1882 
ja 1899 ylimääräisillä valtiopäivillä toimien pää- 
asiallisesti valiokunnissa. Hän kuului Suomen 
teknillisen yhdistyksen (Tekniska föreningen 
i Finland) perustajiin ja valittiin 1905 sen kunnia- 
jäseneksi. V. 1907 hän sai vuorineuvoksen arvo- 
nimen. B. oli ennen kaikkea käytännön mies, 
joka kykynsä, toimitarmonsa ja laajan kokemuk- 
sensa tähden oli aikansa teollisen elämän keskei- 
simpiä henkilöitä maassamme. J. C-en. 

Bergroth, Kersti S o I v e j g (s. 1886), suom. 
ruotsinkielinen kirjailijatar; yliopp. 1904, fil. kand. 
1910; meni 1912 naimisiin lehtori S. Hagelinin 
(k. 1917) kanssa. B:n romaaneissa ...Augusti" 
(1911, debyytti). „Aptit" (1914), „Sixtus" (1916), 
,,Urbans väg" (1919) ilmenee älykäs satiirisvoit- 
toinen laatu; Mary Marckin nimellä hän on jul- 
kaissut nuorisonkirjoja: „Evas klass" y. m. 
Esiintynvt mvös suomentajana. 

Bergslien [bäristmj. 1. Knud Larsen B. 
(1827-1908), norj. taidemaalari, herätti sotilaana 
ollessaan Bergenissä huomiota piirustuksillaan ja 
pääsi yksityisten avustamana kehittämään tai- 
teellisia lahjojaan puoleksitoista vuodeksi Ant- 
verpenin akatemiaan. Opiskeltuaan sitten Parii- 
sissa hän muutti Diisseldorfiin, jossa oleskeli 
1854-69. Liittyen lähinnä Tidemandiin hän 
maalasi joukon tauluja Norjan kansanelämästä 
ja historiasta. Ttmnetuimpia niistä ovat .,Sverre 
kuningas lumimyrskyssä Vossetuntureilla" ja 
,,Birkebeinit vievät nuoren Haakonin hiihtämällä 
Trondhjemiin". 

2. B r y n j u 1 f Larsen B. (1830-98), kuvan- 
veistäjä, edellisen veli, työskenteli aluksi tunne- 
tun kultaseppä Tostrupin luona Kristiaaniassa 
herättäen huomiota etevänä kaivertajana ja sise- 
löitsijänä. Sai 1852 käsityöläisapurahan matkaa 
varten Kööpenhaminaan, jossa Thorvaldsenin 
museo herätti hänessä halun ruveta kuvanveistä- 
jäksi. Varojen puute pakotti hänet edelleenkin 
työskentelemään mitalinmuovailijana; kumminkin 
hän suoritti samaan aikaan taideakatemian mo- 
lemmat ylimmät luokat sekä jatkoi sitten taiteel- 
lisia opinnoltaan v:sta 1858 Jerichaun ja Bis- 
senin työpajoissa. Palattuaan Kristiaaniaan hä- 
nen 1868 onnistui saavuttaa menestystä kunin- 
gas Kaarle Juhanan ratsastajapatsaskilpailussa. 
Muistomerkki valmistui 1875. Hänen muita, 
huomattavimpia luomiaan ovat näyttelijä Jo- 
hannes Brunin (1902) ja runoilija Wergelandin 



149 



Bergson -Bernhiird 



150 




(1881) patsaat Kristiaaniassa. Hänen etevä luon- 
noksensa Kristian IV:n patsasta varten jäi to- 
teuttamatta. P- L. 

Bergson [bärkso'n], H e n r i (s. 1859), ransk. 
filosofi. Päätettyään opintonsa „Hcole normale"ssa 
hän toimi koulunopet- 
tajana Angers'issa Län- 
si Ranskassa, sitten 
Clermont-Ferrandissa 
Auvergnessa, ollen sa- 
malla ylimäär. opetta- 
jana (,,cliarge de conii- 
rences") sikäläisessä yli- 
opistossa. V. 1889 liän 
muutti Pariisiin, o.U 
opettajana parissa si- 
käläisessä , lyseossa, 
v:sta 1898 Ecole nor- 
malessa ja v:sta 1900 
professorina Collfege de 
Francessa. B. on aikaa 
myöten voittanut yliä 
Hciiii ii< !■.;■,. .11, suurempaa mainetta 

henkevänä ihanteellis- 
mielisenä ajattelijana. Viime vuosina hän on kutsut- 
tuna useita kertoja pitänyt esitelmiä ulkomailla. 
Englannissa ja Ameriikassa. B. vastustaa ,,intellek- 
tualismia", puhtaastaan ymmärryksenmukaista 
maailmankäsitystä, väittäen, että sen rakentama 
mekanistinen maailmankuva on hyödyllinen vain 
keinotekoisena välineenä käytöllistä toimintaa var- 
ten, mutta ei anna pätevää käsitystä olevaisesta. 
Sisäinen henkinen kokemus eli „intuitsioni" osoit- 
taa, että todellinen olevainen on katkeamatonta 
sielullista liikuntoa ja elämää, ,, luovaa kehi- 
tystä". Näistä väitteistä lähtien hän rakentaa 
viehättävän maailmankatsonuiksen, jossa hän 
puolustaa tahdonvapautta ja hengen itsenäi- 
syyttä, vastustaen oppia sielun ja ruumiin toi- 
mitusten tarkasta rinnakkaisuudesta. B. on jul- 
kaissut m. m.: ,,Essai sur les donnees immedia- 
tes de la conscience" (1889), ,,Matiere et memoire" 
(1896), „Le rire" (1900, myös suom.), „L'ivolution 
creatrice" (1907). [Ruhe, ,,H. B.; tänkesättet 
Bergson i dess grunddrag" (1914); Hoffding, 
,,H. B:s filosofi" (1914); Oillouin, ,,La philosophie 
de H. B." (1911); Ed. Le Roy, „Une philosophie 
nouvelle, H. B." (1912); Benda, ,,Le Bergsonisme 
CU une philosophie de la niobilite" (1912) sekä 
,,Sur le succfes du Bergsonisme" (1914, — kir- 
joittaja arvostelee ankarasti B:n aatteita).] 

A.Gr. 
Bergstadi [bärjsUViti], Johan Reinhold 
(1820-50), suom. kielentutkija. Tultuaan yli- 
oppilaaksi 1839 B. opiskeli yliopistossa sekä 
klassillisia kieliä että suomea. Suoritettuaan 
1844 fil. kand. -tutkinnon hän lähti yhdessä M. A. 
Castrenin kanssa 1845 Siperiaan. Matkalla hän 
käänsi Castrenin ostjaakkilaisen kieliopin latinaksi, 
opiskeli jonkun verran ostjaakki-samojedilaisia 
murteita sekä tutki itsenäisemmin Jenisei-ostjaak- 
kien kieltä. Hänen osuuttaan Castrenin suoritta- 
miin tutkimuksiin on mahdoton arvioida, koska 
Bm m. m. Jenisei-ostjaakkeja koskevia tieteellisiä 
käsikirjoituksia ei ole säilynyt, eikä Castrenkaan 
hänen työstään, kumma kyllä, mitään mainitse. 
Heikon terveytensä takia B. palasi Suomeen 
1847, paluumatkalla jonkun aikaa opiskeltuaan 
Kasaanissa. Syynä Castrenista eroamiseen oli 



osaksi, kirjeistä päättäen, se, etteivät he, luon- 
teiltaan erilaisina, oikein sopineet yhdessä työs- 
kentelemään. B. toimi kotimaahan palattuaan 
venäjän kielen opettajana; ryhtyi loppuiällään 
valmistautumaan kreikan kielen dosentuuria 
varten. Hän kuoli Turussa 29 v:n vanhana 
Siperiassa saamansa vatsataudin murtamana. 
Julkaisi 1850 Suomettaressa alkuosan „Matka- 
muistelmia itäisiltä mailta". B:n suomen kieltä 
koskevat käsikirjoitukset ovat Suom. kirjallisuuden 
seuran hallussa. [J. O. I. Rancken, ,,M. A. Ca- 
strens medarbetare J. R. B. biografiskt tecknad, 
och dennes dagbok öfver resa tili östliga länder 
1845-46" (1884).] K. D. 

Bergstedt [bärjstetj, Karl Anders (1841- 
1915), lääkäri, lääkintäneuvos. B. valmistui 
lääket. lisensiaatiksi 1873, minkä jälkeen hän 
toimi lääkärinä useissa paikoin Suomea, kunnes 
hänet 1896 kutsuttiin lääkintähallitukseen, jossa 
hän toimi lääkintäneuvoksena v:een 1902. B. 
on tunnettu lääketieteellisenä kirjailijana. Hän 
julkaisi sekä tieteellisiä että kansantajuisia teoksia 
kiinnittäen etenkin huomiota alaansa koskevaan 
lainsäädäntöön. Laajin hänen viimeksimainittua 
kysymystä koskeva teoksensa on kokoelma lää- 
kärintoimintaa ja terveydenhoitoa koskevia laki- 
määräyksiä: ,,Medicinalväsendet i Finland" 
(2:nen pain. 1907). Hänen jälkeensäjättämä, 
kielikiihkoisessa hengessä laadittu jälkisäädök- 
sensä herätti aikoinaan tuiman kiistan sekä Suo- 
men lääkäriseurassa että Suomalaisessa lääkäri- 
seurassa Duodecimissa. Y. K- 

*BergS0e, Vilhelm, kuoli 1911. 

*Berg5. 810 as. (1917), harjoitetaan kalan, 
erittäinkin silakan, ja hylkeenpyyntiä; Pärisgrundin 
ja Bredhällanin satamapaikat, paloapuyhtiö yh- 
dessä Maalahden kanssa. [A. R. Hedberg, ,,Bilder 
frän Bergö" (,,Bilder frän svenska bygder", 1912).] 

*Berliini. 2,071,257 as. (1910). — V:sta 1912 
on varsinainen B. lähimpine ympäristöineen ollut 
yhdistetty eräänlaiseksi kunnalliseksi yhdyskun- 
naksi eli pääkaupunkipiiriksi, jota on nimitetty 
,,S u u r-B : k s i". Siihen ovat kuuluneet: var- 
sinainen B., Charlottenburg, Neukölln, Spandau, 
B.-Schöneberg, B.-Wilmersdorf, B.-Lichtenberg 
sekä maaseutukunnat Niederburnim ja Teltovif. 
Tämän Suur-B:n pinta-ala on 3,565 km^ ja asu- 
kasluku 4,117,987 (1913). Sen yhteisiä asioita, 
jotka koskevat etenkin liikennevälineitä, kuten 
raitioteiden, rautateiden ja katujen laittoa ja 
ylläpitoa, hoitaa 100-jäseninen hallituskunta. 

V. 1914 valmistui B':n liike-elämälle suurimer- 
kityksellinen B.-Stettinin kanava eli Hohen- 
zoliern-kanava. Se on oikeastaan aikaisempien 
vesiteiden ja kanavien laajennus. Se alkaa B:n 
länsisatamasta, kulkee entistä Spandaun kana- 
vaa ja Havelia Pinnovviin, vanhaa Havelia Leh- 
nitzseehen ja siitä itään Oderille, johon se yhtyy 
Hohensaathenin kohdalla. Kanavaa voivat kul- 
kea 600 tonnin alukset. M. E. H. 

*Bern, Sveitsin kaupunki. 112,200 as. (1919). 

*Berner, Albert Friedrich, kuoli 1907. 

Bernhard f-lulrtj, Ludwig (s. 1875), saks. 
taloustieteilijä, v:sta 1908 professorina Beriiinin 
yliopistossa. Teoksia: „Die Akkordarbeit in 
Deutschland" (1903), „Handbuch der Löhnungs- 
methoden" (1906), „Das polnische Gemeinvvesen 
im preussischen Staat. Die Polcnfrage" (1907) 
ja nykyaikaiseen sosiaalipolitiikkaan kriitilli- 



151 



Iternliardi- Ketonialus 



152 



sesti suhtautuva „Die Zukuntt der Sozialpolitik" 
(1912). J. F. 

lieruhardl [-a'-], Friedrich von (s. 1849), 
saks. sotilaskirjailija, tuli husaariupseeriksi 1869, 
otti osaa vv:n 1870-71 sotaan ja tuli 1908 ratsu- 
väenkenraaliksi ja 7:nnen armeiakunnan päälli- 
köksi. B. on saavuttanut suuren kuuhiisuuden 
teoksellansa ..Deutschland und der nächste 
Krieg" (ltU2). jossa hän puolustaa tarmokasta 
saks. sotapolitiikkaa. Muita teoksia: ..Unsere 
Kavalerie im nächsten Kriege" (1899). J. F. 

*Bcrnheiiu, Ernst. Myöhempiä julkaisuja: 
„Staatsblirgerkunde" (1912), ..Mittelalteriiche 
Zeitanschauungcn in ihrem Einfiuss auf Politik 
und Geschichtschreibung" (1, 1918). 

Bemis f-ni' ], Francois Joachim de 
Pierres de (1715-94), kardinaali, runoilija, 
tuli 1751 Ranskan lähettilääksi Venetsiaan, 1757 
vähäksi aikaa ulkoasiainministeriksi. 1758 kar- 
dinaaliksi. 1764 arkkipiispaksi. Eli loppuikänsä 
Roomassa ja vaikutti jesuiittaniunkiston lakkaut- 
tamiseen. B. oli valistunut, kirjallisuutta ja tai- 
detta suuresti harrastava henkilö ja on itsekin 
esiintynyt aikoinaan kiitettynä runoilijana. 
„Oeuvres completes" julkaistiin 1797, ja hänen 
runoelmiensa kokoelma „Poesies" 1882. K. G. 

Berntsen, Klaus (s. 1844). tansk. politikko, 
talonpojan poika Fyn-saarelta, perusti 1862 
vapaakoulun ja oli 1882-89 kansanopiston joh- 
tajana Ssrslevissa. Hän otti monella muullakin 
tavalla, m. m. sanomalehtien julkaisijana ja val- 
tiollisena puhujana, osaa julkiseen elämään; oli 
folketingetin jäsenenä ensin 1873-84 ja uudelleen 
v:sta 1886 eteenpäin; syysk. 1908-lokak. 1909 
sisäasiainministerinä, heinäk. 1910-kesäk. 1913 
pääministerinä ja puolustusministerinä. J. F. 

BerthoUefu fbärtoli'nJ snola, tavallisempi kem. 
nimitys kaliumkloraatti (ks. t. IV Os.). jonka 
valmistamiseksi C. L. Berthollet (vrt. t. I Os.) 
ensiksi antoi ohjeet. H. R-r. 

*BertllIoii, A 1 p h o n s e. kuoli 1914. 

Beseler [biZ3hr], Hans von (s. 1850), saks. 
kenraali, astui sotapalvelukseen 1868, otti osaa 
vv:n 1870-71 sotaan, tuli 1907 jalkaväenken- 
raaliksi; toimi v:een 1911 insinööri- ja pionieeri- 
kunnan päällikkönä ja linnoitusten ylitarkasta- 
jana; valloitti lokak. 1914 Antverpenin, elok. 
1915 Novogeorgievskin ja toimi myöhemmin 
Idässä miehitettyjen alueiden kenraalikuvernöö- 
rinä. J. F. 

*Bessarabia ks. Romaania, Täyd. 

Bethiuauii-flollweg [bTiman-ho'lvTh], Theo- 
bald von (s. 1856), saks. valtiomies; toimi 
hallinnollisena virkamiehenä; tuli 1899 ylipresi- 
dentiksi Brandenburgin provinssiin ja 1905 Preus- 
sin sisäasiainministeriksi, kesäk. 1907 valtakun- 
nan sisäasiainvaltiosihteeriksi ja heinäk. 1909 
valtakunnankansleriksi ollen samalla ulkoasiain- 
ministerinä helmikuuhun 1913. Suurvaltain so- 
dan aikana, jota sotaa B. tiettävästi oli koetta- 
nut estää syntymästä, hän pysyi virassaan 
heinäkuuhun 1917. Julkaissut ..Betrachtungen 
zum \VeItkriege" (1, 1919). J. F. 

Betonialus. Betoni- I. oikeammin rautabetoni- 
rakennustapaa aluksien tekoon käytti jo ransk. 
Lambat rakentaen 1854 rautabetonisen veneen. 
Rautabetonirakcnnustavan kehittyessä vuosisa- 
dan vaihteessa sovellettiin sitä eri tahoilla myös 
alusten rakennusalalle. Varsinkin proomuja ja 



siltaponttoneja mutta myöskin höyrykoneen t. 
monttorin avulla kulkevia kuorma-aluksia jopa 






!TTI 


I 


I 




1 \ 


X 1 


rrri 


TT ■ 


nönf 


It 


■ 4 


11 




t-H 


1 ■} 


r ' 


g: : 


. 




■>!: 


\\ 


IM 


m 




M 


^ 


ra 


mm 


1 






Kuva I. Gabellini-tyyppinen betonialus. 

moottoriveneitäkin rakennettiin rautabetonista. 
Erittäinkin on sodanaikainen ja -jälkeinen rauta- 
aineen hinnankorotus edistänyt b:ten rakenta- 
mista ja saattanut uusien rakennustapojen keksi- 
miseen. Vanhimpia rakennustapoja on italialai- 
sen toiminimen C. Gabellini'n käyttämä, jossa 
aluksen n. 25 mm:n paksuiset laidat muodos- 
tetaan useampikertaisella sementtirappauksella 
rautalankaverkon ympärille, siis ilman kaavoja. 
Laidat ovat kaksinkertaiset (kuva 1) ja alus 
varsin tukeva, mutta raskas. Yleisemmin raken- 
netaan alukset. kuten rautabetonirakenteet yleensä, 
valamalla puusta tehtyihin muotteihin. Raudoi- 
tuksella saadaan erittäin vahva ..emäpuu", johon 
sekä poikittaiset kaaret ja väliseinämät että pit- 
kittäisiksi palkeiksi muodostetut laidat ja kan- 
net liittyvät muodostaen yhtenäisen jäykän ra- 




Kuva 



HoUan tilainen rautabet*)nilol.ia. 



kenteen (kuva 2). Alusten suurta omaa painoa 
koetetaan vähentää siroja rakenteita ja myös 
joskus erikoisenlaatuista keveää betoniainetta 
käyttämällä. Ameriikkalaiset rakentavat hyvinkin 
suuria aluksia rautabetonista (7,900 tonnia), kaa- 
ret usein jäykistä profiiliraudoista, joihin rauta- 
betonilaidat liitty- 
vät. Norj. Alf sen 
valaa aluksen ku- 
mollaan (kuva 3) 
tavallisesti puu- 
kaavoihin, koska 
niin on paljoa mu- 
kavampi tehdä, ja 
kääntää valmiin 
aluksen ilmasäiliöi- 
den avulla vasta 
vedessä pystyyn. 
Muitakin erikoista- 

poja käytetään ja j;,,^.;, ^ Kääuueltäväu rautabeto- 
kaikiSSa pyritään nialukseu rakentaminen. 




153 



Betonitolakka— Birrell 



154 



saamaan mahdollisiminan keveitä ja kestäviä ra- 
kenteita. Laidat saadaan vedenpitäviksi käyt- 
tämällä betonissa (ks. t. I Os.) paljon sementtiä tai 
erikoisia sementtilajeja tai lisäaineksia. J. C-in. 

Betonitelakka, telakka, jonka rakenteet ovat 
betonista tai raiitabetonista. Uiva telakka rauta- 
betonista tehdään samaan tapaan kuin rauta- 
betoniproomut (ks. B e t o n i a I u s, Täyd.). 

J. C-eri. 

Betonitiili ks. Sementtitiili, V 1 1 1 Os. 

Betterments ks. A p u m a k s u, Täyd. 

Bianciii [-a'i}ki], Luigi (s. 1856), it. mate- 
maatikko, tuli professoriksi Pisaan 1886, tutki- 
nut differentsiaaligeometriaa ja kirjoittanut huo- 
mattavia oppikirjoja, v:sta 1900 ollut ,,Aiinali 
di matematica"n toimittajana. Teoksia: ,,Le- 
zioni di geometria differenziale" (1894, 2 nid.; 
2:nen pain. 1902-03); ,,Lezioni »ulia teoria dei 
funzioni di variabili complesse" (1901); ,,Lezioni i 
sulia teoria dei gruppi continui" (1903). (U.S:n.) 

Biaudet /'ö/orfe';, Henry (1870-1915), suom. 
historiantutkija, Suomeen muuttaneen ransk.- 
sveitsiläisen yliopistonlehtori B:n poika, tuli 1892 
upseeriksi Suomen sotaväkeen ja erosi sotapal- 
veluksesta 1899 alikapteenin arvolla. Sen jäl- 
keen B. toimi sanomalehti- ja kouhnniehenä ja 
antautui lopulta suurella innolla harjoittamaan 
historiantutkimusta; fil. kand. 1901, fif. lis. 1905. 
B. suoritti arkistotutkimuksia useissa Etelä- ja 
Keski-Euroopan arkistoissa, erittäinkin Vatikaa- 
nissa Roomassa, kooten laajan lähdekokoelman 
katolisen reaktsionin aikakauden valaisemiseksi; 
tärkeimmät teokset: ,,Le Saint-Sifege et la Sufede 
durant la seconde moitie du XVI:e sifecle" (1906); 
,, Gustav Erikson Vasa, Prince de Sufede" (1913); 
asiakirjakokoelma ,,Paavinistuimen ja Ruotsin 
väliset suhteet XVI:n vuosisadan jälkipuolis- 
kolla. 1" (1906), minkä julkaisun jatko katkesi 
tekijän odottamattoman kuoleman kautta. 

Biban el-Muluk [bibiVn -lYk] (arab. = „kunin- 
gasten portit"), Egyptin ,, uuden valtakunnan" 
aikuisten kuningasten vuoreen louhitut haudat, 
' joiJen sisäänkäytävät (portit) sijaitsevat kah- 
dessa yksinäisessä vuorenrotkossa vastapäätä 
Theban raunioita, n. tunnin matkan päässä Nii- 
lin länsirannalta. Näitä hautoja, joista klassilli- 
set kirjailijat jo kertovat, tunnetaan nykyään 
n. 30. Kukin hauta käsittää sarjan vuoren sisään 
laskevia portaita, käytäviä ja erikokoisia kam- 
mioita, joista sisin, missä kuninkaan ruumis- 
arkku sijaitsi, on syvällä, välistä 100 m:n päässä 
sisäänkäytävästä. Seinämät ovat peitetyt kir- 
joituksilla sekä veistoksilla ja kuvasarjoilla, jotka 
esittävät vainajan mystillistä vaellusta ja koh- 
taloa manalassa. K. T-t. 

Bibbiena ks. O a 1 1 i da B i b b i e n a, Täyd. 

Bibelot [biblifj (ransk.), alkuaan arvoton ase 
tai astia, nyttemmin käytetty merkitsemään kai- 
kenlaatuisia työtaiteellisia pienesineitä, joita ko- 
keilijat käyttävät hyllyjensä ja kaappiensa koris- 
tukseksi. 

Bihar ks. B a h a r, Täyd. 
*Biisoni. Viime vuosisadan alussa arvioitiin 
b:ien lukumäärä Kanadan ja Yhdysvaltain pree- 
rioilla 60 milj:ksi, mutta tämän vuosis. alussa 
ainoastaan 800 kappaleeksi. On kuitenkin pe- 
rustettu erikoinen seura, joka on hankkinut 
b:eille rauhoitusalueita, niin että niiden luku- 
määrä nykyisin on muutamia tuhansia. K. ]■ V. 



Bilabiaali ks. L abi aa li, V Os. 
Biliueuriini ks. Koliin i, Täyd. 
Billet [bijT'], F e 1 i .\ (1808-82), ransk. fyy- 
sikko, professorina Dijonissa v:sta 1845. Hänen 
nimensä on tullut tunnetuksi etenkin sentähden, 
että hän keksi keinon, miten kahdella linssipuo- 
likkaalla, joiden etäisyys toisistaan oli mikro- 
metriruuvin avulla säänneltävissä, voitiin tutkia 
interferenssijuovia. Menetelmästään hän tekee 
selkoa julkaisussaan: ,,Memoire sur les demi- 
lentilles d'interferences" (1862). Hänen muut 
julkaisunsa käsittävät kappaleiden muodon muu- 
toksia niiden sulaessa, nestesuihkujen havainto- 
keinoja, polarisoidun valon luonnetta ja sähkö- 
ilmiöitä. Suosiota on saavuttanut hänen oppi- 
kirjansa: ,,Traite d'optique physique" (1858-59). 

U. S:n. 
Bimetalli ks. Pelti, VII Os. 
*Bin(ling, K a r I, joka 1866-70 oli professo- 
rina Baselissa, 1870-72 Breisgaun Freiburgissa, 
1872-73 Strassburgissa ja 1873-1913 Leip- 
zigissä, julkaisi tunnetun ,,Die Normen und 
ihre Ubertretung" teoksensa III osan 1918 ja 
IV osan 1919 (I osan 3:s pain. 1916, II osan 2:nen 
pain. 1914-16). Muita uudempia julkaisuja: 
,,Die Schuld im deutschen Strafrecht" (1919) ja 
,,Zum Werden und Leben der Staaten" (1920). 
*BinPt, Alfred. Tutki kokeellisesti koululas- 
ten sielunelämää ja henkisiä kykyjä sekä jul- 
kaisi näiden tutkimuksiensa hedelmänä perus- 
teellisen esityksen ,,Les idees modernes sur les 
enfants" (1909, suom. ,, Aikamme ajatuksia lap- 
sista", 1918). Kuoli 1911. A. Gr. 

Bioblasti (kreik. bios = elämä, ja blaste = 
itu), elämänitu, on annettu nimeksi muutamille 
pienille jyväsille, joita tavataan solujen alku- 
limassa 1. protoplasmassa. Tällaisia ovat m. m. 
n. s. Altmannin jyväset I. granulat. 

Biosenoosi, elonyhteys (kreik. bios = 
elämä, koino's = yhteinen; saks. Lebcnsgemein- 
schajl), jonkun määrätyn alueen eläinten tai 
eläinten ja kasvien muodostama, keskinäiseen 
mukautumiseen perustuva eliöyhdyskunta, jolla 
on yhtenäisyyden leima. K- J. V. 

Biplaani ks. K a k s i t a s o, Täyd. 
Biredzlk (roomalaisten Zeugma), kaupunki 
Eufratin vas. rannalla, 125 km Alepposta koilli- 
seen, n. 10,000 as. B. on vanhastaan tärkeä 
kaupunki, koska se sijaitsee Syyrian ja Mesopota- 
mian välisen kaupan ja liikenteen pääväylän 
varrella ja Eufrat sinne saakka on höyryaluksil- 
lakin kuljettava. K. T-t. 

^Birkeland, Olaf Kristian Bernhard, 
kuoli 1917. 

Blrknieyer f-mäbr], Karll Friedrich 
R u p r e c h t von (s. 1847), saks. oikeusoppi- 
nut, 1886-1912 professorina Miinchenissä. B. on 
saavuttanut mainetta klassillisen suunnan edus- 
tajana rikosoikeuden alalla. Julkaisuja: ,,tTber 
Ursachenbegriff und Kausalzusammenhang im 
Strafrecht" (1885), „Deutsches Strafprozessrecht" 
(1898), „Was lässt von Liszt vom Strafrecht 
iibrig? Eine XVarhung vor der modernen Richtung 
im Strafrecht" (1907); julkaisi v:sta 1908 (yh- 
dessä Naglerin kanssa) ,,Kritische Beiträge zur 
Strafrechtsreform", y. m. 

»Birmingham. Englannin B:ssä 861,585 as. (1919). 

Birrell fbmlj, A u g u s t i n e (s. 1850), engl. 

politikko; ' tuli asianajajaksi 1875, oli 1889-1900 



155 



Uismaja— Blasius 



156 



alihuoncen jäsenenä ja 1896-99 lainopin profes- 
sorina Lontoossa. V. 1904 B. tuli vapaamielisen 
puolueen kansallisliiton esimieheksi, ottaen tässä 
toimessa tehokasta osaa alihuoneen vaalien val- 
mistamiseen 1900, jolloin hän itse valittiin uu- 
destaan. Jouluk. 1905 hän tuli opetusasiainminis- 
teriksi, mutta hänen yrityksensä ajaa perille 
uusi koululaki raukesi ylihuoneen vastarintaan. 
Helniik. 1907 B. tuli Irlannin ylisihteeriksi suh- 
tautuen tässä toimessa hyvin leväperäisesti nat- 
sionalistien väkivaltaiseen esiintymiseen. J. F. 

l{ismaia/-«/a7, muinaisbabyl. Adabin kaupungin 
rauniopaikka keskisessä Babyloniassa Satt el- 
Hain ja Satt el-K:'irin välillä. Kaivaukset, jotka 
Banks, Chicagon yliopiston toimesta, aloitti B:ssa 
1903, valaisevat Babylonian vanhinta historiaa. 

K. T-t. 
Bissen, Christ an GottliebVilhelm, 
kuoli 1913. 

Bissing, Moritz Ferdinand von (1844 
-1917), vapaaherra, saks. kenraali, astui sota- 
palvelukseen 1863, tuli 1897 kenraaliluutnantiksi, 
1901 armeiakunnan komentajaksi, 1902 ratsu- 
väenkenraaliksi. Suurvaltain sodan alkaessa B. 
oli armeian komentajana länsirintamalla, mutta 
nimitettiin jo jouluk. 1914 v. d. Goltzin jälkeen 
Belgian kenraalikuvernööriksi, missä vaikeassa 
toimessa hän osoitti suurta tarmoa. 

*Bissoii, Alexandre Charles Augusta, 
kuoli 1912. ft 

Bitlis, Turkin vilajeetti Armeeniassa Van-jär- 
ven lounaispuolella, 27,100 km^, n. 400,000 as. 
(1905), ja sen pääkaupunki (arnieen. Paghcs), 
B. nimisen Tigriin sivujoen varrella, 1,550 m 
merenpinnan yläpuolella. N. 25,000 as., joista 
Vs muhamettilaisia ja Vs armeenialaisia kristit- 
tyjä. B. on Armeenian tärkein kauppakaupunki; 
pääelinkeinot ovat puuvillakankaan kudonta, 
värjäys ja nahkurintoimi. B:ssä turkkilaiset ja 
kurdit syysk. 1895 murhasivat suuren joukon 
armeenialaisia. K. T-t. 

Bivuakki (ransk. bivouac < saks. Behvache), 
joukon yöpymispaikka tai leiri paljaan taivaan 
alla, jolloin asuntona käytetään telttoja y. m. s. 
Leiripaikaksi valitaan jos mahdollista huonolta 
säältä suojassa oleva, viholliseen päin suojattu 
kuiva paikka. Suurempien joukkojen b:ssa jär- 
jestetään kukin joukko-osasto erikseen, erikoi- 
sine keittopaikkoineen j.n. e. W. E. T. 

*Björkenheiiii, Gösta, oli v:sta 1913 Kymin 
osakeyhtiön toimeenpanevana johtajana saattaen 
liikkeen talouden hyvälle kannalle ja toimien 
myöskin monella tavalla työväen olojen paranta- 
miseksi. B:n toimesta yhtiö lahjoitti puolen 
miljoonaa työväen eläkekassaan ja perusti maamme 
ensimäisen huoltokonttorin; v. 1917 hän asetti 
yhtiön käytettäväksi 400,000 mk. m. m. keuhko- 
tautiparantolain perustamiseksi työväkeä varten, 
eläkkeellä olevain työmiesten asuntojen rakenta- 
miseksi y. m. Kapinan aikana huhtik. 1918 
kapinalliset murhasivat B:n. 
*Björksten, Johan Isak, kuoli 1912. 
*Bjcrnsoii, Björn, julkaisi 1913 näytelmän 
„Solen Skinner jo", otti 1914 suurvaltain sodan 
alettua johtaaksensa puolivirallista sähkösanoma- 
toimistoa ,, Norden", jonka tehtävänä oli ilmai- 1 
seksi toimittaa puolueettomain maiden sanomaleh- 1 
dille sotatietoja saksalaiselta kannalta esitet- j 
tyinä. Julkaissut sotamuistelmia (ilmestynyt j 



myös suomeksi nimellä ,, Sotakokemuksia 1914- 
1917"). 

*Bj[rnson, Bjornstjerne Martinin s, 
kuoli Pariisissa huhtik. 26 p. 1910. 

Blackstadius [-t(''-J, Johan Zacharias 
(1816-98), ruots. taidemaalari, toimi aluksi kivi- 
I piirtäjänä sekä opiskeli samaan aikaan maalausta 
Tukholman akatemiassa. Julkaistuaan Ruotsissa 
. kokoelman 1840 v:n valtiopäivämiesten muoto- 
kuvia hän tuli Suomeen, jossa oleskeli 1844-50 
maalaten muotokuvia ja joitakuita alttaritauluja, 
m. m. Hämeenkyrön, Kurikan, Kurun, Nousiais- 
ten, Pöytyän, Yläneen kirkkoihin. Opiskeli sit- 
ten 1850-54 Pariisissa Couturen johdolla sekä 
Italiassa Maalattuaan ital. maisemia sekä ruots. 
kansanelämänkuvauksia hän kääntyi myöhem- 
min historiamaalauksen alalle. Hänen pääteok- 
sensa on ,,PyhS Sigfrid kastaa Smälandin rah- 
vasta" (1866). Vv. 1860-81 hän toimi Tukhol- 
man teknillisessä koulussa piirustuksen ja maa- 
lauksen opettajana. F. L. 
*Blaek>vell, Elizabeth, kuoli 1910. 
Blakstad [staj, R a g n v a 1 d (s. 1866), norj. 
teollisuusorganisaattori. B. on saanut valtaansa 
suuren määrän voimakkaita vesiputouksia ja 
muita vesilähteitä, joiden käyttämiseksi hän 
on perustanut tai rahoittanut suurenmoisia teol- 
lisuuslaitoksia. Niinpä hän 1913 sai perustetuksi 
Romsdalin amtiin kansainvälisen yhtiön ,,Nit- 
rogen Products and Carbide Co. limit.", jonka 
i osakepääoma oli 36 milj. kruunua ja jonka käy- 
tettävissä oli vähintään 300,000 sähköhevos- 
voimaa. 

I , Blanehard [bläsu'r], Raphael Anatole 
i Emi le (1857-1919), ransk. eläintieteilijä ja 
lääkäri, v:sta 1883 Pariisin yliopiston parasitolo- 
gian professori. Teoksia: „Elements de zoologie" 
(1878); „Les Universitcs allemandes" (1883); 
,,Les Coccides utiles" (1883); ,,Etude sur la 
steatopygie et le tablier des femmes boschimanes" 
(1883); „L'Atavisme chez Thomme" (1885); 
„Traite de zoologie medicale" (2 os., 1885-89); 
,,Les Hematozoaires" (1895); „Archives de para- 
sitologie" (v:sta 1898); ,,Histoire naturelle et 
medicale" (1905). K. J. V. 

"^BlaDebe, A u g u s t T h e o d o r, toimitti 1839 
-42 sanomalehteä ,,Freja", johon J. V. Snell- 
man, oleskellessaan samoina vuosina Tukhol- 
massa, ahkerasti kirjoitteli kirjallisista ja tie- 
teellisistä asioista. Snellman solmi läheisen ystä- 
vyyden B:n kanssa ja otti vilkkaasti osaa „Freja- 
ryhmän" kaikkiin harrastuksiin, joten näillä kos- 
ketuksilla on ollut huomattava merkitys Snell- 
manin omaan kirjailijakehitykseen nähden. [Th. 
Rein, „J. V. Snellmanin elämä" I, 6:s ja 8:s 
luku.] 

Blangstrup, Johan Christian (s. 1857), 
tansk. kirjailija; toimi 1875-1902 upseerina; 
harjoittanut varsinkin historiallista kirjailija- 
tointa; julkaissut m. m. ,, Christian VII og Caro- 
line Mathilde" (1890), ,,Begivenhederne i Nor- 
den i efteraaret 1788" (1889). V. 1891 B. tuli 
tansk. tietosanakirjan ,,Salmonsens Konversa- 
tionsleksikon" toimittajaksi, oli 1902-12 „Ber- 
lingske Tidende" lehden toimittajana. 

Blasius, armeenialainen lääkäri, joka kärsi 
marttyyrikuoleman v. 316, sen jälkeen kuin 
häntä oli piinattu rautahäkilöillä repimällä verille 
hänen ihoaan. Tätä pyhimystä palvottiin nauta- 



157 



Blastema— Bogdaiiov 



158 



karjan suojelijana sekä länsimailla että Venä- 
jällä. Ven. muodosta Vlasij johtuu kreikan- 
uskoisten karjalaisten ,, lehmien jumala" pyhä 
Valassi eli Ulassie. Sitäpaitsi on B:ta rukoiltu 
a\uksi kaulataudeissa. Ranskassa on B:n lähde, 
johon katolilainen pappi määräpäivänä vuodessa 
kastoi punaisen langan sitoen sen sitten suo- 
jelukseksi pyhiinvaeltajan kaulaan. Sekä nauta- 
karjan kaitsijana että kaulataudin parantajana 
esiintyy B. myös suom. loitsurunoissa, vaikka 
perin vääntyneessä muodossa. Eräs Häränsynty al- 
kaa: „Pullukka puhas emäntä", ja Kuvunsanoissa 
rukoillaan: „Pullelar punainen neiti, puno nuoroa 
punaista punaisella polvellasi!" K. K. 

Blastema (kreik., = itu), itusolukko, on sikiö- 
aikana tavattava, pääasiassa solujen muodostama 
aihe, josta myöhemmin määrätyn erikoistumisen 
eli differentsioitumisen seurauksena syntyvät eri 
kudokset. 

Blatchtord [blätsjdd], Robert (s. 1851), engl. 
sosialistinen kirjailija, toimi ensin sotamiehenä, 
sittemmin konttoriapulaisena, lopulta sanomalehti- 
miehenä. V. 1891 hän perusti oman lehden, 
jossa hän raivasi tietä sosialismille Englannissa. 
Suurta huomiota herätti hänen kirjasensa ,,Merrie 
England" (1894, myös suom.: ,, Iloinen Englanti"); 
muita kirjoja: ,,Ood and my neighbour" 
(1903, myös suom.: ,, Jumala ja iähimäiseni"), 
,,Sorcery shop, an impossible romance" (1907). 
Suurvaltain sodan sytyttyä B. koetti saada työ- 
väkeä kannattamaan Englannin osanottoa. 

*Blelir, Otto Albert, tuli 1913 Norjan 
valtuutettujen esimieheksi norj.-ruots. poronlai- 
dunkomissioniin ja huhtik. 1915 \äliaikaiseksi 
raha-asiainministeriksi. 

*Blekiiige. 148,458 as. (1919). 

»Blomstedt, Yrjö Oskari, kuoli 1912. 

Blondel /"Wörfe77. 1. F r a n <: o i s B. (1617 tai 
1618-86), ransk. arkkitehti, opiskeli rakennustai- 
detta matkoillaan Saksassa ja Italiassa, jonne 
hän opettajana seurasi Ludvik XlV:n valtiosih- 
teerin de Lomenie'n poikaa, toimi sittemmin 
lähettiläänä m. m. Konstantinopolissa, määrät- 
tiin matkoiltaan palattuaan dauphinin opetta- 
jaksi ja College royaliin matematiikan professo- 
riksi. B:n ensimäistä käytännöllistä työtä, Sain- 
tesMn siltaa, seurasi Pariisissa kaupunginportit 
Porte S. Bernard (1670), Porte S. Antoine (1673) 
sekä suurimpana työnä Porte S. Denis (aloitettu 
1674), jonka veistokset Girardon alkoi, Michel 
Anguier päätti. Berliinin Zeughausia myöskin 
arvellaan B:n suunnittelemaksi. Pariisin 1671 
perustetun arkkitehtuuriakatemian ensimäiseksi 
johtajaksi B. tuli seur. v. B:n kirjallisista töistä 
„Cours d'architecture" (2 os., 1675 ja 1698), 
jossa hän it. teoreetikkojen esimerkkiä seura- 
ten pitää antiikin säännöistä kireästi kiinni, 
määräsi pitkiksi ajoiksi Pariisin akatemian suun- 
nan, ja on täten hänen ansiokseen luettava, että 
rokokon aikainen arkkitehtuuri Ranskassa sai 
verraten maltillisen ja rauhallisen luonteen. — 
2. Jacques Francois B. (1705-74), ransk. 
arkkitehti ja etevä kaivertaja, toimi arkkiteh- 
tina Metzissä, jossa rakensi katedraalin entisen 
portaalin, arkkipiispan palatsin, kaupungintalon 
(Hotel de ville) ja teatterin (Salle de Spectacle), 
uusinteli Valenciennes'in luona S. Armandin luos 
tarin, ja Cholons-sur-Marnen katedraalin, Cam 
brai'ssa arkkipiispanpalatsin. Erinomaisena kai' 



! vertajana hän jatkoi ja päätti Jean Marofn 
aloittaman ,,Architecture Francaise" nimisen fär- 
keäarvoisen, sen aikaisten, nyttemmin osittain 
hävinneiden merkkirakennusten kokoelman. Jul- 
kaisi: „De la distribution des maisons de plai- 
sances et de la decoration des editiccs en gene- 
ral" (1737-38), „Cours d'architecture" (1771-77, 
6 nid.), jota Pierre Patte hänen kuoltuaan 
jatkoi. U-o N. 

*BliUhner, J u 1 i u s F e r d i n a n d, kuoli 1910. 

*Bode, U i 1 h e 1 m, on lisäksi m. m. julkais- 
sut runsaasti kuvitetun ,,Die Meister der hollän- 
dischen und vlämischen Malerschiilen" (2:nen 
pain. 1919). 

*Bodelsehwingli, Friedrich von, kuoli 
1910. 

*Bodio, Luigi, oli 1898-1909 valtioneuvos- 

1 ton jäsenenä, v:sta 1900 senaattori; ylimmän 

! tilastoneuvoston ja maastaniuuttoneuvoston pre- 

I sidentti; eurooppalaisen adressin (ks. t. 11 Os.) 

allekirjoittajia. 

*Bodisko, J a k o V A n d r e j e v i t s, kuoli 
1876. 

Boffrand [-lrä'J, G e r m a i n (1667-1754), 
1 ransk. arkkitehti, rokokon päämestareita Rans- 
kassa ja ensiniäinen huomattava ransk. taitei- 
lija, joka Pariisista käsin toimien suoritti töitä 
vieraissa maissa, lähinnä Lothringenissa, lukuisain 
ransk. ulkomailla toimivien mestarien sitä ennen 
valmistettua ransk. maulle maaperää. Opetta- 
jansa J. H. Mansardin kuoltua (1708) B. jatku- 
vasti sai suuria tehtäviä osakseen, oli samalla 
erittäin vaikutusvaltainen opettaja rakennusaka- 
temiassa, Blondelin taiteellisia traditsioneja jat- 
kaen. Teoreettisissa kirjoituksissa ja 1745 jul- 
kaisemassaan ,,Livre d'architecture" B:n ojennus- 
nuoraksi asettama „jalo yksinkertaisuus" ei aina 
j ole joka suhteessa hänen omien töidensä kanssa 
sopusoinnussa. Fasadeissaan hän kylläkin, kuten 
yleensä muutkin rokokon aikaiset arkkitehdit 
Ranskassa, näyttäytyy klassillisen yksinkertai- 
suuden suosijaksi, Palladion ihailijaksi; pohja- ja 
sisäsommituksissa, koristelussa hän sen sijaan 
päästää taiteilijatemperamenttinsa mielikuvituk- 
sellisen rikkauden ja hienon makunsa vapaina 
liikkumaan, loistavimmin Delamairen yhteenra- 
kentamain Hntel de Soubisen (nyk. Archives 
nationales) ja de Rohanin sisäkoristelussa. Eten- 
kin alakerran kuuluisa soikiosali on kypsyneen 
rokokon (regence-tyylin) viehättävimpiä mestari- 
teoksia Ranskassa ja B:n päätyö Pariisissa. Hä- 
nen muista sikäläisistä töistään mainittakoon 
moniaita ylhäisön asumuksia (hötds), niistä Hntel 
I de Montmorency kaartuvine fasadeineen y. m. 
pohjasommittelu-uutuuksineen mainittavin. Huo- 
mattavimmat työnsä B:lla on Lothringenissa, 
jossa hän herttuan yliarkkitehtina Nancyssä 
rakensi m. m. katedraalin, Hi-tel de la Monnayen 
sekä Nancyn, Lunevillen (päättämistyöt) ja Ha- 
ronen herttualliset linnat y. m. Baierin vaali- 
ruhtinaalle B. suunnitteli m. m. metsästyslinnan; 
epätietoisemmaksi sen sijaan jää hänen osansa 
XViirtzburgin linnan ehdotuksiin, vaikka hän 
nekin itselleen omistaa. Italiassa Stupenigin lin- 
nan pohja lähellä Torinoa lienee B:n suunnitte- 
lema. [U-o N. 

Bogdanov, Iivana (1843-1911),' karjalai- 
nen kanteleensoittaja, synt. Suistanion Teron- 
I vaarassa, vietti miehuus- ja vanhuusvuotensa 



159 



Uosims-kui— Holsevismi 



100' 



Läskelän telitaalla viilaajan ammatissa. Kante- 
leensoittotaidolleen, jossa hän saavutti loistavan 
kansanomaisen taituruuden, B. laski perustuksen 
jo 11-vuotiaana; esiintyi m. m. laulujuhlilla vv. 
1896 ja 1906 Sortavalassa sekä 1900 Helsingissä, 
saaden kilpailuissa ensimäisiä palkintoja. A. O. V. 

Bogbas-köi, kylä Kappadokiassa viiden päi- 
vän matkan päässä Angorasta itään, Etu-.Aasian 
tärkeimpiä rauniopaikkoja. Hugo NVincklerin 
1906-07 ja 1911-12 B:ssä toimittamat kai- 
vaukset ovat osoittaneet, että siinä oli heetti- 
läisten muinainen Khatti niminen pääkaupunki, 
vrt. Heettiläiset, III Os. [Winckler, 
„Nach Boghasköi!" (1913); Puchstein, „Boghaz- 
köi, die Bauvverke" (1912); Figulla ja Weidner, 
„Keilschrifttexte aus B." (1916 seur.).] K. T-t. 

*Bo^slaTvski, Albert von, kuoli 1905. 

Bohnstcdt [bonstet], Ludwig Franz Karl 
(1822-85), Pietarissa saks. vanhemmista synt. 
arkkitehti, opiskeli Berliinissä ja Italiassa 
(1839-42); suuriruhtinatar Helena Pavlovnan pa- 
latsin yliarkkitehdiksi Venäjälle kutsuttuna 
(1851) B:sta tuli Pietarin taideakatemian profes- 
sori (1858) ja teetti hän siellä lukuisia sekä jul- 
kisia että yksityisiä rakennuksia m. m. kiinalai- 
sen palatsin, nunnaluostarin, raatihuoneen ja 
moniaita aatelisten palatseja. Oothaan siirty- 
neenä (1863) johti sielläkin huomattavia raken- 
nusyrityksiä; sai ensi palkinnon uuden valtio- 
päivärakennuksen ensikilpailussa Berliinissä 
(1872). Suomen pankin rakennus Helsingissä on 
B:n suunnittelema. B:n eniten renesanssityy- 
liin laatimista kootuista ehdotuksista ilmestyi 
julkaisu 1874-77. U-o N.' 

*Bohr, Christian Harald Lauritz 
Peder Emil, kuoli 1911. 

*Bohuslääui. Pinta-ala 4,508 km^, josta vesiä 
127 km^- 165,018 as., 38 km-=:llä (1919). — B. ei 
ole hallinnollinen lääni, vaan muodostaa suurim- 
man osan Gööteporin ja B:n lääniä. 

*Boisdeffre, Raoul Francois Charles 
Le M o u t o n d e, kuoli 1919. 

Boito. Camillo (s. 1836), it. arkkitehti ja 
taidekfrjailija, opiskeli rakennustaidetta ja kirjal- 
lisuutta Venetsiassa ja Padovassa, matkusteli 
Toscanassa (1856) ja on vv. 1860-1908 toiminut 
arkkitehtuurin professorina Milanon teknillisessä 
opistossa sekä Poldi-Pezzoli-museon johtajana. 
Toiminut Milanossa ja Padovassa käytännölli- 
senä arkkitehtina (Museo civico Padovassa 1881 
ja Donatellon alttarin uusintelu Padovan San- 
tossa). Julkaissut huomattavia kirjoituksia ja 
tutkielmia etenkin keskiaikaisesta ja uudemmasta 
arkkitehtuurista, lisäksi esiintynyt novellikirjai- 
lijana. Bm monista kirjallisista töistä mainitta- 
koon: novellikokoelma ,,StorielIe varie" (2 os., 
1876-83); „Scultura et pittura d'oggi" (1877); 
„Lionardo e Michelangelo" (I878\; „L'architettur'a 
del medio evo in Italia" (1880); „Ornamenti di 
tutti gli stili, classificati in ordine storico" (1880); 
„I principii di disegno e gli stili dell'ornamento" 
(1882-87); ,,II duomo di Milano"; ,,Questioni pra- 
tiche dei belle arti" (1893). U-o N. 

Bojarka, suonialaissiirtola Länsi-Siperiassa, To- 
bolskin kuvernementissa, Tjukalinskin piirissä, 
734 ha. Siirtola perustettiin 1847. V. 1902 oli 
suom. väestön lukumäärä 57, enimmäkseen inke- 
riläisiä. Venäläisiä on suhteellisen runsaasti. 
Pääelinkeino on karjanhoito. 



*Boksi. 1. Laakeriboksi ks. Laakeri, V Os. 
palsta 335, kuva 5. — 2. Boksiksi sanotaan myös 
tiivistysholkkia, ks. t. IX Os. palsta 1583, kuva 1. 

P-o P-o. 

Bolidi (lat. briliis = pallo, ja kreik. eidos = 
näköisyys), tulipallo, erittäin kirkkaasti loistava 
meteoriitti (ks. Meteoriitit, VI Os.). 

»Bolivia. 2,889,970 as. (1915). 

Boll, Franz (s. 1867), saks. filologi, klas- 
sillisen filologian professorina VViirzburgissa v:sta 
1903, Heidelbergissa v:sta 1908. B. on etevimpiä 
antiikkisen astronomian ja astrologian tuntijoita. 
Teoksia: ,,Studien iiber Claud. Ptoiemäus" (1894), 
,,Sphaera" (1903), ,,Catalogus codd. astrol. graec." 
VH (1908), „Die Erforschung der antiken Astro- 
logie" (1908), ,,Sternglaube und Sterndeutung" 
(1918). ' K. T-t. 

Bnll^itabolm ks. B o 1 s t a h o 1 m, I Os. 

*Bolognan pullo, pieni, vahvaseinäinen keitto- 
pullo, joka valmistuksen jälkeen äkkiä jäähdy- 
tetään ilmassa. Silloin ulkopuoli jäähtyy ja jäh- 
mettyy nopeammin kuin sisäpuoli, minkä täh- 
den edellinen pääsee vetäytymään kokoon enem- 
män, kuin jos jäähtyminen olisi tasainen seinän 
joka kohdassa. Sisäpuolinen osa ei voi sentähden 
jäähtyessään vetäytyä tarpeeksi kokoon, vaan 
jää jännitystilaan. Ulkopuoli joutuu taas voi- 
makkaaseen puristukseen. Sentähden räjähtää 
pullo hienoihin sirpaleisiin, jos sen sisäseinää 
hieman vikuutetaan jollain terävällä aseella, kun 
sitä vastoin ulkoseinä kestää etenkin aliosaltaan 
melkoisen kovia vasaraniskuja. B. p:n keksi 
Asmadei 1716 ja selityksen siitä on antanut 
bolognalainen Balbi. (U. S:n.) 

Bolsevikki ks. B o 1 s e v i s m i, Täyd. 

Bolrevismi (ven. boljse = enemmän), vallan- 
kumouksellis-sosialistinen suunta, jota ensi sijassa 
edustavat ven. bolsevikit, mutta joka suur- 
valtain sodan aikana ja sen jälkeen on saanut 
kannattajia kaikissa sivistysmaissa. Bolsevikeiksi 
(enemmistöläisiksi) sanottiin v:sta 1903 lähtien 
ven. sosiaalidemokraattisen puolueen radikaalista, 
vallankumouksellista ryhmää; maltillisella, refor- 
mistisella ryhmällä "oli siitä lähtien nimenä m e n- 
sevikit (vähemmistöläiset). Nämä nimityk- 
set tulivat käytäntöön sen johdosta, että edelli- 
nen ryhmä mainittuna vuonna Brysselin-Lon- 
toon kongressissa oli eräässä äänestyksessä saa- 
nut enemmistön. — B. tahtoo olla puhdasta 
mar.xilaisuutta, aivan niinkuin syndikalismikin 
(ks. t. IX Os.), jota se kumouksellisen henkensä 
puolesta muistuttaa, ja sen vuoksi bolsevikit 
virallisesti nimittävät itseänsä kommunis- 
teiksi, koska juuri tätä nimit\stä käytti itses- 
tään se vallankumouksellinen puolue, jota var- 
ten Marx ja Engels kirjoittivat kommunistisen 
manifestinsa. Totta onkin, että b:iin sisältyvät 
kaikki Marxin kumoukselliset aatteet äärimmäi 
syyteen asti kehitettyinä. Kumouksen (revo- 
lutsionin) ajatuksen tieltä on b:ssa kokonaan 
saanut väistyä marxilaisuudessa syvemmällä pii- 
levä kehityksen (evolutsionin) ajatus. Ei mikään 
b:n aatteista ole uusi; ellei niitä tavata Marxilla, 
niin ne ovat peräisin Blanquista tai jostakin 
muusta aikaisemmin eläneestä vallankumousmie- 
hestä. — B:n päätunnusmerkkejä on sen olen- 
naisesti kielteinen kannanotto tähänastisiin käsi- 
tyksiin ja vallassa oleviin oloihin nähden. Se ei 
hylkää ainoastaan kapitalismia, vaan myöskin 



161 



Bolsevismi 



162 



uskonnon, kansallisuuden, isänmaallisuuden, vie- 
läpä valtionkin, ei ainoastaan yksinvaltaa ja yli- 
mysvaltaa, vaan myöskin parlamenttaarisuuden, 
vieläpä kansanvallankin. Niinkauan kuin valtio 
on olemassa, ei bolsevikkien käsityksen mukaan 
todellinen kansanvalta ole mahdollinen, sillä 
valtio on väkivaltaan perustuva laitos, jonka 
avulla joku yhteiskuntaluokka pitää toista pol- 
jettuna. Nykyisissä valtioissa valta on ollut 
porvaristolla, toisin sanoen niissä on vallalla 
,, porvariston diktatuuri", jonka avulla se pitää 
voimassa kapitalistista järjestystä. B:n, joka 
muka ajaa juuri sorretun luokan, s. o. teollisuus- 
työväen ja köyhimmän maalaisväestön asiaa, 
täytyy sen vuoksi ensi työkseen kukistaa porva- 
riston diktatuuri ja ainakin toistaiseksi saattaa 
voimaan proletariaatin diktatuuri, s. o. porva- 
rillisen valtion sijaan proletaarinen valtio. Mutta 
kun porvaristo tietysti ei hyvällä mukaannu 
uuteen asiain järjestykseen, on se tuhottava; 
siltä on riistettävä ei ainoastaan kaikki valtiolli- 
set vapaudet (puhe-, paino-, yhdistys- ja kokoon- 
tumisvapaus), vaan myöskin omaisuus, vieläpä, 
jos niiksi tulee, henkikin. Siellä, missä b. on pääs- 
syt valtaan (ennen kaikkea siis Venäjällä), pro- 
letariaatin diktatuurin ulkonaisena järjestysmuo- 
tona on neuvostohallitus (ven. sovjet). ,, Venäjän 
sosialistisen federatiivisen neuvostotasavallan" 
valtiosäännön mukaan neuvostot edustavat ,, työtä 
tekevää" kansaa (työmies-, talonpoikais- ja sota- 
miesneuvostot). Vaalioikeutettuja ja vaalikel- 
poisia ovat kaikki 18 vuotta täyttäneet miehet 
ja naiset, jotka hankkivat elatuksensa tuotta- 
valla ja yleishyödyllisellä työllä, neuvostoarmeian 
sotilaat ja sellaiset tähän ryhmään kuuluvat 
ihmiset, jotka ovat menettäneet työkykynsä. 
Vaalioikeutta ja vaalikelpoisuutta vailla ovat 
liikkeenharjoittajat, koroillaaneläjät, kauppiaat, 
munkit ja papit, entisen poliisin palvelijat ja 
asiamiehet, entisen hallitsijahuoneen jäsenet 
J.n. e., mielenvikaiset, tavalliset pahantekijät. 
Paikallisten neuvostojen yläpuolella on m. m. 
piiri-, kuvernementti-, maakuntaneuvostoja; Ve- 
näjän neuvostotasavallan ylimpänä julkisena lai- 
toksena on yleisvenäläinen neuvostokongressi. 
Ylemmissä neuvostoissa ovat kaupungit edustetut 
suhteellisesti voimakkaammin kuin maaseutu. 
Neuvostot valitsevat asiain hoitamista varten 
toimeenpanoneuvostoja, jotka pysyvät läheisessä 
kosketuksessa neuvostojen kanssa ja joiden val- 
tuudet ovat milloin hyvänsä peruutettavissa. 

Mitä sosialistisen talousjärjestyksen toteuttami- 
seen tulee, niin bolsevikit ovat sitä mieltä, että 
sosialismi ei voi toteutua vähitellen tapahtuvan 
kehityksen kautta, vaan siten, että vallankumouk- 
sen kautta valtaan päässyt proletariaatti tietoi- 
sesti luovalla työllä panee sen toimeen. Mutta 
vallankumous ei ole ensin puhkeava niissä maissa, 
joissa kapitalismi on pisimmälle kehittynyt, vaan 
kehityksessä takapajulle jääneissä maissa, joissa 
proletariaattia pahimmin riistetään: Venäjällä, 
Italiassa, Unkarissa, Itävallassa. Näistä maista 
se sitten on leviävä muualle. Venäjän bolsevik- 
kien talousohjelmasta mainittakoon: yhteiskun- 
nallistuttaminen aloitetaan pankeista, jotka sa- 
malla keskitetään. Keskuskansanpankista muo- 
dostetaan sosialistisen tuotannon yhteiskunnalli- 
nen kirjanpitopaikka. Sen jälkeen tulee suur- 
teollisuuden vuoro. Samaan aikaan kansallistu- 

Täyd. 6. Painettu ^',',2 20. 



tetaan maaomaisuus ja saatetaan yhteisen vil- 
jelyksen alaiseksi. Maataloutta harjoitetaan suu- 
ressa mittakaavassa, toiselta puolen hoitamalla 
entisiä suurtiloja osuuskunnallisesti, toiselta puo- 
len järjestämällä maataloudellisia työkommuu- 
neja. Päämääränä on saada luoduksi keskitetty, 
yhtenäisesti johdettu kansantalous, jossa koko 
tuotanto on järjestetty tarkan suunnitelman mu- 
kaisesti. Tämän järjestelmän eliminä ovat eri- 
asteiset kansantalousneuvostot, m. m. kokonaisia 
teollisuushaaroja yhdistävät, huippuna ylin kan- 
santalousneuvosto, jossa kaikki langat yhtyvät 
ja joka on suunnaton rekisteröimis- ja laskukone. 
Yleinen työvelvollisuus saatetaan voimaan. Jo- 
kainen saa ,,kulutustyökirjan" ja saa työpalk- 
kansa luonnossa, jos hänen kirjaansa on mer- 
kitty, että hän on suorittanut työtä. Keinottelu 
ja kauppa poistetaan. Tuotteiden säännöllinen 
jako tapahtuu tarpeiden ja varastojen rekisteröi- 
misen perustuksella. Jotta jakaminen voitaisiin 
toimittaa paremmin ja samalla vapauttaa nai- 
set orjuudesta, on yksityiskotitalouden sijaan 
pantava yhteiskunnallinen kotitalous (keskus- 
keittiöt). Talonomistajilta anastetaan heidän 
talonsa, jotka annetaan paikallisten työväenjär- 
jestöjen haltuun, ja asunnot jaetaan tarpeen 
mukaan. Myöskin ulkomainen kauppa kansallis- 
tutetaan, eikä kukaan Venäjällä asuva saa tehdä 
kauppaa ulkomaisten kapitalistien kanssa. — Koska 
kysymys hyödykkeiden jakamisesta on helpom- 
min ratkaistavissa mielivaltaisella asioihin ryhty- 
misellä kuin tuotantokysymys, onkin b. ensin 
käynyt siihen käsiksi. Jo olemassa olevat hyö- 
dykkeet on jaettu siten, että yksityiset asunnot, 
makasiinit ja tavaravarastot on ryöstetty. Asunto- 
kysymys on ratkaistu ohjelman mukaisesti. Mitä 
taas tulee siihen välilliseen hyödykkeiden jakau- 
tumiseen, joka tapahtuu eri tulolajien muodos- 
tumisena, on suuren maaomaisuuden ja pääoman 
omistuksesta lähtevä tulo lakannut oikeudelli- 
sesti — missä määrin myöskin tosiasiallisesti, ei 
ole todettavissa. Neuvostohallitus on julistanut 
mitättömiksi kaikki valtiolainat paitsi sitä va- 
paudenlainaa, jonka se itse on laskenut liikkee- 
seen. Muutkin arvopaperit on julistettu mitättö- 
miksi, ellei niitä ole rekisteröity. Pörssit on sul- 
jettu, mutta salassa jatkunee pörssiliike edelleen. 
Samalla kuin kapitalistiluokka on menettänyt 
tulonsa, ovat työväen tulot kasvaneet korotettu- 
jen työpalkkain muodossa. Työpalkkain nousu 
on ollut niin ylellinen, että ainakin hyvin useat 
liikkeet sen johdosta tuottavat tappiota. Vail- 
lingit peitetään keskuspankin antamalla luotolla, 
s. o. laskemalla liikkeeseen loppumattomasti uutta 
paperirahaa, jonka arvo sen johdosta on laskenut 
aivan mitättömäksi. Myöskin työpalkkain kohoa- 
minen on nostanut tavarain hintoja. Niitä tasoit- 
taa jossakin määrin välttämättömien elintarpei- 
den annostelu, mikä kuitenkin tapahtuu niin, 
että kuluttajat on jaettu neljään luokkaan, jotka 
saavat erisuuruiset annokset. Ensimaiseen luok- 
kaan kuuluvat raskaan työn tekijät ja sotamiehet, 
toiseen neuvostovirkailijat ja henkisen työn teki- 
jät, kolmanteen lyhyellä työajalla olevat ihmiset, 
neljänteen ,, hyödyttömät" ihmiset, ,,parialuokka", 
entisen porvariston pahankurinen enemmistö ja 
omaisuutensa menettänyt tilanhaltijaluokka. Mitä 
tuotannon alalla toimeenpantuihin uudistuksiin 
tulee, näyttää b:n ohjelman toteuttaminen maa- 



163 



Bombay— Bonsdorff 



164 



talouden alalla täydellisesti epäonnistuneen. Yri- 
tykset kollektiivisen maatalouden aikaansaami- 
seksi ovat supistuneet vähiin. Suurtilallisilta 
otettu maa on täytynyt jättää talonpoikien 
vapaasti käytettäväksi. Kun viimemainitut kui- 
tenkin samalla ovat olleet epätietoisia siitä, missä 
määrin bolsevikit ryhtyvät toteuttamaan yhteis- 
kunnallistuttamissuunnitelmiaan, ovat he jättä- 
neet laajat peltoalat muokkaamatta ja kylvä- 
mättä. Samalla on karjakanta ainakin Pohjois- 
Venäjällä pelottavasti vähentynyt. Mitä muihin 
talouselämän aloihin tulee, julistettiin pankit jo 
jouluk. 1917 kansallistutetuiksi, s. o. kaikkien 
•yksityispankkien varat ja velat siirrettiin valtio- 
pankille (kansanpankille). Yksityinen vakuutus- 
toimi on lakkautettu. Tavarakauppa, sekä sisä- 
mainen että ulkomainen, on kansallistutettu, 
mutta yksityistä toimintaa tällä alalla ei tietysti 
ole voitu yhtäkkiä poistaa. Sisämainen laiva- 
liikenne ja rautatiet ovat niinikään kansallistu- 
tetut; uusia ratoja on suunniteltu, mutta jo ole- 
massa olevillakaan ei ole voitu pitää yllä riittä- 
vää liikennettä syystä, että liikkuva kalusto, 
vaunut ja veturit, ovat rappiotilassa; viimemai- 
nituista oli jo syysk. 1918 43% epäkunnossa. 
Teollisuus on asteittain yhteiskunnallistutettu. 
Neuvosto-Venäjän teollisuuden nykyisestä tilasta 
on tällä hetkellä mahdotonta saada selvää kuvaa. 
Varmaa on, että useat teollisuuslaitokset on täy- 
tynyt sulkea, ja että teollisuus ei voi käyttää 
yhtä suurta työläismäärää kuin ennen. Missä 
määrin tämä asianlaita johtuu b:sta, missä mää- 
rin muista seikoista, esim. raaka-aineen puut- 
teesta ja liikenne-esteistä, on vaikea sanoa. — 
Venäjän b:n johtajat, ensisijassa Lenin (oikea 
nimi U 1 j a n o v, ks. t. X Os.), huomasivat 
pian, ettei b:n ohjelmaa voitu semmoisenaan 
heti toteuttaa, vaan että kapitalismin ja sosia- 
lismin välisenä siirtoaikana edelliselle ja sen 
saastuttamalle ihmiselle oli tehtävä pitkälle me- 
neviä myönnytyksiä. Kun työläisten suoritus- 
kyky pelottavasti taantui huonon johdon ja 
huonon kurin tähden, päätettiin jo huhtik. 1918 
Leninin esityksestä työn tuottavuuden ja tehok- 
kuuden kohottamiseksi m. m. antaa korkeat pal- 
kat liikkeenjohtajille, saattaa liikelaitoksissa voi- 
maan kova kuri, ottaa käytäntöön Taylorin 
järjestelrhä ja urakkapalkka, sovelluttaa työpal- 
kat tehtaan tai liikennelaitoksen yleisten työ- 
tulosten mukaan. Alkuaan voimaan julistetusta 
8-tuntisesta työpäivästä myönnettiin aikaa myö- 
ten yhä enemmän poikkeuksia, kunnes helmik. 
1920 työpäivä määrättiin yleisesti lO-tuntiseksi. 
Työpakko, jota ensin sovellutettiin vain porva- 
rillisiin, on sittemmin ulotettu työväkeenkin. Tuo- 
tannon ja tarpeen sopusointuun saattamista var- 
ten, jakamisen oikeata toimeenpanoa varten neu- 
vostohallitus aikanaan teki porvarillisten osuus- 
kuntien kanssa sopimuksen, jossa on luovuttu 
monesta sosialistisesta periaatteesta. Todellinen 
valta on neuvostoilta siirtynyt komissaarien kä- 
siin. 

Toistaiseksi b. on vallalla osassa Euroopan Ve- 
näjää, nim. siinä osassa, jonka pääasiallisesti 
muodostaa isovenäläisten asuma-alue. Maalisk. 
1919 julistettiin myöskin Unkari neuvostotasa- 
vallaksi, mutta tämän maan b. kukistui jo elok. 
sam. V. ks. Venäjä, historia, Täyd. [Lenin, 
„Staat und Revolution" (1917), sama, „Die 



nächsten Aufgaben der Sowjet-Macht" (1918), 
sama, „Der Kampf unis Brot" (1918); Bucharin, 
,,Das Programm der Kommunisten"; Sombart, 
,,Sozialismus und soziale Bewegung" (8:s pain. 
1919); Hirschfeld, ,,Bolschewismus". J. F. 

»Bombay. 979,000 as. (1911). 

Bonanniis f-a'-J, I. B o n a n u s, it. arkkitehti 
ja kuvanveistäjä, mainitaan Pisan kellotornin — 
kaltevan tornin — suunnittelijaksi; rakentaminen 
alkoi 1174 ja jatkui aina v:een 135ii saakka. 
Lisäksi valanut Pisan tuomiokirkon pronssiovet 
(1180), Sisilian Monrealen 1186 (on jälkimäiseen 
merkinnyt nimensä). U-o N. 

Uuuar Law ks. Law, Andrew Bonar, Täyd. 

*Bondesen, Ingvor Andreas Nicolai, 
kuoli 1911. 

Bonner Durchmusterung, suurimmaksi osaksi 
Argelanderin Bonnin tähtitornissa tekemä suuri 
tähtiluettelo, joka sisältää 324,198 tähden liki- 
määräiset paikat taivaan pohjoisnavan ja 2" 
eteläisen deklinatsionin välillä. Luetteloon on 
merkitty mainitulta alalta taivasta kaikki täh- 
det 9:nteen luokkaan asti ja sitäpaitsi suuri joukko 
tähtiä aina IO:nteen suuruusluokkaan asti. Tätä 
tärkeätä työtä jatkoi Schönfeld 23° eteläiseen 
deklinatsiooniin saakka ja Cordoban tähtitornissa 
Argentiinassa on työtä jatkettu vieläkin eteläi- 
sempiin tähtiin. B. D:n tähtiluettelon mukaan 
on laadittu myös tähtikartta. Y. V-lä. 

BonneTie, Kristine Elisabet Heuch 
(s. 1872), norj. eläintieteilijä, tuli 1912 eläintie- 
teen professoriksi Kristiaanian yliopistoon, ollen 
ensimäinen nainen, joka mainitussa yliopistossa 
on nimitetty professorinvirkaan. Julkaissut eräitä 
merieläinryhmiä (hydroidipolyyppeja, vaippaeläi- 
miä, siipinilviäisiä) sekä soluoppia käsitteleviä 
tutkimuksia. K. J. V. 

*Bonnier, G a s t o n, kuoli 1915. 

Bonsdorff, A d o 1 f v o n (s. 1862), vapaaherra, 
koulumies, politikko, yliopp. 1880, fil. kand. 1883, 
toiminut opettajauralla, m. m. Helsingin ruots. 
reaalilyseon opettajana ja rehtorina, 1902-08 
Helsingin kaupungin kansakoulujen tarkastajana, 
1910-14 suojeluskasvatuksen väliaikaisena tar- 
kastajana, Suomen lähetystön lähetystöneuvok- 
sena Berliinissä jonkun aikaa 1918; tuli viime- 
main. v:na kouluhallituksen lastensuojelusosas- 
ton päälliköksi. B. otti aatelin jäsenenä osaa 
VV. 1894-1906 säätyvaltiopäiviin. Vv. 1900- 
05 hän oli „passiivisen vastarinnan" miehiä ja 
oleskeli 1915-18 Saksassa ja Ruotsissa koettaen 
herättää Saksan johtavissa piireissä ymmärtä- 
mystä ja harrastusta Suomen itsenäisyyspyrin- 
töihin ja avustaen jääkäriliikettä. Oli syksyllä 
1918 Suomen hallituksen kuningasvaltuuskunnan 
jäsenenä. 

»Bonsdorff, Axel Edvard, kuoli 1919. 

♦Bonsdorff, Carl Gabriel von, nimitet- 
tiin 1915 Suomen ja pohjoismaiden historian var- 
sinaiseksi professoriksi. I-iänen teoksistaan mai- 
nittakoon vielä: ,,Äbo akademi ooh dess män", 
I (1912), ,,Opinioner och stämningar i Finland 
1808-1814" (1918), „Finländska militärplaner vid 
ryskä tidens början" (1919). i> 

Bonsdorff, Toivo Ilmari (s. 1879), Ernst 
Jakob Waldemar B:n (ks. t. I Os.) poika, suom. 
tähtitieteilijä ja geodeetti, tuli fil. lisrksi 1905, 
tähtitieteen ja geodesian dosentiksi 1906, kut- 
suttiin Pulkovan observatorin vakinaiseksi astro- 



165 



Bonsi— Borght 



166 



nomiksi 1908 ja 1918 Helsingissä sam. v. perus- 
tetun geodeettisen laitoksen johtajaksi. Julkais- 
sut eri aikakauskirjoissa useita tutkimuksia tähti- 
tieteen ja geodesian alalta. B:n tähtitieteelliset 
työt kohdistuvat pääasiallisesti napavariatsionien 
ja absoluuttisten deklinatsionien tutkimiseen ja 
geodeettiset työt painovoiman ja luotiviivan 
poikkeusten tutkimiseen. Tärkeimmät julkaisut: 
,,Determination des attractions locales sur les 
points astronomiques du r^seau principal des 
triangles" (1905), ,,Beobachtungen am grossen 
Zenitteleskop" (1907), ,,Observations faites au 
cercle vertical de Repsold, ä la succursale Odessa 
dour la d^termination de la refraction" (1Ö13), 
,,The coefficient of dilatation of the air derived 
from astronomical observations made at Poul- 
kovo" (1915), ,,Reductions isostatiques de la 
direction de la verticale et de Tintensite de la 
pesanteur" (1916). 

Bonsi (Japan, bon-si, kiin. fan-seng), buddhalai- 
nen pappi (Japanissa, Kiinassa ja Taka- Intiassa). 

Book [bakj, Fridolf (1836-1913), ruots. 
viulupedagogi, Joachimin oppilas, toimi Tukhol- 
man hoviorkesterissa soittajana 1853-89, kon- 
serttimestarina v:sta 1882, konservatorin opetta- 
jana v:sta 1872, musiikkiakatemian kamreerina 
v:sta 1890. Johti 1884-1904 Mazerin jousi- 
kvartettiseuraa ja 1871-89 tiedeakatemiassa pitä- 
miään kamarimusiikkikonsertteja. B:n oppilaita 
ovat useat Ruotsin etevimmät viulunsoittajat. 

/. K. 

*Booth, William, kuoli 1912. 

*Bordeaux. 261,678 as. (1911). Suurvaltain 
sodan aikana, saksalaisten uhatessa Pariisia, oli 
B. Ranskan hallituskaupunkina syyskuusta joulu- 
kuuhun 1914. 

Bordeaux [-d"'], H e n r y (s. 1870), ransk. kirjai- 
lija, opiskeli Pariisissa sekä juridiikkaa että kieli- 
tiedettä saavuttaen kummassakin lisensiaatti- 
arvon. Sen ohessa hän v:sta 1893 toimi arvosteli- 
jana Pariisin ^lehdissä ja kokosi esseensä sarjaan 
nidoksia (,,Ämes modernes", ,,Sentiments et 
idees de ce temps", ,,Pelerinages litt^raires", 
,,Les ecrivains et les moeurs", ,,Vies intimes", 
„Paysages romanesques"). Tunnetumpia hänen 
kotimaansa ulkopuolella ovat hänen rcmaaninsa 
ja novellinsa, joissa on selvä moralistinen ten- 
denssi. Romaani ,,La peur de vivre" (sucm. 
„Elämän pelko", 1917) puhuu terveen ja ihanteel- 
lisen elämänkäsityksen puolesta ja on tähdätty 
kulttuurielämän pintapuolista ja hajoittavaa vai- 
kutusta vastaan. ,,Les yeux qui s'ouvrent" 
(suom. ,,Kun silmät aukenevat", 1918) tahtoo 
osoittaa avioeron turmiollisuuden. Muita romaa- 
neja: ,,Le pays natale", ,,Le lac noir", ,,Les 
Roquevillard", ,,La neige sur les pas". Maail- 
mansodan aikana B. kapteenina otti osaa taiste- 
luihin ja on julkaissut muutamia kansallisen 
ja isänmaallisen hengen innoittamia sotakirjoja: 
„Trois tombes", ,,La jeunesse nouvelle de la 
France", ,,Les derniers jours de la fort de Vaux". 

R. F. 

Bordeaux-neste ks. Ruiskutus, Vili Os. 

Bordet [-dt'J. J u 1 e s (s. ISfS ?), belg. lääkäri, 
immiiniteettitufkija ja bakteriologi, Pasteurlai- 
tokfen johtaja Brysselissä, saanut lääketieteellisen 
Nobel-palkinnen v:lta 1919. Hänen tärkeimmät 
tutkimuksensa koskevat teoreettisia kysymyksiä 
immuniteetin, erikoisesti immunodiagnostiikan 



alalta. Hän en hemolyyttistcn immuniseerumien 
keksijä. B:n enimmin tunnetuista saavutuksista 
mainittakocn hänen keknmänsä komplementin 
sitoutumisreaktsioni, johcn Wassermannin reak- 
tsicni syfiliksen diagnostisoimista varten perustuu. 
Hän on myös keksinyt hinkuyskän bakteerin. B:n 
julkaisuista mainidakoen ,,Les s^rums h^moly- 
tiques, leurs antitoxines et les theories des serums 
cytolytiques" (Ann. de Tinst. Pasteur, n:o 5), 
,,Le microbc de la coquc luche" (main. paik., 
n:o 20), ,,Des nouvelles m^thodes d'immiinisation 
active" (Centralbl. f. Bakt., I Abt.), ,,L'absorp- 
ticn de Talexinc et le pouvoir antagoniste des 
serums noimaux" (Ann. de Tinst. Pasteur, n:o 
22), ,,GeEChichtlicher Uberblick iind allgemeine 
Anschauungen uber Immunität" (1914). O. S-g. 

*Bore, Ängfartygsaktiebolaget Bore, 
höyrylaiva-o.-y. Turussa, perustettiin kauppaneu- 
vos E. Dahlströmin y. m. toimesta 1897 yllä- 
pitämään talvilaivaliikennettä Turun-Maarianha- 
minan-Tukholman reitillä. Osakepääoma 1919 
819,000 mk., toimeenpaneva johtaja konsuli Harry 
Wilen. Yhtiön suurimmat laivat ovat olleet 
,,Bore 1" ja ,,Bore 11", kumpikin n. 300 tonnin 
vetoiset, sekä ,,Nordstjernan" n. 718 rek.-t. 
Varsinaisen toimintansa ohella yhtiö pitää mat- 
kailutoimistoa sekä harjoittaa speditsioniliikettä. 

*Borelius, Johan Jakob, kuoli 1909. Hä- 
nen laaja ,,Metafysik" teoksensa, jonka alku pai- 
nettiin jo 1880-luvulla, ilmestyi vasta 1910. 

Borenius (-'"'-7, Carl Tancred (s. 1885), 
suom. taidehistorioitsija, yliopp. 1902, fil. kand. 
1905, fil. lis. 1909, luennoitsijana Lontoon yli- 
opistossa v:sta 1914, Suomen charge d'affaires 
samassa kaupungissa jonkun aikaa vv. 1918-19. 
Julkaisuja: ,,The painters of Vicenza 1480-1550" 
(1909, myös it. 1912), „A catalogue of the pain- 
tings at Doughty House Richmond and Elsevvhere 
in the collection of Sir Frederick Cook B. T. 1. 
Italian schools" (1913), ,,Pictures by the old 
masters in the library of Crist Church Oxford" 
(1916). Toimittanut uudet painokset teoksista: 
J. A. Crowe and B. O. Cavalcaselle, ,,A history 
of painting in North Italy" (1912, voi. 1-3) ja 
,,A history of painting in Italy, Umbria, Flo- 
rence and Siena" (1914, voi. 5-6). 

Borgbjerg, Frederik Hedegaard Jep- 
pesen (s. 1866), tansk. politikko, tuli 1884 
ylioppilaaksi ja toimi jonkun aikaa opettajana; 
rupesi 1860 ,,Social-Demokraten" lehden avusta- 
jaksi ja tuli 1911 sen toimittajaksi; v:sta 18S8 
edustajana folketingetissä, missä on ollut sosialisti- 
puolueen johtcmiehiä. Yhdessä C. E. Jensenin 
kanssa B. julkaisi ,,Socialdemokratiets aarhun- 
drede" (1901-05). 

Borglit [borkt], Richard van der (s. 
1861), saks. yhteiskuntatieteilijä, tuli 1892 Aache- 
nin teknillisen korkeakoulun professoriksi, 1901 
esitteleväksi neuvokseksi sisäasiainministeriöön, 
1G04 valtakunnan tilastollisen keskustoimiston 
johtajaksi. B. on julkaissut yhteiskunta-, kauppa- 
ja finanssipolitiikan alalta m. m. oivallisia käsi- 
kirjoja. Teoksia: ,,Uberden Einfluss des Zvvischen- 
handels auf die Preise" (1888), „Das Ver- 
kehrsvvesen" (1894), „Handel und Handelspoli- 
tik" (1900), „Grundziige der Sozialpolitik" (1904; 
myös suom. nimellä ,, Yhteiskuntapolitiikan pää- 
piirteet"), „Volkswirtschaftspolitik" (1903, suom. 
nimellä ,,Kansantalouspolitiikka"). 



167 



Borgman— Boschin sytytin 



168 



*Borgman, Ivan, kiidli 1914. 

Borftströuiin tupakkatehdas, omistaja H. Borg- 
ström j:r tobakstabrik aktiebolag, osakepääoma 
1919 5 milj. mk., kotipaikka Helsinki, jossa oma 
tchdastalo Konstantinink. 1 sekä makasiinitontti ja 
makasiini Katajanokan pohjoisranta 7 ja talo ja 
tontti VVallinink. 6. Tuotteita: savukkeet, sikaarit, 
piipputupakka; tuotannon arvo noussut 7()U,00l) 
mk:sta 1880 9,800,000 mk:aan 1918. Työväkeä 
n. 200. Tehdas, jonka perusti kauppaneuvos 
Henrik Borgström vanh., muutettiin osakeyhtiöksi 
1904. V. 1919 yhtiön osakkeet siirtyivät Ph. 
U. Strengberg & C:o o.y:lle. 

*Boris Gleb. Kesäisin asuu B. G:ssä 6-7 
kolttalaisperhettä. V:sta 1896 pieni hotelli. 
Tuottavaa lohenkalastusta. 

*Born, Viktor Magnus von, otti yhä 
v:n 1906 jälkeenkin innokkaasti osaa valtiolli- 
seen elämään, ollen 1910-14 uuden yksikamari- 
sen eduskunnan jäsenenä; joutui erään 1916 
julkaisemansa kirjoituksen johdosta syytteeseen 
majesteettirikoksesta, mikä syyte ei kuitenkaan 
väliintulleen vallankumouksen vuoksi tullut lo- 
pullisesti ratkaistuksi. Kuoli 1917. [R. A. Wrede, 
„V. M. V. B.", Finsk Tidskrift 1917.] K. G. 

*Bornet, Jean Baptiste Edouard, 
kuoli 1911. 

Borromini 1. Borroniino f-i' J, Francesco 
(1599-1667), it. kuvanveistäjä ja arkkitehti, Berni- 
ni'n ja P. Cortonan kera barokkitaiteen ensimäisiä 
äärimmäiseen maalauksellisuuteen pyrkiviä edus- 
tajia Italiassa, toimi Roomassa ja kuului siihen 
lombardialaiseen taiteilijaryhmään, joka 1600- 
luvulla niin suuressa määrin on myötävaikutta- 
nut ikuisen kaupungin taiteelliseen suuruuteen. 
B. oli nerokas taiteilijaluonne, joka omia teitään 
kulkien viittosi kuivaksi kaavoittuneelle rooma- 
laiselle arkkitehtuurille uusia uria. Subjektiivi- 
nen käyrä viiva pyrkii hänen töissään kaikkialla 
sekä pohja- että fasadimuodostuksissa vallitse- 
vaksi; fasadit kovertuvat ja pullistuvat, päädyt 
taittuvat, tornitkin joskus kiertyvät spiraalin- 
tapaisesti (S. Ivo), erikoisuuksia, joissa B. sivuutti ^ 
kilpailijansa Bernini'hkin ja joita B:n monet 
jäljittelijät vieläkin liioittelivat. B. oli Madernon 
oppilas ja avusti nuorena Bernini'ä Pietarinkir- 
kon rakennuksella. Ensi kerran hän rikkoi rene- 
sanssin perintätavat pienessä, mutta silti suu- 
relta vaikuttavassa S. Carlo alle quattro fonta- 
nessa (1640), jonka pohjassa ja fasadissa suoraa 
viivaa tuskin tapaa, kaikki on ikäänkuin taiki- 
nasta muovailtua; Oratorio di S. Filippo Neri 
(1650) yllättää aaltoilevilla fasadiviivoillaan ja, 
mielivaltaisilla ikkunakehyksillään; S. Giovanni ' 
In Lateranon, B:n barokkityyliseksi uusintelema ' 
sisusta (1650) on omiaan näyttämään, miten 
häikäilemättömästi barokkiaika menetteli entis- 
aikain arvokkaimpiinkin muistomerkkeihin näh- 
den; S. Ivo alla Sapienzan (yliopiston pihamaalla), 
pienen kupolikattoisen kcskusrakenteen päät- 
tää spiraalikierteinen hienon harkittu torni; S. 
Agnesen, Carlo Rainaldi'n aloittaman kreik. risti- 
kirkon (Piazza Navonan varrella, Rooman ko- 
meimpia) B. valmisti yhdessä Rainaldi'n pojan 
Girolamon kanssa (1652); vallattomimmillaan hä- 
nen kekseliäs kykynsä ilmenee S. Andrea delle 
Fratti'n kampanilessa (1656). Profaaniraken- 
teessa B. esiintyy pääasiassa uusintelijana: Pai. 
Barberini'ssa (Madernon, Bernini'n ja B:n yhteis- 



työtä (1626), fasadi B:n suureksi mieliharmiksi 
jätettiin Bernini'n suoritettavaksi; Pai. Spadaan 
B. sovitti kekseliään, mutta hyödyttömän, pers- 
pektiivisesti kapenevan pylväskäytävän; Fras- 
cati'ssa hän rakensi hienon Villa Falconieri'n 
rauhallisine fasadeineen, porteissa vain barokin 
reima rohkeus pääsee valloilleen. Eläessään B. 
nautti suurta mainetta, mutta Bernini'n yhäti 
nouseva tähti vei hänet lopulta itsemurhaan. 

U-o N. 

Boschin .sytytin, polttomoottoreissa käytettävä 
laite, joka aikaansaa moottorisilinterissä puriste- 
tun kaasuseoksen syttymisen („räjähdyksen") 
sähkökipinällä. Sähkösytytyslaitteitahan on ole- 
massa periaatteellisesti eri lajeja katsoen siihen, 
synnytetäänkö sähkökipinä n. s. sytytyskyntti- 
lässä vai katkaisukojeessa, ja toiselta puolen, 
otetaanko tarvittava sähkövirta paristosta vai 
magneettokojeesta. Boseh-toiminimi rakentaa 
kaikkien näiden periaatteiden mukaan toimivia 
sytyttimiä. Tunnetuimmat lienevät kuitenkin 
Boschin kynttilä ja Boschin kaksois-sytytyslaite. 

Boschin kynttilä (kuvat 1 
ja 2) ruuvataan kiinni moot- 
toriin siten, että sen alipää 
tulee olemaan jossakin paikoin 
sytytystilaa, mieluimmin silin- 
terikannen keskellä. Siinä on 
keskellä metallisessa yhteydessä 
konerungon kanssa oleva puik- 
ko, ja tämän ympäri 3 eriste- 
tysti sovitettua metallilankaa, 
n. s. elektrodia. Niiden päät ovat 
tehdyt veitsenterän muotoon, 
n. 0,6 mm matkan päähän pui- 
kosta, niin että kun määrä- 
hetkenä korkeajännityksinen 
virta lasketaan kiertämään, niin 
juoksee sähkökipinöitä hienon 
vyön tapaan elektrodeista puik- 
koon, aikaansaaden sytytyksen. 
Elektrodien veitsenterämuo- 
don takia sähkövastustus tulee 
tavallista pienemmäksi ja kipi- 
nät helpommin juoksevat yli, 
helpommin saadaan käyntiin. 

Boschin kaksoissytytyslaitteessa (kuva 3) on 
periaatteena se, että sytytykseen tarvittava 
sähkövirta voidaan ottaa joko magneeto-indukt- 
sionikojeesta, tai 
paristosta, toimien 
edellinen normaali- 
sen käynnin aikana 
ja jälkimäinen vain 
käyntiin pantaessa, 
jolloin moottori in- 
duktsionikojeen ank- 
kureineen pyörii niin 
hitaasti, että kehi- 
tetty sähkövirta on 
hyvin heikko, sekä 
myöskin siinä ta- 
pauksessa, että induktsionikoje joutuisi epä- 
kuntoon. Kuvassa näkyy induktsionikoje al- 
haalla vasemmalla ja paristo alhaalla oikealla. 
Ylhäällä oikealla on n. s. sytytyspuola, jonka 
tehtävä on johtaa virta oikeaan aikaan ku- 
himkin kuvassa esitettyyn neljään sytytys- 
kynttilään. Kaksoissytytyslaitteen avulla voi 




Kuva I. Boschin 
.sylytyskynttilä. 

joten moottori 




Kuva 



Boschin kynttilän 
aliosa. 



169 



Boselli — B ourdaloue 



170 




Kuva 3. Boschiu kaksoissytytyslaite. 



kuljettaja automobiilissa, jossa sitä etupäässä 
käytetään, saada moottorin käyntiin paikallaan 

istuen yksin- 
kertaisesti pai- 
namalla eräs- 
tä syty tyspuo- 
lan nappulaa. 
Ylläkuvail- 
tu sytytin voi 
ollakaksoissy- 
tytin siinäkin 
merkitykses- 
sä, että sama 
virta kulkee 
kahden syty- 
tyskynttilän 
kautta peräk- 
käin, jolloin, jos kynttilät ovat samassa silinterissä, 
sytytys tapahtuu paremmin silmänräpäyksessä ja 
varmemmin, kuin jos on vain yksi kynttilä, tahi 
jos ne monisilinterisessä moottorissa ovat eri 
silintereissä, sytytys tapahtuu vain yhdessä 
silinterissä, missä on syttyvä kaasuseos, jotavas- 
toin se jää tapahtumatta toisessa, vain palaneita 
kaasuja sisältävässä silinterissä, missä sähkö- 
kipinät siis eivät mitään saa aikaan; tällaista 
sovitusta käyttäen laite tulee yksinkertaisem- 
maksi kuin jos tehdään eri johdot kuhunkin 
silinteriin. E. S-a. 

Boselli -[e'-], P a o 1 o (s. 1838), it. valtiomies, 
alkuansa asianajaja ja professori, v:sta 1870 
edustajakamarin jäsen. V. 1881 B. tuli kauppa- 
laivaston neuvoston esimieheksi ja julkaisi 1885 
,,Le droit maritime en Italie"; oli 1888-91 ope- 
tusministerinä, tuli jouhik. 1893 maatalousminis- 
teriksi ja oli kesäk. 1894-maalisk. 1896 raha- 
asiainministerinä, toukok. 1899-kesäk. 1900 
verokamariministerinä ja helmik. -toukok. 1906 
uudelleen opetusministerinä. Toukok. 1915 hän 
oli sen valiokunnan puheenjohtajana, joka ke- 
hotti ryhtymään sotaan Itävaltaa vastaan; 
kesäk. 1916-lokak. 1917 pääministerinä. J. F. 

*Bosiiia ks. S e r b 1 a I a i s-k r o a t s i a 1 a i s- 
sloveenilainen valtakunta, Täyd. 

Boss, Lewis (1846-1912), amer. tähtitie- 
teilijä, v:sta 1876 Dudley-observatorin johtajana 
Albanyssa, v:sta 1904 meridiaaniastronomia-osas- 
ton johtajana Carnegie-laitoksessa. B:n päätyö 
on laaja tutkimus fundamentaalitähtien asemista, 
joista hän on julkaissut luettelon ,,Preliminary 
general catalogue of 6,188 stars for the epoch 
1900". 
*Bosscha, Johannes, kuoli 191 1. 
»Boston (Yhdysvaltain). 767,813 as. (1917). 
*Botha, Louis. Kun suurvaltain sodan 
sytyttyä Etelä-Afrikassa alkoi elok. 1914 kapina, 
jonka johtajia olivat buurisodasta tunnetut 
Beyers, De Wet ja Kemp, tuli B. hallituksen 
joukkojen päälliköksi ja voitti entiset asevel- 
jensä vuoron perään, niin että kapina oli lopulli- 
sesti kukistettu tammik. 1915. B. kääntyi nyt 
Saksan Lounais-Afrikkaa vastaan ja otti siellä 
olevat saks. joukot vangiksi heinäk. sam. v. 
B. kuoli 1919. 

*Botkin, Mihail P e t r o v i t s, kuoli 1914. 
Boulle [bul] 1. Boule [brd], Andr^ Char- 
les (1642-1732), ransk. taidepuuseppä, Ludvik 
XlV:n aikainen ja v:sta 1672, jolloin hän Col- 
berfin suosittelemana sai asunnon ja työpajan 



Louvressa, Versaillesin, Marly'n y. m. linnainsa 
sisustustöissä kuninkaan paljon käyttämä. Työ- 
taiteen historiassa B. on saavuttanut maineen 
erilaisia tyyppejä, kuten konsoli- ja kirjoitus- 
pöytiä, kaappeja, jalusta-arkkuja, seinäkelloja, 
tuoleja y. m. käsittävillä loistohuonekaluillaan 
(,,meubles de Boulle"), joita hän, paitsi hovia 
varten ja hovin lahjakappaleiksi ulkolaisille ruh- 
tinaille (aina Siamiin saakka), valmisti ylhäisille 
ja rikkaille arvokkaista ja harvinaisista puu- 
lajeista, runsaasti käyttäen norsunluuta, hel- 
miäistä, kuparia, messinkiä, pronssia y. m. metal- 
leja, valittuja, vaativia työtapoja: intarsiaa ja 
marketeriaa, siselöimistä, kaivertamista, prons- 
sinvalantaa, kultausta. „Boulle-työlle" vasituisen 
luonteista on se vaihtelevan rikas pintain marke- 
teria, mikä siinä joko vaaleampana kaiverrettuna, 
siselöitynä, kullattuna metalliarabeskikoristuk- 
sena, tummempaa kilpikonnankuori- tai eben- 
holtsi-pintaa vastaan, tai päinvastoin tummana 
vaalealle pohjalle ja usein messinkikehyksien 
rajoittamana täyttää pinnat. Reunoja, keilauksia 
korostavat kullatut akanttilehtikoristeet, kier- 
teet ja naamarit, keskiöitä useinkin hienosti sise- 
löidyt ja kullatut pronssikohokuvat. Tämä kal- 
lisarvoinen ja vaikutukseltaan polykrominen työ- 
tapa ei kuitenkaan ollut B:n keksimää, ainoastaan 
hänen edelleen kehittämäänsä; Ranskaan se tuli 
Italiasta yli Hollannin. Työtavalle eduksi B:n 
huonekalujen perusmuodot yleensä ovat kireän 
selviä ja monumentaalisia rauhallisin pinnoin, 
I usein suorin, alaspäin ,,tupelle" kapenevin nelis- 
kulmaisin jaloin; vasta vuosisadan lopulla ja 
yleistä taidekehitystä seuraten B;kin alkaa koko- 
naisuuksissa hakea enemmän kepeyttä, liikuntoa 
piirteissä, esim. jalkoja lievästi käyristämällä. 
Alussa B. työskenteli Lebrun'in vaikutuksen alai- 
sena, sittemmin muidenkin tunnettujen taiteili- 
jain, arkkitehtien ja ornamenttipiirtäjäin (Berain, 
Cotte y. m.) mallien mukaan, mutta monipuoli- 
sen lahjakkaana taiteilijana hän sommitteli itse- 
kin ja mainitaan, paitsi ebenistinä ja marketöö- 
rinä, myös arkkitehtina, maalarina, kuvanveistä- 
jänä ja siselöörinä. Töistään B. sai huikeita hin- 
toja, mutta oli sittenkin alituisessa rahapulassa. 
Tähän useinkin oli syynä rettelöt teettäjäin puo- 
lelta ja etenkin ne melkoiset summat, joita hän 
uhrasi kaiverroksia, puupiirroksia, tauluja, käsi- 
kirjoituksia, y. m. (m. m. 48 Rafaelin piirustusta) 
käsittäviin, 20 huonetta täyttäviin taidekokoel- 
miinsa. Nämä kumminkin ynnä joukon valmiita 
ja työn alla olevia töitä tulipalo tuhosi (1720) 
ja B. kuoli köyhänä. B:n neljän pojan — ,, isänsä 
apinoiksi" Mariette niitä nimittää — ja muidenkin 
jäljittelijöiden jatkamana B.-työ Ranskan eni- 
ten suosittuna työtapana pysytteli yli rokokon 
ja on uudelleenkin tullut käytäntöön. U-o N. 

Bouir.ann, Johann (1706-76), saks., Hollan- 
nissa syntynyt arkkitehti, kuoli ylirakennus- 
tirehiöörinä Potsdamissa, jossa rakensi m. m. 
raatihuoneen, ranskalaisen kirkon ja v. Knobels- 
dorffia avustaen Sanssouci'n fasadit; Berliinissä 
prinssi Henrikin palatsin (nyk. yliopisto, 1754- 
64) ja Hedvigin kirkon; hänen poikansa Georg 
Friedrich rakensi kuninkaallisen kirjaston. 

U-o N. 

Bourdaloue [burdahf], Louis (1632-1704), 
ransk. hengellinen kirjailija, astui jo nuorena 
jesuiittaveljistöön, toimi hugenottien käännyttä- 



171 



Bourgeois— Brantin^ 



172 



miseksi katoliiiuskoon. Loppuikänsä hän käytti 
hyväntekeväisyyden ja armcliaisiuiclen töihin van- 
kiloissa ja sairashuoneissa. B. on tunnettu ete- 
vänä saarnamiehenä ja hänen teoksensa ovat il- 
mestyneet monessa painoksessa. [Laiiras, ,,B., 
sa vie et scs (Euvres" (1881).] 

*I{ourgeois, Leon Victor A u g u s t e, oli 
taniinik. 1912 - taminik. 1913 sosiaalisen huol- 
lon ministerinä ja maalisk.- marrask. 1913 pää- 
ja opetiisasiainniinisterinä, kesäk. 1914 ulko- 
asiainministerinä, on nykyään kansainliiton neu- 
voston presidentti. 

*Bourget, Paul, on maailmansodan aikana 
julkaissut huomattavat sotaa käsittelevät romaa- 
nit ,,Le sens de la mort" (1915; suom. „Kuole- 
man tarkoitus", 1919), „Lazarine" (1916), .,Le 
justicier" (1918). _ R. F. 

Bour^in [burgä' ], M a u r i c e (s. 1856), ransk. 
taloustieteilijä, v:sta 1900 professorina Pariisin 
Sorbonnessa. Julkaisuja: ,,La mesure de la 
valeur et de Ia monnaie" (1896), ,,De Tappli- 
cation des lois ouvrieres aux ouvriers et employes 
de TEtat" (1903). B:n pääteos on kuitenkin 
oivallinen, sosialistisia järjestelmiä arvosteleva 
„Les svstämes socialistes et Tevolution econo- 
mique"' (1904). /. F. 

*Boussct, Wilhelm. Uudempia julkaisuja: 
„Kyrios Theos, Qeschichte des Christusglaubens 
in den ersten Jahrhunderten" (1913). B. kuoli 
1920. . E. K-a. 

*Boutmy, Emile, kuoli 1906. 

*Bowalllus, Karl Erik Alexander, 
kuoli 1907. 

*Boveri, Theodor. Useimmat B:n teokset 
koskettelevat solun jakautumis- ja hedelmöitys- 
prosesseja, kuten „Zellenstudien" (1887-19Ö7, 
6 os.), „Das Problem der Befruchtung" (1902) 
ja „Die Konstitution der chromatischen Kem- 
substanz" (1904). Muita teoksia: ,,Beiträge 
zur Kenntnis der Nervenfasern" (1885), ,,Uber 
die Niere des Amphioxus" (1890), ,,Die Nieren- 
kanälchen des Amphioxus" (1892), ,,Die Bildung- 
stätte der Geschlechtsdriisen und die Ent- 
stehung der Genitalkammern des Amphioxus" 
(1892), ,,Mesogonie und Ephebogenesis" (1901), 
„Die phylogenetische Bedeutung der Seehorgane 
des Amphioxus" (1904), ,,Die Organismen ais his- 
torische Wesen" (1906). B. kuoli 1915. K. J. V. 

Boy-scout ks. S c o u t-1 i i k e, VIII Os. 

Braehium (lat.), anat., olkavarsi. 

Bracht [-ahtj, Felix Prosper Eugen 
(s. 1842), saks. taidema:^lari, opiskeli Darm- 
stadtissa, Krrlsruhessa ja Dii^seldorfissa, Guden 
johdolla ja herätti ?Iuksi huomiota tunnelmalli- 
silla ja luonnonomaisilla kuvillaan Liineburgin 
nummelta. V. 1880 B. teki matkan itämaille ja 
se vaikutti elähyttävästi hänen taiteeseensa. 
Hänen värityksensä muuttui itämaisia aiheita 
käsitellessä entistä voimakkaammaksi. B. on 
myös maalannut useita teoksia Italiasta ja alppi- 
seuduilta. Toimittuaan 1882-190! maisemamaa- 
lauksen opettajana Berliinin taideakatemiassa B. 
siirtyi viimem. v. samanlaiseen toimeen Dres- 
deniin. Hänen teoksiaan on kaikissa Saksan 
kokoelmissa. Viimeisissä maalauksissaan B. lä- 
hentelee n. s. Worpswede-koulua. F. L. 

*Brad(lon, Mary Elizabeth, kuoli 1915. 

*Braga, T h e o p h i 1 o, oli vallankumouksen ta- 
pahduttua syksyllä 1910 Portugalin tasavallan 



presidenttinä elokuuhun 1911, uudelleen samassa 
toimessa toukok. - elok. 1915. 
*Brahm, Otto, kuoli 1912. 
*Braila. Suurvaltain sodassa 1917 sytyttivät 
kaupungin puolustajat saksalaisten hyökätessä 
varastot palamaan, josta oli seurauksena, että 
myöskin osa kaupunkia paloi. 

Brakistokroni (kreik. brakhiston — lyhin ja 
khranos = aika) ks. S y k I o i d i, IX Ös. 
*Bramsen, Ludvig Ernst, kuoli 1914. 
•Brandes, Georg Morris Cohen. Uusim- 
pia teoksia: „Qoethe" (1915), ,, Voltaire" (1917), 
,,Cajus Julius Caesar" (1919), kaikki laajoja mo- 
nografioja; sitäpaitsi muutamia nidoksia koottuja 
valtiollisia kirjoituksia. 

Bransivyn [bräijuin], Frank William 
(s. 1867), engl. maalari ja kaivertaja, sai, isänsä 
Englantiin siirryttyä, South Kensingtonin kou- 
luissa ja W. Morrisin työpajoissa ensimäisen ope- 
tuksensa työtaiteelliseen suuntaan. Täällä hän 
kopioiden, piirrellen ja piirustuksia kankaalle 
siirtäen viipyi kolmen vuoden ajan. Syvimmät 
jäljet B:n taiteelliseen kehitykseen kumminkin 
jättivät laajalle ulottuvat matkat Euroopan man- 
tereelle ja itämaille. Leveällä impressionistisella 
piirustuksellaan, rikkailla syvillä väreillään, som- 
mituksen konstruktiivisella tanakkuudella, deko- 
ratiivisella loistollaan, mielikuvituksen rikkau- 
della B:n taulut vaikuttavat melkein kuin itä- 
maalaiset matot; itä- ja etelämaisia usein aiheet- 
kin ovat. Suurpiirteisissä, värikylläisissä dekora- 
tiivisissa sommitteluissaan B. mieliaiheinaan ylis- 
telee ihmisruumiin, käsityöläisen ja mekaanikon 
työtä („Kauppa ja merenkulku" Lontoon pörs- 
sissä y. m.); hänen 4 kuuluisaa dekoratiivista 
maalaustaan Venetsian kansainvälisen näyttelyn 
engl. taidesalissa 1905 tulivat Leedsin museoon. 
Kutsuttuna Pariisiin koristamaan yhdessä L. 
Bonnier'n kanssa FArt nouveau'n taidesalonkia 
(1895) B. siellä suoritti yksityisillekin koristeel- 
lisia seinämaalauksia, B. Besnard'ille ,,le Roi du 
Chantier"nimisen gobeliinin mallin. Värillä piir- 
täminen on B:n taiteelle ominaista, mutta 
hänen kaiverroksensa ja kivipiirroksensakin kuu- 
[ luvat uuden taiteen etsityimpiin lehtiin; hänen 
j kuvittamiaan ovat W. Scottin romaanit, Don 
' Quixote, „Arabialaisia öitä" y. m. U-o N. 

Branly [bräh ], Edouard (s. 1846), ransk. 
j fyysikko ja lääkäri, tuli Pariisin katolilaisen yli- 
opiston professoriksi 1876, toiminut v:sta 1897 
alkaen myös lääkärinä; valittiin Pariisin tiedeaka- 
temian jäseneksi 1911. B:n tärkeimmät tutki- 
mukset kuuluvat sähköopin alaan. Hänen tut- 
'. kimuksensa metallijauheiden sähkönjohtokyvystä 
i aiheutti (1890) langattoman sähköttämisen (ks. t. 
j V Os.) kehitykselle tärkeän kohereerin keksinnön. 
B. on sen ohessa tutkinut kaasuissa tapahtuvia 
sähkönpurkauksia ja kirjoittanut valo-opillisia 
teoksia sekä oppikirjoja esim.: „Traite ^lemen- 
taire d'electricit^" (1895), „Traite elementaire de 
physique" (1895, 3:s pain. 1906), „Cours elemen- 
taire de physique" (1896, 3:s pain. 1900), „Pro- 
blemes de physique. Enonces et solutions" (1901). 

U. Sm. 
»Branting, Karl Hjalmar, oli 1907-12 
vanhuus- ja työkyvyttömyyskomissionin jäsenenä; 
toiminut edelleen valtiollisen ja kunnallisen ääni- 
oikeuden kehittämiseksi yleisen ja yhtäläisen 
äänioikeuden kannalle, suhteellisten vaalien y. m. 



173 



Brasilia — Briand 



174 



kansanvaltaisten ja yhteiskunnallisten uudistus- 
ten hyväksi. Suurvaltain sodan aikana B. esiintyi 
Ruotsin puolueettomuuden kannattajana, mutta 
hänen myötätuntonsa oli kokonaan ympärysval- 
tain puolella. Tuli lokak. 1917 raha-asiainminis- 
teriksi Edenin ministeristöön, mutta luopui sai- 
rauden tähden jo tammik. 1918. Maalisk. 1920 
B. muodosti sosialistisen ministeristön. Ajoi in- 
nokkaasti Ahvenanmaan riistämistä Suomelta ja 
sen liittämistä Ruotsiin. Uusien vaalien jälkeen 
B:n ynnä hänen ministeristönsä oli pakko luo- 
pua lokak. 1920. 

*Brasiiia. Pinta-ala 8,497,540 km^, 30,492,275 
as. (1917). — Suomalaiset B:ssa. V. 
1911 muutti etenkin Pohjois-Suomesta ja Karja- 
lasta (Jaakkimasta) useita kymmeniä perheitä 
B:n ja Argentiinan rajoille uutisasukkaiksi. He 
joutuivat kuitenkin suureen kurjuuteen, jonka 
vuoksi suurin osa palasi, valtion ja yksityisten 
avustuksella, takaisin. 

Bratt, I V a n (s. 1878), ruots. lääkäri, toiminut 
v:sta 1906 Tukholmassa, jonka kunnallisessa elä- 
mässä hän tuli näyttelemään huomattavaa osaa. 
Hänen nimensä liittyy 1914 hänen osoitustensa 
mukaan toimeenpantuun väkijuomain anniskelun 
uudistukseen Tukholmassa („Tukholman järjes- 
telmä" ks. t. IX Os., tunnettu myöskin nimellä 
„Brattin järjestelmä"). J. F. 

Brattin 'järjestelmä ks. Bratt, Ivan, Täyd. 

Braun, Karl Ferdinand (1850-1918), 
saks. fyysikko, nimitettiin fysjikan professoriksi 
Marburgiin 1877, Strassburgiin 1880, Karlsruhen 
polyteknilliseen opistoon 1883, Tiibingenin yli- 
opistoon 1885 ja Strassburgiin 1895. B. on suo- 
rittanut tieteellisen tutkimustyönsä etupäässä 
sähkö- ja lämpöopin alalla. Hän on m. m. osoit- 
tanut (vastoin Thomson-Helmholtzin olettamusta), 
ettei kemiallinen energia voi galvaanisessa pa- 
rissa täydellisesti muuttua sähköenergiaksi. B. 
on keksinyt (1897) n. s. ,,B:n katodisädeputken", 
jolla voidaan erinomaisesti tutkia nopeita sähkö- 
värähdyksiä. B:lla on myös hyvin suuret ansiot 
langattoman sähkölennättimen käytäntöön sovel- 
luttamisessa. Hän rupesi 1898 käyttämään sul- 
jettua värähdysjohtoa, joka teki hitaasti hilje- 
nevien aaltojen ja suurempien energiamäärien 
lähettämisen mahdolliseksi. Hän on niinikään 
esittänyt tehokkaan menetelmän resonanssin 
avulla lähettää etupäässä yhtä aaltolajia anten- 
nista. Hänen tärkein julkaisunsa tältä alalta 
on ,,Drahtlose Telegraphie durch Wasser und 
Luft" (1900). U. S:n. 

Braune, W i I h e I m (s. 1850), saks. kielen- 
tutkija, Heidelbergin yliopiston professori, on 
saman kielitieteellisen suunnan edustaja kuin 
Hermann Paul ja Eduard Sievers. Hänen ensi- 
mäiset huomiota herättäneet tutkimuksensa ger- 
maanilaisen äänneopin alalta ilmestyivät aika- 
kauskirjassa ,,Beiträge zur Geschichte der deut- 
schen Sprache und Litteratur", jonka hän yh- 
dessä Paulin kanssa oli perustanut (1874) ja jota 
hän edelleenkin julkaisee. Julkaisemassaan sar- 
jassa ,,Sammlung kurzer Orammatiken germa- 
nischer Dialekte" B. on itse kirjoittanut selvä- 
piirteiset ja luotettavat kieliopit ,,Ootische Oram- 
matik" (8:s pain. 1912) ja ,,Althochdeutsche Gram- 
matik" (3:s ja 4:s pain. 191 1), jotka ovat saaneet 
tieteellisen mallikieliopin maineen; muinaissak- 
salaiseen kielioppiin liittyy erityinen lukukirja 



„Althochdeutsches Lesebuch" (7:s pain. 1911). B:n 
perustama on myös tekstisarja ,,Neudrucke deut- 
scher Litteraturwerke des 16. und 17. Jahrhun- 
derts" (v:sta 1876 alkaen). Hänen muista jul- 
kaisuistaan on erikoisesti huomattava ,,Die Hand- 
schriftenverhältnisse des Nibelungenliedes" (1900). 

H. s-nti. 

Breasted [brisled], James Henry (s. 1865), 
egyptologian ja itämaisen historian professori 
Chicagon yliopistossa, sen toimeenpaneman egyp- 
tiläisen retkikunnan johtaja (1905-07). Erin- 
omainen asiantuntemus, terävä kritiikki ja sujuva 
esitystapa karakterisoivat B:n lukuisia julkai- 
suja Egyptin historian alalta. Tunnetuin niistä 
on ,,A history of Egypt" (1905, saksaksi H. Ran- 
ken toimittamana 1911). H. H-a. 

*Bremen. 255,066 as. (1916). 

*Breiita, joki Ylä- Italiassa, alkaa Etelä-Tiro- 
lista, laski alkuaan Venetsian laguuniin Fusinan 
luona, Venetsian lähellä, mutta on maaduttavan 
lietteisyytensä vuoksi johdettu kanavaa myöten 
laskemaan etelämmäs; 160 km pitkä, vain 8 km 
laivakululle sovelias. Tunnettu tuhoisista tul- 
vistaan. — Suurvaltain sodassa B. oli useaan 
erään rintamarajana. 

*Breslau (kaupunki). 514,979 as. (1910). 

*Brest-LitoTsk. Suurvaltain sodassa luovutti- 
vat venäläiset elok. 26 p. 1915 B.-L:n saksalai- 
sille räjähdytfettyään linnoituksen ennen peräy- 
tymistään. — Maalisk. 3 p. 1918 tehtiin B.-L:ssa 
erikoisrauha Venäjän neuvostohallituksen ja Sak- 
san välillä (ks. Venäjä, X Os. p. 907). Tämä 
rauha menetti merkityksensä Saksan taipuessa 
11 p. marrask. 1918 ympärysvaltain asettamiin 
aselepoehtoihin. 

Breysig [bräizih], Kurt (s. 1866), saks. his- 
torioitsija ja sosiologi, v:sta 1896 professorina 
Berliinin yliopistossa. Teoksia: ,,Kulturge- 
schichte der Neuzeit" (I II, 1900-01, pääteos), 
,,Kulturgeschichte der Menschheit" (I, 1907), 
,,Grundrisse und Bausteine zur Staats- und zur 
Geschichtslehre" (1908), ,,Von Gegenvvart und 
von Zukunft der deutschen Menschen" (1912). 
B. tähdentää varsinkin taloudellisten ja yhteis- 
kunnallisten seikkain vaikutusta historian kehi- 
tyskulkuun. 

Briand [briä'J, Ari s ti de (s. 1862), ransk. 
valtiomies, toimi alkuansa asianajajana ja sanoma- 
lehtimiehenä; esiintyi ensin Boulanger'n kannat- 
tajana, sittemmin syndikalistina suositellen näi- 
den 1894 pitämässä Nantes'in kongressissa ,,väli 
töntä toimintaa" ja yleislakkoa, kehittyen kui 
tenkin vähitellen ystävänsä Millerandin mukana 
maltillisen yhteiskuntareformin kannattajaksi; so 
sialistina iiän 1902 valittiin edustajakamariin. 
CombesMn ministeristöä kannattavassa, porvaril- 
lisista radikaaleista ja maltillisista sosialisteista 
muodostuneessa , .blokissa" B. saavutti iskuval- 
miilla puhetaidollaan ja älyllään huomatun ase- 
man, joka vielä lujittui, kun hän valiokunnan 
esittelijänä valmisti ja perusteli tärkeät, 1905- 
06 perille ajetut, kirkon ja valtion eroa ja sen 
yhteydessä olevaa kirkollista uudelleenjärjestelyä 
koskevat lait. Opetusasiain ministerinä maalisk. 
1906 -tammik. 1908 hän sai valvoa näiden 
lakien toimeenpanoa. Sillävälin B. oli yhä enem- 
män etääntynyt vallankumouksellisista sosialis- 
teista ja lähestynyt maltillisia ja vanhoillisia 
ryhmiä. Tämä hätien siirtymisensä oikealle kävi 



175 



Brigadi —Brunila 



176 



selvemmin esiin, sittenkuin hän tammil<. 1908 
oli ruvennut oikeusministeriksi, niissä toimessa 
hän pysyi heinäk. 1909. Heinäk. 1909-helmik. 
1911 B. oli pääministerinä tukahuttaen suurten 
lakkojen aikana hyvin jyrkästi kaikki lakkolais- 
ten puolelta yritetyt anarkistiset väkivallan hank- 
keet huolimatta siitä, että hän tällaisella menet- 
telyllä suututti entisiä hengenheimolaisiansa siinä 
määrässä, että hänet marrask. 1909 erotettiin 
sosialistisesta puolueesta. Tammik. 1912 B. 
rupesi oikeusministeriksi Poincaren ministeristöön, 
ja kun Poincare tammik. 1913 valittiin tasaval- 
lan presidentiksi, tuli B. pää- ja sisäasiainministe- 
riksi, mutta luopui jo maalisk. sam. v. Kun 
Viviani suurvaltain sodan puhjettua elok. 1914 
muodosti suuren kokoomusministeristönsä, tuli 
B. jälleen oikeusministeriksi ja oli lokak. 1915- 
maalisk. 1917 pääministerinä. Julkaissut m. m. 
,,Rapport ä la Chambre sur la separation des 
eglises et de Tetat" (1905). J. F. 

*Brigadi. Suomessa on yksi jääkäribrigadi, 
joka muodostuu kolmesta jääkäripataljoonasta, 
tykistöstä ja useimmista erikoisaselajeista. 

VV. E. T. 

Brinellin koe, ruots. metallurgin J. A. Brinellin 
(ks. t. I Os.) keksimä menetelmä metallien kovuu- 
den määräämiseen. I cm:n läpimittainen teräs- 
kuula puserretaan 3,000 kg:n voimalla rautaa, 
500 kg:n voimalla pehmeämpiä metalleja vastaan. 
Voima lausuttuna kg:issa jaettuna painanteen 
käyrällä pinnalla lausuttuna mm^rssä ilmaisee 
kovuuden. 

Brioseo /-o's/l-o7, A n d r e a (1470-1532), it. 
arkkitehti, kuvanveistäjä ja pronssinvalaja, tun- 
nettu ,,Riccio" (= kiharatukkainen) nimellä, oli 
syntymäkaupunkinsa Padovan monikupuisen Sta 
Giustina-kirkon (aloitettu 1516, Leopardi'n myö- 
hemmin uudestaan suunnittelema) ja S. Anto- 
nion Capella del Santon (1500) rakentaja, tunne- 
tumpi kuitenkin muotokauniiden pronssitöiden 
valajana. Hänen päätöinään pidetään Padovan 
S. Antonio-kirkon suurta (3,k m kork., I,i2 m 
leveä), rikkaasti ornamenteilla, allegorisilla, myto- 
logisilla ja kristillisillä aiheilla koristettua pronssi- 
kandelaberia (1515) ja saman kirkon kahta pronssi- 
reliefiä ,, David tanssii arkin edessä" ja „Judit 
ja Holofernes". Fyysikko Oirolamon ja Antonio 
della Torren Veronan S. Fermossa olevan pronssi- 
ja marmorihaudan kauniista, B:n laatimista relie- 
feistä 8 nyt on Louvressa. Lontoon Hertford 
Housen Wallace-kokoelmain hienoa ,, Nymfien 
tanssia" esittävää pronssireliefiä arvel aan (eh- 
käpä väärin) B:n työksi. Venetsian akatemiaa 
varten hän valmisti 4 reliefiä, jotka kuuluvat 
renesanssin parhaimpiin. U-o N. 

Brisanttiset räjähdysaineet (vrt. Brisantti- 
n e n, I Us.) ovat räjähdysaineita, joiden kaa- 
suksi muuttuminen niiden räjähtäessä tapahtuu 
yhtaikaa kautta koko panoksen ja tavattoman 
lyhyessä ajassa. Brisanttinen räjähdysaine on 
esim. dynamiitti. Hitaammin kaasuuntuva rä- 
jähdvsaine, siis ei brisanttinen, on esim. musta 
ruuti'. IV. E. T. 

*Brisson, Eugene Henri, kuoli 1912. 

Brockdorff-Rantzan, Ulrich von (s. 1869), 
kreivi, saks. diplomaatti, toiminut m. m. lähetti- 
läänä Kööpenhaminassa, tuli vallankumouksen 
tapahduttua syksyllä 1918 ulkoasiainministeriksi 
ja oli Versaillesin rauhanneuvotteluissa Saksan 



rauhanvaltuuskunnan puheenjohtajana; luopui 
kesäk. 1919 ulkoasiainministerin toimesta, kun 
kansalliskokous vasten hänen neuvoansa hyväk- 
syi ympärysvaltain rauhanehdot. 

Brorkenin kummitus, ks. S ä d e k e h ä, IX Os. 

Brody, kaupunki Itä-Galitsiassa, lähellä Venä- 
jän rajaa, rautatien varrella; 13,588 as. (1910). 
Suurin osa asukkaista on juutalaisia, jotka har- 
joittavat viljan, karjan, villan ja turkisten kaup- 
paa. — Suurvaltain sodan aikana B. useaan erään 
joutui sotatapahtumain pyörteisiin. 

Brofeldt [brufett], Henrik Gustaf Teo- 
dor (1837-1914), suom. kirkonmies. B., joka 
koko pappisaikansa toimi pappina Iisalmella, 
viimeksi kirkkoherrana v:sta 1886, oli tunnettu 
kansanomaisista saarnoistaan. B:n kuoleman 
jälkeen on hänen poikansa, kirjailija Juhani Aho, 
niistä julkaissut kokoelman: „Saarnoja" (1917). 

E. K-a. 

»Brooklyn. 1,976.000 as. (1917). 

Brosse [brosj, Salomon (Jacques) d e (n. 
1560-1626), ransk. arkkitehti. Henrik IV:n puolison 
Maria di Medici'n arkkitehdiksi määrättynä hän 
tätä varten suunnitteli Luxembourgin palatsin 
Pariisissa (rakennettiin 1615-20), jonka, mää- 
räyksen mukaan, piti jäljitellä Firenzen Palazzo 
Pitti'n (Ammaiiati'n luomaa) puutarhanpuoleista 
arkkitehtuuria. Fasadien yleistyyli johdonmu- 
kaisine rustiikkeineen esikuvaa kyllä muistutta- 
vatkin; muuten suunnittelu ja detaljit pysyttele- 
vät omintakeisesti ranskalaisina. Italialaisten 
palatsien yhtenäisen massan B. täten hajoittaa 
rikkaasti jäsennöidyksi laitteeksi, 3-kerroksisine 
keskiosineen (corps de 1: gis), neljine kulmapavil- 
jonkiineen, siipirakennuksineen ja kunniapihoi- 
neen (cour d'honneur). V\. 1613-24 B. rakensi 
Arcueil'n uuden akveduktin, joka toi vettä 
Luxembourgiin, ja tämän puutarhaan Medici- 
suihkulähteen; S. Gervais'n fasadissa (1616-21) 
hän ensi kerran Ranskassa käyttää kaikkia kol- 
mea antiikin pylväistöä yhtaikaa; vasta pala- 
neen Pariisin oikeuspalatsin odotussalin (Salle 
des pas perdus) hän uusi (1618-20); Charenton'in 
rukoushuonetta varten, jonka rakentamisen B., 
itsekin protestantti ollen, sai hugenoteilta toi- 
mekseen, B. malliksi valitsi antiikin basilikan, 
sillä erotuksella että lehterit kahdenkertaisina 
kiersivät ympäri korotetun keskilaivan. U-o N. 

Bronninif-pistoU ks. P i s t o I i, VII Os. ja 
Täyd. 

Bronnin molekyliliike ks. M o 1 e k u I a a r i- 
1 li i k e, VI Us. 

*Bruch, Max, kuoli 1920. 

*Brugge. Suurvaltain sodassa saksalaiset val- 
loittivat B:n lokak. 14 p. 1914. 

»Brugmann, Friedrich Karl, kuoli 1919. 

Brunila, Birger August Konstantin 
(s. 1882), suom. arkkitehti, yliopp. 1899, nimitetty 
Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehdin apu- 
laiseksi (1912) ja kaupungin asemakaava-arkkiteh- 
diksi (1917), suorittanut v. 1908 perustamassaan 
arkkitehtuuritoimistossa m. m. Kotkassa sijaitse- 
van Gutzeitin selluloosatehtaan julkisivun, Turun 
säästöpankin lisärakennuksen (yhdessä arkki- 
tehti V. Jungin kanssa), Enson selluloosatehdas- 
ryhmän julkisivun, Enson tehtaan työväen- ja 
työnjohtajain asuntojen, Enson yhdyskunnan 
asemakaavan, Äänekosken tehtaan asuntosiir- 
tolan asemakaavan ja työväenasuntojen, Lohjan 



177 



Brunner — Bryssel 



178 



kylän asemakaavan, Drimisön huvilakauptingin 
asemakaavan, Boxbackan huvilakaupungin ase- 
makaavan. Hangon kaupungin asemakaavan laa- 
jentamissuunnitelman, Hämeenlinnan Kiistalan 
kaupunginosan järjestelyn ja Käkisalmen ja Kot- 
kan asemakaavojen järjestelyn piirustukset. 

Brnniier [brurijr], Heinrich (1840-1915), 
saks. oikeushistorioitsija, v:sta 1873 professorina 
Berliinissä, julkaissut useita huomattavia oikeus- 
historiallisia tutkielmia ja teoksia, m. m. ,,Die 
Entsteliung der Schwurgerichte" (1872), ,,Das 
französische Inhaberpapier des Mittelalters" (1879), 
„Deutsche Rechtsgeschichte" (l-ll, 1887-92), 
„GrundziJge der deutschen Rechtsgeschichte" 
(1901). 

Bruns f-n-J, Ernst H e i n r i c h (s. 1848), 
saks. tähtitieteilijä; työskenneltyään Pulkovassa 
ja Tartossa kutsuttiin Berliinin yliopistoon mate- 
matiikan ylimäär. professoriksi 1876 ja Leipzigiin 
tähtitieteen professoriksi ja observatorin johta- 
jaksi 1882. Julkaissut m. m. ,,Cber die Periode 
der elliptischen Integrale erster und zvveiter 
Gattung" (1875), „Die Figur der Erde" (1878), 
„Ober die Integrale des Vielkörperproblems"( 1887), 
,,Wahrscheinlichkeitsrechnung und Kollektivmass- 
lehre" (1906). 

Brusilor [-i'-J, A. A. (s. 1853), ven. ken- 
raali, johti suurvaltain sodan alettua 1914 aluksi 
menestyksellä Venäjän Qalitsiaan hyökänneen ar- 
meian eteläisintä osastoa, valloittaen m. m. Ha- 
liczin, ja taisteli sittemmin Karpaateilla; tuli 
v:n 1916 alussa Venäjän lounaisen rintaman 
päälliköksi ja johti kesäk. sam. v. alkanutta 
suurta hyökkäystä, joka alkoi Liitskin lähellä 
toimeenpannulla läpimurtautumisella. Kesäk. 
1917 B. nimitettiin ylipäälliköksi, ja hänen joh- 
dollaan alkoi heinäk. suuri hyökkäys, jolla ensin 
oli menestystä, mutta joka sitten päättyi täydel- 
liseen tappioon, minkä jälkeen B. erosi. Neu- 
vosto-Venäjän ja Puolan välisessä sodassa (1920) 
B. oli sotaneuvoston jäsenenä. 

♦Bruun, MaltheConrad. Ranskan maan- 
tieteellinen seura on perustanut B:n muistoksi 
kunniamitalin, joka annetaan tunnustukseksi 
erittäin ansiokkaista maantiet, julkaisuista. Sen 
on saanut m. m. Suomen maantieteellinen seura 
v:n 1910 ,, Suomen kartastosta". 

Bryaksis [-a'-], kreik. kuvanveistäjä Atee- 
nasta eli 350 vaiheilla e. Kr. ja oli yksi Kaarian 
Halikarnassoksen m lusoleumin veistotöiden suorit- 
tajia yhdessä Skopaksen, Leokhareksen ja Timo- 
theoksen kera. B. on luonut eniten jumalain 
patsaita, niistä egyptiläisen Serapis jumalattaren, 
jonka tyypin hän on vakiinnuttanut. Hänen 
originaalitöistään löydettiin jokunen vuosikym- 
men takaperin Ateenassa marmorinen reliefi- 
jalusta, jolta kohosi pylväs ja sen latvassa lei- 
jaileva Nike (Ateenan kansallismuseossa). Keskus- 
tasta on vain murroskappale säilynyt. U-o N. 

*Bryan, William j e n n i n g s, tuli Wil- 
sonin päästyä presidentiksi maalisk. 1913 ulko- 
asiainministeriksi, jossa toimessa ollessaan kat- 
soi päätehtäväkseen toimia yleisen rauhan hy- 
väksi; erosi kesäk. 1915 Lusitanian upottamisen 
johdosta, kun halusi mistä hinnasta hyvänsä 
ylläpitää rauhaa. 

Briigrgomaiiii, Hans (n. 1480 - n. 1547), tansk. 
puunleikkaaja, 1500-luvun huomattavimpia. Hä- 
nen ainoa varma päätyönsä on Slesvigin tuomio- 



kirkon suuri myöhäisgoottilainen puuhun leikattu 
siipialttaritaulu (1514-20), alkuaan aijottu Bor- 
desholmin luostarikirkkoa varten, sitten siirretty 
Slesvigiin 1666. Taulussa on 20 kohtausta kär- 
simyshistoriasta, kaikkiaan 400 kuviot,'; yksityis- 
kohdissa tuntuu vaikutuksia Diirerin puupiirrok- 
sista, kokonaisuus alankomaalaista ja alisaksalais- 
ta leimaa, mutta kaikki sekä kuviot että orna- 
mentit ihmeellisen sirosti ja hienosti leikatut ja, 
päinvastoin mitä siihen aikaan oli tapana, maa- 
laamattomiksi jätetyt. U-o N. 

Brvgds, ateenalainen vaasimaalari ja saven- 
valajan työpajan omistaja 400-luvun alkupuolelta. 
Hänen nimellään merkittyjä juoma-astioita on 
museoissa kymmenkunta; työtavasta päättäen 
hänen työpajastaan lähteneitä on nelisenkymmen- 
tä nimetöntä. B:n vaaseissa ateenalainen vaasi- 
maalaus vaaleana tummalle pohjalle on jättänyt 
melkeinpä viimeisetkin arkaisminsa, figuurien vä- 
liset kirjoitukset ovat hävinneet, selittäviä kir- 
joituksia näkee vain henkilöniminä, figuurit esiin- 
tyvät toistensa takanakin eri pinnoissa eikä vain 
vanhan vaasimaalauksen tapaan peräkkäin. Tä- 
ten jäsenet ja liikunnot risteilevät, ryhmät sitou- 
tuvat toisiinsa ja esitys saa enemmän syvyyttä. 
Piirustus on vapaata ja lennokasta, lyhennykset 
virheettömiä; maalauksellisina elementteinä B. 
käyttää mustan vernissan eri vivahduksia, jos- 
kus jonkun verran viivavarjostusta ja ensi kerran 
kultausta muutamia detaljeja korostamassa. Pie- 
net, mustat täplät tai renkaat vaatteissa lisäävät 
piirustukseen eloa ja pirteyttä. B. on draamal- 
listen kohtauksien, intohimoisten liikkeiden ku- 
vaaja. Aiheensa hän saa attikalaisen ja troialai- 
sen sadun piiristä, mutta näkyy häntä dionyso- 
lainen hurmakin houkuttelevan; porvarillinen 
Ateenan kansanelämä Persialaissotain aikana saa 
hänessä parhaimman esittäjänsä; jumalallistenkin 
olentojen liikkeissä ja eleissä tapaa paljon sel- 
laista, joka vieläkin on Kreikassa kansanomaista. 
Ensiarvoisiin kuuluu hänen mainio Capuassa 
löydetty Iliupersis-maljansa (Louvressa), jossa 
draamallinen voima saavuttaa huippunsa ja jonka 
maalaus esittää Troian sodan viimeisiä kaamean 
traagillisia surmanäytelmiä Priamon linnassa. 
VViirzburgin Komos-malja kuvaa vallatonta mäs- 
sääjien seuraa. British Museumin maljassa kuvaus 
seuraa erästä siihen aikaan suosittua Achaioksen 
satyyrinäytelmää, jossa sileenit ahdistavat itse 
Zeuksen Heraa ja jumalien Iris-lähettiä. Neljäs 
vaasi Firenzen museossa (sekin mestariteos) on 
Säädyttömän aistillisuutensa vuoksi estänyt kai- 
ken julkaisemisen. U-o N. 

*Briill, I gn az, kuoli 1907. 

Brunnow, Franz Friedrich Ernst 
(1821-01), saks. tähtitieteilijä, kotoisin Beriii- 
nistä, VV. 1851-54 Berliinin observatorin ensi- 
mäisenä assistenttina, sittemmin Ann-Arbor-obser- 
vatorin johtajana Yhdysvalloissa vuoteen 1866 
ja sen jälkeen astronomina Dunsinkissa Irlan- 
nissa v:een 1874. B:n tärkeimmistä töistä mai- 
nittakoon tutkimus Vicon pyrstötähdestä, Flora-, 
Victoria- ja Iris-planeettojen taulut ja laaja tut- 
kimus kiintotähtien parallakseista. Suurimman mai- 
neensa B.on saanut kuuluisaksi tulleen oppikirjansa 
„Lehrbuch der sphärischen Astronomie" kautta. 

»Bryssel. 679,031 as. (1917) esikaupungit mu- 
kaan luettuina. — Suurvaltain sodassa saksalai- 
!set valloittivat B:n elok. 20 p. 1914. 



179 



Brändö— Bukranion 



180 



♦Brändö. 1,260 as. (1918), kansakouluja G, 
paloapuyliiJistys, osuuskauppa, Lappon kylässä 
höyrysaha ja mylly, ammattikalastus pää- 
elinkeinona, sitäpaitsi merilintujen ja hylkeen 
pyyntiä, kalan ja halkojen rahtausta Helsinkiin, 
Turkuun ja Tukholmaan; purjelaivoja 12,361 
rek. -tonnia (1916). — Kirkossa Alexandra Säl- 
tinin maalaama alttaritaulu „Taivaaseen astu- 
minen" (v:sta 1882). J.A.W. 

*Brändö 1. Palosaari ks. Palosaari, 
VII Os. 

*Brödtorp, 1 manttaalin suuruinen allodisäteri 
Pohjan pitäjässä, n. 2 km kirkolta länteen. Ensi- 
mäinen mainittu omistaja 1400-luvulla Filip liva- 
rinpoika, kuulunut senjälkeen Uggia-, v. Qlan- 
ja Hisinger-suvuille; nykyinen omistaja itämeren- 
maakuntal. Ernst Rotermann, jolle tila oston 
kautta 1916 siirtyi vphra August Standert- 
skjöldiltä. J. A. W. 

Brogger, Anton Wilhelm (s. 1884), norj. 
muinaistutkija, Kristiaanian yliopiston professori 
v:sta 1915, Norjan huomattavin arkeologi, jonka 
julkaisut ovat liikkuneet esihistorian kaikilla 
aloilla. Tärkeimmät teokset: ,,Studier over 
Norges stenalder" (1906), .,Den arktiske sten- 
alder i Norge" (1909) ja „Osebergskibet" (1915). 

A. M. T. 

Buechero-vaasit fbukkero-J, etruskilaisia koho- 
kuvakoristeisia vaaseja, Toscanalle ominaisesta 
mustasta savesta, joissa koristus kapeana, korkein- 
taan 3 cm n levyisenä nauhana 'muottisilinterillä 
painettiin astian pintaan sen vielä tuoreena ollessa ' 
ja yhäti samaa jonottelevain villipetojen tai 
kahden jumalattaren valtaistuinta kohti vaelta- 
vien rukoilevien kulkueaihetta toistaen. Tämän- 
tapaiset muodoltaan yksinkertaiset, vanhoja joo- 
nilaisia metalliastioita jäljittelevät b.-v. ovat 500- 
luvun (e. Kr.) ensi puoliskoa vanhempia. Nuo- 
rempia ijältään ovat ne 500-400-lukujen haudoissa 
lukuisasti tavatut, vaihtelevan ja joskus eriskum- 1 
mallisen muotoiset astiat, joissa koristus muo- j 
tissa valmiiksi painettuina kappaleina, esim. hun- 
nullisten naisten päinä, kiinnitetään astiain kor- 
vain lähelle tai suulle taikkapa erilaisia kuvio- 
muotteja käyttämällä suorastaan astian pintaan, 
joskus päällekkäisinä vyöhykkeinä itämaisen ko- 
ristustavan makuun. Itämaisia ovat silloin itse 
aiheetkin: sfinksi, jalopeura, pantteri, aarnikotka, 
palmetti y. m. ja työtavasta päättäen Etruriaan 
kauppatavaroina tuotujen foinikialaisten norsun- 
luuleikkausten ja metallivaasien koristelun muotti- 
painoksia. Vieläpä niittinaulain kannatkin joskus 
seuraavat mukana. U-o N. 

*Bueh, M a.\, kuoli 1920. 

Bucbanan [bjukn'nml, Sir George Wil- 
liam (s. 1854), engl. diplomaatti, toimi virka- 
miehenä useissa lähetystöissä, ollut lähettiläänä 
Sofiassa, Haagissa ja suurvaltain sodan aikana 
Pietarissa, missä saavutti suuren ja määräävän 
vaikutusvallan asiain menoon. /. F. 

Buohor fbuhsr], Bruno (1826-99), itävalt. 
taidekirjailija, itävaltalaisen taide- ja teollisuus- 
museon johtaja Wienissä sekä Jacob von Falken, 
Brinkmanin, Rieglin. Wardin, Dayn, Havardin, 
Rouaix'n y. m. kera ensimäisiä, jotka työtaiteel- 
lisia kysymyksiä pohtivilla kirjoituksillaan ja 
julkaisuillaan eniten ovat selvittäneet käsitteitä 
ja valmistaneet maaperää uudenaikaiselle taide- 
teollisuudelle. Kirjoittanut m. m. laajalle levin- 



neen käsikirjan ,,Die Kunst im Handwerk" (1872, 
1876, 1888), ,,Geschichte der technischen Kiinste" 
(1875, 3 os.), ,,Reallexikon de; Kunstgevverbes" 
(1883) ja yhdessä Gnauthin kanssa toimittanut 
kuvailisit kuukausilehte.i „Das Kunsthandwerk" 
(v:sta 1874) y. m. U-o N. 

*Buchner, Edvard, kuoli 1917. 

*Buchner, Max. Julkaisuja: ,,Reise durch 
den Stillen Ozean" (1878), „Kamerun" (1887), 
,, Aurora colonialis. Bruchstiicke eines Tagebuchs 
aus dem ersten Beginn unserer Kolonialpolitik 
1884/85" (1914). 

»Budapest. 991,000 as. (1916). 

*Biienos Aires. 1,637.155 as. (1918). 

»Buffalo. 475,781 as. (1917). 

Bugene, suomalaissiirtola Länsi-Siperiassa, To- 
bolskin kuvernementissa, Taran piirissä, 65 km 
Taran kaupungista länteen, perustettu 1847. 
B:n asukasluku oli 1902 n. 500, josta 350 inkeri- 
läis-suomalaista ja loput virolaisia ja venäläisiä. 
Pääelinkeino on karjanhoito. Pääviljalajina on 
talviruis. 

Bugge, Alexander (s. 1870), norj. histo- 
riantutkija, 1903-12 professorina Kristiaaniassa. 
B. on erityisesti tutkinut viikinkiajan historiaa 
ja varsinkin Brittein saarille asettuneiden poh- 
joismaalaisten oloja. Teoksia: ,,Vikingerne" 
(1904, 1906), „Norges historie" I-II nid. (1910- 
15) y. m. J. F. 

»Bukarest. 345,628 as. (1914). — Toisen Bal- 
kaninsodan rauha tehtiin B:ssa elok.-syys- 
kuussa 1913. Suurvaltain sodassa poistuivat 
Romaanian sotajoukot saksalaisten joukkojen 
tieltä B:sta jouluk. 6 p. 1916, ,,B:n rauha" Ro- 
maanian ja Saksan välillä allekirjoitettiin Cot- 
rachnin linnassa toukok. 7 p. 1918. 

Bukarestin rauha ks. Balkaninsodat 
I 9 1 2-1 3, Täyd. ja Bukarest, Täyd. 

*Bukovina. Tämän Itävallan entisen maakun- 
nan asema ei vielä tätä kirjoitettaessa (1920) ole 
lopullisesti järjestetty, mutta Puola ja Romaania 
ovat tehneet sopimuksen sen jakamisesta keske- 
nään. 

Bukranion (kreik. biis= härkä ja kranion=ka\\o), 
luonnollista kalloa jäljittelevä, arkkitektonisena 
koristuksena käytetty härän kallo, jota aluksi 
käytettiin arvatenkin yksikseen, sittemmin nau- 
hain ja kukkaköynnösten yhteydessä roomalais- 
ajalla koristamaan doorilaisen tyylin friisien me- 
tooppeja sekä hautamonumentteja (esim. Cecilia 
Metellan hauta Via appian varrella), renesanssi- 



n n 



n n P" 







Roomalainen bukranion -friisi. 



181 



Bulgaaria — Buprestls 



182 



ajoista saakka rakennusten friisejä, etenkin sellai- 
sina aikoina, jolloin orjallisimmin jäljiteltiin an- 
tiikkia, kuten Ranskassa Ludvik XVI:n, vallan- 
kumouksen ja empiren aikoina. U-o N. 

^Bulgaaria. Historia. Sittenkuin B. 1908 
oli saavuttanut täydellisen itsenäisyyden, sai 
uutta vauhtia suurbulgaarialainen liike, joka 
ensi aluksi tavoitteli Makedonian yhdistämistä 
B:aan. V. 1912 E. teki Serbian, Montenegron ja 
Kreikan kanssa salaisen liiton Turkin vallan 
lopettamiseksi Euroopassa ja sam. v. alkoi ensi- 
mäinen Balkaninsota (ks. Balkaninsodat 
19 12-13, Täyd.). Tämän sodan päätyttyä Lon- 
toon rauhassa toukok. 30 pmä 1913 syntyi Bul- 
gaarian ja sen liittolaisten kesken riita saaliin- 
jaosta, varsinkin niistä Makedonian osista, jotka 
viimemainitut sodan aikana olivat ottaneet hal- 
tuunsa, mutta joita B. vaati itselleen. Suostu- 
matta Venäjän keisarin tarjoamaan välitykseen 
B. kesäk. 1913 aloitti sodan sekä Serbiaa että 
Kreikkaa vastaan. Siihen sekaantuivat B:n 
vihollisina myöskin Romaania, joka vaati eräitä 
raja-alueita Mustanmeren ja Tonavan väliltä, ja 
Turkki, joka halusi saada takaisin menettämänsä 
Adrianopolin. B. joutui ylivoimaa vastaan tais- 
tellessaan täydellisesti tappiolle, ja elok. 1913 
sen täytyi suostua Bukarestin rauhassa suuriin 
myönnytyksiin (ks. Balkaninsodat 1912 
-1 3. Se oli saanut uutta aluetta 23,000 km^, 
mutta menettänyt 7,525 km- vanhaa bulg. 
maata; asukasluku oli lisääntynyt 400,000. Bal- 
kaninsodat olivat heikontaneet B:aa ja tuot- 
taneet sille suurta pettymystä. Turhaan se koetti 
saada aikaan Bukarestin rauhan tarkistusta. 
Suurvaltain sodan sytyttyä B. pysyi aluksi puo- 
lueettomana ja odottavalla kannalla, mutta ke- 
sällä 1915 sen suhteet keskusvaltoihin tulivat yhä 
läheisemmiksi, ja sittenkuin Turkki syysk. 1915 
oli luovuttanut B:lle Adrianopolin-Dedeagatsin 
radan ympärillä olevan maakaistaleen Traakiaa, 
liittyi B., jossa hallitusta hoiti Radoslavovin 
ministeristö, täydellisesti keskusvaltoihin ja aloitti 
iokak. 1915 sodan Serbiaa vastaan. B:n sota- 
joukot ottivat sitten osaa Serbian valloitukseen, 
taisteluihin Salonikin rintamalla ja Romaaniassa. 
Mutta syyskesällä 1918 alkoi B:n Salonikin- 
rintama arveluttavasti horjua, ja pian alkoi ylei- 
nen peräytyminen, jonka kestäessä sotaan kyl- 
lästyneet joukot alkoivat hajaantua. B:n halli- 
tus, jonka johtajaksi Radoslavovin luovuttua 
heinäk. oli tullut Malinov, pyysi nyt välirauhaa, 
mikä sille myönnettiinkin, mutta kovilla ehdoilla. 
Lokak. 1918 allekirjoitetun aseleposopimuksen 
mukaan B:n oli m. m. heti riisuttava melkein 
koko armeiansa ja tyhjennettävä miehittämänsä 
alueet. Pian sen jälkeen tsaari Ferdinand luopui 
kruunustaan. Valtaistuimelle nousi hänen poi- 
kansa Boris. — V. 1916 saatettiin voimaan 
gregoriaaninen kalenteri. 

Sodan loputtua olot B:ssa olivat jonkun aikaa 
levottomat. Bolsevismi nosti sielläkin päätänsä, ja 
elok. 1919 maata uhkasi vallankumous, joka saa- 
tiin estetyksi siten, että liittolaisvaltain sotajoukot 
miehittivät maan. Marrask. B. teki Neuillyssä rau- 
han, jonka mukaan sen oli luovutettava Länsi- 
Traakia Kreikalle, Strumnitsan mutka ja toinen 
maakaistale luoteessa Serbialle, vähennettävä ar- 
meiansa 20,000 mieheksi ja maksettava sotakor- 
vausta 2,250 miljoonaa frangia. J. F. 



BuUant [bylä'J, Jean (n. 1510-78), ransk. 
arkkitehti ja kuvanveistäjä, ensimäisiä ransk. 
renesanssin miehiä, jonka töissä puhtaasti klas- 
silliset pyrkimykset selvimmin esiintyvät. B. oli 
Roomassa opiskellut antiikkia, jonka pylväsjär- 
jestöistä hän julkaisi tutkielmansa ,,Reigle gene- 
ralle d'architecture des cinq maniöres de colon- 
nes . . ." (1564, 1568, 1619, Salomon de Brosse'n 
lisäyksillä); toinen B:n kirjallinen teos ,,Recueil 
d'horlogiographie" (1561) käsittelee kaikkia au- 
rinkokellojen konstruktsionimenetelmiä. Bm ra- 
kennustöistä vallitsee paljon epävarmuutta. Mont- 
morency'n perheelle hän rakenteli koko elämänsä: 
Ecou'en'in linnassa, joka on tämän ajan puhdas- 
tyylisimpiä monumentteja, kaikki klassilliset li- 
säykset, etenkin pihanpuolen portiikit Palladion 
tapaisine, läpi kahden kerroksen kohoavine suur- 
pylväistöineen ovat B:n tekemiä (v:n 1556 jälkeen); 
Chantilly'n linnan „Petit Chateau" suurpylväis- 
töineen. Fere-en-Tardenois'n omituinen, röomal. 
akvedukteja muistuttava, vanhan ja uuden lin- 
nan toisiinsa yli rotkon yhdistävä kahdenkertai- 
nen galleria (valmistui 1560) ovat B:n töitä. Ku- 
ninkaallisista rakennuksista nyttemmin hävite- 
tyn Tuileries'n kulmapaviljongit suurpilasterei- 
neen lienevät B:n sommittelemia, komeasta Me- 
dici'n Katariinaa varten rakennetusta ,,Palais 
de la Reine"stä (THötel de Soissons) on jäljellä 
vain Trajanuksen patsasta jäljittelevä ontto pyl- 
väs Halle au bl(5'ssä (viljahalli). Ile de France'n 
kirkollisista rakennuksista moniaat myöskin todis- 
tanevat B:n vaikutusta. U-o N. 

*Biiller, Sir Redvvers, kuoli 1908. 

*Bulthaupt, Heinrich, kuoli 1905. 

*Buiigert, August, kuoli 1915. 

Bunker [bdqkj] (engl.), hiiliä varten varattu 
suoja höyrylaivassa; siitä b u n k e r h i i 1 i. 

Buontalenti [-e'-], Bernardo, liikanimeltä 
delleOirandole (1536-1608), it. arkkitehti ja 
insinööri, monipuolisesti kehittynyt Firenzen hovin 
taiteilija, joka nuoruudessaan muovaili sekä maa- 
laili etenkin miniatyyrimaalauksia opettajansa 
Giulio Clovion maneeriin, toimi myöhemmin eten- 
kin rakentajana. Bm arkkitehtuuri on Michel- 
angelon määräämää ja Ammanati'n sukua, ba- 
rokki esiintyy etenkin yksityiskohdissa, mieli- 
valtaisesti taitetuissa ja muodostetuissa päädyissä, 
dekoratsionin kangasriippuköynnöksissä ja eläin- 
vuodissa ja etenkin kummallisissa naamareissa: 
muuten se on kokonaisuudessaan myöhäisrene- 
sanssin leimaamaa. Firenzen lähelle B. rakensi 
m. m. Medici'n ruhtinas Francesco I:lle ja 
Ferdinando I:lle Pratolinon, Artiminion, Mari- 
gnollen ja Mag2ian huvilinnat, pienemmän Palazzo 
Riccardi'n (1565), Sa Maria nuovan hospitaalin 
väljän ja solakan etuhallin, Sa Trinitä-kirkon 
fasadin (1593), jatkoi Tribolon aloittaman Boboli- 
puutarhan sommituksia, rakensi Palazzo Vecchion 
lisärakennukset Via dei Leoni'n varrella, Uffizi'n 
Tribunan sekä Uffizi- ja Pitti-palatsin yhdys- 
gallerian, Pisassa suurherttuallisen palatsin y. m. 
rakennuksia; Sienassa Palazzo Realea (1576), 
Firenzessä Palazzo Nonfinistoa pidetään B:n 
töinä. Insinöörinä hän rakensi linnoituksia Firen- 
zeen, Portoferrajoon, Livornoon, Qrossetoon, Pra- 
toon ja Pistojaan, siltoja ja teitä Toscanaan. 

U-o N. 

BuprestidsB ks. J a 1 o k u o r i a i s e t, IV Os. 

Buprestis ks. J a I o k u o r i a i s e t, IV Os. 



183 



Burseff— Bähr 



184 



Burgeff, Hans (s. 1883), saks. kasvitieteilijä, 
ensin Jenan yliopiston kasvitieteellisen laitoksen 
assistenttina, sitten samanlaisessa toimessa Miin- 
chenissä 1911-19, kutsuttu Hallen (a -S) kasvi- 
tieteen ylimäär. professoriksi 1919. Saavuttanut 
mainetta etenkin kämmekkäitten mykorrhiza- 
tutkimuksilla, eristäen näiden kasvien juurissa 
eläviä sieniä, puhtoviljellen niitä ja saattaen 
useiden kämmekäslajien siemenet itämään ja 
itukasvit kehittymään näiden juuren sisään kas- 
vavan sienen vaikutuksesta. B:n keksinnöllä 
oli suuri käytännöllinenkin merkitys, koska sen 
kautta kämmekkäitten järjestelmällinen viljelys 
siemenestä ja senkautta myöskin kallishintaisten 
sekasikiöiden kasvattaminen kävi mahdolliseksi. 
Julkaisuja: ,,Die \\'urzelpilze der Orchideen" 
(1909), „Die Anzucht der Orchideen aus Samen" 
(1911), „Variabilität, Sexualität und Erblichkeit 
bei Phvcomyces nitens" (Flora 1914-15). 

J. A. W. 

Buriän, Istvan [burjän istvan] (s. 1851), 
vapaaherra, unk. valtiomies, oli 1886-95 pää- 
konsulina ja lähettiläänä Sofiassa, tuli 1903 
valtakunnan raha-asiainministeriksi, luopui 1912; 
tuli tammik. 1915 ulkoasiainministeriksi. 

*Bnriam-Borga, M a I I y, kuoli 1919. 

*Bunis, John, oli v:sta 1906 vapaamieli- 
sessä ministeristössä paikallishallintoviraston pre- 
sidenttinä helmikuuhun 1914, jolloin tuli kauppa- 
ministeriksi; erosi kuitenkin jo sam. v. ministe- 
ristöstä, kun ei hyväksynyt Englannin sekaan- 
tumista suurvaltain sotaan. 

Bursitis ks. Limasäkintulehdus, V Os. 

Burtsev, Vladimir (s. n. 1865), ven. val- 
lankumousmies ja publisisti, liittyi ylioppilaana 
vallankumoukselliseen liikkeeseen, minkä tähden 
1886 karkoitettiin Siperiaan. Täältä hänen pian 
onnistui paeta Sveitsiin, missä 1888-89 otti 
osaa aikakauslehden ,,Svobodnaja Rossija" (Va- 
paa Venäjä) julkaisemiseen. Sveitsistä karkoitet- 
tuna hän lopulta sortui Lontooseen, missä yh- 
dessä Stepnjakin kanssa ryhtyi keräämään ai- 
neksia Venäjän vapausliikkeen historian esi- 
tystä varten. Tämän työn tuloksena ilmestyi 
1897 historiallinen käsikirja ,,Yksi vuosisata". 
Samaan aikaan hän pani alulle aikakauslehden 
,,Narodnvolets", jonka 3:nnen vihkon ilmesty- 
misen jälkeen hän Venäjän lähetystön toimesta 
pantiin syytteeseen keisarin murhaan yllyttämi- 
sestä ja tuomittiin 1898 18 kuukauden rangais- 
tustyöhön. B. on kuitenkin aina kieltänyt ole- 
vansa terroristi. Lokakuun manifestin julkaise- 
misen jälkeen 1905 B. palasi Pietariin, missä 
julkaisi Lontoossa aloittamaansa historiallista 
aikakauskirjaa ,,Byloe" (Entisyys). Taantumuk- 
sen päästessä valtaan hän 1906 muutti Suomeen 
ja 1907 Pariisiin. Täällä hän kesällä 1909 „Matin" 
lehdessä julkaisi suurta huomiota herättäneet 
paljastuksensa Venäjän salaisesta poliisista, sen 
menettelytavoista ja kätyreistä. Maailmansodan 
puhjettua 1914 hän jälleen palasi Venäjälle, 
mutta vangittiin heti Suomeen tultuaan ja vie- 
tiin Siperiaan, mistä hän kuitenkin pian sai pa- 
lata johonkin paikkaan Pietarin ulkopuolella. 
Vallankumouksen aikana B. esiintyi bolsevikien 
vastustajana ja asettui uudelleen ulkomaille. 

Bnry [beri], John Bagnell (s. 1861), 
engl. historiankirjoittaja, v:sta 1902 historian 
professorina Cambridgen yliopistossa, julkaissut 



m. m. seuraavat teokset: ,,Histury of the later 
Roman empire from Arcadius to Irene" (2 os., 
1889), ,,History of the Roman empire" (1893) 
ja ,,History of the eastern Roman empire from 
the fall of Irene to the accession of Basil I" (1912). 

E. R-n. 

Bushel ks. P u s s e 1 i, VII Os. 

•Busolt, Georg, kuoli 1920. 

Bussila ks. P u s s i 1 a, VII Os. 

»Butler, Edward Dundas, kuoli 1919. 

Butt [hatj, engl. nestemitta. Viinimittana 
b. on = 120 Imperial gallonia - 572, 4»i I; olut- 
mittana = 108 Imperial gallonia =^ 490,707 1. 

U. S:n. 

Butyriini, C^^H^fig, rasvoissa esiintyvä öljy, 
glyseriinin ja voihapon välinen esteri. 

B. W. G. = Birmingham wire gauge, Englan- 
nissa ja myöskin Pohjois-Saksassa käytetty le- 
vyn-, langan- ja vanneraudan mittausase (ks. 
Mi t taus työkalu t, VI Os. p. 955). 

P-o P-o. 

*Buc'her, Karl, erosi professorinvirastaan 
Leipzigin yliopistossa 1916, minkä jälkeen on 
toiminut samaan yliopistoon sanomalehtitietoa 
varten perustetun instituutin opettajana. Myö- 
hempiä julkaisuja: ,,Die Frauenfrage im Mittel- 
alter" (1910), ,,Unsere Sache und die Tages- 
presse" (1915), ,,Die deutsche Tagespresse und 
die Kritik" (1917), ,,Die Entstehung der Volks- 
vvirtschaft. il. Sammlung" (1918), ,,Die Soziali- 
sierung" (1919), ,,Lebenserinnerungen" I. (1919). 

*BuIow [bplöj, Bernhard von, luopui 
heinäk. 1909 valtakunnankanslerinvirasta, sitten- 
kuin vanhoilliset ja keskusta olivat hylänneet 
hallituksen ehdottaman perintöverolain. Jouluk. 
1914 B. tuli Saksan lähettilääksi Roomaan ja 
koetti keväällä 1915 turhaan estää Italiaa aloit- 
tamasta sotaa Itävaltaa vastaan. 

Biirgi, Joost (Justus Byrgius) (1552 
-1632), alkuaan sveitsiläinen kelloseppä, myöhem- 
min tähtitieteilijä. B. keksi Neperistä riippumatta 
logaritmit. Hän on luultavasti jo ennen Galilei'a 
huomannut heilurin heilahdusajan riippumatto- 
muuden heilahduskulmasta ja rakentanut 16:nnen 
vuosis. lopulla heilurikellon. Y. V-lä. 

Bysti (it. busto) i. rintakuva, kuvanveis- 
tos, joka esittää jonkun henkilön päätä ja yleensä 
myöskin osaa rinnasta. Se voi päättyä alhaalta 
vaakasuorasti, jolloin se tavallisesti käsittää ojka- 
päätkin, tai on kuvattu vain kaula ja osa rintaa 
alhaalta pyöristettynä sekä erikoisen, useimmiten 
pyöreän jalustan kannattamana. B. näyttää 
hellenistisellä ajalla kehittyneen hermistä (ks. t. 
III Os.) ja oli erittäin suosittu roomal. taiteessa. 
Niinikään on muotokuva-b. sangen yleinen rene- 
sanssin veistotaiteessa. Kreikan ja Rooman tai- 
teessa jätetään kuvattavan kaula ja rinta taval- 
lisesti paljaaksi, renesanssin aikana ne ovat yleensä 
verhotut ja myöhempinä aikoina käytetään vaih- 
dellen kumpaistakin menettelvtapaa. F. L. 

♦Biitschli, Otto, kuoli 1920. 

Bytunis tomentosus ks. V a 1 1 u k u o r i a i- 
n e n, Tävd. 

*Bääth. Albert U 1 r i k, kuoli 1912. 

*Bääth-Holmberg, Cecilia, kuoli 1920. 

Bähr /"-är;, Georg (1666-1738), Dresde- 
nissä toiminut ja kuollut saks. barokkiarkkitehti. 
B:n suurtyö ja pohjoissaksalaisen barokkiark- 
kitehtuurin päätyö, protestanttisen kirkon malli- 



385 



Böckman— Caffieri 



186 



rakennus, on 1726 aloitettu ja B;n kuoleman 
jälkeen j. G. Schmidtin 1740 päättämä Frauen- 
kirche, joka Elbcn liiekkakivestä telityine, nel- 
jän pilariparin varaan konstruoituine kivikupo- 
leineen on neliöön sovitettu sentraalirakennus. 
Myöhempää lisää oleva torni, sekin barokkityyliä, 
rakennettiin vasta 1854-59. Sisävaikutusta monet 
lehterikerrat — neljä päällekkäin — kummin- 
kin jonkinverran häiventävät. Valmiina raken- 
nus maksoi 290,000 taalaria. B. ei aikalaisiltaan 
saanut tunnustusta nerokkaalle ja detaljeissaan- 
kin omintakeiselle luomalleen, sillä ajan problee- 
mit olivat enemmän muodollista kuin rakenteel- 
lista laatua. B. kuoli tapaturmaisesti kirkkonsa 
telineiltä sortuen, sitä ennen aloitettuaan toi- 
senkin työn, die Dreikönigskirche-kirkon, jonka 
rakentaminen, kilpailun jälkeen, Pöppelmannin 
suunnittelemana jo oli alkanut, mutta jonka B. 
tämän kuoltua ja asianhaaroja muutenkin eduk- 
seen käyttäen viime tingassa sai muutetuksi 
protestanttiseksi saarnakirkoksi, entisissä suora- 
kaiteenmuotoisissa ääriviivoissa pysytteleväksi 
soikeaksi sentraalirakenteeksi. U-o N. 

*Böckman, Vladimir Aleksandr o- 
V i t s. Suomen kenraalikuvernööri, sai eron 1909. 

Baggild, Bernhard (s. 1858), tansk. maito- 
1:alouden tutkija, Kööpenhaminan eläinlääkäri- 
ja maatalouskorkeakoulun professori 1903. Jul- 
kaissut „Andelsmaslkerier" (1887), ,,Maelkeribru- 
get i Danmark" (3;s pain. 1907), joka on maito- 
talouden perustavia käsikirjoja, ,,Mslkeribruget 
1 fremmede Lande" (1897), ,,Kortfattet Maelkeri- 
tere for Elever i Landbrugsskoler" (1899). B. 
•on ,, Federation international de laiterie" seuran 
johtokunnan jäsen ja sen tansk. osaston esimies. 

Böhm-Ermolli [böm-ermo'lli], Eduard von 
(s. 1856), itäv. sotapäällikkö, tuli 1907 sotamar- 
salkkaluutnantiksi, 1916 kenraalieverstiksi, sai 
suurvaltain sodan puhjettua 1914 johtoonsa toi- 



sen armeian, valloitti heinäk. 1915 takaisin Lem- 
bergin, syysk. sam. v. Dubnon ja johti sitten 
taisteluita Koillis-Oalitsiassa. 

*Böhm von Bawerk, Eugen, kuoli 1914. 

*Börjeson, Johan (John) Laurentius 
H el en us, kuoli 1910. 

*B8ök. 1. Emil B., kuoli 1914. — 2. Ei- 
nar B. (s. 1874), sosiaalipolitikko, edellisen 
poika, yliopp. 1892, lakit. kand. 1902. B. on 
harjoittanut monipuolista yhteiskuntapoliittista 
toimintaa, ollut m. m. 1907-17 Helsingin kau- 
pungin työväenasiainlautakunnan, sittemmin so- 
siaalilautakimnan sihteerinä, yhteiskunnallisen 
keskustoimiston johtajana 1911-15 ja samalla 
sihteerinä Suomen työväensuojelus- ja so- 
siaalivakuutusyhdistyksessä sekä yhdistyksessä 
yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämi- 
seksi, kunnallisen keskustoimiston johtajana 
1917; v:sta 1918 sosiaalihallituksen ylitireh- 
töörinä. Julkaissut m. m. ,,Arbetslösheten i 
Helsingfors ooh kommunens ätgärder för dess 
bekämpande ären 1903-1909", ,, Tontinvuok- 
rasta ulkomailla ja Suomessa" (1914), ,, Edistyk- 
sen uralta" (1919). 

Böök, Martin Fredrik (s. 1883), ruots. 
kirjallisuushistorioitsija ja arvostelija, Lundin 
yliopiston professori. Teoksia: ,,Romanens och 
prosaberättelsens historia i Sverige intill 1809" 
(väitöskirja 1907), ,,Stridsmän och sängare" 
(1910), ,,Studier och ströftäg i dikten och 
historien" (1911), ,,Studier i Stagnelii ung- 
domslyrik" (1911), „Svenska studier" (1913), 
useita kokoelmia „Essayer och kritiker" (1913- 
18), „Esaias Tegnär" (1 osa 1918), ,,Erik Johan 
Stagnelius" (1919) y. m. B. on Ruotsin tätä 
nykyä kenties huomattavin kirjallisuuskriitikko. 

R. F. 

*Böönii ks. Itävalta ja Tsekkoslo- 
vakia, Täyd. 



Cabochon fkabosö'] (ransk. caboche = pää, 
kallo), luonnollisen muotonsa mukaan kiilloitettu 
tai tahkottu (eikä leikattu, siksi pyöreähkö) jalo- 
kivi. Tahkoaminen en cabochon soveltuu 
etenkin juovikkaisiin kiviin; vanhalla ja keski- 
ajalla se oli ainoa jalokivien tahkoamistapa, kun- 
nes Ludvig van Berquenin 1456 keksimä kivien 
pinnoille tahkoaminen kiteen tapaisiksi sen käyttöä 
suuressa määrässä vähensi. U-o N. 

Cadorna [-o'-], L u i g i (s. 1850), kreivi, Raffaele 
C:n (ks. t. I Os.) poika, it. kenraali, tuli upsee- 
riksi 1868, nimitettiin 1905 kenraaliluutnantiksi 
ja 1910 Genovan armeiakunnan päälliköksi. Heti 
suurvaltain sodan sytyttyä C. tuli Italian yleisesi- 
kunnan päälliköksi ja johti Italian armeian sota- 
liikkeitä syksyyn 1917, jolloin hänen, silloin 
kärsittyjen suurten vastoinkäymisten tähden, täy- 
tyi luopua asemastaan. 

Caecilius (KaikiMios) Kalaktelainen 
(viimeisen vuosis. loppupuolella e. ja Itsen alussa 
■j. Kr.), kreik. reetori, syntyisin Sisilian Kale 
Aktesta, uskonnoltaan juutalainen; hänen alku- 
peräinen nimensä oli A r k h a g a t h o s. C, 



joka toimi Roomassa, oli klassisistisen I. attikis- 
tisen tyylisuunnan (ks. Kreikan kieli ja 
kirjallisuus, IV Os. palsta 1501) innok- 
kaimpia kannattajia, joka vastusti aikansa puhe- 
taidossa rehottavaa kukkeata ,, aasialaista" suun- 
taa ja asetti proosatyylin esikuvaksi varsinkin 
Lysiaan (ks. t. V Os.) yksinkertaisen lausetavan. 
Hänen teoksensa ovat hävinneet, mutta hänen 
vaikutuksensa jälkiä on selvästi havaittavissa 
seuraavan ajan retoriikassa ja kirjallisuusestetii- 
kassa. C:n ,, Korkeasta tyylistä" nimistä teosta 
vastaan suuntautuu tuntemattoman kreik. kir- 
jailijan henkevä samanniminen kirjanen, joka 
kauan on käynyt Longinoksen (ks. t. V Os.) 
teoksesta. O. E. T. 

Caffieri [-''-],. rsxMk. taiteilijaperhe, it. synty- 
perää, jonka jäsenistä Philippe C. vanhempi 
(1634-1716), MazarinMn kutsusta Ranskaan siir- 
tyneenä 1660 ja siellä kansalaisoikeuden saatuaan, 
Lebrunin johdolla työskenteli Ludvik XIV:n lin- 
nain koristepuunleikkaajana (Versailles'issa m. m 
Suuren portaan ja „Qrands appartements'in" 
ovet). Hän oli sekä pronssinvalaja että puun- 



187 



Cailletet — Cameron 



188 



leikkaaja ja erittäinkin liikuisain kuvaraamien, 
gueridonien, jalustain, kamiinakoristeiden sekä 
leikkauksilla koristettujen, kullattujen, hopeoitu- 
jen tai maalattujen tuolien ja nojatuolien luoja. 
Suvun maine keskittyy Philippen viidenteen poi- 
kaan J a c q u e s iin (1678-1755), joka oli kuvan- 
veistäjä ja hovin pronssinvaiajana usein työsken- 
teli poikansa Philippe C. nuoremman (1714- 
74) kanssa yhdessä, joten usein onkin vaikeata 
erottaa molempain töitä toisistaan. Heidän 
työnsä kuuluvat l.udvik XV:n tyylin paraim- 
piin ennätyksiin; oivallisempaa tulkitsijaa ei 
Meissonier eivätkä muutkaan rokokpmestarit voi- 
neet töilleen saada ja Jacques C:n omatkin ovat 
laatuaan paralta. Boulle käsittelee pronssia 
enemmän arkkitehtonisesti, Caffieri'n ohuen sirot, 
lennokkaat ja välittömän vapaat rocaille- pronssi- 
koristeet melkein pitsintapaisina, keskeytymättö- 
mänä kierteiden tulvana seuraavat huonekalujen 
muotoja tai antavat valutöissä itse muodon, 
saaden lopulta enemmän huomiota puoleensa 
kuin koristettava esine itse. VersaillesMssa on 
eräs hänen ja Philippen päätöitä, 1753 valmistu- 
nut astronominen kello, johon Passement oli kek- 
sinyt ja Danthieu valmistanut koneiston; toinen 
Jacques C:n työ on piironki (commode) Lontoon 
Wallace Collectionissa; Hertford Housessa on 
harvinaisen hieno kynttiläkruunu, Ludvik XV:n 
lahja Ranskan Louise Elisabethille. Philippen 
työt Nntre-Damc kirkkoa varten: suuri risti, 
6 kandelaberia y. m. (1759) hävisivät vallan- 
kumouksen aikana; Bayeux'n katedraalin vas- 
taavat esineet (valmistuivat 1771) ovat vieläkin 
tallella. Loppuijällään Philippe jo lievensi tyy- 
liään Ludvik XVl:n tyylin makuun. — Jean 
Jacques C. (1725-02), Philippen nuorin veli, 
oli kuvanveistäjä, Lemoynen oppilas sekä vala- 
janakin riittävän taitava valmistaakseen Palais 
Royalin hienon porraskaiteen; on tehnyt Cor- 
neiilen ja Molieren rintakuvat, samaten joukon 
muidenkin kirjailijoiden ja näyttelijäin muoto- 
kuvia Pariisin teattereihin, St. Genevieve'n kir- 
jastoon ja Versailles'iin, näiden joukossa se Vol- 
tairen kuva, joka 1778 palkittiin. J J. C. oli 
Houdon'm edeltäjä pyrkiessään tapaamaan nä- 
köisyyttä. [Guiffrey, „Les Caftieri" (1877).] 

U-o N. 

»Cailletet, Louis Paul, kuoli 1913. 

Cajal ks. Ramon y Caj ai, Täyd. 

Cajander [-ja'-], Aimo Kaarlo (s. 1879), 
suom. kasvitieteilijä ja metsänhoitomies, yliopp. 
1896, fil. kand. 1901. fil. lis. 1903, kasvitieteen do- 
sentti 1904, metsänhoitotieteen professori 1911, 
metsähallituksen v. t. ylitirehtööri 1918. Tutkimus- 
ja opintomatkoilla Suomessa, Pohjois-Venäjällä 
ja Siperiassa C. on perehtynyt näiden pohjois- 
ten maiden kasvimaantieteeseen, jota käsittele- 
vät hänen tärkeimmät julkaisunsa: ,,Beiträge 
zur Kenntnis der Vegetation der Alluvionen 
des nördlichen Eurasiens" l-III (Tiedeseuran 
Acta-sarjassa XXXII, XXXIII ja XXXIV 1903, 
1904, 1909), „Studien uber die Vegetation des 
Urwaldes am Lena-Fluss" (samoin XXXIII, 
1904), ,,Uber Waldtypen" (Acta forestalia fennica 
1 ja Fennia 28, 1909), „Studien iiber die JVloore 
Finnlands" (Acta forest. fenn. 2 ja Fennia 1913) 
ja ,, Metsänhoidon perusteet" I ja II (1916-17), 
joka on ensimäinen tieteelliselle pohjalle raken- 
nettu maamme dendrologian esitys. C. on las- 



kenut uuden perustuksen aineensa opetukselle 
maassamme. 

»Cajander, Paavo Eemil. C:n elämäntyö, 
Shakespeare-suomennosten sarja, valmistui täy- 
dellisesti 1912, jolloin ilmestyi XXXVks draama. 
Hänen senjälkeen aloittamansa Shakespearen so- 
nettien suomentaminen keskeytyi hänen kuole- 
mansa johdosta 14 p. kesäk. 1913. C:n tarkoit- 
tama omaisuutensa testamenttaus Suom. kir- 
jallisuuden seuran ja hämäläis-osakunnan hy- 
väksi raukesi hänen lähimmän sukulaisensa tah- 
dosta. C:n alkuperäinen runous ja runosuomen- 
nokset esiintyvät koottuina 1914 julkaistussa 
,, Paavo Cajanderin runoelmia". [A. V. Koski- 
mies, esipuhe ,, Runoelmiin".] T. L. 

»Calandra ks. J y v ä k ä r s ä k k ä ä t, Täyd. 

California ks. Kalifornia, IV Os. 

Calliat [kalui'], Pierre Victor (1801-81), 
arkkitehti ja kaivertaja, Chatillonin ja Kcole 
desbeaux-artsin oppilas, enemmän kuin arkki- 
tehtina tunnettu eräiden arvossapidettyjen jul- 
kaisujen tekijänä; niistä mainittakoon: „H6teL 
de ville de Paris" (1844-56); „Parallele des mai- 
sons de Paris, construites depuis 1830" (1850-64); 
„Eglise St Eustache" (1850): „La Sainte Cha- 
pelle de Paris" (1857, Guilhermy'n teksti). Pe- 
rusti 1850 ,,EncyclopMie d'architccture"n, jota 
toimitti yhdessä Lancen kanssa. Uusinteli Parii- 
sin S. Gervais-kirkkoa 1862. V-o N. 

Calwer [katv^rj, Richard (s. 1868), saks. 
taloustieteilijä, toimi ensin sosialistisena sanoma- 
lehtimiehenä ja 1898-1903 edustajana valtio- 
päivillä kuuluen revisionistiseen suuntaan, mutta 
suhtautui aikaa myöten yhä kriitillisemmin so- 
siaalidemokraattiseen puolueeseen, kunnes 1908 
muodollisestikin erosi siitä. Julkaissut oivallisia 
katsauksia nykyajan taloudelliseen elämään: 
,,Wirtschaftliche Korrespondenz" (1902 ja seur.), 
,,Arbeitsmarkt-Korrespondenz" (1907 ja seur.), 
,,Die Konjunktur" (1908 ja seur.), „Das Wirt- 
schaftsjahr" (1903-10), jatkona „Jahrbuch der 
Weltwirtschaft" (1911 ja seur.). Muita julkai- 
suja: ,,Einfiihrung in die Weltwirtschaft" (1906), 
„Kartelle und Trusts" (1906), „Der Händel" 
(1907) ja perinpohjaisen kriitillinen ,,Das sozial- 
demokratische Programm" (1914). 

Calvert fkälV3tJ, Frederick Grace (1819- 
73), engl. kemisti. Royal Institutionin profes- 
sori 1846, myöhemmin Manchesterin lääketie- 
teellisen koulun professori. Perustaen itse teol- 
lisuuslaitoksia hän herätti mielenkiintoa tehdas- 
teollisuuteen, erikoisesti väriteollisuuteen sovellet- 
tuun kemiaan. C. tutki metallien sulatusta, raudan 
puhdistusprosessia, sokerinpuhdistusta ja julkaisi 
joukon kemiallista kirjallisuutta. E. E. R. 

CalTert-arina ks. Mekaaniset kattilan 
lämmityslaitteet, Täyd. 

f »manflage ks. Ilmapuolustus, Täyd. 

Cambio, Arnolfo di ks. Arnolfo di 
C a m b i o, I Os. 

Cameron [käm3rdn], David Young (s. 
1865), skotl. maalaaja ja kaivertaja, kehittyi 
Glasgow'ssa ja Edinburghissa, maalasi aluksi 
eniten maisema- ja arkkitehtuuriakvarelleja, 
harjoitti myöhemmin radeerausta ja on nyt 
tällä alalla, ei yksin Englannissa, ensimäisiä. 
Käsiteltyään ensin muutamia kotipuolensa („Clyde 
Set". 1890) ja lontoolaisia aiheita tällä tek- 
niikalla hän julkaisi 1892 sarjan hollantilaisia 



189 



Campagnola— Cantor 



190 



aiheita, jotka viivasävyyn ja valovaikutukseen 
nähden kilpailevat Rembrandtin kanssa; 1894- 
96 seurasi pohjois-it., 1897 ransk., 1899 lontoo- 
lainen, 1904 pariisilainen. 1907 belgialainen (10 
lehteä) sarja; hänen mieliaiheinaan knniminkin 
pysyivät Skotlannin vanhat linnat, virtamai- 
semat y. m. C:n jo itsessään suuressa arvossa 
pidetyt etsaukset saavat, vain rajoitettuina 
painoskappaleina julaistuina, lisäarvoa. Hänen 
taulujaan on m. m. Dublinin, Liverpoolin, Tu- 
run, Adelaiden museoissa. (Rinder, ,,Etchings 
of D. Y. C"; VVedmore, ,,C:s (.tchings" 
(1903).] U-o N. 

Campagnola [kampanju'la] , Domenico (eli 
vielä 1562), it. taidemaalari, vaski- ja puupiir- 
täjä, toimi etupäässä Padovassa, jossa hänen teok- 
siaan on säilyssä Scuola del Santossa, Scuola del 
Carminessa, Museo Civicossa sekä myöskin Venet- 
siassa ja Firenzessä. C:n taiteessa huomaa var- 
sinkin voimakasta Tizianin vaikutusta. F. L. 

Campagnola [kampanja' la] , G i u I i o (s. 1482), 
it. vaskipiirtäjä ja taidemaalari. Hän työskenteli 
Ferrarassa, mutta hänen maalauksiaan, joiden 
miniatyyrimäisen hienoa tekotapaa aikalaiset ihai- 
livat, ei ole säilynyt. Myöskin hänen vaskipiir- 
roksensa, luvultaan n. 20, ovat hyvin harvinai- 
sia. Niissä hän näyttää aihevalinnaltaan liitty- 
vän Giorgioneen sekä saaneen jonkunverran vai- 
kutelmia myöskin Diireriltä. Hän kehitti omi- 
tuisen pistemaneerin, joka hyvästi soveltui hen- 
kilökuvien muovailuun. Tunnetuimpia piirroksia 
ovat ,,Ganymedes" ja ,, Johannes Kastaja". F. L. 

Campanan-kokoclma [-p(i'-j, taidehartaan, 
tietorikkaan it. markiisi Campanan suurilla uhrauk- 
silla, hienolla aistilla ja maulla luoma muinaisten 
ja harvinaisten esineiden yksityiskokoelma. 
Alussa maikiisi keskitti kokoojaintcnsa antiik- 
kiin (terrakottia, reliefejä y. m.), mutta ulotti 
sen sittemmin vähitellen käsittämään myöskin 
keski- ja renesanssiaikaisia esineitä, kuten majo- 
likoita, tauluja, veistoksia, huonekaluja y. m. 
Olosuhteiden pakottamana markiisi Campana myi 
kokoelmansa 4,200,000 frangista Ranskan val- 
tiolle. Louvressa se muodosti ,, Napoleon I!I:n 
museon" aina keisarivallan loppuun sa?kka. Sit- 
temmin kokoeiman huomattavimmat kappaleet 
hajaantuivat Louvre-museon eri osastoihin, toi- 
set muutamiin Ranskan maaseutumuseoihin. 
[,,Calalcgue des tabkaux, des sculptures de la 
renaissance et des majoliques du JVlusee Napo- 
leon 111" (1862).] U-o iV. 

Cnmpbell [kämbst], Alexander (1788- 
1866), ,,disciples of Christ" (..Kristuksen opetus- 
lapset") nimisen kirkkokunnan perustaja. C, 
joka oli syntynyt Irlannissa, tuli Yhdysvaltoihin 
1809. Kun ei mikään olemassaoleva kirkkokunta 
häntä tyydyttänyt, perusti hän oman kirkko- 
kunnan, joka omaksui yllämainitun nimen. Pää- 
kohdat lahkokunnan opissa ovat: 1) P. Henki 
ei vaikuta välittömästi, vaan ainoastaan sanan 
kautta; 2) uusi syntyminen tulee täydelliseksi 
vasta veteen upottamisen kautta; 3) kasteessa 
pestään synnit pois. V. 1826 C. julkaisi oman 
raamatunkäännöksen ja 1827 kirkkokunta jär- 
jestyi. V. 1908 kuului kirkkokuntaan 11,307 
seurakuntaa ja 1,285,123 ehtoollisellakäviiää. 

E. K-a. 

Campbell [kämbdl], Reginald John (s. 
1867), englantilainen kongregatsionalistinen pappi. 



v:sta 1903 saarnaajana Lontoon City Templessä, 
jossa kuulijoina on etupäässä sivistyneitä. Pää- 
teos: „The new theology" (1907). E. K-a. 

*Canalcjas y Mendez, Jose, tuli 1910 pää- 
ministeriksi ja kävi ankaraa ,, kulttuuritaistelua" 
katolista kirkkoa vastaan hankkien ei-katoli- 
sillekin tunnustuksellisia oikeuksia; kuoli marrask. 
1912 salamurhaajan ampumana. 

Canberra ks. Y a s s-C a n b e r r a, X Os. 

Cancelli [-ntse'-] (lat., = aitaus), parru- 1. puomi- 
kaide, erittäinkin tuomareille varatun tilan ja 
yleisön välinen rintanoja pakanallisessa tuomio- 
basilikassa; vanhoissa kirkoissa kuoriaitaus, jcka 
muinaiskristillisellä ajalla sulki molemmat am- 
bonit (esim. S. Clemente Roomassa), myöhemmin 
saarnatuolin. C:t olivat tähän aikaan säännölli- 
sesti kivestä ja lävistettyä työtä. 1200-luvulla 
nämä aitaukset enemmän etenevmä sulkivat pii- 
riinsä kohotetun lavan, jolla oli liikupulpetti 
(lecioriitm) ja tilaa kuorilaulajille. Renesanssi- 
aikaan c:ien tilalle tulivat melkoisesti korotet- 
tuina rautaiset ja messinkiset kiioriaitaukset. 

U-o N. 

Cancroidi, eräs syövän (cancer I. carcinoma) 
muoto, n. s. „sarveissyöpä", jolle ominaista on 
sen solujen taipumus sarveutua ja muodostaa 
n. s. epitelihelmiä. C. on yleensä lievempi kuin 
monet muut syöpämuodot. 

Candy-suodatin, Frank Candyn keksimä vesi- 
johtoveden suodatinlaite, jossa ilma itsetoimisesti 
puristetaan veden kautta kulkemaan, jolloin 
ilman happi hapettaa vedessä olevan raudan, 
tappaapa bakteereitakin j. n. e. Vesi suodate- 
taan sitten laskemalla suodatinkerroksen läpi, 
jonka ylä- ja alaosassa on hiekkaa ja keskellä 
erikoista vulkaanista mineraaliainetta, ,,oksidiu- 
mia". Tämä kestää suodatuksen liukenematta 
ja murenematta. Suodattimen puhdistus käy 
nopeasti, antamalla veden virrata sen läpi vas- 
tal<kaiseen suuntaan, siis alhaalta ylöspäin. 

P-o P-o. 

*CanneIin, Knut Leopold. Julkaisuja: 
,, Kieliopas" (1916), ,, Vierasperäiset sanat" (yh- 
dessä Martti Airilan kanssa, 1920). 

*Cannizzaro, Stanislao, kuoli 1910. 

*Canth, Ulrika Vilhelmina (Minna). 
Kootut teokset alkoivat ilmestyä 1918. [Lucina 
Hagman, ,, Minna Canthin elämäkerta" II (1911); 
Eliel Aspelin-Haapkylä, ,, Suomalaisen teatterin 
historia" Ill-lV (1909-10).] 

Cantbarus ks. K a n t h a r o s, Täyd. 

Cantor, Georg Ferdinand Ludwig 
Philip (1845-1918), saks. matemaatikko, ma- 
tematiikan professorina Haliessa v:sta 1879. C. 
on äärettömien suureiden matematiikalle erin- 
omaisen tärkeän joukkoteorian perustaja. Tästä 
teoriasta hän on m. m. kirjoittanut teoksen: 
,,Grundlagen einer allgemeinen Mannigfaltigkeits- 
lehre" (1883). U. S:n. 

*Cantor, Moritz (s. 1829), saks. matemaa- 
tikko, nimitettiin 1863 matematiikan ylim. pro- 
fessoriksi Heidelbergiin ja 1877 saman yliopiston 
kunniaprofessoriksi. C. on pääasiallisesti tutki- 
nut matematiikan historiaa suurella perusteelli- 
suudella ja itsenäisyydellä. Hän on julkaissut 
teokset ,.Mathematische Beiträge zum Cultur- 
leben der Volker" (1863) ja „Die römischen Agri- 
mensoren und ihre Stellung in der Geschichte 
der Feldmesskunst" (1875). Sittemmin C. ryh- 



191 



Cape Ann— Carrel 



192 



tyi muiden matemaatikkojen avustamana toi- 
mittamaan suurenmoista matematiikan historian 
kokonaisesitystä, johon hän suurella huolella ja 
asiantuntemuksella on kerännyt uusimpien tut- 
kimuksien tulokset tällä alalla, niitä melkoisesti 
laajentaen. Julkaisu on ilmestynyt nimellä ,,Vor- 
lesungen iiber die Geschichte der Mathematik", 
josta neljä osaa on ilmestynyt. U. S:n. 

Cape Ann [keip änl („K i i p i n niemi"), 
niemi Yndysvalloissa, Massachusettsin koillis- 
osassa, suomalaisen asutuksen pääpaikka tässä 
valtiossa. Niemellä on Rockportin ja Lanes- 
villen pienet kaupungit sekä Pigeon Couen ja 
Bay Kievvin kauppalat, joissa kaikissa on run- 
saasti suomalaisia, erityisesti myöskin ruotsin- 
kielisiä. Pääammattialana ovat kivityöt. 

*Cape Cod. V. 1914 avattiin kanava C. C:n 
poikki edistämään Bostonin ja New Yorkin vä- 
listä liikevhteyttä. 

Capitonidae ks. P a r t a I i n n u t, VII Os. 

Cappa ks. Kappa, Täyd. 

Cappelen [ka-], Herman August (1827- 
52), norj. maisemamaalari, sai ylioppilaaksi tul- 
tuaan 1845 ohjausta piirustuksessa Gudelta Kris- 
tiaaniassa ja matkusti sitten seur. v. yhdessä tämän 
kanssa Dijsseldorfiin, jossa sai opettajakseen prof. 
Schirmerin. Käynti kotimaassa kesällä 1850 teki 
hänestä itsenäisen taiteilijan, ja elämänsä kahden 
viimeisen vuoden kuluessa hän loi useita suuri- 
suuntaisia romanttisia maisemia Norjasta. Sel- 
laisia ovat ,, Metsälampi", ,, Metsämaisema", ,, Kuo- 
leva aarniometsä" (Kristiaanian taidemuseossa) 
sekä ,, Syysaamu". Hänen naturalistisen raikkaat, 
värikäsittelyltään ansiokkaat ulkoilmatutkiel- 
mansa osoittavat, että C:stä oli kehittymässä yksi 
Norjan etevimpiä ja omintakeisimpia taiteilijoita, 
kun ennenaikainen kuolema teki toiveet tyhjiksi. 

F. L. 

*Cappeller, Johann Wilhelm Karl. 
Uudempia julkaisuja: „Kälidäsa's (Jakuntala. 
Kurzere Tekstform mit kritischen und erläutern- 
den Anmerkungen" (1909), „Bhäravi's Poem 
Kirät.irjuniya" (käännös selityksineen, 1912), 
,,Balamagha. Mägha's Sisupälavadha im Aus- 
zuge" (1915). Y. W. 

Caprarola [-ro'-], it. kauppala, Rooman pro- 
vinssissa 12 km Viterbosta kaakkoon, Cimini'n 
vuoristossa, lago di Vicon rannalla, 5,538 as. 
(1901). Kuuluisa C:n linna, Farnesej a var- 
ten rakennettu, Vignolan päätyö (1547-59), on 
pohjaltaan .5-kolkkainen. pyöreine kulmabastio- 
neineen, sisällä 2-kertainen arkadipihamaa. Si- 
sustaa koristavat Zuccaro-veljesten maalaukset. 
Nykyään sen omistavat Napori'n Frans ll:n pe- 
rilliset. [Schöner, ,,Das Farneseschloss im Cimi- 
nischen Walde" (1886).] U-o N. 

Garbon [käb}n], hiilikaivantopaikka Yhdys- 
valloissa, Wyomingin valtiossa, pacificradan var- 
rella. V:sta 1879 on C:ssa ollut huomattavassa 
määrin suomalaisia. M. E. H. 

Carbonado, hiilikaivantopaikka Yhdysvalloissa, 
Washingtonin valtiossa Rainier-vuoren juurella. 
C. on länsivaltioiden huomattavimpia suomalais- 
ten asumaseutuja. M. E. H. 

Carboraattori ks. K a r b o r a a 1 1 o r i, IV Os. 

*Carcharias, ks. S i n i h a i, VIII Os. 

•Cardiff. Suomen merimieslähetyksen työ 
aloitettiin täällä ja lähetystyöntekijä lähetettiin 
1916. Oma kirkko seur. v. T. W-ri. 



♦Carnegie, Andrew, kuoli 1919. 

Caruofn kiertokulku on yhdistetty adiabaatti- 
sista (Ks. t. i (Js.) ja isotermisistä (ks. t. Täyd.) 
tilannemuutoksista. — Kaasun lämpötilan ja 
tilavuuden vaihtelut aiheuttavat mekaanisen työn 
suoritusta tai menetystä. Työtä voidaan aikaan- 
saada, kuten Carnot on toteennäyttänyt, vain 
sillä tavoin, että lämpöä siirtyy lämpöisemmästä 
kappaleesta kylmempään. Esim. höyrykoneen 
höyryllä on korkean lämpötilansa nojalla kyky 
voimakkaasti laajeta ja työntää edestään mäntä, 
siis kyky suorittaa työtä, mutta samalla sen lämpö- 
tila vastaavasti alenee. C. k:ssa ajatellaan lämpö- 
energian muuttuminen mekaaniseksi työksi toi- 
mivan kaasun välityksellä tapahtuvan neljässä 
vaiheessa seuraavalla ta- 
valla: 1) Kaasua puris- 
tetaan ensin kokoon adia- 
baattisesti niin, että sen 
lämpötila kohoaa esim. 




Carnofn kiertokulku. 



saa johtua kaasuun, eikä 
siitä pois. 2) Kaasu saa 
laajeta isotermisesti vaki- 
naisessa lämpötilassa t,. 
Jotta sen lämpötila ei ale- 
nisi, on siihen johdettava 
lämpöä jostakin lämmön- 
lähteestä. 3) Nyt saa kaasu adiabaattisesti laajeta 
niin paljon, että sen lämpötila jälleen alenee /,:een. 
4) Kaasu saa puristua kokoon isotermisesti vaki- 
naisessa lämpötilassa t^. Puristuslämpö siirtyy jo- 
honkin lauhduttajaan. — Suoritetun työn suuruus 
ei riipu lämpöä kuljettavan kappaleen laadusta. 
C. k. voi tapahtua vastakkaisessa järjestyksessä- 
kin, se on siis n. s. r e v e r s i b e I i- I. k ä ä n- 
teisprosessi. — C. k:ua esitetään graafi- 
sesti kuten kuva näyttää. Abskissat (ks. K o' o r- 
di naatti, iV Os.) esittävät tilavuuksia ja 
ordinaatat vastaavia paineita. Ensimäistä adia- 
baattista vaihetta esittää viiva DA, toista iso- 
termistä vaihetta viiva AB, kolmatta adiabaat- 
tista vaihetta käyrä BC sekä neljättä isoter- 
mistä vaihetta käyrä CD. Kiertokulku alkaa 
sitten samalla tavalla uudestaan. Höyry- ja 
polttomoottorit piirtävät tämän n. s. i n d i k a a t- 
toridiagrammin (ks. Indikaattori, 
III Os.) automaattisesti. Käyrien rajoittama 
pinta ilmaisee suoritetun työn suuruuden. Hyö- 
dyllinen teho (ks. t. IX Os.) on mahdollisimman 
suuri C. k:ssa saadussa diagrammissa. U. S:n. 

*Carol I, Romaanian kuningas, kuoli 1914. 

Carrel [kare'l], A lex is (s. 1873), alkuaan 
ransk. lääkäri, New Yorkin Rockefeller-opiston 
professori, on nykyajan tunnetuimpia kokeelli- 
sen kirurgian tutkijoita. Hänen uraa uurtava 
keksintönsä on menettelytapa verisuonien yhdis- 
tämiseksi toisiinsa (1903). Tämä tapahtuu siten, 
että verisuonen päät varustetaan kiinnipitorih- 
moilla, vastaavat osat vedetään vierekkäin ja 
neulotaan ohuella parafinoidulla pumpuiilangalla; 
tuloksena on verenkierron pysyvä säilyminen. 
Keksintö on käytettävissä valtimoiden vioittu- 
missa ja eräissä muissa tautitiloissa. C:n eläin- 
kokeet koskevat varsinkin kudosten elävinä säi- 
lyttämistä, elinten ja kokonaisten ruumiinosien 
siirtoa, yleensä käyttämällä hyödyksi suonen- 
ompelemista. Maailmansodan aikana on C. toi- 
minut Ranskassa hoitaen menestyksellisesti so- 



193 



Carrera— Castelnau 



194 



dassa saatuja haavoja jatkuvilla natriumhypo- 
kloriittihuuhteluilla; tämä on hänen keksimänsä 
keino vastustaa vaikeata haavatartuntaa. Tämä 
hoitotapa näyttää avaavan uusia mahdollisuuksia 
monia muitakin tulehdustauteja hoidettaessa. 
V. 1012 C. sai lääketieteellisen Nobel-palkinnon 
tunnustukseksi verisuonikirurgisista tutkimuksis- 
taan. A. J. P. 

*Carrera, Valentine, kuoli 1895. 

Carsou fkusdu], Sir Edward Henry (s. 
1854), engi. politikko ja lakimies, tuli 1892 Dub- 
linin yliopiston valitsemana parlamenttiin. Ryh- 
tyi 1914 johtamaan protestanttisessa Ulsterin 
maakunnassa Irlannissa syntynyttä liikettä, joka 
vastusti home rulen myöntämistä Irlannille. Uls- 
terissa oli jo syntymässä aseellinen kapina, kun 
elok. 1914 syttynyt suurvaltain sota tuli väliin. 
V. 1915 C. rupesi jäseneksi Asquithin muodosta- 
maan kokoomushallitukseen, josta hän kuitenkin 
erosi jo sam. v. Jouluk. 1916 Lloyd George kut- 
sui hänet muodostamaansa hallitukseen meri- 
ministeriksi, jossa toimessa ollessaan C. osoitti 
suurta tarmoa varsinkin koettaessaan ehkäistä 
Saksan vedenalaisten toimintaa. 

Caseiinimaalaus ks. K a s e i i n i m a a I a u s, 
Täyd. 

Casimiroa edulis, engl.-meksikkolainen nimi 
cochilsapote, sapote, Rutacese-heimoon 
kuuluva alativihreä lehtipuu, joka villinä kasvaa 
Meksikossa rannikolta 2,300 m:n korkeuteen. 
Lehdet vuorottaiset, 3-7-sormiset, lehdykät var- 
relliset, kukinnot pienet, lehtihangoissa, kukat 
vähäiset, vihertävät, hedelmä n. omenan kokoi- 
nen 8 cm läpimitaten, sisässä 1-3 siemenkoppia, 
joissa n. 2 cm pitkä siemen, hedelmämalto mehu- 
kas, maultaan miellyttävä, muistuttaa pääry- 
nää. Puu on erittäin nopeakasvuinen ja sovel- 
tuu viljeltäväksi troopillisissa ja subtroopillisissa 
maissa; sitä on jo jonkun aikaa viljelty myös 
Etelä-Euroopassaja Kanarian-saarilla. J. A. W. 

Caspar I. Cas parini, E u g e n i u s, 1600- 
luvun urkujenrakentaja-perheen kuuluisin jäsen, 
syntyi Sorauss^ Preussissa. Baierissa toimit- 
tuaan C. tuli Italiaan 1644 ja eli monta vuotta 
Padovassa, tuli Wieniin 1694 ja rakensi 1697 

leesian Görlitzin Pietari-Paavalin-kirkon suuret 
urut, tekijänsä kuuluisimmat, joista monet kir- 
jailijat ovat laatineet kertomuksia. Rakensi 
lisäksi m. m. Padovan S. Giustinan, Venetsian 
S. Giorgio Maggioren ja Wienin keisarilliseen 
palatsiin urut. Töissään häntä avusti hänen poi- 
kansa Adam, jonka poika Johann Gott- 
1 o b myös oli urkujen rakentaja. U-o N. 

*Cassagnac, Paul Adolphe Marie 
Prosper Granier de, kuoli 1904. 

Cassel ks. K as s el, IV Os. 

Cassel, Karl Gustaf (s. 1866), ruots. ta- 
loustieteilijä, v:sta 1904 professorina Tukholman 
korkeakoulussa. Teoksia: ,,Das Recht auf den 
vollen Arbeitsertrag" (1900), ,,Socialpolitik" 
(1902), y. m. 

Cassida nebulosa ks. K i ' p i k u o r i a i n e n, 
Täyd. 

Cas$in!'ii käyrä, niiden pisteiden ura, joiden 
etäisyyksien tulo kahdesta vakinaisesta pisteestä 
(G ja F ks. kuviota) aina on sama. Jos väli GP 
merkitään 2a:lla ja vakinainen tulo c^MIa, on 
C. km yhtälö: 

(yä ^ X»)' + 2 a" (y^— x') = c*— a<. 

Täyd. 7. Painettu ^Ut 20. 




Tutkittu yhtälö on siis 4:tä astetta. Sen muoto 
on erilainen riippuen c.n ja a:\\ keskinäisestä suu- 
ruudesta. Jos c = a, 

saadaan käyrä, jon- j 

ka nimi on 1 e m- 
n i s k ata (kuviossa 
öb:llä merkitty käy- 
rä); jos c < a, käyrä 
muodostuu kahdesta 
soikiosta (kuviossa 
aa). Kun a f^2 > c 
>a,on käyrällä muo- 
to cc (ks. kuviota) 
ja kun vihdoin c.> 

a /2, muoto dd. — 

Käyrä on saanut nimensä siitä, että tähtitieteilijä 
Domenico Cassini arveli kiertotähtien radan ole- 
van lemniskatan muotoisen. U. S:n. 

Castagno [kasta' n jo], Andrea del (n. 1400 
-57), it. taidemaalari, Paolo Uccellon oppilas, it. 
renesanssimaalauksen tienraivaajia. Voimakas- 
luonteisena, omintakeisena taiteilijana hän kokeili 
etupäässä perspektiivin ja rohkeitten lyhennysten 
alalla. Hänen koristeellisia freskojaan ja alttari- 
taulujaan on useita Firenzen S. Maria degli Angeli 
kirkossa. Tuomiokirkkoon hän maalasi Niccolö 
da Tolentinon suuren ratsastajakuvan ja S. Appo- 
lonian refektoriin P. Ehtoollista esittävän fres- 
kon. Tarina, minkä mukaan C. muka oli sur- 
mannut Domenico Venezianon saadakseen selville 
öljymaalaustekniikan salaisuuden, on kokonaan 
perätön. F- L. 

*Castberg, Johan, oli maalisk. 1908 - helmik. 

1910 oikeusministerinä Knudsenin ensimäisessä 
ministeristössä, tammik. 1913-huhtik. 1914 so- 
siaali- ja kauppaministerinä Knudsenin toisessa 
ministeristössä. Ollessaan toisen kerran minis- 
terinä C. ryhtyi valmistamaan noita sittemmin 
huhtik. 1915 perille ajettuja n. s. „lapsilakeja", 
jotka perintöoikeudellisesti poistivat „avioIlis- 
ten" ja „aviottomain" lasten välisen erotuksen. 

./■ F- 
Castel-Durante [-le'l -ra'-], it. kaupunki Pesaro- 
Urbinon provinssissa, Metauron oikealla rannalla, 
1635 paavi Urbanus VIlI:n Urbaiiia nimiseksi 
kaupungiksi korottama, oli jo varhaisrenesanssin 
aikaan ja 1500-luvulla kukoistavan majolikateol- 
lisuuden keskusta, josta Urbinon päämestarit 
Niccolö (da Urbino) ja Fontana-perhe lähtivät. 
C.-D:n aikaisemmissa töissä oli groteskeilla ja 
trofeoilla koristaminen tummansiniselle, harvem- 
min viheriälle pohjalle suosiossa, n. v:5ta 1525 
alkaen grisailie-maalaus astiain reunoissa ja kes- 
kuskuvissa; yhteen aikaan olivat C.-D:lle omi- 
naisia ontot kupura-makeisastiat, joiden muotoon 
venetsialaiset metalliastiat näyttävät vaikutta- 
neen. 1700-luvulla astiateollisuus sammuu, ba- 
rokkiajalla sen sijaan C.-D. Sienan ja Urbinon 
ohella mainitaan koristeellisten lattialaattojen 
valmistajana, joilla kirkkojen ja palatsien lattiat 
mielellään laskettiin. U-o N. 

Castelnau f-nn'], Noel Marie Joseph 
EdouarddeCuriferesde(s. 1851), ransk. 
kenraali, otti osaa vv:n 1870-71 sotaan, tuli 
1906 brigadi- ja 1909 divisioonakenraaliksi; v:sta 

1911 yleisesikunnassa ensimäisenä alipäällikkönä 
ja v:sta 1913 ylimmän sotaneuvoston jäsenenä. 
C. laati yhdessä kenraali Joftren kanssa armeian 



195 



CastelnuoTo— Cederberg 



196 



liikekannallcpanosiiunnitelman. Sodan puhjettua 
I9I4 hän tuli Lothringenissa olevan 2:n anneian 
päälliköksi; Marnen taistelun jälkeen hän juhti 
Sommen ja Öisen välillä toimivaa arniciaa, syysk. 
-lokak. 1915 liikkeitä Champagnessa; toimi sit- 
temmin yleisesikunnan päällikkönä. J. F. 

*Castclnuovo, Enrico, kuoli 1915. 

Castol Sant'AnseIo [-ie'l santa' ndzc-] (,,Enke'i- 
linna'') 1. ..Castello", alkuaan keisari Hadria- 
nuksen hautamonumentikseen (,,Moles Hadriani") 
136-39 j. Kr. pystyttämä, myöhemmin sitadel- 
liksi muutettu jättiläisrakennus Roomassa Tiber- 
virran oikeanpuolisella rannalla, vastapäätä Ponte 
Sant' .Angeloa, josta osa on Hadrianuksen 136 
rakentamaa Pons .^^lius siltaa. Mausoleumin muo- 
dostaa neliknlkkainen travertiini-harkkoinen alus- 
rakenne, sivut 104 m pitkiä, korkeus 31 m, enem- 
män kuin puoleksi maan alla; tältä kohoaa 73 m 
korkea pyöreä rakenne, joka ennen oli kokonaan 
päällystetty marmorilla ja monilla kuvapatsailla 
koristettu, mutta menetti tämän koristuksensa, 
kun 537 mausoleumia käytettiin linnatornina 
goottej? vastaan ja kallisarvoiset patsaat syöstiin 
alas hyökkääjien niskoille. Spiraalikäytävä joh- 
taa alas ktskiöön keisarillisen perheen nelikulmai- 
seen hautakammioon, jossa vieläkin näkee neljä 
sarkofagikomeroa; Hadrianus itse lepäsi keskellä 
porfyyriarkussaan. Alkuperäisen kekopäätteen 
tilalla ylempänä sijaitsevat keskiajalla ja myö- 
hemminkin sisäänrakennetut paavilliset huoneet 
sekä täydelleen valottomat vankilakomerot, joissa 
viruivat sota- ja valtiolliset vangit, tuomitut, 
kuten Beatrice Cenci, Cagliostro y- m. Huipussa 
on arkkienkeli Mikaelille rakennettu kappeli (Ver- 
schaffeltin muovailemine pronssisine arkkien- 
kelipatsaineen) alkuperäisen Montelupon mar- 
morisen kuvapatsaan tilalle, joka pystytettiin 
sen ruttokulkiieen muistoksi, jossa Qregorius 
Suuri näki arkkienkelin pistävän miekan tuppeen- 
sa kulkutaudin taukoamisen merkiksi. Tästä 
linna sai nykyisen ,,enkelilinna" nimensä. V. 
998 Crescentius sitä puolusti Otto III:ta vas- 
taan, 1379 roomalaiset sen hävittivät aina vie- 
läkin olevan pyöreärakenteen runkoon saakka, 
mutta Bonifacius IX sitä uusinteli, Nikolaus V 
ja etenkin Aleksanteri VI muuttivat sen säännöl- 
liseksi, varsin vahvaksi linnaksi. Tämä paavi 
sen myöskin yhdisti arkadikäytävällä vatikaa- 
niin; Urbanus VIII sen ympäröi laajoilla ulko- 
varustuksilla. V:sta 1870 Italian valtion omana; 
sitä käytetään nykyään sotilaallisiin tarkoituk- 
siin. [Borgatti, ,,I1 Castel Sant' Angelo in Roma, 
Storia e descrizione" (1890).] ks. Rooma, 
VIII Os. (kuvaliite III). U-o N. 

Castren, O u n n a r (s. 1878), kirjallisuushis- 
torian tutkija, Robert C:n (ks. t. I Os.) poika; 
yliopp. 1896, fil. kand. 1899, fil. lis. 1902, yli- 
opiston dosenttina v:sta 1907, aikakauslehtien 
Euterpen ja Arguksen toimittajia ja kriitikkoja. 
C:n teoksista, joissa hän liikkuu pääasiassa poh- 
joismaisen ja Suomen ruotsinkielisen kirjallisuu- 
den_alalla, mainittakoon: ,, Frans Michael Fran- 
zen i Finland" (1902), ,,Stormaktstidens dikt- 
ning" (1907), ,, Norden i den franska litteraturen" 
(1910), „Gustav Philip Creutz" (1917), „Studier 
och kritiker" (1918). T. L. 

Castren, J a I m a r (s. 1873), insinööri, yliopp. 
1891, diplomi-insinööri pölyt, opistosta 1895. 
Oltuaan v:sta 1896 opettajana polyteknillisessä 



opistossa C. tuli 1916 sillanrakennuksen ja ra- 
kennuskonstruktsionien statiikan professoriksi 
teknilliseen korkeakouluun. C. on myöskin 
toiminut paljon käytännöllisenä insinöörinä sil- 
lan-, tehtaan- ja huoneenrakennusalalla suunni- 
tellen ja johtaen erittäinkin ja ensimäisenä maas- 
samme rautabetonirakenteita v:sta 1904; toimi 
I9I7 teollisuushallituksen v. t. yli-intendenttinä 
ja 1917-18 n. s. Svinhufvudin senaatissa kulku- 
laitostoimituskunnan päällikkönä; ollut teknilli- 
sen sanaston toimittajana 1901-10 ja Tietosana- 
kirjan toimituskunnan jäsenenä hoitanut tämän 
teoksen teknillistä osastoa. Julkaisuja: ,, Uloke- 
sillat", ,,Kemin-Rovaniemen rautatie" y. m. 

*Castrfn, Jonas, oli sortovuosina ,, passiivi- 
sen vastarinnan" johdossa, minkä vuoksi ken- 
raalikuvernööri Bobrikovin toimesta karkoitet- 
tiin maasta; palasi ilman lupaa 1905 kotimaahan 
ottaen huomattavaa osaa suurlakon tapauksiin. 
V:sta 1914 C. Ruotsissa asuen oli alusta pitäen 
ohjaamassa jääkäriliikettä Saksaan, tullen 1916 
jäseneksi Suomen asioita varten Tukholmassa 
perustettuun komiteaan. 

*Castr^n, Kaarlo, tuli jouluk. 1918 raha- 
ministeriksi, oli huhtik. - elok. 1919 pääminis- 
terinä. 

Cast-steel fkäst-stilj (engl.), valantateräs, val- 
mistettu tav. Martin-uunissa. Upokasvalanta- 
terästä nimittävät englantilaiset ,,crusible Steel". 

P-o P-o. 

*Catania. Toukokuussa 1914 sattunut maan- 
järistys tuotti kaupungille tuhoa. 

Cataraktimäntä ks. Kataraktimäntä, 
Täyd. 

Catharistes ks. Korppikotkat, IV Os. 

Catbartes ks. G ai Ii n az o, II Os. 

*CatocaIa ks. R i t a r i y ö k k ö, VIII Os. 

*Cattaro. Suurvaltain sodassa pommitti eng- 
lantilais-ranskalainen laivasto useampaan erään 
C:n linnoituksia tuottaen niille tuhoja. 

Cavaletto ks. K a v a 1 e 1 1 i, Täyd. 

Cecidomyia destnictor ks. O h r asääski, Täyd. 

Ceoil, Robert (s. 1864), engl. politikko, 
markiisi Salisburyn (ks. t. VIII Os.) poika, tuli 
1887 asianajajaksi, valittiin 1906 parlamenttiin 
ja tuli toukok. 1915 ulkoasiainalivaltiosihteeriksi; 
oli sittemmin saartoministerinä siirtyen sen jäl- 
keen takaisin edelliseen toimeen. J. F. 

Cederberg [s~derbärj], Arno Rafael (s. 
1885), suom. historiantutkija, yliopp. 1903, fil. 
kand. 1908, fil. lis. 1912; nimitettiin Pohjoismai- 
den historian dosentiksi Helsingin yliopistoon 
1913 ja kutsuttiin vuoden lopussa 1919 Pohjois- 
maiden historian professoriksi Tarton yliopistoon. 
Tärkeimmät julkaisut: ,,Pohjois-Karjalan kauppa- 
olot 1721-1775" (1911), „Kuvauksia Pohjois- 
Karjalan maataloudellisista oloista" (1912), ,, Van- 
haa ja uutta, historiallisia tutkielmia ja kirjoi- 
tuksia" (1916), ,, Maamme kirkonarkistot" (1916), 
„Pehr Wargentin als Statistiker" (1919). 

*Cederberg, J u ji a n a .'\ n t e r o, kuoli 1915. 

Cederberg [stderbärj], O.-y. Gustaf Ceder- 
berg & C : o, puutavaraliike, kotipaikka Kon- 
tiolahden pitäjä, osakepääoma 3 milj. mk., 
tuotanto lautatavaraa vuosittain 15,000-18,000 
standerttia. Yhtiö omistaa yli 106,000 ha 
metsä- ja maanviljelystiloja Pohjois-Karja- 
lassa pääasiallisesti Pielisjärven ja Pielisjoen 
ympäristöillä, 12-raamisen sahan sekä höylää- 



197 



("eJcrholm — Chamberlain 



198 



mön Penttilässä Joensuun kaupungin lähistössä, 
halkosahat Pekkolassa ja Uimaharjulla, lastaus- 
paikat Ryövätniemessä ja Huiuiolan saaressa 
Viipurin lähistössä. — Liikkeen perusti pietar- 
saarelainen Jakob Gustaf Cederberg 1851 avaa- 
malla Joensuussa sekatavarakaupan, mikä vähi- 
tellen laajennettiin tukkukaupaksi ja sahausliik- 
keeksi. J. G. C:n kuoltua 1875 hänen poikansa 
Carl Johan ja Bernhard Leonard jatkoivat lii- 
kettä, jonka edellinen, veljensä kuoltua 1887, 
nosti Pohjois-Karjalan ensiniäisten joukkoon. 
Vähää ennen hänen kuolemaansa 1908 liike muu- 
tettiin osakeyhtiöksi. Siirtyi oston kautta Oy. 
Salvesenille 1920. J. A. W. 

Cederholm, Carl Adolf Theodor ks. 
Sederholm, VIII Os. 

Cedervalliu rengas [s7-J. Veden estämiseksi tun- 
keutumasta potkuri akselia pitkin laivaan käytetään 
m. m. potkurin navan ja laivan perävantaan vä- 
lissä pituussuuntaan joustavaa ja tarkasti sovi- 
tettua tiivistysrengasta, johon lisäksi johdetaan 
voideputki laivan konehuoneesta. P-o P-o. 

C*fmlu [tSefala'], merisatamakaupunki Sisilian 
pohjoisrannalla, Palermon provinssin piiripääkau- 
punki ja piispanistuin, sijaitsee 376 m korkean 
vuorenniemekkeen juurella, jonka harjalla on van- 
han Cephaloediumin jätteitä ja laajain saraseeni- 
laisaikaisten linnoitusten raunioita, 12,740 as. 
(1911). Sen 1131, heti uuden kaupungin perus- 
tamisen jälkeen, Roger II:n aikana aloitettu kau- 
nis tuomiokirkko, länsimainen pylväsbasilika, 
jossa korinttilaiset graniittipylväät kantoivat vielä 
myöhemmänkin uusintelun jälkeen (1559) näky- 
viä arabialaisia kohotettuja huippukaaria, on nor- 
mannilaisajan merkittävimpiä kirkkorakennuksia 
Sisiliassa. U-o N. 

Centerville [senUvil], suomalaissiirtola Yhdys- 
valloissa, Etelä-Washingtonissa Clikitat-joen laak- 
sossa. C:n suomalaiset ovat maanviljelijöitä. 

Centner = Cwt = hundredvveight (ks. t. III 
Os.), engl. painomitta = 50,8 kg. 

Cerafaani ks. K e r a f a a n i, IV Os. 

Certosa [tsertö'zaj (it.), kartusiaaniluostari 
(ransk. Chartreuse). Italian taiteellisesti merkit- 
tävimmät c:t ovat: lähellä Paviaa; Firenzen 
lähellä Vai d'Emassa; Pisan lähellä Valle di Cal- 
ci'ssa; Bolognassa (nyk. Campo Santo) ja Napoli'n 
lähellä C. di S. Martino. Pavian C, Italian 
kuuluisin luostari, Milanon valtiaan Giangaleazzo 
Visconti'n perustama goottilaisajalla 1396, myö- 
hemmin renesanssityyliin jatkettu ja täydennetty, 
on 3-laivainen kummankinpuolisine kappelirivei- 
neen, joten vaikutus on Slaivainen. Poikkilaiva 
ja kuori samankokoisina ristinvarsina päättyvät 
apilanlehdentapaisesti; kokonaisvaikutus lombar- 
dilaisine monine gallerioineen, keskitorneineen, 
renesanssidetaljeistaan huolimatta kantaa keski- 
ajan maalauksellista leimaa. V. 1473 Monte- 
gazza-veljesten aloittama etufasadi, jonka pin- 
nat melkeinpä kokonaan ylenpalttisen rikkaasti 
veistoksiksi hajoitettuina enemmän muistuttaa 
kultasepän kuin arkkitehdin työtä, on Ylä- Ita- 
lian eturenesanssin komeimpia dekoratsionikappa- 
leita. Erinomaisen upea on myöskin väljä, jalo- 
suhtainen sisusta. Pilarit ovat goottilaisesti 
jäsennöityjä, holveissa huippukaan, joka kummin- 
kin alakerran arkadikaarissa ja ikkunoissa vaih- 
tuu varhaisrenesanssin pyöreäkaareksi. Risteys- 
kupoli renesanssiaikainen. Komeita hautamonu- 



mentteja, Borgognonen alttarikuva y. m. maa- 
lauksia. Molemmista ristikäytävistä erinomaisen 
viehättävä pienempi on sironie goottilaisine mar- 
moripylväineen ja rehevine johdonmukaisine ter- 
rakottakoristeineen maailman komein. [L. Bel- 
trami, „La Certosa di Pavia" (1890, 1898).] 

U-o N. 

Ceryetri [tserve'tri], vanha etruskilainen Caere, 
nyk. it. kylä (600 as.), 30 km Roomasta luo- 
teiseen, sijaitsee korkealla, kahden vuorentasan- 
teen sivustamalla tuliperäisellä vuorenniemek- 
keellä. Toinen, Monte abattone, kätki 
muutamia rikkaimpia kalliohautoja, mitä tunne- 
taan; toinen, Banditaccia,on todellinen kuol- 
leiden kaupunki, jossa haudat tuhansittain jär- 
jestyivät katujen varsille ja jonka vielä lopetta- 
mattomien kaivaustöiden löytöesineet muodosta- 
vat yhden osan Vatikaanin etruskilaismuseota. 
Pehmeään tuffikiveen hakattuina useat haudat 
yksityiskohtia myöten jäljittelevät toscanalaista 
atriumia. U-o N. 

Cervus ks. Kuusipeura, V Os., Metsä- 
kauris, VI Os. ja Saksanhirvi, VIII Os. 

*CesnoIa Luigi Palma, kuoli 1904. 

*Celinje. Suurvaltain sodassa valloittivat itä- 
valtalaiset C:n tammik. 16 p. 1916. 

Cetus ks. Valaskala, X Os. 

Ceuthorrhynehus ks. Rapsikärsäkäsja 
Kaalikärsäkäs, Täyd. 

*CeyIon, C:n grafiittikaivokset kuuluvat maail- 
man tuottavimpiin, ja grafiitti on laadultaan 
parhainta. Ennen suurvaltain sotaa oli vuosi- 
tuotanto n. 50,000 ton., 135 milj. mk. 

Ceylonin pisarat, lasipisaroita, joita syntyy, 
kun sulatettua lasia tiputetaan veteen. Pisa- 
rassa on niin suuri sisäinen jännitys, että kun 
siihen piirretään naarmu tai sen piikkihäntä tai- 
tetaan, se melkein räjähtäen särkyy jauhoksi. 

P-o P-o. 

Chabat fSabö'], Pierre (1827-92), ransk. 
arkkitehti, opiskeli arkkitehtuuria .Atelier Gar- 
rezissa Pariisissa, oli pohjoisten rautateiden pal- 
veluksessa (1854-58), maailmannäyttelyn raken- 
nustöissä 1855 ja tuli 1865 Pariisin kaupungin 
palvelukseen; julkaissut m. m. ,,Fragments d'archi- 
tecture", ,,Elements de ronstruction", ,,Diction- 
naire des termes employes dans la construction" 
(1875-76, täydennysosa 1878), ,,La brique et la 
terre cuite". U-o N. 

Chaiber ks. K h a i b a r, IV Os. 

Chalgrin [salgrä' ], Jean Francois Th6- 
rfese (1739-1811), ransk. arkkitehti, kuuluu uus- 
klassillisen suunnan innokkaimpiin kannattajiin 
Ranskassa. Hänen töitään ovat Pariisin Saint 
Philippe du Roule kirkko. College de France 
sekä Luxembourg-palafsin korjaus. Hänen pää- 
työnsä on kuitenkin keisarikunnan ja ,, suuren 
armeian" kunniaksi suunniteltu, 1806 aloitettu 
Pariisin Place de Tetoile torin suuri riemukaari 
(ks. P a r i i s i, VII Os., kuvaliite 11), joka pylväs- 
tai muun pystyjäsentelyn puutteessa vaikuttaa 
pikemmin raskaasti kuin monumentaaliscsti. C:n 
eläessä sitä ehdittiin rakentaa vain pari metriä 
maasta; vasta hänen kuoltuaan se valmistui mel- 
koisesti muutettuna ja korotettuna. 

*Chamberlain, Joseph, kuoli 1914. 

Chamberlain, Joseph Austin (s. 1863), 
politikko, edellisen poika, valittiin 1892 alihuo- 
neeseen, missä esiintyi isänsä politiikan uskolli- 



199 



Chambord— Chippendale 



200 



sena kannattajana. V. 1895, unionistien päästyä 
valtaan, C. tuli amiraliteetin siviililordiksi, 1900 
verokaniarin finanssisihteeriksi ja 1902 kabine- 
tin jäseneksi ylipostimestarina ja 1903 raha- 
asiainministeriksi, jona pysyi joulukuuhun 1905, 
jolloin vapaamieliset pääsivät valtaan; toimi sit- 
ten vastustuspuolueen yhtenä pääjohtajana, kun- 
nes toukok. 1915 tuli Intian ministeriksi, josta 
virasta luopui heinäk. 1917. 

Chambord [säbö'r], kylä Keski-Ranskassa, 
Loir-et-Cherin departementissa, tunnettu ko- 
measta renesanssinaikaisesta Chateau de C. 
linnastaan, joka sijaitsee 5,s km':n suuruisen, muu- 
rien ympäröimän puiston keskellä. Työt aloitti 
1519 Frans I, 1529-39 niitä johti arkkitehti 
Pierre Nepveu (,,Trinqeau"), linna valmistui Hen- 
rik ll:n aikana, sitä laajennettiin melkoisesti 
Ludvik XIV:n aikana. Ydinrakennuksena siinä 
on pyöreäin kulmatornien sulkema neliö, sen kes- 
kiössä kupukattoinen porrastorni merkillisine kak- 
soiskierreportaineen. 156x117 m suuruinen, etu- 
tornien sivuista lähtevä matalampi siipirakennus 
pyöreine kulmatorneineen sulkee keskusrakennuk- 
sen ja suuren pihan. Pohjoinen fasadi pikkutor- 
neineen, kattoikkunoineen, korkeine savupiippui- 
neen, suippokattoineen tekee omituisen fantasti- 
sen, alppivuorten silhuettia muistuttavan vaiku- 
tuksen. Linna sisältää 440 huonetta ja salia his- 
toriallisine muotokuvineen. Bordeau.\'n herttua 
uusinteli linnaa. U-o N. 

Chamorro ks. K h a m o r r o, IV Os. 

Champleve-emalji [sähve'] ks. Emaljimaa- 
I a u s, II Os. 

Cbandler [Isändh], S e t h Carlo (1846- 
1913), amer. astronomi, tutki maan napojen 
liikkeitä ja muuttuvaisia tähtiä, joista julkaisi 
luetteloita. Hänen tutkimuksensa ilmestyivät 
enimmäkseen aikakauskirjassa ,,Astronomical 
Journal", jota hän toimitti 1896-1909. 

Chareot /sar/i'y '7,J e a n Baptiste Etienne 
A u g u s t e (s. 1867), ransk. Antarktiksen tutkija, 
Jean Martin C:n (ks. t. I Os.) poika. C. on johta- 
nut kahta tieteellistä tutl<imusretkeä (1903-05 
ja 1908-10) Graham-maahan ja Aleksanteri I:n 
maahan. Hän antoi eräälle tutkimalleen alueelle 
nimen Loubefn maa ja hänen itsensä mukaan 
on eräs osa Länsi-Antarktista nimitetty Char- 
cofn maaksi. 

Charleroi fsarhruä'], kaupunki Etelä-Belgiassa, 
Sambren varrella, rautateiden risteyksessä; 29,156 
as. (1917). Tärkeä rauta- ja lasiteollisuuskau- 
punki. — Suurvaltain sodassa C. verisissä taiste- 
luissa elokuussa 1914 kärsi suuria vaurioita. 

Charlottenberg [sarloUenbärj] , teollisuuspaikka- 
kunta Ruotsissa, Vermlannissa, Edan pitäjässä, 
Ruotsin ja Norjan rajalla. Rauta-, saha- ja 
tupakkateollisuutta. — V. 1914 pystytettiin C:iin 
valtakunnan rajalle ruots.-norj. rauhanpatsas 
satavuotisen rauhan muistoksi. 

Charpentier [sarpätje], Axel Fredrik (s. 
1865), lakimies Gustaf Robert Alfred C:n (ks. 
t. I Os. ja Täyd.) poika, fil. kand. 1886, lakit, 
toht. 1898; tuli senaatin oikeusosaston virka- 
mieheksi 1890, oli lainvalmistelukunnan jäse- 
nenä 1905-11; määrättiin oikeusosaston esitte- 
lijäsihteerinä ollessaan kesäkuussa 1909 v. t. 
prokuraattoriksi, mutta erotettiin heinäk. 1910 
eläkkeettä virastaan, kun ei voinut tyydyt- 
tää silloista hallitussuuntaa. Oltuaan 1910^17 



asianajajana nimitettiin huhtik. 1917 senaat- 
toriksi oikeusosastoon ja lokak. 1 p:nä 1918 (oi- 
keusosaston lakattua) korkeimman oikeuden jäse- 
neksi, sekä jouluk. 1918 oikeuskansleriksi. Kapi- 
nan aikana (1918) punaisten vangitsemana 
oli vähällä tulla ammutuksi. Oltuaan viikon van- 
kilassa C. laskettiin vapaaksi, koska hän, vaikka- 
kin senaattori, ei ollutkaan hallituksen jäsen. 

Aatelissäädyn jäsenenä C. otti osaa useihin 
valtiopäiviin, ollen jäsenenä m. m. lakivaliokun- 
nassa, julkaissut m. m. väitöskirjan „0m syt- 
ning" (1896). 

♦Charpentier, Gustaf Robert Alfred, 
kuoli 1>)14. 

Churput ks. K harput, IV Os. 

Chassi-riau [saserio ], Theodore (1819-56), 
ransk. taidemaalari, sai ensiksi opastusta sekä 
voimakkaita vaikutelmia Ingres'iltä oppien hä- 
neltä etenkin tarkan piirustuksen ia plastillisen 
muotokäsittelyn. Sittemmin C. alkoi lälietä Dela- 
croix'n edustamaa koloristista suuntaa, ja var- 
sinkin tehtyään matkan Itämaille hän omaksui san- 
gen värikkään ja maalauksellisen esitystavan. C. oli 
hyvin monipuolinen taiteilija maalaten taruperäi- 
siä ja uskonnollisia aiheita, kansanelämän kuva- 
uksia ja muotokuvia. JVlyöhempien aikojen mys- 
tilliset ja koristeelliset virtaukset Ranskan maa- 
laustaiteessa (Gustave Moreau, Puvis de Chavan- 
nes) juontuvat hänen teoksistaan. Nämä, joista 
tärkeimpinä ovat mainittavat ,, Venus", ,, Ester 
koristellen itseään", ,, Apollo ja Dafne", „Macbeth 
ja noidat", ,, Arabialaiset ratsumiehet keräävät 
kaatuneita", ,,Tepidaario Pompeijissa", olivat 
pitkän ajan melkein unohduksiin joutuneita; vasta 
maailmannäyttelyissä 1889 ja 1900 tultiin huo- 
maamaan C:n kyvyn oikea arvo ja merkitys. 

\F. L. 

*Chautauqna ks. myös Kotiopintoliike, 
Tävd. 

Chelonethi ks. Kääpiöskorpionit, V 
Os. 

Cherrapunji (C h e r r a-P u n g i) [Herapa' njij, 
maailman saderikkain seutu Khasi-vuoristossa 
(ks. t. IV Os.). Keskimääräinen vuotuinen sade- 
määrä 12,7 m. V. 1861 oli kosteussato 23 m. 
V. 1876 satoi yhtenä ainoana päivänä 1,036 mm 
ja heinäkuun 1890 kosteussato oli 5,080 mm. 

*Chlarlni, Giuseppe, kuoli 1908. 

»Chioa','0. 2,547,201 as. (1917). 

*Chile. Pinta-ala 757,673 km^, 3,870,002 as., 
5 km^Mlä (1917). 

Chipiez ^s(>;S'7, C h a r 1 e s (1835-1901), ransk. 
arkkitehti, muinaisaikaisen rakennustaiteen tut- 
kija. C:n huomattavimmassa rakennustyössä, 
ArmentiferesMn kansalliskoulussa, polykrominen 
käsittely on laajempi kuin missään muussa sii- 
henastisessa ransk. rakennuksessa. Taidehisto- 
riallisia tutkielmia: ,,Histoire critique des origines 
et de la formation des ordres grecs" (1876), 
,,L'histoire de Tart dans Tantiquite" (1881-1914, 
I-X, vhdessä Perrofn kanssa). 

Chippendale [tsipmdeil], Thomas (k. 1779), 
engl. huonekalutaiteilija, harjoitti 1750-70 lii- 
kettä Lontoon S. Martins Lane'ssa, tuli 1760 
Society of arts'in jäseneksi, vaikutti paljon aika- 
kautensa makuun julkaisemalla huon;kalumalli- 
kokoelman ,,The gentlemans and cabinetmakers 
director" (1754, uusi pain. 1759 ja 1762, viimei- 
nen Berliinissä 1889), joka sisältää 160 vaskeen 



201 



Chiusi— Cidaria 



202 



kaiverrettua »sominta, hyödyllisintä piirustusta 
tiuoneiden kalustamista varten goottilai?een, kiina- 
laiseen, moderniin makuun". Modernilla maulla C. 
tarkoitti aikansa ransk. rokokotyyliä, jonka hän 
flamboyant-, myöh.-goottilaisiin ja kiina'aisiin, 
Chambers'in tapaisiin bamburistikkoaihelsiin sulat- 
taen so\itti engl. barokin („Queen Anne-") perus- 
muodolle. Jo aikaisemmin, n. 1700 vaiheila, engl. 
huonekalutaide oli kehittänyt käytännöllisiä ja mu- 
kavia muotoja aineena etenkin palisinteiia ja ma- 
honkia käytteen. Näitä traditsioneja jatkaen 
C:n rokokolucnteisissakin huonekaluissa aina val- 
litsee terve ja luonnollinen sävy, konstruktsionia 
hän ei milloinkaan lyö laimin, tässä suhteessa 
edukseen eroten e;im. jälkeläisestään Sheratcnista. 
Tyypilli;iä ovat C:n tuolit, etenkin selustat. Van- 
han ehjän tai lievästi lävistetyn selkälaudan C. 
hajcittaa joko ristikoksi tai erinomaisen siroiksi ja 
vaihtelevasti veistetyiksi viivajuoksutuksiksi, ransk. 
täytetyn rokokotuolinselän va-takohdaksi. Sekä 
kotimaassaan että ulkomaillakin Pohjois-Saksassa 
ja Skandinaavian maissa C:n tyyli sai paljon jäl- 
jittelijöitä ja en uudempinakin aiki ina ajoittain ol- 
lut muodissa. fClouston, ,,The Chippendale period 
in english turnitury" (1897).] U-o N. 

Cliiusi [kiifsij, vanha C 1 u s i u m, yksi etrus- 
kein 12:sta tasavallasta ja Porsenan residenssi, 
kaupunki Keski- Italian Sienan maakunnassa, 
Montepulcianon piirissä, kukkulalla Chiana-laak- 
sossa, piispanistuin, kellotapuli ja tuomiokirkko 
osittain antiikin rakennusjätteistä, etruskilainen 
muinaismuseo, 2,200 as. (1911). Huomattavia 
ovat C:n lähellä lukuisat etruskilaiset kalliohau- 
dat labyrintintapaisine käytävineen ja maalauk- 
sineen; mielenkiintoisimpia Deposito del Colle 
(seinämaalauksia), Deposito delle Monache (sarko- 
fageja ja tuhkakirstuja), Deposito del Gran Duca 
(uurnoja), Deposito del Scimia (seinämaalauksia, 
taistelukohtauksia) ja n. s. Porsenan mausoleumi. 
Haudoista vanhimmat, syvät, kivilaatoilla kate- 
tut pyöreäkaivohaudat, kätkevät pohjallaan 
tuhkauurnan ja kuuluvat Villanova-aikaan. Hau- 
doista löydetyt sarkofagit, saviastiat (buchero- 
vaaseja, naama- ja etruskilaistaloa jäljitteleviä 
tuhkauurnia, vaaseja), pronssit, koristeet (leika- 
tut kivet, etenkin skarabeeoja) y. m. osaltaan 
muodostavat C:n etruskil. museon (kuuluisa Fran- 
(;ois-vaasi joutui Firenzeen). U-o N. 

Chiamydodera ks. K a u 1 u s I i n t u, IV Os. 

Choisy fsiiazi'], Francois Auguste (s. 
1841, k. maailmansodan aikana), ransk. insinööri 
ja arkeologi, oli ensin Pariisin Ixole des ponts 
et chaussees'n yli-insinöörinä, sittemmin samassa 
opistossa arkkitehtuurin professori. Julkaisuja: 
,,L'art de bätir chez les egyptiens"; ,,L'art de 
bätir chez Ies romains" (1873); ,,L'art de bätir 
chez les Byzantins" (1883); ,,L'Asie-mineure et 
les turcs en 1875" (1877); ,,Le Sahara, souvenirs 
d' une mission .i Ooleah" (1881); ,,i:tudes epi- 
graphiques sur Tarchitecture grecque" (1884) sekä 
,,Histoire de rarchitecturt". Rakennustaiteen 
kehityksen kulkua C. seuraa enenmiän teknikon 
ja insinöörin kuin taiteilijan silmillä. Konstruk- 
tiivisella intuitsionilla ja yksinkertaisen suppeasti 
esitettyinä, kirkkaasti ja asiallisesti kuvitettuina 
C:n töillä nerokkaine, tarkkoihin tutkimuksiin 
ja havaintoihin ptrustuvine otaksumincen on 
lähdeteosten arvo. U-o N. 

Chondrodystrophia [kon-J (kreik. khondros = 



rusto, dys- ks. t. II Os. ja trophe'ia = ravinto), 
taudillinen tila, joka johtuu häiriöistä ruston 
ravitsemisessa ja sitä seuraavasta abnormista 
luutumisesta. Toisinaan tapahtuu tällöin sairaal- 
loinen ruston lisäkasvu (ch. hyperplastica), joka 
johtaa luuston paksunnoksiin (esim. pitkäin luiden 
luupäissä), tai muodostuu ruston lisäkasvu sai- 
raalloisen heikoksi (ch. hypoplastica). Ch. fetatis 
johtaa etenkin raajojen luuston pituuskasvun 
keskeytymiseen ja sitä seuraavaan kääpiökasvuun. 
Tällaisilla kääpiöillä ovat raajat suhteettoman 
lyhyet keskiruumiiseen verrattuina. Y. K. 

Christian Endeavour [kristidn-3nde'vd] (engl., 
= ,, kristillinen harrastus"), amer. alkuperää oleva 
kristillinen nuorisoliike. Järjestön täydellinen 
nimi on: ,, Young Peoples Societies of Christian 
Endeavour" (lyhennettynä ,,C. E."). Liikkeen 
pani alulle 1881 Portlandista kotoisin oleva pas- 
tori Fr. E. Clark. V. 1892 hän teki pitkän matkan 
eri maanosiin, menestyksellisesti levittäen liiket- 
tään. Liikkeen tarkoituksena on vakavan kris- 
tillisen elämän kehittäminen. C. E. -yhdistyksiin 
kuuluu sekä mies- että naisjäseniä, joiden määrä- 
ajoittain tulee uudistaa lupaus viettää vakaata 
kristillistä elämää. C. E.-liikettä on myös jonkun 
verran Suomessa. E. K-a. 

*Cliristiansen, Christian, kuoli 1917. 

*Chulalongkorn, Paramindr Maha, Sia- 
min kuningas, kuoli 1910. 

*Chun, Karl, kuoli 1914. 

Ctauquisaca ks. Sucre, IX Os. 

*Cliurehill, Winston Leonard Spen- 
cer, oli maalisk. 1908-helmik. 1910 kauppa- 
ministerinä, sen jälkeen sisäasiainministerinä, kun- 
nes lokak. 1911 tuli meriministeriksi. Tässä 
toimessa ollessaan C. toimi pontevasti Englan- 
nin sotalaivaston suurentamiseksi ja vahvistami- 
seksi Saksaa vastaan odotettavissa olevan sodan 
varalta. Suurvaltain sodan sytyttyä häntä syy- 
tettiin Dardanelleja vastaan suunnatun onnistu- 
mattoman laivastohyökkäyksen toimeenpanemi- 
sesta, ja kokoomushallitusta muodostettaessa 
toukok. 1915 hän vaihtoi meriministerin toimen 
vaatimattomampaan Lancästerin herttuakunnan 
kanslerinvirkaan. Kun häntä ei laskettu ahtaam- 
paan sotaneuvostoon, luopui hän marrask. 1915 
viimemainitustakin toimesta ja lähti suoritta- 
maan sotapalvelusta Ranskaan. Tuli kesällä 
1917 varustusministeriksi. J. F. 

Churrisuera [thirigfra], Don Jose (1650- 
1723), esp. arkkitehti ja kuvanveistäjä, kuninkaal- 
listen palatsien arkkitehti, sommitteli kuningatar 
Maria Louisan hautajaiskatafalkin, rakensi Mad- 
ridissa m. m. S. Gayetanc-luostarin kirkon fasadin 
ja Juan de Ooyenechen palatsin, syntymäkaupun- 
gissaan Salamancassa tuomiokirkon tornin ja sa- 
kastin sekä raatihucneen Plaza Mayorin varrella, 
valmisti Valladolidissa Herreran aloittarr an yliopis- 
torakennuksen, sommitteli lisäksi lukuisia kirkko- 
jen ja hengellisttn konventtien alttarilaitteita. C:n 
edustama raskas ja ylenmääräisen dekoratiivisesti 
sälytetty, it. barokki- ja esp. myöhäisgoottilaisia 
plateresk-aiheita yhteensulattava tyyli (,,C:n tyyli") 
jatkui 1700-luvun puoliväliin saakka, jollcin aka- 
teeniisempi suunta voitti Espanjassa jalansijaa. 
Esp.-Ameriikassa, etenkin Meksikossa, C:n tyyli 
saavutti' suurta suosiota. U-o N. 

*ChwoIson, Daniel, kuoli 1911. 

Cidaria ks. K e n 1 1 ä m i 1 1 a r i, IV Os. 



203 



Cincinnati — Collan 



204 



»Cincinnati. 401,158 as. (Ui20). 

Cipolino [lsipoU'no] (it.), sipulimarmori, talkki- 
ja väikekerrosten miiociostamaa, harmaaksi ja 
vaaleanviheriäksi viirniamaa juovikasta kalkki- 
kiveä, it. sanasta cinolla = sipuli, jonka poikki- 
leikkausta se muistuttaa. C:oa roomalaiset saivat 
Euboian saarelta, käyttäen sitä m. m. pylvään 
varsiksi monoliitteina, niitä uurtamatta. Nyttem- 
min c:ksi nimitetään jokaista kiteistä marmori- 
lajia, jossa on vihreätä välkettä ja etenkin sen 
liuskakivisiä muunnoksia. U-o N. 

Civitale [tsivitä'ie], Matteo (1435-1501), it. 
kuvanveistäjä, toscanalaisen koulun etevimpiä 
taiteilijoita, näyttää saaneen voimakkaita vaiku- 
telmia 1400-luvun firenzeläisiltä mestareilta, var- 
sinkin Donatellolta ja Mino da Fiesolelta. Hän 
oli myöskin tutkinut antiikin taidetta Roomassa. 
C:n teoksissa, jotka suurimmaksi osaksi säilyte- 
tään hänen kotikaupungissaan Luccassa, on huo- 
mattavimpana piirteenä ylevä ilmehikkyys ja 
kaunis, joskus suurisuuntainen muotokäsittely. 
Tärkeimpiä niistä ovat „Kaksi polvistuvaa en- 
keliä", ,,Pyh. Sebastian", „Tempietto" (marmo- 
rinen pienoistemppeli) sekä hänen pääteoksensa 
,.Regulus-alttari" monine pysty- ja korkokuvi- 
neen. F. L. 

Clarendon ks. Hyde, Edward, III Os. 

*Claretie, Jules, kirjailija, erosi Comedie 
frani;aisen johtajan toimesta 1913 oltuaan siinä 
28 vuotta; kuoli seur. v. joulukuussa. 

Clark [kläk], Alvan (1804-87), amer. hns- 
sienhioja; oli aluksi muotokuvamaalari, mutta 
alkoi 1844 valmistaa objektiiveja, jotka tulivat 
maailmankuuluiksi. Suurimmat nykyään käy- 
tännössä olevista objektiiveista ovat C:n ja hänen 
poikansa työtä. Mainittakoon näistä Pulkovan 
(halkaisija 76 cm), Lick-observatorin (92 cm) ja 
Yerkes-observatorin (102 cm). 

Clausewitz [klauz}vits], Carl (1780-1831), 
preussil. kenraali ja sotilaskirjailija, meni jo 
1792 sotapalvelukseen ja otti osaa 1790- ja 1800- 
luvulla Ranskaa vastaan käytyihin sotiin. V. 
1812 C. siirtyi Venäjän palvelukseen, mutta 
pääsi v:n 1814 rauhanteon jälkeen takaisin Preus- 
sin armeiaan. V. 1818 hän tuli kenraalimaju- 
riksi ja sotakoulun johtajaksi, v. 1831 Gneise- 
naun esikuntapäälliköksi siihen sotajoukkoon, 
joka Puolan kapinan johdosta asetettiin tämän 
maan rajalle. C:n kuoleman jälkeen julkaistiin 
hänen sotatieteelliset teoksensa: ,,Hinterlassene 
NVerke tiber Krieg und Kriegfuhrung" (1832-37). 
Hänen kirjoituksistansa, joilla on ollut suuri 
vaikutus Saksan upseeristoon, mainittakoon eri- 
tyisesti: ,,Vom Kriege", ,,Der Feldzug von 1796 
in Italien", ,,Der Feldzug von 1815", ,, Nach- 
richten iiber Preussen in seiner grossen Kata- 
strophe". [v. Caemmerer, „C."] J. F. 

*Clemenceau, Georges Benjamin Eu- 
gene, tuli suurvaltain sodan alettua elok. 1914 
Viviani'n ministeristön jäseneksi, mutta luopui 
pian. Marrask. 1917-tammik. 1920 C. oJi pää- 
ministerinä. Helmik. 1919 häntä vastaan tehtiin 
murhayritys. Hän oli koko sodan ajan kiivaim- 
pia sotapolitiikan kannattajia Ranskassa ja on 
leppymättömästi vaatinut Saksan nöyryyttämistä 
rauhanteossa. 

*Cleniens, Samuel Langhorne(Mark 
T wai n), kuoli 1910. 

rierus 1. Thanasimas tormicarius, mustan, pu- 



naisen ja valkoisen kirjava, hiukan muurahaista 
muistuttava, 6-9 mm pitkä kovakuoriainen, 
joka täysimuotoisena ahdistaa kaarnakuoriaisia. 
Toukka tummemman tai vaaleamman punainen, 
pehmeäihoinen. Sen viimeinen ruumiinnivel 
musta, 2-sarvinen. Toukka ahdistaa pääasialli- 
sesti hapsenkakkiaisten, kaarnakuoriaisten, y. m. 
puissa elävien hyönteisten toukkia, mutta sitä- 
paitsi täysimuotoisia kaarnakuoriaisia. Metsän 
tuhohyönteisten vihollisena C. on erittäin hyö- 
dyllinen. U. S-s. 

Cobet [kobe'1], Carel G a b r i e 1 (1813-89), 
hollantil. filologi, aikansa etevimpiä, 1846 yli- 
määräinen, 1848 vakinainen professori Leydenissä, 
käsitteli uutterasti ja älykkäästi kreik. kirjalli- 
suuden tuotteita tekstikritiikin kannalta. Hänen 
teoksiaan mainittakoon ,, Varis lectiones" (1854, 2 
pain. 1873), ,,Novs lectiones" (1856), ,,Miscellanea 
critica" (1876) ja „Collectanea critica" (1878). 

O. E. T. 

»Cooehi, I g i n o, kuoli 1913. 

Coekerell/A:oÄ:^r(77, CharlesRobert (1788- 
1863), engl. arkkitehti ja arkeologi, isänsä Samuel 
C:n (k. 1827) oppilas, tutki antiikin rakennus- 
taidetta Italiassa, Kreikassa ja Vähässä-Aasiassa 
1810-17, otti osaa Aiginan Afaia-templin kai- 
vaustöihin, jonka templin kuuluisat päätykuviot 
myytiin Miincheniin (vrt. A i g i n a, I Os.), jota- 
vastoin Arkadian Phigaleian (Bassai) löydöt (cella- 
friisi) osti British Museum 1813 (,,The temples 
of Jupiter Panhellenius at Aegina and of Apollo 
Epicurius at Bassae, near Phigaleia in Arcadia", 
38 lehteä, 1860). Englantiin palattuaan C. arkki- 
tehtina jatkoi Englannin pankin töitä Soane'n 
kuoleman jälkeen (1837), ja rakensi Cambridgen 
yliopiston uuden kirjaston (valml-tui 1840). 
Päätti Elmefin kuoleman jälkeen (1847) Liverpoo- 
lin S. George's Hallin rakennustyöt ja sommitteli 
päätyryhmät. C:n paraimmat työt ovat antiikin 
innoittamia; vähemmällä menestyksellä hän yritti 
gotiikkaa. [S. P. Cockerell, ,,Travels in southern 
Europe and the Levant" (1903).] U-o N. 

*Cody, VV i 1 1 i a m Frederick, kuoli 1906. 

Coelostaatti (lat. ccelum = taivas, ja kreik. 
stato's = asetettu) on peilikoje, jolla taivaan- 
kappaleista tuleva valo saadaan suunnatuksi 
määrättyyn suuntaan, esim. vaakasuorassa asen- 
nossa olevaan kaukoputkeen. C:n erikoismuotoa, 
jota käytetään auringon tutkimiseen, nimitetään 
h e I i o s t a a t i k s i (ks. t. 1 1 1 Os.). Y. V-lä. 

Cogalniceanu ks. K og a 1 n i c e a n u, IV Os. 

*Cohen, Emil, kuoli 1905. 

*Cohen, Herman n, julkaisi vielä oman filo- 
sofisen systeeminsä kolmantena jaostona ,,Ästhe- 
tik des reinen Gefuhls" (2 os., 1912). Kuoli 1918. 

*Cohn, Gustav, kuoli 1919. 

Coinridenssi (lat. co-[con-] = yhtaikaa, ja 
incidere = sattua), kahden kuulo- tai näköha- 
vainnon yhteen sattuma. Kahta kelloa tarkkaan 
verratessa määrätään niiden lyöntien coincidenssi- 
aika, siis hetki, jona kellojen lyönnit sattuvat 
yhteen. /. B. 

Cokato, suom. maanviljelyssiirtola Yhdysval- 
loissa, Minnesotassa, n. 80 km Minneapoliista 
länteen, rautatien varrella. C. on Yhdysvaltain 
vanhin suom. maanviljelysseutu. Siellä on lukui- 
sasti suomalaisia suurmaanviljelijöitä. 

*CoUan, Alexander von (ks. Collan- 
suku, 1 Os.), kuoli 1910. 



205 



Collan— Conze 



206 



Collan [-UVn], Clas H e r m a n v o n (s. 1862), 
pankkimies; tuli lakit, kandidaatiksi 1886, Suo- 
men pankin sihteeriksi 1893, pankin johtokunnan 
jäseneksi 1895, puheenjohtajaksi 1907. Viimeksi- 
mainitussa virassa, josta erosi 1918, C. Venäjän 
vallan viime aikoina toimi suurella taidolla ja 
hyvällä menestyksellä Suomen pankin ja maamme 
rahalaitoksen pelastamiseksi niiltä mullistuksilta, 
joita niitä vastaan suunniteltiin. Toiminut myös- 
kin ritarihuoneen sihteerinä ja ollut aatelissää- 
dyn jäsenenä useilla valtiopäivillä. 

Collan, Maria Margaretha, synt. Pa- 
cius (ks. Collan 3, I Os.), kuoli 1919. 

Collett [kolet], Frederik JonasLucian 
Bothfield (1839-1914), norj. taidemaalari, 
opiskeli Guden johdolla Diisseldorfissa sekä otti 
ensi kerran osaa julkiseen näyttelyyn 1865. Oles- 
keltuaan sen jälkeen useita vuosia Kööpenhami- 
nassa hän asettui Norjaan, jossa aluksi maalasi 
kuvia rannikolta. Myöhemmin hän valitsi ai- 
heensa sisämaasta, etenkin Lillehammerin lähis- 
töltä Qudbrandin laaksosta. Hänen parhaimmat 
teoksensa ovat talvikuvia Mesna-joen varsilta; 
niistä on kaksi: ,, Mesna-joen suulta" ja ,,Ensi 
lumi" Kristiaanian kansallismuseossa. F. L. 

*Collett, Robert, kuoli 1913. 

Collin [koli'n], Gustaf Markus (s. 1882), 
suom. taidemaalari, harjoitti taideopintoja Parii- 
sissa 1905-06, tehnyt myöhemmin opintomatkoja 
Alankomaihin, Belgiaan, Ranskaan, Saksaan ja 
Italiaan. Maalannut sekä maisemia että henkilö- 
kuvia; viimemainituissa tulee hänen ominaisen 
humoristinen, tahallisen kömpelö käsittelytapansa 
parhaiten näkyviin. Tunnetuimpia hänen teok- 
sistaan ovat ,, Saaristomaisema" ja ,, Hautajaiset" 
(molommat Ateneumin kokoelmissa), ,, Tehtaan 
tyttöjä", „Sunnuntai satamassa" (Turun musej), 
,, Hautaus Köökarilla", „Lumenajo" ja ,, Laiva- 
silta". F. L. 

*Coloma, Luis, kuoli 1915. 

*Colonne, Edouard, kuoli 1910. 

*Colorado. 962,060 as. (1916), joista siirtolaisia 
n. 130,000. Siirtolaisista oli 1910 saksalaisia 
17,000, italialaisia 14,400, venäläisiä 13,600, eng- 
lantilaisia 13,000, itävaltalaisia 13,000, ruotsa- 
laisia 12,500, irlantilaisia 8,700, tanskalaisia 
2,800, norjalaisia 1,800 ja suomalaisia 1,500. 
Enin osa suomalaisia asuu Leadvillen ja Tellu- 
riden kaivantokaupungeissa. — V. 1912 oli vilja- 
sato: 4,100,000 hl kauraa, 3,650,000 hl vehnää, 
2,900,000 hl maissia, 980,000 hl ohraa, 160,000 
hl ruista ja 2,700,000 hl perunoita. Sitä paitsi 
viljellään sokerijuurikasta ja hedelmiä. V. 1917 
oli hevosia 365,000, muuleja 20,000, sarvikarjaa 
1,387,000, lampaita 1,950,000 ja sikoja 352,000. 
Teollisuuden tuotannonarvo oli 1910 n. 700 milj. 
mk. Pääteollisuushaara on metallien puhdistus 
malmeista. Vuorityön tuotannonarvo oli 1914 
280 milj. mk. Päätuotteet ovat kivihiili, kulta, 
sinkki, hopea, lyijy ja vaski. — Rautateitä oli 
1915 9,230 km. 

Columba ks. Kyyhkyset, V Os. 

♦Columbia, liittopiirikunta. 450,000 as. (1919). 

Comfrey, k o m f r e y, karhea raunioyrtti (Sym- 
phytuin asperrimum), kotimaa Kaukaasia, moni- 
vuotinen, reheväkasvuinen ruoho; viljellään rehu- 
kasvina, etenkin Ameriikassa, mutta viime ai- 
koina myös Euroopassa. J. A. W. 

Commacini ks. K o m m a s i i n i t, Täyd. 



Complutensis editio 1. komplutensinen 
(k o m p I u t u m i I a i n e n) raamattu ks. 
Polyglottiraamattu, VII Os. 

Compluvium [kompin'-] (lat.), roomal. atriumin 
(ks. t. I Os.) usein terrakotoilla rikkaasti koris- 
tettu katto- ja valoaukko, johon räystäsvedet 
kattolappeilta kokoontuneina vedenheittäjien 
kautta syöksyivät alla olevaan (/np/uvjum-altaa- 
seen. ks. Rakennustaide, VII Os. p. 
1421 , kuva P o ni p e j i 1 a i n e n talo. 

*Concha, rakenmist., puolikupuholvi ja siitä 
tällaisella holvattu apsis (ks. t. I Os.). 

*Confessio, rakennustaiteessa sama kuin krypta 
(ks. t. IV Os.). 

Conifcriini ks. K o n i f e r i i n i, IV Os. 

Couiini ks. Koniini, IV Os. 

Conneaut [koneoU t. k3no'u], kaupunki Yhdys- 
valloissa, Ohion koilliskulmassa, Erie-järven ran- 
nalla (9,064 as., 1915). C:ssa työskentelee satama- 
töissä useita satoja suomalaisia. 

♦Connecticut 1,244,479 as. (1916). Siirto- 
laisia oli 1910 n. 330,000, joista 58,500 irianti- 
laista, 57,000 italialaista, 54,100 venäläistä, 31,100 
saksalaista, 23,600 itävaltalaista, 22,500 englan- 
tilaista, 18,200 ruotsalaista, 2,700 tanskalaista, 
1,300 norjalaista ja 800 suomalaista. Suomalai- 
set työskentelevät etenkin New Londonin kau- 
pungin ympäristön kivilouhimoissa. — V. 1912 
oli sato 1,000,000 hl maissia, 110,000 hl kauraa, 
40,000 hl ruista, perunoita 800,000 hl ja tupakkaa 
n. 15 milj. kg. V. 1917 oli hevosia 46,000, sarvi- 
karjaa 194,000, lampaita 18,000 ja sikoja 58,000. 
Teollisuuden tuotannonarvo oli 1910 2,617 milj. 
mk. Pääteollisuushaarat ovat metalli- ja vaate- 
tusteollisuus. Vuorityön tuotannonarvo oli 1914 
16 milj. mk. Päätuotteet rauta ja kivi. Rauta- 
teitä oli 1915^1,600 km. 

Conques fkokj'. Ranskan Aveyron-departemen- 
tin, Rodez-piirikunnan kauppala, Dourdoun laak- 
son kukkulalla, 1,117 as. Entisestä Merovin- 
gien aikana perustetusta, vallankumouksen ai- 
kana lakkautetusta rikkaasta benediktiiniluosta- 
rista on nyttemmin jäljellä vain kirkko (raken- 
nettu 1035-1107), joka on Auvergnen romaani- 
Iäisen tyylin huomattavimpia muistomerkkejä ja 
omistaa rikkaan kirkkoaarteen, 800-1500-lukujen 
kultasepäntöitä. U-o N. 

*Conrad, Johannes. C:n kansantaloustie- 
teen oppikirjasta on suomennettu II osa: ,,Kan- 
santalouspolitiikka". -G. kuoli 1915. 

Conrad von Hötzendorf, Franz (s. 1852), 
itäv. sotapäällikkö, tuli upseeriksi 1871, sota- 
marsalkkaluutnantiksi 1903, yleisesikunnan pääl- 
liköksi 1906, jalkaväenkenraaliksi 1908. Suur- 
valtain sodassa C. huomattavalla tavalla otti 
osaa Itävallan armeiain johtoon. 

Consors (lat.), toveri, kumppani. — Con- 
sortes litis, käräjäkumppanit, oikeuden- 
käyntitoverit, henkilöt, jotka oikeudenkäynnissä 
esiintyvät yhdessä joko kantajina tai vastaajina. 

Consortes lltis ks. Consors, Täyd. 

*Constans, Jean Antoine Ernest, kuoli 
1913. 

Contrefort [kötrfi'i'r] (ransk), tukipilari, eten- 
kin goottilaisessa rakennustaiteessa. 

Conze [koutsaj, Alexander Christian 
L e o p o 1 d (1831-1914), saks. muinaistutkija, 1863 
ylimäär. arkeologian professori Haliessa, 1869 
saman aineen professori Wienissä, 1877 Berlii- 



207 



Cook— Cotte 



2ÖS 



nissä, 1880-1905 Saksan arkeologisen instituutin 
keskusjohtokunnan pääsihteeri. Teki useita tär- 
keitä tutkimusmatkoja varsinkin Kreikan saa- 
ristossa ja oli johtavia henkilöitä kreik. muinais- 
tutkimuksen alalla. Hänen teoksiaan mainitta- 
koon: „Melische Tongefässe" (1862), „Reise 
auf der Insel Lesbos" (1865), „Archäologische 
Untersuchungen auf Samothrake" (yhdessä Hau- 
serin, Niemannin ja Benndorfin kanssa, 1875- 
80) ja „Die attischen Orabreliefs" (1890 ja seur.), 
ks. myös Muinaisjäännökset (VI Os. 
P- 756). O. E. T. 

*Cook, Frederick. Peary, joka 1909 pa- 
lasi retkeltään pohjoisnavalle vähän myöhemmin 
kuin C, väitti, ettei C. ollut käynyt pohjois- 
navalla. Kööpenhaminan yliopiston asettama 
asiantuntijalautakunta, jolle C. jätti matkaker- 
tomuksensa ja muistiinpanonsa, sanoo lausun- 
nossaan, ettei C:n ainehisto todista C:n käyneen 
navalla. 

Copeland fkoupländj, Ralph (1837-1905), 
engl. tähtitieteilijä, otti 1869-70 osaa saks. poh- 
joisnaparetkikuntaan; Edinburghin yliopiston pro- 
fessori (1889). Julkaisi spektroskooppisia tutki- 
muksia muuttuvista tähdistä, komeeteista y. m. 
sekä ,,Mittlere Örter der Sterne in den Zonen 
— 0° und — 1° der bonner Durchmusterung" 
(1869, Börgenin kera); toimitti aikakauslehteä 
,,Copernicus, an international Journal of astro- 
nomy" (1881-84). 

Copper Clift [kopdklif], kuparikaivantopaikka 
Kanadassa, Ontariossa, lähellä Sudburyn asemaa 
pacificradan varrella. Kaivannossa ja sulatti- 
mossa työskentelee runsaasti suomalaisia. 

Cori, keski-it. kaupunki Rooman provinssissa, 
Volskien vuoristossa, rakennettu öljypuulehdon 
toisistaan erottamaan ylempään ja alempaan 
kaupunginosaan; 7,162 as. (1911). C. on Vols- 
kien ja latinalaisten vanha Cora: vanhoja muisto- 
merkkejä siellä on roomalaisajalta kaupungin- 
muureja (osittain kyklooppisiakin), komea silta, 
vesisäiliöitä, Castorin ja Polluxin sekä Sullan 
aikainen Herakles-temppeli, joka laihan sirona, 
solakkasuhteisena on doorilaisen tyylin myöhem- 
män kehityskauden paras esimerkki Italiassa. 

U-o N. 

Corinth [korVni], Louis (s. 1858), saks. 
taidemaalari, opiskeli Königsbergssä, Miinchenissä 
ja Pariisissa. Oli aikoinaan Berliinin secessio- 
nin kiistanalaisimpia miehiä. Käsittelee useim- 
min raamatullisia ja mytologisia aiheita, mutta 
on esiintynyt myös muotokuvaajana, radeeraa- 
jana, kuvittajana ja taidekirjailijana. C:n tär- 
keimpiä töitä ovat „Pietä" (1898), „Ristiltä 
ottaminen" (1906), ,, Zeuksen lapsuus" (1906), 
,, Elämä". [Klein, „L. C." (1908).] 

Corncto-Tar(|uinia [korrii'- -kvi'-J, it. kaupunki 
Rooman provinssissa Marthan varrella, 6,837 as. 
(1911), piispanistuin, romaanilaistyylinen tuomio- 
kirkko monine keskiaikaisine taideteoksineen sekä 
useita keskiaik lisia palatseja. Lähellä vanha Tar- 
quinii ja sen seinämaalauksilla koristetuista etrus- 
kilaisista kalliohaudoista kuuluisa hautakaupunki. 
Haudoissa maalaukset ovat suoritetut freskoon 
tai temperaan. Ne esittävät kuvauksia etruskien 
arkielämästä ja kuolinkuitista ja seuraavat sekä 
tyylillisesti että aiheiltaan kreik. vaasimaalauk- 
sen vaiheita 500-, 400-, 300-luvuilla. Käsitys- 
kanta vain on realistisempaa ja karkeampaa; 



intohimoisen eloisa ja usein maneerimaisesti liioi- 
teltu piirre aito kansallisesti etruskilainen. Väri- 
kaava, luonnollisesti kyllä pimeissä hautakam- 
mioissa heleä ja voimakas, sovinnainen. vrt. 
Chiusi, Cervetri, Täyd. U-o N. 

Corniche ks. K o r n i s s i, IV Os. 

*Cornill, Karl Heinrich, siirtyi 1910 pro- 
fessoriksi Halleen. Uudempia julkaisuja: „Zur 
Einleitung in das Alte Testament" (1912), 7:s 
pain. teosta ,, Einleitung in die kanonischen Bijcher 
des alten Testaments" (1913), „Die Prophetie 
Zephanjas" (1916). Kuoli 1920. 

Comu /"-f!;/';, M a r i e Alfred (1841-1902), 
ransk. fyysikko, on suorittanut huomattavia 
spektroskooppisia tutkimuksia. Laajimmin tunne- 
tut ovat kuitenkin hänen suorittamansa valon no- 
peuden ja maapallon tiheyden määräykset. /. B. 

CornwaU-kattila ks. Tulitorvikattila, 
IX Os. 

Coronel. Suurvaltain sodassa meritaistelu 
C:n luona Chilen rannikolla marrask. 1 p. 1914. 

Cortona [kortr/-], Pietro da, myös Pietro 
Berrettini (1596-1669), it. taidemaalari ja 
arkkitehti, barokkiajan loistavin, suurien huone- 
sisustain koristajanero. Stafliamaalarina C. on 
viimeisiä eklektikkoja, hänen taulujansa on 
Louvressa, Madridin Pradossa, Pietarin Eremi- 
taasissa, Wienissä, Dresdenissä, Tukholmassa y. m. 
Ulkonaisia vaikutuksia tavoitteleva, loistavan 
varma ja reipas tekniikka, etenkin ihmisruumiin 
anatomiaan nähden, häikäisevän valokylläinen, 
luonnollinen värikaavakko, mestarillinen varjoilu, 
kepeä, havainnollinen kertoilu osaltaan selittä- 
vät aikalaisten ihailevan arvonannon; jälkiaika 
vain kaipaa hänen tauluissaan syventyvämpää 
luonnekuvausta, kantavampaa sielunelämää ja 
tunnetta, joiden puutteessa vaikutus jää ontoksi 
ja pintapuoliseksi. Sitä loistavammin hänen suuri 
dekoratiivinen kykynsä ja rikas mielikuvituk- 
sensa pääsee kukkaansa puhkeamaan niissä luke- 
mattomissa öljy- ja freskomaalauksissa, joilla 
hän koristi Rooman kirkkoja ja palatsisaleja, ja 
vaikka näissä kokonaisvaikutus, kattoihin ja sen 
valeperspektiiveihin keskittyen, onkin ylen maa- 
lauksellinen, esiintyvät arkkitehtoninen rakenne 
ja viivajako kuitenkin selvästi. C:n freskomaalauk- 
sista tunnetuimpia ovat: Pai. Barberini'n (Roo- 
massa) suuren loistosalin kattomaalaus allegori- 
sine Barberini-sukua esittävine kuvineen, Firenzessä 
Pai. Pitti'n gallerian allegoriset, mytologiset ja his- 
torialliset freskot. Galleria Pamfili'n (Roomassa) 
/Eneis-kohtauksineen ja Sa Maria Vailicelli'n 
maalaukset. C:n jäljittelijät, „cortonistit", oppi- 
vat häneltä suurten huoneiden koristamisen yhtä 
kepeästi ja pikamaalarintapaisesti, sen suurem- 
paa perusteellisuutta kuin mestarikaan kehittä- 
mättä. Rakentajanakin C. oli parhaita; mainitta- 
koon: Sa Luca e Martina (1636) Forumilla, kreik. 
ristin pohjalle rohkeasti holvattu kirkko, jonka 
fasadi kaartuu forumille; San Carlo ai Corsi, 
ehkäpä paras Rooman kupukirkoista; pieni täy- 
dellinen Sa Maria della Pace (1655-57) y. m. 

U-o N. 

Cosmati ks. K o s m a a t i t, Täyd. 

»Costarica. 441,342 as. (1916). 

Cotte [kotj, Robert de (1656-1735), ransk. 
r^gence-tyylin kyvykkäin ja tuotteliain arkki- 
tehti, lankonsa J. H. Mansardin oppilas ja ensi 
aikoina hänen töittensä valvoja, tuli 1699 raken- 



209 



Courbnril-puu— Cronaca 



210 



nusakatemian johtajaksi ja 1708 kuninkaallis- 
ten rakennusten intendentiksi Mansardin jälkeen. 
C:n lukuisista töistä mainittakoon: Versailles'in 
kappelin päättäminen, Trianonin kaunis pylväs- 
käytävä, Notre-Dame-kirkon suuri alttarikoris- 
tus, S. Denis'n benediktiinien rakemius (nyk. 
kunnialegioonan kasvatuslaitos), L'lintel Vrilliere 
(nyk. Banque de France) ja sen ,,gallerie doree"n 
uusiminen; Lyon'in Place Bellecourin (uusittu 
vallankumouksen aikana) arvopaikka ja sen mo- 
lempia päitä koristavat rakennukset, sekä lukui- 
sat aatelispalatsit Pariisissa ja sen ympäristössä; 
lisäksi rakennuksia Verduiiissa, Metzissä, Bor- 
deaux'ssa. Pariisissa S. Roch-kirkon fasadi val- 
mistui (1736) vasta liänen kuoltuaan. Saksaankin 
hänen vaikutuksensa ulottui: Bonnin linna, 
Poppelsdorffin linna sen lähellä ovat C:n töitä, 
Strassburgin ruhtinaspiispan palatsi (1728-41, 
nyk. yliopiston kirjasto) y. m. Kokoelma C:n 
jälkeenjättäneitä huonekalu- y. m. piirustuksia 
on Pariis-n kansalliskirjastossa. U-o N. 

Courbaril-piiu ks. H v m e n a; a, 111 Us. 

Covrell [kau3l], Philip H e r b e r t (s. 1870), 
engl. tähtitieteilijä, Greenwichin observatorin pää- 
assistentti 1896, Nautical almanach office-viras- 
ton johtaja v:sta 1910. C. on julkaissut tutki- 
muksia kuun ja Jupiterin 8:nnen kuun liikkeistä 
ja yhdessä Crommelinin kanssa seikkaperäisesti 
tutkinut Halleyn komeetin rataa: „lnvestiga- 
tions of the motion of Halley's comet from 1579 
to 1910" (1910), ,,Essays on the return of Halley's 
comet" (sam. v.). 

Cowper-kuumentaja [kaup3-]. Masuuni-ilman 
kuumentamiseen käytetty n. s. regeneratiivinen 
uuni. Se on korkea pystyuuni, jossa poltetaan 
masuunikaasua. Kuumat kaasut nousevat ensin 
polttosolia pitkin ylös ja painuvat sitten tiilikivi- 
ryhmän läpi alas ja lopuksi ulos savupiippuun. 
Uunin kuumennuttua lasketaan kuumennettava, 
puhalluskoneista tuleva ilma päinvastaiseen suun- 
taan kuin äsken kulkemaan kivien läpi. Masuu- 
nia kohti tarvitaan neljä kuumentajaa. P-o P-o. 

♦Crane, Walter, kuoli 1915. 

Craqueiure fkraklfi'r] I.Craquel^e [kraklt'] 
(ransk.), sellainen etenkin posliiniastioiden lasi- 
tus, johon astioita vedessä äkkiä jäähdyttämällä 
on saatu muodostumaan verkko hiussäröjä (näitä 
värittämällä dekoratiivista vaikutusta voi lisätä). 
Kiinalaiset olivat mainioita c:n valmistajia (van- 
hemmissa töissä pieniä 6-kulmaisia silmukoita); 
uusi aika on työtavan heiltä oppinut. Silmukkain 
koko riippuu lasituksen paksuudesta. C. on 
arvatenkin alkuaan virheellisestä polttamisesta 
syntynyt. U-o N. 

Cran'1 ks. Uinti, X Os. 

('redi [krt-J, Lorenzo di, oik. Lorenzo 
di Andrea d'Oderigo (1459-1537), it. 
taidemaalari, sai ensi opetuksensa Verrocchiolta, 
mutta aikoi sitten pitää esikuvanaan opintotove- 
riaan Leonardo da Vinci'ä. Tämän vaikutusta 
huomaa varsinkin C:n sulavassa, sopusuhtaisessa 
värinkäsittelyssä sekä lämpimässä tunnelmallisuu- 
dessa; sitävastoin on hänen sommittelunsa ver- 
raten köyhää ja epäitsenäistä. Hänen pääteok- 
siaan ovat ,, Madonna" Pistojan tuomiokirkossa, 
„Maarian ilmestys" Firenzen Uffizeissa, ,, Kris- 
tuksen syntymä" Firenzen akatemiassa, ,, Ma- 
donna" Villa Borghesessa Roomassa sekä Ver- 
rocchion muotokuva Uffizeissa. F. L. 



*Credner, Hermann, kuoli 1913. 

»Crenier, William R a n d a I, kuoli 1908. 

Cressent fkresä'], Charles (1685-1768), 
ransk. huonekalutaiteilija, kuvanveistäjä ja prons- 
sinvalaja, Orleans'in Filipin hoviebenisti, regence- 
tyylin edustavimpia ja vaikutusvaltaisimpia tai- 
teilijoita. Tärkeänä tekijänä C:n huonekaluissa 
ovat rikkaan hienot pronssikoristeet. C:lle var- 
sin ominaisia ovat piirongit ja näiden kulmissa 
siron viehättävät espanjattarien kuviot, pehmeä- 
väriset ruusu- ja amaranttipuufaneeraukset Boul- 
len ebenholtsi- ja kilpikonna-marketeriain tilalla 
sekä ornamentiikassa usein toistuvat kiinalais- 
aiheet ja Q-kierre. Varmimmat tiedot C:n töistä, 
joista useita on tallella (Ferdinand Rotschildin, 
ja eräs mainio piironki Wallace-kokoelmissa Lon- 
toossa) antavat hänen 1749, 1757 ja 1765 töis- 
tään laatimansa myyntiluettelot. U-o N. 

*Criehtoii, W i I I i a m. Toiminimi W:m Crich- 
ton & C:o teki 1913 vararikon, jolloin sen osak- 
keet joutuivat turkulaisille kauppaneuvoksille 
Ernst ja Magnus Dahlströmille, jotka puolestaan 
1916 möivät tehtaat helsinkiläisen Emissioni- 
yhtiön sekä turkulaisten liikemiesten vphra 
Carolus Wreden ja Ernst Grönblomin muodosta- 
malle vhtymälle. 

CriTelli f-e'-], Carlo (n. 1430-93), it. taide- 
maalari, kuului venetsialaiseen kouluun ja on 
tehnyt nimensä tunnetuksi omituisella, mitä suu- 
rinta loisteliaisuutta tavoittelevalla maalaustaval- 
laan. Saadakseen tauluihinsa mahdollisimman 
illusorisen todellisuudentunnun hän käytti niissä 
m. m. runsaasti kultaa, jopa käsitteli niitä jos- 
kus korkokuvien tapaan. C. oli sangen itsenäi- 
nen ja hienostunut taiteilija, joka osasi sattuvasti 
saada esille mitä vaihtelevimpia tunnelmia, hil- 
jaista, salaperäistä haaveilua ja hellämielisyyttä 
madonnissaan ja pyhimyksissään, mutta myös- 
kin raivoisaa tuskaa, kiihkeää intohimoa ja lois- 
tavaa juhlailoa Hänen parhaat teoksensa ovat 
Englannissa ja Milanon Brera-museossa. F. L. 

"Croee, B e n e d e 1 1 o. Uudempia teoksia: 
„La letteratura della nuova Italia" (4 os., 1914- 
15), „Teoria e Storia della storiografia" (saks. 
1915, it. 1917), ,,Conversazioni critiche" (2 os., 
1918), ,, Storia della storiografia italiana nel secolo 
decimonono" (1915-20). [G. Castellano, „Intro- 
duzione allo studio delle opere di B. C. Note 
bibliografiche et critiche" (1920).] 

Crohns [knins]. Hjalmar Johannes 
(s. 1862), suom. historiantutkija, yliopp. 1881, 
fil. kand. 1888, fil. lis. 1894, yleisen historian 
dosenttina v:sta 1895, ylimäär. professorina v:sta 
1907 ja vars. professorina v:sta 1916 Helsingin 
yliopistossa. Julkaisuja: ,,Sverges politik i för- 
hällande tili de federativa rörelserna i Tyskland 
165058" (1894 1901), ,,Die Summa theologica 
des Antonin von Florens und die Schät/ung des 
Weibes im Hexenhammer" (1904), „Den trolösa 
hustrun i tvä medeltida sagosamlingar" (1912), 
,,Legenden och medeltidens predikan och ,exempla' 
i deras värdesättning av kvinnan" (1915). 

Cromarty Firth [kromdti f}p], Moray-vuonon 
pohjoisempi perukkavuono Skotlannissa. Eng- 
lannin Pohjanmeren laivaston sotasatama. 

Cronaca, Simone (1457-1508), oik. Simone 
di Tommaso d' Antonio del Polla- 
j u o 1 o, liikanimeltä C. (it. cronaca = kronikka), 
it. Firenzessä syntynyt ja ^'-'•'"'•"••* .--»r.,.- 



toi minut rene- 



211 



Cronje — Czöriiig 



212 



sanssiarkkitehti, tutki 1484 Roomassa antiik- 
kia, sitten Firenzessä Brunellescon töitä. V. 
1495 C:st;t tuli tuomiokirkon rakennustöiden 
arkkitehti. Hänen päätyönsä on Benedetto da 
Majanon 1489 aloittaman Palazzo Strozzi'n kanoo- 
nisen arvon saanut kattolista y. ni. detaljeja, sen 
pylväspihamaa sekä pieni, 1504 villitty S. Fran- 
cesco ai Monten kerjäläismunkkikirkko kukku- 
lalla S. Miniato-portin ulkopuolella. Rakensi 
Santo Spiriton sakastin vestibylin, Giuliano da 
Sangallon kanssa Palazzo Vecchion suuren salin, 
jonka Vasari myöhemmin muutti, ja ehkäpä 
Palazzo Guadagninkin hienoine sgraffitofasadei- 
neen ja puukattolistoineen. U-o N. 

*Cronjo, P i e t A r n o I d u s, kuoli 1911. 

*Crookes, Sir William, kuoli 1919. 

*Cross, Richard Assheton, kuoli 1914. 

Cruclbulum, sienisuku kupusienten (Gastero- 
mycetes) lahkossa. Aluksi pallomainen itiöemä 
kypsyessään aukeaa maljan tai pikarin muotoi- 
seksi, sen pohjalla useampia mykiömäisiä pikku- 
koppia (peridiolum). C.-lajit kasvavat mätäne- 
vässä puussa. 

*Csäky, Albin, kuoli 1912. 

Cumuiin^toniltti, monokliinisesti kiteytyvä am- 
fibolikivennäinen, joka kokoomukseltaan on sama 
kuin antofylliitti (ks. t. Täyd.) ja esiintyy samalla 
tavalla kuin viimemainittu malmimuodostumien 
yhteydessä, usein yhdessä sen kanssa. Sitäpaitsi 
c:ia tavataan vuorilajin aineksena, tavallisesti 
yhdessä sarvivälkkeen kanssa c.-amfiboliiteissa, 
jotka ovat alkuvuorialueilla yleisiä. P. E. 

Cumont [kymo'J, Franz Valery Marie 
(s. 1868), belg. arkeologi, professorina Gentissä 
1892-1910, Brysselin Musee de Cinquantenairen 
konservaattorina 1899-1912. C. on tutkimuk- 
sensa erikoisalaksi ottanut itämaitten uskonto- 
järjestelmien leviämisen ja vaikutuksen länsimai- 
hin. Julkaisuja: „Textes et monuments relatifs 
aux mystferes de Mithra" (1894-1901), „Studia 
Pontica" (1901-11), „Les religions orientales 
dans le paganisme romain" (1906, 2:nen pain. 
1909; engl. 1911, saks. 2:nenpain. 1914), „La theo- 
logie solaire du paganisme romain" (1909), ,,Astro- 
logy and religion in antiquity" (1912; ruots. 1912), 
„Les mystferes de Mithra" (1913). K. T-t. 

^Cunningham, William, kuoli 1919. 

*Curel, Francois de. Uudempia julkai- 
suja: näytelmät ,,Le coup d'aile" (1906), ,,Le 
solitaire de la lune" (1909), „La comedie du 
genie", „L'äme en folie" ja ,,L'ivresse du sage". 
C:n näytelmät ovat myös ilmestyneet täydelli- 
senä kokoelmana (kustantaja: Crfes). 

*Curman, Karl Peter, kuoli 1913. 

*Curzon, George Nathaniel, tuli jouluk. 
1916 Lloyd Georgen ministeristöön neuvoston 
lordipresidentiksi ja sotaneuvosfon jäseneksi. 

Custodia honesta fknsto'- -e'-] (lat.), ,, kunnialli- 
nen vankeus", vapausrangaistus, jota ei pidetä 
rangaistuksenalaisen kunnialle käypänä. Täl- 
laista rangaistusta muistuttaa Suomen rikos- 
laissa ainoastaan 23 luvun 1 §:ssä säädetty ran- 
gaistus sille, joka kaksintaistelussa surmaa toi- 
sen; siitä on näet rangaistus oleva vankeutta 
eikä kuritushuonetta, vaikka rangaistusaika on 



yli neljä vuotta, mikä muuten rikoslain mukaan 
on pisin aika, joksi vankeutta voidaan tuomita. 

M. R. P. 

Ouvilliög fkyvilie's], Francois de (1695- 
1768), ransk. arkkitehti, koristetaiteilija ja kai- 
vertaja, opiskeli Miinchenissä ja Blondelin oppi- 
laana Pariisissa. V. 1725 hän nimitettiin hovi- 
arkkitehdiksi Baieriin, jossa pysyi kuolemaansa 
saakka; v:sta 1738 hän oli keisari Kaarle Vll:n 
hoviarkkitehti, 1763 ensimäincn rakennustireh- 
tööri. C:n mukana rokoko tuli Etelä-Saksaan. 
C. työskenteli ensin Miinchenin linnan (,,Reiche- 
zimmer") töissä Baierin huomattavimman ba- 
rokkitaiteilijan Effnerin kanssa ja näkyy koris- 
taneen katot; hänen päätöitään ovat Amalien- 
burgin huvilinna Nymphenburgin puistossa, roko- 
kon helmi; Residenssiteatteri, Saksan rokokon 
hienoimpia ja edustavimpia töitä; sekä Ouggen- 
heimerin ja Eichthalin palatsit Miinchenissä. 
V:sta 1738 C. alkoi julkaista kaiverroksiaan ja 
näyttäytyi myöskin eteväksi puistojen ja puu- 
tarhojen sommittelijaksi. Tyyli, joka on saks. 
barokin vaikutuksen alaista, on usein äärimäi- 
syyteen kehitettyä, melkeinpä laihaa sekä luon- 
non- ja rocaille-aiheiden kyllästyttämää. — Hä- 
nen poikansa F r a n c; o i s C. (k. 1774), joka 
Baierin hovissa jatkoi isänsä töitä, julkaisi kokoel- 
man tämän taidetta ja koristetaidetta käsitte- 
leviä kirjoituksia, itse puolestaan myöskin kai- 
verroksia ja suunnitelmia sekä baierilaisen Vig- 
j nolan. U-o N. 

I (Jykllset yhdistykset ks. Sykliset yhdis- 
tykset, Täyd. 

Cynioli on hiilivety, isopropyliparametylibent- 
soli (C3H, . CjHjCHj), jota on roomalaisessa ku- 
minaöljyssä sekoitettuna aidehydiin (kuminoli). 
C:ia saadaan kuumentamalla kamferia fosfori- 
pentoksidin kanssa tai poistamalla tärpättiöljystä 
jodin avulla kaksi atomia vetyä. C. on väritön, 
+ 176°:ssa kiehuva öljy, om.-p. 0,86i. E.E.R. 

*Czernowitz. Suurvaltain sodassa kohdistui- 
vat sotatapaukset usein C:iin. Syysk. 2 p. 1914 
valloittivat venäläiset sen; lokak. 20 p. valloitti- 
vat itävaltalaiset sen takaisin, mutta olivat pako- 
tetut jo marrask. 26 p. siitä jälleen luopumaan. 
Helmik. 17 p. 1915 valloittivat itävaltalais- 
saksalaisjoukot uudelleen kaupungin, mutta Bru- 
silovln rynnistys saattoi sen taas kesäk. 17 p:nä 
1916 venäläisten haltuun, joiden vasta seur. v. 
elok. 2 p. oli sieltä jälleen peräydyttävä. 

Czörnig [tSörnihJ, Karl (1804-89), itävalt. 
tilastotieteilijä, korotettiin 1852 aatelissäätyyn 
Czernhausenin vapaaherraksi. V. 1828 C. astui 
valtionvirkaan ja toimi vuosikausia Itävallan 
Italiassa, jonka historiasta ja sivistysoloista hän 
julkaisi useita monografioja; nimitettiin 1841 ti- 
lastollisen toimiston johtajaksi Wieniin, jossa heti 
alkoi julkaista huomattavaa julkaisua „TafeIn 
zur Statistik der österreichischen Monarchie" 
(toimitti sitä kuolemaansa saakka). C:n tärkeim- 
mät muut julkaisut ovat: „Ethnographie der 
österreichischen Monarchie" (3 os. ynnä kartta- 
liitteitä, 1855-58), „Oesterreichs Neugestaltung 
1848-58" (1858) ja „Das Land Görz und Gradiska" 
(2 OS., 1873-74). 



213 



D«ae— Dalen 



214 



D 



*Daae, Ludvig Liidvigsen, kuoli 1910. 

Daelen Tasara fdälen], höyryvasara, jossa 
höyry lasketaan ensin männän alle ja sitten sama 
höyry männän päälle ja täältä vasta ulos. Kun 
männän varsi on D. v:ssa hyvin paksu, tulee 
höyryn vaikutuspinta mäntään olemaan yläpuo- 
lella suurempi kuin alapuolella, jolloin, huolimatta 
siitä että paine kummallakin puolella on sama, 
höyry kiihdyttää vasaran putoamisnopeutta. 
Höyryä samalla säästyy. P-o P-o. 

Dagens Press ks. Nya P r e s s e n, VI Os., 
p. 1377. 

Dagens Tidning ks. Mattsson, G. O., VI 
Os. p. 167 ja N y a P r e s s e n, VI Os. p. 1377. 

Dahl, Valdemar Ferdinand ks. Dal, 
Vladimir Ivanovit s, II Os. 

Dahlak-saaret, saariryhmä Punaisessa-meressä, 
italialaisen Eritrean lähellä ja siihen valtiollisesti 
kuuluva. Asukkaat, n. 1,500 henkeä, ovat al- 
kuaan kristittyjä, mutta myöhemmin islamiin 
kääntyneitä abessiinialaisia, jotka puhuvat van- 
hasta etiopian kielestä polveutuvaa tignn kieltä. 
Kallioisilla saarilla on kasvullisuus mitätön, pää- 
elinkeinona on helmenpyynti. H. H-a. 

Dahlem fdiihmj, huvilaesikaupunki lounaiseen 
Berliinistä. D:ssa on useita suuria tieteellisiä 
tutkimuslaitoksia ja kasvitieteellinen puutarha. 
D:iin sijoitetaan myös ,, Keisari Wilhelmin lai- 
tokset" (ks. t. Täyd.). 

Dahlerup f-däl-J, Jens \Vilhelm (1836- 
1907), tansk. arkkitehti; suoritettuaan alkuopin- 
tonsa Kööpenhaminan taideakatemiassa täydensi 
niitä ulkomaan, etenkin Italian ja Espanjan 
matkoilla (1864-66). Hänen tärkeimmistä töis- 
tään mainittakoon: Kööpenhaminan tullihuone 
(1868, F. C. Böttgerin kanssa). Hotel d'Angle- 
terre (1872); kuninkaallinen teatteri (1872-74, 
Ove Petersenin kanssa); Silkeborgin kylpylaitos 
(1882); Ny Carlsbergin panimon rakennusryhmä 
(1884); Valbyn Jeesuskirkko (1888-95); valtion 
taidemuseo (1888-95); Glyptoteekin vanhempi osa 
ja kupoli (1893-95); vapaasatamassa silopakka- 
huone y. m. (1892-94); lisäksi lukuisia työtaiteel- 
lisia, etenkin huonekalujen ja kultasepäntöiden 
sommituksia; sai Victor Emanuelin patsaskilpai- 
lussa Roomassa palkinnon. 

*Dahlgren, Erik Vilhelm, erosi kunink. 
kirjaston esimiehen toimesta 1916; ollut Ruot- 
sin akatemian Nobel-komitean sihteerinä v:sta 
1901. Julkaisuja: „Les relations commerciales 
et maritimes entre la France et les cötes de 
r Ocean Pacifique" (commencement du XVIIhe 
sifccle. Tome 1, 1909), ,,Les debuts de la carto- 
graphie du Japon" (Arch. d'etudes orient., 1911), 
„L'expedition de Martinet et Ia fin du commerce 
frangais dans la mer du Sud" (Rev. de Thist. 
des col. fr., 1913), ,,A contribution to the history 
of the discovery of the Japon" (Transact. of the 
Jap. Soc. of Lond., 1914), „The discovery of the 
Havvaiian Islands" (Sv. vet. akad. handl., 1917). 

Dahlstriim [dal-], Ernst Abraham (s. 
1846), liikemies, lahjoittaja, oli 1873-1904 Ky- 
min osakeyhtiön, 1889-1900 Auran sokeriteh- 
das-yhtiön toimeenpanevana johtajana ja toi- 



minut monen muunkin liikeyrityksen ja vakuutus- 
laitoksen johdossa; porvarissäädyn jäsenenä 
useimmilla säätyvaltiopäivillä v:n 1885 jälkeen. 
D. on yhdessä nuoremman veljensä Magnus 
D:n (s. 1859) kanssa tehnyt useita suuria lahjoi- 
tuksia. Heidän antamillaan varoilla on rakennettu 
museotalo Turun taideyhdistyksen kokoelmia var- 
ten. V. 1916 he lahjoittivat m. m. miljoonan 
Smk. keuhkotaudin vastustamisyhdistykselle; 
myöskin Turun ruots. akatemiaa varten he ovat 
tehneet miljooniin nousevia lahjoituksia. 

*Dahn, Felix, kuoli 1912. 

Daktyliitti (kreik. daktylos=so\m\), sormituleh- 
dus, joko tuberkuloottinen, n. s. spina venlosa, 
tai syfiliittinen, dactylitis syphilitica. Viimemaini- 
tussa tapauksessa on kysymys tertsiääriasteisesta 
kuppataudista. Y. K. 

*Dal (D a 1 s 1 a n d). Asukasluku 68,425 (1918), 
18 km2:llä. 

Dalen [-t'n], Nils Gustaf (s. 1869), ruots. 
insinööri, keksijä, Nobel-palkinnon saaja, suoritti 
1896 päästötutkinnon Chalmersin opistosta Göö- 
teporissa, ja jatkoi sitten opintojaan Ziirichin 
polyteknikumissa. Vv. 1901-03 D. oli osak- 
kaana insinööritoimistossa Dalen & Celsing, sekä 
verstaspäällikkönä Ruotsin karbidi- ja asety- 
leeni o.-y:llä, jossa hän konstruoi sen asetyleeni- 
laitoksen (generaattorin) itsetoimivine karbidin- 
syöttölaitteineen, jota vieläkin Oasaccumulator 
o.-y. käyttää. — Vv. 1903-05 D. toimi de La- 
valin höyryturbiinitehtaassa, samalla harjoit- 
taen monipuolista teknillistä toimintaa, m. m. 
keksien paineensäätäjän, joka itsetoimi- 
sesti pitää kaasunpaineen tasaisena kaasujohto- 
verkossa, vielä lypsykoneen y. m. Samaan ai- 
kaan hän oli neuvottelevana insinöörinä Oas- 
accumulator o.-y:llä, joka heinäkuussa 1904 oli 
ottanut haltuunsa Karbid & acetylen o.-y:n. 
V. 1905 hän teki ensimäisen niistä n. s. AOA- 
järjestelmään (AGA = Aktiebolaget Gas-Accu- 
mulator nimen alkukirjaimet) kuuluvista keksin- 
nöistä, jotka sittemmin ovat tehneet hänen ni- 
mensä tunnetuksi ympäri koko maailman. Kek- 
sintö oli varsin yksinkertainen mutta nerokas 
n. s. V i I k k u 1 a i t e, jossa kaasun oma paine 
vaikuttaa niin, että kaasu virtaa melkein mielival- 
taisen ajan ja herkeää niinikään määrätyksi 
ajaksi. Tämä vilkkulaite on nykyään sovellu- 
tettu paitsi majakoihin ja merimerkkeihin myös- 
kin rautateiden (m. m. Suomen) merkkilaittei- 
siin, semaforeihin y. m. Semaforeissa esim. palaa 
liekki 0,i sek. ajan ja herkeää 0,9 sek. ajaksi, 
siis yksi vilkahdus sekunnissa. V. 1906 D. siir- 
tyi lopullisesti Oasaccumulator o.-y:n palveluk- 
seen yli-insinöörinä. Silloin hän myöskin suoritti 
loppuun kokeilut n. s. dissouskaasun käy- 
täntöönottamiseksi. Asetyleenikaasua ei näet 
voi ilman muuta puristaa korkeampaan painee- 
seen, mikä on välttämätöntä kaasun kuljetuksen 
ja käyttämisen vuoksi; asetyleenikaasusta nimit- 
täin nesteytyy aineita, jotka helposti räjähtävät. 
Räjähdyksen aiheuttaa osittain puristuksen ai- 
heuttama, osittain näiden nesteiden syntymisestä 
(asetyleenin hajaantumisesta) johtuva lämpö. 



215 



Dalenin valo— Danzig 



216 



Räjähdysvaaran poistamiseksi on keksitty use- 
ampia keinoja; kaikki ne kuitenkin ovat ajatuk- 
seltaan samanlaiset: niissä on ainetta, joka sitoo 
asetyleenin hajaantuessa syntyneen lämmön. Ase- 
tyleeni-dissouskaasun valmistuksessa käytetään 
(ranskalaisten Clauden ja Hessin keksimää keinoa) 
huokoiseen massaan imeytettyä asetoonia (siitä 
myös nimi asetoonikaasu). Tuo huokoinen massa 
(AOA-massa) pannaan teräksiseen kaasupulloon 
I. akkumulaattoriin. Massaan imeytetään riit- 
tävä määrä asetonia, joka vuorostaan imee jo 
tavallisessa ilmapaineessa n. 25 kertaa oman 
tilavuutensa asetyleenia, ja paineen alaisena 
enemmän, suhteellisesti paineeseen. Pulloon pan- 
naan tavallisesti noin 40% sen tilavuudesta 
asetonia, joten asetyleenikaasua siis menee kuta- 
kin ilmakehää kohti 0,4o ■ 25 = 10 kertaa pul- 
lon tilavuus. Esim. 5 litran pulloon menee siis 
50 1 asetyleenikaasua tavallisessa ilmapaineessa ja 
500 1 kaasua 10 ilmakehän paineessa. — Asety- 
leenikaasun määrä määrätään punnitsemalla; 1 m^ 
painaa l,i kg. — Seur. v. D. keksi n. s. aurinko- 
venttiilin. Tässä on vaskipuikko, joka 
valon vaikutuksesta pitenee (lämpö ei puikkoon 
vaikuta), jolloin puikko sulkee kaasuventtiilin. 
Tämä laite, sovitettuna vilkkulaitteen ohella 
majakka- ja merimerkkilaitteisiin, vähentää lie- 
kin päiväksi heti päivän valon tultua, ja suuren- 
taa sen heti hämärän tultua, säästäen näin tun- 
tuvasti kaasua ja alentaen siis majakkakustan- 
nuksia. Maailman 25,000-30,000 majakkatulesta 
on jo n. ^ 8 AGA-järjestelmän mukaan raken- 
nettuja. AGA-majakat ovat helppohoitoisia ja 
varmoja ja ne voidaan järjestää niin, että vain 
kerran vuodessa niitä on huollettava akkumu- 
laattoria vaihtaessa. — Kun 1909 laajennettiin 
Gasaccumulator-yhtiötä, tuli D. sen toimeen- 
panevaksi johtajaksi. Sam. v. valmistui n. s. 
Dalenin sekoittaja, johon asetyleeni- 
hehkuvalon, Dalenin valon, käytäntöön- 
tulo perustuu. Sekoittaja sekoittaa, kaasun 
oman paineen sitä pumpun tavoin käyttäessä, 
ilmaa määrätyssä suhteessa kaasuun, jota nyt 
voidaan käyttää hehkusukka-(Auersukka-)valais- 
tukseen; puhdas asetyleenikaasu kun siihen ei 
sovi. Kun suurivaloisissa majakoissa, joissa juuri 
hehkuvalaistus täytyi ottaa käytäntöön, sukan 
särkyminen tuottaa häiriöitä ja vaarojakin me- 
renkulkijoille, keksittiin itsetoiminen vaihtaja- 
laite, joka vaihtaa särkyneen hehkusukan, joten 
Dalenin valoa käyttävät majakat ovat tulleet 
melkein riippumattomiksi vartioimisesta. Kun 
luonnollisesti vilkkuliekkiä ei voida käyttää Da- 
lenin valon yhteydessä, käytetään sen asemasta, 
siis vilkunnan aikaansaamiseksi, pyörivää linssi- 
järjestelmää, joka vuorostaan saa liikkeensä Da- 
lenin sekoittajasta. Paitsi majakoissa käytetään 
Dalenin valoa muuallakin, esim. vetureissa, vau- 
nuissa, autoissa, laivoissa j. n. e. Vetureissa ja 
autoissa ei hehkusukka kestä tärinää. Monen 
kokeen perästä onnistuttiin valmistamaan^^hehku- 
kappale, joka kestää tärinääkin. Tällöin puhaltuu 
kaasu injektorin tapaisen polttimen kautta il- 
maan sekaantuen viistoon alhaalta ylöspäin valon- 
heittäjän polttopisteeseen sovitettuun hehkukap- 
paleeseen, joka hehkuvana antaa kirkkaan valon. 
Vaikka tuuli hetkeksi puhaltaisikin liekin sam- 
muksiin, syttyy kaasu uudelleen sattuessaan kuu- 
maan hehkukappaleeseen. 



D. menetti näkönsä 1912 kaasusäiliön räjähdyk- 
sestä. Saniaan aikaan oli Ruotsin tiedeakatemia an- 
tanut hänelle fysiikan Nobel-palkinnon. P-o P-o. 

Dalenin Talo ks. D a I e n, Nils Gustaf, Täyd. 

*Dalmatsia. Marrask. 1920 Italian ja Etelä- 
Slaa\ian kesken tehdyn sopimuksen mukaan Etelä- 
Slaavia saa D:n paitsi Cherson, Lussinin, Lagos- 
tan ja Unionsaaria, jotka joutuvat Italialle, ja 
Zaran kaupunkia, joka joutuu Italian yliherruu- 
den alaiseksi. 

*Dalssaard, Kristen, kuoli 1907. 

*Dalton, Hermann, kuoli 1913. 

Daltonin laki [äoltininj, engl. fyysikon ja 
kemistin John Daltonin (ks. t. 11 Os.) 1802 esit- 
tämä laki ilmaisee, että kaasusekoituksen aiheut- 
tama paine astian seiniä vastaan on yhtä suuri 
kuin sekoituksessa olevien eri kaasujen painei- 
den summa, elleivät kaasut vaikuta toisiinsa 
kemiallisesti. Jokaisen kaasun paine on siis riip- 
pumaton siitä, onko samassa paikassa yhtaikaa 
muita kaasuja vai eikö. Tarkat kokeet osoitta- 
vat, että D. 1. ei aivan tarkkaan pidä paikkaansa, 
vaan on siitä pienehköjä poikkeuksia havaitta- 
vissa. U. S:n. 

Daltonismi, punavärisokeus, myös: värisokeus 
yleensä. Nimitys johtuu siitä, että engl. kemisti 
ja fyysikko John Dalton (ks. t. Il Os.) keksi 
itsessään tämän vian, ks. Värisokeus, 
X Os. (Y. K.) 

Damaselike [dama'sk3], Adolf Wilhelm 
Ferdinand (s. 1865), saks. sosiaalipolitikko, 
toimi alkuansa opettajana, mutta antautui sit- 
ten kokonaan sosiaalipoliittisiin harrastuksiin 
ajaen varsinkin n. s. maareformia erityisesti (v:sta 
1892) aikakauskirjassa ,,Freiland", joka 1898 
sai nimen ,, Deutsche Volksstimme"; viimemai- 
nittu sulautui v:sta 1907 julkaistuun „Jalirbuch 
der Bodenreform", joka on D:n perustaman 
,,Bund der deutschen Bodenreformer" äänenkan- 
nattaja. Julkaisuja: ,,VV'ohnungsnot und Boden- 
frage" (1899), ,,Aufgaben der Gemeindepolitik" 
(6:s pain. 1913; myös suom. 1908), ,,Die Bo- 
denreform" (pääteos, 1902), ,,Geschichte der 
Nationalökonomie" (1905). 

*DanieIson-Gambogi, Elin Kleopatra, 
kuoli 1920. 

*Danielson-Kalmari, Johan Richard, on 
ollut uuden yksikamarisen eduskunnan jäsenenä 
1907-14; oli myös sen komitean jäsenenä, joka 
keväällä 1917 asetettiin uuden hallitusmuodon 
valmistamista varten. Uusin julkaisu: „Aleksanteri 
I:n aika" (1920). 

Dankl, Viktor (s. 1854), itäv. kenraali, tuli 
1912 14:nnen armeiakimnan komentavaksi ken- 
raaliksi, suurvaltain sodan sytyttyä l:senarmeian 
päälliköksi, saavutti elokuun lopulla 1914 Kras- 
nikin voiton, johti keväällä 1915 Tirolin ja Vor- 
arlbergin maanpuolustuskomentajana sotaväen 
järjestämistä Italiaa vastaan. 
1 *Dannenbers:, Hermann, kuoli 1905. 
I *Danzi?. 182,468 as. (1910). — VersaillesMn 
rauhansopimuksen mukaan D:sta ja Veikselin 
suun ympärillä olevasta alueesta oli muodos- 
tettava vapaakaupunki, joka on kansainliiton 
suojeluksen alainen. Yksissä neuvoin kansain- 
liiton ylikomissaarin kanssa tuli vapaan kau- 
pungin edustajain valmistaa D:lle valtiosääntö. 
Huhtik. 1920 kokoontuikin perustuslakiasäätävä 
kokous, joka elok. sam. v. hyväksyi D:lle valtio- 



217 



Darboux— Deck 



218 



säännön. Rauhaldrjan mukaan oli Puolan ja 
D:n välillä saatava aikaan sopimus, jonka mukaan 
D. oli otettava Puolan tullialueeseen, Puolalle 
taattava vapaa käyttöoikeus kaupungin vesi- 
teihin, telakkoihin, sisäsatamiin ynnä muihin 
kaupungin alueella oleviin. Puolan viennille ja 
tuonnille välttämättömiin laitoksiin sekä Veik- 
selin ja rautateiden valvonta ja hallinta kaupun- 
gin alueella y. m.; lisäksi oli Puolan liallituksen 
asiana oleva D:n ulkoasioiden johto. — Lopulli- 
nen sopimus allekirjoitettiin marrask. 1920, jol- 
loin D. julistettiin vapaakaupungiksi. J. F, 

*Darboux, Jean Uaston, kuoli 1917. 

*Dardauellit. Kun Turkki suurvaltain sodassa 
•(ks. t. Täyd.) lokak. 1914 oli liittynyt keskus- 
valtoihin, saarsi ransk.-engl. laivasto D. pommit- 
taen salmen varrella olevia linnoituksia. Helmik. 
ja maalisk. 1915 se turhaan koetti puh- 
kaista itselleen tietä salmen läpi, kärsien yrityk- 
sessä tuntuvia vaurioita. Huhtikuun lopulla 
vietiin maihinnousujoukkoja Qallipolin niemi- 
maalle sekä eteläkärjessä että pohjoisempana 
länsirannalla. Nämä eri osastot eivät kuitenkaan 
päässeet yhtymään eivätkä voineet sanottavasti 
edetä; elokuussa ne hyökätessään kärsivät ' suu- 
ren mieshukan. Jouluk. 1915 ja tammik. 1916 
maihinnousujoukot siirrettiin pois Salonikiin. 
Turkin kanssa elok. 1920 tehdyn rauhansopimuk- 
sen mukaan Bospori ja D. joutuvat kansainvä- 
lisen komissionin valvonnan alaisiksi. J. F. 

*DanTin, George Howard, kuoli 1912. 

Dasnaktsatjun, armeenialainen vallankumouk- 
sellinen järjestö. Se perustettiin 1890 Konstan- 
tinopolissa ja muualla Turkissa toimeenpantu- 
jen armeenialaismurhien johdosta ja sen tarkoi- 
tuksena oli alkuansa Turkin armeenialaisten va- 
pauttaminen siitä sietämättömästä sorrosta, jonka 
alaisia he olivat olleet. Vasta 1904, sittenkuin 
Venäjän alueella olevien armeenialaisten kirkko- 
jen maaomaisuus oli otettu takavarikkoon ja 
armeenialaiset koulut oli erotettu kirkon val- 
vonnasta, ryhtyi D. taisteluun Venäjän halli- 
tusta ja Kaukaasian viranomaisia vastaan. Se 
asetti nyt tehtäväkseen Transkaukaasian muutta- 
misen kansanvaltaiseksi tasavallaksi, joka oli 
•oleva riippuvainen Venäjästä ainoastaan puo- 
lustuslaitokseen, rahajärjestelmään ja tullilaitok- 
seen nähden. D. harjoitti myöskin terroria ja 
tuli pian niin pelätyksi, että viranomaiset eivät 
uskaltaneet tehdä mitään ilman sen suostumusta. 
Sittenkuin armeenialaiset kirkkotilat ja koulut 
oli palautettu entiselleen, tapahtui siinä 1907 
hajaannus. Äärimäiskantaiset ainekset erosivat 
järjestöstä ja liittyivät Venäjän sosialistivallan- 
kumouksellisiin; jäljelle jääneet luopuivat vallan- 
kumouksellisesta toiminnastaan ja päättivät 1909 
toimia ainoastaan perustuslaillisen järjestyksen 
vakaannuttamiseksi Venäjällä. 

DaTioud [-in'], Gabriel Jean Antoine 
(1823-81), ransk. arkkitehti, opiskeli Vaudoyer'n 
atelieerissa; hänen ensimäinen rakennustyönsä 
oli Etampes'in teatteri (1850), tuli sitten Parii- 
sin yleisten töiden arkkitehdiksi suorittaen laa- 
joja töitä Bois de Boulognessa, Fontaine St. 
Michelin (1859) y. m. Pariisin kaupungin uusia 
katujen ja puistojen kaunistamistöitä; päätti 
Champs-Elysies'n panoraaman, rakensi vastak- 
kaiset Lyrique- ja Chätelet-teatterit (1862), Mon- 
<:eaux'n siuäft, -monta yksityisrakennusta ja suun- 



nitteli Lissaboniin valtavan Dom Pedro patsaan 
pohjan. Trocadero-palatsi, jonka D. Bourdais'n 
kanssa valmisti v:n 1878 näyttelyä varten, on 
hänen suurin työnsä. U-o N. 

*Davis, Andrew Jackson, kuoli 1910. 

*Davis, William Morris. Uudempia jul- 
kaisuja: ,,Geographical essays" (1909), ,,Physio- 
geographie" (1911), „Erkl. Beschreibung der Land- 
formen" (1912). 

Davrson [diiSBn], William H a r b u 1 1 (s. 
1860), engl. taloudellinen kirjailija, v:sta 1906 
konttoripäällikkönä kauppaministeriön työdepar- 
tementissa. D., joka opiskeli useita vuosia Sak- 
sassa, on kirjoittanut useita teoksia tämän maan 
oloista; pääteos on „Germany and the germans" 
(1894), jota täydentävät useat pienemmät esi- 
tykset, esim. „The german workman" (1906), 
,,Evolution of modern Germany" (1908), ,, In- 
dustrial Germany" (kokoelmassa ,,The nations 
library", 1913), y. m. J. F. 

Deaconin kloorimenettely [diknin], tapa val- 
mistaa klooria suolahaposta ilman hapen avulla. 
Kaasumainen suolahappo johdetaan yhdessä il- 
man kanssa putken läpi, jossa on vaskikloridiin 
kastettuja savikuulia, 300-400° lämmössä. Siten 
saatu kloori on typensekaista. E. E. R. 

*Deakin, Alfred, oli kolmannen kerran pää- 
ministerinä kesäk. 1909-huhtik. 1910. 

Debilltas (lat.), heikkous; d. cordis, sydämen 
heikKous, d. sexualis, alentunut sukupuolipo- 
tenssi. (Y. K.) 

♦Debrecen. V. 1914 avattiin D:ssä yliopisto. 
Entinen korkeakoulu on yhdistetty yliopistoon. 

Debs [debzj, Eugene Victor (s. 1855), 
pohjoisamer. työväenjohtaja, toimi alkuansa ve- 
turinlämmittäjänä, sittemmin puotilaisena, tul- 
len ennenpitkää tunnetuksi innokkaana työväen- 
yhdistysten toimihenkilönä. Vv. 1880-93 hän oli 
,, Veturinlämmittäjien veljeskunnan" pääsihtee- 
rinä ja valittiin 1885 Indianan valtion eduskun- 
taan. V. 1893 D. perusti suuren rautatieläisten 
liiton ollen sen esimiehenä 1893-97 ja pani 
1894 toimeen suuren rautatielakon, joka kuiten- 
kin raukesi tyhjiin. Johtajat, niiden joukossa 
D., haastettiin oikeuteen, joka tuomitsi hänet, 
ei lakon johtamisesta, vaan sopimattomasta esiin- 
tymisestä tuomioistuinta kohtaan, kuuden kuu- 
kauden vankeuteen. Tämä tuomio lisäsi vain 
hänen kansansuosiotansa. Vankilassa ollessaan 
D. harjoitti teoreettisia opintoja ja omaksui 
sosialistisen käsityskannan. Tämän jälkeen hän 
onkin toiminut sosiaalidemokraattisen liikkeen 
hyväksi ja ollut sosiaalidemokraattien presidentti- 
ehdokkaana vm 1900 vaalista lähtien. J. F. 

♦Debussy, Claude, kuoli 1918. 

Dechelette [desle'tj, Joseph (1862-1915), 
ransk. muinaistutkija, jonka erikoisalana oli 
gallo-roomalainen (Cssarin) aika. Pääteos: ,, Ma- 
nuel de Tarcheologie prehistorique, celtique et 
gallo-romaine" (4 os., 1908-14). D. kaatui 
suurvaltain sodassa. 

Deek, JosephTheodore (1823-91), ransk. 
keramisti, \:n 1870 vaiheilla Ranskan keramiikan 
uranaukaisija, kehittyi tavallisesta työmiehestä, 
valmisti m. m. erinomaisia friisikoristuksia, sitä 
ennen kokeilemalla päästyään entis- ja nyky- 
ajan keramiikan kaikkien salaisuuksien perille. 
Erikoisen ihailtuja olivat D:n pienet punaiset 
liekkivaasit, joiden valmistamisen yksin kiina- 



219 



De CostM— Demmler 



220 



laiset sitä ennen olivat tunteneet. D. oli S6v- 
res'in posliinitehtaan johtajana 1887-91. Julkaisu: 
„La Fayence" (1887). U-o N. 

"De (Joster, Charles, kuoli 1879. 

Dede-Ag^ats, pieni kaupunki Traakiassa Ai- 
geian meren rannalla, 20 km luoteeseen Marit- 
zan suusta, n. 2,000 as., rautatieyhteydessä 
pohjoiseen Adrianopolin ja länteen Makedonian 
kanssa. Joutui 1913 Bulgaarialle ja oli sen 
satamakaupunkina etelässä, mutta suurvaltain 
sodan jälkeen sen sai Kreikka. 

*Defensiivi on sodankäyntitapa, jonka perus- 
ajatus on puolustus. 

*Degas, Hilaire Qermain Edgar, 
kuoli 1917. 

*Degerby. 1,551 as. (1918); vaivaistalo, kunnan- 
lääkäri yhteinen Inkoon kanssa; säästöpankki; te- 
ollisuuslaitoksia: 2 myllyä, 1 saha; Solbergin rauta- 
tieasema, josta 6 km kirkolle, Torbackan ja Sven- 
vikin satamapaikat. — Seurakunta erotet- 
tiin kappeliseurakunnaksi 1863, itsen, kirkko- 
herrakunnaksi 1913. Alttaritaulu (,,Ensimäinen 
ehtoollinen"), vanha, tuntemattoman taiteilijan 
tekemä. J. A. W. 

*De Goeje, Michael Jan, kuoli 1909. 

*De Gubernalis, Angelo, kuoli 1913. 

Dehli [dtlij, O 1 e (s. 1851), norj. lainoppinut ja 
osuustoimintamies. Palattuaan Englantiin ja Ame- 
riikkaan 1892 tekemältään ulkomaanmatkalta 
D. ryhtyi järjestämään Norjan kuluttaja-osuus- 
toimintaa. V. 1894 hän perusti ,,Kristiaanian 
osuustoimintaseuran"; johti tätä v:een 1906, jol- 
loin tuli ,, Norjan osuustoiminnallisen maayhdis- 
tyksen" esimieheksi. 

*Dehmel, Richard, julkaisi 1913 runoko- 
koelman ,,Schöne, vvilde Welt". Kuoli 1920. 

Deinokrates [-a'tesj, huomattavin Aleksanteri 
Suuren aikuisista arkkitehdeista, mainitaan his- 
toriassa eri nimillä: Dinokrates (Vitruvius), 
Keirokrates (Strabo), Stasikrates 
(Plutarkos). Strabon mukaan hän rakensi uudes- 
taan Herostratoksen polttaman Efesoksen Arte- 
miin temppelin entistään ehommaksi ja sommit- 
teli Aleksanteri Suuren ystävän Hefaistionin ko- 
mean, 3-kertaisen, 12,000 talenttia maksaneen 
pyramidirovion Babylonissa; Aleksandreiankin 
suunnittelussa kuningas näkyy hänen apuaan 
käyttäneen. Kaikesta päättäen D. oli harvinai- 
sen aaterikas ja nerokas rakentaja. Haaveelli- 
nen ja eriskummainen oli hänen Aleksanteri 
Suurelle esittämä ehdotuksensa, että Athos-vuori 
muutettaisiin suureksi, polvistuvaksi, toisella 
kämmenellään kaupunkia, toisella Athos-vuoren 
vesiä altaassa kantavaksi Aleksanterin jättiläis- 
patsaaksi. U-o N. 

Deissmann, Adolf (s. 1866), saks. teologi, 
v:sta 1908 professorina Berliinissä, on julkaissut 
useita teoksia Uuden testamentin tutkimuksen 
alalta, m. m. ,,Licht von Östen" (1908, 2:nen 
pain. 1910) ja „Paulus" (1911). V. 1914 D. alkoi 
julkaista aikakauslehteä ,,Evangelische VVochen- 
briefe" kristikunnan eri kirkkojen ja kansojen 
sovittamista varten. Mainituilla kirjeillä on ollut 
melkoinen rauhaa rakentava merkitys. E. K-a. 

Deklasseeraus (ransk. dMasser = poistaa jos- 
takin luokasta, säädystä, alentaa), luokasta toi- 
seen, alempaan luokkaan siirtäminen. 

Dekoriltti ks. B a k e 1 i i 1 1 i, Täyd. 

Delambre [ddlffbr], Jean Baptiste Jo- 



seph (1749-1822), ransk. tähtitieteilijä ja geo- 
deetti, v:sta 1782 tähtitieteen professorina Col- 
lege de Francessa. Otti osaa suureen ransk. aste- 
mittaukseen, joka suoritettiin metrin pituuden 
määräämiseksi. Laskenut auringon, suurien pla- 
neettojen ja Jupiterin seuralaisten taulut. D:n 
toimittama laaja 6-osainen ,,Histoire de Tastro- 
nomie" (5 os., 1817-21) on saavuttanut suuren 
kuuluisuuden. 

*De la Rey, J a k o b u s H e r k I a a s, kuoli 
1914. 

Delaunay [dalotit'], Charles Eugfene 
(1810-72), ransk. tähtitieteilijä, v:sta 1870 Pa- 
riisin observatorin johtajana, saavutti suuren 
kuuluisuuden teoreettisena tähtitieteilijänä. Hä- 
nen tärkeimmät työnsä koskettelevat kuun teo- 
riaa, josta hän on julkaissut 2 osaa teosta ,,Theo- 
rie de la lune" ja pienempiä kirjoitelmia, joista 
mainittakoon tutkimukset kuun keskiliikkeer» 
kiihtvmisestä. 

*De Laval, Karl Gustaf, kuoli 1913. 

*Delaware. 216,941 as. (1918). Siirtolaisia oli 
1910 17,500, joista irlantilaisia 4,000, venäläisiä 
3,500, itävaltalaisia 2,900, saksalaisia 2,600 ja 
englantilaisia 2,000. — D. on maanviljelysvaltio. 
V. 1912 oli sato: 2,200,000 hl maissia, 640,000 hl 
vehnää, 40,000 hl kauraa ja 330,000 hl perunoita. 
Sitäpaitsi viljellään erittäin runsaasti hedelmiä, 
marjoja ja tomaatteja. V. 1917 oli hevosia 36,000, 
muuleja 6,000, sarvikarjaa 64,000, lampaita 8,000 
ja sikoja 60,000. Teollisuuden tuotannonarvo 
oli 1910 280 milj. mk. Pääteollisuushaarat ovat 
nahka-, panimo-, hedelmäsäilyke- ja kutoma- 
teollisuus. Vuorityön tuotannonarvo oli 1914 
1,210,000 mk. — Rautateitä oli 1915 537 km. 

M. E. H. 

Delbriick. Max Emil Julius (s. 1850), 
saks. maanviljelyskemisti. Saksan väkiviinateol- 
lisuusyhtiön koelaitoksen johtaja (1874), Berlii- 
nin teollisuusakatemian dosentti (1875), Berliinin 
n aanviljelystieteellisen korkeakoulun opettaja 
(1881). Tähän laitokseen hän perusti ja kehitti 
teknillisen osaston, joka etupäässä tutkii käymis- 
teollisuutta. D. on ottanut innokkaasti osaa 
teollisuuslainsäädäntöön. E. E. R. 

*])ek-asse, 1 n e o p h i 1 e, oli kesäk. 191 1 
v:n 1912 alkupuolelle meriministerinä, 1913 lähet- 
tiläänä Pietarissa, tuli elok. 1914 ulkoasiain- 
ministeriksi kansalliseen kokoomushallitukseen, 
josta luopui lokak. 1915. 

*De!hi. 232,837 as. (1911). V:n 1912 alusta 
Intian keisarikunnan pääkaupunki. 

*Delisle, L^opold Victor, kuoli 1910. 

♦Demidov, Pavel Nikolajevits. Nai- 
misissa Aurora Karamzinin (synt. Stjernvall) 
kanssa, ks. Karamzin, Eva Charlotta 
Aurora, IV Os. 

Demijohn fdemidionj ks. D a m e-j e a n n e, 
II Os. 

Demmler. Georg A d o I f (1804-86), saks. 
arkkitehti, opiskeli Berliinissä, astui varsin nuo- 
rena 1824 Mecklenburgin valtion palvelukseen, 
jossa pysyi v:een 1851 saakka. Schwerinin kau- 
pungissa D:n useimmin Schinkelin klassilliseen 
suuntaan suorittamia töitä ovat teatteri, raati- 
huone, arsenaali ja hallintorakennukset; poik- 
keuksen tekee suurherttuallinen linna, jossa tuli 
\vallensteinilaisille jätteille pukea Ranskan rene- 
sanssin hilpeät muodot. Vv:n 1848-50 valtiolU- 



221 



Demosthenes — Deiissen 



222 



siin levottomuuksiin sekaantuneena D. menetti 
virkansa ja eläkkeensä eikä päässyt itse nerok- 
kaita linnan pohjasuunnitelmia toteuttamaan, 
vaan työn suorittivat monet muutokset teliden 
Stiiler ja Strack. D:n töitä on kuitenkin uusi 
teatteri (1875). [E. Proscli u. H. Willebrand, 
„Das Scliloss zu Sciivverin" (1809).] U-o N. 

*Demosthenes, Demostheneen poiKa. [Kirjalli- 
suutta: ,,D:n puhe kunniaseppeleestä", suom. 
W. J. Snellman (1917); L. O. Tli. Tudeer, „De- 
mosthenes" (1919).] 

Denia, kaupunki Itä-Espanjassa, Alicanten pro- 
vinssissa, Välimeren rannalla. Suolan ja rusinain 
vientiä. 

Denikin [-m'-], Anton Ivanovits (s. 
1872), ven. sotilas, kenraali, bolsevikeja vastaan 
1918-20 taistelleen ,,vapaaetitoisen armeian" 
päällikkö. Tämä armeia pantiin Etelä-Venäjällä 
kokoon pääasiallisesti Neuvosto-Venäjältä paen- 
neista upseereista ja kasakoista. Donille oli 
D:kin paennut senjälkeen kuin kenraali Korni- 
lov (ks. t. Täyd.) oli epäonnistunut yrittäessään 
kukistaa Kerenskijn (ks. t. Täyd.) väliaikaista 
hallitusta; kenraali Aleksejevin kuoleman jäl- 
keen hän tuli ,, vapaaehtoisen armeian" päälli- 
köksi. V. 1919 D. valloitti koko Etelä-Venäjän 
aina linjalle Orel-Voronez saakka. Mutta kun 
syntyi ristiriita ukrainalaisten kanssa, joiden 
riippumattomuutta D. ei tunnustanut, ja kun 
armeian selkäpuolella syntyi kapinoita, täytyi 
D:n syksyllä 1919 ruveta peräytymään. Kevät- 
talvella 1920 hänen armeiansa lopullisesti lyötiin 
hajalle. D. pakeni Englantiin. Armeian jäännök- 
set tekivät ennen häviötään joulukuussa vielä 
marrask. 1920 kenraali Wrangelin johdolla an- 
karaa vastarintaa bolsevikeille. A. I-m. 

»Denver. 260,800 as. (1918). 

Derat [-ät], Hauranin suurin kaupunki (n. 
4,000 as.), missä Haitan rata yhtyy Hidzasin 
rataan, vastaa Raamatun Edreitä, Basanin ku- 
ninkaan Ogin kaupunkia (Joos. 12^, 4 JVloos. 
21,3 y. m.). K. T-t. 

Derby [dubi t. ddbi], Edward George 
Villiers Stanley, D:n jaarli (s. 1865), 
engl. politikko, alihuoneen jäsen v:sta 1892, yli- 
postimestarina lokak. 1903-jouluk. 1905. Suur- 
valtain sodan aikana D. johti v:sta 1915 rek- 
ryyttienottoa ja oli joulukuusta 1916 lähtien 
jonkun aikaa sotaministerinä. 

Der-el-Bahri (arab., = pohjoinen luostari) on 
Egyptin Theban alueella, Niilin läntisellä puolella, 
vastapäätä Karnakia sijaitsevan raunioryhmän 
nimi, joka aiheutuu paikalla olleesta luostarista. 
D:n huomattavimmat muistomerkit ovat ,, uuden 
valtakunnan" alkuajalta, 1500-1400-luvuilta. Nii- 
den kallisarvoisuutta todistavat myöhemmin, 
aina kymmenennen ptolemaiolaisen aikaan (n. 100 
e. Kr.) toimitetut korjaustyöt. Ainoa laatuaan 
Egyptin rakennustaiteessa on Thotmes I:n perus- 
tama ja Thotmes Ill:n sisarpuolen, puolison ja 
hallituskumppanin Hatsepsutin päättämä ja täy- 
dentämä temppeli, jonka Mariette ja Naville ovat 
paljastaneet. Sen muodostaa kolme päällekkäin 
kohoavaa pengermää, joitten suojusmuurit ovat 
hienosti hiotuista kuvitetuista kivistä rakennetut. 
Pengermillä on jätteitä neli- ja monikulmaisista 
pylväistä, jotka kannattivat katosta. Pylväsri- 
vien väliin oli istutettu Puntista tuotettuja myr- 
hapuita Ammon jumalalle omistetuksi puistoksi. 



Ylimmillä oli kellertävien kallioseinämien ympä- 
röimä piha, josta pääsi kallioon louhittuun kaik- 
kein pyhimpään kammioon. Seinissä olevat kor- 
kokuvat ja maalaukset kirjoituksineen ovat Egyp- 
tin parhaimpia. Ne m. m. esittävät Hatsepsutin 
synnyn auringon jumalasta, kuningatarta ime- 
mässä maitoa Hathor-lehmän nisistä, laivastoa, 
joka on lähdössä Puntiin, ja laivojen lastausta 
tässä maassa puilla ja muilla tavaroilla. Eräästä 
tämän temppelin itäpuolella olevasta kalliokam- 
miosta löydettiin 1891 163 pappien ja ylimysten 
muumiota arkkuineen sekä paljon papyruskirjoi- 
tuksia, veistokuvia ja muita esineitä, joita näh- 
tävästi oli muualta siirretty ja kätketty tänne 
ryöstön välttämiseksi. K. T-t. 

Derivaatta ( < lat. d7rivä're = johtaa). Kieli- 
tiet, johdettu sana, johdannainen. — Mat. ks. 
Differentsiaalilaskento, II Os. 

Dermestidae ks. S i I a v a i s e t, Täyd. 

Dermografismi (kreik. derma = iho, ja gra- 
phein = kirjoittaa) on ihon liiallisesta ärtyisyy- 
destä johtuva ilmiö, jolle ominaista on se, että 
jos ihoa pitkin kevyesti painaen kuljetetaan 
esim. jotain pyöreäpäistä puikkoa, kohoaa iho 
puikon koskettamissa kohdissa punoittavaksi pau- 
kamaksi. Täten iholle voi esim. kirjoittaa tai 
piirtää kuvioita, jotka säilyvät siinä pitemmän 
tai lyhyemmän ajan, ei kuitenkaan enempää 
kuin muutamia tunteja. D. esiintyy etenkin 
urticariassa sekä muutamissa muissa iho- ja 
hermotaudeissa. (Y. K.) 

*Demburg, Bernhard, erosi siirtomaan- 
ministerin toimesta kesäk. 1910, jolloin nimitet- 
tiin Preussin herrainhuoneen jäseneksi. V. 1914 
D. lähetettiin Yhdysvaltoihin vaikuttamaan ylei- 
seen mielipiteeseen ja tukemaan sikäläistä Sak- 
san lähettilästä. 

*Deroulede, Paul, kuoli 1914. 

*Deschanel, P'a uTEugfene Louis, valit- 
tiin tammik. 1920 Ranskan tasavallan presi- 
dentiksi; luopui heikontuneen terveyden tähden 
jo syysk. sam. v. 

^Deskriptiivinen. D. verbi, verbi, joka 
äänellisesti kuvaa ilmoitettavaansa tekemistä, 
esim. sipsutella, ressuttaa. 

Dessoir [desoä'rJ, Max (s. 1867), saks. filosofi 
ja esteetikko, Berliinin yliopiston professori. 
On tutkinut varsinkin sielutiedettä, suunnaten 
huomionsa m. m. patologisiin sielunilmiöihin sekä 
estetiikkaa. Julkaisi: ,,Das Doppel-Ich" (2:nen 
pain. 1896), ,,Geschichte der neuern deutschen 
Psychologie I" (2:nen pain. 1897-1901), „Abriss 
einer Geschichte der Psychologie" (191 1), ,,Aesthe- 
tik und allgemeine Kunstvvissenschaft" (1906), 
„Vcm Jenseits der Seele. Die Oeheimwissen- 
schaften in kritischer Betrachtung" (viisi painosta 
1917-20). Julkaissut v:sta 1906 alkaen aika- 
kauskirjaa ,,Zeitschrift fiir Aesthetik und allge- 
meine Kunstvvissenschaft". A. Gr. 

*Detaille, Edouard Jean Baptiste, 



kuoli 1912 
*Defroit. 
Deussen 

filosofi ja 



628,028 as. (1919). 

[döissn], Paul (I845-I919), saks. 

Intian kirjallisuuden tutkija, synt. 
Neuwiedin piirikunnassa Preussin Rein-maakun- 
nassa, oli 1872-80 yksityisopettajana ven. perheissä, 
m. m. Genfevessä ja Harkovassa, pitäen Silläaikaa 
Genevessä ranskan kielellä yliopistollisia luentoja, 
tuli 1881 dosentiksi Berliinin yliopistoon, 1889 



223 



Deux-battants— Dieularoj 



224 



professoriksi Kieliin. Julkaissut m. m. tutki- 
muksen ,,Das System des Veilänta" (2:nen pain. 
1906) sekä käännöksinä sanskriitista ,,Die Sutra's 
des VedAnta" (1887), „60 Upanishad's des Veda" 
(2:nen pain. 1905), ,,Vier philosophiische Texte 
des Maliäbiiäratam" (1906), ,,Die Qeheimlehre 
des Veda. Ausgevvählte Texte der Upanishad's" 
(5:s pain. 1919). V. 1894 rupesi ilmestymään hä- 
nen teoksensa ,, Allgemeine Geschiclite der Philo- 
sophie mit besonderer Beriicksichtigung der Re- 
ligionen" (I 1-3, II 1-3, 1894-1917), jonka 
ensimäinen, kolmessa jaostossa ilmestynyt osa 
käsittelee Intian filosofiaa, ollen perusteellisin 
nykyaikainen tieteellinen esitys tästä aineesta. 
Omia filosofisia mielipiteitään D. on esittänyt 
kirjassaan ,,Die Elemente der Metaphysik" (1877, 
4:s pain. 1907), yhtyen lähinnä Schopenhaueriin, 
jonka oppia iiän myöskin yleisessä filosofian 
historiassaan esittää lopullisena filosofian kehityk- 
sen tuloksena, ,, kriitillisen filosofian" täydennyk- 
senä. On oleskellut Intiassa ja julkaissut ,,Erin- 
nerungen an Indien" (1904). A. Gr. 

Deux-battants [dö-batä'] (ransk.), oikeastaan 
porte ä d.-b., kaksipuoleinen ovi. 

*De Wet, Christian Rudolf, tarttui 
suurvaltain sodan sytyttyä 1914 uudelleen asei- 
siin englantilaisia vastaan Oranjen piirissä, mutta 
joutui jouluk. vangiksi ja tuomittiin seur. v. van- 
keusrangaistukseen. 

*Dewey, O e o r g e, kuoli 1917. 

Dewey [djuij, M el vii (s. 1851), amer. kir- 
jastomies, toiminut m. m. Columbia College'n 
kirjastonhoitajana ja perusti sen yhteyteen kir- 
jastokoulun, josta sitten kehittyi ,,The State 
library school", 1904-06 kaikkien New Yorkin 
valtion kirjastojen johtajana. D. on tunnettu 
varsinkin keksimästään desimaaliluokka- 
järjestelmästä. vrt. Kirjasto, IV Os. 
p. 982. J. F. 

Diadumenos [-a'-J ks. P o I y k I e i t o s, VII Os. 

Diaspori, valkea tai harmaanvärinen, kova, 
rombisina, yhteen suuntaan hyvästi lohkeavina 
kiteinä esiintyvä kivennäinen, kokoomukseltaan 
aluminiumhydroksidia, AI(OH)0. Esiintyy jotenkin 
harvinaisena kalkkikivessä ja kiteisissä liuskeissa. 

P. E. 

*Diaz, P o r f i r i o, oli pakotettu luopumaan 
virastaan 1911 ja poistumaan maasta. Kuoli 
1915. 

*Diderot, Denis. [Kirjallisuutta: Yrjö 
Hirn, „Diderot" (1918).] 

Diehl [dll], Karl (s. 1864), saks. taloustie- 
teilijä, v:sta 1908 professorina Breisgaun Frei- 
burgissa; teoksia: „P. J. Proudhon" (1888-96), 
,,(Jber Sozialismus, Kommunismus und Anar- 
chismus" (1906), ,,Eine neue Theorie des Geldes" 
(1905). J. F. 

Diehl [dtl], Michel Charles (s. 1859), 
ransk. bysantisti, Pariisin yliopiston professori, 
julkaissut Bysantin kulttuuria käsitteleviä 
teoksia: ,,L'eglise et les mosaiques du couvent 
S. Luc en Phocide" (1889), „L'art byzantin dans 
ritalie meridionale" (1894), ,,L'Afrique byzan- 
tine" (1896), „Justinien et la civilisation byzan- 
tine au VI siecle" (1901), „Man el d'art byzan- 
tin" (1910), „Figures byzantines" l-II (1900), 
„Theodora, imperatrice de Byzance". J. J. M. 

Dielektrinen hy steresis ks. H y s t e r e s i s, 
III Os. 



Diels [dils], Hermann Alexander (s. 

1848), saks. filologi, v:sta 1886 vakinaisena pro- 
fessorina Berliinissä. Hänen julkaisuistaan mai- 
nittakoon: ,,Doxographi graeci" (1879), ,,Sibyl- 
linische Blätter" (1890), „Parmenides" (1897), 
,, Herakleitos von Ephesos" (1901), ,,Poetarum 
philosopliuruni fragmenta" (1902), ,,Die Frag- 
mente der Vorsokratiker" (1903, 3:s pain. 1912). 
D. toimittaa Berliinin tiedeakatemian julkaise- 
maa teosta „Commentaria in Aristotelem graeca". 

E. R-n. 

Dientzenhofer [dlntsdnhnjdr], böömiläinen tai- 
teilijaperhe, kantaisänä yläbaierilainen Georg 
D. vanhempi (k. 1614), jonka pojat Georg D. 
nuorempi (1643-89), Johannes Leonard 
(k. 1707), Christoph (I655-I722) ja Johan 
(k. 1726) varsin vaikuttavasti toimivat katoli- 
sen kirkkorakenteen alalla Böömissä. Praa- 
gissa Christoph rakensi varsin huomattavan Py- 
hän Nikolauksen jesuiittakirkon (v:sta 1673). 
Työn jatkajaksi ja päättäjäksi tuli hänen poi- 
kansa Kilian IgnazD. (1690-1752), jonka kir- 
koista merkittävin on myös Praagissa vanhan kau- 
pungin Pyhän Nikolauksen kirkko. U-o N. 

*DlcseI, Rudolf, putosi tapaturmaisesti me- 
reen ja hukkui matkalla Gentistä Englantiin 
1913. 

Dies solis invicti (lat.), ,, voittamattoman au- 
ringon päivä", myös: natalis invicti, ,, voittamatto- 
man syntymäpäivä", on hellenistisen aikakau- 
den kalentereissa esiintyvä jouluk. 25 p:n ast- 
rologis-mytologinen nimitys. K. T-t. 

*DietrIchson, Lorentz Henrik, v:sta 1875 
taidehistorian professorina Kristiaanian yliopis- 
tossa, kuoli 1917. 

Dietterlin fditsrlm], W e n d e 1 (n. 1550-99), 
strassburgilainen maalaaja ja arkkitehti. Saksan 
barokkityylin uranaukaisijoita ja systemaatikkoja, 
kirjoitti arvovaltaisen kompendion pylväsjä jes- 
töistä, ,,Architectura von Austeilung, Symmetrie 
und Proportion der Seulen", I-II (1593-94; 1598). 
Alttareihin, epitafeihin y. m. kirkollisiin sisustus- 
kappaleisiin nämä sälytetyt, usein toteutettaviksi 
mahdottomat, mutta mitä rikkaimman maalari- 
mielikuvituksen luomat mallit ovat vaikuttaneet 
kohtalokkaasti, suureen arkkitehtuuriin vähem- 
män koskien. U-o N. 

Dieulafoy fdjölafuä'], Auguste Marcel 
(s. 1844), ransk. arkeologi ja tutkimusretkeilijä, 
teki 1881 valtion avustamana matkan Persiaan, 
jonka taidetta hänen 5-osainen ,,L'art antique 
de la Perse" (1884-89) käsittelee. Toinen D:n 
matka Persiaan paljasti kaivaustöiden tulokseksi 
persialaiskuninkaan Artakserkses ll:n palatsin 
Elämin Susassa ja sen merkilliset, tiilipinnalL- 
muovaillut, värilliset ja lasitetut seinäkoristeet 
(,,L'Acropole de Suse", 1893). Komea leijona- 
friisi (ks. Saviteollisuus, VIII Os., kuva- 
liite I, 1) ja luonnollisen kokoinen sotilasfriisi 
kaunistavat nyt Louvren museota. [D:n töistä 
hänen puolisonsa ja avustajansa kirjailija J e anne 
Paule Rachel, s. M a y r e (1851-1916) on 
julkaissut selontekoja, kertomuksia, päiväkirjoja 
(1883, 1886, 1888).] U-o N. 

*DieuIatoy, Georges D., tutki etenkin umpi- 
lisäkkeen tulehdusta ja m. m. kolmea tyypillistä 
oiretta, n. s. D : n trias, jotka esiintyvät sano- 
tussa taudissa ja jotka lääkäri potilaan vatsaa 
tunnustelemalla voi näyttää toteen. — D : n 



225 



Ditf erentsiaalim äntä— Dobson 



226 



aparaatin nimellä tunnetaan eräs yleisesti 
käytetty aspiratsionikone, jolla tyhjennetään nes- 
tettä keuhkopiissista. Kuoli 1911. (Y. K) 

Differeutsiaallmäntä (trunk-mäntä), mäntä, 
jossa on isompi ja pienempi mäntä yhdistettynä. 
Käytetään eräissä polttomoottoreissa, höyryruis- 
kuissa ja pumpuissa. 

Digestori ks. Autoklaavi, Täyd. 

Digilaliiui, glykosidi (ks. Glykosidit, II 
Os.), jota on myrkyllisessä Digitalis purpureassa 
<ks. t. 11 Us.). ' N. J. T. 

Oikaiarklios [-ka'i-], kreik. kirjailija, syntyi- 
sin bisnian Messenestä (4:nnellä vuosis. e. Kr.), 
kirjoitti lukuisia teoksia filosofian, kirjallisuuden- 
historian, maantieteen ja kulttuurihistorian alalta. 
Hänen tutkimuksensa matemaattisen maantie- 
teen alalla olivat perustavaa laatua. Suuriarvoi- 
nen oli hänen kulttuurihistoriallinen teoksensa 
„Bios Hellados" (,, Hellaan elämä"). D:n teok- 
sista on sitaatteina säilynyt vain vähäisiä kat- 
kelmia. Eräitä säilyneitä, vähän laajempia Hel- 
laan maakuntien ja kaupunkien kuvauksia on 
kyllä pidetty D:n ,, Hellaan elämän" otteina, 
mutta tämä otaksuma on osoittautunut paik- 
kaansa pitämättömäksi. O. E. T. 

*Dilke, Sir Charles Wentworth, 
kuoli 1911. 

*Dilthey, Wilhelm, kuoli 1912. 

*Diiiiensioni. 1. Jonkin esineen suuruusmitat, 
esim. pituus, leveys ja korkeus. — 2. Tekniikassa 
Jonkun mittaluvun arvo, mittasuure. Luku 
semmoisenaan nini. ilmoittaa vain jotakin suh- 
detta, esim, luku .t (= 3, n) on suhde ympyrän 
kehän ja halkaisijan välillä; jos luvun sitä vastoin 
tulee ilmoittaa jotakin suuruutta, on luvun jäl- 
keen aina liitettävä sen esittämän mittayksikön 
arvo 1. d., mittasuure, siis esim. pituutta esittä- 
vän luvun jälkeen m, cm, tuuma j. n. e. — Mitta- 
suureet ovat joko yksinkertaisia, kuten pituuden, 
voiman ja ajan mittasuureet, tai yhdistettyjä, 
kuten pinnan (m-), nopeuden (m/sek., oikeammin 
merkittynä m . sek.— i), työn (kgm), tehon (kgm/ 
sek.), lujuuden (kg/cm-), kiihtyväisyyden (m/sek.-), 
pinnan vastustusmomentin (cm'') ja hitausmo- 
mentin (cm"), polttoarvon (lv/ke). P-o P-o. 

Diodon ks. S i i I i k a I a, Vili Os. 

Dioniini, etylimorfiinikloorihydraatti, hiiltä, 
vetyä, happea, typpeä ja klooria sisältävä valkea, 
kidemäinen kemiallinen yhdistys, jota valmiste- 
taan etylijodidista ja alkalisesta morfiinista. Sitä 
käytetään lääkkeenä m. m. morfiinin korvaus- 
aineena. H. R-r. 

Dipenteeni (eineeni), CnjHjj, terpeeni, jota luon- 
nossa esiintyy kanverttipuun eetterisessä öljyssä, 
kaskarillaöljyssä sekä madonyrttiöljyssä (oleum 
cince). Muodostuu myöskin muista terpeeneistä 
(pineeni, kamfeeni, limoneeni), kun niitä kuumen- 
netaan 250^:seen. Tämän takia (luultavimmin 
pineenin toisiintumistuloksena) onkin sitä run- 
saasti suom., ruots. ja ven. tärpätissä, jotka 
valmistetaan kovassa kuumuudessa. — D. on 
oikeastaan kahden vain fysikaalisesti isomeeri- 
sen terpeenin, oikealle ja vasemmalle kääntävän 
1 i m o n e e n i n inaktiivinen seos. N. J. T. 

Diplomimerikapteeni, merenkulkuopiston kor- 
keakoulukurssin suorittanut ja säädetyillä vesillä 
3 V. laivanpäällikkönä toiminut merenkulkija, 
joka on pätevä päälliköksi valtion laivoihin, opet- 
tajaksi ja johtajaksi merenkulkuoppilaitoksiin 

Täyd. 8. Painettu "/i, 1920. 



sekä ammattimiehenä useihin merenkulkuhalli- 
tuksen muihin virkoihin. F. W. L. 

Dipylon (kreik., „kaksoisportti"), muinaisen 
Ateenan luoteinen, vahvasti varustettu kaksois- 
portti, johon tiet M>garasta ja Peloponnesokselta, 
Plataiasta ja Boiotiasta yhtyivät ja josta pääkatu 
Dromos vei Kerameikos-torille. Portin ulkopuo- 
lella suuri vuosisatain käyttämä hautuumaa. 
Haudoista kauneimmat, aediculumeilla, akroterio- 
päätteisillä steleillä, marmorilekytoksilla y. m. 
koristetut, ovat 500-lukua nuoremmat; vanhem- 
pia, 900-700-lukujen n. s. ,,mittausopilliseen" 1. 
d. -aikaan kuuluvia, koristivat mahtavat d.-vaa- 
sit, joiksi niitä tämän tärkeimmän löytöpaik- 
kansa mukaan Attikassa on alettu nimittää 
D. -vaaseja on sekä suurempia että pienempiä 
vaaleasta savesta valmistettuja, mustilla, sään 
nöllisillä mittausopillisilla nauha-, taiteviiva- 
sakkilauta-, pilkkuviiva- y. m. ornamenteilla vyö 
hykkein koristettuja; mieliaiheita ovat hakarist 
ja meanderi. Aluksi käytetäänkin vain näitä 
aiheita; myöhempiä jo ovat yksinäisinä aiheina 
käytetyt ihmiset, linnut ja kotieläimet pienem- 
missä vaaseissa; suuremmissa viivamaisen laihat, 
sen ajan hautausmenoja (ruumisvaunuja, jonotta- 
via miehiä, itkeviä naisia y. m.) esittävät kuvio- 
friisit. Vaasien perusmuodot eroavat selvästi 
mykeneläisaikaisista lähennellen hist jrialliseen ai- 
kaan käytettyjä, vrt. Vaasi, X Os. U-o N. 

Direktiivi (lat. din'gere - ohjata), hallinnollinen 
tai sotilaallinen toimmtaohje, joka määrää asian 
tärkeimmät pääseikat, mutta jättää käskynsaajalle 
vapauden yksityisseikkain suhteen. W. E. T. 

Disljobolos [-bo'-J (kreik.), diskoksenheittäjä, 
antiikin kuvanveistäjäin mieliaihe. Kuuluisin 
d. oli Myronin (ks. t. VI Os.). 

DiskoDtloIaitos ks. Pankki, VII Os. p. 176. 

Diskursiivinen (< lat. d/scu'rsus = hajalleen juok- 
seminen, kuljeskelu, < discu'rrere = \uosta hajal- 
leen, juoksennella, käydä läpi) asiain käsittämi- 
nen ja selvitys on sellainen menettely, joka jär- 
jestään siirtyy toisesta esineestä toiseen taikka 
toisesta tarkastettavan asian osasta toiseen sekä 
siten vähitellen rakentaa kokonaiskäsityksen tar- 
kastuksenalaisista esineistä. Vastakohta on 1 n- 
t u i t i i v i n e n, ,, näkevä" tajuaminen 1. i n- 
tuitsioni (ks. n. III Os. p. 1039), joka vä- 
littömästi käsittää tarkastettavan esineen tai 
esineryhmän kokonaisuudessaan. Ihmisen ajat- 
telu käsittää asiat d:sesti ja sepittää siten kaikkia 
niitä käsitteitä, joilla se selvittää itselleen maail- 
man rakennusta ja luonnon lakeja. Mikäli voimme 
muodostaa aatteen täydellisestä I. jumalallisesta 
ajattelusta, täytyy meidän olettaa, että se käsit- 
tää kaikki intuitiivisesti. A. Gr. 

Dissouskaasu ks. D a I e n, Nils Gustav ja 
Asetyleeni, Täyd. 

*Divisioona ks. myös Armeiakunta, 
Täyd. 

Divisioonaratsuväki tarkoittaa yhden divisioo- 
nan ratsuväkeä. Sen päätehtävä on huolehtia 
kaukotiedustelusta. 

*Djursliolm. Sai 1913 kaupunginoikeudet. 

Dobson [dobs3n], Austin (s. 1840), engl. 
runoilija ja esseisti, tunnettu useiden ansiokkai- 
den kirjailijamonografiojen ja hienojen runo- 
kokoelmien tekijänä. Edellisistä mainittakoon: 
„Fielding" (188.3), „Steele" (.1886), „Goldsmith" 
(1888); jälkimäisistä: „Vignettes in rhyme" 



227 



D Oli ekaoros — Dormit orium 



228 



(1873), „Proverbs in porcelain" (1877), „OId- 
WorId idylls" (1883), „At the sign of the lyre" 
(1885). R. F. 

Dodekaoros [dndeka'o-J (kreik.), ,,12:n (kaksois-) 
tunnin kehä", on kreik. -egyptiläiseltä ajalta ja 
Itä-Aasiasta tunnettu, kehään järjestetty sarja 
12 eläinkuvaa, jolla ilmaistaan 12 aikayksikköä 
(12 kaksoistuntia, 12 päivää, kuuta tai vuotta). 
D:ssa esiintyvät eläimet ovat tavallisesti hiiri, 
härkä, tiikeri, jänis, krokodiili, käärme, hevonen, 
lammas (vuohi), apina, kana, koira ja sika. Useat 
Aasian kansat nimittävät vielä 12 v. käsittävän 
vuosijakson yksityisiä vuosia näitten eläinten 
nimillä. Vuosijaksoa osoittavalla eläinsarjalla 
on myös nimi dodekacteris, jota sanotaan kaldea- 
laiseksi. Paitsi ajanlaskuun käytetään d:ta myös 
astrologis-maantieteellisiin tarkoituksiin siten, että 
kukin sarjan eläin vastaa määrättyä maata. 
[Boll, „Sternglaube und Sterndeutung" (1918).] 

K. T-t. 

Dodvrell, Edward (1767-1832), engl. arkeo- 
logi, teki 1801-06 laajoja tutkimusmatkoja Kreik- 
kaan, asui sitten eniten Italiassa, julkaisi ,,A 
classical and topographical tour through Greece" 
(2 os., 1819). ,,Views and descriptions of cyclo- 
pean or pelasgic remains in Italy and Greece" 
(1839). D. -vaasi, D:n mukaan nimitetty korintti- 
lainen, vanhemman tyylinen, rasiantapainen ja 
kannellinen astia, jossa itämaalais-luonteiset lei- 
jona- ja hirvi-eläinaiheet tasaisina nauhoina kier- 
tävät astian kupeella ja kannella, oli aikanaan 
harvinainen löytö. U-o N. 

Do4!epalatsi ks. Venetsia, X Os. 

*Doggerl)ank. Meritaistelu tammik. 24 p. 1915. 
ks. S u u r V a 1 1 a i n sota, Tävd. 

Dohme [döm}], Robert (1845-93), saks. 
taidehistorioitsija, kuninkaan kirjaston hoitaja 
(1871), oli jonkun aikaa kansallisgallerian johta- 
jana, v:sta 1892 Berliinin taideakatemian sihteeri. 
Julkaissut m. m.: ,,Die Kirchen des Cistercienser- 
ordens in Deutschland" (1869), „Das königliche 
Schloss in Berlin" (1876, 40 valopainosta), ,,Ba- 
rock- u. Rokokoarkitektur" (1884-91); toimit- 
tajana julkaisi kokoelmateokset ,,Kunst u. ; 
KiJnstler des Mittelalters und der Neuzeit" (1875- 
85) ja ,,Kunst und Kiinstler des 19. Jahrhun- 
derts" (1882). Groten kokoelmateokseen ,,Ge- 
schichte der deutschen Kunst" hän on kirjoit- 
tanut „Geschichte der deutschen Baukunst" 
(1887). U-o N. 

Dolichonyx oryzivorus, pohjoisameriik- 
kalainen riisilintu I. riisikottarai- 
n e n, mustan-, kellan- ja valkeankirjava 28 cm 
pituinen, Icteritla heimoon kuuluva varpuslintu. 
Aiheuttaa kotimaassaan Pohj.-Ameriikassa vil- 
jelysmaille suuria vahinkoja. E. M-o. 

Dolikhenus [-ke'-J, oik. Jupiter D., heetti- | 
Iäistä alkuperää oleva jumala, joka on saanut 
nimensä Pohjois-Syyrian Karkemisin ja Amanos- 
vuoren välillä sijaitsevasta Dolikhen kylästä. 
Hänen palveluksensa levisi 2:sella ja 3:nnella 
vuosis. j. Kr. kauas Eurooppaan. Heddern- 
heimistä, Frankfurt am Mainin läheisyydestä, 
löydetyssä kuvassa hän esiintyy seisomassa härän 
selässä, kädessään ukkosennuoli ja kaksiteräinen 
kirves. [A. H. Kan, ,,De lovis Dolicheni cultu" j 
(1901).] K. T-t. 

Dolyeoris baceamm ks. M a r j a 1 u d e, Täyd. ! 

Dominikaani ks. Häkkilinnut, III Os. 1 



*Domnier, Arrey von, kuoli 1905. 

Donali'n pyrstötähti ks. Pyrstötähdet, 
VII (JS. p. 1244. 

Donjon fdözö'] (ransk.), englantilaisten keep- 
tower, saksalaisten Bergfried (yläsaks. Bercfrit > 
ransk. beffroi, ks. t. I Os.), vanhemmissakin 
linnoissa siellä täällä tavattava, lukuisilla kase- 
mateilla varustettu ja erityisen esiintyvällä pai- 
kalla linnan sisustaa vallitseva torni, puolusta- 
jain viimeinen peräytymispaikka. U-o N. 

Donkey-kattila [dorjki-1, pieni, tavallisesti 
pysty apukattila höyrylaivoissa, joko kattilahuo- 
neessa tai joskus kannella; käytetään apukonei- 
den, kuten (donkey-)pumppujen ja vintturien, 
käyttämiseen, purjelaivoissa toisinaan nostoko- 
neiden ja pumppujen käyttämiseen; suurissa, 
monimastoisissa kaljaasi-purjelaivoissa käytetään 
d:aa purjeiden levittämiseen käytetyn höyryko- 
neen pvörittämiseen. P-o P-o. 

»Donndorf, Adolf, kuoli 1917. 

*Donner, Anders Severin, oli yliopiston 
rehtorina 1911-15, erosi yliopistosta täysinpal- 
velleena 1915; yliopiston v. t. kanslerina 1917 
-19. Suomi-yhtiön valtuuskunnan jäsen, sen vara- 
puheenjohtaja 1919; Yhdyspankin pankkivalio- 
kunnan puheenjohtaja 1916-19; Pohjoismaiden 
yhdyspankin valtiuiskunnan jäsen. Ollut yhtenä 
aloitteentekijänä suunnittelemassa 1918 perus- 
tettua Geodeettista laitosta. D:n edelleen johta- 
man tähtivalokuvaustyön tuloksena on ilmestynyt 
sarjaa ,,Catalogue photographique du ciel" jatko- 
nide Tome II (1914). D. on hallituksen asetta- 
man Tieteellisen keskuslautakunnan puheenjoh- 
taja v:sta 1918. 

Donner [donsr], Georg Raphael (1692- 
1741), barokin rokokon aikainen itävalt. kuvan- 
veistäjä ja arkkitehti, perusti työnsä luonnon tutki- 
miselle, pyrkien aikalaisistaan poikkeuksena antii- 
kintapaiseen yksinkertaisuuteen, totuuteen ja kau- 
neuteen. D. sai ensimäisen kasvatuksensa Heiligen- 
kreutzin luostarissa, tuli 1725 Salzburgiin suorittaen 
siellä arkkipiispallisen Mirabell-linnan porraskäytä- 
vän patsaat ja 1727Budapestiin valvomaan Unkarin 
arkkipiispan, ruhtinas Emerik Esterhäzyn raken- 
nuksia. Parhaimmat ominaisuutensa D. paljas- 
taa Wienin Neumarktin suihkulähteessä (valmis- 
tui 1739), jossa on rohkea, henkevä, hienomuo- 
toinen, jalosuhteinen sommittelu ja jossa ku-. 
vioina on keskellä kaitselmus ja altaan reunoilla 
neljä Ala-Itävallan päävirtaa. Vanhan raati- 
huoneen kaunis seinäkaivo (1739) Perseus ja 
Andromeda reliefeineen on D:n viimeinen työ. 
Hänen valmistamiaan ovat myös Pyhän Marti- 
nuksen patsas Pozsonyissa, Kaarle VI:n Wienin 
Belvederessä ja Lutherin Eisenachissa. U-o N. 

Dorestad, nykyinen D u u r s t e d e. Alanko- 
mailla Reinin rannalla oleva kaupunki, jolla 
varhemmalla keskiajalla oli suuri kaupallinen 
merkitys, nimenomaan pohjoismaihin nähden. 
Kaupunki oli kauan aikaa normannilaisten vii- 
kinkien hallussa; nähtävästi sieltä Ansgarius 
suuntasi lähetysmatkansa Ruotsiin. Nykyään 
kaupunki on ilman suurempaa merkitystä. 

K. G. 

Dormitorium f-o'-] (lat.), makuuhuone, erit- 
täinkin luostarien makuusali; myöskin se luosta- 
rien siipirakennus, jossa munkkien kopit sijait- 
sevat, tavallisesti ristikäytävän itäisen siiven 
yläkerta. 



229 



Dougga— Drobiscli 



230 



Dougga, kylä Pohjois-Tunisissa. Ranskalaiset 
miiinaisiutkijat ovat kaivaneet täällä esiin mui- 
naisen Tuggensis nimisen roomal. kaupungin rau- 
niot. Rauniokaupunki on hyvin säilynyt; se 
sisältää useita rakennustaiteellisesti huomattavia 
loistorakennuksia 2:selta ja 3:nnelta vuosis. j. Kr. 
*Douglas, Ludvig Wilhelm August, 
kuoli 1916. 

Doulton & Watt [dauHsn dn uotj, Lontoon 
Lambethin tehdas „Doultonvvare" kiveisastiain 
valmistamista varten, aloitti jäljittelemällä omin- 
takeisesti alareiniläisiä kiveisastioita, mutta val- 
mistaa nyttemmin kaikkia savi-, kiveis- ja pos- 
liiniteollisuuden alaan kuuluvaa tavaraa, esim. 
jo Pariisin maailmannäyttelyssä 1889 huomiota 
herättäneitä jättiläisvaaseja ja suuria, poltetuista 
ja lasitetuista posliinilaatoista kokoonpantuja 
maisemamaalauksia, kukkakoreja, lavoaareja, 
kirkkojen sisäkoristeluun käytettäviä töitä. Tuot- 
teilla on maailmanmaine. U-o N. 

Doumergue [itumä'ruj, G a s t o n (s. 1863), 
ransk. politikko, alkuansa asianajaja, sittemmin 
virkamiehenä siirtomaissa, valittiin 1893 sosiaali- 
radikaalina jäseneksi edustajakamariin. D. on 
ollut useita kertoja ministerinä: oli 1902-05 
siirtoniaaministerinä, tuli 1906 kauppaministe- 
riksi, oli 1908-10 opetusasiainministerinä, joulu- 
kuusta 1913 lähtien lyhyen ajan pääministe- 
rinä. Suurvaltain sodan aikana D. oli eri mi- 
nisteristöjen jäsenenä. /. F. 

*Dowden, Edward, kuoli 1913. 
*Dove, Richard Wilhelm, kuoli 1907. 
DoHson-kaasu on vesikaasun ja generaattori- 
kaasun seos; sisältää pääasiassa hiilimonoksidia 
(n. 40%), vetyä (n. 20%) ja typpeä (n. 40%), 
käytetään voimakoneiden käyttämiseen; valmis- 
tetaan erikoisessa n. f. D. -laitteessa, johon yht- 
aikaa puhalletaan ilmaa ja vesikaasua, mitkä 
johdetaan hehkuvan polttoaine-, tavallisesti koksi- 
kerroksen läpi. E. E. R. 

*Doyle, birArthurConan, julkaisi maail- 
mansodan aikana teoksen „The German war, 
some side-lights and reflections" (1915). 

*Draba Verna ks. Ljungberg, EvaChar- 
I o 1 1 a, V Us. 
*Dr8eseke, Felix, kuoli 1913. 
Drago, Luis Maria (s. 1859), argentiinalai- 
nen oikeusoppinut ja politikko, oli 1902-04 
ulkoasiain- ja opetusministerinä. Hänestä on 
saanut nimensä n. s. D r a g o-o p p i, kansain- 
oikeudellinen teoria, jonka hän esitti jouluk. 
29 p. 1902 päivätyssä Pohjois-Ameriikan Yhdys- 
valloille osoittamassaan nootissa; siinä hän viit- 
taamalla Monroe-oppiin ja Euroopan valtain esiin- 
tymiseen Venezuelaa kohtaan, esitti sen mieli- 
piteen, että velkasitoumuksen täyttämättä jät- 
täminen ei saisi perustaa oikeutta aseelliseen 
sekaantumiseen ja vielä vähemmin amer. valtioi- 
den maa-alueiden miehittämiseen tai takavari- 
koimiseen. Tätä vaatimusta kannattivatkin Yh- 
dysvallat hiukan lievennetyssä muodossa Haagin 
kansainvälisessä konferenssissa 1907. D. on 
ollut vuosikausia Haagin kansainvälisen väli- 
tystuomioistuimen jäsenenä. [Moulin, ,,La doc- 
trine de D." (1908).] J. F. 

»Dragsfjärd. 5,132 as. (1918), II kansakoulua, 
joista Taalintehtaalla 7, vaivaistalo, kunnan- 
lääkäri ja eläinlääkäri yhteinen Kemiön ja 
Vestanfjärdin kanssa, tehtaanlääkäri, tehtaan sai- 



raala ja kulkutautisairaala Taalintehtaalla, 2 
osuuskauppaa, säästöpankki, Sunnanän juusto- 
meijeri, böderlängvikin mylly, Körran saha; 
harjoitetaan melkoista silakanpyyntiä; paloapu- 
yhtiö yhdessä Kemiön ja Vestanfjärdin kanssa, 
eläinvakuutusyhdistys; Björkbodan kartano. — 
Kirkossa B. A. Godenhjelmin maalaama alttari- 
taulu, vuorineuvoksetar af Petersenin lahjoittama. 

J.A.W. 

Dregsby ks. T r e k s i 1 ä, IX Os. 

Lrchem, rauniokumpu Etelä-Babyloniassa, lä- 
hellä Nippuria (ks. t. VI Os.). D:stä viime ai- 
koina löydetyt harvinaisen runsaat nuolenpää- 
taulukokoelmat, jotka pääasiallisesti sisältävät 
leveranssikuitteja, todistavat sen olleen Nippu- 
rin ja muiden ympärillä olevien suurkaupunkien 
elintarpeiden, varsinkin lihan, saantipaikka. Dre- 
hemin tauluja ovat monet tutkijat (Genouillac, 
Langdon, Nisbet y. m.) julkaisseet. Suomeenkin 
on saatu n. 30 taulua. H. H-a. 

Dreise-pistoU ks. P i s t o I i, Täyd. 

*Dresden. 551,697 as. (1910). 

Drews, Arthur (s. 1865), saks. filosofi, tuli 
Karlsruhen teknillisen korkeakoulun professo- 
riksi 1898. D. edustaa Saksan filosofiassa Edvard 
von Hartmannin kehittämää pessimististä maail- 
mankatsomusta. Pääteos ,,Die Reiigion ais 
Selbstbewusstsein Gottes" (1906). Teologisia 
probleemeja hän on käsitellyt kirjassaan ,,Die 
Christusmythe" (1909), jossa hän koettaa todis- 
taa Kristusta taruolennoksi. D. on myöskin 
työskennellyt monistisen liikkeen hyväksi Sak- 
sassa ja siinä tarkoituksessa julkaissut kokoelma- 
teoksen ,,Der Monismus" (2 os., 1908). [Erkki 
Kaila, „Striden om Kristus" (1911).] E. K-a. 

Drews, Paul (1858-1912), saks. teologi, 
tuli prolessoriksi Jenaan 1901 ja Halleen 1908. 
D. oli ensimäisiä n. s. kirkko-tiedon, s. o. tilas- 
tollisen kirkkottitkimuksen, harrastajia ja jul- 
kaisi semmoisena perustavan teoksen „Das 
kirchliche Leben der evangelisch-lutherischen 
Landeskirche des Königreiches Sachsen" (1902). 
Muista teoksista mainittakoon: ,,Die Predigt 
im 19. Jahrhundert" (1903) ja „Der Einfluss 
der gesellschaftlichen Zustände auf das kirchliche 
Leben" (1906). E. K-a. 

Driver [draivd], Samuel R o 1 1 e s (s. 1846), 
ergi. teologi, tuli 1883 heprean kielen professo- 
riksi Oxfordin yliopistoon. D. en julkaissut useita 
huomattavia selitysopillisia ja raamatunkriitil- 
lisiä teoksia, kuten: ,,lsaiah, his life and times" 
(1893), ,,An introduction to the literature of the 
old testament" (1891). Raamatunkritiikissä D. 
edustaa maltillista suuntaa. E. K-a. 

*Drobisch f-isj, Moritz Wilhelm, saks. 
tiedemies, tuli jo 1824 matematiikan dosentiksi 
ja 1826 vakinaiseksi matematiikan professoriksi 
Leipzigiin. Oli ensimäinen huomattava tiede- 
mies, joka yhtyi kannattamaan Herbartin sielu- 
tieteellisiä ja filosofisia perusaatteita, 1827-28 
julkaisemillaan kirjoituksilla. Tuli jo 1826 myös- 
kin ylimääräiseksi filosofian professoriksi, oli 
1842-68 vakinaisena matematiikan ja filosofian 
professorina, toimi senjälkeen korkeaan ikään 
asti yksinomaan filosofian opettajana. Julkaisi 
m. m.: ,,Neue Darstellung der Logik nach ihren 
einfachsten Verhältnissen, nebst einem logisch- 
mathematischen Anhange" (1836), ,,Grundlehren 
der Religionsphilosophie" (1840), ,,Empiris£he 



231 



Drumsö— Durnovo 



232 



Psychologie nach natiirvvissenschaftlicher Methode" 
(1842), ,,Die tnoralische Stafistik und die mensch- 
liche VVilleiisfreiheit" (1867). A. Qr. 

*Druinsö, n. 3,5 km pitkä ja väliäistä kapeampi 
enim;na.<seen havumetsää kasvava Helsingin 
länsisaarlston saari, jolla lähinnä on ristin muoto, 
korkeahko vuorenkukkula ,, poikkipuun" kummal- 
lakin puoliskolla. Paitsi muutamia vähäisiä 
niemiä, mitkä 188S pakkoluovutettiin Venäjän 
sotalaitokselle ja jotka nykyään kuuluvat Suomen 
valtiolle, muodostaa saari D:n kartanon, 
jonka kauppaneuvos Julius Tallberg 1912 osti 
silloisilta omistajilta Vilhelm Vavulinin perilli- 
siltä tarjoten sen s. v. lunastettavaksi Helsingin 
kaupungille, joka kuitenkin hylkäsi tarjouksen. 
Tila on luonteeltaan verotila, pinta-ala n. 400 ha, 
manttaaliluku O,!»?, päärakennus, joka nyk. on si- 
sustettu kahvilaksi, v:lta 1843. Nykyinen omistaja 
on järjestänyt saaren huvila-asutukseksi, jonka 
asukasluku kesäisin on n. 3,000, talvisin n. 500; 
huvilat, n. 200, osaksi omilla palstoilla, osaksi 
vuokramaalla; merikylpylä; kesäisin jokatunti- 
nen höyrylauttayhteys Helsingin Ruoholahteen; 
puhelinkeskus; alempi kansakoulu, oma palokunta, 
nuorisoseura (ruots.), jolla oma talo. — D. kuu- 
luu Huopalahden vasta perustettuun kuntaan. 

J. A. W. 

»Dublin. 403,030 as. (1911). Kapinamels- 
keissä huhtik. 1916 kaupunki kärsi melkoisia 
vaurioita. 

Dubrovka [-o'-], tehdaskylä ja lastauspaikka Ne- 
van pohj. rannalla n. 53 km Pietarista itään. D:ssa 
on samannimisen suom. yhtiön, jonka pääosak- 
kaita olivat konsuli A. Gullichsen ja eversti Fr. 
Sohlberg, omistama 6-raaminen saha ja paperi- 
tehdas. Ennen kumousta yhtiö omisti 1,680 
desjatiinaa (1,853.4 ha) maata, sahan vuosituo- 
tanto oli n. 15,000 standerttia ja paperitehtaan 
7,000 ton. Osakepääoma 2 miij. mk. /. A. W. 

Duc [dyk], Joseph Louis (1802-79), ransk. 
arkkitehti, sai 23 v:n vanhana suuren Rooman pal- 
kinnon ja herätti huomiota matkapiirustuksillaan 
ja vanhain monumenttien uusinteluehdotuksilla. 
Hänen ensimäinen huomattava työnsä oli Heinä- 
kuun-patsas Pariisissa (valmistui Alavoine'in alku- 
peräisestä ehdotuksesta D:n muuttamana 1840). 
Päätyöstään, Neo-grecque-tyyliin rakentamas- 
taan Pariisin oikeuspalatsista komeine fasadei- 
neen, odotushuoneineen, hän 1869 sai Napoleon 
ni:n kunniapalkinnon. U-o N. 

Dn Cereeau fdyserso'], JacquesAndrouet 
(s. n. 1510, k. jälkeen 1584), ransk. arkki- 
tehti ja kaivertaja, tutki jo nuorena antiikkia 
ja renesanssia Roomassa ja toimi sitten Orleans'issa 
ja JVlontargis'ssa. Hänen rakennuksiaan tuskin 
ollenkaan on säilynyt, mutta sensijaan hän on 
saavuttanut kaivertajana ja kirjailijana suurta 
mainetta; julkaissut päätöinä: ,,Recueils de 
vingt-cing arcs de triomphe" (1549), ,,Livre de 
grotesques", „Livre d'architecture" (1559). „Les 
plus excellents bätiments de France" (1576-79). 
Dm kaiverroksia ja piirustuk ia, joko omia tai 
hänen ateliee istään lähteneitä, on tallella yh- 
teensä 2,000 lehden vaiheilla. 

Duddel [dadlj, William (s. 1872), engl. 
fyysikko ja sähköteknikko, tullut tunnetuksi etu- 
päässä sähkövirran voimakkuuden vaihtelujen 
vaikutusta sähkövalokaareen käsittelevillä tutki- 
muksillaan. Hän keksi näet n. s. ,, laulavan sähkö- 



valokaaren", jota Poulsen sitten käytti langatto- 
man sähkölennättimen (ks. Langaton säh- 
köttäminen, V Os. p. 523) suunnittelemiseen 
valokaarimenetelmän pohjalle. D. on sitäpaitsi kek- 
sinyt onnistuneita sähköopillisia mittauskojeita, 
kuten termogalvanometrin ja oskillografin. 

(U. S:n.) 

Dulour [dyfii'rj, Jean Marie Leon (1780 
-1863), ransk. eläintieteilijä, ammatiltaan lää- 
käri, tullut tunnetuksi niveljalkaisten, varsinkin 
hyönteisten anatomiaa koskettelevien teostensa 
kautta. Näistä ovat tunnetuimmat: „Recher- 
ches anatomiques et physiologiques sur les he- 
miptferes" (1832), ,,Recherches anatomiques et 
physiologiques sur les orthoptferes, les hyme- 
noptferes et les neuroptferes" (1841) sekä lois-grega- 
riineja koskevat. K. J. V. 

*nuhin, Bernhard. Uudempia julkaisuja, 
„Die zwölf Propheten iibersetzt" (1910), ,,An- 
merkungen zu den zwölf Propheten" (1911) ja 
„lsraels Propheten" (1916). 

*Dunant, Henri, kuoli 1910. 

»Duner, Nils Christofer, kuoli 1915. 

*Dunkerque. Suurvaltain sodassa saksalaiset 
pommittivat alituisesti kaupunkia sekä kauas 
kantavilla tykeillä että etenkin ilmasta pudote- 
tuilla pommeilla. Kaupunki kärsi suuria vau- 
rioita. 

♦Duodecim lääkäriseuran nimi on nykyään 
muutettuna näin kuuluva: Suomalainen 
lääkäriseura Duodecim (ks. t. Täyd.). 

Duodeesimo (lat. duodecim = kaksitoista), kir- 
jan kaksitoistataitteinen koko (vrt. Koko, 
IV Os,). 

*Duploy6, Emile, kuoli 1912. 

Duris [-a-J, kreik.-joonialainen maalari ja vaa- 
sienkoristaja, 400-luvun (e. Kr.) parhaimpia Atee- 
nassa. D:n koristamia maljoja on löydetty 23, 
tauluja niissä on yli 80. Aihevalinta vaihtelee 
mytologisista, sankarillisista ja sotaisista, laatu- 
kuvantapais.sti intiimeihin. Varma ja luonteva 
on paljaan ruumiin esitys esim. veihkeilevissä 
satyreissa. Piirustus on hienoa ja huolellista. 
fP ittier, ,, Duris et les peintres de vases grecs" 
(1905), Friicht, ,,Die signierten Vasen des Duris" 
(1914).] vrt. Saviteollisuus, VIII Os., 
ja Vaasi. X Os. U-o N. 

Durm, J o s e f W i I h e I m (s. 1837), saks. ark- 
kitehti, v:sta 1868 arkkitehtuurin professorina 
Karlsruhen polyteknikumissa, v:sta 1887 yli- 
rakennustirehtööri, käyttää rakennuksissaan mie- 
lellään renesanssia. Hänen päätyönsä ovat: 
Das Vierordtsbad, taideteollisuuskoulu, synagoga 
(1875) ja suurherttuallinen palatsi Karlsruhessa; 
Das Landesbad ja Kaiserin Augusta-Bad Bade- 
nissa; Schopfheimin, Badenweilerin y. m. kirkot; 
kirjoittanut ,,Polychrome u. Konstruktive De- 
tails der griech. Baukunst" (1880), „Zwei Gross- 
konstruktionen der it. Renessance" (1^87), „Die 
Baukunst der Griechen" (1881, 1892, 1910), 
,,Die Baukunst der Etrusker u. Römer" (1885, 
1892, 1905), ,,Die Baukunst der Renessance in 
Italien" (1902, kolme viimemainittua toimitta- 
massaan ,,Handbuch der Architectur" teoksessa), 
,,Die Kunstdenkmäler in Grossherzogthum Ba- 
den" (1884, useiden kera). U-o N. 

*Durnovo, Petr Nikolajevits, oli viime 
vuosinaan oikeiston johtomies valtakunnanneu- 
vostossa. Kuoli 1915. 



233 



Duuma— Ebert 



234 



*Duuma ks. myös Venäjä, historia, X Os. 

*Duur, miis., oikeammin suomeksi: duuri. 

•Duurstede ks. Dorestad, Täyd. 

♦Duvernoy. 1. Henri Louis Charles 
D., kuoli 1906. — D. ei ole ollut Aino ja Irma 
Achten opettajana (vrt. II Os. p. 451), vaan 
hänen poikansa Edmond D. (s. 1844), ooppera- 
laulaja, pianisti ja laulunopettaja Pariisin kon- 
servatorissa. 

2. Victor Alphonse D., kuoli 1907. 

/. K. 

Dynaminen aksentti ks. Korko, IV Os. 

*I)}'naniomctri, varsinkin tekniikassa käytetty 
koje, jolla mitataan voimakoneiden kehittämä 
tai työkoneiden käyttämä teho 1. työmäärä tai 
vain voima. Yksinkertaisin d. on jousivaaka 
tai jousilaite; sopivasti muodostettuna ja astei- 
kolla sekä osoittimella varustettuna mitataan 
tällä ajoneuvojen, peltotyökoneiden, veturien y. m. 
vetovoima, josta, kun matka tunnetaan, suori- 
tettu työmäärä saadaan. Manometri ja indikaat- 
tori ovat myös d:ejä. Pyörivän liikkeen kehit- 
tämää työmäärää mitattaessa on määrättävä 
vääntömomentti ja pyörivän liikkeen kulmanopeus. 
Kulmanopeus ro määrätään akselin kierrosluvusta 
n; m = nn : 30. P-o P-o. 

Dyne ks. Mitta, VI Os. 

Dyni ks. Dyyni, 11 Os. 

Dysprosiumi, kem. alkuaine, joka kuuluu har- 



vinaisten maametallien ryhmään. Sen löysi 
Urbain 1906 jäsen atomipaino on 162,5. E.E.R. 

Dystrolla (kreik. dys-, ks. t. 11 Os. ja troplie' 
= ravitseminen, ravinto), ravitsemishäiriö; d. 
musculorum progressiva on eräs sairaalloinen tila, 
jossa jatkuvan lihaskuihtumisen ohessa myös 
ilmenee lihashypertrofiaa ja n. s. pseudohyper- 
trofiaa (ks. n. Täyd.). (Y. K.) 

Dzehel Hammar, Keski-Arabian emiirikunta 
(n. 50,000 vakinaisesti asuvaa as. ja 100,000 
nomadia). Ison Nufudin hiekka-aavikon etelä- 
puolella. Siihen kuuluvat myös Teimän ja Dzöfin 
keitaat. Pääkaupunkina on Häil (ks. t. 111 Os.). 
D. S:n emiirit ovat Ibn Rasidin sukua. Sen jäsen 
Muhammed laski valtansa alle er-Rijädinkin, 
joka kuitenkin jälleen pääsi itsenäiseksi 1905. 
Dzöfin keitaan valloitti 1909 Aneze nimiseen 
beduiiniryhmään kuuluva Ruwala-heimo. Maail- 
mansodan aikana D. S:n emiiri piti turkkilaisten 
puolta. K. T-t. 

Dzokba ks. U m m a, Täyd. 

DzuKa (tataar., = kankurinkylä, armeen. 
Dzaga), kylä Erivanin maakunnassa, Aras-joen 
vas. rannalla. Turkin ja Persian rajalla sekä 
maailmansodan aikana Tiflisistä Tabrisiin raken- 
netun rautatien varrella. K. T-t. 

Dziine, Libanonin alueeseen kuuluva satama- 
kaupunki (n. 8,000 as.), johon vie raitiotie Bei- 
rutista (19 km). K. T-t. 



Eastou [istnj, Cornelis (s. 1864), holl. 
tähtitieteilijä, tunnettu varsinkin linnunrataa 
koskevista tutkimuksistaan. Julkaisuja: „La 
voie lactee dans Themisphere boreal" (1893), 
„A new theory of the milky way" (1900), 
„Aphotographic chart of the milky way and 
the spiral theory of the galactic system" (1913). 

East Saint Louis [lsl-sdnt-Lii'is], kaupunki 
Yhdysvalloissa, Illinoisissa, Mississippin varrella, 
vastapäätä St Louisia; 77,312 as. (1917). Rauta- 
tiekeskus. Yhdysvaltain suurimpia teurastamo- 
kaupunkeja. 

East Tavas pst-], pieni kaupunki (1,452 
as., 1915) Yhdysvalloissa, Michiganissa, Huron- 
järven rannalla. Kaupungissa on suhteellisen 
runsaasti suomalaisia. 

Ebbinghaus, Hermann (1850-1909), saks. 
sielutieteilijä, toimi dosenttina ja ylimäär. pro- 
fessorina Berliinissä 1880-94, filosofian profes- 
sorina Breslaussa 1894-1905, senjälkeen Haliessa. 
Perusti kokeellisen muistitutkimuksen, ensimäi- 
senä käyttäen merkityksettömiä tavuja tutkimus- 
aineistona (,,Uber das Gedächtnis", 1885). Pal- 
jon luettu on oivallinen ,,Grundzuge der Psycho- 
logie", josta hän kuitenkin ehti saada vain ensi 
osan valmiiksi (1901, 4:s pain. 1919); teosta on jat- 
kanut E. Dlirr, julkaisemalla toisen osan (1913). 

E-o K-a. 

Ebenisti (ransk. ibMste < eben = ebenholtsi), 
taidepuuseppä. Nimitys on 1600-luvun loppu- 
puolelta, jolloin tammileikkauksien asemesta 
huonekaluissa alettiin käyttää faneerauksia eten- 
kin ebenholtsista; kun tämänkin sijalle tuli muita 



puulajeja, tuli nimitys käsittämään huonekalu- 
' taiteilijaa yleensä, miehiä sellaisia kuin Boulle, 
; Caffieri, Cressent, Oeben, Riesener Ranskassa ja 
Georg Haupt Ruotsissa Kustaa lll:n aikana. 
1700-luvulla Pariisin e:t muodostivat oman am- 
mattikuntansa tavallisten puuseppäin (menui- 
siers) rinnalla. U-o N. 

*Ebermayer, Ernst, kuoli 1908. 

Ebersladt [ibsrStatJ, Rudolf (s. 1856), saks. 
taloustieteilijä ja asuntopolitikKO, asunto- ja 
rakennusuudistukseen pyrkivän liikkeen huomat- 
tavimpia johtomiehiä Saksassa. Teoksia: „Die 
deutsche Kapitalmarkt" (1901), „Die Spekula- 
tion im neuzeitlichen Städtebau" (1907), „Hand- 
buch des Wohnungswesens und der vi'ohnungs- 
frage" (1909), yhdessä B. Möhringin ja R. Peterse- 
nin kanssa: ,,Gross-Berlin, ein Programm fiir die 
Bebauung der neuzeitlichen Grossstadt" (1910) ja 
sen täydennyksenä ,,Neue Studien iiber Städtebau 
und Wohnungswesen" (1912). J. F. 

Ebert [ibsrtj, Friedrich (s. 1871), saks. 
sosialistinen valtiomies, aloitti uransa satulasepän 
ammatissa, mutta meni jo nuorena sosiaalidemok- 
raattisen liikkeen palvelukseen ja tuli 1892 „Bre- 
mer Burgerzeitung"in toimittajaksi. V. 1905 
E. valittiin Saksan sosiaalidemokraattisen puo- 
lueen puoluehallinnon puheenjohtajaksi ja 1912 
valtiopäiville, missä herätti huomiota tavatto- 
malla työkyvyllään ja hyvällä valtiollisella älyl- 
lään. Vallankumouksen jälkeen hän marrask. 
1918 rupesi valtakunnankansleriksi ja helmik. 
11 p. 1919 VVeimarin kansalliskokous valitsi hänet 
väliaikaiseksi valtakunnanpresidentiksi. J. F. 



235 



Ebner-Eschenbacli — Eduskunnan oikeusasiamies 



235 



•Ebnor-Eschenbach, Marie von, kuoli 1916. 

»Elistein, \V i I li e I m, kuoli 1912. 

*Ebullioskooppi, koje, jossa määrätään, miten 
paljon jokin kemiallinen ylulistys kohottaa jon- 
kun tunnetun nesteen kiehumapistettä, ollessaan 
siihen liuotettuna. Kiehumapisteen kohoamisen 
suuruus on taas määrätyssä suhteessa liuotetun 
aineen molekylipainoon, joten viimemainittu voi- 
daan kojeen avulla määrätä. N. J. T. 

Eburncatsioni I. e b u r n i f i k a t s i o n i (lat. 
ebu'rneus = norsunluinen), sairaalloinen luukudok- 
sen muutos, josta seuraa, että luu tiivistvy joten- 
kin hamnasluiui kovuiseksi. (Y. K) 

Kcaille [eka'j] (ransk.), simpukan- tai kilpi- 
konnankuori, huonekaluissa esim. Boulle-töissä 
käytetty faneerauksena; e. -m a a 1 a u s, poslii- 
neissa esim. Meissenintavaroissa, tapeteissa y. m. 
simpukankuoria jäljittelevää koristelua. U-o N. 

Ecclesiasticus ks. Jeesus Siirak, 111 Os. 

*E('hesaray, Jose, kuoli 1916. 

Eehencis ks. Laiva ka la, V Os. 

*Eckerö. 1,493 as. (1918); apteekin haaraosasto; 
osuusmeijeri; rahtilaivaliikettä Turkuun ja Tuk- 
holmaan, pääasiassa silakoita ja halkoja; Storbyn 
höyrysaha ja mylly, samassa kylässä kivestä 
rak. tullitalo, luotsi- ja majakka-asema, satama- 
laitteita: Marbyn laituri; purjelaivoja 15 (1,098 
rek.-tonnia, 1916). — Kirkossa alttaritaulu: ,, Jeesus 
ja syntinen vaimo", B. Reinholdin maalaama 
1876. J. A. W. 

Ecole nationale et speciale des beaux-arts 
feko'l nasjonq'l e spesia'l de böz-ä'rj, yleisesti ly- 
hennettynä Ecole des beau x-a r t s, Rans- 
kan kuuluisa taideakatemia Pariisissa, sai alkunsa 
1643 perustetusta akateemisesta opistosta, jär- 
jestönsä 1793: 1863 uudestijärjestettynä siihen 
liitettiin atelieerit, nyk. järjestönsä se sai 1893. 
Akatemiassa annetaan ilmaista opetusta maalaa- 
jille, kuvanveistäjille ja kaivertajille. Toimintansa 
se perustaa kilpailuaatteelle. Korkein (Ranskan 
akatemian antama) palkinto on „Grand Prix de 
Rome", joka velvoittaa voittajan oleskelemaan 
3 v. Roomassa sikäläisen Ranskan akatemian 
hoitolaisena. Suuret lahjoitukset tehostavat kou- 
lun työtä; sen opetusta ulkolaisista etenkin ame- 
riikkalaiset runsain määrin käyttävät hyväkseen. 

U-o N. 

Edafinen (,,maaperäinen", kreik. edaphos = 
maaperä) on se vaikutus, mikä erilaisilla maaperä- 
suhteilla on kasvillisuuden kokoonpanoon. Tä- 
män oppisanan koteutti F. W. Schimper 1898 
kasvimaantieteeseen. 

Eddington [edimidn], Arthur Stanley 
(s. 1882), engl. tähtitieteilijä, kiinnitettiin Green- 
wichin observatoriin 1906, tuli 1913 tähtit. pro- 
fessoriksi Cambridgeen, missä 1914 myös tuli 
observatorin esimieheksi; v:sta 1912 Royal astro- 
nomic society'n sihteeri. Julkaissut: ,,Stellar 
movements and the structure of the universe" 
(1914) sekä aikakauslehdissä tutkimuksia m. m. 
tähtien omaliikunnasta, kahde i tähtivirran järjes- 
telmästä, tähtisumuista. 

Eden [-dt-'nj, N i I s (s. 1871), ruots. historian- 
tutkija ja politikko, tuli 1903 ylimääräiseksi, 
1909 vakinaiseksi professoriksi Upsalan yliopis- 
toon, valittiin 1903 toiseen kamariin, missä hän 
K- Staaffin kuoleman jälkeen (1915) on ollut 
vapaamielisen puolueen johtajana: tuli lokak. 1917 
pääministeriksi; luopui maalisk. 1920. Teoksia: ,,Om 



centralregeringens organisation under den äidre 
Vasatiden" (1899), ,,l3en svensk-norska unionsför- 
fattningens tillkomst", ,,Kielerfreden ocli unio- 
nen" (1894), ,,Det svenska prugrammet i unions- 
krisen" (1905), ,,Den svenska centralregeringens 
utveckling tili kollegial organisation, 1602-34" 
(1902), ,,1809-ärs revolution" (1911), „P. Svvart: 
Gustaf l:s krönika" (1912). 

*Eder, Joseph Maria, julkaisuja: ,,Quellen- 
schr. zu den fruhesten Anfängen der Piiotogra- 
phie bis zum 18. Jahrhundert" (1913), „J. H. 
Schulze, der Erfinder der Photographie" (1917), 
,,Qeschichte der Photographie in Bildern" 
(1913), tutkinut harvinaisten maametallien kaari- 
spektrejä (Sitz.-Ber. d. Akad. d. Wis5., Wien, 
1915, 1916, 1917, 1918); yhdessä E. Valentan 
kanssa ,, Atlas typischsr Spektren" (1911). 

Edgevvorth [edzujpj, F r a n c i s (s. 1845), engl. 
taloustieteilijä, tuli 1891 professoriksi Oxfordin 
yliopistoon. E. edustaa taloustieteessä mate- 
maattista suuntaa. Teoksia: ,,Mathematical 
physics" (1881), kirjoituksia aikakauskirjoissa 
,, Journal of the statistical society" ja „Econo- 
mic Journal". 

♦Edinburgh. 333,883 as. (1918). 

Edinburghin lähetyskonferenssi. Kesäk. 14- 
23 p. 191U Edinburgnissa pidettyä ,,maailnian- 
lähetyskonferenssia" varten oli kahdeksan komi- 
teaa laatinut painetut laajat mietinnöt „evan- 
kelioimisesta", „lähetysalain kirkosta", „kasva- 
tustoiminnasta" y. m. keskeisistä lähetyskysy- 
myksistä; niitä sitten käsitteli konferenssi, jonka 
muodostivat n. 1,200 edustavaa lähetyshenkilöä 
maailman kaikista protestanttisista maista sekä 
niiden kaikilta lähetysaloilta. Konferenssi asetti 
eri maiden lähetysmiehistä muodostetun n. s. 
,,jatkokomitean" {Continuation committee, puheen- 
johtaja Jolin R. Mott) olemaan 1920 pidettäväksi 
suunniteltuun maailmanlähetyskonferenssiin asti 
kaikkien maiden protestanttisten lähetysten yh- 
teyden ilmaisuna. Tämä komitea on kuitenkin 
maailmansodan johdosta, ainakin toistaiseksi, ha- 
jonnut, ja sen sijalla toimii brittiläisistä ja ame- 
riikkalaisista lähetysmiehistä muodostettu ,,Emer- 
gencv committee". U. P. 

Edisoniitti, eräs rutiilimuunnos. ks. R u- 
tii li, Vili Os. 

Edistyspuolue ks. Kansallinen e d i s- 
t y s n u o I u e, Täyd. 

Editsionivelfollisuus tarkoittaa asiakirjan hal- 
tijan velvollisuutta esittää se, kun siihen vedo- 
taan oikeudenkäynnissä. Editsionivaatimuksen 
hyväksymisen edellytyksenä on ensinnäkin, että 
asiakirja todetaan olevan ilmoitetulla haltijalla 
ja että ainakin todennäköisiä perusteita on siitä, 
että asiakirja sisältää asiaan vaikuttavia seikkoja, 
mutta sitäpaitsi täytyy olla jokin erityinen 
peruste e:lle, joko prosessuaalinen, riitapuolen 
vetoaminen asiakirjaan väitteensä tukemiseksi, 
tahi aineellisoikeudellinen, esim. se, että asiakir- 
jan vaatija on sen omistaja tai osakas taikka, että 
hänellä on siihen muu esineoikeudellinen oikeus 
tai, että se jossakin kohden koskee hänen oikeut- 
taan. S. O. P. 

Eduskunnan oikeusasiamies, virkailija, joka 
eduskunnan valitsemana valvoo lainkäyttöä ja la- 
kien noudattamista. Ruotsissa on v:n 1809 hallitus- 
muodon mukain lakimääräisillä valtiopäivillä aina 
valittava taitava ja rehellinen mies (Riksdagens 



237 



Eduskunta— E^otismi 



238 



justitieombudsman) valvomaan lainkäyttöä y. m. 
Ruotsin esikuvan mukaisesti on Suomen uuteen hal- 
litusmuotoon (49 §) otettu säännös, että jokaisilla 
varsinaisilla valtiopäivillä on, siinä järjestyksessä 
kuin eduskunnan puhemiehen vaalista on sää- 
detty, valittava eteväksi laintuntijaksi tietty 
mies eduskunnan oikeusasiamiehenä valvomaan, 
eduskunnan hänelle laatiman johtosäännön 
mukaan 10 p;ltä tammik. 1920, lakien noudatta- 
mista tuomioistuinten ja muiden viranomaisten 
toiminnassa. Samassa järjestyksessä valitaan hä- 
nelle varamies. — E. o:llä on sama oikeus kuin 
oikeuskanslerilla olla saapuvilla valtioneuvoston, 
tuomioistuinten ja virastojen istunnoissa, saada 
tieto valtioneuvoston ja eri ministeriöiden pöytä- 
kirjoista sekä, laissa virallisista syyttäjistä sää- 
detyllä vastuunalaisuudella, ajaa tai ajattaa 
•syytettä virheestä tai laiminlyönnistä virkatoi- 
missa. — E. o:n tulee vuosittain antaa eduskun- 
nalle kertomus toiminnastaan. R. E. 

*Eduskunta. 1919 v:n hallitusmuoto viittaa, 
mitä e:n järjestysmuotoon ja tehtäviin tulee, 
valtiopäiväjärjestykseen. Sekä H. Mm säännös- 
ten että V. J:een viime vuosina tehtyjen muu- 
tosten vaikutuksesta e:n toimivalta kuitenkin on 
useissa suhteissa laajentunut. Sen sananvalta 
lainsäädännössä on tullut entistä suuremmaksi, 
tasavallan presidentillä kun ei ole mitään ehdo- 
tonta veto- eikä vahvistuskielto-oikeutta em 
hyväksymiin lakiehdotuksiin nähden, sillä on 
lainsäädännössä yleinen ja täydellinen esitys- 
oikeus, sillä on oikeus tutkia hallituksen jäsenten 
virkatointen lainmukaisuutta, ja näiden tulee 
nauttia eduskunnan luottamusta. Valtiotalouden 
alalla em toimivalta niinikään on mitä tuntu- 
vimmin laajentunut etenkin siten, että e. yksi- 
nään päättää tulo- ja menoarvion. E:n toiminta- 
muotoihin nähden on erityisesti merkille pan- 
tava se V. J:een tehty muutos, että sellaisen asian 
käsittelyä, jota ei varsinaisilla valtiopäivillä ole 
ennätetty saattaa päätökseen, saadaan jatkaa 
seuraavilla varsinaisilla valtiopäivillä, ellei sillä- 
välin ole toimitettu uusia edustajanvaaleja. ks. 
Hallitusmuoto, Täyd. R. E. 

*Eduskuntaesitys. Toukok. 29 p. 1918 anne- 
tulla lailla on valtiopäiväjärjestyksen 29 §:ään 
tehty se muutos, että eduskunnan esitysoikeus 
käsittää lainsäädännön alan kokonaisuudessaan, 
siis sekä perustuslait ynnä maa- ja meripuolus- 
tusta koskevat lait että myöskin n. s. taloudel- 
lisen eli hallinnollisen lainsäädännön alaan kuu- 
luvat säännökset. Kirkkolaki on kuitenkin jää- 
nyt aikaisemnaan erikoisasemaansa. R. E. 

*Edvard VII, Enolannin kuningas, kuoli 1910. 

Edwards [ediiddz], Jonathan (1703-58), 
amer. teologi ja filosofi, toimi 1727-50 Nort- 
hamptonin presbyteriläisen seurakunnan kirkko- 
herrana Massachusettsissa, sen jälkeen lähetys- 
saarnaajana intiaanien keskuudessa ja valittiin 
elämänsä lopulla Princetovvn Collegen presiden- 
tiksi, jossa toimessa kuoli. Hänen pääteoksensa 
on: ,,0n the freedom of the wiH" (1754). Per- 
soonallisen hurskautensa ja herätyssaarnojensa 
takia hänellä oli melkoinen vaikutus kirkkokun- 
tansa kehitykseen. E. on varsinaisesti n. s. ,,New 
England Theology"n perustaja. [F. U. Foster, 
,,A genetic history of the New England theo- 
logv" (1907).] E. K-a. 

JBekeri = a c r e, ks. t. I Os. 



Eesti ks. V i r o, Täyd. 

Eesti Kahva JMuseum ks. Viron kansal- 
lismuseo, X Us. 

Etodi (hepr. ejod), väline, jota Israelissa tar- 
vittiin ennuksien ottamiseen. Yleensä tarkoite- 
taan e:lla papin pukuun kuuluvaa olkavaatetta 
I. kasukkaa, jonka taskussa kannettiin pyhiä 
arpoja (urim ja ihummim). Kasukkaa säilytet- 
tiin pyhäkössä, ja sen, jonka tuli ottaa ennukset, 
piti pukeutua siihen. Tuomarien kirjan 8j,:ssä 
tarkoitetaan e:lla epäjumalankuvaa, joka näntä- 
västi oli puettu kasukkaan. E. K-a. 

Efraim Syyrialainen (306-373), itämaisen kir- 
kon huomattavimpia kirkkoisiä, vaikutti ensin 
koulunjohtajana Nisibiissä, mutta vetäytyi 363, 
jolloin tämä kaupunki joutui persialaisten val- 
taan. Edessään, jossa kuoli diakonina. E. on 
kirjoittanut laajoja selityksiä sekä Vanhaan että 
Uuteen testamenttiin ja suuren määrän virsiä. 
Hänen teoksiaan on käännettynä arabian, etio- 
pian, armeenian ja kreikan kielille. Muudan 
tärkeä Raamatun käsikirjoitus (Codex Ephrcemi 
Syri) kantaa hänen nimeään. E. K-a. 

Egiletti ks. O I k a n a u h a, Täyd. 

Egosentrinen (lat. ego = minä, ja centrum = 
kesKus), ,,minäkeskuksellinen", keskuksena ole- 
vaan minään 1. tajuavaan olentoon suhtautuva. 
E:ksi sanotaan sellaista maailmankäsitystä, jonka 
mukaan maailmaa tajuava subjekti ei voi olla 
katselematta ilmiöitä oman tajuntansa välityk- 
sellä ja kannalta, joutuen siten kaiken tajutta- 
vansa keskukseksi. Varsinkin monistiseen (ks. M o- 
nismi, VI Os.) suuntaan kuuluvat ajattelijat 
pyrkivät vapautumaan e:sta maailmankatsomuk 
sesta. Samoin kuin Kopernikus hyläten geosent 
risen (ks. t. II Os.) ajatustavan osoitti, ettei maa 
ole kaikkeuden keskus, vaan ainoastaan eräs sen 
häviämättömän pieni osa, on ajattelijaa vaadittu 
vapautumaan oman tajuntansa rajoituksesta ja 
asettumaan maailmanyhteyden ja -kokonaisuu- 
den näkökannalle. Spinoza vaatii kaikkea kat- 
seltavaksi ikuisuuden näkökannalta (sub specie 
ceternitatis); myöhemmistä monisteista ovat Ave- 
narius ja Mach itsetajua erittelemällä koettaneet 
poistaa sen vastakohdan, joka on tajuavan sub- 
jektin ja tajutun maailman vähllä, päätyen sii- 
hen käsitykseen, että selvälle ajattelemiselle ta- 
juava „minä" ei ole mikään pysyväinen keskus, 
vaan ainoastaan tilapäinen yhdysilmiö maailman- 
kaikkeuden suuressa ja äärettömän monisuhtei- 
sessa tapahtumisessa. Dualistisen käsityksen 
mukaan ei ole mahdollista näin poistaa „minän" 
ja ,, maailman" vastakohtaa. Paitsi metafyysil- 
lisessä merkityksessä voidaan myöskin eetilli- 
sessä merkityksessä puhua e:sta kannasta, joka 
merkitsee, että yksilö toiminnassaan asettaa it- 
sensä keskipisteeksi. Z. C. 

Egotismi (lat. ego = minä) sanaa on toisinaan 
käytetty merkitsemään yksilön tarkkaavaisuu- 
den kohdistamista hänen itsensä ja eri kykyjensä 
kehittämiseen ja tehostamiseen, jossa tapauk- 
sessa merkitykseen ei sisällytetä mitään eetilli- 
sesti moitittavaa. Toisinaan sanaa on myöskin 
käytetty merkitsemään hienostelevaa ja itsetie- 
toista antautumista niille tunteille, jotka liitty- 
vät oman itsensä kehittämiseen ja itsetunnon vil- 
jelyyn, jolloin e. johtuu merkitsemään oman 
itsensä ihannoimista, rehentelyä omista saavu- 
tuksista ja halua puhua paljon itsestään. Jälki- 



239 



Egypti— Ehrenberg 



240 



maisessa tapauksessa merkitykseen liittyy eetil- 
listä paheksumista. Z. C. 

»Egypti. 12,750,918 as. (1917). ^Historia. 
Englannin valta on edelleen lujittunut E:ssä. 
Englantilaiset ovat panneet toimeen suuren muu- 
toksen E:n kansantaloudessa. Kun E:ssä vil- 
jelty puuvilla on laadultaan erittäin hyvää, ovat 
he yhä suuremmassa määrässä vähentäneet veh- 
nänviljelystä, niin että E:n täytyy ostaa runsaasti 
elintarpeita muualta; jo 191U oli likimain neljäs 
osa koko viljelysalasta varattu puu\illan vilje- 
lykselle. Maan opetuslaitoksen ovat englantilai- 
set laiminlyöneet. Nuorturkkilaisten toimeen- 
paneman vallankumouksen jälkeen alkoi maan 
vähälukuinen sivistynyt luokka entistä kiivaam- 
min vaatia reformeja ja pyrkiä kansalliseen itse- 
näisyyteen. V:een 19U7 oli nuoregyptiläisen liik- 
keen johtajana Mustata Kämil, hänen kuoltuaan 
Muhanuned Bey Farid ja Abdel-Asis Sauis. Cro- 
merin jälkeen johti maan asioita Englannin ken- 
raalikonsulina 1907-11 Sir Eldon Gorst, joka 
ryhtyi kuristamaan kansallista sanomalehdistöä. 
Turhaan egyptiläiset vaativat vapaata valtio- 
sääntöä. V. 1913 julkaistiin kyllä laki eräänlai- 
sen osaksi hallituksen nimittämistä, osaksi kan- 
san valitsemista jäsenistä muodostettavan lakia- 
säätävän neuvoston kokoon kutsumisesta, mutta 
sen tehtävä rajoitettiin lausuntojen antamiseen 
uusista lakiehdotuksista. Vv. 1911-14 oli ken- 
raalikonsulina lordi Kitchener, joka kyllä edisti 
maan taloudellista vaurastumista, mutta samalla 
piti sitä kovan valtiollisen painostuksen alaisena. 

Suurvaltain sodan sytyttyä Englanti ilmoitti 
E:n liittyneen keskusvaltain vihollisiin; kediivi 
Abbas Hilmin hallitusvalta julistettiin toistai- 
seksi lakkautetuksi ja asiain johto siirrettiin 
kenraali Ma.\wellin käsiin. Kediivi, joka silloin 
oleskeli Konstantinopolissa, sai käskyn poistua 
sieltä, mutta kieltäytyi noudattamasta sitä. Kun 
sitten Turkki lokak. 1914 liittyi keskusvaltoihin, 
julisti Englanti Turkin esivaltiuden Egyptissä 
päättyneeksi, erotti lopullisesti jouluk. sam. v. 
kediivi Abbas Hilmin ja asetti hänen sijallensa 
hänen sukulaisensa Hussein Kiamilin (sulttaanin 
nimisenä). Samalla E. muutettiin Englannin 
suojelusvaltioksi. Lokak. 1917 kuoli sulttaani 
Hussein Kiamil, ja hänen seuraajakseen asetettiin 
hänen veljensä Ahmed Fuad. Yhä edelleen oli 
egyptiläisten tyytvmättömyys Englannin ylival- 
taan suuri. V. 1920 Englanti muodollisesti tun- 
nusti Em itsenäisyyden. Mitä tämä tunnustus 
todellisuudessa merkitsee, siitä ei tätä kirjoitet- 
taessa vielä ole tietoa. J. F. 

»Ehdollinen tuomio. Ehdolliset rangaistus- 
tuomiot on nyttemmin otettu Suomessakin käy- 
täntöön kesäk. 20 p:nä 1918 annetulla lailla. 
Sen mukaan voi tuomioistuin, tuomitessaan jon- 
kun vapausrangaistukseen enintään yhdeksi vuo- 
deksi tai sakkoon, määrätä, että yleistä lajia 
olevan rangaistuksen täytäntöönpano on lyk- 
käytyvä tuomioistuimen määräämän koetusajan, 
vähintään kaksi ja enintään viisi vuotta, ja että 
tuomitun käytöksestä sinä aikana jää riippumaan, 
onko rangaistus täytäntöönpantava. Ehdollinen 
rangaistustuomio tulee kys\'mykseen, jos rikok- 
sentekijän aikaisempaan elämään sekä rikoksen 
vaikuttimiin ja sen teossa ilmaantuneisiin asian- 
haaroihin nähden voidaan olettaa, että hän ottaa 
ojentuakseen, vaikka rangaistusta ei pantaisi- 



kaan täytäntöön. Tällöin on myös otettava huo- 
mioon rikoksentekijän käytös tekonsa jälkeen 
ja erittäin hänen auliutensa kykynsä mukaan 
korvata sen kautta aikaansaamansa vahinko. 
Kuitenkaan ei ehdollista rangaistustuomiota saa 
käyttää, jos syytetty rikosta lähinnä kymmenen 
vuoden kuluessa on tuomittu kuritushuoneeseen 
tai pitemmäksi ajaksi kuin kuudeksi kuukau- 
deksi vankeuteen tahi samana aikana on kärsi- 
nyt aikaisemmasta rikoksesta tällaista vapaus- 
rangaistusta, eikä myöskään virkarikoksista. Jos 
ehdollisella rangaistustucmiolla tuomittu ei ole, 
sen mukaan kuin kysymyksessä olevassa laissa 
lähemmin säädetään, ennen koetusajan päätty- 
mistä menettänyt oikeuttaan rangaistuksen lyk- 
käytymiseen, on rangaistus rauennut. Jos hänet 
oli tuomittu kansalaisluottamuksen menettäneeksi 
tai olemaan todistajaksi kelpaamattomana, lak- 
kaa tämäkin seuraamus. — Erityisellä, mainit- 
tuna kesäk. 20 p:nä 1918 annetulla lailla säädet- 
tiin, poikkeukseksi edellämainitusta laista, että, 
jos joku julistetaan syypääksi rangaistavaan te- 
koon, johon sisältyy myötävaikutus v. 1918 lail- 
lista yhteiskuntajärjestystä vastaan nostettuun 
kapinaan, ehdollista rangaistustuomiota saatiin 
sellaiseen rikokseen nähden käyttää, jos rikos oli 
tehty lieventävien asianhaarojen vallitessa ja 
rikollista ei tuomittu kovempaan yleistä lajia 
olevaan rangaistukseen kuin kolmeksi vuodeksi 
kuritushuoneeseen. O. K:nen. 

»Ehdonalainen vapaus. Paljoa laajemmassa 
mitassa kuin muihin vankeihin nähden on e:een 
v:een laskemista sovellutettu niihin henkilöi- 
hin nähden, jotka valtiorikosoikeudet ovat 
tuominneet osallisuudesta 1918 puhjenneeseen 
kapinaan. Niinpä jo heinäk. 16 p:nä 1918 
valtiorikosoikeuksien tuomitsemain rangaistus- 
ten täytäntöönpanosta annetussa laissa säädet- 
tiin, että sellaisesta rikoksesta tuomittu vanki, 
joka oli kärsinyt puolet rangaistusajastaan, kui- 
tenkin vähintään vuoden tai elinkaudeksi tuo- 
mittu vähintään kahdeksan vuotta, voitiin ran- 
gaistuksen loppuajaksi asettaa valvonnan alai- 
seksi vankeuslaitoksen ulkopuolelle, niinkuin siitä 
erittäin säädettiin. Ja sittemmin on e:een vreen 
laskemista neljä kertaa laajennettu, viimeksi 
tammikuun 30 p:nä 1920 annetulla lailla sekä 
samana päivänä sanotun lain soveltamisesta 
annetulla hallinnollisella asetuksella. Tämän lain 
mukaan oli ensiksikin e:een v:een heti laskettava 
ne henkilöt, joiden rangaistuksia valtionhoitajan 
kesäkuun 19 p:nä 1919 antamalla armahduspää- 
töksellä oli lievennetty ilman että heitä oli e:een 
v:een laskettu. Edelleen oli e:een v:een päästettävä 
ne valtiorikosoikeuksien tuomitsemat henkilöt, joita 
ei oltu tuomittu murhasta, taposta, murhapoltosta, 
yksityiseksi hyödyksi tehdystä ryöstöstä, kiristyk- 
sestä, varkaudesta taikka varastetun tavaran kät- 
kemisestä taikka yllyttämisestä, avunannosta 
tahi rangaistavasta yrityksestä näihin rikoksiin, 
tai jotka eivät olleet kapinan johtajia taikka 
eivät olleet rangaistukseen tuomittuina rangais- 
tuslaitoksesta karanneet ja maasta poistuneet. 
Laissa ja sen soveltamisesta annetussa asetuk- 
sessa on mvös lähempiä määräyksiä siitä, minkä- 
laisia henkilöitä on pidettävä kapinan johtajina. 

O. K:nen. 

»Ehrenberg, Richard. Uudempia teoksia: 
,,Gegen den Kathedersozialismus" (I-III, 1909- 



241 



ELrliardt-putket — Eisner 



242 



11), „Die Familie in ihrer Bedcutung fur das 
Volksleben" (1916), ,,Alte iind Jiinge iiber Detitsch- 
lands Gegenvvart und Ziikiinft" (1917). julkai- 
see v:sta 1907 sarjateosta ,,Landarbeit und Klein- 
besitz". 

Elirbardt-putket [erhOrl-] ovat saumattomia 
putkia, joi.a valmistetaan siten, että neliskul- 
mainen hehkuva rauta- tai teräskappale pannaan 
liereään muottiin (matriisiin) ja siihen työnnetään 
nestepaineella pitkä tuurna melkein läpi; muotin 
pohjassa oleva ahtaampi aukko aukaistaan ja 
tuurnaa työnnetään edelleen, jolloin muotissa 
syntynyt paksuseinäinen putki ohenee. Muotin 
takana on edelleen yhä ahtaampia reikiä, joiden 
läpi tuurna putkineen työntyy, joten putki näin 
samaa tietä ohenee kyllin ohueksi. — E;ia sano- 
taan käytännössä ,, eheänä vedetyiksi". P-o P-o. 

Ehrle [ert3], Franz (s. 1845), saks. kirkko- 
historioitsija ja kirjastomies. V. 1861 E. meni 
jesuiittain munkkikuntaan. Hänen teoksensa 
,, Historia bibliotheccB romanorum pontificum tum 
bonifatiarse tum avenionensis" (1890) tuotti 
hänelle paikan Vatikaanin kirjaston johtokun- 
nassa; tuli tämän kirjaston prefektiksi 1895. 
Muita julkaisuja: ,,Zur Qeschichte des Armen- 
wesens" (1881), yhdessä H. Deniflen kanssa 
,,Archiv fiir Litteratur- und Kirchengeschichte 
des Mittelalters" (1885-93). 

»Ehrlioh, Paul, kuoli 1915. 

»Ehrnrooth, O u s t k f Robert, kuoli 1911. 

»Ehrnrooth, J o h a n K a s i m i r, kuoli 1913. 

Ebrnrootb, Leo (s. 1877), sosiaalipolitikko; 
tuli lakitiet. tohtoriksi 1906, ollut 1904-05 Hel- 
singin kaupungin työväenasiainlautakunnan sih- 
teerinä, 1904-05 ja 1905-06 säätyvaltiopäivillä 
aateliston jäsenenä, v:sta 1907 kahdesti valittuna 
yksikamarisen eduskunnan jäsenenä; toiminut 
m. m. Suomen metalliteollisuustyönantajaliiton 
asiamiehenä; Suomen kunnallisen keskustoimiston 
johtajana 1912-17. Venäjän vallankumouksen 
puhjettua maalisk. 1917 E. tuli kauppa- ja teol- 
lisuustoimituskunnan päälliköksi, josta toimesta 
luopui marrask. sam. v.; lähetystöneuvoksena 
Berliinissä 1918. Keväällä 1919 hän oli jonkun 
aikaa väliaikaisena ulkoasiainministerinä, maalisk.- 
elok. 1920 kauppa- ja teollisuusministerinä, v:sta 
1918 Suomen paperiteollisuuden keskustoimiston 
johtaja. Julkaissut m. m.: ,,Arbetsreglementena 
och deras rättsliga reglering" (1906), „Suomen 
kunnallispolitiikkaa" (1915). 

Ehrström [er-], Eric Otto Woldemar 
(s. 1881), suom. taideteollisuudenharjoittaja, har- 
joitteli ensin taiteellisia opintoja Helsingissä ja 
opiskeli sitten Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan 
johdolla, joka ohjasi hänet taideteollisuuden 
alalle. V. 1901 hän lähti Pariisiin, missä työs- 
kenteli hienotaeseppä Legrandin työpajassa op- 
piakseen metallin taiteellista käsittelyä. Vv. 
1905-06 hän teki opintomatkan Italiaan ja Parii- 
siin ja on sen jälkeen työskennellyt kotimaassa. 
Taiteellisten metalli- ja emaljitöiden alalla E. 
on kieltämättä etevin meikäläisistä taideteolli- 
suudenharjoittajista; hänen suuremmista töistään 
mainittakoon Kansallismuseon, Pohjoismaiden 
osakepankin ja henkivakuutus-o.-y. Suomen talo- 
jen pakotetut vaskiset pääovet. Myöskin pie- 
noistaideteollisuuden, varsinkin naisten korujen, 
sormusten, rintasolkien y. m. s. alalla hän on 
vaikuttanut makua kehittävästi. Hänen emalji- 



töistään on m. m. suurehko kuvalaatta „Uhri" 
Antellin kokoelmissa taideteollisuusmuseossa. 

F. L. 

Eiehborn [äihh-J, Hermann von (1848- 
1918), saks. sotapäällikkö; tuli upseeriksi 1866; 
oli mukana vv. 1866 ja 1870-71 sodissa; tuli 
komentavaksi kenraaliksi 1904, seur. v. jalka- 
väenkenraaliksi. Suurvaltain sodan puhjettua 
hän elok. 19)4 johti Hindenburgin armeian poh- 
joista sivustaa Masurin järvien taistelussa. Tal- 
vella 1915-16 hän taisteli Kuurinmaalla; tuli 
1917 sotamarsalkaksi. Huhtik. 1918 hän sai 
johdettavakseen sen retkikunnan, jonka Saksa 
lähetti Ukrainaan turvaamaan tämän maan itse- 
näisyyttä; heinäk. 1918 hänet murhasi Kiovassa 
ven. sosialistivallankumouksellinen. 

Eikonoseeni, kem. nimi natrium-amido-'-naf- 
tolimonosulfaatti, yhdistys, jota yleisesti käyte- 
tään nopeana ja ,, pehmeästi" vaikuttavana ke- 
hittäjänä valokuvauksessa. E. on valkoista ki- 
teistä pulveria, joka vaikeasti liukenee kylmään 
veteen, helposti alkoholiin. 

Eiuem/öi/!3m7,K a r 1 v o n (s. 1853), saks. ken- 
raali; meni sotapalvelukseen v:n 1870 sodan 
alkaessa, oli 1903-09 Preussin sotaministerinä, 
tuli 1907 ratsuväenkenraaliksi, 1909 armeiakun- 
nan päälliköksi, syysk. 1914 3:nnen armeian 
päällikkönä Champagnen rintamaosalla. 

Einstein [äinstäin], Albert (s. 1879), saks.- 
sveits. teoreettinen fyysikko, juutal. synty- 
perää, fii. toht. 1905, ylimääräinen professori 
Ziirichissä 1909, Praagin saks. yliopiston profes- 
sori 1911; toimittuaan välillä Ziirichissä poly- 
teknikumin professorina E. kutsuttiin Keisari 
VVilhelmin laitokseen Berliinin Dahkmiin 1914. 
E-n tutkimukset, joilla on käänteentekevä mer- 
kitvs teoreettisen fysiikan alalla, todistavat ne- 
rokkuutta, joka on kyennyt näkemään totuuden 
siellä, missä muut eivät ole keksineet sitä hakea. 
Hänen tärkein luomansa on relativiteettiteoria 
(ks. t. Täyd.) ja siihen perustuva gravitatsioni- 
teoria. Mainehikkaat ovat myös kokeet, joilla 
hän osoitti Ampferen molekylivirtaukset raudassa. 
Tärktimmät julkaisut: ,,Zur Elektrodynamik be- 
wegter Körper" (Annale der Physik, Bd. 17, 
1905), ,,Entvkfurf einer verallgemeinerten Relativi- 
tätstheorie und einer Theorie der Gravitation" 
(Zeitschr. f. Math. u. Phys., Bd. 62, 1913), „Die 
Feldgleichungen der Gravitation" (Sit7ungsber. 
d. Preuss. Akad. d. VVissensch., 1915), „Die 
Grundlage der allgemeinen Relativitätstheorie" 
(Annalen d. Phys., Bd. 49, 1916). G. N-m. 

Eisier [äishr], Rudolf (s. 1873), itäv. sosio- 
logi, Wienin sosiologisen seuran sihteeri. Teoksia: 
„Katechismus der Soziologie" (1903), „AlIge- 
meine Kulturgeschichte" (1904), „Geschichte der 
VVissenschaften" (1906), „Qeschichte des Monis- 
mus" (1909). Julkaisee v:sta 1908 sarjaa „Philo- 
sophisch-soziologische Biicherei". 

Eisner [äisrm], Kurt (1867-1919), saks. 
sosialisti, juutal. sukuperää, alkuperäinen nimi 
Kosmanovvski; tuli syksyllä 1918 Saksassa 
tapahtuneen vallankumouksen jälkeen Baierin 
pääministeriksi. E., joka kuului riippumatto- 
miin sosialisteihin, koetti erottaa Baierin muusta 
Saksasta, minkä vuoksi hänen toimintansa he- 
rätti suurta suuttumusta; murhattiin helmik. 
1919 Munchenissä. E. oli aikaisemmin tullut 
tunnetuksi sanomalehtimiehenä ja kirjailijana. 



243 



,£k— Ekspon nttiyhtälö 



244 



Ek [ek], Victor (s. 1858), liikemies ja lai- 
vanvarustaja, antautui 1876 liikealalle, opiskeli 
1879-80 Lyypekin kauppaopistossa ja työsken- 
teli ulkomaisissa kauppaliikkeissä, kunnes perusti 
•man laivanvarustus-, hiilentuonti- ja speditsioni- 
iikkeen 1885 (Hangossa haaraosasto v:sta 1888); 
ollut useita vuosia Helsingin höyrylaivaosakeyhtiön 
ja sittemmin Helsingin laivanvarustusyhtiön toi- 
meenpanevana johtajana, Suomi-Ameriikka lin- 
jan perustajia y. m. 

Ekelund [e-], Ragnar (s. 1892), suom. ruot- 
sinkielinen runoilija ja taidemaalari; yliopp. 1911. 
Julkaissut: ,,Sänger i soi ocli skvmning" (1914), 
„Gatans dikter" (1915), „lntermezzo" (Ifö), 
„Disticha" (1918), „Visioner" (1918). E:ssa 
runoilija ja taidemaalari pitävät läheisesti yhtä: 
sekä hänen maalauksissaan että runoudessaan 
on merkillepantava dekoratiivis-synteettinen pyr- 
kimys. E:n runoudessa erittäin huomattava on 
klassillinen aines, joka ilmenee yleensä tyylissä 
ja luonnonkäsityksessä, mutta etenkin metrii- 
kan alalla. T. L. 

Ekelund [e-], Vilhelm (s. 1880), ruots. 
runoilija ja aforistikko. Runokokoelmia: „Vär- 
bns" (1900), „Elegier" (1903), „Bäge och lyra" 
(1912) y. m. E. kuuluu n. s. skänelaiseen kou- 
luun ja on Ola Hanssonin, Bääthin y. m. hengen- 
heimolainen. Hänen runonsa ovat muodollisesti 
erittäin täysipainoisia ja sisältävät m. m. hienoja 
luonnontunnelmia. Ollen huomattava esseisti 
ja aforistikko E. on julkaissut näiltä aloilta m. m. 
,,Böcker och vandringar", ,,Antikt ideal", ,,Veri 
similia" (kaksi kokoelmaa), ,,Attiskt i fägel- 
perspektiv". R. F. 

Eklund [e-], Johan Alfred (s. 1863), 
ruots. teologi ja kirkonmies, tuli apologetiikan 
dosentiksi Upsalan yliopistoon 1896, Kalmarin 
tuomiorovastiksi 1902 ja Karlstadin hiippakun- 
nan piispaksi 1907. E. on konservatiivisen kirkko- 
politiikan johtomiehiä Ruotsissa. Hänen julkai- 
semistaan teoksista ovat, paitsi saarnakokoelmia, 
mainittavat: ,, Nirvana, en religionshistorisk 
undersökning" (1899) ja ,,Teologisk encyklo- 
pedi" (1902). _ E. K-a. 

Eklöf [l-klöv], August (1837-1912), suur- 
liikemies, syntyään Tammisaaresta, palveli nuo- 
rena Orrmanin konttorissa Porvoossa, hankki 
liikemieskokemusta Saksassa ja asettui sitten 
1860-luvun loppupuolella Porvooseen, tullen tä- 
män yhteiskunnan merkkihenkilöksi ja yhdeksi 
maamme huomatuimmista puutavaraliikemiehistä 
(ks. Eklöf, August o.-y., Täyd.). E:llä 
oli suuri merkitys kotikaupunkinsa liikenneolo- 
jen kehittämisessä. V. 1868 hän oli perusta- 
massa Porvoon-Helsingin höyrylaiva-o.-y:tä, sa- 
moin Porvoon radan valmistuminen on suurim- 
malta osalta hänen ansiotansa. Sivistysharras- 
tuksiaan E. osoitti avustaen Porvoon museon 
järjestämistä kaupungin vanhaan raatihuonee- 
seen; hän oli myös Porvoon kansanopiston, 
maamme ensimäisen, perustajia ja kannattajia. 
Nimitettiin 1867 Ruotsin-Norjan konsuliksi. 

Eklöl August o.-y., ruots. Au g. Eklöf ak- 
ti e b o 1 a g, toiminimi, kotipaikka Porvoon maa- 
laiskunta, harjoittaa saha-, puuseppä-, selluloosa- 
ja hevosenkenkäteollisuutta sekä laivanvarustusta, 
myös maanviljelystä yhtiön lukuisilla maatiloilla. 
Toiminimi omistaa n. 24,000 ha maata Uuden- 
maan, Hämeen ja Vaasan lääneissä sekä Por- 



voon (1870), Tolkisten (1881) ja Hämeenlinnan 
(1894) höyrysahat, Porvoon selluloosatehtaan 
(1893) ja Porvoon hevosenkenkätehtaan (1895). 
Osakepääoma 7,720,000 mk. (1919), toimeenpa- 
nevat johtajat Torsten, Harrv ja Hjalmar Eklöf; 
tuotanto 1913 35,000 std. puutavaraa, 4,000 ton. 
selluloosaa, 600 ton. hevosenkenkiä y. m. Työ- 
väestön, lukumäärä s. v. n. 1,200, asunnot 
osaksi yhtiön, joka myös ylläpitää kansakouluja, 
lukusaleja ja kirjastoja. Liikkeen perusti August 
Eklöf 1870 rakentamalla Porvoon höyrysahan, 
1910 hän muutti sen o.-y:ksi (osakkeet melkein 
kaikki perustajan perillisillä). J. A. W. 

*Ekman, Johan August, kuoli 1913. 

Eko, perinfösäteritila Hartolan pitäjässä, 65 
km Mäntyharjun asemalta, 24 km Sysmän laiva- 
laiturilta. Ollut Tandefelt- ja von Gerdten-su- 
vuilla, kunnes sen valtio osti 1904 360,000 mk:n 
hinnasta. Tilan pinta-ala 4,812 ha; valtion toi- 
mesta palstoitettu 84 manttaalitilaksi (keskisuu- 
ruus 54,0 ha) ja 43 palstatilaksi (keskisuuruus 
2,92 ha). Yhteismetsäksi erotettu 1,046,54 ha, 
mille 1909 vahvistettu hoitosuunnitelma ja sään- 
nöt. Päärakennuksen palstoineen omistaa Itä- 
Hämeen kansanopisto. J. A. IV. 

Ekonomeiseri ks. E c o n o m i s e r, II Os. 

Eksikkaattikokoelma, kasvit., kokoelma kui- 
vattuja ja puristettuja kasveja, mitkä luovute- 
taan kauppaan tai muuten jaellaan (esim. kasvi- 
tieteellisille museoille y. m.) ja jossa joka kasvi- 
laji on merkitty (useimmin) painetulla nimi- 
lipulla. 

*Ekskavaattori, sama kuin höyrylapio, ks. t. 
111 Os. 

Eksoterminen reaktsioni ks. T e r m o k e m i a, 
IX Oj. ! 

Eksponenttifunktsioni, jokainen muuttujan x:n 
muotoa ax oleva funktsioni (ks. t. II Os.), siis 
potenssi, jolla on vakinainen kantaluku a ja 
muuttuja X eksponenttina. Tämä funktsioni, 
joka on yksi analyysin tärkeimpiä funktsioneja, 
on yleensä monikäsitteinen. Poikkeuksen tästä 
muodostaa ex, joka on yksikäsitteinen. Se 
voidaan kehittää rajattomaksi x:n nousevien 
potenssien mukaan jatkuvaksi sarjaksi 



xn 



X X' 

' "*" T "^ m ■'■■■■■*' 1 . 2 . 3 



+ •• 



Tämän sarjan derivoiminen tuottaa derivaatan, 
joka on sama lauseke kuin alkuperäinen sarja. 
E. ja sen derivaatta ovat siis yhtäsuuret. Jos 
sarjaan sijoitetaan x = 1, saadaan luonnollisen 
logaritmijärjestelmän kantaluku e (vrt. Loga- 
ritmi, V Os.). Kun eksponentti on imaginaa- 
rinen, saadaan tärkeä Eulerin yhtälö 

eix= cosx + 1 sinx, 

josta edelläolevan sarjan avulla johtuvat cos x 
ja sin X arvot sarjoiksi kehitettyinä: 

x^ X* 
cosx=\-^ + ^-... 

sinx= x-gj-l-g-,-... 

U. S:n. 
Eksponenttiybtälö. yhtälö, jossa tuntematon 
suure esiintyy eksponenttina. 



245 



Ekström -Elektrolyyttiset putket 



246 



Ekström /e-;, Fritz W a 1 1 e r (1871-1920), 
suom. lakimies, yliopp. 1890, fil. maist. 1894, lakit, 
kand. 1900, lakit. toht. 1907, nimitettiin rooma- 
laisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeu- 
den sekä lainopin ensyklopedian professoriksi 
1909. Julkaisuja: ,,Löftesmannens regress tili 
gäldenären och medlöftesmännen" (1907, 1 osa 
väitöskirjana), ,,0m villkorliga rättsärenden, när- 
mast med hänsyn tili roniersk och nu gällande 
tysk rätt" (1909) sekä „0m borgen" (1910, 2. icn 
pain. 1916). Julkaisi aikakauskirjassa ,, Tidskrift, 
utgiven av Juridiska föreningen i Finland", jonka 
toimituskuntaan kuului, useita kansainvälis-yksi- 
tyisoikeudellisia tutkimuksia, jotka koottuina ilmes- 
tyivät 1920 nimityksellä ,,Sju internationellt pri- 
vaträttsliga uppsatser". M. R. P. 

Ektuparasiitit ks. L o i s e I ä i m e t, V Os. 

Elanto, osuusliike Elanto r. 1., Hel- 
singissä ja sen ympäristössä toimiva kulutus- 
osuuskunta, jäsenluvultaan ja liikevaihdoltaan 
suurin Suomessa. Osuuskunta perustettiin ja 
sen ensimäiset säännöt vahvistettiin 1905. E:n 
toimialan yhä laajetessa on sääntöjä useat ker- 
rat muutettu, viimeksi 1920. Uusien sääntöjen 
mukaan ovat osuuskunnan toimielimet: I) 60- 
henkinen suhteellisilla vaaleilla valittava edusta- 
jisto, 2) 12-henkinen hallintoneuvosto ja 3) 6- 
henkinen johtokunta, jonka puheenjohtajana toi- 
mii liil<keen toimitusjohtaja. 

Liiketoimintansa aloitti E. toukok. 1907 omassa 
leipomossa ja omissa myymälöissä. Toimialoja 
on siitä lähtien jatkuvasti lisätty ja harjoittaa E. 
tätänykyä (syysk. 1920) paitsi leipomoliikettä 
myöstcin ravintolaliikettä elokuusta 1908, meijeri- 
liikettä helmikuusta 1912, sekatavaraliikettä syys- 
kuusta 1914, liha- ja makkaraliikettä elokuusta 
1917, kaljapanimoliikettä toukokuusta 1918, kas- i 
vissäilykeliikettä elokuusta 1918 sekä maanvil- i 
jelystä karjanhoitoineen ja muine sivuelinkeinoi- 
neen joulukuusta 1916 lähtien. E:n sekatavara- 
liike aloitettiin sillä, että siihen liitettiin Helsin- 
gissä aikaisemmin toiminut Helsingin työväen 
osuuskauppa 1914, jota seurasivat 1915 Fred- 
riksbergin osuuskauppa sekä 1918 Malmin ja 
Keravan osuuskaupat. Liikkeen sisäistä tarvetta 
varten on E:lla vielä pieni konepaja, puusepän- 
verstas, maalaamo, satulasepänverstas, neulomo, 
pesulaitos ja saippuankeittämö. — E:lla on Hel- 
singissä Itäisen Viertotien varrella n:ot 12 ja 14 
suuri tehdasalue, jolla liikkeen tuotantolaitokset 
sijaitsevat, liiketalot Siltasaarella, Aleksanterin- 
kadulla, Isolla Robertinkadulla ja Läntisen Vierto- 
tien varrella sekä Pasilassa ynnä laaja asunto- 
rakennusalue Kallion kaupunginosassa vastaisia 
asuntorakennuksia varten. Helsingin ympäristön 
taajaväkisissä yhdyskunnissa on E:lla toistakym- 
mentä pienempää myymäläkiinteimistöä, osaksi 
jo rakennettuja, osaksi rakentamattomia. Maan- 
viljelystiloja on Elannolla kaksi: Backas Hel- 
singin pitäjässä (750 ha) ja Nyry Hausjärven 
pitäjässä (1,070 ha). 

Helmikuusta 1919 alkaen E. harjoittaa myös 
säästökassaliikettä erikoisten sääntöjen mukaan. 
Säästökassan talletukset olivat 31 p. elok. 1920 
2,200,635:40 mk. 

Osuuskunnan tuotantolaitosten valmistusmäärä 
oli raha-arvoltaan 1919: leipomon 14,148,209:20 
mk., meijerin 9,679,029: 05 mk., makkarateh- 
taan 2,355,140:35 mk., kaljapanimon 426,735: 35, 



mk., konepajan 362,079: 78 mk., maalaamon 
183,216:24 niK., kasvissäilykelaitoksen 153,012: 17 
mk., puusepänverstaan 149,660:62 mk., pesu- 
laitoksen 87,674: 83 mk., saippuankeittämön 
79,448: 65 mk., neulomon 77,704: 55 mk. ja sa- 
tulasepänverstaan 53,190:35 mk. 

E:n liikevaihto on säänniillisesti joka vuosi 
lisääntynyt: 1 miljoonan liikevaihto vuodessa 
saavutettiin 1909, 5 miljoonan 1915, 10 miljoo- 
nan 1916, 25 miljoonan 1918 ja 50 miljoonan 
1919. V:n 1919 liikevaihto jakautui eri liikehaa- 
rojen kesken seuraavasti: sekatavaramyymälät 
20,881,107:62 mk., leipä- ja maitomyymälät 
18,142,725:03 mk., ravintolat 14,395,760:25 mk., 
makkaramyymälät 922,396:65 mk., eri varastot 
3,462,464: 89 mk., eli yhteensä 57,804,464: 34 mk. 

E:lla on tätä nykyä (syysk. 1920) 33 sekata- 
varamyymälää, 1 tupakkamyymälä, 42 leipä- ja 
maitomyymälää, 6 makkaramyymälää, 6 ruoka- 
laa, 4 kahvilaa sekä 1 suurmyymälä eri osastoi- 
neen. Henkilökuntaa oli v:n 1919 lopussa kaik- 
kiaan 1,087 henkeä. Jäsenmäärä on jatkuvasti 
ja viime vuosina ripeästi lisääntynyt: v:n 1907 
lopussa se oli 1,732, 1911 2,800, 1915 7,207 ja 
1 p. syysk. 1920 26,320 henkeä. — Rahastot ovat 
tätä nykyä: osuuspääoma 151,388: 05 mk., va- 
rarahasto 1,000,000 mk., erikoisrahasto 1,250,000 
mk., jäsenten rahasto 15,000 mk., henkilökunnan 
rahasto 400,000 mk., takuurahasto 695,970 mk., eli 
yhteensä 3,512,358:05 mk. E. A-io. 

Elaphrus, metallinhohtoisia, enimmäkseen vih- 
reitä tai vaskenvärisiä maakiitäjiin kuuluvia kova- 
kuoriaisia, joilla on peitinsiivissään erittäin suu- 
ret „silmäkuopat". Suomessa 4 lajia. U. S-s. 

el-Aris 1. K a 1' a t e l-A r i s, kaupunki Egyp- 
tissä Syyrian rajalla Välimeren rannalla, n. 1,000 
as. Sen paikalla oli muinoin Rhinocolura niminen 
kaupunki, jota faaraot käyttivät karkoituspaikka- 
na. el-A:ssa asui kristinuskon ensi aikoina piispa. 
Jerusalemin kuningas Balduin 1 kuoli el-A:ssa 1118 
ja 1800 tehtiin siellä sopimus, jonka nojalla rans- 
kalaisten oli lähdettävä Egyptistä. Joulukuussa 
1914 turk. etujoukot miehittivät el-A:n. K- T-t. 

Elastisuusmoduli ks. K i m m o m o d u I i, Täyd. 

Electoral college [ik'kt3r3l kolidz], nimitys, 
joka Pohjois-Ameriikan Yhdysvalloissa annetaan 
1. koko sille valitsijamiesjoukolle, joka valitaan 
joka neljäs vuosi toimittamaan Yhdysvaltain 
presidentin ja varapresidentin vaalia, 2. sille 
valitsijamiesryhmälle, joka jokaisessa yksityisessä 
valtiossa valitaan tätä tarkoitusta varten.- Jo- 
kaisessa valtiossa valitaan niin monta valitsija- 
miestä kuin valtiolla on edustajia unionikongres- 
sin edustajahuoneessa ja senaatissa yhteensä, 
niinmuodoin 3-45, ja koko unionissa 531. Hei- 
dät valitaan yleisillä enemmistövaaleilla niin, 
että se puolue, jolla asianomaisessa valtiossa on 
äänten enemmistö, täyttää kaikki valitsijamies- 
paikat. Valitsijamiehet äänestävät erikseen kus- 
sakin valtiossa ja lähettävät kirjallisen ilmoituksen 
vaalista senaatin esimiehelle. 

Elektrodiagnostiikka (kreik. elektrnn, ks. t. II 
Os., ja d i a g n o s t i i k k a, ks. t. Il Os.), sähkö- 
virran käyttäminen taudin laadun tai taudillis- 
ten muutosten arvostelussa, esim. lihas- ja hermo- 
ärsvtvstä tutkittaessa. 

Elektrolyyttiset putket (E 1 m o r e-p u t k e t) 
ovat (elektrolyyttistä) vaskea. Ne valmistetaan 
siten, että vaskisuolaa liuotetaan suureen am- 



247 



Eiektrometullursriiien usakeyhliö— EUntarvelaki 



248 



meesecn, jossa pyörii suuri rautavalssi puoliksi 
liuol<seen upotettuna; sähköjohto yhdistetään, 
negatiivinen valssiin ja positiivinen Iiuol<seen 
upotettuun vaskilaattaan. Silloin kerääntyy 
valssin pinnalle vaskea, joka painetaan tiiviiksi 
ja lujaksi agaattikivellä. Täten saadaan sauma- 
ton putki, jota käytetään joko semmoisenaan tai 
se leikataan auki ja levitetään levyksi sähkölait- 
teisiin y. m., joissa tarvitaan aivan puhdasta 
vaskea. " P-o P-o. 

Elektrometallurginen osakeyhtiö, ruots. E 1 e k- 
trometallurgiska aktiebolaget, pe- 
rust. 1915, osakepääoma (1920) 3 milj. mk., toi- 
ineenp. johtaja ins. vapaah. Gustaf Aminoff. Yh- 
tiölle kuuluu: 1. Vuoksenniskan rauta- 
tehdas, joka rakennettiin 1915 n. 2 km etelään 
samannimisestä asemasta. Täältä oma sivuraide 
tehtaalle. Tehdas alkuperäisesti rakennettu pii- 
raudan valmistamista varten; v:n 1916 jälkeen 
tuotetaan harkkorautaa sähköuuneissa (v. 1919 
n. 4,5 milj. kg); työväkeä 150 henkilöä. 2. No- 
kian sulatto, rakennettu 1916 lähelle No- 
kian asemaa, mistä oma sivuraide tehtaalle. 
Vuoden 1917 loppupuolella valmistettiin harkko- 
rautaa sähköuuneissa, syysk. 1918 tehdas valtion 
kanssa tehdyn sopimuksen mukaan alkoi valmis- 
taa kalsiumkarbidia uhkaavan valaistuspulan lie- 
ventämiseksi. Tuotanto 1919 n. 4 milj. kg; työ- 
väkeä n. 80 henkeä. 3. Ruhan ratsutila 
Orimattilassa (ostettu 1918), Röjsjön rah- 
kasuo Pernajassa (ostettu 1919) sekä muuta- 
mia pienempiä tiloja Ruokolahden y. m. pitäjissä. 

J. A. W. 

Elektronputki ks. Katodisäderelee, Täyd. 

Elektrotermia ks. L ä m p ö s ä h k ö, V Os. 

EUvengren [elvengren], E g i d William 
(s. 1860), suom. lakimies, yliopp. 1879, kir- 
joitettiin Viipurin hovioikeuteen auskultantiksi 
1884, nimitettiin kanslistiksi 1891, asessoriksi 
1900 sekä hovioikeudenneuvokseksi 1904. Pie- 
tarin piirioikeus tuomitsi E:n n. s. yhdenvertai- 
suuslakien vastustamisesta 27 p. tammik. 1913 
antamallaan tuomiolla pidettäväksi vankeudessa 
1 v. ja 4 kk., virastaan erotettavaksi ja me- 
nettämään oikeutensa olla valtion palveluksessa 
10 v:n aikana. Tuomion nojalla pidettiin 
E:iä koppivankeudessa Krestyn vankilassa Pie- 
tarissa 8 kk:n ajan. Päästyään vapaaksi toimi 
E. Suomen eläinvakuutusyhtiön toimitusjohta- 
jana, kunnes hän 1917 nimitettiin Viipurin hovi- 
oikeuden presidentiksi. 

*EIJTing, Fredrik Emil Voima r, jul- 
kaissut lisäksi: ,,Vedväxterna i universitetets i 
Helsingfors botaniska trädgärd" (1913), ,,Unter- 
suchungen tiber die Flechtengonidien" (Suomen 
tiedeseur. Acta XLIV, n:o 2, 1913). 

Elesfröm [elj-], Ossian Josef David 
(s. 1883), ruots. taidemaalari, kävi ensin Tukhol- 
man taideakatemiassa, opiskeli sitten Kööpen- 
haminassa Zahrtmannin johdolla sekä lopuksi 
Pariisissa. Tuli ensin tunnetuksi muutamiin 
pilalehtiin tekemillään piirroksilla ja ryhtyi myö- 
hemmin kuvittamaan lappalaisia ja eskimolaisia 
taruaiheita. Hän on niissä luonut oman erikoi- 
sen primitiivisen tyylin, käyttäen osaksi lappa- 
laisten, grönlantilaisten ja myöskin japanilaisten 
yksinkertaista viivatekniikkaa rehevän mielikuvi- 
tuksensa tulkitsijana. V. 1914 hän julkaisi ko- 
koelman väritettyjä piirroksia „Lappska my- 



ter" ja 1915 matkakuvauksen „JVloderna eski- 
mäer". F. L. 

*Elimäki. 6,092 as. (1918); kunnansairaala, 
vaivaistalo; 3 osuuskauppaa, osuusmeijeri, 4 
puimaosuuskuntaa, turvepehkuosuuskunta; säästö- 
pankki, paloapuyhdistys; teollisuuslaitoksia: mei- 
jereitä 3, myllyjä 10, 5 sahaa; Korian rauta- 
tieasema. Suurimmat kartanot: Mustila, Peip- 
pola, Hämeenkylä, Myllylä, Moisio, Värälä. Kivi- 
kautisia muinaislöytöjä, useampia hiidenkiukaita 
sekä pari rautakautista irtolöytöä. — Kirkossa 
R. V. Ekmanin maalaama alttaritaulu „Kristus 
Oetscmanessa" v:sta 1872. J. A. VV. 

*Elinkeinulaki, syysk. 27 p. 1919 elinkeinon 
harjoittamisen oikeudesta annetun lain yleinen 
nimitys. E., joka on kumonnut aikaisemmat, 
kauppakaaren 6 luvun 1 §:ssä ja maalisk. 31 p:nä 
1879 elinkeinoista annetussa asetuksessa olleet, 
nykyaikaiseen taloudelliseen elämään eräissä koh- 
din epätyydyttävästi soveltuneet määräykset elin- 
keinon harjoittamisen oikeudesta, perustuu täy- 
den elinkeinovapauden (ks. t. 11 Os. p. 612) peri- 
aatteelle, jota ei katsota muuttavan sen, että 
eräiden elinkeinojen harjoittamiseen edelleenkin 
vaaditaan erityistä tietoihin ja kokemukseen 
perustuvaa pätevyyttä tai että niiden harjoitta- 
minen on julkisen edun vaatiman säännöstelyn 
alainen eikä myös senkään, että maassa oleskele- 
van ulkomaalaisen oikeus elinkeinon harjoitta- 
miseen edellyttää viranomaiselta haettua ja saatua 
lupaa. M. R. P. 

ElintarTelaki. E:eiksi nimitetään niitä lakeja, 
jotka ovat sodan aiheuttaman poikkeuksellisen 
tilanteen vallitessa antaneet elintarveviranomai- 
sille valtuuden elintarvesäännöstclyn toimeen- 
panoon. Ensimäinen e:mme on annettu 2 p:nä 
kesäk. 1917, mikä laki oli voimassa seur. v:n 
toukokuun alkuun. Kun tämän lain voimassa- 
oloajan pidentäminen säännöllistä tietä ei kapinan 
vuoksi ollut mahdollista, määräsi siihen aikaan 
toiminut ,, Vaasan hallitus", että lakia ja sen 
nojalla annettuja määräyksiä oli toistaiseksi sel- 
laisenaan noudatettava, kunnes eduskunta toi- 
sin määrää. Kesällä 1918 kokoontuneelle edus- 
kunnalle antoi hallitus, paitsi esitystä edellä- 
mainitun e:n voimassaoloajan pidentämisestä, esi- 
tyksen uudeksi e:ksi, mikä laki sai vahvistuksen 
27 p. heinäk. 1918. Viimemainittu laki oli voi- 
massa 31 p:ään lokak. 1919. Lokak. 1919 antoi 
hallitus eduskunnalle esityksen uudeksi e:ksi, 
joka sisällykseltään oli pääasiassa samanlainen 
kuin aikaisempi e. Kun näytti todennäköiseltä, 
että eduskunta ei ehtisi käsitellä sanottua esi- 
tystä ennen lokakuun loppua, jolloin aikaisem- 
man e:n voimassaoloaika loppui, jätti hallitus 
samalla esityksen viimemainitun lain voimassa- 
oloajan jatkamisesta v:n 1919 loppuun asti, jotta 
keskeytystä säännöstelyssä ei tulisi. Kun tämä 
esitys tuli eduskunnassa käsiteltäväksi, päätti 
eduskunta pidentää 27 p. heinäk. 1918 annetun 
e:n voimassaoloajan 1 p:ään huhfik. 1920 ja jätti 
uuden elintarvelakiesityksen käsittelemättä, koska 
olosuhteet eduskunnan mielestä näyttivät sellai- 
silta, että säännöstely kenties voitaisiin lopettaa 
siihen mennessä. Sittemmin jatkoi eduskunta 
vielä sanotun lain voimassaoloaikaa toukok. 
loppuun 1920. Pitäen välttämättömänä tämänkin 
jälkeen osittain jatkaa joidenkin tarveaineiden 
säännöstelyä, antoi hallitus huhtikuussa edus- 



249 



Elintarvemiiiistcriö— Elsass-Lothriiiifcn 



250 



kunnalle esityksen uudeksi e:ksi. Kun tämä esi- 
tys ei saavuttanut eduskunnan liyväksymistä, 
antoi liallitus seur. toukokuun alussa eduskun- 
nalle esityksen laiksi valtioneuvoston oikeudesta 
antaa tarvittavia määräyksiä tavarain tuonnista 
ja viennistä sekä niiden kaupasta, kuljetu.isesta 
ja jakelusta. Kun eduskunta oli liyväKsynyt 
tähän esitykseen sisältyvän lain, vahvistettiin se 
27 p. toukok. Laki on voimassa 1 päivään 
huhtik. 1921. 

E:t sisältävät pääasiassa vain määräyksiä siitä, 
mihin toimenpiteisiin hallitus on oikeutettu ryh- 
tymään elintarpeiden puutteen välttämiseksi ja 
niiden tasaisen jakautumisen edistämiseksi. Kun 
hallitukselle näissä laeissa on annettu valta tun- 
keutua verrattain syvälle perustuslaissamme taa- 
tun yksityisomaisuuden loukkaamattomuuden 
piiriin, ovat e:t säädetyt siinä järjestyksessä 
kuin perustuslakien säätämisestä on voimassa. 

V-ö A. 

Elintarveniini.stcriö ks. Elintarveviran- 
omaiset, fäyd. 

Eliatarreviranoinaiset. Suurvaltain sodan puh- 
jettua Kävi piauKin ilmeiseksi, että sen vaikutuk- 
set taloudelliseen elämään tulisivat olemaan siksi 
haitalliset, että valtiovallan oli vaikuttavalla 
tavalla ryhdyttävä sitä ohjaamaan. Liikenteen 
äkillinen seisahtuminen vaikutti etenkin niissä 
maissa, jotka olivat suureksi osaksi tuottaneet 
elintarpeensa ja muut tarvikkeensa muista maista, 
näiden tuotteiden puutteen ja siitä johtuvan 
nopean hinnannousun. Ehkäistäkseen näitä il- 
miöitä elintarvealalla ja etenkin valvoakseen, 
että keinottelulla ei päästäisi aiheuttamaan suu- 
rempaa pulaa kuin mitä se todellisuudessa oli, 
asetettiin useissa maissa heti sodan puhjettua 
laajoilla valtuuksilla varustettuja virkamiehiä ja 
virastoja seuraamaan tilanteen kehitystä ja ryii- 
tymään tarpeellisiin toimenpiteisiin. Täten syn- 
tyivät n. s. e. Suomessa toimivat sodan alusta 
maaliskuuhun 1917 asti e:na senaatin kauppa- 
ja teollisuustoimituskunnan sekä maataloustoi- 
mituskunnan alaisina läänien kuvernöörit. Useissa 
kunnissa asetettiin, kuntien omasta aloitteesta, 
tl. s. elintarvelautakuntia huolehtimaan elintar- 
peiden hankinnasta ja jakelusta kunnan alueella. 
Vasta 1917 maaliskuun vallankumouksen jäl- 
keen, kun asiain johto maassamme joutui koti- 
maisen hallituksen käsiin, järjestettiin meillä 
elintarvesäännöstelyn hoito varsinaisille e:lle. 
Elintarvesäännöstelyn ylin johto keskitettiin se- 
naattiin, johon kamaritoimituskunnan yhteyteen 
perustettiin erikoinen elintarveosasto. Elintarve- 
osaston yhteydessä toimi asiantuntijoista kokoon- 
pantu elintarvekeskuskomitea, joka jakautui 9 
jaostoon eri tarvikkeita varten. Kuhunkin kun- 
taan asetettiin 5-jäseninen elintarvelautakunta 
ja näiden keskuselimeksi kunkin läänin pääkau- 
punkiin n. s. lääninkomitea. Pääasiallisesti täl- 
laisina pysyivät e. aina elokuuhun 1918. Mainit- 
tava on kuitenkin, että e:n johto joulukuusta 
1917 alkaen kesäkuuhun 1918 oli maatalous- 
toimituskunnan alaisella n. s. elintarvehallituk- 
sella, siirtyen kesäk. 1918 silloin perustetulle 
väliaikaiselle elintarvetoimituskunnalle. E:n uu- 
delleen järjestely tapahtui senaatin päätöksellä 
13 p:ltä elok. 1918. Huomattavampi muutos 
aikaisempaan järjestelyyn tapahtui tällöin siinä, 
että elintarvelautakuntain keskuselimiksi läänin- 



komiteain asemesta perustettiin elintarvetoimis- 
tot, joita kaikkiaan asetettiin 17. Elintarvetoi- 
mistojen alueet olivat melkein samat kuin vaali- 
piirien. Ylin elintarveasiain johto jäi edelleen 
elintarvetoimituskunnalle, jonka nimi marrask. 
1918 muutettiin elintarveministeriöksi. Touko- 
kuun 27 p. 1920 vahvistetun uuden säännöstely- 
lain mukaan on valtioneuvosto oikeutettu mää- 
räämään mitä e;ia on asetettava. Muuttuneiden 
olojen vuoksi onkin valtioneuvosto lakkauttanut 
useita elintarvetoimistoja sekä määrännyt, että 
vain niissä kunnissa, jotka haluavat saada sään- 
nöstelynalaisia elintarpeita valtion välityksellä, 
011 oleva elintarvelautakunta tai elintarvetoi- 
mitsija. V-ö A. 

*Elisabet, Romaanian kuningatar, kuoli 1916. 

*Elkau, Sofia. Uudempia kirjoja: ,,Anckar- 
ström" (hist. romaani, 1910), ,,Hermelin och 
purpur" (hist. näytelmä, 1913). 

Ellchammer, Jakob Christian Han- 
sen (s. 1871), tansk. keksijä, kokeillut v:sta 
1905 moottorin kuljettamalla lentokoneella; hä- 
nen onnistui ensimäisenä Euroopassa 1906 
syyskuussa kaksitasoksi konstruoidulla koneel- 
laan kohota maasta vapaaseen lentoon. Myö- 
hemmin E. on teh lyt keksintöjä moottoriteolli- 
suuden alalla keksien kaasuttajan, joka tekee 
paloöljyn käyttämisen bentsiinimoottoreissa mah- 
dolliseksi. 

Ellis Island [elif eiländ], saari New Yorkin 
satamassa. Siirtolaisten maihinnousupaikka, jossa 
siirtolaiset tarkastetaan. 

*Elmblad, JohannesVilhelmSamuel, 
kuoli 1910. 

Elmes /"c/mzy, Harvey Lonsdale (1814- 
47), engl. arkkitehti, isänsä, kirjallisestikin toi- 
mineen arkkitehti James E:n (k. 1862) oppilas, 
Liverpoolin S. George's Hallin suunnittelija. Työt 
aloitettiin 1838, päättyivät Cockerellin jatkamina 
vasta E:n kuoltua. U-o N. 

Elmore-putket ks. Elektrolyyttiset 
putket, Täyd. 

Elmqvist f-kvist], OustafHenning(s.l871), 
ruots. sosiaalipolitikko, tuli 1898 kauppakollegin 
työtilastollisen osaston johtajaksi, 1912 sosiaali- 
hallituksen päälliköksi, 1914 ylitirehtööriksi ja 
valtion ravintoainekomissionin esimieheksi, 1916 
kansantalouskomissionin esimieheksi; toiminut so- 
vittelijana ja välitystuomarina lukuisissa työrii- 
doissa ja tärkeiden komiteain jäsenenä vaikutta- 
nut tuntuvasti Ruotsin yhteiskunnallisen lain- 
säädännön kehittymiseen. 

el-Muzcrib [-eri'b], Damaskos-Hauran radan 
pääteasema, mistä Haifan rata lähtee länteen- 
päin ja 14 km pitkä yhdysrata itäänpäin Deratiin 
Hidzas radalle. K- T-t. 

Elohyytelö ks. Z o o g I ae a, X Os. 

Elonyiiteys ks. B i o s e n o o s i, Täyd. 

»Elsass-Lothrinsen. Toukok. 1911 E.-L:lle 
annettiin oma valtiosääntö ja se pääsi Saksan 
liittovaltioiden joukkoon, vaikka tuntuvasti rajoi- 
tetuilla oikeuksilla. Maanvaliokunnan sijaan 
tulivat kaksikamariset maapäivät, joiden hyväksy- 
mät lakiehdotukset saavuttivat lainvoiman vasta 
sitten, kun keisari oli ne vahvistanut. Saksan 
liittoneuvostoon E.-L. sai tämän valtiosäännön 
mukaan lähettää kolme käskynhaltijan nimittä- 
mää jäsentä, joiden ääniä ei kuitenkaan otettu 
huomioon, jos Preussi ainoastaan niiden avulla 



251 



Elster— Eläiuteukesytys 



252 



saavutti enemmistön. Uusi valtiosääntö ei tyy- 
dyttänytkään väestöä eikä edistänyt sovin- 
nollisemman mielialan valtaanpääsemistä. Jo 
main. v. olivat maapäivien ja keisarillisen 
hallituksen välit niin kireät, että keisari uh- 
kasi lakkauttaa valtiosäännön ja >lidistää E.- 
L:n Preussiin. Kun 1913 huhuiltiin, että hal- 
litus päästäksensä käsiksi ranskalaismielisiin, 
aikoi saattaa voimaan jonkinlaisia poikkeus- 
lakeja, panivat maapäiväin molemmat kamarit, 
myöskin ensimäinen, jossa suuri osa jäseniä oli 
keisarin nimittämiä, vastalauseen hallituksen 
politiikkaa vastaan. Marrask. 1913 sai erään 
nuoren upseerin loukkaava esiintyminen pienessä 
Zabernin kaupungissa aikaan selkkauksen sota- 
väen ja siviiliväestön välillä. Tapaus herätti 
suurta suuttumusta sekä E.-L:ssa että koko Sak- 
sassa ja antoi aihetta hyökkäyksiin hallitusta 
vastaan Saksan valtiopäivilläkin. Tammik. 1914 
kreivi \Vedel erosi käskynhaltijan toimesta ja 
hänen sijallensa tuli toukok. sam. v. entinen 
Preussin sisäasiainministeri Dallwitz. — Suur- 
valtain sodan puhjettua elok. 1914 ranskalaiset 
kenraali d'Amaden johdolla ensin voitollisesti 
etenivät Elsassissa valloittaen m. m. Altkirchin 
ja Miihlhausenin ja ranskalaisten ylipäällikkö 
Joffre antoi julistuksen Elsassin jälleen yhdistä- 
misestä Ranskaan. Mutta saksalaiset valloitti- 
vat Demlingin johdolla pian takaisin Miihlhau- 
senin. Kenraali Paun johdolla ranskalaiset teki- 
vät pian uuden hyökkäyksen ja valtasivat ete- 
läisen osan Reinin lakeutta Colmarin tienoille 
asti, mutta jo ennen elokuun loppua heidän täytyi 
peräytyä Vogesien soliin ja eteläisimpään osaan 
Yli-Elsassia. Sodan aikana kirjoitettiin ja kiis- 
teltiin paljon E.-L:n kysymyksestä. Saksan hal- 
litus julisti, ettei se millään ehdolla aikonut luo- 
vuttaa E.-L:ia Ranskalle, mutta marrask. 1918 
tehdyn aseleposopimuksen mukaan saksalaisten 
täytyi poistua E.-L:sta, jonka liittoutuneet jou- 
kot miehittivät. Versailles'n rauhassa kesäk. 
1919 E.-L. palautettiin Ranskalle. J. F. 

Elster, Johann P h i 1 i p p Ludwig Ju- 
lius, kuoli 1920. 

Elster, Kristian Mandrup (1841-81), 
norj. kirjailija, esiintyi ensi kerran 1863, jolloin 
hänen draamansa ,,Eystein Meyla" esitettiin 
Kristiaaniassa. Kritiikki (Henrik Ibsen) leimasi 
näytelmän kuitenkin epäkypsäksi. Ensimäisen 
taiteellisen voittonsa E. saavutti 1877 julkaise- 
mallaan novellilla ,,Solskyer". Siinä ilmenee 
päämäärästään tietoinen ja kypsä taiteilijakyky, 
jonka voimana ovat sekä rikas tunnelma että 
hienot sielunerittelyt. Romaani ,,Tora Trondal" 
(1879) saavutti yleisen hyväksymisen kritiikin 
puolelta ja kun kirjailija kuoli juuri saatuaan 
valmiiksi viimeisen teoksensa ,,Farlige folk" (1881), 
oltiin yhtä mieltä siitä, että Norja hänessä oli 
kadottanut huomattavan kirjailijan. [Jaeger, 
,, Norsk literaturhistorie" 111; Rudolf Schmidt, 
,, Buster og masker"; G. Brandes, ,,Essays"; 
Hjalmar Christensen, ,,Nordiske kunstnere".] 

R. F. 

*Elster, Ludwig, erosi 1916 kultusministe- 
riöstä antautuaksensa jälleen yksinomaan tie- 
teelliseen työhön: toimittaa v:sta 1915 aikakaus- 
kirjaa ,,Jahrbiicher fiir Nationalökonomie und 
Statistik"; julkaisee paraillaan (yhdessä Adolf 
NVeberin, v. Wieserin ja VVelzendorffin kanssa) 



„Handwörterbuch der Staatswissenschaften" teok- 
sen neljättä painosta. 

Elving, Rudolf Bernhard (s. 1849), 
laki- ja liikemies, vuorineuvos; tuli yliopp. 1867, 
nimituomariksi 1875; toimi ensin m. m. asian- 
ajajana Helsingissä. E. otti m. m. osaa tapaturma- 
vakuutus o.-y. Patrian perustamiseen ja tuli 1889 
Tampereen kattohuopatehtaan isännöitsijäksi, ra- 
kennutti 1898 paperitehtaan Voikaalle, myöhem- 
min m\ös selluloosatehtaan. Hänen toimestaan 
yhdistettiin 1904 Voikaan, Kymin ja Kuusankts- 
ken tehtaat Kymin o.-y:ksi, jonka johtokunnan 
puheenjohtajana toimi 1904-08. E. oli porva- 
rissäädyn jäsenenä valtiopäivillä 188£-t9 toi- 
mien m. m. naisen oikeuksien laajentamiseksi. 
Hänen aloitteestaan perustettiin 1882 sanomalehti 
,,Nya Pressen". 

Eläintenkesytys on ammatti, jota ihmiset har- 
joittivat jo esihistoriallisella ajalla, jolloin koti- 
eläimemmekin luultavasti kesytettiin. On otak- 
suttavaa, että tämä tapahtui ihmisten vielä 
ollessa luonnontilassa, sillä vieläkin näkee luon- 
nonkansojen keskuudessa kaikenlaisia metsän 
eläimiä kesytettävän. ■ — Nykyaikana tarkoite- 
taankin e:llä viimeisinä vuosis. tavaksi tullutta 
petoeläinten kesyttämistä. Tosinhan jo roomalai- 
set pyydystivät leijonia, tiikereitä, leopardeja 
y. m. suuria petoja eläintaisteluitaan ja -näytte- 
lyjään varten, mutta eivät niitä kesyttäneet. 
Samoin pitivät keskiajan ruhtinaat häkeissä elä- 
vinä pyydystettyjä petoeläimiä, niitä kuitenkaan 
kesyttämättä. Siihen aikaan oli jo kuitenkin 
karhunkesyttäjiä, jotka ansaitsivat elatuksensa 
vaeltaen ympäri maata ja näytellen temppuja 
tekeviä karhuja. Itämailla jo näihin aikoihin, 
kuten vieläkin, kesytettiin eräitä isoja petoja, 
varsinkin gepardeja (ks. t. 11 Os.) metsästykseen. 
Länsimaissa taas oli tavallista pitää opetettuja 
metsästyshaukkoja (ks. Tunturihaukka, 
IX Os.). 

Kun 18:nnen ja 19:nnen vuosis. vaihteessa 
kuljeskelevat eläinnäyttelyt tulivat yleisiksi, 
esiintyi niissä myös eläintenkesyttäjiä, jotka 
uskalsivat mennä petoeläinten häkkeihin ja panna 
ne tekemään temppuja. Tämä ei kuitenkaan 
myöskään ollut oikeata kesyttämistä, sillä eläi- 
met totutettiin kuuliaisuuteen herättämällä niissä 
pelkoa ruoskaniskuin y. m. epäinhimillisin keinoin. 

Uudenaikainen e., jonka luoja on suuri eläin- 
ystävä Karl Hagenbeck (ks. t. 11 Os.), on osoit- 
tanut, että hyvällä kohtelulla voi saavuttaa 
pahimmankin pedon luottamuksen ja kiintymyk- 
sen. — Parhaat tulokset saavutetaan, kun eläi- 
met pyydystetään mahdollisimman nuorina. Ke- 
syttäjän on aluksi tarkoin tutkittava petoeläi- 
men luonnetta sekä mielentiloja, sillä eläinyksi- 
löt ovat, kuten ihmisetkin, luonteeltaan hyvin 
erilaisia ja niiden mielentilat vaihtelevat. Peto- 
eläimistä kelpaakin ainoastaan osa kesytettäväksi. 
Tarkoitukseen valitaan rauhallisimmat ja lah- 
jakkaimmat yksilöt. Itse kesytyksessä on toi- 
mittava määrätyn suunnitelman mukaan, eikä 
tästä saa poiketa. Ensin opetetaan eläin tottele- 
maan, jonka jälkeen alkaa varsinainen kasvatus. 
Kesytettävää kohdellaan ystävyydellä ja kärsi- 
vällisyydellä, mutta samalla päättävästi. Tot- 
telemattomuus rangaistaan, mutta kuuliaisuutta 
ja taitavuutta palkitaan hyväilyillä ja maku- 
paloilla. 



253 



£läiiitubci'kuluosi — Elämän puu 



254 



Täten onkin saavutettu suurenmoisia tulol<sia 
esim. totuttamalla eri petoeläinlajeja, vieläpä 
petoeläimiä ja niiden saaliseläimiäkin oleskele- 
maan samassa häkissä. Tällöin un täytynyt 
aluksi tarkkaan vartioida jokaista yksilöä ja 
erottaa ne, joiden mielialat suuresti \ailitelevat. 
Sukupuolivaistot y. m. seikat voivat synnyttää 
kateutta ja katkeraa vihaakin eri eläinyksilöiden 
välillä. Raivo voi kohdistua aivan äkkiarvaa- 
matta kesyttäjäänkin, jonka on aina oltava 
varuillaan ja pidettävä silmällä eläimiä sekä 
erotettava vaaralliset ainekset toisten joukosta. 
Useimpien petoeläinten kasvojenilmeestä nimit- 
täin näkee, milloin raivokohtaus lähestyy. Poik- 
keuksena ovat esim. karhut, jotka siitä syystä 
ovatkin vaarallisimpia käsiteltäviä. Vanhem- 
pina käyvät kaikki eläimet epäluotettavammiksi 
ja ärtyisämmiksi ja ovat sen vuoksi vaikeat 
käsitellä. 

Paitsi petoja voi muitakin eläimiä kesyttää. 
Apinoita, varsinkin simpansseja, voi saada käyt- 
täytymään ihmisten tavoin. Kömpelön näköi- 
siä merileijoniakin voidaan opettaa temppujenteki- 
jöiksi. K. J. V. 

Eläintuberkuloosi voipi esiintyä kaikissa koti- 
eläimissä, tavallisimmin se tavataan nautakar- 
jassa ja sioissa, jonka takia nautakarjatuberku- 
loosi onkin kääntänyt erityistä huomiota puoleensa. 
Tuberkelitaudin aiheuttaa sauvanmuotoinen bak- 
teeri, n. s. tuberkelibasilli. Un olemassa eriäviä 
mielipiteitä ihmis- ja eläintuberkelibasillin suh- 
teista toisiinsa, todennäköisintä on, että on ole- 
massa ainoastaan yksi ja sama basillilaji, jonka 
erilaisuudet riippuvat siitä väliaineesta, missä 
se kulloinkin on itänyt. Tuberkelibasilli joutuu 
ruumiiseen tavallisesti sisäänhengitetyssä ilmassa, 
ruuassa ja vieläpä sikiön kehittymiskautena emän 
kohdussa. Taudin leviämistä edistää varsinkin 
nautakarjassa navettaruokinta ja sopimaton yksi- 
puolinen ravinto, joka pakottamalla eläintä mah- 
dollisimman suureen tuotantoon heikentää sen 
ruumista. Tuberkelitaudin tartuntaa edistävät 
vielä yhtämittainen tiineys, sukusiitos ja taudit 
hengitys- ja ruuansulatuselimissä, vieläpä voipi 
perinnöllinen taipumus olla suurena tekijänä tau- 
din tartunnassa. Vanhemmat nautaeläimet saa- 
vat tartunnan tavallisesti sisäänhengitetyssä il- 
massa, kun sitävastoin vasikat ravinnossa, tuber- 
kelibasilleja sisältävässä maidossa. Synnynnäi- 
nen tuberkuloosi on tavallisesti seurauksena istuk- 
kaiden kautta tapahtuneesta tartunnasta emän 
sairastaessa kohtutuberkuloosia. Ruumiiseen tun- 
keutuneena kuoleutuu tuberkelibasilli useimmiten 
tahi jääpi pitemmäksi ajaksi sinne piilemään, 
kunnes eläimen vastustuskyky, syystä tahi toi- 
sesta, on vähentynyt, jolloin basillille tarjoutuu 
sopiva maaperä tuhoatuottavaan itämiseen. Pai- 
kallisena tautina tuberkelibasilli aiheuttaa nys- 
tyrän, tuberkelin; siitä basillit sitten leviävät 
joko imusuoniverkon, kosketuksen tahi veren- 
kiertokulun "kautta muualle ruumiiseen. Useim- 
miten sairastuvat keuhkot, rinta ja vatsakalvot 
rauhasineen. Keuhkoissa tuberkuloosi ilmenee 
joko pieninä nystyröinä tahi juustomaisina pesäk- 
keinä, kalvoissa helmiryhminä; rauhaset ovat 
turpoutuneet isoiksi kasvaimiksi. Tuberkuloosi 
kytee tavallisesti hyvin verkalleen, sen itämisaika 
on hyvin epämääräinen,_ oireet riippuvat siitä, 
mihin ruumiinosaan tauti on pesiytynyt. Keuhko- 



tuberkuloosissa kuulee yskähtelemistä, hengitys 
käy vaivaloisemmaksi ja kiihtyneemmäksi, ruu- 
miinlämpö on epätasainen, ilmestyy ruuansula- 
tushäiriöitä, eläimet kuihtuvat, niihin ilmestyy 
verettömyyttä j. n. e. Taudin kulku on hyvin 
pitkällinen, kestäen kuukausia, jopa vuosiakin. 
Rinta- ja vatsakalvotuberkuloosin (helmitauti) oi- 
reet eivät ole niin silmiinpistävät, että niiden 
perusteella voitaisiin tauti määritellä, samaten 
ovat oireet utare-, kohtu- ja aivotuberkuloosissa 
ainoastaan ammattimiehelle määrääviä taudin 
laatuun nähden. Suolituberkuloosia potevalla 
eläimellä on pitkällinen ripuli ja lanta sisältää 
tuberkelibasilleja. Kliinillisten oireiden perus- 
teella voi ainoastaan lausua epäilyksen tuberkeli- 
taudin olemassaolosta, sillä tuberkelitaudin oireet 
ovat monessa suhteessa niin samanlaiset kuin 
monen muun taudin, että se voidaan todeta 
tuberkuloosiksi vasta bakteriologisten tutkimus- 
ten perusteella. Niinhyvin tuberkelibasillien 
bakteriologinen määrittely kuin tuberkelitau- 
din aiheuttamien eritteiden istutus koe-eläimiin, 
joina pääasiallisesti käytetään marsuja, ovat 
siksi aikaavaativia, että niiden käytäntö ylei- 
simmin kohtaa suuria vaikeuksia. Yleisesti on 
tullut käytäntöön n. s. tuberkuliinikoe, joka teh- 
dään ruiskuttamalla eläimeen n. s. tuberkuliinia. 
Tuberkuliini on tuberkelibasilleista valmistettu 
neste, jota kohtaan tuberkuloosia sairastavat eläi- 
met ovat hyvin herkät, ja osoittautuu niiden 
vastavaikutus kuumeena ja paikallisina tuleh- 
duksina. Tällaisen vastavaikutuksen, reaktsionin, 
ilmestyminen merkitsee sitä, että eläimellä toden- 
näköisesti on tuberkuloosi. Tuberkuliinikoe teh- 
dään kolmella eri tavalla: 1) tuberkuliinia ruis- 
kutetaan ihonalaiseen sidekudokseen, 2) sitä tipu- 
tellaan silmäluomen sidekalvopohjukkaan ja 3) 
sitä ruiskutetaan ihon sisään. Ihonalaisen ruis- 
kutuksen jälkeen kohoaa tuberkelitautisen eläi- 
men ruumiinlämpö, joka tavallisesti nousee kor- 
keimmilleen 12-15 tuntia ruiskutuksen tapah- 
duttua. Silmäkokeessa käytetään erityisesti val- 
mistettua n. s. kuivaa tuberkuliinia 5°/o:isena 
liuoksena, jolloin tuberkelitautia potevalle eläi- 
melle ilmestyy tyypillinen, märkää muodostava 
erite silmäpielestä. Nahkansisaisessä kokeessa 
turpoaa tuberkelitautisen eläimen iho siinä koh- 
den, mihin tuberkuliiniruiskutus on tehty. Tu- 
berkelitautia sairastavat eläimet ovat erotetta- 
vat terveistä, ja ne ovat tehtävät vaarattomiksi 
sekä ihmisille että eläimille. Näin käy uuden, 
tuberkelitaudista vapaan karjakannan kasvatta- 
minen mahdolliseksi. Tätä tarkoitusta varten 
onkin sivistysmaissa ryhdytty lainsäädännöllisiin 
toimenpiteisiin. Meillä nykyään voimassa oleva, 
tätä asiaa koskeva asetus on v:lta 1904. vrt. 
Tuberk u loosi. Tuberkuliini, Tuber- 
kuliinidiagnoosi. Tuberkuliini- 
hoito, IX Os. W. C.n. 

EläinTalfiot ks. Yhteiskunnat, X Os. 

Eläinvyöhykkeet ks. Eläinmaantiede, 
II Os. 

EläinTtiteiskunta ks. 
Os. 

Elämänkatsomus ks. 
m u s. V Os. 

*E]ämän puu, pyhä puu, assyrialainen koriste- 
aihe, jolla luultavasti oli symbolinen merkitys; 
stilisoitu e. p. on vaakunantapaisesti kahden 



Yhteiskunnat, X 
Maailmankatso- 



235 



Emanntsioni — Enfleuras^e 



256 




siivellisen seisovan tai polvistuvan olennon sivus- 
tamana. Aihetta foinikialaiset y. m. Etu-Aasian 
kansat usein jäljittelivät. U-o N. 

Emanutsioni ks. K a U i o a k t i i v i s u u s, V II Os. 

*Eui(leii. Preussin hallituksen viimeaikaisen 
talouspoMiiikan tarkoitus on ollut luoda E;stä 
preussilainen maailmankauppakaupunki, joka ky- 
kenisi kilpailemaan vanhojen hansakaupunkien 
kanssa ja kääntäisi puoleensa \Vestf alenin Rein- 
virralle suuntautuvan ja siis Hollannin kautta 
tapahtuvan liikenteen. Sitä varten on hallitus 
uhrannut suuria summia E:n sataman oivalli- 
seksi saattamiseen. Myöskin tariffiuudistuksilla 
koetetaan johtaa Hollannin välittämää liikettä 
E:iin. Tehtaitakin on E:iin perustettu. Näistä 
toimenpiteistä onkin E:n laivaliike lisääntynyt 
huomattavasti; 1911 se oli 2,379,000 rek.-ton. 
Vain Hampurin, Bremenin, Bremerhafenin ja 
Stettinin laivaliikenne oli suurempi. — E:n asu- 
kasluku oli 1910 24,038. 

Emden, saks. risteilijä, saavutti suurvaltain 
sodan ensi kuukausina, syksyllä 1914, suuren 
kuuluisuuden, kun se kapteeni Karl von Miillerin 
johdolla Intian-mcrellä valtasi ja upotti n. 50 
laivaa, niiden joukossa jonkun sotalaivankin 
(m. m. ven. risteilijän 2emtsugin Penangin sata- 
massa). Marrask. 1914 E:n tuhosi austraalialai- 
nen risteilijä Sydney Keeling- 1. Kookos-saarten 
kohdalla. 

Emissioni-osakeyhtiö, per. 1915 Helsingissä 4 
miljoonan marKan osakepääomalla. E:n tarkoi- 
tuksena on ostaa, hallita sekä myydä kiinteis- 
töjä ja arvopapereita, avustaa teollisuus- ja 
kayppayritysten perustamista, välittää sellaisille 
yrityksille obligatsioni- ja muita lainoja sekä 
harjoittaa muuta tämäntapaista liikettä, mutta 
ei tavallista pankkiliikettä. 

Emmich f-ih]. Otto von (1848-1915), saks. 
kenraali, tuli 1909 armeiakunnan päälliköksi, val- 
loitti 7 p. elok. Liittichin, puolusti Reimsin rin- 
tamaa ja otti toukok. 1915 osaa rintamamur- 
toon Galitsiassa Oorlicen lähellä. 

Emplekton (kreik.), muuri, jonka ydin oli 
valettu suuremmista tai pienemmistä louhos- 
kivistä ja laastista; ulkopinnat olivat säännöllistä 
harkkomuuria. Rakennustapa oli käytännössä 
sekä Kreikassa että Roomassa. 

Emäkävyt ovat märehtivien eläinten kohdun 
limaxalvossa esiintyviä, isojen syylien muotoisia 
pieniä istukoita, jotka eläimen tiineysaikana pai- 
suvat isoiksi ja joihin sikiön kalvot kiinnittyvät. 

W. C:n. 

Enckell. I.Carl Johan Alexis E. (s. 1876), 
suom. insinööri, diplomaatti; tuli Suomen kadetti- 
koulusta upseeriksi ven. kaartinrykmenttiin, erosi 



sotapalveluksesta 1899 ja valmistui koneinsi- 
nööriksi Dresdenissä 1902. Sen jälkeen E. 
toimi teollisuusalalla tullen 1911 Kone- ja silta- 
rakennusosakeyhtiön toimitusjohtajaksi. Venä- 
jän vallankumouksen jälkeen E. tuli huhtik. 

1917 Suomen niinisterivaltiosihteeriksi Pietariin 
ja toimi sittemmin ulkoasiainvirastossa johtaen 
m. m. niitä rauhanneuvotteluja, joita kesällä 

1918 käytiin Berliinissä Suomen ja Neuvosto- 
Venäjän kesken. Jouluk. 1918 hän tuli ulkoasiain- 
ministeriksi, josta toimesta erosi huhtik. 1919; 
kevättalvesta 1919 Suomen pääedustajana Parii- 
sin rauhankongressissa; nimitettiin viimemain. v. 
Suomen lähettilääksi Pariisiin, missä kansainlii- 
ton neuvoston syksyllä 1920 käsitellessä Ahve- 
nanmaan kysymystä oli vksi Suomen edustajia. 

2. Paul Oskar E. '(s. 1878), sotilas, edel- 
lisen veli, kävi Suomen kadettikoulun 1890-97, 
kaartinaliluutnanttina 1897; kävi yleisesikunta- 
akatemian Pietarissa 1900-03, määrättiin yleis- 
esikuntakapteeniksi 1904. Otti osaa ven. -japa- 
nilaiseen sotaan 1904-05; nimitettiin eversti- 
luutnantiksi 1908, everstiksi 1912; sotilasasia- 
miehenä Italiassa 1914. Otti osaa suurvaltain 
sotaan (Italiassa armeian päämajassa 1915, Ser- 
bian armeian päämajassa 1918 sekä liittoutunei- 
den Balkanilla olleiden sotavoimien päämajassa 
Konstantinopolissa); saapui Suomeen huhtik. 1919, 
jonka jälkeen on toiminut yleisesikunnassa; ylen- 
nettiin kenraalimajuriksi heinäk. 1919 ja ran- 
nikkopuolustuksen V. t. päälliköksi; yleisesikunnan 
päällikkönä syyskuusta 1919. W. E. T. 

Ende, Hermann (1829-1907), saks. arkki- 
tehti, Berliinin teknillisen korkeakoulun professo- 
rina v:een 1885, taidekorkeakoulun toisen mes- 
tariatelieerin johtajana v:een 1901. Perusti 
W. Böckmannin kanssa ensimäisen arkkitehti- 
toimiston, jonka merkitys uuden Berliinin raken- 
nustaiteellisen kehityksen 1800-luvun viimeisinä 
vuosikymmeninä oli laajakantoinen. Sen suu- 
remmista töistä mainittakoon vain „Museum 
fur Völkerkunde" 1886; ,,Ständeshaus der Pro- 
vinz Brandenburg" ja eläintieteellisen puiston 
rakennuksia Berliinissä; Danzigin „Landeshaus" 
1881, synagoga 1884; Dessaun perintöruhtinaan 
barokkityylinen palatsi; ,,Deutsches Haus" 
Briinnissä; lisäksi lukuisia pankki- y. m. liike- 
palatseja ja varsinkin oivallisia huvila- ja maa- 
laisrakennuksia saks. ja it. renesanssin tyyliin. 
Japanin hallitukselta hän 1886 sai useampia 
monumentaalisia valtionrakennuksia suoritetta- 
vakseen. U-o N. 

Endoparasiitit ks. L o i s e 1 ä i m e t, V Os. 

Endoterminen reaktsioni ks. T e r m o k e m i a, 
IX O,. 

»Endrödi, Sandor, kuoli 1920. 

Enfleurasfe [äflörä'zj (ransk.), kukalta tuok- 
suva parfymiaine. E:ia valmistetaan levittämällä 
kylmä rasvakerros lasitaululle, joka sen jälkeen 
peitetään kukkaiskerroksella. Kuihtuneet kukat 
vaihdetaan päivittäin uusiin. 25-30 päivän pe- 
rästä on rasva kyllästytetty kukkaistuoksulla. 
E:ia valmistetaan myös uuttamalla kukkia metyli- 
kloridilla, rikkihiilellä ja kloroformilla, jonka jäl- 
keen liuotusaine erotetaan tuoksuaineesta. Varo- 
vasti tislaamalla poistetaan viimeiset liuosjät- 
teet käyttämällä ilmavirtaa. Vihdoin pestään 
eristetty tuoksuaine heikosti alkalisella vedellä. 

E. E. R. 



257 



Engberg — Eugiauti 



258 



Engberg [eijbärjj, Karl O a b r i e 1 (s. 1872), 
suom. taidemaalari ja museonjohtaja, kävi Taide- 
yhdistyksen piirustuskoulun 1895-98, opiskeli sit- 
ten maalausta Pariisissa 1899-1900, ollen samalla 
apuna Suomen näyttelypaviljongin koristamis- 1 
töissä, sekä sittemmin valtion apurahalla Ita- 
liassa 1901-02 ja Pariisissa 1911. E. on maa-! 
lannut varhemmin maisema- ja henkilökuvia 
m. m. Lapista, mutta myöhemmin etusijassa mai- 
semia osoittautu?n niissä erittäin herkäksi väri- 
taiteilijaksi. Joskus värien hieno soinnutus estää 
muotoja pääsemästä kyllin selvästi näkyviin. 
Hän on ottanut osaa lukuisiin näyttelyihin koti- 
ja ulkomailla, kuten Pariisissa, Budapestissä 
(siellä on valtion kokoelmissa hänen maalauk- 
sensa ,,Takaa-ajo"), Pietarissa, Tukholmassa ja ; 
Kööpenhaminassa. — E. on myöskin innokas 
museomies; hän on järjestänyt Hämeen museon | 
Tampereella 1908 sekä toiminut siitä lähtien sen \ 
hoitajana. F. L. 

Englannin kanaali ks. Kanaali, IV Os. 

*Englanti. Historia. Asquithin tultua 
1908 pääministeriksi siirtyi hänen entiselle pai- 
kalleen raha-asiainministeriksi Lloyd George, joka 
siitä lähtien on näytellyt erittäin huomattavaa 
osaa E:n valtiollisessa historiassa. Huhtik. 1909 
viimemainittu esitti meno- ja tuloarvioehdotuk- 
sen, joka sisälsi m. m. joukon uusia maaveroja 
{arvonnoususta, käyttämättömästä maasta y. m.) 
ja joka sen vuoksi herätti ylihuoneen maanomis- 
tajapiireissä suurta tyytymättömyyttä. Yli- 
huone, joka ei pitkiin aikoihin ollut kieltäytynyt 
vahvistamasta finanssilakiehdotuksia, päättikin 
marrask. sam. v., ettei se hyväksyisi budjetti- 
ehdotusta, ennenkuin valitsijat olivat saaneet 
lausua siitä mielensä. Uusissa vaaleissa (tammik. 
1910) vapaamieliset kyllä menettivät paljon si- 
joja, mutta jäivät kuitenkin työväenpuolueen 
ja Irlannin natsionalistien kannattamina edel- 
leen valtaan. Vapaamieliset aloittivat nyt tais- 
telun ylihuoneen oikeuksien rajoittamiseksi, ja 
Asquith esitti maalisk. 1910 alihuoneessa sarjan 
päätösehdotuksia, joiden mukaan ylihuoneella ei 
olisi oikeutta muuttaa tai hylätä finanssilakiehdo- 
tuksia ja jotka myönsivät sille muissa asioissa 
ainoastaan väliaikaisen veto-oikeuden, s. o. yli- 
huoneen kaksi kertaa hylkäämä lakiehdotus sai 
lainvoiman, jos sama alihuone hyväksyi sen vielä 
kolmannen kerran. Asquithin ehdotukset hyväk- 
syttiin alihuoneessa huhtik., samaten edellisen 
vuoden tulo- ja menoarvioehdotus molemmissa 
huoneissa. Ennenkuin valtiosääntötaistelu oli 
loppuunsaatettu, kuoli kuningas Edvard VII 
toukok. 1910. Valtaistuimelle nousi hänen poi- 
kansa Yrjö V, joka turhaan yritti valtiosääntö- 
kysymyksessä saada aikaan sovintoa puolueiden 
kesken. Syksyllä sam. v. ylihuoneelle annettiin 
hallituksen valtiosääntöä koskevat muutosehdo- 
tukset. Ylihuone teki niihin kuitenkin tärkeitä 
muutoksia ja esitti samalla, että sen omaa kokoon- 
panoa muutettaisiin m. m. niin, että ylihuo- 
neessa vastedes tulisi olemaan myöskin valittuja 
jäseniä. Jo sitä ennen hallitus oli päättänyt 
vedota asiassa valitsijoihin. Jouluk. 1910 toimeen- 
pannut vaalit pysyttivät puolueiden voimasuh- 
teet entisellään. Toukok. 1911 uusi alihuone 
hyväksyi hallituksen vetobillin, ja elok. sam. v. 
ylihuonekin antoi siihen suostumuksensa, sitten- 
kuin hallitus oli uhannut hätätilassa murtaa 

Täyd. 9. Painettu Va 21. 



vastarinnan nimittämällä riittävän määrän uusia 
päärejä. Sam. v. säädettiin laki sairaus- ja työt- 
tömyysvakuutuksen järjestämisestä; jo 1908 oli 
hyväksytty laki vanhuuden eläkkeistä. — Seur. 
v. oli E:n parlamenttaarisessa elämässä etu- 
alalla Irlannin homcrule-kysymys. Irlannin nat- 
sionalistien kannatuksen varassa oleva vapaa- 
mielinen hallitus esitti huhtik. 1912 alihuoneessa 
uuden homerule-ehdotuksen, jonka mukaan Ir- 
lanti oli saava oman ministeristön, joka oli 
oleva vastuunalainen Irlannin kaksikamariselle 
parlamentille; valtakunnanparlamentissa oli oleva 
42 Irlannin edustajaa, ja sillä oli oleva korkein 
valta ulkomaan-, puolustus- ja muissa valtakun- 
nanasioissa. Kun Asquith samalla ilmoitti hal- 
lituksen suunnittelevan samanlaista itsehallintoa 
Skotlannille ja VValesille, yhdistyivät molemmat 
unionistipuolueet, töryt ja vapaamieliset unio- 
nistit, jotka tahtoivat pysyttää valtakunnan yh- 
teyden entisellään, toukok. 1912 yhdeksi puo- 
lueeksi. Tammik. 1913 Irlantia koskeva ehdotus 
hyväksyttiin alihuoneessa, mutta hylättiin yli- 
huoneessa. Irlannissa se oli herättänyt kiivasta 
vastustusta protestanttisessa Ulsterin maakun- 
nassa. Ulsterin unionistit, joiden johtajana 
oli Sir Edward Carson, julkaisivat syysk. 
1912 sitoumuksen (covenant), etteivät tulisi 
tunnustamaan Irlannin homerule-parlamentia, 
ja tähän sitoumukseen keräytyi n. 470,000 
allekirjoitusta. V. 1912 tapahtui myöskin suu- 
ria työlakkoja, m. m. laaja hiilikaivostyöläisten 
lakko, joka taukosi vasta, sittenkuin parla- 
mentti oli hyväksynyt lain minimipalkoista, 
jotka kussakin piirissä määräisi työntekijöistä 
ja työnantajista muodostettu piirineuvosto. Ir- 
lannissa olivat mielet edelleen kiihdyksissä, var- 
sinkin Ulsterissa, missä unionistien neuvosto jär- 
jestyi ,, väliaikaiseksi hallitukseksi", samalla kuin 
siellä muodostettiin aseellisia vapaaehtoisia jouk- 
koja. Maalisk. 1914 hallitus teki sovitteluyrityk- 
sen esittämällä ,,muutosbillin", jonka mukaan 
Ulster oli saava oikeuden pysyä 6 v. erillään Irlan- 
nin itsehallinnosta, mutta näiden vuosien kuluttua 
se oli ilman muuta siihen alistettava, ellei valtakun- 
nanparlamentti toisin määrännyt. Tämä ehdotus 
ei kuitenkaan tyydyttänyt Ulste/in miehiä. Kun 
hallitus Ulsterissa odotettavien levottomuuksien 
varalta aikoi ryhtyä eräisiin sotilaallisiin toimen- 
piteisiin, kieltäytyi suuri joukko unionistisia up- 
seereja (kenraali Gough etunenässä) ottamasta 
niihin osaa (maalisk. 1914). Tämän johdosta 
yleisesikunnan päällikkö kenraali French ja sota- 
ministeri Seely erosivat ja Asquith itse rupesi 
sotaministeriksi, mutta hallituksen arvovalta oli 
saanut pahan kolauksen. Toukok. homerule-laki 
hyväksyttiin kolmannen kerran alihuoneessa, ja 
ylihuoneessa „muutosbilli" sai sellaisen sisällyk- 
sen, että Ulster oli pysyväisesti erotettava Irlan- 
nin itsehallinnosta. Uudet sovitteluyritykset 
raukesivat tyhjiin (heinäk.), ja asema kävi Irlan- 
nissa vallitsevan kiihtymyksen tähden erittäin 
vakavaksi. Hallituksen kiellosta huolimatta kul- 
ietettiin Ulsteriin ja muualle Irlantiin aseita, ja 
myöskin natsionalistit alkoivat järjestää vapaa 
ehtoista armeiaa. Sisällinen sota näytti olevan 
syttymäisillään, kun suurvaltain sodan puhkea- 
minen elok. sai mielet toistaiseksi rauhoittumaan. 
Homerule-billi, joka nyt oli kolme kertaa hyväk- 
sytty alihuoneessa, vahvistettiin v:n 1911 sään- 



259 



En&lanti 



260 



nöksen mukaisesti laiksi (syysk.), mutta sitä 
ennen uii hyväksytty laki, joka syttyneen sodan 
johdosta siirsi sen toimeenpanon toistaiseksi; 
hallitus lupasi sitäpaitsi esittää uuden „muutos- 
lain" Ulsterin asemasta. Samalla kertaa ja sa- 
malla rajoituksella vahvistettiin samalla tapaa 
perille ajettu laki Walcsin valtiokirkon lakkaut- 
tamisesta. 

Suurta levottomuutta herätti myöskin kysymys 
valtiollisen äänioikeuden laajentamisesta. Heinäk. 
1912 hallitus esitti lakiehdotuksen, joka yksin- 
kertaistutti ja nuiodosteli vapaamieliseen suun- 
taan aikaisempien vaalilakien monimutkaisia ja 
alempien kansanluokkien vaalioikeutta rajoittavia 
määräyksiä; se riisti myöskin tilanomistajilta ja 
akateemisen oppiarvon saavuttaneilta sen etu- 
oikeuden, että he olivat saaneet äänestää useam- 
missa vaalipiireissä. Mutta naisen äänioikeuden 
harrastajat vaativat vaalioikeuden ulottamista 
myöskin naisiin, ja tämä kysymys herätti niin 
jyrkkiä mielipiteiden ristiriitoja, että Ajquith 
tammik. 1913 peruutti koko ehdotuksen. Äänioi- 
keusnaiset, n. s. suffragetit, harjoittivat asiansa 
hyväksi ennen kuulumatonta yllytystä pannen 
huomion herättämiseksi toimeen suorastaan rikol- 
lisia tekoja. Niinpä eräs heidän johtajiansa, 
rouva Pankhurst, yritti pommilla räjähyttää 
Lloyd Georgen taloa, ja eräs toinen vahingoitti 
pahasti kallisarvoista kansallisgalleriassa olevaa 
Velasquezin taulua. 

V:n 1909 jälkeen E:n ulkopolitiikkaa ajettiin 
ministeri Greyn johdolla edelleen ranskalaisystä- 
välliseen ja saksalaisvastaiseen suuntaan. N. s. 
Marokkopulan aikana 1911 Lloyd George eräässä 
puheessa juuri kriitillisellä hetkellä vakuutti, 
että jos tästä kysymyksestä syttyisi sota, niin 
E. asettuisi Ranskan puolelle. E:n ja Saksan 
välinen jännitys ilmeni varsinkin siinä, että ne 
kilvan lisäsivät laivastojansa. Yritykset saada 
tässä asiassa toimeen keskinäinen sopimus rau- 
kesivat ja vahvistivat vain molemmin puolin 
epäluuloja. Sittenkuin Saksa elokuun alussa 
1914 oli ryhtynyt sotaan Venäjää ja Ranskaa 
vastaan ja ensinmainittu hyökkäämällä Belgiaan 
oli loukannut tämän valtion puolueettomuutta, 
julisti E. elok. 4 p:nä sodan Saksaa vastaan. 
Itävaltaa vastaan elok. 12 p:nä. Ministeristöstä 
erosivat silloin Morley ja J. Burns; sotaministe- 
riksi kutsuttiin lordi Kitchener. Turkkia vastaan 
julistettiin sota marrask. 5 p:nä. Jouluk. Egypti 
julistettiin E:n suojeluksen alaiseksi, kediivi Abbas 
Hilmi erotettiin ja hänen setänsä Hussein-Kemal 
huudettiin sulttaaniksi. V:n 1914 loppupuo- 
lella tehtiin Etelä-Afrikassa buurien taholta 
kapinoita, jotka kuitenkin helposti kukistettiin. 
Intiassa tehtiin suunnitellun kapinan puhkeami- 
nen mahdottomaksi joukkovangitsemisilla. Hal- 
lituksen toiminta sodankäynnin alalla herätti 
ennen pitkää tyytymättömyyttä, varsinkin kun 
ampumatarpeita ei voitu hankkia riittävästi. 
Saadakseen enemmän tukea Asquithin täytyi 
toukok. 1915 muodostaa kokoomusministeristö, 
johon vapaamielisten jäsenten lisäksi tuli unio- 
nisteja ja yksi työväenpuolueen edustaja; uusien 
joukossa olivat m. m. Balfour (meriministeri), 
Bonar Law (siirtomaaministeri), Lansdovvne, Cur 
zon ja Carson. Lloyd George ryhtyi tarmokkaasti 
hoitamaan uutta arripumatarveministeriötä. Mutta 
yhä edelleen hallitusta moitittiin velttoudesta 



varsink n lordi Northcliffen ..keltaisessa" sanoma- 
lehdistössä, ja lokak. Carson erosi ministeristöstä. 
Suurimman yhlenäisyjutn aikaansaamiseksi so- 
dankäyntiä koskevissa toimenpiteissä muodostet- 
tiin erityinen sotaneuvosto, johon kuului 5 mi- 
nisteriä; kun siihen ei kutsuttu mcriniinisleri 
Churchillia, jota pidettiin onnettoman Darda- 
nelli-retkikunnan alkuunpanijana, luopui hän. 
Lordi Derbyn johdolla toimeenpantu yritys saada 
vapaaehtoisten värväyksellä kokoon riittävästi 
sotaväkeä ei vienyt tarkoitetuille perille, minkä 
johdosta hallitus päätti panna toimeen yleisen 
asevelvollisuuden. Tammik. 1916 alihuoneessa 
hyväksyttiin naimattcmia miehiä koskeva ase- 
velvollisuuslaki, joka toukok. ulotettiin kaik- 
kiin 18-41 v:n välillä oleviin miehiin. Huhtik. 
puhkesi Irlannissa kapina; sen toimeenpanijana 
oli sinnfeinpuolue, joka tahtoi väkisin erottaa 
Irlannin E:sta. Dublinissa se saatiin vasta veris- 
ten katutaistelujen jälkeen kukistetuksi. Kesäk. 
hukkui sotaministeri Kitchener ollessaan matkalla 
Venäjälle risteilijällä, jonka saks. vedenalainen 
upotti; hänen sijallensa tuli Lloyd George. Hal- 
litukselta vaadittiin edelleen tarmokkaampaa 
sodankäyntiä, ja jouluk. täytyi tämän johdosta 
Asquithin väistyä syrjään. Lloyd George muo 
dosti uuden ministeristön, jonka huomattavim 
mat jäsenet häntä itseään lukuunottamatta oli- 
vat unionisteja. Sota-asiat uskottiin viisimiehi- 
selle kabinetille, jonka muodostivat Lloyd George, , 
Curzon, Bonar Law, Milner ja työväenpuolueen 
edustaja Henderson, ulkoasiainministeriksi tuli 
Balfour, meriministeriksi Carson. Irlannin kysy- 
mys alkoi jälleen kärjistyä maalisk. 1917, kun 
natsionalistit, jotka radikaalinen sinnfeinpuolue 
uhkasi kokonaan syrjäyttää, alkoivat vaatia 
homerulen toteuttamista. Helmik. 1918 pantiin 
toimeen vaalireformi, joka lisäsi äänioikeutettu- 
jen lukua usealla miljoonalla valitsijalla ja joka 
on erityisesti huomattava siitä, että se tuotti 
äänioikeuden myöskin naisille, kuitenkin aino- 
astaan 30 V. täyttäneille ja itsenäisessä ase- 
massa oleville (6 miljoonaa). Järjestämään sodan 
jälkeen tapahtuvaa yhteiskunnan uudistamista 
(resurrcction) sosiaalisten oikeudenmukaisuusnäkö- 
kohtien mukaisesti on perustettu erityinen virasto. 
Sodan loputtua pantiin jouluk. 1918 toimeen 
uudet vaalit, joissa Lloyd Georgen kokoomus- 
hallitus sai suuren enemmistön. Vapaamielisen 
puolueen johtavista miehistä jäi moni valitse- 
matta, m. m. Asquith, joka vasta helmik. 1920 
pääsi takaisin parlamenttiin. Irlannissa valittiin 
etupäässä sinnfeinpuolueen jäseniä. Säännölli- 
siin oloihin palaamista ovat vaikeuttaneet työ- 
väen lisääntyneet vaatimukset ja yhä uusiutuvat 
työlakot. Tärkeintä osaa E:n työväenliikkeessä 
on viime aikoina näytellyt n. s. kolmiliitto, jonka 
muodostavat kaivostyöläiset, rautatieläiset ja 
kuljetustyöläiset. Sen päävaatimuksia on suur- 
tuotannon, ensi sijassa kaivosten ja rautateiden 
kansallistuttanunen. Työväki vaati myöskin, 
että Pohjois-Vcnäjälle lähetetyt engl. joukko- 
osastot palautettaisiin kotimaahan; v. 1919 nämä 
joukot vietiinkin sieltä pois. Mainitun v:n alussa 
tapahtui suuria lakkoja varsinkin Skotlannissa. 
Heinäk. puhkesi Yorkshiressä y. m. kaivostyö- 
läisten lakko, joka koski urakkapalkkoja. Syys- 
kuun lopulla sam. v. alkoi suuri rautatielakko, 
joka uhkasi lyödä lamaan maan koko liike-elä- 



261 



Engia ntilaiset sisaret— Eosand er 



262 



inäii ja saattoi elintarpeiden saannin vaaranalai- 
siksi. Hallituksen onnistui kuitenkin pontevilla 
toimenpiteillään ehkäistä lakon yhteiskunnalle 
tnrmiclliset seuraukset. Jo It.kak. alussa saatiin 
aikaan sovinto pys\'ttämällä palkat toistaiseksi 
sodan aikuisella tasolla. Tyonhalun lamautumi- 
nen ja sen seurauksena oleva tuotannon vähene- 
minen on myöskin E:ssa selvästi huomattavissa 
vaikuttaen osaltansa siihen hintain noustmiseen, 
joka E;ssa pääsi tuntuvampaan vauhtiin vasta 
1919. — Irlannissa jatkui levottomuus ja miel- 
ten kiihko. Sinnfeinpuijlue, joka tahtoi tehdä 
Irlannista itsenäisen tasavallan, pani toimeen 
järjestysvallan edustajain murhia ja muita väki- 
vallantekoja, jotka aiheuttivat ankaria pakko- 
toimenpiteitä hallituksen puolelta. V. 1&20 poh- 
dittiin parlamentissa uutta hcmerule-ehdotusta, 
jonka mukaan Irlannissa tulisi okmaan kaksi 
autonomista aluetta: Ulster (pohjoiset maakun- 
nat) ja muu Irlanti, joilla kummallakin olisi cma 
parlamenttinsa (ks. I r I a n t i, Täyd.). 

Sodan aikana E:n itsehallinnolla varustetut 
siirtomaat osoittivat suurta myötämielisyyttä 
emämaata kohtaan auttaen sitä rahalla ja sota- 
väellä. Eräät siirtomaiden johtavat valtiomiehet 
ottivat mieskohtaisesti osaa E:n ministeristön 
neuvotteluihin ja kysymys emämaan ja siirto- 
maiden keskinäisen yhteyden lujittamiseksi yh- 
teisen valtakunnankabinetin muodostamisella on 
joutunut päiväjärjestykseen. Intiassa ovat itse- 
hallintovaatimukset sodan aikana esiintyneet en- 
tistä voimakkaampina. V:n 1919 lopulla myön- 
nettiinkin eräille osille Intiaa eräänlainen laajen- 
nettu itsehallinto. [J. A. R. Marriott, „England 
since Waterloo" (1913).] J. F. 

Englantilaiset sisaret, virallinen nimi Insti- 
tute of Mary, nunnakunta, jonka 1609 pe- 
rusti engl. aatelisnainen Mary Ward ja joka on 
jesuiittamunkkikunnan naispuolinen vastine. 
Nunnakunta, joka v:sta 1630 oli kielletty, sei 
paavilta vahvistuksen 1703. Sillä on luostareita 
Irlannissa, Ranskassa, Etelä-Saksassa ja Ita- 
liassa ja se harrastaa sairaanhoitoa ja nuorison 
opetusta. Jäsenet ovat aatelisia ,, neitoja" ja 
palvelevia ,, sisaria". 

Enrobe [ägo'b] (ransk.), ohut valkea valko- 
maakerros, joka ennen läpikuultavaa lasitusta 
sivellään saviastiain pinnalle, kun tahdotaan 
(maalaamista varten) saada astian savipohjan 
luonnollinen tumma väri peittymään, vrt. Savi- 
teollisuus, VIII Os. 

*Engs(röm, Otto Ingemar, kuoli 1919. 

*Enlurd (En no la), Juhana, kuoli 1914. 

Eiinätyskiilma ks. L u i s t i s u u r e e t, Tävd. 

*Eno. 7,371 as. (1918); kansakouluja 10, vai- 
vaistalo, osuuskauppa, 2 osuuskassaa, säästö- 
pankki, paloapuyhdistys, lääkäri, apteekki; Pie- 
lisen kanava kulkee läpi pitäjän; Niskan, Pauk- 
kajan. Uimaharjun, Ahvenisen, Hirvirannan, 
Hirviniemen, Rantalan lastauspaikat, Kaltimcn 
ja Uimaharjun asemat, Paukkajan ja Haapalah- 
den pysäkit. Näkötorni, n. 20 m korkea, Majo- 
vaaralla. J. A. W. 

»Encnijoslji. 2,742 as. (1918); kansakouluja 3, 
säästöpankki, osuusmeijeri, osuuskauppa, osuus- 
kassa, kunnanlääkäri yhteinen Kerimäen kanssa, 
paloapuyhdistys samoin. — Kangassaaren lasi- 
tehdas, saha ja mylly, osuusmeijeri, Kangassaa- 
rella ja Ahvensalmessa procm.uveistämö. Kirkko 



puusta, rak. 1886. Alttaritaulu Albert Moliisin 
maala; ma. J. A. W. 

'Enontekiö. 1,095 as. (1918), kirkolta Tornion 
asemalle 361 km. — Kirkko puusta, rak. 1864, 
läirmitettävä. 

Enriques [enri'kves], Federigo (s. 1871), 
it. maumaatikko. projektiivisen ja deskriptiivi- 
sen gecmetrian professori Bolognassa. Hänen 
tärkeimmät teoksensa käsitelevät geometrian 
aksicmeja ja algebrallisten pintojen geometriaa. 
Teoksia: ,,Lezioni di geometria projettiva" (1898), 
„Questicni riguardanti la geometria elementare" 
(UCO, myös saks.), ,,Ricerche di geometria sulle 
superficie algebraiche" (lfc£4), ,,Elementi di geo- 
metria" (KOS, U. Amaldi'n ker?). U. S:n. 

Ensm^en [emi i3nj, 13C0- ja 14C0-lukujen saks. 
rakennusmestariperhe Uimissa. Kantaisä ja Sak- 
sassa aikansa kuuluisin arkkitehti oli Ulrich von 
E., joka toimi Uimin, Milanon ja Strassburgin 
katedraalien sekä Esslingenin Frauenkirchen ra- 
kennustöissä. Viimemainitun kirkon siroa lävis- 
tettyä tornia pidetään Saksan gotiikan helmenä. 
Hänen poikansa M a 1 1 h i a s von E. rakensi 
Bernin tuomiokirkon. U-o N. 

Entelke, Ugandan pääkaupunki Englannin Itä- 
Afrikassa, Viktoria-järvcn rannalla. 

Entente [ä1ä'tj (ransk.), ymmärtämys, sopu, 
vrt. E. c o r d i a I e, II Os. — E. nimitystä on 
viime aikoina käytetty n. s. ympärysvalloista, 
Englannista, Ranskasta ja Venäjästä, jotka suur- 
valtain sodassa ja jo ennen sitä olivat ryhmitty- 
neet keskusvaltoja, ensi sijassa Saksaa, vastaan. 

Entisliestäinä ks. Imperfekti, III Os. 

Eiitomopliaga ks. L o i s p i s t i ä i s e t, V Os. 

Enver paJa (s. n. 1882), turk. upseeri ja 
poliiikko, otti nuorena upseerina osaa nuorturkki- 
laisten kapinaan ja vallankumoukseen 1CC8 ja 
mainittiin pian nuortinkkilaisfen suosituimpien 
johtajien joukossa. Tämän jälkeen E. oli sotilas- 
attaseana Berliinissä, missä Saksan oivallinen sota- 
laitos teki häneen voimakkaan vaikutuksen. Tri- 
poliin sodan sytyttyä 1911 tiän läksi tähän maa- 
han ottaen käsiinsä jchdcn Dernassa, jota ita- 
lialaiset vain vähän hätyyttivät. Kun Turkin 
hallitus oli tehnyt rauhan, aikoi E. siitä huoli- 
matta emin päin jatkaa sotaa, mutta Balkanin- 
sota sai hänet palaamaan kotiin. Kun bulgaaria- 
Iäiset olivat toisessa Balkaninsodassa joutuneet 
tappiolle, ottivat turkkilaiset E:n toimesta Ad- 
riancpolin uudestaan valtaansa. Trm^mik. 1913 
hän kukisti Kiamil pasan ministeristön, ja tuli 
kesäk. itse sotaministeriksi. Hänen aloitteestaan 
kutsuttiin saks. kenraali Liman v. Sanders jär- 
jestämään Turkin sotajoukkoa uudelle kannalle. 
Suurvaltain sodan sytyttyä E. sai jo lokak. 1914 
Turkin sekaantumaan siihen keskusvallain liit- 
tolaisena. Sodan loputtua hän pakeni Saksaan, 
irutta esiintyi sittemmin Vähässä-Aasiassa yh- 
tenä karsallisen liikkeen johtajana. 

Eosander /■-2o'nrfar7, Johann Friedrich 
von, liikanimeltään Göthe (1670-1729), saks. 
arkkitehti, jatkoi Brandenburgin vaaliruhtinaan 
Fredrik III:n hoviarkkitehtina Berliinin linnan 
rakennustöitä, linnan pihaa ja Lustgartenia vastas- 
sa olevia julkisivuia; rakensi Neringin aloittamaan 
Charlottenburgin linnaan molemmat kunniapihaa 
ympäröivät siivet ja kupolitornin sekä Monbi- 
joun, Schönhausenin (1704) ja Oranienburgin 
1 (1709) linnat (lähellä Berliiniä). U-o N. 



263 



Ep6e— Erichsen 



2(54 



Epie [-pe'], Charles Michel de 1' (1712 
-89), ransk. kuuromykkäin opetuksen perustaja. 
E. toimi alkuansa pappina (jonkun aikaa myöskin 
asianajajana), mutta menetti sittemmin papin- 
virkansa. V. 1770 hän perusti ensimäisen l<uuro- 
mykkäinopiston Pariisiin. Teoksia: ,, Institution 
des sourds et muets par la voie des signes nietho- 
diqucs" (1776), 2:nen pain. nimellä ,,La veri- 
table maniere d'instruire les sourds et muets" 
(1784). IBerthier, „L'abbe de rEpee"' (1852).] 

Epcnteesi (kreik. epe'nthesis = väliintyöntämi- 
nen) sanalla tarkoitetaan kielitieteessä nykyään 
seuraavan tavun ;- tai u-äänteen liian aikaista 
ääntämistä niin, että se toisen vokaalin kanssa 
tulee muodostamaan diftongin, esim. suom. murt. 
tuil = tuli, kreik. phaino (= osoitan) < phanjB. 
vrt. Äänteenmuutos, X Os. p. 1938. 

Ephialtes ks. L o i s p i s t i ä i s e t, V Os. 

Epifysis ks. E p i p h y s i s, 11 Os. 

Epilu. 1. Pysäkki Porin radalla 5 km Tampe- 
reelta länteen. — 2. Taajaväkinen asutuskeskus 
ja tehdasseutu (Tampereen tapettitehdas, D. 
\Vinter <S C:o o.-y:n väritehdas, Suomen peru- 
nanjalostustehdas, Epilän konepaja, Suomen 
sahanterätehdas, keinovillatehdas, tilketehdas, 
krominahkatehdas, Excelsior o.-y:n hienotaeteh- 
das y. m.) E:n pysäkin ympärillä. — 3. Maatila 
Pirkkalan pitäjässä Tohlopin kylässä E:n pysäkin 
vieressä, 5 km Tampereelta valtamaantien var- 
rella; perintötila; ollut kauan yhdysviljelyksessä 
Rason entisen kappalaisvirkatalon kanssa, kum- 
pikin 1/4 manttaalia, pinta-alaltaan yhteensä 120 
ha, josta peltoa lähes 50 ha, nykyisin Kaarilan 
(vrt. t. III Os.) kartanon yhteydessä. Omistajia: 
1791 yliopp. Johan Ringbom, 1859 rovasti Gab- 
riel VVallenius, 1878 ravintoloitsija C. Engström, 
1890 kauppias Isak V. Saarela, 1904 toiminimi 
,,Kiiala aktiebolag för jordbruk och Industri", 
1908 kunnallisneuvos Otto Thuneberg. Vapaus- 
sodan aikana kartanon alueella ankaroita taiste- 
luita. Päärakennus sitä ennen kapinan aikana 
poltettu. J. A. W. 

*Epoletti ks. myös 01 kai apu t, VI Os., 
ja V i r k a p u k u, Täyd. 

Epoopboron, lisämunasarja, munasarjan lähis- 
tössä oleva, useiden pienten putkien muodostama 
surkastunut elin naisen sukupuolielimissä; vastaa 
miehen lisä- I. sivukivestä (vrt. E p i d i d y m i- 
tis, Il Os.). (Y. K.) 

Epäheimoiset ks. H y s t e r o p h y t a, III Os. 

Epärohellinen kilpailu. Yhtenä vapaan kil- 
pailun \arji)puolista on se, että monet liikkeen- 
harjoittajat, voidakseen kilpailla toisten kanssa, 
ryhtyvät käyttämään erilaisia epärehellisiä, jopa 
petollisiakin keinoja, kuten vääriä huhuja kil- 
pailijoista, kysynnän ja tarjonnan suhteesta, no- 
teerausten suunnasta, harhaanjohtavia tietoja 
tavarain laadusta ja alkuperästä, keksittyjä hin- 
nanalennuksia ja loppuunmyyntejä, salaisia hyvi- 
tyksiä ja lahjuksia y. m. s. S. O. P. 

Epäsuora suuntaus, tykin suuntaus silloin, 
kun maali ei ole suoraan näkyvissä. E:aa s:ta 
nimitetään myös välilliseksi suuntauk- 
seksi. Nykyisin tapahtuu kaikki tykistön 
taistelutoiminta melkein yksinomaan peitetyistä 
ampuma-asemista, jotka ovat kaikilta puolin, 
ylhäältäkin, piilossa vihollisen katseilta. Siksi 
on e. s. kenttätykistössäkin tullut melkein sään- 
nöksi. W. E. T. 



Erdmaan, NilsAxel Fredrik (s. 1860), 
kirjallisuushistorioitsija, toimii virkamiehenä Tuk- 
holmassa. Teoksia: ,,Modern realism" (1884), 
,, August Blanchc och hans samtid" (1892), „Carl 
Mikael Bellman, hans omgifning och samtid" 
(1895), „Es. Tegner" (189G), „Erik Gustaf Gei- 
jer" (1897), „Ur rococons lif" (1901), ,,De poli- 
tiske kannstöparne" (1904), „Gustaf III" (1907) 
y. m. 

*Erdmannsdörter, Max von, kuoli 1905. 

Ereskigal, babylonialaisten mytologiassa Tuo- 
nelan herratar. Nimitys on sumerilainen ja esiin- 
tyy myös kreik. taikateksteissä. K. T-t. 

Ericaeeae ks. K a n e r v a k a s v i t, IV Os. 

Erich [erihj, R a f a e 1 W a I d e m a r (s. 1879), 
suom. oikeusoppinut, yliopp. 1898, fil. kand. 
1890, lakit. kand. 1894, lakit. lis. ja toht. 1907. 
Määrättiin 1906 hoitamaan ylim. suomen kielen 
lehtorinvirkaa lainopillisessa tiedekunnassa, nimi- 
tettiin 1910 valtio-oikeuden ja kansainvälisen 
oikeuden professoriksi. Läksi syysk. 1915 Hel- 
singissä toimineen itsenäisyysjärjestön toimesta 
ja yliopiston sijaiskanslerin suostumuksella val- 
tiollisia tehtäviä varten Ruotsiin ja Saksaan, 
mistä lopullisesti palasi toukok. 1918. Joudut- 
tuaan venäläisten vallanpitäjäin epäluulon alai- 
seksi pyysi, yliopiston etua ja turvallisuutta sil- 
mällä pitäen, ja sai helmik. 1917 eron professorin- 
virastaan, johon uudelleen nimitettiin heinäk. 
1917. Ulkoasiaintoimituskunnan (-ministeriön) 
alkuajoista saakka toiminut siinä asiantuntijana 
ja ylimääräisenä neuvottelevana virkamiehenä. 
Suomen itsenäisyyden alkuaikoina ollut mukana 
Saksassa käydyissä kansainvälisissä neuvotteluissa, 
samoin muissa diplomaattisissa toimissa ulkomail- 
la. Pääministerinä maaliskuusta 1920. Julkaisuja: 
,,Allianzen und Allianzverhältnisse nach heutigem 
Völkerrecht"(väitöskirja 1907), ,,Le droit de la Fin- 
lande d'apr6s les juristes etrangers" (1908), ,, Valtio- 
sääntöjen säätäminen ja muuttaminen" (1909), 
,,Till läran om lagstiftningsakter och lagstift- 
ningsförfarandet" (1911), ,,Das Staatsrecht des 
Grossfiirstentums Finnland" (1912), ..Probleme 
der internationalen Organisation" (1914), ,, Kan- 
sainvälinen oikeus" (1915), ,,Uber einige fiir die 
Beurteilung der finnischen Frage bedeutsame 
Fragen des allgemeinen Staatsrechts" (1916) 
y. m. varsinkin Suomen oikeutta valaisevia pie- 
nempiä ja suurempia teoksia ja tutkielmia. 

Erichsen feriksenj, Thorvald (s. 1868). 
norj. taidemaalari, aikoi ensin lakimieheksi, mutta 
keskeytti opintonsa ja ryhtyi opiskelemaan tai- 
detta Bergslienin taidekoulussa ja Kristiaanian 
taide- ja käsityökoulussa. Myöhemmin E. siir- 
tyi Kööpenhaminaan jossa Zahrtmann oli hänen 
opettajansa ja vaikutti huomattavasti hänen 
taiteeseensa Niinikään on hän saanut vaiku- 
telmia vanhemmasta ulkomaisesta taiteesta, jo- 
hon tutustui Pariisissa ja Italiassa. Varhaisem- 
missa teoksissaan E. esiintyy innokkaana natu- 
ralismin kannattajana — sellaisia ovat hänen 
maalauksensa ..Syystunnelma" ja ,,Vaagelainen 
maisema" — , mutta 1900-luvulta lähtien hän 
alkaa kiinnittää päähuomionsa värikäsittelyyn. 
Hänen tunnetuimpia teoksiaan tältä myöhem- 
mältä kehityskaudelta ovat ,, Alaston mies ja 
kaksi naista", ,, Alastomia ihmisiä jumalan ympä- 
rillä" sekä joukko väriloistoisia, ekspressionisti- 
seen tyyliin maalattuja maisemia. F. L. 



I 



265 



Eridu— Eros 



2C6 



Erida ks. Abu Ä a li r e i n, I Os. 

Erikoisjoukot, erikoisaseilla varustetut ja eri- 
koistehtäviä suorittavat joukot, kuten konekivää- 
riosastot, miinanheittäjäosastot, tankki-osastot, 
syöksvjoukot. 

Eriksen [e-], Alfred (s. 1804), norj. pappi ja 
sosiaalipolitikko, v:sta 1910 pappina Kristiaa- 
niassa. V. 1902 E. perusti Tromsan anitin työ- 
väenyhdistyksen ja julkaisi 1902-11 sosialistista 
lehteä ,,Nordlys"; oli 1903-12 edustajana suur- 
käräjillä, missä pian tuli sosialistien ryhmän joh- 
tajaksi, mutta oli liian itsenäinen voidakseen 
kauan pysyä tässä asemassa; 1912 hän erotettiin- 
kin puolueesta. 

Eriksnäs, 1 manttaalin suuruinen allodisäleri Si- 
poon pitäjässä lähellä Sipoonjoen suuta, n. 18 km 
Nickbyn asemalta Porvoon radalta. Kuuluttuaan 
1500-luvulla eversti Niilo Olavinpojalle se 1605 
joutui VVittenberg-suvuile. On myöhemmin ollut 
Nordenberg- (aatel. Nordenskiöld-) suvun hallussa. 
Nvkvinen (1921) omistaja C. Enckell. 

Eriksson [c-], Jakob (s. 1848), ruots. sienien- 
tutkija ja kasvipatologi, fil. toht. ja kasvitie- 
teen dosentti Lundissa 1874, maanviljelysakate- 
mian koekentän kasvitieteilijä 1885, 1906-14 
Ruotsin maanviljelysakatemian alaisen maatalou- 
dellisen koelaitoksen kasvitieteellisen osaston joh- 
taja. Tehnyt perustavaa laatua olevia tutki- 
muksia viljalajien eri muodoista sekä ennen 
kaikkea näillä loisivista ruostesienistä. Moni- 
vuotiset tutkimuksensa E. on koonnut julkai- 
suihin ,,Die Getreideroste" (1896), ,,Hvad är 
sädesrost och hvad kan göras mot densamma?" 
(1896), ,;Sur Torigine et la propagation de la 
rouille des cereales par la semence" (1900-01), 
,,lTber das vegetative Leben der Qetreiderost- 
pilze" (Vet.-akad. handl. 37-39, 1904-05), 
,,t}ber die Spezialisierung des Oetreideschvvarz- 
rostes in Schvveden und in anderen Ländern" 
(1902 ja 1918); eksikkaattiteos „Fungi para- 
sitici scandinavici exsiccati" (10 kokoelniavihkoa, 
500 numeroa, 1882-95). Suurta huomiota mutta 
ei yleistä hyväksymistä mykologipiireissä herätti 
E:n mykoplasmahypoteesi, jonka mukaan ruoste- 
sieni ajoittain viettää latenttia elämää isäntä- 
kasvin soluissa, missä sen alkulima esiintyy 
sekoittuneena isäntäkasvin alkulimaan n. s. my- 
koplasmana; ruostetäplien esiintyminen riip- 
puisi siitä, että sieni siirtyy mykoplasrna-asteel- 
tansa itsenäisesti eläväksi sieneksi (,,Ober die 
Mykoplasmatheorie, ihre Geschichte und ihren 
Tagesstand", 1910 ja seur.). Oppikirja ,,Landt- 
bruksväxternas svampsjukdomar" (1910). 

*Eriophyes ks. myös L u u m u p u n k k i, 
P ä ä r y n ä p u n k k i, V i i n i m a r j a p u nkk i, 
Täyd. 

Erisnimi ks. Propri, VII Os. 

Eriu [t-] 1. Erin, Irlannin vanha kelttiläi- 
nen nimi. 

*Erkko, 1. Juhana Henrik E. Kootut 
teokset !-IV ilmestyivät vv. 1907-12. [K- Kivi- 
alho, ,, I. H. Erkko vhteiskunnallisena runoilija- 
na" (19"l6).l 

2. Eero E., tuli jouluk. 1918 sosiaaliminis- 
teriksi, huhtik. 1919 kulkulaitosten ja yleisten 
töiden ministeriksi, elok. sam. v. kauppa- ja 
teollisuusministeriksi; luopui maalisk. 1920 siir- 
tyen takaisin ,, Helsingin Sanomain" päätoimit- 
tajaksi. 



Erlangeniu koulukunta on tärkeä ilmenemys 
siitä uudestaan heränneestä uskonnollisesta ja 
kirkollisesta elämästä, joka Saksan ja varsinkin 
Baierin luterilaisessa kirkossa syntyi ratsionalis- 
min kukistumisen jälkeen 1820- ja 1830-luvuilla. 
Sen keskipisteenä oli Erlangenin yliopisto, jonka 
teologisessa tiedekunnassa 19:nnellä vuosis. vai- 
kuttivat «Tiiehet sellaiset kuin Frank, Hofmann, 
Thomasius ja Zezschvvitz (ks. n., Il, 111, IX ja 
X Os.). Nämä jumaluusoppineet olivat kaikki 
luterilaisen tunnustuksen kannalla, mutta hei 
dän periaatteenansa oli ,, opettaa vanhaa totuutta 
uudella tavalla". He eivät tyytyneet esittä- 
mään oppinsa tueksi raamatunlauseita, vaan veto- 
sivat kristilliseen kokemukseen ja johtivat oppi- 
rakennuksensa jostakin kokemuksen takaamasta 
perustotuudesta (esim. vanhurskauttamisesta tai 
uudestasyntymisestä). Jäykästi puhdasoppiselta 
taholta heitä syytettiin vahingollisesta „subjekti- 
vismista", mutta kieltämätöntä on, että he siten 
ovat nostaneet kirkollisen jumaluusopin korkeam- 
malle tieteelliselle tasolle. Uskonopin sisältöön 
nähden he yleensä pysyivät vanhoillisella kannalla. 
[Hans Pöhimann, „Die Erlanger Theologie. Ihre 
Geschichte und ihre Bedeutung" (1907).] F.. K-a. 

Erier. I. Fritz E. (s. 1868), saks. taidemaa- 
lari, on saanut taiteellisen kasvatuksensa pää- 
asiallisesti Pariisissa, jossa varsinkin Besnard on 
häneen huomattavasti vaikuttanut. Hän edus- 
taa nykyajan saks. taiteessa etusijassa koristeellista 
ja myöskin monumenttaalista maalausta, sivel- 
len mehevät värinsä leveinä pintoina ja rajoit- 
taen ne tummilla ääriviivoilla. Hän on korista- 
nut seinämaalauksilla joukon yksityisiä huvi- 
loita, hotelleja, mutta myöskin Hannoverin raati- 
huoneen, sekä maalannut eteviä muotokuvia. 
Niinikään hän on käyttänyt dekoratiivista ky- 
kyään plakaattien ja taideteoUisuusmallien sekä 
näyttämökoristeiden alalla. V. 1915 julkais- 
tiin jäljennöksinä kokoelma hänen länsirinta- 
malla vesiväreillä maalaamiaan sotakuvia. 

— 2. Erich E. (s. 1870), taiteilijanimeltänsä 
E.-Samaden, taidemaalari, edellisen veli, on 
maalannut etupäässä temperaväreillä vuoristo- 
maisemia Samadenista Engadinista. Niissä huo- 
maa selvästi Segantini'n vaikutusta. Kuten 
veljensä on hänkin kuvannut maailmansotaa 
syövy tyssarjassaan ,,Sota". Molemmat kuulu- 
vat miincheniläiseen taiteilijaryhmään „Scholle". 

F. L. 

Ernoiiitti on sarveismainen, keinotekoinen tuote, 
jota valmistetaan hiivasta ja formaldehydistä. 
Sen voi kuumassa puristaa halutun muotoiseksi 
esineeksi ja muovailla teräaseilla. E:sta valmis- 
tetaan nappeja, kädensijoja, työkalujen varsia, 
sähköteknillisiä esineitä, kuvalaattoja y. m. , 

H. R-r. 

Eros, lähinnä aurinkoa kiertävä pikkuplaneetti, 
keksitty 1898. E:n keskietäisyys auringosta on 
1,46 maanradan sädettä eli hiukan pienempi kuin 
Marsin, mutta kun sen rata on hyvin soikea, voi 
se suotuisissa tapauksissa (1894, 1931) tulla n. 
22 milj. km:n etäisyyteen maasta ja näkyy silloin 
paljain silmin. Tähden ollessa näin lähellä maata 
voidaan sen etäisyys ja sen kautta auringon etäi- 
syys maasta määrätä siuirella tarkkuudella. E. 
on myös siinä suhteessa merkillinen, että sen valo- 
voimassa tapahtuu lyhytjaksoisia vaihteluja, joiden 
syytä ei vielä varmuudella tunneta. 1'. V:lä. 



267 



Ersrrum— Esikaupunki 



268 



*Erseruni. Suurvaltain sodassa venäläiset val- 
loittivat lim helmlk. 16 p. 1916. 

Ersinhän (anneen. Erisai), kaupunki Turkin 
.\rnieeniassa, Erserumin maakunnassa lähellä 
liufratin läntistä lähdejokca Kara SM'ta. N. 
23,000 as., muliamettllaisia ja armeenialaisia. 

K. r-t. 

•Erslev, Kristian Sophus August, 
tuli 1915 valtioarkistonhoitajaksi; 1910 ilmestyi 
,,Dct 16 aarlumdrede". 

Ertel, Traugott Lebrecht (1778-1858), 
saks. hienomekaanikko, joka 1820 otti haltuunsa 
Reichenbachin työpajan Miinchenissä, minkä 
osasi kehittää siihen kuntoon, että se 1800-Iuvun 
keskivaincille saakka kykeni täyttämään ensiluok 
kaistan tähtitieteellisten kojeiden tarpeen Saksassa, 
Venäjällä, Italiassa y. m. E:n kuoleman jälkeen 
hänen poikansa Georg (1813-63) ja Gustav 
(1829-75) jatkoivat liikettä, joka nykyään on 
vieraiden käsissä. 

•Erzberger, Mathias, oli syksyllä 1918 
Saksan asclepokomissionin jäsenenä, tuli rau- 
hanteon jälkeen kesällä 1919 raha-asiainminis- 
teriksi; luopui 1920, kun häntä vastaan oli 
esittänyt raskauttavia syytöksiä omanvoiton- 
pyynnistä ent. ministeri Helfferich, joka 
myöskin tämän johdosta syntyneessä oikeuden- 
käynnissä ainakin osaksi näytti syytöksensä to- 
teen. ' J. F. 

*Eräiärvi. 1,924 as. (1918); kunnan palovakuu- 
tusyhtiö, osuusmeijeri ja jauhomylly, Tiirikais- 
ten höyrysaha ja jauhomylly, Keski-Suomen kivi- 
louhimo o.-y.; Vetterkullan kartano; Koppalan- 
salmen ja Tiirikaisten satamapaikat. — l<irkko 
korjattu I91G I. Launiin piirustusten mukaan, 
alttaritaulun paikalla kipsinen saman muovai- 
lema Vapahtajan veistokuva. 

Escherich [emih], Karl (s. 1871), saks. hyön- 
teistieteilijä, n. s. sovelletun hyiinteistieteen ete- 
vimpiä edustajia ja uranuurtajia Euroopassa, Tha- 
randtin metsäakatemian professorina v:sta 1907, 
Karlsruhen tekn. korkeakoulun professorina v:sta 
1913, Miinchenin yliopistossa sovelletun eläintie- 
teen professorina v:sta 1914. Käytyään tutkimus- 
matkoilla Vähässä-.^^asiassa (1894), Algeriassa 
(1902), Abessiiniassa (1906) ja Ceylonilla (1910) 
hän 1911 kävi Yhdysvalloissa tutustumassa siellä 
korkealle kehitetyn sovelletun entomologian me- 
netelmiin; perusti kotia palattuaan ,, Deutsche 
Oesellschaft fiir angewandte Entomologie" seu- 
ran 1912 ja alkoi seur. v. julkaista sarjaa ,,7.eit- 
schrift fiir angevvandte Entomologie". Muita 
julkaisuja: ,, System der Lepismatiden" (1903), 
,,Kcimblätterbildung bei den Musciden" (191"). 
,,Die Ameise" (2:nen pain. 1917), ,,Die Termiten 
oJer vveissen Ameisen" (1909), ,,Termitenleben 
auf Ceylon" (1911), ,,Die angevvandte Entomu- 
logie in den Vereinigten Staaten" (1912), ,,Die 
Forstinsekten Mitteleuropas" (I, 1913; II, 1920). 

J. A. W. 

Escbstrath [eitrntj, N a t a 1 y von (s. 1860), 
saks. romaanikirjailijatar, kirjoittanut kevyitä 
ajanvietekertomuksia. Hänen kirjojaan on kään- 
netty paljon m. m. ruotsiksi ja ne ovat suosittua 
lukemista. E:n kootut teokset ovat v:sta 1890 
alkaen ilmestyneet kahtena kuvitettuna sarjana 
..Gesammelte Werke" (25 os.) ja ,,Illustrierte 
Romane und Novellen" (33 os.). 

Esijälsi ks. Johtojanne, 111 Os. 





as. 


-luvusta 


9.294 


14.052 


9.0 


5-757 


12.4(1 


31.3 


II. 712 


22.836 


101,: 


.?.8l7 


7.580 


20.5 


1.503 


3.028 


■7.4 


9S6 


2,878 


19.8 


1.332 


2.474 


18,3 


2,732 


5.492 


88.7 


823 


1.247 


21,4 


2,322 


4.426 


17-.5 


555 


881 


'4.7 


721 


1.699 


l33.: 


345 


611 


10,3 


830 


1.846 


44.6 


S03 


1.621 


41,0 


278 


899 


26,8 


421 


1.099 


37.1 


4S9 


860 


26.8 


I.QOI 


1.857 


114.2 



'Esikaupunki. Paikallisliikenteen viimeaikai- 
nen nopea vilkastuminen on suuresti edistänyt 
asutuksen siirtymistä kaupunkien rajoille ja ynmä- 
ristöiiiin niin, että e:eja on syntynyt melkein kaik- 
kien kaupunkiemme äärille. Seuraavassa taulu- 
kossa annetaan 1919 toimitettuun asuntolaskel- 
maan perustuvia tietoja huomattavimpien e:ie.nmi.' 
suuruudesta y. m. 

Esikaupunkien 

kiiiiteis- asuinhuo- asukaslultu 

Einäkaupuni^in töjen iicidcii asukas- ^» ^^^ emä- 

nimi. luku luku luku Kaupungin 

Helsinki 2.165 

Turku 1.426 

Viipuri 2,753 

T.impere 863 

Vaasa 357 

Oulu 150 

Pon — 

Lahti 6.12 

Pietarsaari 255 

Lappeenranta - . . 4-H5 

Porvoo 83 

Jyväskylä — 

Hänieenlinnn .... 93 

Mikkeli 206 

tlanko 221 

Kajaani — 

Sortavala 133 

Kokkola 80 

Salon kauppala . . 213 

E:t ovat maassamme saaneet syntyä ja kehit- 
tyä vapaina siitä säännöstelystä, jota kaupunkei- 
hin nähden aina on pidetty tarpeellisena. Aino- 
astaan harvoissa niistäon, soveltamalla kesäk. 15p. 
1898 taajaväkisistä yhdyskunnista annettua ase- 
tusta, saatu aikaan erinäisiä järjestyssääntöjä. Olot 
ovatkin niissä sentähden yleensä päässeet kehitty- 
mään turmiolliseen suuntaan. Niinpä on toimite- 
tuissa asunnontarkastuksissa todettu, että Turun 
e:ien asunnoista 1905 n. 70 % ja Tampereen 
1909 n. 60 % olivat terveydellisessä suhteessa ala- 
arvoiset. Erittäinkin on e:ien köyhäinhoito monel- 
le maalaiskunnalle osoittautunut ylivoimaiseksi 
tehtäväksi. Varsinkin Viipurin e. -olot ovat pääs- 
seet kehittymään sille kannalle, että maalaiskun 
nan talous niiden takia on joutumaisillaan seka- 
sortoiseen tilaan, niin että valtion jo on ollut ryh 
dyttävä sitä rahallisesti tukemaan. — Useat kau 
pungit ovat aikojen kuluessa ryhtyneet toimiin 
e:ien liittämiseksi itseensä. Tällaisista tapauksista 
ovat mainittavimmat seuraavat: Tampere-Kyttälä 
1876, Oulu-Tuira 1886, Pori-Aittaluoto 1893, Hel- 
sinki-Kumtähti y. m. 1905, Oulu-Alalaanila 1910, 
Helsinki-Böhle v- m. 1912, Oulu-Toppila y. m. 
1916 ja Tampere-Hatanpää y. m. 1919. iVlaan 
arvon viime vuosina noustua huimaavasti on täl- 
laisia e. -liitoksia kuitenkin sattunut harvemmin. 
— Emäkaupungit eivät sanottavasti ole puuttu- 
neet e:ien oloihin, milloin nämä eivät ole si- 
jainneet kaupungin omistamalla maalla. E. -olo- 
jen järjestämisestä nostettiin kysymys m. m. v:n 
1919 valtiopäivillä, jotka päättivät kehoittaa hal- 
litusta ryhtymään toimenpiteisiin e:ien erottami- 
seksi asianomaisista maalaiskunnista ja e. -oloissa 
vallitsevien epäkohtien poistamiseksi, sekä otta- 
maan 1920 v:n menoarvioon 1 milj. markan suu- 
ruisen määrärahan niiden maalaiskuntain avusta- 
miseksi, jotka e. -olojen takia kärsivät kohtuut- 
tomia taloudellisia rasituksia. Suomen 3:nnet kau- 
punkipäivät Turussa 1920 asettuivat myöskin sille 
kannalle, että e:t ovat liitettävät kaupunkeihin ja 
että kaupunkien ylimalkaan on koetettava saada 



i 



269 



Esilämmittäjä— Espanjalainen ratsastajii 



270 



omakseen hankituksi e. -alue läliimpine ympäris- 
töineen, sekä milloin e:eja kuitenkin kaupungin ra- 
joille syntyy, ajoissa rylidyttävä toimiin niiden jär- 
jestämiseksi taajaväkisiksi ylidyskunniksi. Koska 
jiallinnollisen lainkäyttömme mukaan ei maata voi 
kaupunkiin liittää maanomistajan suostLmniksetta 
ja tämä suuressa määrin vaikeuttaa e. -kysymyk- 
sen ratkaisua, on lainvalmistelukLuita 1920 halli- 
tuksen aloitteesta valmistanut ehdotuksen lainsää- 
dännöksi kunnallisen jaoii uksen muuttamisesta, 
jonka mukaan kaupunginalueen laajentaminen kä- 
visi entistään helpommaksi. Tämän lakielidotuk- 
sen täydennykseksi lainvalmistelukunnassa myös 
on valmistelun alaisena kaupungin asemakaava- 
laki, joka puolestaan kaupungeille huojentaisi e.- 
alueiden järjestämistä niiden tultua liitetyiksi kau- 
punkeihin. Kysymyksen ratkaisu siihen suuntaan, 
että e:t liitettäisiin emäkaupunkiinsa, näyttää si- 
ten käyvän toteutumistaan kohti. [Yngve Lars- 
son, ,,Inkorporeringsproblemet" (1913). Lainval- 
mistelukunnan ehdotus lainsäädännöksi kunnalli- 
sen jaoituksen muuttamisesta ynnä perustelut 
(1920), V. 1919 toimitetun asuntolaskelman tulok- 
set (1920).] T. M. 

Esilämmittäjä (e t u 1 ä m m i 1 1 ä j ä). Lämpö- 
voima- y. m. lämpöä käyttävissä laitoksissa me- 
nee lämpöä suuret mää- 
rät hukkaan sekä savu- 
kaasujen että menohöyryn 
mukana. Höyrykoneessa 
esim. saadaan paraim- 
massa tapauksessa n. 1 1 °'p 
lämpöä voimana polttoai- 
neesta. Höyrykoneeseen 
johdetun höyryn lämmöstä 
saadaan vuorostaan kor- 
keintaan 25 % voimana. 
Hukkalämpöä koetetaan 
käyttää hyödyksi m. m. 
kattilan syöttöveden läm- 
mittämiseen. Niinpä tämä 
kuumennetaan savukaasu- 
jen lämmöllä n. s. ekono- 
meisereissä (ks. Economi- 
ser, Il Os.), menohöyryn 
lämmöllä esilämmittäjä ni- 
misellä laitteella. Näitä 
on monenlaisia: lokomo- 
biileissa johdetaan meno- 
höyryä välittömästi syöttö- 
vesisäiliöön; tavallisesti johdetaan kuitenkin meno- 
höyry kulkemaan säiliöön, jonka sisällä syöttö- 
vesi kulkee putkissa tai päinvastoin (ks. kuv.). 
Mikäli mahdollista käytetään tällöin vasta- 
V i r t a-järjestelmää, s. o. vesi ja höyry johde- 
taan kulkemaan vastakkaisiin suuntiin niin, että 
kylmin vesi ja kylmin höyry samoinkuin kuumin 
vesi ja kuumin höyry tulevat kohdakkain. Näin 
saadaan mahdoUisim.man suuri osa lämpöä syöttö- 
veteen. Nykyään käytetään e:iä, joihin johdetaan 
vain apukoneiden, esim. syöttöpumpun meno- 
höyry ja usein e. on tällöin rakennettu niin, että 
höyry sekaantuu suoraan veteen. Vesi silloin 
valuu viistoja hyllyjä pitkin alaspäin, höyryn 
tullessa alhaalta ylöspäin. P-o P-o. 

*Esimies. E. on myös jokainen Suomen 
maaväKeen tai laivastoon kuuluva sotilashenkilö, 
Jolla on oikeus antaa toiselle, alaiselleen, käskyjä 
tai ryhtyä häntä koskeviin toimenpiteisiin. E. 




Esiläraraittäjä. 



on alaistensa sotilashenkilöitten opettaja ja kas- 
vattaja. Sotamiehen e:iä ovat: !. kaikkialla, 
sekä palveluksessa että sen ulkopuolella: maa- 
väen ja laivaston kaikki upseerit, lääkintä- ja 
eläinlääkintäupsecrit, maaväen ja laivaston kaikki 
aliupseerit; 2. tilapäisesti sekä vain palveluk- 
sessa: korpraali tai tavallinen sotamies, joka 
e:n erikoisesta käskystä on saanut käskyvallan 
muihin vertaisiinsa miehiin nähden, niin kauan 
ja siinä määrin kuin tämä palvelustoimi vaatii; 
vahti- ja vartiopalvelukseen määrätyt miehet, 
jotka ovat palveluksen teossa. W. E. T. 

*Esliadroona, pienin taktillinen yksikkö ratsu- 
väessä, vastaa jalkaväen komppaniaa. 

♦Eskilstuna. 30,354 as. (1918). 

"'Eskimot. Valkoiset eskimot, uiko 
muodoltaan eurooppalaisia muistuttava, Klinken- 
bergin 190G löytämä, Pohjois-.^^meriikan arkti- 
sessa saaristossa asuva pieni eskimoheimo. Ste- 
fansson tapasi 1910 40 tällaista eskimoa Vikto- 
rian-maan etelärannikolla (ks. Viktorian- 
m a a, X Os.). M. E. H. 

Eski^ehr („Vanha kaupunki"), kaupunki Vä- 
hässä-Aasiassa Sakarian sivujoen Pursakin var- 
rella (40,000 as.), Anatolian ja Angoran ratojen 
yhtvmäpaikka, muin. Dorytiruni. K. T-t. 

Eskola. P e n 1 1 i (s. 1883), suom. geologi, yliopp. 
1901, fil. kand. 1906, fil. lis. 1915, dosentti 1910, 
mineralogis-geologisen laitoksen assistentti sam. v. 
Julkaissut: ,,0n the petrology of the Orijärvi Re- 
gion in Southxvestern Finland" (1914), ,,0m 
sambandet mellan kemisk och mineralogisk sam- 
mansättning hos Orijärvi traktens metamorfa 
berearter" (1915), „Geologian alkeet" (1900). 

*Esmein, Jean Paul H i p p o 1 y t e E m- 
manuel A d h 6 m a r, kuoli 1913. 

»Espanja. 20,741,913 as. (1917), 41 km=:llä. 

Historia. Lokak. 1909 muodosti Moret 
vapaamielisen hallituksen, jonka helmik. 1910 
täytyi antaa tilaa uudelle Canalejasin johtamalle 
vapaamieliselle ministeristölle. Canalejas tais- 
teli varsinkin klerikaaleja vastaan. M. m. koe- 
tettiin munkkilaitoksen jatkuvaa kehitystä eh- 
käistä erityisellä lailla. V. 1911 hyväksytyii 
yhdistyslain tarkoituksena oli etupäässä ehkäistä 
munkkikuntain omaisuuden lisääntymistä suun- 
nattomassa määrässä. Uskonnonvapauden peri- 
aatetta ylläpidettiin. Yleinen asevelvollisuus, 
joka ulotettiin myöskin hengellisiin, pantiin toi- 
meen 1912. Marrask. sam. v. murhasi Canale- 
jasin anarkisti. Ministeristö uusittiin Romano- 
nesin johdolla. Kun vapaamielisistä oli eronnut 
radikaalinen ryhmä, reformistit, Garcia Prieton 
johdolla, kukistui Romanonesin ministeristö lokak. 
1913. Valtaan pääsivät vanhoilliset, joita ei 
kuitenkaan enää johtanut klerikaalinen Maura, 
vaan sosiaalipoliittisia reformeja harrastava Dato. 
Toukok. 1916 hallituksen johto jälleen siirtyi 
Romanonesille, joka luopui huhtik. 1917, kun ei 
saanut virkaveljiänsä luopumaan siitä puolueet- 
tomuuden kannasta, jolle E. oli asettunut suur- 
valtain sodassa. Kun hänen seuraajansa Garcia 
Prieto oli eronnut kesäk. sam. v., muodosti Dato 
uuden ministeristön, jonka sijaan kuitenkin jo 
marrask. sam. v. tuli uusi Garcia Prieton minis- 
teristö. J. F. 

Espanjalainen ratsastaja (saks. spanischer Rei- 
ter), piiKkilankahäkki, jota käytetään partioiden 
kulkua ja omaa ulosryntäystä varten jätettyjen 



271 



Espanjantauti -Etappikomenduntuuri 



272 



aukkojen sulkemiseksi tavallisessa piikkilanka- 
esteessä, ks. A s e m a s o t a, Täyd. IV. E. T. 

Espaiijantautii maailmansodan loppuaikoina 
(1918-l'J) esiintynyt valtava kulkutauti, joka 
useimpien tutkijain mielipiteen mukaan on sama 
kuin todellinen i n f 1 u e n s a (ks. I n f I u- 
e n s a, III Os.), mutta ei sama kuin jokapäiväi- 
sessä kielenkäytössä mainittu ,,infkiensa". Tau- 
din tartunta-aine ei ole varmuudella tunnettu. 
Tartunta tapahtuu suoraan henkilöstä toiseen 
luultavasti ysköksien kautta ja sairastuminen 
seuraa n. 1-3 vuorokauden kuluttua. Tavalli- 
simmat oireet ovat yskä, kuume, pistos, koko 
ruumiin särky, vatsan ja hermoston häiriöt. 
Jälkitauteina esiintyy usein keuhkokuume, 
keuhkopussin märkiminen, sydänhalvaus y. m. 
Varmaa hoitokeinoa ei tunneta, lepo ja hiostus- 
kääreet lienevät lääkärien kesken ja alkoholi 
yleisön kesken suosituimpia hoitokeinoja. — Suo- 
meen e. tuli nähtävästi saks. sotilasten mat- : 
kassa keväällä 1918 ja sen jälkeen se on esiinty- 
nyt useampia kertoja äkkiä leviävänä kulkutau- 
tina, joka ei ole säästänyt mitään maamme osaa. 
Väliin ovat koko kyläkimnat yhtaikaa sairastu- 
neet ja joskus ovat talon kaikki asukkaat kuol- 
leet tautiin. Suomessa tähän tautiin sortuneiden 
määrä voitaneen arvioida n. 25,000 henkilöksi. 
Myöhemmät kulkutaudin uusinnat ovat nähtä- 
västi huomattavasti lievempiä. A. J. P. 

♦Espoo. 8,613 as. (1918). Kansakouluja 16,1 
ruots. tietopuolinen karjanhoitokoulu Aminnessa, ' 
kotiseutuyhdistys, osuuskauppa, säästöpankki, 
2 vapaaeht. palokuntaa; teollisuuslaitoksia: 4 
myllyä, 3 sahaa, 5 tiilitehdasta, E:n lasitehdas, 
E:n turvepehkutehdas, Syrjäsen puuseppätehdas, 
Grankullan ja Em kartanon sähkölaitokset, saa- 
ristossa kalastusta; Albergan ja Kilon huvila- : 
yhteiskunnat, Sommaröarna niminen huvila- 
seutu; suurimmat maatilat Espoon, Ämin- 
nen, Gumbölen, Järvenpään, Kilon, Bodomin ja 
Hagalundin kartanot; Espoon, Köklaksin ja Oran- 
kullan rautatieasemat. Kilon ja .Albergan pysäkit, 
Skällörnin laivalaituri. Grankullan huvilayhdys- 
kunta muodostui kauppalaksi 1920. — Kirkossa 
Correggion ,, Pyhän yön" mukaan IdaSiltverbergin 
1867 jäljentämä alttaritaulu. J. A- W. 

Essad pasa, albanialainen politikko, saavutti 
Albaniassa suuren vaikutusvallan ja otti osaa 
lukuisiin albanialaiskapinoihin. .Ajoittain hän 
taas oli Turkin hallitusviroissa ja saa\utti pasan 
arvon. V:n 1908 vallankumouksessa hän liittyi 
nuorturkkilaisiin ja tuli Durazzon edustajaksi. , 
Balkaninsodan puhjettua E. puolusti Skutari'a 
montenegrolaisia vastaan, kunnes hänen huhtik. I 
1913 täytyi antautua. Tämän sodan jälkeisenä | 
levottomana aikana E. tosiasiallisesti hallitsi [ 
Durazzoa ja sen ympäristöä. Hän liittvi ensin 
suurvaltain Albanian ruhtinaaksi asettamaan 
Wiedin prinssiin, mutta toukok. 1914 viimemai- 
nittu vangitutti E:n valtiopetoksesta. Hänet 
vietiin Italiaan, mutta ruhtinaan poistuttua ' 
maasta syysk. 1914 E. palasi Albaniaan ja julis- 
tutti itsensä väliaikaisen Albanian tasaxallan 
presidentiksi, missä asemassa hän pysyi siksi, ' 
kunnes maa oli joutunut osittain italialaisten, 
osittain itävaltalaisten haltuun. Kesäk. 1920 hän 
sai surmansa salamurhaajan kädestä Pariisissa. 

./■ F- 
Esseisti ks. Essavisti, II Os. 



»Essen. 410,307 as. (1910). 

Essen, Nikolai von (18G0-I910), ven. 
amiraali, kunnostautui Japanin sodassa risteilijä 
Novikin päällikkönä; oli suurvaltain sodan alusta 
kuolemaansa saakka Venäjän Itämerenlaivaston 
päällikkönä. 

Essen-trein [esdnväin], August Oftmar 
von (1831-92), saks. arkkitehti ja taidehistorioit- 
sija, professorina Qrazin teknillisessä korkeakou- 
lussa 1865-66, Niirnbergin germaanilaisen museon 
johtajana 1866-91. Tälle laitokselle E. omisti 
parhaat voimansa julkaisten sen kokoelmista luet- 
teloita, taidehistoriallisia tutkielmia sekä ammatti- 
miesten avustamana runsaasti kuvitetun „Kunst- 
und kulturgeschichtliche Denkmale des Germa- 
nischen Nationalmuseums" (1877). Muita jul- 
kaisuja: ,,Norddeutschlands Backsteinbau im 
Mittelalter" (1855-56); „Bilderatlas zur Kultur- 
geschichte. Mittelalter" (1884); Durmin „Hand- 
: buch der Architektur"issa muinaiskristillinen ra- 
kennustaide sekä keskiajan sota- ja asuinraken- 
nukset (1889-93). Arkkitehtina E. suunnitteli 
useampia suurempia kirkkojen uusinteluja, erit- 
täinkin harrastaen kirkkosisustain dekoratiivista 
koristelua (tärkeimmät uusintelut: Braunschvveigin 
tuomiokirkko ja Sancta Maria im Kapitol Köl- 
nissä). U-o N. 

Esteet ks. .Asemasota, Täyd. 

»Estlander, Carl Gustaf, kuoli 1910. [E:n 
elämäkerran on kirjoittanut M. G. Schvbergson.) 

Estlander [-a'-], Ernst Henrik (s. 1870), 
suom. lainoppinut, yliopp. 1888, fil. kand. 1891, 
lakit. kand. 1896, lakit. lis. 1900, oikeushistorian 
dosenttina v:sta 1902 ja ylimäär. professorina 
v:sta 1908 Helsingin yliopistossa. Otti osaa 
säätyvaltiopäiviin aatelistossa 1897, 1899, 1900, 
1904-05 ja 1905-06; eduskunnan jäsenenä valtio- 
päivillä 1907-13, 1917-19 (useissa valiokunnissa); 
v:sta 1919 valtakunnanoikeuden jäsen. Routa- 
vuosina passiivisen vastarinnan alkuunpanijoita 
ja järjestäjiä; oleskeli 1904 maasta karkoitettuna 
jonkun aikaa Novgorodissa. Ruots. kansanpuo- 
lueen johtomiehiä. Julkaisuja: „Studier i äldre 
svensk förmynderskapsrätt" (1897, 1898-1903), 
,,Bidrag tili en undersökning om klander ä lös- 
öre enligt äldre svensk rätt" (1900), ,, Under- 
sökning af bedrägeribrottets kännetecken och 
begrepp enligt finsk straffrätt " (1901), „Grunden 
för bevisvitsordet i landskapslagarnas straffpro- 
cess" (1908). 

" Estrup, J .1 k o b B r o n n u m S c a v e n i u s, 
kuoli 1913. 

Etiiani, CjH,, eräs tärkeimpiä ja rakenteeltaan 
yksinkertaisimpia hiilivetyjä. Helposti syttyvä 
kaasu. Kiehumapiste — 93°. Esiintyy luonnossa 
raakaan petroliöljyyn liuenneena. Keinotekoi- 
sesti sitä voidaan valmistaa monilla eri tavoilla 
etyli- ja metyliyhdistyksistä. N. J. T. 

Etagere [-iä'r] (ransk.) ks. E t a s ä ä r i, II Os. 

Etappi < ransk. t' t a p e (ks. t. II Os.). 

Etappialue ks. E t a p p i I a i t o s, Täyd. 

Etappi-intendentti, sot. E:t hoitavat muona-, 
raha- ja laskuasiat. 

Elappikomendantuuri, etappialueen virasto. 
Sen tehtäviin kuuluu: komendantuurien käytettä- 
vinä olevien joukkojen majoitus ja muonitus, 
etappiteiden varmistaminen ja suojeleminen, läpi- 
kulkevien joukkojen majoitus ja muonitus, etappi- 
sairaalain perustaminen, muiden etappivirastc- 



273 



Etappilaitus^Etelä-Suomen kaupunkienrälineii pulielin-o.-r. 



274 



jen sekä etappikuormastojen huolto, etappisähkö- 
lennätin- ja etappipostiasema, liikenteen valvo- 
minen elappiteillä, maan tuotteiden käyttö j. n. e. 

W. E. T. 

Etappilaitos, sotajoukkojen yhteys taaksepäin. 
Säilyttääkseen taistelukuntoisuutensa pitää sota- 
joukon olla hyvässä yhteydessä kotimaahan. 
Sille pitää toimittaa jälkikuljetuksen kautta uusia 
taisteluvoimia ja kaikenlaisia tarpeita sekä toi- 
selta puolen kuljettaa pois kaikki, mikä estää sen 
taistelukuntoisuutta, kuten haavoittuneet, sai- 
raat, vangit, saalis j. n. e. Näitä tehtäviä varten 
järjestetään e., joka käyttää maan rauta-, vesi- 
ja maanteitä. Etappiaiue on välittömästi sota- 
toimialueen takana oleva osa maata. Etappi- 
alueen halki kulkevat etappilinjat, joita myöten 
liikenne kulkee kotimaan ja sotajoukkojen vä- 
lillä. Etappialueelle rakennetaan etappivaras- 
loja ja -sairaaloita. Sodan ylijohto määrää etappi- 
linjat ja armeian etappialueet. 

Vielä 30-vuotisen sodan aikana elivät sotajou- : 
kot täydellisesti sotanäyttämön kustannuksella. 
N. s. kabinettisotien aikana taas käytettiin ennen 
koottuja suuria varastoja, jotka kuitenkin rajoit- 
tivat suuresti liikuntavapautta. Ransk. vallan- 
kumousjoukot hylkäsivät tällaisen menettely- 
tavan ja käyttivät sensijaan ryöstöä. Napoleon 
järjesti jälkikuljetuksen uudenaikaiselle kannalle. 
Hänen etappilinjansa olivat kuitenkin erikoisen 
pitkät, ja siitä johtuvat vaikeudet tulivat usein, 
varsinkin Venäjän retkellä, näkyviin, vaikkakin 
siihen aikaan sotajoukkojen pienuuden takia tar- 
vittiinkin vain yksi etappilinja. 

Rautatiet saivat aikaan täydellisen helpotuksen 
etappioloissa, tehden työn nopeaksi ja yksinker- i 
täiseksi. Varastot voidaan nyt koota lähelle j 
käyttöpaikkaansa, taistelevia joukkoja voidaan J 
helposti siirtää paikasta toiseen. Mutta mitä j 
arvokkaammat nämä kulkutiet ovat, sitä suu- ; 
rempia häiriöitä syntyy, jos vihollisen onnistuu ; 
katkaista ne. Sen takia on tarpeen erikoiset 
etappijoukot etappiliikenteen suojeleiniseksi. 

W. E. T. [ 

Etappiliikeunetarkastaja, etappiliikenneolojen 
valvoja. 1 

Etappilinjat ks. Etappilaitos, Täyd. 

Etappilääkärit;, johtavat armeian sairaslioitoa, 
sairaiden ja haavoittuneiden kuljetusta, sairaa- 
loiden ja sitomapaikkojen järjestelyä j. n. e. 

Etappimnouakuormasto. Armeiakunnan e:ssa 
on muonaa armeiakunnalle vähän enemmän kuin 
4 p:ksi. Varasto, josta kuormasto kuljettaa 
armeiakunnalle muonaa, voi siis olla korkein- 
taan kahden päivänmatkan päässä armeiasta, 
jos oletetaan, että armeiakunta seisoo paikallaan. 

W. E. T. 

Etappipostimestari, etappipostilaitoksen pääl- \ 
likkö, joka pitää huolta kenttäpostista. 

Etappipäällikkö, armeian jälkikuljetuksen jär- 1 
j estäjä. > ' ■ ' 

Etappisairnala ks. Etappilaitos, Täyd. 

Etnppitiet ks. Etappilaitos, Täyd. E. 
vaativat sota-aikana laajakantoista kunnossa- 
pitoa ja huoltoa, sillä raskaat etappikuormastot 
rasittavat niitä suuresti. W. E. T. 

Etappivarasto ks. Etappilaitos, Täyd. 

Etappivarikot. Etappialueille perustetut muona-, 
ampumatarve-, varusvarastot, joista tarpeet lä- 
hetetään toimivalle armeialle. W. E. T. 



Etappirirasto. E:jen tehtävänä on: 1) etappi- 
alueen, sen liikelinjojen ja -välineiden jako; 2) lii- 
kenneyhteyden järjestely kenttäarmeian ja koti- 
maan välillä jälkikuljetusta varten; 3) ilmoitus- 
ten ja tietojen välitys kotimaan ja sotajoukon 
välillä; 4) etappialueen yhdyslinjojen ylläpito, 
käyttö ja varustaminen sekä uusien rakentami- 
nen; 5) kenttäarmeiaan matkaavien tai sieltä 
tulevien ihmisten ja eläinten majoitus ja muoni- 
tus, niin kauan kuin ne ovat etappialueella; 6) 
poliisitoimi etappialueella; 7) etappialueeksi mää- 
rätyn vihollismaan hallitus, kunnes se ehditään 
lopullisesti järjestää. W. E. T. 

Eteenmarssi, sotajoukkojen johtaminen tais- 
telurintamaan. E:t palvelusharjoituksissa (äksee- 
rauksessa), syvyysrivistöstä (komppaniarivistöstä, 
joukkuerivistöstä, ryhmärivistöstä, jonorivistöstä) 
rintamaan (komppaniarintamaan, ryhmiin) tapah- 
tuvat juoksut, marssit. IV. E.'T. 

Etelä-Ameriikan liittovallat ks. A B C-v a 1- 
t i o t, Tävd. 

*Etelä-CaroUiia. 1,660,934 as. (1018). Siirto- 
laisia oli 1910 6,200, joista saksalaisia 1,700, 
englantilaisia 500, irlantilaisia 770 ja venäläisiä 
790. Suomalaisia on E.-C:n luoteisosissa jonkun 
verran maanviljelijöinä. — V. 1912 oli sato: 
10,500,000 hl maissia, 3,000,000 hl kauraa, 700,000 
hl vehnää, 16,000 hl riissiä, 300,000 hl perunoita, 
1,200,000 paalia puuvillaa ja 9,200,000 kg tupak- 
kaa (1916 oli tupakkasato 28 milj. kg). V. 1917 
oli hevosia 85,000, muuleja 174,000, sarvikar- 
jaa 404,000, lampaita 30,000 ja sikoja 920,000. 
Teollisuuden tuotannonarvo oli 1910 704 milj. mk. 
PääteoUisuushaarat ovat puuvilla-, apulannoitus- 
ja puutavarateollisuus. Vuoritvön tuotannonarvo 
oli 1914 7,500,000 mk. — Rautateitä oli 1915 
5,935 km ja sähkörautateitä 181 km. M. E. H. 

* Etelä-Dakota. 675,000 as. (1918). Intiaa- 
neja 21,082. Siirtolaisia oli 1910 100,800, joista 
saksalaisia 21,500, norjalaisia 21,000, venäläisiä 
13,200, itävaltalaisia 5,370, englantilaisia 4,000 
ja irlantilaisia 3,000. Suomalaisia on E.-D:ssa 
monin paikoin maanviljelijöinä, sekä kaivosmie- 
hinä Mustain kumpuin (Black Hills) vuoristo- 
seudussa, etenkin Leadissa ja Terravillessä. — 
V. 1912 oli sato: 25.500,000 hl maissia, 17,400,000 
hl kauraa. 17,200,000 hl vehnää, 7,600,000 hl 
ohraa, 100,000 hl ruista, 2,100,000 hl perunoita 
ja 1.750,000 hl pellavansiemeniä (1918 oli mais- 
sin sato 36,000,000 hl ja ohran 13,500,000 hl). 
V. 1917 oli hevosia 774,000, muuleja 15,000. 
sarvikarjaa 1,705,000, lampaita 658,000 ja sikoja 
1,432,000. TeoUisuuden tuotannonarvo oli 1910 
95,500,000 mk. PääteoUisuushaarat ovat mylly-, 
meijeri-, kirjapaino- ja puutavarateollisuus. 
Vuorityön tuotannonarvo oli 1915 n. 41 milj. mk. 
Päätuote on kulta; vähemmän saadaan hopeaa, 
vaskea v. m. metalleja. — Rautateitä oli 1915 
6,833 kni. M. E. H. 

Eteläntaedelmät, syötävät hedelmät ja sieme- 
net, joita tuodaan lämpimistä maista, etenkin 
Välimeren maista ja Ameriikan lämpimistä osista. 
Tärkeimpiä e:iä ovat ananas, appelsiinit, sitruu- 
nat, banaanit, taatelit, viikunat ja rusinat. 

Etelä-Slaavia ks. S e r b i a I a i s-k r o a t s i a- 
1 a i s-s I o V e e n i 1 a i n e n valtakunta. Täyd . 

Etelä-Suomen kaupunkienvälinen puhelin-o.-y. 
(ruots. Södra Finlands Interurbana 
T e 1 e f o n a k t i e b o 1 ag) perustetfiin 5 p. 



275 



Eteiä-Suomen Voimaosakeyhtiö — EtuvartiopatruUit 



276 



toukok. 1894 tarkoituksena rakentaa ja hoitaa 
Suomen kaiipiinkienvälisiä puhelinlinjoja ja niillä 
ylläpitää piihclinliikettä. Yhtiön miiodostivat 
5 ennestään olevaa pienempää yhtiötä, jotka ai- 
kaisemmin omistivat yksilankaisia puhelinlinjoja 
Etelä-Suomen kaupimkien välillä. V. I'.U8 osake- 
pääoma oli 5 milj. mk. (1894 1()5,0U0 mk.), vara- 
rahasto 1,4 milj. mk., toimeenpaneva johtaja 
ins. Johannes Stenberg, hallintoneuvoston pu- 
heenjohtaja Dan. Joh. VVaden. Otettuaan joh- 
dot haltuunsa yhtiö muutti ne 2-lankaisiksi, ja 
1913 ja 1914 laskettiin 205,090 markan kustannuk- 
sella maanalaisia n. s. krarup-kaapeleita pääkau- 
punkiin ja sen lähcisvvteen. Johtoverkon pituus 
oli 1894 1,440 km, 1915 24,475 km, 1916 25,053 
km, 1917 ja 1918 26,077 km, sen arvo on noussut 
Smk:sta 83: 38 jöhto-km:iä kohden 1894 Smk:aan 
147: — 1915 samalta \älimatkalta, koko johtover- 
kon arvo sam. v. n. 3,6 milj. mk. Puheluaika oli 
5 min. ennen v. 1894, senjälkeen 4 min. v:een 
1914, jolloin se supistettiin 3 minuuttiin. V. 1911 
alettiin sovelluttaa amer. kaksoispuhelujärjestel- 
mää. Puhelinmaksu on yleensä pysytetty 2 
pennissä km:ltä, virkapuhelut ovat myönnytys- 
ehtojen mukaan maksuttomat. Välitettyjen puhe- 
lujen lukumäärä oli 1894 91,928, 1915 3,076,157. 
1916 3,790,876, 1917 3,715,888, 1918 2,337,389, 
joista n. 9 % virkapuheluja. Pääkeskusasema 
sijoitettiin 1907 yhtiön omaan taloon Korkea- 
vuorenk. 37 Helsingissä. Eläkekassa 124,600 mk. 

J. A. W. 

Etelä-Suomen Voimaosakeyhtiö (Sydfinska 
K r a f t a k t i e h o I a g e t), 1916 perustettu 
yhtiö, jonka tarkoituksena on tuottaa ja siirtää 
sähköenergiaa sekä mahdollisesti myös harjoit- 
taa teollista toimintaa muodossa tai toisessa. 
Kotipaikka Ruotsinpyhtää, osakepääoma 8 milj. 
mk., toimeenpaneva johtaja (1919) ins. G. JVi. 
Nordensvan. Omistaa Volttilan verotalon Ruotsin- 
pyhtäällä ja talokiinteistön Porvoon kaupungissa 
sekä Kymijoen Ahvenkosken suuhaarassa olevat 
Rökhusforsin (7,420 hevosv.) ja Sjöforsin (4,350 
hevosv.) kosket sekä n. puolet Kuuskoskesta 
(6,050 hevosv.). Yhtiö on vuokrannut ja aukais- 
sut itselleen 40 m:n levyisen johtokujan Kymi- 
joelta Helsinkiin ja ovat nykyään (1919) muun-! 
taja-asemat ja johdot työn alla, kesäkuusta 1920 
yhtiö hankkii sähköenergiaa m. m. Helsingin 
kaupungille. J. A. W. j 

*EtujoultliO, marssivarmistuksen (ks. t. Täyd.) i 
osa. Etujoukko jakautuu etu- ja pääosastoon, j 

Etulinja, vihollista lähinnä oleva taistelulinja; 
asemasodassa vihollista lähinnä olevat ampuma- 
hautavarusteet. IV. E. T. 

Etuiämmittäjä ks. E s i 1 ä m m i 1 1 ä j ä, Täyd. 

Etumies. Ruoturintama on muodostettu yksi- 
tyisistä ruoduista. Kuhunkin ruotuun kuuluu 
etumies ja takamies. Ruodun takamies seisoo 
80 cm etumiehensä takana etumiehen selästä 
takamiehen rintaan laskettuna. W. E. T. 

Etuosasto, varmistetun marssirivistön etu- 
joukon alkuosa, ks. M a r s s i v a r m i s t u s, 
Tävd. 

Etuvartio on levossa olevien joukkojen suoja, 
ks. E t u v a r t i o p a 1 v e I u s, Täyd. 

Etuvartioalue ks. E t u v a r t i o p a 1 v e I u s, 
Täyl. 

EtuTartiokatial(ka. Etuvartiojoukot eivät 
vleensä etsi taistelua, koska siitä takana olevien 



joukkojen lepo häiriytyy. Etuvartion lähettämät 
vahdit ja patrullit joutuvat kuitenkin usein kos- 
ketuksiin vihollisen kanssa, karkoittaen sen pie- 
nemmällä kahakalla, josta useimmiten vain asian- 
omaisen kenttävahdin tai etuvartiokomppanian 
rauha häiriytyy. W. E. T. 

Eturartioketju, lepäävien joukkojen suojclus- 
vartiokefju, ks. E t u v a r t i o p a 1 v e 1 u s, Täyd. 
. Etuvaitiokomentaja ks. E t u v a r t i o p a 1 v c- 
I u s, Täy<\ 

*EtUTartiopalTelu8. Jotta taisteluista ja mars- 
I seista uupuneelle sotajoukolle kävisi mahdolli- 
I seksi rauhassa levätä, on siitä erotettava erikoi- 
I nen pienempi osa, joka etuvartiokomentajan alai- 
j sena saa tehtäväkseen lepäävien joukkojen suo- 
jelemisen. Etuvartioiden on lyötävä pienehköt 
j vihollisjoukot takaisin sekä vakavamman hyök- 
käyksen sattuessa hankittava etuvartiolinjan ta- 
' kana lepääville joukoille aikaa laittautua marssi- 
ja taistekivalmiiksi. E:n täytyy tapahtua olo- 
suhteitten mukaan. Etuvartion vahvuus ja muo- 
dostelu riippuu vihollisen läheisyydestä, omasta 
vahvuudesta, maan luonteesta ja tilanteen ai- 
! heuttamista olosuhteista. Joukko, jota viholli- 
, nen ei vakavammin uhkaa, voi lepoon asettues- 
saan tyytyä yksinkertaisiin varovaisuustoimen- 
j piteisiin asettaen läheisyyteensä pienempiä var- . 
' tioita. Mitä suurempi vihollisen hyökkäyksen 
' vaara on, sitä laajakantoisempia täytyy varo- 
vaisuustoimenpiteiden olla lepäävän joukon suo- 
jelemiseksi. 

Tärkeintä on suojella viholliseen päin johtavat 
tiet, koska joukkojen liikkuminen etenkin yöllä 
on suureksi osaksi sidottu teihin. E:een käyte- 
1 tään mahdollisuuden mukaan levänneitä jouk- 
I koja; marssin jälkeen sitävastoin tämä tehtävä 
jää tavallisimmin etujoukon (peräydyttäessä jälki- 
joukon) huoleksi. Vihollisen hyökkäyksen varalta 
täytyy etuvartiojoukon aina olla taisteluvalmiina. 
j — Etuvartiot ovat etuvartiokomentajan käskyn- 
alaisia. Suurien joukko-osastojen suojelemista 
varten voidaan maa-ala jakaa useampiin etu- 
vartioalueisiin, joista kullekin määrätään oma 
etuvartiokomentajansa. Tämä määrää osan jou- 
kostaan etuvartiokomppanioiksi, toisen osan etu- 
vartioreserviksi. Etuvartioreservin tehtävänä on 
tukea etuvartiokomppanioita ja se valmistuu 
taistelukuntoon vasta kun etulinjassa olevat etu- 
vartiokomppaniat ovat hälyytetyt. ' Etuvartio- 
komppaniat ovat koko suojeluksen päätekijöinä. 
Ne suojelevat itseään kenttävahdeilla tai suora- 
naisilla vartioilla. Kenttävahdit taasen lähettä- 
vät eteensä ulommaiset vartiot, joko kaksois- 
vartioita tai aliupseerivartioita, riippuen vartioi- 
tavan paikan sotilaallisesta tärkeydestä. Kenttä- 
' vahtien väliset alat suojellaan vartioketjun sisällä 
tapahtuvalla patrullitoiminnalla, samoin useim- 
miten kaksois- ja aliupsecrivartioiden väliset 
alat. — Tämän ulommaisen vartioketjun ulkopuo- 
lelle lähetetään patrulleja aivan vihollisen kinte- 
reille, jotta aina oltaisiin kosketuksessa viholli- 
sen kanssa ja siten parhaiten estettäisiin kaikki 
vihollisen taholta tulevat yllätykset. VV. E. T. 

Eturartiopatrullit ovat kenttävahtien sekä eri 
vartioitten väliset säännölliset patrullit, jotka 
pitävät yhteyttä näiden välillä sekä suojelevat 
niiden välistä alaa, sekä viholliseen päin lähete- 
tyt patrullit kosketuksen aikaansaamiseksi vihol- 
lisen kanssa. W. E. T. 



277 



Etuvartioreservi —Eurajoki 



278 



Etuvartioreservi ks. E t u v a r t i o p a 1 v e- 
1 tl s, fiiyJ. 

Etuvartiotiedustelu. Tiedustelupalvelus kiiu- 
liiii etuvartiolle vain sikäli, kuin se lepäävien 
joukkojen suojelemiseksi on tarpeellista. Täliän 
käytetään aivan vihollisen läheisyyteen lähetet- 
täviä jalkaväkipatriilleja. Laajempi tiedustelu 
on ratsuväen tehtävänä, ja tätä varten annetaan 
etuvartiokomentajan käytettäväksi tisein ratsu- 
\äkeä. Tämä Icoettaa saada kosketuksen vihol- 
lisen kanssa ja ylläpitää sitä ilmoittaen etuvartio- 
komentajalle kaikki vihollisen aikeet. H'. E. T. 

Etuvarustus. Asemasodassa, vihollisasemien 
ollessa Kaueinpana toisistaan, rakennetaan erit- 
täinkin metsäisillä ja epätasaisilla seuduilla var- 
sinaisten puolustusasemien eteen tukikohtia ja 
varustuksia, joista, lähempänä vihollista ollen, 
paremmin voidaan keksiä vihollisen aikeet. Vi- 
hollisen hyökätessä puolustaudutaan näissä siksi, 
kunnes päälinja on hälyytetty hyökkäystä vas- 
taanottamaan. E;t varustetaan tavallisesti am- 
pumahaudoilla ja piikkilankaesteillä. W. E. T. 

Etäisyydenarvioiminen. Tenoisan tulenvaiku- 
tuksen saavuttamiseksi on oikean tähtäimen va- 
litseminen sekä tätä varten vihollisen etäisyyden 
tarkka arvioiminen välttämätön. Jalkaväki tekee 
tämän arvioimisen tavallisimmin silmämitalla, 
tykistö ja konekiväärit useimmiten erikoisten 
etäisyysniittarien avulla. Monet seikat, kuten 
maalin näkyväisyys, maan laatu, valo, sää, maa- 
lin tausta j.n. e. aiheuttavat vaikeuksia e:ssa, 
joka vaatii pitkäaikaista opetusta ja harjoitusta, 
vrt. E t ä i s y y s m i 1 1 a r i, 1 1 Os, W. E. T. 

Eubulos f-ba-J, ateenal. valtiomies (4:nnellä 
vuosis. e. Kr.; mainitaan v. 330 vainajana), nautti 
suuressa määrin kansan luottamusta ja sai Atee- 
nan valtiotalouden, joka n. s. liittolaissodan ai- 
kana (337-355) oli joutunut rappiolle, jälleen 
hyvään kuntoon, niin että m. m. voitiin käyttää 
melkoisia varoja puolustuslaitoksen parantami- 
seen. Mutta samalla E. totutti kansalaisia yhä 
enemmän raha-avustuksien saantiin yleisistä va- 
roista; asetettiinpa koko valtiovarain hoito sen 
rahastonhoitajan kontrollin alaiseksi, josta varat- 
tomille oli jaettava rahoja osanottoa varten 
julkisiin juhliin. Täten lamautettiin kansan 
toimintakyky aikana, jolloin sitä olisi ollut käy- 
tettävä Makedonian Philippoksen pyyteiden vas- 
tustamiseksi, ks. T h e o r i k o n, IX Os. ja 
D e m o s t h e n e s, 11 Os. O. E. T. 

»Eucken, Rudolf, oli 1912-13 n. s. „vaihto- 
professorina" .Ameriikassa, luennoiden sekä Cam- 
bridgessä (.Mass.) että New Yorkissa. Esiintyi 
stiurvaltain sodan aikana luennoitsijana ja puhu- 
jana useissa Saksan kaupungeissa sekä Wienissä 
ja Budapestissä. Oli myös Berliinin saks.-suom. 
seuran puheenjohtajana ja koetti innokkaasti 
sekä puhein että kirjoituksin herättää Saksassa 
mielenkiintoa Suomea ja sen suuria kysymyksiä 
kohtaan. — Uudempia julkaisuja: ,,Können 
wir noch Christen sein?" (1911), ,,Erkennen und 
Leben" (1912). ,,Zur Sammlung der Qeister" 
(1913), „Ethics and modern thought" (1913), 
,,Die Träger des deutschen Geistes" (1915), ja 
„Mensch und Welt" (1918, 2men pain. 1920), 
mikä viimeksimainittu teos erikoisen hyvin kuvas- 
taa E:n maailmankatsomusta. 

*Engenie Marie, kuoli 1920. 

Eugeniikka (kreik. eii = hyvin, ja gcnikos = 



syntymistä koskeva) ks. R o t u b i o I o g i^a, 
VIII Os. ja Perinnöllisyys: 4. Suku- 
tutki m us, VII Os. 

Eugmo, maankohoamisen kautta mantereeseen 
yhtynyt entinen saari Kruunupyyn joen suulla. 
vrt. Luoto, V Osa. 

*Eu!enburg, Botho von, kuoli 1912. 

Euler [öibr], Hans Karl A u g u s t S i- 
m o n V o n (s. 1873), saks.-ruots. kemisti, polveu- 
tuu kuuluisasta matemaatikko L. Euleristä (ks. 
t. 11 Os.), syntyään saksalainen, fil. toht. Ber- 
liinissä 1895, siirtyi 1897 Tukholmaan, nimitet- 
tiin 1906 Tukholman korkeakoulun yleisen ja 
orgaanisen kemian professoriksi. E:n tutki- 
mukset liikkuvat sekä epäorgaanisen että or- 
gaanisen kemian alalla koskien katalyysin teo- 
riaa, liukenevaisuusilmiötä, ammoniakaalisia me- 
talliyhdistyksiä, diazoyhdistyksiä, kasvien hiilen- 
yhteytystä ja sokerinmuodostusta sekä enzymi- 
kemiaa. Teoksia: ,,Växtkeinien" (1907), ,, All- 
gemeine Chemie der Enzyme" (1910), ,,Chemie 
der Hefe und der alkoholischen Gärung" (1915, 
P. Lindnerin kera). 

Eumerus strigatus ks. Perunakärpänen, 
Tävd. 

*Eura. 3,789 as. (1918); kirkolta Kauttuan 
asemalle 4 km, E:n pysäkille 1 km; vaivais- 
talo yhteinen Kiukaisten kanssa, Hjördis Ahl- 
strömin ylläpitämä keuhkotautihuoltola Kaut- 
tualla, vapaaeht. palokunta, 2 osuuskauppaa, 
osuusmeijeri, säästöpankki yhteinen Kiukaisten 
kanssa; teollisuuslaitoksia: Kauttuan paperitehdas, 
Kauttuan, SorKkisten, Lähteenojan myllyt, Tura- 
järven nöyrysaha ja höyläämö; Kauttuan laivalai- 
turi; Vaanin ja Kauttuan kartanot. J. A. W. 

♦Eurajoki. 6,327 as. (1918); 8 kansakoulua, 
Vuojoen 1-vuotinen karjanhoitokoulu, vaivais- 
talo, 2 sahaa, 7 myllyä, joista Vuojoen sähköllä 
käyvä, 2 meijeriä; hylkeenpyyntiä ja silakan 
kalastusta, rahdinkuljetusta, pääasiassa halkoja, 
Turkuun ja Helsinkiin, 2 purjelaivaa (400 rck.- 
tonnia, 1916); 2 osuuskauppaa, osuuskassa; Verkko- 
karin, Kaunissaaren ja Kuivalahden satamapai- 
kat, Eurajoen ja Vuojoen asemat, Karran pysäkki; 
Vuohijoen, Lavilan, Kainun, Sjundebyn vanhat 
kartanot. — Kirkko rak. 1804. J. A. W. 

Eurajoki laskee Varsinais-Suomen Pyhäjärvestä, 
jota on pidettävä sen varsinaisena lähdijärvenä, 
Euran, Kiukaisten ja Eurajoen pitäjien kautta Rau- 
man-mereen. Sen lähdejokena on Pyhäjärven ete- 
läpäähän laskeva Yläneenjoki, joka vuoripirustan 
vanhoja halkeamarakoja seuraten t.kee äkkimut- 
kan eteläisestä luoteiseen suuntaan ja suulleen 
muodostaa laajahkon suiston. Toinen lisävesi on 
Pyhäjoki, joka virtaa yhdensuuntaisesti Virttaan- 
kankaan kanssa ja laskee järven itärantaan. Poh 
joisempana Kiukaisten kirkolla E:een laskee Köy- 
liönjärven läpi virtaava Köyliönjoki, jossa 25 m:n 
pituinen ja l,o m:n korkuinen 75 hevosvoimainen 
Harolan koski. Pyhäjärvestä laskiessaan E. muo- 
dostaa Kauttuan' kosken (pit. 300 m, kork. 10,2 
m, hevosv. 816), sitten Alisenkosken (kork. 3,3 m, 
hevosv. 264) ja Eurakosken (pit. 380 m, kork. 
2,7 m, hevosv. 288). Virrattuaan pohjoista kohti 
se Köyliönjoen suun paikkeilta kääntyy länteen 
ja juoksee kulmittelevaa uomaa pitkin vuoriperus- 
tan orografisia suuntia nouda'taen enimmäkseen 
hyvin viljeltyjen seutujen halki suistoiseen las- 
kuunsa Vuojoen lahteen. Matkalla muodostu- 



279 



Euran kappeli — Eötvös 



280 



vat seuraavat kosket: Starkin-Kuhankoski (pit. 
580 m, kork. 1,6 m, hevosv. 213), Paneliankoski 
(pit. 220 m, kork. 3,? m, hevosv. 497), Karjakuo- 
iemankoski (pit. 80 m, kork. 0,8 m, hevosv. 80), 
Saharikoski (pit. 520 m, kork. 3,2 m, hevosv. 427), 
Irjanteenkoski (pit. 200 m, kork. 1,6 m, hevosv. 
240), Tarvolankoski (pit. 120 m, kork. 0,8 m, he- 
vosv. 128), Pappilankiiski (pit. 160 m, kork. 1,? 
m, hevosv. 295), kaikkien partailla myllyjä, sa- 
hoja, meijereitä, puimakoneita. J. E. R. 

*Euraii kappeli ks. Tarvasjoki, IX ()s. 
ja Täyd. 

Eurlk (k. 484), länsigoottien kuningas, jonka 
aikana heidän valtakuntansa saavutti suurimman 
mahtavuutensa. E. nousi valtaistuimelle 466 
murhaamalla veljensä Teoderik ll:n. Hän oli 
ymmärtäväinen, vaikka kavala hallitsija, val- 
loitti meikein koko F.spanjan ja laajensi Galliassa 
länsigoottien vallan Loireen ja Rhöneen asti. 
Hän koetti järjestää entisten roomalaisten asuk- 
kaiden ja uusien voittajien suhteita toisiinsa ja 
kokoili länsigoottien vanhat lakisäännökset laki- 
kirjaksi, josta katkelmia on jälkimaailmalle säi- 
lynyt. K. a. 

Europiumi, harvinainen kem. alkuaine maa- 
metallien ryhmässä. Sen löysi Demar(;ay 1901 
ja sen atomipaino on 152. E. E. R. 

Eutcktinen seos. Kun kaksi tai useampia 
metalleja sulatetaan yhteen, syntyy seos (lejee- 
rinki), jonka sulamispiste on alempana kuin sii- 
lien käytettyjen metallien. Käyttämällä seok- 
seen metalleja eri suhteissa saadaan sulamis- 
piste muuttelemaan, ja kun eri metalleja on käy- 
tetty sellaisessa suhteessa, että seoksen sulamis- 
piste on alin, sanotaan seosta eutcktiseksi. 

E. E. R. 

Euterpe, vv. 1901-05 Helsingissä ilmestynyt, 
alkuaan nimenomaan musiikki-, sittemmin etu- 
päässä kirjallis-, taide- ja yleiskriitillinen aika- 
kauskirja, jonka ympärille ryhinittyi joukko 
nuoria ruotsinkielisiä kirjailijoita ja tiedemiehiä. 

*Eutinp, .1 ulius, kuoli 1913. 

Evakuoiminen = e v a k u a t s i o n i (ks. t. 
I! Os.). 

Evania ks. L o i s p i s t i ä i s e t, V Os. 

*ETankelinen unioni. Tätä nimitystä käyte- 
tään myös siitä liitosta, jonka useimmat Saksan 
protestanttiset vallat tekivät 1608 keskinäiseksi 
puolustuksekseen, vrt. Saksa, VIII Os. p. 595. 

Everett [evorit]^. 1. .Alexander E. (1790- 
1847), amer. diplomaatti ja kirjailija, toimi m. m. 
lähettiläänä Haagissa 1818-24 ja Madridissa 
1825-29. Teoksia: „Europe; or, a general sur- 
vey of the political situation of the principal 
povvers, with conjectures on their future pros- 
pects" (1822), ,,New ideas on population, with 
remarks on the theories of Oodvvin and Malthus" 
(1822, Malthusta vastaan), ,, America; or, a gene- 
ral survey of the political situation of the several 
powers of the western continent, etc."(l827). 

— 2. E d w a r d E. (1794-1865), edellisen veli, 
saarnaaja ja politikko; toimi alkuansa pappina 
ja Harvard \liopiston professorina; oli 1824-34 
kongressin edustajahuoneen jäsenenä, 1836-39 
Massachusettsin kuvernöörinä ja sitten lähetti- 



läänä Lontoossa ja Harvardin presidenttinä, 1852 
jonkun aikaa ulkoasiain valtiosihteerinä; tuli 
1853 senaattoriksi; aikanaan tunnettu etevänä 
puhujana ja luennoitsijana; julkaisi paljon kir- 
joituksia aikakauslehdessä „North-american re- 
vievv", jota hän ja sittemmin hänen veljensä 
Alexander toimittivat. /. F. 

*Eversti. Suom. sotaväessä arvomerl<it: esi- 
upsceriolkaimct ja kolme esiupseeritähfeä kau- 
luksessa. 

♦Evijärri. 5,280 as. (1918); säästöpankki, kun- 
nanlääkäri yhteinen Lappajärven, Kortesjärven 
ja Vimpelin kanssa, osuuskauppa, paloapuyhdis- 
tys. — Kirkko rak. 1759. 

•Evolutsioni, sot., suljetun joukko- osaston liik- 
keet toiseen paikka- tai muotovaihdokseen. E:ien 
harjoitusta harjoituskentällä sanotaan äkseeraa- 
miseksi, niiden k.^yttöä kentällä ajateltua tai 
todellista vihollista vastaan manöövereiksi, sota- 
liikkeiksi. Meritaktiikassa puhutaan laivan tai 
laivaston e:sta, jolloin tarkoitetaan niiden suun- 
nan muutosta ja liikkeitä. \V. E. T. 

Exenterus ks. Loispistiäisct, V Os. 

Exequatur ks. Konsuli, IV Os. p. 1305. 

Exhaustori ks. E k s h a u s t o r i, 1 1 Os. p. 586. 

'Exner, Johan Julius, kuoli 1910. 

Experimentalfäitet ks. AI a a n v i I j e I y s a k a- 
t e m i a, Täyd. 

Externkivot, hiekkakivikalliorivi Eggen vuori- 
harjanteessa Hornin luona Lippe-Detmoldissa 
Teutoburgin metsän reunassa. Pääryhmän muo- 
dostaa viisi 30-40 m korkeata pystykalliota luon- 
nollisine kalliokammioineen; pohjoisin, suurin, on 
koverrettu kappeliksi (1115). Pohjoiselle kallio- 
seinälle on myös 1100-luvulla veistetty suuri 
kallioreliefi: alaosa esittää symbolisesti syntiin- 
lankeemusta, yläosa ristiltä alasottamista. 

Extinctio [ekstfriktii)] (lat., -= sammuminen), 
valonsäteen heikkeneminen sen kulkiessa ilma- 
kehän läpi. F.:n vaikutus on luonnollisesti sitä 
suurempi mitä pitemmän matkan valonsäde kul- 
kee ilmakehässä. Tähdet näkyvät 30° korkeu- 
della n. 0,2 suuruusluokkaa himmeämpinä kuin- 
zenitissä ollessaan, 10^ korkeudella on e. kokonai- 
nen suuruusluokka ja 2 korkeudella 3 suuruus- 
luokkaa. Horisonttiin saakka voi paljain silmin 
seurata vain harxoja erittäin kirkkaita tähtiä. 

Y. V:lä. 

Extrados ks. I n t r a d o s, III Os. 

Eye feiej, JohannLndolf August von 
(1825-96), saks. taide- ja kulttuurihistorioitsija, 
v:sta 1875 Dresdenin taideteollisuuskoulun pro- 
fessoiina; siirtyi 1879 Brasiliaan, josta kuitenkin 
myöhemmin palasi kotimaahansa. Julkaissut 
(paitsi romaaneja ja runoja): ,,Kunst und Leben 
der Vorzeit von Beginn des Mittelalters" (yh- 
dessä J. Falken kanssa, 1855-58, 3:s pain. 1868). 
,, Deutschland vor 300 )ahren in Leben und 
Kunst" (1857), „Leben unt \Virken .Alb. Durer's" 
(1860, 2:nen pain. 1869), ,.Das Reich des Schö- 
' nen" (1878), ,,Alb. Diirer's Leben und kiinstle- 
rische Tätigkeit" (1892). 

Eyrypteridit ks. | ä t t i I ä i s ä v r i ä i s e t , 
> 1 1 1 Os. 

*Eötvö9, Loränd, kuoli 1919. 



281 



Faaraokäiinnc — Falkland-saaret 



282 



Faaraokäärme, merkiirortnJanaatista Hg2(CNS)2 
valmistettuja tabletteja, jotka sytytettyiiiä heh- 
kuen palavat ja kasxiavat pitkiksi hohkaisiksi, 
omituisesti koukerteleviksi sauvoiksi. N. J. T. 

Faaraon kana ks. Korppikotkat, IV Os. 

Faber, Jacobus Stapulensis, ransk. 
Jacques Lefevre d'Etaples (1455-1536), 
ransk. humanisti, syntyisin Picardie'sta, tuli, 
harjoitettuaan opintoja Italiassa, kreikan kielen 
opettajaksi Pariisiin. Täällä hän ryhtyi Raama- 
tun kirjojen julkaisemiseen. V. 1509 ilmestyi 
„Psalterium quincuplex" (viisipalstainen latina- 
lainen teksti), 1512 selitysteos Paavalin kirjei- 
siin ja 1522 evankeliumeihin. Hänen pääteok- 
sensa oli kenties 1523 julkaistu Um T:n ranskan- 
nos; 1525 ilmestyivät ranskan kielellä myös 
psalmit. Näissä teoksissa F. julisti Raamatun 
kirkonopin korkeimmaksi ohjeeksi. Jouduttuaan 
Pariisissa vainon alaiseksi, F. muutti 1520 
JVleaux'hon, jossa tuli piispansijaiseksi. Jonkun 
aikaa hän myös toimi Frans I:n kirjastonhoita- 
jana. Viimeiset vuotensa hän vietti Navarrassa 
Margareeta kuningattaren suojassa. [I. Barnaud, 
„Jacques Lefevre d'Etaples" (1900).] E. K-a. 

Fabre [fäbrj, Jules Henri (1823-1915), 
ransk. hyönteistutkija, nykyajan etevimpiä hyön- 
teisten elintapojen ja vaistojen tuntijoita. Oli 
aluksi opettajana Ajacciossa ja Avignonissa, mutta 
antautui 1870-luvun alusta kokonaan hyönteis- 
elämän tarkkaaniiseen ja kuvailemiseen. Hänen 
pääteoksensa on ,,Souvenirs entomoloeiques" 
(1879-1903, 8 osaa, valikoima suom.), joka on 
saavuttanut suuren maineen terävien havainto- 
jen ja viehättävän esitystavan vuoksi. [Legros, 
"„La vie de J. H. F." (1913).] 

*Fabrltius, A u g u s t Johan, kuoli 1915. 

*Faguet, Emile. Uudempia julkaisuja m. m. 
,,Amours de gens de lettres" (1906), ,,Discussions 
politiques" (1909) ja ,,Le culte de Tincompe- 
tence" (suom. ,, Epäpätevyyden palvelus", 1918) 
ja sen jatko ,,Et Thorreur des responsabilites". 
Kuoli 1916. 

*Fahlbeek, Pontus E r 1 a n d. Uudempia 
julkaisuja: „Regerinoslormen i historisk belys- 
ning" (1910), , .Svensk och nordisk utrikespoli- 
tik" (1912), jo.ssa hän puoltaa pohjoisgermaani- 
laisten maiden yhtymistä kolmiliittoon venäläi- 
sen vaaran torjumiseksi, ,,Engelsk parlamenta- 
rism contra svensk" (1916), ,,Klassväsendets 
uppkomst" (1913). 

Faid'herbe ffede'rbj: L u c 1. L u c a s (1617-97), 
alankom. kuvanveistäjä ja arkkitehti, suuren tai- 
teilijasuvun kuuluisin jäsen, Rubensin mieliop- 
pilas ja asuintoveri tämän loppuijällä, saavutti 
suuren maineen norsunluuleikkaajana (esim. Mad- 
ridin Pradon ,, putti" reliefi, Tukholman hist. 
museon suola-astia, töitä Wienissä, Karlsruhessa 
y. m.); arkkitehtina rakentanut ja koristanut — 
varhaisemmissa töissään yhdessä mestarinsa 
kanssa — entisissä Espanjan Alankomaissa lu- 
kuisia kirkkoja, joista huomattavimpina mainit- j 
takoon Löwenin jesuiitta (Mikaelin) kirkko | 
(1650-56), Brysselin Beguinikirkko (1657-76) ja! 



Mechelnin Notre-Dame d'Hanswyk-kirkko (1663- 
78). Belgialaisen barokin tapaan F. rakensi kirk- 
konsa vanhoille romaanisille perusmuureille, muu- 
ten sentraalirakenteeseen pyrkien. Rubensin ta- 
painen upein barokki, gotiikan perintönä koris- 
tuksen pystyviivaisuus, mustan ja valkean 
belgial. marmorin vaihtelu, mitä runsainunat tam- 
mipuuleikkaukset ovat hänen interiööreilleen ja 
sen ajan belgialaiselle rakennustaiteelle yleensä- 
kin luonteellisia. U-o N. 

Falke, Gustav (1853-1916), saks. lyyrilli- 
nen runoilija, herkkä- ja syvätunteinen idylli- 
runoilija ja humoristi. Runokokoelmia: ,,Mynheer 
der Tod" (1892, 2:nen pain. 1900), „Tanz und 
Andacht" (1893, 2:nen pain. 1900), „Zwischen 
zwei Mächten" (18-'4. 2:nen pain. 1903), ,,Neue 
Fahrt" (1897), „Mit dem Leben" (1899, 2:nen 
pain. 1903), „Hohe Sommertage" (1902). F. jul- 
kaisi myös monografian J. v. Eichendorffista 
(ks. t. 11 Os.), romaaneja, saturunoja sekä kerto- 
muksia ja runoja lapsille. 

Falke, Jacob von (1825-97), saks.-itävalt. 
kulttuurihistoriallinen ja työtaiteeilinen kirjailija, 
opiskeli filosofiaa Eriangenissa ja Göttingenissä, 
Niirnbergin germaanilaisen museon konservaattori 
1855, Wienissä kreivi Lichtensteinin kirjaston- 
hoitaja ja taulugallerian johtaja 1858, Itävallan 
taide- ja teollisuusmuseon toimissa 1864, sen joh- 
taja 1858. Työtaiteellisille ja pukuhistoriallisille 
tutkimuksille F. omisti koko elämänsä. Näiden 
tuloksista esitelmöiden ja lukuisia kansantajuisia 
töitä julkaisten hän on tehokkaimmin vaikuttanut 
maun kohottamiseksi viime vuosisadan loppupuo- 
lella, siten valmistaen maaperää uudenaikaiselle, 
terveille periaatteille rakentavalle kotitaiteelle. 
Kirjoittanut „Geschichte des modernen Ge- 
schmacks" (1866, 1880); ,,Die Kunst im Hause" 
(1871, 1897); „Hellas und Rom" (1879, loistoteos); 
„Kostymgeschichte der Kulturvölker" (1880); 
,,Esthetik des Kunstgewerbes" (1883); „Der Gar- 
ten, seine Kunst u. Kunstgeschichte" (1885). 

U-o N. 

*Falkenberg:, Richard, kuoli 1920. 

*Falkeuhayn [-kmhain], Erich von (s. 1861), 
saks. kenraali; tuli upseeriksi 1880, oli 1896-99 
sotilasohjaajana Kiinassa, otti 1900 osaa bok- 
sarikapinan kukistamiseen Kiinassa ja oli sinne 
jätetyn brigadin esikuntapäällikkönä v:een 1903. 
V. 1913 F. tuli sotaministeriksi ja kenraaliluut- 
nantiksi, jouluk. 1914 Moltken erottua yleisesikun- 
nan päälliköksi, 1915 jalkaväen kenraaliksi; johti 
läpimurtautumista Gorlice-Tarnovvin tienoilla, 
kesäoffensiivia 1915 Venäjää vastaan. Elok. 
1916 F. luopui yleisesikunnan päällikön toimesta 
Hindenburgin hyväksi ja tuli Transsilvaniaan 
keskitetyn 9:nnen armeian päälliköksi karkoit- 
taen romaanialaiset Transsilvaniasta, tunkeu- 
tuen eteenpäin sitkeästi puolustettuja rajasolia 
myöten ja saavuttaen lopuksi ratkaisevan Targu 
Jiun voiton. Julkaissut sodan jälkeen „Die 
oberste Heeresleitung 1914-1916". J. F. 

*FalkIand-saaret. Jouluk. 8 p:nä 1914 tapah- 
tui F.-s:n läheisyydessä engl. ja saks. laivaston- 



283 



Faltin — Feine 



284 



osaston kesken taistelu, jossa saksalaiset joutui- 
vat tappiolle menettäen kolme suurta laivaa (ris- 
teilijät Scharnhorst, Gneisenau ja Leipzig) mie- 
histöineen. 

»Faltin. 1. Friedrich Rich ard F. kuoli 1918. 

2. Richard Wilhelm G o 1 1 1 i e b F. 
(s. 1867), edellisen poika, lääkäri, kirurgian yli- 
määräinen protessori (1917), kohdisti aikaisemmat 
tutkimuksensa pääasiallisesti virtsateiden bak- 
teriellisiin tauteihin (väitöskirja: ,,0m vägarna 
för b. coli comm. inträngande i bläsan"), on 
myöhemmissä julkaisuissaan kosketellut luun- 
murtumia, suolitukkeumia y. m. Tullut koti- 
maassa tunnetuksi yritteliäänä kirurgina ja ulko- 
mailla varsinkin sotakirurgina ollessaan Krei- 
kassa (1897), Mantsuriassa (1905) ja Venäjällä 
(1914-17) Punaisen ristin lähettämäin sairaalain 
lääkärinä. Omintakeisesti hän on kehittänyt 
varsinkin leukaluun ampumamurtumain hoitoa 
ja yläraajain murtumain hoitoa pahvilastoilla ja 
vetösiteillä. A. J. P. 

♦Falun. 12,206 as. (1918). 

Foradisatsioni ks. S ä h k ö p a r a n n u s, IX Os. 

Fasciatsiuni ks. V a n n e m u o d o s t u m a, 
Täyd. 

*Fasiiii, snt., nuorista puista ja ' vitsoista 
yhteensidottu, joustava kimppu, joka kaarevana 
vyönä asetetaan tykin kaimuksen taakse, jotta 
tykillä ammuttaessa olisi joustava, myötenantava 
tausta. W. E. T. 

*Fatalji, lakikielessä käytetty nimitys asiasta, 
joka on jonkun, tavallisesti epäedullisen oikeus- 
seuraamuksen uhalla määräpäivänä (ks. t. VI 
Os.) valvottava. Af. R. P. 

Fatjanovolninen kulttuuri on nimenä keski- 
ven. vaskikaudella. F:n k. -alueen keskus on 
keskisen Okan ja nyk. Tverin välimailla. Se 
on kukoistanut v:n 2000 vaiheilla e. Kr., ja 
se on tunnettu asuinpaikka-, aarre- ja hauta- 
löydöistään. Kaluston tyypillisimmät esineet 
ovat kauniit kiviset vasarakirveet ja piitaltat 
sekä -nuolet, vaskiset kirveet, piikiviset ja vas- 
kiset veistokset sekä pyöreät, matalakaulaiset 
saviastiat. Viimemainitut ja vasarakirveet yh- 
distävät tämän ryhmän keskieurooppalaiseen nuo- 
remman kivikauden n. s. nuorakeramiikkaan; 
vaskiesineillä on vastineita Kaukaasiassa ja Itä- 
Venäjällä, kun taas veistoksilla on varma paikal- 
lisluonne. F:n k:n kannattajiksi arvellaan indo- 
eurooppalaisia kansoja, ja rikkautensa sekä län- 
tisten ja eteläisten kulttuurikosketustensa takia 
sen selvittely voi valaista koko Venäjän kivi- ja 
vaskikautisia oloja. ■ — Tärkeimmät löytöpaikat 
ovat Fatjanovon kalmisto Vologdan-Jaroslavin 
radan varrella, Galits Kostroman läänissä, tun- 
nettu aarrelöytö (ks. Galitsin aarre, Il 
Os.) ja Seima N. Novgorodin läänissä Okan var- 
rella. Selmassa on sekä asuinpaikka että kal- 
misto vaskikaudelta. [A. M. Tallgren, ,,Die Kup- 
fer- und Brcnzezeit in Nord- und Ostrussland I" 
(1911), sama. .:Ett viktigt forrfvnd frän mellersta 
Ryssland" (Finskt museum 1915), sama, ,,L'r'ge 
du cuivre dans la Russie centrale" (Suom. nnii- 
naismuistoyhd. aikak. XXXII, 1920). A.M.T. 

Fatnraani ks. Bakeliitti, Täyd. 

Fa'n, turk. tulliasema Sat-el-arabin suussa. 

Fav<'n, Oskar ks. Uotila, Oskar, X Os. 

Fayaliilti, rautaoliviini, FejSiO^, jcka taval- 
lisesti esiintyy oliviinissa is( morfisena seoksena 



vastaavan magnesiumyhdistyksen forsteriitin 
kanssa, mutta joskus myös tavataan puhtaana, 
esim. tulivuorien laavoissa sekä graniiteissa, 
ks. Oli vii ni, VI Os. P. E. 

Fazer [fatserl, Edvard Alexander 
(s. 1861), suom. musiikkimies, opiskellut UienisJä 
ja Berliinissä pianonsoittoa, esiintynyt konser- 
teissa sekä Suomessa että ulkomailla: Amerii- 
kassa, Norjassa, Ruotsissa, Venäjällä; perusti 
19! 1 (alkujaan yhdessä Aino AcktOn kanssa) 
,, Kotimaisen oopperan", joka sittemmin (1914) 
muodostui ,, Suomalaiseksi oopperaksi"; tämän 
tarmokas johtaja F. edelleenkin on. 

Fcchnerin lalii ks. Psykofysiikka, VII 
Os. 

*Feddersen, Berend Wilhelm, kuoli 1918. 

Federley, Harrv (s. 1879), eläintieteilijä, 
yliopp. 1896, fil. niaist. 1600, fil. toht. 1907, 
tuli eläintieteen dosentiksi 1909 ja genetiikan 
dosentiksi 1915. Harjoitti tutkimuksia Jenan 
yliopistossa 1910-11 ja Tukholman korkea- 
koulussa 1916-18. Julkaisuja: ,,Lepidopterolo- 
gische Temperatur-Experimente" (19C6, väitös- 
kirja), ,,Uber den Albinismus bei den Lepidop- 
teren" (1908), ,,Einige Libellulidenvvanderungen" 
(1908), ,,Dicranura vinula und ihrc nordischen 
Rassen" (1910). ,,Vererbnngsstudien an der Lepi- 
dopterengattung Pyga;ra" (1911), ,,Das Verhalten 
der Chromosomen bei der Spermatogenese der 
Schmetterlinge Pygaera anachoreta, curtula und 
pigra sowie einiger ihrer Bastarde" (1913), ,,Ein 
Beitrag zur Kenntnis der Spermatogenese bei 
Mischlingen zwischen Eltern verschiedener syste- 
matischer Vervvandtschaft" (1914), „Chrornoso- 
menstudien an Mischlingen" I-III (1915-16), 
,,Die Vererbung des Raupcndimorphismus von 
Charocampa elpenor" (1916). 

Fehrenbaoh fferdnbohj, Konstantin 
(s. 1852), saks. valtiomies, toimi v:sta 1882 asian- 
ajajana, oli 1885-87 Badenin maapäivien jäsenenä, 
v:sta 1901 edustajana Saksan valtiopäivillä, missä 
liittyi centrum-puolueeseen. Toiikok. 1918 F. 
valittiin valtiopäiväin puhemieheksi, kesäk. 1920 
hän tuli valtakunnankansleriksi ja muodosti mi- 
nisteristön. 

'Feilbcrg', Henning Frederik. ,,Dansk 
bondeliv" teoksen l;sen osan 3:s pain. ilmestyi 
1910, 2:sen osan 2:nen pain. 1914. Muita uudempia 
julkaisuja: „Bjergtagen" (1909), „Sjaeletro" 
(1914), ,,Paradissagn cg flodsagn" (1915). F:n 
sanakirja ,,Ordbog over de jydske almuesmaal" 
ilmestyi 1887-1914 neljänä osana. 

Feilitzpn, Karl Henrik Jobst von 
(1840-1901), ruots. maanviljelyskcmisti, järki- 
peräisen suoviljelyksen alkaja Ruotsissa; perusti 
1885 Tanskan nummiseuran (ks. H e d e s c I- 
s k a b, III Os.) mallin mukaan Ruotsin suovil- 
jelysyhdistyksen, jonka teknilliseksi johtajaksi 
hänet valittiin ja jona hän koko elinaikansa 
pysyi. Useimmat F:n kirjoituksista ilmestyivät 
Ruotsin suoviljelysyhdistyksen aikakauskirjassa 
(, .Svenska mosskulturföreningens tidskrift"), jonka 
1901 v:n vuosikerrassa on hänen täydellinen jul- 
kaisuluettelonsa ja elämäkertansa. F:ltä Suo- 
menkin suoviljel)'sharrasfus on saanut syviä he- 
rätteitä. ./. A. W. 

Feine ffäin?], Paul (s. 1859), saks. evanke- 
linen teologi. F. on toiminut raamatunselitys- 
opin professorina v:sta 1894 Wienissä ja v:sta 



285 



FejervÄry — Filippiläiskirje 



286 



1907 Breslaussa. Pääteos: „TheoIogie des Neuen 
Testaments" (1910). E. K-a. 

' I- f j( rväry, G e z a, kuoli I9I4. 

Fellaiidreeni, C,(|Hi„ yhteisnimitys kahdelle eri 
terpeenille, jotka, ollen molekylirakenteeltaan toi- 
silleen läheisiä sukulaisia, kumpikin sitäpaitsi 
esiintyvät kahdessa lysikaalis-isomeeriscssa muo- 
dossa. Hartsittuvat helposti tislattaessa. 

N. J. T. 

•Fellman. 1. Abraham August F. (1839- 
1912), maanviljelijä, liikemies, osti 1868 Lahden 
kartanon Hollolassa, perusti 1873 sahalaitoksen 
Lahteen ja 1908 selluloosatehtaan. Talonpoikais- 
säädyn jäsenenä F. 1891-1906 otti osaa useim- 
piin säätyvaltiopäiviin toimien tehokkaasti var- 
sinkin v:n 1892 paloviinalain aikaansaamiseksi. 
V. 1903 hän kenraalikuvernööri Bobrikovin toi- 
mesta karkoitettiin maasta. 

2. Nils Isak F., kuoli 1919. 

Fenantreeni. C„H,(„ hiilivety, joka helposti 
muodostuu hiilirikkaita orgaanisia yhdistyksiä 
kuivatislattaessa ja esiintyy scnvuoksi aina kivi- 
hiilitervassa, tavallisesti antraseenin seuralaisena. 
Sinisesti fluoressoivina lehtisinä kiteytyvä aine, 
jonka sulamispiste 99°, kiehumapiste 340°. Tois- 
taiseksi vailla teknillistä käytäntöä. N. J. T. 

Fenatsiinit ovat kellertäviä, kiinteitä, pysyviä, 
heterosyklisiä yhdistyksiä. Niiden kemiallinen 
kokoomus on verraten monimutkainen. Yksinker- 
taisimman fenatsiinin perusaineen molekylissä on 
kaksi bentsolirengasta symmetrisesti kondensoi- 
tuneina paradiatsimirunkoon, vastaten kaavaa 
F:lla on selvästi kromogee- 
ninen luonne Janiinpa ovat- y^^'\ 

kin useat f:n johdannaiset C,, H,^ | / Cj H, 



tärkeitä väriaineita; näistä \N/ 

mainittakoon toliiyleenipu- 

nainen, mikä käy kaupr.ssa nimellä n e u t r a a- 
1 i p u n a i n e n, sekä s a f r a n i i n i, minkä tek- 
nillinen kävtäntö kuitenkin on vähenemässä. 

E. S. T. 

Fenkoni, CioHj/J, kamferia sekä molekyli- 
rakenteeltaan että kaikilta ominaisuuksiltaan 
suuresti muistuttava aine, jonka oikealle kiertävä 
muoto esiintyy fenkoliöljyssä, vasemmalle kier- 
tävä muoto thujaöljyssä. Hyvin kestävä hapetusta 
vastaan. Sulamisp. 5°, kienumap. 193°. Fy- 
siologisilta ominaisuuksiltaan ei f. ole kamferin 
kaltainen. Imettäväisiin se aiheuttaa suonen- 
vetoa. Korottaa aluksi verenpainetta, vähentää 
sydämenlyöntien lukua. Fenkonista johtuvien 
fenkf enien ja isolenkoyhdistysten tutkimisessa sekä 
niiden kemiallisten rakenteiden selvittelyssä ovat 
suom. kemistit paljon työskennelleet. 

N. J. T. 

*Ferdinan(l M a k s i m i 1 i a n Karl L e o- 
p o 1 d Maria, Bulgaarian kimingas, luopui, 
sittenkuin Bulgaaria oli tehnyt aselevon ympärys- 
valtain kanssa, lokak. 1918 kruunustaan. 

Ferdinand I, Romaanian kuningas (s. 1865), 
nousi valtaistuimelle lokak. 1914 setänsä kunin- 
gas Carol I:n kuoltua. 

Ferraria o,-y. (ruots. Aktiebolaget Fer- 
raria), rautateosten, naulojen, hevosenkenkien, 
rautalankaverkkojen, kettingin y. m. valmistusta 
harjoittava vhtiö. Kotipaikka Helsinki, perust. 
1898, osakepääoma 5,250,000 mk. (1919), omis- 
taa Jokioisten kartanon rautatehtaan ja Loi- 
maan naulatehtaat molerrmat v:sta 1903 (vrt. 



Jokioinen ja Jokioisten kartano, 
111 Os. p. 1421). Afkaisemmin yhtiöllä myös oli 
Tampereella tehdas, jonka toiminta lopetettiin 
1910 ja rakennukset myytiin 1912. F:lla on 
palveluksessaan n. 300 työmiestä, joilla on sairas- 
ja hautausapurahasto, jotka nauttivat vapaata 
lääkärinhoitoa ja osaksi asuvat maksuttomasti 
yhtiön rakennuksissa. J. A. W. 

*Ferri, Enrico, erosi 1912 sosialistisesta puo- 
lueesta esiintyen sen jälkeen parlamentissa riip- 
pumattomana sosialistina. Suurvaltain sodan 
sytyttyä hän vastusti Italian sekaantumista so- 
taan, joka hänen mielestänsä oli vievä Euroopan 
heikontumiseen Pohjois-Ameriikan ja Japanin 
hyväksi. 

Fibroiini, eräs albuminoidi (ks. t. I Os.), jota 
on fräiden toukkien ja etenkin silkkitoukan 
erittämässä nesteessä ja joka ilmassa jähmettyy 
silkiksi. A'. J. T. 

"Fick, August, kuoli 1916. 

Fidaijit (M u d j a h i d i t), pääasiallisesti ar- 
meenialaisia seikkailija-vapaustaistelijoita, jotka 
vapaaehtoisina ottivat osaa Persian vallanku- 
moustaisteluiliin 1609-11. ks. P e r s i a, VII Os. 

•Fideiknmissi ks. Sääntöperintö, Täyd. 

Fides publica f-des pn-J (lat.), ,, julkinen luo- 
tettavaisuus", s. o. lakiin perustuva varmuus 
siitä, että jokin olosuhde tai asiakirja on pidettävä 
totena ja oikeana. M- R- P^~ 

Ficld-pulki [fild-], muutamissa pysty- ja vesi- 
putkikattiloissa käytetty, toisesta päästä umpi- 
nainen, toisesta kattilalevyyn 
kiinnitetty vesiputki ja tämän 
sisällä toinen, lähelle sen poh- 
jaa ulottuva pienempi putki, 
jonka tarkoituksena on edis-' 
tää veden kiertoa ja siis höy- 
rynmuodostumista sekä estää 
kattilakiven muodostumista 
putken pohjaan; vesi näet nou- 
see putkien välystä ylös, jol- 
loin uutta vettä virtaa sisä- 
putkea alaspäin sen tilalle. 
P-o P-o. 

Filharmoninen orkesteri ( ks. 
Filharmoninen seu- 
ra, 1., Il Os.). F:n o:n toi- 
minta päättyi kev. 1914 sitä 
kannattaneen Filharmonisen 
seuran tällöin lakatessa ja 
luovuttaessa kirjastonsa y. m. 
omaisuutensa aikaisemmin pe- 
rustetulle Helsingin kaupun- 
ginorkesterille (ks. t. Täyd.), 
jonka palvelukseen sekä prof. 
R. Kajanus että useimmat 
F:n o:n jäsenet siirtyivät. Vv. 
1912-14, vilkkaan „orkesteririidau" tällöin valli- 
tessa, käytettiin F:sta o:sta myös nimitystä,, Koti- 
mainen orkesteri" sillä perusteella, että sen jäsen- 
ten enemmistö oli suomalainen, f A. O. V . 

♦Filharmoninen seura. 1 . ks. Filharmoni- 
nen orkesteri, 7ä\d. 

»Filippiinit. N. 9,000,000 as. (1917). 

Fili| piläiskirje on Paavalin n. s. vankeuskir- 
jeitä. Se on kirjoitettu Filippi'n seurakunnalle, 
jonka perustamisesta kerrotaan Ap. t. 16]2-4o. 
Kirjettä kirjoittaessaan Paavali on vankeudes- 
sa, joko Caesareassa tai luultavammin Roo- 





yield-putki. 



287 



Finby — Figber 



288 



massa (Ijj; 4jj). Apostolin asema ei ollut toi- 
voton, sillä hän pitää palaamistaan seiirakimtaan 
mahdollisena (Ijj-os). Ympäristössään hän tim- 
tee itsensä yksinäiseksi. Kirjeen aiheena on 
filippiläisscurakunnan apostolille lähettämä avus- 
tus, jonka tuoja oli Hpafroditus. Tämä oli sai- 
rastunut, mutta kun hän nyt oli parantiuiut, 
lähettää apostoli hänet takaisin ja hänen muka- 
naan kirjeen. Kirje on erinomaisen tuttavalli- 
nen ja osoittaa Paavalin suurta r:ikkautta tähän 
seurakuntaan. Kirje on rikas persoonallisista 
suhteista ja todistus Paavalin hienostuneesta 
käytös- ja seurustelutavasta. Apostoli kehoittaa 
filippiläisiä iloiseen luottamukseen ja yksimieli- 
syyteen. Filippi'n kaupungista ks. P h i I i p p o i, 
VII Os. [Paul Nicolay, „Filippiläiskirje" (1919).] 

E. K-a. 

*Finby. 1,865 as. (1918); halkojen kuljetusta 
omilla laivoilla Turkuun ja Tukholmaan, 15 purje- 
laivaa, 3 höyryl. (2,809 rek.-ton. 1916); Finbyn ja 
Förbyn laiturit, Hakkolan sahan lastauspaikka; 
kirkolta Förbyn laiturille 6 km ja Perniön ase- 
malle 2(5 km; Förbyn kalkki- ja marmorilouhos 
ja kalkinpolttimo, sähkölaitos, 2 sahaa, 1 mylly, 
2 tiiliuunia, Landtmannabankenin konttori, 
säästöpankki, Ylönkylän osuusmeijeri, Förbyn 
meijeri, vaivaistalo, kunnanlääkäri yhteinen Per- 
niön kanssa, muinaismuistokokoelma. — Kir- 
kossa A. Sältinin maalaama alttaritaulu. J.A. W. 

FinkoD^kjeileii, suomalaisten Keila, suuri 
kalastuspaikka Tenovuonon suulla. 

Finne, Jalmari (s. 1874), suom. kirjailija, 
Suomalaisen teatterin ohjaaja v:sta 1896, Kansal- 
listeatterin V. t. johtaja 1903-04, .Maaseututeat- 
terin johtaja 1904-08. F:n näppärästä, sangen 
heterogeenisesta ja eriarvoisesta, laajasta tuotan- 
nosta, joka käsittää historiallisia y. m. romaa- 
neja, draamoja, farsseja, satiireja, satu- ja las- 
tenkirjallisuutta, librettoja y. m., mainittakoon: 
,, Ylioppilaita" (1909, romaani), ,,Lapsikuningas 
ja hänen soturinsa" (1912, romaani), ,, Nuijasota" 
(1913, romaani), ,,Aino" ja ,, Elinan surma" 
(1908, 1910, oopperalibrettoja), ..Sysmäläinen" 
(1910. romaani), ,,Admirabilis" (191 7, draama), 
,, Vuosisatain vaatimus" (1918, romaani) y. m. 
F. on esiintynyt myös säveltäjänä ja kääntä- 
jänä; „Eino Tahnan" nimellä julkaissut ro- 
maanin ,, Akseli Terä" (1912). 

*Fln.sch, Otto (1839-1917), saks. eläintie- 
teilijä ja tutkimusmatkailija. Jo 1859 F. teki 
lintutieteellisen tutkimusmatkan Bulgaariaan. 
Toimi sitten Leidenin ja Bremenin luonnonhis- 
toriallisissa museoissa tehden laajoja matkoja 
Euroopan eri osiin, m. m. Lappiin, sekä Länsi- 
Siperiaan. 1880-luvulla hän teki kaksi retkeä 
Austraalian saaristoon ja Uuteen-Quineaan. Hä- 
nen ansiotaan on Keisari XVilhelmin maan joutu- 
minen Saksalle. Vv. 1898-1904 hän toimi jäl- 
leen Leidenin museossa, mutta tuli 1904 Braun- 
schvveigin museon konservaattoriksi. F:n julkai- 
sut nousevat satoihin. Niistä mainittakoon: 
,,Die Papageien, monographisch bearbeitet" 
(1867-69), „Die Vogel Ostafrikas" (1870), „Die 
VVirbeltiere Westsibiriens" (1879), ,,Reise nach 
VVestsibirien" (1879), „Samoafahrten" (1888), 
,,Ethnologische Erfahrungen und Belegstiicke 
aus der Siidsee" (1888-93) ja ,,Siidseearbeiten, 
Qevverbe- und Kunstfleiss, Tauschmittel und 
,Qeld' der Eingeborenen" (1914). M. E. H. 



Finska forcit-dynaniit akticbolagret ks. Suo- 
men forciitti-dynamiitti osakeyh- 
t i ö, Täyd. ja K a n t o p o mm i, Täyd. 

*l^inström. 2,735 as. (1918); piirilääkäri, haara- 
apteekki, Ahvenanmaan yleinen sairaala ja lää- 
nineläinlääkäri Godbyssä, .Ahvenanmaan palo- 
vakuutusyhtiön konttori, kansanopisto (avattu 
1895) Strömsvikissä, maamieskoulu (v:sta 1913) 
Ämnäsissä; Färjsundin (7 km kirkolta) ja Barts- 
gärdan (3 km) höyrylaivalaiturit, säännöllinen 
höyrylaivayhteys Turkuun Färjsundista, 3 purjelai- 
vaa (1.582 rek.-ton. 1916); osuusteurastamo, Svarts- 
maran meijeri, ammattikalastusta pitäjiin pohjois- 
osissa, silakan myyntiä Helsinkiin, halkojen lai- 
vausta Turkuun ja Tukholmaan; vanhoja karta- 
noita: Orelsbyn kuninkaankartano, Bastö, Ströms- 
vik, lukuisia muinaishautakunipuja. — Kirkossa 
J. F. Kornin 1772 maalaama alttaritaulu: ,, Eh- 
toollinen". ,, Jeesuksen kaste", ,, Ylösnousemus", 
sakastissa taidehistoriallisesti arvokas keskiaikai- 
nen alttarikaappi. J. A. W. 

*Fiore, Pasquale, kuoli 1914. 

Firmicus DIaternus, roomalainen matemaa- 
tikko ja astrologi, eli neljännellä vuosis. j. Kr., 
kirjoitti astrologisen teoksen ,,Matheseos libri 
Vili". 

*Fischer, E m i I, kuoli 1919. 

Fischer von Erlaoh ffihr fon -ah]. I.Johann 
Bernhard F. (1656-1723), itäv. barokinaikai- 
•nen arkkitehti, toimi etenkin Wienissä (v:sta 
1687), jonka vanhempi arkkitehtuuri melkoisessa 
määrin on hänen leimaamaansa. Jo hänen ensi- 
mäinen suuri työnsä, Salzburgin väljään kaavaan 
sommiteltu ristinmuotoinen rikaskoristeinen je- 
suiittain kollegikirkko (1696-1707), valtaa suun- 
nittelunsa ja suhteittensa suurpiirteisyydellä. F:n 
Schönbrunnin linnaa varten suunnittelemat ja 
1696 aloitetut työt keskeytyivät Joseph I:n kuol- 
tua, melkoisin supistuksin ja muutoksin jat- 
kuakseen vasta 1744. Rakensi myös Praagin 
Clam-Gallas (nyk. arkkipiispan) palatsin 1701-12, 
sisäministeriön 1716, prinssi Eugenin palatsin 
(nyk. rahaministeriö), Schvvartzenbergin (valmis- 
tui 1724) ja Trautsonin palatsin sekä muitakin 
huomattavia yksityisrakennuksia tekijälleen omi- 
naiseen puolrokokotyyliin. — 2. J o s e p h E m a- 
nuel F. (1695-1742), edellisen poika, arkkitehti, 
isänsä avustaja ja hänen töittensä jatkaja, työs- 
kenteli enemmän ransk. makuun taipuen, suun- 
nitteli Hofburgiin laajoja väljennys- ja lisäraken- 
nuksia, joista vain osa (hovikirjasto, komea tal- 
viratsastuskoulu y. m.) toteutui. Hänen kirkolli- 
nen päätyönsä, originelli, soikiokupuinen Wienin 
Karl Borromaeus-kirkko (1716-37), jonka jul- 
kisivua kaksi Trajanuksen patsaan muotoista 
tornia vallitsee, valmistui Martinelli'n päättämänä 
vasta hänen kuoltuaan. Oli myös vaskenkai- 
vertaja ja kirjailija: ,,Entwurf einer historischen 
Architektur" (1725). [Ilg. „Leben und Werke 
J. B. Fischers von E., des Vaters" (1894).] 

U-o N. 

Fisher [jiii], Andrew (s. 1862). austraal. 
politikko, muutti 1885 Skotlannista Queenslandiin, 
missä aluksi eli kaivostyömiehenä ja veturinkul- 
jettajana. Jo 1890-luvulla hän työväenjohtajana 
toimi valtiososialististen aatteiden hyväksi; valit- 
tiin 1893 ja 1899 Queenslandin parlamenttiin ja 
oli jouluk. 1900 lyhytaikaisen työläisministeris- 
tön jäsenenä. Kun Austraalia sam. v. oli yhtynyt 



I 



289 



Fisher — Fluoressenssi 



290 



liittovaltioksi, valittiin F. liittnparlamenttiin; oli 
luihtik.-elok. 1904 XVntsoiiin työläishallittikseii 
jäsenenä ja marrask. 1908-toukok. 1909 pää- 
ministerinä, uudelleen pääministerinä 1910-13, 
jolloin ajoi perille m. in. radikaalisen maanarvo- 
veron ynnä muita yhteiskunnallisia lakeja. Lon- 
toon valtakunnankonferenssissa 1911 F. voimak- 
kaasti tehosti emämaan ja siirtomaiden yhteen- 
kuuluvaisuutta. Hän tuli uudelleen pääministe- 
riksi syysk. 1914 ja kannatti Austraaiian osan- 
ottoa suurvaltain sotaan; luopui lokak. 1915 
siirtyäksensä .Austraaiian asiamieheksi Lontoo- 
seen. J. F. 

Fisher [Uh], Herbert Albert Lau- 
rens (s. 186.-i), engl. historioitsija ja opetus- 
asiainministeri; toiminut m. m. v:sta 1912 Shef- 
fieldin yliopiston varakanslerina; tuli jouluk. 
1916 Lloyd Georgen ministeristöön opetusasiain- 
ministeriksi. Julkaisuja: ,, Studies in Napoleonia 
statesmanship. Germany" (1903), ,,Bonapartism" 
(1908), „Napoleon Bonaparte" (1913). J. F. 

*Fisher /"/(&/, Sir John A r b u t h n o t, 
sai 1909 arvonimen „baron of Kelvinstone"; 
tuli suurvaltain sodan puhjettua lokak. 1914 
ensimäiseksi merilordiksi amiraliteettiin, mistä 
toimesta luooui jo toukok. 1915. Kuoli 1920. 
Fiskarbalfön ks. K a 1 a s a a r e n t o, Täyd. 
*Fitsftr, Artur, kuoli 1909. 
*Fitti?, Rudolf, kuoli 1910. 
*Fitting, Hermann Heinrich, kuoli 
1918. 

*Finme. Suurvaltain sodan loputtua Italia 
vaati itselleen F:ea, mutta Yhdysvaltain presi- 
dentti Wilson asettui rauhankonferenssissa jyr- 
kästi vastustamaan tätä vaatimusta lausuen 
huhtik. 1919 antamassaan julistuksessa, että F. 
oli välttämätön siitä pohjoiseen ja koilliseen ole- 
ville maille: Unkarille, Böömille, Romaanialle ja 
eteläslaavien valtioryhmään kuuluville maille, 
mutta ei Italialle. Wilsonin esiintyminen herätti 
suurta suuttumusta Italiassa, ja syysk. sam. v. 
d'Annunzio vapaaehtoisilla it. joukoilla valtasi 
F:n. Marrask. 1920 Italian ja Etelä-Slaavian kes- 
ken tehdyn sopimuksen mukaan F. tunnustet- 
tiin itsenäiseksi valtioksi, ja vuoden loppupäivinä 
Italian sotajoukot saarrettuaan valtasivat kau- 
pungin, d'Annunzion legioonineen asetuttua aseel- 
liseen vastarintaan. 

Flankeeraavat varustukset, varustukset ja lin- 
nakkeet, joista hyökkäävä vihollinen voidaan 
tuhota sivustatuleila. vrt. Flankeerata, 
II Os. W. E. T. 

*Fleischmann, Wilhelm, kuoli 1920. 
Flemming, Jakob Heinrich (1667-1728), 
saksilainen ja pun!, ministeri ja sotamarsalkka, 
tuli 1697 lähettilääksi Varsovaan ja vaikutti 
siellä suurella taidolla (m. m. myös lahjomalla) 
August !!:n valitsemiseksi Puolan kuninkaaksi. 
Hän oli sitten 1699 sen saksilaisen sotajoukon 
pnällikkönä, jonka hyökkäyksellä Liivinmaahan 
Riikaa vastaan August aloitti sodan Kaarle 
Xlhta vastaan. Vaikka F. ei mitään sotataitoa 
osoittanut, pysyi hän kuitenkin Augustin erin- 
omaisessa suosiossa. Haavoittui 1702 Klissovin 
luona, tuli 1705 sotaministeriksi, 1711 sotamar- 
salkaksi ja oli I7I9 August Il:n ja keisarin vä- 
listä liittoa solmimassa. K. G. 

Flemming, Walter (1843-1905), saks. his- 
tologi, professorina Kielin yliopistossa, viime 

Täyd. lo. P.iinettu '^/i 21. 



vuosikymmenien etevimpiä histologeja, joka hie- 
nolla tekniikallaan on selvitellyt useita alaansa 
kuuluvia kysymyksiä. iMainittakoon vain hänen 
solua ja soimijakautumista sekii sidekudosta kos- 
kevat tutkimuksensa. Yleisimmin lienee hänen 
nimensä tunnettu F : n liuoksesta; tätä 
F:n keksimää kromi-osmium-etikkahapposeosta 
käytetään laajalti histologisessa tekniikassa fik- 
seerausnesteenä. Y. K. 

»Florida. 938,877 as. (I9I8). Siirtolaisia oli 
1910 33,842, joista italialaisia 4,500, espanja- 
laisia 4,200, englantilaisia 2,900 ja saksalaisia 
2,400. Suomalaisia on jonkun verran satamakau- 
pungeissa, etenkin Pensacolassa. — V. 1912 oli 
sato: 3,800,000 hl maissia, 240,000 hl kauraa, 
330,000 hl perunoita ja 1919: riissiä 15,000 hl, tu- 
pakkaa 1,500,000 kg ja puuvillaa 17,000 paalia. 
V. 1919 oli hevosia 60,000, muuleja 40,000, sarvi- 
karjaa 1,101,000, lampaita 107,000 ja sikoja 
1,588,000. Teollisuuden tuotantoarvo oli 1910 
389 milj. mk. Pääteollisuushaarat ovat tupakka 
ja tärpättiteollisuus. Vuorityön tuotantoarvo 
oli 1915 24 milj. mk. Päätuote on fosfaatti. — 
Rautateitä oli 1916 8,494 km ja' 1918 sähkörauta- 
teitä 310 km. 

*Florinskij, Timofej Dmitrievits, 
kuoli 1919 (bolsevikit ampuivat hänet). 

Flournoy fflurnoä'], Theodore (s. 1854), 
sielutieteen ja luonnonfilosofian professori Qenfe- 
vessä, julkaissut huomattavia tutkimuksia us- 
kontosielutieteen alalta, kuten ,,Observations de 
psychologie religieuse" (1903; saks. 1911), ,,Le 
gänie religieux" (1904). E. K-a. 

* Fluoressenssi, muutamien n. s. f I u o r e s s e e- 
r a a v i e n kappaleiden ominaisuus väriltään 



lOiiJXillJELJ 



Auringonspektri_ultrapmiasinerviue osineen. 

muuntaa niitä kohtaava valo niin, että niistä 
hajautuva valo on toisenväristä kuin tuleva. 
Kun esim. valaistaan polttolasilla kootulla aurin- 
gonvalolla eetteriä, johon on liuotettu lehtivih- 
reää (klorofylliä), niin huomaa, että liuoksen 
viheriä väri on läpitunkevan sädekimpun kohdalla 
muuntunut kirkkaan punaiseksi valoksi. Samalla 
tavalla tutkitussa kiniiniliuoksessa näkyy tai- 
vaansininen valokartio. Kellertävä paloöljy on 
auringon valolla suoraan valaistuna väriltään 
vienon sinertävä, sininen lakmusliuos fluoressee- 
raa oranssin värisenä j. n. e. Jähmeät kappa- 
leetkin fluoresseeraavat, kuten esim. keltainen 
uraanilasi vaaleanvihreällä valolla, monet puna- 
sinervät ja vihertävät fluorisälpälajit (ks. F 1 u o- 
riitti. Il Os.) sinisellä valolla j. n. e. Fluori 
sanasta Stokes on johtanut ilmiölle nimen f. 
Röntgensäteiden (ks. t. VIII Os.) tutkimuksille 
on bariumplatinasyanuurin f. ollut tärkeä. Toi- 
set kaasut, kuten kaHumi-, natriumi- ja jodihöy- 
ryt, ovat niinikään fluoresseeraavia. 

F. kuuluu siihen ryhmään valoilmiöitä, joita 
sanotaan luminissensiksi. Niille on kai- 
kille ominaista, ettei valoenergia muunnu lämmöksi, 
vaan aallonpituudeltaan toisenlaiseksi, silminha- 
vaittavaksi energiaksi. Fosforessensista (ks. t.. 
II Os.) f. eroaa siinä, että jälkimäinen kestää 



291 



Foch — Formaliini 



292 



vain säteilyttämisen ajan, edellinen sen jälkeen- 
kin. — Aineen f:n voivat synnyttää vain sellai- 
set säteet, joita tämä aine imee (absorbeeraa). 
Tärkeä f:n selittämiseksi on kysymys siitä, missä 
suhteessa herättävän valon taittiivaisiius on f.- 
valon taittuvaisuuteen. Stokes on siitä antanut 
säännön, että f. -valo ei milloinkaan ole taittuvam- 
paa kuin sitä aiheuttava valo. Myöhemmin on 
kuitenkin huomattu, että anomaalinen disper- 
sioni myös voi herättää anomaalisia f.-värejä. — 
F:n avulla voidaan ultraviolettisäteet tehdä näky- 
viksi. Kun näet esim. paloöljyä valaistaan spekt- 
rin väreillä, niin eivät kylläkään vähän taittu- 
vaiset säteet aiheuta mitään f:ia, mutta sen si- 
jaan synnyttävät punasinervät (violetti-)säteet 
tälle aineelle tunnusmerkillisen sinertävän f.- 
valon. F. jatkuu tavallisissa tapauksissa näky- 
mättiimieh ultraviolettisäteiden alueelle noin ta- 
vallisen näkyvän auringonspektrin pituudella. 
Tällä alueella huomaa myös suuren joukon fraun- 
hoferinjuovia, joita merkitään kirjaimilla L:stä 
S-.ään (ks. kuvaa). U. S:n. 

Foch [fos t. fok], Ferdinand (s. 1851), 
ransk. sotapäällikkö, otti osaa vv. 1870-71 sotaan; 
1 tuli 1907 kenraalimajuriksi 

tykistöön ja oli v:sta 1908 
jonkun aikaa ylemmän so- 
takoulun johtajana; suur- 
valtain sodan puhjetessa 
hän oli 20:nnen armeia- 
kunnan päällikkönä Nan- 
cyssä. Marnen taistelussa 
syysk. 1914 F. oli yhdek- 
sännen armeian päällikkö- 
nä, sittemmin Ranskan 
koillisen rintaman ylipääl- 
likkönä. V. 1918 hän tuli 
liittolaisten sotavoimien yli- 
päälliköksi, pysäytti sam. 
V. saksalaisten hyökkäyk- 
set ja aloitti heinäk. sen 
ylivoimaisen rynnistyksen, 
joka sai saksalaiset taipu- 
maan aselepoa pyytämään; tuli elok. 1918 Rans- 
kan marsalkaksi. J. F. 

*Foerstcr, Friedrich Wilhelm. Yliopis- 
ton opettajana Wienissä 1912-14, kasvatusopin pro- 
fessorina Miinchenissä v:sta 1914. Hänen kasva- 
tusopillisista teoksistaan on nyttemmin myöskin 
laaja ,, Nuorison kasvatus" ilmestynyt suomeksi. 
F. julkaisi maailmansodan aikana valtiollisia 
kirjoituksia, joita on koonnut kirjaan ,,Welt- 
politik und Weltgewissen" (1919). Niissä F. 
taistelee sen periaatteen puolesta, että politii- 
kankin on noudatettava kristillisen siveysopin 
lakeja. A. Gr. 

Foerster, Wendelin ks. Förster, W., II 
Os. ja Täyd. 

Foetus KS. Sikiö, VIII Os. 
*Fogazznro, Antonio, kuoli 1911. 
Fontana [-ä'-], Carlo (1634-1714), it. arkki- 
tehti, Bernini'n oppilas, rakensi Roomaan paa- 
vin arkkitehtina useita barokkityylisiä kirkkoja, 
joista Corson varrella S. Marcellus-kirkon. fasadi 
on hänen päätyönsä, muita: Sa Michele a Hpa 
grande ja Sa Martha; S. Biagio ja Sa Mario in 
Trastevere (etuhalli, 1702) lienevät kokonaan tai 
osaltaan hänen töitään. Rooman palatseista 
hänen rakentamiaan ovat Monte Citorio, Grimani, 




Ferdinand Foch. 



Bolognetti ja Torloniapalatsi: Frascati'ssa palatsi 
ja Villa Visconti; suunnitteli myöskin Liechten- 
steinin ruhtinaan puutarhapalatsin pohjan (1667- 
1708). Pietarin kirkon arkkitehtina hän tämän 
valmistuttua paavi Innocentius Xl:n käskystä 
julkaisi kuvateoksen ,,11 tempio Vaticano e sua 
origine" (lat. ja it. 1694). Ruotsin kuningatar 
Kristiinan hautapatsas Pietarinkirkossa myöskin 
on hänen suunnittelemansa. U-o N. 

Fontana /-"'-/, Domenico (1543-1607), it. ark- 
kitehti ja insinööri, tuli 20-vuotiaana Roomaan, 
jossa kardinaali Montalton (sittemmin paavi 
Sixtus V:n) suosioon päässeenä sai suuria tehtä- 
viä osalleen. Siirsi m. m. Caligulan Egyptistä 
kulettaman suuren obeliskin entisestä Neron 
raunioituneesta sirkuksesta Pietarin kirkon avo- 
paikalle ja päätti Michelangelon suunnitteleman 
Pietarin kirkon kupolin (laterniinin) 1598. Hänen 
omia töitään Roomassa oli: korkeakupolinen 
Capella del Presepio Sa Maria Maggioressa, tämän 
viereinen Lateranipalatsi (myöhemmin Villa 
Negroni); Lateranipalafsin loggia, Vatikaanipalat- 
sin uudempi osa, jossa on paavin asunto; Vati- 
kaanin kirjasto; osa Kvirinaalipalatsia (fasadi); 
suuri Perniini'n fontceni; Monte Cavallon avopaikka 
obeliskeineen, dioskuuriryhmineen, liusinteli Tra- 
januksen ja Antoniuksen patsaat y. m. töitä. Cle- 
mens Vll:n aikana yleisten varain kavalluksesta 
syytettynä F. menetti 1592 paikkansa paavin 
hovissa; Napoliin kutsuttuna rakensi siellä paitsi 
useita insinööritöitä valtavan kuninkaallisen lin- 
nan. Tyylillisesti F. oli Vignolan koulun kireä seu- 
raaja, mutta ymmärsi hyvästi vallita suuria mas- 
soja. U-o. N. 

Foroe o.-y. ks. Vallinkoski, X Os. 

Ford [foaj, Henry (s. 1863), amer. tehtai- 
lija, toimittuaan mekaanikkona ja insinöörinä 
F. perusti 1903 Detroitiin (Mich.) oman aulomo- 
biililiikkecn, josta pian tuli alallaan sutrin: 
16,000 työläistä ja päivittäinen tuotanto 1,000 
autoa. Tammik. 1914 hän saattoi tehtaissansa 
käytäntöön voitto-osuusjärjestelmän, jonka mu- 
kaan 10 miljoonaa dollaria nettoylijäämästä oli 
jaettava työväen kesken, samalla kuin hän uu- 
simmilla työntehostusmenetelmillä osasi kohot- 
taa työväen suoritukset ylimmilleen. Jouluk. 
1915 hän järjesti ja lähetti Skandinaavian maihin 
ja Hollantiin rauhanystäväin retkikunnan, jonka 
tuli toimia sodan lopettamiseksi; tämä hanke ei 
kuitenkaan vienyt tuloksiin. Sittenkuin Yhdys- 
vallat olivat julistaneet sodan, herätti F. huo- 
miota sotainnostuksellaan. 

*Forel, August Henri. Hyönteistieteellisiä 
julkaisuja: ,,Les fourmis de la Suisse" (1874), 
,,Der Giftapparat und die Analdriiscn der Ameisen" 
(1878), ,,Experiences et remarques critiques sur 
les sensations des insectes" (1886-87), ,,Etudes 
myrmäcologiques" (Bull. soc. vaud. des se. nat., 
n:ct 33, 75, 80, 81). 

*ForeI, Francois Adolph, kuoli 1912. 

»Formaliini 1. f o r m o I i. F:lla on laaja käy- 
täntö useiden orgaanisten väriaineiden, esim. 
antraseenivärien, samoin erään parkkiaineen. 
neradolin, valmistuksessa. F:lla on kyky kovet- 
taa munanvalkuaisaineita. Tämän perusteella 
sitä käytetään myös kehruuteollisuudessa. Pel- 
kistyskykynsä vuoksi on se myös metallipeilejä 
valmistettaessa tärkeä tarvike. Myös kylvösie- 
menen puhdistamisessa sieni-, etenkin nokisieni- 



1 



-293 



Formoli — Fototelegrafia 



204 



itiöistä f. on saanut laajan käytännön samoin 
l<iiin ruiskeena puutarhakasvien härmäsienitau- 
teja ja hedelmärupea vastaan. E. S. T. 

Formoli ks. F o r ni a 1 d e li y d i, II Os. ja 
Formaliini, II Os. ja Täyd. 

*Foriiiosn. Vielä 1913 ja U)15 on Japanin hal- 
litus ollut pakotettu ankarin rankaisutoimen- 
pitein tukehduttamaan alkuasukasten kapinan- 
yrityksiä. 

Forsiitti ks. K a n t o p o m m i, Täyd. ja S u o- 
men forsiittidynamiitti osakeyh- 
t i ö, Täyd. 

Forsius, ValterWoldemar(s. 1856), aisti- 
vialliskouiujen tarkastaja, oli 1889-90 maamme 
ensimäisen ruotsinkielisen kansanopiston johtajana 
Porvoossa. Tutustuttuaan ulkomaisella opinto- 
matkalla aistiviallisten opetukseen F. laati ehdo- 
tuksen aistivialliskouluopetuksen uudestaan jär- 
jestämiseksi ja laajentamiseksi Suomessa; oli 
1890-92 Porvoon kuuromykkäinkoulun johta- 
jana; tuli 1892 aistivialliskoulujen tarkastajaksi 
koulutoimen ylihallitukseen ja 1918 kouluneu- 
vokseksi. F:n johdolla on maamme aistiviallis- 
kouUit järjestetty ajanmukaiselle kannalle. 

For.sman, Kaarle Juhana Jaakko (s. 
1867), koulumies ja yhteiskuntapoliittinen kir- 
jailija, yliopp. 1885 fil. kand. 1889, fil. lis. 1895, 
v:sta 1896 historian, maantiedon ja suonien kie- 
len lehtori Savonlinnan reaalilyseossa ja v:sta 
1904 historian ja maantiedon lelitori Helsingin 
suom. reaalilyseossa. Hoitanut eri kertoja yli- 
tarkastajan (kouluneuvoksen) virkaa kouluhalli- 
tuksessa. V:sta 1920 Tietosanakirja o.-y:n kirjal- 
linen johtaja. Kirjoittanut suuren määrän artik- 
keleita ,, Tietosanakirjaan", ,, Maailmanhistoriaan" 
ja ,, Valtiotieteiden käsikirjaan", joiden toimitus- 
kuntien jäsen. Muita julkaisuja: ,, Ruotsin ja 
Venäjän väliset suhteet 1497-1560" (väitösk., 
1895), ,, Mistä syystä sosialismi levisi Suomen 
maalaisväestön keskuuteen" (1912), „Yleisen his- 
torian oppikirja" (yhdessä muiden kanssa, 1915- 
17) sekä joukko kirjoituksia eri aikakauskirjoissa 
y. m. 

*Forssa. 1. Tehdaslaitokset. V:n 
1920 alusta tehtaita johtaa prof. A. W. Gard- 
berg. Kangaspainossa, joka on ainoa laatuaan 
Suomessa, on viisi painokonetta, kutomossa 1,050 
kangaspuuta; yhtiön osakepääoma 9,« milj. mk. 
(1919). — 2. T e h d a s k y I ä Loimijoen molem- 
min puolin, asukasluku varsinaisessa F:n kylässä 
4,689 (1919), tulevassa F:n seurakunnassa 7,500 
-8,000. Yleisiä rakennuksia: kirkko 
rakennettu tiilistä goottilaismalliin arkkit. J. 
Stenbäckin piirustusten mukaan 1915-18, vihitty 
15 p. syysk. 1918, urut, joissa 19 itsenäistä ja 1 
siirtoäänikerta, Ma;'tti Tulenheimon rakentamat, 
tehtaan sairaala, kunnan sairaala, kulkutauti- 
sairaala, Forssa o.-y:n rakentama keuhkotauti- 
parantola Lamminrannan harjulla (avattu 1915, 
nykyään suljettuna), tvöväentalo (vihitty 26 p. 
jouluk. 1912, maksoi 83,000 mk.), palokunnan- 
talo, kirjastotalo (Forssa o.-y:n työväestölleen 
rakennuttama v. 1900, siinä kirjasto,' luku-, juhla- 
sali y. m. huoneita). — Pankinkonttoreita: 
Pohjoismaiden yhdyspankin (avattu 1 p. syysk. 
1900, oma talo 1907), Länsi-Suomen osakepankin 
(avattu hfImik.l9l3),KansalIisosakepankin(avat- 
tu 1 p. heinäk. 1919), Tammelan kunnan säästö- 
pankki (v:sta 1883, oma talo 1917). — Teolli- 



suuslaitoksia: paitsi F.-o.-y:n tehtaita Kuha- 
lan sähkölaitos (per. 1918) ja Viksbergin karta- 
non meijeri. F:n rautatieasema. — S a n o m a- 
lehtiä: „Forssan sanomat" (v:sta 1906), „Lou- 
nais-Häme" (1908-09), „Forssan lehti" (v:sta 
1918). — Kouluolot: yhteiskoulu, avattu 
1899, sai oman talon 1907, cnsim. ylioppilaat 
1909, oppilaita v:n 1920 alussa 234. Kansakouluja 
4, oppilaita 1 p. syysk. 1919 481, alakansakouluja 

2, oppilaita 124, alempi käsityöläiskoulu, avattu 
1911. Huoltolaitoksia: lastentarha, pe- 
rust. kauppaneuvos H. Borgströmin lahjoitus- 
varoilla, n. 100 lasta. Kunnallinen lastenkoti, 
avattu 1919, 36 hoidokkia. Lastenseimi, Forssa 
o.-y:n ylläpitämä, avattu 1919, 12 sijaa. Vanhain 
koti Forssa o.-y:n työläisille. Piirilääkärin, Tam- 
melan kunnanlääkärin, F:n tehtaan lääkärin ja 
piirieläinlääkärin asemapaikka, apteekki. — 

3. Seurakunta. Kirkollisia toimia on v:sta 
1909 hoitanut Tammelan seurakuiman v. t. kap- 
palainen, joka asuu F:ssa. £. A:n. & J. A. W. 

*rorsten, Georg August, kuoli 1910. 

Forsteriitti, niagnesiumoliviini, MgjSiO,, puh- 
taana hyvin harvinainen, mutta isomorfisena 
seoksena rautaoliviinin, fayaliitin kanssa ylei- 
seen levinnyt kivennäinen. P. E. 

Fort [forj, Paul (s. 1872), ransk. lyyrikko, 
tunnettu osaksi loppusoinnullisista, osaksi va- 
paista aleksandriineistaan, joissa hän laulaa run- 
saita aiheitaan ehtymättömällä vuolaudella. Koot- 
tuina on hänen rnnoelmiaan ilmestynyt nimellä 
,,Ballades franc;aises" (1894-96). 

*Fortunatov, Filip F e d o r o v i t s, kuoli 
1914. 

Fosfiini ks. F o s f o r i v e t y, II Os. 

Fossiilinen jää ks. Jää, Täyd. 

Fotografoni ks. Fonografi, II Os. 

Fototclegrafia (kreik. plins = valo, ja tele- 
grafia), taito langattomasti sähköttää voimak- 
kuuttaan vaihte- 
levia valosäteitä 
käyttämällä. Simo- 
nin ja Ruhmerin 
keksintöihin perus- 
tuvassa laitteessa 
lähettäjä sisältää 
sähkökaarilampun 
(kuva, j), jonka va- 
lointensiteetti jak- 
sollisesti vaihtelee, 
kun sen valoa he- 
rättävän sähkövir- 
ran voimakkuutta 
muutellaan. Tämä 
saadaan siten ai- 
kaan, että kaari- 
lampun johtoon 
toinen käämitys; 




Fntotelegrafia. 



kytketään transformaattorin 
toiseen käämitykseen yhdis- 
tetään mekaanisesti liikkeeseen joutuva eloho- 
peakatkaisija sekä galvaaninen paristo ja mor- 
seavain. Kun viimemainittua painetaan alas, 
sulkeutuu sen johdossa oleva paristo ja syn- 
tynyt virta saapi katkaisijassa aikaan joukon 
toisiaan nopeasti seuraavia virtaiskuja. Nämä 
indusoivat lampun johdossa värähtelevän vir- 
ran, joka aiheuttaa lampun valonvoimakkuu- 
den vaihteluita. Lampun takana oleva para- 
bolinen kuvastin heijastaa valoa vastaanotto- 
asemalle, jossa se heijastuttuaan aivan saman- 



2<i5 



FoulU6e — Frantz 



296 



laisesta kuvastimesta kohtaa ilmattomassa lasi- 
säiliössä olevan, kaksi telefonia ja galvaanisen 
pariston sisältävään johtoon kytketyn seleeni- 
solun (kuva, 2). Tämän johtokyvyn melkoinen 
lisääntyminen vahvemmassa valossa ja heiken- 
tyminen hinimeämmässä valossa herättää sen 
johdossa kulkevan virran voimakkuuden vaihte- 
luja, jotka vuorostaan herättävät telefonissa 
morsemerkkejä vastaavia ääniä. Jos lähettä- 
jässä käytetään virrankatkaisijan sijasta mikro- 
fonia, niin voidaan tällaisella laitteella välittää 
puheluja kymmenkunnan kilometrin päähän. 

U. Sm. 
*FouiH^e, Alfred Jules Emile; julkaisi 
vielä: „Les elements sociologiques de la morale" 
(1905), „La morale des idees-forces" (1908), 
„Le socialisnie et la sociologie reformiste" (1909), 
„La deniocralie politique et sociale en France" 
(1910), ,,La pensee et Ies nouvelles ecoles anti- 
intellectualistes" (1011). Kuoli 1912. A. Gr. 

♦Fournicr, A u g u s t. Uudempia julkaisuja: 
, .Napoleon I" (.3:s pain. 1913), „Heute und vor 
hundert Jahren" (1914), „Oesterreich-Ungarns 
Neubau unter Franz Joseph" (1917), ,,Londoner 
Praeludien zum Wiener Kongress" (1918) ja 
,,Die Pariser Friedenskonferenz von 1814" (1919). 
Fox-tulitfirvi Ijoks-], aaltolevyinen höyrykatti- 
lan tulitorvi, jossa aallot ovat yhtä pyöreät har- 
jalta ja pohjasta (vrt. Morrison in tuli- 
torvi, Täyd.). 
*Fraktsioiii ks. Tislaus, IX Os. 
Francho-Conite-taonta [fräs-kote'-], ahjomelloi- 
tustapa (ks. Rauta, VII Os. p. 1577), jonka 
mukaan valurautaa melloitetaan takoraudaksi 
sellaisessa ahjossa, johon ilma puhalletaan yh- 
destä tai kahdesta vastakkaisissa seinissä olevasta 
hormista; kun ahjo on pienempi kuin n. s. saksa- 
laistaonnassa ja sekä ilma että takkirauta edeltä- 
päin kuumennetaan menokaasujen lämmöllä, on 
F.-C.-t. polttoaineen menekkiin ja raudan laa- 
tuunkin nähden edullisempi kuin saks. ahjomel- 
loitustapa. Nykyään lancashire-taonta (ks. t. 
Täyd.) on yleisempi F.-C.-t:aa. P-o P-o. 

Fran<;ois-vaasi, löytäjänsä, kaivertaja A. Fran- 
<,ois'n (k. 1881) mukaan nimitetty, taidehistorial- 
lisesti arvokas, ku- 
viorikaskreik. vaa- 
si, jota nyt säily- 
tetään Firenzen et- 
ruskilaisessa mu- 
seossa. Se kaivet- 
tiin esille 1845 
eräästä haudasta 
Chiusi'nluota jaon 
n. 80 cm:n korkui- 
nen mahtava am- 
fora, kuten muut- 
kin Etruriasta löy- 
detyt vaasit val- 
mistettu Kreikas- 
sa, kirjoitusten mu- 
kaan "Ergotimok- 
sen työpajassa Ateenassa ja Klitiaksen maa- 
laama, n. 50J-luvun alkupuoliskolla e. Kr. Vaa- 
kasuoriin kuviovyöhykkeisiin jaettuna (alim:nassa 
vielä sfinksejä ja itämaalaisina eläinaiheina jalo- 
peuroja, hirviä, sonneja) se mustin kuvioin vaa- 
lealla pohjalla esittää kuvaelmia sellaisia kuin 
Kalydonin villikarjun metsästystä, Patrokloksen 




Frau(;ois-vaasL. 



peiaisten kilpa-ajoja, jumalien kulkuetta Peleyksen 
ja Thetiksen häihin, kentaurien ja lapithien taiste- 
lua, Akhilleusta ja Troilosfa, kääpiöiden ja kurkien 
taistelua (jalassa) y. m. varhaisemman kreik. vaasi- 
maalauk.sen mytologian, Troian sodan ja sankari- 
taruston mieliaiheita. Että kreikkalaisilla raken- 
nuksilla vielä näinkin myöhään oli tasaisia savi- 
kattoja, selviää keskimäisten vyöhykkeiden me- 
garonistajalähdehuoneesta. V. I9U0 vimmastuneen 
mielipuolen särkemänä f. kaksivuotisen vaivalloi- 
sen korjaustyön jälkeen esiintyy melkeinpä en- 
nallaan, il-o N. 

Frank, Adolf (1834-lOlG), saks. kemisi; 
ja teollisuusmies, Saksan kaliteuUisuuden perus- 
tajia. Kun Stassfurtin abraumsuolakerrokset 
(ks. Abrau m suolat, I Os.) oli löydetty, 
ryhtyi F. niistä valmistamaan n. s. kalilannoitus- 
aineita, joiden käyttämisen tarpeellisuutta fos- 
forihapon ja typen rinnalla hiin teroitti maanvil- 
jelijöille teettäen kenttäkokeita koti- ja ulko- 
mailla. V:n 1865 jälkeen F. alkoi Stassfurtin- 
suolojen emäliuoksesta valmistaa bromia, mag- 
nesium- ja glaubersuolaa. Keksi myöhemmin 
yhdessä Caron kanssa kalkkitypen valmistuksen, 
jota ainetta käytetään typpilannoituksena ja am- 
moniumsuolojen valmistamiseen. J. A. W. 

Frank, Reinhard (s. 1860), saks. krimi- 
nalisti, v:sta 1902 professorina Tiibingenissä. 
Teoksia: ,,Natiirrecht, geschichtliches Recht 
und sociales Recht" (1891), ,,Freiheitsstrafc, 
Deportation und Unschädlichmachung" (1895), 
,,Die Lehre Lombrosos" (1908). Toimittanut 
v:sta 1903 yhdessä O. Roscherin ja H. Schmidtin 
kanssa julkaisua ,,Der Pitaval der Qetjenvvart". 

Frank-Caro-menettelv tarkoittaa voimakaasun 
(ks. t. Täyd. ja Polttoaineet, VII Os. 
p. 785) valmistamista turpeesta, jolloin sivu- 
tuotteena saadaan ammoniakkia. Raaka-aineena 
käytetään turvetta, joka sisältää 45-60% vettä, 
mikä riittää voimakaasun valmistukseen. Menet- 
tely perustuu siihen, että tulistettu, n. 450^ C 
ilmansekainen vesikaasu aikaansaa turpeessa ole- 
vien typpiyhdistysten hajaantumisen ja muut- 
tumisen ammoniakiksi, mikä erikoisten laitosten 
avulla erotetaan kuumennetusta turpeesta saa- 
dusta kaasuseoksesta. [Bartel, „Torfkraft"; 
Hoering, „Moornutzung und Torfvervvertung".] 

P-o P-o. 

Frankfurter Zeitun? [- -tsäil-], Saksan huo- , 
mattavimpia sanomalehtiä, per. 1856, suunnal- 
taan vapaamielinen; ilmestyy Mainin Frankfur- 
tissa kolme kertaa päivässä. Sen johtajaksi tuli 
1902 Th. Curti, joka 1906 toimitti julkaisun 
„Geschichte der F. Z. 1855 bis 1906". 

*Frans Ferdinand (1853-1914), itäv. arkki- 
herttua, keisari Frans Josef I;n veljen Karl Lud- 
wigin poika; tuli isänsä kuoltua 1896 Itävalta- 
Unkarin kruununperilliseksi. F. F. saavutti 
suuren vaikutusvallan ja harrasti varsinkin sota- 
laitoksen vahvistamista. Kesäk. 1914 hän ja 
hänen puolisonsa saivat Sarajevossa surmansa 
salamurhaajan luodeista. Tämä tapaus aiheutti 
Itävalta-Unkarin ja Serbian välillä heinäk. sam. 
v. sodan, joka tuli olemaan alkuna suurvaltain 
sodan syttvmiselle. ./• ^• 

*Frang JoseE I, Itävallan keisari, Unkarin ku- 
ningas, kuoli 21 p. marrask. 1916. 

Frantz, Konstantin (1817-91), saks. val- 
tiollinen kirjailija. V. 1852 F. tuli Preussin uiko- 



291 



Fraternitas — Fricdl 



298 



asiainministeriöön ja oli 1853-56 konsiilaatti- 
virkamielienä Espanjassa, minkä jälkeen antautui 
yksinomaan kirjalliseen tNöliön. Kirjoituksissaan 
iiän Saksan tulevaisuuteen nähden ajoi sitä mieli- 
pidettä, että tämän maan valtiojärjestyksen tuli 
olla federalistinen ja että Saksan samalla tuli 
olla keskuksena suurelle keski-curooppalaiselle 
liitolle, joka paitsi Saksaa käsittäisi Hollannin, 
Belgian, Itävalta-Unkarin ja Romaani?n. Tämä 
liitto oli oleva vastapainona Polijois-Amcriikalle 
ja Venäjälle ja suojana militarismia vastaan. 
Teoksia: „Die Naturlehre des Staats" (1870), 
,,Untersuchuneen iiber das europäische Oleich- 
^cwiclit" (1859), „Der Föderalismus" (1879), 
,,Die Weltpolitik" (1883), „Kritik aller Parteien" 
(1862), „Das neue Deutschland" (1871), ,,per 
Untergang der alten Parteien und die Partei 
der Zukunft" (1878), „Die deutsche Politik der 
Zukunft" (I-II, 1899, 1900). J. F. 

Fraternitas (lat.) = „veljevs", kilta, ks. t. 
IV Os. 

*Frazer, James Georg. Uudempia jul- 
kaisuja: „Ädonis, Attis, Osiris, Studies In the 
history of oriental religion" (1906), ,,Questions 
on the customs. bcliefs and languages of savages" 
(1907). 

»Frech, Fritz, kuoli 1917. 

»Fredrik VIII, Tanskan kuningas, kuoli 1912. 

*Freiniet, Emmanuel, kuoli 1910. 

*Freiich, John Denton Pinkstone 
Sir, tuli suurvaltain sodan sytyttyä elok. 1914 
Englannin Ranskaan lähetettyjen armeiain yli- 
päälliköksi, josta toimesta erosi jouluk. 1915 
siirtyen Englannissa olevien joukkojen päälli- 
köksi; sai Ypernin taistelujen johdosta arvo- 
nimen Viscount of Ypern; tuli 1918 Irlannin lordi- 
luutnantiksi; jouluk. 1919 häntä vastaan tehtiin 
murhayritys. J- F. 

♦Frenssen, Gustav. Uudempia teoksia: 
,,Der Untergang der Anna Hollmann" (kertomus, 
1912; myös suom.), ,,Bismarck" (kertomaruno, 
1914), ,,Die Briider" (kertomus, 1917). 

Freud ffröitl, Sigmund (s. 1856), itäv.- 
saks. hermo- ja mielitautilääkäri, Cliarcofn oppi- 
las, Wienin yliopiston dosentti 1886, ylim. pro- 
fessori 1897. F. on esittänyt teorian, joka selittää 
heikkohermoisuustilat (i)syklwnetirosis) jonkun 
nuoruudenaikuisen, useimmiten sukupuolielämää 
koskevan, mieltä järkyttävän tapauksen ala- 
tajullisiksi seurauksiksi, jotka tarkalla ajatusten, 
unien ja muistojen tutkimisella, n. s. psykoana- 
lyysilla voidaan selvittää. Julkaisuja: ,,Zur Auf- 
fassung der Aphasien" (1891), lapsihalvauksen 
monografia Nothnagelin käsikirjassa (1897), ,,Stu- 
dien iiber Hysterie" (1895), ,,Abhand!. iiber 
Sexualtheorie" (1910), „Kleinere Schriften zur 
Neurosenlehre" (3 nid., 1911-1.3), ,,Psykopatholo- 
gie des AUtagslebens (1912), ,,Witz und seine Be- 
ziehungen zur Unbevvussten" (1912), ,,Wahn und 
Träume" (1912), „Totem und Tabu" (1913), 
,,Kindheitsennnerunpen des Leonardo da Vinci" 
(1910). " A. J. P. 

»Freudenlhal, Axel Olof, kuoli 1911. 

Freudin psykoanalyysi ks. Freud, Täyd. 

Frey, .Alexander (s. 1877), suom. laki-, 
liike- ja vhteiskunnallinen toimimies, yliopp. 1895, 
fil. kand. 1898, lakitiet. kand. 1903, lakitiet. 
toht. 1911. Toimittuaan aluksi m. m. asianaja- 
jana (v:sta 1904) ja Suomen paperi- ja puumassa- 



teollisuuden työnantajaliiton asiamiehenä (1906- 
11) antautui pankkialalle, ollen 1911-13 Landt- 
mannabankenin apulaisjohtajana ja v:sta 1914 
Pohjoismaiden osakepankin johtokunnan jäse- 
nenä. Valtiopäivillä 1917 F. oli sillä kannalla, 
että Venäjän väliaikainen hallitus ei voinut olla 
korkeimman vallan haltija Suomea koskevissa 
asioissa; luopui edusmiehyydestään eduskunnan 
hyväksyttyä n. s. valtalain. Oli marrask. 27 p:stä 
1917 Svinhufvudin hallituksen jäsen siviilitoimi- 
tuskunnan apulaispäällikkönä ja n. s. Vaasan- 
hallituksessa oikeus- ja sisäasiaintoimituskuntain 
päällikkönä (jälkimäisen toimituskunnan toimi- 
alaan kuuluivat vapaussodan aikana myös soti- 
laallista luontoa olevat asiat); erosi hallituksesta 
kesäk. 1918. F. on o'Iut Helsingin kaupungin- 
valtuuston jäsen 1913-17 ja v:sta 1919 (puheen- 
johtajana). — Julkaissut väitöskirjan „Skilje- 
mannainstitutet eniigt finsk civilprocessrätt" 
(1911). 

Frey, Friedrich Hermann ks. G r e i f , 
JVlartin, II Os. ja Täyd. 

*Frey, Johan Hjalmar, kuoli 1913. 

*Freyeinet, Charles Louis de Saulses 
de, oli lokak. 1915 - maalisk. 1917 jäsenenä 
Briandin ministeristössä. 

*Fribourg. Kanttonin asukasluku 143,025 
(1918). 

*Fridericia, Julius Albert, kuoli 1912. 

Fried [frid], Alfred (s. 1864), saks. rauhan- 
asian ajaja, toimittanut aikakauslehtiä „Monat- 
liche Friedenscorrespondenz" ja ,,Die Friedens- 
warte" ja vuosikirjaa ,,Der Weg zum XVeltfrie- 
den". Teoksia: „Handbuch zur Friedensbe- 
vvegung". Sai 1911 puolet Nobelin rauhanpal- 
kintoa. ' «^t ■-" 

*Friedberg, Emil Albert, kuoli 1910. 

Friedl f-idlj, Johann (s. 1863), saks.-suom. 
puunleikkaaja ja kuvanveistäjä, opiskeli puun- 
leikkausta Grulichin ammattikoulussa Böömissä 
(1879-83) ja Wienin taideteollisuuskoulussa 
Klotzin johdolla (1884-89) sillä välin työs- 
kennellen huonekalupiirtäjänä Ludwigin luona 
samassa kaupungissa sekä suorittaen yksityistöitä 
ja harjoittaen opinnolta kuvanveistossa Wienin 
taideakatemiassa prof. E. Hellmerin johdolla. 
V:sta 1890 alkaen F. toimii ensimäisenä puunleik- 
kauksen, sittemmin myös muovailun ja kiviveis- 
ton opettajana Helsingin ,, Ateneumissa". Suomesta 
käsin tehnyt lukuisia opintomatkoja työalojaan 
vastaaville teollisuuden merkkipaikoille Norjaan, 
Tanskaan, Saksaan, Itävaltaan sekä näyttelyi- 
hin. F:n opetustoimintansa varrella suoritta- 
mista yksityistöistä mainittakoon huonekaluveis- 
toja, puustatyetteja, 4 suurta vaakunaa (2 Tiger- 
stedtin, Oyllenstolpen ja Hornin) Turun tuomio- 
kirkkoon; Pernajan kirkon siipialttarin, Helsin- 
gin Seurasaareen muutetun Karunan kirkon alt- 
tariryhmän uusintelut ja Helsingin Johanneksen 
kirkon puunleikkaukset. Hänen suurin työnsä 
on Lammin kirkon alttarilaitteet: ristiinnaulittu 
sekä Maria ja JVlagdalena ristinjuurella, alttari- 
kaappi ja seitsenvartiset kynttilänjalat sekä saar- 
natuolin apostolinkuviot. Lisäksi suorittanut 
lukuisia malleja rakennuksia varten, muutamia 
pienempiä marmoriveistoksia ja muotokuvame- 
daljonkeja hautapatsaita varten. Ensimäisenä 
maassamme yrittänyt norsunluuleikkausta. Käyt- 
tää töissään pinnoittelevaa tekniikkaa. U-o N. 



299 



Friedrich Karl — Fuga 



300 




Friedrich Karl. 



Friedrich Karl (s. 1868), H es setiin pri nssi, 
kohosi sotapalveluksessa kenraaliniajuriksi ja otti 
suurvaltain sotlan sytyt- 
tyä osaa Liittlchin taiste- 
luihin, joissa haavoittui. 
Lokak. 9 p:nä 1918 Suo- 
men eduskunta valitsi hä- 
net Suomen kunin- 
kaaksi, mutta hän kiel- 
täytyi joulukuussa. Saksan 
jouduttua sodassa tappi- 
olle, ottamasta vastaan 
Suomen valtaistuinta. 

tVicdrich Wilheliii (s. 
1882), entinen Saksan ja 
Preussin kruununprinssi, 
\\'ilhelm ll:n vanhin poi- 
ka, tuli eluk. 1914 kenraali- 
luutnantiksi; johti suurval- 
tain sodan alettua viidettä 
saks. armeiaa länsirinta- 
malla ja sittemmin Verdunin tienoilla toimivaa 
armeiaryhmää. Isänsä luovuttua valtaistuimesta 
F. W. myöskin erosi päällikkyydestä ja asettui 
Hollantiin. 

*Fries, Samuel Andreas. Uudempia 
tieteellisiä julkaisuja: ,,Salomos oden" (1911), 
,,Qamla och nya testamentets religion" (19'2), 
,,Utompalästinensiska Jahvetempel" (1912), ,, Is- 
rael i Ijuset av arkeologiska och etnografiska 
forskningar i Palästina" (1914). Kuoli 1914. 

*Fries, Theodor (Tore) Magnus, kuoli 
1913. 

Fritta-posliini. pehmeä posliini, helposti sulava, 
kaoliiniton kovan posliinin sijaistuote, jota Rans- 
kassa valmistivat St. Cloud, Vincennes, Sevres, 
Chantilly, Englannissa Bovif, Chelsea, VVorcester, 
Derby, Belgiassa Tournai ja Italiassa Doccia. 
Ranskalaisessa f.-p:ssa on lasifrittaa, savilisää ja 
lyijylasitusta, englantilaisessa valkosavea ja luu- 
tuhkaa, vrt. Saviteollisuus, VIII Os. 

Frivoli (ransk. frivole = tyhjänpäiväinen, tur- 
hamainen, kevytmielinen, < lat. fnvolus = vähän- 
arveinen, viheliäinen), kevytmielinen, rivo, irstas. 
— Frivoliteetti, kevytmielisyys, rivous; 
(monikossa:) joutavat asiat, myös: eräänlaiset hie- 
not pitsit, karikot (ransk. pivolilcs). 

Frobenius [-be'-], Hermann (1841-1916), 
saks. insinööriupseeri ja sotilaskirjailija, tuli up- 
seeriksi 1861, erosi sotapalveluksesta everstiluut- 
nanttina 1891. Teoksia: ,,Weltgeschichte des 
Krieges" ja 1913 ilmestynyt ,,Die Schicksals- 
stunde des deutschen Reichs", jossa hän ennus- 
taa maailmansotaa. 

ks. Lange, Julius Henrik, 



Frontaliteettilak i 

V Os. 

Frosterus /"-'■'-/, 
arkkitehti, yliopp. 



Sigurd (s. 1876), suom. 
1895, filos. maist. 1899, ark- 
kitehti Pölyt, opistosta 1902, filos. toht. 1920, 
teki taidehistoriallisia opintomatkoja Etelä- ja 
Länsi-Eurooppaan 1900-02, 1908-07, 1914, opis- 
keli XVeimarissa van de Velden luona 1903-05; 
v:sta 1917 alkaen vuosittain tehnyt opintomatkoja 
Ruotsiin etupäässä arkkitehtuurin insinööri- 
puolta silmälläpitäen, rakentanut yksityisraken- 
nuksia Helsingissä (Bulevardi 3, Museokatu 3, 
Kasarmink. 34), sisustanut Hypoteekkiyhdistyk- 
sen ja useampia yksityiskirjastoja y. m.; herätti 
asematalo-kilpailuehdotuksellaan suurta huo- 



miota, suunnitellut Äetsän ja Inkeroisten vesi- 
voimakeskukset (1920-22) ja tärkeimpänä työ- 
nään kilpailun perustalla valmistanut Stockmannin 
suuren tavaratalon uudet suunnitelmat. Käytän- 
nöllisen työnsä ohella täydentänyt esteettisiä 
opinnoltaan ja kirjan muodossa julkaissut: „H. 
G. Wells" (1906), „Moderna vapen" (1915), „01lk- 
artade skönhetsvärden" (1916), ,,Regnbägsfär- 
gernas segertäg" (1917), „Sollius och slagskugga" 
(1917), „Färgproblemet i mäleriet" I (1920). 

*Frosterus-Sältia, A 1 e .\ a n d r a T h e o d o r a, 
kuoli 1916. 

Fruirärd, maatila Joroisissa Kotkatlahden kyläs- 
sä, päärakennus Kotkatlahden rannalla, 5 km kir- 
kolta, 6 km Joroisten asemalta, aikaisemmin vero- 
ratsutila (,,skatteblandadt rusthäll"), nykyään 
verotila, ^'i manttaalia, 1,240 ha. V. 1664 tilan- 
omistajana mainitaan kersantti Henrik Härdsten. 
1700-luvun jälkipuoliskolla ^/'^ tilasta oli Örne- 
vikin omistajan luutnantti Nils Qrotenfeltin hal- 
lussa, 1781 tila myytiin everstiluutnantin leski- 
rouvalle Maria Munckille (o. s. von Wright), Kus- 
taa Ill:n kuuluisan suosikin äidille, joka puoles- 
taan sen 1798 möi eversti B. A. Grotenfeltllle. 
Tällä ja tämän lapsilla se pysyi v:een 1907, siir- 
tyi sitten yhteisesti hänen tyttärensä tyttärelle 
Maria von Collanille (o. s. Grotenfelt) ja tämän 
pojalle pankinjohtaja Clas von Collanille, joka 
nykyään, v:sta 1916, omistaa tilan yhdessä sisa- 
rensa Adele von Collanin kanssa. Päärakennus 
yksikerroksinen, taitekattoinen, rouva Munckin 
rakennuttama 1780-luvun alussa. Huoneissa 
palttinaiset seinäverhot, jotka tukholmalainen 
maalari on koristellut vertauskuvallisilla esityk- 
sillä, maisema-, metsänriista-, hedelmä- ja kuk- 
kaiikuvilla. Muutamissa huoneissa säilynyt antiik- 
kisia huonekaluja rouva Munckin ajoilta. 

J. A. W. 
*Frödiiig, Gustaf, julkaisi viimeisinä elin- 
! vuosinaan kaksi kokoelmaa ,,Efterskörd" (1910, 
I 1911). V. 1913 ilmestyivät painosta F:n viimei- 
set runot nimellä ,,Reconvalescentia" (julk. neiti 
I Signe Trotzig ja dosentti Ruben Berg). F:n sano- 
' malehtikirjoitelmia y. m. julkaistaan nimellä ,,Post- 
huma skrifter". Kuoli 1911. [John Land.Tvist, 
,,G. F. En psykologisk och litteraturhistorisk 
studie" (1916).] 

! Fuchsiitti 1. k r o m i k i i 1 1 e, vihreänvärinen, 
I hienoina suomuina esiintyvä kiillemineraali, jonka 
1 kokoomus on lähinnä muskoviittia, mutta joka 
1 sisältää muutamia prosentteja kromioksidia. On 
jotenkin yleinen; sitä on Suomessa tavattu ainek- 
j sena Lapin kvartsiiteissa laajoilla alueilla, sekä 
1 Outokummussa. P. E. 

i Fiisra, Ferdinando (1699-1784), it. arkki- 
tehti, tuli paavi Clemens XII:n kutsumana Roo- 
I maan täydentämään Alessandro Spechi'n töitä 
Kvirinaalissa ja suoritti siellä muitakin huomatta- 
I via töitä. Näistä aikaisempia itsenäisiä oli Pa- 
lazzo della Consultä (1739) lähellä Kvirinaalia 
(kauniit suuret muodot, omituinen ulkopuolinen 
porrashuone); suuresti suunniteltuun Palazzo Cor- 
siniin hän m. m. lisäsi porrashuoneen (1732), 
j Sa Maria Maggioreen sen loggiafasadin (1743). 
I Barokin komein suihkulähde Fontana di Trevi 
(1735-62) ja sen fasaditausta monien arvelujen 
mukaan myöskin on hänen työtänsä. Viimeiset 
j vuotensa hän oleili Napoli'ssa rakentaen siellä 
I paitsi palatseja ja kirkkoja Albergo dei poveri'n 



301 



Fulda — Fyysillinen yhdistys 



302 



ja aloitti 1781 Palermoii l<atedraalin uusimi- 
sen. U-o N. 

*Fulda, L u d w i g. Uudempia jull<aisuja: näy- 
telmät ,,Herr und Diener" (1910), „Die Ruck- 
kehr zur Natur" (1913), ,,Der Lebensschiiler" 
(1910), huvinäytelmät „Das Exempel" (1909). 
,,Der Sceräuber" (1911), ,,Die verlorene Tochter" 
(1916), „Das VVundermittel" (1919), runokoko- 
elma ,, Metodien" (1910) sekä saksannoksina 
.,Shakcspeare's Sonette" (1913) ja Ibsenin „Peer 
Gynt" (1915). 

*Puncke, Otto Julius, kuoli 1910. 

Fundanientaalikiitalosi (ks. F u n d a m e n 1 1 i, 
II Oi. ja Katalogi, 111 Os.), tähtiluettelo, 
joka sisältää fundamentailitähtien rektasensionit 
ja deklinatsionit. Nykyään enimmin käytetyt f:t 
ovat Nevvcombin, Auvversin ja Bossin. /. B. 

Fundamentaalllälidct (ks. Fundamentti, 
II Os). Kiintotähtien aseman tarkka määrää- 
minen taivaalla tuottaa suuria vaikeuksia, ellei 
ole käytettävissä kiintopisteitä taivaa ipallolla, 
eli siis sellaisia tähtiä, joiden ase.na jo tarkal- 
leen tunnetaan. Kaikki astro netriset — sekä 
visuaaliset että v.^lokuvaukseen perustuvat — 
mittaukset perustuvat siitä syystä muutamiin 
satoihin tuollaisiin kiinnepisteisiin, n. s. f:iin, 
joiden asema aika ajoin määrätään mahdollisim- 
man tarkoilla mitta iskoneilla ja suurella huolella. 
Näitä mittauksia suorittavat ainoastaan harvat 
tähtitieteelliset laitokset, joista etusijassa mai- 
nittakoon Pulkova ja Qreenvvich. /. B. 

*Furka. V. 1914 valmistui Furkan rata, joka 
kulkee Alppien jylhimpiä ja kauneimpia tienoita. 
Se alkaa Brigi'stä Simplonin tunnelin suusta, 
kulkee Furkan solasta 2,430 m korkealla ja päät- 
tyy Disentisen luona Reinin latvoilla. 

Furnarius rufus ks. S a v e n v a 1 a j a I i n t u, 
Täyd. 

*Purneerata, sama kuin faneerata. ks. F a- 
neeri, II Os. 

Fiirtum usus [jii- hS'1s] (lat.), oikeudenvastai- 
nen teKo, jonon tekee itsensä syypääksi se, joka 
luvattomasti itse tai toisen kautta käyttää ir- 
tainta omaisuutta, joka ei ole hänen omansa, 
niin myös se, joka kieltäytyy antamasta takaisin 
panttia, lainaa tai talletettua tavaraa, sittenkun 
hänen hallinto-oikeutensa on lakannut. Tästä 
rikoksesta on rangaistus Rikoslain 38 luvun 6 §m 
mukaan sakkoa enintään kaksisataa markkaa. 

M. R. P. 

Furuhjelm ffanijelmj. I. Elis Ragnar F. 
<s. 1879), suom. tähtitieteilijä, yliopp. 1897, fil. 
kand. 1901, fil. lis. 1907, dosentti 1910 ja yli- 
määr. professori Helsingin yliopistossa 1918, 
eduskunnan jäsenenä valtiopäivillä 1917, 1918 
ja 1919. Toiminut tähtivalokuvauksen alalla, 
ottaen m. m. osaa ,,Catalogue Photogra^hique 
du Cier'in laatimiseen. Julkaissut m. m.: „Sur 
la precision des determinations photographiques 
des positions des etoils" (1906, väitösk.), „Re- 
cherches sur les mouvements propres des Etoils 
dans Ia zone photographique de Helsingfors" (I. 
1916). 

2. E r i k O u s t a f F. (s. 1883), säveltäjä ja 
musiikkikirjailija, yliopp. 1901, harjoittanut sävel- 
lysopintoja kotimaassa Sibeliuksen ja VVegeliuksen 
johdolla sekä edelleen valtion stipendiaattina Wie- 
nissä, Miinchenissä ja Pariisissa. Fm sävellystuo- 
fannon merkittävimmän osan mi^odostavat piano- 



kvintetti ja sinfonia. F:n kirjallista toimintaa edus- 
taa pysyvimmin Jean Sibelius-monografia (ruots. 
ja suom. 1910). F. on v:sta 1907 musiikinteo- 
rian ja sävellyksen opettajana Helsingin musiikki- 
opistossa. Toiminut myös Dagens Pressin mu- 
siikkiarvostelijana. .4. O. V. 

Futurismi on nimenä eräällä nykyaikaisella 
Italiassa syntyneellä maalaustaiteen suunnalla, 
joka tahtoo esittää kuten impressionismikin het- 
ken vaikutelmaa, mutta ei kuten tämä ulkonaisena 
ilmiönä vaan sisäisenä sielullisena havaintona. 
Tämän mukaisesti futuristiset taiteilijat esittävät 
samalla kuvapinnalla joukon mitä erilaisimpia 
aiheita yhdistämättä niitä mitenkään yhteisen 
sommitelman puitteihin tai korkeintaan erotta- 
malla ne toisistaan vain kubistien tapaan terä- 
västi toisiaan leikkaavilla särmillä ja pinnoilla. 
Täten saavat heidän teoksensa omituisen kaaos- 
maisen leiman. Taiteellisten perintälakien halvek- 
suminen ja ylenpalttinen yksilöllisen mielivaltai- 
suuden palvominen on heille ominainen piirre. 
Suunta, jonka perustaja on it. maalari Marinetti 
ja huomattavimpia edustajia Russolo, Boccioni, 
Severini ja Carra, ei ole saaiuit Italian ulkopuo- 
lella mainittavaa kannatusta ja on muutenkin 
jäänyt aivan ohimeneväksi kokeiluksi, jolla tus- 
kin lie nykyaikaisen taiteen kehittymiselle mitään 
merkitystä. F. L. 

*Fyhrwall, Karl Oskar, kuoli 1915. 

Fylfoot-hakaristi ks. Hakaristi, III Os. 

*Fiirbringer, Max Karl Anton. Teoksia: 
„Die Knocnen und .Muskeln der Extremitäten 
bei den Schlangenähnlichen Sauriern" (1870), 
,,Schultermuskeln und Brustschulterapparat" 
(1872-1902), „Zur Entvvicklung der Amphibien- 
niere" (1877), ,,Vergleichende Entvvicklungsge- 
schichte der Exkretionsorgane" (1878), ,,Bei- 
träge zur Systematik und Genealogie der Rep- 
tilien und Vogel" (1900 ja 1902), „Abstammung 
der Säugetiere" (1904). F. kuoli 1920. 

K. J. V. 

Fysikaalinen isomeria (vrt. Isomeria, III 
Os.). Sellaisia etupäässä orgaanisia yhdistyksiä, 
jotka eroavat toisistansa vain fysikaalisten omi- 
naisuuksiensa puolesta, kemiallisten ominaisuuk- 
sien ja molekylirakenteittenkin (lukuunottamatta 
toisiinsa liittyneiden atomien välisiä avaruus- 
suuntasuhteita) ollessa samat, sanotaan keske- 
nänsä fysikaalisesti isomeerisiksi. Fysikaalisista 
ominaisuuksista tulevat kysymykseen etupäässä 
valo-opilliset, jonka takia käytetään myös nimi- 
tystä optinen I. valo-opillinen isomeria. 

N. j. r. 

Fytopatologia (kreik. phyto'n = kasvi, ja p a t o- 
logia), oppi kasvitaudeista, ks. Kasvitau- 
dit, IV Os. 

Fyysillinen kasvatus, se kasvatus, mikä anne- 
taan voimistelun, urheilun ja leikin 
muodossa. 

Fyysillinen yhdistys (ruots. Fysiska före- 
n i n g e n) on Helsingin yliopiston fysiikan opet- 
tajain, lähisukuisten tieteiden edustajain, varttu- 
neempien ylioppilaiden, useiden koulujen fysiikan 
opettajain y. m. keskeinen yhteenliittymä, jonka 
tarkoituksena on ylläpitää harrastusta mainit- 
tuun tieteeseen ja levittää tietoja sen saavutuk- 
sista. Yhdistys kokoontuu kerran kuussa yliopis- 
ton fys. laboratoriin, jolloin pidetään esitelmiä, 
joihin usein liittyy kokeellisia demonstratsioneja, 



303 



Fö?15— GaU6 



304 



osaksi omista tutkimuksista, osaksi uusista kek- 
sinnöistä ja tutkimustuloksista fysiikan, meteo- 
rologian, astrofysiikan alalla. Toisin ajoin yhdis- 
tys on toimeenpannut retkeilyjä teknillis-tieteel- 
lisesti huomattaville teollisuuslaitoksille. — F. y. 
muodostettiin 1885 prof. Selim Lemströmin aloit- 
teesta 1870-luvulta polveutuvan kem.-fys. yh- 
distyksen jatkoksi. 

»Föglö. 1,962 as. (1017), kansakouluja 4; I! 
purjelaivaa (342 rek.-tonnia 1916); ammattikalas- 
tusta ja kalan, etenkin silakan vientiä Helsinkiin 
ja Turkuun. Landtmannabankenin iiaarakonttori. 
— Kirkossa R. VV. Ekmanin maalaama alttari- 
taulu ,, Ehtoollinen". /. A. W. ■ 

•Förster. Wendelin, kuoli 1915. 

Föftiiig^er-siiunniininuuttajii, laite, jonka tar- 



koitus on poistaa höyryturbiinin käyttöä lai- 
voissa kohtaavia vaikeuksia, mitkä johtuvat 
paitsi turbiinin suuresta kierrosluvusta, myöskin 
vaikeudesta saada potkuri käymään taaksepäin. 
Siinä on turbiinin akselin päässä keskipakois- 
pumppu ja samassa jonossa olevan potkurin 
akselin päässä kaksi vesiturbiinin juoksupyörää, 
toinen eteen-, toinen taaksepäin käyntiä varten. 
Sama vesi kiertää pumpusta turbiiniin ja takai- 
sin. Vesi voidaan erikoisen venttiilin avulla panna 
kiertämään jommankumman turbiinin kautta, ja 
niin saada potkuri pyörimään haluttuun suuntaan. 
Kun vesiturbiinin pyörät ovat suuremmat kuin 
keskipakoispunipun, niin pyörii potkurin akseli 
hitaammin kuin höyryturbiinin. Tästä nimi 
transformaattori. P-o P-o. 



G 



Gabriel f-e'lj, Jacques Ange (n. 1699- 
1782), ransk. arkkitehti, renesanssista vallan- 
kumoukseen saakka toimineen arkkitehtiperheen 
kuuluisin jäsen, Ludvik XVI:n tyylin paralta 
mestareja. Isänsä ja isoisänsä virkain ja toimien 
perijänä G. kuninkaan arkkitehtina sai 1755 
toimekseen Louvren töiden jatkamisen ja hänen 
johdollaan Perraulfn kolonnadi uusinneltiin ja 
katettiin. Rakensi Ecole militaire'n, laatuaan 
mestariteos ja VersaillesMn linnan teatterin. 
Hänen etevimpänä työnään kuitenkin on mer- 
kittävä Pariisin Concordio-avopaikan järjestely 
ja tätä pohjoisessa rajoittavaf kaksi rakennusta, 
joissa toisessa on meriministeriö (ent. Garde- 
.Meuble), toinen ,, Hotel de Crillon"in nimellä 
tunnettu, molemmat Ludvik XVl:n tyylin pa- 
ralta tyyppejä Ranskassa. Yhtä puhdaspiirtei- 
nen on myöskin hänen rakentamansa Trianon'in i 
pieni linna (le petit Trianon), restauroi myöskin 
Orleans'in katedraalin, Compiegne'n linnan y. m. 
töitä. U-o N. 

Gadolin [•li'n], Alexander \Vilhelm 
(s. 1868), suom. lakimies, viiopp. 1886, fil. kand. 
1890, lakit. kand. 1901, varatuom. 1903. lakit, 
lis. ja toht. 1909: v:sta 1910 yleisen lakitieteen 
ja lainopin ensyklopedian apulaisena Helsingin 
yliopistossa; kutsuttiin 1920 hoitamaan (vielä 
muodostelun alaista) kauppa-, teollisuus- jal 
sosiaalioikeuden professorinvirkaa Turun ruots. i 
akatemiassa. Otti aatelissäädyn jäsenenä osaa 
valtiopäiviin 1894, 1899, 1900, 1904-05 ja (osaksi) 
1906; ollut myös edustajana valtiopäivillä 1914 
ja 1917 (aikaisemmilla). Julkaisuja: ,,Pant- 
sättning af jord enligt medeltida svensk lands- 
rätt" (1909), „Studier i hypoteksrätt" (1910), 
,,Schweiz' nya civillagbok" (1912), ,,Öfversikt af 
jordlegorättens historiska ufveckling' (1912, 
mvös suom.). 

Gaffky, Georg Theodor August (1850- 1 
1918), saks. lääkäri, terveysopin prolessori Gies- 
senin yliopistossa, otti osaa Robert Kochin joh- 
tamaan kolerantutkimisretkikuntaan 1883-84 Egyp- 
tiin ja Itä-Intiaan, johti itse 1897 rutontiitkimis- 
retkcä Intiaan, julkaissut bakteriologisia ja ter- 
\eysopillis'a tutkimuksia pääasiallisesti sarjassa 



,,Arbeiten aus dem kaiserlichen Gesundheits- 
amte". A. /. P. 

GaiUiahaud [gejabo], Jules (1810-88), ransk. 
taidekirjailija, aluksi kauppias, julkaisi suuren 
teoksen ,,Monuments anciens et modernes" 
(1839-50, 4 OS., 400 kuvaa, myös saks. Lohsen 
julkaisemana 1842-52), joka on arkkitehtuurin 
historia kuvin ja tekstein. Tähän liittyi jatkona 
„L'architecture du V au XVII siecle" (1850-59. 
4 OS., saks. 1856-59) ja ,,L'art dans ses diverses 
branches" (1862-65, 72 kuvaa). G. perusti myös 
aikakauskirjat ,,Revue archeologique" ja ,,Bib- 
liotheque archeologique". C-o N. 

'Gairdner, James. Uudempia julkaisuja: 
,,Loliardy and the reformation in England" 
;(19r8-13). Kuoli 1912. 

Galbulidic ks. L o i s t o 1 i n n u t, V Os. 
I "GaldhöpisTgen. Eräiden mittausten mukaan 
on G:n itäpuolella oleva Jotunfieldenen huippu 
Glittertind 2,481 m eli siis 13 m G:iä korkrampi. 

♦Galdos, Benito P^rez, kuoli 1920. 

Galilei [-e'-], Alessandro (1691-1737), it. 
myöhemmän barokin arkkitehti, uusklassillisuu- 
den lähimpiä edeltäjiä, Firenzessä Cosimo III:n 
ja tämän pojan Giovanni Gastoni'n hoviarkki- 
tehti. Englannissa pitemmän ajan oleskeltuaan 
ja sikäläiseen palladiolaisuuteen tutustuttuaan 
1 hän 1734 paavi Clemens Xll:n Roomaan kutsu- 
I mana rakensi vanhan Lateraanikirkon Cappella 
Corsini'n (1734, Clemens Xll:n hautakuorin), 
joka muotohienona, sopusuhtaisena ja rikkaana 
on Rooman komein kappeli, myös saman Late- 
raanikirkon läntisen suurpylväistöfasadin (1735) 
ja S. Giovanni dei Fiorentini-kirkon fasadin 
(1734). U-o N. 

*Galitsia. G:ssa kulkevat valtiolliset rajat 
eivät olleet vielä (1920) vakiintuneet. 

"Galitsina. Aseman nirni valtioneuvoston pää- 
töksellä 1919 muutettu Ä v r ä p ä ä k s i. 

Galle [-e'], Emile (1846-1904), ransk. työ- 
taiteilija Nancyssä, keramiikko G.-Reinemerin 
poika, kuuluisa tahkotuista ja kaiverretuista 
lasiesinevalmisteistaan. Etenkin kasvikunnasta 
saatuja aiheitaan (hän julkaisi arvokkaan Nancyn 
seudun kasvion]^ G. käsitteli mitä suurimmalla 



305 



Gallen-Kallela — Gammelsvenskby 



306 



herkkyydellä japanilaisten tapaan, melkeinpä 
stilisoimatta. Sama viivain yksinkertainen siroiis 
esiintyi hänen huonekaliiissaankin. Pariisin 
Luxembourg-museossa ja Miiscc des arts deco- 
ratifsMssa y. m. on G:n töitä. 0:n taidekirjoi- 
tuksia ,,Ecrits pour Tart" ilmestyi 1908. Four- 
caud'n kirjoittama monografia hänestä ilmestyi 
1903. U-o N. 

*Gallen-Kallela, Akseli Valdemar. Pa- 
lattuaan 1911 Sisä-Afrikan ja Madagaskarin 
matkaltaan, josta taiteilija toi mukanaan run- 
saan kokoelman kansa- ja eläint. esineitä Suomen 
kansallismuseota ja yliopistoa varten sekä useita 
satoja matkallaan maalaamiaan luonnoksia, hän 
asettui ensin asumaan Albergaan sekä sittem- 
min huvilaansa Ruovedelle. Hänen teoksiaan 
on ollut näytteillä Venetsian kansainvälisessä 
taidenäyttelyssä 1914 ja San Franciscon maail- 
mannäyttelyssä 1915. — G. -K. on valittu Tuk- 
holman graafillisen yhdistyksen, Suomen kuvan- 
veistäjäliiton, karjalaisen, savolaisen ja varsinais- 
suomalaisen osakunnan kunniajäseneksi ja Sak- 
san Buchgevverbevereininkirjeenvaihtajajäseneksi; 
niinikään hän on Societe nationale des beaux 
arts'in ,,associe" ja Salon d'autonme'n ,,socie- 
taire". Taiteellisten ansioittensa perusteella hän 
sai v. 1919 professorin arvonimen. Otti osaa 
Suomen vapaussotaan, jonka johdosta nimitet- 
tiin varaluutnantiksi, ja toimi 1919 valtion- 
hoitaja Mannerheimin ensimäisenä ajutanttina. 

Galli, it. 1700-luvun taiteilijaperhe, jonka 
jäsenet saavuttivat mainetta etenkin teatterien 
rakentajina ja koristajina sekä Italiassa että 
Saksassa. Kantaisä maalari Giovanni 
Maria G. (1625-6.5) otti syntymäpaikkansa 
mukaan nimekseen da B i b b i e n a. Hänen 
poikansa Fe r d i n a n d o (1657-1743), maalari 
ja arkkitehti, työskenteli Parman hovissa, Kaarle 
Vl:n Praagiin kutsumana rakensi sinne komean 
kruunausteatterin, tuli täältä Kaarle VI:n kut- 
susta Wieniin, sieltä Bolognaan. F:n töissä 
ilmenee suuri mielikuvituksen rikkaus ja maalauk- 
sellisten vaikutusten tavoittelu, on teatteri- 
rakenteen kehittäjiä keksien uusia dekoratsio- 
neja sekä näiden vaihtoa ja siirtämistä helpot- | 
tavia koneita. Hänen kaivertamiaan sommitte- ' 
luja ilmestyi kokoelma ,,Varie opere di prospet- 
tica" (1840) ja „Architettura civile" (1811). Hänen 
töitään jatkoi hänen veljensä Francesco 
(1659-1739) m. m. Veronan kauniin Teatro fil- 
harmonicon rakentaja (yhdessä F. Maffein 
kanssa) sekä kolme poikaansa Alessandro 
(k. n. 1760, töitä Saksassa), Giuseppe (k. 
1757, töitä Wienissä, Dresdenissä, Berliinissä), 
.Antonio (k. 1774, Bolognan teatteri) ja Giu- 
seppen poika Carlo (s. 1728). U-o N. 

Gallieni [-e'-J, Joseph (1849-1916), ransk. 
kenraali, tuli upseeriksi 1868 ja otti osaa vv. 
1870-71 sotaan joutuen vangiksi Sedanissa. Sen 
jälkeen G. toimi solilaallisissa tehtävissä siirto- 
maissa; m. m. hänet lähetettiin 1892 Indo-Kiinaan 
ja kenraaliksi ylennettynä 1396 Madagaskariin, 
jonka kenraalikuvernöörinä oli 1896-1905; tuli 
1906 armeiakunnan päälliköksi ja Lyonin sotilas- 
kuvernööriksi, 1908 ylimmän sotaneuvoston jäse- 
neksi, 1914 suurvaltain sodan alettua Pariisin 
sotilaskuvernoöriksi ja sikäläisen varusväen pääl- 
liköksi, missä toimessa ollessaan tehokkaasti otti 
osaa saksalaisten torjumiseen Marnen taistelussa; 



oli jonkun aikaa sotaministerinä Briandin syksyllä 
1915 muodostamassa ministeristössä; julkaissut 
joukon teoksia, joista useimmat koskevat Mada- 
gaskaria. J. F. 

Gallinago ks. Taivaanvuohi, IX Os. 

*Gallipoli ks. myös Dardanellit, Täyd. 

Galloway-pufki [gähuei-J, maakattilain tulitor- 
vissa käytetty kartiokas vinosuuntainen poikit- 
taisputki. Edut tällaisista putkista ovat: vilk- 
kaampi vedenkierto, siis parempi höyrytyskyky, 
kattilan tasainen lämpeneminen ja tästä johtuva 
suurempi kestävyys, suurempi ja tehokkaampi 
tulipinta, sekä jäykempi tulitorvi, toisin sanoen 
ohuempi ja keveämpi tulitorven levy. P-oP-o. 

Giillus ks. G a 1 1 u s h a p p o. li Os. 

GaUwitz, Max (s. 1852), saks. kenraali, tuli 
1870 upseeriksi tykistöön ja otti osaa vv. 1870- 
71 sotaan, yleni 1911 tykistökenraaliksi. Suur- 
valtain sodassa G. 1915 puolusti menestyksellä 
Itä- ja Länsi-Preussin etelärajaa, otti sittemmin 
sam. V. huomattavaa osaa taisteluihin Puolassa 
ja Serbiassa, myöhemmin länsirintamalla. 

GalsTTorthy [gölzudli], John (s. 1857), engl. 
kirjailija, kirjoittanut joukon romaaneja, joissa 
useimmiten käsitellään yhteiskunnallisia kysy- 
myksiä: „The Island pharisees" (1904), „The 
man of property" (1906), „The country house" 
(1907, suom. nimellä „Herraskartano"), „Fra- 
ternity" (1909), „The patrician" (1911), „The 
Freelands" (1915), sekä näytelmiä: ,,The Silver 
box" (1906), „Joy" (1907), „Strife" (1909). „Jus- 
tice" (1910), „The eldest son" (1912), ,The Fu- 
gitive" (1913). *• 

«Galton, F ra 11 ci s, kuoli 1911. 

Gamaliol. eräiden juutalaisten oppineiden nimi. 
Kuuluisimmat ovat: 1 . R a b b ä n G a m 1 i' e 1 I, 
erotukseksi pojanpojastaan, tunnettu myös liika- 
nimellä „Vanha", apostoli Paavalin opettaja 
(Ap. t. 22,). Neuvoi Ap. t. 5,4 ja seur. mukaan 
juutalaisia asettumaan odottavalle kannalle ensi- 
mäisten kristittyjen suhteen; puolusti Talmudin 
mukaan avioero- ja perintöasioissa säännöksiä, 
jotka selvensivät lakia ja ehkäisivät riitelemisiä; 
helpotti sota-aikoina leskiksi joutuneiden vaimo- 
jen avioliittoonmenoa (vrt. Room. 7.,,,); salli 
todistajien, jotka olivat ilmoittaneet uuden kuun 
ilmestymisen, poistua sapatin matkan päähän 
pihasta, missä heitä kuulusteltiin ja josta he 
eivät sitä ennen olleet saaneet päiväkauteen 
lähteä; ratkaisi käytännöllisellä tavalla m. m. 
aitorabbiinisen riitakysymyksen taikinan happa- 
nemisesta (1 Kor. 5„, Gal. 5,,, Matt. I333). Yleensä 
tämä G. kuvataan käytännölliseksi, selväjärki- 
seksi, maltilliseksi ja uskonkiihkottomaksi. Kuoli 
ennen v. 70 j. Kr. Kristillisen tarun mukaan 
olisi O. I:stä tullut kristitty. — 2. G. Il, edelli- 
sen pojanpoika, oli n. 90-110 j. Kr. vaikutta- 
vassa, johtavassa asemassa Jabnessa, koettaen 
yhdistää puolueriitojen pirstomaa kansaansa ja 
sovelluttaen juutalaista jumalanpalvelusta Jeru- 
salemin temppelin hävityksen kautta syntynei- 
siin uusiin outoihin oloihin. Messiastoiveet eivät 
olleet hänelle vieraita. Näyttää kirjoittaneen 
kolme säilynyttä kirjettä Etelä-Juudean ja Gali- 
lean asukkaille sekä Babelissa, Mediassa, Krei- 
kassa ja muualla hajaannuksessa asuville juuta- 
laisille. A. F. P-o. 

* Gammelsvenskby. Siirtokunnassa toimii ruots. 
kansakoulu. 



307 



Gangliosolu— Cieodeettiuen laitos 



30» 



Uan!;liosolu I. h e r m o s o I u. ks. H e r m o k u- 
d o s, III OS 

*Garbe, Richard Kari. Uudtmpia jul- 
kaisija: ,.lii;!i,^n iind das Cliristentiim" (1914), 
,,Die '^ätikhvi^-Philosophie" (2:ik'ii pai'!. UU7). 

Garnisonijoiiknt, asutulle paikkakuTiiiaile (kau- 
punkiin, kauppalaan tai kylään) tai linnoitus- 
alueelle sijoitetut sotaväkiosastot. Jokaisessa 
garnisonissa toimii garnisonipäällikkönä vanhin 
vakinaisessa palveluksessa oleva joukko-osaston 
komentaja, ellei toisin ole määrätty. IV. £. T. 

GumisoDiliäsliy, i^arnisonin (ks. t. il Os) ko- 
mentajan antama käsky sisäisen järjestyksen 
ylläpitämiseksi qarnisonin piirissä. 

lfnrui>^oni|)itlvclus perustuu pääasiallisimmin 
valitipalvelukseen garnisonialueen piirissä. G., 
joka usein on yhtä tärkeätä ja vastuunalaista 
kuin vartiopalvelus taistelurintamalla, on harjoi- 
tusta sotaa varten. W. E. T. 

Garnisonipäällikkö, tavallisimmin sotajoukon 
sijoituspaiKan vannin upseeri, joka on vastuun- 
alainen järjestyksen moitteettomasta ylläpidosta 
gamisonipaikalla. 

Garnisoiiivahti. garnisonialueella oleva vahti, 
jonka tehtävänä on ylläpitää yleistä järjestystä 
ja turvallisuutta garnisonissa, vartioida valtion 
omaisuutta j. n. e. IV. E. T. 

Gam sunivalitipalrelus on harjoitusta sotaa 
varten. VaniipalveluKsessa on sotilaalla til.ai- 
suus näyttää, että häneen voi luottaa. Muussa 
palveluksessa sotilas tekee tehtävänsä esimies 
tensä silmäin edessä, vahtipalveluksessa hänen 
tulee tehdä tehtävänsä kenenkään näkemättä, 
us°in yöllä, pahalla säällä, jollom hän saattaa 
joutua kiusauksiin käyttäytyä vastoin ohjesääntöä. 
Vahtimiehet, jotka ovat virantoimituksessa ja 
merkiksi siitä erikoisessa vahtipuvussa, ovat 
kaikkien muid;n sotilashenkilöiden esimiehiä. 
Välitien esimiehiä ovat ainoastaan: 1) vahtipääl- 
likkö ja hänen sijaisensa, 2) garnisonin päivys- 
tävä upseeri, 3) tarkastava upseeri, 4) joukko- 
osastonsa päällikkö, garnisonipäällikkö ja garni- 
sonikomendantti, 5) Suomen armeian ylipääl- 
likkö ja divisioonain komentajat alueillaan. O. 
tapahtuu erikoisten ohji-idan mukaan, joissa 
määrirelMän vartion velvollisuudet, kunnian JS^i- 
tukset, vahtien asettamiset ja vaihdot, vahtien 
käyttävtvminen vahiissa j. n. e. IV. E. T. 

*Garotalo, R af tae le, r-imitettiin 1909 se- 
naatti iriKSi; oli 1910-11 kansainvälisen sosiologi- 
sen laitoksen esimiehenä, 1919 N?.po'.i'n kas- 
satsionioikeuden yliprokuraattorina. Uudempia 
julkaisuja: „'.a guerre et le progre? social" 
(1915), .,Amnisties et gräces" (1919). 

Gastroenterostomia (kreik. ^aster = vatsa, 
enteron = sisälmykset, ja sloma = suu), taval- 
lisimpia kirurgisia leikkauksia vatsalaukun haava- 
muodostumien tai syövän aiheuttamaa kutistu- 
maa vastaan. Leikkauksessa laaditaan uusi 
keinotekoinen aukko vatsalaukun ja ohutsuolen 
väliin. .4. /. P. 

*Gebhar(l, Hannes. Uudempia julkair.uja: 
sarjaa ,,riia3toll. tutk. yhteiskuntatal. oloista 
Suomen maalaiskunnissa v. 1901": ,,i. Mann- 
viljelysväestö" (191.3), „!!. Asunto-olot" (1910) 
ja „V. Tväväenperheitten asunto- ja maatalou- 
dellisia oloja" (1916), ,. Suomen osuustoimin- 
ta pääpiirteissään" (1914). G. on toiminut 
Suomen hallituksen maatalouspoliittisena asia- 



miehenä Skandinaavianmaita, Saksaa ja Hol- 
lantia varten. 

•Gebhart, Emile, kuoli 1908. 

Gebrit, g h e b r i t (pers. gäbr = tulenpalve- 
lija, uskoton) nimityksellä tarkoitetaan jezdin 
ja Kirmanin maakunnissa Persiassa asuvia par- 
seja, vastakohdaksi muhamettilaisille persialai- 
sille (vrt. P a r s i I a i n e n uskonto, VII Os.). 
Euroopassa tavallisesti g. nimityksen sijasta 
käytetään nimitystä ., parsit" I. ,,parsilaiset". 

Gcdriitti ks. Ä n t o f y 1 1 i i 1 1 i, Täyd. 

'Geffroy, G n s t a V e. Uiideinnia jiii.vaisuja: 
sarj&teosta ,,Le!; museej d'Furope" on lisäksi 
ilmestynyt „Berl;n ' (1910), „Florence" (2 es., 
1912) ja „Rome: La Chapelle Sixtine" (1913); 
muita teoksia: ,, Georges Clemenceau. Sa vie, 
son oeuvre" (1919), ,,Nouveaux conles du pays 
d'orient" (1920), ,.Souvenirs des annees de la 
guerre" (1920). 

Geidi (engl. guide), yleensä ohjaus; höyryko- 
neissa ristikappaleen ohjauspinta, joka useimmi- 
ten on muodostettu koneen runkoon tai jalkaan, 
tai myöskin tehty erikoiseksi ohjauspalkiksi kuten 
esim. vetureissa. P-o P-o. 

Geiger [gäigsr], Abraham (1810-74), juut. 
oppinut, v:sta 1834 rabbiinina Wiesbadenissa, 
Breslaussa, Mainin Frankfurtissa ja Berliinissä: 
edusti uudenaikaisen juut. teologian jyrkkää va- 
semmistoa, harjoittaen Raamatunkin kritiikkiä. 
Julkaisi m. m. 1835-44 ,,Wissenschaftliche Zeit- 
schr. fiir die jiid. Theologie"; „Das Judentum 
und seine Geschichte" (3 nid. 1864-71; 1,2 pain. 
1865); ,,Urschrift und Obersetzungen der Bibel 
in ihrer Abhängigkeit von der inneren Ent- 
vvickelung des Judentums" (1857); ,,Sadduzäer 
und Pharisäer" (1863). G:n jälkeensä jättämät 
kirjoitukset („Nachgelassene Schriften") on toi- 
mittanut Ludwig G. (5 nid. 1875-78). 

.4. F. P-o. 

Geison (kreik.), kreik. temppelin kattolistan 
riippulaatta; g e i s i p o d i, riippulaattaa kan- 
nattava tuki, alkuaan ulkonevan parrun pää, 
konsoli. U-o N. 

*Gellersteilt, Albert Teodor, kuo.i 1914. 

Gemmulat k«. S i e n i e I ä i m e t, VIII Os. 

Genetiikka ks. Perinnöllisyys, VIIOs. 

*Genetz, Arvid Oskar Gustaf, kuoli 
toukok. 3 p:nä 1915. — 2:nen pain. runokokoel- 
maa ,, Muistoja ja toiveita" (varustettuna Severi 
Nuormaan kirjoittamalla Q:n elämäkerralla) il- 
mestyi 1918. [H. Paasonen, ,, Muistopuhe pro- 
fessori, senaattori A. O. G. G:stä" (1916, Suo- 
men tiedeseuran ,,Öfversikt" LVIII. C.).] 

"Geneve. 1. Kanttonin asukasluku 174 987 
(1918;. — 2. Kaupungin asukasluku 140,500 
(1919). 

Geneven konferenssi ks. Kansainliitto. 

*Gent. SuLirvaitain sodassa valloittivat sak- 
salaiset G:n lokak. 13 p. 1914. 

Geodeettinen laitos Helsingissä. V. 1913 pe- 
i-ustettiin Suomeen g. 1. siioiittamaan sekä kartta- 
laitoksen pohjak.-.i t.irvittavia k''lmiomittauksia 
^ttä tieteellisiä geoiditutkimuk^ia. Laitos on 
suunnitpllut Rtelä-Suomeen laajan kaksinkertai- 
sen kolmioketjun, joka ulottuu Ruotsin rajalta 
Ahvenanmaan yli Karjalan-kannakselle ja tulee 
yhdistetyksi Ahvenanmeren yli Ruotsin geodeetti- 
seen verkkoon sekä Helsingm ja Porkkalan koh- 
dalla Viron verkkoon. Laitoksen geodeettiset 



309 



Geodeettiset työt — Otauzit 



310 



työt tulevat myöhemmin laajennettaviksi käsit- 
tämään koko maan. /. B. 

Geodeettiset työt kohdistuvat pääasiallisesti 
maapallon muodon ja sunrunden tutkimiseen ja 
tarkk"jen kimnepisteiden aikaan^aaniJsfen suu- 
rempia alueita kä-iitlävien karttojen pohjaksi. 
Edellisessä tarkoitiiksessa tehdään 1) astemit- 
taiiksia maaellipsoidin isoakselin ja litistymi^sen 
määräämiseksi, 2) kolmiomittauksia määrätyillä 
alueilla geoidin muodon nriäräämiseksi, 3) paino- 
voimamittanksia maaellipsoidin l:tistym'?en sekä 
geoidin muodon tutkimiseen. Jälkimä.sessä tar- 
koituksessa suoriteta^:n ! luokan kolmiomittauksia, 
ja niihin liittyviä alemman luokan mittauksia, 
tähtitieteellisiä paikanmäärävksiä ja tarkkavaa- 
kitnsta. ' /. B. 

Geologinen komissioni. 19 p. niarrask. 1918 
vahvistettiin Suomen geologisell" toimistolle (ks. 
Geolosinen toimisto, II Os.) uusi otiie 
sääntö ja samalla määrättiin sen viralliseksi 
nimeksi G. k. Tämä on kauppa- ja teoPisuus- 
ministeriön alainen valtionlaitos, jonka tehtävänä 
on Suomen geologian tutkiminen ja mineraali- 
varain etsiminen. G:een k:iin kuuluu johtaja ja 
neljä valtiongeologia, joista yhden tulee olla 
vuori-insinööri ja malmigeologi, toisen erikoisesti 
maaperägeologi, sekä kolme vanhempaa ja kolme 
nuorempaa assistentHa. P. E. 

Geometrinen isomeria. Kem. yhdistyksiä, joi- 
den kem. ominaisuuksissa huomattava erilaisuus 
johtuu vain atomien erilaisesta geometrisesta 
(avaruudellisesta) ryhmittymisestä molekylien si- 
sällä, sanotaan geometrisesti isomeerisiksi. vrt. 
Isomeria, III Os. N. J. T. 

Geopoliittinen (kreik. ge = maa), oik maa- 
poliittinen. Valtion g:illa olosuhteilla tarkoite- 
taan sen maantieteellisistä seikoista johtuvaa 
poliittista asemaa. 

•Georgia. 2,935,617 as. (1918). Siirtolaisia oli 
1910 15,000, joista venäläisiä 3,200, saksalaisia 
3,090, englantilaisia 1,600 ja irlantilaisia 1,600. 
Suomalaisia on jonkun verran Atlantassa käsityö- 
läisinä. — V. 1912 oli sato: 17,60'^,000 hl maissia, 
2,800,000 hl kauroja. 400 000 h: vehnää, 9,000 
hl riissiä, 33,000 hl rukiita, 310,000 hl perunoita, 
1,701,000 paalia puuvillaa ja 527,000 kg tupak- 
kaa. V. 1915 oli hevosia 127,000, muuleja 324,000, 
sarvikarjaa 1,004,000, lampaita 150,000 ja sikoia 
2,585,000. Teollismtden tuotannonarvo oli 1910 
1,074 milj. mk. Pääteollisuusala on kutoma 
teollisuus. Vuo^ityön tuotannonarvo oli 1914 
.30 milj. mk. Päätuotteet ovat kivihiili, kulta, 
hopea ja rauta. — Rautateitä oli 1915 11,950 
km in sähkörautateitä 780 km. Af. E. H. 

'Georgia (G r u s i a) ks. Kaukaasi a, Täyd. 

Gerber, Heinrich (1832-1912), saks. insi- 
nööri ja sillanrakentaja, opiskeli Ntirnbergissä ja 
Munchenissä, toimi Baierin valtionrautateiden 
pa've'ukSv"5sa rautasiltain rakentajana antautuen 
tälle siihen aikaan vähän timnetuile erikoisalalle, 
jnlla herätti aikaisin huomiota; siirtyi 185S toimi- 
nimi Klett & Co:n palvelukseen; Reinin yli 
!V\ain7in lucna rakennettavaa siltaa varten tämä 
toiminimi perusti Qustuvsbrgin tehtaan Mainzin 
luo. Tehtaasta kehittyi Q:n johdoMa Augsburg- 
Niirnbe'gin konetehtaan ahiiien maailm-nkuulii 
sillanrakennustehda":, joka on rakentanut Suo- 
meenkin siltoja m. m. Kyrönsalmen rautatiesillan 
Sa>'onlinr.an luona. G. on kehittänyt huomatta- 



vasti silta- ja rautarakenteiden sekä teoreettista 
eitä rakenteellista puolta esittäen m. m. ensinnä 
tavan b.skea vaihtelevien rasitusten alaisia sau- 
voja silbifsa, avonaisten siltojen puristuspaar- 
teen nurjahdusvarmuutta ja keinon vähentää 
rautarakenteiden sivujännityksiä. Keksi 1866 
niveli-^n käytön useampi tukisissa palkeissa (ks. 
t. VII Os. ja N i ve I p a 1 k ki, V! Os.) ja, to- 
teuttaen keksintönsä sekä teoreettisesti että ra- 
kenteellisesti hyvin suunnitelluissa silloissa, loi 
siltamuodon, joka kantaen hänen nimeään (Ger- 
ber-sillat I. ulokesillat) on levinnyt kaikkiin mai- 
hin; sitä käytetään sekä rauta- että myös rauta- 
betonialalla ja erittäinkin suuriin pitkäjänteisiin 
sekä katu- että rautatiesiltoihin (ks. Silta, 
VIII Os.). Maailman suurimmat sillat — joita- 
kin riippusiltoja lukuunottamatta — ovat Ger- 
ber- 1. ulokesiltoina suunnitellut ja rakennetut. 
G. on julkaissut m. m. „Berechnung der Briicken- 
träger nach System Pauli" (Zeitschr. des Ver- 
, eins deutscher Ingenieure, 1865); ,,Träger mit 
freiliegenden Stiitzpunkten" (1870); ,,Bestimmung 
j der zulässigen Spannungen in Eisenkonstruktio- 
nen" (Zeitschr. des bayer. Arch.- und Ing.- 
Vereins, 1874). ./. C-en. 

Gerich Igerih], Paul Bruno von (s. 1873), 
suom. sotilas, kenraalimajuri, yliopp. 1892, up- 
seeri Haminan kadettikoulusta 189j, suorittanut 
Venäjän yleisesikunta-akatemian kurssin, otti 
osaa suurvaltain sotaan, missä Venäjän armeiassa 
yleni prikaatin päälliköksi; palasi 1917 Suomeen, 
missä järjesti Pohjanmaan suojeluskunnat sekä 
toimi järjestämänsä Vimpelin sotakoulun johta- 
jana. Vapaussodan puhjettua G. valtasi Lapuan, 
Seinäjoen, Kristiinankaupungin, Haapamäen ja 
Vilppulan. Julkaissut m. m. ,, Punainen sotajouk- 
ko", ,, Taktiikan oppikirja", „Ampumaoppi", 
„Tulen johto". 

Gestrin [jstri'n], Emil T e o d o r (1831-95), 
suom. kirkonmies, viimeksi Lavian seurakunnan 
kirkkoherrana. G. oli luterilaisen puhdasoppi- 
suuden kiivas edustaja, julkaisi: ,,Den lutherska 
rättfärJiggörclseläran" (1875), ,,Vittneshörd för 
den lutherska läran om rättfärdiggörelsen" (1877), 
' ,,Varning för Valdenströmianismen" (1878), ,,Die 
! Rechtfertigungslehre der Professoren der Theolo- 
I gie J. T. Beck, O. F. Myrberg och A. W. Ing- 
' man, gepriift und beleuchtet" (1891). E. K-a. 
I *Geta, 1,282 as. (1918), osuuskauppa, osuus- 
' meijeri, Lökholman höyrysaha, ammatillista sila- 
kanpyyntiä (4 nuottakuntaa), silakanmyyntiä 
Helsinkiin ja Turkuun, halkojen rahtausta Tur- 
kuun ja Tukholmaan, 9 purjelaivaa (1,300 rek.- 
ton. 1916); Bolstaholman kartano. Kirkko ra- 
kennettu 1483. 

Geymiiller [gäiniyhr], Heinrichvon (1839- 
1910), arkkitehti ja arkkitehtuurikirjailija, opis- 
keli aluksi insinööriksi, sittemmin rakennustai- 
detta Berliinissä ja Italiassa, asui ensin Parii- 
sissa, mistä siirtyi Baden-Badeniin (1894). Te- 
oksia: ,,Les projets primitifs pour la basilique 
de Saint-Pierre ä Rome" (1875-80), „RaffaelIo 
Sanzio studiato come architetto" (1884); „Les 
Du Cerceau, leur vie et leurs oeuvres" (1887). 
,,Die Baukunst der Renaissance in Frankreich" 
(1898-1901) ja „Die .Architektur der Renaissance 
In Toscana", jota teosta jatkoi v:sta 1901 alkaen 
Stegmannin kuoleman jälkeen. U-o N. 

Gliuzit ks. Uzbekit, X Os. 



311 



Gialio antico — Golgi 



312 



Gialio antico fdjallo anU'ko], roomalaisten Nu- 
midiasta saama, kuvanveistäjäin paljon käyttämä 
kallis, keltainen, punaisenjuovlkas marmorilaji. 

Gibbs [gibz], James (1682-1754), engl. arkki- 
tehti, rakensi m. m. S. Mary Ie Strandin (aloi- 
tettu 1714) kauniine torneineen, kuuluisan S. 
Martins in the Fieldsin (aloitettu 1722) y. m. 
kirkkoja Lontoossa; Cambridgessä ,,Senate 
House"n (1722) ja Kings College'n neliön länsi- 
sivun, Bartholomevv hospitaalin neliö aloitettiin 
1730. Hänen paras työnsä oli Oxfordin Radcliffe- 
kirjasto (aloitettiin 1737). Julkaissut „A book 
of architecture containing designs by James 
Gibbs" (1728); „The rules of drawing the seve- 
ral parts of architecture" (1732); ..Bibliotheca 
Radcliffiana" (1747). U-o N. 

Gibbsiitti, kuusitahkoisina Itvyinä kiteytyvä 
monokliininen kivennäinen, kokoomukseltaan alu- 
miniumhydroksidi, A!(0H)3, levyn suuntaan hel- 
posti lohkeava, tav. harmaan värinen. Jotenkin 
harvinainen. P. E. 

Gibson [(lzibs9n], Charles D a n a (s. 1867), 
amer. taiteilija ja kuvittaja, saavutti harvinai- 
sen menestyksen erinomaisilla ameriikkalais-, 
etenkin tyttötyypeillään (,, Gibson girls"). Muu- 
tamia vuosia muotokuvamaalausta harjoitet- 
tuaan hän uudelleen (v:sta 1906) jatkoi kynällä 
ja tussilla piirtämistään, jossa esitystavassa hän 
niin mestarillisen kepeästi, Jäntti- ja säästuvii- 
vaisesti on kyennyt loihtimaan esille satiirisia 
kuvaelmia nykyajan amer. elämästä. Kokoel- 
mina on ilmestynyt: ,,The people of Dickens" 
(1894), , Dravvings" (sam. v.), ,,Pictures of pe- 
ople" (1896), „Gibson Calendar" y. m. U-o N. 

Gig: (engl.). Joukkotuotannossa, jossa sa- 
manlaisia kappaleita valmistetaan suuret mää- 
rät, käytetään työkoneissa \älineitä, joiden tar- 
koitus on ohjata terää tai työkappaletta niin, 
että ne hyvin nopeasti voidaan asettaa oikeaan 
asentoon ja samalla ohjaavat, varsinkin poran- 
teriä niin, että reiät ilman muuta tulevat tar- 
kasti oikeaan paikkaan. Niinpä esim. polttomoot- 
torin silinteri, jonka pinnat ovat jo muokatut, 
pannaan n. s. g.-laatikkoon eli kehykseen, johon 
se kiinnitetään nopealla otteella. Laatikossa on 
asianomaisissa paikoissa reikä-g:t, jotka ohjaavat 
poran oikeaan paikkaan ilman minkäänlaista 
merkitsemistä tai tarkastamista. Laatikossa on 
erikoiset pinnat tai jalat, joilla se lepää, joten 
silinteri tulee oikeaan asentoon ilman asettelua. 

P-o P-o. 

*Gill, Sir David, kuoli 1014. 

Gilly, Friedrich (1771-1800), saks. arkki- 
tehti, silloisen Berliinin lahjakkain taiteilija, 
josta säteili paljon uusia aloitteita, m. m. Fredrik 
Suuren hautamonumentin suunnitelma roomalai- 
sen forumin malliin. V. 1798 opintomatkoilta pa- 
lattuaan ei hän ennen kuolemaansa ennättänyt 
kehittää laajempaa rakennustoimintaa, mutta 
vaikutti kuitenkin määräävästi oppilaaseensa 
F. Schinkeliin, jonka antiikkimieltymys ja aluksi 
keskiaikaisenkin rakennustaiteen ymmärtämys oli 
hänen innoittamansa. U-o N. 

*Giolitti. Giovanni, oli pääministerinä 
maalisk. 1911 -maalisk. 1914 ja tuli jälleen tähän 
toimeen kesäk. 1920. 

Giikiiu ks. U m m a, Täyd. 

Giölliasi ks. Heroon,]IIOs. 

*Gjellerup, Karl Adolf, kuoli 1910. 




Oloboidi kieruk- 

karuuvi ynnfi 

pyörä. 



»Glnrus. .33,568 as. (1918). 

*Glasenapp, Karl Friedrich, kuoli 1914. 

*Glassow. N. 1,100,000 as. {\inH). 

Glasiologia (lat. glacies = jää. ja kreik. lo^os 
^ : oppi), tyysillisen maantieteen haara, joka kä- 
sittelee jäätiköitä I. glasieereja. 

Gliltertind, Jotunfjeldenen tunturiston ja sa- 
malla Skandinaavian korkein vuorenhuippu, 
2,481 m, siis 13 m korkeampi kuin Oaldhöpiggen. 

Globoidi-ruuTi, kicrukkaruuvi (vrt. Hammas- 
pyörä, lii Os. p. 75), jonka kierteet ovat ruu- 
vipyörän kehän mukaisen glo- 
boidin, ei lieriön, pinnalla, joten 
siis ruuvin kierteet seuraavat 
hammaspyöränsä ham pai ta pääs- 
tä päähän ja niin ollen kos- 
kettavat useampaa hammasta 
kuin tavallinen liereä kierukka- 
ruuvi. G.-r:ia käytttään silloin, 
kun on suuria voimia siirrettävä 
kierukkaruuvin ja -pyörän väli- 
tyksellä. Po P-o. 

Glykuroni-bappo, CjHuO,, 
d-sokerihappoa vastaava alde- 
hydihappo, jota esiintyy virt- 
sassa fenoliin, kamferiin ja eräi- 
siin muihin aineisiin yhtynee- 
nä, kun näitä aineita on joutunut organis- 
miin. N. J. T. 

Glöekner, JohannesGottfried(s. 1861), 
saks. evankelinen teologi, suoritti opintonsa Leip- 
zigin ja Hallen yliopistoissa, tuli fil. tohtoriksi 
1888 ja kasvatusopin dosentiksi Leipzigin yli- 
opistoon 1889. V. 1854 G. siirtyi papilliselle alalle 
ja valittiin Helsingin saks. seurakunnan kirkko- 
herraksi 1896, viipyen tässä toimessa v:een 1910, 
jolloin palasi papintoimeen kotimaahansa. Hel- 
singissä ollessaan G. oli saarnamiehenä suuresti 
arvossa pidetty. Julkaissut m. m. ,,Ueber moderne 
Predigtreform" (1912, synodaaliväitöskirja). 

Gnom-moottorl, lentokoneissa käytetty poltto- 
moottori, jossa kampiakseli on paikallaan ja täh- 
den tapaan sijoitetut 5-10 silinteriä liikkuvat sen 
ympäri. Potkuri on silinterien jalustaan kiinni- 
tetty. Moottori ei tarvitse vauhtipyörää, silinte- 
rien jäähdytys on hyvä eikä tarvitse vettä, joista 
syistä moottori tulee hyvin kevyt. Haittana on 
se, että silinterit liikkuvat; niitä ei näe eikä voi 
korjata koneen käydessä. s»w>r-«s P-o P-o. 

*Gobat, Charles Albert, kuoli 1914. 

*Godenhjelin. I. Bernhard Fredrik 
G., kuoli 1912. Suom. kirj. seuran toimesta 
julkaistiin hänen tärkein esteettinen ja runo- 
tuotantonsa yhteenkoottuna 1914: ,, Runous ja 
runouden muodot. Kirjoitelmia, runoja". — 
2. I d a G u s t a V a G., kuoli 1913. 

Goeje, Michael Jan De, ks. D e G o e j e. 
II Os. 

»Goldmark, Karl, kuoli 1915. 

Goldsehmidtin termiitti [ golUmitin] ks. A I u- 
minotermia, Täyd. 

*Goldziher, I g n ä c. Uudempia julkaisuja: 
„Vorlesung iiber den Islani" (1910), „Steliung 
der alten islamischen Orthodoxie zu der antiken 
VVissenschaft" (1916), „Die Richtungender Koran- 
auslegung" (1920). 

Golsi, Camillo (s. 1844), it. mikroskooppi- 
sen anatomian tutkija, Pavian yliopiston profes- 
sori. Hänen tutkimuksensa ovat kohdistuneet 



313 



Goloiubo — Gorjkij 



314 



etusijassa hermoston rakenteen selvittämiseen; 
ennen muuta on tätä tutkimusta edistänyt 
hänen keksimänsä värjäysmenettelytapa („Q:n 
kromihopeamenetelmä"), jonka avulla hermosolu- 
jen ja niiden haarakkeiden sisäinen rakenne saa- 
daan näkyviin. Hän on myös tutkinut ansiok- 
kaalla tavalla vikitaudin plasmodin kehitystä. 
Sai 1906 toisen puolen lääket. Nobel-palkinnosta, 
toisen puolen joutuessa Cajalille. G:n kootut 
teokset („Opera omnia" I, Il ja III) ilmestyivät 
1903. A. J. P. 

Golombo [-h'-] \.\ O o 1 u m b o, paiKKaKunta 
Puolassa, Vcikselin oikealla rannalla, jossa Kaarle 
X Kustaa 8 p. helmik. 1656 voitti luvultaan 
kaksinkertaisen Czarnecki'n johtaman puol. ar- 
meian; siinä kunnostautuivat m. m. erittäin 
muassa olevat suom. rykmentit. K. G. 

Goltz, 1. C o 1 m a r V o n d e r G. (1843-1916), 
vapaanerra, saks. sotapäällikkö, meni sotapalveluk- 
seen 1861, otti osaa vv. J870-71 sotaan toisen 
armeian esikunnassa. Vv. 1883-95 O. toimi Tur- 
kin palveluksessa sotilasopetuslaitoksen johtajana 
yleten pasaksi. Kotiin palattuaan hän 1898 
tuli insinööri- ja pionieerikunnan sekä linnoitus- 
ten ylitarkastajaksi, 1902 armeiakunnan päälli- 
köksi ja 1907 kuudennen armeiapiirin ylitarkas- 
tajaksi. Vv. 1909-10 Q. pani toimeen Turkin 
sotalaitoksen uudistamisen ja ylennettiin 1911 
kenraalisotaniarsalkaksi. Suurvaltain sodan sy- 
tyttyä hän elok. määrättiin Belgian kenraali- 
kuvernööriksi, mutta lähetettiin Turkin sekaan- 
nuttua sotaan tähän maahan, missä huhtik. 1915 
tuli Mesopotamiassa toimivan armeian päälli- 
köksi. Teoksia: ,,Leon Gambetta und seine 
.'^rmeen" (1877), ..Rossbach und Jena" (1883), 
„Das Volk in Waffen" (1883), „Kriegfuhrung" 
<1895), y. m. J. F. 

2. Gusta\ Adolph Joachim Riidi- 
ger von der G. (s. 1865), kreivi, saks. soturi 
ja valtiollinen toimihen- 
kilö, antautui ylioppi- 
laaksi tultuaan sotilas- 
alalle, tullen 1911 sota- 
akatemian johtajakunnan 
jäseneksi ja 1917 ken- 
raalimajuriksi. Maailman- 
sodassa hän taisteli etu- 
päässä länsirintamalla, 
ensinnä rykmentin- ja sit- 
temmin prikaatinpäällik- 
könä tehden itsensä tun- 
netuksi päättäväisenä ja 
lujatahtoisena johtajana. 
Kun Saksa maalisk. 1918 
oli päättänyt avustaa 
Suomen hallitusta tais- 
telussa ven. bolsevikkeja 
ja oman maamme kapi- 
naan nousseita punaisia vastaan, määrättiin O. saks. 
avustusvoimain päälliköksi. Danzigissa järjestet- 
tyään joukkonsa, ,, Itämeren divisioonan" (Ostseedi- 
i'(S(on^,joihinkuului erilaisia kaartinjoukkoj a, likem- 
mäs 10,000 miestä, hän amiraali Meurerin komen- 
taman saks. laivueen saattamana huhtik. 4 p. 
nousi maihin Hangossa ja alkoi sieltäkäsin hyök- 
käyksen kenraali Mannerheimin pohjoisesta työn- 
tämien vihollisjoukkojen selkään. Saksalaisten 
täytyi edetä vain maanteitä pitkin, sillä viholli- 
set olivat peräytyessään vieneet mukanaan kai- 




C. A. J. R. V. d. Goltz. 



ken rautatiekaluston. Siitä huolimatta G:n jou- 
kot etenivät nopeasti Helsinkiä kohden, joka 
vallattiin punaisilta huhtik. 13 p. Hämeenlin- 
naan johtavaa tietä ja yhteyttään Lahden ja 
Kouvolan kanssa viholliset puolustivat lukumää- 
rältään ylivoimaisilla joukoilla, joten taistelut 
näillä suunnilla muodostuivat verisiksi. Tavalla, 
joka asiantuntevalta taholta on saanut yksimie- 
lisen tunnustuksen, G. verraten pienillä voimilla 
vapautti muutamassa viikossa Etelä-Suomen, sa- 
malla kuin saks. laivasto esti venäläisiä autta- 
masta punaisia mereltä käsin. Suomen halli- 
tuksen kanssa tehdyn sopimuksen nojalla osa 
G:n saks. joukkoja jäi maahan vielä sen jälkeen 
kuin vapaussota jo oli päättynyt. G. osoitti 
lämmintä harrastusta maamme armeiaa kohden 
ja hänen välityksellään Suomen hallituksen pyyn- 
nöstä hankitut saks. upseerit ottivat tehokkaasti 
osaa Suomen sotalaitoksen järjestämiseen. Jouluk. 
7 p.. 1918 saks. joukot jättivät Suomen. Avomie- 
liseliä, tahdikkaalla ja miehekkäällä esiintymisel- 
lään sekä kiintymyksellään maahamme saavutti 
G. laajojen kansalaispiirien luottamuksen ja läm- 
pimän myötätunnon. Keväällä 1919 hän Saksan 
hallituksen määräyksestä Kuurinmaalle lähetet- 
tyjen saks. joukkojen johtajana taisteli bolse- 
vikkeja vastaan. Sotatoimet kehittyivät menes- 
tyksellisesti, mutta vastakohdat G:n ja Lätin- 
maan hallituksen sekä Englannin ja Ranskan 
hallituksen välillä tulivat niin jyrkiksi, että Sak- 
san hallituksen syksyllä 1919 liittolaisvaltojen 
pakotuksesta täytyi kutsua G. joukkoinensa ta- 
kaisin Saksaan. V. 1920 hän otti eron sota- 
palveluksesta. G. on esiintynyt myöskin sotilaallis- 
valtiollisena kirjailijana sanomalehdissä ja aika- 
kautisissa julkaisuissa. V. 1920 ilmestyi häneltä 
,,Meine Sendung in Finnland und in Baltikum" 
(myös suom. ja ruots.). J. J. M. 

*Gomboez, Z o 1 t ä n, nimitettiin 1914 urali- 
altailaisen kielitieteen professoriksi Kolozs\'ärin 
yliopistoon ja 1920 unkarin kielen ja kirjallisuu- 
den professoriksi Budapestin yliopistoon. 0:n 
uudemmista julkaisuista on huomattavin ,,Die 
bulgarisch-tiirkischen lehnwörter in der unga- 
rischen sprache" (1912). Julkaisee v:sta 1914 
yhdessä J. Melichin kanssa laajasti suunniteltua 
unkarin kielen etymologista sanakirjaa: ,, Ma- 
gyar etymologiai szotär". 

*Gomperz, Theodor, kuoli 1912. 

Gonatopus ks. L o i s p i s t i ä i s e t. V Os. 

Gontard [göta'rj, Karl von (1736-1802), 
saks. arkkitehti, astui 1764 Fredrik Suuren pal- 
velukseen tätä varten Potsdamissa rakentaen 
uuden palatsin pihanpäätteet kolonnadeineen ja 
Sanssouci'n ystävyydentemppelin, Berliinissä 
molemmat Gendarmenmarktin kupolitornit sekä 
Kuninkaankadun ja Spittdelriicken kolonnadit 
(1777-80). Hänen viimeinen luomansa oli Pots- 
damin marmoripalatsi pyhän järven rannalla 
(1788-90). G. liittyi ransk. klassisismiin; som- 
mittelujen luonne on pohjaltaan kumminkin 
usein barokki. U-o N. 

*Goos, August Herman Ferdinand 
Karl, kuoli 1917. 

*Goremykin, Ivan Logginovits, oli toi- 
sen kemn pääministerinä helmik. 1914-hilmik. 
1916; murhattiin 1917. 

*Gorjkij, Maksi m, toimittanut Pietarissa 
ilmestynyttä, suurta jokapäiväistä sosialistilehteä 



315 



Gorst — Granit o.-y. 



316 



„Novaja 2iziij", joka alkoi ilmestyä toukok. 
1917. On myöskin ollut Venäjän neuvostohal- 
lituksen palveluksessa. 

Gorst /t'.-s(;, Sir E 1 d o n (1861-1911), engl. 
diplomaatti, antautui diplomaattiselle uralle 1885, 
tuli 1890 suoranaisten verojen tarkastajaksi Egyp 
tissä, oli 1898-1904 Egyptin hallituksen neuvon- 
antajana raha-asioissa, 1904-07 ulkoasiainminis- 
teriön apulaisalivaltiosihtecrinä, v:sta 1907 Eng- 
lannin valtiollisena asiamiehenä ja kenraalikonsu- 
lina Egyptissä, s. o. tämän maan todellisena hal- 
litusmiehenä. J. F. 

Gossaii, engl. nimitys sulfidimaimien pinnalli- 
selle, limoniitiksi muuttuneelle osalle, siis sama 
kuin „ei?erner Hut" I. rautahilkka. P. E. 

*Gotha. V. 1917 sattunut tulipalo tuhosi 
suuren osan kansalliskirjastoa. 

»Gotlanti. 56,028 as. (1919). 

Gourmont /"gurmöV, R e m y d e (1858-1915), 
ransk. kirjailija ja kriitikko, ransk. kritiikin hen- 
kevimpiä ja terävimpiä edustajia, toiminut v:sta 
1889 aikakauslehti ,,Mercure de France"n pää- 
toimittajana. O. ei lukeutunut mihinkään l:irjal- 
liseen kouluun, vaikka hän temperamentiltaan 
lähemmin liittyy symbolismiin kuin naturalis 
miin. Kriitillisiä tutkielmia G. on julkaissut 
niteissä „Le livre des masques" (1898), ,.Epi- 
Icgues" (1903), „Promenades litteraires" (1904) 
ja „DiaIogue des amateurs" (1907). Sen lisäksi 
mainittakoon kielitieteellinen teos ,,Le latin mys- 
tique" (1902), fysiologis-filosofinen tutkimus 
„Physique de Tamöur" (1903) ja tyylikysymystä 
käsittelevä „Le probifeme du style" (1902). Myös- 
kin kaunokirjailijana G. on esiintynyt luoden 
romaaneja, näytelmiä ja runoja, jotka kohoavat 
tavallista keskitasoa korkeammalle. [P. de Quer- 
lon, „R. de G." (1903). R. F. 

Goiist ^gfis/ 7, v:sta 1 648 itsenäinen tasavalta Etelä- 
Ranskassa, Basses Pyreneesin departementissa, 
Larunsin kaupungin lähellä vuoristossa; 3,? km^, 
140 as. Presidentti on samalla korkein tuomari. 

M. E. H. 

Gradeerauslaite (vrt. 
Grade e rata, II Os.), 
tavallisesti puustatehty 
tornimainen laitos, jota 
käytetään 1) höyry voi- 
makoneiden lauhdutus- 
veden jäähdyttämiseen 
sellaisessa paikassa, mis- 
sä vedestä on puute, 

2) suolalaitoksien suola- 
liuoksen haihdutukseen 
eli väkevöittämiseen.tai 

3) joskus vielä raudan- 
pitoisen vesijohtoveden 
hapettamiseen eli rau- 
dan poistamiseen. Lait- 
teen alaosassa olevia 
ristiin ja syrjälleen ase- 
tettuja lautoja pitkin 
vesi annetaan valua 
niin, että se tulee ilman 
kanssa läheiseen koske- 
tukseen. Torni on niin 
korkea, että syntyy tar- 

Gradeerau.,laite ,vedc„- peelHsen luja vetO. 

jäähdyttäjänäi. P-0 P-0. 




Graebc /"grgöjy, Karl (s. 1841), saks. kemisti, 
professori Köiiigjbergissä 187C, Oenfevessä 1879, 
keksi jo 1869 shdessä Liebermannin kanssa alit- 
sariini-väriaineen synteettisen valmistuksen antra- 
seenista. Nykyään keinotekoinen alitsariini on 
kokonaan syrjäyttänyt värimataran luonnollisen 
väriaineen i:aupasta. G:n muut teokset käsitte- 
levät ftaalihappoa, naftaliini-, antraseeni- ja fe- 
nantreeniderivaatieja. 

Gramma-atoini jotakin alkuainetta ot se määrä, 
jonka paljoutta grammoissa osoittaa tuon alku- 
aineen atomipainoluku. Esim. natriumin atomi- 
paino = 23,05; 1 gramma-atomi natriumia — ' 
23,05 g. N. J. T. 

Gramma-molekfli jotakin kemiallista yhdistystä 

on se määrä, jonka paljoutta grammoissa osoittaa 

tuon yhdistyksen molekylipainoluku (vrt. G r am- 

ma-a torni, Täyd.). N. J. T. 

^Granaatti ks. myös Kranaatti, IV Os. 

Grandeau [grädu'J, Louis (s. 1834), ransk. 

1 maanviljelyskemisti, tuli kemian professoriksi 
Nancyn yliopistoon 1868. Siellä O. perusti Rans- 
kan ensimäisen maanviljelyskem. koeaseman, 
mikä myöhemmin muutettiin Pariisiin. Maan- 
viljelyskemistinä huomatuksi G. tuli esitettyään 
teoriansa ruokamullan merkityksestä kasvien mi- 
neraalisten ravintoaineiden välittäjänä. Myö- 

' hemmin hän tutki eläinruumiin (hevosen) ravinto- 

j prosessia tullen siihen johtopäätökseen, että eläin- 

I ten voima perustuu hiilihydraattien ja rasvan 

i kulutukseen, ravinnon munanvalkuaisaineiden teh- 
tävän ollessa kudosten uusiminen. G;n laajasta 
kirjallisesta tuotannosta mainittakoon: ,,Traite 
d'analyse des matieres agricoles" sekä ,,L'agri- 
culture et les institutions du monde au commen- 
cement du 20:me siecle". Sitäpaitsi hän on jul- 
kaissut tieteellistä aikakauskirjaa ,,Annales de 

i la science agronomique fransaise et 6trangere". 

j E. S. T. 

l »Granfelt, Aksel August, kuoli 1919. 

! Granfelt, Otto Hjalmar (s. 1874), suom. 

! lainoppinut, yliopp. 1893, lakit. kand. 1903, 
lakit. lis. ja toht. 1905, v:sta 1906 prosessioikeu- 
den dosenttina, v:sta 1908 lainopillisen ensyklo- 
pedian apulaisena ja v:sta 1909 prosessioikeuden 
professorina Helsingin yliopistossa, v:sta 1918 
oikeusneuvoksena korkeimmassa oikeudessa, ja 
v:sta 1920 oikeusministerinä. Nimitettiin uudes- 
taan prosessioikeuden professoriksi 1920. Otti 
aatelissäädyn jäsenenä osaa 3:iin viimeisiin sääty- 
valtiopäiviin. Julkaisuja: ,,Konkursförvaltaren 
i vanliga konkurser" (1906), ,,Straffrättslig häkt- 
ning" (1906, 3:s pain. 1914), ,,Den materiella 
processledningen i vanliga tvistemäl" (1908, 2:nen 
pain. 1911), ,,Föreläsningar i straffprocessrätt." 
(I 1908-10), ,,Officialprincipen och dess tillämpning 
i vanliga tvistemäl" (1 1912, II 1915), ,,Samman- 
drag av föreläsningar över Finlands civilprocess- 
rätt" (1909, 3:s pain. 1919), „Grunddragen av 
Finlands konkursrätt" (1918, myös suom.). 

Granit c-y.. Aktiebolaget Granit, 
kiviteollisuutta harjoittava yhtiö, kotipaikka 
Hanko, haarakonttorit Helsingissä, Pietarissa. 
Moskovassa; perust. 1886, omistaa omalle ton- 
tille rakennetim tehtaan Hangossa ja Moskovassa 
ja louhimoita m. m. Hangossa, Kökarissa, Hiit- 
tisissä. Kumlineessa, Hyvinkäällä, Vehmaalla ja 
Antreassa; omat varat 1 milj. mk., työväestö 
1917 n. 600, toimitusjohtaja 1919 insin. Gustaf 



;u7 



Grankulla— GriinaldityyppiJ, 



;ii8 



Zitting. Toimintaan l<iiiiliiti erityisesti rakennus 
ten julkisivujen ja muisto- ja katukivien val- 
mistus sekä raakakiven vienti etenkin Englan- 
tiin. Huomattavia teoksia Helsingissä: Alek- 
santeri n:n, Lönnrotin ja Paciuksen patsaiden 
jalustat, asematalo, , , Suomen" liikepalatsin, 
Pörssitalon, Yhdyspankin, Apollon, Ostrobot- 
nian ja Kalevan talot, Viipurissa: uusi asematalo 
ja Kauppapankin talo, Venäjällä, Pietarissa: 
Nobelin uusi talo, Faberchen, Ensim. ven. va- 
kuutusyhtiön, Venäjän kauppa- ja teollisuuspan- 
kin, Pietarin luottoyhtiön talot. Palatsin silta, 
Aleksanteri ni;n patsaan jalusta, Moskovassa: 
Mininin kirkko. Kansainvälisen pankin ja Jun- 
kerin pankin talot, Borodinon silta, monet 
muistomerkit Borodinon kentällä. Suurvaltain 
sodan aikana yhtiö rakensi suuria linnoitus- 
laitteita Ahvenanmaalle ja Russarön saarelle 
Hangon edustalle. 

*Grankulla, liuvilayhdyskunta Espoon pitäjässä 
Helsingin-Karjan radan molemmin puolin G:n 
aseman ympärillä, misti 16 km Helsingin ase- 
malle. Taajaväkinen yhdyskunta 1916, kauppala 
1920. Alueen pituus pohj. -eteläsuunnassa 2,8 km, 
leveys länsi-itäsuunnassa 2.75 km, asukkaita 1,345 
(tammik. 1919), ruokakuntia .335, asuin-akennuksia 
n. 180. Espoon kunnanlääkärin asuinpaikka, ap- 
teekki (v:sta 1914), parantola „Bad G." (v:sta 191 1); 
2 pensionaattia; vapaaeht. palokunta v:sta 1913; 
urheiluosuuskunta ,,Andelslaget Grankulla idrott 
u. t. b " Sähkölaitos (v:sta 1911), 1 puhelinkeskiö. 
Kouluja: ruots. yhteiskoulu (v:sta 1907): 9 luokk., 
2 valmist. luokk., 299 oppilasta (191C), tyttöjen 
jatkoluokat, oppilaskot! (v:sta 1910), kansakoulu, 
jossa 30 oppilasta ja pientenlastenkoulu, jossa 
18 oppilasta (1919). — Ruots. metodistiseurakun- 
nan (per. 1912) kirkko (v:sta 1917) ja lastenkoti, 
jossa 64 hoidokkia 1919. — Yhdyskunnan 
tulot 1918 Smk. 46,654: 50, menot Smk. 397,000: 55, 
velkoja Smk. 475,000: — , saatavia Smk. 65,000: — . 
Veroäyri 1 mk. (100 mk:lfa). — Yhdyskunta on 
syntynyt yksityisen yhtiön, Grankullan o.-y:n, 
Qallträskin tienoilta hankkimalle maalle. 

J. A. W. 

Granodioriitti, eruptiivivuorilaji, jonka ainek- 
sina on kalimaasälpä ja natronikalkkimaasälpä 
sekä kvartsi ja jokin tumma kivennäinen, ylei- 
simmin sarvivälke. G. on siis graniitin ja diorii- 
tin välimuoto. Se on hyvin yleiseen levinnyt; 
esim. Suomen alkuvuoren vanhimmissa osissa se on 
vielä yleisempi kuin graniitti. P. E. 

GranTJlle, jaarli, ks. L e v e s o n-G o w e r, V 
Os. 

GTanö fgränöj. I.Johannes G. (1850-1913), 
pappi, viiopp. 1875, vihittiin papiksi 1877; ol- 
tuaan ylimää''. pappina useissa seurakunnissa oli 
G. Kemiön kappalaisena 1882-85 ja sitten Ala- 
tornion kirkkoherrana 1894-1901. Toimi Sipe- 
rian suomalaisten papnina 1885-91 ja 1901-13, 
tehden aivan perustavaa työtä suom. vankien ja 
siirtolaisten hengellisen ja aineellisen tilan paran- 
tamiseksi. Julkaisuja m. m.: ,, Kuusi vuotta 
Siperiassa" (1893) ja ,,Huru och för hvem skall 
evangelium predikas?" (1896). U. P. 

2. Johannes Gabriel G. (s. 1882), edel- 
lisen poika, maantieteilijä, yliopp. 1900, fil. kand. 
1906, fil. Ms. 1910, v:sta 1911 maantieteen dosent- 
tina Helsingin yliopistossa, v:sta 1919 sen ohella 
fyysill. maantieteen professorina Tarton yliopis- 



tossa. Maantieteilijänä on O. omistautunut eri- 
koisesti Aasian tutkimiseen, matkustellen 1906-07 
ja 1909 Etelä-Siperian rajavuoristoissa ja Pohjois- 
Mongoliassa, 1911 Amurinmaassa ja Japanissa, 
1913 Kaukaasiassa ja Tian-sanissa sekä 1913-16 
Venäjän Altaissa, tutkien erityisesti tämän alueen 
pinnanrakennetta. Julkaissut m. ni. ,,Archeolo- 
gische Beobachfungen von meinen Reisen in den 
nördlichen Grenzgegenden Chinas" (1, II 1909-10), 
jjUber die geogr. Verbreitung und die Formen 
der Altertiimer in der nordvvestlichen Mongolei" 
(1910), ,,Beiträge zur Kenntnis der Eiszeit in der 
nordvvestlichen Mongolei und einigen ihren siid- 
sibirischen Grenzgebirge" (1910), ,,Les formes du 
relief dans TAltai Russe et leur genfese" (1917), 
,, Siperian suomalaiset siirtolat" (1905), ,, Altai" 
(I 1919, II 1921). M. E. H. 

Grapbolitlia nigricaua ks. H e r n e k ä ä r i ä i- 
n e n, Täyd. 

»Graubiinden. 129,055 as. (1918). 

*Grcely, Adolphus Washington. Uu- 
dempia julkaisuja: ,,Hand-Book of poIar dis- 
coveries" (5:s p. 1911), ,,Hand-Book of Alaska" 
(1909, 2:nen laajen. laitos 1914), „True tales of 
arctic heroism" (1911). 

*Greif, Martin, kuoli 1911. 

*Greiner, Otto, kuoli 1916. 

Grenfell, Bernard P y n e (s. 1869), engl. 
muinaistutkija, v:sta 1908 papyrologian (papyrus- 
käsikirjoitusten tutkimuksen) professorina Ox- 
fordissa, on v:sta 1894 alkaen Egyptistä maan 
povesta kaivattanut esille sekä julkaissut suuren 
joukon kreik. papyruskäsikirjoituksia, jotka rikas- 
tuttavat tietoamme kreik. kirjallisuudesta ja valai- 
sevat hellenistisen Egyptin yhteiskuntaoloja ja 
elämänmuotoja. Julkaisuja: ,,An Alexandrian 
erotic fragment and othcr Greek papyri" (1896), 
,,The revenue laws of Ptolemy Philadelphus" 
(1896) sekä yhdessä A. S. Huntin kanssa julkaistut 
, New classical fragments" (1897), ,,Logia Jesu. 
Sayings of our Lord from an early Greek papy- 
rus" (1S07), „The Oxyrhynchus papyri" (1898 
ja seur ), ,,The Hibeh papyri" (1906), ,,The Teb- 
tunis papyri" (1902-07), ,,Hellenica Oxyrhynchia" 
(1909). O. E. T. 

*Grey, Sir Edward, erosi ulkoasiainminis- 
terin toimesta 1916; korotettiin sam. v. viscountin 
arvoon. 

Grignard f-injrVr], Victor (s. 1871), ransk. 
kemisti, tuli Lyonin yliopiston dosentiksi 1902. 
G. on tullut tunnetuksi tutkimuksistaan, jotka 
koskevat orgaanisten magnesiumyhdistysten mer- 
kitystä orgaanisessa synteesissä. N. s. ,,Grignardin 
reaktsiotii" suoritetaan täysin kuivassa eette- 
rissä, missä siihen liuennut alkylijodidi kiivaasti 
reageeraa pulverisoidun magnesiumin kanssa, 
jolloin muodostuu yhdistys Cu H_m. + 1 MgJ. 
Tämän alkylimagnesiumhaloidin avulla voidaan 
orgaanisiin yhdistyksiin liittää asianomainen al- 
kyli. Reaktsionilla on nykyään sangen tärkeä 
merkitys ja mitä monipuolisin käyttö orgaanis- 
ten yhdistysten valmistamiseksi. E. S. T. 

Grignardin rcaktsioui ks. O r i g n a r d, Victor, 
Täyd. 

Grimaldityyppi, esihistoriallinen ihmistyyppi 
keskiseltä diluviaalikaudelta, jonka luujätteitä 
löydettiin 1899 Etelä-Ranskasta „Grotte des 
enfants" nimisestä luolasta läheltä Mentonea 
alimmasta kuittuurikerroksesta. Pääkallon luut 



319 



Gripenberg — Guaco 



320 



osoittavat, että nämä ihmiset ovat olleet neekeri- 
mäistä rotua. iNiitä on koetettu rinnastaa eräi- 
den vuolukivcstä t. hirvensarvesta muovailtujen 
ihmiskuvain kanssa myöhemmältä paleoliittiselta 
ajanjaksolta, ks. Esihistorialliset a ja n- 
jaksot, II Os. liitekuva I, 9 Mentonen 
1 u o 1 a t, V 1 Os., Ihminen, Täyd. K. J. V. 
•Gripenberg, Aleksandra, kusli )913. 
*Gripenberg, BertelJohanSebastian. 
Julkaissut lisäksi: ,,Det bnnnande landet" (1910, 
draamallinen ,, seikkailu"), „Aftnar i Tavastland" 
(1911, runoja), ,Skug;4sper' (1912, runoja), „Spill- 
ror" (1917, runoja), ,,Under fanan" (1918, runoja), 
,,En dröm om folkviljan" (1918). G:n mainitut 
runokokoelmat ovat edelleen huomattavat runol- 
lisen tekniikan mestariudesta: erittäin huomat- 
tava on „Afinar i Tavastland", jossa soi uusia, 
kotiseudun intiimejä säveleitä elämänuhkan ja 
-väsymyksen keskeltä. G:n ,,Samlade dikter" 
alkoivat ilmestyä 1918 (aluksi Tukholmassa pai- 
nettuina). 

'Gripenberg, Oskar Ferdinand, kuoli 
1916. 

*Grodno. G:n kaupunkia alettiin linnoittaa jo 
1890-luvulla, mutta linnoitukset valmistuivat 
vasta suurvaltain sodan aikana. Saksalaiset val- 
loittivat G:n syysk. 2 p. 1915. 

Groot, Jan Jakob Maria de (s. 1854), 
hoU. sinoiogi, professori, toimi Gustav Schlegelin 
(ks. t. VIII Os.) seuraajana v:een 1911 Leidenin i 
yliopistossa ja siirtyi ma''n. v. Berliinin yliopis- ' 
toon. Huomattavin julkaisu: ,,The reliyous i 
svstem of China" (6 o?., 1892-1910). | 

•Grotenfelt, Berndt Julius, oli eduskun- 
nan jäsenenä 1910-13, tuli oikeusosaston senaat- 
toriksi 1917, oikeusneuvokseksi 1918, korkeim- 
man oikeuden presidentiksi 1920; julkaissut: 
,,0m mälsegarbrottets begrepp" (1887), ,,Kom- 
mentar tili strafflagen" (1910-13), „Kommentar 
tili konkursstadgan" (1918). 

Grotenfelt, Erik Herman VVnldomar 
(1891-1919), suom. ruotsinkielinen kirjailija; yli- 
opp. 1909, fil. kand. 1913, kuului 27:een kunink. 
preussilaiseen jääkäripataljoonaan. Julkaisuja: 
.,Dikter" (1914), „Det röda vinets barn" (1915, 
runoja), „Bengt VValters' lycka" (1916, romaani), 
..Det nya fosterlandet" (1917). Sanomalehtimie- 
henä („Dagens Pressin" ja ,, Svenska Tidnin- 
genin" yhtenä toimittajana) G. herätti huo- 
miota pirteästi kirjoitetuilla ulkopoliittisilla kat- 
sauksillaan sekä arvosteluillaan. 
*Grusia ks. K a u k a a s i a, Täyd. 
*Grunberg, C a r I, on tätä nykyä (1920) sosiali- 
seerauskomissionin jäsen; uudempia julkaisuja: 
,,Die Agrarverfassung und das Grundentlastungs- 
problem in Bosnien und der Herzegovina" (1911), 
,,Die Internationale und der \Veltkrieg" 1. (1916), 
,,Neue Studien zur österreichischen Agrar- und 
Vcrwaltungsgeschichte" (1920); toimittaa sarja- 
julkaisuja ,, Studien zur Sozial-, VVirtschafts- und 
Verwaltungsgeschichte" ja ,,Hauptwerke des So- 
zialismus und der Sozialpolitik". 

Griinthal [grpntäl] (R i d a 1 a), W i 1 1 e m i 
(s. 188ö),vir. runoilija, esteetikko ja kielimies. Noor- 1 
Eestin perustajia, tuli fil. kand:ksi Helsingin vii- 1 
opistosta 1909. Toiminut viron kielen opettajana 
Tarton vir. naislukiossa. Julkaisuja: ,,Laulud" 
(1908), „Kaug3d rannad" (l914), „Anna Haava" 
(1914), ,,Ungru krahv" (1915), „Merineitsit" 



(1918), „Saarnak" (1918), „Esteetika" (1919). 
ks. Vironkieli ja k i r j a 1 1 i s u u s, X Os. 
p. 1368. L. V. 

*Gröber, Maximilian Gustav, kuoli 
1911. 

Grönhulm [-ö-l, Väinö (s. 1858), suom. lää- 
käri, silmätautiopin ylimääräinen professori (1912). 
Väitöskirja- ,,Experimentelle Untersucliungen 
iiber die Einvvirkung des Eserins auf den Flussig- 
keitsvvechsel und die Cirkulation im Auge". Jul- 
kaissut sitäpaitsi joukon silmätautiopin alaan 
kuuluvia tutkielmia. A. J. P. 

''Grönlanti. u:iin on viime vuosikymmenenä 
tehty u.«eita tutkimusretkiä, joten G. on napa- 
maista parhaiten tunnettu. Ejnar Mikkclse- 
nin retkestä 1909-12 ks. t. VI Os. V. 1909 
oli ziirichiläinen geofyysikko, toht. A. de Quer- 
vain kahden maanmiehensä, toht. A. Stol- 
bergin ja toht. Bäblerin kanssa länsiranni- 
kolla Umanakvuonon itäpuolella tufkim.assa maa- 
jä.in rantavyöhykkeen glasiologisia ja meteo- 
rologisia olosuhteita. V. 1912 järjesti toht. Quer- 
vain sveitsiläisen retkikunnan, josta osa prof. 
P. L. Mercantonin johdolla jäi tutkimaan 
länsirannikon glasiologiaa, erityisesti maajään 
kulkunopeutta, jota vastoin hän itse kolmen 
seuralaisen kanssa kulki poikki G:n Nugsuak- 
niemen eteläpuolelta, Disko-saaren kohdalta kaak- 
koissuuntaan Angmagsalikiin. Matka kesti vain 
kesäk. 10 p:stä elok. 1 p:ään. Retkikunta teki 
maantieteellisiä ja ilmatieteellisiä havaintoja, 
mittasi ja kartoitti uusia seutuja, m. m. „Sv'eitsin 
ma.m", jonka korkein kohta on 2,505 m ja jonka 
itäpuolella Mont Forel kohoaa 2,760 m:n korkeu- 
teen. V. 1912 lähti liikkeelle toinenkin retkikunta, 
nim. tansk. kapteeni J. P. Koch ja marburgi- 
lainen meteorologi, toht. A. Wegener kahden 
seuralaisen kanssa matkatakseen G:n poikki vielä 
pohjoisempaa kuin de Quervainin retkikunta. He 
aloittivat retken itärannalta Kap Bismarckin 
luota. Tanskan satamasta, talvehtivat Keisari 
Frans Josefin vuonon pohjoispuoldla ja saapuivat 
seuraavana kesänä Prövenin siirtolaan Uperni- 
vikin lähellä. Tämä retkikunta käytti vetoeläi- 
minä koirien asemesta islantilaisia hevosia. Retki- 
kunnan havaintojen mukaan on G:n sisäosa 
näillä kohdin 2,000-3,000 m korkea; korkein 
kohta, vähän keskimatkasta Iänt3en, kohoaa 
hiukan yli 3.000 m. — V. 1912 samoili G:n 
pohjoisimmissa osissa tansk. Knud Rasmussen- 
Peter Frenchenin retkikunta. Se totesi lo- 
pullisesti, ettei Pearyn kanavaa ole, vaan että 
Pearyn maa on niemi. Rasmussen teki G:n 
pohjoisosiin toisenkin retken 1916-18. Retki- 
kunta valokuvasi ja kartoitti G:n pohjoisranni- 
kon, erityisesti ennen tutkimattomat vuonot St. 
Oeorge-fjordin, Sherard Osborne-fjordin, Victoria- 
inletin, Nordenskjöld-inletin, Chip-inletin ja De 
Long-fjordin. Lisäksi retkikunta tutki alueen 
kasvillisuutta ja geologiaa sekä entisiä ja nykyisiä 
asutussunteita. Matka kävi Thulesta, Kap Yorkin 
luona, Etahin, Good Harbourin ja Kap Mortonin 
kautta Lonff-fjordiin ja sieltä Kap Agassizin 
kautta takaisin Etahiin ja Thuleen. Retkikunnan 
jäsenistä katosivat matkalla jäljettömiin ruots. 
kasvitieteilijä Th. VVulff ynnä grönlantilainen 
Hendrik Olsen. — Rasmussenin retkikuntia nimi- 
tetään usein Thule-retkikunniksi. M. E. H. 
Guaco ks. M i k a n i a, VI Os. 



321 



Guatemala — GustaTsburs? 



322 



«Guatemala. I. Valtion asukasluku 2,200,000 
(1016). — 2. Kaupungin asukasluku 80,000 (1916). 
Maanjäristykset v:n 1917-18 vaihteessa sortivat 
kaupungin raunioiksi. Useita satoja ihmisiä sai 
surmansa. 

Guayule [guaja'-], JVleksikon ylätasangolla kas- 
vava, n. 3 jalan korkuinen kautsua antava pen- 
sas. 

Gubernatis, .Angelo De ks. D e G u b e r- 
n a t i s, II Os. 

*Guerrini, O I i n d o, kuoli 1916. 

Guillaume [giio'm], Charles Edouard 
(s. 1861), ransk. fyysikko, nimitettiin lähellä 
Pariisia (Sevres'issä) sijaitsevan mittojen ja pai- 
nojen kansainvälisen toimiston varajohtajaksi 1901 
ja johtajaksi 1915. Suorittaessaan kokeita nik- 
kelin ja raudan seosten ominaisuuksien selvittä- 
miseksi, keksi G. (1896) invar-metallin (36% 
nikkeliä ja 64 % rautaa), jonka lämpötilan pituu- 
den laajennuskoeffisientti on vain n. O.iiiioiim; onpa 
G:n onnistunut valmistaa invar-seos, jonka laa- 
jennuskoeffisientti ei ole kuin O.oumKKn. Invar- 
metalli on sen johdosta erittäin sovelias pituus- ' 
mitoiksi ulkoilmassa suoritettavissa mittauksissa, ' 
erittäinkin geodeettisissa mittauksissa, missä siitä ; 
valmistetut mitat ovatkin saavuttaneet laajan 
käytännön. Myös tarkkuuskelloissa on invaria 
paljon käytetty liipottimia ja heilureita valmis- 
tettaessa. O. on vielä erinomaisella tarkkuudella 
määrännyt 1 dm^ kokoisen vesimäärän painon j 
sen tiheyden ollessa suurimmillaan, saaden tulok- 
seksi 1,010029 kg. G:n ehdottama massayksikkö 
,, metrinen karaatti" (= 200 mg) jalokiviä pun- 1 
nittaessa on useissa maissa laillistutettu. O. sai j 
fysiikan Nobel-palkinnon 1920. Hänen julkai- 
suistaan ovat tärkeimmät: „Trait6 pratique de 
la thermometrie de precision" (1889), ,,Les rayons 
X" (1896), ,,Initiation ä la mecanique", „Le 
convention du metre et le Bureau international 
des poids et mesures" (1902), „Les rdcents progres 
du systeme metrique" (1913), sekä lukuisat nik- 
kelin ja raudan seoksia koskevat kirjoitukset 
(useimmat aikakauskirjoissa: ,,Coniptes rendus ; 
de Tacademie des sciences" ja ,,Arch. de Ge- 
neve"). Hj. V. B. 

*Guilmant, F e 1 i .x .'X I e x a n d r e, kuoli 1911. 

*Guimet, Emile, kuoli 1918. 

Guizotla, kasvisuku mykerökukkaisten heimossa, 
yksivuotisia ruohokasveja, joiden ulommat kehto- 
suomut lehtimäisiä. Viidestä afr. lajista G. abys- 
sinica (oleifera), jota viljellään, antaa öljyrik- 
kaita siemeniä (niger-, ramtillasiemeniä), joista 
saadaan poltto- ja ruokaöljynä käytetty ram- 
tilla- eli verinnua-öljy. Munanvalkuaisenpitoiset 
puserrusjätteet rehuainetta. 

Gulasi I. (kansankielessä) k u I a n s s i (saks. 
Gulasch < unk.), oik. elintarvekeinottelija. Sana 
johtuu alkujaan unk. gulyds [guja^] sanasta, 
joka oikeastaan merkitsee nautakarjanpaimenta, 
mutta myös erästä paprikalla ja sipulilla vahvasti 
höystettyä, naudanlihasta valmistettua unk. 
ruokalajia (unk. täydellisemmin: giilyds-hiis, oik. 
= ,,karjapaimenliha"), jonka valmistamisessa 
alkujaan karjanpaimenet olivat mestareita. Suur- 
valtain sodan sytyttyä Saksassa ja Tanskassa 
ruvettiin soveltamaan tätä nimitystä niihin liike- 
miehiin, jotka armeioille lihasäilykkeitä hankkies- 
saan rikastuivat; sitten nimitystä on käytetty 
yleensä kaikista sodanaikaisista elintarpeilla, vie- 

Täyd. II. Painettu Vi 21. 



läpä muillakin välttämättömillä tarveaineilla ja 
tavaroilla keinottelevista ihmisistä, jotka, hinto- 
jen kohoamista aiheuttaen, yleisestä hädästä hyö- 
tyvät ja usein äkkiä rikastuttuaan naurettavalla 
tavalla rehentelevät rikkaudellaan. 

*Gullstraud, A 1 1 v a r, v:sta 1914 fysiologisen 
ja fysikaalisen optiikan professorina Upsalan yli- 
opistossa. Uudempia julkaisuja m. m. „Die 
optische Abbildung in heterogenen Medien und 
die Dioptrik der Kristallinse des Menschen" 
(1908), „Einfiihrung in die Methoden der Dioptrik 
des Auges des Menschen" (1911), „Das allgem. 
optische Abbildungssystem" (1915), ,,tFber asphä- 
riscne Flächen in optischen Instrumenten" (1919). 
Sai 1911 lääketieteellisen Nobelin palkinnon. 

Gummerus [-e'-], Herman Gregorius 
(s. 1877), tiedemies ja diplomaatti, yliopp. 1895, 
fil. kand. 1899, fil. lis. 1907; roomal. filologian 
dosentti v;sta 1911. N. s. sortovuosina G. kuului 
aktivisteihin ja oli 1906-08 aktivistilehden ,,Fram- 
tid" päätoimittajana. Suurvaltain sodan aikana 
hän otti huomattavaa osaa jääkäriliikkeen jär- 
jestämiseen. V. 1918 hän oli jonkun aikaa Suo- 
men edustajana Ukrainassa, v:sta 1919 lähetti- 
läänä Roomassa. Julkaissut m. m.: ,,Der rö- 
mische Gutsbetrieb ais vvirtschaftlicher Organis- 
mus nach den XVerken des Cato, Varro und Colu- 
mella" (1906), „Die Fronden der Kolonen" (1906- 
07), „De Columella philosopho" (1910). 

*Gummerus, Jaakko, nimitettiin, saatuaan 
piispanvaalissa enimmät äänet, Porvoon hiip- 
pakunnan piispaksi 1920. Kirkkohistoriallisen 
seuran sihteerinä 1901-20 on G. suuresti elvyt- 
tänyt kirkkohistoriallista tutkimusta Suomessa 
ja julkaissut paitsi seuran pöytäkirjoja sen 
Vuosikirjat I-VII, joihin myös sisältyy useita 
G:n tutkimuksia. 

*Gunkel, Hermann. Uudempia julkaisuja: 
„Die Religionsgeschichte und die alttestamentliche 
Kritik" (1910), „Die Urgeschichte und die Patri- 
archen" (1911), „Reden und Aufsätze" (1913), 
„\Vas bleiöt vom Alten Testament?" (1916), „Die 
Propheten" (1917). 

Gurklia (G o r k a I. G u r k a), hindulainen 
heimo Nepalissa. Q:t ovat tunnetut loistavan 
urhoollisina jalkaväen sotureina. Englannin 
Intian-armeiassa on- värvättynä n. 20,000 mie- 
hen suuruinen joukko gurkhalaissotureita. Näitä 
käytettiin suurvaltain sodassakin länsirinta- 
malla. 

Gustafsson, Carl Fredrik (1862-1917), lää- 
käri, lahjoittaja, toimi m. m. piirilääkärinä Raa- 
hessa ja myöhemmin Terijoella. Jälkisäädök- 
sessä määräsi hän vähän yli miljoonan markan 
suuruisen omaisuutensa syntymäpaikkaansa, Hel- 
singin kaupunkiin perustettavaa kunnallista las- 
tentautisairaalaa varten. A. J. P. 

Gustavsburg, kylä Saksassa Reinin itärannalla, 
vastapäätä Mainzin kaupunkia. V:sta 1858 
alkaen on G:ssa ,,Vereinigte Maschinenfabrik 
Augsburg und Maschinenbaugesellschaft Niirn- 
berg, A. -G. "in haaraosasto: ,,BrUckenbauanstalt 
Gustavsburg", Saksan nykyään suurin ja huo- 
mattavin sillanrakennuspaja. On rakentanut 
m. m. 170 m jänteisen ja 107 m korkean rautatie- 
kaarisillan Wupper-laakson yli Miingstenin luona, 
Grijnenthal-sillan Itä-Pohjanmeren kanavan yli, 
katusillat Reinin yli VVormsissa sekä Ruhrortin 
ja Hombergin välillä (625,8 m pitkä) ja Suomessa 



323 



Guthe — Guteborgs och Bohiis Iän 



324 



Kyrönsalmen sillan Savonlinnan luona. Laitoksen 
johtajana oli 1858-84 kuuluisa sillanrakentaja 
Heinrich Gerber (ks. t. Täyd.). J. C-in. 

Guthr [gut9j, Hermann (s. 1849), saks. pro- 
test. teologi, oli 1873 apuopettajana Göttingenissä, 
v:stal877 Vanhan testamentin eksegetiikan dosent- 
tina Leipzigissä, v:sta 1884 saman aineen ylim. 
professorina, tehnyt useita matkoja Palestiinaan 
ja on Pyhän maan maantieteen erikoistuntija. 
Julkaissut m. m. „Palästina in Wort und Bild, 
l-Il" (yhdessä G. Ebersin kanssa, 1883-84); 
,,Geschichte des Volkes Israel" (2 pain. 1904); 
,,Books of Ezra and Nehemiah" (P. Hauptin 
n. s. ,,sateenkaarenraamatussa" 1901); ,,Amos, 
metrisch bearbeitet mit Sievers" (1907). Toi- 
mittanut Palestiinan karttoja sekä „Kurzes Bi- 
belvvörterbuch" (1902), samoin ,,Zeitschr. des 
deutsch. Palästina-Vereins" (1878-96); „Mittei- 
lungen und Nachrichten des deutsch. Palästina- 
Vereins" (1897-1906). A. F. P-o. 

*Gutsko¥, Aleksandr Ivanovit s, luo- 
pui duuman puheenjohtajan toimesta maalisk. 
1911; toimi suurvaltain sodan aikana sotateolli- 
suuskomitean puheenjohtajana; tuli vallankumouk- 
sen jälkeen maalisk. 1917 sotaministeriksi, mutta 
erosi jo toukok. sam. v., kun ei voinut ehkäistä 
yhä yltyvää hajaannusta armeiassa. 

*Gutzcit & C:o, virallinen nimi A k t i e b o 1 a- 
getW. Gutzeit <&C:o, alkujaan norj. puu- 
tavarayhtiö, perustettu 1872 Kotkaan. Omisti 
aluksi, vain n. s. Norjan sahan, mutta hankki 
sitten myös Hovinsaaren ja Hietasen sahat Kot- 
kassa sekä Ruttoisten sahan Lappeenrannassa. 
V. 1896 yhtiö rakensi suuren selluloosatehtaan 
Kotkan ulkosatamaan; omistaa nykyään (1920) 
lisäksi Enson (v:sta 1912) ja Pankakosken (v:sta 
1909) kartonki- ja puuhiomotehtaat sekä Kot- 
kassa laatikkotehtaan, valimon ja konepajan. 
G. on maamme suurimpia maanomistajia halliten 
maatiloja ja metsämaita eri osissa Suomea n. 
400,000 ha. Osakepääoma 54 milj. mk., vara- 
rahasto 26,8 milj. mk. Tuotannon, n. 60,000 
std. puutavaraa, 35,000 ton. selluloosaa, arvo 
1919 n. 100 milj. mk., työväestöä n. 2,000 henkeä, 
sairaita ja työhön kykenemättömiä työläisiä var- 
ten 2,300,000 mk:n, vanhoja 50,000 mk:n ja metsä- 
päällysmiehiä varten 34,000 mk:n suuruiset apu- 
kassat. — V. 1918 yhtiön osake-enemmistö siir- 
tyi Suomen valtiolle. J. A. W. 

Guyon [gijo'], Jean Casimir Filix 
(s. 1831), ransk. kirurgi, tunnettu virtsateiden 
kirurgisten tautien tutkijana; kirurgisen pato- 
logian (1877) ja virtsaelintautiopin (1890) pro- 
fessori Pariisissa. Hänen nimeään kantaa eräissä 
virtsaputken taudeissa käytetty nuppipäinen 
kateetteri. Julkaissut m. m.: ,,Le(;ons cliniques 
sur les maladies des voies urinaires" (4:s pain. 
1903); ,,Le(;ons cliniques sur les affections chi- 
rurgicales de la vessie et de la prostate" (1888); 
,, Atlas des maladies des voies urinaires" (1881- 
85). A. J. P. 

"Guyot, Yves ks. Y v e s-G u y o t, Täyd. 

»Gylden, Sofia G u s t a v a " (1833-1919), 
lahjoittaja, luovutti 1911 Suomalaiselle Tiede- 
akatemialle n. 40,000 nik:n suuruisen pääoman, 
jota oli hoidettava (G:n isän) C. V. Gyldinin 
rahaston nimellä (ks. G y I d e n, Claes Vil- 
helm, II Os.) ja käytettävä metsätieteellisten 
opintojen ja tutkimusten hyväksi. 



*Gynandria, naispuolisen henkilön miesmäinen 
ulkonäkö. 

Gynekomastia (kreik. gynP = nainen, ja mas- 
tn's ^ nisä), miespuolisella henkilöllä oleva, nai- 
selle ominaista rakennetta oleva nisä. 

♦Giinther, AlbertCharlesLevvisGott- 
h i If, kuoli 1914. 

Gypagus ks. Korppikotkat, IV Os. 

Gyps ks. Korppikotkat, IV Os. 

*Gus8feIdt, Paul, kuoli 1920. 

*Gyulai, P ä 1. Unkarin tiedeakatemian kus- 
tannuksella ilmestyi G:n ,,Kritikai dolgozatok 
1854-1861" (1908) ja „Birälatok 1861-1903" (1911). 

Gärtncr, Friedrich von (1792-1847), 
saks. arkkitehti, Miinchenin akatemian profes- 
sori (1819). Rakennuksissaan G. mieluimmin 
käytti romaanilaista tyyliä, joka kumminkin 
hänen käsittelemänään jäi sulattamattomaksi 
eikä päässyt detaljeissaankaan elävöitymään, jos 
kohta massavaikutus onkin melkoinen. Hänen 
huomattavimpia töitään ovat Miinchenissä: Lud- 
vikin kirkko (1829), kirjasto ja arkisto (1831- 
44), yliopisto ja Georgianeum (1835-40), Feld- 
herrenhalle (Loggia dei Lanzin heikko jäljennös), 
goottilaiset Siegestor ja VVittelsbach-palatsi. Ra- 
kensi lisäksi Ateenan kuninkaallisen linnan 1840, 
pompejilaisen talon Aschaffenburgissa (1843) ja 
uusinteli Bambergin ja Speyerin tuomiokirkot. 
Julkaisi ,,Ansichten der meisterhaltenen Monu- 
mente Siciliens" (1819). U-o N. 

»Gästriklaiid. 106,775 as. (1918). 

*Görgey, Arthur, kuoli 1916. 

*Görz. Suurvaltain sodassa valloittivat ita- 
lialaiset G:n elok. 8 p. 1916. Itävaltalais-saksa- 
laiset joukot valloittivat sen takaisin lokak. 
28 p. 1917. 

Göteborgs oeh Buhus Iän [jötebo'rjs ok bohus 
iTn], Ruotsin läntisin lääni; käsittää koko Bohus- 
läänin maakunnan, Gööteporin kaupungin, ynnä 
osan Länsi-Göötanmaata; 5,047 km-, josta 1,052 
km2 vettä; 416,508 as. (1918), 85 km-:llä. Väestö 
lisääntyy nopeaan. — V. 1915 oli maapinta- 
alasta 21% viljeltyä, 2% luonnonniittyä, 34% 
metsää ja 43% joutomaata. V. 1919 oli sato: 
vehnää 5,430 ton., ruista 13,619 ton., ohraa 2,982 
ton., kauraa 40,340 ton., sekaviljaa 5,274 ton., 
herneitä ja papuja 4,148 ton., perunoita 79,185 
ton. ja rehujuurikkaita 39,757 ton. Sam. v. 
oli karjakanta: nautakarjaa 77,511, hevosia 
25,593, lampaita 42,143, vuohia 175, sikoja 
23,354. Lisäksi harjoitetaan melkoista kanan- 
ja mehiläishoitoa. Meijereitä oli 1918 vain 12. 
Merikalastus on läänissä tärkeä elinkeino. V. 
1916 arvioitiin merikalastuksen bruttotulo 71 
milj. mk:ksi. Teollisuus niinikään on merkityk- 
sellinen. Teollisuustyöpaikkoja oli 1917 627 ja 
työntekijöitä 36,377. Tärkeimmät teollisuusalat 
ovat: kehräämöt, kutomot, panimot, saha-, kone-, 
paperi-, kivi-, tupakka- ja puunjalostusteolli- 
suus. Teollisuuden koko valmistusarvo oli 1917 
n. 373 milj. mk. Kauppaliikkeen voitto arvioi- 
tiin 1915 n. 28 milj. mk:ksi, josta Gööteporin 
osalle tulee yli 24 milj. Kauppalaivoja oli 1917 
724 ja tonnisto 286,703. Valtion rautateitä 1918 
210 km ja yksityisiä normaaliraiteisia 102 km. — 
Läänin kaupungit ovat: Göötepori (pääkaup.), 
Kungaälf, Marstrand, Lysekil, Uddevalla ja 
Strömstad. Kirkollisesti lääni kuuluu Gööte- 
porin hiippakuntaan. Valtiopäiväin ensi kama- 



325 



Göös — Haataja 



32u 



riin Göötepori on valinnut 4 ja mun lääni 6 edus- 
tajaa sekä toiseen Göötepori 9 ja nuiu lääni sa- 
moin 9 edustajaa. M. E. H. 
Göös, K. G. ks. Weilin & G ö ij s, X Os. 



1 *Göötepori. 197,421 as. (1918). — G:n kauppa- 
I laivojen luku oli 1919 322 ja tonnisto 402,469. 
; G:n suurimpia tehtaita on. nykyisin Ruotsin 
' kuulalaakeritehdas. 



H 



*Haag. 344,626 as. (1917). — „H:n rauhan- 
palatsi" valmistui ja vihittiin tarkoitukseensa 1913. 

Haahla 1. h aah 1 o (h a h I a, hahlo), ks. 
H a ah 1 at, II Os. — H:ksi sanotaan myöskin 
yleensä rengasta, erikoisesti irtonaista, ketjun jat- 
kamiseen käytettyä avore