Skip to main content

Full text of "Valvoja"

See other formats


This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . corn/ 




Tämä on kauan vain kirjaston hyllyssä olleen kirjan digitaalinen kappale, jonka Google on huolellisesti skannannut, osana tavoitettaan 
tehdä maailman kirjat saataville Internetissä. 

Kirjan tekijänoikeussuoja on jo rauennut ja kirjasta on tullut vapaasti jaeltava. Vapaasti jaeltavalla teoksella ei joko koskaan ole ollut 
tekijänoikeussuojaa tai suoja on rauennut. Se, onko teos vapaasti jaeltava, riippuu kunkin maan lainsäädännöstä. Vapaasti jaeltavat 
teokset avaavat meille paluun menneisyyteen, menneisiin kulttuureihin sekä tietoon, joka muuten olisi vaikeasti löydettävissä. 

Reunahuomautukset sekä muut lukijoitten lisäämät merkinnät on jätetty näkyviin kertomaan teoksen matkasta kustantajalta kirjaston 
kautta Internetiin. 

Käyttöohjeet 

Google on ylpeä saadessaan digitoida materiaalia yhteistyössä kirjastojen kanssa, ja tuodessaan vapaasti jaeltavaa materiaalia yleiseen 
tietoon. Vapaasti jaeltavat teokset kuuluvat yleisölle, ja Google toimii ainoastaan asianhoitajana. Koska työ tulee kalliiksi. Google on 
kuitenkin ryhtynyt toimenpiteisiin kaupallisen väärinkäytön estämiseksi, esimerkiksi rajoittamalla automaattisten kyselyjen suoritta- 
mista. 

Käyttäjältä odotetaan: 

• Rajoittumista vain yksityiskäyttöön 

Googlen teoshaku on tarkoitettu yksityishenkilöille, ja teosten kaupallinen hyödyntäminen on kiellettyä. 

• Pidättäytymistä hakujen automatisoinnista 

Googlen hakujärjestelmien automatisoitu käyttö on kiellettyä. Jos hakujen tarkoituksena on saada materiaalia koneellisen kie- 
lenkääntämisen, optisen tekstintunnistuksen tai muun suuria määriä tekstiä vaativan sovelluksen kehittämiseen, ota yhteyttä 
Googleen. Google on edelläkävijä julkisesti jaeltavan materiaalin hyödyntämisessä ja voi ehkä auttaa. 

• Lähdetietojen säilyttämistä 

Jokaiseen tiedostoon sisällytetty Googlen leima toimii muistutuksena projektista, ja auttaa etsimään lisämateriaalia Googlen 
teoshaun kautta. Älä poista merkintää. 

• Varmistavan käytön laillisuuden 

Käytitpä teosta mihin tahansa, on muistettava, että käyttäjän on itse varmistettava käytön esteettömyys voimassa olevien 
säädösten kannalta. Ei pidä olettaa, että kirja on vapaasti jaeltavissa kaikkialla, jos se on sitä Yhdysvalloissa. Se, onko teos 
tekijänoikeussuojan alainen, riippuu maittain, eikä ole olemassa kattavaa ohjetta siitä, miten yksittäistä teosta voi missäkin 
tapauksessa käyttää. Ei pidä olettaa, että teoksen oleminen Googlen teoshaussa tarkoittaisi, että sitä voi käsitellä miten tahansa 
missä tahansa. Tekijänoikeussuojan rikkomukset voivat käydä kalliiksi. 

Tietoja Googlen teoshausta 

Googlen pyrkimyksenä on maailman tietojen järjestäminen ja niiden tuominen avoimesti kaikkien saataville. Googlen teoshaku tuo 
maailman kirjat lukijoitten ulottuville samalla kun se auttaa kirjailijoita ja kustantajia löytämään uutta yleisöä. Hakuja tämän teoksen 



täydestä tekstistä voi tehdä osoitteessa http : //books . google . corn/ 






I J 




f /o 



ä/ s <f^^ 



^ J 



Harvard College 
Library 




FROM THE BEQUEST OF 



m 



SUSAN GREENE DEXTER % 

1 
1 



m 
1 
i 
i 
i 
i 
i 
i 
i 
i 
1 



/^ 



1^ 






» 



VALVOTA 




28:s VUOSIKERTA 



Tammikuu 1908 1 vihko 



TOjmiTus: e. n, seTflcft. zhch. castr^r. kustaui 
GROTenfecT. o, mnnnmen. Heimi seificfl. nrpo su 
tflnoeR. \?. TflRKiflinen, 



flVQSTBllfl: niHnnj rho. n. h. »eROHOcm. k. r. BnoTH€Rus. nn^mc crich. 
]. voR&miui, A. cROTcnferr. % Qumm€Ku&, iFitmam krhc. o. n. Hfunmi. diurj mn- 
oeir. um6 mm. oem Homfn. t€Köi «nrrrn. k. s. jonnTius. sflnieRi ivnro. eow. 
iflRnsTRöm. mnö Kfiixfls. o. a. Knrcio. rrtturi HfinmsTO. H.f.)iiuuA£Am£n. uorreR 
Kicpi. ousT. Komppn. KRimce H«OHn. h. s. churioi, emo cöno. n. m. i:€VflnD€R. 
n. OAKKii. 1. f. nnosTRam. v. mflimen, mnö ntMmBeRö. kust. mecniiDeR. hökkj 
omnsuu. mflx OK€R-Bwm. Teuvo PBKKAcfi. eov. Rein, th. Rein. o. R^ciinoeft 
HfjKK] RenvAcc. w, RUin. m. huuth. " €atc snnnimn. n. i. sinBtn. m. soiruaen. 
o, srenÄOTH. k. i. srÄKEseRo- h. suornHn. w. si3oeR«J€tm. n. m. muonin r oivfi 
lOH. TRCCCRen. K, TKccflvisT. j. h TJKKi«i€R. j. M. vennocn. uRjö w]CHjnftnn. MiflfmiiK 
öHmiin. u. m. 



¥mifojan pdätoimiUaja : Zäoh, Öäitrin, Fatnanink. 30. (PuK 30 79.) 
¥§if0jäi9 tmmUussifUemi.: Afpo Sfkffder, Kruunuvmrenk. IS. (Puh, SH) 
Yätfoj&n kirjaUmitiäosmtfm toimälqjat: V* TMfkiginen (YrfÖTik* 2, puh. 9 53)» VHnö 

Bälmiffen, Mark MäggretJ-Jotu/tl ja fj^Jö Köskeluimn. 
ifiiirojm taloudtnhmtaja: MMtMst Bohmt HaUUusk. 1. {Puh. 27u20 
EuamJ KirjeeoiYaihto osoitetAan Vtde&fan tointUukselU, Eeisinki. 



Tilaudhiniiat: toimitukselta suoraan dlattaesis Vi v, lO: — ; Vt v- 

$: $o; postin kantta tiiattaeasa Vi v. to; Scy, Vi v, $1 6a 

Hnom.l 8SSiiii5H5mjydet jikelusaa pyydetään heti ilmoittauiaaii anian- 

omake«ti tilanspaikkaat] tai toimitukselle. 



VALVOJA 



KAHDEKSASKOLMATTA VUOSIKERTA 



1908. 



TOIMITUS: 

E. N. SETÄLÄ. ZACH. CASTREN. KUSTAVI GROTENI^^ELT. 
O. MANNINEN. HELMI SETÄLÄ. ALPO SILANDER. 
V. TARKIAINEN. 

AVUSTAJIA: 

JUHANI AHO. A. H. BEBGHOIiM. K. B. BBOTHERUS. J. FOBSMAN, A. a-ROTEII4T<KI.T. 

J. OITSCMEBnS. HJ. TTATrr., o. A. HAHTABI. liAUBI HBNDEUl YBJÖ HTEN. 
OLAF HOM^K. TEKLA HITLTIN. K. F. laNATIUS. 8ANTBBI XNO-MAK. AlHiQ KALLAB. 
A. KALLIO. K. F. KABJALAINEK. OUST. KOMPPA. KAABT.F. KBOHN. K. S. LATTHIXA^ 

EINO LEINO. N. TTATTTTA y. MALINEN. AINO MALMBEBO-. KUST. MSLANDElL 
TTpannrr OJANSUTT. TEITVO PAKKALA. TH. BEIN. O. BELANDEB. HEIIKXI REKVjLLL. 
M. BUUTH . VÄINÖ SALMINEN. M. SOININEN. H. SUOLAHTI. W. BOdS^BHJSLM- 
K. TALLQVIST. J. J. TIKKANEN. YBJÖ WICHMANN. Y, M. 



->-«> 



--<— 



HELSINGISSÄ 1908, 

SUOM ALASEN KIRJALLIS. SEURAN KIRJAPAINON OSAKEYHTIÖ 



■^^^'■■1 



m' 



i^fiLT /C 3/. ^ ('■ J 



HARVARD^ 

[universityI 

LIBRARY 



r 



Ainehisto. 



Kirjoituksia valtion, yhteiskunnan, tieteen, kiijalli- 
sunden ja taiteen aloilta. 

A^kti'RtHW(tU, Aii$4>, Suomalaineö laulu näyttämö 217 

Siam^ft, Htnry^ Herculaneuni ,,,..,..,..,.,*., 577 

Braufty O., Leo Tolstoi , * * ,♦..,..,.. 497 

Br(auH}, Ö.t Taistelut I tam erc d m aak uunissa *....,,,/ 468, 614 

CashriH^ Zach,, Maailmankatsomuksen etsimisen taTpecllisuus 516 

Cfaiirht>, Z.y (Leo Tobtoita koskevan kirjoituksen johdosta) . . , . , z^% 

Erkh, R.^ KansainvUisoikeudellLnen takuu ja sen tarkoitus . . , , , 83 

, Parlara en talisesta hajoituksesta . . . , 339 

Finmtt yaimari^ Kansallisteatteri . , , , 70 j 

-^ Victorien Sardou , 79S 

1 Teatterikys\Tiiyksiä 44^ 535 

Friedmann, Hermann, Richard Wagner ja Wagnerihaihi 161 

Grip£n^ergf G. A., 1808^1809 vuosien sotlan satavuotismuisto . , . , . 335 
Gr&Unfeit^ Arvh Eräs kiertokj-sely yhteiskuntatieteen luonnosta ja tu- 
loksista , » . ^ . , . . , ♦ . * 298 

Qfr&ttnftli)^ K., Satavuotinen muisto *...,.,, 117 

Haggren* J ff iuni, Maria, Knut Hamsun 68 j 

Bakl, yaimarit Ida Aalbergiu viis ky nimen vuotispäivän johdosta . - - . 733 

^ — ^-t Marcel Pr^vost moralistina ,,.,»., , 14 

NkHei, Fritdrieh^ (Lauselmia päiväkiijasta) . * 384 

Hällström, Etirr, RuotÄin n, s. vapaa kansansivistystyö l8a 

jUme/eti, Arvid^ Valvojan toimitukselle {Leo Tolstoista) aag 

Kanntjii}, Artt^tri, Fluomautuksia uuteen raam a lunsuomen nokiseen . , . 44 

A/W, Nuis, Katkelma Florensista, Botticelli. Suom. Y. K, 268 

, Mestari Francois Vili on. Suom. Y. K , , aSa 

Xoskeiainen, Vr/ö, Niels Kjser * . . * , . ^, . ♦ * . Ig7 

Afadehtngt Aage, Tanskan oloista . , , , ,.»,*, 767 

Meinander, ^ Ä'., Vuosien 180S— -09 sotamuistojen näyttely > . . , , 453 

Merikani&, Öskar^ Katsaus Helsingin musiikkielämään syyskaudella 1907 33 

Nu^maa, Seaeri, Holger DraehUiann .,..,,,......, 30 



II 

Ojansuu, Hiikki, Jaakko Pinnon (Suoui alaisen) ja Mattias Salamniuksen 

kotisendusta 786 

Oker-JBlom, Max, Suomalaineti siveelltsyyskirjallisnutemme . . . .119, 459 

Rein, Edv., Aiginalaisryhmien uudestasommittelu i, 100 

Rein, Th., Aavistuksista 241 

Setälä, E, N,, Mikael Agricolan muistopatsaan py8t3rttAnii8en johdosta . 321 

Setälä, Helmi, Nuorison kehit3r8aika Saksan uudemmassa kirjallisuudessa 371 

Siltala, A. J,, KehitysopiUista kirjallisuutta suomen kielellä 24 

Sminuff, V,, Uusimmasta venälfiisestä kirjallisuudesta .... 542, 601, 666 

T(allgrht), O, J., Kalevala italiaksi 638 

Suominen, Teodor, Kielten opetus ja muisti 255 

T(arkiainen), V,, Kansallisteatterin kevätkausi 390 

Toimitus, Thiodolf Rein seitsemänkymniehtävuotias 81 

Vasenius, Val/riä, Selma Lagerlöf 737 

Zaletoski, K,, Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa 350 

Öhman, Hjalmar, Sidonin sarkofagit Konstantinopolin museossa . ., • . 417 

öhquist, Johannes, Akseli Gallen -Kallela ..........*. 653, 754 



EaunokiijalliBUUtta. 

Andrejew, Leonid, Iso slammi. Suom. Iisakki La ttu 627 

Draehmann, Holger, Yö on tyyni 36 

Fröding, Gustaf, Renessanssia. Suom. Valter Juva . 125 

1 Taideteoria. Suom. Valter Juva 126 

Haggrin-Jotuni, Maria, Kyökin puolelta 285 

Kallas, Aino, Vanhan Orgin kuolema 691 

Koskelaisten^ Yrj'6, Proloogi 290 

Onerva, L,, Valkea yö 381 

Runeberg, J, L,, Döbeln Juuttaalla. Suom. Otto Manninen . . . . 802 

Siwertz, Sigfrid, Hääpäivä. Suom. Erkki Kivijärvi 476 

Tolstoi, Leo, Assyrian kuningas Assarhaddon. Suom. Jalmari Pinne 509 



Arvosteluja ja ilmoitettuja teoksia. 

Arv. 
Aarne, Antti, Verglcichende märchenforschungen .... S— n Väinö. 65 

Aisman, Orjantappurapensas V. Smimoff. 545 

Alanen, Yrj^, Kirkon ja valtion ero L. H. 489 

Almqvist, C, J. Z., AraminU May V. T. 814 

Anttila, Selma, Hallimajan nuoret Y. K. 231 

Andrejeto, Leonid, Kuningas Nälkä, Punainen nauru, Kuollut valtakunta, 
Golgata, Muuri, Valhe, Äänettömyys> Nauru, Iso slammi, Oli ker- 
ran, Horna, Sumussa, Vasili Fiveiskiu elämä, Ihmisen elämä. 



III 

Bleasar, Juudas Iskariot ja mflut, Tähtiin, Niin oli, Savva, Pedon 
kirous, Kertomus seitsemästft hirtetystä, Pimeys, Muistiinpanoni. 

V. Smimolf. 602, 666 

, Pimeyttä, Suom. Sandra Laihia Y. K. 813 

Apostolien tekoja ja Johanneksen ilmestys A. Kannisto 44 

Arcybaieto, Sanin — — . 557 

Ar0, £. y, Kehitysoppi nykyisellä kannallaan A J. S. 317 

Ara, y. E, ja Rosbergy J, E,, Koulun maantieto ...... L. Helle. 712 

ArrheHtusy Svante^ Maailmojen kehitys. Suom. K. H. Hällström. 

A. j. Siltala. 26 

Arthur kuningas ja hänen jalot ritarinsa. Suom. Aino Lehtonen. V. T. 400 

Aftcmieiiy Antero, Auskultantin päiväkirja .......... Y. K. 136 

Bergbom, Kaario, Kirjoitukset I V. T. 487 

, Pombal ja jesuiitat Jalmari Finne. 702 

Bisson, Aiexandre, Toisen vasikalla kyntäminen V. T. 390 

Bojtr, yohmn. Uskon voima. Suom. V. Tarkiainen .;.... Y. K. 232 

Äiti. Suom. Onni S V. T. 815 

Borg, Väinö, Miehuusajan kynnyksellä ...... Max Oker-Blom. 464 

, Nuoruusajan kynnyksellä . 464 

Brumsen, Alfred, Elämän manna. Suom. G. V. Levander. . . G. V. L. 726 

BrjMssow, Chefs d'oeuvre, Urbi et orbi . • V. Smimoff. 552 

Brotonmg, Robert, Pipa ^kr förbi. Ruots. K. G. Ossian Nilsson, . V. T. 61 

Bölsche, H^ilhelm, Eläinten sukupuu. Suom. U. B A. J. Siltala. 26 

— — , Ihmisen polveutuminen. Suom. U. B . 26 

, Kivihiilimetsässä. Suom. H. Stenberg ....... . 26 

CalamnitU' Kianto, Ilmari, Nirvana Y. K. 134 

, Sieluja kevät-yössä V. T. 395 

, Pyhä viha Y. K. 70 

Cankar, Ivar, Martin Katshur. Suom. Maila Talvio YK. 138 

Carlyle, Thomas, Entistä ja nykyistä. Suom. Wemer Andelin . . V. T. 67 

Cirikoto, Juutalaiset V. Smimoff. 549 

Z>a4^<», /". ^., Vermlantilaiset V. T. 390 

Demdet, Alphonse, Kuninkaita maanpaossa. Suom. Kasimir Leino. V. T. 309 

Dostojeufskij, F. M„ Pelaaja. Suom. H. P Y. K. 140 

Drachmann, Holger, Engelske Socialister, Digte, Derovre fra Graenscn, 
Daempede Melodier, Sange ved Havet, Ranker og Roser, Ung- 
dom i Digt og Sang, Strandby Folk, Sangenes Bog, Den hellige 
Ild, Forskrevet, Det var en Gang, Völund Smed, Hr Oluf han 
rider, Esther, Dansen paa Koldingshus, Renaessance, Tusind og en 
Nat, Hallfred Vandraadetkjald, Prinsessen og det halve Kongerige 

Severi Nuormaa 31 

Eerola, Alk., Vihurin-väreitä Y. K. 308 

Ekberg, Anna, Mitä meidän on syötävä. Suom. Anna Kurima. G. V. L. 724 

ErasUm, G,, Peräytyminen V. Smimoff. 549 

Foumitr, Alfr,, Pojillemme heidän täyttäessään 18 vuotta. Suom. Hannes 

Heikel Max Oker-Blom. 463 

Frenssen, Gustav, Vapahtejan elämä. Suom. Volter Kilpi .... L. H. 69 

Friedrich, yohann, Sonnenschule Helmi Setälä. 377 

Frödmg, Gustaf, Runoja, Suom. Larin Kyösti V. T. 568 



IV 

FuUa^ Ludvig, Nuoruuden ystÄvÄt .. .^ ..... . Jalmari Pinne 702 

Förster, Fr. fK, Osaatko elää? Suom. Rope Kojonen .... L. H. 398 

Gorki, M,, XäuIu myrskylinnusta, Toveri, Barbaarit, Viholliset, Viimeiset, 

Tunnustus, Tarpeettoman ihmisen elämä, Sotamiehet, Äiti. 

V. Smimoff. 547 

Gripenberg, BtrUl, Svarta rosor V. T. 717 

Grönberg, Amalia, Ruokatavaraoppi G. V. L. 721 

Gusew'Orenburgtki^ Isien maa V. Smimoff. 548 

HabberUm, John, Rouva Maybnmin kaksoiset Suom. Wemer Anttila. 

Y. K. 234 

Hetsi, Richard, Polveutumisoppi ja darvinismi A. J. Siltala. 26 

Heyse, Paul, Kaksi vankia. Suom. H. T. Y. K. 235 

Hindhede, M,, Ravintomme uudistus G. V. L. 722 

, Säästötaloudeljinen keittokirja. Suom. E. £. K. . . . G. V. L. 723 

Holberg, Ludvig, Talonpoika satimessa. Suom. Larin Kyösti . . V. T. 568 

, Valtioviisas kannunvalaja. Suom. Larin Kyösti . . . V. T. 391, 568^ 

Mgo, Viktor, Lucretia Borgia. Suomentanut Juhani Aho . . . . V. T. 60 
Hämäläinen, A,, Bpifanij Viisaan tiedot Pyhästä Tapanista ja syrjääneistä. 

V. T. 39Q 

Ibeen, Henrik, Helgelannin sankarit V. T. 393 

Ingman, Lauri, Konfirmatsioni eli ripillepääseminen L. H. 150 

Juikevic, Kuningas V. Sminolf. 546 

Järvi, K. A., Opettaja M. H—J. 311 

Järvi, T. H,, Olemassaolon taistelusta luonnossa . . . . A. J. Siltala 25 

Kalevala, poema epico Hnnica Käänt I. Cocchi O. J. T. 638 

Kalidasa, Sakuntala V. T. 393 

Kivirikko, K. E,, Koulun kasvioppi . A. J. S. 147 

Kjotr, Niels, Essays, B#ger og Billeder, Regnskabets Dag, I Forbi- 

gaaende, Det evige Savn, Mimosas Hjemkomst Yrjö Koskelainen 206 
Alaveness, Fredrik, Nuoruusajan ensi epäsiveellisy3rs. Suom. F. Virkkunen. 

Max Oker-Blom 462 
— — , Sukupuolinen puhtaus nuoruusvuosina. Suom. P. Virkkunen. 

JCovalJski, Sota, Orjantappurakruunu, Tuolla keltaisten ovien takana. 

V. Smimofl 549 

Kufrin, KaksinUistelu ^-548 

Lagerlöf, Selma, Peukaloisen matkat villihanhien kanssa. II. Suom. Ju- 
hani Aho H. S. 647 

Laine, K, J., Kansantiguinen sääoppi Alfred Jotuni. 571 

Lassila, Sakarias, Elämän polkuja V. T. 648 

Lassinen, Emil, Poikia, M. H—J. 312 

Lawson, Thomas IV,, Perjantaina 13 p:nä. Suom. H. P. Y. K. 140 

Leino, Eino, Maailman kannel Y. K. 811 

, Maunu Tavast, Jalmari Finne 706 

, Naamioita. II V. T. 58 

, OUi Suurpää V. T. 486 

Linnankoski, Johannes, Kirot V. T. 306 

Löken, Olaug, Lastenhoitajille ja äideille. Suom. Anni Levander. M. O — B. 572 

Madsen, Viktor, Maapallon kehityshistoria. Suom. J. E. Aro. A. J. Siltala. < 25 



MntpBSJoni, Guy de. Valittuja novelleja. I, II. Suom. Raslmir Leino. 

V. T- 137. 313 
Merelkfftifski, Kristus ja Antikristus, Tolstoi ja Dostojewski, Paavali I 

kuolema , V. Smtmoff. 556 

Aferimee^ Frosper, Carmen. Suom. Kasimir Leino . V. T. 65 

, Colomba. Suom Kasimir Leino . V, T. 63 

Meumann, Ernst, Vorlesungen zur Einföbrung in die expentnentelle Fäda- 

gogik und ihre psychologischen Grundlageai A. Gt. 71 

Meyer, Af. IVilk., Maailman luominen. Suom. U. B, , . A. J Siltala, 35 

Naidjonruf, Avdotjan elämä V, Smimoff 549 

Nordlmd, Tobias, Beethoven L. 488 

Nervander, E,, Pelkkää päivänpaisteUa V. T. 63 

Oker-Btom, Max, Koulunuorison terveydenhoito G. T. I-^ 725 

, Miehille ja nuorukaisille Max Ok er- Blom 464 

, Mitä Martta sai oppia Tohtori-enon luona maalla. , , . — — . 134 

, Muutama sana pojille, jotka ovat täyttäneet 15 vuotta . . . 464 

Tohtori-enon luona maalla , 124 

, Veneriset taudit ja kansan terveys . 464 

, Äideille ja nvoriÖe naisille. ............ . 467 

Pakkala, Teuvo, Aapinen • , . V. T. 399 

Ffptningsdor/f, E., Personallisuus. Suom. Yrjö Loimaranta . . . L. K. 405 
Frevost, Marcel, VeiU^e de Päques, Le Scorpion, Choiich*tte, Mademoi- 
selle Jaufre, Le jardin secret, Heureux m^nage, Confesgion d'uu 
Amant, Madame Colibri, L'automne d'une fetntne, Lettres de 
femmes. Domino jaune, Les äemi-vierges, Les vierges fortes, Left- 

res ä Fran<^oise, La plus faible, Un Voluptueux , Jalmari Hahl, 14 
Ramsay, Anders, Muistoja lapsen ja hopeahapsen, I, II. Suom. Knut 

Sarlin V. T. 563, 649 

Rem, Th,, Fllosofins studium vid Äbo universitet Z. C 4S1 

Reinke, Jok., Luonnonrieteellisiä esitelmiä. I. Suom. Ludv. Kesäniemi. 

A. J. S. 569 
Rolf sen, Nordahl, Maailman historia. Suom. Santeri Ingman , IL, O. L^ 514 
Sandelin, Ellen, Nuorison siveellisestä kasvatuksesta. Suom. P. Virk- 
kunen Max Oker-Blotu. 466 

Serao, Matilde, Korkokeinottelua. Suom. F. O. Wiitanen . . . Y. K. 564 

, Tanssijatar. Suom. F. O. Wiitanen ......... V. K. 564 

Shaw, Bernard, Candida ... - Jalmari Pinne. 703 

Siikaniemi, Alku Artturi, Ulkomaiden naisopistot I B. P. G. 396 

Sologub, F., Pikku piru V. Smimoff. 556 

Stall, Syhfoiyus, Mitä nuoren miehen tulee tietää Suom. Tahvo Partio. 

Max Ok er- Blom. 463 

, MitI pojan tulee tietää ....-—, 123 

Strauss, Emil, Freund Hein Helmi Setälä. 376 

Söderberg, Hjalmar, Det mörknar öfver vägen Y. K. 573 

. Pienoiskuvia Y. K. 573 

Söderhjelm, Alma, Jakobstads historia T. H. 141 

Tahno, Ahtila, Bri teitä Jalmari Finne 704 

Tarvas, Toivo, Isä ja tytär V. T. 392 

Tolstoi, Leo, Pimeyden valta , . . . Jalmari Finne 701 



VI 

Wass€rmanHf Jakoby Kertomisen taito. Suom. V. Tarkiainen . . . Y. K. 401 

Wedtkindt Frtmk, PrQhlingserwachen Helmi Setälfi. 374 

Veresa/ttv, Lääl(ärin mnis^lmia. Sodassa . . .V. Smimoff. 548, 549 

VtHer, BenjamiH, Kehitysoppi ja ihminen. Suom. V. Jokinen. A. J. Siltala. 26 

White, A. Z>., Tieteiden taistelut' Suom. A.^ J. Mela ... A. J. Siltala. 24 

Viebig, Clara, Nukkuva sotaioukko. Suom. Irene Mendelin . . . V. T. 566 

IViläe, Oscar y OnnelHnen prinssi. Suota.- Helmi Setälä . . . M. H - J. 255 

Wirth, Albrkckt, Maailmanliike ,. ............ . V. T. 815 

W0od'AUmi Afäry, Mitä nuoren naisen tulee tietää - Max Oker-Blom. 466 

-r —,Mitfi tytön tulee tietää * .123 

^-^— , Pojasta mieheksi. Suom. O. S. Hellman. . . ... . — — . 463 

— — , Tytöstä naiseksi. Suom. O. L. Hellman . 466 

SUegltTy Thtobaldy Kasvatusopin historia. Suom. W. J. Snellman. A. Gr. 559 

öhqttist^ yifhanHei, Der Pilger . . . . . . . . . . . . . H. S. 649 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 

Brandes, Georg .........'......•....... 128 

Fischer, Jodeph Robert . . . ... . . .V ". . 293 

Keltie, John Scott -. . •. . . : . . . . 40 

Tolstoi, Leo '.;........... 222 



Tietoja eri' aloilta. 

Mttutamia tietoja vanhimmista taiteilijoistamme . 491 

ParmoHm, Eino /., Vtilkanismi 404 



Suomi ulkomailla. 

»A finnek« (suomalaiset) aikakauskirjassa »Magyar iparmiiv^zet» . . . 156 
Arvosteluja suomalaisten tiedemiesten ja kixjailijain teoksista (Kaarle 
Krohn, Helmi Setälä, V. A. Koskenniemi, Bino Leino, Maria 

Haggr6n-Jotuni) . 76, 158, 159, 414, 495 

Kalevala ulkomailla ..-.,. 157 

»Maamme» laulu italiaksi 157 

Suomen runoutta italian kielellä 320 

Suomen suomenkielisestä kirjallisuudesta 319 

Suomi italialaisen runon aiheena O. J. T. 816 



VII 
Foimintoja nlkomaiseBta azkakanakiijallifluudeBta. 

Beniard Shaw ^ . . . . 73 

Karl Spittelerin «Pronietheus* ja Friedrich Nietzschen 1 Zarathustra» . . 76 

Nykyaikaisesta Venäjän kirjaUisuudeata ............. 152 

Oikea Shakespeare?, - * . 155 

Ossiatiin laulut ^ . , . , 74. 

Viime vuoden englautilaiaista romaaneiata . * 410 



Kuvia. 

Alku ja loppukoriste seki alkukijjaiB Agricolan uudesta testasi entista ja 

»Piina» kiijasta . . , . 371, 334 

Kaksitoista kuvaa Sidonin sarkofageista Konstantinopolin museossa. 419 — ^437 
:Mtkael Agricolan kuvapatsaan luonnos. (£mil H'ikiirom.) Liilekuva 5—6 

vikkoon. 

Neitsyt Maarian kruunaus .,..., (S^iHcgiäJ 276 

PUakuva Cirikowista (Karrdik.) 554 

Roomalais-etniskilainen kaupungin suunnitelma, Hippodaraotsen kau- 
pungin suunni leima, Herculaueum^ yleiskatsaus Herculaneutnin 
uudemmista kaivannoista/ Arguksen taJon puutarha , , . , 579—595 

Sandro BotticeUi (Öm^Ukimä) 270 

Seitsemän aiginalaisryhmään kuuluvaa kuvaa . . ^ . . , t — 13, loo — 116 
Sulotarten ryhmä m aal a uksea ta »Primavera» ...... (BoMiceäl) 277 



Muotokuvia, nimikiijoituksia ja facsimileja. 

Mttfft&kmtia, Ida Aalberg (i2:nnen vihon liitekuva). — Leonid Ai]drejew 
(605^671). — Balmont (550). — Georg Brandes {129). — Brjussow (551). — 
a W. Bruncrona, F. G. Wrede, C. F. Tavast C W. Malm, A. Kocfee, G. M. 
Duncker, R C Charpentier, G. J, v. Willebrand (455). — tainko w (547). ~ 
Holger Drachmann (30). ^ Joseph Robert Fischer (295)- — Akseli Gallen- 
Kallela (lunnen viion liitekuva]. ^ Gorodetski ^552). — Knut Hamsun 
(685). — Katnenski (548). — John Schott Keltio (42). - Niels Kjser (aog). 

— Kuprin {553). — Selma Lagerlöf 1739). — Merezkov^ski (549^ -^ Thiodolf 
Rein (liitekuva ueen vihkoon). — Victorien Sardou (799). — Ökitaljets (545), 

— Leo Tolstoi (^liitekuva giteen vihkoon). — Leo Tolstoi puolisoineen (333), 

— Richard Wagner (169). — Vereäfljew (546), 

Nimikirjoiiuksia. Ida Aalbergin (liitekuvassa). — Leonid Andrejewiii 
(605), Georg Bradensin (T33). — Joseph Robert Fischerin (297). — Aksel 
G aU^n- Kallelan (liitekuvassa). — John Scott Keltien ^43). — Niels Kjsrin 
(316). — Selma Lagerlöfin (739), — Th, Reinin (liitekuvassa). — Leo 
Tolstoin (226). 

Fa€iimilij^, Georg Brandesin kiijeestS (3 30^ — L^o Tolstoin kirjeestä 
(337). — Kreivi Bu3thciwdemn j uhat uksesta, (aukeama 118 — "19)» ^ Niels 
Rjsnn kirjeestä {316). 



mi 




Kuva j. Af aion temppeli Aiginassa (itäpuoli). 



AIGINALAISRYHMIEN UUDESTASOMMITTELU. 

Kirjoittanut 
EDV. REIN. 



I. 

Viimeksikuluneen lokakuun puolivälissä tiesivät sanomalehdet 
kertoa, että tunnettu Miinchenin Glyptoteekin johtaja ja yliopiston- 
professori Adolf Furtwängler äkkiä oli kuollut tutkimusmatkalla 
Kreikassa 54 vuoden ikäisenä. Sanoma tuli aivan odottamatta niille, 
jotka mielenkiinnolla olivat seuranneet etevän tiedemiehen toimintaa, 
ja kaikille oli selvää, että Furtvvänglerin poistuminen merkitsi suurta 
tappiota kreikkalaisen arkeologian ja taiteen tutkimukselle. Ja var- 
sinkin vaikutti viesti masentavasti niihin, joilla vain paria, kolmea 
kuukautta ennen oli ollut tilaisuus nähdä tuo näköjään täysissä voi- 
missa oleva mies ja kuulla hänen samalla harvinaisen runsassisältöistä 
ja ihanteellista esitystään. 

Valvoja 1908, i. . 



EDV. REIN. 



Adolf Furtwängler herätti jo nuorena huomiota useilla erikoistutki- 
muksilla, jotka käsittelivät erinäisiä aineita muinaiskreikkalaisen taide- 
historian alalta, jonka ohessa hän myös julkaisi teoksen Mykenasta löy- 
detyistä saviastioista. Käytännöllisenä arkeologina hän toimi ottamalla 
osaa tunnettuihin Olympian kaivauksiin, joiden tieteellisiä tuloksia jul- 
kaistaessa hän sai tehtäväkseen kuvailla sikäläisiä pronssilöytöjä. Tul- 
tuaan noin kolmenkymmenen vuotiaana nimitetyksi ylimääräiseksi pro- 
fessoriksi Berlinin yliopistoon, hän yhä jatkoi erinomaisen tuotteliasta 
tieteellistä työtään. Niinpä hän — viitataksemme vain muutamiin hä- 
nen teoksiinsa — teki luettelon Berlinin Antiqvariumin säilössä olevista 
vaaseista sekä julkaisi huomattavan teoksen, jonka aineena olivat eräät 
Kreikan veistotaiteen mestariteokset. Ja kerrassaan uranaukaisijana 
hän esiintyi toimittaessaan komean antiikisia gemmejä käsittelevän 
teoksen, jossa kauan laiminlyötyä antiikista pienoistaidetta ensi kerran on 
todella tieteellisellä tavalla käsitelty. Viimemainitun teoksen ilmestyessä 
(v. 1900) Furtvvängler kuitenkin jo oli vakinaisena professorina Miin- 
chenissä, jonka yliopistoon hänet oli kutsuttu v. 1894. — V. 1903 
hän muun muassa toimitti kaivauksia muinaisessa Orkhomenoksessa 
ja esitti näiden tutkimustensa tuloksena vanhan ajan historialle ja 
kultuurille erittäin tärkeitä johtopäätöksiä. Monta mieltäkiinnittävää 
kysymystä oli hänellä sitäpaitsi tutkittavanaan, kun odottamaton 
kuolema tempasi hänet pois. 

Teoksissaan Furtwängler esitti uusia, usein rohkeita ja hämmäs- 
tyttävää, mutta silti hyvin perusteltuja väitteitä. Hänen tieteellisestä 
toiminnastaan kuvastuu tarmokas, verrattoman työkykyinen sekä 
ainettaan harvinaisessa määrässä hallitseva mies, ja useimmat hänen 
teoksistaan ovat suuremmallekin yleisölle mieltäkiinnittäviä. 

Pysyväisimmin tulee kenties kuitenkin vastaisuudessa Furtvväng- 
lerin nimi olemaan suuren yleisön tietoisuudessa liittyneenä maailman^ 
kuuluihin y,aiginalaisryhmiin*' ^ joiden yhteydessä hän aina tulee mai- 
nittavaksi kreikkalaisen taiteen historiassa, ja hänen nimensä alati 
säilymään varsinaisten ammattipiirienkin ulkopuolella. Hänen merki- 
tyksensä mainittuihin ryhmiin nähden on nimittäin kerrassaan mul- 
listava: koko käsityksemme niiden sekä yleisestä sommittelusta että 
yksityiskohdista on hänen kauttansa täydellisesti muuttunut toisen- 
laiseksi ja tullee kaiketi toisenlaisena pysymään. Sillä joskin vastainen 



Aiginalaisryhmien undestasommittelu. 



tutkimus joissakin kohdin saattaa muuttaa Furtvvänglerin käsitystä, 
ei liene kuitenkaan epäilystä siitä, että hänen uudestasommittelunsa 
pääasiassa on osunut oikeaan. 



„Aiginalaisryhmät" muodostaa, kuten tiedetään, kaksi sarjaa 
marmorista veistettyjä muinaiskreikkalaisia vartalokuvia, jotka nyky- 
jään ovat asetettuina erityiseen huoneeseen, n. s. „aiginalaissaliin", 
Miinchenin Glyptoteekissä, minkä arvokkaimpana koristuksena ne 
ovat. Alkujaan ne ovat kuuluneet erääseen vähäisen Aigina saaren 
koillisosassa aikoinaan sijainneeseen doorilaiseen temppeliin, missä 
niiden paikka on ollut, toisen ryhmän sen läntisessä, toisen sen itäi- 
sessä päätykolmiossa. 

Mainitun temppelin raunioista löysi ne muinaisjäännökset, joista 
kaksi puheenalaista ryhmää on kokoonpantu, pian sata vuotta sitten 
retkikunta, jonka osanottajista mainittakoon kaksi nuorta, kreikkalaisen 
taiteen innostuttamaa arkkitehtiä, englantilainen C. R. Cockerell ja 
saksalainen Haller von Hallerstein, jotka opintoja varten oleskelivat 
Atenassa ja sieltä käsin huhtikuussa v. 1811 olivat tehneet matkan 
läheiseen Aiginan saareen tutkimaan sikäläisen temppelin raunioita. 
Ja heidän intonsa olikin saanut loistavan palkan. Sillä heti kun he, 
voidakseen paremmin mitata rakennuskappaleita, olivat liikutelleet 
syrjään ensimäisiä esineitä, löytyi niiden alta — tuskin kolmen jalan 
syvyydestä, kuten Cockerell muistiinpanoissaan kertoo, joukko ihania 
veistoteosten katkelmia, ensin kaksi päätä, sitten muita jäseniä sekä 
torsoja, kunnes muutaman päivän kuluttua oli koottuna kaikki, mikä 
tätä nykyä on Miinchenin Glyptoteekissä nähtävänä. 

Löytö herätti heti tavatonta huomiota, ja muinaisjäännökset sai 
sittemmin, monet vastukset voitettuaan, ostamalla haltuunsa Baijerin 
silloinen kruununperillinen, myöhemmin kuningas Ludwig I, tuo ihan- 
teellinen klassillisuuden ihailija ja lämmin taiteen suosija, joka pää- 
kaupunkiinsa kaikiksi ajoiksi painoi taiteellisuuden leiman. Hänen 
toimestaan veistoteokset vietiin Roomaan, jossa ne annettiin mainion 
THORVALpSENin korjattaviksi ja täydennettäviksi. Tämä työ, jossa tai- 
teilijalla oli käytettävänään Cockerellin tiedonantoja, suoritettiin ensin- 



BDV. REIN. 



mainitun atelierissä Roomassa w. 1816—1817; Thorvaldsenin rinnalla 
oli työtä johtamassa kuvanveistäjä Martin Wagner \ ja marmorista 
valmistettaessa yartalokuvia toimi sen lisäksi joukko apulaisia. 

Korjattuina veistoteokset luonnollisesti vetivät entistä vielä enem- 
män huomiota puoleensa. Todistuksena siitä saattaa muun muassa 
mainita, että yksin meilläkin, kaukana Suomessa, jo v. 1820 on 
Turussa ilmestyvän Mnemosyne lehden monessa numerossa jatkuva 
kirjoitus, jossa Cockerellin kertomuksen nojalla tehdään selkoa löy- 
döistä ja lavealti selvitellään veistoteoksien merkitystä arkeologiselta, 
historialliselta ja esteetiseltä kannalta. 

Vasta V. 1828 täydennetyt taideteokset vihdoin saapuivat määrä- 
paikkaansa, Miincheniin, missä ne Glyptoteekin lopullisesti valmistuttua 
V. 1830 ovat olleet yleisön nähtävinä. Ja siitä pitäen ne tietenkin 
vielä suuremmassa määrässä joutuivat taidearvostelun esineiksi. Suu- 
reksi osaksi niitten nojalla taidehistorioitsijat muodostivat käsityksensä 
kreikkalaisten päätyryhmien yleisestä luonteesta, ja juuri niitten perus- 
teella he ovat määritelleet n. s. aiginalaisen tyylin tunnusmerkit — 
tyylin, joka kreikkalaisen kuvanveistotaiteen kehityksessä edustaa 
vanhemman (n. s. arkaisen) taiteen loppuastetta. Sen tunnusmerk- 
kinä on pidetty jonkunmoista naturalismia, joka ilmenee ruumiin- 
osien anatomisentarkässa muovailussa, ja idealismin puutetta, joka 
osoittautuu varsinkin kasvojen jäykissä ilmeissä ja huulten sielutto- 
massa hymyssä. Yksityiskohtien tarkassa käsittelyssä on tahdottu 
huomata jälkiä pronssitekniikistä, jolla alalla tiedetään aiginalaisten 
olleen mestareita. 

Sellaisina kuin molemmat ryhmät tätä nykyä ovat MQnchenin 
Glyptoteekissä, on niiden sommittelu seuraava. 

Keskellä länsipäädyn ryhmää (ks. kuva 2), joka yleensä on parem- 
min säilynyt kuin itäpäädyn, edellisessä kun on kokonaista kymmenen 
vartalokuvaa, jälkimäisessä vain viisi, on Pallas Athene, vasemmassa 
kädessä kilpi, oikeassa keihäs, ikäänkuin ohjaten taistelun menoa. 
Jumalattaren edessä on vasemmalle päin (nim. katsojan kannalta) 



* Onpa väitetty, että työ olisi taiteilijain kesken pääasiallisesti ollut jaet- 
tuna niin, että Wagner teki varsinaisen sommittelun ja Thorvaldsen muovaili 
täydennykset marmorista. 



.K 

I 



l 



I 



I 



^ 



.8 

:5 



I 



I 

I 

.K 

I 

1 



1 



I 



EDV. REIN. 



maahen vaipunut kypäripäinen soturi, joka kuolinhaavan saatuaan 
vielä koettaa oikean kätensä varassa kohottautua maasta. Hänen 
takanaan seisoo häntä puoltava sotilas, vasemmassa kädessä kilpi, 
oikeassa vinosti alaspäin ojennettu peitsi. Toiselta puolelta Pallas 
Atheneä tulee hyökkääjä, hänkin asestettuna keihäällä ja kilvellä, 
joka jälkimäinen kokonaan peittää katsojalta hänen vasemman käsi- 
vartensa. Tässä on meillä ryhmän keskus: taistelu kaatuneesta sanka- 
rista. Näiden molempien n. s. esitaistelijain takana on kummallakin 
puolen polviltaan ampuva jousimies, joista vasemmanpuolisella on 
päässä suuri kreikkalainen kypäri, oikeanpuolisella fryygialainen (tai 
sk3^tiläinen) hiippalakki, ihonmukainen barbarinen puku ynnä housut 
sekä kupeella viini. Molempien jousimiesten jäljestä seuraa kummal- 
lakin puolella eteenpäin kyykistyvä sotilas; niistä vasenpuolinen ojentaa 
keihästään eteenpäin, oikeanpuolinen taas kohotetulla oikealla kädellään 
pistää miekallaan eteensä. Uloimpana, päätyjen kummassakin kul- 
massa on vihdoin maassa makaava, haavoittunut ja aseeton soturi. 
Itäpäädyn ryhmästä (ks. kuva 3) on aiginalaissalissa nähtävänä 
ainoastaan viisi soturia, jotka ovat sijoitetut kukin omalle jalustalleen: 
mitään eheää päätysommitelmaa ei tässä ole saatu aikaan. Luettelemme 
henkilöt siinä järjestyksessä, mihin ne ovat asetetut. Uloinna on polvil- 
taan ampuva jousimies. Hänen edessään on maassa, pää keskustaa 
kohti, partasuinen kilpeensä nojaava kaatunut soturi. Keskellä seisoo 
jykevä keihässoturi, jonka edessä makaa toinen sankari selällään, 
vasen käsi kilven päällä, oikeassa kohotettu miekka, ja viimemainitun 
takana syöksyy vihdoin esille aseeton, alaston nuorukainen, joka 
kurottautuu eteenpäin vetääkseen puoleensa kaatuneen. 

Vuosikymmeniä nämä ryhmät ovat nauttineet yleistä ihailua, 
ja puhumatta muutamista häilyvistä epäilyksistä ja sinne tänne teh- 
dyistä muutosehdoituksista, joista kohta enemmän, katsoivat ammatti- 
miehetkin kauan aikaa Thorvaldsenin ja Wagnerin sekä yleissom- 
mittelua että yksityisiä täydennyksiä pääasiassa paikkansa pitäviksi. 
Niinpä pidettiin länsipäädyn ryhmää, sittenkuin Cockerell oli siihenkin 
ehdoittanut lisättäväksi samanlaisen kaatunutta puoleensa vetävän 
nuorukaisen, kuin mikä oli itäpäädyssä, tässä täydennetyssä, yksitoista 
henkeä käsittävässä muodossaan täydellisenä. Siihen käsitykseen vai- 



Aiginalaisryhmien uudestasomtnittelu. 



kutti osaltaan paljon tunnetun filologin WELCKERin v. 1849 lausuma 
arvostelu ryhmästä, jota hän piti kaikin puolin eheänä. Oltiin yli- 
malkain sitä mieltä, että yksityiset vartalokuvat olivat saaneet juuri 
sen paikan, mikä niillä kerran oli temppelinpäädyssä ollut. Lisäksi 
tuli, että kun aiginalaisryhmät aikoinaan annettiin itse Thorvaldsenin 
täydennettäviksi, oltiin — ja täydellä syyJlä — sitä mieltä, ettei moinen 
tehtävä silloisissa oloissa olisi sen parempiin käsiin voinut joutua. 
Ja verrattuna siihen kevytmielisyyteen, millä edellisillä vuosisadoilla 
monasti oli antiikisia taideteoksia korjailtu, esiintyvät asiantuntijain 
lausunnon mukaan Thorvaldsenin korjaukset kylläkin edullisessa va- 
lossa. Mutta pahan erehdyksen tekivät täydentäjät siinä, etteivät täy- 
dennyksiinsä käyttäneet kipsiä, niinkuin heitä neuvottiin, vaan marmori- 
kappaleita, mitkä niin lujaan liitettiin alkuperäisiin osiin, ettei niitä 
voi, jälkimäisiä särkemättä, irroittaa. Samoin kiinnitettiin länsipäädyn 
vartalokuvat niin vahvasti samaan jalustaan, että niitten keskinäistä 
asemaa ei voida muuttaa. Mahdollisesti tehdyt erehdykset tulivat siten 
ikiajoiksi jäämään muuttamatta. 

Täydennys- ja korjausehdoituksia on tehty useampia ja niitä 
tehtäessä on muun muassa otettu varteen se verrattain runsas 
kokoelma veistokuvakatkelmia — kahdeksattakymmentä kappaletta — , 
jotka aiginalaisryhmien ensimäiset löytäjät jo ottivat talteen, mutta 
joita Thorvaldsen ja hänen apulaisensa eivät saaneet sommitelmaansa 
sopimaan ja jotka nekin ovat aiginalaissalissa nähtävinä. 

Tällöin on ylimalkain lähdetty siitä oletuksesta, että molempien 
päätyryhmien aihe on ollut sama — taistelu kaatuneesta sankarista — 
ja komppsitsioni hyvin samanlainen; ovatpa muutamat tutkijat arvelleet 
täydellisen vastaavaisuuden niissä vallinneen. Niinpä oli säilyneistä 
katkelmista selvää, että itäpäädynkin keskellä oli Pallas Athene, jonka 
asento tosin oli jonkun verran levottomampi kuin läntisessä; kun hän 
viimemainitussa verrattain rauhallisesti kohottaa keihästään, on arveltu 
hänen edellisessä ojentaneen sitä vihollisia vastaan (Overbeck). Edel- 
leen on otaksuttu, että jumalattaren edessä tässäkin on ollut kaatunut, 
jota toinen keihäsmies toista vastaan puoltaa j. n. e. 

Niistä muutosehdoituksista, joita aikojen kuluessa on tehty, 
tahdomme vain viitata seuraaviin. Jo Cockerell, joka alussa suuresti 
kiitteli Thorvaldsenin täydennyksiä, lisäsi, niinkuin jo mainitsimme. 



8 EDV. REIN. 



myöhemmin läntisen päädyn oikealle puolelle samanlaisen kaatunutta 
kohti eteenpäin kurottautuvan henkilön kuin se, mikä oli itäpäädyssä 
— muutos, joka ylimalkain saavutti hy^^äksymistä. Kun hän sitä- 
vastoin vaihtoi keskenään polvistuvien keihäsmiesten ja jousimiesten 
paikat, niin tämä muutosehdoitus pitkiksi ajoiksi jäi huomiota herät- 
tämättä. 

Vasta kun Friederichs v. 1868 uudestaan ehdoitti mainittujen 
keihäs- ja jousimiesten vaihtoa, tämä saavutti yleisempää kannatusta. 
Kyykistyvät keihässoturit hänen mukaansa polvistuvat seisovien esi- 
taistelijain taakse, koska muka odottavat vuoroaan hyökätäkseen esiin. 
Mitä itäpäätyyn tulee, Friederichs ehdoitti, että se kaatunut, joka 
makaa selällään, siirrettäisiin vasemmalle. 

Samalle kannalle asettui näihin kysymyksiin nähden samoihin 
aikoihin myös Brunn, joka sitäpaitsi teki itäpäädyn suhteen sen tär- 
keän muutoksen, että siirsi säilyneen jousimiehen (n. s. Herakleen) 
vasemmalta oikealle sivustalle. 

Suurta huomiota herättivät venäläisen arkeologin PRACHOwin 
1870-luvun alkuvuosina tekemät perusteelliset tutkimukset, joilla hän 
koetti todistaa, että jumalattaren kummallakin puolella alkujaan oli 
molemmissa päädyissä ollut eteenpäin kurottautuva henkilö, joten 
yhden ainoan, itäpäädyssä säilyneen lisäksi niitä tuli kolme uutta. 
Nämä henkilöt hän sijoitti kummassakin ryhmässä lähelle jumalatarta 
esitaistelijain eteen. Tärkeä havainto oli niinikään se, että Prachovv 
huomasi mainitulla itäpäädyn henkilöllä, jonka käsivarret Thorvaldsen 
oli täydentänyt, alkujaan olleen kädessä kypärin, mikä seikka muutti 
situatsionin merkityksen. Hän otaksui nimittäin että puheenalainen 
henkilö ei ainoastaan koeta vetää puoleensa kaatunutta, vaan on jo 
ottanut hänen kypärinsäkin. Mitä jousimiesten ja kyykistyvien keihäs- 
miesten keskinäiseen asemaan tulee, niin Prachovv asettui samalle 
kannalle kuin Friederichs ja Brunn. Lopuksi Prachovv vielä asetti 
selällään makaavan vasemmalle, aivan jumalattaren jalkojen eteen. 

Jo Prachow oli puhunut aukosta, joka hänen mielestään jäi 
länsipäätyyn. Sitä aukkoa koetti Lange, joka, ylimalkain nojautuen 
Prachovviin, esiintyi v. 1878, täyttää, sovittamalla molempiin ryhmiin 
edellisten lisäksi vielä yhden esitaistelijan kummallekin sivustalle. Ja 



Aiginalaisryhxnien audestasommittelu. 



samoinkuin jo aikaisemmin oli tehty, niin hänkin asetti kyykistyvät 
keihäsmiehet jousimiesten eteen, mutta toisesta syystä kuin muut. 
Langen mukaan edellisten tehtävänä on suojella jälkimäisiä. Prachowin 
kanssa oli hän yhtä mieltä siinä, että asetti kumpaankin ryhmään 
kaksi eteenpäin kurottautuvaa henkilöä. Sitävastoin hän pätevillä syillä 
todisti, että Friederichs ja Brunn eivät olleet oikeassa siirtäessään 
itäpäädyn selällään makaavan vasemmalle. Samoin hän vastusti n. s. 
Herakleen siirtämistä vasemmalta oikealle puolelle. 

Muuten on Langen sommittelu siinäkin kohden merkillinen, että 
hän asettaa henkilöt kahteen eri tasoon, niin että toiset tulevat lähem- 
mäksi katsojaa, toiset kauemmas hänestä, koettaen siten saada aikaan 
perspektiviä ja maalauksellista vaikutusta. Niinpä tulevat hänen olet- 
tamansa uusi pari seisovia keihässotureita ynnä jousimiehet olemaan 
sisemmässä tasossa. 

Langen muutosehdoitukset saavuttivat kyllä muutamalla taholla 
kannatusta (Schwabe), mutta herättivät taas toisaalla jyrkkää vastustusta, 
muun muassa siitä syystä, ettei katsottu olevan tilaa niin monelle 
hengelle (Julius). Ja vaikka Langen ehdoitus on toteutettu esim. 
Strassburgin museossa olevissa puheenalaisten ryhmien kipsijäljen- 
nöksissä, niin hänen muutostensa aikaansaama polemiikki, jota käy- 
tiin 1880-luvun alkupuolella, pääasiassa päättyi siihen, että käsitys 
ryhmien sommittelusta jäi sellaiseksi kuin se oli ennen Langen 
esiintymistä. 

Ylimalkain eivät yllämainitut muutosehdoitukset saavuttaneet 
täydellistä tunnustusta, jos kohta ne melkoisesti olivat järkyttäneet 
aikaisemmin vallinnutta luottamusta Thorvaldsenin korjauksiin. Moni 
yksityiskohta jäi todellisuudessa ratkaisematta; niinpä, mainitaksemme 
vain yhden esimerkin, itäpäädyn selällään makaavan soturin omitui- 
nen asento, jota semmoisenaan ei katsottu voitavan hyväksyä, jäi 
lopullisesti määräämättä. 



Sillä kannalla lienee pääpiirteissään käsitys aiginalaisryhmistä 
ollut, kun Furtwängler v. 1901 ryhtyi rekonstruktsioniyritykseensä. 
Meillä ei ole ollut tilaisuutta tarkemmin saada selville, mikä oli hänen 



10 EDV. REIN. 



kantansa erinäisissä tähän kuuluvissa kysymyksissä ennen mainittua 
aikaa. Ainakin vielä v. 1898 ilmestyneessä supistetussa laitoksessa 
hänen yhdessä LJRLTCHsin kanssa aikaisemmin julkaisemaansa Denk- 
mäler der griechischen und römischen Skulptur nimistä teosta hän 
esim. hyväksyi molemmat kummaltakin puolelta eteenpäin kurottau- 
tuvat, olipa niiden aikomus sitten ryöstää kaatuneen aseet tahi vetää 
häntä puoleensa. 

Emme myöskään tunne, mikä seikka lähinnä antoi Furtwäng- 
lerille aihetta käymään käsiksi aiginalaisryhmiin. Luultavasti hän 
siirryttyään Miincheniin ja päästyään entisen opettajansa Brunnin 
jälkeen Glyptoteekin johtajaksi entistä perusteellisemmin tuli tutki- 
neeksi niitä. Näitä tutkimuksia tehdessään hänelle nähtävästi selvisi, 
että oli tehtävä kaivauksia itse temppelin paikalla, jotta mahdollisesti 
voisi löytyä joitakin päätyryhmiin kuuluvia katkelmia, jotka ensimäi- 
siltä löytäjiltä olivat jääneet huomaamatta. Niinpä hän matkusti 
Kreikkaan v. 1901 ja aloitti kaivauksiaan Aiginassa saman vuoden 
huhtikuussa. Eikä hän toiveessaan pettynytkään. Sillä retki, jonka 
Baijerin prinssi-hallitsija Luitpold, sukunsa traditsioneja ja varsinkin 
isänsä Ludwig I.n taiteellisia ja arkeologisia harrastuksia seuraten 
teki mahdolliseksi, tuli hyvin tuottavaksi. Temppelinraunioiden sorasta 
löytyi näet suuri joukko uusia katkelmia, jotka monessa kohden ovat 
ratkaisevasti vaikuttaneet Furtwänglerin käsitykseen. Ne säilytetään 
osaksi Atenan kansallismuseossa, osaksi Aiginan kaupungin paikallis- 
museossa; Miinchenissä taas ovat niistä tehdyt kipsijäljennökset näh- 
tävinä. Kaivauksia, joita jatkettiin kolmena seuraavana vuotena, toi- 
mitettiin suurella huolella ja ulotettiin saaren muihinkin muinais- 
muistoihin. Ja tuskin viittä vuotta siitä kun lapio ensi kertaa pistettiin 
maahan, ilmestyi komea julkaisu, Aegina, das Heiligtum der Aphaia, 
(Miinchen 1906) jossa Furtvvängler yhdessä FiECHXERin ja THiERSCHin 
kanssa tekee selkoa Aiginan temppelistä. ^ 



» Furtwängler on itse siitä tehnyt lyhyen yhteenvedon, jonka hän on 
julkaissut nimellä Die Aegineten der Glyptotfuk König Ludioigs I nach den Resul- 
täten der nentn Bayerischen Ausgrabung (Miinchen 1906). Tätä kirjasta on seu- 
raavassa suureksi osaksi noudatettu. 



Aiginalaisryhmien uudestasommittelu. 1 1 

Ensimäinen tärkeä tulos Furtwänglerio kaivauksista — tulos, 
jonka hän muuten jo v. 1901 edelläkäyvässä tiedonannossa teki tie- 
teelliselle maailmalle tunnetuksi — oli se, että hänen lopullisesti 
onnistui määrätä, mille jumalalle itse temppeli aikoinaan oli ollut 
pyhitetty. Sen ensimäiset tutkijat, Cockerell ja Haller, olivat otak- 
suneet sen olleen pyhitetyn Zeus jumalalle. Antiikin kirjallisuudesta 
tiedettiin nimittän, että Zeusta, liikanimellä „Hellenios" tai „Pan- 
hellenios" muinoin palveltiin Aiginassa. Kun myöhemmin kuitenkin 
huomattiin, että viimemainitun kultin sija on etsittävä toisesta paikasta 
saarta, nimittäin sen korkeimmalta kohdalta, s. o. Oros eli Hagios 
Ilias vuorelta, ruvettiin pitämään puheenalaista temppeliä Pallas Athenen 
pyhättönä, johon varsinkin antoi aihetta se seikka, että jumalatar oli 
kuvattu keskelle päätyryhmiä. Tämä käsitys on sitten vallinnut viime 
aikoihin asti ja on kaikissa Kreikan taidetta käsittelevissä teoksissa 
esiintynyt taattuna tosiasiana. Niinpä Furtwängler itsekin vielä v. 1898 
piti ^suurimmassa määrin todennäköisenä", että temppeli oli ollut 
Athenelle pyhitetty. 

Mutta nytpä Furtwängler löysi suuren, kahden metrin pituisen 
kiven, missä on, käännettynä ja täydennettynä, näin alkava komea 
kirjoitus: „(Kl)eiotaan ollessa pappina rakennettiin Afaialle talo ja 
alttari'' j. n. e. Sen kautta oli todistettu, että tässä paikassa oli ollut 
Afaia nimiselle jumalattarelle omistettu pyhättö. Afaia, jonka nimi 
muille kuin kreikkalaisen mytologian erikoistutkijoille lienee jotenkin 
outo, oli Aiginan paikallisjumalatar, joka seitsemännellä, kuudennella 
ja viidennellä vuosisadalla e. Kr. näkyy mainitussa saaressa nautti- 
neen suurta kunnioitusta. Olemukseltaan Afaia todennäköisesti kuului 
samaan jumaluusryhmään kuin Artemis ynnä ne lukuisat olennot, 
jotka tästä jumalattaresta ovat eronneet ja muodostuneet itsenäisiksi; 
nähtävästi myöskin Afaia, niinkuin mainitut jumalattaret, oli jonkun- 
moinen kasvullisuutta ja hedelmällisyyttä tuottava maaemo, jota, kuten 
kulttiesineet näyttävät, varsinkin naiset kunnioittivat. Alkujaan Afaian 
palvelus näkyy tulleen Kreetasta, johon monet tosiasiat viittaavat. 
Tiedetään näet, että Aigina jo hyvin kaukaisina aikoina, oli vilkkaassa 
yhteydessä mainitun kultuurikeskustan kanssa, onpa otaksuttu (Ame- 
lung), että olisi tapahtunut varsinainen väestön siirto Kreetasta Aigi- 
naan n. s. nuoremmalla mykenalais-ajalla (vv. 1400 — 1200). Afaian 



12 EDV. REIN. 



kreetalaiseen alkuperään viittaa myös seuraava kulttilegenda. Kreetassa 
asui Britomartis niminen impi, joka tahtoi neitseenä pysyä. Kun sen- 
vuoksi Minos kuningas häntä tavoitti, niin hän heittäytyi mereen, mutta 
joutui verkkoon ja vedettiin maihin. Erään kalastajan seurassa hän 
sitten läksi merille ja joutui Aiginan saareen, mutta kun kalastajakin 
häntä rakkaudellaan ahdisti, niin hän pakeni metsäiselle kukkulalle 
ja hävisi näkymättömiin. Mutta aiginalaiset rakensivat hänelle siihen 
paikkaan pyhätön ja kunnioittivat häntä Afaian nimellä. 

Yllämainitsemamme kivikirjoituksen laadusta päättäen Furtvväng- 
ler arvelee sen olevan seitsemänneltä vuosisadalta e. Kr. ja otaksuu 
sen kuuluneen vanhaan, aivan yksinkertaiseen Afaian pyhättöön. 
Myöhemmin, kuudennen vuosisadan edellisellä puoliskolla, rakennettiin 
samalle paikalle oikea, arkainen temppeli, johon kuuluvia rakennus- 
kappaleita ja vihkilahjoja Furtvvängler on tavannut uutta temppeliä 
varten tehdystä penkereestä. Mainittu vanhempi temppeli edusti niin- 
muodoin sitä aikakautta, kuudetta vuosisataa, jolloin aiginalaiset, pääs- 
tyään vapaiksi riippuvaisuudestaan läheiseen Epidaurokseen, nä3rtte- 
livät verrattain tärkeätä valtiollista osaa, harjoittivat vilkasta meren- 
kulkua ja kauppaa, perustelivat siirtoloita ja sotivat menestyksellä 
muita valtioita vastaan, joista naapurivaltio Atena oli heidän vaaralli- 
simpia vastustajiaan. 

Tiedetään että tämä vanhempi temppeli paloi poroksi, ja Furt- 
vvängler pitää mahdollisena, että sen polttivat persialaiset ensimäisellä 
sotaretkellään v. 490 e. Kr., silloin kun heidän laivastonsa risteili 
Saroninlahden vesillä. Muuan Furtwänglerin teoksen arvostelija on 
kuitenkin huomauttanut siitä, että aiginalaiset ensimäisen persialais- 
sodan aikana vielä pitivät vihollisen puolta, jotenka ei ole luultavaa, 
että persialaiset olisivat polttaneet heidän temppelinsä; hän arvelee 
senvuoksi, että sen tekivät atenalaiset jonkun verran ennen vuotta 480. 

Oli tämän asian laita mikä hyvänsä, aiginalaiset rakensivat pian 
vanhemman rakennuksen sijalle toisen, paljoa laajemman ja komeam- 
man temppelin portaineen ja lisärakennuksineen. Ja se se juuri on, 
josta käsiteltävänämme olevat veistoteokset ovat peräisin. Rakennus 
on varmasti persialais-sotien aikakaudelta. Furtwängler asettaa sen 
rakentamisajan vuosien 490:n ja 475:n väliin ja olisi ylimalkain tai- 
puvainen asettamaan sen tämän aikakauden loppupuoleen, s. o. 480:n 



Aiginalaisryhtnien uudestasommittelu, 13 

ja 475:n väliin. Moinen rakennustyö on luonnollisesti voinut kestää 
muutamia vuosia, ja varsinkin mitä päätyryhmiin tulee, niin ne näyt- 
tävät valmistuneen toinen ennemmin kuin toinen. Viehättävältä tuntuu 
se yleisesti hyväksytty otaksuma, että lähinnä Salamiin voitto, joka 
niin suuresti kohotti helleenien kansallistuntoa, on suorastaan innos- 
tuttanut aiginalaisia pyst3rttämään uuden, entistä ehomman jumalan- 
asunnon. Olihan tuo kuuluisa voimainmitiely suoritettu lähellä Aiginan 
saarta, olivathan aiginalaiset kolmellakymmenellä nopeakulkuiselia 
laivallaan tehokkaasti ottaneet osaa taisteluun ja helleenien kesken saa- 
vuttaneet ensimäisen palkinnon urhoollisuudessa, siten pyyhkien pois 
takavuosien myöntyväisyyden tahran, ja olihan vihdoin saaren mui- 
nainen tarukuningas- Aiakos jälkeläisineen personalHsesti ottanut osaa 
taisteluun : ennen Salamiin tappelun alkua — niin kertoo Herodotos — 
lähetettiin laiva noutamaan Aiginan ja Salamiin saarista aiakideja, 
s. o. samannimisten tarusankarien ikivanhoja temppelikuvia, ja juuri 
niitä hakemaan lähetetty laiva alkoi, kuten aiginalaiset itse väittivät, 
taistelun. 

Kaikissa tapauksissa uusi temppeli oli sotaisan voitonriemun 
näkyväinen ilmaus, ja luonnollista oli, että sen päädyissä esitetyt 
aiheet tulivat nekin kuvastamaan samaista sotaista voitonriemua. 
Mutta tähän aineeseen tahdomme myöhemmin palata. 




MARCEL PREVOST MORALISTINA. 

Kirjoittanut 
JALMARI HAHL. 



Marcel Prevost kävi hengellistä koulua, ennenkuin tuli Parisin 
polyteknilliseen opistoon. Camille Vergnial, Prevosfn koulutoveri ja 
nuoruudenkumppani, on muistelmissaan viitannut kuuluisan ystävänsä 
jo koulussa ilmenneeseen vakavaan mietiskelyjm. Elämän vakava 
tarkastaminen johti hänen kirjailunsa moralistin alalle. Ikäänkuin 
tuloksena hänen alkukasvatuksestaan, jolla luonnollisesti oli hedel- 
mällistä maaperää hänen luonnonlaadussaan, kuultaa etevän psyko- 
logisen havaitsemiskyvyn ja uudenaikaisen romaanityylin ohella hä- 
nestä esiin kirkollinen piirre. Luulen kuitenkin, että Georg Brandes 
on liioitellut tätä piirrettä ennustaessaan että Marcel Prevost vielä 
aikaa voittaen voi kehittyä „ pikku kirkkoisäksi" kuten Bourget (G. 
Brandes, Samlede Skrifter, VII, s. 224). 

Tarvitsee vain verrata toisiinsa sitä loukatusta klerikalismista 
johtunutta katkeruutta ja polemisuutta, joka ilmenee Bourget'n romaa- 
nissa „L'Emigre", ja Prevosfn sovinnollista oloihin mukautumista, 
mikä kuvastuu hänen kertomuksestaan „Veillee de Päques", jonka 
päähenkilö, apotti, jotenkin huumorillisesti puhuu valtion ja kirkon 
erosta. 



Marcel Pr^vost moralistina. 1 5 

Moraalinomainen piirre pistää jo selvästi esiin Prevosfn ensi 
romaanista ^Le Scorpion". Tämän kirjan sankari on nuori mies, 
joka tulee jesuiittakouluun puoleksi oppilaana, puoleksi opettajana, 
täydentääkseen tietojaan ja saamaan kokemusta tulevasta tehtävästään. 
Kirja kuvaa muuten tämän jesuiittaoppilaan taistelua maallista rak- 
kautta vastaan, joka lopulta hänet voittaa ja tuhoaa. — Siinä jo selvä 
vastakohta henkis3'yden ja fyysillisyyden välillä, jota ristiriitaisuutta 
saattaa kaikkialla huomata Prevosfn myöhäisemmässä tuotannossa 
ja joka tuon tuostakin panee ajattelemaan Tolstoita. 

Romaani „Chonchette" astuu suorastaan Prevosfn varsinaiselle 
alalle, nimittäin naisen psykologian ja rakkaudentunteiden erittelyyn. 
Soma siinä on pikkutytön psykologia ja nuoren naisen heräävän 
lemmentunteen kuvaus, johon, kuten kirjan juoneen yleensä, vielä 
liittyy melkoisesti romantillisuutta. 

Romantillisuuden jättää kauas taaksensa seuraava romaani „Made- 
moiselie Jaufre". Joskohta siinäkin on moralistin leima, on se ehkä 
Prevost*n kirjoista se, jossa hänen taiteelliset ja kirjalliset avunsa 
sopusuhtaisimmin yhtyvät. Siinä hän on astunut aimo askeleen eteen- 
päin todellisuuden kuvauksessa — ranskalaisen pikkukaupungin elämä, 
itse kaupunki ja ympäristö kuvataan tavattoman elävästi ja havain- 
nollisesti. Kirjan päähenkilö, Camille, on pohjaltaan siveä ja viaton 
nuori nainen, joka olojen kehityksestä lankeaa ja joka täysin huo- 
mattuaan hairahduksensa, pitää itseään enemmän onnettomana kuin 
syyllisenä. Tämänvuoksi hari katsoo voivansa mennä naimisiin nuo- 
ruudenystävänsä Louiset*n kanssa. Jonkun ajan kuluttua hänen kui- 
tenkin on pakko tunnustaa entisyytensä isälleen ja miehelleen. Isä 
on leppymätön, Louiset poistuu hänen luotaan. Mutta hänen kiinty- 
myksensä ei silti lakkaa, ja hän palaa Camillen luo ja antaa hänelle 
anteeksi. Kirja päättyy surumieliseen alistuvaisuuden ilmaukseen. 
Pariskunta arvelee, että Jokainen maallinen onni perustuu sovitteluun 
unelman ja todellisuuden välillä . . . että jokaisessa pysyvässä onnel- 
lisuudessa täällä maan päällä on hieman inhimillistä pelkurimaisuutta** 
Se moraalinen aate, joka tuntuu piilevän tämän romaanin pohjalla 
ja jota Marcel tuon tuostakin saamaa, on se, että nainen ei voi 
löytää onnea muualta kuin aviosta. Prevost tosin ei muodosta itsel- 
leen mitään kuvittelua tämän onnen eheydestä. Päinvastoin osoittaa 



16 JALMARI HAHL. 



kirjan loppu, että siinäkin onnessa on heikkouksia ja puutteellisuuk- 
sia, jotka ovat kestettävät mielen alistuvaisuudella. Parissa myöhäi- 
semmässä romaanissa, nimittäin „le Jardin secret" ja „Heureux 
menage" Prevost niinikään käsittelee avio-onnen kysymystä. Edelli- 
sen sankarittarella, Marthella, on ennen aviotansa ollut kiintymys, 
josta hän on vapautunut viattomana, joskin pettyneenä ja masentu- 
neena. Hän menee naimisiin, ja vahva kiintymys liittää hänet mie- 
heensä, jonka rakkauden hän, joka ennen on ollut kunnianhimoinen, 
nyt asettaa yläpuolelle kaikkea. Yhtäkkiä hän huomaa miehensä 
uskottomuuden. Hän muistelee omaa . entisyyttään ja ajattelee, että 
vaikka hän ei olekaan antautunut toiselle miehelle, se on tapahtunut 
sentähden, ettei tuo toinen ole sitä vaatinut. Hän päättää siis olla 
miehelleen kostamatta ja antaa hänelle anteeksi, „ kuten pappi, joka 
tunnustaa uskontoa, mikä on täynnä erehdyksiä ja pettäviä dogmeja ; 
joka alussa on uskonut, mutta joka sittemmin sattumalta huomaa 
ihmeiden pettäyäisyyden ja opinkappaleiden valheellisuuden**. — „Mi- 
näkin — näin tunnustaa Marthe — olen tullut huomaamaan heik- 
koudet siinä uskonnossa, jota sanotaan avioliitoksi. Se kun perustuu 
molemminpuoliseen valheeseen, saattaa se ymmärrettävästi elää yksis- 
tään tästä molemminpuolisesta valheesta. Kuitenkin, (sen olen myös- 
kin ymmärtänyt) on hyvä, että sitä jatkuu. Se on parempi kuin 
yksinolo, ero, epäjärjestys.** — Tässäkin kirjassa sama surumielinen 
alistuvaisuus kuin edellisessä. — Cecile, naishenkilö romaanissa „Heu- 
reux menage**, on hänkin mieheensä suuresti kiintynyt, hän on tekijän 
sanojen mukaan „une äme conjugale** (aviollinen sielu). Miehensä 
on mitä uskottomin aviomies, joka usein viikkokauden viipyy poissa 
lemmenseikkailuillaan. Näihin väsyneenä hän palaa vaimonsa luo, 
joka aina ottaa hänet hyvin vastaan, jopa lohduttaa häntä, kun hän 
valittaa vastoinkäymisiään ja suree vanhuudenoireitaan. Mielen alis- 
tumista uhkuu tämäkin avioromaani, mutta tähän resignatsioniin liit- 
tyy jokunen määrä ironiaa ja huumoria. Prevost ei herkeä opetta- 
masta naisille: onni on teidän elinehtonne, hakekaa sitä aviosta, sil- 
loinkin, kun avio vain puolinaisesti tai hyvinkin puutteellisesti sitä 
tarjoaa. — Luonnollisesti sellaiset naiset kuin Camille, Marthe ja 
Cecile ovat valioluonteita, edustavat jonkunmoisia moraalisia kaava- 
ihmisiä, jommoisia todellisuudessa harvoin tapaa. 



Marcel Pr^vost moralistilla. 17 

Kosketeltuani näin jo muutamia Prevosfn myöhäisemmistä ro- 
maaneista palaan hänen aikaisempaan tuotantoonsa. Romaani ^Con- 
fession d'un Amant" oli ensimäinen Prevosfn teos, joka herätti 
huomiota; se suorastaan perusti hänen maineensa. Dumas nuorempi 
oli tämän lapsukaisen kummina. Hän näet kirjoitti siihen esipuheen. 
Dumas'n merkitys Prövosfn kehityksessä ei pysähdy tähän. Hän 
luo Prevost n myöhäisempäänkin tuotantoon jossakin määrin henkeään 
ja moralistisävyään. 

Kirja ^Confession d'un Amant" ei mielestäni psykologisesti ja 
taiteellisesti ole ^Mademoiselle Jaufre" romaanin tasalla. Edellinen 
on hapuileva ja kuvastaa mystillistä asketismia. Sen suuri menestys 
riippunee, paitsi yllämainitusta Dumas nuoremman suosituksesta, siitä, 
että se ilmestyi aikana, jolloin nuoret miehet etsivät arvokasta elämän- 
sisällystä, epäilivät uskontoa ja lempeä. Joskaan Marcel Prevosfn 
romaani ei antanut mitään selvää tukea nuorten pyrinnöille, tuotti se 
kuitenkin tyydytystä heidän mielentilansa tulkitsijana, samoin kuin 
aikoinaan Musset*n romaani „Confession d*un enfant de ce siecle". 
„Confession d'un Amant" kirjan sankari, joskaan hän ei itse löydä 
parannusta sairaalle mielelleen, tahtoo kuitenkin saavuttamansa koke- 
muksen nojalla antaa toisille viittauksia parempaan. Hän kirjoittaa 
päiväkirjaansa seuraavasti: „ Kirjoitan tätä samassa paikassa, joka on 
tarjonnut tyyssijan intohimojen! raivokkaimmille puuskauksille; mutta 
kirjoitan tätä täydellä mielentyyneydellä ja hartaudella. Tuulenviuhka 
on pyyhkäissyt sieluni yli ja on tehnyt sen paljaaksi kuin puima- 
tantereen. Nyt on puhdas se paikka, missä ovat itäneet ja versoneet 
hellät lapsuudenpy3^eeni, nuorenmiehen lempeni; tanner on valmis 
vastaanottamaan uutta viljaa. Tahdon pelastukseni kynnyksellä py- 
sähtyä muutamaksi hetkeksi luettelemaan pahojen vuosieni tapah- 
tumia. Nämä sivut ovat kirjoitetut minua itseäni varten ilman mitään 
taidehuolta, yksinomaan muistojeni pulputessa. Jos joku ne painaa 
mieleensä, ei hän niissä huomaa mitään hai vinaisia tai romantillisia 
tapahtumia. Mutta toivon että ne hänelle osoittavat paremman tien, 
joka johtaa elämän päämäärään, kuin se kalteva ja vaarallinen polku, 
jota minä olen astunut." 

Tuo „kalteva ja vaarallinen polku" on nuoren kirjan sanka- 
rin, Fredericin, suhde häntä melkoisesti vanhempaan ja naimisissa 



18 JALMARI H AHL. 



olevaan naiseen. Tämä aihe ei suinkaan ole Marcel Prevosfn kek- 
simä — häntä aikaisemmista kirjailijoista ovat esim. Benjamin Con- 
stant ja Balzac sitä viljelleet. Eikä se vielä viime aikoinakaan 
näy Ranskassa menettäneen viehätysvoimaansa. Henry Bataille on 
sitä käsitellyt näytelmässään „Maman Colibri", joka on antanut 
aihetta lukuisiin arvosteluihin ja väittelyihin. 

Frederic rupeaa vähitellen ajattelemaan miten hänen nuoruu- 
tensa kuluu, miten hän rakastaa toisen vaimoa; ja nuoren tytön kuva^ 
tytön, jota hän ei edes rakasta, herättää hänessä tunnontuskia ja 
panee hänet huomaamaan, että hän on väärällä tolalla ja että tämä 
rakkaus ei voi kestää. — Samantapaista aihetta käsittelee romaani 
„L'automne d'une femme". Tässäkin romaanissa sankaritar on rakas- 
tajaansa vanhempi toisen miehen vaimo, jonka luvaton intohimo 
saattaa turmioon. Näiden kahden perätysten ilmestyneen kirjan 
moraalinen ajatus on ilmeinen: ulkopuolella aviota solmittu into- 
himoinen suhde ei tuota onnea, ainoastaan hetkellistä huumausta,, 
jota seuraa pettymys ja katkeruus. 

Erehdys olisi se luulo, että Marcel Prevost*n kertomukset ja 
romaanit kauttaaltaan ovat jonkun moraalisen aatteen palveluksessa. 
Kertomuksessa »Cousine Laura", kolminidoksisessa „Lettres de fem- 
mes** kertomussarjassa, romaanissa „Le domino jaune" esimerkiksi 
Marcel Prevost on pääasiallisesti taiteellinen kertoja, utelias ja tarkka 
todellisuuden havaitsija, kuvaten kokemaansa yksinkertaisesti sellai- 
sena kuin hän sen on nähnj^t. Jopa hän „Lettres de femmes" kerto- 
muksissa tuntuu jos ei suorastaan rohkaisevasti, niin ainakin ymmär- 
tämyksellä hymyilevän noille pikku rouville, jotka purjehdittuaan 
avioliiton turvalliseen satamaan, lähtevät Parisissa pienille huvittelu- 
retkilleen. Mutta nämä ovat teoksia, joiden kirjoittaminen tarkoittaa 
sekä lukijan että tekijän virkistämistä ja huvittelua, kuten Prevost 
itse mainitsee „Domino jaune" kirjan esipuheessa. Muissa kirjoissaan 
hän käsittelee „suuria aiheita", sellaisia, joista voi johtaa elämän- 
ohjeita („des formules de vie"). 

Tällainen suuri aihe esiintyi jo romaanissa «Mademoiselle Jaufre", 
Sellaisen tapaamme yhdessä hänen kuuluisimpia romaanejaan „Les 
demi-vierges" Tässä kirjassa Marcel Prevost vilahuttaa eteemme 
vaikuttavia kuvia Parisin „flirtistä", sukupuolisuhteiden räikeistä puo- 



Marcel Pr^vost moralistina. 19 

lista. Nimi „demi-vierge" (puolineitonen) . on nähtävästi syntynyt 
Dumas nuoremman „Demi-Monde" näytelmän nimen vaikutuksesta. 
Muutenkin Prevost*n romaanissa saattaa huomata Dumas'n vai- 
kutusta. Mutta se on jotenkin ulkonaista laatua. PrevostfUa on 
ollut omat mallinsa, ja hän on luonut niistä itsenäisiä kuvia. 
Nämä puolineitoset ovat naisolentoja, jotka eivät suorastaan ole 
„demi-mondeja**, vaan jotk^ uhraavat siveytensä, peittäen sitä enem- 
män tai vähemmän, onnistuneesti. Kirjan „resonnööri", Hector Le 
Tessier, puhuu heistä seuraavaan tapaan: „Nuo eriväriset harso- 
hameet, joita tuossa tuokiossa tulette näkemään oopera-aitioissa, ver- 
hoavat ani harvoja vallan koskemattomia naisvartaloita! On niin paljo 

puolineitosia näiden neitosten parissa. Yhtä mahdotonta kuin 

oh tietää onko Parisin ylhäisöön kuuluva neitonen kunniallinen, on 

tietää onko hänen kompastuksensa ankaraa laatua." Näitä 

puolineitosia esittää Prevost meille useampityyppisiä: Dora Calvell, 
jolla on miltei sinisenmustat hiukset, joka puhuu kuherrellen säestäen 
puhettaan tulisilla katseilla, on kaikista naiivisin, sillä hän ei tunnu 
edes koskaan tietäneen mitä kainous on; Juliette Avresac on etu- 
päässä nautinnonhimoinen; Cecile Ambre, joka ei ole mikään kaunis, 
mutta hyvin sensualinen, näennäisesti kylmä, mutta pohjalta into- 
himoinen, mikä näkyy muutamasta katseen leimahduksesta; Made- 
leine ja Marthe de Reversier, joissa tosin ei ole paljoa personallista, 
mutta jotka silloin tällöin lausuvat muutaman ylen kiihoittavan sanan, 
jonka täydentävät hyvin kuvaavilla liikkeillä. Onnistunein ja selvä- 
piirteisin näistä puolineitosten muotokuvista on Jacqueline de Rouvre. 
Se on tässä: ^Hän oli vallan pieni henkilö, punakka ja pyöreähkö — 
silkki-iho, sinivihreät silmät, joita aina puoleksi peittivät hekkumal- 
lisen masennuksen painamat luomet, muodot jo kypsyneet, rinnat ja 
lanteet kuin puolisolla, mitä hennoin varsi, liikkeet, puheet ja puvut 
lasketun vallattomat, hameet lyhyet kuin tytöllä, niin että yhtenään 
näki hänen pyöreät pohkeensa; sanalla sanoen erikoinen ja levotto- 
maksi tekevä olento, luotu kiihoittamaan miesten pyyteitä ja vala- 
maan mielettömyyttä heidän silmiinsä ja vereensä." 

Päähenkilö kirjan naisista on Maud de Rouvre. Hänellä on 
rakastaja, Julien de Suberceaux; tätä hän, jolla muuten on jotenkin 
hillitty erootinen temperamentti, sanoo yksinomaan rakastavansa. 



20 JALMARI HAHL. 



Mutta Julien ei ole rikas — hänen tulonsa ovat satunnaisia, etu- 
päässä pelillä saavutettuja — ja Maud, vaikka onkin häneen kiinty- 
nyt, ei tahdo mennä hänelle vaimoksi, vaan kietoo pauloihinsa rehel- 
lisen ja rikkaan maalaisaatelismiehen, Maxime de Chantelin, joka on 
vallan huumautunut Maudin kauneudesta. Maudin tarkoitus on kä}^- 
tää aviota Maximen kanssa keinona komean parisilaisen elämän viet- 
tämiseen, sen ohella ylläpitää rakastajaansa ja rakkauttansa häneen, 
mikä ainakin hänen puheestaan päättäen on hänelle pääseikka. Todel- 
lisuudessa hän ei kuitenkaan ole mikään intohimoinen luonne, sillä 
rakastajansakin suhteen hän on ilmeisesti pidättyväinen. Ja tuntuu 
siltä kuin hän kavettaisi hyväkseen häikäisevää kauneuttaan ja kieh- 
tovaa olentoaan sen avulla hallitakseen miehiä ja saavuttaakseen heidän 
heikkoutensa kautta etuja, sydämensä pohjassa heitä halveksien. Hän 
ei ole suinkaan mikään tavallinen demi-mondi. . Hänessä on ylpe)rt- 
täkin. Kun hänen rakastajansa, Julien, mustasukkaisuuden vimmassa 
vähää ennen Maudin häitä tämän läsnäollessa ilmaisee hänen sulha- 
selleen, Maximelle, että Maud on hänen, Julienin rakastajatar, rikkoo 
Maud täydellisesti välinsä rakastajaansa ja karkoittaa hänet raa'asti 
luotaan. Hän on kuitenkin liian ylpeä sopiakseen sulhasensa Maximen 
kanssa tai välttääkseen Julienin syytöstä vääräksi ja eroaa myös 
Maximesta, mutta ylellisyyshaaveitaan hän ei hellitä. Hän myy 
itsensä inhoittavalle upporikkaalle juutalaispankkiirille, jonka miljoonat 
takaavat hänen pyyteittensä toteutumisen. 

Jules Lemaitre, jonka arvosteluja yleensä pidän suuressa arvossa, 
on mielestäni osunut harhaan, tekaistessaan sen sanasutkauksen, että 
Prevost „puolineitosten** kuvaajana on vain „puolimoralisti" (Impres- 
sions de Theatre, IX, s. 247). Tämä arvostelu koskee tosin suora- 
naisesti Prevost'n näytelmää „Les Demi-Vierges", joka kuitenkin 
juoneltaan ja aatteeltaan seuraa romaania. Minun käsittääkseni Marcel 
Prevost tässä teoksessaan on enemmän moralisti kuin muualla, mutta 
taiteellinen, tendensitön moralisti. Kaikki on luonnollisesti, johdon- 
mukaisesti kerrottu, moraalinen aate ilmenee olojen ja luonteiden 
kehityksessä ja moraalinesitystä on vain nimeksi, nimittäin esipuheessa 
sekä resonnöörin, Hector Le Tessierin kirjan lopulla esiintyvässä 
„puolineitosten" elämää paheksuvassa puheessa. Maud, kirjan pää- 
henkilö, on harvinaisen etevästi kuvattu, ja hän on mielestäni suur- 



Marcel Pr^vost moralistina. 21 

kaupungin yleliisyysintohimon traagillinen sankaritar. — Väitetään 
että mies aikojen kuluessa hemmoittelullaan on totuttanut naista ko- 
meiluun ja ylellisyyteen. Prevosfn kirja ei suoranaisesti viittaa tähän 
väitteeseen, mutta Maudin luonteen pohjalla piilevä ihailijoittensa 
halveksiminen pani minut lukiessani ajattelemaan, että häntä voisi 
pitää jonkunmoisena hemmoittelun nemesiksenä. 

Ei sovi kummastella, että Marcel Prevost, tuo naispsykologi ja 
erootisten kysymysten erikoistuntija on myöhäisemmissä kirjoissaan 
pohtinut feministisiä problemeja. „Les vierges fortes* kirja käsittelee 
naisasiaa. Prevost ei emansipatsionikysymyksessä tunnu asettuvan 
millekään varmalle tai jyrkälle kannalle. Hän kuvaa vallan puolueet- 
tomasti Frederiquen ja Lean emansipatsionipyrintöjä, jopa osoittaa 
niitä kohtaan myötätuntoa. Kirjan lopputulos on kuitenkin skeptillistä 
laatua. Naisten onnistuu kenties tulevaisuudessa — niin hän arvelee 
— hillitä elämää ja hankkia itselleen yhteiskunnassa uneksimansa 
asema, tulla miesten vertaisiksi ja kilpailijoiksi. Mutta ani harvojen 
onnistuu hillitä sydämensä ja aistinsa ja kuolettaa itsessään piilevää 
avion ja rakkauden kumeata vaistoa, jota voivat joksikin aikaa tuka- 
huttaa, mutta joka kerran on esiintyvä kahta voimakkaampana. 
Lopulta naiset, niin hän arvelee, huomaavat erehtyneensä kut- 
sumuksestaan, joskin kieltäytyvät sitä tunnustamasta muille kuin 
itselleen. 

Mutta vaikka siis Prevost epäilee, että todella nainen voi kehit- 
tyä tällaiseksi voimakkaaksi neitoseksi („vierge forte")» niin voi ja täy- 
tyykin olla voimakkaita naisia („des femmes fortes**), jotka rakastavat 
miehiään sydämensä pohjasta ja tervejärkisesti, kuten Molieren Hen- 
riette. Tällaisia naisia tulee järkevän nuorten tyttöjen kasvatuksen 
meille kehittää. Kirjesarjassa „Lettres a Fran9oise** Marcel Prevost 
esittää yksityiskohtaisesti millainen tämän kasvatuksen tulisi olla. 
Nuorten tyttöjen pitäisi astua ulos maailmaan ^valistuneina kaikesta** 
(»avec des clartes de tout"), valmistuneina jo aikaisesta naisen- ja 
äidinvelvoUisuuksiinsa, tarpeeksi ennakkoluulottomina ja riippumatto- 
mina valitsemaan miehensä ja muodostamaan elämänsä valistuneen ja 
vapaan valinnan mukaisesti. Sen sijaan että kasvatus estäisi nuorta 
tyttöä olemasta personallisuus, pitäisi sen päinvastoin juuri kehittää 
hänen personallisuuttaan, opettaa häntä tarkoin tuntemaan itseänsä 



22 JALMARI H AHL. 



ja herättää härtessä halua itsekunnioitukseen. Näin hän saapuisi 
avioon tietoisena tehtävästään ja kutsumuksestaan. 

Avio, siinä se tyyssija, jota Prevost siis pitää naisen menesty- 
miselle välttämättömänä^ Näytelmä „La plus faible", joka on esitetty 
»Theatre Fran^ais^ssä, lisää vielä yhden todistuskappaleen tähän 
oppiin. 

Marcel Prevosfn viime romaani „Un Voluptueux", pisin ja 
huomattavin niistä kertomuksista, jotka hän on julkaissut yhteisellä 
nimellä „Femmes", käsittelee uudenaikaista Don Juan aihetta. 

Kirjallishistorialliselta kannalta olisi hyvin houkuttelevaa seurata 
Don Juan aiheen kehitystä aina vanhasta espanjalaisesta legendasta 
ja Tirso de Molinan näytelmästä „E1 Burlador de Sevilla** meidän 
päiviimme saakka. Arvokkaita ja perinpohjaisia tutkimuksia Don Juan 
legendasta ei suinkaan puutu, sellaisia ovat esim. Don Manuel de la 
Re villan, F. Pi y Margall ja Don Filippe Picatosten Don Juan tut- 
kielmat * ; lisäksi Karl Engelin puoleksi kirjallishistoriallinen, puoleksi 
fcibliograflnen teos: „Die Don Juan-SageJ auf der BQhne" sekä 
•G. Larroumefn kaunis tutkielma „La Legende de Don Juan" (teok- 
sessa: Nouvelles etudes d*histoire et de critique dramatiqiie), muita 
mainitsematta. Mutta vain kaikkein yleisimpien kehityspiirteiden mai- 
nitseminen vaatisi eritj^isen tutkimuksensa, josta minun tässä on 
luopuminen. Jo yksistään Ranskan kirjallisuus tarjoaisi tässä suh- 
teessa ainespaljouden, joka ei tyydy ylimalkaiseen käsittelyyn. 

Romaanilla „Un Voluptueux" on silläKin esipuheensa, jossa 
Marcel Prevost täten selvittelee aihettaan: ^Seuraavat sivut tarjoavat 
lisän — vaikkapa sangen vaatimattoman — huomattavaan ja hou- 
kuttelevaan kirjalliseen tutkimukseen: nykyaikaiseen Don Juanin 
psykologiaan. Henri Lavedan toi sen näyttämölle suurella menestyk- 
sellä*. Se ansaitsisi laajaa romaania: tunnustan että jo monta vuotta 
olen hautonut tämän romaanin suunnittelua. Älkää ihmetelkö, että 
minä matkani varrella tutkiskelen sitä traagillista hetkeä, jolloin „le 
voluptueux" (hekkumoitsija) saapi kohtalolta ensimäisen varoituksen; 



* Ranskaksi kääntänyt J.-G. Magnabal yhteisellä nimellä: Don Juan et 
la critique espagnole. 

* Tarkoittaa Henri Lavedanin näytelmää „Le marquis de Priola*. 



Marcel Pr^vost moralistina. 23 

tuon aaveen — Vanhuuden — ennenaikainen ilmestyminen saattaa 
hänet toimeenpanemaan ensimäisen omantunnontutkistelunsa." 

Todella, kuten tässä esipuheessa mainitaan, on „LJn Voluptueux" 
vaatimaton lisä uudenaikaisen Don Juanin psykologiaan. Kirja tekee 
sen vaikutuksen, että se on joku katkelma Prevosfn Don Juan tut- 
kielmista. Ja todellisuudessa se onkin rakennettu jotenkin episoodilli- 
selle pohjalle. Juoni tuntuu vanhentuneelta: rikkaan kreivi Jean de 
Guercelles'n rakkaussuhde entisen taloudenhoitajansa tyttäreen, joka 
isänsä kuoltua rupeaa taloudenhoitajattareksi kreivin maatilalle. Tämä 
juoni muistuttaa melkoisesti Octave Reuillefn kirjaa „le Roman d'un 
jeune homme pauvre", on siis kulunut ja vivahtaa] vanhentunee- 
seen lehden laitaromaaniin. Tosin ei erotiikan kuvaaja Prevost 
tässäkään kirjassa kiellä lahjojaan, muutama uudenaikaisen Don Juanin 
psykologinen piirre on tarkoin havaittu ja hyvin esitetty, mutta koko- 
naisuus panee odottamaan sitä suurta Don Juan romaania, jota Prevost 
sanoo valmistelevansa. 

Marcel Prevost ei ole yksinomaan moralisti. Useimmista hänen 
kirjoistaan tosin kuultaa esiin moralistinen pohjavirtaus, mutta näissä 
kirjoissa on paljon muutakin, Lukuunottamatta hänen viime romaa- 
niansa „Un Voluptueux", josta tuon tuostakin tendensi ja «teesi* 
pistää esiin, ovat Prevosfn romaanit vapaat epätaiteellisesta tarkoitte- 
levaisuudesta. Tässä suhteessa on Prevost melkoisesti taiteellisempi 
Bourgefa. Marcel Prevost on samalla etevä milieu-kuvaaja; paitsi 
eri keskuksiin kuuluvia henkilöitä hän tarkasti ja mieltäkiinnittävästi 
kuvaa huoneiden sisustuksia ja osoittaa siinä* olevansa perehtynyt 
uudenaikaiseen taideteollisuuteen. Hänen erikoisalansa on tietysti 
sukupuolisuhteet, kaikki mikä koskee naista, tietenkin parisilaista naista, 
hänen pukunsa, tapansa ja psykologiansa. 



m 



pjip 



KEHITYSOPILLISTA KIRJALLISUUTTA SUOMEN KIELELLÄ. 

Kirjoittanut 
A. J. SILTALA. 



A. D. White, Tieteiden taistelut. Suom. A. J. Mela. Vanamon kirjoja 2. Hel- 
sinki. K. E. Holm. 1897. 

T. H. JÄRVI, Olemassaolon taistelusta luonnossa, Mukailu. Tiedettä kansalle 2. 
Helsinki. Yrjö Weilin. 1903. 

Viktor Madsen, Maapallon kehityshistoria. Suom. J. E. Aro. Tietoaarre IV. 
Porvoo. W. Söderström. 1905. 

M. WiLH. Mbybr, Maailman luominen. Miten maailma on syntynyt Suom. U. 
B. Helppotajuinen tieteellinen kirjasto I. Helsinki K. E. Holm. 1905. 

Wii*HEi,M Böi<SCHB, Ihmisen polveutuminen. Suom. U. B. Helppotajuinen tie- 
teellinen kirjasto III. Helsinki. K. E. Holm. 1906. 

WiLHEi.M BÖI3CHE, Eläinten sukupuu. Suom. U. B. Helppotajuinen tieteel- 
linen kirjasto IV. Helsinki. K. E. Holm. 1906. 

Svante ArrheniuS, Maailmojen kehitys. Suom. K. H. Hällström. Helsinki. 
Otava. 1907. 

Wilhei,m Bölsche, Kivihiilimetsässä, Suom. H. Stenberg. Helppotajuinen 
tieteellinen kirjasto V. Helsinki K. E. Holm. 1907. 

Richard Hbsse, Polveutumisoppi ja darvinismi. Suomennos. Vanamon toi- 
mittama. Helsinki. Kansanvalistusseura. 1907. 

Benjamin Vetter, Kehitysoppi ja ihminen. Kuusi esitelmää nykyaikaisesta 
maailmankatsomuksesta. Suom. V. Jokinen. Helsinki. V. Koso- 
nen, 1907. 



Kehitysopillista kirjallisuutta suomen kielellä. 



Varsin vähän on viime vuosina Valvojan palstoilla näkyn3t 
selostuksia luonnonhistoriallisista kysymyksistä. Jos koht^i luonnon- 
historialliset harrastukset viimeisen vuosikymmenen aikana oman 
äänenkannattajansa, Luonnon ystävän, välityksellä erikoisesti ovat 
kuuluville päässeet, on näillä harrastuksilla kuitenkin niin paljon 
yleisinhimillistä merkitystä, ettei yleistä kansalaissivistystä palveleva 
aikakauskirjakaan saa pysyä niille vieraana. On suuri aukko jokai- 
sen sivistyneen harrastuksissa, jollei hän edes pintapuolisesti ole tu- 
tustunut niihin tuloksiin, mihin kehitysoppi viime aikoina on tuUut. 
Tämänpä takia ei liene ilman syytä huomauttaa Valvojan lukijoille 
lyhyesti sitä suhteellisen runsasta kehitysopillista kirjallisuuttaj joka 
aivan viime vuosina on suomen kielellä — tosin melkein yksinomaan 
käännöksinä — ilmestynyt. 

Omituista on huomata juuri tuo viime vuosien rikas suoma- 
lainen kehitysopillinen kirjallisuus, kun vertaa sitä vähän aikaisem- 
pien vuosien täydelliseen tyhjyyteen. Olihan Valvojankin palstoilla 
vuosina 1894 — 1896 kolme kirjoitusta tohtori Levanderilta kehitys- 
opista, mutta koko ajalta 1897 — 1904 emme voi itsenäisinä teoksina 
tältä alalta merkitä muita kuin viimeisen luvun lehtori Melan kään- 
nöksessä ja maisteri Järven 16-sivuisen esityksen olemassaolon tais- 
telusta. Kolmelta viime vuodelta sensijaan on mainittavana koko- 
naista kahdeksan itsenäistä teosta, jotka ainakin osaksi kehitysopin 
alaa koskettelevat. 

Muutama alussa luetelluista teoksista ei suorastaan käsittele 
kehitysoppia; olemmehanpa ne vain sen takia tässäkin maininneet, 
että niiden koskettelema ala, muinaismaailman kasvi- ja eläinkunta, 
on tärkeä kehitysopinkin ymmärtämiselle. Sellaisia on Aron suo- 
mentama Madsenin Maapallon kehityshistoria, joka vain lyhyesti 
esittelee maapallon vaiheet, tietysti myös sen eläin- ja kasvikunnan, 
niihin kuitenkin vain ohimennen sovelluttamalla kehitysajatusta. Sille, 
joka tahtoo edes hiukan tutustua tähän tärkeään kehitystä tuke\^aan 
puoleen, voi tuota pikku kirjaa ensi oppaana suositella. 

Myös M. Wilh. Meyerin «Maailman luominen" omistaa yhden 
luvun elollisenkin luonnon kehitykselle, esittäen lyhyitä, usein ehkä 
lapsellisiakin kuvauksia varhaisten aikain eläimistä ja kasveista* Suo* 
mennoksen suhteen täytyy huomauttaa, kuten saman nimimerkin 



26 A. J. SILTALA. 



suomentamain, myöhemmin mainittavain Bölschen kirjain suhteen, 
ettei se todista käyttäjänsä olevan varsinaisesti luonnonhistoriaan 
perehtyneen. Hän puhuu korsikasveista tarkoittaessaan kortekasveja, 
iilimadoista juotikkaiden asemasta, sanajalkojen hedelmistä; muunnos- 
käsitettä käytetään toisessa merkityksessä kuin luonnonhistoriassa 
yleensä (s. 54, 58). 

Yksinomaan erään maakauden, kivihiilikauden, kasvistoDe ja 
eläimistölle on nimellisesti omistettu Bölschen teos „Kivihiilimetsässä", 
mutta kirja sisältää enemmän kuin nimestä voisi päättää, tekijä kun 
siihen kiehtovalla esitystavallaan, paitsi selitystä kivihiilikauden luon- 
nosta yleensä, kivihiilen synnystä ja kivihiiltä muodostaneista met- 
sistä, saa soveltumaan kasvikunnan sukupuun, kohtia eläinkunnan- 
kin sukupuusta, hauskoja esimerkkejä mukautumisesta luonnossa, 
kuvaten ihmisenkin suhdetta kehitykseen j. n. e. Sujuva suomennos 
vielä lisää kirjan viehätystä. 

Paljon astronomisen ja geologisen sisällyksen ohessa saa Svante 
Arrheniuksen teoksesta »Maailmojen kehitys" tietoja myös taivaan- 
kappaleista elävien olentojen asuinsijana ja elämän leviämisestä halki 
avaruuksien, jolla jälkimäisellä voi olla erityistä mielenkiintoa tut- 
kiessa elämän alkusyntyä maan pinnalla. 

Varsinaisesti kehitysajatusta käsittelevät sensijaan Bölschen 
kirjat «Eläinten sukupuu" ja »Ihmisen polveutuminen" sekä Hessen 
„Poiveutumisoppi ja darvinismi"; samoin ovat erikoiset kohdat kehi- 
tyksestä Melan, Järven ja Vetterin teosten sisällyksenä. 

Ei ensinmainittukaan näistä sentään kehitysaatetta kokonaisuu- 
dessaan selvittele, ja kehityksen selitystavat ovat jääneet melkein kos- 
kettelematta. Muutenkin on esitys jossain määrin sekavaa, niin hauskaa 
kuin se onkin. Niistä todisteista, joita kehitys saa muinaiseläimistön, 
yksilökehityksen, maantieteellisen leviämisen puolelta, ei paljoakaan 
puhuta. Ettei kääntäjä varsinainen luonnontieteilijä ole, voinee havaita 
siitä, ettei hän aina käytä sovittuja termejä. Hän nimittää heisimatoa 
nauha- eli pinikkamadoksi, nilviäisiä likoeläimiksi, solutumaa sydä- 
meksi eli sisuskappaleeksi. Myös puhuu kääntäjä levä„heimosta" 
ja sanoo että „parkkisieni" on sieni-itiön kaltainen. 

Paremmin voi sille, joka kehitysopin alkeisiin tutustua tahtoo, 
suositella Hessen pientä teosta, siinä kun kehityksen eri todistukset 



Kehitysopillista kirjallisuutta suomen kielellä. 27 

ja sen selitystavatkin, lähimmin darvinismi, tulevat järjestyksessä 
käsitellyiksi ja niitä erityisesti kehitysajatukseen sovellutetaan. Ke- 
hityksen selitystapoja arvostellaankin ja koetetaan kehitystä ihmiseen- 
kin sovittaa, seikka, joka arvattavasti on aiheuttanut sen kiukun, 
millä tämä kirjanen on vastaanotettu niiden taholla, jotka huutavat 
„Suomen kansan turmelemista" kaikille tieteen totuuksille. Päinvas- 
toin kuin mitä tuosta kiukusta voisi päättää, on kirjanen erittäin 
maltillisesti laadittu, ilman niitä turhia letkauksia uskontoa vastaan, 
joita kehitysopillisissa teoksissa usein näkee. Käännös on Vanamon 
toimittama, ja huomaa kyllä, että kääntäjä on ollut luonnonhistoriaa 
lukenut. Onpa kirjaan otettu silloin tällöin esimerkkejä Suomenkin 
oloista, joka tietysti lisää sen mielenkiintoa. 

Melan lyhyt esitys „darvinismista" ei koske oikeastaan ensin- 
kään darvinismia. Hauskalla tavallaan, usein pilkallisen purevasti 
tekee Mela siinä selkoa niistä mitä hurjimmista kehitysopillisista hyp- 
päyksistä, joita keskiajan kirkon miehet esittivät, ensinkään pelkää- 
mättä vaaraa uskonnolle, esim. kuinka vyötiäinen on siilin ja kilpi- 
konnan sekasikiö, kuinka, varsinkin jotta kaikki eläinmuodot saatai- 
siin mahtumaan Noakin arkkiin, uusia lajeja vedenpaisumuksen jäl- 
keenkin syntyi, kuinka kasveista kehittyi eläimiä, etenkin hanhia, 
joita sitten paaston aikaan sai syödä. Mistään kehitysopin historii- 
kista ei tämä kuvaus tahdo käydä; sen tarkoitus on vain todistaa, 
ettei kehitysoppi sodi ensinkään enemmän raamatun sanoja vastaan 
kuin oppi maan pyörimisestä auringon ympäri. 

Järven vihkonen antaa esimerkkejä elävien olentojen liiasta 
lisäytymistaipumuksesta ja siitä johtuvasta olemassaolon taistelusta, 
käsitellen siten tärkeätä edellytystä sille selitystavalle, jonka Darwin 
antoi kehitykselle luonnossa. 

Olisipa lopuksi käsiteltävänämme kaksi teosta, joiden luulisi 
herättävän paljon enempi kiukkua yllä koskettelemissamme Suomen 
kansan kaitsijoissa kuin Hessen verrattain viattoman kirjan, näissä 
molemmissa kun on päätarkoituksena kehitysajatuksen sovelluttami- 
nen ihmiseen. Lähtien myöhemmistä esi-isistä koettaa Bölsche saada 
selville ihmisen sukupuun aina alkusyntyä myöten, ja paremmin 
tuskin voinee tukea tämän pyrkimyksen oikeutta kuin Bölschen 
omin sanoin: »Oppia tuntemaan oma sukunsa, onhan se tärkein ja 



28 A. J. SILTALA. 



ylevin tehtävä, mikä tulee meille ratkaistavaksi". Niille kuitenkin, 
joita jo loukkaa puhe useasta tuhannesta vuodesta ennen Kristusta, 
ei tätä kirjaa voi suositella, väitetäänhän siinä ihmissuvunkin iäksi 
lähes miljoonan vuotta, ja tuleehan siinä ihmisen kantaisiä kirjava 
lauma. Vahinko vain, että suomennos antaa taas aihetta muistu- 
tuksiin, kuten edellämainitsemamme saman nimimerkin suomennok- 
set. Painovirheiden laskuun voi ehkä lukea sen, että Ganoideja, 
kiille- tai kiiltosuomuisia sanotaan kiintosuomuisiksi, että elin-sana 
.taivutetaan elineen, että vanha ranskalainen kehitysopin esittäjä 
Lamarck esiytyy La Marckin nimellä, samoinkuin suku Megosphaera 
samalla sivulla nimillä Magosphaera ja Magosphära; ikävämpi on, 
ettei suomentaja huoli käyttää nimityksiä, jotka ovat eläintieteessä jo 
vakiintuneet ja jotka hän heti olisi löytänyt vilkaistessaan esim. Melan 
^Koulun däinoppiin". Mitä hyötyä on esimerkiksi ollut vaihtaa ni- 
mitys päästäinen nokkahiireksi, nokkaeläin kärsäeläimeksi, barra- 
muuda salamanterikalaksi, juotikas iilimadoksi, piikkinahkaiset oka- 
nahkaisiksi, lampipolyyppi hydrapolyypiksi, kellokerä loistoketräksi 
j. n. e.; seuraus on vain, ettei sanasto pääse vakiintumaan. Sa- 
maan laskuun menevät kituset (pro kidukset), sydänkappale (pro 
solutuma); nimitys nahka onteloeläimen ulkokerrokselle tuntuu ou- 
dolta, samoinkuin ihovatsasikiö korkeampain monisoluisten ontelo- 
eläintä vastaavalle kehitysasteelle. Ei edes järjestelmälliset käsitteet 
ole selvillä, vaan puhutaan pussieläinten luokasta, haikaloja ja sam- 
pikaloja nimitetään kalasuvuksi, iiii- ja kastemadot muodostavat yh- 
den matolajin. Sivulla 67 olevan kuvan selitys samoinkuin sivulla 74 
oleva sotku siemenjyvästä ja munasolusta osoittaa myös tuota jo 
ennen huomauttamaamme kääntäjän perehtymättömyyttä luonnon- 
historiaan. Eiköhän olisi kustantajillamme syytä toimittaessaan suo- 
meksi luonnonhistoriallisia teoksia uskoa tämä toimi henkilöille, jotka 
tuntevat edes aineen ensi alkeet. 

Bölsche oli kirjassaan pannut pääpainon ihmisen eläimellisten 
esi-isäasteiden selville saamiselle, Vetter taas teroittaa nykyisen ko- 
kemus- ja syyperäisen, monistisen maailmankatsomuksen yhtenäi- 
syyttä ja varsinkin nyt käsiteltävänämme olevaan kysymykseen näh- 
den, kuinka kehitysoppi muodostaa harjan sille rakennukselle, jonka 
perusteet laskivat Kopernikus ja Newton. Ihmisen henkiset kyvyt. 



Kehitysopillista kirjallisuutta suomen kielellä. 29 

uskonto ja siveys johdetaan nekin samasta yhtenäisestä maailman- 
katsomuksesta, luonnollisen kehityksen tuloksina, osittain jo eläin- 
kunnassa häämöittävinä, samoinkuin hänen ruumiinsa tietenkin 
asetetaan yhteyteen muun elollisen luonnon kanssa. Voinee tuntua 
kovinkin arveluttavilta tekijän mietteet ihmissuvun vähäpätöisyy- 
destä maailman kaikkeudessa, hänen väitteensä siitä, ettei ole mitään 
ehdotonta hyvää ja pahaa, vaan tämäkin kehityksen alaista, ettei 
voi puhua ihmisen vapaasta tahdosta, ettei ole tulevata tuontiota j. 
n. e., mutta siitä huolimatta täj^tyy myöntää hänen siveellinen kan- 
tansa hyvin korkeaksi, ihmisen tehtävä kun on täyttää lähimmäi- 
sensä onni, mikä kanta kauniisti käy esiin viidennestä luennosta^ 
samoinkuin hänen syvästi uskonnollinen pohjansa kuudennesta. 
Niin ristiriitaiselta kuin lause tuntuukin, väittää tekijä, että vasta oikein 
ymmärretyssä kehitysopissa kristinusko pääsee todeiliseen täytäntöönsä 
ja täydellisyyteensä. 

Olkoonpa, että viime vuosina siis on vieraita kieliä taitamatto- 
millekin valmistettu tilaisuutta tutustua erääseen mitä tärkeimpään 
puoleen aikamme henkisistä virtauksista, niin kauan kuin ei ole suo- 
meksi olemassa teosta, jossa kehitysopin historialla alkaen esitetään 
ne eri tosiseikat, jotka pakoittavat meitä hyväksymään kehitysopin, 
ja ne arvelut, joilla tätä kehitystä on koetettu selittää, sekä lopuksi 
— asian erikoisen mielenkiinnon takia — sovitetaan kehitysajatus 
ihmiseen niin hyvin ruumiin kuin sielun puolesta, niin kauan eivät 
suomenkieliset luonnonhistorian tutkijat ole täyttäneet \^elvoEisuuttaan 
kansaansa kohtaan. 




1 




HOLGER DRACHMANN. 



t 



Meren runoilija, rakkauden runoilija, laulun ritari peloton ja 
moitteeton on kuollut/ 

Hän oli Tanskan, isänmaansa suurimpia, nerokkaimpia, omin- 
takeisimpia kirjailijoita sekä ensimäisiä koko aikakautensa kirjalli- 
suudessa. 

Ei ole tietenkään mahdollista muutamilla riveillä edes vaatimatto- 
man ja vajanaisenkaan kokonaiskuvan luominen Holger Drachmannista. 
Emmekä sitä yritäkään. Ainoastaan muutamiin hänen kirjailijahen- 
kilönsä ja kirjallisen merkityksensä ääriviivoihin tässä viitattakoon. 



Holger Drachmann. 3t 



Drachmannin tuotanto oli jo sen laajuuteen, teosten lukumää- 
rään ja niissä käsiteltyjen aiheiden^ monipuolisuuteen nähden suuren- 
moinen. Jo hänen tä3^ttäessään 50 vuottaan oli hänellä lähes yhtä 
monta nidosta kirjoitettuna}: runoa ja suorasanaista, näytelmiä ja 
novelleja, romaaneja ja matkakertomuksia, eikä hänen kynänsä sen- 
kään jälkeen — ikänsä viimeisenä vuosikymmenenä — ollut varsin 
joutilaana. Drachmannin suuruus ei kuitenkaan ole nidoksien moni- 
lukuisuudessa, vaan siinä, että niissä kaikissa kajahtaa suuri kirjailija. 

Nuorukaisena Brandesin hehkuvan hengen sytyttämänä hän 
1870-luvun alulla vallankumouksellisilla lauluillaan „Engelske Socia- 
lister*, „Digte" ja eräillä suorasanaisilla kertomuksillaan uursi runoilija- 
uransa. Kahdeksankymmenluvun alulla hän jo oli kohonnut Tans- 
kan realistisen suunnan johtomieheksi, ensimäisellä „kirjailijakym- 
menellään" julkaistuaan kaikkiaan 15 teosta, niiden joukossa isän- 
maallis-intomielisen, paljon luetun vaikka kenties vähemmän «drach- 
mannilaisen" „Derovre fra Graensen", lyyrilliset runokokoelmat „Daem- 
pede Melodier**, »Sange ved Havett, „Ranker og Roser", „Ungdom i 
Digt og Sang**, näytelmän „Strandby Folk" sekä sarjan tai oikeam- 
min sarjoja merimieshistorioita. 

Sittemmin jatkui hänen tuotantonsa vuosi vuodelta ehtymättö- 
mällä vuolaudella ja runsaudella: ihana runokokoelma „Sangenes 
Bog", »Den hellige Ild", romaani „Forskrevet", runoja, kertomus- 
kokoelmia sekä kokonainen sarja näytelmiä. Viimemainituista lienevät 
huomatuimpia seikkailukomedia „Det var en Gang — " (Köpenhami- 
nan Kuninkaallisessa teatterissa viime toukokuussa näytetty 200:nnen 
kerran), „Völund Smed", „Hr. Oluf han rider", „Esther", „Dansen 
paa Koldingshus", „Renaessance", »Tusind og en Nat", „Hallfred 
Vandraadeskjald" sekä „Prinsessen og det halve Kongerige**. Kaik- 
kiaan on Köpenhaminan teattereissa esitetty Drachmannin kynästä 
lähteneitä alkuperäisiä näytelmiä 23 kappaletta, jotapaitsi hän on 
näyttämölle toimittanut moniaita käännöksiä. 

Siinä pääkohtia Holger Drachmannin elämäntyöstä. Olen hänen 
teoksistaan tietääkseni maininnut ne, joita skandinaavisten kielten 
alueilla, meikäläisenkin yleisön tanskan kielen taitoisissa piireissä enin 
tunnetaan. 

Mitä sitten näissä nidoksissa näkyy niiden kirjoittajasta? 



32 SEVERI NUORMAA. 



Niissä näkyy lehti lehdeltä ennen kaikkea rohkea ja voimakas, 
kauttaaltaan oppositsionelli kirjailija, räiskyvä meteori, täynnä säke- 
niä mitä erilaatuisinta valoa, aina loistavaa, kaunista ja sytyttävää. 
Niissä helisee kielen sanomatonta suloa ja kauneutta, tyylin ja ryt- 
mien sointua verrattomasti rikkaampaa ja täyteläisempää kuin yhdel- 
läkään muulla tanskalaisista kirjailijoista. 

Drachmann oli nuoruuden ja elämän runoilija. Koko hänen 
kirjallisuutensa on oikeastaan „Ungdom i Digt og Sang". Kaikkeen, 
mitä hän kirjoitti, valautut samalla hänen ikinuori sielunsa hetken 
tunnelmineen ja mielialoineen semmoisella voimalla ja avoimella us- 
kollisuudella, että runoilijan teoksissa pitkin matkaa oikeastaan lukee 
hänen omaa sieluansa ja henkilöänsä. Näissä seikoissa, alati pulp- 
puavassa nuoruudessa ja kaikkivaltiaassa personallisuudessa onkin, 
muodon taiteellisen mestaruuden ohella, Drachmannin runouden var- 
sinainen kiinto ja erikoisuus. „Ei näkymättömänä vesi merkkinä 
vaan suuremmilla kirjaimilla kuin mitä koskaan oli Tanskassa nähty 
on hänen minänsä kirjoitettuna koko hänen runouteensa", lausuu 
Georg Brandes, joka Drachmannin „epäporvarillisuudessa" näkee 
hänen nuoruutensa ja sen kautta hänen runoutensa varsinaisen 
voiman. 

Drachmann oli nimittäin „epäpor värillinen" siinä mielessä, että 
hän, koko olemukseltaan kumouksellisena, oli alinomaisella sotakan- 
nalla kaikkea n. s. olevata, virallista, sovinnaista vastaan, kaikkea 
vastaan mikä oli mahtia ja valtaa kunhan se ei ollut — lemmen ja 
elämänilon. Hän rakasti kansaa sen arkitouhuissa, kalastajaa, meri- 
miestä, käsityöläistä, ja niitä ja meren aavaa ja uhmaa laulaissaan 
hän, herkkä romantikko ja satujen seikkailija» samalla oli luonnon ja 
todellisuuden mestarillinen runoilija. Valikoima hänen erinomaisia 
merimieshistorioitaan on myöskin suomen kielellä julkaistuna, Juhani 
Ahon kääntämänä (^Kalastajia"), valitettavasti kylläkin miltei ainoina 
suomenkielisinä näytteinä Drachmannin runoudesta. 

Lyriikassa Drachmann kuitenkin oli suurin, ja siinä hän maansa 
kirjallisuudessa pitää yksinvaltaa. Lemmen lauluissa — olkoonpa 
sitten aiheena Edith tai Suleima, Dorrit tai Snefrid, taikkapa hän 
ylimalkaan — on hänen runottarellaan varsin lukematon joukko iha- 
nia, hurmaavia sävelsointuja. Niissä heläjää kokonainen „Rhythme- 



Holger Drachmann. 33 



mylr** vienoa, säihkyvätä kauneutta, jolla ei ainakaan pohjoismaiden 
laulurunoudessa toistaiseksi ole vertaa. 

Seuraavassa muutamat säkeet näytteeksi eräästä venelaulusta 
runoilijan aikaisimmilta laulaja-ajoilta: 

Vug, o Vove, med varsom Haand 

Baaden, hvori vi glider, 

stryg den, Stromme, med kaelen Haand 

over de buttede Sider; 

kunde jcg selv 

klappe den Glut 

som sidder paa Toften og n3mner, 

over Kiudemes Hvaelv 

blot en flygtig Minut 

jeg arme, forelakede Synder: 

O da skulde min Stemmes Klang 

vaekke ai Vellyd, som slnmrer i Skoven, 

smeltende hen i en Kaerlighedssang 

med N3rmfen, med Ekko, paa 

Skraenten ved StraAdkildevoven. 

Suviset, autereiset merikuvat „Daempede Melodier" kokoelmassa, 
laulut Veneziasta, „Sangenes Bog"in „Digte fra Levanten** kaikki ne 
uhkuvat nuorta, personallista lyriikkaa, jossa tunteen eheys ja kirkkaus 
ja kielen sekä runorakenteen harvinainen kauneus keskenään kilpai- 
levat. Pyydän viimemainituista runoista liittää tähän lukijalle muu- 
tamia värssyjä. „Det er Midnat i Suleimas Kammer" ja runoilija 
haastelee rakastetulleen: 

Hvor er dine Kinder bleven blege, 
hvor er dine Haender bleven hvide, 
og hvor morkt de segraa 0jne skinner: 
ak, hvor har Du maattet laen ges, Kaere! 



Hor mig, Suleinia, mens Nattens Timer 
spinder og knytter vor Skaebnetraad sammen: 
jeg er mod Dig kun den svage, den Iille, 
og Du er min staerke Foryngelsens-Kilde! 



34 SEVERI NUORMAA. 



I 



Dog er jeg Mand — jeg blev skabt til at, ploje , 

rastlos Tilvaerelsens stridige Bolger: 

O, det er ondt nok avt faer4es de^ude 

paa Livs-Havets Stretn i en skrobelig Skude! 

Vent paa mig! bi paa mig! vogt mig dit Hjaerte! 
suk ej for ofte, saa valnes min Vilje: 
fjaemt kan jeg folge dit Hjaertes Vibreren, 
det haemmer ej sjaeldent en Mänds Navigeren! 



Jäähyväislaulu Suleimalle on tämän säteilevän runosikermän 
kaunis loppuakordi: 

Hiisker Du den Morgen saa daemrende klar? 

hnsker Du de Naetter? 
Husker Du vor Sommer? Du skylder mig et Svar — 
* Du tiei; jeg gaetter! 

Lykken har jeg ejet; den laa ved mit Bryst* 
> de tallese Gange. 

Laengslen blev tillbage; den seger efter Trest 
i en Haandfuld af Sange. 

Tag dem» disse Sange, som jubler af Lyst 

og graeder af Smaerte; 
laeg dem, h vor jeg hvilede selv, ved dit Bryst; 

gera dem ved dit Hjaerte! 



Ikke er Levanten et Paradis, 

som evigt forynger: 
O men den, som synger til Kaerligheds Pris, 

forgaeves ej synger. 

Olen siteerannut nämä moniaat palaset Drachmannia hänen 
omalla kielellään sen vuoksi, että hän ainoastaan sillä kielellä on se 
suuri ja loistava runoniekka, jota hänessä ihailemme. 

Henkilönä ja ihmisenä oli Drachmann sama „kulkuripoika", 
„Den farende Svend", jona hän runoudessaan esiintyy: levoton, 
monipäinen, täynnä vastakohtia, rakastettava rakastelija ja seikkailija 



Holger Drachmann. 35 



elämänsä loppuun saakka. Hänen runoutensa hengetär Edith, Su- 
leima — kauniilla lapsella oli monta nimeä — ei ollut vain kerran 
tiellä väikähtanyt pappilantyttö kuten Goethen Friederike Brion tai 
Petöfin aikaisin kuollut Etelka — Drachmannin runotar oli kööpen- 
haminalainen varieteelaulajatar oikeata lihaa ja verta, ja käypi hän 
innostavana, hedelmöittävänä, hurmaavana voimana kautta koko 
Drachmannin kirjallisuuden, niinkuin hän kulki todellisena ystävänä 
runoilijan elämässä. 

Drachmann ei ollut milloinkaan varsinainen aatteiden ja ohjel- 
main runoilija. Siltä puolen arvosteltuna koko hänen kirjailijatoi- 
minnassaan oli paljon ja arveluttaviakin ristiriitoja. Hän oli yksin- 
kertaisesti runoilija, lyyrikko — tanskalainen realisti ja romantikko 
samassa personassa. 

Koottuaan v. 1898 neljä varsinaisen nuoruudenaikansa lyyril- 
listä kokoelmaa nidokseksi nimeltä „Ungdomsdigte" hän teoksen esi- 
puheessa itse lausuu runoudestaan kuvaavat sanat: „Mikä sarja! 
Kuinka raikkaana ja kevyenä tuuleekaan ilma näiden soipien laulujen 
lävitse. Nuoruuden laulujen. Kysyn ihmetellen, mitkä jumalat ovat 
puhaltaneet minuun niin paljon henkistä terveyttä." Hän tuntee 
sydämensä lyönnin. „Eikä huomaa sen vieläkään heikenneen!" 

Nyt on Drachmannin sydämen sykintä lakannut. Mutta Tans- 
kan ja pohjoismaiden kirjallisuudessa se tuntuu ikuisiin aikoihin. 
Ja kaikkialla missä suurta ja kaunista runoutta rakastetaan. 

Severi Nuormaa. 




•St «s» •> »!<• »!« *!« «S» «> ♦J'» ♦!« «5i 4& «S« 



YO ON TYYNI. 



Kymmenes luku teoksesta »Den hellige Ild». 

Kirj. HOLGER DRACHMANN. 

Suomennos. 



Yö on tyyni; kostean leuto sää — lopulla huhtikuuta. Kevät 
henkäilee utuisena tuoksuna maasta, pikkupuistojen häämöittävistä 
puunrungoista ylt*ympäri tätä pientä huvilaa — kaikista pienintä tässä 
huvilakorttelissa — josta minä olen vuokrannut itselleni kamarin. 

En saa unta. Nousen ylös, pukeudun, istun avoimen ikkunan 
ääreen — katson ulos yöhön ja kuuntelen. 

On puolivaloisa hämärä, jota minä niin rakastan. Kuu on 
kääriytynyt huntuun — ja nunnamaisen kaihoisasti se katselee alas 
yli koko Fredriksbergin, jossa „täysinpalvelleet" papit ja korkea- 
arvoiset virkamiehet viettävät elämänsä hiljaisia iltoja ja hiljaisia 
öitä — terveellisessä unessa. 

Ei yhtään myöhästynyttä vaunua, ei koiraa, joka haukkuisi, 
ei yhtään yöllisen kulkijan askelten kaikua. — Kaikki on minua 
varten : huvilat, pikkupuistot, lehtokäytävät, syrjäiset puistokadut . — 
kuutamo ja Edith. 



Yö on tyyni 37 

Joka ilta minä harhailen tässä kaupunginosassa, jonka nimellä 
on hiukan ylpeä ja hiukan poroporvarillinen kaiku. Päivällä minä 
ajan mieluimmin suljetuissa vaunuissa huvilakorttelin läpi. Iltasilla 
ja yöaikaan minä kuljen kuin ^kummitus** täällä — missä Edith 
asui. 

Vaikka asukkaat ovat tuoneet kuivan poroporvaniuden leiman 
tähän kaupunginosaan — niin on näiden pikkukatujen kaikuvissa 
nimissäkin jo runoutta: sitä on noilla Urania- ja Alhambra-, Kastanja-, 
Lehmus- ynnä muilla kukoistavilla kaduilla. Täällä on minulla kevät 
kaiken talvea . . . täällä asui Edith. 

Ja nyt on kuu kääriytynyt huntuun. 



Menen ulos. Harhailen kaikki nuo hiljaiset katuryhmät ristiin 
rastiin — hitaasti, vavahdellen; nojaudun pisteaitaan, katselen veran- 
toja, pensaita, istutuksia, huvimajoja — ei yhtään huvilaa, jota en 
tuntisi ja jonka hahmoviivoja en osaisi piirtää! 

En mitään täällä tutki. Imen kaikki tunteen avulla itseeni. 
Kaikki on minulle rakasta, tuttua, rakastettua — ah, minä olen kai- 
paava sitä sittenkin, kun olen jo ammoin ollut täältä kaukana poissa 
— niinkuin minä nyt tänä yöhetkenä olen peninkulmien päässä 
näistä asukkaista, heidän pienistä puuhistaan, pikkuhuolistaan, tuo- 
kioisista iloistaan — ja pitkistä unistaan. 



Silloin minut yllättää äkkinäinen puuska — se, jota vastaan 
olen taistellut kaiken talvea. Olen kääntynyt sille kadulle, jonka var- 
rella Edith asui. Vaistomaisesti kuljen hiljaa — kulmassa lauta- 
aidan vieritse — kilpa-ajoradalle — ja taas takaisin jalkapolulle — 
tartun käsin kaasulyhtyyn, tunnen miten kylmä se on — muistelen 
sitä kesäistä aamuhämärää, kun minä seisoin siinä ja painoin kuu- 
maa otsaani valurautaa vasten — seisoin siinä ja uneksin: että lä- 
hellä oleva Fredriksbergin puistokäytävä oli yhtenä ainoana laajana 
viheriänä niittynä — ihan kirjavanaan valkoisia päivänkukkia . . . 
koko lakeus täynnään valkoisia, solakkavartisia kukkia, jotka huo- 



38 HOLGER DRACHMANN. 

juivat tuutien loivina aaltoina — äärettömiin asti .... ja näiden 
vaahtopäisten laineiden yli liiteli valoisa, solakka neito — ja hänen 
syvällekatsovat, harmaat, rehelliset* silmänsä hakivat minun sisintä 
sieluani .... ja kun hän oli löytänyt sen, mitä hän haki, niin 
hän painoi minulle itselleni päivänkukan käteen — ikäänkuin kesä- 
yön valtikaksi; ja hän sanoi: Nyt te olette päivänkukkamaailman 
kuningas — älkää heittäkc/ koskaan tätä valtikkaa pois kädestänne 
.... sillä vaikka minun varteni taittuisikin ja minun pääni painuisi 
surren maata kohti, niin tulee* teidän, oi kuninkaani, kantaa päänne 
ylpeästi pystyssä — teidän, joka hallitsette kuninkaana keijukaisten 
maata ja kaikkien Tanskan neitojen vapisevia sydämiä! 

Ja kyynelvirta tulvahtaa vastustamattomasti esiin sydämestäni. 
Minä istun Edithin portaiden astuimilla — nyyhkytys uhkaa särkeä 
rikki rintani . . . minä riuhtaisen auki takin ja liivit — isken kyn- 
teni syvälle ihoon — koetan kaivaa menneen ajan taas esiin — ja 
tunnen vain verta jääkylmissä sormieni päissä. 

Askeleita! Ei, ne häipyivät tuonne läheiselle pikkukadulle .... 
Ei kukaan näe minua — ei yksikään kirotun säälivä olento lyö mi- 
nua olalle ja kysy, olenko minä sairas — vai ... . 

Oo, tätä kurjaa tilaa, jossa kaikista kehnoin poliisipalvelija saat- 
taa kysyä kummittelijalta — onko hän juovuksissa? 



Se saa minut tajuihini. 

Katson kauan, kauan kolmeen riviin ikkunoita — jotka hohtavat 
himmeästi tuolla vastapäätä kuun himmeässä valossa. 

Palaan jälleen aikaan ja maailmaan ja elämään — keijukais- 
maan elämään, jonka minä kukistumattomalla ja kuluttamattomalla 
tahdollani olen luova kaareksi yli kolmen lempeän, ylpeän ja uhka- 
rohkean Pohjolan maan — palaan niihin jälleen ja rakastan — 
ainoastaan niitä! 

Ja sen minä voin! Sen sanoo minulle yön, koittavan kevät- 
yön myöhäinen hetki — sillä minä olen Edithin oma ja rakastan 
Edithiä — jonka oma minä olen aina ollut ja jota minä olen yhä 



Yö on tyyni. 39 

rakastanut nuoruuteni morsiamena, tuota ihanaa pikKuvaimoa — 
rouva Belliä — kukkaa Jtämeren saarella, jonka rannoilla loiskivat 
aallot löivät tahtia minun ensimäisissä epävakaisissa lauluissani. 

Varmoiksi ovat ne sittemmin muuttuneet! .... Täällä noiden 
pääni päällä himmeästi välkkyvien ruutujen takana — täällä kosketti 
pienen laulajattaren valkoinen käsi minun soittimeni kieliä — kun- 
nes niistä helisi aamukajastuksen kultaa . . . täällä seestyi otsani, 
niin ettei yksikään ryppy ole sitten voinut uurtaa siihen vakoansa — 
täällä pyyhkäisi hänen lempeä, kaino suudelmansa pois viimeisenkin 
ihmispelon jätteen ... ja kun hän julisti minut keijukaisten kunin- 
kaaksi, niin hän tiesi, mitä hän oli tehnyt — - hän, jonka olisi pitänyt 
olla hallitseva kuningatar — jolleivät maailman kuningattaret olisi 
ihan kaikki tyyni semmoisia, kuin ovat. 



Askeleita! taas askeleita — mutta niin kummallisia askeleita — 
ikäänkuin olisi kerros yökastetta anturan ja katukivien välissä . . . 
Ne tulevat lähemmäksi — nyt nurkan takaa — miehen vartalo .... 
mahdotonta: enhän se voi olla minä itse? 

Kohotan katseeni — käsi laskeutuu hiljaa Olalleni. Näen 
edessäni kasvot — ja kätken katseeni. Kuulen pehmeän, hiukan 
käheän, verhotun äänen sanovan: Hän on meirfdfn kuningattaremme! 

Kavahdan pystyyn — ja katson Ulf Brynjulfsenin kasvoihin. 

On kalpeata, hiljaista ja hymyilevää — ihmeellisen kaukaista 
— ikäänkuin kuunhohdetta hunnun takaa .... 





Suomi-ystäöiä Suomen ulkopuolella, 



JOHN SCOTT KELTIE. 



Tri John Scott Keltiellä on pitkä ja kunniakas kirjailijatoimi takanaan. 
Paitsi sitä että hän on sanomalehtiin, aikakauskirjoihin ja tietosanakirjoihin 
painattanut suuren joukon kirjoituksia luonnontieteellisistä, maantieteelli- 
sistä] ja valtiollisista aineista, on häneltä ilmestynyt useita arvokkaita 
kirjateoksia, joissa hän käsittelee historiallisia ja maantieteellisiä kysy- 
myksiä. Useiden vuosien kuluessa Keltie otti osaa tunnetun englantilaisen 
aikakauskirjan Naturen toimitukseen ja toimittaa hän tätä nykyä Englannin 
Maantieteellisen Seuran aikakauskirjaa sekä, alkaen vuodesta 18S0, kai- 
kille diplomaateille ja konsuleille niin välttämätöntä Statesman's Year- 
bookia (Valtiomiehen vuosikirja). Tämän ohessa Keltie on toimittanut 
useita maantieteellisiä kokoelmateoksia sekä maantieteelliset kirjoitukset 
siinä useita nidoksia käsittävässä lisäyksessä, jonka Times on liittänyt 
Encyclopedia Britannicaan. 

Vaikkei tri Keltie itse olekkaan maantieteellinen tutkimusmatkustaja, 
lienee hän kuitenkin aikamme lukeneimpia miehiä maantieteen alalla, 
jolle hän on uhrannut enimmät voimansa. Lontoon kunink. maantieteel- 
lisen seuran kirjastonhoitajana Keltie on ollut »vuodesta 1885 vuoteen 
1892, jona hän ryhtyi seuran sihteerin tärkeään toimeen. Hoitaessaan 



John Scott Keltie. 41 



seuran laajaa kirjeenvaihtoa ja juoksevia asioita, hankkiessaan esitelmän- 
pitäjiä seuran kuukausikokouksiin, joissa käänteentekeviä maantieteellisiä 
löytöjä ja tärkefden tutkimusmatkojen tulokset ensiksi esitetään yleisölle, 
valmistaessaan toimenpiteitä seuran järjestämiä inaantieteellisiä tutkimus- 
matkoja varten Keltie on saavuttanut erinomaisen suuria ansioita ja siten 
puolestaan voimakkaasti edistänyt maantieteellistä tutkimustyötä. Tunnus- 
tukseksi onkin tri Keltie kutsuttu maailman useimpien maantieteellisten 
seurojen kunniajäseneksi. Näihin kunnianosoituksiin ovat epäilemättä olleet 
kohdaltaan aiheina myöskin ne suuret palvelukset, joita tri Keltie on 
voinut tehdä milteipä kaikkien maiden tutkimusmatkustajille. Tuskinpa 
lienee yhtäkään nykyaikaisen maantieteen suurmiestä, joka ei olisi tullut 
tekemisiin Keltien kanssa ja saanut kiittää häntä arvokkaasta avustuksesta. 

Kun vainovuodet Suomessa v. 1889 alkoivat, osoitti Keltie lämmintä 
myötätuntoa maatamme kohtaan. Ensi sijassa tämä myötätunto kenties aiheu- 
tui hänen tuttavuudestaan suuren maanmiehemme Adolf Erik Nordensköldin 
kanssa, jota kohtaan Keltie tunsi lämmintä ihailua ja ystävyyttä. Mutta 
maamme kohtalot herättivät pian hänen harrastustaan niiden itsensä vuoksi; 
hänen voimakkaasti kehittynyt oikeudentuntonsa ja synnynpäinen vapauden- 
rakkautensa nousivat paheksumaan venäläisen virkavallan laitonta käyt- 
täytymistä turvatonta kansaa kohtaan, ja tri Keltie ryhtyi lukuisilla sanoma- 
lehtikirjoituksilla sekä laajojen tuttavuuksiensa avulla levittämään oikeata 
käsitystä Suomen oloista, oikeudestamme ja vapaudentaistelustamme. 

Erityisesti on Keltie, niinkuin luonnollista on, kiinnittänyt mieltään 
Suoman maantieteelliseen tutkimukseen. Tähän hän ensiksi suuntasi huo- 
mionsa Lontoon maantieteellisessä näyttelyssä v. 1895, ja vähän myö- 
hemmin Suomen Maantieteellisen Seuran julkaisema Suomen Kartasto saa- 
vutti Keltieltä ammatticrvostelijana erityistä tunnustusta. Hänen harrastuk- 
sensa maatamme kohtaan sai hänet v. 1900 tekemään matkan Suomeen. 

Tri Keltie on syntynyt Dundeessä v. 1840 ja on siis jo ehtinyt 
ohi miehuudeniän korkeimmuuden, muua vähentymätön työkyky hänellä 
yhä edelleen on. Skotlantilaisena syntyperältään Keltie intohimoisesti 
harjoittaa maansa kansallispeliä golfia, ja tuskin on sitä lauantai- tai 
sunnuntai-iltapäivää, jona ei nähtäisi Keltien astuvan runsaat kymmenen 
tai parikymmentä kilometriä Nessden golf-clubin ruohokenttiä pitkin ja 
nuijallaan lennättävän edellänsä golf-palloa pilviä tavoittelemaan. 



42 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 



1 




JOHN SCOTT KELTIE. 



Pelkään, eitä se, mitä minulla lieneekin sanomista Suomesta, on 
tuntuva vähäarvoiselta ja ikävältä. Minulla itselläni on mitä haus- 
kimmat muistot niiltä päiviltä, jotka muutamia vuosia sitten vietin 
Suomessa ystäväni hra Lermox Gilmourin kanssa. Oleskelimme siellä 
kuukauden päivät matkustellen viehättävässä maassanne, ihaillen sen 
ihania maisemia, sen metsiä, järviä ja tuhansia saaria ja nauttien 
mitä auliinta vieraanvaraisuutta monien ystäviemme kodeissa. Minulle, 
joka olin skotlantilainen, oli vaikeata huomata oleskelevani vieraassa 



John Scott Keltie. 43 



maassa. Salot ja järvet, kansa, sen elämänlaatu ja vieraanvaraisuus, 
vieläpä kielikin^ johtivat monasti mieleeni synnyinmaani. Ja enem- 
mänkin; käsitin kuinka läheisessä suhteessa Skotlannin ja Suom^ 
on kerran täytynyt olla keskenään^ kun kuulin sellaisia nimiä, kuin 
Ramsay, Montgommery, Crichton ja muut) joilla on aivan selvä skotlan- 
tilainen sointu. Ja erityisesti vielä se itsenäisyydentunne, jolla vastus- 
tettiin voimakkaan vallan yrityksiä riistää maalta sen vapaus, muis- 
tutti minua Skotlannin ja Englannin entisistä taisteluista. Tunsin, 
että ne miehet ja naiset, joiden kanssa seurustelin, eivät milloinkaan 
taipuisi minkään vallan herruuteen, ja saatan vain toivoa ja uskoa, 
että se kamppailu, joka uhkasi maatanne siellä käydessämme, on 
päättyvä yhtä onnellisesti kuin sekin, joka vuosisatoja sitten vallitsi 
Skotlannin ja Englannin välillä. Odotan tulevaisuudelta parhainta ja 
toivon voivani tutustua uudelleen vaatimattomaan ja tutunomaiseen 
Suomeenne., En voine lopettaa harvoja huomautuksiani paremmin, 
kuin toivomalla sille tulevaisuudelta suurinta onnea,, menestystä ja 
vapautta. 



Jl?'<fr£fäi 



^gfer 




^ 




Huomautuksia uuteen raamatuasuomenookseeo. 

Tehnyt 
Artturi Kannisto. 



Apostolien tekoja ja Johanneksen ilmestys. Suomalaisen Raamatunkäännöskomi- 
tean tekemä suomennos. Porvoo. Weraer Söderström Osakeyhtiö. 
^1907. 

Raamatunkäännöskomitea on edelleenkin noudattanut kerran omak- 
sumaansa menettelyä julkaista näytteitä työnsä tuloksista yleisön saata- 
vaksi. Tämä kiitettävä toimenpide, joka todistaa komitean suuren teh- 
tävän arvoista vapautta liiallisesta omahyväisyydestä, velvoittaa vuoros- 
taan asianharrastajia esittämään ne muistutukset, joita toivotaan komitean 
ottavan huomioon työtään jatkaessaan ja lopulliseen muotoon muovael- 
lessaan tähän asti julkisuuteen saatettuja raamatun osia. 

Kun ilmoitettavanani oleva julkaisu on jo komitean kolmas, voi 
otaksua että komitea sekä omista kokemuksistaan että huomioonottaen 
sivultapäin tehtyjä muistutuksia nyt on päässyt pääasialliseen selvyy- 
teen itse työn suoritustavasta. Tässä mielessä vertaillessaan komitean 
kolmea julkaisua ei voikkaan olla mielihyväkseen havaitsematta melkoista 
edistystä työn tuloksien laatuun nähden. Paitsi sitä että kielivirheet, 
joihin edellisissä julkaisuissa joskus kompastui, ovat huvenneet mitä 



Huomautuksia uuteen raamatunsuomennokseen. -45 

vähimpään, on koko sanontatapa käynyt sujuvammaksi, suomalaisem- 
maksi. Sen sijaan että edellisissä julkaisuissa usein liian sananmu- 
kaisesti koetettiin seurata alkutekstiä kaikkine aito kreikkalaisine kään- 
teineen, käännös on nyt vapaampaa, mutta silti tuskin kuitenkaan vähemmän 
tarkkaa. Ja vanhaan käännökseen verraten mikä edistys! Kun entistä 
käännöstä lukiessa usein lähes arviokauppaa sai pyrkiä ajatuksen pe- 
rille, on komitean käännöksessä sisällys päässyt täyteen arvoonsa, kieli- 
asu on kauttaaltaan kunnollista ja paikoitellen se jo sävylläänkin sattu- 
vasti säestää sisällystä. 

SUrtyessärii heti yksityiskohtaiseen muistutusten latelemiseen jätän, 
tietäen komitean perinpohjaisen raamatun alkukielten tuntemuksen, ta- 
hallani kaiken vertailun alkutekstiin ja teen muistutuksia vain, mikäli 
niitä sujuvan suomalaisen sanontatavan kannalta voi aiheutua. Pitkiin 
perusteluihinkaan en antaudu, tyydyn yleensä vain asettamaan rinnatus- 
ten komitean sanamuodon ja omat ehdoitukseni, arvellen että se, mikä 
näissä lienee huomioonotettavaa, kyllä itse puhuu puolestansa. 

Vaikka on myönnettävä että komitea onkin irtautunut enemmän 
tässä kuin edellisissä julkaisuissaan alkutekstin orjallisesta noudattami- 
sesta, tuntuu vieläkin toisinaan liiaksi alkutekstin vaikutus sanontatavan 
kankeutena ja epäsuomalaisuutena, harvemmiten vaikeatajuisuutena. 

Käännöksessä on usein alkukielen mallin mukaan tarpeettomasti 
käytetty eräänlaisia raskaita sivulauseita, jotka toisinaan antavat esityk- 
selle niin sanoakseni saamattomuuden leiman; jotain inflniittimuotoa tai 
partisipijärjestelmää käyttäen suoriutuisi lyhyemmin ja sujuvammin. Esim. 
„Ja eikö hän tullut tänne sitä varten, että veisi ne sidottuina ylipappien 
käsiin?" (A. T. 9: 21) pro: Ja eikö hän tännekin tullut viedäkseen ne 
... „' ' ' sen seljassa istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, 
jotta ihmiset surmaisivat toisiaan** (Ilm. 6: 4) pro: rauha maasta, ihmis- 
ten surmata toisiaan. „. . . katso, minä olen saattava heidät siihen, että 
he tulevat ja kumartavat jalkojesi edessä ja ymmärtävät, että minä olen 
sinua rakastanut** (Ilm. 3: 9) pro: katso, minä olen saattava heidät tule- 
maan ja kumartamaan ... ja ymmärtämään. „Tämä . . . piteli isiämme 
pahoin, niin että [pakotti heitä panemaan heitteille pienet lapsensa, jot- 
teivät jäisi eloon** (A. T. 7: 19). Parempi olisi: Tämä piteli isiämme 
pahoin pakottaen heitä ... Ja ketkä eivät saisi jäädä eloon? Isätkö? 
Eipä suinkaan kuin lapset! Siis ^on sanottava: etteivät ne jäisi eloon] 



46 • Katsaus. 

^Ja Henki sanoi minulle, että menisin arvelematta heidän kanssansa*^ 
(A. T. 11: 12) pro: Ja Henki kehotti minua a. menemään. „. . .ja 
kuitenkaan hän ei ole ollut todistamatta itsestään, kun on tehnyt teille 
hyvää*^ (A. T. 14: 17) pro: tekemällä — täten tulee todistamistapa 
selvemmin esiin. «... minä matkustin srnne tuodakseni nekin, jotka 
siellä olivat, sidottuina J.erusalemiin, jotta heidät rangaistaisiin** (A. T. 
22: 5) pro: rangaistavaksi. „Ja Barnabas ja Saulus palasivat Jerusale- 
mista, sittenkun olivat vieneet perille avustuksen* (A. T. 12: 25) pro: 
vietyään. Ajatusta harhauttava on lause: „Ja minä näin, että valtaistui- 
men ja neljän olennon ja vanhimpien keskellä seisoi Karitsa** (Ilm. 5: 
6). Näkemismomentti tulee nim. tässä ^//^af-lauseesta siinä määrin etu- 
alalle, että koko lause tutituu kuin uudistetulta vakuutukselta jollekulle, 
joka on lausunut epäilyksiänsä asian todenperäisyydestä. Koska pääasia 
kuitenkin on Karitsa ja se ympäristö, jossa hänet on nähty, olisi lause 
muutettava näin: Ja minä näin valtaistuimen ja neljän olennon ja van- 
himpien keskellä seisovan Karitsan, tai, jos ehkä on syytä pelätä, että 
seisovan käsitetään Karitsan sanan attribuutiksi: seisomassa Karitsan. 

Alkutekstin eräissä kohdin aivan niukkuuteen asti lyhyttä sanonta- 
tapaa on noudatettu jo entisissä raamatunsuomennoksissa. Vuosisatain 
kuluessa se on saanut kieleemme täydet kansalaisoikeudet, ja kun sen 
käyttäminen on rajoittunut yksinomaan raamatun kieleen, on siihen liit- 
tynyt oma määrätty tunnelma-arvonsa. Yhtä turhaa kuin vahingollista 
olisi koettaakkaan sitä kitkeä kielestämme, ja täydellä syyllä komitea 
tässä suhteessa on jäänyt traditsioneille uskolliseksi. Kuitenkin näyttää 
kuin toisinaan olisi lyhyyttä tavoiteltaissa menty yli kohtuuden rajojen 
ja jouduttu melkeinpä epäselvyyteen. Typäköiltähän kuuluvat sellaiset 
lauseet kuin: „ Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä, ja hän on asuva 
heidän keskellään** (Ilm. 21: 3), jonka sijasta olisi sanottava: Katso, 
Jumalan maja on ihmisten keskellä, tai: Katso Jumalan majaa ihmisten 
keskellä. Lauseesta: «Kirjoita siis mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja 
mitä on tapahtuva tämän perästä** (Ilm. 1: 19) lienee kansanmiehen vai- 
kea saada täyttä ymmärrystä. Ajateltakoon vain että jokapäiväisessä 
puheessa noilla tyypillisillä lauseilla: „mikä nyt on?** «mikä sinun nyt 
on?** on merkitys, jonka siirtyminen mainittuun raamatunpaikkaan ei 
kyllä olisi suotava, multa tuskin estettävissä. Ehkä voisikin sanoa va- 
paammin: Kirjoita siis mitä olet nähnyt, mitä nyt näet ja mitä on ta- 



Huomautuksia uuteen raamatunsuomennokseen. 47 

pahtuva tämän perästä tai : mitä olet nähnyt, mitä nyt tapahtuu ja mitä 
on tapahtuva tämän perästä. Sehän se kuitenkin on ajatus. Epäselvä 
on myöskin lause: „. . . heistä (seitsemästä kuninkaasta) on viisi kaa- 
tunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut" (Ilm. 17: 10); «yksi on" 
voi näet helposti liittyä seuraavaan, jolloin ajatus tulee tämänlainen: 
yksi on jo tullut, mutta viimeinen on vielä tulematta. Parempi siis 
olisi: yksi oTi jäljellä. Kun sanotaan: „Minä annan janoavalle lahjaksi 
elämän veden lähteestä" (Ilm. 21: 6), niin suomalainen korva jää odot- 
tamaan objektia. Voineehan toki käännöksen tarkkuutta vahingoittamatta 
turvallisesti lisätä sanan: vettä, vaikka sitä alkutekstissä ei lienekkään, 
siis: Minä annan janoavalle lahjaksi vettä elämän veden lähteestä. Lause: 
«Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että toimittavat hänen ai- 
keensa ja toimivat yksimielisesti ja antavat kuningasvaltansa pedolle^ 
(Ilm. 17: 17) olisi parempi näin: Sillä J. on pannut sen heidän sydä- 
meensä, että heidän on toimitettava hänen aikeensa ja toimittava yksimieli- 
sesti ja annettava kuningasvaltansa pedolle. Ilm. 2: 4: „ Mutta minulla on 
sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimäisen rakkautesi" olisi niinikään kor- 
jattava muotoon: Mutta siftä minulla on sinua vastaan, tai: Mutta siitä minä 
olen sinua vastaan, tai: Mutta minulla on sinua vastaan sentähden että 
. . . (samoin Ilm. 2: 20). Vielä huomautan lauseita: „Jota te siis tun- 
temattanne kunnioitatte, häntä minä teille julistan" (A. T. 17: 23) pro: 
Sitä jota . . . „Jotka silloin ottivat vastaan hänen sanansa, ne kas- 
tettiin" (A. T. 2: 41) pro: Ne jotka . . ., kastettiin. 

Lauseiden keskinäiseen suhteeseen käännöksessä alkuteksti näyttää 
niinikään joskus päässeen liian määräävästi vaikuttamaan. Niinpä esiin- 
tyy toisinaan lauseita rinnastettuina, milloin suomen kieli vaatisi alistus- 
suhdetta. Esim. n* • * hän joka avaa, eikä kukaan ole sulkeva, ja joka 
sulkee, eikä kukaan avaa" (Ilm. 3: 7) pro: hän joka avaa, niin ettei 
kukaan ole sulkeva, ja joka sulkee, niin ettei kukaan avaa. „ Mutta tai- 
vaasta satoi tulta ja kulutti heidät" (Ilm. 20: 9) pro: tulta, joka kulutti 
heidät. „. . . sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valehtele- 
vat" (Ilm. 3: 9) pro: vaikkeivät ole, vaan v. Seuraavassa: «... osota 
kummanko näistä kahdesta olet valinnut saamaan sen sijan tässä palve- 
luksessa ja apostolinvirassa, josta Juudas vilpistyi pois ja meni omaan 
paikkaansa" (A. T. i: 24 — 5) on kolme viimeistä sanaa käsittävä lause 
rinnastettu edellisen kanssa, vaikka se sisältää ainoastaan vähäpätöisen 



48 Katsaus. 



sivuajatuksen; parempi olisi: kummanko olet valinnut saamaan sen 
sijan tähän palvelukseen ja apostolinvirkaan, josta Juudas vilpistyi pois 
mennen omaan paikkaansa. 

Myöskin lauseiden ja lauseenosien liittämistapaan alkuteksti on vaikut- 
tanut, siten nim. että käännöksessä muodottoman runsaasti on käytetty 7<7 sa- 
naa. Huomautan ensiksi sellaisia tapauksia kuin Ilm. 18: 1 1 — 13: „Ja maan- 
piirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta hei- 
dän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä 
ja aivinaa ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikenlaista haju- 
puuta ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja 
marmorista tehtyjä kaluja, ja kaneelia ja amomvoidetta ja suitsuketta ja 
hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja nisujauhoja ja viljaa 
ja karjaa ja lampaita /a hevosia ja vaunuja yi;? orjia ja ihmissieluja. *" Pal- 
jon sujuvammaksi tämä jättiläislause tulee jättämällä vaikkei muita niin 
edes yllä kursivoidut ja sanat pois. Samanlaisia lauseita on esim. A. 
T. 6: 5 ja Ilm. 9: 20, 18: 16 — 17. Kuinka veteläksi ja ponnettomaksi 
ja sanan kertaaminen tekee esim. lauseen: „Mutta pelkurien ja epäus- 
koisten ja ilkimysten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epä- 
jumalanpalvelijain ja kaikkien valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka 
tulta ja tulikiveä palaa *" (Ilm. 21: 8)! On kuin puhuja joka sanansa perästä 
pysähtyisi miettimään kuin mikäkin katolinen kirkonmaalaaja, kenen tässä 
vielä tuomitsisi tulijärveensä. Mutta minkä vauhdin ja varmuuden, minkä 
iankaikkisesti peruuttamattoman tuomion voiman lause saa, kun ja sana 
jätetään pois ja sanotaan: Mutta pelkurien, epäuskoisten, ilkimysten, 
murhaajien, huorintekijäin, velhojen, epäjumalanpalvelijain ja kaikkien 
valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa! 
Milloin taas vartavasten halutaan saada luetteloon jotain epämääräistä, 
milloin luettelo niinkuin sanotaan „ei tahdokkaan käydä tyhjentävästä*. 
on ja sanan käyttö kyllä paikallaan, jos vain rinnastettavia käsitteitä ei 
ole ylen monta, esim. „Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt 
ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja 
vuorten rotkoihin" (Ilm. 6: 15). 

Mutta myöskin lausejaksoja alkamaan ja lauseita toisiinsa liittä- 
mään komitea kreikan kielen mallin mukaan käyttää runsaasti ja sanaa. 
Tämä on perua vanhemmista raamatunkäännöksistä ja sillä on kieltämät- 
tömät kansalaisoikeutensa raamatun tyylissä; tästä vakuuttuakseen tarvit- 



Huomautuksia uuteen raamatunsuomennokseen. 49 

see vain lukea esiin. A. T. 2: 41 — 47. Usein tämä pikkusana on 
omiansa lisäämään kuvaukseen eepillistä leveyttä — ajateltakoon vain 
sellaista kohtaa kuin Ilm. 6: 12 — 14: „Ja minä näin kun Karitsa avasi 
kuudennen sinetin, niin tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mus- 
taksi niinkuin surupuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja tai- 
vaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, 
kun kova tuuli sitä pudistaa, ja taivas poistui niinkuin kirja, jota kää- 
ritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyiväi sijoiltaan." Mutta 
juuri tämän vuoksi olisi toivottavaa, että komitea ja sanaansa yleensä 
käyttäisi hiukan säästeliäämmin, sillä umpimähkäisestä käytännöstä sanan 
tyylillinen tunnelma-arvo ei suinkaan vahvistu. Mitä erityisesti tulee 
Apostolien Tekojen kertomatyyliin, tuntuu aivan kiusoittavalta että pai- 
koitellen lähes joka ainoan lausejakson alussa sama merkityksetön sana 
töksähtää korvaan kuin vanhasta könniläisestä seinäkellosta. Mainitak- 
seni jonkun esimerkin niin ja sanaa pidän tarpeettomana seuraavien vär- 
syjen alussa: A. T. 1: 15, 2: 1, 5 ja 6, 3: 16 ja 17, 4: 23 ja 31, 5: 
38, 6: 5, 8: 1, 10, 27, 32 ja 38 sekä 9: 3, 7, 10, 23 ja 26; sen pois- 
taminen lisäisi vain esityksen vilkkautta. 

Luettelen vielä yksityisesimerkkejä tapauksista, joissa sanontatapa 
voisi olla vähemmän kreikkalainen: ,,. . . seisoivat loitolla hänen vai- 
vansa pelon tähden, itkien ja surren** (Ilm. 18: 15) pro: seisoivat loi- 
tolla hänen vaivaansa peläten ja itkien ja surren. „. . .ja hän näki 
. . . astian, ikäänkuin suuren liinavaatteen, tulevan alas** (A. T. 10: 11) 
pro: astian, suuren liinavaatteen näköisen. „Me parttilaiset ja medialai- 
set ja elamilaiset ja jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappa- 
dokiassa . . . Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Libyan alueilla" (A. T. 
2: 9 — 10) pro: Me parttilaiset, medialaiset ja elamilaiset ja Mesopota- 
mian, Juudean, Kappadokian . . . Egyptin ja Kyrenen puoleisen Libyan 
alueiden asukkaat. ^Me apostolit sanomme teille, pakanuudesta käänty- 
neille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, terveisiä" (A. T. 15: 
23) pro: pakanuudesta kääntyneille, Antiokiassa, Syyriassa ja Kilikiassa asu- 
ville veljille. ,Ja ne muut tapettiin hevosen seljassa istuvan miekalla, joka 
lähti hänen suustaan" (Ilm. 19: 21) pro: saivat surmansa . . . miekasta. 
9. . . pelastan sinut pois koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko 
maanpiirin" (Ilm. 3: 10) pro: kautta koko maanpiirin. «Tule yli Ma- 
kedoniaan" (A. T. 16: '9) pro: Tule meren poikki Makedoniaan 1. Tule 
- 4 



SO Katsaus. 

Makedonian puolelle. „Ja niin hän kävi heidän keskuudessaan sisälle 
ja ulos Jerusalemissa* (A. T. 9: 28) ehkä: toimi heidän keskuudessaan 
kaikkialla Jerusalemissa. »Silloin kaikki tulivat hyville mielin ja ottivat 
hekin itselleen ruokaa** (A. T. 27: 36) pro: ottivat hekin ruokaa. „Sillä 
viidettä vuosikymmentä kävi jo se mies, jossa tämä parantumisen ihme 
oli tapahtunut* (A. T. 4: 22) pro: Sillä se mies oli jo viidennelläkym- 
menellä, jossa . . . 

Erikseen huomautan eräiden partikkelien kreikan kielen mukaista 
käytäntöä. F/ös ja alas sanoja käytetään usein tarpeettomasti. Niinpä 
lause: »Nouse ylös tänne, niin minä näytän sinulle mikä ... on ta- 
pahtuva* (Ilm. 4: 1) olisi ehdottomasti sujuvammin sanottuna: Nouse 
tiinne, niin näytän sinulle, mitä ... on tapahtuva; vert. Ilm. 11: 12: 
,^Ja he kuulivat suuren äänen taivaasta sanovan heille: »Nouskaa tänne!* 
Niin he nousivat taivaaseen.** Koska taivas muutenkin käsitetään ole- 
van ylhäällä, on y/ös liikaa seuraavassakin: „, . . sitten astia heti otet- 
tiin ylös taivaaseen* (A. T. 10: 16; samoin A. T. 11: 10). Ja koska 
laskeutuminen aina tapahtuu alaspäin, ei senkään erityinen teroittami- 
sien ole tarpeellista, kuten: »Jumalat ovat ihmishahmossa laskeutuneet 
alas meidän luoksemme* (A. T. 14: 11) pro: laskeutuneet luoksemme 
iks. myös Ilm. 3: 12, 10: 1. 18: l, 20: l, 21: 2 ja 10). Samoin: 
,,Hän hankki itselleen pellon rikoksesta saamallaan palkalla ja suistui 
alas ja halkesi keskeltä* (A. T. 1: 18) pro: suistui maahan. Oudoilta 
tuntuvat sellaisetkin lauseet kuin: »Ja hän vei heidii y/ös asuntoonsa* 
(A. T. 16: 34); „. . . käski ylipappien ja koko neuvoston kokoontua, 
vei Paavalin a/as ja asetti hänet heidän eteensä* (A. T. 22: 30); ». . . 
mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista a/as Gasaan* (A. T. 
8: 26). Koko kysymys, oliko matka ylä- vai alamaata, ei suomalaista 
liikuta, ja asian pelkkä mainitseminenkin vain tarpeettomasti häiritsee lu- 
kijaa. Vai onko kuultu sisämaalaisen sanovan menevänsä a/as Helsin- 
kiin tai rannikkolaisen y/ös Tampereelle tai Kuopioon? Tuskin. Ja jos 
kreikan kieli tuollaisia sanoja vaatii yllämainittuihin raamatunkohtiin, 
niin se ei asiaa muuta. — Yhtä tarpeeton ja epäsuomalainen on sana 
.'>isa//e seuraavassa lauseessa: »Katso, minä seison oven takana ja kolku- 
tan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen 
tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan* (Ilm. 3: 20). Mihinkä 
muualle kuin sisälle oven takana kolkuttaja voikaan ovesta mennä, jos hä- 



Huomautuksia uuteen raamatunsuomennokseen. 51 

neliä lisäksi on aterioimisen aikeet? Pois jättäisin sisälle sanan myöskin 
seuraavasta lauseesta: „Monen ahdistuksen kautta meidän on meneminen 
sisälle Jumalan valtakuntaan" (A. T. 14: 22) pro: kulkeminen 1. astu- 
minen J. V. Turhaa sääliä on osoitettu edessä sanalle seuraavissa lau- 
seissa: „Hän sai armon Jumalan edessä ja anoi, että hän saisi rakentaa 
majan Jaakobin huonekunnalle" (A. T. 7: 46) pro: sai armon Jumalalta 
ja anoi rakentaakseen majan; ». . . almusi ovat tulleet muistoon Ju- 
malan edessä" (A. T. 10: 31) pro: Jumalan muistoon; „. . . sinä olet 
oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisien edessä" (A. T. 22: 15) pro: 
kaikille ihmisille; »Ja se suuri Babylon tuli muistoon Jumalan edessä, 
että hän antaisi sille vihansa kiivastuksen viinimaljan" (llm. 16: 19) 
pro: johtui Jumalan muistiin hänen antaakseen . . . Mikään pieteetti 
vanhaa raamatunkäännöstä kohtaan ei velvoita jättämään tällaisia koh- 
tia korjaamatta. 

Siirtyäkseni käsittelemään sanain järjestystä lauseessa huomautan 
että sääntöä, jonka mukaan tuntematonta, ennen mainitsematonta ilmai- 
seva lauseenosa on asetettava lauseen viimeiseksi tai ainakin loppupuo- 
leen, on yleensä onnistuneesti noudatettu. Samanlaista sanajärjestystä olisi 
suonut noudatetun seuraavissakin lauseissa: „Ja niinä päivinä, kun koolla 
oli noin sadankahdenkymmenen hengen suuruinen seura, Pietari nousi 
veljien keskellä ja sanoi" (A. T. l: 15) pro: nousi veljien keskellä 
Pietari (vrt. A. T. 5: 34). »Niin Pietari astui esiin niiden yhdentoista 
kanssa, korotti äänensä ja puhui heille" (A. T. 2: 14) pro: N. a. e. P. 
»Noin kolmen tunnin kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tietänyt 
mitä oli tapahtunut" (A. T. 5: 7) pro: tuli sisään hänen vaimonsa. 
«Siihen aikaan Mooses syntyi" (A, T. 7: 20) pro: syntyi Mooses. „Ja 
seuraavana sabbattina lähes koko kaupunki kokoontui kuulemaan Juma- 
lan sanaa" (A. T. 13: 44) pro: kokoontui lähes koko kaupunki. 

Epäonnistunut sanajärjestys vaikuttaa joskus, että lausekorko joutuu 
väärälle kohdalle. Kun esim. sanotaan: »Uudessa Jerusalemissa elämän 
veden virta juoksee ja elämän puu kasvaa, ja siellä Jumalan ja Karitsan 
valtaistuin on" (llm. 22, otsake), tulevat sanat uudessa, elämän^ siellä, 
Jumalan ja Karitsan aiheettomasti korostetuiksi (vrt esim. llm. 22: 9: 
»Varo, ettet sitä tee; sinun palveluskumppanisi minä olen . . .; kumarra 
Jumalaa"). Sama on laita seuraavien lauseiden: »Sillä hänen haureu- 
tensa vihan viiniä kaikki kansat ovat juoneet" (llm. 18: 3; korko sa- 



52 Katsaus. 

noilla hänen ja kaikki); „Nuo koko maanpiirin kiihottajat ovat täälläkin, 
ja heidät Jason on ottanut vastaan" (A. T. 17: 6— 7; korko sanoilla 
heidät ja Jason); „Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on an- 
nettu ja kaikille kaukanaoleville, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme 
kutsuu" (A. T. 2: 39; korko sanoilla teille^ lapsillenne ja tämä). Olisi 
kai sanottava: Uudessa Jerusalemissa juoksee elämän veden virta ja 
kasvaa elämän puu, ja siellä on . . .; Sillä h. h. v. v. ovat juoneet k. 
k.; heidät on ottanut Jason vastaan tai: J. o. o. h. v. 

Muutenkin tekisi pikkuinen sanajärjestyksen muutos monta lausetta 
sujuvammaksi. Esim. „. . . sano minulle: kenestä profeetta puhuu näin*" 
(A. T. 8: 34) pro: näin puhuu. »Millä voimalla ... te teitte tämän?* 
(A. T. 4: 7) pro: tämän teitte. Lause: „Tämä Jeesus ... on tuleva 
samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin** (A. T. 1: 
11) olisi parempi muodossa: on samalla tavalla tuleva kuin näitte hänen 
taivaaseen menevänkin. Tärkeintähän lauseessa on Jeesuksen tuleminen^ 
ja koska sitä ilmaisevalla sanalla on vastakohtana menevänkin^ niin nämä 
sanat olisivat vastakkaiskoron saavuttamiseksi kumpikin asetettavat lau- 
seensa loppuun. Lauseessa: „ Vankilan me kyllä huomasimme liyvin 
tarkasti suljetuksi . . .; mutta kun avasimme, emme sisältä ketään löy- 
täneet" (A. T. 5: 23) olisi viimeiset sanat muutettava tähän järjestyk- 
seen: emme sisällä löytäneet ketään, tämä sanajärjestys kun hyvin ku- 
vaa sitä hämmästystä, joka oikeudenpalvelijat valtasi, kun he lukitun 
vankihuoneensa löysivätkin tyhjänä (tämän huomaa etenkin, jos lukies- 
saan jättää viimeisen sanan edelle pienen »valmistuspaussin**). „Ja he 
asettivat kaksi ehdolle" (A. T. 1: 23) pro: ehdolle kaksi. -„ Keitä ovat 
nämä valkeisiin viittoihin puetut?" (Ilm. 7: 13) pro: K. n. valkeaviit- 
taiset ovat? „ Hänen, joka ... on päästänyt meidät synneistämme ve- 
rellään" (Ilm. 1: 5 — 6) pro: on verellään p. m. s. Parempi kuin: 
„. . . me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan 
suuria tekoja" (A. T. 2: 11) olisi: me kuulemme heidän puhuvan kukin 
omalla kielellämme J. s. t. Täten näet tulevat sanat kukin omalla kie- 
lellämme yhtymään kiinteäksi kokonaisuudeksi, ja samalla tulee vahvasti 
korostetuksi se, mikä tässä tapauksessa juuri oli ihmeellisintä. 

Oikeakielisyyden kannalta voisi tehdä joukon muitakin muistutuk- 
sia komitean kielenkäytäntöä vastaan, mutta niiden esittämiseen on so- 
pivampi tilaisuus „ Virittäjässä". Sanastopuolesta vain hiukkasen vielä. 



Katsaus Helsingin musiikkielämään syyskaudella 1907. 53 

Profetoi ja pasunoi ovat uusia, mukiinmeneviä sanoja; leiri on syystä 
kyllä muutettu kasarmiksi (A. T. 21: 34) ja mitta litraksi (Ilm. 6: 6). 
Mutta miksi on hylätty nuo kansanomaiset laskusanat neljäkolmatta y. m. 
ja. tilalle otettu kömpelöt kaksikymmentäneljä j. n. e.? Ainakin sataa pie- 
nemmistä lukusanoista olisi käytettävä edellisenmallisia muotoja. Outoja 
länsimurteelle ja myös raamatunkielelle ovat sellaiset muodot \iw\Ti jotten^ 
jotta; eikö saisi vanha etten, että pitää virkaansa? Eri mieliä voi olla 
siitä, onko syytä säilyttää lounaismurteen muotoja näljällä^ seljassa, pel- 
jästyivät, hyljännyt, kun kerran muuten on asetuttu yleiskielen kannalle. 
Sitävastoin itämurteen mukainen jälelle, jälellä olisi kieliasun yhtenäisyy- 
den vuoksi muutettava jäljelle^ jäljellä muotoon. 



Taidetta. 



Katsaus Helsingin musiikkielämään syyskaudella 1907. 

Nuoren musiikkitaiteemme historiassa oli kulunut vuosi 1907 merkki- 
ja juhlavuosi. Musiikkielämässämme niin tärkeät tekijät, kuin Filharmo- 
ninen seura, Musiikkiopisto ja Helsingin lukkari- ja urkurikoulu täyttivät 
jokainen 25 vuotta. Jokaiselle on tunnettua näiden musiikkilaitosten suuri 
merkitys ja ne hedelmät, jotka niiden toiminnasta jo ovat maallemme 
koituneet. Ei ole tässä tarkoitus niihin sen enempää kajotakaan kuin vain 
mainita, että sekä Filharmoninen seura että Musiikkiopisto toimeenpanivat 
syksyllä juhlakonsertit, joista varsinkin Filharmonisen seuran toimeen- 
panema todella vastasi nimeään (ohjelmassa oli m. m. Beethovenin 9:s 
sinfonia). Orkesterimme on muuten hyvässä kunnossa tänä talvena, ja 
nautinnolla on kuultu varsinkin tarkasti valmistettuja sinfoniakonsertteja, 
joissn sekä johtajan syvä musikaalinen käsitys että orkesterin vaikeim- 
piinkin tehtäviin pystyvä taituruus on parhaiten esilletullut. Syyskauden 
neljässä sinfoniakonsertissa on saatu kuulla Schubertin, Ph. Em. Bachin, 
GIazounowin ja Saint-SaSnsin sinfonioita, puhumattakaan monista huvit- 
tavista, arvokkaista pienemmistä uutuuksista orkesterikirjallisuuden alalla. 
— Uuden, ajanmukaisen konserttisalin tarve on pistänyt taas räikeästi 



54 Katsaus. 

esille, kun kovien pakkasten paukkuessa on täytynyt yliopston vetoisessa 
juhlasalissa värjöttää. 

Ei ole ihmettelemistäkään, että sellaisen johtaja- ja opettajakyvyn 
kuin Martin Wegeliuksen kuolema on jättänyt musiikkiopistoomme täyt- 
tymättömän aukon. Tuntuu kuin hänen seuralaisensa sekä opiston joh- 
dossa että hänen oppiaineillensa opettamisessa olisivat vain „v. t." („ vir- 
kaatekeviä") eivätkä varsinaisia. Varmaan on kuluva pitkät ajat, ennen- 
kuin saadaan opiston johto ja koko sen sisäinen elämä luistamaan tasaista, 
varmaa rataansa — ilman Wegeliusta. Oppilasmäärä on vuosi vuodelta 
kasvanut ja ilahuttavana ajanmerkkinä on mainittava, että suomalainen 
oppilasaines on suurin määrin lisääntynyt Tästä taas on ollut seurauk- 
sena, että tuo ennen niin ruotsalainen oppilaitos on nyt täydellisesti kaksi- 
kielinen. Suomalaiset oppilaat saavat kaiken opetuksensa suomen kielellä. 
Tämän takia on tietysti täytynyt myöskin opettajavoimia runsaasti lisätä. 
Opiston huoneisto vain käy sietämättömän ahtaaksi. Kuudessa eri pai- 
kassa täytyy nykyään opetusta antaa. Olisipa siis syytä Musiikkiopiston 
jo saada oma talo, ulkomaisten konservatoriorakennusten vertainen. 

Sittenkuin E. Furuhjelm toivorikkaana säveltäjänä Musiikkiopistosta 
(M. Wegeliuksen viimeisenä oppilaana) läksi, on sieltä taas uusi lahjakas 
säveltäjä tulossa. Toivo Kuula on viulusonaatillaan ja moniailla pienem- 
millä sävellystöillä osoittanut omaavansa synnynnäisiä lahjoja siinä mää- 
rin, että häneenkin voidaan mitä parhaat toiveet kiinnittää. 

Säveltäjistä puhuessa tulee ehdottomasti mieleen Sibeliuksen sävellys- 
konsertti ja hänen esiintymisensä ulkomailla. Suurimmallakaan mestarilta 
ei voi vaatia, että hän aina onnistuisi — ja se, ettei hän saa tunnus- 
tusta, voi usein olla paras todistus hänen suuruudestaan. Mitä Sibeliuksen 
uusimpaan (kolmanteen) sinfoniaan tulee, ovat arvostelut siitä olleet hyvin 
erilaisia. On totta, että se on lyhyt ja läpikuultava, se tuntuu miltei 
klassillisen selvältä Sibeliuksen moniin muihin sävellyksiin verraten; 
aiheita on tietysti mestarillisesti käsitelty ja inslrumentatsioni on väri- 
rikasta, kuten Sibeliuksella aina — tämä on kaikki ansiopuolta. Mutta 
minustakin tuntuu, että Sibelius edellisillä sinfonioillaan sittenkin on 
saanut sanotuksi enemmän. Tässä hän ikäänkuin etsii ja tavoittelee, löy- 
tämättä lopultakaan sitä, mitä hän oikeastaan tahtoisi sanoa. Minusta 
tuntuu, että Sibeliuksen uusimmassa sinfoniassa on tekemällä ja pakosta 
tehtyä enemmän kuin välittömän, sisäisen inspiratsionin luomaa. Päin- 



Katsaus Helsingin musiikkielämään syyskaudella 1907. 55 

vastoin on minusta asian laita Sibeliuksen uudessa sinfonisessa runoel- 
massa ^Pohjolan tytär**. Siinä on säveltäjä pyhällä innostuksella ja rak- 
kaudella käynyt tehtäväänsä käsiksi. Sanomattoman ihanan sävelkuvan 
hän tässä luo eteemme. Ainakin minä pidän »Pohjolan tytärtä** Sibe- 
liuksen kypsyneimpänä ja etevimpänä sävelmaalauksena ja olen varmasti 
vakuutettu, että sinfoninen runoelma onkin Sibeliuksen varsinainen ala, 
enemmän kuin koskaan sinfonia. Sävelmaalaajana on Sibelius todellakin 
kehittynyt korkeammalle, kuin tuskin kukaan nykyisistä säveltäjistä. Hän 
voi loihtia eteemme mitä erilaisimpia ja aina omintakeisia tauluja, olkoon 
sitten kysymys satumaailmasta, Kalevalan aiheista, luonnonkuvauksista tai 
tunne-elämän lukemattomista eri aloista. Mestarillinen näyte tällaisesta 
„ värien taitavasta sekoittamisesta** — käyttääkseni maalarien kieltä — on 
Sibeliuksen orkesterimusiikki näytelmäkappaleeseen «Belsazars gästabud**. 

Kotimaisista taiteilijoistamme, joita syksyn kuluessa saimme kuulla, 
ovat huomattavasti edistyneet laulajattaret Hanna Granfelt ja Agnes Posch- 
ner sekä viuluniekka Sulo Hurstinen. Lupaava tenorilaulaja on meillä 
Taneli Hurri. On aina valitettu, ettei meillä saada kotimaista ooperata 
toimeen, kun ei ole tenoreita. Näyttää nyt vähitellen tulevan se aika, 
jolloin ei ainakaan tämän seikan pitäisi olla esteenä. Mutta mistä saadaan 
se innostus esiintyjiin ja yleisöön, joka oli olemassa entisen suomalaisen 
ooperan aikana — siitä voi tulla pahempikin kysymys. 

Laillansa suomalaisuuden asiaa on laulajatar, rouva Hagelberg- 
Raekallio ottanut ajaakseen siten, että hän kaikki ohjelmansa laulut esittää 
suomen kielellä. Maaseutukonserteissa ei tämä ole mitään uutta, pääkau- 
pungissa sitävastoin on rouva H.-R. todella uran uurtaja. Kielelliseltä 
kannalta ja yleisöön nähden, joka ei muuta ymmärrä kuin suomea, on 
tämä kylläkin kauniisti tehty. Mutta miten lie musikaaliselta kannalta 
katsottuna? Kun lähdemme siitä tosiseikasta, että parhaitenkaan käännetty 
lauluteksti ei voi tullessaan musiikin kanssa yhteen vastata alkuperäistä, 
arvaamme jo, miten musiikki käännöksen kautta tulee kärsimään. Meidän 
täytyy huomata, ettei ainoastaan sanojen sisältö, vaan myöskin niiden 
rakenne ja muoto määrää säveleen muodon. Käännöstekstin mukana muo- 
dostaa musiikki kauttaaltaan kömpelyyksiä, luonnottomuuksia, joita sävel- 
täjä ei suinkaan voisi sallia ja joita laulajan, joka ulkomaisia säveltäjiä 
arvossa pitää, ei myöskään pitäisi sallia. Käännös, joka täysin vastaisi 
alkukielen ja musiikin suhdetta toisiinsa, on sula mahdottomuus. Minuun 



56 Katsaus. 

tekee kerrassaan kiusallisen vaikutuksen, kun esim. Schubertin tai Schu- 
männin tunnettuja lauluja kuulee suomeksi esitettävän, kun aivan väärien 
sanojen kohdalle tulee musikaalinen paino tai joku yksityinen tärkeämpi 
äänne. Vähemmin musikaalisen yleisön tutustuttamiseksi suuriin ulkolai- 
sen mestareihin voi tämä laulujen käännösmuodossa esittäminen tulla kysy- 
mykseen, mutta yleisölle, joka tuntee laulut alkuperäisessä muodossaan, 
on tämä menettely tarpeetonta. Mutta jos nyt yleisö ei ymmärrä italian, 
ranskan, englannin ja saksan kieltä, eikö silloin käännös ole hyvä ole- 
massa? Kyllä — mutta se on tekstikirjaan liitettävä alkuperäisen tekstin 
rinnalle, vaikkapa vain suorasanaisena; silloin kaikki tietävät laulun 
sisällön, vaikka laulaja esittääkin sen alkukielellä. Mutta eikö sitten suo- 
men kielellä saisi lainkaan laulaa? Tietenkin, mutta laulettakoon sellaista, 
joka suomen kielelle soveltuu, s. o. suomenkieliseen tekstiin sävellettyjä 
lauluja, ja niitä on jo siksi paljon, että meidän laulajamme saavat niistä 
kymmenet ohjelmat täyteen. 

Tärkeä sija musiikkielämässämme tulee Suomen Laulun sekaköörillä 
epäilemättä olemaan. Korkealle tähtäävää ja suurempiin tehtäviin pystyvää 
a cappella-kööriä meillä ei tähän asti ole ollutkaan. Maisteri H. Kleme- 
tissä on köörillä kyllä tarmokas ja tehtäväänsä pystyvä johtaja. On vain 
ihme, jos ei parempia ääni varoja ole Helsingistä saatavissa. Nykyänsä 
on mainitussa köörissä ainoastaan tenori (kumma kyllä!) hyvin edustettu. 
Lyhyeen harjoitusaikaan nähden eivät köörin esitykset vielä voi mitään 
malliesityksiä olla (vaikka niitä muutamissa arvosteluissa on sellaisiksi 
tahdottu leimata), ja epäilemättä on johtajakin innostuksissaan käynyt 
muutamiin liian valkeihin teoksiin käsiksi näin alussa, mutta köörin vas- 
laisesla työstä on täysi §yy toivoa mitä kauniimpia tuloksia, siihen jo 
monet merkit selvästi viittaavat. 



Lopuksi on minun mainittava pari taiteen suurmestaria, jotka meitä 
vierailullaan ovat kunnioittaneet. Tarkoitan kapellimestari Gustav Mahlmh 
urkulaiteilija Enrico Bossia, ja viulumestari Eugene Fsajfta. Suuria ka 
peili mestareita saamme harvoin täällä vierainamme nähdä. Sitä unohtu 
mattomammiksi juhlahetkiksi muodostuvat hetket sellaiset kuin esim 
Mahlerin konsertti täällä. Omituinen, hypnotiseeraava valta ja vaikutus 



Katsaus Helsingin musiikkielämään syyskaudella 1907. 57 



soittajiin on tuollaisella mestarilla. Ehdoton kunnioitus ja kuuliaisuus 
seuraa itsestään. Jokaiselle soittajalle selviää hänen oman tehtävänsä tär- 
keys ja merkitys sävellyksen kokoonpanossa ja muutaman huomautuksen 
avulla on teoksen musikaalinen jäsentely saatu valmiiksi. Mutta myöskin 
jalon ja kauniin äänen muodostamiseen on huomio pantava ja nyansseja 
on entistä tarkemmin seurattava. Kaikesta tästä seuraa, että orkesterin 
soitto tällaisen mestarin johdolla muuttuu jo ulkonaisesti aivan toiseksi 
ja paremmaksi kuin kotoisissa oloissa, jonka lisäksi tulee se perso nal- 
lisen nerokkuuden ja henkisen suuruuden välke, joka johtajasta säteilee. 

Sellaista urkumestaria kuin Enrico Bossi ei ole meillä Suomessa 
ennen kuultu. Hänen tckniikkinsa on ihmeteltävän luistavaa, kevyttä, ja 
esityksensä on erittäin väririkasta. Minkäänlaisia vaikeuksia hänelle ei 
ole olemassa, ja outojenkin urkujen monet ja erilaiset laitokset ovat hänelle 
silmänräpäyksessä selvillä ja palvelukseen valmiina. Bossin soittotapa on 
keveämpää ja kosketus elastisempaa kuin esim. saksalaisilla. Oli todella 
onnellista, että Bossi, paitsi Helsingissä, antoi urkukonsertin myöskin 
Turussa ja Viipurissa — juuri niissä kaupungeissa, joissa urkurikoulut 
työskentelevät ja Suomelle urkureita valmistetaan. Tähän asti on tietty, 
että Italiassa voi saada hyvää laulunopetusta, nyt tiedetään, että siellä 
myöskin, ainakin Bolognan konservatoriossa, voi kehittyä oivalliseksi 
urkutaiteilijaksi, sillä siellä on opettajana Enrico Bossi. 

Viulutaiteilijoita saa usein kuulla oikein hyviäkin. Tuskin kuiten- 
kaan nykyään lienee Ysayen vertaista, ainakaan hänen monipuoliseen 
etevyyteensä nähden. Tällä mestarilla ei ole ainoastaan erehtymätön tek- 
niikki, vaan sen lisäksi erinomaisen sulava, sametinpehmyt ääni ja sielua 
joka sormen päässä. Kun kaikki taituruus kohdistuu, kuten Ysayella, 
jalon äänen muodostamiseen ja sävellyksen hengen ja sisällyksen sielukkaa- 
seen esilletuomiseen ilman vähintäkään efektinhakua, silloin saavuttaa 
viulunsoitto vasta korkeimman asteensa, ja me ihmettelemme tuon pienen 
soittokoneen taikavoimaa, sen hento ääni kun voi tunkea sielumme sisimpiin 
kerroksiin — maailmoihin, jonne ei pysty samalla tapaa vaikuttamaan 
muu kuin ihmisääni — soittokoneista jaloin. 

Oskar Merikanto. 






58 Katsaus. 



K.irj allisuuttar. 



Näytelmäkiijallisuutta. 

ElSQ Leino, Naamiotta. Toinen sarja. Helsinki 1907. Kustannusosakeyhtiö 
Otava. 210 s. 8:0. Hinta 3: — . 

Eino Leino on perusluonteeltaan lyyrikko silloinkin, kun hän liik- 
kuu muilla kirjallisen taiteen aloilla paitsi laulurunouden. Useimmat 
hänen näytelmistään ovat vain sarja lyyrillisiä mielikuvia tai kangastuk- 
sia vuorppuhelumuodossa. Ne eivät vaikuta alituisesti eteenpäin vieri- 
vänä sisäisen tai ulkonaisen toiminnan virtana eikä kiinteällä luonteen- 
kuvauksella, vaan pikemmin ne ovat tummasta pohjasta ajoittain esiinkum- 
puavia mielialoja, ryhmiteltyjä jonkun henkilön tai tapahtuman ympärille. 

»Naamioiden** ensimäisessä kokoelmassa oli sentään merkki kiin- 
teämmin hallitusta luonteenkuvauksesta ja draamallisesta toiminnasta: 
„ Pentti Pääkkönen". Ja sitä ennen v. 1900 oli ^ Johan Vilhelm* va- 
leltu kätevästi ibseniläis-strindbergiläisen kohtalo- ja keskusteludraaman 
kaavaan. — Nyt ilmestyneessä »Naamioiden* toisessa sarjassa ei ole mi- 
tään niiden laatuista eikä näyttämöllisesti niiden veroista draamaa. Siinä 
ovat kaikki kolme kappt^letta tuota himmeäsävyistä välähtelevää runoutta, 
joka on Leinon erikoisala. 

Ensimäinen kappale »Melankolia" on kuin hämyhäivähdys keskellä 
tummaa yötä, runo, jossa liikutaan suurten elämänkysymysten alalla. 
Joku repliikki kouristaakin mieltä eletysti. Mutta sitten tulee toinen, 
joka eksyy teennäisyyteen tai kuulostaa kovin naiivilta. Ja niin laimenee 
kokonaisvaikutus verraten voimattomaksi ja epämääräiseksi. — Nelinäy- 
lukisinen »Lalli* on kokoelman paras pala. Se on suorasanainen le- 
genda, josta tuulahtaa kaamean jylhää runoutta kuten »Helkavirsistä*. 
Päähuomio kiintyy Lalliin. Hänen luonteensa on pohjalta konsipeerattu 
samaan suuntaan kuin Mannisen »Metsien miehen*, josta tuntuu vaiku- 
tusta tulleen, mutta luonnollisesti laajemmin kehitetty ja valaistu useam- 
malta puolelta. Lalli on yksineläjä hänkin. Hän on vetäytynyt pois 
ihmisten ilmoilta salojen rauhaan. Siellä hän elelee omine uskoineen ja 
tietoineen. Mutta kun hän huomaa tienoillansa »liikoja liikkuvaksi* 
Itsevaltaisissa aikeissa — niinkuin tässä piispa Henrikin — silloin nou- 
see hänen hidas luontonsa. Hän koppoo kirveen ja lähtee takaa aja- 
Ttiaant »kunnes pihojensa pillan kohtaa, kolkkaa kuoliaaksi*. Näin pit- 
källe voidaan noissa metsäläisluonteissa analogiat ulottaa. Lalli tuntuu 
kuitenkin olevan heikompaa ainetta. Elämä, etupäässä kai avioelämä, 
on häntä runnellut ja tehnyt hänestä ajattelijan. Hän ei tunnusta juma- 



Näytelmäkirjallisuutta. ^ 59 



Ha, ei uusia eikä vanhoja, vaan tahtoo tulla omillaan toimeen, (iän 
niosofioipi välistä hyvin uudenaikaisesti — jota emme tiedä »Metsien 
miehen" koskaan tehneen — toistaapa kerran »Tuomas Vitikan" indivi- 
dualistisen ponsilauseen „miF\ä olen minä". Tämän tietoiseksi kehitty- 
neen vapauden ja itsenäisyyden kanssa ei minusta tahdo oikein hyvin 
sopia yhteen se, että Lalli turvautuu Lapinkorven tietäjään, Kaikkival- 
taan ja että hänessä kumminkin asuu pohjalla pelko ristinjumalia koh- 
taan. — Lallin vastustaja, pyhä Henrik, on katolisuuden käskevä mahti- 
valta, puettuna kirkkoruhtinaalliseen komeuteen. Hän purkaa suustaan 
onton sanatulvan, jossa ei tunnu lainkaan rauhansanoman apostolia eikä 
uskonmarttyyrin sisäistä vakaumusta. Lyhyesti: hän on henkisesti ala- 
arvoinen vastustaja. Eikä hänen ja Lallin välillä voi syntyä muuta kuin 
aivan ulkonainen yhteentörmäys. Hra Leino ei ole tarkoittanutkaan 
antaa runoelmassaan kuvaa kahden maailmankatsomuksen taistelusta tai 
suuresta ajanmurroksesta. Hän on vain niin sanoakseni runoillut uudes- 
taan tutun kansallisen legendan ja saanut siihen II ja IV näytöksessä 
muutamia näyttätnöllisestikin vaikuttavia kohtia, yötunnelmia, jotka yl- 
lättävät salaperäisyydellään ja karmivat pintaa kuin jossakin Maeterli nekin 
näytelmässä. Muuten esiintyy kappale paremmin edukseen luettuna kuin 
lavalta nähtynä. Se ei ole näyttämöä varten tarpeeksi keskitetty eikä 
toiminnaksi viritetty. Tekijää on välistä huvittanut luoda sanasota, jossa 
tarpeettoman kauan vaihdetaan turhia sanasutkauksia, vanhoja ja uusia, 
hän pikemmin maalailee situatsioneja kuin perustelee ja kehittää juonta 
edelleen j. n. e. Hra Leinolle on tässä suhteessa vielä taivalta edessä, 
ennenkuin hän pystyy välähtelevistä mielikuvistaan luomaan näyttämö- 
kuntoisen draaman. Ilolla kuitenkin myönnän, että »Lalli" on kokoon- 
panoltaan selkeämpi ja luonteenkuvauksen puolesta eletympi kuin hänen 
entiset satunäytelmänsä. — Kirjan kolmas näytelmä »Niniven lapset" on 
kolmiosainen saturunoelma, johon on siroiteltu musiikkina soivia kauniita 
lauluja ja jossa kulkee silmäimme ohi sarja väririkkaita itämaisia ku- 
vaelmia. Kappaleen pohjasuunta — Jonan lankeeminen pois profeetal- 
lisesta kutsumuksestaan ja maallistuminen — ei juuri tunnu draamalli- 
selta, niinkuin hra Leino on sen esittänyt. Sitäpaitsi se on jäänyt kes- 
keneräiseksi, sekavaksi. Ainoastaan lopussa, kolmannessa näytöksessä, 
käy aavistuttava värähdys, kun elämä selkenee profeetta Jonalle erä- 
maassa. Yleensä on tämän näytelmärunon mielikuvitus liiaksi ilmassa 
liihoittelevaa laatua voidakseen vaikuttaa lukijaan. 

Eino Leinon rikas luomisvoima hakee itselleen yhä uusia väyliä. 
Entistä voimakkaampana tuntuu näissä »Naamioissa" henkäys traagillista 
sävyä: sielujen yksinäisyyttä ja elämän kovaa puristusta ympärillä. 
Mutta kuten Leinon runoissa humahtavat nämä syventyneet tunnot tilapäisinä 
mielialoina ohitsemme. Ne eivät liity johdonmukaisesti toisiinsa eivätkä 



60 Katsaus. 

jätä pysyvää muistoa. Sommittelun koossapitävät langat riippuvat vielä 
höllinä kirjailijan käsissä. Ja draamamuoto jos mikään vaatisi niitä 
puristamaan tiukemmalle. 

V. T. 



1 



Victor Hugo, Lturezia Borgia, Murhenäytelmä. Suomeutanut Juhani Aho. 
Elämäkerrallisen kokeen kirjoittanut Jalmari Hahl. Porvoo 1907. 
Werner Söderström Osakeyhtiö. 141 siv. 8:0. Hinta 2: 50. 

On paikallaan, että suomenkin kielellä voidaan jossain määrin tutustua 
menneiden aikojen mainittaviin tuotteisiin, vaikkeivät ne olisi juuri muuta 
kuin kirjallishistoriallisia muistomerkkejä. Semmoinen muistomerkki on 
tämä Victor Hugon murhenäytelmä armon vuodelta 1833, Ranskan uus- 
romantiikan kukoistusajaita. Siitä opimme tuntemaan Hugon yksinkertaista, 
mutta tavallaan suurisuuntaista näytelmätekniikkiä. Hän ei ole niitä miehiä, 
jotka käyttävät säästäen teatraalisia voimakeinoja. Naamiaisyllätyksiä, sala- 
ovia, tikareja, myrkkymaljoja, ruumisarkkukuvaelmia j. n. e. tavataan runsas 
kokoelma tässä renesanssi näytelmässä. Yhtä räikeissä muodoissa liikkuu 
hänen henkilökuvauksensakin. Niinpä näemme, miten tuon rikoksissa synty- 
neen ja rikoksissa paatuneen Lucrezia Borgian sydämessä sentään on poh- 
jalla mitä kiihkein rakkaudenjano. Hän olisi valmis uhraamaan kaikki rakas- 
tamansa Gennaron hyväksi. Ja kun hänen aikeensa raukeavat tyhjiin, 
kun Gennaro pysyy kylmänä hänen hellyydelleen haaveillen vain tunte- 
mattomasta äidistään kaiken naisellisen hyvyyden perikuvana, kun hän 
viimeisessä kohtauksessa iskee veitsen Lucrezian rintaan, silloin vasta 
paljastuu tämän rakkauden salaisuus — hän on juuri Gennaron oma äiti. 
Tämmöinen vastakohtien varassa lepäävä psykologia tuntuu ylimalkai- 
selta ja juoni helposti rakennetulta. Mutta kun sitä on kannattamassa 
Hugon mahtava retoorinen paatos, saattoi 1830-luvun nuoriso ihastua 
siihen jo pelkästään siitä syystä, että se sisälsi vastalauseen edellisen 
ajan viileätä ja voimattomaksi uupunutta klassillista suuntaa vastaan. 
Realistisen, hienommilla keinoilla vaikuttavan taidesuunnan alaisena vart- 
tunut nykyajan ihminen ei jaksa tuntea samaa ihastusta, korkeintaan vain 
rajoitettua kunnioitusta kirjailijan valtavaa mielikuvitusta ja rohkeaa aiheen- 
pitelyä kohtaan. 

V. T. 



Nä3rtelmäkirjalli8uutta. 



61 



RoBBRT Browning, Pippa gär forhu (Pippa passes.) översättning af K. G. 
Ossian -Nils SO n. Stockholm 1907. Albert Bonniers förlag. 96 siv. 12:0. 
Hinta 2 kr. 

Ruotsalainen kääntäjä sanoo alkulauseessaan, että Robert Browning 
on sivistyneillekin ruotsinmaalaisille lukijoille ^tuskin muuta kuin nimi tai 
korkeintaan anekdooti''. Tämä lause pitää vielä suuremmassa määrässä 
paikkansa suomalaiseen yleisöön nähden. Se tuskin tuntee Browningin 
nimeäkään, vaikka se on Viktorian aikuisen Englannin kuuluisimpia ru- 
noilijanimiä. On sentähden hauskaa tämän käännöksen avulla vaikkapa 
vain puutteellisesti tutustua englantilaiseen kirjailijaan. 

„Pippa kulkee ohi*', vuodelta 1841, on draamallinen runoelma, 
jaettu neljään osaan: „aamu**, „ puolipäivä**, »ilta** ja „yö" ja varustettu 
prologilla ja tavallaan epilogillakin. Tapahtumapaikkana on Asolon kau- 
punki Italiassa. Jokainen noista neljästä kuvaelmasta tuo esiin kohtauk- 
sen eri yhteiskuntapiireistä. Niitä yhdistävänä lankana on Pippan esiin- 
tyminen ja laulu. 

Pippa on nuori silkkitehtaan tyttö, joka on päässyt uudenvuoden 
päivänä työstä vapaaksi. Hän kiertelee huviksensa ympäri kaupunkia 
laulellen. Ja hänen laulunsa sattuu jokaisessa neljässä kohtauksessa kuu- 
lijan sydämeen. Se on kuin omantunnon ääni kunkin rinnassa; se varoit- 
taa ja tuomitsee, herättää ja kehoittaa. 

Ensin aamulla se helähtää rikkaan ja ylpeän Ottiman ikkunan alla. 
Siellä sisällä on tapahtunut yöllä kauhea teko. Ottiman rakastaja Sebald 
on murhannut Ottiman miehen. Ja nyt päivän valjetessa he puhuvat vain 
tästä rikoksesta, joka ei tahdo väistyä heidän silmiensä edestä. Ottiman 
kuuma intohimo, joka on saanut Sebaldin valtaansa, on vähällä kietoa 
hänet jälleen pauloihinsa. Mutta juuri silloin sattuu Pippa kulkemaan 
ohi, laulaen lauluansa, ja Sebaldin tunto herää ja hän kääntyy inhoten 
pois Ottimasta. 

Toinen kuvaelma on keskipäivällä taiteilija JulesMn asunnon edus- 
talla. Jules on viekkaiden toveriensa keinottelujen kautta joutunut rak- 
kauden ansaan ja mennyt naimisiin nuoren yksinkertaisen mallitytön 
kanssa. Hän ei huomaa mitään salajuonia, vaan on morsiameensa sokeasti 
hurmaantunut. Ja kun Pippa kulkee hänen atelierinsa ohi laulaen, vah- 
vistuu Julesin päätös elää tytön kanssa yhdessä ja hän kuvittelee 
paeta hänen kanssaan kaukaiselle meren saarelle ja alkaa taiteilijauransa 
alusta uudelleen. 

Tulee sitten ilta, ja nuori yltiöpää vallankumouksellinen Luigi kes- 
kustelee äitinsä kanssa vanhassa rappeutuneessa tornissa. Luigi hautoo 
mielessään Italian vapauttamista vieraan sorto-ikeen alta. Hän itse aikoo 
lähteä suoraa päätä pääkaupunkiin, tunkeutua kuninkaan luo ja murhata 
hänet. Äiti koettaa häntä estellä. Mutta Pippa kulkee ohi ja hänen lau- 




62 Katsaus. 

lunsa poistaa Luigin mielestä kaikki esteet: hän ponnahtaa pystyyn ja 
lähtee matkaan. 

Yöllä puhelee piispa Monsignor palvelijoineen. Heillä on paljon 
vanhoja tihutöitä selvitettävänä ja intendentti punoo ovelasti uusia 
juonia, joilla saatettaisiin joku ihminen taas päiviltä pois. Piispa on 
juuri antamaisillaan hyväksymisensä tälle ehdoitukselle, kun Pippa ohi- 
kulkiessaan laulaa yksinkertaista lauluansa ja saa Monsignoren oman- 
tunnon hereille. 

Lopussa pulaa Pippa kotiinsa ja vuoteeseen laskeutuessaan muistelee 
päivän kirjavia tapahtumia ja hyräilee iltarukoustaan, joka ruotsalaisessa 
käännöksessä kuuluu: 

y^All ijänst har samma rang for Gud. 
Hans le k vi äro^ bäsi och sämsi. 
I hans värld givs ej sislj ej frätnst,*^ 

(Kaikki palvelus on Jumalan edessä samanarvoista. Hänen kättensä 
leluja me olemme, parhaat sekä pahimmat. Hänen maailmassaan ei ole ensi- 
mäistä eikä viimeistä.) 

Kohtaukset ovat lyhyesti hahmosteltuja, himmeänlaisia kuvaelmia. 
Mutta niistä rakentuu tarkemmin syventyessä jokaisesta draamallisen 
elävä situatsioni. Repliikit, joita lentelee katkonaisina ja näennäisesti 
sikinsokin, liittyvät paikoin yhteen ja sisältävät aina tuolloin tällöin luon- 
teenomaisen piirteen. Näemme henkilöitä hetkellisen valovälkähdyksen 
aikana. Sitten he taas katoavat kuin sanattomaan yöhön. Nämä hetket 
ovat niin sanoakseni näytöksiä mielikuvituksen teatterissa, vailla ympä- 
röiviä kulissikoruja ja regissöörilaitelmia. Niistä kumpuaa voimakkaan 
mielikuvituksen kuva- ja muotorikkaus. Niissä on hentoja ja kovia kos- 
ketuksia, jokapäiväisiä ja yleviä välähdyksiä. Kaikki jätettynä tuohon 
välitilaan, joka ärsyttää mielikuvitusta, voimatta sitä täydelleen tyydyttää. 
Oscar Wilde näyttää olleen oikeassa lausuessaan Browningista tuon len- 
nokkaan arvostelunsa: „hän on kaikista shakespearelaisin olento Shake- 
spearen jälkeen." — „Jos Shakespeare pystyi laulamaan myriaadeilla huu- 
lilla, niin pystyi Browning änkyttämään tuhansin suin." — Mutta tälle 
änkytykselle antaa inhimillisen arvon se laajasti ymmärtävä humaanisuus, 
joka kuvastuu tässä hänen runoelmassaan samaten kuin muissa hänen 
tuotteissaan. Hän ei saarnaa eikä salamoi ihmisluontoa vastaan, hän vain 
kuvaa ja osoittaa sen heikkoudet ja vahvuudet. 

Ellen Key on kirjassaan »Människor" ihannellen kuvannut Brow- 
ning-puolisoiden elämänvaiheita ja runoilijalaatua. Hän ylistää »Pippa 
passes^^in kirkasta syvyyttä, perusajatuksen suoraa yksinkertaisuutta, hen- 
kilökuvissa ja kohtauksissa väreilevää intohimoa sekä sanoo tätä runoelmaa 



Kertomuksia ja kuvauksia. ^3 

yhdeksi, ei ainoastaan Browningin, vaan koko Englannin kirjallisuuden 
parhaita runoja. Onko tämä korkea kiitos ihan paikallaan, sitä ei alle- 
kirjoittanut pysty sanomaan; ainakin ansaitsee runoelma ruotsinkielisenä 
käännöksenäkin hyvästi lukemisen. 

V. T. 



Kertomuksia ja kuvauksia. 

R Nervander, Pelkkää pätvdnpaistetta. Ylioppilasromaani. Pori 1907. (*ust, 
RoDelius'en kustannuksella. 150 siv. 8:0. Hinta 2: — . 

Tämän kirjan puhtaasti taiteelliset ansiot on paras sivuuttHa vaiti- 
ololla. Kuitenkin minua huvitti lukaista se läpi nähdäkseni, miten noin 
nelisen vuosikymmentä sitten elettiin, katsottiin maailmaa ja nämä näke- 
mykset kertomukseksi kudottiin siinä piirissä, johon Nervander kuului. 
Hän on minusta tavallaan tyypillinen ilmaus tuolta ajalta. Hiukan sen* 
timentaali ja hiukan humoristi, mutta kovasti estetiseeraava ja kovasti 
teennäinen rakennellessaan kirjalliseksi kokonaisuudeksi noita ylioppilas- 
aikansa kellastuneita muistoja, joista kaikki elämä ja tuoksu on jo ka* 
donnut. Kuulemme siinä puhuttavan keStän vietosta saaristossa, purjeh- 
dusretkistä, nimipäiväkesteistä, ylioppilaslaulusta, nuorten rakkaudesta, 
tutkintoluvuista, maisterinvihkiäisistä, kihlauksesta, häistä ja onnellJ.<^esta 
avioelämästä. Kaikki on „pelkkää päivänpaistetta", vakuuttaa tcktjä. 
Mutta lukija ei sitä tunne, Se mitä nuo ihmiset ovat eläneet, on haih- 
tunut tekijän käsissä vain varjoksi; se ei herätä lukijan mielessä pienin- 
täkään virinää. Leikinpäiten hän saattaa lehtiä käännellessään ruv^eta 
aprikoimaan, kenen esikuvaa noudattaen tekijä on joka kappaleen alkuun 
pistänyt humoristisen sisällysilmoituksen, miten hänen teatraaliset har- 
rastuksensa ilmenevät haluna rakennella omituisia kohtauksia ja kuvael- 
mia, miten hänen olemuksessaan on hiukan samaa lapsellisen pehmeäLa 
kajastusta kuin Topeliuksessa j. n. e. 

Mennyttä mikä mennyttä. 

V. T 



PROSPER MARIMME, Colomba. Kertomus Korsikan oloista 1810-luvulta. Raos- 
kasta suomensi Kasimir Leino. Helsinki 1907. Suomalainen Riis- 
tannnusosakeyhtiö Kansa. 276 siv. 12:0. Hinta 3: — . 

pROSPER Mi^RIM^E, Carmen. Espanjalaisen mustalaistytön elämäntarina Ruds* 
kasta suomensi Kasimir Leino. Hämeenlinna 1907. Suomaldneii 
Kustanusosakeyhtiö Kansa. 105 siv. 12:0. Hinta i: 50. 

Merimdetä, Ranskan realistisen novellitekniikin kantaisää, näyttää 
erityisesti viehättäneen alkuperäisten olojen ja voimakkaiden luonteiden 



54 Katsaus. 

kuvaaminen. Mitä kylmäverisimmällä rohkeudella ja voitonvarmuudella 
hän on käynyt niiden kimppuun ja pakoittanut ne teräskirkkaaksi tai- 
teeksi, jossa suhteet ovat oikein lasketut ja joka lujuudessaan aivankuin 
uhmailee ajan murentavaa vaikutusta. Ne kaksi kertomusta, jotka nyt 
esiintyvät suomalaisessa asussa, ovat hänen paraimpiansa ja yhtä eheitä 
vielä tänä päivänä kuin syntyessään 1840-luvulla. 

„Colomba"ssa luodaan eteemme kuva Korsikan villistä vuoriseu- 
dusta rautaisine luonteineen ja raakoine tapoineen. Colomba-impi on tämän 
jylhänihanan ympäristön ilmikuva: samalla kertaa hurmaava ja julma, 
koskemattoman naiivi ja lannistumattoman rohkea. Hän ajaa veljensä, 
ranskalaistuneen upseerin, yhtä vastustamattomasti kauheaan verikostoon 
kuin heti senjälkeen -yhdistää hänen kätensä ikuiseen elämänliittoon sen 
naisen kanssa, jota hän tietää veljensä rakastavan. — Lukijassa herää 
tämän kertomuksen johdonmukaista kulkua seuratessa samansuuntainen 
riemu kuin koskea laskiessa, kun tunnemme lujan ja taitavan käden hoi- 
tavan peräsintä ja virran nielevän venettä tasaisesti, taukoamatta, varmaa, 
vaikka näkymätöntä päämäärää kohti. Siinä on tilaisuus antautua nautti- 
maan näköaloista taikkapa katselemaan veden alinomaista liikettä. Ja kun 
loppuun päästään, painuvat . matkan varrella nähdyt kuvat mieleemme 
kauniina, sopusointuisena muistona. — Yhtä mestarillisesti kuin itse juoni 
ovat luonteet ja ympäristö kuvatut. Kirjailijan silmä on viivähtänyt mieli- 
hyvällä ulkonaisten seikkojen, kuten pukujen, asumusten ja luonnon vaih- 
televissa muodoissa ja tehnyt niistä huomionsa kansatieteilijän tarkkuu- 
della, eksymättä silti liialliseen laveuteen. Hän on osannut mitata niille 
melkein aina oikean pituuden ja paikan kokonaisuudessa, ja kaikkialla 
huomaa niiden kuuluvan olennaisesti yhteen esitettävien tyyppien kanssa. 

^Carmen^^in tapahtumapaikkana on Espanja ja sen ilmapiirinä seik- 
kailijaelämän romantillinen monikirjavuus. Carmen on tummasilmäinen, 
vapaa ja voimakas mustalaistyttö, joka kulkee vaistojensa viitoittamaa 
tietä järkähtämättömän uskaliaasti. Hän on peräänantamaton kuin itse 
kohtalo. Siitä hetkestä alkaen kun hän astuu hyväsydämisen Don Josen 
tielle, ovat tämän elämänvaiheet määrätyt. Rakkaus Carmeniin tekee 
hänestä salakuljettajan, rosvon ja murhamiehen. Ja voittamattomana seisoo 
Carmen hänen edessään vielä silloinkin, kun hän mustasukkaisuuden vim- 
massa syöksee tikarin tuon kummallisen naisen rintaan. — Tämä kertomus 
ei kenties ole niin plastillisen ehyttä ja viimeisteltyä taidetta kuin „Co- 
lomba*^. Mutta se on elävämpää, draamallisempaa. Väririkkaat kohtaukset 
ajavat toinen toistaan virkeässä vauhdissa, paikalliskuvat nousevat kuin 
itsestään ja henkilöitä ympäröi niin sanoakseni väreilevämpi ilma. 

Merimeen novelleissa viettää ranskalainen plastillisen selkeä realis- 
tinen tekotapa kauneimpia voittojaan. Se on vankkaa ja täyttä kuin pronssi. 
Sitä katselee kuin ehytpiirteistä veistokuvaa. Silmä kiintyy muotojen 



Kertomuksia ja kuvauksia 65 



sopusuhtaisuuteen ja varmuuieen. Merimeellä ei ole hapuilevia fraaseja 
eikä hentomielistä tunteellisuutta. Yksinkertaisesti ja kylmästi kerrotaan 
vertsimmätkin tapahtumat. Järjen kaikkivoipa ylivalta kuvastuu tuossa 
tyylissä, jossa taiteilijan oma personallisuus on vangittu ja lyöty rauta- 
salpojen taakse. Siellä täällä pyrkii oma ^minä** kuitenkin esiin roman- 
tikkojen tapaan. 

Ei voi kieltää ihailuaan Merim^en novelleilta. Mutta ihailusta rakkauteen 
on vielä yksi askel, ja se saattaa jäädä astumatta. Sillä muodollisista ansiois- 
taan huolimatta tekee Merimeen taide hiukan hedelmättömän vaikutuksen. 
Tuon ehyen pinnan alla ei 83'ki myötätuntoisesti läikkyvää elämää. Puuttuu 
se tunteen lämmin värähdys, joka saisi lukijan antautumaan täysin sydämin. 
Ajattelen esim. Dostojevskin monesti epätodenmukaista, raskasta ja rakennet- 
tua taidetta. Se voittaa sydämellään siinä missä M^rimee hurmaa muodolla. 
Ja jos muistelen rinnan Tolstoin ^»Kasakoita** ja Merimeen »Colombaa" — 
molemmissa kun kuvataan alkuperäisiä oloja ja voimakkaita luonteita — 
niin asettaisin etusijalle ensinmainitun, niin epäplastillinen kuin sen teko- 
tapa lieneekin. Sillä siinä on sielun pyhää levottomuutta, Merimeellä taas 
viileentynyt rauha. — Minua huvittaa viitata ranskalaiseen Augustin 
Ftloniin osoitteeksi, etten minä yksin edusta näitä kaiken „kirjallisuus- 
historian" ja »hyvän maun" nimessä tuomittavia ajatuksia. Tämä Merimeen 
erikoistuntija näet sanoo, että Merimeen ansiot supistuvat etupäässä muo- 
dolliseen kykyyn — senvuoksi ei hänestä ole tullutkaan realistisen suun- 
nan, vaan ainoastaan realistisen tekotavan isä — ja hän ennustaa, että 
Merimeen kertomuksista on tulevaisuudessa elävä ainoastaan joku sivu, 
ja hänen nimensä on säilyvä vain hänen kirjeittensä kautta. 

Suomentaja, joka on varustanut „Colomban" elämäkerrallisella ku- 
vauksella sekä »Carmenein selittävällä alkulauseella, on onnistunut kään- 
nöksessään jotenkin hyvin. Joku kielikompastus sentään on, esim. „Colom- 
ba*ssa: aseestaa (pro: asestaa), huvitieleidaksensa (pro: huvitellaksensa), 
^haaskata ruutiansa moiselle saaliille^ (pro: moiseen saaliiseen), „Coiomba . . . 
puristi lujasti englantilaisen neitosen kättä, joka vuodatti runsaita kyy- 
neliä . . .** j. n. e. 

V. T. 



Satututkimiiksia. 

Antti Aarne, Vergleickende märchenforschungen^ akademische abhandlung (Vertai- 
levia satututkimuksia, yliopistoUiuen väitöskirja). Helsinki 1907. 

Harvoinpa meillä satututkimuksia ilmestyy: v. 1857 ensimäinen, Sal- 
melaisen, V. 1887 Krohnin ja vasta v. 1907 kolmas väitöskirja! Kaikenlaiset 
mitättömätkio ulkomaiset aiheet ovat maistereillemme tohtoriväitöksiksi 



66 Katsaus. 

kelvanneet viimeisen puolen vuosisadan kuluessa, muttei oma rikas sadus- 
tomme kaksinekymmenine tuhansine toisintoineen. Lienevätkö tutkijat 
sitten unohtaneet, että »tyhmä vierahissa viihtyy, visu ei vierasta valitse** 
vai mikä hylkimiseen lienee syynä? 

Mainitsemassamme teoksessa käsitellään kolme kaikille tuttua satua: 
satua taikasormuksesta, kolmesta taikaesineestä sekä taikalinnusta. Ensin- 
mainitussa puhutaan ihme-esineestä, jonka avulla voi saada mitä tahtoo. 
Se varastetaan omistajaltaan, joka sen kiitollisen kissan ja koiran avulla 
kumminkin saa takaisin. Toinen tutkimuksenalainen satu kertoo kolmesta 
taikaesineestä, joilla on niinikään Ihmeitätekevä voima. Nekin sadun san- 
karilta varastetaan, mutta hän saa omansa jälleen taikavoimaisia hedelmiä 
syöttäen pettäjälle, jolle kasvaa sarvet, ja on tämä ennenkuin niistä pääsee 
pakoitettu luovuttamaan varastamansa takaisin. Kolmannen sadun juonena 
on kultaa muniva taikalintu. joka on sellainen otus, että joka syö siitä 
määrättyjä osia, saa erikoisen ominaisuuden: tulee kuninkaaksi tai saa 
rikkauksia. Siinäkin puhutaan petollisuudesta. 

Näissä kolmessa sadussa on paljon yhtäläisyyksiä — vaikkei tekgä 
siitä sanallakaan huomauta. Koko satujen juoni on samanlainen ja sitä- 
paitsi kerrotaan niissä kaikissa taikaesineistä, varastamisesta ja petolli- 
suudesta, joten on luonnollista, että noita kolmea satua, jotka usein ovat 
toisiinsa sekaantuneetkin, yhdessä käsitellään. 

Tekijä on kerännyt tutkimustansa varten laajat ainekset. Hän on 
tavannut näitä satuja miltei kaikilla kansoilla. Satua taikasormuksesta 
esim. on teoksessa puolisen toista sataa toisintoa, niistä enemmän kuin 
puolet suomalaisia. Kaikkiaan on tekijä käyttänyt 423 toisintoa sekä vielä 
lisäksi monia kiijallisia kappaleita samoja satuja. Niistä, on suomalaisia 
ja virolaisia 182, joka on omiaan todistamaan kuinka rikkaat ainekset 
meillä todellisuudessa on. — Esitettyään lyhennettyinä toisinnot selvittelee 
tekijä kunkin sadun alkumuotoa ja lopuksi koettaa ottaa selkoa, missä 
se on syntynyt. Tuloksena on, että satu taikasormuksesta on Intiasta, 
taikaesineistä länsimaista. Taikalintu-sadun kotiperän suhteen yhtyy tekijä 
jo ennen lausuttuun mielipiteeseen, että se on alkuisin Persiasta. 

Ilahuttavaa on nähdä, että näitä kansan mielikuvituksen tuotteita 
voidaan nykyään, Krohnin metodin mukaisesti tutkien, seurata joltisellakin 
varmuudella alkumuotoonsa ja kotipaikkaansa saakka. 

Tekijä ei mielestäni kaikin paikoin ole ollut kylliksi terävä johto- 
päätösten teossa. Hän on monasti ne jättänyt tekemättä. Niinpä ensimäi- 
sestä sadusta olisi voinut huomauttaa, että se on kultuuriaikana syntynyt, 
koska alkumuodossakin puhutaan kotieläimistä, yhteiskunnasta kuninkai- 
neen, palatseineen. Kotipaikasta puhuessa olisi pitänyt ottaa huomioon 
kumpi on sadun juonelle, kissan ja koiran uinnille, luonnollisempi, jokiko 
vai meri ja että kyseessä luultavasti on leveä Intian joki. Epäilyttää 



Yhteiskuntafilosofiaa. 67 



myöskin suuresti onko satu taikalinnusta juuri Persiasta kotoisin. Miksei 
ideropääkin. Ainakaan toisinnot eivät sitä olettamasta estä. 

Psykologisesta puolesta ei puhuta mitään. Sadun kulkiessa kansasta 
kansaan on siihen kumminkin jäänyt koko hauskoja piirteitä, jotka ku- 
vaavat kertojain mielikuvituksen ja olojen erilaisuutta. Olisi toivottavaa, 
etteivät tutkijat vastaisuudessa tyytyisi vain sadun kotipaikan ja leviä- 
misen selvittelemiseen ja kuivien numeroiden latelemiseen, vaan toisivat 
esille myöskin ne piirteet, jotka voivat tavallisessakin kuolevaisessa he- 
rättää mielenkiintoa. 

Tällä en tarkoita, ettei kyseessä oleva tohtori Aarneen tutkimus ole 
tarkka ja valaise koko monta seikkaa. Teoksessa tapaa kyliä useita huo- 
mioon ottamatta jääneitä seikkoja, mutta ei montakaan väitettä, jota ei 
olisi koko vakuuttavasti todistettu. 

S-n VÄinö. 



Yhteiskuntafilosofiaa. 

Thomas Carlvlb, Entistä ja nykyistä. Suomentanut Werner Andelin. 
Porvoo 1907. Wemer Söderström O. Y. 279 siv. suurta oktavoa. 
Hinta 4: 50. 

Kaunokirjallisuuden mukana eksyi käsiini tämä jykevä yhteiskunta- 
filosofinen teos, jonka v. 1843 kirjoitti skotlantilainen ajattelija Th. Carlyle. 
Se on syntynyt hänen aivoissaan välityönä suurempien teosten lomassa 
ja tulisella kiireellä, seitsemässä viikossa, se on muotoonsa sukeutunut. 
Tosin olivat tekijän ajatukset ennenkin liikkuneet yhteiskuntafilosofian 
alalla menneiden aikojen historiaa tutkiessa. Mutta tämän yht'äkkisen 
purkautumisen aiheutti nyt lähinnä Manchesterin tehdastyöväen kapina, 
joka oli asevoimalla vereen tukahdutettava. Se ynnä samaan aikaan ym- 
päri Englantia tapahtuneet työlakot, murhapoltot, ryöstöt ja muut levot- 
tomuudet paljastivat räikeästi maan sisäisen tilan ja panivat ajattelemaan 
työväen kurjaa asemaa sekä keinoja sen parantamiseksi. Rajoittamaton 
kilpailun vapaus, jota taloustieteilijät teorioillaan tukivat, ja luonnottomat 
viljatullit ne olivat pääsyynä tähän olojen kärjistymiseen. Ne näet toi- 
selta puolen kasasivat rikkauksia tehtaanisäntien ja maataomistavan yli* 
maston käsiin sekä tuottivat miljoonia valtakunnan rahastoon, mutta 
toiselta puolen sysäsivät työväen huutavaan hätään ja leivänpuutteeseen. 
Carlyle väittää, että Englannin vaivaistaloissa oli siihen aikaan hoidetta- 
vana pari miljoonaa ihmistä ja noin viisi miljoonaa eli pelkillä perunoilla. 
Loordit sensijaan vetelehtivät joutilaina Lontoon kaduilla tai metsästelivät 
peltokanoja ja kettuja laajoilla tiluksillaan. Vanhoillinen parlamentti ei 
pystynyt sanottavia uudistuksia aikaansaamaan. Sillä hetkellä tunsi kir- 



68 Katsaus. 

jailija velvollisuudekseen astua julistamaan muutoksen välttämättömyyttä 
yhteiskunnalle. Hän kohdisti kiivaat iskunsa etupäässä ajan »mammonis- 
mia'' ja vapaata kilpailua vastaan ja vaati, että taloudellisessakin elämässä 
noudatettaisiin ihmisyyden ja järjen periaatteita eikä annettaisi osan kan- 
sasta kuolla nälkään. Kohtuullinen päiväpalkka kohtuullisesta päivätyöstä 
— pois tyhjäntoimittajat ja mammonan palvelus — sijaan rehellisen työn 
aateli ja sankarisuuruus! Tähän suuntaan menevät hänen periaatteelliset 
vaatimuksensa. Ja hän innostuu saarnatessaan työn evankeliumia pelas- 
tukseksi kaikesta pahasta. «Työnteko on rukoilemista^, sanoo hän van- 
hain munkkien tapaan. Se vapauttaa ihmisen sielun epäilystä, ikävästä, 
surusta, tunnontuskasta, suuttumuksesta, jopa epätoivostakin. Työhön pe- 
rustuu koko ihmiskunnan onni. Näissä ja tämänsuuntaisissa ajatuksissa 
ilmenee Carlylen valoisa' elämänkatsomus ja positivisuus. Ja hän näyttää 
keskiaikaisella luostaritarinalla toteen, miten oikea hallitus voi ohjata asiat 
kauniiseen järjestykseen ja sopusointuun. Se osa teosta (toinen kirja), 
jossa tämä menneisyyden kuva kirkastetaan eteemme, on minusta mieltä- 
kiinnittävin koko esityksessä. Sitävastoin ovat ne suoranaiset neuvot, 
joita tekijä neljännessä kirjassa antaa nykyajan työväen olojen paranta- 
miseksi, hyvin ylimalkaista laatua. Hän ei ajattelijana tahtonut ryhtyä 
määrittelemään, millä lakipykälillä korjaus oli aikaansaatava. Hän vain 
viittasi periaatteellisen tien. Ja tällä hänen teoksellaan kuuluu Olleenkin 
mullistava merkitys Englannin kansan taloudellisten käsitteiden kehityk- 
sessä. Se oli osaltaan sysäämässä kumoon vanhaa taloustieteellistä oppi- 
suuntaa ja vaikuttamassa viljatuUien poistamiseen v. 1849. 

Ymmärtää hyvin, että niin personallisesti ja voimakkaasti kirjoitettu 
teos kuin tämä saattoi silloisessa Englannissa tuntua miltei tuomiopäivän 
pasunalta. Siinä kuvastuu miehekäs uudistusinto ja lämmin myötätunto 
nälistynyttä työväkeä kohtaan. Mutta se vaikuttaa näin puolueettomalla 
alalla ja ajalla luettuna ylimalkaisesti. Tekijän mahtava paatos ja paikal- 
lisiin viranomaisiin ja yhteiskuntaluokkiin tähdätty ironia ei jaksa nyky- 
aikaisen ulkomaisen lukijan silmissä peittää — sanoisinko — sitovan 
asiallisuuden puutetta. Ainakin rasittaa teosta liiallinen monisanaisuus ja 
haihattelu; useissa paikoin tulee mieleen meidän Fr. Cygneeuksen esitys- 
tapa — — 

Vaivoin kirjan loppuun päästyäni en tullut varmasti vakuutetuksi 
siitä, onko se todella ansainnut suomentamisen suuren huolen. Onhan 
se oikeastaan vain palanen Englannin omaa taloudellista historiaa. Ne 
ajatuksen kipinät, joita siitä saattaa ulkomaisten yhteiskuntaolojen valais- 
tukseksi kirpoilla, tuntuvat minusta kovin heikoilta ja himmeiltä. Niitä 
peittää sitäpaitsi jo kerros ajan tuhkaa. Lieneekö varsinaisissa kansan- 
talouden tutkijoissakaan intoa ryhtyä sen alla piilevää kyventä etsimään? 
Sitä en tiedä, mutta kovasti epäilen. 



Uskontotiedettä. 69 



Suomennos on sujuvaa ja aistikasta. Se on paljon vaivaa vaatinut, 
sillä Carlylen tyyli on hyvin oikullista. Omasta puolestani olisin suonut, 
että kääntäjän kielitaito ja vaivannäkö olisi elävämpään teokseen koh- 
distunut. 

V. T. 



Uskontotiedettä. 

Gustav Frenssen, Vapahtajan elämä. Suom. Volter Kilpi. Helsingissä, 
1907. Otava, no siv. 12:0. Hinta i: 25. 

Frenssenin ^Vapahtajan elämä" on alkuaan syntynyt hänen romaa- 
ninsa Hilligenlein puitteissa. Siinä se esiintyi kangastuksena siitä py- 
hästä maasta, jumalanvaltakunnasta, ^sta kirjan henkilöt, mikä enemmän 
mikä vähemmän olivat eksyksissä. Se erikoinen huomio, joka sekä 
ihastuksen että ankaran arvostelun muodossa kohdistui tähän osaan 
Hilligenleitä oli varsin suuri. Ja kun tekijä sitten julkaisi »Vapahtajan 
elämän"* erityisenä kirjana, oli se aiheena kokonaisen pienen kirjallisuu- 
den syntymiseen. Kirjansa alkulauseessa tekijä ilmaisee tarkoituksekseen 
esittää »Vapahtajan elämän ja kuvan semmoiseksi, kuin se oppineiden 
tutkijain tutkimusten mukaan on todella ollut ja semmoisena, miksi sen 
kirkot vuosisatojen kuluessa ovat muuttaneet**. Ja yrityksensä tieteelli- 
sen vakavuuden tueksi Frenssen mainitsee kymmenkunnan saksalaista 
tutkijanimeä. 

Ei ole siis vähäinen se vaatimus, jolla Frenssen kirjassaan esiin- 
tyy, ja sen ylpeää sävyä ei suinkaan ole omiansa lieventämään se kau- 
nokirjallinen tyyli, jonka tekijä on muuttamatta säilyttänyt tässä erikseen 
ilmestyneessä laitoksessa. Ei siis ihme, että kriitillisimmänkin teologian 
edustajain keskuudesta on kuulunut ääniä, jotka eivät ole suostuneet 
Frensseniä tunnustamaan tulkikseen. Onpa yksi niistä miehistä, joita 
hän mainitsee kirjansa alussa, O. Baumgarten, suorastaan sanoutu- 
nut irti Frenssenin tulkinnasta. Joskin Frenssen esiintyy kriitillisim- 
män uusitcstamentillisen tutkimuksen hengenheimolaisena, niin kulkee 
hän tässä kirjassaan kuitenkin omilla teillään, sillä se saksalainen tutki- 
mus, josta hän niin itsetietoisena puhuu, liikkuu sittenkin — sanotta- 
koonpa sitten senkin liiallisesta varmuudesta mitä tahansa — historiallis- 
kriitillisen metodin tunnuksen nimessä. Frenssenin »Vapahtajan elämä** 
taas kuuluu ehdottomasti Hilligenleihin. Sen puitteissa se on kaunis 
Hilligenlei, »pyhä maa*, mutta »saksalaisen tutkimuksen** tulkki se ei 
ole. Siksipä monikin, joka Hilligenlein »käsikirjoituksen** ilolla luki, ei 
ole valmis suomaan oikeutusta sille tieteellisyyden vaatimukselle, jolla 



70 Katsaus. 

kirjanen erikoisjulkaisuna ja »hiukan muutettuna ja kehitettynä" 
esiintyy. 

Siinä ei kai nyt mitään erikoista uutta liene, että Frenssen Jeesuk- 
sen ihmisyyttä erikoisesti teroittaa. Se ei suinkaan ole mikään ominai- 
nen piirre edes sille saksalaiselle tutkimukselle, johon Frenssen vetoaa. 
Onhan se yhteinen kaikelle historialliseMe Uuden testamentin tut- 
kimukselle, sillekin, jota Frenssen kai sanoisi vanhoilliseksi. Yleensä 
ollaan taipuvaisia odottamaan liian paljon tällaiselta historialliselta tutki- 
mukselta. Niin paljon kuin se elävä tausta ja ympäristö, jolla ja jossa 
Jeesus esiintyy, onkin saanut valoa uusimmalta historialliselta ja uskon- 
nonhistorialliselta tutkimukselta, niin tosiasiana pysyy, että sanan varsi- 
naisessa merkityksessä historiallisia lähteitä Jeesuksen oman perso- 
nalfisen elämän selville saamiseksi on tuiki niukalti, niin niukalti, et- 
temme ollenkaan voikkaan piirtää hänen elämäkertaansa siinä miele.ssä, 
jossa nykyaika tätä sanaa käyttää Siksipä ei liene kiellettävissä, että 
juuri Jeesuksen personaan nähden kaiken arvokkaan historiallisen aine- 
histon rinnalla tässä »uskonnonhistoriallisessa" Jeesuksen-elämä-tutkimuk- 
sessa on paljon sellaista, mikä kohoaa tutkijan uskonnollisesta- pohja- 
sävystä — s. o. tekijän uskontunnustusta — siis samaa, mitä vanhoilli- 
sessa ja vanhanaikuisessakin jumaluusopissa. 

Ja mitä juuri Frensseniin tulee, niin tahtoisimme väittää, että hän 
verrattuna useihin auktoriteetleihinsa on vähetnmän historiallinen ja 
enemmän metafyysillinen kuin ne. Käytän sanaa metafyysillinen, koska 
esim. sellainen kuvaus kuin Boussetin Jeesus on piirrelty paljoa syvem- 
mällä uskonnollisella ymmärtämyksellä ja sisäisten kokemusten taustalla 
kuin Frenssenin. Juuri tähän nähden Frenssen tekee enemmän dogmaa- 
tikon vaikutuksen. 

Runoilijan uskontunnustusta on tämä „ Vapahtajan elämä*". Ja 
hänen uskonintonsa on niin suuri että se tekee hänet uhmailevaksi yksin 
sitä historiallista tutkimustakin kohtaan, jonka hengessä hän tahtoo liik- 
kua. Kieltämätön tosiasia myöskin on, että siinä ihmisessä Jeesuk- 
sessa, jonka Frenssen tahtoo kuvata, on piirteitä, joihin eivät johda 
historiallisimmallakaan metodilla ne lähteet, jotka ovat käytettävissä (vrt. 
esim. Jeesuksen sanat syntiselle vaimolle). YUäsanottu ei tietenkään 
tahdo kieltää sitä, ettei moni Frenssenin kuvaus olisi syvällä psykolo- 
gisella historiallisella todenmukaisuudella piirretty. Mutta sen näyttää 
Frenssen tuiki unohtavan, että kaiken historiallisen — siis myöskin 
uskonnonhistoriallisen — tutkimuksen korkeinkaan vastaus ei toden- 
näköisyyttä kauemmas pääse. 

Kun tällaisesta kirjallisuudesta on puhe, ollaan valmiita käyttämään 
sitäkin mittakaavaa, tekeekö kirja uskonnon asialle huonon vai hyvän 
palveluksen. Ei voitane sentään väittää, joskin sitäkin lienee myöskin 



Kokeellista kasvatusoppia. 



meillä yritetty, ettei vakava uskonnollinen ja siveellinen pyrkimys olisi 
tämän kirjan äiti. Mutta jos huonosta palveluksesta voi puhua, niin on 
Frenssen sen tehnyt itselleen temmalessaan Hilligenlein „Kristuskuvan** 
niistä puitteista, joihin se kuuluu, ja varustaessaan sen niin kovin vaati- 
valla alkulauseella. 

u H. 



Tietoja eri aloilta. 

Kokeellista kasvatusoppia. 

Ernst Meumann, Vorlesungen zur Einfiihruug in die experimentelle Päda- 
gogik uud ihre psychologischen Grundlagen. I Bd., 555 siv., Leipzig 
1907. Hinta 7 Saksan markkaa. (Luentoja johdatukseksi kokeelliseen 
kasvatusoppiin ja sen sieludeteelliseen perustukseen.) 

Noin kaksi vuosikymmentä lienee jo kulunut siitä, kuin kasvatus- 
opin alalla ruvettiin huomaamaan uuden suunnan oireita, joka yrittää 
perustaa kasvatusmenettelyn varmemmalle kokemusperäiselle ja tieteelliselle 
pohjalle kuin ennen, nojautuen etenkin kokeelliseen sieltitieieeseen. Kokeel- 
linen sielutiede oli edelläkäyneinä vuosikymmeninä päässyt lupaavaan 
alkuun ja oli selvittänyt muutamia sielunelämän erikoisaloja, niinkuin 
esim. havaintojen muodostusta ja aistillisten mielikuvien kehitystä, tar- 
kemmin ja varmemmin kuin vanhempi sielutiede, joka perustui ylimal- 
kaiseen sisälliseen vaarinottoon. Luonnollista on, että eteenpäin pyrkivissä 
kasvatuksen harrastajoissa heräsi se aate, että tuota uutta sielutieteellistä 
tutkimussuuntaa pitäisi käyttää kasvatuksen hyödyksi. 

Siitä ajasta asti muutamat innostuneet sielutieteen ja kasvatusopin 
viljelijät ovat tehneet ahkeraa työtä mainitun aatteen palveluksessa. Heidän 
työnsä ei liene vielä vetänyt puoleensa aivan laajojen piirien huomiota; 
kenties monikin kasvatuksen asian ystävä ei vielä siitä juuri mitään 
tiedäkään. Syynä siihen on osaksi ollut se, että heidän erikoistutkimuk- 
sensa ovat olleet julkaistuina hajallaan eri teoksissa ja aikakauskirjoissa, 
niin että senkin, joka lämpimästi asiata harrastaa, on ollut vaikeaa seurata 
tutkimusten edistymistä. Nykyisin on kuitenkin ilmestynyt teos, joka yhtä- 
jaksoisesti esittää noiden tutkimuksien tuloksia ja josta sentähden paljoa 
helpommin voi saada yleissilmäyksen niihin. Siinä on professori Meu- 
mannin ylempänä mainitun teoksen pääasiallinen merkitys. 



72 Katsaus. 

Tekijä on ennen ollut filosofian ja ajoittain myöskin kasvatusopin 
opettajana Leipzigin, Zurichin ja Königsbergin yliopistoissa ja on äskettäin 
siirtynyt samanlaiseen asemaan Miinsterin uuteen yliopistoon. Hän on 
tunnettu lukuisista tutkimuksistaan ja julkaisuistaan sekä sielutieteen että 
kokeellisen kasvatusopin alalla. Nojautuen ensi sijassa kokeelliseen sielu- 
tieteeseen sekä sen rinnalla tilastollisiin vaarinottoihin ja muihin var- 
moihin kokemusperäisiin tiedonlähteisiin esittää Meumann uudessa teok- 
sessaan lapsen yleistä sielullista kehitystä ja hänen erikoisten henkisten 
kykyjensä asteittaista varttumista sekä niitä kasvatusopillisia johtopää- 
töksiä, joita voimme näiden tosiasiain pohjalla tehdä. 

Käsitellään m. m. lapsen havaintokyvyn ja havaitsemistoiminnon 
kehitystä ja omituisuuksia täyskasvuisiin verraten, niinikään lapsen tark- 
kaamiskyvyn kehitystä ja omituisuutta. Lapsen mielikuvaelämän ja ajatus- 
toiminnan yleistä laatua tarkastaessaan tekijä tulee siihen päätökseen, 
jota hän valaisee hyvillä esimerkeillä ja perusteilla, että lapsi ^ajattelee"' 
havainnollisilla, yksilöllisillä näkökuvilla, kun sitävastoin täyskasvuisen 
ihmisen ajattelu enimmäkseen on ajattelemista sanoilla eli sisällistä puhu- 
mista. Kerrotaan sitten muutamien tutkijain yrityksistä ottaa tarkasti selkoa 
lasten mielikuvavarastosta heidän tullessaan kouluun (noin 6:n vuoden 
ikäisinä). Tuloksista mainittakoon, että yhden tiedusteiusarjan mukaan, 
jota kirjantekijä pitää hyvin järjestettynä ja luotettavana, koulupojat tun- 
sivat huomattavasti paremmin kuin tytöt eläimiä, kivikuntaan kuuluvia 
esineitä sekä muutamia lajeja yhteiskunnallisia käsitteitä, tytöt taas tun- 
sivat paremmin toisia inhimillisen yhteiselämän suhteita sekä erittäinkin 
uskonnollisia käsitteitä; aivan verrattomasti useammat tytöt kuin pojat 
tunsivat käsitteen ^häät**; myöskin käsite ^lapsenristiäiset** oli tuntuvasti 
tutumpi tytöille kuin pojille. Muistin ja mielikuvituksen kehitykseen nähden 
opimme kirjasta huomioon otettavia ja opettavaisia tosiasioita. Täsmäl- 
linen tutkimus osoittaa erehdykseksi sen yleisen luulon, että muisti olisi 
vahvimpana lapsuudessa; täyskasvuinen voi todellisuudessa kaikissa henki- 
sissä toiminnoissa tuottaa enemmän kuin lapsi, koneellisessa ulkoluvussakin. 
Tekijä kertoo vielä yrityksistä kokeellisella tutkimuksella ja muilla puh- 
taasti kokemusperäisillä vaarinotoilla valaista tunne- ja tahtoelämän juoksua 
sekä lasten luontaisia arvosteluja asioista. Hän koskettelee tässä m. m. 
lapsen taidekäsitystä. Tutkimukset näyttävät osoittavan että, vaikka estee- 
tiset alkeissuhteet, värit ja niiden yhdistykset sekä yksinkertaiset sävel- 



Bernard Shaw. 73 



jaksot ja muotosuhteet voivat miellyttävästi vaikuttaa lapseen, niin nuori 
koululapsi ei käsitä ollenkaan varsinaista taidemaailmaa; korkeamman 
taideteoksen ydin on häneltä peitetty läpitunkemattomaan verhoon. Lopuksi 
tekijä yrittää laajasti selvittää lasten yksilöllisiä eroavaisuuksia ja poik- 
keavia omituisuuksia. 

Olen tässä ainoastaan viitannut muutamiin esimerkkeihin kirjan 
monipuolisesta sisällyksestä. Kasvatusopillisissa johtopäätöksissään tekijä 
on maltillinen ja varovainen. Esitys on hyvin helppotajuista, joten kirja 
ei mitenkään väsytä huolimatta laajuudestaan. Teos on syntynyt luen- 
noista, joita tekijä on pitänyt kolmessa eri paikassa Saksassa; mutta näh- 
tävästi noita luentoja on painoon valmistettaessa hyvin suuresti täyden- 
netty ja tarkistettu. Onpa niistä I0:stä „ luen nosta ''y jotka muodostavat 
tämän kuudetta sataa sivua laajan nidoksen, kaksi tuossa uusmuodostuk- 
sessa kasvanut niin suuresti, että ne nyt kumpikin käsittävät toista sataa 
painettua sivua. 

Toinen nidos, joka lienee aivan pian odotettavissa, tullee suunnilleen 
yhtä laajaksi kuin nyt ilmestynyt. Siinä tulee erittäin esitettäväksi, mitä 
kokeellisella tutkimuksella on saatu selville lapsen opptmisioiminnasta 
semmoisenaan. 

Olen vakuutettu siitä, että meidänkin maassamme moni on suurella 
harrastuksella ja mieltymyksellä tutustuva tähän teokseen. 

A. Gr. 



Poimintoja ulkomaisesta aikakauskirjallisuudesta. 



Bernard Shaw. 

Bernard Shaw'sta, jonka kirjallisesta toiminnasta Valvojan viime 
joulukuun numerossa tehtiin selkoa, on Englannissa äskettäin ilmest3myt 
HOLBROOK JACKSONin kirjoittama laaja ja ihaileva elämäkerta. Siinä ver- 
taillaan Shaw'ta Sokratekseen, Aristophanekseen, Rabelais^hen ja Heineen, 
kuvataan häntä ihmisenä, sosialistina, näytelmäkirjailijana ja filosoilna ja 
kerrotaan hänen elämänsä ja kehityksensä kulku suureksi osaksi hänen 
omilla sanoillaan. Kouluajastaan esim. kirjailija lausuu halveksivasti: »Kou- 
lussa en oppinut kerrassaan mitään. Meille annettiin Caesar ja Horatius 
käteen siinä toivossa, että meistä siten kasvatettaisiin uudenaikaisia 
maailmankansalaisia. Minä heittäydyin täydelliseen laiskoittehiun kou- 



74 Katsaus. 

lussa ja hankin itselleni kotona vaivatta perinpohjaiset tiedot rikkaassa 
musiikkikirjallisuudessa Bacheista Wagneriin asti, joista minulle sitten 
myöhemmin oli oiva apu kilpaillessani ihmisten kanssa, jotka eivät olleet 
oppineet muuta kuin vanhojen kielten kieliopin ja väärän ääntämistavan.» 
— Elintavoistaan ja tarpeistaan myöhemmällä iällä kertoo Shaw: »Ja 
mitä olisin ostanut enemmällä rahalla kuin mitä pukuun ja ruokaan 
välttämätöntä oli? Sikarejako? En polta. Samppanjaako? En juo. Kol- 
mekymmentä hienoa pukua? Ihmiset, jotka ovat minulle kaikista vas- 
tenmielisimpiä, kutsuisivat minut seuraansa, jos semmoisiin pukeutuisin. 
Hevosiako? Ne ovat vaarallisia. Vaunutko? Mieluummin kuljen jalan. 
Voisin • hankkia itselleni nyt paljonkin, mutta en osta mitään, jota en 
olisi aikaisemminkin ostanut. Sitäpaitsi minulla on mielikuvitusta. 
En tarvitse muuta kuin mennä sänkyyn ja sulkea silmäni, niin olen 
kaikkea mitä tahdon tai teen mitä tahdon. Mitä on kaikki Bond- 
Street-kauppojen rojurihkama ja rääsyinen ylellisyys minulle, George 
Bernard Sardanapalukselle ! » 

Aikakauskirjassa i^The Play Pirtoriah kertoo Shaw historiallisesta 
komediastaan »Caesar ja Cleopatra» tähän tapaan: »Tässä kappaleessa 
koetin minä tarjota semmoisille sankarien esittäjille kuin Forbes Ro- 
bertsonille tilaisuuden taiteensa näyttämiseen. Mutta mielipiteemme san- 
karuudesta ovat viime vuosina melkoisesti muuttuneet. Vanhan hyvän 
ajan näyttämösankari on särkynyt saippuakupla. Se sankari, jonka tyy- 
pillinen kuva on Tennysonin kuningas Arthur, tunsi Ibsenin »Noran» Tor- 
vald Helmerissä oman itsensä ja kuoli sentähden säikähdyksestä. On 
järjetöntä asettaa nä)rttämöUe sankareita, joissa ei ole meidän mieles- 
tämme mitään sankarimaista. Tarvitsemme ennen kaikkea uskottavia 
sankareita. Pyrkimys uskomattomaan, mahdottomaan, yli-inhimiUiseen, 
jota tyydytettiin mahtailulla, liioittelulla ja kasaamalla rikoksia rikosten 
päälle, on laimentunut, ja katsojat vaativat nyt sankareita, joissa he nä- 
kevät omia inhimillisiä ominaisuuksiaan, sankareita, jotka eivät ylevän 
sankaruuden iankaikkisessa hurmauksessa syö, juo, makaa, rakasta, taistele, 
vaan ovat tosi-inhimillisessä merkit3'ksessä sankarillisia, s. o. luonteita, 
jotka vain harvoina suurina hetkinään kohoavat korkeimpaan korkeu- 
teensa, jotka tapaavat jokaisessa elämän tilassa oikean sävyn ja jotka 
voivat hyvätuulisesti alentua elämän jokapäiväisyyteen, sensijaan että he 
alinomaan naurettavasti liitelisivät yläilmoissa.» 



Ossianin laulut. 

Missä määrin maailmankuulut Ossianin laulut, jotka ilmestyivät 
englannin kielellä 1761 — 63, todella ovat kansanlauluja ja missä määrin 



Ossianin laulut. 75 



niiden julkaisijan Macphersonm omia sepittämiä? Tämä kys3nnys on vielä 
viime aikoihin asti ollut tyydyttävää ratkaisuaan vailla, vaikka tosin on 
jo oltu suunnilleen selvillä siitä, että suurin osa niistä on vapaata mu- 
kailua gaelilaisista kansanlauluista. Nyt on toht. H. R. D. Anders 
-» Preussische Jahrbucher^m tammikuun numerossa ottanut perusteellisem- 
min tutkiakseen tätä asiaa. Hän kertoo, että Macpherson, joka itse oli 
keskinkertainen sentimentaalinen runoilija, tosin tunsi jonkun verran 
gaelilaisia lauluja, olipa liikkunut itse runoja keräilemässä ylä-Skotlannissa 
V. 1761. Mutta kun hän samaan aikaan ryhtyi englanniksi »kääntä- 
mään» luultuja Ossianin lauluja, menetteli hän alun alkaen tahallisesti 
väärentäen. Hän kä3rtti kansanrunon katkelmia pohjana ja mukaili niistä 
eräitä vapaasti. Mutta sen ajan englantilainen sentimentaalinen runous 
määräsi säv3m ja varsinkin antiikiset sekä kotimaiset esikuvat vaikutti- 
vat »käännökseen» niin tuntuvasti, että siinä ei oikeasta luonnonrunou- 
desta ole juuri merkkiäkään, vaikka esim. Herder ja monet muut sitä 
semmoisena ihailivat. Homeroksen »Iliadi» on ollut Macphersonilla mal- 
lina, jonka mukaan hän suunnitteli Ossianin laulujen sisäisen rakenteen, 
toiminnan ja henkilökuvauksen. Sitäpaitsi todistavat laveat vertaukset ja 
pysyvät mainesanat (epiteetit) Homeroksesta tullutta vaikutusta. Raa- 
mattu on vaikuttanut varsinkin t)ryliin. Vergili uksesta, Shakespearesta, 
Hiltonista, Graysta y. m. runoilijoista tuntuu niinikään eräitä kajahduk- 
sia. Ja omista ajemmista runoistaan on »kääntäjä» ottanut pikkupiirteitä 
sekä sepittänyt uutta lisäksi. Näin on toht. Andersin mukaan Ossianista 
korkeintaan vain kahdeskymmenes osa kansanlauluun perustuvaa, muu 
on Macphersonin omaa keksimää. Eikä yksikään nmo ole kokonaisuu- 
dessaan käännetty gaelin kielestä, ainoastaan joku lause siellä täällä. 
Kuitenkin julkesi Macpherson ilmoittaa yleisölle olevansa vain kääntäjä. 
Tämän väärennyksen ymmärsivät eräät hänen aikalaisistakin, esim. Samuel 
Johnson, ja sy3rttivät siitä häntä suorin sanoin. Todistaakseen vastusta- 
jainsa olevan väärässä julkaisi M. 1763 erään runonä3rtteen alkuperäisenä 
gaelinkielisenä. Mutta tämä nä3rtekin oli väärennetty; M. oli sen itse 
kääntänyt gaelin kieleen, jota hän puutteellisesti osasi. Vuonna 1784 
lahjoitti eräs runouden ystävä M:lle suuren rahasumman, jotta gaelin- 
kielinen alkuteksti voitaisiin kokonaan julkaista. M. ryhtyi silloin kään- 
tämään väärentämiänsä Ossianin lauluja englannin kielestä gaelin kieleen. 
Kuollessaan v. 1796 hän jätti jälkeensä 8 kirjaa tätä käännöstä. Tämä 
gaelinkielisen alkutekstin rustaaminen on ovelimpia petos3rrityksiä mitä 
kirjallisuushistoria tuntee, ja M. on jälkimaailman silmissä joutunut aut- 
tamattomasti väärentäjäksi. 



7 6 Katsaus. 

Karl Spittelerin ^JPrometheuB^ ja Friedrioh Nietzsohen 
Zarathustra^. 

Saksalaisen aikakauslehden > Kunstwari^\n viime marraskuun ensi- 
maisessa vihkossa (XXI. 3) tekee nimimerkki T. W. kysymyksen, eikö- 
hän sweitsiläisen runoilijan Karl Spittelerin »Prometheus ja Epimetheus» 
(ilm. 1881-82) ole vaikuttanut Nietzschen »Zarathustraan», jonka ny- 
kyinen muoto selvisi runoilija-ajattelijalle yhtäkkiä vuoden 1882 lopulla. 
Viimemainitussa teoksessa muistuttaa näet papillinen t)ryli ja koko ru- 
nollinen muovailu (samanlaiset personifikatsionit, paatos j. n. e.) »Prome- 
theuksen^ runoilijaa, jota on tähän asti pidetty Nietzschen jäljittelijänä. 

— Spittelerin ja Nietzschen suhteita käsitellään myös •»Moreeneissa 
(L 16), ja wicniläisessä »Z?//» lehdessä (n. 1826) vastaa Karl Spitteler itse 
ylpeäiäti, ettei hän ole eläessään kuullut, nähnyt eikä lukenut Nietzscheä 

— paitsi erääaH viikkona, jolloin hän oli harmikseen pakoitettu lukemaan 
häntä — ja ettei hän tahdo olla »Nietzschen edellä- eikä jäljestäjuoksija 
. , . - vaan yksinkertaisesti Karl Spitteler». 



Suomi ulkomailla. 

— Tunnettu tanskalainen kansanrunouden tutkija Axel Olrik il- 
moittaa toimittamassaan aikakauskirjassa „ Danske Studier*^ (tanskalaisia tut- 
kimuksia) 1907 professori Kaarle KROHNin julkaiseman tutkimuksen Lem- 
minkäisen* Kristuksen ja Balderin kuoleman vertailusta. Olrik sanoo, että 
arvossaptdetty suomalainen tutkija tässä, kuten varemmissakin tutkimuk- 
sissaan, asettuu jyrkästi sille kannalle että molemmissa, sekä Lemminkäi- 
sessä että Balderissa on vierasta, kristillistä lainaa ja että Krohn sovel- 
luttaa periaatteensa kristillisperäisestä lainasta Balder-taruun sellaisella 
johdonmukaisuudella kuin tuskin kukaan ennen häntä. Olrik arvelee ettei 
tätiä ehkä sittenkään vielä ole viimeinen sana Balder-tarusta sanottu. 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 77 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 

YfTn^r SöderstrÖmiltä : Antti Pietilä^ Daniel Juslenius, hjlnen elä- 
mänsä ja vaikutuksensa I. 5: — . — Z. Topelius. Pikku satukirja. — : 35. — Oma 
maa, 20 - 21 vhk. — Luonto tieteen valossa, 1—2 vhk. — Raamatun kuvasto, 11 
▼hk. — Suomal. naisliiton kirjasia 2. — R. £Wcft, Perustuslakiemme pääpiir- 
teet. — ; 10. 

Otava : Nardähl Rolf sen. Maailman liistoria, 15—16 vhk. 1: — . — J. H, 
Erkko, Kootut teokset, 2 vhk. — : 50. — Wemer Sombarty Sosialismi ja sosiali- 
nen liike, 3 vhk. — : 50. — Friedrich Schiller, Wilhelm Teli. Suom. Eino 
Leino 2: 26. — Pääskysen kirjasto n:o 2. — H. Rider Haaggard, Kuningas 
Salomon kaivokset. 1 vhk. — : 15. 

Heliokselta: Aarni Kouta, Dityrambeja. — G. Gersdkouni, En revolu- 
tionärs anteckningar. Ruotsinnos. 2: 50. — Karl Viilgren, Statistikens grunder. 
II. 3: 50. — Suomea samoilemassa, 26—30 vhk. k — : 40. 

O. II. söderströmlltä: Torsten Hartman, Borgä stads historia. Toinen 
osa 4: 50 

vrjö w«illnUtä: Maria Haggr^-Jotuni, Rakkautta. 3: 50. 

K* i^aatralta : Gustaf af Geijerstaniy Eksyksissä. 1: — . — Upton Sinc- 
lair , Pörssiylimys. 1: — . Heidenstamt Levertin, y. m.. Väriä ja viivoja. 1: — . 
— August Strindberg f Avioelämän. 1: — . — Thomas W. Latoson, Perjantaina 13 
p:nä. Suom. H. P. 1: — . — F. M. Dostqjew8kijy Pelaaja. Suom. H. P. 1: — . — 
Honori de Balzac ^ Keski-ikäinen nainen. Alku-osa. Suomennos. 1: — . 

Arvi A. Karistotta; Seikkailu Pasific-radalla. Suomennos. — : 60. — W, 
W, Jakobs, Meripoikia. Suom. E. P. 1:^75. - K O. Tanner, Noidan kosto. 1: 60. 
W. WladimiroWy Kuvauksia nykyaikaisista teloituksista. Suom. K. K. 1: 50. — 
Max Ladenburg, Mielipuolen vallassa. Suom K. K. — : 60. — Salapoliisi Feo- 
dor Weber ja „Musta liitto*. Suomennos. — : 60. — Evald J,, Murto vaaralaiset. 
1: — . — U. V. Valakorpi, Profeetta. 1: 50. — W, W. Jacobs, Laivuri on rakas- 
tunut. Suom. E. P. 1: 75. — Väinö Kataja, Tuskaa. 1: 25. — K O. Tanner, 
Rikkaus ja Rakkaus. 1: — . 

Vilitorl Kososelta: Arvid Järnefelt, Maa kuuluu kaikille. 1: — . 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta : Jacob Hurt, Setukeste Laulud. 
10:—. 

lauman kirjapaino^^sakeylitiöltä : Rauman kirjapaino-osakeyhtiön 
asetuskokoelmat 5 — 9. ä — : 50. 

suomen kirkkoliistorialliselta seuralta: Boetius Murenius^ Acta vi- 
sitaturia. HE. 2: — . — K. G. Leinberg, Finlands territoriala fbrsamUngars 
namn, älder, utbildning ooh utgrening. 8: — . — Suomen kirkkohistoriallisen 
seuran pöytäkirjat liitteineen. VI 3: — . 

Kansanvalistusseuralta: Richard Hesse, Polveutumisoppi ja darvi- 
nismi. 1: 50. 

Teollisutishallitukselta : Suomen teollisuushallituksen tiedonantoja. 42 
vhk. 1: — ja 43 vhk. 2: — . 

Maanviljelyshallitukselta: Kertomus vuodelta 1904. — Tietoja jatku- 
vista vointutkimuksista vuodelta 1905. 

Säästöpankkien tarkastajalta: Säästöpankkitilasto. 16. 

Eesti Uliöplaste Seltsi kirstuselta: Sirvilauad, 1908. 10 kop. 

Tekijältä: J. KahUus, Geometrisia ja trigonometrisia harjoitusesimerk- 
kejfi. 1: — . 

Katajalta: Jonas Lie, Dyre Rein. Suom. Anton Helve. 2: — . 



VALVOJA 1908. 

Valvojan kahdeksaskolmatta vuosikerta tarjotaan täten tilat- 
tavaksi. 

Se seikka että Valvojan tilaajamäärä on viime vuosina ollut 
kasvamaan päin, vaikkakin aikakautinen kirjallisuutemme on sa- 
maan aikaan runsaasti rikastunut ja eri puolille haaraantunut, vel- 
voittaa Valvojan toimitusta työskentelemään edelleen samaan suun- 
taan kuin tähän asti. 

Uusien aikakauskirjojen syntyminen on ilahuttavana todistuk- 
sena sivistyselämämme vilkastumisesta ja kehityksestä. Se osoit- 
taa ennen kaikkea suomalaisen yleisön sivistyksellisen ja kirjalli- 
sen harrastuksen kasvamista monipuolisemmaksi ja erikoistuneem- 
maksi. Muotojen moninaistuminen on kehityksen merkki! 

Tähän suomalaisen yleisön kasvavaan harrastukseen nähden 
Valvojan tehtävä on oleva kahta laatua. 

Valvoja on ensinnä kuten tähänkin asti oleva aikakauskirja 
yleistä kansalaissivistystä varten. Sellaisena se on tarjoava luki- 
joilleen tieteelliseen tapaan laadittuja kirjoituksia kansallisen ja 
yleisinhimillisen tietämyksen laajentamiseksi ja syventämiseksi. 
Valvojan toimitus on vakuutettu siitä että aikamme oloissa tie- 
teellisesti syventyvä käsittelytapa on sivistystä harrastaville kansa- 
laisille osoittautuva sitä tarpeellisemmaksi, kuta useammat kysy- 
mykset pääsevät aikamme levottomalta tietoisuudelta vastausta 
vaatimaan. 

Mutta toiseksi Valvoja on katsova omaksi varsinaiseksi teh- 
täväkseen tyydyttää niitä tarpeita, joita kasvavat kirjalliset har- 
rastukset synnyttävät. Valvoja toivoo voivansa järjestely mmällä 
tavalla kuin tähän asti täyttää tätä tarkoitustaan, koska se ensi 
vuodesta alkaen saattaa liittää itseensä erityisen kirjallisen toi- 
mittajakunnan kirjallista osastoansa varten. Kirjallisen osaston 
säännöllisinä toimittajina toimivat nimittäin Valvojassa ensi vuonna 
V. Tarkiainen, Viino Salminen, Maria Haggr^n-Jotuni sekä Yrj5 
Koskelainen. Valvojan toimitus on mieluisasti ottanut vastaan 
nämä uudet nuoret voimat kirjallisen osastonsa kehittämistä ja 
järjestämistä varten. 



Kirjallisessa osastossa julkaistaan kirjoitelmia kirjallisista ja 
taiteellisista kysymyksistä, arvosteluja kotimaisesta kirjatuotannosta, 
selostuksia ja katsauksia ulkomaan kirjallisuuteen ynnä myöskin 
sellaisiin ulkomaitten suurimpain aikakauskirjojen kirjoituksiin, 
jotka herättävät yleisempää ja ansaittua huomiota. 

Suomi-ystävien kirjoitelmia on edelleen Valvojassa esiin- 
tyvä» Kirjoittajain joukossa tulee olemaan maailmanmainioita kir- 
jailijoita, tiede- ja valtiomiehiä. 

Katsauksia eri aloihin koti- ja ulkomaan, oloissa tulee Val- 
voja edelleen sisältämään. 

Valvojan kirjoituksia valaistaan kuvilla, ja on toimitus niitä 
julkaiseva vieläkin runsaammin kuin tähän asti, jos Valvojan tilaaja- 
määrä edelleen nousee. 

Suomalaisen kultuurin vakaannuttamista ja kehittämistä varten 
Valvoja tahtoo yhdistää ympärilleen niitä maamme tieteellisiä ja 
kirjallisia voimia, jotka katsovat suomen kielellä toimitettua aika- 
kauskirjaa yleistä ja kirjallista kansalaissivistystä varten tärkeäksi 
sivistyskeinoksi. Että Valvoja koti- ja ulkomaisten tiedemiesten 
ja kirjailijoiden puolelta on saanut osakseen myötätuntoa ja avus- 
tusta, sen osoittaa seuraava luettelo henkilöistä, jotka kolmen vii- 
meksi kuluneen vuoden aikana ovat kirjoittaneet Valvojaan: 

John Abercromby, Aino Ackti-Renvall, Juhani Aho, San- 
teri Alkio, N. J. Arppe^ Eliel Aspelin-Haapkylä, J, R. Aspelin, 
E. Beauvois, Minas Berberian, A, H, Bergholm, K. R. Brothe- 
rus, E, D, Butler, Ilmari Calamnius-Kianto, Gunnar Castren, 
Jalmari Castrin, Kaarlo Castrin, Chr, Collin, Domenico Corn- 
puretti, O. Donner, M. /. Eisen, Rafael Engelberg, Rofael Erich, 
J. //. Erkko (f)y Rud. Eucken, J. Forsman, Rob, Gauthiot, 
B, F. Godenhjelm, Arvi Grotenfelt, Jaakko Gummerus^ Lucina 
Hagman, O. A, Hainari, Antti Helander, Lauri Hendell, Robert 
Hermanson, Yrjö Hirn, Edv, Hjelt, Olaf Homin, /. Hurt (f), 
A, Igelström, K. F. Ignatius, Santeri Ivalo, Valter Juva, Arvid 
Järnefelt, Edv. Järnström, E. Kaila, Eino Kalima, Aino Kallas, 
K. S. Kallio, Artturi Kannisto, U. Karttunen, Kauppis-Heikki, 
John Scott Keltie, Volter Kilpi, S. A. Korff, Kaarle Krohn, 
Larin Kyösti, K. F. Laurila, Eino Leino, K, ÄL Levander, K, O. 
Lindeqvist, Johannes Linnankoski, V. Malinen, Aino Malmberg, 
Jos, Mandelstam, L, Mechelin, K. K. Meinander, G, Melander, 
O, Merikanto, Joos, Mikkola, Eva Moltesen, E, Nervander, 
Konrad Nielsen, Severi Nuormaa, Heikki Ojansuu, L, Onerva, 
J, A, Palmen, P, E. Pavolini, Ain' Elisabetti Pennanen, J, Qvig- 



stad, Edv. Rein, Th. Rein, O. Relander, Heikki Renvall, Axel 
Rosendahl, Wald, Ruin, J. V, Runeberg, Martti Ruuth, Eliel 
Saarinen, V. Salminen, J. Sieber, Alku Siikaniemi, A. J, Siltala, 
Zsigmond Simonyi, Mikael Soininen, Edo. Stenij, Torsten Stjern- 
schantz. K, J, Stählberg, H. Suolahti, Jözef Szinnyei, Torsten 
Söderhjelm (f), Werner Söderhjelm, Oiva Joh, Tallgren, A. M. 
Tallgren, Knut Tallqvist, Maila Talvio, E. Teza, Vilh, Thomsen, 
J, /. Tikkanen, O. E. Tudeer, Valfrid Vasenius, Yrjö Weijola, 
J, H. Vennola, J, Westlake, Yrjö Wichmann, Bela Vikär, K. B. 
Viklund, Dover Wilson, Hjalmar Öhman y. m. m. 

Tietäen saavansa edelleenkin avustusta kirjailijoilta ja tiede- 
miehfltä ja vedoten Valvojan 27-vuotiseen työhön Valvoja pyytää 
saada sulkeutua arvoisan suomalaisen sivistystäharrastavan yleisön 
suosioon. 

Valvojaa voipi tilata toimitukselta suoraan, asiamiehiltämme, 
kaikista maamme kirjakaupoista sekä maamme postitoimistoista. 
Hinta 10 markkaa koko vuosikerralta ja 5: 50 markkaa puolelta. 
Venäjällä voi Valvojaa tilata Rob. Edgrenin kirjakaupan kautta 
Pietarissa tai suorastaan toimitukselta. Venäjän rahassa hinta on 
4 rpl. 50 kop. koko vuosikerralta, 2 rpl. 50 kop. puolelta. 

Uusia asiamiehiä otetaan. Ehdoista sovittava toimituksen 
kanssa, 

E. N. SETÄLÄ. Zach. Castren. K. Grotenfelt. 

Vastaava toimittaja. Päätoimittaja. 

O. Manninen. Helmi Setälä. Alpo Silander. 

Toimitussihteeri. 

• V. Tarkiainen. 




Thiodolf Rein 

seitsemdnkymmentdDuotias. 



Thiodolf Rein täyttää 28 p. helmikuuta 70 vuotta. Sen joh- 
dosta Valvoja lausuu vanhalle, vankalle ystävälleen ja entiselle 
päätoimittajalleen kunnioittavan, sydämellisen onnittelunsa. 

Valvoja tunnustaa Th. Reinin selvimmin ja itsetietoisimmin 
lausuneen sen aatteellisen suunnan, jota tämä lehti on pyrkinyt 
noudattamaan. Suunnan hän on merkinnyt siten, että suomalaisuus 
on kohotettava sellaiseksi sivistyssisällykseksi, jolla on sijansa ihmis- 
kunnan yleisessä pyrkimyksessä valoa ja vapautta kohti. Taikka 
lyhyemmin sanottuna ja tiukemmin hänen omaan sanontatapaansa 
liittyen: fennomania on humanisoitava. 

Että Reinin oma elämäntyö on tässä merkissä tehtyä, on 
ilmeistä. Yliopiston opettajana ja johtajana, kirjailijana, ajattelijana 
hän on kansallisen sivistyksen asiaa palvellut, mutta aina pitäen 
silmällä kansallisuuden yhteyttä ihmisyyden kanssa. Siinä hän on, 
käyttääksemme hänen nuoruutensa oppi-isän Hegelin lausetapaa, 
yhdistänyt «korkeampaan yhteyteen" kaksi asiaa, joiden läheistä 
yhteenkuuluvaisuutta useinkaan ei oivalleta, ei muualla eikä meillä. 

Siinä katseessa, jolla Rein on tähystellyt toiselta puolen yleis- 
inhimillisen aate-elämän kehitykseen ja toiselta puolen suomalaisen 
sivistyksen tarpeisiin, ei ole ollut intohimon sumua eikä ahdas- 

Valvoja 1908, II. 



82 Thiedolf Rein seitsemänkymmentävuotias. 

mielisyyden yksipuolisuutta. Vapaana tämä katse on tahtonut koh- 
data koko totuutta, eikä tyytyä omaksumaan vain jotakin puoh- 
naista, jota intomiehnen saattaa itselleen ja muille kuvitella koko 
totuudeksi. Totuudella on eri puolensa, joita ei saa sekoittaa toi- 
siinsa totuuden supistamiseksi tai himmentämiseksi, vaan joiden 
valossa totuuden oma, rikas sisällys on selvitettävä. Täysi totuus, 
ei puolinainen totuus, ei vilpinsekaisella itsensäpettämisellä puo- 
lustettu yksipuolisuus, se on ollut Reinin johtotähtenä. 

Ken sellaisen vapaan, tyynen, täyteen totuuteen pyrkivän 
katseen omistaa, hän saattaa pysyä alati henkisesti nuorena. Sel- 
laisena Thiodolf Rein on pysynyt. Nuoruudessaan hän suurelta 
opettajaltaan J. V. Snellmanilta omaksui Hegelin käsitteet ja opit, 
mutta on miehuutensa iässä niistä vapautunut ja liittänyt henkiseen 
olemukseensa uusia aineksia, erityisestikin luonnontieteellisyyden 
ja kehitysopin paraimmat aatteet. Samassa hän kuitenkin aina on 
mielessään säilyttänyt sen puhtaan aatteellisuuden, sen idealismin, 
jonka johdonmukaisimmaksi edustajaksi hän nuoruutensa iässä 
huomasi Hegelin ja joka hänelle on hänen omassa ajattelemis- 
työssään yhäti kirkastunut. Tässäkin suhteessa Rein on yhteyttä, 
korkeampaa yhteyttä tavoitellut, yhteyttä velvoittavan aatteellisuuden 
ja kokemustieteellisesti valaistun todellisuuden välillä. Kehittyvän 
totuudenetsimisen uudet saavutukset ovat Th. Reinin puolelta saa- 
neet ymmärtävän arvostelun, joka kyllä ei ole sokeasti kaikkia 
uutuuksia ihastellut, mutta joka laajakatseisesti on huomannut 
arvokkaan Sisällyksen missä se on huomattavana ollut. 

Ylevähenkisenä, nuorekkaana vanhuksena Th. Rein seisoo 
keskellämme, sitä korkeampana, koska hän elämänsä aikana ei ole 
vain tietopuolisesti aatteita selvittänyt, vaan erittäinkin silloin, kun 
Suomen oikeutta vainottiin, on personallisella esiintymisellään pe- 
lottomasti puolustanut oikeuden ja isänmaan asiaa. 

Sellaiselle miehelle Valvojalla on iloinen velvollisuus lausua 
lämmin kiitos kaikesta minkä hän on Suomen kultuurille antanut, 
ja samalla se toivomus että hänelle vieläkin suotaisiin voimia käyt- 
tää kauniisiin, aatteellisiin tarkoitusperiin. 



KANSAINVALISOIKEUDELUNEN TAKUU JA 
SEN TARKOITUS. 

Kirjoittanut 
R. ERICH. 



Yhdeksästoista vuosisata on julkisenkin elämän ja oikeuden 
alalla ollut suurenmoisen kehityksen aika. Sisävaltiollisissa suhteissa 
on ennen kaikkea huomattavana konstitutsionalismin ja kansanval- 
taisuuden voimakas, ajoittain keskeytynyt, mutta yhäti uudistunut 
ja lopullisesti vakaantunut kehitys; sisävaltiollisen ja ulkovaltioUisen 
elämän välimailla kohtaavat meitä erilaatuiset valtioyhdistysmuodot, 
joista etenkin liittovaltio esiintyy korkealle kehittyneenä uuden ajan 
muodostuksena. Vähäinen ei myöskään ole ollut kehitys varsinaisissa 
kansainvälisissä suhteissa. Sodan oikeutta eli tarkemmin sanoen niitä 
yleisiä oikeusnormeja, jotka koskevat sodankäyntitapaa, on täyden- 
netty ja kehitetty inhimillisyyden vaatimuksia ainakin jossain määrin 
paremmin vastaavaan suuntaan; niinikään siihen läheisesti liittyvää 
neutralisuus- eli puolueettomuus-oikeutta eli niitä, valtioitten keskinäi- 
sissä suhteissa noudatettavia säännöksiä, jotka sodan aikana määrää- 
vät sotaan sekaantumattomien eli puolueettomain valtioitten oikeudet 
ja velvollisuudet. Mitä suurin periaatteellinen sekä kieltämätön käy- 
tännöllinenkin merkitys on viime aikoina voimaan saatetulla valtioitten- 



84 • R. ERICH. 



välisellä oikeudenkäynti- ja tuomiolaitoksella, jota tavallisesti nimite- 
tään kansainväliseksi sovinto- eli välitysoikeuslaitokseksi. Tämä, var- 
sinkin periaatteellisesti tärkeä laitos on vasta alullaan, mutta toivot- 
tavaa ja aivan luultavaakin on, että sillä vielä on suuret tulevaisuuden 
tehtävät edessään ^ 

Mainituilla aloilla tapahtunut kehitys on ilahduttavana todistuk- 
sena siitä, että oikeudelliset näkökohdat ja perusteet pyrkivät valtioit- 
ten puhtaasti poliitisia eli valtasuhteitakin määräämään. Suurpolitiikki 
ei kernaasti suvaitse ehdottomasti sitovia oikeussäännöksiä, ja ainoas- 
taan vaivoin ja vähitellen sellaiset siinä voittavat alaa, mutta niitten 
merkitys on varmaan tälläkin alalla lisääntyvä. 

Ensi sijassa ovat kuitenkin rauhalliseen keskusliikkeeseen ja 
säännönmukaisiin suhteisiin perustuvat yhteistoimintamuodot viimeksi 
kuluneen sadan vuoden ja etenkin viimeisten vuosikymmenien ku- 
luessa suuren moisesti kehittyneet. Yhä lujemmiksi käyvät ne siteet, 
ne oikeutetut ja rauhalliset yhteisintressit, jotka toisiinsa yhdistävät 
maailman eri äärissä olevia kansoja ja maita. Tämä käypi varsinkin 
silloin selvästi ilmi, kun tarkastamme eri aikakausina solmittujen 
valtiosopimusten laatua. Entisaikoina olivat merkitykseltään ja luvul- 
taan huomattavimmat sellaiset kansainväliset sopimukset, joita varsi- 
naisessa mielessä nimitetään poliitisiksi, jotka toisin sanoen koskevat 
valtioitten ulkonaisia valtasuhteita ja valta-asemaa. Yhteistä puolustus- 
tai hyökkäyssotaa tarkoittavat liitot sekä muunlaiset, sotaisen koske- 
tuksen kanssa lähimmässä yhteydessä olevat sopimukset, esim. rau- 
hanteot, muodostivat kansainvälisten sopimussuhteitten pääosan, jota- 
vastoin rauhallinen ja säännöllinen yhteys ja yhdysliike kansojen 
kesken verrattain hitaasti kehittyi ja sen oikeudelliset muodot vasta 
myöhänpuoleisesti vakaantuivat. Mutta sen mukaan kuin välttämät- 
tömyys vaati läheisempää ja monimuotoisempaa kanssakäymistä eri 
kansayksilöitten kesken, sen mukaan kävi myöskin tarpeelliseksi laa- 
jentaa kansainvälisen oikeuden vaikutuspiiriä sekä solmia valtiosopi- 
muksia, jotka osaksi edellyttivät yleispätevinä voimassa olevia oikeus- 
säännöksiä ja niihin perustuivat, osaksi loivat uutta oikeutta vain 
asianosaisten, eli itse sopimusvaltioitten kesken. 

* Vrt kirjoitusta > Kansainvälisen sovinto-oikeuden vaiheista ja tehtä- 
vistä», Valvoja 1906. 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 85 

Nykyaikana ovat puhtaasti poliitiset eli ulkonaisia valtasuhteita 
koskevat sopimukset, jotka samalla melkein aina ovat jossakin suh- 
teessa sotaan tai sodan mahdollisuuteen, lukumäärältään melkoisesti 
vähentyneet, ja sen sijaan ovat varsin erilaatuiset ja erisisältöiset 
sopimuskirjat astuneet etualalle tarjoten meidän päivinämme paljouden 
ja moninaisuuden, joka entisaikoihin verrattuna on todella hämmäs- 
tyttävä. Tärkeitä, hallintoon, erilaatuisiin sivistyksellisiin ja oikeudel- 
siin intresseihin, mutta ennen kaikkea taloudelliseen elämään kuuluvia 
aloja on täten valtioittenvälisillä sopimuksilla järjestetty ja säännös- 
telty. Moni tärkeä laitos, jonka merkitys ei rajoitu yhteen ainoaan 
maahan, vaan on useille tai ehkäpä kaikille sivistysmaille tai koko 
asutulle maailmallekin yhteinen, on täten saatettu yhdenmukaiselle ja 
kansojenvälistä yhdysliikettä suuresti helpoittavalle kannalle. Niinikään 
on melkein kaikkialla taattu ja edistetty vieraittenkin kansalaisten 
oikeusturvallisuutta ja toimintavapautta. 

Ei tässä yhteydessä ole tarkemmin kosketeltava tätä tärkeätä 
kehitystä ja sen nykyisiä muotoja, jotka epäilemättä edelleenkin tule- 
vat kehittymään nykyistäkin paljoa korkeammalle kannalle. Epäilystä 
ei liene siitä, että tnyöskin kansainväliset suhteet kehittyvät yhä lu- 
jempaa kaikkiyhteisyyttä kohden, että ne siteet, jotka rauhalliseen 
yhteistoimintaan ja keskinäisten etujen luomaan riippuvaisuuteen 
yhdistävät eri kansayksilöitä, käyvät yhä lujemmiksi. — Nyt on kui- 
tenkin ilmeistä, että niin kauan kuin sota pysyy merkit>'ksellisenä 
tekijänä ja luvallisena toimintamuotona kansainvälisissä suhteissa, 
joutuu se myöskin useasti palvelemaan tarkoitusperiä, jotka luonteel- 
taan oikeastaan ovat rauhallisia. Kuinka useasti ovatkaan valtioitten 
keskenään ristiriitaiset taloudelliset edut olleet sotiin syynä. Onpa 
uusimman ajan sodille yleensä ominaistakin, että juuri tällaiset seikat 
niissä esiintyvät vaikuttavimpina tekijöinä. Sillä poliitiset ja taloudel- 
liset seikat ovat luonnollisesti usein mitä lähimmässä vuorovaikutuk- 
sessa keskenään. Kuitenkin on olemassa eräänlaisia, sisällykseltään 
siksi objektiivisia sekä yleisiä ja yhdenmukaisia etuja, että niitten luomia 
valtioittenvälisiä suhteita voidaan sanoa poliitisista valtakysymyksistä 
melkein kokonaan riippumattomiksi. N. s. kansainväliseen hallintoon 
kuuluu useita laajalle ulottuvia, useinpa yleismaailmallisia sopimus- 
suhteita, jotka luonteeltaan eivät riipu minkäänlaisista poliitisista valta- 



86 R. ERICH. 



seikoista ja joissa siis ei ole sitä epävakaisuutta, sitä ainakin osittaista 
riippumattomuutta oikeudellisista säännöksistä ja oikeudellisesta järjes- 
telystä, mikä on varsinaisille poliitisille suhteille ominaista. Sillä niin 
kauan kuin sota viimeisenä, jos kohtakin nykyään entiseen verrat- 
tuna jotenkin kaukaisena mahdollisuutena ja lopullisena riidanratkai- 
sijana aina on olemassa, niin kauan suurpoliitiset valtasuhteet eivät 
likimainkaan täydellisesti, eivätpä edes periaatteellisesti alistu oikeuden 
herruuteen. Se kansainvälisten suhteitten ja sopimusten ala taasen, 
joka on vapaa tuosta epävakaisuudesta, ei liioin voi saavuttaa täyttä 
itsenäisyyttä, niin kauan kuin suurpoliitisten valtasuhteitten vaihtelut 
voivat siihen häiritsevästi vaikuttaa. 

Edellä kosketeltujen näkökohtain perustuksella puhutaankin toi- 
sinaan nykyaikana poliitisesta kansainvälisestä oikeudesta toiselta 
puolen sekä sen vastakohtana toiselta puolen ei-poliitisesta kansain- 
välisestä oikeudesta. 

Kieltämättä on nyt ainakin osittain myöskin yleispoliitista luon- 
netta olevien suhteitten alalla huomattava kehitys tapahtunut. Täl- 
läkin alalla ovat näet useat oikeusnormit tulleet tunnustetuiksi ja va- 
kaantuneet, vaikkakaan niillä ei saata olla samaa merkitystä kuin 
äsken kosketelluissa kansainvälisissä suhteissa. Onhan „sodan oikeutta" 
jossain määrin tehty oikeussäännöksistä riippuvaksi, ja ennen kaikkea 
todistavat kansainvälisoikeudellista välitystä koskevat sopimukset, että 
valtasuhteitakin katsotaan ainakin osittaisesti voitavan yleispätevän 
oikeuden alle alistaa. Mutta paitsi näitä uusimman ajan tuotteita on 
olemassa muunlaatuisiakin yleispoliitisia sopimuksia, sellaisia, joita jo 
vanhastaan on ollut olemassa ja jotka nykyaikana ainakin jonkun 
verran osoittavat voivansa taipua oikeudellisen järjestelyn alaisiksi. 
Monenlaatuisia yhteistoiminta-, vallanalaisuus- ja riippuvaisuussuhteita 
on kansojen ja valtioitten kesken olemassa. Vaikkakaan objektiiviset 
oikeusnormit, niin kauan kuin sota nykyisessä muodossaan viime 
kädessä on riidanratkaisijana, eivät saata päästä näitä tällaisia suhteita 
likimainkaan täydellisesti määräämään, on kuitenkin tärkeätä, etteivät 
ne ole yleispätevälle oikeudelle kokonaan vieraita valtasuhteita, vaan 
edes jossain määrin oikeudellisten sääntöjen muodostamia ja hallitsemia. 
Ja tähän suuntaan kehitys todella onkin kulkenut. Niinpä sotaiset 
liitto- eli allianssisopimuksetkin, joita solmittaessa ja täytettäessä aikai- 



KaDsaiDvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 87 

semmin yleensä tuiki vähän kiinnitettiin huomiota oikeudellisiin näkö- 
kohtiin, nykyaikana jonkun verran entistä enemmän ovat joutuneet 
oikeudellista luonnetta olevain määräysperusteitten hallittaviksi. Mutta 
on olemassa muita yleispoliitista sisällystä olevia sopimuksia, joissa 
oikeudellisten tekijäin mahdollisuus ja tosiasiallinen vaikutus paljoa 
selvemmin on havaittavana kuin liittosopimuksissa. Eräisiin kansain- 
välisiin valta- ja riippuvaisuussuhteisiin nähden on vakaantunut mää- 
rättyjä oikeudellisia muotoja, jotka ~ suhteellisesta epävakaisuudes- 
taan huolimatta — tarjoavat melkoista parempaa turvaa kuin pelkät 
Taktilliset valta- ja vallanalaisuussuhteet. 

Näiden joukossa ansaitsevat erityistä huomiota n. s. kansain- 
väliset takuusopimukset ja -sopimussuhteet, jotka yleensä ovat uuden 
ajan tuotteita. Vasta viime vuosisadalla tuli käytäntöön se kansain- 
välisoikeudellinen takuumuoto, että jotkut valtiot yhteisesti ottavat 
suojellakseen ja taatakseen määrätyn valtion alueellista loukkaamat- 
tomuutta ja valtiollista riippumattomuutta. Aikaisemminkin oli kyllä 
käytännössä sellainen menettely, että valtiot, jotka keskenään solmivat 
yhteistä puolustusta tai hyökkäystä tarkoittavan, siis n. s. liitto- eli 
allianssisopimuksen, samalla myöskin selittävät takaavansa toinen toi- 
sensa alueen. Takuu on kuitenkin tässä tapauKsessa vain osana eli 
momenttina liittosopimuksessa, jossa sillä ei ole itsenäistä eikä yleensä 
muutenkaan varsin suurta merkitystä, koska useasti on osoittautunut, 
että juhlallisimmatkin takuuvakuutukset samoin kuin muutkin sopimus- 
määräykset voivat jäädä tehottomiksi, milloin asianomainen valtio 
katsoo oman etunsa mukaisesti toimia vastoin sopimusta. 

Mutta kansainvälisistä takuu- eli garantiasopimuksista varsinai- 
sessa merkityksessä on myöskin eroitettava n. s. toissijainen eli 
liitännäinen takuu, joka on olemassa silloin, kun jonkun valtiosopi- 
muksen täyttämisestä mennään takaukseen. Takaaja tahi takaajat 
ottavat silloin vastatakseen siitä, että se valtio, jolla sopimuksen mu- 
kaan on jokin suoritus tai muu velvollisuus täytettävänään, todella 
sen tekee, aivan samoin kuin yksityisoikeudellisissa suhteissa takaus- 
miehet ovat vastuussa siitä että «päävelallinen" täyttää sitoumuksensa. 
Se tärkeä eroavaisuus on kuitenkin olemassa, että viimemainitussa 
tapauksessa takausmiehen ehdollisesti on tehtävä samanlainen suori- 
tus, tavallisesti rahasuoritus, kuin ensisijaisen velallisen, jotavastoin 



88 R. ERICH. 



kansainvälisen sopimuksen takaajat vain lupaavat apuaan ja myötä- 
vaikutustaan sitoumuksen täyttämiseksi, tarvittaessa käyttämällä siihen 
pakkokeinojakin. Valtiolainasopimuksen hyväksi voimassa oleva takuu 
yksin on olennaisesti samanlaatuinen kuin vastaava yksityisoikeudel- 
linen oikeustoimi. Toissijaisella takauksella siis ei ole itsenäistä mer- 
kitystä; pääasia on toinen sopimus, jota takuusopimus juuri tar- 
koittaa ja jonka täyttämisen takaajat lupaavat tarvittaessa pakollakin 
toteuttaa. 

Paljoa tärkeämpi kuin toissijainen takuu on kansainvälisissä 
suhteissa kuitenkin ensisijainen eli suoranainen takuu, jota myöskin 
nimitetään takuupäätökseksi. Tämänlaatuinen takuu kohdistuu johon- 
kin olotilaan; sen esineenä on tavallisesti jonkin määrätyn valtion 
erityinen kansainvälisoikeudellinen asema, mutta toisinaan myöskin 
jonkun valtion sisäinen tila tai oikeusjärjestys. Niinpä oli Puolan omi- 
tuinen, valtiolle itselleen tuhoisa valtiomuoto samojen suurvaltojen 
takaama, jotka sen turmion valmistivat ja tämän ennen pitkää saivat 
aikaan. Tämä vuonna 1775 tehty sopimus oli tarkoitukseltaan takuu- 
sopimuksen todellinen irvikuva; se vahvisti Puolan valtiomuodon pa- 
himmat epäkohdat, vaalikuninkuuden ja n. s. liberum vetoxiy joiden 
korjaaminen ehkä olisi voinut koitua tuon onnettoman maan pelas- 
tukseksi. 

Nykyaikaisiin oloihin nähden voidaan kuitenkin asettaa sään- 
nöksi, että kansainvälisen takuun esineenä ei ole valtion sisällinen 
oikeusjärjestys, vaan tavallisesti jonkun valtion suhde muihin valtioi- 
hin tahi sen erikoinen kansainvälisoikeudellinen asema. Siinä kohden 
voidaan sanoa, että garantia eli takuu ylimalkaan kohdistuu joko 
valtion riippumattomuuteen ja sen alueelliseen eheyteen eli loukkaa- 
mattomuuteen tahi sen n. s. ainaiseen eli pysyväiseen neutralisuuteen 
eli puolueettomuuteen. Mitä tämä puolueettomuus käytännöllisesti 
sisältää, tulee seuraavassa tarkemmin esitettäväksi; mainittakoon tässä 
ainoastaan lyhyesti, että ainaisesti neutralinen on sellainen valtio, joka 
ei saa ryhtyä sotaan muulloin kuin omaksi välttämättömäksi puolus- 
tuksekseen ja jota vastaan muut valtiot eivät myöskään ole oikeutetut 
hyökkäyssotaa aloittamaan. Tällaisella valtiolla on niinmuodoin oikeus 
elää keskeytj^mättömässä rauhassa. Tämän kansainvälisen oikeustilan 
edellytyksistä ja seurauksista on edempänä puhuttava. 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 89 

Kun jonkun valtion alueellinen eheys on kansainvälisen takuun 
esineenä, sisältää tämä, että takaavat valtiot eli kuten tavallisesti sa- 
notaan garantit sitoutuvat suojelemaan sitä kaikilta sellaisilta mah- 
dollisuuksilta, joitten seurauksena olisi, että se menettäisi itsenäisyy- 
tensä eli siis valtiollisen olemassaolonsa tahi ainakin jonkun osan 
aluettansa. Takuun välittömänä tarkoituksena on siis säilyttää asian- 
omaisen valtion alue eheänä ja vähentämättömänä. Sitävastoin takuu 
tässä tapauksessa ei suorastaan estä takuunalaista valtiota joutumasta 
sotaan, vieläpä hyökkäyssodankin esineeksi. Mutta välillisesti tietoi- 
suus siitä, että takuuvaltiot eivät kuitenkaan sallisi vieraitten valtioitten 
tehdä pysyväisiä valloituksia s. o. vähentää takuunalaisen valtion 
aluetta, tietysti on omiaan ehkäisemään vieraitten valtioitten sotaisia 
py>^eitä ja on siten puheenalaiselle valtiolle myöskin rauhantakeena, 
edellyttäen, ettei se itse puolestaan sotaa aiheuta. 

Pelkän n. s. alueellisen eli yksinkertaisen takuun ja jonkun 
valtion ainaista neutralisuutta turvaavan takuun välillä on jo heti 
huomattavissa se eroavaisuus, että edellinen ei edellytä takuun esi- 
neenä olevassa valtiossa mitään erikoista kansainvälisoikeudellista 
ominaisuutta — mikä valtio tahansa saattaa olla tällaisen takuun 
suojaama — jotavastoin jälkimäinen tietysti on mahdollinen ainoastaan 
ikuisesti neutraliseen valtioon nähden. Kuitenkin voidaan, kuten edem- 
pänä on osoitettava, ainakin käytännöllisesti poikkeuksettomana sään- 
tönä pitää, että ainaista neutralisuutta ei takuusta riippumatta synny, 
vaan että se astuu voimaan juuri takuusopimuksen yhteydessä ja 
sen vaikutuksesta. 

Kansainvälisissä takuusopimuksissa on tietysti aina useampia 
takuuvaltioita, jotka yhteisesti vastaavat asianomaisen olotilan säily- 
misestä tai oikeuden voimassa pysymisestä. Tavallisesti sellainen 
sopimus syntyy joidenkin tärkeitten poliitisten tapahtumain johdosta. 
Niinpä Svveitsin valaliiton ikuinen neutralisuus joutui suurvaltojen 
takuun alaiseksi niitten mullistavien historiallisten tapahtumain jäl- 
keen, joihin Napoleon I:n sodat olivat johtaneet. N. s. Parisin ensi- 
mäisen rauhanteon allekirjoittajat lausuivat 20 p:nä maaliskuuta 1815 
päivätyssä julistuksessaan yleispoliitisen edun vaativan, että Sweitsille 
suodaan ainaisen neutralisuuden etu. Valaliiton lakiasäätävän kokouk- 
sen yhdyttyä tähän, toisen Parisin rauhanteon sopimusvaltiot 20 p:nä 



90 R. ERICH. 



marraskuuta 1815 tunnustivat Sweitsin ikuisen neutralisuuden ja taka- 
sivat sille alueellisen eheyden ja loukkaamattoipuuden. 

Samoin Belgian kuningaskunnan ikuinen neutralisuus taattiin 
samalla kertaa kuin suurvallat tunnustivat tämän maan valtiollisen 
itsenäisyyden. — Sweitsille oli ikuista neutralisuutta tarjottu etuna, 
jonka vallat hyväntahtoisuudessaan sanoivat haluavansa sille valmis- 
taa; Belgian neutralisuus taasen oli ehto. jonka hyväksymisestä (Bel- 
gian omalta puolelta) sen itsenäisyys riippui. Etenkin tahdottiin sitä 
tällä tavoin estää yhtymästä mahtavaan naapurimaahansa Ranskaan. 
Koska kuitenkin belgialaiset pelkäsivät tuon neutralisuustakuun voivan 
vähentää maan itsenäisyyttä — minkä haitallisuuden tosin ei ollen- 
kaan pitäisi kuulua ikuiseen neutralisuuteen ja sen perustuksena ole- 
vaan sopimussuhteeseen — selittävät suurvallat nimenomaan, etteivät 
aio sekaantua maan sisällisiin oloihin. — Kolmas ikuisesti neutralinen 
Europan valtio, pienoinen Luxemburgin suurherttuakunta, joutui tä- 
hän asemaan sen johdosta, että siten tahdottiin poistaa se vaarallinen 
riidan aihe, joka sen johdosta oli ollut Ranskan ja Saksan kesken 
olemassa. Toukokuun 11 p:nä 1867 solmitussa Lontoon sopimuk- 
sessa määrättiin myöskin että suurherttuakunta ei saa ylläpitää sota- 
joukkoa eikä linnoituksia. Tosiasiallisesti siis tältä valtiolta riistettiin 
mahdollisuus puolustaa aluettaan ja samalla neutralisuuttaan, mahdol- 
lisuus, joka muilla ikuisesti neutralisilla valtioilla kyllä on ja joka 
onkin niille ehdottomasti tarpeen. Saksalais-ranskalaisessa sodassa 
Luxemburgin olikin mahdotonta alueeltaan pidättää vieraita sotavoi- 
mia, mikä oli vähällä tuottaa sille arveluttavia seurauksia. 

Verrattain yleinen on uudemmasa valtiollisessa historiassa ollut 
se kansainvälinen takuu, jonka tarkoituksena on turvata jonkun val- 
tion riippumattomuus ja alueellinen ehej^s. Vuonna 1832 tehdyllä 
sopimuksella Ranska, Englanti ja Venäjä asettivat äsken syntyneen 
Kreikan kuningaskunnan „ riippumattomana monarkkisena valtiona** 
takuunsa alaiseksi. Kun Kreikassa vuonna 1863 oli tapahtunut hal- 
litsijasuvun vaihdos, uudistivat mainitut kolme suurvaltaa samana 
vuonna takuunsa, jonka nyt tuli käsittää myöskin Kreikan kon- 
stitutsionalinen hallitusmuoto. Varsin kiitettävään tarkoitukseen käyt- 
tivät suurvallat aikoinaan suurta poliitista vaikutusvaltaansa asettaes- 
saan Parisin kongressin sopimuksessa vuonna 1856 useimmat vasta- 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 9 1 

luodut ja vasta puolen itsenäisyyden saavuttaneet Balkanin valtiot 
kollektivisen takuunsa alaisiksi. Kansallisen ja valtiollisen olemassa- 
olon turvaamiseksi ja vakaannuttamiseksi saattaa sellainen toimenpide 
varsin tehokkaasti vaikuttaa, eikä saata paheksua sitäkään, jos vapau- 
teen ja itsehallintoon vielä tottumaton kansa samalla jossain määrin 
ohjauksen ja holhouksenkin muodossa saapi kokea voimakkaampien 
suojelusta. Epäilemättä on meidänkin aikanamme riippuvaisuus- 
suhteissa olevia valtoja ja kansoja — esimerkkejä ei tarvitse etäältä 
etsiä — jotka, nykyään kansainvälisen oikeuden eduista osattomina, 
suurestikin olisivat sellaisen takuun tarpeessa, joka turvaisi niille 
oikeudellisesti kuuluvan itsenäisyysmäärän. 

Turkin vallan riippumattomuutta ja eheyttä ovat vuonna 1856 
pidetyn Parisin kongressin sopimusvaltiot (kaikki nykyiset suur- 
vallat) sitoutuneet ylläpitämään mennen takuuseen, tämän sitoumuk- 
sen tarkasta noudattamisesta. Juuri tässä tapauksessa tulee mitä 
ilmeisimmin näkyviin se tarkoitus, joka hyvin usein on tällaisten 
kansainvälisten takuusuhteitten poliitisena perustuksena, nim. tarkoi- 
tus säilyttää n. s. poliitinen tasapaino. Takuun suojaaman valtion 
oma etu ei yleensä suinkaan ensi sijassa ole ollut määräävänä, 
vaan poliitinen yleisintressi. Syy, miksi Turkin riippumattomuus ja 
alueellinen eheys joutui tällaisen huolenpidon esineeksi oli se, että 
tällä tavoin tahdottiin ennakolta estää mahtavia naapuri valtoja teke- 
mästä sitä vallanhimoisten pyyteittensä esineeksi, mistä helposti olisi 
voinut syntyä arvaamattomia yleiseuroppalaisia selkkauksia. Niin vas- 
tenmieliseltä kuin Turkin asema europpalaisena valtiona jdeensä tun- 
tuikin, pidettiin oleviin oloihin ja valtasuhteisiin nähden poliitisesti 
viisaimpana säilyttää, vieläpä turvata status quo eli vallitseva olotila. 
— Sama näkökohta on monessa muussakin tapauksessa ollut mää- 
räävänä, jos kohta vähemmin selvästi huomattavana. Asianomaiselle 
valtiolle itselleen vieraat, keskenään ristiriitaiset edut ovat niinmuo- 
doin voineet koitua sille hyödyksi ja turvaksi. Mutta kokemus on 
kylläkin osoittanut, että tämä oikeudellisen muodon saanut poliitinen 
peruste ei suinkaan aina ajan pitkään ole kestävä. Ne poliitiset olot 
ja valtasuhteet, jotka alkuaan ovat koituneet jollekin heikolle valtiolle 
hyödyksi ja tuottaneet sille mahtavampain valtojen suojeluksen, voivat 
helposti muuttua sillä tavoin, ettei tuon aikoinaan luodun olotilan 



92 R. ERICH. 



säilyttämistä enää pidetäkään välttämättömänä, ehkäpä ei suotavana- 
kaan. Takuuseen sitoutuneet valtiot voivat silloin joko purkaa sopimuk- 
sensa tai jättää sen uudistamatta, jos se on määräajaksi solmittu; tapah- 
tuupa joskus niinkin, että takaajat voimassa olevista sopimusmääräyk- 
sistä huolimatta laiminlyövät velvollisuutensa täyttämisen ja jättävät 
takuunalaisen valtion pulaani Varsinkin valtion itsenäisyyden ja louk- 
kaamattomuuden turvaamiseksi tehty sopimus saattaa tällaisissa tapauk- 
sissa osoittautua jotenkin tehottomaksi; takuussa olevat valtiot useinkin 
liian helposti unohtavat, mitä velvollisuuksia niillä sopimuksen nojalla 
on täytettävänä. — Jossain määrin toisin on asian laita silloin kun jon- 
kun valtion ikuinen puolueettomuus eli neutralisuus on takuun esi- 
neenä. Tässä tapauksessa on näet tuolle valtiolle taattu oikeudellinen 
erikoisasema, määrätty kansainvälisoikeudellinen luonne, joka ei ole 
aiottu ohimeneväksi ja satunnaiseksi, vaan, kuten nimikin ilmaisee, 
ainaisesti pysyväiseksi. On tosin ajateltavissa, että takuuseen sitoutu- 
neet valtiot voivat neutraliseksi julistetulta valtiolta riistää kerran 
antamansa takeet, mutta syystä katsotaan, ettei tämä valtio vielä sen 
johdosta tuota erikoista oikeudellista luonnettansa menetä. Nykyään 
näet vieläkin katsotaan, että jokin valtio ei pelkällä omalla tahdon- 
ilmaisullaan voi ikuista neutralisuutta saavuttaa, vaan että siihen lisäksi 
vaaditaan muitten valtioitten tunnustus sekä — ainakin säännönmukai- 
sesti — johtavien valtojen takuu, mutta toiselta puolen kerran tehdyn 
takuusopimuksen jatkuva voimassapysyminen ei suinkaan ole ehdotto- 
mana edellytyksenä itse neutralisuuden pysy väisyydelle. Ainoastaan itse 
loukkaamalla neutralisuudestaan johtuvia velvollisuuksia tai takuussa 
olevien valtioitten suostumuksella luopumalla siitä saattaa sellainen val- 
tio tämän oikeudellisen ominaisuutensa menettää. — Juuri tähän nähden 
voidaan sanoa, että neutralisuustakuu, ainakin oikeudelliselta kannalta 
katsoen, on melkoista varmempi ja sen luoma tila pysyväisempi kuin 
takuu, jonka ainoana tarkoituksena on turvata jonkin valtion riippumat- 



^ Wienin kongressin päätöksellä oli Krakovan kaupungista »ainaiseksi» 
teht>' »vapaa, riippumaton ja ikuisesti neutralinen valtio», joka oli oleva Ve- 
näjän, Itävallan ja Preussin suojeluksen alaisena. Siitä huolimatta Itävalta 
vuonna 1846 sopimuskumppaniensa suostumuksella omavaltaisesti itseensä 
yhdisti tuon keinotekoisen ja voimattoman valtion. 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 93 

tomuus ja alueellinen eheys. Mutta vaikka asian laita oikeudellisesti 
kyllä on tällainen, ei silti ole sanottu, että ikuisesti neutralisenkaan 
valtion asema poliitisesti aina on varsin taattu ja turvattu. Suur- 
politiikin epävakaisuutta sekä oikeudellisten näkökohtain syrjäyttämistä 
valtakysymysten tieltä saattaa sekin helposti joutua kokemaan. — 
Nykyaikana voitaneen kuitenkin edellyttää, ettei ikuisesti neutralisen 
valtion riippumattomuutta, puolueettomuutta ja rauhaa niinkään hel- 
posti loukattaisi. Nykyisten neutralisiksi julistettujen Europan valtioit- 
ten pysyminen sellaisina on epäilemättä yleispoliitisen edun mukaista; 
kaikki ovat ne pieniä valtioita, jotka verrattain helposti (ehkäpä 
Sweitsiä, maantieteellisten olojensa vuoksi, lukuun ottamatta) voisivat 
joutua mahtavamman saaliiksi. Mutta paitsi tätä tosiasiallista estettä 
annettaneen jo meidän aikanamme oikeudellisille sitoumuksille siksi 
paljon merkitystä, ettei mahdollisten oikeudenloukkausten ainakaan 
sallittaisi luoda pysyväisiä oloja, jotka olisivat jyrkässä ristiriidassa 
selväin sopimussitoumusten kanssa. 

Puheenalaisille kansainvälisoikeudellisille takuusopimuksille on 
nyt, kuten jo edellä on huomautettu, ominaista, että sopimuskumppa- 
neina ovat osaksi kollektiivisesti eli yhteisesti velvoitetut takuuvaltiot. 
garantit, osaksi se valtio, jonka hyväksi nämä takuuseen menevät 
ja jolla itsellään on oikeastaan vain passiivinen osa sopimussuhteessa. 
Sekä käytännössä että tieteisopissa vallitsee eriäviä mielipiteitä tämän 
kollektiivisuuden oikeasta sisällyksestä ja velvoittavasta voimasta. 
Toisinaan on siinä kohden selitetty, että yksityinen takuuvaltio on 
oikeutettu, mutta ei ole velvollinen yksin ja muista riippumatta ryh- 
tymään sopimuksenmukaista velvollisuuttaan täyttämään, milloin sel- 
lainen tapaus sattuu, joka vaatii takuuvaltioita puuttumaan asiaan. 
Väittävätpä jotkut, että takaajain silloin aina on esiinnyttävä yhteis- 
toimin, yksityisten tai yksityisen valtion laisinkaan saamatta muista 
riippumatta toimia. Tämä johtaisi kuitenkin ilmeisesti siihen, että koko 
takuusitoumus varsin helposti voisi käydä aivan tehottomaksi, nim. 
silloin kun asianomaiset valtiot eivät saavuta yksimielisyyttä keske- 
nään. Ja seuraus tulisi ehdottomasti olemaan koko takuun tehotto- 
muus siinä tapauksessa, että jotkut sopimusvaltiot itse käyvät sotaa 
keskenään, jolloin takuunalainen valtio helposti saattaa olla uhattuja 
siis avun tarpeessa. Vastakkainen mielipide, joka ei voi näitä johto- 



94 R. ERICH. 



päätöksiä myöntää oikeiksi, katsoo kunkin takuuvaltion velvolliseksi 
takuunalaisen valtion pyynnöstä ryhtymään sopimuksenmukaista vel- 
voitustansa täyttämään. Huomautetaan, että takuun ja takaajain kol- 
lektiivisuus ei vähennä kunkin yksityisen takuuvaltion velvollisuutta, 
että kollektiivisuus ei vaadi pakollista ja ehdotonta yhteistoimintaa, ja 
että kollektiivisesta takuusta tulee takuunalaisellQ valtiolle olla enem- 
män eikä suinkaan vähemmin kä3rtännöllistä etua ja turvaa kuin 
yksinkertaisesta takuusta. -^ Viimemainittu käsitys puheenalaisten vel- 
voitusten sisällyksestä on epäilemättä oikea; oikeudenmukaista ei 
saata olla, että yhden sopimuskumppanin sopimuksenvastainen me- 
nettely voisi tehdä koko takuun tyhjäksi ja arvottomaksi. Toinen 
kysymys on sitten, miten asian laita poliitisessa todellisuudessa taval- 
lisesti on. Milloin takuuvaltioitten näyttää olevan velvollisuus ryhtyä 
asiaan, käypi tavallisesti niin, että ne ensinnä keskenään neuvotte- 
levat niistä toimenpiteistä, joihin olisi ryhdyttävä; ellei silloin yksi- 
mielisyyttä saavuteta, saattaa koko asia raueta. Vieläpä saattaa esim. 
kahden takuuvaltion kesken puhjennut sota jo ennakolta tehdä kaiken 
yhteistoiminnan mahdottomaksi. On näet hyvin epävarmaa ja poliiti- 
sista seikoista riippuvaa, katsooko joku tai katsovatko jotkut yksityiset 
takaajat sopivaksi ja mahdolliseksi omin päinsä ryhtyä takuusitou- 
musta täyttämään. Kuten jo mainittiin, on kyllä kukin yksityinen 
takuuvaltio oikeudellisesti pidettävä siihen velvollisena silloin kun tuo 
ensi sijassa odotettava ja vaadittava yhteistoiminta raukeaa tyhjiin tahi 
jo ennakolta näyttäytyy mahdottomaksi, mutta tästä ei suinkaan eh- 
dottomasti seuraa, että todellisuudessakin niin tapahtuisi. Huomattavaa 
on lisäksi, ettei ankarankaan kansainvälisoikeudellisen käsityksen 
mukaan mitään valtiota katsota velvolliseksi takuusitoumuksensa, yhtä 
vähän kuin muunkaan sopimussitoumuksen, täyttääkseen panemaan 
oman olemassaolonsa alttiiksi. Valtiollinen itsensäsäilytys käypi tällä 
alalla ensi sijassa. Mutta ilmeistä on, että asianomainen valtio ratkaise- 
vana hetkenä juuri tästä säännöstä löytää tai on löytävinään riittävän 
perusteen jättääkseen sopimuskumppaninsa pulaan, koskapa asianhaa- 
rojen ja vaaran arvioiminen viime kädessä on sen omassa varassa 
ja koska melkein mitä sotaista yrityistä tahansa, vieläpä muitakin 
poliitisia selkkauksia voidaan selittää valtion olemassaololle vaaral- 
lisiksi. 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 95 

Se, mikä edellä on puhuttu takuuvaltioitten velvollisuudesta ta- 
kuun turvaamaan valtioon nähden, koskee nyt lähinnä n. s. neutra- 
lisuustakuuta. Olennaisesti on asian laita sama silloin, kun jonkun 
valtion alueellinen eheys ja riippumattomuus on takauksen esineenä, 
mutta joitakuit^ eroavaisuuksia johtuu kuitenkin takuun oikeudelli- 
sesta luonteesta kummassakin tapauksessa. Milloin useat vallat kol- 
lektiivisesti ovat taanneet jonkun valtion alueellisen loukkaamatto- 
muuden, ei vielä se seikka sinänsä, että tuo valtio joutuu sotaan, 
vaadi heitä asiaan sekaantumaan. Takaajat ovat tässä tapauksessa 
luvanneet varjella tuota valtiota menettämästä itsenäisyytensä tai kär- 
simästä alueensa vähennystä; heidän ei yleensä tarvitse tutkia, kum- 
piko sotivista valtioista on sotaan syypää, eikä muutenkaan ryhtyä 
asiaan, ennenkuin välttämättömyys sitä vaatii, olkoonpa sitten että 
takuun suojaamaa valtiota uhkaa perikato (vaara menettää itsenäi- 
syytensä) tai että vastustaja sodan päätyttyä rauhan ehdoksi vaatii 
sitä luovuttamaan jonkun osan aluettaan ^ Vasta näissä tapauksissa 
takaajat ovat ehdottomasti velvolliset astumaan väliin, ja ainoastaan 
jos takuunalainen valtio itse ilmeisesti on sodan oikeudenvastaisesti 
aiheuttanut, voidaan katsoa niitten päässeen tästä velvollisuudesta 
vapaiksi. — Vaikkakin puheenalainen laji kansainvälistä takausta ei 
oikeudellisesti mitenkään rajoita takuunalaisen valtion poliitista toi- 
mintavapautta ja vaikkeivät takaajat ole oikeutetut harjoittamaan 
mitään yliherruutta ja määräämisvaltaa sen asioissa, on kuitenkin 
hyvin mahdollista, että ne tärkeissä tilaisuuksissa antavat sen kokea 
vaikutustaan tavalla, joka saattaa tuntua hyvinkin painavalta. Niinpä 
voivat takaajat sen perusteella, että ovat sitoutuneet vähentämättömänä 
säilyttämään takuunalaisen valtion aluden ainoastaan sellaisena eli sen- 
laajuisena kuin se takuusopimusta solmittaessa oli, todellisuudessa estää 



^ Luonnollisesti saattaa kuitenkin itse takuusopimus nimenomaan mää- 
rätä, millä edellytyksillä takaajain puheenalainen velvollisuus on astuva voi- 
maan ja miten niitten velvollisuutensa täyttämiseksi tulee toimia. Niinpä Sak- 
san, Ranskan, Englannin ja Venäjän hallitukset vastikään julkaistussa Notjan 
takuusopimuksessa sitoutuvat, saatuaan Noijan hallitukselta tiedon tätä maata 
kohdanneesta loukkauksesta tai uhkaavststa vaarasta, sopivin keinoin anta- 
nlaan apuansa Norjan loukkaamattomuuden suojelemiseksi. Sanamuodoltaan 
tämä sitoumus kieltämättä on verrattain epämääräinen ja ylimalkainen. 



96 R. ERICH. 



valtiota esim. uusilla valloituksilla alaansa lisäämästä. — Kreikkalais- 
turkkilaisen sodan aikana vuonna 1897 vaikuttivat suurvallat rauhan- 
tekoon tavalla, jota on voitu nimittää todelliseksi interventsioniksi. 
Neljän suurvallan ja Norjan välisen, äskettäin vahvistetun sopimuksen, 
joka tarkoittaa viimemainitun maan riippumattomuuden ja alueellisen 
eheyden asettamista edellisten takuun alaiseksi, on muutamilla tahoilla 
väitetty merkitsevän sitä, että Norja täten luopuisi täydestä itsenäi- 
syydestään. Oikeudelliselta kannalta arvosteltaessa tämä käsitys ei 
ainakaan pidä paikkaansa; takuun tarkoituksena ei ole saattaa asian- 
omaista valtiota mahtavampain holhouksen ja ylivallan alaisiksi, vaan 
päinvastoin hankkia sen itsenäisyydelle riittävä turva sekä tavallisesti 
samalla palvella yleispoliitista intressiä. Yhtäkaikki on, kuten sanottu, 
mahdollista, että sellainen valtio joskus saapi kokea olevansa jonkin- 
laisessa tosiasiallisessa riippuvaisuussuhteessa takuuvaltioista. Tästä 
mahdollisesti johtuvia haittoja ei kuitenkaan ole syytä liian suuriksi 
arvioida, sillä tapahtuuhan muutenkin — moisista sopimussuhteista 
riippumatta — että suurvallat antavat jonkun vähäväkisen valtion 
kokea ratkaisevaa vaikutusvaltaansa ja tosiasiallista voimakkaammuut- 
taan. Sitäpaitsi viimemainittuun luokkaan kuuluva valtio helposti 
joutuu faktilliseen, joskus alentavaankin riippuvaisuuteen jostakin 
mahtavasta ^hyväntekijästä" — Portugalin suhde Englantiin on ollut 
siitä todistuksena — ja sellaisen valtion tila on tavallisesti melkoista 
epäedullisempi kuin takuunalaisen valtion. 

Valtion, jonka ainainen neutralisuus on tunnustettu ja taattu, 
tulee saada elää keskeytymättömän rauhan tilassa. Vieraat valtiot 
eivät välittömästi eivätkä välillisesti saa antaa aihetta siihen, että sel- 
lainen valtio tahtomattaan sotaan sekaantuu. Ensinnäkään ne siis 
eivät saa sen kimppuun hyökätä ja toiseksi eivät millään tavoin saa 
sen puolueettomuutta loukata tai saattaa vaaranalaiseksi, esim. salli- 
malla sotajoukkojensa astua sen alueelle. Neutralinen valtio puoles- 
taan on sekä oikeutettu että — mikäli mahdollista — velvollinen 
suojelemaan itseään kaikkia tällaisia mahdollisuuksia vastaan eli siis, 
hätätilassa aseellisestikin, puolustamaan sekä itsenäisyyttään että 
neutralisuuttaan, mutta itse se luonnollisesti ei saa antaa aihetta so- 
taan eikä myöskään ole oikeutettu ryhtymään sellaisiin sitoumuksiin, 
joitten täyttämiseksi sen tarpeettomasti, s. o. itsepuolustustarpeen pa- 



Kansainvälisoikeudellinen takuu ja sen tarkoitus. 97 



koittamatta, täytyisi luopua neutralisuudestaan. Poikkeustapauksia lu- 
kuun ottamatta sillä siis ei ole mahdollisuutta tehdä esim. liittosopi- 
muksia. — Näihin seikkoihin nähden on luonnollista, että ikuisesti 
neutralisen valtion tarpeen tullessa täytyy saada tehokasta apua takuu- 
valtioilta. Jos se joutuu sotaan, on näitten — ensi sijassa yhteistoi- 
min, mutta, kuten edellä on osoitettu, toissijaisesti myös kunkin koh- 
dastansa — asiaan ryhdyttävä. Jos neutralinen valtio ilman omaa 
syvtään on sotaan pakoitettu, silloin tulee takaajain mahdollisimman 
— tarvittaessa itsekin sotaan sekaantumalla — tehokkaasti koettaa 
palauttaa sen loukattu rauha ja neutralisuus, huolehtia siitä, että sen 
alue jääpi entiselleen sekä tarvittaessa muutenkin hankkia sille hyvi- 
tystä. Sellaisissa tapauksissa taasen, jolloin sota ei vielä ole puhjen- 
nut, vaan vasta uhkaa, on niitten sopivin keinoin se estettävä ja 
koetettava saada riita rauhallisin keinoin asetetuksi. 

Ikuisesti neutralinen valtio on siis, juuri tämän erikoisen oikeu- 
dellisen luonteensa perusteella, ankarampain velvoitusten alainen kuin 
valtio, jolle ainoastaan riippumattomuus ja alueellinen eheys on taattu, 
mutta samalla ovat myöskin takaajain velvollisuudet tässä tapauksessa 
laajemmat, he kun ensinnäkin vastaavat asianomaisen valtion alueel- 
lisesta eheydestä sekä toiseksi sen neutralisuuden ainaisesta pysyttä- 
misestä *. Kuten edellisestä käypi selville, ei niitten velvollisuus ainoas- 
taan ole estää sodan haitallisia seurauksia, s. o. valtion itsenäisyyttä 
tai alueellista eheyttä uhkaavia vaaroja, kuten ^yksinkertaisessa" ta- 
kuussa on laita, vaan estää itse sotaa syntymästä tai ainakin jatku- 
masta, koska sellainen tapaus on ristiriidassa ainaisesti neutralisen 
valtion oikeudellisen luonteen kanssa. Käytännöllis-poliitisessa elämässä 



^ On tosin joskus väitetty, että neutralisuustakuu käsittäisi ainoastaan 
velvollisuuden huolehtia siitä, että sotaa käyvät valtiot eivät saa neutraliseksi 
julistetun valtion puolueettomuutta loukata, vaan ei sellaisenaan vielä velvol- 
lisuutta suojella sitä muitten suoranaisilta hyökkäyksiltä ja sen aluetta vähen- 
tämättömänä. Tämä käsitys on kuitenkin ilmeisesti erehdyttävä. Ikuisesti 
neutraliset valtiot, joilla sy>'stä tulee olla paraiten turvattu poliitinen asema, 
joutuisivat sen mukaan epäedullisempaan asemaan kuin »yksinkertaisen» takuun 
turvaamat valtiot — Sweitsiä koskevassa takuusopimuksessa sitäpaitsi sano- 
taankin nimenomaan, että vallat sille takaavat alueellisen eheyden ja loukkaa- 
mattomuuden. 



98 R. ERICH. 



neutraliseksi julistetun valtion kuitenkin aina täytyy ottaa lukuun se 
mahdollisuus, että garantia- eli takuulupaus ei osoittaudukaan tehok- 
kaaksi silloin kun sen juuri pitäisi käytännöllisesti toteutua, toisin 
sanoen silloin kun takuun alaisen valtion neutralisuutta on loukattu. 
Juuri siinä tapauksessa, että takaajat eivät voi keskenään sopia sel- 
laisessa tapauksessa noudatettavasta menettelystä, saattaa tapahtua, 
ettei toimenpiteisiin ollenkaan ryhdytäkään, vaan takuun alainen valtio 
jätetään oman onnensa nojaan. Juuri tämän johdosta ovat useat kan- 
sainvälisen oikeuden tutkijat lausuneet sen arvostelun, että neutrali- 
suustakuu varsinaisessa merkityksessä on verrattain arvoton ja teho- 
ton, ja että se turvallisuus, minkä se ikuisesti neutraliselle valtiolle 
tarjoaa, lopullisesti supistuu samaksi, minkä «yksinkertainen** takuu 
tuottaa, eli siis valtion riippumattomuuden ja alueellisen eheyden tur- 
vaamiseen. Mistään erityisestä „puolueettomuustakuusta" ei siis käy- 
tännöllisessä suhteessa olisi puhetta. Tämä käsitys sisältää kuitenkin 
ilmeistä liioittelua; politiikin vaihteluista ja epävakaisuudesta huolimatta 
ei voitane otaksua, ettei neutralisuustakuu, joka oikeudellisesti sisältää 
melkoista lujemmat ja laajemmat takeet asianomaisen valtion hyväksi 
kuin tavallinen takuu, ratkaisevina ajankohtina osoittautuisi sitä käy- 
tännöUisestikin arvokkaammaksi. 

Ikuinen neutralisuus ja sitä turvaava takuusopimus ei oikeudel- 
lisesti millään lailla vähennä neutraliseksi julistetun valtion itsenäi- 
näisyyttä ja itsemääräämisoikeutta, vaikka se, kuten edellä on mai- 
nittu, eräissä suhteissa rajoittaa sen toimintavapautta. Eikä ikuisesti 
neutralisen valtion liioin tarvitse joutua mihinkään tosiasialliseen riip- 
puvaisuussuhteeseen takaajiinsa nähden, sitä suuremmalla syyllä, kun 
sellainen valtio luonteensa mukaisesti on syrjässä sotaisista selkkauk- 
sista, jotka muuten voisivat aiheuttaa takuuvaltojen väliintulon. Viime 
vuosisadan ensimäisenä vuosikymmenenä Sweitsin neutralisuuden 
takaajat tosin katsoivat voivansa vaatia itselleen oikeutta Svveitsiin 
nähden harjoittaa jonkinlaista suojelus- ja interventsionipolitiikkia, 
josta valaliiton kuitenkin onnistui vapautua. Myöhempinä aikoina 
neutralisiksi julistetuilla valtioilla ei tiettävästi ole ollut syytä tällaisiin 
valituksiin takuu valtojansa vastaan. 

Luultavaa ja toivottavaa on, että samassa määrässä kuin työ 
maailmanrauhan hyväksi eri muodoissansa edistyy, myöskin ainaisen 



Kansain vätisoikeudellineu takuu ja sen tarkoitus. 99 



neutralisuuden merkitys kasvaa ja sitä nauttivien valtioitten luku 
lisääntyy. Ehkäpä tämä kansainvälisoikeudellinen ominaisuus, joka 
nykyään vielä on vieraan turvan ja takuun tarpeessa sekä pöikkeus- 
tapauksellinen ilmiö, vastaisuudessa on käyvä yhä yleisemmäksi ja 
muitten valtojen takuusta aivan riippumattomaksi. Silloin kenties 
myöskin toteutuu monasti lausuttu toivomus, että kaikki ainaisesti 
neutraliset valtiot keskenään muodostaisivat puolustusliiton, jonka 
tarkoitus olisi täysin määrin suojella neutralismitta sellaisenaan, vasta- 
kohtana nykyajalle, jolloin kukin niistä turvaa vain omaa neutrali- 
suuttaan. 





Kuva 4. Afaian temppelin länsipääty ( Furticänglenn mukaan). 



AIGINALAISRYHMIEN UUDESTASOMMITTELU. 

Kirjoittanut 
E DV. REIN. 



n. 

Ryhtyessään uudesta sommittelemaan aiginalaisryhmiä oli Furt- 
wänglerillä siihen tehtävään paremmat edellytykset kuin kellään 
muulla, koska hänellä entisten katkelmien lisäksi oli käytettävänään 
uudet löytönsä. Ne perusteet, joihin hän korjauksissaan nojasi, olivat 
pääasiassa seuraavat. Hän otti ensiksi huomioon löytöpaikan, lähtien 
siitä otaksumasta, että yksityinen marmorikappale ei ole voinut 
pudota varsin kauas pääty paikaltaan. Näyttää nimittäin siltä kuin ei 
temppeli koskaan olisi joutunut minkään pahemman hävityksen tai 
ryöstön alaiseksi, vaan autioksi jääneessä ympäristössään hiljakseen 
rappeutumistaan rappeutunut. Varsinkin mitä länsipääty ryhmään tulee, 



Aiginalaisryhmien uiidestasomniittelu. 101 

on moni epävarma kohta, tarkkaamalla kunkin katkelman löytöpaik- 
kaa, saatu suuressa määrin varmaksi. Tällöin on Furtwänglerillä — 
mikäli kysymys on vanhemmista löydöistä — myös ollut apua Coc- 
kerellin heti löydön jälkeen tekemistä muistiinpanoista, missä hän 
tarkalleen ilmoittaa, miltä kohtaa mikin kappale löytyi. Niinikään 
Furtwängler on käyttänyt saman tutkijan alkuperäisiä piirustuksia, 
joita viimemainittu — omituista kyllä — myöhemmin itse näkyy 
unohtaneen ja joita Thorvaldsen ei ollut tullut seuranneeksi. 

Toinen peruste, jota tosin ei pidetä yhtä luotettavana kuin 
ensinmainittua, mutta joka kuitenkin yksityistapauksissa antaa varmoja 
tukikohtia „eikä näy sotivan Furtvvänglerin sommittelua vastaan" 
(Pfuhl), on seuraava, Yksityiset vartalokuvat seisoivat alkujaan kukin 
pienellä jalustalla („plintillä"), joka oli laskettu allaolevaan vaakasuo- 
raan sepelsimsiin („geison"iin) tehtyyn syvennykseen. Sovittamalla 
jalustoita vastaavien geisonkappalten syvennyksiin — geison oli ni- 
mittäin kokoonpantu useista kappaleista — voipi siis saada konkreetisen 
pohjan kunkin vartalokuvan paikan määräämiselle. Tätä menettelytapaa 
on kyllä ennenkin käytetty — sekä aiginalaisryhmiä korjattaessa että 
muissakin antiikisten taideteosten rekonstruktsioniyrityksissä — , mutta 
kysymyksenalaisiin ryhmiin nähden ei kukaan ole yhtä täydeUisesti 
käyttänyt hyväkseen kaikkia tarjona olevia sekä vanhoja että uusia 
tähän kuuluvia tosiasioita. 

Yksityisen päätyhenkilön asemaa määriteltäessä on myös osoit- 
tautunut tarkoituksenmukaiseksi ottaa vaaria siitä, miltä puolelta se 
on rapautunut: se puoli, joka, henkilön ollessa päädyssä, on ollut 
kääntyneenä ulospäin, on tietenkin enemmän kulunut, se kun enem- 
män on ollut päivänpaisteen ja sateitten vaikutuksen alaisena kuin 
sisäänpäin kääntynyt. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon sekin 
mahdollisuus, että veistokappale maassa ollessaan on voinut joutua 
toisellakin tavalla ilman samoin kuin myös maakerrostenkin vaiku- 
tuksen alaiseksi. 

Ja lopuksi on mainittava että Furtwängler on menestyksellä 
tutkinut samanaikuista vaasimaalausta, saadakseen siitä vertauskohtia. 



lOJ EDV. REIN. 



Jos sitten, viittaamalla vieressä oleviin kuviin, käymme tarkas- 
tamaan Fuftwänglerin muutosehdoituksia, on länsipäädyn ryhmä hä- 
nen mukaansa seuraava. Keskustana on tässäkin tietysti Pallas 
Athene, joka oli hyvin säilynyt ja jota siitä syystä uudet löydöt vain 
eräissä yksityiskohdissa ovat saattaneet muuttaa; kuitenkin Furt- 
Nvängler katsoo että suuri osa jumalattarelle annettua vasenta käsivartta 
ynnä kilpi eivät hänelle kuulu. Mutta ryhmän päämotiivina tässä ei 
ole taistelu yhdestä, vaan kahdesta kaatuneesta, joiden molempien 
ääressä kak^ vastustajaa keskenään ottelee. Tässäkin tulee siis ole- 
maan neljä seisovaa keihäsmiestä, niinkuin oli laita Langen sommit- 
telussa, mutta aivan toisin järjestettyinä. Thorvaldsenin keskiryhmän 
henkilöistä, joista kaatunut ja hänen puoltajansa ovat jumalattaren 
vasemmalla, vihollinen hänen oikealla puolellaan, ovat nyt kaatunut 
ja vihollinen vasemmalla, puoltaja oikealla puolella. Heidän suhteensa 
on myös tehty muitakin muutoksia. Kaatunut (E) kääntää nyt kas- 
vonsa viholliseen päin eikä poispäin, niinkuin ennen. Uusi on kilpi 
vasemmassa kädessä, ja kypärässä on nyt suuri eteenpäin kaareutuva 
töyhtö. Vihdoin on ennen parraton sankari saanut viikset ja parran. 

Se nuorekkaan näköinen keihässoturi, joka uudessa sommitte- 
lussa kaatunutta puoltaa (D), on Furtwänglerin keksimä, ja tällöin 
hän on käyttänyt muutamia vähäisiä ennestään olemassa olevia kat- 
kelmia. Sitävastoin on vasemman ryhmän kolmas mies, joka kaatu- 
nutta ahdistaa (F) sama kuin ennen jumalattaren oikealla puolella 
astuva esitaistelija. Että tämän paikka todella on vasemmalla puo- 
lella, selviää jalustasta ja vastaavasta geisonin syvennyksestä. Lisäksi 
tulee että mainittu vartalokuva Cockerellin tiedonannon mukaan ta- 
vattiin länsipäädyn vasemman sivustan alta, mikä seikka tosin keski- 
ryhmän henkilöihin nähden ei merkitse yhtä paljoa kuin esim. kulma- 
henkilöihin nähden. 

Vasenta keskiryhmää vastaa symmetrisesti kolmimiehinen ryhmä 
jumalattaren oikealla puolella (H, J, K), missä kaksi soturia niin- 
ikään taistelee kaatuneesta sankarista — ryhmitys, joka varsin usein 
tavataan vaasimaalauksissa. Maassa makaava (J) on uusi. Tämän 
keksiminen on yhtä hupaisa kuin tärkeä koko päätykompositsionille. 
Furtvvängler löysi näet länsipäädyn oikean sivustan edestä vähäisen 
katkelman, kappaleen jalustaa, jonka päällä on palanen kiveä ynnä 



I 

5 



I 

I 

k' 



i 

3 



I 



1 



I 



.a 



104 EDV. REIN. 



siihen tarttuVa oikea käsi. Tämmöinen katkelma saattaa luonnolli- 
sesti johtua ainoastaan maassa makaavasta henkilöstä, joka on tart- 
tunut kiveen viskatakseen sen vihollistansa vastaan. Koska nyt mai- 
nittu katkelma Furtvvänglerin tutkimusten mukaan ei voi johtua 
yhdestäkään niistä kolmesta kaatuneesta, jotka ennestään ovat olleet 
tunnetut, on neljännen kaatuneen olemassaolo todistettu, ja tämän 
löytöf)aikka viittaa siihen, että hän on asetettava jumalattaren oikealle 
puolelle. Mutta koska siis tässä on ollut tunnettuna miltei vain kaa- 
tuneen olemassaolo, on henkilö täytynyt laatia vapaalla kädellä. 
Furtvvängler noudatti siinä sitä periaatetta, että oikeanpuolinen ryhmä 
oli tehtävä symmetriseksi vasemmanpuolisen kanssa. J:n täytyy niin- 
muodoin maata selin katsojaan, johon asentoon myös soveltuu se, 
että hän käyttää aseenaan kiveä: jos hänellä olisi ollut oikeassa kä- 
dessä miekka, olisi se tullut kääntyneeksi sisään päin, s. o. päätyseinää 
kohti, mikä ei olisi ollut varsin edullinen motiivi. 

Kaatunutta vasemmalta ahdistava partasuinen keihäsmies (H) 
on se, joka aikaisemmin oli jumalattaren vasemmalla puolella. Siir- 
ron Furtvvängler motiveeraa löytämällään kappaleella jalustaa ynnä 
osalla jalkaa, mikä katkelma vastaavasta geisonin syvennyksestä päät- 
täen on ollut puheenalaisella paikalla. Pää ei ollut alkuperäinen, vaan 
täydennetty, ja Furtwängler on tehnyt henkilön parrakkaaksi, niin- 
kuin on laita vastaavan henkilön vasemmassa keskiryhmässä. 

Kolmas ryhmän henkilö, vasemmalle astuva, kaatunutta puoltava 
mies (K) on suurimmaksi osaksi Furtvvänglerin sommittelema. Ruumis 
— torso — puuttui, jota vastoin oli olemassa muutamia yksityisiä 
jäseniä; niinpä Furtvvängler on sitä mieltä, että K:lle alkujaan on 
kuulunut se pää, jonka Thorvaldsen antoi keskiryhmänsä kaatuneelle 
(= E uudessa sommittelussa). Miten tämän seikan laita todella on, 
näyttää epätietoiselta; Pfuhl arvelee että pää mahdollisesti on saat- 
tanut kuulua kolmannelle henkilölle (B). 

Länsipäädyn kummassakin kulmassa on Furtvvänglerillä uloinna 
maassa makaava mies, jota eteenpäin kyykistynyt vihollinen keihääl- 
lään pistää, ja tämän takana on kummallakin puolen polviltaan am- 
puva jousimies. Furtwänglerin sommittelussa ovat kuitenkin kaatu- 
neet vaihtaneet paikkaa siten, että se, joka vanhassa suunnitelmassa 
oli oikeassa kulmassa, on tässä vasemmassa, ja päinvastoin. Siten 



Aiginalaisryhmien uadestasotnmittelu. 105 



tulevat kaatuneet makaamaan niin, että niillä on pää keskustasta 
poispäin. Tämän muutoksen kautta mainitut henkilöt, joista arvoste- 
lijat olivat huomauttaneet, „ettei mistään $eikasta käy ilmi, kuinka 
ja minkä johdosta ne ovat semmoiseen asemaan joutuneet" (Over- 
beck), ovat päässeet eristetystä asemastaan, ne kun on saatettu muun 
ryhmän yhteyteen. Niinpä on, tarkastaaksemme ensin vasenta sivus- 
taa, sikäläinen kaatunut (A) saanut vastustajan, joka häntä vallan 
läheltä ahdistaa (B). Viimemainitun Furtwängler on saanut siitä 
vanhan sommitelman vasemmalle eteenpäin kyykistyvästä miekka- 
miehestä, joka oikealla sivustalla on jousimiehen takana. Mainittu 
siirto perustuu tässä, niinkuin usein muulloinkin siihen, että joukko 
mainittuun henkilöön ilmeisesti kuuluvia kappaleita on tavattu vasem- 
man sivustan luota. Tämän jotenkin huonosti säilyneen henkilön 
Furtwängler on saanut korjatuksi osaksi jo ennestään tehtyjen, osaksi 
uusien löytöjen nojalla — korjaus, jota on helpoittanut se seikka, 
että samaisesta henkilöstä ennen ensimäistä korjausta oli tehty kipsi- 
jäljennös, johon puheenalaiset uudet kappaleet täydellisesti sopivat. 
Löjrtöjensä perusteella Furtwängler myös on tehnyt muutamia yksi- 
tyiskohtaisia muutoksia; niinpä mainittu henkilö, pistäessään kaatu- 
nutta, kallistuu enemmän eteenpäin kuin ennen, ja oikea käsivarsi on 
samasta syystä entisestään vähemmän kohotettu. Tämän muutoksen 
kautta on henkilö, jonka asento ennen oli aivan käsittämätön — 
mehän muistamme, kuinka pahasti kritiikki oli pidellyt juuri .tätä 
ynnä vastaavaa vasemmanpuolista kyykistyvää keihäsmiestä, ja miten 
monta tuloksetonta muutosehdoitusta juuri näitten suhteen oli esiin- 
tynyt -- tullut varsin ymmärrettäväksi. Vakaumuksemme on, että 
tuo näköjään suotta ilmaa pistelevä epäonnistunut henkilö vihdoin on 
saanut lopullisen ratkaisunsa. 

Jotta tämä ryhmä — vasen kulmaryhmä — tulisi täydelliseksi, 
Furtwängler on kolmanneksi siihen asettanut sen hiippalakkisen jousi- 
miehen (Q, joka aikaisemmin on ollut toisena Athenestä oikealle. 
Niin tehdessään hän nojautui Cockerelliin, joka todistaa että henkilö 
on löytynyt vasemman päätypuoliskon edestä ja asettaa hänet kai- 
kissa piirustuksissaan vasempaan päätypuoliskoon. Mitä muihin muu- 
toksiin tulee, niin ne ovat verrattain vähäiset, syystä että jousimies 
oli hyvin säilynyt ja oli vain vähässä määrin täydennetty. Niin esim. 



106 EDV. REIN. 



Furtwängler, mainitaksemme erään vähäpätöisen seikan, luulee että 
hiippalakkiin oli kiinnitetty kaksi siipeä, kuten on, laita erään kypärän 
muutamassa samanaikuisessa attikalaisessa vaasimaalauksessa. Sitä- 
paitsi viini oli Furtvvänglerin mukaan väärin asetettu j. n. e. 

Aivan samanlaisen kolmimiehisen ryhmän Furtvvängler on aset- 
tanut päädyn oikeaankin kulmaan. Uloinna on siinäkin kaatunut 
mies, joka oikealla kädellään näyttää vetävän nuolta rintaan saamas- 
taan haavasta (N). Tämä on, niinkuin jo huomautettiin, sama kuin 
Thorvaldsenilla äärimäinen vasemmalla oleva henkilö, jonka Furt- 
vvängler on samoin kuin A:n, tahtonut lähemmin liittää pääryhmään. 
Tässäkin hän saa tekemäänsä vaihtoon tukea Cockerellin tiedon- 
annosta ja piirustuksesta, samoin kuin hän siinä saattaa nojautua 
omiinkin löytöihinsä. N on muuten hyvin säilynyt, joten se ei ole 
kaivannut suurempia korjauksia. 

Tässäkin kaatunut tulee lik^mmin yhdistetyksi muihin sen kautta, 
että häntä tavoittaa keihäällään polveensa nojautuva nuori soturi (M). 
Tämä on sama kuin Thorvaldsenilla vasemmalla puolella jousimiehen 
jäljestä seuraava henkilö, jonka asento oli omituinen, joskaan ei niin 
koomilliselle vivahtava kuin vastaavan oikealla puolella olevan hen- 
kilön, ja joka Furtvvänglerin muutoksen kautta käy paljoa selvem- 
mäksi. Tässäkin on F^urtvvänglerin muutos epäilemättä oikea. M oli 
muuten varsin täydellisesti säilynyt, joten siihen ei ole suurempia 
muutoksia tehty; muun muassa Furtwängler osoittaa että kypärässä 
alkujaan ei ole ollut töyhtöä. 

M:n taakse Furtvvängler on asettanut sen oikealle ampuvan 
jousimiehen (L), joka tähän asti on ollut vasemmalla puolella. Tässäkin 
hänen muutoksensa perustuu Cockerellin piirustukseen. Yksityis- 
kohdissakin Furtvvängler on tehnyt joitakuita muutoksia. Pää ja kaula 
olivat nimittäin Thorvaldsenin täydentämät, eikä mestari ollut siinä 
tavoittanutkaan historiallisesti oikeata tyyliä, vaan oli kokonaan 
idealisoinut, s. o. tehnyt pään semmoiseksi kuin sen hänestä olisi 
pitänyt olh. Furtvvängler on senvuoksi vapaasti sommitellut pään ja 
samalla kääntänyt sen enemmän oikealle, s. o. enemmän suoraan 
katsojaan päin; jälkimäisessä kohden hän vetoo siihen henkilön 
selässä olevaan nojan jäännökseen, joka yhdisti kypärän töyhdön 
ruumiiseen. 



Aiginalaisryhiiiien uudestasommittelu. 107 



Lopuksi on mainittava että Furtwängler molempia kulmaryhmiä 
sommiteilessaan on johonkin määrin voinut seurata erästä analogista 
ryhmitystä: sama aihe — lukuunottamatta jousimiehiä — tavataan 
n. s. megaralaisten aarreaitan päädyssä Olympiassa. 



Niinkuin ylläolevasta länsipäädyn yksityiskohtaisesta selostelusta 
ilmenee, on pääeroitus Thorvaldsenin ja Furtwänglerin suunnitelmien 
välillä siinä, että kankea, yksitoikkoinen ja kaavamainen järjestely, 
jossa saman puolen sotijat kaikki ovat samalla puolella, seisten siinä 
kuin juhlaparaadissa ainakin, on tullut vilkkaaksi ja eloisaksi ryhmi- 
tykseksi useine erityisine taistelukohtauksineen, missä kummankin 
puolen sotijoita tavataan molemmilla sivustoilla. Eikä kuitenkaan 
mainittu eloisuus tule häirinneeksi sitä symmetristä vaikutusta, jonka 
päätykolmion muoto ja dekoratiivinen luonne tekevät välttämättö- 
mäksi. Päinvastoin syntyy ryhmitys, missä neljä, kolmesta soturista 
muodostunutta erikoiskohtausta rytmillisesti seuraa toisiaan, keskellä 
jumalatar ikäänkuin majakkana, jota vasten hyökylaineet hyrskyvät. 
Furtvvänglerin sommittelu, jonka mukaan länsipäädyssä tulee olemaan 
13 henkilöä — jumalatar niihin luettuna — ratkaisee, kuten muuan 
hänen teoksensa viimeisiä arvostelijoita, Amelung, on lausunut, vai- 
kean pääty lj:olmio-problemin. Ja sama tutkija arvelee että läntinen 
päätyryhmä kaikesta päättäen nyt on saanut lopullisen muotonsa. 



Siirtyessämme itäpäädyn ryhmään tapaamme Furtvvänglerin 
sommittelussa vielä enemmän uutta. Moni täydellisesti tuntematon 
tai epävarma seikka on tullut varmaksi. Ennen tehdyistä komposit- 
sioniyrityksistä Furtvvänglerin tekemä eroaa olennaisesti siinä kohden, 
että hän ei otaksu itäpäädyn olleen aivan samanlaisen kuin länsipääty. 
Päämotiivina näet tässä ei ole taistelu kahdesta kaatuneesta, vaan 
kaatuvasta, ja koko ryhmä muodostaa tässä yhden toiminnan. Muu- 
ten on henkilöitä, jotka itäpäädyssä ovat hiukan suuremmat kuin 
länsipäädyssä, hänen mukaansa edellisessä kahta vähemmän kuin 
jälkimäisessä, s. o. 11. Mutta käymme tarkastamaan yksityisiä kohtia. 



108 EDV. REIN. 



Niinkuin jo aiemmin oli huomattu, muodostaa itäpäädyssäkin 
keskustan Pallas Athene, jonka asennon määräämiseen vanhat ynnä 
uudet löydöt ovat riittäneet. Ennaltaan oli olemassa pää ja kaula, 
samoin oli jäljellä vasen jalka ynnä jalusta. Omasta puolestaan 
Furtwängler on löytänyt oikean jalan etupuolen ynnä kohotetun 
jalan alle jääneen jalkanojan. Jalkojen asento näyttää, että jumalat- 
taren alaruumis on ollut kääntynyt oikealle, kun sitävastoin ylä- 
ruumis, kaulasta ja päästä päättäen, on ollut eteenpäin kääntynyt 
Ennestään oli myös säilynyt kappale vasenta käsivartta ja kättä, ja 
kun nyt Furtwängler vielä löysi katkelman, joka sopivasti täydentää 
vasemman käden, on tämäkin kohta jotenkin varmasti määrätty: 
vasen käsivarsi on ojennettu ja kädessä on aigis \ joka peittää sekä 
käsivarren että käden. Aigiksen reunasta kiemurtelee kaksi käärmettä. 
Kilpeä ei ole jumalattarella. Oikea käsivarsi ja käsi, jossa on keihäs, 
ovat vapaasti suunnitellut, koska niistä ei ole mitään jäljellä. Furt- 
wängler sanoo kuitenkin siinäkin seuranneensa erästä vaasimaalaus- 
motiivia. 

Lähinnä vasemmalla Athenestä on vasemmalle hyökkäävä kei- 
häsmies (E), joka pistää vihollistaan rintaan. E:stä ei ole ollut jäljellä 
muuta kuin vähäpätöisiä kappaleita. Hänen ylimalkaisen asentonsa 
Furtvvängler kuitenkin luulee voivansa päättää ex analogia jumalat- 
taren oikealla puolella olevasta soturista, hänen asemansa taas on 
määrätty geisonkappaleen syvennyksestä. 

Myös siitä . taapäin kaatuvasta soturista, jota edellinen pistää 
(D), oli jäljellä verrattain pieniä osia, niin esim. puuttui yläruumis. 
Uusilla löydöillä henkilö kuitenkin jonkun verran on tullut täyden- 
netyksi; muun muassa Furtvvängler löysi vasemman käsivarren ynnä 
siihen sopivan vasemman käden: herpoutunut käsivarsi hellittää 
maahan soluvaa kilpeä. Asento on muodostettu oikeanpuolisen ryh- 
män vastaavan henkilön mukaan, josta myöhemmin enemmän. Muu- 
tamasta jäännöksestä Furtvvängler melkein varmuudella päättää että 
D on ollut puettu rintahaarniskaan. 

D:n jäljestä seuraa oikealle päin rientävä aseeton ja alaston nuo- 
rukainen (C), vasemmassa kädessä kypärä: hän on Furtwänglerin 



Oli jo ennestään tunnettua että jumalattarella oli aigis kädessään. 



Aiginalaisryhmien uudestasommittelu. 109 

mukaan D:n aseenkantaja, joka on korjannut kaatuvan herransa kypä- 
rän. Mainitun henkilön jalat Furtvvängler on yhdistänyt seitsemästä 
eri kappaleesta ja aseman hän tässäkin on määrännj^ jalustasta, 
joka täsmälleen sopii vastaavaan syvennykseen kolmannessa geison- 
kappaleessa. Sitävastoin on Furtvvänglerin täytynyt täydentää yläosa, 
jonka hän on sommitellut oikean sivustan vastaavan henkilön mu- 
kaan, ja huomauttaakin että aseenkantajalla tässä on voinut olla 
kädessään joku toinenkin esine kuin kypärä. 

Aseenkantajan takana on oikeallepäin kääntynyt, polvillaan oleva 
jousimies (B), joka ei ennen ole esiintynyt. Mutta jo aikaisempien- 
kin löytöjen nojalla (semmoisia olivat esim. pää ja kaula, vasen polvi 
ynnä sääri, osa ihotakkiin puettua rintaa) on Furtvvängler luullut 
aivan tarkoin voineensa määrätä hänet. 

Uloinna itäpäädyn vasemmassa kulmassa on, niinkuin oli laita 
länsipäädyssä, Furtwänglerin suunnitelmassa maassa makaava urho 
(A), pää kääntynyt keskustaa kohti. Tämä on vanha tuttu: kuvassa 3 
Vasemmalle puolelle keskussoturia asetettu kaatunut. Se oli hyvin 
säilynyt, joten uudet löydöt eivät ole voineet sitä sanottavasti oikaista. 

Jumalattaren oikealle puolelle taas Furtwängler on asettanut 
sen soturin, joka Munchenissä paremman puutteessa on keskustassa 
(G). Thorvaldsen oli melkoisessa mäyrässä täydentänjrt sitä ja, niin- 
kuin Furtvvängler osoittaa, huonosti; niinpä esim. oli pää väärin som- 
miteltu. Furtvvängler on pannut sankarin oikeaan käteen miekan, 
seuraten siinä analogisia vaasimaalaus-kohtauksia, jos kohta hän sa- 
malla myöntää, että koska säilyneen oikean käden sormet puuttuvat, 
ei voi varmuudeUa ratkaista, onko siinä ollut keihäs vai miekka. 
Koko G:n asento on muuten Furtvvänglerin mielestä ollut hiukan 
entisestä eteenpäin nojautunut, mikä johtuu siitä, että Athenen aigis 
joutuu osaksi hänen taakseen. Se taapäin vaipuva soturi (H), jota 
G ahdistaa, on sama kuin se, joka Thorvaldsenilla makasi selällään 
ja jonka asento oli edellisille tutkijoille alituisena kompastuskivenä. 
Säilynyt oli ainoastaan torso, joten taiteilija oli pakoitettu vapaasti 
määräämään henkilön asennon. Nyt on Furtvvängler osoittanut tämän 
vääräksi muun muassa viittaamalla henkilön selässä olevaan syvään 
ja suureen syvennykseen, jota ei voi muuten selittää kuin siten, että 
sen on ollut tarkoitus yhdistää taapäin vaipuvan henkilön yläruumis 



IIO RDV. REIN. 



geisoniin, vartalokuva kun horjuvan ja itse asiassa varsin rohkean 
asentonsa vuoksi ei olisi muuten pysynyt pystyssä. 

H:n takana rientää, samoin kuin oli laita vasemmassa päädyssä, 
esille alaston aseenkantaja (J), oikeassa kädessään kaatuvan herransa 
kypärä, jonka hän on korjannut maasta. Tämä on se henkilö, 
joka, lukuunottamatta Thorvaldsenin täydentämiä käsivarsia, oli pää- 
asi3ssa säilynyi ja joka Miinchenissä on asetettuna uloimmas toiselle 
sivuslalle; hänen luultiin ojentautuvan eteenpäin vetääkseen puoleensa 
kaatunutta. Olemme ennen maininneet, kuinka tämä eteenpäin ku- 
rouautuva henkilö on erinäisissä korjaussuunnitelmissa antanut aihetta 
samanlaisen henkilön asettamiseen länsipäätyynkin, jopa vielä kahden 
muunkin samanlaisen henkilön sijoittamiseen kumpaankin päätyryh- 
mään. Niinikään on ollut puhe siitä, että jo Prachow oli osoittanut 
hänellä olleen kypärän oikeassa kädessään. Mutta edeltäjistään Furt- 
vvängler eroaa siinä, että hän ei anna tämän, yhtä vähän kuin vasem- 
manpuolisenkaan vastahenkilön, kurottautua korjatakseen huostaansa 
ruumiin, vaan antaa molempien ainoastaan aseenkantajina — „knaap- 
peina*" — seurata herraansa. 

Mainitun aseenkantajan takana, oikealle päin, on, niinkuin va- 
semmallakin sivustalla, jousimies (K). Tämä on niinsanottu ^jousella 
ampuva Herakles", joka erinäisistä syistä jo aikaisemmin oli siirretty 
oikealle puolelle. Se oli hyvin säilynyt vartalokuva, jota eräät pie- 
nemmät uudet löydöt muutamissa yksityiskohdissa entistä tarkemmin 
ovat varmentaneet. 

K:n takana on oikeassa kulmassa, pää keskustaa kohti, maassa 
makaava soturi (L), joka on pääasiallisesti uusi, torso kun oli hävin- 
nyt. Muutamien ennen löytyneitten katkelmien Furtvvängler kuitenkin 
otaksuu kuuluneen tähän; niiden joukossa on pää, jossa silmä on 
pitkä ja kapea — kuolevan särkyvä silmä. Siitä, miten marmori on 
rapautunut, Furtwängler päättää että kasvot ovat olleet kääntyneinä 
vasemmalle. 



Aigiualaisryhuiien uudestasouiiiiittelu. 111 



Päätämme tähän katsauksen Furtvvänglerin tekemään aiginalais- 
ryhmien uudestasommitteluun — katsaus, joka paraasta päästä on 
ollut kuvailevaa laatua, kriitillinen arvostelu kun veisi meidät liian 
pitkälle, vieläpä oikeastaan on mahdotonkin, jos ei ole tilaisuutta tark- 
kaamaan itse veistoteoksia. Ryhmän henkilöiden yksityiskohtaisesta 
selostelusta lienee kuitenkin jo ylläolevasta selvinnyt, kuinka kerras- 
saan uudessa valossa aiginalaisryhmät nyt esiintyvät, sekä verraten 
Thorvaldsenin sommitteluun että myöhemmin tehtyihin muutosehdoi- 
tuksiin. Viitataksemme vain enimmin silmiinpistävään seikkaan pääty- 
kompositsioneihin nähden, oB niitä ennen ajateltu keskenään hyvin 
samanlaatuisiksi, melkeinpä identisiksi, jonka vuoksi oli moitittu tai- 
teilijan (tai paremmin taiteilijain) hengen ahdasta aatesisällystä ja köy- 
hää mielikuvitusta; nyt sitävastoin ryhmien välillä on huomattava 
ero, jos kohta ne, korkealla temppelinpäädyissä ollessaan ja matkan 
päästä katsottuina, saattoivat katsojaan vaikuttaa sopusuhtaisen yhden- 
laisesta 

Mitä muuten päätyryhmien sommitteluun tulee, ovat arvostelijat, 
kuten jo ennenkin on huomautettu, yleensä katsoneet länsipäädyn 
rekonstruktsionia pääpiirteissään onnistuneeksi. Jonkun verran epäi- 
lystä sitävastoin on itäpääty herättansrt, mikä onkin ollut luonnollista, 
koska jälkimäisessä on ollut suurempia vaikeuksia voitettavana. 



Jo ennestään tunnettujen katkelmien nojalla tiedettiin että 
Aiginan temppelissä tai sen luona oli ollut muitakin veistoteoksia 
kuin päätyryhmiin kuuluvat. Niinpä Furtvvängler muun muassa löysi 
kappaleita sotureista, jotka muistuttavat päätykuvia, mutta jotka eivät 
ole voineet kuulua itse päätyihin. Furt\vängler otaksuu että ne ovat 
peräisin kolmannesta ryhmästä, joka sekin oli alkujaan tehty samaa 
temppeliä varten, mutta kilpailussa oli jäänyt tappiolle. Tämä „konkur- 
rensiteos", jonka olemassaoloa kuitenkin on epäilty, oli Furtvvänglerin 
mukaan pystytetty erääseen temppelin lähellä olevaan kappeliin. 

Furtvvänglerin rekonstruktsioni ei ole rajoittunut päätyryhmiin, 
vaan entisten ja omien löytöjensä nojalla hän arkkitehti E. FiECHTERin 



112 EDV. REIN. 



avulla on sommiteUut päädyn yläpuolella olevan palmettikoristeen 
ynnä muutkin temppelidekoratsionit suuressa määrin toisenlaisiksi 
kuin niiden ennen luultiin olleen. Tarkemman selostuksen tästä 
jätämme kuitenkin sikseen. 

Sitävastoin tahdomme, saadaksemme havainnollisen kuvan yllä- 
esitetyistä aiginalaisryhmistä semmoisina, jommoisiksi Furtwängler on 
niitä ajatellut, seurata hänen esitystään temppelin veistoteosten teko- 
tavasta ja maalauksesta. 

Aiginalaisryhmiä kuvaavaa on että kukin vartalokuva on plas- 
tillinen, joka puolelta katsottava, eikä, niinkuin on laita niin monessa 
päätyryhmässä, korkokuvallinen ja *aiottu vain yhdeltä puolelta näh- 
täväksi. Kaikki veistoteokset ovat tehdyt paraimmasta Paros saaren 
marmorista. On jo monasti huomautettu, mitenkä jokainen henkilö 
seisoi jalustalla, joka laskettiin vastaavassa geisonkappaleessa ole- 
vaan syvennykseen ja kiinnitettiin siihen sulalla lyijyllä tai pronssi- 
nastoilla. Vain vähässä määrässä käytettiin marmoritukia ja nekin 
olivat varsin pienet. Ylimalkain on kukin henkilö tehty yhdestä 
ainoasta kappaleesta. Missä kävi päinsä, tehtiin kilpikin samasta mar- 
morikappaleesta, toisinaan kuitenkin erityisestä marmorikappaleesta, 
joka liitettiin pääkuvaan. Tavallisesti kuitenkin tehtiin eri marmori- 
kappaleesta ainoastaan ulkonevat osat, kuten jotkut osat kypärissä, 
viini j. n. e. Myös metallia näkyy jonkun verran käytetyn; niin 
esim. pronssia keihäisiin ja miekkoihin sekä usein lyijyä hius- 
suortuviin. 

Nyt syntyy kysymys, millä tavoin nämä eri aineksista tehdyt 
osat saatiin toisiinsa liittymään siten, että kokonaisuus ei häiriytynjrt. 
Siihen vastaa Furtwängler, kuten jo ennen häntä tutkijat olivat vas- 
tanneet, sen käyneen mahdolliseksi ainoastaan sen kautta, että pää- 
tyihin alkujaan oli käytetty maalausta. Niinpä ne temppelin molem- 
mista päädyistä tehdyt pienoismallit, jotka Furtwängler on teettänyt 
ja jotka tätä nykyä sijaitsevat Munchenin aiginatatssalissa, ovat maa- 
latut. Mitä väritykseen tulee, hän suurimmaksi osaksi on voinut 
noudattaa niitä maalauksen jätteitä, jotka ensimäisiä löytöjä tehtäessä 
vielä olivat jotenkin selvät, jos kohta ne lähes sadan vuoden kuluessa 
ovat melkoisesti vaalenneet. Ne värit, joita käytettiin, olivat pää- 
asiallisesti punainen ja sininen. Alastomat ruumiinosat jätettiin varsi- 



Aiglnalaisryhmien uudestasommittelu. 113 

naisesti maalaamatta, mutta niissä oli Furtwänglerin mukaan kuiten- 
kin hieno värivivahdus. 

Emme voi kieltää että Furtvvänglerin värilliset pienoismallit 
ensi silmäykseltä eivät vaikuta erittäin edullisesti ja että yksityiset 
henkilöt suuresti muistuttavat koreita nukkeja. Mutta tulee ajatella 
että maalatut päätyryhmät muodostivat ainoastaan osan kokonai- 
suutta — temppeliä, jossa värilliset ja värittömät osat sopusuhtaisesti 
ja vaikuttavasti keskenään vuorottelivat. „Vartalokuvien maalaus" — 
sanoo Furtvvängler — „on mitä läheisimmässä yhteydessä arkki- 
tehtuurin maalauksen kanssa ja on yhteydessä tämän kanssa arvos- 
teltava." Näin tehden jos koetamme henkemme silmillä loihtia eteemme 
muinaisen temppelin päätyineen ja koristuksineen ja asettaa sen 
oikeaan ympäristöönsä, täytyy meidän kenties myöntää että käsi- 
tyksemme riippuu ennakkoluuloista ja tottumattomuudesta. Kenties 
voimme silloin yhtyä Furtvvänglerin sanoihin: „Ken on kerran tähän 
ihanaan maailmaan vaipunut, hän ei milloinkaan enää tahdo palata 
kolkon, värittömän kuvan ääreen; hän on käsittävä että muinais- 
kreikkalaisen taiteen välkkyvä, hilpeä ihanuus vasta silloin kokonaan 
aukeaa, kun tunnemme sen värikauneudenkin." 



Jo ylempänä viittasimme puheenalaisten päätyryhmien aihee- 
seen ja mainitsimme että ne ilmeisesti kuvastivat persialaissotien 
herättämää voitonriemua. Mutta helleenisen käsityksen mukaan olisi 
ollut itsekylläistä röyhkeyttä („hybris"tä) esittää äskeisten taistelujen 
kohtauksia, missä kreikkalaiset ja persialaiset olisivat semmoisinaan 
esiintyneet. Senvuoksi läheiset historialliset tapaukset esitettiin ver- 
tauskuvallisesti. 

Nyt on kysymys, olemmeko oikeutetut päätyryhmistä etsimään 
määrättyjä kohtauksia kreikkalaisesta sankarirunoudesta. Länsipäädyn 
aihetta on tavallisesti selitetty tapaukseksi Troian sodasta. Ensi aikoina 
olivat tutkijat sitä mieltä että aihe oli otettu Homeroksesta ja esitti 
taistelua Patrokloksen ruumiista (Iliad. XVII 262 ss.). Myöhemmin 
ruvettiin dettamaan että tässä esitettiin Akhilleuksen kuolemaa, jota 
aihetta tiedetään Arktinos nimisen runoilijan käsitelleen hävinneessä 

3 



114 EDV. REIN. 



Aithiopis epoksessa, ja tätä käsitystä on sittemmin ylimalkaan pidetty 
oikeana. Edellisen selityksen mukaan oli kaatunut — r vanhemmassa 
sommittelussahan oli vain yksi sellainen — Patroklos, hänen puolta- 
jansa Aias Telamonin poika, vihollinen taas Aineias. Jälkimäisen 
käsityksen mukaan oli kaatunut Akhilleus, jolloin hänen puoltajaansa 
on selitetty joko Aiaaksi tai Odysseukseksi. Vasemmalla olevaa jousi- 
miestä selitettiin Teukrokseksi ja oikealla olevaa hiippalakkinsa, itä- 
maisen pukunsa ja muka hempeitten muotojensa vuoksi Parikseksi 
j. n. e. Ja ylimalkaan oltiin sitä mieltä että kreikkalaiset olivat va- 
semmalla, troialaiset oikealla sivustalla. 

Mitä näihin selityksiin tulee, oli ainakin edellinen jo vanhassa- 
kin sommittelussa väärä, koska tässä ei ole kysymyksessä taistelu 
kuolleesta, niinkuin on laita Iliadissa, vaan haavoittuneesta. Jälki- 
mäinen selitys perustui etupäässä siihen, että pidettiin kumoamatto- 
mana tosiasiana että hiippalakkinen jousimies oli Paris, jonka tiedet- 
tiin Aithiopis runoelmassa tuottaneen Akhilleuksen kuoleman. Siihen 
kuitenkin Furtwängler huomauttaa että se käsitys oli väärä ja läksi 
vääristä edellytyksistä: puku semmoisenaan on ylimalkain jousimie- 
hen puku eikä sen itsessään tarvitse osoittaa määrättyä kansallisuutta. 

Mutta molemmat selitykset raukeavat luonnollisesti, jos Furt- 
wänglerin sommittelu pitää paikkansa, koska sen mukaan ei ole tais- 
telua yhdestä kaatuneesta, vaan kahdesta. 

Ylimalkain Furtvvänglerin mielestä ei pidä ajatella mitään määrättyä 
kohtausta sankaritarustosta. Ainoa henkilö, joka todella näyttää tarkoit- 
tavan määrättyä tarusankaria, on itäpäädyn säilynyt jousimies (K), jonka 
kypärään on kiinnitetty jalopeuranpää — tunnusmerkki, jolla Kreikan 
taiteessa säännöllisesti kuvataan Heraklesta. Jos tämä jousimies todella 
tarkoittaa Heraklesta, täytyy itäpäädyn aiheen kohdistua siihen taru- 
maiseen retkeen, jonka muka Herakles yhdessä ystävänsä aiakidi 
Telamonin kanssa teki Troian kuningasta Laomedonia vastaan kos- 
taakseen tälle siitä, että hän oli pettänyt Herakleen. Viimemainittu oli 
nimittäin pelastanut Laomedonin tyttären Hesionen merihirviön ham- 
paista, mistä työstä isä oli luvannut pelastajalle palkan, jota sitten ei 
antanutkaan. — Thorvaldsenin sommitelman henkilöistä on selitetty 
keskisoturia Telamoniksi ja väärin selällään makaavaksi täydennettyä 
Oikles nimiseksi sankariksi, joka tarun mukaan seurasi Heraklesta ja 



Aiginalaisryhmien uudestasommittelu. 1 1 5 

Telamonia heidän retkellään, mutta Laomedonilta sai surmansa. Sitä 
vastoin ei ollut ketään, jota olisi voitu selittää Laomedoniksi. 

Furtvvängler ei tahdo kieltää että puheena oleva jousimies saat- 
taa olla ajateltu Herakleeksi ja että tässä voi olla viittaus tuohon 
aikaisempaan taruretkeen, joka muka tapahtui yhtä miespolvea ennen 
Troian kuuluisaa valloitusta sekä lopullista häviötä ja oli ikäänkuin 
alkusoittona siihen. Jos niin on laita, tarkoittaa länsipäätyryhmä var- 
maan Troian sotaa. Sillä samoin kuin ensimaiseen retkeen ottivat 
osaa Aiakoksen poika Telamon (ja erään tarutoisinnon mukaan myös 
toinen poika Peleus), samoin kunnostivat jälkimäisessä sodassa itseään 
hänen pojanpoikansa Aias ja Akhilleus sekä pojanpojanpoikansa 
Neoptolemos. 

Yleensä ei kuitenkaan pidä Furtvvänglerin mielestä koettaa antaa 
yksityisille henkilöille määrättyjä nimiä, kuten Cockerell ja moni 
hänen jälkeensä on tehnyt. Siinä kohden Furtwängler on samalla kan- 
nalla kuin esim. Friederichs ja on itsekin jo aikaisemmin ilmaissut saman, 
käsityksen. Hänen mielestään katsojat vain halusivat vilkasta esitystä 
sankaritaisteluista; „että ne, jotka siinä kunnostivat itseään, olivat hei- 
dän omia aiginalaisia lempisankareitaan, oli heistä itsestään selvää "". 
On nimittäin luonnollista että voittajia on ajateltava kreikkalaisiksi, 
voitettuja troialaisiksi, joskaan niitä ei ylimalkain ole erikoisilla tun- 
nusmerkeillä tahdottu toisistaan eroittaa. 

Furtwänglerin esityksen lopputulokseksi jää että päätyjen aiheet 
ovat ylimalkain otetut niistä taisteluista, joihin Aiginan tarusankarien, 
aiakidien, kerrottiin niin tehokkaasti ottaneen osaa. Niiden tarkoituk- 
sena on ollut kohottaa Aiginan mainetta, jossa kohden niille ovat 
kauniina vaatineena ne vähäistä myöhemmin sepitetyt Pindaroksen 
voittolaulut, joissa saaren doorilaisen ylimystön parissa niin hyvin 
viihtyvä runoilija ylistelee aiginalaisten entistä mahtavuutta ja mui- 
naisia satusankareita. 

Mutta silloin kun nuo runoelmat sepitettiin, oli Aiginan mahta- 
vuus jo alenemassa. Kilpailussa voittoisaa naapuriaan, Atenaa vas- 
taan, pieni saarivaltio ei voinut pitää puoliaan. Ja yhtä nopeaan 
kuin aiginalaisten valtiollinen merkitys hävisi — v. 455 e. Kr. 
heidät pakoitettiin luovuttamaan laivansa ja maksamaan veroa atena- 



116 



EDV. REIN. 



laisille ja neljännes vuosisataa myöhemmin heidät karkoitettiin pois 
saarestaan — , j'^htä lyhyeksi jäi Afaian uuden, komean temppelin loisto- 
kausi. Ja jumalatar itse, joka saarelaisten puolelta kerran oli niin suurta 
kunnioitusta nauttinut, unehtui, vieläpä unehtui niin, että hänen ni- 
mensä oli sananmukaisesti kaivettava esille vuosituhansien sorasta, 
jälleen voittaakseen ihmisten tietoisuudessa takaisin sen maineen, mikä 
sille kohtuudella kuuluu. 




Kuva 7. Kattokoriste FurtiLHinglerin mukaan. 



SATAVUOTINEN MUISTO. 



Helmikuun 21 p:nä 1808 meni venäläinen armeija 16,000 miehen 
vahvuisena kreivi F. V. von Buxhoevdenin johdolla Kymijoen yli, 
joka siihen aikaan oli rajana Ruotsin ja Venäjän valtakuntain välillä. 
Näin alkoi 1808—09 vuosien Suomen sota, joka saattoi maamme 
kohtalot uusille urille ja jonka muistoja nyt alkavalla vuosikaudella 
käymme viettämään. Jo sitä ennen oli ylipäällikkö Buxhoevden Ha- 
minasta Suomen kansalle ~ „hyvät Naborit ja Suomen Mjehät", 
niin kuuluvat sanat — julkaissut helmikuun 18 päivänä annetun, 
suomeksi ja ruotsiksi runsaasti levitetyn julistuksen, jossa hän ilmoit- 
taa syyt, mitkä ovat saattaneet hänen herransa. Venäjän keisarin, 
aloittamaan sodan. Julistus alkaa merkittävällä viittauksella edellisen 
sodan ja Anjalan liiton tapauksiin. Keisari, sanotaan siinä, ryhtyy 
vastenmielisesti sotaan, sitä enemmän, „koska Hänällä on muistossa, 
nä kitävaisät ajatuxät hyvästä Naborin-sä-vinnosta, nin kuin siitä 
todellisästa, vapaasta luotamuxesta VVänään varjelluxän, Suomalaisät 
alussa vimista sata, pälkämätä näytivät". Ruotsin kuninkaan itsepin- 
taisuus, tämä kun ei ole suostunut niihin huokeihin ehtoihin, joita 
hänelle on tarjottu, „Fransuskin Käysarin Mäjestätilda", on siihen 
pakoittanut. Tämän jälkeen kehoitetaan asukkaita pysymään rauhal- 
lisesti asumapaikoissaan, koska venäläiset eivät tule vihollisina vaan 
ystävinä, olemaan sota-aseihin tarttumatta, jolloin luvataan heitä 
väkivallalta varjella, sekä vahvistetaan joka virkamies, jopa sota- 



IJ^ K. G. 

väkeenkin kuuluvat, laillisessa ammatissaan. Lopuksi kutsutaan jokai- 
sesta maakunnasta laillisesti valittuja edusmiehiä saapumaan Turun 
kaupunkiin neuvottelemaan kaikesta, mikä maan hyväksi on tarpeel- 
linen, ja vakuutetaan uudestaan, että kaikki maan asukkaat saavat 
loukkaamatta pitää entiset oikeutensa ja Suomenmaa pääsee samaan 
onnelliseen asemaan kuin Venäjän ennen valloittamat maakunnat, 
jotka „älävät onnellisässa tynässa, nautimisässa vapata Jumalan pall- 
vällusta, privilegjat, ja omistuxät, kuin häillä vanhudästa suotu on**. 
Tämä Buxhoevdenin Venäjän hallituksen puolesta antama julis- 
tus, joka siis on syttyneen sodan ensimäisenä julkisena ilmaisuna 
ja varsin selvästi näyttää niitä näkökantoja ja toivomuksia, mitkä 
Venäjän hallituspiireissä vallitsivat, seuraa facsimilena (jäljitelmänä) 
vähän pienennetyssä koossa Valvojan lukijapiirille tätä satavuotista 
muistoa elvyttämään. Niinkuin lukija siitä huomaa, on julistus sekä 
typografisessa että kielellisessä suhteessa omituinen. Oikeinkirjoitus 
on varsin merkillinen. Paikka ja päivämäärä ovat, niinkuin facsi- 
milesta näkyy, kirjoittamalla täytetyt, joten painatuspaikka, ehkäpä 
Pietari, jää epävarmaksi. Mitä suomen kieleen tulee, on kääntäjä 
nähtävästi jotenkuten ollut siihen käytännöllisesti perehtynyt, sana- 
varasto on runsaanpuoleinen ja lauseet sujuvat jotenkin hyvin, mutta 
toiselta puolen on hän ilmeisesti ollut tottumaton sen kirjalliseen käy- 
täntöön, ja siitä syystä on siihen kovin pahojakin kielivirheitä (objekti- 
virheitä, olemattomia sanamuotoja y. m.) pujahtanut. Varsin toden- 
näköistä on, että tämä suomennos on tunnetun Anjalan miehen 
Kustavi Vilhelm Ladaun tekemä, joka tiettävästi seurasi venäläisen 
valloitusarmeijan mukana sen Suomeen samotessa Buxhoevdenin 
siviilikanslian päällikkönä ja jonka tehtävänä Buxhoevdenin erään 
todistuksen mukaan oli ollut juuri Johtaa ruotsin- ja suomenkielistä 
kirjeenvaihtoa". Mielestäni julistuksen kieli voisi varsin hyvin viitata 
Iisalmella syntyneesen Ladauhun. Meillä on tässäkin silmäimme 
edessä niitä päältäpäin näkymättömiä, mutta huomioon otettavia lan- 
koja, jotka yhdistävät tapauksia v. 1788 Anjalan liiton aikana 1808 
v:n sodan tapauksiin. 

K. G. 



3ttitrttt& 



6tfucimoir<i ffOtom&ff&mob&iRi^ din&n ^MnMfl Itä 96V9I3!R 9M3C6%Jrt3^ 
mimin TfrnioOjfin igKiTA, to durdftiooimaOindn $urfH/ on (6ofteof fdcpiffifAjrl/ 
AiiA ^in&n, minun fäffon oOa olAooindo 6a*-ioo&fi# mAni lAjboa SKdabon / ^ 
9&t Stobotif ia Suomdn ^jc^f. 

6itä annAmmin timA on ^an^n M^eillXSn Snid^Ctät^SR m|eIlMi 
vofton/ loifa taoourAf KuofifTa ooaf oAftömartömari fA^naf/ foffa J^^nSOA o» 
mm^ofTo/ nA fitAooifai ojanir4f boo^M !Roborin:fo**oUinofla/ nin hlii f iiri 
fobtUiWto, oopoofla luocomurfdo ^EUn&&n voxieUut&n, Guonuifaifaf «(ttffa oimifi« 
fa*«ia«. pä(fAmai& nÄoTioar^ (lOon fuin juci rotAmAetbmAfli / ^a 9ltfin>iaQa imn 
flon, 9tuoe^in Aunuiga^ Mi, pri nm oronrottotn/ hiin vM [a »ta, QiiUUbi 
tXajoiUa. 

^ftmta fofPo «anin ^'3€6t7fl3 %iorjln Jru9r39m7l6# (9vin MU, ett4 
obfdifefti ^anan !Bt2l3eet2ll3SR ^nAAn iTTl^e^ldldm ronfo, niUa 9taubaaifmi 
foefcel^mifiaa , joirfo ^dn&n 9t2l3€613fl3 iHl'3e2l9t3/ on fAb^onnt Ubefrt « 
ofetla (dn Stoubon, fuin fucooaoa nin fouoon on oOuf oaeQO/ ia Plifidntf obofto 
votpt, fi^a f<r«oinnofra, iofo nm onicaifafTi on tabtp foban oohnafoQifiin '1Bofbt# 
timbom x>iMXA, ^dnan 9M3€6^i[l3 9tuof|ui ltU9l3gR97l6# ei oinoaffdni iijtii , 
fita onnmdmin jo annammm eroitOf mutta fito*^ aina -pi^doambifia ffroO/ 9((di 
fan 9tauban SDibamlebin fonfa, fdnndn pomaoalncn favfotutf/ (a futamatfomot 
laot, ^dnao itii362l9t3!R !9ni3S6t7lt39l, ta oma riftm^RTM 6o%9ftibo(^eaMi 
oofton, ^anan iDrX^^emt^ Jtif 363913/ et tafba ob^enfaOiaOlkbeaa (ooaifa. 

ei on tuffimirafid nairtd foif^d# ob^Sd fdn thniOi futti ^Siidil !Drif3€617l^ 
in3€2l9l3, oman ^irtn olbfpitamiCan/ oi vMcph, fUtn ^d^ on fatpiOffari nd^ 
nof / otto taiban 9tao ^dndn oflneOitvan ofTlr b^iturdn; «ffd ifiACSn roimitta cdp* 
bfttifro t)olefinbo, foo «dnan m3€6tlt3 »10^339^ '(^SR^^MrS^^ »i^ 
ifknodOi, f| (uofcaitf, nibdif buofioin Aoubtiii afdtorin/ lotfd 9^^ 9n(3& 
S2ll\392 Iti 36219139) ia oinbon fauffo, ^dndoa on 3<onfufffn JtdQ^iit flR2U 
3C61in3i^7l (acioiM, Ob^n onncOtrdn 9tai(ban (omifan, tohonoOtlf/ ja aina 



•n, tänin "Sri^^etät^il SOknUn ti^SVSi^^n ftrarin tenhitvti. 

^fufoat Uhtmaf, tan^M^hiti, \a pM^mita tdi^n 2lfuinapoifoi§a # (pti&f 
SlaMif jo 6uomdn SIRjf|^At; flJm^ tuäa taiHi, nm tuin 9H^Ui(ht, mutfo fuin 
9UMt ia ^rjfOu^ftMO CJjUiii toimifea onneaif&mb& WiQfro; io Uiman butff 
etoita f&i^on 9laa((a pojoof/ lOBgon roffautf/ io0 (tf%fo mU$i f&iiA (6fi4 oiCtt' 
«afiömofrt u\ftatfL 

ilU anbata UUä pOoftA 6o*«ia*affiro (ifuia# foifa muron KgiannA {^infm 
!0ni^€€t2il3in irä9S2l9t39l e^^oiapAM pofian, fuin armoOiMftt on minuOA 
nftotni/ pa^Ci fAptlo; ^ofa t^ui Utmi»(p6pi/ f9edf6n ir4lanfa MpKopoif^ffa PO* 
(uigofca; &tä vaftan (uUpot fa|fi |o(to {^pp^o tQ^toOa (6pp4lan/ jo pftMfrppiC 
^An4n 9ini3Set2it39l 5^367191391 3r4aifaAn tauotan aitoon onniin,. onfo* 
mon •^4nAn/ foccfjo poqcOad/ |o ocmoo. 

9a nm fuin «Anon «maa^CRi^tg Jri362ia3 foif«# tui MH mitk m^^" 
fo topo^ ofi0 pont^ttan# ii|boa lojn, topojn/ lo topoaifubin Jilf^n, (oPo picoi* 
lomoro plifpiOirpriruU/ ninfoupov ^Hn ^Anin Ba*tavifi tipfp oQo moafa/ ntit 
Umdn fouttO/ po^pifrdron iofo Oirfomieo^ nin mp6tf fUin 6a^lop4fi |^jtin tocU 
lifHroTlmmattgo, jofeo croioeon dluofiga fpnbpnpiei, jofo mo^bojtf papftijo |^am« 
mAnOi Sytoohinooy 9>oon po|^ngofb 

!0tiii 6o%tarini p(60pirdmi(An tavoitan, tuli fo^o SKo^ffo morchirl/ (a* 
vinnon |4(Pan ^4nin 99ni3€€til'l39 iHi9e2l9l3in»|o 9loonrjrommifoviuflii 
vAliOa; 30 ittä fpd mpötf 1484 tuOftfd n4fam4A 44r:4n SDni3€6t2l1392 itii3tf 
62191392 rorcfio puolto tdibon ^ppart/ nm ^4n on faffcnpr ti^ti uftommol iOlodOji* 
aat, iOmon nifd# lorfo 10 opot laprrCpf/ foiffo f6p^mmof !D2aon»ofupair4e# 
9^4 ^an4n !R2l3e6m39l iti362[9l39l 6o*.toP4fD Ponftt/ fopoC afofvfca. 

^atfta mo^^caanfoaeofio o§io%io pojpi topo|^tuo, io loimtMirari Safronn«fe*« 
pmnoffo, muo(amminptto(art<p414nUioiaBittp# fo primjeUfptf ^b%i%a racp4ainen oiv 
nin ^poacon i4j(l (ani4n tautta, mo^Mifafo Hiofo^ tä^M cajbon 3uamai^« 
IbUa latUififtif iofaift^ta ^tamnfifia, nui iuin ^(coincpatpi(o fopoQinan on, 
lorfa $untn Jtoiipungifo ncupo^iaiapaf ttihfta, fuin SRoon ^bprvjri onmo^Ok 

nan rai^a. 



mu^i^f tuin mmt vanjan maan S^Mt^aieita tuufMt ^rlfunnoi,^ |«tFa fiinin 
IS^3€e'toi^3in 1^(3^7191391 Foffian TtfimJnnän* \d t^lndri Uwj«0 ^ynun 

Vdn^n Si)?i3<ini7dFon hrjontdttdn; murra 13irfimi^tn gai^at, i4x>ii Dan^aQqiL 

Sofa fajf} fil|4-ami4t<iit ftrbai°<rt, pin fuln muiga ^dnirt ':mil3€6t3it3R 
Jtli362l^3in tlV^Hii ripramff^Fi. Hnmttu ^uittklm fortftifa S^T"^^*^^ 



l^lfifiaft 011 flöafitiffunfty^ Sireioi SBurttw^# 








SUOMALAINEN SIVEELUSYYSKIRJALUSUUTEMME. 



Kirjoittanut 
MAX OKER-BLOM. 



I. 

Ajat ja tavat muuttuvat ja käsityksemme ovat alituisen kehi- 
tyksen alaisia. Yhteiskuntia ja kansoja järkyttävien tapahtumain lo- 
mitse näemme liikkuvan mahtavan virtauksen, jonka tunnussana on 
va/oa, enemmän, paljon enemmän valoa kaikkien kansan kerrosten 
omaisuudeksi. Valossa toivotaan olevan se vipusin, jolla kaikki kan- 
salaiset ja yhteiskunnan jäsenet ovat kohotettavissa toisiaan käsittä- 
mään, valossa voima kansan eheyden luomiseksi. Sokrateen lause- 
parsi: «tietämättömyys on pahe" on päässyt juurtumaan nykyajan 
henkeen ja tullut sen riennoille ja pyrkimyksille hedelmiä tuottavaksi. 
Tietämättömyys on pahe, sillä se sokaisee ihmisen silmät ja johtaa 
hänet harhaan; tieto on voima, joka avaa hänen silmänsä näkemään, 
tarjoten hänelle mahdollisuuden huomaamaan oman menestymisensä 
ehdot ja osviitat. Yksilöitten yhteinen menestyminen on yhteiskun- 
nan edistymistä. 

Valo valaiskoon, tieto tasoittakoon yksilöitten teitä; valitkoot ja 
päättäkööt sitten itse mihin tahtovat mennä! 



120 MAX OKER-BLOM. 



Yllä esitetty katsantokanta on viime aikoina yhä laajemmin ja 
selvemmin kuvastunut siveellisyyspyrintöjen sekä yleensä sukupuoli- 
elämän ja sitä koskevain olojen arkaluontoisella alalla. On tultu huo- 
maamaan että tälläkin alalla tietämättömyys on pahe, joka helposti 
syöksee ihmisen turmioon, himmentäen hänen siveellisyyskäsitteitään 
sekä tuottaen hänelle tauteja ja muita kärsimyksiä, jotka heikontavat 
hänen sielunsa ja ruumiinsa terveyttä, vähentävät hänen työkykyänsä 
ja perintönä painavat raskaan ikeen tulevien sukupolvien hartioille. 
Yhteiskunnan yhteinen henkinen ja ruumiillinen terveys on uhattu; 
sukupuolitautien tuhot esiintyvät kokonaisten kansojen vitsauksena. 

Ainoana tehokkaana pelastuskeinona on ihmisten omaan par- 
kaaseen vetoaminen; mutta samalla on oivallettu, ettei yksilö kykene 
omaa parastaan valvomaan, jollei hän tiedä mitkä salakarit ovat väi- 
jymässä ja missä vapaat väylät olemassa. Valoa ja tietoa, mcmipuo- 
lista valistustyötä tarvitaan vaarojen torjumiseksi ja epäkohtien mah- 
dollisimmaksi poistamiseksi. 

Saattaa ehkä olla eri mieltä siitä, onko tieto aina eduksi ja 
hyödyksi; voisi ajatella että tarpeeton tieto esiintyy viettelijänä, joka 
eksyttää heikkoa ja tahdotonta olentoa väärin käyttämään tätä tietoaan. 
Tulee pitää mielessä että tiedolla on suuri kasvatuksellinen merkitys 
ihmisluonteeseen nähden. Ilman itsetietoista itsekasvatusta ei synny 
luonteen lujuutta; ilman luonteen lujuutta jää ihminen ainaiseksi ke- 
hittymättömäksi, hapuilevaksi lapseksi. 

Tässä opettavassa ja kasvattavassa hengessä toimivien pyrin- 
töjen tuloksena on muun muassa se runsas siveellisyyskirjallisuus, 
joka viime vuosien kuluessa on päivän valon nähnyt. Suomenkieli- 
sessä asussa on jo tarjolla koko joukko hyödyllisiä kirjoja ja kirja- 
sarjoja, jotka käsittelevät asian eri puolia. 

Jo VV. 1893—94 ilmestyivät Werner Söderströmin kustannuk- 
sella tohtori Vretlindin kirjat suomennettuina ja näistä on Valvojassa 
jo V. 1895 tehty selkoa. Vuodesta 1903 lähtien ovat sitten Yrjö 
Weilinin kustannuksella ilmestyneet sarjat: „ Aikamme siveellisyys- 
kysymyksiä*, „Puritas-kirjasto", „Sukupuolielämä ja terveys** sekä 
useampia yksittäisiä julkaisuja eri kustantajien toimesta. 

Näiden kirjojen suuri menekki — useista on jo toinen ja kol- 
maskin painos leviämässä ympäri Suomen nientä — todistaa ilmei- 



Suomalainen siveellisyyskirjallisuutemme. 121 

sesti että tällä alalla tositietoa on kaivattu ja edelleen kaivataan ja 
että laajat kansankerrokset ovat kohoamassa ja kehittymässä ottamaan 
oman onnensa ohjakset käsiinsä kysymyksessä olevissa asioissa. 

Siveellisyyskirjallisuutemme voidaan jakaa eri ryhmiin sen mu- 
kaan, mitä ikäluokkaa, mitä sukupuolta ja yleensä keitä osallisia var- 
ten kirja on kirjoitettu ja mitä puolia siinä kosketellaan. Kun Val- 
vojan toimituksen pyynnöstä seuraavassa aion luoda yleisen kat- 
sauksen tähän kirjallisuuteen, niin käsittelen ainetta seuraavassa jär- 
jestyksessä: 

1) kirjoja, jotka ovat kirjoitetut lapsia varten, 

2) kirjoja, jotka ovat aiotut nuoria naisia varten, 

3) kirjoja, jotka ovat tarkoitetut poikia ja miespuolista nuorisoa 
varten, 

4) kirjoja, jotka pyrkivät aviopuolisoille osviitoiksi, ja 

5) kirjoja, jotka käsittelevät siveellisyyskysymystä yleisemmältä 
teoreetiseltä, opettavalta ja kasvattavalta kannalta. 

Myönnettäköön heti ettei yleensä ole olemassa näin jyrkkää 
rajaa eri kirjain sisällyksen ja suunnitelman välillä, kuin ylläiuetel- 
luista ryhmistä ehkä voisi luulla; tällainen luokitus tekee kuitenkin 
aineen käsittelemisen selväpiirteisemmäksi. 



1. Eiijoja, jotka ovat kiijoitetut lapsia varten. 

Sylvanus Stall: Mitä pojan tulee tietää. (Puritas kirjasto); suomeksi toira. 
jumal. op. tohtori Paavo Snellman ja lääk. Us. Tahvo Rytkölä. Helsinki. 
Yijö Weilin. 3: — . 

Mary Wood- Alicen : Mitä tytön tulee tietää. (Puritas kirjasto); suomeksi 
toim. jumal. op. toht Paavo Snellman ja lääk, lis. Tahvo Rytkölä. Hel- 
sinki Yrjö Weihn. 3: — . 

Max Oker-Blom: Tohtori-enon luona maalla. Kirjanen poikien vanhem- 
mille. Helsinki. Yrjö Weilin, i: 25. 

Max Oker-Blom: Mitä Martta sai oppia Tohtori-enon luona maaUa. Kirja- 
nen tyttöjen vanhemmille. Helsinki. Yrjö Weilin. 1:50. 



122 MAX ÖKER-BLOM. 



Jokaisen tervejärkisen lapsen iässä tulee aika, jolloin sen he- 
räävä ajatuskyky alkaa tehdä havaintojaan ja lapsen eteen kohoo 
kysymyksiä, jotka vaativat vastausta ja selitystä. Ei ihme että kysy- 
mykset hänen omasta tai sisarustensa maailmaan tulosta alkavat 
pyöriä hänen pienessä ajatuspiirissään ja hän sanoo lähimmälle ja 
rakkaimmalle opettajalleen: „äiti, miten minä synnyin, ja mistä minä 
tulin**, tahi „kuka pikku veikon toi ja mistä hän tuli?" 

Hänen kysymyksiään ei aiheuta epäoikeutettu uteliaisuus, nämät 
kysymykset sukeutuvat itsestään esille virkoavan ajatustoiminnan 
tuloksena. Miten äidin tulee menetellä, mitä hänen tulee lapselleen 
vastata? 

Ei ole vielä kovin monta vuotta kulunut siitä, kun vallan ylei- 
sesti oli tapana salaperäisyyden harsolla peittää kaikki sukueloa ja 
uuden elollisen olennon luomista ja syntymistä koskevat asiat. Mutta 
lasten havaitsemiskyky on- liian valpas ajan pitkään tyytyäksensä 
siihen että totuus heiltä salataan. Uteliaisuus siitä tietenkin yltyy ja 
kaivattu tieto hankitaan muualta, joka käy erittäin helposti, sillä tiedon 
antajia tällä alalla on viljalti. 

Yleensä me pidämme hyvää huolta siitä että lapsemme saisivat 
kunnollisia opettajia tiedon monilla muilla aloilla, mutta juuri tässä 
arkaluontoisimmassa asiassa jätämme opettajan ja neuvojan valitse- 
misen kokonaan sattuman varaan. Eikö tässä ole mitä käsittämättö- 
min ristiriita olemassa? Ja pahimpia puolia siinä on se että tällaisella 
menettelyllä riistämme lapselta luottamuksen ja että lapset loittonevat 
meistä siinä iässä, jolloin ne erittäin suuresti olisivat rakkaan, johta- 
van käden tarpeessa. 

Vanhempien pyrkimykset niin kauan kuin suinkin 'säilyttää lap- 
siaan viattomina eivät ainakaan tällä tavoin onnistu. Monet lapset 
ovat kaikessa tietämättömyydessään kaikkea muuta kuin viattomia; 
toiset saattavat olla herttaisen viattomia, vaikka vanhemmat ovat 
heille uskoneet paljon puhdasta tietoa. Viattomuus ja tietämättömyys 
ovat eri asioita. 

Viime aikoina on se järkevä käsitys yhä enemmän levinnyt 
että kasvavalle sukupolvelle on velvollisuus puhua avoimesti myöskin 
luomakunnan syvimmistä salaisuuksista, sen neuvoista ja menettely- 
tavoista uuden elollisen olennon synnyttämiseksi. Ne vanhemmat. 



Suomalainen siveelHsj^skirjallisuutemme. 123 

jotka ovat tulleet asiaa enemmän miettineiksi, oivaltavat kyllä, että 
parempi olisi ajoissa antaa lapsille tarpeelliset tiedot, kuin pakoittaa 
niitä muualta tietoa ammentamaan ja siten vieroittaa ne luotaan. 
Siinä vain kysymys: miten ja millä tavalla vanhemmat paraiten voi- 
sivat tätä tietoa lapsilleen antaa ja siten tässä suhteessa täyttää kal- 
liit velvollisuutensa niitä kohtaan. 

Edellä luetellut neljä kirjaa tarjoutuvat lasten vanhemmille avuksi 
tässä heidän valistustyössään. Ne tähtäävät kaikki samaan päämää- 
rään: että avomielisesti ja peittelemättä kerrottaisiin ja selitettäisiin 
luomakunnan syvät salaisuudet mikäli ne koskevat sukupuolieloa ja 
ihmislapsen ynnä muiden elollisten olentojen syntymistä; ne pyrkivät 
antamaan todenperäisiä tietoja näistä asioista tavalla, joka olisi lapsen 
mielelle ja järjen kehitykselle otollinen. Tarkoitus on ollut että van- 
hemmat tai lasten holhoojat itse yhdessä lasten kanssa lukisivat näistä 
kappaleen, „laatan", „ hämy keskustelun" tahi kertomuksen kerrallaan, 
aina sen mukaan kuin lapsen ikä, kehitys ja heräävä tiedonhalu 
näyttävät sen suotavaksi. 

Jumaluusopin tohtorin Sylvanus Stallin ja lääketieteen tohtorin 
Mary Wood-Allenin kirjat kuuluvat „Puritas" kirjastoon. Aineen 
käsittelyyn nähden ovat ne monessa suhteessa erittäin ansiokkaat. 
Luomakunnan sukueloa ja elämän syntymistä koskevat asiat esitetään 
yksinkertaisesti ja luonnollisesti ja lapsi saa tyydyttävän vastauksen 
moneen kysymykseen, joka ehkä on sen mielessä pyörinyt. 

Kuten kaikki Puritas-kirjat ovat nämätkin rakennetut uskonnon 
perustalle. Tietopuolisen opetuksen taustana kulkee niissä mahtava 
uskonnollinen sävy, joka useinkin esiintyy tosiasioiden kannattimena. 
Ei ole epäilystäkään siitä että kaikki ne aikaihmiset, joitten maailman- 
katsomus on pukeutunut tällaiseen elävään uskonnolliseen muotoon, 
ovat erittäin alttiit sovelluttamaan sivey sopin tarjoamat tiedot ja siveel- 
lisyyskäsitteensä uskontoonsa. Tällainen asiantila on silloin niin luon- 
nollinen, ettei siitä ole mitään sanomista. 

Näitten rivien kirjoittajassa herää sittenkin kysymys: lieneekö- 
hän aina asialle eduksi että luonnolliset tosiasiat kysymyksessä ole- 
valla alalla esitetään uskonnon valossa? Mainitut kirjat pyrkivät ole- 
maan lasten siveys- ja terveysopillisina oppaina. Tarkoitusperä on 
itsessään niin omintakeinen ja koskee niin läheltä ja välittömästi 



124 MAX OKER-BLOM. 



yksilön ja yhteiskunnan kaikinpuolista terveyttä, että toivotulta ope- 
tukselta ei suinkaan puutu pohjaa eikä perustusta, jos sitä itsenäisenä 
aineena käsitellään. 

Nämä epäilykset ovat aiheutuneet seuraavasta ajatuksen juok- 
susta. * 

Kieltämätön tosiasia on ettei uskonnollisuudella nykyään ole 
suuressa määrässä aikaihmisiä sitä valtavaa sijaa, että se menestyk- 
sellä voisi olla heidän siveysoppinsa ja siveellisyyskäsitteensä pohjana. 
Jos nyt nämä eri asiat esitetään lapselle näin kokonaan yhteen kuu- 
luvina ja toisiinsa perustuvina, niin minä pelkään että toisen puolen 
järkähtäessä toinenkin puoli jää perustusta vaille, horjahtaa ja kaatuu 
maahan. Ei ole kysymys siitä, mikä uskonnon järkähtämättömänä 
pysymiseen nähden lapsessa ja nuorukaisessa olisi toivottava, vaan 
yksinomaan siitä, mikä kokemuksen mukaan on pelättävissä. 

Tästä syystä olen minä omissa pienissä kirjasissani, jotka tar- 
koittavat syntymis- ja synnyttämisilmiöiden selittämistä lapsille, tahal- 
lani välttänyt kaikkea tätä, sekä koettanut esittää luonnon salaisuudet 
pienissä tarkoituksenmukaisissa kertomuksissa jokapäiväisen elämän 
tapahtumista. Näin olen arvellut lapsen mielelle ja käsitykselle otolli- 
seksi päästä viattomasti tutustumaan ihanan ja suurenmoisen luonnon 
valtaviin lakeihin ja siten ammentamaan hyödyllistä tietoa oman 
maallisen, sekä ruumiin että sielun terveyden menestymiseksi. Kirja- 
seni ovat aiotut noin 8— rlO-vuotisille lapsille. 

Molempien Puritas-sarjaan kuuluvien kirjojen sisällys ja esitys- 
tapa edellyttää vähän pitemmälle kehittynyttä ajatuskykyä ja soveltuu 
siitä syystä pikemmin vähän vanhemmille lapsille. Tohtori Stallin 
kirja „Mitä pojan tulee tietää" sisältää lisäksi osia, jotka ovat vähän 
vanhempia poikia varten kirjoitetut ja käsittelevät sukuelinten väärin- 
käyttämistä ja siitä syntyviä seurauksia. Kumpaiseenkin kirjaan on 
liitetty valikoima jumaluusopin tohtori Stallin kirjoittamia „Viiden 
minuutin puheita lapsille". 



.e^^^St^^.. 




Pari Gustaf Mdingin runoa. 



Renessanssia. 

„Siro huotras on, vieköön Pluto, 
ja kaunis sun kanninvyös, 
teit mestarityön, Benvenuto, 
mut näytähän säilä myös!*' 

Ei ystävät aattele vaaraa, 
Celliniä pistellen: 
„Mitä kannatkin tuota Ferraraa! 
Terä näytä!" — Hän tempas sen. — 

„Ken tohti vi tulla koittoon, 
tää miekkojen miekka on; 
Cellinin se vievä on voittoon, 
vaikk' uhmalla arvohon !** 



„Joka herjaaja-heittiön sanaan 
päin kurkkua oikaisen tään, 
kunis kaadun ma miekka tanaan, 
selin seinähän yksin jään.*' 



1 2 6 Renessanssia. 

„Sen paljastan taiteeni ponneks 
ja neitoni turvaks näin, 
käsi miekkani^kahvassa onneks 
juon ainoan ystäväin!** 

Hän kalpeni, tuojatar viinin, 
lens kuumaksi vuorohon, 
hän kuiskasi eessä Cellinin: 
„Ken ystäväs ainoa on?** 

Tää vastasi: «Liitot ne luistaa 
kuin mereen Tiberin vuo, 
vaan yksi se liittonsa muistaa — 
mä itse on ystävä tuo!** 

Lasin tarjotun otti hän täyden, 
terän huotraan painua soi, 
ja neitosen kaulahan käyden 
hän suuteli, hymys ja joi. 



Taideteoria. 



Niin mä maalaan, Donna Bianca, 
maalata kun niin mua huvittaa! 
Ken jos kysyy, Donna Bianca, 
lausu vaan: «Niin^häntä huvittaa!** 

Saivarrellen Salamanca 
väittää voi: „0n Juan tolkutoin, 
vailla suuntaa, Donna Bianca, 
vailla ryhtiä, kun maalaa noin,** 



Taideteoria. 127 



«Kuvia on sarja sankka, 
kuvailuina, mikä sattuu vaan, 
uuteen, vanhaan, Donna Bianca, 
kiintyy, piintyy yhtä nopeaan." 

„ Kevät kirkas, syksy rankka, 
terveys tai tauti, hehku, jää, 
nauru, itku, Donna Bianca, 
yhtä lailla häntä yllyttää." 

^Realisti hän on vankka, 
mutta romantikko myös hän on, 
moisen taiteen, Donna Bianca, 
yhtyytt* ymmärtää on mahcjoton!* 

Lausu heille, Donna Bianca, 
niinpä maalata mua huvittaa, 
saivarrus ja sanajankka 
köynnöskasvia ei suoraks saa. 



Suom. VALTER JUVA. 





Suomi-ystäöiä Suomen ulkopuolella. 



GEORG BRANDES. 



Valvojan lukijakunnalle ei tarvinne Georg Brandesia esittää. Hänen 
vaikutuksensa pohjoismaiden henkiseen elämään on kaikille tunnettu, jotka 
vähänkin ovat seuranneet tämän elämän kehitystä viimeisinä vuosikym- 
meninä. Hän oli Tanskassa vapaan aatteen, uusien tieteellisten suuntien 
tienraivaajana, mutta hänen vaikutuksensa ulottui paljoa kauemmas. Koko 
suuri realistinen ja naturalistinen suunta Ruotsin kirjallisuudessa ja tie- 
tysti myöskin meillä on suuressa määrin riippuvainen hänen esiintymi- 
sestään. Hänen kirjallisuushistorialliset teoksensa avasivat uusia näkö- 
kohtia uudempien Europassa vallinneiden ajatusvirtojen arvostelemiselle 
ja hänen ^Hovedstramninger^ ovat varmaankin se teos tällä alalla, 
joka on saavuttanut suurimman lukijakunnan kaikissa sivistyneissä pii- 
reissä Europassa. Hänen kirjalliset arvostelunsa ovat pohjoismaissa luo- 
neet ^kritiikin taiteen^ ja esittäneet uusia psykologisia näkökohtia hen- 
kisten tuotteiden arvostelussa, hänen sanomalehtikirjoituksensa tutustut- 
tivat yleisöä kaikkiin aatetieteitten alalla ilmestyviin uusiin suuntiin ulko- 
mailla, ja enemmän kuin kukaan muu on hän liittänyt isänmaansa ylei- 
seen kultuurityöhön. Tarkalla silmällään oli hän ensimäinen huomaamaan 
mitä Ibsenin aikaisimmissa suurissa aatedraamoissa piili, ja samaten on 



Georg Briitides. 



129 




GEORG BRANDES. 



hän palavalla innolla tervehtinyt ja matkalle saattanut nuorempiakin 
kykyjä, kun hän vain huomasi niiden olevan todellisia älyjä ja itsenäisiä 
ihmisiä. 

Me emme tässä lähde tekemään selkoa Brandesin elämästä, sitä 
vähemmin kun meillä kohdakkoin on toivo julkaista kirjoitus hänen 
tavattoman mieltäkiinnittävästä itsensä kirjoittamasta elämäkerrasta „Lev- 
fied". Sanottakoon tässä ainoastaan pari sanaa. Georg Brandes on äsken 

4 



130 Suomi-ystäviä Suoxnen ulkopuolella. 

täyttänyt 66 vuotta. Hänen elämänsä on ollut työläämpi kuin kenenkään, 
sen tulokset kirjojen, esitelmien ja kaikenmoisten kyhäysten muodossa 
on häfnmästyttävän rikas ja monipuolinen. Hänen isänmaansa ei ole hä- 
nelle suonut paikkaa yliopistossaan, häntä ylimalkaan ei ole julkisesti 
ollenkaan tarvittu, vaikka koko sukupolvi on ollut hänen kasvattamansa. 
Vasta kun vasemmisto muutama vuosi sitten pääsi hallitukseen, antoi se 
hänelle pienen eläkkeen ja professorin nimen! Brandes on yhä vielä täy- 
sissä voimissaan, kirjoittaa ja pitää esitelmiä kuten ennen ia leimahtaa 
tuleen > aina, kun hän kuulee jonkun vääryyden tapahtuneen. 

Hän asettui julkisuudessa pontevasti Suomen asiaa puolustamaan, 
kun 1899 vuoden valtiokaappaus oli tapahtunut. Kirjoituksissa ja puheissa 
hän osoitti erinomaista myötätuntoisuutta maatamme kohtaan, ja kun v. 1904 
yliopiston opettajia karkoitettiin, julkaisi hän kehoituksen Europan oppi- 
neille ryhtymään suureen yhteiseen protestiin. Meidän kirjallisuuttamme 
hän on, missä vain on ollut tilaisuutta, kiittäen maininnut, meidän tiede- 
miestemme ja taiteilijaimme kanssa hän on ollut personallisessa koske- 
tuksessa, ja kerran on hän käynyt täällä luennoimassa. Sen hän teki v. 1887, 
eikä hänen käyntinsä juuri olisi pitänyt rohkaista häntä ylistämään mei- 
dän henkisiä harrastuksiamme. Yleisöä oli ensimäisessä luennossa paljon, 
mut^ se ei ottanut y m martaaksensa Brandesin kieltä, ja erään lehden 
referentti kehoitti häntä seuraavissa luennoissaan puhumaan saksaa! Että 
tämä ei juuri ollut tanskalaiselle mieluista, voi helposti ymmärtää. Muu- 
tenkin vallitsi silloin vielä täkäläisissäkin piireissä jonkinmoinen kammo 
Brandesia vastaan, niin että esim. pienessä juhlassa, joka hänen kun- 
niakseen pidettiin, ei huomattu — niin meille ainakin on kerrottu — 
melkein yhtäkään meidän henkisiä johtomiehiämme. — Toisen käyntinsä 
meillä teki Brandes luullaksemme joskus kesällä ja oleskeli silloin jonkun 
aikaa Rauha-pensionaatissa Imatran lähellä. 

Toivoen että hänen matkansa vielä kerran veisivät tännepäin, jolloin 
hän voisi olla varma suuresta myötätuntoisuudesta ja hartaasta kuulija- 
kunnasta, annamme hänelle itselleen sananvuoron. 






^ ^ C ^^ ..C^- ;7^ 



^ 



•w 



/ -^A^t:, - ^ ^/.-^ -i:;^ 






i/Vy 9^ *y^tU/\^^ J^t/tr y ^^«*^KAy^ Af 






132 Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 

Se mitä minä puolestani olen kirjoittanut Suomesta on niin 
väh^ätöistä, ettei siitä saa minkäänlaista käsitystä, kuinka paljon 
Suomi on minun ajatuksiani kiinnittän}^. Eräs artikkeli kirjoitusteni 
Ihnnessä nidoksessa, eräs suomalaisille laulajille pidetty puhe 
12:nnessa nidoksessa, muutamia pikkukirjoituksia 17:nnessä nidok- 
sessa, siinä kaikki. Minua melkein hävettää sitä mainitessani ja 
mainitsen sen vain pyynnöstä. 

Kun kielitaitoni on vähäinen, tunnen minä Suomea. ja suoma- 
laisia ainoastaan ruotsin kielen avulla. Olen käynyt kaksi kertaa 
Suomessa ja saanut personallisen vaikutuksen maan luonnosta ja sen 
asukkaiden ihmislaadusta; mutta olen sen lisäksi pitkin ikääni tavan- 
nut suomalaisia Tanskassa ja yltympäri Europpaa, varsinkin kirjaili- 
joita ja taiteilijoita, joista olen muutamien kanssa onnekseni ollut 
läheinen tuttava. 

Kun tanskalaiset ja suomalaiset joutuvat yhteen pohjoismaiden 
ulkopuolella, unohtuu tavallisesti kaikki, mikä eroittaa heitä ulkonai- 
sesti ja poliitisesti. Kuuluisa maalari Aksel Gallen ja minä tapa- 
simme toisemme maaliskuussa 1907 odottamatta Budapestissa taide- 
museon johtajan, hra von Terayn luona, ja se herätti tuossa perus- 
teellisesti sivistyneessä ja tietorikkaassa miehessä mitä suurinta häm- 
mästystä, että me, vaikkemme tulleetkaan naapurimaista, kohtelimme 
toisiamme ihan niinkuin maanmiehet. Gallen lukee itsensä fennomaa- 
nien puolueeseen. Mutta se seikka, että hänellä on niinhyvin suomi 
kuin ruotsi äidinkielenä ja että hän siis voi puhella jokaisen skandi- 
naavin kanssa, tarvitsematta kielenkääntäjää kummallakaan puolella, 
saa aikaan sen, että tanskalainen niinkuin minä tuntee hänen kans- 
saan keskustellessaan olevansa kotoisella pohjalla. 

Eihän mikään ole sen luonnollisempaa, ja oikeutetumpaa kuin 
se, että suomalaisten suuri enemmistö rakastaa ja hellii suomen 
kieltä; mutta m. m. meidän vuoksi, jotka kuulumme skandinavisen 
kultuurin piiriin, ei heidän pitäisi pyrkiä tunkemaan syrjään ruotsin 
kieltä; me emme mitenkään voi jäädä ilman Suomesta tulevaa suurta 
lisää. 

Heidän ei pitäisi tehdä sitä itsensäkään vuoksi. Vaikka suoma- 
laiset tulisivatkin toimeen ilman tuota helppoa ja mukavaa pääsyä 
skandinavilaisen sivistyksen osallisuuteen, minkä ruotsin kieli heille 



Georg Brandes. 133 



antaa^ voisi semmoisen kultuurilähteen tukkeutuminen vaikuttaa häi- 
ritsevästi ja heikontavasti, sitäpaitsi helposti johtaa henkiseen riippu- 
vaisuuteen suuresta eteläisestä naapurista, mikä vain kartuttaisi sen 
aineellista ylivaltaa. 

Uoitsen kaikesta sydämestäni joka kerta kun pöydälläni on 
hyvä suomalainen kirja, kirjoitettuna kielellä, jota minä ymmärrän. 
Minua ilahuttaa kun etevät nuoret runoilijat niinkuin Bertel Gripen- 
berg tai Hjalmar Procope, joita en ole koskaan DBhnyt, lähettävät 
minulle kauniita ja kiinteämuotoisia runojaan. Minulle on kunnia, 
että semmoinen henkevä oppinut kuin Wemer Söderhjelm on monta 
kertaa osoittanut minulle ystävyyttään. Minä ylpeilin siitä, että 
Albert Edelfelt osoitti harrasta kiintymystä minua kohtaan, ja mer- 
kitsen elämäni voittopuolelle sen, että olen tuntenut hänet. En kui- 
tenkaan jaksa luetella nimiä; on niin mopta suomalaista, joille minä 
olen kiitollisuuden velassa. 

Olisin taipuvaisempi lähettämään Suomelle kiitoksia kuin hyviä 
neuvoja, niinkuin toivotaan. 

Suomalaiset eivät ole neuvon tarpeessa. Neuvot ylipäänsä vain 
kiihoittavat sen ylpeyttä, jolle niitä annetaan. Eikä kukaan yksilö 
ole niin ylpeä kuin kansa. 

Moraalinen puoli on aina itsestään selvä. — Suomi ei kaipaa 
mitään haudan takaa puhuvaa henkeä eikä mitään ääntä ulkomailta 
tajutakseen sen totuuden, että yksimielisyys antaa voimia ja että raa- 
televa puoluetaistelu hädän hetkellä on pahasta. 

Poliitinen puoli ei ole yhtä päivän selvä. Se on hetken vaati- 
muksen tahdillista tajuamista, pelkästään järjenasia. Politiikissä on 
kysymys siitä, että personallisiin mielitekoihin katsomatta annetaan 
johto viisaimman ja henkisesti väkevimmän käsiin. 

Tässä olisi siis lupa hylätä ja syrjäyttää ei ainoastaan kaiken- 
lainen demagogia, vaan vieläpä tuo Suomen niin pitkälle kehittynyt 
tarve ja pyrkimys demokraatisen hallinnon täydelliseen toteuttami- 
seen. Kun kansaa uhataan, niin on olemassa jotakin tärkeämpää 
kuin äänioikeus; se on valtiotaito. 




^UrJU^ 




Xirjallisuutta. 



Kertomuksia ja kuTaoksia. 



Ii^MARi Calamnius- Kianto, Nirvana, Lemmentarina. Helsingissä 1907. 
Otava. 239 siv. 8:0. Hinta 3: — . 

Suomalainen ylioppilas Solmu Sortimo Karm on tämän kirjan pää- 
henkilö. Ainakin on hän se subjektiivinen ego, jonka ympäri kaikki 
tapahtumat ja henkilöt pyörivät ja johon kaikki suhteutetaan. Toinen 
objektiivisempi kiinnekohta on Nirvana Napoleovna »kookas siveänylpeä 
neitsyt, uhkearintainen**. Ja rakkaus on romaani. 

Nimittäin rakkaus huokauksissa, rakkaus ujossa neuvottomuudessa, 
oikullisessa welt8chmerzissä, puhdas rakkaus paperilla. Tämä surullisen 
hahmon ritari Karm liikkuu kuin unissa-kävijä satakielten kaupungissa etelä- 
Venäjällä, tuskittelee itseään ja tuskittelee muita, kävelee kuutamossa ja 
epäilee lemmen olemassaoloa eikä huomaa, että hänelle, juuri hänelle 
kukkii ihana, täyskypsä nainen — tahi oikeammin kyllä huomaa, mutta 
ei uskalla ymmärtää mitä se merkitsee. Kaihtaa, kiertää, kaartaa, ruikuttaa, 
etsii, pakenee, kieltäytyy suorittamasta pieniä ritaripalvelu(^sia armaalleen, 
koska on päättänyt ettei mene ikänä naimisiin venäläisen naisen kanssa, 
siitä syystä että venäjän kieltä halveksitaan hänen kotimaassaan (!). Ker- 
ran kauniina iltana puhuttelee ritarimme naisystäviään avatussa akkunassa, 
ja kun hänelle poislähtiessään heitetään sormisuukko, parkasee mies: 
hyi teitä! 

Vihdoin tämä rakkauden narri kirjoittaa kymmenarkkisen selityk- 
sen, joka ei tietysti mitään selitä. Mutta Nirvana Napoleovna sanoo 



Kertomuksia ja knvauksia. 135 

olevansa kiitollinen, että yksi ihminen on häntäkin edes i^tiperiilaraka^' 
nut. Hän lausuu surun voittoisesti sanat ,, paperilla rakastanut**. Kömpelö 
rakastaja ei voi sietää erästä armiaansa sisarista. Toiset siskot tahtovat 
tietää syyn. Karn^ lupaa selittää. Hän ryntää asuntoonsa ja kirjoittaa 
kummallekin sisarelle kirjalliset seliiykset, Sitäpäitse hän tietysti kirjoittaa 
runoja, jotka on sidottanut punaisiin kansiin ja antanut .hänelle**- nimi- 
päivälahjaksi. Kaihomielisiä, surunsuloisia, itkunihania värssyjä 

Lemmi mua, oi lemmi mua! 
Sua vailla mailm* on armoton, 
Sua vailla päivyt valoton . . . 

He eivät koskaan pääse sen pitemmälle, ei ensi suudelmaan saakka 
— ja kuitenkin hän sitä himoitsee ja Nirvanan antautuva lemmenvaisto 
tarjoo kymmenin tilaisuuksia. He ovat kahden kävelemässä ja väsyneenä 
heittäytyy Nirvana nurmikolle. Hän lepää • punehtivin poskin kukkien 
keskellä ja pyytää viehkeästi ritariaan pitelemään päivänvarjostinta yllään . . 
Tämä pitelee ja vaikeroi itsekseen. 

Aika vierii, selvyyttä ei tule. Monsieur Karm tekee lähtöä koti- 
maahansa. Pari merkityksetöntä sanaa, hätäinen kädenpuristus asemalla 
ja juna viheltää . . . Mutta voihan hän kirjoittaa ja hän kirjoittaa neljä 
vuotta pitkiä hehkuvia, palavia kirjeitä, kirjeitä. Oo Nirvana Napoleovna! 

Vielä kerran tapaavat he toisensa Nirvanan kodissa, mutta nyt on 
kaikki muuttunut. Solmu Sortimo on hiukan miehistynyt, mutta hän ei 
vieläkään pysty terveesti arvostelemaan asemaa. Hän kiusaantuu äärim- 
milleen ulkonaisista seikoista: huone on tukahduttavan pieni ja epä- 
mukava, ruoka turmelee vatsan j. n. e. Ja Nirvanan suhteen on hän koko- 
naan pettynyt: tämä on kylmä, luonnottoman epäaisttllinen, epänaisellinen 
olento; kaikki kurjuus ja puolinaisuus on ollut hänen syytään. He eroa- 
vat iäksi ja Nirvana uskoo hänelle aikovansa luostariin . . . 

Tämä lemmentarina on käynyt kirjallisesti nautittavaksi sen kautta 
että tekijä on asettunut tarpeeksi korkealle aiheensa yläpuolelle ja terveellä 
hieman ivansekaisella kertomistavallaan välttänyt sentimentaalisuuden sala- 
karit. Hän hymyilee lukijain kanssa< se onkin viisainta tämmöisessä 
tapauksessa ja hän näsäyttää nokkelasti sankanaan, milloin tämä on sen 
tarpeessa. * Välimatka vaikuttaa sen että tekijä jotakuinkin hallitsee aihet- 
taan: puhtaasti kirjalliselta kannalta on tämä koossapysyvin Calamniuk- 
sen kirjoista. Voi kyllä huomauttaa, että tekijä liian usein omissa nimis* 
sään lausuu mietteitään ja selityksiään, joskus kertomasävyssään eksyy 
litteimpään proosaan, kuten siv. 166: „ Kuinka nämät kaksi ihmistä taas 
selviytyivät pyykistä, jonka olivat pestäväkseen ottaneet, on kummas- 
teltavaa. Mutta lemmenasioissa näkyy kaikki olevan mahdollista.** Vasta- 



136 Katsaus. 

painoksi yoi huomauttaa tuosta mainiosta lemmenleikki-lcuvauksesta S6« 
142—143. 

Kieli on tuoretta ja taipuisaa, tuntuu kuin olisi s^in astunut aske- 
leeq täsmällisyyttä ja havainnollisuutta kohti, mikä on sangen ilahuttavaa* 
Oikeinkirjoitus sensijaan voisi olla järkevämpi ja johdonmukaisempi. 

Kokonaisuudessaan merkitsee kirja edistystä. 

Y. K. 



Antero Avomieu, Auskultantin päiväkirja. Pöytälaatikon salaisuuksia. Hä- 
meenlinna 1907. Arvi A. Karisto. 185 siv. 8:0. Hinta 2: 75. 

Antero Avomieli? Taas uusi, vai . . . mutta pitkältä ei tarvitse 
lukea, ennenkuin tuntee vanhan tuttavan, avomielisen laulajapojan, jonka 
porvarillinen nimi ei ole kaiuton kirjallisuudessamme. Muuten yhden- 
tekevä, mitä nimeä hän käyttää. Hän on aina sama ja muuttumaton. 

Ellei tuo salanimi sittenkin tietäisi jotain muutosta. Jotain tämän- 
tapaista: jaa, tuommoinen minä olin^ nyt minua se hiukan hymyiliyttää 
— mutta julkaisenmahan nuo lehdet kuitenkin, niin vapaudun lopulli- 
sesti senaikaisesta minästä. Paras lie sentään salanimellä . . . Jotain 
siihen suuntaan voi lukea kirjan puolusteleivista esi- ja jälkilauseistakin. 

Auskultantin, opettajakokelaan päiväkirja kuunteluajaltaan normaali- 
lyseossa on harvinainen ilmiö. Mutta se, joka odottaa tapaavansa tässä 
pedagoogtsta viisautta, kasvatusopillisia muistiinpanoja ja sen semmoista, 
pettyy. Etkähän tekijä olisikaan runoilija, naiivi mielialojen ihminen» 
ellei hän tekisi omia havaintojaan, kysyisi tuon tuosta itseltään: mitä, miksi 
tämä kaikki? olenko minä todella viisaampi kuin nuo pojat? minäkö opetta- 
jaksi? pistäisi välillä lauluksi ja rakastuisi hehkuvasti kauniiseen osa- 
kuntat© veriinsa, joka menee tietysti toisen kanssa naimisiin. Kaiken tämän 
tapaamme päiväkirjassa välittömästi ja subjektiivisesti sanoihin vuodatet- 
tuna ja paljo muuta lisäksi. Alituiset ristiriidat ja epäilykset sen joh- 
dosta, ettei voi olla samanlainen kuin muut, itsesoimaukset, itserakkaus, 
jokapäiväisen elämän pikkutapahtumat, poliitinen pimennys, joka tuottaa 
isänmaallista lyriikkaa — kaikki rakastettavalla avomielisyydellä puretaan 
eteemme keveästi ja huolettomasti. 

Tekijä tunnustaa itse epilogissaan, ettei hänen päiväkirjallaan „ole 
juuri minkäänlaista niin sanottua kirjallista arvoa^. Siihen voimme 
yhtyä. Mutta ei sittenkään täydellisesti. Jotkut pikkusituatsionit, jotkut ohi 
vilahtavat tyypit ovat sattuvasti „ naulatut* muutamalla hätäisellä sanalla. 
Niin tuo „ryssä* (venäjän opettaja), joka on „vähän unelias, vähän laiska 
ja olemukseltaan peräti epäintresantti*', niin kylmä ja klassillinen rehtori, 
niin hilpeä mieliala luonnontieteen „koppelissa". Bobrikowin käynti venä- 



Kertomuksia ja kuvauksia. 137 

jäntuiiniila, jolloin opettaja „ turkinpunaisena^ tankkan vanhaa läksyä^ on 

havainnollisesti (ja totuudenmukaisesti) kerrottu — . Erityisesti huvittaryat 

nanm piirrelmät sitä, joka tuolloin istui koulupenkiliä ja teki omia havain* 

tojaAn silta higamielisesta runoilija^auskultantista . « . 

Y. K. , 



Guy db Maupassant, Valittuja novellefa I, Ranskasta suomentanut ja tekijän 
eUUnäkerrallisella katsauksella varustanut Kasimir Leino. (Kansan 
novellikirjasto I). Savonlinna 1907. Suomalainen Kustannusosakeyhti5 
Kansa. 143 siv. 8:0. Hinta i: 50. 

Kokoelma sisältää 11 kuuluisan ranskalaisen novellimestarin pikku- 
kertomusta. En osaa valintaa pitää erittäin hyvänä, vaikken tahtoisi huo- 
noksikaan moittia. Se antaa uskollisen kuvan Maupassantin taiteesta, sen 
hyvistä sekä keskinkertaisista tuotteista. Hyvinä pitäisin semmoisia kerto- 
muksia kuin ^Lapsi** ja „ Anteeksianto ^^^ joissa kirjailija on tekotavalleen 
valinnut arvokkaan aiheen. Molemmissa on pohjana aito ranskalainen 
aviosuhde sivuUisine rakastajattarineen ja siitä johtuvine jännityksineen. 
Edellisessä liittää aviopuolisot yhteen se lapsi, jonka rakastajatar kuolles- 
saan jättää jälkeensä. Viimemainitussa taas antaa vaimo miehelleen anteeksi 
sen naisen haudalla, jonka kanssa mies on vuosikausia hänen tietämättään 
ollut rakkaussuhteissa. Usko elämän hyviin voimiin on niissä voitolli- 
seksi todistettu, vaikka näyttää kuin olisi tekijän silmissä silloin vilk- 
kunut pikku veitikka. Hauskanlaisia pikkupalasiA ovat myös „ Kuuta- 
molla" ja ^Ristiäiset**, joissa pohja-ajatus molemmissa on suunnilleen 
sama: papillisenkin kauhtanan alla piilee sydän, joka on välistä altis rak- 
kauden värähdyksille, esim. kauniilla kuutamolla tai kun pikkulapsi läm- 
pöisenä sylissä lepää. Korkealentoinen, mutta teennäinen paisutuksissaan 
on novelli „Susi**. Maupassant on tullut usein tuhlanneeksi mainiota teko- 
tapaansa vähäpätöisyyksiin, anekdooteihin, jotka lukaisee saamatta niistä 
juuri mitään mieleensä. Köyhältä esim. tuntuu huumori novelleissa «Vallan- 
kumous** ja „ Jalokivet**, tylsältä satiiri „ Joulukertomuksessa^. Eikä „Ku- 
ningatar Hortensessa** elä kuin joku yksityiskohta. Ne ovat kyllä suju- 
vasti kerrotut, kuvattu niinhyvin tapahtumapaikka kuin toimihenkilöt. 
Mutta esitys ei aukene, ei syvene. Niissä näkyy pohja kaikin paikoin 
heti ensi lukemalta. Tekijän tarkoitukset ja keinot paljastuvat liian tark- 
kaan ja viehätys on tiessään. 

Ei voida kiittää suomentajaa elämäkerrallisesta alkulauseesta, joka 
on sekava ja tyylitön, eikä kovin suuresti käännöksestäkään, jossa on 
kömpelyyksiä ja kielivirheitä viljalti. Mainitsen vain muutamia: „susi oli 
saattanut häpeälle (pro: häpeään) heidän taitonsa** (s. 56), „tätä kesti 



138 Katsaus. 

kokonainen viikko**^ (pro: kokonaisen ^viikon, s. 126), «ainoastaan noiden 
valkopaift^an pukeuneiden oikitdllien savupiiput juorusivat kätkeytyvästä 
elämästä ohuilla savupilvillä, jotka . . .* (s. 127), jättikimppunen (s. 135; 
sanayhdistys, joka on nonsens). Le Grand Ourse on suomeksi Oiava 
(s. 16). Ei sanota: näytellä sotilasroolia (s. 35), vaan sotilaan osaa. Tyyli- 
töntä on: «Suuri kaakottava kana kuljetti kellertävällä pumpuli-untuvalla 
olevia poikasiansa ; . .'^ (s. 92). 

Olisi suonut Maupassantin täsmällisen ja viimeiseen asti hiotun 
tyylin saavan paremman tulkinnan. 

V. T. 



Ivar Cankar, Martin Katshur. Idealistin elämäkerta. Suom. Maila Talvio. 
Porvoo 1907. "Berner Söderström O. Y. 196 siv. 8:0. Hinta 2: 25. 

Martin Katshur on esitaistelija, yksi niistä, jotka ovat tuomitut sortu- 
maan, sillä pääjoukko on vielä liian kaukana heidän takanaan. 

He eivät malta odottaa hetkeänsä, heidän kuuma, naiivi, kokematon 
lapsensielunsa kuohahtaa, he ryntäävät silmittömästi ja aseitta vihollisen 
kimppuun — ja kaatuvat. Toiset tulevat jäljessä joukolla ja rumpujen 
päristessä, heidän on helppo voittaa, sillä he ovat vain asettaneet kellonsa 
ajan suurkellon mukaan ja panevat ainoastaan toimeen mitä on määrätty 
tapahtuvaksi. - Nyt on jo viisaampaakin olla edistysmies kuin vanhoilli- 
nen, ennen oli päinvastoin . . . 

Tämä laskeva viisaus puuttuu säännöllisesti esitaistelijoilta. He 
näkevät vain päämääränsä ja tuntevat vain sydämensä lämmön. Siksi 
ovat he maan suola. Mutta siksi on heidän kohtalonsa myös mää- 
rätty. Se on varma kuin kehityksen laki. Ensimäisten täytyy kaatua 
ja vain laajasydämiset ovat ensimäisiä. 

Jos tämä tietoisuus olisi ollut vahvempi ja kirkastuneempi Martin 
Katshurin tekijässä, olisi hänen kirjansa saanut suuremman kohtalokkuu- 
den leiman, hänen tragediansa vielä syvemmän, yleisinhimillisemmän taus- 
tan. Jotain siitä suuresta fatumista, jonka tapaamme täyskypsässä taiteessa, 
jotain siitä rauhasta, joka ei ole kuoleman, vaan täj^dellisyyden. Nyt on 
se kirjoitettu värisevin hermoin, katkeruuden inspiratsionilla. 

Olisi? Mutta ottakaamme kaikki semmoisena kuin on. 

Herra nähköön, Katshur ei ole mikään maailmanmullistaja. Hän 
on niitä pieniä maassa, nuori kansakoulunopettaja ja hänen unelmansa 
on lukuseura, lukutupa, lukutaito. Mutta vaatimattominkin valistus on 
rikos Slovenien pimeissä kylissä, joissa katolinen pappi sakramenttiensä 
perinnäisellä voimalla hallitsee raakoja, taikauskoisia, juoppoja seurakunta- 
laisiaan. (Sivumennen: se kuva, jonka tekijä antaa esim. Blatni-Dolista 



Kertomnksia ja iLUvauksia. 139 

on suorastaan kauhistuttava.) Rikos on sitä hinnuisempii kun taistelu 
pohjimmaltaan koskee valtaa — Katshuria kannalta valon ja > pimeyden» 
papin ja, kunnanesimiehen kannalta heidän personallista vaikutusvoimaansa. 
Ja se on arka kohta kuolevaisissa. Itse asiassa on taistelu näkymätihitä, 
se muodostuu Katshurin taisteluksi itseään vastaan, sillä myrkyllinen, 
löyhkäävä ympäristö vaikuttaa luonnonlakien pakosta häneenkin. Hän 
ei ole enää kokonaan oma itsensä. Hän nai ravintoloitsijan typerän ja 
itsekkään tytärpuolen — häneakunniakäsitteaBsät vaatii sitä -»^ ja tämä nai* 
nen, jolla ei ole mitään osaa hänen sielustaan, katkeroittaa hänen elä* 
mänsä. Tulee lapset, tulee irvistävä köyhyys, tulee epäilykset. Ja 
tulee se, joka on pahin kaikista. 

Se on seuraavassa yksinpuhelussa : ^Tänään siis, jo tällä hetkellä, 
pitää minun johtaa sivistysseuran perustavaa kokousta! Onko se tärkeä 
asia vai eikö? Ei se ole tärkeä! £1 yksikään ihminen koko avarassa 
maailmassa välitä siitä, ei yksikään sanomalehti tule siitä kertomaan, ei 
yksikään runoilija siitä laulamaan. Onko se hyödy Uinen ja kenelle? Siitä 
voi olla eri mieltä. Minä esimerkiksi arvelen, että se on hyödyllinen, 
kunnanesimies sanoo ettei, ja kirkkoherra on hänkin samaa mieltä. 
Talonpojat eivät sano sitä eivätkä tätä, sen näyttää vasta tulevaisuus. 
Onko se vahingollinen? On! Minulle! Minä suututan vaimoni, suyi^* 
tan kunnanesimiehen, suututan kaikki jotka ovat toista mieltä kuin minä. 
Parempaa paikkaa en myöskään saisi ja ehkäpä makaisin kerran tien 
vieressä pää halki. Tämä on ryöväripesä ja kunnanesimies on paha ihmi- 
nen ja kirkkoherrakaan ei anna hyvää todistusta itsestään. Vielä on jäl- 
jellä kysymys: onko minun velvollisuuteni mennä sinne ja perustaa seura? 
Ei! Onko joku minua kutsunut? Ei kukaan! — Pitääkö minun siis 
mennä? Ei!" 

Lankeemus! 

Katshur alkaa tinkiä. Hän vajoo vajoomistaan, rappeutuu ulkonai*; 
sestikin, juo kuin mieletön, on kohta kuin yksi noista muista. Suru 
ja katkeruus on syöpänä hänen sydämessään, ja kun hänet vihdoin 
parempien aikojen koitettua siirretään hieman valoisampiin oloihin, on 
hänestä tullut kurja, selkärangaton matelija, joka pelkää päivänvaloa. 

Hän on mennyt mies. 

Mutta hänen esimiehenään on muuan hänen vanhoista tovereistaan, 
joka joi ja vaikeni silloin kun Katshur puhui — kaksikymmentä vuotta 
liian aikaiseen . . . 

Kirjan yksinkertaisissa kuvauksissa on ahdistavaa ja syyttävää tra- 
giikkaa. Se hätähuuto on puhtaan ihmisyyden. Ja että nuori Cankar 
(Tsankar) on yksi niistä välittömistä, jotka parlent avec accent ei ole 
luettava hänelle viaksi. On inhimillisen kaunista hehkuvana nousta 
elämän kierouksia ja kurjuuksia vastaan, silloinkin kun se tapahtuu 



140 Katsaus. 

toisten arvojen kustannuksella. Ja monet havainnollisesti nah4yt yksityis- 
piirteet j& tyypit osoittavat että. tekijältä ei puutu taiteilijankaan silmää 
ja kättä. 

Kirjan suomentaminen on siis merkittävä voittopuolelle kirjallisuu- 
temme tiliin. Maila Talvion käännös on onnistunut. Se on suoritettu 
alkuteoksen henkeen. 

V. K. 



Thomas W. IyAWSON, Perjantaina 13 pmä. Romaani. Suom. H. P. 173 siv. 
F. M. DbsTOjKWSKij, Pelaaja. Suom. H. P. 131 siv. 

(^Markan kirjasto V—VI. Tampereella 1907. K. Kaatra. ä i: — .) 

Lawsonin ja Dostojewskijn kirjat tarjoavat rinnan asetettuina oivan 
esimerkin siitä, miten olennainen on ero todellisen ja teennäisen jännityk- 
sen, kuumeisen myötä- elämistunteen ja kekseliään potenseeraamiskyvyn 
välillä. Lawson on päättänyt kirjoittaa jännittävän romaanin, ja jotta kirja 
saisi enemmän moraalista kantavuutta, on se tähdätty pörssilaitosta vastaan 
— tendenssi siis. Hän on konstrueerannut tarvittavat olosuhteet ' ja 
henkilöt: Beulah Sands, vararikon partaalla olevan tuomari Sandsin 
ihana, jumalaapelkäävä ja täydellinen tytär, joka »kunniallisilla keinoilla*^ 
tahtoo pelastaa isänsä ja ryhtyy sitä varten pörssikeinotteluihin (koko 
ajan luottaen Jumalan apuun), häneen raivoisasti rakastunut pörssi- 
mies Bob Brownley, tämän altis ja upporikas ystävä Jim Randolph j. n. e. 
Lawson räjähyttää taidokkaasti miinansa: Bob Brownley voittaa rakaste- 
tulleen mahdottomia summia ja aikaansaa pörssikauhun, jonka mainingit 
vyöryvät Virginiaan saakka, missä tuomari Sand leikkaa vaimonsa, toisen 
tyttärensä ja oman kurkkunsa poikki luullen olleensa häviöön joutunei- 
den joukossa. Väärinkäsitys siis. Saatuaan tiedon tästä tulee Beulah 
mielipuoleksi. Tämä tapahtuu »perjantaina 13 päivänä**. Sitä seuraa 
vielä toinen 13:s päivä: Bob päättää kostaa onnettomuutensa vastustajilleen (!) 
ja saa pörssissä aikaan uuden rahapaniikin, mutta hänen mielipuoli vai- 
monsa Beulah, joka juuri oti saanut takaisin järkensä valon, näkee uudesti- 
syntymisensä hetkellä sanomalehdestä, että jälkimäinenkin keikaus on 
vaatinut veriuhrinsa ja kuolee mielenliikutuksesta. Tekijä on tuhlannut 
kaikki mahdolliset ja mahdottomat efektit pörssin kauhujen kuvaamiseksi. 
Numeroita, rahatermejä ja toinen toisensa yli kurottelevia sanoja! 

Dostojewskij ei ole päättänyt mitään, hänessä ei edes ole rulettia 
vastaan sitä korkeasiveellistä paatosta, joka on tahi on olevinaan Law- 
sonissa, hän ainoastaan kuvaa elämää, pelihelvetin menoa ja sen onnen- 
onkija-yleisön kevytjalkaista perhoiselämää ja hänen kynänsä jäljessä astuu 
kutsumattomana Kauhu, jännityksen kauhu, ja himokas Hulluus, tuijotta- 



Historiallista kirjallisuutta. 141 

virit verestävin silmin. Nuori miesr joka ensi kerran lähenee pelipöytää 
voittaakseen rahaa rakastamalleen naiselle — hiin sitä välttämättä tar- 
vitsee — , joka vähitellen joutuu yhä syvemmälle peiikiihkon pyörteisiin, 
voittaa, menettää, taas voittaa ja menettää riisuu päältään kaiken muun 
inhimillisen ja vavahtelevin sydämin tuijottaa yhteen ainoaan pisteeseen 
odottaen onnenpotkausta — koko ajan kuitenkin säilyttäen tuon dosto- 
jewskiläisen itseäerittelevän kylmäverisyyden. Se on pelaaja. Dostojew« 
skijn pelaaja, jonka psykologian mestari on piirtän3't tähän novelliin. 

»Pelaaja** on ehkä keskitetyintä mitä suuri venäläinen on kirjoitta- 
nut (toinen samanlainen: »Krotkaja**) ja sentähden kirjallisesti nautitta- 
vampaa kuin hänen laajat, konsipeeraamattomat romaaninsa, jotka helposti 
järkyttävät hermoston tasapainostaan. Se ottaa kyllä lukijan valtoihinsa, 
mutta se iiellittää ajoissa. Muuten olen harvoin tavannut niin aitovenäläistä 
tyyppiä kuin on isoäiti „baboulinka", ja kuvaus tämän 75-vuotiaan akan 
pelivimmasta on mestarillisimpia kohtia kirjassa. 

Tästä novellista olemme kiitollisia kääntäjälle. Suomennos on 
paraimpia mitä on ilmestynyt markan kirjastossa. Se on jo suomena 
tyydyttävää. 

Y. K. 



Historiallista kiijallisautta. 

Ai«MA SÖDERHjBLM, Jakobstods historia. I. 508 siv. 4:0. Edlundin kirjakauppa 
jakaja. Hinta 4: — . 

Tiedämme, että keskiajalla, mutta erittäinkin renessansin toisto- 
kautena kukoistavilla kaupunkikunnilla oli tapana pystyttää pilviä tapai- 
levia kirkkoja ynnä muita ihania rakennusteoksia, jotka myöhäisille ihmet- 
televille sukupolville todistaisivat heidän yhteiskuntansa mahtavuutta ja 
taitoa. Sama itsensä ikuistuttamisen halu elää yhäti ihmiskunnassa, vaikka 
se osoittautuukin osaksi toisenlaisissa muodoissa. Sellaisen taipumuksen 
osoitteena voipi pitää sitäkin ilmiötä että useat oman maamme kaupun- 
^t viime aikoina ovat ryhtyneet aikaansaamaan historiallista kuvausta 
menneistä ajanvaiheistaan. Nämä toimenpiteet ansaitsevat suurinta kiitosta, 
sillä eihän niiden kautta pystytetä pysyväistä muistomerkkiä ainoastaan 
yksityisen paikkakunnan kehitykselle, vaan tekeväthän ne sitäpaitsi arvok- 
kaan palveluksen isänmaan yleiselle historiantutkimukselle, joka, niinkuin 
kaikki muukin tieteellinen tutkimus meillä, työskentelee mitä ahtaim- 
missa oloissa. 

Tällaisen kiitoslauseen ansaitsee m. m. Pietarsaaren kaupunkikunta. 
Noin neljä vuotta takaperin päättivät kaupungin isät kirjoituttaa yhteis- 
kuntansa historian. Tämä tehtävä tarjottiin \.t\ Alma Söderhjelm\\\^\di\\\xtit 



r42 Katsaus. 

Jociiukai' Jimestyi tilatun teoksen ensimäinen osa. Moni kunnon Pietar- 
^saaren porvari on ehkä jo ihmetellyt että kirjan sepittäminen vöi kysyä 
niin pÄljon alkaa, mutta kun hän nyt näkee edessään paksun raamatun 
kokoisen 508 nelitaheeivua sisältävän teoksen, jonka kansilehti vielä 
ilmoittaa, että tämä vain on ensimäinen osa, ja vielä enemmän kuta 
syvemmästi hän kirjan sisällykseen syventyy, muuttuu hänen äskeinen 
ihmettelynsä varmaan hämmästykseksi, että näin paljon tietoja on voitu 
saada selville monta sataa vuotta sitten vallinneista oloista ja eläneistä 
ihmisistä. Hänelle alkaa häämöittää miten suuritöinen mahtaa olla tieteelli- 
nen tutkimus, ja kuitenkaan hän ei vielä osaa aavistaakaan, että monen 
nimen tai vuosiluvun selville saaminen on voinut kysyä päivien, jopa 
viikkokausien työtä. Työtä ei olekaan tämän historian tekijä kammonut 
ja tarkalla huomiolla sekä terävällä arvostelukyvyllä hän on käytellyt 
niitä varsin runsaita aineksia, joita kaupungin verrattain hyvin säily n3rt 
arkisto on hänelle tarjonnut. 

Johdannoksi esittää tekijä laveahkon kuvauksen sen maaseudun 
aikaisemmista vaiheista, johon kaupunki perustettiin, Pietarsaaren pitäjästä. 
Tämä ei ensi aikoina s. o. 1300- ja 1400-luvufila ollut alueeltaan sama 
piem rannikkopitäjä kuin nyt, vaan käsitti suurimman osan Keski-Pohjan- 
maata. Siitä on niin muodoin aikojen kuluessa lohkaistu itsenäisiksi 
kokonaista 26 pitäjää, nimittäin: Kokkola, Kruunupyy, Teerijärvi, Lohtaja, 
Ylikannus, Toholampi, Himanka, Uusikaarlepyy, Munsala, Jepua, Kälviä, 
UHava, Veteli, Perho, Alaveteli, Kaustinen, Lappajärvi, Alajärvi, Soini, 
Lehtimäki, Ähtävä, Purm.o, Luoto, Evijärvi, Kortesjärvi ja Vintala. Van- 
himman muistomerkin paikkakunnalla, Pietarsaaren maalaiskunnan meidän 
päiviimme säilyneen harmaan kivikirkon korkeine torneineen, joka on kym- 
menille miespolville tehnyt merimerkin palvelusta, arvostellaan rakennus- 
tavasta päättäen syntyneen jo 1300-luvulla. Kustaa Vaasan ajoilta, jolloin 
uusi ja tiukempi järjestys pantiin alkuun sekä hallinnollisella että hen- 
gellisellä alalla, käyvät ajantiedot entistä runsaammiksi. Saamme — usein 
sangen seikkaperäisiä — tietoja seurakunnan sielunpaimenista, tuomareista, 
kruununvoudeista ja ylöskantomiehistä, kuninkaallisista lahjoituksista ja 
läänityksistä sekä ennen kaikkea kruunun vaatimista moninaisista veroista. 
Nyt, jolloin pyritään viimeistenkin luonnonverojen rahaksi muuttamiseen 
ja yleensä verojärjestelmän yksinkertaisemmaksi saattamiseen, on huvittavaa 
verrata miten valtion talous alkuaikoina oli järjestetty siten, että jok- 
ikisestä elatustoimesta oli kruunulle maksettava luonnossa veroa. Kaikesta 
sadosta ja riistasta kruunun ylöskantomies vaati osansa. Kun vakinaisten 
kruununverojen lisäksi tuon tuostakin kannettiin ylimääräisiä ^apuveroja*^ 
ja ulostekoja monien ja pitkällisten sotien kustantamiseksi ja lisäksi vielä 
olr suoritettava tullimaksut sekä ulkomaan- että kotimaantuotteista, papiston 
kymmenykset y. m. y. m*, niin täytyy pikemmin ihmetellä, ettei kansa 



Historiallista kiijallisnutta. 14S 

tämän verotaakan alla kokonaan nl^intynyt, kuin että se^ alinomaa valitti 
hädänalaista tilaansa. Veroitusolojen kuvaus olisi epäilemättä, tullut vielä 
havainnollisemmaksi, jos eri veroesineiden arvo olisi mikäli mahdollista 
verrattu esim. viljatynnyrin tai nautayksikön samanaikuiseen arvoon. 

Pietarsaaren talonpojat olivat vanhimmista ajoista innokkaita meren- 
kulkijoita ja osasivat itse veistää aluksensa. Kaupanteko sekä maitse 
että meritse oli heidän tärkein elinkeinonsa. Mutta semmoinen ei laisin- 
kaan soveltunut hallituksen tarkoituksiin ja vallitsevan merkantilismin 
opinkappaleisiin, jonka mukaan kunkin »suutarin oli pysyttävä lestissään ** 
s. o. kunkin oli pysyttävä tarkasti omassa elinkeinossaan sekaantumatta 
muihin. Maalaisväestöltä kaupanharjoittaminen oli j ankarasti kielletty. 
Se kuului kaupunkilaisille, jotka kuitenkin nekin saivat.sitä harjoittaa vain 
tarkoin määrätyissä rajoissa. Ne vuotuiset vapaamarkkinat, jotka pietar- 
saarelaisille armossa oli myönnetty kirkonkylän hyvän sataman vuoksi» 
saivat Uudenkaarlepyyn porvarit vehkeilyillään siirretyiksi omaan kaupun- 
kiinsa. Onnettomien pietarsaarelaisten uudistuvat valitukset johtivat kui- 
tenkin lopuksi siihen tulokseen, että Kristiina kuningatar antoi luvan 
markkinoiden sijaan perustaa kaupungin. 

Kaupungin perustuskirja on kreivitär Ebba Brahen antama ja päi- 
vätty 27 p. lokak. 1652. Kaupungille antoi hän miehensä, kuuluisan 
sotamarskin Jakob de la Gardien, muistoksi nimen Jakobstad, Marski oli 
näet palkinnoksi sotapalveluksistaan saanut Pietarsaaren pitäjän kaikkine 
kruunu n veroineen läänitykseksi jo kuningas Kaarle IX:ltä. Suomen kie- 
lessä säilytti uusi kaupunki pitäjän nimen. Jo seuraavan vuoden lopussa 
oli 32 henkeä! ilmoittautunut pienen kaupungin porvareiksi ja samalla 
alkoi kaupungin rakentaminen. Suurella vauhdilla ei asutus kuitenkaan 
edistynyt. Siihen vaikuttivat ahtaat olosuhteet ja hallituksen kaikkea 
yritteliäisyyttä kahlehtiva kauppapolitiikki. Kaupungin porvaristo antoi 
itse V. 1693 sen lausunnon, ettei heidän kaupunkinsa voinut elättää 
enemmän kuin 90 porvaria. 

Jännittäviä ulkonaisia tapauksia ei historioitsijalla ole monta Pietar- 
saaren kaupungista kerrottavaa. Sen vaiheet ovat pääsuunnaltaan samat 
kuin muiden samoihin aikoihin syntyneiden pohjalaisten pikkukaupunkien. 
Niiden ponnistukset kuluivat pääasiallisesti yrityksiin saada rajoitettu 
kauppa- ja purjehdusoikeutensa laajennetuksi. Milloin kysymyksessä oli 
vapautuminen Tukholman kauppayliherruudesta olivat kaikki yksimielisiä, 
mutta niin pian kuin eri kaupunkien edut joutuivat ristiriitaan, syntyi 
naapurusten välillä kohta kiihkeä kilpailu, jossa ei vältetty katalampiakaan 
keinoja kilpailijan vahingoittamiseksi. Sangen ruma varjo lankeaa tässä 
suhteessa Pietarsaaren kilpailijaan Uuteenkaarlepyyhyn, joka suorastaan 
anoi kuninkaalta Pietarsaaren kaupunkioikeuksien peruuttamista. V. 1680 
saapuikin Pietarsaaren asukkaille käsky muuttaa pois kaupungistaan naapuri- 



144 Katsaus. 

kaupunkeihin, Uuteenkaarlepyyhyn, Kokkolaan Ja Ouluun, vaikka tätä 
uhkausta onneksi ei toteutettu. 

Alkuperäisenä syynä kilpailun vilpillisyyteen oli tietysti vallitseva 
hallintojärjestelmä, joka rikkiviisaudessaan kytki joHaisen toiminnan mää- 
rättyyn pilttuuseen kykenemättä kuitenkaan turvaamaan siioä jokaiselle 
toimeentuloansa. Vielä suuremmassa ahdinkotilassa kuin pikkuporvarit 
olivat vain talonpojat, jotka kulkivat vieläkin tiukemmassa talutusnuo* 
rassa. Tuntuu välistä melkein siltä kuin virallisten määräysten kiertäminen, 
Jota ahkerasti harjoiteltiin, olisi silloisissa tukalissa oloissa ollutkin ainoa 
toimeentulon mahdollisuus. Niin kaukana kuin merkantilismin oppi onkin 
sosialismista, tunkeutuu väkisinkin näitä kuvauksia lukiessa mieleen ajatus, 
että ylen määrin säännöttelevä valtionholhous jo kolmesataa vuotta sitten 
on osoittanut mahdottomuutensa. 

Kun ulkonaisista tapahtumista ei ole paljon kertomista — isoviha 
aikaansai tosin täydellisen mullistuksen tasoittaen kaupungin melkein 
maan tasalle ja karkoittaen asukkaat, mutta asiakirjat samalta ajalta ovat 
myöskin suurimmaksi osaksi joutuneet hukkaan — niin historioitsija on 
valinnut päätehtäväkseen yhteiskunnallisten olojen ja tapojen kuvauksen. 
Lukija ei kuitenkaan saa odottaa, että yhteiskunnallinenkaan ja yksityis- 
elämä pienessä syrjäisessä maaseutukaupungissa 1500- ja 1600-luvuilla 
tarjoaisi mitään loistavia taikka edeis nykyaikaiseen pikkukaupunkilais- 
elämään verrattavia puolia. Aatelisperheitä, jotka olisivat senaikaista 
loistoa ympärilleen levittäneet, ei ollut Pietarsaaressa ainoatakaan, eivätkä 
kauppa ja muut elinkeinotkaan olleet siksi kehittyneet, että niiden kautta 
olisi ennättänyt kertyä suuria rikkauksia, jotka olisivat tehneet muhkeam^ 
man elämäntavan mahdolliseksi. Historioitsijan on siis ollut tyytyminen 
«tupäässä pikkuporvariston yksitoikkoisen ja nykyisiin oloihin verraten 
puutteenalaisen elämän kuvaamiseen. Sitä suuremmaksi ansioksi on teki- 
jälle luettava, että hän pirteällä söderhjelmiläisellä kuvaamataidollaan 
saapi tämmöisetkin olot astumaan elävästi lukijan eteen ja hänen mie- 
lensä niihin* kiintymään. Näemme kaupungin porvarien parina ensi mies- 
polvena pysyvän kokonaan talonpoikaisella kannalla. Köyhyys, katovuo- 
det, nälänhätä, raskaat verot, sodat ja kaikkinainen sorto vaikuttivat, ettei 
sivistys päässyt paljon kohoamaan vielä 1600- ja 1700-luvunkaan alku- 
puolella. Varsinaista sääty eroitu sta tuskin oli olemassakaan. Papit ja 
pormestari nauttivat tosin jonkun verran enemmän arvoa kuin muut, 
mutta tavoiltaan eivät hekään olleet muita sanottavan hienompia. Päihty- 
minen, „haukkuminen'^ ja tappeleminen ei suinkaan ollut kaupungin viran- 
omaistenkaan seurustelutavoissa harvinaista. Lukuisia oikeusjuttuja kerro- 
taan sen johdosta syntyneen ja ^parempaa" sukupuoltakin syytetään 
monasti juoppoudesta ja tappelemisesta. Mutta sittenkin tuntuu kovin 
xinkaralta tekijän tuomio, kun hän tämän johdosta lausuu: „kaikki ahdisti- 



Historiallista kirjallisuute. 145 

vat toisiaan, kukaan ei välittänyt toisestaan, kaikki tunsivat toisensa asiat 
ja kieliminen sekä lähimäisensä panetteleminen oli ainoana huvituksena. *" 
Valitettavasti säilyvät näet riitaisuuden ja pahuuden jäljet helpommin 
jälkimaailmalle oikeudenasiakirjojen avulla, joilla harvoin on kerrottavana 
ihmisten hyvistä töistä ja avuliaisuudesta, joiden olemassaoloa silti ei 
ole oikeus epäillä. Lukuisat sen ajan syytteet huonosta elämästä ja 
ankarat tuomiot osoittavat toiselta puolen miten valppaasti ja tarmokkaasti 
koetettiin tapainturmelusta esfaä. Tapain suhteen silloinen katsantotapa 
olikin monessa suhteessa j^aljon ankarampi kuin nykyinen. Ei siinä 
kyllin että luvattomat rakkaussuhteet vedettiin säälimättä päivänvaloon 
ja oikeuteen, jopa että niistä saattoi seurata kuolemantuomiokin (jota 
tosin ei täytäntöön pantu), myöskin tanssiminen ja kortinpeluu leimattiin 
huonoksi elämäksi, josta tuomittiin sakkoa. Samalla valvottiin ankarasti 
kirkossakäyntiä ja lepopäivän pyhittämistä. Moni sai 1600-luvulla vetää 
sakkoa siitä, että oli laiminlyönyt kirkossakäynnin, saipa muuan istua 
kaksi päivää »kirstussa** semmoisesta rikoksesta, eikä siinä kelvannut 
puolustukseksi, että oli sattunut kirkkoaikana nukkumaan ja että vaimo 
oli unohtanut herättää. Työnteko kirkkoaikana katsottiin tietysti hirveäksi 
rikokseksi. Jopa joutuivat muutamat muijat syytteeseen semmoisestakin, 
että heidät oli kirkkoaikana nähty kadulla «juttelemassa ja juoruamassa ''. 
Mitenkähän pitkiä rikosluetteloja syntyisi, jos meidän päivinämme tällai- 
sista rikkomuksista kanteita nostettaisiin! 

Vielä mainittakoon yksi laji senaikuiselle käsityskannalle omituisia 
syytteitä rikoksista, jotka eivät olleetkaan niin helpolla kuin rahasakolla 
sovitettavat. Tarkoitan syytteitä loihtimisesta ja noituudesta. Pietar- 
saarenkin historia tietää kertoa useita tällaisia tapauksia, jotka tekevät 
lukijaan sitä kamalamman vaikutuksen kuin ne paljastavat aikakauden 
sivistyneidenkin taikauskon. Tavallisesti joutuivat naiset tämän taikaus- 
kon uhriksi. Ei tarvinnut muuta, kuin että joku akka suuttui naapuriinsa 
ja suutuksissaan lausui jonkun uhkaussanan ja että naapuri jonkun aikaa 
sen jälkeen sairastui, tai että hänen lehmälleen tai lampaalleen sattui 
jokin tapaturma, niin jo katsottiin todistetuksi, että edellinen oli harjoit- 
tanut loihtimista ja oli noita. Kokonaista kolme tuollaista „ noita-akkaa** 
on Pietarsaaressa tuomittu »roviolla poltettaviksi". 

Näitä tapauksia kuvatessaan, niin kuin hyvin monessa muussakin 
paikassa, antaa tri Söderhjelm asiakirjojen itsensä puhua mehevätä, voima- 
kasta kieltään. Yhdessä tapauksessa kuolemantuomio todellakin pantiin 
täytäntöön, 10 p. huhtik. 1675 sitten kuin syytetty viime hetkellä oli 
höpertynyt itse tunnustamaan käyneensä »paholaisen luona** samalla ilmi- 
antaen kaksi muuta naistuttavaansa, jotka hän sanoi tavanneensa samassa 
paikassa. Siitä seurasi tietysti uusi oikeudenkäynti näitä ilmiannettuja 
poloisia kohtaan. Raskauttavana asianhaarana toista vastaan todistettiin 

5 



146 Katsaus. 

oikeudessa, että hän oli «hymähtänyt'' kirkossa ja ^peittänyt kasvonsa 
puuhkaan, kun pappi oli kironnut noita-akkoja ja rukoillut Jumalan 
suojelusta Perkeleen juonia vastaan*. Syytetyn puolustus että hän „muis- 
teli vain kirkossa kuulleensa puhuttavan noita-akoista**, ei nyt tosin ollut 
aivan totuudenmukainen, sillä „noita-akka** oli tavallisena haukkuma- 
sanana Pietarsaaren „ rouvien** keskuudessa, mutta piti kuitenkin paik- 
kansa siihen nähden, että papit ne juuri oikein virkansa puolesta ajoivat 
näitä noituusjuttuja ja sen kautta ylläpiti \^ät kansan taikauskoa. Onneksi 
Turun hovioikeus oli valistuneemmalla kannalla, se kun purki tai lievensi 
alioikeuksien veriset tuomiot. Niin tapahtui m. m. kerran kun muuan 
vaimo oli tuomittu kuolemaan siitä, että hän oli »moittinut vuodensatoa**, 
joka on »Jumalan antama*'. 

Mitenpä Pietarsaaren asukkaat olisivatkaan sivistysmääräänsä kartutta- 
neet? Heti alussa perustettiin kaupunkiin kyllä »pedagogia**, mutta siinä 
annettu opetus oli aivan alkeellisinta laatua, kuri oli kelvoton ja useat 
opettajatkaan eivät näy olleen mitään »valoja** eikä tavoiltaankaan liioin 
esimerkiksi kelpaavia. Koulua ei sen vuoksi pidetty arvossa ja monet 
hankkivat lapsilleen yksityisopetusta jonkun lukutaitoisen »mestarin^ tai 
vaimoihmisen luona. Semmoinen ei tietysti kuitenkaan soveltunut ajan 
hallintojärjestelmään. Kun kerran oli asetettu virallinen opettaja ja hänelle 
määrätty maksettavaksi palkka, niin kaikki yksityisopetus oli kiellettyä ja 
kiellon rikkomisesta sakotettiin sekä opettajaa että vanhempia. Se oli 
sen ajan koulupakkoa. 

Pietarsaaren historian jouluksi ilmestynyt ensimäinen osa päättyy 
isollavihalla ja Uudenkaupungin rauhanteolla. Jatko lupaa paisua aina- 
kin yhtä laajaksi. 

Toivon edelläesitettyjen lyheiden viittausten teoksen sisällykseen 
kehoittavan lukijaa itse lähemmin tutustumaan siihen. Teoksen ulkoasu 
on arvokas, melkeinpä muhkea. Jokainen luku alkaa ja loppuu tyylik- 
käällä vignetillä, tekstin väliin on siroitettu jäljennöksiä useimpien kaupun- 
gin viranomaisten omakätisistä nimikirjoituksista, kuvia pitäjän vanhasta 
kirkosta y. m. sekä kaupungin asemaa ja tiluksia esittävä kartta v:lta 
1693. Myöskin huolellinen korrehluuri vahvistaa teoksen läpeensä arvo- 
kasta vaikutusta. Pietarsaarelaiset ovat onniteltavat sen johdosta, että 
ovat saaneet näin arvokkaan muistomerkin pystytetyksi esi-isiensä muistolle. 

On ilahduttavaa, että tri Alma Söderhjelm, jonka aikaisemmat tutki- 
mukset menestyksellä ovat liikkuneet Ranskan vallankumouksen sivistys- 
historian alalla, on täten antautunut kotimaan historian tutkimiseen, joka 
ennen kaikkea kaipaa juuri kotimaisten tutkijoiden tunnollista, uhrautuvaa 
ja harrasta työtä. Sen karu työmaa ei tosin tarjoa yhtä viehättäviä tai 
maailmaamullistavia aiheita kuin suurten sivistyskeskuksien ajanvaiheet, 
eikä se voi raatajataan maailmanmaineella palkita, mutta se suopi sen 



Kasviopilli3ta kirjallisuutta. 147 

sijaan hänen mielelleen sen paljon kallisarvoisemman tyydytyksen, että 
on palvellut tiedettään juuri sillä alalla, jolla vieras vaivoin olisi toi- 
meen tullut ja samalla tehnyt palveluksen isänmaallensa. 

T. H. 



Easviopillista kiijalliBUUtta. 

K. E. Kivirikko, Koulun kasvioppi, Porvoo 1907. Wemer Söderström Osake- 
yhtiö. 274 siv. 8:0. Hinta 6: 50. 

Kolmekymmentä vuotta on suomenkielisissä lyseoissamme kasvi- 
tieteen oppikirjana käytetty A. J. Melan Kasvioppia (ensi painos ilmestyi 
1877). Kun nyt uusi tulokas tahtoo syrjäyttää tuon monivuotisen palvelijan, 
lankeaa luonnostaan, että molempia vertaa toisiinsa. Koolleen ovat ne 
jokseenkin samanveroiset, Melan oppikirja kun käsittää 308, Kivirikon 269 
sivua tekstiä, ja tulee yhtäläisyys sitäkin suuremmaksi, kun Melan oppi- 
kirjasta laskee pois muinaismaailman kasvistoa ja kasvimaantiedettä esittä- 
vät luvut (27 sivua), joita seikkoja Kivirikko — vahinko kyllä — ei 
erikseen koskettele. « 

Kuvia on Melalla luvultaan enemmänkin kuin Kivirikolla, nimittäin 
695 — Kivirikko ilmoittaa niitä kirjassaan olevan 400; jonka lisäksi 
tulee 30 hienoa väritaulua; muutamat Kivirikon kuvista ovat Suomesta- 
kin saatuja. Kuvitus on yleensä hyvää. 

Suuri on kuitenkin erilaisuus kysymyksessä olevain oppikirjain 
sisällyksessä. Mela esittää ensin lyhyissä, kaavamaisissa lauseissa siemen- 
kasvien ulkomuodon pannen pääpainon niiden eri termien esille saami- 
selle, jotka kasviota käyttäessä, kasveja tutkiessa ovat välttämättömiä, 
osien toimintaan ei hän tässä puutu. Kivirikollakin on alussa johdatus 
siemenkasvien tuntemiseen, mutta on tämä paisunut Melan oppikirjan 
vastaavaa osaa yli kaksin verroin laajemmaksi, koska tekijä jo tässä 
paitsi kasvien eri osien rakennetta ja eri muotojen nimittelyä esittää 
osien tarkoitusta, suorittaa lukuisia kokeita tämän osoittamiseksi, huo- 
mauttaa yhtejrttä rakenteen ja toiminnan välillä j. n. e. Täten tulee 
tämä ensimäinen osa käsittelemään osittain samoja asioita kuin kol- 
mas: Kasvien rakenteesta ja elämästä, jossa eri kasviosien rakenne 
ja toiminta rinnakkain esitetään, ei kuten Melan kasviopissa, jossa on 
omistettu erityiset, tosin varsin lyhyet, luvut näille osille kasvioppia. 
Yleensä saa juuri rakenne- ja toimintaoppi Kivirikolla paljon tärkeämmän 
aseman kuin Melalla (89 sivua jälkimäisen 51 sivua vastaan), ja varsin- 
kin, jos toteutuisi tekijän edellytys, että kaikkiin kouluihin hankittaisiin 
mikroskooppi — ja sitä kirjan ohella myös käytettäisiin — olisi kasvi- 



148 Katsaus. 

opin opetuksessa suuri edistysaskel tehty. — Myönnettävä on, että nämä 
luvut — kuten koko kirjakin — ovat hyvin mieltä kiinnittävästi kirjoi- 
tetut; se seuraus tuosta ulko-osien nimittelyn» rakenteen ja toiminnan yhdis- 
tämisestä kuitenkin on, että ensin mainittu jää koko joukon sekavammaksi 
kuin Melalla, mikä niillä alhaisilla asteilla, joilla se luetaan, sen kautta 
tuottaa vielä enemmän vahinkoa, etteivät oppilaat saa kasvien tutkimi- 
sessa tarvittavaa sanavarastoaan varmaksi. Muutamissa kohdin on ehkä 
turhanpäitenkin sekavuutta saavutettu käsittelemällä osia huonossa järjestyk- 
sessä, niinpä esim. kun ensin selitetään erilaisia kukkamuotoja, sitten 
teriö, kukkapohjus, kukkakaava, kukinto, emiö. Hedelmien jaoitus on 
myös epäselvempi kuin Melalla, jolla myös esim. lehden ja emiön termi- 
nologia on täydellisempi. 

Suurimman osan kumpaakin oppikirjaa muodostaa kasvikunnan jär- 
jestön käsittely, nykyään elävien kasvimuotojen esittely. Tässäkin suh- 
teessa ovat eroavaisuudet suuret. Epäilemättä on jokaisella Melan oppi- 
kirjaa lukeneella pysyvimpänä, eikä suinkaan hauskana, muistona sen 
lukuisat kukkakaavat, joita annetaan mitä harvinaisimmista suomalaisista 
kasveista ja jotka ymmärtämättömän opettajan käsissä voivat muuttua 
todelliseksi ihmisrääkkäykseksi. Kivirikko on, hyvä kyllä, jättänyt nuo 
kaavat kokonaan pois. Mela esittää kasvit kahden järjestelmän mukaan, 
ensin Linnan ja sitten luonnollisen. Tarkasti luokkiin ja lahkoihin 
ryhmitetään ne edellisessä, kaaret, alikaaret, luokat, jaksoi, alijaksot 
luetellaan uskollisesti jälkimäisessä. Kaikki suomalaiset siemenkasvi- ja 
sanikkaisheimot, pienimmätkin, saavat oman käsittelynsä, ja muissakin 
itiökasveissa on järjestöllinen jaoittelu pitkälle menevä. Tässäkin on Kivi- 
rikon kirja onnistuneempi; Linnen järjestelmän lahkot ja vähäpätöiset 
suomalaiset siemenkasviheimot ovat jätetyt kokonaan pois, ja itiökasveissa 
el lahkoja pienemmille ryhmille latinalaisia nimiä anneta. Ehkä liiaksi- 
kin on jälkimäisiä karsittu, niinpä ei maksasammalia ensinkään mainita, 
samoin ei sinileviä. 

Käsittelemistään siemenkasviheimoista ja itiökasviryhmistä esittää 
Kivirikko ensiksi tarkasti jonkun mallikasvin, jossa mukautuminen kasvu- 
paikkaan, kasvullisten osien rakenteen yhteys niiden tarkoituksen kanssa, 
syyt rakenteen omituisuuksiin hauskasti selitetään. Kukkakasvien kukka- 
osien suhde kasvin leviämiseen, pölyytys, siitepölyn ja siementen leviämi- 
nen tulevat myös tarkkaan käsitellyiksi. Muutkin tavallisimmat suoma- 
laiset kasvit mainitaan, etenkin viljellyt, jotka viimeksimainitut ulkomai- 
sista tietysti tulevat etupäässä selitetyiksi. Omituista kyllä, ei huuli- 
kukkaisista, kanervakasveista, kohokeista mitään hyötykasveja mainita. — 
Maisemakuvaukset ovat mainittavat kirjan ansiona, samoin ne esitykset, 
joissa selitetään eri kasviryhmien — esim. sammalten, levien, ylempäin 
sienien, bakteerien, jäkäläin — merkitystä luonnon taloudessa, sekä käy- 



Kasviopillista kiijallisuutta. 149 

tännöllistenkin seikkain — vuoroviljelyksen, hedelmäpuiden jalostuksen — 
koskettelu. 

Yleisvaikutuksena Kivirikon oppikirjasta on mainittava, että se on 
hauskasti, sujuvalla kielellä kirjoitettu ja epäilemättä tulee edistämään 
oppilaiden harrastusta kasvitieteeseen. Useat kokeet, alituinen syiden 
selittely lisäävät kirjan viehätystä, ja aineesta innostuneita oppilaita tule- 
vat varmaankin miellyttämään ne monet kysymykset, joita tuhka tiheään 
esiytyy. 

Kuitenkin on kirjaa vastaan muistutuksiakin tehtävä. Ehkäpä on 
kirjoittajan hyvä kertomiskyky houkutellut häntä paikoitellen käyttämään 
liiankin paljon sanoja, tarpeettomia vertauksia — parikin kertaa sanotaan 
kasviaiheesta, että se siemenkuoren sisässä makaa kuin lapsi kehdossaan — 
ja lapsellisia Icäänteitä. Ikävämpi on, että tuntuu siltä kuin viimeinen 
silitys olisi poissa. Todistaakseni tämän mainitsen eräitä seikkoja. Paino- 
virheitä on paljon, nimissäkin, esim. suopursa (pro suopursu), siv. 26, 
kehräsannio (pro kehräsaunio), siv. 66, Curcirbita (pro Cucurbita), siv. 
71, Stachus (pro Stachys), siv. 84, fagoyrym (pro fagopyrum), siv. 145. 
Samalla sivulla saa nähdä muodot kehänalainen ja kehän alainen. Pilku- 
tus on paikoitellen sangen epäjohdonmukaista. Kuvissa esiytyy usein 
kirjaimia, joita ei selitetä, mikä tiedonhaluiselle oppilaalle tietysti on 
kiusallista. Kuvat eivät ole numeroidut, joten ei aina ole helppo löytää, 
mitä kuvaa tekijä selittelee. Lopussa olevasta oppikirjan toisen osan 
nimien luettelosta puuttuu koko joukko sellaisia, joita tässä todella esiytyy. 

Kielenkin suhteen on eräitä muistutuksia, tehtävä. Melkein säännölli- 
sesti käytetään virheellisiä monikon partitivimuotoja: koria, sipulia, lajia, 
nuppia, kasvia, luottia. Toiselta puolen taas näkee esim. terämäisijä, 
pro terämäisiä. Usein esiytyy lauseita muodossa: „kaksi ovat** ja mel- 
kein aina ovat lehdet piikeillä varustetut, suomuilla peitetyt, pro piikkiset, 
suomujen peittämät. Kielivirheiksi tuomitsisi ainakin minun korvani lau- 
seet: niiden täytyy hankkia kaiken ravinnon; mitkä voimat saavat aikaan 

eivät ole vielä tarkoin tunnettuja; ontelo, jossa iso sirkkalehti 

imee ravintoa; joka kantaa kymmenkunta lehteä; suuremmat ehytlaitaiset 
lehdet, kuin millään muulla kasvilla; siitoslehdet ovat asettuneet ylä- 
huulen alla. 

Osaksi painovirheiden osaksi huomaamattomuuden laskuun kai saa 
lukea sen, että siv. 116 puhutaan verhosta venhon asemasta, siv. 219 
helttasienien kielistä helttojen asemasta, tai siv. 265 yksinkertaisten 
kasvien putkilojänteistä, kun tarkoitetaan yksisirkkaisten putkilojänteitä. 
Parissakin kohdin sanotaan juurihaaroja haarajuuriksi (siv. 5, 50). 

Muutaman asiallisenkin muistutuksen esittäisin lopuksi. Siv. 74 väite- 
tään ratamon teriötä huulimaiseksi, nimitys vesikaasu vesihöyrylle ei liene 
kemian tutkijain mieleen, katajan epähedelmää sanotaan siv. 192 milloin luu- 



1 50 Katsaus. 

marjamaiseksi, milloin marjamaiseksi. Nila-käsite on epäselvästi esitetty, 
milloin nimitetään nilaksi putkilojänteen ulko-osaa (siv. 262), milloin sano- 
taan, että nila ympäröi putkilojännettä (siv. 261,262). Sivulla 197 oleva 
vertaus siemenkasvien ja sanikkaisten lisäytymiselinten välillä olisi huoletta 
saanut jäädä pois, siinä kun verrataan toisiinsa sellaisia osia (siemen- 
kasvien siitepölyhiukkasia ja sanikkaisten siittiöitä, edellisten siemenaihetta 
ja jälkimäisten munasolua j. n. e.), jotka eivät vastaa toisiaan. Jos 
oppilas todella saa päähänsä nuo vastaavaisuudet, jota muuten epäilen, 
on siitä hänelle vain vahinkoa yrittäessään oppia todellisia homologioja. 
Samoin ei mielestäni ole onnistunut vertaus siemenkasvien hedelmän ja 
helttasienien itiöemän välillä. Bakteerien jaoituksessa sivulla 230 on 
varmaan jotain jäänyt pois, muuten ei toinen kappale olisi niin epäselvä. 
Sammalten »juuririhmoja** (siv. 202) on ennen sanottu hapsiju uriksi, 
mikä nimitys mielestäni on sopivampi. 

Muistutuksieni luettelo on ehkä venynyt ansaitsemattoman pitkäksi 
siihen lyhyeen lausuntoon nähden, johon yhdistin mielipiteeni kirjan 
ansioista. Juuri jälkimäisten kieltämätön suuruus on ollut syynä tähän. 
Kun kirja, mikä on varsin luonnollista, on Melan oppikirjaan nähden 
ehdottomasti etusijalle pantava, tulee se epäilemättä pian lyseoittemme 
yksinomaiseksi; silloin on uusi painos piankin tarpeen, ja ehkäpä on 

tällöin huomautuksistani jotain hyötyä. 

A. j. s. 



UskonnolliBta kiijallisuutta. 

Lauri Ingman, Konfirmatstoni eli ripUlepääseminen. Helsinki I907. Kansa. 
59 siv. 8:0. Hinta i: — . 

Tohtori Ingmanin kirjanen on suurtakin huomiota ansaitseva. Kysy- 
mys, jota se käsittelee, ei tosin ole uusi eikä ennen keskustelematon. 
Puhumattakaan siitä, että se on ollut hiljaisen ja vakavan ajattelun ja 
mielipiteidenvaihdon alaisena yksityisten kesken, on se myöskin ollut 
esillä pappeinkokouksissa. Mutta julkisen keskustelun alaiseksi ja suuren 
yleisön eteen tuo sen vasta ilmoitettavanamme oleva kirjanen. 

Harvoinhan ne mitkään uudistusehdoitukset aivan liian aikaiseen 
tulevat ja varsinkin konfirmatsionikysymyksestä voinee sanoa, että se 
kipeästi kaipaa ratkaisua, joka vastaa ajan vaatimuksia. Tällä ei suin- 
kaan ole sanottu sitä, että kirkon tulisi ohjeekseen asettaa sille mahdolli- 
sesti vieraat vaatimukset. Kirkon konfirmatsionipraksis ei nykyisellä 
kannallaan vastaa syventynyttä evankelista uskonkäsitystä ja tekee varsin 
huonon palveluksen sille itselleenkin, se kun on omiansa, kuten ehtoollis- 



Uskonnollista kirjallisuutta. 151 



pakkokin, tekemään tämän personallista uskonnollisuutta vaativan toimituk- 
sen kirkolliseksi, vieläpä yhteiskunnalliseksi kaavaksi. Nykyinen käytäntö 
silmien edessä on turhaa puhua, ettei koniirmatsioni suorastansa edistä 
uskonnollista epätotuutta ja nuorisossa masenna alkavia yksilöllisiä pyr- 
kimyksiä itsenäisen uskonnollisen vakaumuksen muodostamiseen, sillä se 
vapaus, joka tässä on olemassa, on käytännön kannalta katsoen vain 
näennäinen. Ja jos asia otetaan oikein vakavalta kannalta, niin ei liene 
väärin sanoa, että kirkko konfirmatsionilla sen nykyisessä muodossa repii 
alas sitä, mitä se tahtoisi rakentaa. Vielä lisäksi tämä tapahtuu siinä 
ikäpolvessa, jossa pohja olisi laskettava sille elämänkäsitykselle, jota 
kirkko itse tahtoo palvella. Jos konfirmatsionissa nuori kansa vaaditaan 
tilille ja siltä täyttä selvyyttä ja melkeinpä vankkumatonta varmuutta 
yhdellä haavaa seikoista, joihin usein kypsynytkään ja varttuneen iän 
uskonnollinen kokemus ei ole jaksanut itseänsä kilvoitella, niin tokkopa 
vailla aihetta ja oikeutustakin lie syytös siitä armottomuudesta, jolla kon- 
iirmatsionilupauksiin vetoaminen useinkin tapahtuu. Jos empiirinen kirkko 
ensi kädessä tahtoo olla kasvatuslaitos, niin on sanottava, että se ainakin 
tässä kohden on varsin vähän pedagoginen. 

Tohtori Ingmanin kirjan tarkoituksena on tuoda esille nämä epä- 
kohdat ja on hänen loppuvaatimuksensa se, että kirkon koniirmatsioni- 
menettely on olennaisimmalta osaltaan uudistettava. Hänen positiivinen 
ehdoituksensa on seuraava: konfirmatsioniopetus on säilytettävä, mutta 
siihen onkin pääpaino pantava ja se saatava enemmän tarkoitustaan vastaa- 
vaksi. Se, joka on lukenut piispain synodaalikertomukset, tietää kuinka 
perusteltu vaatimus tämä on. Varsinainen konfirmatsionitoimitus on 
muodostettava rippikouluopetuksen lopettajaistilaisuudeksi, se on oleva 
seurakunnallinen juhla ilman konfirmeerattavien lupauksia ja uskon- 
tunnustusta. Tähän lopettajaisjuhlaan ei ole liitettävä konfirmandien ensi- 
mäistä ehtoollisella käyntiä, vaan on se jätettävä myöhemmin tapahtuvaksi, 
kunkin yksityisen henkilökohtaisesta ilmoituksesta riippuvaksi. 

Ytimenä tässä uudistusehdoituksessa on kunnioitus personallisuutta 
kohtaan ja siitä johtuva pyrkimys saada kirkollisen elämän muodot sellai- 
siksi, että ne todella palvelevat yksilöllisen uskonnollisen elämän tarpeita 
ja kasvattavat personallisesti omistetun totuuden arvon oivaltamiseen ja 
sen etsimiseen. Kasvatuksellinen näkökanta on ehdoituksen kannattajana, 
mutta juuri sitä ei käytännössä oleva konfirmatsionimenettely t äy si- 
ika i syy sjulistuksineen palvele. 

Tohtori Ingmanin kirjanen, joskin alkuaan onkin kirjoitettu syno- 
daalikokousta varten, ansaitsee tulla luetuksi maallikkopiireissäkin. 

u H. 



1 52 Katsaus. 



Tietoja eri aloilta. 



Poimintoja ullcomaisesta ailfakausklrjallisuudesta. 

Nykyaikaisesta Venäjän kiijallisnndesta. 

^Mercure de Franceen tammikuun numerossa on Z. Hipprjs jul- 
kaissut muutamia mietteitä meidän aikamme venäläisestä kirjallisuudesta. 
Hän huomauttaa ensin, kuinka vaikea on saada selvää kuvaa sen nykyi- 
sestä sekavasta tilasta ja kuinka Venäjällä oikeastaan puuttuu kirjallista 
koulutusta ja kirjallisia traditsioneja, eräistä yksinäisistä »mestareista" — 
Pushkinista, Dostojevskista ja Tolstoista — huolimatta. Sen ymmärrämme 
— jatkaa hän — , jos tunnemme millaisissa oloissa Venäjän kirjallisuus 
on syntynyt ja kasvanut. Koko henkinen elämä on ollut tässä maassa 
aina niin riippuvainen yhteiskunnallisesta ja valtiollisesta elämästä, että 
vielä meidän päivinämme ovat tiede ja taide saaneet kärsiä musertavaa 
sortoa poliitiselta taholta. On pelätty henkistä yhteenliittymistä ja koe- 
tettu kaikin mokomin hajoittaa ^syyllisiä** erilleen. Vaikuttavimpia kir- 
jailijoita on vainottu, jopa usein ajettu maanpakoonkin. Ei jätetty rau- 
haan edes viatonta Pushkinia eikä sentimentaalista ja kosmopoliitista Tur- 
genjevia. Kun henkilöt eivät halua sekaantua politiikkiin, niin poli- 
tiikki pyrkii sekaantumaan heidän asioihinsa, aavistaen että jokaisessa 
taiteellisessa tai tieteellisessä ajatuksessa saattaa piillä itu yhteiskunnalli- 
seen liikkeeseen. 

Ensimäinen yritys nykyisten kirjailijain yhteenliittymiseksi tapahtui 
noin V. 1895. V. 1898 syntyi aikakauslehti MV /^^«j^/z;ö (Taiteen maailma, 
lakkasi v. 1904), jonka ympärille ryhmittyivät kaikki uuteen pyrkivät ja tais- 
televat ainekset Venäjän taiteessa ja kirjallisuudessa. Toimittajien joukossa 
tavattiin m. m. runoilijat Balmont, Brjussov, Sologub, jotka v. 1903 perusti- 
vat oman aikakauslehden Vesy (Vaaka), ja suorasanaiset kirjailijat Rosa- 
nov, Mereshkovski, Minskij, jotka harrastivat varsinkin uskonnollisia ja 
filosofisia kysymyksiä. Nämä etsijät ja kapinoitsijat, joita on usein syy- 
tetty vain ranskalaisten «symbolistien" ja „ dekadenttien" jäljittelijöiksi, 
puhuivat vapaasta taiteesta, vihasivat edelläkävijäinsä realismia ja morali- 
seeramista, osoittivat mitä syvintä välinpitämättömyyttä poliitisia aineita koh- 



Nykyaikaisesta Venäjän kirjallisuudesta. 153 

taan ja saarnasivat oppia „taide taiteen vuoksi** liioitteluun asti. Siitä syystä 
leimasi yleisö heidät vanhoillisiksi, vaarattomiksi. He saivat jatkaa poliisi- 
vallalta rauhassa toimintaansa. Ja heidän menestyksensä sai jäljittelijöitä. 
Heidän joukossaan ei kuitenkaan ollut yhtään Dostojevskin tai Tolstoin 
veroista yksinseisovaa neroa. Hengeltään he tosin olivat individualisteja, 
mutta esiintyivät ulospäin verraten suljettuna ryhmänä, edustaen Europan 
taiteellista kultuuria Venäjällä. 

Usein on mainittu Tshehovia ja Gorkia huomattavimmiksi venäläi- 
siksi kirjailijoiksi meidän aikanamme. Mahdollista, että he ovatkin. Mutta 
he ovat kuitenkin pikemmin menneen ajan edustajia, „isoleerattuja yksi- 
löitä*. Heidän kykynsä on vielä liian yksinomaisesti luonnon lahja, 
varsinkin Gorkin, jonka kirjailijakyky perustuu kansanmiehen tiedotto- 
maan ja sokeaan voimaan. Viime vuosien tapahtumain ja sivistyneiden 
piirien vaikutus on alkanut kuluttaa sitä hänestä pois; kirjailijana ei 
Gorki tätä nykyä ole enää muuta kuin keskinkertainen sosialisti ja men- 
nyt taiteilija. Mitä taas tulee Tshehoviin, tuohon syvään ja herkkään 
taiteilijaan, joka käytti niin ihmeen hienoa ja pientä piirrintä, ettei sen 
merkkejä voi eroittaa kaukaa, niin hän pysyi kuolemaansa asti liian pal- 
jon omana itsenään ja liian venäläisenä, jotta muu Europpa olisi voinut 
ymmärtää hänen taidettaan ja nauttia siitä. 

Tällä hetkellä saattaaa tarkka silmä huomata Venäjän sekasortoisessa 
kirjallisuudessa kaksi päävirtausta: toinen on yhteiskunnallinen tendenssi- 
kirjallisuus, jolla ei ole paljonkaan tekemistä tositaiteen kanssa ja joka 
on muuttunut vallankumouskirjallisuudeksi; toinen, symbolistinen kirjalli- 
suus, taas on kehittynyt omaa rataansa, muodostunut ja haaraantunut. 
Sen edustajat ovat melkein kaikki pysyneet uskollisina perusaatteelleen 
säilyttää kiinteä yhteys länsi-Europan kirjallisuuden kanssa; mutta sen- 
sijaan 'kuin eräät heistä ovat kulkeneet edelleen puhtaan taiteen polkua, 
ovat toiset päätyneet epävakaisen mystisismin läpi uskonnolliseen elämän- 
katsomukseen. Useat entisistä symbolisteista ovat julistaneet yksilöllisyy- 
den, melkeinpä „minän^^ palveluksen, taiteelliseksi periaatteekseen. Sem- 
moinen on F. Sologub, vähän kuiva runoilija, mutta verraton ja hur- 
maava „minän** ihannoija. Hän on astunut liukkaalle ja petolliselle tielle 
kohti barbarisia tunnearvoja, mutta pysytellyt erillään sekasotkuisesta 
mystikkojen piiristä, yksin, kylmänä, tummana, syvänä ja omalla taval- 
laan epäluonnollisena. Valerij Brjussov, ennestään tunnettu symbolisti. 



154 Katsaus. 

on pikkusten mystikkofllosofien julkinen vihamies vastustaessaan barbari- 
suutta sen kaikissa muodoissa. Hänen runoutensa on värikästä, kimal- 
televaa, terävää ja kovaa, joskus kylmää, mutta kylmää kuin metalli ja 
aina soivaa. Hänen taideperiaatteensa käsittää, taiteen kaikessa laajuu- 
dessaan, sen liittymyksen elämään ja yleismaailmalliseen kultuuriin, ulottu- 
misen ihmishengen ja olioiden sielun tummiin syvyyksiin, olematta silti 
koskaan heikkoa, epämääräistä tai haihattelevaa. Tämän selkeän ja var- 
man taidekäsityksen vuoksi ovat nuoret mystikot tahtoneet leimata hänet 
nparnassolaiseksi*' ja »akatemikoksi** muka siten häntä halventaakseen. Ja 
yhtämittaa jatkuu pietarilaisesta mystikkojen leiristä sissisota häntä ja hä- 
nen toimittamansa Vesyn ympärille kokoontunutta moskpvalaista runoilija- 
ryhmää vastaan, joka koettaa ylläpitää yleiseuroppalaisia taideihan teitä ja 
vaatii hiljaista, vakavaa työtä. 

Toiselta puolen on noissa mystikoissa — Tshulkovissa, Blockissa, 
Remisovissa, V. Ivanovissa y. m. — , jotka puhuvat hämäriä sanoja tai- 
teesta, vaistomaista pyrkimystä uuteen, aavistuttavaan, vaikka heidän „filo- 
sofiset järjestelmänsä" ja „esteetiset teoriansa** monasti kuulostavat lap- 
sellisilta ja liian vaateliailta. Ajan sekavissa pyörteissä on moni oiva 
kyky joutunut näiden suurisanaisten suupalttien uhriksi. Niin esim. on käy- 
nyt Aleksander Blockille, mystillisen neidon ritarille, joka on menettänyt pal- 
jon matkiessaan kuuliaisesti „ johtajien** tyhjiä lauseparsia »anarkistisesta 
mystillisyydestä**, huomaamatta heidän sanojensa järjettömyyttä. Niin 
näyttää käyvän myös monelle kirjailijalle, joka kuului ennen Gorkin pii- 
riin. Leonid Andrejev, joka kirjailijakykynsä puolesta hyvin vetää ver- 
toja Gorkille, on hänkin jonkun aikaa häilynyt sosialistisen positiivisuu- 
den ja symbolistien esteetisyyden välillä. Hänen rikkaat luonnonlahjansa 
ovat pikemmin vaistomaista kuin tietoista laatua ja hänen taiteelliset 
probleminsa ovat usein liian syviä hänen filosofiselle konseptsionilleen, 
jonka kehitys on jäänyt kesken. Näihin asti hän on vielä jaksanut välttää 
Gorkin kohtalon ja pysyä taiteilijana. Mutta on merkkejä, jotka viittaa- 
vat hänen hiljoilleen lähestyvän matalasieluisia mystikolta. Hänen draa- 
mansa »Ihmisen elämä^ on arveluttava oire hänen dekadenssistaan. 

Se sumu, joka ympäröi meidän aikanamme Venäjän kirjallisuutta, 
ulottuu yli venäläisen elämän kokonaisuudessaan. Mutta se on kerran 
hälvenevä, ja silloin suurten esi-isien henget heräävät heidän jälkeläisissään. 



Oikea Shakespeare. 155 



Oikea ShakespeareP 

Onko Shakespeare hänen nimissään julkaistujen näytelmien kirjoit- 
taja? Tämä kysymys ei näytä jättävän vieläkään mieliä rauhaan, vaikka 
Bacon-myytti on rauennut omaan mahdottomuuteensa ja Shakespearen 
olisi luuUut jo kaikiksi ajoiksi vakaantuneen niihin kirjailijaoikeuksiinsa, 
jotka hänelle historiallinen perinnäistieto ja lukemattomat tunnolliset tut- 
kijat ovat taanneet Viime vuonna nousi Saksassa Karl Bleibtreu jär-. 
k3rttämään näitä totuuksia ja rakentamaan uuden uutukaisen hypoteesin: 
että muka tuo maailman kuulu näytelmäkirjailija olisikin ollut kreiin 
Roger Rutland (1576 — 161 2). Hän muka sopii siihen virkaan hyvin, kun 
oli »Paduan ylioppilas», Italian tarkka tuntija, juristi, valtiomies, sotilas, 
teatterinystävä y. m., kuten Bleibtreun lentävästä lentokirjasta »Der wahre 
Shakespeare» (Oikea Shakespeare) ja kohta sen jälkeen ilmestyneestä 
tutkimuksen tapaisesta julkaisusta »Die LOsung der Shakespeare-Frage» 
(Shakespeare-kysymyksen ratkaisu) saamme lukea. Shakespeare parka 
kärsii tässä saksalaisen runoilijan teoksessa kovan kohtelun: hän on pahan- 
päiväinen nä)rttelijä, juoppo, rivouksien laskettelija, koronkiskuri, sivisty- 
mätön ja konnamainen ihminen. Kirjailija Otto Julius Bierbaum, joka 
ilmoittaa nämä teokset »Morgen»issa (n:o 17, 4 — X — 1907), kehuu Bleib- 
treuta vankaksi tietoniekaksi, itsenäiseksi ajattelijaksi ja runoilijaksi, jolla 
on voimakas temperamentti. »Hän ei katso oikeaan, ei vasempaan, puskee 
aina suoraan eteenpäin, vaikkapa se sitten menisi päin seiniä», näin 
päättää selontekonsa teoksen saksalainen ilmoittaja. 

Tämä hypoteesi ei olekaan Bleibtreim keksimä, vaan sen on ensinnä 
laskenut liikkeelle Peter A/vor teoksesaan »Das neue Shakespeare-Evan- 
gelium» (Uusi Sh.-evankeliumi). Siinä asetetaan ehdolle kaksikin hen- 
kilöä, jotka muka ovat shakespeareläisten teosten luojat, nim. runoiljan 
ystävä ja suosija kreivi Southampton ja kreivi Roger Rutland, runoilija 
Philip 5idneyn vävypoika. Toinen heistä on — niin väittää Alvor — 
kirjoittanut komediat ja toinen tragediat, jotka nyt kulkevat Shakespearen 
nimissä. Ne perusteet, joihin tämä väite nojaa, ovat kuitenkin kovin 
naiivit ja siksi heikot, että koko tällä otaksumalla varsinaisten Shake- 
spearen tuntijain silmissä on vain eriskummaisuuden arvo (»Das liter. 
Echo» n:o 8, 15. 1. 1908). 



156 Katsaus. 



Suomi ulkomailla. 



— Unkarilainen aikakauskirja ^Magyar ipamiuviszet^ (»Unkarin 
taideteollisuus'', 11 :s vuosikerta, ilmestyy vuosittain 6 vihkona suuressa 
komeassa koossa) on omistanut tämän vuoden melkein koko l:sen vih- 
konsa (43 suurta sivua) suomalaiselle taiteelle ja taideteollisuudelle. Vihko 
sisältää kaksi kirjoitusta, joista edellisen nimeltään „A finnek*' (suoma- 
laiset) on kirjoittanut suomalaisten harras ystävä toht. Lippich (Koronghi 
LiPPiCH Elek). Kirjoitus kokee antaa muutamin nopein piirtein yleis- 
kuvauksen suomalaisten henkisten rientojen koko historiasta aina Portha- 
nista nykyaikaan asti sekä täten todistaa, että suomalainen kultuuri ansait- ' 
see unkarilaisten huomiota, että Suomi ansaitsee sijan Europan sivistys- 
kansojen joukossa ja että sen katoaminen olisi inhimilliselle kultuurille 
valitettava tappio. Esitys ei tietenkään ole tyhjentävä eikä yksityiskohtai- 
sista erehdyksistä vapaa, mutta erittäin myötätuntoinen. 

Seuraavin sanoin tahtoo tekijä kuvata suomalaisen taiteen yleistä luon- 
netta: »Jonkinlainen ikivanha viehätys ja neitsyeellinen voima muotojen luo- 
misessa . . . synteetinen maalaus . . . tyylillinen yksinkertaisuus . . . uudet ja 
kiihoittavat ilmaisuenergiat . . . jonkinlainen raskasmielisyys . . ., synkät tun- 
nelmat ja kuitenkin tuntemusten monumentaalinen kohoaminen . . . ilmakehän 
värejä neutraliseeraava harso . . . plastiikkaa antavien voimakkaiden valaistus- 
ten sijasta vakava, yhtenäinen, hämärtävä puolivalo . . . harvasanainen, mutta 
painokas puhe . . . rauha, joka ei ole nukkumista, vaan hillittyjen voi- 
mien mahtia . . . Kalevalan fantastista suuruutta . . . ikivanhojen ainesten 
tunnelmaan leijaileva mielikuvitus . . . asian olentoa ilmaisevien suurten 
muotojen ylhäistietoinen hallitseva valta ja koloriitin abstraktisuus . . . 
Heidän taiteensa ei rajoitu 'väriarvoilla' leikkimiseen eikä illustratiivi- 
seen muodonpalvelukseen . . . tekniikka ei heillä milloinkaan ole pää- 
määränä, vaan aina keinona . . . heidän näkemyksensä ei ole harjaantu- 
neen silmän, vaan sielullisen sivistyksen sekä tarkoituksentietoisuuden ko- 
hottaman ymmärryksen näkemystä. Heidän verisuonensa saa ravintonsa ei 
ainoastaan silmähermojen harhakuvista, vaan pääasiallisesti sielullisista 
kokemuksista." 

Tekijä lopettaa kuvauksensa seuraavin sanoin: »Liikutettuna seisoo 
kultuuri-ihminen näiden väsymättömien, jalomielisten miesten apostolisen 



Suomi ulkomailla. 157 



työn edessä» ja mahdoton hänen on olla pyytämättä jumalan siunausta 
heidän uskoa ja luottamusta täynnä oleviin pyrkimyksiinsä . . . Mitä taas 
meihin unkarilaisiin tulee, niin kiinnittäkäämme me niin usein kuin mah- 
dollista huomiomme kaukaiseen pieneen veljeskansaamme, sen nerokkaihin, 
urheihin, suuriin poikiin, joiden esimerkki loistaa meille kuin pimeässä 
haparoivan vaeltajan edessä jäämään ihana ihme: innostavasti säihkyvä 
pohjoisenpalo . . .* 

Toisena kirjoituksena on Torsten Stjernschantzin «Suomen taide ja 
taideteollisuus *", joka antaa katsauksen uusimpaan taiteeseemme. Näiden 
kahden kirjoituksen lisäksi sisältää vihko 3 värillistä kuvalehteä, 28 
hienolle liitupaperille painettua suurta kuvasivua sekä erinäisiä teksti- 
kuvia. Kuvat ovat etupäässä Galldn-Kallelan, Saarisen ja E. Ehrströmin 
teoksista, mutta myös Sonck, Armas Lindgren, Gesellius-Lindgren-Saarinen, 
Walter Jung,. O. Ehrström, Väinö Blomstedt y. m. ovat edustettuina. 
Myöskin on vihossa Akseli Gallen-Kallelan muotokuva ja nimikirjoituksen 
jäljennös. Viimeksimainitun teokset ovat kaikista runsaimmin edustettuina, 
ja selvästi näkyy, että hän on Unkarissa herättänyt aivan suurenmoista 
huomiota; eri kohdissa puhutaan hänen «leimuavasta taiteilijalahjakkuu- 
destaan*' ja hänen «mahtavasta hengestään". 

— ^Maamme*' laulu italiaksi. Äskettäin on painosta ilmestynyt 
pieni kirjanen „J. L. Runeberg, Patria fiostra (Värt land), canzone 
nazionale di Finlandia, tradotta dairoriginale da Fröken Esther Äker- 
BLOM e il duca Francesco di Silvestri Falconieri**. Jotta lukijamme 
näkisivät, miltä «Maamme** laulu neiti Äkerblomin ja herttua F. di Sil- 
vestri Falconierin toimittamassa italiankielisessä asussaan näyttää, paina- 
tamme tähän käännöksen ensimäisen säkeistön: 

»O terra nostra, o patria terra nostra, 

Nobile suono, cara 

Parola! Non v*ha monte, che la dma 

Verso il cielo soUevi, 

Non valle, che calando si deprima, 

Non spiaggia, che si bagni, 

Qua ai nord, che piu di te, terra natia, 

Terra dei padri nostri, amata sia.» 

— Kalevala ulkomailla. Äsken mainitun kirjasen kansilehdellä on 
luettavana seuraava ruotsinkielinen ilmoitus: «Piakkoin julkaistaan: 



158 Katsaus. 

Kalevala^ italiaksi kääntänyt herttua Francesco di Silvestri Falconieri.** 
Tämä on jo kolmas tiedossa oleva italiankielinen käännös Kalevalaa 
(Igino CoccHin julkaisemaa italialaista Kalevalankäännöstä meillä on oleva 
tilaisuus piakkoin selostaa, prof. P. E. PAVOLiNin italiannos on jo myös 
valmiina, vaikka ei vielä ehtinyt julkisuuteen). Vastikään on Kalevalaa, 
niinkuin lukijamme jokapäiväisestä sanomalehdistöstä tietävät, valmistunut 
uusi englanninkielinen käännös, K. F. KiRBYn tekemä, joka on aiheut- 
tanut lukuisia lausuntoja englantilaisessa sanomalehdistössä. Äskettäin 
ilmestyi niinikään F. OHRTin tekemä tanskalainen käännös, jonka ohessa 
kääntäjä julkaisi arvokkaan yleiskatsauksen Kalevalatutkimuksen tuloksiin, 
teoksen, jommoista vielä suomalaisessa kirjallisuudessa kaivataan. Myös 
unkarilainen, B6la ViicARin vuosikausien työllä suorittama unkarinkie- 
linen Kalevala on tekstin puolesta painovalmiissa asussa. Tässä yhtey- 
dessä sopii vihdoin vielä johtaa muistiin, että sanomalehdistössä näkynei- 
den tietojen mukaan rouva Nellie van Kol Leydenissä kääntää Kalevalaa 
ruotsista hollanniksi; kuinka pitkälle tämä työ on joutunut, ei ole meillä 
tiedossamme. Kaikki tämä osoittaa, että Kalevala uudelleen alkaa herättää 
ulkomailla samanlaista huomiota kuin heti ilmestymisensä jälkeen. Tähän 
huomioon on tällä kertaa melkoinen osa myös Kalevalaan liittyvällä 
kuvaamataiteellamme. Minkälaiseksi tämä huomio muodostuisikaan, jos 
Akseli Gallen-Kallela voisi toteuttaa suuren aikeensa Kalevalan kuvitta- 
misesta »kansallis-kirjokirjaksi" ! 

— Roomassa ilmestyvässä ranskankielisessä aikakauskirjassa Retme 
du Nordissdi on nimimerkki O. V. de L. arvostellut Helmi SETÄLÄn 
kirjaa „ Vanhan kartanon tarina". ^Suurella mielihyvällä", sanoo arvos- 
telija, »tutustuu tähän uuteen Helmi Setälän teokseen. Hän on osoittau- 
tunut siinä olevansa hieno huomioidentekijä, jonka henkilöt ovat sieluk- 
kaita ja todellisia. Kartano, sen isäntäväki, vanha rouva, kaikki muut 
perheen jäsenet ja heidän psykologiansa on kuvattu älykkäästi ja hie- 
nosti. Ehdottomasti seuraa mielenkiinnolla näitä henkilöitä ja heidän 
elämäänsä, johon jo heti kirjan alussa pääsee tutustumaan. Tästä aikain 
voi lukea rouva Setälän niiden kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat luoneet 
uransa. Ikävällä tekee kuitenkin sen huomion, että rouva Setälän kirjat, 
jotka ovat suomalaisia ja kirjoitetut suomen kielellä, ovat johonkin määrin 
vailla paikallista väritystä.** 



Suomi ulkomailla. 159 



Dansk Folketidendessk sanoo kirjailija Laura Kielbr samasta 
kirjasta, ettei se, ^ niinkuin niin monet muut naiskirjailijoiden teokset, kiidä 
niin hurjasti Eroksen ruusutarhassa, ettei se sieltä enää poiskaan löydä. 
Päinvastoin! Varmalla kädellä hän kuljettaa lukijan monien rakkauden 
sokkeloiden kautta päämäärää kohti, ruusutarhan ratkaisevaan keskikoh- 
taan, nimittäin: mihin suhteesen nuo kaksi rakastavaa asettuvat toisiinsa 
— ei sukupuoli-olentoina, vaan ihmisinä, ja miten he ihmisinä taistelevat 
ja elävät elämänsä yhdessä ." Arvostelija lopettaa ilmoi- 
tuksensa sanoen: »Kuinka seisookaan rouva Setälän vanha kartano, Kurki- 
joki, tuolla Suomenlahden rannalla, päivänpaisteisena ja unohtumattomana 
lukijan muistissa! Hänen taiteilijalahjansa lyyrillisyys tekee suuret metsät 
eläviksi, niin että ne seisovat edessämme kuiskien ja humisten, täynnä 
kaikua kaikesta tuosta luottamuksellisesta ja muistorikkaasta rakkaus- 
elämästä Kurkijoen kartanossa!^ 

— Chicagolainen professori Johann Jakob Mbybr on julkaissut 
E. Piersonin kustannuksella Dresdenissä V. A, Koskenniemen „Runoja" 
saksaksi käännettynä. Kokoelma sisältää kolmea kappaletta lukuunotta- 
matta kaikki suomalaisen alkuteoksen runot. Käännös on suoritettu sangen 
suurella tunnollisuudella, niinkuin saksalaissyntyiseltä tiedemieheltä saat- 
taa odottaa. Se todistaa tekijässään ihan harvinaista suomen kielen taitoa 
ja kunnioitettavaa runokykyä. Kirjan kansilehdestä näemmekin, että hän 
on itse runoilija, joka on aiemmin julkaissut pari runokokoelmaa. Häm- 
mästyttävän tarkasti hän on kaikki alkutekstin lausetavat ja sanayhtymät 
saksaksi taivutellut. Ja vain aniharvoin tuntuu siitä jonkunlaista jäyk- 
kyyttä syntyneen. Yksinpä suomalaisten runojen äännesointuakin on eräissä 
kappaleissa pyritty tavoittelemaan ja runomitta on koetettu säilyttää kos- 
kemattomana. Yleensä on siinä onnistuttu. Esim. runot „Ich gehe eine 
fremde Stadt entlang" (Ma vierahassa kaupungissa käyn), „Herbstmorgen** 
(Syysaamu pikkukaupungissa), „Nero singt" (Neero laulaa) ja „Epilog" 
lukee ihan niinkuin ne olisivat alkuperäisiä saksalaisia. Eräissä voi kui- 
tenkin huomata rytmin joustavuuden kärsineen, esim. „ Kevätlaulun" (Lenz- 
lied) ja »Hyökyaallon" (Die Meeresvvoge nach dem Sturm) käännöksissä. 
Poljento on muuttunut siinä raskaammaksi. Ja tuskinpa voitaneen pitää 
runomitallisesti aivan onnistuneena sitäkään, että kääntäjä asettaa suomen 
tuie sanaa vastaamaan saksan komme. Mutta kokonaisuudessa voimme 



1 60 Katsaus. 

iloita siitä, että kääntäjä on vaikeasta tehtävästään niin onnellisesti suo- 
riutunut ja että, kun nyt tietääksemme ensi kerran tarjotaan saksalaiselle 
lukijakunnalle näyte suomalaisesta taidelyriikasta, käännös on ehdottomasti 
parempi kuin saksalaiset tusinatulkinnat yleensä. 

Kääntäjä on liittänyt teokseen lyhyen alkulauseen, jossa hän tekee 
selkoa niistä periaatteista, joita hän on käännöksessään noudattanut. Sen 
ohessa hän lausuu runojen sepittäjästä, V. A. Koskenniemestä nämä kau- 
niit tunnustuksen sanat: „ Vähän ennen viime joulua (1906) julkaisi 
21 -vuotinen mies, nimeltä Veikko Antero Koskenniemi, ensimäisen kokoel- 
man runojansa ja jo sen kautta osoittautui kerrassaan suurimmaksi suo- 
menkieliseksi lyyrikoksi ja yhdeksi maailmankirjallisuuden nerokkaimpia 
laulurunoilijoita.'' On ilahuttavaa kuulla $e puolueettoman ulkolaisen 
suusta. Mutta kunhan siinä ei sittenkin olisi kiitosta vähän niinkuin 
Porvoon mitalla. 

Lähimmässä tulevaisuudessa lupaa prof. Meyer julkaista kokoelman 
käännöksiä suomalaisesta novellikirjallisuudesta nimellä ^Vom Land der 
tausend Seen. Obersetzungen aus neueren finnischen Novellisten*'. Sen 
johdannossa hän aikoo käsitellä laajemmin Koskennientä ja koko uudem- 
paa suomalaista kirjallisuutta. 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 



K. Kaatralta: Honor^ de Balzac , Keski-ikäinen nainen. Loppuosa. 
(Markan kirjasto n:o 10) 1: — . 

RTMi Ä. i^aiistolta : Z7. F. Valakorph Kuolema. 1-näytöksinen näytelmä. 
— : 76. — Veijon-VeikkOr Kosimassa. 1-näy toksinen näytelmä. — : 75. — Bauta- 
tiesalapoliisi. Thorpe Hazellin seikkailuja. Suomennos. (Salapoliisiseikkai- 
luja 8). — : 60. 

Vihtori Kososelta: Kolmen sällin seikkailut Suomeksi muodostanut 
Kaapro Jääskeläinen. 1: 25. — Miten Jesus kuoli? Suomentanut A. B. Sarlin. 
— : 60. 

Otavalta: Wemer SÖderhjdniy Joh. Ludv. Runeberg. 5 vhk. 2: 75. — 
E. Nevanlinna, Suomen raha-asiat vuosina 1863—1904. (Taloustieteellisiä tutki- 
muksia. V.) 4 vhk. 1: 25. — O. /. Colliander , Suomen kirkon paimenmuisto. 
2 vhk. 1: 25. — J3. Rider Haggard, Kuningas Salomon kaivokset (Pääskysen 
kirjasto 2) 2 vhk. — -: 15. 

Sulo Toivoselta: Ensio, Universaalisymboliikka (Kaikkeuden kuvastin) 
1: — . 

Yrjö w«ilii^lt&>* Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä. Kertomus. Somis- 
tanut Akseli Gall6n-Kallela. 1 vhk. — : 90. 



i iiii i {B»iiini 



^^^^MjI^Ä.*»' 



"laiafarapffPlJil/^PiciciPlElcii 



RICHARD WAGNER JA WAGNERIHAILU. ' 

Kirjoittanut 
HERMANN FRIEDMANN. 



Jo kauan aikaa on ollut olemassa IVagner -probleemi ; ei yksin tai- 
teen vaan myös kultuuritutkim uksen kannalta katsoen. Richard Wag- 
ner on personallisuus, jota oikeastaan kaikkien meidän aikamme 
äänien olisi pitänyt vastustaa. Soittotaiteilijalta hän on ryöstänyt 
itsessään täydellisen muotokauneuden ja asettanut hänelle tehtäviä, 
joita useat nimittävät liioitelluiksi. Runouden, joka tahtoo olla vain 
runoutta eikä halua liittyä säveliin, hän on alentanut toisluokkaiseen 
taidelajiin. Hän kehoittaa valamaan tieteellisiä tietoja jumalaistarun, 
sankaritarinan muotoon — vaatimus, jonka täytyy tuntua uudenaikui- 
sesta tiedemiehestä vastenmieliseltä, suorastaanpa narrimaiselta. Eikä 
yksin henkisellä alalla Wagner ole vallankumouksellinen. Myös val- 
tiosta, kirkosta ja yhteiskunnasta hän on lausunut radikaalisia ku- 
moamisaatteita, saarnannut osittain suoralla proosalla, osittain näyttä- 
möltä taiteen vaippaa käyttämällä. Sen ohella ei hänessä ole suin- 
kaan mitään ihmisrakkauden, humaniteetin sovittavaa piirrettä, joka 



* Seuraava kirjoitus on alkujaan esitelmä, jonka kirjoittaja on saksaksi 
pitänyt Helsingissä. Wagnerin kuolinpäivän (^"/.^ 1883) 25-vuotisniuiston joh- 
dosta, jota äskettäin on vietetty kirjoittaja nyt omistaa nämät lehdet suoma- 
laiselle yleisölle. 

Valvoja 190S, III. 



162 HERMANN FRIEDMANN. 

muuten radikaaleille on niin ominainen; vaan hän kiihoittaa itseään 
useinkin hurjaan saksalaisnatsionalismiin, jonka täytyy loukata muuka- 
laista. Ja kun katselijan silmä tähtäytyy Wagnerin omaan perso- 
nallisuuteen, niin hänen eteensä ei astu voimakas, sankarillinen indivi- 
dualiteetti — kaikkien näiden karheuksien ja jyrkkyyksien valtavana 
puoltajana — vaan ihminen, joka porvarillisine hyveineen ja pahei- 
neen ei kohoa keskimäärää korkeammalle: lyhyesti, ei mikään sankari 
ja sitä paitsi — mikä voisi olla vieläkin vaarallisempaa sankarillisuu- 
den vaikutukselle — olento, joka ei edes ole aivan vapaa naurettavista 
puolista. Kaikkien pitäisi siis — niin ainakin ensi näkemältä tuntuu 
— liittoutua Richard Wagneria vastaan: soittoniekan ja runoilijan, tai- 
teilijan ja tiedemiehen, ruhtinaitten ja kansojen, joukon ja neron. 

Mutta — asian laita onkin aivan vastakkainen. Richard Wag- 
nerin nimi on saavuttanut syvyydeji ja juhlallisuuden, joka vain ih- 
miskunnan kaikkein sointuvimmille nimille on suotu. Siinä tavassa, 
millä tätä nimeä lausutaan — miten lukemattomat sen lausuvat, eikä 
yksin Saksassa — on miltei uskonnollista pelkoa, miltei vapahtajan 
kunnioitusta. Bayreuthista on tullut temppeli ja pyhiinvaelluspaikka. 
Kansallisesta kunniastaan niin arat ranskalaiset vuodattavat ylistys- 
tään ylenmäärin hänelle, joka kuitenkin on loukannut heidän kan- 
sallistuntoaan kipeämmin kuin ehkä kukaan muu. Mainitakseni vielä 
yhden kuvaavan piirteen: Houston Stewart Chamberlain, „Grundla- 
gen des neunzehnten Jahrhunderts" teoksen tunnettu tekijä, herättää 
jälleen sen kysymyksen, mistä ajasta Nietzschen henkinen pimenty- 
minen on laskettava, ja vastaa siihen lyhyesti suurella varmuudella: 
Tietysti siitä päivästä, jolloin Nietzsche luopui Wagnerista! Luopu- 
minen VVagnerista merkitsee hänelle epäämätöntä, ratkaisevaa mielen- 
häiriön oiretta! Ja mitä hänen omaan suhteeseensa VVagneriin tulee, 
sanoo Chamberlain, ettei hän olisi voinut elää, jollei tämä ihmi- 
nen, Richard Wagner, olisi tässä maailmassa vaeltanut. Siihen ta- 
paan puhuu lunastukseen uskova kristitty Kristuksesta, ja samoin 
tai sentapaisesti puhuvat lukemattomat ihmiset Richard Wagnerista. 

Tämä juuri on IVagner-frobleemi, Kaikissa meidän aikamme vir- 
tauksissa ilmenee varma suunta Richard Wagneria vastaan — ja 
kuitenkin tulvailee suorastaan meidän olentomme syvyydestä Wag- 
nerin nimeä ja hänen teoksiansa kohtaan jotakin, joka on rakkautta, 



Richard Wagner ja Wagnerihailu. 163 

kunnioitusta, vieläpä jumaloimista. Mitenkä tämä ristiriita on rat- 
kaistavissa? 

Ennenkuin yritän ruveta selittämään tätä probleemia, tahdon 
luoda silmäyksen Wagnerin syntyihin, 

Wagnerin synnyt voi merkitä kahdella nimellä : Goethen ja Beet- 
hovenin* Tietysti nämät molemmat nimet eivät mitenkään voi kuvata 
koko Wagnerin kehityshistoriaa. Mutta Wagnerin elämänjuoksu, 
taiteilijan, erikoisen ilmaisumuodon mestarin elämänjuoksu johtaa epäi- 
lemättä alkunsa Goethesta ja Beethovenista. 

Goethe on koko elämänsä ajan ponnistellut ja kaikin voimin 
yrittänyt antaa ilmaisumuotoa sille, mitä hän itsessään ja ympäril- 
lään näki, kuuli ja tunsi. Hänen silmänsä oli kirkkaampi kuin tuskin 
kenenkään muun ihmisen; kaikki luomisen tuoksut hän käsitti mitä 
hienoimmalla vaistolla; ja hänellä oli tarkka korva kuulemaan salaista 
laulua, joka soi hänen sielussaan kuin lähteen hiljainen pulppuaminen 
illan suussa. Ja kaikki, kaikki tämä hänen täytyi ilmituoda, tehdä itsel- 
leen ja muille tajuttavaksi ja näkyväksi. Ja hän käytti kaikkia rik- 
kaan henkensä kykyjä, hän pani kaikki universaalisten lahjojensa kos- 
kettimet soimaan ilmisaattaakseen maailmaa ja itseänsä. Jonkun 
aikaa tuntui hänestä, katselijasta, ikäänkuin luonnon omiin väreihin 
kastettu sivellin paraiten olisi voinut kuvata todellisuutta; Goethe 
aikoi tulla maalariksi. Mutta tuhannet äänet hänen sielussaan, hänen 
myrskyiset personalliset kokemuksensa yllyttivät häntä kuitenkin 
liian kiihkeästi, ja siten tuli sielukas sana hänen valituksi soittimek- 
sensa. Vapaassa ja runopukuisessa puheessa, runoissa, jotka olivat 
keveitä kuin henkäys, ja säännönomaisesti jäsennetyissä mietelmissä 
hän koetti päästä aiheen mestariksi — asteettaisesti kohoavassa luo- 
mistoimessa runoiltu Faust on tämän alituisen taistelun ja muovailun 
kuvastin — — kunnes faustilainen Goethe lopulta myöntää, ettei to- 
dellisuutta, tapahtumaa voi maallisin keinoin kuvata: se on sanoin 
selittämätöntä. 

Mutta kun Goethe sai yleissilmäyksen tästä titanisesta runoel- 
mastansa, niin hänestä tuntui sittenkin siltä, kuin olisi Faust voinut 
kohota vielä suurempaan täydellisyyteen, jota hän, Goethe, ei kuiten- 
kaan kyennyt sille antamaan, sillä siihen olisi tarvittu taiteilijalahjaa, 
jota Goethella ei ollut, musikaalista Goethe huomasi itse, että Faust 



164 HERMANN FRIEDMANN. 

oli sävellettävä; hän teki myös suunnitelmia musiikin lajista viitaten 
Mozartiin, hänelle hengenheimolaisimpaan säveltäjään. 

Yleensä ei voi antaa kovin suurta arvoa niille huomautuk- 
sille, joita Goethe tekee musiikista. Hänen suhteensa musiikkiin 
oli hyvin löyhä; musikaalisissa asioissa hän oli ehkä liiankin pal- 
jon ystävänsä, taiteilija Zelterin, vaikutuksen alainen, eikä hän tun- 
tenut, niinkuin hän itse sanoo, musiikin tekniikkiä. Kuitenkaan ei 
musiikki ollut vaikuttamatta häneen ja hänen suuri, yleinen, taiteelli- 
nen havaintokykynsä johti hänet tälläkin alalla sattuviin huomioihin. 
Niinpä on tosiaankin Goethen runouden ja Mozartin musiikin välillä 
olemassa jonkinmoinen sukulaisuus; samoin kuin myöskin täydellä 
syyllä on uusimpana aikana soittoa ymmärtävältä taholta väitetty, 
että on olemassa jonkunmoinen ero subjektivistien, niinkuin Schuber- 
tin ja Schumannin, sekä objektivistin ja synnynnäisen Goethe-sävel- 
täjän, niinkuin Hugo Wolfin välillä, joka jälkimäinen musikaalisena 
luonteena taaskin on Mozartin rinnalle asetettu. Dmaisutavan objek- 
tiivisuus, soljuvaisuus, virtaavaisuus, katkeamattomuus on yhtä hyvin 
Goethelle kuin Mozartillekin ominaista. Sen Goethe varmaan välittö- 
mästi huomasi; samoin kuin Faust-aiheessa ilmenevän elävän taipu- 
muksen antautua säveliin — tuon taipumuksen, jonka niin tavatto- 
man suuri joukko säveltäjiä on huomannut. 

Beethovenisi ei Goethe ajatellut. Beethoven oli, päinvastoin kuin 
Goethe, raju, väkivaltainen luonne, tulisielu elämässä ja verrattomassa 
taiteessaan. Sen tähden täytyi personallisen lähentely-yrityksen epä- 
onnistua, samoin kuin Goethe ei voinut antaa oikeudenmukaista ar- 
voa Beethovenin neroudelle. Beethoven oli paljon enemmän Goethen 
suuren ystävän, Friedrich Schillerin, hengenheimolainen. Se käy 
ilmi sekä välittömästi hänen palavasta rakkaudestaan ja kunnioituk- 
sestaan ihmistä ja runoilijaa Schilleriä kohtaan, kuin välillisesti heidän 
luonteidensa sopusoinnusta. Samoin kuin Schiller on Beethovenkin 
kumousmies, ryntääjä ja hyökkääjä, pohjaltaan enemmän puhuja 
kuin runoilija. Milloin Beethoven yrittää tuoda esiin runolliseksi tar- 
koitettua sydämenpurkausta, on se melkein puinen ja vaikuttaa vain 
pidätetyn intohimonsa kautta, joka sen lävitse värähtelee. 

Kuitenkin tekisimme itsemme syypäiksi suurenmoiseen ereh- 
dykseen, jos kieltäisimme Beethovenilta runoilijan ominaisuuden. 



Richard Wagner ja Wagnerihailu. 165 

Päinvastoin on Beethovenin asema musiikin historiassa suureksi osaksi 
juuri siinä, että Beethoven oli ensimäinen suuri runoilija musiikin 
alalla. Sillä etupäässä juuri hänen musiikkinsa lakkaa olemasta vain 
muototaidetta, ja muodostuu teemallisesti jonkun aiheen mukaan. 
Hänen musiikkinsa juuri tulee puhuvaksi. Ja Beethovenin kehitys- 
kulkua kuvaa juuri alinomaa kasvava tarkoitus ja taito tehdä mu- 
siikki yhä puhuvammaksi. 

Tässä suhteessa muodostavat kolmas, viides ja yhdeksäs sym- 
fonia kolme suurta astetta: sankarisymfonian, kohtalosymfonian ja 
ilosymfonian. Tätä kohoamista on kuvaavasti selitetty siten, että sen 
on sanottu olevan muuttumista maailmanvalloittamisesta maailman- 
voittamiseksi ja tuon yksilöllisen taistelemisen ja voittamisen lopul- 
liseksi kohoamiseksi yleisyyteen, ihmisyyteen. Käsikädessä aatteen 
kohoamisen kanssa käy puhuvan musiikin teknillinen täydellistyminen. 
Instrumenteeraus tulee yhä monimutkaisemmaksi, yhä uusia ilmaisu- 
muotoja tuodaan esiin: kontrafagotti, pasuuna, rummut. Mikä suun- 
naton ilmaisun ponnistus siitä ilmenee, ilmaisun, jonka kerran — sen 
tunne sanoo — täytyy musertaa esillesaatu muoto. 

Tämä ihme toteutuu yhdeksännessä symfoniassa. Sen teoksen 
vertaista ei ole ainoatakaan toista. Ensimäisen jakson ilkkuva pessi- 
mismi, joka vähitellen tyhjenee vaihtuakseen toisen jakson kevyeen 
kisailuun — tuo tavaton rytmiikin mestariteos, jossa todellakin, niin- 
kuin sanotaan Beethovenin nähneen, kaikkialta pimeydestä näyttää 
valoja leimahtelevan. Instrumentatsioni tulee uutta lupaavaksi, rum- 
mut astuvat jaksossa esiin. Sitten seuraa pyhä Adagio molto canta- 
bile — vajotakseen taas hirveään dissonansiin, jolla viimeinen jakso 
alkaa. Samassa jo häämöittää esiin riemumotiivi, joka on muodos- 
tava kokonaisuuden huippukohdan. Mutta vielä vallitsee taistelu ja 
epätoivoinen nykyisyys, nousu ja lasku. Bassot itkevät ja valittavat 
— ja vielä kerran kajahtaa melodia, puhdas, teeskentelemätön, lap- 
sellinen (Wagner on myöhemmin siitä sanonut, että se on ollut vii- 
meinen yritys kuvata onnea pelkästään instrumentaalisilla keinoilla). 
Mutta synkät voimat pääsevät taas valtaan — ja kaikki näyttää ole- 
van kadotettua. 

Silloin tapahtuu jotakin tavatonta, oikea ihme. Niinkuin luonto 
tuskissaan taistellen synnyttää järki- ja puhekykyisen ihmisen, samoin 



166 HERMANN FRIEDMANN. 

kohoaa musiikin helmasta raskaimpana hetkenään sointuva ja järjel- 
linen sana. Instrumentteja vastaan nousee aivan kuin ^Tulkoon val- 
keus!" huuto Jumalan huulilta, kirkas, kiinteä ja luova ihmisääni 
resitatiivissa: Oi, ystäväni, ei näitä säveleitä! Lauluäänet yhtyvät, 
ja vapautettu ihmiskunta — sillä se se taisteli ja nyt laulaa — ko- 
hottaa sielunsa Jumalan luo Beethovenin sävelvoiman astimilla, joka 
niin läheisesti on liittynyt Schillerin dityrambiseen taiteeseen: 

Freude, schöner Götterfunken, 
Tochter aus Elysium — 
Wir betreten, feuertrunken, 
Himmlische, dein Heiligtum. 
Deine Zauber binden wieder, 
Was die Mode stren>( geteilt — 
Alle Menschen werden Briider, 
Wo dein sanfter Fltigel weilt. * 



Goethe on kehittynyt sanasta säveleeseen, Beethoven säveleestä 
sanaan. Nämät molemmat seikat ja niiden läheinen suhde toisiinsa 
muodostavat Wagnerin taiteen ja hänen taidekäsityksensä lähtökoh- 
dan ja perustuksen. Siinä suhteessa hänen ajatustapansa nojautuu 
juuri näihin molempiin suurin teoksiin: Faustiin ja yhdeksänteen 
symfoniaan. Hän asettaa ne suhteeseen toistensa kanssa, hän selit- 
tää yhdeksättä symfoniaa käyttäen Faustin sanoja. 

Wagnerin taideteoria lopullisessa muodostelussaan — se vastaa 
täydellisesti kuvattua kehitystä — on nimittäin tämänsuuntainen: 
alussa olivat vielä sana ja sävel läheisesti yhdistyneet inhimillisessä 
ilmaisutavassa. Tämä alkutila on myös taiteen ihannetila. Myöhem- 
min sana ja sävel ovat kadottaneet toisensa. Aivan kuin kaksi sie- 
lua, jotka etsivät toisiansa, harhaili kumpainenkin maailmassa. Mes- 
tariteokset syntyivät yksinomaan musikaalisista alkuaineista, harmo- 
niasta, rytmistä, melodiasta; samoin syntyivät eriksensä etevät luo- 



* Ilo, sinä ihana jumalainen kipinä, Elysiumin tytär, me astumme tuli- 
sieluina sinun pyhäkköösi, sinä taivahatar, sinun taikavoimasi yhdistävät uudel- 
leen sen minkä muoti on jyrkästi eroittanut — kaikki ihmiset tulevat veljiksi 
missä sinun lempeä siipesi leijailee. 



Richard Wafj:ner ja Wagnerihailu. 167 

mat runollisesta, muovailtavasta puheesta. Mutta kummassakin taide- 
lajissa oli epätäydellisyyttä, kumpaakin kaivoi kaipaus. Musiikki 
pyrki yhtymään runollisen san§n kanssa, runoilija tahtoi syliinsä 
sulkea säveltaiteen! Siten syntyi laulusävellyksiä, ooperoita, ohjelma- 
musiikkia. Mutta todellinen luoma, todellinen taide on vasta „ mu- 
siikkidraamana" syntynyt. Tarkoitusta ilmaisevaa elämän kehitystä, 
juuri sitä „der tonvermählte Dichter", säveltävän runoilijan, täytyy 
alati kuvata. Sillä taide on luomistointa, taide on elämää — elämää 
sävelissä soivin sanoin. 

Sen pitemmältä en voi tässä yhteydessä käsitellä Wagherin laa- 
joissa teoksissa ilmenevää teoriaa, yhtä vähän kuin voin tässä krii- 
tiUisesti arvostella tätä hänen perusaatettansa. Voisihan paljon sitä 
vastaan sanoa. Minä puolestani olen vakuutettu siitä, että lukemat- 
tomien runoelmien rinnalla, jotka jotakin kaipaavat, nimittäin sävel- 
täjän musikaalista sielustuttamista, on olemassa lukuisia runollisia luo- 
mia, jotka voivat elää omin apukeinoin, vaikka asettaisikin kaikkein 
korkeimmat vaatimukset ilmaisumuodolle. Runoteoksen voimakas 
taipumus sulautua säveliin ei laisinkaan todista teoksen runollista ete- 
vyyttä; paljoa lähempänä on se ajatus, että runoelma, joka kaikin 
voimin vaatii säveltäjää, kipeästi juuri kaipaa tätä täydennystä, jota 
vastoin runo, jolla itsellään on oma sielunsa, oma tunnelmansa, oma 
sulosointunsa, yksinkertaisessa vaatimattomuudessaan ja juuri sen 
vuoksi on täydellinen. Miksikä juuri Goethen ihmeellisimpiä runoja 
on tavallaan mahdoton säveltää? Koska ne ovat iankaikkisuutta ja 
tavallaan itse musiikkia. Miksi on Heinen funotaide säveltäjän Eldo- 
rado? Koska huolimatta kaikesta sanavoimasta Heineltä puuttuu mie- 
lensyvyyttä — puute, jota lukija tai kuulija ei aina huomaa siinä 
tuntuvan ylen voimakkaan sentimentaalisuuden vuoksi. Runollisen 
mielensyvyyden puutetta tulee sitten syvällisimmän kaikista taiteista, 
musiikin, poistaa. Minä tarkoitan, että musiikilla ja runoudella poh- 
jaltaan on erilaiset tehtävät ja vaikutukset: runous esittää, kuvaa 
näkemyksiä ja tunteita, jota vastoin musiikille on ominaista kiihoittaa 
ja herättää tunteita. Tosin ei voi toista jyrkästi eroittaa toisesta: ru- 
nossakin esiintyy paitsi varsinaista esitettyä sisällystä samalla tunnel- 
mia, ja päinvastoin on myös musiikki tunnelmien ilmaisukeino. 
Mutta pääasiallisesti pysyn sittenkin siinä: runous esittää, musiikki 



168 HERMANN FRIEDMANN. 

kiihoittaa tunneasteikkoa. Musiikki pakoittaa kuulijat epämääräiseen 
tunnelmaan; mutta tunnelman kehässä se antaa personalliselle käsi- 
tykselle laajan liikkumistilan. Sanr\an sävelteoksen rajoissa voi toi- 
nen kuulla meren hyrskyä, toinen taistelun temmellystä. Juuri tässä 
yksilöllisten ajatusten vapaudessa piilee syy musiikin sunnnattomaan 
voimaan ja aivan erityiseen yleistajuisuuteen. Runous sitävastoin, 
kaikkein eterisinkin, kahlehtii havainnollisen selvillä näkemyksillään 
ja kuvillaan kuulyaa. Sen tähden ei koskaan musiikin ja runouden 
yhdistäminen saa ehdottoman välttämättömyyden luonnetta, vaan tu- 
lee se aina riippumaan enemmän tai vähemmän satunnaisuudesta: 
tekstiä saattoi säveltää siten kuin sitä on sävelletty, mutta sitä ei täy- 
tynyt niin säveltää; samat sanat olisivat myös voineet saada aivan 
toisen sävelmuodostuksen. 

Mutta tästä kaikesta en tahdo n>1: puhua, vaan sen sijaan he- 
rättää kysymyksen: Mikä on Wagnerin taideteorian syvin perustus 

— ja mistä johtuu, että määrätty teoria, abstraktinen selitys, saattoi 
muodostaa jonkinmoisen uuden evankeliumin perustuksen .»^ 

Jos asetamme täten kysymyksen, niin minusta tuntuu, että 
Wagnerin taideteoria ja sen vaatima taiteiden yhteensulattaminen, 
sävel- ja runoustaiteen, esityksen ja tunnelman — merkitsee voima- 
kasta vastalausetta uudenaikuisen ihmisen hajanaisuutta, pilkkoon- 
tumista vastaan, ja sellaisena sitä myös yleisesti on vaistomaisesti 
ymmärretty ja hyväksytty. Meidän kultuurielämämme, sen rikastu- 
miskiihko, sen teollisuuden ja koneiden edistys on tehnyt yhteiskun- 
nasta, ihmiskunnasta tufiatosaisen jättiläiskoneen. Jokaisen täytyy 
olla paikallansa; ken ei ole paikallaan, tulee heitetyksi pyörien alle 
ja hänen paikkansa saa toinen korvata. Me elämme spesialismin 
kukoistusajassa; kaikki mikä on orgaanista on revitty tuhansiin paloi- 
hin — elämämmekin, ruumiimmekin. Wagner sanoo: Säveleen ja 
sanan täytyy avioitua, orkesterin ja dekoratsionin yhtyä — ja sillä 
hän oikeastaan tarkoittaa: puheen ja tunteen, silmän ja korvan, teon 
ja mielialan tulee yhtyä yhdeksi, jälleen yhtyä yhdeksi. Hän vaatii 
sytyttävin sanoin ja loistavin esimerkein täydellistä, kokonaista taidetta 

— hän tahtoo luoda todellisen, kokonaisen ihmisen. 

Läheisesti liittyy tähän VVagnerin palautuminen muinaisajan 
taruihin ja tarina-aiheisiin. 



Richard Wagner ja Wagnerihailu. 



169 



Me, uudenaikuiset ihmiset, hymyilemme ylimielisesti typerille 
tarinoille. Mehän olemme jo niistä kasvaneet irti. Me kehumme ole- 
vamme positivisteja, todellisuusihmisiä, luonnontieteen, tekniikin aika- 
kauden lapsia — mekö antaisimme tarinoiden pettää itseämme^ Mutta 




4^ 



<K 



ii^,. 




RICHARD WAGNER. 



onko taru todellakin köyhyyden, totuudenpuutteen lapsi — eikö se 
ehkä pikemmin ole rikkauden, ylenpaltisen, muodostavan luomisvoi- 
man lapsi.^ Ylenpaltisen rohkeuden ja päätösvoiman? Niin se on! 
Entisajan ihmisillä, joita elämä ei vielä ollut hajoittanut ja raastanut 
tuhansiin mahdollisuuksiin ja epäilyksiin, oli voimaa ja rohkeutta 
mahdollisuuksien joukosta temmata esiin juuri se, mihin heidän sisäl- 



170 HERMANN FRIEDMANN. 

Unen havaintonsa, heidän totuudentuntonsa viittasi, ja antaa niille to- 
tuuden leima; kourallaan tarttua johonkin määrättyyn ja sanoa: niin 
se on. Mutta miten me puhumme? Miten me vakuutamme? Me 
sanomme tuhatta kertaa koska ja siis ja niinmuodoin ja mutta; ja 
sitten me sanomme tuhatta kertaa vaikka ja siitä huolimatta; ja 
siitä syntyy valtava sanasota. Keskelle tätä sanasotaa, jossa me, 
rikkirevityt ihmiset, kokonaan hävitämme itsemme, asettaa nyt Wag- 
ner — siten minä hänet ymmärrän — kysymyksen: tahdommeko 
me vielä runoilla tarun, meidän tarumme? Onko meillä vielä voimaa 
luoda teos, johon me uskomme? Elää elämää, jota me kunnioi- 
tamme? Kunnioittaa tarinaa, johon meillä ei ole todisteita, ja vain 
sen vuoksi, että se on puhjennut esiin meidän sisimmästä luontees- 
tamme? Onko meillä rohkeutta vielä uskoa ihmeeseen? Luo- 
tammeko me vielä itseemme ja jumalalliseen alkuperäämme? Me 
— joiden silmissä vielä on tulta, joskin rauhattomasti liekehtivää; 
me — joissa niin suuren kiireen ja homman rinnalla on niin paljon 
ikävystymistä ja aikaakuolettavaa narrimaisuutta, vieläpä siihen mää- 
rään, ettei kukaan oikein tiedä, tuntuuko elämä hänen mielestään 
liian lyhyeltä tai liian pitkältä; me — joissa vielä on kaipausta, mutta 
samassa myös kohtaloonalistumista; kieltäytymistä — mutta ei sit- 
tenkään täydellistä eikä oikeaa epätoivoa; ei taivasta eikä helvettiä; 
me — kiirastulen porvarit ; me — edistyksen ihmiset ilman edistystä, 
takapajulla olevat, vaikka emme voi takaisin palata; me — vailla, 
aivan vailla kaikkea suurisuuntaisuutta ja aloitetta; me — kykene- 
mättömät luomaan ja rakentamaan vain liiallisen sivistyneisyyden 
vuoksi — — omistammeko me vielä kylliksi voimaa ja rohkeutta, 
jotta voimme luoda tarun, rakentaa elämän? 

Wagner ei tyydy vain saamaan tietoonsa mikä uudenaikuisen ih- 
miskunnan tila on. Hän syventyy suoraa tietä kysymykseen : mikä on 
ollut syynä tähän tilaan, mikä on riistänyt ihmiskunnan olemuksen ja 
personallisuuden? Ja hän antaa — sekä filosofina että taiteilijana — - 
vastauksen: raha. Olisi erittäin viehättävä tehtävä kirjoittaa rahan 
luonnonhistoria. Kun raha tuli käytäntöön, niin oli se voimakas 
ase ihmisten vapautustaistelussa. Rahan voima vapautti porvariston 
feudalismista ja keskiaikuisuudesta. Ihminen tuli liikkuvammaksi, 
hän saattoi lähteä kotoiselta konnultaan, kuljettaa mukanaan talonsa 



Richard Wagner ja Wagnerihailu. 171 

ja tavaransa. Kaupungit syntyivät, ne liedet, joiden ääressä vapaat 
ajatukset lausutaan, ne paikat, joissa ihmis- ja kansalaisoikeudet ke- 
hittyvät. Mutta sitten muuttuu asian tila. Syvällä, salassa, on raha 
harjoittanut hajoitus- ja hävitystyötään. Sen säihkyvä loisto, sen 
vieriminen on häikäissyt ihmisten silmiä. Vapauden, siivekkään hen- 
gen symbolista on se muuttunut taikakaluksi, epäjumalaksi. Raha on 
vailla kaikkea yksilöllisyyttä, toinen rahakappale on aivan toisen kal- 
tainen; kaikki omaisuudet muuttuvat rahan kautta samanlaisiksi ja toi- 
siinsa verrattaviksi, pirstoutuvat rahakappaleihin ; rahalla mitattuna saa 
kaikki hintansa ja kaikki kadottaa arvonsa. Ja niinpä pitää myös 
uuden rahaihmiskunnan välttämättä muuttua ihmiskunnaksi, missä 
kaikki on tehty yhtäläiseksi, kaikki personallisuus, kaikki nero, kaikki 
rohkeus muutettu halvaksi, alhaiseksi arvoksi. Ihmiskunnan uusi henki 
ajattelee enää vain miten yksilöllisyys, erikoisuus parhaiten olisi hävi- 
tettävä elämän juoksusta, miten luonnollinen organismi muutettava 
luonnottomaksi koneistoksi. Koneiden aikakausi on koittanut. Kaikki 
olennot luonnossa tuottavat jälkeläisiä; mutta ne kuolevat, kun 
tuottaminen on tapahtunut. Vain raha tahtoo lisääntyä rajattomasti 
ja kuitenkin edelleen elää. Se tahtoo synnyttää vain korkoa korolle. 
Kapitalismin aikakausi on koittanut. 

Rahaa ja sen onnettomuutta tuottavaa voimaa vastaan on Wag- 
ner kohdistanut palavan vihansa ja vimmansa. Hän tunsi, että uuden- 
aikuisen ihmisen tarun pitäisi olla rahan kirouksen taru. Ja hänen 
etsivää silmäänsä kohtasi syvintä germanilaista tunnetta kumpuileva 
tarina kullan turmiosta. 

On vaikeata niin valtavaa runoaihetta kuin Niebelungenla ly- 
hyesti ja täsmällisesti kuvailla. Mutta epäilemättä on Wagner — 
niinkuin hänelle oikeudenmukaisesti on tunnustettu — käsittänyt 
aavistavan henkensä havaintokyvyllä tarinan todellisen tarkoituksen: 
miten onnetonta on elää työttömänä valmiin omaisuuden varassa. 
.Wagner on yleensä muovaillut tarumaiset henkilöt nykyaikaisen elä- 
män tyypillisiksi edustajiksi. Kapitalistia edustavat ruma kääpiö Alberich 
ja tämän poika, iloton Hagen tai hirviö Fafner, joka istuu aarteillaan 
ja haukottelee. Kylläinen, korkojanauttiva laiskuus on pilkallisesti 
esitetty Fafnerin huudahduksessa: „Minä makaan ja omistan, anna 
minun nukkua!** Kultainen sormus on annettava takaisin Reinvirran 



172 HERMANN FRIEDMANN. 



tyttärelle; sitten vasta saapuu vapahdus, revontulet loistavat yli maail- 
man, ja Wotan, ikuinen hymy huulilla, joutuu „Jumalien häviössä" 
(Götterdämmerung) perikatoon. Sitten ei mikään, ei mikään enää ih- 
misiä sido — paitsi rakkaus, joka yksin määrää ihmisten suhteet. 
Lait, tavat, vieläpä perhekin kalpenee tuon ainoan suuren rakkauden 
rinnalla, niinkuin tähdet auringon loistossa. Wagner pyrkii Niebe- 
lungenissa yläpuolelle kaikkia yhteiskunnallisia ihanteita ; hän on täy- 
dellinen anarkisti: 

Nicht Haus, nicht Hof, noch herrischer Prnnk, 
Nicht Gold, nicht Gut, noch gleissender Glanz, 
Nicht triiber Verträge triigender Bund, 
Nicht heuchelnder Sitte hartes Gesetz — 
Selig in Lust und Leid 
Lässt nur die Liebe sein. ^ 

Rakkaus — tämä monimielinen, rajaton sana, on Richard Wag- 
nerin viimeinen ja syvin probleemi. Tämä probleemi osoittaa koko 
hänen taiteellisen tiensä. 

Mitä on rakkaus? Onko se tuo samumtuuli, joka puhaltaa läpi 
Salomonin Korkean Veisun — vai hiljainen, sääliväinen autuus, josta 
korintilaiskirje puhuu ja laulaa.^ Onko rakkaus — sukupuolirak- 
kautta? Vai onko rakkaus — rakkautta ihmiskuntaan, Jumalaan? 
Ja onko näiden tunteiden välillä minkäänlaista mahdollista yhtymä- 
kohtaa? 

Wagner on elämänsä eri ajanjaksoina ajatellut tästä eri tavalla. 
Nuori Wagner on nerokkaalla ymmärtämyksellä ja suurella rohkeu- 
della käsitellyt sitä aatetta, että kaikki rakkaus, olkoon se mitä lajia 
tahansa, pohjaltaan kuuluu yhteen. Myöhemmin hän on saavuttanut 
sen käsityksen, joka on hallinnut häntä suuremman osan hänen tai- 
teellista uraansa ja joka käy ilmi melkein kaikista hänen teoksistansa. 
Tätä käsitystä voi sanoa kahden semmoisen perusajatuksen ylistämi- 
seksi ja syväksi yhdistämiseksi, jotka eivät suinkaan aina luonnostaan 



^ Ei talo, ei hovi, eikä herramainen komeuskaan, ei kulta, ei omai- 
suus eikä kimmeltävä loistokaan, ei sameain sopimusten pettävä liitto, ei 
teeskentelevän tavan ankara laki — autuaaksi onnessa ja onnettomuudessa 
tekee vain rakkaus. 



Richard Wagner ja \VagnerihaiIu. l 7 3 

eivätkä historiallisessa kehityksessä käy käsi kädessä. Toiselta puolen 
on Wagner tänä pisimpänä taiteellisen elämänsä ajanjaksona halukas 
myöntämään kristillis-askeetiselle rakkauskäsitteelle korkeimman ar- 
von; mutta toiselta puolen on Wagnerin rakkauskäsite kaikesta — 
usein askeetiseen ihanteeseen yhtyneestä — naisvihasta kokonaan 
vapaa, päin vastoin ylistetään naista vapauttajana, joka puhtaalla, 
sääliväisellä rakkaudellaan kohottaa miestä ja vapauttaa hänet rikok- 
sesta ja synnistä. Tämä Wagnerin suhde rakkauteen ja naiseen riip- 
pui kai monesta seikasta. Naisvihasta varjeli häntä jo yksin hänen 
läpeensä terve ja luonnollinen käsityksensä sukupuolisuudelta ja ero- 
tiikasta, joka .esiintyi nuoressakin Wagnerissa luonnollisena ja va- 
paana. Kun hän nyt kääntyi kristillis-askeetiseen suuntaan, niin hä- 
nen rakkauskäsityksensä tuli tosin erinomaisessa määrin henkisem- 
mäksi, mutta hän oli kuitenkin vapaa kaikesta spiritualistisesta liioit- 
telusta. Tähän tulee vielä lisäksi se seikka, että hän ymmärsi pa- 
remmin kristinuskon suhdetta rakkauteen ja naiseen, kuin lukematto- 
mat, naisia vihaavat kristilliset askeetit. Kristinusko ei suinkaan si- 
sällä sitä että naista on katsottava viettelijäksi ja synninluojaksi — 
ikäänkuin ei olisi kysymys muusta kuin syntiinlankeemuskertomuksen 
perusajatuksen käyttämisestä. Päin vastoin viittaa toinen kristinuskon 
peruskäsitteistä, uhrautuvainen rakkaus, sääliväisyys, caritas aivan sel- 
västi naisen psykologiaan — samoin kuin toinen kristillinen peruskäsite, 
äärettömän arvonantaminen personallisuudelle, vastuunalaiselle ihmi- 
selle, on miehen sielullisen luonteen mukainen. Naisen sisällinen ja 
todellinen suhde kristilliseen rakkauskäsitteeseen — niin minusta tuntuu 
— loistaa alkukristillisestä historiasta useamman kerran esiin. Tämä 
kristillisen uskonnon naisellinen panos on juuri itsestään synnyttänyt 
suoranaisena ja välttämättömänä seurauksena toisen kristillisistä pää- 
virtauksista: katolisuuden ja sen ilmeisen taipumuksen muotoihin ja 
kuviin, kärsimyksiin ja luostarillisiin kieltäymyksiin, madonnantaitee- 
seen ja Mater gloriosan säteilevään kunnioittamiseen. Sitä vastoin 
on toinen, miehellinen perustendensi yhtä välttämättömästi, vaatien 
pakon ja säännön hävittämistä, johtanut protestantiseen vakaumukseen 
kristityn vapaudesta sekä puritaaniseen synkkyyteen ja kovuuteen. 
Kristillinen uskonto on sukupuolien sovellettu psykologia; se on eh- 
doton, ikuinen, mikäli se. on oikein ja tyhjentävästi käsittänyt tämän 



174 HERMANN FRIEDMANN. 

psykologian, miehen ja naisen sisimmän taipumuksen ja tehtävän. 
Kun kristinusko on itsetietoisesti tajunnut tämän sukupuolien vastak- 
kaisuuden, niin se helposti saattoi liioitellen käsittää tämän vastakkai- 
suuden vihollismieliseksi tunteeksi ja vihaksi. Mutta, oikein ymmärtäen, 
johtaa juuri näiden molempien luonnon poolien vastakkaisuus, miehen 
ja naisen, toistensa täydentämisen välttämättömyyteen.- sukupuolien 
rakkauteen, joka — kristillisesti käsitettynä — naisen puolelta on: 
uhrautuvaa ja säälivää rakkautta taistelevaan, ponnistelevaan ja har- 
hailevaan mieheen, miehen puolelta: naisen kunnioittamista sillä sa- 
malla voimakkaalla personallisuudentunteella, joka on häneen itseen- 
säkin nähden hänelle ominaista, niin, naisen pyhittämistä ylevänä, 
siveellisenä voimana, joka on valmis uhraamaan itsensä toiselle, mie- 
helle, elämään ja kuolemaan hänei) tähtensä. Kristus ei ole halvek- 
sinut eikä alentanut naista; vaan hän on kohottanut hänet, jonka 
maailman pakanallinen riettaus on vetänyt alas himojen välikappa- 
leeksi, — hän on nostanut langenneen tomusta. Avioliiton hävitystä 
Kristus ei ole tahtonut, vaan sen vanhurskauttamista. 

Wagner ei ole ajatellut näitä ajatuksia loppuun. Mutta nainen 
vapauttajana on ilmestynyt hänelle, niinkuin hän on Goethelle ja 
Dantelle ilmestynyt. Beatrice vita nuovan, uuden elämän perustajana, 
Gretchen, jolle kutsu kuuluu: 

„ Konini hebe dich zu höh'ren Sphären — 
\Venn er dich ahnet, folgt er nach!*** 

ovat edelläkävijöitä Wagnerin naishahmoille, joiden sielussa palaa 
säälivä, pyhäj vapauttava rakkaus. 

„Fliegender Holländer"issä edustaa nuori metsästäjä Erik itseensä 
luottavaa nuoruutta ja voimaa, jonka oma elämä on. Mutta juuri 
sen vuoksi ei Senta, nainen, voi olla hänen omansa. Rauhattomasti' 
harhailevan vieraan miehen kuva vetää hänet puoleensa, miehen joka 
tarvitsee häntä, naista. Molemmilla on sama tuska: 

Fiihlst du den Sclimerz, den tiefen Grani, 
Mit dem herab auf mich er sieht? 



' Tule, kohoa korkeampiin olinpiireihin — kun hän sinua aavistaa, niin 
hän seuraa perästä. 



Richard Wagner ja \Vagnerihailu. 175 

Ach, was die Ruh ihm ewig nahm, 

Wie schneidend \Veh durch's Herz mir zieht* 

Ja syntiseen rakkauteen vajonneen Tannhäuserin puolesta rukoilee 
puhdas Elisabeth: 

Allmächt'ge Jungfrau, hör mein Fiehen, 
O iiimni von dieser Erde mich! 
O nimni dich gnädig raeiner an, 
Dass ich mit demutsvoUem Gnissen 
Als wtird'ge Magd dir nahen kann, 
Um deiner Gnade reichste Huld 
Nur anzuflehen för seine Schuld?* 

Rakkauden koko ylimaailmallisuus, se aate, että rakkaus viittaa yhty- 
miseen korkeamman elämän piirissä ja ettei sille ole suotu asuin- 
sijaa maan päällä ja ihmiskunnassa, kimmeltelee runoteoksen , Tristan 
ja Isolden" läpi. Rakkauden mukana ovat rakastavat imeneet itseensä 
myös kuoleman; ja ikuinen kuolemantyö muuttuu heidän todelliseksi 
lemmen työkseen: 

O susse Nacht, ew'ge Nacht, 
Hehr erhabene Liebesnacht!' 

Niebelungen osoittaa jonkunmoista käännettä käsityksessä — jon- 
kinmoista palautumista maallisen rakkauden arvonantoon kuolemat- 
tomien jumalallisen autuuden rinnalla. Mutta, kuvaavaa kyllä, nai- 
nen, hän se juuri tahtoo uhrata yksin jumaluutensakin, voidakseen 
elää rakastetulle miehelle. Brunhilden sanoissa ei esiinny uusi pe- 
rustunteen suunta, vaan päin vastoin saman perustunteen yltymys: 



» Tunnetko sitä tuskaa, sitä syvää levottomuutta, millä hän katsoo mi- 
nun puoleeni? Oi, mikä häneltä ainiaaksi riisti rauhan, se viiltävänä kipuna 
ahdistaa sydäntäni. 

* Kaikkivaltias Neitsyt, kuule rukoukseni, oi, ota minut pois tämän 
maan päältä! Oi, ota minut armollisesti huomaasi, jotta nöyrästi tervehtien 
voin arvokkaana neitona lähestyä Sinua vain rukoilemaan hänen rikoksensa 
vuoksi Sinun armosi suurinta lempeyttä. 

' Oi, suloinen yö, ikuinen yö, pyhän ylevä rakkaudenyö! 



176 HERMANN FRIEDMANN. 

Mehr als Walhalls Wonne, 

Mehr als der Ewigen Ruhm 

Ist mir der Ring: 

Ein Blick auf sein helles Gold, 

Ein Blitz aus dera hehren Glanz 

Gilt mir werter 

Als aUer Götter 

Ewig währendes Gltick! 

Denn selig aus ihni 

Leuchtet mir Siegfrieds Liebe.^ 

Sitä vastoin on todellinen käänne tapahtunut „ Parsifal *issa. Siinä 
on puhjennut esiin se naisviha, joka kristillisessä aatemaailmassa aina 
on lähellä tunteen erehdyksenä, niin että Weininger tunnetussa kir- 
jassaan ^Geschlecht und Charakter**' näennäisellä oikeudella voi las- 
kea VVagnerin naissukupuolen halveksijoihin. Kundry, tuo salaperäi- 
nen nainen, on oikea emäpiru, helvetinruusu. Ja kuitenkin on VVag- 
nerin perusaate tullut vain monimutkaisemmaksi, mutta muuttunut se 
ei ole! Se on kyllä totta, että tässä Parsifal, mies, kohottaa ja va- 
pauttaa naisen. Mutta sinä hetkenä ja vasta sinä hetkenä on hä- 
nestä tullut jumala. Lopuksi on hänen vapahdustyönsä vapahtanut 
myös hänet itsensä, on nainen vapahtanut hänet, kun tämä tosi rak- 
kaudella häntä silmään katsoi. Ja siten me ymmärrämme salaperäi- 
sen siunaavan loppulaulun: 

Höchsten Heiles Wunder — 
Erlösung dem Erlöser!* 

Lopulliseen totuuteen ja selvyyteen rakkaudesta ei Wagner ole 
päässyt; mutta hän on tuntenut ympärillään sen siipiensuhahduksen. 
Siveellisestä kaaoksesta, jossa me nykyään elämme, näyttää tosiaan- 
kin vain kaksi tietä avautuvan. Molemmat kulkevat syyllisyyden ja 
synnin kautta: toinen Don Juanin kevyeen ajatus- ja elämänpii- 



* Enemmän kuin Walhallan autuus, enemmän kuin ikuisolentojen kun- 
nia on minulle sormus; silmäys sen kirkkaaseen kultaan, silmäys sen pyhään 
loistoon on minulle kalliimpi kuin kaikkien jumalien ikuisesti kestävä onni! 
Sillä autuaasti siitä minulle loistaa Siegfriedin rakkaus. 

^ Korkeimman pelastuksen ihme — vapahdus vapahtajalle! 



Richard \Vagner ja Wagnerihailu. 177 

riin, toinen katumuksen ja tuskan kautta Faustin ylennykseen ja 
pyhän Neitsyen palvelukseen. Mutta, niin ylevä kuin tuollainen käsi- 
tyskanta onkin, niin varmaa kuin onkin, että tulevaisuuden uskon- 
nossa sanat „pidä naista pyhänä!" lausutaan samalla voimalla kuin 
nykyinen uskoninollinen ja siveellinen dogmatiikka lauseen „älä 
tapa!", niin sanoo meille sittenkin meidän syvin totuudenrakkau- 
temme, meidän suurin luonnollinen tunteemme, ettemme sittenkään 
voi olla askeetin kannalla. Mikä on h3^vää — ja mikä pahaa? 
Wagner näkee sen itse ja sanoo yhä uudestaan: hyvää on kaikki 
se, mikä on kokonaista — kokonainen ihminen, pahaa — hajaan- 
nus ja pirstaannus. Siksi on myöskin — sen me sanomme ja 
tiedämme — se rakkaus puhdas ja pyhä, joka rakastaa koko ih- 
mistä, epäpuhdas se halu, joka jakaantuu, paikallistuu, jäsentyy 
jäsenten mukaan. Epäpuhdasta on rakastaa suuta, käsivartta, kaari- 
viivaa; epäpuhdas on rakkauden epäjumalanpalvelus; sellainen rak- 
kaus on eläimellinen sanan oikeassa merkityksessä: sillä eläimellä 
ei ole yleiskäsitteitä ja elää vain hetkessä. Mutta jalo ja puhdas on 
se rakkaus, joka kohdistuu koko ihmiseen ja ikuisuuteen — olkoon 
tämä rakkaus, joka vaeltaa maan päällä, kuinkakin aistillinen. Epä- 
puhdas on yksinomaan aistillinen rakkaus, mutta yksinomaan henki- 
nenkin rakkaus on vailla pyhyyttä ja epätäydellinen: Sillä, jos minä 
rakastan koko ihmistä — niin enkö saisi silloin, eikö minun pitäisi 
silloin rakastaa jokaista hänen hiuskarvaansakin ? Onko Jumala sen 
vuoksi vähemmän pyhä ja täydellinen, ettei hän ole huolenpitoonsa, 
maailmanlakiinsa sulkenut vain kiertäviä aurinkojansa, vaan myös 
jokaisen madon ja solun? Totta tosiaan, niin se on: yhtä pahaa 
kuin Jumalan edessä on tappaa ihminen, yhtä hyvää on ihan var- 
maan Jumalan edessä synnyttää ihminen. 

Puhdas ja pyhä on rakkaus, joka kärsii ja luottaa. Mutta epä- 
puhdasta on kysellä ja tutkistella, ja pyrkiä hankkimaan tietoa siitä, 
minkä vuoksi ja mitä varten rakkaus on. Epäpuhdas on Elsan rak- 
kaus Lohengriniin ; ja siksi hänen täytyy tulla onnettomaksi — niin- 
kuin ihmissukupolven esivanhempien, jotka onnettoman tiedonha- 
lunsa vuoksi tulivat karkoitetuksi paradiisinsa onnesta. 

Me näemme siis: Richard Wagnerin käsittely johtaa joka puo- 



178 HERMANN FRIEDMANN. 

lelta ja suurella voimalla ikuisiin, ikuisesti samanlaisiin ihmiskunnan 
kysymyksiin, uskontojen, kristinuskon ikivanhoihin aatteihin ja ihan- 
teihin. Ja siinä on syvin syy siihen erinomaiseen huomioon, jonka 
Richard Wagnerin nimi on saanut aikaan! Mitä Wagnerin problee- 
mit sitten ovat muuta kuin kristinuskon, alkukristjrfuskon problee- 
meja? Mitä sisältävät sitten — koettakaamme tehdä se itsellemme 
selväksi — nämät viimemainitut? Puhtaan rakkauden valtakunnan 
perustaminen, mammonan ja koko valhekultuurin hävittäminen, per- 
sonallinen omantunnonoikeus, vapaa pyhyys — siinä ovat sekä toi- 
sen että toisen pyrkimykset. 

Prostitutsionia, mammonan valtaa, itsevaltiutta sekä henkistä 
että ruumiillista vastaan Kristus kutsuu taisteluun. 

Sairaan maailman pessimismiä vastaan hän julisti iloisen sano- 
mansa: Uskokaa juhlapäivään! Koristakaa itseänne! Kohottakaa 
mielenne! Iloitkaa! Mutta alkukristillistä kohoamista seurasi reakt- 
sioni, joka on miltei kaksi vuosituhatta kestänyt; Kristuksen jälkeen 
tuli antikristus, hajaannuksen ja kieltäymyksen henkii Kristus on 
muuttunut legendaksi. Tuntuu siltä, kuin Kristus ei koskaan olisi 
elänyt, eikä koskaan opettanut. Meidän maailmamme ei tosiaankaan 
ole tullut puhtaammaksi. Kasvatus porvarilliseen kilpailutaisteiuun on 
nykyään vasta oikein meidän kasvatusoppimme syvin tarkoitus; rik- 
kauden vaara ja turmelus on tullut hirmuiseksi. Valtion pakkoa 
käyttävä toimivalta, kirkon kerettiläistuomioitseminen on yhä vielä 
tuskallinen probleemi — eikä vielä ole toiveemme taivaanrannalta 
hävinnyt vapaan ihmisen jumalankaupunki. 

Mikä ihme siis, jos aika-ajoin meidän mieleemme nousee ky- 
symys: emmekö me, jotka olemme kypsät tuomioon ja kadotukseen, 
emmekö me olisi kypsät — ratkaisevaan nousuunkin, niinkuin en- 
simäisellä vuosisadalla? Onko ihme, jos suuren taiteilijan, suuren fi- 
losofin, ihmisen, sellaisen kuin Richard Wagnerin, joka tekee meille 
tietoisesti tajutuksi kaiken meidän hätämme, onko ihme, jos me 
olemme halukkaat, liiankin halukkaat riemussa saattamaan hänet 
kaupunkiin — ikäänkuin uuden messiaan? Onhan Richard Wagne- 
rilla messiallisia piirteitä. Hän on kyllin voimakas ja suuri antaak- 
seen ainakin aavistuksen elämän täydellisyydestä — joskaan hän ei 
ole kyllin suuri ja voimakas luodakseen sen omasta itsestänsä. 



Richard Wagner ja Wagnerihailu. 179 

Mutta kammottavan salaperäisellä voimalla valtaa meidät myös- 
kin Wagnerin teosten epätäydellisyys. Sillä sekin on — ja siinä on- 
kin Wagner-probleemin selitys — meidän omaa olemustamme. 
Sitäkin me vihaamme ja rakastamme, samoinkuin me vihaamme 
heikkouksiamme ja epätäydellisyyksiämme — emmekä sittenkään 
voi niistä luopua. Ja sellaiset ihmiset vetävät meitä voimakkaasti puo- 
leensa, jotka muihin verraten ovat niin suuria, että niissä esiintyy 
meidänkin mielikuvituksemme, haaveemme, narrimaisuutemme paljoa 
selvempänä kuin muiden ihmisten. Meidän prometeuksentapainen 
uhmamme, meidän korppien raatelema sydämemme ei estä meitä 
olemasta muotihulluja ja laskiaisnarreja — miksi me emme rakastaisi 
Wagneriamme ja rakastaisi häntä kahden verran, vaikka hän — jos- 
kus — käyttäytyisikin kuin riikinkukko? Ja myöskin taiteilija Wag- 
neriin vetää meitä sekä se, mikä hänessä on ylhäistä, että se mikä 
hänessä on alhaista: hänen musiikkinsa nousut, joista nykyajan elämä 
näyttää murtautuvan esiin ja ikuinen auringonloisto säteilevän maan 
yli — eikä vähemmän hänen tyrkyttävä, kiihoittunut tyylinsä, joka 
helmassaan kantoi uudenaikaista, sellaista kuin Richard Straussin, 
kevytmielistä ja luonnotonta musiikkia. 

Ei, Richard Wagner ei ollut kyllin suuri synnyttääkseen omasta 
itsestään elämän täydellisyyttä. Hän ei ollut messias. Ei myöskään 
Goethe, eikä Napoleon ollut messias, ei voinut se olla — ei kukaan 
niistä, joita me kunnioitamme ajatusten, tekojen, taiteen neroina. 
Meidän ristiriitainen aikamme, meidän myrskyinen vapahtajankai- 
pauksemme vaihtaa toisiinsa ja sekoittaa yhteen sellaiset asiat, jotka 
olemuksensa puolesta kuitenkin ovat aivan toisistaan eroavia. Sellais- 
ten kuten Napoleonin, Goethen, VVagnerin ja toiselta puolen Kristuk- 
sen välillä ei voi mikään sellainen vertaus tulla kysymykseen, joka 
katselee asioita vain määrän kannalta. Jos minun pitäisi kuvata tätä 
ääretöntä eroavaisuutta asettamalla vastakkaisuudet jyrkästi ja kaava- 
maisesti toisiansa vastaan, niin sanoisin: 

Kristukseen verrattuna ei sellainenkaan kuin Goethe ole vielä 
mitään. Se vain, että hän omasta tyhjyydestään kärsii enemmän 
ja voimakkaammin kuin muut ihmiset. Ja sen vuoksi, vain sen 
vuoksi hän riistää itselleen kaikki maailman kalleudet, tekee maail- 
mankaikkeudet alamaisikseen, alan toisensa jälkeen. Sellaisella kuin 



180 HERMANN FRIEDMANN. 

Goethella ei ole taivasta sielussaan — ja hän rakentaa sata taivasta 
yläpuolelleen: tieteen, taiteen, humaniteetin. Goethen tapainen ihmi- 
nen on egoisti; hän tahtoo luoda itsensä, vapahtaa itsensä — maailma 
jääköön vapahtamatta, joukko jääköön joukoksi. Sellainen kuin 
Goethe ei voi olla kansanvaltainen, jos kohta hän onkin siksi x^apaa- 
mielinen, että hän suo jokaiselle eläimelle, joka kasville, joka kivelle 
sielun. Hänen on pakko se tehdä, saadakseen sitä enemmän sielul- 
lista sisällystä omakseen, kun hän käsittää itsensä pienoismaailmaksi, 
. koko suuren maailman tarkoitukseksi ja päämääräksi. Samoinhan 
Napoleon ajatteli maailman onnellistuttamisesta, ennenkuin hän val- 
mistautui polkemaan sen jalkansa alle. Egoisti ei tahdo vähempää 
kuin maailman omaksensa — ja sitä parempi, jos se on sielukas, 
onnellinen maailma. Kun kuoleman vaijot alkoivat samentaa Goe- 
then pitkää elämää, huudahti hän tuskassaan ja kiivaasti: Luonnon 
velvollisuus oli osoittaa hänelle toimiala vielä maallisen elämän tiiolla 
puolen! Richard Wagnerin egoismi on keksinyt vieläkin suurenmoi- 
semman ilmaisun, ehkä kaikkein suuremmoisimman, mitä koskaan 
on kuultu. Kun hän kiihkeästi toivoi yleistä vallankumousta, vallan- 
kumousta kaikkine kauhuineen, niin hän naiivisti tunnusti haluavansa 
sitä sen vuoksi, että sen raunioista kohoaisi arvokas tyyssija — hä- 
nen taiteellensa. Tästä yhdestä lauseesta täytyy huomata — niin 
minusta ainakin tuntuu — että oppi yli-ihmisestä, jonka puutarhaa 
on höystettävä „monien, liian monien" verellä ja hiellä on ivagneri- 
lainen — ja että Nietzsche, kun hän oman ja maailman luulon mu- 
kaan lakkasi olemasta vvagneriani, vasta silloin oikeastaan otti hal- 
tuunsa monivuotisen helmaystävänsä, Richard Wagnerin perinnön. 
Kaiken sen minkä aika ja maailma hänelle tarjoo, VVagnerkin tah- 
too omistaa. Musiikissa Gluckin, Beethovenin, Meyerbeerin, filosofiassa 
Schopenhauerin ja Feuerbachin, elämässä esiintyen sekä anarkistina 
sekä ruhtinaittenpalvelijana — kaiken tämän hän tahtoo omistaa 
omakseen, järjestää ja edelleen kehittää. Richard Wagnerkin on 
kaikkea — eikä mitään. 

Toisin on uskonnollinen ihminen, vapahtaja. Seitsemän vuoden 
yksinäisyys, seitsemän vuoden synti ja seitsemän vuoden rakkaus 
ovat synnyttäneet hänet. Hänen elämänsä oli nousua ja laskemista 
ja jälleennousua. Syvälle syvyyksiin on hän vajonnut ja syvyydestä 



Richard Wagner ja Wag^erihailu. 181 

on hän jälleensyntynyt. Tieteelle ja taiteelle hän on liian yksinker- 
tainen, kunnialle liian haaveileva, onnelle liian alakuloinen. Mutta 
kun kurjuus, irstaisuus ja hulluus on raastanut ja repinyt ihmisten 
elämän, kun ihmisten viisaus on muuttunut tyhjäksi saivarteluksi ja 
analyseeraamiseksi, kun suuri joukko on pirstoutunut egoismiin ja 
hetken nauttimiseen, ja kun ainoastaan sen itsesäilytysvaisto ajaa 
sitä luomaan hirviömäisiä ja hauraita näennäisjärjestöjä, kun pessi- 
mismi ja epätoivo tulevat yleiseksi ja kun hämärä aavistus läheisestä 
loppuratkaisusta synnyttää maailmanlopun pahan unelman — silloin 
hänessä herää kidutettu elämä; silloin hän tietää että hän on jumala, 
ja maailma ei mitään, ja että hänen täytyy siinä hukkua jotta se 
eläisi ja olisi jalo. Hän ei ota, vaan hän antaa. Kaikkia hän rakas- 
taa samalla rakkaudella; mutta hellimmin hänen katseensa hyväilee 
murtuneita ja tuskaisia ihmisiä. 

Sellaisen vapahtajahahmon on maailma vain kerran nähnyt. 
Kirkkaassa päivänvalossa — tosin ei historian, vaan kuitenkin sisäl- 
lisen näkemyksen valossa. Silloin se nähtiin, kun ristillä mies ver- 
taan vuodatti, lujasti uskoen olevansa Jumalan poika ja kuolevansa 
ihmisten syntien tähden. 





RUOTSIN N. S. VAPAA KANSANSIVISTYSTYÖ. 

Kirjoittanut 
ESTER HÄLLSTRÖM. 



I, 

Monesta merkistä päättäen uusi ajanjakso on alkanut Ruotsin 
sisäilisessä kehityksessä. Sen ovat epäilemättä aiheuttaneet ulkonaiset 
tapahtumat. Mutta sisäänpäin suuntautuvat nyt kaikki voimainpon- 
ponnistukset. Ja kuvaavaa pienelle kansalle on, että uuden kehitys- 
kauden taitteessa yleisenä tunnussanana kuuluu ^''li maan : „ Yhteiseen 
työhön kansansivistyksen kohottamiseksi ja syventämiseksi!" 

Tuota kehoitushuutoa kajahutetaan yhtaikaa sekä ylhäältä että 
alhaalta, sekä niiden puolesta, jotka jo nauttivat sivistyksen siunausta, 
että niiden, jotka ovat heränneet sitä kaipaamaan ja oikeutenaan 
vaatimaan. Ja työhön käsiksi rientävät niiden avuksi, jotka jo ennes- 
täänkin tekevät työtä jollakin kansansivistyksen alalla, monet muut- 
kin, jotka tahtovat yhteistä hyvää palvella. Johtajia ilmaantuu aivan 
kuin itsestään, innokkaita, tietorikkaita ja toimeensa kykeneviä. Heitä 
on monta, jotka kokonaan antautuvat ja voivat antautua vapaan 
kansanvalistustyön palvelukseen, sillä he voivat tälläkin alalla työs- 
kennellessään turvata oman toimeentulonsa. Täten liike varttuu sisään- 
päin, se ei jää pelkäksi innostuksen kuohuksi, vaan se kehittyy van- 
kaksi järjestelmäksi, joka tekee säännöllistä, yhtenäistä ja pontevaa 
työtä. 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 183 

Kadehdittavan onnellisessa asemassa onkin Ruotsin kansa! Sillä 
on kaikki edellytykset edistyäkseen sivistyskansana. Se on kansana 
ehyt ja rikkomaton. Sitä eivät liian katkerat puolueriidat ole raadel- 
leet, eivätkä veljesvihat sen elinvoimia myrkyttäneet. Eikä sen rajalla 
ulkonainen vaara joka hetki ole väijymässä. Se voi kokonaisena ja 
häiritsemättä antautua suureen tehtäväänsä, oman itsensä kehittä- 
miseen. 

Eteenpäin pyrkiessään sillä on vielä eräs arvaamattoman suuri 
etu edellä mainittujen lisäksi, nimittäin vanha sivistyksen pohja. 
Vuosisatoja vanha kultuuri on vaikuttanut pohjakerroksia myöten, 
tosin ei kovinkaan paljon tietopuolisesti, mutta sen enemmän tapoja 
ja katsantokantaa jalostamalla. Sen lisäksi tulee vielä, että kansa- 
koululaitos Ruotsissa on vanha ja että koulu- ja oppipakko säädettiin 
jo V. 1842. Siten on kansansivistystyölle vankka pohja laskettu. 

Ruotsin kansakoululaitosta tosin paljon moititaan ja syylläkin. 
Se on, kuten tiedetään, vielä yhdistetty kirkkoon jotensakin samalla 
tavalla kuin kiertokoulu meillä, ja on täten monessa suhteessa jäänyt 
takapajulle. Sanomattakin on selvää, että se Ruotsissa, vieläkin suu- 
remmassa määrässä kuin meillä, huokailee liiallisen katekismuksen 
lukemisen kuten muunkin kaavamaisen uskonnonopetuksen taakan 
alla. Yhä useammin lausutaan tyytymättömyyttä ilmi senkin johdosta, 
että ainoastaan joissakuissa kouluissa lapset tulevat työtä tehneeksi 
asetuksen mukaisesti kahdeksan kuukauden aikana vuodessa, jota 
vastoin useimmissa neljä kuukautta tai vieläkin vähemmän. Itse Ska- 
rassa, hiippakunnan pääpaikassa, käyvät lapset koulua vain joka 
toinen päivä, samalla luokalla 92 oppilasta! Selvitykseksi kuitenkin 
mainittakoon, että silloin opetetaan ainoastaan kahta vuosiluokkaa 
samanaikaisesti, eikä neljää kuten meillä. Luokat käyvät siis vuo- 
rotellen koulua, josta toiselta puolen on ilmeinen etu. Mutta tyy- 
tymättömyys tähän järjestelmään on kuitenkin kasvamassa varsinkin 
siitä syystä, että täten järjestetyt koulut eivät voi vastata kovinkaan 
suuria vaatimuksia kurssiennätyksiin nähden. 

Kuitenkin kaikitehkin Ruotsin kansalla on syytä olla tästäkin 
koulustaan kiitollinen, sillä se on sivistykselle laskenut pohjan, jos 
kohta puutteellisenkin. On helpompi aikaansaada tarpeellista edis- 



184 ESTER HÄLLSTRÖM. 



tystä kuin sivistystyössä alkaa vallan aakkosista. Eikä se aika liene 
kaukana, jolloin kansakoulu Ruotsissa vastaa sivistyskansan tarpeita. 

Muitakin valtion kannattamia oppilaitoksia yhteistä kansaa var- 
ten on Ruotsissa melkoinen määrä. Kansanopistoja on yli 40, joissa 
vuosittain käy noin 2,000 oppilasta, työväenopistoja on viime vuosina 
syntjoiyt jokaiseen suurempaan kaupunkiin. Mutta mitkään koulut ja 
opistot eivät yksin riitä. Suurin osa kansan nuorisoa jää kuitenkin 
kansakoulusta päästyään jatkuvaa opetusta vaille ja sekin pieni tieto- 
määrä, minkä koulu antoi, jää unhotuksiin ja käyttämättä. Käy kuin 
rakentajalle, joka laskee perustuksen, mutta jättää sen jälkeen työnsä 
sikseen. 

Tämän ovatkin kansansivistyksen harrastajat oivaltaneet. Jo 
40-luvulla syntyi sentähden suuri joukko n. s. pitäjänkirj^toja, pe- 
rustettiin „sivistyspiirejä" kansan keskuuteen ja ruvettiin toimitta- 
maan ^Lukemisia kansalle". Mutta into laimeni vähitellen ja työ jäi 
torkkumaan. Sitä harjoitettiin liian paljon ylhäältä päin, hyvänteke- 
väisyyden kannalta, ja sitä paitsi niin ikävän vakavasti, että se kui- 
vui omaan ikävyyteensä. Pitäjänkirjastotkin jäivät käyttäjiä vaille, 
koska väsyttiin lukemaan yhtä ja samaa eikä uutta enää hankittu. - 

Tuli sitten toinen aika, jolloin alettiin huomata laiminlyömisiä 
ja niitten seurauksia ja jolloin n. s, vapaa kansanvalistustyö sai uutta 
vauhtia. Syntyi sarja uusia yhdistyksiä, jotka kaikki tarkoittivat kan- 
san sivistyskannan kohottamista sekä sosiaalisten parannusten aja- 
mista. Semmoisia ovat „Centralföreningen i Stockholm för populär- 
vetenskapliga föredrag", »Föreningen för folkbibliotek och läsestugor", 
«Centralförbundet för socialt arbete" sekä vapaamieliset ylioppilas- 
yhdistykset „Verdandi" Upsalassa, „Frisinnade studenter" Götebor- 
gissa, „D. Y. G." Lundissa, „Laboremus" Upsalassa sekä sen haara- 
osasto Tukholmassa „Kurser för social upplysning" y. m. Ne ovat 
eri tavalla koettaneet yhteisiä tarkoituksia toteuttaa. Mutta suurempaa 
vauhtia ja yhtenäisyyttä syntyi vasta silloin, kun kaksi ensin mai- 
nittua yhdistystä yhtyi yhdeksi, ottaen nimekseen „Folkbildnings- 
förbundet" ja ulottaen varsinaisen toimintansa, kuten yhdistysten ni- 
mistä voi päättää, kahdelle eri haaralle. Siitä on tänä vuonna kuusi 
vuotta vierinyt. Folkbildningsförbundetiin kiinnitettiin alun pitäen 
suuria toiveita ja se sai heti valtiolta melkoista kannatusta. Vuosi 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 185 

vuodelta tämä kannatus on lisääntynyt, niin että nyt yksin luentojen 
toimeenpanemiseen uhrataan noin 200,000 kr. vuosittain. Sillä on 
oma toimistonsa Tukholmassa, joka tekee työtä kolmessa osastossa, 
kullakin oma puheenjohtajansa ja muut toimihenkilönsä, ja koko liiton 
yhteinen puheenjohtaja, tohtori Knut Kjellberg, on vapaamielisyytensä, 
intonsa ja tarmonsa takia saavuttanut kaikkien piirien luottamuksen. 
Liiton äänenkannattajana on Social Tidskrift ja se toimittaa itse sen 
liitettä, erittäin ansiokasta Folkbiblioteksbladetia, jossa kirjastoasian 
vaiheita sekä omassa että muissa maissa selostellaan, ja jossa arvos- 
telujen muodossa opastetaan kirjojen valitsemisessa. 

Vähitellen on ympäri maata syntynyt noin 300 luentoyhdis- 
tystä, jotka yhdessä Folkbildningsförbundetin kanssa lukukausittain 
suunnittelevat paikkakunnallisia luentokursseja. Mainittu liitto puo- 
lestansa lähettää kaksi kertaa vuodessa kaikille luentoyhdistyksille 
täydellisen luettelon hyväksytyistä luennoitsijoistaan sekä heidän 
aineistaan. Luentoyhdistykset taas puolestansa lähettävät ensin omat, 
näiden luettelojen perustuksella laaditut ehdoituksensa sekä myöhem- 
min tarkan selonteon kursseista ja niiden vaatimista kustannuksista. 
Ne tulevat osallisiksi valtioavusta sillä ehdolla, että yhdistys tai sen 
puolesta kunta, kaupunki, muu yhdistys tai yksityinen on suorittanut 
vähintäin puolet kurssien menoista. Kaikki toimivat samojen sään- 
töjen mukaan, ja kuten arvata sopii, kuuluvat niiden johtokuntiin 
tavallisesti seudun valistuneimmat ja tietorikkaimmat henkilöt. 

Täten on viime vuosinajoukkoyliopistojen ja oppikoulujen opet- 
tajia, pappeja, agronoomeja, lääkäreitä, metsäherroja, insinöörejä, kir- 
jailijoita y. m. liiton toimesta matkustanut ympäri maata kaukaisim- 
piinkin seutuihin asti, tuoden mukanaan tuulahduksia vilkkaamman 
sivistyselämän ahjoilta. Miten ovatkaan olleet tervetuUeet talven yksi- 
toikkoisuudessa ja hiljaisuudessa! Heitä on seuran puheenjohtaja 
käynyt asemalla vastaanottamassa omalla hevosellaan, heitä on ute- 
liain silmin seurattu, luentosaliin on kokoontunut kuulijoita läheltä ja 
kaukaa. Nämä ovat jo matkalla kaukaa tähystelleet luentosalin valais- 
tuja ikkunoita, mielessään epämääräinen toivo siitä, että siellä perillä 
jokin pieni valon säde tuikkisi heidänkin elämänpoluUensa, selvittäen 
ja rohkaisten. Nykyajan elämä astuu heidänkin eteensä vaatimuksi- 
neen ja arvoituksineen ja velvoittaa heitä pulmallisiin ratkaisuihin, 



186 ESTER HÄLLSTRÖM. 



joista eivät entiset lukuataitamattomat ajat tienneet mitään. Kaikki 
on toisin kuin ennen. Tarpeen onkin, että valtio lähettää oppimatto- 
mille tiedonantajia, etsiville opettajia. 

Mitähän kuulijat kulloinkin vievät mukanansa kotiinsa? 

Tulee esim. maalaisseutuun luennoitsija, oppinut herra, joka 
puhuu kaukaisesta maasta, jonka olot ovat kuulijakunnalle perin 
oudot. Tai hän luennoi jonkun vieraan kansan muinaisuudesta tai 
jostakin tieteen erityiskohdasta, joka ei ole minkäänlaisessa suhteessa 
siihen ajatuspiiriin, jossa kuulijakunta jokapäiväisesti liikkuu. Hän ei 
missään kohdassa voi vedota kuulijansa omaan kokemukseen, hän 
ei joudu vuorovaikutukseen heidän kanssansa eikä hän sentakia voi 
herättää heidän harrastustaan. Se, minkä ovat kuulleet, on heille 
kuollutta ja joutuu heti unohduksiin. Semmoiset luennot ovat omiansa 
laimentamaan tiedonhalua yhtä suuressa määrin kuin nekin, jotka 
jäävät vaikutusta vaille onnistumattoman esityksen takia. 

Saapuupa taasen toisella kertaa toinen puhuja, joka on valinnut 
aineekseen jonkun kohdan oman maan historiaa, sivistyshistoriaa, 
luonnonhistoriaa tai maantiedettä ja alkaa esityksensä viittaamalla 
paikkakunnalla tunnettuun historialliseen muistomerkkiin, henkilöön 
tai maantieteellisesti merkilliseen ilmiöön. Heti kuulijakunta on aivan 
toisella tavalla mukana. Puhukoon hän sitten raittiudesta tai ter- 
veydenhoidosta tai maataloudesta tai ajan suurista ja polttavista kysy- 
myksistä, häntä kuunnellaan innolla mikäli hän puhuu läsnäolevalle 
kuulijakunnalle „erityisesti" eikä aineesta „yleisesti". Mutta se edel- 
lyttää, että luennoitsija jonkun verran tuntee kuulijakuntansa kannan. 
Sentakia on ehdoitettu, että paikkakunnalliset luentoyhdistykset toi- 
mittaisivat Folkbildningsförbundetin kärytettäväksi mahdollisimman 
tarkkoja selostuksia paikkakunnan oloista, sivistyskannasta, tarpeista, 
toivomuksista y. m. kuten myöskin että luennoimistyö mahdollisuutta 
myöten asettuisi kotiseutututkimuksen perustukselle, joka täten tulisi 
liittymään entistä lähemmin kansansivistystyöhön. 

Viime kesänä pidettiin Tukholmassa yleinen kansansivistys- 
kokous, toinen järjestyksessä, joka kuten ensimäinenkin kolme vuotta 
aikaisemmin, oli Folkbildningsförbundetin kokoonkutsuma. Tärkeim- 
pänä keskusteluaineena oli luentotoiminta. Ja vaikka sen herättävä 
vaikutus yleensä yksimielisesti tunnustettiin, vaadittiin sen järjestä- 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 187 

mistä vieläkin tehokkaammaksi. Siltä voi odottaa tuntuvampia tulok- 
sia, varsinkin kun ottaa huomioon, miten suunnattoman paljon voimia 
ja varoja se vuosittain nielee. Kun laskee yhteen sekä valtion että 
yhdistysten uhraamat avustukset, nousevat menot lähes puoleen mil- 
joonaan. 

Parannusvaatimukset osoittavat parahiten, missä kohden koke- 
mus oli tuonut puutteellisuuksia ilmi. Usealta taholta ehdoitettiin että 
entistä suurempi määrä luennolta käsittelisi omaa maata ja että sekä 
omaan että muihin maihin nähden etusija olisi annettava nykyajalle 
kaikkine aatevirtauksineen. Pidettiin vielä erittäin suotavana, että 
kaikki luennoitsijat puhuisivat vapaasti, ja että he, kaikkia mahdol- 
lisia apukeinoja käyttäen, tekisivät luentonsa havainnollisiksi. Olisi 
pyrittävä siihen, että luento ennen kaikkea herättäisi kuulijoita itse- 
toimintaan, S3rtyttäisi heissä halua lukemisen avulla edistymään ja 
olisi heille tarpeellisena osviittana tällä itsetpiminnan tiellä. 

Asetuksen määräys, ^ei poliitisia ja uskonnollisia riitakysy- 
myksiä saanut luennoissa kosketella, synnytti vilkasta sananvaihtoa. 
Useimmat puhujat olivat sitä mieltä, että juuri näitä ajan polttavia 
kysymyksiä tuli kuin tulikin tieteellisten luennoiden avulla valaista, 
kunhan se tapahtui objektiivisesti ja ilman seuraavaa keskustelua. 
Jos nämät kysymykset kokonaan syrjäytetään, voi helposti käydä 
niin, että työväki, joka Ruotsissa kuten yli koko maailman on he- 
rännyt juuri yhteiskunnallisia kysymyksiä ensi sijassa harrastamaan, 
jää koko luentotoimesta syrjään. Niin on muutamissa paikoin jo ta- 
pahtunut. Esim. Siljan järven valppaissa seuduissa järjestynyt työ- 
väki jo on muodostanut oman luentoyhdistyksen, joten on rinnan 
käymässä kaksi eri luennoimishaaraa. Tämä ei ole asialle eduksi. 
Ajan tärkeimpiä virtauksia tulee sen takia tieteellisesti valaista. Sosia- 
listi-agitaattorit pitävät kaikissa tapauksissa huolta siitä, että niitä 
esitetään — toisella tavalla. 

Tämän kuten muutamien muidenkin kysymysten yhteydessä 
lausuttiin arvosteluja puolelle ja toiselle itse luentoyhdistysten kokoon- 
panosta ja toiminnasta. Oli ilmeistä, että tyytymättömiä oli melkoinen 
määrä, ja jos yhteinen kansa olisi ollut kokouksessa lukuisammin 
edustettu, olisi paheksuvia lausuntoja nähtävästi runsaamminkin tuotu 
esille. Syytettiin paikallisia luentoyhdistyksiä papillisuudesta ja kor- 



188 ESTER HÄLLSTRÖM. 



keakirkoUisuudesta sekä siitä johtuvasta rutivanhoillisuudesta. Kirkko- 
herra on monessa seuduin ikäänkuin itseoikeutettuna ryhtynyt luen- 
toyhdistyksen määrääväksi voimaksi ja hänen huolenpitonsa laumansa 
varjelemisesta outojen käsityskantojen ja kaikenlaatuisten «uutuuk- 
sien" turmelevasta vaikutuksesta on usein aivan liian suuri. Sem- 
moisen holhouksen alaisuuteen ei tahdottu enään tyytyä. Kansansi- 
vistystyö on johdettava vapaamielisempaan ja kansanvaltaisempaan 
suuntaan ja vaikutusvalta siirrettävä leveämmälle* pohjalle. Kuvaa- 
va on, että kokouksessa kaikki, muuten eriävistä mielipiteistään 
huolimatta, yksimielisesti yhtyivät kannattamaan sitä katsantokan- 
taa, että luentoyhdistyksissä kuten muissakin kansansivistystä kos- 
kevissa yhteenliittymisissä oli annettava entistä paljoa enemmän vai- 
kutusvaltaa kansan syvien rivien omille edustajille, joten työ koko- 
naisuudessaan tulisi olemaan työtä ei ainoastaan kansan hyväksi vaan 
myöskin kansan kautta. Se on tehtävä todelliseksi yhteistyöksi, jos 
mieli saada sille jalansijaa kaikissa kan^nkerroksissa. 

Yhtä tehokkaasti kuin luennoimistoimeen nähden Folkbildnings- 
förbundet ei ole ollut tilaisuudessa toimimaan toisella tärkeällä kansan- 
sivistysalallaan, kansankirjastojen hyväksi, siitä yksinkertaisesta syystä^ 
ettei valtio ole avustuksellaan tätä puolta kannattanut. Viimeisiin asti 
Ruotsin kansankirjastot ovat saaneet tulla toimeen kuntien, seurojen 
tai yksityisten niukalla avustuksella. Seurauksena onkin ollut, että kir- 
jastot yleensä ovat vähäpätöisiä, jos kohta monilukuisia. Niitä on pää- 
asiallisesti kolmea eri lajia: n. s. seurakunta-kirjastoja (församlingsbiblio- 
tek), joita hoitaa kirkkoneuvosto ja jotka monessa paikoin samalla 
ovat koulukirjastoja, kunnankirjastoja (kommun-bibliotek) ja yhdistys- 
kirjastoja (föreningsbibliotek). 

Vasta V. 1905 valtiopäivät myönsivät 60,000 kr. vuosittain 
kansankirjastojen kannattamiseksi ja viime vuonna kirjastot tulivat 
niistä osallisiksi. Mutta apu osoittautui heti aivan riittämättömäksi. 
Mikään kirjasto ei saa enemmän kuin 70 kr. vuodessa sillä ehdolla, 
että se itse uhraa kirjojen ostoon vähintäin yhtä suuren summan. 
Norjassa on vastaava summa 200 kr., ja meillä Suomessa on siinä 
mietinnössä, jonka kirjastokomitea on jättänyt senaattiin, pienin 
avustusmäärä ehdoitettu 100 markan suuruiseksi (70 kr.) sekä run- 
sain 500 markan suuruiseksi (350 kr.). 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 189 



Ylioppilasyhdistykset Verdandi ja Heimdal ovat kansankirjasto- 
asiassa tähän asti kauneimman työn suorittaneet. Ne ovat etevällä 
tavalla sekä toimittaneet että kustantaneet helppohintaisia, kaikin puo- 
lin nykyajan vaatimuksia vastaavia kansankirjasia kuten myöskin 
välittäneet kirjojen ostoa melkoisella hinnanalennuksella. Folkbild- 
ningsförbundet on niin ikään perustamisestaan asti menestyksellä 
harjoittanut samantapaista välitystointa, jonka lisäksi se on perustanut 
ja hoitanut n. s. kiertäviä kiijastoja. Ne ovat suljetut pieniin saman- 
mallisiin kaappeihin, joihin mahtuu 40 — 60 tavallista nidosta ja joita 
saa lainata kolmeksi — kuudeksi kuukaudeksi 3— 6 kr. vuokrasta. Folk- 
bildningsförbundet ei suinkaan ole ainoa seura, joka pitää tämmöisiä 
kiertäviä kirjastoja, ne muodostavat päinvastoin erityisen piirteen 
Ruotsin kirjasto-oloissa. Suomessa kiijastomiehet ovat asettuneet 
epäilevälle kannalle tämmöisten kirjastojen tarkoituksenmukaisuudesta. 
Niillä oiikin epäilemättä hankalat puolensa. Niiden kunnollista hoitoa 
on vaikeata valvoa. Kirjojen valinta y. m. asiat ovat liian paljon 
sattuman varassa. Mutta ne ovat Ruotsissa tulleet sangen laajaan 
käytäntöön, eivätkä tietysti voi olla kaikkea merkitystä vailla, var- 
sinkin jos niitä aletaan käyttää, kuten on ehdoitettu, luennoimistoimen 
täytteenä. Ne olisivat silloin niin järjestettävät, että ne edustaisivat 
eri tieteen haaroja mahdollisimman runsaasti ja että ne tilattaisiin 
paikkakunnille silmällä pitäen talven luentokurssin ohjelmaa. 

On nimittäin jo kauan tunnustettu asia, että luennolla täytyy v 
olla kirja täytteenä. Mutta parempi kuin turvautua kiertäviin kirjas- 
toihin, on epäilemättä vakinaisiin kirjastoihin vuosittain hankkia juuri 
semmoisia teoksia, jotka koskevat samoja tiedon aloja kuin talven 
kuluessa pidettävät luennot. Siten tulisi halukkaille mahdolliseksi val- 
mistautua luentoa hyväkseen käyttämään, kuten Englannissa ja Ame- 
rikassa on tapana, samoinkuin perästäpäin tiedonhaluansa tyydyttä- 
mään. Luennonpitäjä puolestansa voi tässä olla suureksi avuksi, 
jos ottaa selville mitä paikkakunnan kirjastossa on ja viittaa luen- 
nossaan siihen. On myös lausuttu varsin suotavaksi, että hän luen- 
tonsa jälkeen jakaisi, mieluimmin maksutta, pieniä lehtisiä, jotka 
sisältäivät pidetyn luennon ääriviivat sekä lyhyen luettelon saman 
aineen kirjallisuudesta. Edellä mainitussa Tukholman kokouksessa 



1 90 ESTER HÄLLSTRÖM. 



ehdoitettiin monelta taholta yhteistyön saavuttamiseksi, että luento- 
seuran samalla tulisi toimia kirjastoseurana. 



II. 

Täytynee myöntää, että vapaa kansanvalistustyö Ruotsissa on 
kehittymäisillään mahtavaksi ja hyvin järjestyneeksi liikkeeksi, jolla 
luulisi olevan mitä suurimmat edellytykset menestyäksensä. Mutta 
näemmehän joka päivä, ettei auringonpaiste ja sadekaan saa kaik- 
kialla kasvullisuutta rehoittamaan, saatikka sitten samalla tavalla. 
Maaperäkin tulee kysymykseen. Tämä liike on pääpiirteissään suun- 
niteltu ja johdettu ylhäältäpäin. Mitä arvelevat siitä ne, joita se lä- 
hinnä tarkoittaa? Toisin sanoen, missä määrin on Ruotsin kansa 
pohjakerroksiaan myöten yhtenäinen ja terve näinä luokkataistelujen 
ja hajaannuksien aikoina? 

Siitä huomauttamattakin tiedetään, etteivät syvät rivit Ruotsissa 
muodosta mitään arvostelukyvytöntä laumaa, joka ilman muuta tyy- 
tyisi ylhäältäpäin tuleviin toimenpiteisiin. Kansan suurella enemmis- 
töllä on omat valppaat harrastuksensa, sillä on liikkeensä silläkin, 
jotka perustuvat sekä kansanluonteeseen että jo laskettuun perinnöl- 
liseen sivistykseen. Ne ovat syntyneet ja kehittyneet kansan omassa 
keskuudessa uuden ajan moninaisten herätysten vaikutuksesta, ja 
määräävät nykyhetkellä sen maailmankatsomuksen. Ovatkohan nämä 
harrastukset syvemmässä merkityksessä sivistysharrastuksia, ja missä 
määrin ne käyvät yhteen niiden kanssa, joista on ollut puhe edelli- 
sessä? Tai käyvätkö ne ensinkään yhteen? 

Jo kauan on esim. vapaakirkollinen liike muodostanut tärkeän 
piirteen ruotsalaisen maaseudun elämässä. Se on todellisena kansan- 
liikkeenä vallannut seudun toisensa perästä. Ajateltakoon vain Selma 
Lagerlöfin kirjaa „ Jerusalem"! Sen rinnalla kulkevat semmoiset har- 
rastukset, joita esim. nuorisoseurat, urheilu- ja tarkk'ampuja-yhdis- 
tykset edustavat. Sosialidemokraatiset aatteetkin ovat sekä maaseu- 
dulla että kaupungeissa hyvin levinneet, mutta ei siinä sairaalloisessa 
ja kiihkeässä muodossa kuin esim. meillä. Tehdään selvä ero sosiali- 
demokraatien ja sosialistien välillä, puhumattakaan radikaalisimman 
suunnan edustajista, joita nimitetään „unghinkar", ja jotka eivät ole 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 191 



kovinkaan suurilukuiset. . Kuvaavaa Ruotsin oloille on, ettei sosiali- 
demokratia Ruotsissa kuten meillä ole kyennyt luomaan mahtavinta 
järjestöä, vaan että sen kunnian saa eräs toinen nykyajan virtaus, 
raittiusliike. Ruotsissa on kahta eri lajia raittiusseuroja. Toiset vastaa- 
vat meikäläisiä. Toiset taas kuuluvat n. s. goodtemplarordeniin, joka 
on järjestetty amerikkalaiseen ja englantilaiseen malliin ja on kansain- 
välisen goodtemplar-liikkeen yhteydessä. Goodtemplarien liitto on 
Ruotsissa kaikkia muita monilukuisempi. Se onjokauantehnytsiunausta 
tuottavaa työtä sekä kaupungeissa että maaseudulla. Mutta se olisi 
helposti voinut siellä, kuten muuallakin, käydä liian yksif^uoliseksi ja 
suvaitsemattomaksi yhden ainoan kysymyksen ajamiseksi, elleivät 
liikkeen johtajat olisi ajoissa vaaraa älynneet ja pontevasti ryhtyneet 
sitä torjumaan, ottamalla ohjelmaansa kansansivistyskysymyksen koko 
laajuudessaan. Nyt tehdään työtä kahdella eri alalla, molemmilla oma 
johtajansa. Ja näyttää siltä kuin suurin huomio nykyään olisi kiin- 
nitetty varsinaiseen sivistystyöhön. 

Se alkoi 90-luvulla opetuskursseilla, joita järjestettiin iltakoulun 
malliin ja joissa opetettiin lukemista, laskentoa y. m. alkeita. Mutta 
into laimeni vähitellen, kun ei koskaan päästy alkeita pitemmälle. 
Syntyi sitten toinen opintojen muoto, n. s. lukurenkaat (studiecirklar). 
Ensimäiset muodostuivat 1903, nj^t niitä on jo 200 eri seuduilla. 
Ne on suunnitellut ja niitä johtaa yhä edelleen kandidaatti Oscar Olsson 
Karlstadissa, ja niiden toiminta herättää jo melkoista huomiota laa- 
jemmissakin piireissä. 

Lukurengas voi syntyä kaikkialla, missä goodtemplarien kes- 
kuudessa on kymmenen henkeä, jotka tahtovat sitä varten lyöttäytyä 
yhteen. Heihin voi sittemmin liittyä muita raittiusseuran ulkopuolel- 
takin, aina kolmeenkymmeneen osanottajaan asti. Useita renkaita 
voi tietysti olla samalla paikkakunnalla, jos harrastus on suuri. Ne 
valitsevat yhteisen „lukujenjohtajan" (studieledare) sekä yhteisen toi- 
mikunnan, ja asettuvat yhteyteen „Pääyhdistyksen" (Storlogen) ja 
sen „opintotoimen johtajan" (Studiedirektor) kanssa. 

Kaukaisemmissa seuduin, missä ei voi turvautua sivistyneempien 
henkilöiden myötävaikutukseen, toimii semmoinen pieni piiri hyvin 
yksinkertaisilla välikappaleilla. Se tilaa, johtajansa ja johtokuntansa 
kanssa neuvoteltuaan, „opintotoimen johtajalta" Karlstadista vähintäin 



192 ESTER HÄLLSTRÖM. 



yhtä monta hyvää kirjaa kuin piirissä on jäseniä. Kirjat ovat taval- 
lisesti aluksi kaunokirjallisia, sillä ne herättävät helpommin kuin 
muut oppimattomimpienkin harrastusta. Nämä jaetaan jäsenten kes- 
ken ja jäävät itse kullekin kahdeksi viikoksi tai enintäin kuukaudeksi. 
Ne vaihdetaan ainakin kerran kuukaudessa piirin kokouksissa, jolloin 
luettujen kirjojen sisällyksestä mieskohtaisesti keskustellaan. Kun 
piiri on toiminut vuoden tai pari, ovat varmaan sen omat jäsenet 
jo sen verran edistyneet, että voivat lyhyesti pienessä esitelmässä 
lausua muille julki sen vaikutuksen, minkä jokin luettu teos on hei- 
hin tehnyt. 

Väkirikkaammissa seuduissa lukupiirin toiminta voi alun pitäen 
muodostua hyvinkin monipuoliseksi. Siellä on helpompi saada esitel- 
miä piirin ulkopuoleltakin, silloin tällöin voi joku kaukainenkin vieras 
vilkastuttaa ja rikastuttaa yhdessäoloa. Kokemus on osoittanut että 
muutamia vuosia suotuisissa oloissa työskentelevän piirin vaikutusta 
täydelleen voi verrata kansanopistoon. Semmoisia piirejä varten on 
Ellen Key antanut hyvät neuvot ja ohjeet kirjassaan „0m Folkbild- 
ningsarbetet**, joka muutenkin on erinomaisen rikas mieltäkiinnittä- 
vistä näkökohdista. Hän on itse parina kesänä johtanut erään ren- 
kaan työtä ja on nykyiseltä asuinpaikaltaan Karlstadin lähellä voinut 
seurata liikkeen levenemistä ja johtoa. Innostusta ja uskoa täynnä 
hän vakuuttaa, että goodtemplarien renkaitten vaatimattomista työ- 
pajoista uusi Ruotsi voi kehittyä. Sillä nämä opinahjot jos mitkään 
ovat kansan omat. Ne kasvattavat itsetoimintaan, kun sitä vastoin 
tavaksi tullut kaiken valmiina tarjoominen usein vaikuttaa päin 
vastoin. 

Hän ehdoittaa m. m. että ensimäisen talven opintojen tämmöisessä 
piirissä tulisi tarkoittaa sen jäsenten harjoittamista kaunolukemiseen ja 
oudompien sanojen ymmärtämiseen. Luentojen, jos semmoisia voi 
aikaansaada, tulisi käsitellä suurimpia nykyaikaisia kirjailijoita, joiden 
teoksista samalla tärkeimmät olisivat luettavat. Toisena vuonna olisi 
pidettävä esitelmiä kotiseudun luonnosta ja historiasta niin että nuo- 
rille avautuisi heidän oman ympäristönsä rikas kirja. Vasta sen jäl- 
keen olisi siirryttävä väljemmille vesille, isänmaahan kokonaisuudes- 
saan, ihmiskuntaan, maailmaan. 

Itsestänsä selvää on, että ainoastaan paikkakuntalainen tai aina- 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivi8t>'Styö. 193 

kin seudulla paljon oleskellut henkilö voi tulla kysymykseen senkal- 
taiseen opettajatoimeen. Mutta Ellen Key onkin sitä mieltä, että 
kuulijakuntaa paremmin tuntevalle kyvykkäälle luennoitsijalle on etu- 
sija annettava, vaikkapa hän olisikin vähemmän korkeasti oppinut. 
Ainoastaan hän voi pitää sarjaluentoja. Kauempaa tullut sitä vastoin 
yksinomaan kertaluentoja. Kelpaavaisuusehdoksi ei ole ensi sijassa 
asetettava oppineisuutta, sillä kansan paras opettaja on se, joka sanan 
kauneimmassa merkityksessä on kansallinen, s. o. joka käsittää mitä 
kansa parahiten tarvitsee ja miten tämä tarve on tyyd3^ettävä. Täy- 
tyy itse kehittyä ihmiseksi, ennenkuin voi muita ihmisyyteen kohot- 
taa ja ainoastaan siten voi inhimillisen lämpimästi ottaa osaa niihin 
ajatuksiin ja tunteisiin, jotka piilevät kansansielun pohjalla. Tämmöisiä 
henkilöitä on kaikissa ikäluokissa, kunhan ne pääsevät kuntoansa 
todistamaan. Mutta Ruotsissa pannaan liian paljon arvoa harmaihin 
hapsiin sekä tutkintodistuksiin. Ruotsalaisilla on onneton taipumus 
tehdä kaikki viralliseksi ja siten vaarattomaksi, s. o. laimeaksi. Niin 
nytkin kansansivistystyöhön nähden. Mutta se ei saa tapahtua. Syn- 
tyköön goodtemplarien lukupiirien esimerkin mukaan aina vain uusia 
renkaita, ja liittyköön koko kansansivistystyö tähän valistusliikkee- 
sen, joka perustuu kansan itsetoimintaan. Mieluimmin niin että luku- 
piirien yhteiset johtokunnat samalla muodostuvat luento- ja kirjasto- 
yhdistyksiksi, niinkuin muutamissa seuduin jo on käynyt, tai niin 
että asettuvat läheiseen yhteistyöhön jo ennestään toimivien demo- 
kratiseerattujen luento- ja kirjastoseurojen kanssa. 

Kun ottaa huomioon, että muutkin sivistysseurat, vieläpä muu- 
tamat sosialidemokraatiset yhdistyksetkin, goodtemplarien esimerkkiä 
seuraten, ovat ottaneet ohjelmaansa lukupiiri-aatteen, niin lienee jo 
sillä todistettu, että Ruotsin kansan syvät rivit ovat asettaneet kan- 
sansivistysasian elinkysymyksekseen. Se suuntien eroavaisuus, joka 
ilmenee siinä, että toiset tahtoisivat kohdistaa sivistystyön koko laa- 
juudessaan goodtemplarien liikkeeseen, toiset taas mielisivät pidätellä 
sitä tavallaan Icaksiosaisena, kuitenkin yhteistoiminnalla yhteenpunot- 
tuna, ei merkitse mitään syvempää kahtiajakoa, vielä vähemmän ha- 
jaannusta. Kaikki kansankerrokset yhtyvät samaan harrastukseen, 
kaikki voivat yhtyä neuvottelemaan yhteisistä päämääristä. Tämä 



194 ESTER HÄLLSTRÖM. 



yhtenäisyys takaa paremmin kuin mikään muu laajan kansanvalistus- 
työn menestymisen Ruotsissa. 



ra. 

Jokainen kuitenkin myöntänee, ettei tietopuoliseen sivistykseen 
turvautuminen yksin riitä. Se on oleva ainoastaan asian toinen puoli. 
Sillä jos kohta se voikin vaikuttaa ihmiseen kokonaisuudessaan, ke- 
hittäen hänen älyänsä, jalostuttaen hänen tunnettansa ja terästäen 
hänen tahtoansa, on kuitenkin välttämätöntä että vieläkin välittömäm- 
min koetetaan .vaikuttaa sopusuhtaisen luonteen ja rikkaan sielun- 
elämän kehittämiseen. Kaikki mikä ihmistä henkisesti rikastuttaa, on 
katsottava välikappaleeksi hänen kasvatuksessaan. Näitä välikappa- 
leita on kansansivistäjällä käytettävänään koko pitkä sarja. Miten 
suuri onkaan esim. yhdessäolon ja seurustelun jalostuttava vaikutus, 
jos arvokkaat tavat pääsevät sitä määräämään ja ylevät harrastukset 
sitä rikastuttamaan. Yhteisen tunnelman hetkiä pitää ymmärtää var- 
teenottaa, ne ovat sivistystyössä siunatuita kylvön hetkiä, jotka oikein 
käytettyinä voivat tulla elämää määrääviksi. Niiden arvo onkin kaik; 
kialla tunnustettu. 

Mutta on olemassa eräs suuri sivistyksen tekijä, joka ei vielä 
ole päässyt oikeuksiinsa, kaikkein vähimmin kansansivistystyössä. 
Tarkoitamme kauneuden saattamista kasvattavaksi voimaksi. Ruot- 
sissa aletaan käsittää, että ihminen kehittyäkseen terveeksi ja sopu- 
suhtaiseksi, s. o. kauniiksi sanan laajimmassa merkityksessä, tarvitsee 
kauniita vaikutelmia. Ei ainoastaan mielikuvituksensa avulla. Kauneus 
on astuva hänen silmänsä ja korvansa tajuttavaksi, se on kohtaava 
häntä hänen ympäristössään, hänen pitää itse saada olla mukana 
kauneutta luomassa. Se aika on oleva ohitse, jolloin kauneus kuului 
vain yläluokalle, jumalallisena lahjana se on rikastuttava jokaisen ih- 
misen elämää. Maalaisväestö on aina elänyt luonnonkauneuden 
ympäröimänä ja se onkin osaltaan siitäkin syystä säilynyt sielulli- 
sesti terveempänä kuin kaupunkien rumissa esikaupungeissa tunges- 
keleva köyhälistö. Mutta ilman yleistä kauneudenaistin kehittämistä 
jää luonnonkin kauneus monelle kuolleeksi pääomaksi. Siihen aikaan 
kun kaikki tehtiin käsin, ja kun mestaruutta rauhallisesti ja iloisesti 



Ruotsin n. s. vapaa kansansivistystyö. 195 



ahkeroiden tavoiteltiin, oli kansan kauneudenaisti paljoa kehitty- 
neemmällä kannalla kuin nykyään. Silloin tyyli kehittyi. Siltä ajalta 
polveutuvat ne vanhat huone- ja tarvekalut, joita vielä ihailemme, 
siitä vanhat aistikkaat puvut, siitä vanhat tanssit ja kansanlaulut, 
jotka kaikki ovat joutuneet unhoituksiin. Uusi aika, sen hyörinä ja 
pyörinä on tämän kaiken hävittänyt. Mutta nyt tahdotaan herättää 
kansaa uudestaan kauneutta ihailemaan ja toteuttamaan. 

Nuoriso on jo huvituksissaankin saatettava kauneutta tavoittele- 
maan. Sitä tarkoittaa esim. Ruotsissa laajalle levinnyt liike vanhojen 
tanssien elvyttämiseksi tyylittömien nykyaikaisten tanssien sijaan. 
Ne ovat. milfei aina laulutansseja ja esitetään vanhoissa kansallis- 
puvuissa, jotka siis nekin tulevat esille kaivetuiksi vanhoista piilo- 
paikoistaan. Norjassa on sama liike ehkä vieläkin yleisempi ja yhdis- 
tyy n. s. „maalsbevegelse"en. Miten paljon silmää ja korvaa hivelevää 
sointua voikaan täten loihtia esille maaseudun yksitoikkoisen ja sen 
johdosta lamauttavan elämän elähyttämiseksi ! Ja miten paljon kau- 
nista ja virkistävää iloa se tuokaan mukanaan! 

Eri tietä koetetaan nykyaikana Ruotsissa kehittää yhteisen kan- 
san kauneudenaistia. Uuteen eloon viritetty kotiteollisuus, veistotaito, 
puutarhanhoito y. m. s. palvelevat käytännöllisten tarkoitustensa ohella 
itsetietoisesti myöskin kauneuden toteuttamista jokapäiväisessä elä- 
mässä. Rakennustaidekin tarjoutuu yhteistä kansaa palvelemaan suun- 
nitellen uusia rakennustyyppejä pikkueläjiä varten maalla ja kaupun- 
gissa. Ja muutkin taiteet rientävät rikastuttamaan tähän asti osatto- 
mien elämää. Kun esim. goodtemplarit ja nuorisoseurat Taalain ja 
Värmlannin maakunnissa pitävät yhteisiä kesäjuhliansa, niin ei ole 
enää mitään tavatonta, että niiden ohjelmaan kuuluu taidenäyttelyjä 
jonkun etevän säveltäjän tai taiteilijan toimeenpanema konsertti. On 
muuten omituista että juuri mainitut historiallisesti merkilliset maa- 
kunnat, joissa yhtenäinen taiteellinen tyyli on säilynyt ja varsinkin 
Taalain maakunnassa kehittynyt niin ehyeksi, että se lyö leimansa 
jokaiseen kodin esineeseen, että juuri nämä seudut käyvät kaikkien 
muitten edellä myös kansansivistyksen harrastuksessa. Sieltä useim- 
mat uudet riennot kansan keskuudessa ovat kotoisin ja sieltä ne 
enimmäkseen johdetaan. Niiden ihana luonto ja mieltä kiinnittävä 
kotoinen kultuun ovat viime aikoina houkutelleet suurkaupungin pau- 



196 ESTER HÄLLSTRÖM. 



hinaan väsyneitä taiteilijoita ja kirjailijoita rakentamaan kotejansa 
niiden siintävien järvien rannoille. Niinpä asuvat esim. Siljan järven 
ympäristössä taiteilijat Zom ja Anckarcrona, vähän matkan päässä 
Larsson ja tunnettu maalaiselämän innokas ylistäjä Karl Erik Fors- 
lund. Edempänä asustavat vielä Selma Lagerlöf, Gunnar Hällström, 
Karlfelt ja Ellen Key. Useat näistä ottavat jollakin tavalla osaa koti- 
seutunsa valistystyöhön. Varsinkin Anckarcrona ja Forslund ovat 
vallan väsymättömiä nuorison johtajia, ja luonnollista on, että se 
kansansivistyksen suunta, jota he edustavat, panee taiteelliselle kas- 
vatukselle tämän sanan laajimmassa merkityksessä paljon arvoa. 

Monenlaiset ja laajalle ulottuvat ovat siis ne harrastukset, jotka 
Ruotsissa nykyään tarkoittavat kansan sivistyksen kohottamista. Täy- 
tyy tunnustaa, että me suomalaiset tälläkin alalla monessa kojiden 
olemme takapajulla. Mutta lohduttavaa on tietää, että meillä juuri ny- 
kyään ollaan tässäkin suhteessa innokkaassa järjestämistyössä. Hyvä 
olisi ottaa varteen niitä opetuksia ja kokemuksia, joita läntinen 
naapurikansamme meille tarjoaa. 

Lähteitä: Andra sveuska folkbildningsmötets förhatidlitigar i Stockholm 
1907, utgifna af FolkbildningsfÖrbundet. »Om folkbildningsarbetet» jätnte r4d 
och upplysniogar för föreläsnings- och biblioteksföreningar. Utgifvet af Folk- 
bildningsfÖrbundet. Stockholm 1904. Polkbildningsförbundets »Meddelanden», 
»Upplysningar» och »BokfÖrslag», gällande för vintem 1907- 1908. »Social 
Tidskrift» jämte »Folkbiblioteksbladet» för 1907. Ellen Key: »Folkbildnings- 
arbetet» särskildt med hänsyn tili skönhetssinnets odling. Upsala 1906. J. A. 
Lundell: »Universitetsbildning och folkbildning». Upsala 1893. Frans v. Scheele: 
»Om själfbildning och själfstudier». Stockholm 1905. »Goodtemplarordens 
Studiehandbok». I. Räd och anvisningar för bildande och ledning af studie- 
cirklar, bibliotek, studiekurser, läsecirklar och föreläsningsanstalter. Ufgifven 
af Oscar Olsson, Sveriges Storloges studiedirektor. Stockholm 1907. »Good- 
templarordens studiehandbok». II. Anvisningar för själfstudier i humanistiska 
ämnen, utgifven af Oscar Olsson. Stockholm 1907. »Goodtemplarlogemas 
föreläsningsbibliotek» utgifven af Svenska nykterhetsförlaget under redaktion 
af Mauritz Stemer. Stockholm 1903. 



"'*-/iO 



NILS KJ>ER. 

Kirjoittanut 
YRJÖ KOSKELAINEN. 



I. 

Nils Kjaer ^ ei ole niitä nimiä, joilla on sija suurten joukkojen 
tietoisuudessa. 

Hän on liian puhdas taiteilija ollakseen kuuluisa, liian puhdas 
individualisti ollakseen populaari. Liian hienosyinen, analyyttinen 
henki, jotta hänen pienet kirjansa muodostaisivat sitä leveää, tanak- 
kaa siltaa, joka vie kansansuosioon. Ja minä luulen että Kjaer siitä 
pyytäisi päästä. 

Mutta useimmille niistäkin, joiden näköpiiri ulottuu yli pohjois- 
maisen kirjallisuuden, on hän vain nimi satojen muiden joukossa. 
Harva on hänet löytänyt itselleen, keksinyt siksi päärlyksi, joka on 
visusti eroitettava lasihelmistä. 

Sillä hän on todellakin un pur, käyttääkseni Flaubertin sanaa. 
Kjaer on kultuurikirjailija ja harvinainen ilmiö näillä kylmillä leveys- 
asteilla. Kaikki on hänessä kirkastunut tietoiseksi, selkeäksi, var- 
maksi: mielikuvat, taidekeinot, kieli. Hän ei koskaan hapuile avutto- 
mana, ei koskaan erehdy tiestä ja eksy maalistaan. Hän tekee mitä 



* Syntynyt Holmestrandissa, Norjassa, 25 p:nä syyskuuta 1870. 



198 YRJÖ KOSKELAINEN. 



hän näkee hyväksi, ja hän näkee hyväksi vain sen, johon pystyy. 
Hän on Goethen sukua. 

Kjaer on temperamentiltaan lyyrikko. Se on hänessä se rotu- 
tunnus, joka selvimmin viittaa pohjoiseen ja erikseen vuonojen ja 
tunturien maahan. Hänessäkin on tuo rakkaus pohjan valoisaan ke- 
säyöhön, tuo tummapohjainen, kontemplatiivinen sentiment, joka var- 
sinkin kevätaikaan luo vereen ' kumman raskasmielisen sordiinin ja 
koskaan täyttymättömän kaihon. Kun hän kuvaa kesäpäivän kor- 
keinta hetkeä maalla, jolloin aurinko silmänräpäyksen seisoo alallaan, 
ja askareet kuin itsestään pysähtyvät, jolloin „det dybe Aandedraet 
af Allivet nemmes . . . og Sindet fanger Takten i Sommerens sum- 
mende Spil", tuoksuu hänen sanoistaan sama aavistuttava ja juovut- 
tava luonnonmystiikka, jonka me suomalaisetkin niin hyvin ymmär- 
rämme. Mutta toinenkin sävel on hänen temperamentissaan, kirk- 
kaampi, heleämpi, ohut ja hauras kuin antiikkisessa ruokopillissä. 
Selvimmin se soi milloin hän kuvaa Italian valokylläisiä maisemia, 
sinisensyvää taivasta ja merta, suvimaan suruttomia ihmislapsia. Kjaer 
rakastaa Italiaa sisimmällä kauneuskaihollaan. Hän rakastaa sen leik- 
kiviä värejä, luonnonrikkautta, viininkorjuuta, hän iloitsee helleenisesti 
punnitessaan kädessään raskaita rypäleitä, katsellessaan uhkearintaisia 
neitoja, jotka Caprin kuuma aurinko on kypsyttänyt — : »Täällä on 
niin vähä muuttunut, sitte Homeron ajan: mies astuu puuauransa jä- 
lessä, jota kaksi naista vetää, ja se, jolla on viinitarha, antaa vaimonsa 
jaloin pusertaa rypäleet ja juo viinin itse. Elämällä on päivänselvä 
kauneus ja varmuus ja ajattelemattomuus." 

Kerran Kjaer piirtää kuvan Kristianian asemalle leiri5rtyneestä 
mustalaisjoukosta, jota tulevien ja menevien halveksivat ja hävyttö- 
mät katseet mittailevat. Ruskeapintaiset, mustakulmaiset nomaadit 
silmäilevät yhtä ylenkatsoen pisamaisia, kalpeanaamaisia ohikulkijoita. 
Kjaer analyseeraa tähän tapaan: Porvarillinen itsetyytyväisyys ja no- 
maadien elämäänty3^yväisyys ovat luonnostaan vihamielisiä keske- 
nään. Maantie kaartaa läpi kylän tai kaupungin, mutta mustalainen 
ei sitä näe eikä tahdo nähdä. Se on hänelle vain läpikulkupaikka ja 
hän pystyttää sielläkin oman telttansa ja elää omaa erämaanelämäänsä, 
niinkuin ei uteliaita katsojia olisikaan. Tämä piittaamattomuus louk- 
kaa syvästi yhteiskunnan jäsentä; hän pitää itseään korkeampana 



Nils Kjser. 199 

tyyppinä, koska on sitonut itsensä paikoilleen ja tehnyt työstä ja tava- 
jankokoamisesta ihanteen. Mutta viha johtuu myös siitä, että hän 
joko tietoisesti tai vaistomaisesti tuntee alemmuutensa: hän ei ole voi- 
nut sitoa itseään menettämättä samalla vapauttaan. Kaikki muuttuu 
kahleeksi: valtio, laki, omaisuus. Ja taivaanrannan takana houkutte- 
lee itse elämä tuhansine odottamattomine mahdollisuuksineen . . . Hän 
vihaa mustalaista, koska tämä ei kadehdi häntä, ja kuitenkin kadehtii 
hän tämän koditonta vapautta ja laitonta onnea 

Uusi sävel, uusi sympatia. Kjaer rakastaa kuin heimolai- 
nen noita maankiertäjiä, koska hän tuntee että heidän kauttaan pu- 
huu luonnon suuri liikkumisvietti. Liike ja vapaus on elämän poh- 
jimmainen prinsiippi ja kultuuri voi yhtä hyvin kuin edistää liikettä 
asettua sitä vastaan, se voi kivettyä muotoihinsa ja sitoa, sensijaan 
että se päästäisi. Ja ainoa ihmistyyppi, jota Kjaer ehdottomasti vihaa, 
on se kivettynyt, jossa joko ei ole elämän mahdollisuuksia ollutkaan 
tahi joka luulee jo päässeensä kehitystien päähän. 

Nils Kjaer on pohjoismaalainen, hän on italialainen, hän on 
mustalainen. 

Tämä taipuisa, liikkuva temperamentti on itsessään luonnon ja 
kultuurin yhteinen taideteos. Se on ihmeteltävästi kasvanut yli alkupe- 
räisten, aina ahtaitten rajojen, sen asteikko on vuosien vieriessä laajen- 
tunut, saanut lisää kieliä ja säveliä. Mutta semmoinen on mahdollista 
vain milloin täkavarana on rikas, kehityskykyinen personallisuus. Ja se 
henkilöllinen profiili, joka kohoaa Kjaerin taiteesta on läpeensä rakas- 
tettava ja hieno. Hänessä ei viehätä ainoastaan verraton, suvereeni 
kynänkäyttö, vaan myö? ihminen. Se ymmärtämyksen herkkyys ja 
hartaus ja rikkaus, jolla hän kuvaa mitä erilaisimpia tyyppejä, vir- 
tauksia, kausia. Giordano Bruno, Poe — Pascal ja Maeterlinck — 
renessanssi ja romantiikka ja nykyaika, kaikki ne ovat yhtä mielen- 
kiintoisia, yhtä elämisen arvoisia maailmoja sille, joka kysyy vain 
niiden sisäisimpiä syitä ja lakeja ja luonteenomaisinta kauneutta. 
Kjaerin analyysi on aina terävä, usein loistava ja hämmästyttävä. 
Itse sielun hämärimmät ja mystillisimmät tuntemukset, joita varten ei 
ole sanoja, tulkitsee hän niin, että selvimminja ilmeisimmin tunnemme 
niiden mystiikan. Syventymällä aiheeseensa syventää hän itseään ja 
liittää siten uuden voittomaan entisiin valloituksiinsa. Ja hän esittää 



200 YRJÖ KOSKELAINEN. 



aina henkilönsä sitä elämäntaustaa vasten, joka on heidän historialli- 
nen oikeutensa, tehden sen tavalla, joka todistaa hänen todellista asian- 
tuntemustaan ja henkevää oppiaan. Hänen kritiikkinsä, jonka ainoana 
ojennusnuorana on varma maku, terve tunne ja koulittu äly on lä- 
peensä humaanista ja vakuuttavaa. Sen sävy voi vaihdella vienosta 
leikillisyydestä verisimpään satiiriin, mutta silloinkin, kun hän iskee 
kuolettavan iskun, tunnemme miten syvästi hänen täytyy rakastaa 
kauneutta voidakseen niin verisesti vihata sen vastakohtaa. 

Kjaer vaihtaa aseita, mutta hänen asekäyttönsä ja taiteensa on 
alati sama. Hän ei minkään muun tähden ole unhoittanut, taidettaan. 
Hänen pantsarissaan ei ole säröä, ja hän on yhtä nuhteeton ensimäi- 
sissä esseissään kuin myöhemmissä teoksissaan. 

Taide on rajoitusta, ja rajoitus on tyylissä. 

Sanojen suuresta joukosta valikoi Kjaer aina omansa. Hän ei 
tee eroa ainoastaan huonon ja hyvän, vaan myös hyvän ja vielä pa- 
remman välillä. Ainoastaan jälkimäisen korkeusasteelta on lopullinen 
löydettävissä. Ja hän löytää sen. Hän tietää, että itsestään selvien 
asioiden selittäminen on tyhmyyttä ja tuhlausta, jota ei taiteen talous 
kannata. Ja hän ei ryhdy niitä selittämään. Pää- ja sivuasioiden 
vaihtaminen, onnistuneiden kuvien ja motiivien toistaminen, stilististen 
arabeskien piirtäminen pelkästään katselijain mieleniloksi — ne ovat 
syntejä, joista ei voi syyttää Kjaeriä, niin suuri kuin kiusaus voisikin 
olla hänen-laiselleen mestarille. Hän voi käyttää ornamentteja, milloin 
ne lisäävät kokonaisuuden kauneusvaikutelmaa, mutta hän tietää et- 
teivät seinät ja pilarit ole niitä varten. Hän tietää paljo muutakin. 
Hänen kädessään on attikalainen stylus. 

Kehittäen itseään taiteessaan, oppien elämästä ja oppien kirjojen 
kautta menneiden aikojen ihmisistä ja ihmisiltä on Kjaer tullut siksi kai- 
kinpuolin valistuneeksi ja vapaaksi hengeksi, jota eivät paina mitkään 
kahleet, rajoita muu kuin hänen oma inhimillisyytensä. Tarttumaan 
matkasauvaan, vaeltamaan suuriin sivistysmaihin, Italiaan, ei häntä ole 
ajanut turistiuteliaisuus tahi sovinnainen huvittelutapa tahi dekadentti- 
nen ikävä, vaan se on hänessä ollut luonnontarve ja kultuurivietti, 
joka tyytyy vasta sitte kun tapaa oikean ympäristönsä: mahdollisimman 
rikkaan, pulppuavan ja kauneuskylläisen elämän. Florensissa hän 
parhaiten viihtyy ... Ja missä hän liikkuneekin tarkastaa hän yhtä 



Nils Kjaer. 201 

ennakkoluulottomasti ympäristöään. Mikään ei hänelle ole vailla mie- 
lenkiintoa, mutta mikään ei myöskään niin uutta ja odottamatonta, 
jotta se järkyttäisi hänen tyyntä tasapainoaan. Hän on valmistunut 
kaikkeen. 

Ulkonaisen elämän kirjavaan kulkuun jää hänen suhteensa siksi, 
miksi se muodostuu jokaiselle puhtaalle taiteilijalle: myötätuntoisen 
katselijan suhteeksi. Hänen kantansa ajan kysymyksissä on esteetti- 
nen passiivisuus . . . 

— — Eräässä kylpypaikassa, jonne ihmiset ovat paenneet 
suurkaupungin helvetillistä menoa, on hiekkapohjalla rikkonaisen pul- 
lon särö. Mutta se ei enää haavoita jalkaa, kertoo Kjöer, hiekka 
on siitä jo hangannut vaaralliset särmät. «Naturen har taget det 
igjen. Naturen tager alt igjen**. Se on hänen samalla kertaa korkean 
ja iloisen viisautensa summa. Siksi on hän huoleton. Minne ikänä 
hän kulkee, on hän luonnon Herkulespatsaiden sisäpuolella. 

Hän purjehtii yhtä varmana kaikkia meriä, lipussaan ihmisyy- 
den tunnustuksettomat värit. Ja kun hän laskee maihin, tietää hän 
joka paikassa tapaavansa samat alkuasukkaat: ihmiset. Homo est et 
humani nil a se alienum putat. 



n. 

Nils Kjaer on ilmiö, joka osoittaa missä suhteessa luova ja krii- 
tillinen kyky ovat ja voivat olla toisiinsa. Ne ovat hänessä yksi. Olisi 
väkivaltaista ja sovinnaista eroittaa kriitikko Kjaeria kaunokirjailija 
Kjaerista. 

Hänen erikoisluonteensa selvittää useita olennaisia puolia siinä 
taiteellisen luomisen probleemissa, joka tuntuu kiinnittävän niin mo- 
nia ajan henkiä. Hän valaisee luomisen ja kritiikin suhteita yleisem- 
mälti. 

Jonkun tahi joidenkuiden varalta voi olla tarpeen huomauttaa, 
että en kritiikillä tarkoita sitä helppohintaista tavaraa, joka meikäläi- 
sissä päivälehdissä ja aikakauskiijoissakin yleensä kulkee sillä nimellä, 
en edes sitä vähää kirjanmuodossa ilmestynyttä ja ilmestyvää, joka ehkä 
jo hyvinkin varmasti omaksuu itselleen esteettisen arvonimen. Suo- 



202 YRJÖ KOSKELAINEN. 



malainen, erikseen suomenkielinen viljelys on vielä siksi alullaan, ettei se 
jaksa tarjota niitä edellytyksiä, joita erikoinen kriitillinen kyky vaatisi 
muodostuakseen ja kehittyäkseen selvyyteen ja puhtauteen. Toistai- 
seksi on täällä näkynyt vain joitain alkuja. Ruotsalainen kultuuri 
on jo onnellisemmassa asemassa, tanskalais-norjalainen suorastaan 
kadehdittavassa. Mutta kaikkialla on kriitillinen taide osoittautunut 
kypsän kultuurin tuotteeksi. Se on taiteista viimeinen ja sen hie- 
nostuneet jalokukat vaativat vanhan, monta polvea viljellyn maa- 
perän. Siitä ei paljo käy puhuminen olosuhteissa, joissa virallisiksi 
taiteentuomareiksi ja oppi-istuimille kohoo vielä miehiä, joiden pää- 
ansio on kansalaiskunto, ja jotka pystyvät käsittelemään ainettaan 
historialliselta, eetilliseltä, uskonnolliselta s. o. kaikilta muilta, paitse 
taiteen omalta kannalta. He voivat moitteettomasti referoida kirjoja, 
he voivat tasapuolisesti punnita niiden vikoja ja ansioita runousopin 
sääntöjen ja estetiikkansa opinkappalten mukaan, mutta osata kirjan 
ydinhermoon ja kynällään todistaa että ovat osanneet ydinhermoon, 
siihen he eivät pysty, koska heiltä puuttuu kriitikon tärkein edellytys: 
taiteilijatemperamentti. Heistä en puhu. — 

Kritiikin hedelmättömyys on käynyt dogmiksi. Kritiikki ja epäi- 
lys ovat yhtä, ja epäilys on myrkyllinen happo, joka syövyttää luo- 
misvoimaa, kuluttavainen tuli, joka polttaa mielikuvituksen kukkatar- 
hat kuloksi. Kritiikki on tuhohyönteinen, luovan taiteen vihollinen ja 
kriitillisen hengen kasvaminen tietää luovan lahjan surkastumista ja 
ehkä lopullista häviötä. 

Tämä sangen yleinen kej;iitelmä, jonka voi kuulla taiteilijankin 
suusta — tietoisuus oman hengentoimintansa laadusta ei usein- 
kaan ole heidän vahvoja puoliaan! — osoittaa sekä naiivisuutta että 
aivan vajavaista käsitystä taiteen kehityshistorian syy- ja seuraussuh- 
teista. Joka kieltää kritiikin oikeutuksen ja ainakin positiivisen mer- 
kityksen, ei tiedä, tahi ei ole ottanut ajatellakseen. Toinen osuutta 
Ranskan naturalistiseen romaaniin, Ruskinin asemaa prerafaeliittiseen 
ja myöhempään Englannin taiteeseen, Georg Brandesin laajaa ja poh- 
joismaille todella hedelmällistä vaikutusta, josta mainingit ovat kulkeu- 
tuneet meidän rannoillemme saakka. Tietysti on väärin sanoa, että 
Jacobsen kirjoitti Niels Lyhnensä, sittekun Brandes oli selittänyt mi- 
ten psykologisia romaaneja yleensä on kirjoitettava. Mutta Brandes 



Nils Kjaer. 203 

oli yksi tärkeimpiä herätteitä ja tekijöitä siinä kehityskulussa, jonka 
tuloksena oli Niels Lyhnen taiteilija. 

Kritiikki on kultuurivoima. Se syö kuin happo ja kuluttaa 
kuin tuli, mutta se syö ja kuluttaa vain semmoista, joka ei ole vas- 
tustuskykyistä, ja jonka siitä syystä täytyy hävitä tehdäkseen tilaa 
paremmalle. Kritiikki on elämää edistävä: se osoittaa lahoksi ja kestä- 
mättömäksi, mikä on lahoa ja kestämätöntä, se ottaa tehokkaasti osaa 
uuden luomiseen, sillä rakentaessa täytyy huonot rakennuskivet eroit- 
taa hyvistä. Kritiikki on epäilys, mutta jokainen uusi totuus alkaa 
vanhan epäilyksestä, niinkuin jokainen usko on alkanut epäuskosta. Se 
on kaiken kangistuvan, pysyvän ja seisovan vihollinen, sentähden että 
sen olemus on liike ja liike on elämä. Kritiikki on itsetietoisuuden 
korkea prinsiippi kansassa ja yksilössä. Se yksin kirkastaa selväksi 
ja tietoiseksi meidän menneisyytemme, se valaisee kristallilyhdyllään 
tulevaisuuteen, se osoittaa mitä meiltä puuttuu ja mitä meillä on ja 
mihin meidän on pyrittävä. Vasta kritiikki meille paljastaa salatuim- 
mat rotuominaisuutemme, se ilmaisee vertailun kautta omat syntysa- 
namme, opettaa meitä olemaan oma itsemme. Voguulit, joiden alku- 
ja omaperäisestä näytelmätaiteesta Artturi Kannisto on kirjoittanut, 
eivät luultavasti koskaan sano taidettaan kansalliseksi ja voguuliseksi. 
Sen sanan oppivat he vasta sitte, kun pääsevät sille kultuuriasteelle, — 
edellyttäen että joskus pääsisivät — jolla joudutaan kosketuksiin mui- 
den kansojen taiteeseen: oppivat vertaamaan. Itsetietoisuus on kri- 
tiikkiä ja kritiikki on vertailua ja valikointia. 

Taiteellinen kritiikki ei ole mikään koulumestari, joka vetää kir- 
jailijaa korvasta ja tiuskii: tee niin ja älä tee näin. Se ei ole mi- 
kään paavi, joka istuu kultaisella istuimellaan ja uhkaa pannalla ja 
polttoroviolla eksyviä ja uppiniskaisia. Sen, joka pyytää kasvaa tai- 
teessaan, tulee lähetä sitä vapaasti ja alttiisti, tulee antautua sille, tu- 
lee omaksua sen prinsiipit omiksi prinsiipeikseen. Hänen tulee te- 
roittaa korvaansa kuulemaan sen ääntä omassa itsessään, ja hänen 
tulee noudattaa sitä. Ei ulkoa, vaan sisältä vaikuttaa kritiikki, ei 
vastoin luomisvoimaa, vaan sen kanssa. Neuvot ovat vain neuvoja 
ja suuren kriitikon opetuksista suurin on hänen taiteensa. Oppilaasta 
ei tule mestaria välttämällä kaikkia mahdollisia vikoja, vaan luomalla 
positiivisia arvoja. 



204 YRJÖ KOSKELAINEN. 

Jokainen taiteilija on kriitikko ja varmasti pitää paikkansa Wil- 
den henkevä sana: ^On ollut kriitillisiä aikoja, joilta on puuttunut 
luovaa voimaa, mutta ei koskaan ole ollut luovia aikoja, joilta olisi 
puuttunut kritiikkiä"" ^ Ehkä puhuttiin menneinä aikoina siitä vä- 
hemmän, ehkä tietoisuus kriitillisestä tietoisuudesta oli heikompi, mutta 
kritiikki oli olemassa, koska se vaikutti. Tuhat mallia hylkäsi Ra- 
faelin silmä ja maku ennenkuin löysi sen, jota etsi. 

Kritiikki hedelmätön, kritiikki taiteen vihollinen? Ei, kritiikki 
on mielikuvituksen Hiottelun, muodottomuuden ja holtittomuuden vi- 
hollinen, mutta se on taiteen ystävä. Kritiikin henki on valikoimisen 
henki, ja jokaisen runoilijan tulee hyljätä paljo ja hyväksyä vähä 
tullakseen taiteilijaksi ja pysyäkseen taiteilijana. 

Aikansa henkisenä tekijänä vaikuttaa kriitikko sekä suorasti, 
että — jaloimmassa muodossaan — epäsuorasti. Voimakkaimmat ja 
aktiivisimmat nerot heidän joukossaan voivat henkilökohtaisesti kohota 
kokonaisen kirjailijapolven johtajiksi ja kokonaisen kirjallisuuden luo- 
jiksi. Taiteilijoina vaikuttavat he synnyttämällä kauneusiloa ja herät- 
tämällä kauneuskaipuuta sekä omassa että tulevissa sukukunnissa — 
niinkuin jokainen taiteilija. 

Taiteellinen kriitikko on hienostunut tyyppi. Ominaisen psyko- 
logisen mielikuvituksensa, kaikinpuolisen kultuurinsa, herkistyneen 
käsityskykynsä nojalla on hän omiaan käsittelemään elämän korkeim- 
pia viljelysmuotoja, monitahkoisimpia personallisuuksia ja mielenkiin- 
toisimpia probleemeja s. o. luovan toiminnan probleemeja. Samalla 
suvereenilla oikeudella, joUa ensikäden taiteilija käy käsiksi elämään ja 
käyttää sitä omiin tarkoituksiinsa ja tekee siitä mitä haluaa, samalla 
oikeudella kriitillinen taiteilija lähenee edellistä ja käyttää häntä omiin 
tarkoituksiinsa ja tekee hänestä mitä haluaa. Hän on elämä, aihe, lähtö- 
kohta, ja ainoa, mitä saamme sen muovaajalta vaatia, on se, mitä vaa- 
dimme jokaiselta taiteilijalta : näkemyksen puhtautta ja ilmaisun puhtautta. 
Kriitikko selittää ja kirkastaa, missä se sopii hänen tarkoituksiinsa, mutta 
hänen ylin tarkoituksensa on uskollisuus itseään ja kauneutta kohtaan. 
Ne taiteilijahenget, jotka rakastavat jo kerran ihmissielun ahjossa kii- 
rastettua materiaalia, jo kerran sulatettua ja rahaksi lyötyä metallia, 



Oscar Wilde: Intentions. 



Nils Kjser. 205 

ne ovat kriitillisiä henkiä. He viipyyät mieluummin siinä, jota ihmis- 
käsi jo on koskettanut, ja heidän mielensä ja inspiratsioninsa syttyy 
juuri siitä ihmiskädestä. Se elämä, joka on kohonnut sille itsetietoi- 
suuden ja kultuurin asteelle, että se pystyy luomaan taiteellisia ku- 
via ympäristöstään ~ se korkeampi elämä viehättää heitä enemmän 
kuin alkuperäinen. Ja yhtä usein kuin aitorunoilija palasesta mitä 
litteintä todellisuutta, jolle poroporvari ei panisi mitään huomiota 
tahi arvoa, voi luoda kauneimman taideteoksen, yhtä usein voi sat- 
tua — ja on sattunut — että kriitikko jostain toisen tahi kolmannen 
luokan kirjailijasta luo yhtä jalon taideteoksen. Taidehan on näke- 
misessä, ja ihminen näkee sen mukaan, minkälaiset hänen silmänsä 
ovat. Poroporvari harmaata jokapäiväis>'yttä, runoilija kaikkialla kau* 
neuden kajastusta, suuruutta ja mittaamattomia syvyyksiä. 

Edgar Poe kirjoittaa laulun ihmeellisestä korpista, mutta Nils 
Kjaer tekee runon siitä ihmeellisestä sulasta, jolla se laulu kirjoi- 
tettiin ... 

Berliniläinen arvostelija Leo Berg lausui kerran eräästä näytel- 
mästä: siinä on tosin draama, mutta siitä ei tekijällä ole ollut aavis- 
tusta. Niinkin voi käydä. Kriitillinen taiteilija on monasti se, joka löy- 
tää mitä edelläkävijä ei ole löytänyt, tragedioja, joiden ohi tämä huo- 
maamatta on kulkenut, komedioja, joille tämä ei ole ymmärtänyt 
nauraa. 

Suuri kriitillinen taiteilija, jos kukaan, on laajakatseinen ja va- 
paa. Yli inhimillisten muotojen ja tyyppien, yli taiteen kausien ja 
tyylien moninaisuuden kantaa hänen silmänsä. Yhtä vähä kuin es- 
teettisten dogmien, antautuu hän omien mielipiteidensä orjaksi. Sillä 
hän ei suinkaan ole muuttumaton, ei. Hänen sanansa eivät ole sovi- 
tetut silmälläpitäen muun ijäisyyden lapidaarisia vaatimuksia kuin sen, 
joka on jokaisessa silmänräpäyksessä. Hänen taiteensa on totinen, 
puhdas ja palava ilmaus hänestä itsestään, mutta elämä on liikettä, 
ihminen uudistuu alati, kasvaen sisästä ja kuluen ulkoa, ja runo, 
jonka hän kirjoitti kymmenen vuotta sitte tahi essee, jonka hän jul- 
kaisi vuosi sitte, vastaa yhtä vähä hänen nykyistä minäänsä kuin 
nykyinen minä silloisia. Hän on matkalla kohti täydellisyyden ikuista 
Roomaa ja hän käyttää hyväkseen kaikkea sitä suvun hankkimaa 
tietoa ja keräämää kokemusta, jonka elämä ja kultuuri tarjoo; hän 



206 YRJÖ KOSKELAINEN. 



iloitsee jokaisesta lahjasta ja tunnustaa jokaisen kyvyn, ja paistattaa 
itseään kaikkinaisessa kauneudessa, ehkä voittaakseen sen muodot 
toinen toisensa jälkeen, mutta aina jatkaakseen matkaa herkkänä, har- 
taana, kevytmielisenä ja kauneusjanoisena. 

Ja koska hän tietää mitä tahtoo, ja koska kaikki ilmaisun kei- 
not ovat hänen kädessään, voi hän tulkita tuntemuksensa niinkuin 
haluaa, tuhannella eri tavalla ja aina osata oikeaan. Taiteen kuva- 
ja vertauskieli on hänen äidinkielensä. Jokainen hänen sanansa kär- 
jistyy epigrammiksi, jokainen hänen lauseensa on harmooninen kau- 
neusilo. Hän voi sanoa mitä tahtoo ja miten tahtoo. Jos hän sa- 
noo: pääasia taideteoksessa on muoto, ymmärtää hän muodolla sitä 
mikä ofi pää-asia taideteoksessa. Se ilmaisutapa on hänelle luonnol- 
linen ja itsestään selvä. Toista on sitte, että ei-taiteilijoille se muoto 
voi sisältää: taidon ja tyylin ja vielä jotain ilmavampaa, sanoihin 
saamatonta lisäksi. 

m. 

I^öydälläni on kuusi pientä kirjaa. Ne ovat Kjaerin tuotantoa 
Mitä kunnioitusta sanaa kohtaan, mitä rakkautta taiteen puhtau- 
teen ja mitä kaikkien muiden näkökohtien syrjäyttämistä yhden ai- 
noan tieltä osoittaa tämä hillitty, täysipainoinen tuotanto. Muistuu 
mieleen Jacobsenin elämäntyö: kaksi nidettä. Semmoinen on harvinaista 



* Nils Kjaerin teokset: 

Essays. Fremmede Forfattere. 1895. 

Begrr Qg Billeder. Kritiske Forsog. 1898. 

Reg^iskabets Dag, Skuespil i tre Akter. 1902. 

/ tifrbigaaende, — Essays. 1903. 

Det ruige Savn. To Noveller. 1907. 

Mimasas Hjemkotnst. Skuespil i tre Akter. 1907. 

Euiinmät ilmestyneet »Det Schubotheske Forlag»in kustannuksella Koö- 
penhatninassa. 

Sitäpailse on mainittava eräs runo I902:n vuoden >Verdens Gangissa» sekä 
joukko pienempiä saman vuoden »Samtiden»issa. Sarja arvosteluja. Joitakin 
ulkomaan kirjeitä ja kronikkoja, joita tekijä ei ole ottanut kokoelmaansa »I 
Forblgaaeude». Kaikki taiteellisesti päteviä tuotteita, ja niitä koskee mitä ylem- 
pänä o a sanottu Kjseristä yleensä. 



Nils Kjaer. 207 

aikana, jonka pahimpia tauteja on kirjojen kirjoittamisraivo. Kirjoja, 
kirjoja, kirjoja, nelitaitteisia, kahdeksantaitteisia, taskukokoisia! Faciendi 
plures libros nullus est finis. Ja kun mikään siveellinen tahi juridinen 
laki ei kiellä poroporvaria ja tuhrijaa sen enempää kuin henkevää taiteili- 
jaa tarttumasta kynään, on odotettavissa, että mikäli kirjoitustaito le- 
viää, sikäli kasvaa kirjatuotanto ja yhä useampi ihminen on huk- 
kaava makunsa ja tyylitajunsa ja henkisen energiansa ja itsensä kah- 
latessaan näiden suunnattomien paperipinkkojen läpi. Lukemalla huo- 
noja runoja ja ikäviä romaaneja käymme itse huonoiksi ja ikäviksi. 
Enemmän kuin koskaan ennen vaaditaan meidän aikanamme varo- 
vaisuutta ja valikointia luettavaan nähden. Ja tulevaisuudessa todel- 
linen taideteos on nähtävästi yhtä yksinäinen ja saavuttamaton kuin 

helmi valtameren pohjassa. 

Se elämänkuva, jonka Kjaer esittää molemmissa näytelmissään 
ja novellissaan „Det evige Savn", on yksi ja yhtenäinen, niin, se on 
yhtenäinen siinäkin mielessä, että nämä erikoiskuvat ovat kukin mää- 
rätyssä kausaali- ja aikasuhteessa toisiinsa. Tapaamme niissä samoja 
henkilöitä ja jokaisessa tulee uusia lisäksi, niin että elämänvirta ei ai- 
noastaan kulje eteenpäin, vaan samalla kasvaa ja yhdyttää itseensä 
yhä uusia syrjäpuroja. Se polvi, joka «Tilinteon päivässä" on vielä 
varttumisiässä, on jo ^Mimosan kotiintulossa" kypsä ja itsetietoinen, 
mutta tähän näytelmään muodostaa tärkeän esihistorian ikuisen kai- 
puun novelli. 

Ehkä tähän jatkuvaan kompositsioniin on vaikuttanut sekin, että 
Kjaer on tahtonut saada tilaisuuden myöhempien henkilöiden suun 
kautta puhua aikaisemmista. Hänen henkensä kriitillinen tarve ilmaan- 
tuisi silloin siinäkin muodossa, ja varmaa on että Preben Rustin ja 
Arthur Hegaardin lausunnot valaisevat moniaita kohtia Finn Hegaar- 
din tarinassa, mutta pääsyy on epäilemättä suurempi: 

Elämä on yksi, ihmiset vaihtuvat. Jokainen polvi käsittää it- 
sensä ja olemisensa toisin kuin edellinen; siitä ainainen sota nuorten 
ja vanhojen välillä. Jokaisessa lapsessa yhtyy kahden suvun ja kah- 
den yksilön veri ja ne moninaiset ja erimääräiset perittyjen ja saa- 
vutettujen ominaisuuksien, taipumusten, viettien ja voimien sekoituk- 
set, jotka siitä muodostuvat, synnyttävät puolestaan yhtä monia uu- 
sia ristiriitoja, kärsimyksiä, harmonioja, luonteita, temperamentteja. Se 



208 YRJÖ KOSKELAINEN. 



on elämän yhä rikastuva rikkaus, joka luo lukemattomia muotoja, 
mutta yksikään ei ole lopullinen ja ikipätevä. Ja yksikään olento, 
teko, ajatus, sana ei ole itsenäinen, eristetty elämäntuote, se on taak- 
sepäin lukemattomien syiden seuraus ja eteenpäin syy lukemattomiin 
seurauksiin. Ja koska elämällä ei ole loppua, eivät sen näytelmät 
pääty hautaan tahi hulluinhuoneeseen, vaan jatkuvat, kunnekka viere- 
vät veret ihmissydämistä, ja se näennäinen sovitus, jonka me luu- 
lemme siksi suureksi rauhaksi, on aina vain suvanto kahden kos- 
ken välillä. 

Tämä kaikkiyhteinen katsomustapa on Nils Kjserin. Ja puh- 
tainna ja runollisesti ja taiteellisesti kirkkainna se puhkec esiin yh- 
dessä hänen luomassaan, Finn Hegaardin personassa. 

Finn sanoo itseään kohtalon ystäväksi, ja hän ei enää kapinoi 
sitä vastaan mikä tapahtuva on. Hän on jättänyt edeltä-lasketun ja 
tahallisen toiminnan, sillä hän „ei rohkene sekaantua tapahtumien kirk- 
kaaseen kulkuun", jä hänen sukukartanonsa saa rauhassa rappeutua ja 
kaikki mennä menojaan. »Samantekevä minne kuljen. Jokainen askel, 
jonka astun, jokainen päivä, jonka elän, on oma tarkoituksensa". Ja kun 
Fristrup — mainiosti kuvattu politikko- ja kiipijä-tyyppi — häneltä kysyy 
^elämänsuunnitelmaa", vastaa Finn: „en tiedä semmoisesta. Mutta minä 
aikaansaan jotakin. Minä levitän ympärilleni epävarmuutta. Minä 
herätän horjuvaisuutta. Mutta minä en pane painoa vaikutukseeni 
enkä välitä tuloksista". — Kohtalo on ajanut hänet elämän umpisokke- 
loon ja sitonut kaikenlaisilla suhteilla, mutta ne katkeavat toinen toi- 
sensa jälestä ja hän vapautuu askel askeleelta kuta laajemmalle hän 
ulottaa ylhäisen välinpitämättömyytensä. Sillä omaisuus on kahle, 
vaimo on kahle, nimi on kahle. Ja ihmisen tarkoitus on olla vapaa 
ja nimetön ja määrittelemätön. Yhteen ainoaan olentoon on Fmn 
sydämensuhteessa: poikaansa Arthuriin. Hän on tulevaisuus, hän on 
suruttomana ja köyhänä ja ylpeänä miehenä toteuttava kaiken sen, 
josta Finn, kohtalon kolhima, on vain uneksinut. Siksi on hän kas- 
vava vapaaksi ihmiseksi. 

Fristrup 
— — Den eneste Frihed er den okonomiske. 



Nils Kjaer. 



209 



Finn 
Ja, for Dig og dine Lige. Benene under eget Bord og en 
Stemme i alle ligegyldige Afgorelser. 




NILS KJ.ER. 



Fristrup 
Du kalder Landets Velfaerd en ligegyldig Ting? 

Finn 
Ja. Og at indse Betydningslosheden af alt det, Mennesker som 
Du lever og straever for, er en af de forste Betingelser for Frihed. 

4 



210 YRJÖ KOSKELAINEN. 



Fristrup 
Taenkte mange som Du, kom Verden til at forgaa af Lus. 

Finn 
Derfor kommer heller ikke mange til at taenke saa. Bare de 
frie. Frifodte, 

Fristrup 
De faar ikke stor Magt. 

Finn 

Nej, hvad skulcte de vei med Magt? At ville herske over Men 
nesker, om det saa er aandelig, er ^n Barbariyst. 

En Ide kan aldrig herske. I sin Klarhed og Renhed er den 
allene tfl for Ophavsaanden. Den Parring af Ideer og Interesser, som 
kaldes Politik, kan ikke friste et frit Menneske mere end mudret Vand. 

Fristrup 
Saa blir alt i Verden Politik, og de rene og klare Ideer svaever 
etsteds udenfor. 

Finn 
Ja, alt i Verden er Politik. Religionernes Centrumsgud er- en 
Politiker, som taeller sine Tilhaengere, alle Praester og l*rofeter er 
Politikere, og Digtere og Skolemestre, alle som vii trsekke Menneskene 
efter s^ til den ene elier den anden Kant, de er Politikere alle- 
sammeil. 

Fristrup 
Men naar Politik er altomfattende, saa er der ingen gpd Mening 
i at oprore sig over den. 

Finn 
Jeg oprores over intet. Som jeg vist har sagt fer : Jeg vaekker 
Ligegyldighed. 

Fristrup 
Og traekker Folk efter Dig, hvis Du kan da. 

Finn 

Nej, ikke efter mig. Til hver sin Kant. Deres egen Vej.* 

Allene den, som er meget og eier meget, kan gaa til sin egen Kant 
og ikke kende det tomt omkring sig. 



Nils Kjaer. 211 

De frie Mennesker. De skal vaere som Kilder i lunefulde Lob 
gennem Livet. De skal feige en Drift gennem alle Bugtninger og 
lyde en Lov gennem alle Tilskyndelser — Tyngdens, Hjemveens. De 
skal ile forbi alt, smutte forbi alt og vaere muntre, fordi Tyngdens Lov 
hos dem er fri Bevsegelighed, mens de faste og traege Ting sturer i 
Urokkelighed eller knuses i Fsid, De skal vaere kolde og klare — 

Olen tullut siihen repliikkiin ja siihen sanaan, joka selvimmin 
ja syvimmin paljastaa Finn Hegaardin olemuksen : ihminen on vapaa 
milloin hän on omaksunut painolain omaksi laiksensa ja vapaaehtoisesti 
sitä noudatta. Milloin hän tuntee elämän täytymyksen ja riippuvaisuu- 
den ja suuren syy-yhteyden, eikä ainoastaan tunne ja tunnusta sitä 
vaan iloitsee siitä. Finn Hegaard ei ole mikään tyly ja katkera ja resig- 
neeratun pateettinen filosoofi — kuten moni odottaisi — hän on vä- 
litön ja kevytmielinen ihminen, ja kun Karen, hänen vaimonsa, pu- 
huu häviöstä ja onnettomuudesta ja suuresta tilinteon päivästä, kuun- 
telee Finn vain puolella korvalla ja seisoo ikkunassa ja katselee au- 
ringonsäteiden kimaltavaa leikkiä ja vastaa: „ Katsos tuota ihmeel- 
listä punasenkeltaista viirua tuolla lännessä. Tänään on ollut siunattu 
päivä, Karen. Tule pian, vielä se näkyy tähän akkunaan." Hänen 
välinpitämättömyytensä ei ole ihmisvihaa — miksi hän vihaisi ihmi- 
siä.^ Joka nostaa kätensä häntä vastaan, tekee sen, koska hänen täy- 
tyy tehdä se oman lakinsa pakosta. Finn tekee eroa ihmisten kesken, 
mutta ei „hyvän" ja „pahan" perusteella. „Kukaan aikuinen ei tiedä 
mitään varmaa hyvästä ja pahasta. Siitä tietää vain lapsi. Aikuiset 
ovat unohtaneet syvimmän viisauden. Kaikki se, josta ei virtaa läm- 
pöä, on pahasta." 

On selvää että brutaalit ja karkeanahkaiset ihmiset käyttävät 
hyväkseen Hegaardia ja hänen otollista filosofiaansa. Hänen ympärilleen 
punoutuvista suhteista ja juonista muodostuu se toiminta ja draama, joka 
on tarpeen päähenkilön ylhäisen passiivisuuden esille- ja näyttämölle 
tuomiseksi. Hänen vaimonsa, verevä, ymmärtämätön ja käytännöllinen 
talonpoikaisnainen, luopuu hänestä ja yhtyy Fristrupiin, jonka luona 
hän tapaa sen varmuuden ja turvallisuuden, joka puuttuu Hegaardin 
rappeutuneesta talosta; hänen velipuolensa Nive, renttu ja puolitaitei- 
lija — taas mainiosti piirretty tyyppi — juo ja tuhlaa omaisuu- 
den viimeiset tähteet; isoäiti menee ja sadattelee mennessään poi- 



212 YRJÖ KOSKELAINEN. 



kaansa; velkojat ja saamamiehet vievät mikä heidän on: hopeat ja 
huonekalut ja nylkevät kallisarvoiset tapetit seiniltä. Ja lopuksi läh- 
tee Arthur, ei kiroten, mutta oka sydämessä, kylmänä ja nälkäisenä 
„Jeg skal klare mig selv". 

Finn Hegaard seisoo keskellä tyhjää huonetta. Hän on yksin 
ja hän on vapaa. Mutta silloin Vavahuttaa suuri tyhjyydenpelko ja 
elämän yksinäisyyden kammo hänen sj^däntään, ja jokaisesta autiosta 
huoneesta kuulee hänen mielikuvituksensa pilkallista naurunrähä- 
tystä . . . 

Johdonmukaisuuden viiva oli vedetty liian pitkälle. Finn He- 
gaard on mielipuoli* 

Mutta sen sielussa, joka on seurannut häntä myötätuntoisesti ja 
elänyt hänen kanssaan, helähtää soimaan sävel, synkkä ja kaunis ja 
iäisyyteen kantava. Kohtalo . . . 

«Tilinteon päivän" ^ puitteissa on eräs aatehelmi, mielikuva, 
runonäky, Finn Hegaardin näkemä. 

^Kuvittele ruokomajaa erämaassa, mätästä, jonka myrskyt ovat 
haudanneet hiekkaan; se on pieni piste keskellä yksitoikkoisuuden. 

Yö on tulossa, ja erakko on astunut ulos majastaan. Nuori, laiha, 
askeettinen hän on, uskon hartaus palaa liekkinä hänen silmässään. 
Hän kääntää kasvonsa kohti taivasta ja hänen huulensa liikkuvat ru- 
kouksessa. Hän seisoo hiekkasärkällä, ja kaukana kaartaa karavaa- 
nien tie. Aavikolla on sininen hohde ja heikosti säkenöivät miljoo- 
nat hiekkatähdet. Silloin herää joku ääni erämaassa ja joku huuto 
vihloo halki hiljaisuuden. Taivaalta putoo tähti tulisena viiruna ja 
sammuu. 

Taas vaikenee. Mutta pohjoisesta päin etelää kulkee joku Tun- 
tematon, jalan astumatta ja vailla hahmoa. Joku olento henkii yli 
maan ja hän, joka odottaa, tuntee kammoa sen läheisyydessä. Ja 



^ Kappale, joka ensi kerran esitettiin Wienissä, on vasta äskettäin näy- 
telty Norjan kansallisteatteriassa ja saavutti se, lehtien lausunnoista päättäen, 
ainakin ansaitun taiteellisen menestyksen. Tätä kirjoittaessani saan juuri 
kirjeen Kjaeriltä- — — »Det blev;. dessvaerre ikke spillet saa godt som det 
burde, og vei blev det en Succes, men ForestiUingen trsekker ikke ilsengden 
det store Publikum, Stykket virker for trist, hedder det ... Nu — andet hadde 
jeg heller ikke ventet — .» 



Nils Kjaer. 213 

hän korottaa äänensä, ja hän huutaa erämaahan: Oletko sinä se, 
joka tuleva on? Mutta pohjoisesta hamaan etelään vastaa ääni: se. 
Joka on. Ja erakko peittää kasvonsa, sillä se oli niinkuin nauru.** 
Kauniimmin, syvätehoisemmin ei voi pukea sanoihin kaiken ole- 
vaisen ikuista aatetta: mikään ei tule, kaikki on. 



Johannes Ronning on kasvanut pienessä mökissä, maantien 
varressa, ja lapsuudesta hän tottui siihen että isoisten ja rikkaiden 
vaunut vierivät siitä ohitse, mutta yhdelläkään ei ole asiaa heille. 
Isä kynti ja äiti ruokki porsaita ja päivä paistoi, mutta Johannes is- 
tui korkealla ahokivellä ja ikävöitsi jonnekin, jossa jotain tapahtuisi . . . 

Hän pannaan kouluun, tietysti papin kehoituksesta ja hän asuu 
kaupungissa, mutta ei se ollut oikeastaan sitä, mitä hän oli ikävöinyt. 
Kaupunki on niin suuri ja niin vieras ja hän on kuin muukalainen 
näiden iloisten ja varmojen ihmisten keskellä ja liikkuu arasti. Hän 
on mieluummin yksin eikä hänellä tovereita olekaan ja hän lukee 
ahkerasti, sillä vanhemmat ja pastori tahtovat että hänestä tulisi pappi 
ja hän edistyy säännöllisesti. Mutta istuessaan yksin ja mietiskelles- 
sään kasvaa se lapsuuden kaiho hänessä ja hän löytää jonkunlaisen 
viihdytyksen teologian ja filosofian ongelmiin syventymällä. Hän 
hautautuu kirjoihinsa ja vetäytyy pois maailman remusta ja viettelyk- 
sistä, sillä ihmisen sielulla on korkeampi määrä ja tarkoitus ja siinä 
asuu ijäisyyden korkea kaipuu. 

Tämmöisiksi kuvittelen teologian kandidaatti Johannes Ronningin 
kehitysvuodet — ne, joista Kjaer ei vielä kerro. 

Eräänä kesäisenä iltana palaa Ronning kotiinsa maantiemökkiin 
ja tapaa laivasillalta astellessaan nuoren, valkopukuisen naisen : Ingerin. 
He vaihtavat jonkun sanan ohimennen, mutta parin päivän perästä 
ilmestyy Ronning huvilaan, jossa Inger asuu setänsä, professori Pa- 
velsin luona. Teologian kandidaatti olisi tuskin voinut eksyä onnet- 
tomampaan taloon ja vieraampiin ihmisiin. 

Pavels on vanha, pyylevä joviaalinen ja punaliivinen kauno- 
sielu, joka rakastaa jaloja viinejä ja valioruokia ja on kerännyt ym- 
pärilleen kahdeksantoista kaunista sukulaistyttöä, jotka täyttävät hä- 
nen huvilansa naurulla ja melulla ja nuoruudella. Ja hänellä on oi- 



214 YRJÖ KOSKELAINEN. 



vallinen, muhkea emännöitsijä, joka silmäilee niin huikaisevasti Jo- 
hannesta, ja jolla on korkea, täyteläinen povi. Tässä ympäristössä 
tuntee Johannes itsensä loukatuksi, avuttomaksi ja kömpelökö ja hän 
vihaa sydämestään noita vallattomia ty ttöleuhkoja, jotka aina supisevat 
ja aina nauravat jollekin, josta hän ei tiedä, vihaa rietasta emännaitsijää 
ja herkuttelevaa professoria ja rakastaa Ingeriä, joka yksin ei ole niin- 
kuin muut. Rakastaa — omalla tavallaan. Juhannusyönä avaa hän 
sydämensä kirjeessä, joka on kuin Paavalin epistola, mutta se ei (le- 
kaan enää sydän, vaan teologinen ja filosofinen ajatuskerä, ja luo- 
vien käsitteiden ja määritelmien ja sitaattien kantta tulkitsee hän 
metafyysillisen lemmenkaihonsa Ingerille Tämä purskahtaa itkuun 
luettuaan sen, sillä hän oli todella hiukan pitänyt tuosta pitkästä, 
kömpelöstä pojasta ja hän vie arkit vanhalle herralle, joka häntä loh- 
duttaa sillä, että Ronningin oikea rakastettu on lopultakin das Ding 
an sich. 

— — Juhannuspäivän iltana kulkee Johannes huvilalle. Hän 
on tyytyväinen itseensä ja toivehikkaalla mielellä. Herrasväet ovat 
poissa, hän aikoo kääntyä takaisin, mutta samassa kumartuu emän- 
nöitsijä matalasta akkunasta ja suutelee häntä ja kuiskaa jotain hänen 
korvaansa. Johanneksen päätä huimaa joku tunne, jota hän ei kos- 
kaan ole tuntenut, hän ei tiedä mitä tekee, hän kapuaa sisään akku- 
nasta . . . 

On juhannusyö. Jossain kauempana laulaa joku lintu siitä 
ikuisesta kaipuusta. 

Niin tuli teologian kandidaatti Johannes Ronningista matami 
Tonnesenin mies — . 

Rouva Ronningin täysihoitolassa, kaupungissa, tapaamme „Mi- 
mosan kotiintulossa" Arthur Hegaardin nuorena musiikkitaiteilijana. 

Hän on niitä, jotka tahtovat ja luottavat itseensä. Äidin ter- 
veempi osuus on hänessä syrjäs^tän}^ isän, ja nuoruuden omavarai- 
nen ponnistelu on hänessä vapauttanut suvun hyytyneen energian. 
Hänkin on vapaa, mutta ei niinkuin isä, vaan kovuuden kautta. Elämä 
ja ihmiset on jotain, joka on voitettava, lannistettava, ja sitte voi 
mies käyttää niitä mihin haluaa. Hän on taituri viulunsoitossa ja 
mestari on häntä kiittänyt, mutta samalla sanonut että siitä soi- 
tosta puuttuu jotain. Hänessä pitäisi sulaa jotain, ennenkuin hänestä 



Nils KJÄF. 215 

tulia suuri. Mutta Arthur on päättänyt qsoittaa, että häneltä ei puutu 

mitään. Hän ei tahdo sulaa. „af det tidlige, keilige, viriter- 

naere, utinte losner Musik, min Musik skal Du se**, sanoo hän In- 
gerille» rakastetulleen. 

Inger ihailee häntä ja pelkää. Hänen suloinen, sinisilmäinen ole- 
muksensa vierastaa sitä kovaa ja pilkallista, joka on Arthurin silmän 
pohjassa ja hän pelkää, pelkää kadottavansa hänet. Hän ei voi ko- 
hota Arthurin jäisiin korkeuksiin, ja hän tuntee vaistomaisesti miten 
käy sitte, kun Arthur kohtaa sen, jolla on yhtä kantavat siivet kuin 
hänellä itsellään. Silloin he lentävät. 

Samassa täysihoitolassa, jossa Arthur ja Inger, asuu professori 
Pavels. Hän on jo vanha ja leininmurtama eikä enää luovu kama- 
ristaan eikä yönutustaan. Mutta hän rakastaa yhä elämää ja kau- 
neutta ja kadehtii nuoria, ja hänen huoneensa on täynnä taide-esi- 
neitä. Siellä on kaappi, jossa on soreita jalokaulaisia pulloja: Ar- 
magnac, Anisette, Bourgogne . . . 

Emännän kuuliaisin käskyläinen ja kaikkein hoitolaisten nöyrin 
palvelija on Johannes Ronning. Hän kantaa puut, lämmittää huo- 
neet, ajaa professorin parran ja kuorii kyökissä perunoita. Kaikki 
mitä käsketään, hän tekee, ja Arthur Hegaard halveksii häntä rajat- 
tomasti. Orjahyveitä! Mutta Ronning käsittää tämän kaiken paran- 
nuksentekijän velvollisuudeksi, hän on rikkonut paljo, paljo, hän 
rakastaa yhä salaa iäisellä kaihollaan Ingeriä, ja kun Karen Hegaard — 
joka myös käy talossa — valittaa hänelle poikansa kylmyyttä ja lep- 
pjTnättömyyttä, vastaa Ronning: „Kan Deikke gi Dem selv Skylden? 

Er der ingenting. De skal sone. Vi skulde lyse. Vi skulde 

lyse og varme. Det er Meningen." 

Aika on vierinyt. Fristrup on ministeri, ja Finn Hegaard on 
hulluinhuoneessa. 

Nyt odotetaan Mimosaa palaajaksi. 

Mimosa on Preben Rustin, virastopäällikön, karannut vaimo ja 
Mimosa on hänen taiteilija-, laulajatarnimensä. Preben Rust on saa- 
nut sähkösanoman ja hän valmistaa riemuissaan tulijaisjuhlan, johon 
kutsuu kaikki hoitolan asukkaat. Ja Mimosa saapuu: kauniina ja lois- 
tavana ja voitonvarmana ja nyt tapahtuu se, mitä Inger on kauan 
aavistanut: Mimosa ja Arthur näkevät toisensa. Mimosa on sokea 



216 YRJÖ KOSKELAINEN. 



sattuiTia, lemmenoikku, kuin tuuli, joka puhaltaa 3'li meren ja maan 
ja se puhaltaa kumoon kaikki Preben Rustin toiveet ja Ingerin unel- 
mat ja Arthurin omat aikeet. Mimosa on hänelle nyt elämä. 

„Sinä olet vapaa ja kova. Minä heittäydyin uimaan omien kät- 
teni varaan ja kohtasin keskellä suurta, suolaista aavaa sinut . . . 
Mimosa!" 

Nils Kjaer on runoilija ja hänen ihmisensä elävät runon suurta 
satuelämää. He oVat oma tarkoituksensa ja he eivät kaipaa puolus- 
tajia tai tulkkeja. He kulkevat eksyksissä kuin ihmiset, tai paremmin: 
he ovat oikeassa kaikki tyyni. 

Mutta suljettuamme kirjan jää mieleen väreilemään kauneus, 
joka ei ole tästä eikä tulevasta maailmasta, vaan kirkkaampi kuin 
tämä ja kiehtovampi kuin tuleva: taiteen kauneus. 




wiMWi(!iiPiiuiiiiiiiiiniiiiiiiiwiiflmmiiwll|iic!iiiiiiitiw 



SUOMALAINEN LAULUNAYTTAMO. 

Kirjoitti 
AINO ACKTfe-RENVALL. 



Nuori suomalainen laulajattaremme neiti Agnes Poschner on 
esiintynyt Tukholman kuninkaallisessa ooperassa. Kunnialla hän on 
tehtävästään suoriutunut ja yleistä kiitosta on hänen osakseen tullut, 
mutta hätääntyneenä on muuan arvostelija ^Aftonbladeteissa huu- 
dahtanut: „Mikä on tarkoitus? Aiotaanko tarjota vakituinen sija oope- 
rassamme suomalaiselle — ulkomaalaiselle!'' Ja saman pelon valtaa- 
mana on Peterson-Berger ^Dagens Nyhetereissa hyökänn}^ Tukholman 
ooperan orkesterin johtajan, Armas Järnefeltin kimppuun, soimaten 
ja solvaten häntäkin hänen suomalaisuudestaan. Juttu on todellakin 
surkean pikkumainen ja naurettava, mutta siitä huolimatta se on jo 
aikaansaanut sekä johtajan vaihdoksen tuossa kuninkaallisessa laulu- 
laitoksessa että oikeudenkäynnin Järnefeltin ja „Peterson-Bergerin" 
välillä^ Epäilemättä se myöskin on vielä tekevä sen. että lahjakkaalle 
laulajattarellemme ei uskalleta tarjota hyvin ansaittua vakinaista paik- 
kaa Tukholman ooperassa. 

Tämä seikka on mielessäni herättänyt uuteen lentoon jo mo- 
nasti ennen aivojani ja tunteitani vihlaisevan ajatuksen: emmekö jo 
vihdoinkin voisi hankkia kotimaassa turvallista kotia omille, nuorille, 
eteenpäinpyrkiville laulutaiteilijoillemme — luoda itsellemme omaa 
suomalaista ooperaa! 



218 AINO ACKTjfc-RENVALL. 

Ei ole sitä kultuiirikansaä, jossa ei yleensä taidetta ja varsinkin 
tuota tunteita jalostuttavaa musiikkitaidetta katsottaisi kansan mitä 
tärkeimmäksi sivistyttämiskeinoksi. Ei ole myöskään sitä maata, 
jossa ei musiikkitaiteen edistämisen välttämättömänä, pääasiallisena 
ehtona pidettäisi kansallisen laulunäyttämön ylläpitämistä. Miksi sit- 
ten Suomessa täytyisi olla toisin! Onhan meilläkin nuori, nouseva, 
erikoinen taiteemme, jota meidän tulee hellien holhota ja iloksemme 
vartuttaa ja jonka puolesta emme koskaan voi kyllin työtä tehdä. 

Valtio on tosin jo vuosimääriä varojaan runsaasti uhrannut jos 
jonkinmoisien taidelaitosten hyväksi. Museoita on rakennettu, erilaa- 
tuisia musiikkikouluja on ylläpidetty, orkestereille on annettu suuret 
rahat, puhumattakaan teattereista, joiden suhteen valtion anteliaisuus 
on ollut aivan harvinainen, kun esimerkiksi ajattelee, että Helsingin 
ruotsalaisen teatterin kautta kymmenien vuosien kuluessa satojatu- 
hansia Suomen kansan markkoja on maksettu ruotsinmaalaisten näyt- 
telijäin elättämiseksi. Mutta onko koskaan kotimaalaisen ooperan 
kannattamiseksi mitään tehty? On. On kyllä joskus taiteilijoille, 
jotka ovat koettaneet ooperaharrastusta muutamilla laulunäytännöillä 
vireillä pitää, ja siten joutuneet itse taloudellisesti kärsimään, silloin 
tällöin armopaia^na lahjoitettu jotkut tuhat markkaset tappioitten kor- 
vaamiseksi. Mutta onko tuosta ollut apua kyllin! Ei ainakaan pysy- 
väistä. 

Suomen kansa on musikaalisesti lahjakas. Sitä todistaa muun 
muassa kaikkialla syntyneet sekä laulu- että soittokunnat, joiden 
esiintymiset laulujuhlissa ovat kansan puolelta saavuttaneet suurta ym- 
märtämystä ja herättäneet yleistä innostusta. Sitä todistaa myöskin 
se että tuskinpa mistään pohjoismaasta on ulkomaille opintoja varten 
lähtenyt niin monta nuorta laulutaiteilijaa kuin syrjäisestä Suomes- 
tamme. Monille näistä — joskaan ei aina lahjakkaimmille — on 
valtio jaellut matka-apurahoja. Mutta onko valtio sitten koskaan teh- 
nyt mitään varatakseen kaikille näille taiteilijoillemme turvallista tule- 
vaisuutta? Ei vielä. 

Suurmaissa tosin ei vallitse sitä pikkumaista nurkkapatriotismia, 
mikä esim. nyt juuri Poschner-Jämefeltjutun kautta on tullut ilmi 
Ruotsissa ja tosikyvyille avaavat kyllä aina suurkaupunkien näyttämöt 
ovensa, kuulukoonpa taiteilija mihin kansallisuuteen tahansa. Täytyy 



Suomalainen laulnnä^^ttämö. 219 

kuitenkin muistaa että kilpailu laulualalla on suurempi kuin ehkä mil- 
lään muulla, että juonittelut useinkin taiteilijain kesken ovat erityisen 
halpamaiset ja että siten vain aniharvan, lahjakkaankin, taiteilijan on 
onnistunut noilla vierailla mailla saamaui »ääniänsä kuuluviin *". Suu- 
rin osa laulutaiteilijastamme jää kitumaan, toivoen, pettyen, eikä kestä 
kauan ennenkuin nuoruuden into ja usko rupeaa horjumaan ja se 
nuppu, josta olisi voinut kehittyä ihana kukkanen, putoo kuihtuneena 
maahan. Kaikki on ollut turhaa ja pettynyt katkerana ihmettelee, 
miksi alussa hänen puolestaan on uhrattu niin paljon, kun hän kui- 
tenkin jo alusta on ollut tuomittu kuolemaan. Sydäntä särkee kun 
ajattelee kaikkia niitä kykyjä, joita voisi käyttää kansamme kehittä- 
miseksi ja iloksi, vaan joiden nyt kev3^mielisesti annetaan kulkea 
omia ilottomia teitänsä, kunnes katoavat tuntemattomiin. 

Väitetään aina että olomme ovat liian pienet ooperaa varten, 
muita eiköhän tuota väitettä kerrankin voisi tyhjäksi osoittaa? Eikö- 
hän tuo lause jo ole ontto puheenparsi vain ! Ensiksikin, kun puhutaan 
suomalaisesta ooperasta, ajatellaan tavallisesti suomalaista ooperaa 
31—33 vuotta sitten, jolloin Helsingissä ei ollut kuin 35,000 asukasta 
ja jolloin asujainten musikaalinen harrastus ja aisti olivat paljoa al- 
kuperäisemmällä kannalla kuin tätä nykyä Nyt on Suomessa jo kolme 
suurempaa kaupunkia kuin silloinen Helsinkimme ja nykyään on 
pääkaupunkimme asukasmäärä jo kasvanut 130,000:teen. Jos taas tä- 
män nykyisen Helsingin asukasmäärää vertaa ulkomaalaisiin kultuu- 
rikaupunkien, niin huomaa häpeäkseen että on olemassa lukematon 
määrä sellaisia kaupunkeja, joiden asukasluku on paljoakin pienempi 
kuin meidän pääkaupunkimme ja joissa kuitenkin elää ja menestyy 
säännöllinen, kaikkien hellimä ooperanäyttämö. 

Onhan Helsingissäkin viime vuosina tuon tuostakin eloon viri- 
tetty ooperailtamia, joiden vertaisia, mitä niiden etevyyteen tulee, löy- 
tää ainoastaan maailman suumäyttämöiltä, ja onhan myöskin yleisö 
osoittanut mitä suurinta ymmärtämystä ja harrastusta tulvimalla mitä 
täysilukuisimpana näihin malli-iltamiin. Mutta miksi menestys ei ole 
ollut pysyväistä laatua! Siksi että hommat ovat olleet yksityisten us- 
kalluksen varassa, jotka yksityiset tosin ovat esiintyville suorittaneet 
varifiat palkat, mutta jotka eivät itse - milloin eivät suorastaan ole 
kärsineet tappiota — ole, kallista aikaa uhrattuaan, suurista vai vois- 



220 AINO ACKTÖ-RENVALL. 



taan niittäneet muuta kuin tyydytyksen siitä, että yritys on taiteelli- 
sesti hyvin onnistunut. 

Mikä siis tekee pysyväisen ooperan mahdolliseksi ulkomaitten 
pienkaupungeissa, mutta mahdottomaksi jo koko suuressa Helsingis- 
sämme, on se, että noille ulkomaalaisille laulunäyttämöille on sään- 
nöllisen, mitä runsaimman rahallisen turvan ja tuen antanut itse val- 
tio tai kaupunki, vaan että meillä tuollaista rahapylvästä ei ole ole- 
massa. Kuka yksityinen on niin rikas, että hän — olkoonpa hänen 
rakkautensa asiaan kuinka suuri tahansa — voisi ryhtyä ilman min- 
käänmoista takausta säännöllistä ooperaa ylläpitämään! 

Suomenkin valtion velvollisuus on siis valmistaa mahdollisuus 
suomalaiselle ooperalle ensin päästä pystyyn ja sitten, antamalla sille 
runsaan vuotuisen apurahan, pysyttää se elossa. Olen vakuutettu 
siitä ettei valtio tätä apuaan kieltäisikään, kunhan vain kävisi ilmi 
että yksityisten keskuudessa todenteolla ryhdytään tuumasta toimeen. 

Ensin olisi tietysti keksittävä sopiva ooperahuoneusto. Kansal- 
listeatteria ei voi ajatellakaan, sillä sen nykyinen johtokunta on jo 
juuri äskettäin selittänyt, että kansallisteatterin luovuttaminen oopera- 
näytäntöjä varten olisi mahdollinen ainoastaan aikaan, jolloin Helsin- 
gissä ei enää ole mitään taidekautta, ja sitäpaitsi on tämä teatteri aina 
vaatinut ooperahankkeiden toimeenpanijoilta sellaiset vuokramaksut, 
että kotimaiset ooperanäytännöt eivät valtioavustuksellakaan miten- 
kään voisi siinä huoneusjossa ajan pitkään kannattaa. Toinen sali 
on siis hankittava ja ehkä se on saatavissakin siinä uudessa teatteri- 
rakennuksessa, jonka osakeyhtiö ^Apollo" juuri on aikeessa rakentaa. 
Mutta milloin tämä teatteri valmistuu? — siinä hyvin tärkeä kysymys. 
Nykyinen rahallinen ahdinko tekee vaikeuksia, mutta jos valtio heti 
myöntäisi rakentajille edullisen rakennuslainan, olisi jo ensimäinen 
suuri vaikeus torjuttu. 

Itse ooperan olen sitten kuvitellut tämäntapaiseksi: Kun sopiva 
teatteri on saatu, kun kykenevä johtokunta on valittu, kun valtio on 
kannatusapunsa määrännyt ja kaikki yksityiset ovat tuumaa tukeneet 
kukin suurimman kykynsä mukaan, alkaisi suomalainen oopera toi- 
mintansa. Näytelmäkausi kestäisi kuusikuukautta, jonka ajan kuluessa 
esitettäisiin erilaatuisia ja luonteisia ooperoita. Kaikkiaan näyteltäisiin 
noin 50 kertaa, eli kaksi kertaa viikossa ja kaikille suomalaisille tai- 



Suomalainen laulunäyttätnö. 



221 



teilijoille varattaisiin tilaisuus koetella ja kehittää kykyään ja taiteelli- 
suuttaan. Paitsi näitä suomalaisia näytelmäiltamia annettaisiin vuo- 
sittain noin kaksi a neljä viikkoa kestäviä eliittiooperakausia, jolloin 
kutsuttaisiin ulkomaalaisia kuuluisia taiteilijoita avustamaan ja jolloin 
ooperoita ulkomaalaisillakin kielillä saisi esittää. Nämät valio-iltamat 
olisivat suureksi opetukseksi varsinkin kaikille nuorille taiteilijoillemme 
ja kehittäisivät sitäpaitsi yhä varmemmaksi ja taiteellisemmaksi ylei- 
sön aistin. 

Tällainen uusi kansallinen kultuurilaitos on luotava. Sen aika 
on tullut. 





Suomi-ystäöiä Suomen ulkopuolella. 



LEO TOLSTOI. 



Kun luemme Leo Tolstoin Suomen ystäväksi, olemme kyllä tietoi- 
sia siitä, että hän on se omalla tavallaan. Se käy kuvaavalla tavalla ilmi 
niistäkin Tolstoin omista sanoista, jotka alempana julkaistaan ja jotka hän 
on kirjoittanut vastaukseksi hänelle Arvid Järnefeltin välityksellä tehtyyn 
kysymykseen, tahtoisiko hän jotakin kirjoittaa Valvojan „Suomi-ystäviä 
Suomen ulkopuolella** sarjaan. Tolstoi on Suomen ja suomalaisten 
ystävä, sen vuoksi että hän on — ihmisten ystävä, kaikkien kansojen 
ystävä. 

Mitä tunteita ja ajatuksia Toistoilla kansastamme ja sen pyrinnöistä 
on, se käynee paraiten selville siitä kertomuksesta, jonka Arvid Järnefelt 
kirjassaan „Matkaltani Venäjällä" on antanut käynnistään Tolstoin luona 
ja keskusteluistaan hänen kanssaan. 

Matka tehtiin keväällä 1899, helmikuun manifestin keväänä. Edeltä- 
päin Järnefelt oli Toistoille lähettänyt kirjeen, jossa kuvasi maamme sil- 
loista asemaa ja „suomalaisten isänmaanrakkauden erikoisuutta**. Kirjeen 
tarkoitus oli osoittaa, että suomalainen isänmaanrakkaus ei ollut sitä „tou- 
lonilais-kronstattilaista^ yltiöisänmaallisuutta, jonka Tolstoi oli tuominnut 
kokonaan vääräksi, vaan että se oli „ enemmän sisäänpäin kääntynyttä ja 
kasvanut ehdottomassa yhteydessä puhtaasti demokraattisten aatteiden 



Suomi-ystäviä Suomen iiUcopuoleUa 



225 



Icanssa". Väitteensä perustelemiseksi Järnefelt oli kuvannut sitä kansal- 
listit herätystä, jonka Snellman sai aikaan, osoittaen tämän Liikkeen perus* 
aatteeksi sitä että ^ sivistynee n luokan on yhtyminen ja sulautuminen 




kansaan". Suomen könsaliinen liike, joka esiintyi uutena kuUuuriharras- 
luksena, ei syntynyt siksi, niin selitti Järnefelt Toistoille, ,,etlä ihmisille 
olisi selvinnyt jokin kansallisen suuruuden tarkoitusperä, vaan ainoastaan 
siksi, että veljistymisen aate oli selvästi lausuttu ja innolla omistettu**. 
Tämän ohessa ^Isänmaa'' teoksen kirjoittaja teki kirjesesään selkoa suo- 



5 

O 

o 
p 

|-H| 

O 



O 

H 

O 



224 Suomi-ystSviä Suomen ulkopuolella. 

malaisuuden liikkeen kehityksestä ja niistä taantumisen oireista, jotka 
siinä myöhemmin esiintyivät samalla kuin se vaurastui käytännöllisellä ja 
taloudellisella alalla. Tätä taustaa vastaan kirjeessä sitten ryhdyttiin ku- 
vaamaan venäläistä hyökkäystä perustuslakejamme kohtaan erittäinkin ase- 
velvollisuusasiassa. Taustan kuvaamiseksi mainittiin vielä Järnefeltin kir- 
jeessä meillä syntynyt työväenkysymys, maalaisväestössä ilmennyt tyyty- 
mättömyys sekä sivistyneen yleisön voimakas kansanvalistusharrastus. 

Tämän kirjeen pohjalla Tolstoi oli voinut edeltäpäin tarkemmin aja- 
tella Suomen asiaa ya katsoi hänkin ettei siinä ollut kysymys ^yksistään 
patriotismista**, vaan Jostain erikoisesta*. 

Järnefelt esittää Tolstoin mielipiteen Suomen kysymyksestä seuraavin 
sanoiii. „ Suomessa oli kysymys valon ja vapauden säilyttämisestä, ja 
tätä ei ihmisen* ole ainoastaan /upa puolustaa, vaan hänen fäy(yy, ei ai- 
noastaan itsensä, vaan muiden tähden. „ Tämän hän selitti seuraavalla ver- 
tauksella: „Pimeässä maanalaisessa holvissa istuu joukko ihmisiä; ainoas- 
taan hiukan valoa tunkeutuu eräästä ikkunasta ylhäältä; kaikkein lähim- 
pänä ikkunaa, sen ääressä, istuu yksi heistä. Jos tämä nyt huomaa, että 
joku vieras ulkopuolella aikoo ruveta lyömään lautoja ikkunan eteen ja 
siten jättää hänet pimeyteen, ja jos hän nyt rupeaa puolustamaan itseänsä, 
niin on hänen itsepuolustuksellansa sitä suurempi siveellinen oikeutus ja 
pohja, kun siitä riippuu valo tai pimeys myöskin kaikille kellarissa oli- 
joille." 

Keskustellessaan suomalaisen hengenheimolaisensa seurassa Suomen 
asioista Tolstoi osasi erinomaisella tarkkanäköisyydellä valita juu|*i ne 
puolet Suomen oloissa, joihin hän saattoi terävimmin kohdistaa eetillisen 
ihanteensa vaatimukset. Ensinnäkin hän erittäin tarkoin tiedusteli maa- 
laisolojamme ja varsinkin maanomistussuhteitamme, käyttämättömän maan 
ja irtaimen väestön suuruutta y. m., ja vaikka suomalainen tietojenantaja 
olisi mieluimmin puhunut »suurista sivistyspyrinnöistämme**, käänsi Tolstoi 
puheen yhä vain maalaisoloihin. Ja Järnefelt ymmärsi Tolstoin kysymyk- 
sillään tarkoittavan sanoa, vaikkei hän sitä lausunutkaan, että «meidän si- 
sällinen isänmaallisuutemme eli veljistys-aatteemme nyt, jälleen herän- 
neenä, oli suunnattava tälle alalle, missä meitä ensimäisenä odotti tosi 
uhrautumisen ja etuoikeuksista luopumisen tilaisuus. ** Mitä asian käy- 
tännölliseen puoleen tulee, viittasi Tolstoi Henry Georgen ohjelmaan, jota 
hän katsoi aivan mahdolliseksi toteuttaa. 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 225 

Toinen ala, jolta Tolstoi uteli tietoja, olivat Suomen uskonnolliset 
olot. Kun Järnefelt vastasi että suomalaiset pitävät kiinni luterilaisuu- 
desta, ei Tolstoi siihen tyytynyt, vaan ^uteli yhä eikö olisi jotain eloi- 
sampaa olemassa''; sillä luterilaisuudesta hän arveli, että se voi olla „hy- 
vin, hyvin konservatiivista." Tolstoin kysymyksiin Järnefelt ei tiennyt var- 
sinaista vastata, sillä hän ymmärsi Tolstoin tarkoittavan, kysyä „eikö Suo- 
messa ollut semmoista uskontoa, joka olisi suomalaisille osoittanut, miten 
heidän on menetteleminen nyt, heidän omassa pulmakysymyksessään.^' 
Tolstoin lausuntojen johdosta Järnefelt sanoo käyneen itselleen selväksi, 
„että on sentään suuri ero paneeko hädän tullessa toimeen julkisia juma- 
lanpalveluksia, laulaako virren värssyjä ja „ Jumala ompi linnamme", vai 
ajatteleeko, että Jumalaa voi palvella ainoastaan täyttämällä hänen tahtoansa 
sillä hetkellä mikä on." Ja yhteydessä uskonnollisten kysymysten kanssa 
Tolstoi teroittaa sitä eetillistä vaatimusta, että on kieltäydyttävä väärää 
käskyä noudattamasta, sekä puhuu sitten yleisesti »passiivisesta vasta- 
rinnasta." 

Järnefeltin kuvaus Tolstoin suhteesta siihen Suomeen, jolle sorto- 
kausi oli alkanut, päättyy seuraavin sanoin: 

„Ja vihdoin hän sanoi, ikäänkuin hyvästiksi kaikki yhteen kooten, 
täynnänsä lämmintä osanottoa ja toivoa, hiljaisella äänellä ja syvästi sil- 
miin katsoen: 

„Kaikki on Kristuksen opissa, se ratkaisee kaikki vaikeudet." — 

Tässä ei voi tulla kysymykseen lähemmin tarkastella niitä periaat- 
teita, joiden kannalta Tolstoi arvosteli Suomen asiaa hänelle esitetyn ku- 
vauksen pohjalla. Tärkeissä kohdin käsityksemme tietysti eroaa Tolstoin 
ajatuskannasta, ja erittäin sekin kuvaus, jonka Järnefelt suurelle opettajal- 
leen lähetti, on subjektiivisesti väritetty. Monta mietettä herää itsestään suo- 
malaisen mieleen ajatellessa näin sortovuosien päätyttyä sitä alkukautta, jona 
Tolstoi lausui suomalaiselle hengenheimolaiselleen sanansa Suomen asemasta. 
Ei voi olla ajattelematta että Suomi niinä vuosina, jotka seuraavat Järne- 
feltin käyntiä Tolstoin luona, osasi paljoa vähemmässä määrin noudattaa 
kysymyksessä olevia siveellisyyden periaatteita kuin mitä silloin yleisesti 
toivottiin. Mitä tulee varsinkin niihin kahteen kohtaan, joita erityisesti 
keskustelussa käsiteltiin, niin ensinnäkään ei Suomen maanomistusolojen 
kipeimpiä epäkohtia saatu vapaaehtoisuuden ja kansalaisten vapaan yh- 
teistoiminnan tietä siinä määrin korjatuksi kuin suotavaa olisi ollut. Ja 

5 



226 Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 

mitä luterisen kirkon silloiseen tehtävään tulee, niin se kanta, jolle 
suurin osa papistoamme asettui ratkaisevana hetkenä, riisti Suomen kan- 
salta ja kirkolta enemmän siveellistä ja uskonnollista elinvoimaa kuin 
vieläkään on osattu tunnustaa. Kuinka kauan Suomen kansa saaneekaan 
tuntea siveellisiä ja uskonnollista masennusta sen johdosta ettei sen kirkko 
suurta koettelemisen aikaa oikein ymmärtänyt, kukapa sen voinee tietää! 
Ajan tapahtumat ovat näyttäneet sellaisilta, että niiden olisi luullut herät- 
tävän esiin Suomen kansassa ja erittäinkin sen uskonnollisessa osassa 
suuria vakaumuksen ja hengen liikkeitä, mutta ettei niitä sittenkään ole 
herännyt, siihen ei ole mikään voinut niin suuresti vaikuttaa kuin kan- 
saa kalvava tunto ja muisto henkisten johtajainsa kykenemättömyydestä 
täyttää suuren hetken vaatimuksia. 

Mutta mietelmät tässä sikseen. Oli tarkoituksemme vain saada sa- 
notuksi se etiä, mitä mieltä oltaneenkin monesta Leo Tolstoin opinkoh- 
dasta, hän kuitenkin osoittautuu nykyaikana sellaiseksi suureksi saarnaa- 
jaksi, jolta ihmiset ja kansat saavat kehoitusta parantamaan entiset ereh- 
dyksensä ja suoriutumaan horjumattomasti oikeuden tielle. 

Seuraava jäljennetty ja suomennettu palanen Tolstoin kirjeestä Arvid 
Järnefeltille sisältää vastauksen niihin kysymyksiin, jotka Valvojan toimi- 
tus hänen kauttaan teki venäläiselle kirjailijalle. 

z. c. 



/f(^S-X^f^' 



uC^^^^^Jc^, 



228 Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 

„ Mitä tulee toimittajienne kirjeeseen, niin en miten- 
kään voi heidän pyyntöänsä täyttää, koska en tiedä enkä voi tietää 
mistään Suomesta, niinkuin en tiedä enkä voi tietää mistään Venä- 
jästä. Tunnen vain maapallomme eri tahoilla asuvia ihmisiä, jotka 
ovat enemmän täi vähemmän sydäntäni lähellä, mutta lähellä ei 
suinkaan senvuoksi, että he ihmeellisen erehdyksen perustuksella pi- 
tävät itseään sen tai tuon hallituksen alamaisina ja ovat tottuneet 
puhumaan sitä tai tuota kieltä, vaan senvuoksi ja mikäli meitä yh- 
distää sama elämänymmärrys ja keskinäinen rakkaus, joka sellaisesta 
ymmärryksestä syntyy. 

Ei ole elämässä mitään olosuhteita, joista ihmiset — hyvät ih- 
miset — voisivat tehdä niin kauheita rikoksia, kuin ne, joita he te- 
kevät isänmaallisuuden nimessä. Ymmärränhän minä» että sorretut 
kansat, kuten puolalaiset, suomalaiset, voivat erittäin helposti tähän 
hirveään kiusaukseen johtua, mutta sittenkään en voi muuta kuin 
säälillä ajatella ihmisiä, jotka siihen antautuvat. Siinä kaikki mitä 
voin heille sanoa. " 



Valvojan toimitus pyysi kirjailija Arvid Järnefeltiltä lisätietoja siitä, 
mitä Tolstoi oli hänelle, hänen Tolstoin luona käydessään, esittänyt »pas- 
siivisen vastarinnan* aatteesta erityisesti Suomeen nähden. Tähän kysy- 
mykseen on Järnefelt kirjoittanut vastauksen, jonka tässä julkaisemme, 
vaikka se enemmän valaiseekin Järnefeltin omia mielipiteitä kuin Tolstoin. 

Phempään polemiikkiin Järnefeltin kanssa emme tässä tilaisuudessa 
saata ryhtyä. Se mielipiteiden eroavaisuus, mikä on olemassa Järnefeltin 
ja meidän välillämme, samalla kuin ajatteleva lukija voi huomata niissä 
jotakin yhtäläisyyttäkin, riippuu ensinnäkin periaatteellisista syistä, siitä 
että »kansallisuus'' ja »laki" ovat käsityksemme mukaan arvokasta sisäl- 
lystä ja voimaa juuri ihmisyyden valossa katsoen. Ilman niitä ihmisyys 
olisi todellisuudessa jotakin ihan olematonta. Toiseksi erimielisyys riip- 
puu myöskin eroavasta käsityksestä siihen kysymykseen nähden, mikä 
kotoisissa oloissamme on pantava passiivisen vastarinnan laskuun, mikä 
ei. Murhia passiivisen vastarinnan taholta ei ole puolustettu eikä ole 
oikeutettu yhdistää näitä asioita yhteen, niinkuin Järnefelt, omituista kyllä, 
näkyy tahtovan tehdä. 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 229 

^Passiivisen Vastarinnan" aate on Järnefeltin esittämänä yhtydessä 
hänen anarkistisen elämän katsomuksensa kanssa, jonka mukaan yhteis- 
kunnan yleinen laki ei velvoita yksityiseen tuntoonsa nojautuvaa yksilöä. 
Meidän käsityksemme mukaan „ passiivinen vastarinta" palvelee ihmisyy- 
den asiata erityisesti siiloin, kun kansa sen avulla puolustaa tehtyihin 
sopimuksiin nojautuvaa oikeuttaan. Mikä on „ väärä käskyt, sitä ei sano 
vain yksityisen omatunto, vaan kansan yhteinen laki ja oikeudentunto. 

z. c. 

„Valvojan" toimitukselle. 

Valvojan toimituksen puolesta on minulta kysytty mitä Leo Tolstoi, 
V. 1899 käydessäni hänen luonaan, puhui „ passiivisesta vastarinnasta" 
yli sen minkä olen esittänyt kirjasessa »Matkaltani Venäjällä^ ja mikä 
silloisten paino-olojen vuoksi oli tullut minulta vain viittauksen tapaan 
sanotuksi. 

Kun käynnistäni alkaa olla jo kohta kymmenen vuotta kulunut, en 
keskustelussa käytettyjä sana- ja lausemuotoja voi muistaa, mutta sen 
vakuutan, ettei Tolstoi tarkoittanut sellaista passiivista vastarintaa, millai- 
seksi se meillä muodostui. Ensin alussa, eli juuri matkani aikoina, oli 
tässä vastarinnassa jotain yleisinhimillistä. Niinpä ennen kaikkea ase- 
velvollisuudesta kieltäytymisessä mahtavasti vaikutti tunto sodan hyljättä- 
vyydestä yleensä. Samoin kieltäytymisessä virkakätyryydestä oli vaikutti- 
mena välitön omantunnon kielto väärää käskyä tottelemasta. Sittemmin 
tuosta passiivisesta vastarinnasta hieroutui pois kaikki mikä siinä oli 
yleisinhimillistäpä se sai puhtaasti kansallisen, lokaalisen, valtioviisauden 
luonteen: asevelvollisuudesta oli kieltäydyttävä ainoastaan senvuoksi, 
että laki oli venäläinen eikä suomalainen, ei siis enää sodan hyljättävyy- 
den vuoksi, ja virkavelvollisuuksien täyttämisestä oli luovuttava vain 
senvuoksi, etteivät ne olleet kotimaisen iatn mukaisia, ei siis enäÄ oman- 
tunnon vuoksi. Jos meidän nykyiset johtavat piirimme ovat tuon passii- 
visen vastarinnan viimeisen kehityksen edustajia, niin on se umpikuja, 
mihin johto on vienyt, ilmeinen todistus tämän vastarinnan mahdotto- 
muudesta ilman yleisinhimillistä pohjaa: kaikkiin vaatimuksiin, joilla venä- 
läinen voi todistaa olevan laillista perustusta suomalaiselta kannalta, on 
nyt tuon „kehitetyn" passiivisuuden kannalta suostuminen. Näin on jou- 
duttu siihen, että tuo passiivisuuden aate ei ole enää ainoastaan vailla 
yleisinhimillisyyttä, vaan on sitä vastaan. Sillä tuskinpa sellaiset teot 
kuin laillisuuden pohjalla myönnetyt 20 miljonaa, samalla pohjalla myön- 
netyt kotitarkastukset ja vallankumouksellisten vangitsemiset voivat olla 
sopusoinnussa sen omantunnon kanssa, joka alkuperäiseen passiiviseen 
vastarintaan herätti. 



230 Suomi-ystäviä Suonien ulkopuolella. 

Leo Tolstoi ei olisi ikinä kallistanut korvaa neuvojen kyselylle, 
ellei hän olisi alkuperäisessä passiivisessa vastarinnassamme vainunnut 
juuri noita yleisinhimillisiä puolia. Hän ajatteli, että ehkä suomalaisissa 
ihmisissä tuon koettelemuksen perästä seuraa yleisempi heräämys yleismaail- 
mallisen käsittämiseen, jona hän pitää Kristuksen alkuperäistä oppia, ja 
tässä tapauksessa erityisesti sitä puolta siinä, mikä on ilmaistu sanoilla: 
elä vastusta väkivoimalla pahaa, 

Kristuksen oppi, kysymyksen ollessa erityisesti yhteiskunnallisesta 
menettelystä, sisältää kaksi sääntöä. Toinen on nöyryyden sääntö: elä 
tee itseäsi kenenkään valtijaaksi, luovu kaikesta vallasta toisiin ihmisiin, 
ja toinen on ylpeämpi sääntö: elä tottele ketään, joka pitää itseään sinun 
valtijaanasi. Nämä säännöt ovat niin yleisiä, ettei, kuten Tolstoi sanoi, 
ole sitä alaa, missä ei kieltäytyminen väärän käskyn noudattamisesta olisi 
paikallaan, juuri sitä mitä pitää tehdä ja senvuoksi aina siunausta tuottava. 
Mikäli siis passiivinen vastarinta tarkoitti kieltäytymistä käskyn noudatta- 
misesta sen sisällisen eli aineellisen eikä suinkaan vain juriidisen vää- 
ryyden vuoksi, suositteli Tolstoi meille passiivista vastarintaa. 

Kaksi puolta, sanoi hän, on siis passiivisessakin vastarinnassa ehdot- 
tomasti yhteen kuuluvaa ja yhtä tärkeätä: että kieltäydytään kaikissa 
tapauksissa aseihin tarttumasta, saavuttipa sorto kuinka korkean huipun 
tahansa, ja että samoin väärää käskyä kieltäydytään kaikissa tapauksissa 
noudattamasta. Hän arveli, että jos jompaakumpaa vastaan rikotaan, niin 
kadottaa passiivinen vastarinta kaiken merkityksensä. Ja niinhän on sit- 
temmin meillä käynytkin. Aseettomuuden käskyä eli tuota edellistä sään- 
töä rikottiin tappamalla ne ihmiset, joita pidettiin sorron lähimpinä ai- 
heuttajina. Silloin meni niinkuin mäenlaskussa koko passiivisen vasta- 
rinnan aate alas, ja nyt ollaankin jo täydessä vauhdissa tuota toistakin 
sääntöä rikkomassa suostumalla noudattamaan kaikkia mahdollisia vääriä 
käskyjä, kunhan niillä vain on jokukin „ laillinen** pohja. Olemme todel- 
lisia oman lakimme narreja. Umpikujaan emme ole siksi tulleet, että 
olisimme seuranneet Tolstoin passiivisen vastarinnan neuvoa, vaan siksi 
että olemme siitä poikenneet. 

Kunnioittaen 
Vhkb^ 95, m. 1908. ARVID JÄRNEFELT. 




Kirjallisuutta. 



Kertomuksia ja kuvauksia. 

Selma Anttila, HalUmajan nuoret Kuvaus nyky ajalta. Porvoo 1907. Wenier 
Söderström O. Y. 218 siv. 8:0. Hinta 3: — . 

Selma Anttilan esikoinen oli sarja „Kuvia työväen kaupungista "". 
Näin vuosien takaa muistaa kirjasta, että siinä oli yksi ja toinen realis- 
tisen elävästi nähty kurjuuden piirre. 

Sama kyky elävästi tavoittaa kynänkärkeen arkielämän kohtauksia 
ilmenee paikoin hänen uudessa kirjassaan. 

»Tiellä oli rattaat ja hevonen edessä ja rattailla suuri sammio, josta 
tuuli toi sillin tuoksua. Heidän hyvä tuttavansa vanha, kuuro Homperi 
oli noussut pyörän kapalle, katseli sivuillensa ja koppasi sillin hännästä 
hyppysiinsä. Hevonen seisoi korvat niuhollaan ja potki äkäisesti paarmoja 
mahansa alta ja yritti purasta Homperia hihaan, kun hän sivuutti. 

— Kas, kas, aika vossin sainkii, hullu kun en ottanu kahta! — 
jutteli ukko mennessään. 

— — — Samassa tuli omistaja maantielle, sieppasi sillin Hompe- 
rilta ja roiski sillä ukkoa poskille. — Tuoss' on sinulle kaksi. Vai viet 
varkain! — Homperi nuoli hyppysiään ja pyyhki kämmenin poskiaan 
hyvin tyytyväisenä ja katseli silliä, kun se vaelsi oikean omistajansa 
kädessä sukunsa pariin.** 

Tuon kohtauksen näkee. Ja se on yleensä korkein kiitos, minkä 
kertomataiteelle voi antaa. 



232 Katsaus. 

Mutta, täytyy heti lisätä, Selma Anttila on tuskin tietoinen kykynsä 
oikeasta laadusta. Hän ei ole läheskään vielä taiteilija. Muuten ei hänen 
korvansa pettäisi niin usein kuin pettää tässä kertomuksessa. Ja muuten 
ei hän niin usein tarjoisi meille kauniita käsitteitä ja hämäriä „aattefta^ 
elävän lihan ja veren asemesta. Suurin osa Mooseksen suuhun pannuista 
sanoista on helypuhetta ja hän itse on ihanteellisuuden sumuista ja kau- 
neuden kaaoksesta kokoonkyhätty haamu. Entä Veronika? Mikä on hänen 
kaihonsa, mikä hänen sisin tarpeensa? Se on lopulleen yhtä epämääräinen 
kuin Mooseksen ihanne. Mitä vastaan he taistelevat — sitä vanhaa, muo- 
dotonta ^Pimeyttä**. Ja Alma? Hän on kuin pelastusarmeijan kapteeni, 
jonka sisään- ja uloskäymisellä ei enää ole maallisia määriä. 

Ei, enemmän elämää on sivuhenkilöissä, niissä, joille tekijä ei ole 
määrännyt mitään aatteellista lähetystehtävää, vaan jotka pelkkinä ihmisinä 
otettiin armosta mukaan: Melu meluaa ja koketeeraa poikien kanssa, 
Ruhala paistaa perunoita siivottomassa huoneessa, jonka täyttää ellottava 
rasvanhaju. Ja se nääntynyt työläisvaimo, joka otettiin Veronikan sairaa- 
laan, voivottelee: — «Voi, voi, mitäs täällä saa muuta kun pelkkää kyl- 
mää ja laihaa ilmaa ja sitä tyhjää puhtautta. Siunakkoon, kun sisälmyk- 
siäni hiukasee. Ei taida enää olla sylen tippaakaan suussani. — Samassa 
se hylky loksahutti lattialle aika syljen. — Voi, voi olihan siellä. Mistä 
se nyt sinne?" 

Tämmöiset tyypit ja lausumat viittaavat välittömiin ja tuoreihin todelli- 
suushavaintoihin köyhälistön piirissä. Ne osoittavat selvään, mikä on Selma 
Anttilan aiheala, ala, jolla hän nähdäkseni voisi liikkua varmemmin kuin 
yksikään nykyisistä kertojistamme. Mutta se pateettinen ,,aatteiden" ajami- 
nen, johon hän on antautunut tässä kirjassaan, on hänen realistisen ky- 
kynsä vihollinen. Se kovertaa ontoksi hänen henkilönsä ja muovaa petol- 
lisiksi hänen sanansa. »Niin kömpelö, puoleton ja musta on oma hen- 
kinen minämme. Korkeintain voisimme sen avulla kohennella hiiliä sen 
raudan ympärillä, jota nykyaika ahjossa paahtaa", sanoo Mooses puhees- 
saan. Semmoisia vertauksia käytetään todella ainoastaan aatteellisessa 
juhlapuheessa. 

Y. K. 



Johan Bojer, Uskon voima. Romaani. Suomentanut V. Tarkiainen. Alku- 
lauseen kirjoitti Yrjö Hirn. Porvoo 1907. Wemer Söderström Osake- 
yhtiö. 217 siv. 8:0. Hinta 3: — . 

Uskon voima on harvinaisen vankkarakenteinen, kiinteästi konsi- 
peerattu romaani, jonka mielenkiinnon katkeamatta lukee alusta loppuun. 
Sen pohjana oti sielullinen ilmiö, uskon, autosuggestionin peloittava voima, 
ja norjalainen tekijä osoittaa teemansa käsittelyssä ihmeteltävää varmuutta, 
säälimätöntä selvänäköisyyttä ja lahjomatonta logiikkaa. 



Kertomuksia ja kuvauksia. 233 



Johan Bojerin mielikuvitus on kirkkaasti näkeVä, raitis, äly peräinen» 
ehkäpä hieman liiaksikin järkevä ja arkipäiväinen. Se ei haihattele unten 
utuisilla kukkamailla, ei viihdy romanttisessa puolihämärässä, vaan tarkaste- 
lee tyynesti ja terävästi todellisen elämän usein runottomia ihmisiä ja tapah- 
tumia. Keskipäivän täysi valaistus on Bojeria varten. Intohimottoman pin- 
nan alla kuohuu usein väkevä suuttumus ja silmissä välähtää satiirikon 
murhaava iva, mutta silmien välissä on moralistin paljontietävä ryppy. 
j Hänessä on huomattavissa Zolan vaikutusta ja hän kurittaa parantamisen 
luvallisessa tarkoituksessa. 

Bojerin taistelunhaluinen taide on kääntynyt etupäässä norjalaisen 
yhteiskuntaelämän sietämättömiä oloja ja kasvannaisia vastaan. Hänen 
päävihollisensa nimi on: Politiikka. Pintapuolistuttava, sanakorska, suuri- 
suinen, typerä politikoiminen on turmelemassa koko yhteiskunnan ylhäältä 
alas esti (kuten meillä!); surkein on talonpoikaissäädyn rappio. Maa jou- 
tuu häviöön viljelijäin puutteessa, kukaan ei enää tee omaa oikeata työ- 
tänsä, vaan kaikki rähisevät puolueseuroissa ja kansankokouksissa, ura- 
koivat isänmaallisuutta, ratsastavat sanoilla päivälehtien palstoilla. Helve- 
tillinen kirkuna, kilpailu, panettelu täyttää maan. 

Olisipa meillä joku Johan Bojer! 

Tässä teoksessaan on Bojer kohdistanut huomionsa enemmän yksi- 
lölliseen sielunelämään, hän ei kuvaa niin paljo yhteiskunnallisia kulku- 
tauteja (kuten romaaneissaan „Et Folketog" ja „Den evige Krig") kuin 
sitä suurten ja pienten valheiden ja puolitotuuksien verkkoa, joka ympäröi 
yksityistä ihmistä ja jonka silmuista ei vahvimmallakaan usein ole voi- 
maa repäistä itseään irti. Heikkous ja veltto hyvänahkaisuus runoilee 
itselleen tuhat tekosyytä ja selitystä siinä, missä kaivattaisiin miehen tarmoa 
ja kirkasta päättäväisyyttä tarttumaan tapausten kulkuun. Sitä voimaa ja 
itseltään vaativaa elämänrehellisyyttä ei ole. Tingitään, valehdellaan erä 
erältä puolinaisin ajatuksin, sanoin ja elein, koko olemuksella, nähdään 
mitä tahdotaan nähdä, uskotaan mitä mielellä suodaan todeksi, ja lopulta 
valehdellaan suoraan, silmää räpäyttämättä — ja uskotaan itse. Niin käy 
rikkaan Knut Norbyn, joka on taannut parituhatta kruunua kauppias 
Wangenille ja lopulta joutuu siihen, että kieltää koko jutun: Wangen on 
väärentäjä. Hän vannoo sen. 

Se psykologinen todisteluketju, joka on näiden päätekohtien välillä, 
on varsinkin päähenkilöön nähden tuskallisen luja ja kiinteä. Norbyllä 
on tuo muutamien ihmisten sofistinen kyky itsensä ja muiden edessä aina 
luiskahtaa ohi pääasiasta ja polttopisteestä ja koko rehellisellä huomiol- 
laan takertua siihen, mikä on olennaisesti syrjässä ja toisarvoista — siinä 
oli taas hänen vastustajansa tehnyt itsensä syypääksi samanlaiseen heik- 
kouteen ja epärehellisyyteen. Valhe punoutuu valheeseen ja lopulta on 
verkko niin luja, ettei kellään ole voimaa sitä rikkoa. Ei Einarilla, Nor- 



234 Katsaus. 

byn pojalla, joka tietää totuuden, mutta pelkää perheen häväistystä, ei 
päivätyöläisellä Lars Klevenillä ja hänen eukollaan, jotka pelkäävät että 
heidät häädetään mökistään, ei valistuneella pastori Borringilla, joka kuu- 
lee totuuden kuolevan suusta. Kaikki vaikenevat — valehtelevat. Enem- 
män: he uskovat että Wangen on syyllinen, Norby viaton — : Einar, 
koska asianomainen on hänen isänsä, Borring, koska Kleven kuolinvuo- 
teellaan luultavasti höperöitsi. Niin suuri on uskon voima! 

Kirjan viiltävä ironia ei ole niin paljon yksityisissä sanoissa ja lau- 
sumissa kuin tämän suurenmoisen todisteluprosessin masentavassa loppu- 
tuloksessa. Ihminen uskoo mitä uskottelee ! Mutta totuus ja oikeus, miten 
niiden käy? Käy miten käy. 

Bojerin ominaisvoima on henkilöiden psykologisessa pitelyssä. Näi- 
den sielunelämässä on välttämättömyyden leima. Ja kuitenkin: lukija epä- 
määräisesti tuntee että tässä kirjassa tapahtuu ehkä liiaksi tekijälle otol- 
lista, tuntee joskus kuin pienen väkivaltaisen survaisun toivottua ratkai- 
sua kohti. Tämä koskee sivuhenkilöitä, enin ehkä Einaria. Siitä huoli- 
matta jää tekijän psykologinen saavutus ihmeteltäväksi, etenkin Knut Nor- 
byhyn nähden. — 

Maist. V. Tarkiaisen suomennos on suoritettu kohdalleen ja täsmälli- 
sesti. Tervetullut on kirjaan liitetty johdanto, joka tekee selkoa tekijästä 
ja hänen tuotannostaan. Se on toht. Yrjö Hirnin miellyttävää käsialaa. 

Y. K. 



John Habberton, Rouva Maybumin kaksotset. Englannista suomentanut Wer- 
ner Anttila. Lahti 1907. Kustannusosakeyhtiö Kansa. 125 siv; 12:0. 
Hinta i: 50. 

Tuntuu siltä kuin lastenpsykologia olisi erikoisesti englantilaisten 
ja englantilais-amerikkalaisten alaa. Dickensistä saakka Albionin kirjailijat 
mielellään kuvailevat lapsien elämää ja Mark Twainin «pahat pojat" ovat 
yhdessä Habbertonin herttaisten pienokaisten kanssa valloittaneet jo koko 
lukevan maailman. Englantilaisen pehmeä, liikutukselle altis „sentiment" 
avaakin hänelle helpommin tien lapsen sieluun, tekee mahdollisemmaksi 
hänen tajuta naivin sielunelämän ensimäisiä avut|omia ilmauksia: kuin 
esim. kova- ja kirkasälyisen romaanilaisen. 

„Rouva Mayburnin kaksoiset"-novellissaan kertoo Habberton miten 
monta tuhatta surua ja iloa, harmia ja naurua ja kyyneltä neljä pieno- 
kaista yhdessä ainoassa päivässä voi tuottaa hyvälle mammalleen ja miten 
kelpo pappa voi ummessa silmin liikkua — ja useimmiten nähtävästi liik- 
kuukin — tämän kaiken vaivan ja touhun keskellä. Tapaamme monta 
somaa pikku piirrettä ja sattuvia huomioita vauvojen huolettomasta elä- 



Kertomuksia ja kuvauksia. 235 

mästä — tietysti hieman sentimentaalisesti väritettyinä ja varustettuina 
asianomaisella moraalilla, englantilaiseen tapaan. Jutelman lukee kuitenkin 
pitkästymättä. 

Suomennos, Werner Anttilan tekemä, on hyvänlainen. Lastenkielessä 
ja -jokelluksessa ei kääntäjä aina ole yhtä hyvin onnistunut. 

Y. K. 



Paul Hbyse, Kaksi vankia. Novelli. Suomentanut H. T. Hämeenlinna 1907. 
Arvi A Karisto. 149 siv. 8:0 Hinta i: 75. 

Mieluinen tehtävä minulle olisi puhua Paul Heysestä, jonka huo- 
mattava novelli „Kaksi vankia" on ilmoitettavanani — Heysestä, joka sak- 
salaisten kirjaintekijäin epälukuisessa joukossa on ainoita taiteilijaperso- 
nallisuuksia ja jonka puhdas, huoliteltu proosa on aina lukemisen arvoista, 
mutta en katso olevani siihen oikeutettu tämäntapaisen suomennoksen 
johdosta. Tuntuu todella säälittävältä se barbaarinen kohtalo, minkä 
alaiseksi joutuu tyyliniekka, joka itse on pidellyt sanojaan ankaran tai- 
teen vaatimuksilla, joka on valikoinut ja viimeistellyt saadakseen mieli- 
kuvansa pätevään ja pregnanttiin asuun. Taitamattoman ja kevytmielisen 
kääntäjän käsissä turmeltuu hänen hiottu taiteensa, ajatukset vetistyvät, 
sanat laimenevat, menettävät suggestiivisuutensa. Paul Heysen jalon pro- 
fiilin sijalla näemme suomentajan, hra H. T:n. Metamorfoosi on masentava. 

Eikö koskaan koita se aika, jolloin voimme kirjaa lukea ajattele- 
matta suomennosta. Onko arvostelijain iankaiken lisättävä loppulauseeksi: 
Suomennos on kelvoton, tahi onnellisimmassa tapauksessa: Käännös ei 
ole tyydyttävä. 

Milloin suomalainen kultuuri . . . 

Y. K. 



Oscar Wildb, Onnellinen prinssi^ ynnä muita kertomuksia. Suomentanut 
Helmi Setälä. Helsinki 1907. Otavan kustantama. 85 siv. 8:0. Hinta 1:50. 

Tämä Wilden pieni, vaatimaton satukokoelma on viehättävintä lu- 
kemista nuorisolle ja lapsillekin. Sadut ovat kevyitä ja herkkiä, niissä 
ei ole haitallisesti tekemällä tehtyä eikä yhtään karua eikä julmaa jännit- 
täväisyyttä, joka useissa saduissa voi painaa vuosikausiksi pelon ja kam- 
mon lapsen mieleen. Wilden rikas mielikuvitus onkin vain leikkinyt 
värikkäissä kuvissa, jotka solisevat eteemme vaihtelevina ja välittöminä. 
Satujen aiheet voivat helposti unohtua, niistä jää vain tunnelma, värit, 
pohjasävel mieleen. Wilden elämänviisautta on pirahdellut sinne ja tänne 



236 Katsaus. 

sulaen sadun tyyliin ja henkeen, ja hänen hieno ivansa (saduissa „Ihmeel- 
linen raketti" ja ^Uskollinen ystävä") on pehmeää ja ilman ruoskimisen 
ja kasvatuksen tarkoitusta. Kaunis on satu ^Satakielestä ja ruususta"» 
joka kasvoi sävelistä kuutamossa ja sai värinsä satakielen sydän verestä. 
Kaunis on myöskin satu «Itsekkäästä jättiläisestä^. Aina^ milloin jätti- 
läisen puutarhassa lapset (puhdas ilo, mielikuvitus) leikkivät, kukoisti 
kevät,- heräsi nurmi ja pilkistivät ruohistosta «kauniit kukkaset esiin 
aivan kuin tähdet." Mutta kerran kukoisti eräs puu kauniimmin kuin mi- 
kään puu koskaan ennen, se oli „ylt'yleensä valkoisten kukkien peitossa. 
Sen oksat olivat aivan kultaiset, ja hopeisia hedelmiä riippui alas oksilta". 
Sen täytyi olla puhtaimman ihmismielen, lämpimimmän sydämen, joka 
näin ihanimmat kukat karusta maasta, oman sielunsa syvyydestä eloon 
herätti. Vaan ihmiset eivät ymmärtäneet häntä. Hän kärsi paljon heidän 
tähtensä. Ja naulojen jäljet jäivät hänen käsiinsä ja jalkoihinsa. Mutta 
hän siunasi heitä siksi, rakasti heitä sitä enemmän, sillä hän ymmärsi 
kaikki, hän oli suuri runoilija, ja siksi hänen oman puutarhansa kukat 
jäivät loistamaan ikuisina ja koskemattomina. — Satu on tästä aiheesta 
pieni ja sydämellinen, ilman minkäänlaista tendenssiä sinne- tahi tänne- 
päin. Kokoelman ensiroäisenä on satu pikku pääskysestä, jota Egyptissä 
odotti ihana, kaivattu elämä, vaan jonka sydän oli kiinni siinä kylmässä 
maassa, jossa ihmiskurjuus ja kärsimys oli ihmeellisempää kuin tnikään 
muu. Hän ei voinut jättää Egyptinunelmiaan eikä irrota maasta, joka 
palelti hänet vihdoin kuoliaaksi. Eikö Wildelle itselleen käynyt juuri 
niin. Ja sama pakkanenhan on paleltanut monta lämminsydämistä, kaikki 
ne, joita polttavat unelmat ja päämäärät ovat houkutelleet, jotka kaik- 
kensa ovat antaneet, etsineet kauneutta, saamatta sitä koskaan nähdä. 
Suomennos on Helmi Setälän taitavasta kädestä. 

M. H— tl. 



Ulkomaisia kirjauutuuksia. 

1. Tieteellisiä, elämäkerrallisia ja esseeluontoisia. 

Th. ArldtfDie Entwickelung der Kontinente u. ihrer Lebewelt. 

Ein Beitrag zur vergleichenden Erdgeschichte . Smk. 27: — . 

Albert Bazaillas, Musique et inconscience „ 6: — . 

W—m Blake, Die Ethik der Fruchtbarkeit. Zusan^menge- 

stellt aus seinen Werken und Aufzeichnungen . „ 6: 75 

Dr. G, Brunner, Die religiöse Frage im Lichte der verglei- 
chenden Religionsgeschichte „ 2: 45. 

Sigmund BytkoivskU Gerhart Hauptmann's Naturalismus und 

das Drama „ 7: — . 



Ulkomaisia kirjauutuuksia. 231 



Fredrik Bööky Romanens och prpsaberättelsens historia i 

Sverige intill 1809 „ 12: 75. 

Alfred Cassagne, La theorie l*art pour Tart en France, chez 

les demiers romantiques et les premiers r^alistes „ 9: — . 
Clouston und Forel, Gesundheitspflege des Geistes . . . . „ 3: 80. 
Friedrich Delitzsch, Zur Weiterbildung der Religion. Zwei 

Vorträge ^ 2: 05. 

Dr, Albert Deschamps^ Les maladies des T^nergie . . . . „ 9: 60. 
Rudolf Eucken, Sinn u. Wert des Lebens fur den Menschen 

der Gegenwart „ 3: —. 

Gnglielmo Ferrero, Grösse u. Untergang Roms. Autorisierte 

Ubersetzung von Max Pannwitz. I Bd: Wie 

Rom Weltreich wurde. II Bd: Julius Caesar ä „ 5: 40. 

A. Frankenberger, Entwicklung u. Moral „ 6: 10. 

Ludiv, Geiger, Das junge Deutschland „ 6: 75. 

K, A. Hagberg, Lope Felix Vega Carpio. Hans lif och dikt- 

ning y, 4: 50. 

Henry Hauvette, Litt6rature italienne ,, 7: 20. 

Prof Ernst Hoeckel, Freie Wissenschaft u. freie Lehre. Mit 

einer Einleitung von Dr. H. Schmidt, Haeckel, 

Virchow und Reinke n 2: 15. 

Hj. Holmqvist, Gamla kyrkans historia „ 12: —. 

Jan Jacubek, Geschicbte der cechischen Litteratur .... „ 10: 15. 
Armand Kahn, Le th^ätre social en France de 1870 ä nos 

jours y, 4: 20. 

Dr. W, Koehler, Geschichte des literarischen Lebens vom 

Altertum bis auf die Gegenwart. Bd I . . . . „ 6: 75. 
Theodor Lessing, Der Lärm. (Aus den Grenzfragen des 

Nerven- u. Seelenlebens) „ 3: 25. 

E. Metschnikoff, Beiträge zu einer optimistischen Weltauf- 

fassung ^ „ 8: 10. 

Dr. E, Meumann, Einfuhrung in die Asthetik der Gegenwart „ 1. 70. 
Der Monismus, in der Darstellung seiner Vertreter, hrsg. 

von A. Drews. Bd I „ 8: 10. 

Dr. Lucien Nass, Les n6vros6s de lliistorie. La n^vrose des 

races royales. Les faux Messies. Les n^vroses 

sociales et religieuses „ 4: 20. 

H. Passarge, Ursprung des Lebens auf mechanischen Prin- 

zipien „ 2: 05. 

Kurt Rotermund, Knut Hamsun. Ein nordisches Portrait . „ 1: 35 
Dr. J. Rutdgers, Rassenverbesserung. Malthusianismus u. 

Neumalthusianismus „ 4: 05. 

Carl Schmidt, Der modeme Roman. Ein Beitrag zur Litera- 

turgeschichte „ 6: 70. 

Dr. T. Segaloff, Die Krankheit Dostojewskys. Eine ärtzlich- 

psychologische Studie mit einem Bildnis Dosto- 

jewskys „ 2: 05. 

Bernard Shaw, Ein Wagnerbrevier „ 3: 40. 

Sproglige og historiske Afhandlinger, viede Sophus Bugges 

Minde „ 9: — . 



10: 


80. 


6: 


25. 


2: 


45. 


4: 


65. 


10 


15. 



238 Katsaus. 

Dr. W, Stark, Das assyrische Weltreich im Urteil der 
Propheten 

Carmen Sylva, Mein Penatenwinkel. I Bd . 

Dr. A. Wagner, Der neue Kurs in der Biologie. Allgemeine 
Erörterungen zur prinzipiellen Rechtfertigung 
der Lamarck'schen Entwickelungslehre .... 

Lydia Wahlström, Erik Gustaf Geyer. En lefnadsteckning 

M. Winternitz, Geschichte der indischen Litteratur .... 

M. N. Zepler, Menschenkultur. Anregungen zur Stärkung 
und Veredlung nationaler Kraft durch zielbe- 
wusste Mithilfe gebildeter Frauen , 2: 05. 

2. Yhteiskunnallisia. 

M. Bourguin, Les systemes socialistes et T^volution ^cono- 

mique „ 12: — . 

Yves GuyoU Sophismes socialistes et faits ^conomiques • . » 4: 20. 

Dmitri Merejkoivski, Le tsar et la r^volution „ 4: 20. 

Paul Milioukoiv, La crise russe. Ses origines, son ^volution, 

ses consequences „ 18: —. 

Alh. Schalz, Llndividualisme ^conomique et social .... „ 6: —. 

Af. L. Schlesinger, Russland im XX Jahrhundert. Land u 
Leute, Staatsfmanzen, soziale u. geistige Strö- 
mungen, Volksvertretung u, wirtschaftUche Ver- 
hältnisse „ 13: 50. 

Dr. E. Schulze, Volksbildung u. Volkswohlstand. Eine Unter- 

suchung ihrer Beziehungen „ 2: 70. 

J. TeivSj Die deutsche Volksschule „ 4: 05. 

3. Kuvaamataiteita ja taideaistia koskevia. 

Wilh. Bode, Rembrandt u. seine Zeitgenossen „ 9: — . 

Rich. Haman, Der Impressioni smus in Leben u. Kunst . . „ 10: 15. 

Alfred Lichtivark, Blumenkultus „ 1: 65. 

— „ „— Vom Arbeitsfeld des Dilettantismus „ 1: 65. 

/. A. Lux, Der Geschmack im AUtag. Ein Buch zur Pflege 

des Schönen „ 5: 40. 

—„ „— Schöne Gartenkunst „ 2: 45. 

George Moore, Erinnerungen an die Impressionisten . . . „ 4: 85. 

A. Miinzer, Die Kunst des Kunstlers „ 6: 75. 

Max Sauerlandt, Griechische Bildvverke. Mit 140 Abbildun- 

gen . . „ 2: 45. 

Hermann Wahrlich, Wohnung u. Hausrath. Beispiele neu- 

zeitlicher Wohnräume u. ihrer Ausstattung. Mit 

500 Abbildungen „ 12: 15. 

M. Verivorn, Zur Psychologie der primitiven Kunst . . . „ 1: 10. 

4. Kaunokirjallisia. 

Altitalienische Novellen, Ausgevvählt u. hrsg. von PaulErnst. 

2 Bände « 8: 10. 

Gabriel D'AnnunziOy La Nave „ 6: — . 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 239 

— ; — 

Anthologie des po^tes fran^ais contemporains parWalch. 

2 vois. reli^s „ 6: — . 

Vai. Brjussofff Die Republik des Sudkreuzes. Novellen. 

Aus dem Russischen von H. v. Guenther . . „ 4: 05. 

Marie von Ebner-Eschenbach, Neue Erzählungen „ 5: 40. 

— „ „— Drei Novellen „ 4: 05. 

Theodor Fontane, Aus dem Nachlass ^ 6: 75. 

Anatole Francey La vie de Jeanne d'Arc. I „ 9: — . 

Carl Haupimann, Einhart der Lächler. Roman. 2 Bde . . ^ 9: 45. 

Gerhart Hauptmanriy Kaiser Karls Geisel „ 4: 05. 

Hugo von HoffmannsthaU Kleine Dramen 1—2 „ 10: 80. 

K, F. Johansson, Indiska sagor „ 9: — . 

W. A. Koskenniemi, Gedichte. Aus dem Finnischen uber- 

setzt von J. J. Meyer „ 1: 35. 

Malvilda Meysenbug, Der Heilige Michael u. andere Erzäh- 
lungen „ 4: 05. 

G. von Ompteda, Wie am ersien Tag „ 6: 45. 

Gabriele Reuter, Der Amarikaner. Roman „ 5: 05. 

Ryskä folksagor, översatta av Ottar Stare 2: 60. 

Stendhal (Henry BeyleJ, Collection des plus belles pages . „ 4: 20. 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 



K- O. Gummerukselta: EUice Hopkins, Tyttöjen ja poikien kasvatus 
lapsuusvaosina. Sananen kansan naisille. — : 60. — Tn. Traub, Työajan lyhen- 
täminen ja kahdeksan tunnin työpäivä. (Evankelis-sosialisia kysymyksiä U.) 
— : 75. 

Kansalta: J. E. Aro, Kehitysoppi nykyisellä kannallaan. 2: — . — K, J. 
Laine, Kansantajuinen sääoppi (meteorologia). 2: 50. — Cruy de Maupassant, 
Valittuja novelleja H. Suom. Kasimir Leino. 1:50. - Professori J. Man- 
delstamin juttu ja poliittiset mielenosotukset ylioppilaspiireissä yleensä. 1: 25. 

Kansanvalistusseuralta: F. O. Rapola, Häme. 1~2 vhk. ä — : 50. 

Arvi A. Karistolta: WUkie Collins, Valkopukuinen nainen. Suom. 
Aukusti Airanne. 1—4 vhk. k — : 25. — Salaperäinen dynamiittiräjähdys. 
(Salapoliisiseikkailuja 9) —: 60. 

Otavalta : Ö^. A, Gripenberg^ Suomen sota. 1—2 vhk. ä — : 65. — J, H. 
Erkko, Kootut teokset. 8 — 4 vhk. ä — : 50. — Mallasjuomain myymistä ja val- 
mistusta koskevat lait ja asetukset (Otavan asetuskokoelma 17). Painosta toi- 
mittanut K. J. St&hlberg. — : 60. — Henkikirjoitusta, muuttamista seura- 
kunnasta toiseen ja papintodistuksia koskevat asetukset. (Otavan asetuskoko- 
elma 18). Painosta toimittanut K. J. St&hlberg. — : 60. - H. Rider-Hag- 
gard, Kuningas Salomon kaivokset. Suomennos. 8 vhk. — : 15. — Joh. Wend' 
land, Maailman luominen. Suomennos. (Uskontotieteen alalta 4.) — : 75. — 
E. Nevanlinna, Suomen raha-asiat vuosina 1863—1904. 5 vhk. 1: 25. — Wer' 
ner Sombart, Sosialismi ja sosialinen liike. Suom. J. K. KarL 4 vhk. — : 50. 
— H, Btich ia A A. Sola, Suomen talvikasvio. (Vanamon kirjoja 12). 2: — . 
O. J. Colliander, Suomen kirkon paimenmuisto. 8 vhk. 1: 25. 

I^aittiuden Ystäviltä: Jättiläiset ja kuinka niitä vastcMin taistellaan. 
Suomensi O — i. — : 75. — Mathilda Roos, Valkoisia kanervakukkia. Suom. 
Aune Krohn. B: 50. 



240 Katsaus. 



Suom. Hirl- Seuralta: SuomL Neljäs jakso. 5 osa. 5: —, — Ä. Hä- 
mäläinen, Epifanij Viisaan tdedot Pyhästä Tapanista ja syrjääneistä (Vähäisiä 
kirjelmiä XLI). --: 75. 

YfrrfT Söderströmlltli: Oma maa. 22 vhk. 1: — . — Tekla Hultin^ 
Suomen asema Venäjän valtakunnassa (Suomalaisen naisliiton kirjasia 8.) — : 15. 

— Mikad Hertzherg, Mitä opin Amerikassa työmiehenä ollessani. Norjasta suomensi 
Toini WaltarL — : 60. — Anders Ramsay^ Muistoja lapsen ja hopeahapsen. I 
osa. Suom. Knut Sarlin. 2: — . — ^. iy)?nnk/«(iar^, Personallisuus. Kristillinen 
elämänfilosofia nykyajan ihmisille. Suomentanut Trjö Loimaranta. 5: 50. — 
C. Skovgaard-Petersenf Meidän suhteemme raamattuun. (Pieniä puheita suurista 
asioista. 7.) Suomensi Sigrid Vaaramäki — : 25. — K. IriUgrenf Suomen 
finanssioikeus. Edellinen vihko. Suomennos. Koko teos kahtena vihkona 6: 50. 

— Johannes Linnankoski, Kirot. Yhdeksän-katkelmainen unelma. 8: 25. — 
Sören Kierkegaard, Itsensä koettelemiseksi. Aikalaisillensa suositellut — . Suo- 
ment. G. A. Heman. (Sören Kierkegaardin teoksia I.) 1: 80. — Sören Kierke- 
gaard, Joko — taikka. Kappale elämästä. V. A. Koskenniemen suomennos, 
sisältävä Viettelijän päiväkirjan (Sören Kierkegaardin teoksia II). 2: 75. — 
Kauppis-Heikki, Tarinoita. Toinen painos. 1: 25, sid. 1: 75. — Elsa Töme, 
Solidar. Eräs kotien elinkysymys. Suomensi Emmi Voionmaa. 2; 50. — 
Nils Hansson, Tarkastusyhdistykset ja niiden toiminta. Suomentanut E. Ca- 
jander. 2: 25. — J. R. Danielson-Kalmari, Suomen sota 1808—1809. — : 75. 

— Hugo Schulman, Taistelu Suomesta 1808 — 1809. (Ilmestyy noin 15 vihkona 
Ä —: 60) 1 vhk. — : 60. — Mikael Nyberg. Apilas. Kokoelma 8- ja 4-ää- 
nisiä lauluja. I. — : 80. — Margareta Lenk, Kaksoset Suom. Th. Yrjö- 
Koskinen. 1: 75. — Nils Hansson^ Nautakarjan oikea ruokinta ja hoito. 
Suom. Aimo Ilmarinen. 1: 25. — Roald Amundsen, Luoteisväylän purjehti- 
minen. 2 vhk. — : 55. — Sosialidemokratian vuosisata. 86 vhk. — : 25. — 
Oma maa. 28 vhk. 1: — . — G. Melander, Luonto tieteen valossa. 8 vhk. — : 75. 

— Fröhnineyer ja J. Benzinger, Baamatun kuvasto, m ja IV vhk. ä — : 85. 

— L, H. Sandelin, Ingersollin hyökkäykset kristinuskoa vastaan — : 85. 

Tekijältä: Alkuopetuksen puolesta. Kirjoittanut Ääni joukosta. 
I^uots. kirj. seuralta: Th, Rein, Filosofins studium vid Abo universitet. 
3: 50. — Förhandlingar och uppsatser. 21. 4: — . 



VALVOJAN 

ystäviä kiehLoiteteiein keräämään uu- 
sia tilauksia tämän vuoden Valvo- 
jalle. Tilausmaksu lO nciikaa koko 
ja o: 50 puolelta vuodelta. 




AAVISTUKSISTA. 

Kirjoittanut 
TH. REIN. 



. Viime aikoina on kultuurimaissa, niin hyvin Europan kuin 
Amerikan, yhä laajempiin piireihin levinnyt harrastus niihin sala- 
peräisiin ilmiöihin, joita on ollut tapana nimittää milloin „okkulteiksi 
ilmiöiksi", milloin «sielunelämän maanalaiseksi maailmaksi**, „tunte- 
mättomiksi voimiksi", y., m. Niitten tutkimusta varten on monin 
paikoin muodostunut yhdistyksiä, joitten on onnistunut kerätä ko- 
koon runsas aineskokoelma ainakin osaksi, niinkuin nä5^ttää, hyvin 
todistettuja tiedonantoja mainitulta alalta. Tätä kasvavaa harrastusta 
on eräillä tahoilla valitettu, sitä kun on katsottu jonkinlaiseksi hen- 
kiseksi sairaloisuudeksi, kulkutaudiksi, joka muka osoittaa ihmiskun- 
nan langenneen takaisin entisaikojen taikauskoon siihen kuuluvine 
noita- ja aaveluuloineen, minkä uskon jo toivottiin tieteen edistysten 
voittaneen ja haudanneenkin. Toisaalla on päinvastoin ilolla terveh- 
ditty mainittua harrastusta ilmauksena siitä monin paikoin kultuuri- 
maailmassa huomattavasta voimakkaasta tarpeesta, joka pyrkii saa- 
maan takaisin syvemmän, ihanteellisemman käsityksen olevaisuudesta 
kuin oli se, mikä 19:hnen vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla on 
vallinnut, se joka luonnontieteellisestä katsomustavasta lähtien on tah- 
Vai,voja 1908, IV. 



242 TH. REIN. 



tonut selittää kaiken olevaisen pohjaltaan pelkäksi mekaniikiksi ja 
koettanut tehdä henkisestäkin eli psykillisestä paljaan aineellisten ja 
niinmuodoin pohjaltaan mekanisten prosessien tuotteen. Tämä me- 
kanis-materialistinen maailmankatsomus — niin sanotaan mainitulla 
taholla — riistää olevaisuudelta kaiken sen, mikä meistä ihmisistä 
saattaa sille antaa korkeamman arvon ja syvemmän merkityksen, 
ja sen täytyy sen vuoksi ennemmin tai myöhemmin meissä herättää 
pyrkimystä jollain tavoin vapautumaan sen tukahuttavasta painosta. 
Tämä pyrkimys — niin arvellaan — on herännyt ja on aiheuttanut 
tuon vilkkaan harrastuksen salaisiin ilmiöihin, näitten avulla kun on 
toivottu voitavan näyttää todeksi henkisen elämän itsenäinen ole- 
massaolo, kentiespä sielun tämän elämän jälkeen jatkuva olemassa- 
olokin. 

Omasta puolestani en nj^ tahdo ryhtyä mihinkään keskusteluun 
näistä vastakkaisista mielipiteistä, vaan tyydyn ainoastaan huomaut- 
tamaan, että joka tapauksessa on katsottava ei ainoastaan täysin oi- 
keutetuksi, vaan myös erittäin tärkeäksi, että ne moninaiset ilmiöt^ 
jotka kuuluvat sielunelämän niin sanotun maanalaisen maailman alaan^ 
joutuvat niin tarkan, puolueettoman ja ennakkoluulottoman tutkimuk- 
sen alaisiksi kuin mahdollista. On tärkeätä saada selville, ovatko ja 
missä määrin puheenalaiset ilmiöt todellisia, vai osoittautuvatko ne 
pelkiksi luulotteluiksi, milloin ne eivät suorastaan johdu enemmän tai 
vähemmän tahallisesta petoksesta. Jos käy selville että mainitut il- 
miöt tai ainakin muutamat niiden lajit ja muodot ovat todellisia, on 
tietysti oleva tieteellinen tehtävä tarkalleen määritellä niiden luonne 
sekä, mikäli mahdollista, koettaa selittää niitä. Jos ne osoittautuvat 
todellisiksi, mutta kuitenkin tähän asti tunnettujen luonnon- ja psy- 
killisten lakien nojalla selittämättömiksi, johtuu siitä että täytyy olla 
olemassa lakeja, joita tiede ei vielä ole löytänyt ja joita sen siitä 
syystä täytyy koettaa selvitellä. 

Todellisuudessa on näyttäytynyt että eräänlaiset omituiset il' 
miöt, joiden todenperäisyys aiemmin kokonaan on kielletty, kuitenkin 
todella ovat tapahtuneet. N. s. animalisen magnetismin, joka, esiintyi 1 700- 
luvun loppupuolella, selittivät tieteelliset auktoriteetit pelkäksi humbu- 
giksi ja petokseksi ; myöhemmin on kuitenkin käynyt selville että tä- 
hän kuuluvat ilmiöt todellisuudessa ovat olemassa, joskaan niillä ei 



Aavistuksista. 243 



liene mitään tekemistä magnetismin kanssa, ja nimitys ,animalinen 
magnetismi" siis johtaa harhaan. On nimittäin olemassa epänorma- 
lisia unitiloja, joihin henkilön voi määrätyllä käsittelyllä saattaa toi- 
nen, n. s. magnetisööri, jolloin nukkuva joutuu omituiseen riippuvai- 
suudensuhteeseen viimemainitusta, niin että hän n. s. suggestionin 
avulla magnetisööriltä vastaanottaa kaikenlaisia mielteitä ja tahdon- 
vaikutteita. Nykyään on tapana sanoa näitä ilmiöitä yhteisillä nimi- 
tyksillä „hypnotismiksi" ja „somnambulismiksi", mutta itse ilmiöiden 
todenperäisyyttä ei enää kiellä kukaan, joka hiukankaan on asiasta 
ottanut selvää. 

Myös niiden omituisten ilmiöiden todenperäisyyttä, jotka tapah- 
tuvat n. s. «spiritistisissä** istunnoissa, voidaan tuskin kieltää, jos 
kohta sitä selitystä, joka niille on tahdottu antaa, nimittäin että ne 
muka ovat vainajain henkien aikaansaamia, täj^yy pitää varsin vä- 
hän uskottavana. Omasta puolestani en luule, että vainajain henget 
olisivat niin erinomaisen halukkaita heti paikalla ilmestymään ja vas- 
taamaan joka kerta kun jonkun pöydän ympäri kokoontuneen ilta- 
seuran tekee mieli huvitteleida esittelemällä niille enemmän tai vähem- 
män tarpeettomia kysymyksiä. Pikemmin sopii otaksua että nuo huo- 
nekalujen siirtymiset, koputukset pöytiin ja näkymättömien sormien 
soittamiset soittokoneilla y. m., sikäli kuin semmoista todella tapah- 
tuu, perustuvat fyysillisiin voimiin, jotka lähtevät läsnäolevista hen- 
kilöistä, mutta vaikuttavat niiden oman elimistön ulkopuolelle. Yli- 
malkain ne vastaukset, joiia n. s. henget antavat, tavallisesti ovat 
varsin vähäisessä määrin henkeviä eivätkä ulotu mediumin itsensä 
tai muiden läsnäolijain tieto- ja miellepiiriä ulommaksi, jonka vuoksi 
näyttää uskottavalta että vastaukset ovat saapuvilla olevista henki- 
löistä itsestään peräisin, olkoonpa vain että heidän iajuUotnalla sielun- 
elämällään tällöin on olennainen osa. Varsinaiset, hypnotisoitaessa 
ja spiritistisiä kokeita tehtäessä esiintyvät ammattimediumit ovat sitä- 
paitsi todistettavasti usein tehneet itsensä syypäiksi viekasteluihin ja 
petkutuksiin, joihin on antanut aihetta heidän harras toivomuksensa 
saada koe onnistumaan; onhan heillä tästä usein itsellään rahallista 
voittoa tai tulevat ainakin muitten silmissä intressanteiksi. Kuitenkaan 
ei voida, niinkiiin jo sanottiin, kaikkia tähän kuuluvia ilmiöitä selit- 
tää petokseksi. 



244 TH. REIN. 



Sentapaiset ilmiöt kuin mediumin kirjoittamat vastaukset, joita 
luullaan jonkun hengen sanelemiksi („psykografia") riippuvat toden- 
näköisesti mediumin omista hämäristä mielteistä ja liikuntovirikkeistä, 
jolloin hän jonkinlaisen ajatustenluvun avulla on tietämättään voinut 
vastaanottaa mielteitä joltain läsnäolevalta. Saattaa käydä kylläkin 
vaikeaksi selittää, miten tämä tapahtuu, mutta selityksen ei kuiten- 
kaan tarvitse joutua ulkopuolelle s^n tieteen puitteita, jonka aineena 
on sielunelämä ja sen suhde fyysiliiseen. Selityksen, jonka tulee voida 
meitä tyydyttää, tä3^yy joka tapauksessa olla ^luonnollinen" selitys 
siinä merkityksessä, että kukin ilmiö johdetaan fyysillisistä tai psy- 
killisistä syistä, joista mainittu ilmiö lainmukaisesti aiheutuu. Ihmeitä 
ei meidän tarvitse olettaa. Emme myöskään saa asettua kannalle, * 
joka on ristiriidassa sen kanssa, minkä tiede jo on todistanut; mutta 
ei tieteen majesteettia loukata, jos uskomme, ettei se vielä ole täy- 
dellinen ja että yhä vielä tullaan keksimään monta uutta, tähän asti 
tuntematonta totuutta. 

Salaisten ilmiöiden joukossa on eräs ryhmä, joka minusta näyt- 
tää olevan erityisessä määrässä mieltäkiinnittävä ja ansaitsevan tark- 
kaa tutkimusta: n. s. aavistukset , Aavistus laveassa mielessä on sa- 
maa kuin n. s. clairvoyance, saksaksi Hellsehen, se on subjektiivinen 
havainto, jota, aistien säännöllisellä tavalla sitä välittämättä, kuitenkin 
vastaa todellinen tapahtuma. Saattaa jostakin henkilöstä esim. tuntua 
kuin hänellä olisi havainto tulipalosta, ja semmoinen tapahtuu todella, 
vaikka ei itse tiedä, millä tavoin on saanut tuon havainnon tulipa- 
losta. Ahtaammassa ja varsinaisessa mielessä ymmärretään aavis- 
tuksella ainoastaan semmoisia clairvoyancen tapauksia, jotka kohdis- 
tuvat johonkin, mikä sattuu toiseen aikaan, tavallisesti myöhempään 
kuin siihen jolloin clairvöyance tapahtui. 

Eri ajoilta ja eri kansojen keskuudesta on olemassa lukema- 
ton joukko kertomuksia aavistuksista. Yhdistykset psykillistä tutki- 
musta varten ja yksityiset tutkijat ovat koonneet niitä tuhansittain. 
Aavistukset ovat usein, vieläpä useimmiten muodoltaan, unennäköjä, 
mutta saattavat myös esiintyä valvoessa ja ovat näkö-, kuulo- tai 
jonkun muun aistin hallusinatsioneja eli aistinhairauksia. Tahdon 
aluksi esittää muutamia esimerkkejä aavistuksista sanan laveammassa 
merkityksessä. 



Aavistuksista. 245 



Vuonna 1850 sattui, että kun muutaman lähellä Belfastia Eng- 
lannissa sijaitsevan hiilikaivoksen työmiesten piti mennä työhönsä, 
erään heistä vaimo pyysi miestään tarkasti tutkimaan köyttä, joka 
• kannatti sitä koria, johon heidän tuli astua laskeutuakseen kaivokseen. 
Hän oli nimittäin edellisenä yönä nähnyt semmoisen unen, että köysi 
oli leikattu poikki. Mies mainitsi sen tovereilleen; ennen laskeutu- 
mista tutkittiin köysi, ja hämmästyksellä havaittiin, että se monesta 
•kohtaa oli melkein leikattu puhki, niin että jos työmiehet olisivat 
asettuneet koriin, he epäilemättä olisivat syöksyneet pohjaan ja murs- 
kaantuneet kuoliaiksi. Sen mukaan kuin paikkakunnan lehti vakuutti, 
saattoivat he pelastuksestaan yksinomaan kiittää aavistavaa unennäköä. 
— Tavallisimpia tapauksia aavistusta ovat tuntemukset jonkun lähei- 
sen ystävän tai sukulaisen kuolemasta. Muuan Venäjälle naimisiin 
joutunut ja siellä asuva suomalainen nainen herää eräänä yönä ja 
on näkevinään valkean haamun kulkevan huoneen läpi ja oven kautta 
poistuvan. Hän herättää miehensä, joka ei ole mitään huomannut 
ja joka koettaa rauhoittaa vaimoaan vakuuttamalla että tämä vain on 
nähnyt unta. Ei, — sanoo viimeksimainittu — minä en ole nähnyt 
unta, mutta tiedätkö mitä se oli: sisareni Helsingissä on kuollut. 
Muutamia päiviä myöhemmin saapui tieto, että tämä sisar todella oli 
kuollut juuri samana yönä, jolloin valkoinen haamu ilmestyi. Hän 
oli maannut sairaana kolme vuotta, Venäjällä asuvat sukulaiset tiesi- 
vät sen ja saattoivat siis kuvitella että hän pian kuolisi. Saattaisihan 
ajatella että mielle siitä aiheutti näyn, mutta omituista on kaikissa 
tapauksissa» että se ilmestyi juuri samana yönä, jolloin kuolemanta- 
paus todella sattui eikä mihinkään muuhun aikaan. — Pyydän saada 
kertoa vielä toisen jotenkin samansuuntaisen tapauksen. Muuan 
ranskalainen soittotaiteilija oleskeli opintoja varten Roomassa. Hänen 
äitinsä oleskeli myöskin siellä, mutta asui toisella taholla kaupunkia. 
Eräänä päivänä viimemainittu kiihtyneessä mielentilassa saapuu poi- 
kansa luo ja kertoo saman päivän aamuna klo 7 pukeutuessaan 
nähneensä nuoren sisarenpoikansa Renen, neljätoistavuotiaan pojan, 
joka asui Parisissa ja josta hän paljon piti, seisovan hänen huo- 
neessaan ja hymyillen lausuvan: „kyllä minä olen kuollut." Pari 
viikkoa myöhemmin, kun soittotaiteilija äitineen oli palannut Parisiin, 
saivat he tietää nuoren Renen kuolleen juuri samana päivänä, jona 



246 TH. REIN. 



hän ilmestyi tädille. Kuolonkamppailu oli alkanut klo 6 aamulla, 
näky tapahtui klo 7. Mutta huomattiin että klo 6 Parisissa täsmäl- 
leen vastaa klo 7:ää Roomassa, riippuen molempien paikkojen longi- 
tudin eroituksestä. Roomassa asuvilla sukulaisilla ei ollut mitään 
tietoa siitä että nuorukainen oli ollut sairaana. 

On tosin epäilemätöntä että moiset kertomukset monessa tapauk- 
sessa saattavat olla enemmän tai vähemmän vääriä, varsinkin jos 
niitä esittävät toiset kuin ne itse, joille tapaus on sattunut tai jos 
nämä eivät heti ole tarkalleen panneet muistiin kokemaansa ja vasta 
paljoa myöhemmin mainitsevat mitä siitä muistavat. Kuitenkin on 
olemassa suuri joukko tähän kuuluvia kertomuksia, joiden todenperäi- 
syjrttä ei ole vähintäkään syytä epäillä. VarsinkinJ on) näin laita 
niiden tapausten, jolloin, niinkuin mainitsemissani esimerkeissä, se, 
jolla on ollut aavistus, on kertonut sen muille jo ennenkuin on tullut 
tieto sen toteutumisesta. Huomattavaa on että yllämainituissa tapauk- 
sissa ei ensinkään ole esiintynj^ ammattimedioita, joille saattaisi olla 
edullista luulotella ihmisille semmoista mikä ei ole totta. Sitäpaitsi 
on, niinkuin syystä on huomautettu, suuressa määrin epätodennä- 
köistä että rehelliset ihmiset, kun kysymyksessä on siksi vakavia ja 
heille itselleen tuskallisia tapahtumia kuin ystävien ja sukulaisten kuo- 
lema, sepittäisivät valheita vain omaksi huvikseen ja tekejrtyäkseen 
toisten silmissä intressanteiksi. On myös monta semmoista tapausta, 
jolloin usealla henkilöllä samaan aikaan on ollut sama aavistava 
hallusinatsioni, mikä luonnollisesti tekee tapauksen vieläkin uskotta- 
vammaksi. 

Joissakin tapauksissa näyttää voitavan selittää aavistuksia yksin- 
kertaisella tavalla, nimittäin todellisista kokemuksista, joita saamme 
niitä lähemmin tarkkaamatta, mutta joista kuitenkin, itse sitä har- 
kitsematta, teemme eräitä johtopäätöksiä, jotka silloin meille esiin- 
t3rvät jonkunlaisina mieleentulemina. Esim. nähdessämme jonkun 
henkilön jossain tilaisuudessa saatamme, tekemättä siitä itsellemme 
selvää, johtua käsitykseen, että jotain ikävää on tulossa, ja todella 
sattuukin jotain ikävää, joka tavalla tai toisella on yhteydessä puheen- 
alaisen henkilön kanssa. Mielteemme tulevasta ikävyydestä näyttää 
silloin aavistukselta, mutta on todellisuudessa johtopäätös, joka perustuu 
todellisista kokemuksista aiheutuneisiin premisseihin. Taikka meillä 



Aavistuksista. 247 



todella on havainto jostakin, joka on jonkun aiemmin kokemamme 
havainnon kaltaista, me odotamme silloin eräitten hämärien mielleyhty- 
mysten nojalla, että nytkin on seuraava jotain samanlaista kuin se mikä 
edellisellä kerralla seurasi samanlaista havaintoa. Nukkuvallakin • 
henkilöllä saattaa siten olla aistimuksia eli tuntemuksia, joihin yhtyy 
muita mielteitä, mitkä vihdoin vievät aavistavaan unennäköön. — 
Saatan tästä mainita esimerkin. Suomea kohdanneena ankarana 
katdaikana tuotiin talvella 1867—1868 erääseen Ijerraskartanoon 
Uudellamaalla reessä muutaman matkalla kuolleen vanhan eukon 
ruumis. Talon emäntä piti huolen siitä että vainaja sai kunnialliset 
hautajaiset. Noin vuosi sen jälkeen sattui että emäntä eräänä yönä 
heräsi ja oli näkevinään sängyn vieressä haamun, samannäköisen 
kuin eiikkovainaja, jonka ulkomuodon hän muisti, ja samalla lailla 
puettuna kuin tämä oli kartanoon tuotaessa. Emäntä oli näkevinään 
haamun viittaamalla käskevän häntä nousemaan, jonka jälkeen se 
katosi kyökkiin. Hän nousikin ja meni kyökkiin, jolloin huomasi sen 
olevan täynnä savua, josta siinä lepäävät palvelijattaret jo olivat 
joutuneet tainnoksiin. Havaittiin että tuli oli syttynyt pienessä kyö- 
kin viereisessä huoneessa. Se saatiin onnellisesti sammutetuksi, mutta 
ellei talon emäntä ajoissa olisi herännyt ja sitä huomannut, olisi se 
luultavasti hävittänyt talon, ja todenäköisesti olisi ihmisiäkin joutunut 
liekkien uhriksi. Emäntä itse luuli köyhän eukon, kiitollisena 
saamistaan kunniallisista hautajaisista, ilmestyneen varoittavana nä- 
kynä. Mutta lähempi selitys mielestäni on se, että emännällä nuk- 
kuessaan todella oli ollut jonkunmoinen käryn aistimus ja hän sen 
johdosta epämääräisesti tunsi että jokin vaara uhkasi ja että hänen 
oli noustava sitä torjumaan. Tämä saattoi unessa aiheuttaa vaarasta 
varoittavan eukkovainajan mielikuvan. Se että emäntä vielä herät- 
tyäänkin, kenties unenhorroksesssa, oli näkevinään vainajan semmoi- 
sena ^ kuin tätä muisteli, on voinut olla unennäön jälkivaikutusta. 
Puheenalainen aavistus olisi niinmuodoin selitettävissä tavallisten psy- 
kologisten assosiatsionilakien nojalla. 

Mutta monessa tapauksessa ei voida osoittaa mitään todellista 
aistimusta, joka aiheuttaisi aavistavan unennäön tahi hallusinatsionin. 
Semmoisia tapauksia on koetettu selittää eeterinvärähdysten tai joi- 
denkuiden muunlaatuisten fysikalisten virtojen avulla, jotka välimat- 



248 TH. REIN. 



kan päässä sattuvasta tosiasiallisesta tapahtumasta kulkevat henkilön 
aivoihin ja jollain tavoin vaikuttavat niihin sekä siten henkilössä 
herättävät vastaavia mielteitä — mikä saattaa sattua, varsinkin jos 
Vastaanottaja on ylenherkkyyden (hyperestesian) tilassa, s. o. siinä että 
hän tavattomassa määrässä on herkkä vaikutuksille. Jos nämä väräh- 
dykset kulkevat toisen henkilön aivoista toisen aivoihin, ne muka 
aikaansaavat sen, mitä sanotaan ajatusten siirroksi ja ajatusten luvuksi. 
Tähän kuuluvat muun muassa semmoiset ilmiöt kuin vainajain ilmes- 
tykset. Kuoleva — niin arvellaan — ajattelee vilkkaasti ystäviään, 
hänen aivonsa ovat säännöttömän kiihtyneessä toiminnassa, ja tämä 
saattaa matkaansaada vahvoja eeterinvärähdyksiä, jotka siirtyvät tois- 
,ten aivoihin ja heissä herättävät näyt. — Mutta on ilmeistä että aina- 
kin muutamissa tapauksissa ei voi tulla kysymykseen ajatusten siirtoa^ 
niinpä esim. jos joku aavistaa metallin tai veden läsnäoloa, josta ei 
kukaan ennen ole tiennyt. Tällöin voisi pikemmin etsiä selitj^stä 
todellisista, vaikka hämäristä aistimuksista, jotenkin samalla tavoin 
kuin muutamien ihmisten on paha olla, jos huoneessa on kissa, 
vaikka eivät tiedä sen siellä olevan. — Äsken manalle mennyt filo- 
sofi Eduard von Hartmann epäilee kuitenkin että hallusinatsioneja, 
jotka kohdistuvat hyvin pitkien matkojen päässä sattuviin tapauksiin, 
voidaan selittää jonkunmoisten fysikalisten virtojen avulla. Tuollai- 
nen fysikalinen siirto — niin hän arvelee — saattaa tosin tapahtua 
läheltä, niinkuin esim. silloin kuin hypnotisoitaessa tai spiritistisessa 
istunnossa mediumi lukee magnetisöörin tai jonkun muun läsnäolijan 
ajatukset. Mutta johtavan virran voima vähenee, niinkuin spiritistiset 
kokeet osoittavat, hyvin nopeaan sitä myöten kuin välimatka kasvaa, 
jonka vuoksi sen vaikutuksen pitempien välimatkojen päästä täytyy 
kokonaan hävitä, niin että esim. käy mahdottomaksi että Europassa 
oleva henkilö voisi sitä tietä saada hallusinatsionia jostain, joka on 
sattunut hänen ystävälleen Amerikassa, minkä kuitenkin väitetään 
joskus tapahtuneen. Hartmann on senvuoksi omasta puolestaan tai- 
puvainen semmoisten tapausten varalle myöntämään todeksi sielun 
välittömän vaikutuksen toiseen sieluun. 

Oli tämän seikan laita miten hyvänsä, täytyy myöntää, että 
ainakin mitä tulee aavistuksiin ahtaammassa merkityksessä s. o. nii- 
hin, jotka kohdistuvat vastaisiin tapahtumiin, ei tulla toimeen pelkäs- 



Aavistuksista. . 249 



tään fysikalisilla selityksillä. Kuinka voisi vastedes sattuvasta tapah- 
tumasta joku eeterin- tai muu värähdys jossain aistittavassa aineessa 
tai fluidumissa saapua sen henkilön aivoihin, joka nyi jo aavistaa 
tapahtuman.^ Mistäpä kohdasta avaruutta se värähdys lähtisi? Pari 
esimerkkiä. Muuan nainen näki ikkunastaan hautajaissaaton kulke- 
van puutarhansa kautta, jota ei koskaan oltu käytetty moiseen tar- 
koitukseen. Muutamia päiviä myöhemmin sattui vedentulvan johdosta, 
että valtamaantietä ei voitu käyttää, jonka vuoksi hautaussaaton, 
samanlaisen kuin se, jonka nainen oli nähnyt, täytyi kulkea hänen 
puutarhansa läpi. Millähän tavoin tämä edeltänäkeminen voidaan 
selittää jostain eeterilaineiden siirtymisestä aivoihin? Toinen esimerkki. 
Muuan vanha ranskalainen sotilas todistaa vuonna 1869 nähneensä 
semm.oisen unen, että hän oli keskellä taistelun tuoksinaa. Hänen 
joukkonsa oli sijoitettuna erääseen kylään ja sai kestää rajun hyök- 
käyksen vihollisten puolelta, jotka olivat preussilaisia ja baijerilaisia; 
hän sanoo ettei silloin vielä koskaan ollut nähdyt niiden univormuja. 
Unessa hän näki että muuan ranskalaisjoukon upseeri, kiikari kädes- 
sään, nousi kellotapuliin ottaakseen selvän asemasta, sekä astuttuaan 
alas komensi hyökkäykseen vihollista vastaan pistimet ojoina. Kes- 
kellä kahakkaa hän tunsi saavansa sapeliniskun päähänsä ja oli kaa- 
tuvinaan maahan, jolloin heräsi. Seuraavana vuonna, 1870, syttyi, 
kuten tunnettu, äkkiarvaamatta Ranskan ja Saksan sota; lokakuun 
6 p:nä mainittuna vuonna upseeri todellisuudessa sai kokea täsmäl- 
leen samat kohtaukset, kuin ne, joista edellisenä vuonna oli nähnyt 
■ unta; niinpä hän näki paikan, kylän, vihollisten univormut ja kello- 
tapuliin nousevan upseerin. Vieläpä hän haavoittuikin, vaikka ei 
päähän, niinkuin oli unessa nähnyt, vaan kylkeen. 

On kyllä myönnettävä, että tämäntapaisissa kertomuksissa saat- 
taa olla yhtä ja toista epätotta tai liioiteltua, mutta kun ilman muuta 
selitetään kaikki järjestänsä epätosiksi, lähdetään ennakolta omaksu- 
tusta mielipiteestä, nimittäin siitä, että moiset tapahtumat eivät ole 
mahdollisia ja niinmuodoin epätosia. Mutta pitäisi ensin tutkia, ovatko 
ne todellisia, ja jos ne ainakin osaksi osoittautuvat semmoisiksi, päät- 
tää että sen, mikä on todellista, myös täytyy olla mahdollista. Tämä 
on ainoa tieteellinen menettelytapa. Ei myöskään, niinkuin välistä 
on tahdottu väittää, kaikkien aavistusten toteutuminen saata riippua 



250 TH. REIN. 



paljaasta sattumasta; siksi paljon todennettuja tapauksia on olemassa. 
Ja kuinka saattaa riippua pelkästä sattumasta että niin monessa 
tapauksessa edeltänäkeminen ulottuu myös suureen joukkoon pieniä 
yksityiskohtia, niinkuin oli laita viimemainitussa esimerkissä? — 
Parisissa sattui kerran että muuan ylioppilas unessa oli näkevinään, 
kuinka hän kävi Place de la Republique torilla ja kuinka hänen kul- 
kiessaan erään siellä sijaitsevan makasiinin kohdalla hänen ohitseen 
juoksi kahdeksan katupojan takaa-ajama koira. Siinä vieressä hän 
näki seisomassa eukon, joka möi kukkia vasustaan. Seuraavana 
päivänä hän todella kulki saman torin poikki ja päästyään juuri unessa 
näkemälleen kohdalle hän näki koiran juoksevan katuojassa, kahdek- 
san katupojan — ei useampien eikä harvempien — takaa-ajamana. 
Ja vieressä hän näki kukkia kaupittelevan eukon. Saattaa tuskin 
uskoa että todellisuus vain sattumalta tuli niin tarkkaan vastaamaan 
hänen unennäköään. Yhtä vähän riittävät tässä kohden teoriat eeterin 
värähdyksistä ja ajatustenluvusta. Edellyttämälläkin että mainittu 
vanha ranskalainen soturi unennäössään vuodelta 1869 olisi voinut 
lukea kaikkien ihmisten silloiset ajatukset, olisi hän sen nojalla 
tuskin kyennyt ennakolta näkemään, miltä se taistelu tulisi näyttä- 
mään, johon hän seuraavana vuonna tuli ottaneeksi osaa. Yhtä vähän 
olisi ylioppilas, joskin hän unessa olisi lukenut kaikkien ihmisten 
ajatukset, niistä voinut lukea että seuraavana päivänä* täsmälleen 
kahdeksan katupoikaa tulisi määrätyssä paikassa Parisia ajamaan 
takaa kertomuksessa esiintyvää koiraa. 

Eräissä tapauksissa saattaa aavistus itse aiheuttaa toteutumisensa; 
esim. mielikuva vastaisesta sairaudesta tai kuolemasta saattaa siihen 
määrin säikäyttää ihmistä, että hän sen johdosta sairastuu ja kuolee. 
Silloin tietenkään ei selitys ole vaikea. Mutta useimmissa tapauksissa 
ei tätä selitystä voida käyttää. Jos, niinkuin joskus on sattunut, joku 
aavistaa vastaisen tulipalon, ja tulipalo sitten syntyy siitä että salama 
iskee rakennukseen ja sytyttää sen, niin ei kukaan voine väittää, että 
aavistus vastaisesta tulipalosta salaman taivaasta houkutteli. 

Koska niinmuodoin tavalliset selitykset eivät riitä, ovat jotkut 
tieteelliset kirjailijat etsineet apua filosofiasta. On viitattu filosofi 
Leibnizin oppiin, jonka mukaan sielua tavallaan voi sanoa kaikki- 
tietäväksi olennoksi. Sielu on Leibnizin mukaan yksinkertainen olento, 



Aavistuksista. 251 



jonka perusominaisuus on mieltäminen eli mielessä kuvaileminen. 
Pohjaltaan ovat kaikki oliot maailmassa muodostuneet tuontapaisista 
yksinkertaisista olennoista, eli, niinkuin Leibniz niitä nimittää, mona- 
deista, joilla on mielteitä. Aineellisetkin oliot ovat monadien yhtymiä, 
mitkä yhtymät me tajuamme ulottuvaisiksi. Mutta eroitus aineellisten 
olioiden ' ja sielun välillä on se, että niiden monadien mielteet, joista 
edelliset ovat muodostuneet, ovat tajuttomia, kokonaan hämäriä, sie- 
lun mielteet sitävastoin osittain selviä eli tajuisia, osittain taas hämäriä 
eli tajuttomia. Leibniz on oikeastaan se, jonka ensiksi saattaa sanoa 
inhimillisessä sielunelämässä keksineen tajuttoman puolen. Sielu on 
välittömässä vuorovaikutuksessa niiden monadien kanssa, jotka muo- 
dostavat henkilön aivot, ja vastaanottaa niiden kautta mielteitä eli 
tuntemuksia ulkonaisista olioista, mitkä ovat vaikuttaneet niihin aisti- 
miin, joitten keskuksena aivot ovat. Mutta^ne oliot, joita sielu välittö- 
mästi aistii, esim. mitä se näkee, kuulee, tai, oikeammin sanottuna, 
ne monadit, joista nämä oliot ovat kokoonpannut, ovat puolestaan 
vuorovaikutuksessa toisten olioiden ja niitä muodostavien monadien 
kanssa, nämä taas toisten j. n. e. Siitä seuraa että kun sielu vastaan- 
ottaa vaikutelman jostain oliosta, sillä epäsuorasti on aistimus myös 
niistä olioista, joiden kanssa edellinen on vuorovaikutuksessa, jolloin 
aistimus käy sitä epäselvemmäksi, kuta välillisempi se on, tai kuta 
useampia väliasteita on sielun ja aistitun välillä. Maailmassa on 
kaikki keskinäisessä yhteydessä, jonka vuoksi saattaa sanoa että kun 
sielu tajuisesti aistii jotain, se samalla tajuttomasti saa aistimuksen 
koko maailmasta, sikäli kuin selvästi aistittu on suoranaisessa tai epä- 
suorassa vuorovaikutuksessa kaikkien muiden olioiden kanssa maail- 
massa. Jos A on vuorovaikutuksessa B:n kanssa, ja B taas C:n 
kanssa, saa A, aistiessaan B:tä, myös epäsuorasti aistimuksen C:stä, 
koska B, ollessaan C:n vaikutuksen alainen, on toisenlainen kuin jos 
se ei olisi C:n vaikutuksen alainen. Mutta edelleen. Nykyinen on 
yhteydessä vastaisen kanssa, sillä kaikella mikä tapahtuu on syynsä 
menneisyydessä, vaikutuksensa vastaisessa, ja vastainen on mahdol- 
lisuutena olemassa nykyisessä. Kyllin tarkka katse voisi senvuoksi 
jo nykyisestä lukea vastaisen. Sielulla on niinmuodoin, mieltäessään 
nykyistä, myös mielle vastaisesta, sikäli kuin tämä siemenenä jo on 
olemassa nykyisessä. Mutta nämä sielun mielteet vastaisesta ovat 



253 TH. REIN. 



kyllä säännöllisissä oloissa täydejlisen hämäriä, tajuttomia. Joskus 
sattuu kuitenkin, etenkin jos ihminen on epänormaalisessa tilassa, 
että tajunalaisen sielunelämän yöstä tajuun nousee mielteitä, jotka 
tavallisesti jäävät henkilöltä itseltään huomaamatta, joko kuvia etäällä 
sattuvista tapahtumista . tai myös semmoisista, jotka ovat nykyisen 
maailmantilan seurauksia ja ainoastaan mahdollisuutena (potentiaiisesti) 
ovat nykyisessä maailmantilassa olemassa. Tämä sattuu etenkin sil- 
loin kun mainituilla, paikallisesti tai ajallisesti etäisillä tapahtumilla, jotka 
nousevat tajuun, on henkilöille itselleen tavallista suurempi merkitys. 
En tahdo tässä yrittää lähemmin tutkia puheenalaista selitys- 
tapaa. Puhukoon se puolestaan minkä itse voi. Lisään vain että 
välistä on, paitsi niitä aavistuksia, jotka kohdistuvat ajassa vastaiseen, 
oletettu vielä eräs laji varsinaisia aavistuksia, nimittäin semmoisia, jotka 
kohdistuvat menneeseen aijcaan. On nimittäin olemassa kertomuksia 
aavistuksista, joita ihmisillä on ollut menneeseen aikaan sattuneista 
tapahtumista, mutta jotka ovat pysyneet tuntemattomina ja joiden 
kuvat heräävät jossain henkilössä, hänen tietämättään mitenkä ne 
heräävät. Niinpä esim. kerrotaan että ihmiset, jotka ovat nukkuneet 
huoneessa, missä on tehty murha ja missä kenties vielä, muistona 
tapahtumasta, saattaa olla veritäplä lattialautojen alla, ovat nähneet 
unta tai valveillaan nähneet hallusinatsionin sattuneesta tapauksesta 
kaikkine yksityiskohtauksineen. Tähän luokkaan aavistuksia kuulu- 
vat n. s. kummittelut (gengangere) s. o. vainajain ilmestymiset sa- 
massa paikassa tai siinä huoneessa, missä ennen aikoinaan ovat oleskel- 
leet. Vihdoin on kertomuksia sellaisistakin aavistuksista, joitten yhtä 
hyvin voi sanoa kohdistuvan ajassa taaksepäin kuin eteenpäin. Esim. 
seuraava. Muuan ranskalainen, sittemmin edustajakamarin jäsen, 
herra Berard on julkaissut seuraavan kertomuksen. Oleskellessaan 
eräässä kylpylaitoksessa hän kerran kulki aution metsäseudun läpi, 
jolloin pimeän tullen huomasi joutuneensa siksi kauas pois hotellistaan, 
että hän päätti yöpyä rävintolapahaseen, jonka näki sijaitsevan tien 
varrella. Isäntä ja emäntä näyttivät epämiellyttäviltä ja illallinen oli 
viheliäinen. Kun Berard oli syöntinsä lopettanut, vietiin hänet pitkän 
käytävän kautta nukkumaan erääseen huoneeseen, joka sijaitsi tali in- 
yläpuolella. Siellä hän näki unessa tai unenhorroksessa — hän ei itse- 
kään oikein tiedä kumpiko oli laita — että samassa huoneessa oli 



Aavistuksista. 253 



sänky, jossa nukkui henkilö, että seinässä oleva salaovi avautui ja 
että isäntä, kädessä pitkä puukko, astui siitä sisälle, jolloin vaimo 
seurasi jäljestä kantaen lyhtyä. Mies hiipii sängyn luo ja iskee puuk- 
konsa nukkujaan, minkä jälkeen molemmat, otettuaan kuolleelta hänen 
kellonsa ja rahansa, kantavat ruumiin pois salaovesta, jonka ulko- 
puolella ovat portaat. Mies kantaa tällöin lyhtyä sillä tavoin, että 
hampaillaan pitää kiinni siitä renkaasta, josta lyhty riippuu. Aamulla 
Berard herää ja jättää ilolla epämiellyttävän yömajansa. — Kolme 
vuotta myöhemmin hän eräässä sanomalehdessä lukee, että sen seu- 
dun asukkaat, jossa hän oli ollut kylpemässä, olivat kuohuksissa siitä 
syystä että muuan kylpyvieras kävelymatkalla oli kadonnut palaa- 
matta takaisin. Viimeksi oli hänet nähty muutamassa pienessä paikka- 
kunnan ravintolassa, mutta sikäläinen isäntäväki vakuutti hänen en- 
nen yön tujoa jälleen sieltä lähteneen pois. Berard muisti unensa, 
matkusti mainittuun seutuun ja pyysi saada olla läsnä tapauksen 
johdosta pidettävässä tutkinnossa. Sisälle kutsutaan nainen, jonka 
Berard tuntee sen pienen ravintolan emännäksi, missä hän kolme 
vuotta aiemmin oli levännyt, mutta nainen ei tuntenut häntä. Emäntä 
vakuutti tuomioistuimen edessä, että muuan herra, joka tunnusmer- 
keistä päättäen oli kadonneen näköinen, oli käynyt heidän ravinto- 
lassaan kuitenkaan sinne yöpymättä. Sitäpaitsi oli heillä — kertoi 
nainen — koko talossaan vain kaksi huonetta, joissa molemmissa 
oli asunut muita vieraita, niinkuin* todistajain kuulustelussa jo oli 
käynyt ilmi. Tällöin Berard keskeytti hänet kysymällä; „entä kol- 
mas huone, se joka on tallin yläpuolella.?" Emäntä näytti ilmeisesti 
hämmästyneeltä ja- säikähtyneeltä. Berard jatkoi: „yöllä olette te, 
sinä ja miehesi, nousseet portaita myöten ja salaovesta tulleet siihen 
huoneeseen, jossa vieras makasi, miehelläsi pitkä puukko, sinulla lyh- 
ty, miehesi on iskenyt puukon nukkujaan ja ottanut hänen kellonsa 
ja rahansa, sen jälkeen olette molemmat yhdessä kantaneet hänet pois, 
jolloin miehesi hampaillaan piti kiinni siitä renkaasta, mistä lyhty riip- 
pui." „Mutta Tehän olette nähnyt kaikki", huusi nainen suurimman 
kauhun vallassa. Hänet saatiin tunnustamaan, ja mieskin pakoitettiin 
lopulta siihen.' Kaivettiin ravintolan tallin alustaa ja sieltä löytyi 
kuin löytyikin kadonnut mies. Mutta sen vierestä löytyi toinenkin 
ruumis, jonka havaittiin olevan peräisin eräästä matkustavasta englan- 



254 TH. REIN. 



tilaisesta, joka kuusi vuotta aikaisemmin oli kadonnut, ilman että 
siihen saakka oli onnistuttu saada selville, mihin hän oli joutunut. 
Mainitun englantilaisen oli sama pariskunta murhannut kolme vuotta, 
ennenkuin herra Berard näki unensa samassa paikassa, missä tämä- 
kin murha tapahtui. Jäi niinmuodoin ratkaisematta, oliko Berardin 
uni eteenpäin vaiko taaksepäin katsahtava aavistus, kohdistuiko se 
siihen, joka tapahtui kolme vuotta myöhemmin, vai siihen, joka sattui 
kolme vuotta aikaisemmin, vai yhdistyikö siihen kuvia molemmista 
tapauksista. 

Lopuksi pyydän saada antaa lukijoilleni sen kehoituksen, että jos 
joku heistä itse sattuisi kokemaan jotain sentapaista, mistä tässä on 
ollut kysymys, tai täysin luotettavilta henkilöiltä kuulemaan jotain 
kertomusta tällaisista tapauksista, hänen olisi tarkkaan merkittävä 
muistiin mitä siten hänen tietoonsa on tullut, sekä menetellä niin, että 
siitä koituisi hyötyä tähän kuuluvien kysymysten tieteelliselle tutki- 
mukselle. Tällä en kuitenkaan millään muotoa tahdo kehoittaa ar- 
voisia lukijoita koettamaan itse jollain tavoin hankkia itselleen clair- 
voyancen lahjaa, koska se, minkä se antaa meidän havaita, paljoa 
useammin on surullista kuin iloista laatua. Eduard von Hartmann 
sanoo: „on järjetöntä koettaa itsessään kehittää ominaisuutta sellaista 
kuin on clairvoyance, sillä jos mikään on omiaan tekemään elämän 
meille ihmisille siedettäväksi, niin se on vastaisuuden tuntemattomuus." 
Omasta puolestani tahtoisin kuitenkin lisätä, että jos clairvoyancen 
tapauksia, ilman että itse olemme koettaneet niitä herättää, esiintyy 
ja tulee tietoomme, lienee oikeinta ettei niitä jätetä sikseen, vaan että 
niitä päinvastoin käytetään laajentamaan tietoamme maailmasta ja 
omasta asemastamme siinä. Joskin yksityiselle joskus saattaa olla 
onnellisempaa pysyä tietämätönnä kuin tietää, täytyy kuitenkin, suu- 
rin piirtein katsottuna, tiedon siitä, mikä on todellista, mikä ei, ihmi- 
sille olla hyödyllisempi ja tehdä heille mahdolliseksi muodostaa tilansa 
paremmaksi ja onnellisemmaksi kuin jos he pysyvät tietämättöminä, 
Ja tiedonetsintä palkitsee itsensä tekemällä elämämme rikkaammaksi, 
runsassisältöisemmäksi, suuremmassa määrin elämisen arvoiseksi kuin 
mitä se saattaa olla ilman tiedonetsintää. 




KIELTEN OPETUS JA MUISTI. 

Kirjoittanut 
TEODOR SUOMINEN. 



Aina siitä saakka kuin suurlakon herätyshuuto kulki kautta 
maamme, kuin kansamme venäläistyminen näyttäytyi unelmaksi ja 
oppikoulumme äkkiä pääsivät venäjän kielen painajaisesta, aina siitä 
saakka on kouluopetuksen alalla tehty yhä äänekkäämpiä, yhä perus- 
teellisempia uudistusvaatimuksia ja -ehdoituksia. Erittäinkin ovat yli- 
oppilaskirjoitukset ja niiden käännöstehtävät joutuneet ankaran arvos- 
telun alaisiksi. Tuskinpa lienee enää ketäkään, joka niitä niiden 
nykyisessä muodossa puolustaisi. On näet tultu huomaamaan, etteivät 
nämät käännöstehtävät suinkaan edellytä tekijässään — silloinkaan, 
kun hän niistä kiitettävästi suoriutuu — sitä kielen käytännöllistä 
taitoa ja kirjallista tuntemusta, mitä ne alkuaan ajateltiin ilmaisevaksi. 
Onpa vielä tultu huomaamaan sekin, että asianmukaisesti, ilman armo- 
tonta, monituntista sanakirjain selailemista, suoritettuina ne, nämä 
käännöstehtävät, edellyttävät sellaista taitoa ja ymmärrystä, ettei sitä 
oppilailta edes voi vaatiakaan. Ja niin pitkälle olemme jo päässeet, että 
tätä painoon toimitettaessa valmistui hallituksen asettaman koulukomi- 
tean kauvan odotettu „alkeisoppilaitosten järjestelyehdotus". Piakkoin 
valmistunee myöskin itse ylioppilastutkintoa uudistava muutosehdoitus. 



256 TEODOR SUOMINEN. 



Mutta onko takeita siitä, että nämät ehdoitetut muutokset saattavat 
asiat oikealle* tolalle, että kaikkien vaatimukset tulevat tyydytetyiksi. 
Ei, ei suinkaan. Tätä kysymystä eivät ratkaise yksistään käytännöl- 
liset näkökohdat, ulkonaiset kokemukset, tässä kysymyksessä on kysy- 
mys kahdesta aivan vastakkaisesta maailmankatsomuskannasta. Ja 
vasta silloin kun nykyinen sukupolvi, jota klassillisuuden ruoska on 
kasvattanut, on kuollut ja haudattu erämaahan, vasta silloin voimme 
toivoa pääsevämme koulujen kaivattuun Kaanaan maahan. Nykyi- 
nen sukupolvi muistelee yhäti entisiä Egyptissä, vieraalla maalla, syö- 
miänsä humanismin lihavia lihapatoja. Miten syvälti n. s. klassillinen 
sivistys on syöpynyt lihaamme ja luihimme, sitä todistaa nykyinen 
kielten opetustapa itse reaalilyseoissa. Seurauksena tästä hapuilemi- 
sesta vanhan ja uuden välillä on se, että ne, jotka harrastavat kou- 
lujen uudistusta, katsovat hyvin karsain silmin itse ainetta, kielten 
opetusta, eivätkä ainoastaan kielten opettajia. 

Kielten opettamisen vahingollisuudesta puhutaan yleensä sentäh- 
den r- niin olen vakuutettu — ettei tunneta sitä valtaavaa uudistusta,, 
jota nykyaikainen sielutiede sekä kielitieteen että kieliopetuksen alalla 
on saanut aikaan. Monellakin on se käsitys, että kielen puhuminen 
olisi jonkinlaista mekanijlista algebranmerkeillä toimitettua laskua. 
Esperanto-kieli on jossain suhteessa sellaista, mutta sitä ei hyväksi 
onneksi opeteta kouluissamme. Nykyajan kieliopetus ei pyri olemaan 
mitään järjen loogillista kouluttamista, vaan tarkoittaa se oppilaiden 
sielun voimien kaikinpuolista kehittämistä. „Ei käsitteitä, vaan voimia", 
kuten Vasenius, meidän ruotsin opetuksemme uudistaja sanoo. Kieli 
on elämää ja toimintaa, ei logiikkaa eikä algebrata. 

Tällä kannalla ovat asiat. Luulisin todellakin olevan syytä 
puhua kielten opetuksesta kouluissamme, millainen se on ja millaisen 
sen pitäisi olla. Rajoittaakseni tehtävätäni pyydän tarkastaa tätä 
opetusta yhden ainoan psykologisen katsantokannan näköpiirissä, 
nim. muistin kannalta. 



I. 

Meidän kieliopetuksemme tarjoaa ilahuttavan yhdenmukaisuuden 
näön. Se on saatu yhdenmukaiseksi, mutta yhtenäisyyttä siihen ei 



Kielten opetus ja muisti. 257 



ole yritettykään saada. Vähän, kovin vähän on siinä otettu huo- 
mioon oppilaiden psykologisia edellytyksiä: sen ainaisena kompastus- 
kivenä on oppilaiden unohtavat suus. 

Kun minä lausun tämän kategorisen väitteeni, en minä syytä 
kieliopetustamme siitä nykyisestä, kylläkin omituisesta epäkohdasta, 
että oppikoulumme ylemmillä luokilla, joissa kielille, nim. saksan ja 
toiselle kotimaiselle, on varattuna vain pari tuntia viikossa kullekin, 
oppilaat vähitellen unohtavat — tahi eivät ainakaan edisty kielten 
kä3rtännöllisessä taidossa: tunnit menevät hedelmättömiin kirjoitus- 
harjoituksiin s. o. hassunkuriseen sanakirjain selailemiseen ja hyödyt- 
tömään kieliopin poikkeussääntöjen ulkolukuun. Tämä tällainen seikka 
sillä on ulkonainen syynsä: ylioppilaskirjoitukset. 

Ei — oppilaiden unohtavaisuus, se on yleensä nykyisen ope- 
tuksemme kompastuskivi. Eikä ole vielä sittenkään, kun ylioppilas- 
kirjoitukset ovat muutetut ajanmukaiselle kannalle, varmoja takeita 
kieliopetuksen menestymisestä, niin kauan kuin tässä opetuksessa eivät 
itse reforminharrastajatkaan ota enemmän huomioonsa nykyisen fysio- 
logisen psykologian tutkimusten tuloksia. Muisti on sielullinen toi- 
minta eikä mikään koppo, jonne voi ahdata säilytettäväksi mitä 
tahansa ja miten tahansa. Muistin varmuus riippuu hyvästä ja luon- 
nollisesta mielikuvain yhtymisestä. 

Jo ensimäisestä silmäyksestä kouluissamme käytettyihin luku- 
kirjoihin huomaa, ettei niissä ole noudatettu opetusopin alkuvaati- 
muksiakaan — sellaisessa kirjavassa järjestyksessä ja sellaisella hui- 
maavalla vauhdilla käsitellään niissä mitä erilaisimpia seikkoja yleis- 
inhimillisten tietojen ja tieteiden aloilta. Mutta — niin väittävät 
niiden tekijät — lukukirjat tahtovat kiinnittää oppilaiden harrastusta, 
ja — variatio delectat, vaihtelu huvittaa. Tarkoitus on kyllä hyvä, 
sen pyytäisin sanoa — jo unohtavaisuuden kannalta. Sillä muistin 
varmuus riippuu myöskin siitä, miten voimakkaasti muistettava mieli- 
kuva iskeytyy mieleemme. „Ja — käyttääkseni Johnssonin sanoja 
— voima, jolla mielikuva kiintyy mieleen, riippuu taas tunnemäärästä, 
joka sitä seuraa; siis enimmissä tapauksissa si\\jai harrastuksesta, ']oka. 
sen osaksi tulee." Opettaja, joka ei onnistu kiinnittämään oppilaittensa 
huomiota, saa valittaa oppilaiden huonoa muistia ja — sivumennen 
sanottuna — käytöstä. Oppilaalle luettavaksi annettava kirja on siis 



258 TEODOR SUOMINEN. 



laadittava „intressantiksi" niin hyvin sisällyksen kuin ulkoasunkin 
puolesta. Mutta — „vaihielua** on monenlaista. Koulun kirjojen 
suhteen olisi muistettava, mitä Topelius aikoinaan Maamme-kirjansa 
alkupuheessa tästä vaihtelusta kirjoitti: — „01en ajatellut, ettei luku- 
kirjan tule hajoittaa huomiota tahi himmentää ajatusten juoksua eri- 
laisten aineitten tiheällä vaihtelemisella. Minä olen ollut sitä mieltä, 
että lukukirjan on pysyttävä rajoitetussa mielikuvien piirissä ja että 
sen tulee saada aikaan luonnollinen yhteys näiden välillä ja ikään- 
kuin rakentaa siltoja ajatuksesta ajatukseen. Tarpeellista vaihtelua 
en ole tahtonut etsiä aineitten moninaisuudessa, vaan esilletuomalla 
eri näkökohtia samassa aineessa". Näillä sanoilla on runoilija lausu- 
nut sen, mitä nykyaikainen pedagogikko kielen opetuksen pohjaksi 
pantavan tekstin suhteen vaatii. Omasta puolestani menisin näissä 
vaatimuksissa niinkin pitkälle, että toivoisin oppilailleni sellaisen kauno- 
kirjallisuuden otteista kootun lukukirjatekstin, että nuo otteet muo- 
dostavat aivan yhtenäisen kertomuksen tai vaikkapa „ romaanin". 

Meillä toivotaan lukukirjan käyttämisestä liian monipuolista 
hyötyä: ne näyttävätkin syntyneen jostain omituisesta konversatsioni- 
leksiko- ja sanakirjaperiaatteiden yhteensovittelusta. Mutta kielen 
opetuksessa ei opettajan pitäisi pitää silmällä tällaisia periaatteita, vaan 
oppilaiden muistia. Hengessä on kaikki yhtynyttä, se mikä ei yhdy, 
se katoo. Mutta esineet eivät ole hengen maailmassa samalla tavoin 
rinnatusten kuin ulkomaailmassa. Se mikä ei assossioidu, yhdisty 
hengessämme, se unohtuu. Johnson sanoo »Opetusopissaan": „Jos 
mielikuva jää yksin tai liittyy muihin vähäpätöisiin mielikuviin, joilla 
ei ole voimaa alati palata mieleen, niin sillä on hyvin vähän toiveita 
Uudistua tietoisuudessa monta kertaa ja siten pysyä muistissa. Toisia 
on, jos se kiintyy jäseneksi suureen, tunnevoimaiseen ja rakkaaseen 
mielikuvasarjaan, joka tuontuostakin liikkuu tietoisuuden valopiirissä". 

Gouin, tuo kuuluisa ranskalainen reformiopetuksen harrastaja, 
tyytyy liian yksitoikkoisiin ja vähäpätöisiin esine- ja toimintasarjoihin. 
Siksipä käykin hänen oppilailleen usein vaikeaksi muistaa kaikki 
näitten toimintasarjojen eri momentit, vaikkapa he ovat todellisuudessa 
saaneet suorittaakin ne. Pahempi on kumminkin se, jota hänen oppi- 
laistaan kerrotaan, että ne nimittäin saattavat muistaa hyvinkin ne 
esineet, joita opetuksessa on käytetty ja liikkeet, joita ovat tehneet, 



Kielten opetus ja muisti. 259 



mutta sana — vieraskielinen sana on mielestä haihtunut! Ja kum- 
minkin oli Gouinillä pääpyrintönä sanamuotojen suoranainen yhdis- 
täminen — siis ilman äidinkielen välitystä — sanan merkitykseen. 
Hän koki toisin sanoen yhdistää vieraan kieleen sointi- eli akustiset 
ja motoriset mielikuvat, vieläpä kielen merkintä- eli optilliset mieli- 
kuvatkin oppilaan yleisiin ymmärre- eli objektiivisiin mielikuviin. 
Tämän yhteyden saavuttamiseksi on tietysti huomioon otettava se, 
mitä psykologinen tutkimus opettaa meille mielikuvien laadusta yleensä. 
Ja sitä nähtävästi ei Gouinin mekanillisissa sarjoissa voi tehdä. Sak- 
salainen psykologi Wundt on kirjassaan „die Sprache* esittänyt kie- 
lellisen mielikuvan alkuosat: akustiset, motoriset, optilliset, tunne- ja 
objektiiviset mielikuvat, kielifunktsionien shemassa eli kaaviossa, jossa 
näitten osien keskinäiset suhteet ovat nuolilla ja erivahvuisilla viivoilla 
kuvatut. Tästä kaaviosta näkee havainnollisesti, miten vahvassa yh- 
teydessä tnnnemielikuvat ovat akustisten ja motoristen kanssa, mikä 
merkitys siis — nykyisten tutkimusten mukaan — juuri tunteilla on 
sanan muistamisessa. Asia on muuten jo vanhastaan tunnettu: sa- 
notaanhan raamatussa: „Suu puhuu sydämen kyllyydestä". Mutta 
on asialla vielä toinenkin puolensa, se nimittäin, jota Wundt she- 
massaan on valaissut panemalla nuolensa kulkemaan vastakkaiseen- 
kin suuntaan. Raamatun puhetavan mukaan voisi tälle Wundtin 
merkitystavalle antaa seuraavan sanamuodon: „korva kuulee sydä- 
men kieltä". Tunteet ovat erittäin tärkeät sanojen käsittämisessä ei 
ainoastaan pienille lapsille, jotka, kuten tiedämme, kuuntelevat ja 
ymmärtävät sanoja vain niiden niin sanoakseni tunnepuolelta, vaan 
myöskin aikuisille. Suuressa seurassa esimerkiksi voi kovaääninenkin 
puhe jäädä meiltä aivan kuulematta, mutta niin pian kuin läheisyy- 
dessämme puhutaan jostain, joka herättää huomiotamme, se on: 
synnyttää meissä tunteita, eroltamme kuiskattujakin sanoja. 

II. 

Gouin ei onnistunut tarkoituksensa toteuttamisessa. Mutta se ei 
estä reforminharrastajia asettamasta nykyaikaiselle kieliopetukselle — 
palataksemme siihen — samaa päämäärää. He asettavat sille vielä 
korkeammankin, he tahtovat yleisesti sanoen, „kehittää oppilaissa 



260 TEODOR SUOMINEN. 



sentapaista kielen taitoa, joka on ominaista äidinkieltään puhuvalle". 
Mutta he menettelevät toisin. Oppilaiden tutusta konkreetisesta ym- 
päristöstä, sanovat he, on lähdettävä ja sanat ovat toisiinsa yhdistet- 
tävät kertoilevan, oppilaita huvittavan toiminnan kautta. Tällaista 
mielikuvasarjaa on oppilaan helppo reproduseerata, uudistaa. Mutta, 
toiselta puolen, on sillä sekin etu, että oppilas tällaista reproduktsionia 
tehdessään ehdottomastikin tulee elävästi silmissään nähneeksi tapahtu- 
man kulun. Täten liittyvät sanat välittömästi, ilman äidinkielen väli- 
tystä, esineiden mielikuviin eli paremmin sanoen: oppilaan objektii- 
visiin mielikuviin. Ja tämä etu on määräävä: silloinhan oppii „ajat- 
telemaan vieraalla kielellä". — GouiniUä oli tämän edun saavutta- 
minen silmämääränä, kuten näimme. Mutta hän paloitteli sarjoissaan 
toiminnan vähäpätöisiin toimintamomentteihin, sellaisiin, joita ainoas- 
taan loogillinen, abstraktinen ajatus toiminnassa voi keksiä. Mieltä- 
kiinnittävän kertomuksen toiminta jakaantuu toisin — siten, että toi- 
minnan jokaiseen, sen yleiselle kehitykselle tärkeään jäseneen sisäl- 
tyy oma, itsenäinen erikoistoiminta. Perusajatus Gouinin opetuksessa 
oli kumminkin epäilemättä oikea. 

Toista on sen opetuksen laita, joka alkaa luettelemalla joukon 
vieraskielisiä sanoja ja selvittelemällä niiden merkitystä, joko suoras- 
taan kääntämällä taikka havainnollisesti, kuvien avulla. Siinä nimit- 
täin tullaan jo alusta aikain matalille vesille. Eikä ole kuvistakaan 
mitään apua. Oppilaalla ovat äidinkielen sanat siksi syvästi ja likei- 
sesti liittyneet hänen mielikuviinsa, että hän jälkimäisessäkin tapauk- 
sessa tulee ajatelleeksi äidinkielistä sanaa. Tätä voi välttää ainoas- 
taan siinä tapauksessa, että oppilas on pakoitettu -käyttämään — ja 
yhä uudelleen ja uudelleen käyttämään oppimiansa sanoja lauseissa, 
jotka kiinnittävät hänen mielikuvitustaan ja joita ei hänellä ole aikaa 
eikä aina edes taitoakaan kääntää omalle kielelleen. 

Pois sanakuulustelu! Nykyisessä muodossaan. 

Ei missään kielessä ole yksinäisellä irrallisella sanalla samaa 
merkitystä kuin sillä on lauseessa. Ja mitä kehittyneempi kieli on, 
sitä moninaisemman merkityksen saavat sanat. Mutta eri kielissä 
tapahtuu tämä sanamerkityksen kehitys tietystikin eri tavalla. Jo siitä 
syystä ovat sanat käsitteeltään eri kielissä eri laajuisia. Mutta ym- 
märtäähän silloin, mikä merkitys tuollaisella sanojen noukkimisella 



Kielten opetus ja muisti. 261 



lauseista ja niiden kategorisella käännättämisellä voi kielenopetuksessa 
olla. „Traduttore traditore", sanoo italialainen — - kielenkääntäjä, 
kielenvääntäjä. Panemalla oppilaita puhuntaan lauseita saatamme 
heidät vähitellen omaksumaan tuon lauseisiin kätketyn, kielelle omi- 
tuisen näkemystavan. 

Lauseesta siis on lähdettävä. Se onkin yleisesti tunnustettu 
didaktinen periaate. Mutta jos niin on laita, miksi me sitten käännä- 
tämme ja taivutamme yksityisiä sanoja! Kummallinen epäjohdon- 
mukaisuus! Me emme tahtoisi mitenkään luopua vanhasta latinan 
opetuksesta perityistä tavoista. Mutta toiselta puolen tahtoisimme 
myöskin käyttää hyväksemme nykyaikaisen psykologian antamia 
neuvoja. Siinä selitys. Mutta ei puolustus! — opetuksen puolustus, 
joka toisella kädellä repii, mitä toisella rakentaa. Penelope ryhtyi 
omituiseen työtapaansa pelättyjen kosijain "tähden. Se oli hänelle 
hätäkeino. Riippumattomassa kielen opetuksessa ei tällainen työtapa 
voi olla muuta kuin — työkeino. Asia sietää tarkastamista. 

Entinen latinanopetuksen metoodi oli johdonmukainen ja loogilli- 
selta kannalta oikeutettukin: oppilas pantiin ensinnä oppimaan ulkoa 
sanoja ja niiden taivutusta, seuraavalla asteella sitten kääntämään 
äidinkielisiä lauseita näiden oppimainsa sanojen ja taivutusmuotojen 
nojalla. Sillä oli vain se paha puoli, että se aivan loogillisella johdon- 
mukaisuudella tuli aina samaan, mekaniseen tulokseen. Oppilas voi 
aivan huoleti sanoa: „ubi sunt columba", syystä että hänen mieles- 
tään on unohtunut suomalaisen tekstin muoto: ^kyyhkyset". Kun 
opettaja toistaa sanan kyyhkyset, antaa oppilas aivan oikean kään- 
nöksen: „ubi sunt columba^". Ja niin pitkälle voi tuo kääntämistäpä 
viedä, että oppilas lopulta suorittaa käännöksensä aivan mekanillisesti, 
laisinkaan ajattelematta tai edes tietämättä, mitä hän on kääntänyt. 
Hänen käy kuin tottuneelle puhtaaksikirjoittajalle, joka ei myöskään 
pane mitään sisällystä sanoihin, joita hän siirtää paperista paperille. 

Työtapa on loogillisesti johdonmukainen, mutta unohtavaisuuden 
kannalta katsoen äärettömästi oppilaita rasittava. Siinä ei ole ensin- 
kään otettu huomioon, mitä nykyaikuiset tutkijat sanovat muistin 
laadusta. Lauseessa vasta saa sana merkityksensä ja lauseen yhtey- 
dessä käy sanan muistaminen. Työtapa on loogillisesti johdonmukai- 
nen, sanon sen vielä kerran. Mutta sillä ei ole käytännöllistä mer- 



262 TEOPOR SUOMINEN. 



kitystä. Kielessä vaikuttavat psykoIogt$et lait ja, mitä erityisesti muo- 
toihin tulee, assosiatsionin vaistomainen voima. Jokainen meistä tie- 
tää, että kieliopin kaavat ja niiden ajatteleminen ovat vain esteenä 
sujuvalle puhumiselle. Tutkimus osoittaa, että se — tämä taito — 
riippuu puhujan vaistomaisesta taidostaj käsittää lauseet kokonaisuu- 
dessa, yleismielikuvina. Emme me puhu irtonaisia sanoja toisiinsa 
erityisten sääntöjen mukaan yhdistämällä, kuten mosaikintekijä sovit- 
telee lasisirujansa." Näitä seikkoja silmällä pitäen tulee opetuksen 
lähteä lauseista ja lauseiden avulla luoda vähitellen oppilaiden mieleen 
sopivia keskuksia aSsosiatsionimuodostuksia varten. Jos näin teh- 
dään, silloin käy muotojen muistaminen ja käyttäminen aivan itses- 
tään. Mutta ymmärtäähän sen, mitä haittaa tällaiselle opetukselle 
on siitä, että oppilaat harjaantuvat kääntämään, s. o. eivät enää kykene 
lausumaan pienintäkään vieraskielistä lausetta, tekemättä itselleen 
ensinnä niin sanoakseni äidinkielisen kaavan, josta he sitten aivan 
mekanillisesti johtuvat sana sanalta ja muoto muodolta tarvitsemaansa 
vieraskieliseen lauseeseen. — Nykyaikuiset kielet ovat «eläviä*, miksi 
tahdomme yhä edelleen toimittaa niissä yleisesti vihattuja vivisektsio- 
neja! Näemmehän, miten kieli siinä kuolee käsissämme. 

Lauseesta on siis lähdettävä. Mutta yksistään 3iihen vaatimuk- 
seen ei reformiopetus tietenkään tyydy: puheluharjoituksista on läh- 
dettävä ja puhuttu kieli on siis pantava ensi opetuksen pohjaksi. 
Tämä vaatimus on perusteltu, se käynee jo edellisestä selville. Me 
olemme nähneet, että kielen puhuminen ei ole ainoastaan nykyisen 
kieliopetuksen päämäärä, vaan ennen kaikkia tämän opetuksen käyt- 
tämä ja sille hyvin tärkeä metodillinen välikeino. Mutta jos kerta 
puhuttu kieli opetuksessa pidetään lähtökohtana, niin täyt}^ minun 
taaskin huomauttaa eräästä epäkohdasta nykyisten lukukirjain suhteen. 
Puheluharjoitusten ei tulisi, kuten nykyisiin oppikirjoihin nähden käy 
tarpeelliseksi, liittyä luettuun tekstiin vasta jäljestäpäin, kaikkien kään- 
nösten, sanakuulustelujen ja muotoharjoitusten jälkeen. Lukukirjan 
teksti pitäisi olla niin laadittu, että lukeminen muodostuu opettajan 
suullisen käsittelyn lopulliseksi ja luonnolliseksi päätökseksi. 



Kielten opetus ja muisti. 263 



m. 

On olemassa eräs yleinen ja yleisesti tunnettu psykologinen 
laki, jota olisi syytä, varsinkin kieliopetuksessa, pitää mielessä. Sääntö 
kuuluu: «kaikki sielulliset toiminnot tapahtuvat sillä keinoin ja samaa 
tietä kuin ne ovat opitutkin". Aina sen mukaan kuin opimme kieltä 
näkemisen, kuulemisen tai ääntämisen kautta, syöpyy se muistiimme 
näkemisen, kuulemisen tai ääntämisen muodossa — siis optillisina, 
akustisina tai motorisina mielikuvina. Kysymys on nyt siitä, mikä 
oppitapa, luku-, kuuntelu- tai jäljittelytapa vie pikemmin perille, mikä 
nifstä unohiavatsuuden kannalta on edullisin. 

Usein kuulee sanottavan: „sana on kielelläni, mutta en nyt 
muista". Sanan ääntämiseen osaaottavat elimet tavoittelevat silloin 
muistissaan asentoa, joka niillä on Ollut sitä lausuttaissa. Aniharvan 
mielikuvituksessa väikkynee siinäkään tapauksessa, kuin tuo unho- 
tettu sana on lukemalla opittu, sen merkintämuoto, kirjallinen sana- 
kuva. Tästä tulee siis siihen johtopäätökseen, että ääntämällä opittu 
sana juurtuu paremmin ja syvemmin mieleen kuin näkemällä opittu. 
(Wundtin shemassa käy tämä seikka ilmi viivojen vahvuudesta.) 
Mutta — toiselta puolen — on huomattava, että mitä useammat aistit 
ovat olleet myötävaikuttamassa, sitä helpommaksi sanan muistami- 
nen käy. / 

Ääntämisharjoitukset ovat meidän nykyisessä opetuksessamme 
nekin vain jonkinlaista huomaavaisuuden osoitusta uudenaikaiselle 
kielitieteelle — tässä tapauksessa etenkin sen fysiologisiUe tutkimuk- 
sille. Meidän lukukirjoissamme ei ole yritettykään saattamaan n. s. 
transkriberattua tekstiä mihinkään luonnolliseen, organiseen yhteyteen 
kirjan myöhemmän, tavallista painosta olevan tekstin kanssa. Sen 
voi huoletta jättää sillensa, ja jätetäänkin. Reformiopetuksessa on 
fonetisilla harjoituksilla — kuten olemme nähneet — aivan olennainen 
merkitys. Mutta se menettelee pedagogisesti. Se ei tahdo kuolettaa 
oppilaiden harrastusta, luettelemalla heti ensi tunnilla kaikenlaisia 
sieluttomia fonetisia sääntöjä ja kiusaamalla heitä sitten niiden yhtä 
sieluttomassa sovelluttamisessa. Deduktivinen opetustapa on kieli- 
opetuksessa kerta kaikkiaan hylättävä — ja jo yksistään unohtavat- 
suuden kannalta. Reformiopetus menettelee analytisesti. Se ei luovu 



364 TEODOk SUOMINEN. 



fonetisissakaan harjoituksissa periaatteesta: „ lauseesta on lähdettävä". 
Äänteiden laita on kuin sanojenkin. Lauseen yhteydessä on niitä 
opittava käsittämään: siinä on niillä oikea paikkansa. Vai eikö ole 
yleinen ilmiö se, että ulkomaalaiset puhuvat liian nopeaan ja epä- 
selvästi! Niinkuin me muka äidinkielessämme puhuisimme niin, että 
korva todellakin siinä eroittaa lauseen kaikki äänteet. — 

Minä en sano, ettei opetuksessa pitäisi laisinkaan käyttää fone- 
tisia merkkejä. Päinvastoin. On aivan toista, jos jollekin äidinkie- 
lestä eroavalle äänteelle, jota oppilaat jo ovat oppineet ääntämään ja 
eroittamaan lauseessa, annetaan erityinen fonetinen merkki — siinä 
tapauksessa nimittäin, että tällä äänteellä ei tavallisessa painoksessa 
ole äidinkielestä eroavaa merkintämuotoa taikka että se vieraassa 
kielessä merkitään kovin vaihtelevalla tavalla taikka jätetään tykkä- 
nään merkitsemättä. Tällaisen optillisen kuvan avulla fikserautuu 
outo äänne oppilaan muistiin. Se merkitys on opetuksessa fonetisten 
merkkien näkemisellä, ei muuta. 



IV. 

Meidän nykyisellä kieliopin opetuksellamme on vanhat traditsio- 
ninsa — sen syntyjä syviä on haettava ajassa aina humanismin ajoilta 
:>aakka. Silloin sitä jo opetettiin, mutta ei kumminkaan latinan oppi- 
mista varten! Sitä varten olivat olemassa Terentius ja Ciceron kirjeet 
„ad familiares" ja — last not least — säädös koulujärjestyksessä, 
sellainen, joka sääsi ruumiillista (!) rangaistusta jokaiselle lukiolaiselle, 
joka rohkeni käyttää äidinkieltään — vaikkapa vain tuttavallisessa kes- 
kustelussa „commilitonein", lukufovereinsa kanssa. Vasta myöhempinä 
aikoina, kun latinan käytännöllinen taito supistui tyhjään ja latinan 
runsaat tunnit käytettiin äidinkielen hyväksi, lauseen jäsentelyyn y. m., 
vasta silloin sai latinan kieliopin opetus sen ihmeitä tekevän merkityk- 
sen, mikä sillä vieläkin n. s. „yleiskieliopillisten" tietojen välittäjänä väi- 
tetään olevan. Seurauksena tästä katsantokannasta on pidettävä 
myöskin sitä seikkaa, että uusien kielien opetuksessa luetaan kieli- 
oppikirjaa aivan erikseen, lukukirjasta riippumattomana aineena — ja 
yleensä kielioppikirjoja, jotka ovat laaditut mikäli mahdollista tuon 
ihmeellisen latinan kieliopin mallin mukaan. 



Kielten opetus ja muisti. 265 



Yksistään unohtavaisuuden kannalta, siis kä}rtännöllisistä syistä, 
olisi minun mielestäni kielioppia opetettava aivan toisin s. o. 

ilman „ kielioppia** ! 

Entistä latinan opetuksen menettelytapaa noudattaen ei meillä 
XyydytJai ainoastaan siihen, että eroitetaan lukukirjan lukeminen 
tarkasti kieliopin luvusta, vaan eroitetaanpa itse kieliopin luvussa 
tyystin taaskin muoto-opin opetus lauseopin opetuksesta. Muoto- 
opin luvussa noudatetaan yhä edelleen saman kieliopin tai vutusjärj es- 
telyä. Kuten tunnettu, on tämänkaltaisissa muotojärjestelyissä eli 
paradigmeissa sanan vartalo-osa, eikä muoto-osa, yhteinen, vaikka 
muoto-osat Juuri olisivat saatettavat oppilaiden muistiin. Psykologi- 
sen kielenopetuksen pyrintönä on — kuten olemme nähneet — luoda 
keskuksia analogiamuodostuksia varten ja sitten herättää nämät 
vähitellen itsetietoisuuteen. Ne sarjat, joita tällainen analytinen 
opetustapa kehittää oppilaan omistamasta kielivarastosta, ovat aina 
sillä tavoin kehitetyt, että kulloinkin opittavaksi annettu muoto niissä 
on yhteinen. 

Kuten esityksestäni on käynyt selville, ei reformiopetus miten- 
kään saata eroittaa lauseoppia miksikään varttuneiden oppilaiden eri- 
koiseksi liharavinnoksi, josta alaluokkien vesivelliläiset säästetään. 
Reformiopetuksessa ei lauseopilla ole ollenkaan sitä merkitystä, jota 
vanha deduktivis-kieliopillinen katsantokanta sille antaa. Jos me 
kerran saatamme (ja siihenhän sitä pyritään) oppilaan omaksumaan 
vieraan kielen omituisen näkemystavan, annamme hänessä vaikuttaa 
ne monipuoliset toisiinsa kietoutuneet ja toisistaan riippuvat psykolo- 
giset voimat, jotka vaikuttavat elävässä kielessä, niin jää kieliopetuk- 
sen tehtäväksi tämän kielenelämän selvittäminen ja saattaminen oppi- 
laiden itsetietoisuuteen. 

Usein kuulee valituksia — itse opettajainkin puolelta — nykyis- 
ten oppikoulujemme vahingollisesta, oppilaiden henkisiä harrastuksia 
kuolettavasta vaikutuksesta. Tämän epäkohdan poistamiseksi on eh- 
doitettu sellaista uudistusta nykyisessä kysely tavassa, että nim. opet- 
taja pantaisiin vastaamaan ja oppilaat kyselemään! Ehdoitus on 
kuvaava, mutta muuten se ilmaisee omituista tietämättömyyttä oikean 
opetuksen merkityksestä oppilaiden psykologiseen kehitykseen nähden. 
Opetukselle, joka ei kysymyksissä ymmärrä löytää mitään liittymys- 



266 TEODOR SUOMINEN. 



kohtaa oppilaiden omiin havaintoihin ja harrastuksiin, ei tästä muu- 
toksesta olisi mitään hyötyä; se menettäisi viimeisenkin, n. s. hallin- 
nan kasvattavan merkityksen. Oikeassa, harrastusta herättävässä 
opetuksessa ei itse aate taas olekaan mitään uutta tai outoa: käytän- 
nössä on eroitus kumminkin aivan periaatteellista laatua. Oppilaan 
tuleekin kysyä, mutta kysyä ainoastaan sitä, mitä opettaja tahtoo 
hänet kysymään. Muuten ei oppilaan kysymyksen tarvitse pukeutua 
eikä tavallisesti pukeudukaan sanoihin. Mitenkä voi nyt oppilas — 
palataksemme laaseopin opetukseen — kysyä jonkun muodon käyt- 
tämisestä, ennenkuin hän on oppinut tarkoin eroittamaan tämän 
muodon muista ja ennenkuin hän itse tarvitsee tätä tietoa? Jo yk- 
sistään unohtavaisuuden kannalta pitäisi lauseopilliset seikat opettaa 
ilman kielioppia, välittämättä sen ainejaoituksesta, siten, että muodot 
otetaan käsittelyn alaiseksi tarpeen vaatiessa ja siinä järjestyksessä, 
että ne muodostavat toistensa kanssa havainnollisen ja selvän yhtä- 
läisyyden — tai vastakohtan. 



Nykyinen kielitiede on tutkimustensa perustaksi asettanut peri- 
aatteen, että kielen elämässä vallitsevat lait ovat joko fysiologista tai 
psykologista laatua. Kielet eivät suinkaan noudata minkään logikan, aja- 
tusopin vaatimuksia. Mutta nykyisessä kieliopetuksessa, jossa meidän 
jo yksistään pedagogisista syistä pitäisi muistaa sielutieteen olemassa 
oloa, noudatamme vanhoja, historiallisen kehityksen tähden yhä käsit- 
tämättömämmiksi käyneitä kielioppitraditsioneja ja — puhumme ajatus- 
kukista, oppilaiden loogillisesta kasvatuksesta! Onko kumma, jos opet- 
tajat itsekin, katsellessaan omaa työtänsä, tulevat ajatelleeksi Sisy- 
phos'en kivien vierittämistä kreikkalaisessa manalassa. Kirjoitukseni 
alussa sanoin oppilaiden unohtavaisuutta kieliopetuksen kompastus- 
kiveksi. Annettakoon minulle anteeksi, että se pitkän esityksen ku- 
luessa on kohonnut kieliopetuksen Sisyphos-kallioksi. Se ei ole 
minun syyni! Sillä luulen esityksestäni käyneen selville, että oppi- 
laiden unohtavaisuus ei ole mikään vähäpätöinen, satunnainen ja 
helposti vältettävä ilmiö nykyisessä kieliopetuksessamme. Jos siinä 
kerta tahdotaan saada jotain pysyväistä aikaan, silloin ei auta asettua 



Kielten opetus ja muisti. 267 



millekään valittelevalle kannalle. Kieliopetuksellemme on annettava 
tykkänään toinen perustus. Reaalilyseoissa ja yhteiskouluissa, joissa 
kullekin kielelle on varattuna vain puolet siitä tuntimäärästä, mikä 
yksistään latinalle klassillisissa lyseoissa, ei kielten opettajalla ole varaa 
tuhlata yhtään tuntia tyhjään „ajatuskuriin**, eipä edes äidinkielen ope- 
tukseenkaan. Tarpeelliset yleiskieliopilliset tiedot saa oppilas parhaiten 
ja pikimmiten äidinkielen opetuksessa; tuntematon, vasta opittava vie- 
ras kieli ei häntä niihin tietoihin voi johtaa. 

Kielten opetusta on harjoitettava psykologisten periaatteiden 
mukaan, ja jos me niin teemme, niin on — siitä ei liene enää epäi- 
lystä — opetuksemme tuleva yksinkertaisemmaksi, oppilaille helpom- 
maksi ja kuitenkin heidän sielunvoimiaan kaikin puolin kehittäväm- 
mäksi. Reformiopetus vaatii oppilailta, että he ottavat aktiivisesti osaa 
opetukseen, että heillä on omia ajatuksia, ja opettajilta se vaatii suurta 
harrastusta aineeseen, huolellista valmistusta, mutta samalla se näyt- 
tää myöskin sen tien, millä sekä opettaja että oppilas pääsevät ker- 
rankin nauttimaan työn ilosta, suoritetun tehtävän onnesta. Reformi- 
opetus — kun me käsitämme sanan sen oikeassa merkityksessä 
emmekä ajattele erityisiä ymmärtämättömiä ja keskeneräisiä reforipi- 
yrityksiä — se vaatii, mutta ei tyhjänpäiten. Reformiopetus on 
kohottava uusien kielien opetuksen kunniakkaammalle sijalle, kuin 
latinan- ja kunniakkaammalle kuin, minkä kasvatusoppi nykyään antaa 
n. s. ^muodollisina aineina' kielille yleensä. Reformiopetuksessa on 
yleisesti sanoen reaalilyseon aate voittava. 





KATKELMIA FLORENSISTA. 

BOTTICELLI. 

Kirjoittanut 

NILS KJi^R. 

Suomentanut Y. K. 



Toskana on suvimaa, korkeavuorinen ja rehevälaaksoinen, maa 
vailla metsiä, mutta täjmnänsä puutarhoja, jotka vuodet umpeensa 
vihannoivat ja kantavat hedelmää. Paksut muurit ympäröivät jo- 
kaista tarhaa ja vuorten kupeilla kohoavat ne penkereittäin toinen toi- 
sensa yläpuolelle, ja kaukaa näyttää siltä kuin olisi koko kukkula 
kääritty valkeihin kapaloihin. Tummat keilan muotoiset sypressit tun- 
keutuvat värisointuineen siellä täällä öljypuiden himmeänvehreään, 
joka on pohjana, ja tämä valkoisen rikkaus muureissa ja taloissa ja 
ruusuissa, jotka usein suikertavat yli muurien ja talojen, antaa päi- 
vänpaisteessa koko maisemalle juhlallisen hohteen. 

Viivat ovat tämän maah kauneuden sieluna. Tässä ikuisessa 
valovirrassa muuttuu ilma siksi kokonaan läpinäkyväksi väliaineeksi, 
joksi se on luotu, ja sekä läheiset että kaukaiset esineet piirtja^ät sil- 
mään täydessä todellisuudessaan, jyrkin valo- ja varjokohdin. Tämä 
on maisema arkitehtuuria varten; ihmiskätten rakennukset lainaavat 



Katkelmia Florensista. 269 



viivansa kyklooppien luonnoksista, jokainen talo, jokainen muuri ko- 
hoaa luonnollisena alustaltaan, niinkuin puu maasta. Kaupunki tor- 
neineen, kattoineen ei ole ulkopuolella maisemaa, ei sodi sen tunnel- 
maa vastaan, kuten niin usein tuoUapuolen alppien. Sillä maa ja 
kaupunki ovat yksi, luonto on inhimillinen. Se taistelu luonnon ja 
ihmisen kesken, joka selittää muutamia kaikkein syvimpiä omitui- 
suuksia pohjan kansojen temperamentissa, on täällä aikoja sitten aset- 
tunut. Ihmiset näkevät oman kuvansa luonnossa, jolla ei enää ole 
mitään salaisuuksia, mitään kammoa, mitään olemusta . . . suuri Pan 
on varhain kuollut latinalaisissa maissa. 

Pohjan ja idän puolessa on luonto se, joka pitää vallassaan ihmiset, 
täällä ihmiset pitävät ^vallassaan luonnon. Mutta kunjoku rotu on tehnyt 
maan alamaisekseen, on se samalla hävittänyt itseltään pohjan vege- 
tati\iseen tunnelmaelämään, silloin maallaja mullalla ei enää ole entistä 
salaperäistä vaikutusvoimaansa siihen. Pohjan ja idän puolessa, siellä 
on metsä tahi aro elävä olento ja ihmisillä on osaa siinä, ja aina ää- 
neen ja katseeseen saakka heijastuu jotain tuosta suuresta ympäröi- 
västä olemuksesta. Mutta siitä johtuu epäsointu noihin mieliin ja 
melankolia ja näyt, ja ehkäpä siitä riippuu, että pohjoisten kansojen 
teokset tuntuvat meistä hämärämmiltä ja syvemmiltä kuin yksikään 
niistä, joita latinalaiset kansat ovat luoneet. 

Jos ajattelemme sitä kansaa, joka asuu Toskanan maata, ja jos 
etsimme suurta nimittäjää siinä henkisessä liikkeessä, jonka se loi 
15:nnellä ja 16:nnella vuosisadalla, niin huomaamme että maisemakin 
antaa meille viittauksen. Se oli omiansa jatkumaan ylöspäin kellotor- 
neiksi ja-kupukaariksi, luonto oli plastillinen, se oli tulemassa taiteeksi, 
ja-— kun taide astui ilmoille — kuitenkin niin oma itsensä, ikäänkuin 
se vain olisi puhjennut kukkaan. Ja syystä sanovat florensilaiset 
Giotton Campanileei *) kiviseksi kukaksi. 

Edelleen: ei olennaista eroa kaupungin ja maaseudun välillä, 
maa ainoastaan puutarha ilman sitä suuruutta ja mystiikkaa, joka 
sillä siellä on, missä se elää olentona. Siitä tämän kansan luonnon- 
tuntemuksen laatu; se tahtoi tietenkin tuta vain luonnon kuuliaisia 
voimia, mutta sitä tietoisemmin tahtoi se tuta oman ihmisvoimansa. 



*) Campanile, italialainen kellotorni. — Suom. muiBt. 



270 



NILS KJ^R. 



Ei eripuraisuutta, vaan syvä keskinäinen ymmärrys luonnon ja ihmi- 
sen välillä sen kautta että luonto oli inhimillinen ja ihminen luon- 
nollinen. Se taipui nöyrästi ihmistahtojen alle, se tarjosi ainekset 
taiteilijan käteen. Kansan plastillisen mielikuvituksen täytyi kehittyä 




SANDRO BOTTICELI,!. (Omatekemä muotokuva.) 



semmoisissa luonnonsuhteissa, ja luultavasti on puutarhataide yksi 
kuvaamataiteen esimuotoja. 

Tämän kautta on jo määrätty se sija, jonka maisema oli saava 
florensilaisessa maalaustaiteessa. Se tulee näkösälle vain kaistaleit- 
tain, akkunankehän tahi parin pilarin poikkileikkaamana, se on ainoas- 



Katkelmia Florensista. 271 



taan dekorativinen lisä; se ei koskaan esiydy yksin, ei koskaan ih- 
misestä riippumattomana^ sillä ei ole omaa tarkoitusta eikä omaa 
kieltä. Maisemalla on se osa, mikä sille on tuleva taiteessa, joka on 
kaupunkisen kultuurin kukka. Luonto on se, joka se on ihmisen 
kautta ja ihmistä varten, ja tämä ihanne: suvereeni, typistämätön ih- 
minen — se on florensilaisen renessansin ihanne . . . 

n. 

Florensilaiset palatsit eivät ole, kuten rikkaiden rakennukset mo- 
derneissa kaupungeissa, kootut määrättyihin kaupunginosiin. Floren- 
silaiset eivät tiedä mistään aristokratian kadusta. Jo tasavallan var- 
haisimpina aikoina signoria vaati jokaiselta porvarilta selonteon hänen 
rakennussuunnitelmistaan, ja oli laki joka kielsi kauniiden rakennus- 
tuotteiden kasaamista yksiin kortteleihin. Sentähden on Arnon vanha 
kaupunki meidän päiviimme säilyttänyt sen demokraatisen ylhäisyy- 
den leiman, joka niin jyrkästi ja jalosti eroaa kaikkien modernien 
nousukaskaupunkien ulkomuodosta. 

Täällä on jokaisella kadulla ja kujalla oma linnansa, ja nämä 
raskaat kivineliösommitelmat vallinpaksuisine seinineen, keskellä keh- 
nojen vuokrakasarmien, muistuttavat jälleen noista ajoista, jolloin ei 
kasti seissut kastia eikä rikas köyhää vastassa, vaan suku sukua ja 
yksilö yksilöä, ja jolloin patriisit liittoutuivat pikku-eläjien kanssa toi- 
sia patriiseja ja toisia pikku-eläjiä vastaan. 

Matka ei ole vähempi näistä palatseista keskiaikaisiin lääni- 
tyslinnoihin — haukanpesä ylpeänä rehennellen "kallionhuipuUa tahi 
päällä ahteen, jota pieni kylärähjä kiipeää ylös, kunnes se ajan täyt- 
tyessä on kiivennyt yli nostosillan ja muuntanut linnan pittoreskiksi 
raunioroukkioksi, jonne turistit vaeltavat. 

Että palatsi ja porvaritalo seisovat rinnan, osoittaa ainakin peri- 
aatteellista tasa-arvoa rikkaan ja köyhän välillä, ja kuten tiedämme, 
menettikin toskanalainen maa-aateli jo varhain poliitisen merkityk- 
sensä. Muuan laki pakoitti sen jättämään lujat linnansa ja asettu- 
maan kaupunkiin, ja täällä sulautui se vähin erin porvarisluokkaan. 
Florensilainen ylimystö oli porvarillista, se sai mahtavuudestaan ja 
kunniastaan kiittää, ei aseiden, vaan kullan ja neron voimaa. Sen 



272 NILS KJ^R. 



jäsenet olivat kauppamiehiä ja tehtailijoita eikä sillä olliit muuta vai- 
kutusta valtion hallintoon kuin minkä se saavutti popularisuutensa 
kautta. Ensimäisten Medicien valtius syntyi * ja säilyi yksinomaan 
siitä kansansuosiosta, jonka suvun ensimäiset päämiehet niin mesta- 
rillisesti ymmärsivät hankkia ja pitää yllä. 

Mitä poliitisia ihanteita oli sen ajan italialaisilla? Ajatus yh- 
teisitalialaisesta isänmaasta ei tietysti vielä ollut herännyt, ja ghibelli- 
nien unelma maailmankeisariudesta oli aikoja sitten rauennut. Naa- 
purimaat Espanja ja Ranska olivat kumpikin sulautuneet lujaksi val- 
tioyhteydeksi, mutta yksikään italialainen ei tuntenut muuta isänmaata 
kuin kotikaupunkinsa. Rooman kirkkovallan yhtenäisyyttä pohjoi- 
sesta käsin uhkasi reformatsioniliike ja sisästäpäin paaviuden oma 
turmelus. Paavit olivat joka suhteessa, viekkaudessa ja julmuudessa, 
ylimielisyydessä ja loiston sekä taiteen rakkaudessa samalla tasolla 
kuin parhaimmat maallisista ruhtinaista Italian pikkuvaltioissa, mikä 
on sangen ymmärrettävää, koska monet näistä olivat heidän lihaansa 
ja vertansa. He ostivat itselleen lyhyen tyhjäntoimittgja-elämän Pie^ 
tarin istuimella ja antoivat puolestaan vedenpaisumuksen rauhassa 
lähetä. 

Poliitinen anarkia, jonka vertaista ei ole ollut aikaisemmin eikä 
myöhemmin, temmellyskenttä kaikenlaisen kunnianhimon, kaikenlaisen 
vehkeilyn, kaikenlaisten suurten ja kaikenlaisten sameiden suunnitel- 
mien, mutta ei kokoavaa ajatusta, ei suurta valtiollista ihannetta, ja siitä 
syystä ei itsekieltäymystä, ei kuuliaisuutta, ei järjestöhenkeä. Liian 
monta päällikköä ja liian pieniä joukkoja. Poliitinen tiede muuttui 
sentähden noina aikoina inhimillisten intohimojen tutkimukseksi. Sen 
päänä oli Macchiavelli, joka lähti siitä otaksumasta, että kaikessa, mikä 
syntynyt on, elää hallitsemisen himo; politiikka muuttui tasajaoksi 
monien kunnianhimojen kesken, jotta jokainen niistä saisi toimialaa, 
vuoronperään, — ja tämä oli florensilaisen valtiomuodon prinsiippi; 
tahi politiikka oli sille, jolla oli kykyä hallita, keino oman valta-aseman 
lujittamiseksi, näennäisesti ylläpitämällä vapautta, ja tämä oli ensi- 
mäisten Medicien ihailtava taide. Ulkopuolella Macchiavellin kaupun- 
kia ei despotismi missään esiintynyt niin ovelassa ja hienostuneessa 
muodossa. 

Useammalta kannalta on tämä italialainen anarkia hylättävä. 



Katkelmia Plorensista. 273 



mutta ei taiteen. Voimme tuskin ajatella luonnollisempaa poliitista 
taustaa ajan väkeville henkisille liikkeille. Moni seikka viittaa siihen, 
että kansat, jotka hyytyvät tiiviiksi valtiomassaksi, vähitellen menet- 
tävät ne edellytykset, joita vaatii rikas' henkinen elämä. Vanhan ajan 
Rooma ja uusin Saksa ovat hyviä esimerkkejä, eikä Ludvig neljännen- 
toista Ranska kumoa sääntöä; sillä kansakunta ei kangistunut yh- 
dellä kertaa monarkisiin muotoihin, ja kahdeksastoista vuosisata, 
Tancien regime, on henkinen alennus- ja rappiokausi. Englannilla, 
jonka valtiokoneistossa ei koskaan ole vallinnut tylsyttävää yksitoik- 
koisuutta, on ollut melkein katkeamattoman kultainen hengenhistoria. 

Viimeksi kaikista semmoinen valtiotila kuin renessansiajan ita- 
lialainen oli omiansa ikävystyttämään mieliä tahi ehkäisemään yksi- 
töllistä kasvamistarvetta. Läänit ja maat, kruunut ja naiset olivat 
rohkeimman saaliina, tahi viekkaimman. Mitään ei arvosteltu vähem- 
mäksi kuin laillisia oikeuksia, eikä mitään ominaisuutta korkeam- 
maksi kuin sitä, joka oli tarpeen saaliin tavoittamisessa. 

Ajan kontemplatiivisille hengille tarjosi tämä poliitinen näytelmä 
mainion tilaisuuden tehdä havaintoja väärentämättömästä ihmis- 
luonnosta, ja rauhallisesti muistoon merkitsevä Macchiavelli nauttii siitä 
kuin mistä omien aatteidensa näyttämölle- panosta; hänen politiik- 
kansa on sarja psykologisia kokemuksia ja psykologisia kokeita. 
Taiteilijoille tarjosi ajan sosiaalinen elämä sen vastakohtien ja yllä- 
tysten rikkauden, sen tyyppien moninaisuuden, sen kevytmielisen 
tuhlauksen ja elämänenergian jännityksen, sen hyveiden ja pahei- 
den kukoistuksen, joka voi olla mielikuvituskykyisten sielujen sytyt- 
täjänä. 

Poliitinen ja sosiaalinen tila on taideteos, kollektiivisen järjen ja 
kollektiivisen vaiston luoma. Se on kansanluonteen ilmaus, ja sillä 
on kyky vaikuttaa takaisin kansanluonteeseen ja lujittaa sitä. Italian 
hajaannus pikkuvaltioihin ja ainainen taistelu ja kilpailu yhtä voimak- 
kaiden ja yhtä häikäilemättömien yksilöjen kesken vaikutti takaisin, 
kuten tositapahtumat vaikuttavat, ja antoi aatteille suunnan, intohi- 
moille virikettä ja individualismille pyhityksen. 

Ajan tuntomerkkinä oli levoton, yksilöllinen aktiivisuus. Yksilöl- 
lisesti harjoitettuna tulee tieteestä löytö, politiikasta tulee draama ja 
käsityöstä tulee taide. Kysymys päämäärästä ja tarkoituksesta ei 

3 



274 NILS KJJBR. 



asetu uhkaavana peikkona toimintakyvyn tielle; itsessä voimanpur- 
kauksessa ja ilossa ja päähänpistoissa, jotka sitä seuraavat, on tar- 
koitus ja päämääränä on tie. Aika on nuori, ihmiset ovat uusia, 
kaikki menneisyys on löytöä, kaikki samanaikainen ilmestystä. 

Suuri löytö oli antiikin maailma. Kirjallisuuteen nähden oli sillä 
vain valmistava vaikutus, ei välittömästi inspiroiva. Kreikkalaiset 
kirjailijat vaikuttivat liian äkkiyllättävästi, niitä piti tulkita, selitellä 
ja oppia ymmärtämään, ennenkuin ne saattoivat hedelmöittää, ja 
toistaiseksi antoivat ne sysäyksen ainoastaan kielitieteelle. On omi- 
tuista että uusiutunut tieto antiikin filosofiasta kehittää vain uuden 
muodon keskiaikaista ajattelua. Taikauskoisella viidennellätoista vuo- 
sisadalla olikin taipumukset siihen. Korkeastisivistyneetkin miehet, 
kuten Macchia velli, uskoivat ilman olevan täynnä kummituksia ja.pa- 
hanonnen lintuja, ja filosofit, semmoiset kuin Ficino ja Pico della 
Mirandola, ovat innostaan ja ensyklopedisesta tiedostaan huolimatta 
ahdashenkisiä ajattelijoita, ja moderni filosofia ei ole niille mistään 
velassa. 

Myöskään kaunokirjallisuus ei saanut uusia inspiratsioneja hu- 
manismin tietä. Italian kirjallinen loistokausi oli ollut jo sata vuotta 
aikaisemmin, ja se sai filosofiansa sata vuotta myöhemmin : renessanssi 
on kirjallisesti katsoen interregnum, jonka aikana Lorenzo de Medicin 
tapaiset runoilijat valtaavat Danten sijan yleisessä tietoisuudessa. Niin 
alas kuin tämän nerokkaan valtiaan karnevaalilauluihin menivät ajan 
kirjalliset vaatimukset. Merkittävää on, että Michelangiolo oli yksi 
niistä harvoista, jotka lukivat ja rakastivat vanhan florensilaisen ikuista 
runoelmaa — sitä, jonka kauneus on yhtä voimakas kuin hänen 
omien luomiensa. 

Kuvaamataide se se uudistui antiikin löydöstä. Mutta muu- 
ten ei renessansi ollut mikään äkkitapahtuma; suuri osa Italian 
huomattavinta taidetta on renessansin tuolta puolen: Giotto, Brunel- 
lesco, Donatello, Masaccio ovat sen edelläkäypiä mestareita ja alka- 
jia. Renessanssi ei edes ole mikään täysin kuvaava nimi; se merkit- 
see, että antiikin henki virkoaa eloon puolentoistatuhannen vuoden 
horroksesta; mutta se ei virkoa eloon. Kristinusko oli spiritualisoi- 
nut ihmisen, ja kun tämä uudesti löysi antiikin, ja uudesti syntyi 
antiikisista ihanteista, oli hänestä tullut uusi ihminen, uusin, häviämät- 



Katkelmia Florensista. 275 



tömin tietoisuusaineksin. Uudelle taiteelle ei puhdas harmoninen , 
tasapaino voinut olla täydellisy^^den ihanne. Hillittömälle voimalle 
oli helleenien suhta mahdoton vaatimus, ja taiteen täytyi, kuten aina, 
milloin tapahtuu uudistus, särkeä säännöt ja luoda itselleen ihanteet 
oman voimansa yltäkylläisyydestä. 

Katselkaa jotakin antiikisen taiteen atleettipatsasta ja katselkaa 
Michelangiolon Davidia. Toinen lepää voimassaan, ja silmä lepää 
tämän kauniin ruumiillisen tasapainon katselussa. Toisen voima on 
purkautumassa, ja tuntee oman voimansa kasvavan sitä katsellessa; 
sen voima elää, se ilmenee ulospäin. Atleetin kasvot ovat vain ruu- 
miinosa; Davidin ruumis toistaa joka jänteen kireydessä, joka lihak- 
sen j)Tkässä ja laihassa pyöreydessä kasvojen äkeän nuoruudenroh- 
keuden, kirpeän älyn ja pilkallisen uhman. 

Tämäkö vai tuo on korkeampi? Ne ovat erilaisia — siinä kaikki. 
Ihminen käsittää oman olemuksensa eri lailla eri aikoina, ja renes- 
sanssi on meitä lähempänä kuin antiikki — siinä kaikki. 

Se ei ollut mikään äkkitapahtuma. Ja kuitenkin renessan- 
sissa aina uudelleen herättää ihmettelyämme ja ihailuamme se ly- 
hyt aika ja vähäinen ala, jonka se tarvitsi varsinaiseen kukoistuk- 
seensa. Huolimatta niiden aatteiden yleisinhimillisestä luonteesta, jotka 
sitä elähyttivät, on tämä henkinen liike paikallisempi ja kiinteämmin 
sidottu yhteen määrättyyn rotuun ja yhteen määrättyyn kaupunkiin 
kuin mikään muu. Ja jos renessansilla ymmärrämme, ei ainoastaan 
yhden yksityisen taidelajin, vaan koko ihmishengen heräämystä, 
voimme rajoittaa sen alueen Florensiin. Ja tämä kaupunki merkitsee 
myöhäisemmille sukukunnille paljoa enemmän kuin sekä Ateena että 
Rooma, sillä sen henki on välittömästi tajuttavissa, kun taas nuo 
kaksi maailmankaupunkia kukoistivat aikana, jonka kultuuri vain 
kommentaarien avulla on meidän ymmärrettävissämme. Renessanssi ei 
ole kuollut kultuurikausi ; sen kieltä puhutaan väärentämättömänä vielä 
tänäisenä päivänä Florensin kaduilla, ja sen henki on meidän henkemme, 
mikäli meillä semmoista on. Helleenien taiteen kaukainen plastiikka 
vaatii meiltä korkeinta kauneustietoisuutta ja tyydyttää meidän kor- 
keimman kauneuskaipuumme, mutta renessansin suuri kuvaamataide 
vaatii meidän sielumme ja paljastaa meidän sielumme. 



276 



NILS KJ^R. 



III. 



Talvi on kulunut melkein ilman pakkasia ja lumia, ja maa he- 
rää kevyestä horrostilastaan. Sinivuokkoja kaupitaan kukkuraisista 




BOTTICELLi: Neitsyt Maarian kruunaus. 



koreista pitkin katuja, kerjäläiset virkoavat eloon päivänpaisteessa, ja 
puistoissa kukkivat jalävapuut. 

Kevään voittokulku on helppo. Vehreissään ottaa talvi sen vas- 
taan. Se tuo tuliaisiksi vain kukkia muutaman sylintäyden; ani- 
harvat puista tarvitsevat uudet lehdet. Ristikkojen yli riippuvat orans- 
sit täyskypsinä, mantelipuut kukkivat vaaleanpunaisina, krokus ja voi- 
kukka ovat parhaimmillaan. 



Katkelmia Plorensista. 



277 



Rauhallinen sulo on Italian kevään olemus. Se ei kohise, se ei 
nyyhkytä eikä purkaudu riemuun ja raskasmielisyyteen. Se liihotte- 
lee esiin vienosti varpaillaan, hymyten, kukkia kylväen. 




Sulotarten ryhmä Botticelltn maalauksesta *Pn'maveraT*. 



Kevätär valkokulma käypi mailla 
Ja kietoo hiuksiin kukkakiehkuran. 

Niin on Botticellin Primavera (Kevät): varman, vapaastihengit- 
tävän ilon hiljainen juhla — täyskypsiä hedelmiä, tanssivia sulottaria, 
lämmin läntinen leyhkä. 



278 NILS KJ^R. 



Ja Botticelli, kertoo vanha Vasari, oli myös piagnone, uskonnol- 
linen haaveilija, Ferraramunkkien synkkää lahkoa. 

Hän oli myöskin — voidaan sanoa niin monesta suuresta re- 
nessansin ihmisestä. He eivät sulkeneet vastakohtia sisäänsä; he 
eivät paljastaneet valolle vain yhtä särmää: he antoivat hyveittensä 
ja paheittensa loistaa. 

Botticelli oli piagnone ; mutta hän oli myöskin, kertoo Vasarimme, 
suuri velikulta ja tuhlaaja ja päätti päivänsä kerjäläisenä, ja Botticelli 
oli taiteilija, joka paremmin kuin kukaan muu ymmärsi kiinnittää 
kankaalle elämän haihtuvia suloja ruumiiden liikunnoissa ja viivojen 
leikeissä, mutta hän oli myöskin mystikko taiteessaan ja loi ihmis- 
tensä kasvoille hohteen siitä, mikä syvinnä liikkuu ihmissydämessä. 
Hän rakasti muotoa, joka on todellisuus, mutta hän rakasti myös 
unelmia, jotka ovat totuus. 



Ufficien galleriassa, siinä vähäisessä salissa, joka on varattu tos- 
kanalaisen koulun pienemmille tuotteille, riippuu Botticellin „Judit**. 
Hän tulee juuri assyrialaisten leiristä, nähtävästi aamulla varahin, ja 
hänen neitsyensä seuraa häntä rientoaskelin kantaen Holofemeksen 
päätä korissa. Tytön silmät ovat naulatut valtiattareen hypnootisen 
ihailevina, ja noiden molempien erilainen jalka-asento tekee katsojaan 
kiiruhtavan käynnin vaikutuksen. Judit pitelee miekkaa oikeassa kä- 
dessään ja antaa kärjen leikiten levätä vasemman sormilla; hän kul- 
kee kevyesti, keinuvassa tahdissa pitkin tietä ja hänen nuorilla, peh- 
meillä kasvoillaan on harvinaisen miettivä ilme. Vaara on takana, 
•edessä on triumfi, ja suoritetun tehtävän koko surumielisyys ja odo- 
tuksen koko ilo on yhfaikaa tuossa väkäisessä ja uneksivassa kat- 
seessa. Mutta ruumiissa, nuoressa veressä, on yksinomaan riemu- 
kasta jännitystä, ja ehkä juuri tämä hienosti aikaansaatu vastakoh- 
taisuus tuohon olentoon luo niin lumoavan ilmielävyyden. 

Minä sanon ehkä, sillä suuren taiteen tunnusmerkki on se, että 
se jättää nauttijan eräänlaiseen epätietoisuuteen. Sen tarkoitusta on 
lopulleen yhtä vaikea tutkia kuin itse elämän, sillä taide ei ole yk- 
sinkertaistutettua, vaan kirkastettua elämää . . . 



Katkelmia Florensista. 279 



Samanlaisen liikunnon aistivaikutelman synnyttää muuan suuri 
kuva Galleria antica e modernassa: „Kolme arkkienkeliä ja pikku To- 
bias". On olemassa epäilyksiä tämän kuvan oikeaperäisyydestä, 
mutta ne epäilykset ovat tyrhia, sillä jos joku muu sen on maalan- 
nut, on renessansilla ollut kaksi Botticellia. Tässä on samoin käyn- 
titavan erilaisuus liikunnon elävyyden prinsiippinä. Vasemman- 
puolinen asestettu enkeli kulkee eteenpäin juhlallisin, harkituin as- 
kelin. Oikeanpuolisella on aivan Juditin keinuva käynti, kun 
taas vähä Tobias itse liikkuu pitkin kiireisin harppauksin, ja se 
enkeli, joka taluttaa häntä kädestä tuntuu liihottelevan. Kaikki mitä 
ihmiskäynnissä on suloa, vapautta, sielua on tässä ilmisaatu. Sama 
on sanottava siitä suuresta allegorisesta maalauksesta, jonka aiheena 
on primavera, ja joka kokonaan on rytmillisten liikkeiden ihmeellistä 
symfoniaa. 

Palaamme Ufficien galleriaan. Florensilaisessa salissa riippuu 
toisiaan vastapäätä, vastakkaisilla seinillä kaksi maalausta, jotka kum- 
pikin kuvaavat Marian ilmestystä. Toinen niistä kulkee luettelossa 
Leonardon nimellä, toinen on Botticellin käsialaa. Enkeli esitetään 
kummassakin kuvassa polvistuvaksi Marian eteen, mutta Leonardon 
nimellä merkittyä voi katsella miten kauan hyvänsä; siitä ei huomaa 
minkätähden enkeli on polvillaan, tahi onko se mielenliikutus, joka 
Marian on vallannut, muuta kuin hämmästystä. Ellei tuolla polvis- 
tuvalla olennolla olisi siipiä, voisi se käydä kosijasta ja ellei taulussa 
olisi päällekirjoitusta VAnnunziazione, voisi Maria olla soma nuori 
neitsyt, joka vastikään on havahtunut suloisesta unesta. Silti ei 
kuva ole vähemmän kaunis; se on ihastuttava; mutta se ei ilmaise 
ideaansa. 

Botticellin Maria ei ole hämmästynyt. Hän on rukouksin ja 
paastoin valmistautunut siihen suureen, minkä hän hämärästi aavis- 
taa tulevaksi, ja kun taivaan lähettiläs äkillisesti ilmestyy, vastaan- 
ottaa hän alaspainetuin päin ja tuskallisin ilmein sanomap, ja samalla 
ojentaa hän kätensä nöyrän torjuvasti enkelin puoleen, joka kunnioit- 
taen polvistuu. Tämä ei ole yksi tahi toinen nainen, joka merkitsee 
Mariaa, ja yksi tahi toinen olento, jonka tulee tietää enkeliä. Vaan 
se on Maria, joka vastaanottaa enkelin sanoman. Tämä taulu ei puhu 
kuvaraamatun kaavakieltä. Kut,a kauemmin sitä katselee, sen varmem- 



:280 NILS KJ^R. 



min tuntee, että tämä on ainoa täydellinen, ainoa mahdollinen ilmes- 
tys-idean ilmaisumuoto. 

Tulemisen äkillisyyttä osoittaa enkehn vielä Kehuva huntu, vielä 
värisevät 3iivet. Hän ei ole vielä sanonut sanaa; mutta katso: neit- 
syt tietää kaikki. Maria ei ole vielä sanonut sanaa; mutta katso: se 
on Herran armoitettu, jota enkeli kumartaa. Ja tämä kahden olen- 
non kallistuminen toisiaan kohti molempien tietäessä edeltä tuon ih- 
meellisen ensi silmänräpäyksen, siinä ilmestyksen elävä momentti. Ja 
tämä elävä momentti on vangittu vain tässä kuvassa. L'Annunzia- 
zonen on maalannut Sandro Botticelli. 



Mainitsen vihdoin toisen niistä kuvista, jotka riippuvat Ilmestyk- 
sen kummallakin puolen. Ne kuvaavat molemmat madonnaa 5mnä 
lasta enkelien ympäröimänä. Vasemmanpuolinen — Jumalanäidin 
kruunaus — on niin ihmeen ihana, että sen rinnalla himmenevät 
kaikki muut madonnakuvat muistossani. 

Lempeän madonnan muodossa on yksinomaan äidinilon ja äi- 
dintuskan maallinen leima, ja pyhä, henkevöitynyt tarkkaavaisuus en- 
kelien nuortean kauneiUa kasvoilla eroaa jyrkästi keskiajan tyypillis- 
ten enkelikasvojen hurskaasta ilmeettömyj^destä. Hellävaroen laskee 
kaksi enkeleistä tähtidiadeemin hänen päähänsä ja lapsi hänen hel- 
massaan katsoo totisena ylös taivaan ihanuuteen tahi äidin silmiin. 

Koko ryhmän harmoninen järjestely, puhtaat, pehmeänkaarevat 
viivat kasvosoikioissa, lempeä värivaihtelu, luonteva symmetria antaa 
kuvalle onnellisen dekoratsionivaikutuksen. 

Saman voi sanoa kahdesta muusta taulusta: Venuksen syntymä 
ja Panettelu. Mutta nämä ovat puhtaasti dekoratiivisia, kun taas 
Botticellin parhain taide yhtaikaa sekä tarjoo silmälle harvinaisen 
kauneusilon että kuiskii sielulle salaista viisauttaan. Se on aivan 
erikoisessa mielessä synteetistä taidetta. 



Taiteen filosofiassa olisi mieltäkiinnittävimpiä lukuja se, joka 
osoittaisi kauneusvaikutelman eroavaisuuden puhtaasti dekoratiivisessa 
ja puhtaasti personallisessa taiteessa. Kukka, arabeski, koriste voi 



Katkelmia Plorensista. 281 



vaikuttaa kauneustajuun, mutta ero tämän tuntemuksen välillä ja sen 
mielentilan, johon kokonainen pereonallinen taideteos voi meidät lu- 
mota, on ääretön. Ja se taide^ joka yksinomaan pysrtää „ilahuttaa 
silmää, ennen sen sammumista" jättää tyhjäksi suuria aloja meidän 
mielessämme. 

Kokonaan personallisella taiteella on^ dekoratiivista vaikutustaan 
paitsi, toinen syvempi ja valtavampi. Se on, kuten Delacroix sanoo, 
siltana sielusta toiseen. Samat tunnelmaväreet, jotka sen ovat luo- 
neet, nostaa se liikkeelle katsojassa. 

Dekoratiivisen taiteen luonteessa on jotain osittaista, se on ai- 
noastaan aistin mielitekojen tuote; sentähden on sen vaikutus ainoas- 
taan osittaista: se koskettaa vain mielen pintahermoja. Mutta puh- 
taasti personallinen taide on luonteeltaan synteetinen; se mahduttaa 
itseensä kaiken, mikä sieluun mahtuu; ja sentähden on sen vaikutus- 
kin synteetinen: se ei herätä sitä tai tätä ajatusta, sitä tai tätä tun- 
temusta, vaan se virittää mielen siihen suureen värisevään jännitys- 
tilaan, johon jokainen mielenele, jokainen muisto, jokainen toivo, 
jokainen halu ilona ja suruna ottaa osaa. 

Siinä on taiteen suuruus. Se kokoo kaikki tarkkaavaisuuden 
langat, se lisää sisäisen elämän intensiteettiä. Ja tämä kaikkikäsit- 
tävä vaikutusvoima on suuremmanarvoinen kuin ne opetukset olisi- 
vat, joita taiteen ehkä olisi pitänj^t antaa, mutta joita se ei koskaan 
ole voinut eikä koskaan voi. 





MESTARI FRANCOIS VILLON. 

Kirjoittanut 
NILS KJ^R. 

Suomentauut Y. K. 



Runoilijalla — milloin sanaa käj^tetään — ymmärretään meidän 
päivinämme hyvinruokottua nuortaherraa, joka istuu kamarissaan ja 
kuvailee itseään värssyissä. 

Runoilijalla vanhaan aikaan ymmärrettiin tuhlaajapoikaa, maan- 
kiertäjää, jolla oli kengät lintassa ja tukka pörröinen, kapakkalurjusta 
ja poliisin mieliharmia, joka lauloi laulunsa risaiselle kuulijakunnalle 
kurjissa krouveissa tahi öisellä kadulla tahi itsekseen maleksiessaan 
maailman rantaa. Nämä menneitten aikojen runoilijat olivat ongelmia 
ja ihmelintuja kaikille hyvinarvoisille ja järjestystä rakastaville porva- 
reille. Meidän aikamme runoilijat ovat ihmeitä vain itselleen. Silloin 
tuhlattiin leiviskä naiivissa taideilossa, ajattelematta erikseen kunniaa ja 
kultaa; nyt pidetään tarkkaa kirjanpitoa tunnelmista ja pengotaan 
pussin pohjaa silloinkin kun se on tyhjä. 

Francois ViUon oli ylioppilas ja eli Parisissa viidennentoista 
vuosisadan puolivaiheissa. Hovi- ja ritarirunous oli silloin jo lakas- 
tumassa;! keskiajan uskonnollinen draama, niin sanottu mysterio, oli 
muuttumassa moderniksi farssirunoudeksi. Tältä ajalta on syntyisin 
pieni kuuluisa kappale »Asianajaja Patelin'' ja muita samantapaisia 
iloisia ja satiirisia näytelmiä. Niitä näytteli joukko huolettomia pari- 



Mestari Francois Villon. 283 



silaisia, ^suruttomat lapset "", jotka haikailematta tekivät mitä rohkeinta 
pilaa ajan tavoista, uskonnosta, politiikasta ja ihmisistä. Vuosisatain 
vallitukset olivat halkeilleet ja rakosista tunkeutuivat siellä täällä uu- 
den päivän ensi säteet. Renessanssi teki tuloaan ja oli edeltä lähettä- 
nyt ensimäiset enteensä ja airuensa. 

Francois Villon on yksi tuon suuren ajarl edelläkävijöistä. Ilman 
syyttä ei Ranska häntä pidä runotaiteensa isänä. Selväpiirteisenä gal- 
lialaisena niin hyvässä kuin pahassa — vääjäämätön ja hävytön, 
kujeellinen ja kuivansukkela, rivo ja kevytmielinen — on hän aito 
parisilainen> katupoika, joka karkaa koulusta vetelehtiäkseen kadulla 
toisten samanlaisten teinien kanssa, viettäen villiä mustalaiselämää, 
seikkailuissa, jotka olivat mahdollisia vain noina kaukaisina aikoina, 
jolloin lyhty raastuvan portilla oli ainoa koko Parisissa. Kaikesta ja 
kaikista hän laski pilojaan, ei suinkaan vähin korkeastioppineista 
professoreista ja korkeastikunnioitettavista piispoista. Niinpä nämä 
korkeat herrat myös kostivat loukkauksen meidän ajan käsityksen 
mukaan vähemmän hienolla tavalla: ne pistivät hänet rautoihin ja 
piinasivat kylmävesikidutuksella kokonaisen kesän. Villonista tämä 
ojennus on liian kovakourainen ja hän valittaa Isäjumalalle tuoma- 
riensa ankaruutta. Ne eivät pääse kunniasijalle hänen testamentissaan 
ja ainoastaan hänen kristiveljellinen sovinnollisuutensa tahi tieto 
omasta vajavaisuudesta pidättää häntä seuraamasta Danten esimerk- 
kiä ja sijoittamasta heitä lämpimämpään paikkaan siellä paremmassa 
maailmassa. Villon on oikeastaan uskovainen sielu. Hän voi parin 
kolmen värssyn ajaksi kerrallaan antautua hartaisiin tutkistelemuksiin 
kaikkivaltiaan viisaasta järjestyksestä ja ristiä kätensä vakavana ja 
vilpittömänä. Mutta ei koskaan kauemmaksi kuin pari kolme värssyä 
kerrallaan. Sitten hän ripeästi vaihtaa tempoa ja ottaa puheeksi jotain 
huvittavampaa, samalla puolustaen itseään sillä, että korkeammat asiat 
ikävystj^tävät kelpo lukijoita mahdottomasti. 

Niin hän laatii testamenttinsa, uskoo kurjan sielunsa kolmi- 
yhteisen käsiin ja laihan ruumiinsa matojen huomaan, lausuu muun 
hyvän lomassa mietteitään maailman katoavaisuudesta ja vaimon- 
puolen viekkaudesta, tunnustaa itkien ja katuen syntinsä ja kirjoittaa 
ballaadeja juomaveikoilleen, rukoilee Neitsyt Maariata ja kertoo hu- 
paisia juttuja munkeista ja tyttölapsista, ilahuttaa mieltänsä kuvaile- 



284 NILS KJ^R. 



maila kevytkenkäisille naikkosille sitä raihnaatta ja vanhuudenheik- 
koutta, joka heitä odottaa, ja sepittää lopuksi oman hautakirjoituk- 
sensa ja sen rukouksen, jonka vaeltaja on lukeva hänen kummullaan. 
Ja tämän kaiken yhtä hurmaavan luonnollisesti, ivasipa hän tahi 
kujeili, hymyili tahi itki — ikäänkuin hänen elämänsä ja runonsa 
läpi kulkisi leveä virta kaikkia inhimillisiä tuntemuksia, sekaisin kor- 
keimmat ja matalimmat, samassa surullisenlystillisessä rykelmässä. 

Se mikä Villonia enin lähentää meidän sydämeemme ja loiton- 
taa meidän järjestämme on hänen täydellinen *harmittomuutensa — 
puute, joka on koko hänen runoilijapersonallisuutensa erikoisuus ja 
joka hänet tekee siksi, mikä hän ennen muuta oli, aikansa runoilijaksi. 
Ei olisi ajateltavissa tällä meidän (19:nnellä), eipä edes viime vuosisa- 
dalla, että joku lahjakas henki kulkisi läpi niin monien kärsimysten ja 
jumalattomuuksien kuin Villon, vääryyden valamatta harminhehkua 
hänen runouteensa. Villonissa ei ole jälkeä siitä. Hän voi silmän- 
räpäykseksi suutahtaa piispan julmuutta ajatellessa, mutta soluu kohta 
huolettomana „hupaisampiin asioihin ''. Siinä on sankarillisuutta tuossa 
piittaamattomuudessa; se on luettava lähinnä hänen personallisuutensa 
hyväksi, mutta se johtuu ehkä myös osaksi ajan luonteesta, joka ei 
ollut vastustus- ja uudistusmielinen samassa merkityksessä kuin mei- 
dän. Tyytymättömyys ei silloin ilmennyt siinä syitä ja parannus- 
keinoja pohtivassa muodossa kuin nykyään. Se ei ulottunut laitoksiin, 
korkeintaan laitosten haltioihin. Sentähden saattoi mestari Francois 
sepittää ballaadeja kylmävesikidutuksenkin jälkeen ja tehdä pilaa omasta 
nälkiintyneestä ulkomuodostaan niin jumalaisen miehekkäästi, että se 
melkein on käsittämätöntä meidän päivinämme, jolloin jokainen tuska 
vaikeroi ja kaikki todelliset ja luulotellut vääryydenkärsijät kruuna- 
taan orjantappuralla. Mestari Francois on uljas, hän on oma itsensä 
hamaan kuolemaan. Hänellä on hautakirjoitus valmiina, hän on laatinut 
testamenttinsa ja siinä muistanut ystäviään ja vihämiehiään. Ja nyt 
hän menee pois, ei sentähden että olisi väsynjt elämään, vaan sen- 
tähden, ettei enää pysy koossa. 

„Hän pyysi vielä viinikannun. 
Ja pohjan päällepuolin käänsi, 
Ja hyvin heitti maan ja mannun." 



»»»»»»»»; 







.cccc«c<c««a 



KYÖKIN PUOLELTA. 

Kirjoittanut 
MARIA HAGGRfiN-JOTUNI. 

— Amaliaa-a. 

— Mitä ruustinna? 

— Amalia on hyvä ja jättää pihalla ne työt sikseen ja tulee 
ylös. 

— Tuossa paikassa, kun vaan nämä kastruUit huuhtasen. 

— Jätä vaikka siihen. 

— Noo? 

— Kuule, pistä sukkelaan kahvipannu tulelle. Siellä sisällä on, 
noo — arvaapas nyt? 

— Enhän minä mistä arvaa. 

— Arvaa nyt vaan. Tahi sanonko minä? Su-su-sulhasia. 

— Johan sitä ihmeitä kuullaan. 

— Hertta-neidin sulhasia. Ei ne nyt aivan kihloissa vielä ole, 
mutta Amalia on hyvä ja sanoo minua kohta vaikka miksi, ellei — 

— Miksi ettei — 

— Jos kerta on sallittu, niin siinä tapauksessa, Amalia, se on 
varma. Kun kaksi vanhempaa tytärtä tästä niinikään vietiin, oli mi- 
nulla sama tunto. Amalia ei ollut meillä silloin vielä palveluksessa, 



286 MARIA HAGGREN- JOTUNI. 

ei, Amalia tuli sen jälkeen, niin, oli minulla sama tunto, että tuossa 
ne nyt ovat, tuo on Siviän ja tuo on Siirin, ja jo olen monta kertaa 
hartaasti rukoillut, että Jumala antaisi myös Hertalle kunnon miehen. 

— Kuuluuko tämä suureenkin virkakuntaan.^ 

— Naapuripitäjän apulaispappi on. Sano „pastori" sille, jos 
puhuttelee. 

— Tuota nyt toki raskii sanoa vaikka piispaksi. 

— Nyt ne istuvat siellä salissa. Mikä onni, että uusia mattoja 
sattui lattialle ja että Amalia puhdisti viime lauantaina ne huone- 
kalujen päälliset ammoniakilla. Mikä sinut panikin niitä puhdista- 
maan. Nyt ei tarvitse tuskistella, että kun Amaliakaan ei arvannut. 
Vaan arvasipas. Siitä näkee, että eikö kaikkea johda ikäänkuin kor- 
keampi kuin ihmiskäsi. 

— Ja kaakkuakin .sattui. 

— Niin, ajatteles, kaakkuakin. Paremmin ei voisi sattua. Tule- 
pas kuuntelemaan vähä tänne oven rakoon. Jätä sumppipannu, eihän 
se vielä kiehu. Eikö ne miellyttävästi ja hienosti puhu. Eroittaa sen 
puhetavasta jo, ettei sillä entistä ole. Sö-sö-sö sitä äänen pehmeää 
pyöristystä, mistä se puhui, ^kaihon kyynelistä," niin, niin, siitä se 
alkaa, Amalia, siitä se alkaa. Ja Hertta, miten kainona se alas kat- 
soo, kuUannuppuseni, äitisi antaa sinulle siunauksensa, äitisi antaa, 
ei hän henno sitä kieltää. 

— Se ruustinna se kaikki niin taktilleen ymmärtää. 

— Hys, hiljaa sinä. Eikps ymmärrä. Pane vaan se valkea esi- 
liina, kun menet sisään, minä tulen sinne perästä. Niiaa kauniisti ja 
sano: „pastori on hyvä," jos ei heti huomaa. Eläkä raota enää niin 
paljon sitä ovea, huomaavat. 

— Talonpoikaisen näköinen tuo on Hertta-neidille. 

— Ai, ai, Amalia, kuinka Amalia niin ajattelemattomasti puhuu. 
Amalia ottaa ulkonäön eikä ota luonteen siveellisiä puolia huomioon. 
Vai talonpoikainen. Pitäisi varmaan kreivejä Amalian mielestä syr- 
jäiseen maapappilaan tulla. Eikö ennemminkin asiaan kuulu, että 
papin tytär saa papin. „Kun sinä sait papin", sanoi ennen mamma- 
vainaa minulle, „ katso, että tyttäresi saavat myös papin." Vanhin 
tytär saikin papin, toinen kauppiaan, silloin kun ei pitäjän läpi pap- 
peja kulkenut, eikä pappa tahtonut kustantaa Siiriä vieraalle paikka- 



Kyökin puolelta. 287 



kunnalle. Ja mikä on hänen nyt ollessa, pitäjän onnellisimpia rouvia. 
Niin, niin, pappa oli silloin oikeassa. Kyllä, Amalia, kyllä täytyy 
olla tyjrtyväinen, kun syvemmin ajattelee. 

— Tähänkö pannuun minä kahvin panen? 

— Siihen. Ja tietääkö Amalia, että Amalia loukkaa samalla 
minua, kun sanoo ^talonpoikainen". Minun isäni oli kyllä pappi ja 
pappilasta minäkin läksin, vaan en minä sanonut, että pappa on 
talonpoikainen, vaikka ei hän osannut kahvelilla syödä, kun hän 
meille apulaiseksi tuli. Ja täälläpähän ovat henget. Elämä, tietääkö 
Amalia, on kuitenkin paljon todellisempaa kuin leikkiminen kukkien 
kanssa. Vertauskuvallisesti tarkoitan. Sillä tietääkö Amalia, kun mi- 
nutkin vietiin, oli ikää jo yli kuusikolmatta ja toinen silmä lasista. 
Vaan pappa ei katsonut muotoon, hän katsoi syvemmälle. Amalia, 
sanopas nyt kerta todellakin, näyttääkö sinusta, että tämä on lasi- 
silmä? Häiritseekö tämä näköä, tarkoitan ulkonäköä? 

— Olen jo tuhannesti sanonut ja vakuuttanut, ettei. 

— Ettei, no, sanopas sitten, eikö elämä ole todellakin paljon 
todellisempaa kuin leikkiminen kukkien kanssa. Mutta vaikkapa niin- 
kin. Toimeen sitä tullaan. Yli kolmekymmentä vuotta olen njrt papan 
kanssa yhdessä ollut, ja vaikka hän oli talonpoikainen, oli hän ihmi- 
nen silti. Nuorena olen ollut Turun ja Porin läänissäkin ja nähnjrt 
paljon maailmaa ja ihmisiä, vaan pappaa merkillisempiä en ole näh- 
nyt. Uskotkos sinä sen, Amalia? 

— Uskon, uskonpa tietenkin. 

~ Niin, niin, uskot, mutta uskotkos, että on syy sysissä, jos 
on sepissäkin. Sanonko vielä, yli kolmekymmentä vuotta on papan 
kanssa yhdessä oltu, ja tuskin on hän kertaakaan paljasta käsi- 
varttani nähnyt. Joka näin säilyttää sisäisen arvokkuutensa, voi tulla 
toimeen vaikka kenen kanssa, uskotkos sen? 

— Enhän minä ole niitä kaikkia niin syvällisesti ajatellutkaan. 

— Et. vaan näitä asioita pitää niin syvällisesti ajatella. Vaan 
eihän Amalia näistä mitään tiedä, Amalia kun ei ole ollut miehellä. 
Näes, pappakin voi olla kavaljeeri niille, jotka niin tahtovat, vaan 
minulle ei, .sanon, että minulle ei. 

— Minullekos ruustinna taas tarkoittaa. 

— Enhän minä Amaliasta ole sanaakaan sanonut Se Amalia 



288 MARIA HAGGREN-JOTUNL 

aina. Itsestänihän minä vaan puhun. Se oli helluntain pyhinä, kun 
meidät yhteen vietiin. Kuukauden olin jo pappaa tuntenut ja kuiten- 
kin istuin kolme yötä vaatepäällä kyökkikamarin nurkassa ja itkin. 
Vasta kun kuulin, miten hartaasti pappa rukoili ääneen Jumalaa 
polvillaan toisen huoneen lattialla, selvisi minulle elämäni arvoitus. 

— Ei ne monet nykyään enää itke. 

— Ei ne itke. Kevytmielisesti mennään vähän tuttavuuden pe- 
rustuksella ja niin edespäin. Etenkin suuressa maailmassa. Ai, ai, 
Amalia, niiden elämää siellä. Amalia ei uskoisi, jos kertoisin. 

-- Sanoi minulle suntion emäntä, että ne sanomalehtien kautta 
kuuluvat siellä kaikki kauppansa valittelevan, eikä ne puhemiehiä 
eikä liioin vihkimistäkään kuulu kansat siellä käyttävän. Ja vihki - 
mättömät vaimot kuuluvat vaan vaunuissa ajelevan kuin mitkäkin 
riikinkukot pyrstöt pörröllään. Lieneekö totta, mitä panetteli? 

— Totta on, totta, mitä niistä salaamaan. Tietää ja tuta ne 
kaikki pitää, niinkuin pappa niin kauniisti viime sunnuntaina kirkossa 
saamasi. Sillä sitäkö varten Luoja minulle jäljen loi, etten ihmette- 
leisi, silmät ja korvat, etten näkisi ja kuulisi, ja kaikki armolahjansa, 
etten hänen töitänsä tutkisteleisi ja havaitseisi, mikä on se maailma, 
jossa Hän minun kuormaani kantaa sallii. Panitko vahvasti kahvi- 
jauhoja pannuun? 

— Panin vahvanlaisesti. Sanoi se suntion emäntä, että ruustin- 
nakin samaa synnillisyyttä suosii, eivät kulkeneet ennen pappilan neit- 
syet kaupunkilaiskankaissa eivätkä istuneet vaunuissa taloisilla taipalilla. 

— Siinä sen kuulet. Vai vaunuissa, kun on nuo vanhat trillat, 
joissa nyt ovat vähän viiluutelleet itseänsä. Oppimaton ihmisraukka. 
Mutta olenko minä pyrkinyt hänen tuomarikseen, vaikka hänen syn- 
nillisen elämäkertansa tunnen. Kun on saanut oppia ja nähdä, ajat- 
telee jo toisin: Olenko minä itse niin hyvä, että minä joka hetki 
Herralle kelpaisin. Mistä minä tiedän, miltä minä näytän Sen edessä, 
joka kaikki näkee ja kaikki tietää. Olenko paljon puhtaampi, joskin 
puhtaudessa olen elämäni elänyt, olenko virhitön silti, joskaan ihmis- 
silmällä en elämästäni virhiä löydä. Tosin siltä tuomittava on kaik- 
kinaista pahaa. Ja papalle minun aina täytyy sanoa tuosta, että tuo- 
mitse sinä, pappa rakas, kaikkea kuin ihmisestä on, sinulle se kuuluu 
seurakunnan paimenena ja papillisen arvosi edustajana. 



Kyökin puolelta. 289 



— Kyllähän rovasti näkyy ne puolet tietävän. 

— Jaa, eikös tiedä. Papparaukan täytyy jaksaa. Jos hän ko- 
tona joskus» arvonsa unohtaa, koetetaan ymmärtää se. Amalia ei 
huoli siitä kylillä mainita. Panehan selvikettä vahvasti pannuun. 

— Minä pistin jo suuren nahkapalan. 

— Elä liiaksi, ettei kalalta maista. Kahvista talon tuntee ja 
kahvileivistä talon tyttäret. Leikkaapas vähän paksumpia palasia siitä 
kaakusta, — niin. Ja pane rinkelit oikealle ja peparikakut vasem- 
malle koriin, — niin. Opi tämä ja muista aina, rinkelit oikealle ja 
peparikakut vasemmalle. Minun mammani minulle tämän opetti ja 
mummoni taas hänelle jo ennenkuin sulhasia mammalla kävi. Meillä 
käytettiin paljon tapoja kotona. Pappa on aina ollut niiden yläpuo- 
lella. Se on hänen erikoisalaansa kuulunut. Pitää vaan ymmärtää 
jokaisen ihmisen erikoisala ja arvottaa sitäkin. Mamma oli viisas sen 
ajan naiseksi. «Rukoile, lapseni, turhamaisuus pois sydämestäsi", 
sanoi hän minulle, „ja ymmärrä toisen erikoisuutta, niin riittää sinulle 
onnea elämäsi iäksi." Ja Jumalan kiitos, niin on käynj^. Minä 
rukoilin ja minun sydämeni on täynnä, niin — yhä vieläkin rak- 
kautta ! 




Proloogi. 

1. Jousimiesten kuoro. 

Tänään vielä täysinä syl^kivi suonet, 
huomenna hurmeessas unhotusta juonet — 
niin on osa sotijan ja aito jousimiehen, 

tiedä ei koska 
polkunsa yhtyy Tuonen valtatiehen. 

Tänään vielä neitosi huulista juovut, 
huomenna tyynimielin kalleimmasta luovut. 
Valmis ain* olkoon mies menoon sotarahvaan 

öin sekä päivin, 
silmän terä kirkas, tie lyhyt miekan kahvaan! 



Kieltäymykseen ken kypsä, on voittoon! 
Sama into lemmenkisaan, sotatorven soittoon 
työs oli tehtävä, hyvä, sa teit sen! 

Seisot tai kaadut, 
maineesi piirsit sä kärjellä peitsen! 



Jousimiesten kuoro. 291 



Yks' on usko: itsehen ja voimaan teräsjänteen ! 
Muu on sama — liekö matka itähän vai läpteen, 
miestä monta tahi vähä, sama sun on vaivas 

ijäti niinkuin 
yksi on ylläsi tähdet ja taivas! 

Olkohon nuolenlento rohkea ja laaja! 
Mihin, mihin iskeneekin kuolon kova vaaja, 
mihin päättyy kaunis kaari urhon unelmoima — 

jännitä jouses: 
nuolesi sulkana on kohtalonvoima. 

Löysi yksi maalihin, toinen lensi harhaan . . . 
Lyöpi kerran kuolonhetki jousimiehen parhaan! 
Sijan saa hän palkaksi mullan mustan rakoon. 

Levätköön vihdoin! 
Kunniaa aseveikot, keihä*ät lakoon! 



2. neitojen kuoro. 

Tie sotaurhon käy miekkoja myöden, 
yksi voitti voittajankin leikkiä lyöden! 

Yksi sulhon tielle pani suortuvapaulan, 
vangitsi käsivarsin kaunolta kaulan. 

Hälle hän lahjoitti neitsyyden hemmen — 
ota sulho omaksesi lehdossa lemmen, 

ota niinkuin ottaja, vienosti varsin, 
nosta, nosta korkealle uros-käsivarsin! 

Valkea sulhon on ahavainen pinta, 
pehmeä uinua teräskova rinta . . . 



292 YRJÖ KOSKELAINEN. 



Tie sotaurhon käy miekkoja myöden, 
yksi voitti voittajankin leikkiä lyöden! 

Kaunis on neidon unelmoida ylkää; 
yhteen hän suostuu, muut kaikki hylkää. 

Kahden silmän kauneheksi sukiipi hän hastaan; 
sotijalon saapuessa käypi vieno vastaan, 

ruusun hän taittaa ja suortuvihin sitoo, 
rauhanpuun lehvistä seppelen nitoo. 

Elämän on ruusukukka, seppel osa vaineen — 
kummankin laulussa laakerit maineen! 

Yrjö Koskelainen. 





Suomi-ystdöiä Suomen ulkopuolella. 



JOSEPH ROBERT FISHER. 

Se mies, jonka muotokuva on nähtävänä tässä Valvojan numerossa 
ja jonka antama ajattelemisen arvoinen ja miellyttävä kirjoitus alempana 
julkaistaan, on tehnyt itsensä meillä tunnetuksi ja saavuttanut itselleen 
maamme puolelta tunnustettavia ansioita etupäässä „ Finland and the Tsars** 
nimisellä teoksellaan, jonka ensimäinen painos ilmestyi v. 1899 ja uusi, 
sisältävä lisäluvun, seuraavana vuonna. Tämä teos on osaltaan voimak- 
kaasti vaikuttanut oikeiden tietojen levittämiseksi maastamme ei ainoas- 
taan Englannissa, vaan myöskin sen piirin ulkopuolella, jonka englannin 
kieltä puhuva yleisö muodostaa. Sillä kirja ei ainoastaan saanut laajaa 
leviämistä, vaan se herätti myöskin siihen aikaan, jolloin se ensiksi iK 
mestyi, samaan aikaan jona väkivaltahallitus meillä alkoi, paljon huo- 
miota sanomalehdistön puolelta, jonka ohessa mannermaavaltioiden oikeu- 
denoppineet siitä saattoivat saada luotettavia tietoja lausuntoihinsa Suo- 
men kysymyksestä. Teos todistaa käytännöllisen valtiomiehen tottumusta 
oivaltamaan määrättyä valtiollista asiaintilaa, terävä-älyisen lakimiehen ky- 
kyä perehtyä valtiosääntöä koskeviin kysymyksiin sekä pitkällisen harjoi- 
tuksen avulla koulutetun sanomalehtimiehen helppoutta antaa esitykselleen 
viehättävä muoto eli juuri niitä ominaisuuksia, jotka niin suuressa määrin 
kuvaavat Joseph Fisheriä. 



294 JOHAN ROBERT FISHER. 

Joseph Fisher syntyi vuonna 1855 Downin kreivikunnassa, Ulsterin 
maakunnassa, Irlannissa, protestantisen maapapin nuorimpana poikana. 
Saatuaan yhdenkolmatta vuoden vanhana yliopistollisen arvonsa Queen's 
Universityssä Irlannissa lähti nuorukainen matkoille Saksaan ja Ranskaan, 
joissa maissa hän ne^än vuoden aikana opiskeli kieliä, historiaa ja polii- 
tisia tieteitä hankkien itselleen toimeentulonsa antamalla opetustunteja ja 
kirjoittamalla sanomalehtiin. Viidenkolmatta vuoden vanhana Fisher tuli 
Lontooseen, jossa hän vaikutti kaksikymmentä vuotta, osaksi sanomalehti- 
miehenä, osaksi asianajajana ja lainopillisena kirjailijana. Varsinaisen sa- 
nomalehtimiesuransa Fisher aloitti Belfastissa ilmestyvän Northern Whig 
nimisen lehden Lontoon-kirjeenvaihtajana, jonka ohessa hän vuodesta 1881 
vuoteen 1883 hoiti Daily Chroniclen ulkomaanosastoa. Viimemainittuna 
vuonna Fisher rupesi sanomalehti Standardin aputoimittajaksi, josta toi- 
mesta hän erosi vuonna 1889. Siitä lähtien Fisher on runsaasti avus- 
tanut St. James Gazette ja Saturday Review nimisiä sanomalehtiä. 

Sillä välin Fisher opiskeli lakitiedettä ja suoritti vuonna 1888 asian- 
ajouraa varten vaaditun tutkinnon. Hän sai tällä uralla laajan praktiikin 
ja otti erityisalakseen painolainsäadäntöön kuuluvat jutut. Sen kokemuk- 
sensa ja ne syvät tietonsa, jotka hän oli itselleen tällä erikoisalalla hank- 
kinut, antoi hän vapaasti sanomalehtimiehen tointa harjoittavien virkato- 
veriensa käytettäväksi rupeamalla Lontoossa olevan ^Institute of Journa- 
lists" nimisen laitoksen lainopilliseksi neuvonantajaksi. Yhdessä profes- 
sori Strahanin kanssa Fisher julkaisi oppineen ja paksun teoksen, „The 
Law of the Press*, josta uusi ja runsaasti lisätty painos ilmestyi vuonna 
1898. Tämän ohessa Fisher on lukuisilla kirjoituksilla avustanut „£ncy- 
clopaedia of the Laws of England* nimistä oivallista teosta. 

Fisherin harrastukset kohdistuivat tänä aikana, kuten näkyy, eri 
aloille, käytännölliseen asianajoon, lakiasioita käsittelevään tieteelliseen 
kirjailemiseen ja sanomalehtitoimeen. Näistä vihdoin viimeksimainittu sai 
muista voiton, ja vuonna 1900 Fisher otti vastaan tarjouksen ruveta joh- 
tamaan Belfastissa »The Northern Whig"iä, sitä lehteä, jonka palveluk- 
sessa hän oli aloittanut varsinaisen sanomalehtimiesuransa ja joka on, — se 
seikka ansaitsee omituisuutena tulla mainituksi — Yhdistetyssä kunin- 
gaskunnassa ainoa lehti, mikä on nimessään säilyttänyt vanhan puolueni- 
mityksen Whig. Amerikan Yhdysvalloissa lienee myös olemassa lehti, jonka 
nimeen tämä nimitys sisältyy. Fisher ei tullut ainoastaan lehden pääloi- 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella. 



295 




JOSEPH ROBERT FISHER. 



mittajaksi vaan myöskin sanomalehtiyhtiön toimeenpanevaksi johtajaksi, 
ja sen sai hänen taitavuutensa ja kokemuksensa aikaan että lehden leviä- 
minen muutamien vuosien kuluessa kohosi kolminkertaiseksi. The Nor- 
thern Whig on nykyään Irlannin vaikuttavimpia äänenkannattajia, ja sen 
päätoimittajaa monet katsovat Irlannin etevimmäksi sanomalehtimie- 
heksi. 

Fisher on tehnyt lukuisia ja laajoja matkoja, Europan mannermaalle, 
itämaille, Yhdysvaltoihin ja Canadaan. Suomeen Fisher matkusti vuonna 



296 JOSEPH ROBERT FISHER. 



1899 The Timesin kirjeenvaihtajana ja kokodi tältä matkaltaan aineksia 
Suomea koskevaa kirjaansa varten. 



Jokaisen, joka on käynjrt Suomessa ja tutustunut tämän maan 
pitkälliseen taisteluun perustuslakiensa puolesta valtaavalta näyttävää 
ylivoimaa vastaan, on täytynyt iloita kuullessaan sen voittaneen ta- 
kaisin kaikki vanhat oikeutensa. Näin on ollut laita etenkin englan- 
ninkielisten kansojen keskuudessa, ja levottomuudella ja toivoen me 
olemme seuranneet suomalaisten työtä hallitusmuotonsa ja valtio- sekä 
yhteiskuntarakenteensa kehittämiseksi. Täällä Irlannissakin meillä on 
perustuslakikysymyksemme, kieli- ja maakysymyksemme ja lisäksi 
viejä useita muitakin, kuten esim. uskonnollinen kysymys, josta Suomi 
onneksensa on vapaana. Omasta puolestamme me emme aina anna 
arvoa muukalaisten hätäisille arvosteluille näissä asioissa ja niinmuo- 
doin olisi vieraalle sopimatonta sekaantua Suomen sisäisiin vaikeuk- 
siin. Me toivomme näkevämme Suomen voimakkaana, onnellisena, 
yksimielisenä ja vapaana ja me haluamme kuuUa tai puhua vain sel- 
laisista seikoista, jotka ovat omiansa johtamaan tähän onnelliseen 
päämäärään. Meitä surettaa kuullessamme suomalaisten isänmaanys- 
tävien keskuudessa syntyvän erimielisyyttä ja väärinkäsitystä, vaikka 
hyvin tiedämmekin, että erimielisyydet ovat välttämättömiä kaikkialla, 
missä vallitsee ajatuksen- ja sananvapaus. Esiintyessään oikealla pai- 
kallaan ja sopivassa määrässä sellainen mielipiteiden eroavaisuus on 
omiansa edistämään luonnollista ja terveellistä kehitystä; mutta jo- 
kainen Irlannin historiaan perehtynyt tietää myöskin, että se saattaa 
ajan mittaan kasvaa eripuraisuudeksi ja puolueiden väliseksi katke- 
ruudeksi, käyden siten perin vahingolliseksi kansan menestykselle. 
Irlantia on jo vuosisatojen ajan runnellut ja hidastuttanut se seikka, 
että pohjan ja etelän keskenään taistelevat puolueet ovat kemaammin 
etsineet riitaa kuin sovinnollisuutta. Tämä on ollut keltiläisen rodun 
vikana aina Tacituksen ja Julius Caesarin ajoista asti ja se on yhä 
vieläkin Irlannille kiroukseksi. Varokoon Suomi seuraamasta niin 
surkeata esimerkkiä. Irlanti on kärsinyt paljon vääryyttä Englannin 
puolelta, kuten Suomikin Venäjän käsissä, mutta kansakunnat säily- 



Suomi-ystäviä Suomen ulkopuolella 297 

vät tai kukistuvat lopultakin omien sisäisten ominaisuuksiensa kautta. 
Irlannin suurin runoilija, Oliver Goldsmith^ esittää tämän ajatuksen 
„The Travelier" runoelmassaan seuraavin sanoin: 

Pelosta vaikk* on totuus maassa vait 

ja sortaa sortovaltiaat ja -lait: 

kuin pienf on, min voi ihmiskärsintää 

lait, vallat lisätä tai lieventää! 

Miss* oUemmekin, oman onnemme 

ain* itse luomme taikka löydämme. 

Suomi on saavuttanut vapautensa kansansa yksimielisyyden, 
järkähtämättömyyden ja kestävyyden kautta. Pitäköön se tulevaisuu- 
dessakin yllä näitä samoja ominaisuuksia, niin sen kohtalo on oleva 
turvattu. Eripuraisuus ja riitaisuudet saattaisivat sen jälleen viha- 
miesten käsiin. 

Toivon suomalaisten ystävieni suovan anteeksi tämän saarnani. 
Voin puolustautua vain sillä, että rakastan maatanne ja kansaanne ja 
toivon niille menestystä yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa elämässä. 



•L^s»^ 



. *^a^vu<^ 




ERÄS KIERTOKYSELY YHTEISKUNTATIETEEN 
LUONNOSTA JA TULOKSISTA, 



Viimekuluneesta joulukuusta alkaen ilmestyy eräs uusi kansainvä- 
linen aikakauskirja kolmella eri kielellä, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi, 
nimellä Les Documents du Progtes (Dokumente des Fortschritts, The Inter-^ 
national, a revietv of the World' s Progress), päätoimittajana Rodolphe Broda 
Parisissa. 

Aikakauskirjan toimitus kääntyi jo joulukuussa useiden tiedemiesten 
puoleen kyselyllä, jossa se tiedusteli heidän mielipiteitään sosiologian eli yh- 
teiskuntatieteen saavuttamista ennätyksistä ja tulevaisuuden toiveista. Helmi- 
kuun numerossa on julkaistu sarja vastauksia, joihin päätoimittaja on 
liittänyt niihin nojautuvan kirjoituksen yhteiskuntatieteen tulevaisuudesta. 
Teemme seuraavassa lyhyesti selkoa niistä mielipiteistä ja aatteista, joitä 
näissä vastauksissa on esiintuotu. 

Toimitus huomauttaa, että yhteiskuntatieteelliset tutkimukset aivan 
erikoisesti viehättävät 20:nnen vuosisadan ihmistä ja että niillä on suun- 
nattoman suuri merkitys ihmiskunnalle, mutta että mielipiteet tämän tieteen 
tehtävistä ja tuloksista vielä ovat kovin ristiriitaiset. Toimitus asetti sen- 
tähden vastattaviksi seuraavat kysymykset: 1) Antaako sosiologisen 
tutkimuksen tähänastinen edistys syytä siihen olettamukseen, että tul- 
laan keksimään yhteiskunnallisen elämän kehityslakeja ja syysuhteita? 



Eräs kiertokysely yhteiskuntatieteen luonnosta ja tuloksista. 299 

2) Minkälaista tutkimusmenettelyä noudattamalla sosiologia voi saavuttaa 
tätä loppu määräänsä? 

Aikakauskirjan ranskalaisen painoksen helmikuun numeroon on 
painettu i5 vastausta (saksalaisessa on ainoastaaan 12, mutta ne ovat 
osaksi täydellisempi nä, koska kahden saksalaisen oppineen pitkänpuolisia 
vastauksia on ranskalaisessa painoksessa lyhennetty). Broda jakaa nämä 
vastaukset kolmeen eri ryhmään. Kaksi vastauksenantajaa, prof. Stammler 
Haliessa ja prof. Small Chicagossa, on sitä mieltä, että sosiologia ei voi 
tulevaisuudessakaan keksiä varsinaisia, varmoja yhteiskunnallisen kehi- 
tyksen lakeja. Näiden jyrkempänä vastakohtana on niinikään kaksi tiede- 
miestä, ranskalaisen ^Revue Internationale de Sociologie** aikakauskirjan 
johtaja R, Worms sekä luonnontutkija ja sosiologi L. F, frar</Washing- 
tonissa, joiden mielestä jo on olemassa tieteellisesti vakaantunut sosiologia, 
joka on selvittänyt ja todistanut perin tärkeitä yhteiskunnallisen elämän 
peruslakeja. Kaikki muut ovat välittävällä kannalla. Heidän mielestään 
tässä tieteessä kaikki vielä on keskeneräistä, tiede on vasta muo- 
dostumaisiilaan. Ne sosialiset lait, joita tähän asti on esitetty, eivät ole 
saavuttaneet sitä täsmällistä tarkkuutta, johon tieteen tulee pyrkiä. Mutta 
sosiologialla on hyviä ja perustettuja ripeän edistyksen toiveita. Se tulee 
varmaankin pian suuressa määrässä vakaantumaan ja tarkistamaan vielä 
epämääräisiä tuloksiansa. 

Broda selittää syyt mainittuun mielipiteiden eroitukseen siten, että 
Stammler ja Small edustavat „vanhan sielutieteellisen oppikunnan peri- 
aatteita**. Heidän mielestään yhteiskuntatieteen pitää perustua siihen, 
että sielutieteellisesti selvitetään ihmisten tafkoltusperiä ja pyrkimyksiä, 
koska nämä ovat kaiken yhteiskunnallisen elämän liikkeedlepanevina voi- 
mina. Mutta näiden asiain selvittäminen on niin monimutkainen ja vaikea 
tehtävä, että niistä edellytyksistä lähdettäessä yleispäteviä, poikkeuksettomia 
sosialisia lakeja tuskin voidaan muodostaa. 

Stammler esittääkin lyhyessä vastauksessaan pontevasti, että yhteis- 
kuntatieteen ydinkohtana on järjestelmällinen selvitys niistä tarkoitusperistä, 
joihin ihmiset yhteistoiminnassaan pyrkivät, sekä niistä välikappaleista, 
joita he niissä pyrinnöissään käyttävät. »Sosialinen historia on inhimil- 
listen tarkoitusperäin historia. ** Sentähden luonnontieteiden mukaisesti 
ymmärretyt »syysuhteet" ja „kehityslait** tulevat hänen mielestään tässä 
kysymykseen ainoastaan alistettuina apukeinoina, mikäli ne voivat valaista 



300 Katsaus. 

sosialisten tarkoitusperäin muodostumista ihmisten mielissä. Small puoles- 
tansa selittää, samanluontoisista näkökohdista lähtien, mahdottomaksi löytää 
niin täsmällisiä sosialisia' kehityslakeja, että niiden nojalla voisi ennakolta 
määrätä yhteiskunnallisen kehityksen vastaista kulkua. 

Niistä tiedemiehistä, jotka Brodan mielestä ovat välittävällä kannalla, 
lausuu ainakin englantilainen Fr, Galton mielipiteitä, jotka lähenevät 
vastikään kosketeltuja. Hänen mielestään sosiologian johtopäätökset ovat 
yleensä todennäkötsyyspäätelmiä. Erittäinkin voidaan tässä tieteessä mää- 
rätä keskimääräistä lukuja ja sääntöjä; voidaan esim. tietää, että eräästä 
ilmiöiden lajista ptwlet tulevat muodostumaan jollakin määrätyllä tavalla; 
yksityistapausta sitä vastoin ei voida ennakolta määrätä. Tieteellisen sosio- 
logian edistys riippuu hänen mielestään siitä, että ^todennäköisyystiedettä* 
eli tieteellistä todennäköisyyslaskua kehitetään täydellisemmäksi. Hän 
lisää: „en näe mitään syytä, miksei sosiologia täten määrätyissä rajoissa 
voisi kehittyä eksaktiseksi tieteeksi. '^ 

Vastakkaisen kannan edustajat, Worms ja Ward, ovat taas Brodan 
mielestä „ennen niin mahtavan biologisen oppikunnan kannattajia*. Tämä 
oppisuunta arvelee yleensä, että yhteiskunnalliset olot kehittyvät samojen 
lakien mukaan kuin elämän ilmiöt elimellisissä olennoissa. Muutamat 
tämän oppisuunnan edustajat ovat luulleet keksineensä, että erityiset 
yhteiskunnalliset muodostumat, niinkuin esim. perhe ja yhteiskunnalliset 
ryhmät ja luokat sekä niiden vuorovaikutus, vastaavat elävän ruumiin 
soluja ja eri kudoksia sekä niiden vuorovaikutusta ja kehitystä. Kahden 
viimemainitun tiedemiehen tähän kyselyyn antamissa vastauksissa tosin 
ei esitetä erikoisia tuonluonloisia vertailuja, mutta varsinkin Wardin vas- 
tauksessa on kyllä ajatuksia, jotka muistuttavat tuota katsantotapaa. Hän 
katsoo yhteiskunnallisen kehityksen ylimmäksi laiksi luonnollisen valinnan 
(selektsionin), joka hänen mielestään hallitsee tällä alalla samoin kuin 
Darwin on osoittanut sen vallitsevan elävien olentojen ruumiillisessa kehi- 
tyksessä. 

Worms puolestaan tahtoo erityisillä esimerkeillä todistaa, että sosio- 
logia on jo keksinyt muutamia yhteiskunnallisen kehityksen olennaisia perus- 
lakeja. Hän mainitsee kolme esimerkkiä. Ensimäinen on A. Comten 
ilmilausuma „kolmen kehitysasteen laki*', jonka mukaan ihmiskunnan 
maailmankäsitys alkuansa on »teologinen'' eli antropomorfinen, s. o. 
ihminen personoi mielikuvituksessaan kaikkia luonnon asioita ja voimia, 



Eräs kiertokysely yhteiskuntatieteen luonnosta ja tuloksista. 301 

hän arvelee kaikkien tapahtumien johtuvan ihmisentapaisten olentojen 
tahallisesta toiminnasta; sitten maailmankäsitys muodostuu ^metafyysilli- 
seksi**, jolla kannalla asioita selitetään abstraktisista käsitteistä, joille omis- 
tetaan jonkinmoinen todellisuus; vihdoin se kehittyy ^positiiviseksi", 
jolloin ihminen tyytyy etsimään ja määräämään ainoastaan Umiöiden lakeja, 
ymmärtäen, ettemme voi käsittää tosiolevaisen varsinaista ydintä. Toisena 
esimerkkinä jo keksityistä sosiologisista peruslaeista Worms mainitsee 
Herbert Spencerin kehityslain, jonka mukaan kaikki maailmassa, myöskin 
yhteiskunnalliset muodostumat, kehittyy epämääräisestä homogeniteetista 
(yhtäläisyydestä) järjestettyyn heterogeniteettiin (erilaisuuteen); kolmantena 
ranskalaisen tutkijan G. Tarden esittämät »jäljittelyn lait". — Voipi 
muistuttaa, että nämä Wormsin mainitsemat lait eivät ole läheskään niin 
täsmällisiä kuin luonnontieteiden yleiset lait, eikä niiden poikkeukseton 
pätevyys ole suinkaan yhtä varmasti todistettu. 

Omasta puolestaan Broda sanoo olevansa samalla välittäväjlä kan- 
nalla kuin vastausten lähettäjäinkin suuri enemmistö. — Huomattavaa 
on kuitenkin, että niiden tutkijain mielipiteissä, jotka Broda on lukenut 
„ välittävään kantaan" kuuluviksi, on tuntuvia eroavaisuuksia. Toiset 
lähenevät enemmän toista, toiset toista äärimäistä mielipidettä. 

' Broda arvelee, että Amerikassa ja Ranskassa sosiologia äskettäin on 
päässyt »epämääräisten spekulatsionien aikakaudesta, jolloin tutkiva ihmis- 
ajatus harhaili sattuman varassa, ainoastaan kunkin tutkijan personallisten 
taipumusten ohjaamana", ja on nyt kohonnut tieteelliselle kannalle. Srtä 
vastoin hänen mielestään saksalaiset tutkijat eivät vielä ole päässeet sel- 
vään käsitykseen uuden tieteen rajoista ja tehtävistä. 

Näin arvostellessaan tieteen nykyistä asemaa eri maissa Broda 
pitää silmällä sitä seikkaa, että Saksassa verrattain vähän on käsitelty 
sosiologiaa kokonaisuutena, vaan on enemmän tutkittu yhteiskunnallisen 
elämän erikoisaloja, esim. oikeusolojen kehitystä, taloudellisia oloja, uskon- 
nonhistoriaa, ja etsitty kunkin alan kehityslakeja erikseen. Saksalaiselta 
taholta väitetään tietysti, että tämä tutkimustapa on perusteellisempi, varo- 
vaisempi ja varmempi, kuin nuo Comten, Spencerin ynnä muiden yri- 
tykset löytää aivan yleisiä »sosialisia lakeja", joiden pitäisi soveltua 
yhteiskunnallisen kehityksen kaikkiin eri aloihin. Siinä saksalaisten 
tutkijain käsityksessä on paljonkin perää, jos kohta on myönnettävä, että 
tuolla toisellakin, rohkeammin yleistävällä menetystavalla myöskin on 



302 Katsaus. 

ansionsa, koska se voi valaista erikoisia ilmiöitä yleisillä näkökohdilla, 
joiden perille ei ollenkaan päästä, niin kauan kuin va|n kiinnitetään huo- 
mio yhteen erikoisalaan kerrallaan. 

Berlinin professorit Breysig ja Simmel koettavat valaista sosiolo- 
gian käsitettä ja rajoittaa sen alaa juuri määräämällä tarkemmin sen suh- 
detta tuollaisiin erikoisempiin tutkimushaaroihift, jotka ovat vanhemmat 
kuin yleinen sosiologia, mutta joita nykyänsä muutamat käsittävät vain 
sen erikoishaaroiksi. Breysig esim. katsoo luonnolliseksi, että sosiologisesti 
selittävää oikeus-, valtio- ja taloustiedettä vastaisuudessakin harjoitetaan 
itsenäisesti, nojautuen siihen pitkään kehitykseen, mikä niillä kullakin jo 
on takanaan; mutta hän luulee, että muutamien vuosikymmenien kuluttua 
yleisellä sosiologialla tulee olemaan hallitseva ja määräävä keskusasema 
näiden tieteenhaarojen joukossa, »samoin kuin biologialla on keskusasema 
elimellisen luonnon tutkimuksen alalla, s. o. eläin- ja kasvitieteessä sekä 
opissa ihmisen ruumiista ja roduista". Hän lausuu, käyttäen vertausta, 
joka tosin ei tunnu täysin onnistuneelta, mutta kuitenkin on havainnollinen: 
»Nuoren äidin (sosiologian) tulee jättää näille paljoa vanhemmille tyttä- 
rilleen heidän tähänastinen tutkimusalansa, mutta kuitenkin ottaa käytet- 
täväkseen kaikki heidän saavuttamansa hyödylliset tulokset ja itse puo- 
lesunsa asettaa heille kysymyksiä vieläpä myöhemmin ohjeitakin.* Vielä 
Breysigin mielestä sosiologian ei tule yrittääkään asiallisesti tutkia ihmis- 
kunnan henkisiä elämänilmauksia, niinkuin esim. uskonnon ja taiteen kehi- 
tysmuotoja vaan ainoastaan pitää silmällä niidenkin ilmiöiden »yhteissie- 
lullista ydintä** (»gesellschaftsseelischen Kern**). »Sosiologian tulevaisuuden 
toiveita voipi oikein punnita vasta kun on luovuttu niistä suunnattomista 
alueenlaajennuksista, joita muutamat ovat tahtoneet sille valloittaa. ** 

Näistä esityksistä näkee, kuinka vaikeata on täsmällisesti rajoittaa 
sosiologian käsitettä ja alaa. 

Ranskassa, sanoo Broda, pantiin alulle ensimäiset vakavat yritykset 
sosiologian perustamiseksi. Se on nojautunut kahteen tukikohtaan eli 
vanhempaan tieteeseen, biologiaan ja sielutieteeseen. Hän koettaa osottaa, 
mitä johdatusta sosiologia on saanut niiltä kummaltakin sekä miten niiden 
vaikutuksesta on ranskalaisessa sosiologiassa muodostunut kaksi eri suun- 
taa, joiden eroavaisuutta hän selittelee. 

Amerikassa on Brodan mielestä sosiologian lähtökohtana ollut suo- 
anainen ja käytännöllinen tarve päästä niiden lakien perille, jotka vai- 



Eräs kiertokysely yhteiskuntatieteen luonnosta ja tuloksista. 303 

kuttavat uuden kansakunnan muodostuksessa. Oli siis ensi sijassa tut- 
kittava nykyajan ilmiöitä. Sentähden tilastollinen tutkimustapa on siellä 
tullut sosiologian perustukseksi. Amerikan etevimmissä yliopistoissa 
on olemassa niinsanottuja tilastollisia laboratooreja, joissa järjestelmäl- 
lisesti tutkitaan väestön muutoksia, uskonnollisten yhdyskuntain, valtiol- 
listen puolueiden ja taloudellisten laitosten kehitystä y. m. Tämä tilas* 
tollinen tutkimussuunta on Brodan mielestä „ lyhyessä ajassa tuottanut 
oivallisia tuloksia**; „sillä näyttää olevan edessään loistava tulevai- 
suus". 

Saksalaisista tiedemiehistä Kielin professori F, Tönnies myöskin 
erittäin huomauttaa tilaston merkitystä yhteiskuntatieteen perustuksena. 
Breysig puolestaan lausuu: nykyaikaisen monipuolisen elämän tutkimuk- 
sessa on välikappaleena käytettävä »karkeampiin" ilmiöihin nähden ensi 
sijassa tilastoa, hienompia, syvempiä tapahtumia tutkittaessa perusteellista 
sielutieteellistä analyysiä. 

Tärkeä periaatteellinen kiistakysymys on se, onko sosiologian teh- 
tävä vain selvittää syysuhteiden lakeja, jotka ilmaisevat kuinka yhteis- 
kunnalliset olot todellisesti kehittyvät, vai tuleeko sen koettaa olla „ nor- 
matiivinen", ohjeita säätävä tiede, s. o. osoittaa, millaiseksi yhteiskuntaa 
pitää muodostaa. Useimmat vastauksenantajat ovat käsittäneet sosiologian 
tehtävän ensinmainituUa tavalla. Kuitenkin Stammler, niinkuin ylempänä 
on mainittu, teroittaa mieleen, että sosiologia ennen kaikkea on tutkimus 
ihmisen tarkoitusperistä eli loppumääristä. Myöskin Breysig on sitä mieltä, 
että ^yhteiskuntatiede ei ole ainoastaan, niinkuin jokainen tutkimus- 
haara, elämän vaariinottamista, vaan se on myöskin välikappale 
elämän ohjaamiseksi ja järjestämiseksi .... Se on ihmiskunnan mie- 
tintää oman kehityksensä juoksusta ja loppu määrästä". Niinikään eng- 
lantilainen V, V, Brand/ord, Lontoon sosiologisen seuran kunniasihteeri, 
vaatii, että sosiologit „omin käsin työskentelevät ihmiskunnan edistyksen 
hyväksi"; hän odottaa oikeata sosiologian kukoistusta vasta silloin, kun 
sen harjoittajat yhäti pyrkivät sovittamaan tiedettään yhteiskunnan käytän- 
nöllisiinkin kysymyksiin. Samaan vaatimukseen yhtyy P, GeddeSy Edin- 
burgin sosiologisen opiston esimies. 

Kuuluisa ranskalainen filosofi A, FouilUe ilmoittaa lyhyesti luotta- 
muksensa sosiologian tulevaisuuteen sekä mielipiteensä, että sen tulee 
noudattaa ominaista »sosiologista" metoodia, jolle biologinen ja psykolo- 



304 Katsaus. 

ginen tutkimusmenettely ovat ainoastaan tarpeellisina apukeinoina ja val- 
mistusasteina. 

Parisin yliopiston professori E. Durkheim teroittaa mieleen, että 
yhteiskuntatieteessä on noudatettava ^2>^nV7///x/^ tutkimusmetoodia. Ei ole 
kylliksi tutkia yhteiskunnallisia muodostumia niiden nykyisessä muodossa, 
koska siinä ei voida huomata niitä alkeisosia, joista ne ovat rakennetut. 
Historia on se hienompi, syvemmälle tunkeva ase, joka näyttää meille niiden 
hienomman rakenteen. Se toimittaa siten hänen mielestään yhteiskunta- 
tutkimuksessa saman tehtävän kuin mikroskoopi elimellisiä kudoksia 
tutkittaessa. 

Durkheimin kanta lähenee muutamassa kohdassa niitä mielipiteitä, 
joita myöskin tämän selostuksen kirjoittaja on esittänyt antamassaan vas- 
tauksessa puheenalaiseen kiertokyselyyn, joka oli lähetetty hänellekin vas- 
tattavaksi. 

Mielestäni nykyaikainen sosiologia ei ole mikään niin ehdottomasti 
uusi tutkimuslaji, kuin monet näyttävät arvelevan. Jo entisinä aikoina 
monet historioitsijat ja ajattelijat yrittivät selvittää yhteiskunnallisia syy- 
suhteita ja heidän onnistuikin johonkin määrin valaista monta seikkaa. 
Kauan aikaa ennenkuin puhuttiinkaan^sosiologiasta*', oli esitetty koko joukko 
huomattavia vaarinottoja ja mietelmiä siitä, miten erilaisten luonnonehto- 
jen vallitessa sekä määrätyissä historiallisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa 
kehittyy kansoissa vastaavia ominaisuuksia ja harrastuksia. Toiset luon- 
teenpiirteet ovat ominaiset kuumien ja viljavain maiden, toiset lauhkeiden 
maiden, toiset kylmien ja karujen maiden asukkaille. Erilaiset ominai- 
suudet ja harrastukset kehittyvät säännöllisesti luonnonkansoissa, sivis- 
tyksen noustessa, tapojen hienon tuessa ja oikeustilan vakaantuessa. Yksin- 
vallassa, ylimys vallassa ja kansanvallassa syntyy määrätty „kansansielun" 
kehityssuunta, josta johtuu silmiinpistävää säännöllisyyttä valtiomuotojen 
vaihtelussa, y. m. s. Jo muinaiskreikkalaisten ja roomalaisten ete- 
vät historioitsijat tuovat esiin tuonluontoisia huomioita ja ajatelmia. 
Uudella ajalla monet tutkijat ja ajattelijat vähitellen kartuttivat tätä yh- 
teiskunnallisten tietojen varastoa. Esim. kuuluisa ranskalainen yhteis- 
kunnallinen ajattelija Montesquieu (f 1755) esittää teoksessaan „£spritdes 
lois** (Lakien henki) sangen paljon tervejärkistä valtiollista ja yhteiskunnallista 
viisautta, joka perustuu tuollaisiin mietiskelyihin. Hän osoittaa, että kunkin 
kansan yhteiskuntajärjestys ja lait riippuvat luonnollisista syistä — maan- 



Eräs kiertokysely yhteiskuntatieteen luonnosta ja tuloksista. 305 

tieteellisistä oloista, ilmastosta, kauppasuhteista, sekä ennen kaikkea kan- 
san omasta omituisesta luonteesta ja tavoista, jotka taas vuorostansa joh- 
tuvat toisista luonnollisista syistä. 

Totta on, että kaikki sellaiset vaarinotot eivät opeta möille mitään 
poikkeuksettomia, yleispäteviä lakeja, vaan ainoastaan likimääräisiä sään- 
nönmukaisuuksia. Mutta eihän nykyinenkään sosiologia voi esittää var- 
moja poikkeuksettomia lakeja. Selvää on siis että, kun sosiologia 19:nnellä 
vuosisadalla muodostui eri tieteeksi, erittäinkin Comten (f 1857) vaiku- 
tuksesta, joka keksi sille nimenkin, niin se ei johtunut siitä, että tähän 
alaan kuuluvia tietoja ja oppiväitteitä olisi yhtäkkiä todistettu aivan var- 
moiksi, yleispäteviksi ja täsmällisiksi, vaan pikemmin siitä, että kerätyt 
tutkimuksenainekset vähitellen olivat kasvaneet niin laajoiksi, että sen 
takia näytti sopivalta ja tarkoituksenmukaiselta ruveta käsittelemään niitä 
erityisenä tutkimushaarana. Sen jälkeen nämä tutkimukset ovat vielä 
ripeästi edistyneet. Ne rikkaat tiedonainekset, joihin Sosiologia nyt nojautuu, 
ja se into, jolla niitä pohditaan ja kartutetaan, takaavat, että se tulee yhä 
varmemmin ja tarkemmin selvittämään vaikeata tutkimusalaansa. Mutta 
käykö sen mahdolliseksi keksiä suuria yleisiä lakeja tämän sanan anka- 
rimmassa merkityksessä, on nähdäkseni vielä epävarmaa. 

Ainakin täytyy sosiologin nykyänsä vielä hyvin usein noudattaa 
tutkimistapaa, joka on enemmän historiallinen kuin varsinaisesti sosiolo- 
ginen. Hänen täytyy, puhumatta paljoa ollenkaan „laeista'' ja voimatta 
muodostaa laajalle ulottuvia yleisiä totuuksia, tutkia erity iskohdittai n >'/fä^^^7z 
yhteiskunnan vain kerran tapahtunutta kehitystä, seurata siinä olojen ja 
laitosten vitkal lista muodostumista, koettaa löytää niitä monimutkaisia 
syitä, jotka siinä kehitysjuoksussa ovat kietoutuneet toisiinsa. 

Tämän kirjoittaja näyttää olevan jokseenkin yksin siinä käsityksessään, 
että sosiologia tavallaan on vanha tieteenhaara. Muutamat muut vas- 
tausten lähettäjät lausuvat nimenomaan, että se on aivan nuori tiede; niin 
esim. Kolozsvarin yliopiston professori Palagyi ja yllabainittu R. JVorms, 
joka katsoo sen saaneen alkunsa korkeinkaan 75 vuotta sitten, jolloin 
Comte esitti oppijärjestelmänsä. Luulen kuitenkin, että erimielisyys tästä 
kysymyksestä on enemmän sanoissa kuin asiassa. Sillä epäilemättä kaikki 
tunnustavat, että pitkä sarja edelläkävijöitä on valmistanut tietä nykyiselle 
sosiologialle. Melkein kaikki asiantuntijat ovat myöskin yhtä mieltä siitä, 

5 



306 Katsaus, 

että sosiologia ei ainakaan vielä tällä hetkellä ole keksinyt senluonteisia 
järkähtämättömiä lakeja kuin luonnontieteet 

Joskin nuo toiveet ankarien sosiologisten lakien löytämisestä osoit* 
tautuisivat pettäviksi haaveiluiksi, niin sosiologta ei suinkaan menetä silti 
merkitystään. Joka tapauksessa nykyajan laajat tutkimukset tällä alalla 
ovat tuottaneet erinomaisen suuren edistyksen verraten niihin mietelmiin 
näistä asioista, joita ajattelijat ja valtioviisaat edellisinä vuosisatoina, esim. 
Montesquieu ja hänen edeltäjänsä, esittivät* 

Arvi Grotenfelt. 



K.irjallisuutta. 



Näytelmäkiijallisaatta. 

Johannes Linnankoski, KiroU Yhdeksänkatkelmainen unelma. Porvoo 
1908. Wemer Söderström O. Y. 188 siv. 8:0. Hinta nid. 3: 25, vaa- 
tekansissa 4: 75. 

Linnankosken teoksissa painiskelee väkevä luomisinto raskaiden 
aiheiden kimpussa. Runoilija ponnistelee niissä, lauseitaan punniten, 
päästäkseen muodon herraksi. Hän on nimittäin jättänyt taakseen sen 
naiivin kannan, jolloin sisällys ja muoto luontuivat välittömästi yhteen, 
ja hänen suosimansa elämänkysymykset vaativat ennen kaikkea harkintaa. 
Lukija tuntee tämän voimanponnistuksen merkit kirjailijan edellisessäkin 
tuotannossa. Mutta varsin selvät ne ovat «Kiroissa''. 

Sen aihe on vaatelias. Tekijä on tahtonut runokuvien avulla sel- 
vittää äskeisten sortovuosien syyt ja synnyt, vapauttaa itsensä ja kansansa 
niiden painajaisesta ja antaa lopussa rohkaisevan viittauksen tulevaisuu- 
teen. Itsepintaisella sitkeydellä hän onkin tavallaan vienyt tahtonsa 
perille, vaikka allegorinen muoto, jonka hän on esitykselleen valinnut^ 
iskee joka askeleella mielikuvituksen vapaata liikuntaa vastaan. Ajatel- 
kaamme, millainen työ on ollut siirtäessä nykyajan ilmiöt vuosisatain 
takaiseen ympäristöön: pukea henkilöt muinaissuomalaiseen pukuun ja 
verhota tapahtumat jossain yhteissuomalaisten heimojen pesäpaikassa tapah- 
tuviksi. Eikä ole auttanut pelkkä pukujen ja nimien muutos. On täy- 
tynyt pitkin matkaa varoa, ettei teoksessa mikään sotisi vanhan ajan 
muotoja, sanoja, tapoja vastaan ja pitää silmällä, että se samalla kuitenkin 



Näytelmäkirjallisuutta. 307 



olisi ymmärrettävästi palanen Suomen niemellä äskettäin elettyä aikaa. On 
täytynyt luovia vuoroin kummallekin puolelle kylmän harkinnan mukaan 
ja uhrata taiteen ensimäinen edellytys, välittömyys ja luontevuus. 

Jospa kirjailija edes olisi tyytynyt hahmostelemaan entis^'an 
puitteisiin routavuosien pääsuunnat suurin piirtein. Mutta hän on 
ahtanut niihin kaiken viime aikojen tapahtumarihkaman ja puolue- 
kirjavuuden. Siinä ovat »keltaiset" ja »siniset** monessa eri vivahduk- 
sessa aina »tosisi nisiin*' asti, ovat valkoviittaiset tietäjät (papit), jotka 
kiertelevät ympäri maata taivuttelemassa kansaa »varovaisen viisau- 
den tielle", »älytikat", jotka selittävät yksinkertaisille korkeimman 
valtioviisauden ongelmia, salapoliisit, salakuljettajat, senaatit, eroitetut 
senaattorit j. n. e. hamaan legendamaiseen ruumisarkkuun asti. 
Tällä tavoin rustaamalla on teoksen useimpiin kohtauksiin saatu omi- 
tuinen kaksimielisyys, joka panee lukijan arvailemaan: mitähän tämä 
tarkoittaa, kukahan meillä niin teki j. n. e. Puhdas taidenautinto on 
silloin tiessään, sijalla aprikoiva mietintä. Vain aniharvoin rikkoo mie- 
likuvitus allegorian muodon, esim. kiekonlyöntikohtaus heti alussa, Mertsin 
käynti Urmaan tuvassa toisessa näytöksessä ja eräät yksityiset repliikit 
Urmaan kuolinpuheessa. Ne ovat ainoita keitaita tässä hieta-aavikossa. 
Kuinka avuttomaksi kirjailijan mielikuvitus on käynyt, kun se on kät- 
ketty allegorian kammitsoihin, osoittaa esim. 5:s unelma. Se on pelkkä 
puoluejoukkojen katselmus, jonka historiallinen faktillisuus on aiheutta- 
nut. Ensin astuvat Vuorhaaran vierasmajaan passiivisen vastarinnan 
edustajat, sitten »tosisiniset" isänmaan miehet, sitten apokryfinen taakan- 
kantaja — teoksen pahin kömpelyys — ja lopuksi yltiöpäät aktivistit. 
Lukijalta vaaditaan enemmän kuin hyvää tahtoa, jotta hän voisi tämmöi- 
sissä manövereissä säilyttää hyvän tuulensa. 

Kirjailijan mielessä on kuitenkin epäilemättä kajastanut oikeampi 
yleiskuva ajan murroksista, kun hän pani teokselleen nimeksi »Kirot" 
— jonka sisällystä paha kyllä liian heikosti ja yksipuolisesti tulkitaan — 
ja kun hän keskitti kuvauksen Urmaaseen, jossa heimon vanhat kirot 
käyvät toteen silloin, kun hän antaa ensimäisen rakkautensa ylön. Lyhyt- 
näköiset hyötylaskelmat tukahduttavat tunnon äänen ja vetävät kirouksen 
päällensä — siinä aihe, joka olisi koskenut kipeihin kohtiin, jos se olisi 
syvennetty ja vapautettu epäolennaisista »historiallisista" lisistä. Mutta 
sitäpä ei Linnankoski tehnyt Siitä hetkestä, jolloin Mertsi leikkaa suor- 
tuvansa Urmaan tuvassa, on kirjailija päästänyt oikean langan käsistään, 
siirtynyt ulkonaisten tapahtumain alalle ja peittänyt metsän pensaiden 
taakse. Kun Mertsiä sitten seuraavisssa kohtauksissa tarvitaan, on hän 
se dea ex machina, joka suorittaa historiallisen tehtävän, iskee tikarinsa 
muronilaisen veronkantajan rintaan ja nostattaa kansan. Mutta se ei ole 
enää Mertsi ihmisenä, veenivaliona, se on symboli, koko kansan poljettu 



308 Katsaus. 



voima, joka nousee alennuksestaan. Kirjailija on häntä kuvatessaan sär- 
kenyt muodot, luonut vertauskuvan ihmisen asemasta. 

Että^kappale kaikesta allegorisuudestaan ja symbolisuudestaan huo- 
limatta on aiottu näyteltäväksi, sitä todistaa sen melkein kiusallisen tarkka 
paikallisuuksien osoitteleminen, yksinpä äänenpainonkin alleviivaaminen. 
Ennakolta voisi kuitenkin päätellä, että jos se lavalle asetettaisiin, niin 
siitä tulisi vain tavallinen pukuparaadi, ei juuri muuta. Ihminen peit- 
tyisi lavalla vielä pahemmin muinaisajan puvun varjoon kuin lukiessa. 
Hauskaahan olisi tosin kuulla, miten näyttelijäin huulilta putoilisivat nuo 
yksikantaiset katkonaiset repliikit, jotka puristuvat esiin kuin raskaan 
painon alta. Mutta laajempaa kantavuutta ja syvyyttä ne eivät sittenkään 
saisi, vaikka niissä on oma harkittu nasevuutensa. Teennäisyjrttä niissä 
myöskin on, kuten noissa omituisissa väännellyissä paikannimissäkin: 
Änetsä, Uiro, Kasarria, Valdu, Itaria, Auree, Ilmoka y. m. s., joita 
tekijä suosii. — Linnankoski nyt kerran kuuluu niihin ^voimaihmisiin^, 
jotka väkisinkin tahtovat taivutella kielenvarat palvelukseensa ja tekemällä 
tehdä yksinpä — taiteen luontevuudenkin. 

Eräät ovat tahtoneet nostaa tämän teoksen kotimaisen draamakirjal- 
lisuutemme korkeimmaksi kukkulaksi. Minusta se on pikemmin mur- 
heellinen ajan merkki. Sillä se osoittaa, kuinka lahjakaskin kirjailija 
saattaa hairahtaa syrjään, jos hän pakoittautuu alalle, joka ei ole sisäisen 
elämyksen, vaan harkinnan. Uskon että Linnankoski sisimmässään itsekin 
aikojen mentyä tuntee tällä kertaa uhranneensa vieraille jumalille ja anta- 
neensa kansalle elävän totuuden sijasta kuolleen allegorian. 

V. T. 



Lyyrillistä runoutta. 

ALB. Eerola, Vihurin-väreitcL Porvoo 1907.* Wemer Söderstöm O. Y. 63 siv. 
12:0. Hinta i: — . 

Suomalaisen laulun lähteet ovat nykyään melkein ehdyksissä. 

Ne kolme, neljä runovihkoa, jotka jouluksi ilmestyivät, jäävät aut- 
tamattomasti alapuolelle sen rajan, joka eroittaa runot muusta „riimi- 
kirjoituksesta". 

Se laulun kevätvuoksi, joka vuosisatain vaihteessa niin rikkaana 
ja lupaavana tulvaili (Eino Leino ja Larin Kyösti) on jälleen painunut 
matalimmaksi luoteeksi, jonka harmailla ja kiihkottomilla vesillä ei tunnu 
olevan sitä elämän nousuvoimaa, josta puhtain ja laulahtavin lyriikka 
purkautuu. En ole unohtanut poikkeuksia! Niitä on pari. Mutta vaikka 



Lyyrillistä runoutta. 309 



halusti ja kiitollisina myönnämme, että runoutemme eräissä nykyisissä 
edustajissaan on saavuttanut suuremman muodon täydellisyyden kuin 
koskaan ennen, sisällykseltään siivilöitynyt, kulti veerautunut modernisem- 
man sielunelämän heijastimeksi, kaipaamme siinä usein jotain, jotain 
olennaista. Laulua, laikahtelevaa elämän tunnetta ja -iloa, vallatonta voi- 
maa ja nuoruuden kultaista kauneutta! Nuoruuden! Nuorihan meidän 
kultuurimme vielä on — jokohan se olisi liian vanha ja viisas kan- 
taakseen niitä laulun kukkia. Jos niin on, joutuu toisin hetkin kysy- 
mään itseltään, eikö tämä kehitys ole sittenkin maksanut sille liian paljo — 
verta. Sillä siinä, missä odottaisi terveen ja täysinäisen valtimon lyövän, 
tuntee nyt usein kauhukseen reflektsionin seinätoukan tikuttavan. 

Mutta ehkä se on meidän sukumme kohtalo eikä vika. 

Sitäpaitsi: on turha teoretiseerata ja toivotella tulevaksi sitä mikä 
ei ole, Milloin luonto yhdyttää ne onnelliset ominaisuudet ja synnyttää 
sen kaivatun laulajan, silloin on hänen aikansa. Ja hän laulaa, mitä laulaa, 
omasta ja jumalan armT)sta. Kaikki kauneus on lahjaa ja meidän on kii- 
tettävä jokaisesta hedelmästä, jonka poimimme elämän puusta. 

Alb. Eerolasta ei ole paljon puhuttavaa: 

Hänessä on hiukan sitä nuoruuden hempeätä tunnetta, joka ajaa 
melkein jokaisen nuorukaisen joskus viattomia värssyjä sepittämään. Hiu- 
kan, mutta tuskin tunnettavissa, sitä levotonta käyteainetta, joka vie nuo- 
rukaisen miehen mietteisiin. Muuta ei. Runoilijana hän on avuton ja 
neuvoton ja esim. loppusoinnut tapaavat vain sattumalta toisensa. 

„Vihurin-väreitä** sisältää niitä lauluja, joita jokaisen on lupa laulaa 
itsensä ja kultansa iloksi, mutta ei taidevaatimuksin lähettää maailmalle. 

Y. K. 



Kertomuksia ja kuvauksia. 

Alphonse Daudet, Kuninkaita maanpaossa. Ensimäinen osa (Kansan romaani- 
kirjasto I). Ranskasta suomensi Kasimir Leino. Oulu 1907. Suoma- 
lainen kustannusosakeyhtiö Kansa. 212 siv. Hinta 2: 50. 

Alphonse Daudetin taiteessa on jotakin naisellista, melkeinpä tyttö- 
mäistä: kevytjalkaista siroutta, naiivia viattomuutta ja oikullista epätasai- 
suutta. Nuoren tytön tavoin se tahtoisi vain tanssia, leikkiä, iloita. Se 
ei osaa ottaa elämää raskaasti. Ja jos sille tulee eteen vakavat kysy- 
mykset, niin se suoriutuu niistä lapsellisen kevyesti ja kerää niiden vas- 
tapainoksi niin paljon valoisia kohtia, että elämän synkkyys usein peit- 
tyy niiden alle. Niinkuin esim. tässä romaanissa. «Kuninkaita maan- 



310 Katsaus. 

paossa" on oikeastaan surullinen kirja, kuvaus maastaan karkoitetuista 
kuninkaallisista perheistä, jotka ovat tulleet Parisiin ja vaipuvat siellä 
aste asteelta tavalliseen porvarilliseen tasoon ja kenties sitäkin alemmas, 
jokapäiväisiin elämänhuoliin ja kärsimyksiin. Runoilija on sepittänyt 
omasta päästään olemattoman lUyrian kuningaskunnan kohtalot ja johta- 
nut tästä maasta onnettoman hallitsijaparin Parisiin maanpakoon. Tässä 
ensimäisessä osassa voimme seurata vasta heidän alkuvaiheitansa. He 
asettuvat ensin hotelliin, mutta hankkivat sitten vaatimattoman yksityis- 
asunnon, kun kotimaahan palaaminen käy mahdottomaksi. Kuningas 
huvittelee kevytmielisesti parisilaiseen tapaan ja tuhlaa suuria summia. 
Sillä aikaa istuu kuningatar ikävissään kotona ja pitää huolta poikansa, 
nuoren sairaalloisen perintöprinssin kasvatuksesta. Kuningattaren ja koti- 
opettajan välille näyttää alkavan punoutua läheiset suhteet, ja kuninkaal- 
lisen perheen taloudellinen asema huononee päivä päivältä. — 

Minun täytyy tunnustaa, etteivät Illyrian kuvitellut kohtalot syn- 
nytä tarkoitettua historiallisen taustan vaikutusta ja kuninkaallinen paris- 
kunta näyttää alun alkaen ihan tavalliselta porvarisperheeltä, jossa mies 
on tyhjänpäiväinen elostelija ja vaimo kivettynyt erakko. Muutenkin 
tuntuu kertomus laimealta ja pintapuoliselta, onpa paikoin suorastaan 
ikävää pitkäveteisyydessään ja kauas kaartelevissa syrjäepisoodeissaan. 
Mutta sehän on vain merkkinä siitä, että naturalistisen detaljimaalauksen 
aika on jo mennyt ja ettei laaja romaani oikeastaan ollut luotu Daudetin 
hempeiden käsien pidellä; se vaatii lujempaa, kiinteämpää otetta. Parasta 
on kirjassa mielestäni eräät yksityiskohdat, esim. kreivitär Coletten käynti 
miehensä luona keskellä yötä, kuninkaallisesta kruunusta otettujen ti- 
manttien kauppaaminen ja lopussa kuningattaren ja kotiopettaja Elysee 
M^rautin kävely kansanhuveissa. Tämänkaltaisissa pikkupiirteissä elähtyy 
kertomus. Syvenemään se ei pääse koko tässä ensi osassa — tuskinpa 
seuraavassakaan. 

Kirjassa on paljon paikallista ja ajallista, jonka vaikutus on vuo- 
sien kuluessa laimentunut ja tunneväritys haalistunut siirtyessään kaukai- 
seen itiaahan ja vieraan kielen raskaampaan, vähemmän henkevään asuun. 
Suomentajakaan ei ole nähtävästi ehtinyt tehdä kaikkea voitavaansa jou- 
duttaessaan kirjaa kustannusosakeyhtiö Kansan suureen joululähetykseen. 
Ainakin allekirjoittanutta häiritsevät siinä semmoiset tavantakaa toistuvat 
kömpelyydet kuin »palvelusväki esiintyi sihonge-^eko/uiassa*^ (s. 86), 
„Tom Le^Vis kultasankaisissa silmälaseissansa*^ (s. 87), „hän seisoi nyt 
salissa viheriällä sulkatöyhdöllä varustetmsa hatussansa, samettisissa nyöri- 
liiveissänsä*^ (s. 135). Sivun 109 lopussa alkaa näin kuuluva lause 
»Vakavana laski hän yölampun pöydälle ja naisen ulkonäöllä, joka etsii 
riitaa, laski hän käsivartensa ristiin rinnalle*' ja s. 111 sanotaan: »Hän 
olisi voiffut toimeenpanna ikävän näytelmän tuon 'Ragusan piirityksen* 



Kertomuksia ja kuvauksia. 311 

kanssa** (pro: vuoksi). Ei ole oikein sanoa tapakuvaaja, aihevalinta, yö- 
valvominen, vesinosto, vÄan tapainkuvaafa^ aiheenvalinta^ yönvalvominen, 
vedennosio. 

Suomentajan alkulausekin on häfhätää sukaistu, epätasainen ja epä- 
selvä eikä aivan luotettava; esim. Daudetin vaimo Julie Allard (ei AUart, 
niinkuin Leino kirjoittaa) oU synt. 1847 (eikä 1857), Daudet kuoli 16 
p. (eikä 17 p.) jouluk. 1897, Alphon^n isä oli silkkitehtailija eikä ai- 
noastaan kutoja. ,,Le petit chose'' on suomeksi Pikkupoika tai Pikku- 
mies, „Chaperon rouge" ei ole »romaani punaisesta päähineestä", vaan 
tarina pikkutytöstä Punahilkasta. .»Arlesienne" näytelmä on muodostettu 
samannimisestä kertomuksesta, joka kuuluu kokoelmaan „ Kirjeitä myl- 
lyltäni". 

V. T. 



K. A. JÄRVI, Opettaja, Kertomus Karjalan salokylästä. Porvoo 1907. \V. 
Söderström O. Y. 8:0 Hinta 3: —. 

Opettaja Hannes Kauppi joutuu Ylä-Karjalan takalistoille, maamme 
pimeimpiin loukkuihin taistelemaan pimeyttä vastaan. Vuodet ovat polii- 
tisesti vaikeat, mutta ylevä mieli ja kaunis, ihanteellinen rakkaus erää- 
seen talontyttäreen Maikki Karviseen saattaa hänet lujana sankarina teke- 
mään ihmeitä maansa hyväksi. Valistus leviää, uudet ajat koittavat, 
etenkin kun lakon aikana »virkavaltainen, ylimyksellinen, ylellinen henki" 
näitä sopukoita myöten tuli tapetuksi. Kunnon opettaja muuttui kuntansa 
kaikki kaikeksi ja jää jatkamaan töitänsä, onnellisena uudessa kodissaan, 
jota niin kauniisti kuvataan: »Huonekalut oli ostettu Maikin perintöra- 
hoilla. Ne olivat uudet, niissä oli vielä tuore kiilto ja käytännön koske- 
mattomuus. Salin pyöreänä pöydällä oli sohvan edessä uljas lamppu 
melkein kokonaan kristallista. Se oli nuorisoseuran häälahja. Sei- 
nällä oli kultakehyksinen taulu, jonka kansakoululapset olivat lahjoit- 
taneet. Pastorin rouva oli lähettänyt parin kukkavaassia. Orjasaaren 
isännät olivat yhteisesti ostaneet uljaan lehmän. ** Onni jää kukoistamaan, 
liitto olikin rakennettu sielujen sopusoinnulle. »Ole sinä Orjasaaren 
kuningas", sanoo Maikki miehelleen, »ja minä koetan olla sinulle arvol- 
linen kuningatar." 

Järven romaani on tyypillinen ajallemme ja kehityskaudellemme, 
sisältäen ajan virheet ja heikkoudet. Sisällyksessä näkyvät ne ajatuksen 
kypsymättömyytenä, kyynelherkkänä tunteellisuutena, ihmissankaruuden 
ihailuna tahi ihmispahuuden surkutteluna s. o. tietämättömyytenä, joka 
juuri vahvimmasti on painanut leimansa meihin. Tekotavan pintapuoli- 
suus johtuu tästä. Eihän voi pyrkiä määrättyyn ja selvään, ci kypsyttää 



312 Katsaus, 



itsetietoista tekotapaa, ennenkuin on selvillä siitä, mitä on nähnyt, ja 
alkaa aavistella, miten sen pettämättö mimmin toiselle näyttäisi. — Jär- 
ven kirjassa on alkupuoli hiukan miellyttävämpi kuin loppupuoli, jota 
liikatunteellisuus ja opettajasankarin silmitön ihailu enemmän rasittaa. 
Aiheissa olisi mieltäkiinnittävää, joka seikka, ynnä jo hiukan huolehdi- 
tumpi kieli kuin Akilleksessa, asettaa tämän kirjan nimeksimainitun edelle. 
Henkilöt Juuso Kallio, pankki-Holopainen ja Karvisen emäntä olisivat 
erinomaisen kiitollisia kuvattavia, jos ne lujemmalla ja itsetietoisemmalla 
tavalla esille vedettäisiin, jos ne eivät edustaisi pahuutta, vaan edustai- 
sivat itseänsä. Olisi tietysti ilahduttavaa nähdä tekijän kauniit kirjalliset 
edellytykset vapautuneempina ja kehitetympinä. Mutta sinänsäkin on 
hänellä lukijapiirinsä. Eikä ihme. Hänessä on sitä, mikä meillä vielä 
kirjallisuudessa miellyttää, sitä epätodelliseksi ihantelevaa, joka paljon 
lupaa, mutta hyvin vähän antaa, 

M. H—J. 



Emil Lassinen, Poikia, 1907. Suomal. kustannus-0. Y. Kansa. 98 siv. 8:0 
Hinta 2: 25. 

Emil Lassisen ^Poikia** ei kestä puhtaasti kaunokirjallisen teoksen 
arvostelua, sellaiseksi sitä ei liene tarkoitettukaan. Palaset ovat jonkin- 
laisia muistiinpanoja poikien luonteista pahankuristen lasten kasvatus- 
laitoksessa, psykologisia havaintoja, joita tunnollinen opettaja on herkällä 
vaistolla tehnyt. Niin ollen lukee vaatimattoman kirjan eikä anna itseään 
häiritä, jos tekijän mieli muistoissaan liiaksi lämpenee ja jos tyylin teen* 
näisyys pyrkii joskus pahaa tekemään (esim. „sievä sortui, kalpeni kau- 
nis"*, sellaisella lauseella „on valheeseen taipuva luonne^ eikä siis sovi 
rehelliseen proosaan), etenkin kun tuntee, että Lassisella on pyrkimys 
yksinkertaisuuteen ja koruttomuuteen. 

Lassinen, sillä kehitysasteella, jolla hän on, katselee jokseenkin 
ennakkoluulottomasti poikiensa luonteita, jopa jää avuttomana seisomaan, 
kun katse ei pitkälle ulotu. Hän on rehellinen ja ihminen opettajaksi. 
Jostakusta pojasta kirjoittaa hän: »Hänessä oli pohjalla jotakin, johon 
en minä päässyt käsiksi, jonka hän aina ja kaikissa tilaisuuksissa osasi 
piilottaa. Siellä oli sinapin siemen, joka olisi voinut kasvaa tuuheaksi 
puuksi, jos minä olisin sen siemenen keksinyt ja osannut sitä kasvattaa, 
kastella ja vaalia." Mutta ei hän voi ajatella, että nykyinen kasvatus 
yleensäkään kykenisi vapauttamaan monia käyttämättöminä kuihtuvia sie- 
lun voimia, silloin kun ne vapautusta vielä tarvitsisivat. Ihmistuntemus 
on vähäinen ja perinnäiset ennakkoluulot vaikeuttavat vielä enemmän 
ihmisymmärrystä. Luonnon itsensäsuojelemisvaisto synnyttää usein yli- 



Kertomuksia ja kuvauksia. 313 

pääsemättömät muurit yksilöiden välille. Sen näkee jo muutamista sul. 
jetuista lapsityypeistä (esim. Kalle Kärppä) ja etenkin vaikeampien, niin 
sanottujen „ rikollisten luonteiden^ monivivahteinen sielunelämä pysynee 
ongelmana meille vielä kauan aikaa. 

Että Lassinen on seurannut lastensa sislunelämää ymmärryksellä ja 
lämpimällä myötätunnolla, on ilahduttavaa, vaikka havainnot eivät ole- 
kaan syvälle käypiä. Olisi vain enemmän objektiivisuutta, hallintaa tyy- 
lissä ja suurempaa laajanäköisyyttä. 

Kannet eivät ole hauskat. 

M. H— j. 



Guy de Maupassant, yaUttuja navelUfa II. Ranskasta suomentanut Kasimir 
Leino. Savonlinna 1908. Kustannusosakeyhtiö Kansa. 143 siv. 12:0. 
Hinta i: 50. 

Kylmästi ja harkitusti on Maupassant piirrell3rt kuvauksensa, puris- 
tanut niissä kaikki selviksi, kirkkaiksi käsitteiksi. Hän on näyttänyt 
elämässä alastoman arkipäiväisyyden, paljastanut ihmisessä usein alhaisen 
viettiolennon, sivistymättömän raakalaisen, eläimen. Ja vaikka hän näen- 
näisesti onkin tyyni ja välinpitämätön syrjästäkatsoja, kuvastuu hänen 
kasvoillaan vuoroin inho ja ikävä, vuoroin ilkamoiva hymy, ellei ker- 
rassaan myrkyllinen iva. Nämä sisäiset tunnusmerkit ovat likipitäen 
samat läpi Maupassantin koko kaksisataisen novellisarjan. Samoin ulko- 
nainen tekotapa. Se on monien kirjallisuushistorioitsijain mielestä se 
ainoa oikea ja kaiken kertomistaidon korkein huippu. Siinä nyt ovat 
kerta kaikkiaan ne ^oikeat'' ainekset: riittävä ympäristöpiirros, tarpeellinen 
määrä toimivia henkilöitä ja näppärä juonen pingoitus, vaihdellen sekä 
vuoropuhelun että referoivan esityksen muodossa. Ranskalaisen natu- 
ralismin ulkokohtainen asiallisuus ja matemaatinen täsmällisyys viettää 
siinä voittojaan — useimmiten sisällyksen ja syvyyden kustannuksella- 
Se on todella taidetta, mikäli taide on taitamista, tekniikkaa. Ja ajan 
henki, jolle kaikki mystillisyys oli vierasta, kuvastuu siiqä väärentä- 
mättömänä. 

Äskettäin suomeksi ilmestyneessä toisessa kokoelmassa „ valittuja 
novelleja'' saattaa panna merkille näitä Maupassantin tunnusmerkillisiä 
ominaisuuksia. Pisin sen seitsemästä novellista „ Perhe-elämää ** asettaa 
ihmiset »kuoleman majesteetin" eteen (lainatakseni prof. Vaseniuksen 
sananparren) ja näyttää että ne ovat siinä seistessään yhtä jokapäiväisiä, 
alhaisia ja itsekkäitä kuin konsanaan muulloin. Juoni on rakennettu 
hiukan väkinäisesti perinnäiseen ranskalaiseen tapaan — se muistuttaa 
osaksi Regnardin draamaa „Le legataire universelle'' — eikä ole vailla 
pitkäveteisyyksiä ja todennäköisyyden kannalta arveluttavia ylimenoja. «Neiti 



314 Katsaus. 

Blanchette ja hänen poikansa" on pieni hauska lisä«siveellisyysolojen 
valaisemiseksi: yksinäinen nainen saa isän aviottomalle pojalleen ja 
paikalla vaikenee toverien pilanteko, sillä kaikki on niinkuin olla pitää* 
Helposti näkee tässäkin kertomuksessa juonen rangat ja tuntee kirjoittajan 
ironian piilevän takana. Jyrkkien vastakohtien varaan on rakennettu kertomus 
»Kaksi ystävystä". Sodan raakuus ja rauhan idyllimäisyys, saksalaisten 
alhainen tunnottomuus ja ranskalaisten rauhan miesten tyyni sankaruus 
on asetettu siinä kylmäverisesti vastakkain. Kokoelman paralta on 
novelli «Keväällä'' kauniin lyyrillisyytensä vuoksi. Elämää nähnyt ja 
kokenut kertoja varoittaa matkatoveriaan välttämään keväisen lemmen 
pauloja hauskalla ja herttaisella tavalla. Kertomuksessa »Pelastunut' 
nauraa tekijä taas ihmiselämän pienuudelle. Sen oivallinen juoni on tämä: 
Kuolleeksi luultu merimies palaa vuosien mentyä kotiseudulleen ja tapaa 
vaimonsa toisen miehen omana. Mutta kaukana siitä, että syntyisi mitään 
kohtauksia, mielenliikutuksia; kaikki ottavat asian tyynesti ja molemmat 
aviomiehet lähtevät sovussa kylän kahvilaan ryyppäämään tulijaisiksi 
kupin kuumaa. Aito gallialainen veijarijuttu on »Aasi", kuvaus rans- 
kalaisista salametsästäjistä, jotka myyvät ampumansa aasiluuskan jalom- 
man metsänotuksen hinnasta. Näkyy että kirjailija on leikitellyt sorvaa- 
malla huvikseen tämän vähäpätöisen palasen, jossa hän sentään räikeästi 
vetää esiin ihmisten raakuuden (kun he aasi parkaa kiduttavat). 

Maupassantin novelleista painuu jo ensi lukemalla mieleen juoni, 
sillä se on yksinkertainen, tarkasti laskettu ja taitavasti kehitelty. Kir- 
jailija pyrkii päämääräänsä suorinta tietä, sanoja tuhlaamatta. Mutta kun 
on kerran tapahtumain kulun muistiinsa saanut, ei juuri tee mieli kohta 
uudistaa tuttavuutta, sillä uusia syvyyksiä ja hienouksia ei toisellakaan 
lukemisella enää eteen aukene. 

Suomennos on vapaampaa suoranaisista kielivirheistä kuin edelli- 
sessä novellikokoelmassa. Mutta anteeksiantamatonta on, että kääntäjä 
menee muuttelemaan Maupassantin esitystä jättämällä pois kokonaisia 
lauseita tai lauseenosia ja panemalla omia tarpeettomia liaäyksiänsä sekaan, 
puhumattakaan siitä, ettei sanojen tyyliarvoja ole aina täsmällisesti ilmaistu. 

Soisi edes kustantajien katsovan, kun eivät suomentajat itse. 

V. T. 



Historiallista kiijalllsuntta. 

NORDAHL Roi^FSEN, Maailman historia. Suomentanut Santeri Ingman. 
Helsingissä 1907. Kustannusosakeyhtiö Otava. 623 + XXIV siv. 

Laajassa alkulauseessa tekee tekijä selkoa historiansa tarkoituksesta. 
Se on aiottu lasten luettavaksi ja sen vuoksi laadittu lapsen käsityskan- 



Historiallista kirjallisuutta. 315 

taa sekä muutenkin hänen sielullista elämäänsä silmälläpitäen. Tekijä 
on tahtonut tehdä esityksen havainnolliseksi, sillä, sanoo hän, lapsi näkee, 
mies ajattelee. Hän tahtoo ottaa huomioon kasvatusopillisia vaatimuksia 
ja antaa esitykselleen samassa taiteellisen muodon. Ja hän koettaa loih- 
tia esiin lapsen mieleen koko maailmanhistorian yhtenäisenä ja objektii- 
visesti esitettynä eikä vain antaa siitä hajanaisia kuvauksia. Hänen his- 
toriansa on oleva, sanoo tekijä, samalla oppikirja ja lukukirja, jota lu- 
kiessa lapsi ei pysähdy keskelle kappaletta eikä kappaleen loppuunkaan, 
kenties ei kirjankaan loppuun. Sen tulee siis herättää harrastusta. 
Sanalla sanoen se on oleva lasten kirja sanan paraimmassa merkityksessä, 
ei jännittävän satukirjan tapainen, vaan elävästi esitetty kertomus kanso- 
jen vaiheista, jota lapsi mielihyvällä lukee ja josta hän säapi tyydytystä 
tietoja janoavalle sielulleen. Tekijä on asettanut tarkoitusperänsä korkealle, 
ja myöntää täytyy, että hän on ainakin suuressa määrin tarkoituksensa 
saavuttanut. Aukaiseepa tätä kirjaa mistä kohdasta hyvänsä, henkäsee 
siitä lukijaa vastaan sama miellyttävä sävy, historian tapahtumat esiintyvät 
varsin toisenlaisina kuin niitä tavallisesti on tottunut näkemään esitettyinä. 
Kertomus on läpeensä helppotajuista, lapsen käsityskannan mukaista sekä 
sisällyksensä että kielellisen muotonsa puolesta. Monesti on kerrottu yk- 
sityisistä henkilöistä tai tapahtumista, joissa esitettävänä oleva aikakausi 
kuvastuu; sellaisia ovat esimerkiksi kertomus Longobardin pojan seikkai- 
luista ja St. Gallenin luostarista; Beda on hurskaan kirkon miehen peri- 
kuva; Innocentius III on edustamassa keskiajan voimakasta paavia. Assi- 
sin Franciskus on kuvaamassa kiihkeätä hurskasta munkkia, ja Kalvin 
esiintyy oppineena, mutta samassa kiivaana, ankarana ja suvaitsematto- 
mana uskonpuhdistajana j. n. e. Laajempia olojen ja aikojen kuvauksia 
on esimerkiksi kuvaus Atenasta sen mahtavuuden aikana; siinä elämä 
Piraioksessa sekä liike Atenaan johtavalla tiellä ja itse kaupungissa mo- 
nine tunnettuine henkilöineen kuvastuu elävänä silmiemme eteen. Tietysti 
tällaisia laajoja esityksiä ei saata varsin monelta ajalta tuoda esille, ja 
tekijä on luonnollisesti kuvannut sellaisia, joita hän pitää tärkeimpinä. 
Täytyy sanoa, että toisinaan kuitenkin kaipaa siinä sellaista, joka on jä- 
tetty pois; ei esim. Epaminondaasta ole puhuttu, vaikka hänen ylevä luon- 
teensa olisi epäilemättä lapsen mieleen painuva; ei Catilinasta ole mai- 
nittu Rooman mädän näisyyttä osoittamaan; arabialaisten sivistyksestä on 
verraten lyhyesti kerrottu; puutteellisesti on myöskin esitetty ensimäinen 
ristiretki, joka on otettu ristiretkiä kuvaamaan; jesuiitoista saa myös vailli- 
naisen kuvan. Turhaan sitä vastoin on mielestämme niin laajasti esitetty 
esim. Fredrik Barbarossan ja Henrik Leijonan väliset suhteet. 

Ylimalkaan pn vältetty nimien luettelemista, mutta paikoittain niitä 
on runsaastikin; niinpä hollantilaisia maalareita on lueteltu hyvin monia 
(s. 363). Yhdenjaksoisuutta tavoiteltaessa on paikoittain kerrottu 



316 Katsaus. 

paljon asioita, mutta lyhyesti, niinpä Napoleonin sodista ja taantumuksen 
ajan tapahtumista, joista monet olisivat mielestämme saaneet jäädä luette- 
lematta. Toisinaan kertomuksesta saapi vaillinaisen ja yksipuolisen käsi- 
tyksen, esitettävä henkilö tai asia kun on koetettu saada liian edulliseen 
valoon; niinpä lordi Cliwestä puhuttaissa saapi kyllin kuulla hänen älyk- 
käästä ja tarmokkaasta toiminnastaan, mutta hänen samoin kuin englan- 
tilaisten tylystä ja julmasta menettelystä ei lukija saa oikeata käsitystä. 

£i Skandinavian eikä tietysti Suomenkaan historiaa ole ollenkaan esi- 
tetty; mutta tuo tapa eroittaa oman maan historiaa yleisestä historiasta ei 
mielestäni ole hyväksyttävä. Tosin pienen kansan historiaa ei voi tehdä his- 
torian keskustaksi, niinkuin suuret kultuurikansat tekevät, mutta tuosta 
yhteydestä kokonaan irroitettuna ei saata ymmärtää sen asemaa kansojen 
joukossa eikä sitä kultuviriyhteyttä, mikä on sen ja muiden välillä val- 
litsemassa. Vaikka oman maan tapahtumista olisikin laajempi esitys tar- 
peen, ei sitä kuitenkaan pitäisi kokonaan puuttua yleisen (listorian yhtey- 
destäkään, varsinkaan kun tahtoo saada kokonaista yhdenjaksoisuutta, jota 
tekijä pitää yhtenä historiansa tärkeimpänä vaatimuksena. 

Tekijä mainitsee vielä Herodotoksen esittämät lukumäärät Xerxeen 
sotajoukoista, vaikka niihin ei enää kukaan saata uskoa mahdottomuu- 
tensa vuoksi. Samoin on tekijän mainitsema lukumäärä Attikan väestöstä ja 
orjien luvusta epäilemättä liian suuri. Hän sanoo Attikan koko väkilu- 
vun olleen 550,000, joista noin 400,000 orjia. Vaikeata on tietysti tar- 
koilleen näitä lukuja määrätä, mutta on luullaksemme osoitettu, ettei 
sellaisessa maakunnassa olisi näin suuri asukasjoukko voinut tulla toi- 
meen siihen aikaan. H. Valion (Histoire de Tesclavage dans Tantiqvitö) 
on sangen perinpohjaisten laskelmien perustuksella tullut siihen johto- 
päätökseen, että Attikan väestö oli noin 310,000, joista noin 203,000 
orjia, 67,000 kansalaisia ja loput metoikeja. 

Suomennoksen on tottunut kielenkäyttäjä tehnyt, jonka vuoksi kir- 
jaa kielen puolesta täytyy pitää täysiarvoisena. On siinä kuitenkin epä- 
huomiosta tai huolimattomuudesta johtuvia virheitä; niinpä nimien kirjoit- 
tamisessa on paikoittain epäjohdonmukaisuutta; melkein vierekkäin tava- 
taan Vähässäaasiassa ja Vähän^Aasian, tribuunit ja tribunit, katolinen ja 
katolilainen ;> myöskin kirjoitetaan Michaelangelo ia Michelangelo, Ferdinand 
ja Fernando ^ Arabit (s. 555); pannanjulistus ja pannajulistus, Rooman 
historiassa puhutaan kansalaiskokouksista ja kansankokouksista ; provinssia 
sanotaan siirtomaaksi (s. 116). Pyreneijan vuoret on kai väärin sanoa; 
onkohan muoto pieksänyt oikein (s. 98)? S. 195 on: Hän ei hävittänyt 
viljelykset ; s. 287 sanotaan, että paavit olivat eräänlaisessa vankeudessa 
j. n. e. 

Tämä teos on saanut tekijän omassa maassa Norjassa ja myöskin 
tietääksemme muissa Skandinavian maissa sangen suosiollisia ja kiittäviä 



Historiallista kirjallisuutta. 317 



arvosteluja, ja täytyyhän jokaisen myöntää, että sen parempaa lapsille so- 
vitettua esitystä koko maailman historiasta tuskin missäkään maassa on 
ilmestynyt. Monet hyvät ja valaisevat kuvat antavat kirjalle vielä suu- 
remman arvon. Hinta (8 mkaa ja kansissa 10: 50) on kuitenkin siksi 
kallis, ettei se voi varsin lukuisten lasten yksityiseksi omaisuudeksi tulla; 
mutta kirjastojen avulla sen sisällys voipi kyllä tulla laajaltikin tunne- 
tuksi. Toivomme, että se työntää syrjään monet useinkin joutavat ja vä- 
häpätöiset juttukirjat ja jo lasten mielissä herättää halua historian oppi- 
miseen. 

K. o. L. 



Luonnontieteellista kiijalllRnntta. 

J. E. Aro, Kehitysoppi nykyisellä kannallaan, Helsinki 1907. Suomalainen kus- 
tannus-osakeyhtiö Kansa. 137 siv. 8:0. Hinta 21 — 

Kun Valvojan tämän vuosikerran ensi numerossa ilmoitin viime 
vuosina suomen kielellä ilmestynyttä kehitysopillista kirjallisuutta, lausuin 
mielipahani siitä, ettei ole vielä suomeksi teosta, joka esittäisi kehitys- 
aatteen historian, sen todisteet, sen selitysyritykset ja ihmisen suhtautu- 
misen siihen. Tuon lausunnon tullessa painetuksi ei se enää oikeastaan 
pitänyt paikkaansa, kun näet jo jouluksi ilmoitettiin ilmestyneeksi J. E. 
Aron esitys kehitysopista nykyisellä kannallaan, vaikka se jostain 
syystä vasta maaliskuussa tätä vuotta oli kirjakaupassa saatavissa. Ja ai- 
van kuin olisin laatinut ohjelman kirjalle, jota en ollut nähnyt, siinä tu- 
levat juuri mainitsemani kohdat käsitellyiksi. 

Ilolla on epäilemättä tervehdittävä tätä ensimäistä koetta itsenäi- 
sesti esittää kehitysoppia suomalaiselle lukijakunnalle. Kun sanon itsenäi- 
sesti, tarkoitan vain, että teos ei ole suoranainen käännös, ei suinkaan 
sitä, että siinä pyrittäisiin esittämään jotain itsenäistä kantaa kehitysajatuk- 
sen suhteen. Tuo ei tietysti ole ollut tekijän aikomuskaan, eikä sellaista 
vielä suomeksi tarvitakaan; ensinhän on asiaan tutustuttava, ennenkuin 
sitä arvostelemaan ruvetaan. 

Tällaisena alkeiskirjana on Aron teos varsin paikallaan. Luonnol- 
lista on, ettei 137:ään sivuun saa mahtumaan muuta kuin pääkohdat ky- 
symyksessä olevasta moniaiheisesta alasta ja että nekin tulevat vain pin- 
tapuolisesti käsitellyiksi, mutta tutustuuhan lukija kuitenkin kehitysaatteen 
etevimpiin kannattajiin, joista Darwinin elämä hieman seikkaperäisemmin 
selvitetään, saa kuulla ne todisteet, joita vertaileva muoto-oppi, yksilöke- 
hitys, muinaismaailman elävä luonto ja eläväin olentojen leveneminen ke- 
hity saatteelle tarjoavat, ja ne vastaväitteet, joita kehitystä vastaan vieläkin 



318 Katsaus. 

tehdään. . Erittäin tärkeää on, että kehityksen eri selitystavat, darvinismi, 
lamarckismi, uusilamarckismi. Rouxin teoria elimistön osien taistelusta, 
Weismannin determinanttioppi, de Vriesin mutatsionioppi, saavat oman 
käsittelynsä, ja kutakin vastaan tehdyt vastaväitteetkin esitetään. Saahan 
lukija selvityksen noista käsitteistä, joista monetkin ovat tulleet usein käy- 
tetyiksi voimasanoina, ilman että useinkaan niiden sisällystä ymmärretään, 
kuten teaonäinen valinta, elinten toisistaan riippuvaisuus, atavismi, vaih* 
televaisuus, liika lisäytyminen, taistelu olemassaolosta, luonnollinen va- 
linta, sukupuolivalinta, tarkoituksenmukaisuus, suojeleva yhdennäköisyys 
mainitakseni esimerkiksi varsinaista darvinismia koskettelevan luvun pää- 
kohdat. Kun vielä lisään, että esitys on sujuvaa, kieli useimmiten selvää, 
ja — mikä erittäin kiitettävää — varsin maltillista, joten luulisi kirjan 
voivan tulla luetuksi sellaisissakin piireissä, joissa uskonnollinen tunne 
on loukkautunut kehitysajatuksen mainitsemisestakin, lienen osoittanut 
kirjan varsin hyvin täyttävän tarkoituksensa kehitysopin alkeiskirjana. 
Ehkäpä kirja aiheuttaisi asiallisempaa mielipiteiden vaihtoa kehitysopista, 
kuin mitä esim. viime syksynä eräissä sanomalehdissä sai seurata, johon 
mielipiteiden vaihtoon kirjan kustannus-osakeyhtiökin viittaa. 

^n sitten käyn erättä muistutuksia teosta vastaan esittämään, on 
ensinnäkin huomattava^ että luonnonhistoriallisen kirjallisuutemme niuk- 
kuus on pakoittanut tekijätä käsittelemään eräitä suorastaan kehitysoppiin 
kuulumattomiakin kohtia, kuten soluoppia, eläinten rakennetta, muinais- 
maailmankausia, maantieteellisiä alueita, raatelukasveja verrattain laajasti, 
siten niukentaen suorastaan kehitysopillista käsittelyä. Eräät vaikeasti 
ymmärrettävät selitystavat, kuten Weismannin determinanttioppi ja Lamarc- 
kin hermpfluidum, jäävät vielä epäselviksi. Sen vaikutuksen saa kuin te- 
kijä puolestaan darvinismille panisi ehkä liiankin suuren arvon ja tässä 
taas arvioisi sattuman merkityksen liian pieneksi. Myös jää kasvitieteel- 
linen puoli kovin syrjään. 

Monet kuvat ovat epäselvät, mihin teokseen käytetty paperi on syynä, 
toiset taas liian pienet. Kuva 44 on kai ylösalaisin. Kuvitus on tietysti 
muualta lainattua ja kuvien kohdalla ilmoitetaankin lähde. Olisi ollut 
suotavaa, että tekijä olisi maininnut tekstiäkin varten käyttämänsä pää- 
teokset, olisihan asiata enempi harrastava saanut viittauksen, mistä asiaan 
aajempia lähteitä on saatavissa.. Sukupuu sivulla 64 on sangen merkil- 
linen ja tuskinpa se, mikä eläintieteessä yleisimmin on hyväksytty. 

Kielen sanoin sujuvaksi; kappale sanan käyttäminen yksilön asemasta 
ei mielestäni ole sopivaa. Omituista on, että tekijä puhuu dar^inismista 
mutta lamarckilaisuudesta. Taipumus esittää asiat kovin superlatiivisesti 
on usein huomattavissa, kuten esim. että „kaikki omituisuudet" eläinten 
levenemisessä selviävät „hyvin helposti", kun sitä vertaa maapallon ke- 
hityshistoriaan. Samansuuntaista kevyttä esitystä on esim. että pussiäy- 



Luonnontieteellistä kirjallisuutta. 319 

riäinen „ huomaa silmänsä ja raajansa aivan tarpeettomiksi ja heittää ne 
sentähden pois^. 

Muutamia asiallisia huomautuksia voisi lopuksi esittää, mutta mo- 
netkin näistä, anatomisia tai kemiallisia pikkuseikkoja koskien tahi termi- 
nologista laatua ollen ja painovirheistäkin johtuvina tuskin lukijaa hu- 
vittanevat. Kirjan ansiot ovat kieltämättä siksi suurat, että sitä hyvin voi 
suositella kaikille, jotka tahtovat tutustua kehitysopin pääpiirteisiin. 

A. j. s. 



Tietoja eri aloilta. 



Suomi ulkomailla. 

— »Berliner Tageblatt**in lisälehteen »Der Zeitgeist** (N:roon 10 
maalisk. 9 p:ltä 1908) on Helene Höber-Schzvarz kirjoittanut laajahkon 
esityksen Suomen suomenkielisestä kirjallisuudesta, alkaen aina Mikael 
Agricolan ajoista. Kauimmin hän on viivähtänyt uusien kirjallisuusilmiöi- 
den kuvaamisessa, esittäen Ahon, Järnefeltin, Linnankosken ja Eino Leinon 
merkitystä ja yksityisiä teoksia sekä mainiten lyhyesti Minna Canthin, 
Paavo Cajanderin ja O. Mannisen. Tiedonannot ovat kutakuinkin paik- 
kansa pitäviä. Kirjoittajalla onkin ollut käytettävänä helsinkiläisen E. 
H. Bergholmin (tarkoittaneeko tohtori A. H. Bergholmia?) kirjoittama essee, 
josta hän on tietonsa ammentanut. Painovirheitä vain on tullut runsaasti 
suomalaisiin nimiin. Arvid Järnefeltin kirjan nimi »Maa kuuluu kaikille'' 
on väärin käännetty »Die Welt gehört alien" (pro: der Boden) ja ereh- 
dyttävästi mainitaan, että Mannisen Moli^re- ja Heine-käännökset olisivat 
hänen ja Eino Leinon yhteistyötä. Ilahuttavaa on kuulla, että artikkelin 
kirjoittaja osoittaa suoranaisestikin olevansa suomalaisen kirjallisuuden 
ystävä. Hän nim. mainitsee kääntäneensä saksaksi Linnankosken teoksen 
„Laulu tulipunaisesta kukasta **, joka pian. ilmestyy nimellä »Das Lied von 
der glutroten Blume". Kirjoituksensa loppuun on Helene Höber-Schwarz 
liittänyt kaksi kääntämäänsä Eino Leinon runoa: »Zenobian laulu** ja 
»Revontulet". Lainaamme tähän edellisen. 



320 Katsaus. 

Zenobias Gesang. 

Die Zeit: ein surrendes Spindelrad, 

Die Welt: ein Ström an der Mundongsstadt, 

Die Liebe: Sonne am Himmelsraum, 

Der Tod:. unter WoIken ein dunkler Traum, 

Ein Weilchen: der Menschen Ewigkeit 

Und Gott: die lebend'ge Herzinnerlichkelt. 

— Suomen runoutta italian kielellä. Sen johdosta, että Valvojan 
helmikuun vihossa kerrottiin eräästä «Maamme** laulun italialaisesta kään- 
nöksestä, sopii lisäksi mainita, että jo muutamia vuosia sitten ilmestyi kir- 
janen, nimeltä Canti nazionali della Finlandia di Emilio von Quanten e 
Giovanni L. Runeberg, Se on painettu Ternissä v. 1905 ja sen julkaisija 
on professori Diodeziano Mancini. Suorasanaisen ranskalaisen käännök- 
sen avulla, jonka oli tehnyt eräs suomalainen opettajatar, on prof. Man- 
cini pukenut E. v. Qvantenin «Suomen laulun" ja Runebergin «Maamme" 
italiankieliseen muotoon. Molemmista runoilijoista, niinkuin mainituista 
runoistakin, „I1 canto della Finlandia" ja «La patria nostra", annetaan 
kirjasessa muutamia tietoja. Vertailun vuoksi pantakoon tähän hra Man- 
cininkin «Maamme" laulun käännöksen ensimäinen säkeistö: 

«O patfia, soave paese natio, 

parola si dolce a ridir, 
non monte che ai cielo si levä o pendio 
di valle, non piaggia di mare 
piu cara e di questo paese polare 

dei nostri proavi sospir!" 

Prof. Diodeziano Mancini on ennen julkaissut italiankielisiä kään- 
nöksiä Ranskan lyyrikkojen sekä Shelleyn runoista. 




BuiL, WlK3tll5M 3hktitl Jgricohn kuvapatsaan luonaos, 



MIKAEL AGRICOLAN MUISTOPATSAAN 
PYSTYTTÄMISEN JOHDOSTA. 




uomalaisen kirjallisuuden voi jossakin 
mielessä sanoa alkavan vasta Kaleva- 
lan ilmestymisestä v. 1835, sillä sil- 
loinhan vasta tuli ilmoille ensimäinen 
suomalaisen hengen tuote, joka antoi 
todellakin jotakin uutta maailmankirjallisuudelle. Mutta 
toisaalta on sanottava, että kirjallisuutemme alkujuuret 
ulottuvat paljoa kauemmaksi. Koska myöskin kirjoitta- 
maton kirjallisuus täydellä syyllä voi vaatia sijansa kir- 
jallisuuden joukossa, ulottuu suomalaisen kirjallisuuden 
alku kaukaiseen muinaisuuteen; se kielen ja aistin vil- 
jelys, jonka kansanrunous osaltaan on suorittanut, ei ole 
suinkaan vähäksi arvattava. 

Kirjoissa kirjoitettuna ei suomen kieltä kuitenkaan 
ole käytetty muuta kuin vähän kauemmin kuin puolen 
neljättä sataa vuotta. Ja se mies, jolta ei milloinkaan 
ensimäisen suomen kielen kirjoissa käyttäjän ansio ole 
himmenevä, oli MIKAEL AGRICOLA. 

Valvoja 1908, V, VI. 



322 E. N. SETÄLÄ. 



Mikael Agricolalla ei tässä työssä ole juuri ketään 
edeltäjiä. ^Maan kieli oli ennen neite aicoija, iuri wähe, 
ia lehes ei miteken kirioisa eli pokstauisa prucattu 
taicka harioitettu*', sanoo Agricola itse uuden testa- 
menttinsa esipuheessa. Mutta rohkeasti hän tarttui työ- 
hönsä käsiksi, luottaen siihen, että Suomen kansalla oli 
jotakin omalla kieleUään sanottavaa Jiunalalleen ja että 
tämä Jumala myös kuuli sen, mitä suomeksi sanottiin. 
Hän liittyi siihen vähään, mitä ennen saattoi olla. Hän 
kiinsi paperille sen kielimuodon, joka oli vakiintunut 
Suomen henkisessä keskuksessa „Suomen Tlirussa", 
turvautuen tarpeen tullen muihinkin kielimuotoihin. 

Vaatimaton oli suomalaisen kirjoitetun kirjallisuu- 
den alku kaikissa suhteissa. Mutta näillä vaatimatto- 
miUa tuotteilla raivattiin tie suomen kielen kirjalliselle 
käytännölle. Agricolan käyttämä kielimuoto tuli suo- 
rastaan määrääväksi suomen kielen kirjalliselle asulle 
toista sataa vuotta eteenpäin, ja vaikkapa sitten kirja- 
kielen kielimuoto on muuttunutkin, niin se kuitenkin on 
rakentunut samaUe perustukselle. Aikojen kuluessa pää- 
sivät muut suomen murteet yhä enemmän vaikuttamaan 
kirjakieleen, vieläpä siihen määrään, että suomen kirja- 
kieli tänä päivänä on lähempänä joitakuita muita mur- 
teita kuin „Suomen Turun'' vanhaa kieltä. Mutta muut- 
tuminen on tapahtunut vähitellen, uusi on aina liittynyt 
vanhaan, pohjaa on yhä laajennettu, kunnes on tultu 
siihen, että vanha pohja onkin jäänyt vain pienemmäksi 
osaksi tuota yleistä pohjaa. 

Mutta ensimäisen pohjanlaskijan muisto ei siltä häl- 
vene. Hänen kuvansa on meille tähän asti näkynyt 
vain siinä, mitä hän on tehnyt. Me näemme hänet 
Suomen jäntevänä uskonpuhdistajana. Me näemme 



Agricolan muistopatsaan pystyttäminen. 323 

hänet kirjailijana, joka tahtoo Suomen kansaa johtaa 
omalla kielellään saamaan tietoa uskonnon totuuksista 
ja tätä tietoa elämässä toteuttamaan. Hän ei kirjailijana 
ole nerokas runoilija, joka tempaisi mukaansa. Milloin hän 
omaUaan esiint3ry, on hän järkevän proosan mies. Mutta 
hänen proosansa ei ole luonteetonta proosaa, vaan se 
on voimakasta, ytimekästä kieltä, usein sananlaskun ta- 
paisilla lauseilla höystettyä, joka melkoisesti muistuttaa 
reformatsionin oppimestaria Lutheria. Semmoisena, ei 
nerona, ei runoilijana, vaan tarmon ja järjen miehenä hän 
meille työssään esiintyy. Suomen kansa on halimnut 
saada kuvaa hänen ulkonaisestakin olemuksestaan, mutta 
siitä ei meille ole säilynyt pienintäkään piirrettä: sen 
luominen meidän silmiemme eteen mielikuvituksen voi- 
malla on annettu kuvanveistäjän-runoilijan tehtäväksi. 
Vihkomme alkukuva esittää lukijan nähtäväksi luon- 
noksen siihen patsaaseen, johon kuvanveistäjä on ruu- 
mistuttanut hänen hahmonsa piirteet ja joka kohta tu- 
lee kohotettavaksi siinä kaupungissa, missä kuolema hä- 
net tapasi. 

Omituinen sattumusko lienee vain, että Mikael Ag- 
ricolan kuolinpäivä, jonka 350-vuotista muistoa viime 
vuonna vietettiin, samalla on Elias Lönnrotin syntymän 
vuosipäivä! Mikael Agricola perusti suomalaisen kirja- 
kielen, pannen yhden murteen perustaksi, mutta käyt- 
täen tarpeen tullen aineksia muistakin murteista ja si- 
ten avaten sen tien, jota kirjakieli siitä lähtien on ke- 
hityksessään kulkenut; Elias Lönnrot — hän sitten aikana, 
jona vanha kirjakieli uhkasi pirstaleiksi hajaantua, yh- 
disti pirstouneen jälleen, hänkin asettuen yhden kieli- 
muodoh, entisen kirjakielen pohjalle, mutta käyttäen 
runsaasti suomen eri murteista tarjoutuvia aineksia. 



324 



E. N. SETÄLÄ. 



Mikael Agricola toi esiin vanhimmat tiedot Suomen 
muinaisesta uskosta, saattoi ensi kerran julkisuuteen 
suomalaisia sananlaskuja, ollen siis tässäkin ensimäisenä 
sen työn vaatimattomana alkuunpanijana, joka Elias 
Lönnrotin on tehnyt suureksi. Mikael Agricola pe- 
rusti suomalaisen kirjallisuuden, mutta Elias Lönnrot 
perusti, saattamalla julkisuuteen Kalevalan, sen uudes- 
taan. Mikael Agricola, uusmaalaisen ruotsinkielisen 
kalastajan poika, on tietäraivaavalla toiminnallaan an- 
sainnut Suomen kansan ikuisen kiitollisuuden, samoin- 
kuin myös uusmaalaisen suomenkielisen räätälin poika, 
kumpikaan olematta leimuavia neroja, vaan ainoastaan 
työn sankareita. Kumpainenkin näistä vaatimattomista 
miehistä muistuttaa meitä tänä suurena särynnäisyyden 
aikana, että on työtä, joka kutsuu meitä suomalaisia riip- 
pumatta siitä, mihin kieliainekseen ja kansaluokkaan 
kuulunmie, joka muistuttaa, että se työ, joka tehdään 
Suomen kansan eheyden puolesta, se työ lopulta kauim- 
min säilyy kansan kiitollisessa muistissa. 



E. N. Setälä. 





1808-1809 VUOSIEN SODAN SATAVUOTISMUISTO. 

Kirjoittanut 
G. A. GRIPENBERG. 



Kun venäläiset 21 p. helmik. 1808 marssivat Suomen ja Venäjän 
välisen rajan yli, vaikka sotaa ei vielä oltu julistettu, ei tämä onnetto- 
muus tosin tullut kansallemme odottamatta, mutta herätti kuitenkin 
hämmästystä' ja suuttumusta. Jo kolmea viikkoa aikaisemmin oli 
airut tuonut kenraali Klerckerille, joka silloin oleskeli Viaporissa, 
Ruotsin Pietarissa olevalta lähettiläältä v. Stedingckiltä sanan, että 
60,000 miehen vahvuinen venäläinen sotajoukko oli ennen pitkää 
hyökkäävä maahan pakoittaakseen Ruotsin kuninkaan luopumaan 
äskettäin Englannin kanssa tekemästään Sopimuksesta ja sen sijaan 
yhtymään Ranskan ja Venäjän liittoon, jonka kärki oli tähdätty juuri 
Englantia vastaan. Venäjän sodanjohdon suunnitelma tarkoitti Suo- 
men armeijan yllättämistä äkillisellä hyökkäyksellä, ennenkuin se 
ehtisi kokoontua, ja siten maan puolustuksen lamauttamista, mutta 
iäkkään Klerckerin tarmo ja neuvokkuus sekä se uhrautuvaisuus, jota 
kaikki kansankerrokset osoittivat, saivat kuitenkin aikaan sen, että 
tuo kavala suunnitelma osaksi meni myttyyn. Venäläisten joukkojen 
marssiessa rajan yli oli nimittäin ainakin pääosa Suomen armeijaa jo 
kutsuttu aseisiin ja joko koolla tahi kulkemassa määräpaikkoihinsa. 



326 G. A. GRIPENBERG. 



Suomi ei kuitenkaan ollut, ei rauhan rikkoutuessa eikä edelli- 
sinäkään vuosina, niin hyvin varustettu kuin olisi pitänyt idästä tule- 
vaa hyökkäystä torjumaan. Syyt siihen ulottuvat kauas taaksepäin 
ja juontuvat siitä politiikista, jota Ruotsi menneiden vuosisatain kuluessa 
oli noudattanut. Sillä jotenkin väkivaltaisella politiikilla, jota Ruotsi 
ajoi löOO-luvulla (ja osaksi aikaisemminkin), oli valtakunta hank- 
kinut itselleen suuria merentakaisia alusmaita, joiden puolustus kysyi 
suhteettoman suurta voimanponnistusta ja veti maan europpalaisen 
suurpolitiikin pyörteisiin. Sitä mukaa kuin näiden kaukaisten meren- 
takaisten voittomaiden naapurit voimistuivat, kasvoivat myöskin niitä 
tarkoittavan puolustuksen vaarat ja vaikeudet, minkä vuoksi olikin 
arvattava, että ne ennemmin tai myöhemmin joutuisivat muidei) hal- 
tuun ja Ruotsin alue supistuisi luonnollisiin rajoihinsa. Alun teki, 
kuten tunnettu, Pietari suuri, joka suuren pohjoismaisen sodan aikana 
VV. 1700—1721 valtasi Ruotsilta Itämerenmaakunnat ja itäisen osan 
Suomea Kyminjokeen saakka ja siten sai niin hartaasti tavoittelemansa 
pääsyn mereen. Tästä ajankohdasta alkaen tapahtuu kuitenkin täy- 
dellinen käännekohta kummankin naapurimaan politiikissa: kun Venäjä 
tästä lähtien pyrkii laajentamaan valtapiiriään eri tahoille, on Ruotsin 
päinvastoin pakko asettua täydellisen puolustuspolitiikin kannalle ja 
koettaa säilyttää mitä sillä vielä oli jäljellä merentakaisia alueitaan. 
Perinpohjin epäonnistuneet yritj^kset palata hyökkäävämpään esiintj^- 
miseen, surullisen kuuluisa sota vv. 1741 — 1 743 sekä osanotto seitsen- 
vuotiseen sotaan osoittivat kaikella selvyydellä Ruotsin voimattomuuden. 
Kustaa III:h seikkailurikas yritys vv. 1788 — 1790 aiheutti edelleen 
vain voimanvähennyksen, joka varmaan olisi päättynyt Ruotsille huo- 
nosti, ellei Venäjän huonjio olisi samalla ollut varsinaisesti kiintyneenä 
etupäässä Turkkiin ja Puolaan. 

Ruotsin n. s. vapauden aika 1700-luvulla oli muuten niin v^ähän 
kuin suinkin omiaan edistämään valtakunnan puolustuslaitosta. Kai- 
kissa yhteiskunnan kerroksissa suuressa määrin harjoitettu politikoi- 
minen voitti jalansijaa myöskin armeijassa heikontaen vaarallisella 
tavalla kuria, ja näinä aikoina Ruotsin yhteiskuntaelämässä vallitseva 
uusi suunta alensi nopeaan ennen niin korkealla ollutta sotahenkeä. 
Tämä tuli näkyviin jo 1741 — 1743 vuosien sodassa, jossa raukka- 
maisuus, tietämättömyys ja taitamattomuus esiintyivät harvinaisen 



i8o8 — 1809 vuosien sodan satavuotismuisto. 327 

peittelemättöminä, sekä vv. 1 788— 1 790, jolloin Anjalan liitto heitti tum- 
man tahran armeijan kunniaan. Puolustuslaitosten annettiin rappeu- 
tua anteeksiantamattomiin asti ja joukkojen kasvatus laiminlyötiin 
suuressa määrin. Viimemainitussa suhteessa ei esim. tehty mitään 
päällikkökunnan ammattisivistyskannan koroittamiseksi, ja ylenmäärin 
supistettiin miehistön ja alapäällystön muutenkin liian lyhyttä harjoi- 
tusaikaa. Tulee nimittäin muistaa, että Ruotsin kenttäarmeijan pää- 
osana oli aina Kaarle Xr.n ajoista asti n. s. ruotuväki, jonka 
•sekä päällikkökunta että miehistö asui virkataloillaan tai torpissaan ja 
kokoontui vain lyhyeksi aikaa kesäisin. Monena vuosikymmenenä 
supistui näiden kokousten harjoitusaika pariin viikkoon eikä näin ollen 
päällikkökunta eikä miehistö voinut saavuttaa varsinaista sotilaallista 
kasvatusta. Mutta sattui useammin kuin luvallista olisi ollut, että 
näitäkin kokouksia edelleen lyhennettiin tai että ne lakkautettiin 
muutamiksi vuosiksi tykkänään, mikä luonnollisesti vielä enemmän 
alensi joukkojen sotakuntoisuutta. 

Silloin vallinnut n. s. akordi -järjestelmä, jonka mukaan upseeri 
oli velvollinen ostamaan toimensa edeltäjältään, vaikutti tietenkin ylen 
vahingollisesti päällikkökunnan kokoonpanoon, koska siten moni pys- 
tyvä upseeri ei voinut varattomuuden takia yletä. Niukka palkka 
pakoitti sitä paitsi päällikkökunnnan omistamaan enimmän osan aikaansa 
huolenpitoon omasta ja perheensä toimeentulosta, josta taas varsi- 
nainen virantoimitus luonnollisesti joutui kärsimään. 

Ruotujakojäijestelmä, joka aikoinaan oli luonut Ruotsille erin- 
omaisen armeijan, päästi 1 7(X)-lu vulla, silloisen hallitussuunnan valli- 
tessa, vain varjopuolensa näkyviin. Jos johto olisi ollut voimakas ja 
taitava, olisi tämä järjestelmä epäilemättä vielä voinut antaa valtakun- 
nalle puolustuslaitoksen, joka ei olisi pettänyt vaaran hetkellä. Mutta 
voimattoman ja taitamattoman hallituksen käsissä se ei voinut kas- 
vattaa sotavoimaa, joka ajan pitkään olisi ollut kyllin pystyvä suoje- 
lemaan valtakunnan rajoja saaliin himoisten vihollisten hyökkäykseltä. 

Kun 1741 — 1743 vuosien sodan surkea tulos toi selvästi ilmi, 
miten vaikea oli vahvoitta linnoituksitta puolustaa Suomea venäläis- 
ten hyökkäykseltä, päätettiin Helsingin läheisyyteen rakentaa keskus- 
linnoitus, jonka oli määrä olla sekä sotalaivaston suomalaisen osaston 
että maa-armeijan tukena. Niin syntyi Viapori, jota alettiin raken- 



328 G. A. GRIPENBERG. 



taa V. 1748 Ehrensvärdin suunnitelmain mukaan. Valmistuttua oli 
linnoitus tullut maksamaan nykyisessä rahassa laskettuna liki 100 
miljoonaa markkaa. Sitä pidettiin kyllä valloittamattomana, johon 
käsitykseen tosin sisältyy liioittelua jonkun verran, mutta se oli kui- 
tenkin sangen huomattava lisäys maan puolustusvoimaan. Valitetta- 
vasti nojautui Viaporin rakentamisaate siihen väärään edellytykseen, 
että talvisaikaan oli mahdoton tehdä Suomeen sotaretkeä, Suuren 
pohjoismaisen sodan antamain kokemusten olisi kuitenkin pitänj^t 
todistaa, ettei niin ollut laita, mutta historian opetukset näyttävät olevan 
usein tuomitut vaipumaan unhoituksiin. Ja vaikka johtavat piirit 
Ruotsissa tulivat sittemmin käsittämään tässä kohdin erehtyneensä, 
niin ei tehtyä saatu tekemättömäksi: Viapori oli nyt joka tapauksessa 
siinä, mihin se oli rakennettu, ja oli niellyt niin suuren erän valta- 
kunnan varoista, että muissa suhteissa puolustuslaitos joutui sen 
vuoksi kärsimään. Mutta muuten ei vain Ruotsissa oltu näihin aikoi- 
hin taipuvaisia arvaamaan linnoitusten merkitystä liian suureksi, 
myöskin mannermaalla luotettiin ihan liian paljon niiden kyky3'n 
enentää maan puolustuskeinoja. 

Joskin siis Ruotsi ja Suomi eivät sodan puhjetessa v. 1808 
likikään olleet kunnollisesti varustettuja ottamaan maahan marssivaa 
vihollista vastaan, niin oli yksinomaisena syynä siihen Ruotsin halli- 
tuksen jo pitkät ajat osoittama kykenemättömyys johtaa puolustus- 
laitoksen kehitystä oikeaan uomaan. Mutta lisäksi tuli vielä muita 
epäsuotuisia asianhaaroja, jotka kohdaltaan suuresti vähensivät toiveita 
sodan onnellisesta päättymisestä. 

Kustaa IV Aadolfin ylen epäviisas politiikki Napoleonia kohtaan 
oli saattanut Ruotsin tuon silloin kaikkivaltiaan keisarin vihoihin ja 
kuninkaan täydellinen pystymättömyys sotapäälliköksi aiheutti hänet 
tekemään niin hyvin ennen sotaa kuin sen varrella mitä tuhoisimpia 
virheitä sodankäynnin alkeellisimpia sääntöjä vastaan. Hän arvosteli 
oman kykynsä aivan liian suureksi, ja se teki hänet kuuroksi kaikille 
neuvoille, eivätkä edes ne alinomaiset vastoinkäymiset, joihin jokainen 
hänen yrityksensä pettämättömästi päättyi, voineet saattaa häntä 
jättämään sotaliikkeiden johtoa muille. Merkille on myöskin pantava, 
miten se seikka, että Ruotsin silloisessa armeijassa ei gllut perin 
pohjin koulutettua pääesikuntaa, aiheutti että melkeinpä täydellisesti 



. • 1 808—1809 vuosien sodan satavuotismuisto. 329 

puuttui sotajoukon liikkeitä johtamaan kykeneviä henkilöitä, ja vielä 
vähemmän saattoi näin ollen ajatella maa-armeijan ja merisotavoimain 
yhtenäistä johtoa. Niinpä olikin aivan luonnollista, ettei Ruotsin ylin 
sodanjohto kyennyt saamaan aikaan suurin, selvin piirtein laadittua 
sotaretkisuunnitelmaa, vaan sen toimenpiteet päinvastoin tarkoittivat 
ylipäänsä pienten, suunnitelmattomain, yhteydettömäin yritysten toteut- 
tamista, jotka sen vuoksi olivat etukäteen tuomitut epäonnistumaan. 
Näistä asianhaaroista on lähinnä haettava syyt sodan onnetto- 
maan päättymiseen, mutta ei suinkaan, niinkuin usein väitetään, 
Venäjän ylivallasta ja Ruotsin sotavoimien puutteesta. Kummankin 
sotivan puolen apulähteistä toimitettu tutkimus antaa varteen, että 
Ruotsilla oli keväällä v. 1808 lippujen alla kaikkiaan Jikemmäs sata- 
tuhatta enemmän tai vähemmän harjaantunutta sotakuntoista miestä 
siihen Suomenkin armeija luettuna, kun taas Venäjän Suomeen tullut 
armeija ei samaan aikaan noussut päälle 22,000 miehen. Tosin on 
tällöin huomattava, että melkoinen osa varsinaisesta Ruotsin armei- 
jasta oli samanaikuisen Tanskan- Norjan sodan takia sidottu kotimaa- 
han ja että venäläistä armeijaa myöhemmin lisättiin noin 50,000 
mieheen. Mutta Englannin kanssa (helmikuussa v. 1808) tehdyllä 
sopimuksella ei Ruotsille vakuutettu ainoastaan melkoisia apuvaroja, 
vaan myöskin apua joukkojen muodossa (10,000 miestä) jaeskaaderi 
sotalaivoja. Täten väheni Tanskan puolelta mahdollisesti tapahtuvan 
hyökkäyksen vaara niin suuresti, että Kustaa IV Aadolf olisi jo tou- 
kokuussa V. 1808 saattanut huoletta lähettää 30,000—35,000 miestä 
ruotsalaisia joukkoja Suomeen vahvikkeeksi liki 19,600 miehen vah- 
vuiselle kenttäarmeijalle ja siten täällä esiintyä paljoa suuremmalla 
sotavoimalla kuin vihollinen. Mutta siihen aikaan oli tullut tavaksi 
arvostella Venäjän sotavoimat liian suuriksi ja omat varat liian vähäi- 
siksi, eikä kenenkään johtomiehen päähän pälkähtänyt koetella taita- 
valla tiedustelulla hankkia oikeaa tietoa vihollisen vahvuudesta ja 
hänen sotavoimainsa jaoituksesta. Johan ensimäinen Stedingckin 
Klerckerille lähettämä viesti tiesi hyökkäävän venäläisen armeijan 
miesluvun 60,000:ksi s. o. 2 V2 kertaa suuremmaksi kuin se todelli- 
suudessa oli, ja samaa vihollisen voimain arvaamista liian suureksi 
jatkettiin meidän puolella koko sodan aika. Tuntuu siltä kuin Ruot- 
sin johtavissa sotilaallisissa piireissä olisi tästä vihollisen vain kuvi- 



330 G. A GRIPENBERG. 



tellusta, mutta ei suinkaan todellisesta ylivoimaisuudesta tahdottu 
hakea puolustelua tai selitysperustetta niin hyvin vastoinkäymisiin kuin 
sodan onnettomaan loppupäätökseen. 

Venäjän asema ei muuten ollut suinkaan turvallinen näinä 
aikoina. Läntisellä rajalla seisoi aika vahvoja ranskalaisia sotajouk- 
koja, jotka, vaikkakin sillä kertaa oli rauha Ranskan kanssa, kuiten- 
kin olivat jonakin uhkana, ja Ruotsin etevämmyys merellä pakoitti 
Aleksanteri I:sen uhraamaan kokonaista 50,000 miestä Itämerenmaa- 
kuntain puolustukseen, mikä teki, että tarpeellisen lisäväen lähettä- 
minen Suomessa toimivalle armeijalle kävi sangen vaikeaksi. Mutta 
Venäjän pääesikunta menetteli aivan toisella tavalla kuin Ruotsin 
sotilasjohto. Äskettäin muodostettu pääesikunta oli jo aikaa ennen 
mitä huolellisimmin tutkinut aiotun sodan suunnitelmia, sodan, joka 
oli kylläkin kauan ollut ilmassa. Ja kun lopullinen sotaretkisuunni- 
telma sai sitten vahvistuksen, oli se laadittu silmällä pitäen selvästi 
määriteltyä päämäärää s. o. koko Suomen valloittamista ja tapa, miten 
se saavutettaisiin, oli viitoitettu selkein, suurin piirtein. Tosin voi 
osoittaa tässäkin suunnitelmassa olevan vikoja, ennen kaikkea sen, 
että Venäjän ylipäällikkö Buxhövvden hajoitti voimansa liiaksi sekä 
levitti joukkonsa liian laajalle alueelle, mutta suurin piirtein katsoen 
osoittivat venäläiset kuitenkin oppineensa jotain Napoleonin sodista, mitä 
ei suinkaan voinut sanoa Ruotsin sodanjohdosta. Yleensä on kat- 
sottava Venäjän armeijan olleen sotatottumukseltaan melkoisesti ruot- 
salais-suomalaisia joukkoja etevämmän ja viimemainittujen varsinkin 
tärkeään kenttäpalvelukseen sangen harjaantumattomia, mikä sodan 
kestäessä tuotti usein häiriöitä ja vastoinkäymistä. 

Kun asema rupesi uudelta vuodelta 1808 näyttämään yhä uhkaa- 
vammalta ja Stedingckin raportit antoivat aavistaa rauhan pian rikkou- 
tuvan, saatiin Kustaa IV Aadolf viimein taivutetuksi asettamaan n. s. 
salainen sodanvalmistuskunta, jolle annettiin toimeksi laatia venäläis- 
ten hyökkäyksen varalta yleinen suunnitelma Suomen puolustusta 
varten. Näin syntynyt suunnitelma on monasti aikaisemmin joutunut 
yhtä ankaran kuin ansaitsemattoman moitteen alaiseksi. Tosiasia on 
kuitenkin, että se lähti sinänsä täj^-sin oikeista edellytyksistä ja sisälsi 
vain muutamia yleisiä määräyksiä suomalaisen armeijan ylipäällikölle 
silti rajoittamatta hänen toimintavapauttaan. Tämän suunnitelman 



i8o8 — 1809 vuosien sodan satavuotismuisto. 331 

mukaan, jonka laatimiseen otti osaa myöskin Suomen korkein sota- 
päällikkö, kenraali kreivi Mauritz Klingspor, oli Viaporin jaSvart- 
holman linnoituksiin kerättävä varusväkeä ja muonavaroja, mutta 
kenttäarmeija ryhmitettävä kahdeksi pääjoukoksi, Hämeeseen ja 
Savoon, mistä se saisi vetäytyä Pohjanmaalle sekä sieltä, kun meren 
auettua avustusta voi saapua Ruotsista, jälleen ruveta hyökkäämään 
eteenpäin tunkeakseen vihollisen takaisin ja ottaakseen maan hal- 
tuunsa. Kuninkaan vahvistamassa suunnitelmassa lausutaan myös- 
kin nimenomaan hänen odottavan, että „ armeija, niin kauan kuin 
mahdollista saattaa olla, päällekäyvää vihollista estääja vastustaa eikä 
ennen, kuin hätä pakoittaa, peräytymään ryhdy**. 

Silloisissa olosuhteissa oli tällainen sotaretkisuunnitelma todeUa 
kaikkein järkevin, mutta tiedämme myöskin, että se pantiin toimeen 
niin taitamattomasti kuin suinkin. Ensiksikin antautuivat nuo molem- 
mat linnoitukset venäläisten käsiin hyvin pian ja miltei vastustuksetta 
ja toiseksi peräytyi kumpikin Suomen armeijan pääjoukko poh- 
joista kohti suin päin herkeämättä, vaikka kuningas oli käskenyt 
„estää ja vastustaa vihollista", ja ylimmän päällikkyyden yrittämättä- 
kään saada selville oliko vihollinen niin vahva, että peräytyminen oli 
välttämätön, sekä jätti siten miekaniskutta suurimman osan maata 
vihollisen käsiin. Ei Klingspor, joka johti pääarmeijaa (Hämeessä), 
eikä Cronstedt, joka oli Savon prikaatin etunenässä, siis ollut ymmär- 
tänyt tämän suunnitelman merkitystä, jonka heidän päätön menette- 
lynsä tykkänään tärveli. 

Yhtä vähän pantiin yUämainitun sotaretkisuunnitelman jälki- 
mäistä osaa toimeen eli sitä päätöstä, että lämpimämmän vuodenajan 
alussa oli koetettava vallata takaisin, mitä talven kuluessa menetettiin. 
Sen asemesta, että Kustaa IV Aadolf olisi turvautumalla 10,000- 
miehiseen englantilaiseen apujoukkoon pitänyt Tanskan ja Norjan 
aisoissa sekä kohdistanut kaiken muun käytettävissä olevan väen 
verrattomasti vaarallisinta vihollistaan, venäläisiä, vastaan, teki hän 
juuri päinvastoin. Suomi harvalukuisine armeijoineen sai suoriutua 
niin hyvin kuin osasi ja luonnoUisesti sen täytyi lopulta jäädä epä- 
tasaisessa taistelussa tappiolle. Tosin yritti kuningas kesällä ja syk- 
syllä V. 1808 muutaman kerran laskea ruotsalaisia joukkoja maihin 
Suomen rannikolla (Vaasan luona, Lemulla ja Helsingin pitäjässä), 



332 G. A. GRIPENBERG. 



mutta näitä yrityksiä ei oltu suunniteltu, ja muutenkin ne tehtiin niin 
riittämättömillä sotavoimilla, että ne aina epäonnistuivat ja siten saivat 
vain vaurioita aikaan. 

Asema Suomen sotanäyttämöllä muodostui kuitenkin pian venä- 
läisille varsin epäsuotuisaksi. Viapori ja Svartholma olivat kyllä jou- 
tuneet heidän käsiinsä ja niiden mukana he eivät ainoastaan saaneet arvo- 
kasta lisäystä saaristolaivastoonsa, vaan myöskin saaristokulkuväylät 
pitkin Suomen koko etelärannikkoa aina Turkuun asti joutuivat 
heidän haltuunsa. Mutta muuten oli Buxhövvdenin tila jo kesän I808:n 
alussa kriitillinen. Ensimäisen, melkein hillitsemättömän hyökkäyksen 
jälkeen olivat venäläiset joukkueet levinneet ylen määrin laajalle 
alueelle, mutta Suomen sotaväki pysyi, asianhaarain pakosta, keski- 
tettynä, kuten ennen, kahteen joukkoon: Klingspor pääarmeijan kera 
Kalajoen tienoille Pohjanmaan rannikolle ja Sandels Kuopion seutu- 
ville. Venäläisten hyökkäys oli silloin saavuttanut* 
huippukohtansa, ilmiö, joka on hyökkäyssodassa hyvin taval- 
linen ja useimmiten merkitsee sille, jota vastaan hyökätään, suotuisaa 
ajankohtaa. Jos hän hyökkkääjän edetessä on peräytynyt ja silloin 
pitänyt voimansa hyvin koossa, voi hän nimittäin ryhtymällä 
oikealla hetkellä itse hyökkäämään, viskata vastustajansa takaisin. 

Niin oli nytkin laita. Mutta Klingsporilla ja hänen lähimmillä 
alipäälliköillään ei ollut sotilaan silmää näkemään, että nyt jos mil- 
loinkaan oli Suomen joukkojen kaikella voimallaan karattava viholli- 
sen päälle s. o. annettava vastaisku. Eikä myöskään ylin johto 
Ruotsissa huomannut tätä, vaikka tosin ei puuttunut jonkinmoista 
yrittelyä tuollaisen toimintatavan muutokseen. Keväällä v. 1808 
ehdoitti nimittäin kenraali af Tibell, ainoa todella kykenevä kenraali 
Kustaa IV Aadolfin ympäristössä, että Suomeen vietäisiin 15,000 
miehen vahvuinen apujoukko, joka laskettaisiin maihin Suomen ran- 
nikolla Klingsporin armeijan selän takana. Sitten oli tämän joukon 
Kuopion kautta marssittava Kyminjoen laaksoon katkaisemaan venä- 
läisiltä joukoilta yhteys Venäjän kanssa ja samaan aikaan tuli Kling- 
sporin armeijallaan antaa voimakas isku Pohjanmaalla oleilevalle venäläi- 
selle joukolle. Valitettavasti ei tätä suunnitelmaa, joka osoitti laatijansa 
selvää käsitystä siitä, mitä asema vaati, pantu täytäntöön. Kuningasta 
ei saatu antamaan suostumustaan siihen, vaan hän sepitti sen sijaan 



i8o8 — 1809 vuosien sodan satavuotismuisto. 333 

suunnitelman toisensa jälkeen — oli hyökättävä Norjaan, oli teh- 
tävä maihinnousu Seelannissa, oli lähetettävä joukkoja Porin kautta 
Tamperetta kohti — mutta yhdestäkään näistä yrityksistä ei tullut 
mitään. Kun ruotsalaiset joukot saivat Ruotsissa tarkoituksettomasti 
harhailla paikasta toiseen ja Suomen armeija jäi sillä tavoin avus- 
tuksetta, meni oikea aika käj^ttämättä ohi, jolloin olisi ollut ryhdyttävä 
yleiseen ja voimakkaaseen vastahyökkäykseen venäläisiä vastaan, 
he kun silloin olivat arimmillaan sellaiselle toiminnalle. Täten he 
saivat aikaa koota luokseen apujoukkoja ottamaan uhkaavaa vaaraa 
vastaan. Ja kun sitten Klingspor oltuaan toimettomana monta viikkoa 
vihdoin ryhtyi marssimaan etelään päin, teki hän sen liian hitaasti 
ja pannen liian vähän voimaa liikkeelle. Mutta siitä huolimatta oli 
venäläisten pakko vetäytyä Kokkolan tienoilta aina Tampereen seu- 
duille asti, mikä puolestaan osoittaa, kuinka vähän olisi tarvittu säi- 
käjrttämään heidät peräytymään. 

Yhtä kykenemätön oli Klingspor arvostelemaan Sandelsin 
Savossa noudattaman sodankäynnin merkitystä. Vähäisellä, mutta 
verrattain hyvin koulutetulla prikaatillaan tämä oli asettunut erinomai- 
seen asemaan Toivolaan, hiukan pohjoispuolelle Kuopiosta, ja tuli 
siten vaikuttamaan tavattoman paljon koko sodan menoon. Niin 
kauan kuin Sandels jaksoi pysyä asemassaan Toivolassa, oli nimittäin 
Oulun tie venäläisiltä suljettu, ja yhtä vähän oli heillä tällöin tilaisuutta 
käyttää Kuopion — Vaasan poikkitietä päästäkseen sitä myöten Kling- 
sporin selkään. Sandelsin asema oli siis enimmäkseen st ra te e gis ta 
laatua ja osoittaa miten selvästi ja varmasti hän käsitti, missä vihol- 
lisen arin paikka oli. Muuten näyttäytyi, koko sodan aikana, että 
Sandels todellisuudessa oli meidän puolellamme ainoa lahjakas pääl- 
likkö, eikä ole epäilystäkään siitä, että sota olisi voinut saada aivan 
toisen kulun, jos hän olisi ollut Suomen armeijan etunenässä. 

Venäläisellä ylipäälliköllä oli voitettavanaan muitakin vaikeuksia, 
jotka tekivät hänen asemansa melko arveluttavaksi. Kun Venäjän lai- 
vasto oli tuntuvasti heikompi Ruotsin ja Englannin yhtyneitä meri- 
voimia, täjrtyi Buxhövvdenin olla varuillaan ruotsalaisten maihinnousu- 
yritysten varalta ja tämän takia oli hänen pakko yhä pitää joukkojaan 
levällään, hajoitettuina laajahkolle alueelle. Sitä paitsi koitui rahvaan 
siellä täällä tapahtuvasta aseihinnoususta vakavia esteitä venäläisten 



334 G. A. GRIPENBERG. 



joukkojen muonitukselle. Kaikki nämä asianhaarat yddessä huonon- 
sivat Buxhövvdenin asemaa niin suuresti, että voimakkaampi esiinty- 
minen meidän puoleltamme, siihen tapaan kuin kenraali af Tibellin 
suunnitelma tarkoitti, olisi ihan varmaan tuottanut seuraukseksi, että 
venäläisen armeijan olisi tullut pakko lähteä maasta. 

Mutta kuten sanottu, Kustaa IV Aadolfissa ei ollut miestä 
ymmärtämään niin yksinkertaista ja luonnollista suunitelmaa, eikä 
liioin Klingspor ollut oikea mies panemaan sitä toimeen. Kun hän 
vihdoin viimein ei enää voinut tuoda esiin mitään pätevää syytä toi- 
metonna oloonsa Pohjois-Pohjanmaalla ja sen vuoksi vastenmielisesti 
ja varovaisesti haparoiden rupesi marssimaan etelää kohti, oli, niin- 
kuin jo sanottiin, oikea hetki käsistä mennyt, ja olfemme myöskin 
nähneet, että tätä ryntäystä, fosin muutaman voiton (Lapuan ja 
Alavuuden) kaunistamaa ei suoritettu niinkuin olisi pitänyt. Oikeas- 
taan teki Klingspor vielä toisenkin törkeän virheen sodankäynnin 
perustotuuksia vastaan: hänellä oli pitkähkön aikaa (s. o. kesällä 
1808) tosiasiallisesti ollut aloite vallassaan, mutta 
oli vapaaehtoisesti siitä luopunut. Ja silloin oli 
oikeastaan sota jo hävitty; se, mitä Suomen sotanäyttä- 
möllä tapahtui syksyllä v. 1808, oli vain viimeinen turha yritys silloin 
välttämättömän loppuratkaisun torjumiseksi. Sitä saattoi Suomen 
armeija sitä vähemmin välttää, kun Klingspor menetteli nytkin ylen 
kömpelösti ja niinikään hänen esikuntapäällikkönsä, kenraali Adler- 
creutz, teki itsensä syypääksi joihinkuihin tuhoisiin hairahduksiin. 
Esimerkiksi kun Klingsporille kävi selväksi, että venäläiset olivat elo- 
kuussa saaneet niin suuria apujoukkoja, että voivat taaskin käydä 
hyökkäämään, olisi hänen ensi sijassa pitänyt lähteä edeltäpäin tark- 
kaan sunnitellulle paluuretkelle (samalla tavoin kuin Sandels Toivo- 
lasta ja Iisalmelta Ouluun). Sen asemesta viipyivät Klingsporin joukot 

— jotka sitäpaitsi olivat kesäsodan loppupuolella olleet liian hajallaan 

— Vähänkyrön tienoilla, koska pääkortteeri varsinaisetta seurauksetta 
sodittujen Salmin ja Ruonan tappelujen jälkeen sai äkkiä päähänsä 
sen päättömän tuuman, että armeija oli koetettava viedä meritse 
(Merenkurkun poikki) Ruotsiin, vaikka kuljetusaluksia ei ollut käytet- 
tävissä. Siitä, ettei Suomen pääjoukko tällöin joutunut saarroksiin, 
on kiitettävä vain venäläisten päällikön, kenraali Kamenskin selittä- 



i8o8 — 1809 vuosien sodan satavuotisniuisto. 335 

mätöntä saamattomuutta. Paluuretkeä sitten jatkettaessa pohjoiseen 
teki Adlero^utz taas virheen hajoittaessaan todellisetta aiheetta voi- 
mansa ja antautuessaan Oravaisissa päätaisteluun, vaikka hänen olisi 
tullut otella vain jälkijoukkotappelu. Seuraukset tästä ruotsalais-suo- 
malaisille aseille onnettomasta taistelusta olivat kylläkin tuhoisat. 
Armeija, joka siihen saakka oli pysynyt jotakuinkin koossa, meni 
nyt melkein täydellisesti hajalle ja peräytymismatka muodostui jär- 
jestymättömäksi paoksi. Kun alkavan kylmän vuodenajan takia taudit 
lisääntyivät sekä siihen vielä tuli lisäksi vaatteiden, muonan, sairas- 
hoitotarpeiden ja hevosrehun puute, niin saattaa helposti huomata, 
että onnettoman sotajoukon asema, kävi ylen kriitilliseksi. Elleivät 
venäläiset olisi Himangossa päätetyn aselevon ja Olkijoen sopimuk- 
sen johdosta takaa-ajoaan keskeyttäneet, olisivat luultavasti Suomen 
entisen pääarmeijan tähteet menehtyneet, ennenkuin olisivat ehtineet 
Ouluun. 

Vihdoin oli Sandelsinkin tullut pakko jättää niin kauan me- 
nestyksellä puolustamansa asema Toivolassa, sillä muuan venäläinen 
osasto, joka oli marssimassa Karjalan puolelta, uhkasi katkaista hä- 
neltä Ouluun vievän paluutien. Mutta tällä perä3^ymisretkelläkin 
antoi Sandels loistavia näytteitä sotapäällikkölahjoistaan. Paluu oli 
kauan ennakolta valmistettu ja se suoritettiinkin sen vuoksi mitä 
parhaimmassa järjestyksessä, ja kun venäläiset Himangon välirauhan 
päät5rttyä kävivät Koljonvirralla liian kiivaasti päälle, viskasi San- 
dels heidät suin päin takaisin, kuitenkaan antamatta, niinkuin Adler- 
Creutz teki Oravaisissa, itseään viekoitella venyttämään kahakkaa 
liian pitkälle. 

Olkijoen sopimuksessa, joka tehtiin 19 p. marrask. 1808, oli 
Buxhövvden voittanut päämääränsä: tunkenut Suomen armeijan 
maasta pois. Mitään toivoa voida vastedes valloittaa maa takaisin saat- 
toi vallanpitäjillä Ruotsissa tuskin olla enää. Suomen sotaväen täh- 
teet olivat miltei hajoamistilassa, englantilainen apujoukko oli jo aikaa 
sitten palannut kotimaahansa, kun kuningas ei voinut sen päällikön 
kanssa tulla yksimielisyyteen, ja taudit raivosivat kovin suuressa mää- 
rin sekä Ruotsin nostoväkijoukoissa että nj^ Tornion luo sijoitetuissa 
suomalaisissa rykmenteissä. Rahansaanti oli ylen niukkaa, ja puolus- 
tuslaitokset, kun kuningas itsepäisesti kieltäytyi mukautumasta kenraa- 



336 G. A. GRIPENBERG. 



liensa neuvoihin, mahdollisimman huonot. Päälle päätteeksi venäläiset 
valmistautuivat maaliskuussa v. 1809 hyökkäämään kolmessa osas- 
tossa varsinaiseen Ruotsiin pakoittaakseen kuninkaan tekemään rau- 
han niillä ehdoilla, jotka keisari Aleksanteri oli nähnyt hyväksi asettaa. 
Tämä maahankarkaus, joka olisi muuttanut sodan ruotsalaiselle alueelle, 
oli aiottu tehtäväksi jäätä myöten Ahvenanmaan kautta Merenkurkun 
poikki sekä Pohjanlahden ympäri. Näiden keräytymistään keräytyvien 
onnettomuuksien paineesta kypsyi Ruotsissa vihdoin se vakaumus, 
että valtakunnan pelastus ei ollut mahdollinen niin kauan kuin Kustaa 
IV Aadolf istui sen valtaistuimella. Maaliskuun „ vallankumous** 
vuonna 1809 toikin mukanaan .sotatapahtumiin nähden sangen tär- 
keitä seuraamuksia, sikäli että uusi hallitus sai aloittamillaan keskus- 
teluilla ainakin kaksi Ruotsiin hyökkäämään tarkoitetuista osastoista 
luopumaan yrityksestä. Muuten saattaa hyvällä syyllä epäillä, tokko 
nämä keisari Aleksanterin nimenomaisesta käskystä alulle pannut 
toimet olisivat tuottaneet niihin liittyvää suunnatonta vaaraa vastaavaa 
hyötyä. Ruotsin puolustusvoima oli tähän aikaan tosin melkoisesti 
vähentynyt, mutta turvaton ei maa ollut. Ne venäläiset joukot, 
joiden olisi onnistunut päästä merenjäätä myöten Ruotsin rannikolle, 
olisivat varmasti pian joutuneet pahempaan kuin pulaan, osaksi yllä- 
pitohankaluuksien ja ruotsalaisen sotaväen vastustuksen, osaksi sen 
takia, että paluu meren yli olisi ennen pitkää käynyt mahdottomaksi. 
Kenraali Barclay de ToUyn retki Merenkurkun poikki oli kaunis 
urotyö, mutta tuotti tulosta vain välillisesti, säikäyttämällä Tornion 
seutuville majoittuneen kenraali Gripenbergin tekemään ajattelematto- 
man Kainuun sopimuksen. Ja niin jatkettiin monin keskeytyksin 
aivan varmaan kummankin riitapuolen kaipaaman rauhan neuvot- 
teluja. Ruotsilla oli nyt kysymyksessä vain tinkiä venäläisten vaati- 
muksia niin paljon kuin suinkin, ja vielä viime hetkessä koetettiin 
uudelleen voimanponnistuksella antaa pontta näille pyrkimyksille 
saada huokeampi rauha, mutta tätä tarkoitusta varten Länsipohjaan 
lähetetty retkikunta (elo- ja syyskuussa 1809) epäonnistui täydelli- 
sesti ja sen mukana katosi Ruotsilta viimeinenkin toivo. Haminan rauha 
tehtiin Ruotsin hallituksen saamatta ajetuksi toivomuksiaan läpi, ja 
niin päättyi pitkällinen taistelu pohjolan ylivallasta. Meidän maamme, 
jonka tavallisesti oli ollut pakko kantaa raskain osa näiden sotien 



i8o8— i8o9 vuosien sodan satavuotismuisto. 337 

taakasta, temmattiin nyt irti vanhasta emämaastaan ja Venäjän ja 
Ruotsin välinen raja siirrettiin Ahvenanmaalle s. o. Ruotsin rannikon 
näköpiiriin. 

Halki vuosisatojen olivat esi-isämme uskollisesti taistelleet mukana 
niissä verisissä sodissa, joita Ruotsi kävi naapureitansa vastaan, ja 
hankkineet suomalaisen soturin nimelle kunniakkaan maineen. Myös- 
kin tässä viimeisessä taistelussa, jossa suomalaiset ja ruotsalaiset 
kamppailivat vieretysten, osoittivat esi-isämme samaa tyyntä roh- 
keutta, samaa uhrautuvaisuutta, joka entisinä aikoina kunnosti soti- 
laitamme. Sitä syvemmin valitettavaa oli, että kaikki tämä uhraus, 
kaikki tämä hengen ja veren uhraus ei voinut viedä menestykseen, 
mikä ei suinkaan olisi ollut mahdollisuuksien ulkopuolella, jos vain 
sodanjohto kokonaisuudessaan ei olisi ollut sellaisen kuninkaan kä- 
sissä kuin Kustaa IV Aadolfin eikä „sotamarskin" sellaisen kuin 
kreivi Mauritz Klingsporin. Mutta tämä onneton kohtalo ei vähennä 
vanhan suomalaisen armeijan kunniaa, pikemmin päinvastoin. Sillä 
senkin jälkeen kuin kaikki toivo sodan onnellisesta päättymisestä oli 
suomalaisista sotureista sammunut, täyttivät he kuitenkin yhtä us- 
kollisesti, yhtä alttiisti kuin aina ennen raskaan velvollisuutensa, si- 
ten ollen tuleville sukupolville mitä kohottavimpana esikuvana. 

Puhtaasti sotilaallisessa katsannossa ei 1808 — 1809 vuosien sota 
tarjoa mitään mieltäkiinnittävää. Yleensä se vain vahvistaa jo har- 
maasta muinaisuudesta tunnettujen ja tunnustettujen sodankäynnin 
perussääntöjen pätevyyden: on pidettävä sotavoimat hyvin koottuina 
ratkaisevana hetkenä sekä valittava oikea hetki hyökkäykseen ja sil- 
loin iskeä mahdollisimman suurella voimalla. Se osoittaa myöskin 
sen vanhan lauseen totuuden, että huonosti hoidettua puolustuslaitosta 
ei voi käden käänteessä panna kuntoon. Sodan jo synnyttyä on 
liian myöhäistä koettaa korjata se, mikä aikaisemmin on lyöty lai- 
min. Yhtä selvästi todistaa tämän sodan kulku, ettei armeija milloin- 
kaan voi ajan pitkään voittaa mitään pysyttelemällä johdonmukai- 
sesti puolustuskannalla. Ellei sotajoukko oikealla ajankohdalla ryhdy 
voimakkaaseen hyökkäykseen, jättää se vain aloitteen vastusta- 
jalle ja riistää itseltään tämän kaikkien aikojen sodissa ylen tärkeäksi 
huomatun edun. 



338 



G. A. GRIPENBERG. 



Vihdoin, vaikka ei vähimmin tärkeänä, on merkittävä se viit- 
taus, jonka V. 1808 — 09 vuosien sota antaa maan puolustuslaitoksen 
järjestämisen suhteen. Sen jättäminen muodostamatta ajan vaati- 
musten mukaan, ajan sotatieteen vaatimusten hyljeksiminen on sa- 
maa kuin pitää asetta, joka ratkaisevassa hetkessä ei pysty tarkoi- 
tustaan täyttämään. 




PARLAMENTARISESTA HAJOITUKSESTA. 

Kirjoittanut 
RAFAEL ERICH. 



Sen johdosta, että äskettäin on meillä käytetty sitä oikeutta, 
jonka voimassa oleva valtiopäiväjärjestyksemme suopi hallitsijalle 
ennen kolmivuotiskauden päättymistä määrätä uudet vaalit toimitet- 
taviksi, on erityistä aihetta muutamiin n. s. parlamentarista hajoitta- 
misoikeutta koskeviin huomautuksiin. 

Laajimmassa merkityksessä parlamentin hajoitus tapahtuu aina 
milloin kaikkien edustajain toimikausi päättyy. Luonnollisin tapaus 
on tietysti se, että aika, joksi edustajat ovat valitut, on kulunut 
umpeen ja että lain mukaan jälleen on toimitettava säännönmukaiset 
vaalit. Mutta mahdollista on myöskin, että laki itse erityisessä tapauk- 
sessa määrää, että edustajain toimikausi on päättyvä ennenkuin 
säännönmukainen aika vielä on kulunut umpeen. Niinpä Belgiassa, 
kun molemmat kamarit ovat päättäneet, että on syytä ryhtyä konsti- 
tutsionin, valtiosäännön muuttamiseen eli revisioniin, sekä kuningas 
on päätöksen vahvistanut, kamarit lain mukaan hajaantuvat, ja uusilla 
vaaleilla luodaan se eduskunta, jonka toimena sitten on suorittaa 
valtiosäännön muutos. — Mahdollista on myöskin, että joku lain- 
säätäjäkunta itse vapaasti voipi päättää hajaantua. Ranskan histo- 
riasta tunnetaan useita täysivaltaisia perustuslakia säätäviä kansallis- 



340 RAFAEL ERICH. 



kokouksia, jotka oman päätöksensä npjalla ovat hajaantuneet, taval- 
lisesti sen vuoksi, ettei ollut voimassa mitään lainsäännöstä määrää- 
mässsä niiden toimikauden pituutta eikä myöskään mitään muuta 
valtio-orgaania, jolla olisi ollut valta julistaa niiden toimi päättyneeksi.^ 
Sveitsin liittovaltiossa ei hallituksella ole oikeutta hajoittaa kum- 
paistakaan kamaria (neuvostoa); sitävastoin on laissa säädettynä, ettei 
kumpainenkaan neuvosto voi päättää hajaantua tai töitään keskeyttää 
ilman toisen neuvoston suostumusta. Kamareista itsestään saattaa 
siis lähteä hajaantumispäätös. 

Parlamentin hajoittamisesta puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin 
ylimalkaan vain sitä, että valtion päämiehellä eli, kuten republika- 
nisissa valtioissa tavallisesti sanotaan, täytäntöönpanevan vallan hal- 
tijalla, on oikeus hajoittaa joko kansaneduskunta kokonaisuudessaan 
eli siis, missä kaksikamarijärjestys on olemassa, molemmat kamarit, 
— joko yhtaikaa tai eri ajoin — taikka ainoastaan alahuone. — 
„ Majoittamisella** tarkoitetaan silloin juuri sitä, että valtion päämiehellä 
on oikeus määrätä, että edustajain toimivalta on päättyvä ennen sitä 
aikaa, jolloin heidän toimikautensa muuten, lain määräysten mukaan, 
olisi kulunut umpeen, sekä sen yhteydessä tietysti määrätä uudet vaalit 
toimitettaviksi. Huomattava on, että suomalainen sana „hajoittami- 
nen** ei aivan selvästi ilmaise tämän oikeuden sisällystä ja luonnetta, 
koskapa tämä nimitys lähinnä näkyy kohdistuvan ainoastaan siihen, 
tosin yleisempään, tapaukseen, että koolla olevan eduskunnan tai ka- 
marin tällaisen määräyksen johdosta täytyy toimensa kesken lopettaa, 
jättäen] syrjään sen mahdollisuuden, että samanlainen käsky saattaa 
tulla kysymykseen silloinkin, kun asianomainen eduskunta tahi sen 
osa ei ole kokoontuneena, vaikka valittujen edustajain toimivalta vielä 
kestää. Voimassaoleva valtiopäiväjärjestyksemme tavallisesti lausuu- 
kin asian niin, että hallitsija määrää uudet vaalit toimitettaviksi en- 
nen kolmivuotiskauden loppua; kuitenkin käj^etään siinä myöskin sa- 
naa ^hajoittaminen" tarkoittamassa molempia näitä tapauksia, aivan 
samoin kuin esim. saksan kielessä sana Au/lösung ja ranskan kielessä 
sana dissolution käsittää molemmat. 



* Tällä tavoin hajaantui myöskin, joulukuun 31 p:nä 1875, se kansallis- 
kokous, joka loi Ranskan voimassa olevat perustuslait. 



Parlatnentarisesta hajoituksesta. 341 

Kuten niin monet muutkin valtiolliseen elämään kuuluvat ja 
varsinkin eduskuntalaitosta koskevat säännökset ja muodostumat, niin 
on myöskin puheena oleva oikeusinstituutti Englannista kotoisin. Jo 
vanhastaan noudatettiin siellä sitä menettelyä, että kuninkaan kuoltua 
parlamentti heti hajoitettiin ja kuninkaan etuoikeuksiin katsottiin kuu- 
luvan myöskin valta hajoittaa alahuone, vaikka hän ensi kerran 
vasta vuonna 1784, vastoin alahuoneen enemmistön tahtoa ministe- 
riksi nimitetyn nuoremman Pittin kehoituksesta, ryhtyi tähän kei- 
noon, joka silloin tuottikin tarkoitetun tuloksen. Myöhempinä aikoina 
on niinikään tarvittaessa usein turvauduttu alahuoneen hajoittamiseen. 
Suuri osa Englannin valtiosääntöoikeutta on kirjoittamatonta, käytän- 
nön kautta kehittynyttä. Tätä laatua on myöskin se periaate, että mi- 
nisterillä, jonka alahuoneessa tapahtunut äänestys on saattanut vähem- 
mistöön, katsotaan olevan oikeus vaatia parlamentin hajoittamista. 
Toiselta puolen on vieläkin poikkeustapauksissa ajateltavissa sekin 
mahdollisuus, että hallitsija antaa eron ministeristöUe, jota todella 
on kannattamassa alahuoneen enemmistö, sekä luonnollisesti heti sen 
jälkeen käyttää hajoittamiskeinoa, arvellen uusien vaalien antavan 
sijaan tulleelle ministeristöUe edullisen tuloksen. Tähänkin katsotaan 
hallitsijalla olevan oikeus, mutta vuosikymmeniin hän ei ole tällä ta- 
voin mieskohtaisesti puuttunut asioihin, eikä ole odotettavissa, että 
vastakaan niin tapahtuisi. Sitävastoin sattuu kylläkin, että muuten, 
milloin ministerivaihdos on tapahtunut, katsotaan tarpeelliseksi saat- 
taa selville, hyväksyvätkö valitsijat muutoksen. Kun 1905 vuoden 
lopussa Balfourin ministeristön oli pakko erota ja Campbell Banner- 
männin kabinetti astui asiain johtoon, katsoi uusi hallitus tarpeelli- 
seksi antaa valitsijain uusien vaalien kautta osoittaa, hyväksyivätkö 
he ministerivaihdoksen. 

Parlamentin hajoittaminen siis Englannissa tosiasiallisesti paljoa 
suuremmassa määrässä esiintyy ministerein kuin hallitsijain käytet- 
tävänä olevana keinona; se on ministeristön puolella tavallaan muo- 
dostunut poliitisen ministerivastuunalaisuuden täydennykseksi ja vasta- 
painoksi ja esiintyy siis Englannin parlamentariseen hallitustapaan 
olennaisesti kuuluvana. Samalla kuin alahuoneen hajoittaminen Eng-, 
lännissä, parlamentarisuuden emämaassa, näin ollen esiintyy kabinetille 
kuuluvana keinona epämieluisaa alahuonetta vastaan, koituu se toiselta 



342 RAFAEL ERICH. 



puolen juuri alahuoneelle itselleen ja sen valta-asemalle eduksi. Sillä 
hajoittamisen edellytyksenä on, että on syytä luulla itse kansan eli siis 
valitsijakunnan olevan toisella kannalla kuin tilapäinen enemmistö, ja 
tunnustamalla tarpeelliseksi, että valitsijoille sellaisessa tapauksessa on 
annettava uusi tilaisuus tuoda oma kantansa ilmi, tunnustetaan samalla 
alahuoneen erinomaisen suuri merkitys ja sen läheinen yhteys itse 
edustamansa kansan kanssa. Siksipä ei ole laisinkaan pelättävissä, 
että hajoittamista käytettäisiin jonkinlaisena hallituksen pakkokeinona, 
joko parlamenttia tai valitsijoita vastaan; siksipä ei myöskään tule ky- 
symykseen, että uudet vaalit lyhyessä ajassa kerran toisensa jälkeen 
määrättäisiin toimitettaviksi, vaan se ratkaisu, minkä valitsijakunta 
kerran on antanut, jää pysyväiseksi, kunnes mahdollisesti vastaisuu- 
dessa sama keino toisesta syystä taasen tulee käytettäväksi. — Syystä 
on huomautettu, että se tapa, jolla hajoittamisoikeutta Englannissa 
käytellään, alituisesti pitää itse valitsijoita julkisten asiain hoitoa likellä. 
Eräs kuuluisa englantilainen valtio-oikeuden tutkija professori Dicey 
lausuu, että parlamentarista hajoittamisvaltaansa käyttämällä kaltion 
»laillinen suvereeni", eli se, jolle (muodollisesti) lain mukaan ylin 
valta kuuluu (kuningas), vetoaa „poliitisen suvereenin", kansan, puo- 
leen, jonka tahto viime kädessä on määräävänä. — Mutta tämän 
keinon menestyksellinen käyttäminen niin sanoaksemme normalisena 
tekijänä valtion elämässä edellyttää myöskin kansassa valtiollista älyä 
ja kypsyyttä, jota ei kaikkialla tavata, jota paitsi se on mitä lähim- 
mässä yhteydessä kansan koko aikaisemman poliitisen kehityksen 
kanssa. 

Tosiasiallisesti parlamentarinen hajoittaminen kuuluukin niihin 
valtiollisiin elinmuotoihin, joita useimmissa nykyajan valtioissa, Eng- 
lantia esikuvana pitäen, on otettu käytäntöön, mutta jotka luonnolli- 
sista syistä eivät ylimalkaan ole voineet muualla vaikuttaa ja toimia 
samalla tavalla kuin emämaassaan. Sitä ei ole otettu käytäntöön ainoas- 
taan siellä, missä Englannin malliin on saatettu tai koetettu saattaa 
parlamentarinen hallitustapa ja siis ministerien n. s. poliitinen vas- 
tuunalaisuus voimaan, vaan myöskin useimmissa maissa, jotka ovat 
varsinaiselle parlamentarismille aivan vieraat. Varsinkin ranskalaisessa 
tieteisopissa on joskus huomattavana se yksipuolinen ja jotenkin 
väärä käsitys, että valtion päämiehelle laissa suotu hajoittamisoikeus 



Parlamentarisesta hajoituksesta. 343 

ainoastaan ensin mainituissa maissa olisi luonnollinen, oikeutettu, 
valtio-orgaanien keskinäisiin suhteisiin soveltuva ja valtiolliselle vapau- 
delle vaaraton valtakeino, jotavastoin se muualla, missä hallitsijan 
neuvonantajat eivät ole tässä suhteessa kansaneduskuntaan, olisi vai- 
kutusvaltaisen ja itsenäisesti toimivan hallitsijan käteen annettu ase, 
jolla hän taivuttaa kansaneduskunnan tahtoonsa taipumaan. Totta kyllä 
on, että hallitsijat joskus ovat tällä tavoin käyttäneet puheena olevaa 
oikeutta väärin, myönnettävä on myöskin, että tämä mahdollisuus 
vieläkin saattaa olla juuri näissä maissa olemassa, jotavastoin sitä 
pariamentarisesti hallituissa valtioissa yleensä ei tarvitse pelätä; yhtä 
kaikki on erehdys luulla, että eri maitten valtiosäännöissä olevien, 
eduskunnan tai alahuoneen hajoittamiseen oikeuttavien säännösten 
tarkoituksessa ja motiiveissa olisi tällaista jyrkkää periaatteellista eroavai- 
suutta, vaikkakin puheenaoleva valtakeino eri valtiojärjestysten mukaan 
saattaa joutua palvelemaan jossain määrin eroavia tarkoitusperiä. 
Mutta minkään nykyaikaisen valtiosäännön tarkoituksena ei saata olla 
antaa hallitusvallalle määräämätöntä, mielivaltaisesti hajoitettavaa ete- 
vämmyyttä ja vaikutusta kansaneduskuntaan ja valitsijoihin nähden, 
joiden molempain tekijäin merkitys yleensä kaikissa nykyajan val- 
tioissa onkin siksi suuri, että hallitusvallan puolelta tuskin ainakaan 
jatkuvasti voitaisiinkaan niitä vastaan tehokasta pakkovaikutusta — 
oikeusjärjestyksen rajoissakaan — haijoittaa. Kaikissa] maissa missä 
valtion päämiehellä on valta hajoittaa kansaneduskunta, tämä valta 
kyllä sellaisenaan esiintyy yhtenä n. s. täytäntöönpanevan vallan * 
etuoikeutena kansaneduskuntaan nähden, mutta sen tarkoituksena ei 
suinkaan ole saattaa viimemainittua epäitsenäiseen asemaan tai riippu- 
vaisuuteen hallitusvallasta. Samoin kuin vapautta yleensäkin, niin voi- 
daan tietysti kaikkia poliitisia oikeuksia, joihin aina liittyy joltinenkin — 
moninaisista oikeudellisista ja tosiasiallisista seikoista riippuen laajempi 
tai rajoitetumpi — vapaus toimia valtion tarkoitusperien hyväksi, 
käyttää väärin ja vastoin lain tarkoitusta, jos kohta muodollisesti lain 
mukaisesti, ja mitä erittäinkin puheena olevaan oikeuteen tulee, saatiaa 



* Sanomattakin lienee selvää, että valtion päämies hajoittaessaan kansan 
eduskunnan, ei harjoita mitään lainsäädännöllistä, vaan puhtaasti täytäntöön- 
panevaan valtaan kuuluvaa oikeutta, vaikka sen esineenä onkin kansan lain- 
säädän tdorgaani. 



344 RAFAEL ERICH. 



juuri valtion päämies puolestaan sitä helpommin erehtyä, kuta laa- 
jempi ja tuntuvampi hänen personallinen toimintavapautensa on, 
siis helpommin siellä, missä hallitsijan — tai muunkin valtiopäämie- 
hen — neuvonantajat eivät ole poliitisesti vastuunalaiset parlamentille, 
kuin siellä, missä parlamentarinen hallitustapa yleensä estää valtion- 
päämiestä omin päinsä valitsemasta tarkoituksenmukaisimpana pitä- 
määnsä toimenpidettä tai menettelytapaa. Mutta tämä eroavaisuus ei 
oikeastaan vaikuta itse lainsäännösten tarkoitukseen, ja sitäpaitsi on, 
kuten jo viittaamalla mainittiin, niissäkin nykyajan valtioissa, missä 
parlamentarinen hallituspa ei ole voimassa, yleensä olemassa jotenkin 
luotettavia oikeudellisia ja tosiasiallisia takeita puheenalaisia väärin- 
käyttöjä vastaan. 

Erehdys olisi muuten luulla, että viimemainitunlaisissa maissa 
eduskunnan hajoittaminen ei voisi suureksi osaksi täyttää samoja 
tehtäviä, joita sille, Englannin esikuvan mukaan, parlamentarisesti 
hallituissa valtioissa on tahdottu antaa. Eroavasta hallitusjärjestel- 
mästä huolimatta saattaa toisessa yhtä hyvin kuin toisessakin olla suo- 
tavaa ja tarpeen, että hallitus epätietoisissa tai muuten pulmallisissa 
tapauksissa hajoittamisen avulla saapi kääntyä itse kansan, äänioikeu- 
tettujen, puoleen, antaa kansalle tilaisuuden uusissa vaaleissa ilmaista 
kantansa, ottamalla muuttuneet olosuhteet huomioon mahdollisesti 
antaa luottamuksensa toisille henkilöille ja ehkäpä siten korjata jokin 
aikaisempi erehdyksensä. Ei ole epäiltävissä, että nykyajan valtioissa 
juuri tämä näkökohta on ensi sijassa määräävänä. 

Ranskan konstitutsionin mukaan on tasavallan presidentillä oikeus 
senaatin eli ylähuoneen suostumuksella hajoittaa alahuone eli edus- 
tajainkamari. Ylähuoneen hyväksymistä on täällä pidetty sekä tar- 
peellisena että riittävänä takeena mahdollisia väärinkäyttöjä vastaan. 
Senaattia sitävastoin ei voida hajoittaa, mutta erinäisistä perustusla- 
kien säännöksistä johtuu, että senkin toiminta keskeytyy siksi kunnes 
uusilla vaaleilla muodostettu alahuone kokoontuu. Yksimieliset ollaan 
siitä, että presidentti ei saata hajoittaa vastavalittua kamaria, ennen- 
kuin se jollakin päätöksellä on kantansa osoittanut ja poliitinen ris- 
tiriita sen ja hallituksen välillä on syntynyt. Vaalien tulos sellaise- 
naan ei niinmuodoin oikeuta hallitusta ryhtymään hajoittamiskeinoon, 
jonka vaikutus silloin todellisuudessa kohdistuisikin valitsijoihin 



Parlamentarisesta hajoituksesta 345 

ja jonka käyttäminen tällaisessa tapauksessa olisi tarkoituksenvas- 
tainen. Ranskan aikaisempi historia tarjoo esimerkin moisesta ennen- 
aikaisesta hajoittamisesta. Vuonna 1830 kuningas Kaarie X määräsi 
hajoitettavaksi vastavalitun alahuoneen, joka ei vielä ollut avattukaan. 
Heinäkuun vallankumous oli tästä seurauksena. — Yllämainittu peri- 
aate ei kuitenkaan ole katsottava yksinomaan Ranskan valtio-oikeuden 
mukaiseksi, vaan kaikkialla noudatettavaksi, missä valtionpäämiehellä 
on puheena oleva valta, jos kohta erikoisissa tapauksissa mahdollisesti 
voidaan ajatella siitä joskus poikettavan lain henkeä ja tarkoitusta 
loukkaamatta. 

Joka tapauksessa lienee ilmeistä, ettei minkään nykyaikaisen val- 
tiosäännön tarkoituksena ole antaa hallitukselle oikeutta määrätä uusia 
vaaleja toimitettaviksi, ennenkuin vastavalitut edustajat vielä ovat ehti- 
neet kokoontua. Tällainen menettely ensinnäkin ilmeisesti kohdistuisi 
itse valitsijoihin, ja toiseksi ei varsinaisesti saata olla puhetta mistään 
«kamarin** tai eduskunnan hajoittamisesta, silloin kuin valitut eivät 
vielä ole kokoontuneetkaan. Sellaisessa tapauksessa he eivät vielä 
mitään kamaria muodosta eivätkä myöskään samalla, o/e muodostaneet }^ 
tule muodostamaan^ kuten asian laita on, milloin istuntokausien väliajalla, 
jolloin siis eduskunta ei ole kokoontuneena, uudet vaalit määrä- 
tään toimitettaviksi. 

Ranskalaisessakaan tieteisopissa ei tahdota rajoittaa valtiosään- 
nönmukaista hajoittamista yksinomaan siihen tapaukseen, että ala- 
huoneen kanssa erimielinen ministeristö kehoittaa tasavallan presi- 
denttiä turvautumaan uusiin vaaleihin (n. s. ministeristöstä lähtevä 
hajoittaminen), vaan katsotaan presidentin itsensäkin, omasta aloittees- 
taan, laillisesti voivan nimittää »vähemmistöministeri", ja sen teh- 
tyään heti hajoittaa edustajainkamari. Suuri arvo ja merkitys Rans- 
kassakin annetaan hajoittamisoikeudelle, „parlamentarisen hallitusta- 
van välttämättömälle ehdolle ja valitsijakunnan parhaimmalle takeelle" 
mutta näin tehdään — yksinomaan teoriassa. Ranskan valtiollisessa 
elämässä on parlamentin hajoittaminen kokonaista kolmekymmentä 
vuotta eli melkein koko sen ajan, minkä kolmannen tasavallan halli- 
tusmuodon alaisina on eletty, ollut vain lain kirjaimena olemassa. 
Yhden ainoan kerran, vuonna 1877, on Ranskassa alahuone hajoi- 
tettu; sittemmin ei ole milloinkaan katsottu voitavan tätä keinoa käyt- 



346 RAFAEL ERICH. 



tää. Tässä yhteydessä kävisi liian pitkälliseksi ryhtyä esittämään syyt 
tähän omituiseen asiaintilaan, mikäli niitä on mahdollistakaan tarkoin 
selvittää. Yksimielisesti kuitenkin ranskalaiset arvostelijat ja tutkijat 
mainitsevat tärkeimpänä syynä sen tosiseikan, että suhde hallituksen 
ja parlamentin kesken ei ole pysynyt sellaisena, miksi 1875 vuoden 
valtiosääntö oli sen aikonut. Kolmannen tasavallan valtiorakenteen 
luojat tahtoivat, samalla kuin he parlamentariselle hallitussysteemille 
antoivat lain nimenomaisen vahvistuksen, luoda jotenkin lujan ja it- 
senäisesti toimivan täytäntöönpanovallan, jonka haltijan siis ei suin- 
kaan tulisi esiintyä ainoastaan kansaneduskunnan käskyläisenä, vaan 
sen rinnalla todellisena valtiovaltana eli, kuten ranskalaiset sanovat, 
kansakunnan, korkeimman vallan lähteen edustajana (repr/sentant de la 
nation). Tässä tarkoituksessa 1875 vuoden perustuslait antoivatkin tasa- 
vallan presidentille] verrattain vaikutusvaltaisen oikeudellisen aseman. 
Mutta käytännöllisessä valtioelämässä on kehitys, kuten ranskalaiset 
julkisen oikeuden tutkijat huomauttavat ja tavallisesti valittavat, selvästi 
kulkenut siihen suuntaan, että hallituksella ei likimainkaan ole sitä auk- 
toriteettia ja sitä itsenäisyyttä, jotka sillä konstitutsionin tarkoituksen 
mukaan tulisi olla, vaan että täytäntöönpaneva valta on alistussuh- 
teessa lakiasäätävään. Väittääpä eräs nykyajan huomatuimpia rans- 
kalaisia valtio-oikeuden tutkijoita, professori Ducurr, tämän nojalla, 
että Ranskassa ei tositeossa noudatetakaan mitään oikeata parlamen- 
tarista systeemiä, tämä kun edellyttää mainittujen valtio-orgaanien 
suhteellista tasaväkisyyttä. ^Poliitinen ylivalta**, sanoo hän, »kuuluu 
parlamentille, tarkemmin sanoen sen alahuoneelle. Tasavallan presi- 
denttiä tosiasiallisesti ei katsota kansan tahtoa edustavaksi, parlamen- 
tin veroiseksi orgaaniksi, vaan yksinkertaiseksi täytäntöönpanoviran- 
omaiseksi, parlamentin käskyläiseksi**. — Toiset käyttävät vallitse- 
vista oloista vähemmin jyrkkiä sanoja, mutta kieltämätöntä on joka 
tapauksessa, ensinnäkin, että tasavallan presidentti ei käyttele laillista 
valtaansa läheskään niin laajasti ja niin itsenäisesti, kuin konstitut- 
sionin säännökset edellyttävät i, ja toiseksi, että ministereillä ei ole 



* Presidentin aseman heikkouden parlamentin rinnalla arvellaan hyvin 
suuresti riippuvan siitä, että häntä ei välittömästi valitse kansa, vaan par- 
lamentti, jonka molemmat kamarit silloin sulautuvat yhteen kansallisko- 
koukseksi. 



Parlamentarisesta hajoituksesta 347 

Ranskan palamentissa likimainkaan sitä johtavaa asemaa ja sitä vai- 
kutusvaltaa, joka osaltansa vaikuttaa siihen, että parlament&rinen eli, 
kuten Englannissa myöskin Englannin oloihin nähden sangen' sattu- 
vasti sanotaan, kabinettihallitus niin taidokkaasti toimii viimemaini- 
tussa maassa. Kolmannen tasavallan aikana ovat Ranskassa minis- 
teristöt tavattoman tiheään vaihdelleet, hyvin usein silloinkin, kun 
puolueitten voimasuhteet eduskunnassa eivät itsessään olisi sitä vaa- 
tineet, ja Ranskan ministeristöt ovat tulleet herkkätuntoisuudestaan 
kuuluisiksi. ^ — Tyytymättömyyttä tämänsuuntaiseen { kehitykseen 
ja sen luomiin oloihin, kuten mainittu, ei ole puuttunut. Toisten 
vaatiessa, että Englannin parlamentariset elinmuodot olisivat otetta- 
vat Ranskan valt\ollisessa elämässä käytäntöön — mikä tosin aivan 
hyvin soveltuisi konstitutsionin henkeen ja tarkoitukseen, mutta käy- 
tännöllisen politiikin kannalta kenties osoittautuisi sitä vaikeammaksi 
— ovat toiset lukuisissa, parlamentissakin esitetyissä, konstitutsionin 
muuttamista tarkoittavissa ehdoituksissa vaatineet parlamentarista sys- 
teemiä hylättäväksi sekä puoltaneet voimaan saatettavaksi samanlaista 
järjestystä, jota Pohjois-Amerikan yhdysvalloissa noudatetaan ja jonka 
mukaan ministerit ovat kansaneduskunnasta aivan riippumattomat. — 
Joka tapauksessa käypi kaikesta tästä selville, että hallituksen nykyistä 
heikkoutta ja epäitsenäisyyttä pidetään arveluttavana epäkohtana. 

Yksi varsin merkityksellinen puoli tätä sisäpolitiikkia on nyt 
juuri se, että hallituksella ei ole ollut kylliksi vaikutusvaltaa ja itseluotta- 
musta käyttääkseen parlamentin edustajakamarin hajoittamista, milloin 
tämä toimenpide olisi saattanut olla paikallaan. Kriitillisissä tapauk- 
sissa on siis kahdesta mahdollisuudesta säännöllisisesti käytetty yhtä 
ja samaa: edustajainkamari on saanut aikaan ministeristön eron, hal- 
litusvalta on, toisin sanoen suorastansa taipunut parlamentin (alahuo- 
neen) tahtoon. ^ 

Useissa maissa, m. m. Belgiassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Preus- 
sissa hallitsijalla valtiosäännön mukaan on valta hajoittaa joko molem- 



^ Viimeisinä vuosina ovat ministeristöt kuitenkin olleet jonkun verran 
pysyväisempiä ja pitkäikäisempiä. 

^ Kolmannen ttisavallan aikana on kolme presidenttiäkin valtiollisten kon- 
fliktien johdosta virastaan eronnut ennenaikaisesti, s. o. ennen seitsenvuotis- 
kautensa päättymistä. 



348 RAFAEL ERICH. 



mat kamarit yhtaikaa tai jompikumpi niistä. Missä ylähuone, kuten 
Preusssissä, ei ole kansan valitsemain jäsenten muodostama, ei sen 
hajoittaminen luonnollisesti kuitenkaan tule kysymykseen; sitä vastoin 
hajoittamattomankin kamarin istuntokausi samalla keskeytyy. Missä 
taasen ylähuoneen joko kokonaan tai pääasiallisesti muodostavat 
valitut jäsenet, on luonnollisesti senkin hajoittaminen tässä tapauk- 
sessa mahdollinen, vaikkakin harvinaisempi kuin alahuoneen, jossa 
nykyaikana melkein kaikkialla on eduskunnan painopiste. — Espanjan 
konstitutsioni säätää nimenomaan, että kuningas saattaa yhdessä tahi 
erikseen, hajoittaa senaatin valitut jäsenet (mikä siis on samaa kuin 
että hän saattaa hajoittaa ylähuoneen) sekä edustajahuoneen koko- 
naan. Italiassa ainoastaan alahuone voidaan hajoittaa. 

Saksan valtakunnassa voidaan valtiopäivät hajoittaa liittoneu- 
voston päätöksen nojalla, johon keisari on antanut suostumuksensa. 
— Että Norjan perustuslaki ei myönnä kuninkaalle hajoittamisoikeutta,. 
riippuu siitä, että hallitsijan valtaa on tahdottu rajoittaa niin ahtaalle 
kuin suinkin; myöhäisempinäkin aikoina, milloin hallituksen puolelta 
haluttiin tätä oikeutta, vastustettiin sitä epäilemättä juuri tästä syystä. 
Suurimmassa tasavaltaisessa maassa, Pohjois-Amerikan yhdysvalloissa, 
on eduskunnan hajoitus, olennaisesti toisesta syystä kuin Norjassa^ 
konstitutsionille vieras. Yhdysvalloissa on nim. täydellisemmin kuin 
missään muualla toteutettuna n. s. valtiovaltain, oikeammin valtiollisten 
tehtäväin jako ja niitä hoitavien valtio-orgaanien riippumattomuus 
toisistaan. Presidentillä on varsin laaja personallinen vaikutusvalta, 
ja m. m. hän vapaasti, parlamentista riippumatta valitsee neuvonan- 
tajansa, jotka eivät ole välittömässä yhteydessä kongressin kanssa 
eivätkä siitä poliitisesti mitenkään riippuvaiset. Kun siis valtion koko 
rakenne täydellisesti perustuu ylinten v^altio-orgaanien. riippumatto- 
muuteen, eikä kehitys sen mukaan saata johtaa parlamentariseen 
hallitussysteemiin eikä sitä lähentyäkään, on jotenkin hyvin ymmär- 
rettävissä, ettei hajoittamisvaltaa ole pidetty ollenkaan tarpeellisena. 

Täydellisyyden vuoksi ansaitsee vielä^mainitsemista eräs omi- 
tuinen laji parlamentarista hajoitusta, jonka muutamat Sveitsin kant- 
toonit ovat lakeihinsa ottaneet. Kun säädetty määrä valitsijoita vaatii 
eduskunnan täydellistä uudistusta eli siis uusia vaaleja, on kysymys 
alistettava kansanäänestyksellä ratkaistavaksi, ja jos enemmistö silloin 



Parlamentarisesta hajoituksesta. 349 

ehdoitusta kannattaa, päättyy koolla olevan eduskunnan toimivalta ja 
uusiin vaaleihin on ryhdyttävä. Kansalle, jota sveitsiläinen valtio-oi- 
keus pitää ylimpänä valtiaana, on näissä valtioissa muodollisestikin 
myönnetty sama oikeus, jota valtiopäivämies muuten käyttelee. 

Historia tuntee tapauksia, jolloin jokin eduskunta on laittomasti, 
voimassaolevan lain säännöksiä loukkaamalla, hajoitettu. Tällaiseen 
toimenpiteeseen liittyy tietysti samalla kauemmaksi tähtäävä tar- 
koitus, tavallisesti valtiokaappaus. Mahdollista on tietysti myöskin 
€ttä hajoittamistoimenpide sellaisenaan on laillinen, mutta samalla on 
alkuvalmistuksena esim. itsevaltaisesti tehtyihin vaalilain muutoksiin, 
vaalivapauden sortamiseen tai muihin oikeusjärjestyksen loukkauksiin. 
Erehdyttävää olisi kuitenkin luulla että lain myöntämä hajoittamis- 
mahdollisuus, itsessään sellaisissa tapauksissa edistäisi tai sanottavasti 
helpoittaisikaan lainvastaisia toimenpiteitä, sillä jos hallitusvallan hal- 
tijalla tai tavoittelijalla vain on riittävästi ulkonaisia voimakeinoja ja 
riittävästi kannatusta voidakseen yrittää toteuttaa lainvastaisia aikei- 
taan, eivät yleensä säädetyt lain määräykset saata niitä tehokkaasti 
estää. 

Luonnollista on, ettei lainsäätäjä voi rajoittua ainoastaaan anta- 
maan hallitsijalle tai muulle valtionpäämiehelle hajoittamisoikeuden, 
vaan täytyy hänen myöskin erehdysten, epävarmuuden ja väärin- 
käyttöjen estämiseksi antaa tarkempia määräyksiä siltä varalta, että 
tätä oikeutta todella käytetään, siis ennen kaikkea säätää, minkä ajan 
kulueessa uudet vaalit ovat toimitettavat, ja kuinka pian uusi edus- 
kunta on kokoontuva. Kaikissa vähänkin suurenpuoleisissa valtioissa 
kansaneduskunta tosin kokoontuu vuosittain, mutta sittenkin useat 
tärkeät käytännölliset ja periaatteelliset syyt vaativat, että hajoituksen 
jälkeen uuden eduskunnan tulee kokoontua niin pian kuin mahdol- 
lista ja siis aikaisemmin kuin säännönmukaisissa oloissa lähin istun- 
tokausi olisi alkanut. Nykyaikaisen käsityksen mukaan katsotaan sopi- 
mattomaksi, että valtio on valittuja kansanedustajia vailla kauemmin 
kuin vaalivalmistukset ja itse vaalit ehdottomasti vaativat. — Tarpeel- 
lista on tavallisesti myöskin, että vaalilaki hajoittamisen varalta sisäl- 
tää erityisiä säännöksiä esim. vaaliluetteloita koskevia; sellaisia on, 
kuten tunnettu, myöskin meidän vaalilaissamme. 



KANSANVALTAISUUDEN KEHITYS VENÄJÄN PUOLASSA. 

Kirjoittanut 
K. ZALEWSKI. 

Se kansanvaltainen liike, jossa kuvastuvat laajojen kansanjouk- 
kojen edut ja jonka tehtävänä on järjestää työväen joukot itsenäiseen 
taisteluun etujensa puolesta, alkaa Puolassa kehittyä vasta 19:nnen 
vuosisadan jälkipuoliskolla, samalla kun on huomattava, että muut 
kansanvaltaisuuden lajit ovat siellä heikot. Tästä ovat muutamat puola- 
laiset yhteiskunnallisten asiain harrastajat tehneet sen päätelmän, ettei 
Puolassa voi kehittyä vapaamielisyys eikä porvarillinen kansanvaltai- 
suus, että siellä voivat päästä vaikuttamaan ainoastaan taantumuksellinen 
ja sosialistinen liike ja että köyhälistö siellä joutuu yksinään taistele- 
maan itsevaltiutta vastaan. Puolestani olen hiukan toista mieltä tässä 
suhteessa. Arvelen kuitenkin, että tämän kysymyksen valaisemiseksi, 
joka nykyhetkellä on kaikkien puolalaisten eturivinmiesten mielissä, 
on tärkeää tehdä silmäys Puolan menneisyyteen, tutustua kansan polii- 
tiseen luonteescn siltä ajalta, jolloin Puola vielä oli itsenäinen valtio, ja 
tutkia niitä syitä, jotka veivät häviöön sen valtiollisen itsenäisyyden. 
Ja tämä on yksistään senkin vuoksi tärkeää, koska Puolassa on jo 
ennen ollut huomattavissa kansanvaltaisia virtauksia, vaikka ne luon- 
teeltaan ovat olleet toisenlaisia kuin nykyään. 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 351 

Puola oli aatelinen maa sanan täydessä merkityksessä. Tämä 
oli seurauksena maan taloudellisesta kehityksestä. Jo aikoja sitten 
tataarien hyökkäys ja Konstantinopolin valloitus katkaisivat sen 
kauppatien, joka oli kulkenut Puolan kautta ja yhdistänyt toisiinsa 
idän ja lännen. Tämä oli kova isku Puolan kaupalle ja teollisuudelle. 

Siitä lähtien käy maanviljelys vähitellen maan taloudellisen elä- 
män elinehdoksi, ja aatelisto — maanomistajana — sen valtiollisen 
elämän ohjaajaksi. Maanviljelyksen ja aateliston merkitys kasvoi suu- 
reksi 16-sataluvulla, kun laajat ja hedelmälliset vähävenäläiset maat 
lopullisesti liitettiin Puolaan ja siirtyivät aateliston käsiin. 17-sata- 
luvulla oli jokainen aatelinen maanviljelijä täydellinen itsevaltias maa- 
tilallaan. 

Puolan historioitsija Uljanitsky sanoo tutkimuksissaan, että talon- 
pojat siihen aikaan olivat kokonaan herrojansa orjina ja olivat siihen 
määrään poissuljettuja muun maailman yhteydestä, että Jollei olisi 
ollut sotilasmajoitusta, he eivät olisi tietäneet edes isänmaansa — 
Puolan — olemassaolosta mitään". 

Valtiopäivillä voi yksi aatelismies „veto"-sanallaan ehkäistä epä- 
edullisen lain hyväksymisen ja jopa hajoittaa koko valtiopäivät. 

Tämmöisestä aateliston mielivallasta oli seurauksena se, että 
Puolan valtiollinen kokonaisuus pirstoutui itsenäisiksi aatelisiksi tiloiksi. 
Talonpoikien osalle tullut orjuus ei ollut ainoastaan taloudellista, vaan 
myöskin siveellistä. Puolalaiset papit olivat syntyperältään aina aate- 
lisia, he pitivät huolta aateliston eduista ja kasvattivat talonpojat nöy- 
riksi ja tottelevaisiksi. Puolalaisten talonpoikien raskaat elinehdot 
tekivät mahdottomiksi kaikki vastustamisyritykset heidän puoleltaan. 
Sen sijaan Vähä- Venäjällä, jossa asutus oli harvalukuista, oli työn- 
kysyntä suurempi ja samalla talonpoikien tila parempi kuin Puolassa. 
Siellä me näemme joukon talonpoikaislevottomuuksia, jotka vain 
kerran herättivät heikon vastakaiun Puolassa. Sekin kukistettiin pian 
eikä se päässyt levenemään laveammalle alalle. 

Sitten kun talonpojat olivat saatetut orjiksi, orjuutti Puolan aate- 
listo myöskin kaupunkien kehittymättömän väestön. Lainsäädännöl- 
lisillä toimenpiteillä se ehkäisi kaupan ja teollisuuden kehityksen, se 
keskitti viljakaupan omiin käsiinsä ja riisti porvaristolta kaiken vai- 
kutusvallan maan yhteiskunnallis-valtiollisen elämän alalla. Aateliston 



352 K. ZALEWSKI. 



monivuotisesta diktatuurista oli toiselta puolen seurauksena Puolan 
taloudellisen tilan ja varallisuuden täydellinen rappeutuminen, isän- 
maallisuuden puute ja uskonnollisen fanatismin leviäminen kansan 
laajoihin kerroksiin, niitten täydellinen välinpitämättömyys isänmaasta 
ja yleensä yhteiskunnallisen elämän kysymyksistä, maan aseellisen 
voiman täydellinen heikkeneminen ja sen ulkonaisen merkityksen 
katoaminen. Toiselta puolen oli aateliston diktatuurista seurauksena 
se, ettei Puolassa päässyt kehittymään porvaristoa, joka länsi-Euro- 
passa suoritti valtiollisen uudistustyön ja joka siellä johti kansan- 
joukKOJa taisteluun läänityslaitosta vastaan. 

Tosin kyllä valistusajan ja Ranskan suuren vallankumouksen 
aatteet siirtyivät Puolaankin. Mutta siellä niitä ei omaksunut itselleen 
kolmas sääty, vaan ainoastaan pienempi suljettu piiri, johon kuului 
valistuneita magnaatteja ja pappeja. Puolassa me tapaamme pappi 
Hugo KoUontajn mahtavan personallisuuden ja sitten koko sarjan 
oppineita Piary -pappeja: nämä olivat kuitenkin radikaaleja vain polii- 
tisissa ja kansanvalistusta koskevissa kysymyksissä eikä taloudelli- 
sissa; sitä paitsi heidän aatteensa eivät päässeet tunkeutumaan kansan- 
joukkoihin. 

Muistorikkaana päivänä Puolassa pidetään toukok. 3 p:ää v. 1791, 
jolloin maa sai uuden perustuslain, jossa aatelisto ensi kerran näki 
tarpeelliseksi ottaa huomioon kansanjoukkojen tilan. Kuinka suuri 
onkaan ero tämän päivän ja v. 1789 elok. 4 p:n yön välillä. Rans- 
kan aatelisto laajan kansanliikkeen pakoittamana luopuu etuoikeuksis- 
taan, sitä vastoin Puolan perustuslaki toukok. 3 p:ltä, joka julkaistiin 
sillä hetkellä, kun maata uhkasi voimakas ulkonainen vihollinen, vah- 
visti aatelisten kaikki edut ja oikeudet, m. m. säilytettiin talonpoikien 
velvollisuus suorittaa heille päivätöitä; orjuudessa eläville talonpo- 
jille perustuslaissa luvattiin vain lain ja kuninkaallisen hallituksen 
turvaa; kaupunkien asukkaille helpoitettiin mahdollisuutta hankkia 
itselleen aatelisarvo. Kului kolme vuotta. Ulkonaisten vihollisten ja 
sisäisten riitojen tähden Puolan asema huononi huononemistaan : maa 
oli perikadon partaalla. Näyttämölle ilmestyi Puolan kansallinen san- 
kari Taddeus Kosciuszko, joka oli taistellut vapauden ja ihmisoikeuk- 
sien puolesta Amerikassa. Ja mihin hän ryhtyi tällä traagillisella het- 
kellä? Häneen olivat niin piint>meet aateliset traditsionit, ettei hän 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 353 

ecles pelastaakseen rakkaan isänmaansa uskaltanut kajota aateliston 
etuoikeuksiin. Hänen julkaisemansa manifesti lupasi talonpojille, paitsi 
hallituksen turvaa, vapauden siirtyä paikasta toiseen, nimittäin niille 
heistä, joilla ei ollut minkäänlaisia velvollisuuksia. Samalla siinä mai- 
nittiin päivätöitten lukumäärän vähentämisestä ja siitä, että ne talon- 
pojat, jotka haluavat taistella Puolan itsenäisyyden puolesta, vapau- 
tetaan päivätöistä, kuitenkin vain siksi aikaa, minkä he ovat sotilas- 
palvelukseösa. Tässä manifestissa erittäin selvästi kuvastuu peruspiirre 
huomattavim pienkin Puolan vapaudentaistelijain suhteessa kansan 
laajoihin kerroksiin: heidän päämääränsä ei niin suuressa määrässä 
tarkoittanut kansanjoukkojen tilan korjaamista kuin saada uusia voimia 
taistelemaan aatelisen Puolan ulkonaisia vihollisia vastaan. Sen ajan 
tunnettu politikko suutari J. Kili6ski meni tässä suhteessa vielä pi- 
temmälle. Sekä perustuslaki toukok. 3 p:ltä että Kosciuszkon manifesti, 
huolimatta siitä, että ne olivat laadittuja hyvin maltilliseen henkeen 
eivätkä lainkaan loukanneet aatelisen järjestyksen perusteita, saivat 
aatelisten enemmistön suuttumaan eikä niitä koskaan sovitettu käytän- 
nössä. Kosciuszkon puolelle asettui muutama sata talonpoikia. Suureen 
enemmistöön asia ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Koska Puola 
ei kyennyt synnyttämään uusia yhteiskunnallisia voimia uudistuk- 
sekseen, kadotti se valtiollisen itsenäisyytensä, ja Venäjä, Saksa ja 
Itävalta jakoivat sen keskenään. 

II. 

19:nnen vuosisadan alkupuoliskolla me emme myöskään huomaa 
Puolassa kansanvaltaisia virtauksia sanan varsinaisessa merkityksessä 
s. o. semmoisia, joissa olisivat kuvastuneet kansan laajojen joukkojen 
edut ja jotka olisivat pitäneet silmällä näitä etuja. Niinkin merkillinen 
tapaus kuin talonpoikien vapauttaminen orjuudesta ei ollut seurauk- 
sena sisällisestä vaan ulkonaisesta pakosta. V. 1807 Napoloen I muo- 
dosti niistä maakunnista, jotka hän oli ryöstänyt Preussilta ja Venä- 
jältä, Varsovan Suuriruhtinaskunnan. Napoleonin maalle antamassa 
perustuslaissa julistettiin orjuus lakkautetuksi ja kaikkien tasa-arvoisuus 
lain edessä. Tälle ruhtinaskunnalle, joka sittemmin autonomisena lii- 
tettiin Venäjään Puolan Kuningaskunnan nimellä, otettiin siviililainsää- 

3 



354 K. ZALEWSKI. 



dännön perusteeksi Napoleonin kodeksi. Talonpojille ei kuitenkaan 
turvattu omistusoikeutta heidän hallussaan olevaan maahan, ja näin 
ollen tämän perustuslain toteuttamisella ei ollut todellista maaperää. 
Tilanomistajat saivat pian takaisin osan etuoikeuksistaan, jotka vuo- 
den 1807 perustuslaki heiltä riisti, ja he alkoivat karkoittaa talon- 
poikia joukoittain näitten asumilta mailta. Vuosina 1807 — 1864 me- 
netti talonpojista noin 50% maansa. Ainoastaan aniharvat nousivat 
puolustamaan talonpoikia. Niitä olivat historian prof. Joachim Lelevvel, 
runoilijat J. Slowacki, Mickiewicz, Goszczynski ja sittemmin Kondra- 
lowicz (Syrokomla). Mutta runoilijain tunne kansaa ja sen kärsi- 
myksiä kohtaan vaihtui, kansallisen liikkeen yltyessä, abstraktiseksi 
isänmaa-käsitteeksi, ja silloin he kulkivat aateliston mukana, jota 
ennen olivat arvostelleet. Ikävä kyllä, myöskin vakava ajattelija 
Lelevel läksi kulkemaan samaa tietä. 

Itse puolalaiset talonpojat, monta vuosisataa kestäneen sorron 
totuttamina, eivät nousseet vastustamaan aateliston sortoa. Kuitenkin 
heidän tyytymättömyytensä tilaansa ja epäluottonsa aatelistoon ilmeni 
heidän passiivisesta suhteestaan aateliston johtamaan taisteluun Puolan 
uudistamisen puolesta. He eivät ottaneet osaa kansalliseen kapinaan 
V. 1831. Tässä kapinassa olivat mukana: Varsovan pikkuporvaristo 
sekä köyhä ja keskivarakas aatelisto, jotka olivat tyytymättömiä sii- 
hen että hallitus oli kääntänyt koko huomionsa kaupan ja teollisuuden 
kehitykseen eikä lainkaan antanut kannatusta rappiolle joutuville aate- 
lisille. Näin ollen se kansanaines, joka silloin oli tyytymätön halli- 
tukseen, oli taantumuksellista taloudellisen edistyksen kannalta kat- 
soen. Kapinan aikana ei vallankumouksellinen hallitus, huolimatta 
siitä, että siihen kuuluivat kuuluisat historioitsijat Lelevel ja Mohnacki 
sekä muita kansanvaltaisesi ajattelevia miehiä, uskaltanut julistaa 
niitä maita, jotka silloin olivat talonpoikien viljeltävinä, näitten omiksi, 
eikä se ryhtynyt mihinkään keinoon saadakseen lisää uusia voimia 
taistelua varten. Kuten tunnettua on, kukisti Venäjän hallitus kapi- 
nan: toistamiseen tuli ilmi uudemmassa historiassa kansanvaltaisten 
virtausten puute Puolassa, ja ne olisivat kuitenkin olleet välttämättö- 
miä sen pelastukseksi. Nikolai I:sen hallitus rankaisi ankarasti Puolan 
aatelisia heidän yrityksestään saada takaisin maan itsenäisyys. Puo- 
lalta riistettiin sen laaja itsehallinto, joka sillä oli ollut v:een 1831. 



Kansanvaltaisutiden kehit3rs Venäjän Puolassa. 355 

Siitä lähtien maata ovat despotisesti hallinneet Venäjän keisarin oi- 
mittämät käskynhaltijat, vaikka, tosin kyllä, niitten lakien mukaan, 
jotka ovat julkaistut yksistään Puolaa varten «orgaanisen statuutin" 
nimellä. 

Puolan tavaroista, niitä Venäjälle vietäessä, otettiin korkeat tulli- 
maksut, ia tämä seikka vaikutti tuntuvasti Puolan teollisuuden vai- 
heisiin: 3 vuoden kuluessa sen tuotanto hupeni 12 kertaa pienem- 
mäksi. Mitä vapaudentaistelijoihin tulee, niin heistä 45,000 kar- 
koitettiin Siperiaan ja isovenäläisiin kuvemementteihin. Noin 70,000, 
pääasiallisesti aatelisia, siirtyi maan rajojen ulkopuolelle. Näitten jou- 
kossa oli myös jokunen sata talonpoikia ja käsityöläisiä — entisen 
Puolan armeijan sotamiehiä. Ankara seisaus Puolan taloudellisessa 
elämässä, hallituksen ylen ankara menettely kapinallisia rangaistessa, 
siirtolaisten äärimäinen puutteenalaisuus, kaikki tämä oli sopivana maa- 
peränä kansanvaltaisten aatteiden leviämiselle viimeksimainittujen kes- 
kuuteen. Asuen länsi-Europassa he olivat tilaisuudessa ammentaa 
nämä aatteet alkulähteistä. Ja todellakin, 30-luvulla siirtolaisten keskuu- 
dessa syntyy kaksi seuraa: „Puolan kansanvaltainen seura", jonka 
huomattavin toimimies oli Ludvig Miroslavvski, ja „Puolan kansa", jonka 
sieluna oli Stanislaus Worcell. Länsieuroppalaisesta porvarillisesta 
kansanvaltaisuudesta johtuen »kansanvaltaisella seuralla" olivat pää- 
määränään sekä Puolan itsenäisyys että sen maan luovuttaminen 
talonpojille, joka oli näiden hallussa. Mutta sen toiminnassa kuvas- 
tuivat sen luokan ryhmäedut, jonka keskuudesta sen jäsenetkin olivat 
— aateliston. Kapinan valmisteleminen oli se asia, johon he koko 
sielultaan kiintyivät; vähääkään epäilemättä he luopuivat koko kansan- 
valtaisesta vakaumuksestaan päästäkseen mahdollisimman pian, niin 
heistä näytti, tarkoituksensa perille — Puolan uudistamiseen. Puolassa 
harjoittivat he agltatsionia ja järjestämistyötä ainoastaan aateliston 
keskuudessa; he eivät tehneet kerrassaan mitään laajojen kansan- 
joukkojen kehittämiseksi itsetoimintaan. „Puolan kansaan" kuului 
tuntuva määrä rohkeita talonpoikia, mutta heidän sivistysmääränsä 
oli vähäinen, ja siksi heidän toimintansa oli taantumuksellista talou- 
dellisen kehityksen kannalta katsottuna. Heidän ihanteensa, joka 
oli: palata luonnontilan kommunismiin katolinen papisto johtajana, 
oli samalla tavalla kuin „ kansanvaltaisen seuran" siihen aikaan kehitys* 



356 K. ZALEWSKI. 



mieliset porvarilliskansanvaltaiset ihanteet ainoastaan vähäisen ryh 
män omaksumia. Tosin kyllä, yksi «Puolan kansan" oppilaista 
pappi Peter Sziegenny harjoitti propagandaa Kieleen kuverne- 
mentin talonpoikien keskuudessa seuran ohjelman hengessä, mutta 
hänen toimintansa ei päässyt leviämään laajemmalle alalle. Kun 
hän sittemmin aateliston vaikutuksesta ryhtyi yksinomaan kapinaa 
valmistelemaan, vangittiin hän, ja sotaoikeuden päätöksen mukaan 
sai hän olla 40 vuotta pakkotyössä ja karkoitusvankeudessa; työnsä 
tulokset taas hävisivät jäljettömiin. „Puolan kansan** toiminta lakkasi 
myöskin pian. Kuinka kaukana „ kansanvaltaisen seuran" kansan- 
valtaisuus todellisuudessa oli siitä päämäärästä, johon kansanval- 
taisuus länsimaissa pyrki, sen voi huomata sen ajan Puolan kansan- 
valtaisten johtajan L. Miroslavvskin kirjeestä, jonka hän kirjoitti hiukan 
ennen vuoden 1863 kapinaa puolalaisen aateliston johtajalle A. Za- 
moyskille: „ Parantumattomat demagogit — kirjoittaa hän — olisivat 
lähetettävät Venäjälle. Siellä he saisivat ajaa herätystyötä talonpoi- 
kien keskuudessa tehden näille selkoa pojaarien ja pappien sorrosta. 
Moista tointa Puolan rajojen sisäpuolella on katsottava isänmaan- 
kavaltamiseksi ja se on rangaistava kuolemalla." 

Huolimatta siitä että «kansanvaltaisen seuran" julkaisemaa kan- 
sanvaltaista kirjallisuutta oli suurissa määrin levinnyt aateliston kes- 
kuuteen, talonpoikien karkoittaminen mailtaan lisääntyi nopeaa vauh- 
tia 40- ja 50-luvulla. 

Nikolai I:sen ja hänen jälkeensä Aleksanteri II:sen aikana käy- 
tettiin venäläisen politiikin puolesta tilaisuutta kylvää eripuraisuutta 
Puolan eri kansanluokkien keskuuteen ja tehdä tehottomaksi taistelu 
itsenäisyyden puolesta. Saadakseen talonpojat puolelleen hallitus esiin- 
tyi heidän puolustajanaan puolalaisten tilanomistajien mielivaltaa vas- . 
taan. Julkaistiin koko sarja asetuksia, joitten tarkoituksena oli paran- 
taa talonpoikien asemaa, niinpä, v. 1846 kiellettiin talonpoikien kar- 
koittaminen, sellaisten, joilla oli hallussaan enemmän kuin 3 morgin 
alaa maata. Vuosina 1861 — 62 vaihdettiin päivätyöt rahamaksuksi. 
Hallituksen politiikki onnistui. Orjien vapauttaminen Venäjällä v. 1861 
sai aikaan sen, että puolalaiset talonpojat suurella joukolla kieltäy- 
tyivät suorittamasta tilanomistajille päivätöitä ja muita heille säädet- 
tyjä velvollisuuksia. Tämän johdosta vallankumtvakscllinen hallitus 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 357 

julisti talonpoikien hoidossa olevat maat näitten omiksi ja lakkautti 
kaikki orjuuteen liittyvät velvollisuudet, mutta tämä oli todellisuudessa 
vain toisintoa siitä, mikä jo oli tapahtunut, eikä talonpoikia saatu 
yhtymään kapinaan. Venäjän hallitus koetti saada puolelleen myös- 
kin porvarit ja samalla laskea aineellisen perustan Venäjän ja Puo- 
lan liittymiselle toisiinsa valtiollisessa suhteessa. V. 1851 hävitettiin 
tulliraja, joka eroitti Puolan Venäjästä, ja sitten rakennettiin rautatieverk- 
ko, joka yhdisti Puolan Venäjän kaukaisimpiin osiin. Tämän johdosta 
Puolan kauppa ja teollisuus vilkastuivat, porvariston tila parani, ja 
entistään pienemmällä määrällä otti se osaa vuoden 1863 kapinaan. Sitä 
helpommaksi kävi hallitukselle kapinan kukistaminen^ Kuulusta vapaa- 
mielisyydestään huolimatta Aleksanteri II rankaisi puolalaisia toisesta 
kapinasta yhtä ankarasti kuin Nikolai I ensimäisestä. Ikävä kyllä, 
sen ajan taitavat pyövelit osasivat hyvin peittää töittensä laajuuden, 
ja minulla on ainoastaan osittaisia tietoja Puolassa tehdyistä veri- 
töistä. Ennen kaikkea maalta riistettiin itsehallinto, siitä ei ole jäänyt 
muuta kuin erinäinen siviililainsäädäntö. Puolan kieli poistettiin kou- 
luista, tuomioistuimesta, hallinnolliselta alalta; puolalaiset virkamiehet 
vaihdettiin venäläisiin. Monilta sadoilta tilanomistajilta otettiin maat 
takavarikkoon; näitä maita karttui hallitukselle 200,000 desjatinia. 
Satoja kapinallisia tuomittiin ammuttaviksi, tuhansia karkoitettiin Si- 
periaan pakkotyöhön ja siirtola- asutuksille. Yksistään Pietarin siirtola- 
vankilan kautta vietiin 5,000 Puolasta tuotua ja 9,000 luoteiselta 
alueelta (siellä raivosi kuuluisa Muravjev-hirttäjä) tuotua henkilöä. 
Aleksanteri II ja hänen neuvonantajansa ymmärsivät, ettei yksistään 
fyysillisellä voimalla ja ankaruudella voida maata hallita. Ja siksi 
hallitus V. 1864 helmik. 19 p:nä (v. 1.) julkaisemassaan 4 dekretissä 
luovutti talonpoikien hallussa olevat maat heidän täydeksi, riistämättö- 
mäksi omaisuudekseen ja puolalaisesta kunnasta (gmina) tehtiin luokka- 
rajaton laitos. Lisäksi hallitus suojellakseen talonpoikia aateliston käsiin 
joutumasta kielsi talonpojilta oikeuden maansa paloittelemiseen 6 
morgia (3 desjat.) pienemmiksi osiksi, ja myydä sitä he saivat ainoas- 
taan talonpojille. Tässä ovat nyt mainitut ne uudistukset, jotka olivat 
eduksi maan jatkuvalle taloudelliselle kehitykselle. Kielteisiä puolia 
niiltä ei myöskään puuttunut: 1) talonpojat saatuaan kyntömaata ei- 
vät saaneet metsää; heille annettiin lupa käyttää n. s. „servituutteja" 



358 K. ZALEWSKI. 



S. O. metsiä, jotka kuuluivat tilanomistajille: 2) Puola jäi ilman kunta- 
laitosta, sillä gminain itsehallinto alistettiin poliisien valvonnan alai- 
seksi, joitten mielivaltaan ne kokonaan joutuivat. 

III. 

Lähtien vuodesta 1864 alkaa Venäjän Puolassa kehittyä kapita- 
lismi, josta nykyinen kansanvaltaisuus sai alkunsa. Kapitalismin ke- 
hitys käy nopeasti; aluksi se valtasi teollisuuden, sittemmin myös 
maanviljelyksen. Kapitalistisen kehityksen pääehtona Puolassa oli 
tilaisuus myydä ^ tuotteita venäläisillä ja yleensä idän markkinoilla 
sekä Venäjän hallituksen tuUipolitiikin suojelujärjestelmä. Etenkin 
suureksi kohosi puolalaisten tavarain menekki Venäjällä 80-luvun 
alkupuolella, sitten kun oli rakennettu rautatieverkko, niin että siellä 
myytiin Va kaikista Puolan tuotteista. Teollisuustuotteiden raha-arvo 
kasvoi vuosittain seuraavalla tavalla: v. 1857 — 31 milj. ruplaa; v. 
1872 — 73 milj.; v. 1890 — 300 milj.; v. 1904 — 680 milj. Kapi- 
talistien voitto yrityksiin panemistaan rahoista on viimeisten parin 
vuosikymmenen kuluessa vaihdellut 40—60% välillä. Maanviljelys- 
tuotteiden raha-arvo on kasvanut jonkun verran hitaammin: v. 1867 

— 169 milj. ruplaa; v. 1880 — 221 milj.; v. 1889 — 233 milj.; v. 
1904 _ 410 milj. 

Suurkapitalistisen tuotannon kehittyessä tapahtuu samaan aikaan 
maan asukkaitten luokkaeristyminen. V. 1904 on kuva Puolan yhteis- 
kuntakerroksista tällainen: suurteollisuuden harjoittajia — noin 4,000, 
suurviljelyksen — 16,000, pienempiä teollisuudenharjoittajia — noin 
35,000, keskivarakkaita talonpoikia — 347,744; maanpuutetta kärsiviä 
talonpoikia — 471,717; suurteollisuuden palveluksessa olevaa työväkeä 

— 600,000 henkeä, pienemmän teollisuuden palveluksessa — 150,000; 
maanviljelyksen käytettävänä — 1,200,000 työläistä. Tilanomistajien 
taloudellinen tila on hyvinkin surkea: aateliston tilojen velat usein 
kohoavat 80—100 ^j^ niitten hypoteekkiarvosta ; talonpoikien taas 

50— 75 7o. 

Nj^ siirrymme kansanvaltaisuuden kehitykseen uudessa kapita- 
listisessa Puolassa. Kansanvaltaisuuden kehityksen saattaa jakaa 3:een 
eri kauteen. Ensimaiseen aikakauteen voidaan lukea se aika, jolloin 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. . 359 

ei ollut vielä huomattavissa jyrkkää luokittumista yhteiskuntakerrok- 
sissa eivätkä kansan laajat massat silloin vielä olleet kehittyneet itse- 
toimintaan; tätä aikaa voi lukea riittävän v:sta 1864 vuoteen 1880. 
Tällä aikakaudella ajavat kansanvaltaisia aatteita Puolassa yksin- 
omaan vapaita ammatteja harjoittavat henkilöt n. s. intelligentit. 
Näitten keskuudessa syntyy 60-luvun loppupuolella n. s. „ Orgaanisen 
työn ohjelma*. „Ohjelmalla" on aikansa leima; koska puolalaiset 
vuoden 1863 kapinan jälkeen olivat menettäneet uskonsa kapinain ja 
poliitisten liikkeitten onnistumiseen, ei ^Orgaanisen työn ohjelma" 
kajonnut poliitisiin kysymyksiin, vaan se asetti päämääräkseen rau- 
hallisen kultuurityön kaupan ja teollisuuden monipuolista kehittä- 
mistä varten sekä kansanmassojen itsetoiminnan ja sivistyksen. Tämän 
suunnan edustajina olivat nykyään tunnettu kehitysmielinen sanoma- 
lehtimies Aleksander Swientochowski sekä yhtä tunnettu sanomalehti- 
mies ja realistinen .kirjailija Boleslaw Prus. „ Orgaanisen työn oh- 
jelma", joka on saanut alkunsa nykyisellä tavaratuotannon aikakau- 
della, viittaa Puolan itsenäisyysaatteesta luopumiseen, joka aate oli 
syntynyt luonnontalouden ajalla. Se ajaa kapitalistisen porvariston 
etuja, joka oli päässyt kehittymään Venäjän markkinain ja sen halli- 
tuksen suojelevan järjestelmän avulla, samoin kuin itsenäisyysaatteessa 
kuvastuivat aateliston edut. Se on, kuten sosialismin ensimäiset teo- 
retikot sanoivat, „tuloksena Puolan kansan itsenäisyyden vaihtami- 
sesta teollisuuden valloituksien puuropataan idässä". «Orgaanisen työn 
ohjelman" jäsenien toiminta ilmeni kansanmassojen keskuudessa 
osuuskauppojen, tehdasapukassojen, koulujen ja kirjastojen perusta- 
misessa sekä lukutaidon opettamisessa talonpojille ja työmiehille. 
Tieteen alalla tämä aikakausi Puolan historiassa merkitsee luonnon- 
tieteiden, positiivisen filosofian ja determinismin kehitystä; yhteiskunta- 
tieteiden alalla silloin ensi kerran ilmestyy puolalaisen marxilaisen 
Ludvig Krzyvvicki kirjoja. Kaunokirjallisuudessa esiintyy tosi kan- 
sanvaltaisuutta B. Prusin novelleissa ja Maria Konopnickan novel- 
leissa sekä runoissa. Joskaan Adam Asnykin, Elisa Orzeszkonja 
T. T. Jezin (S. Milkowskin) teoksista ei puutu kansanvaltaisuuden 
leimaa, tavataan niissä kuitenkin jälkiä menneitten sukupolvien aate- 
lisesta ideologiasta; samaa perintöä on vielä J. Kraszevvskin ja H. 
Sienkievviczin kirjoissa. 



360 K. ZALEWSKI. 



Toinen aikakausi ulottuu v:sta 1880 vallankumoukseen asti s. o. 
vuoteen 1905. Tällä aikaa käy luokkaeristyminen yhä tuntuvam- 
maksi ja työväen keskuudessa, joka tuhatlukuisina on ryhmittynjt 
suurilla tehtailla, tapahtuu vähitellen kehitys itsetoimintaan. Puolan 
porvaristo työväestön alkaman taistelun pakoittamana kadottaa kan- 
sanvaltaisen luonteensa ja muuttuu taantumukselliseksi. Talonpoikien 
enemmistön suhde poliitisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin on 
edelleenkin välinpitämättömyyden, kuitenkin sen riveihin vähitellen 
alkaa ilmestyä kansanvaltaisten aatteiden ajajia. Tällä aikakaudella 
«Orgaanisen työn ohjelman" keskuudesta eroaa kolme puoluetta: 
1) sosialivallankumouksellinen puolue „ Proletariaatti", 2) sovittajain 
puolue n. s. „Ugodovtsit" ja 3) «Puolalainen liiga". 

„Proletariaatti"-puolueen perustivat ylioppilas Ludvig Warinski ja 
työmies H. Dulemba, ja se asetti päämääräkseen yksinomaan tais- 
telun työväenluokan etujen puolesta. Mutta kun samaan aikaan hal- 
litus vainosi rauhallistakin sivistystyötä kansanmassojen keskuudessa, 
niin kaikille kävi selväksi, ettei minkäänlainen kansanvaltainen toi- 
minta ole mahdollista, niin kauan kuin itsevaltius on voimassa, ja 
„ Proletariaatin" riveihin, joka oli hallituksenvastainen puolue, liittyi- 
vät paitsi työväkeä myöskin kansanvaltaisimmat ja toimintahalui- 
simmat ainekset porvariston keskuudesta. 80-luvun alkupuolella 
se oli ainoana puolueena, joka Puolassa edusti kansanvaltaisuutta. 
Sen ohjelmasta näkee, kuinka suuressa määrässä Puolan uusimman 
ajan kansanvaltaisuus eroaa 19:nnen vuosisadan alkupuoliskon 
kansanvaltaisuudesta. Silloin oli vielä vallalla luonnontalous. Puola 
oli silloin yhdistetty Venäjään yksinomaan raajalla fyysillisellä voi- 
malla ja sen ajan kansanvaltaiset — kansanvaltaiset aateliset — pyr- 
kivät luonnollisesti katkomaan tätä keinotekoista yhdyssidettä. Teolli- 
suuden kehitys 80-luvun alkupuolella, kun 2/3 tuotteista vietiin Venä- 
jälle ja sieltä taas tuotiin raaka-ainetta, liitti Puolan lujilla siteillä 
Venäjään. «Proletariaatti", joka siihen aikaan oli kansanvaltaisuuden 
etujoukkona, ei pyrkinyt Puolan uudistamiseen, vaan se valmisteli 
yhteiskunnallista mullistusta, jonka ensi askeleena oli — itsevaltiuden 
kukistaminen ja koko Venäjän valtiollisen järjestyksen rakentaminen 
kansanvaltaiselle perustalle. — «Proletariaatti" hyväksyi taistelukei- 
noiksi: lakot, mielenosoitukset kaduilla, terroristiset väkivaltakeinot. 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 361 

Puolueen toiminnasta oli seurauksena ankarat vainot hallituksen puo- 
lelta. Vangitsemiset alkoivat. «Proletariaatin" jäsenistä 29 jätettiin 
sotaoikeuden tuomittaviksi 16 p:nä tammik. 1886 (v. 1.). Näistä 4: 
tuomari P. Bardovvski, ylioppilas S. Kunicki, suutari M. Ossovi^ski 
ja kankuri J. Petrusinski tuomittiin oikeuden päätöksen mukaan 
hirtettäviksi; muut karkoitettiin pakkotyöhön 6 — 20 vuoden ajaksi. 
„ Proletariaatin" toiminta edisti suuresti valtiollisen tietoisuuden kehitystä 
vaikutelmille herkimmän työväen osan keskuudessa; sen jäsenet 
panivat toimeen ensimäisen katumielenosoituksen Puolassa v. 1885; 
se julkaisi ja levitti suuren määrän kansantajuisia lentokirjasia ja 
sanomalehtiä. Semmoisia lehtiä olivat «Luokkataistelu", „ Aamu- 
rusko" ja «Proletariaatti". Mutta vaikeitten olosuhteitten tähden sen 
ei onnistunut järjestää suurempia osia työväen joukoista ja 10- 
vuotisen toiminnan jälkeen v. 1892 se lakkasi toiminnastaan. Työ- 
väen joukkojärjestön muodostaminen onnistui ensi kerran «Puolan 
työväenliitolle", joka syntyi v. 1888. «Liiton" perustajina olivat 
lukkoseppä J. Leder ja latoja H. Wilkozielski; aatteellisena johtajana 
oli K. Kzyvvicki. Ollen poliitisissa kysymyksissä samaa mieltä «Pro- 
letariaatin" kanssa «Liitto" asetti ensi tehtäväkseen työväen talou- 
dellisen taistelun ja sen järjestämisen taistelua varten. Taloudellinen 
taistelu oli välttämätön jos mieli kukistaa itsevaltius, joka haittasi 
sen kehit}'stä, ja sitten seuraisi yhteiskunnallinen kumous. Tämä- 
kään puolue ei ollut pysyväinen. Kun se v. 1892 oli Lodzissa jär 
jestänyt vapunpäivänä 80,000 miehisen lakon, alkoivat vangitsemi- 
set, jotka tekivät lopun sen toiminnasta. 

«Proletariaatin" ja «Liiton" tähteistä, pääasiallisesti värjäri J. 
Marchlevvski ja mekanikko K. Rotynski muodostivat «Puolan kunin- 
gaskunnan sosialidemokraatisen puolueen". Tämä puolue sittemmin 
konttoristi S. Trusievviczin välityksellä liittyi «Liettuan työ väenliittoon", 
ja yhteiseksi nimeksi otettiin «Puolan kuningaskunnan ja Liettuan so- 
sialidemokraatinen puolue". Tämä puolue on nykyään Puolan suurin 
työväenpuolue. Sen teoretikkona on Rosa Luxemburg. Puolue pitää 
työväenluokan lopullisena päämääränä — saada käsiinsä valtiollinen 
valta ja sen avulla toimeenpanna sosialistinen mullistus; nykyhetkellä 
se on ottanut tehtäväkseen Venäjän valtiollisen järjestyksen muutta- 
misen täysin kansanvaltaiseksi ja Puolan itsenäisyyden saavuttamisen 



362 K. ZALEWSKI. 



hallinnollisessa, sivistyksellisessä ja osalta lainsäädännöllisessä suh- 
teessa. Päästäkseen tämän tarkoituksensa perille puolue vaatii kokoon 
kutsuttavaksi yleisvenäläisen lakiasäätävän kokouksen- yleisen ja yhtä- 
läisen äänioikeuden perusteella. Lähtien materialistisesta historiankäsi- 
tyksestä S. D. Ts. P. ja L. (Puolan kuningaskunnan ja Liettuan sosiali- 
demokraatinen puolue) pitää mahdottomana Puolan itsenäisyysaatteen 
toteuttamista, koska se on ristiriidassa maan kapitalistisen kehityksen 
kanssa, joka yhä lujemmin sitoo maan Venäjän yhteyteen. Poliitisena 
taistelukeinona se on pitänyt ja pitää vieläkin poliitista yleislakkoa 
ja joukkojen aseellista kapinaa. Terrorin, yksityisten henkilöitten 
murhaamisen ja valtion sekä yksityisen omaisuuden ryöstämisen se 
tuomitsee ankarasti. Jo ennen vallankumousta puolueen onnistui 
levittää vaikutuksensa kaupunkien työväestön suurimman osan kes- 
kuuteen ; kuitenkin sen järjestöihin, jotka olivat salaisia, kuului aino- 
astaan muutamia tuhansia jäseniä. Puolueen äänenkannattajana on 
Czerwony Sztandar" (Punainen lippu). S. D. Ts. P. ja L:n rinnalla 
esiintyy toinenkin puolue, joka kulkee sosialismin lipun alla — «Puolan 
sosialistinen puolue" — jota tavallisesti sanotaan P. P. S:ksi. Ennen- 
kuin puhumme siitä, on huomautettava, että 80-luvun loppupuolella 
sosialidemokratian keskuudessa tapahtui hajaannus. Työväki jäi «Lii- 
ton" riveihin; intelligentit taas muodostivat erityisen ryhmän, joka 
tunnetaan nimellä isänmaalliset-sosialistit, joitten johtajina olivat vanha 
kirjailija B. Limanovvski ja ylioppilas S. Baranski. Syynä hajaan- 
tumiseen oli natsionalismin voimakas lisääntyminen puolalaisten kes- 
kuudessa 80-luvulia, joka taasen oli toiselta puolen seurauksena asuk- 
kaitten luökkaeristymisestä ja ankarasta vihasta, joka vallitsi puolalais- 
ten pikkuporvarien ja rikkaitten, etupäässä juutalaisten ja saksalaisten, 
suurporvarien kesken; toiselta puolen se oli seurauksena puolalaisten 
vainoamisen lisääntymisestä hallituksen puolelta, joka kipeimmin koski 
puolalaisiin intelligentteihin, heiltä kun riistettiin oikeus hallinnollisiin 
ia moniin yhteiskunnallisiin virkoihin. 

Puolalainen intelligenssi perusti oman järjestönsä ja otti ohjel- 
maansa Puolan itsenäisyyden sekä sosialismin asteettaisen toteutta- 
misen. Mikäli puolalaisia vainottiin ja työväenliike kasvoi, sitä suu- 
remmaksi kasvoi tämä ryhmä ja sai kannattajia työläistenkin kes- 
kuudessa. V. 1893 isänmaalliset-sosialistit liittyvät uuteen siihen aikaan 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 363 

perustettuun puolueeseen — P. P. S. Tällä puolueella oli sama oh- 
jelma kuin edellisellä, mutta se koki muovailla sitä Marxin opin mu- 
kaiseksi käyttäen hyväkseen, tosin enemmän Marxin erinäisiä lau- 
suntoja ja fraseologiaa kuin itse opin ydintä, jonka mukaan ei mil- 
lään tavalla olisi voitu todistaa oikeaksi Puolan itsenäisyysaatetta, 
koska se, kuten jo olen maininnut, oli ristiriidassa maan kapitalistisen 
kehityksen kanssa. Kun P. P. S:n ohjelmaan otettiin Puolan itsenäi- 
syys, kävi puolueen taktiikki luonteeltaan natsionalistiseksi; he selit- 
telivät puolalaisille työmiehille, että Venäjä on puolivillien maa, sen 
työväestö ei kykene taistelemaan tsarismia vastaan, ja siksi Puolan 
työväestön on enemmän luotettava Puolan kansan omiin voimiin 
eikä pyrittävä Venäjän uudistamiseen, joka on mahdotonta lähim- 
mässä tulevaisuudessa, vaan päin vastoin on koetettava päästä irti 
sen yhteydestä. P. P. S:n johtajina olivat: S. Mendelson, B. Jendrze- 
jevv^ski, F. Perl. 

Tällainen on luonteeltaan sosialistinen kansanvaltaisuus Puolan 
kansanvaltaisuuden toisella aikakaudella. 

Nyt siirrymme sen ajan porvarilliseen kansanvaltaisuuteen. 

„Sovittajain" puoluetta, jonka johtajina olivat asianajaja V. Spa- 
sovic ja kirjailija H. Sienkievvicz, ei missään tapauksessa voida sanoa 
kansanvaltaiseksi. Se ajoi suurteollisuuden ja -maanviljelyksen etuja; 
se edusti kompromissia Puolan kansan ja Venäjän itsevaltiaan halli- 
tuksen etujen välillä. „ Olkaamme venäläisiä politiikissa — sanoivat 
sovittajat — , niin venäläiset sallivat meidän pysyä puolalaisina si- 
vistyksellisessä suhteessa." Vastaanottaessaan v. 1897 Nikolai Ilisen 
Varsovassa he kirjoittivat hänelle adressissaan, että he „aina tulevat 
kannattamaan itsevaltiutta, josta riippuu Venäjän ulkonainen mahta- 
vuus, sisällinen rauha ja Puolan kukoistus". Samaa he saarnasivat 
äänenkannattajissaan nKraj" ja „Slovv^o". 

Kansanvaltainen porvaristo liittyi 80-luvulla ^Puolalaisen Liigan" 
riveihin. Se ajoi pikkuporvarien ja pieni- sekä keskivaraisen aatelis- 
ton etuja, jotka vihasivat, pääasiallisesti, rikkaita juutalaisia ja saksa- 
laisia sekä Venäjän hallitusta. Syynä „Liigan" syntymiseen olivat 
samat seikat kuin isänmaallisten-sosialistienkin s. o. Puolan yhteis- 
kuntakerrosten eristyminen ja puolalaisten lisääntyvä vainoaminen. 



364 K. ZALEWSKL 



Puolueen huomattavimpia jäseniä olivat: T. T. Jez, S. Milkovvski, 
J. Poplawski ja R. Dmowski (nykyinen duumanjäsen). 

Hyväksyttyään ensi ohjelmakseen Puolan itsenäisyyden takaisin 
hankkimisen kansallisen kapinan avulla „Liiga" toimi uutterasti tähän 
suuntaan; sen työ oli kuitenkin, pääasiallisesti, sivistyksellistä, vaikka 
se tunnustikin yhdeksi taistelun välikappaleeksi henkilökohtaisen ter- 
rorin. Se tuli yhteyteen laajojen talonpoikaisten ja pikkuporvarien 
joukkojen kanssa, ja tämä oli sille sitäkin helpompaa, koska sen jäse- 
ninä oli intelligenttejä, jotka olivat lähteneet mainituista kansanker- 
roksista. Puolue opetti lukutaitoa talonpojille, työmiehille ja kaupunki- 
köyhälistölle sekä levitti näitten keskuuteen paljon ulkomailla painettuja 
isänmaallisia lentokirjasia. Se perusti etenkin kyliin osuuskauppoja, 
säästökassoja, kirjastoja. „Liigan" toiminta oli luonteeltaan kansan- 
valtaista 90-luvun loppupuolelle saakka. Mitä laveammalle kapitalismi 
kehittyi, sitä lujemmin sen kehitys liitti Puolan Venäjään, ja, toiselta 
puolen, mitä enemmän työväenliike kehittyi, sitä maltillisemmaksi käy 
„Liiga". Kun vallankumouksen edellä työväenjoukot alkoivat esiintyä 
itsenäisenä poliitisena voimana, „Liiga", joka tähän aikaan oli ottanut 
nimekseen „Kansalliskansanvaltainen puolue" (N. D.), kieltäytyä val- 
mistelemasta aseellista kapinaa ja asetti Puolan itsenäisyyden sijalle 
vaatimuksekseen Puolan itsehallinnon. Puolueen tunnusmerkkinä on 
lisäksi aina ollut jokunen määrä natsionalismia ja juutalaisviholli- 
suutta. 90-luvun loppupuolella se koetti kylvää riitaa juutalaisviholli- 
sella agitatsionilla työväen keskuuteen ja sillä tavoin ehkäistä työ- 
väenliikettä. Kansalliskansanvaltaisten opportunismi ja juutalaisvihol- 
lisuus herätti tyytymättömyyttä varakkaittenkin luokkien ja intelli- 
genttien keskuudessa; siksi vuoden 1905 lopulla sen rinnalle syntyi 
uusi edistysmielistenpuolue, jonka huomattavimpia jäseniä ovat sano- 
malehtimies A. Swientochowski ja asianajaja G. Konic. Edistysmielisiin 
liittyivät kaikki, tosin kyllä, vähälukuiset porvarilliskansan vakaiset 
ainekset, ja puolue on jyrkästi vastustusmielinen Venäjän hallitukseen 
nähden. Se vaatii yleis venäläistä parlamenttia ja itsenäisiä valtiopäiviä 
Varsovaan, jonne edustajat valittaisiin yleisellä ja yhtäläisellä ääni- 
oikeudella, ja jotka yhdessä venäläisen parlamentin kanssa määräisi- 
vät Puolan itsehallinnon rajat ja sen sisäisen järjestyksen. 

Edistysmieliset kiinnittävät paljon huomiota talonpoikaiskysy 



Kansanvaltainen kehitys Venäjän Puolassa. 365 

mykseen. He vaativat huokeaa meliorativista ja parselliluottoa, jonka 
välttämättömyyttä eivät muutkaan porvarilliset puolueet kiellä, he 
vaativat myös valtion maitten ja velkaantuneitten yksityismaitten 
takavarikkoon ottamista ja niitten luovuttamista kuntien käytettä- 
viksi; nämä maat sitten luovutettaisiin 10-morgin suuruisina paloina 
pitkäaikaisella vuokrasopimuksella maattomille ja vähävaraisille talon- 
pojille. 

IV. 

Venäjän vallankumous alkoi ja sen mukana kolmas aikakausi 
Puolan kansanvaltaisuuden kehityksessä. Tämän aikakauden tupnus- 
merkkinä on laajojen kansanmassojen esiintyminen itsetoimivana po- 
liitisena tekijänä. Vallankumous oli Puolassa luonteeltaan hiukan toi- 
senlainen kuin muualla Venäjällä. Porvariston tehtävä siinä jäi mi- 
tättömän pieneksi; Puolassa ei ollut sellaista laajaa vapaamielistä lii- 
kettä kuin mikä oli huomattavissa muualla Venäjällä vallankumouk- 
sen ensi vuonna. Ainoana vallankumouksellisena voimana esiintyi 
täällä puolalainen köyhälistö, jota pääasiallisesti johti „Puolan tsaa- 
rikunnan ja Liettuan sosialidemokraatinen puolue**. Edessämme on 
kokonainen sarja sen sankaritekoja: 600,(XX)-miehinen yleislakko tam- 
mikuussa V. 1905, lakkoliike kylissä, katusulkutaistelu Lodzissa, yleis- 
lakko vapunpäivänä ja tammik. 23 p:nä vuosina 1906—07 y. m. 
Vuonna 1905 huomaamme itsenäisen joukkoliikkeen talonpoikien — 
pikkutilallisten — keskuudessa, vaikka se ei ollutkaan pitkäaikai- 
nen. Ensiksi he vaativat puolan kielen käytäntöönottamista kou- 
luissa ja kunnallisenhallinnon alalla, sitten he hävittivät tilan- 
omistajien kartanoita ja viinamyymälöitä. V. 1905 tämän liikkeen 
vaikutuksesta syntyi „Puolan talonpoikaisliitto", joka ptti ohjelmak- 
seen talonpoikien — sekä itsenäisten että köyhälistön — taloudellis- 
ten ja poliitisten etujen valvomisen ja koko Puolan talonpoikaisasu- 
tuksen muodostamisen järjestyneeksi, työtätekeväksi kansanvallaksi. 
Sen lähimpänä poliitisena vaatimuksena oli: itsenäiset valtiopäivät, 
joiden kompetenssi ja joiden jäsenien valintatapa määriteltiin samoin 
kuin edistysmielisten ehdottamain valtiopäiväin. Taloudellisella alalla 
on „talonpoikaisliiton" vaatimuksena kulutus- ja tuotanto-osuuskun- 



366 K. ZALEWSKI. 



tien perustaminen, ja sittemmin metsien, valtion ja luostarien maitten, 
kivihiili- ja muitten kaivosten sekä rautateitten saattaminen kan- 
sallisomaisuudeksi. Mutta kun lokak. 30 p:n manifesti julistettiin, 
lakkasi liike talonpoikaisten maanomistajien keskuudessa, ainoastaan 
lakkoliike kylissä jatkui. Siitä lähtien, huolimatta sotatilasta ja halli- 
tuksen laittomuuksista, muuttuu Puolan porvaristo, jota johtavat „so- 
vittajat", jotka nykyään nimittävät itseään realipolitikoiksi, ja kansal- 
liskansanvaltaiset, sekä suurin osa talonpojista, joita edellämainitut 
johtavat vasta-vallankumouksellisiksi. Nämä puolueet päättävät tais- 
tella laillisilla keinoilla, siksi kunnes Puola saa itsenäisyyden, ja sa- 
malla ne ryhtyvät ankaraan taisteluun työväen vallankumouksellista 
liikettä vastaan. Näitten puolueitten ja etenkin niistä uutterimman 
ja vaikutusvaltaisimman — kansalliskansanvaltaisten — vasta-val- 
lankumouksellinen taistelu työväen vallankumouksellista liikettä vas- 
taan on ilmennyt monissa eri kohdissa. Sekä S. D. Ts. P. ja L. 
että P. P. S. päättivät boikotata ensimäisen duuman vaaleja. Ja sil- 
loin kansalliskansanvaltaisten joukkueet murhasivat sosialidemokraateja, 
jotka kehoittivat boikottaukseen ja levittivät lentolehtisiä ja julistuksia. 
Lakkojen aikana N. D:n aseelliset joukot pakoittivat työmiehiä ryh- 
tymään työhön; sitä paitse he murhasivat kymmenittäin sosialidemo- 
kraateja ja semmoisia henkilöitä, joiden epäiltiin kuuluvan sosialistisiin 
puolueisiin. N. D:n toimesta saatiin aikaan kuuluisa Lodzin työnsulku. 
Toisen duuman aikana S. D. Ts, P. ja L. liittyi itsenäisenä järjestönä 
Venäjän sosialidemokraatiseen työväenpuolueeseen (R. S. D. R. P.), 
jonka jäsenmäärä siihen aikaan nousi 33,(XX):een. II:sen ja lllinnen 
duuman vaaleissa se pysyi boikottaavalla kannalla. Se ei kylläkään 
kieltänyt vaaliagitatsionin merkitystä ja R. S. D. R. P:n enemmistön 
päätöksen mukaan, johon se kuuluu, se otti innokkaasti osaa vaali- 
agitatsioniin cisettaen omat ehdokkaansa. 

Kansalliskansanvaltaiset tekivät Uin duuman vaalien aikana lii- 
ton realipolitikkojen ja edistysmielisten kanssa, saavuttaen loistavan 
voiton, joka on selitettävissä johtuvan sekä vaalilain luonteesta että 
laajoista tuttavuuksista, joita N. D:llä on talonpoikien kanssa. N. D:n 
opportunismi II:ssa duumassa suhteessaan Venäjän hallitukseen oli 
syynä siihen, että edistysmieliset erosivat liitosta, joka siten hajosi. 
Tästä huolimatta N. D. saavutti voiton myöskin Iir.nnen duuman 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 367 

vaaleissa. Tässä sitä auttoi suuresti sen muuttunut suhde työväen- 
liikkeeseen. Lodzin työnsululla ei saavutettu tarkoitusta, sen myön- 
tävät itse tehtailijat, vaikka sitä kestikin 18 viikkoa; työväen solida- 
risuus ei tullut murretuksi. Kun N. D. oli huomannut, ettei työväen- 
liikettä voida ehkäistä murhilla eikä työnsuluilla, niin päättivät he sen 
tehdä ottamalla työväen jokapäiväisen taloudellisen taistelun järjestä- 
misen. Nykyään sen jäsenet eivät enää murhaa sosialisteja, vaanpe^ 
rustavat sen sijaan puolueettomia ammattiliittoja, koettaen samalla 
kertaa propagandan avulla kääntää heidän huomionsa pois poliitisesta 
taistelusta ja kiihoittaa heitä S. D. Ts. P. ja L:ää vastaan. Tämä 
N. D:n taktiikki on lieventänyt sen vasta-vallankumouksellista luon- 
netta edistysmielisen porvariston silmissä ja sen maine vallankumouk- 
sellisena puolueena on jonkun verran korjaantunut. Ur.nnessa duu- 
massa ovat sen jäsenet kuitenkin menneet liian pitkälle opportunis- 
missaan. Tässä duumassa, mikä valittiin vuoden 1907 kesäk. 16 p:n 
vaalilain perusteella, joka teki Puolan edusmiesmäärän kolme kertaa 
entistään pienemmäksi ja niin ollen loukkasi Puolan kansan alkeelli- 
simpiakin oikeuksia, he esim. äänestivät adressin puolesta, jonka sa- 
namuoto ei ollut lainkaan sopusoinnussa puolalaisten isänmaallisten 
tunteitten kanssa, huolimatta siitä, että heidän tekemä korjausehdoituk- 
sensa, jossa puhuttiin sorrettujen kansallisuuksien oikeutetuista vaati- 
muksista, tuli äänestyksessä hylätyksi. Adressissa ei sanallakaan mai- 
nittu, että sortoa, jossa Puolan kansa eli, olisi ainakin lievennettävä, jos 
nyt ei kokonaan poistettava. Ja tämmöistä opportunismia ajaa N. D. 
samaan aikaan kuin Puolassa yhteiskunnallinen elämä on kuolon kielissä 
kamalan sotatilan sortamana, kuin kymmenet sanomalehdet ja aikakaus- 
kirjat lakkautetaan ja suljetaan laajalle levinnyt rauhallinen sivistysseura, 
jota perustamassa on ollut itse N. D. ! Koko vallankumouksen aikana 
on sosialidemokratia ollut ja pysyy edelleen ainoana kansanvaltaisena 
puolueena. Edistysmielisten puolue ei ole vielä tähän asti suorittanut 
mitään huomattavampaa poliitista tehtävää ja sen voimat ovat vähäi- 
set. „Talonpoikaisliitto** heikkenee ehtimiseen, se on nykyään enää 
olemassa vain nimellisesti. P. P. S:ssä on tällä välin tapahtunut suu- 
ria muutoksia. Venäjän työväestön sankarillinen esiintyminen tam- 
mik. 22 p:nä v. 1905 oli sille yllätyksenä. Sen mielipide venäläisten 
kansanmassojen taantumuksellisuudesta osoittautui vääräksi. Suurin 



368 K ZALEWSKI. 



osa puolueen jäsenistä alkoi toivoa liittoa Venäjän kansanmassojen 
kanssa ja itsevaltiuden piikaista kukistamista. Se otti tunnussanakseen 
Puolan itsenäisyyden sijaan „erityinen lakiasäätävä kokous Puolalle", 
joka valittaisiin yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden perusteella. Vä- 
hemmistö tuli tästä tyytymättömäksi ja siihen puolueen perustajat 
kuuluvat. P. P. S:n keskuudessa syntyi eripuraisuutta. Asia huononi 
vielä puolueen epäonnistuneen taktiikin tähden, jonka se oli hyväksy- 
nyt vallankumouksen aikana: sissisodan s. o. henkilökohtaisen terro- 
rin ja ryöstöt, ja jonka mukaan se piti aseissa 1 2,000-miehistä taistelujär- 
jestöä. Tästä taktiikista oli seurauksena puolueen riveissä epäjärjestys 
ja siveellinen rappeutuminen, epäjärjestys kävi sitä suuremmaksi, kun 
taistelujärjestö ei hyväksyn}^ uutta puolueohjelmaa, jääden edelleen 
Puofan uudistamisaatteen kannalle. Tämän johdosta puolue vuoden 
1906 lopulla jakaantui kahteen osaan: P. P. S:n vallankumouksellinen 
ryhmä ja „nuori" P. P. S. Edellinen hyväksyi ohjelmakseen Puolan 
uudistamisen ja sissisodan. Sissisota sai epäjärjestyksen niin suureksi 
että ryhmän täytyi hajoittaa kaksi suurinta järjestöään — lodzilaisen 
ja varsovalaisen — , ja nykyään se on olemassa vain nimellisesti. 
Jälkimäinen v. 1907 joulukuussa pitämässään kongressissa luopui vaa- 
timasta Puolalle lakiasäätävää kokousta ja asetti sen sijaan ohjel- 
maansa Venäjän valtiollisen järjestyksen kansanvaltaiseksi 'saattami- 
sen ilman minkäänlaista keskitystä sekä laajan itsehallinnon Puolalle; 
taktiikissaan .se hylkäsi duuman boikottaamisen ja sissisodan. Näin 
se läheni S. D:tä ja luultavasti se ennen pitkää yhtyy tähän. 



Kuten kirjoitukseni alussa mainitsin, ovat muutamat puolalaiset 
sosialidemokraatit sen seikan johdosta, että sosialidemokratia nykyään 
on ainoa Puolan suuri kansanvaltainen puolue, ja sen johdosta, että 
edistysmielisten puolue sekä „talonpoikaisliitto" ovat hyvin heikot, 
muut porvarilliset puolueet vasta-vallankumouksellisia, — tehneet sen 
johtopäätöksen, että Puolassa on jo porvarillisen kansanvaltaisuuden 
ja vapaamielisyyden aika mennyttä, ja että sosialidemokratia jää 
ainoaksi kansanvaltaiseksi puolueeksi. Minun mielestäni olisi S. D:n 
tulevaisuus tässä tapauksessa hyvin surullinen, sillä se ei ainoastaan 



Kansanvaltaisuuden kehitys Venäjän Puolassa. 369 

jää yksinään taistelemaan itsevaltiutta vastaan, vaan se on myöskin 
siinä tapauksessa pakoitettu sulattamaan itseensä paljon porvarillista 
ainesta, joka seikka ei voi olla vaikuttamatta sen ohjelmaan ja tak- 
tikkiin. Onneksi eivät asiat kuitenkaan ole niin huonosti. Olen 
sitä mieltä, että mainitun mielipiteen kannattajat ottavat huomioon 
vain kaksi seikkaa: 1) läheisen yhteyden, mikä vuosien kuluessa on 
muodostunut Puolan porvariston ja tämän kasvamisesta huolta pitä- 
neen Venäjän hallituksen välille, 2) t^^öväentaistelun vaikutuksen por- 
variston poliitiseen luonteeseen; — he kuitenkin jättävät huomioon ot- 
tamatta kolmannen seikan, joka on yhtä tärkeä kuin edelliset, nimit- 
täin sen, että puolalainen porvaristo on sittenkin sorretun kansalli- 
suuden porvaristoa, joka saa kärsiä kansallista sortoa tietäen samaUa, 
että hallitus on pitänyt siitä huolta saadakseen aineellista hyötyä. 
Kuinka peittelemättä hallitus käyttää hyväkseen Puolan kansaa ja ni- 
menomaan sen porvaristoa, käy selville seuraavista tosiasioista. Hal- 
lituksen menoista lankeaa Puolan osalle vain 7,5%. Niistä summista, 
mitkä Venäjän viranomaiset kantavat Puolasta, menee valtakunnan 
tarpeisiin 41,6 Vo> paikallisille venäläisille viranomaisille — 26 %• Kou- 
luihin, teihin, siltoihin hallitus käyttää Venäjällä keskimäärin henkilöä 
kohti 1 ruplan 1 kopekan, Puolassa 85 kop. Tähän saa lukea li- 
säksi kaikki sotatilan kauhut. Porvariston vasta-vallankumous on ol- 
lut seurauksena köyhälistön luokkataistelusta. Mutta porvariston, sen 
tultua vakuutetuksi siitä, ettei köyhälistö nykyhetkellä pyri sosialisti- 
seen vallankumoukseen, täytyy, tyytyä siihen kuten välttämättömään 
pahaan ainakin. Tietysti se jää edelleen vihamieliseksi köyhälistön 
taistelua kohtaan. On hyvin epäiltävää, muuttuuko se vallanku- 
moukselliseksi, kansanvaltaiseksi. Yllämainitun perusteella voi kui- 
tenkin päättää, ettei se enää pysy sille vihamielisen hallituksen 
liittolaisena taistelussa vallankumousta vastaan, joka ei pyri hävittä- 
mään kapitalistista järjestystä, vaan päin vastoin vapauttaa sen itse- 
valtiuden kahleista. Etenkin selvästi tämän huomaa v. 1907 tapah- 
tumista; Venäjän hallitus ei aio tehdä minkäänlaisia myönnytyksiä 
Puolan porvaristolle. Puolan porvariston siirtyminen vasta-vallanku- 
mouksen leiristä vallankumouksen puolelle voi tapahtua kahdella ta- 
valla: joko nykyään sen etuja ajava kansalliskansan valtainen puolue 
lakkaa olemasta vasta-vallankumouksellinen, tai edistysmieliset liittävät 

4 



370 K. ZALEWSKI. 



itseensä suurimman osan niistä porvareista, jotka kuuluvat N. D:hen. 
Ensimäinen tapa tuskin lienee mahdollinen, sillä ensiksikin porvaris- 
ton vasta-vallankumouksellinen luonne tulee haihtumaan hyvin hitaasti 
ja sen lisäksi N. D:n johtajat ovat opportunismillaan ja vasta-vallan- 
kumouksellisuudellaan tarpeeksi pilanneet maineensa Puolan edistys- 
mielisten ja vastustusmielistfen ainesten silmissä. Toinen tapa on enem- 
män mahdollinen. Siihen suuntaan viittaa eräs, tosin itsessään vähä- 
pätöinen, tosiasia viime aikoina, nimittäin se, että edistysmielisten puolue 
on hiukan kasvanut. On sy)^ luulla, että edistysmielisten lukumäärä 
suurenee edelleen ja että sen riveihin liittyy suurin osa porvareista. 
Samaa ei voida väittää „talonpoikaisliitosta". Puolan talonpoikien ja- 
kaantuminen jyrkästi — porvaristoksi ja köyhälistöksi — todistaa 
vain sitä, kuinka suuresti utopistinen on ollut „liiton" päämäärä j^h- 
distää maalaisväestö yhdeksi puolueeksi. Epäilemättä tämän lii- 
ton päivät ovat jo luetut. Maaseudulla luultavasti tulee tapahtumaan 
sama prosessi kuin kaupungeissa. Jos nykyään maaseutuporvaristo- 
kuuluu N. D:hen ja kärsii nöyränä Venäjän hallituksen sortoa, on tämä 
seurauksena puolalaisten talonpoikien ikivanhasta välinpitämättömyy- 
destä, josta jo on puhuttu paljon, sekä heidän vähäisestä sivistysmääräs- 
tään ja siitä pelosta, jonka heissä on herättänyt maaseudulla tapahtuva 
työväenliike. Mutta Venäjän hallituksen häikäilemätön isännöiminen 
Puolassa, josta talonpojat saavat kärsiä enemmän kuin kaupunkien 
suurporvaristo, on pakoittava heidät siirtymään N. D:stä edistysmielisiin 
puolueisiin. Tämä prosessi on jo alkanut, tähän viittaa hiljakkoin Varso- 
vassa edistysmielisen puolueen johdolla pidetty varakkaitten talonpoi- 
kien kongressi. Maaseudun köyhälistö tulee vähitellen liittymään sosia- 
lidemokratian riveihin. Samoin tulevat tekemään vähitellen myöskin 
vähämaiset talonpojat, mutta kun he ovat eniten takapajulla olevaa 
maaseudun asukasainesta, tulee heistä tuntuva määrä, sivistymättö- 
mimmät ja klerikalisimmat, vielä kauan pysymään N. D:n riveissä. 

Näin ollen voidaan päättää, että ennen pitkää tuntuva osa Puo- 
lan kaupunkien ja maaseudun porvareista, oivallettuaan puhtaan las- 
kutaidon avulla tosi etunsa, yhtyy väliaikaisesti vihaamaansa sosiali- 
demokratiaan taistellakseen itsevaltiuden kukistamiseksi perustuslain ja 
Puolan itsehallinnon puolesta. 



NUORISON KEHITYSAIKA SAKSAN UUDEMMASSA 
KIRJALLISUUDESSA. 

Kirjoittannt 
HELMI SETÄLÄ. 

Frank Wedekind: Friihlings Erwachen. 
Emil Strauss: Freund Hein. 
Johann Friedrich: Sonnenschule. 



Saksassa on viune vuosina ilmestynyt useita kirjoja, jotka kaikki 
koskettelevat nuorison kehitysaikaa. Se ei mielestäni tunnu pelkältä 
sattumalta, kirjalliselta oikulta, vaan on siihen epäilemättä syvät syyt. 

Nuorison kasvatushan on jaettuna kodin ja koulun välillä, ja 
siksipä noissa kirjoissa, joista nyt tahdon tässä puhua, kosketellaan 
kumpaistakin. Ne iskut, joita niitä kohtaan tähdätään, ovat usein 
liiaksikin oikeutettuja. Varsinkin mitä kotiin tulee, sillä vaatimukset 
kotia kohtaan voidaan asettaa paljoa korkeammalle kuin koulun, jossa 
suuri oppilasmäärä, vaihtelevat opettajat ynnä muut seikat ovat lie- 
ventävinä asianhaaroina koulun toimintaa arvosteltaessa. 

Kodin, äitien puolustukseksi voitaneen myös se lausua, että 
useinkin äitien voimat lasten pieninä ollessa heikontuvat siihen mää- 
rään, että he eivät jaksa ottaa osaa lastensa kehitykseen sellaisella 
tavalla kuin pitäisi. Mutta samalla kuin myönnän tämän, tulen myös 
asian kipeimpään kohtaan. Mikä on tärkeämpi kasvatuksessa, lapsen 



372 HELMI SETÄLÄ. 



ruumiillinen vai sielullinen hoit9? Molemmat ovat tärkeämpiä, mutta 
kun harvoin yksi ihminen jaksaa kokonaan täyttää molempia, niin 
työn jako on tehtävä. Ja sen useimmat tekevätkin ilman minkään- 
laista pakkoa, valiten sen, mikä on enemmän silmiinpistävää ja 
samalla helpompaa, nimittäin ruumiillisen hoidon. 

Kuulin kerran erään väittelyn taideteoksen johdosta, joka kuvasi 
äitiä kahden lapsensa kanssa: toinen rintalapsi oli hänellä sylissä, 
toinen suurempi vieressä. Väittely oli syntynyt sen johdosta, että 
oli kysytty kumpikohan noista molemmista lapsista on lähempänä 
äidin sydäntä, pieni rintalapsi, joka on kokonaan riippuvainen äidin 
hoidosta, vai suurempi, jonka sielunelämä jo on herännyt. Läsnä 
olevat miehet väittivät, että tietenkin pieni rintalapsi se on lähem- 
pänä ja luullakseni useimmat naisetkin sanoisivat samoin. Mutta juuri 
sen vuoksi, että nainen niin kokonaan antautuu lapsen ruumiilliseen 
hoitoon, hän luulee täyttäneensä kaiken vanhurskauden, tai ainakin 
luulee voivansa jättää lapsen henkisen kasvatuksen niin paljon kuin 
suinkin koululle ja tilapäisille kasvattajille. 

Kuinka moni vanhemmista tietää oikeastaan mitä heidän las- 
tensa sielussa liikkuu? Tarvinneekohan tähän kysymykseen muuta 
vastausta kuin palauttaa mieleensä ajan, jolloin itse oli kehitysajassa. 
Kuka kysyi silloin, mitä ajatuksia herkässä mielessä liikkui.^ Kelle 
niitä olisi tahtonut ilmaista^ Sillä jos joskus yrittikin, niin huomasi 
liiankin helposti hymyn karehtelun suupielissä. Ja sitä oppi liiankin pian 
salaamaan sydämensä sopukkaan kaiken sen mikä aikaihmisten mielestä 
tuntui vain lapsekkaalta. Mutta vaikka oppi salaamaan, niin kaipaus 
saada jollekin puhua, saada joltakulta neuvoa ei sittenkään kadon- 
nut. Ja tuo kaipaus saattoi aika-ajoittain muuttua katkeruudeksikin, 
jota lievensi vain se, että vähitellen huomasi muissakin saman kai- 
pauksen, tyydyttämättömän tarpeen. 

Kuinka monta kertaa olenkaan kysyn3^ itseltäni: voisiko olla 
mahdollista, että kaikki ne, jotka nuoruudessaan ovat tunteneet tuota 
kaipausta, voisiko olla mahdollista, että he unohtaisivat niin koko- 
naan oman itsensä, etteivät he nyt ymmärtäisi sitä samaa tunnetta 
kasvavassa polvessa? Olen kuullut monen sanovan, että tahto kyllä 
olisi hyvä, mutta oikeaa tilaisuutta on vaikea löytää. Se on kuvaa- 
vaa meidän suomalaiselle luonteellemme yleensä. Me odotamme aina, 



Nuorison kehitysaika Saksan uudemmassa kirjallisuudessa. 373 

että toiset astuisivat ensi maisen askeleen lähesty äksensä meitä. Eikö 
olisi paljon luonnollisempaa, että vanhemmat ja kasvattajat itse sen 
astuvat, vaatimatta sitä lapselta? Ei kuitenkaan niin, että me koet- 
taisimme vaatia tai pakoittaa esille luottamusta. Ainoa keino luullak- 
seni on se, että me ensin itse osoitamme luottamusta lapselle usko- 
malla hänelle jotakin, silloin lapsen luottamus tulee myös meille aivan 
kuin itsestänsä. 

Oscar Wilde sanoo „De Profundis" kirjassaan, että lapset ovat 
olemassa vain sitä varten, että aikaihmiset tulisivat heidän kaltaisik- 
sensa. Minkä äärettömän syytöksen tuo lause heittää kaikkia van- 
hempia vastaan. Sen sijaan että vanhemmat koettaisivat säilyttää ja 
saattaa esille sen, mikä lapsessa on hyvää ja hänelle itselleen omi- 
naista, me esimerkillämme istutamme heihin kaikki heikkoutemme. 
Me vaadimme lapselta paljon, olemme herkät häntä nuhtelemaan ja 
rankaisemaan, mutta emme vaadi itseltämme samaa. Ja kaikista 
nuhdesaarnoista huolimatta me teemmekin työtä aivan päinvastaiseen 
suuntaan kuin mitä tarkoitamme ja luulottelemme itsellemme. 

Me aikaihmiset tahdomme niin mielellämme tekeytyä viisaiksi 
ja teemme kaikki, jotteivät muut, varsinkaan lapset, huomaisi miten 
puutteellista se sittenkin on. Kuinka vaikea meidän on lapselle 
myöntää erehtyneemme. Me emme myönnä sitä edes silloin kun 
huomaamme, ettei lapsi usko erehtymättömyyteemme. Eikö olisi pal- 
joa enemmän voitettu, jos myöntäisimme tietämättömyytemme, kuin 
että annamme lapsen nauraa väärälle itsetunnollemme. Sillä ei ole 
epäilystäkään siitä mikä keino olisi tepsivämpi lapsen luottamusta 
herättämään. 

Ei mikään ole niin herkkä kuin lapsen sielu, ei mikään niin 
vastaanottavainen. Kuinka usein se, mitä me olemme valmiit sano- 
maan lapsellisuudeksi ja uteliaisuudeksi, onkin pitkien aikojen ajatus- 
ten tulos. Kun me puhumme lapsen kanssa, niin me luulemme aina 
välttämättömäksi astua ikäänkuin alemmaksi, jotta hän voisi meitä 
ymmärtää, ja siitä on seurauksena, että me niin harvoin yhtään 
astumme hänen luoksensa. En tietystikään tahdo väittää, että lapsi 
voisikaan vielä kaikkea ymmärtää, mutta hän ymmärtää sittenkin 
paljoa enemmän kuin mitä me oletamme. Ei hän tarvitse toisen- 
laista kieltä kuin me aikaihmisetkään keskenämme puhuessamme. 



374 • ' HELMI SETÄLÄ. 



hän tarvitsee sen vain puhtaammassa ja kirkkaammassa muodossa, 
ja sitä me aikaihmiset niin harvoin voimme hänelle tarjota. 

Jos me olisimme vähemmän opettajia, niin me myös varmaan 
enemmän opettaisimme. Jos me lähestyisimme lasta siinä tarkoituk- 
sessa, että mekin voisimme jotakin häneltä oppia, niin meidän vaiku- 
tuksemme häneen olisi varmaan paljoa suurempi. Jos me edes 
yrittäisimme loihtia esiin kaiken sen mikä jo on hänessä, emmekä 
vain painaa omaa leimaamme häneen, niin epäilemättä paljon olisi 
voitettu. Mutta me unohdamme niin helposti, että jokainen lapsi on 
oma indiviidi, meistä itsestämme riippumaton, jonka täytjy saada 
kasvaa ja kukoistaa omalla tavallansa. Meidän tulisi vain pitää 
huolta siitä, että hänellä olisi kylliksi aurinkoa. 

Kuinka vähän lapsia ja nuorisoa tältä kannalta on käsitetty, käy 
selvästi esille niistä kirjoista, joista tässä nyt tahdon puhua. 

Saksalainen kirjailija Frank Wedekind on julkaissut näytelmän 
nimeltä FrUhlings Enoachen (Kevään herääminen). Taiteellisessa suhteessa 
se on varsin heikko, ainakin mitä lukemalla voi päättää, mutta sen 
merkitys on siltä ollut varsin suuri, sillä se puhuu häikäilemätöntä 
ja voimakasta kieltä. Koko kappale perustuu vain vuoropuheluihin, 
keskusteluihin nuorten poikien, nuorien tyttöjen, äitien ja lasten 
välillä. Nuo nuoret sielut, jotka me näemme siinä edessämme, tun- 
tuvat haparoivan pimeässä. He kuulevat ympärillään ääniä, joita he 
eivät ymmärrä, he näkevät asioita, jotka herättävät kysymyksen 
toisensa jälkeen heidän mielessään, mutta ne kysymykset jäiävät 
kaikki vastausta vaille. Ja he tuntevat itsessään outoja tunteita ja 
ajatuksia nousevan, jotka saavat heidät aivan ymmälle. „Minä luulin 
itseni aivan parantumattomasti sairaaksi,** sanoo nuori poika toveril- 
leen, »luulin saaneeni jonkun sisällisen vamman. Vihdoin tulin levol- 
lisemmaksi kun aloin kirjoittaa päiväkirjaa.** »Sinä et siis tiedä vielä 
mitään?" kysyy toinen. „01en etsinyt Meyerin tietosanakirjan kan- 
nesta kanteen. Sanoja — ei muuta kuin sanoja! Ei ainoatakaan 
suoraa selitystä. Oi, tätä häpeäntunnetta. — Mitä hyötyä on tieto- 
sanakirjasta, kun se ei vastaa edes lähimpään elämänkysymyk- 
seen." 

Vielä räikeämmän kuvan antaa keskustelu äidin ja tyttären 
välillä. Varsin oikein tekijä siinä esittää äidin häpeäntunnetta, kun 



Nuorison kehitysaika Saksan uudemmassa kirjallisuudessa. 375 

«lämän luonnollisimmat asiat ovat kysymyksessä, mutta täydellä syyllä 
voi kuitenkin kysyä, tokko nuoret t5^öt sittenkään ovat niin tietä- 
mättömiä ja viattomia kuin tekijä koettaa tässä väittää. Joka tapauk- 
sessa seuraava kuvaus on paikallaan avaamaan äitien silmät ja 
osoittamaan heille, että äidin edesvastaus, syyllisyys voi olla paljon 
suurempi kuin tyttären, jota onnettomuus on kohdannut. Äiti on nimit- 
täin kertonut että haikara on tuonut tytön vanhemmalle sisareUe pie- 
nen pojan. Tytär, Vendiä, tahtoo silloin tietää onko haikara lentänyt 
ikkunasta vai uuninpiipusta sisään, ja kun äiti ei osaa sitä tarkoin 
selittää, niin Vendiä sanoo kysyvänsä sitä nokikolarilta. „Älä sitä 
huoli", sanoo äiti, „hän voisi kertoa sinulle vain kaikenlaisia tyh- 
myyksiä, joita hän ei itsekään usko." Silloin Vendiä, joka epäilee 
koko haikara-juttua, sanoo: „Ethän voi vaatia, että minä, joka olen 
jo 14 vuoden vanha, uskoisin haikaraa. Sano minulle totuus." Ja 
kun äiti ei sitteAkäärl tahdo kertoa, niin huudahtaa Vendiä: ^Eihän 
se voi olla mitään rumaa, koska kaikki siitä iloitsevat." Silloin äiti 
tuskissaan koettaa selitellä: 

»Voidakseen saada lapsen", sanoo hän änkyttäen, ntäytyy sitä 
miestä — jonka kanssa on naimisissa — täytyy häntä rakastaa — 
niinkuin vain miestä voi rakastaa. Täytyy rakastaa häntä kaikesta 
sydämestään — enemmän kun voi sanoin selittää! Täytyy rakastaa, 
niinkuin sinun iässäsi, Vendiä, ei yleensä vielä voidakkaan rakastaa. 
Nyt sinä sen tiedät." „Ja siinäkö kaikki", kysyy Vendiä. «Niin 
totta kuin Jumala minua auttakoon!" 

Tähän selitykseen Vendiä saa tyj^tyä. Mutta kun hän puolta 
vuotta myöhemmin sairastuu ja äiti epäilee hänen olevan raskaana, 
niin hän aivan ihmeissään sanoo: „Eihän se ole mahdollista, äiti. 
Enhän minä ole naimisissa." «Hyvä Jumala, siinähän se juuri onkin, 
ettet sinä ole naimisissa!" huudahtaa äiti. „ Vendiä, mitä sinä olet 
tehnyt?" „En minä sitä enää itsekään tiedä," vastaa Vendiä. »Me 
makasimme ladossa . . . Mutta enhän minä ole ketään rakastanut 
koko maailmassa paitsi sinua, äiti. Oi, mikset sinä sanonut minulle 
kaikkea". Siihen ei äiti voi muuta vastata kuin: »Lapsi, lapsi! Kuinka 
minä olisin voinut sellaista sanoa 14-vuotiaalle tytölle. Enhän minä 
ole muuta tehn3^ sinulle, kuin mitä minun hyvä rakas äitini- 
kin minulle teki." 



376 - HELMI SETÄLÄ. 



Mutta siirtykäämme nyt toiseen teokseen. 

Emil Straussin kirja Freund Hein (Tuonen turviin) on varmaan 
saanut aiheensa niiden itsemurhien johdosta, joita Saksassa viime 
aikoina on koulunuorison keskuudessa tapahtunut. Kirjan päähenkilö 
on nuori, soitannoUisesti lahjakas poika, jonka elämä menee hukkaan, 
kun ei hän kodissaan eikä koulussa saa ymmärtämystä osakseen. 
Ja kuitenkin on hänellä hellät vanhemmat, jotka luulevat vain 
toimivansa poikansa parhaaksi. Hän on uuttera ja rehellinen kou- 
lutyössä, mutta kun häneltä puuttuu kokonaan matemaatisia lahjoja, 
niin hänen on aivan mahdoton seurata toisten mukana. Hänen har- 
taista pyynnöistään huolimatta isä ei salli hänen lopettaa kesken koulua, 
vaan sen sijaan kieltää häntä kokonaan soittamasta viuluaan, joka 
on ollut hänen ainoa ilonsa ja lohdutuksensa koulutyön ohella. Sat- 
tumalta hän löytää uUakkokamarista suuren joukon nuotteja, ja 
kun hänellä ei ole lupa soittaa viuluaan, niin hän joka iltapuoli 
pakenee sinne lukemaan noita sävelteoksia. Sattumalta saa isä siitä 
vihiä ja kieltää senkin ilon pojalta, tietysti kaikkein parhaassa tar- 
koituksessa. 

Kerran on poika saanut istua kaksi vuotta luokalla, ja kun luku- 
kausi lähenee loppuaan, huomaa hän, että kaikista ponnistuksistaan 
huolimatta on sama kohtalo hänellä taaskin edessä. Eräs toveri lu- 
pautuu auttamaan häntä koulutyössä, mutta hän on liian suora ja 
vilpitön ottaakseen toiselta apua vastaan. Ja kun isäkin on aivan 
taipumaton, niin hän menee opettajansa puheille toivoen sieltä saa- 
vansa ymmärtämystä. Kohtaus opettajan ja pojan välillä on vaikut- 
tavimpia koko teoksessa. Opettaja näyttää hänelle muistiinpanokir- 
jaansa, jonne hän on merkinnyt oppil^tten arvosanat ja sanoo ettei 
hän voi tehdä mitään hänen hyväkseen. »Mitä tuohon kirjaanne 
tulee", sanoo poika, „niin olette usealle antanut paremmat ar\'Osanat 
kuin minulle, vaikka he eivät osaa puoltakaan siitä kuin minä, eivätkä 
ahkeruudessa vedä likimainkaan vertoja minulle." Opettaja luonnol- 
lisesti vihastuu näistä sanoista, mutta poika jatkaa levollisesti: »Te 
luulette aikomukseni olleen syyttää Teitä vääryydestä tai pyytää Teitä 
sitä harjoittamaan. Sellaista minulla ei ollut mielessä. Minä tar- 
koitan tietysti niitä oppilaita, jotkaj salaavat tietojensa vaillinaisuu- 
den käyttämällä kaikenlaisia salajuonia. Minä ajattelin**, lisää poika 



Nuorison kehitysaika Saksan uudemmassa kirjallisuudessa. 377 

hetken kuluttua, „että opettajalle Joka arvosanallaan ratkaisee oppilaansa 
kohtalon, olisi mieleen, jos hän saisi kuulla hänestä ja hänen huolistaan 
muutakin, kuin mitä tunnilla voi tulla ilmi — sillä onhan olemassa 
muitakin arvostelemisen perusteita kuin tuollainen muistiinpanokirja 
ja onhan tarjona muitakin uria." Opettaja keskeyttää pojan puheen 
sanoen lyhyesti: »Minä en tarvitse Teidän neuvojanne,** ja siihen 
keskustelu päättyy. 

Poika tekee itsemurhan samana päivänä, kun hän saa tietää 
jääneensä taas luokalle. Tuo loppu ei tunnu tehdyltä eikä teatteri- 
maiselta. Lahjakas nuori poika, jota ei kukaan kannusta, ei kukaan 
ymmärrä, jolta kielletään se, mikä merkitsee häneUe koko elämää, 
hänen musiikkinsa, on väsyn3^ taisteluun. Hän ei ole edes katkera, 
hän tahtoo vain päästä rauhaan. 

Samansuuntaisia kirjoja on paljon, sekä kertovassa että päivä- 
kirjamuodossa. Ja kaikkien läpi kulkee sama sävel: taistelu, joka 
tavallisesti menee yli voimain, kuin kaikki ymmärtämys, rohkaisu ja 
luottamus puuttuu toiselta puolelta. Nuo kirjat eivät tahdo syyttää, 
ne paljastavat vain olevat olot, tuovat esille esimerkkejä ehkä siinä 
toivossa, että ne voisivat edes jollekulle olla hyödyksi. 

Tahdon tässä yhteydessä puhua vielä yhdestä kirjasta, joka on 
näiden edellisten täydellinen vastakohta, jos kohta sen päämäärä 
onkin aivan sama. Edelliset puhuvat vain negatiivisella tavalla nuo- 
rison puolesta, tämä taas mitä positiivisimmin. Kirjan tekijä on wieni- 
läinen lääkäri Johann Friedrich, joka, voidakseen vaikuttaa nuorison 
hyväksi, rupesi vuodeksi äidinkielen ja ainekirjoituksen opettajaksi 
erääsen poikakouluun. Tuon koevuoden kuluttua hän on julkaissut 
kirjana 14 oppilaansa aineet. Joka kuukautta kohti on aine kultakin 
oppilaalta, ja sisällykseltään ne liittyvät siihen kuukauteen ja vuo- 
denaikaan, jona ne ovat kirjoitetut. Omasta puolestaan on hän liit- 
tänyt kirjaansa, jolle hän on antanut nimeksi Sonnenschule (Aurinko- 
koulu) esipuheen ja loppusanat, sekä jokaista kuukautta kohti lyhyen 
selityksen siitä, miten ja mistä hän on antamansa aineen valinnut. 
Alkupuheessa hän tekee selkoa syistä, miksi hän on tahtonut julkaista 
tämän kokoelman oppilasaineita, joka hänen omasta mielestään on 
kuin »ihana poikakuoro, kirkasääninen ja raitis**. Ja loppusanoissa 
hän antaa pienen kuvauksen kunkin oppilaan luonteesta, puhuu kus- 



378 HELMI SETÄLÄ. 



takin eriksensä, niinkuin vain se voi puhua, joka pitelee nuoren sie- 
lun herkkiä kieliä käsissänsä. 

Nuo aineet antavat erinomaisen kuvan kustakin oppilaasta erik- 
sensä, kuvastaen kunkin luonnetta, ja antaen meille aavistuksen siitä, 
mikä tehtävä kutakin elämässä odottaa. Mutta samalla ne ovat opet- 
tajan kuvastimena, piirtäen eteemme runollisen, syvän ja jalon miehen 
kuvan. Hiljaisina hämärähetkinä hän valmistaa aineet oppilailleen, 
mitä hiljaisempi ääni on, sitä tarkemmin oppilaat häntä kuuntelevat, 
sillä joka sanasta he käsittävät, että heillä on edessään ihminen, joka 
tuntee heidän kanssaan ja tahtoo heille jokaiselle olla jotakin. 

Minkälaisia nuo aineet sitten ovat, kysynee lukija varmaan. Jo 
niiden nimetkin antavat hiukan käsitystä niistä. Lokakuussa, jol- 
loin koko luonto on pukeutunut kultaan ja ilma ja aurinko on häi- 
käisevän kirkas, on aineen nimenä „Kullasta ja auringosta". Mar- 
raskuussa, kun tähdet syttyvät synkälle taivaalle, on aiheena tähdet, 
mutta ei yksin taivaan tähdet, vaan myös „silmätähdet, jotka ovat 
sielun ikkunoita **. Joulukuu johtaa ajatukset iloon, minkä pieninkin 
seikka voi synnyttää, „die Freude an kleinen Dingen**, niin- 
kuin tekijä sanoo. Tammikuu tuo mieleen talven syvyyden ja revon- 
tulet, helmikuu tanssin, jalon tanssin, johon yhtyy ihmisruumiin puh- 
das kauneus. Huhtikuu kevätilman ja sielunelämän, toukokuu kukat 
ja perhoset. Näihin aiheisiin saa opettaja mahtumaan kaiken mikä 
elämässä on suurta, kaunista ja pyhää. Hän avaa oppilaan silmät 
näkemään kauaksi ja syvälle ja hän antaa hänelle perustuksen, jolle 
hän myöhemmin elämässä voi helposti rakentaa. 

Tahtoisin liittää tähän pari ainetta, sillä kertoen niistä sit- 
tenkin on mahdotonta saada oikeata käsitystä. Ne eivät ole aineita 
aineitten tavallisessa merkityksessä. Niistä puuttuu alku- ja loppulau- 
seet, eikä niitä myöskään ole minkään jäsennyksen nojalla kokoon- 
pantu. Mutta ne puhuvat paljon enemmän kuin kaikkia sääntöjä 
noudattavat sepustukset, ja ennen kaikkea ne lupaavat niin paljon 
tulevaisuuteen nähden. 

Marraskuu. Tähdistä. „Minä pidän lumitähdistä paljon, varsin- 
kin illalla, kun ne putoelevat ullakkokamarimme katolle. Kun äiti 
on saanut hankituksi halkoja, niin hän tulee iloisena kotiin ja sytyt- 



Nuorison kehitysaika Saksan uudemmassa kirjallisuudessa. 379 

tää tulen takkaan. Vuoteellani voin kuulla, kun lumitähtöset las- 
keutuvat katolle. Tai ehkä se on vain luulottelua. Silloin nukun 
rauhallisesti ja ajattelen ilolla ensi saksan tuntia. Silmätähdistä ovat 
minulle varsinkin äitini silmät rakkaat. Mutta taivaan tähdistä pidän 
enimmin iltatähdestä, jonka voin nähdä ullakkohuoneen ikkunasta, se 
on varmaan sama, joka johdatti kerran tietäjät itäiseltä maalta." 

Helmikuu, Jalosta tanssista, ^Esitelmän jälkeen, jonka opettaja 
piti jalosta tanssista, kohtasi minua kotimatkalla suuri ilo, joskaan se 
oikeastaan ei ollut aivan vaatimaton. Sillä minä iloitsin itsestäni. 
Iloitsin siitä, että olen voimakas ja suuri, että minulla on kauniit kas- 
vot ja kaunis tukka, terve sydän ja terveet keuhkot ja silmät. Ja 
yleensä siitä, että olen onnellinen ja iloinen. Kaikki opettajan esitel- 
mät ovat herättäneet minussa iloa sen johdosta, että elän tässä maail- 
massa, mutta varsinkin viime esitelmän jälkeen olin erityisen iloinen. 
Ja kun läksin kotiin tuo riemuntunne rinnassani, niin kaikki näytti 
minusta tanssivan. Talot tanssivat ja puut ja ihmiset tanssivat minun 
ohitseni ja kaupungin yläpuolella ilmassa tanssivat pilvetkin. Siltä 
se minusta ainakin näytti. Ja kirjat kainalossa minä itsekin kuljin 
tanssien keisaripuiston pääkäytävää pitkin, heitin hattuni ilmaan, niin 
että se tarttui puuhun ja karisteli kirkkaita vesihelmiä päälleni. Mutta 
silloin tuli vahti ja käski minun siivosti kulkea. Siivostiko.^ Huh, 
ajattelin minä: kun ihminen on onnellinen itsensä kanssa, niin 
silloin sanovat puuihmiset, että käyttäytyykin säädyttömästi. Ja 
illalla kotona minä riisuuduin kokonaan ja katselin itseäni peilissä ja 
pyysin sitten isältä, että hän ostaisi minulle voimistelutelineet, jotta 
tulisin yhä suuremmaksi ja voimakkaammaksi ja kauniimmaksi.** 

Lopuksi tahdon vielä siteerata ne sanat, joilla Friedrich lopettaa 
esitelmänsä Jalosta tanssista. „Koko elämänne tulee olla jaloa tanssia. 
Mitä se merkitsee.^ Älkää eläkö niinkuin muut ihmiset toista päivää 
toisensa jälkeen tavallisessa tahdissa, haarniskoituina kohtalon ja luon- 
non tuhansia pieniä vaihteluja vastaan, vaan antautukaa kaikkeen, 
sulattakaa itseenne kaikki, mikä on kaunista ja järjestäkää sen mu- 
kaan elämänne liikkeet. Olkaa jaloja tanssijoita ja herkällä korvalla 
koettakaa tajuta säveleet siinä suuressa orkesterikonsertissa, joka 
alituisesti kaikuu teidän ympärillänne ja tehkää se tanssillanne elä- 



380 HELMI SETÄLÄ. 



vaksi. Jotakin jäänee tästä minun tanssiopetuksestani varmaan teidän 
mieleenne ja minä toivoisin, että kullekin teistä koittaisi se hetki, 
jolloin te tuntisitte, miten koko olentonne, salaisen soiton valtaamana, 
joutuu liikkeeseen ja aloittaa elämänilon suuren, jalon tanssin." 



1^ 



Valkea yö. 

Runoja. 

Kirjoltfanat 

t. oncRvn. 



1. 

Taivas niinkuin luojan lempi, 
valkeata valkoisempi, 
yllä autioiden teiden, 
aivoin maaksi maatuneiden. 



Kuulto kylmä, aikaa vailla, 
Herran henki kalman mailla. 
Liikkumatta, pylväs jäinen, 
yössä lapsi yksinäinen. 



382 L. ONERVA. 



Tuska, 

Kovettumaan, kivettymään 
kaimaksi kallion kimmelpään. 

Ylentymään, alentumaan 
peikon rinnalle pimentolaan. 

Unhottumaan, vanhettumaan 
tuhansia vuosia paikallaan. 



3. 

Valkeana valhetöissä, 
syyttömänä synnin-öissä, 
rikoksissa tahraa vailla, 
vilpin tiellä lapsen lailla . 



4. 

Tyhjässä tyhjyyden kammoin, 
onnessa olleessa ammoin 
vaiti ma kärsin ja käyn. 

Särkyvin, säikkyvin rinnoin» 
kivisin kimmelpinnoin 
kukiUa kulkevaks näyn. 



Valkea yö. 383 

5. 

Kohtalon käsky. 

Väkevät käymään ylhäällä yksin, 
heikot sortumaan sylityksin! 

Väkevät pahoiksi pusertumaan, 
heikot hellinä musertumaan! 



6. 
riocturno. 



Valkea yö, 

kalsea yö 

vartoen akkunalautaan lyö. 

Maaliskuu, 

Marjatan kuu. 

Hermot herkkinä seisoo puu. 

Kylmentyy, 

tähdittyy ... 

Paljaana paistaa sydämen syy. 





s^i^iesöisä 



LAUSELMIA FRIEDRICH HEBBELIN PÄIVÄKIRJASTA. 



Kreikkalaisten taide oli koko kansan sivistyksen tuote; uuden- 
ajan taide on onnellisimmassa tapauksessa yksityisen taiteilijan sivis- 
tyksen tuote. Siitä johtuu että meidän huomattavimmat taideteok- 
semme, jotka tahtovat tulkita ihmiskuntaa kokonaisuudessaan, kuiten- 
kin näyttävät usein niin yksinään seisovilta ja sanojaan tapailevilta, 
jota vastoin kreikkalaisen taiteilijan jokainen pikkupiirre oli aina yh- 
teydessä yleisimmän puolen kanssa. 

Jos taiteessa todella on kysymys vain sisällysrikkaasta aatteesta 
ja sen eloisasta ilmaisemisesta valaisevan kuvan avulla, eikä sen 
ruumiillistuttamisesta, niin mistä silloin johtuu esim. kreikkalaisen 
tragedian arvo ja merkitys? Filosoofit ovat kyllin arvokkaasti selit- 
täneet aatteen sen pohjalla piilevän ja seuranneet sitä äärimpiin kehi- 
tysmahdollisuuksiin asti, esitelleet sen hermoja ja sydäntä myöten; 
miksei siis tyydytä puhtaaseen ytimeen, vaan nakerrellaan mieluum- 
min kuoria, joihin Aiskylos, Sophokles ja Euripides ovat sen kät- 
keneet? 



^ Saksalainen draamallinen runoilija Fr. Hebbel (1813— 1863) on meillä- 
kin tunnettu nä3rtelmiensä »Maria Magdaleenan» y. m. kautta. Hänen mieltä- 
kiinnittävästä päiväkirjastaan, joka on ilmestynyt Saksassa 4 nidoksessa sekä 
lyhennetyssä muodossa nimellä »Durch Irren zum GlUck», olemme suomenta- 
neet seuraavat mietelmät. 



Lauselmia Friedrich Hebbelin päiväkirjasta. 385 

Yhtä vähän kuin maa maana saattaa synnyttää omenia ja rypä- 
leitä, vaan ensin puita y. m. s., yhtä vähän kansatkaan kansoina 
suuria tekoja, vaan ainoastaan suuria yksilöitä. Senvuoksi, te herrat 
tasamitan puoltajat, kunnioitusta kuninkaille, profeetoille, runoilijoille ! 

Eroitus neron ja kyvyn välillä. Kyky nostaa maailmankulusta 
yksityisen ilmiön esiin, kuvaten miten se saattaa kehittyä, ja hä- 
nellä on tutkiva järki aina puolellansa; nero näyttää meille, miten 
jokaisen seikan, minkä se on tehtäväkseen asettanut, täytyy olla, 
koko suuri luonto seisoo taustalla ja tunnustaa sen todeksi. Kor- 
keinta taideteosta emme voi laisinkaan ajatella muussa muodossa 
kuin siinä, jommoisena runoilija on sen meille esittänyt; yhtä vähän 
kuin voimme kuvitella toiseksi jotakuta puuta, vuorta tai v^irtaa. 

Mitä nerossa sisäinen näkemys, sitä joukossa vaisto. 

Oikea runoilija runoilisi autiolla saarellakin ja piirtelisi sakei- 
tansa hiekkaan vielä silloinkin, vaikka hän näkisi rhinoceroksen jo 
lähestyvän, joka on heti seuraavassa tuokiossa tallaava ne jalko- 
jensa alle. 

Jokainen uusi taiteilija esittää uusia ajatuksia uudella kielellä. 
Itse tämä kielikin on opittava, ennenkuin ajatuksia voidaan ymmärtää. 

Jos kieli olisi loogillisen hengen tuote, eikä runollisen, niin maa- 
ilmassa olisi vain yksi kieli. 

Korkeammat luonteet pystyvät vain silloin, kun heille on suotu 
luova kyky, täydelleen ilmaisemaan olemassaolonsa ja tuntemaan sen 
täyteläisyydessään, ja tämä onkin korkein, ainoa onni. 

Runoilijain pove.ssa uneksuu ihmiskunta. 

Runoilemaan ei voida ennakolta valmistautua yhtä vähän kuin 
uneksimaankaan. 

Runoilija, joka paljastaa näkyviin maailman tilan semmoisena 
kuin se on, ei saa vaatia rakkautta aikalaisiltaan. Sillä milloinka on 
kuultu ihmisten suudelleen teloittajaansa! 

Suuria ajatuksia ei voida lausua kyllin yksinkertaisesti, sillä ru- 
nous ei riipu koskaan kukkakoruista, mutta pienet vaativat kauniste- 
lua. Linnuille antoi luonto kirjavat höyhenet, leijonan se antaa tulla 
toimeen yksinkertaisella karvapeitteeUä. 

Taide on yhteenpuristettu In^nto ja luonto hajalleen men- 
nyt taide. 



3S6 Lauselmia Friedrich Hebbelin päiväkirjasta. 

Elämässä joutuvat ihmisluonteet kyllä useinkin situatsioneihin, 
jotka eivät heille sovellu, mutta taiteessa ei semmoista saa tapahtua, 
ainakin draamassa täytyy kohtaloiden kehittyä ihmisen luonnosta eh- 
dottomalla välttämättömyydellä. 

Taiteellisen vaikutuksen 1 aste: niin voi olla! 
n 2 „ niin on! 

n 3 „ niin täytyy olla! 

Rajaton (sisällyksen puolesta) ja rajoitettu (muodon puolesta) 
tulee jokaisen taideteoksen olla. 

Kenen mielestä historiasta poikkeava historiallinen näytelmä on 
synti historiaa vastaan, hänestä tietysti on pöytä synti puuta vastaan. 

On tyhmää odottaa runoilijalta semmoista, mitä ei edes jumaluus 
anna, sovitusta ja epäsointujen tasoittamista. Mutta kuitenkin voi- 
daan vaatia, että hän antaisi epäsointujen vapaasti kuulua eikä py- 
sähtyisi seisomaan satunnaisen ja välttämättömän keskivaiheille. 
Niin on hänen sallittava luonteiden syöksyä perikatoon, mutta hä- 
nen tulee samalla osoittaa meille, että perikato on välttämätön, että 
se on, kuten kuolema, jo syntymässä niin asetettu. Jos heikoinkin 
pelastuksen toivo vielä pilkoittaa, niin on runoilija tuhrija. Mutta 
tältä kannalta katsoen ilmeneekin eteemme paljoa korkeampi kauneus 
ja aivan toinen, osaksi päinvastainen tie avautuu meille sen toteutta- 
miseen, kuin oli se kauneus, jota Goethe kumarsi. 

Sovitus draamassa : haavojen parantaminen osoittamalla, että ne 
olivat välttämättömät paremman terveyden aikaansaamiseksi. 

Kirjoittaa teoksia, jotka eivät ole syntyneet sisäisestä tarpeesta 
ja jotka kuitenkin ovat olevinaan sen ilmauksia, s. o. ovat tulkitsevi- 
naan tunteita, joita kirjoittajalla ei ole, vaan jotka hän omistaa muilta, 
niinkuin nähdään lintujen kuuntelevan toistensa laulua, ja lausua seik- 
koja, joita lausuja ei tunne — tavallisessa elämässä — siis valeh- 
della, tehdä tekoja, jotka eivät ole ainoastaan yhdentekeviä, vaan ker- 
rassaan päinvastaisia niille, joita oikeastaan olisi tehtävä: molemmat 
ne käyvät lopulta yhteen. Runoilla ja sepustella. 

Tekemällä tehty runo on sekin, jossa tunne on tosi, vaan ei 
muoto. Tosi innostuksen hetki sulattaa molemmat yhteen. Sem- 
moinen runo, jota sivistynyt maku (jota kuitenkin mieluummin tah- 



> Lauselmia Friedrich Hebbelin päiväkirjasta. 387 

toisin sanoa synnynnäiseksi) saattaa ajatella toisenlaiseksi, kuin miksi 
runoilija on sen luonut, ei kelpaa mihinkään. 

Jos kuvanveistäjä, sensijaan että hän käyttelisi talttaansa ja 
muovailisi marmoriin sen kuvan, joka hänen mielessänsä liihoittelee, 
huudahtelisi: oi kuinka kaunis! kuinka ihana! niin hänelle naurettai- 
siin vasten naamaa; mutta keskinkertaisille runoniekoille sallitaan 
semmoista vielä alituisesti. 

Järki saattaa syntjrvästä runoteoksesta poistaa yhtä ja toista, 
mutta se ei saa koskaan mennä siihen mitään lisäilemään. 

Hyvä näyttämöesitys tekee minuun melkein sen vaikutuksen 
ikäänkuin näkisin vilkasta unta. Minä tiedän, ettei se ole totta, mutta 
en voi tempautua siitä irti. 

Ken antautuu nauttimaan taideteosta, suorittaa saman kehitys- 
kulun kuin taiteilija, joka on sen luonut, ainoastaan päinvastaisessa 
järjestyksessä ja äärettömän paljon nopeammin. 



Pysyn yhä edelleenkin mielipiteessäni: aurinko paistaa ihmiselle 
vain kerran, lapsuudessa ja varhaisimmassa nuoruudessa. Jos hän 
silloin lämpenee, niin ei hän enää koskaan kokonaan kylmene, ja se 
mitä hänessä piilee, puhkee virkeästi nupulle, ja on kukkiva ja kan- 
tava hedelmiä. 

Minusta tuntuu usein kuin seisoisimme tne ihmiset (s. o. yksi- 
tyiset) niin äärettömän yksin keskellä kaikkeutta, ettemme tietäisi toi- 
sestamme vähän vähääkään ja että kaikki meidän ystävyytemme ja 
rakkautemme olisi vain kuin tuulen hajoittamien hiekkajyväsien rin- 
nakkain lentelemistä. 

Luvata itselleen jotakin ja jättää se täyttämättä, on suorin tie 
mitättömyyteen ja luonteen heikkouteen. 

Vapautta ja terveyttä en sano enää elämän hyviksi ominaisuuk- 
siksi, vaan itse elämäksi. Vapaus on maailmasta riippumattomuus, 
terveys luonnosta riippumattomuus. 

Ken onneen uskoo, hänellä on onni. 

Olen tehnyt sen havainnon, että jokaisen kelpo miehen on su- 
kellettava johonkin suureen mieheen, jos hän koskaan mielii kohota 



388 Lauselmia Friedrich Hcbbelin päiväkirjasta. 

itsetietoon ja kehittyä varmasti käyttämään voimiansa; toinen pro- 
feetta kastaa toisensa, ja se jolta tämä tulikaste kärventää hiukset, 
ei ollut kutsuttu! 

Karista niskastasi kaikki mikä estää kehity^täsi, vaikkapa se 
sitten olisi ihminen joka sinua rakastaa, sillä se mikä vie sinut hä- 
viöön, ei voi ketään muuta auttaa. 

Ainoa totuus, minkä elämä on minulle opettanut, on se, ettei 
ihminen saavuta mistään asiasta muuttumatonta vakaumusta ja että 
kaikki hänen arvostelmansa eivät ole mitään muuta kuin päätöksiä, 
päätöksiä katsoa asiaa niin tai näin. 

Ihmiset ovat keksineet monta eriskummaista hyvettä, mutta kai- 
kista eriskummaisin on vaatimattomuus. Mitätön luulee siten tule- 
vansa joksikin, että hän tunnustaa: minä en ole mitään! 

Teon edellä käyneet vaikuttimet muuttuvat useimmittain teon 
tapahtuessa ja näyttävät ainakin teon päät>'ttyä aivan toisenlaisilta: 
tämä on tärkeä seikka, jonka useimmat näytelmäkirjailijat jättävät 
huomioonottamatta. 

Minusta ei yksilön korkein ja jaloin puoli koskaan osoita 
hänessä hyveen ylenpalttisuutta, vaan ainoastaan kyvyn ylenpaltti- 
suutta. Mitä on hyve? Kaunis nimi mitä yksinkertaisimmalle sei- 
kalle: terveydelle. 

Itsemurha on aina synti, jos sen aiheuttaa yksityinen seikka 
eikä elämä kokonaisuudessaan. 

Nainen rakastaa miehessä jotakin korkeampaa, jonka hän tah- 
too vetää alas luoksensa; siitä syystä on hänen rakkauteensa aina se- 
kaantunut ehdotonta ihailua, siitä syystä lakkaa rakkaus, niin pian 
kuin hän huomaa, että mies seisoo häntä alempana. 

Avioliitto on useimmille astia; johon he säilyttävät tunteensa, 
koska he tietävät hyvin, että se ilman semmoista varokeinoa pian on 
juokseva kuiviin arkipäiväisyyden hietaan. Nuo ihmisraukat eivät 
koskaan käsitä, että rakkaus juuri silloin, kun se varmasti tuntee 
iankaikkisuutensa, on halveksiva katoavaisuuden pelosta syntynyttä 
ajallista muotoa ja mieluummin asettuva alttiiksi väärinselityksille 
kuin menettelevä sisäisessä suhteessa epäjohdonmukaisesti. 

Edelleen kehittyminen merkitsee useimmille itsestään luopumista. 

Elämässä ei auta enää jäljestä päin tavoitella mitään, ei ker- 



Lauselmia Friedrich Hebbelin päiväkirjasta. 389 

rassa mitään, ei mitään työtä, ei mitään iloa, saattaapa kärsimyskin 
tulla liian myöhään. Joka hetkellä on omat omituiset, vääjäämättö- 
mät vajatimuksensa. Elämisen taito on kyky voida pyyhkäistä pois 
entisyyden jäännökset millä hetkellä tahansa. 

Jos kaikki sanomalehtimiehet, mitä on olemassa, teljettäisiin ku- 
ritushuoneeseen, niin varmaankaan ei sinne teljettäisi niin paljon 
syyttömiä, kuin siellä jo ennestään istuu. 

Sota on eräille raakalaisille vapaus, ei siis ihme, että he sitä 
rakastavat. 

Ihmiskunnassa on aina joku pää kaikkia muita korkeammalla, 
mutta kuinka harvoin se tuntee kuninkaansa! 




.^aKROTS 



$A\i 



Taidetta. 



KANSALUSTEATTERIN KEVÄTKAUSI. 



Vermlantilaiset. — Toisen vasikalla kyntämässä. — Valtioviisas kan- 
nunvalaja. — Isä ja tytär. — Helgelannin sankarit. — Sakuntala. — 
Oppilasnäytäntö . 

Kansallisteatterissamme oli tänä vuonna hyvä viini säästetty juhlien 
loppuun ja kestitty vieraita kokonainen talvikausi hyvin heikoilla sekoi- 
tuksilla. Kevätkauden ensimäinen uutuus, F. A. Dahlgremn » Vermlan- 
tilaiset» (Värmländingarne), kuuluu viimemainittujen joukkoon, mikä ei 
kumminkaan estä sen olemasta laatuunkäypä kansankappale ja kassakap- 
pale. Odottamattomat onnenkäänteet tarjoovat siinä aihetta iloon sekä 
huoleen, ja semmoinen miellyttää monia. Sitäpaitsi siinä tanssitaan ja 
lauletaan hauskasti, ja se miellyttää vielä useampia. Kansallisteatteri ym- 
märsi yleisönsä ottaessaan sen ohjelmistoonsa. — Tämän jälkeen tuli 
Alexandre Bissonin huvinäytelmä ^Toisen vasikalla kyntämässä* (Les plu- 
mes du paon), parisilainen vähäpätöisyys, jommoista huomaamaan ja unoh- 
duksen hämärästä esiin vetämään tarvittiin nykyisen teatterinjohtajan pik- 
kuseikoille tarkka silmä. Syrjäisen päähän ei olisi pistänyt ehdoittaa näy- 
teltäväksi mokomaa paikallista pilajuttua, jossa tuskin oli puoltakymmentä 
kunnon vitsiä peittämässä aiheen ja henkilökuvauksen auttamatonta köy- 
hyyttä. Vielä vähemmin olisi muiden mieleen juolahtanut komentaa tu- 



Kansallisteatterin kevätkausL 391 

leen tämän tekeleen puolesta semmoinen joukko parisilaiseen salonki- 
ilmaan koteutumattomia näyttelijävoimia kuin oli tässä kappaleessa tapah- 
tunut hroille Falck, Laitu, Pihlajamäki ja Rautio. En sentakia tunne ha- 
lua ruveta lähemmin puhumaan tämän uutuuden herättämästä tai särke- 
mästä näyttämöillusionista, vaan suon sille onnen vaipua takaisin hyvin 
ansaittuun unohdukseen, jossa sille ei meidän maassamme toivoakseni 
ikinä ylösnousemuksen päivä valkene. — Kolmantena uutuutena oli Lud- 
vig Holbergxii » Valtioviisas kannunvalaja^^ (Den politiske Kandestöber). 
Sen koomillisuus ei ole likimainkaan niin mehevää kuin »Jeppe Niilon- 
pojan". Siinä on kumminkin siksi paljon terveen järjen iloa, hupaisia 
kohtauksia ja kokkavia lauseita, että sen mielellään katsoo, jos se asian- 
mukaisesti esitetään. Olisipa sillä voinut olla nykyisin oma pieni aktuaali- 
suutensakin meidän maassa, jossa politiikki yhäti kelluu pinnalla ja saa 
monen kelpo kansalaisen unohtamaan työpöytänsä ja kuluttamaan aikansa 
ja voimansa hedelmättömissä poliitisissa kannunvalajaisissa. Mutta kap- 
paleen satiiri ei jaksanut kansallisella näyttämöllämme kirvota vapaaksi 
raskaasta historiallisuudesta ja satuttaa tuntoihimme. Syyt olivat monet, 
osaksi itse kappaleessa, mutta vielä enemmän esityksessä. Alussa oli esi- 
tyksen tahti liian hidasta ja ikävystyttävää. Lopummalla taas uhrattiin 
liian paljon mauttomuuksille, jotka eivät olleet Holbergin arvon mukaisia: 
kerrattiin samaa vitsiä (»poromestari!**), kannettiin naisväkeä ulos sylissä 
sekä selässä, annettiin kumartaessa sysäys takapuolella, noettiin naama 
kyyneleitä pyyhkiessä ja yleensä toimitettiin ilveily kannunvalaja-pormes- 
tarin perhettä kohtaan siksi peittelemättömästi ja karkeasti, että se alkoi 
kiusata katsojaa. Kannunvalajamestarina Herman von Bremenfeldinä kun- 
nostautui hra Hemmo Kallio. Oli iloista saada nähdä hänen vakaata tai- 
depyrkimystään taas Kansallisteatterissa. Hän oli tutkinut osansa hyvin 
ja kuvasi mestarin rajuja puuskapäitä tunnustusta ansaitsevalla tavalla. 
Vain välttävästi suoriutui hra Kainulainen osastaan mestarin oppipoikana. 
Kerrotaankin että osa olisi uskottu hänelle vain siitä syystä, että mesta- 
rin pitkä takki muka sopi paremmin hänen vähäiselle varrellensa kuin 
hra Puron, jonka olisi oikeutta myöten pitänyt saada siihen pukeutua ja 
osoittaa luontevampaa koomillista kykyänsä lakeijan ja oppipojan tehtä- 
vissä. Muista esiintyjistä mainittakoon vain rva Suonio rehevänä mata- 
mina ja pormestarin vaimona, tuttu tyyppi entisajoilta, puettuna uuteen 
pönkähameeseen ja kantaen inhoittavaa lappalaiskoiraa sylissään. — Yh» 



392 Katsaus. 



teisnäyttely ja näyttämöllepanokaan ei täyttänyt kaikkia vaatimuksia. 
Niinpä esim. II näytöksessä teki mestari Hermanin sali, jossa «coUegium 
polemiticum** piti istuntoaan, liian aution ja salonkimaisen vaikutuksen. 
Se ei ollut oikea ympäristö herrojen käsityöläisten suurpoliitisille suun- 
nitelmille: ei tupakansavua, ei olutkannujen kalinaa, ei ]^oliitista innos- 
tusta, vaan jäykkä, eloton ryhmitys pöydän ympärillä. Kohtaus oli kuol- 
lut. Siinä oli mahdoton nostaa rehellistä riitaa, kuten loppu vaati, vaan 
siitä tuli luonnoton teatterimelu. Ja koko IV näytös oli tahallisesti tehty 
liian burleskiksi. — Suurempaa pieteettiä kuin Holbergin hengentuotetta 
kohtaan osoitettiin kevätkauden ainoalle kotimaiselle uutuudelle, Armas 
Toivo Tarvaan näytelmälle * Isä ja tytär». Se oli asetettu lavalle mel- 
keinpä turhantarkalla tunnollisuudella ja näyttelijät panivat parastaan tar- 
jotessaan luonnonmukaisimmalla tavalla näytelmän detaljirihkamaa. Sillä 
siihen he tunsivat pystyvänsä. Tämä esikoistuote on näet kotoinen mil- 
jöökuvaus. Nykyinen Helsinki on jäljennetty siinä aina likööri-ilmoituk- 
siaan ja luentosalien sähkökelloja myöten. Siihen on valokuvattu tuttuja 
tyyppejä (työmiehiä, vahtimestareita, ylioppilaita) ja kohtauksia, joissa ym^ 
päröivä todellisuus pikkupiirleittäin esiintyy. Mutta näytelmästä puuttuu 
suuri viiva, hallitseva „aate", jos niin saan sanoa. Kun tekijä keskelle 
tätä miljöötä koki sijoittaa draamallisen toiminnan, ei hän voinutkaan ke- 
hittää sitä todellisuudesta, luonteista, vaan rakensi sen ulkonaisten effek- 
tien varaan. Tuo raaka, juoppo työmies, jonka suhde tyttäreen muodos- 
taa näytelmän juonen, edustaa lopummalla teatterimaista kohtaloa. Hän 
ryntää kerta toisensa perästä sisään ratkaisevalla hetkellä ja särkee tyttä- 
rensä onnenunelmat. Ja pahinta on, että kirjailija näyttää tahtovan usko- 
tella tämän särkymisen merkitsevän täyttä tra^^illista järkytystä. Paikal- 
lisen tutunomaisuuden vuoksi unohti yleisö vaatia kappaleelta sisällystä 
ja vuoropuhelulta muutakin kuin pientä sormi näppäryyttä. Hra Kiipi 
esitti isän, maalari Valtosen osaa hartaasti. Hän oli kutakuinkin oikein 
kaavaillut tämän paatuneen ja raa'an, mutta pohjalta heikon ja kärsivän 
luonteen. Maneerimaiset kädenliikkeet ja hokelteleva puhetapakin sovel- 
tuivat tähän osaan paremmin kuin moneen muuhun. Rva Lindelöf Val- 
tosen tyttärenä Leilana oli personattoman epämääräinen tyttölapsi kuten 
tämäntapaiset tyypit yleensä Kansallisteatterissa; näyttelijättäret eivät pysty 
saamaan niissä esille mitään muuta kuin oman nuoren, kokemattoman 
minänsä. Hra Teppo Raikas Leilan rakastajana oli myös vain Teppo Raikas 



Kansallisteatterin kevätkausi. 393 

omassa personassaan, vaikka hänen tuli olla musiikkitaiteilija Jumalan 
armosta. Vahtimestari Pahlmanin väki, hra Veckman ja rva Suonio, oli 
oiva koomillinen pariskunta. 

Vahvempaa hengen ravintoa tarjottiin vasta viimeisillä kevätkuukau- 
silla, kun Henrik Ibsenin taruhistoriallinen näytelmä ^Helgelannin sanka- 
rity^ (Hsrmsndene paa Helgeland) esitettiin pitkästä aikaa uudelleen ja uu- 
silla voimilla. Siinä on sadun suurpiirteisyyttä juonen sommittelussa ja 
jäykkää ryhtiä lauselmissa. Se siirtää katsojan muinaisislantilaisten taru- 
jen jylhään aikaan. Miehisten viikinkiurhojen keskellä seisoo siinä Hjördis, 
yksi Ibsenin ihmeteltävimpiä, arvoituksellisimpia naisluonteita. Hän on 
ylpeistä ylpein, voimakkaista voimakkain, samalla ihminen ja kohtalotar, 
joka ei tunne mitään muita lakeja eikä siteitä kuin oman verensä suve- 
reenin vaiston. Vain suurimmalle sankarille hän tahtoo antautua, seista 
hänen rinnallaan kaikissa kohtaloissa, innostaa häntä yhä ylväämpiin te- 
koihin ja piirtää hänen nimensä pilviin maineen tutkaimella. Kun tämä 
odotus pettää, koituu hänestä kostotar, jonka vasama • tietää tiensä ja joka 
kaikkien toiveiden rauettua ratsastaa yksin tuonen orhien selässä Valhal- 
laan, kuten Valkyyriat. Nti Horsma teki sangen kunnioitettavia ponnis- 
tuksia luodakseen uskottavan kuvan tästä naisesta, joka on jyrkkä anti- 
poodi hänen omalle personalliselle temperamentilleen. Paikka paikoin hä- 
nen onnistuikin voittaa itsensä, mutta usein petti ääni ja liikkeet, esitys 
laskeutui tahtomatta hempeämieliseen, laahaavaan sävyyn. Ei tee mieli 
ruveta vertailemaan sitä esim. nti Gerda Lundeqvistin Hjördikseen, jonka 
muutamia vuosia sitten näimme Ruotsalaisessa teatterissa. Rva Lindelöf 
lempeänä Dagnyna oli melkein liiaksi heikko ja saamaton vastine Hjör- 
dikselle, niin suuresti kuin hänen vaaleaverisen hempeytensä tuleekin 
kontrasteerata Hjördiksen tummaa voimaa vastaai\. Hra Ahlberg örnulf 
sankarina kohosi korkealle yli muiden miehisten toveriensa jylhän san- 
karivoiman tulkinnassa, vaikkei hän ainakaan ensi iltana täysin hallinnut 
osaansa. 

Keväisen ohjelmiston kaunein uutuus oli Sakuntala, intialaisen ku- 
ninkaan Kalidasan kirjoittama kappale, täynnä vuosisatain takaista, yhä 
vielä kukkivaa runoutta. Tosin sen henkilöt ovat pikemmin ylimalkaisia 
taruolentoja kuin yksilöitä, tosin verhoo heidän kohtaloltaan sadun kevyt 
auer, mutta kappaleessa tuntuu henkäys Intian ihanasta luonnosta ja 
aamu raikkaasta elämänkatsomuksesta. »Sakuntalan*' välitön naiivisuus 



394 Katsaus. 

vaikuttaa raittiisti keskellä modernin sivistyksen teennäisyyttä, joka 
karttaa nimittämästä luonnollisia asioita luonnollisilla nimillä. Se rakkaus 
kuninkaan ja yihäissukuisen neidon välillä, joka aavistamatta syttyy pal- 
mupuiden siimeksessä ja kantaa elämänhedelmän, on kuvattu niin ko- 
ruttomasti ja kauniisti kuin se ainoastaan luontoa lähellä olevassa runou- 
dessa voidaan kuvata, ilman pateetista paisutusta, ilman sentimentaa- 
lista kukittelua. Ja kuinka omituisesti kaikki kuitenkin luontuu yhteen 
kohottamaan tunnelmaa: kukkiva luonto ja lapselliset ihmiset ympä- 
rillä, jälleen-tuntemisen sormus ja hovin kirjava loisto. — Ikävä 
kyliä, ei tämäkään kappale saanut Kansallisessa oikeata tulkintaa. Näyt- 
telijäkunnan enemmistöltä tuntuu puuttuvan kyky iuonnonomaiseen 
naiivisuuteen, samoinkuin siltä puuttuu kyky kultiveerattujen luontei- 
den kuvaukseen. Sen alaan kuuluu vain se, mikä on siltä väliltä, 
puolisivistyneisyys. Se deklamoi, silloin kun sen tulisi olla naiivi ja vä- 
litön, ja se opettaa ja alleviivaa, silloin kun sen tulisi olla kevyt ja hen- 
kevä. Hra Suonion kuningas Dusjanta ei ollut vapaa ulkopuolisesta paa- 
toksesta, vaikka se olikin hillitympää kuin monissa hänen entisissä osis- 
saan. Rva Lindelöfin Sakuntala oli ulkonaiselta esiintymiseltään kaunis 
ja kukkamaisen kainoksi tyylitelty. Hän ei särken3rt kuvaa paatoksella 
eikä suurilla liikkeillä. Hän oli mitä hän jo luonnostaan on. Mutta hän 
ei saanut katsojassa kohoamaan sisäistä ihastuksen aaltoa asennoillaan 
eikä sanoillaan. Puuttui jotakin. Hra Veckman kuninkaan kotipappina 
turmeli hyvät vitsinsä alleviivaamalla ja maistelemalla niitä liiaksi omassa 
suussaan. Sensijaan ilahutti hra Puro taas meitä turmeltumattomilla koo- 
mikonlahjoillaan. Nti Havu teeskenteli maireutta lausumisessaan, kun 
hänen olisi pitänyt olla yksinkertainen ja suora. 

Merkittävänä uutuutena on vielä mainittava teatterikoulun julkinen 
oppilasnäytäntö toukok. 19 p:nä. Se oli koonnut katsomon ääriään myö- 
ten täyteen nuorten taiteenkasvattien ystäviä ja ystävättäriä, jotka kilvan 
taputtivat suosiotaan esiintyjille. Näistä kiinnitti enimmän huomiota nti 
Aili RosvalL Hänen miellyttävä esiintymisensä, luontevat ilmeensä ja tai- 
puisa äänensä herättävät hyviä toiveita. Margaretan osan tulkitsemiseen 
(^Faustissa'') eivät hänen voimansa luonnollisesti vielä riittäneet, mutta 
hän osoitti siinä samoinkuin muissa pikku tehtävissä — esim. „Laulu- 
lintusen** Nettcheninä — merkille pantavaa luontevuutta ja kauniita ääni- 
lahjoja. Nti Päiviö Horsman olemuksessa on kenties enemmän ulkonaista 



Kertomuksia ja kuvauksia, 395 

voimaa, mutta vähemmin sisäistä tahtia kuin nti Rosvallin. Hän käytteli 
Juliana (»Romeossa ja Juliassa") ääntänsä suurissa paisutuksissa ja ta- 
voitteli traagillisia asentoja. Herroista teki Urho Somersalmi lupaavimman 
vaikutuksen, vaikkei hänelle sattunutkaan osaa, jossa hän olisi voinut 
erikoisemmin taipumuksiaan osoittaa. Hra Borg suoriutui tehtävistään 
tasaisesti, ja hra Jorma osoitti paikoin hauskaa pikkunäppäryyttä. — Toi- 
vomme että näistä nuorista voimista, joista kolme ensinmainittua on kiin- 
nitetty Kansallisteatteriin, vähitellen muodostuisi se voittoisa falangi, jota 
niin kipeästi kaivataan harvenevien rivien sijalle viemään eteenpäin kan- 
sallista näyttämötaidettamme. 

V. T 



Kirjallisuutta. 



Kertomuksia ja kuvauksia. 

Ii«MARi Cai,amnius- Kianto, Sieluja kevät-yössä. vilahdus Moskovasta. Hel- 
sinki 19D7. Vihtori Kosonen. 79 siv. 8:0. Hinta i: 50. 

Ilmari Calamnius kertoo halusta muistelmiaan, varsinkin seikkailu- 
jaan Venäjänmaalta, jossa hän on paljon matkustellut. Ja hän juttelee 
kokemuksensa niin avoimesti ja lapsellisesti kuin koulupoika. Ilmankos 
hän olisi Antero Avomieli. 

Tulee melkein hymy huulille lukiessa niin naiivia kertomusta kuin 
on „ Sieluja kevät-yössä**. Se näyttää meille kirjailijan rakastettavassa 
lapsellisessa avuttomuudessaan. 

Suomalainen maisteri Rafael Ihantola, joka, tuntomerkeistä päättäen, 
ei ole kukaan muu kuin kirjailija itse, tuli herkkänä hetkenä Moskovassa 
antaneeksi vähistä stipendivaroistaan 1 5 ruplaa eräälle venakolle, joka niitä 
kirjeessä suorastaan kerjäsi. Se oli kyllä kauniisti tehty, muita kenties ei 
aivan viisaasti. Sillä nainen ei näyttänyt silmiänsä sen koommin eikä hiis- 
kahtanut halkaistua sanaa, vaikka oli luvannut kunniallisesti maksaa kaikki 
takaisin ja vannonut ikuista kiitollisuutta jalomieliselle lahjoittajalle. Herk- 
käuskoista suomalaista maisteria nähtävästi vedettiin hiukan nenästä. Mutta 
tämä, jolla on hellä sydän ja järkkymätön luottamus ihmisten hyvyyteen 
(vaikka hän aikoinaan luuli olevansa paatunut pessimisti ja skeptikko), 
on yhä vielä siinä uskossa että hän auttoi todella tarvitsevaa, elämän 
murjomaa jaloa sielua. Siinä mielessä hän piirtää tuon naisen, Milka 



396 Katsaus. 

Sorgen kuvan kirjaansa liikuttavilla väreillä ja seppelöi hänen päänsä 
suurten kärsimysten sädekehällä. 

En tahdo horjuttaa kirjailijan enkä nuorten lukijain uskoa Milka 
Sorgen jalouteen. Saattoihan hän olla apua tarvitseva ja paljon kärsinyt, 
saattoihan hän kuitenkin jättää — syystä tai toisesta — lainan maksa- 
matta ja kiitoskirjeen kirjoittamatta. Mutta hänen omat kerjuukirjeensä 
todistavat vähän häntä vastaan. Ne herättävät lukijassa kuten Rafael 
Ihantolassa »ilkeitä epäluuloja** tätä naista kohtaan. Eikä Ilmari Calam- 
nius pysty niitä kaikella kaunomaalauksellaan kokonaan karkoittamaan. 
Jää epäilyksen siemen mieleen itämään ja vähentämään luottamusta ku- 
vauksen puolueettomuuteen ja kirjailijan terä väsilmäisyy teen. 

Tarvinneeko muuten sanoa, että kirja kokonaisuudessaan on kuin 
paremmanpuolinen konventtikertomus, kirjoiteltu sujuvalla suomen kie- 
lellä, kynää kevyesti pyöritellen. 

V. T 



Kasvatasopillista kiijallisuutta. 

Alku Artturi Siikaniemi, Ulkomaiden Natsopistot I. Saksa, Schweiz ja 
Ranska. Piirteitä naisopistojen järjestelystä ja ^dinkielen opetuksesta. 
Helsingissä 1907. 172 siv. 8:0. Hinta i: 75. 

Nykyhetkenä, kun koulujärjestelmän uudistus on polttavimpia päi- 
vän kysymyksiä ja etenkin naisopistojen järjestely on joutunut vilkkaan 
keskustelun alaiseksi, on puheena oleva tutkielma varmaan herättävä asian- 
harrastajain huomion. Se on ennen ollut julkaistuna Helsingin suoma- 
laisen tyttökoulun vuosiohjelmassa ja on nyt ilmestynyt eri kirjana. Sen 
tekijä on tunnettu koulumies, maisteri A. Siegberg, joka toisinaan on 
esiintynyt yllämainitulla Valvojankin palstoilla ilmaantuneella kirjailija- 
nimellä ja joka vuonna 1905, saatuansa valtion stipendin, kävi pedagoo- 
gisella tutkimusmatkalla Skandinavian maissa. Saksassa, Sweitsissä ja 
Ranskassa. Matkustuksen päätarkoitus oli seurata äidinkielen opetusta 
näiden maiden naisopistoissa (Sweitsissä myös toisen kotimaisen kielen, 
ranskan, opetusta) sekä „ ottaa selkoa naisopetuksen yleisestä järjestelystä 
jatko-opistojen kaltaisissa laitoksissa*'. Sairaus keskeytti kuitenkin matka- 
suunnitelman, niin ettei sitä voitu niin laajalti toteuttaa, kuin ensin 
oli aikomus; Sweitsissä ja Ranskassa ei kirjoittaja saanut viipyä niin 
kauan, kuin oli toivonut. Mutta runsaan runsas sitävastoin on se aine- 
varasto, minkä hän on koonnut Saksan naisopistoista. Mitä Skandina- 
vian maihin tulee, lupaa kirjoittaja tämän julkaisun toisessa jaksossa 
antaa tietoja niiden kouluoloista. 



Kasvatusopillista kirjallisuutta. 397 

Tutkielman nyt ilmestynyt ensimäinen osa sisältää siis etupäässä 
kertomuksen Saksan naissivistyspy rinnoista ja naisopistojen oloista. Tar- 
kasti ja seikkaperäisesti niistä tehdään selkoa; esitys on luonteva ja hauska, 
ja teos antaa meille arvokkaan yleiskatsauksen Saksan naisopistojärjestel- 
mään, samalla kuin usean erityiskuvauksen avulla saamme luoda silmäyk- 
sen opetukseen ja oppilaitosten sisälliseen elämään. Puhuttuansa nais- 
opistojen yleisestä järjestelystä ja äidinkielen opetuksesta esittää kirjan- 
tekijä havaintoja eri opistoLsta. Viimeksimainitussa jaksossa kohdistuu, 
kuvaus neljään sivistyskeskustaan: Jenaan, Berliniin, Leipzigiin ja Karls- 
ruheen. Että kertoja on saanut esityksensä näin keskitetyksi, edistää 
suuresti yleiskatsauksen selvyyttä. 

(Jäissä puitteissa tehdään selkoa monesta mieltä kiinnittävästä asiasta. 
Puhutaan tyttökouluista, naisseminaareista ja opettajattarien valmistuksesta 
sekä naiskymnaaseista ja uusimmista virtauksista naissivistyksen alalla. 
Varsinkin äidinkielen ja kansalliskirjallisyuden käsittelemiseen opetuksessa 
pannaan kaikkialla kirjassa erityistä huomiota. Monenlaisia vertauskohtia 
ja miettimisen aiheita tarjoaa Saksan kirjallisuuden lukeminen saksalai- 
sissa kouluissa, joissa sille omistetaan paljoa enemmän työtä ja aikaa, 
kuin mitä meillä — ikävä kyllä — voidaan panna omakieliseen kirjallisuu- 
teen. — Lukija tutustuu eri oppilaitoksiin sekä useihin eteviin pedagoo- 
gcihin, joita kertoja meille esittelee muutamin havainnollisin piirtein; 
mainittakoon vain Rein Jenassa, Wychgram Berlinissä, Gaudig Leipzi- 
gissä, Keim ja Oeser Karlsruhessa. Huomattava on eroitus eri paikkojen, 
etenkin pohjois- ja etelä-Saksan välillä. Kasvatusopillisesta kirjallisuu- 
destakin annetaan tietoja; samoin tehdään jokseenkin laveasti selkoa tyttö- 
koulun laajennuskysymyksestä ja opettajattarien kasvatusta koskevista kes- 
kusteluista. 

Niukempi on kertomus Sweitsin opistoista. Alkavan syysloman 
tähden ei kirjoittajalla ollut tilaisuutta kuunnella opetusta muualla kuin 
Zurichissä ja Lausannessa, kummassakin paikassa vain muutamia päiviä. 
Annetaanpa kuitenkin tietoja näidenkin kaupunkien oppilaitoksista. 

Samoin ei kirjan tekijällä — niinkuin jo ylempänä mainittiin — 
ollut paljon aikaa perehtyä Ranskan pedagoogisiin oloihin. Mutta hra 
Siikaniemen tutkielma sisältää sittenkin lyhyen katsauksen Ranskan nais- 
opistojen historialliseen kehitykseen, esittää Ranskan tyttöopisto-järjestel- 
män pääkohdat ja antaa hauskan kuvauksen S^vresin jatko-opistosta ja 
muutamista Parisin kouluista. 

Sivumennen mainittakoon, että opetustuntien selostukseen pariin koh- 
taan on pujahtanut erehdyksiä, niinkuin helposti voi sattua, kun kuun- 
neltaissa tehdään lyhyitä muistiinpanoja. Kun esim. siv. 54 sanotaan, 
että Walter von der Vogelweide historian opetuksessa asetetaan Rooman 
keisariajan yhteyteen, tarkoitetaan nähtävästi »pyhää Rooman valtakuntaa" 



398 Katsaus. 

(^das heilige Römische Reich deutscher Nation*"), joka keskiajalla ja pal- 
joa myöhemminkin oli Saksan keisarikunnan virallisena nimenä. 

Lopuksi toivon, että hra Siikaniemen esitys, ei ainoastaan nais- 
sivistystä harrastavissa piireissä, vaan myös yleensä oppikoulujen äidin- 
kielen opettajien keskuudessa on saavuttava ansaitsemansa suosion. 

B. F. G. 



Fr. W. Förster, Osaatko elää? Kirja pojille ja tytöille. Suom. Ro pe Ko- 
jonen. Porvoo 1907. Wemer Söderström O. Y. 296 siv. 8:0.* Hinta 
3: — . 

Kokeneen ja elämäntehtäväänsä innostuneen kasvattajan kirja po- 
jille ja tytöille, opas niille nuorille, jotka tahtovat »karaista ja kehittää 
tahtonsa ja rakkautensa voimaa *". Sisällyksen muodostaa kokoelma pikku 
kertomuksia, jotka ovat olleet esineenä niissä keskusteluissa, joita tekijä 
Ziirichissä on pitänyt 11 — 15 ikävuoden vaiheilla olevien tyttöjen ja 
poikien kanssa. 

Kirjaa voisi sanoa nuorta kansaa varten laadituksi siveysopin oppi- 
kirjaksi. Sellaisia hyveitä kuin itsensähillitseminen, itsenäisyys, itsetun- 
temus, kohtuullisuus, yhteishenki, vastuunalaisuuden tunto, työinto tahtoo 
se opettaa kertomusten ja keskustelun muodossa. Tekijä koettaa elävän 
elämän alalta otetun esimerkin tai vertauskuvan avulla osoittaa, kuinka 
kulloinkin esillä olevan hyveen välttämätön noudattaminen ei ole mi- 
kään mielivaltainen, vanhempain ihmisten keksintö pienokaisten elämän 
katkeroittamiseksi, vaan elämän omasta luonnosta lähtevä. Kokeneena 
opettajana Förster hyvin tietää, mikä vaikutus moraalisaarnoilla nuoreen 
kansaan on, ja siksi hän niitä tahtoo välttää koettamalla kätkeä moraali- 
sen totuuden viehättävän kertomuksen tai vertauskuvan alle. Metoodi 
on tietysti oikea ja suullisesti esitettyinä näillä pikku kertomuksilla on 
varmaan hyvinkin tehoava vaikutus. Mutta näin yhteen kirjaan koot- 
tuina ne kenties löytävät otollisemman maaperän kasvattajissa kuin kas- 
vatettavassa nuorisossa, josta ne kaikesta huolimatta yhtäjaksoisesti ja omin 
päin luettuina voivat tuntua hieman kuivilta. Mutta opettajille, joilla 
alituiseen tulee olla runsas varasto pikkukertomuksia ja esimerkkejä 
elämästä, on Försterin kirja oiva käsiopas, samoin kuin se myöskin on 
suositeltava sopivaksi lasten ääneen luettavaksi perheen piirissä. 

Suomennos hyvä. 

L. H. 



Historiallista kirjallisuutta. 399 



Historiallista kii^allisuutta. 

A. HÄMÄLÄINEN, Epifanij Viisaan tiedot Pyhästä Tapanista ja syrjääneistä, (Vä- 
häisiä kirjelmiä XLI.) Helsinki 1908. Suom. Kirj. Seura. 59 siv. 8:0. 
Hinta — 195. 

Tiedot Pyhästä Tapanista, syrjäänien ensimäisestä apostolista, joka eli 
14:nnen vuosisadan loppupuoliskolla ja kuoli 1396, eivät ole kovin run- 
saat, vaikka runsaammat sentään kuin meidän maamme Pyhästä Henrikistä. 
Troitskij lainen munkki Epifanij Viisas on piirrellyt Tapanista osaksi mies- 
kohtaisen tuntemisen, osaksi muilta kuulemiensa nojalla muistoon elämä- 
kerran, jonka tärkeimmät pääkohdat nyt ovat suomeksi käännetyt ja se- 
lityksillä varustetut. Kuinka Tapani käännytystoimessaan menetteli, kuinka 
hän syrjäänien epäjumalat hävitti ja heidän mahtavimman noitansa Panin 
neuvokkuudella voitti, sen on tuo kelpo munkki pyhällä hartaudella ja 
laajalla monisanaisuudella kertonut. Nykyaikaista lukijaa huvittaa enimmän 
se vähä, mitä hän tietää mainita syrjäänien tavoista ja epäjumalista (s. 39 
ja seur.) sekä vanhasta runoudesta (s. 52). Omituista muuten on, että 
Tapanin melkoinen syrjääninkielinen kirjallinen tuotanto on melkein jäl- 
jettömiin hävinnyt. Nuo vähäiset säilyneet katkelmat syrjään inkielisestä 
aapisesta ja messusta ovat, magyarien kieltä lukuunottamatta, vanhimpia 
kirjallisia muistomerkkejä suomalais-ugrilaisten kielten alalla. 

Tutkielma, joka lienee syntynyt yliopistolliseksi laudatur-kirjoituk- 
seksi, tekee yleensä luotettavan, vaikka hieman ylimalkaisen vaikutuksen. 
Lieneekö sentään ihan varmaa, ettei syrjääneillä ole säilynyt edes katkel- 
mia kertovasta runoudesta, kuten s. 27 väitetään? 

V. T. 



Lasten ja nuorison kiijallisuutta. 

Teuvo Pakkain, Aapinen. Kuvallinen. Helsinki 1908. Otava. 104 siv. 8:0. 
Hinta i: — 

. Lasten ensimäinen lukukirja aapinen on kauan, liian kauan ollut 
meillä kirkollisen kaavan siteissä. Se ei ole päässyt kehittymään. Sitä 
ei ole koetettukaan sovittaa lasten käsityskantaan. Lukemisen ja oppimi- 
sen ilo on turmeltu luonnottomalla sisällyksellä. Heti alussa on tyrky- 
tetty outoja sanoja (dromedaari, Xaniippa y. m. s.) ja typeriä lauseita ir- 
tonaisena sekamelskana, sitten lyhyt katkismus kokonaisuudessaan (m. m. 
uskontunnustuksineen, jota ei yksikään lapsi ymmärrä), lisäksi joku köm- 
pelösti kokoontuhrittu moraliseeraava kertomus ja runo pahanen. Sem- 



400 Katsaus. 

moisia ne ovat enimmät aapiset tähän asti olleet. Sen vuoksi onkin taka- 
kanteen ehtiminen ollut työlästä monelle pienokaiselle, vaikka kukko oli- 
sikin muninut sakeaan ahkeruuden palkaksi. Vasta viime vuosina on pa- 
rannusta alettu tavoitella. Kansanopetiajat ja kirjailijat ovat rientäneet 
kilpaa tehden vanhettunutta aapista parantamaan. On saatu jo eräitä laa- 
tuun käypiä kirjasia. Mainitsen vain Einiön, Hanna Genetzin ja Arvid 
Järnefeltin toimittamat. Multa viimeinen uutuus, Teuvo Pakkalan tekemä, 
vie eräissä suhteissa voiton edeltäjistään. Sen harjoituskappaleet ovat ote- 
tut mikäli mahdollista lapsen omasta mielikuvamaailmasta, tutusta ympä- 
ristöstä. Siinä on tarinoita eläimistä, kotoisista oloista, sananlaskuja, ar- 
voituksia, lasten loruja, pikku satuja ja runoja sekä lopussa kertomus 
isästä, äidistä ja Jumalasta. Niissä ei ole (loppukertomuksia lukuunotta- 
matta) mitään, joka menisi lapsen käsityspiirin ulkopuolelle. Ja se on 
suuri ansio. Se telcee oppimisen helpommaksi ja hauskemmaksi. Eräitä 
puutteellisuuksia voitaisiin tässäkin aapisessa sentään huomauttaa. Kuvi- 
tus on suurelta osalta huonoa, kömpelöä ja rumaa. Alussa on eri kirjain- 
lajeja tarpeettomasti sekoitettu rinnan ja isot kirjaimet säästetty vasta kir- 
jan puoliväliin. Kaksoisääntiöistä muodostuvat tavut ja välimerkkien se- 
litykset olisivat saaneet jäädä pois. Sisällyksen puolesta olisi kertomus- 
ten joukkoon, voinut valita jonkun arvokkaammankin kappaleen. Hyvä 
on että kirja on läpeensä painettu vankoilla kirjasimilla. Ikävä sitävas- 
toin että runoissa on juoksutettu säkeet yhteen riviin niinkuin virsi- 
kirjassa. 

Kaikesta huolimatta voi tätä aapista täydellä syyllä suosittaa lasten 
ensimäiseksi lukukirjaksi. 

V. T. 



Arthur Kuningas ja hänen jalot ritarinsa. Tarinoita Thomas Maloryn 
»Morte d' Arthureista. Mary Macleodiu toimittamasta valikoimasta suo- 
mentanut Aino Lehtonen. (Taruaarre IV.) Porvoo 1908. Wemer 
Söderström O.-Y. 270 siv. 8:0. Hinta 3: 75. 

Sotia, kaksintaisteluja, turnajaisia, veristä vihaa ja vainoa . . . Luu- 
lisi keskiajan olleen yhtämittaista verileikkiä alusta loppuun. Sillä muita 
piirteitä ei sen elämästä ole säilyttänyt kansan mielikuvitus, joka on nämä 
sadut luonut. Arthur kuninkaasta vuotaa lukemattomissa otteluissa verta 
niin viljalta, että pelkää hänen kuolevan sadat kerrat. Ja ehdottomasti 
hän kuolisikin, ellei ritarillisen hengen ihme häntä säästäisi eloon tule- 
via taisteluja varten. Jotenkin samanlaiset ovat kohtalot „ Pyöreän pöy- 
dän ritarien", jotka ovat (ranskalaisen Kaarlein tarun esikuvan mukaan) 



Esteetistä kirjallisuutta. 401 

hänen ympärilleen liittyneet. On sentään joku vienompi sävel joukossa; 
tarina Tristramin ja Iseultin uskollisesta rakkaudesta — omituisen lempeä 
kukkanen keskiajan karussa maaperässä — ja uskonnollisista mieliku- 
vista kasvanut mystillinen kertomus „ Pyhästä Graalista'', ihmeellisestä 
mahasta, jota Arthur kuningas ritareineen lähtee etsimään. 

Pelkään pahoin että Suomen nousevasta nuorisosta nämä keskiai- 
kaisen mielikuvituksen tuotteet tuntuvat paikoittain oudoilta ja yksitoik- 
koisilta läpikäyvän sotaisuutensa ja karun ritarihenkensä vuoksi. Niissä 
ei ole luonnon salaperäisiä tunnelmia eikä suomalaisen sadun vaihtelun 
rikkautta juuri ollenkaan, ja kaikki liikkuu yksinomaan korkeissa ylimys- 
piireissä. Mutta jäykkä ritarimoraali antaa veriteoille usein ihanteellisuu- 
den hohteen ja kohottaa toimivat henkilöt sankareiksi. Tältä kannalta 
katsottuna saattaa näillä vertavalavilla saduilla olla luonnetta terästävä 
merkitys nuorten lukemisena meidänkin päivinämme, paitsi sitä että ne 
tutustuttavat lapsen mielikuvituksen aivan uuteen maailmaan. 

Esitystapa on sangen yksinkertaista ja korutonta. Ainoastaan . rita- 
rien paljous sen selke3rttä häiritsee, etenkin kun niillä on niin oudot 
nimet. 

Suomennos ansaitsee tunnustusta. 

V. T. 



EsteetiBtä kiijallisautta. 

Jakob Wassbrmann, Kertomisen taito. Suomentanut V. Tarkiainen. Por- 
voo 1907. Wenier Söderström O. Y. 52 siv. 12:0. Hinta -:8o. 

„ Kirjailijoita on kolmea lajia: semmoisia, joilla on oma tyyli ja 
jotka pystyvät kehittämään sen korkeimpaan täydellisyyteen; semmoisia, 
jotka etsivät omaa tyyliään, ja vihdoin semmoisia, jotka käyvät käsiksi 
kaikenmaailman tyyliin ja pitelevät sitä niinkuin ravintolavieraat isäntänsä 
pöytiä, tuoppeja ja tuoleja; he eivät koskaan pääse sanojensa, ajatustensa 
ja lauseidensa herroiksi, hehkuvimminkin eletty tunto hyytyy ehdotto- 
masti heidän esittämänään, ylevät tunnelmat muuttuvat arkipäiväisiksi, 
jokainen runollinen innostus tahalliseksi tarkoitukseksi, jokainen ulkoa- 
päin tullut vaikutus jäljittelyksi, kaikki voimakas muuttuu karkeaksi ja 
kaikki hieno kituliaaksi." 

Näin ryhmittää Jakob Wassermann kirjailijat. Ja, ymmärtääkseni, 
oikein. 

On mieltäkiinnittävää kuulla semmoisen taiteilijan kuin Wasser- 
mannin esittävän ajatuksiaan kertomataiteen olemuksesta ja keinoista. 

6 



402 Katsaus. 

Hän on yksi niistä, jotka ovat kamppailleet itsensä selvyyteen, ja hänen 
sanansa satuttavat monesti taiteen hermokohtiin. 

,,Etsiä näkevin silmin" on taiteilijan luomistie. Hän tietää mitä 
tahtoo, hänen sisäinen silmänsä on teroitettu jotain varmaa, joskin usein 
näkymätöntä määrää kohti. Hän tosin etsii, mutta ei hapuile umpimäh- 
kään, kuten tyhmät ja taitaniattomat. 

Hän ei hellitä ennenkuin lÖ3rtää juuri sen, mitä etsii. Tässä lujuu- 
dessa ja johdonmukaisuudessa on suuruutta. Huono taiteilija taas pysäh- 
tyy katselemaan kaikkea, minkä tiellä tapaa. Tuossa on puu, tuossa kivi, 
tuossa kaunis maisema! Hän viehättyy kaikkeen — ja unohtaa päämää- 
ränsä. Hänen teoksensa on etiuas dies und das^ se on tekijälle itselleen- 
kin yllätys. Toista hän oikeastaan tarkoitti. 

Ainoastaan siinä tapauksessa, että kertomuksen esine on oikea, on 
sillä se välttämättömyyden leima, joka ehdottomasti vaientaa lukijan 
vastaväitteet. Teos on itsessään selvä ja kirkas kuin luonnontotuus ja 
jokainen epäilys haihtuu sen edessä. Niin on elämä. Me nöyrrymme ja 
vaikenemme. 

Nuori mies tyhjentää innostuksen vallassa eletyn elämänsä ja koetut 
kohtalonsa kirjaan, esikoiseensa. Hän on haltioissaan. Tämä jos mikään 
on taidetta, hän ajattelee. Hän vaatii että muut ajattelisivat samoin. Ja 
kuitenkin voi olla, ja tavallisesti on niin, ettei sillä ole mitään tekemistä 
taiteen kanssa. Kuinka? Mitenkä? Siitä syystä että taiteellinen luomis- 
pakko on toista kuin inhimillinen purkamistarve. Tyydyttämätön into- 
himo, ylitsevuotava tunne ja tuska on kirjoittanut monta kirjaa, joita olisi 
synti sanoa taiteeksi. »Kirja on usein suonenisku, hätäventtiili, taistelu- 
hansikas, seinä, jonka läpi Pyramus puhuu Thisbelle'', sanoo henkevästi 
muuan esteetikko. 

Taiteilija ei itse eletyn elämän todellisuusvoimalla pyydä vaikuttaa 
ja vedota yleisöön, ainoastaan elämän raaka-aineesta luomansa teoksen 
kauneusvoimalla. Moni kirja tekee siitä syystä kiusallisen ja tungette- 
levan vaikutuksen lukijaan. Asiaa ei muuta käytetäänkö teosta hyvän tai 
huonon tendenssin palvelukseen, siveellisyys- tai siveettömyystarkoituk- 
siin — milloin taiteessa taiteen vaatimukset syrjäytetään, on syy yh- 
dentekevä. 

Mutta mitä tarkoitetaan »eletyllä** taiteella? Sitäkö että tekijän kir- 
jaimellisesti tulee elää kaikki mitä kertoo ? „Siis vain se, joka on murhan- 
nut, voi paljastaa murhaajan sieluntilan.** Absurde! Se, joka niin ajat- 
telee, ei käsitä runoilijan ja taiteilijan olemusta. Hän on juuri siitä syystä 
poikkeusihminen, runoilija, että hän mielikuvituksessaan voi elää vierai- 
takin kuvia ja kohtaloita ominaan. Hänen erikoisuutensa on juuri siinä 
että hänessä »ikäänkuin kokoontuvat kaikkien muiden kokemukset ja 
saavuttavat korkeimman tietoisuuden''. Suuri yleisö on aina kärkäs kirjan 



Uskonnollista kirjallisuutta. 403 

sisällyksestä tekemään johtopäätöksiään tekijän yksityiseen elämään nähden. 
No, se on heidän kannaltaan ymmärrettävää. . He eivät pystyisi mistään 
kertomaan, elleivät olisi omin aistein sitä kokeneet. 

Wassermannin dialoogi valaisee monia erikoispuolia taiteellisen työn 
probleemissa ja antaa aihetta hedelmällisiin mietteihin. Tietysti hänen 
tuloksensa eivät ole mitään normeja ja ulkopuolisia lakeja, vaan sisäisiä 
kokemusasioita, jotka ovat saaneet taiteellisesti kirkastetun muodon. Oppi- 
kirja „ kertomisen taidossa'' olisi yhtä tyhmä kuin hyödytön tekele. Jokai- 
nen puhdas taiteilija tietää nämät seikat, ja kuitenkin on mahdollista, 
että hän niitä ei tiedä. Sillä 

„elämässä on yksinkertainen selvyys, naivisuus, edellytyksenä, tai- 
teessa se on viimeisenä saavutuksena, korkeimpana huippuna'*. 

Suomentaja, V. Tarkiainen, ansaitsee sulat kiitokset siitä, että on 
tällä miellyttävällä kirjasella rikastuttanut meidän köyhän köyhää esteetistä 
kiijallisuuttamme. Alamme jo silläkin alalla kaivata jotain muuta kuin 
vuosiluku-elämäkertoja ja muita „historioita''. 

Y. K. 



Uskonnollista kkjallisuutta. 

E. Pfennigsdorf, Personallisuus, Kristillinen elämän filosofia nykyajan ihmi- 
sille Suom. Yrjö Loimaranta. Porvoo 1908. Wemer Söderström O. 
Y. XII+399 siv. 8:0. Hinta 5: 50. 

Rudolf Eucken alkoi joku vuosi sitten ilmestyneen laajan teoksensa 
^Geistige Strömungen der Gegenwart'' luvulla, jonka otsakkeessa olivat 
sanat „der geistige Notstand der Zeit^, s. o. aikamme henkinen ahdin- 
kotila. Ja tämän henkisen kriisin syyt ovat helposti löydettävissä. Joskin 
se aika, joka hylkäsi kokonaisuuden yksityisseikkoihin ihastuessaan, on 
jo takanamme, niin on sen sijaan vallalla toisenlainen eristäytyminen. 
Yhtenäisyyteen pyrkiminen, kokonaisuuden ja eheyden saavuttaminen tun- 
nustetaan jo välttämättömäksi, mutta erinäiset elämän- ja tietämyksen- 
alat tahtovat kukin omin päinsä ottaa tuon tehtävän suorittaakseen ja 
seurauksena tästä itseensä tyytymisestä on useiden erikoismaailmakuvien 
syntyminen ja uusi hajaannus. 

Ilolla on siis tervehdittävä jokaista vakavaa pyrkimystä synteesiin. 
Sellainen on ilmoitettavanamme oleva Pfennigsdorfin kirja. Se korkeampi 
yhteys, johonka hän tahtoo kaiken yhdistää, on oleva realiteetti, joka on 
vapaa luonnon rajoituksesta, ja sen hän löytää personallisuuden uskon- 
nosta, kristinuskosta. Pfennigsdorfissa lukija tutustuu tietorikkaaseen 



404 Katsaus. 

mieheen. Hänen kritiikkinsä on yleensä varmaa, ehkäpä väliin liiankin 
varmaa, mutta siitä huolimatta on hänen ansionsa tasapuolisuus, ainakin 
on se hänen rehellinen pyrkimyksensä. Sitä Ihmeteltävämpää on, ettei 
historialliskriitillinen teologia juuri nimeksikään löydä armoa hänen tuo- 
miopÖ3rtänsä edessä. 

Teos muuten ei ole niitä, joita voi lukea Joutohetkiensä ratoksi. 
Se vaatii lukijaltaan sielullista ponnistelua. Ja lisäksi se edellyttää koko 
joukon esitietoja, sillä kun tekijä on ottanut tehtäväkseen käsitellä lähi- 
pitäin kaikkea auringon alla, täytyy hänen useinkin tyytyä vain viittauk- 
siin. Se ei ole siis kansankirja sanan tavallisessa merkityksessä. Mutta 
kehittyneemmille lukijoille on se verraton oppaaksi ja tutustuttamaan 
omassa ajassamme liikkuviin erilaisiin henkisiin virtauksiin. 

Katsoen useihin vaikeuksiin, joita tällaisen teoksen suomentaminen 
tuottaa, täytyy suomennosta pitää hyvänä. Tapaa kuitenkin paikkoja, joissa 
sanontatapa tuntuu höllältä tai sanovan enemmän kuin tekijä on tahtonut. 
Vierasperäisten sanojen oikeinkirjoituksessa on suomentaja noudattanut 
sitä ankarinta lyhyysperiaatetta, jolla jotkut intoilijat joku aika sitten 
ryhtyivät maailmaa mullistamaan. 

L. H. 



Tietoja eri aloilta. 



Ynlkanismi. ^ 
Lyhyt katsaas siitä eri aikoina vallinneisiin mielipiteisiin. 

Kirjoittanut 
EINO I. PARMANEN. 



Huomattavimpia geologisen tutkimuksen alaan kuuluvia ilmiöitä on 
vulkanismi, ja monet ovat ne teoriat, jotka eri aikoina ovat sen selittä- 
miseksi syntyneet. Seuraavassa tutustutan muutamiin tärkeimpiin niistä. 



* Lähteinä olen pääasiallisesti käyttänyt K. Hagmanin ruotsintamaa, K. 
Sapperin ja A. Marcusen kirjoittamaa teosta „Jorden förr och nu" sekä aika- 
kauskirjaa ^Geographisches Jahrbuch*. 



Vulkanismi. 405 



Jq vanhalla klassillisella maailmalla on ollut mielipiteitä vul- 
kanismista. Kreikkalaiset erityisesti yhdistivät tulivuorisen toiminnan 
hyvin likeisesti maanjäristyksiin, sillä molemmat heidän arvelunsa 
mukaan riippuivat samanlaisista syistä. Maan sisusta oli ontto, täynnä 
onkaloita ja käytäviä. Näissä oli tulta; vettä ja ilmaa. Ulos pyrkiessään 
ne saattoivat maan järisemään ja paikka paikoin — missä maan kuori 
oli ohuempaa — saattoi syntyä purkauksia. Tällöin vesi ja ilma aiheut- 
tivat maanjäristyksen, tuli, jota ei luultu olevan itse tulivuorissa, vaan 
syvemmällä olevissa säiliöissä, purkauksen. Purkaus tapahtui siinä 
tapauksessa, että säiliöön oli kerääntynyt liiaksi pa^on tulta, niinkuin esim. 
Seneca kerran mainitsee Etnasta. Tulivuoria pidettiin siis jonkinlaisina 
varmuusventtiileinä, joita maanalaiset, usein pitkät kanavat yhdistivät 
toisiinsa. Niinpä Strabo luulee, että Vesuviuksen ja Ischian välillä olisi 
maanalainen käytävä. Näissä mielipiteissä voi siis huomata jo tieteellisen 
selittämishaiun. Alkuperäisempi ja kansanomaisempi oli kreikkalaisten 
runoilijain esittämä kanta. Tulivuoret olivat Hephaiston asumasijana. 
Hänellä oli niissä pajansa, ja sentähden tunkeutui niitten aukosta tulta. 
Poseidon sitä vastoin oli meren ja veden jumala ja tunnettiin Hikani- 
niellä ivvoayaiog eli €voaix^<^'^> jotka molemmat merkitsevät maan- 
järistäjää. 

Aristoteles arveli maanalaisen tuten syntyvän siten, että kuivat, 
hyvin ohuet kaasut syttyivät aivan itsestänsä palamaan, ja kuumat lähteet 
olivat todisteina tulen olemassaolosta. Aristoteles tietää myös mainita 
esimerkkejä siitä, kuinka kaasupaineen vaikutuksesta alhaaltapäin olisi 
muodostunut tulivuorikeiloja, siis tavallansa maanpinnan kohoutumisen 
kautta. Lucretiuksen mukaan oli tulivuoren tunnusmerkkinä tuhan, hie- 
dan ja hohkakivien ympäröimä kraateri, mistä purkauksen aikana nousi 
suuria savupatsaita, ja niistä usein juoksi myös valtavia laavavirtoja, jotka 
ulkoilmaan tullessaan muuttuivat pian kivikoviksi ja olivat ulkomuodol- 
taan mustan mudan näköisiä. 

Strabo lausui mielipiteenään, että kaikki rantamien likellä olevat 
saaret olisivat irroittautuneet mannermaasta joko maanjäristyksen tahi sen 
nostattamien ison isojen hyökylaineitten vaikutuksesta. Sitävastoin hän 
luuli edempänä meressä olevien saarien ja samoin mannermaalla olevien 
korkeimpien vuorien syntyneen tulivuorisen toiminnan johdosta. Aihetta 
tämmöiseen olettamukseen antoi muun muassa Santorinin saariryhmässä 



406 Katsaus. 

Egean meressä v. 198 e. Kr. sattunut tapaus. Thera ja Th^rasia 
nimisten saarten väliin muodostui tällöin merenalaisten purkausten kautta 
saari. Sama maantieteilijä mainitsee myös sen, että Metonen luona 
lähellä Hermionin lahtea vulkaanisen toiminnan johdosta oli muodostunut 
noin seitsemän stadiota (1200 m.) korkea vuori, jonne päivisin ei voinut 
päästä kuumuuden tähden ja joka öisin loisti kauas rikkihappoisten höy- 
ryjen vaikutuksesta. Kuumuus oli niin suuri, etiä meri kuohui noin 
900 m. päässä rannasta ja oli sameata vielä 3 ^/2 km. päässä. Isoja, 
irtaantuneita kalliolohkareita putosi sinne. 

Keskiaikana, olletikin sen alku- ja keskivaiheilla, raamatun sanan- 
mukainen tulkitseminen oli suuresti ehkäisemässä itsenäisiä, tieteellisiä 
tutkimuksia. Täten on selitettävissä se, että keskiaikaisessa kristityssä 
maailmassa verrattain vähän tiedettiin vulkanisista ilmiöistä ja että vielä 
harvemmin koetettiin niitä selittää. Johannes Filoponas arveli maan 
sisällä olevan tulta, ja Efraim luuli maanalaisen tulen aiheuttavan kuumien 
lähteitten syntymisen sekä sitäpaitsi olevan olennaisena tekijänä orgaanisen 
elämän säilymiseen maanpinnalla, joka muuten kuoleutuisi kylmään. 
Isidoruksen mukaan Sicilian saarella oli maanalaisia onkalolta ja käytäviä. 
Niissä oli rikkihappoisia kaasuja ja vuoritervaa. Ulkoa tulevat tuulet 
sytyttivät nämä palamaan, ja silloin nousi maan sisustasta savua, höyryä, 
tulta ja kiviä. Albertus Magnus, joka edusti myöhempää keskiaikaa, oli 
puolestaan vakuutettu siitä, että tulivuoret olivat syntyneet kohoutumalla 
maanalaisten kaasujen laajentavan ja jännittävän voiman vaikutuksesta. 
Paine saattoi myös, jos ulkoinen vastustusvoima ei ollut tarpeeksi suuri, 
lennättää ilmaan, ja höyry kuumana ollessaaan toi silloin tällöin muka- 
naan ankaria tuhkasateita. Kaasun ominaisuutena oli pyrkiä ulos. Merivesi 
oli sitä rantamilla estämässä sulkemalla onkalojen ja käytävien suut. 
Siten tulivuoria muodostui helpommin tämmöisissä paikoissa kuin muualla, 
sillä yhä laajenevien kaasujen vaikutuksesta täytyi vastareaktsionin vih- 
doin syntyä. Aurinko ja tähdet olivat tärkeänä tekijänä. Levittämänsä läm- 
mön avulla ne jouduttivat kaasujen muodostumista, sillä lämpö poisti 
kosteuden, maahan syntyi halkeamia ja rakoja, ja siten kaasut helpommin 
voivat laajentua. 

Uuden ajan koittaessa vulkanitutkimus sai virkeämmän vauhdin. 
Yhtenä esitaistelijana Georg Agricola ryhtyi vastustamaan niitä, jotka luulivat 
maanalaisen tulen syntyvän auringon tahi tähtien säteitten aiheuttamana. 



Vulkanismi. 407 



Tuli syntyi, niin hän otaksui, mahdollisesti siten, että muutamat aineet, 
esim. vuoripihka, syttyivät itsestänsä ilmiliekkeihin, jos ne tulivat yhtey- 
teen maanalaisista onkaloista ja käytävistä pyrkivien kaasujen, s. o. „spi- 
ritus ignituksen'' kanssa. , 

Tätä mielipidettä puolusti Athanasius Kircherkin, jesuiittapappi, 
joka itse oli ollut tilaisuudessa tekemään paljon havaintoja. Erityisesti 
hän mainitsee monta tulivuorta ja väittää niitten koon kasvavan purkau- 
tuvien aineitten kautta, jotka maan sisässä muodostuivat siten, että tänne 
tunkeutuva merivesi sekoittaptui tuhkaan. 

V. 1707 tapahtui Santorinin saariryhmässiä jälleen merenalainen 
purkaus ja Mikran ^ lähelle kohosi merestä uusi saari, Nea Kameni. Se 
saattoi abbotti Lazzaro Maron luulemaan, että kaikki saaret, vuoret ja 
mantereet olivat samalla tavalla nousseet merestä tuliperäisen toiminnan 
tähden, mutta voidakseen selittää tulen synnyn, hän väitti Jumalan kol- 
mantena luomispäivänä luoneen sen sanansa voimalla. Täten Maro tah- 
toi yhdistää tieteellisen tutkimuksen ja uskonnon toisiinsa. 

A. G. Werner arveli tulivuorien olevan vain paikallisia ilmiöitä. 
Palavat hiilimäärät olivat syynä niiden muodostumiseen. Wernerin mu- 
kaan ei siis maanalaista tulta ollut kovin syvältä etsiminen. Samaa 
mielipidettä edustivat Lister, Lemery ja monet muut, joskin he erosivat 
Werneristä siinä, että hiilen asemasta arvelivat muitten aineitten aiheut- 
tavan maansisäisen palon. 

Saksan kuuluisin geoloogi yhdeksännentoista vuosisadan alkupuolella 
ja samalla Saksan tulivuoritutkimuksen perustaja oli Leopold von Buch 
(synt. 1774, f 1853). Hän ja Alex. von Humboldt alkoivat innokkaasti 
väittää tulivuorien syntyneen siten, että maanpinta kaasupaineen johdosta 
kohoutui rakkulan tavoin. Maan sisässä olevilla mineraalisilla, kaasu- 
maisessa muodossa olevilla aineilla oli nimittäin ominaisuus pyrkiä ylös- 
päin, ja jos paine tuli kyllin voimakkaaksi, silloin kaasumaiset aineet 
purkautuivat laavana pinnalle ja tämä samalla kohottautui kuvuksi. 

Kiihkeän puolustajan mielipiteelleen saivat v. Buch ja Humboldt 
Elie de Beaumontista, mutta kauvan ei heidän teoriansa pysynyt kumou- 
tumatta. Jo Charles Lyell ja George Poulette-Scrope ryhtyivät sitä tarmok- 



* Mikra itse oli muodostunut v. 1573 ja Palaea Kameni, joka myös 
kuuluu samaan saariryhmään, jo kirjoituksessamme mainitsemamme, v. 1986. 
Kr. tapahtuneen purkauksen iohdosta. 



408 Katsaus. 

kaasti vastustamaan ja väittivät tulivuorien kasautumalla muodostuvan 
purkautuvista aineista. Todistuksena siitä on sekin, että tulivuoret hy- 
vinkin monessa tapauksessa ovat rakentautuneet ihan vaakasuorien kerrostu- 
mien pääll^. Erittäin selvänä esimerkkinä tämmöisestä voi muun muassa 
pitää erästä tertsiäärikerrostumille muodostunutta tulivuorta Uudella Zee- 
landilla. Lisätodistuksia toi myös Santorinisaarten lähempi tutkiminen, 
josta meidän on kiittäminen Fouquea sekä myös W. Reissiä ja A. Stii- 
beliä, jotka viimeksimainitut ovat kirjoittaneet hyvin tarkan ja perinpoh- 
jaisen kuvauksen saariryhmästä ja sen vulkanisesta toiminnasta. V. 1866 
se olikin jälleen herättänyt tiedemiesten erityistä huomiota tammikuussa 
alkaneen purkauksen johdosta^ Nea Kamenin kaakkoiskulman ulkopuolelle 
syntyi mereen laavavirtojen muodostama saari, Giorgios, ja samalla tavalla 
kohosi Nea Kamenin lounaiskulmalla merestä toinen saari, jolle annettiin 
nimeksi Aphroessa. Pian sekä Giorgios että Aphroessa olivat yhtyneet 
Nea Kameniin, edellinen jo 5 p. helmikuuta, ja purkausta yhä jatkui. 
Helmikuussa v. 1867 oli Nea Kameni entistään kaksi kertaa isompi 
ja V. 1870 syyskuussa se oli miltei kolminkertaiseksi kasvanut. W. 
Reiss ja A. Stubel olivat omin silmin nähneet kuinka laavakerrostumia 
kasaantui toinen toisensa päälle. Fouqu^n mukaan koko saariryhmä ^ on 
tulivuorista alkuperää ja samalla tavalla syntynyt paitsi Th^ra-saaren itäistä 
osaa Eliasvuorineen, joka pliocenisen ajan loppupuolella oli kallio- 
saarena. Sen länsipuolella alkoi tulivuoritoiminta jatkuen jääkautena ja 
muodostui suunnaton keila, jonka jäännöksinä ovat Tehra, Th^rasia ja 
Aspronisi. Keila hajosi tähän muotoon esihistoriallisena aikana, jolloin 
saail kuitenkin jo oli asuttuna, niinkuin on huomattu hohkakivikerrostu- 
mista tehdyistä löydöistä. On löydetty hakkaamattomasta kivestä tehtyjä 
rakennusjäännöksiä, polttamattomasta savesta valmistettuja astioita ja kivisiä 
työkaluja sekä aseita. Rakennuksiin on myös käytetty puita, joten saaren 
on tä3rtynyt olla metsäinen. Jätämme sikseen Fouqu^n arvelun, että 
saaren asukkaat olisivat olleet maanviljelijöitä (on näette myös löydetty 
merkkejä öljymarja- ja ohravarastoista) ja siirrymme sen sgaan eteenpäin 
katsauksessamme. 



> Saaria tahi saariryhmiä, jotka joko kokonaan tahi osaksi ovat muo- 
dostuneet tulivuorisen toiminnan kautta, on paljo. Tämmöisiä esim. ovat 
Marianit 



Vulkanismi. 409 



Poulette-Scropen mukaan kaikki tulivuoret sijaitsivat maankuoressa 
olevien rakojen ja railojen kohdalla. Tätä todistivat monet rivitysten 
olevat tulivuoret, joita etenkin tapaa Tyynen valtameren saarilla ja ran- 
tamilla. Jopa kokonaiset tulivuorisen toiminan kautta syntyneet saari- 
ryhmät ovat täten järjestäytyneet yhtämittaiseksi riviksi ikäänkuin helmi- 
nauhaksi, niinkuin esim. Aleutit ja Kurilit. Ainoastansa rakojen tahi railo- 
jen kohdalla nimittäin maan sisässä oleva magma s. o. suuren kuumuuden 
tähden sulassa tilassa olevat mineraalit, voi tunkeutua esiin. Tämä mie- 
lipide tuli hyvin yleiseksi, ja se seikka, että useimmat tulivuorista ovat 
merenrannalla, antoi sitäpaitsi aihetta siihen väitteeseen, että vesihöyry 
magmaan sekoittuneena ja sitä laajentaen oli purkauksissa erittäin tär- 
keänä tekijänä. Pian alettiin kuitenkin lausua vastaväitteitä. Kaikki tuli- 
vuoret eivät olleet merenrantamilla, eivätkä siis myös n. s. murroslinjoilla, 
joitten olinpaikkoina juuri tämmöisiä seutuja pidettiin. Esim. Keski-Ame- 
rikan vulkanit ovat noin 200 km. päässä läheisimmästä merenrannasta. 
Näihin nähden ei meren vaikutus voinut olla sama, mutta olematta mur- 
roslinjoillakaan ne olivat saattaneet muodostua. W. Branco oli tehnyt 
tutkimuksia Scwabenin vulkanialueella ja tullut siihen johtopäätökseen, 
että tulivuoret täällä eivät olleet maankuoressa olevien rakojen kohdalla. 
Magma kaasupaineen vaikutuksesta kykenee siis ilman niitäkin nousemaan 
pinnnalle, joskin on luonnollista että railot, missä niitä on, ovat edistämässä 
purkausta. A. Daubree onkin kokeilujen avulla voinut todistaa, että kaa- 
sut voimakkaan paineen alaisina saattavat porata reiän lujaankin kallioon. 
Tämä saattoi monen muunkin omaksumaan Brancon teorian, ja pian 
Geikie Skottlannissa ja Bilcking Rhönvuoristossa tulivat tutkimuksissaan 
samaan tulokseen. Railot siis ainakin muutamin paikoin olivat tulivuori- 
toiminnan synnyttämiä, eikä sen aiheuttajia. Näin esim. on Biickingin 
mukaan juuri Rhönvuoristossa. Näin ollen herää kysymys: mitkä ovat 
ne alkusyyt, jotka vaikuttavat kaasupaineen syntymisen ja siten mag- 
man kohoutumisen pinnalle? Ennen on selitetty asia siten, että maan- 
kuoren kutistuessa magma joutuisi puserrustilaan ja sen johdosta kemial- 
listen prosessien alaiseksi ja liikkeeseen. Nyt sitävastoin arvellaan, että 
magmassa eri mineraalien alkaessa jäähtyä ja kiteytyä kaasut eroittau- 
tuvat ja aiheuttavat purkauksen. Etenkin vesihöyry katsotaan tällöin 
tärkeäksi tekijäksi. 

Vielä on jäänyt käsittelemättä kysymys onko kaikilla tulivuorilla 



4 ia Katsaus. 

suuri, yhteinen, maan sisässä oleva magroapesäke. Tämä on vanha 
mielipide. Uudempaa katsantokantaa edustaa A. Stiibel. Hän arvelee, 
että aina ja olletikin kiertotähtemme alkuaikoina on sen syvyydestä 
pusertautunut pinnalle magmaa maan kutistumisen johdosta. Magman 
ulkopinta on jähmettynyt ja samoin on käynyt sisäosankin, mutta ei joka 
kohdassa yhtä joutuisasti. Siten on sinne tännne jäänyt toisistaan eril- 
lään olevia magmapesäkkeitä, jotka ikäänkuin ruokkivat vielä toiminnassa 
olevia tulivuoria. Näin esim. Vesuviuksella olisi mahdollisesti oma tuli- 
ahjonsa. 

Stiibelin teoria on meidän päivinä saanut jotensakin yleisen hyväk- 
symisen. Liian rohkeata olisi kuitenkin väittää, että jokainen tulivuori 
olisi eristettynä toisista. Epäilemättä vulkaninen toiminta on siksi sala- 
peräinen ilmiö, että ne tulokset, joihin toistaiseksi on tultu, eivät kykene 
ratkaisemaan, vaan korkeintaan selvittämään kysymystä ja viittaamaan 
vastaiselle tutkimukselle tietä. 



Poimintoja ulkomaisesta aikakauskirjallisuudesta. 

Viime vuosien englantilaisista romaaneista. 

Ensimäisenä loistoaikanaan oli englantilainen romaani niin arvossa 
pidetty, että Gibbon arveli Fieldingin „Tom Jonesein kestävän kauemmin 
kuin Itävallan kotkan. Tätä nykyä ei Englannin romaanissa ole mitään 
maailmaa-järkyttävää, eikä se pysty tekemään niin voimakasta vaikutusta 
ulkomaiden kirjallisuuteen, muotiin ja tapoihin kuin Richardsonin „Pa- 
mela** tai joku Walter Scottin historiallinen kertomus. Sillä on kuitenkin 
maailman laajin lukijakunta ja sitä palvelee sarja huomattavia kirjailijoita. 
Monet koettavat sen varjossa levittää mitä erilaisimpia teorioja, vaikkapa 
useimmat tyytyvät vain pitämään vireillä ja jännittämään lukijain mieltä. 
Esitystavan suppeus ja selvyys edistää tätä pyrkimystä, ja kirjailijain 
enemmistö käytteleekin kieltä miellyttävän sujuvasti. Vastakohtana vanhan, 
kuuluisan ajan sentimentaalisille, moraliseeraaville romaaneille on viime 
vuosina päässyt valtaan rohkea uudistus, joka hiljakkoin antoi aiheen 
kuvaavaan tilastoon. „Monthley review*'ssa valitetaan erootisen romaa- 
nin kasvavaa suosiota. 78 aivan uudenaikaisen tuotteen joukossa oli 
17, joissa ivaillaan avioliittoa yli aikansa eläneeksi laitokseksi, 1 1 kosket- 
telee aviorikosta ja -eroa, 22 puoltaa miehen oikeutta vapaaseen rakkauteen. 



Poimintoja ulkomaisesta aikakauskirjallisuudesta. 411 



7 tekee rouvan aviollisen uskollisuuden naurunalaiseksi, ja 23 käsittelee 
mahdollisimman alastomasti viettelystä sekä muita arkaluontoisia asioita. 
Useimmat näistä romaaneista ovat naisten kirjoittamia. Arvostelija katsoo 
ainoaksi parannuskeinoksi . romaaneja lukevan yleisön syvälle menevän 
taiteellisen sivistämisen eikä suinkaan jokaisen sukupuolikysymyksen ahdas- 
mielistä väärentelemistä, jommoista on kirkolliselta taholta harjoitettu 
vakavia, huomattavia teoksia kohtaan, esim. Robert Hickensin „Garden 
of Allah^ia ja E. Philipottin »Secret VVoman^^ia vastaan. 

Suosituin romaani, joka viime vuosina on käsitellyt yksinomaan 
sydämen asioita, on „An engiish zvomans loveletttn*^ (Englantilaisen naisen 
rakkauskirjeet). Kun se ilmestyi ilman tekijän nimeä, luultiin sitä 
todella lemmentuskiin kuolleen neitosen oikeaperäiseksi kirjekokoelmaksi. 
Salaisuus, joka kohtalon tavoin särkee sankarittaren aran unelnlan 
ja ajaa hänen lopettamaan itsensä, näytti niin eriskummaiselta, että 
kirjekokoelma sai osakseen suurta huomiota ja tulista uteliaisuutta. 
Lukijalle — samoinkuin kirjeiden kirjoittajattarelle — jäi selit- 
tämättömäksi, miksi rakastettu niin yhtäkkiä purki kihlauksen ja 
kääntyi kylmänä tiehensä. Rikkoutumisen jälkeen saapuu neitosen käsiin 
vielä lemmityn helliä kirjeitä, jotka sattumalta olivat joutuneet hukkaan. 
Ne ovat kuin viestejä haudan takaa. Rakastettu ei saavu enää koskaan, ei 
edes neidon kuolinvuoteen ääreen, ja tuon kovaosaisen kaipaus purkautuu 
viimein liikuttaviin kuolemanhuokauksiin. — Miten rivosti rakkautta kat- 
sotaan ylimmissä piireissä, on O u i da ivaten ja inhoten kertonut yhteiskun- 
taromaaneissaan, varsinkin tunnetuimmassa ,jThe Massarenes**{ss8i, Hän 
esittää hyvin voimakkaasti, kuinka uuden miljonanomistajan keikarimaisuus 
käyttää hyväkseen eräiden ylimysten kevytmielisyyttä päästäkseen ylhäi- 
seen seurapiiriin, ja kuvaa onttoja avioliittoja ja semmoisen lapsen kovaa 
kohtaloa, joka ei uskalla rakastaa ja suojella oikeaa isäänsä isänään, 
ulkonaisten ja sielullisten siteiden tuskallista toisiin takertumista. Sen- 
sijaan kuin hupaisen kirjan „Tke visits of Elisabeth^ (Elisabetin vierailut) tekijä 
kuvailee semmoisia suhteita ja kaikkia rakastelun muotoja aina pahimpiin 
vivahduksiin asti epähienolla mielihyvällä, ei Ouida voi jättää painamatta 
sieluttomuuteen polttomerkkiä ja herättämättä sääliä yhteiskunnan tylyä ja 
tunteetonta tilaa kohtaan. 

M e r e d i t h, kunniavanhus uudenaikaisten romaaninkirjoittajien 
joukossa, on myös sen suunnan kunniavanhus, joka taistelee ahdasmie- 
listä avioliittokäsitystä vastaan. Hän tekee kummallisen juhlallisella 
tavalla pilkkaa kaikista ennakkoluuloista, joita avioliitto tuo muka- 
naan, rakkaista sukulaisista, joita se meille lahjoittaa ja niin sano- 
tun hyvän kasvatuksen epäilyttävästä onnesta. Kummallista kyllä 
eivät kirjailijan mielipiteet muuten ole laisinkaan anarkistisia, ja kun 
hänestä nähtävästi muut asiat ovat kutakuinkin paikallaan, on hänen suh- 



412 Katsaus. 

teensä avioliittoon hämmästyttävä. y^The Egoist^, ^Richard Feverel^ , 
„Diana of the Crosstuays^ CTienbaaran Diana) tarjoovat sangen onnistuneita 
luonnekuvia, piirrettyinä koukertelevan omintakeiseen maneeriin. Suurena 
tyylimestarina pidetään Thomas Hardy a, joka muovailee „vapaan 
rakkauden** probleemia runollisen voimakkaasti, varsinkin „7ess d^Uher- 
z;/7Äf"ssä. Maidonmyyjätär Tess, joka oikeastaan kuuluu ikivanhaan 
d'Ubervillen sukuun, on nykyaikaisen englantilaisen kertomataidon hie- 
noimpia ilmiöitä, onnistuneesti sovitettu keskelle idyllimäistä Vanhan- 
Englannin kuvausta. Satiiriseksi romaani-runoilijaksi on osoittautunut 
Robert Hickens, joka hyökkäsi kirjassaan ^ The green Camation*^ (Viheriä 
mieliväri) esteetistä muotikeikarimaisuutta vastaan. Sir Conan Doy len,joka 
on lahjoittanut Europalle Sherlock Holmesin, lukevat nykyiset englanti- 
laiset arvostelelijat kirjailijain joukkoon, sillä häneltä ei puutu päteviä 
ominaisuuksia, käytännöllistä aiheesen tartuntaa ja aiheenpitelyä, eikä 
myöskään epäämätöntä, kuivaa humooria. Lukemattomista romaanikirjai- 
lijattarista pidetään Mrs. H u m p h r y W a r dia huomattavimpana, 
vaikka hänen kuiva olemuksensa estää hänen kohoamasta suuren esiku- 
vansa, lämminsydämisen George Elliotin tasalle. Mrs. Ward herätti 
suurinta huomiota kirjallaan „ Robert Elsmere*^, jossa hän käsitteli erään 
papin uskonnollisia epäilyksiä. Eräälle romaanin henkilökuvista kuuluu 
renesanssintutkija Walter Pater olleen mallina. Toisissa romaaneissaan 
kosketteli kirjailijatar usein yhteiskunnallista alaa. Taitavammin kuin hän 
ovat eräät muut kirjailijat sitä kuvanneet ja tutkineet neljättä säätyä. 
Paraiten onnistui siinä hiljakkoin kuollut G i s s i n g teoksissaan ^Demos^ 
ja ^Taies of Grubstreef^ (Kertomuksia loukkakadun varrelta). 

Vastakohtana näille kunnollisille, vaikka hiukan kuivakiskoisille kirjai- 
lijoille, on Englannissa kokonainen sarja semmoisia, joilla on hämmästyttävä 
mielikuvitus ja joiden satuja niin suuret kuin pienet kuuntelevat tunti- 
kausia. He lennättävät E. T. A. Hoffmannin tapaan kummitusmaisia tai 
taikavoimaisia ilmiöitä kätevästi yhtäkkiä keskelle jokapäiväistä todelli- 
suutta tai nojautuvat he Edgar PoSen, ja kauheat kohtalonsormet iskevät 
yhtäkkiä asioiden kulkuun, manalan nauru kajahtaa, tuonelan arvoi- 
tukset korottavat äänensä kuuluville. Kuuluisin näistä kertojista on 
Rudyard Kipling, joka samalla kirjoitti yJungU Book^xssd^tn san- 
gen arvokkaita tutkimuksia englantilaisesta Intiasta. Mutta hänen kir- 
joissaan vilisee niin kosolta ammattisanoja ja vaikeatajuisia lauseparsia, 
että niiden lukeminen on usein vaivalloista. Hänen esitystään kannattaa 
kuitenkin monasti salaperäisyyden paatos ja runollinen sielukkaisuus, 
joka estää sen lankeamasta kuivakiskoisuuteen. Aivan uudella tavalla 
hän esittää eläinmaailmaa. Tiikeri Shere-Khan, pytonkäärme Kaa, mys- 
kirotta Chuchundra liikkuvat tässä kirjassa, joka on suomennettu nimellä 
^Intian viidakoissa *" , romaaniolioina, esiintymättä kuitenkaan ihmistavoin 



Poimintoja ulkomaisesta aikakauskirjallisuudesta. 413 

kuten La Fontainen eläinsaduissa ja palvelematta mitenkään opettavia tar- 
koitusperiä. Ne vain ovat ja elävät. Kipling on hyvin voimakas luonne, ja 
missä elämä kiivaimmin sykkii, siihen hän osaa iskeä kiinni. Vaikka 
hän kuvaa mitä erilaisimpiin heimoihin ja luokkiin kuuluvia ihmisiä, 
eivät ne tunnu vaivalloisesti puhuttelemalla tutkituilta, vaan vaikuttavat 
vakuuttavasti omalla olemuksellaan, pyrkimättä mitään todistamaan. Aivan 
niinkuin pyton, tiikeri, apina, myskirotta osaavat he hiipiä, kiivetä, ovat 
kirjavia tai muuten hauskoja katsella, palanen luontoa, havaittuna terä- 
vällä ja ymmärtävällä silmällä. Kuivuudesta pelastaa Kiplingin rakkaus 
salaperäiseen kummitukselliseen, noihin unelmiin, joita uneksitaan kaikissa 
maanäärissä. Hänen hurmaavimpiä keksintöjään on lastenkirja, jossa Puck 
kertoo pienokaiselle haavemaisesti palasia Englannin historiasta. Ensimäisen 
teoksensa „7%^ light that failed"^ (Valon kadotessa) kiinteää kauneutta ei 
hän ole myöhemmin enää saavuttanut. R i d e r-H a g g a r d, joka ensi- 
mäisissä teoksissaan, varsinkin suuripiirteisessä romaanissaan y^She^ (Hän), vie- 
ritti näkyviin kuvia täynnä demoonista loistoa, toistaa itseänsä liiaksi viimeksi 
ilmestyneissä tuotteissaan. ^She*^ oli salaperäinen egyptiläinen prinsessa, 
julma kuin Turandot, asui ihmeellisessä saloseudussa, oli ikivanha, mutta 
pysyi hurmaavan kauniina ja nuorena taikajuoman avulla, jonka valmis- 
taminen vaati kauheita uhrauksia. Matka hänen luokseen ja hirvittävä 
loppu on kuvattu voimakkailla, hehkuvilla väreillä. Niinkuin Intian sala- 
peräinen maailma täyttää Kiplingin sadut, niin kietoutuvat Afrikan hehkuva 
taikailma ja syvät salaisuudet Rider-Haggardin parhaimpiin kuvitelmiin. 
Hän löytää maahan kätketyt kuningas Salomonin aarteet, pääsee Ophirin 
satumaahan ja näyttää niille, jotka sitä hakevat, norsunluuta ja kultaa ja 
hirmuisia seikkailuja. Mutta todellista Afrikaa kuvaaOli ve Schreiner 
pateetisissa piirrelmissään. Hän on tutkinut siirtomaiden elämää hyvin, 
mutta sekoittaa joukkoon haaveellisiakin aineksia. Sangen kauniissa hie- 
nossa kertomuksessaan ^^eter Halkett^\%\K \ilxi johtaa siirtomaasoturin luo 
vartiotulen ääreen yöpymään erään kummallisen vieraan, joka saa pian 
horjumaan miehen yksinkertaiset, kaikkea moraalia vailla olevat käsitykset 
mustaihoisista. Kristus, hän se istuutuu nuotion ääreen ja käännyttää 
puheillaan soturin niinkuin ennen muinoin samarialaisen vaimon. Puo- 
leksi uskonnollisten, puoleksi haavemaisten unelmien alalle uskalsi läh- 
teä lahjakas kirjailijatar Maria Corelli ja tarttua vakavimpiin kysy- 
myksiin, ratkaistaksensa ne teosofisten teoriojen avulla. Mieltäkiinnittä- 
västi vaikuttaa tämä pyrkimys varsinkin romaaneissa: ^A romans of hvo 
tuorlds*^ (Romaani kahdesta maailmasta), ^Barrabas'^ ja ^The sorrotus 
of Saian*^ (Saatanan huolet). Kirjoitettuaan sarjan haaveellis-humoristisia 
kertomuksia halutti myös romaanikirjailija Weil siä määrätä kantansa 
maailmanproblemeihin ja hakea pelastusta nykyajan tuskista. Hän 
etsii sitä yhteiskunnallis-valtiolliselta alalta, käytännöllisfllosofisista uto- 



4 14 Suomi ulkomailla. 



pioista, pakenematta naispuolisten kirjailijatoveriensa tavoin teosofian 
turviin maailman arvoitusta ratkaistakseen. Pysyvä arvo on niillä 
mainioilla tragi-koomillisilla keksinnöillä, joita hän meille tarjoo 
kirjoissaan „ The stolen Bactllus^ (Varastettu basilli), „ The firsi men in the 
moon'^ (Ensimäiset ihmiset kuussa), y^The Sea Lady*^ (Merenneito). 
Antaakseni viittauksen hänen omituisesta humoristaan mainitsen vain, 
kuinka saksalaiselta professorilta varastetaan kohtalokas basilli ja mitä 
kaikkea se saa aikaan, lisäksi tuon ilmalaivan keksijän päiväkirjan, joka 
kovaksi onneksi on liian pelkuri noustakseen omaan laivaansa ja ennem- 
min tekee itsemurhan, ja sitten kertomuksen nykyaikaisen elämän kes- 
kelle sijoitetusta merenneidosta. Nämä kuvitelmat ovat kerrotut niin 
ankaralla vakavuudella, että lukija on kahdella päällä, uskooko Mr. 
Wells niihin lopulta itsekin, kuten maailman parannukseen uudemmissa 
yhteiskunnallis-valtiollisissa kirjoissaan, jotka liukuvat jo esseiden alalle. 
(„Kunstwart*in mukaan XXI. 8.) 



Suomi ulkomailla. 

— Eino Leinon novellikokoelma „ Päiväperhoja" on ilmestynyt vi- 
roksi Tartossa ^Noor-Eesti^^n kustannuksella. Sen nimenä on „Dhepäeva 
liblikad''. Käännöksen on toimittanut Bernh. Linde, ja tuntuu se aika 
onnistuneelta. 

Toimitukselle tullutta kir|alli8uutta. 



o. W* Edlundilta: Z. Topelius, F&ltakärns berättelser. 1—8 vhk. ä — 50. 
— J. X. Runeberg f Ensign StUs songs. Bendered into english by Is ab el 
Donner. 

K* ^* Gutntn«ruks«lta: Erkki Kaila, Uskonnonhistoriallisia luentoja. — : 
95. — O. Hannikainen. Verotuspolitiikan pääpiirteet. 2: 25. — T.n* L, Zamenko- 
fin kansainvälinen apukieli esperanto. Kielioppi sekä esimerkki- ja harjoitus- 
sarja. Suom. muodostaneet Au g. Th. Lauran ja K. J. T. Kuntzi. — : 95. — 
Friedrich Naumann, Mitä merkitsee kristillis-sosiaalinen? (Evankelis-sosiaalisia 
kysymyksiä lO. Toim. Paavo Virkkunen) — : 65. 

K* Kaatralta: Ghistaf FrÖding, Bunoja. Suom. LarinKyOsti. (Markan 
kirjasto n:o 11) 1: — . -- Ludvig Holherg, Valtioviisas kannunvalaja. Suom. 
Larin Kyösti. (Markan kirjasto n:o 18) 1: — . — Matilde Serao, Tanssijatar. 
Suom. P. O. Viitanen (Markan kirjasto n:o 12) 1: — . 

Kansalta: Mikä vei eduskunnan hajoittamiseen. 1:25. — Matti Meikäläi' 
nen, Sosialistimme ja Suomen suhde Venl^ään. — : 50. — Erkki Kaila, Sovinto- 
oppi historiallisessa valaistuksessa. — : 75. — »Suomalaisuus voittoon**. Suoma- 
laisen puolueen kokous Helsingissä 24. 2. 1908. — 1: 50. — Sigurdin kertomuksia 
n. (Joutoaikoina 14J — : 60. — Yrjö Alanen, Kirkon ja valtion ero. Kansantaj. 
mietelmiä. 1: — . Erkki Kaila, Yhteiskunnallisen siveysopin alalta. Viisi kirjoi- 
telmaa 1: 50. — Victor Hugo, Kurjat (Les miserables). Suom. Vihtori Lehto- 
nen. 1—4 vhk. & — : 50. — jy. O, Bering Liisberg, Napoleon. Suom. A.Meur- 
raan 1-2 vhk. k — : 65. — . 



Toimitukselle tullutta kirjallisuutta. 415 



Kansan valistUBseCtralta: JP. O. Rapola, Häme. 3—4 vhk. & ->: 50. — 
HUda Käkikoski, Suomen historia nuorisolle. 2 vhk. — : 60. Suomalaisia satuja 
I. 1: — , sid 1: 26. -^Elif Heckscher, Teollisuus ja työväki. li^. — HUda Käki- 
koski, Suomen historia. 8 vhk. — : 60. — F. O. Bcmola, Häme. 5—6 vhk. 
k -: 50. 

Arvi A. Karistolta: Ludvig Holberg, Talonpoika satimessa. Suom. Larin 
Kyösti. 1: —. — Wilkie Collins, Valkopukuinen nainen ,vhkot 5^12. ^— :25. — 
K, A. Fuhdaskoski, Särjo<*y sydän. 2 näyt. näytelmä. — : 75. ■— Maurice Leblanc, 
Arsöne Lupin. Suom. Jalmari Finne. 8: — . Fäinö iSTota/a, Elämän loppuessa. 
2: 50. — R. J. Tuhkanen, Sorretun koato. 1: — . Yrjö Heilala, Eautateiltä ja 
sen varsilta II. 1: 75. 

Vilitori K^scsalta: Bobert Blatchford, 3 avointa kirjettä eräälle piispalle 
sosialismista. Suomennos — : 85. — Josef von Eichendar/f, Maankiertäjän elä- 
mästä. Suom. Y. Siikaniemi 1: 25. — ilmart CaZamfniti^JTianio, Sieluja kevät- 
yössä. 1: 50. — Kaapro Jääskeläinen, Boisia juttuja I. Toinen painos. 1: — . — 
EUen Km/f Tulevaisuuden koulu. Suom. H. Arina. — : 35. — Kansakoidun- 
opdttya, uskonnonopetus pois kansakoulusta. — : 20. — Anni Kash, Vastaran- 
nalla. 2: — . — Matti Kurikka, Jumalaton kirkko. 1: ^h. — Jack London, Ennen 
Aatamia. Suom. Kaapo Murros. 2: 25. — Osmo X(^*u^ Valkaman perhe. 
Kertomus. 1: — . — J. Bergman, Giardano Bruno. Suomennos — : 25. — H. Sdiulz, 
Äiti kasvattajana. Suom. Väinö Jokinen. — : 50. — Trods Lund, Elämän 
valaistus. Suom. 8: — . G. Tschim, Kaamattu vain ihmistyötä. Suom. Väinö 
Jokinen. — : 50. t- Ilmari Kianto, Pyhä viha. 5: —. — ItyoJffiÄrÄö/ten, Karjalan 
virsiä 1: 50. 

Kustanntaiosakeyhtiö Osmolta: Jvihani Sjöström, Mari. 2: 25. 

Otavalta: Kaarlo Atra, Laura. 3: — . Jalmari Finne, Me! 1: 50. — 
Olaug LÖken, Lastenhoitajille ja äideille. Suom. Anni Levander. 2:25. — J.F. 
HaUenhorg, Kannattavan pieniviljelyksen perusehdot. Suom. E. Cajander. — : 
90. — E. Nevanlinna, Suomen raha-asiat vuosina 1868 — 1904. 6 vhk. 1: 26. — 
G. A. Gripenberg, Suomen sota 1808—1809 8 vhk. — : 65. — O. F, Colliander, 
Suomen kirkon paimenmuisto. 4—5 vhk. & 1: 25. — fi. Rider Haggard, Kunin- 
gas Salomon kaivokset. 4—5 vhk. k — : 15. — Onerva L., Mirdja. Bomaam. 
4: 50. ~ Wemer Sombart, Sosialismi ja sosialinen liike. Suom. J. K. Kari. 5 
vhk. — : 50. — Otto Fronnnel, Jeesuksen evankeliumin runous. Suom. Lauri 
H en dell. 2: 25. — Maahenki, Maataloudellinen tietokirja. Toim. Gösta Gro- 
tenfelt, Karl Enckell y. m. I.i ja ELi ä — : 60. — Mno Läno, Olli Suurpää 8: — . 
J. H. Erkko, Kootut teokset. 6 vhk. — : 50. — Frans JunUHa, Opas neliosas- 
toisen kansakoulun opettajille. 1: 25. — Maanpakolainen, Itämerenmaakuntien 
venäläistyttämisyritys 1886—1906. 1: — . 

f^uotsal. I^i. Seuralta: M. G. Schybergson, Henrik Gabriel Porthan. 
Le&adsteckning. Förra delen. (Skrifter utgi&a af Svenska litteratnrsäUskapot 
i Finland LyXXTTT) 8: — . P. Nordmann, Bidrag tili Helsingfors stads historia 
IV. 8: — . 

suonien Hlstoriall. Seuralta: Buotsi-Suomen finanssiasema vuonna 
1582. Sveriges och Finlands finansställning &r 1582. 

Suomal. Kiri. Seuralta: Suomen kansan sävelmiä. Toinen jakso. Lau- 
lusävelmiä. 7 vhk. 8: — . 

O. It. södersterömiltä: Torsten Hartman, Borgä stads historia. HI. 
4; 50. Kaikista osista yht. 10: — . 

y^9tTiw SöderströmiltM: C. Skovgaard- Petersen, Minkätähden Jumala 
kätkee kasvonsa. Suom. Sigrid Vaaramäki. — : 25. — C. Skovgaard-Feter- 
sen. Sovitus. Suom. Sigrid Vaaramäki. — : 25. — J, E, Sunila, Maaskola. 
Mallitalo 1800-luvun keskivaiheilla. — : 80. — Axel RosendaM, Chrestomathie 
franoaise. Morceaux choisis de prose et de po^sie. 8: 75. — Carl Laurin, 
Taidehistoria. Suom. Edv. Bichter. IV vhk. 1: — . — Hugo Schulman, Tais- 
telu Suomesta 1808—1809. 2—3 vhk. ä — : 60. — Vihtori Peltonen, Keksintöjen 
kiliä. 33 vhk. — : 65. — Sosialidemokratian vuosisata. 37—41 vhk. & — : 25. — 
Tobias Norlind, Beethoven. Suomennos 1: — Launhardt, Luonnontieteiden voitto- 
kulku. Suom. Ernest Wänttinen (Tietoaarre VII). 1: 50. — A. Meurman, 
Maa kuuluu kaikille — : 80. — Mary Macleod, Arthur kuningas ja hänen jalot 
ritarinsa. Suom. Aino Lehtonen 3: 75. — Oma Maa. 24—27 vhk. ä 1: — . 
G. Melander, Luonto tieteen valossa. 4 vhk. — : 75. — Vihtori Peltonen, Kek- 



416 Katsaus. 



sintöjen kirja. 84—86 vhk. k — : 65. — Boald Atnilndsm, Lnoteisv&yl&n pur- 
jehtiminen. 8—6 vhk. k — : 55. — Pyh& muisto Suomen rippikoulunuorisoUe 
sen el&män ratkaisevalta ajalta. — : 86. — Tri Frchnmeyer ja K, Benzi^ger, 
Baamatun kuvasto 6 — 8 vhk. k — : 86. — Charle$ Wagner, Yhsinkertainen 
elämä. Suom. Aino Lehtonen. 1: — . Hj. Hultin, Arkiel&män aloilta. 
Noin 700 kirjoitustehtävää aikaisempia kouluvuosia varten. 1: 60. — Ida Goden- 
y^ehn, Bavinnon käyttämisestä; Aleksandra Bergroth, Puutarhanhoidosta — : 10. 
— Maila Talvio, Puheita. 2: 76. — Oustav Bang, Nykyaika 1 vhk. — :.60. — 
Selma Lagerlöf, Peukaloisen retket villihanhien kanssa. Toisen osan jälkimäinen 
nidos. Suom. Juhani Aho. 3: 50. — Erckmann-Chatrian, Moskovasta 
Waterlohon. Suom. Emmi Voionmaa. 1: 80. — Armas Toivo Tarvas, Isä ja tytär. 
Näytelmä 4:ssä näyt. 2: 60. 

Tampereen Kustannusosak^ylitiöltä : Maz Ladenburg, Salapoliisikir- 
jasto 1—6. & — : 80. 

Teollisuusliallituks«lta: Suomen teoilisuushallituksen tiedonantoja. 
Vhk. 46. 1: 50. 

Yrlö Wellinlltä: (Näytelmäkirjasto 44—60:) Emil Perttilä, Taudin hou- 
reessa. B-näyt. ilveily. 1: 26. — Anton Tshehov, Kosinta. Yksinäytöksinen pila. 
Suom. Beino Silva. — : 76. — Anton Tshehov, Karhu. Pila l:s8ä näytöksessä. 
Suom. R. W. S. — : 76. —'Arthur Schnitzler, Kaksi kirjailijaa. Yksinäyt 
huvinäytelmä. Suom. Kasimir Leino. — : 76. Arthur Sdinitzler, Viimeiset 
naamiot. Yksinäyt näytelmä. Suom. Kasimir Leino. — : 76. — Kenraali v. 
Döbeln. 4-osainen kuvaelmasarja. 1: 26. — Hi^mar Söderberg, Pienoiskuvia 
(Historietter). Suom. E. Kivijärvi 2: 60. -J". tr. Havulinna, Finanssilaskento 
korkeampia kauppaoppilaitoksia varten. — Aleksis Kivi, Seita, veljestä Oallönin 
kuvittama 8 vhk. — : 90. 

M* W« Wuolukalta : Adolf Paul, Pirun kirkko. Suom. Aarne Orjatsalo. 1: — . 

Osuuskunta Wäinämöisslt&: J. A. Heikel, Sivistysolot Suomessa 17:n- 
nellä vuosisadalla. Suom. K. E. Petra. 1: — . — Alfred H, Fried, Nykyai- 
kainen rauhanliike. Suomennos. 2: 60. — MatUde Serao, Korkokeinottelua. 
Suom. F. O. Viitanen. 1: 60. — Oust. Flemming, Ester. Seikkailuelämää to- 
dellisuudessa. Suomennos. 1: 60. 

Tskllöiltä: Taistelu Suomen valtiosäännöstä 1898—1905. — Eino Leino, 
fihepäeva Hblikad. Soomekeelest Berh. Linde. — G. R. Snellman, Tutkimus 
Helsingin, Turun, Tampereen ja Viit>urin kansakoululasten työskentelystä kou- 
lun ulkopuolella. (Työtilastoa V). — Toivonmäeltä IL Keski-Savon kansan- 
opistolaisten toveriliiton vuosijulkaisu v. 1906. — Johannes Hastig, Katedral- 
skolan i Abo 1722—1806. 6: — . — Alb. Hästesko, Utdrag ur Abo domkyrkas 
räkenskaper 1701 — 1786. 6: — . — K, K, Meinander^ Medeltida altarsk&p och 
träsnidener i Finlands kyrkor. — /. Plana y Dorca, Papellones. Barcelona 

1907. y Quatre mots sobre el drama d^an J. V. Colominas, que td per 

titol, „Bls Oposats*. Barcelona 1907. 

Tllastollisslta pMMtoiinistolta : Suomen virallinen tilasto XXI. Köyhäin- 
hoitotilasto A. 12. 



Ägricola-kiijoituksen koristeet 

Tämän vihon ensimäisen kirjoituksen alkukoriste on Agricolan 
^Piina** kirjan nimilehdestä, alkukirjain Agricolan uudesta testamentista, 
loppukoriste uuden testamentin y. m. kirjojen lopusta. 




SIDONIN SARKOFAGIT KONSTANTINOPOLIN MUSEOSSA.' 

Muistomerkkejä Kreikan taiteen kukoistusajalta. 

KIRJOITTANUT 
HJALMAR ÖHMAN. 



Niemekkeellä, joka Stambulista pistää Bosporiin, kunnaalla, 
minne Kreikan siirtolaiset aikoinaan rakensivat Byzantion ensimäisen 
linnan, sijaitsee Konstantinopolin keisarillinen museo. Suurena kuin 
itämainen ihme se siinä uneksii keskellä puistoa, jossa sypressit ja 
mimosat vihannoivat ja vanha linnoitusmuuri suojelee sen rauhoitet- 
tua aluetta. 

Museo kreikkalaisine esikartanoineen ja otsamineen muinaisen 
Byzantion akropoliin raunioilla on tunnuskuva, symboli. Sillä ne 
aarteet, joita se muuriensa sisällä säilyttää, ovat suurimmaksi osaksi 



* Päälähteet: hamdy bey & Theodore rbinach. Une n^cropole royale 
k Sidon. Paris 1892. f. studniczka. t)ber die Grundlagen der geschicht- 
lichen Brklärung der Sidonischen Sarkophage. Jahrb. des arch. Instituts IX 
1894. Berlin J895. S. 204-244. franz Winter. Die Sarkophage von Sidon. 
Sam. paik. Beiblatt S. 1—23. a. furtwängi,er. Der sogenannte Alexan- 
dersarkophag von Sidon in Konstantinopel. Deukniäler griechischer und rö- 
mischer Skulptur. Munchen 1904. S. 92—104. — Kuvitushnomautukset tar- 
koittavat ANTON SPRiNGERin teosta: Handbuch der Kunstgeschichte Bd. I. 
8 painos, 190?, helpoimmin saatavissa oleva taidehistorian käsikirja; olisi suo- 
tavaa, että lukijalla olisi se käsillä lukiessaan tätä kirjoitusta. 

Valvoja 1908, VII, VIII. 



418 HJALMAR ÖHMAN. 



löydetyt klassillisesta maaperästä ja niiden joukossa on kreikka- 
laisten alkuperäisten kuvaveistosten helmiä, Sidonin sarkofagit. 
Niiden vuoksi on Konstantinopoli kaksikymmentä vuotta ollut kaik- 
kien antiikisen taiteen ihailijoiden ensiarvoisia pyhiinvaelluspaikkoja. 

Sidonin sarkofagien löytö kuuluu kreikkalaisen taidearkeologian 
merkillisimpiin tapahtumiin uusimpana aikana. Vuonna 1887 löydet- 
tiin maata kaivaessa Saidah, entisen Sidonin läheisyydessä, maan- 
alainen kalmisto, johon kuului seitsemän, keskustan ympärille ryh- 
mitettyä hautakammiota. Se retkikunta, joka ottomanisen museon 
johtajan, Hamdy Beyn, johdolla pani toimeen kalmiston arkeologi- 
sen tutkimisen, saattoi päivän valoon kokonaista seitsemäntoista ^ 
sarkofagia. Kaikesta päättäen se oli kalmisto, jossa Sidonin kunin- 
kaat ja ruhtinaat sekä heidän perheensä ovat vuosisatoja saaneet 
levätä. Osa sarkofageista oli koristettu mitä oivallisimmilla korko- 
kuvilla, jotka olivat omansa kuvaamaan kreikkalaisen veistotaiteen 
kehitystä sen parhaimpana kukoistusaikana. Kaksi on egyptiläistä 
työtä ja täydentää kuvan, miten kreikkalainen taide suoranaisesti 
johtuu Egyptistä, sitten säilyttäen egyptiläiset muodot vähitellen valaa 
taideteokseen oman henkensä ja vihdoin luopuu ulkomaalaisesta kuo- 
resta ja kehittyy mitä vapaimpaan kauneuteen.* 

Yhdessä egyptiläisistä sarkofageista (kuva 1) lepää kuningas 
Tabnit*; museon vartija näyttää erityisellä mielihyvällä tämän hyvin- 
säilynyttä luurankoa hartaalle katsojalle. Mustasta amfibolitista teh- 
dyn raskaan arkun kannessa on kohokuvan tavoin veistetty kunin- 
kaan pää; jota vastoin muita ruumiinosia on ainoastaan hahmoiteltu. 
Hän makaa siinä kuin kuolinvuoteella, jäykän ja sisällyksettömän 
välinpitämättömyyden ilme kaavamaisesti muovailluilla kasvoilla, mikä 
on niin ominaista egyptiläiselle taiteelle. Kantta peittävä hieroglyyfi- 
kirjoitus sisältää rukouksen, jossa anotaan häiritsemätöntä rauhaa 
kuolleelle, toiset taas esittävät kohtia kuolemankirjasta, missä Horus 
lupaa vainajalle vapautta, ravintoa ja silmien valoa haudan takaisessa 
elämässä. 



> Studniczka ilmoittaa niitä olevan i8, Collignon 22. 

' Sidonin kuninkaana noin 500 e. Kr. (Studniczkan mukaan). Winter, 
joka arvelee egyptiläisten sarkofagien olevan hellenistiseltä ajalta, asettaa 
myös kuningas Tabnitiu 3:nnen vuosisadan alkuun (!). 



Stdonin sarkofajpl Kotutantiaopoliu museossa. 



4t9 




Kuva I. Stdonin kuninkaan Tabnitin sarkofagi Konstantinopolin museossa. 



Toinen egyptiläinen arkku (kuva 2 a), kaikesta päättäen van- 
hin näistä sarkofageista ja laskettu jo aikaisemmin kuin Tabnitin 
hautaholviin, sijaiten umpeenluodussa haudassa sen hautakammion 
alla, jossa oli surevien naisten sarkofagi, sisältää erään Sidonin ku- 
ningasperheen naisjäsenen ruumiin. Hänen sukupuolensa vuoksi on 
siinä nähtävästi aiemmin ollut miehen pää siitä poistettu, eivätkä 
mitkään kirjoitukset ilmaise vainajan arvoa eikä viimeisiä toiveita. 

Nämät muumionmuotoiset, Herodotoksen mukaan „antropoidi- 
siksi" nimitetyt sarkofagit, joista vanhin muistomerkki lienee kunin- 
gatar Montouritiin suunnattoman suuri sarkofagi Kairon museossa, 
esiintyvät ensi kerran uudessa valtakunnassa (18—20 dynastian ai- 
kana) Memfiin seuduilla, katoavat sitten kokonaan Egyptin taiteen 
rappeutumisajalla ilmaantuakseen jälleen saisilaisten hallitsijain val- 
takunnassa (26 — 30 dyn.). Louvressa on Sidonin kuninkaan Eshmou- 
nazarin sarkofagi, joka sekä aineeltaan että tyyliltään mitä tulee 
säännöllisyyteen ja kasvotyypin tekotavan hienouteen on täysin yhtä- 
pitävä Tabnitin sarkofagin kanssa. Niiden arvellaan olevan saisilaista 



420 



HJALMAR ÖHMAN, 




I 






m\ 



Kuva 2. Antropoidisia sarkofageja Konstantinopolin museossa, 

taidetta siltä ajalta, jolloin tämä ei vielä ollut kreikkalaisen vaikutuk- 
sen alaisena, ja luullaan niiden olevan peräisin työpajasta, Memfiin 
tai Niilindeltan seuduista, josta on löydetty koko joukko samanmuo- 
toisia sarkofageja kuin nämä kaksi sidonilaista. Ei liene mahdol- 
lista tarkalleen määrätä, milloin nämä sarkofagit ovat syntyneet, 
koska Egyptin taiteen kehitys ei ole yhtä selvä, säännöllinen kuin 
klassillisen taiteen. Niissä olevien piirtokirjoitusten laadusta ovat 
egyptologit tehneet sen johtopäätöksen, että sarkofagit eivät voi olla 
vanhemmat kuin saisilaisen dynastian viimeinen jakso 6:nnella vuosisa- 
dalla. Aikaisintaan luullaan niiden olevan peräisin siltä ajalta (26 
dyn. lopulta, noin 600 e. Kr.), jolloin niitä vuorilouhoksia, joista sar- 
kofageihin tarvittava kivi on hakattu, ensin ruvettiin käyttämään, 
viimeistään ne taas luonnollisesti voisivat olla vuodelta 332, jolloin 
Aleksanteri suuri valloitti Egyptin ja samalla Egyptin taide lakkasi 
olemasta. 

Ne kaksi muuta antropoidista sarkofagia, jotka on löydetty 
Sidonin kalmistosta (kuva 2), ovat tehdyt Kreikan saarilta saadusta 



Sidonin sarkofagit Konstantinopolin museossa, 421 

marmorista. Tyyli muistuttaa Eg>'ptiä, mutta ei niin paljon Tabnit- 
sarkofagia kuin saisilaisia muumioarkkuja. Suhteet ovat pienemmät, 
pään reliefi on korkeampi, arkun muodot ovat kaarevat. Egyptiläi- 
nen traditsioni näkyy „osirismaisesta" parrasta, joka koristaa kasvoja, 
ja pään molemmin puolin riippuvista, lämsänmuotoisista nauhoista. 
Mutta hiustenkäsittely on sama kuin Kreikan varhaisimmassa tai- 
teessa heti persialaissotien jälkeen. Naisen päässä ovat hiukset jär- 
jestetyt niin, että siinä on kolme riviä kaarrokselle palmikoituja ki- 
haroita ^ ja korvan kohdalla ne valuvat kaulalle ja rinnalle kolmena 
sirosti käherrettynä nauhana, muistuttaen arkaisia Apollo-pystykuvia. 
Kasvojen tyyppi on puhtaasti kreikkalainen, suun ilme lähentelee 
„aiginalaista" hymyilyä. Päät kuuluvat epäilemättä siihen kehitty- 
neemmän varhaiskauden 1. arkaismin teosten sarjaan, jonka rajakoh- 
tina on Harmodioksen pää Napolissa (Springer kuv. 348) ja „Apollo 
Choiseul" British museumissa (main. teos kuv. 374), siis persialais- 
sotien ja vuoden 450 väliseen aikaan, kuitenkin lähempänä edellistä 
rajakohtaa kuin jälkimäistä. Studniczka arvelee päiden kuuluvan 
5:nnen vuosisadan ensimaiseen kolmannekseen. Tämän naisen pään 
kanssa yhtejrdessä on ajateltu olevan erään arkaisista neitsyistä n. s. 
„Boudeuse"n, joka on Akropoliin museossa (main. teos kuv. 342). 
Verrattaessa pistää heti silmään, että Akropoliin tyttö, ja siinä selvästi 
ilmenevä yksilöllinen viehkeys on paljoa etevämmän taiteilijan luoma. 
Mutta sukupolvi on sama, ja se kuuluu todennäköisesti 5:nnen vuosi- 
sadan ensimaiseen kolmannekseen. Tavattoman hyvin säilyneen 
asunsa vuoksi on Sidonin sarkofagin päillä huomattava sija tämän- 
tapaisten taideteosten sarjassa, joita säilytetään eri museoissa Euro- 
passa ja Amerikassa. 

Näitä kreikkalaisesta aineesta olevia ja kreikkalaisten teke- 
miä sarkofageja ei ole tavattu varsinaisen kreikkalaisen kultuuri- 
alueen haudoista. Ne ovat kaikki peräisin seuduilta, joissa foinikia- 
laisia on asunut, enimmät varsinaisesta Foinikiasta, toiset taas Kyp- 
roksesta, Maltasta, Korsikasta, Solus kaupungista Sisiliassa, Cadizista 
— kaikki vanhoja foinikialaisia siirtokuntia. Olemme siis tekemisissä 



* Vrt Spr. kuv. 371. 



422 HJALMAR ÖHMAN. 



foinikialaiselle kultuurille ja aistille kerrassaan ominaisten esineiden 
kanssa, joka kultuuri ja aisti tässä suhteessa on johtanut kreikka- 
laisia valmisteita. Vanhimmat tyypit ovat peräisin Kyproksesta ja 
Sisiliasta, jonne on luultu voivan sijoittaa tämän teollisuuden ensi- 
mäiset keskustat. Tyylistä päättäen on sitä kestänyt noin kaksi 
vuosisataa, sen tuotteissa ilmenee kehitys, jonka alkuna ovat kahden 
ylempänä puheena olleen arkun arkaiset päät ja jonka korkein ke- 
hitysaste esiintyy muutamista Beyrouthin ja Baramijen sarkofagien 
ihailtavissa olympisen ihania piirteitä osoittavissa päissä. Useimmat 
ja parhaimmat lienevät lähteneet Jonian työpajoista. Eräs jonia- 
lainen kuvanveistäjä Telephanes Phokaiasta valmisteli 5:nnen vuosi- 
sadan alkupuolella töitä Persian kuninkaiden palatseja varten. Näi- 
hin aikoihin juuri kreikkalainen taide "alkaa vaikuttaa itämaiseen tai- 
teeseen, samoinkuin tämä aikoinaan oli vaikuttanut kreikkalaiseen. 
Antropoidisissa sarkofageissa on muoto vielä itämainen, vain 
kanteen veistetyssä kuvassa ilmenee kreikkalainen taidehenki. Sitä- 
vastoin nuo neljä suurta, korkokuvilla koristettua Sidonin sarkofogia 
ovat sekä rakenteeltaan että koristeelliselta asultaan puhtaasti kreik- 
kalaista tekoa. Ja kuitenkin ne ilmaisevat kokonaar^ itämaalaista 
tapaa. Jollemme ota lukuun vastikään Kretan saarelta löydettyjä 
„minolaisia" sarkofageja ja klazomenalaisia (ks. alemp.), niin voi- 
daan väittää, että sarkofagi europpalaisessa Kreikassa tulee yleisem- 
pään käytäntöön vasta hellenistisenä aikana. Kreikkalainen kun- 
nioitti vainajiaan tavallisesti yksinkertaisilla hautakivillä, joissa korkein- 
taan maalattu tai matalana kohokuvana esitetty henkilökuva muis- 
tutti vainajaa ja hänen harrastuksiaan ^ Joskus pystykuva haudalla 
esitti häntä itseään; näytteitä varhaisimman arkaisen aikakauden 
hautapatsaista, samantapaisia kuin Tenean tunnettu ApoUo-tyyppi ^, 
on paitsi jo mainittua pystykuvaa Miinchenin Glyptotekissa myös 
eräs Kalyvviasta, Eleusiin seuduilta, ja toinen Meloksesta löydetty, 
molemmat nykyään Atenan kansallismuseossa. Kreikkalaisen taiteen 
kukoistusaikana kehittyy hautapatsas vähitellen pieneksi ihanteelli- 
seksi kammioksi (aedicula), missä vainajaa mitä kauneimmissa |^oh- 



* Spr. kuvv. 321, 322. 

* Spr. kuv. 292. 



Sidonin sarkofagit Konstantinopolin museonsa. 



423 



tauksissa kuvataan vielä kuolemankin jälkeen elävänä rakkaittensa 
parissa ^ 4:nnen vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla muodostuLvai 
nämät muistopatsaat joskus varsinaisiksi hautakappeleiksi, joita irto- 
naiset veistokuvat koristivat, kunnes vuosisadan loppupuoliskolla De- 
metrios faleronilaisen määräys hautapatsas}'lell isyyttä vastaan yhdellä 
iskulla teki lopun Kreikan taiteellisista hautamuistomerkeistä. 




Kuva 3. A'', s. satrappisarkofagi Konstantinopolin museossa. 



Niinkuin on viitattu kehittyy kohokuvasarkofagi varsinaisen 
Kreikan ulkopuolella. Klazomenassa esiintyy jo 6:nnella vuosisadalla 
terrakottasarkofageja, joissa ei vielä ole koristuksina korkokuvia, 
vaan maalauksia*. Vähän myöhemmin tavataan Kyproksessa 
kalkkikivi- tai marmorisarkofageja, joiden rakenteeseen kreikkalainen 
temppeliarkkitehtuuri on vaikuttanut ja jotka ovat kaunistetut kreik- 
kalaisilla ornamenteilla ja rikkaasti koristetut kohokuvilla. Nämät esit- 
tävät metsästyskohtauksia tai vaunu- ja soturikulkueita ^. 



' Spr. kuvv. 452, 523. 

* Spr. kuvv. 284—285. 

* Spr. kuv. 154. 



424 



HJALMAR ÖHMAN. 



Mutta sittenkin oli Sidonin rikkaiden ja taidetta rakastavien 
ruhtinaiden ansio, että he tekemällä tilauksia kreikkalaisilta kuvan- 
veistäjiltä saattoivat tämän tyypin, joka silminnähtävästi johtuu koti- 
maisesta n. s. „theca"sta (alkuperäinen ja taiteeton suorakaiteen muo- 
toinen kiviarkku, jom moisia on Sidonin kalmistosta löydetty viisi 
kappaletta), korkeimpaan taiteelliseen täydellisyyteensä. 





Kuva 4. Satrappisarkofagin stvut 

Tilaajan itämaiset taipumukset ilmenevät tosin näissäkin muisto- 
merkeissä. Sillä aiheina esiintyy tässä enimmäkseen tyypillisiä met- 
sästyskohtauksia tai ilmituodaan niissä itämaalaisen vainajan mielty- 
mystä hevosiin, juhlakulkueihin tai ratsutaisteluihin. Niinpä näemme 
n. s. satrappisarkofagissa (kuva 3), ylimyksen, joka valtikka ja itä- 
mainen tiara tunnusmerkkinään on läsnä nelivaljakon koeajossa. 
Sarkofagin toisella puolen kuvataan hän seurueinensa hevosen se- 
lässä hirvien- tai pantterinajossa (kuva 4). Vielä kerran näemme 
saman kunnioitusta herättävän henkilökuvan, joka varmaan esittää 
sarkofagissa kerran levännyttä Sidonin kuningasta, makaavassa asen- 
nossa lepotilalla (clinae) ; häntä palvelevat nuoret orjattaret ja jonkun 



Sidonin sarkofagit Konstantinopolin museossa. 



425 




Kuva 5. Satrappisarkofagin päät. 



matkan päässä hänen jalkapuolessaan istuu tuolilla nainen — luulta- 
vasti hänen vaimonsa — katsellen alakuloisen vakavana kohtausta 
(kuva 5). 

Kaikki on kuvattu yksinkertaisella ja naiivilla tavalla, joka tuo 
mieleen maljakkomaalauksia 5:nnen vuosisadan alkupuoliskolta. Tai- 
teilija välttää monimutkaisia ryhmiä, tapaukset kehittyvät levollisen 
johdonmukaisesti ja pysähdyksittäin, niinkuin kuvittelee mielessään 
Polygnotoksen ja Mikonin freskoja. Nelivaljaikkovaunuja ja profii- 
lissa kuvattua ajomiestä on verrattu Olympiassa Zeustemppelin pääty- 
kolmioalalla olevaan ryhmään, joka esittää lähtöä Pelopsin ja Oino- 



426 HJALMAR ÖHMAN. 



maoksen kilpailuun. Yhdenmukaisuus ilmenee varsinkin hevosten 
siroissa jäsenissä ja siinä suoraviivaisessa paralelismissa, joka on 
ominainen valjakolle. Päät esitetään mieluimmin profiilissa, silloinkin 
kun vartalot nähdään selästä päin tai kolmeneljännes-käännöksessä, 
mikä vanhanaikainen piirre on ominainen mustakuvioiselle maljakko- 
maalaukselle ^ Myöskin naisten pukujen laskoksissa voi huomata 
patsaan uurteita muistuttavaa jäykkyyttä ^. Mutta toiselta puolen on 
olemassa muutamia naiskuvia, joiden vapautunut kauneus todistaa 
jo verrattain korkealle kehittynyttä taidetta. Millaista hienoa su- 
loutta henkiikään tuosta nuoresta Heben olennosta, joka kuolinate- 
rialla kaataa viiniä herransa juomasarveen, ja tämän jalkojen juu- 
ressa istuvasta naisesta^ joka hiljaisiin unelmiin vajonneena ihmeen 
kauniilla kädenliikkeellä kohottaa huntua, joka peittää hänen päätään. 
Se arkaisten ja edistyneempien piirteiden sekoitus, jota niin run- 
saassa määrin saattaa huomata kohokuvaesityksissä, ilmenee myös 
sarkofagin arkkitehtonisessa sommittelussa. Arkun onkalolla on vielä 
egyptiläinen antropoidinen muoto, s. o. se ei ole neliskulmainen niin- 
kuin noissa kolmessa muussa suuressa sarkofagissa, vaan noudattaa 
ruumiin rajaviivoja. Sarkofagi ei myöskään ole täysin suorakaitei- 
nen, vaan, samoinkuin n. s. lykiolainen sarkofagi, hiukan puolisuun- 
nikkaan muotoinen siten että sivut vähän kapenevat ylöspäin. Sitä- 
vastoin on ornamentiikassa paljoa edistyneempi tyyli vallalla. Hienot 
helminauhat ja munasauvat, joiden muodot muistuttavat samantapai- 
sia osia jonialaisissa rakennuksissa Naukratissa, Efesoksessa ja Sa- 
moksessa sekä nurkka- ja päätyakroteriot kierukoiden ympäröimine 
palmetteineen, kuuluvat Vähän Aasian täysin kehittyneeseen jonia- 
laiseen arkkitehtuuriin, sellaisena kuin se esiintyy Atenassa vasta 
5:nnen vuosisadan loppupuolella. Nämät rakennustaiteelliset tunnus- 
merkit, naisten pukujen tyyli sekä kohokuvissa esiintyvien huone- 
kalujen muoto viittaavat jonialaiseen alkuperään. Kohokuvat muodos- 
tavat tyypillisen siirtymämuodon edistyneestä arkaismista vapaaseen, 
kauniiseen tyyliin ja lähenevät muutamissa kohdin olympialaisia 



^ Vrt. erästä Berlinissä olevaa korintilaista maljaa 6:nnen vuosbadan 
alkupuoliskolta, jossa on kuvattu Amfiaraoksen lähtö taisteluun (Spr. kuv. 277). 
* Vrt Springer kuvv. 363, 387, 423. 



Sidonin sarkofagit Konstantinopolin museossa. 



427 



päätyrybmiä, toisilla taas eleusUaista kohokuvaa ^ ja Partenonin veis- 
tokuvia *. 

Lykialainen sarkofagi on saanut nimensä kannen soikeasta 




Kuva 6. N. s. Lykialainen sarkofagi 
■ Konstantinopolin museossa. 



kaarroksesta, muoto, joka on ominainen Lykian hautamuistomer- 
keille. Mutta aineena on käytetty lykialaisessa taiteessa harvoin 
esiintyvää Paros saaren marmoria ja arkkitehtuurikin on muuten täy- 
dellisesti kreikkalainen. (Kuva 6). Veistokuviin on puhtain kreikka- 
lainen henki painanut leimansa. Päätypuolia on käsitelty ikäänkuin 



* Spr. kuv. 423. 

* Studniczkan mukaan 5:nnen vuosisadan keskivaiheilta. 



428 



HJALMAR ÖHMAN- 



temppelien melooppeja, ja ne esittävät näissä rakennusosissa yleisiä ai- 
heita, kentaureja, jotka taistelevat lapitien kanssa. SuippokaarisiUa 
päät