Tulitikkuja lainaamassa : kertomus

/a-c^, <X^^ r^ZCa^ £ 4^K^^t,JLa^^

Presented to the

LIBRARY of the

UNIVERSITY OF TORONTO

by

Laurentian University
Library

Digitized by the Internet Archive

in 2009 with funding from

University of Toronto

http://www.archive.org/details/tulitikkujalainaOOIass

MAIJU LASSILA

TULITIKKUJA
LAINAAMASSA

KERTOMUS

KOLMAS PAINOS

HELSINGISSÄ 1911
SUOMALAINEN KUSTANNUSOSAKEYHTIÖ KANSA.

HÄMEENLINNA 1911
O.-Y. HÄMEENLINNAN UUSI KIRJAPAINO

ENSIMÄINEN LUKU.

»Jokohan lie se Littilän Vatasen musta lehmä poiki-
nut", puhui Liperin Kutsun kylän Antti Ihalaisen emäntä
Anna Liisa ikäänkuin itsekseen, leipiä uuniin pannessaan.
Se asia oli hänelle juolahtanut mieleen ihan vain yht'-
äkkiä.

„Johan se kuuluu poikineen", myönsi Sormusen Miina,
joka oli sattunut vieraaksi tulemaan ja hörppi nyt kahvia.
Mutta sitten luuli hän Anna Liisan tarkottavan Antti Vata-
sen lehmää ja kysyi:

»Senkö Jussi Vatasen lehmä?"

„Sen", myönsi Anna Liisa. Miina vahvisti silloin:

„Johan se kuuluu poikineen."

„Vai jo!"

Anna Liisa puuhaili kotvasen aikaa leipiensä kanssa,
ja sitten hän taas kysyi:

»Lehmisvasikankohan tuo teki?"

»Sekö Jussi Vatasen lehmä?"

»Niin."

»Lehmisvasikanhan se kuuluu tehneen", myönsi Miina,

»Vai lehmis- se teki. Heittiköhän Jussi sen eloon vai
tappoiko", tiedusteli Anna Liisa edelleen. Miina hörppäsi
kahvia ja selitti:

4

„Eikö tuo liene tapattanut".

Ja kahvia teevatiin kaataessaan myönteli iiän:

„Ja onkinhan tuota Jussilla jo ennestäänkin karjaa . . .
Mitäpä hän heistä enää rupeaa elättämään!"

Syntyi pitkäaikainen äänettömyys. Antti Ihalainen itse
makaili penkillä mahallaan piippu hampaissa. Silmät olivat
puoli ummessa ja piippu hampaista juur'ikään pudota tup-
sahtamassa.

Mutta hän oli kuullut puhelun ja unisenakin ta-
junnut, mistä oli puhe. Ei hän sitä tosin tajunnut selvästi,
mutta kumminkin. Ikäänkuin unesta enemmän nauttiak-
sensa örähti hän kuin itsellensä:

«Onhan sillä Jussilla karjaa. Montakohan lypsävää
päätä sillä nyt on?"

„ Sinäkin siitä heräsit", pisti Anna Liisa. Sormusen
Miina aprikoi:

„Eikö tuolla liene viisitoista sen Jouhkolan Voutilai-
selta ostetun mustan lehmän kanssa:

„Vai viisitoista!" murahti Antti ja alkoi taas nauttia
unesta. Piippu vain lepatti putoamistansa odotellen. Miina
kertasi :

„Viisiioista lypsäväähän sillä Jussilla on . . ."

„On siinä talossa maitoa!" ihmetteli siihen Anna Liisa,
ja hetken kuluttua hän arveli:

«Menisi se semmoisessa talossa oma emäntäkin . . ."

Miina purasi sokeria ja arveH vuorostaan:

„Eikö tuo Jussi tuota vielä ottanekin . . . Johan siitä
tuleekin sen Loviisa-vainajan kuolemasta umpinainen vuosi
kuluneeksi."

«Saisi tuo ottaa jo!" myönnytteli Anna Liisakin. Ja
leipiä hetken kohenneltuansa hän meni jo etemmä asiaan,
kysyi:

«Jokohan sillä Pekka Hyvärisen tytöllä on miten pal-
jon ikää?"

„ Senkö Luosovaaran Hy\'ärisen", tiedusti Miina varo-
vaisuuden vuoksi.

„Sen Luoso-."

„Eikö tuolla jo liene niillä paikoin . . . Senhän se on
Olkkolan Iidan ikäinen", tapaili Miina.

„Vai sen se on . . . Jo tuo sitten joutaisi hänkin siitä
vanhempiensa luota pois . . . Olisi tuossa jo työväkeä ha-
uettakin ... Ja eikö tuo Jussi Vatanen sitä aikonekin?"

«Sitäkö Hyvärisen tyttöä?" murahti taas Antti kuin
unissaan puhuen.

«Sitähän ne sanovat sen ajattelevan . . . Vaikka tokko
tuosta tolkkua tullee", selitteli Miina, ja Anna Liisa piti hy-
värisen tytön puolta sanoen:

«Olisipa tuossa Hyvärisen tytössä Jussille eukkoa ker-
rakseen ... Ei tuo Jussikaan mikään nuoruuden hullu ole."

Ja hetkisen kuluttua hän tahtoi kuulla Jussin ijän tar-
kemmin ja kysyi:

, Montakohan vuotta sillä Jussilla jo lieneekin sitä ikää?"

Miina laski nyt Jussin ikää:

«Ka johan se on Jouhkolan ukko Voutilainenkin kynt-
telinpäivästä kuudennella kymmenellä, ja eikö tuo Jussi liene
saman ikäinen."

«Sen ikäinenhän se on. Muistanhan sen minäkin n)rt
tässä", vahvisti Anna Liisa, ja kerran asiaan päästyään an-
toi hän tulla tietojansa lisääkin, selittäen:

6

«Sitähän se Kaisa Kariiutarta kuuluu aikoneen alkuaan,
vaan siihenpä tuo sitten Loviisa-vainajaan lopultakin kie-
toutui."

«Vatasen Jussiko?"

„Niin . . . Karhutartahan se on alkuaan ajatellut."

„Ähää!" ihmetteli Miina, ja Anna Liisa selitti:

„Se Karhutar näet meni sitten sille Petravaaran Mak-
koselle, ja ne muuttivat pois koko Liperistä . . . Eikö tuo
siellä Pielisjoella asune nyt miehineen. Se Karhutar näet
tahtoi kaupunkiin , . . Vaikka liekkö tuo siellä sen kum-
mempi elää kuin muuallakaan."

„Tokko tuo lienee . . . Kurjuudessahan tuo kuuluu
Littilänkin Hakulisen perhe siellä Joilla elävän", myönsi
Miina, ja Anna Liisa lisäsi:

„ Johan minä sanoin Karhuttarelle, jotta olisit vain men-
nyt Jussi Vataselle. Ei siinä talossa olisi tarvinnut leivättä
syödä ... Ja hyväntahtoinen mieshän se Jussi on."

„Onhan se Jussi semmoinen tanakkatekoinen mies.
Vaikka siitä nenästähän ne ovat sitä morkanneet, se kun
on semmoinen potaatti", myönsi Miina.

„No eipä tuo ole Hyvärisenkään tytön nenä sen kore-
ampi ... Ja punapää on vielä koko tyttö, niin jotta mi-
täpä tuo hänkään siitä Jussista yrmii. Menisi vain pois",
puolusteli Anna Liisa taas Jussi Vatasta ja lisäsi:

„Onpaan tuo Jussi sillä omalla nenällään toimeen tul-
lut ja hyvinpä tuon on saanutkin niistetyksi ..."

Hän pani uunin pellin kiini ja lisäsi sen tehtyään:

„Ja mitä siitä sitten on, vaikka olisi miehellä miten
kaunis nenä, jos ei ole sitten miehellä muuta mieheksi sa-
nottavaa kuin housut."

Sormusen Miina oli samaa mieltä. Hän myönteli ve-
doten samalla Anna Liisan miehen nenään:

„Ka saapihan sillä niistetyksi. Ja eikös sillä Vatasella
olekin ihan saman kokoinen nenä kuin tällä Ihalaisellakin?"

»Samanhan se on. Ja sillapa tuo on Ihalainenkin omalla
nokallaan vaan turistellut ja hyvästipä häntä on tuossa vain
elettykin, eikä ole ollut leivästä eikä särpimestä puutosta."

Nyt syntyi äänettömyys sen johdosta, että Miina joi
toista kuppia kahvia ja Anna Liisa puuhaili leipiensä kanssa.
Kun aikaa tuli, tarttui Anna Liisa asiaan, huomauttaen:

„Mutta siinäpä tuo on Vatanenkin vain tasautunut,
vaikka ne olivat pienestä pojasta tämän Ihalaisen kanssa
aina yhdessä. Eivät näet ole juoneetkaan sen jälkeen kun
löivät humalassa sitä Niirasen tytön isää ja saivat maksaa
sovinnaisiksi sen katkotuista kylkiluista neljä lehmää. Ne
näet katkoa ruhjoivat siltä neljä kylkiluuta, tämä Ihalainen
ja Vatanen."

„Vai eivät ne sen jälestä ole juoneet. Johan siitä on
kolmattakymmentä vuotta", kummeksi Miina.

„Eivät. Eivät näet suuhunsakaan pane, vaikka onhan sillä
Vatasella vielä puoli pulloa jälellä sitä silloin jäänyttä viinaa.
Ei näet tämäkään Ihalainen ole sen jälkeen senkään vertaa
käyttänyt koko viinan näköistä, että olisi vedellä pessyt
silmiäänkään muualla kuin minkä saunassa toisinaan sattuu."

„Ähää!"

Vähän ajan kuluttua selitti vielä Anna Liisa miestänsä
puolustaakseen:

„Eikä siitä olisi koko sen Niirasen lyömisestä tullut
sen enempää puhetta, mutta se kun Niiranen itse näet sit-
ten rupesi turhia käräjöimään ja rettelöimään semmoisesta

8

jonninjoutavasta asiasta, kuin nyt näistä kylkiluistaan, niin
nämä miehet sanoivat, jotta annetaan sille lehmä joka kyl-
kiluusta, joka siltä tapellessa on katkennut, niin ei turhista
rettelöitse ja manuuttele. Ja hyvät ystäväthän nämät ovat
siitäkin lähtien olleet Ihalainen ja Vatanen. Ja saman nä-
köisetkinhän nämä ovat molemmat, vaikka tämä Ihalainen
on puolta vuotta nuorempi kuin se Vatanen."

Sillä lailla olivat he tutkineet Jussi Vatasen ja Ihalai-
sen ulkomuodon ja menneisyyden ja siirtyivät nyt hänen
pukuunsa. Tutkistelun lopussa ihmetteli Anna Liisa:

„Onhan sillä Vatasella sitä vaatteen puolta, jos on
muutakin hyvyyttä ! . . Ja eikös se Jussi käy vielä kirkos-
sakin niissä ukko-Vatas-vainajan vanhoissa verkahousuissa?"

„Ka niissähän tuo kuuluu käyvän", myönsi Sormusen
Miina.

Leivät kypsyivät uunissa. Niiden tuoksu täytti tuvan.
Oli syntynyt pieni puheloma, kun Anna Liisa pesi pöytää.
Siitä lomasta teki lopun Miina kysyen:

„Joko teillä ruvetaan pellavia loukuttamaan?"

„Ka olisihan niitä huomenna ruvettavana, mutta tuli-
tikutkin tässä sattuivat loppumaan, niin millä häntä saanee
tultakaan saunassa, kun menee loukuttamaan."

„Vai loppuivat teiltä tikut!"

«Loppuivat. Eikä ole tässä tullut tuolla Ihalaisellakaan
puotiin asiaa, jotta olisi tuonut tikkuja . . ."

Hän katsahti penkillä nukkuvaan mieheensä ja kysyi
varmuuden vuoksi:

„Joko sinä Ihalainen teit tammalle appeen?"

Mutta Antti ei vastannut. Anna Liisa arveli silloin:

„Nukkuikohan se nyt jo siihen?"

Miina vaiivisti asian niin olevan. Anna Liisan tuli
sääli miestänsä ja hän puolusteli:

«Aamusella nousikin aikaiseen ahosta puimaan, niin
jotta ei tuo ole kumma, jos nukuttaakin!"

„Ruisahostako se Ihalainen pui?" uteli Miina.

„Ruis- . . . Niitä Luosovaaran Matikaisen osarukiita-
han se pui ..."

„Vai niitä se pui . . ."

„Niitä . . .-

„Lähtiköhän niistä monta kappaa ruista?" uteli Miina
ja Anna Liisa selitti:

«Lähtihän niistä se kaita piikkosäkki täyteen ja vielä
jäi hurstille ainakin kolme vakallista."

„Ähää!"

Anna Liisa lakasi nyt oven edustaa. Siinä kiireen tou-
hussa tuli hän jo valittaneeksi:

«Piikakin tästä meni itseviikoUeen, niin jotta on tässä yksi-
nään juosta hanttuuttämista, kun on kymmenen poikivaa leh-
määkin ruokittava ja nyt pitäisi vielä ne pellavat loukuttaa."
«Sekö se Tiinan tyttö on tässä teillä piikana", lausui sii-
hen Miina.

„Se."

«Vai se . . . Sitähän minä jo arvelin että se se on ja
jotta itseviikoilleen se on mennyt", myönsi Miina.

Nyt käänteli Anna Liisa leipiä uunissa ja muisti pel-
lavariihensä ja päivitteli:

«Mistä häntä saisi tulitikkuja, jotta loukuttaisi huo-
menna niitä pellavia, kun on jo ahos kuiva!"

10

Miina tiesi neuvon. Hän kellotti:

«Menisi Ihalainen hakemaan vaikka Hyvärisestä lai-
naan, niin sitten maksaisi, kun sattuu olemaan."

Anna Liisa ei siihen vastannut, sillä hän touhusi lei-
pien kanssa ja puhui itsekseen:

„Jokohan ne ovat kypset! . . . Viimeinen taikina pa-
loikin, kun tuli uuni huonosti luudituksi."

Mutta Miinan ehdotus hautui Anna Liisan päässä. Ja
kun hän oli taas uunin sulkenut ja raaputti huttukattilaa,
puhui hän miehellensä:

„Saisit tosiaankin Ihalainen mennä siitä hakemaan
Hyvärisen ukolta tuHtikkuja, jotta saisi pellavariihessä
tulen."

Mutta Antti ei vastannut, sillä hän suoraan puhuen
nukkui. Asia näyttikin jo siihen unohtuvan. Emännät pu-
huivat välillä kehruuksista.

Mutta asia ei ollutkaan unohtunut. Se vain hautui.
Puuhaillessansa kysyi jo Anna Liisa mieheltänsä:

„Yhäkö sinä Ihalainen nukut?"

„Ei se kuule, se nukkuu!" vahvisti Miina ja huomautti:

„ Eihän tästä ole suoraan mennessä Hyväriseen kuin
kuusi virstaa."

„ Eihän tästä ole", oli Anna Liisa samaa mieltä ja nyt
hän jo kysyi mieheltään kovemmin:

„Etkö sinä Ihalainen kuule ja nouse siitä hakemaan
tulitikkuja Hyväriseltä?"

Nyt kyllä kuuli Antti korvissaan jotain sen tapaista,
mikä muistutti Anna Liisan ääntä. Hän tajusi jo asiankin,
vaikka ei selvästi. Mutta uni oli niin suloista, että hän ei
viitsinyt vastata.

11

Puhuttiin siinä Pekka Hakulisen lampaista kotvasen ai-
kaa ja asia hautui Anna Liisan päässä edelleen. Hän laski
jo, että jos ei huomenna pääse loukuttamaan, niin riihi
jäähtyy, ja alappas sitten taas lämmittää uudestaan. Nyt
hän jo vähän honkasi Antille:

„Koko päivänkö sinä siinä makaat ja utvotat?"

Antti kuuli nyt puheen selvästi, mutta painoi vaan ko-
vemmin penkkiä. Miinaakin moinen jo suututti ja hän huo-
mautti:

„Kun olisi tuohon sillä pijakalla sukaista . . ."

Anna Liisa pani sen neuvon mieleensä, mutta odotti
vielä ja käänteli leipiä. Mutta sitten muisti hän, että nyt
on syksy aika ja pimeä voi tulla vaikka milloin, ja menep-
päs sitten Hyvärilään. Ja silloin ei hän enää malttanut. Hän
läiskäytti Anttia leipälapiolla ruumiin keskivaiheille ja
sanoi:

„Ala nyt jo nousta siitä ja mennä Hyvärisen ukolta
tulitikkuja hakemaan, jotta pääsee tästä pellavariiheen!"

Antti nousi verkalleen, istui kotvasen, imeksi sammu-
nutta piippuaan unisena, haukotteli ja kysyi:

„Vai jo siitä on yli puoli vuotta Vatasen Jussin eukon
kuolemasta."

„Johan siitä on . . . Siinähän se Messu-Marian ai-
kana haudattiin", selitti Miina.

Antti haukotteli, haparoi lakin takaraivolleen, pani tu-
pakan, sytytti lieden luona hiilellä piippunsa ja lähti ulos,
kysyen ovesta mennessään Anna Liisalta:

„Sitä tulitikkuako sinä sanoit, jotta hakea Hyvärilästä?"

„Mene nyt jo siitä eläkä vetelehdi koko päivää?" vas-
tasi Anna Liisa, sanoen sen olleen asian, ja Antti lähti nou-

12

tamaan Hyvärilästä tulitikkua. Hetkisen kuluttua todisti hä-
nen menonsa Sormusen Miinakin, sanoen:

„Lähtipäs se Ihalainen hakemaan tulitikkuja."

Anna Liisa sanoi siihen vain:

.Lähti!"

TOINEN LUKU.

Antti Ihalaisen talo oli Murron salolla. Harvoin
sinne ajoi toisen kylän mies ajokärrillä. Lähimpään ky-
lään Luosovaaraan oli matkaa kahdeksan runsasta kilo-
metriä. Siellä se oli Hyvärisen talo, jonne nyt Antti
taivalsi.

Aivan ajatuksettomana kulkea jutuutti Antti Takkunur-
men kohdalle, jonka ohi hän ei koskaan voinut pysähty-
mättä mennä, sillä siinä veräjän korvassa, kasvoi hänen
elämänsä ylpeys: se iso hirsipetäjä, jota hän oli koko
ikänsä säästellyt ruumiskirstulaudoiksensa. Siinä seisahtui
hän nytkin, katseli petäjää piippu hampaissa lerpallansa ja
mietiskeH kehaisten aimo puutaan:

„Siinä se kasvaa . . . petäjä! Ja kyllä se on pakana
paksu! Pätii siinä kuoltua pötköttää."

Ruumiskirstu juohtui siinä mieleen. Hän mietti petä-
jästänsä:

„Ei sitä tarvitse muuta kuin kovertaa vain ontoksi,
niin kirstu on valmis. Ja sopii siihen yhden miehen raato,
vaikka hänellä olisi vallesmannin maha."

RauhalHsena lähti hän edelleen astua jutkuttamaan.
] lutta astuessaankin hän yhä vielä ajatteli petäjäänsä, jota
cli ikänsä säästänyt. Ajatukset kyllä kulkivat hyvin lais-

14

kasti, välinpitämättöminä, mutta olivat toki työssä. Hän
järkeili kuolemasta ja petäjästään:

„Kun se kasvaisi sisästä ontoksi, niin ei tarvitsisi kuol-
tua muuta kuin sahaisi vain poikki ja sitte pujottaisi ruu-
miin reikään, niin siellä sitä olisi . . . Panisi vain tulpan
reijän suuhun, niin olisi kuin puupullossa."

Ja sitte jatkuivat ajatukset yhtä laiskoina kuin astun-
takin. Hän mietti:

„Kun sattuisi vielä Anna Liisakin kuolemaan samana
päivänä, niin pujottaisi molemmat samaan reikään . . .
sinne hirren sisään, ja vetäisi hautaan!"

Se ajatus häntä huvitti. Tosissaan jatkoi hän, punni-
ten asiaa:

«Menisiköhän semmoinen kahden ruumiin pituinea
ruumispölkky yhdessä reessä, ilman takarekeä?"

Hän mietti mittoja ja petäjän paksuutta, varmistui ja
vahvisti:

„Ei se ryökäle menisi ilman takarekeä . . . Ainakin
jäisi takimaisen ruumiin pää jo reen kannan taakse riip-
pumaan."

Hän miettiä pinnasi asiaa, varmistui siinä uskossa, että
takareki on otettava, ja päätteli:

„Ei perhana vie sitä ilman takarekeä voisi vetää, jos
olisi Anna Liisa samassa pölkyssä. Keikkoaisi vielä pölkky
päälleen, kun riippuu niin pitkällä reen kannan takana,
ja silloin alkaisi takimaisen ruumiin pää kolista tietä
pitkin!"

Niin jatkoi hän laiskaa astumistaan ja yhtä velttoa aja-
tustyötään, kunnes ajatukset tyyten lakkasivat, kun hän oV
tullut siihen Leppämäen kohdalle. >

1 5

Mutta eikös juuri nyt siinä aja mies Murron salolle ja
han ajokärrissä istuen. Se tapaus oli sitäkin oudompaa,
kun oli syksyaika ja sumuinen päivä. Se tapaus olisi äl-
listyttänyt muita, mutta Antti ei ollut siitä tietävinäänkään.
Painoi vain tietä pitkin tulijaa vastaan ja ajatteli, että ol-
koonpa tuo kuka hyvänsä.

Mutta tulija olikin itse se Littilän Jussi Vatanen. Nyt
se ajoi jo kohdalle ja tervehti:

„Prtuu! Ka, siinähän sinä oletkin! . . Minä tässä olen
sinne sinua tapailemaan tulossa."

„Tässä ! " vastasi Antti tervehdykseen, jatkaen : „Kokun-
vaaran Kettuseltako sinä tämän tamman vaihdoit?"

„Kokun- ... Se ruunikarva ruuna oli niin toratsu,.
jotta arvelin, että joutaa se Kettunen hänen kanssaan tel-
mää ... Se onkin semmoinen julma piiskan heiluttaja,
se Matti Kettunen."

Miehet vaikenivat hetken. Antti suinasi hevosen takaa-
päin, katsoi sitten hampaita ja vahvisti todeksi:

«Kymmenvuotinen se vasta on . . . Paljonko annoit
väliä?"

„Siinä satamarkkasen korvilla."

„Vai sata!"

„Satahan minä sille. Eikä siinä ole Hikoja, kun se
ruuna oli toratsu ja tälle saa panna nel]ä jauhokuUa re-
keen ja lähteä sen kuorman vain pitää."

„Toratsuhan se taisi olla se ruuna. Minnekä sinä me-
net!" kysyi Antti kärryjä suinaillen.

„Ka sinnehän minä sinua tapailemaan, kun olisi vähän
sitä asiaakin ollut . . . Vaikka voihan tästä kääntyä ta-
kaisinkin, kun sinäkään et ole kerran kotona."

16

Hän käänsi hevosensa ja kehotti:

„Tule sinäkin istumaan . . . Onhan tässä karrissa ti
laa sen verran!"

Ja kun Antti oli noussut ja tammalle sanottu: prpoh!
selitti hän:

„Join markkinoilta ostin nämä karrit siltä Keräseltä,
mutta toisen aisan päästä vääntyy tuo raherauta ..."

Miehet ajoivat siitä edelleen äänettöminä. Jussi Vata-
nen ajatteli asioitansa, mutta Antti ei ajatellut mitään. He-
vonen käveli ylämäessä ja nyt Jussi otti puheeksi, sanoi:

„Tässäköhän se Romppaselta katkesi karrin aisa silloin
Olkkosen hirsitalkoissa?"

Hevonen oli jo junnannut karrit mäen päälle, kun
Antti vastasi omissa mietteissään:

«Tuossa mäen takana on hyA^ä jalaksen paininkoivu.
Olisi käytävä se ottamassa."

Nyt he imeksivät piippujansa ja yhä hautui asia Jus-
sin päässä. Nyt se oli jo kypsi ja hän mietti mistä päästä
alkaa. Tahtoi vähän ujostuttaa se kosiomiehen pyytämi-
nen. Antti mietti laiskana Vatasen kysymystä, muistellen
missä se Romppasen karrin aisa katkesi. Hän muisteli nyt
Vataselle:

„ Siellähän se taisi Karnän kujasilla katketa se Romp-
pasen aisa ..."

„Kärnän kujasillakos se katkesikin!" ihmetteli Vatanen.

„Kärnän", vahvistui nyt Ihalaisen muisto.

Sitten ajoivat he taas ääneti. Vatanen mietti sitä Hy-
värisen tytön kosimista. Yritti jo kysyä Anttia puhemie-

17

heksi, mutta ujosteli vielä ja käänsi asian toiseksi,
sanoen:

«Montako puuväliä siitä Ihalaisen nurmesta nyt tuli
heinää?"

„Neljä . . ."

„Vai nelipuuvälinen pieles tuli!"

„Neli!"

Mutta toimitettavahan se asia kuitenkin oli. Vatanen
rohkasi luontonsa ja kysyi jo:

„Minnekkä sinä olet menossa?"

«Hyväriseenhän minä. Anna Liisa siinä paistoi leipää,
niin rupesi karttamaan, jotta menisit siitä nyt joutessasi
vaikka ukko Hyvärisen luona käymään."

Jussi riemastui. Asia näytti rupeavan luistamaan it-
sestänsä. Hän mietti jatkoa, löysi sen ja sanoi:

«Sinulla sitä ei ole vielä mitään hätää, kun on vielä
oma Anna Liisa elossa,"

„Onhan se siinä vielä ollut . . . Anna Liisa."

Jussi Vatanen antoi tammalle ohjaksen periä. Tamma
vähän siitä närkästyi, viuhautti häntäänsä ja Antti huoma-
utti sen johdosta:

«Viuhauttaako se häntäänsä?"

„Ei se viuhauta, kun piiskalla antaa ihan tosissaan,
vaan minä kun näin leikillä vaan räpsyttelen, niin se siitä
ottaa pahakseen", puolusteli Jussi tammaansa ja lausui
sille pari hyväilyä:

„So, tamma . . . so . . . so!"

Sitten hän taas mietti sitä naima-asiaansa. Hän roh-
kaistui ja läheni asiaa, selittäen:

18

„Menisihän se siinä meidänkin talossa yksi Anna Liisa,
kun sattuisi sopiva ..."

„Onhan se hyvä olemassa talossa oma eukko", vah
visti Antti Ihalainen. Jussi oli samaa mieltä ja Antti näytti
nyt hänestä viisaalta mieheltä. Hän todisti:

„0n tänäkin vuonna viisitoista poikivaa ja kolme
hiehoa."

„Mhyy! . . Joko se musta lehmä poiki, kun ne akat
siitä juttusivat?" vastasi Antti, ja Jussi myönsi:

„ Johan se lauantaina poiki. Lehmisvasikan teki."

„ Juotitko sinä sen?"

„Ajattelinhan minä sen juotattaa, mutta arvelin, jotta
kun tässä ei ole omituista Anna Liisaakaan, niin kukapa
niitä siinä syöttää ja elättää . . . Onhan niitä siinä jo entuu-
destaankin, kun viisitoista lypsävänkin päätä puree heinää
poikki ..."

„Onhan siinä . . . Niititkö sinä tänä kesänä sen luh-
taniityn?", vilkastui puhe.

„Hampsittiinhan siitä enempiä heiniä . . . Vaikka on-
han siinä meidän talossa sitä muutakin heinämaata."

„Onhan siinä suuret nurmet", vahvisti Antti, ja nyt
hänkin arveli:

„Tarpeenhan siinä olisi oma lehmien ruokkija sinulla-
kin . . ."

Jussista se oli mieleen, mutta hän rupesi nyt pane-
maan vähän vastaan tenäten:

^Tuleepa tuossa toimeen ilman sitäkin."

«Tuleehan sitä", yhtyi Antti häneen. Se kiusasi Jussia.
Mutta Antti sattuikin korjaamaan asian, väittäen nyt:

„Vaikka apunahan se eukko kumminkin olisi."

19

«Olisihan se apuna siinä, mutta on sitä eukostakin
riesaa, kun sattuu oikein äkäluontoisen saamaan", vastus-
teli Jussi, vaikka kyllä varovasti.

Mutta Antti muisteli unessa kuulleensa eukkojen pu-
heen Hyvärisen tytöstä ja Jussista, ja eikös hänen pää-
hänsä pistänyt jo ajatus kehittää asiaa, varsinkin kun hän
oli Hyvärilään menossa. Sen ajattelun johdosta vaiettiin
hetkinen. Jussi odotti, että Antti rupeaisi häntä houkutte-
lemaan naimaan Hyvärisen tytön, tai alkaisi edes puheen
sinne päin. Hän räpsäytti taas tammaa ohjaksien perillä
ja Antti alkoi puheen sanoen:

«Pitäisit tuota häntää potuuksien alla, niin sitten se ei
saisi sitä viuhautetuksi."

„Ne ovat niin lyhyet potuukset, jotta häntä jäisi nä-
pistykseen", selitti siihen Jussi. Molemmat miettivät yhä
asiaa. Jo alkoi Ihalainen johtaa puhetta sinne päin,
sanoen :

«Kahdeksan sataahan se Hyvärinen sai tammastaan,
kun möi?"

«Pekkako?"

«Niin. Sitä Pekka Hyväristähän minä tarkotin", ään-
nähti Antti, ja Jussi ihmetteli:

«Vai sai se Pekka siitä tammastaan kahdeksansataa!
Ei ole tullut perätyksi koko talon asioita."

Hän jo haistoi Antin aikeet ja pani viime sanoillaan
vastaan. Antti poltteli piippuaan ja antoi taas tulla asian
puheeksi, sanoen:

«Ikämieshän sitä sinäkin kohta olet . . ."

20

„Vieläpä tässä ennättää asioita punnita ja ajatella . . .
Vastahan se seitsemännellä kymmenellä ollessaan ukko
Haaranenkin meni naimisiin sen Ratisen lesken kanssa."

Antti mietti ja jatkoi taas:

«Sitähän ne Hyvärisen tyttöä kehuvat akat kovasti toi-
men ihmiseksi."

Ilon kipinä pisti Jussia.

„Montakinhan sitä kehutaan tyttönä, mutta minkälai-
nen lienee sitten luonto, kun akaksi kerran pääsee! . ."

Hän nykäsi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien
perillä ja lisäsi:

„Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi
tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!"

„Eihän niitä tiedä!" myönsi Antti, mutta puolusti kum-
minkin taas;

„Vaikka eikö tuo lienee tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä
tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen . . ."

Jussi ei ollut Antin puhetta kuulevinansakaan, vaan
selitti :

„Siinä se Vanhanpihankin Holopainen nai sen Koisti-
sen tytön ja sai semmoisen riesan rekeensä, että en minä
vain asuisi sen akan kanssa samassa talossakaan . . .
Vaikka eihän senkään tytön äiti niitä kaikista kehnoimpia
akkoja ollut."

Antti jo oli menettää toivonsa. Olisihan ollut mukava
päästä häissä puhemiehen paikalle, kun Jussi oli hänen paras
ystävänsä jo pojasta pitäen, ja muutenkin oli Hyväriselle asiaa,
joten olisivat talossa riemastuneet. He olivat nyt kauvan vaiti.
Jussi Vatanen vain odotti, että Antti houkuttelisi hänet. Jo lä-
hestyi tiehaarakin ja hän jo pelkäsi, että Antti ei älyäisi.

21

Mutta Antti koetti vielä onneansa. Hän mainitsi:
„Eiköhän se Pekka Hyvärinen antane tytölleen tuhat
markkaa rahassakin ja siihen vielä lehmät ja muut kapis-
tukset kaupanpäällisiksi."

„Mitäpä niistä on eukon myötäjäisistä! Suurentelee
sitten vain niistä!" vastusteli Jussi.

Niin he jatkoivat. Antti oli jo heittää koko yrityksen.
Mutta kun he tulivat tiehaaraan ja Antti jo laskeutui kär-
ryistä, puhui Jussi:

„Sitä minä tässä ajattelin, että kun sinä nyt muuten-
kin sinne Hyväriselle olet menossa, niin jos tuota sitten
kysyisit sitä tyttöä . . . Kun häntä nyt niin hierot minulle."

„Ka saapihan tuota ottaa puheeksi! . . Vaikka eipä
minusta ole puhemiestä", lupasi Antti. Hetken kuluttua li-
säsi Jussi:

«Eipähän tuo ota, jos ei annakaan . . . Enkä minä
häntä muuten, vaan kun sinä tässä rupesit sitä niin ko-
vasti tahtomaan ja tyrkyttämään."

Mutta Antti puolusteli nyt itseänsä väittäen:

„Enhän minä semmoista ajatellut. Muuten vain tuli
puheeksi se Hyvärisen lyttö, sitä kun akat puhuvat ja ke-
huvat sen olevan riskin työihmisen."

Asia oli sovittu. Jussi tarjosi tupakkakukkaronsa ja sanoi:

„Pane siitä!"

Ja kun Antti latasi piippuansa selitti hän:

«Tulisit sitten sanomaan, jos se suostuu tulemaan. Niin
mennään sitten yhdessä ostamaan Joilta kihlakompeet ja
vähän muutakin parempaa."

22

Antti siihen lupasi vain:

„Ka saapihan tuota tulla . . . Setolkkaremelin maha-
nauha näkyy höltyneen", lopetti hän, korjaten kirvonnutta
mahavyötä.

Antti Ihalainen saapui jo Hyvärisen kujasille. Siinä
seisahtui hän aitaa vasten seisomaan, luki ruiskeot pellolla
ja puheli:

„ Kuusi kekoako sillä Hyvärisellä on ruista?"

Sen sanottuaan hän jatkoi kulkuaan taloa kohti. Kar-
tanolla oli luokki painumassa aitan seinässä. Antti tarkas-
teli sen visusti ja puheli itseksensä:

„Pahoja säleitä on lähtenyt selästä . . . Tottapa ne
eivät ole sitä ennen painamista hyvästi hautoneet . . .
Mutta terve se näkyy sisästä ole\an."

Samalla aikaa oli Hyvärisen tuvan akkunaan ilmesty-
nyt akkunan täysi lasten kasvoja. Hyvärisen hoitoon oli
näet jäänyt kuusi pientä lapsenlasta sitten kun niiden isä
ja äiti oli kuollut. Yksi lapsista, tyttö, huusi:

«Ihalainen tulee!"

„Sekö Murron Ihalainen?" kysyi Hyvärinen, joka veisti
reen jalasta.

Tyttö selitti:

„Se, jolla on hyvin suuri nenä . . . Semmoinen kun
Vatasen Jussilla."

„Vai se se tulee!" lausui siihen emäntä.

Antti oli tarkastellut luokin painoksen ja vääntäytynyt
rappusten eteen. Siinä muisti hän nyt, mikä merkkivieras

23

hän oli. Aivan se nosti rintaa. Teki mieli vähän siistiy-
tymäänkin. Hän niisti nenänsä sormillaan, pyyhki näp-
pinsä kengän varteen, hankasi kenkiään kertasen nurmik-
koon ja työntäytyi tupaan.

Hän oli jo istuutunut, sylkässyt ja kotiutunut, kun
hoksasi tervehtiä, kysyen Hyväriseltä:

„Mistä sinä tuon luokkituomen löysit?"
„Matikaisen rajaltahan se sattui silmiin pistämään . . .
Kuuluuko sitä mitä sinne Murroille päin?" oli vastaus.

„Eipä tuota mitään . . . Satanut on vain vähinerin",
selitti Antti, ja emäntä kysyi:

„Terveenäkös se Anna Liisa yhä elää?"
Antti sytytti jo piippuansa ja samalla selitti:
«Eihän tuo ole mitään erikoisempaa valittanut . . .
Pellavia se aikoo ruveta loukuttamaan."

„Vai jo se pellavia! . . Tuliko monta roivasta?" jat-
koi emäntä ja Antti vastasi:

.,Eiköhän niitä liene tullut siinä kahta roivasta enem-
män kuin viime vuonna."
„Ähää! . . Vai kahta!"
„Kahta!"

Nyt oltiin ääneti. Hyvärinen veisteli reen jalasta, Antti
mietti jo miten alottaa kosimisen. Hän olikin saa-
maisillansa puheen päästä kiinni, kun Hyvärinen
sotki sen:

„Ka olisihan siinä pölkyssä ollut talon tupakoita . . .
Mitä sinä omistasi panit!"

„Samapahan tuo on!" murahti Antti ja painautui hau-
tomaan kosimispuheen alkua. Syntyi pitempi vaitiolo. Lap-
set rähisivät. Emäntä asetteli niitä:

24

«Ettekö te sikiöt ole siinä kunnollanne vieraan
aikana!"

Sitten polki hän rukkinsa aika hurinaan ja lappoi
kuontalosta torven täydeltä tappuraa rullalle solumaan.

Istuttiin, veistettiin ja kehrättiin. Antti hautoi sitä ko-
simispuheen alkua, imeksi piippuaan ja syljeksi. Ei ollut
nyt vain löytää sille puheelle sopivaa alkupäätä. Syytti jo
Hyväristäkin, kun se oli sotkenut hyvän alun.

Mutta vihdoin sai hän sen pään käsiinsä. Sylkästy-
änsä ja imastuansa savut, sanoi hän:

„Jo se kuuluu Makkosen imisä sika porsineen!"

„Vai jo se teki porsaat?" tokasi Hyvärinen.

„Jo . . . Perjantaina on tehnyt", vahvisti Antti.

«Montakohan tuo teki", uteli nyt Hyvärinen.

„Kymmenenhänseon. Täydenluvun on tehnyt." Emäntä
oli pysäyttänyt rukkinsa ja kysyi:

«Ovatkohan ne kaikki imisiä?"

«Niin nekö Makkosen porsaat?"

„Ne."

«Viisi kuuluu olevan imisää ja loput eikö nuo liene
Urosia."

«Vai viisi on imisää ja viisi urosaa ... On siinä
porsasta!" ihmetteli emäntä.

«Onhan siinä!" mukasi Anttikin, ja Hyvärinen ilmotti:

«Se on sitä Ilmakosta tuotua Kohosen hyvää sikarotua."

«Vai sitä se on!" murahti Antti. Emäntä huomautti:

«Pitää meidänkin saada sieltä yksi imisä porsas tuohon
kasvamaan. Hyvin joutavat nuo pennut sitä syöttämään."

25

„Ja johan se Jussi Vatasenkin musta lehmä on poiki-
nut", meni Antti likemmä asiaansa.

„Sekö Jouhkolan Voutilaiselta ostettu?"

„Se."

„Vai poiki se jo! Lehmjsvasikankohan se poiki", tie-
dusti emäntä.

„Lehmis-."

Sitten taas oltiin ääneti, kunnes Antti valmistui jatka-
maan:

„Onhan sillä Jussilla sitä karjaa . . . Viisitoista lyp-
sävän häntää heiluu olkikuvon edessä ... On siinä maito
poikineen siinä talossa."

Tytär, Anna Kaisa nimeltään, oli pallistanut paidan
helmaa ja katsahti nyt Anttiin ikäänkuin jotakin aavistaen.
Hyvärinen myönteli:

„Onhan se vankka talo Jussilla . . . Kymmenen puu-
taahan se yhtenäkin vuonna sanoi voita myöneensä . . ."

Antti riemastui. Asia näytti luistavan. Hän lisäsi vauhtia:

„Kova puuhamieshän se Jussi on aina ollut . . . Eikä
se sen eukko-vainajansakaan kanssa torasilla ollut."

Emäntäkin jo höristeli korviansa. Anna Kaisa näytti
syventyvän työhönsä. Jo kysyi emäntä:

„Vieläköhän tuo Jussi aikoo uusiin naimisiin mennä,
kun se Loviisa vainaja kuoli?"

Nyt oli Antti jo ylpeä asiastansa. Hän ei enää aiko-
nut Jussin puolesta rukoilla. Jo kehäsi hän:

„Tokko tuo Jussi jokaisesta huolinee, vaikka kyllähän
semmoiseen taloon tulijoita olisi."

26

Hän kopisti porot piipustansa, ja Hyvärinen ehätti nyt
ajoissa huomauttamaan:

„Siinä olisi tupakkapölkyssä ihan hakkajaisia."
Antti alkoi työntää pölkystä tupakkaa piippuunsa,
väittäen toki:

«Olisivathan tässä omatkin välttäneet . . ."
Ka sitävastenhan ne ovat siinä talonkin tupakat", ke-
hotteli Hyvärinen, ja emäntä jo tytärtä kehotti:

«Panisit, Anna Kaisa, tuossa pannun tulelle, kun on
etäisiä vieraitakin talossa."

Sitten istuttiin. Anna Kaisa alkoi hääräillä kahvin-
keittopuuhissa. Antti jatkoi taas ylpeilyään:

„Sillä on nyt Jussilla hyväjuoksuinen tamma, jonka
se on vaihtanut Kettuselta."

Ja kun hän luuli, että se ei vielä riittäisi, antoi hän
lisää, vahvistaen:

„Jo se on sen tamman saanut lakkaamaan häntäänsä-
kin viuhauttamasta. Saa vaikka ohjaksien perillä räpsätä,
niin ei vain pyöräytä takajouhiaan tamma . . ."

„Vai niin on saanut opetetuksi."

„Niin. Se on Jussi hyvä hevosmies. Aina se vain lem-
peydellä kohtelee hevostaankin ja näitä muita luontokappa-
leitaan. Toratsun ruunankin ennen vaihtoi pois, kuin ru-
pesi ruoskaa antamaan", todisti Antti.

«Helläsydäminenhän se Jussi on", myönsi emäntäkin
siihen.

«Hellä- ... Ja semmoinenhan se on mies eukol-
leenkin minkälainen hevoselleen", murisi taas Antti,

27

iloiten asian kulusta. Anna Kaisa hääräili lieden lumia
posket punaisina.

Nyt oli jo Jussi valmiiksi kehuttu. Kahvi höyrysi pöy-
dällä. Kun Antti hörppi toista kuppia, tarttui hän jo asian
juureen. Hän ilmotti:

„Vaikka eikö tuo Jussi vielä höynäytyisi uusiinkin nai-
misiin, jos sattuisi sopivan saamaan."

Sitten taas vaiettiin. Emäntä kehotteli tytärtä:

»Olisit sinä saanut laittaa syömistäkin vieraalle!"

Puhuttiin taas Jussin talosta, sen nurmista ja met-
sistä. Sillä aikaa oli ruoka valmistettu ja emäntä ke-
hotteli:

»Ottaisit tuosta nyt, Ihalainen, tuota voita ja leipää!
Ei tässä muita särpimiä olekaan."

Antti kopisteli porot piipustansa, työntäytyi pöydän taa
ja vastusteli sitä tehdestään:

„Eipä tässä olisi tarvinnut . . . Juur'ikäänpä lähdin
siitä kotoakin ruuan äärestä ..."

„No parempihan on syönnyltä syöttää", kehotteli isän-
täkin. Emäntä kysyi:

„Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se
Anna Liisa keitti?"

»Huttua."

Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vie-
läkin valitti:

»Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään
erityisempiä herkkuja . . . Toisit nyt Anna Kaisa sitä pal-
vattua sian lihaa ..."

28

Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli
mainio ruokahalu. Syödessään hän vielä kehuskeli:

»Siinä Jussin talossahan se ei liha lopu kesälläkään.
Kuusi sian jalkaa riippui viime keväänäkin räystään alla
palvaantumassa."

„Onhan sillä Jussilla Hhaa", täytyi Hyvärisen myöntää.

Ateria oli syöty. Oli taas puhuttu ja kehuttu. Tuli
siitä lähtöaika. Antti katseli jo lakkiansa ja huomautti:

„Sinne Anna Liisan luoksekin tästä olisi lähdettävä
mennä vääntäytymään."

Silloin syntyi ällistys. Hyvärinen ja emäntä ja Anna
Kaisa luulivat jo erehtyneensä, tai vielä pahempaakin ta-
pahtuneen: Antti Ihalaisen aivan suotta aikojaan kehuneen
Jussia. Oltiin ihan ääneti, veistettiin ja kehrättiin. Anna
Kaisa pyyhki pöytää, katse alas luotuna.

Mutta Antti kokoilikin vain voimiansa. Nyt oli hän
valmis ja riemastutti talon väen ilmoittaen lähtöä tehdes-
sään, lakki jo valmiina päässä :

«Semmoista asiaahan minulla olisi ollut, että jos tämä
Anna Kaisa suostuisi tulemaan sille Jussi Vataselle ihan
myötämöisin."

Sitten hän istui ja tupakoi. Ei kukaan tiennyt, kenen
pitäisi vastata ja mitä. Viimein täytti Hyvärinen sen teh-
tävän, sanoen veistäessään:

„Ka, omaasiansahan se on Anna Kaisan. . . Tehköön
mitä tahtoo!"

Antti odotti kauvan ja rohkaistui lopulta:

„Mitäs se Anna Kaisa siitä asiasta arvelee?"

29

Mutta Anna Kaisaa ujostutti sanoa, mitä hän arveli.
Emäntä riensi silloin avuksi ja selitti:

„Mitä se nyt Anna Kaisa itse älyää semmoisesta asi-
asta . . . kun Hyvärinen kerran sanoi, niin eikö tuo sillä
uskone."

„Ka uskoohan se minun puolestani, mutta ettei se
Jussi jäisi epätietoisuuteen, niin olisi varmempaa, jos Anna
Kaisa itsekin antaisi suostumuksensa . . . Meillä oli aja-
tus lähteä sitten Jussin kanssa Joille hakemaan kihlakom-
peita ..."

Hän odotti nyt kunnes Anna Kaisa myönsi ujona:

„Ka, johan se isä sanoi . . . Onhan tässä työväkeä
minuttakin."

„Onhan tässä!" myönsi Ihalainen, ollen jo pois menossa.

KOLMAS LUKU.

Asian selvyyden vuoksi on meidän nyt hetkeksi poi-
kettava jo alkaneesta kertomuksen juonesta siihen Lahden-
perän Kotilaisen taloon, jonka tuvan ikkunat Jussi Kinnu-
nen paikkasi tuohella ja päreillä.

Tämän Kotilaisen tuvassa istui juuri näinä päivinä
räätäh Tahvo Kenonen ristissä jaloin pöydällä ja ompeli
talon isännälle sarkahousuja. Kun hän oli työtänsä lopet-
tamassa, työntyi tupaan sen entisen Kaisa Hukkasen mies
Heikki Pirhonen ja puhui Tahvolle:

^Housujako se tämä Kenonen ompelee?"

„Housuja tässä ommellaan, housuja . . . Kuuluuko
sitä Pirhoselle mitä?** vastasi Tahvo, otti pullon, kulautti
ryypyn ja selitti:

„Lopettajaisryypyt tässä pitää ottaa ... Ja lähtöryy-
pyt . . . He, Pirhonen. Ryyppää sinäkin suruusi!"

Pirhonen totteli, joi, muikisteli suutaan ja valitti:

„Äh-häh! . . Onpa se väkevää!"

„0n se . . . Ja väkevää sen pitää ollakin ennen kuin
Kenosen laisen miehen kellistää", myönsi Tahvo, ollen hie-
man erotuulella. Ja pujottaen rihmaa neulan silmään ker-
tasi hän:

^Niin . . . Jotta vieläkö sitä Pirhoselle mitä kuuluu?"

31

„Eipä tuota erikoisempia . . . Läksin muuten vain ky-
symään, jotta eikö se Kenonen jo joutuisi tulemaan niille
meidän pennuille housuja ompelemaan?"

„Ei, Heikki ... Ei Kenonen tule ompelemaan", vas-
tasi Tahvo jyrkästi, veti säikeen, että suhahti, ja kehäsi:

„Tahvo Kenonen lähtee tästä pitäjästä pois, että pöläh-
tää . . ."

Heikki istui kyynäspäät polvien nojassa ja ihmetteli:

„Vai pois se Kenonen tästä pitäjästä!"

„Joo! Pois lähtee Tahvo ..."

„Tahvo on suuttunut koko kylään!" pisti emäntä, ja
Tahvo vahvisti:

„Joo! Kenonen lähtee nyt vähän entisiä henttujaan
tervehtimään . . . Pane, Kaisa, siellä rässirauta tulelle,
jotta saa rässätä nuo housunpersuukset . . ."

Hän viuhautteli säijettä. Heikki Pirhonen imi piippu-
aan ja kysäsi:

^Mistä pitäjästä se tämä Kenonen on oikein kotoisin?"

^Liperintaipaleelta on Kenonen syntyisin . . ."

„Vai oikein Liperistä ..."

^Liperistä . . . Liperissä on synnytty ja kasvettu, ja
Liperiin tästä taas lähdetään painautumaan", ylpeili Tahvo.

„Soo!"

„Joo! Liperiin lähtee Kenonen painaltamaan . . .
Ota siitä pullosta, että on jotain päässä pidettävää!"

Hän oli lähtötuulella. Heikki kysyi:

„Onko siellä Taipaleella vielä Kenosella perikuntaa
olemassa?"

„Ei, ei ole perikuntaa Kenosella . . . Onko sinulla Pirho-
nen jo paljon niitä pentuja?" retusi Tahvo. Pirhonen selitti:

32

„Johan niitä taitaa olla siinä puolen tusinan korvilla."

„Soo!«

„Joo! Puolen tusinan korvilla niitä jo pyrkii ole-
maan . . . Kas kun sillä tällä Tahvolla ei ole perikuntaa.
Eikö se ole aikonutkaan?" ihmetteli Heikki.

„Elä puhu Heikki Pirhonen niin, jotta Tahvo ei ole
aikonutkaan! Ei, Heikki! On se Tahvo aikonut ja on sitä
Kenostakin aijottu, mutta Kenonen on vieläkin Kenonen!"
kiivastui Tahvo. Ja Pirhonen kummasteli:

„Vai on se Tahvokin ennen nuorempana niin kuin ai-
koillut! Sielläkö sitä kotipuolella tuli aijotuksi?"

«Siellä."

„Vai siellä!"

„Siellä aikoi Kenonen, siellä. Sitähän minä ajatteUn
Matikaisen Anna Liisaa, joka nyt on sen Antti Ihalaisen
akkana", selitti Tahvo.

„Vai sitä se Tahvo."

„Sitä . . . Tunnethan sinä sen Matikaisen entisen tytön?"

„Eikö tuota tuntisi, jos sattuisi . . . Onko se sekin
niitä liperiläisiä?"

„0n se . . . Mutta ei se ole Antti Matikaisen, sen
veljensä tyttöjä, vaan sen Akkalan ukko Matikaisen tyttö
se on", selitti Tahvo.

„Soo! Sitähän minäkin jo arvelin, että ei suinkaan se
vain sen veljensä tyttöjä ole", myönsi Pirhonen, ja Keno-
nen kysyi äkkiä:

„No, tunsithan sinä sen Antti Ihalaisen? Sen joka
siellä Murroilla elää?"

„Enpä tuota ole sattunut kuulemaan", kielsi Heikki.
Kenonen ompeli ja selitti.

33

„Sitä Matikaisen tyttöähän minä aijoin, mutta kun sillä
Ihalaisella oli talo, niin se ukko Matikainen tuli väliin ja
alkoi siinä hänklättää ja Anna Liisa meni sitten Ihalaiselle . . .
Se saikin vähä ruman miehen."

„ Arvaahan sen!" myönsi Pirhonen. Kenonen yltyi:

„Joo, Heikki! Kyllähän sen arvaa . . . Ja sitten minä
aloin ommella ja juoda . . . Tuoppas tyttö serässirauta!"

„Vai ei Kenosella ole ollut muita tarkastuksen alai-
sena kuin Matikaisen tyttö!" ihmetteli Pirhonen. Kenonen
sylkäsi silitysrautaan ja kehäsi:

„Ohoh Pirhonen! Vai ei Kenosella ole ollut!"

„Vai on ollut muita!"

Kenonen sujautti sylkirautaa, jotta housut savusivat
sen edessä, ja kerskasi:

„On tällä pojalla ollut! Ovat sitä Kenosta rikkaan ta-
lon tytötkin itkeneet. Sekin Hyvärisen Anna Kaisa juoksi
hulluna Kenosen perästä."

„Ähää! . . Vai sekin!"

^Hulluna juoksi, ja nyt on vanhanapiikana . . . Alä luule
Pirhonen, jotta Kenonen on nointuostaan saatavana... E-heh!
Kuule, Pirhonen: sen Anna Liisan, joka on Ihalaisen akkana,
minä olisin huolinut, mutta en sitä Hyvärisen tyttöä."

„Eipä tietenkään sitä . . . Sieltäkö se on Liperistä
sekin peräisin? Se Hyvärisen tyttö?"

„Joo!"

«Soo!"

Ryypättiin viinaa. Kenonen puhalsi suustansa vesi-
suihkun housuille ja alkoi taas silittää ja kehua:

„Mutta kyllä Ihalaisenkin akka oli vesi silmissä, kun
minusta ero tuli ja piti Ihalainen valita . . ."

3

34

,Vai itki akka. No oli tuota syytä itkeäkin, kun piti
Ihalaiselle . . . Taitaa olla jo vanhakin mies . . . Ihalai-
nen tarkotan", meni Heikki Pirhonen mukaan, Tahvo yl-
västeli edelleen:

„Ja niin sanoi Anna Liisa, että 'elä sinä, Kenonen^
sure; kun Ihalainen sattuu kuolemaan, niin sinut minä sit-
ten otan'. Kuule sinä, Heikki Pirhonen, mitä Kenonen
sanoo . . . Tahvo Kenonen sanoo sinulle, että kyllä jos
vaan Ihalainen kuolisi, niin Kenosen se Anna Liisa etsisi,,
vaikka hän olisi Issakanvaarassa . . ."

„Etsisipä tietenkin. Ja se Kenonen nyt aikoo sinne
Liperiin?"

„Sinne. Liperiin vetää Kenosta. Liperissä se on vasta
oikea Suomi. Juo, Pirhonen, siitä pullon suusta!"

Oikeastaan ei Kenonen paljoa kehunut, vaan puhui lä-
hes silkkaa totta. Hyvärisen Anna Kaisa oli ollut häneea
silmittömästi rakastunut, ja hän oli rakastanut aikomaansa
Anna Liisaa; ne vanhat rakkaudet kytivät vieläkin, vaikka
tosin kaikki olivat jo tyytyneet kohtaloihinsa. Mitä taas
Ihalaisen Anna Liisaan tulee, niin siinä kehäsi Tahvo liikoja.
Anna Liisa kyllä oli hänestä vähän pitänyt, vaan ei rakas-
tanut hulluuteen asti. Pahimmin tuuliajolle oli jäänyt juuri
Kenonen, joka kierteli rauhatonna pitäjästä pitäjään, mil-
loin juoden, milloin ommellen.

Nyt oli hän saanut työnsä loppuun ja illan tullen ko-
kosi hän kapineensa pussiin ja lähti kotimaahan Liperiin,
jonne häntä veti veri.

Jussi Vatanen taivasteli talonsa pihalla ja ajatteli:

. , 35

«Jokohan tuo Hyvärisen tyttö ei älynnyt omaa etuaan
katsoa, kun sitä Ihalaista ei näy tulevan!"

Hetken hän mietti sitä, pani tupakan, meni tupaan ja
kysyi :

„ Jokohan se sauna kohta joutuu?"

„Ei tuo ole kuin selkiämistään vailla," murahti vanha
piika Ristiina.

Ilta tuli, mutta Ihalaista ei näkynyt. Jussi Vatanen
varmistui siinä uskossa, että Hyvärisen tyttö on ollut tuhma.

„Voi tuota pahuusta, minkä tekonsa teki!" päivitteli
jo Vatanen.

Alkoi pimetä. Vatanen oli nyt ihan varma siitä, että
onni oli ollut huono. Aluksi hän närkästyi siitä Antille ja
sadatteli häntä:

„Sen Ihalaisen vehettähän se oli koko juttu . . . Lem-
poko sen ajoikin tiellä minun vastaani!"

„Nyt saisi jo kömpiä siitä saunaan . . . Joka ilta tässä
pitääkin sitä sauna-röttelöä katkuuttaa . . . ikäänkuin ei
olisi muutakin työtä jo ihan korvia myöten!" äkäili Ris-
tiina, paiskaten pankolle kattilan. Mutta Vatanen oli nyt
tuittupäällä. Hän äyskäsi:

„Joutenkos teitä pitäisi tässä syöttää!"

Vaimo viskasi silloin vihaisena hänelle vihdan ja äyh-
käsi vastaan:

„Siin on vihta! Ala kömpiä siitä saunaan luitasi hau-
tomaan! . . . Ärjyy vielä siinä, kahmu, ja kiljuu kuin pa-
rempikin!"

Hän poistui vihaisena, ja Vatanen alkoi päivitellä:
„No vie sun vihtahousu tätä akattomana elämistä!
Tuolla tavalla ne räiskävät ihan vasten silmiä!"

36

Ja nyt harmitti Vatasta. Saunan lauteille päästyänsä
päivitteli hän sakeassa höyrypilvessä:

„No jokohan tuo Hyvärisen tyttö teki semmoisen te-
konsa, että ei tule! ... No tekiköhän tuo märä moisen
jutkun!"

Mutta juuri silloin avautui ovi, ja eikös Antti Ihalai-
nen työntäänny siitä saunaan. Vatanen tiedusti:

«Ihalainenko se on siellä?"

„Minähän se täällä koluan. Saunassako sinä olet jo
kylpemässä?" selitteli tulija.

„Ka saunassa. Se Ristiina sanoi päivällä, että jos
lämmitettäisiin sauna! . . . Riisu yltäsi ja tule yhteen löy-
lyyn!" riemuitsi Vatanen höyryn paljouden seasta.

Antti riisuutui ja kohosi lauteille, häviten sinne
kuin taivaan pilveen, istahti, heitti vettä selkäänsä ja
selitti :

„Tuvassa sanoivat, että sinä olet saunassa, niin arvelin,
että jos tässä menisi yhteen löylyyn."

Molemmat ähkivät ja puhkivat hetken. Viimein tie-
dusti Vatanen:

„Onko sinulla löylyä?"

«Saisipa tuota vielä lisätä," vastasi Antti. Vatanen löi
löylyn ja kohta suitsusi uuni sakeita höyrypilviä. Sauna
oli nyt pakahtua höyrystä. Lauteilla, sakeassa, läpinäky-
mättömässä pilvessä myllersi kaksi saman näköistä ja ko-
koista pulleata olentoa. Oikeastaan ei näkynyt mitään,
mutta kuului vihdan ropse ja hiljainen puhina:

„Puu! . . . Puuu! . . . Pu-puuuu!"

„Vai Ristiina se kärtti lämmittämään saunaa!" sai Antti
välillä huokastuksi.

37

„Puh! . , . Ristiina! . . . Puuh!" vastasi Jussi, ja saa-
dakseen jotain tietoa asiastaan, yritti hän jo sitä lähetä, ky-
syen kotvasen kylvettyään:

„Vai sai se Hyvärinen niin paljon tammastaan . . .
Ääh!"

Sitten seurasi äänetöntä kylpemistä.

Vihdoin lakkasi läiske ja pauhina. Miehet vetäytyivät
pitkälleen penkille, ja nyt kuului vain sulotunteen aiheut-
tama ähkinä:

„Äh . . . Äääh . . . Ää'ääääh!"

Kun sitä oli kotvasen jatkunut, ilmotti Antti:

„ Sanoi se Hyvärisen tyttö tulevansa!"

„Äää-ääh! . . . Äää-äääh! . . . Ääää-ää-ääääh!" kuu-
kui taas, kunnes Jussi Vatanen tiedusteli:

«Pannaanko vielä löylyä uunille?"

»Pannaan vain!"

Ja nyt alkoivat taas vihdat iloisesti läiskiä. Ei kos-
kaan ollut Vatanen heiluttanut lehtevää vihtaa sillä rie-
mulla kuin nyt. Antti kehäsi vähän saunaa ja Vatanen
myönsi:

„Kyllä se on tuo kylpy oikeata maamiehen herkkua."

„On se! . . . Pyllistä, niin minä kylvetän peräpuo-
liasi! myönsi Antti ja Jussi ihastui:

„No kylvetä! Kylvetä veikkonen . . . Niin! . . . Kas
kun se tekee h3rvää! . . . Vai sanoi Hyvärisen tyttö tule-
vansa! . . . Lyö sinne ylemmäkin, sinne lapaluille asti . . .
Äää-äh! . . . Ää-äh! Hankaa vähän vihdalla! . . . Hankaa
sieltä ylempääkin!"

„Nyt minä pyllistyn! Kylvetä sinä!" keskeytti Antti
punaisena, ja Jussi alkoi käytellä vihtaa, käskien:

38

„Pyllisty paremmin! . . . Pyllötä niin, että otat käsil-
läsi penkistä takapakkia, jotta ei selkä hytky!"

«Hiero vähän vihdalla!" kehotti Antti. Jussi alkoi hie-
roa. Siinä kumaruksissaan ollen, käsin penkistä pidellen,
toisti nyt Antti Jussille:

„ Sanoi se tyttö tulevansa ja ukko Hyvärinen on mie-
lissään."

«Arvaahan tuon , . . Hieronko minä täältä paksum-
maltakin paikalta?"

«Hieroi"

«Rupeahan mahallesi penkille, niin sitten se parem-
min ottaa maistuakseen. Siinä tuolla tavalla ollessa antaa
selkä vähän perään ja hetkuu," pyysi silloin Jussi. Antti
totteli. Punaisena, vähän itseään kutristellen kehotteli hie-
rottava :

«Hiero sieltä kupeilta . . . sieltä nivusista! . . . Äää-
äh! . . . Lyki nyt harteita myöten! . . . Nöplöttele niitä
selkäUhoja . . . Hyvä löyly tässä saunassa on . . . Äää-äh!"

«On sinulla hhava selkä . . . Ihan hyllyy," todisti Jussi.

«Ei tämä minun selkäni ole mitään Pirhosen selän
rinnalla . . . Siinä selässä on läskiä," kainosteli Antti, ja
kun kerran puhe oli johtunut selkien lihavuuteen kehäsi
Jussi vallesmannia:

«Mutta ei se Pirhosenkaan selkä ole mitään tämän Li-
perin vallesmannin selkään nähden . . . Kun sitä saisi sau-
nan löylyssä oikein lykkiä, niin kyllä siinä liha olisi liik-
keessä."

«Onhan sillä selkää tällä vallesmannilla!" ... Ei sitä
tarvitsisi suurenkaan pitäjän vallesmannin hävetä," sanoi
Antti.

39

Kun se osa kylpyä oli suoritettu ehdotti Vatanen:

»Pannaan nyt jo loppulöylyt ja valellaan tuolla kuu-
malla vedellä. Otahan tuo kippa ja valele sinä ensiksi!"

Sauna oH taas höyryä täynnä. Sen seassa riemuitsi
Ihalainen:

«Tuntuvat jo luut rupeavan vetreytymään. Auttaa se
tämä kylpy maamiestä!"

„Aa-uttaahan tämä!" vastasi Jussi.

He olivat kylvyn sulouden miltei loppuun kylpeneet.
Nyt istuivat he rinnatusten lauteiden peräpenkillä kuma-
rassa, kuin kaksi kylvyn jumalaa olisi istunut valtaistui-
mellansa. Iho oli paistunut punaiseksi ja nenän päästä
norui vesipisaroita lattialle. Kuului hiljaista suloista huo-
kausta:

„Huuu! . . . Hu-huu! . . . Hu-huu!"

Siinä istuivat he ja huokuivat kuin olisivat olleet sii-
hen opetetut parihevoset. Jussi Vatanen arveli silloin:

„Konsti on osata elää oikein, mutta vielä suurempi
konsti on oikein kylpeä, niin jotta tuo syntinen lihakin
saapi jotakin nauttia tässä ajallisessa elämässä ..."

„Se ukko Simos-vainajahan se osasi kylpeä niin, jotta
muu talon väki kun katsoi vain sitä, niin joulukahvitta oU-
sivat olleet," muisteli Antti, ja nyt istuivat he taas rinna-
tusten höyrypilvessä ja antoivat lihan nauttia. Siinä istues-
saan aprikoi Antti:

«Onkohan taivaassa saunarustinkia?,,

„Ei suinkaan se ilman sitä," virkkoi Jussi omaa
asiaansa ajatellen. Kylpy oli lopussa, ja paitaa pääl-
leen pujottaessaan meni hän taas samaiseen asiaansa, jär-
keillen:

40

„Johan minä tässä saunaan tullessa sanoin, jotta ei se
nyt Hyvärisen tyttö vaan niin hullu ole, että ei omaa
etuaan älyä katsoa, kun on kerran ripillekin päästetty.
Sillä ei niitä nyi ihan tuhmia Liperissä ripille lasketa."

„Eihän niitä lasketa. Tökötilläkö sinä olet voitanut
lapikkaasi, kun siltä haisevat?" tokasi Antti. Jussi vastasi:

«Tökötillä . . . Niin ja onhan sillä Hyvärisen tytöllä
viisas isä, niin jotta olisihan se oikaissut, jos ei tyttö itse
olisi älynnyt . . . Housujako sinä haet?"

„Housuja."

„Ka tuossahan nuo ovat." Jussi viskasi Antille hou-
sut ja johtui niistä asiaan, iloiten:

„Onhan tässä jo houhut pesun tarpeessa, sillä kun ei
sitä omituista akkaa ollut, niin ei sitä tuota vierastakaan
ilkeä tässä joka viikko pitää pesemässä, ja sille palkkoja
maksaa."

Hän veti housuja jalkaansa ja kehui:

„Vaan kunhan se Hyvärisen tyttö tähän vartonaiseksi
talon akaksi tulee, niin sen pitää lähteä lian housuistakin,
kun se hyvän lipeän keittää ja omin käsin pesee ja huuh-
too. Pätii ne housut silloin jalkaansa vetää!"

„Pätii!" murahti Antti. He olivat jo pukeutuneet ja
lähtivät tupaan.

NEUÄS LUKU.

Seuraavana aamuna valmistautuivat he jo varhain läh-
temään- kihlojen ostoon. Antti kyllä vähän valitteli, kun
ei tullut Auna Liisalle annetuksi tietoa, mutta sitten loh-
duttausi sillä, että mikäpä toisella oli siellä hätänä. Saisi-
han hän sen sitte tultuakin tietää.

Mutta siinä lähtöä tehdessä kaivoi Jussi piilosta pul-
lon, jossa hilkkui veden näköistä. Kun hän hilkutteli sitä
näki Antti mitä pullossa oli. Mutta saatuansa Niirasen
asiassa maksaa kovat sovinnaiset olivat he luvanneet kes-
kenään, etteivät enää koskaan viljelisi väkeviä juomia.
Eikä kumpikaan tahtonut nyt sitä lupausta ensimäisenä
rikkoa.

Mutta kun pullo oli kotvasen pöydällä ollut ja he sitä
salavihkaa katselleet, alkoivat he sitä jo ajatuksissaan kier-
rellä ja ikäänkuin houkutella toinen toistansa rikkomaan
lupauksensa ... He miettivät miten alkaa, jottei toinen
vain huomaisi. Jussi hilkutteli taas pulloa, ikäänkuin tar-
kastellen, mihin sen viinan siitä panisi. Silloin kysyi jo Antti:

„Vieläkö siinä on?"

«Vielä. „

Vaiettiin hetki. Taas kysyi Antti, kun Jussi näytti ai-
kovan kätkeä pullon:

42

„Onko se sitä Niirasen aikaista vielä?"

Nyt alkoi Jussi selittää:

»Sitähän minä tässä ajattelin, että olisiko häntä ottaa
sieltä Joilta häitä varten sen ukko Hyvärisen maistiaisiksi.
Tämä on vielä samaa, joka villitsi meidät ukko Niirasta
pieksämään."

Yli kaksikymmentä vuotta oli se saanut olla koske-
matta. Nyt oli koko pullo ensi kertaa sen surullisen ta-
pauksen jälkeen käsilläkään. Jussi pani pullon ja miehet
katselivat sitä ja muistelivat vanhoja aikoja. Antti jo
sanoi:

„01i se aika tappelun mötäkkä. Neljä lehmää näet
meni sen kylkiluista."

„ Olihan se koko nujakka. Mutta ei ole sen koommin
vilHnnytkään," muisteli Vatanenkin.

Taas katselivat he surullista pulloa. Jussi selitti:

„Pitää sitä ukko Hyväristä varten tuoda. Aijon ottaa
tuon pullon mukaan, jotta ei tarvitsisi uutta pulloa ostaa
vaan kun siinä on tuota entistä . . ."

Hetken kuluttua hän lisäsi:

«Mihinkähän tuon entisen panisi?"

Antti epäröi. Hän yritti toki varovasti kierrellen :

«Mihinkäpäs sen viinan osannee panna!"

Kauvan he saivat siinä kierrellä. Kun asia ei ruven-
nut sillä lailla edistymään, teki Vatanen ruton päätöksen
ja sanoi:

„Sitäliän tässä minäkin ajattelin, jotta otetaan se läh-
tiessä, niin saa tyhjäksi pullon, jolla voi tuoda häiksi."

Antti vähän väkisteli näön vuoksi, mutta lopulta myön-
nytti:

43

„Ka kun sinä nyt sitä niin tyrkytät, niin eipähän tuo
nyt viisasta miestä muutama ryyppy sen hullummaksi
tehne."

„Eihän se mitä tee . . . tämä nyt muutama pisara!"
vakuutti Jussikin, ja he alkoivat ryypiksiä.

Tamma juosta lötkötteli laiskasti. Jussi alkoi nyt tar-
kemmin asiaa perätä, kysyi:

„Kuusi kekoako sillä Hyvärisellä on ruista?"

«Kuusi. "

„Vai kuusi!"

„Kuusi . . . Vieläkö siinä pullossa on?"

„Vielä."

Miehet ryyppäsivät ja Jussi meni asiaan syvemmä.
Hän tiedusti:

„Syöttivätkö ne sinua Hyvärisessä?"

„Syöttiväthän ne," myönsi Antti, ja Jussi heltyi, tun-
nustaen:

„Höyliä väkeähän se on se Hyvärisen joukko . . ."

„Onhan se ollut höyliä . . . Tässäköhän se on sen
Mikko Niirasen tiepalsta?"

Jussi ei sitä tiennyt eikä siis vastannut, mietti vain
asiaansa ja kysyi taas:

„Vai kuusi ruiskekoa on Hyvärisellä ... Ei tainnut
tulla puhetta muusta asiasta?"

»Tulihan siinä muistakin . . . Niistähän minä Makko-
sen sian porsaista alotin," selitti Antti.

„Vai niistä sinä niinkuin lähdit veivittämään!"

44

„Niistä! . . Taisi siihen pulloon vielä jäädä?"

Jussi kaivoi pullon taskustansa, mutta ei hän ollut
aivan tyytyväinen, kun ei Antti itse sanonut, että hän oli
puhunut siitä tuhannesta markastakin. Taas hän kysyi:

„Ei tainnut tulla sinulla muusta puhutuksi kuin niistä
Makkosen sianporsaista?"

»Puhuttiinhan siinä toki lehmistäkin . . . Taisi tulla
siitä sinunkin mustasta lehmästäsi puhutuksi," muisteli
Antti, ja Jussi kysyi:

„ Sanoitko sinä jotta se poiki?"

„Sanoin ... Ei se tuo tamma enää viuhautakkaan
häntäänsä."

Jussi murjotti ääneti. Antti joutui nyt hautomaan aja-
tuksiansa. Mutta viina ja päivä raukasi niin, ettei hän jak-
sanut mitään ajatella. Aivan umpimähkään sanoa tokasi hän:

«Antaa se Hyvärinen tytölleen kelvollisen akan osuu-
den . . ."

Jussille oli se ilosanoma. Nyt ei hän enää udellut,
luuli näet Antin sanoneen sen Hyvärisen pyynnöstä. Hän
riemastui, kaivoi pullon, tarjosi ja selitti :

„Onhan se Anna Kaisa pulska tyttö näin ikämieheen
katsoen ... Ja varsinkin kun ukko vielä antaa hyvät myö-
täjäiset, niin ei siinä ole mitään katumista."

Antti haukotteli. Viina alkoi nousta päähän. Mutta
Jussin kieli alkoi päästä siteistä. Pullo siinä teki työtä
muun hyvän apuna. Mies alkoi jo kertoa omia salaisuuk-
siaan. Pitkän aikaa olivat he niin ajaneet ja jo välillä
pari kertaa hihkaisseetkin, kun Jussi tunnusti:

«Oikeastaan minä alkuaan nuorena ollessani ajattelin
sitä Kaisa Karhutarta, mutta tällä eukko-vainajalla sattui

45

olemaan muutakin kavetta, ja oma talo oli rappiolla, niin
tuli arvelluksi, jotta menköön Karhutar sille Makkoselle."

„Vai Karhutarta sinä silloin!" tokasi Antti. Jussi pyy li-
kasi jo silmäkulmaansa, johon vanha muisto herautti vettä.
Nyt hän jatkoi:

«Kaisaahan minä silloin . . . Otetaan nyt pullosta!"
keskeytti hän, kun pyrki itkettämään. Ryypättyä hän jatkoi:

«Makkosellehan se sitten Karhutar menikin ja täällä-
hän ne Joilla kuuluvat asuvan . . . Ota siitä pullosta."

Ja Antti otti ja Jussi otti myös. Viina alkoi huuh-
della pois vanhan rakkauden suruja. Jussi jo hihkasi:

„Mutta perhanan kaunis tyttö se Karhutar olikin. Hei
tamma! Viuhautappas vaan siinä häntääsi, senkin emä-
lehmä!" ärjäsi hän lopuksi, tamman kujeista suuttuneena,
antoi ohjaksien periä tammalle ja kiljasi:

„Hih tamma!"

„Anna tamman heiluttaa häntäänsä, on tässä maail-
massa tilaa, Hih, tamma . . . Hiiiiii!" hihkasi jo Anttikin.

Tamma alkoi juosta täyttä ravia. Ajettiin, ryypittiin.
Jussi kehäsi:

„Tuhat markkaa tuosta tammasta saisi maksaa ja se
vain ei lähtisi Vataselta! . . Juokse, tamma! . . Anna nyt
huitoa!"

Tamma porhalsi jyrkkää alamäkeä myöten täyttä ravia.

„Hih!" hihkasi Jussi.

„Ih!" yhtyi siihen Antti. Jussi kerskasi, kun tamman
vauhti hiljeni:

„Iloita sen pitää Hyvärisen tytön, kun Vatasen Jussi
sitä tammallaan pappilaan porhalluttaa! Ota minua kau-
lasta kiinni Ihalainen! . . Likistä! Niin! . . Eeeee!"

46

„He-hee!" kertasi Antti. He ajoivat käsi kaulassa ja
yrittivät jo pieneksi lauluksikin panna. Antti kysyi:

„01etko sinä humalassa?"

„En . . ."

„Vai et ... En minäkään sitten ole . . . Hii-iii!"

„I-iiiiii!" pillitti Jussi vastaukseksi ja tamma sai nyt
ohjaksen periä.

Eräässä paikassa tuli heitä vastaan kotipuolen mies,
Ville Huttunen, ja yritti puhua:

„Prtuu! . , Ihalainenko se on ja Vatanen? Minnekä
te ajatte?"

Mutta Jussin tamma porhalsi vain ohi. Kun Huttunen
yhä huusi: «minnekkä te ajatte?" eikä oikein tehnyt mieli
jo kaikille asiata huutaa, koska ei ottu vielä kuulutettu-
kaan, niin kehotti Antti:

„Sano jotta Amerikkaan!"

«Amerikkaan menee tämä Ihalainen ja minä olen vain
muuten kyydissä, mutta jos riehaannun, niin menen mu-
kaan," huusi Jussi oitis taaksensa ja Huttunen alkoi siu-
nailla itsekseen :

«Herra isä siunatkoon! Mikä sille nyt Ihalaiselle tuli,
kun Ameriikkaan, ja heittiköhän tuo kontunsa ja akkansa-
kin tänne!"

Hän huusi vielä miesten jälkeen :

«Minnekäs sinä Ihalainen akkasi heitit?"

„Sano lemmolle, jotta minä sen hylkäsin," kehottj
Antti Jussia. Jussi täytti pyynnön :

„Ei Ihalainen välitä vanhasta akasta; Ameriikassa saa
nuoremman. Hei tamma!"

47

„Vie terveisiä Liperiin!" huusi vielä Antti. Ville Hut-
tunen oikasi itsensä suoraksi kuormansa päälle, kiirehti he-
vostaan ja iloitsi;

„No kyllä se nyt Variksen akka kahvit keittää, kun
minä vien sille ensimäisenä tämmöiset terveiset,"

Vähän ajan kuluttua tuli miesten vastaan nahkakaup-
pias Kukkonen, joka ajeli lammasnahkoja ostamassa. Kun
hevonen porhalsi hänen ohitseen, hihkasi Antti:

„Nämä pojat menevät Ameriikkaan. Hei! Anna, Va-
tanen, tamman huhkia!"

Silmät pyöreinä katseli vastaantulija heidän jälkeensä
ja siunaili hänkin, ymmärtämättä mikä oli talon isännän
saanut lähtemään Ameriikkaan. Ohi päästyä puheli Antti:

„0n se ravakka juoksija tuo tamma. Senköhän se on
Riikosen oriin peruja!"

„ Sen se on! So tamma! On se tämä akalliseksi pääsy
taas aika kipakkaa peliä! riemastui Jussi. Tamma lauk-
kasi. Sattui aukeamaan rinnustin ja juuri kun Jussi näpe-
löi sitä kiinni, lähestyi Tahvo Kenonen. Se harmitti sekä
Anttia että Jussia, sillä Jussi tiesi Anna Kaisan rakastaneen
Tahvoa, ja Antti tiesi taas Tahvon kosiskelleen Anna Lii-
saa kanssaan kilpaa. Ynseiksi tekeytyivät nyt molemmat
miehet ja pikku vekkuleiksikin.

Tahvo tuli, pysähtyi ja kysäsi:

»Ihalainenko se tässä on ja Vatasen Jussi?"

„Kah, Tahvo Kenonen se on," vastasi Jussi. Kenonen
vakuutti se olevansa ja menevänsä Liperiin. Silloin ky-
syi Ihalainen:

»Astumallako sinä Kenonen vain kuljet?"

Kenonen vähän nenäytyi kysymyksestä ja vastasi:

48

„Älä sinä Ihalainen ylpeile hevosillasi ... On se
Paavalikin jalan vaeltanut."

„Mitä sinulla on siinä pussissa?" pisti siihen Antti
ivalla. Kenonen ylpeili edelleen':

„Kuule, Ihalainen: Kenosen ompelemissa housuissa on
Juvan rovastikin saarnannut. Ja semmoisen saarnan piti-
kin Maarian päivänä, että Vuotilaisenkin akalta pääsi itku.
Elä silloin kysy, jalanko se Kenonen kulkee!"

„01e ääneti?" suuttui jo Antti. Mutta Kenonen ei ollut
ääneti. Hän muisti Anna Liisan lupauksen Antin kuole-
man jälkeisestä naimisesta. Hän kerskasi salaperäisenä:

„01eko ääneti? . . Kuule, Antti Ihalainen! Elä sinä
ylpeile sillä talollasi, sillä et sitä vielä tiedä, vaikka kuka
siinä sinunkin talossasi kerran isännyyttä pitää!"

Jussi oli saanut valjaat kuntoon, hyppäsi karriin ja hih-
kasi tamman täyteen ravijuoksuun.

Mutta Kenonen jatkoi matkaansa. Hän tuli Variksen
mökkiin juomaan vettä janoonsa. Mutta siellä kuuli hän
ihmeellisiä asioita. Ville Huttunen oli siellä syöttänyt he-
vostansa ja kertonut, että Ihalainen ja Vatanen olivat Ame-
riikkaan menossa.

„Entäs se Ihalaisen akka?" kysyi silloin Kenonen häm-
mästyneenä. Variksen eukko siihen selitti ja päivitteli:

„No kun sen on paha henki villinnyt koko sen Iha-
laisen niin, että se on hylännyt akkansakin ja lähtenyt toi-
sen jälestä lentämään. Vanha mies! Ihan on näet otta-
nut laillisen eron Anna Liisasta."

Itse Variskin siunaili siihen:

49

„No kyllä se villitsijä saa vakaankin miehen vietellyksi,
kun kerran sen verkkoon joutuu. Niinkuin nyt se Ihalai-
nenkin ja Vatanen! No saa se villitsijä pään nurin."

Mutta nyt riemastui Kenonen. Nuoruuden rakkaus
leimahti hänessä. Hän jo kysyi:

„Jäiköhän se Anna Liisa muuten hyviin voimiinsa?"
„Ka mikäs sillä on! Terve ja riski ihminen, jotta olisi
luullut Ihalaiselle vielä kelpaavan monet vuodet!" vas-
tasi Iida.

„Vai vielä se on Anna Liisa riski työakka! . , Ja en-
täs lehmät? Siihenkö ne Ihalaiselta jäivät?"

Iida selittää Huttuselta kuulemaansa ja siunailee:
„Siihen ovat jääneet lehmät ja hiehot! Pahahenki näet
oli villinnyt miehen niin, että lähti ihan paljailla hou-
susillaan!"

Kenosen päätös oli valmis. Hän katsahti nopeasti pu-
kuansa. Se oli vanha ja rutistunut, ja housujen takapuo-
lella oli pieni korjaus tarpeen. Innoissaan hökäsi hän
silloin:

„No nyt teki kehno kerran viisaan teon, kun vei Iha-
laisen eväänään!"

Hän kopeloi takapuoltaan ja lopetti suuttuen:
„Kehnokohan nuo housujenkin syötävät nyt repi!"
Oitis riisuutui hän alushoususilleen, otti vaatteensa har-
jattaviksi, touhusi ja kysyä pöläytti:

^Iidako se on tämän Variksen akan nimi?"
^Iidaksihan ne tätä papin mukaan haukkuvat, vaikka
olisihan se näin mökkiläisen akan nimeksi välttänyt vaikka
paljas Maija tahi vaikka Suso", mukasi Varis. Kenonen
hääräili ja käski silloin Iidaa:

4

ÖO

^Paneppas Variksen akka siellä lieteen tulta, jolla saa
tässä rässirautaa varistaa ja rässätä housut ja paltot sileiksi
kuin peilin! Käy hakemassa kuivia risuja, jotta syttyy vä-
lemmin!"

Iida totteli. Itse Kenonen alkoi pyyhkiä pöydältä pois
Variksen äsken hakattuja, kuivamaan levitettyjä tupakoita
ja komensi kiihkoissaan:

,Vie pois, Varis, ne tupakan törkysi pöydältä, että pää-
see siinä housuja paikkaamaan ja silittämään!"

Hetken kuluttua sujautteli hän silitysraudalla housu-
jansa, puhdisteli ne enemmistä tahroista, pukeutui ja lähti
hylättyä Anna Liisaa kosimaan.

VIIDES LUKU.

Oli siitä mennyt se päivä loppuun ja tullut yö. Se
yökin oli mennyt menojansa, ei aivan kokonaan, mutta jo
aamupuolelleen.

Silloin heräsi Ihalainen ensiksi ja alkoi puolittain ta-
juttomana kopeloida tupakkakompeitaanpään-aluksensaalta.
Mutta tätäpä ei löytynytkään. Se tuntui pakenevan. Hän
nousi polvilleen ja alkoi kömpiä ja etsiä pimeässä, tapu-
tellen kämmenellään lattialle levitettyjä olkia. Ihmetteli hän
myöskin, mitenkä hän ei pudonnut sängystä.

Siinä taputellessa sattui kämmenen alle jotain pehme-
ämpää ja Antti jo luuli löytäneensä pieluksen, kun se
älähtikin ja sanoi unen sekaisella Jussi Vatasen äänellä:

»Kuka horna se kasvoille taputtaa I"

Nyt meni Antti sekaisin. Hän ei hoksannut miten asiat
oikeastaan olivat, vaan kysyi pöhlönä:

«Vatanenko se on?"

Vatanen kuorsasi kerran ja käänsi kylkeään. Antti al-
koi taas kopeloida, mutta mitään ei löytynyt. Tuntui vain
kivistävän päätä. Hän istahti polvet pystyssä ja ajatteli kuin
unissaan eläjä, mitä tämä pimeys merkitsi.

Vasta kotvan istuttuaan tuli hän myöskin ajatelleeksi,
missä hän nyt oikeastaan olikaan. Pitkällisten ponnistus-

52

ten jälkeen hän sai sen verran selville, että heidän pitäisi
olla Joilla. Mutta olivatko he siellä ja missä siellä, sitä
hän ei käsittänyt.

Hän ryhtyi taas kopeloimaan pimeässä ja haparoi Va-
tasen käsiinsä, alkoi tätä nykiä ja herätteli:

, Vatanen! . . Nukutko sinä, Vatanen?"

Vatanen ärähti ja käänsi kuvettaan. Antin päätä al-
koi pahemmin pakottaa. Kauvan istuttuaan hän nukahti
istualleen ... Ja nyt hänen rasittuneet ajatuksensa loih-
tivat hänen uniinsa rosvoseikkailuU; samallaisen kuin oli
kerran Mäki-Olkkoselle tapahtunut. Öisellä metsätiellä hän
piti rosvoa kiinni, tukki sen suuta ja koetti itse olla ääneti,
että ei vain kukaan rikoskumppani kuulisi ja osaisi tulla
rosvon avuksi. Tämän rosvoyutun oli hänelle kertonut Va-
tanen tällä samalla kaupunkiin tulomatkalla ja nyt näki
Vatanen itsekin siitä unta.

Ja juuri sillä hetkellä sattui Antti heräämään pelotta-
vaan uneensa ja kahmasi pimeässä Vatasen kasvoja. Siitä
heräsi Vatanen ja nyt luuli kumpikin joutuneensa rosvojen
käsiin; oitis tarrasivat he toinen toisiinsa kiinni, aivan niin-
kuin Olkkosen rosvojutussa kerrotaan tapahtuneen ja niin
alkoi paini pilkkosen pimeässä.

No oteltiin siinä hetkinen. Ei kumpikaan uskaltanut
huutaa tuntemattomassa pimeydessä. Olet kahisivat per-
mannolla ja kuului vihaista puhkumista, kun miehet kie-
riksivät mitä ankarinta sylipainia sysimustassa yössä.

Mutta äkkiä avattiin luukku, jolla pieni ikkuna oli su-
lettu. Miehet tunsivat toisensa, kohottautuivat pehkuille
polvet pystyssä istua kyköttämään. Tuntui niin nololta,
«?ttä kumpikaan ei ilennyt kotvaan aikaan mitään puhua.

53

Viimein raapi Antti korvallistansa ja huomautti lattialle le-
vitetyistä Olista:

„Ruis-olkia ne näkyvät olevan."

Jussi vaikeni. Hyvän tovin istuivat he nyt äänettöminä
pehkuilla, ja molemmista tuntui olo hieman ilkeältä. Vasta
pitkän ajan kuluttua selitti Vatanen erehdystään:

„Minä ihan luulin rosvoja olevan."

^Niinhän minäkin!" yhtyi Antti.

Taas melkoisen tovin kuluttua päivitteli Vatanen ikään-
kuin itsekseen:

„No otappas ja sokaise ihminen!"

Nyt istuivat he taas ja miettivät, missä olivat. Kyllä
he sen piankin käsittivät; kun huomasivat rautaristikon ik-
kunassa, mutta eivät he siitä sen enempää maininneet.
Kauvan istuivat sanattomina, polvet pystyssä lattialla, kun-
nes Antti kysyi:

„Ei taida sinullakaan olla piippua mukana, että olisi
saatu savut?"
Jussi raapi päätään ja vastasi:

„Ei taida olla ... Ja tammakin on juottamatta."

No mitäs muuta kuin istua ja odottaa. Niin he teki-
vätkin. Antti siinä muisteli:

„01i se hyvä löyly sinun saunassasi toissa iltana."

Jussi ei vastannut. Hetken perästä lisäsi Antti:

«Jokohan se Kettunenkin on saanut saunansa kylpy-
kuntoon?"

„Johan se kuuluu viime viikolla siinä löylyt ottaneen*,
murahti siihen Jussi.

Ja taas istuivat miehet ja tyytyivät kohtaloonsa. Kauvan
olivat ääneti. Antti tarkasteli olkia ja aprikoi:

54

, Mistähän ne tänne olkia ostavat?*

«Kuka häntä tietää . . . Vaikka kasvattanevat oman
konnun pellossa*, ajatteli hänelle Jussi, ja Antti, joka pu-
risteli olkia, myönsi:

„ Hyviä olkia ne ovat olleet!"

Samaa mieltä oli Jussikin myöntäen:

„ Kyllä niitä lehmä olisi syönyt."

Apua vain ei kuulunut, vaikka tuli täysi päivä. Antti
oli noussut, tarkasteli ikkunan ristikkorautoja ja arveU:

„0n siinä paksua rautapunttia . . . Mitähän lienevät
heistä tuohon ikkunaan panneet?"

„0n siinä paksu rautakanki ollut!» tuumiskeH Jussi,
ja Hsäsi puheen jatkoksi:

«Tuommoista kankeahan se Kettunen osti karrin akse-
likseen ..."

Antti myönnytti:

„Kestäähän tuommoinen akselina, kun ei järin suuria
kuormia pane."

„Ke-estää", ylvästeli Jussi ja päätteli puhetta pitkit-
tääkseen :

«Hyvästi kolmen jauhokulin kuorman saa Kettunenkin
panna, eikä se akseli vaan sittenkään katkea jos ei nyt ole
järin suopikas tie."

„Kestäähän se kolmen kulin painon", jatkoi Anttikin
kyykistyen entiseen asentoonsa. Nyt täytyi Jussin jatkaa:

«Niin ... Ja vaikkapa nyt vähä notkistusikin van-
hempana niin eihän se silti pilalla ole, jos nyt ei järkiään
poikki katkea . . . Oikaisee vaan ja panee tallaa, niin on

55

taas kuin uusi akseli.*

„Ka uusihan siitä tallattamalla tulee", myönnytti Antti.
Mutta sitten loppui taas puheenaihe. Antti pinnisti sitä kek-
siäkseen ajatuksiaan ja löydettyään sen arveli:

«Onkohan sen Koposen ruunan patti parannut, kun se
leikkuutti sen mustalaisella?"

Jussi tunsi asian ja myönsi:

„Onhan se parannut, kun ruuna kuoli!"

Odottivat miehet taas puolisen tuntia. Antti katkasi
nyt äänettömyyden, ihmetellen:

»Vai kuoli se Heikki Koposen ruuna siitä mustalaisea
tohtoroimisesta!"

„Kuoli!«

Aika kävi pitkäksi kuin nälkävuosi . . . Jussi jo tuskasteli:

„Kun olisi jyskyttää tuohon oveen, jotta avaisivat!"

Mutta samassa saapui apukin. Ovi avautui ja poliisi
ihmetteli kynnyksellä:

»Kylläpä ovat olet pehkuina. Mikähän täällä on tuolla
tavoin piehtaroinut!"

Ottt vähän oudolta koko miehen puhe ja hymj^n tah-
toi vetäytyä poliisinkin suu hänen nähdessään nämä kaksi
saman näköistä ikämiestä istua kököttämässä pehkuilla
keskilattialla rinnatusten kuin kananpojat yöpuulla. Nau-
rahti hän ja selitti:

„Nyt olisi tutkittava sitä eilisenpäiväistä asiaa. Jos her-
rat niin kuin lähtisivät."

Silloin koetti Antti kääntää puhetta toisaalle toivossa,
että ehkä se siinä sotkeutuisi koko asia. Hän kysyi poliisilta:

56

^Onkohan se Pekka Parviaisen puoti vielä siinä enti-
sessä paikassaan?"

Siinä sanoi poliisi sen pysyvänkin, mutta yhtä hyvin
hän vain vaati lähtemään. Jussi yritti silloin tekeytyä ys-
täväksi. Hän kysyi :

„Mistä pitäjästä se tämä poliisi on vielä syntyisin?"

«Kiihtelysvaaralta . . . Mutta jos sitten lähdettäisiin
jo!" vastasi poliisi.

„Vai Kiihtelyksestä. Sieltähän se on tämä minunkin
tamma Kettusen Pekalle tullut. On se taitaa iso pitäjäs se
Kiihtelys."

„0n . . . Poliisimestari suuttuu. Niin jotta jos jou-
duttaisiin."

Jussi yritti jotakin keinoa, mutta poliisi rauhotteli
käskevästi :

„Ei siellä nyt vielä päätä poikki purasta. Aletaan vaan
mennä!" ja mentävä siitä oli.

Tutkinto oli jo lopussa. Jussi kun kuuli mistä kaikesta
heitä syytettiin, ihmetteli:

„Eihän sitä nyt olisi ennätettykään tehdä semmoista
pahan paljoutta, kun vasta illalla tultiinkin."

»Kiellä sitä puhumasta!" ärähti siihen poliisimestari
poliisille ja tämä neuvoi Jussia:

„Ei saa turhaa pöHstä!"

Jussi vaikenikin ja raapi harmissansa korvallistansa
kunnes poUisi kehotti:

«Saatte mennä takaisin putkaan odottamaan raastu-
vanoikeuden istuntoa."

Ja turhaan yritti Jussi tehdä tenää, moittien vihoissaan
poliisille:

57

„0n se rovastinkin poika juopotellut Joilla, vaan eipäs
sitä panna putkaan, kun se on papin poika. Mutta kyllä
maamiestä könyytetään oikeuden eteen, kun se vain sattuu
vaikka vähän aivastamaan, tahi pikkuisen kipakampaa
juoksua omalla hevosellaan ajamaan."

Aamulla he taas kyköttivät oljilla odotellen raastuvan-
oikeuden istuntoa. Jo alkoivat miehet puhella asemastansa
hiukan vapaammin. Antti näet ihmetteli:

,Kun ne eivät putkaan laita saunaa!"

Siihen toivomukseen yhtyi Jussikin järkeillen:

, Olisihan tosiansa paljoa mukavampi maata saunan
lauteilla ja kylpeä iltikseen, kuin tuossa lattialla kyhjötellä..
. . . Eikä niiden tarvitsisi olkiakaan ostaa. Sillä kyllä sitä
tavalUnen maamies tyytyisi paljaillakin saunan lauteilla muu-
taman yön nukkumaan."

»Tyytyisi sitä", lupasi Anttikin.

^Tyytyisi. Ja jos vielä toisikin vaikka vanhan hevos-
loimen alusekseen, niin hätäkö siinä olisikaan lämpimillä
lauteilla nukkuessa."

^Kaikenlaiset kompeet niillä herroilla vain pitää olla-
kin, kun nyt esimerkiksi tämä putkakin", ihmetteli Jussi..
„Mistä heidän päähänsäkin pitää kaikkienmetkujenjuohtua!"

Joutui sitten asian oikeudellinen tutkiminen.

Raastuvassa tuomari luki pitkän päätöksensä, jolla Antti
Ihalainen ja Jussi Vatanen, molemmat Liperintaipaleelta,
tuomittiin juopumisesta, rähinästä, hurjasta ajosta, katutap-
pelusta, poliisin vastustamisesta, akkunan särkemisestä ja
torikauppias Kankkusen kojun kumoon ajamisesta vetä-

58

mään sakkoa niin ja niin paljon, korvaamaan vaiiingon
sillä ja sillä summalla, sekä maksamaan kuluja ja kipura-
hoja sen ja sen verran.

Tyyneenä kuunteli Jussi alkua, mutta jo keskipaikoilla
kirosi hän Antille:

„Yhäkö sillä lemmolla piisaa!"

Ja kun siitä ei tuntunut loppua tulevankaan, kiehahti
veri, ja kun tuomari oli lopettanut, sanoi harmistunut Jussi
hänelle suoraan:

„Elä pölöpötä!"

Hänet tuomittiin nyt maksamaan sakkoa oikeuden louk-
kaamisesta. Se jo otti Antinkin luonnolle ja hän huomautti:

„Olkoot muut asiat miten hyvänsä, mutta sen minä
vain sanon, että kyllä se on h — tin väärin tehty tätä ala-
maista kansaa kohtaan, jotta nämä herrat ja muut joutilaat
panevat kaiken maailman pahat ja rasitukset talonpojan
niskaan."

Oikeus julisti nyt uuden päätöksen, tuomiten Ihalaisenkin
maksamaan sakkoa oikeuden loukkaamisesta. Oikeussalista
pois päästyään menivät he Antti Parviaisen kartanolle, is-
tahtivat rinnatusten hirsiläjälle, panivat tupakan, imeksivät
piippujansa ja miettivät Viimein ihmetteli Vatanen:

„Seköhän tuo Niirasen viinan tähde jaksoi tämmöisen
jutkun tehdä?"

Antti aprikoi kauvan ja myönsi lopulta:

„Eikö tuo liene se tehnyt."

Hän punnitsi vielä asiaa ja paransi:

„Kyllä kai se itse kehno on siinä rienannut hierimenä!
Sillä ei suinkaan se kukaan muu sillä tavalla ilkeäisikään
ihmistä villitä."

5»

„Ei ilkeäisi . . . Kehno se on ollut!" uskoi nyt Va-
tanenkin. „Ja putkaan näet jutkautti meidät se Niirasen
vanha pullon pakana ... en paremmin sano!"

He jatkoivat asian pohtimista ja harmistuivat kehnolle
ja viinalle. Ja kun he sitte laskivat miten paljo asia oli
tullut heille maksamaan, ei Jussi voinut olla raivostumatta
tammallensa. Hän löi sitä nyrkillänsä lautasille ja ärjäsi:

«Häh!"

Tamma silloin viuhautti häntäänsä. Moisesta Jussi yl-
tyi silmittömäksi. Hän syöksähti tamman eteen, heristi sille
nyrkkiään ja karjasi:

„Viuhautappas siinä vain häntääsi, senkin imisä, niin
nyhtäsen pois koko huiskuttimen, niin jotta ei jää kuin
selkäranka! . : Prtuu, siinä, lehmä!"

Hän osui nyt kaivelemaan karrissa olevia heiniä.
Sieltä sattui käteen täysi viinalekkeri. Suutuksissaan kätki
hän sen heiniin ia ähisi viinalle:

^Tuotakin lientä piti sille Hyvärisen kohmuUe ostaa . . .
eto tytöstä vielä! . . Eiköhän viinoitta eläisi sekin!"

Mutta lekkeriä kätkiessä sattui käsiin se tyhjä viina-
pullo. Hän seippasi sen, ryyppäsi, jo olisi vielä mitä ollut,
haisteli varmuuden vuoksi ja paiskasi sitten pullon kiveen
säpäleiksi, ilkkuen sille ilolla ikäänkuin voitokkaana uhi-
tellen :

„Ähäh! . . Vieläkö nyt jutkautat ihmisiä poliisiputkaan!"

Mutta kun he hiukan myöhemmin söivät eväitänsä
hirsiläjällä istuen, alkoi mieli rauhottua- ja vahinko unoh-
tua. Lopulta Antti ryhtyi painamaan puheella koko har-

60

mia unohdukseen. Jussia ja itseään rauhottaaksensa hän
muisteli :

^Oli se isomahainen tuomari, se, joka sakotti ..."

^Olihan sillä kolme meidän kihlakunnan tuomarin ma-
haa", se oli Jussinkin ajatus. Antti mietti sitä ja arveli:

^Tottapa se sentähden sakotti niin jumalattomasti, jotta
saisi mahansa täyteen . . ."

Molemmat raapasivat yhtäaikaa korvallistaan ja Jussi
taas kummasteli:

, Mihin lemmon aikaanhan me ehdimme tehdä niin
ylettömän paljon sitä pahuuden hantvärkkiä, kun siinä oli
tuomarillekin pölpöttämistä hyväksi tupakan panoajaksi en-
nen kuin sai ne kaikki loppuun luetelluksi!"

„01ihan siinä monen sorttista pahuutta!"

,Ja mene tiedä miten paljon se olisi sjihen vielä li-
sää pulittanut, jos en minä olisi kieltänyt pölpöttämästä.
Vaan herkesipäs, kun minä sanoin!"

^Herkesi se. Vaikka kyllä sitä harmitti, koska se sit-
ten vielä lisäsi ne kaupantekijäissakot", myönnytti Antti.
Jussi punnitsi asiaa. Pahantekoja tuntui olevan epäilyttä-
vän paljo ja hän jo epäili:

„Kun nuo lemmot eivät olisi valehdelleet meidän
päähämme! . . Mene niitä tiedä tuntemattomia vieraita-
miehiä."

Sitä epäili Anttikin ja arveli:

„Omat vieraatmiehet ne pitäisi varata näin kaupunkiin
lähtiessä."

„Oo-mat! Omat pitäisi varata ... Ei niistä vieraista
näkijöistä ole muuta kuin riesaa", yhtyi Jussi kehuen jo
sitä omaa todistajaakin:

61

,Se Peijonniemen Koljonen se olisi hyvä ja selväpu-
heinen todistaja tämmöisissäkin asioissa. Se mies osaa pu-
hua niin jullilleen ja asiaa myöten, jotta siitä vain ei ot-
taisi oikeata selvää, vaikka häntä tutkisi sata tuomaria."

„Se pitkä Koljonenko?"

^Se . . . Jos se olisi nytkin osunut paikalle ja me
olisimme vain sanoneet, että puhuppas sinäkin, Koljonen,
niin tuomari itse olisi saanut sakkoa housuihinsa, kun se
poika olisi asian mallannut oikein päin."

«Tuomari se olisi saanut!" myönsi Antti, niisti nenänsä
ja valitti:

-Tuo nenäkin on tukossa!

KUUDES LUKU.

Ihalaisen Anna Liisa oli iltasella jättänyt porstuan oven
säppiin panematta, jotta Ihalainen pääsisi jyskyttämättä
sisään, tullessaan tulitikkuja hakemasta..

Hän oli jo pitkällään sängyssä, kun juohtui mieleen,
että olisi pitänyt peittää hiillos tuhkalla, jotta olisi tuli säi-
lynyt huomiseen aamuun, kun ei ollut tulitikkuja. Oli hän
jo nousemassa sitä peittämään, kun muisti, että olihan se
Ihalainen tikkMja hakemassa.

Aamusella hän heräsi tavalliseen aikaan, katseli sän-
kyään ja arveli:

„Ka!.. Eikö se Ihalainen ole tullutkaan, kun sitä ei näy?''

Katsoi hän taaksensakin sänkyyn, mutta ei Ihalaista
näkynyt sielläkään. Hän jo siinä ajattelemaan:

,,Jäiköhän se sinne yöksi, kun ei tullut . . . vaikka au-
kihan se oli porstuan ovi!**

Hän nousi, otti kahvipannun, avasi sen hatun ja hais-
teli sisusta. Kirpisti vähän nenäänsä, pani vettä pannuun
ja huuhdellen sillä poroja pois sanoi:

,,Jo nuo joutaa huuhtoa pois . . . Muikealle haise-
vat.. ."

Ja kaataen porot veden kanssa sumppipannuun sanoi
hän lisää:

^Keittää heistä sumppia, niin vähemmän tarvitsee keit-
täessä panna kahviin jauhoja."

Hän kaasi sumppia pannuun, otti puun ja alkoi häm-
mentää liettä, arvellen keittää kahvia hiilillä. Mutta tur-
haan hämmenteli hän, ihmetellen;

„Ka! Jäikö se nyt tuo hiillos illalla peittämättä, kun
se on sammunut."

Anna Liisa alkoi toimittaa askareitansa; kun piikakin
oli nyt itseviikolla, oli näitä tavallista enemmän. Ei tah-
tonut ehtiäkään tehdä.

Mutta tuon tuostakin otti hän puun, hämmenteli hiil-
losta ja etsi tulta, mutta: ei. Ei, niin ei . . . Silloin Anna
Liisa aina kohensi kahvipannun yhdestä paikasta toiseen.
Tuossa aamiaisen korvilla hän jo sanoi:

, Minnehän se Ihalainen jäi, kun se ei tule?"

Puoleltapäivin oli Anna Liisa ruokkinut karjan, tehnyt
hevoselle appeen ja hommannut yhtä jätöistä. Taas häm-
mensi hän liettä ja nyt hän jo avasi kahvipannun hatun,
haisteli ja valitti:

^Vesikin jo ennättää ruveta pannussa myrtymään, kun
se ei tule!"

Vähän jo suututtikin moinen vitkastelu. Eikä ruoka-
kaan maistanut, kun ei ollut kahvia vielä saanut.

Puolenpäivän aikana poikkesi taloon eräs vaimo, pani
nyyttinsä penkille ja joi vettä. Anna Liisa tervehti nyt häntä
kysyen :

^Oletko sinä se seppä Kanasen Maija Liisa sieltä Lem-
paankoskelta?"

64

^Sehän minä olen . . . Tämäkö se on se Antti Iha-
laisen talo?" myönsi Maija Liisa.

»Tämähän se on."

»Sitähän minäkin, että tämä se on Ihalaisen talo, jossa on
rinnepellolla hyvin suuri sontatunkio", selitti vieras.

»Ähää! . . Vai tiesivät ne sen tunkion!" ihmetteli Anna
Liisa. Vähän aikaa istuivat he ääneti, kunnes Maija Liisa
kysyi:

»Missäs se Ihalainen itse on?"

„Ka niitähän se meni tulitikkuja hakemaan sieltä ukko
Hyvärisen talosta ... Ja sillä matkallaanhan tuo vielä
lienee ..."

»Ähää!"

Tovin kuluttua kysyi Ihalaisen Anna Liisa vuorostaan:

»Kasvoivatko sinulle pellavat hyvästi?"

»Eipä nuo erikoisen hyvästi, kun ei ollut siementä
millä keväällä kylvää . . . Mutta liinoja tuli kaksikym-
mentäkolme roivasta."

»Vai niin tuli liinoja. On siinä loukuttamista!"

Puhuttiin nyt yhtä ja toista. Maija Liisa katsoa mul-
jautti joskus kahvipannuun. Lopulta hän ryki kuivaa ys-
kää ja valitti;

»Pölyköhän lie henkeen mennyt, kun kakistuttaa!"

Anna Liisa kyllä ymmärsi sen, mutta kun ei ollut tik-
kuja, niin sanoi ainoastaan:

-Vai kakistuttaa sinua!"

Mutta sama asia hautui yhä Anna Liisankin mielessä.
Puolisen tuntia istuttuaan ja puheltuaan sanoikin hän:

65

„01isihan tässä pitänyt vieraalle kahviakin keittää,
mutta kun se Ihalainen ei tule, niin ei näet saa tulta."

Kanasen Maija Liisa tunsi pettyneensä, mutta eh-
dotti toki:

„Eikös sitä saa tuosta hiilloksesta puhumalla?"

„Niin tultako?

„Niin."

„Saaneeko tuosta! . . . Sammuivat yöllä, vaikka il-
lalla peitin niin hyvästi tuhkalla, ja ajattelin vielä siinä
peittäessäni, jotta mene tiedä vaikka seppä Kanasen Maija
Liisa tulisi, niin on toki tulta, jotta saa kahvit höyräyttää!"

Maija Liisa ryki tyytymättömyyttänsä yhä merkitse-
vämmästi. Anna Liisa haisteli piankin taas pannua ja sanoi:

„Vesikin alkaa myrtyä pannussa, eikä se Ihalainen
ikään tule."

Mutta Kanasen Maija Liisa oli ottanut puun ja kaiveli
sillä hiillosta.

„Löytyykö sieltä?" tiedusti Anna Liisa uteliaana.

^On siinä vähän kipunan näköistä . . . Tultako hän
sitten lie vai mitä", selitteli vieras, ja Anna Liisa ehdotti:

„Puhu siihen, niin jos hyvinkin syttyy!"

Maija Liisa kumartui ja alkoi puhaltaa hiillokseen.
Ensin hän puhalsi varovasti, ja selitti:

„Ei ole hyvä ensi henkeensä liian rajusti puhua, jotta
se vie tulen pois!"

„Joko se syttyy?" iloitsi jo Anna Liisa. Mutta ei tuli
syttynyt vielä. Maija Liisa ehdotti:

«Tuossa on suuri hiili. Puhalletaanpas yhdessä!"

Ja molemmat kumartuivat ja puhalsivat kuin pal-
keesta. Maija Liisa piteli hiiltä päretikulla kiinni, ja

66

tuprusi siinä joskus poro, kun he päästivät siihen ilmaa
suustansa.

„Puhu tuohon kanttiin", neuvoi Maija Liisa, ja Anna
Liisa vakuutti:

^Siihenhän minä puhun."

Mutta toivotonta oH kaikki.

„Ei se syty!" sanoi Maija Liisa ja Anna Liisa haisteli
taas pannun sisusta.

Sattui ohi kulkemaan Malisen vävy Jussi Kokko ja
poikkesi pikimältään tupaan, ryyppäsi vettä ja sanoi suu-
taan pyyhkien:

„Söin niitä Onkamon Hirvoselta ostetuita mujeita, niin
janottamaan näet rupesi."

Hän sytytti piippunsa ja oli jo lähdössä pois, kun Anna
Liisa tiedusti:

, Sieltäkö se tämä Kokko tulee ukko Hyvärisen ta-
losta?"

^Sieltä painhan minä, vaikka en ihan Hyväri-
sestä."

^Vai sieltä! . . Eikö sitä Antti Ihalaista näkynyt jo
tulevan?" tokasi Kanasen Maija Liisa kahvin kohtalosta
huolissaan.

,Ei sitä sieltä päin näkynyt", vastasi Kokko, joi uudes-
taan ja kysyi:

^Riittääkö siinä tuossa teidän kaivossanne vettä koko
talven ajan?"

^Riittäähän siinä ... Vai ei sitä Ihalaista kuulunut
siellä", vastasi Anna Liisa.

„Ei", vahvisti Kokko, ja lähtöä tehden hän sanoi:

„Täälläkö tämä Kanasen Maija Liisa on?"

67

«Täälläpä häntä on", myönsi puhuteltu. Jussi Kokko
katseli vielä hetkisen Ihalaisen lapiopuuta ja ihmetteli lo-
pullisesti lähtiessään :

„Vai ei se Ihalainen olekaan kotonaan! Meniköhän
tuo Luosovaaraan?"

„Ka sinnehän se lähti, eikä tule takaisin."

Jussi Kokko lähti. Nyt alkoi Anna Liisaa huolestut-
taa jo tovin kuluttua hän arveli.

«Minnekähän se Ihalainen nyt on koko päiväksi jää-
nytkin . . . Tulitikkuja ei ole koko talossa eikä Ihalainen
vain tule . . ."

,Eikä näet tullut tuolta Jussi Kokolta pyydetyksi!" hok-
sasi Maija Liisa. Ihmetteli sitä Anna Liisakin, mutta selitti:

„Kukas sitä nyt hoksasi pyytää, kun on Ihalainen kerta
niitä hakemassa!"

Ei tahtonut puhelu kahvittomalla suulla oikein sujua,
mutta ei toki ihan loppunutkaan. Kerran jo taas oli kat-
keta, mutta silloin huomasi Anna Liisa kysyä vie-
raaltaan:

„Mistä sinä olet nyyttinesi tulemassa?"

„Sen Pekka Kenosen Suson lapsisaunoillahan minä
tässä pistäännyin . . . Vein vähän potaattipiiraita ja hers-
ryynikukkosien tapaisia!"

„Ähää! Vai siellä! Onkos se Suso sitte saanut pie-
niä?" kummastui Anna Liisa. Maija Liisa selitti:

„Eikä tuo mitään erikoisempia. Vaan kuuluihan tuolta
itkua kapaloista!"

«Tytönköhän tuo Suso sai?" uteli Anna Liisa.

68

«Paljas poikapa tuo kuului vain olleen", valitti Maija
Liisa.

„Katsohan näet sitä Susoa! Kun vielä vanhoilla päi-
villään höynäytyy!" ihmetteli Anna Liisa. Kanasen emäntä
muisti Pekka Kenosesta Anna Liisan vanhan asian ja kysyi:

«Pekka Kenosen velihän se oli se entinen Tahvo Ke-
nonen, joka sitte meni räätäliksi. Eikös se Tahvo yhteen
aikaan jo sinua ajatellut?"

Anna Liisa kainosteli siihen.

„Ajattelihan se, mutta en minä hänestä välittän)^.
Tämä Ihalainen on aina ollut semmoinen saamamies ja
hyvässä kunnossapa tuo onkin kontunsa tähän asti pitänyt*

„ Uuras työmieshän se Ihalainen on . . . Vaan missä-
hän se nyt viipyy, kun ei jo tuo niitä tikkuja?" antoi Maija
Liisa tulla.

Ja kyllä siinä alkoi Anna Liisakin ajatella jo yhtä ja
toista, vaikka luottikin aina siihen, että kyllä Ihalainen ai-
kanaan tulee. Mutta häntä olisi tarvittu pian. Levotto-
muutta lisäsi nyt vielä Maija Liisa sanoen:

„Kun ei vain olisi tapahtunut jotain! Kuka sen tietää
vaikka olisi ojaan pudonnut."

Mutta välillä ei ole ollut ojia. Sen muisti Anna Liisa,
ja huomautti siitä. Maija Liisa vain väitti:

„Mistä sen tietää, vaikka olisi lähtenyt kiertämään
sieltä Romppalan nurmen kautta ja siellä pudonnut ojaan!"

Se selitys tuntui Anna Liisasta mahdolliselta, ja hän
myönsi jo:

„Kukapas sen tietää! . . Jos olisi hyvinkin saanut ve-
neen Sormulasta ja soutanut Hämärin lammin yli sinne
Romppalan nurmelle ja pudonnut siellä ojaan."

69

Vähä vähältään alkoivat molemmat varmistua siinä us-
kossa, vallankin kun Kanasen Maija Liisa vielä muisti:

«Siellähän se Koivistonkin hevonen putosi vetelään ja
sinne kuoli . . ."

„Ähää! . . Vai siellä sekin kuoli!" pääsi Anna Lii-
salta. Aluksi hän nyt suuttui Ihalaiselle, kun se ei aika-
naan tullut ja sitten aivan souti ojissa rypemään. Hän
moitti :

„Se onkin semmoinen kuhnija koko se Ihalainen! . .
Joka ojassa sen pitääkin koluta ja rypeä!"

Ja Maija Liisakin puolestaan harmistui Rompalle, kiu-
kutellen:

„Eikä sekään Romppa voi niitä ojiaan korjata, jotta
eivät ihmiset niihin putoaisi!"

Levottomaksi siinä kävi mieli väkisinkin. Säälikin tuli
Ihalaista. Välillä puhuttiin Kämäräisen lehmästä. Mutta
piankin taas johtui puhe Ihalaisen omituiseen viipymiseen.
Anna Liisa sanoi:

„Eihän se muulloin ole näin lyhyellä matkalla kahta
päivää viipynyt!"

„Eihän tällä välillä viivy", oli Kanasenkin vaimon mie-
lipide.

Levottomuus enentyi. Anna Liisa huomautti:

„Oikein pitäisi näet lähteä kädestä pitäen tiedusta-
maan Hyvärilästä, onko se siellä, mutta ei ole tässä koti-
miestä."

Hän odolti, että Maija Liisa tarjoutuisi kotimieheksi,
ja Maija Liisa puolestaan odotti, että häntä pyydettäisiin.

Niin istuivat he ja odottivat molemmat. Toinen ei
rohjennut pyytää, kun ei ollut voinut kahvia tarjota, ja toi-

70

nen ei tarjoutunut, luullen että Anna Liisa ei huoli hänestä.
Jo kiukutteli itseksensä Anna Liisa:

„Ei näet sen vertaa auttaisi, että jäisi kotimieheksi
tuohon!"

Maija Liisa taas suututteli itsekseen:

„Pelkääköhän se minun tästä mitä varastavan, kun ei
uskalla kotimieheksi pyytää!"

Hän loukkautui moisesta. Suuttuneena ilmotti hän kot-
vasen kuluttua nenäkkäällä juonittelulla:

^Kuuselankin rouva aina lähettää hakemaan minua ko-
timiehekseen, kun on poissa . , . Tottapahan se ei pelkää ta-
varoittensa katoavan . , ."

Ei Anna Liisa vielä hoksannut, vaan luuli Maija
Liisan tarkottaneen, että kyllä hän Kuuselan rouvan
kotimiehenä olisi, vaan ei täällä. Alkoi hänkin juo-
nitella :

„Ka onhan niille rikkaille kotimieheksi tarjokkaita,
vaan kukapa se näille talonpoikaisille rupeaisi, vaikka
pyytäisi."

Suutuksissaan istuivat he aika tovin. Maija Liisa puu-
haili kotvasen nyyttiänsä kaivellen, odotti ja jatkoi taas juo-
nittelua:

„Hoh-hoi! . . Hoh-hoi! Kaikki sitä tätä köyhää epäi-
levät. Luulevatko he sitten, että ei sitä köyhällä sielua
olekaan!"

Anna Liisa polki rukkiaan, jotta kiiju hurisi, ja jatkoi
juonitteluansa hänkin:

„0n ... on niitä rikkailla tarjokkaita, vaikka niillä ei
kotiakaan olisi . . . Kaikki ne vain tätä köyhän kotia ylen-
katsovat ja kiertävät."

71

Niin juonittelivat he ihan tosissaan ... He huokai-
livat katkerina, ja Maija Liisa aikoi jo lähteä suuttuneena
matkaansa. Mutta kun Anna Liisan huoli lisääntyi eikä
Anttia kuulunut, alkoi hän jo pakosta lauhtua ja arveli
pyytää . . . Juonitteli kumminkin vielä:

^Eikä tässä kotimiehelle saisi edes kahviakaan . . .
Kukahan tuo silloin rupeaisi!"

Viimein alkoi juonittelu vaimeta. Ja lopulla, kun pi-
meän tulo alkoi pelottaa ja hätä lisääntyi, ryhtyi Anna
Liisa äkkiä lepyttelemään Kanasen emäntää. Hän sanoi:

„Vai yli kaksikymmentä roivasta sinulle tuli liinoja!
On siinä mitä loukuttaa ja kehrätä!"

Sovinto alkoi rakentua. Kanasen emäntä puhui lep-
pyneenä:

„Eihän niitä olisi muuten niin paljoa kasvanut, vaan
kun se oli niin väkevä se pelto, niin se puhui liinaa, jotta
ihan se hirvitti!"

„Vai ihan se niin puhui sitä liinaa että hirvitti. Tot-
tapa se Kananen oli siihen vetänyt oikein paksulta lantaa
ja mutaa, kun se niin puhui", sovitteli Anna Liisa edel-
leen. Puhetta jatkui eri asioista, kunnes oli jo aivan lauh-
duttu. Ja silloin uskalsi Anna Liisa pyytää:

„01isit nyt tässä joutessasi kotimiehenä, niin minä me-
nisin peräämään sitä Ihalaista, onko hän ojaan pudonnut
vai missä se vetelehtää!"

Maija Liisa suostui mielellään, alkoi purkaa nyyttiään,
ja Anna Liisa lähti.

SEITSEMÄS LUKU.

Hyvärisen tuvassa oli touhua . . . Lakanakangasta
luotiin ja peitteitä ommeltiin, sillä häät olivat tulossa.
Lapset siitä niin riemuitsivat, että olivat ihan villissä. Ali-
tuiseen katselivat tielle ja joku aina narrasi toisia:

,Nyt tulee suurinenäinen Vatanen!"

Mutta aina oitis kun oli saanut sen sanotuksi hävisi
myös sanoja itse kuin siivillä. Milloin kiipesi uunille, mil-
loin sängyn alle kätkeytyi v.kkelänä kuin kissa, sillä Anna
Kaisan, jopa emännänkin käsi tapaili silloin sanojan tuk-
kapäätä. Vanuneita takku päitä vilisi siitä huolimatta tuvassa
puolisen tusinaa.

Nyt oli taas tienpuoleinen akkuna päitä täynnä ja nii-
den joukosta huusi ääni:

„Voi, voi! Nyt tulee sen Ihalaisen akka!"

Mutta Anna Kaisa ei ollut malttanut odottaa kenestä oli
kysymys, ja oitis pölysi kaksi vanukkeista päätä hänen kä-
sissänsä. Toinen höyhennettävistä parkui:

„Voi, voi! . . Elä tukista! Enhän minä sanonut Va-
tasesta! Ihalaisen akkahan se tulee . . . Elä tukista!"

Nyt vasta selvisi asia. Emäntä kiirehti:
, Kätkekää tuo peitteen ompelus ... Ei sille tarvitse
vielä sanoa, kun ei ole kuulutustakaan otettu . . . Tulee-

73:

kohan tuo miestään peräämään! . . Valehtele nyt, Hyvä-
rinen, sen menneen vaikka Littilään ... tai Jouhkolaan!*^
Hyvärinen oli viisaan näköinen : kyllähän tässä osataan.

Anna Liisa oli tullut tupaan, ja kahvipannu oli aivan
lennätetty tulelle.

„Menee pikemmin pois, kun saa kahvin suuhunsa!"
oli emäntä neuvonut. Talossahan oli kiire.

Kuulumiset oli jo kysytty, kun emäntä alotti puheen
asioista kysyen:

„Onko se Vatasen Jussi siellä Murroilla päin liikkunut?"

„Ei sitä ole näkynyt siellä ... Se Littilän Hotakka
siellä vain kävi kesällä, ja Jussi Kokko ajaa toisinaan siitä
kautta Lempaan myllylle", kielsi Anna Liisa, ja emäntä
päivitteli:

«Missähän se Vatanen sitten kuleksinee ... Ei siitä
ole täälläkään kuulunut hiiren hisahdusta."

Hän kaatoi Anna Liisalle toista kuppia ja, sitä tehdes-
sään jatkoi:

^Eikö tuo Vatanen lie sitten mennyt sinne Niiralan
kylään sitä Pekka Roivaan tyttöä katsomaan . . . siltä kun
on Vataselta se entinen eukko vainaja kuollut . . . Ka.
ryyppää siitä lisää sitä sikurivettä!"

Anna Liisa uskoi, että sinne Niiralaan se Jussi oli
mennyt ja ilmotti:

„Onhan sillä Pekka Roivaalla kolmekin niitä tyttöjä.
Sitä Liisa-nimistäkö se Vatanen sitten aikonee!"

»Eikö tuo sitä!" myönsi emäntä, ja Anna Liisa arveli
siihen:

74

„Ka väittääpä tuo Liisakin Jussin laiselle miehelle,
vaikka on kierosilmä. Ei se Jussikaan sen parempia saa."

Talon väki ei pitänyt siitä huomautuksesta, ja sen joh-
dosta syntyi tovin äänettömyys. Puheen alotti sitte Anna
Liisa kysyen:

«Tekivätkö ne teidän lampaat tänäsyksynääpärävuonia!"

„Eivät tehneet muut kuin se musta emä-lammas, joka
on vielä keritsemättä", vastasi emäntä ja kysyi vuorostaan:

,Tekivätkös teidän lamipaat?"

^Eivät ne tänä kesänä tehneet, vaan Kämäräisen lam-
paat ovat tehneet kaikki . . ."

.,Kahohhan! . . Tekivätkö toki uuhia?"

„Eikö nuo lie puoliksi tehneet uuhia ja pässejä", il-
motti Anna Liisa, ja kun se asia oli selvä, kysyi hän:

„Sekö se Lehvosen Anna Priitta leikkasi teidän kaura-
huuhdan?"

„Se.«

, Paljonko se sai siitä palkkaa ?** uteli Anna Liisa edel-
leen. Nyt vastasi itse Hyvärinen:

^Kaksikymmentä kolme kappaahan se sai kauroja!"

„Vai sen verran se sai . . . Kaksikymmentä kolme-
han se sanoi Kanasenkin Maija Liisa tulleen hänelle liina-
roivaita", selitti siihen Anna Liisa.

, Jokohan tuo on ne loukuttanut?" kysäsi silloin emäntä,
ja Anna Liisa myönsi:

«Jo tuo lie."

Niin oli hän istunut ja puhunut ja oli aika lähteä pa-
luumatkalle. Siinä hyvästellessään hän tuli kysyneeksi:

75

„Onko sitä Antti Ihalaista näkynyt täällä päin ... Se
kun lähti täältä niitä tulitikkuja hakemaan . . ."

Hyvärisen suu vähän virahti ja emäntä oli viisaan nä-
köinen.

^Taisihan se tässä käydä", myönsi isäntä, ja joudut-
taakseen pois-lähtöä kaatoi emäntä vielä kahvia ja kehotti :

^Ryyppäisit tuosta nyt vielä kolmannen kupin".*"

^Vähän vastusteltuaan alkoi Anna Liisa hörppiä kah-
via ja jatkoi samalla tiedusteluaan, kysyen:

„Joko se meni pois?"

„Johan se lie mennyt", vastasi Hyvärinen hyvin sala-
peräisenä.

Anna Liisa puhui kahviinsa, jäähdyttäen sitä, ryyppäsi
ja taas kysyi:

^Minnehän tuo meni?"

Yhä salaperäisemmältä näytti talon väki. Hyvärinen
jo pani pikku leikiksi, sanoi:

.,Eikö tuo hene Ameriikkaan tästä lähtenyt koko Iha-
lainen."

^Vai sinne!" ihmetteh Anna Liisa.

Aluksi ei hän oikein käsittänyt asian vakavuutta, sillä
niin kovin hän hämmästyi. Hyvärisen emäntä taas koetti
kääntää puhetta muihin asioihin, jottei Anna Liisa rupe-
aisi utelemaan. Hän sanoi lapsille:

^Menisitte, puoskat, siitä katsomaan joko se mäm-
mitiinu on turvonnut vai yhäkö se vuotaa siitä uur-
teesta!"

Mutta nähtävästi olivat lapset käyneet sitä katsomassa,
koska se Esa-niminen poika tiesi sanoa:
, Vielä se vuotaa!"

76

,Ja nyt tippuu jo siitä tapin juurestakin", ehätti vielä
keskimäinen tyttö.

„No mitähän tuo Ihalainen sinne Ameriikkaan meni?*^
hätäili Anna Liisa, epäselvänä asiasta. Mutta taas yritt
emäntä sotkea, käskien lapsia:

„Menkää siitä pennut ja ottakaa jauhoja suuhunne ja
pureksikaa siitä iskosta, jotta iskostatte sen tiinun uurteen,
että ei tipu kalja pois!"

^Mennään tekemään purusta!" riehahti silloin koko
lapsilauma, syöksyen jauhovakan kimppuun, ja kohta oli-
vat kaikki suut jauhoista purusta puremassa.

Mutta Anna Liisa oli aivan ihmeissään Ihalaisen täh-
den. Hän tiedusti taas:

„Sanoikohan se Ihalainen kauvan viipyvänsä sillä mat-
kalla?"

„Kauvankos tuo nyt . . . Kukapa ne muuten miesten
matkat niin hiuskarvan päälle tietää", viisasteli Hyvärinen
ja emäntä yritti yhä sotkea asiaa, sanoen:

„01isi se riihikin mentävä ripsumaan enimmistä pö-
lyistä puhtaaksi. Viime ahoksella jo oli siihen pöly pal-
jouteen ihan läkähtyä ja töllötä."

„No mikähän tuolle Ihalaiselle nyt tuli, kun se Ame-
riikkaan lähti!" huokasi Anna Liisa.

Hyvärinen koetti nyt pikkuleikillä antaa Anna Liisalle
pienen vihjauksen oikeasta asiasta. Hän laski leikkiä:

„Kukapa niiden miesten asiat ymmärtää . . . Vaikka
olisi mennyt toista Anna Liisaa itselleen etsimään."

Nyt sekottui Anna Liisa kokonaan. Mielen liikutus vai-
kutti, että hän ymmärsi Hyväristä sanojen mukaan, vaikka tosin
epäselvästi. Hänkäsitti himmeästi, että asiatolivat nyt huonosti.

77

Syntyi vaitiolo, kun Anna Liisa mietti asiaa. Hyväri-
sen emäntä puolestaan oli tuskassa hänen viipymisensä
johdosta, kun peitteen ompelukin viipyi sen takia. Lisäksi
pelkäsi hän taas uusia utelulta, jotka voisivat paljastaa ta-
lon salaisuuden ennen kuulutuksen ottoa. Jouduttaakseen
Anna Liisan lähtöä turvautui hän pikku viekkauteen. Hän
huomautti jo:

^On tästä sinulla astua jutuuttamista keretäksesi en-
nen pimeän tulemista Murroille . . . Vaikka lieneekö noita
rosvoja nyt liikkeellä tällä välillä yölläkään."

Se auttoi. Anna Liisa ihan säikähti, ja pian suoriutui
hän paluumatkalle. Hyvärisen emäntä siunaili hänen läh-
dettyään :

„Älysipähän näet lopultakin mennä! . . Panelteko pois,
pennut, jo sen jauhovakan! Syötte siinä ja apatte jauhoja
kuin paras ruunun ori apetta!"

Hyvin epätietoisena ja levottomana palasi Anna Liisa
kotiinsa. Rauhottui hän, kun tiesi nyt Antin olevan Ame-
riikassa eikä ojassa, mutta toisekseen hän taas ei käsittä-
nyt mitä varten se Antti oli nyt sinne mennyt ihan ilman
puhumatta.

Niissä ajatuksissa s sapui hän kotiinsa, missä Maija
Liisa odotti. Oli jo katkonut risutkin valmiiksi liedelle ja
pannut pannun siihen viereen.

Anna Liisa riisuutui ja tiedusti, oliko Kanasen Maija
Liisa juottanut ruunan. Hän sai myöntävän vastauksen, ja
mietti mitä puhua. Epätietoista kun oli kaikki, alkoi hän

78

salailla asiaa, varsinkin sen tähden että Hyvärinen oli pu-
hunut, jotta mene tiedä vaikka se Ihalainen olisi mennyt
uutta vaimoa ottamaan. Hän alkoi jo hämärästi aavistaa
olevansa hylätty vaimo, ja kukapa nainen myöntäisi mie-
lellään, että mies on hänelle kylmennyt. Hän mietti millä
puheilla peitellä koko asiaa. Sen keksittyään hän
ilmotti:

,Sitä se kuuluu Pekka Roivaan tyttöä ajattelevan Jussi
Vatanen."

.^Sitäkö vanhinta?" '

„Sitä Liisaahan se kuuluu."

^Joutuisi noita Roivaaltakin jo naimisiin pääsemään",
toivotti Maija Liisa, ja nyt hän jo katkoi pärettä, sillä hän
oh varma siitä, että nyt se pannu pääsee tulelle. Hän ryki
taas Liperin kunnan tyytymättömyyden yskää

Mutta ei Anna Liisa näyttänyt muistavan koko asiaa.
Hän kierteli ja kaarteli. Kun oli muut asiat kertonut, niin
ilmotti:

^Kaksikymmentä kolme kappaahan se on Lehvosenkin
Anna Priitta saanut Hyvärisen kauran leikkuusta . . ."

Mutta nyt ei Maija Liisa enää malttanut odottaa. Pu-
heeseen vastaamatta ilmotti hän suoraan:

, Vesikin jo rupeaa pannussa muikenemaan."

Silloin vasta Anna Liisa hoksasi tulitikkuasian ja
siunasi :

„Herra siunatkoon! Kun uneutin ne tulitikut ihan ko-
konaan!"

Maija Liisa pyyhki nyt pankkoa, jotta poro pölisi, ja
Anna Liisa aivan hätäytyi eikä tiennyt mitä sanoa. Hätä-
päissään hän jo lykkäsi syy:i Antin niskoille, sanoen:

79

, Semmoista se on, kun lähetät tolkuttoman miehen
asialle: saat itse mennä perästä, eikä sittenkään tule tolk-
kua . . . No, mikä veikin muistin."

Mutta Maija Liisa ei enää ääntänytkään. Ilmassa oli uk-
kosta. Anna Liisa unohti surunsakinjayrittijosovitella, ehdotti:

^Söisit nyt vaikka paljaaltaan kahvin papuja ja hauk-
kaisit sokeria päälle!"

Mutta ei. Ei suostunut Maija Liisa. Ähisi vain ja oli
vihoissaan. Viimein tiuskasi:

„Ei tässä tämmöisessä tuparöttelössä asuakaan tarkene
Limmittämättä! Kun on kuin harakan pesä!"

Hän oli aivan oikeassa. Sen huomasi Anna Liisakin.
Yritti hän kehrätä, mutta ei se sujunut nyt. Mietti hän kei-
noa, mutta ei tahtonut löytää. Mutta Maija Liisalla oli suu-
rempi tulen tarvis, sillä hän oli kuolla kahvin janoon. Ja
hätä yrittää keksiä keinoja, kiskoa vaikka petäjästä tuohta..
Hän ehdotti;

,Onko teillä tahko?"

Olihan se tietysti, ja Maija Liisa järkeili silloin:

„Lähteehän siitä tulta, kun kuiviltaan tahkoaa. Jos
koetettaisiin tässä vaikka sitä konstia."

Tahko tuotiin tupaan, ja nyt emännät sillä tulta keh-
räämään. Hurisi siinä tahko, kun toinen väänsi kammista
ja toinen painoi rautaa päälle.

„Sinkoaahan siitä kipunoita, mutta mihinkäs ne ottai-
sivat tulta?" riemastui jo Maija Liisa.

Levitettiin lattialle tappuroita ja pidettiin jos mitkä pe-
lit mutta tulta vain ei saatu.

^Väännä kovemmin !"komensiMaija Liisa ja painoi rautaa
tahkoon irvellä ikenin. Mutta eivät vain tappuratleimahtaneet.

•80

Viimein he väsyivät, pyyiikivät hien otsaltaan ja Maija
Liisa sanoi:

^Ei se syty.**

He istuivat väsyneinä, epätoivoisina, ja Maija Liisa ky-
syi vihansekaisena:

„Entäs Ihalainen itse? . . Tuliko siitäkään sen parem-
paa tolkkua?"

«Tulihan siitä ... Ei se ojassa ole, se kun on on-
neksi mennyt Ameriikkaan", lohdutteli Anna Liisa.

Mutta silloin pyöristyivät Maija Liisan silmät. Hän
tiesi mitä >se Ameriikkaan meno merkitsi, sillä monesti oli
Kananen uhannut mennä sinne akkaansa pakoon, kun hän
oli sitä kovistellut väkijuomien väärin käyttämisestä. Sääli
hän nyt Anna Liisaa, joka oli muitta mutkitta jäänyt les-
keksi. Hän huudahti:

„No niinkö se nyt heittikin koko talonsa ja eukkonsa
ja itse meni! Vai semmoinen mies se olikin, sekin Ihalainen!"

Anna Liisa hätäytyi lopullisesti. Hän toki vielä
puolusti:

„Eikö tuo tuolta vielä tulle! . . Onhan sinne kuuluu
muitakin miehiä mennyt jo ennen Ihalaista!"

Maija Liisa huomasi, että Anna Liisa ei vielä tiedä-
kään, mitä moisen miehen Ameriikkaan meno merkitsee.
Hän selitti:

„ Vuota vain! . . Kyllähän se tulee! . . Kyllä nyt
saat jo lesken sängyssä maata, sillä eivät Ameriikkaan
mene muut kuin ne jotka aikovat hyljätä koko ak-
kansa. "

81

Ja hän selitti asian Anna Liisalle juurta jaksain. Hän
kertoi miten Kananenkin oli uhannut Anieriikasta parem-
man akan ottaa, ja lisäsi vielä:

^Niinhän se on sekin Rääkkylän Puhakka mennyt. Ja
siihenpähän jäi senkin akka, ja Puhakka otti Ameriikassa
sen Mikko Havukan lesken. No voi ryökälettä sitäkin Ihalaista ! "

Nyt Anna Liisa jo itkeä kihautti. Maija Liisa vielä to-
rui häntä, kysyen:

«Mitä sinä sille ukollesi oikein teit, kun se nyt tuskas-
tui ja lähti? Oletko sinä lyönyt sitä?"

Nyt muistui sortuneen Anna Liisan mieleen, että oli
hän kerran. Juuri silloin Ihalaisen lähtiessä oli hän leipä-
lapiolla herättänyt hänet, kun Sormusen Miina käski. Mutta
leikillään hän oli sen tehnyt, eikä uskonut, että Antti nyt
siitä ottaisi nenäänsä.

Mutta ei hän sitäkään nyt sanonut Maija Liisalle, vaan
puhdistautui:

«Enhän minä sitä lyönyt enkä piiskannut ole . . . So-
vinnossa tuota on tässä elää kituutettu ja rauhassa on oltu
vihkimisestä lähtien ..."

Ei silloin Maija Liisakaan ymmärtänyt Antin päähän-
pistoa. Arveli hän vielä yhtä syytä ja kysyi:

„No, oletko sinä sitten haukkunut sitä siitä, kun sillä
on se nenä niin jumalaton kuvatus?*

Ei Anna Liisa huomannut olevansa siihenkään tekoon
syypää. Hän puolustautui:

„Enhän minä ole koko nenästä sanonut muuta kuin
toisinaan vaan pyytänyt, jotta: 'Niistäisit nyt Ihalainen vä-
hän tuota nokka-tolhoasi'! . ."

82

Nyt alkoi Maija Liisa pitää Anna Liisan puolta ja soi-
masi Anttia, kun se oli niin kevytmielisesti hylännyt vai-
monsa. Hän unohti jo kahvinkin ja leppyi. Talossa oli
suuri suru. Anna Liisa itki pariin kertaan. Maija Liisa
päivitteli:

,No jo on paha henki saanut vallan Liperissäkin! Kun
nyt tuon Ihalaisenkin jo otti ja riivasi! Siihen se vie tämä
jumalaton elämä . . . Hohhoi! . . Hohhoi!"

Anna Liisa oli sekaisin aivan. Ajatteli taas sitä ne-
nästä huomauttamistaan. Itkun lopussa hän silloin valitti:

„Ottikohan tuo nyt sitte siitä sen mieli myrtyäkseen?
Mutta kukas sitä nyt osasi uskoa, jotta hän nyt ottaa
omasta nokastaan niin nenäänsä, että siitä suuttuu ja läh-
tee. Kun olisi ihminen arvannut, niin en olisi puhunut
halaistua sanaa koko tolhosta. Olisin sen antanut olla
niine sisuksineen."

Yhä lisääntyi Maija Liisassa sääli. Hän jo lohdutti
Anna Liisaa sillä, että ehkä se ukko Hyvärinen oli narran-
nut, se kun oli muutenkin semmoinen koiranleuka.

Se lohdutus rauhotti sen verran, että voitiin mennä
nukkumaan. Mutta lohduttamisesta seurasi, että Maija Lii-
san sääli myös hauhtui ja kahvi juohlui mieleen.

Ja nyt seurasi pitkä yö. He nukkuivat samassa sän-
gyssä, Maija Liisa Antin paikalla. Jos vain Anna Liisa vä-
hänkin havahtui, niin oitis kuuli hän Maija Liisan puhu-
van jotain semmoista, mikä viittasi kahviin päin, tai ryki
hän ja valitti yskäänsä. Joskus hän sanoi:

„Mikä tässä tarkenee, kun ihan kylmiltä suin piti sän-
kyyn vääntäytyä." Toisinaan taas soimasi: „0n sitä
muisti, kun ei muista tulitikkuja pyytää!" Toisin ajoin

83

taas morkkasi muilla sanoin, vaikka Anna Liisaa ilmankin
rasitti suru.

Ja silloin vasta tunsi Anna Liisa, mikä aarre ja turva
hänelle oli ollut Ihalainen. Ensi yötä hän nukkui nyt il-
man sitä, vihiltä pääsystä lähtien. Kun aamu tuli ja oli
noustu, siunaili hän itsekseen :

^No sen minä vain sanon, että naisen kanssa minä
en naimisiin menisi . . . Koko yön nytkin vornotti ja
marmatti siinä . . . Toista se oli Antti Ihalainen!"

KAHDEKSAS LUKU.

Jussi Vatanen ja Antti Ihalainen hommailivat paluu-
matkaa. Kaikki tavarat oli ostettu. Oli ostettu vihkisor-
muskin ja muut laitokset, ja tamma oli aisoissa.

Nyt ajaa köröttivät he jo katua pitkin. Istuivat miehet
karrissa rinnatusten niin makean näköisinä, että jokaisen
vastaan tulijan suun pituutta jatkui hyväsen äänettömän
naurun eli hymyn mitan. He olivat kuin onnelliset kak-
soisveljet.

Eräässä paikassa puhui Antti:

„Tässäköhän se Pakarisen puoti on, kun siihen on
oven päälle räntätty jotta: 'Pakarisen kauppa'?*

«Eihän se tässä taida olla. Eikös se siellä Parviaisen
luona kaupitse", oikasi häntä Jussi.

Sitten ajaa köröttivät he taas jonkun aikaa ääneti, kun-
nes Antti ihmetteli:

„0n sitä tässä kylässä tuota taloa!"

„Onhan siinä talo poikineen! Kun ne olisi kaikki panna
rahaksi ja panna yhteen kuormaan rahat, niin tokkohan
tammakaan jaksaisi sitä rahakuormaa näpistää", todisti
Jussikin, ja Antti jatkoi kummasteluaan:

„Tokko vain jaksaisi! Ei ainakaan Muskon mäestä
nostaisi sitä kuormaa, jos ei karrin perästä mies avittaisi."

85

„Ei nostaisi . . . Mutta ei se kuorma nousisi Muskon
mäestä Hyvärisenkään ruunalla!" myönsi toinen. Antti oli
samaa mieltä, vahvistaen:

„Ei nousisi. Vaan jos pantaisiin pari eteen, niin kyllä
sen kuorman pitäisi kohota, kun ne nyhtäseisivät niin että
selkä olisi suorana, tahi sitten paukahtaisi luokki poikki,
jos vain ei olisi järin paksusta tuomesta tehty."

«Poikki sen pitäisi paukahtaa, vaikka hän olisi miten
paksusta tuomesta!" ylpeili siihen Vatanen. Ja taas huu-
dahti Antti ihmeissään:

«Mitenhän suureksi se tämä Join kaupunki oikein pai-
suukaan, kun tätä on jo nytkin kanavaha sinne toiseen lai-
taan asti ..."

Niin jatkui keskustelua siitä asiasta, kunnes Antin oli
pakko sanoa eräästä kadun lakasijasta, joka lakasi katua:

«Katuako se tuo mies lakasee?"

Mies kuuli kysymyksen, keskeytti työnsä, käänsi luu-
tansa pystyyn, seisoi sen varassa, katseli ja ihmetteU
itsekseen :

„On siinä kaksi aika veljestä! . . Missähän pitäjässä
tuommoisia miekkosia kasvaa!"

Eivät he kuulleet, eivätkä tietysti olisi siitä välittäneet-
kään. He ajaa köröttivät eteenpäin. Olivat he jo onnel-
lisesti pääsemässä pois koko kaupungistakin. Tulivat jo
aivan reunaan, niin että Antin oli taas pakko kysyä:

«Joko tämä kaupunki loppuu?"

Mutta silloin tapahtui asiassa uusi käänne. Hammas-
lähden Heikki Sikanen oli ollut päivällä torilla porsaita

86

kaupalla ja häneltä oli karannut pikkuinen nassu. Se se
nyt juosta vilisti katua myöten saparo suorana, sääliin py-
sähtyikin, pyöräytti itseään iloisena ja taas livisti katua pit-
kin. Tämä porsas teki käänteen koko Vatasen elämässä.

Nyt se sattui juoksemaan kadun risteyksessä sen ka-
dun poikki, jota myöten Liperin miehet ajoivat kotipitä-
jäänsä. Se pysähtyi aivan heidän tammansa eteen, röh-
käsi iloisesti ja katseli ajajia. Jussi sen huomasi ensiksi ja
sanoi Antille:

„Kah! Potsi!"

Nyt sen huomasi Anttikin ja kummastui:

„Porsaspahan on! Kenenkähän tuo on?''

Porsas katseli miehiä ja Jussi pysähdytti hevosensa.
Vihdoin neuvoi hän Anttia:

„Mikäs siinä on selvässä asiassa! Ota porsas kiinni,
kun sillä ei ole omistajaa, niin onhan jotain kotiin vie-
misiä!"

Mutta Antti epäröi:

„Jospa se on hyvinkin jonkun?''

„Ei se ole kenenkään . . . Eihän kaupungissa ole kel-
lään sikoja", vakuutti Jussi. Samaa uskoi nyt Anttikin,
kun hoksasi sen asian Jussin puheesta. Lähellä seisoi eräs
hölmö kaksitoistavuotias poika kädet housuntaskuissa ja
katsella töllisteli Liperin miehiä ihmeissään. Jussi kysyi
häneltä :

„Poika hoi! Kenenkä poika sinä olet?"

«Kotilaisen!" tokasi poika.

«Kenenkäs se on tuo porsas?" jatkoi Jussi.

„Ei se ole kenenkään! . . Se vain muuten juoksen-
telee", selitti töllistelijä.

87

Asia oli sitä myöten selvä. Jussi selitti Ihalaiselle:

^Ota vain kiinni! Minä tässä pitelen hevosta sillä ai-
kaa . . . Niin on vaikka Anna Kaisalle kaupungista tuli-
aisia . . . Perhanan lihava potsi se onkin l**

Alkoi porsasjahti. Antti hapuili otusta käsin kiinni,
mutta porsas pyörähti aina pois, kääntyi taas päin Anttia
ja katseli tämän nenää. Silloin Jussi neuvoi:

^Maanittele . . . Koeta maanittelemalla!"

Antti koetti nyt pyydellä:

„Kus . . . kus . . . kus . . . kus!"

Mutta porsas jatkoi samaa menoa ja puhkaili pyöräh-
dellessään: ^Puh!"

„Puhkaa vain porsas ja saparoaan heiluttaa, vaan ei
antaannu!" sanoi poika, joka katseli jahtia innostuneena.

„Ei se antaannu", valitti jo Antti.

„Puh!" puhahti taas porsas, ja poika nauroi kädet hou-
suntaskuissa ja ilmotti:

.^Taas puhahti porsas!"

„Ei sitä saa! uudisti Antti. Jussi neuvoi silloin:

„ Rupea konnallesi! . . Ryömi polvillasi, niin se las-
kee lähelle!" Antti alkoi polvillaan könytä, porsas pyö-
rähteli edesä, poika nauroi ja Antti valitti:

„Ei sitä paholaista saa!"

Hölmö Kotilaisen poika nauroi kaiketaksensa. Jussi
arveli ti as:

„Kun sinulla olisi, mikä haisisi, niin sitten se
tulisi "

Silloin Antti nousi, alkoi kävellä ja kassuttaa porsasta
perästä tulemaan, mutta poikakin todisti:

„Porsas vain katsoo, eikä tule."

88

Viimein suuttui Antti, ryntäsi suin päin porsaan kimp-
puun ja huudahti:

„Etkö sinä paholaisen vietävä antaannu!"

^Puh!" vastasi porsas ja lasketteli saparo suorana pa-
koon, Antin painaessa täyttä juoksua jälestä. Kotilaisen
poika kipasi perästä ja huusi Pakarisen Veikolle, joka tuli
maantieteen laiskanläksyltä:

„Tule, Veikko, katsomaan, kun porsasta ajetaan!"

Antti ja porsas panivat parastaan. Kiihtyneenä huusi
Jussi:

„Elä laske lempoa pakoon! . . Se on lihava porsas!'^

„Nyt se halvattu jo meni!" kuului etäältä Antin suut-
tunut ääni.

^Minnekä se meni?" huusi Jussi kiivastuneena.

„En minä tiedä, minne se meni ... Se meni yhteen
herrastaloon", valitti Antti.

,Se meni rehtorin pihaan", auttoi poika huutaen. Ja
Aniti pyysi Vatasta:

„Tule sinäkin apuun! . . Ei sitä kehnoa saa yksi-
nään . . . Tuo säkki, johon sitte pannaan peijooni!"

Jussi oli kiihkoissaan, hän hyppäsi alas karrista, heitti
hevosen yksin ja lähti taistelupaikalle juoksemaan. Por-
sas tulikin jo kartanolta pois, röhkäsi ja lähti hiljaa juosta
hynttyyttämään. Miehet ja poika perästä. Jussi koki
neuvoa:

«Ahdistetaan se johonkin nurkkaan ja sitten otetaan!"

„Kus . . . kus . . . kus!" maanitteli Antti. Porsas
pyöräytti saparoaan ja poika riemuitsi. Jussi tuimistui ja
ylvästeli :

„Otetaan se suorastaan juoksemalla, pakana!"

89

Ja nyt alkoi juoksu. Porsas vilisti katua pitkin saparo
ojona ja miehet ja Kotilaisen poika perästä niin että tukka
oli suorana takana. Pojan riemu yltyi. Hän juoksi ikenet
irvellä ja iloitsi:

„Voi kun miehen tukka leuhkaa !"

„ Juokse kovemmin, Antti! . . Kussuta vähän juosies-
sasi", hätäili Jussi.

He olivat jo kiinni saamaisillansa, kun porsas taas
pyörähti sairashuoneen pihaan, ja eikös miehet hyökänneet
suin päin perästä. Kartanolla alkoi nyt oikea säännöllinen
saartaminen. Poika oli saapunut paikalle ja Jussi komensi:

„Tule sinä, Kotilaisen poika kolmanneksi, niin ahdis-
tetaan se tuonne aitaa vastaan!"

„No!" lupasi poika, levittäen jo kätensä esteeksi ja
nyt alkoi saarto. Jussi huusi Antille:

«Ahdista sieltä seinän puolelta! . . Elä laske sieltä
ryökälettä pois! . . ."

^Se menee!" valitti Antti.

„Elä laske! . . Juokse eteen! . . Potkase kärsään
paholaista, jos yrittää! . . Poika! . . Elä laske vietävää
poitista pakenemaan! . . Hös, senkin halvattu!" reuhasi
Jussi liehuen seiväs kädessä.

^Lyönkö minä tällä seipäällä?" pyysi jo Antti.

„Elä lyö! . . Otetaan elävänä ja viedään Anna Kai-
salle", epäsi Jussi.

„Voi kun se pyörähti!" riemuitsi poika hammasrive-
jänsä väläytellen.

Mutta melu oli häirinnyt sairaita ja nyt tuli lääkäri^
paraaseen ötäkkään, ärjyen:

„Senkö pahaa elämää tetäällä pidätte!.. Missä on poliisi!"^

90

Miehet vähän säpsähtivät viime sanan kuullessaan ja
koko mellakka taukosi. Lääkäri tiuskasi uudestaan:

^Mitä riivatun meteliä tämä tämmöinen on?"

^Tuotahan me porsasta vain otimme kiinni", selitti
Jussi viattomana. Lääkäri näytti uhkaavalta, mutta leppyi,
kun kuuli pojan selittävän:

„Tuo porsas pääsi karkuun ja ne juoksivat perästä
sitä kiinni ottamaan!"

^Menkää lemmon kattilaan täältä!" sanoi siihen lää-
käri ja lähti antamaan lääkkeitä sille Rissasen emännälle.

Sen pahemmitta selvisivät siitä. Porsas oli taas pääs-
syt kadulle ja käveli nassutteli rauhallisena. Jussi silloin
vihjasi hiljaa:

^Hiivitään varpaillaan ja tempastaan saparosta kiinni!"

Ja niin he yrittivät käyttää salajuonta. He lähestyivät
porsasta ... Jo oli se käden ylettyvillä. Nyt . . .

Ja silloin molemmat miehet ryntäsivät yhfaikaa. Mutta
porsas livahtikin taas käsistä, vinkasi vain kerran ja poika
oli revetä naurunsa remakkaan.

^Nyt jos olisi Pakarisen Veikko nähnyt, kun ne meni-
vät nenälleen!"

Pääsivät siitä miehet ylös, pyyhkivät hikeänsä ja Antti
päivitteli:

^Eto elävä! . . mutta minkälaisen lämpimän antaa."

„No ei luulisi! Nyrkin kokoinen para, vaan osaapas
juoksuttaa", myönsi Jussikin, puisteli housujaan mullasta
ja hehotti Anttiakin siisteyteen:

^Puistele sinäkin multaa housuistasi!"

Lepohetken perästä alkoi uusi ajo. Poika selitti por-
sasta katsellen:

91

^Se tonkii nyt tuossa multaa kärsällään."

He lähestyivät varovasti, jottei porsas huomaisi, ja al-
koivat taas yrittää äkkihyökkäystä, kun pääsivät sopivan
välimatkan päähän. Mutta rynnäkkö ei onnistunut nytkään.
Pois livahti porsas ja alkoi painaa suoraan keskikatua
myöten. Silloin Jussi päätti, että nyt pannaan kova ko-
vaa vastaan, ja Antti sanoi:

„Nyt ei hellitetä, vaikka olisi perhana!"

Ja parastaan he nyt panivatkin koko joukko. Poika-
kin viiletti katua pitkin niin että pää oli taa päin kenossa
ja silmät muljollaan, ja töin tuskin sai hän vastaan tule-
valle Koposen pojalle huudetuksi:

„Katso, Armas, kun otetaan porsasta kiinni!"

Mutta taas, juuri kun oltiin kiinni saamaisillaan, vin-
kasi porsas ja livahti aidan raosta erään talon pihaan!
Neuvottomina siinä seisoivat miehet hiki hatussa, ja Jussi
jo sadatteli:

^No voi perhana sentään! . . Juuri kun piti saada
kiinni niin meni! Voi tuota halvattua!"

„No löysipäs se reijänkin, en paremmin sano!" kirosi
jo Antti suutuksissaan. Jussi todisti:

.,Ei sitä enää uskalla mennä pihaan. Jos taas sattuu
äksyjä ihmisiä, niin voivat hyvinkin vielä huutaa poliisille!"

Samaa mieltä oli Anttikin, sillä äkäinen lääkäri ja putka
olivat vielä tuoreessa muistossa. Mutta toisella puolen oli
porsas, eikä tehnyt mieli siitäkään erota. Jussi jo käski:

^Tirkistä siitä reijästä, kenen talo se on?"

Antti rupesi kontalleen maahan, kurkisti lankkuaidan
alla olevasta raosta kartanolle ja sanoi:

„Siellä se on!"

92

Miehiä alkoi harmittaa ja suututtaa. Jussi kiukutteli:
„Senkö täyteistä ne tuohon aitaan tuonkin reiän ovat teh-
neet . . . hyvään lauta-aitaan!"

Sitä ei Anttikaan käsittänyt. Hän valitti:

,01i se lihava potsi; kun ei olisi ollut tuota reikää .. ."

Nyt Jussi raapi päätään. Arveli mennä pihaan, mutta
se äkäinen herra kammotti. Hän jo kysyi pojalta;

, Tiedätkö sinä, Kotilaisen poika, kenen talo tämä on?"

„En minä tiedä . . . Vaan ei siellä ole sitä tohtoria,
joka siellä lasareetin pihalla oli", selitti poika, ja Jussi roh-
k astui:

„No sitten mennään!"

Silloin alkoi vielä ankarampi ajo kuin ennen. Jussikin
jo sanoi:

„Jos ei siinä muu auta. niin annetaan seipäällä kär-
sään, jotta töUöää siihen paikkaan."

Nousi huuto ja rymäkkä. Seipäät heiluivat ilmassa.
Näytti aivan kamalalta. Jussi liehui seiväs kädessä ja huusi:

„Hös vaivattu! . . Ahdistetaan se tuonne tallin tahi
sontatunkion taa ja siellä hypätään kehnon niskaan! . .
Hös pahennus! . . Elä laske, poika, sinne! Potkase kär-
sään! . . Hös ryökäle!"

Ja siinä kiireessä sieppasi hän täyden vesiämpärin,
paiskasi sen porsasta kohti ja kaatui itsekin huutaessaan:

„Elä laske, Ihalainen, sitä reikään! Lyö seipäällä, jos
yrittää!"

„ Jospa se menee!" huusi Antti vastaan. Jussi yltyi:

«Vaikka tapa silloin koko para!"

Siitä nousi ihan julma sota. Joskus menivät miehet
kiireessä kuperkeikkaa. Porsas vingahteli. Poika säesti

93

huutoa naurullaan, ja ylisteli milloin porsaan saparoa, mil-
loin miesten kuperkeikkoja.

Mutta melun parhaillaan ollessa kuului hätäytynyt nai-
sen huuto:

„Mitä rosvoja te olette, kun vieraalla kartanolla tappe-
lette? Poliisia minä huudan, jos ette asetu ja ole ih-
misiksi."

Hätkähtivät sitä miehet, varsinkin Jussi. Seipäät las-
keutuivat alas ja hämmästynyt nainen siunaili:

„Ka! Herra siunatkoon! Jussi Vatanenhan se on Li-
peristä ja Ihalaisen Antti ... Ja minä kun arvelin, että
mitä ihmeen kummituksia ne ovat, kun tuommoisen elä-
män nostivat keskellä parasta kaupunkia?"

Silloin tunsivat miehetkin puhujan ja Antti sanoi hänelle:

„Ka! . . Eikö se ole se entinen Kaisa Karhutar, se
joka meni naimisiin sen Petrovaaran Makkosen kanssa!"

«Kaisahan se on!" myönsi siihen Jussi, ja selitti:

, Sattui tuo porsaan pahuus pääsemään säkistä kar-
kuun, ja siinä on ollut ajamista . . . Kotoa tuotu porsas,
niin se vierastaa näin kaupunkipaikoissa omaakin väkeä!"

Silloin Kaisa nouti leipää, murensi sen porsaalle, ja
kun porsas tuli syömään, niin sieppasi sen syliinsä, len-
nätti Jussille ja kysyi:

„Onko se oikein oman sian porsaita?"

„0n ... Se on sen suuren imisän sian porsaita,
niin arveltiin kotoa lähtiessä, että ottaa hänet mukaansa,
jos hyvinkin sattuu halukkaita ostajia, jotka tarvitsevat por-
sasta", selitti Jussi sitoen säkin suuta kiinni. Antti huo-
masi silloin tarpeelliseksi kysyä Kaisalta:

„Täällä Joillako se Kaisa nyt on?"

94

, Täällähän minä. Tämä on minun oma talo rähjäni
tässä . . . Eikö sitä joudu sisällä pistäytymään?" puhui
Kaisa. Jussi oli siihen erittäin halukas. Hän viskasi por-
sassäkin olalleen ja sanoi Antille:

„Ka, joudetaanhan me tästä vielä poikkeamaan
Kaisan luo."

He lähtivät porsainensa Kaisan vieraiksi.

YHDEKSÄS LUKU.

Kaisalla sattuikin onneksi juuri olemaan pannu tulella^
kun liperiläiset saapuivat. Hän alkoi selvitellä olojaan:

«Minulla on tässä omissa hoteissa ainoastaan tämä
keittiö ja kammari, mutta kammarissa asuu se Pekka Kank-
kunen eukkoineen loisina, niin ei jää itselle muuta kuin
tämä keittiö . . . Mutta tuleepa tuota tässäkin toimeen,
herran kiitosi . . Kas tuota pannua, kun jo kuohuu. Se
Kankkusen eukko on pannut suotta aikojaan noin paljon
puita hellan uuniin . . ."

Hän pyörähti hakemaan kahvimaitoa, ja tultuaan jatkoi:

«Täällä Joilla kun tuo maitokin kallistuu, niin että ei
häntä enää pienimmät eläjät jaksa ostaa muuta kuin hu-
tun silmäksi . . . Montako lypsävää lehmää sillä Vata-
sella nyt on?"

«Viisitoistahan niitä on yksitellen lukien", urahti Jussi.
Kaisa antoi taas tulla kuin rallia:

«Vai viisitoista siinä Jussin talossa nyt elätetään! On-
han siinä talossa hyvät nurmet. Niitäkin luhtaniittyjä on-
han siinä ihan sinne suutari Tolvasen mökille asti . . .
Eikö tuo kahvi jo liene kystä . . . Tässä arvelinkin, jotta
tuleekohan nyt Liperistä vieraita, kun suuta syyhytti ja tuo
Kankkusen kissakin pesi silmiään, niin pistin tuossa jo

96

pannun valmiiksi tulelle ja aattelin, että vähemmänpä häntä
on sitten enää puuhaa vieraiden aikana ... Ja yhäkö se
Petrovaaran ukko Voutilainen vain elää?"

„Eläähän se vielä ja ketterä ukkohan se onkin", myön-
nytti Jussi, ja Antti vahvisti:

„ Ketterähän se on vielä ukko . . . Vielähän se ke-
huu rukiisen leivän ja pytyllisen kirnumaitoa syövänsä yh-
dellä verolla, jos vain niikseen tulee."

Kaisa hompsuutti taas ja selitti:

«Illalla jäivät nuo kahvikupitkin pesemättä. Kun tässä
yksinään asuu, niin mitäpä heistä niin viitsii kuurata . , .
Ja tuosta yhdestä kupista on näet ripakin jo katkennut!
Onkohan se Kankkusen eukko sen katkassut!" Hän sel-
vitteli kahvia ja kysyi:

„Vai yhä se vain ukko Voutilainen jaksaa! . . Ja sii-
näkö se vain konnullaan elää?"

«Siinähän se."

„Ka mikäs hänellä on siinä eläessä!" tokasi Kaisa jat-
kaen: „Se Makkosen suku on tainnut sieltä Petrovaarasta
kokonaan jo hävitä, kun tämä minunkin miesvainajani
kuoli . . ."

„Vai kuoli se jo Kaisan miesvainaja! . . Niitähän se
oli Petrovaaran Makkosia . . . Eikös se ollut sen entisen
Ökä-Antin poikia se Kaisan Makkonen?" Ihmetteli Antti
Kaisan miehen kuolemista, ja Kaisa myönsi:

«Niitähän se oli sen Antti Makkosen perillisiä Makkos-
vainaja, ja saihan se sieltä taisi niitä ukon perujakin, joilla
sitten tämä talorähjä tähän ostettiin ... Se Jussi Makko-
nen kun kuoli, niin se pesä näet jaettiin sitte Antin ja tä-
män minun Makkosen kesken, vaikka eikö tuo Antti siitä

97

enempää osaa kähveltänyt, kun se tämä Makkos-vainaja
oli semmoinen siivoluontoinen mies, että ei se ruvennut
käräjöissä rettelöimään kenenkään kanssa."

Jussi oli kumartunut polviensa varaan ja kuunteli miet-
tivän näköisenä lattiaan katsoen ja ajatellen; „Vai jo se
Makkonen on kuollut I"

Sitä hän ajatteli vakavasti. Vanha rakkaus iti. Hän
jo huomautti:

„Vai on tämä Kaisan oma talo niillä ukko Makkosen
peruilla ostettu!"

„Onhan tämä. Vaikka paljonkos näistä tämmöisistä räh-
jistä on iloa, kun ei ole pois antaa muuta kuin yksi kahden
huoneen kortteeri. Mutta onhan sen verran, että on oma
hökkeli missä asuu, niin että ei tarvitse toisen tuvan nurkassa
loisina vetelehtiä . . . Siinä olisi nyt sitä kahvin tapaista!
Juo sinä Ihalainen tuosta rivattomasta kupista! Vatanen
ottaa sen ripaniekan."

Alettiin hörppiä kahvia. Jussi mietti yhä sitä ihmeel-
listä asiaa, että Kaisan mies oli kuollut eikä siitä ollut
sinne Liperiin mitään kuulunut. Kun hän oli paraillaan
vetämässä aimo siemausta kahvia suuhunsa, katsoa mul-
jautti hän jo salavihkaa, ikäänkuin teevadin reunan takaa,
Kaisaan, huomatakseen, oliko se Kaisa vielä entisen näköi-
nen. Ja eipä tuo näyttänyt paljoa muuttuneen. Kun hän
oli yhden teevadillisen ryypännyt, ihmetteli hän toista täyt-
täessään:

„Vai kuoli se Kaisan miesvainaja!"

Kaisa huokasi syvään ja vakuutti:

7

98

„Siellä on Herransa edessä Makkosvainaja tekemässä
tiliä ajallisesta vaelluksestansa täällä maan päällä. Ja tot-
tapahan se oli hänellekin sallittu, että ei saanut ikäänsä
elää ... Ja mitäpä tuosta liiallisesta elämästä sitte on-
kaan! Enemmän vain tulee syntiä tehdyksi ja enemmän
on sitten tuomiolle tullessa vastaamista!"

Hän kuivasi esiliinallaan silmästänsä kyyneleen ja
käänsi äkkiä puheen ihmetellen:

^Olikohan se kahvi selvinnytkään kunnolleen, kun sii-
hen kupin pohjaan on poroja jäänyt . . . Vaan poroista-
han se rahakin maksetaan. Niin se Makkosvainajakin aina
sanoi, eikä se ollut siitä suustaan niin ronkelinen kuin mo-
net muut ovat. Kyllä sille olisi poroinenkin kahvi kel-
vannut . . ."

^Eihän se Makkosen suku yleensäkään ole ron-
kelista siinä syömisen asiassa", vakuutti Antti. Kaisa
siitä kehumisesta heltyi Makkostaan kohtaan ja alkoi
kiitellä :

„Ei se turhaa virnistellyt ruualle, kun sen eteen pääsi,
eikä se nenäänsä nyrpistellyt, jos olisi sattunut huttukat-
tila pohjaan palamaan . . . Herra häntä siunatkoon Mak-
kosta siellä tulevassa elämässä! . . Ota nyt siitä, Vatanen^
ja Ihalainen, toinen kuppi sitä kahvia! . . ei tullut oste-
tuksi vehnäsiä, mutta kuka sitä nyt osasi ajatella, että Li-
peristä asti tulee vieraita."

Hän työnsi sokerikuppia Jussin eteen ja kehotti:

,Ota nyt, Vatanen, sokeria, että hän tuntuu! Hyväs-
tikö se Ihalaisen Anna Liisa jaksaa?"

^Siinähän se menee. Vaikka vanhuushan se tahtoo
siellä Liperissä kaikkia ihmisiä vaivata ja olla vastuksena".

99

selitti Antti. Jussi veti kahvia suuhunsa ja purastuaan so-
iieria kysyi, sokeria hampaiden välissä;

„Mihinkä tautiin se tämä Makkonen kuoli?"

„Eikö tuo liene ollut vain semmoista tavallista kuole-
man tautia, kun se poti kolme kuukautta tilan omana,
vaikka kävihän sitä tohtorikin katsomassa . . . Lopulta
sitten jo alkoi vain heikota ja ihan viimeiseksi sitten kuoli",
antoi Kaisa tulla, ja Antti piti asiaan kuuluvana ih-
metellä ;

„Vai viimeiseksi hän sitten vasta kuoli! Yölläkö tuo
kuoli, vai sattuiko olemaan päiväinen aika?"

„Ei se ollut oikein kumpainenkaan. Se oli paremmin
aamuhämärää, kun pesijä tuli. Vaikka johan se Makko-
nen oli kuollut ennen kuin pesijä ennätti tullakaan. Kau-
risen Susohan sen pesi."

„Vai Suso sen pesi! . . Onko se Suso täältä näiltä
paikoin kotoisin!" tarttui siihen Antti, ja Kaisa sanoi Su-
son olevan Kiihtelysvaarasta.

»Sitähän minäkin, että Kiihtelyksestä se on!" myönsi
Antti. Jussi taas puolestaan mietti yhä vain sitä samaa
kummallista sattumaa, että hän ja Kaisa osuivat olemaan
leskinä nyt samaan aikaan. Siitä johtui taas mieleen toi-
sia ajatuksia. Hän tiedusti:

»Taitaa se tämmöinen talo olla hyvinkin kallis os-
taessa?"

Ei Kaisa olisi arvannut oikein pitää nyt hintoja kor-
kealla, ja sanoi vain:

»Eihän nämä tämmöiset köyhät talot kalliita ole niin
kuin noiden rikkaiden Parviaisten ja muiden talot. Liekkö
se Makkonen maksanut tästä kolmeakaan tuhatta enem-

100

pää . . . Vaan sanovathan ne, että tästä tulisi kallis talo,
jos rakentaisi ja korjauttaisi. "

„Vai tulisi rakentamalla kallis!" yhtyi puheeseen Antti.
Jussi vertaili talon hintaa Hyvärisen tytön myötäjäisiin. Jo
kysyi hän Kaisalta:

^Milloinka se tämä Makkonen kuoli?"

»Johan siitä on Mikkelin jälkiviikosta toinen vuosi me-
nemässä. Se kuoli samaan aikaan kuin Jussi Väänäsen
isä-ukko sieltä Kiihtelysvaarasta!"

Hän pyyhki pankon ja kysyi:

„Yhäkö se on tämä Vatanen yhtä iloisen luontoinen
kuin ennenkin?"

Jussi ei nyt vastannut. Mutta Antti muisti Jussin van-
han rakkauden, vertasi jo Kaisaa Hyvärisen tyttöön ja vastasi:

„Eihän tätä Jussia ole surut painaneet. Ja mitäpä hän
saisikaan surtavakseen, kun on miehellä talo semmoinen,
että siinä ovat pitäjän paraat heinämaatkin . . . varsinkin
mitä luhtaniittyihin tulee."

Jussi taas oli sillä aikaa ajatellut toista asiaa ja ky-
syi nyt:

„Vai jo siitä on toista vuotta Makkosvainajan kuole-
masta! Kyllä kai se on täällä Joillakin sama laki kuin Li-
perissäkin, jotta vaimonpuoletkin pääsevät jo vuoden päästä
toisille kuuluutuksille, jos vain itse sitä haluavat?"

„Eipä tuota ole tullut perätyksi, kun ei tässä ole ollut
mitään aikomuksiakaan. Vaikka eikö tuo liene sama laki
täälläkin, kun täällä on kerran Liperistä tullut pappikin?"
selitti Kaisa, ja Jussi yhtyi:

„ Samahan se on sitten. Vai Liperistä täällä on pappikin!
Onkohan tuo sen entisen hyväsaarnaisen rovastin poikia?*

101

„Niitäköhän lienee vai lieneekö sitten sen kappalaisen,
sen vanhan Tujuliinin poikia. Anteliiniksi ne sitä sanovat
sukunimeltään", tuli Kaisalta, ja nyt vahvisti Antti:

„Tujuhinin poikiahan se sitten on, sillä eihän sillä ro-
vastilla ollut sen nimisiä lapsia, vaikka sillä oli niitä yhtä
vaille tusina."

„Tujuliininhan se on. Eikö tuo heneekin se Tujulii-
nin Kasperi, josta ne yhteen aikaan eivät sanoneet tulleen
mitään", myönsi Vatanen siihen.

Puhuttiin muista vähemmän tärkeistä asioista Jussissa
oli alkanut kyteä vanha rakkaus yhä kovemmin; hän pel-
käsi jo, että jos se Antti nyt taas ennen aikojaan puhuu
siitä Hyvärisen tytön asiasta. Alkoi jo vähän suuttuakin siitä
Antille, mutta ei löytänyt muuta sopivaa keinoa ilmottaak-
seen närkästystään, ja varottaaksensa samalla, kuin että
sanoi:

„Onkin tässä tullut jo kaikki asiat puhutuksi. Vaikka
eihän se miehille o. kein sopisi semmoinen kielen kantami-
nen. Se Sormusen Pekkakm on siitä päässyt ihan akko-
jen kirjoihin, kun ei malta sitä suukomentoaan pitää ku-
rissa, vaan meni senkin Kakriaisen Mikon ja Hentusen ty-
tön naimisista ennen aikojaan hölöttämään, kun saitui ole-
maan puhemiehenä, ja sillä tavalla sai a-.kaan, että Kakri-
ainen ei päässytkään enää perääntymään, kun se Kososen
tyttö, johon Mikko aikoi Hentusen tytön vaihtaa, sai näet
sen kautta asiasta perää eikä enriä huolinut Mikosta."

Sitä sanoessaan hän muljautti Anttiin pariinkin ker-
taan, huomauttaakseen ja nähdäkseen, älyääköhän sc Antti.
Mutta Antti oikeastaan oh älynnyt asian heti kun Jussi ky-
syi Kaisan talon hintaa ja sitten sitä leskiajan pituutta.

102

Nyt hän varmistui asiasta ja alkoi auttaa Jussia, arvellen
sen kuuluvan hänelle, hän kun kerran oli puhemies. Hän
jo kysyi:

„Vai ei ole Kaisa vielä aikonut mitään, vaikka Mak-
kosvainaja kuoli jo viime syksynä Mikkelin alusviikolla!"

Kaisa alkoi silloin lasketella:

^Kukapa niistä köyhistä huolisikaan, vaikka itse aikoi-
sikin . . , Eikä se meidän suku ole ollut milloinkaan niin
hätäistä ja kiireellistä, että ei ole oikein ehtinyt entisen
elävistä sänkyä puhdistaa, kun jo toisen ottaa. Sekin Sohvi
Karhutar, olihan se Ruukin Pekka Sahasen jälkeen kuusi
vuotta leskenä, ennen kuin meni sille Uudenkylän Suho-
selle, jonka kanssa se sitten oli yhdessä Suhosen kuole-
maan asti ... Ja sekin Loviisa, sen Jussi Karhun tyttö . . .
Vastahan sekin näet meni Könösen Antille, kun oli ollut
Miinalaisen leskenä seitsemättä vuotta ... Se on koko
tämä Karhun suku ollut aina semmoista ajattelevaa ja va-
kavaa sukua ..."

Omaa vakavuuttaan ajatellen hän pyöräytti asian:

„Vaikka eipä ne kaikki malttaisi niin tarkkaan lesken-
sänkyään maata . . . Sekin Mulon Massisen leski oli jo
toisen kelkassa, ennenkuin vielä oli ehtinyt ottaa selvää
Massisen kaikista lapsistakaan, montako niitä jäi."

Jussia miellytti Kaisan vakavuus, jota vielä vahvisti
Antti sanoen:

«Vakavamielistä sukuahan se on se Karhun sukukunta
aikoinaan ollut . . . Möröksihän ne sitä Pekka Karhua sa-
noivatkin, ja sen Mikko Karhun tyttöä haukuttiin Kontioksi."

Mutta liialliselta hänestä kumminkin tuntui semmoinen
vakavuus, jos Kaisa päättäisi muun Karhun suvun esimerk-

103

kiä seuraten pitää sänkyään leskensänkynä kuusin vuosin.
Jussin asiaa ajatellen ja ajaen hän sen vuoksi huomautti:
„Vaikka kyllähän se ravakka vaimoihminen, niin kuin
Kaisakin on, ennättää yhden leskensängyn loppuun maata
vähemmässäkin ajassa kuin kuudessa vuodessa!"
„Ennättää!" kiirehti Jussikin ja lisäsi vielä:
^LiialHsta ylellisyyttähän onkin pitää sänkyään puolil-
laan niin kauvan."

Miehet katsahtivat toisiiinsa hyvässä ymmärryksessä ja
Antti jo iski silmääkin. Mutta Kaisa ei tahtonut sukunsa
ansioita puolustamatta jättää, ja hän pani vastaan, selittäen:

„No, parempi on sentään pitää sänkyään puolillaan
muutama liikeneväkin vuosi, kuin koota se ihan kukkural-
leen niin kuin se Rissasenkin akka oli tehnyt . . . vaikka
hänellä oli omakin mies. Lopulta sitte oma ukko jo sai
tietää, ja tietäähän sen mikä loppu semmoisesta elämästä
tulee. Mutta tässä Karhun sukukunnassa on aina eletty
ihmisiksi."

Sen todisti Anttikin, murahtaen:

„Niin on eletty. Niin on ollut siinä suvussa sänky
aina tasapää kuin ryyhäpuuUa pyyhkäisty jyväkappa: ei
ole ollut liikoja, jos ei vajaakaan lie ollut."

Jussiakin miellytti, että koko Karhun suku oli niin va-
kavamiehstä väkeä, ja Kaisakin miehstyi kehumisesta. Tar-
josi jo kolmannet kupit kahvia ja kainosteli nyt itseään,
puhuen:

„Ka mitäpä häntä ihminen tarvitsee turhaa huikennella
ja huvitella. Pääsee tuota vähemmälläkin synninteolla maan

104

rakoon, niin kuin Makkosvainajakin pääsi . . . Ottaisitte
siitä nyt kolmannet kupit lämpimiksenne!"

„01isipa tuo jo entinenkin välttänyt", vastusteli Jussi»
ja Antti taas puolestaan jatkoi muuta puhetta, myöntäen:

^Pääseehän sitä maan rakoon, vaikka ei yhtään hui-
kentelisi. Eikä se tämä Kaisa huikennellut nuoruudessaan-
kaan, kun vielä siellä Liperintaipaleella tyttönä oli."

»Vakavahan tämä Kaisa oli jo silloinkin", kiitteli Jus-
sikin sokeria purastessaan.

„Ka, ota nyt Ihalainenkin sitä kahvivettä!" kehotti Kaisa
hyvillä mielin.

Oli jo puhuttu monet mutkat ja päästy lähelle asian
ydintä, kun Kaisa oli tehdä turhaksi kaikki entiset vaivat,
kääntäen äkkiä puheen toisaalle. Kysyi näet yhfäkkiä:

»Vartavastenko se Ihalainen ja Vatanen tulivat sitä por-
sasta kaupalle?"

Jussi pelkäsi, että nyt se Antti lopultakin pilaa asian
ja sanoo, että oli sitä muutakin asiaa, ja sillä tavalla an-
taa ilmi Hyvärisen tytön. Sitä estääkseen, Anttia ja koko
asiaa jotenkin hämmentääkseen, alkoi hän niistää turistella
nenäänsä, kun ei itsekään keksinyt mitä vastata niin äkki-
näiseen kysymykseen.

Mutta Antti osottautuikin oikeaksi puhemieheksi. Hän
vastasi varmuudella:

»Sitähän me läksimme tuomaan tarjolle, kun niitä
tällä Vatasella on liikenemään asti ja toisiahan ne siat
siellä maalla vain porsivat."

»Vai vartavasten porsasta tuomaan!"

«Vartavasten . . . Vaikka ajateltiin samalla, että jos
sattuu, niin kysytään samalla, asuuko se vielä Joilla se

105.

Makkosen leski, niin olisi käyty kysymässä, jotta milloin
se Makkonen kuoli, kun ei sen kuolemasta ole sinne Li-
periin mitään kuulunut", lisäsi Antti, yrittäen vielä päästä
takaisin asiaan kiinni.

Nyt oli Jussi kiitollinen Antille. Tosin molemmat mie-
het soimailivat sydämissään Kaisaa, se kun noin joutavalla
kysymyksellä oli taas saanut aikaan, että kierros oli alet-
tava alusta. Ei tahtonut enää keksiä mistä alkaa. Asian
vaikeutta ajatellen otti Antti vertauksen, sanoen ikäänkuin
itsekseen :

„Kyllä siinä näkyy olevan työtä ennen kuin saa por-
saan kierrokseen ja siitä säkkiin."

Mutta eihän Kaisa mistä tiennyt, että siinä oU vertaus.
Hän käsitti siinä olevan paljaan äskeisen porsaskysymyk
sen puheena ja neuvoi:

«Kyllähän siinä on työtä, jos tuhmasti ottaa kiinni . . .
Vaan kun ottaa syöttiä ja osaa viisaasti maanitella ja kep-
lutella, niin kyllä sen viisaankin porsaan säkkiin saa "

Siinä tuntui olevan neuvoa ja ennustusta. Molemmat
miehet olivat varmat siitä, että Kaisa ylpeilee ja tahtoo sa-
noa, ettei niitä kaupunkitalon omistajia niin vain väkiryn-
näköllä viedä. Miettiviksi kävivät miehet. Kaisa heidäii
mielestään vielä ikäänkuin muka ilkkui, sanoessaan:

«Niinhän minä neuvoin Tikkalanvaaran Holopaistakin,
kun siltä pääsi härkä karkuun, että ota kauroja vakkaan, ja
pyydä sillä ja helisytä jyviä vakassa, niin kyllä se tulee. Ja
sillä lailla se Holopainen saikin härkänsä taas nuoraan a möi
sille lihakauppias Kinnuselle, joka osti Simo Tuunaisen talon.**

Silloin luulivat molemmat miehet Kaisan tarkottavan,
ettei se kaupunkilainen, varsinkaan oman talon omistaja,

106

lähde yhden Jussi Vatasen taloon, vaikka hänessä olisi
kuinka hyvät heinämaat, vaan että parempi jyvävakka sii-
hen tarvitaan, jos mieli houkutella. Asia synkkeni nyt ker-
rassaan ja Antti jo sanoi:

„Mistäpä sitä aina jokaiselle semmoinen jyvävakka
riittää, ja varsinkin näin kaupunkireisulla sattuu käsille!"

Ja toivottomaksi kävi homma, kun Kaisa Antin puhee-
seen myönsi:

„Eihän sitä aina satu jokaisella jyvävakkaa olemaan . . .
Mutta parempi on antaa silloin porsaan juosta yksinään,
kuin ruveta sitä väkivallalla kiinni saamaan. Aikansa se
kun juoksee, niin tottapahan väsyy ja menee jonkun taloon".

Se oli kuin lopullinen neuvo pysyä erillään Kaisasta.
Niin tuntui Jussin mielestä. Hän jo käänsikin puheen ko-
konaan toiseen asiaan, kysyen:

^Paljonkohan sitte Kinnunen maksoi siitä Tikkalan Ho-
lopaisen härästä?"

„Toista sataa markkaahan se taisi maksaa. Ja nah-
kan sai vielä Holopainen itse ja vei sen Haarasen karvari-
verstaan piiskattavaksi ... Ja tulihan siitä ruojasta hyviä
pieksunpohjia ja selkänahasta, ja liepeistä sai ruojuita ja
kaustonahkoja."

Antistakin tuntui, että asia oli toivoton ja hän yhtyi
puheeseen kysyen:

„01iko se sarvipää härkä?"

„Mulipää se oli, punaisen kirjava väriltään. Isonlainen
härän jurtikkahan se muutoin oli", ilmotti Kaisa.

^Olikohan monivuotinen jo?"

„Niinkö se Holopaisen härkä?"

.Niin."

107

^Mitenkäs se olikaan? . . No, herra siunatkoon! Jäi-
köhän se ikä minulta kysymättä, kun se nyt ei tule pää-
hän! . . Kyllä kai se unohtui kysymättä! Ja kun se Ho-
lopainen ei itsekään huomannut siitä puhua, vaikka se tässä
istui ja joi kahviakin . . . Mutta eiköhän tuo lihakauppias
Kinnunen sattuisi sitä muistamaan; se asuu siinä Liperiin
menevän kadun varrella, niin että Liperiin mennessä ei
tule väärää, jos pistäytyy kysymässä. Ja se Kinnunen on
hyvin höyli mies. Kyllä se sanoo, kun vain sanotte, jotta
se Makkosen leski neuvoi tulemaan."

Masentuneet olivat miehet. Jussissa herännyt vanha rak-
kaus oli niin alkuunsa tukahdutettu. Kyynäspäät polvien no-
jassa hän imi piippuansa, katsoi lattiaan ja jo huokasi lopulta:

„01isi tässä aika lähteä jo kotiin päin."

„Eihän tässä nyt vielä mihin ole kiirettä. Ennättäähän
tuonne nyt Liperiin, vaikka myöhemminkin lähtee!" esteli
Kaisa.

Mutta Jussista se estely tuntui ivailulta. Mielenkar-
vaus sen vaikuttt. Hän ajatteli: „Se tahtoo tuolla sanoa,
että ennättää tuota moiseen lystiin, kuin mikä se Liperikin
on, mokoma likaluoso, koko pitäjäs." Hän luuli Kaisan
siten ylpeilevän kaupunkilaisuudellaan, loukkautui ja alkoi
juonitella, sanoen:

„Ka kotiinsapa sen pitää köyhänkin rientää, kun ei
kannata näin kaupunkipaikoissa asua ja taloja ostaa."

Kaisasta se oli viisaasti sanottu. Hän ihastui Vataseen
ja myönsi:

„Kotihan se on aina koti köyhälläkin. Sinne se vain
vetää, olipahan ihminen sitten ylhäinen tai alhainen. Ei
se sillä vähä pidä!"

108

Jussia sisutti yhä enemmän. Hän sylkäsi, kumartui
yhä alemma ja juonitteli vastaan, pistäen:

^Ka pitäähän niitä olla alhaisiakin maailmassa, sillä
eivät suinkaan ne muuten ylhäisetkään kaupungissa herras-
telisi ja ylpeilisi, ja katsoisi ylen tätä alempaa kansaa.*

Herra isä, miten viisaasti se Vatanen tuntui nyt puhu-
van! Kaisa oli hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Hän
myönsi:

„Tottapa juuri sentähdän niin on laitettukin alussa,
että pitää olla alhaisempiakin, jotta voisivat toiset ihmisiksi
elää, jottei heidän tarvitsisi tuolla sateessa ja kylmässä
puutosta kärsiä ja nähdä nälkää ja värjötella."

„Se pistelee ... se pistelee, että jos hän tulisi minulle
akaksi, niin pitäisi sateisellakin ilmalla lähteä esimerkiksi
niittämään, tahi pakkasella viemään lehmille vettä", ajatteli
Jussi, ja juonitteli yhä katkerampana, pistäen hänkin, jopa
kehasten:

»Tottapa se on niin laitettu . . . Vaikka eletäänhän
sitä Liperissäkin ja omaa leipää syödäänkin, eikä tarvitse
maidonkaan kalleuden kautta maidon puutetta kärsiä, kun
omat lehmät lypsävät minkä vain nännistä kehtaa vetää.
Rainnoittain vain kannetaan rieskamaitoa maitokammariin
piimimään."

Aivan heltyi Kaisan mieli, kun kuuli Liperiä noin ke-
huttavan. Hän oli nyt kuin muukalainen vieraalla maalla,
ja Liperin maitopytyt johtuivat mieleen. Onnellisia ne,
jotka siellä saavat asua ikänsä!" huokasi hän itsekseen ja
ääneensä hän sanoi:

^Ihmisiähän siellä Liperissäkin elää, ja mikäs siellä on
eläessä semmoisessa pitäjässä!"

109

Se vielä puuttui: Kaisa tahtoi viitata, ettei hän muka
liperiläisiäkään niin ylenkatso, ettei pitäisi niitä ihmisinä.
Jussin mitta oh täysi. Vanha rakkauskin unohtui. Hän
kerskasi pistäen:

„No ei ole meidänkään matkassa, tämän Ihalaisen
kanssa, yhtään Liperistä tullutta porsasta, vaan ihmisiä
olemme vielä molemmat, vaikka olemmekin ikämme Lipe-
rintaipaleella eläneet ja omaa kontua viljelleet. Eikä ole
tarvinnut vielä kirnumaitoa tuoreeltaan suoraan kirnusta
juoda, vaan on ollut vara hapattaa se niin muikeaksi, että
se on kuin paras kalja."

Hän viskasi jo porsassäkin selkäänsä ja jatkoi kerska-
ustaan:

„Neljä maitotiinua kun seisoo meidänkin talossa yh-
dessä rivissä, ja yhdestä kun otetaan, niin toiseen pannaan,
jotta on siinä aikaa maidolla muieta ... Ja pään kokois-
takin kokkeha kun saa sieltä maitokapustalla leukansa alle
ammentaa, niin ei siinä tarvitse maidon vähyyttä huutaa."

Hämmästyi aivan Kaisa Jussin rikkautta ja arveli, ettei
ollut ihme, jos jo vähän kehaseekin. Hän ihmetteli:

„No tietäähän tuon nyt, että on sitä Liperissä sitä
maidon puolta!"

„Niinkö ne nämä kaupunkilaiset sitten luulevat, että
Liperissä ei ole muuta kuin vain sitä maidon heraa ja sitä
kokkelitörkyä! Kyllä ne liperiläiset vielä akkoja saavat, ja
jos niikseen tulee, niin tulevat ne toimeen omankin pitä-
jänsä akoilla."

„Onhan siellä akkoja", yritti Kaisa, mutta Jussi, joka
luuli sitäkin ivaksi, oli jo niin julmistunut, ettei antanut
suun vuoroa, vaan riiteli äkeissään:

110

„No on kyllä. Ei sinun tarvitse yhtään ylpeillä! Ja
jos ei Liperistä tuotaisi Join markkinoille hevosiakin, niin
näkisithän, olisiko täällä muuta nelijalkaista kuin se Joo-
nas-mustilaisen kaakki I"

Kaisa ällistyi Jussin kiivastumista. Porsas vinkui sä-
kissä kuin syötävä. Jussi huusi sille kiukuissaan:

„ Vieläkö sinä vingut, senkin harjaselkä! . . Kun poi-
kasen kerran, niin tukkeat siinä sen kehnon vietävä kärsäsi!"

„Herra isä!" yritti Kaisa. Mutta Jussi oli kuohuksis-
saan. Hän viskasi porsassäkin olalleen ja sanoi Antille
jyrkästi:

„Tule hiiteen täältä!"

He olivat jo menossa, kun asia saikin ihan toisen
käänteen. Kaisa oli unohtanut yhden asian. Hätäyksis-
sään kysyi hän, kun miehet olivat jo ovessa menossa:

«Hyvästikö se Vatasen Loviisa vain jaksaa ja onko se
terveenä?"

«Loviisako?" pääsi silloin Jussilta, ja nyt vasta hoksa-
sivat miehet, että Kaisalla ei ollut vielä tietoa koko Jussin
leskeydestä. Arvaahan sen, mikä ällistys se oli! Kaisa sai
toistaa kysymyksensä ennen kuin Antti tointui selittämään:

»Mikäpäs sillä Loviisalla lienee jaksaessa varsinkin ter-
veyden puolesta, kun se pääsi sinne Vanhanpihan Ristii-
nan viereen hautuumaahan."

«Herra isä tokiinsa siunatkoon", huudahti silloin Kaisa
silmät pyöreinä hämmästyksestä, ja lisäsi:

«Mikä sen Loviisan nyt tappoi kesken ikäänsä! Kun
ei ole kuulunut mitään koko asiasta, eikä tullut kysytyk-
sikään! Vai siihen Loviisa haudattiin Vanhanpihan Ris-
tiinan viereen!"

111

«Siihenhän se haudattiin . . . Koulun kanssa haudat-
tiin ja se vanha lukkari oli laulamassa", selitti leppynyt
Jussi.

Kaisa siunaili kotvasen aikaa, ja miehet odottivat, että
Kaisa pyytäisi istumaan . . . Peläten ettei Kaisa sitä huo-
maisi tehdä, huomautti Antti jo Jussille:

„01isi pitänyt Kaisalta pyytää porsaalle maitoa juoda,
jottei kuolisi janoon, kun mennään Liperiin."

Silloin älysi Kaisakin ja pyysi:

„Eihän nyt vielä ole mihin kiire! Istuisitte tuossa vielä,
niin minä annan porsaalle tuota illallista maidon tostolia
ja saapi tässä kysellä siitä Loviisan kuolemastakin!"

Miehet istuivat, porsas vinkui säkissä. Jussi päästi sen
nyt lattialle ja iloisena alkoi se nyt pyörähdellä ja puhah-
della, ja Kaisa riemastui siitä, varsinkin kun se oli muka
Liperistä kotoisin: Hän toi maitoa ja arveli:

„ Jokohan se osaa röhkiä!"

,Jo se röhkii!" myönsivät miehet. Kaisa riemastui.
Porsas tuntui hänestä jo ihan läheiseltä. Hän otti sen sy-
liinsä, syyhytti sen selkää ja hyvitteli;

„No voi herran terttu sentään sinua, pikku potsi ! Ihan
tämä on kuin läheisiä sukulaisia, kun on Liperissä syn-
tynyt!"

„Vai niin se tuntuu Kaisasta!" pisti jo Ihalainen leikiksi.

KYMMENES LUKU.

Nvt alkoivat miehet kierroksen alusta. Mutta he oli-
vat ottaneet opiksi Kaisan puheet jyvävakasta ja muista
maanituskeinoista ja Antti mietti uutta alkua. Kaisa syöt-
teli porsasta. Jo ilmotti Antti:

«Johan se Loviisa kuoli. On Jussilla se leskensänky-
kin maattu lailliseen määrään asti."

„Vai jo se niin kauvan on Loviisa kuolleena ollut!
Arvasihan sen jo Loviisan nuorena ollessa, jotta kuo-
lema se hänellekin lopulta osaksi tulee. Se jo pienenä
tyttönä ollessaan oli tulirokossa ja muutenkin semmoinen
hinterä ruumiiltaan. Voi sitä Loviisa-raukkaakin!"

„01ihan se rokossa. Vaan paranihan se vielä siitä ja
terveenähän se sitten eli Loviisa-vainaja kuolemaansa asti,
paitsi milloin sattui vähän pienempiä heikkouksia sairasta-
maan", vakuutti Jussi.

„Vai terveenä se Loviisa eli! . . Kun ei näet ole ku-
kaan hisahtanutkaan, että Vatanen on jo leskenä vaimos-
taan! . . Kas tuota porsasta, kun ei syö siivolla, vaan to-
laa vain lattian maidolla!" päivitleli Kaisa. Antti taas puo-
lestaan piti puhemiehenä asiaa nyt vireillä, sanoen:

„Leskeksihän se Jussi jäi! Vaikka olisi siinä Vatasen
talossa tarvittu vaimonpuolikin!"

113

„Ka minkäpäs sille kuolemalle tekee, kun se kerran
tulee. Ei se kierrä ketään. Veihän se sen Kontiolahden
Pirisenkin, vaikka se oli vielä viime markkinoiden aikana
niin vahva, jotta poliisit eivät saaneet sitä omin voimin
putkaan köijätyksi, vaan piti pyytää Neppelän viinarännin
miehiä apuun!"

Miehet vilkasivat nyt toisiinsa, sillä poliisi oli heille
kuuma peruna pivossa, varsinkin tämmöisen asian aikana.
Hämillään sanoi Antti:

„Vai rännin miehiä piti avuksi hakea ennen kuin Pi-
risen saivat putkaan!"

Ja hälventääkseen epäluulotkin ihmetteli Jussi:

„Vai on se täällä kaupungissa semmoinen laitos, johon
viedään putkaan ... Ei siellä Liperissä päin ole sitä
kuultu olevan."

„Mitäs niitä siellä kuulisi; kun siellä päin elävät kaikki
ihmisiksi, niin kukas niitä siivoja miehiä putkaan veisi . . .
Vaan kyllä sitä täällä kaupungissa asuja saa nähdä senkin
seitsemän sorttista rötköä ja roikaletta . , . Nyt on kuiten-
kin herran kiitos ollut vähän aikaa hiljaisempaa, ennen
kuin vasta tässä pari päivää sitten kuului kaksi miesrötkä-
lettä pitäneen semmoista jumalatonta elämää, jotta koko
kaupungin olivat olleet panna nurin . . . Mutta kytket-
typä nuo oli nekin roikaleet."

Se puhe pani miehet ajattelemaau, sillä molemmat ta-
jusivat, että siinä se nyt on pahin loukkauskivi. Olivat jo
varmatkin siitä, että Kaisa tietää ketä ne kaksi rötkälettä
ovat. Asia näytti entisestäänkin yhä vain pahenevan. Mie-
het vaikenivat. Varmuuden vuoksi kysäsi kumminkin

Antti:

8

114

«Mahtoikohan tulla tietoon miesten nimet ja kotipaikka,
että tietäisi ketä ne olivat?"

„Eipä tuo Kososen Ville sanonut joutuneensa kysy-
mään nimiä. Mutta arvaamalla pani, että Kiihtelysvaaran
miehiä ne ovat . . . Kaksi metsärosvon näköistä miestä
sanoi olleen Ville", selitti Kaisa.

Miehet riemastuivat, ja Jussi vahvisti Villen kertomuk-
sen todeksi, vakuuttaen:

«Tietysti ne ovat kiihtelysvaaralaisia. Siellähän niitä
oli ennen aikaankin suuria juoppoja, semmoisia kuin esi-
merkiksi sekin se Väänäsen Jussi-niminen poika, joka sieltä
meni ensin sinne Puhokseen ja sitte eikö tuo liene Ame-
riikkaan joutunut."

Kaisa uskoi sen ja valitti vain:

«Tuon viinarännin syyhän se on koko asia!"

„Sen se on . . . Eiväthän ne kiihtelykseläisetkään olisi
ilman ränniä riivautuneet!" todisti Antti.

Asia alkoi siis taas selvetä ja toivorikkaampina veteli-
vät miehet savuja piipustansa. Sattui sitten vielä niin, että
Kaisa itse johdahti asian kulkua, antoi ikäänkuin langan
pään Antille, käskien: vedä nyt siitä. Hän näet kysyi:

«Mitenkä se Vatanen nyt jaksaa yksinään semmoisessa
talossa työt tehdä ja maidot kirnuta?"

«Onhan sillä siinä apuna vähä piika-apulaista. Vaan
vaikeaksihan se hänellekin käy ajan pitkään, kun on ta-
lossa semmoinen julma karja lypsäviä ja siihen vielä tar-
peellinen määrä pientä karjaa," selitti Antti puhemiehenä,
ja Kaisa hämmästyi:

115

„No on siinä talossa yhdelle naimattomalle miehelle
hehumista, jos lie tuossa sitä maitoakin! Johan siinä ho-
vissa menisi oma emäntä!"

»Menisihän se! Tarvittaisiin sitä riihtä puidessakin
oma emäntä, joka puisi apuna! Kun on nytkin tällä Va-
tasella seitsemän suurta kekoa ruista ja siihen sitten vielä
ohrat ja muut kaurat."

Jussia jo ujostutti se kehuminen. Hän oikaisi:

„Se tämä Ihalainen panee aina omiaankin lisäksi. Ei-
hän niitä varsinaisia ruiskekoja ole oikeastaan kuin kuusi,
mutta se tämä Ihalainen ottaa huomioon sen suuren ka-
sattukeon, jota ei viime talvena puitu, kun oli muutenkin
salvot täynnä sitä rukiin roskaa. Mutta sen sijaan tämä
Ihalainen on jättänyt huomioon ottamatta, että siellä uutis-
pellolla on vielä yksi keko, niin jotta oikeastaan niitä ko-
koontuu siihen kahdeksan keon korville."

„No voi, voi sitä Vatasia", kummeksi Kaisa, ja Antti
puolusteH Jussin vaatimattomuutta, selittäen:

„Se ei tämä Vatanen rikkauksillaan kerskaile ... Se
on koko Vatasen sukumanni ollut semmoista, että ei se
kehu varaUisuudallaan niin kuin muut rikkaat."

Vatasen suvun hyvät ominaisuudet olivat jo tarkastel-
lut aina Jussin isän isästä, ukko Jussista lähtien. Kaisa-
kin myönsi:

»Ahkeria ja kovia työmiehiähän ne ovat kaikki Vata-
set olleet. Eivätkä ole olleet mitään juoppojakaan! Tokko
se tämä Jussikaan maistaakaan?"

Antti selitti nyt tavallista vakavampana:

116

„Ei tämä ole maistanut aikamiehenä ollessaan yhtään
. . . Silloin yhden kerran sattui, kun se Riikosen tytön
isä väkisin juotti, vaan siitä on jo alun kolmattakymmentä
vuotta."

Hän pinnisti ajatuksiansa, soikeaksensa asian. Pysäh-
dyttyään hän vahvisti vielä:

„Sen erän jälkeen ei ole Vatanenkaan maistanut. Ja
mistäpä ne siellä Liperissä oltaisikaan, ja täällä kaupun-
gissa taas jos rupeaisi erehtymään, niin eiköhän ne veisi
sinne putkaan . . . vaikka emmehän me Vatasen kanssa
tiedä missä päin se putka onkaan."

Muisti Kaisakin vielä sen Riikosen asian, sillä hän oli
ollut niihin aikoihin Liperissä. Hän ihmetteli:

„Vai ei se Vatanen ole sen koommin viljellyt!"

«Ei!"

„Ei ole tullut viljellyksi!" todisti Jussikin, ja lisäsi:

„Ja mitäpä hyvää siitä sen viljelemisestä Ueneekään!
Tappelua vain saa aikaan ja pahaa elämää!"

„No voi, voi sitä Vatasta!" ihastui Kaisa, ja Antti huo-
mautti vielä Niirasen asiasta:

„Se oli semmoista nuoruuden hulluutta tältä Vatasel-
takin silloin, mutta on sitä nyt jo siellä Liperissäkin vii-
sastuttu."

Kaisakin oli jo alkanut ajatella Liperiä, ja miten iha-
naa olisi päästä taas entisille olomaille. Eivätkä Vatasen
lehmätkään olisi olleet hyleksittävää tavaraa, varsinkin kun
otti huomioon, miten kallista oli maito kaupungissa ja mi-
ten kunnon miehiä oli ollut koko Vatasen suku aina ukko
Jussista lähtien. Sitä miettiessään ei hän keksinyt muuta
miehille sanottavaa kuin huomautuksen:

117

„Tuo porsas näet ryvetti hameen siinä syöttäessä!"

Sen sanottuaan hoksasi hän jo, että hänellä olikin
päällä jokapäiväinen hame. Kiireellä otti hän pyhähameen
naulasta, pujotti sen ylleen ja riisui porsaan ryvettämän
pois, valittaen samalla:

„Ei tässä tullut uutta hamettakaan pannuksi päälle,
kun ei arvannut Liperistä asti vieraita tulevan."

Hänen puheeseensa tarttui Antti, jatkaen kosimista:

„Jäihän siltä tämän Vatasen Loviisalta hyvä vaateva-
rasto . . . Yksistään hameitakin jäi toista tusinaa."

Jussi oli tyytymätön, kun Antti ei ollut erityisesti huo-
mauttanut mustasta vihturiini- ja musliinihameesta. Kainona
hän oikasi:

„Se taas tämä Ihalainen laskee liiatkin siihen yhteen
rytäkkään ja sillä tavalla saa nousemaan toiselle tusinalle.
Eihän |niitä huokeampia kirkkohameita oikeastaan jäänyt
kuin kaksitoista, mutta jos ottaa lukuun sen vihturiini- ja
musliinihameen, niin sitten tulee niitä yksitellen lukien
neljätoista."

„Pääkin tässä kiireessä on jäänyt kampaamatta!" valitti
silloin Kaisa, joka jo puuhaili asiassa hänkin. Hän alkoi
purkaa pälmikkoaan, suoriakseen päänsä kuntoon, sillä hän
aavisti kosimisen olevan menossa. Antti syleksi ja mietti
miten jatkaa kierrosta. Jussi odotti. Viimein löysi Antti
taas alun. Hän kysyi:

«Muistaahan se Kaisa sen Kenosen?"

„Senkö Tahvo Kenosen?"

„Niin . . . sen räätäli Kenosen."

«Muistanhan minä Kenosen Tahvon . . . Vieläköhän
sekin elänee."

118

„Vielähän se elää ... Se rikkaan Hyvärisen tyttö on
taas siihen rakastunut," ilmotti Antti, haihduttaakseen kaikki
epäilytkin Jussin ja Hyvärisen tytön asiasta. Samalla iski
hän silmää Jussille.

„Vai yhä se on Hyvärisen tyttö naimatta ... No
omansa olikin Kenoselle ... Ei siitä nyt viisas mies huo-
lisi", huudahti Kaisa tukat silmillä. Antti jatkoi nyt:

„Tälle Vatasellehan ne ovat käyneet sitä tyttöä tarjoa-
massa, ja ukko on luvannut oriin ja tuhat markkaa rahaa,
paitsi muuta tavallista kavetta, joka kuuluu tähän naima-
asiaan!"

Kaisa katsahti tukkansa takaa Vataseen, mutta sa-
massa ehätti Antti:

„Vaan eipä se tämä Vatanen sano huolivansa siitä . . .
Ja mikäs hänellä on yksinäänkään semmoisessa talossa
eläessä kuin Vasasen talo on!"

Kaisa teki sukkapuikolla jakauksen päähänsä ja palmi-
koitsi tukkaansa mietteissään. Antti nyt lisäsi:

«Vaikka eipä sillä Vatasella sen puolesta olisi mitään
asiaa vastaankaan, jos sattuisi saamaan semmoisen sopi-
van, joka pystyy suuren talon rikastumista ja muuta por-
hallusta hoitamaan ja olisi muutenkin laatuun käypä ikänsä
ja muun ulkonaisen rustinkinsa puolesta."

Porsas oli nyt ruvennut lattiaa kastelemaan, ja kun
Jussi itsekin siitä huomautti, neuvoi Antti:
„ Pujota se säkkiin!"

Jussi totteli. Porsas vinkui taas säkissä. Antti jo ai-
koi käydä asiaan suorasti käsiksi, sanoen:

„Ja vielähän tämä Kaisakin on naimakunnossa oleva
muija!"

119

„Oo-on . . . Onhan tämä vielä!" miellytti Jussi siihen.
Kaisa arvasi asian ja alkoi ujostella:

„Mitä tästä minusta nyt enää haastaa! On niitä nuo-
rempiakin!"

Mutta Antti oli nyt asiassa kiinni, katsahtaa muljautti
merkitsevästi Jussiin, ja jatkoi rohkeana:

„Eikä tällä Kaisalla ole nuorempanakaan ollut mitään
pahoja kujeita ja ilveitä niin kuin näillä nykyajan tyttö
hetaleilla pyrkii olemaan!"

„Ei . . , Ei tällä ole ollut!" imarteli Jussi. Kaisa kai-
nosteli palmikkoa tehdessään:

„Mitä se nyt tuo Ihalainen joutavia leikittelee!"

„Ja muutenkin tämä on lujarakenteinen javankkaruu-
miinen ihminen . . . varsinkin näin nais-eläjäksi!" murisi
Antti kumarruksissaan lattiaan katsoen ja piippuansa
imien.

„Onhan tämä!" murahti Vatanenkin. Molemmat pu-
huivat ihäänkuin itseksensä. Kaisalla oli kampa hampai-
den välissä, joten hän ei voinut vastata.

Nyt tuli pitempi vaiti-olo. Kaisa vain ujosteli. Mutta
jo huomautti taas Antti:

«Eikä tämä ole nuoruudenkaan hullu niin kuin monet
tyttöletukat ovat!"

„Ei!" murahti Jussi ja sylkäsi pitkän tupakkasylen.

Puhetta jatkui. Nyt vasta huomasi Kaisa, että olisi-
han sitä pitänyt, asiaa edistääkseen, vieraita pyytää yöksi-
kin. Hän kysyi äkkiä:

«Missäs te olitte yötä?"

120

Se oli kysymys. Nousipa nyt käsi korvalliselle. Se
putkassa olo se nyt oli kuin vierinkivi, joka aina vain
kolisi jaloissa. Jussi yritti sotkea asiaa, tekeytyen kysy-
mystä kuulemattomaksi ja tiedustaen sen vuoksi Antilta:

«Paljonko teille tuli tänä kesänä liinoja?" '

Mutta siitä ei ollut apua. Sillä kun Antti oli vas-
tannut Jussille, uudisti Kaisa taas kysymyksensä. Nyt
yritti Antti sotkea sanoen:

«Näistä kaupungin taloista ei saa selvää, mikä se on
mikin talo, «kun ei tiedä isännän nimeä. Ei näitä tunne
muuta kuin väristä."

«Olitteko te siellä Neppelän tuvassa?" kiirehti Kaisa.
Antti muisti, että poliisikamari on valkea, ja selviytyi nyt
sanoen:

„Ei me siellä Neppelässä . . . Osuttiin yhteen punai-
seen taloon ja siinä kun sattui olemaan talli hevoselle ja
porsaalle pahna, niin minä sanoin Vataselle, että ollaan
tässä yötä."

Nyt Kaisa hoksasi, sillä kaupungin itäreunassa oli Suti-
sen lesken punaiseksi maalattu talo ja leski haki itsellensä
sulhasta, kuten Kaisalle oH kerrottu. Oitis pyysi hän:

«Olisihan sitä tässäkin tilaa hevoselle ja porsaalle!
Menisitte nyt hakemaan hevosen sieltä tänne, niin laitet-
taisiin vähän ruokaakin ja juttelisi tässä Ihalainen Liperin
kuulumisia!"

Hän riepahti pankkoa pyyhkimään ja lisäsi mustasuk-
kaisena:

«Sieltä Sutisen lesken talosta ne vielä varastavat he-
vosenkin, se kun on semmoinen kaikkien rosvojen
pesä."

121

Nyt vasta muisti Jussi, että 'hän oli jättä nythevosen
irti kadulle. Säikähtyneenä huudahti hän:

„Voi vietävä, kun se tamma jäi sinne!"

Silloin tuli kiire lähtö. Hädissään sieppasi Jussi por-
sassäkin ju kiirehti Anttia:

„Kyllä on parasta, että haetaan hevonen tänne . . .
Varastavat vielä vaivatut sen sieltä punasen talon pihalta,
kun ei ole kun nahkariimuvarrella kiinni pantu . . . Per-
hana! . . . Kun eivät jo olisi siepanneet."

Ja rutosti riensivät miehet hevostaan hakemaan. Kaisa
kuuli Jussin vain kiroilevan juoksujalassa mennessään:

«Kyllä ne korvennettavan vietävät ovat nyt varastaneet
sen tamman!"

Ulkona miehet taivastelivat, mitä katua myöten läh-
teä. Kiireessä porsaan ajossa ei näet joutanut panemaan
tietä muistiin, ja nyt ei tahtonut saada selvää missä päin
se tamma odotteli. Maisteri Johan Forsman kulki siitä ohi
ja häneltä kysyi hätääntynyt Jussi :

„Missä se on se katu, jolle jäi se tamma?"

„Mikä tamma?" ihmetteli maisteri.

„Ka tämän Vatasen tamma!" tiuskasi Antti suuttu-
neena, kun maisteri viivytteli, vaikka hänen olisi pitänyt
nähdä, että asia oli .kiireellinen. Forsman oli ällistynyt.
Jussi selitti edelleen:

„Se on minun tammani ... se Kettusen entinen
ruunikko."

Nyt ei maisteri enää puhunut mitään, vaan lähti, jos-
kus vain jälelleen katsahtaen.

>

122

Ei ollut muuta neuvoa kuin koettaa selviytyä omin
neuvoin. Antti aprikoitsi ja muisti:

»Tuota katua myöten se tuli porsas. Minä muistan
tuosta suuresta rapakosta; siitä roiskui likaa silmille asti,
kun juostiin."

Siten oli löydetty tien alku, ja nyt miehet lähtivät
juoksujalassa taivaltamaan. Porsas vinkui säkissä selässä.

Mutta kadunkulmassa siinä Jussi Hirvosen talon luona
he sotkeutuivat. Muuan neiti sattui silloin tulemaan vas-
taan ja Jussi kysyi häneltä:

«Tälle kadullekohan se jäi tamma?"

Mutta ei neiti tiennyt sitä ja koetti vain kiirehtää pois.
Umpimähkään porhalsivat miehet taas eteenpäin. Antti
ehdotti :

«Juokse sinä toista puolta katua ja minä toista puolta
ja vilkastaan aina portista, onko siinä se talo, jossa oli se
äksy herra, niin saadaan siitä tien osviittaa!"

Niin he tekivätkin. Eräässä portissa Antti tölmäsi kii-
reessä muutamaa herraa vastaan, kun yritti kurkistaa sisään.
Herra kirosi ja Antti kysyi jo silloin:

«Tässäkö talossa se asuu se äksy herra, joka päivällä
haukkui?"

Herra kirosi uudestaan ja puhui poliisista. Antti lähti
nyt tavottamaan Jussia, joka juosta vilisti kappaleen mat-
kan päässä.

Torilla sattui olemaan joukko poikia. He olivat joutu-
neet tappeluun siitä syystä, että Parviaisen Juuse-niminen
poika oli sanonut sen Antti Niirasen Väinöä paikkahou-
suksi. Tappelu oli paraassa vauhdissa, mutta onneksi ei
Kotilaisen hölmö poika ollut siihen sekaantunut, vaan kat-

123

seli rysyä kädet housuntaskuissa, aivan siinä ääressä sei-
soen. Siitä seikasta joiitui, että hän huomasi Jussi Vata-
sen ja Antti Ihalaisen tulon. Nähtyään heidät huudahti
hän riemuissaan:

„Voi nyt tulevat ne pahannäköiset miehet, jotka por-
sasta ajoivat!"

Jussi kuuli pojan puheen, tunsi pojan ja kysyi:

„Ka siinähän se on Kotilaisen poika! . . . Minnekä se
tamma jäi?"

Pojat lakkasivat tappelemasta ja kokoontuivat hälisten
piiriin Jussin ja Antin ympärille.

«Minnekähän se tamma on joutunut?" kysyi nyt Jussi
taas hädissään. Silloin Niirasen Väinö hoksasi asian ja
vastasi:

„Sekö, joka oli jätetty yksinään kadulle?"

„Ka, se."

„Se meni," selitti Väinö. Jussi hätäytyi yhä enem-
män ja kysyi:

„Minnekä se meni?"

„Se vain käveli ensin katua myöten, mutta sitte se
meni Kiihtelysvaaralle päin," selitti jo toinen poika.

«Ettekös te ottaneet kiinni?" kummasteli Antti. Siihen
selitti Parviaisen Juuse:

„Emme."

«Karppisen poika vielä löi sitä, jotta se lähtisi juokse-
maan," ilmotti nyt Niirasen Väinö.

«Tule sukkelaan!" kiljasi Jussi Antille.

YHDESTOISTA LUKU.

Nuoruudessaan olivat molemmat liperiläiset olleet hy-
viä juoksumiehiä. Niinpä kerrankin olivat he vedon pe-
rästä juosseet talvipakkasella paljain jaloin Kauppalan ja
Romppalan välin edes takaisin kahvin keittoaikana. Tämä
nuoruudessa saavutettu taito oli heille nyt apuna, kun läh-
tivät Kiihtelykseen päin painamaan.

Mutta tamma oli myös hyvä juoksija ja he olivat jo
yli keski-ijän. Lisäksi oli heillä raskaat kengät jaloissa,
Jussin selässä vielä porsassäkki, ja myös oli porsasjahti ja
tämä alkujuoksu jo heitä väsyttänyt.

Mutta siitä huolimatta oli vauhti alussa aika kipakka.
He juoksivat keskikatua rinnatusten. Porsaskin keikkuil-
lessaan yltyi huutamaan niin kovasti, että jokaista akku-
naa koristivat kohta iloiset kasvot.

Juostessa tuli helle. Antti sanoi:

„Vari tulee!"

Mutta Jussi ei ollut kuulevinaankaan, sillä hänen tam-
mansa se oli nyt menossa ja siksi kiiruhti hän vain eteen-
päin. Mutta kun helle alkoi häntäkin tukahduttaa, tuskau-
tui hän ja alkoi riidellä:

„Kun se lähti vielä Kiihtelykseen päin, eikä Li-
periin!"

125

Sitä ihmetteli Anttikin, ettei se ollut lähtenyt kotiin
päin. Mutta hetken juostua selvisi sekin asia, sillä nyt
muisti Jussi:

«Sehän on sieltä Kiihtelyksestä kotoisin . . . Kiihte-
lyksen Mustoseltahan se Kettunen on sen vaihtanut."

He juoksivat nyt hölkkäjuoksua. Jussi kiukutteli:

„Se on ikävöipää sorttia koko tamma . . . Kammit-
sassahan sitä on Kettunen sen tähden syöttänytkin, ettei
se pääsisi pakenemaan Kiihtelysvaaraan."

Ja hän alkoi suuttua Kettuselle, kun se oli hänet pet-
tänyt kaupassa: antanut semmoisen elukan, joka ikävöipi
entiseen kotiinsa, eikä ollut sanonut sitä. Juostessaan hän
jo noitui:

„Perhanan Kettunen!"

He juoksivat edelleen. Jussi sydämmistyi Kettuselle
vieläkin enemmän:

„Eikä se siitäkään hännän viuhauttamisesta sanonut
mitään ..."

«Paholaisen Kettunen!" sai Antti läähätykseltään sano-
tuksi. Ja Jussi kiukuitsi lisää:

„Potuuksien aliahan se pitikin sitä häntää, ettei se
saisi viuhauttaa ... Ja kun minä sitä peräsin, niin sanoi
vain, että kun potuukset ovat pitkät!"

„Voi tuota ryökälettä kun valehteli!"

„Valehtelihan se syötävä! Mitkä pitkät ne olivat . . .
lyhyet potuukset!" yhtyi Jussi ja lisäsi:

«Tuokin porsaan riivattu vinkuu tuossa selässä kuin
syötävä . . . Etkö sinä paholainen pysy siellä vinkumatta

126

tahi kun lyön sinut seinään, niin ei jää saparoa-
kaan!"

Mutta lopulta ei Antti enää jaksanut juosta. Läähät-
täen pysähtyi hän kauppias Ahokkaan portin kohdalle ja
sanoi Jussille:

„Elä juokse! . . Levätään!"

Jussi pysähtyi ja pyyhki nutun hihalla hikeä otsal-
taan, huohottaen.

„Ei sitä juoksemalla saa kiinni," läähätti Antti. »Ote-
taan hevonen."

„Mistä?" ähki hätäinen Jussi.

„Ka tuosta kartanolta."

»Jospa se on vieras," epäröi vielä Jussi, mutta Antti
sanoi :

»Tuodaan sitten pois, kun tamma saadaan kiinni."

Kauppias Ahokkaan kartanolla oli oikeastaan useita
hevosia valjaissaan seisomassa, mutta Mulon Partasen lii-
nakko ruuna oli niistä sittenkin paras ja sentähden Antti
ehdotti:

»Otetaan tuo liinakko!"
Siihen suostui Jussi, kiirehtien vielä Ihalaista:
»Nouse valeen karriin ja katso onko siellä ruoska!"
Kohta ajoivat nyt miehet Partasen liinakolla Kiihtelyk-
seen päin. Jussi siinä tuskitteli ja kiukutteli tammal-
lensa:

„Kun se halvattu juoksisi edes lönkkäjuoksua, niin
saisihan sen kiinni, mutta täyttä nelistähän se ottelee syö-
tävä ! "

127

Siitä suuttui hän tammaamsa niin julmasti, että kiu-
kuissaan riuhtasi Partasen liinakkoa ohjaksista, löi sitä sel-
kään ja ärjäsi:

,Etkö sinä juokse, senkin pellavaharja, vai nukutku
siihen tielle!"

Hän löi uudestaan ohjaksienperillä. Liinakko porhalsi
täyttä ravia ja Jussi morkkasi tammaansa, kehumalla lii-
nakkoa:

„Eipäs tämä viuhauta häntäänsä niin kuin se tamma!
Ja minä sitä vielä syötin kauroilla . . . tammaa!"

Siihen sanoi Antti nyt vain;

,Kenenkähän se on, kun ei viuhauta?"

„En minä tiedä. Kaunis liinakko se on," vastasi Jussi,
ja nyt annettiin mennä.

Mulon Jussi Partanen oli oikeastaan kosimismatkal-
laan hänkin, mutta kun hänellä oli ollut lampaan nahkoja
myötävänä, oli hän ajanut Ahokkaan pihaan ja heittänyt
hevosensa sinne, itse lähtien käymään sillan takana kysy-
mässä Antti Matikaiselta, paljonko arvoinen on Makkosen
lesken talo, jos sen möisi. Hän nimittäin oli leskimies ja
tunsi hyvin Kaisan, ja oli ollut asiasta jo sen verran pu-
hettakin, että Kaisa oli käynyt Mulossa katsomassa Parta-
sen taloa. Nyt palasi Partanen tiedustelumatkaltaan ja
sattui kohtaamaan Pekka Turtiaisen, jota hän oli pyytänyt
puhemieheksi, jos huomaisi kannattavan ruveta Kaisan
taloa tavoittelemaan. Pekka kysyi Partasen Jussilta:

«Kotonako se Matikainen oli?"

«Kotona."

128

«Paljonko tuo sanoi sen Makkosen lesken talon vielä
maksavan?"

„Sanoi siitä saavan neljä tuhatta nykykunnossa, vaan
jos panee uuden vesikaton ja kengittää, niin sitten viisi,"
hymyili Partanen.

„No mennäänkös?"

„Ka eipähän se siitään parane. Onhan tämä Kaisa
muutenkin reilu akka, eikä sillä ole erityisiä pahoja kujeita,
eikä ole lapsiakaan, niin kuin sillä Koposen leskellä on,"
tuumi Jussi Partanen ja Turtiaisen Pekka sanoi:

„No mennään vain ! Minä ensin pistäännyn ostamassa
Pakarisen puodista mahorkkaa."

Tätä Turtiaisen vastaantuloa saa Partanen kiittää siitä,
että vielä joutui näkemään liinakkoaan ennen sen Kiihte-
lykseen menoa. Turtiainen näet viivytti häntä sen verran,
että hän ei ennättänyt kääntyä toiselle kadulle ennen li-
periläisten tuloa.

Hän hyvästeli juuri Turtiaista, kun kuului kova karrin
jyrinä ja liinakko hevonen porhalsi katua pitkin. Parta-
nen siristi ensin silmiään, mutta kohta kuomasi hän oikein
nähneensä ja sanoi:

„Kah! Minun liinakkoni!"

Antilla oli ruoska kohona kädessä ja Jussi
huusi:

„Pois tieltä, jotta saa tamman kiinni!"

„Elä jää, mies, hevosen jalkoihin!" huusi vielä Antti
varotukseksi Partaselle, joka jo varustautui. Mutta seu-
raavassa silmänräpäyksessä tarrasi tämä Hinakkonsa tur-
paan ja huusi:

„Prtuu!"

129

„Mene pois, mies, jotta pääsee tamman perästä!"
huusi Jussi silloin kärryistä. Hän huusikin ihan uhkaa-
vasti,

„Prtuu! Rosvoja!" ähki Partanen.

»Mene pois, mies, tieltä, tahi saat piiskaa!" komensi
Anttikin ja nosti ruoskan lyöntiin. Mutta Jussi Partanen
huusi yhä lujemmin :

„Tulkaa avuksi! . . . Huuda, Turtiainen, poliisia . . .
Prtuu! . . . Prtuu, ruuna! . . . Huuda lujemmin, Tur-
tiainen!"

, Poliisi! Onko täällä poliisia!" huusi Turtiainen.

Mutta poliisi osuikin juuri tulemaan paikalle, kun oH
menossa ostamaan housukangasta. Hänellä sattui ole-
maan kaikki poliisin rustingit mukana, ja lisäksi vielä rii-
putti hän toisessa kädessään niitä Jussi Kokolta ostamiaan
pitkävartisia saappaita. Oitis sekaantui hän Partasen ja
liperiläisten väliseen asiaan, ja heti huomasivat liperiläiset
että hän piti Partasen puolta. Hän jo kysyi ajajilta:

«Kenenkä hevonen se on?"

„En minä tiedä!" vastasi Jussi reilusti, ja Partanen sanoi:

„Se on minun liinakkoni."

Taas kääntyi poliisi liperiläisiin ja kysyi ankarana:

»Mistäs te sen otitte?"

,Kah, yhdeltä pihalta," vastasi nyt Antti.

»Kenenkä pihaha?"

»En minä tiedä," oli nyt Jussin vuoro.

»Ahokkaan pihallehan minä sen heitin. Sieltä ne ovat
sen varastaneet," puhkui Mulon Partanen.

,Elä valehtele!" ärjäsi Jussi, jota sana »varastaneet"
aivan löi kuin kurikalla, ja Antti huusi:

130

«Ollaanko me rosvon näköisiäkäiin? Häh?"

»Häh?" matki Partanen äkeissään.

„Elä hähki siinä, lemmon partaturpa!" kiljasi silloin
äkäinen Jussi ja tavotti lyödä ohjaksien perillä, mutta ei
ylettynyt.

„Elä lyö, kuule, turjake, huusi Partanen, mutta kiu-
kustunut Jussi vain ärjyi:

^Minkäs teet, jos lyön!"

„So, so!" alkoi poliisi tyynnytellä, mutta hänellekin
karjasi Jussi vihoissaan:

„Älä sosota siinä, vaan mene matkaasi!"

Poliisi yritti kyllä tutkia asiaa, mutta siitä ei tahtonut
tulla oikeata tolkkua, kun kaikki asianomaiset huusivat ja
riitelivät keskenään minkä jaksoivat, ja lisäksi sekaantui
siihen vielä Turtiainen sekä neljä koulupoikaa. Sen joh-
dosta lausui poliisi:

„Tämä näkyy olevan niin sekava asia, jotta kyllä on
parasta, kun mennään selvittämään."

Hän tarttui tyynesti hevosen turpaan ja lähti talutta-
maan sitä kaupungin poliisikamariin Partanen käveli
karrin perässä, liperiläiset istuivat karrissa, porsas vinkui
karrin istumen alla säkissä ja neljä poikaa sekä Turtiainen
seurasivat jälkijoukkona. Liperiläiset vähän jo oudostuivat
ja Jussi kysyi poliisilta:

«Minnekä sinä talutat?"

«Tänne vain! Pitele ohjaksia, etteivät sotkeennu jal-
koihin!" vastasi poliisi, mutta Jussi tenäsi:

«Onkos se Kiihtelysvaara siellä päin?"

,On."

»Eipähän."

131

„0n . . . on! . . . Istu vain rauhassa!" käski poliisi.

„Elä valehtele! Tuolla sillan takanapas on Kiihtelys-
vaara," pani Jussi yhä vastaan. Mutta poliisi vain selitti:

„Ei teille sen parempaa Kiihtelystä tarvita kuin se joka
täällä on!"

Siihen aikaan oli varsinaisen poliisimestarin virassa
Antti Tahvanainen, sen Akkalan entisen kauppias Tahva-
naisen vanhin poika. Hän oli yleensä poliisiksi katsoen
hyvänluontoinen mies, joka osasi hänen kurinsa alle jou-
tuneita kohdella ihmisiksi, sillä hän oli ylioppilasaikoinaan
oppinut tuntemaan putkaan joutuneiden kohtalon ja pe-
rehtynyt siten täydellisesti ammattiinsa. Olipa hän kerran
Viipurissa käydessään vielä äskettäinkin käynyt — siviili-
puvussa tosin — tutkimassa maamme poliisioloja.

Mutta vaikka hän olikin hyväsydämiseksi tunnettu, niin
loppui häneltäkin kärsivällisyys, kun näki äskeisiä Liperin
miehiä taas palautettavan hänen alaiseensa laitokseen. Alus-
tavassa kuulustelussa hän kysyi syytetyiltä kiivaasti:

„01etteko te taas niitä äskeisiä liperiläisiä?"

, Olemme", myönsi Jussi kieltämättömän tosiasian.

.Mitäs te taas tänne tulitte?" kiivastui Tahvanainen
edelleen.

„Ka kun se toi."

,Toi! . . . Kuka lempo teidät tänne toi! . . . Huns-
votit! Itse te tänne tulitte", ärjäsi Tahvanainen. Nyt kii-
vastui Jussi ja sanoi-:

,Jo nyt valehtelet, jotta me itse tulimme. Se toi."

-Kuka se?"

132

„Ka tuo poliisi! Kysy vaikka tuolta partasuulta mie-
heltä, niin sekin sanoo, jotta se toi väkisin", selitteli Jussi.
Tahvanainen vain yhä kiivastui ja kysyi:

„Mitäs te teitte?"

„Emme mitään . . ."

»Emme mitään . . . Emme mitään", matki viranomai-
nen, mutta Jussi toisti:

, Emmekä tehneetkään mitään. Istuimme vain kar-
rissa ja ajoimme."

„Ajoimme ... me ajoimme ... me vain ajoimme
. . . horna! . . . Mutta tiedättekö te minne te ajoitte?"

»Ka, Kiihtelysvaaraan . . . Tiesimmehän me sen ja'
ihan selviä miehiä olimmekin", puolustautui Jussi topa-
kasti, sillä hän oli varma asiansa oikeudessa. Tahvanai-
nen harppaili hetken aikaa kädet selän takana, vihaisena,
ja ärjäsi taas:

»Mutta tiesittekö te kenen hevonen se oli?"

„Emme", vastasi Jussi, ja Anttikin lausui hämmästyk-
sensä:

»Mistä hitosta me olisimme tienneet, kenen se on?"

»'Mistä olisimme tienneet'! . . Annan minä teille 'mistä
olisimme tienneet'! . . Kyllä te tiesitte!"

»Emmepäs tienneet!" väitti Antti, ja Jussi lisäsi entistä
lujempana:

»Hitoltako sen tietää? . . Onko se hevosen hampaassa
tai hännän alla sanottuna, kenen hevonen se mikin on!"

»Siis te olette varastaneet sen hevosen!"

»Se on pitkä vale!" kiehahti Antti ja Jussi lisäsi:

»Se on niin pitkä vale kuin Jauhiaisen lehmän häntä.
Viisitoista lypsävää ammua mölisee yöt päivät omassa lää-

133

vässäni ja maitoa on vaikka tule sinäkin juomaan. Ei sil-
loin tarvitse toisen hevosta varastaa."

Tahvanainen puri hammasta vihasta, mutta malttoi
vielä mielensä. Jonkun aikaa harppailtuansa ja niistettyään
nenäänsä jatkoi hän kuulustelua:

«Minnekä te sillä hevosella ajoitte?"

«Kiihtelykseen."

»Kiihtelykseen . . . Istu ja pala! . . Senkö asiaa teillä
sinne Kiihtelykseen oli, kun olette liperiläisiä ? . . Kiihte-
lykseen!"

„ Kiihtelykseen kyllä! Jos et usko, niin kysy vaikka
tältä Ihalaiselta", penäsi Jussi. Tahvanainen varmistui siinä
uskossa, että miehet olivat suuria veijareita. Hän koveni:

„Senkö tekemistä teillä olisi siellä Kiihtelyksessä ollut?"

,No kun se tamma meni sinne."

„Tamma! Mikä lemmon tamma?"

„Se Kettuselta vaihdettu tamma."

Ei tahtonut päästä kuulustelija nyt asian perille. Hie-
man tuskastuneena jatkoi hän:

„Miten se sinne meni? . . Ja mikä riivatun tamma se
on?"

„No kun se Karppisen poika on lyönyt sitä piiskalla,
jolta se menisi", koetti Jussi selittää.

Tahvanainen tuskastui lopullisesti. Silloin sattui vielä
porsas vinkumaan säkissä, jota Jussi riiputti kädessään, ja
Tahvanainen tiuskasi :

„Mitä sinulla siinä säkissäkin on?"

«Potsi."

„'Potsi'! . . Mikä penteleen 'potsi'?** sotkeutui Tahva-
nainen.

134

„Ka, sian potsi . . . oikea imisä porsas ... Ei suin-
kaan se mikä muu vingu porsaan äänellä,'' sai taas
Jussi selittää, ja poliisimestari tiedusti:

„Onko se sekin varastettu?"

„Eikä ole. Tietäähän sen Makkosen leskikin, että se
on oma potsi . . . Mene kysymään jos et usko. Kaisa
vielä syöttikin sille kokkelia."

Pitkän tutkinnon perästä sai Tahvanainen sen verran
selville, että Makkosen leski tuntee miehet. Sen johdosta
käski hän kutsua Kaisan huomiseksi vieraana miehenä
kuulusteltavaksi. Ihalaisen ja Vatasen käski viedä putkaan.

Mutia silloin nosti Jussi Vatanen tenän ja sanoi, että
hän ei mene.

„Vai et mene! Minkätähden sinä et menisi," ivaili
Tahvanainen.

„Kun minä en jouda!"

„Ohhoh! Vai et jouda! PahanteoUako?'' jatkui Tahva-
naisen iva. Mutta Jussi sanoi jyrkästi:

„Minä menen Kiihtelykseen tammaa hakemaan."

„Suu kiinni, varas!" ärjäsi Tahvanainen. Mutta silloin
kiekahti Jussi, heristi porsassäkillä ja ärjäsi vastaan:

„Elä karju, tahi kun minä karjasen vastaan, niin pie-
niksi palasiksi lentää koko Join kaupunki!"

«Viekää!" komensi silloin Tahvanainen ylpeästi, ovea
osottaen, ja kuusi rotevaa poliisimiestä työnsi miehet taas
entiseen yökammioon.

KAHDESTOISTA LUKU.

Yleensä voidaan sanoa, että Ville Huttunen, se satna
mies, jolle Antti ja Jussi vastaan tullessa ensiksi tulivat
ilmottaneeksi, että muka ovat Ameriikkaan menossa, on
luotettavimpia isäntämiehiä Liperissä, mitä rehellisyyteen
tulee. Ensiksikin hän kertoo asian juurtajaksaen. Kerta
alkuun päästyänsä ei hän kunnolleen koskaan ehdi lop-
puun, ja kumminkaan ei hän välillä lepää, vaan useinkin
porhaltaa koko tuon pitkän taipaleen niin yhtämittaa, että
toisille ei jää suunvuoroa. Toinenkin seikka lisää vielä
hänen luotettavuuttansa: Ukko Hyvärinenkin oli kerran
myöntänyt:

„Kyllä Ville Huttusen puheisiin sopii luottaa, sillä Vil-
lellä on suuri kontu ja toistakymmentä lypsävää."

Jos sitte joku sattui milloin Villen puheita epäilemään,
niin silloin aina vedottiin ukko Hyvärisen lausuntoon,
sanottiin:

„Uskoohan ukko Hyvärinenkin, mitä Ville puhuu."

Mutta oli vieläkin eräs seikka, joka vaikutti, että häntä
ei yleensä pidetty pahimpana valehtelijana . . . Oli näet
tapa sanoa:

„Jos Ville Huttunen valehtelee, niin se valehtelee niin
järkiään ja rehellisesti, että siitä voi seulom.alla erottaa eri

136

läjään sen mikä on totta ja jättää varsinaiset valeet usko-
matta."

Kaiken senkin lisäksi oli Mikko Kutvonen vielä huo-
mauttanut:

^Pitää vielä ottaa huomioon sekin, että rehellinen va-
lehtelija ei koskaan salaa totuutta, vaan antaa sen tulla
yhdessä mylläkässä varsinaisen valeen kanssa."

Tämä Ville Huttunen poikkesi tavallisesti matkallansa
Hyvärisen taloon. Nytkin teki hän niin. Koko matkan
oli hän hautonut mielessään sitä kysymystä, miksi Antti
Ihalainen ja Vatanen lähtivät Ameriikkaan ja hylkäsivät
kontunsa, Ihalainenkin vielä vaimonsakin. Niissä mietteis-
sänsä saapui hän Hyvärisen talon kohdalle ja arveli:

„0n sinne nyt vähän väärää, jo nuokin kujaset näky-
vät olevan kuoppia ja likaa täynnä, vaan jos sillä Hyväri-
sen eukolla sattuisi hyvinkin olemaan kahvi valmiina, niin
saisi tuossa kupin aamutuimaansa."

Hän pysähdytti hevosensa ja kuorman päällä mahal-
laan lojuen mietti mitä tehdä. Ei oikein tahtonut halut-
taa vedättää kuormaa taloon, varsinkin kun sinne oli ylä-
mäki ja kujaset rapaiset, eikä hevostakaan janottanut, kun
oli juuri sen juottanut Variksen kaivolla. Hän aivan vi-
hastui Hyväriselle, kun se ei hiekotuta kujiansa:

»Uppoavathan siihen karrit rumpuaan myöten", moitti
hän. „Mitä ne tuosta talosta ovatkin rakentaneet tuonne
mäen päälle, vaikka tässä tien varrellakin olisi ollut piha-
maan paikkaa miten paljon hyvänsä I"

Mutta kun hän siinä ajatteli, yltyi kahvin halu. Hän
mietti jo varmana:

»Keittäähän se emäntä, jos ei satu valmista olemaan."

137

Ja silloin hän käänsi hevosensa kujasille ja vedätti
kuormansa Hyvärisen taloon.

Talossa oltiin tulisessa kiireessä häävalmistuksien
kanssa. Emäntä puhui Anna Kaisalle:

»Eivätkö nuo jo tänä iltava tulle sieltä Joilta ... Ja
tuo se Vatanen sieltä nyt aika tuliaiset. **

Ukko Hyvärinen siihen lisäsi:

.Eihän se Jussi rupea siellä turhaa viivyttelemään.
Se on siivo mies ollut koko vanhemman ikänsä, niin että
ei se kaupungissakaan käydessään turhia siekaile, kun ker-
ran ennättää asiansa toimittaa. Pois se lähtee heti."

Hän oli juuri lopettanut puheensa, kun Ville Huttu-
nen tuH tupaan, istuutui penkille ja kopisti piippuaan ken-
gän kärkeen. Emäntä tervehti häntä:

„Ka, Ville Huttunenko se on?"

Ville vastasi tervehdykseen:

«Niinhän minä tässä poikkesin taloon, kun Variksen
kaivolla ei ollut kippaa jolla juottaa hevosta, niin arvelin,.
että ajan sinne Hyvärisen pihaan ja juotan siellä. Ja oli-
kin siinä hevosella nyhtämistä, ennen kuin tämmöisen
mäen päälle saa suuren rahtikuorman köijätyksi, vaan
kyllä sillä tuolla meidän ruunalla lähtee. Se kun näpis-
tää oikein täyttä väkeään, niin aisain siinä vaan pitää
ruskaa ja luokista lentelevät säleet ihan kuin tappura^
vaikka on vahva tuominen luokki. Kyllä jos siinä silloin
sattuisi olemaan huonompi luokki, niin poikki se paukah-
taisi, että rusahtaisi vaan katketessaan. Esimerkiksi se
Hentusen Jannen luokki, jota .se kehuu, ei se pitäisi
kutiaan, vaan poikki lentäisi, kun ruuna nyhtäseisi niin
täyttä voimaansa, jotta lautasille painuisi vähän kuop-

138

paan ja selkä olisi ojona. Onko sinulla, Hyvärinen, niitä
tulitikkuja?"

„0n niitä tässä."

^No annappas, että saa raapaista tulen piippuunsa.
Siinä meidän talossa menee noita tulitikkuja niin ettei osta-
masta pääse. Myötäänsä vain raapaistaan tulta, niin että
yksi sähinä vain käy. Vaan minkäs sille osaa, kun on tullut
talo rakennetuksi maantien varrelle ja kuka vain ajaa, se
pysähtyy ja tulee taloon, eikä meidän talossa taas kenen-
kään tarvitse omin eväin elää. Jos ei ole liedessä tulta
piippua sytyttää, niin talon puolesta on aina tulitikkulaa-
tikko pöydällä, ja siitä saa vain raapaista, tuUpa häntä he-
vosmiestä tai jalan kulkijaa."

Hänen piti rykäistä, ja sen johdosta sai Hyvärinen
huomautetuksi:

«Onhan siinä kulkijaa teidän talon kohdalla, ne rahti
laiset kun siinä hevosiaan syöttävät."

Ville oli saanut, ry'ityksi ja myönsi:

„No on siinä kulkijaa! Yhtenä jonona menee toisi-
naan, niin että toinen pää missä lieneekin. Mistä häntä
riittääkin niin jumalattoman paljon miestä ja hevosta, kun
sitä valuu kun turkin hihasta . . Ja se joukko sitten kun
taloon vetäikse, niin siinä kysytään talossa tulitikkuja var-
sinkin tuota tupakkaa."

Hän katsahtaa muljautti Hyväriseen, nähdäkseen ym-
märtääkö se. Sitte hän taas jatkoi:

„Se tupakan meno se onkin ihan hirmuinen.
Mutta ei ole vain Huttusen talossakaan tarvinnut omaa
tupakka-kukkaroaan povestaan kaivaa. Talon tupakka
on aina valmiina vuottamassa, tulipa häneen vaikka

139

mustalaista . . . Tuo yskäkin on ruvennut vaivaa-
maan."

Oikeastaan hän nyt ryki antaakseen ukko Hyväriselle
puhevuoron. Hyvärinen älysi sen ja sanoi:

„Onhan siinä pölkyssä talon tupakoita! Mitä sinä
niistä omistasi."

Ville alkoi purkaa omia tupakoitaan piipusta ja sulloa
talon tupakkaa sijalle. Sitä tehdessään hän se;itti:

«Olisipa näitä omiakin ollut riittämään asti, mutta voi-
pihan tuota n aistaa Hyvärisenkin riihen takaisia."

Hän sytytti piippuaan ja jatkoi sitä tehdessään:

„Ei siinä meidän konnulla tarvitse tupakan puutteessa
istua, jos on vain vähänkin miestä, että viskaa tupakan
siemeniä riihen peräseinän taakse."

Hän aivan korotti ääntään, kun kehui:

„Se seinän tausta se työntää sitä tupakkaa, että ilma
on sen paljoudesta iialea. Eikä olekkaan kumma, jos se
sitä tellää tulemaan maan täydeltä, kun ralitilaiset käyvät
siellä koko talven^ niin että siellä istuu ja kyköttää tuota
miestä kuin varista ruispellon aitaseipäissä."

Piippu alkoi sammua. Hän imeä laputti sitä kovem-
min, painaen tupakoita peukalon kynnellä syvemmä kop-
paan, ja jatkoi:

«Ainoastaan se kahvin menekki harmittaa toisinaan,
kun sitäkin luojan viljaa menee niin tuhottomasti, että ei
riitä Haisevan kaupassa, vaan on jo täytynyt käydä kolme
naulaa ostamassa Kuuselan Pekan puodista . . . Kas tuota
piippua kun reistailee! . . . Pah . . . pah . . . pah! . .
Mutta se eukko on semmoinen kapine siinä meidän ta-
lossa, että kahvitta se ruoja vain ei laske matkamiestä ta-

140

losta, ja kun on semmoinen kansan paljous, niin ämmä
saa vain aamusta iltaan tuhertaa pannunsa kanssa, niin
että kun torvesta kaataa kahvia kuppiin, niin jo pitää kii-
reellä riennättää hattua auki ja kaataa toista vettä pannun
suusta sisään."

Tässä hän pysähtyi ja katsahti emäntään. Emäntä
sanoi silloin Anna Kaisalla:

^Panisit Anna Kaisa tuosta tuon pannun kiehumaan,
kun on nyt kerran näin harvinaisia vieraita tässä meilläkin!"

Sillä tavoin jatkui keskustelua. Ukko Hyvärinen väänsi
lehmien kytkytvitsoja. Kahvi joutui ja emäntä jo käski
Huttusta ottamaan kupin. Huttunen vastusteli:

, Olisipa tässä välttänyt kahvittakin, kun joinkin ihan
äskettäin sen Pekka Variksen mökissä. Siinä vielä maka-
sivat, mutta Varis kun kuuli äänen, niin paikalla tunsi ja
sanoi: 'onko se Ville Huttunen?' Siihen sitten heräsi Varik-
sen eukkokin ja tuli hyvälle mielin ja sanoi: 'Pitääpä nousta
höyräyttämään Huttuselle kahvit, kun ei olekaan niin kai-
vattua vierasta osunut koko mökkiin!" Vaikka enhän minä
heille kahvin vuoksi poikennut, vaan muuten vain hevosta
puhalluttamaan. Jussi Pirhosen kaupastako se Hyvärinen
ostaa kahvinsa?"

„Jussi!" kerkesi emäntä myöntää.

Lopulta oli Huttunen saanut kahvit juoduksi ja varus-
teli lähtöä. Jo oli hänellä päässä, kun juohtui mieleen
asia. Hän ihmetteli:

„Mitähän se Ihalaisen Antti ja Vatanen muutoin ajat-
telivat, kun lähtivät Ameriikkaan ja hylkäsi Ihalainen vielä
eukkonsakin ja koko kontunsa Liperiin? Onkohan se rii-
taantunut sen akkansa kanssa vai muutenkohan se rupesi

141

reistailemaan vanhoilla päivillään, vaikka olisihan sillä kon-
nuUaankin voinut elää?"

Hän kertoi pitemmältä Antin konnusta ja Ameriikasta.
Hyvärisen väki kuunteli sitä alussa viisaan näköisenä, mutta
jo pani miettimään, kun Huttunen selitti:

»Vatasen Jussin kanssa ajoivat vastaan ja tuli siinä
tarinoiduksi, niin Ihalainen sanoi, että hänellä on työpaikka
tiedossa Ameriikassa ja on ostanut jo piletin aina perille
asti. Sen Peijonniemen Leinosen pojan, joka on Amerii-
kassa, sanoi kutsuneen ja sanoneen: 'tule vain, tässä sa-
massa talossa saat työtä, jossa voit ansaita kymmenen
markan päiväpalkkoja, ja jos osaat vähän petkuttaa ame-
rikalaista niin viisaasti, etteivät huomaa, kun tarkastavat,
niin voit vielä jutkuttaa isäntää niin että se maksaa toisen
kymmenen liikaa.' Arvelihan se Antti osaavansa. Ja arve-
lipa se Vatanenkin, että mene tiedä jos hänkin pyörähtäisi
Antin mukaan . . ."

Nyt alkoi ukko Hyväristäkin epäilyttää. Kun Huttu-
nen sattui levähtämään, huomautti hän:

„Kun et nyt vain valehtelisi vähä liikojakin sen Iha-
laisen ja Vatasen niskaan!"

«Mitenkä sitä nyt tosiasiassa osaa valehdella!" ihmet-
teli Huttunen. „Johan minä tiesin asiasta viime kesänä,
kun Antti itse kävi puhumassa ja lainasi vielä neljäkym-
mentä markkaa laivarahoiksi. Ja johan siitä Joillakin tie-
sivät puhua. Se Akkalan Hötösen poika oli siellä ja sanoi
vuottelevansa Ihalaista ja Vatasta, että menevät yhdessä
Ameriikkaan. Olivat sopineet sillä tavalla, jotta pääsevät
laivalla yhdellä piletillä, eikä tarvitse kumpaisenkin eri
lippua ostaa."

142

Hän tiesi kertoa vieläkin sitovampia seikkoja. Hänen
viimein lähdettyänsä ei Hyvärisen tuvassa kuulunut hisah-
dustakaan. Kaikki ajattelivat Ihalaisen omituista päähän-
pistoa, ja kummastusta lisäsi se, että Vatanenkin oli uhan-
nut lähteä Antin matkaan. Päivä oli jo puolessa, mutta ei
vieläkään oltu Hyvärisen talossa sanaakaan virketty. Vasta
päivällistä syödessä sanoi emäntä:

«Lieneekö noihin Huttusen puheisiin aina luottamista,
kun sen suusta tulee sitä pötyä kuin tiinusta."

Hyvärinen ja Anna Kaisa eivät vastanneet mitään, vaan
alkoivat jo tyyntyä. Päivällisen lopussa oli Hyvärinen sen
verran rauhottunut, että kysyi emännältään:

„Otrakakkoako sinä huomenna paistat:

„Otra. Arvelin paistaa ruisleipää, että saisi potaatti-
kukon kuorta, vaan heitin sitte sen ensi viikkoon", vastasi
emäntä. Anna Kaisakin tyyntyi ja elämä lähti menemään
ennallaan.

Mutta oitis saapui lisätietoja: harvapuheinen, vakava
nahkakauppias Mikko Kukkonen ajeli lammasnahkoja os-
tamassa ja poikkesi niitä tiedustamaan Hyvärilään. Hä-
nenkin vastaansa oli Antti ja Jussi ajanut ylpeillen hänelle
Ameriikkaan menollaan. Nyt sattui vielä tämä Mikko Kuk-
konen matkustamaan Ville Huttusen jälkiä myöten, joten
hän joutui kokoomaan kaikki ne tiedot, jotka Ville oli jät-
tänyt. Niinpä hän oli sitä tietä saanut kuulla senkin, että
Vatanen muka oli myönyt kontunsakin eräälle Ilomantsin
miehelle ja että rahat olivat taskussa. Kukkonen oli puo-

143

lestaan levittänyt asiasta tietoa pitkin tietä, siten vuoros-
taan vahvistaen Huttusen puheita. Asia oH kaikkialla,
missä Kukkonen oli sen kertonut, herättänyt semmoista
hämmästystä, että Kukkonen innostui siihen ja aina taloon
tultuansa alotti puheen siitä. Nytkin hän ihmetteli:

«Mikähän sille Kutsunvaaran Vataselle ja Murron Iha-
laiselle tuli, kun ne lähtivät Ameriikkaan! Onkohan niille
mitä ronkelia tapahtunut?"

Olipa Hyvärisen väki ihmeissään, sillä Kukkosesta tie-
dettiin, ettei hän osaisikaan valehdella. Vasta pitkään aja-
teltuaan sanoi isäntä:

«Tokko noille lie tapahtunut ronkelia ja lienevätkö
nuo menneetkään, vaikka se Ville Huttunen sitä hö-
pisee ..."

«Eihän sen Villen puheisiin ole luottamista!" huoma-
utti emäntäkin. Kukkonen, harvapuheinen mies, istui kau-
van ääneti, mutta sitten sanoi:

^Itse ne minulle sanoivat, että Ameriikkaan he aiko
vat matkansa kääntää."

Se ilmotus muutti asiaa. Syntyi pitkä vaitiolo. Kuk-
konen jo käänsi puheen toisaanne sanoen:

„0n tässä tuvalla kokoa! Tämä taitaa olla suurin tupa
Liperin pitäjässä?"

Mutta kukaan ei vastannut. Emäntä seuloi jauhoja ja
Hyvärinen kiskoi pärettä. Kokkonen jatkoi:

^Ainoastaan siellä Onkamon Kinnusessa minä olen sat-
tunut näkemään vielä suuremman tuvan."

„Ovat nuo päivätkin nyt pimeitä! Ei näet ole muuta
kuin kaksi pimeää vastakkain!" huokaili emäntä itsekseen.
Sitten taas vaiettiin, kunnes Kukkonen yritti:

144

»Ilomantsilaiselle se Vatanen sanoi talonsa myöneensä.
Paljonkohan tuo sai?"

Anna Kaisa lähti tuvasta pois ja Hyvärinen, joka pel-
käsi lasten alkavan taas puhua Vatasesta ja saattavan julki
koko asian, vaikka niitä oli selkäsaunan uhalla siitä kiel-
letty, suuttui jo lapsiin, vaikka oli hyväntahtoinen mies.
Hän otti päreen, alkoi sillä hosua lasten kintuille ja torui :

, Ettekö mene siitä lämpimään saunaan itseänne pese-
mään illallisella saunavedellä!"

„ Hämmästyneinä suojelivat lapset kinttujaan ja työn-
tyivät itkien ovesta ulos. Kukkonen tupakoi rauhallisena
ja talon väki askaroi töillänsä. Pitkän ajan kuluttua kysyi
jo emäntä Kukkoselta:

„Missä sinä sitä Vataselta kuulit?"

«Itsehän se Jussi sitä kertoi, kun sattui vastaan tule-
maan. Ameriikkaan sanoi menevänsä, kun ovat niin suuret
verot ja karut viljelysmaat täällä Liperissä, selitti Kukkonen.

«Ähää!" sai vaan emäntä sanotuksi, ja nyt alkoi enti-
nen mietiskely. Jonkun ajan kuluttua tiedusti Hyvärinen:

«Missä paikassa se Vatanen tuli vastaan?"

«Siinähän se Lehvosen entisen ruishuuhdan kohdalla
sattui."

«Vai siinä!"

«Siinä."

Emäntä kokoili jauhoja vakkaan, Hyvärinen sitoi pä-
reitä torvelle ja kaikki kolme vaikenivat. Työnsä lopussa
kysyi emäntä:

«Eikö se muuta sanonut . . . Vatanen?"

»Ei! . ."

.Vai ei!"

145

.Ei."

Hyvärinen nosti päretorven orsille, lakasi roskat lattialta
uuninluoja alkoi tupakoida. Kukkonen huomautti murahtaen:

„ Johan se Vatanenkin oU ikämies!"

Ei virkkanut talon joukko siihenkään mitään. Emäntä
oh saanut jauhot vakkaan, mutta pöytä oli vielä pyyhki-
mättä jauhoista. Hän huokaili:

«Minnekähän ne pennut ovat panneet sen jäniksen kä-
pälänkin, kun ei ole millä pyyhkisi pöytää?"

Hiiltä lähtöpiippuun asetellessaan kysyi Kukkonen:

„Ei sillä Hyvärisellä taida nyt olla lammasnahkoja
myödä?"

Kauvan sai hän odottaa vastausta. Vihdoin selitti emäntä
Hyvärisen puolesta:

«Tokko tuolla lie . . . Se jo möi niitä viime talvena
yhdelle rytkyläiselle."

«Möikö se sen mustan pässinkin nahkan?" tiedusti
vielä Kukkonen.

«Möi."

Kukkonen oli saanut asiansa toimitetuksi ja lähti. Läh-
tiessään hän vain tarkasteli ovensuussa Hyvärisen talon
suurta hiihkoukkua ja ihmetteli sen jykevyyttä ääneensä,
ikäänkuin jäähyväisikseen:

„0n siinä hiilikoukussa tuota rautaa vähä runsaam-
maltakin!"

Hän imasi savut ja lausui ovessa mennessään loppu-
arvelunsa:

«Tokko vain lie Muskon Haalassakaan semimoista kou-
kun, möhkälettä!"

10

146

Vähäistä ennen näitä tapahtumia oh kolme Join her-
rasmiestä ollut metsästysmatkallaan purjehtimassa ja jo
onnellisesti päässyt rannasta lähtemään. Mutta kun he oli-
vat tapansa mukaan käyttäneet väärin väkijuomia, seurasi
siitä, että purjevene tölmäsi kivelle ja kaatui miesten hoip-
puroimiseen, siinä Koposen talon kohdalla. Herrat joutui-
vat veteen ainoastaan kaulaansa myöten, siinä kun näet
ylettävät jalat pohjaan; mutta hirmuisen metelin ja riidan
he nostivat keskenään.

Suuremmoinen huuto ja melu oli niin huumannut ja
säikäyttänyt Koposen vävyn, että tapaus suureni hänen sil-
missään ihan merionnettomuudeksi ja -tappeluksi. Hän
melkein uskoi siinä hukkuneen suuren joukon ihmisiäkin,
ja se usko vahvistui päivä päivältä. Lähdettyään sitte Li-
periin hierottamaan itseään Kinnusen Liisalla hän kertoili
tuosta hirvittävästä haaksirikosta. Kertomus tietysti Lipe-
rissä kasvoi kuten kaikki muukin maailmassa, sillä jokai-
nen liperiläinen pitää rehellisen miehen velvollisuutena kar-
tuttaa kaikkea, minkä on sattunut toiselta saamaan. Kin-
nunen, jonka eukko oli Koposen vävyä hieronut, sattui
nyt tulemaan Ville Huttusta vastaan ja tervehti:

„No on sitä nyt tuota rapaa tiellä!"

„ On sitä luojan herkkua! Kun niilläkin Hyvärisen ku-
jasilla uppoaa hevonen korvanpäitään myöten ihan puh-
taaseen vetelään multavelliin, niin että on siinä ruunalla
uimista, kun on oikein emä rahtikuorma perässä ja kuor-
man päällä vielä venyä jötköttää tämmöinen miehen härkä .
Kuuluuko sitä mitä muuta?" myönsi Huttunen.

«Mitäpäs sitä tänne Liperiin milloinkaan kuuluisi muuta
kuin sian vinkumista ja akkojen riitelemistä. Mutta siellä

147

Joillahan sitä on taas ollut vähän toisenlaista rytäkkää, kun
laivat ovat menneet meren pohjaan ja herrojakin on nii-
den kanssa hukkunut semmoinen jumalaton liuta, jotta ei
ole näet enää jäänyt kunnollista järjestyksen pitäjääkään
koko Joille. Taisit sattua paikallekin, kun olit Joilla?" al-
koi jo Kinnunen.

Ville oli ihmeissään. Ei hän olisi tahtonut olla asiasta
tietämätön, sillä se olisi ollut muka nolaus. Hän koetti viek-
kaudella kiertäen saada hiukan vihiä:

»Ainahan sitä sattuu paikalle, kun pitää varansa. Kyl-
lähän se oli rytäkkä!"

„Ei suinkaan se vain näitä tavalHsia halkolotjia ollut,
joka hukkui? Tottapa se oli niitä höyryllä käypiä!" ar-
veli Kinnunen. Ylenkatseellisesti huudahti silloin jo Ville :

,Vai niitä lotjia sitä ilettäisiin Joilla upottaa mereen! . .
Höyrylaiva sen pitää olla jos kerran ollakseen, jotta siinä
herrat kehtaisivat hukkua ihan suurissa roikissa!"

„Vai höyrylaivan ne laskivat pohjaan! Mikähän laiva
tuo oli?" kummeksi Kinnunen.

,Ka, eihän siellä Joilla muuta parempaa höyryä ole-
kaan kuin se tuhottoman suuri Jok-laiva, johon olisi mah-
tunut koko tämä Liperi!"

„Vai se se meni pohjaan!"

„Se meni, että hurahti!" oli jo Ville asiassa kiinni.

»Jäiköhän maston päitäkään näkymään?" uteli Kin-
nunen.

„Yäi olisi niitä näkynyt semmoisesta sj^vyydestä, jo-
hon saa tuota varppinuoraakin laskea kokonaisia vyyhtejä,
eikä sittenkään pohjaan ylety!" riemuitsi Huttunen. Ja nyt
muisti hän Ihalaisenkin asian sekä huomasi oitis, että Iha-

148

lainen ja Vatanen olivat hukkuneet samassa onnettomuu-
dessa. Hän uskoi sen ihan tosissaan ja kiirehti jo sanomaan -i

«Siihen se sitten loppui Ihalaisenkin ja Vatasen Ame-
riikkaan meno!*

Kinnunen ei ollut ymmärtää mitään. Vasta kun Hut-
tunen oli hänelle selittänyt asian, huudahti hän:

„No voi tuota Ihalaisenkin pakanaa! Kun otappa nyt
ja karkaa talostasi ja akkasi luota! Mutta eipä hylky pääs-
syt pitkälle, kun jo rangaistus tuli!"

„Ei päässyt! Hauvin mahassa se Antti Ihalainen jo
purjehtii Höytiäisessä", vahvisti Huttunen itsekin varmana
siitä, että asia oli niin, sillä Liperissä uskoo yleensä jokai-
nen omat puheensa. Kinnunen vielä tiedusti:

«Mitenkähän sen hautaamisen kanssa käy tuommoi-
sessa tapauksessa? Tuleeko se henki täydellisesti lähte-
neeksi, kun ei ole voitu oikeita hautajaisia pitää ja hautaa
siunata . . . Siinä sen akan leskeksi jäämisessä?"

Viisaana huudahti silloin Huttunen:

„No, minkätähden sitä ei henkeä tällä tavallakin saisi
pois! Pappi souti veneellä paikalle ja viskasi äyskärillä
kolme kertaa vettä haudalle ja sillä se oli hauta luettu. On-
han niillä herroilla konstit tämmöistäkin tapausta varten,
niin että jos kenestä vain on muuten henki lähtenyt, niin
ei sen enää hautaamisen puutteessa tarvitse alla elossa, eikä
estää leskensä naimisiin menoa."

Kinnunen kyllä vähän oli vielä ymmällä ja ihmetteli:

«Kahoppas sitä Koposen vävyä, näet, kun se ei pu-
hunutkaan mitään tämän Vatasen ja Ihalaisen hukkumi-
sesta, vaätti vain sitä muuta asiaa."

Se oli Huttusestakin omituista, mutta hän selitti:

149

,Ne eivät ne Join puolen miehet puhu koskaan tätä
asiaa niin halki, kuin se täällä Liperissä puhutaan, että siitä
ihan päivä paistaisi läpi kuin harvasta, tyhjästä heinä haa-
siosta, vaan ne heittävät siihen aina hampaan koloon yhtä
ja toista semmoista törkyä, jota tuhmuudessaan pitävät vä-
hemmän asiaan kuuluvana."

Huomasi sen Kinnunenkin ja myönsi:

„ Semmoistahan se on koko se Kontiolahti ja koko Join
seutu, vähän tuppisuuta väkeä."

«See-mmoista!" innostui Huttunen, painostaen:

„Ja varsinkin se Koposen talohan se onkin itaruudes-
taan ja saituudestaan kuuluisa. Niin, eiväthän ne kuulu
siinä omaa mahaansakaan raaskivan syödä täyteen muul-
loin kuin joulun pyhinä, ja silloinkin vuoron perään: yh-
den mahan kunakin vuotena. Eihän siitä talosta tuota oi-
keaa täyttä selvyyttäkään raaskittaisi antaa mistään asiasta,
vaan sitä saa lypsää ja kettää kuin poikimattomasta leh-
mästä maitoa, eikä siitä sittenkään mitään heru. Mutta
täällä Liperissä sitä ei olla Nauku-Maijan poikia siinäkään
asiassa. Se saa asia tulla täröttää niin kuin rännistä saa-
viin laskisi. Eikäpä tuo Liperi näy sen köyhemmäksi siitä
tavarasta tulevan, vaikka sitä ei surra, vaan annetaan lei-
pämyllystä tulla ulos sitä mukaa kuin sinne korvasta toista
valuu, kuin ruista jyvälaarista mylly nkiveen."

Kinnunen huomasi Villen puhuvan oikein ja tuli hie-
man ylpeäksikin Liperistänsä. Hän tarjosi tupakan Huttu-
selle ja myönteli:

„Eihän sitä Liperissä itketä eikä tingitä asiassa, eikä
sittenkään lopu sanominen sieltä nenän alta. Vaikka kyl-
läpä tuo Ihalainenkin oli jo saanut ikänsä elää, jotta en-

150

nätti tehdä sen verran pahuuttakin, että on vastaamista siellä
toisessa elämässä!"

„Eihän se ihan tyhjin käsin Ihalainen lähtenyt viimei-
selle matkalleen!" todisti Huttunenkin, sytytti piipun ja ker-
toi vainajan eväistä:

„Se Ihalainen kun jo pienenä poikanakin sen Vatasen
kanssa tuota nauristakin varasti ja söi, niin emme siinä kil-
pailussa toiset pojat kelvanneet mihinkään. Sitä näet kyl-
vettiin Liperissä siihen aikaan nauriin siementä ihan kort-
telia paksulta, mutta ei siitä vain sittekään kylväjälle jää-
nyt kuin naatit, vaikka joka siemen iti."

Kinnunen onnitteli:

„0n toki toiseen elämään lähtijöille onni, että Lipe-
rissä ei viljellä noita omenapuita!"

KOLMASTOISTA LUKU.

Hyväriseltä voi päästä Murron Ihalaiseen suurenkin
kuorman kanssa, kun ajaa Kämäräisen haan kautta, sillä
se tie on jokseenkin ajokuntoinen. Se kyllä tekee kier-
rosta, mutta ei aivan paljoa. Samoin pääsee Hyvärisestä
Lempaalle Ville Huttusen taloon Ihalaisen talon kautta.
Matka on kyllä silloin kahdeksan virstaa pitempi kuin suo-
raan Päivisen hovin kautta mennessä, mutta siitä huoli-
matta oli Huttunen nyt päättänyt kulkea Ihalaisen kautta
ja poiketa taloon saadakseen oikean tiedon Antin Ameriik-
kaan menosta ja samalla kertoakseen mitä itse siitä tiesi.

Kanasen Maija Liisa oli vielä Ihalaisessa, kun Huttu-
nen tuli sinne. Vaimo parat olivat yhä tulitikkujen puut-
teessa.

Anna Liisa teki levettä ja Maija Liisa kehräsi, kun Ville
astui tupaan. Hän kopisti piippusta porot pankolle ja ky-
syi Anna Liisalta :

„ Sinähän se olet sen entisen Ihalaisen eukko? . . Mikä
sen Ihalaisen päähän pälähti, kun se hylkäsi kontunsa ja
lähti Ameriikkaan?

Vähäiset olivat vaimo poloisen tiedot syistä lähtöön,
jota hän ei ollut mitenkään kyennyt täydeksi todeksi usko-
maan; päin vastoin oli hän vieläkin vaistomaisesti odotel-

152

lut Anttia kotiutuvaksi. Huttunen se vasta varmuu-
den toi:

«Laivallahan se Antti lähti viilettämään, ja oli siinä aika
sakki muitakin Ameriikkaan menijöitä. Kun oli näet mie-
hiä aina tuolta Kaavin ja Juvan pitäjästä myöten ja aina
Tohmajärveltä asti, oli semmoista julman suurta miestä
kuin parasta metsärosvoa, niin jotta olisi niiltä uskonut työn
lähtevän Suomessakin. Vaan sinnepäs vaan pitää kaikkien
kiirehtiä ... Ja melkein kaikki vielä olivat hylänneet
vaimonsa, niin että kyllä nyt on leskiä tällä paikkakun-
nalla ... Ja leskeksihän se Ihalainenkin tähän vaimonsa
heitti ..."

Hän varustautui nyt kertomaan parasta mitä tiesi. Ko-
putteli kengillänsä lattiaa ja kerskasi:

„Mutta lyhyeen se loppui Ihalaisenkin matka. Ei siitä
montakaan virstaa rannasta porhallettu, kun jo tuli sem-
moinen tenä eteen, ettei sen yli hypättykään."

Anna Liisa sai toivoa. Hän kysyi:

„Mitä se Huttunen sanoi? Täytyikö sen Ihalaisen ta-
kaisin tulla?"

Huttunen nosti oikean säärensä vasemman päälle ja
kertoi viisaana:

„Sille sattuikin Ihalaiselle vähän toisenlaiset vahingot
tulemaan. Se kun meni sen suuren miessakin kanssa sinne
Pyhäselän pohjaan, niin ei siinä muuta kuin laiva vain hir-
nasi kerran sillä pillillään ja viuhautti savuaan kuin parasta
hevosen häntää."

Anna Liisa heristeli kuuloaan eikä ymmärtänyt. Hut-
tunen jatkoi:

15S

„Ja Join herroja niitä kun meni Ihalaisen matkassa^
niin ne menivät niin tarkkaan, että Joilla pitää panna kaikki
konjakkikaupat kiinni, kun ei ole enää ryypyn ostajaa.
Niin lähtivät tarkkaan kuin torakat Pesosen tuvasta, kun
tupa paloi."

Anna Liisa oli ihan sekaisin. Korvissa humisi Villen
kertomus. Hän kysyi taas:

„ Eihän tästä Huttusesta nyt saa mitään selvääkään . . ..
Mitä se Ihalainen sinne Pyhäselän pohjaan meni?"

Moisesta tietämättömyydestä ynseäksi tekeytyen huu-
dahti Ville Huttunen:

„Mitä se sinne meni! Se kun mies lähtee pahanhen-
gen kanssa kujeilemaan, minkä tämäkin Ihalainen, niin sen
ei pitäisi vettä myöten lähteä Ameriikkaan. Sillä se kun
tuo pahahenki on miehen matkatoverina, niin se on kau-
lassa kuin kiviriippa. Sehän se vei Ihalaisen ja Vatasen
järven pohjaan, ettei Ihalainenkaan ehtinyt edes itseään
siunata. Kerran vain vähän älähti ja silloin oli kaikki kuitti f
Join pappi vain souti sitte veneellä sille paikalle ja ripotti
vähän hiekkaa järveen niinkuin hautausmenoiksi."

Nyt käsitti jo Anna Liisa asian. Kauhuissaan huu-
dahti hän:

„ Herra isä siunatkoon! Onko se Ihalainen hukkunut
Ameriikkaan mennessään?"

„Ihanko se Huttunen nyt totta osaa puhua?" oudostui
Kanasen emäntä. Huttunen laittautui hyvin tärkeän näköi-
seksi ja huudahti ylenkatseellisesti:

„Mhyh! Minkästähden se Ihalainen ei olisi hukkunut
kun siinä kerran humalaiset herratkin pääsivät tuomiolle!
Ajaa reistasivat semmoista kyytiä kivikossa, että laiva vain

154

hyppi kiveltä kivelle, kun yhden kerran kurahti pohjaan.
On siellä järven pohjassa nyt tuota lihaa! Ei näet pelas-
tunut muuta kuin se Koposen vävy, joka nyt on täällä ol-
lut vähissä hengin itseänsä Kinnusen akalla hierottamassa."

Anna Liisa alkoi itkeä tihruta, ja Maija Liisakin kui-
vaili kyyneliänsä. Huttunen alkoi lohdutella selittäen:

„Mitä sinä nyt siitä niin rupeat vetistelemään! Veteen-
hän se hukkui ukko Soininenkin eikä sen akka silti les-
keksi jäänyt. Sehän sen nai Jussi Kuivalainen."

Mutta vähät välitti nyt Anna Liisa mistään Huttusen
puheista. Hän tunsi olevansa leski. Antin kuolema ei olisi
häntä surettanut niin kipeästi kuin noin sydämettömän hyl-
käämisen varmistuminen. Sillä hän tiesi olevansa syytön
mihinkään. Uskollisesti oli tehnyt työtä Antin apuna, eikä
ollut koskaan ollut mitään riitaakaan välillä, ja nyt Antti
lähti ihan jäähyväisiä sanomatta. Hän valitti:

«Mikä hänet nyt villitsikin lähtemään ja hylkäämään!
Eihän tässä ole edes riitaakaan ollut!"

Sääliksi kävi Huttusen. Hän koetti lohduttaa:

„Elä nyt sure, eihän se sillä takaisin tule! Eikä se ole
sinun pahuutesi syy, sillä tietäähän koko kylä, että se Iha-
lainen oli jo nuoruudessaankin semmoinen vimmattu, että
eihän sen ja Vatasen kujeilta saanut kukaan olla rauhassa,
kun ne pienilläkin poikina yhteen pääsivät . . . Milloin
ne särkivät saunan akkunoita, milloin tekivät muuta koi-
ruutta, niin että koko kylä oli yhtä kyytiä nurin."

Mutta ei Anna Liisa sallinut nyt Anttia soimattavan.
Hän alkoi puolustella:

«Kukapa se ei nuoruudessaan koiruutta tee. Mutta
tasaantuipa tuo Antti vanhempana ja niin on ollut

155

hyvä mies, ettei ole pahaa sanaa kuulunut koko ta-
lossa ..."

Surulliseksi kävi olo talossa. Kanasen Maija Liisakin
kätki kasvonsa esiHinaan, ja pois lähti Huttunenkin. Kau-
van surivat molemmat vaimot kahden kesken. Turhaan
koetti Maija Liisa viihdyttää. Olivat unohtaneet senkin,
että tupa oli aivan kostea kylmyydestä, kun ei saanut tulta
millä lämmittää.

Iltapäivällä Anna Liisa sentään pyysi, pienen toivonki-
pinän hänelle pilkahtaessa:

„Kun olisit tässä vielä kotimiehenä, niin kävisin vielä
Hyvärilästä kysymässä, onko se jo ihan lopullisesti men-
nyt ja vielä kuollut muun hyvän hsäksi."

Maija Liisa suostui ja Anna Liisa lähti.

Hyvärisessä ei vielä tiedetty Ihalaisen hukkumisesta
mitään. Mutta hänen Ameriikkaan menonsa Vatasen mat-
kassa oli myrryttänyt talonväen mielet.

Ukko Hyvärinen pärettä kiskoessaan löi liistakolla van-
hinta poikaa kintuille ja ärähti:

»Taasko siinä paljain kintuin juoksentelette, ettekö ole
kunnolla!"

Poika älähti, meni nurkkaan ja ryhtyi siellä tappele-
maan sen keskimäisen tytön kanssa. Emäntä siitä ärtyi
yhä enemmän ja juonitteli Anna Kaisalle. Tämä viskasi
pesemänsä hierimen pankolle ja älähti:

„Sinä sen Vatasen asian aloit!"

Emäntä äkämystyi:

»Vieläkö sinä ylpeilet! Ikäänkuin ei Vatanen olisi si-
nulle välttänyt!"

156

„ Paholaiset!" suutahti Anna Kaisa ja viskoi pyttyjä
pesintiinuun pestäväkseen, mutta emäntä jatkoi sitä suut-
tuneempana:

»Elä yhtään suutu ja visko! Ei saa sinulle tässä mie-
hen kantturaa enää mistään, vaikka on jo etsitty ja koluttu
kaikki miehen kahmut."

Paraana toran ja ärtyisyyden aikana saapui epätoivoi-
nen Anna Liisa Hyvärilään ja tarttui oitis asiaan, kysyen:

„Onko se nyt sen Ihalaisen meno ihan varma, tiede-
täänkö täällä, kun sitä puhutaan?"

Mutta talossa kun olivat kaikki äkeissään ja harmis-
saan, ei tahtonut puhe sujua. Kauvan istuivat kaikki ääneti.
Ei kukaan vastannut Anna Liisalle. Koko joukko oli muun
hjrvän lisäksi vielä äkeissään siitä, että Ihalainen oli nar-
rannut taloa muka puhemiehenä käydessään.

Anna Liisa hätäytyi ja uudisti kysymyksensä. Silloin
kehotti emäntä miestään:

„Sano sinä, Hyvärinen, tuolle, niin heittää siinä vat-
kuttamisen!"

Tuskainen Anna Liisa ei ennättänyt emännän puheesta
pahastua, vaan kysyi vielä:

«Tietääkö se tämä ukko Hyvärinen?"

Ärtyisenä tiuskasi Hyvärinen:

„Johan minä sinulle sanoin, että Ameriikkaan ne ovat
karanneet! Ja karatkoot, mokomat miehet! . ."

Anna Liisa jo vähän riemastui, kun Hyvärinen ei pu-
hunut mitään Antin kuolemasta . . . Toivorikkaana huu-
dahti hän:

„Onko se päässyt koko asiasta se Ihalainen sillä pal-
jaalla Ameriikkaan menolla?"

tbl

Nyt loppui tietysti Hyvärisen kärsivällisyys ja hän
tiuskasi tuikeasti:

„Menipä tuo nyt vaikka järveenkin, mokoma mies!
Hyvin jouti mennä! Saat tuota vielä sinäkin paremmankin
kuin tuon potaattinenän ... jos kerran on semmoinen kipu
miehen perään!"

Anna Liisa loukkautui ja pelästyi samalla. Mennyttä
oli siis kaikki toivo; hukkunut oli Antti.

Koetti hän siinä vielä jotain kysyä, mutta nyt ei enää
vastannut Hyvärinen, vaan sieppasi suutuksissaan päreen,
antoi sillä lapsien pohkeille ja kiukutteli:

«Saunaan siitä menkää tappelemaan! On tässä koko
talo kuin paras kestikievari. Yksi kun lähtee, niin jo toi-
nen vetäytyy siihen istua könöttämään, jotta ei saa työ-
rauhaa koko talossa."

Anna Liisa säikähti. Hän tiesi sen olevan hänelle tar-
koitetun. Hän rykäsi jo merkiksi, että kyllä hän älysi.
Lisäksi rupesi emäntäkin juonittelemaan. Kahvipannua
uunin koloon pannessaan harmitteli hän ikäänkuin muka
itsekseen :

„Tuotakin kahvia menee, jotta eivät enää riitä maat
eikä mannut, kun kaikki tähän vetääntyvät särpimään . . .*

Hän ryhtyi laittamaan lehmän vettä ja jatkoi har-
miaan:

«Senkin hotosuut ehtimän takaa vääntäytyvät vuottaa
vornottamaan! . . . Eikö heillä itsellään liene sen vertaa,
jotta saisivat vaikka sikurivettä kulkkuunsa!"

Anna Liisa ymmärsi, että sekin oli hänelle tarkotettu.
Hän lähti, huokaillen hyvästikseen :

158

»Hohhoi tätä köyhän elämää, kun ukkokin menee!
Kaikki ne vain silloin jo haukkuvat ja luulevat, että sitä
on ihminen heidän sikurivetensä vaivainen!"

„Kuka tässä sinua nyt tarkotti!" oikasi silloin emäntä
näön vuoksi. Ja kun Anna Liisa oli jo ovessa menossa,
sanoi hän:

„01isit tuossa nyt istunut, niin olisi tuota pannua va-
ristanut, kun hiilet joutuvat!"

„Onpa tuota sen verran vielä kotonakin papuja!" sa-
noi siihen loukkautunut Anna Liisa ja lähti. Ovella kum-
minkin vielä pysähtyi ja sanoi ilkeästi:

^Kävisitte nyt myllymatkalla siinä Ihalaisenkin talossa,
niin vaikka hänessä kahvit keittäisi . . . Sillä mitäpä tällä
köyhällä muuta onkaan."

SuruUisena saapui hän kotiinsa, kun jo oli pimeä yö.
Vaatteet olivat märät, kengät kurassa. Maija Liisa itki hä-
nen kanssansa eikä raaskinut puhua tulitikuistakaan mi-
tään. Kun tupa oli kylmä, haki Maija Liisa kuvon olkia,
ja niillä nukkuivat he yönsä.

Mutta yöllä ei tahtonut tulla uni. Anna Liisan mieltä
kaivelivat surulliset asiat. Aikaa kuluttaaksensa hän kysyi
Maija Liisalta:

„Hyväkö siinä on nukkua?"

.Hyvä."

Vaiettuaan kysyi Anna Liisa taas:

„Koko kuvonko sinä otit olkia tähän alle?"

„Koko.-

159

„Onkin noita olkia, kun siltä Ihalaiselta jäi otran ol-
kiakin kokonainen närte riihenkin eteen."

„Vai närtteessä se Ihalainen piti otran olkiakin!"

„Närtteessä."

Sillä lailla puhelivat he ajan kuluksi. Maija Liisa ryh-
tyi jo lohduttelemaan Anna Liisaa. Hän alkoi puhelulla
haihduttaa pois turhia raskaita ajatuksia. Sitä varten hän
kysyi:

„Joko se on monta kertaa tuo punikki poikinut?"

«Neljähän se on", muisti Anna Liisa.

„Vai neljä!"

.Neljä!"

Jonkun ajan kuluttua jatkoi Maija Liisa lohdutustaan
kysyen :

„Eikös niitä sinulla ole ollut yhtään pieniä?"

„Eihän niitä ole ollut. Yksi tyttö vain tuli silloin kohta
alussa, vaan se näet kuoli vajaan vuoden vanhana", selitti
Ihalaisen emäntä ja jonkun aikaa vaiti oltuaan kysyi hän
vuorostaan :

„Eihän niitä sinullakaan ole tainnut olla?"

«Pieniäkö?"

„Niin . . . niitä lapsia."

«Mitäpä noilla tekee siinä köyhissä oloissa. Syövät
vain ja huutavat ja kuluttavat vaatteita", sanoi Maija Liisa.
Myönsi Anna Liisakin:

«Niinhän ne tekevät. Oli se toki onni, että se Iha-
lainen meni lapsettomana. Kun niitä kakaroita olisi vielä
tähän jäänj^, niin mihinkähän hiileen sitä olisi silloin pu-
haltanut!"

160

„No oli se onni, että se semmoisenaan meni!" loh-
dutteli Kanasen emäntä. Sillä lailla jatkui puhelua ja Anna
Liisa alkoi jo tyytyä kohtaloonsa.

Mutta aamusella, kun he taas menivät kylmään tupaan,
tuntui elämä yksinäiseltä ja kolkolta. He odottelivat, että
joku poikkeaisi taloon ja toisi tulitikkuja, vaan aivan kuin
ihmeeksi ei nyt sattunut ketään kulkemaan ohi. Oli mo-
nesti aikomus lähteä niitä taas Hyvärilästä pyytämään,
mutta se aikomus raukesi siihen toivomukseen, että koh-
tahan tässä joku ajaa ohi myllyyn mennessään. Olipa
myös Anna Liisa arvellut:

, Mitäs hyötyä siitä on, jos menee pyytämään, sillä
unehtuuhan se asia kuitenkin jo sinne mennessä, niinkuin
viime kerrallakin!"

Ja Kanasen Maija Liisa uskoi samaa itsestäänkin, ja
siksi ei hänkään uskaltanut lähteä tikkuja hakemaan. Hän
ajatteU Anna Liisasta:

^Sitten se pääsee vuorostaan morkkaamaan minua
muistamattomuudesta, ja mihinkä sillan rakoon minä sitten
katson, kun itse häntä sillä tavalla soimasin!"

Tupa oli niin kylmä, että Maija Liisan täytyi panna
ylleen Antin parkkiturkki, ja semmoisessa puvussa teki hän
nyt levettä. Väkisinkin siinä alkoi kiukuttaa:

,No otappa ja sokaise ihmisen muisti sillä tavalla, että
unohtaa tulitikut, joita lähti juuri hakemaan!"

Pitkään aikaan ei voinut Anna Liisa vastata. Vasta kun
hän oli saanut rullan täyteen sanoi hän ikäänkuin itsekseen:

«Hyvähän sitä on sanoa, vaan kunhan itsellään kellä
olisi semmoinen suru, niin näkisihän eikö se muistiakin
sokaise!"

161

Maija Liisa heltyi taas, mutta ei vielä niin tyyten, että
olisi voinut oitis ryhtyä puhumaan. Vasta kun kanttaami-
nen oli lopussa ja hän ryhtyi pellavia harjaamaan sanoi
hän;

»Mitäpä tuossa rupeat sinäkään ijäksi suremaan tuom-
moista miestä, joka hylkää joukkonsa ja menee järveen
kuolemaan . . . Ottaisit tähän toisen, joka pysyisi paikoil-
laan."

Kauvan mietti Anna Liisa sitä. Viimein myönteli
hän jo:

„Ka eihän se ole naiseläjällä tämmöisellä konnulla
yksinään eläminen helppoa. Ei tiedä miten paksuluminen
talvi nytkin tulee, niin mennäppä sinne vaimoihminen ha-
meisillasi semmoisessa hangessa kaalomaan halkojakin
metsästä vetäessä . . . Kaikkihan siinä kintut kylmäisivät 1*^

Maija Liisakin huokasi. Hetken kuluttua hsäsi Anna
Liisa :

„ Eikä tiedä vaikka tulisi vielä rosvoja taloon, niin kuka
niille tässä puolensa pitää, kun ei ole miessielua talossa.*

Nyt puhuivat he taas Ihalaisen ja Vatasen kuolemasta
ja itkivätkin vähäsen. Maija Liisa moitti jo herroja, mor-
katen:

„Pahahenki tuo villinnee niitäkin Join herroja, kun
juovat sillä tavalla, että liperiläiset hukkuvat!"

Anna Liisa mietti asiaa. Katkerana myönsi hänkin:

«Tottapa ne sitä varten ne herrat onkin luotu, jotta
joisivat tätä köyhää kansaa hukuksiin ... Ei noilla muuta
työtä näy olevankaan."

Mutta pianpa alkoi Maija Liisa taas hyvin ilkeästi
yskiä ja katsahteh kahvipannuun. Anna Liisa kävi yhä

n

162

surullisemmaksi ja alkoi jo muistella virttä. Kun nyt Maija
Liisa taas rykäsi, ehdotti Ihalaisen emäntä:

^Veisattaisiin tuossa kahvin asemesta vaikka virsi läm-
pimiksemme!"

Pitkään aikaan ei Maija Liisa vastannut. Suruissaan
alkoi Anna Liisa silloin hyräillä virttä. Se vaikutti Maija
Liisaan. Hän alkoi taas sulaa, ja kun Anna Liisa nyt
muutti rihmaa hangon toiseen hampaaseen, kysyi häneltä
jo Maija Liisa:

„Onko sinulla virsikirjaakaan?"

„Onhan se sen tapainen,"

Kauvan tarvitsi vielä Maija Liisa valmistuaksensa.
Mutta lopulta hän pehmisi, otti virsikirjan ja silmälasit ja
sanoi:

«Lauletaan vaikka tuo 'Pois makea maailma jää'!"

Emännät asettuivat pöydän taa, panivat virsikirjan
eteensä ja lauloivat. Maija Liisa näytti sormellaan kirjasta
missä se aina , menee". Kolmannen värsyn lopussa ru-
pesi Maija Liisaa ry'ittämään. Anna Liisa silloin yritti
yksinään alottaa neljännen värsyn, mutta toinen keskeytti
nuhdellen:

„Elä nyt siinä juokse ja lennä, jotta ennättää toki kulk-
kunsa kakistella!"

Sitte nousi hän, meni pankon luo, kakisteli siellä ja
palasi takaisin.; he alkoivat taas veisata.

Virren veisattuaan he taas vaikenivai. Elämä alkoi
vaatia omaansa. Kanasen Maija Liisa mietti sopivaa paria
Anna Liisalle. Hän puheli:

«Olisihan se Malisen Heikki sinulle, vaan kun sillä on
se entinen akka elossa . . . Vaikka eikö tuo jo tänä tai-

163

vena kuolle, kun Karppisen Susanna on nähnyt semmoi-
sen unen, että Mallisesta vietiin ruumiskirstua salmen yli
sinne Kirkkoniemeen päin."

Anna Liisa mietti asiaa ja kysyi:

„Onkohan sillä Heikillä miten paljo sitä ikää?"

„Johan se on Rämeen Miinalaisen ikäinen**, muisteli
Kanasen emäntä.

„Vai jo se senl"

NEUÄSTOISTA LUKU.

Mulon Partanen oli saanut hevosensa korjuuseen ja
oli nyt Turtiaisen kanssa menossa lopullisesti Kaisaa kosi-
maan. Mutta vielä Kaisan talon portille tultuaan pysäh-
tyivät he ja Partanen varotti:

„0n aina parasta pitää semmoinen reilu peli, että
asiat puhutaan edeltäpäin suoraan, niin suoraan, että se
heti on suora kuin sukkapuikolla tehty jakaus, niin ei tule
katumista, eikä voi toista soimata petoksesta. Minä vain
tämän huomautan sentähden, että hoksaat Kaisalta kysyä
kaikki asiat tarkasti ja samalla ilmottaa taas mitä on minun
puolellani olemassa."

»Kyllähän minä ne semmoiset helläluontoisemmat asiat
arvaan . . . niinkuin talot ja muut ... Ja Kaisa taas on
suoraluontoista ihmisen sorttia, niin että kyllä se itsestään-
kin sanoo", yritti Turtiainen. Mutta Partanen tahtoi olla
perusteellinen ja sanoi:

„Kuule, Turtiainen! Sano tälle Makkosen leskelle ihan
ensiksi, että mitä työrustinkiin tulee, niin se ei Partasen
talossa lopu, eikä siinä ole emäntä sen parempi kuin muu-
kaan päiväläinen ... Ja ruuan puolta taas on sen mukaan
kuin jaksetaan sitä työpuolta rehkiä."

165

„Tietäähän Kaisa sen, viisas akka . . . Eikä sillä Kai-
salla itselläänkään ole ruuasta puutosta."

Partanen puisteli tomua housunlahkeistaan ja valitti:

„Se entinen eukko oli hinterä täksi työihmiseksi, niin
senvuoksihan minä oikeastaan tätä Makkosen leskeä rupe-
sin arvailemaan , kun tämä on roteva ja vahva rakenteel-
taan."

»Lähteehän se Kaisalta työ", murisi Turtiainen todis-
tukseksi.

He menivät sisään. Jussi Partanen katseli seinälle ja
kysyi :

„Eikö sitä talossa rukkasnaulaa olekkaan?"

Kaisa sieppasi hameen naulasta ja kiirehti:

„Herra siunatkoon, kun en muistanut tuota hametta
ottaa tuosta pois, että vieraat voisivat rukkasensa siihen
ripustaa! . . Siinähän se on sen Makkosvainajan hattu-
naula."

Jussi Partanen ripusti rukkasensa naulaan, istahti rius-
kasti, ojensi jalkansa ja venytti pitkät pieksunvarret suo-
riksi, kysyen:

„Mitä sitä tälle Kaisalle nyt oikeastaan kuuluu?"

Kaisa kertoi kuulumisia pitemmältäkin. SilFaikaa kor-
jaili Jussi Partanen kintturemeleitään, ja kun Kaisa oli lo-
pettanut, sanoi hän Turtiaiselle:

„Kyllä se on tuo hylkeen raani sitä oikeata kengän-
voidetta. Sillä kun holvasin taas nuo pieksunvarret, niin
ei tikahda vesi läpi."

»Onkin sillä Partasella pitkät kengänvarret!" myönsi
Kaisa, ja Jussi Partanen ylpeili:

„Ainahan sitä oikeassa talossa yhden miehen säärien

166

suojuksiksi nahkaa riittää, vaikka hänellä olisi koipia kyy-
närittäin. Pannaan vain läävästä lehmiä lahtiin, niin kyllä
kenkätarvetta on vaikka olisi suurempikin joukko kulut-
tajia."

„Onhan sitä Partasen talossa nahkaa!" tokasi puhe-
mieskin.

Kaisa ei oikeastaan ollut vielä täysin selvillä miesten
asiasta, siitä kun oli aikaisemmin puhuttu vasta ihan kautta
rantain. Sitä paitsi hänen mielessänsä pyöri nyt Jussi Va-
tanen, ja hän oli odottanut tätä, sitä varten pukeutuenkin.
Mitään ratkaisua Partasen aikeisiin ei hän vielä odottanut.
Hän puuhaili siinä yhtä ja toista, ja miehet jatkoivat asian
kehittämistä edelleen. Partanen kysyi:

„Kyllä kai se tämä Kaisa suostuisi myömäänkin
tämän talonsa, jos kerran niin asioiksi tuUsi?"

Kaisa älysi nyt olevan puheen talon ostajasta. Hän
olisi ollut halukas myömään ja riemastui jo, kun luuli Par-
tasen hankkineen ostajan. Hän huudahti:

„No kun olen sitä miettinytkin, että kun pääsisi irti
koko rähjästä! Ei tästä ole naiseläjälle muuta kuin har-
mia ja kiusaa!"

Mutta nyt ajatteli hän, että kenties se Partanen kyse-
leekin itseään varten, ja korjasi oitis:

«Vaikka voisipa tuo Partanen itsekin ruveta tässä isän-
nöimään! Kyllähän tästä talosta kunnollisen saa, kun vain
korjauttaa . . . Olisi tästä jo Makkosen eläessä tarjottu
suuriakin rahoja, jos Makkosvainaja olisi myönyt, mutta
ei se raaskinut luopua talostaan, sanoi vain, että tämä on
kaupungin paraimpia ... Ja ovathan tätä monet rikkaat-
kin katselleet ja kehuneet."

167

Hyvillä mielin pani hän parfnun tulelle Sillä aikaa
laski Partanen edelleen. Turtiainen myönsi:

„H)^ällä paikallahan tämä talo on ja potaattimaata
on kartanolla pienen perheen tarpeeksi."

Mutta Partanen ylvästyi silloin ja sanoi asiansa me-
nestymisestä huolehtien ja sitä valmistaen:

„ Kyllä ne sentään ovat nämä kaupunkitalojen potaatti-
maat kuin palkkatilkkuja oikean potaattipellon rinnalla.
Kun siinä meidänkin talossa kylvetään kuusikin oikein ökä-
tynnöriä potaattia yhteen aukeamaan, niin siinä on jo hui-
keata mitä silmälle katsoa!"

«Suurethan ne ovat tämän Partasen konnun pellot",
todisti Turtiainen tupakoiden ja kyynäspäihinsä nojaten.
Kaisa taas jatkoi omaansa:

„Ja ainahan tässä on tuloja kaupungissa kävijöiltäkin,
kun ne tuovat tänae hevosensa kartanolle ja siitä hyvästä
tuovat tuomisia. Tänäkin päivänä oli kaksi liperiläistä ja
ne tarjosivat porsaita, kun saavat yötä olla."

Tästä johtui Turtiainen kysymään Partaselta:

«Montako sian päätä teidän talossa oikeastaan eläte-
täänkään?"

„Ruokitaanhan niitä mikä omassa taloudessa tarvitaan
ja joskus aina syötetään laahtisikojakin, niin että kyllä siinä
on sikaa, jos on porsastakin!" oli vastaus.

„Ja voipihan sitä tässäkin sikoja pitää, kun vain tekee
pahnan ja ostaa porsaita, että pääsee siinä asiassa elämän
alkuun", koetti Kaisa parastaan talonsa puolesta. Parta-
nen oli siinä käsityksessä, että Kaisa oli saman asian pe-
rillä kuin hänkin ja siksi kehui omaisuuttansa. Se nosti
hänessä luontoa, oman arvon tuntoa. Hän rykäsi varak-

168

kaan isäntämiehen tavalla. Turtiainen jatkoi asiaa huo-
mauttaen:

«Kyllähän tämä Makkosvainajan talo arvossa nousisi,
kun tämä joutuisi oikein miehisen miehen käsiin, joka tätä
kuntoon kohentelisi."

Kiitolliseksi kävi Kaisa Turtiaiselle, kun kuuli hänen
pitävän hänen talonsa puolta. Riemuissaan selitti hän:

„ Sitähän minä olen tässä itsekseni monasti päivitellyt,
että jos tämä talo kerran oikealle miehelle joutuisi, niin
kyllä se silmänsä pesisi ja häviäisi siitä tuostakin pihalta
kaikenlainen törky ja lika, joka nyt löyhkää yli kaupungin,
kun vain on vähänkin sateisempia ilmoja."

^Häviäisi se! Kyllä kun tämä Partanenkin tulisi yh-
den kerran molemmilla hevosillaan ja työkärryillään ya
toisi lapiot muassaan, niin kyllä siinä pitäisi törkyläjän
puoleta!" todisti Turtiainen Partasen puolesta. Kaisa var-
mistui nyt siinä uskossa, että Partanen itse ostaa talon.
Hän selitti:

„Ja menisikin tuo tällä Partasella oma talo kaupun-
gissa, kun on niin usein tuotava tavaraa torille, niin omassa
pihassahan seisoisi hevonen, ja tielaisi silloin, että eivät
sitä vie varkaat eivätkä muut rosvot."

Kaisa tuntui suorastaan kosivan. Partanen huomasi,
että hän voi asiassa jo vähän tinkiäkin. Siksi sanoi hän
Turtiaiselle merkitsevästi;

„Niin kuin sanoin, on asia puhuttava halki naamaan . . .
niin ettei tule mitään turhaa ronkelia ja kippuroimista.**

Turtiainen jo lähtikin menemään sinne päin huo-
mauttaen:

.,Sen tähdenhän sitä tämän Partasen talossa on rik-

169

kautta ja tavaraa mitä torille tuoda, kun siinä talossa ote-
taan sitä työn poikaa suorastaan niskasta kiinni, niin että
sen pitää lähteä ihan luokonaan."

^Se ostaa käteisellä!" ajatteli Kaisa itseksensä ja myönsir

«Semmoinenhan talon pitääkin olla, että siinä on kä-
teistä millä ostaa. Ei se Makkosvainajakaan milloinkaan
velkakauppaa tehnyt. Käteisellä osti tämänkin talon, niin
ettei jäänyt pennin velkaa, kun kuoli . . . Vielä jäi vähän
rahojakin."

Syntyi äänettömyys. Partasen niska nytkähti, kun hän
kuuli, että Kaisalla oli vielä rahojakin. Ei hän viitsinyt
toki suoraan kysyä kuinka paljon niitä oli, mutta koetti
syrjätietä urkkia huudahtaen vain ihmeissään:

„Vai jäi siltä Makkoselta rahojakin! Millähän tuo niin
suuren summan kokoon kähvelti?"

Mutta Kaisa jauhoi talonsa hyviä puolia, kehasten;

^Tuottavathan ne nämä kaupunkitalot, kun niitä kun-
nolla asuu eikä rahoja turhiin mätä."

Partanen yritti uudestaan, kysyen viekkaasti:

„Ei suinkaan se nyt sentään järin suuria summia en-
nättänyt veilä kahvata?"

„Vaikka ei nyt järin suuria, niin kuitenkin sen verran
että omillaan pääsee maailman läpi eikä tarvitse pahinta
puutosta pelätä", selitti Kaisa.

Itse asiassa oli suurin osa niistä rahoista mennyt Mak-
kosta haudatessa. Mutta eihän Partanen voinut sitä tietää.
Hän oli nyt muuten valmis, paitsi yhdessä asiassa: ei ol-
lut vielä ihan selvin sanoin sanottu, että hänen talossansa
pitää emännän olla työssä muiden rinnalla. Hän sanoi
sen johdosta puhemiehelleen:

170

„No sitä myötenhän tämä asia on oikealla tolallaan,
mutta siitä työpuolesta sinun, Turtiainen, pitää puhua sel-
vemmin. Minä olen suoraluontoinen mies näin Partaseksi
ja puhun suuni puhtaaksi, että sieltä ei löytäisi enää muuta
kuin kielen, vaikka etsisi tikun kanssa kaikki hampaan ko-
lot ja lokerot."

Kaisa höristeli kummeksuen korviansa.

Turtiainen alkoi hiljakseen selittää:

„Niin kuin sanottu, niin tämä Partanen on hyvin julma
työmies. Kun se niittämäänkin lähtee, niin saa siinä vaimo-
ihminen rimpuillp, että rinnalla kestää."

„On siinä miehiselle miehellekin rimpuilemista. Ke-
sällä koetettiin Takkusen Jussin kanssa, vaan jo puoli-
tiessä kappaletta viskasi Jussi viikatteensa ojaan ja sanoi:
se tässä ruvetkoon itseään tappamaan!'" kehäsi Partanen
lisää.

Kaisa yritti vielä:

„Onhan tässä talossa työtä ravakallekin miehelle, var-
sinkin jos itse lapioi lumetkin kadulta."

Partanen laski laskujaan, koputteli pieksujensa poh-
jilla lattiaa ja käski puhemiestä:

«Riihen puimisesta sopisi myös mainita. Niissä toi-
sissa Mulon taloissa ne akat vain juovat kahvia sillä aikaa
kun miehet ahosta puivat, vaan siksipä se tahtookin niissä
köyhyys päälle pyrkiä, niin että se ei häviä niistä ketun
myrkylläkään."

Kaisan mieltä alkoi ahdistaa se entinen asia. Turtiai-
nenkin jo tunsi aseman vaikeuden, mutta yritti kumminkin:

„Niin että tämän Partasen talossa ovat aina emännät-
kin olleet ahosta puimassa . . . Vaikka tämä Parta-

171

nenhan se kumminkin enimmäkseen puipi ja vaimoväki
vain puistelee ja kääntelee ja punoo kuvon siteitä: "

Mutta Partanen oli nyt tuima totuuden ja suoruuden
mies. Turtiaisen lieventeleminen ja koristeleminen häntä
suututti, ja hän oikasi:

„Kyllä on parempi sanoa siinäkin asiassa suoraan,
että jos vain asiaksi tulee, niin on sitä riusaankin tartut-
tava. Niin että puhu vain suoraan, Turtiainen!"

Turtiainen hikoili ja lisäsi silloin:

^Vaikka täytyyhän sitä joskus akkaväenkin puidakkin,
kun tämä Partanen ei yksinään ennätä."

Nyt vaiettiin. Partanen odotti jo vastausta, ja Kaisa
oli hätäyksissään, sillä kyllä nyt ei pelkästä talon ostosta
puhe ollut. Hän koetti kääntää puhetta, ihmetellen:

„Vai on se tämä Partanen niin julma työmies!"

„0n! Ja sentähdenhän se tahtoo, että hänen eukkon-
sakaan ei olisi miestä liuonompi", myönsi Turtiainen ku-
marassa. Syntyi taas äänettömyys. Vihdoin sanoi Parta-
nen puhemiehelle:

„No mitäpäs siinä sitten on sen enempää! Sanoa jä-
räytä asia loppuun!"

Turtiainen sylkäsi, mietti hetkisen ja sitten sanoi:

„Niin että jos, Kaisa, luulet, jotta luut kestävät
semmoista työn rytäkkää, niin mitäpä siinä muuta kuin
panet hynttyyt yhteen tämän Mulon Jussi Partasen
kanssa."

Kaisa tunsi joutuvansa ahtaalle; sitä se siis sentään
olikin! Kun vastaus viipyi, varotti vielä Partanen:

„Mutta niin kuin sanottu, niin meidän talossa eivät
akat saa olla jouten. Työtä tehdään, että luut vain rys-

172

kävät, mutta syömisen puolta taas on, vaikka olisi kolme
kahden tynnörin mahaa itsekullakin."

Mutta jos Partanen oli tähän asti ylpeillyt, niin alkoi
nyt Kaisa nenäänsä nostaa. Hän oli koko tämän kosimis-
ajan ajatellut Jussi Vatasta, johon hänellä oli pieniä nuo-
ruudenkin taipumuksia. Hän muisteli kauniin Liperin jär-
viä, saaria, mäkiä, notkoja, Vatasen luhtaniittyjä, nurmia,
lehmiä, maidon paljoutta ja muuta. Kun Partanen taas
tiukkasi vastausta, kysyi Kaisa hätäpäissään:

^Montako lehmää siinä Partasen talossa oikeastaan
elätetään?"

„Onhan niitä kymmenen, joiden mahan alta maito
raintaan vuotaa töröttää, vaan jos siinä on emäntänä oikea
työkarhu, joka ei luitaan säästä, vaan rynnistää vain vaikka
henki lähtisi, niin voipi siinä ruokkia enemmänkin", yl-
peili Partanen, ja lisäsi:

„Mutta se entinen eukkovainaja oli niin kivuloista sort-
tia, ettei se ollut muuta kuin ristinä siinä työn rytäkässä."

„Lujatekoinen ja vahvaluinen ihminenhän siinä tarvi-
taan, jos mieli kestää. Mutta kyllähän tämän Kaisan selkä
pitää", kehui Turtiainen ja sanoi lisäksi:

„Niin että Kaisan ei tarvitse epäillä. Kyllä tämä rikas
Partanen niillä työ-ehdoilla ottaa akakseen."

Mutta Kaisa epäilikin ihan toista asiaa. Hän mietti,
että Vatasella oli viisitoista lypsävää ja Partasella ainoas-
taan kymmenen. Vatasen nurmetkin hän muisti ja kysyi:

^Minkälaiset nurmet siinä on tämän Mulon Partasen
konnulla?"

„Eivät ne nyt erin hääviä ole. Kivikkonurmiahan ne
ovat ja takukoita, mutta kyllä siellä kun kesän koluaa ly-

17 3

hytvarren viikatteen kanssa, akka etukynnessä ja mies itse
perästä, niin omilla heinillä menee karja yli talven että pyl-
lähtää", kehui Partanen. Turtiainen yritti taas vähän lie-
ventää asiaa. Hän selitti:

„Mutta tämä Partanen hioo aina eukolleen viikatteen
niin teräväksi, että sillä sen kuin vain pyyhkii takukkoakin.
Eivät siinä sivut kipeenny, jos nyt ei itseään järkiään tapa
työllä ja koko päivää riehu selkä koukussa ... Ja etkös
sinä, Partanen, itse kallihekkin viikatteita?"

«Itsehän minä ne", murahti Partanen, ja Turtiainen se-
littää vatvoi:

„Se tämä Partanen itse kalhhteekin viikatteet. Ja se
kun ne kallihtee, niin sen viikatteen pitää mennä takuk-
koonkin, kunhan vain sinne päin hosuu. Ei se niittäjän
luille ota."

Niin oli hän asiaa lieventänyt ja koristanut, mutta Par-
tanen alkoi tärvellä sitä suoruudellansa. Hän kehui:

«Siinäkään asiassa minä en rupea piilottelemaan. Kyllä
sitä Partasen rinnalla jos mieli kestää, saa sivujaankin hie-
rottaa nais-eläjä joskus. Kunhan ruistakin leikata näpis-
tää Partasen rinnalla kolmekin sataa emälyhdettä päi-
vässä, niin kyllä vain iltasella yksi akka sivujaan voivot-
telee."

Kaisa ryki omituisesti. Turtiainen oli jo neuvoton.
Vielä korjasi hän asiaa viimeisen kerran:

„Tämä Partanenhan sentään sitelee lyhteet ja kuhi-
loipi . . . kunhan eukko vain pitää leikkuusta huolen."

Ja nyt odotti Partanen voiton varmana. Syntyi äänet-
tömyys. Kaisa oli kuin kahden tulen välissä. Turtiainen
jo kiirehti:

174

„No kun Kaisa ei kerran sitä työn jumalattomuutta
pelkää, niin mitäs siinä on muuta kuin kampsut kokoon
ja alkaa vain yhteisessä kattilassa huttua keittää?"

Kaisa hätäytyi. Hän odotti Vatasen tuloa. Turtiainen
tiukkasi:

„Vai mitä se Kaisa ajattelee?"

„Nuo porsaan jäletkin näet ovat jääneet pyyhkimättä!"
valitti Kaisa, tekeytyen kuulemattomaksi. Ja kääntääkseen
puheen toiseen asiaan alkoi hän luututa lattialta porsaan

«Vankka talohan se on Partasen talo!" huomautti Tur-
tiainen.

Sitte vaiettiin. Lopulta pani Partanen jo kovalle, il-
mottaen:

„Mitäpä se sitten siitä joutavasta ruusuutuksesta ja kai-
nostelemisesta korjaantuu . . . Saapi alkaa vain kaupitella
tätä taloa ja tässä ensi sunnuntaina pitää höyräytetään vä-
hän niitä kuuliaisia. Turtiainen voit käskeä sen Hotakan
Villen viuluaan kituuttamaan."

Hän sylkäsi lattialle ja kysyi:

„Vai vieläkö se tämä Kaisa arvelee, että pitäisi oikein
sormus pistäytyä ostaa sipasemassa?"

Kaisa ryki, kuin olisi jokin mennyt kurkkuun, ja va-
litti hädissään:

«Russakkahan näet lie kaivautunut kulkkutorveen, kun
kakistaa ja ahdistaa henkeä sillä tavalla ..."

Ja sotkeakseen asian muuhun, kysyi hän äkkiä:

„Onko siinä Partasen tuvassa ollenkaan russakoita?"

Mutta asiasta ei hän sillä päässyt, sillä Partanen selit-
tää järisytti ylvästellen:

175

«Kyllähän niitä lutikoita aina sikiäisi, jos ei isäntä itse
pitäisi akkaväkeä semmoisessa kurissa, että ne vaikka syö-
mällä ne tappavat."

Turtiainen koetti jo nenäänsä turistamalla keskeyttää
Partasen, jottei se pilaisi asiaa, mutta Partanen vain yltyi
ja kehui:

„Mutta kun siinä meidän tuvassa vain pieninkin epä-
siisteyden alku yrittää syntymään ja minä kun silloin kil-
jasen akoille, niin kohona pitää akkojen hypätä, ja sen tie-
tää, että lutikoille siinä tulee silloin rutto lähtö."

Turtiainen raapi harmissaan päätään. Mutta Partanen
oli ylpeä itsestään ja piipustaan poroja kaivellen kehotti
Turtiaista :

^Oikeastaan kuuluisi sinun puhevelvollisuuteesi ilmot-
taa ja vahvistaa tämäkin asia."

Turtiainen mietti kotvan, miten lieventää Partasen kehu-
maa ankaruutta. Nyt koetti hän taas raskaasti selittää jauhaa:

»Niin että tämä Partanen on niin julma mies nukku-
essaankin, että lutikatkin sitä pelkäävät eivätkä uskalla
ovesta sisään tulla, vaan värjöttelevät porstuassa."

Kaisa oli ihan pökertyä, kun ei tiennyt mitä sanoa.
Oltiin välillä ääneti. Lopuksi Partanen sanoi:

„No nyt, Turtiainen, saat sitten lopullisesti vahvistaa
asian päättyneeksi."

Turtiainen niisti nenänsä sormillaan, vei niistokset uunin
eteen ja vahvisti:

„Niin jotta tämä Partanen katsoo nyt asian lopullisesti
päättyneeksi ja ottaa tämän Kaisan akakseen."

Mutta parahiksi saapui silloin poliisi, joka haastoi Kai-
san todistamaan Vatasen ja Ihalaisen varkausasiassa.

176

Vaikea on sanoin kuvata Kaisan hämmästystä. Siksi
jääköön se yrittämättä. Työlästä olisi myös kuvata ne mo-
net pulat ja mutkat, jotka Kaisan täytyi voittaa, ennen kuin
sai asiasta heikon aavistuksen. Lopulta se kumminkin al-
koi selvitä, Partanen selitti:

^Minä tämän Turtiaisen kanssa seison sillalla ja jutte-
len rauhassa, että hukkuisikohan tuohon Pielisjokeen, jos
yrittäisi, kun samassa ajaa porhaltaa kaksi metsärosvon nä-
köistä miestä liinakolla. Toinen pitelee ohjaksista ja toi-
nen vetelee ruoskalla, minkä kädestä pääsee, niin että ruu-
nan selkään kohoavat sormen paksuiset makkarat. Ja vä-
kijoukko hajoaa pois tieltä kuin siiville lyötynä. Mutta Par-
tanen ei väistynyt. Karrin pyörästä kun kiskasin kiinni,
niin seisahti ettei tikahtanutkaan. Ja pyörivät siinä silmät
rosvojen päässä."

Kaisa arvaili seikkailun menoa. Jussi oli lähtiessään
juuri pelännyt tammansa varastamista, ja Kaisa oivalsi, että
liperiläiset olivat lainanneet hevosen ajaakseen varasta ta-
kaa. Hätä tuli Jussin puolesta. Hän alkoi rukoilla:

„Mene, hyvä Partanen, ja sano, etteiväthän ne ole sitä
varastaneet ... Ne vain ottivat sen muuten ajaaksensa . . .
Kun Vatasen oma tamma oli näet varastettu."

Lopulta selvisi miehille, että Kaisa, Vatanen ja Ihalai-
nen olivat saman pitäjän väkeä. Silloin Turtiainen jo kehotti:

„Kyllä sinun, Partanen, pitää niin sanoa, kun ne ker-
ran ovat saman pitäjän eläjiä tämän Kaisan kanssa ja vielä
hänen vieraitansa, selvillä kaupunginasioilla kulkemassa."

Partanen ei ollut oikein hyvillään, mutta ei voinut Kai-
san pyyntöä vastustaakaan. Hän lähti puhuttelemaan po-
liisiherroja. Lähtiessään sanoi hän Kaisalle jäähyväisiksi:

177

„Tuosta sinun vesiämpäristäsi voi tehdä sitte vaikka
rankkiämpärin, jolla juottaa hevosta . . . Näiksi ihmisen
särpimiksi sitte annetaan ensi sunnuntaina papin kirkossa
kuuluuttaa täräyttää ja siihen vielä vähän vihkiä höyräyt-
tää, niin alkaa se työkomento sitte käydä, että luut vain
ryskävät koko Mulossa."

12

VIIDESTOISTA LUKU.

Jussi Vatanen ja Antti Ihalainen istuivat taas lattialla
entisessä putkassaan. Kauvan olivat he ääneti. He taju-
sivat, että heille oli taas tehty vääryyttä. Viimein katkasi
äänettömyyden Vatanen, sanoen poliisimestarista:

„No kyllä oli nyt aika suupaltto se herra! . . Niin
siltä tuli sitä sanaa kuin lampaan saparon alta!"

„01i se! Harvassa on niin avosuisia akkojakaan!" yh-
tyi Antti. Jussin veri nousi loukkausta ajatellessa. Hän jo
kerskasi :

„Mutta kyllä jos minä olisin ilennyt, niin tukkeutua
sen olisi pitänyt sen suun! Jos minä olisin vain tuolla
porsassäkillä vetässyt pitkin korvia, niin märkä sija siihen
olisi jäänyt!"

Antinkin mieli myrtyi. Hänkin kehahti:

^Kunhan se tulisi tänne ja me panisimme sen tuohon
pehkuille mahalleen, kun ei ole vierasmiehiä, ja siinä kun
me voitelisimme selkää nyrkillä, niin sittenpähän nähtäi-
siin, vieläkö hän omilla jaloillaan pasteeraisi."

Jonkun aikaa murjoteltuansa Jussi vihoissaan alkoi et-
siä Tahvanaiselle kiroomis- ja huutamistaidossa kilpailijaa,
jonka rinnalla Tahvanaiselle voisi ikäänkuin vahingon-ilolla
ilkkua.

179

„Se luulee, ettei niitä häntä suurempia kiroojia ja kil-
jujia enää olekaan, mutta kunhan sattuisi oikea suuren
maapitäjään vallesmanni ja se kirota räväyttäisi, niin lapsi
hän olisi vielä sen rinnalla."

„Lapsi!" murahti Antti tyytyväisenä. Jussi taas virkis-
tyi, kun sai näin kostaa. Riemastuen hän kertoi:

^Esimerkiksi sillä Tohmajärven vallesmannilla kuuluu
olevan semmoinen kiroamis-ääni, että koko Tohmajärven
seurakunta saa siitä ylpeillä ja vielä Pälkjärvikin aina sinne
Ruskealan rajaan asti."

^Kovahan se kuuluu olevan noitumaan", myönsi Antti.

„Kova!" ylpeili Jussi ja korotti äänensä kerskaten:

„Se Tiilikaisenkin aikamies poika kun joutui sen kanssa
tekemisiin irtolaisuudesta, ja se kun oli Tiilikaisen Kallelle
silloin kironnut, niin Kalle kehäsi, että paikalla häneltä pu-
tosivat housut jalasta!"

„Vai kehui se Tiilikainen niin kovaksi kiroojaksi!" ih-
metteli Antti.

, Kehui!" myönsi Vatanen. ^Eikä se ollut vielä sano-
nut sen itsensä pimeyden pääruhtinaan nimeä, vaan oli
vain maininnut yhtä sen sukulaista."

Mutta hetkisen mietittyään hän ryhtyi puolustamaan
omankin pitäjäänsä herroja Tohmajärven vallesmannin rin-
nalla. Hän arveU:

»Vaikka kyllä sillä tällä Liperin rovastilla olisi semmoi-
nen vallesmannin ääni, että sen kirouksen pitäisi kuulua
yli Liperin."

„01isi sillä, jos se lukisi itsensä vallesmanniksi", yhtyi
Anttikin.

He alkoivat tyyntyä. Jussi huomautti:

180

^Päästän tuon porsaan säkistä!"

Ovesta sisään työntäessään eivät poliisit olleet huoman-
neet ottaa porsassäkkiä pois. Porsas alkoi telmää olilla.
Anu katseli sitä ja sanoi:

„Kenenkähän porsas se on?"

Jussi ei vastannut. Nyt oli heillä piiputkin matkassa.
He alkoivat tupakoida. Mutta siitä huolimatta tuli aika
pitkäksi, varsinkin Jussille, joka suri tammansa koh-
taloa.

Mutta hänkin rauhotti itseään lopuksi, huomauttamalla:

„Tottapahan se tamma sieltä entisestä talostaan löytyy.
Ne tuntevat sen siellä ja vievät Kettuselle, ja Kettunen tuo
sen meille."

Antti valitti toki vielä ja samalla arvaili:

„Kukahan se oli niin jumalattoman partainen mies,
joka tarrautui hevosen rinnuksiin?"

„Eikö tuo liene ollut niitä Rääkkylän rettelö- Jääskeläi-
siä. Nehän ne kuuluvat rettelöivän ja käräjöivän kaikkien
ihmisten kanssa", arveli Jussi.

„Niitä kai se on. Tahi sitten niitä Tolosia sieltä Niit-
tylahden takaa."

Porsas peuhasi ja miehet ajattelivat asioitaan. Por-
saasta johtuivat ajatukset Kaisan taloon. Jussi sanoi:

„Viisas elävä se on tuokin sian porsas. Kun osasi näet
nytkin viedä suoraan siihen Makkosen lesken taloon . . .
Ja senkin reiän osasi löytää, josta pääsi pujahtamaan ai-
dan alitse ..."

Anttikin ihmetteli sitä. Hän urahti:

„ Eihän me olisi ilman porsasta tiettykään, jotta Kaisa
elää täällä."

181

„Ei . . . Eikä ainakaan olisi saatu ilman porsaan apua
tietää sitä, että se on jo sen Makkosvainajan leski", pai-
nosti Jussi.

Antti näytti nukahtavan. Piippu lerpatti hampaissa
ihan tipahtamaisillansa. Mutta Jussi mietti Kaisaa ja Kai-
san taloa. Jo sanoi hän Antille:

„0n sillä hyvä talo Makkosen leskellä."

„0n se niin Makkosen lesken taloksi", murahti Antti.

Sitten taas ikäänkuin torkuttiin.

^Ja on se vielä roteva akka, se Kaisa itse", heräsi
Jussi.

„0n se . . . niin ikä-ihmiseksi", tarttui Antti.

„On!"

Seuraavalla kerralla heräsi Antti ensimäisenä, sanoen

^Vankkaluisen eukonhan siitä saisi ..."

„ Saisi siitä . . . Paljoa vankemman siitä saisi kuin
Hyvärisen tytöstä", iloitsi Jussi. Antti huomautti:

»Porsas kaivautuu pehkuihin maata . . . Nukuttaako-
han sitä?"

„Vieläköhän ne ovat niitä viime öisiä pehkuja?" tart-
tui siihen Jussi, katsellen pehkuiksi vanuneita olkia,

„Niitä kai ne ovat , . . Tottapa ne eivät ennättäneet
muuttaa uusia."

„Kyllä ne eivät ennättäneet, sillä olisivat ne muutta-
neet meille puhtaat olet", lohdutteli Vatanen.

Niin jatkoivat he vähin erin. Aamusella heräsivät ai-
kaisin, ja nyt alkoi taas aika pitkäksi virua. Joskus juoh-
tui tamma mieleen, mutta vielä useammin teki mieli
kiirehtiä Kaisan kanssa kauppoja päättämään. Jussi
kysyi :

182

„Eikö sinustakin tuntunut siltä, että kyllä se Kaisa it-
sekin on jo sinne päin hököttämässä?"

„Näkihän sen heti siitä, että pani ylleen pyhähameen,
kun kuuli ettei Loviisa-vainaja enää elä", mörisi Antti
myönnytystään, ja silloin vahvisti Jussikin:

„Näkihän sen kaikestakin . . . Päätäänkin jo rupesi
kampaamaan."

Antti punnita väänsi asiaa ja huomautti:

„Sille sopivatkin Loviisan hameet ja röijyt levittämättä
. . . Hyvärisen tytön jos olisit ottanut, niin niitä olisi pi-
tänyt kaventaa ..."

Sen huomasi Jussikin ja lisäsi:

„Ja hyvässä lykyssä olisi pitänyt vielä lyhentääkin . . .
jos nyt ei röijyjä, niin ainakin olisi hameita ollut lyhennet-
tävä tai sitte ommeltava ne vekille. Oli se onnen potkaisu".

Putka oli kylmä. Sitä ei oltu lämmitetty, koska se
Rimpisen tekemä uuni oli rikki. Antti jo sanoi:

„Täällä on vilu."

„ Eivät näet ryökäleet ole muistaneet illalla lämmittää,
jotta tarkenisi kunnolleen olla!" harmistui Jussi. He istui-
vat kauvan aikaa lattialla vastatusten, polvet pystyssä, kun-
nes Jussi jatkoi:

„Vilu minullakin on."

Antin mieleen muistui Jussin ihana saunalöyly ja hän
kysyi:

«Kylvetkö sinä monesti viikossa?"

„En kuin kuusi kertaa."

„En minäkään kuin kuusi, mutta se Haaraj arven ukko
Hirvonen se kuuluu lämmityttävän saunan joulupäivänä-
kin . . ."

183

„Ka mikäs hänellä on, rikkaalla ukolla kylpiessä", ar-
veli Jussi ja tarkastellen porsaan puuhia lisäsi hän:

«Eiköhän tuolla porsaallakin ole vilu?"

„Eikö tuolla liene, kun kaivautuu pehkuihin."

Kun siinä tuli yhä kylmempi, ehdotti Antti:

„Vedetäänpäs sormikoukkua, niin tulee lämmin!"

Ja he alkoivat vetää. Jalkapohjat asettivat vastatusten
ja vetivät, jotta ikenet irvistyivät. Lopulta sanoi Jussi:

„ Sormiin koskee!"

„Ruvetaanpas voittosille!" ehdotti Antti, ja he alkoivat
hiljakseen painia. Jussi neuvoi:

»Elä ota housunkauluksesta. Se repeää . . . Ota siitä
semelistä!"

Alkoi ankara jyty. Antti valitti:

„Elä sinä tee koiruutta!"

„Mitä koiruutta minä?"

„Sinä pakkaat ihan ryntäihin, ettei jää hollia."

„Enpäs pakkaa!" intti Jussi.

„Pakkaatpas!" väitti Antti Jussia valehtelijaksi ja Jussi
sanoi siihen:

„Elä valehtele!"

He väänsivät aivan ähisten. Nyt varotti Jussi:

„Elä sinä vain sitä jalkakammia käytä! . . PeHn pi-
tää olla rehellinen!"

Antti todisti hengästyneenä:

„Ei sinua saa kaatumaan."

„Eikä sinuakaan."

«Levätään väHUä!" läähätti Antti.

He lepäsivät, vetivät vyönsä tiukemmalle ja alkoivat
uudestaan. Pehkut vain pölisivät jaloissa, ja hämmästynyt

184

porsas juoksenteli pakoon nurkasta nurkkaan. Viimein ru-
koili Jussi:

„Elä enää! . . Minulta repesivät housut!"

Mutta Antti ei nyt hellittänyt. Hän aivan julmistui,
saadakseen voiton. Oli siinä voimaa liikkeellä. Lattia tö-
misi jalkojen alla ja Jussi huusi suuttuneena:

„Elä perhana! . . Elä revi housuja, tahi kun minä
suutun! . ."

Mutta kun ottelu oli parhaassa menossa, avautui ovi
ja ihmettelevä ääni sanoi:

„Nyt ne pakanan eväät jo keskenään tappelevat. No
ei ole moisia raatoja vielä tämän kaupungin putkan peh-
kuilla maannut!"

Hämmästynyt Vatanen koetti selittää asiaa, sanoen:

„Tuohan se Antti . . .**

Mutta poliisikin oli nyt pahalla tuulella, kun häntä oli
poliisimestari haukkunut siitä rasvapilkusta, jonka hän oli
saanut ryntäisiinsä Pekurisen lapsen ristiäisissä. Hän äkäili:

„Samallaisia Antteja te olette koko Liperin miesroikka
... No miehet! Nyt tilille siitä Partasen hevosen varkau-
desta."

Miehet korjailivat housujansa. Jussin housujen taka-
puoleen oli revennyt parin korttelin pituinen reikä, mutta
ei ollut aikaa sitä korjailla. Hän pyydysti porsaan säkkiin
ja nyt he lähtivät taas tutkinnolle.

Poliisimestarin apulainen, Johan Fredrik Borg, Sorta-
valan entisen pormestarin poika, jota kansan kesken sanot-

185

tiin Porkin Jussiksi, oli vasta nuori luutnantti ja tietysti
muutenkin tuittupäinen herra. Hän oli nyt joutunut polii-
simestarin sijaisena jatkamaan kuulustelua, sillä itsensä Tah-
vanaisen pää oli kipeä.

Vangitut astuivat sisään, Jussi riiputtaen oikeassa kä-
dessään porsassäkkiä. Sisällä olivat todistajatkin.

Mulon Partanen oli jo illalla käynyt poliisimestarin pu-
heilla, mutta tämä oli ollut kiukuissaan eikä ollut maltta-
nut edes kuulustella Partasta, vaan oli käskenyt tulla var-
sinaiseen kuulusteluun todistamaan mitä tiesi. Silloin oli
Partanen ruvennut selittämään, ettei siinä ollut mitään var-
sinaista varkautta, vaan että miehet saa laskea vapauteen.
Mutta ei hän ollut vielä kunnolleen alkuunkaan päässyt,
kun poliisimestari, jota odoteltiin korttipöytään, ärjäsi:

„Mene hornan kattilaan täältä!"

Partanen oli vielä yrittänyt suuttua, mutta silloin oli
poliisimestari ollut hänet syödä, huutaen:

„Kaikki te olette samanlaisia rosvoja ja juopporenttuja
. . . Näytän minä teille!"

Tämä ajattelematon käytös vaikutti suuresti asian rat-
kaisuun. Jussi Partanen oli siitä aivan myrtynyt ja uhan-
nut suorastaan:

«Annahan huominen päivä tulee, niin näyttää se Par-
tanenkin! . . Tämä Partanen näyttää sinulle vielä, että sinä
olet vanginnut viattomia ihmisiä, ja nähdäänhän, eikö si-
nusta vielä tule virkaheitto, niin jotta jutkahtaa!"

Toinen oH menettänyt lopultakin malttinsa ja suoras-
taan potkinut Jussi Partasen ulos. Sen johdosta oli Par-
tanen vannonut puhuvansa Antin ja Jussin puolesta, niin,
että he voivat syyttää poliisia aiheettomasta vangitsemisesta.

186

Tästä asiasta oli hän jo maininnut Kaisalle ja koko yön
oli hän sommitellut juonta.

Nyt seisoi hän pönäkkänä ja odotti vain aikaa, mil-
loin hän saa „näyttää". Kuulustelu alkoi. Borg — tai oi-
keastaan Porkki — kysyi Kaisalta:

^Oletko sinä vaimo Kaisa Makkonen tästä kaupun-
gista ?**

.,Ei suinkaan se kuka ole?" vastasi Jussi Kaisan puo-
lesta.

„Suu kiinni! Minä kysyn häneltä: Oletko sinä vaimo . . .*

^No näkeehän tuon kysymättäkin, että vaimohan tuo
on, kun kerran hameessa käy", järäytti Partanen keskeyt-
täen. Kuulustelija löi nyrkkinsä pöytään ja ärjäsi:

„Suu kiinni! Kuka sinä olet?"

Partanen yritti selittää:

.»Minähän olen se Mulon Partanen ja minä sanon
että ..."

„Suu kiinni! Onko tämä vaimo Kaisa Makkonen?"

„No, on, on . . . Hyvä isä siunatkoon! . . Johan tuo
on sanottu, että Makkosen leskihän minä olen . . . Tun-
teehan minut tämä Vatanenkin!" riensi silloin Kaisa.

«Riittää! Tunteeko vaimo Kaisa Makkonen nämä kaksi
miestä?" keskeytti toinen, kasvot punaisina vihasta.

„No kuka näitä ei nyt tuntisi, kun ovat oikeita liperi-
läisiä ja vielä ollaan läheisiä sukulaisiakin tämän Vatasen
kanssa!" selitti Kaisa iskien samalla Jussille ja Antille sil-
mää ja viittoen sormellaan. Nämä ymmärsivät silmän is-
kun ja oitis ehätti Jussi:

187

, Läheisiä sukulaisia ollaankin."

„Suu kiinni!" huusi Porkki taas.

„Elä ärjy!" tarttui jo uhkaavasti Partanen, jonka luonto
nousi. Jussi ja Antti alkoivat joutua ymmälle huomates-
saan Partasen olevan tyytymättömän herra Porkkiin. Kaisa
teki heille sormimerkkejä, minkä kerkesi.

Vihdoin päästiin niin pitkälle, että herra Porkki voi
kysyä :

,Onko tämä toinen mies Jussi Vatanen Liperistä?"

^No kukas se ohsi, jos ei Vatanen! Sehän se on sen
ukko Vatasen entinen poika, vaikka siitä on jo kasvanut
tuommoinen mies ... Ja tämä toinen on se Antti Ihalai-
nen, joka nai sen Matikaisen tytön, sen Anna Liisan, jota
se Tahvo Kenonen aikoi!" lasketteli Kaisa yhtenä rupea-
mana. Sitä myöten selvisi asia vähitellen. Nyt jo voi herra
Porkki kysyä:

„Mitä muuta vaimo Makkonen tietää tähän asiaan?"

Kaisa hämmästyi ja kysyi:

^Tähänkö asiaan? Mikäs asia tässä on?"

„Niin! Mitä sinä tiedät tähän asiaan", ärjäsi tuskas-
tunut Porkki.

„Eihän tässä mitään asiaa olekaan . . . Vatanen vain
tuli kaupunkiin myömään porsastaan ja sitten kun tapasi
tämän Mulon Jussi Partasen ja Partasella oli liinakko val-
jaissa, niin Jussi sanoi Ihalaiselle: 'Koetellaanpas, onko
tuo niin hyvä juoksija kuin se oma tamma' ... Ja sitten
ne ajaa pyöräyttivät vähäsen katua pitkin ja olivat juuri
takaisin tulemassa, kun semmoinen jumalaton miesjoukko
tarttui hevoseen kiinni ja kuletti väkisin tänne."

,Ähäh!.. Joko nyt kuulit!" ilkkui jo silloin Jussi Porkille.

188

„Suu kiinni siellä!" kiljui ärtynyt Porkki.

^Pidä itse turpasi tukossa!" murahti Antti.

nPerr!" sydämmistyi Porkki, mutta Jussi varotti:

„Elä kiroile ja noidu oikeassa asiassa!"

Porkki löi nyrkkinsä pöytään ja raivosi:

„Jos te ette tottele, niin minä hirtän teidät!"

„Hirtäppäs!" uhitteli Jussi, jota Kaisan sormipuhe
ja silmän iskut yhä vain rohkasivat ja yllyttivät. Por-
kin kasvot pöhöttivät veripunaisina. Täyttä kurkkuaan
huusi hän:

„Te olette varastaneet Partasen hevosen keskellä päi-
vää ... Te olette suuria rosvoja ..."

„Mutta se on vain turkasen pitkä vale!" jyrähti
silloin Partasen tuuheasta parrasta, kuin ukkosen pau-
hina. Jussi ällistyi, ja ällistyi siinä kuulustelijakin. Hän
kysyi:

„Etkö sinä ole se Partanen, joka syyttää hevosen var-
kaudesta näitä miehiä?"

.,En . . . Minä olen Mulon Partanen", vastasi Par-
tanen viisaan näköisenä.

„No keltä lemmon Partaselta nämä sitten varastivat he-
vosen?" ällistyi silloin Porkki.

„Eivät keltään", jyräytti taas Partanen.

„Ähäh! . . Vieläkö nyt karjut!" ilkkui Jussi.

Porkki jäi sanattomaksi ja käveli tuskastuneena edes-
takaisin huoneessa, ähkien ja puhkuen vihasta. Partanen
päivitteli viisaana korvallistaan raapien:

„No kyllä ne nuo herrat osaavatkin ja uskaltavat tätä
alamaista kansaa haukkua ja herjata! Kun otappa ja sano
rosvoksi rehellistä miestä!"

189

Siihen asti oli porsas pysynyt hiljaa säkissä, mutta nyt
sekin vinkasi, kun Jussi sattui polkasemaan sen saparolle.
Raivoissaan huusi Porkki:

„Mitä vieiävää sinulla on siellä säkissä?"

„Potsi/

„Potsi . . . Potsi . . . Mikä kehnon potsi?"

„Sian potsi . , . oikea imisä porsas", selitti Jussi, ja
Partanen lisäsi:

„Ei suinkaan se ihmisen ja muun eläimen porsas sian
äänellä vingu!"

Porkki polki jalkaa lattiaan, niin että lasit helisivät
pöydällä, ja Antti kehotti:

„Pole vaan! Ei se lattia potkasemalla puhkea."

Jonkun ajan kuluttua rauhottui sekä porsas että
Porkki. Hän alkoi taas jatkaa kuulustelua. Partaselta hän
kysyi:

„No oliko se sinun hevosesi, jolla nämä miehet ajoi-
vat?"

„No ei suinkaan se kenen", ylpeili Partanen.

„No varastivatko ne sen sinulta?" jatkoi Porkki.

„Johan Partanen sanoi, että ei", yritti Kaisa.

„Suu kiinni, akka!"

^En minä ole vielä kenenkään akka . . . Makkosen
leski minä olen!"

Porkki sadatteli nyt taas kotvasen ja yritti jatkaa. Hän
kysyi Partaselta:

„No mitä varten nämä ajoivat sinun hevosellasi?"

Nyt oli Partasen aika tullut. Hän selitti rauhalli-
sena:

-Poliisia härnätessä vain tehtiin semmoista kuria."

190

Siitä syntyi ällistys. Nyt hoksasivat Jussi ja Antti, että
Kaisa oli puhunut Partasen kanssa ja että nyt oli hätä
kaukana.

Mutta herra Porkin vimmastus ei tiennyt rajaa. Hän
kiljui :

„Vai poliisia härnätessä? . . . Millä lailla sinä härnä-
sit poliisia?"

Nyt löi Partanen sen viime iskunsa. Hän selitti:

„Ka kun se tämä Join poliisimestari Tahvanainen ei
muuta tee kuin juopottelee ja lyö korttia Vilenin ja sen*
— hän ei tuntenut herra Porkkia — ^Sortavalan entisen
pormestarin Porkin poikarentun kanssa, niin minä sanoin
tälle Vataselle ja Ihalaiselle: 'Kun me nyt olemme muu-
tenkin tuttuja miehiä, niin tehdään tälle Join poliisille
jutku.**

Porkki oli suunniltaan, kun keskeytti:

„'Jutku'! . . Näytän minä teille! . . Mikä se on se
'jutku'?"

Mutta entistä rauhallisempana ja viisaampana jurnutti
Partanen:

„Ka minä sanoin tälle Vataselle: 'Olkaa varastavinanne
minulta tuo liinakko ja minä huudan vain poliisia, niin
näette että ne rentut eivät ymmärrä erottaa rehellistä ih-
mistä rosvosta, vaan tuomitsevat teidät syyttömästi sak-
koihin ja sitten juovat ne rahat'."

Porkki oli noussut ja teiskaroitsi äänetönnä, hammasta
purren; kasvot olivat pakahtua niihin tulvivasta verestä.
Mutta hän nieli kiukkunsa. Nopeasti pyörähti hän liperi-
läisiin päin ja kysyi:

191

,Onko se totta, että tämä Partanen houkutteli teitä
härnäämään poliisia ja että te ette varastaneet sitä he-
vosta ?*

,No kukas sitä on valeeksi väittänytkään!" vahvisti
Jussi.

Hetken kuluttua julisti herra Porkki päätöksen:

„Koska on ilmi tullut, että syytetyt ovat toimineet toi-
sen, Mulosta kotoisin olevan Partasen houkutuksesta, ja
kun he eivät ole mitään rikosta tehneet, josta heitä voitai-
siin syj^ää, vapautetaan heidät. Mutta koska Partanen
on itse tunnustanut aikoneensa häiritä kaupungin järjestys-
valtaa ja kun hän on aikomuksensa toteuttanutkin, pidäte-
tään hänet poliisilaitoksen säilytysvankilaan asian lähem-
pää kuulustelua varten, joka tapahtuu ensi lauantaina."

Partanen yritti panna vastalauseen, mutta Porkin käs-
kystä otti kolme poliisia häntä niskasta kiinni ja työnsi
samoille pehkuille, joilla Jussi ja Antti olivat yönsä viettä-
neet. Vastaan haratessa koetti Partanen vain huutaa:

»Tämähän on vasta hornan pesä, kun ihan syyttömiä
ihmisiä työnnetään tällä tavalla putkaan oman hevosensa
varkaudesta!"

KUUDESTOISTA LUKU.

Se oli lauvantaipäivä, iltahämärän tuloaika, kun Lipe-
rin miehet pääsivät pois tutkinnosta. Ulos tultua ihmet-
teli Jussi Kaisalle:

„Tämäkö se nyt on se poliisiputka?"

Ja kun Kaisa oli sen myöntänyt, alkoivat miehet ih-
metellä:

„Kas kun ei ennen ole tullut koko tällä kadulla käy-
dyksi, vaikka on usein oltu Joilla ja on koluttu kaikki
muut kadut!"

Kaisa siunaili sitä, että pannaan syyttömiä ihmisiä put-
kaan, vaikka olisi ollut kylliksi syyllisiäkin. Jussi puhdis-
tautui vieläkin enemmän; hän ihmetteli Kaisalle:

„Kas kun siellä ei näkynyt niitä kahta suurta tappeli-
jaa, joista Kaisa puhui . . . Vaan tottapa ne ovat lähettä-
neet ne jo oikeaan linnaan!"

Kaisa kiirehti edeltäpäin laittamaan ruokaa. Jussi ja
Antti taivastelivat vielä hetken kartanolla ja kaupungilla.

Kaisan luona odotti jo kahvi pöydällä, kun miehet
saapuivat. Porsas päästettiin säkistä ja söi puuroa ja mai-
toa. Jussi alkoi muistella tapahtumaa:

„Kyllä oli kiivasluontoinen herra tämä äskeinen. Huusi
ja mökysi näet kuin olisi ollut suurempikin asia!"

193

^Äkäluontoinen se oli ruoja!" yhtyi Anttikin. Jussi
kerskasi silloin:

„Vaan asettipahan luontonsa, kun näki että minä jo
punoin porsassäkin suuta puneelle, jotta sopisi sillä sivaista,
kun tarvis tulee."

Kaisa hompsuutti askareissaan ja Antti mukasi:

„Kyllä sen luonto hätkähti, kun se näki tiukan.'*

Nyt Jussi alkoi taas korjata asiaansa, peitellä putkassa
oloansa. Hän ryhtyi kehumaan Tahvanaista selittäen:

„Se eilinen herra taas oli hyvin siivoluontoinen ja
hyvä suustaan. Hän kun näki meidät, niin sanoi että te
kun olette tunnetut yleensä siivoiksi miehiksi ja varman
talon isänniksi, niin saatte tulla sinne meidän kyökkiin
nukkumaan, ettei tarvitse häiritä ja raskauttaa sen Makko-
sen lesken vierasvaraisuutta ... Ja lämmin kyökki sillä
olikin.'*

^Lämmin!" myönsi Antti. Molemmat katsahtivat Kai-
saan, ja Jussi jatkoi:

„Ja höyliä oli koko joukko. Yhdessä siinä puhua ru-
patettiin ihan maatamenolle asti, ja lapset syöttivät por-
sasta kokkelilla ja itselle meille annettiin herrasväen ruo-
kien tostolia ... Ja oli siinä ruokaa mitä syödä! Kun
oli sianlihapaistiakin semmoista, jossa oli kämmenen le-
vyistä läskiä!"

«Julman hyvät sillä olivat ruuat", todisti Antti, ja aina
vähä väliä katsoa muljauttivat he Kaisaan ja iskivät toisil-
leen silmää.

He istuutuivat kahvipöydän ääreen ja silloin laukesi

asia yhfäkkiä aivan itsestään, kuin olisi se ollut valmiiksi

kypsynyt. Antti kehotti silloin:

1.3

194

„Ka istu sinä, Kaisa, vain sinne Jussin viereen!"
Kaisaa kainostutti. Hän alkoi hiljalleen nauraa hihit-
tää ja sanoi:

,Mitä häntä nyt joutavia!"

„No mitä sitä nyt tyhjää vänkäilee! . . . Tule vain
pois!" rohkasi Jussi ja muljautti merkitsevän silmäyksen.
Kaisa työntäytyi penkkiin, mutta vastusteli vielä:
^Välttäisi tämä vanha ihminen muuallakin!"
„No älä nyt tyhjää muikistele!" leikitteli Jussi ja alkoi
kenkänsä kärellä kopeloida Kaisan jalkaa. Kaisa alkoi
nauraa kikattaa. Jussi kehotteli vain:

„Hihitä . . . hihitä! . . Nauraa hihitä vain!"
Kaisa heitti häneen syrjäsilmäyksen ja sanoi:
„Kuka sitä nyt olisi uskonut tästä tämmöistä lopuksi
tulevan! . . Vanhoilla päivillään vielä pitää höynäytyä!"

Syntyi pieni iloinen äänettömyys. Antti, joka oli yh-
tenä hymynä, kysyi:

„Eikö sitä Kaisan jalkaa löydy sieltä pöydän alta, kun
sinä täältä kopeloit?"

«Löytyyhän se, mutta minä vaan muuten tuota toista
jalkaa veryyttelen, ettei yhdessä kohti ollessaan pääse tur-
tumaan," selitti Jussi kahvia hörppien ja kosien toisella ja-
lallaan Kaisaa. Antti sanoi:

^Oikeastaan tämä asia näkyy jo menevänkin ilman
syrjäisen avittamista, vaikka olisinhan minä tässä joutanut
puhemiehen toimissa hääräämään."

Jussi pani kupin pöydälle ja rupesi kertomaan:
„Niinhän se meni senkin Malisen naiminen ihan itses-
tään ennenkuin puhemies oli ennättänyt luontoansakaan
karaista. Se Malinen oli vain istunut sen Tiinan viereen

195

ja pannut kätensä Tiinan kaulaan tällä tavalla kuin minä
tässä tämän Kaisan kaulaan, ja puhemies oli siihen ennät-
tänyt vain sanoa: 'Ka johan se on valmis koko naimis-
hökötys' ..."

Kaisa vähän kainosteli ja nauroi, mutta Jussi ke-
hotti:

„Elä nyt Kaisa joutavia mutristele ja turhia venkaile! ..
Tällä tavallahan me Loviisankin kanssa ensi aikoina istut-
tiin ja Loviisan suu oli silloin aina naurun virnallaan ihan
samalla tavalla kuin nyt tämän Makkosen lesken suu."

„Elä kutkuttele! Minua kutittaa!" vastusteli Kaisa,
mutta Jussi lohdutteli:

^Pitäähän sitä näin tämmöisenä päivänä tehdä jotain
iloista kommervenkkia ja muuta kujetta henttuaan huvit-
taakseen ... Ei sitä sitte tuolla vuoden päästä enää hyt-
kähtelekään mieli näissä rakkauden lurituksissa ja luiri-
tuksissa!"

Kaikki — hän itsekin — huomasivat Jussin harvinai-
en leikkipuheliaisuuden. Jonkun ajan kuluttua kääntyi
puhe vielä taloudellisiin asioihin, kun Jussi kysyi :

„Jäikö siltä Makkoselta ne koirannahka-rukkaset, jotka
se osti vallesmannin pehtuorilta?"

Kaisa sanoi niiden jääneen. Hyvä tovi puhuttiin nyt
tästä uudesta aiheesta. Sen loppuessa selitti Jussi|:

flSehän meillä on vielä vanha vesikorvo ja se maa-
lattu taikina-, ja sama sänky, jonka Loviisa-vainaja toi pe-
rintönään . . . Posteliin on vain tehty uusi semmoinen
vaaru, että sen pitää kestää . . . Kun nyt vain tämä talo
saataisiin myydyksi, niin pantaisiin tässä jo vaikka huo-
menna pillit pussiin ja soitettaisiin Liperiin."

196

Hänen riemunsa oli täydellinen, kun Kaisa ilmotti,
että karvari Tolvanen oli juuri tänä aamuna käynyt kaup-
poja hieromassa. Riemuissaan huudahti hän:

„No auttaakin se aina ihmistä kaupunkimatkallakin
onnistumaan, kun vain siivolla elää ja vaeltaa."

Mutta hun kahvit oli juotu ja yö läheni, kauhistui
Kaisa:

„Herra siunatkoon, kun siellä sen vietävän poliisika-
marissa piinasivat koko päivän, niin että jäi lihakaupassa
käymättä! . . Olisihan sitä tämmöisen päivän perästä lait-
tanut huomenna vereksestä lihasta soppaa, vaan mistä sen
nyt ottaa, kun lihapuoti on kiinni ja huomenna on
pyhä!'^

„No onhan se porsas!" riemuitsi Jussi, jatkaen:

«Annetaan vain porsaalle puukkoa kulkkuun, niin saa-
daan jo tänä iltana leppärieskaa verestä ja huomenna on
sianlihasoppaa. Otappas, Antti, puukko ja minä pitelen
porsasta takakoivista ! "

Puolen tunnin kuluttua paistui porsaan veri leppäries-
kana, ja huomenna haudattiin sen liha päivällisenä näiden
kolmen onnellisen ihmisen suuhun.

Aterialla puhuttiin talon myömisestä. Keskiviikkona
oli karvari Tolvanen luvannut rahat tuoda ja kaupat päät-
tää, ja torstai-aamuna päätettiin lähteä Liperiin.

Mutta sitten alkoi puhe vaieta. Antti jo huo-
mautti:

„Tuokohan se porsas väsyttää sillä tavalla, kun tässä
alkaa tehdä mieli ettone-unta?"

197

^Kyllä kai se porsas rupeaa painostamaan, koskapa se
minultakin jo alkaa silmäluomia alaspäin nyhtää", vakuutti
Jussi. Kaisa oli tuntenut samaa. Hänkin ilmotti:

„Ka haukotuttaapa tuo minuakin. Rupeaisitte tuohon
sänkyyn pitkäksenne, niin minä kyykähdän tuohon lat-
tialle."

Mutta Jussi teki muutoksen:

„Ka vältämpä tuota minäkin lattialla vaikka siinä Kai-
san lähettyvillä, niin saa tämä Ihalainen yksin sängyssä
loikoa, hän kun on kumminkin niin kuin vieraampaa vä-
keä ja me jo niin kuin samaa konttikuntaa."

Jo alkoivat silmät ummistua. Mutta juohtui siinä vielä
Partanenkin mieleen. Jussin tuli häntä vähän surku. Ikään-
kuin itsekseen, puoli-unessa, jupisi hän:

„Putkassakohan se Mulon Partanen nyt on?"

Siihen ei vastannut kukaan mitään. Jokainen mietti
asiaa hiljaisuudessa, joten alkoi pitempi ääneti-olo. Antti
ajatteli edellisten päivien tapauksia ja poliisimestari Tah-
vanaisen ja Porkin kiivautta. Siitä johtuivat ajatukset Jussi
Vatasen kertomuksiin Tohmajärven vallesmannin kiroamis-
voimasta. Ihmeissään sanoi hän silloin:

„Vai housut putosivat Tiilikaisen Kallelta, kun Tohma-
järven vallesmanni kirota rankasi!"

^Housut!"

Sen myönnettyään ajatteli Jussi taas vuorostaan ja
vahvisti ikäänkuin muun puheen puutteessa:

^Housujen kehui Tiilikaisen poika pudonneen, vaikka
se on jo aikamies pojan toljake!"

Mutta Kaisalle oli housuista juohtunut mieleen iloinen
asia. Hän huudahti:

198

„No, hyvä isä siunaa! Kun uneutin näet sanoa, että
jäihän siltä Makkoselta ne Parviaisen puoti-PekaHa ostetut
verkahousutkin!"

Jussilta pääsi silloin äänekäs riemahdus:
„Johan minä tälle Ihalaiselle sanoin, että kunhan ne
Kaisan kaikki nyytit pengotaan, niin ei sitä ulkomuistista
tiedä, mitä rikkautta sieltä vielä pölähtää päivän valkeu-
teen."

Tahvo Kenonen oli väkisinkin tullut viipyilleeksi taipa-
leella taloissa, kunnes viesti Ihalaisen Antin kuolemasta
joudutti hänen kosimahommiansa. Nyt hän työntäytyi
Ihalaisen tupaan, missä Kanasen Maija Liisa ja Ihalaisen
Anna Liisa viluissaan ja murheissaan hyräilivät. Rennosti
viskasi hän säkkinsä penkille, otti piipun taskustaan, alkoi
sitä piestikalla kaivella ja tervehti:

„No nyt sitä sinäkin, Anna Liisa, pääsit siitä Ihalais-
rististä. Ei suinkaan se toki tätä kontuaan vienyt mennes-
sään ... vai jättikö se tämän sinulle . . . Anna Liisa?"

„Tähän se on heittänyt koko roskansa!" vastasi mur-
heellinen Anna Liisa jotain sanoaksensa, ja Kanasen emäntä
lisäsi:

„Mikäpä tässä on Anna Liisan yksinäänkään eläessä,
kun ottaa toisen miehen. On niitä tämmöiseen taloon vä-
vyksi pyrkijöitä."

Kenosesta tuntui, että Maija Liisa jo rupeaa Anna
Liisan puolesta ylpeilemään. Hänkin nosti siilon päätänsä,
ilmottaen:

199

„Mutta kyllä niitä on kotivävyn paikkojakin tuolla
Kaavin ja Juvan puolella. Siellä kun on joka talossa sem-
moinen rippikoulun käynyt tyttö, että sen pitää olla kuin
paraspappilan mamseli,eikä kotivävyjä tahdo saada mistään!"

„Vai on sillä puolen niin suuri puutos kotivävyistä!"
ihmetteli Maija Liisa.

„On! Puutos on julma. Talon poikia ja renkiä ja
muita purlakka-miehiä vielä saisi, vaan paremman sortin
miehiä saa etsiä eikä sittenkään löydä . . . Varsinkin on
räätälimiehistä tiukka", selitti Kenonen. Siihen kummaili
Anna Liisa:

„Vai niin siellä on vähän räätälejä!"

„Niin on. Heikki Pirhonen oli viimeksi minuakin ru-
koilemassa tytölleen kotivävyksi, mutta minä vain sanoin,
että tämä Kenonen lähtee Liperiin . . . Sillä olikin pitkän-
hotjakka ja lujarakenteinen tyttö, ja jumalattoman rikas
talo."

„Niinkö sillä Heikki Pirhosella?" keskeytti Anna Liisa,
jonka silmissä Tahvo alkoi kohota.

„Niin, sillä Heikillä", vahvisti Tahvo, jatkaen:

„Olisihan se Heikkikin jo saanut näitä maatyönteki-
jöitä vävykseen, vaan ei hän niistä huoli, sillä ei se tämä
maatyö kannata. Mutta neulaa kun sitä heiluttelee sukke-
lakätinen mies päivän, niin kyllä siinä toinenkin penni kir-
poaa kukkaroon, varsinkin kun ompelee enimmäkseen her-
roille housuja ja nuttuja niin kuin minä."

„Vai jo se Kenonen oikein herroille ompelee!" vastasi
Maija Liisa.

„Jo. Pappien saarnahousut olen ommellut kaikissa
pitäjissä aina sinne Paltamoon ja Suomussalmelle saakka.

200

Kontiolahden papin-apulainenkin kun sai kuulla, niin pai-
kalla haetti Kenosen tekemään hänelle housut ja niissä
saarnasi sitten vaalisaarnan, ja suuren pitäjän kuuluu itsel-
leen saarnanneenkin . . . Entäs sitte tämä räätälin kölli!
Eiväthän ne maatyön tekijät ole arvoltaan sen rinnalla mi-
tään. Kuuselankin puoti-Pekka siellä Kaavilla aina käski
minun tulla kanssaan norria lyömään, mutta niitä kyntö-
miehiä jos näki tielläkään kulkevan, niin pääsi Pekalta jo
paljaasta ylenkatseesta semmoinen aivastus, että se piti
kuulua."

„Ähää! Vai niin on Kenonen jo herrastunut!" kum-
masteli Maija Liisa.

Vähä vähältään saivat he käsityksen Kenosen matkoista
ja siitä miten häntä oli houkuteltu kotivävyksi yhteen ja
toiseen paikkaan. Viimein oudostui Kenonen:

„Eikö se Ihalainen heittänyt yhtään kahvia kotiin, kun
se Anna Liisa ei vieraalle pane pannua porisemaan?"

„Onhan niitä kahvia, vaan kun se Ihalainen meni tuli-
tikkuja hakemaan, niin ei ole koko talossa yhtään tikkua
millä tulta raapaista!" valitti Anna Liisa. Kenonen ilkamoi:

„Kyllä saat Ihalaisen tikkuja odottaa! Se poika ei tulisi
vaikka eläisikin . . . Rentonaan huusivat Vatasen kanssa
vastaan tullessa, että he ottavat Ameriikassa nuoret akat . . ."

^Sanoiko se Ihalainenkin niin?" keskeytti Anna Liisa
ja jäi sanattomaksi, kun Kenonen vahvisti puheensa.

Silloin syntyi äänettömyys. Anna Liisalle paljastui
Antin kataluus. Hän vihastui koko mokomalle miehelle.
Ynseänä sanoi hän:

«Mokomakin vielä kehuu . . . potaattinokka!"

Kenonen riemastui. Hän huudahti ylpeänä:

201

, Kyllä se on niin, että Kenosessa se sinulle turva olisi
ollut ... ja olisi nytkin, jos vain niiksi tulisi . . . Siinä
on tulitikkuja! Pistä nyt se vääränokka vain lämpiämään!**

Voi sitä riemua, mikä täytti molemmat vaimot! Heti
viskasi Maija Liisa turkin hartioiltaan ja riensi apuun. Mo-
net päreet olikin valmiiksi hakattu ja odottivat vain tuli-
tikkuja, ja kohta leimusi tuli ja liedellä porisi nokinen kah-
vipannu. Iloisena myönteli Anna Liisakin :

„No Kenosestahan näkyy todellakin se turva tulleen!
Onkin tässä jo kylmässä istuttu ja värjötetty, eikä näet ku-
kaan ole sen vertaa säälinyt, että olisi tästä kautta ajanut
Lempaan myllj^n ja tuonut tikkuja, mutta Kenonen toki
tuli ja toi!"

Pian höyrysi kahvi pöydällä. Sokeri oli säretty ja
alettiin hörppiä kauvan kaivattua juomaa. Kanasen Maija
Liisa tunsi olevansa nyt Kenoselle niin suuressa kiitolli-
suuden velassa, että hän oli valmis toimittamaan tälle isän-
nän paikan siinä talossa, johon Kenonen oli avun tuonut.
Hän muisti taas, että Kenonen oli nuoruudessaan ollut
Anna Liisaan hulluuntunut, eikä Anna Liisakaan ollut sil-
loin kokonaan pois tieltä, vaikka se Ihalaiselle mentyään
oli aina sanonut Kenosesta puhuessaan:

„Ka olisihan se Kenonen huolinut, mutta itsehän minä
en ollut hänestä noinko-tuonaankaan." Sen tiesi Maija
Liisa, ja siinä kahvin sulattamana, ja kun tiesi ettei Anna
Liisa jaksa yksin taloa hoitaa, päätti hän ruveta puhemie-
heksi. Hän alotti:

„Saisi tuo Kenonenkin nyt tällä reisullaan jo mennä
Liperissä naimisiin, eikä lähteä kaikkia kotivävyn paik-
koja vieraista pitäjistä etsimään!"

202

Kenonen arvasi asian. Hän puuttui heti siihen ja arveli :

„i\a olisihan sitä täälläkin oikealle räätälille työtä. Ja
jos ei omassa pitäjässä riittäisi, niin kävisi aina Join her-
roilta hakemassa lisää!"

Hän innostui ja kehäsi herroja:

„Kyllä ne pojat tarvitsevat vähä toisetkin housut vuo-
dessa! Paikkaa ne pojat eivät siedä polven päässäkään,
uutta verkaa vain torvelta ja uudet housut!"

„Ja olisihan niitä täällä Liperissäkin kunnollisia koti-
vävyn paikkoja . . . semmoisiakin, joissa ei olisi appiuk-
koakaan eikä anoppiämmää riesana", tokasi Maija Liisa
kuppiaan täyttäen. Kenonen pyyhki kämmenselkämällään
suunsa ja kysyi:

„Montako lehmää se Ihalainen on elättänyt?"

»Toistakymmentä lehmän kantturaahan tässä on ruo-
kittu ja siihen vielä härkä ja muutama hieho ja vasikoita",
selitti Anna Liisa kahvipuuhissaan häärien, ja Maija Liisa
lisäsi:

„Ja onhan tässä talossa muutakin kavetta yhden mie-
hen osaksi."

Kenonen istui polvi toisen polven päällä, päällimäistä
jalkaansa heilutellen. Äkkiä kysyi hän taas:

«Onkohan se Ihalainen perinyt jo velkansa, sen kolme
sataa markkaa, siltä Niiralan Piiraiselta?"

„Eihän se vielä ole . . . Siellähän se on yhä korkoa
kasvamassa", oli lohdullinen vastaus.

Vaikea olisi kuvata loppuun asti tämä kosimistoimi
ja Ihalaisen talon omaisuuden tarkastus, joka nyt eri ky-

203

selyjen kautta tapahtui. Yhtä työläs tehtävä olisi myös ku-
vata Maija Liisan ponnistukset johtaa asia suotuisaan tu-
lokseen, kehuskelemalla asianomaisia toinen toisellensa.
Sitä tehdessä meni puoli päivää.

Mutta Anna Liisa oli vielä epätietoinen. Lopulta sa-
noi Kenonen suoraan:

„Ka jos se nyt niikseen kerran tulee, niin mikäpäs
siinä on esteenä!"

Mutta rentonaan hän lopetti:

„Mutta tänne Murron korpeen vaan ei Kenonen hau-
taannu kuuna päivänä ... ei lempo soikoon hautaannu!
Mutta kirkonkylässä on se entinen Puniinin talo tyhjänä.
Minä pyörähdän tästä vain isännän puheille sen talon hyy-
räämässä ja naulataan räätälin kyltti Puniinin seinään, täältä
pannaan kapeet rekeen, lehmät Joille laahtarille ja niin
muutetaan kirkonkylään että mätkähtää!"

Anna Liisa oli aluksi pitänyt puhetta leikkinä. Mutta
nyt alkoi Kenonen järjestellä asiaa. Hän käski Kanasen
vaimoa:

„Sinä, Kanasen akka, saat olla tässä sillä aikaa Anna
Liisan apuna panemassa noita kattiloita ja ruokakuppeja
vasuun. Pane heiniä vahvasti väliin, etteivät säry, ja maito-
pytyt ja voihinkit pankaa siihen suureen rankkitiinuun . . .
Sen hevosen rankin saa kaataa siitä hiivattiin . . . Tahi
minä kaadankin sen lähtiessäni. Minä pistän tässä ruu-
nan aisoihin ja ajaa höyräytän kirkonkylässä ja tuon sieltä
kihloiksi vielä Haarasen kaupasta Anna Liisalle paidan hel-
maan pitsiä."

Hän oli jo ulos menossa, kun Anna Liisa alkoi pidä-
tellä:

204

„Kenonen! . . . Kuule, Kenonen! . . . Elä tuossa nyt
tuommoista kiirettä ja rytäkkää pidä!"

„No ei se enää pitkittäen parane! Ala vain, Kanasen
akka, köijätä sänkyäkin pellolle. Minä tuon sieltä rahti-
laisia, niin että menevät kaikki yhdessä rysyssä", selitti
siihen Kenonen. Anna Liisa hätäytyi eikä tiennyt mitä
sanoa. Kenonen oli jo karriin nousemassa, kun sekaan-
tunut vaimo vielä intti:

„Elä nyt vielä! . . Jos se tulee!"

^Hornastako se enää tulee! Kanna vain sänky val-
miiksi pellolle ja kolista pois russakat ja lutikat!" ennätti
Kenonen sanoa, kun jo hevonen otti täyttä ravia.

„Väkisinkö se nyt vie!" valitti Anna Liisa hänen jäl-
keensä katsellen.

Hevonen ravasi täyttä kyytiä, kun Kenonen vielä huusi:

„Sitte kun muutetaan kirkonkylään, niin siellä kuuluu-
tetaan ja annetaan ukko rovastin vihkiä!"

SEITSEMÄSTOISTA LUKU.

Nyt olivat he taas kahden, Anna Liisa ja Maija Liisa.
Edellinen valitti:

„ Ku n nyt et sinäkään kieltänyt sitä Kenosta!"

„No mitä kieltämistä siinä on! Hupsuko sinä olet,
kun jo Kenosta yrmit ja hyleksit . . ."

Anna Liisa ei vastannut. Toinen alkoi suuttua hänen
väkistelyihinsä. Hän puuhaili muuttohommissa, kuten Ke-
nonen oli käskenyt, ja selitti lomassa:

^Housuthan ne ovat Kenosenkin jalassa, ja mitäpä
muuta virkaa niillä on muillakaan miehillä: Ei se Mali-
nenkaan sen kummempi koje olisi!"

Se vähän rauhotti Anna Liisaa. Kanasen vaimo vielä
lisäsi :

„Kunhan joutuisit yksinäsi tuolla hangessa rypemään
puita vetäessäsi, niin näkisithän ... Ja mikä hätä sinulla
on ollessa Kenosen akkana! Pääset vielä räätälin mata-
miksi ja voit asua kirkonkylässä, eikä tarvitse täällä kor-
vessa hapata . . . Siinä onkin Puniinin pytingissä vielä
kamarikin, että on kuin ainakin herrasväessä."

Anna Liisa mietti. Asia alkoi miellyttää. Vielä huo-
mautti hän toki:

„Mutta jospa se vielä tulee?"

200

„Senkö paholaista se nyt enää tulisi, kun on kerran
rauhaan päässyt", vakuutti Maija Liisa.

Ja juuri silloin saapui Kettusen poika, se joka on nai-
misissa Voutilaisen tytön kanssa, Vatasen tamma oli juos-
sut Kihtelykseen entiseen taloonsa, ja kun se siellä tunnet-
tiin, tuotiin Kettuselle, ja Kettusen poika toi nyt Antin pit-
kän sarkanutun, joka oli ollut karrissa. Hän toi matkansa
varrelta tuon ainaisen tiedon suuresta haaksirikosta, ja oli-
han hevosen ja sarkanutun heittäminen todistuksena kar-
kumatkan alkuvaiheista. Kertomuksensa lopetti hän vakuu-
tuksella:

„Niin jotta ei siitä Ihalaisesta jäänyt jälelle muuta kuin
tämä sarkanuttu, eikä Vatasesta tainnut jäädä senkään
vertaa . . . Viinalekkeri vain oli jäänyt kärreihin."

Nyt varmistui Anna Liisa lopullisesti. Kanasen vaimo
vielä ilkkui hänelle:

„Joko nyt uskot, vai vieläkö epäilet!"
Kettusen poika vielä kertoili:

„Ne ovatkin Joilla pitäneet ennen laivaan menoaan
niin jumalatonta elämää, juoneet ja kironneet ja tapelleet,
että kaikki viinarännin miehet oli täytynyt hakea niitä aset-
tamaan, ja silloin siinä oli rymäkkä noussut. Ihan oli Mu-
loon asti kuulunut huuto ja voivotteleminen, kun Ihalainen-
kin oli rönkyttänyt seipäällä niitä viinaränniläisiä selkään."
„Vai semmoista siivotonta elämää ne juuttaat vielä
pitivät toiseen elämään lähtiessään!" kauhistui Maija
Liisa.

Kettusen poika lähti. Ja nyt lopultakin huomasi Anna
Liisa mikä mies Antti oikeastaan oli, kun se oli sillä lailla
tapellutkin. Maija Liisa vielä sanoi:

207

„ Kiitä Join herroja, kun mokomasta pääsit: Toista se
on tämä Kenonen. Ennen tämä antaa itseään pieksää, kun
menee muita pieksämään."

Täytyi silloin Anna Liisankin myöntää:

„Siivo mieshän se tämä Kenonen on ollut. Ihalainen-
han se ja Vatanen sitä jo nuorenakin pieksivät, eikä se
Kenonen silloinkaan muuta kuin voivotteli ja hierotti itsensä
terveeksi."

Siten nousivat Kenosen ansiot ja laskivat Ihalaisen.
Jo sanoi Anna Liisa:

„No hyvin joutikin mennä semmoinen luojan mieli-
harmi!"

Ja nyt ryhtyi hän Maija Liisaa auttamaan muuttopuu-
hissa. Hän neuvoi:

^Keitetään kiehuvaa vettä ja huuhdellaan tuo sänky
sillä ylfympäri, jotta lutikat kuolevat ja russakat töllöävät!"

Niin he tekivätkin ja Anna Liisa kaiveli sängyn raot
puhtaiksi aivan tikun kanssa, valittaen:

„No kuka olisi sitä Ihalaista uskonut semmoiseksi kuin
se oli . . . Sekohan tuo Vatanen sen taas villitsi!''

Illalla palasi Kenonen kirkonkylästä. Hän oli vuokran-
nut Puniinin talon ja toi kymmenen rahtilaista vetämään
pois tavaroita. Mutta kun oli syksyinen aika ja yö pimeä,
lykkäytyi lähtö huomis-aamuun ja rahtilaiset jäivät yöksi
taloon.

Nyt alkoi Kenonen harjottaa isäntävaltaa, joka hänelle
kuului. Mutta sitä ennen hän valmisti lahjansa Anna Lii-
salle. Lupauksensa mukaan oli hän ostanut Haarasen kau-

208

pasta pitsiä, kannatti pöydän vielä sisälle, istahti sille rää-
täli-asentoon ja sanoi Anna Liisalle:

„Tuoppas nyt tänne puhdas paitasi, niin Kenonen om-
pelee itse pitsin sen helmaan."

„Mitä tuota nyt vanhalle ihmiselle!" ujosteli Anna Liisa,
mutta rahtilaiset alkoivat kehottaa:

„Tuo vain paita Kenoselle ja anna Kenosen ommella
pitsiä!"

Anna Liisa totteli. Kenonen istui jalat ristissä allaan
ja alotti työnsä. Joku rahtilaisista huomautti:

„No ei sitä joka talon leivinpöydällä tuommoinen ta-
vara istu!"

„Ei istu!" ylpeili Kenonen.

„No ei! Ei ole Liperissäkään ennen pidetty pöydällä
muuta kuin leipää. Jumalan sanaa ja huttuvatia", pisti taas
joku rahtilainen. Kenonen pujotti rihmaa neulan silmään
ja kehäsi:

„Ei ole ennen istunut, vaan nyt istuu, kun Tahvo Ke-
nonen kerran Liperiin joutui. Pane, Anna Liisa, rahtilai-
sille kahvi porisemaan, ja pane kahvia ja sikuria pannuun
niin että sitä pitää olla yhtenä puurona!"

Liperin rahtilaiset kuten muutkin liperiläiset ovat yleensä
tunnetut viisaudestaan. He eivät kehu ketään muutoin kuin
tämän omalla kustannuksella. Nyt alkoi Kenosen kehumi-
nen ja koko tämän omituisen avioliiton kuvaaminen. Rah-
tilaiset istuivat mikä missäkin, iskivät toisilleen silmää ja
puhelivat hyvin vakavina. Yksi sanoi:

„Jo taitaa Kenonen jäädä tähän Antti Ihalaiselle koti-
vävyksi, kun jo pitsiä ompelee paidan helmaan."

209

«Isännäksi jää Kenonen tähän taloon . . . Tämä on
nyt Tahvo Kenosen talo, vaikka häneen itse pääkehno tu-
lisi vastaan sanomaan", kerskui pöydällä ompeleva räätäli.

^Vai isännäksi!**

^Isännäksi!"

„Onhan tässä talossa Kenoselle valmis hotu ja tie
avattu, menipä hän halkometsään tahi vaikka minne. Sillä
se Ihalainen oli mies työssä ja kaikessa rustauksessa", kuu-
lui taas selitys rahtilaisten joukosta. Toinen rahtilainen vil-
kasi Kenoseen ja vahvistaa julisti muristen:

„Ooo-on! . . Valmishan tässä on kulku Kenoselle."

»Valmis on kulku!" murisi joku, ja eräs jurautti syl-
kästessään :

„Vaaa-almis! . . Kun vain tämä Kenonen ompelee
pitsiä Anna Liisan paidan helmaan."

Niin sitä kehua jurnuteltiin. Anna Liisa pelkäsi mies-
ten rupeavan koiruutta puhumaan ja sanoi:

„Mitä te nyt siinä rupeatte rääsittämään ja tyhjää nar-
raamaan!"

Rahtilaiset vaikenivat. Kenonen komensi:

, Antakaa niitä kirnumaitoja näille rahtilaisille, jos niitä
ei voi läikkymättä viedä kirkonkylään, ja lopun saa syöt-
tää sioille . . . Rieskamaidon saa valaa vaikka sahtitynnö-
riin ja viedä siinä Puniinin taloon ja siellä myöpi sen kir-
konkyläläisille."

Hän oli saanut pitsin ommelluksi, viskasi paidan Anna
Liisalle ja sanoi:

„Siin' on nyt paita, niin että ihan sen pitää Anna
Liisan mieltä himaista. Mene saunaan ja muuta se pääl-
lesi !„

14

210

Mutta Anna Liisa ei vielä ehtinyt lähteä, kun hän jo
taas tiedusti:

»Missäs ne ovat ne Ihalaisen verkavaatteet, jotka sille
jäivät ukko Ihalaiselta?"

„Ka siellähän ne ovat vaateaitassa."

„Juokseppas sinä, Kanasen akka, ne hakemassa!" ko-
mensi Kenonen. Maija Liisa nouti vaatteet. Kenonen sil-
mäili niitä, mittaili nauhallansa ja vihelteli. Saatuansa mit-
tauksen loppuun julisti hän:

^Muuten ne vielä sopivat, vaan housunpersuuksissa on
kokonainen vaaksa liikaa!"

„Se Ihalainen on semmoinen runsasruumiinen mies
varsinkin niiltä paikoin!" pisti joku mies. Mutta Kenonen
kerskasi :

„No olkoon! Kyllä tässä on semmoinen Tahvo, että
kun se vähän aikaa saksineen ja neuloineen Hehuu, niin
istuvat niistä housuista pitää tulla . . . Kas noin! Tuosta
leikata lupsautetaan liika pois ja nyt sen kun vetästään
haava umpeen!"

Ja nopeasti alkoi neula suhahdella Kenosen kädessä.
Siinä ommellessaan hän komensi:

„Käskekääpäs, rahtilaiset, sen Kanasen akan panna
ryykkyyrauta hiilille, jotta saa vähä näitä lahkeita sujauttaa!"

Käskyä toteltiin. Rahtilainen jo huomautti Kenosen ko-
menteluista:

«Näkyy se tämä Kenonen jo opetelleen nuo isännän-
kin ilveet, kun se osaa jo noin äkkipäätään käskeä ja ko-
mentoa pitää."

„Joo! Osaa Kenonen! Nutun selkämästä pitää leikata
huska pois ja napit muuttaa etupuolelta, niin nuttukin is-

211

tuu ruumista myöten kuin paras sortuukki!" kerskui siihen
Kenonen, lisäten naisille:

»Puistelkaa akat postelista vanhat pehkut lehmien alle
ja teilatkaa uutta olkea sisään mikä suusta mahtuu! Ja jos
on mitä Ihalaisen rikkinäisiä vaatteita, niin ne saa Kanasen
akka myödä rytkyläiselle . . . Vaikka vaihtaa niillä rytky-
Iäiseltä orehkoita ja räänikkää."

Sillä lailla sai hän asiat järjestetyksi siiraikaa kun itse
kaventeli Antin verkavaatteita. Mutta rahtilaiset eivät olleet
lopullisesti vaienneet, vaan hautoivat asiaa. Nyt jatkoivat
he taas Kenosen kehumista. Hyvin totisina, tupakoiden,
syleksien ja polviinsa nojaten istuivat ja puhelivat he ikään-
kuin itsekseen. Joku kehäsi:

„Vielähän tästä Kenosesta muuten saa mukiin mene-
vän miehen!"

„ Saahan tästä!" murahti eräs.

„Saa!" jörähti toinen sylkästessään.

Sitten vaiettiin kunnes taas tuli harvakseen:

„Sen kun panee noihin Ihalais-vainajan huusuihin, niin
tuleehan siitä Anna Liisalle mies. Housut vain on kaven-
nettava!"

„Ho-oousut! . . . Housut ne on kavennettava!" mu-
rahti toinen, ja kolmas jupisi piippu ikenissä:

, Kavennettava ne on housut!"

„Ooon! . . Oon ne kavennettava . . . housut", vah-
visti vielä eräs mörinä.

„Ka ei suinkaan sitä nyt miestä sovi levittää!" tuskas-
tui jo Maija Liisa.

„Eihän sitä miestä sovi muutella ja entrailla", myön-
tää Jurisi muuan rahtilainen totisena, leuka kädessä.

212

„Ei! . . Ei sitä sovi miestä", jurnutti toinen piippu
hampaissa. Kolmas vahvistaa mörisi:

„Ei! . . Ja mitäpä tässä Kenosessa onkaan entrailemista!"

„Eihän tässä mitä ole . . . Kenosessa!" myönsi toinen
ja ruiskasi sylen.

„Tellätkää, rahtilaiset, sieltä niitä Ihalaisen tupakoita
piippuihinne palamaan", tarjosi toimissaan puuhaileva Ke-
nonen, ja rahtilainen kiitti häntä, vääntäen puhetta:

„Ka saapihan noita tässä tellätä! . . Ihalaisen tupa-
koita!"

„Saapi! . . Ja miehen kirjoihinhan tämä Kenonenkin
on papin kirjoissakin merkitty", kiitteli taas eräs rahtilai-
nen. Silloin jo Anna Liisa pyysi:

^Kehuisitte tuota Kenosta nyt toisellakin tavalla, eikä
ainoastaan hänen omalla kukkarollaan!"

Mutta ei Kenonen ollut tistävinänsäkään. Hän jatkoi
työtään otsa hiessä. Joskus jo sadattelikin Ihalaisen hou-
sujen vanhanaikaisuutta:

„Kyllä ne ovat ne entiset Liperin räätälit olleet oikeita
rahtilaisia! Kun on housun lahvikin tehty sivulta aukeava
ja etupuoli on yhtä kangasta kuin pahoilla pennuilla!"

Nyt oli se työ jo valmis. Kenonen riisui omat vaat-
teensa, viskasi ne penkin alle ja pukeutui verkaan. Rahti-
laiset kehuivat:

^Herrahan siitä Kenosesta tulikin vielä, vaikka se tuossa
pöydällä istuessaan näytti niin riisin syömältä."

«Onhan tämä Kenonen vielä henkikirjoissa pidettävää
tavaraa!"

213

„On tämä! On sitä huonompaakin henkipuukko kir-
joihinsa merkinnyt!"

„Joko ne taas virnistelevät sitä koirankuria", tokasi
Anna Liisa, joka kokoih kapustoita hyllyltä. Seinällä riip-
pui Kettusen pojan tuoma Antin pitkä sarkanuttu. Keno-
nen huomasi sen ja käski:

«Katsele sinä, Kanasen akka, onko tuossa nutussa täitä,
ja jos on, niin tapa ne ... Se on vielä hyvä nuttu."

Seuraavana aamuna oli Ihalaisen talossa touhua. Kym-
menen suurta kuormaa oli valmiina. Toisissa olivat talon
huonekalut, toisissa jyvät, voit ja muut. Niiden lisäksi oli
joukko heinäkuormia. Lehmät olivat ajetut läävästä ja
Lehvosen vaimo tyttärineen oli kutsuttu ajamaan niitä kuor-
maston perästä. Kanasen Maija Liisa ja Ihalaisen Anna
Liisa ajoivat lampaita. Sika huusi rankkitiinussa, lehmät
ammuivat, rahtilaiset karjahtelivat. Kenonen istui jo kär-
ryissä kuormaston etupäässä, ajaen yksinään Ihalaisen ruu-
nalla. Kun sika kiljui vimmatusti, komensi hän:

„Lyökää sitä paholaista halolla päähän, että se heittää
rääkymisen!"

Silloin juuri kurotti sika päätään tiinun laidan yli ja
rahtilainen, jota koko touhu huvitti, täytti käskyn. Kuului
vain mätkähdys ja sitten vaikeni sika. Eräs rahtilainen
kurkisti reunan yli rankkitiinuun ja ilmotti sian kuoleman

,Se tollosi!"

Anna Liisa, joka hääräili lampaiden kanssa, kuuli jo-
tain epäselvää puhetta sian töllöämisestä ja kysyi hätäisenä:

«Minkätähden se sika heitti vinkumisen?"

„Ka kun sitä lyötiin halolla päähän", selitettiin. Kau-
huissaan huusi Anna Liisa:

214

„Herra isä siunatkoon! Minkätähden sitä lyötiin?"

„ Jotta se heittäisi vinkumisen", vastasi yksi:

„Vaan se heittikin henkensä", lisäsi toinen.

Kuormasto oli jo lähtövalmis, kun Kenonen huomasi
Antin tervapytyn kartanolla ja sanoi:

^Vielähän siellä on se Ihalaisen tervatölkki . . . Miks'ei
sitä ole pantu kuormaan?"

„Kun se läikkyy", huusi yksi rahtilainen.

„Se on niin täysi, jotta läikkyy", selitti toinen. Keno-
nen kiivastui ja käski suutuksissaan:

«Viskatkaa sitten se kaivoon, niin eivät ainakaan ros-
vot varasta!"

Rahtilaiset täyttivät pyynnön nopeasti. Anna Liisa
huomasi sen ja huusi taas hädissään lampaiden luota:

„Hyvä isä tokiinsa! minkätähden ne viskasivat Iha-
laisen tervatölkin kaivoon?"

»Kenonen käski tervaamaan veden, jotta se ei hap-
pane", viisastelivat rahtilaiset.

Mutta samassa komensi Kenonen joukkoa ja koko ka-
ravaani lähti liikkeelle. Kenonen huusi vielä jälelleen päin:

»Hyvärisen talossa lepuutetaan hevosia ja keitetään
matkakahvit."

Samaan aikaan lähestyi Hyvärisen taloa toinen kuor-
masto, kaupungista päin. Se oli Vatasen ja Kaisan kul-
kue. Etumaisen kuorman päällä, sängyn kannella, istui
Vatanen Kaisan rinnalla, niin että jalat riippuivat hevosen
lautasille. Seuraavan kuorman päällä loikoi Antti mahal-
laan'.

215

Eräässä paikassa Hyvärisen talon tiepalstan kohdalla
huusi Jussi hänelle:

»Tämähän se on sen Hyvärisen talon tievuitti?"

„Tämä!"

Jussi alkoi miettiä asiaa. Ei olisi tehnyt mieli Hyvä-
ristä suututtaa, mutta ei myöskään keksinyt miten selittää
asia. Sitä aprikoidessa tuli hän muistelleeksi koko tämän
matkan vaiheita, kun ei alussa jaksanut tajuta, miten kaikki
oli tapahtunut. Johtui miieleen Partanenkin. Hän surkut-
teli taas miestä, huutaen Antille:

„Mutta viisas mies se Mulon Partanen on, kun osasi
näet poliisiakin niin ovelasti jutkauttaa, että se uskoi ihan
tosissaan siinä olleen poliisin härnäämisen tekeillä."

«Viisas se oli!" sanoi hyvin totisena Antti, joka jo
myös mietti matkaansa ja kotiin menoansa. Jussi oli
ajatellut Partasta edelleenkin ja lohdutteli Antille huu-
taen:

„Mutta eivät ne uskalla Partastakaan ikäänsä putkassa
pitää. Se on semmoisen talon isäntä Mulosta, että siinä
pitää herrojen korvain tilliä laulaa, kun se yhden kerran
suuttuu ja sanoa jyräyttää."

„Eivät ne uskalla", myönsi toinen laiskasti.

Miehet saapuivat jo lähelle Hyvärisen tiehaaraa. Jus-
silla oli paha omatunto. Yhä hän vain ajatteli asian juurta.
Sitä miettiessään muisti hän Antin vastaan tullessaan sa-
noneen hänelle olevansa menossa Hyväriseen, silloin kun
hän sitten pyysi Antin samalla kysymään tyttöä. Nyt vasta
-huomasi hän kysyä Antilta:

»Ihalainen hoi?"

«No?"

216

„Kiin minä en hoksannut kysyä sinulta silloin, mitä
varten sinä Hyväriseen olit menossa."

Nyt muisti Antti, että hän oli menossa tulitikkuja lai-
naamaan. Hämmästyneenä huudahti hän:

«Perhana, kun minä ihan unohdin, että tulitikkujahan
minun piti hakea Anna Liisalle."

„Vai tulitikkuja!"

.Tuli.-

Sitten ajoivat he ääneti. Antti oli nyt hyvin miettivä.
Hän ajatteli Anna Liisan luo menoa, ja mitä hän nyt sa-
noisi. Niin saapuivat he Hyvärisen talon tiehaaraan, jossa
Antin piti erota. Hän sanoi Jussille merkitsevästi:

^Ethän sinä Hyväriseen viitsi ajattaa kuormaasi?"

Jussi raapi hetken aikaa korvallistaan ja sanoi sitten:

„En . . . Mutta puhu sinä nyt siitä . . . niinkuin sinä
tiedät . . . siitä 'tamman asiasta', ja sotke se koko roska!"

Antti lähti nousemaan taloon, mutta kujasten suussa
alkoi loppua rohkeus. Hän pelkäsi että Hyvärisessä syyt-
tävät häntä koko jutusta. Mieli teki kiertää koko talo.
Hän yritti jo kääntyä, mutta toiselta puolen taas ei ollut
hyvä mennä kotiinkaan asiaansa toimittamatta. Hän aikoi
jo valehdella Anna Liisalle, antaa omasta taskustaan tikut
ja sanoa saaneensa ne Hyvärisestä, mutta kauhukseen hän
huomasi, että hänellä ei ollutkaan tulitikkuja. Ei ollut siis
muuta neuvoa kuin mennä taloon, tuli mikä tuli. Hän roh-
kaisi luontonsa ja lähti.

KAHDEKSASTOISTA LUKU.

Kun Antti tuli Hyvärisen tupaan, kuului koko joukon
suusta:

^Ihalainen!"

Antti istahti äänettömänä ja istui puhumatta pitkän
ajan. Hyvärinen sanoi lopulta:

«Siinähän se on Ihalainen!"

Ihalainen ei vastannut. Hän luuli, että oli jo saapu-
nut sana putkassa olosta. Enimmän kuitenkin painoi se
Vatasen naimis-asia.

Kauvan mtetittyään alkoi hän puhdistautua. Hän kysyi:

„Ei ole tainnut se Vatasen -Jussi vielä palata Joilta?
Ei ole tainnut teillä poiketa?"

Ei kukaan vastannut. Anttia painoi kuin suuri kivi.
Hän yritti taas, sanoen:

„Se kun näet häivytti minut itsestään, raato, siellä
Joilla, että minä en sitä löytänyt, vaikka poliisin kanssa
etsin monta päivää."

»Panisit Anna Kaisa lehmien veden kiehumaan!" lau-
sui emäntä pitkän ajan kuluttua tyttärelleen. Ei kukaan
näyttänyt kuuntelevan Antin puhetta, vaikka viimeinen tie-
donanto jo alkoi vähän lepyttää väkeä. Antin tuli yhä
vaikeampi olla. Taas hän yritti puhdistautua, sanoen:

218

^Mutta tottapa sillä Vatasella olivat omat asiansa, kun
se minut eksytti itsestään . . . Vasta eilen aamulla sain
siitä kuulla . . ."

Talon väen uteliaisuus heräsi, mutta ei vielä kukaan
hänelle puhunut. Hyvärinen vain sanoi emännälle:

„ Jokohan sitä pitää huomenna lähteä myllyssä käy-
mään . . ."

„Eikö tuota vielä liene jauhoja pyhän yli!"

Antti ihan hikosi. Hän jatkoi:

„Sehän se entinen Karhutar kuuluu saaneen sen Va-
tasen pauloihinsa vietellyksi ... se Makkosvainajan leski , . ."

„Vai on niitä jauhoja vielä pyhän yli!"

.On."

Antti katsoi lattiaan ja lisäsi tovin kuluttua:

«Vasta tullessani kertoivat siitä Variksen mökillä, että
se Vatanen on joutunut sen Makkosen lesken verk-
koon."

„Sen mustan lampaan saisitte, akat, keritä tänä päi-
vänä, ja panna lampaiden alle pehkuja'!" järjesteli Hyväri-
nen talon töitä. Antti mietti, miten lohduttaa talon väkeä
Vatasen menettämisen johdosta. Keksittyään keinon hän
lausui:

«Äksyluontoinen mieshän se on ollut akalleen tämän
Vatasen isä."

Talon väki oli yhä vaiti siitä asiasta. Emäntä juonit-
teli yksinään:

«Kattilankin ovat heittäneet illalla pesemättä . . . Syö-
vät vain siinä ja makaavat, eivätkä pidä mistään huolta.*

„Ja rajuluontoinen mieshän se tämä Jussi Vatanen on
itsekin ... Ei sen akka kauppojaan kiittele."

219

Emäntä meni käymään eteisessä. Sieltä palattuaan
hän sanoi:

„No hyvin joutikin mennä Karhuttaren verkkoon sem-
moinen mies . . . Joillakin kuuluu tapelleen ja juoneen,
ja karriinkin vielä oli jäänyt viinalekkeri."

„Ähä! Vai on se Vatanen juonutkin ja tapellut! . . .
Sitähän minä jo ihmettelin, että eiköhän se Makkosen leski
sitä viettele semmoiseenkin ilkeyteen", hämmästyi Antti.

Mutta kotvasen tupakoituaan ja ajateltuaan alkoi hän
vähän puolustaa Jussiakin, sanoen:

„Vaikka kuka sitä tietää, vaikka olisi se Mulon Parta-
nen tapellut ja sitten Vatasen panivat erehdyksissä put-
kaan . . . Sillä mikä niitä pimeässä erottaa!"

Mutta ei kukaan ottanut puhetta korviinsakaan. Ukko
Hyvärinen toisti emännän sanat, ikäänkuin itsekseen pu-
huen:

„Jouti . . . Jouti mennä Karhuttarelle, juoppolalli!"

«Jouti", murahti Antti, ja pitkän vaitiolon perästä hän
lisäsi:

„Ei siitä semmoisesta miehestä olisi ollut Anna Kai-
salle."

„Voi minkälainen mustalaisjoukko on tullut!" huudahti
silloin eräs lapsista, ja sen kuultuaan hyökkäsi koko lapsi-
karja ulos mustalaisia katsomaan. Antti istui vielä hetken
ja hikosi. Viimein nousi hän ja oli ovensuussa menossa,
kun toimitti siinä asiansa:

^Semmoista asiaahan minulla oikeastaan olisi ollut,
että Anna Liisa lähetti pyytämään lainaksi tulitikkuja, kun
sattuivat loppumaan omat eikä ole nyt kirkonkylässäkään
käyntiä."

220

Kauvan sai hän odottaa vastausta. Viimein sanoi
emäntä:

„Ka siinähän niitä on uuninranssilla. Ota siitä itse!"

Antti otti tuHtikkulaatikon, pisti sen taskuunsa ja ai-
koi jo avata oven pois lähteäkseen.

Mutta silloin työntyi ovesta sisään Antin verkapukuun
puettu Tahvo Kenonen ja hänen perässään .Anna Liisa,
toiset vaimot ja kymmenen rahtilaista. Kenonen, joka ei
ennättänyt huomata syrjään väistyvää Anttia, viskasi Antin
rukkaset kädestään penkille ja tervehti talonväkeä reilusti,
kerskaten :

„No nyt saat, ukko Hyvärinenkin, uskoa, että ei se
Antti Ihalaisen leski kauvan leskenä ole, sillä sitä kun vain
pappilassa käyttää höyräytetään, niin Kenosen akka siitä
tuli, että naukasi . . . Pane pannu tulelle, Hyvärisen akka
ja Anna Liisa!"

Koko joukko oli jo työntäytynyt tupaan ... Ja nyt
huomasivat he jo Antinkin, joka imi piippuaan rahtilaisjou-
kon takana. Se oli ällistys! Ensi aluksi eivät tulijat
voineet puhua, paitsi että tyrmistynyt Kenonen kirosi ja
sanoi:

„Voi taivaallinen! Ihalaisen syötävähän se on täällä!"

Seurasi sitte vaitiolo. Antti vain mulautti silmiänsä.
Ilmassa oli ukkosta, oikeata Liperin ukkosta. Rahtilaiset
asettuivat paikoilleen, kaikki istuen mikä missäkin kyynäs-
päät polviin nojaten, ja alkoivat imeksiä piippujaan hyvin
merkitsevästi, ja uhkaavan rauhallista oli kaikki. Antti näki
akkunasta kuormaston, ja kun Kenonen oli hänen vaatteis-
sansa, arvasi hän jo asian lopunkin. Hän istahti penkille,,
nojautui polviinsa, katsoi lattiaan synkkänä ja poltti tupak-

221

kaa . . . Raskaan äänettömyyden keskeytti Kenonen sa-
noen hädissään;

„ Lempoako sinä Ihalainen yhä elät, vaikka Pyhäselän
pohjaan menit?"

„Ei Antti vastannut. Kenonen tunsi polviensa vapise-
van. Pitkän äänettömyyden kestäessä huokasi neuvotonna
Kenonen:

„Voi sun hitto!"

„ Ihalainenko se nyt on siinä", sai jo Anna Liisa sa-
notuksi, kuolemaisillaan pelkoon ja häpeään.

Mutta nyt alkoivat rahtilaiset jo valmistua. Yksi jo
huomautti:

„Siinäpähän se Anna Liisan entinen Ihalainenkin on!"

„Siinä on", myönsi toinen jurahtaen piippu suussa.

«Sanottiin näet tämän Ihalaisen kuolleen, mutta eihän
se ollutkaan kuin tämän Antin sika vain, joka menetti hen-
hensä", selitti kolmas.

Nyt Antti jo sylkäsi pitkän vihaisen tupakkasylen. Ke-
nonen siitä hätäytyi, mutta koetti Anttia pelotellessaan yl-
västellä :

,Elä syleksi, Ihalainen, niin ylpeästi! ... Elä syleksi,
tahi tohtivat ne muutkin ruilauttaa!"

Ja taas tuli hiljaisuus. Antti mietti nyt sikansa kuole-
maa, maahan katsoa murjottaen, ja sylkäsi vieläkin vihai-
semmin. Kenonen jo sanoi Hyväriselle:

«Hyvärinen! Pidä sinä talossasi kuranssia, etteivät syr-
jäiset saa ihan iltikseen syleksiä ja vihoitella, tahi minä kun
sylkäsen kanssa, niin yli tuvan pitää lentää!"

«Voi hyvä isä tokiinsa!" siunasi ja huokasi lopen hä-
täytynyt Anna Liisa.

222

Hyvärinen tuhisi vain vasuntekopuuhissaan, ikäänkuin
ei mitään huomaisikaan. Lapset hälisivät hyvin vilkkaalla
tuulella, ja Anna Kaisa oli kahden vaiheella. Nyt puhui
taas eräs rahtilainen:

„Nämä Ihalaisen verkavaatteethan ne vain kapeni-
vat."

Antti muljautti Kenoseen alta kulmainsa ja Kenonen
varotti :

„Elä muljauta, Ihalainen ... Elä muljauta, kuule!"

Toinen rahtilainen jatkoi:

„Ka mikäpäs siinä auttoi, kun vaatteet olivat väljät . . .
Se näet tuo laihan miehen lihottaminen tulee niin kalliiksi,
että ennen sitä sipasee vaatteista liikaa pois."

„Mutta tuleehan niistä vielä Ihalaisellekin sopivat, kun
laihduttaa tätä Ihalaista", kuului eräästä sopesta.

„Eihän se erikoisempia rahoja maksa . . . laihuus*",
tuli siihen verkalleen lisää. „Köyhänkin kannattaa olla
laiha . . . Niin jotta kyllähän silloin niin varakkaan mie-
hen kuin Ihalaisen kannattaa hoikistua sen verran, että
mahtuu omiin housuihinsa."

Nyt Antti jo vähän ähki. Kenonen huomautti silloin
Hyväriselle:

„ Hyvärinen! Se jo ähkii! . . Pidä sinä isännyyttä ta-
lossasi!"

„ Joutaapa hän ähkiä!" murahti Hyvärinen katsettaan
vasun teosta nostamatta.

„No kaikkiin sitä on joutunutkin!" siunaili Maija Liisa.

Mutta eivät päästä rahtilaiset asiaa käsistään. Lattiaan
katsoa virnottavat vakavasti, kyynäspäihinsä nojaavat, tu-
pakoivat ja taas lohduttelevat, Anna Liisan itkiessä:

223

„Ja mitäpä tässä Ihalainenkaan suree, kun niin vähällä
selvisi tuosta kuolemastaankin . . . särvintä se tervahölkki-
kin kaivoon antoi, kun se sinne kaadettiin."

„Niin . . . Mitäpäs suremista siinä on, kun vielä voi
tässä uudessa ajallisessa elämässään mennä naimisiinkin
tämän Kenosen lesken kanssa, niin saa entisen akkan-
sakin."

,,Voihan se vielä mennä", murisi siihen taas joku ääni.
Ihalainen puhalteli vihaa. Eräs puolusti Kenosta, kertoen:

„Ja ompelipahan tämä Kenonen Anna Liisan paitaan
pitsiäkin ..."

„Ompelihan tämä Kenonen!" ylisti toinenkin murina.

Silloin julmistui Antti lopullisesti, katsoi Kenoseen ja
sanoi:

„Se soikoon! Kun isken tuolla pärehalolla kuonoosi^
niin ei sinusta jää sitä Kenosen nimeäkään jälelle!"

«Hyvärinen! Hyvärinen hoi! Katso nyt, että talossasi
on tulossa murhatekoja!" huusi Kenonen hätäpäissään.

Mutta Kenonen ei ollut vielä lopettanut, kun Antti jo
tarrasi häneen kiinni, alkoi mukiloida nyrkillään ja huusi:

„Anna pois ne vaatteet tahi pääsi halkasen!"

»Auttakaa! . . Se tappaa! . . Ihalainen tappaa!" par-
kui Kenonen. Rahtilaiset katselivat pieksämistä rauhallisina,
lapset juoksentelivat ympäri tupaa, vaimoväet itkivät ja Anna
Liisa veti Ihalaistaan takin liepeestä, rukoillen:

«Ihalainen!.. Kuule, Ihalainen! . . Elä nyt tapa tuota
eto ketaletta, Ihalainen!"

„Kova se on tuo Ihalainen vainajanakin tappelemaan!"
ärähti muuan rahtilainen.

-Kova!" murahti siihen toinen.

224

Viimein oli pieksäminen lopussa, sitte kun Anna Kaisa
oli korvosta syytänyt vettä rynnistelijäin korville ja
emäntä hädissään nokisella uuniluudalla molempia so-
hinut.

Tarpeetonta on tässä kertoa asian lopullista selvittelyä,
joka nyt tapahtui Hyvärisen tuvassa. Lapset ja rahtilaiset
siinä näyttelivät hyvin huomattavaa osaa. Kaiken lopuksi
riisui Kenonen yltään Ihalaisen Antin verkavaatteet ja sei-
soi alushoususillaan ja paitasillaan keskellä tupaa.

„Kehno! Enhän minä tästä talosta alasti minne pääse!"
sähisi Kenonen.

„Jää taloon vävyksi!" neuvoivat rahtilaiset, joiden vii-
saudella ja riemulla ei ollut nyt rajoja.

„Ka senkös täyteiseen minä tästä pääsen!" myönnyt-
teli Kenonen, ja Anna Kaisan silmissä välähti toivorikas
katse.

Ja kun pieksetty, onneton Kenonen seisoi siinä alus-
vaatteissaan, kävi emännän häntä sääH. Hän mietti asiaa
pikkuisen aikaa ja arveli, että eipä se Anna Kaisaakan enää
parempaa saa. Ja silloin hän jo pyysi tytärtänsä:

^Hakisit nyt, Anna Kaisa, tuolle Kenoselle vaikka ne
Hyvärisen housut ja nutun!"

Oitis totteli tytär, toi vaatteet ja sanoi niitä tarjotes-
saan kainosti:

„He, Tahvo, housut!"

Kenonen veti Hyvärisen suuret housut jalkaansa ja al-
koi ylpeillä Ihalaiselle:

,Ähäh, Ihalainen!"

225

Antti vain murjotteli. Kenonen näytteli Hyvärisen le-
veitä housunlahkeita ja kerskasi:

„Näetkö, Ihalainen, että saa se Kenosenlainen mies vä-
hän toisenlaisia akkoja kuin tuo sinun katkanasi on! Nä-
etkö, että kaksikin Kenosta sopisi näihin housuihin!"

Ja lopultakin jäi Kevonen Hyvärisen taloon, seuraten
rahtilaisten neuvoa. Hän meni kohta naimisiin Anna Kai-
san kanssa. Avioliitto oli onnellinen ja hänen perillisensä
elävät vieläkin Liperissä Kytkytmäen talossa.

Antti Ihalainen käännytti nyt kuormansa takaisin ja
niin lähdettiin paluumatkalle. Anna Liisa ja Kanasen eukko
ajoivat karjaa jälestä ja siunailivat joskus, mutta vielä use-
ammin äkäilivät elukoille.

Mutta Antti itse ajoi etumaisena, murjotti ääneti, kan-
toi vihaansa jo joskus suutuksissaan riuhtasi hevostaan oh-
jaksista äyhkäisten sille:

«Kuuletko sinä senkin koni!"

Vihaansa hautoessaan hän yhä vain sydämmistyi. Erään
mäen päälle tultaessa hän jo karjasi kaikella voimal-
laan :

„Häh!"

Korpi vain kaikui ja Kanasen Maija Liisa siunasi:

„Hyvä isä siunatkoon sentään!"

Antin karrit hyppäsivät kohona, kun ruuna pyyhälsi
ruumisarkkupetäjän sivutse. Siinä Antti taas karjasi Toh-
majärven vallesmannin voimaa tapaillen:

,Hä-häh!"

1.5

226

„Suolensako se nyt ihan halkasee kiljuessaan!" siu-
naili Maija Liisa, ja hätäytynyt Anna Liisa vihotteli leh-
mille!

«Senkin kantturat! Ette siinä kestäneet omassa lääväs-
sänne! . . Tuosta saat patukkaa, sinäkin märä! Kolme-
vuotias hieho, etkä jo ikään poiji! . . Menetkö siitä!"

Viimein saapuivat he kotiin. Ensi töikseen meni Iha-
lainen kaivolle, nosti kipalla vettä, ryyppäsi sitä ja ärjäsi:

„No voi vaivattavan Kenonen!"

Hän potkasi vihoissaan tyhjää tervapyttyä, niin että se
lensi lautoina aidan yli. Sitte otti hän kirveen ja lähti sy-
dämmystyneenä metsään halkoja hakkaamaan. Hän hak-
kasi nyt aivan uhalla, perkoi kirveellä miltei umpimähkään
ja viimein myrtyi niin, että hakkasi sen ison petäjän, jota
oli ikänsä säästellyt omiksi ruumiskirstulaudoikseen. Hän
hyökkäsi petäjän kimppuun raivoissaan, kuin olisi se ollut
itse Kenonen, ja huusi sille äkäisenä:

„ Siinäkö sinä törötät koko ikäsi . . . eto känttyrä!"

Ja sitte leipoi hän kirveellä petäjää, niin että lastut sin-
koilivat. Ryskäen kaatui vankka hirsipuu ja Antti ilkkui
sille kostonhimoisena:

„Ähäh! . . Häh!" karjasi hän vielä lopuksi ja iski kir-
veellä petäjän tyveen, niin että se upposi puuhun silmää
myöten. Sitte alkoi hän taas hakata leipoa. Hän hakkasi
kuin kaskea.

Yöpimeään viipyi hän metsässä. Sillä välin olivat
emännät kantaneet tavarat taloon, haukkuneet Ville Hut-
tusta ja Kukkosta, riidelleet keskenään ja lämmittäneet suu-
tuksissaan saunan. Antti palasi, söi illallisen ihan ääneti
ja lähti saunaan.

227

Ja nyt kylpi hän uhalla, näyttääksensä aivan . . . Hän
pieksi vihtansa ihan lopuksi, ja kun ei ollut enää jälellä
muuta kuin tynkä, paiskasi hän senkin seinään ja ärjäsi
täyttä voimaa;

«Perhana!"

Sitten istui hän löylyssä kotvasen äkeissänsä. Ja taas
muistui mieleen kaivovesi. Hän otti korvosta vettä kippaan,
haisteli sitä ensin, ryyppäsi ja tunsi tervan maun. Silloin
hän taas vannoi, ärjyen:

,.Voi sen täyteisen Kenonen! Luut minä sinulta vielä
survon poroksi!"

Hän sieppasi kipan, paiskasi sen seinään säpäleiksi ja
alkoi istua murjottaa.

Hän kylpi aamupuolelle yötä. Viimein väsyi hän, nouti
olkia närtteestä ja painautui lauteille nukkumaan uhi-
tellen :

«Uhallakin nukun! Nukun että mahan pitää haleta!"

Huomenna alkoi elämä mennä murjottaa menojansa,
sillä kylpy oli Anttia vähän laihduttanut. Mutta kun hän
aamutuimaansa ryyppäsi vettä kaivosta, maistaaksensa sen
makua, raivostui hän taas, karjasi ja potkasi kaivon kantta.
Päivällä, kun taaskin maistoi vettä, ei hän siitä enää rai-
vostunut kaivon kannelle, mutta viskasi vain veden kaivolla
töllistelevän vasikan niskaan ja ärähti:

«Siinäkö töllistelet ja yniset, kuvatus!"

Sitte lähti hän talliin. Siellä haisi koko talli rankilta
kun Kenonen oh sen kaatanut tallin lautapermantoon. Kiu-

228

kuissaan sieppasi hän silloin apehangon, viskasi sen nurk-
kaan ja ärjäsi:

„Sekin Vatasen syötävä! Sitäkö senkin piti vastaan
tulla ja vietellä mustalaismatkoilleen!"

Ja siitä suuttui hän jo ruunallensakin ja ärjäsi sille:

^Elä katsoa töllötä siinä, tahi valjastan reen eteen ja
panen semmoisen kuorman kiviä, jotta se ei paikalta ti-
kahda!"

Vihoissaan lähti hän tallista ja katseli muuton jälkiä
karjapihalla. Liisteetkin on siinä säretty. Silloin hän taas
raivostui Vataselle:

„Voi lemmon Vatanen! Sen syyhän tämä on kaikki!"

Hän huomasi tyhjän rankkitiinun ja silloin yltyi viha:

»Sinun naimavimmastasihan tämä johtui! . . Olisit
siinä akattakin välttänyt! Vanha kahmu!"

Raivoissaan sieppasi hän tadikon ja löi sen varren
poikki tallin nurkkaan. Sitte vimmastui hän taas Vataselle:

«Sekin ruumiskirstupetäjä piti vielä sinun naimisesi
tähden hakata ..."

Ja silloin hän lähti katsomaan petäjäänsä. Se kelletti
nyt maassa pitkällänsä. Ihalainen alkoi harmitella:

«Semmoinen petäjä, ja siihen piti mennä! Kun olisi
vaikka ontoksi sen kovertanut, niin olisi voinut kuoltuaan
siinä motkottaa kuin hevosen soimessa!"

Paljo surua oli ensi aikoina talossa. Aviopuolisoiden väli
ei ollut sydämellinen ja Anna Liisa aina pelkäsi Antin ve-
denjuontia. Hän aina pitikin maitokuppia pöydällä valmiina
Ihalaisen janon varalta ja itsekseen hän juonitteli Kenoselle:

„Kun se ei olisi edes tuota kaivoa tervannut! . . Ja
mikä sen tähän viskasikin koko ketaleen!"

229

Niin elivät he ja kärsivät. Kumpikaan ei puiiunut toi-
sellensa sanaakaan. Antti joskus päivisin ärjäsi metsässä
Tohmajärven vallesmannin äänellä ja kylpi iltasin ko-
vasti.

Mutta viimein rupesi moinen äänettömyys painosta-
maan Anttia ja hän mietti ja hautoi miten alottaa puhe
Anna Liisan kanssa. Kaksi päivää hautoi hän sitä alkua,
mutta ei vain tahtonut paha luonto ja sisu antaa niin pal-
joa myöten, että olisi puheen alun löytänyt.

Mutta kolmantena päivänä hän jo pääsi alkuun. Pari
tuntia piippu suussa ääneti istuttuansa ja aina varkain Anna
Liisaan katsahtaa muljautettuansa alkoi hänessä sisu peh-
metä, kun Anna Liisa näytti rukkinsa ääressä surulliselta.
Hän syleksi, miettien, ja jo tokasi hän murahtaen:

„Löysihän se Jussi Vatanenkin porsaan sieltä Joilta."

Anna Liisa riemastui. Hän keskeytti oitis kehruunsa
ja huudahti:

„Ähääh! . , Vai porsaan se löysi"

«Porsaan!" murahti Antti sylästessään, ja paikalla riensi
Anna Liisa kahvia keittämään.

Mutta siihen oli taas puhe loppua. Vasta kun Anna
Liisa oli kaatanut kahvia kuppiin, lähti Antilta jatko. Pöy-
dän luo vääntäytyessään hän silloin lisäsi:

,Ja senhän se otti akaksensakin sen entisen Makkosen
akan."

„Ähääh! . . Senkö Kaisa Karhuttaren?" hämmästyi
Anna Liisa ikäänkuin Antin mieliksi.

„Sen", urahti toinen kahvia hörpäistessään, ja Anna
Liisa siunasi:

„Ähäh sitä Vatasta näet!"

230

Näin päästiin sovinnollisen elämän alkuun. Antti pani
uuden tupakan ja ryhtyi vannehtiniaan laudoiksi potkase-
maansa tervatölkkiä, muristen työnsä lomasta:

„Ja siitähän se porsaasta johtuikin Vatanen siihen Mak-
kosen akkaan "

»Vai siitä se!" ihmetteli Anna Liisa, ja vähä vähältään
alkoi puhe mennä jurnutella.

Niin alkoivat parata vanhat arvet. Kaivovesikin oli jo
puhdistunut. Illallista syödessä alotti Anna Liisa puhelun
ilmottaen:

„Johan se Malisenkin akka kuuluu saaneen pieniä."

Antti ei virkkanut siihen mitään, mutta oli hyvillään,
kun sopu alkoi noin rakentua. Syötyä he jo lähtivät yh-
dessä saunaan ja vasta siellä jatkoi Antti äskeistä keskus-
telua Malisen eukosta. Lauteille noustuaan hän ilmotti:

„Ja johan se tällä viikolla porsii sekin Vatasen sika!"

„^ekö imisä sika?" tarttui Anna Liisa kiireellä sovin-
non tekoa jatkamaan. Antti myönsi:

„Se musta emäsikahan se kuuluu porsivan."

„Ähääh!" riemastui Anna Liisa, löi löylyä, ja alkoi iloi-
sesti kylpeä repsutella.

Sovinto oli nyt lopullinen. Jussi Vatasen sika sattui
vielä porsimaan onnellisesti jo viikon kuluttua ja Jussi an-
toi Antille ilmaiseksi puolet porsaista. Siten tuli sian hinta
korvatuksi. Verkavaatteet olivat piloilla, mutta nekin kor-
jasi myöhemmin Kenonen ilman palkkaa, ja Vatanen an-
toi hänelle vielä Makkos-vainajan verkahousut. Uuteen rank-
kiin antoi hän myös myllymatkallaan kolme kappaa ruista,
ja kohta vaahtosi rankkitiinu taas ennallaan. Porsaita tuo-
dessaan oli Jussi myös autellut Anttia, niin että tämä sai

o t-