(navigation image)
Home American Libraries | Canadian Libraries | Universal Library | Community Texts | Project Gutenberg | Biodiversity Heritage Library | Children's Library | Additional Collections
Search: Advanced Search
Anonymous User (login or join us)
Upload
See other formats

Full text of "Wiron kielioppi suomalaisille"

This is a digital copy of a book that was preserved for generations on library shelves before it was carefully scanned by Google as part of a project 
to make the world's books discoverable online. 

It has survived long enough for the copyright to expire and the book to enter the public domain. A public domain book is one that was never subject 
to copyright or whose legal copyright term has expired. Whether a book is in the public domain may vary country to country. Public domain books 
are our gateways to the past, representing a wealth of history, culture and knowledge that 's often difficult to discover. 

Marks, notations and other marginalia present in the original volume will appear in this file - a reminder of this book' s long journey from the 
publisher to a library and finally to you. 

Usage guidelines 

Google is proud to partner with libraries to digitize public domain materials and make them widely accessible. Public domain books belong to the 
public and we are merely their custodians. Nevertheless, this work is expensive, so in order to keep providing this resource, we have taken steps to 
prevent abuse by Commercial parties, including placing technical restrictions on automated querying. 

We also ask that you: 

+ Make non-commercial use of the file s We designed Google Book Search for use by individuals, and we request that you use these files for 
personal, non-commercial purposes. 

+ Refrainfrom automated querying Do not send automated queries of any sort to Google's system: If you are conducting research on machine 
translation, optical character recognition or other areas where access to a large amount of text is helpful, please contact us. We encourage the 
use of public domain materials for these purposes and may be able to help. 

+ Maintain attribution The Google "watermark" you see on each file is essential for informing people about this project and helping them find 
additional materials through Google Book Search. Please do not remove it. 

+ Keep it legal Whatever your use, remember that you are responsible for ensuring that what you are doing is legal. Do not assume that just 
because we believe a book is in the public domain for users in the United States, that the work is also in the public domain for users in other 
countries. Whether a book is still in copyright varies from country to country, and we can't offer guidance on whether any specific use of 
any specific book is allowed. Please do not assume that a book's appearance in Google Book Search means it can be used in any manner 
anywhere in the world. Copyright infringement liability can be quite severe. 

About Google Book Search 

Google's mission is to organize the world's Information and to make it universally accessible and useful. Google Book Search helps readers 
discover the world's books while helping authors and publishers reach new audiences. You can search through the full text of this book on the web 



at |http : //books . google . corn/ 



.*^^ 






.1 






f 






•fT^.-'* li 



• • • 












6 f 



.il 



ti 



Uarvarb CoUeöe Xibraris 




BOUGHT WITH MONEY 
RECEIVED FROM THE 
SÄLE OF DUPLICATES 




J 4"^/;..^ 




'» w* 



^1 



Digitized by VjOOQ IC 




WIRON KIELIOPPI 



Snomaiamiit^ 



koelmoinut 



J. KROHIV. 



HELSINGISSÄ, 

Saomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 



1872. 



Digitized 



by Google 



zizi.%1 



^ 



v.n-.'^ 



, .^'^ 



-u. 



v:r.\ 



^ DEC 3 1938 ] 



Digitized 



by Google 



Esipuhe. 

Sen perästä kun provessori Ahlqvist niiltä, jotka filo- 
sofian kandidaatti -tutkinnossa korkeampaa arvosanaa suomen 
kielessä haluavat, alkoi viron kielen tuntemista vaatia, on Suo- 
malaisille sovitettu viron kielioppi tullut kipeäksi tarpeeksi. 
Sillä Ahrensin, itsessään kyllä ansiollisesta, teoksesta ei Suo- 
malainen voi muuten kuin suureUa vaivalla ja pitkällisellä 
tutkimuksella päästä selvään tietoon molempien kielten yhtäläi- 
syydestä ja eroavaisuudesta. Siitä syystä pidin useampia luku- 
kausia akademiallisissa luennoissani selityksiä näistä asioista 
ja päätin viimein, useampain kuulijain kehoituksesta, toimit- 
taa ne painoon. Alkuaan oli aikomus tarkemmin puhua ai- 
noasti niistä kohdista, jotka Ahrens'issa ovat meille erittäin 
vaikeat ymmärtää, nimittäin ääni-opista ynnä deklinationi- ^a 
konjugationi-järjestelmästä. Muissa kohdin arvelin pää-asialli- 
sesti vaan viitata Ahrens'iin. Mutta työtä tehdessä veti halu 
yhä edemmäksi, niin että täten viimein täydellisen, vertaile- 
vaisen viron kieli-opin koe on syntynyt. Tämmöinen työ, voi- 
daksensa tulla kaikin puolin kelvolliseksi, olisi vaatinut sy- 
vää viron puhekielen tuntemista; sillä meidän heimolaistemme 
kirjakieli on valitettavasti vielä niin kovin kirjava ja epäsään- 
nöllinen ettei siihen ole paljon luottamista. Taikkapa myös 
olisi pitänyt odottaa akademikko Wiedemann'in tekeillä ole- 
yaa kielioppia. Mutta kun tämän pian tapahtuvasta valmistu- 
misesta ei vielä ole toivoa, täytyi minun, kun täytyikin, omin 
turvin ryhtyä työhöni. Tällä tavoin on siihen epäilemättä, 



Digitized 



by Google 



sen tunnen kyllä, mahtanut pujahtaa paljon ja pahojakin hai- 
rauksia sekahan. Mutta kuitenkin, kaikitenkin uskallan laskea 
kyhäykseni virheineen, päivineen maailman teille ulos, luot- 
taen siihen ettei «yrittänyttä laiteta" ja että se yhtähyvin on 
oleva joksikin helpoitukseksi niille, jotka meidän sisarkieltämme 
tutkia tahtovat. 

Lähteinä olen varsinkin käyttänyt Ahrensln kielioppia, 
Wiedemann'in sanakirjaa ja Bosenplänterin Beiträge zur gen. 
Eentniss der ehstnischen Sprache. Mutta paitsi sitä on minulla 
myös ollut onni saada runsaita ja tärkeitä tietoja erittäin akade- 
mikko Wiedemann'ilta ynnä myös tohtori Kreutzwald'ilta sekä 
kymnaasin-opettaja Hurteilta, joiden ystävällisestä avusta tässä 
kannan sulimmat kiitokset. 

Kirjan painon kustantamisesta saan kiittää Eeis. Aleks. 
Yliopistoa. 

Kiiskilässä Elok. 28 p. 1872. 

J. Krohn. 



Digitized 



by Google 



Johdatus. 

Ahrens kieliopissaan*) sanoo viron kielen suo- 
men kielen tyttäreksi. Syynä tähän erhetykseen oli 
epäilemättä se seikka että viron kieli on kadottanut 
muutamia meillä löytyviä muotoja esim. essivin, pos- 
sessiviset pronomen-liitteet ynnä koncessivin, että sa- 
nain alusta ^ enimmiten on kulunut pois, samaten vo- 
kaalit sekä n sanain lopusta, ja ^ sekä vokaali sangen 
usein sanain koskestakin. Helppo on käsittää kuinka 
hän, vertaillessaan näitä katkonaisia muotoja meidän 
kielen täyteläisempiin, vokaalisempiin, tuli siihen pää- 
tökseen että muka viron kieli vaan olisi kulunutta, 
lyhennyttä suomea. Mutta, jos asian tarkemmin tut- 
kimme, niin havaitsemme vironkin kielessä koko jou- 
kon vanhempia, täyteläisempiä muotoja, jotka suomi 
jo on kadottanut. Tämmöisiä ovat esim.: 1) t^^ääni 
g:n sijassa useammissa kolmetavuisissa fe«päätteisissä 
nomineissa ynnä myös muutamissa tfespäätteisissä, ono- 
matopoietisissa verbeissä esim. näljatfe = nälkäisen, 



*) Ahrens'in kielioppi kajoo ainoasti Räävelin murretta, 
joka käsittääkin enimmän osan Viron kansaa. Tarton ja Veron 
murteet ovat tämän kanssa monin suhtein yhtäläiset, vaan eriävät 
kuitenkin sangen tärkeissä ja monissa seikoissa. Tässä kirjassa 
niin-ikään on viron-kielellä tarkoitettu Räävelin murretta yksis- 
tään, ainoata, jolla on vähän runsaampi kirjallisuus. 

1 



Digitized 



by Google 



))Ooratfe = nurinaisen, »ärttfcn 1. »ärifcn = värisen, fä= 
ritfen 1. fSrifen = meluan (vert. Kalevrssa karehdin). 
2) Konsonantti semmoisissa sanoissa kuin abraS = hau- 
ras, tcbr = teiri 1. teeri, puit =z puuro, joka meillä on 
vokaaliksi pehmennyt. 3) S) lyhyttavuisissa adjek- 
tiveissa, joiden pääte meillä on ca esim. pixm = pimeä, 
gen. pimzia. 4) Samaten b tai t monissa meillä uS^päät- 
teisissä substantiveissa, jotka ovat adjektiveista tahi 
verbeistä johdetut esim. argbuS = arkuus, fabcbuS = ka- 
teus, HujatuS = kiusaus, logubuö = kokous. 5) Vanha 
m^^päätteinen terminativi-sija, josta suomessa vaan on 
joku ainoa jälki tallella^ niinkuin sanoissa ftnite, tänne, 
minne. 6) Monikon tunnusmerkkinä on yleiseen b tai t, 
joka meillä, paitsi nominativissa ja joskus genitivissä, 
on pehmennyt trksi esim. l^ärgabel = härjillä. 7) JDm 
ja t:n säilyminen partitivissa paljon yleisemmin kuin 
meillä esim. emanbat = emäntää (emännätä), l^errat =z 
herraa, varsinkin partikeleissa esim. naljataja = leikki- 
änsä 1. leikillänsä, atgubaja = aikojansa 1. aikaiseen. 
8) Ulativin pääte f e, joka virossa on yleisin. 9) Ad- 
jektiivein sijasta käytetään vielä monesti substantivein 
kasus-sijoja esim. iil^eS IlaafiSt firStuS = lasisessa kirs- 
tussa. 10) Imperfektin pääte [t, joka virossa on yleisin, 
{ ainoasti harvinainen. 11) Eonditionalin pääte !ft, 
meillä jo tfiiksi pehmennyt. 12) S):n säilyminen infi- 
nitivissä paljon yleisemmin kuin meillä esim. :ptbaba 
= pitää, kppxia = leppyä, foTOetaba = korventaa. 13) 
©:n säilyminen passivin preteritin participion yksikön 
nominativissa esim. (oetub = luettu. 

Vertailevainen katsahdus näihin vanhoin muo- 
toihin, jotka toisessa ja toisessa kielessä ovat tallella, 
näyttää kohta että suomi on vokaalit säilyttänyt, viro 
puolestaan konsonantit. Tämä seikka juuri antaakin 



Digitized 



by Google 



meille selvän käsityksen molempien kielten todellisesta 
suhteesta keskenänsä. 

Suomen kielen '*') murteet, näet, jakauvat kahteen 
suureen päähaaraan, hämäläiseen (jämiläiseen) ja kar- 
jalaiseen, joiden merkillisin eroitus juuri on se että 
edellinen konsonantteja, jälkimäinen vokaaleja ja dif- 
tongeja rakastaa. 

1) Hämäläis-murteissa konsonanttein pehmennys 
on vaillinainen tai peräti olematon. Esim. Liiv. \aaU 
gab = jalat, Veps. taiston, Vatj. nal^gatta, Viroksi aiiU, 
Turun rantamurteella orgoS, Viipurin luoteisella ranta- 
murteella IanH)n8fa, niitteinä. Karjalaiset sitä vastoin 
pehmentävät konsonantteja, jopa perikarjalaisissa seu- 
duissa jättävät f:n pois d:n ja tm perästä, niinkuin 
useammat esimerkit Kalevalassa näyttävät esim. le^ 
feQä = keskellä. Vielä yleisemmin pehmennetään t 
poisheittämällä esim. paai\a = padassa, lel^odfa = leh- 
dossa. 

2) Samat murteet (paitsi Viipurin) sallivat kakd 
konsonanttia sanain aluissa esim. plaUatif jota ei Kar- 
jalainen koskaan suvaitse. 

3) Kaikki tyyni heittävät pois loppuvokaalit, var- 
sinkin päätteistä, muutamat enemmän, muutamat vä- 
hemmin. K^jalainen sitä vastoin enimmiten säilyttää 
loppuvokaalit. 

4) Useimmissa heissä saavat konsonantit vielä 
suuremman ylivallan siitä että lyhyt vokaali sanan 
koskesta katoaa. Esim. Liiv. utiiöt = juttelivat, Veps. 
Iä]^t!c8 = lähteessä, Vir. fatlaS = kattilassa, Tur. ran- 

*) Tieteellisesti käsittää suomen kieli paljon ayaramman 
alan koin valtiollisesti ja kiijallisesti. Suomi, Karjalan kieli, 
Wepsä, Watja, Viron molemmat päämnrteet, Liivin kieli ovat vaan 
sen eri-murteita. 



Digitized 



by Google 



tam. Saafla = Jaakkola, Wiip. rantain, cntfeltää = en- 
tisellään. Tämmöistä keskiheittoa viljelee Karjalainen 
ainoasti siinä suhteessa että e hylätään essivissä, kon- 
cessiyissa ja aktiyin toisessa participiossa esim. uuntta, 
tuCen, fi^Jtöf^t, purrut, joissa tapauksissa, kumma kyllä, 
puhtaammat hämäläis-murteet supistamatta sanovat uu* 
tenä 1. uubena, tulenen, ft^iön^t 1. [iBtfenub, ^jumub. 

5) Hämäläis-murteet mielemmin käyttävät lyhyitä 
vokaaleja, Karjalaiset pitkiä, edelliset enimmiten eivät 
tunne diftongeja uo, ^ö, te, joissa paino on jälkimäi- 
sessä äänessä; Karjalaiset muuttavat paitsi sitä vielä 
pitkät vokaalit diftongeiksi ca, cä, no, te, jopa peri- 
karjalaisilla seuduilla liittävät vierekkäin eri tavuissa 
seisovat lyhyetkin vokaalit samallaisiksi diftongeiksi. 

6) Karjalaiset pistävät puoli-vokaaleja väliin, kun 
kaksi konsonanttia seuraa peräkkäin esim. fal(a)mt = 
salmi. Käitä ei Hämäläis-murteet tunne melkein yhtään. 

Tärkeimmät muut eroitukset hämäläis- ja kar- 
jalais-murteitten välillä ovat seuraavat:*) 

7) Vokaali-sointu eli harmonia on useimmista 
hämäläis-murteista kokonaan taikka osaksi kadonnut. 

8) Monikon genitivi muodostuu enimmiten hä- 
mäläis-murteissa päätteellä ten, karjalaisissa päätteellä 
ten (alkuaan iten) esim. ]^ett)o8ten ja l^eiDoften, [tfain (si- 
katen) ja [ifojen. 



*) Prov. Ahlqvist on tämän Suomen kielen mnrteitten jaon 
ensiksi keksinyt ja Vaijan kieliopissa tuonut useimmat tunnus- 
merkit esiin. Minä olen ne tässä uudestaan luetellut, varsinkin 
siitä syystä kun arvelen löytäneeni muutamia tunnusmerkkejä li- 
sään. Superlativin olen jättänyt pois, sillä se löytyy Wepsässä 
sekä Turun murteessa ja onpa yksi jälki virossakin säilynyt. 
Sitä vastaan se peräti puuttuu sekä Tverin että Suojärven Kar- 
jalaisilta. 



Digitized 



by Google 



9) Illativissa on hämälais-murteissa tavallisesti 
fe, Karjalaisilla ]^«. 

10) Adessivin, allativin, inessivin ja abessiyin 
päätteet ovat hämäläis-mnrteissa enimmiten yhdellä 
konsonantilla, karjalaisissa kahdella. 

11) Possessiyisia pronomen-liitteitä hämälais-mur- 
teissa harvoin käytetään, enimmiten vaan re&exivisten 
pronominein jatkeena tai partikeleissa. 

12) Imperfektin päätteenä hämälais-murteissa 
enimmiten on [t, karjalaisissa t. 

13) Liittosanoja muodostaessaan hämäläis-mur- 
teet mielemmin käyttävät genitiviä, karjalaiset nomi- 
nativia. • 

Lause-opillisiakin eroituksia näkyy löytyvän use- 
ampia, mutta siinä suhteessa ovat murteet vielä kovin 
paljon tutkimatta, että uskaltaisi varmoja päätöksiä 
tehdä. 

Suomen kirjakielen tuntija kohta on havaitseva 
että se useimmissa kohdissa, vaikka myös hämäläisillä 
aineilla sekoitettu, sopii karjalaisen murrehaaran edus- 
tajaksi. Tämä kirja on toiselta puolen todistava että 
sen sisar j ei tytär, viron kieli edustaa hämäläisen murre- 
haaran tärkeimpiä omituisuuksia. Siinä seikassa on- 
kin juuri syy miksi viron kielen tunteminen on niin 
tähdellinen jokaiselle suomen kielen tutkijalle. Aino- 
asti molempia vertailemalla voi hän saada selvän kä- 
sityksen meidän kielemme alkuperäisestä muodosta. 

Aivan puhtaana, sekaantumattomana toisella pää- 
murteella ei ole kuitenkaan vironkaan kieli säilynyt, 
yhtä vähän kuin suomi. Eroitus on vaan se että 
meidän kirjakielessä molempien murrehaarojen omi- 
tuisuudet enimmiten ovat tasoittaneet toinen toistansa 
ja sulauneet yhteen, virossa sitä vastaan ne seisovat 



Digitized 



by Google 



6 

aivan jyrkkänä rinnakkain. Perihämäläisen pehmene- 
mättomyyden rinnalla nähdään aivan perikarjalaistakin 
konsonanttein pehmennystä esim. leje = lesken, paa& 
= padassa, lel^el = lehdellä. Infinitivinkin b katoaa 
joskus ykstavuisista vartaloista, jonka perästä edellä- 
käyvä 00 (suom. uo) Karjalan tavalla muuttuu uu:ksi, 
öö (suom. \)o) ilurksi esim. luua = luoda, lufia = lyödä. 
Samoin myös toixa = viedä, jossa sanassa kuitenkin 
diftongin muutos käypi läpi koko konjugationin esim. 
»iin ziz vien. — Perihämäläisten lyhennettyin difton- 
gein ja pitkäln vokaalein rinnalla nähdään perikarja- 
laiset diftongimuodot pea =z pää, teal = täällä. Monin 
seuduin kuuluu vielä lisäksi myös semmoisia kuin 
moa =: maa. — Perihämäläisen keskivokaalin heiton 
rinnalla kuuluu perikarjalainen puolivokaali 1. scheva. 
— Karjalan tapaisia omituisuuksia virossa ovat vielä 
yksinkertaisen b:n, b:n, g:n koveneminen kaksinker- 
taiseksi :p:p:k8i, tt:ksi, Hiksi illativissa lyhyen vokaalin 
perästä esim. tuba = tupa, ill. ttvppa, foba = sota, ill. 
fottö, ))agu = pako, illat, palfxu — Samoin vielä ken- 
ties muljeeraus. 

Suomen kielen murteet sopisi myös toisellakin 
tavalla jakaa paitsi läntiseen 1. hämäläiseen ja itäiseen 1. 
karjalaiseen haaraan. Muutamissa* suhteissa, vaikkei 
juuri monissa, on näet eri tapa pohjoisilla, eri ete- 
läisillä murteilla, huolimatta siitä ovatko hämäläisiä 
vai karjalaisia. Näissäkin seisovat suomi ja viro vas- 
takkain, edellinen pohjoisten, jälkimäinen eteläisten 
murteitten edustajana. Merkillisimmät eroitukset ovat: 
1) Eteläiset viljelevät pehmeitä, pohjoiset kovia kon- 
sonantti-ääniä esim. tuba :=z tupa, jogi = joki, ^jarb =: 
parta. 2) Eteläisissä ovat yllä jo mainitut konsonant- 
tiset muodot niinkuin tebt, pubr säilyneet, useammassa 



Digitized 



by Google 



kuitenkin enemmän kuin Räävelin virossa. 3) & muut- 
tuu mielellään epäselväksi o:ksi (Karjalaisilla o:ksi) 
esim. virossa :poIb = pelto. 4) S^^i^i» vastaava sak- 
salaista sanassa leife, venäläistä 3. 

Toisia omituisuuksia on virolla yhteiseen muu- 
tamien likempäin naapureinsa kanssa. Niin esimer- 
kiksi se ei voi eroittaa adessivia ja allativia, vaan on 
molemmilla, samoin kuin myös Yenäjän Karjalassa, 
Inkerissä sekä Turun rantamurteessa, samat päätteet 
Ia 1. Ie, joita sekaisin käytetään. — Liivin ja vatjan 
kanssa yhteinen on yllä jo mainittu ^:n vihaaminen. 
— Yatjan kanssa yhteinen on tt:n katoominen d:n 
edessä esim. cjimänc = ensimäinen, fiiiij zz kynsi. 

Omituiset virolle yksistään ovat esimerkiksi seu- 
raavat seikat 1) Yllä jo mainitut vanhat monikon sekä 
konditionalin muodot ynnä Terminativi-sija. 2) Yar- 
taloin loppu-o:n muuttuminen u:ksi, loppu-it:n t:ksi 
esim. latfun = katson, täBi =z käpy. 3) 3:n muuttu- 
minen e:ksi diftongeissa at, oi, joka on sangen yleinen. 
Esim. ^jocg = poika, lactt) = laiva. 4) Lyhyen i:n sa- 
nan alkutavussa muuttuminen e:ksi, tt:n o:ksi, ii:n ö:ksi, 
koska ne konsonantin pois pehmettyä tulisivat toisen 
vokaalin kanssa rinnoin, esim. riba = rivi, g. rea, tuba 
= tupa, g. toa, fuji = sysi, g. föe. 5) ttö^päätteisten 
abstraktisten substantivein taivutus vartalolla uje esim. 
fotoabuS = kovuus, g. fotoabuje = kovuuden. 6) Tihe- 
ään käytetyt pienennys-muodot monikon partitivissa 
esim. ^jiiujib = pyitä, It^J|)u[ib = lippuja, fe^)|){fib = kep- 
pejä. 7) S):n ja B:n väliin pistäminen semmoisissa sa- 
noissa kuin Kiimat = kyynärä, g. löiinbra =: kyynärän, 
[ammal g. fambia = sammalen. 

Yiimeeksi vielä mainittakoon se omituisuus viron 
kielessä että se sisältää tavattoman paljon erehdys- 



Digitized 



by Google 



8 

muotoja s. o. muotoja^ jotka ovat syntyneet useampain 
muotein päällekkäin mättämisellä, kun alkumuodon 
merkitys oli unohtunut. Semmoisia esim. ovat 1) Par- 
titivista johdetut illativit merbe, lunbe (ikään kuin mer* 
tään, luntaan) semmoisista sanoista kuin meri, (umt. 
2) @t«(kin 1. kaan)-liitteellä varuste ttuin pronominein 
taivutus, jossa sijapäätteen saa mieltään myöten li- 
sätä vartaloon tahi liitteesen esim. itf)eStft 1. ul^egiSt = 
yhdestäkin. 3) Adverbimuodot semmoiset kuin {gtu* 
Itöte (istualla-sti), [enntfö (siihen-ksi). cjitcfä (ensittäin- 
-ksi), foguntSte (kokona-sti). 4) Participioin taivutus 
karitivisina adjektiveina, esim. tpalitu = valittu g. n)a« 
ntuma, l^atoetu = halveksittu g. Ipatoctuma. Likeistä 
sukua näiden kanssa on myös useampain muotojen 
jähmettyminen taipumattomiksi esim. preteritin parti- 
cipion, negativisen sanan, joita kumpiakin vielä pari 
sataa vuotta takaperin taivuteltiin. Muutenkin on viron 
kielessä paljon säännötöntä, järjestyksetöntä, joka tekee 
sen kieliopin sangen sekavaksi ja vaikeaksi. Täytyy 
säätää paljon enemmän sääntöjä kuin suomessa ja 
niistä säännöistä poikkeavia sanoja vilskuu kuitenkin 
summattomasti. Suomen kielen rakennus on, kemial- 
lista vertausta käyttääkseni, muodostunut hiljaisella, 
rauhallisella kiteytymisellä eli kristalliutumisella; viron 
kielessä sitä vastoin on kiteytyminen nähtävästi ollut 
yhäti häiritty. Siitä syystä ilahuttavat edellisen muo- 
dot tutkijan mieltä ihanalla säännöllisyydellään; jälki- 
mäisessä törröittää vanhoja muotoja uudempain kes- 
keltä, vieraita aineita näkyy jokapaikassa, kaikki on 
sekaisin, ylös-alaisin viskattu, temmattu ja revitty. 
Yiron kieli-paralla on silminnähtävästi ollut sama koh- 
talo kuin meidän poloisilla Virolais- veljillämme; mo- 
lemmat ovat yhä olleet sodan jaloissa ja sorron alla. 



Digitized 



by Google 



I. Ä äni-oppi. 

A. Ääntämistapa. 

§ 1. Meidän Suomalaisten mielestämme on viron 
ääntämistapa pehmeä ja epäselyä. 

§ 2. Pehmeyden vaikuttavat seuraavat omitui- 
suudet: 

a) Yirolainen ylimalkaan ääntää h, p^, t^äänet 
yhtä astetta pehmeämmin kuin me. 

1) Meidän yksinkertainen I, p, t kuuluu vokaalin 
tai (:n, m:n, n:n, t:n perästä g:lle, b:lle, b:lle. Esim. 
tegcma = tekemään, taigcn i= taikina, iptglc = vikla, 
lagrttg =z lakritsi, l^alg = halko, langur = kankuri, arg 
= arka; tiib =: siipi, aba\a 1= apaja, fuM = kupla, fo6r 
== vaahto (vert. kopru Kalevalassa), Ipalb = halpa, lumb 
kumpi; paba =: pata, tcbr = teeri 1. tetri, lobö) = latva, 
leclb = kielto, anbur = antura, lacxpanb =1 kaivanto. 

Sitä vastoin säilyy I pehmenemättä ]^:n, 8:n ja 
t:n, t samoin ]p:n sekä g:n, vaan p yksistään 8:n pe- 
rästä. Esim. na^l = nahka, taSt = käsky, piti = pitkä, 
U^t = lehti, riSt = risti, tt)t8|)clban = vispilöitsen. 

Muistutus. Tämän mnkaan on taivutus- sekä johtopäät- 
teillä kaksinainen muoto, pehmeä ja kova. Esim. o(gu = olkoon, 
pangu = pankoon, purgu = puikoon, föögu = syököön, ptbagu = 
pitäköön; olbt = oltiin, panbi = pantiin; !uu(b a = kuulla (meil- 
läkin paikoittain: kuulta), ömmclb a = ommella,- ttjä^cnboba = vä- 
hentää; mcrb = merta, tulb = tulta, unb = unta, maab == maata; 
lobubc = latojen, armuUfubc = armollisten, tiltorbc = tytärten, 
f äuimatbe = kämmenten. 



Digitized 



by Google 



10 

Sitä vastoin tcl^!u = tehköc^r, )pt€tn = pesköön, anhtn = an- 
takoon, pctfu = pettäköön; fattietan = kallistan, !annu8t = kan- 
nusta, fonnuötc = kannusten. 

Poikkeuksia. 1) Monikon genitivissä pysyy kuitenkin t 
kovana kolmitavuisissa sanoissa vokaalin perästä, koska korko sen 
edellistä tavua tapaa, Esim. jumalatc = jumalain, noorthitc = nuo- 
rikkoin. Samoin kaksitavuisissa sanoissa tvn, n:n, rm perästä, kun 
ensinmiäisessä tavussa on diftongi taikka pitkä vokaali. Esim. 
f ccftc = kielten, f ocrtc = koirien, fctntc = seinien. — 2) Yksikön 
partitivin t on kova kolmitavuisissa sekä vokaalin että (:n, n:n, 
rm perästä. Esim. jiumatat = jumalata, !annelt = kannelta, tUtart 
= tytärtä. Eakstavuisissa on sen laita sama kuin genitivin kaksi- 
tavuisissa. Esim. !cc(t = kieltä, ntint = niintä, juurt = juurta. — 
3) Ablativin t äännetään aina kovaksi, paitsi adverbeissa, kun se 
alkaa kolmatta tavua. Esim. forratbaja = vuoroltaan. — 4) Johto- 
pääte lad äännetään kovaksi vokaalin perästä, vaan kuuluu gad 
(:n, n:n, rm perästä. 

2) Meidän !f, pp, tt, edellisessä säännössä mainit- 
tuin äänten perästä, on monitavuisissa *) sanoissa peh- 
mennyt f:ksi, piksi^ t:ksi. Samaten myös kaksitavui- 
sissa, paitsi jos lyhyt vokaali on lähinnä edellä. Esim. 
mafaraö = makkara, xoanUt =z vankkuri, firil =^ kirkko, 
fuujtfut = kuusikkoa, nöuufa = neuvokkaan, fumj)anif 
zz kumppani, taiat = tattari, faölDataba = kasvattaa, 
onnetuma = onnettoman. Samoin myös tarf = tarkka, 
pait = paikka, ftntp =i kimppu, tanp =: kauppa, tont 
zn tonttu, taat =: taatto. 

Sitä vastoin n^alf = vakka, lepptba = leppyä, patt 
= synti (vert. valapattoinen). 

Muistutus. Koska f!, p\>f tt lyhyen vokaalin perästä ovat 
suomessa pehmenneet yksinkertaisiksi, ei Virolainenkaan enään äännä 
niitä sitä pehmeämmin. Esim. petän = petän, tapan = tapan, ia* 



*) Tässä, niinlmin koko kirjassa, jos ei erittäin toisin ole 
sanottu, tarkoitetaan aina vartalon, eikä, Ahrens'in tavan mukaan, 
nominativin tavulukua. 



Digitized 



by Google 



11 

tutaba = lakittaa, fatutan = satutan (satuttaa), ItrifuUne = kirkol- 
linen, Ic^ituö = lepytys, önnctu == onneton. Niin myös meidän su- 
pistnvaisia eli kontraktisia vastaavissa infinitivin t, esim. palgata 
= palkata. 

Poikkeus 1, Vieraista kielistä lainatuissa sanoissa nähdään 
usein vielä yhtä astetta kauemmas menevä pehmennys. Esim. 
riilltcl L rililbcl == ryyttäri 1. ratsumies, faat 1. faab = saatto. Joskus 
sitä vastoin nähdään myös semmoisissa sanoissa konsonantti samal- 
laisena kuin» suomessa, esim. :|)oot 1. )?oob = puoti. 

Samoin on viron kielen alkuperäisissäkin sanoissa joskus kon- 
sonantti pehmennetty vielä yhtä astetta enemmän kuin tavallisesti, 
joskus samallainen kuin suomessa, onpa toisinaan astetta kovem- 
pikin kuin meillä. Esim. fliiltaba 1. filtitaba = sytyttää, tötibtcn 
1. toiittcn = viettelen, tnaaguba 1. »aafuba = vaj^tkua; rutfun 1. 
rubfun == ruijon, rutistan, l^ottuö 1. l^oibuö = hoito; olaö = oas, 
töoote 1. töoobt = vuode, tH)pu!feö 1. u\>ul\t» = upoksissa. 

Poikkeus 2, Kummallisesti kyllä on virossa useammissa, 
ei aivan harvoissa, vartaloissa ! (g) ja b, kun meillä !, t ovat 
taikka kokonaan kadonneet taikka toisiksi konsonanteiksi muut- 
tuneet. Esim. toxfitan = vihaan, fuuöl = kuusi, »alguba = valua, 
faig = salo, furguba 1. furuba = survoa, ulguba = ulvoa, noga = 
noja, ^jugcba = pujottaa, ttganc 1. tilaatte = tianen, riba 1. riba = 
rivi, )^at>a 1. paja = paja, tuabuba 1. tnajuba = vajota, roba 1. raja 
= raja, magu = maha (Länsisuom. mako), faag = saha, (aguba 
= lahota. 

b) Samoin myös on konsonantti pehmennyt kak- 
sinkertaisesta yksinkertaiseksi johtopäätteessä line = 
Uinen, ynnä myös komparativissa, esim. toto^ma = ko- 
vemman. 

c) ©""ääni on kahdellainen, välistä kova niinkuin 
suomessa aina, välistä pehmeä niinkuin saksan sanassa 
tt?ei[e taikka venäjän 3. 

Kovana on d sanain alussa ja lopussa, taikka 
jonkun konsonantin rinnalla ollessaan. Esim. \aax m 
saari, rilfuä = rikkaus, toatS i=: varsi, muretfen =1. mu- 
rehdin, ))a{ö!an = paiskaan. 



Digitized 



by Google 



12 

Pehmeälle sitä vastaan se kuuluu kahden vo- 
kaalin välissä, joista edellisellä on korko. Esim. pe^a *) 
=z pesä, patjuba = paisua, paiiata = paiskata, fiilaltje 
= kyläläisen, naege = naisen, toiijiii = vein. 

Mutta jos edellisellä vokaalilla ei ole korkoa, 
niin äännetään 3 kahden vokaalinkin välillä kovaksi. 
Esim. Jpobufe = hevosen, fulafe = kyläisen, murifcn =: 
myrisen, jalafe = jalaksen, ilufa = iloisan, cmafib = emiä, 
uäHifuft = uskollisia. 

Muistutus i. Useammissa kohdissa, missä d:Sä kovaksi 
&amietSän, näkyy siihen se olevan syynä, että dm yhteydessä ennen 
muinoin oli toinen, nyt pois kolnnnt konsonantti. Eolmitavnisissa, 
fe^^päätteisissä nomen-vartaloissa kuulau vielä Eäävelinkin mur- 
teessa joskus, samoin kuin Tarton murteessa aina, tf $:n sijassa, 
esim. farjatfc = karjaisen (paimenen), nätjatfc = nälkäisen. — Sama 
on myös vielä laita muutamissa luonnon-äänisissä verbeissä, esim. 
töäritfcn 1. toärtfcn = värisen, !ärttfcn L lärifcn = meluan. — Niin- 
ikään viljelee Virolainen jokseenkin yleisesti f fe^päätettä fe^päätteen 
rinnalla konkretisissa tai tilaa osoittavissa johdannaisissa, semmoi- 
sissa kuin esim. jalaf fc 1. jalaf c = jalaksen, cmif fc 1. cmtfc = imi- 
sän, ummu!fed 1. ummufed = ummessa. — (Sa^päätteisissä a^jekti- 
veissa, jotka ovat inessivi-muodosta syntyneet, mahtanee $:n kovuus 
kenties osoittaa että päätteessä alkuaan oli kaksi d:ää. 

Muistutus 2. (B:n ääntäminen ei ole kaikin paikoin vi- 
rossa yhtäläinen, vaan pohjosessa vokaalein välissäkin melkein yhtä 
kova kuin suomessa; etelässä saa 3 yhä enenunän valtaa, kunne 
viimein Tarton murteessa kuuluu myös l^oBugeb = hevoset, latugeb 
== katokset. 

Muistutus 3. Johtopäätteet lanc, lintf minc (manc, mene), 
fene ovat aina korolliset; siitä syystä äännetäln siis niiden d aina 
pehmeäksi, olkoon korko missä hyvänsä. Esim. iUludtlage = Mus- 



*) Virolaisissa Mijoissa ei tätä d:n pehmeää ääntä merkitä 
erikseen, mutta tässä kieliopissa olen noudattanut samaa tapaa kuin 
akad. Wi6demann sanakiijassaan, koska siitä on suomalaiselle lu- 
kijalle hyvä osviitta. 



Digitized 



by Google 



13 

talaisen, ))ea(ige = päällisen, (U^enbamtgt = lyhennellen, pealeje = 
pienen pään. 

Niin on myös laita abstraktisissa ud^, 19^, ed^päätteisissä 
substantiveissa, jotka ovat adjektiveista johdetut, ja samoin myös 
melkein aina verbeistä johdetuissa. Esim. feletttge = selityksen, 
tuöitujc = voiton, töötmujc = voiman, mahtavuuden, rtflugc = rik- 
kauden, tcrlDtgc = terveyden. 

Muistutus 4. Eorko on niin-ikään aina päätteillä Iit ja 
nif ; siitä syystä on g kova esim. sanassa mÖtjnt!ufc = hoviherrallisen. 

Poikkeus i. Eoska g:n perästä ollut vokaali katoo, säilyy 
kuitenkin 9:n pehmeä ääni, jos seuraava konsonantti on (, m, n, r 
tai tt). Esim. rttgltf (ritjuba) = ryösteleväinen, riigmcb (nom. rttjc) 
= ryöstösaalis, tougma (pres. tongen) = nousemaan, tougnub = 
noussut, töugttHi = nouseva, !ctgti (noro. !cigcr) = keisarin. 

Mutta sitä vastoin toudta = nousta, töudfu = nouskoon, 
nacötc (vartalo : nacgc) = naisten. 

Poikkeus 2, Eoska kaksitavuiset vartalot ovat nominati- 
vissa lyhenneet ykstavuisiksi, äännetään niiden loppu^d pehmeäksi, 
jos vokaali on edellä. Esim. J)aag = paasi, filttg = kynsi, tätg = 
täysi, aig = aisa, l^aig =: haisu. 

Mutta sitä vastoin toax^ = varsi. 

Semmoisissa sanoissa kuin tan^, gen. laugi = kauha, pot$, 
g. potgt = poika on 9 luultavasti alkuansa ollut kaksinkertainen 
ja genitivissä pehmennyt yksinkertaiseksi. 

Poikkeus 4. Illativin päätettä f e äännetään aina kovaksi, 
korosta huolimatta. 

d) Pehmeyttä vielä enentää vokaalein hienonnus 
(Ahr ensin dilutioni), Eoska, näet, sanan ensimmähiBn 
tavu on suljetta konsonanteilla b, l, n, r, 6 tahi t, ja 
sitten seuraavassa tavussa on { taikka j (jotka kui- 
tenkin voivat olla kuulumattomiksi kuluneet), niin ään- 
netään ensimmäisien tavun vokaali hienommin, ikään 
kuin olisi {:llä sekoitettu. Akademikko Wiedemann'in 
sanakirjassa on dilutioni merkitty seuraavassa konso- 
nantissa tällä tavalla: Äab'rt =: Katri, fun'biba =• syn- 
tyä, piU = pilli, for'jan = korjaan, fan' ti = kannettiin, 
fool' = koulu, ofg = olki, mon. part. of gt. 



Digitized 



by Google 



14 

Mutta kun suljettu tavu aukenee, häviää hie- 
nonnus. Esim. fooli = koulun. 

Poikkeus, 2xt^ ja mf^päatteet eivät vaiknta hienonnusta 
eikä myös ng sitä edessään salli. 

Muistutus, Samallaista hienonnnsta ynnä sen kanssa seu- 
raavaa konsonantin muljeerausta kuulee Itä-Suomessakin, vaikka 
ei niin suuressa määrässä kuin Virossa. Esim. of = oli, paxC = 
pani, l^an^l^t, patio, 

§ 3. Epäselvyys viron ääntämistavassa tulee var- 
sinkin seuraavista syistä: 

a) Yirolaisilla on omituinen, hyvin paljon vil- 
jelty seka- vokaali o, joka on venäläisen H:n sukua, 
vaikka enemmän d:hon vivahtava. 

Tavallisesti se vastaa suomen o:ta, esim. j5gt = 
joki, molcmab =: molemmat, foba :=. sota, tooim = voima, 
jouba = joutaa, fortt) =z korva, olg =: olka, foöja = kova, 
tojt = tosi. 

Varsin monissa sanoissa myös se vastaa meidän 
e:tä, esim. xaola =z mela, ol^tu = ehtoo, tommota = tem- 
mata, toölg =: velka, nott = neuvo. 

Harvoin vaan se on vastakkeena suomen a:lle ja 
varsin muutamissa sanoissa u:lle. Esim. poUn = palan, 
long = lanka, foil = kaikki; tofc = tuki, tömmu = 
tumma, ttomtn = nummi, motata = ymmärtää (vert. 
muistaa). 

Pitkä 00 enimmiten vastaa meidän {e:tä. Esim. 
toom = riemu, l^ooruba = hieroa, loötfuba 1= lietsoa. 

Muistutus 1, Suomessakin näemme muutamissa sanoissa 
samallaisia vokaalein muuttumisia. Esim. fetmt 1. f olmi (vir. fotm), 
poltan sanasta palan, paXxotXtn (vir. palun = rukoilen, alkuaan luul- 
tavasti: polvillani r.) ja polvi. 

Muistutus 2. Hyvin monessa sanassa sentään on Virolainen 
jättänyt om, cm muuttumatta. Muuttuminen näkyy olevan sään- 
nötön, mistään ääni-yhteyksistä riippumaton. 



Digitized 



by Google 



15 

Muistutus 3, Muutamissa harvoissa sanoissa on Virolainen 
pannut selvän o:n meidän e:n, a:n tai u:n sijaan. Esim. ^obune 
= hevonen, onu = eno, otfin = etsin; to^tox = kahvi, köoibuba (1. 
ttjaibuba) = vaipua; fonb = kunta, otmuö = uimus y. m. 

Sitä vastoin toisissa muutamissa sanoissa u vastaa suomen 
o:ta, esim. ju = jo, ^Jurrc = porras, jul^atan = johdatan. Samoin 
c joskus suomen o:ta tai ödiä, esim. teine = toinen, Ictba = löytää, 
Uit = löyly, U^toa = köyhä. 

Muistutus 4. Sanat fööl = seula, ja nööl = neula vas- 
taavat lähimmin kaijalaisia muotoja ftefta ja ntefta. 

b) Juurisanain loppuYokaalina ja samoin myös 
johto- sekä taivutuspäätteissä ovat meidän o ja o muut- 
tuneet u:ksi, joten toisinaan eri-sanat sekaantuvat kes- 
kenään. Esim. talu =: talo, f atfun = katson, nägu =: 
näkö, falgu = sälköä, l^aububa = hautoa ja hautua, on* 
netu = onneton, tel^fu = tehköön. 

Poikkeus. Verhin tekoa osoittava johtopääte ö on kui- 
tenkin enimmiten ja u välistä muuttunut i:ksi, samoin kuin joskus 
Kalevalassakin nähdään. 

Muistutus. Samallaista loppu-o:n muuttumista u:ksi kuul- 
laan, vaikka vähemmässä määrässä, paikoittain myös Suomen ranta- 
murteissa ynnä Venäjän Kaijalassa. 

c) Tavallisesti Yirolainen ei äännä l^rta sanain 
alussa. Onpa kuitenkin sitä vastoin muutamia sem- 
moisiakin sanoja, joiden alkuun siellä lisätään ]^, vaikka 
sitä meillä ei ole. Esim. l^trnjttan = irvistän, Ipammun 
1= ammoon, l^aHifaS =: lähde (vert. allikko). 

Muistutus. ^:ta viljellään kuitenkin pitkin Viron poh- 
joista rannikkoa, ja oli se ennen aikaan nähtävästi muuallakin 
yleisempi, josta syystä monta sanaa vielä kirjoitetaan ]^:lla, vaikka 
se ei enää puhekielessä kuulu. 

dj Samoin myös 1^ on sanan keskeltä kadonnut, 
koska se suomessa seisoo I:n, nm tai r:n perässä. Esim. 
»olit := velho, fulane = renki (vert. sulhanen), roana =^ 



Digitized 



by Google 



16 

vanha, tmmcnc = ihminen (inhiminen), taxa = tarha, 
faru =. karhu. 

Niin myös supistuvaisissa sanoissa, esim. njcne 
= vene 1. venhe, ^)ere = pere 1. perhe. 

Muistutus. Joskus, vaikka sangen harvoin, on 1^ myös ka- 
donnut konsonantin edeltä tai kahden vokaalin väliltä. Esim. ime 
= ihme, agar = ahkera, tamat = kahmalo, lömmuö = lehmus, 
njtilctö = vihliäinen (vanhoissa kiijoissa; gen. vihliäitsen), totxttm 
= vähäinen, rct = riihi. 

ej Tiimeinkin 1^ ei pysy virossa diftongein pe- 
rässä, joiden jälki-vokaalina on { tai tt. Semmoisissa 
tiloissa se 1) välin hajoittaa diftongin, viskaten {:n tai 
itm taakseen. Esim. ral^u = rauha, jal^tt = jauho, lalpi 
gen. la^ia = laiha, mäl^t gen. mäl^ja = mäihä. 2) Välin 
katoo diftongin jälki-vokaali. Esim. toal^e = vaihe, 
lalpfc =: lauhkea, lol^f = löyhkä. 3) Välin 1^ itse katoo. 
Esim. Icige = löyhkeä, roogatuS = royhkäys. 

Muistutus. ^:n taakse siirtynyt u joskus muuttuu tD:ksi. 
Esim. jal^lDatan = jauhaan, tt^to = köyhä, jöl^tt) = jouhi. Samoin 
i iiksi (katso esimerkkejä säännössä). 

§ 4. Toisia omituisuuksia, jotka myös enem- 
män tahi vähemmän tekevät viron sanat Suomalaisen 
korvalle sekä silmälle oudommiksi ja sekavammiksi, 
ovat vielä: 

a) Diftongeissa ai ja oi on jälkimäinen vokaali 
sangen usein muuttunut e:ksi. Esim. laen) ■= laiva, 
loer = koira. I^iin myös äännetään äi sanassa pazxo 
(myös pa&to) zz: päivä. 

Muistutus 1. Tässä suhteessa on viron kieli erittäin oi- 
kullinen, ^t kuuluu melkein aina ae:lle, koska 1^, {, r seuraa, 
eninmiiten nm, sekä tom, ja hyvin usein g:n edessä. Oi niin-ikään 
aina ^:n edessä ja kun i alkuansa on (nominativissa vokaaliutunut) 
jl, sangen usein rm ja g:n edessä. Esim. ael^I = aih, naene (myös 
naine) = nainen, faetn (m. taito) = kaivo, oeg (m. otg) = aika; 
oel^!an = oihkaan, foe g. f oja = suojainen, toer = koira, poeg = poika. 



Digitized 



by Google 



17 

Muissa tapauksissa ai, oi enimmiten ovat pysyneet muuttu* 
matta. Esim. lax = laaja, loi = koi, taibuba = taipua, !otb = 
koipi, taib = luoto, l^oib = hoito, »atm = henki (vert. vaimo, al- 
kuaan nähtävästi = henki, sydän), rat))eneba = mädätä, :t)ai$fan 
= paiskaan, roiöt = roju, aij = aisa, poimit = poikanen, toait = 
vaiti, foit = koitto. 

Poikkeuksia, Yllämainitusta säännöstä poikkeevat kuitenkin 
sangen monet sanat, paitsi että usein, niinkuin yllä jo nähtiin, 
käytetään molempia muotoja rinnakkain. Esim. tatgen = taikina, 
öigc = oikea, aina = aina, »atraö = telkkä-sorsa. — Ja toiselta 
puolen: taeban 1. taihan = kaipaan, loeb 1. (oib = hylkeen käpälä, 
acb = aita ja puutarha, tacmc 1. taimc = taimi, toatp 1. toaip = 
vaippa, lacöf 1. latöf = laiska, nacjinc = naisellinen, act 1. att = aitta. 

Muistutus 1, Tämä ai:n ja oi:n ääntämistapa leviää le- 
viämistään vielä yhä useampiin sanoihin. 

Muistutus 2, Monessa sanassa kuuluu myös konsonantti 
ji erlle, vaikka sitä ei niin kirjoiteta. Esim. maja (äännä maea) = 
maja, oja (äännä oea) = oja. 

Muistutus 3, Samaten myös on muutamasti yksinäinen t 
muuttunut c:ksi tai ö:ksi, ja päinvastoin c t:ksi. Esim. fenna = 
sinne, rci = riihi, röu! = riuku; mtnna = mennä, nina = nenä, 
fing = kenkä, pinf = penkkL 

b) Diftongin jälki-äanenä ^ melkein aina on muut- 
tunut trksi. Esim. fätn = käyn, fäinaS = säynäs, leiba 
z=z löytää, leil =: löyly, foij = köysi. Niin myös w sa- 
nassa pcial = peukalo. 

Poikkeuksia. Ainoasti luonnon-äänisissä verbeissä !äu!fun 
ja näuffun on ^ muuttunut u:ksi. Sanoissa määr = mäyrä ja rää$ta$ 
= räystäs on se kadonnut ja etuvokaali pidennyt. 

c) Samoin on myös käynyt ^:n vartaloin loppu- 
tavun vokaalina. Esim. ttjubtba =: viipyä, tt)äjtba = vä- 
syä, fiimti (nom. fiinb) = synnyn, fabt = käpy, xocii = 
vävy, ttcitftt = neitsyt, liinntö = kynnys. 

Muistutus. Joskus harvoin on urkin muuttunut samalla 
lailla, esim. obi = apu. — Sivumuotona on kuitenkin i« t. c« san- 
gen tavallinen ud^päätteen rinnalla verbeistä johdetuissa substanr 

2 



Digitized 



by Google 



18 

tiveissa, baryemmin adjektiTeista syntyneissä. Monesti t tämmöi- 
sissä sentään vastaakin t:tä, esim. »ebelbid = vetelyys, termtd = 
terveys, pe(cti« = pelätys. — Hyvin tavallisesti myös on virossa t 
loppuvokaalina lainasanoissa, missä meillä on u. Esim. (am^i = 
lamppua, fattnt = kannua. 

d) Suomen diftougia au, koska se on pehmennys 
muinaisesta muodosta a! eli ag, vastaa virossa ae. Esim. 
facl == kaula (muin. kakla, kagla), naeran =: nauran. 

Diftongi et, syntynyt alkuperäisestä muodosta cl 
eli eg, on virossa samallainen kuin meillä. Esim. feti 
zn keili (Saks. Kegel), luette = eilen (muin. eklen, eglen). 

Muiitutus, Lainasanoilla on kuitenkin konsonanttisiakin 
sivumuotoja, esim. feegel = keili, )?ccgel = peili. 

e) Konsonantit )) ja t ovat meillä samallaisissa 
tiloissa (I:n ja r:n edessä) myös vokaaliutuneet; mutta 
virossa ne ovat tallella. Esim. (A\cA = perso, abraö 
z=L hauras, fobr = ystävä (vert. seura), tobraö = teuras; 
abr ■=• aura, lebr = teeri, ^obr = peura, nöbr = nöyrä, 
pubr = puuro. 

Muistutus, Sanoissa otra 1. ol^ra, feträtä 1. !el^rätä ovat 
suomessakin konsonanttiset muodot säilyneet, edelliset itäisessä, 
jälkimäiset läntisessä murteessa. Virolainen viljelee kumpiakin 
sekä obr, !ebrata että myös ol^r, le^rata. 

f) Suomen äa on useissa sanoissa Karjalan ta- 
valla muuttunut earksi. Esim. ^jea = pää, \zoiiCi •=. säätää, 
teal = täällä. Useimmiten kuitenkin on ää muuttu- 
matta. 

Muistutus. Tähän kuuluu myös f cal = siellä ja teabo = 
tietää, joissa meillä on te. 

g) Diftongeja ie, uo, ^o äännetään tavallisesti ee, 
00, öö. On kuitenkin seutuja, joissa niillä on suomen- 
tapainen, vaikka heikompi, etu-ääni. Samoilla seu- 
duilla kuuluu aa:kin melkein kuin oa. 



Digitized 



by Google 



19 

h) Virolaiset mielemmin ääntävät lyhyitä vokaa- 
leja. Siitä syystä on vokaali meidän supistuvaisten I. 
kontraktisten toisessa tavussa lyhennyt, samoin myös 
illativin, imperativin, passivin y. m. päätteissä. Hyvin 
usein on myös vartalon ensimmäisessä tavussa lyhyt 
vokaali meidän pitkän vokaalin tahi diftongin sijassa. 
Esim. ttffal = rikkaalla, percS = poreessa, tomban zz 
tempaan, te^u = tehköön, toobt =z tuotiin; pu^f = 
puuhka, finni = kiinni, faff = kaakko, pd\an =: piek- 
sän, »ttrc = vierre, rol^t = ruoho, l^omil =i huomen, 
obaXD = huokea (paik. huotava), fuöta = syöstää. 

Muistutus i. Joskus on Virolainen tämmöisen lyhyen vo- 
kaalin tneksi pannnt ]§:n. Esim. !po]^ta!ad = puolukka, io^tt)i!ad 
= juovnkka. 

Muistutus 2, Toisen tavun lyhennyt vokaali vaikuttaa 
yhtä hyvin konsonantteihin aivan kuin vielä olisi pitkä, s. o. ei 
salli pehmennystä, katso esimerkkejä säännössä. 

Poikkeus, Joskus on sentään viron sanoissa ensimmäinen 
tavu pitkävokaalinen, meillä lyhyt, joka ristinriitaisuus myös Länsi- 
ja Itä-Suomen sanastoa verrattaessa välistä tulee ilmi. Esim. pxi^t 
= pisara, laoöt = lastu. 

Uudemmissa lainasanoissa on alkutavun vokaali hyvin usein- 
kin pitkä, erittäin monitavuisissa. Esim. räädtad = rastas, faag = 
saha, paav = pari, naa^fol = naskali, aa^oötel = apostoli. 

{) Jokseenkin useassa viron sanassa ä ensimmäi- 
sessä tavussa vastaa meidän e:tä tai a:ta. Esim. taän« 
nata =. rientää, tapata = kehdata, ari = erä, tänf = 
rankka, tääStaS = rastas, ärgt*(t. argi)^Jäcö) = arkipäivä. 
Usein on kuitenkin virossakin suomentapainen sivu- 
muoto; joskus on virossa e, missä meillä a. 

j) Yokaalisointua ei virossa enää ole. 

Muistutus 1, Tämä tietysti vaan koskee Bäävelin mur- 
retta, josta yksistään tässä kirjassa on puhe. Tarton murteessa 
on vokaalisoiDtu sangen yleiuen. 



Digitized 



by Google 



20 

Muistutus 2, Bäävelinkin murteessa on sentään vielä selviä 
jälkiä siitä nähtävänä. 1) Yerba neutra ovat u^ taikka i-päätteiset, 
joka jälkimäinen vokaali enimmiten seisoo juuri niissä paikoin, 
missä meillä on ^. Esim. köoibubo = vaipua, tDiibibo = viipyä, 
hjcttiba = vettyä. — 2) Verbeistä johdetuissa substantiveissa, jotka 
meidän o^, ö^päätteisiä vastaavat, on edellisten pääte enimmiten 
u, jälkimäisten i. Esim. filnb (§en. f^rnii) = syniy, fööt (g. fööbt) 
= syöttö. Onpa sentään sangen monella kovavokaalisella pääte 
t, pehmeävokaaliselle u. — 3) Yokaalimuutoksissa monikon parti- 
tivissa ja niin myös vähentäväisen fenc^johtopäätteen edessä saamme 
vasta vielä nähdä kenties selvimmän, tärkeimmän jäännöksen vo- 
kaalisoinnusta. 

k) Viron kieli (katso edempänä § 30) tavallisesti 
heittää pois lyhyet vokaalit sanain keskeltä. Yhtä- 
hyvin pistää se muutamissa sanoissa vokaalin konso- 
nanttein väliin, vaikka ei semmoista suomen kirjakie- 
lessä ole. Esim. fil^elfonb = kihlakunta, ftri! = kirkko, 
Äaarcl (g.Äaarlt) = Kaarle, fooretn (g. foorma) = kuorma, 
faarcn (g. laama) = kaarne 1. korppi, fatjel (g. faijta) 
= kaisla. Näitä sanoja, joissa tämmöistä Karjalan- 
tapaista schevata viljellään, ei ole kuitenkaan monta, 
tuskin useampia kuin tässä luetellut. 

l) 3B:n, joka juurisanan loppu-tavun alkaa, jättää 
Yirolainen tavallisesti pois, koska t, e tai u seuraa. 
Useimmin on niin laita kun tt?:n edessä on vokaali 
tai diftongi. Esim. fau, gen. faue = savi, povif g. ))oue 
= povi, aitan = autan (paikoin: avitan), nou, g. ttouu 
m neuvo, fuiuba = kuivua, a\n = aivo (1. aju), raiuba 
z= raivota, toutari := toivotan, loufene =: leivonen, nti 
tau = niin tavoin, tantan = tavoitan. 

Niin myös, vaikka harvemmin, koska n?:n edessä 
on I, X, 8. Esim. forn 1. förn^u (nom. lorn?) = rinna- 
tusten, fnrnba =: survoa, fiilt 1. futo =: kylvö, l^triötan 
ziz irvistän, tcretan = tervehdin, palnn 1. ^^atoetan = ru- 



Digitized 



by Google 



21 

koelen (vert. palvelen), fagun 1. faötoan == kasvan (vert, 
Kalevm kasuan), naju 1. na^vo = hietasärkkä. 

Eatoaapa to amkin edeltä, kun se u:ta seuraa. 
U on sitten välistä muuttunut c:ksi. Esim. faua = 
sauvan, toa (n. tuba) = tuvan, oa (n. vAa) = pavun. 

Muissa tapauksissa sitä vastaan on tx) säilynyt. 
Esim. futtt) = kuiva, rvazxo = vaiva, liiu) (g. Iitaa) = 
hiekka, liete, Uxxo =: korva, futoan = kylvän, toatoan 
= valvon, taito =: rasva. 

Poikkeuksia, Vastoin mainittnja sääntöjä pysyy tai ka- 
toaa kuitenkin to useassa sanassa. Esim. lam (g. faelvu) = kaivo, 
^00» = hovi, tiltt)i = tyvi, loott) = luovi, fiiDt = kivi, farttJ = 
sarvi, jär» = järvi, l^tr» = irvi (jälkimäiset kolme kuitenkin mur- 
teittain myös fartp järt, l^iri). — Toiselta puolen ta^a 1. taisto = 
kasa, toal^u 1. kDa^kt) = vahva. 

m) Puhuessaan ja kirjoittaessaan Virolainen ta- 
vallisesti jättää pois j:n t^päätteisten diftongein perästä. 
Esim. 'dia = äijän, peteligeb = peijais-vieraat, nuia zn 
nuijan. 

Diftongin t ei myöskään niin usein kuin suomessa 
muutu jrksi. Esim. oienbaba = ojentaa, latcnbaba = 
laajentaa. Yhtähyvin kirjoitetaan aja = ajan, po\a =: 
pojan, vaikka niitä, Ahrensista päättäin, äännetään ataf 
poea, siis Länsi-Suomen tavalla (ai'an, poi'an). 

Joskus jätetään j muutenkin pois, esim. aetub =: 
ajettu, factfcn 1. fajctfen = katson karsain, kaihe-silmin. 
Enimmästi näkyy kaikissa tapauksissa c välttävän j:tä 
edellänsä. 

Konsonantti j katoaa useissa sanoissa alustakin. 
Esim. iga = joka, emb fumb = jompikumpi, ca 1. jää 
=2 jää, car 1. jäär = jäärä, utlen = juttelen. 

n) Eoska suomessa n seisoo t:n edessä kaksi- 
tavuisissa e^päätteisissä vartaloissa. Virolainen sen aina 



Digitized 



by Google 



22 

heittää pois ja enimmiten pidentää edellisen vokaalin. 
S) (= suomen t) kuitenkin näissä tapauksissa pehmenee 
n:k8i aivan kuin n vielä olisi sen edellä. Esim. !uu} 
= kynsi, gen. fuitnc = kynnen, faaj = kansi, g. faanc 
=. kannen, laäj = länsi, cjimene = ensimmäinen. 

Samoin on n myös aina kadonnut t:n edestä johto- 
päätteessä, joka vastaa meidän nti:a. Esim. mM! = 
myönti. 

Muistutus, Joskus harvoin katoo n virossa muissakin ta- 
pauksissa, esim. loob = luonto (gen. kuitenkin (oou), f ott = säkki 
(vert. kontti), gen. f oti. Niin myös muug^raub = tiirikka (mun- 
kin-rauta). 

o) Samoin kuin muutkin jämiläis-murteet sallii 
viro sanain alussa kaksi, jopa joskus kolmekin kon- 
sonanttia. Luvalliset ovat virossa seuraavat konso- 
nantti-yhtiöt: II, fr, pl, |)r, tr; harvoin fn, ff, fm, fn, 
frr ftr frr, ftr, m. 

Muistutus. Tällä tavoin alkavat sanat ovat melkein kaikki 
lainattuja. Alkuperäisistä virolaisista sanoista enin osa on Inonnon- 
Sänisiä. EsiuL )){araba = lörpöittää, tvontfuba = vaakkua kuin 
varis, pragtfeba = rätistä. 

Onpa sentään muutamia muunlaatuisiakin sanoja. Esim. 
))rel^me«magu = paksu vatsa, Iront 1. IruBt = vanha, laiha ihminen 
tai eläin, !romp8 = ruttu, ryppy, !rii^« = viiva, kriimu. 



Digitized 



by Google 



23 



B. Korko. 

§ 5. Pää-korko, niinkuin suomessakin, on aina 
sanan ensimmäisellä tavulla. Liittosanoissa on pää- 
korko kumpaisenkin yhteenliitetyn sanan alkutavulla, 
jolla tavoin voi tulla kaksi pää-korolla varustettua ta- 
vua peräkkäin. Esim. nuunt^l^ärg = syöttö-härkä. 

Poikkeus, Pääkorko on kuitenkin toisella tavulla huudahus- 
sanoissa: ennäe! toivoo! l^urioo! 

§ 6. Samoin kuin suomessa kuuluu virossakin 
paitsi pää-korkoa vielä toinen, lievempi korko parit- 
tomilla tavuilla. 

Poikkeus i. Lievempi korko voi kuitenkin myös välistä 
siirtyä parillisiin tavuihin, sen kautta että johtopäätteet Xxi, ml, 
ötrtf, fcnc, lanc, (inc, ntinc (manc, mene) aina ovat korollisia. Sama 
on myös u^^^päätteen laita abstraktisissa johtosanoissa, joissa se näh- 
tävästi onkin alkuaan ollut kolmannessa tavussa. Esim. vAtVA = 
uskollinen, fil'bamelif = sydämellinen, SJhiötlane = Mustalainen, räa* 
motufene = kirjanen; riffuö = rikkaus, UxovA 1. fö'njabuö = ko- 
vuus, !äebbu@ 1. fäetoabii^ = kaipaus. 

Poikkeus 2, Samoin on lievempi korko aina sillä tavulla, 
joka on monikon tem ja abessivin ta:n edellä. Esim. fuuljäte = 
kuulijoiden, l^äigätele = sairaille, fuututamäta = kuuluttamatta. 

Muistutus. Syijä-korko vaikuttaa välistä äänisuhteisin. 
Vertaa esim. § 2 5 @:n ääntämisestä. Samoin myös riippuu b:n 
eli t:n pysyminen tai katoominen vokaalin perästä partitivin päät- 
teessä enimmiten korosta. Esim. tö5b, emanbat, emanbaib, u9tiu 
fujlb (kuitenkin myös u8!ft!ufl), emaflb. Mutta sitä vastaan ko- 
rottomissa ema (yksikössä), aega (yks.), aegu (mon.), u$!U!u (yks.), 
tumi (mon.), fiufatujt, iörgmigi. Harvoista poikkeuksista katso 
deklinationi-sääntöj ä. 



Digitized 



by Google 



24 



€. Äänten muuttamiset 
1) Konsonanttien pehmeneminen. 

§ 7. Ennen muinoin näkyy viron kieli olleen 
puhtaasti hämäläinen siinäkin suhteessa ettei se sal- 
linut konsonanttien pehmennystä. Nyt on kyllä peh- 
mennys saanut jokseenkin suuren vallan; mutta onpa 
sentään vielä monta tähdettä vanhasta tavasta. 

§ 8. Tätä nykyä vielä pehmenemättä ovat; 

a) Konsonantit, jotka alkavat kolmatta tahi vielä 
taempaa tavua. Esim. tganbal (nom. iganb) =: isännällä,, 
firifuline (KriO = kirkollinen, jumalan (ju^atama) — joh- 
datan, jöuufaS (vart. jouufa) = varakas. 

b) Yksinkertainen 6, b, g sangen usein lyhytten 
vokaalien välillä, kaksitavuisissa sanoissa. Esim. I^tgi 
(nom. l^tgi) = hien, räga (n. täga) i=: rä'än, l^abil (n. 
j^äbi) = hävyllä, ^äbaö (n. ^äba) =: hädässä, ^jubil (n- 
pubi) HI jollakin pienellä, murulla. Samaten, vaikka, 
harvemmin, verbeissä. Esim. jagan (jagama) = ja'an,, 
fobin (fobima) = sodin. 

Muistutus 1, Vielä paljon yleisemmin on tämmöisillä ly- 
hytvokaalisilla, kakstavaisilla sanoilla kaksi muotoa rinnakkain^ 
pehmenemätön ja pehmeneväinen, joista edellinen usein on taval- 
lisempi. Esim. luBat 1. (oat (n. (uba) = luvalla, möbaö 1. möad (n. 
ntäba) = mädässä, nama 1. naba (n. naBa) = navan, nautc 1. nabulc 
= nadolle, oga 1. oa = odan 1. okaan. 

Onpa kuitenkin myös suuri joukko semmoisia, jotka aina 
pehmenevät. Varsinkin on niin kaikkein c*päätteisten vartaloin 
laita. Esim. mäcl (n. mägi) = mäellä, jöeö (n. jögt) = joessa. 



Digitized 



by Google 



25 

Muistutus 2, Jnnri harvoin on konsonantti pehmenemätön 
pitkän vokaalin tai diftongin perästä. Esim. ^otgen = poijin (poi- 
kia), ^iigal (n. ^tiga) = piialla. 

c) Lyhyemmässä monikon muodossa (katso § 36) 
pysyy yksinkertainen h, b, g sangen useassa semmoi- 
sessa sanassa, joka yksikössä pehmennystä vaatii. Esim. 
tugtl (n. higt, g. toe) = tubilla, fuubil (n. fuub) =: pu- 
vulla, :poegiIc := pojille, jalgtl 1= jaloilla, fulgtl zzz Sul- 
kasilla. 

Useimmiten kuuluu kuitenkin jo tämmöinen mo- 
nikko pehmenneenä. 

Muistutus, Kovuuteen on luultavasti se syynä, että vo- 
kaali monikossa ennen mahtoi olla pitkä, samoin kuin Wiipurin 
murteessa. Esim. fulgit = sulkiilla, jalgtl = jalkoilla. 

dj Hyvin suuri joukko kohteettomia eli intran- 
sitivisia verbejä päätteellä u ynnä myös muutamat sa- 
mallaiset päätteellä i tai e. Esim. jul^tun =: johdun, 
ftrgun =z ojennun suoraksi (Kalev. sirkoon), niurbun 1=: 
murrun, foolbun 1= väännyn, aubun = haudun, toihnn 
= toivun, loobun =1 luovun, tiibin = tyydyn, e^tin =z 
ehdyn, määrbin = ryvetyn, raugen (inf. raugeba) = rau- 
keen, raueta. 

Useimmat U ja c^^päätteiset ynnä myös moni 11= 
päätteinen kuuluvat kuitenkin pehmeneviin. 

e) Sangen usein nominativissa e^päätteiset sanat, 
joiden vartalo päättyy nte:hen. Samoin myös välistä 
meidän supistuvaisia vastaavat e^päätteiset. Esim. ftbe 
(g. ftbemc) = side, siteen, alge (g. alge) = alje, aikeen, 
äge (g. äge) =: äes, äkeen, fombe (g. fombe) :=: tapa, viisi. 

f) Johtopäätteen lisään tullessa tai adverbina 
käytettäessä monikin sana, joka muulloin aina peh- 
menee. Esim. a(guStan (1. alustan) == alustan, sanasta 
alg, g. alu; ebenban = edistän, sanasta cgt, allat. cclc; 



Digitized 



by Google 



26 

jogenbab ~= virtaa, sanasta {ogt, g. joe; ))aabutan = paa- 
dutan, sanasta ))aaj, g. paae; lel^ttlittc = lehdillinen, sa- 
nasta (el^t, g. lel^e; lugulaja = luvultansa, sanasta lugu, 
g. luu. 

Päinvastoin kuitenkin myös moni pehmenemäton 
sana pehmenee johtopäätteen edellä. Esim. jul^utan, 
sanasta julptun. 

g) Vanhoissa kirjoissa ja nimissä nähdään peh- 
menemättömyyttä vielä laajemmalta. Esim. on raa- 
matun-käännöksessä lyhyemmän monikon muodoilla, 
varsinkin inessivillä ja elativilla, enimmiten kova muoto, 
ja samoin myös yksikön inessivillä. Esim. jalgudt = ja- 
loista, rinbuöt = rinnoista, foiftle = kaikille, forbeS = 
korvessa, nälgaS =^ nälässä. — Samoin nähdään kuu- 
luisassa „ukkosenpapin rukouksessa^, joka kirjoitettiin 
muistoon 1644, muodot fiinbi = kynnön, fonbo = kannon. 
— Samaa todistavat myös miesten ja paikkain nimet 
Henrik Lättiläisen aikakirjassa 13:n vuosisadan alusta. 
Esim. Scmbitu = Lemmitty, Sogentagama = Joentaka. 

§ 9. Kun virossa pehmennys tapahtuu, niin se 
tapahtuu tavuissa, jotka suomessa ovat lyhyet ja kon- 
sonantilla suljetut. Omasta itsestänsä ei viron kieli 
voi pehmennyksen syytä selittää. Sillä toiselta puolen 
on sulkeva konsonantti monesti pois kulunut; toiselta 
puolen on moni suomessa pitkä tavu virossa lyhennyt, 
vaan ei salli kuitenkaan pehmennystä. Esim. xoafa 
(n. VDcät) = vakan, jul^utaba (jul^tuba) = johdattaa, ja= 
lutuma (jalg) = jalattoman, f äeltne = kädellinen ; paU 
tan = palkkaan, anbcl (nom. anne) = anteella. 

Muistutus. Snomessakaan välistä el ole sulkeva konso- 
nantti näkyvissä, knn se näet senraavan tavun sulkeuttua on pois 
pehmennyt. Silloin on myös virossa konsonantti pehmennetty. 
Esim. ))a(gata ())a(fan) = palkata, iatutu = jalaton. 



Digitized 



by Google 



27 

§ 10. Pehmennys-säännöt viron kielessä ovat 
ulkonäöltään sangen erilaiset kuin suomessa. Mutta, 
jos vaan aina muistamme että Virolainen enimmiten 
ääntää h, p^ ja t^äänet yhtä astetta pehmeämmin kuin 
me, selyiävät ne yhtähyvin melkein suomen mukaisiksi. 

a) Yiron ff, ^|), tt aivan kuin meillä pehmenee 
f:ksi, )):ksi, t:ksi. Esim. »afaö (n. tt)aff) =z vakassa, 
Icpaöt (n. Upp) = lepästä, patixU (n. patt) = synniksi 
(vert. valapattoinen). 

Muistutus. Koska näitä konsonantteja ei vielä yleisesti 
kirjoiteta kaksinkertaisiksi, pitää maistaa että siinä tapauksessa 
nominativin !, p, t lyhyen vokaalin perästä ei pehmene. 

h) Viron f (1= suomen ff) pehmenee grksi, p 
B:ksi, t b:ksi. Esim. pal^ci (d. pait) = palkan, targa (n. 
tarf) =: tarkan, rangaö (n. ranf) = rankka-pilvessä, pax^a 
(n. ^jaif) = paikan; \)xlb\x (n. l^itp) = rätin, rievun, ftm* 
bu8 (n. tixtip) =z kimpussa, fttbil (n. fir^)) =z sirpillä, 
laubafS (n. fau^) = kaupaksi; fulbtöt (n. fult) = syl- 
tystä, tottbilc (n. tottt) = tontulle, laubaS (n. laut) = na- 
vetassa. 

c) Viron 3 (iz: suomen f), niinkuin meilläkin, 
enimmiten katoaa; vaan l:n tai r:n perästä se muuttuu 
j.-ksi, kun vastaavan suomalaisen sanan loppuvokaalina 
on a. 9l:n perästä se saa vähän pehmeämmän äänen, 
vaan ei katoo. Esim. I^alu (n. l^alg) zz: halon, aralt (n. 
axo) = aralta, rooaSt (n. roog) = ruoasta, teu (n. tcgu) 
= teon. Vaan l^arjale (n. Ipärg) = haralle 1. harjalle, 
fcljaö (n. fclg) = selässä 1. seljassa; Iptngc (n. I^fng) zz 
hengen. 

St, joka viron kielessä oli nominativissa säilynyt 
]^:n ja d:n perästä, pehmenee katoamisella. Z:n pe- 
rästä on se pehmenemätön niinkuin suomessakin. Esim. 



Digitized 



by Google 



28 

na^a (n. nal^f) = nahan 1. nahkan, Icjcl (n. Ic8f) = les- 
kellä; ))ttfalc (n. ^Jttf) 1= pitkälle. 

Muistutus 1, Wiedemaim'in sanakiijassa on g:n pehme- 
ämpi ääni merkitty nn:llä, vaan tavallisessa kirjakielessä ei sitä 
merkitä. 

Muistutus 2. Monella nomenilla, jonka vartalo tge:ben 
tai rgeihen päättyy on myös sivumuoto, jossa g pehmenee ji:ksi. 
Esim. jälg = jälki, g. jäljc 1. jäte; järg = järjestys, g. järjc 1. järc. 
Niin myös ptlq = pako, piilo, gen. ptln 1. ^clju. Äurg = knrki 
sitä vastaan on genitivissä furre 1. !urj[e, ja !itlg = kylki on tiille 
1. fiirjc. 

Muistutus 3, Muutamissa sanoissa g lyhyen vokaalin pe- 
rästä voi myös muuttua j[:ksi. Esim. naga = tappi, nasta, g. naa 
1. naia; ^agu == pako, rako, g. ^au 1. ^ajiu. 

d) Viron b (= suomen ^)), niinkuin meilläkin 
enimmiten muuttuu ttjrksi. S[R;n perästä se, myös suo- 
men tavalla, muuttuu mrksi* Esim. fotoata (pres. liU 
Ban) = kelvata, fomeö (n. förb) = korvessa, ^ixoa (n, 
tiib) = siiven, fummal (n. !umb) = kummalla, »emmel 
(gen. ttJembk) =:: karttu (vert. vemmel, vempelen), Bnt* 
melba (omblen) = ommella. 

e) Viron b (= suomen t) katoaa vokaalin perästä 
karjalan tavalla. 8:n, n:n, r:n perästä se suomen ta- 
valla muuttuu l.-ksi, n:ksi, r:ksi, jos edellisen tavun 
vokaali on lyhyt. Mutta jos vokaali on pitkä, b katoo. 
Esim. laual (n. laub) = pöydällä (vert. lauta), mau (n. 
mabu) = madon; ^Jtnna (n. ^jmb) = pinnan, :pottul (n. 
:polb) = pellolla, !orra (n. forb) = kerran. Mutta fcclu 
(n. feclb) = kiellon, fäänu (n. fäänb) = käännön, :pura 
(n. ^Jttrb) = piirron. 

^:n perästä säilynyt t katoo karjalan tavalla. 
@:n perästä se on pehmenemätön niinkuin meillä. 
Esim. lel^el (n. Icl^t) = lehdellä; riötil (n. riSt) = ristillä. 

Muistutus. Useammissa lyhytvokaalisissa, kakstavuisissa 
sanoissa b myös voi pehmetä i:ksi. Tämän maodon rinnalla löytyy 



Digitized 



by Google 



29 

kuitenkin aina tavallisella lajilla pehmenevä taikka aivan pehme- 
nemäton. Esim. ^aba = pata, g. paa 1. paia; !oba = kota» g. !oa 
1. foia; faon L f ajan (fabama) = tulen perille (vert. karjal. sanaa 
faati)!; ubu = utu, g. uu 1. uju. — Sama muutos nähdään infini- 
tiveissä n^a L näl^jia = nähdä, ja tel^a 1. telkiä = tehdä. 

§ 11. Kaikesta tästä näkyy että yirolainen peh- 
mennys-tapa todella ainoasti kolmessa suhteessa eroaa 
suomalaisesta, nimittäin t:n katoomisessa d:n perästä, 
b:n (t:n) samaten ]^:n taikka vokaalin jälkeen, ynnä 
viimein b:n, kun edellä on l, n, r ja pitkä vokaali. 
Paljon enemmin eroittaa kuitenkin meidät se seikka 
että konsonantit virossa niin usein ovat aivan pehme- 
nemättä. 

§ 12. ©räkin näkyy pehmenevän jrksi muuta- 
missa sanoissa. Esim. poi^ = poika g. poxiif fau§ = 
kauha g. !auji, part. fauft. 

3) Ronsonanttien kertominen. 

§ 13. Kaksitavuisissa, lyhyttavuisissa sanoissa 
kovenee vartalon i, g, b illativissa ))^):ksi, ffrksi, ttrksi. 
Esim. ht|)})a (nom. tuba) = tupaan, pa^ (n. pa^u) = 
pakoon, paita (n. paia) = pataan. 

Muistutus. Tämä omituisuus on aivan kaijalainen, vaikka 
jälkimäisessä murteessa paljon yleisemmin viljelty kuin virossa. 

3) Ronsonanttien muuttuminen. 

§ 14. Vartalon b muuttuu {:n edessä, joka voi 
olla kuulumattomaksi kulunut, d:ksi (j:ksi), samoin kuin 
t suomessa. Esim. xoaxi (v. »arbc) =: varsi, mon. part. 
töarfi; tocgt (v. tocbc) =z vesi, mon. part. »ejt. 

§ 15. @ vartaloissa nage ja tege muuttuu suo- 
men tavalla ]^:ksi taivutus-päätteitten f:n ja t:n ynnä 



Digitized 



by Google 



30 

myös poiskuluneen b:n edellä: näl^fu = nähkoön, tel^Iu 
= tehköön, näl^ti = nähtiin, tel^a = tehdä. 

Mutta n:n edessä g yokaaliutuu t:k8i: näinub = 
nähnyt, tetnub = tehnyt. Niin myös l^t sanassa lämub 
= lähtenyt. 

§ 16. Päinvastoin ^ vartaloissa iil^te, fal^te, myös 
suomen tavalla, muuttuu f.-ksi nominativin 3:n edellä: 
öfg = yksi, taU = kaksi. 

§ 17. JTomen- vartaloin lopputavu [c (t[c tai gc) 
muuttuu nominativissa ne:ksi, aivan kuin meillä. Esim. 
Ijunane (vart. ))una[e) = punainen. 

§ 18. Vartalon m, sattuessaan partitivin b:n tai 
t:n eteen, muuttuu kaikissa kaksitavuisissa ynnä myös 
monitavuisissakin karitivisissa adjektiveissa n:ksi. Esim. 
leent (vart. leemc) = lientä, lunb (v. lume) = lunta, l^oo^ 
Ictunb (v. I^ooletuma) = huoletonta. 

Monitavuisissa on muuten tämä n pois kulunut. 
Esim. a^ä (v. afemc) = asenta. 

Poikkeus. Kuitenkin fiibant =: sydäntä. 

4) Konsonanttien viliin-pistiminen. 

§ 19. Koska juurisanan keskivokaalin pois-heiton 
kautta konsonantit [ ja r, I ja d, m ja I (joskus m ja 
ja r), n ja l, n ja r, n ja ö tulevat vierekkäin, niin 
pistetään tavallisesti m:n perästä b, I:n tai n:n perästä 
b väliin. Esim. taalbri 1. taalri (n. taalcr) = taalerin, 
fuulbfa 1. fuulfa (n. fuuIuS) = kuuluisan, [ambia (n. fam* 
mol) = sammalen, »cl^mbre 1. »el^mrc (n. »el^mer) = 
vehmäreen, facnbla 1. facnla (n. faenal) = kainalon, 
fuiinbra 1. f&ama (n. fiiunar) = kyynärän, onbfa 1. onfa 
(n. onntS) = autuaan (vert. onnellinen). 



Digitized 



by Google 



31 

Samoin myös joskus kun, juurisanan loppuYokaa- 
lin kadottua johtopäätteen edessä, I ja n, n ja (, n ja n, 
r ja (, r ja n tulisivat vierekkäin. Esim. tt)ilbne 1. 
töilnc = villainen, pimilant 1. ^tenlanc = hienonlainen 
(vert. pieni), »acnblcn (juuris. »aenan) = vainoskelen, 
nimbnc = niininen, jirnrblen (juuris. juur) = tutkiskelen, 
urkin, juurbnc := vieressä 1. juurella oleva. 

Tavallisesti kuitenkin sopivat tämmöisessä tilassa 
yllämainitut konsonantit yhteen ilman bitäkin. Esim. 
toaenlif = vihollinen, juurltf = juurikas, äärne = ää- 
rellinen. 

Muistutus i. Lainasanoissa on tavallisesti b tai b jo no- 
minatiyissakin väliin pistetty, vaikka siinä keskivokaali monesti 
vielä on tallella. Esim. fclbcr 1. fctter = kellari, tUnbcr 1. tUnncr 
= tynnöri, fambcr 1. !ammcr = kammari, ^tnbrif = Henrikki, 
(SIt« = Elsa. 

Mu istutus 2, Monessa keskivokaalinsa heittävässä sanassa 
on konsonantin väliin-pistäyminen vaan näöksi. Suomalainen kohta 
huomaa että se vartaloon varsinaisesti kuuluu. Esim. fiiiinbta (n. 
fililnaO = kynttilän, foonbia (n. foonal) — kuontalon, xotmhlt (n. 
toemmeO =^ kartun (vert. vempele). 



5) Vokaalien maottuiiinen. 

§ 20. Yokaali-muutokset ovat virossa kahdellaiset: 
\a) sanan ensitavussa tapahtuvat, suomesta eroavaiset; b) 
sanan lopputavussa tapahtuvat monikon partitivissa 
(ynnä siitä syntyvissä muodoissa), imperfektissä sekä 
komparativissa, passivissa ja johtopäätteitten edessä, 
siihen tapaan kuin myös suomen kielessä. 

§ 21. Koska kaksitavuisissa, lyhyttavuisissa sa- 
noissa molempien tavuin välillä oleva yksinkertainen kon- 
sonantti on pois pehmennyt, niin muuttuu edellisen ta- 



Digitized 



by Google 



32 

vun i eiksi, u orksi, it örksi. Esim. xeai (n. rtba) = 
rivissä, locn ((ugema) = luen, föe (n. fuji) = syden. 

Muistutus 1. Näin muuttaneita vokaaleja äännetään mel- 
kein pitkiksi; samoin myös samassa tilassa muuttumatta jäävää 
a:ta, ö:tä, c:tä. Esim. ikäänkuin rccaö = rivissä, fääcö = kädessä, 
moaub = madot. 

Vertaa meilläkin Wiipurin murteessa !ääcö, maaot. 

Mu istutus 2, Yhteensattuvat samallaiset vokaalit liittyjät 
yhteen pitkäksi vokaaliksi. Esim. ^aad (n. :|)aba) =^ padassa. 

Muistutus 3. Tämmöisissä tapauksissa muuttuu toisenkin 
tavan vokaali seuraavissa tapauksissa, a) Jos kaksi u:ta sattuisi 
yhteen, muuttuvat molemmat u:t oiksi taikka pysytät molemmat 
u:na. Esim. fuuöt 1. fooöt (n. fugu) = suvusta, b) Jos edellisen 
tavun vokaalina on o, muutjuu jälkimäisen u myös orksi. Esim. 
f o 08 (n. fogu) = kodossa, c) Jälkimäisen tavun t muuttuu crksi, 
jos edellisessä tavussa ei ole ä:tä, ii:tä eikä diftongia. Esim. faaen 
(faagima) = sahaan. Mutta näin (nögima) = näyn, l^aui (n. l&aug) 
= hauin. 

§ 22. Ensimmäisessä ja toisessa infinitivissä muut- 
tavat ne ykstavuiset verbit, joissa on pitkä oo tai oö, 
edellisen uurksi, jälkimäisen iiu:ksi, aivan kuin Kar- 
jalan murteessa meillä. Esim. juua (juoma) = juoda, 
fiiucö (fööma) = syödessä. 

Muistutus, Meidän kDtebä on virossa kaikissa muodoissaan 
muuttanut diftongin ii:ksi. Esim. tuiin = vien, tuiia = viedä. 

§ 23. Monikon t:n edessä (joka kuitenkin enim- 
miten on kulunut kuulumattomaksi) tapahtuvat seu- 
raavat vokaali-muutokset: 

a) Ykstavuisissa, pitkävokaalisissa tai diftongi- 
sissa sanoissa pitkä vokaali lyhenee, diftongi muuttuu 
yksinkertaiseksi vokaaliksi, samoin kuin suomessa. 
Esim. maib (maa) = maita, 5ib (öö) = öitä, tt?oib (n. 
U)UO) = virtoja (vert. Vuoksi), })ä{b (n. ^ea) := päitä. 

Mu istutus, ^ca^sanan vokaalimuutoksesta näkyy että sen- 
laatuisissa sanoissa karjalainen diftongi vasta on myöhemmin muo- 
dostanut. 



Digitized 



by Google 



33 

b) Monitayuisissa vartaloissa ainoasti e ja { ka- 
toaa; a ja u pysyyät muuttumatta. Esim. l^atjaffib 
(vart. l^arjaffe) = harjaksia, fttt)iftb (v. fttoife) = kivisiä, 
filbamfb (v. fiibame) = sydämiä, paimi (v. pabm) = 
papereita. Vaan cmanbaib = emäntiä, :pcaUfuib = pääl- 
liköitä. 

Muistutut, Niissä sanoissa, jotka suomen supistnvaisia 1. 
kontraktisia yastaavat, on virossa toisen tavun vokaali, niinkuin 
ennen mainittiin, lyhennyt. Sekin sitten noudattaa ylläpantua 
sääntöä. Esim. kt)5oraib = vieraita, vaan !trkt)ib == kirveitä, naerib 
= nauriita. 

Poikkeus, Kuuluu sentään joskus vielä e:tä. Esim. mäl^fib 
1. mä^fetb = kapalolta, idtmib 1. i^tmeib = istuimia. 

. c) Kakstavuisissa sanoissa*) a (= suomen a tai 

a) muuttuu: 

1) U:ksi (suomen orksi), jos edellisen tavun en- 
simmäisenä vokaalina on a, e, t, ä, i. Tämä sääntö 
näkyy suuresti eroavan meillä voimassa olevasta; mutta 
katsokaamme sitä vähän tarkemmin, niin huomaamme 
että se mutkineen, poikkeuksineen kuitenkin on mel- 
kein aivan suomenmukainen. 

a) Eun a on edellisen tavun vokaalina, loppu-a 
aina muuttuu u:ksi. Monikon t on pois kulunut. Esim. 
atju = aisoja, l^aatt)U = haavoja, fautttt = saunoja. 

fij Eun t on edellisen tavun vokaalina, muuttuu 
a samaten u:ksi, jos vastaava suomalainen sana a:han 
päättyy, vaan katoo, ja monikon t on tallella, jos suo- 
men sana loppuu ä:hän. Esim. i(mu = ilmoja, (tnnu 
= linnoja, ipttfu = vitsoja. Vaan :|)it!i = pitkiä, filmi 
= silmiä. 



*) Tässä on noudatettu Ahrensln sääntöjä tästä asiasta. 
Eri paikoin virossa muuttuu kuitenkin vokaalit partitivissa mo- 
nellakin tavalla. 

3 



Digitized 



by Google 



34 

y) Kun a on edellisen tavun vokaalina, loppu-a 
monessa sanassa muuttuu u:ksi, missä ä suomessa ka- 
toaa. Esim. färfu = kärsiä, ntääru = määriä. 

Useasti on kuitenkin vastaavassa suomen sanassa 
a tai e ensitavun ä:n sijassa, ja siis vokaalimuutos 
suomenmukainen. Esim. Jjärnu = pernoja, ränfu ==i 
rankkoja. 

Viimeinkin kaikissa dilueeratuissa ynnä muutenkin 
monissa sanoissa, joiden kaikkein loppuvokaalina suo- 
messa on ä, katoo a ja monikon t pysyy. Esim. :pergi 
= härkiä, märgi = märkiä, ^jäett)t = päiviä. 

i) Kun c on ensimmäisen tavun vokaalina, loppu-a 
monessa sanassa (varsinkin eMiftongin perästä) muuttuu 
u:ksi, missä se suomessa katoisi. Esim. l^eHu = helliä, 
l^etnu = heiniä, Icibu = leipiä. 

Yaan usein myös se katoaa niinkuin suomessa. 
Esim. Ie|mi = lehmiä, Iep:pt = leppiä, metfi = metsiä. 
Ja niin se tekee kaikissa dilueeratuissa. Esim. pergt 
= seppeleitä. 

t) Kun o on ensimmäisen tavun vokaalina, niin 
loppu-a aina muuttuu uiksi. Se poikkee siis niissä 
sanoissa, missä o vastaa meidän o:ta. Esim. foriDU = 
korvia, nöibu = noitia. 

Päinvastoin on vokaali-muutos aivan suomen ta- 
painen kaikissa, paljon useammissa sanoissa, joissa 5 
vastaa meidän e:tä tai a:ta ja 55 meidän te:tä tai eu:ta. 
Esim. ]^5lmu = helmoja, toofgu = velkoja, löngu = 
lankoja, ni55fu = miekkoja, nöolu^i^ neuloja. 

Muiitutus, $öör = pyörä voi olla monikon partitivissa 
sekä ^oöru että myös ))5öre. 

2) Katoaa, jos edellisen tavun ensimmäisenä tai 
ainoana vokaalina on o, u, Ö. Monikon i tässä tapa- 
uksessa muuttuu e:ksi. Kaikissa näissä tapauksissa on 



Digitized 



by Google 



35 

siis loppuvokaalin muutos suomenmukainen. Esim. 
noffc = nokkia, |)oegc = poikia, futtt)e = kuivia, fuume 
= kuumia, fiilme = kylmiä, fillbe = syltiä. 

d) Eakstavuisissa sanoissa (jos nimittäin heillä 
tätä lyhyttä partitivin muotoa on) e katoo ja monikon 
t pysyy, niinkuin suomessa. Esim. jäTOt = järviä, 
nurmi = nurmia, !urgt = kurkia, jälgt = jälkiä, täl^ti 
= tähtiä. 

e) Kaksitavuisissa sanoissa (jos heillä tätä ly- 
hyttä partitivi-muotoa on) loppu-t katoo ynnä monikon 
t:n kanssa ja partitivin a yksin jääpi. Esim. Haaga = 
laseja, narra = narreja, fonna == sonneja, toma = 
torneja. 

f) Kaksitavuisissa sanoissa (jos heillä tämä ly- 
hyt partitivin muoto on olemassa) loppu-u (zz: suomen 
Uf iXf o, 6) monessa sanassa pysyy muuttutnatta niin- 
kuin suomessa. Monikon i silloin katoo. Esim. ftlfu 
zn silakoita, Knbu =z lintuja. 

Monessa sanassa sitä vastaan se katoo yhdessä 
monikon t:n kanssa ja partitivin a yksin jääpi. Esim. 
aufa z= aukkoja, tixnpa = kimppuja, tixpa = kirppuja. 

Muistutus. Että todella niin on käynyt kuin tässä i:n 
sekä um katoomisesta yhdessä monikon im kanssa partitivin am 
edessä on selitetty, sen todistaa myös tunbma^sanan (tunnen) 
infinitivi tunba = tuntea, jossa on samallainen muutos. Toinen 
todistus l:n alkuperäiseen oloon on se että edellinen tavu hienontuu 
(dilueerautuu). Vatjan kielessä, jossa on sama ilmiö, on kyllä vielä 
pantu ja partitivin päätteeksi päälliseksi, vaan se kieli onkin erit- 
täin taipuvainen kaksi päätettä päällekkäin panemaan. Vertaa 
esim. illativin muotoja. 

§ 24. Niinkuin edellisestä siftnnöstä näkyy, ei \ 

ole virossa vokaalimuutokset monikon t:n edessä kui- \ 

tenkaan niin peräti eroavaiset suomesta. Pää-eroi- i 
tukset ovat että 1) a (= suomen a) kaksitavuisissa 



Digitized 



by Google 



36 

monesti muuttuu u:ksi, kun ä, e (et) tai o on edellisen 
tavun vokaalina. 2) a (= suomen a tai a) monitavui- 
sissa sanoissa on aivan muuttumatta. 3) i ja u peräti 
katoovat kaksitavuisista yhdessä monikon t:n kanssa. 
— Kaikkein suurin eroitus on kuitenkin siinä että mo- 
nikon partitivin ja vielä enemmän muiden monikon 
sijojen merkkinä niin usein ei olekaan i, joten täm- 
möisistä vokaalimuutoksista ei voi olla puhettakaan. 

Muistutus, Eri-tapa, jolla a tavallisesti muuttuu, kun vas- 
taavainen suomen sana päättyy ä:hän ja kun se päättyy a:han, on 
myös selvänä todistuksena että virossa vokaalisointu ennen on 
ollut voimassa. 

§ 25. Imperfektin t:n edessä tapahtuvat seu- 
raavat vokaali-muutokset: 

a) Ykstavuisissa verbeissä pitkät vokaalit lyhe- 
nevät, ja o- muuttuu 6:ksi. Esim. faitt (faama) = sain, 
jäin (jäämä) = jäin, fom (fooma) = söin, join (jooma) 
= join. 

b) Niissä harvoissa kaksitavuisissa, joilla on ly- 
hyempi imperfektin pääte, katoaa loppuvokaali a tai e 
i-päätteen edeltä. Esim. l^eibtn (l^ettma) = heitin, joobtii 
(jootma) = juotin, jooffin = juoksin, ^eajin = pääsin, 
olin =: olin, panin = panin, ^uritt = purin, tcgtni=: tein; 
naertn = nauroin, tnafftn = maksoin, laulin =: lauloin. 

Muistutus, Imperfektissäkin on siis vokaalimuutos jok- 
seenkin suomentapainen; se eroitus vaan on että a silloinkin katoo, 
kun se suomessa o:ksi muuttuu. Suurempi eroitus on kuitenkin 
isinä että koko i^päätettä virossa vaan harvoissa sanoissa käytetään. 

§ 26. Eomparativin päätteen edessä 
1) Loppu-a (samoin kuin suomessa a ja ä) muut- 
tuu kaksitavuisissa vartaloissa e:ksi. Esim. axtoem (vart. 
attvo) =: harvempi, märjcm (v. tnärga) rz märjempi, pa^ 
l^cm ipa^a) = pahempi, fött)cm (fott)a) = kovempi. 



Digitized 



by Google 



37 

Poikkeus, Mnatama pieni osa lyhyttaTnisista pitää kui- 
tenkin amsa muuttumatta. Esim. p^am == pyhempi, koijam = 
sitkeämpiä tt)il^am = katkerampi, toagam == vakavampi. 

Muistutus, Meidän supistuvaisia vastaavissa pysyy tie- 
tysti a muuttumatta, ja niin myös, samoin kuin suomessa, kaikissa 
monitavuisissa. Esim. ^u^tam = puhtaampi, fatoatam = kavalampi. 

2) Loppu-u niin-ikään muuttuu e:ksi kaikissa kaksi- 
tavuisissa, jotka nominativissa loppuvokaalinsa pois 
heittävät. Esim. I^uttem (nom. l^uBf) i= hullumpi, paheta 
(n. paU) z=. paksumpi. — Mutta sitä vastcian firjum 
(n. firju) = kirjavampi, ^a^)))um (d. ]pa))1)li) =: happa- 
mempi, »ilum =: vilumpi. 

Poikkeus, U kuitenkin pysyy muuttumatta niissä varta- 
loissa, joissa sen edellä on \. Esim. koatjittm (nom. toali) = 
valjumpi. 

§ 27. Passivin päätteen edellä muuttuu vartalon 
loppu-a ainoasti niissä kaksitavuisissa e:ksi, joissa se 
seisoo :|):n, r:n, g:n tai t:n perässä taikka kun konso- 
nantti sen edeltä on pois pehmennyt. Esim. t(t))ett 
(tapan) = tapettiin, nacretagu (nacran) = naurettakoon, 
malfctub (maffan) = maksettu, l^etbctub (l^ctban) = hei- 
tetty, jactaffe (jagatna) = jaetaan, »cctt (»cbama) = ve- 
dettiin. Niin myös Oitix (ajan) = ajettiin. 

Mutta sitä vastoin pysyy a muissa kaksitavuisissa 
ynnä myös kaikissa monitavuisissa muuttumatta. Esim. 
fol^utati (loimutan) = kuohutettiin, »alatub = valettu. 

§ 28. Johtopäätteitten edellä ovat vokaalimuu- 
tok^et niin erilaiset eripäätteitten edellä että täytyisi 
Juotella suuren joukon noita päätteitä. Mainittuin muu- 
tosten selitys lykätään siis sopivammin johto-oppiin. 



Digitized 



by Google 



38 



6) Keskivokaalin pois-heitto. 



§ 29. Kaikki hämäläis-murteet heittävät mie- 
lellään pois lyhyen vokaalin keskimmäisestä tavusta, 
jos edellinen tavu on pitkä (pitkävokaalinen, difton- 
ginen tahi konsonantilla suljettu), ja kolmas tavu lyhyt- 
vokaalinen. Jos tämän kolmannen tavun vokaali tai- 
vutus- tahi johtopäätteen lisään tullessa tai muusta 
syystä katoaa, niin palajaa keskivokaali jälleen. Esim. 
gen. afna = ikkunan, vaan nom. afcn; omblen zz: om- 
pelen, vaan ommelba = ommella; roomfal = riemuisalla, 
nom. roomuö, roomuötan =: riemuitsen. 

Muistutus. Ensimmäinen tavu virossa usein näkyy avo- 
naiselle, koska pehmeä ääntämistapa on tehnyt kaksinkertaisen 
konsonantin yksinkertaiseksi. Pitää siis aina muistaa vastaavain 
suomalaisten sanain konsonantti-suhdetta. Esim. tiitre (n. tiitar) 
= tyttären; samoin säännössä jo mainittu aten. 

§ 30. Keskivokaalin heitto 1. keskiheitto tapahtuu 
virossa seuraavalla tavalla: 

a) Kolmitavuisissa, johtamattomissa nomenvar- 
taloissa säilyy keskivokaali nominativissa ynnä siitä 
syntyvissä sijoissa, siitä syystä kun niissä loppuvokaali 
on poissa. Sitä vastaan se katoaa genitivissä ynnä 
siitä tulevissa sijoissa. Esim. ptial = peukalo, part. 
pmlt =z peukaloa, gen. pei^la =: peukalon, adess. ^jctglal 
=: peukalolla; fammal zz sammal, mon. gen. fammalbe 
z= sammalten, iness. fambtaS zn sammalessa; t&tat zz: 
tytär, part. tutart zz tytärtä, allat. tutrclc = tyttärelle; 
feemc zi: siemen, mon. gen. fccmctc zz: siementen, elät. 
fccmncöt zz: siemenestä. 

Mutta sitä vastaan, jos ensi- tavu on lyhyt tai 
toinen konsonantilla suljettu, ei tapahdu keskiheittoa. 
Esim. famar = kamara, gen. famara zz kamaran; xaa^^ 



Digitized 



by Google 



39 

tnat :=: kirja (vert. raamattu), g. raamatu zz kirjan; 
faetöanb ■=. kaivanto, g. factoanbu zz kaivannon. 

Muistutus 1. Näissä kesMheittoisissa sanoissa tapahtuu 
usein konsonantin väliin-pisto, vert. § 19. 

Muistutus 2, Monessa sanassa tapahtuu nominativissa ynnä 
«iitä syntyvissä sijoissa konsonantin pehmennys, jota ei vastaavissa 
suomalaisissa sanoissa voi olla, kun ei niistä loppuvokaali katoo. 
(S^päätteisissä on tietysti tämä seikka yhtäläinen molemmissa kie- 
lissä. Esim. ylläpantu ptxal = peukalo, vaan fonnel (g. fanbic) = 
kannel {g, kantelen). Useimmiten, varsinkin lainasanoissa, pysyy 
kuitenkin konsonantti pehmenemättä. Esim. rt^ter (Saks. fftxä)itx) 
= tuomari, g. ril^tri. 

Poikkeuksia. Löytyy sentään melkoinen joukko sanoja, 
jotka eivät keskiheittoa suvaitse. 

1) Sangen moni lainasana, joissa on se syynä että alku- 
kielessä keskitavu on pitkä. Esim. fanbari (nom. fanbar) = 
santarmin; pol^mcti (n. pol^meO = pohmelon (ven. pohmeelje); toat^ 
ntant^ 1. tDabmatid (n. koatman 1. n^abmat) = sarassa (ruots. vadmal 
pitkällä a:lla) ; pxt^txi (n. pxt]tx) = pitseerin ; marttra (n. uiartir) 
= marttiiran; muubcli (n. muubcl) = kaavan (äaks. 2WobcE); l^cr* 
6eU@ 1. l^erberi^ (n. l^erbe( 1. l^erber) = majassa 1. kortteerissa (saks. 
^crbcrgc) ; f oamcU (n. f aomcl) = kamelin (saks. Äamccl). — 2) Muu- 
tamat harvat sanat, joissa yhteensattuvat konsonantit olisivat Yi- 
Tplaisellekin kovin vaikeat ääntää. Esim. aabicri (n. aahttx) = 
kotkankuvan, löör^nert (n. löör^ner) = turkkikauppiaan (saks. 
Äixrfd^ncr), mööHcri (n. mäÄffcr) = kaupanvälittäjän (saks. SKöKcr). 
— 3) Kaikki uit*, onl*, ini*, ino*, uni*, ori^päätteiset, joita ei kui- 
i;enkaan ole enempää kuin aivan muutamia. Esim. ItuguU (n. 
fiugut) = joku vesilinnun laji, f onfutt (n. f onful) = konsulin, fuuö* 
mani (n. fuuöman) = kuusaimen, farmanin (n. forman) = taskun, 
SBiitina (n. Söiittn) = naisen nimi, färtfmot (n. färtptt) = ritinällä, 
rätinällä, falfuni (n. falfun) = kalkkunan, mormori (n. marmor) 
= marmoran, tpoötuori (n. luoöttjor) = fosforin. 

Sitä vastoin kaikki c(*, en*, cr^päätteiset ynnä myös useim- 
mat aUf ar^päätteiset vaativat keskiheittoa. 

b) Niissä sanoissa, jotka johtopäätteillä urit (suom. 
uri), mc (suom. ime) ja fa (suom. sa) tulevat kolmi- 



Digitized 



by Google 



40 

tavuisiksi, käypi aivan samalla tavalla. Esim. fangru 
(n. fangur) = kankurin, tul^fru (n. tul^fur) ==: tuhkurin, 
iötmcl (n. tötc) = istuimella, ))ul^fmcb (n. pix^U) = pois 
lakaistut rojut, roomfa (n. roomuS) = riemuisan, onfa 
(n. onntS) = autuaan, onnellisen, armfa (n. axmaS) = 
armaan. 

Muistutus. Sitä vastoin urt^päätteellä syntyneet johdan- 
naiset aina pitävät keskivokaalin, ja samoin myös alUf ari^päättei- 
set enimmiten lainatut vartalot, joilla on sama, tekijää osoittava mer- 
kitys. Esim. tot)t)uri (n. to^)^)ur) = tappurin, fiifuri (n. fiifur) = kiik- 
knjan, ^arfari 1. parfait (n. ^arlar 1. ))arla0 = nahkurin, Iu|)^art 
(n. fu^)^)ar) = kupparin, juomort = juomarin, trilffari 1. IrilffoU 
(n. triiffor 1. triiffal) = kiijapainajan. 

Samoin on, luultavasti erehdyksestä, vokaali säilynyt muu- 
tamissa alUf axu, ara^päätteisissä vartaloissa, joilla ei yllämai- 
nittua merkitystä ole. Esim. marmari = marmoran, faStari (n. 
faetor) = kastarin, piUavi = patsaan (ruots. pelare), ]^au3fart = 
viskaimen 1. äyskärin (ruots. öskar), ilmmara = ympyriäisen, Inm^ 
mara 1. (ummcra = kuperan, ontevan, tummaU = päreen tynkän. 

Sitä vastaan ere^, eri^päätteiset lainasanat, jotka tekijää 
osoittavat, noudattavat muiden er^päätteisten tapaa (katso edellistä 
sääntöä). Esim. iäögri = metsämiehen, tipxt 1. tipxi (n. fij)j)cr)*=: 
laivurin, kipparin. 

Poikkeus. <Sa«päätteisistä adjektiveista ainoasti seuraavat 
pitävät keskivokaalin: fäöbuö 1. fcabuS = könttyräinen, g. fääbufa, 
(aibud = moitittava, laitettava, moöbuS = vaikuttavainen, tenhoisa, 
nacruö = naurettava, naurulle halukas, rammuö = voimallinen, 
fittt)U« = siivo. Sanalla törguö 1. törfuö = vastahakoinen on mo- 
lemmat muodot. 

c) Lyhyt vokaali katoaa myös kolmannestakin 
tavusta nelitavuisissa lainasanoissa, joiden toinen tavu 
on pitkä. Esim. poofl^altri (n. poof^alter) = kirjanpi- 
täjän 1. puukhoUarin, falpcctrt (n. fal^)cctcr) =: salpietarin, 
fartul^toli (n. fartul^mci) = potaatin 1. maa-perunan, aa^ 
poltti (n. aapoötcl) = apostolin. 



Digitized 



by Google 



41 

Poikkeus, Heittämättä säilyy knitenkin yokaali, koska 
kolmas tavu alkukielessä oli pitkä, ymiä muntenkin mantamissa 
harvoissa sanoissa ilman erinäistä syytä. Esim. ^oS^itali = sai- 
rashuoneen (saks. ^oe^)ttaI pitkällä Q:lla), fifcrbcri = karviais- 1. 
tikelperi-marjan (saks. @ta(^clBccrc), ^cctcrfcU = persiljan (saks. 
?PctcrfiItc pitkällä iillä), tiircftori (n. titrcftor) t. tiireftrc (n. tiircftcr) 
=7 johtajan 1. tirehtöörin, noomemberi 1. nootDembrt = marraskaan. 

dj Useimmista kaksitavuisista a^päätteisistä ver- 
beistä ynnä myös muutamista e^päätteisistä katoo lop- 
puvokaali, koska taivutettaessa kolmas tavu tulee li- 
sään* Esim. ^oibftn (vart. l^oiba) = hoidin, anbfu (v. 
axiba) n: antakoon, nacrma (v. nacra) = nauramaan, 
tunnub (v. tunbe) = tuntenut. 

Poikkeus. Mautamat kuitenkin säilyttävät loppuvokaa- 
linsa. Esim. feadtama = säästämään. 

Muistutus, Loppuvokaalit i ja u sitä vastaan eivät ver- 
beistä koskaan katoa; ei myös a eikä t, kun ne suomen supistu- 
vaisten pitkää vokaalia vastaavat. Esim. §aubttnta = hautumaan, 
lc^)ptnub = leppynyt, raugema = raukeemaan, ttJoetamo = vas- 
taamaan. 

e) @(e«päätteellä kolmitavuisiksi tulleista verbeistä 
katoo keski-e, mutta palauu tietysti jälleen niissä muo- 
doissa, joissa loppuvokaali katoo. Esim. aStlema = as- 
telemaan, mutta aStelba = astella, uticn = juttelen, 
mutta iitclnub (1. oclnub) =: jutellut, toStfcfin = nostelin, 
mutta t5äte(ge = nostelkaa. 

Sitä vastaan säilyy keski-vokaali nelitavuisissa 
e(e«päätteisissä ja niin myös enimmiten ne^päätteellä 
kolmitavuisiksi tulleissa verbeissä. Esim. toäxiiUkn = 
varistelen, loenitclctt := venyttelen; fuurcnctt im suurenen, 
forgcncn — kor kenen. 

Poikkeuksia, 1) Seuraavissa kolmitavuisissa, ete^päättei- 
sissä säilyy kuitenkin vokaali: faitfekn r= kaitselen, ta^melen = 
kasvelen, mtt^fclen = piekselen, tappelen, nM^tUrO = naukuelen, 
roibctcn = vetelehdin, ttjQ«to(en = vastaelen; facbetcn 1. focbten = 



Digitized 



by Google 



42 

kaipaelen, muUötcIcn 1. milil«tlcn = myöskentelen, footcleti 1. faatlctt 
= saattelen, föitclcn 1. föitlcn = ajelen (vert. länsisuom. pois-soit- 
taa). 'iflonttkn = neuvoittelen on vaan näöksi poikkeevainen, sillä 
suomesta näkyy että se oikeastaan on nelitavuinen. 

2) Muutamista harvoista nelitavuisista ele^päätteisistä vo- 
kaali tavallisesti katoaa: augubicn 1. augutclcn — houkuttelen, a^^ 
toatkn 1. al^njotcfcn = houkuttelen, fönabtcn 1. fönatclcn = sanelen. 
Sanoista of^tkn L ol^uttcn = rasittelen, ja fiu«tlcn 1. ftujatctcn = 
kiusaelen on kaksikin välivokaalia karissut. 

3) Sangen useasta ne^päätteisestä heitetään keski-vokaali 
pois. Esim. Ictgncn = löyhkenen, l^apncn = happanen, acgncn = 
kypsyn, ttjaifncn =r vaikenen. Seuraavilla on molemmat muodot: 
laulunen ja la^fncn = lahkoan, öigcncn 1. öigncn = oikenen. 

Muistutus. Murteittain heitetään tai pidetään vokaali 
sangen usein vastoin tätä sääntöä; mutta tässä on noudatettu 
Wiedemann'in sanakirjassa yleisimmäksi merkittyä tapaa. 

fj Kaksitavuisten vartaloin loppuvokaali enim- 
miten jo nominativissakin katoo, koska ne tulisivat 
kolmitavuisiksi seuraavain adjektivisten tai substanti- 
visten johtopäätteitten kautta: ttc (suom. nen), lif 1. 
rtf (suom. lias ja Uinen), lane 1. linc (suora, lainen), 
Ia (suom. la), mittc, mene 1. manc (suom. mainen), bn^ 
(suom. uus, us), taikka myös adverbipäätteellä tt>al 1. 
tt)cl. Niin myös joskus muCspäätteen edellä. Monien 
poikkeusten tähden täytyy meidän katsella jokainen 
näistä päätteistä erikseen. 

1) Ste^päätteen edellä voivat loppuvokaalit a, e ja 
u tavallisesti kadota. Esim. raubne z= rautainen, olgne 
= olkinen, ^ttfne = pitkäinen. 

Sitä vastoin t ei katoo koskaan, eikä myös, paitsi 
harvoissa sanoissa, meidän supistuvaisten 1. kontrak- 
tisten pitkää vokaalia vastaava a ja c. Esim. fitbtne 
=: silkkinen, teibane (n. tetmaö) =: seipäinen, ral^ene (n. 
ra^e) =: rakeinen, ^atgcne (l^atge) = kivuloinen. 



Digitized 



by Google 



43 

Muistutus 1. Melkein kaikilla, jotka loppuvokaalin tällä 
tavoin pois heittävät, on kuitenkin myös täyteläinen sivumuoto. 
Esim. rauanc 1. raubnc = rautainen, männanc 1. milnbnc == män- 
tyinen: öicnc, ölginc 1. ölgnc = olkinen. 

Muistutus 2. Loppuvokaalin poisheitto riippuu sen edel- 
lisistä konsonanteista. Kaikki kolme, a, e tahi u, katoovat, kun 
edellä on b, g, ( yksinään tahi konsonantti-yhtiöt Ib, nb, (g, rg, l^t. 
Paitsi sitä vielä a katoo bm, rb:n, rb:n, fflin, tf:n, ff:n, Um, t«:n 
perästä, ja e puolestansa mb:n, @I:n, m:n, mm:n, r:n, (tD:n jälkeen. 
Esim. fccbnc (vart. fccbc) = vitjallinen, fiubnc (v. fiubu) = säi- 
keinen, liignc (v. liigo) = liikainen, roognc (v. roogu) = ruokoinen, 
f acinc (v. facia) = kaulainen, tuutnc (v. tuule) = tuulinen, futbnc 
(v. fulba) = kultainen, mutbne (v. muttu) = menneenvuotinen, 
mättbttc (v. mönba 1. mänbu) = mäntyinen, enbnc (v. cnbc) = en- 
tinen, iotgnc (v. jolga) = jalkainen, olgnc (v. ölgc) = olkinen, l^algnc 
(v. l^otgu) = halkoinen, argnc (v. arga) = arkainen, orgnc (v. orgu) 
= orkoinen, laaksoinen ; — urbnc (v. urbo) = urpinen, njörbnc (v. 
toörbo) = vertainen, nal^fnc (v. na^fo) = nahkainen, njaöfnc (v. 
njoöfc) = vaskinen, äörnc (v. äärc) = äärinen, )piitont (v. pllroc) = 
pilvinen. 

Kaikkien muiden konsonanttein ja konsonantti-yhtiöin pe- 
rästä o, tf u enimmiten säilyvät, varsinkin jm, f:n, p:n, t:n ja n:n 
jälkeen. Esim. marjanc = marjainen, nofanc (v. noffo) = nokkainen, 
noobonc (v. noota) = nuottainen, malganc (v. malt) = malkainen, 
nacginc = naisellinen, föicnc = köysinen, f örrcnc = korsinen, mää* 
rauc = määräinen, järnjenc = järvinen. 

Poikkeuksia. Yhtähyvin on useita sanoja, jotka eivät 
heitä pois vokaaliansa, vaikka sen edellä olevat konsonantit sen 
sallisivat. Esim. (eituane (v. (eiba) = leipäinen, (auane (v. (auba) 
= lautainen, märjanc (v. mUrga) = märkäinen, poUnnt (v. ^ölbu) 
= peltoinen, rol^unc (v. rol^tu) = ruohoinen. 

Päinvastoin on niitäkin, jotka vastoin sääntöä heittävät 
pois vokaalin. Esim. ^5ojne (nom. p5ojad) = pensainen, rtibne (n. 
riie, g. ritbc) = vaatteinen (vert riisua), ttjorgnc (n. luaraö) = var- 
kainen, ^aiötnc (n. painit) = paisteinen, paitnt = paikkainen, nurfnc 
= nurkkainen. Nämät ovat nähtävästi enimmiten erehdysmuo- 
toja, joihin yhdenkaltaisuus luvallisten keskiheitto-muotojen kanssa 
on viekoittanut. 



Digitized 



by Google 



44 

2) Adjektivisen Ittpäätteen edellä: 

a) Verbivartaloin loppuvokaali melkein aina ka- 
too, oli se mikä tahansa, yksinpä silloinkin, kun se 
meidän supistuvaisten pitkää vokaalia vastaa. Esim. 
anblif (pres. annan) = antelias, ^oöxlit (pr. pööran) = 
pyörimään taipuisa, ttjccritf (pr. njccrcn) =z vieremään 
taipuisa, röött)It! (pr. xöotoin) zz rosvoomaan halukas, 
kplit (pr. kpin) = leppyisä, pailil (pr. patnn) =: tar- 
joilevainen, ))efgltf (pclgan, ^pelata) = pelkääväinen, ^)tlt 
lif ())tl!an, l^tlgata) = pilkkailevainen. 

Samaten myös monitavuisissa unuStli! (pr. unuötan) 
m unohtelias, fannatltf (pr. fannatan) = kärsivällinen. 

Poikkeuksia, Vokaali säilyy ainoasti seuraavissa: faitfetit 
= kaitsevainen, fuulelif = kuuliainen, kpiiit 1. Ic^)U! = leppyisä, 
öptUf = oppimaan halukas, ö^)ctaUf = opettavainen, foomiUf 1. 
foonjUf = hyvänsuovainen, tunnclif 1. tunbUf = ymmärtäväinen, ja 
toaltoaU! = valpas. 

/3) Nomen-vartaloin loppuvokaali, olkoon mikä 
tahansa, samoin melkein aina katoo b:n, g:n, !:n, p:n 
perästä ja enimmiten b:n, I:n, t:n perästä. Esim. ulblif 
(ulbe) = ylpeä, orglil (v. orgu) = orkoinen, paxtlil (v. 
))aifa) = paikallinen, raSfltf (n. raöfaS) = vaivaloinen, 
fopli! (v. fc<)^)t) = sopillinen, poubltf (v. ponia) = pou- 
tainen, l^eaHil (v. I^eale) = äänellinen, pn^tlxt (n. pul^aö) 
zn puhtaanlainen. 

Sitä vastoin se aina pysyy ]:n perässä, melkein aina 
r:n, ja enimmiten m:n, n:n, 8:n (j:n) sekä toin perässä. 
Esim. ot\alil = palvelemaan kernas, nacrulif =z nau- 
rettava, löotmaltl =z mahdollinen, ))ttnaltf = piinallinen, 
ncitftltl =: neitsellinen, lapfcKI = lapsellinen, naegeltf = 
vaimollinen, taetoaKI = taivaallinen. 

Monitavuisten nominein loppuvokaali melkein aina 
katoo, ja niilläkin parilla sanalla, jotka sen voivat sai- 



Digitized 



by Google 



45 

lyttää, on vokaaliton sivumuoto. Esim. Funittglif = 
kuninkaallinen, tntmlif = inhimillinen, fiibamclif 1. fii« 
bamltf = sydämellinen. 

Poikkeuksia. 1) Niissä sanoissa, jotka I:n, n:n, r:n pe- 
rästä voivat heittää pois loppuvokaalinsa, on tämä melkein aina t, 
Esim. äärltf = äärellinen. 2) Useimmiten säilyy loppuvokaali ötm 
perässä. Esim. ludtKi! = iloinen. 

Muistutus, Stt^päätteisistä, nomen-vartaloista johdetuista 
acljektiveista paljon enemmän knin pnolet tällä tavoin heittävät 
pois keski- vokaalin. Joillaknilla on sentään molemmat muodot. 
Esim. mttltlit 1. meettUt = mielevä, mielinen, toaenuUI 1. tuaentti 
= vihollinen. 

3) Substantivisen ja adjektivisen (ane^ (suom. lai- 
nen) päätteen edestä juurisanan loppuvokaali melkein 
aina katoo, oli se mikä tahansa. Esim. ^udtlane = 
Mustalainen, faarlane = saarelainen, Sätlanc = Lätti- 
läinen, ^ccnblanc (^ccnc) z= hienonlainen, l^irmfanc (l^irmu) 
= pelkääväinen, tlglanc (ifgc) = ilkeä, alettane = ah- 
taanlainen. 

Sitä vastaan pysyy vokaali substantivisen ja ad- 
jektivisen Itne^ (suom. Uinen) päätteen edessä, siitä 
syystä kun päätteessä alkuaan on ollut kaksi Uislsl ja 
siis johdetun sanan keskitavu suljettu (vert. § 29). 

Poikkeuksicb. $!ainen^pääte on virossa usein saanut muodon 
Xittc, eikä (onc Tämä on sitten hämmentynyt Ixnt^ (-llinen) päät- 
teen kanssa, joten on syntynyt jommoinenkin joukko erehdys- 
muotoja. 

?inc* (lainen) päätteellä johdetut substantivit melkein aina 
pitävät keskivokaalinsa, ja niin myös useinunat adjektivit. Päin- 
vastoin löytyy kymmenkunta adjektiveja, joista vokaali on ka- 
donnut Une^ (llinen) päätteen edeltä, ynnä vielä pari kymmentä, 
joilla on molemmat muodot. Näissä, samoinkuin myös saman- 
tapaisissa (tne« (lainen)-päätteisiBsä ac^jektiveissa, on loppuvokaalin 
edellä eninmuten b, q, l, p, t, juuri harvoin joku muu konsonantti. 
Esim. SuubaUne (mutta Suublane) = Juutalainen, n^af taUne (mutta 



Digitized 



by Google 



46 

ma^tlone) = vastustaja, ^ötmuline = heimolainen, araline (mutta 
argtane) = aikalainen, filbiline (mutta filblane) = täynnä kilpiä 
(esim. kankaan mynstäri), rct^niUne = tikan näköinen, kirjava; — 
foopftne (fooboö) = kuopallinen, aeglinc 1. ajaline = ajallinen, mät^ 
Itne 1. mättaline (mcitad) = mättäällinen. 

4) Adjektivisen rtfspäätteen edestä loppuvokaali 
katoo aina, substantivisen niU (1. mih) päätteen sekä 
adverbisen met (1. VoaU) päätteen edestä melkein aina, 
ja adjektivisen mincs (1. manc*, mene») päätteen edestä 
enimmiten. Esim. tt)tttrtf =ii viettäväinen, vieminen, 
aebnif = puutarhuri, fortöntf 1. fortömtf = krouvin isäntä, 
Ittfmcl (Kifuba) =: liikkeellä, ferfmcf (fcrfiba) = pöhössä, 
löyhällään, äärmfnc =. äärimmäinen, feöfmtnc i=i kes- 
kimmäinen. 

Muistutus. Adverbipäätteet nttnc, miji, mt«tc, jotka tu- 
levat minc^päätteisestä verbisubstantivista, eivät salli loppuvo- 
kaalin poisbeittoa edessään. Niiden mukaan myös useimmat no- 
menista syntyneet samallaiset pitävät vokaalin. Esim. ^iiramijt 
(^)tirota) = piirissä, kaaritellen, pttfomigl, pttfaminc 1. t)itlamiötc 
= vähitellen, riötamigi 1. riötmigi = ristissä. 

5) 3)u§5päätteen edellä, jolla useammat sekä no- 
menit että verbit muodostavat abstraktisia substanti- 
veja, katoo loppuvokaali a melkein aina ja e usein. 
Esim. l^albbuö (v. f)alia) = halpuus, argbuö (v. arga) = 
arkuus, tuimbuö (v. tuima) = tuimuus, falgbuö (pres. 
falgan) =: salaaminen, ))oIgbu8 (pr. ^)olgan) = ylenkatse, 
tioorbuö (v. noore) =: nuoruus, taugbuö (v. fauge) = kau- 
kaisuus. 

Sitä vastoin t aina pysyy, e enimmiten ja a jos- 
kus. Esim. lotttbuä m tuhmuus, julgebuö =. rohkeus, 
orjabuS =: orjuus. 

6) 9!Jluö=päätteen edeltä katoo loppuvokaali ai- 
noasti näissä kahdessa sanassa: tuttbmitS (tunnen) = 
tunto, ja fulgmuä (fulguba) =: sulkeumus. 



Digitized 



by Google 



47 

Mutta sitä vastoin esim. fe(gamu@ = taakka. 

g) Joskus harvoin katoo iiaö-päätteisistä sanoista 
t. Esim. täl^tjaö 1. täJ^tijaÖ zz merkillinen. 

§ 31. Koska keskiheittoisiin sanoihin vielä tulee 
johtopäätteitä lisään, niin ne ovat melkein aina lii- 
tettävät supistettuun muotoon. Esim. tiitrcttc (tiitar, 
tutre) :=: tyttärinen, tiitruf 1. tiibruf z=: pieni tyttönen, 
feemnefaö 1. fcemcfaä (fcemc, fcemnc) =: siemenikäs, liif^ 
mcltne (Ittgc, liifmc) = jäsenellinen, onfu8 (onniö, önfa) 
=: autuus, Bmbluö (Smblen, ommelta) = ompelus, ombltt 
=; hämähäkki (ompelija), az^^^oAXt (acguö, aegfa) =1 ai- 
kaiseen, finbluö (ttnbcl, ftnb(a) zz: kiinteys, lujuus, fam* 
bit! (fammal, fambla) = sammalikko. 

Poikkeus, Verbi-pääte ha 1. ta ynnä siitä syntyvä subs- 
tantivipääte bu$ 1. tud vaativat kuitenkin aina keskivokaalin py- 
symistä, koska loppuvokaali niiden edestä katoaa. Esim. onnistan 
= autuutan, önntötuö = autuutus, fccmcnban = siemennän I. kyl- 
vän, fccmcnbuö = kylvö. 

§ 32. Kaikkien äänimuutosten sekä taivutus- 
päätteitten suhteen noudattavat keskiheittoiset sanat 
niitä sääntöjä, jotka heitä koskisivat, jos olisi heissä 
vielä alkuperäinen tavumääränsä jäljellä. 



Digitized 



by Google 



48 



D. Oikokirjoitus. 

§ 33. Tätä nykyä Virolaiset yhä enemmän al- 
kavat noudattaa suomalaista kirjoitustapaa, niin paljon 
tietysti kuin heidän kielensä eri-luonne sallii. Uudessa 
kirjoitustavassa ei ole jäljellä muuta tarpeetonta eroi- 
tusta kuin että kaksinkertaisia konsonantteja sanain 
lopussa tavallisesti vielä kirjoitetaan yksinkertaisiksi, 
esim. ful := kukko, nu^ =: nuppu, nom = nummi, fon 
= konna*), ja \) ii:llä, jossa jälkimäisessä seikassa 
kuitenkin Suomalaisten pitäisi mukaantua Virolaisten 
tapaa myöten, koska se on järjellisempi. 

Muistutus, Sitten kyllä vielä jäisi viroon meille outo o 
(epäselvä ö), vaan sillä onkin omituinen ääni, jota meillä ei ole. 

§ 34. Useimmissa virolaisissa kirjoissa käytetään 
kuitenkin vielä vanhaa, perin luonnotonta kirjoitus- 
tapaa, joka tekee viron sanat paljon oudommiksi Suo- 
malaiselle kuin mitä ne oikeastaan ovat. Pitkä vo- 
kaali, näet, kirjoitetaan kaksinkertaisella puustavilla 
ainoasti semmoisissa tavuissa, jotka ovat konsonantilla 
suljetut, muuten vaan yhdellä. Esim. loom = luoma, 
elävä, loma = luoman; tuulb =i tuulta, tule = tuulen; 
maa^ =. maassa, ma = maa. 

Avonaisessa tavussa olisivat tällä tavoin pitkät 
ja lyhyet vokaalit tulleet eroittamattomiksi. Sen estä- 

♦) Akademikko Wiedemann kirjoittaa ne sanakirjassaan suo- 
men tavalla; mutta eipä hänkään sentään kun samallaiset konso- 
nantit tulevat toisen konsonantin eteen. Esim. pttma (^ettma) 
l:nen infin. ^etta = pettämään, pettää. 



Digitized 



by Google 



49 

miseksi keksittiin muka se keino että lyhyen vokaa- 
lin perästä kirjoitettiin konsonantti kaksinkertaiseksi. 
Mutta siitä tietysti seurasi että yksinkertaisia konso- 
nantteja ei voitu eroittaa kaksinkertaisista. Aivan 
yhtäläisiksi tulivat siis lukemattomat sanat, esim. tt)atra§ 
= varas ja varras, faffa = kala ja kallista (imperat.), 
fotti =z säkin (toti) ja säkkiin (fottt), alla = ala ja 
alas (alla). 



Digitized 



byGoogk 



50 



H. ]VI\ioto-oppi. 

A. Nominein Deklinationi 

§ 35. Vironkin kielessä ivaamme kaikki ne 
deklinationi-sijat, mitkä suomessa. Onpa sillä vielä 
kuudestoistakin sija lisäksi, jota voisi terminativiksi 
nimittää. Muutamia näistä sijoista ei kuitenkaan Vi- 
rolainen enää käytä muuten kuin partikeleissa. 

§ 36. Deklinationi-sijain päätteet ovat virossa 
seuraavat : 

a) Nominativilla (Ahrensin definitivillä) yksikössä 
ei ole päätettä enempää kuin meilläkään. Päinvastoin 
on vartalo virolaisessa nominativissa melkein aina ly- 
hennetty, joka suomessa ainoasti muutamissa monita- 
vuisten lajeissa tapahtuu. Se muodostuu seuraavalla 
taiiralla: 

1) Kun suomalainen nominativi vartalon lyhet- 
tyä päättyy I:ään, r:ään, 8:ään tai t:hen, niin on viro- 
lainenkin samallainen. Esim. fammaf, tiitar =r tytär, 
l^ammaö, a^ttuä m ahneus, l^arjaS, rtfaö, ncttftt = neitsyt, 
furnub =i kuollut. 

2) Kun suomalainen nominativi, vartalon lyhet- 
tyä ja enimmiten loppukonsonantin muututtua, päättyy 
tt:ään, niin virolainen senkin vielä jättää pois. Esim. 
egimene = ensimmäinen, l^oofctu z= huoleton, fccmc =: 
siemen, fiiba = sydän, tSte = istuin. 

3) Kun suomalainen nominativi vokaaliin päät- 
tyy, on virolainen senmukainen ainoasti yksitavuisissa. 



Digitized 



by Google 



51 

lyhyttavuisissa kaksitayuisissa ynnä uiissä e^päätteisissä, 
jotka meidän supistuvaisia vastaavat. Esim. maa, oö 
= yö, »cjt = vesi, tain = talo, ^oonc = huone, anne, pcrc. 

Poikkeus, Parissa sanassa on kuitenkin vanhempi mnoto 
e$ vielä jäljellä, joista se suomessa jo on knlnnut. Ne ovat toored 
■= tuore, ^cmcö = herne, l^elmcö = helmi, öönes = onsi (ikään- 
kuin onne, onteen), temed = juustomaito. Sanoissa äed = äes, ja 
cce = ies on suomessakin «; virossa niiden rinnalla myös kuuluu 
öfc, tfe. 

4) Muissa tapauksissa, paitsi edellisessä lohkossa 
mainituissa, on vartalon (= suomalaisen nominativin) 
loppuvokaali kadonnut. Esim. Sumat = Jumala, Ipaalötf 
= haavikko, ammet = ammatti, xc^h :=z rohkea, runsas, 
lae» = laiva, mctS =. metsä, Itnb zi: lintu, fanb =: kanto, 
narr := narri, järtt) = järvi. 

Mu istutus. Loppuvokaalin kadottua vokaaliutuu sen edellä 
oleva i aina t:ksi. Esim. ttjili = vilja, taxi =: karja, a^i = ahjo. 
Näistä ovat ajt (g. a8ja) = asia, ja fabi (g. fabja) = kavio suo- 
messa kolmitavuiset, vaan virossa ne koko taivutuksessa ovat näi- 
den kaltaistensa mukaiset. 

Poikkeus. Onpa kuitenkin joku joukko kaksitavuisia sa- 
noja, jotka ovat pitäneet loppuvokaalinsa nominativissa. Ne ovat 
enimmiten lainasanoja, ominais-nimiä, tahi semmoisia, joiden loppu- 
vokaali on diftongista tai pitkästä vokaalista lyhennyt taikka 
jonka perästä joku konsonantti tai koko tavu on kadonnut. Vii- 
meinkin vielä semmoisia, jotka suomessa ovat kolmitavuisia. Esim. 
fol^töa := sohva, l^erro = herra, 9Jooma = Eooma, 9li8tu = Eisto, 
firju = kirjava (vert. kirjo, ennen: kirjoi), öl^tu = ehtoo, l^ajju = 
hapain, färti = kätkyt, aaöta = ajastaika, ttjcöft (alk. töc«!ittJt) = 
mylly, falju = kallio, ttoinu = vainio. Välistä sentään ei voi se- 
littää syytä, esim. pii^a = piika, taa^a = kumppali. 

Monella näistä sanoista on sekä täydellinen että lyhennet- 
tykin muoto. Esim. ringi 1. rinf = rinki, riöti 1. riet = risti, 
rttbo 1. ritb — riita, folmc 1. folm = salmd. 

Enin osa lainasanoista ynnä myös moni nimi noudattavat 
kuitenkin yleistä sääntöä ja heittävät pois loppuvokaalin. 



Digitized 



by Google 



52 

b) Gemtivi (Ahrens^in relativi) on yksikössä päät- 
teetön, sillä sen n on virossa pois kulunut. Yartalon 
loppuvokaali tulee takaisin ja vokaaliutunut j muuttuu 
jälleen konsonantiksi. Esim. fam6Ia ([atnmaOr ^amia 
(l^ammaö), al^nujc (al^nuS) = ahneuden, ejimcjc (cjtmcnc), 
l^oolctuma (l^oolctu), fecmnc (fcemc), fiibamc (fiiba), 3u= 
mala (Sumat), l^aatotfu (l^aoictf), ammctt (ammct), laitva 
(taito), tinnu (ttnb), narri (narr), janoc (järto), ttjitja (toiti), 
a^ju (al^i), aSja (ajt). 

Muistutus 1, Niissä, jotka jo nominativissa ovat suomen 
mukaan pitäneet loppuvokaalinsa, on siis genitivi enimmiten yh- 
dellainen nominatiyin kanssa. Esim. öö (öö), tain (ta(u), l^erra (fjtxxa). 

Niissä e^päätteisissä, jotka meidän supistuvaisia vastaavat, 
on kuitenkin se eroitus että konsonantti useammassa kovenee. 
Samoin gi^päätteisissä vartalon alkuperäinen e tulee näkyviin ja 
konsonantti pehmenee. Esim. anbc (anne) = anteen, lucc (tueji) - 
veden, !äc (föji) ^ käden. 

Muistutus 2. Koska tu (§ 4 Q nominativissa on jäänyt 
kuulumattomaksi, tulee se genitivissä välistä jälleen näkyviin. 
Esim. täti 1. talttJ = talvi, gen. totmc. 

Muistutus 3. Huomattava on konsonanttein pehmennys, 
jonka n pois-kuluttuansakin yhä vielä vaikuttaa. Meidän supistu- 
vaisia vastaavissa sitä vastaan tietysti konsonantti kovenee. — 
Huomattava myös on keskivokaalin poisheitto. 

Muistutus 4. Yartalon vokaali on sangen usein virossa 
toinen kuin vastaavassa suomen sanassa. Esim. !anni = kannxuit 
faene = kainun, anni = annon, !etgu = kelkan, tule = kukon, 
!oitt)0 = koiven. 

Muistutus 5. Genitivin n on vielä säilynyt sanassa maanbi 
= maantie. Yleisempi näkyy se vielä olleen Saksalaisten tullessa 
I3m vuosisadan alussa. Sillä virolaisissa paikkanimissä siltä ajalta 
nähdään n usein. 

c) Partitivi (AhrensUn indefinitivi) yksikössä on 
muutamissa sanalahkoissa päätteetön, toisissa saapi 
päätteen b, toisissa t. 



Digitized 



by Google 



53 

d) Tllatimn päätteenä on enimmitcn fe, muuta- 
missa sanoissa l^a, l^o. Useammissa sanaryhmissä on 
se aivan päätteetön. 

e) Inessivin pääte on ^, Elativin St, Äblativin It. 

f) Allativin pääte on le, Adessivin I. 

Mui$ tutui. Muutamassa partikelissa on allativin pääte 
aivan kuin suomen adessivin 11a, toisissa allativin Ii vastaa myös 
adessivia, ilman merkityksen eroitusta. Samoin viron vanhoissa 
runoissa, ja niin-ikään myös Turun rantamurteessa sekä Tverin ja 
Inkerin Eaijalaisilla on molemmilla yksi pääte. 

g) Ahessivin (Ahrensln Karitivin) pääte on ia, 
Translaiivin (Ahrens^in Faktitivin) f8. 

h) Terminativiy joka merkitykseltään vastaa mei- 
dän postpositioneja äiti tai faaffa, saa päätteen m. 
Esim. featub ajani = määrä-aikaan asti, jaluni =. jal- 
koihin saakka"^). 

Mui$ tutui. Meilläkin on muutamissa partikeleissa jäännös 
tallella tästä sijasta. Esim. finne, tänne, munanne. Agricolan Uu- 
dessa Testamentissa sekä Ljungo Tuomaanpojan lainsuomennok- 
sissa tavataan sitä vielä paljon runsaammalta. Virossakin se al- 
kuansa varmaan sisälsi kaksi n:ää, koska yhä vielä vaikuttaa peh- 
mennystä. 

ij Instruktivi (AhrensMn AdverbialisJ on yksi- 
kössä tavallisesti aivan genitivin kaltainen, päätteetön. 

k) Ainoasti harvalta enää ja yksistään vaan par- 
tikeleissa tavattavana ovat Esaivi^ päätteellä na, Pro- 
lativi^ päätteellä ja, yt 1. }t, ja KomitaUvi^ päätteellä na, 
aina suffixilla varustettu. 

Muistutut 1, EsHvi aina syntyy vartalosta (ei koskaan 
nominativista, niinkuin monesti suomessa) eikä koskaan salli keski- 
vokaalin pois-heittoa. Esim. ))n^tana = puhtaana 1. puhdasna, 
noorena = nuorena 1. nuoma, (apfena — lapsena 1. lasna, nnbena 
-== uutena 1. nunna. 



^) Ahrens ei lue Terminativia sijojen joukkoon, vaan an- 
saitsee se sen nimen kuitenkin, koska sitä niin paljon käytetään. 



Digitized 



by Google 



54 

Muistutus 2, Prolativi on vaan jäljellä sanoissa maija — 
maitse, ja jäigc 1. eaji = jäätä myöten. 

Muistutus S. Esimerkki komitativista nähdään lauseessa 
oab feigatoab laubtt tuarflnaga = pavut seisovat riihen lavalla var- 
sinensa s. o. puimatta (Ahrensin kielioppi s. 68). Siinä ynnä muu- 
tenkin on sen pääte sama kuin myös meilläkin Bauman murteessa. 

l) Monikon nominativin pääte on b. 

m) Monikon genitivin pääte on be tai te. 

nj Monikon partitivin päätteenä on tavallisesti 
fib (ft) tai ib. Muutamissa sanaryhmissä on se sem- 
moinen kuin 23:ssä §:ssä, vokaalimuutoksista puhut- 
taessa, on selitetty. 

o) Useimmat muut monikon sijat syntyvät ta- 
vallisesti monikon genitivistä, niin että ne sen päätteen 
jälkeen vielä lisäävät oman päätteensä. Esim. lel^mabel 
= lehmillä, focrtelt =. koirilta. 

Näiden muotojen rinnalla löytyy kuitenkin myös 
lyhyempiä, suomenmukaisempia, jotka partitivista syn- 
tyvät. Esim. lel^mil = lehmillä, l^aatöuät = haavoista, 
fufefö =1 sukiksi, lapftfö = lapsiksi, pai^t = päistä, cman= 
bail = emännillä, lambatS = lampaissa. 

Muistutus 1, Tämmöisiä lyhyempiä monikon muotoja ei 
sovi käyttää muista sanoista kuin niistä, joiden monikon partitivi 
päättyy tb:een taikka u:hun, i:liin, e:hen. Ja semmoisistakin sa- 
noista muodostetaan niitä vaan harvoin. Oikein varmaa sääntöä 
niiden käyttämisellä ei ole. Kiissä tapauksissa, kun sana saapi 
kuvallisen, tilaa tai askaretta osoittavan merkityksen, ovat kui- 
tenkin ainoasti nämät lyhyet muodot luvalliset. Esim. f^äxitf feu( 
= härkiä, sikoja paimenessa; ^ärgabet, ftgabel = härjillä, sioilla ; 
poUai = peltotyössä, J)öttubct = pelloilla, \tpxt ~ pajassa jotain teet- 
tämässä, fe))))abe( = sepillä. 

Muistutus 2, Essivillä, komitativilla, instruktivilla ja ter- 
minativilla näkyy olevan ainoasti lyhyempi monikon muoto. 

Muistutus S, Virossa, niinkuin suomessakin on sanoja, 
joita ainoasti monikossa käytetään. Ne osoittavat kaluja, joissa 



Digitized 



by Google 



55 

on useampia osia, taikka fnhlia, taikka keskinäistä sukulaisuutta. 
Esim. tafub = rohtimet, :))ilfflb = pöksyt, fäärib = sakset; tparrub 
= ristiäiset, ioobub = juomingit; languffeb = langokset. 

§ 37. Sukupuolen eroitusta ei virossa ole enem- 
pää kuin suomessakaan. 

§ 38. Eri sanalajien eriäväisyydet ilmauvat vi- 
rossakin, samoin kuin suomessa, partitiveissa, yksikön 
illativissa, sekä monikon genitivissä. Suomalaiselle sil- 
mälle astunevat nämät eriäväisyydet ynnä myös sa- 
massa viron sukulaisuus suomen kanssa tai poikkea- 
vaisuus siitä paraiten silmään, jos tässäkin käytän 
EurSnin kieliopista tutun luokkajaon."") 

§ 39. Eninmmäinen luokka (Eur^nin l:n6n luokka, 
Ahrensin 3:s deklinationi) sisältäisi kaikki yksitavui- 
set vartalot. Ne saavat: 

a) Yksikön partitivissa päätteen b, monikon par- 
titivissa tavallisesti ib, jotka siis molemmat ovat suo- 
men-mukaiset. Esim. tnaab (vart. maa) = maata, tnaib 
= matta. 

Poihkeu». Sanoilla !oi = koi, ))iiii = pyy, foo = suo, tcc 
^= tie, tö8 — työ ja tui = kyyhkynen kuitenkin on monikon par- 
titivissa pääte gtb; esim. ))iiiiatb = pyitä. 

b) Monikon genitivi saa päätteen be. Esim. ntaabe 
= maiden, tecbc =i teiden. 

Poihkeui. Joskus harroin kuuluu kuitenkin myös karja- 
laisia genitivejä ^uie = puiden, Ime = luiden, tnaie = maiden. 

c) Illativin yksikössä useimmat saavat päätteen 
fe. Esim. ))uufe = puuhun. Monikossa liitetään sama 
pääte genitivin perään. Esim. )}uubefe = puihin. 



*) Tällä en sentään millään muotoa tahdo väittää, että se 
viron kielelle olisi sopivin, niinkuin myös suomen kielessä luonnol- 
lisempi, selvempi jäijestys olisi suotava. 



Digitized 



by Google 



56 

Poikkeus. Ne^fillä sanalla on snomentapainen iUativip&äte, 
jonka edellä kuitenkin vokaali lyhenee: ma^a (maa) = maahan, 
fu^u (fuu) = saahan, fo^o (foo) = saohon, ^ä^ft (pta, aikaansa 
pU) — päähän. 

§ 40. Teinen luokka (Eur^nin 2:nen ja 4:s luokka, 
Ahrensin 4:nen deklinationin 2:iien luokka ynnä yks 
osa sanoja l:stä deklinationista sekä 4:nen deklina- 
tionin l:stä, 5:stä ja 6:sta luokasta), käsittäisi u^ ja 
t-päätteiset sanat. 

a) Yksikön partitivissa ovat kaksitavuiset var- 
talot päätteettömät, muuttumattomat. Esim. laulu =^ 
laulua, )f\Vi\ = pilliä, juttu = juttua, jagu = jakoa. 

Monitavuiset saavat päätteen t. Esim. noortfut 
= nuorikkoa, tt){fa6tti = viikatetta. 

h) Monikon partitivissa on: 

1) n^päätteisillä kaksitavuisilla kaikilla pääte flb^ 
ja niin myös useimmilla hienontumattomilla (dilueeraa- 
mattomilla) t^päätteisillä. Esim. l^afttflb (vart. l^affi) 
=: häkkisiä, Itppufib = lippuja, »öjuftb := vesoja. 

Hienontuneilla t^päätteisillä sitä vastaan on enim- 
miten pääte a, samoin myös välistä sivumuotona Vi^ 
päätteisillä. Toisilla u^päätteisillä on aivan päätteetön 
sivumuoto. Näiden lyhyempäin muotein synnystä katso 
§ 23 lohko 6 ja/. 

Poikkeut. Maatamilla hienontaneilla, varsinkin lainasa- 
noilla, on kaitenkin pääte ftb, ja päinvastoin maatamilla hienon- 
tamattomilla pääte a. Jotkat näistä viimein-mainitoista viljelevät 
kampaakin päätettä. 

2) Monitavuiset saavat päätteen tb. Esim. noort^ 
fuib = nuorikolta, u^tfaStib = viikatteita. 

c) Monikon genitivissä kaksitavuiset saavat päät- 
teen be, monitavuiset te. Esim. (au(ube = laulujen,, 
^jtöibc :=z pillien; uoorifutc = nuorikkoin, »ifaStitc = 
viikatteitten. 



Digitized 



by Google 



57 

d) Yksikön illativi: 

1) Kaksitavuisissa enimmiten on päätteetön. Ly» 
hytvokaalisissa lopputavun b, b, g kovenee ^)^):ksi, tt:ksi, 
fl:ksi Karjalan tavan mukaan. Esim. ))illi = pilliin, 
laulu = lauluun, appi (vart. aii) = apuun, patfn (v. pa^n) 
zr pakoon. 

Poikkeus. Lyhyttavnisista ne, joiden loppatavu liqvidalla 
alkaa ynnä useammat maatkin saavat päätteen fe. Tämän edellä 
kaulaa usein pehmennettyjä konsonantti-muotoja. Esim. torufc 
(vart. toru) = torveen, jagufc 1. jaufe = jakoon. 

2) Monitavuisissa enimmiten saa päätteen fe. Esim. 
Ie)}thtfe = lepikköön. 

Poikkeus, Muutamissa kolmitavuisissa ja kaikissa nelita- 
vuisissa on se kuitenkin päätteetön. Esim. ftrifu = kirkkoon, f)a^ 
jubtfu = pajustoon. 

e) Monikon illativin pääte on aina f e, joka lii- 
tetään monikon genitivin perään. Esim. juttubefe = 
juttuihin, firifubefc = kirkkoihin. 

fj Poikkeavaisia sanaparvia ovat seuraavat: 

1 ) Ne, jotka nominativissa ovat säilyttäneet loppu- 
vokaalinsa, saavat päätteensä monitavuisten tavalla, 
paitsi välistä illativissa. Esim. fätfit (nom. fätfi) =: 
kätkyttä, firjut (n. firju) = kirjavaa, pixgfit = helvettiä; 
monikon partitivissa fätfib, Ktluib; monikon genitivissä 
fäiftte, firjute; yksikön illativissa fätfife, pox^n. 

Poikkeus. Äo^jitt = vahinko ja !aliu = kallio ovat kui- 
tenkin kakstavuisten kaltaiset. 

2) Kolmitavuiset lif^ ja mf*päätteiset ynnä kaikki 
itpäätteiset, joilla, on vielä enemmän kuin kolme ta- 
vua, saavat päätteensä kaksitavuisten tavalla. Esim. 
yksikön partitivissa uSflifu == uskollista, moijnifu = 
hovin isäntää, armuUfu = armollista; monikon parti- 
tivissa uSflifufib, tavallisesti kuitenkin vähän lyhennet- 



Digitized 



by Google 



58 

tynä uöftifuft, mo{ittifuf{(b), armolthifi(b); monikon ge- 
nitivissä moijnifubc, armultfubc; illativista katso d 2 
poikkeusta. 

3) Tähän luokkaan kuuluu koko joukko keski- 
heittoisia sanoja. Niillä on päätteensä monitavuisten 
tavan mukaan ja liitetään nämät päätteet aina supis- 
tettuun muotoon. Esim. fambcr = kammari, gen. fambri, 
p. fambrit; fufur = kukkaro, ill. fufrufe, mon. gen. 
fufrutc. 

Poikkeus, Joskus kuuluu tähän kuuluvilla sanoilla myös 
päätteetön iUativi. Esim. tamhxi 1. tambrtfe = kammariin. 

§ 41. Kolmanteen luokkaan (Eur6n'in 3:s luokka, 
Ahrens'in 4:nen deklinationin 9:s ja ll:s luokka ynnä 
yks osa sanoja l:stä deklinationista sekä 4:nen dekli- 
nationin l:stä, 5:stä sekä 6:sta luokasta) kuuluisivat 
a^päätteiset vartalot. 

a) Yksikön partitivi on sama kuin edellisessäkin 
luokassa, kaksitavuisilla päätteetön, monitavuisilla va- 
rustettu t:llä. Esim. rooga = ruokaa; cma zzz emää; 
cmanbat = emäntää. 

b) Monikon partitivi: 

1) Kaksitavuisissa enimmiten päättyy vokaalilla 
Uf i tai e, joiden synty on selitetty § 23 c. 

Poikkeus, Lyhytyokaalisilla on enimmiten pääte flb. Esim. 
cmafib = emiä, paiafih = pajoja. 

Onpa kuitenkin näissäkin muutamilla säännönmukainen par- 
titivi. Esim. tain = kaloja, munc = munia, pt^x = pesiä. 

2) Monitavuisissa saa, samoin kuin edellisessäkin 
luokassa, päätteen ib. Esim. emanbatb. 

c) Monikon genitivi, samoin kuin edellisessä luo- 
kassa, saa kaksitavuisissa päätteen be, monitavuisissa te. 

Poikkeus 1, Ne kaksitavuiset, joiden ensimmäisessä ta- 
vussa on diftongi tai pitkä vokaali, ja joiden lopputavu (:llä, n:llä 



Digitized 



by Google 



59 

tai r:llä alkaa, saavat päätteen te ja kadottavat sen edeltä loppn- 
Tokaalinsa. Esim. ruunte = runnain, f oerte = koerain, ^oonte — 
pienain, pattXt = paulain. 

Niin myös sanoissa oföte = oksain, fafdte — herrain, ot«tc 
= loppiyen ja tpttete = vitsain. 

Poikkeus 2, (^a^päätteisillä vartaloilla on myös suomen- 
tapaisempi sivnmnoto. Esim. ^ärge 1. Prgabe = härkien 1. här- 
käin, jialge 1. ialgabe = jalkojen 1. jalkain. Eunluu myös joskus 
Ttnbe = rintojen, filmt = silmien. 

d) Yksikön illativi kaksitavuisissa on päätteetön, 
monitavuisissa saa päätteen fe, divan kuin edellises- 
säkin luokassa. Samoin mjös kaksitavuisten, lyhyt- 
vokaalisten g, b, b kovenee. Esim. labxoa :=: latvaan, 
filma = silmään; tixppa (n. tuba) = tupaan, fotta (foba) 
= sotaan; fabamafe =- satamaan. 

Poikkeus, Tässäkin luokassa on voimassa poikkeus edel- 
lisen luokan lohkoon d 1. Esim. liKafe = kylään, pegafe = pesään, 
paha^t 1. paafe = pataan. 

e) Monikossa illativin fe liitetään genitivin päät- 
teen perään. 

Poikkeus, Kaksitavuisilla, joiden monikon partitivi i:hin 
tai u:hun päättyy, on usein tämän partitivin kaltainen sivumuoto, 
siis melkein suomen tavalla: (abtuu 1. (abtuabefe = latvoihin, rinbu 
1. rinbabcfc = rintoihin, filmi 1. fllmabefc = silmiin. 

f) Eroavaisia sanaparvia ovat seuraavat: 

1) Ne, jotka nominativissa ovat loppuvokaalinsa 
säilyttäneet, saavat, samoin kuin edellisessä luokassa, 
päätteensä monitavuisten tavalla. Esim. aadtat = ajast- 
aikaa, l^errat = herraa; aaötaib, l^erraib; aaötatc, l^crrate. 

Poikkeus. Sa^ja = laiha, ja lobjo = vene ovat kuitenkin 
kakst^isten kaltaiset. 

2) Tässäkin luokassa on paljon keskiheittoisia. 
a) Ne, joiden keskivokaali on e^ taivutetaan aivan 

edellisen luokan keskiheittoisten mukaan. Esim. afen 



Digitized 



by Google 



60 

= akkuna, g. atm, p. afnat; toai)tx = vaahtera, mon. 
gen. xoaf)ttaU, p. »al^traib. 

/3) Koska keskivokaalina on a, syntyy yksikön 
partitivi sekä monikon genitivi nominativista, ja jäi» 
kimmäisellä on pääte be. Esim. tatax = tattari, g. tatra, 
p. tataxt, mon. g. tatarbc, p. tatratb; Kmnal = kynttilä, 
g. fiiiitt(b)la, p. fiiitnalt/ mon. g. filfinalbc, p. fmin(b)laib. 

y) ©a^päätteisissä adjektiveissa muodostuu yk- 
sikön partitivi, vaan ei monikon genitivi, nominati- 
vista. Esim. fuulud = kuuluisa, g. futil(b)fa, p. luuItiSt, 
mon. gen. fuu[(b)fatc; onmS = autuas, p. onniSt, mon, 
gen. Bn(b)fatc. 

3) Suomen ea^päätteisiä sanoja vastaavista kuu- 
luvat virossa tähän luokkaan ainoasti ne, joiden alku- 
tavu lyhyesen vokaaliin päättyy. Nominativissa on 
lopputavu pois kulunut, mutta muissa sijoissa tulee 
vanhan-aikuinen pääte ia näkyviin. Esim. pimc = pi- 
meä, sokea, gen. ^)imcba, part. ^jtmebat j. n. e. 

Muistutut, Ne, joiden alkatavu on pitkä, kuuluvat yi- 
rossa 5:een luokkaan. 

4) Earitiviset adjektivit, joilla on lyhennyt no- 
minativi tu, saavat muissa sijoissa täydellisen varta- 
lonsa takaisin, aivan kuin suomessa. Esim. j^ooletu = 
huoleton, g. I^oolctuma, p. Ipooletumat. 

Poikkeus. Jokseenkin usein kuuluu sivumuotona nomina- 
tivista syntynyt partitivi ^oolctunb; joskus harvoin myös monikon 
genitivi l^ooletunbc. 

Muistutus 1, Muutamilla harvoilla on pääte ttnta. Esim. 
xqMx = väeton, g. mäetima, p. tuäctimat 1. tt)äetinb. 

Muistutus 2, Verbeistä syntyneillä karitivisilla acljekti- 
veilla ei ole johtopäätettä. Ne lisäävät sijapäätteet suoraan ver- 
bin infinitivin abessiviin. Esim. ntöi^tmatat^ (nom. mdistmata) = 
käsittämättömäksi 



Digitized 



by Google 



61 

§ 42. Neljäs luokka (Eur6n4n 5:8, Ahrens'in 
2:nen deklinationi, 4:nen deklinationin 3:8,, 8:8 sekä 
10:8 luokka, ynnä yks osa sanoja l:8tä deklinationista 
ja 4:nen deklinationin 5:8tä luokasta) sisältää e^päät- 
teiset sanat. 

Tämä luokka, joka suomessakin on erittäin luon- 
noton, koska se niin peräti erilaisia sanaparvia yhteen 
panee, on virossa vielä sopimattomampi. Selvyyden 
vuoksi on se siis jaettava kolmeen lohkoon. 

a) Ensimmäinen lohko sisältäisi ne kaksitavuiset 
sanat, jotka eivät partitivissa ja monikon genitivissä 
heitä pois loppuvokaaliansa (s. o. ne, joiden loppu- 
tavu ei liqvidalla ala). 

1) Yksikön nominativissa tässä on huomattava 
(paitsi yleisiä 36:ssa §:s8ä lueteltuja sääntöjä), että var- 
talon loppune muuttuu i:ksi ja sen edellinen b jiksi 
samaan tapaan kuin suomessa. Esim. nttnt, jogi = 
joki, timi =• tyvi. 

2) Partitivi on yksikössä päätteetön. Esim. joge 
=: jokea, l^ingc = henkeä, mmc =r nimeä; 5lge = olkea, 
]^{rtt)C n hirveä, faöfc = koivua (vert. kaski, joilla sitten 
aina koivumetsää kasvaa). 

3) Monikon partitivissa hienontuneilla (dilueera- 
tuilla) on pääte t (sen synnystä vertaa § 23 cQ, hie- 
nontumattomilla fib. Esim. olgt == olkia, j^irmi =: hir- 
viä, taSti = koivuja; vaan iogcfib = jokia, j^tngcfib =: 
henkiä, ninteftb = nimiä. 

Poikkeui. Vartalot, jotka päättyvät ^tc:llä, saavat mo- 
nikon partitivissa i«pfiätteen. Esim. le^ti = lehtiä. 

Niin myös sanat fit|i = kilejä, filfifi = kypsiä, Utti = kakkia, 

4) Monikon genitivin pääte on be niinkuin edel- 
lisissäkin molemmissa luokissa. Esim. järmebe = jär- 
vein, l^ingcbc = henkein. 



Digitized 



by Google 



62 

Poikkeus, (^e^päätteisillä vartaloilla on siynmuotona myös 
lyhyempi, suomentapaisempi genitivi. Esim. öJge 1. ölgebc = ol- 
kien 1. oikein. 

5) lUativi yksikössä on päätteetön ja b, b, g ly- 
hyttavuisissa kovenee, samoin kuin edellisissä molem- 
missa luokissa. Esim. nimc = nimeen, jöffc = jokeen. 

Monikossa liitetään fe genitivin päätteen perään. 

Poikkeus, Monikon illativi on joskus aivan samallainen 
knin partitivi. 

b) Toiseen lahkoon kuuluisivat ne kaksitavuiset 
vartalot, joiden lopputavu liqvidalla alkaa (Ahrens^in 
toinen deklinationi). 

1) Yksikön nominativin laita on sama kuin edel- 
lisissä. ®:ksi (j:ksi) muuttunut b pysyy semmoisena, 
vaikka loppuni on pois kulunut. Esim. xoaxi = varsi, 
paai = paasi. 

2) Yksikön partitivin päätteenä on t, jonka edellä 
vartalon loppune katoo ja jonka kanssa vartalon b su- 
laa yhteen. Esim. feelt (v. feele) = kieltä, l^itrt (v. I^iire) 
= hiirtä, paat (v. paabc, n. paai) = paatta, fort (v. forbc, 
n. forö) = kortta, fät (v. fäbe, n. fäji) = kättä. 

Poikkeus 1. Lyhyttavuisissa partitivin pääte I:n, n:n, rai 
perästä pehmenee b:ksi. Esim. tutb = tulta, ^anb = hanhea, merb 
= merta. 

Samoin myös sanoissa lunb (v. lume) = lunta, lecnt (leemc) 
■= lientä. SJiöni = monias, muutama on partitivissa säilyttänyt 
alkuperäisen loppuvokaalin: mönba. 

Poikkeus 2, Sanat l^uut = huuli, fillt = syli kuuluvat edel- 
liseen lohkoon. Samoin luonnollisesti useimmat, joilla on m loppu- 
tavun alussa. Esim. neem = niemi, fSim = seimi. 

3) Monikon partitivissa nämät sanat päättyvät 
i:hin (sen synnystä katso § 23 d). Sen edellä muuttuu 
vartalon b, samoin kuin nominativissa, d:ksi (}:ksi). 
Esim. fecli = kieliä, j^itri z=z hiiriä, meri = meriä, 



Digitized 



by Google 



63 

paa jt = paasia, fäji = käsiä, forft = korsia, lumi 
zr lumia. 

4) Monikon genitivi syntyy samoin kuin yksikön 
partitivi, vaan päätteellä te. Esim. fcclte = kielten, 
paate = paatten 1. paasien, forte = kortten. 

Poikkeus i. Kun yksikön partitivi on b, muodostuu mo- 
nikcm genitiyi täydellisestä vartalosta päätteellä be. Esim. nterebe 
:= merten 1. merien, ^anebe = hankein. 

Poikkeus 2. Lyhyttavuisissa sanoissa vartalon b kovenee 
kuuluvaksi t:ksi. Esim. tätte = kätten. 

5) Yksikön illativi on enimmiten päätteetön. Var- 
talon b lyhyttavuisissa kovenee ttrksi. Esim. fcele = 
kieleen, ääre =: ääreen, paabt zn paateen, forbc =i kor- 
teen, fättc zz käteen. 

Poikkeus. Eriskummallisesti muodostavat ne illativinsa, 
joilla on partitivissa pääte b. Ne näet lisäävät em tämän parti- 
tivin b:n perään, Esim. mcrbe = mereen, lunbe = lumeen. Kui- 
tenkin voipi tämän erehdysmuodon saasta myös viljellä illativeja 
mcrefe, lumcfc. 

Muillakin tämän lohkon sanoilla, paitsi be«=päätteisillä, on 
muutamin seuduin samallaiset sivumuodot. Esim. poolbe 1. poolt 
= puoleen, äärbe 1. ääre = ääreen. 

6) Monikon illativissa on tavallinen pääte fe, joka 
liitetään genitivin päätteen perään. 

Poikkeus, Muutamilla sanoilla on kuitenkin myös parti- 
tivin kaltainen ja siis suomentapainen sivumuoto. Esim. täigi = 
köysiin, retgi = reisiin. 

c) Kolmanteen lohkoon tulisivat monitavuiset. 

1) Yksikön nominativista katso § 36, lohko 1, 2» 

2) Yksikön partitivi ja monikon genitivi, samoin 
kuin suomessa, syntyvät nominativista. Edellisellä on 
pääte t, jälkimäisellä te (I:n ja r:n perästä be). Esim. 
part. tiitart = tytärtä, fannelt = kannelta, j^arjaflt zz 
harjasta, jjäneöt ziz jänestä, uictfiöt i= metsoa 1. metsästä. 



Digitized 



by Google 



64 

aluSt — alusta, al^miöt = ahneutta, KujatuSt = kiusausta ; 
mon. gen. tiitarbe, fannclbc, l^arjaötc, jäncötc. 

Poikkeus, Ne, joiden nominatiyi suomessa tt:ään päättyy, 
muodostavat virossa ainoasti partitivin nominativista, vaan mo- 
nikon genitivin vartalosta. Esim. age = asen 1. asema, part. a$et, 
mon. gen. a^emete; töte = istuin, p. iötct, m. g. tötmetc; fecmc = 
siemen, p. feemet, m. g. fccmncte. 

@ilba = sydän on partitivissa säilyttänyt n:n, fiibant =: 
sydähtä. 

3) Monikon partitivissa on pääte ib, jonka edellä 
loppu-c katoo. Esim. fubamib i= sydämiä, tutrib = tyt- 
täriä, j^arjaffib = harjaksia. 

Poikkeus. Monitavuisilla on partitivin päätteenä i. Esim. 
!iufotU5t = kiusauksia, inimest = ihmisiä. 

4) Yksikön illativin pääte on fc, monikon illa- 
tivin samaten, vaan liitetään jälkimäinen monikon ge- 
nitivin perään. Esim. fiibamcfc = sydämeen, fatufcfe 
1. fatuffcfc = katokseen; al^nugcfe = ahneuteen, fubamc* 
tefe, fatuStefe. 

Poikkeus. Nelitavuisia uö^päätteisiä voipi myös lyhentä- 
mällä käyttää. Esim. ^ufatufe 1. ^u!atii$efe = hukkaukseen, !iu$o^ 
tufc 1. fiugatujefc = kiusaukseen. 

d) Erittäin huomattavia seikkoja on seuraavissa 
sanaparvissa: 

1) Sangen paljon on tässä luokassa keskiheittoi- 
sia sanoja. Ne muodostavat sijansa supistuneesta 
muodosta, paitsi että, niinkuin näimme, yksikön par- 
titivi kaikissa aina syntyy nominativista, ja samoin 
myös Ies: ja re^päätteisissä monikon genitivi. Esim. 
tiitrc = tyttären, fanblcö = kantelessa, iStmel = is- 
tuimella. 

2) Abstraktisilla, adjektiveista syntyneillä, nomi- 
nativissa u^^ {ii^f ti^) päätteisillä substantiveilla, jotka, 
niinkuin näimme, tämän luokan sääntöjä noudattavat. 



Digitized 



by Google 



65 

onkin suomesta «riäyäinen loppukonsonantti } (suo* 
messa t). Esim. al^nuje = ahneuden. 

Samaten myös on meidän ffe^pääte virossa muut- 
tunut fetksi (jetksi). Kolmitavuisilla on kuitenkin ta- 
vallisesti myös sivumuoto ffc. Esim. f iufatujc zz kiu- 
sauksen, l^arjafe 1. ^arjaffe = harjaksen. 

3) Ne, joiden vartalo päättyy tavulla fc tai jc, 
joka nominativissa muuttuu ne:ksi, heittävät mofem- 
missa partitiveissa sekä monikon genitivissä etnsä pois. 
Yksikön partitivin pääte on t, monikon genitivin te, 
monikon partitivin ib, kun se on korollinen, vaan ko- 
rottomana monitavuisissa t. Esim. naene = nainen, 
part. nacflt, mon.gen. nacStc, mon. p^rt. naejib, fttt)inc = 
kivinen, p. Rt»i9t, m. g. It»i8te, m. p. fitotfib; inimenc = 
ihminen, p. intmeSt, m. g. immcöte, m. p. inimcji, jarg* 
mijf UT seuraavia. 

Adjektivein illativi on päätteetön, mutta substan- 
tivit saavat päätteen fe. 

Poikkeut. Sana teine on monikon partitiviBsa teigi. 

Muistutus 1, Tähän kunluu paljon sanoja, jotka nomi- 
nativissa ovat heittäneet pois keskivokaalinsa. Se ei palaa edes 
yksikön partitivissakaan eikä monikon genitivissä, vaan tolee näissä 
muodoissa i sen sijaan. Esim. mänbne = mäntyinen (vart. mänba 1. 
mänbu), gen. mänbfe part mänbidt, m. g. tnttnbidte, m. p. mänbflb; 
aepe (vart. ^t%(x)f part. aegidt. 

Muistutut 2. Kolmitavuisilla tähän kauluvilla sanoilla on 
ennen Bäävelinkin murteessa ollut tfe vartalon loppupäätteenä, 
samoin kuin vielä aina on Tarton murteessa. Sen todistavat useam- 
mat entiselleen jääneet sanat. Esim. lariatfe (n. fariane) = paime- 
nen, Kfitfe (n. äkine) = äkkipikaisen. 

4) Omituinen on niiden vartaloin taivutus, joilla 
suomessa on nt loppuvokaalin edessä. Niiden n (katso 
§ 4 n) on virossa kadonnut ja edellinen vokaali sen si- 
jaan pidennyt. Nominativissa vartalon b on muuttu- 

5 



Digitized 



byGoogk 



niit gtksi, maissa sijoissa ntksi, aivan niinkuin n vielä 
olisi sen edellä. Esim. fiUig = kynsi, g. IMnc = kyn- 
nen, p. fuuttt = kynttä, illat, fuiiiibe (partitivista syn- 
tynyt) = kynteen, m. g. fmittte = kyntten 1. kynsien. 
Monikon partitivi on t:n munttumisen suhteen yhdel- 
lainen yksikön nominativin kanssa: fiiöji = kynsiä. 

Samoin sanat lääj = länsi, laaj = korpi, laaj = 
kanfii. 

5) Säännöttömiä, vaan jokseenkin suomentapaisia 
taivutuksessaan, ovat seuraavat sanat: SReeS = mies, 
g. uic^c = miehen, p. uiceöt z=, miestä, m. g. mccSte == 
miesten, m. p. ntel^i = miehiä. — icOfi ja itfö jättävät 
yksikön partitivissa sekä monikon genitivissä pois edel- 
lisen konsonanttinsa: (aSt = lasta, u£t = usta, ladte = 
lasten, u8te = usten. 

Muistutus, Mp9 = kypsi sitä vastaan on partitiyissa Vi,p\t 
ja monikon getiitiYissä !ii))febe. 

§ 42. Viides luokka (Eur6Q'in 6:s luokka, Ah- 
rens^in 4:n deklinationin 4:s sekä 7:s luokka) sisältää 
ne sanat, jotka meidän kielessämme ovat supistuvaisia 
(kontraktisia). 

aj Supistamattomassa muodossa ei niitä Virolai- 
nen enää tunnekaan, ja onpa myös toisen tavun pitkä 
vokaalikin lyhennyt. 

Poikkeus, $ara$ = sopiva taipun kuitenkin vartalolla pa^ 
vaia, jossa i nähtävästi on mninaisen aspirationin sijaan tullut 
Esim. iparajal = parahalla 1. paraalla. Samaten toarajiatt = varhain. 

b) Nominativi on enimmiten muodostunut sa- 
malla tavalla kuin suomessa. Jos konsonantin peh- 
mennystä tapahtuu, niin se ilmauu nominativissa ynnä 
siitä syntyvissä sijoissa. Esim. rtfoö (v. rtffa) = rikas, 
nacrtö = nauris, anne (v. anbc) = anne, ptxz z=. pere. 

Muistutus, Vertaa kuitenkin § 36 a 3 poikkeusta. 



Digitized 



by Google 



«7 

cj Tkdkon partitivi sekä monikon genitiyi muo- 
dostuvat nominativista. Edellisellä on pääte t, jälki- 
mäisellä te. Esim. rifodt = rikasta, amtet =: annetta; 
titoSte = rikasten, amtete = anteitten. 

Poikkeus. Lyhyttaymset saavat jksikdn partitivissa pftftt- 
teen hf monikon genitivissä be. Esim. ptvtb = perettä, ^erebe = 
pereitten. 

dj Monikon partitivi syntyy vartalosta ja saapi 
päätteen tb, jonka edellä vokaalimuutokset tapahtuvat, 
niinkuin on säätty § 23 & muist. Esim. riffaib = rikkaita, 
!irtt)ib = kirveitä, naerib = nauriita, anbib = anteita. 

Poikkeus 1. Joskus kuulun kuitenkin (« Esim. tooitbeib 
= valoja. 

Poikkeus 2. Lyhyttavuisilla on pääte fib. Esim. ))ereflb 



e) niativin pääte on fe, joka monikossa liitetään 
genitivin perään. 

Poikkeus 1, Joskus on kuitenkin yksikön illativi päättee- 
tön. Esim. taetoa = taivaasen. 

Poikkeus 2, Sangen monessa e^päätteisessä muuttuu loppu- 
vokaali monikon illativissa i:ksi. Esim. rtibtfc (riibc) = vaatteisin. 

f) Erinäisesti huomattavat ovat seuraavat sana- 
parvet: 

1) Aivan tämän luokan sääntöjen mukaan taivu- 
tetaan, niinkuin jo mainittiin, niitä meidän ea^^päättei- 
siä vastaavia adjektiveja, joiden alkutavu on pitkä. 
Esim. oigc =: oikea, p. oigct = oikeata, m. g. oigetc =z 
oikeiden, m. p. otgib = oikeita. 

Muistutus, Sillä tavallahan niitä meilläkin murteittaia 
supistetaan. 

2) Vielä kuuluu tähän moni sana, jota meillä tai- 
vutetaan Eur£n'in 4:n tai 5:n luokan mukaan, koska sillä 
suomessa on loppuvokaalina i tahi nominativissa i:ksi 



Digitized 



by Google 



68 

muuttuya e. Esim. to&vStt = yäraki 1. tuore, t&te = 
rätti; tatme = taimi, pilm = pilvi. 

Muii tutui. Sanat foe = kude ja dbe = sisar sitä vastaan 
noudattavat 2-ji luokan sfiäntöjft, vaikka nominativista päättitin 
luolis niiden tähän kuuluvan. 

3) Virossa on suuri joukko monitavuisia sanoja, 
jotka nominatiyissa a8:iin päattjrät, yaan yhtähyvin 
noudattavat 3:n luokan sääntöjä. Enin osa kuuluukin 
suomessa siihen luokkaan ja päättyy nominativissa 
orhan; mutta onpa sentään joukossa joitakuita, jotka 
meillä ovat supistuvaisia. Esim. I^aralad = harakka, 
g. ^atata = harakan, p. l^alat = harakkaa, m. g. j^ara^ 
latc = hatakkain; fumngoö = kuningas, g. funinga = ku- 
ninkaan, p. funingat == kuningasta, fatmngate = kunin- 
gasten; angeriad = ankerias, part. angeriat = ankeriasta. 

4) Säännöttömiä ovat 5(ut = olut, g. oUe = oluen, 
p. olut = olutta; ^ijut = pikkuinen, g. ))ietu, p. ^tjut; 
neitfit =± neitsyt, g. neftfi = neitsyen, p. neitfit = neit- 
syttä; funiub = kuollut, g. futttu = kuolleen, furnut = 
kuollutta, m. g. fumute = kuolleitten, m. p. [urauib = 
kuolleita. 

§ 43. Niinkuin edellisestä näkyy, on deklinationi 
vironkielessä pää-luonteeltansa suomenmukainen, yhtä- 
hyvin löytyy koko joukko eroituksiakin. Ne ovat 
seuraavat: 

aj Virossa on terminativi-sija, jota meillä vaan 
parissa partikelissa viljellään. Sitä vastoin Yirolainea 
ei käytä essiviä, komitativia eikä prolativia muuten 
kuin partikeleissa ja hyvin harvoin. Paljaaksi adverbi- 
päätteeksi on myös instruktivikin tullut, vaan sitä käy- 
tetään jokseenkin paljon. 

b) Yokaali ja n ovat kadonneet sijapäätteitten 
lopusta, paitsi allativissa ja abessivissa, joissa suo- 



Digitized 



by Google 



messa on aspirationi. Samoin myös on vartalon loppu- 
vokaali kadonnut nominativissa. 

c) Inessivin, adessivin ja allativin konsouantti on 
ykBinkertainen. 

d) Yksikön partitivi on enimmiten suomenmu- 
kaiuen, kun vaan muistaa että sen loppuja on pois ka- 
rissut. Ainoa eroitus on se että t pysyy niissä kaksi- 
tavuisissa, jotka vartalon loppuvokaalin nominativissa 
säilyttävät, esim. I^crrat = herraa. Tähän voisi li- 
sätä että t myös on välttämättömästi lisättävä 2:n ja 
3:n luokan monitavuisiin, kun sen suomessa voi panna 
ja voi olla panemattakin. Esim. jttntalat = jumalata 
1. jumalaa. 

e) Monikon partitivi on myös useimmin suomen- 
kaltainen, vaikkei juuri aivan suomenmukainen. Eroi- 
tuksena on se että loppu-a melkein aina on poissa, 
että sen b monitavuisissa meillä ei ole enää tallella 
muuten kuin diftongin perästä, ja että kaksitavuisissa 
vokaali-muutokset eivät pidä aivan yhtä suomen kanssa. 

Aivan poikkeavainen sitä vastoin on partitivi, 
koska s^, varsinkin 2:ssa, vähemmin 3:ssa, 4:ssä ja Irssä 
luokassa saapi päätteen fib. 

Muiitutui. TSmä fib on oikeastaan vähennyspääte ja vas- 
taa itäsuomalaista vähennyspäätettä lo, lö, jota myös monikon tun- 
nnsmerkMnä käytetään. Meilläkin lisätään sitä varsinkin 2:n luo- 
kan sanoihin, joiden monikko, koska sen tunnusvokaali tavallisessa 
puheessa ei kuulu, tulisi yhdenkaltaiseksi yksikön kanssa. Esim. 
Raunioina, airoloUta. Tämän mukaan on sitten ruvettu myös 4m, 
harvemmin 3m ja aivan harvoin l:n luokan sanoja samalla lailla 
taivuttamaan, vaikkei siihen samaa pakoittavaa syytä ollut. 

f) Monikon genitivi on suomenmukainen ainoasti 
4:ssä ja 5:ssä luokassa, koska vartalon loppuvokaali 
sen edeltä on kadonnut. Esim. feelte = kielten, fätte 
= kätten, l^arjaötc = harjasten, tifoStc = rikasten. Suo- 



Digitized 



by Google 



70 

mentapainen se on myös l:ssä luokassa. Mutta 2:s8a 
ja 3:8sa luokassa yönä myös osaksi 5:ssä eroaa se siinS 
että yiro on säylyttänyt t:n eli b:n, joka meillä on pois 
kulunut Esim. emanbate = emäntäin, emabe = emäin. 
Kuitenkin kuuluu näissäkin luokissa joskus harvoin 
suomeomukaisia genitivejä. (Katso § 41 c, poikk. 2 
ja § 42 a 4, poikk.) 

g) Yksikön illativi on suomenmukainen useissa 
lm luokan sanoissa, melkein kaikissa 2:n 3:n ja 4:n 
luokan kaksitavuisissa, yhdessä osassa 2:n ja 4:n luo- 
kan monitavuisista ja melkein koko 5:ssä luokassa. 
Sillä on näet l:ssä luokassa pääte l^s; 2:ssa 3:ssa ja 
4:ssä on se päätteetön s. o. loppu-n on kadonnut ja 
vokaali lyhennyt. Esim. laettja = laivaan, jartt)C = jär- 
veen, faba)}tfu = katajikkoon. Yiidennessä luokassa on 
pääte suomessakin [e. 

Suomesta poikkeava sitä vastoin on melkein kaik- 
kein monitavuisten illativi 2:ssa, 3:ssa ja 4:ssä luokassa 
ynnä myös useimpain l:n luokan ja sangen monien 
2:n, 3:n ja 4:n luokan kakstavuisten sanain, koska niillä 
on pääte fe. Samoin myös on melkein aina monikon 
illativin laita. (Katso kuitenkin poikkeuksia § 41 6 
ja 42 a 5 sekä h 6). 

§ 44. Deklinationin Esimerkkejä*), 

Yksikkö. Monikko. Yksikkö. Monikko. 

Nom. maa maab töö tööb 

Gen. maa maabc (joÖ* töö tööbc 

fuö mak) 



*) Näitä esimerkkejä on otettu enemmänkin kuin mitä tai- 
vutuksen eriäväisyytten selittämiseksi olis tarvittu, sillä samassa 
on tahdottu tuoda esiin esimerkkejä useammista äänimuutoksista. 



Digitized 



by Google 



71 



Par. 


maab 


maib 


mb 


tödjib 


In. 


maaS 


maabeS 


tm 


tööbeS 


El. 


maadt 


maabcSt 


am 


tdöbeSt 


Rl. 


tnal^a 


maaie^t 


tfiöfe 


tödbefe 


Ad. 


maal 


maabel 


tm 


tUM 


Ahl 


maalt 


maabelt 


tim 


tödbelt 


AU. 


maale 


maabclc 


toik 


tööbele 


Ah. 


maata 


maabeta 


tma 


tööbeta 


Tr. 


maafd 


maabeK 


t6m 


tmtU 


Ter. 


maani 


— 


tööirf 


— 



Muii tutui. SD^aa^sanasta voi myös muodostaa ja viljellä 
monikkomuotoja mai9, tnatdt, tnait, maili, j. n. e. 







2:nen Laokka. 






Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


ftrv = 


fttbtb 


wi!a8H = 




sirppi 




viikate 


Gen. 


fitbt 


firi)ibe 


»ifaStt 


Par. 


fitpi 


fitpa 


»ilaSttt 


In. 


ftrbiS 


fir^)ibc8 


»ilaStid 


El. 


fubiSt 


firptbedt 


tt)t!adtt8t 


m. 


m 


firlJtbefe 


»ifaStife 


Ad. 


ftrbil 


fit))tbe[ 


»tfoSttl 


Abi. 


firbtlt 


firiJtbelt 


)i)t!aett(t 


AU. 


ftrbite 


fit^ele 


»ifadttle 


Ab. 


fttbita 


firpibeta 


totfadttta 


Tr. 


firbite 


rtt|>tbefö 


ttifaStilS 




Yksikkö. 


Monildto. 


Monikko. 


Nom. 


auf = 
aukko 


augub 


IBtfaStib 


Gen. 


augu 


auhtbe 


loifadtite 



Digitized 



by Google 



72 








Par. 


ouIu 


auhifib 1. 


UHfadtib 






aula 


»tfaötitcft 


In. 


augud 


aufubed 


tt)ifa8t{teSt 


El. 


augudt 


aulubedt 




m. 


aitfu 


aufubefe 


»tfaötttcfe 


Ad. 


augu( 


aufubcl 


»ifafltitcl 


Abi 


augutt 


aufubelt 


U)ifadttte(t 


AU. 


augu(e 


aufubele 


toihmtk 


Ab. 


auguta 


aufubcta 


tt)ifadt{teta 


Tr. 


ougufd 


aulubefö 


tt)ifaStttefe 




Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


labu =: 


laub 


faugur = 




lato 




kankuri 


Gen. 


lait 


(abube 


fangru 


Par. 


labu 


(abufib 


fangrut 


In. 


(aue 


labubed 


fangruS 


El. 


laudt 


Iabube8t 


tangruSt 


m. 


lathi 


labubcfc 


fangrufc 


Ad. 


(aul 


labubei 


fangrul 


Abi. 


lault 


labubelt 


fangrult 


AU. 


laule 


labubele 


tangrule 


Ab. 


(aitta 


labubeta 


fangruta 


Tr. 


laute 


labubcfö 


fangruld 


Ter. 


(ouni 


— 


faugruni 


' 


Yksikkö. 


Monikko. 


Monikko. 


Nom. 


ia9U = 
jako 


jaub 


tangrub 


Gen. 


jaat 


jlagube 


fangrute 


Par. 


i«9« 


iagufib 


langruib 


In. 


jauS 


jagubcö 


tangruted 


El. 


jauöt 


iagubedt 


fougruteet 



Digitized 



by Google 



73 



m 


jagufc 1. 
ioufc 


jagubcfc 


fangrutefe 


Äd. 


jaul 


jagubel 


fongrutel 


AU. 


\xvXi 


jagubelt 


fangrutclt 


AU. 


jaute 


jagubele 


fangrutcle 


Ah. 


iauta 


jjagubcta 


fangruteta 


Tr. 


jaufS 


jagubcfa 


fangrutcfJ 




Yksikkö. 


Monikko. 


Nam. 


|)oiubiI = pajusto ))aiubtfub 




Oen. 


^ajubtfu 


)}a]ubtlube 




Par. 


))ajubtfu 


|)a)ubifuftb ] 


l. pajubtfufi 


In. 


f^ajubtlud 


^jajubifubcö 




El. 


)?aiubifu8t 


|)a]itb{Iubedt 




m. 


))ajubifu 


^jajubifubefc 




Ad. 


^jajubtful 


))a]ubttube( 




AU. 


^ajubitutt 


^aiubifubelt 




AU. 


^ajubilule 


)?a]ubt{ubele 




Ab. 


^ajubifuta 


))ajubtfubeta 




Tr. 


))ajubtfuf8 


))a]iibtfube{8 




Ter. 


))aiubifum 


— 






3: 


8 Lnokka. 






Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


Wi = 


^arjab 


cmanb = 




härkä 




emäntä 


Oen. 


^ärja 


l^ärgabe 


etnanba 


Par. 


^ärga 


^rgi 


emanbat 


In. 


^arjaö 


]^ärgabc8 


emanbad 


El. 


^rja^t 


l^ärgabeSt 


emanbaSt 


m. 


iärga 


lärgabcfc 


emanbafe 


Ad. 


^rjal 


l^&rgabel 


cmanbol 


AU. 


^ärialt 


^fitgabelt 


^manbalt 



Digitized 



by Google 



74 



Ali 


^arjale 


l^&rgabe(e 


emanba(e 


Ab. 


l^ärjata 


l^ärgabeta 


emanbata 


Tr. 


^ärjafö 


^firgabefd 


emanbalS 


Ter. 


i&rjam 


— 


emanbani 




Yksikkö. 


Monikko. 


Monikko. 


Nom. 


fari = 
karja 


farjob 


emanbab 


Gen. 


farja 


farjabe 


emanbate 


Par. 


farja 


!arj|u 


emanbaib 


In. 


farjaö 


farjabefl 


emanbateS 


El. 


farjaöt 


farjabcat 


cmanbateöt 


III. 


farja 


farjabcfc 


emanbatefe 


Ad. 


farial 


farjabcl 


cmanbatcl 


Abi 


laqalt 


farjaDcIt 


cmanbatdt 


Ali 


farjale 


farjabcle 


emanbate(e 


Ab. 


farjata 


farjabcta 


emanbateta 


Tr. 


farjafö 


farjabefS 


emanbatcte 


Ter. 


farjant 


— 


— 




Muittutui. 


Monikossa myös \fixx\, IfScd^, emanbait, emait^ 


baid j. 


n. 6. 








Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


tuba = 


toab 


^)ime = 




tupa 




pimeä 


Gen. 


toa 


tubabe 


))imcba 


Par. 


tuba 


tubafib 


^tmebat 


In. 


tooA 


tubabcS 


))tmcba8 


El 


toa^t 


tubabedt 


))tmeba0t 


ni 


tu)))?a 


tubabcfe 


)){mcbafe 


Ad. 


toal 


tubabel 


pimebat 


Abi 


toalt 


tuBabelt 


pimebalt 


AU. 


toalc 


tubabelc 


pimebale 


Ab. 


toata 


tul&abeta 


)>imebata 



Digitized 



by Google 



75 



Tr. 


toaffl 


tubabefS 


^)tmebaf8 


Ter. 


toant 


— 


^{mcbani 




Yksikkö- 


Monikko. 


Monikko. 


Nam. 


vero 
koira 


focrab 


)?imebab 


Gen. 


focra 


foertc 


))tmcbate 


Par. 


focra 


foere 


))tmebatb 


In. 


foerafl 


focrtcö 


^Jtmcbatc8 


El 


focraöt 


foertcflt 


^)tmcbatc8t 


m. 


focra 


foertcfe 


ptmebatefe 


Ad. 


focral 


focrtcl 


^jtmebatcl 


Ahl. 


!ocraIt 


focrlcö 


ptmebatelt 


AU. 


focraic 


foertelc 


)?tmebatele 


Ah. 


foerata 


!ocrtcta 


))tinebatcta 


Tr. 


focrafS 


foertcf8 


))tmebatefd 


Ter. 


foerani 


— 


— 




Yksikkö. 




Monikko. 


Nom. 


fiiunal = kynttilä 


Ktilttblab 1. filiitttab 


Gen. 


fiiiinbla 1. liiiittla 


KUlnatbc 


Par. 


fiiönalt 




fiiunblatbl. fttiintafi 


In. 


fufinblaö 1. 


liiiinlaö 


fuitnalbeS 


El. 


fiiunblaSt 1. 


fiiilttlaöt 


f&unalbeSt 


El. 


fiiilnblafc 1. 


Ktiitdafc 


litänalbefe 


Ad. 


Htfittblal 1. 


fuilnlal 


fililnalbel 


Ahl 


fiiilttblalt 1. 


fuitnlalt 


fitilnalbelt 


AU. 


fminblaic 1. 


fiiilnlalc 


Hiunalbcle 


Ah. 


fiuittblata L 


. fiiiinlata 


föunalbeta 


Tr. 


luitttblafe 1. 


Ktiinlafö 


KlönalbeK 


Ter. 


föunblam l 


. fuiinlam 


— 




Mu%$tutu$. 


Monikossa myös «iiinblaU 1. fttftnlaU j. n. e. 



Digitized 



by Google 



76 





Yksikkö. 




Monikko. 


Nom. 


ömtie = 


autuas 




önbfab 1. önfab 


Oen. 


önbfa 1. önfa 




önbfate l. önfate 


Par. 


enntöt 






önbfatb I. Snfaib 


In. 


önbfaS I. 


öitfad 




önbfated I. önfateS 


El. 


önbfaSt 1. 


Sttfaöt 




BnbfateSt l önfatedt 


m. 


önbfafe 1. 


önfafc 




Snbfotefe 1. Snfatefc 


Ad. 


öttbfal 1. 


önfal 




önbfatct 1. önfatel 


Abi. 


önbfalt 1. 


önfalt 




önbfatelt 1. önfate(t 


AU. 


önbfale 1. 


5nfale 




Bnbfatele 1. önfatele 


Ab. 


önbfata 1 


. önfata 




önbfatefa 1. önfateta 


Tr. 


önbfafö 1 


önfafö 
4: 


» luokka. 


önbfatefS 1. BnfatefS 




Yksikkö. 




Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


m = 

joki 




iöfb 


m = 

leski 


Qen. 


]öe 




iögebe 


leje 


Par. 


jöge 




jögefib 


leäfe 


In. 


jöeS 




jögebeg 


legeS 


El. 


jöeSt 




jjögebeSt 


leaeöt 


m. 


jSffe 




jjögebefe 


leSfe 


Ad. 


jöel 




jögebet 


lejel 


Abi. 


jöelt 




jjögebelt 


Icaelt 


AU. 


jöele 




jögebele 


legele 


Ab. 


jöeta 




iögebeta 


lejeta 


Tr. 


jSefg 




jBgebefö 


lejelö 


Ter. 


jöent 




— 


leseni 




Yksikkö. 




Monikko. 


Monikko. 


Nom. 


fcel = 
kieli 




teeleb 


lejeb 


Gen. 


feele 




leelte 


leetebe 



Digitized 



by Google 



77 



Par. 


leelb 


fecK 


(eeli 


In. 


leeled 


leefted 


leelebed 


El 


feeleflt 


fceltcöt 


IcrtebcSt 


m. 


leele 


feeltefe 


Ie«!ebefe 


Ad. 


{eelel 


feettel 


(eSlebel 


Ml 


feelett 


fceltcit 


IcrtcbcK 


AU. 


leelele 


feeltele 


(eelebele 


Ab. 


feeleto 


fecftcta 


(edtebeta 


Tr. 


Iee(efd 


fccItele 


lefllcbcffl 


Ter. 


feeleni 


— 


— 


Inttr. 


leelc 


fccli 


— 




UuUtutUM. 


Monikossa myös tttixit, 


UtiiU, tttlii j. n. e. 




Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


»at8=: 


toarreb 


fftji = 




varsi 




sysi 


Oem. 


loarre 


»artc 


fSe 


Par. 


teort 


toarft 


fät 


In. 


ivarred 


marted 


f6e§ 


m. 


toctctcdt 


»artcöt 


föeSt 


m. 


tearbe 


toartefe 


fiitte 


Ad. 


tvattel 


toatttl 


fSel 


Abi 


«jartett 


toartelt 


föett 


AH 


toanek 


toartcle 


föele 


Ab. 


loatteta 


marteta 


fBeta 


Tr. 


teflirett 


»artcte 


föef8 


Ter. 


tocctttni 


— 


fSeiti 




Yksikkö. 


Monikko. 


Monikko. 


Nom. 


Ium{ = 
lumi 


lumcb 


f5eb 


Gen. 


lume 


lutnebe 


ffitte 


Par. 


(mtb 


tunti 


f¥ 



Digitized 



by Google 



78 



In. 


lumeS 


lumebeS 


fiittcö 


El 


lumeet 


lumebedt 


fiitteöt 


m 


lunbe i. 
lumcfc 


(umebefe 


futtcfc 


Ad. 


lumel 


Iitmebe( 


futtcl 


Ahl 


lumelt 


lumebclt 


[ futtcit 


Ali 


luntele 


lumcbcle 


futtclc 


Ab. 


lumeta 


lumebeta 


fiitteta 


Tr. 


tamcfö 


lumebefS 


futtcfS 


Ter. 


lumeni 


— 


— 


Muistutut. Monikossa myös »orjir, »orjUc, filgifö, filgift j.n. e. 




Yksikkö. 


Monikko. 


N(ym. 


j^arjaö = 


harjas 


I^arjafcb 1. l^aqaffcb 


Oen. 


l^arjafc 1. 


l^arjaffc 


l^arja^te 


Par. 


l^arja^t 




l^arjaftb 1. J^arjjafftb 


In. 


J^arjafeS 1 


. Sarjaffeö 


l^arjaÖteS 


El 


j^arjafegt 1 


[. l^arjaffeät 


l^arjaöteSt 


m. 


^arjafcfc 1 


[. iarjaffefe 


l^arjaötcfc 


Ad. 


larjafel 1. 


larjalfel 


l^arjaötel 


Ahl 


I^arjjafclt 1 


1. Mötfett 


l^arjaötett 


Ali 


larjafcle 


l. J^arjaffele 


^arjaStcle 


Ah. 


l^arjajcta 


1. I^arjalfcta 


j^arjaöteta 


Tr. 


larjafefS 1 


l. J^arjaffcfe 


^arjaStefÖ 


Ter. 


^arjafcnt 


l l^ariatfctti 


— 




Muiitutus. 


Monikossa myös J^orjofil 1. l^orjiaffU j. n. e. 




Yksikkö. 


Yksikkö. 


Monikko. 


Nom. 


a^nuö = 


liujatuö = 


Itugatugeb 




ahneus 


kiusaus 




Oen. 


al^nuje 


ftujatugc 


ttugatuSte 


Par. 


al^nuSt 


liugatuSt 


liugatuji 


In. 


afenuaeö 


fiugatugeS 


fiugatuSte* 



Digitized 



by Google 



79 



El 


cSjitaxitSi 


tiujatitjeSt 


KuiatuSteet 


M 


a^nujefe 


ftugatujefe L 
fiujatufe 


Kujatufltefe 


Ad. 


al^nuael 


ftujatugel 


tiugatudtel 


Abi. 


a^nujelt 


tiujatujele 


Ku80tu8teft 


AU. 


a^nuaele 


tiu}atu}eta 


ftuaatuetele 


Ab. 


aJ^nujeta 


fiujatujelt 


fiujatudteta 


Tr. 


al^nujeld 


Itujatujeld 


fiujatuStefö 




Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. 


i8te = 


ifthncb 


cnbne = 




istuin 




entinen 


Gen. 


iStme 


iStmete 


cnbfe 


Par. 


mtk 


iStmib 


enbtdt 


In. 


iStmed 


iStmctcfl 


cnbfcS 


El. 


idtmedt 


iötmetcöt 


cnbfc8t 


m. 


tStmefc 


iatmetcfe 


Cttbfc 


Ad. 


iStmel 


iStmctel 


enbjet 


Abi 


tettnelt 


iStmetcIt 


enbfelt 


AU. 


idtmele 


iöttnctclc 


cttbfclc 


Ab. 


idtmeta 


tötmctcta 


enbfeta 


Tr. 


iStmete 


iötmctcfö 


cnbfcK 


Ter. 


tStmeni 


N 


— 




Yksikkö. 


Monikko. 


Monikko. 


Nom. 


«iii5 = 
kynsi 


fuiincb 


cnbf cb 


Gen. 


liiiine 


fuiinte 


enbiötc 


Par. 


liiönt 


liiujtb 


cnbfib 


In. 


luonee 


luiittteö 


enbiSted 


El. 


luöneSt 


fiiönteöt 


enbtdie^t 


m. 


fuitnbe 


fuiitttefe 


enbiötcfe 


Ad. 


!ttunel 


fuiintel 


cnbiötcl 



Digitized 



by Google 



80 






Abi fftftttcl 


ffiiltttelt 


enbiStclt 


AU. fMnele 


filtttttclc 


cttbiötclc 


Ab. fiiuncta 


fiifttttcta 


enbtSteta 


Tr. fiiftttcte 


fitiintcte 


enbiStefS 


Ter. Ifiuncttt 


— 


— 


Instr. — 


Kliljt 


— 


Muistutut. Monikossa myds i^tmile, fiiilaid j. n. e. 


Yksikkö. 


Monikko. 


Nom. tttimene — 


: IhmiDen 


inimejeb 


Oen. ttttmeje 




itttmcflte 


Par. tntmeSt 




inimeji 


In. {ntmcjcB 




tnimeSteS 


El {ttimcjcSt 




tttimeflteat 


m. tmmcacfe 




itttmeötefe 


Ad. intmcjel 




tnime§tel 


Abi tnimejett 




mtmcStcIt 


Ali {ntmejele 




tnimeStele 


Ab. itttmcjeta 




tntmedteta 


Tr. ttttmcjcte 




ttttmcötctö 


Ter. {ttimejcttt 


5:8 Luokka. 




Yksikkö. 


Monikko. 


Yksikkö. 


Nom. pn^a^ = 


:pul^tab 


j^crne» = 


puhdas 




herne 


Oen. pxi^ta 


pVi\i(xiit 


l^eme 


Par. pn^ait 


pvS)\axi> 


l^emcSt 


In. pn^ai 


pvii)QAM 


l^emeS 


M. pvL^tait 


pul^a^tedt 


l^erncSt 


m pu^tafc 


^)ul^a8tcfe 


Icrncfe 


Ad. p\ii)iQX 


pvi\)aiit{ 


l^crncl 


Abi pu^talt 


^ul^adtelt 


l^ernclt 



Digitized 



by Google 



81 



AU. 


pn^tak 




p\x\)a^kU 




l^cmclc 


Ab. 


puistata 




p\x\)a^kia 




bcrncta 


Tr. 


pnf)taU 




pn^a^kU 




l^crncfö 


Ter. 


— 




— 




liemeni 


Instr. 


pvi^ta 




— 




— 




Yksikkö 




Monikko. 




Monikko. 


Nom. 


pzxz = 
perhe 




pzxeb 




l^crneb 


Gen. 


pzxt 




pextbt 




l^crncötc 


Par. 


1)crcb 




))creftb 




l^crnib 


In. 


ptxt^ 




^crcbcö 




l^cmcötcö 


El. 


pm^t 




))crebc§t 




l^cmcötcöt 


m 


^jctcfc 




))crcbefe 




l^crneötcfc 


Ad. 


1)crcl 




pcrebcl 




l^cmcötel 


Abi 


))crelt 




pcrcbelt 




l^crneötclt 


AU. 


^crelc 




))crcbelc 




l^emcötele 


Ab. 


pereta 




pzxeMa 




l^erncötcta 


Tr. 


ptteU 




^erebeK 




l^ernegtcfö 


Ter. 


^ercni 




— 




— 




Muistutus. 


Monikossa myös t)u^tatd, t)u]^tatdt, f)txni9t, ^er> 


mli j. 


n. e. 














Yksikkö 




Monikko. 




Nom. 


attnc = 
anne 




anbeb 






Gen. 


anbe 




annctc 






Par. 


annet 




anbib 






In. 


anbcö 




anneted 




EL 


anbe^t 




annctcöt 




m. 


anbefc 




annetej 


[C 




Ad. 


anbcl 




annetcl 


[ 




Abi. 


anbelt 




annctelt • 



Digitized 



by Google 



82 



AU. 


antele 


annetele 


Ab. 


anbeta 


anneteta 


Tr. 


anbefe 


annetefö 


Ter. 


anbeni 


— 




Yksikkö. 


Monikko. 


Nom. 


ölge = 
oikea 


ötgcb 


Gert. 


öige 


ötgete 


Par. 


öiflet 


Bigib 


In. 


öigee 


ötgete« 


El 


ötgedt 


Btgeteflt 


111. 


öfgefe 


Btgetefe 


Ad. 


öigel 


ötgetel 


Ahl 


Stgelt 


ötgetelt 


Ali 


öiflele 


ötgetele 


Ab. 


öigeta 


öigeteta 


Tr. 


ötgele 


öigetefö 


Ter. 


— 


— 


In$tr. 


öifle 


_ 



Lyfeykiiiieii osoitas virolaisteii ieUiiatioiii-sUoJeii 
UyttSmiseei. 

§ 46. Subjektina käytetään, ylimalkaan samain 
sääntöin mukaan kuin suomessa, väliji nominativia, vä- 
lin partitivia. Esim. getb ja xdbi on Iaua( = leipä ja 
voi on pöydällä, gaual on let6a ja t»ötb = pöydällä on 
leipää ja voita. £)l^rab jjciitpab järele = ohrat jäivät jäl- 
jelle. Ol^re jäi järclc = ohria jäi jäljelle. Äaö tcie \)^^ 
nebel on j|U ^oege? .= joko teidän hanhilla on poikia? 
Sfleil on jai ))oiab = niillä on jo pojat 5DfluI on faeru = 



Digitized 



by Google 



88 

minulla on kauroja. Mul on l^eab faetub = minulla on 
hyvät kaurat. 

Omituisuuksia virossa: 1) £o8ka yerbi ei ole sa- 
noo subjektin olemattomaksi, niin panee Virolainen 
sen aina partitiviin; yaan nominativiin, koska ainoasti 
sen olemisen laatu on kielletty. Esim. ei neil ole ilu- 
fat rol^u^aeba = ei heillä ole kaunista puutarhaa; ei neil 
ole nii Uni rolpu-aeb lui meil = ei heillä ole niin kau- 
nista puutarhaa kuin meillä. 

2) Partitiviin pannaan myös subjekti, jota ei sovi 
jakaa, kun joku eri haara sen olentoa tarkoitetaan 
esim. yksistään ruumis, tai henki, tai ulkonainen näky 
j. n. e. Esim. |(ilu^)oia8t faab l^etrat, faabil ijanbat = 
talonpojasta tulee vaikka herra, saatikka isäntä. @i 
fa tt)oi teaba funnifö finb »ccl fiin on = et voi tietää 
kuinka kauan sinä vielä täällä olet. 

3) Virolainen sanoo myös: ))oeg, Saagub nimi = 
poika, Jaakko nimeltään. 

Muis tutui 1, Yirolaisillakin käytetään nominativiu ab- 
solutasta. 

Muistutus 2, Virossakin transitiyisen verbin subjekti vält- 
tämättdmfisti on pantava nominativiin. 

§ 47. Objektikin enimmiten noudattaa samoja 
sääntöjä kuin suomessa. Esim. ta loottiS kxba = hän 
otti leipää. %a tootttS Icinja = hän otti leivän. STOa 
teen (prefcnö) unt loäratoat — minä teen uutta veräjää. 
5!Ra teen (futur.) uue xoaxatoa = minä teen uuden verä- 
jän. %a laetfcb tctgi = hän kadehtii toisia. Äui noort 
l^etrat maeti = kun nuorta herraa haudattiin. ,^cilc 
mazii noor laetta == eilen haudattiin nuori herra. 3fumal 
anbfu fcttc pain anbefö = Jumala antakoon sen synnin 
anteeksi. Äalla tocji faujtöt »äfja zz kaada vesi kau- 
hasta pois. 5lule minb cOfpi = tule minua apuun, ^ul 



Digitized 



by Google 



84 

on l^ooöt tartt)t8 = minun on hevosta tarvis. @ga ta 
maganub oma laöt furnufö = ei hän maannut lastansa 
kuolleeksi. 01^ mtnb tt)ae§t! = Voi minua vaivaista! 
sota fatn fald (amma^t = minä sain kaksi lammasta. 
Omituisuuksia virossa: 

1) Optativin 3:n personan perästä, jos se tarkoit- 
taa käskyä, eikä toivotusta, pannaan objekti nominati- 
viin. Esim. ta totigu l^oBune ära = hän vieköön hevo- 
sen pois. Mutta voothx ^agan l^oBufc! = vieköön per- 
kele hevosen! 

Sama on myös imperativin monikon l:sen per- 
sonan laita. Esim. jautatttc 1. jäutageme fellc riibc ära 
= jakakaamme tämä vaate. » 

2) Enimmiten noudattaa infinitivin objekti, sa- 
moin kuin suomessakin, edelläkäyvää verbum finitu- 
mia. Mutta on sentään virossa useampia verbejä (ky- 
kyä tai pyrkimistä merkitseviä), joiden perästä seuraava 
infinitivin objekti aina on partitivissa. Esim. fuba fa 
tol^ib uöt laitti tel^a? = kuinka tohdit oven avata? Sama 
on myös laita, koska edellä käy tääntapaiset, perso- 
nattomat lauseet kuin esim. mul on raöfc uöt laitti tel^a 
zz: minun on vaikea ovi avata, 

3) Possessiviset pronomenit eivät myöskään voi 
objektina olla koskaan muussa sijassa kuin partiti- 
vissa, ei yksikössä, eikä monikossa. Niin myös re- 
flexivinen ije ja relativinen ja interrogativinen fc8. 

Sitä vastoin foif 1= kaikki, ja mitu =. moni eivät 
yksikössä salli muuta objektisijaa kuin nominativia. 

§ 48. Predikaatin säännöt ovat suomesta jokseen- 
kin eroavaiset. Predikaatti- sijana käytetään virossa 
partitivia paljon vähemmin kuin suomessa, nimittäin 
ainoasti silloin kun predikaatti on laji, johon subjekti 



Digitized 



by Google 



85 

jonkin omaisuutensa suhteen kuuluu; taikka adjektivi 
joka partitiviseen subjektiin kuuluu. Esim. ©tfgub on 
Uma magu = silakat ovat tervan makuiset. SEcma on 
fuutt fugu =: hän on suurta sukua. 5Jlemab on iil^t tga, 
tei0t cma =z he ovat yhden isän, vaan eri äitien lapsia, 
©cba ci ole fnurt =z sitä ei ole paljon. 5rtetb on mitmc* 
famaltji =: heitä on monenkarvaisia. 

Sitä vastoin on predikaatti aina nominativissa, 
kun se on substantivi ja vaan sanoo mitä subjekti on. 
Esim. ©ce on »egi =i se on vettä, ©e ei ofc ti)ejt :=: 
se ei ole vettä, ©c on litg = se on liikaa. Äa0 mi- on 
fol^tuscjifeb fonab? zz Onko nämät oikeuden edessä so- 
pivia sanoja. 5Jlemab on foBraffeb =, He ovat ystävyk- 
siä. S^iinbrtb otoat till^jab z= tynnyrit ovat tyhjät. 

Muistutus, Edempänä selitetään predikaatin laita, koska 
86 ei näissä molemmissa sijoissa seiso. 

§ 49. Possessivista genitiviä käytetään aivan kuin 
meillä; samoin myös kun sillä on objektivinen merki- 
tys. Esim. Äatnffe l^ari = katon harja, ©utaätc pait 
z= renkien palkka. ©ilHa lorgnne fammaö = syllän kor- 
keuinen patsas. 3»umala laxtni = Jumalan pelko, dtah 
tt>erc Itnn = Rakveren kaupunki. Änufain filla = Kuu- 
salun kylä. 

Muistutus, Vanhat perivirolaiset sukunimet ovat enimmi- 
ten, samoin kuin Länsi-Suomessa, otetut asuinpaikasta ja muuttu- 
vat toiseen paikkaan siirryttyä. Eistimänimi pannaan aina jäi- 
keen. Esim. Äörö^oja Äaorel = Körg-ojan Kaarle. 

Paikkanimen sijasta käytetään myös samalla tavalla isän, 
jopa isän -isänkin nimeä taikka nimitettävän henkilön ammattia. 
Esim. Saani Wl\tvi Sooje^ = Jooseppi Mikon Jaaninpojan poika. 
9{(ittfe|)a ^oomaS = räätäli Tuomas. 

Nykyaikoina, sen perästä kun orjuus lakkautettiin, on Vi- 
. rolaisille pantu oikeat nimet. Mutta puheessa sovittaa Virolainen 
näitäkin vanhan tapansa mukaah niin että ristimä-nimi tulee jäl- 
jestä. Esim. 2ama $ant9. 



Digitized 



by Google 



86 

Ristimänimet yksistS&n, kun paamiaan nomen apellativamin 
eteen, saayat usein adjektivisen pä&tteen ne* Esim. Pätene tiitar 
= Kaisa tyttö, Xbrmnt ))oeg = Tönnis poika. Tämä selittää itä- 
suomalaisten snkunimien synnyn, jotka muuten Venäjän Karjalassa 
myös aina pannaan ristimä-nimen eteen. 

§ 50. Määrää tai mittaa osoittavien substantivein 
perästä yiljellään virossa, samoin kuin suomessa, par- 
titivia, jos määräsana on subjektina tai objektina. 
Esim. öfS aaita az^a = yks ajasf-aika aikaa. S^iinber 
ftHu = tynnyri silakoita. {Ral^toaSt fiiU zz rahvasta kyllä. 

Omituisuuksia virossa: 

1) Välistä myös käytetään partitivia kun määräsana 
ei osoita mittaa, vaan luonnetta. Esim. taii lifya l^ooSt 
zi: lihava hevonen (ikään kuin: täysi liha hevosta), 
llfö ponti laSt = raskas, könttyräinen lapsi. 

2) Jos määräsana ei ole subjektina eikä objek- 
tina, niin panee Virolainen, samoin kuin myös 
meillä Turun rantamurteessa on tavallista, määrä- ja 
aine-sanan samaan sijaan. Esim. vxina fatn öl^e tubia 
iil^e natla (eima 1. liinabe ee^t = minä sain yhden ruplan 
leipä- tai liina -naulasta. 5£a \ai jooBnufS iil^eSt flaa« 
jiSt tPttnaSt = hän tuli juovuksiin yhdestä lasillisesta 
viinaa. 

§ 51. Paikkasijoja ylimalkaan viljellään samoin 
kuin suomessa. Esim. on mereS, on merel, lal^eb merele, 
lal^cb mcrcfc 1. merbe, tulcb merelt, mercöt. go^Ö on fii^ 
leö zz lapsi on sylissä. 9luga on tooSteS = veitsi on 
ruosteessa. Sluga Idl^cb rooStcfe zz veitsi tulee ruostee- 
sen. gel^eb on l^ure Kttoul zz lehdet on hiiren korvalla. 
0iuft8 taixoab pvAMz = ruis kasvaa l. joutuu korrelle. 
9lemab foib iil^cö lauaS zz he söivät yhdessä pöydässä. 
Stott iötub laual = koira istuu pöydällä. Sa läU ongelc, 
l^ctnale zz hänj läksi ongelle, heinälle. ®^ab on l^einaö 



Digitized 



by Google 



87 

= sijat on niityssä. !Dlari on tarjjoS = Mari on kar- 
jassa. 3Int on pilto^, tpeji on i&aS = ilma on pilvessä, 
vesi jäässä. äBottiS ftngab j^Iadt = otti kengät jalasta, 
^ott luRud olalt =: säkki putosi olalta, ^ane fott natla 
= pane säkki naulaan, ^afd fttt)t loeufe = läksi kiven 
vetoon. SKa tulen l^crra jutulc = minä tulen herran 
puheille. 9)tul on tal^a = minulla on rahaa. ®a anbfib 
muQe xa^a = sinä annoit minulle rahaa. 3DtinuIt fa? 
bu8 ta^a = minulta katosi rahaa. 3öicc8 jäi tu))))a, furt 
fulmct = mies jäi tupaan, kuoli pakkaseen. SJleeS t^U 
taS maja metfa = mies rakensi huoneen metsään. 9Ra 
letbftn maaSt = minä löysin maasta. 9lobe \alnU = 
nopea jalalle, ©umcl = suvella, ^ixzto pattoalt = päivä 
päivältä. Öfg lorb aaStaS = kerta vuodessa. Sftrf ^ac* 
toait =. Yrjön päivästä. Stcl^tub :puu8t =z tehty puusta. 
@e8t tjadt ei ole o:()etajai = siitä isästä ei ole opetta- 
jaksi. äJleed l^aijeB tt)una8t = mies haisee viinasta. %a 
föneleb pal\n Sumala fSnoSt = Hän puhelee paljon Ju- 
malan sanasta. @eeme on &l^8t fol^aSt loalge = siemen 
on yhdestä kohdasta valkea. $nbel on loitnadt tiilet = 
putelli on wiinasta tyhjä. Stitai xa^ait = rikas ra- 
hasta. Sia laitoatai minb l^nDut tovxM, tt)ttful = isä 
kasvatti minut hullulla tavalla, vitsoilla, ^na mah 
fin fuBaradt neli xtMa = minä maksoin hatusta neljä 
ruplaa. 

Omituisuuksia virossa: 

1) Eun suomen adessivi keinoa 1. välikappaletta 
tarkoittaa, käytetään virossa enimmiten ga^postpo- 
sitionia, samoin kuin meillä eteläisessä rantamurteessa 
hyvin usein fanSfa^sanaa. Esim. ma f5iban l^obnfega 
= minä ajan hevosella. 

2) Paljon avarammalta kuin Suomalainen viljelee 
Yirolainen tämmöisiä kuvallisia sananparsia kuin: ma 



Digitized 



by Google 



88 

fätn l^äriö, la^en lambaifc, tulen l^anebeöt =: käyn härkiä 
paimenessa, menen lampaita paimeneen, tulen hanhia 
paimenesta. 9!Wari on l^crneö = M. on herneitä poimi- 
massa. 

3) Määrätyn ajan sijana Virolainen käyttää ades- 
sivia. Esim. nätC :päen)tl == näinä päivinä. 

Samoin myös kieltävissä lauseissa, esim. Sumal 
ei lajnub aa§tal folmel tottja laötoata = Jumala ei anta- 
nut kolmeen vuoteen viljan kasvaa. 

4) Virolainen kyllä, samoin kuin me, sanoo: ma 
otftn fängtöt i=i minä etsin sängystä; mutta sen rinnalla 
myös illativilla: ma otftn fängi Samaan tapaan sanoo 
hän: ma fuulen tu^pa = minä kuulen tuvasta. 

5) Kumma kyllä viron kieli toimittaa aatteellista- 
kin omistusta adessivilla, samoin kuin Itä-Suomi, kun 
sitä vastoin Länsi-Suomalaiset siinä tilaisuudessa vil- 
jelevät genitiviä. Esim. mul on nälg, l^ea meel = mi- 
nun 1. minulla on nälkä, hyvä mieli. 

Käyttääpä Virolainen samaa sijaa silloinkin kun 
verbin-infinitivi seuraa, jossa tapauksessa kaikki Suo- 
malaiset aina genitiviä panevat. Esim. mul on raSfe 
te^a =z minun on vaikea tehdä. 

6) Paikkanimissä, jotka päättyvät sanoilla pta 
(zr mäki), mägt, järtt) ja jogi^ Virolainen yksistään vil- 
jelee ulkonaisia sijoja. Suomessa sitä vastoin ei näy 
siinä olevan varmaa 'sääntöä. 

§ 52. Translativia käytetään niinkuin suomessa- 
kin. Esim. ta Iäti talu))oj|afö, faöti)ab [uurefö, jäi ^igefö 
= hän tuli talonpojaksi, kasvaa suureksi, jäi sairaaksi. 
SöieeS f ittiö Ietti)a ^eafö = mies kiitti leivän hyväksi. 
SD?a lälfin oofö, folmefö aa8taf8 = minä läksin yöksi, 
kolmeksi vuodeksi. @jmaIS = ensimmäiseksi. 



Digitized 



by Google 



89 

Paitsi sitä vielä viljellään virossa translativia 
eniminiteii predikaattisijana, koska meillä on essivi. 
Esim. tema on meil fuIojcfS = hän on meillä renkinä. 

Muistutus, Adjektivi, samoin koin nseammassa snomen- 
kin murteessa, pamiaan aina yksikölliseen translativiin. Esim. 2ap^ 
fcb !o8tt)att)ab fuuref«« 

Poikkeus 1). Suomen essiviä vastaa virossa nominatiyi 
predikaatti -sijana, koska on puhe jonkun omaisuuden tai tilan 
pysyttämisestä entisellään. Esim. pta oma lägi ))u^a$ =: pidä kä- 
tes puhtaana. Sumal ^ötbfu oma föna felgc = Jumala varjelkoon sa- 
naansa puhtaana. Za pxba^ l^obufc l^ea = hän piti hevosen hyvänä. 

Samaten koska verbin sijaan voisi ajatella apuverbin oKa. 
Esim. l^umalab Ia$n)afib mägetDOb = humalat kasvoivat väkevänä 
1. väkevästi. 

Poikkeus 2. Joillakuilla seuduilla kuulee kuitenkin, sanoo 
Ahrens, essiviä käytettävän muutamissa tilaisuuksissa. 

§ 53. Muiden sijojen käyttämisestä ei ole mitään 
erinäistä sanottavaa. 



Digitized 



byGoogk 



90 



B. ArtikelL 

§ 64. Artikelia suomalainen kielikunta alkuansa 
ei ole tuntenut. Virossa kuitenkin on, indo-eurooppa- 
iaisten naapurein vaikutuksesta, ruvettu käyttämään 
määräämätöntä artikelia uU, 

§ 55. Ylimalkaan viljellään ufS^ sanaa silloin 
kun esine ei ole tuttu; vaan tutusta puhuttaissa ei ar- 
tikelia panna. Esim. mul on l^obune = minulla on (se 
tuttu) hevonen, mutta: iifö ^obunc on kpxlvii =z hevo- 
nen (tuntematon) on lepikössä. SRart tol^aB ul^e fuure 
naela faaba = Martti tahtoo suuren naulan saada. äJlart 
ta^ai fuuremat lotmi = Mart tahtoo suurempaa koria 
(tietystä varastosta). 

Muistutus. Objektin suhteen on huomattava että ikU pan- 
naan, jos esine on jommallekummalle taikka molemmille asian- 
omaisille tuntematon. Asian-omaisiin kuuluu puhuteltu . ainoasti 
silloin kun vaan yhdestä toisesta puhutaan, ja puhutteHja aino- 
asti silloin kun ei kenestäkään toisesta henkilöstä puhuta. 

§ 56. Aivan erilainen on artikelin käytäntö pre- 
dikaatti-sanan edessä. Siihen se näet pannaan, silloin 
kun predikaatti-sana jotakin henkistä tahi siveydellistä 
merkitsee. Esim. fcc l^obune on iif8 tatoal loom = se 
hevonen on kavala elävä, ©a olcb iifö untfott =: sinä 
olet unikeko. 

Vaan muuten ei viljellä artikelia. Esim. ©a oleb 
SBenelane = sinä olet Venäläinen, ©ce on foer = se 
on koira. 

Muistutus. Samoin on myös Länsi - Suomessa tapana. 
Esim. Oletpa sinä yks aika junkkari! 



Digitized 



by Google 



91 



C. AcUektivit 

§ 67. Adjektiveilla ja substantiveilla ei näy al- 
kuansa olleen mitään eroitusta suomen kielessä. Käy- 
tetäänpä nytkin vielä monta sanaa milloin edellisinä, 
milloin jälkimmäisinä. IS^ykyiset adjektiviset johto- 
päätteetkin on selitetty alkuperäisiksi deklinationi-si- 
joiksi. 

Tässä suhteessa on viron kieli vielä paljon van- 
hemmalla kannalla kuin suomi. Se näet aivan taval- 
lisesti käyttää substantivein deklinationi-sijoja attri- 
buutteina. Esim. itl^e famtöt titele == saviselle vauvalle 
(oikeastaan : savesta vauvalle). 9)i]p(afa|)uudi iDttfaf e =i 
pihlajainen vitsanen. Öl^t raubritbcS mceSt = rautapu- 
kuista miestä. @uurt fugu melpel = suuri-sukuisella 
miehellä. 

Samoin myös voi adverbeja ja postpositioneja ad- 
jektivein sijasta käyttää. Esim. abxa ta^a meeS = au- 
rantakainen mies. TiU u(e maara fcna = ylenmääräi- 
nen sana. Öl^d ftrtfu Itgibal talud = kirkkoa likeisessä 
talossa (oik. kirkkoa lähellä talossa). 

§ 58. Todelliset adjektivit, attribuuttina ollessaan, 
seuraavat enimmästi substantivinsa deklinationi-sijaa. 

Poikkeui. Euitenkin saa adjektivi attribnnttina aika har- 
voin allatiYi-päätteen. Esim. 6ige tede = oikealle tielle. iRoorema 
loennate = nuoremmalle veljelle. 

§ 59. Attribuuttina ollessaan, adjektivit tavalli- 
sesti ovat yksikössä. Esim. noore immeSte = nuorten 
ihmisten, ^ul^ta fättega = puhtailla käsillä. äBalged 



Digitized 



by Google 



92 

iiuc8, teijcö rifbtS :=. valkeissa, uusissa, toisissa vaat- 
teissa. 

Mutta jos adjektivi monikkoon pannaan, niin on 
aipa lyhyempi, suomentapaisempi muoto käytettävä. 
Esim. »algiö, uugiS riibi8. Stjaltfuöt a8ju8t = ajallisista 
asioista. 

Poikkeus 1. Kaikki e^päätteiset kuitenkin myös yoivat 
käyttää ja fe^päätteiset aina käyttävät monikon genitiviä. Esim. 
noorc 1. noortc iuimcöte. SBiimiötc inimcötc = viimeisten ihmisten. 

Samoin myös mnntamat muntkin adjektivit voivat viljellä 
kumpaakin muotoa. Esim. !ötge 1. löigibe l^obu^te = kaikkein he- 
vosten. SBööra 1. »ööroöte tntme«tc = vierasten ihmisten. 

Poikkeus 2. Harvoin vaan voi käyttää yksikön partitivia 
monikon sijasta, ja ainoasti silloin kun tällä olisi pääte jtb. Esim. 
l^uQu 1. l^uUujtb l^unta = hulluja koiria. 

Tässä tapauksessa, samoin kuin myös monesti genitivissä 
voisi myös käsittää asian niin että se ei oliskaan yksikköä, vaan 
lyhyempi, suomentapainen monikko. Esim. mu^ta lätte = mustain 
kätten, roömfa tnime^te = riemuisain ihmisten. 

§ 60. Eomparativin päätteenä Räävelin virossa 
on ma, nominativissa m. Suomalaisen vartalon p on 
siis aivan pois kulunut. 

Poikkeus. Pronomenissa fumb^ joka oikeastaan on kom- 
parativi-muoto, on b vielä tallella. 

Muistutus. Vokaali -muutoksista tämän päätteen edellä 
katso § 26. 

§ 61. Superlativilla ei ole erinäistä päätettä, vaan 
käytetään sen sijasta komparativia eteen pannulla foige» 
sanalla, siis samoin kuin useammissa läntisissä mur- 
teissa meillä. Esim. f5igc fotocm :=i kovin (kaikkein 
kovempi). 

Muistutus. Tksi ainoa jälki superlativista on kenties kui- 
tenkin vielä tallella kummallisessa sanassa ^tUtim g. l^iUtima juu- 
risana ^iU g. l^ilio) = myöhäisin. 



Digitized 



by Google 



93 

§ 62. Säännöttömiä ovat seuraavat komparativit: 
lul^em (posit. lul&tfenc 1. liil^ifc) = lyhyempi, ol^em (pos. 
ol^ufc) 1= ohuempi, pttnttn (pos. pemik) i= hienompi, 
))ijcm (pos. piiute) = pikkuisempi (vert. Turun murteen 
piskuinen), paxcxa (pos. I^ca) =: parempi, enam (pos. 
pal\n) = enempi. 

Muistutus, Sana paxa9 löytyy myös yiron kielessä; mutta ei 
se siinä ole mikään snperlativi, vaan positivi merkityksellä: sopiva. 

§ 63. Sen esineen, johon verrataan, panee Viro- 
lainen elativiin. Esim. nacnc on uiel^cgt targem =: nai- 
nen on miestä viisaampi. 

Harvoin vaan viljellään suomen tavalla partitivia. 



Digitized 



by Google 



94 



D. Lukusanat 

§ 64. Lukusanat oyat virossa samat kuin suo- 
messa, ainoasti lyhentyneet. 

§ 65. Varsinaiset (kardinaliset) ovat: ufd = 
yksi, fafS = kaksi, folm m kolme, neli = neljä, ipttj == 
viis, fmtj = kuusi, fcitfe = seitsemän, fal^cffa = kahdek- 
san, ul^cffa = yhdeksän, filmmc zz kymmenen, faba = 
sata, tulpat = tuhat. 

Niitä taivutetaan seuraavalla tavalla. Gt. öl^e, p. ft^t 
L ill^tc = yhtä. Samoin f af8, fal^c, td^t 1. fal^te. Äolm on 
genitivissä ja partitivissa tolme. 9lel{ taivutetaan varta- 
lolla nelja. SBitj ja tuug noudattavat 4:n luokan 2:n 
lohkon sääntöjä. @ettfe on genitivissä feitöme, partiti- 
vissa feitfet. Äämmc samoin fumnc, fiimmcnb. @aba on 
genitivissä faa 1. faja. %Vif)at genit. tul^anbc, part. tu* 
l^at ^al^elfa ja ul^effa taivutetaan 3:n luokaan monita- 
vuisten tavalla. 

Muistutus 1. ^al^elfa ja iil^elfa siis nominativissaldn, sa- 
moin kuin snomessa, käyttävät genitivi-mnotoa; mntta seitsemfin 
on virossa mnodostannt oikean nominativin f eitf e = seitsen. 

Muistutus 2, Mnodoissa iil^te ja !al^te on partitivissa lop- 
puvokaali säilynyt. 

Muistutus 3, Monikosta on näillä ainoasti nominativL 

§ 66. SäricSt^fftfct eli orbinalifct ovat: cj{mcnc = 
ensimmäinen, teine = toinen, toImaS = kolmas, neljoS 
= neljäs, tt)tic8 = viides, fuueS = kuudes, fcitmeS = 
seitsemäs, tal^elfaö = kahdeksas, iilpeffad = yhdeksäs, 
fiimneS 1= kymmenes, fa^anbeö 1. fa*anbama8 =: sadas, 
tulpanbeS = tuhannes. 

Niitä taivutetaan seuraavalla tavalla. ^al^effaS, 
älpeffaS ja fumneS lisätyllä vartalo-päätteellä ma, esim. 



Digitized 



by Google 



95 

fal^elfatna = kahdeksannen, ^olmaö enemmän suomen- 
tapaisesti taivntetaan vartalolla lolmanba. SSiied ja fuueS 
sen jälkeen vielä liittävät päätteen ma esim. totienba» 
mal = viidennellä. 3ttl\ai on vartalossa sekä neljanba 
että neljanbama; samoin feitSmed. ©a'anbe8 on geniti- 
vissä, fa'anbe, tul^anbed samoin htl^anbe; fa^anbamad gen. 
fa'anbama. (Sjtmene ja teine taivntetaan niinkuin muut 
ge^päätteiset sanat. 

Muistutus. Ahrens^in mxikaan voi tavallisesti käytt&S ly- 
hyempiS, saomentapaisia muotoja esim. neljatibadt, »iienbale. Yaan 
Yiedemannin sanakiija^i t&lle väitteelle anna takea. 

§ 67. Liittonaiset varsinais^luvut ll:n ja 20:n 
välillä, ynnä myös sitten kaikki tasaiset kymmen , 
sata-luvut j. n. e. syntyvät aivan kuin suomessa. Esim. 
iil9 tciat fummenb = ykstoista (kymmentä), laföfiimmenb 
= kakskymmentä, tolm faba = kolmesataa. 

Mutta seuraavat kymmenien väliset luvut muo- 
dostuvat naapurikansain tavalla, joka muuten suomes- 
sakin jo on jokseenkin yleinen. Esim. fatSf^mmenb (olm 
= kolme kolmatta eli kakskymmentä kolme. 

Taivutus on suomenmukainen. Esim. iil^e teiSt 
Inmne = yhden toista (kymmenen), lal^t fitmmenb = 
kahta kymmentä, fal^ed I&mneS iil^g = yhdessä kolmatta 
(kymmenessä) 1. kahdessa kymmenessä yhdessä. 

Muistutus. Snomen kielen omituista lukutapaa viljelee 
Virolainen nyt en&ä ainoasti kiireesti summia lukiessa. Esim. Ia!d 
lolmat, toit) lal^effat Silloin hän myös tl oi ja 20:n välillä jättää 
pois fiimmenb^fanan. Mutta näitä muotoja ei koskaan taivuteta. 

Ennen vanhaan käytettiin tätä tapaa muutenkin paitsi sum- 
mia lukiessa. Esim. loii) rablat !o(mat liinnnenb. 

§ 68. Liittonaiset järjestysluvut syntyvät samalla 
tavalla kuin varsinaiset, niin että järjestyksinen pääte 
lisätään sekä yksikkö- että kymmen -lukuun. Esim. 
foImoS teiSt t&mned = kolmas toista (kymmenes), lal^ 



Digitized 



by Google 



fitmncö = kahdeskymmenes, fal^eäfumncö cjtmcne :^ yh- 
deskolmatta 1. kahdeskymmenes yhdes. 

Poikkeus. Ainoasti sanoissa ilfötciSt fttmncS = yhdestoista 
ja !af8tci«t f ilmncö = kahdestoista pysyy Varsinais -yksikkö mnnt- 
tumatta. 

Muistutus. Vanhentuneita ovat täänmuotoiset sananpar- 
ret: cgimenc fotntot funtntenb = yhdeskolmatta, neljanbantaf ^liil^a* 
^öcnjol folmat filntmcnb = neljäntenäkolmatta pyhänä. 

§ 69. Liittonaisia järjestyslukuja taivuttaessa 
muuttuvat kaikki luvut, paitsi viimeinen, varsinaisiksi. 
Ainoasti partitivi-sijassa pysyvät ne kaikki tyyni jär- 
jestyksisinä. Esim. folme tctöt fiimncma = kolmannen- 
toista, fal^eEumnc feitömeitbamal ^)äctt)al ~ seitsemännellä 
kolmatta päivällä, folmat toi^t lumnet = kolmatta toista. 

Poikkeus. Partitivissakin kuitenkin käytetään varspiaislu- 
knja iil^t^ taljt Esim. iil^t teist filmnet = yhdettä toista, fal^t film« 
nct = kahdetta kymmenettä. 

§ 70. Varsinaiset lukusanat (paitsi utS), nomina- 
tivissa ollessaan, vaativat heihin kuuluvaa substantivia 
yksikön partitiviin. Muissa sijoissa noudattavat subs- 
tantiviansa, joka aina on yksikössä. Molemmissa suh- 
teissa on laita siis niin kuin meillä. Esim. toiii \alQa 
=z viis jalkaa; lolmefö ferrafS = kolmeksi kerraksi. 

Muistutus. Samaten käypi kun Inkosan sijassa on prono- 
men mttu = monta. 

Omituisuuksia virossa: 

1) Eun jälkimäisessä tapauksessa demonstrativi- 
nen pronomen pannaan lukusanan ja substantivin vä- 
liin, niin tämä substantivi kuitenkin ynnä pronomenin 
kanssa casus obliquissa pannaan monikkoon. Esim. ta^ 
i^ele netle laiUk = näille kahdelle lapselle. 

Poikkeus. Illativissa vaan pysyy substantivi yksikössä. 
Esim. mine ^l^te netdfe ptxt\t = mene yhteen näistä pereistä. 



Digitized 



by Google 



97 

Mutta jos lukusana on subjektina tai objektina, 
käytetään niin kuin meilläkin elativia. Esim. itfS netdt 
^erebedt z= yksi näistä perheistä. 

2) Samoin kuin suomessa pannaan lukusana mo- 
nikkoon pluralia tantum'ien edessä taikka koska on 
puhe kollektivisista käsitteistä. Esim. !o(meb :|)u(mab 
= kolmet häät; fal^cb lap\ei) = kahdet lapset (kahta 
sarjaa). Mutta näin käypi virossa ainoasti nominati- 
vissa. Muissa sijoissa käytetään ainoasti yksikköä. 
Esim. paum ul^e faf8tc juureS olla = parempi -yksillä 
Talloilla olla. 

§ 71. Murtolukuja muodostetaan oja ^ sanan 
avulla. Esim. folmaä oja = kolmas osa 1. kolmannes, 
lolm neljät o^a i= kolme neljättä osaa 1. kolme neljän- 
nestä.! 

Siitä eriää vaan pool = puoli. 

Muistutut 1, Luvut 3—10 yoivat myös muodostaa osa- 
lappaletta 1. osa-mittaa merkitseviä substantiveja päätteellä ttbif* 
Esim. f olmanbi! = kolmannes, flimmcnbi! = kymmenes, fuuenbtf = 
kuudennes. 

Voipa sanasta fotm myös saada suomentapaisen IoImanbe9 
1. folmonbiö 1. folmonbuö. Ja verona on kymmenes aivan kuin 
meillä: filmncö. g. filmncffc 

Muittutui 2. Samoin kuin meillä sanotaan ^oot tei0t = 
puoli toista, ))Oot folmat faba = puoli kolmatta sataa. Niin ikään 
myös: fcitömct oaötat = seitsemättä vuotta. 

Muistutus 3, 03a yksistään merkitsee neljännestä. 

§ 72. Jos tahdotaan osoittaa että luku vaan on 
niillä paikoin, vaan ei aivan se miksi sanotaan, niin 
pannaan lukusana substantivinsa jälkeen. Esim. e^ 
tttul on rubia »ttj =: kenties on minulla ruplaa viis. 
ÄiiHa)) ta ute aaötat fuuj teiöt fiimmenb on n)ana = kyl- 
läpä hän vuotta kuustoista on vanha. 

7 



Digitized 



by Google 



98 

Samoin myös käytetään lukusanoista tulleita 
adjektiveja. Esim. ilfä aaötanc neljatctötfumncnc ^)ot8 =: 
noin neljäntoista-YUOtinen poika. 

Muistutus. Saman toimittaa myös HU mini ilman Inkn- 
sanan siirtämistä. Esim. feal oU illd moni faba inime^t = siellä oli 
sadan ihmisen paikoin. 

§ 73. Verrattaessa kappaleitten mittaa tai mää- 
rää pannaan itfd ja ))ool genitiviin, muut luvut nomi- 
nativiin. Esim. ill^c liiilnra pitem = yhtä kyynärää pi- 
tempi, ^olm aadtat ipanem = kolmea vuotta vanhempi. 



Digitized 



by Google 



99 



E. Pronomenit 

§ 74. Personalliset pronomenit ovat: mitta 1. ma 
=: minä 1. ma, fina 1. fa = 8inä 1. sa, tema 1. ta = hän, 
mcte = me, tetc = te, nemab 1. naab = he. 

Niiden taivutus käy seuraavalla tavalla: 



Nora. 


minä 1. 


meie 


tema 1. 


nemab 1. 




ma 




ta 


naab 


Gen. 


minu 1. 
mu 


meic 


tema 1. 
ta 


nenbc 


Part. 


mtnb 


metb 


tzia 


neib 


Ineas. 


miuu8 1. 
mu8 


mcia 


temaS 1. 
taai 


iteid 


Ulat 


miuufe 1. 
mufc 


mcifc 


temafe 1. 
taafe 


neife 


Karit 


mittuta (ei: 
muta) 


metcta 


temata(ei: 
taata) 


nenbeta 



Muut sijat muodostuvat inessivin tavalla, ©itia 
ja tete tietysti taivutetaan aivan kuin mina ja meie 

Muistutus i. Niinkuin tästä näkyy, ovat Virolaiset pan- 
neet demonstrativisen tema kolmannen personan pronomenin si- 
jaan. 3Rinb ja flnb ovat yhteenvedetyt alkuperäisistä minuba ja 
finuba, jotka vielä ovat runoissa tallella. Ne taitavat olla samaa 
sukua kuin Itä-Suomen minut, flnut. Nominativit mcie, tcic vas- 
taavat vartaloa metti, jolla joissakuissa tapauksissa taivutetaan 
näitä pronomencita Hämeessä. Esim. metttKä j. n. e. 

Muistutus 2, Monikossa kuuluu myös genitivistä synty- 
neitä muotoja ncnbetc j. n. e. 

§ 75. Omistuksen osoitteina käyttää Virolainen 
nykyään ainoasti personallisten pronominein genitivejä. 
Esim. mu 5*^bune m hevoseni. 



Digitized 



by Google 



100 

Muistutus, Fossessivisista suffixeista on kuitenkin vielä jäUd 
tallella muutamissa adverbimuodoissa. Esim. ojata^a 1. ajatba^a == 
ajallansa, jätnebutaja = paksuuttansa, igiined = ikänänsä. 

Vanhoissa runoissa myös nähdään sangen usein possessivis- 
ten suffixein jälki, nimittäin ni 1. na, jota kaikista personista il- 
man eroittamatta käytetään. 

Nähtävästi oli siis Virolaisilla alkuansa kaksi suffixia, sa- 
moin kuin heidän likeisimmillä sukulaisillaan, Turun rantalaisilla 
sekä Vatjalaisilla, ni 1. na 1 :stä personaa ynnä monikon toista var- 
ten, 3a 1. ö 3:n personan ynnä yksikön toisen personan osoitteeksi. 
Vertaa siihen Turun rantalaisten l^eofen == hevoseni, hevosemme, 
hevosenne, l^eofed = hevoses, hevosensa. Samoin Vatjan: tintuni 
= lintuni ja lintumme, lintuno = lintunne, (intitfl 1. Itntu0 = lin- 
tusi, Untttfa = lintunsa. 

§ 76. Itsekohtaisina 1. Eeflexivisinä pronomineina 
on virossa kolme eri-sanaa, nimittäin tje, enefe ja oma. 

1) 3}^ käytetään ainoasti nominativissa. Esim. 
mtna tje = minä itse, naab tgc = he itse. 

Muissa sijoissa viljellään enefe. Esim. ftnuöt cne* 
fc8t = sinusta itsestäs, neib enbib = heitä itsiään, ftnb 
cnnaöt = sinua itseäs, nenbe cneöte = heidän itsiensä. 

Muistutus, Tämä eriskummallinen sana on väännös mui- 
naisesta persona-pronomenista l^än ja siihen liitetystä possessivi- 
suffixista fa. Sen todistaa myös sen vanhempi partitivimuoto 
l^enbe 1. I^enba. Samalla lailla juuri useammat hämäläismurteet 
osoittavat itsekohtaista tilaa. Vertaa meidän vanhassa raamatun 
kielessä: ota sinulles, me teemme meillemme, hän otti hauellensa. 

2) Oma on possessivis-reflexivinen pronomen (luul- 
tavasti venäjän tavoin mukaeltu). Sitä viljellään välin 
taivutettuna, välin taivuttamattomana. Monikon nomi- 
nativi, genitivi ja partitivi on kuitenkin aina päättee- 
tön. Esim. ta armaStab oma ladt = hän rakastaa las- 
tansa. 

Muistutus, Monesti käytetään sitä myös cncfc^sanan ase- 
masta. Esim. ta kootttd omale letba = hän otti itsellensä leipää. 



Digitized 



by Google 



101 

§ 77. Osoittavaisena 1. Demonstrativisena prono- 
menina oikeastaan viljellään ainoa sti fe 1. fee = se. 
Soo = tuo käytetään kyllä joskus, vaan yksistään hal- 
veksivaisella merkityksellä. Sema on, niinkuin näimme, 
muuttunut personalliseksi. Vielä käytetään myös liit- 
tosanoja: fe finane = juuri se, fc fama = se sama, fee* 
fajgune 1. nii^ugunc = semmoinen, fäl&erbanc 1. fä^erbune 
= sellainen, mx fama fugune = samallainen. 

@c:n taivutus on seuraava: 





Yksikkö. 


Monikko. 


Nom. 


fe 1. fee 


neeb 1. (nee) 


Gen. 


feOe (fee) 


nenbe 


Pari. 


feba 


neib 


Iness, 


feö (ei: fetteg) 


neiö 


Elät 


feöt 1. feCeöt 


neiöt 


Ulat 


fefe 1. feOefe 


neife 


Ädesa. 


fel (ei: fettel) 


neil 


Ahlat 


felt 1. feOelt 


netit 


Ailat 


fette 1. feCele 


netle 


Ahess, 


feUeta 


nenbeta 


Transl 


fefä ei: fetteK 


Jieifö 


Instr. 


— 


neitba 1. mi 



Muistutui 1. Pitemmät muodot yksikössä ovat samaa su- 
kua kuin meilläkin kysyväisessä pronomenissa Mä 1. leneKä. Mo- 
nikossa ovat useimmat sjjat lainatut personapronomenista temo. 
Nominativi ja toinen instrnktivi ovat ainoat suomenmukaiset. Huo- 
mattava on n monikon genitivissä, jonka myös Agricolan Uudessa 
Testamentissa tapaamme. 

Muistutus 2. Ahrens sanoo too-pronomenin monikossa 
olevan toob j. n. e. Mutta Yiedemann^in mukaan se on noo, siis 
samoin kuin suomessa. Mutta sitä tuskin enää käytetäänkään 
yhtään. 

§ 78. Takakohtaisina 1. Relativisina pronome- 
neina viljellään feS ainoasti ihmisistä ja tntS kaluista, 



Digitized 



by Google 



102 

asioista sekä elävistä. Niin vielä liittosanat m{9 fugune 
ja mtStne = millainen, mimmoinen. 

Sanaa f c8 taivutetaan näin: 
Nom. fc9 Elät. fcHcSt 

Gen. fcffe I. lUat. feacfc 

fennc Adess. feffel 1. fel 

Part. fcba Ablat. fettelt I. felt 

Ineas. kM Ailat. feHcIe 1. feffc 

Monikossakin käytetään, samoin kuin suomessa, 
yksikön muotoja. Muita sijoja ei Ahrens mainitse. 

SJlig on taipumaton paitsi että sillä on adessivi 
mii ja translativi mifö. Konjunktionina käytetään kui- 
tenkin vielä myös partitivia miba. 

§ 79. Interrogativisina pronomeneina käytetään 
relativisia !e8? z=z kuka? ja miä? = mikä. Siihen tulee 
vielä lisäksi fumB? 1. cmB fumb? = kumpi, fu? = mikä, 
ja mitmeö? = mones. Niin myös liittosanat mtSsfugune? 
ja miffinc? 

Muistutus 1. Loppu-d sanoissa !ed ja ntid näkyy olevan 
jäSnnös demonstrativisesta fe. Joskus kuuluu nytkin vielä !c8 fe» 
Vanhempina aikoina käytettiin vielä lee relativisena. 

Muistutus 2. @mB fumb oikeastaan on suomalainen inde- 
finitinen jiom))iIum))i. Eatso § 4 m. 

Muistutus 3, ^-sanaa ei käytetä muissa sijoissa paitsi 
inessivissä !ud, elativissa fudt ja illativissa lul^u, näitäkin sijoja 
vaan paikoista puhuttaessa. 

§ 80. Epämääräisiä 1. Indefinitisiä ovat: 
aj 3ga = joka 1. jokainen. Se on genitivissä ja 
partitivissa taipumaton, mutta muissa sijoissa, poike- 
ten suomen kielestä, saa päätteitä. Esim. igal mel^el 
= joka miehellä. 

Tähän myös kuuluu tga^iifö zn joka-ikinen, jota 
taivutetaan säännöllisesti, paitsi että illativissa sanotaan 
iga*u]^cfc eikä tga^ul^tc. 



Digitized 



by Google 



103 

b) Sioit = kaikki. Se on yksikön partitivissa ja 
monikon nominatiyissa muuttumatta fSif, muuten sään- 
nöllinen. 

c) ^uu = muu on taivutuksessaan säännölli- 
nen, paitsi että monikon geniti on ntuunbe = muiden. 
Yert. § 77. 

d) SRitu = moni, useampi. Se kuuluu genitivissä 
mitmc, partitivissa mitmct j. n. e. Niin myös johdan- 
naiset uiitmefcnc ja mitmeline = monellainen. 

e) 9[Kont = muutama, monias taivutetaan niinkuin 
§ 42 i säätää. Myös käytetään montfad 1. monilane ja 
plurale tantumia moningab. Saaristossa viljellään sanaa 
muga. Lounaassa kuullaan myös sanaa fetu g. fetme = 
moni, muutama. 

Muistutus, Niinkuin tästä näkyy ovat suomen sanat moni 
ja tnuuban 1. muutama virossa vaihtaneet merkityksensä. Muistet- 
tava kuitenkin on että meilläkin montad, syntynyt juuresta moni 
on sama kuin muuban. SD^luga viron saaristossa mahtaa olla sa- 
maa sukua kuin meillä murteittain viljelty muutama. 

f) 5WoIemab =: molemmat. 

g) ^alju = paljon, käytetään myös translativissa 
})aljuf8, vaan ei muissa sijoissa. 

h) Steine =z toinen. 

Muistutus, Koska on puhe* kahdesta suuressa joukossa, 
niin sanoo Virolainen UI$ — teine; vaan, kun on puhe kahdesta erik- 
seen, suomen tavalla teine — teine. Esim. nemab (äfjlb iiU teigc jft* 
re(e toälia = he läksivät toinen toisensa jäljestä ulos. Vaan: lam^^ 
hai on taU talle; tet^t armadtaB, tet^t pU^ah = lampaalla on kaksi 
karitsaa; toista rakastaa, toista polkee 1. hylkää. 

ij Useampiin epämääräisiin pronomeneihin on lii- 
tetty gt: feegi 1. feöft = joku, ci fecgi 1. MSix = ei ku- 
kaan, fumBIi = kumpikin, ei fumbfi = ei kumpikaan, 
mtbagi = jotakin, ci mibagt = ei mitään, mtngi 1. ming^ 
fugunc = jokin, ci mingi 1. mingifuguttc = ei mikään. 



Digitized 



by Google 



104 

Näiden taivutus käypi genitivissä ja partitiyissa. 
aiyan kuin suomessa. Yaan muissa sijoissa voipi panna, 
päätteet kuinka tahtoo päätteen eteen tai perään. Ol- 
koon esimerkkinä: 



Nom. 


feegi 1. feSft 


m. 


feacfegt 1. feKegtfe ' 


Gen. 


feHegi 


Ad. 


felgt 1. fenegil 


Part. 


lebagi 


AU. 


feltft 1. leaegtlt • 


In. . 


hMti 1. fettegtö 


AU. 


feHegt 1. feKegtle 


El. 


Umm 1. feCegiet 







Mui$tutu8 1, Sanalla mtbagi ei ole nominatiyia eikä mui- 
takaan sijoja paitsi translatiyia, sekin vaan negativisessa mnodossa 
ei mtl^ft. Sen genitivi mingi, jossa vielä n:kin on tallella, on 
muodostanut eri sanavartalon, jota taivutetaan sillä lailla että päät- 
teet pannaan liitteen perään. Esim. ei ntingil ttJttgU = ei millään 
tavalla. 

Muistutus 2, Henkilöistä käytetään ainoasti nominativia 
et iltd!i, muista esineistä partitivia ei ill^tegi. Samalla lailla myöa 
viljellään sanaa muu. 

Muistutus 3, Niinkuin näkyy, vastaa liite !t 1. gi suomen 
sekä fin että laan. 



Digitized 



by Google 



105 



F. Verbit. 

§ 81. Verbein modus-tavat sekä ajat ovat viros- 
sakin samat kuin meillä. Ainoasti koncessivi, joka 
vielä heidän vanhoissa runoissaan näkyy, on nykyisestä 
kielestä peräti kadonnut. 

§ 82. Aktivissa on modus-tavoilla ja ajoilla seu- 
raavat päätteet: 

a) Indikativin presens-aika, samoin kuin suo- 
messa, ei saa muita kuin persona-päätteitä. 

h) Indikativin imperfekti-aika enimmiten saa päät- 
teen fi, joka 3:8sa yksikön personassa lyhenee ötksi. 
Ainoasti muutamissa harvalukuisissa verbi-lajeissa on 
t imperfektin päätteenä. 

c) Konditionalin (Ahrens'in optativin) pääte on 
Ift, joka 3;ssa yksikön personassa lyhenee f8:f[t. Tä- 
män päätteen edellä konsonantti enimmiten pehmenee. 

Muistutus, Huomattava on että meilläkin Länsi-Suomen 
mnrteessa konsonantti vielä pehmenee, vaikka I jo on i:k8i munttunut. 

d) Imperativin 2:nen yksikön persona on, samoin 
kuin suomessa, päätteetön, ja sen konsonantti, paitsi 
meidän supistuvaisia vastaavissa, pehmennyt. Monikon 
Irssä ja 2:ssa personassa on pääte gc tai fe. 

Optativi^ samoin kuin suomessa, on 3:8sa perso- 
nassa imperativin sijassa. Sen pääte on gu t. fu. 

Muistutus 1, Puhekielestä on imperativin monikon Imen 
persona melkein jo kadonnut. Sen sijasta käytetään tavallisesti 
indikativin presens-ajan vastaavaa personaa. Esim. jäutame = ja- 
kakaamme. Samoin meilläkin enimmiten on presens passivi tämän 
personan sijassa. 



Digitized 



by Google 



106 

Muistutus 2. Sayossakin knuluu usein lee imperativin 2:sen 
personan päätteenä. Esim. fanolee. 

e) Infinitivin l:ssä muodossa on pääte enimmiten 
ta tai ba harvoin a. Toisessa on se te tai be, harvoin 
e. Paitsi sitä muuttuu näiden molempien b joskus edel- 
lisen konsonantin mukaan, samoin kuin suomessa. 
Kolmannessa infinitivissä on pääte ma. 

Ensimmäistä infinitiviä Virolainen ei käytä sen 
täydellisessä translativi-muodossa. Toisessa infinitivissä 
on vaan inessivi tavallinen; instruktivia viljellään ai- 
noasti adverbina ja on se silloin aina kadottanut b:n 
sekä tavallisimmin vokaalinkin muuttanut. Kolmatta 
infinitiviä käytetään illativissa, inessivissä, elativissa 
sekä abessivissa. 

Muistutus, Meidän 4:ttä infinitiviä vastaava muoto päät- 
teellä mine löytyy virossa, vaan on pelkkä snbstantivi, ilman mi- 
tään verbin merkitystä. Viidettä, jota ei meilläkään läntisissä 
murteissa käytetä, ei Virolainen tunne ollenkaan. 

f) Participioin päätteet ovat presens-ajassa tt) (g. 
tt)a) ja preteritissä nub 1. nb» Presens- aikaa taivute- 
taan, vaan preteritiä harvoin. Jos preteritiä taivute- 
taan, niin se heittää pois b:nsä ja lisää päätteet näin 
syntyneesen vartaloon. Esim. joonu ral^toa l^ulfa =: juo- 
puneen (juoneen) rahvaan joukkoon, ©eöt fabunuöt 1. 
fabunb tne^eöt = tästä kuolleesta miehestä. 

Muistutus 1. Lyhyempää päätöttänsä voi preteritin par- 
ticipio ainoasti silloin käyttää, koska vokaali käy edellä. Esim. 
ttnjanub 1. »ijanb = viskannut; vaan taj)nub = tappanut. 

§ 83. Personapäätteet ovat: yksikössä l:n perso- 
nan n, 2:n b, 3:n B taikka ei mitään; monikossa l:n 
me, 2:n te, 3:n tDab tai b. Kaikkien edessä (myös 3:s8a 
personassa) pehmenee vartalon konsonantti, paitsi tie- 
tysti meidän supistuvaisia vastaavissa verbeissä. 



Digitized 



by Google 



107 

Muistutus L Monikon 3:n personan lyhyempää muotoa 
käytetään pitemmän ohessa, imperfektissä ja konditionalissa. Esim. 
tDalafltoab L tt^ataflb = yaloivat. Siinä suhteessa on siis viro Länsi- 
Suomen murteiden ja raamatun suomen kaltainen. 

Muistutus 2, Yksikön 3:n personan B:tä ei käytetä muussa 
kuin indikativin presens-ajassa (niin myös runoissa koncessivissa). 
Muuten on tämä persona päätteetön. 

§ 84. Passivin päätteenä on ioi t. ba, jonka kon- 
sonantti myös muutamissa tapauksissa muuttuu edelli- 
sen mukaan. Siihen liitetään sitten modus-päätteet 
seuraayalla tavalla: 

a) Indikativin presens-aika saa päätteen ffc. Esim. 
toalataffc = valetaan. 

h) Imperfekti lisää t:n, jonka edeltä passivin oma 
loppu-a katoo. Esim. ujalatt = valettiin. 

c) Konditionalista ei ole. 

d) Imperativin sijasta, samoin kuin suomessa, käy- 
tetään optativia päätteellä gu. Esim. toalatagu = va- 
lettakoon. 

e) Kolmannessa infinitivissä lisätään pääte ma. 
Esim. toalatama = valettaman. 

Muistutus, Tämä on ainoa passivinen infinitivi- muoto, 
jota Virolainen käyttää. Eipä niitä oikeastaan ole suomessakaan 
muita kuin tämä ynnä vielä toisen infinitivin inessivi, vaikka kie- 
liopit «täydellisyyden vuoksi^ luettelevat koko joukon olemattomia 
muotoja. 

f) Participio saa presens-ajassa päätteen tt), prete- 
ritissä yäi^ jonka jälkimmäisen edessä passivin a katoo. 
Edellistä jtaivutetaan, vaan jälkimmäinen on kohmet- 
tunut aivan taipumattomaksi. 

Muistutus, Vanhoissa kiijoissa näkee sentään vielä jälkiä 
entisestä taivutuksesta. 

§ 85. Perfekti ja plusquamperfekti muodostavat, 
samoin kuin suomessa, oQa^ verbin eri-muotojen ja 



Digitized 



by Google 



108 

participion preteritin avulla. Esim. ma olen »atanub 
= minä olen valanut, feba on toalatub = sitä on valettu, 
ttia oleffin loalanub n: minä olisin valanut, minb oli tija* 
Ittub = minut oli valittu. 

Muistutus. Passivissa voi myös olla subjekti nominativissa, 
jolloin taivutus on personallinen. Esim. ma oltn toalxtab = minä 
olen valittu. 

§ 86. Virolaisetkin taivuttavat kieltäväistä eli ne- 
gativista verbiä toisella tavalla kuin myöntäväistä, 

aj Verbin vartalo, paitsi imperativissa (ja opta- 
tivissa), on ilman persona-päätteittä. Eikä niitä liitetä 
negativiseen sanaankaan; irralliset personapronomenit 
saavat osoittaa personaa. Esim. ei ma toala = en vala, 
ei fa xoalaU = et valaisi. 

Vaan imperativissa saapi sekä negativinen sana 
että verbi personapäätteet. Esim. ärgem n^alagem = äl- 
käämme valako, ärgu loalagu = älköön valako. 

Muistutus. Vanhoissa kirjoissa kuitenkin vielä nähdään 
negativinen sana taivutettuna suomen tavalla. 

b) Aktivin presens-ajassa kaikki personat, aivan 
kuin suomessa, tulevat imperativin yksikön 2:n perso- 
nan kaltaisiksi, s. o. niiden konsonantti on pehmennyt, 
paitsi supistuvaisia vastaavissa. Esim. ei meie tol^i = 
emme tohdi, ei te tointa = ette viskaa. 

c) Imperfekti sekä aktivissa että passivispa syn- 
tyy, aivan suomen tavalla, participion preteritin avulla. 
Esim. ci ma toalanub = en valanut, ei loalatub =z ei 
valettu. 

d) Passivin presens-ajassa jääpi pääte ffe pois. 
Huomattava, on muuten ettei passivin b tässä negati- 
visessa muodossa koskaan muutu edellisen konsonantin 
mukaiseksi eikä katoa. Esim. tuQaffe = tullaan, vaan : 
ei tnlba = ei tulla, ^)attnaffe = pannaan, va«n: ei panta 



Digitized 



by Google 



V 



109 

zzz ei panna; tuuaf fc =: tuodaan, vaan: ei tooba = ei 
tuoda; fiiiiaffc = syödään, vaan; et fööba =: ei syödä. 

§ 87. Verbein taivutus Virossa on mahdoton jär- 
jestää Eur6n'in mukaan; mutta tässä on sentään koettu 
niin paljon kuin mahdollista aina viitata meillä tut- 
tuja ja totuttuja kaavoja. 

§ 88. Ensimmäiseen luokkaan luettaisiin ne verbit, 
joihin liitetään aivan säännölliset päätteet ja joissa ei 
päätteen edelläkään muita muutoksia tapahdu kuin 
konsonantin pehmennys, sekin harvoin, ja vielä har- 
vemmin nuot 21 §:ssä mainitut vokaali -muutokset. 

Tähän kuuluvat kaikki u^ ja i^^päätteiset, ynnä 
vielä suuri joukko muitakin verbilajeja; niistä tulee 
mainittavaksi kustakin siinä luokassa, joita se suomessa 
olisi lähinnä. 

§ 89. Toiseen luokkaan (Eur6n'in l;nen, Ahrens'in 
6:8 luokka) kuuluisivat ykstavuiset verbit. Niiden omi- 
tuisuudet ovat seuraavat: 

aj Imperfektissä saavat diftongiset päätteen jt, 
pitkävokaaliset enimmiten i, jonka edellä vokaalimuu- 
tos tapahtuu niinkuin § 25 säätää. Esim. Icii^tn = kä- 
vin, tt)otjtn = voin, jäin = jäin, join = join. 

Poikkeus. Pääte }t on myös senraavilla pitkävokaalisilla: 
mlj^jin = möin, tt)iigin = vein, poogin = hirtin, fccjin (vart. !cc) = 
kiehuin. 

b) Ensimmäisessä ja toisessa infinitivissä päätteen 
b katoo Karjalan tavalla, jonka perästä 22 §:ssä mai- 
nitut vokaalimuutokset tapahtuvat. Esim. )uua = juoda, 
liiiia = lyödä, tt)iic8 = viedessä, fäicö = käydessä. 

Poikkeus, Infinitiveissä fooba, Jääba, ttJöiba ja lecba = kie- 
hua b kuitenkin on säilynyt suomen tavalla. 

c) Aktivisen participion presens-ajassa on ver- 
billä leeba nominativissa kaksi muotoa feeb 1. feett) 



Digitized 



by Google 



110 

zz kiehuva, josta näkyy että VirolaiBetkin ovat ennen 
viljelleet participiota pehmenemättömässä muodossa, 
samoin kuin meillä muutama murre vielä tekee. 

d) Passivin presens-aika muodostuu aivan infini- 
tivin mukaan. Esim. juuaffc = juodaan, faabalfe = 
saadaan. 

e) Muissa muodoissa käytetään passivin pehme- 
ämpää päätettä ia* Esim. faabt = saatiin, joobagu = 
juotakoon, ipnbub = viety. 

§ 90. Kolmanteen luokkaan kuuluvat kakstavui- 
set a-päätteiset, keskiheittoiset verbit (vert. § 30 d). 
Niiden omituisuudet ovat seuraavat: 

a) Ne heittävät pois loppuvokaalinsa aktivin im- 
perfektin, imperativin (ja optativin), 3:n infinitivin, 
participion preteritin ja verbi-substantivien päätteen 
edestä. Esim. I^oibftn (vart. I^oiba) =: hoidin, anbfu (v. 
anba) = antakoon, naerma (v. naera) = nauramaan, mafö^ 
nub (v. tnaffa) = maksanut, laulja (v. laula) = laulaja. 

Muistutus, Partidpion presens- ajassa on loppuvokaali 
tallella nominatiyissa, vaan katoo mnissa sijoissa. Esim. (enboU) = 
lentävä, IcnbtDO = lentävän. 

h) Imperfektin pääte on enimmiten säännöllisesti 
ft, joka kuitenkin yksikön 3:ssa personassa ympärivis- 
kataan ja kuuluu t^. 

Poikkeus, Niissä sanoissa, joiden lopputavu jo s:llä alkaa, 
on imperfektin pääte i, ja katoo loppuvokaali senkin edeltä» Esim. 
tnoljln = maksoin. 

Samallaista sivumuotoa viljellään myös jl^päätteen rinnalla 
niissä verbeissä, joissa on loppuvokaalin edellä t tai \, r. % tässä 
tapauksessa pehmenee, paitsi yksikön kolmannessa personassa. Esim. 
l^eibitt 1. l^citfm = heitin, jioobitc 1. jootjltc = juotitte, lauUmc 1. lanh 
flmc = lauloimme, naerib 1. nocrjlb = nauroivat. 

Kolmas yksikön persona on kuitenkin kaikissa näissä ver- 
beissä säännöllinen. Esim. tnafftd = maksoi, l^eitid = heitti, Iqu« 
\\9 = lauloi, nacrid = nauroi. 



Digitized 



by Google 



111 

c) Imperativin (ja optativin) pääte tässä luokassa 
on enimmiten fe, fu. Ainoasti I:n ja r:n perästä peh- 
menee se ge:ksi, gutksi. Esim. ^ctfu = pettäköön, maf8fc 
-=: maksakaa, naergcm = naurakaamme. 

d) Ensimmäisen infinitivin päätteenä on enimmi- 
ten vaan a, toisen infinitivin e, joideii edellä vartalon 
loppuvokaali katoo. Esim. al^ta = ahtaa, al^teö = ah- 
taessa, murba = murtaa, murbeö =: murtaessa, ))eita ==: 
peittää, nouba = noutaa. 

Poikkeus, Päätteessä on kuitenkin b säilynyt t:n ja tm pe- 
rässä, ja t fm jälkeen. Kummassakin tapauksessa katoo vartalon 
loppuvokaali väliltä. Esim. tautbo = laulaa, naetba = nauraa, 
moldta = maksaa, liipata = lypsää, ptUta = pieksää. Yiimein- 
mainitulla on kuitenkin myös sivumuoto ptt\a* 

Muistutus 1, Näissä infinitiveissä tulee lyhyen vokaalin 
perästä säilynyt kaksinkertainen ^ ja t näkyviin, jota vokaalin- 
beittoisissa muodoissa ei kiijoiteta ulos. Esim. ))etta (petnta, oik. 
fiettma = pettämään) = pettää, to^pa (tointa oik. tap^ma) := tappaa. 

Muistutus 2. Samaten myös tulee infinitiveissä Icclba = 
kieltää, fecrba = kiertää, ^)tirbo = piirtää ja ^öörba = pyörtää 
vartaloon kuuluva b näkyviin, joka muista muodoista on erehdyk- 
sestä pois karissut. Esim. Iee(mo = kieltämään, fcergu = kier- 
täköön. 

e) Participion preteritissä tässä luokassa ei käy- 
tetä lyhennettyä päätettä. Niistä verbeistä, joilla on 
loppuvokaalin edellä nb, katoo b. Esim. annub (anba) 
= antanut, fiinnub (fiinba) = kyntänyt. 

f) Passivin päätteet ovat säännölliset, vaan nii- 
den edessä tapahtuu useimmissa verbeissä 27 §:8sä mai- 
nittu suomentapainen vokaalin-muutos. Esim. tapetaffc 
rz tapetaan, naeretagu = naurettakoon. 

Muistutus i. Jos verhin alkutavun vokaali on lyhyt, niin 
pehmenee vartalon t 1. ii (= suomen tt) peräti pois. Esim. iäeti 
(vart. jättä) = jätettiin, toöetub (y. ttJötto) = otettu, föetalu (v. !Utta) 



Digitized 



by Google 



112 

= kydetettävä 1. poltettava. Euitenkin sanotaan ^etetaffc (v. pttta) 
= petetään, sillä muuten tulisi sekaannus, koska vartalosta ))tba 
tulee J)cctaffc = pidetään. 

Muistutus 2, Jos vartalon loppukonsonanttina on b, niin 
katoaa koko lopputavu. Esim. l^oiti (vart. l^oibo) = hoidettiin, 
tcatatt) (v. tcoba) = tiedettävä, antogu (v. anbo) = annettakoon. 
Samoin myös vartalosta lanta = tulee tau^batfe = lauletaan. 

Suomessakin käytetään samallaisia muotoja paikoittain, har- 
voin kuitenkin nykyisessä kirjakielessä. Esim. tiettiin, tuttava. 

gj Tämän luokan sääntöjä noudattavat vielä seu- 
raavat verbit: 

1) %a\)ia (pres. talaan) = tahtoa, neclba (pr. ncelan) 
:=z niellä ja feiöta (pr. feigan) =: seisoa, koska heillä on 
virossa loppuvokaali o. Siis esim. tantti = tahdottiin. 

2) Useammat kaksitavuiset ctpäätteiset verbit, joi- 
den alkutavu on pitkä, nimittäin: fuulcn = kuulen, tun« 
ncn = tunnen, lajcn = lasken, iooffen =: juoksen, fiip* 
fcn = kypsen, töujen =i nousen, fattfen =: kaitsen, maiU 
fen = maistan. Siis tulee näistä imperfektissä esim. 
fuulfitt 1. fuulin = kuulin, faitftn = kaitsin, joofftö = 
juoksi, lajime (yksistään, ei laäffime) = laskimme, tunbfitc 
tunsitte; — imperativissa: fuulgc = kuulkaa, jooföfu =z 
juoskoon, touäfem = nouskaamme, faitSfem = kait- 
kaamme; — l:s8ä ja 2:ssa infinitivissä: tupata ^=. kyp- 
seä, ja maitSta (n. k. maUta), fuulba (n. k. laulba); tunba 
ja laSta ovat kadottaneet e:nsä samoin kuin anba a:n; sa- 
nasta toujen tulee töuöta; jooöta (I. jooföta) = juosta, latöta 
=. kaita ja laSta (lagenssanan tavallisempi infinitivi) ovat 
viskanneet pois yhden konsonanteistaan; — participion 
preteritissä: luulnub = kuullut, tunnub = tuntenut, joofö* 
nub= juossut; — passivissa fuulbaffe (n. k. laulbaffe), 
faitfetub, maitfetub ja fu})fctub (n. k. maffetub), tuntub 
(n. k. antub); jooätaffe, touStaffe ja laötaffc ovat siinä poik- 
keuksia että niissä loppuvokaali ftnkin perästä katoo. 



Digitized 



by Google 



113 

Muistutus 1. Haomattava on että Virolainen näissä ver- 
beissä monesti sallii kolmen konsonantin yhteen sattumista, vaikka 
se nomineissa (vert. § 42 db) suomen tavalla viskaa pois edelli- 
sen konsonantin. 

Muistutus 2, Yllämainituilla verbeillä, niinkuin näkyy ,| on 
melkein kaikilla ( tai f (}) loppukonsonanttina; onpa sentään myös 
muutamia fe^ (}e«)päätteisiä verbejä, jotka noudattavat tämän luo- 
kan sääntöjä ainoasti imperfektissä, muuten kuuluvat 1:een. Ne 
ovat ptaim = pääsen, l^aigcn = haisen, öitfcn = kukin ja fuitfcn 
= suitsuan. Niillä on siis imperf. ^cagin, fuitfin, vaan imper. pta^^ 
3ege, Öitfegu^ infin. I^aijeba (kuitenkin myös l^ai^ta), ))eagebe$ j. n. e. 

. hj Ne kaksitavuiset verbivartalot, jotka eivät kes- 
kiheittoa salli s. o. lyhyttavuiset, noudattavat 2:n luo- 
kan sääntöjä. Semmoisia ovat esim. elaba =: elää, tt)e* 
baia = vetää, ajaba = ajaa, tt)alaba =: valaa. 

Niin myös muutamat harvat, jotka vastoin sään- 
töä eivät ole keskiheittoisia. Esim. fiiutaba =z syyttää, 
peaiaia = päättää, feaötaba = säästää. 

Poikkeus. Huomattava on kuitenkin että ne, joiden lop- 
pukonsonantti passivin päätteen edeltä pois pehmenee, muuttavat 
a:nsa e:ksi niinkuin suurin osa tämän luokan verbejä. Esim. tt>tt^ 
toffc (vart. tDCba) = vedetään, ptttvih (v. ^iba) = pidetty, joctaffc 
(v. joga) = jaetaan. Niin-ikään actt (v. aio) = ajettiin. Mutta 
sitä vastoin tlati = elettiin, tDoIati = valettiin. Samoin ^ibatub 
j. n. e., kun se merkitsee „minun pitää." Se sama verbi imper- 
fektissä noudattaa § 91 & 1. 

Samoin myös muodostavat verbit fä^ttba = käskeä, fi^fuba 
= kiskoa, ja u^fuba = uskoa passivinsa niinkuin / muist. 2 sää- 
tää, vaikka ne muuten kuuluvat 2:een luokkaan. 

ij Viimein vielä kuuluvat 2:een luokkaan kaikki 
a^päätteiset, joilla on enemmän kuin kaksi tavua. Niissä 
ei tapahdu minkäänlaisia vokaali- eikä konsonantti- 
muutoksia. Esim. faöttjataba = kasvattaa. 

Muistutus, Huomattava kuitenkin on että niidenkin pas- 
sivi siinä voi olla tämän luokan mukainen, että vartalon lopputavu 
saattaa kadota. Esim. !a$tt)atata!fe 1. fa$)n3ata![e. 



Digitized 



by Google 



114 

§ 91. Neljänteen luokkaan kuuluisivat kaksita- 
vuiset, lyhyttavuiset e^päätteiset, joiden loppukonso- 
nantti on I, n, r, g, sitten vielä kolmetavuiset, keski- 
heittoiset le^^päätteiset, ynnä nelitavuiset (e^päätteiset. 

a) Näiden verbein loppu-c katoo, samoin kuin 
suomessa, imperativin (ja optativin), l:n ja 2:n infini- 
tivin, participion preteritin ja passivin päätteen edeltä. 

Muistutus, Näissä muodoissa tulee, loppuYokaalin kado- 
tessa, tietysti keskiheittoisten keskivokaali jälleen näkyviin. Esim. 
ömmelgc == ommelkaa. 

b) Imperfekti muodostuu tällä tavalla: 

1) Kaksitavuisissa aivan suomen tavalla paljaalla 
ttllä; olin = olin, panib = panit, tuH =: tuli, pmi = puri, 
furib = kuolivat, fujimc = kusimme, pe^ik = pesitte. 

2) Monitavuiset kaikki viljelevät päätettä ft. Esm. 
ombleftn = ompelin, tDaibleö = väitteli, roomuötelefib = 
riemustelit. 

c) @:n perästä on pääte imperativissa !e, optati- 
vissa fu, muuten ge, gu. Esim. ^e§fu =: pesköön, :pangu 
=: pankoon, ))urge = purkaa, ommelgem = ommel- 
kaamme, roomuötetgu ^=^ riemustelkoon. 

d) Infinitivin l:ssä ja 2;s8a muodossa päätteen 
konsonantti: 

1) Kaksitavuisissa ja niin myös nelitavuisissa mu- 
kautuu vartalon l:n, n:n tai r:n kaltaiseksi, aivan kuin 
suomessa. Esim. tuHa =i tulla, panm^ = pannessa, 
^urra ~ purra, roomuötella = riemustella. 

2) Kolmitavuisissa pysyy muuttumatta b:nä. Esim. 
ommclba = ommella, latjelbeö (latöflen) =1 laiskoitellessa. 

Muistutus. Sanoista mötlcn = mietin ja iitlen = puhnn tu- 
lee mötelba 1. tnöclba ja iitelba 1. öctba. 

3) @:tt perästä pysyy t:nä aivan kuin suomessa. 
Esim. ))cSta = pestä. 



Digitized 



by Google 



115 

e) Participion preteritiesä päätteen n ei niinkuin 
suomessa mukau edelläkäyvän I:n, t:n f:n kaltaiseksi. 
Esim. oinub =: ollut, ommclnub =^ ommellut, toomuötc^ 
imb zr riemustellut, purnub = purrut, :pcönub = pessyt. 
Yerbistä panen tulee tietysti :pannub = pannut. 

f) Passivin presens-ajassa päätteen konsonantti: 

1) Muuttuu kaksi- ja nelitavuisissa suomen ta- 
valla edelläkäyvän I:n, n:n, t:n mukaiseksi. Esim. oU 
laffc z= ollaan, ^jannaffc = pannaan, furraffe = kuollaan, 
roomuötcHaffe = riemustellaan. 

2) Kolmitavuisissa saa muuttumattoman päätteen 
ia. Esim. ta))clbaffe = tapellaan. 

8) @:n perästä on suomen tavalla ta. Esim. pe8^ 
taffe = pestään. 

g) Muissa passivin muodoissa alkaa pääte f:n pe- 
rästä t:llä, muuten aina b:llä. Esim. pzUi zzz pestiin, 
olbi =: oltiin, :purbagu = purtakoon, panbato = pantava, 
ontmclbub = ommeltu, töomuötcibi = riemusteltiin. 

h) Yerbit näen = näen ja teen zn teen ovat vi- 
rossa vielä mutkikkaammat kuin suomessa. Imperfek- 
tissä ne saavat suomen tavalla päätteen t, jonka edeltä 
e katoo, vaan vartalon konsonantti ei pehmene. Esim. 
nägin = näin. Imperativissa (ja optativissa) vartalon 
g, e:n kadottua, samoin kuin meillä !, muuttuu ]^:ksi: 
näl^Iu = nähköön, tel^fe = tehkää. Samoin myös l:ssä 
ja 2:ssa infinitivissä ynnä passivissa; infinitivein b peh- 
menee katoomalla taikkapa ]:ksi muuttumalla; samoin 
myös käypi passivin presens-ajassa: tel^a 1. te^ja z=: 
tehdä, nä^cö 1. näl^jeö = nähdessä, tel^affe 1. tel^jaffe = 
tehdään. Aktivin participion preteritissä on tavalli- 
sesti g vokaaliutunut i:ksi (kats. § 15): tetnub = teh- 
nyt, nätnub =: nähnyt. Mutta myös kuuluu sen rin- 
nalla sentään tel^uub, näl^nub. 



Digitized 



by Google 



116 

i) SfJlinna z=. mennä on vaillinainen verbi, jolla 
vaan on: imperativi (ja optativi) mine zz: mene, mtngu 
■=. menköön, mtngc = menkää, infinitivit muina = 
mennä, mtnueö = mennessä, mtncma =: menemään, ak- 
tivin participion presens mineO) = menevä, ynnä pas- 
sivi minnaffc =z mennään, minbi zz: mentiin j. n. e. 

Muut muodot sen täytyy lainata vartalolta läl^tc, 
joka puolestaan on yllämainittuja muotoja vailla. Siis 
presens lä^cn =: menen 1. lähden, imperfekti läffin z^ 
menin 1. läksin, konditionalis lal^cfftn = menisin 1. läh- 
tisin, ja aktivin participion preteriti lainub 1. läl^uub ziz 
mennyt 1. lähtenyt. 

k) £)Icu zn olen on siinä suhteessa säännötön että 
on toimittaa 3:tta personaa niin yksikössä kuin moni- 
kossakin. 

Mui8tutu8> Koncessivi, knn sitä vanhassa kielessä vielä 
käytettiin, kuului o(nen = lienen L ollen. Suomen (ienen vastaa- 
vaa sanaa (een viljellään kyllä nytkin saaristossa, vaan aivan toi- 
sessa merkityksessä, nimittäin faturin apuverbinä. 

l) Seuraavat e^päätteisten verbein lajit kuuluvat 
kokonaan 2:seen luokkaan: 

1) Ne kaksitavuiset, joiden lopputavu ei I:llä, nrllä, 
rtllä eikä g:llä ala, ja jotka samoin kuin suomessa, ei- 
vät jätä pois estä. Semmoisia ovat esim. lugeba z=: lu- 
kea, ))öbeba = potea, imeba zz imeä. 

Niin myös ntuneba zn munia ja ))oteba palaa, joilla 
suomessa onkin toinen loppuvokaali. 

MuiftutuB, Enin osa näistä verbeistä onkin virossa muut- 
tanut e:nsä i:ksi, joskus u:ksi. Esim. tungiba = tunkea, fä^ftba == 
käskeä, fUIgiba = sylkeä, fulguba = sulkea, ipötfuba = potkea. 

Niin myös nooUba = nuolla, ja njooUba = vuolla. ^ttXaia 
= niellä on muuttanut loppuvokaalinsa aiksi ja kuluu 5:een 
luokkaan. 



Digitized 



by Google 



117 

2) Kaikki monitavuiset ne» ja fcspäätteiset ynnä 
myös lyhyttavuiset, kolmitavuiset Ic«päatteiset. Esim. 
toa^emn = vähenen, foltfcn = kolisen, fonelcn r= puhe- 
len. Siis imperf. »al^cncjin = vähenin, folifcjin = ko- 
lisin, Ionc[cgm = puhelin; optat. tDäl^cnegu = vähetköön, 
folifcf^u = koliskoon, foucicgu = puhelkoon; infinit. »ä» 
l^encba = vähetä, foHfcba = kolista, foncleba = puhella; 
particip. pret. »äl^cncnub = vähennyt, foHfcnub =2 kolis- 
sut, fonelenub = puhellut; passi v. »äl^enctaffc = vä- 
hennetään, folifctt =: kolistiin, tonclctub = puheltu. 

§ 92. Viidenteen luokkaan (Eur6n'in 6:s) pani- 
simme ne verbit, jotka viron kielessä ovat meidän kon- 
traktisten kaltaiset. 

a) Näiden verbein pitkä vokaali on lyhennyt, vaan 
estää kuitenkin konsonantin pehmennystä kaikissa pai- 
koissa, missä se suomessa on pitkä. Esim. indikativin 
presens tomban =:: tempaan, imperativin yksikön 2;nen 
persona tomba = tempaa. 

bj Imperativin monikossa ynnä optativissa on 
meillä suomessakin vokaali lyhennyt ja poiskadonnut, 
ja ennen välillä ollut t palaa; samoin participion pre- 
teritissä, jossa tämä t muuttuu n:ksi. Virossa ei ole im- 
perativissa (ja optativissa) t:tä, eikä myös participiossa 
kahta n:nää, vaan yhtä hyvin pehmenee vartalon konso- 
nantti aivan kuin meillä. Esim. tommagcm =: temmat- 
kaamme, tDtjagu =: viskatkoon, tontmanub = temmannut. 

c) Samoin myös on käynyt l;ssä ja 2:ssa infini- 
tivissä sekä passivissa, jotka siis ovat suomen kaltai- 
set. Esim. tommata = temmata, tomntatub = tem- 
mattu. 

dj Imperfektikin on aivan suomentapainen, koska 
tässä luokassa meillä on [{ päätteenä. Esim. tomba» 
fin :=• tempasin. 



Digitized 



by Google 



118 

e) Tämä luokka on ainoa, jossa konditionalis sal- 
lii pehmenemättömän konsonantin, tietysti siitä syystä 
että loppuvokaali alkuansa oli pitkä. Esim. tomba!fut 
= tempaisin, tt)t8faffin = viskaisin. 

f) Tähän luokkaan kuuluu noin 30:n paikoin a« 
päätteisiä verbejä, joiden sija, suomesta päättäin, olisi 
3:s8a. Semmoisia ovat esim. alata (algan) = alkaa, ax* 
bata (aitan) = auttaa, faetoata (facman) = kaivaa, fiitoata 
= kylvää, Icnnata = lentää, uätbata zn näyttää, fäänata 
z= kääntää, tDcerata = viertää j. n. e. 

Onpa sentään kuitenkin semmoisiakin, jotka päin- 
vastoin suomessa ovat supistuvaisia, vaan virossa kuu- 
luvat 2:een luokkaan. Niin on kaikkein niiden laita, 
joilla suomessa on loppuvokaalina oa ynnä melkein 
kaikkein, joilla on ea. Esim. fognn (foguba) = kokoan 
(ko'ota), raugett (raugcba) = raukeen (raueta). 

Ua^päätteiset ovat muuttaneet u:nsa a:ksi. Esim. 
tutSfan (tutgata) zn tuiskuan (tuiskuta). 

§ 93. Niinkuin tästä näkyy on verbein taivutus, vi- 
ron omalta kannalta katsoen, yhdenmuotoisempi ja hel- 
pompi kuin deklinationi, koska enin osa noudattaa l:n 
luokan sääntöjä s. o. liittää aivan muuttumattomat päät- 
teet harvoin ja vähän muuttuvaan vartaloon. Mutta sa- 
massa juuri on konjugationi paljon enemmän kuin dekli- 
nationi eronnut suomesta, ja paitsi sitä tekee se sukulai- 
suus- ja erilaisuus-suhteet vielä vaikeammaksi käsittää, 
että meillä yhteen kuuluvat sanalajit ovat virossa niin 
monelle haaralle hajonneet ja toisiin liittoihin yhtyneet. 

Yhtäläisiä suomen kanssa ovat ainoasti: 

1) Personapäätteet, paitsi yksikön 3:ssa personassa, 
josta pi (viron b) meiltä on jo tavattomaksi kulunut. 

2) Optativi, molemmat aktivin participiot ja 3:8 
infinitivi pääasiallisesti. 



Digitized 



by Google 



119 

3) Välistä imperfekti (5:8Bä luokassa ja osaksi 
2:ssa sekä 4:ssä) sekä lm ja 2:n infinitivi (5:s8ä ja 3:ssa 
ynnä osaksi 4:ssä). 

Eroavaisia sitä vastoin ovat: 

1) Tavallisesti imperfekti (fi^^päätteinen); sama- 
ten l:n ja 2:n infinitivi (jossa enimmiten on alkupe- 
räinen b tallella, taikka, l:ssä luokassa, pois kulunut, 
kun se meillä löytyy); 

2) Peräti passivin presens (pääte taffe) ja parti- 
cipion preteriti (p. tub), johon myös voi lisätä että verbi- 
vartalon loppuvokaalin muutos passivin päätteen edessä 
ylimalkaan on vaillinainen; imperativi (gc^^päätteinen), 
paitsi yksikön 2:ssa personassa; konditionalis (pääte: 
Ift); negativinen konjugationi, jossa negativinen sana 
on kangistunut taipumattomaksi, paitsi imperativissa 
ja optativissa, missä taas vasten suomen tapaa verbin 
vartalokin saa personapäätteet; viimeinkin on huomat- 
tava että aktivin participion presens-aikaa hyvin harvoin 
käytetään attribuuttina, vaan sen sijasta ja^päätteistä 
tekijä-substantivia. 

§ 94. Konjugatiomn esimerkkejä. 

l:nen Luokka. 
Aktivi. 
Indikativin presens (myös futurina.) 
Yks. 



Mon. 



1 p. 


toibutt = 


faaen = 




toivun 


sahaan 


2p. 


totbub 


faacb 


3p. 


totbub 


faaeb 


lp. 


toibumc 


faacmc 


2p. 


toibute 


faacte 


3p. 


toibumab 


jaactDab 



Digitized 



by Google 



120 

Indikativin imperfekti. 



1 p. 


totbufttt 


faagiftn 


2p. 


totbufib 


faagifib 


3p. 


totbuS 


faagiö 


lp. 


totbuftme 


faagifime 


2p. 


totbuftte 


foogifite 


3p. 


toibuftnjab 1. 


foagifitoab 1 




totbufib 


foagtftb 



Yks. 
Mon. 



Indikativin perfekti. 

Yks. 1 p. olen totbunub 1. toibunb *) olen faagtnub 1. faagtnb 

„ 2 p. oleb , y oleb „ „ 

„ 3p. on , „ on „ ^ 

Mon. 1 p. olemc ^ „ olcmc ^ „ 

„ 2 p. oletc g g olcte „ „ 

„ 3 p. on ,, „ on „ , 

Indikativin plusqvamperfekti. 

Yks. 1 p. olin toibunnb 1. toibunb olin faaginub 1. faaginb 

„ 2 p. olib „ „ olib „ „ 

« 3 p. oli , , oli ^ , 

Mon. 1 p. olimc „ „ olime ^ „ 

„ 2 p. olitc , „ olite , „ 

„ 3 p. olitcabl. ^ g olittjabl.y „ 



olib „ „ olib 

Konditionalin presens. 
Yks. 1 p. toibuffin [aacffin 

„ 2 p. toibuffib faaclfib 

3 p. toibufS faacfS 



*) Liittomuotoja ei panna muihin kuin näihin ensimmäisiin 
esimerkkeihin, koska niitä on niin helppo panna kokoon. 



Digitized 



by Google 



121 



Mon. 



1 p. toibuffimc 


faacffimc 


2 p. toibuffttc 


faaclfttc 


3 p, toibuffiaab 1. 


faaclft»ab 1 


toibulfib 


faacfftb 



Konditionalin perfekti. 

Yks. 1 p. olctfitt totbunub 1. totbunb o. faaginub L faaginb 

„ 2 p. olclftb I, f ^- f 

„ 3 p. olcfö ^ ^ 0. ,, 

Mon. 1 p. olcffimc „ 9^-9 

„ 2p. oicffite y o ^^ 9 

„ 3p. olcfftoabl. y ^ ^' i^ 

oleffib y f f 

Imperativin ja Optativin presens. 

Yks. 2 p. totbu faac 

„ 3 p. totbugu fciagtgu 

Mon. 1 p. toibugcm faagtgcm 

„ 2 p. toibugc faagtgc 

„ 3 p. toibugu foagigu 

Imperativin ja Optativin perfekti. 
Yks. 2 p. ole toibunub 1. totbunb o. faagtnub L faaginb 



. 3 p. olgu , 


9 


0. 


Mon. 1 p. olgcm g 


9 


<>. 9 


n 2 p. olgc , 


9 


0. 


9 3 P- ölgu , 


9 

Infinitivit, 


0. 


1 infit. totbuba 




faagtba 


2 „ totbubcö 




faagtbeö 


3 ^ 111. toibuma 




faagtma 



Digitized 



by Google 



122 



1 infin. Iness. tDtbumaS 


faagimod 


2 „ Elät. toibumaät 


faagimodt 


3 „ Abess, toibumata 


foogimota 


Partidpiot 




Pres. totbuto 


faagiu) 


Fret. toibunub 1. 


faagittub 1. 


totbunb 


faaginb 


Passivi. 




Indik. pres. toibutaffe 1. 


faactaffc 1. 


toibuta 


faacta 


^ imp. totbuti 


[aaeti 


^ perf. on toibutub 


on faactub 


„ plusq. oli toibutub 


oli faaetub 


Opt. pres. toibutagu 


faactagu 


„ perf. olgu toibutub 


olgu faactub 


Infin. ill. toibutama 


\cLattamQi 


Part. pres. toibutaU) 


faaetau) 


pret. toibutub 


faaetub 



A k t i V i. 
Indikativin presens (myös futurina). 



Yks. 1 p. ))aranban = 
parannan 
„ 2 p. ))aranbab 
„ 3 p. ^jaraubab 

Moii. 1 p. paraubame 
„ 2 p. ^jaranbatc 
„ 3 p. ))aranbaU)ab 



»alott = 
valan 
tt)a(ab 
tt)alab 
toalame 
U)alate 
U)a(att)ab 



Digitized 



by Google 



123 



Indikativin Imperfekti. 



Yks. 



Mon. 



Tkfl. 



Mon. 



Yks. 
Mon. 



p. ))aranbagtn 
p. ^jaranbajib 
p. ^jaranbaö 
p. paxanbaixrm 
p. paxanbaiiU 
p. ^jaranbajitoab 1. 
^aranbagtb 

KonditionaUa, 

p. ^jaranbaffitt 
p. patanba!ftb 
p. :paranbafö 
p. ^Jaranbaffimc 
p. ^Jaranbalfitc 
p. ))aranbaffwab 1. 
^jaranbaffib 



»alaftn 
»alaftb 
tt)ala§ 
iDalaffmc 
tDalafitc 
tt)a(afttt)ab 1. 
U)alaftb 



iDalaffttt 
»alaffib 

»alaffilmc 
toalaffitc 
»alaffiaab L 
»alafftb 



Imperativi ja optativL 
p. :paranba U)ala 



^jaranbagu 
:paranbagem 
^jaranbage 
:paranbagu 



Injinit. 

1 inf. ^aranbaba 

2 „ ^jaranbabcS 

3 „ ill. ))aranbama 
„ „ iness. ))aranbamad 
„ „ elät. ^aranbamaSt 
„ „ abess. ^aranbamata 



)Da(agu 
tt)alagem 
tt)alage 
iDalagu 



iDalaba 
tt)alabed . 
tt)alama 

tt)a(ama8t 
loalamata 



Digitized 



by Google 



124 



Pariicipiot 




Pres. ^jaranbato 


loalati) 


Pret. ^)aranbanub 1. 


loalanub 1. 


pataniant) 


»alanb 


Passivu 




Pres. paranbatalfc 1. 


tt)atata!fe 1. 


paxanbal^e 


»alata 


(patanbata) 




Imp. :paranbati 1. 


loalati 


patanbx 




Opt. ^jaranbatagu 1. 


»atatagu 


paxanba^u 




Infin. patanbatama 1. 


malatama 


paxanbama 




Part. pres. patanbata» 1. 


iDalataU) 


paxanbaXD 




„ pret. ))aranbatub 1. 


toalatub 


:paranbub 




Aktivi. 




Indikativin presens (myös 


futurina). 


Tks. 1 p. Ȋl^cnen = 


Iocu = 


vähenen 


luen 


„ 2 p. »al^cncb 


locb 


„ 3 p. »äl^encb 


locb 


Mon. 1 p. tt)al^eneme 


locme 


„ 2 p. tDÄl^cuctc 


loctc 


„ 3 p. »al^encÄab 


Ipc»ab 


Indikativin imperfekti. 


Tks. 1 p. iDäl^enejin 


lugcftn 


„ 2 p. loal^enegtb 


lugcfib 


„ 3 p. »äl^encö 


tagcä 



Digitized 



by Google 



125 



Mon. 1 p. tDäl^cncjimc 


lugcftmc 


„ 2 p, tDäl^cncitte 


lugcfttc 


„ 3 p. toa^znziitoah 1. 


lugeftmab 1. 


iDäl^euejib 


lugefib 


Konditionalis. 




Yks. 1 p. Ȋl^cttcffin 


locffin 


„ 2 p. »äl^cncffib 


loeffib 


„ 3 p. tDä^eneK 


locfS 


Mon. 1 p. iDä^encffimc 


locfftmc 


„ 2 p. »äl^cncffite 


locfftte 


„ 3 p. tDäl^cnefftttjab 1. 


loelfitoab 1. 


Ȋ^euetftb 


Ioc!ftb 


Imperativi ja Optativu 


Tks. 2 p. toa^zm 


toe 


„ 3 p. iDä^cncgu 


lugegu 


Mon. 1 p. iDäl^encgem 


lugcgcm 


„ 2 p. tDäl^encge 


lugcgc 


„ 3 p. toäl^cncgu 


lugegu 


Infinitivit 




1 inf. tvci^tmba 


lugcba 


2 „ xoa^embe^ 


lugcbeö 


3 „ ill. toäl^encma 


lugcma 


„ „ iness. toaf)tmmai 


lugcmaö 


„ „ elät. toäl^enemaöt 


(ugema^t 


^ „ abess. tDäl^enemata 


lugcmata 


Parftcrpio^. 




Pres. toäl^eneto 


Iitgc» 


Pret. njäl^encnub 1. 


lugcnub 1. 


Ȋ^enenb 


lugenb 



Digitized 



by Google 



126 



Pastivi. 



Pres. Ȋl^cnctaffc (1. 


loctalfc (1- 


»al^cneta) 


loeta) 


Imp. tDäl^encti 


loctt 


Opt. toäJ^cnetagu 


loctagu 


Inf. »a^cnctama 


loetama 


Part. pres. toäl^enctati) 


Ivttavo 


„ pret. »äl^euetub 


loctub 


Aktivi. 




Indikativin presens (myös futurina). 


Yks. 1 p. ftbtfcn = 


torctcn = 


sipiseD 


toraelen 


, 2 p. fibifcb 


torcleb 


, 3 p. ftbtfcb 


torclcb 


Mon. 1 p. fibtfcmc 


toretcmc 


„ 2 p. fibifetc 


torclctc 


„ 3 p. ftbifcmab 


torclcöjab 



Yks. 



Mon. 



lp. 
2p. 
3p. 
lp. 
2p, 
3p. 



Imperfekti. 

ftbtfcatu 
fiMfcjib 
ftbtfeö 
fibifegime 
ftbifegtte 
ftbifcgttDab 1. 
ftbifcjib 



torelegin- 

torelejib 

torelc8 

torclejimc 

torelegite 

torelejtaab 1. 

toretejib 



Yks. 



Konditionalis. 



1 p. fibtfeffin 

2 p. ftbtfefftb 

3 p. fibifcfS 



tordcfftn 
torclcfftb 
torclefö 



Digitized 



by Google 



127 



Mon. 


1 p. fibifcfftmc 


torcIc!fimc 


n 


2 p. ftbifcffttc 


totclcffite 


n 


3 p. fibifcffmab 1. 


torcIcffittKib l 




ftbifeffib 


torclcffib 




Imperativi ja Optativi. 


Yks. 


2 p. ftbifc 


torclc 


» 


3 p. fibifcgu 


torclcgu 


Mon. 


1 p. ftbifcgcm 


torcicgcm 


n 


2 p. ftbtfege 


torcicgc 


» 


3 p. fibifcgu 

Injinitivit 


torclcgu 


1 inf 


ftbtfcba 


torcicba 


2 , 


fibifebeS 


torcIcbcS 


3 , 


ill. fibifema 


torclcma 


» » 


ine88. ftbifemaö 


torcIcmaS 


« » 


elät. ftbifemaöt 


torclcmaöt 


n i> 


abess. fibifemata 

Participiot 


torclcmata 


Pres. 


ftbifc» 


torclcti) 


Pret. 


fibifcnub 

PassivL 


torcicnub 


Pres. 


fibifctaffc (1. 


torclctaffc (1. 




ftbifcta) 


torclcta) 


Imp. 


fibifeti 


torclcti 


Opt. 


fibifctagu 


torclctagu 


Inf. 


fibifctama 


iorclctama 


Part. 


pres. fibifctati) 


torclcta» 


» 


pret. fibifctub 


torcletub 



Digitized 



by Google 



128 

2:nen Laokka. 

Aktivi. 

Indikativin presens (myös futurina). 

Yks. 1 p. joott fäin faan 

„ 2 p. joob !ätb faab 

„ 3 p. jooB fätb faaB 

Mon. 1 p. joome fäime faamc 

„ 2 p. jootc fätte faate 

„ 3 p. jooiöab fattt)ab [aaicab 



Indikativin imperfekti. 



Tks. 



Mon. 



Tks. 



Mon. 



Tks. 



1 p. join 


läijiit 


fattt 


2 p. ]otb 


fäijib 


fatb 


3 p. joi 


tm 


fat 


1 p. iotmc 


fäigimc 


faimc 


2 p. joitc 


fäijtte 


fatte 


3 p. jotmab 1. 


fätgttoab 1. 


[attt)ab 1. 


joib 


fätjib 


fatb 


Konditionalis. 




1 p. jooffin 


fät![itt 


faaffitt 


2 p. jooffib 


faiffib 


[aaffib 


3 p. \ooU 


fäifö 


faafö 


1 p. JDoffimc 


Miffimc 


faafftme 


2 p. jDo!fitc 


fäiffite 


faafffte 


3 p. joofftmab 1. 


lätffiiDab 1. 


faafftmab L 


joolftb 


fätfftb 


[aaffib 


Imperativi 


' j<^ Optativi. 




2 p. joo 


täi 


faa 


3 p. joogu 


fätgu 


faagu 



Digitized 



by Google 



129 



Mon. 


1 p. joogcm 


fäigcm 


faagcm 


» 


2 p. jooge 


faigc 


faagc 


» 


3 p* jöogu 


fätgu 
Injinitivit 


faagu 


1 inf. 


juua 


fäta 


faaba 


2 „ 


juucS 


fätcö 


faabed 


3 „ 


ill. jooma 


fätma 


faama 


n n 


iness. joomaS 


fäimaö 


faamoö 


V n 


elät. joomaöt 


lätmadt 


faamoät 


■» n 


abess. joomata 


fätmata 
Participiot 


faamata 


Pres. 


juott) 


fättt) 


faa» 


Pret. 


joonub 1. 


fäinub 1. 


faartub 1. 




joonb 


fäinb 
Passivi. 


faartb 


Pres. 


juuaffc (1. 


fäiaffc (1. 


faabaffe G- 




juua) 


fäta) 


faaba) 


Imp. 


joobt 


fätbt 


faabi 


Opt. 


joobagu 


fätbagu 


faabagu 


Inf. 


ioobama 


fäibama 


faabama 


Part. 


pres. joobaip 


fätbar» 


faabatt) 


V 


pret. joobub 


fätbub 

3:8 Luokka. 
Aktivi. 


faabub 




Indikativin 


presens (myös 


futurina). 




Yks. 1 p. tootan = 


fanrtan = 




otan 


kannan 



Digitized 



by Google 



130 



Yks. 


2 p. tootab 


!annab 


V 


3 p. tootab 


fannab 


Mon. 


1 p. löotamc 


fannäme 


n 


2 p. löotatc 


!annate 


n 


3 p. toötatoab 


!annatt)ab 




Indikativin imperfekti. 


Yks. 


1 p. tootftn 1. toottn 


fanbftn 


» 


2 p. tootftb 1. toottb 


!anbf{b 


n 


3 p. xootm 


fanbia 


Mon. 


1 p. tootfimc 1. tootime 


fanbftme 


n 


2 p. tootfitc 1. »ötttc 


fanbfite 


n 


3 p. tootfttoab 1. »otfib 1. 


fattbfiioab U 




löottoab 1. löotib 


fattbftb 




Konditionalis. 




Yks. 


1 p. tootalfitt 


fannaffin 


» 


2 p. »otalftb 


!anttaffib 


» 


3 p. tootafö 


fanttafa 


Mon. 


1 p. tootalfimc 


fannaffimc 


» 


2 p. tootaffttc 


fannalfttc 


» 


3 p. toota!fitt)ab 1. 


fannaffttoabj 




tootaffib 


fannafftb 




Imperativi ja Optati 


vi. 


Yks. 


2 p. tvota 


fanna 


n 


3 p. tootfu 


fanbfu 


Mon. 


1 p. tootfem 


fanbfcm 


n 


2 p. ttjotfc 


fanbfc 


n 


3 p. ttjotfu 


fanbfu 



Digitized 



by Google 



131 



Infinitivit 




1 inf. rootta 


lanba 


2 „ tootte» 


lanbeS 


3 „ ill. tootma 


fanbma 


„ ^ iness. »5tma8 


lanbmaS 


„ „ elät. »ottnaat 


fanbmaat 


„ „ abess.Äotmata 


fanbmata 


Partidpiot. 




Pres. tootta» 


fanbatt) 


Pret. tootnub 


fannub 


Pa««t?i. 




Pres. »oetaffc 1.) 


lantaffe (1. 


Äocta) 


lanta) 


Imp. tt)octi 


lanti 


Opt. löoctagu 


lantagn 


Inf. »octama 


!antama 


Part. pres. tooctatt) 


fanta» 


„ pret. tooctub 


lantub 


Aktivi. 




Indikativin presens (myös futurina), 


Yks. 1 p. (autan 


maffan 


„ 2 p. laulab 


maffab 


„ 3 p. lauIab 


malfab 


Mon. 1 p. laulamc 


maffame 


„ 2 p. laulate 


maffate 


„ 3 p. IauIaU)ab 


maffatoab 



Indikativin imperfekti. 
Yks. 1 p. laulftn 1. laultn mciV{xn 
y, 2 p. laulftb 1. lanlib mafftb 
„ 3 p. lauliö mafftö 



Digitized 



by Google 



132 



Mon. 1 p. laulftmc 1. 


laulimc 


mafftmc 


„ 2 p. laulftte 1. rauKtc 


malTtte 


„ 3 p. laulftioab 1. 


laulfib 1. 


mafftoab 1. 


Iaulitt)ab 1. 


laultb 


mafftb 


Konditionalis. 




Yks. 1 p. laulaffitt 




maffaffin 


„ 2 p. laufaffib 




maffaftb 


„ 8 p. lanlaU 




ma!fa!ö 


Mon. 1 p. laulaffime 




maffafftmc 


„ 2 p. laula!fite 




maffaffitc 


„ 3 p. laufaffttoab 


1. 


maffafftoab 


laulafftb 




maffafftb 


Imperativi ja Optativi. 


Yks. 2 p. lauk 




maffa 


„ 3 p. laulgu 




mafö!u 


Mon. 1 p. (aulgem 




maföfcm 


„ 2 p. lautge 




maföfe 


„ 3 p. laulgu 




maföfu 


7n/?ntfivi<. 




1 inf. laulba 




maföta 


2 „ laulbcö 




mafötcö 


3 „ ill. laulma 




maföma 


„ „ iness. laulma§ 




mafömaö 


„ „ elät. taulmaöt 




moiUmcAi 


„ „ abess. laulmata 




mafämata 


Participio» 




Pres. laulato 




maffatt) 


Pret. lauluub 




mafSttub 



Digitized 



by Google 



133 



Pääsivu 
Pres. laulbaffc (1. maffctaffc • (!• 





laulba) 


maffcta) 


Imp. 


laulbi 


maffctt 


Opt. 


laulbagu 


maffetagu 


Inf. 


laulbama 


maffetama 


Part. 


pres. laulba» 


ttialfctatt) 


n 


pret. laulbub 


maffctub 



Muistutus. Samoin kuin (aulan taivutetaan myös e^p&at- 
teisiä luulen ja foolen; samoin kuin malfan myös e^päätteisiä faiU 
fen, maitfcn, fii^fcn. 

A k t i V i. 
Indikativin presens (myös futurina). 

Yks. 1 p. pean = Mon. 1 p. ptamt 
pidän 

j, 2 p. pcab „ 2 p. :peatc 

jf 3 p. peab ^ 3 p. ^jeatoab 

Indikativin imperfekti. 

Yks. 1 p. :p{ba[ttt Mon. 1 p. pibaftmc 

^ 2 p. ))ibaf{b „ 2 p. ptbafttc 

„ 3 p. ptbaftoab 1. 
„ 3 p. |)ibaö ^)ibaflb 

Jfui«eu^u«. Merkityksessä minun pitää, jossa se virossa 
on personallinen, kuuluu tämä verbi imperfektissä: ))ibtn/ pxhxh, 
pihi j. n. e. 

Konditionalis, 
Yks. 1 p. peat^in Mon. 1 p. ))caffime 

„ 2 p. ^jeaffib ^ 2 p. peafftte 

„ 3 p. peaU „ 3 p. ^jeaffitoab 1. 

peatfib 



Digitized 



by Google 



134 

ImperaUvt ja OptativL 

Yks. 2 p. pta Mon. 1 p. ^){bagem 

^ 3 p. ))tbagu ^ 2 p. t)tbage 

„ 3 p. t)tbasu 

1 inf. ^)ibaba 3 inf. iness. ))ibama8 

2 „ ^ibabed ^ ^ elat. pibamaSt 

3 „ ill. )){bama „ „ abess. ^)ibamata 

Partidpiot 
Pres. ))ibatt) Pret. ))ibattub 1. 

|)tbattb 

Pres. ^)cctaffc (1. ^)eeta) InlSn. pzAoasi^ 

Imp. pecti Part. pres. ^jeetatt) 

Opt. ))ecta8U „ pret. pectub 







4:s Laokka. 








Aktivi. 




Indikativin preaens 


(myös 


futurina). 


Ika 


. lp. 


tulen =: 
tulen 




pesen 


n 


2p. 


tulcb 




t)ejeb 


*i 


3p. 


tuIcB 




<)ejeb 


tfon 


1. 1 p. 


tuleme 




^jejcme 


»1 


2p. 


tufetc 




^jcjetc 


w 


3p. 


tuteioab 




ptimab 



Digitized 



by Google 



135 



IndikaUvin imperfekti. 



Yks. 



Mon. 



Yks. 



Mon. 



1 p. tulin 


»>ejitt 


2 p. tulib 


1)ejib 


3 p. tuli 


P^i 


1 p. tulime 


1)ejtme 


2 p. tulite 


ptiiie 


3 p. tuliioab 1. 


|>e}twab 1. 


tulib 


))eiib 


Konditionalis. 




1 p. tuleffitt 


iJejeffin 


2 p. tuleffib 


|)ejetfib 


3 p. tulef§ 


ptiiU 


1 p. tulelfime 


^)ejef[ime 


2 p. tulcfjtte 


IJejeffite 


3 p. tuletftteab 1. 


t>ejefjtn)ob 1. 


tuleffib 


1)cjeffib 



Imperativi ja Optativi. 
Yks. 2 p. tule :pcjc 



Mon. 



3 p. tufgu 

1 p. tulgcm 

2 p. failgc 

3 p. tulgu 



1 inf. 

2 . 

3 „ m. 

^ ^ iness. 

^ n elät. 



Infinitivit 
tuHa 
tuOeg 
tittema 
tu(emad 
tulemaöt 



abess. tulemata 



:pc8fu 
:pcÖfcm 
|)c8fc 
:pe8fu 



t)c8ta 
^edte8 
:peiema 
':peiemad 
:pcjcma8t 
))eiemata 



Digitized 



byGoogk 



136 



Participiot 



Pres. talett) 


t)C3eto 


Pret. tulnub 


^JcSnub 


Passivu 




Pres. tuDaffc (l 


))cötaffc (1. 


ma) 


|)cöta) 


Imp. tuibi 


peöti 


Opt. tulbagu 


:pe8tagu 


Inf. tulbama 


)7eStama 


Part. pres. tulbatt) 


))c§taw 


pret. tulbub 


^jeötub 


listutus.. Samoin kuin tulen taivutetaan myoBpam 


Aktivi. 




Indikativin presens (myös futurina). 


Yks. 1 p. ombfctt = 


aöjatclcn = 


ompelen 


leikittelen 


„ 2 p. ombleb 


aöjatcleb 


„ 3 p. ombicb 


aSjatcIcb 


Mon. 1 p. Bmblcme 


a§iate[eme 


„ 2 p. omblctc 


aöjatelcte 


^ 3 p. ombktvab 


aä}atelctt)ab 


Indikativin imperfekti. 


Yks. 1 p. Bmblcfln 


aSjatelcfin 


„ 2 p. ombicftb 


aSiatcIcftb 


^ 3 p. omblcö 


aSjatclcö 


Mon. 1 p. Bmbicftmc 


cröjatclcftme 


„ 2 p, omblefttc 


aöjatclefite 


„ 3 p. Bmblcftmab 1. 


aSjatcfcftmab 1. 


Bmblefib 


adjateleftb 



Digitized 



by Google 



137 



Konditionalis. 




Yks. 1 p. omBlcfftn 


aSjatclcfftn 


, 2 p. Bmblefftb 


aöjatcicffib 


„ 3 p. ornblcK 


aSiatclcte 


Mon. 1 p. Bmbleffimc 


aöiatclcffimc 


, 2 p. omBIcffttc 


afijatclclfitc 


„ 3 p. ombicfftiöab 1. 


aöjatelelfittjabl 


ombicfftb 


aäjatcleffib 


Imperativi ja Optativu 


Yks. 2 p. omblc 


aSjatcIc 


„ 3 p. ommclgu 


adjatelgu 


Mon. 1 p. Bmmclgem 


aöjatelgem 


^ 2 p. Bmmelge 


aöjatclgc 


^ 3 p. Bmmelgu 


adjatelgu 


Injinitivtt, 




1 inf. ommclba 


aöjateffa 


2 „ Bmmclbcö 


aöjatclIeS 


3 „ ill. Bmblcma 


a^iatelema 


„ „ iness. omblemaö 


adjatelemad 


„ „ elät. omblemaSt 


aöjatelcmaät 


„ „ abesB. omblcmata 


aöjatclcmata 


Partidpiot 




Pres. Bmbic» 


aSjatelen) 


Pret. ommelnub 


aeiatelnub 


Passivu 




Pres. ommelbaffc (1. 


aeiatcKaffc (1. 


ommelba) 


adjatefiia) 


Imp. Bmmcibi 


oöjatelbagu 



Digitized 



by Google 



138 



Opt. 


ommc(bagu 


aSjatelbagu 


Inf. 


ommclbama 


aSjatelbama 


Part. 


pres. ommclbatt) 


adiatelbau) 


V 


pret. ommelbub 

Aktivi. 


aöjatcIbuD 




Indikativin presens. 


Yks. 


1 p. näen =: 


lä^cii = läl^* 




näen 


bcn 1. mcnett 


n 


2 p. näcb 


lä^cb 


t» 


3 p. näet 


lä^cb 


Mon. 


1 p. näcmc 


lal^emc 


r» 


2 p. näete 


läl^cte 


V 


3 p. naetoab 


täl^ettjab • 




Indikativin imperfekti. 


Yks. 


1 p. nagttt 


laffm 


n 


2 p. nägib 


läfpb 


Vi 


3 p. nägi 


läfö 


Mon. 


1 p. nägtmc 


läffime 


n 


2 p. nägitc 


läffttc 


IS 


3 p. nägtttjab 1. 


läffttpab 1. 




nägtb 


läffib 




Konditionalis. 




Yks. 


1 p. näeffin 


la^cfftn 


« 


2 p. näeffib 


la^cfftb 


w 


3 p. nacfS 


lähete 


Mon. 


1 p. näcffimc 


läl&cfftmc 


rt 


2 p. näcffitc 


lä^cffitc 


vt 


3 p. näc!ft»ab 1. 


l%ff{tt)abl. 




näeffib 


tä^cfftb 



Digitized 



by Google 



139 



ImperaUvi ja Optativi. 



Yks, 2 p. näe 


miiic 


„ 3 p. nä^fu 


mingu 


Mon. 1 p. nä^fem 


mingem 


^ 2 p. nä^fc 


mtegc 


„ 3 p. ttäl^fu 


tningu 


Infinitivit 




linf. nä^a 1. näl^ja 


mtnna 


2 „ na^cö 1. nä^jcS 


mmrreS 


3 „ ill. nägcma 


mtnema 


^ ^ iness. nägemad 


mittcmaö 


^ „ elät. nägcmaSt 


mittcmadt 


^ ^ abess. nägcmata 


minemata 


Parfeciptöf. 




Pres. ttägcm 


minett) 


Pret. ttätttub 1. natttb 1. 


läitiubl.täinbl 


nal^nub 


läl^nub 


PmssivL 




Pres. ttä^affc 1. näl^ialfc 


minnaffc (1. 


(näl&a 1. näl^ja) 


mtnna) 


Imp. naitti 


minbi 


Opt. ttä^tagu 


mtnbagu 


Inf. naittama 


minbama 


Part. pres. näl^tatt) 


minbatt) 


ji pret. näl^tub 


mittbub 



Digitized 



by Google 



140 



(S:s Luokka. 

Akti vi. 

Indikativin presens (myös futurina). 



Yks. 


1 p. Ictfan = 


pvi^hn = 




leikkaan 


puhkoen 


n 


2 p; letfab 


^u^feb 


n 


3 p. rcifab 


pVi^Ub 


Mon, 


1 p. leifamc 


pni)hme 


1» 


2 p. Icifatc 


^ju^fctc 


t) 


3 p. Ictfatoab 


pVL^Uvoab 




Indikativin Imperfekti. 


Yks. 


1 p. Icifafin 


pu^fcfm 


n 


2 p. letfaftb 


pupeftb 


n 


3 p. letfad 


))uifc§ . 


Mon. 


1 p. Icifaftme 


pu^mmt 


n 


2 p. Icifaftte 


pni)te^iie 


T) 


3 p. Icifafiioab 1. 


pu^h^itoail. 




Icifafib 


pVi\)U\it> 




Konditionalis, 




Yks. 


1 p. Ictfaffin 


^jul^fcffitt 


» 


2 p. Icifafftb 


pu^fefftb 


» 


3 p. tetfalö 


^jul^fcfS 


Mon. 


1 p. Icifaffime 


^ju^fefftme 


rj 


2 p. leifaffitc 


|)4fcffttc 


vt 


3 p. leifaffiioab 1. 


^jul^lcfftttjab L 




Ictfaffib 


pul^fcfftb 




Imperativi ja Optativi. 


Yks. 


2 p. letfa 


))ul^fc 


» 


3 p. leigagu 


))u^esu 



Digitized 



by Google 



141 



Mon» 


I p. Ictgagem 


:pu^cgcm 


n 


2 p. leigage 


<)u^egc 


» 


3 p. letgagu 

Infinitivit 


1)u]^cgu 


1 inf, 


Ictgata 


pul^eta 


2 , 


leigatcS 


:pu^etc§ 


3 , 


ill. Ictfama 


^juPcma 


r> 7t 


iness. Ictfamaö 


:pu]^femad 


1» » 


elät. Icifamaöt 


))u]^fema8t 


T> » 


abess. Ictfamata 

Participiot 


;)ui!cmata 


Pres. 


letfatt) 


))ul^fct» 


Pret. 


Iciganub 1. 


^jul^cnub 1. 




Ictganb 


pul^enb 




Pas^tvf. 




Pres. 


Ictgataffc(l. 


:pul^eta![c (l- 




fetgata) 


:pul^cta) 


Imp. 


Icigati 


. pul&cti 


Opt. 


Ictgatagu 


)>u]^etagu 


Inf. 


letgatama 


))u]^etama 


Part. 


pres. Ictgata» 


:pu]^ctatt) 


» 


pret. Ictgatub 


)7U^etub 



Negativisen konjugationin esimerkkejiL 

Aktivi. 
Indikativtn presens (myös futurina.) 

Yks. 1 p. Cl ma tol^t = ci ma joo = 

en tohdi en juo 

^ 2 p. ci fa to^i zi fa joo 

„ 3^ p. ci ta to^i ci ioi joo 



Digitized 



by Google 



142 



Hon. 



1 p. ei mcic tof)x = 


ei mcie joo 


2 p. et tcic tol^i 


ei teie joo 


3 p. ei naab to^i 


et naab joo 



Indikativin imperfekti. 

Yks. 1 p. ei ma to^tinub 1. tol^tinb ei ma joonub L jooitb 

„ 2 p. ei fa , , ei fa 

„ 3 p. ei ta „ , ei ta „ 

Mon. 1 p. eimeie „ „ ei meie „ 

r, 2 p. ei teie , ^ ei teie „ 

„ 3 p. ei naab „ , ei naab „ 



Konditionalis. 



Yks. 1 p. ei ma tol^ifS 
n 2 p. ei fa , 
y, 3 p. ei ta ^ 

Mon. 1 p. ei meie „ 
„ 2 p. ei teie „ 
„ 3 p. ei naab „ 



ei ma joofä 

ei fa 

ei ta , 

ei mcie » 

ei teie ^ 

ei naab - 



Yks. 
Mon. 



2p. 
3p. 
lp. 
2p. 
3 p. 



Imperativi ja optativL 



ära tol^i 
ärgu tol^tigu 
ärgem tol^tigem 
ärge tol^tige 
ärgu to^tigu 



ara joo 
ärgu joogu 
ärgem joogent 
ärge jooge 
ärgu joogu 



PassivL 



Pres. ei toimita 
Imp. ei tol^itub 



ei jooba 
ei joobub 



Digitized 



by Google 



143 

A k t i V i. 

Indikativm presens. Imperfekti. 

Yks. 1 p. et ma tule Yks. 1 p. ei ma tulnub 

j, n. e. j. n. e. 

Konditionalis. Imperativi ja Optativu 

Yks. 1 p. ei ma tuIefS ära tule j. n. e. 

j. D. e. 

Pas^vu 
Pres. ei tulba Imp. ei tulbub. 

LyhykiineD osoitus verbi-miotojeD kiyttSiiiseeii. 

§ 95. Presensiä* Yirolainenkin, samoin kuin me, 
myös käyttää futurina. Usein vahvistaa hän silloin 
jollakulla partikelilla. Esim. fiiU ma tulen. 

Muistutus, Joskus ktmlua fatnria muodostettavan tt)ötta^ 
(ottaa) sanan avulla. Mutta Ahrens arvelee sen olevan saksa- 
laisuutta. 

§ 96. Optativin 3:8 persona kysymyslauseissa 
usein merkitsee epäilystä. Esim. mtd fee nuub olgu?:" 
mitään fc lienee? 

§ 97. Yerbi ylimalkaan noudattaa subjektinsa lu- 
kua, niinkuin meilläkin. 

Poikkeus 1, Samoin kuin suomessa on kuitenkin partiti- 
vissa olevan subjektin perästä, vaikka se oliskin monikossa, verbi 
aina yksikössä. 

Poikkeus 2, EoUektivi-sanain ja lukusanain perästä voi- 
daan virossa mielin määrin käyttää monikkoakin, jossa jälkimäi- 
sessä ja monesti edellisessäkin tapauksessa viro suomesta jyrkästi 
eroaa. Esim. paiin tntnteji Mi 1. tuUb = paljon ihmisiä tuli. 
^iig pot^a tiab 1. tiatoah = viis poikaa elää. 



Digitized 



by Google 



144 

§ 98. Kun sama yerbi useampiin personiin kuu- 
luu, käypi aivan kuin meillä. Esim. SKtna ja fina 
tulimc. 

Omituisuus virossa. Yirolainen käyttää myös seu- 
raavan-tapaista lausepartta, samoin kuin meillä Wiipu- 
rilainen (Venäläisyyttäkö?): 9!Kcie SUiariga 1. finugaläf* 
fime = minä läksin Marin kanssa 1. sinun kanssas. 

§ 99. Määräämätöntä personaa toimittaa virossa- 
kin, samoin kuin meillä 1) passivi 2) aktivin yksikön 
2:n persona taikka jompikumpi 3:s persona. 

Omituisuus virossa. Suomessa on koko joukko 
personattomia verbejä, jotka vaativat sitä sanaa, mikä 
esim. ruotsissa ja saksassa on subjektina, genitiviin. 
Näistä piiaha = pitää on virossa aivan personallinen 
samoin kuin meilläkin paikoittain länsimurteessa, ja 
seuraa sen perästä 3;n infinitivin illativi. Esim. fa 
tcab, mtS fa pzai faama =z sinä tiedät mitä sinun pitää 
saaman 1. saada. Samoin myös muutenkin muuta- 
missa. Toisissa muutamissa näkyy käytettävän adessi- 
via. Esim. cga nctl l^oofi l^crra juurc tuCagi = eikä hei- 
dän huolikaan herran luokse tulla. 

§ 100. Ensimmäisen infinitivin täydellistä transla- 
tivi-muotoa ei virossa ole, vaan käytetään sen sijaan 
lyhennettyä. Esim. mec§ tt)tnna8 flaaji juua = mies ko- 
hotti lasin juodakseen. Slnna vaarnat mullc lugeba =: 
anna kirja lukeakseni. 

§ 101. Toisen infinitivin inessivi vastaa meidän 
sekä inessiviä että myös instruktivia. Esim. cga 5n« 
netu§ l^iiita tullet = ei onnettomuus huuda tullessaan. 
SoutaS, fät liiiicS = lupasi, kättä lyöden. 

§ 102. Kolmannen infinitivin illativin ja ensim- 
mäisen infinitivin käyttäminen on muuten ylimalkaan 



Digitized 



by Google 



145 

samain sääntöin alainen kuin suomessa. Esim. I^ärg 
tulcb föoma = härkä tulee syömään, l^ärja li^a tolia [ftiia 
z= härän liha kelpaa syödä. 

Muistutus, Yirolainen, samoin kuin Suomalainen, usein li- 
sää onomatopoietisia verbejä toisten verbein selitykseksi, jolloin 
pääverbi on infinitivissä. Esim. Sombcrbab fönbiba = käydä hitus- 
telee. £u!erbab knä^ä tetgata = leikata tuhertelee vähäisen. 

Omituisuuksia virossa: 

1) Välistä käyttää Virolainen (monesti siinäkin 
yhtäpitäväisesti Länsi-Suomen murteen mukaan) l:stä 
infinitiviä, kun suomen kirjakielessä enimmiten on pas- 
sivisen participion presens. Esim. gaub on ^eöta = 
pöytä on pestävä. 9lccb maab on moigan filnba =z nämät 
maat on herras-kartanon kynnettävänä. ^u( on tDä\)tcL 
mMa '=z minulla on krapuja myötävänä (L. S. myydä). 
SBolg jäi minu maföta = velka jäi minun maksetta- 
vakseni. 

2) Joskus näkyy myös käytettävän l:stä in- 
finitiviä, koska meillä olis neljäs. Esim. mu( ott delba 
zzz minulla on sanomista. 

§ 103. Muita 3:n infinitivin sijoja käytetään ai- 
van kuin suomessa. 

Muistutus 1. Abessi^la on virossakin sekä aktivinen 
«ttä passivinen merkitys. 

Muistutus 2. Abessivia, josta suomessa karitivinen adjek- 
tivi muodostetaan, viljelee Virolainen semmoisenaan adjektivina, 
liittäen siilien vielä sijapäätteitäkin, kuitenkin vaan monikon no- 
minativissa sekä yksikön translativissa. Esim. Sfltmah on l^äbe^ 
matab = He ovat häpeämättömät. <^ee tegi (oiufe iaffamatald = 
se teki luontokappaleen jaksamattomaksi. 

§ 104. Ensimmäisen ja toisen infinitivin niinkuin 
myös 3:n infinitivin abessivin subjekti pannaan aina 
genitiviin, samoin kuin suomessa. Esim. Siai neeb jää- 

10 



Digitized 



by Google 



146 

xoab minu ^oxba =: jäävätkö ne minun hoitaakseni 1. 
hoidettavaksi? ÖtlcS l^inge minncö = virkkoi hengen läh- 
tiessä. Stult meic teabmata = tuli meidän tietämättä. 

Omituisuus virossa. Ääöfcä^ ja antaa^sanain y. 
m. perästä seuraa suomessa genitivi infinitivin kanssa. 
Niin ei kuitenkaan ole laita virossa. Esim. 5iJiinb 
läStt fuiia = minun käskettiin syödä. 9Dfla lagiti fcab 
loige fumc oma pzata^a jooSta = minä annoin sikojen 
koko suven omaa päätänsä (itsekseen) juosta. — Voipa 
fäöftbassanaa myös käyttää toisellakin tavalla, samoin 
kuin meillä. •Esim. SlJitnb fäöti foöma = minua käs- 
kettiin syömään. 

§ 105. Tunnetta tai tunteen ilmoittamista mer- 
kitsevien verbein (verba sentiendi et declarandi) 
perästä seuraa suomessa participion genitivi. Samaa* 
lausetapaa participion suhteen vaatii virossakin sangen 
moni semmoinen verbi; kuitenkin on partitivi vielä 
tavallisempi, ja myös voi participion sijasta käyttää 
3:n infinitivin illativia. Esim. ma nagtn l^obufc mö5ba 
mtnett)a 1. mincmab 1. minema = minä näin hevosen si- 
vuitse menevän. %a näih tcrmc okxoa 1. okxoab 1. olema 
= hän näkyy terve olevan. 6t ma fcba lottgi ole InuU 
ttub öelbama 1. oelbaioab 1. öelbama =: en ole sillä tavoin 
kuullut juteltavan. 

Muistutus 1. Tämmöistä lausetapaa sallivina verbeinä 
luettelee Ahrens: artoata = luulla, l^imuStaba = himota, haluta, 
faetData (laebait) = valittaa, farta = pelätä, ttita = kehua, fitnlblt 
= kuulla, fuuluba = kuulua, (aito = laittaa, moittia, loota = toi- 
voa, tnotetba = ajatella, ncil^a = nähdä, nägiba = näkyä, oobata = 
odottaa, faöiba = sallia, teaba = tietää, tel^a (enna«t) = teeskellä, 
olla olevinansa, tnnbo = tuntea, tunbuba = tuntua, tunnistaba = 
tunnustaa, iltelbo 1. öelba = virkkaa, jutella, u^fubo = uskoa, ttjon* 
bixba = vannoa. 



Digitized 



by Google 



147 

Muiden samantapaisten verbein perästä käytetään että-lau- 
setta, jota myös edelliset sallivat. Esim.* rtta möiötan lilö et f cc 
öige on = kyllä minä muistan sen oikein olevan. 9Jäögitoffe et 
{affab !obu oti = sanotaan herrasväen kotona olevan. 

Muistutus 2, Knmpainkin edellisessä muistutuksessa mai- 
nittuin verbilajein perästä viljellään myös sangen usein oratio in- 
direktassa l:stä infinitiviä, välistä että:öä varustettuna. Esim. 
?aitiö mceö juua = moitti miehen juovan. SJäftfiö et feal oEa raöle 
töö := sanoi siellä olevan raskaan työn. 

Mu istutus 3. Senmioisessa lauserakennuksessa, j osta sääntö 
mainitsee, nähdään sangen harvoin participion preteriti, luulta- 
vasti siitä syystä kun ei se enää taivu. Esim. mtna ci tco fuKc 
turjia tcinub itl^tcgi = en tiedä tehneeni sinulle mitään pahaa. 
Melkein aina käytetään sen sijasta että-lausetta. 

Muistutus 4. Jos säännön mainitsemassa lauserakennuk- 
s€»B8a participio olisi kieltäväinen, niin kieltosana, samoin kuin 
meilläkin, muuttuu tuntoa merkitsevän verbin eteen. Esim. <gi 
ta öelnub :|)crcntec$t fobti oktua 1. oletDab = hän ei sanonut isännän 
kotona olevan. 

§ 106. Sangen usein, varsinkin oratio directassa 
sekä relativilauseissa, käyttää Virolainen saksan ta- 
valla participion preteritiä yksinään perfektinä tai 
plusqvamperfektinä. Esim. SKecö, feö fafö ööb tt)atoanb 
zn mies, joka kaksi yötä oli valvonut. 61^1 naab fumme 
aaötat ^jaariö elanub = vaikka he olivat kymmenen 
vuotta yhdessä eläneet. 3^^^^9^^ fuulutatoab, et 37 
l^ingc mcrele läinub = sanomalehdet kertovat että 37 
henkeä on merelle lähtenyt. JRaäfiö, fut ait ^)tbatub el^t* 
tama, fiiö fiiöib »cctub z= kertoi, kun aita piti raken- 
nettaman, silloin kivet oli vedetty tänne. 

Muistutus. Välistä, kun ei et ole edessä, voipi myös se- 
littää asian niin että se on edellisessä säännössä mainittu lause- 
rakennus. Katso viimeistä esimerkkiä. Niin myös: räctgimab et 
^ta\i l^atgc olema: föige ijjäetua aianub mdoraib juttuflb = sanovat 
että hän on sairas: kaiken päivää houraelleen (oli houraellnt). 



DigTrized 



by Google 



148 

§ 107. ©atfba^^sanan kanssa viljellään aktivin par- 
ticipion preteritiä 'juuri valmiiksi saadun teon osoituk- 
seksi. Esim. fiii ma \aan feö a\aU föönub = kyllä minä 
saan siksi aikaa syöneeksi, ^ad [atb ju {iiUmttu täie 
Itttoanub? = Saitko jo kylvömitallisen (mitan laji) kyl- 
väneeksi? 

Passivisen participion preteritin kanssa osoittaa 
faaba kykyä, teon mahdollisuutta. Esim. ^ad faab taa 
fööbub oma ]^amba=tt)aluga? = Saatko kanssa syödyksi 
hammasvaivaltas ? 

Muistutus 1. ViipurilaiDenkin sanoo: Saitko tusinan lin- 
tua ammuttua (kiijakielen: ammutuksi)? 

Muistutus 2, Tämmöisiä lauseparsia kuin meidän j^luvan 
saatuansa, läksi hän^ ei Virolainen tunne. Hän sanoo: (oa faa^ 
nub, ta tm. 

§ 108. Substantivina ja Adjektivina ei Virolai- 
nen paljon milloinkaan käytä aktivin participion pre- 
sensiä, vaan sen sijasta ja^^päätteistä tekijä-substanti- 
via. Esim. fee on faa ö|):|)ima minija =: se on kanssa 
oppiin menevä. Scifaja firtt)c8 = leikkaava 1. terävä 
kirves. Säbifätjab folbattb = läpimarssivat sotamiehet. 

Poikkeus. Hyvin harvoin participioita kuuluu käytettä- 
vän. Esim. minctoat n&balat = menneellä viikolla. 2:utctt)o( ooö* 
ta( = tulevana vuonna. 

§ 109. Passivin participion presensiä sitä vas- 
taan paljon käytetään, ja osoittaa se, samoin kuin suo- 
messakin, sitä mitä pitää tai voi tehdä. Esim. itfö 
loöbato l^obunc = lyötävä hevonen. Äui fee maa tactoa^ 
taiDafö faab = kun se maa tulee kaivettavaksi. !0ltd 
minu ftlma näl^tamal on = mikä minun silmäni nähtä- 
villä on. 

Muistutus. Joskus, sanoo Ahrens, kuuluu tämän partici- 
pion nominativissa loppuvokaali, Esim. et o(e otge rSttgitakoa fona 
= ei ole oikea puhuttava sana. 



Digitized 



by Google 



149 

§ 110. Edellisessä pykälässä mainitun partici- 
pion subjekti, samoin kuin suomessa, pannaan geniti- 
viin. Esim. ©ilma näl^taiDab aöjab zz silmän nähtä- 
vät asiat. 

Samoin on myös passivin participion preteritin 
laita, kun se attribuuttina seisoo ja meidän 3:n infi- 
nitivin illativia vastaa. Esim. j^iire fööbub leib n: hii- 
ren syömä leipä, ©affa fttigfc:pa tcl^tub \aapai = saksa- 
laisen suutarin tekemät saappaat. 

Mutta jos tämä preteriti ei ole attribuuttina, niin 
tekijä pannaan elativiin. Esim. fee miga on temaic Su^ 
mala^t loobub = sen vian on hänelle Jumala luonut 
(suomessa myös paikoittain: se vika on hänelle Ju- 
malalta luotu). 

Muii tutut, Passivin participion preteritiä genitivin kanssa 
käyttää myös Vepsäläinen ja Venäjän Karjalainen. 

Tekijä elativissa nähdään joskns Agricolan Undessa Testa- 
mentissa, josta näkyy että sitä silloin Tnmnkin murteessa käy- 
tettiin. 



Digitized 



by Google 



150 



G. Postpositionit ja Prepositionit, 

§ 111. Useimmat partikelit, jotka muiden kiel- 
ten prepositioneja vastaavat, pannaan virossa, samoin 
kuin suomessakin, hallitsemansa sanan taakse, ja ovat 
siis sopivammin nimitettävät postpositioneiksi. Virossa 
on kuitenkin myös, enemmin kuin meillä, preposi- 
tioneja. 

§ 112. Postpositionit virossa ovat seuraavat: aff 
=. alla; ajcmcl 1. ajcmelc = asemesta, sijasta; eeö = 
edessä, ceöt =: edestä, ette = eteen, harvemmin ulko- 
naiset paikkasijat eel = edellä, celt = edeltä, eele =:: 
edelle; l^ulgaö =: joukossa, l&ulgaöt, l^ulfa; juurcö = 
luona 1. tykönä, juureöt = luota, juure i3 luokse; jarel 
zn jäljessä i. jäljestä, järclt =: jäljestä, {ärelc = jäU 
keen, järge 1. järgi (part. t. illat.?) = jälkeen; faajaö 
= kanssa, keralla, faaja (illat.) =: kanssa, keralla, ta- 
vallisesti- lyhennettynä f a (f:n perästä) tai ga; kallal zn 
luona, kimpussa, faKalt, taUak (sillä sivumerkityksellä 
että jotain väkivaltaa tehdään, esim. foer tuli mu laU 
lale = koira tuli minun- kimppuuni); tanpa (esim. aa^ta 
tavipa ainoan =. arvaan vuosittain); feöfeö 1. feöfiö = kes- 
ken; f ortt)aö iz: vieressä, fortDoSt, forma; folioi = koh- 
dalla, tof)alt = kohdalta, fol^ta (illat.) zn kohdalle ja 
kohtaan; fuUe^ (fulg) =: sisässä, kiinni (enimm. vastaa 
suomen inessiviä), fiilge 1. fiilgi (illat.), fullcöt; fäe§, 
tät&tf fätte (vastaa enimmiten suomen sisällisiä paikka- 
sijoja, esim. ta räägÖ tuule fätte = hän puhui tuuleen; 
ta on fiilma tome fäed = hän on vilutaudissa) ; naal = 



Digitized 



by Google 



151 

nojalla, naalt, naalc; otfaö = päässä, lopussa, otfaSt, otfa 
(usein myös vastaavat suomen sisällisiä paikkasijoja); 
piili zz: päin (usein vastaa meidän illativia); ))ool (adess. 
lyhentynyt alkuperäisestä ))oolcl) = puolella, ^joolt = 
puolelta, poolc m puoleen, ^JoolcSt = puolesta; ))äl^a = 
sijasta, nimessä (esim. milumab tina^jreejib I^Sbcba p!xf)a 
z=: myövät tinasolkia hopean sijasta); ))äralt = takaa, 
johonkuhun kuuluva (esim. ta on ftrifu päxalt z=z hän on 
kirkkoon kuuluva, ))ärale = perään; faabtf =: saakka; 
fcaö = joukossa, fcaöt, feffa (käytetään harvoin, sen si- 
jasta tavallisesti l^ulfaö j. n. e.); fecö = sisässä, fceöt = 
sisästä, fiöfe m sisään (enimmiten vastaa suomen sisäl- 
lisiä paikkasijoja); taga =: tasalla ja tasalle; tottu 13 
voimalla, syystä, tähden; mal^cl = välillä (L. S. vai- 
heella), Vi>af)dtf voaffzk; toaxal = varalla, voimalla, kautta, 
töaralc; »aötaö = vastapäätä, toaötaöt, tt)aÖta; ääreö = 
ääressä, vieressä, ääreöt, äärc. 

§ 113. Prfpositioneja ovat: enne = ennen, ilma 
= ilman, ja pitti zn pitkin. 

§ 114. Sekä prepositioneja että postpositioneja^ 
jossa jälkimäisessä tapauksessa useammat saavat ku- 
vallisen merkityksen, ovat: alt zn alta, atta=:alle; faubu 
= kautta, myöten; feöfcl = keskellä, teöfclt, leöfclc; läbi^ 
prepositiona = läpi, postpositionina = kautta, syystä; 
mööba = myöten; |)cal = päällä, ^jcalt, ^)cale (enimmi- 
ten vastaa suomen ulkonaisia paikkasijoja); ))ära§t, 
prepositionina = perästä, postpositionina = tähden 
(vertaa, suomessa: takia), myöten; taga (essivi) = ta- 
kana, lal^a zz taakse 1. taa, taffa (part.), tagant 1. ta= 
gaöt = takaa; »aöta 1. »aötu zz vastaan 1. vastoin, myö- 
ten; itle prepositionina = yli, postpositionina vastaa suo- 
men partitivia, elativia, illativia y. m. ; ftmtcr =z ym- 



Digitized 



by Google 



152 

pari, prepositionina tarkoittaa piirin sisustaa, pospo- 
sitionina ulkorajaa, aivan kuin suomessa. 
§ 115. Näistä yaatiyat: 

1) Ainoasti genitiviä melkein kaikki yksistään 
postpositioneina käytetyt. Samoin myös vielä pre- ja 
postpositionit: läM, ptaU, pcalt, taga, ta^a, tafta 1. tagaöt, 
öle, iimBcr. 

2) Ainoasti partitivia prepositionit enne, pitfx, ja 
postpositioni ^Jtbt ynnä pre- ja postpositionit faubu, 
mioha: 

3) Ainoasti partitivia vaativat Ied!e(, päxa^t sekä 
toa^ta prepositioneina, ja ainoasti genitiviä postpositio- 
neina. Silla postpositionina vaatii ainoasti genitiviä, 
mutta prepositionina kumpaa sijaa tahansa. $eale pre- 
positionina joskus vaatii partitivia. 

4) Elativia vaatii faabi!, joka sija vastaa suomen 
sekä elativia (mistä saakka) että myös illativia (mihin 



5) Abessivia vaatii ilma. 

§ 116. Niinkuin yllä mainitusta näkyy viljelee 
Virolainen, luultavasti saksan kielen vaikutuksesta näitä 
post- ja prepositioneja paljon enemmän kuin me. Hän 
sanoo esim. ta totl^adtaS minu ole = hän vihastui mi- 
nuun; ta nnttiif faebaö, nacrtS feffe file =: hän itki, va- 
litti, nauroi siitä 1. sitä. 9lemab on pun labumtje peal 
=z he ovat puita latomassa; jäi mu jutu ptak fuTOafö 
= tuli minun puheestani surulliseksi. %a on nälja p&^ 
taot ära furnub = hän on nälkään kuollut; mul oli ^alt 
meel lap^e päxait = minun oli sääli lasta. 

117. Post- ja prepositionit virossa, samoin kuin 
suomessakin ovat kaikki substantiveja, enimmiten paik- 
kasijoissa. Erikseen huomattavia muotonsa puolesta 
ovat seuraavat: ^Da, jossa on kaksinkertainen I, niin» 



Digitized 



by Google 



153 

kuin suomen allativissa, ja loppuvokaalina oikeastaan 
adessiviin kuuluva a (katso § 36 /.) %a%a on päät- 
teensä menettänyt essivi; ta^a on lyhennyt translativi 
(vert. suomen: taa), jonka g, niinkuin virossa joskus 
tapahtuu, on muuttunut l^tksi; totia on partitivi, jonka' 
alkuansa pitkä loppuvokaali on Karjalan tavalla vai* 
kuttanut konsonantin kertomista, niinkuin Räävelin vi- 
rossa muuten vaan illativissa on tapa. Näissä näh- 
dään siis essivi, translativi ja partitivi paikkasijain 
merkityksessä, niinkuin suomessakin on useammissa 
partikeleissa sekä muutamassa pronomenissa laita. %a^ 
gant on ablativi, jonka I on nrksi muuttunut (vert. 
kuunnella ja kuullella, pähkinä ja l^äl^fcl); se sama muoto 
kuuluu meillä Wiipurin rantamurteessa monessakin 
partikelissa, esim. kotont, takant. 



Digitized 



by Google 



154 



H. Adverbit. 

§ 118. Adverbitkin ovat virossa, samoin kuin 
saomessa, melkein kaikki substantiveja eri kasus-si- 
joissa. 

a) Nominativia käytetään adverbina sangen har- 
voin. Esim. feöf =: keski, öföforb = kerta, fuB = kyllä, 
läH = läpi. 

Huomattava on kuitenkin että virossa karitiviset 
adjektivit adverbina aina vaan seisovat nominativissa. 
Esim. maailm on määratu fuur 1= maailma on äärettö- 
män suuri. Sflcmab t^n looimatumab l^aigcb = he ovat 
voimattoman (kovasti) sairaat. 

Mui$tutu$, Sama omituisuus kuuluu Kaijalassakin. 

b) Partitivia käytetään jokseenkin paljon, sekä yk- 
sikössä että monikossa. Esim. )}raegu = par^aikaa, iil^te 
pul^fu = yhtä haavaa, lakkaamatta, fcbamaib tai jala^ 
maib = kohta, paikalla. 

Usein on partitivi adverbimuotona varustettu per- 
sonasuffixilla. Esim. oma peataga = omin päin, enne 
aegabaja 1. aegubajot = ennen aikaansa 1. aikojansa, ae« 
gubaje = aikaiseen, fei^ataja = ruumiiltansa. 

Varsinkin käytetään tässä muodossa ud^päätteisiä, 
abstraktisia substantiveja. Esim. fugatt)utaja nr syvyyt- 
tänsä, ^affutaja =: paksuuttansa, foerutaja = koiruut- 
tansa, koiruudellansa, laiutaja 1. (atuted = laajuuttansa. 

Muistutus 1. Huomattava on että n&issä adverbimuodoissa 
partitivin päätteenä usein on t, missä muulloin olis b. 

Muistutus 2. Joskus kuuluu muotoja semmoisia kuin fii^ 
gatottti = syvyyttänsä, ^ttluti = pituuttansa. Niissä on nähtävästi 



Digitized 



by Google 



155 

loppuvokaali, suf&xiii kadottua, muuttunut i:ksi (yert. edempänä 
ablativi- ja allativi-muotoja). 

c) Inessivi on harvinainen. Esim. ei tlmaö =: ei 
missään, ei koskaan, umbcÖ = noin, paikoin. 

d) niativi ei myöskään ole yleinen. Esim. ära 
zr pois (Ven. Karj. eäreh), tffa = aina, ikäänsä, toaffa 
= vakaasti, ruttu = nopeaan, l^ef))0 = helposti. 

Parissa sanassa ilmautuu tuo runoissa aivan ylei- 
nen illativi-pääte jc 1. ja: tagaje 1. taga ja = takaisin, 
cbaje 1. cbaja = eteenpäin. 

Muistutus. Suomessakin on meillä: kotio = kotihin. 

e) Elativi muodostaa adverbipäätteen, joka on 
kaikkein yleisimpiä. Sillä on silloin useimmin lop- 
puvokaali, vaan e a:n sijasta. Esim. ^äradt = perästä, 
ttial^cöt HZ välistä, Ittaötc zz liiasti, fagcbaötc z=i useasti, 
täieöte =: täydesti, Knblaötc =: kiinteästi, lujasti, ^jare* 
tnaötc — paremmin, pcamaötc 1. pcamiStc rz: pikemmin, 
acgfaötc z= aikaiseen. 

Muistutus 1. Pääte dte on likisintä sukua Wiipurin mur- 
teessa jokseenkin tavalliselle, esim. lo^adtee = kohdastaan. 

Muistutus 2. Sanassa l^ätt^ti = hyvin on loppuvokaalin 
muutos aivan sama kuin suomessa. 

Muistutus 3. Useammat johdannaiset adjektivilajit eivät 
salli tätä adverhipäätettä yhtään taikka ei kumminkaan välittömästi. 

1) Sil« mh ia (ad^päätteisiin ei sitä liitetä koskaan. 

2) 9{e^päätteiset eivät sitä salli välittömästi, vaan kadotta- 
vat sen edeltä koko lopputavunsa. Esim. itu^te (t(une) = iloisesti, 
fuureli«te (fuurcUnc) = suurellisesti, l^änna(t«tc (^änna(tnc) = nurin, 
il^utaötc (tl^ulonc) ruumiillisesti, iiilriicötc (ililrifette) = hetkelli- 
sesti, igatDedte (tgaknene) = ikuisesti. Näitäkin viheliään kuitenkin 
sangen harvoin, paitsi kun ^te^päätteen, niinkuin ensinomäisessä esi*- 
merkissä, voipi suoraan jutirisanaan liittää. 

K Muistutus 4. Tämä adverhipääte liitetään myös usein 
fubstantiveihin. Esim. foeradte = koiramaisesti, feadte = sikamu- 



Digitized 



by Google 



156 

sesti, f«i«te = kesällä, f orraStc = ynorostaan, kerrassaan. Vertaa 
suomessa: pirusti. 

/) Adessivia viljellään jokseenkin paljon. Se vas- 
taa monesti suomen elativia t. ablativia y. m. Esim. 
ul^el l^aamal =z kerrassaan, et tai iz: ei ikänään, xoqS)A 
:=z välistä, ))ärtl =: perillä. 

Hyvin usein käytetään ääntä osoittavista verbeistä 
syntyneet substantivit adessivissa adverbeina. Esim. 
murtnal = jyristen, lobtnal = loristen, ^jtagtnal = ra- 
tisten. 

Joskus on adessivi adverbimuotona varustettu per- 
sonasuffixilla. Esim. meeletaja 1= mielellänsä, oma loa- 
laja = omin luvin, ajalaja = ajallansa, luulaja 1. lugu» 
laja = luvultansa. Joskus harvoin nähdään lyhennetty 
suffixi. Esim. ialed = ikänsä. 

g) Ahlativi on sangen yleinen (harvoin kuitenkin 
monikossa). Suomessa se usein vastaa elativia, välistä 
adessivia, instruktivia y. m. Esim. et naljalt = tuskin 
(L. S. ei leikillä), fiiffalt = kyllältä, »aeipalt = tuskin, 
»al^elt — välistä. 

Joskus harvoin on loppuvokaali a tallella; useam- 
min on se muuttunut e:ksi tai trksi. Vielä useammin on 
se muuttamattomana varustettu person asuffixilla. Kai- 
kissa näissä tapauksissa sen t on pehmennyt b:ksi. 
Esim. ii^clba, u^clbajc = kerrassaan, tetjtlbe m toisin, 
näriDcIbi 1. näriöclt = heikosti , voiinattomasti, piltalbt 
= pitkällään, aikaa myöten, ajulbt = ajoittain, latal= 
baja HZ laajuudeltaan, forralbaja = vuorostaan, »ar- 
rclbaja zz varreltaan, mcclelbaja 1. meclelbi = mielellään, 
ajalbaga 1. ajalbcS zz aikaiseen, ajallansa, aralbi = arasti. 

Poikkeus, Joskus pysyy t kovana loppuvokaalinkin edellä. 
Esim. faUotti 1. filKaltc = kyllin, ocguitt = ajoittain, forrolti 1. for* 
raibi =^ välistä, joskus. 



Digitized 



by Google 



157 

Muistutus 1. Tämän adverbipäätteen saavat Uf^päättei- 
set adjektivit «te:n sijasta. Esim. atoalilult = julkisesti, möiötii* 
ftilt = ymmärtäväisesti. 

Samoin joskns fu^päätteiset, ja ne^päätteiset, joiden viimein- 
mainittuin lopputavukin silloin pyysyy. Esim. tDarafuU = varhain, 
ptaUydt = pian. 

Muistutus 2. Tähän kuuluu myös adverbi tt)i(ianb = vil- 
jalta, runsaasti, jossa ablativin l on niksi muuttunut. 

Muistutus 3, Karjalan murteessa on myös ablativi elati- 
vin sijasta tavallinen adverbipäätteenä. 

h) Allativia ei paljon käytetä. Esim. jätte = 
jälleen. 

i) Essiviä käytetään harvoin. Loppuvokaalina 
sillä vaihtelevat a, e ja t. Välistä on se suffixilla va- 
rustettu. Esim. foguna, !oguttt 1. foguncö (maniaa) = ko- 
konaan, iidna = kokonaan, liöna = lisänä, tgancö =3 ikä- 
nänsä, äranid = erinänsä. 

Joskus on essivin pääte pois kulunut. Esim. 
luomme = huomenna, täna^jä zz tänäpäivänä, tänatou = 
tänä vuonna. 

Muistutus. Samoin myös kuulee meillä Uudellamaalla 
fottoo = kotona j. n. e. 

k) Translaiivia käytetään harvoin, välistä pois- 
kuluneella ftlla, välistä aivan ilman päätettä. Esim. 
»iimafö = viimeeksi, egmafS =z ensimmäiseksi, tcigefö =. 
toiseksi, folmanbafö = kolmanneksi, mtfö? z=z miksi, 
fefö =: siksi, taaS 1. taa == taas, iilcö =: ylös. 

l) Sangen usein kävtetään jotakin sanaa adver- 
bina kolmessa toisiaan vastaavassa sijassa. 

1) Inessivissä, elativissa ja illativissa taikka vii- 
mein mainitun sijasta allativissa. Esim. [ee^ = sisässä, 
fecöt, ftSfc; maaö =• maassa, maaSt, ma^aj fuö? = missä, 
fuöt, lu^Vi] fooö = kodossa, fooöt, lolfu; ccö = edessä, 
ecät, ette; ummufcC = ummessa, ummufcöt, ximmufele. 



Digitized 



by Google 



158 

2) Adessivissa^ ahlativissa ja allatiuissa. Esim. 
Itgtbal = likellä, ligibalt, Itgibale; Hgemal zz likempänä, 
ligcmalt zz: likempää, Itgcmalc = likemmäksi; faugcl = 
kaukana, faugelt r= kaukaa, faugclc = kauas. 

3) Essivissä^ partitivissa ja translativissa taikka 
viimeinmainitun sijassa illativissa. Esim. taga zz ta- 
kana, taffa (myös tagant 1. tagaöt) = takaa, tal^a = 
taakse; ftin =: tässä, fiit 1. ftint zz tästä, feie 1. fcta zz 
tänne; fobu =z: kotona, fottu (myös fobunt 1. fobuöt) z=z 
kotoa, foju 1. fobu = kotiin. 

Muistutus. Vertaa Wiipiurin murteessa: takant, kotont, siint. 

4) Adessiviasa^ ahlativissa ja terminativissa. Esim. 
teal = täällä, tcalt zz täältä, tänna zz tänne; feal 1. fääl 
= siellä, fealt 1. fääit zz: sieltä, fenna 1. finna zz sinne. 

m) Välistä on vaan kaksi yastaavaa sijaa: 

1) Inessivi ja illativi. Esim. Iibu§ = litistyk- 
sissä, sullouksissa, libufe =z: litistyksiin; longuö zz alla 
päin, lerpallaan, lonlu. 

2) AdessivijeL allativi, Esim. loobal zz löyhällään, 
loobalczz: löyhälleen; »atfal ziz valloillaan, tt)aDalc; toi^ 
me( zz yalmisna, säntillään, totmele (faaba) zz: toimeen. 

Tähän kuuluu pari sanalahkoa, jotka ovat erik- 
seen tarkastettavat: 

a) Löytyy jommoinenkin joukko adverbeja päät- 
teellä »el, tt)cle (harvoin tt)al, tt)de). Enimmiten ne tule- 
vat u« ja is, joskus e^päätteisistä verbeistä; välistä cba* 
päätteisistä, lyhyttavuisista adjektiveista. Esim. ^fcHvotl 
(paffuba) zz tarjona, ^jafmelc zz tarjoksi; fcrflDcI (fcrfiba) 
zz kohossa, fcrftöclc; ))mnitt)cl (pinniba) zz pinteessä, 
|)innttt)elc; ))u]^ewel (puPen, ^jul^eta) zz pöhössä, puj^cmcle; 
— forciDcl (forc g. !oreba) zz löyhällään, foretocfc; firctocl, 
ffrctocfc (fire g. fircba) zz ojennuksissa, suorana. 



Digitized 



by Google 



159 

Muistutus i. Verbeistä syntyneet nähtäyästi oyat parti- 
cipio-maotoja. Suomessa on yaan kaksi tämmöistä: t$tu(n:))aHa ja 
fetfo(n:))aIla. Adjektiyeista syntyneissä näkyy yartalon b muutta- 
neen töiksi, samoin kuin joskus itse adjektiyeissakin tekee. Esim. 
flrett) g. flrciDO 1. fire g. flrcbo. Joskus myös ne näkyvät vastaavan 
senmioisia muotoja kuin Qläl^äUä = viroksi: iilekoet 

Muistutus 2. Participion loppuvokaali on enimmiten 
muuttunut eiksi, mutta on se joskus muuttumattakin. Esim. Ixxt^ 
»el 1. Itt!tt)al = liikkeellä, to^tkoel 1. tol^ttual = pelästyksissä. Sa- 
moin joskus adjektiveistakin syntyneissä. Esim. iikkoal 1. Mtxotl = 
ylhäällä. 

pj Vielä voi lukea tähän suuren joukon adver- 
beja, joissa adessivin sekä allativin loppuvokaali on 
muuttunut t:ksi (arvattavasti suffixin kadottua, vert. 
partitivia ja ablativia), niin että pääte Ii ilman eroi- 
tuksetta molempia näitä sijoja vastaa. Näissä on sekä 
yksiköllisiä että monikollisiakin muotoja. Esim. am^ 
muli =1 ammollaan, ammolleen, celi =i: edelleen, ennal- 
leen, fiilleli = kyljellään, kyljelleen, pitfali = pitkäl- 
lään, pitkälleen, tapfcH ==: lapsena, fcljalt 1. fcliit — se- 
lällään, selälleen, seljin, rinnult = rinnoillaan, rinnoil- 
leen, rinnatusten, potoili = polvillaan, polvilleen. 

Muistutus 1, Parissa tämmöisessä adverbissa näkyy juuri- 
sanana olevan u^^päätteinen, abstraktinen substantivi lyhennetyllä 
vartalolla. Esim. ^)ifult (^)iffu«) = pitkin, f örguli (förguö) = kor- 
keudelleen, korkealla. 

Muistutus 2, Joskus on näissä adverbimuodoissa monikon 
vokaalimuoto suomentapaisempi kuin muulloin monikon partiti- 
vissa. Esim. tä))tU 1. fä^uU (tä^)>, g. !ä))a, mon. part. tä^^u) = 
nelin ryömin. 

Muistutus 3, Että tämä adverbipääte todellakaan ei ole 
muuta kuin allativi, sen todistaa esim. adverbi äroli 1. ärole = 
erillään, erilleen. 

3) Essivi tai adessivi ja translativi. %ana OOJC =z 
tänä yönä; mmewal Bogcl zz mennä yönä; oojefö = yöksi. 



Digitized 



by Google 



160 

n) Abessivia enimmiten käytetään kolmanteen in- 
finitiviin liitettynä. .Esim. tcabmata =i tietämättä, löägie 
mata = väsymättä, fogcmata =: sattumaltaan. 

Hyvin harvoin käytetään sitä muulloin. Esim. 
alaött = alasti (oik. alasetta). Sanassa felta =: tur- 
haan näkyy vironkin abessivissa, vastoin tavallisuutta, 
kaksi t:tä. 

0) Instruktivi on virossakin hyyin paljon käytetty 
adverbisija sekä yksikössä että monikossa. Esim. ilma 
zz: ilman, roaxa =: varhain, l^ariöu = harvoin, aju = 
ajoin, ^}igi = hiljakseen, teigi = toisin, tagur^^järt 1. ta^ 
gur=^)tbt = takaperin, ratfa 1. ratfu = ratsain, fortet 1. 
Iortt)U =z rinnatusten, parittain, foome feele 1. Icelt = 
suomen kielin. 

Muutamista tähän kuuluvista adverbiluokista olisi 
tarkemmin puhuttava: 

1) Hyvin usein instruktivia ei liitetä suoraan no- 
men-vartaloon, vaan ne^päätteen (diminutivisenko)f vä- 
lityksellä. Samoin on suomessakin usein laita. Esim. 
tpägcfi 1. »ägift = väkisin, tagafi 1. tagafa = takaisin, 
tpargfi 1. tpargufi = varkain, fiilttfi = sylin, ftlmatfi, ft^ 
mttfi 1. ftlmifi =i: silmännähtävästi, fuiijttfe 1. tftiigi = 
kynsin, varkain, jalgfi = jalkaisin, jjalaft 1. jalutft =:: ja- 
loin, l^utga paiia = ajattelematta, hutikoiden, ^citje 1. 
yätgi = valkealla päivällä, futja = suoraan, julki. 

Muistutus. Niinknin tästä näkyy on näissä adverbeissa 
vanha tfe^mnoto vielä tavallisempi kuin mnolloui. 

2) Hyvin paljon viljellään adverbina toisen veroin- 
infinitivin instruktivia, jota ei Virolainen muulloin 
enää käytäkään. Sen b on aina pois kulunut. Esim. 
[eiju = seisoin, pibi = pitäin, joube = jouten, fogelbi 
(togelbaba) = ängittäin, kangertain, loogelbt 1. loogetbi 



Digitized 



by Google 



161 

(loogerbaba) = polvitellen, mal^ett (»al^ctaba) = välistä, 
tauti (tautaba) =: joUoinkulloin, jaksoittain. 

Enin osa tämmöisiä adverbeja on kuitenkin, sa- 
moin kuin suomessa, syntynyt nomeneista olematto- 
main verbein välityksellä. Esim. ))itfttt =r pitkittäin, 
l^arttjuti ~ harvoittain, ejitc =: ensittäin, tunntti z= tun- 
nittain, paremite = paremmittain, {iigtfeti = syksyttäin. 

Muistutus, Suomessakin on tämä infinitivimnoto adverbina 
nsein lyhennyt. Esim. paremmiten, enimmiten. Virossa on loppu- 
vokaalina tavallisesti i, usein e, joskus harvoin a:kin. Esim. fiu^te 
1. fiuöta = kilpaa. ^ 

3) ?ine= ja lanj^päätteiset adjektivit sangen har- 
voin käyttävät instruktivia adverbipäätteenä, vaan siinä 
tapauksessa eivät kadota lopputavuansa. Esim. äralaji 
m yksittäin, toactoalijt =i tuskin, vaivoin, iil^tlojt = yh- 
dessä, yhtenä. 

Joskus näkee myös lyhennettyjä muotoja, sem- 
moisia kuin iil^tleö = yhdessä, yhtenä. 

4) Komparativeissa instruktivin n on säilynyt, 
vieläpä saanut vokaalinkin tueksi jälkeensä. Esim. 
fauemtne (faua) = kauemmin, rol^feminc = runsaammin, 
[agebamine = useammin. 

Poikkeus, Komparativista ro^fem voi kuitenkin myös tulla 
yksiköllinen muoto ilman n:ää: tol^Ietna; komparativista mäl^em 
syntyy vaan »äl^emo = vähemmin, ja cnam on adverbinakin muut- 
tumatta nominativissa. Samoinpa suomessakin sanotaan paikoit- 
tain enemmän, paikoittain: enämpi. 

Muistutus, Parista substantivistakin syntyy samallaisia 
instruktivimuotoja päätteellä ni 1. na. Esim. rinnuno 1. rinnu = 
rinnoin, rinnatuksin, ii!«<)äim 1. iif^^öiniö = yksinään, tuiimani = 
viimein. 

5) 9i)itnc=päätteisi8tä verbisubstantiveista syntyy 
monesti adverbi -instruktiveja, kahdella eri tavalla. 
Taikka pysyy lopputavu ja instruktivin n katoo, taikka 

11 



Digitized 



by Google 



162 

myös (harvemmin) katoo lopputavuja instruktivin pääte 
on samallainen kuin komparativissa. Esim. litl^enbamtjt 
= lyhennellen, l^aubumiji = rasittavasti^ haudattavasti 
(esim. kuuma), ncH)famtjt 1. na^)[aminc =: arvelematta 1. 
hätäilemällä. 

Samallaisia adverbeja syntyy vielä monta vertaa 
useammin mtne»(suomen mainen-) päätteisistä adjekti- 
veista. Esim. fcgamtjt 1. fcgaminc = sekavasti, pitfamtjt 
1. |)ttfaminc = vähitellen, hitaasti, ujaötamtgi m kummin- 
kin puolin, l^argamiji = hitaasti, vetelehtien. 

Muistutus, NäistS adjektiveista myös välistä muodostua 
adverbeja elativin avulla, jossa tapauksena niiden lopputavu aina 
katoo, niinkuin § 118 e 2 säätää. Esim. ribamiji, ribamine 1. ri^ 
bamidte = rivittäin, vuoroittain, ))ittQmidte = hitaasti. 

p) Terminativi on adverbipäätteenä harvinainen. 
Esim. funt 1. lunni = kunne, fcnm = siksi kun, täntnt 
= tähän saakka, }j>ixxanx =: peräti, kokonaan. 

qj Komitativi on erittäin harvinainen. Katso esi- 
merkkiä § 36 A: muist. 3. Kenties on myös foguna, fogum 
1. foguned tähän luettava, paremmin kuin essiviin, ja olisi 
suomessakin ^kokonansa^ = kaikkinensa Rauman-ta- 
painen komitativi. 

Muistutus. Kun vertaamme täh&n lohkossa o 4 ja 5 ilmi 
tulleet instruktivi-muodot, niin tahtoisi päättää että instruktivi 
sekä komitativi ovatkin yksi sija, ja että viimeinmainittu vaan siksi 
on vokaalilla jatkettu että siihen kävisi suffixi liittäminen, samoin 
kuin vokaali virossa on enimmiten koron tähden lisätty. 

r) Prolativia käytetään ylen harvoin. Esim. matjc 
zn maitse, eagt = jäätä myöten. 

Muistutus. Nämät muodot ovat nähtävästi sukua loh- 
kossa o 1 esiin tuoduille. Niinpä myös Länsi-Suomalainen usein 
käyttää samallaisia instruktiveja, missä Eaijalainen prolativia. 
Esim. maifln = maitse, mertfUi = meritse. Ehkäpä onkin koko 



Digitized 



by Google 



163 

prolativi vaan tämmöinen lyhennyt instmktivimuoto, jossa tic*päät- 
teen vanha vartalo tfe on tallella. 

s) Erittäin huomattavat ovat seuraavat adverbi- 
muodot, jotka johtopäätteen välityksellä syntyvät: 

1) Keskinäistä kohtaa tai paikkaa määrääviä ad- 
verbeja syntyy sillä tavoin, että gtitpääte, joka paikkaa 
merkitsee, ensin lisätään juurisanaan, ja näin johdettu 
sana pannaan instruktiviin. Esim. tt)aötaöttfu =: vasta- 
tusten 1. vastatuksin, toeereötifu = vieretysten, ^}oariö= 
tifu =. parittain, ligiöttfu = likekkäin. 

Samaa merkitseviä adverbeja saa harvemmin myös 
paikka-päätteellä fu, johon sitten liitetään verbin-infi- 
nitivin instruktivi. Esim. tt)a8tafute, ligtfute. Vertaa 
suomessakin: vastakkain, likekkäin, samoin kuin „ vas- 
tatuksin" on tu8*päätteellä (joka joskus paikkaa mer- 
kitsee) syntynyt ja instruktiviin pantu. 

2) Välistä syntyy adverbeja diminutivisen fenc* 
päätteen välityksellä, johon sopii eri sijapäätteitä lisätä. 
Esim. elativi, jonka edestä lopputavu katoo: ^u(galedte 
= joukoittain, paxaU^k ~ perätyksin, [eitSmefeSte = 
seitsemin miehin; adessivi: toUafejel = nelin ryömin, 
^Jtlufcjcl = sippuralla, raollaan (silmistä); instruktivi 
^ulga!cji = joukoittain, ptjufejt 1= vähitellen ; fal^efejt =: 
kahden, kaksittain, folmefeji = kolmittain; ablativi: 
peafejelt = pian. 

Muistutus, Joskus käytetään tämmöisiä adverbeja myös 
supistetussa muodossa. Esim. t5I[at[e(, )>isul{t. 

3) Hyvin usein myös syntyy adverbeja lyhemmän 
vähennys-päätteen fu:n välityksellä, joka siinä tapauk- 
sessa kuitenkin melkein aina muuttaa loppuvokaalinsa 
i:ksi. Hyvin harvoin vaan se pysyy u:na tai muuttuu 
a:k8i. Näin syntyneesen johtosanaan liitetään eri si- 



Digitized 



by Google 



164 

japäätteitä. Esim. ^tljafu (instr.) 1. l^iljafult = äsken, 
nykyään (L. S. hiljakkoin), toaxatnlt = varhain, toilbali 
= viistoon. 

Enimmiten käytetään adessivia ja allativia, joiden 
merkitykset tässä ovat sekautuneet. Esim. iDtlbaltl 1. 
tt)tlbaKlc =: viistossa ja viistoon, tt)arbu!it 1. ttjarhtfilc = 
varpaillaan, fcljaftl 1. feljafilc = selällään, ^jotoefit 1. poU 
melttc =: polvillaan, langaftf, langafal 1. langafilc = lan- 
keamaisillaan. 

Muistutus 1, Melkein aina on, niinknin luonnollista, juu- 
risanan loppukonsonantti pehmennyt, mutta nähdään se sentään 
pehmenemättä muutamissa harvoissa sanoissa: ]^ii)}))aIU 1. p:|)))a!t(e 
= hypäten, u|):|)afil(e) 1. u:|)^)afal(e) = niin riipuksissa että pää on 
alaspäin, ri|)^)ufil(e) 1. ri^):|)o!i((c) = riipuksissa, ja fil!!afil(c) 1. !uf* 
fifil(c) = kykkysinä. 

Muistutus 2. Suomessakin muodostetaan tämmöisiä tilaa 
osoittavia adverbeja diminutivimuodolla. Esim. varpaisillaan, kyk- 
kysillään, paitasillaan j. n. e. 

Muistutus 3, Joskus harvoin nähdään semmoisia muotoja 
kuin kn9a9!i((e) = laukeamaisillaan, lamautti = vatsallaan, makaa- 
massa. Ne ovat kenties samaa kuin edellisessä lohkossa mainitut 
supistetut muodot tottaffet j. n. e. Näissä oUsi, niinkuin Virolai- 
nen muulloinkin välistä tekee, konsonantit ympäriviskatut. 

t) Välistä nähdään virossa erehdysmuotoja, joissa 
kaksi päätettä on pantu päällekkäin. Esim. elativi es- 
sivin, tai allativin, tai ablativin lisäksi: foguniöte = ko- 
konaan, faugcIeStc = kaukana, iötuHStc 1. tStuIi = istu- 
alla, fummuliöte 1. fummuli = kumossa, toal^lbaöt = 
välistä; — translativi instruktivin, tai terminativin, tai 
elativin lisäksi : tt)timatefö = viimeeksi, cjttcfö = ensiksi, 
fennifS 1. fenmö = siksi (vert. Wiipurin ^siiheks"), ^3ä= 
taötefö :=2 myöhemmäksi; — ablativi instruktivin tai abes- 
sivin lisäksi: cjttcit ^=z ensittäin, foutumatalt = peräti. 



Digitized 



by Google 



165 

§ 119. Merkitykseltään voi jakaa adverbit, *) niin- 
kuin muissakin kielissä: 

a) Aika-adverbeihin esim. alati = alati, lakkaa- 
matta, allcä =: yhä vielä, ammu 1. ammuöt = aikaa sit- 
ten (Kalev. ammoin), enne =■ ennen, cnnegu = ennen- 
kuin, cnncmuinc (instr.P) 1. cnncmmötc (elät.) m ennen 
muinoin, l^cilc = eilen (toona^l^etlc 1. tuna^l^tlc 1. iilc^ 
j^eile = toissa päivänä), l^ilja = myöhään (Länsi- Suo- 
messa = hiljan), luomme =: huomenna (toona luomme 1. 
tunas]^. 1. ulc4. ~ ylihuomenna), iffa = aina, ju =z jo, 
f o^c 1. fol^emaib = kohta, paikalla, f una 1. funaS =: koska, 
et funagi = ei koskaan, miBfal = milloin, ci mttfagi m ei 
milloinkaan, muiStc = muinoin, muBfu = viime vuonna, 
miiib 1. nfitt =: nyt, pta^n =z pian (myös: melkein), 
pracgu = par'aikaa, fcKal = silloin, feStaöt ~ siitä läh- 
tein, fiiö = sitten, tep§ = tästä, lähtein, ci tc^)ö = ei 
enää, toarfi 1. »aröti — kohta, paikalla (Kalev. varsin), 
voa^ta ~ vasta, »ccl =z vielä. 

b) Patkka-adverbeihin esim. fuja 1. fu8 =i missä, 
fujaöt, higalt 1. fu8t ~ mistä, !u8 1. ful^u = mihin, hija- 
gil — jossakin, fujagife 1. ful^ugile = johonkin, fujagift 
zz jostakin, ei fujagil = ei missään; majai (myös: 
muial) = muualla, majale, majalt; teijial = toisaalla, 
tcigiale, tcijialt; toaljaö = ulkona, toälja, toäljaöt; oue8 = 
ulkona, 5uc = ulos. 

c) Paljous-adverbeihin esim. aina zz aivan, fiilK = 
kyllä, muub fui = ainoasti, vaan, )foX\Vi = paljon, palja 
= ainoasti, [e »Brta (nom. tt)5r8) = sen verran, iiffi* 
ned = ainoasti. 



*) Tähän on pää-asiallisesti yaan pantu semmoisia, joita 
edellisessä pykälässä ei vielä oUnt mainittn. 



Digitized 



by Google 



166 

d) Myönnytys-- ja kielto-adverbeihin esim. ei zz: ei, 
ei jul^tugi 1. ei ))Oolegi = ei suinkaan, ei ollenkaan, et 
mttte = ei, \d^ = niin, jaa (kieltäväisissä lauseissa: ei), 
\a^ Xoiit = kyllä, !iill iffa ~ kyllä, futba mutbu =: kuin- 
kas muuten, muibugt = tietysti. 

e) Epäily s-adverheihin esim. e^ = ehkä, kenties, 
faä = kenties, l^äbaöte == tuskin. 

f) Kysymys- ja vastaus-advei^beihin esim. fut, fuba, 
futba 1. futS? =: kuin 1. kuten, naa, nti, itttba, itttbaö 1. 
neitba — niin, mtfö 1. m\% ))ära8t? = miksi 1. minkä- 
tähden, fifö z=z siksi, senvuoksi; niin myös ennen jo 
mainitut mtHfal, fuja j. n. e.; toot? =: vaiP tooi e))? 1. 
tt)Bt^)? = vai ei. 

Tavallinen kysymyssana on faS, joka virossa eri- 
sanana pannaan lauseen alkuun. Esim. fad fa tuleb? 
m tuletkos? (St ma tea, loA ma tufeit =: en tiedä tu- 
lenko. Ainoasti muutamissa harvoissa sanoissa on se 
loppu -liitteenä, silloin aina ilman vokaalia. Esim. 
SBeelafSPn: vieläkö? ÄauafS? = kauanko? SKtnafS? = 
minäkö? (5fö 1. ega? = eikö? Vielä lyhennettynä: onö? 
=: onkos? Vertaa Turun: efö tule = etkös tule j. n. e. 

g) Laatu-adverheihin esim. fatft = katki, ftltni = 
kiinni, laitti = irti, lauja =: julki, lol^fi = halki, kappa- 
leena, muiba 1. mutbu = muuten (Wiip. muite), otfe = 
juuri, |)u]^!t = puhki, falaja zz salaa, toatt 1. iratf = 
vaiti, »aga •=. sangen 1. kovin, itle = ylen. 

h) Vielä kuuluvat tähän liitteet gt 1. K = kin ja 
kaan, ja ba 1. )) =: pa, jonka jälkimmäisen edessä kadon- 
nut loppuvokaali jälleen tulee näkyviin. Esim. futgt 1. 
futbagt = kutakuinkin, ei [ugugt =: ei sukuakaan ; — juba 
= jopa, fiilla)) = kylläpä, feep fe oit ~ sepä se on, feeS- 



Digitized 



by Google 



167 

icip fc tulcB = siitäpä se tulee, cb = eipä. Tämä vii- 
meinmainittu ole^verbin edessä tavallisesti lyhenee pal- 
jaaksi piksi ja sulautuu yhteen verbin kanssa: p^oU = 
eipä ole. 

Muistutus, Joskus p:n edessä esiin tuleva vokaali ei ole 
oikea, vaan e. Edm. M\tp l^obune = yksipfi hevonen. 



Digitized 



by Google 



168 



L Koivjunktionit 

§ 120. Konjunktionit voi jakaa: 

a) Yhdistäv aistin: ja =:: ja, ning (vanhentunut) =. 
ja, niin myös (oik. niinkuin), nit l^äöti — fut = niin 
hyvin — kuin. 

Muistutus, Virossakin mielellään jätetään ia pois. 

b) Eroittavaisiin: e^ = taikka, eli, elif (vanhen- 
tunut) zz: taikka, elikkä, tt?oi 1. tt)Ot =: vai, ci — cga = 
ei — eikä. 

c) Vertaavaisiin: [cba — feba, 1. tniba — fcba =i: 
mitä — sitä, 

d) Ehdollisiin: fu{ = J08, f{{8 = niin, siis, muibu 
= muuten. 

e) Syyllisiin: feöt z=z sillä, feUcpäraöt 1. fccpcraöt = 
sentähden, et = että ja koska (vert. Agricolan Uud. 
Test:ssa «että**). 

f) Vastustaviin: aga =z mutta, ammugt = varsin- 
kin, et — !iiC = tijaiffa, (esim. et ma fiiQ km =• vaikka 
tiedän), el^I faa :=• vaikka, josko, fummatagi = kummin- 
kin, ci fummatagi =: ei kumminkaan, ttiatcgi =: varsin- 
kin (L. S. liiatenkin), muub fui 1. muubfu = paitsi, 
vaan, ommcti 1. ommctigi zz varsinkin, etenkin, tijaib 
iz: vaan. 



Digitized 



by Google 



169 



K. Huudahus-sanat eli Interjektionit 

§ 121. Huudahus-sanat osoittavat : 
a) Iloa; l^öttfa =r eijaa, l^oi 1. I^ei = hei, ahah. 
h) Kipua ja tuskaa: tt)oi iroi = voi voi, at ai = 
ai ai, ol^, au, oel^. 

c) Kummastusta: tmeb =: ihme, en 1. ennäe = kah, 
n?ot el^ 1. tt)6t ttcnba = vai niin, nol^ =: noh, iraat =: kas, 
ael^, oi jäl^, toivoo, toutl^. 

d) Pelästystä: af, ui, uil^. 

e) Moitetta: jaal^ = vai niin, toivoo, »uil^. 

f) Malttamattomuutta: nol^ zr noh, nuu 1. nu = 
no, oi. 

g) Kieltämistä: fuugu =^ ann'olla. 

h) Kutsumista; ac = hoi, l^oi 1. l^oiö =: hoi, ää 
I. hää. 

ij Vastaamista: jal^, ja jal^, ac. 

k) Kysymistä: ac 1. ä =i häh. 

l) Tarjoomista: fäl^ = heh, seh, fäl^fe = hekää. 

m) Pilkkaa; fiö fi§ rr piti piti, äl^ ))a\) = ähä, l^ääöti 
l^ääöti zn piti, piti. 

n) Uhkausta; oot oot = malta, malta, fatfu fatfu 
= varo varo. 

o) Karkoittamista; ceöt .1=: pois, otfö, l^oiö, j^urjoo. 

p) Inhoomista: l^ui 1. tooi^ 1= hyi, äl^, tt?ä]^, oäf. 

§ 122. Vieläkin kuuluvat tähän ne huudot, joilla 
luonnon ääniä matkitaan. Ne ovat suureksi osaksi toi- 
set kuin meillä. Esim. osoittavat: 

a) Raskaitten kappaleitten putoomista: far^augl^t, 
far))Iä^t, far)}(äitö, ^)um, rontSti. 



Digitized 



by Google 



170 

b) Loiskuttamista, läiskyttämistä: lartS 1. lartStt, 
lu))9tt, matöti, mulföt, patött. 

c^ Kolkahtamista; foIK izi kolkis. 

d) Paukkumista: pam 1. pavi%^t = pau. 

c^ Viskaamista t. putoomista: pantitx, parfal^, 
^)ar[um. 

f) Nopeaa liikuntoa: totlfö, »trbu. 

g) Ratisemista, rätisemistä: taU, fartd. 



Digitized 



by Google 



171 



m. Sanainsynty-oppi. 

A. Liittosanat. 

§ 123. Substantivi voi liittyä toisen substanti- 
yin, taikka adjektivin tai partikelin kanssa, joka sen 
eteen pannaan. Siinä on huomattava kaksi suomen 
kirjakielestä poikkeavaa seikkaa: 

a) Eteen liitetty substantivi tai adjektivi hyvin 
usein pannaan genitiviin, missä meillä nominativiin. 
Oikeata sääntöä ei sentään näy olevan milloin geni- 
tivi, milloin nominativi on käytettävä. Esim. taubfe)) 
zi: rautaseppä, vaan fatlafc^) =z vaskiseppä, ^)oeg(a))8 nr 
poikalapsi, fau^)mcc8 zz: kauppamies, tijejttijagu = vesi- 
vako, vaan manntpuu = mäntypuu, [oamceö = sotamies, 
ro^uacb (ro^t) =: yrttitarha. Samoin fangcfacluö z=z up- 
piniskaisuus, fuur))ää = suuri pää, vaan ))una[eliliit = 
punainen nauta, jolla on valkea selkä. 

b) Yälistä taivutetaan edellinenkin sana, ei ai- 
noasti silloin koska se on adjektivi, vaan myös subs- 
tantivi, jopa partikeli. Esim. lejebnaijeb = leskinaiset, 
lutbfonta r= luukonttia, ceStfoba z= esitupa, ccöfojaS = 
esituvassa, cte*otfa =: etupäähän, tal^afotta zz perätupaan. 

Muittutui. Meillä vaan taivutetaan adektiveja tällä lailla. 
Esim. Undellamaalla. 

§ 124. Adjektivin eteen voi liittää substantiveja, 
adjektiveja, lukusanoja sekä partikeleita. Ensinmainitut 
voivat olla välistä nominativissa, välistä genitivissä, 
jossa näkyvät noudattavan samoja ohjeita kuin suo- 



Digitized 



by Google 



172 

messa. Adjektivit ja lukusanat ovat aina genitivissä, 
siinä monesti poiketen suomen kirjakielestä, vaan Länsi- 
Suomen tap£ian. Esim. tt)en))unane =^ veripunainen, 
xamhxxvam = raudankarvainen; — furmanäulme ~ su- 
rullisen-näköinen, ncliaialgnc = nelijalkainen. 

§ 125. Verbien eteen liittää Virolainen hyvin 
usein partikeleita. Kuitenkin tapahtuu tämä ainoasti 
infinitiveissä, participioissa sekä verbisubstantiveissa^ 
muuten eroitetaan partikeli ja pannaan verbin jälkeen. 
Esim. löälia-ajaba = ajaa ulos, toalia=aictub =i ulos ajettu, 
axa mtnncd = pois mennessä, äralainub i=: pois mennyt, 
ärammijla = pois menijä; vaan mme axa = mene pois, 
ma laiden 1. läffln axa = minä lähden 1. läksin pois. 

Muistutus. Oikeastaan on snomessakin enimmiten tapa 
sama, vaikka partdkelit kirjoitetaan erikseen. 

§ 126. Kun plurale tantum tulisi liittosanan etu- 
jäseneksi, kadottaa se, samoin kuin suomessakin, moni- 
kon nominativin päätteen ja liittyy toiseen sanaan pal- 
jaana vartalona. Esim. faera^^fott (laerab) = kaurasäkki, 
talgii^olut (talgub) = talkko-olut, |)ulma4lu (^julmab) =: 
hää-ilo. 

Muistutus. Sanoissa naeate^ro^lvad = naisihminen ja mee^te^ 
xa\)toa^ = miespuoli päinvastoin käytetään monikollista muotoa. 

§ 127. Jommoinenkin joukko liittosanoja on vi- 
rossa niin yhteen sulaunut että toinen jäsenistä on pal- 
jaaksi pääte-tavuksi supistunut. Esim. [ebaiDt = sillä 
lailla (sitä viisiä), pn^ato = pyhäpäivä, pxax^ix =: palo- 
aikaa, larxpa = lauvantai, mt§{une = minkäsukuinen, 
manbt = maantie, aaöta = aastaika, vuosi, l^etnam = 
heinämaa, tammu = tänä vuonna, tocSft (vanh. ujeöfttoi) 
=: mylly, attiimal 1. aita^ =: JumaFavuks, Sutttalime = 
Jumalan nimeen. 



Digitized 



by Google 



173 



B. Johtosanat. 

1) Sobstantiviset JohtopUtleet 

§ 128. rncoa (tavallisesti myös samassa teolla teh- 
tyä^ teon välikappaletta tai teon esinettä) osoittavat seu- 
raavat päätteet: 

a) SJHne g. mtjc (suom. minen) merkitsee yksis- 
tään tekoa I. tekemistä. Sillä syntyy substantiveja 
kaikenlaisista verbeistä, ilman mitään vartalon muu- 
toksetta. Esim. udfumine = uskominen. 

Muistutus 1, Eolmaivien luokan verbit tämän johtopäät- 
teen edellä kuitenkin kadottavat loppuvokaalinsa. Esim. fanbmine 
== kantaminen. 

Muistutus 2. Sangen monella verbillä, varsinkin intran- 
sitivisilla, ei olekaan muuta, tekoa osoittavaa johtopäätettä. 

h) U, harvemmin i (suom. o, «, ö, ^), joiksi var- 
talon loppuvokaali on muuttunut. Se osoittaa enim- 
miten tekoa yksistään, melkein yhtä usein tekoa sekä 
myös tehtyä, sangen usein tehtyä yksistään, hyvin har- 
voin keinoa yksistään, taikka tekoa ja keinoa, tai te- 
koa, keinoa ja tehtyä, tai tekoa ja esinettä. 

Täänkaltaisia substantiveja saapi ainoasti kaksi- 
tavuisista verbeistä, nimittäin melkein kaikista e^päät- 
teisistä, useimmista a^päätteisistä, ja sangen usein u«, 
ja t^päätteisistä sekä 5:n luokan verbeistä. Muutamilla 
yx^f {'. a«päätteisillä ja 5:n luokan verbeillä ei olekaan 
muuta teko-päätettä paitsi tätä. Esim. tegit (teen) = 
teko; elu (elaba) =: elo; faat g. faabu (faata) =: saatto; 
foöt g. fööbi 1. fooba (föota) =r syöttö; xx)f^ g. tipu (rip* 



Digitized 



by Google 



174 

^juba) = riippuminen; fiinb g. funut (filnbtba) = synty; 
»iib, g. XDXxm (toxxbiba) = viipyminen; ^ixpp g. ^ixpu (l^fc 
pata) = hyppy, xoalXD, g. luatou (»atoata) = valvominen. 

Muistutus 1. Tietysti u* ja i=päätteisten verbein loppu- 
vokaali ei muutu. 

Joskus harvoin pysyy a* ja c^kin muuttumatta. Esim. taj)|), 
g. ta^a 1. ta^i = tappo, ^öör, ^böro 1. ^böri = pyörö. 

Muistutus 2. Enimmiten vastaa i meidSn 5:tä tai ^:ta, 
ja on siis jäännös muinaisesta vokaalisoinnusta. Mutta muutamissa 
sanoissa se tulee kovien vokaalien perästä ja vastaa silloin har- 
vinaisempia suomalaisia muotoja, semmoisia kuin ,,anti.^ 

Muistutus S, Lyhyttavuiset a^päätteiset harvoin saavat 
tämän päätteen. 

c) 6:llä (suom. e), joksi vartalon vokaali on muut- 
tunut, on samat merkitykset kuin edellisellä, kuiten- 
kin osoittaa se verrattomasti useammin keinoa. Nomi- 
nativissa on sen edessä konsonantti usein pehmennyt. 

Tämäkään pääte ei sovi muille kuin kaksitavui- 
sille verbeille. Niistäkin on se vaan 3:n luokan ver- 
beissä ynnä inyös u^päätteisissä melkein yhtä yleinen 
kuin edellinen, vaan 5:n luokan . verbeissä, e^päättei- 
sissä, ja varsinkin t^päätteisissä paljon harvinaisempi. 
Yhtähyvin on verbejä, varsinkin u^päätteisiä, juuri har- 
voin toisia, joilla ainoasti on tämä pääte. Esim. ipeere, 
g. ipeere 1. »cerme (ipecreba) = vierominen 1. vyöry, tptibe, 
g. mittc (ipitta) •=: vietto, tage g. tage (taguba) = ta- 
keet, folge, g. folge g. folfc (folKba) = solke. 

Muistutus 1. Sangen usein on tämmöisillä johtosubstan- 
tiveilla me*päätteinen genitivi. Siitä näkyy että ne ovat hämmen- 
tyneet c*, eme* (suom. in, imen)*päätteen kanssa, josta tuleekin että 
ne niin usein merkitsevät keinoa. 

Muistutus 2. Lyhyttavuisissa tätä päätettä tuskin kos- 
kaan nähdään. 



Digitized 



by Google 



175 

d) US, usein c8 t. {8, g. ugc j. n. e. (suom. u8, 
^8, o8, o8, g. uf[e j. n. e.) myös merkitsee tekoa, teolla 
tehtyä, joskus keinoa tai teon esinettä. Sen edellä 
yartalon loppuvokaali katoo ja loppukonsonantti taval- 
lisesti ei pehmene. 

Tällä päätteellä syntyy substantiveja kaikista mo- 
nitavuisista a>päätteisistä verbeistä, niin myös usein ^t^ 
päätteisistä, ja keskiheittoisista te^päätteisistä; samoin 
enimmiten kaksitavuisista. Esim. fannatuS (lannataba) 
= kannatus, Itbt8tu8 (libtStaba) = leperrys, imartelus, 
(orgenbu8 (forgenbaba) = korotus, )x)alttfu8 (ipaKtfeba) = 
valitseminen, omblu8 (ommelba) = ompelus, feetu8 (feeta) 
=: keitos, lootbuS (iDoiba) =: voiteleminen, tombu8 (tom« 
mata) ~ tempaus, Icifu8 (leigata) = leikkaus,, nooIuS (noo* 
luba) = neulomus, »ttbu8 (»iibtba) =: viipymys. 

Muit tutut 1. Hyvin harvoin syntyy suoraan u^^päStteifliä 
substantiveja u^ ja i^päätteisistä verbeistä. Enimmiten käytetään 
vastaavan faktitivisen verbin (jolla ei kuitenkaan aina ole to- 
dellinen faktitivinen merkitys) väUtykseUä syntynyt muoto, usein 
silloinkin, kun semmoista faktitivista verbiä itseään ei käytetä. 
Esim. (»aigutud ()»aiguba 1. t^aigutaba) = paisuminen L paisumus, 
(eötfutud (laetfuba l. laotfutaba) = lietsominen, tarkoitus (tarkoiba 
1. tarkoitaba) = tarve, effitnd (dffiba) = harhaus. 

Samaa tapaa noudattavat enimmiten 5:nkin luokan verbit, 
vaikka myös kyllä usein synnyttävät substantivinsa paljaalla ud^ 
päätteellä. Esim. forjatu* 1. forjiu« (forjiata) = korjaus, fiujatuö 
L !iu)u9 = kiusaus, ferjiatud 1. ferjiud ((erjiata) = keijuus, fallatu9 
(faltata 1. fallataba) = valaminen. 

Muit tutu 9 2. Eaksitavuiset, lyhyttavuiset verbit, oli lop- 
puvokaali mikä tahansa, aina saavat päätteen bu9 t. nbud, ei u9. 
Esim. iagabud (iagaba) = jako, rababud 1. rabanbu9 (rababa) = 
lyönti, fegobttö 1. feganbud = sekauminen, furcbuö (furcn, furra) = 
kuoleminen, flgibnd 1. |iginbud (f^gi^Q) = sikiäminen, koäsibud 1. tott^ 
jinbud (tQägiba) = väsymys, toagubttd (toaguba) = vakoaminen, 
fogubud L fogmibud (foguba) = kokous, (ubabud (iubaba) = lupaus, 
fnmobud (fnmabu9) = kumiseminen tai hämärtäminen. — Joskus 



Digitized 



by Google 



176 

käyttävät nämätkin faktitivisen muodon yälitjstä. Esim. rabatttS, 
(ubatud, fumatud. 

Samoin myös on pääte hu9 seuraavissa sanoissa, joista juuri- 
sanan loppuvokaali on kadonnut (katso § 30 / 5) : l^ingbu6 (^itt* 
gata) = hengehtiminen, foebbuö (foeban, foctuoto) == kaipaus, (atm* 
bu8 (kimota) = soimaus, pö(gbu« 1. ^ölgtuö (potkan, pbiata) == 
ylenkatse, polkeminen, falgbud (folgan, \atata) = kieltäminen, sa- 
laaminen, föimbuö (Jöimata) = soimaus. Nähtävästi on alkuaan, 
niinkuin 5:n luokan verbeissä on tapa, pääte ollut tuö, jonka t 
sitten, vokaalin kadottua, on edellisen konsonantin tähden peh- 
mennyt. 

Muistutut 3. Juuri joskus voi liittää tämän johtopäätteen 
ne^päätteisiin tahi kaksitavuisiin e^päätteisiin verhoihin, silloinkin 
melkein aina faktivisen muodon välityksellä. Esim. (igcnbuö (li^ 
genebo) — Ilkeneminen, ^opnctiö (^a^ncba) = hapatus, munctuö 
(muitcba) = muniminen, fii^fi^ (JöM^^f filJJÖta) = paistikas. 

Muistu tm 4. Monitavuisista syntyneissä eroitetaan vä- 
listä teko tehdystä tai keinosta sillä että edellinen saapi päätteen 
u$^ jälkimmäinen i$ t. t». Kaksitavuisista syntyneissä saapi jäl- 
kimäinen välistä vartalon «fc 1. u!fc, jonka edellä loppukonsonantti 
pehmenee, ja edellisellä on u^e. Esim. oobud = välipala (joka 
varsinaista ateriaa odottaessa syödään), ootud g. ootuge = odotus ; 
toibuö, g. toibufe = ravinto-aine, tottuö, g. tottitjc =: ravitseminen ; 
föibuö, g. föibufc = köyttökeir.o, föttuö, g. föttugc = köyttäminen. 
— Useinmiiten ei kuitenkaan päätteillä ole mitään väliä merkityk- 
sen suhteen. 

Muistutus 5. Uge^päätteessä on vokaali nähtävästi ennen 
muinoin ollut pitkä, samoin kuin harvoissa vastaavissa suomen sa- 
noissa, esim. kerjuus, korjuus, leikkuus. Siitä syystä onkin konso- 
nantti tämmöisissä johtosanoissa pehmenemättä, kun se sitä vas- 
toin lyhyen ufe^, uffe^päätteen edellä tavallisesti pehmenee. 

ej 9Ku§, g. muje (suom. mus) on oikeastaan sama 
kuin edellinen, vaikka se on 3:een infinitiviin, eikä var- 
taloon, liitetty. Se osoittaa tekoa, harvoin tehtyä. 

Tällä päätteellä syntyneet substantivit, joita ei 
ole kovin monta, tulevat enim miten kaksitavuisista t- 
tai e^päätteisistä verbeistä, hyvin harvoin u= tai e*päät- 



Digitized 



by Google 



177 

teisista. Esim. löäjimuS = väsymys, ^j&rimuö = peri- 
mys 1. perintö, tuRimuä = tulkitseminen, olcmuö zz ole- 
mus, timbmuö = tunto 1. tuntemus, fattumuö = sat- 
tumus, fulgmug (fulguba) =: sulkeuminen, iDebamud = 
kuorma. 

Poikk0ut, Niin myös figmemit^ = sikiäminen, ainoa mo- 
nitayoisesta syntyvä. Yksitavuisista tulevat vaan loomud, g. too^ 
ntufe 1. loomuffe = kaski, nuotanveto, iooinu9 = taipuvaisuus juo- 
miseen. 

f) ?!R, g. ma (suom. ma), joka tekoa tai tehtyä 
osoittaa, liitetään vaan yksitavuisiin. Se on oikeastaan 
3m infinitivin pääte. Esim. joom = juominen ja juoma, 
fatm = käyminen, faam = saaminen ja saaliö. 

Poikkeus. Joku ainoa samallainen syntyy myös toisellai- 
sista verbeistä. Esim. toebam 1. pitennettynä toebamil = kuorma, 
tooUan = ratti, f öitum = sanoma, fabam 1. fabomud = satama, joen- 
suu, ))anem = panos. 

g) ^t gon. gi (suom. nti) on toinen pääte, jolla 
useimmat yksitavuiset verbit synnyttävät tekoa tai teh- 
tyä osoittavia substantiveja. Esim. \i&l zz, syönti, syömä, 
joof = juoma, fäif = käynti. 

Poikkeus. Niin myös tutef 1. tuUf = tulo, (»ane! 1. ))aml = 
pano, minef, mittit 1. minuf =: meneminen ja menekki Viimein- 
mainittu on ainoa vastaavainen suomen sana. 

h) Pääte ng, g. ngu, harvoin ngi t. nga, taitaa 
vaan olla nunnationilla varustettu vaihdos edellisestä. 
Se on harvinainen. Konsonantti tietysti sen edellä peh- 
menee. Esim. amang (amaba) = avanto, jaäbtng (jää« 
ioiio) z=z ensimmäinen ohut jääkuori, lajeng (la}en) =;=: 
latinki, tBujeng (toujen) =: nousu, Ie))mg = sovinto. 

Muistutus, Saman päätteen voipi myös joskus liittää no- 
mineihin, jolloin se tavallisesti ei paljon muuta juurisanan merki- 
tystä. Esim. tarang (tara = tarha) = patomus, loa^ing (kuol^I = 
puhti, vauhti) = vihan puhti ja vahinko. 

12 



Digitized 



by Google 



178 

i) % g. na (suom. na) muodostaa tekoa osoitta- 
via substantiveja onomatopoietisista, tfe^päätteisistä ver- 
beistä, joiden lopputavu silloin katoo. Esim. lobin (Id*? 
btfeba) = lorina, pragtn (^^ragifcba) = ratina, pauke. 

^J ttö, g. kolmitavuisissa fe 1. ffe, useampitavui- 
sissa 36, ei merkitse oikeastaan tekoa, vaan tilaa. Sen 
edellä konsonantti pehmenee ja loppuvokaali katoo. 
Näitä johtosanoja käytetään enimmiten vaan paikka- 
sijoissa, varsinkin sisällisissä. Esim. iptl^ufed 1. XoU 
^uffcö =z vihastuksissa, u^jufeö 1. u^JuffcÖ = upoksissa, 
tnagu jäi ummufele 1. ummuffclc = vatsa tuli kovaksi, 
teuffeö izr^tekeillä, fumarujcö rr pöhössä (esim. verkko). 

§ 129. Henkilöitä ja eläviä osoittavat seuraavat 
päätteet. 

aj ^a liitetään verbeihin ja osoittaa verbin teon 
tekijää. Kolmannen luokan verbit sen edellä kadot- 
tavat loppuvokaalinsa, esim. tanbja = kantaja, lyhytta- 
vuiset e^pätteiset muuttavat loppuvokaalinsa itksi, esim. 
lugija (lugcba) = lukija, tulija (tulen) = tulija. 

Muistutus. Joskus nähdään se ^:llä jatkettunakin. Esim. 
ekjiad = eläin, l^agiad = metsäkoira. 

bj 3f, g. tfu, jonka edellä loppuvokaali pois hei- 
tetään ja loppukonsonantti pehmenee. Se liitetään: 

1) Verbeihin (harvoin) ja merkitsee samaa kuin 
edellinen, luultavasti venäjän mukaan. Esim. laultf =z 
laulaja, foubtf = soutaja, fiibif = kerskaaja. 

Muistutus. Tkstavuiset verbit pistävät b:n väliin. Esim. 
•Joobt! = juoppo, fööbif = syömäri. 

2) Nomineihin tai partikeleihin, jolloin osoittaa ih- 
misiä tai eläimiä, joilla on tekemistä juurisanan kanssa 
taikka joiden omituisen omaisuuden juurisana määrää. 
Esim. fonumif = sanansaattaja, faunif = saunassa asuja, 



Digitized 



by Google 



179 

pealil ~ päällikkö, nooxil = nuorikko, fafftfub = kak- 
soset, abi! :=z apumies, tatotf = talvella syntynyt eläin, 
cjntif iz: Maanantaina syntynyt eläin, ?)umf = Punikki 
(lehmän nimi), 5SJlirtttf =z Mustikki (samaten), l^ärif :=: 
härkävasikka. 

Poikkeus. Sanassa tirja! = kirjava lehmä on loppuvokaali 
säilynyfc ja päätteen t poissa. 

c) 9ltf, (joskus tntf) g. nifu, mtfu (Karjal. niekka, 
ven. mavb) ei ole juuri yleinen, vaikka sentään ylei- 
sempi kuin suomen kirjakielessä. Sitä liitetään sekä 
verbeihin että nomineihin. Esim. toiimt = viejä, aju=s 
ntf = asujain, felitntf = päällikkö lyhde -kuormia ve- 
täessä, tDoIgmt 1. ttjolantf = velkamies, fobanit z=: por- 
vari, fortötttf 1. fortömil = krouvin isäntä, ammctntf 1. 
ommctmtf = virkamies. 

Muistutus. Jokn ainoa merkitsee kalna. Esim. egini! 1. 
egimif r= pilli rakkopillissä. 

dj iam, g. lage (suom. lainen) ja linc, g. Itje (suom. 
lainen ja linen). Loppuvokaalin katoomisesta katso § 
30/3; Kne^pääte pehmentää edelläkäyvän konsonan- 
tin. Ne merkitsevät: 

1) Jossakussa paikassa asujaa taikka käymällä 
olijaa. Esim. ©oomlanc 1. ©ootnclanc = Suomalainen, 
©afölane = Saksalainen, {Roomalitie i=: Roomalainen, 
mercHne = merieläin, ranblanc 1. rannalinc = rantalai- 
nen, ^julmaltne == häävieras, tuniltjcb = toriväki, ftrifu= 
Ugcb = kirkkoväki. 

Likeistä sukua ovat: iDOobtltne = vuoteen omai- 
nen, rccHne =. reessä ajaja; samoin l^otmulme = heimo- 
lainen, langelane = sankari (ikäänkuin kangelasta ko- 
toisin), »tiblane = nahjus, vetelys. 

2) Juurisanan suhteen toimessa tai määrätyn ajan 
työssä olevaa. Esim. nttneltne =z: niinen kiskoja, noD»' 



Digitized 



by Google 



180 

batinc ii: nuottamies, aBiline = apulainen, fäjultne =: käs- 
kyläinen, moogalanc =i miekkamies; pätltne =• päiväläi- 
nen, tunmline = tunnittain työtä tekevä. 

Tähän myös voi lukea: ))aIgaKne =: palkkalainen, 
j^itiiriline = hyyryläinen, toa^tlam = vastustaja, töij^a* 
lanc = vihollinen. 

3) Eläviä (ainoasti lanc). Esim. I^ämblanc = hämä- 
häkki, färblanc = kärpänen, pää^lam = pääskynen. 

Muistutus L Joskus harvoin on juurisanan loppuvokaali 
muuttunut sillä lailla kuin lyhyemmässä monikon muodossa (§ 
36 o). Esim. fcuftnc (joka on fcuO = sikopaimen, fc^)iUnc (j6k& on 
fepiO = työnteettäjä pajassa, lam6uUne (joka on km6uQ = lam- 
maspaimen. 

Muistutut 2, Ainoasti sanassa abilaine 1. abititte on tä- 
män päätteen muinainen, suomentapainen muoto vielä tallella. 

Muistutus S, Suomessakin viljellään joskus ttitten-päätettä 
yllämainituissa merkityksissä. Esim. palkollinen, vihollinen, ta- 
lollinen. 

e) ttr, g. urt, harvoin ax, g. art (suom. uri), jonka 
edeltä loppuvokaali karisee, liitetään sekä verhoihin 
että myös nomineihin, ja merkitsee edellisessä tapauk- 
sessa tekijää, jälkimäisessä juurisanan kanssa työssä 
olevaa. Usein on näillä sanoilla halveksivainen sivu- 
merkitys. Eeskiheitosta katso § 30 b. Esim. nutut = 
itkuri, <)obur = sairastelija, tuujlar =. loitsija; na^lnx :=z 
nahkuri, fangur = kankuri. 

Poikkeus. Eriäväinen merkitys on sanoilla il^nur = sai- 
turi ja tnfjihxx = tuhkuri (eläin), 

f) Äa8 g. ta (l:n perästä gaS) liitetään nominei- 
hin ja: 

1) Muodostaa usein eläväin nimiä. Esim. mullia 
tai = mullikka, lattfoö = lahna, K6ltfa8 = perhonen, 
)pafifad = vasikka, l^ammelgad = hämähäkki. 



Digitized 



by Google 



181 

Muistutus 1. Usein jääpi a^ lopnsta pois. Esim. torafad 
1. toru! = torakka, ftttfaö 1. fiti! = sontiainen. 

Muistutus 2, Enimmiten on vastaavilla snomen sanoilla 
pääte f!a, välistä toa t. ia. Esim. laiafad = kajava. 

Muistutus 3, Lainasanoissa loppntava !a0 ei ole johto- 
pääte. Esim. ^arafaö = harakka (ven. copoka), funiitgaö = ku- 
ningas. 

2) Joskus harvoin osoittaa kotiperää, välistä hal- 
veksivaisella sivumerkityksellä. Esim. ^ol^IafaÖ = Puo- 
lalainen, i^arjufaS =:: Harjulainen, SäriuafaS =. Järva- 
lainen, metfafad = metsä-eläin. 

3) Joskus luopi halveksivaisia nimityksiä ihmi- 
sistä. Esim. totoafaö = tolvana, It^)afa§ =: luiska, j^oo* 
pata^ = kerskailija. 

g) ©., g. fc 1. ffe (stiom. samaten), jonka edessä 
konsonantti pehmenee, käytetään ainoasti monikossa ja 
osoittaa ihmisiä, jotka ovat keskenään heimolaisuu- 
dessa. Esim. fältfeb 1. fältffcb = kälykset, Iangu(f)fcb = 
langokset, öe(f)fcb =i sisarukset. 

h) 5Rb, g. Jiba osoittaa toisen olennon sijassa oli- 
jaa. Löytyy ainoasti sanoissa: tganb = isäntä (isän si- 
jainen), emanb zz emäntä, foenb = ihmis-susi (saks. 
Wehrwolf). 

i) 9le, g. fc t. tfc (suom. nen) hyvin harvoin syn- 
nyttää substantiveja virossa. Esim. farjatie zi: paimen, 
orjanc = orja, »acne = vaivanen, roaline = hovityössä 
(ulkona) olija. 

k). @ä g. efe tulee ilmi muutamissa lehmänimissä. 
Esim. ^uneÖ =: Punikki, Saugcö =. Laukkipää. 

l) %CL\a, ti ja ttö 1. U^ (oikeastaan ja, t, x^, cö^fak- 
titiviseen verbiin lisättynä) synnyttää eläväin, varsin- 
kin lintuin nimiä. Esim. iDtl^ttaja = pieni rantasipi, 
tortötaja 1. tortöti = tikka, ttHutaja 1. tittutt 1. ttttutcö = 



Digitized 



by Google 



182 

rantasipi, tifuteö zn taivaan vuohi, täfutt = oritvarsa, 
l^tngut g. l^ingutt zn kalan laji. 

m) Harvinaiset päätteet mu§ g. mujc, uö 1. t8 1. 
c§, rt 1. rb ja ö! synnyttävät halveksivaisia tai jotakin 
erin-omaista luonnon omaisuutta merkitseviä nimityk- 
siä. Esim. ttJtlamuC = pitkä heilakka, ftugamuö ^=: sitä 
samaa, lobamuö =i: joutilas kuljeksija; ipenituö 1. »cttitte 
zi: laiskuri, mitiberbiö = vetelys, »ingerbtö = vinkuri, 
))etiÖ = petturi, lurjuö = lurjus, foönart = hevos-kulu, 
fäparb =: halvattu, hutilus; ^jaenuöf =i painajainen, It6a§f 
= imartelija, tt)ilaÖf = pitkä, laiha mies. 

Muistutus, Joskus knitenkia ei merkitys ole semmoinen 
kuin yllä on sanottu. Esim. farjuö = paimen, föiguö = lentävä 
haltija, ttttorb = rantasipi, (innaö!,= tuutain-kala, Icebuöf = Liet- 
tuan jänis. 

n) U (suom. o, vepsän oi), joksi loppuvokaali on 
muuttunut, merkitsee olentoa, jolla on juurisanassa 
osoitettu omaisuus. Se on virossa harvinainen. Esim. 
muötu = musta härkä, ^junu = punainen härkä, Iäml)U 
= ihminen, jolla on läntpsjalg, könttyrä käymään. 

§ 130. Paikkaa osoittavat seuraavat päätteet; 

a) Sa (suom. la) enimmiten vaan paikka-nimissa. 
Wiedemannin sanakirjassa nähdään vaan: SSooJtela = 
Tuonela, tölpla =: Hölmölä, filpla = se sama. 

^) S^r g' ^ (suom. ikko, isto) merkitsee paik- 
kaa, jossa jotain runsaasti löytyy taikka jolla on juuri- 
sanan osoittama luonne. Sen edellä konsonantti peh- 
menee ja loppuvokaali katoo. Se syntyy enimmiten 
flubstantiveista, harvemmin adjektiveista tai verbeistä. 
Esim. fuujif = kuusikko, l^umaltf — humalisto, til^il 
(til^e) 1= tiheä metsä, laaötif (laaötata) zr lakeaksi rai- 
vattu paikka. 



Digitized 



by Google 



183 

Muistutus 1. Kaksitayniset lyhyttavuiset melkein aina 
pistävät b:n, harvemmin ttb:n, päätteen eteen ja säilyttävät loppu- 
Yokaalinsa. Esim. toogabi! 1. kDoganbt! = vesakko, tt^ebi! 1. til^en^ 
bil = tiheä metsä, pajubif = pajusto, :pimcbif = pimeä paikka, pi- 
meys. Sanasta foo kuitenkin tulee foottJt! = suo-paikka. 

Pääte nbtf tai lyhennettynä nb on myös tavallinen muuten- 
kin, kun juurisanana on verbi. Esim. förtuenbif (förtoeta) = pol- 
tettu paikka, ^otenbi! (^o(eba) = palanut paikka, palo, tö^tanbil 
(tööta) = uudestaan kynnetty maa, faettjanbi! 1. factoanb = kai- 
vanto. Joskus ei se kuitenkaan merkitse paikkaa, vaan verbin teon 
esineenä ollutta kappaletta. Esim. foöttjanbtf = kasvatti, ^iötan* 
btf = maahan pistetty seiväs, t51^kDanbt! = lohkaistu pölkky. 

Aika harvoin liitetään tämä pääte täydellisenä nomineihin, 
jotka eivät ole lyhyttavuisia^ useammin lyhennettynä. Esim. ki^ 
anb = leveä piennar, felianb 1. fcljanbif = harju, forgcitbi! = kor- 
kea paikka, ^öoganbil = pensaikko. Joskus ei ole näilläkään sa- 
noilla paikallista merkitystä. Esim. loiicnbi! = viides osa, ogan* 
btf =. osuus. 

Muistutus 2, Ennen aikaan näkyy Eäävelinkin Virolai- 
nen, samoin kuin vielä Tarttolainen ja Suomalainen, myös Viljol- 
leen dto^päätettä. Mutta nyt on sen merkitys unohtunut ja käytetään 
sitä ainoasti if^päätteellä jatkettuna, jommoisena se on hyvin ylei- 
nen. Esim. faareötif = saaristo, ^offuötif = tiheä metsä, raiuötif 
(raiuba) = paikka, jossa on puita hakattu, til^cötif = tiheä metsä, 
fitotdtif = kivikko. Viidennen luokan sanoihin liitetään vaan ti!. 
Esim. ^ööja^tif = pensaikko, fattodti! = jyrkkä paikka, mätaötif = 
mättäikkö. — Vertaa suomessa: puistikko. 

Muistutus 3. Hyvin harvoin on pääte mif, ntf, pitf xxt 
Esim. ratcdmif 1. raicönif = raicöti!, faro^i! = pähkinäpuisto, fo* 
hupa = katajikko, ttjöjertf = vesakko, fabari! = katajikko. 

Näistä raiedmif näkyy olevan 3:8ta infinitivistä syntynyt, ja 
ntf on vaan virossa tavallinen vaihdos siitä. ^abatoif<»muoto näkyy 
osoittavan että sanoissa faba^if ja fara^il p ei kuulu päätteesen, 
vaan vartaloon. 

Muistutus 4. Juuri harvoin pysyy tt^päätteen edellä vo- 
kaali, jolloin i katoa. Esim. feljaf = haijanne, Uitoal 1. Uitoit =? 
hiedikkö. 



Digitized 



by Google 



184 

Muistutus 5. Joskus harvoin pitenee il vielä lisäpä&t- 
teellä a9. Esim. toitflf 1. tt>ttflfQ« = viisikko, viidakko, »aarit L 
tooartfad = tilieä lehto. 

c) Joskus syntyy paikkaa osoittavia sanoja päät- 
teillä u8, eS, iö (välistä faktitivisen verbin tai 3:n infi- 
nitivin välityksellä). Esim. til^nuS = tiheä metsä, fu^ 
xxi = nielu, lagcbuö = lakeus, rinnatcö (mäc r.) = harju, 
fortoatcö = poikki tien tuiskunnut lumivyohyke, fcljatcö 
zz selänne, furiSmuö = nielu (Kalev. kurimus). 

§ 131. Kaluja merkitsevät päätteet: 

«>) © g' fc 1- ffc (suom. 8 g. ffcn), joka ainoasti 
nomineista syntyy ja konsonantin pehmentää, osoittaa 
ainetta, jolla juurisana synnytetään. Tämä pääte on 
harvinainen. Esim. \(x\qA •=: jalas, torluaS = tervas, tu- 
lisoihtu, l^arjaS = harjas. 

h) US, (tö) g. u[c 1. uffc (suom. us g. uksen) syntyy 
sekä nomineista että partikeieista. Sen edellä konso- 
nantti pehmenee ja loppuvokaali katoo. Se merkit- 
see enimmiten kalua, joka juurisanaan kuuluu, välistä 
(varsinkin partikeleihin liitettynä) kalua, jonka pää- 
omaisuuden juurisana määrää, välistä keinoa, jolla juu- 
risana saadaan aikaan. Toisinaan se on merkitykse- 
tön jatke. Esim. faeluä = kaulus, jormttö =: sormus, 
fannuS = kannus, ääriö = reunus; aluö =: alus, ^caltö 
= päällys, roobuö = luu-ranko; tulu8 = tulus, ftnntö = 
kiinnike, kiinnitys; fecluö 1. f ccl = kieli soittokalussa, 
l^arjuö 1. l^ari = harja, o\mv& 1. otm = uimus, jjul^fuö 1. 
ifVi^l = puuhka. 

Muistutus i. Tässä päätteessä on jäUd vokaalisoinnusta 
melkein aina vielä jäljellä, niin että i« tulee pehmeiden, u8 kovien 
vokaalein perästä. Esim. fäärt« = säärys, mctjl^ = metsäs 1. metso, 
liinniö = kynnys. Ainoasti ^coli« voi myös olla ^calu«, fät« = hiha 
myös fdtu«, ja fönnuö = kantopuoli, juurikka ei saa koskaan peh- 



Digitized 



by Google 



185 

me&ä päätettä, nähtävästi siitä sjystä, kun se vasta myöhemmin 
on muuttannt amsa ä:ksL 

Muistutus 2, Muntamilla on vartalon päätteenä ainoasti 
fc, ei ffc. Esim. pu§fu«, roobnö, g. ^ul^fixfe, roobufe. 

Muistutus 3, Sanoilla rinnus ja jalu^ on myös pitemmät 
muodot rinnit^ti ja jalusti. 

c) ®f g. emc 1. me tai t, g. i (suom. in, g. imen) 
liitetään ainoasti verbeihin, edellinen kaks-, jälkimäi- 
nen monitavuisiin. Yokaali sen edellä katoo, konso- 
nantti joskus pehmenee, vaan enimmiten pysyy muut- 
tumatta. Se merkitsee keinoa eli välikappaletta. Esim. 
tStc g. iötmc =: istuin, ipoolc g. töootmc zz vuolinrauta. 
))ibc, g. ptbeme z=z pidin, !annc, g. fanbme = kännin, lan^ 
nuött, g. fcmnuSti = kannustin, ol^erbt, g. ol^erbi = näveri. 

Poihheus 1, Parilla semmoisellakin, jotka kaksitavuisista 
sanoista ovat syntyneet, on nominativissa t ja muissa sijoissa on 
enimmiten vartalon lopputavu poissa aivan kuin monitavuisista 
tulleissa: tt)oti, g. öjötmc = avain, fliöti, g. fiiöti = syöstäjäinen, 
furt, g. furi, esim. fiirt4aul = kuolin-laulu. 

Poikkeus 2, Päinvastoin on vartalon lopputavu muuta- 
missa monitavuisista tulleissa säilynyt: tolguti g. totgutt 1. tolgu^ 
timc = roikkale, itoffutt, g. naffutt 1. noffutimc = naksutin, tilguti^ 
g. tilgutt 1. tilgutintc = kieli soljessa 1. vaajassa. 

Muistutus i. Niinkuin jo ennen on mainittu, on tämä 
pääte virossa paljon sekautunut tekoa ja tehtyä merkitsevän e^päät* 
teen kanssa. 

Muistutus 2. Sama johtopääte e tai i lisätään myös vä- 
Ustä suhstantiveihin, jolloin ei se kuitenkaan millään lailla muuta 
juurisanan merkitystä. On myös muutamia tällä päätteellä varus- 
tettuja sanoja, joiden juurisanaa ei tiedetä. Esim. ranne, g. ranbe 
1. raitbme = ranne, falmutt, g. falntutt = kalmisto, o^tt>tix L öl^tt) 
= hehko ; feige, g. feigmc = säie, fööre, mon. föörmeb = sieraimet, 
txp\tf mon. ri^ömcb = ripset. 

Muistutus S, Joskus harvoin on monitavuisista synty- 
neissä loppu-t nominativista poissa. Esim. tuingert, g. tuingerti 
= näveri. 



Digitized 



by Google 



186 

d) 3f, g. tfu on sama kuin § 129 6 eläviä olen- 
toja muodostava. Se merkitsee siis kalua, jonka omi- 
tuisen luonteen juurisana määrää, taikka jolla on te- 
kemistä juurisanan kanssa. Välistä on se vaan jou- 
tava jatke, joka ei juurisanan merkitystä muuta. Esim. 
iäxoxl = tyvi-puoli puuta, fc^)if {\epp ~ hiiva) = hiiva- 
leipä, tixp^it =1 paistikaskala; tuuUf = tuulimylly, for** 
mif = sormikas, liipftf == lypsin-astia, futöifub = suvella 
kerityt villat; ^juttbrif 1. ^Junbar zz mytty, mötri! 1. »iö» 
tar = nästyrä. 

Muistutus. Ainoasti sanassa tomaf = tulisoihtu on juuri- 
sanan loppuvokaali säilynyt. 

e) Äaö, g. ta (suomen Ifa y. m.) syntyy nomineista 
ja on sama kuin § 129 /, joka eläviä olentoja osoit- 
taa. Se merkitsee: 1) välistä kalua, jolla on teke- 
mistä juurisanan kanssa; 2) kalua, jonka luonteen juu- 
risana määrää, enimmiten sillä sivumerkityksellä että 
se omaisuus on liiallinen tai inhottava; 3) muodostaa 
kasvi-nimiä; 4) on joutava jatke. Esim. fäärtfaö n: sää- 
rys, pätata^ zz peräsuoli; toffafaö = roikkale, rdBafaÖ = 
repale, lommufa^ = jotain litteää, Icdata^ = lätäkkö, 
Uiatafaö =: viipale, matfafaö = läiskähtävä lyönti; tuo* 
uiifaö = tuomi, tattfa0 = sienen laji, ^ujufaS = pujo; 
fauafaö 1. fau = sauva, foorafaö 1. foorc = pellavavihko. 

Muistutus 1, Kolmitavuisissa sanoissa (:n perästä ja yk- 
sitavuisissa aina on pääte ga$. Esim. rämmetgad 1. rämblafad = 
raita, pil^elgad 1. ^t^Cafad = pihlaja, tiiiigad = tyvikkö. Niin myös 
poikkeuksena emagad 1. ematad = kohtu. 

Parilla sanalla on stvumuoto ngad. Esim. toomtngad 1. too^ 
mifad = tuomi, ummingad 1. ummtfaö = maininki merellä. 

Muistutun 2, Jokseenkin moneUa sanalla on sivumuoto, 
josta ad on pois jätetty. Esim. toomif^ txiMatf fttärif, matfat. 



Digitized 



by Google 



187 

Muistutus S. Useat sanat, enimmiten lainatut, jotka no- 
minativissa !ad:iin päätttyvät, eivät olekaan johdannaisia. Esim. 
lujifa« = lusikka, fajufaö = turkki. 

Muistutus 4. Parissa sanassa on fad^päätteen sijasta ia$, 
joka lieneekin vaan pehmennys edellisestä. Esim. luötijoö ja luu* 
btja« = rikkaruohon lajia. 

Poikkeus. Joskus harvoin muuttuu juurisanan loppuvokaali 
a tai e u:ksi tämän päätteen edellä. Esim. taSuIad 1. taUata9 = 
lyhyt sukka, tnarrufad = sukan varsi, hiha. Joskus muuttuu a, 
ja c melkein aina i:ksi. Esim. muötifoö = mustikka, jiuurifaö = 
juurikka, fdärifaö = sukan varsi. 

fj Harvinainen pääte muö, substantiveihin lisät- 
tynä, välistä merkitsee semmoista määrää, jolla juuri- 
sana voi toimeen tulla. Esim. fe(gamu§ = taakka, lU 
bamud = suuri leipäpala. Muuten ei sillä ole yhtei- 
sempää merkitystä. Esim. obamuö = otava. 

g) Joskus syntyy kalua merkitseviä sanoja tud^, 
ttd=:, te^^päätteellä, joka substantiveihin lisätään. Siinä 
on siis olematon faktitivinen verbi välittäjänä. Esim. 
tDorgatud .= verkontapainen kalu, ematud 1. ematid (myös 
cmatif) = kohtu, juurctuS 1. juurctcö = hapatus, ioonas* 
tu8 zz juoni, väli. 

h) Pääte U näkyy välistä olevan yhteenvedetty 
U^f välistä ympäriviskattu dtt. Esim. ja(utö 1. jalttted = 
sängyn jalka-pää, färbttö 1. färbtöti zn karanko, näpxtö 1. 
nä))i§tt = nipistin. Samaa sukua myös lienevät (titoitS 
(Itttt)ttaba) = saalis, ongitS (ongttfcba) = pikku onki. 
Erilaista syntyperää on päitfeb = päitset. 

t) Hyvin harvinainen on pääte ja. Esim. dba\a 
= apaja (avonainen lahti, vert. abat = avara), \)ak]a 
=z kaski, labaja = leveä sarka maata. 

k) Joskus harvoin syntyy gspäätteellä substanti- 
veja passivin participion preteritistä. Esim. oStetujeb 
= ostokset, (oobud 1. looju^ (pehm.) = luontokappale. 



Digitized 



by Google 



188 

l) Useammat, kaluja merkitsevät päätteet ovat jo 
mainitut 128:ssa, 129:ssa ja 130:88a §:88ä. 

§ 132. Vähenny späätteitä ovat; 

a) Tavallisimmin fcnc g. fcjc (suom. kainen t. nen. 
Sen edellä konsonantti pehmenee ja keskiheittoiset saa- 
vat supistetun muotonsa. Loppuvokaali a sangen mo- 
nessa sanassa (myös 5:n luokan) muuttuu u:ksi tai iiksi; 
samoin välistä e. Esim. nurgafcnc (vart. nurfa) = nurk- 
kanen, jalafcnc 1. jalufcnc = Jalkanen, ^ärjafcnc 1. I^ärt:' 
fcne = härkänen, oraiDtfcnc zz: Oravainen, cmanbafenc 1. 
cmanbtfene := emäntäinen, lamBrifenc = pikku kammari, 
^jorfufcne (nom. potfaö) =, pikku porsas, töarBafcne 1. töar* 
Bufenc 1. toarbifenc (n. njartöaö) zn pikku varvas, l^oonc- 
fcne •=. pikku huone, Ia^)fu!cnc = lapsukainen, mäefcnc 
z=: pikku mäki, fcclcfcne =z kielonen, l&ttrefcnc 1. J^ttrifene 
1. ]^ttru!cne = hiironen 1. juurinen, föbamcfcne = pikku 
sydän. 

Muistutus 1, Eräät sanalajit Tiskaavat joskus tämän päät- 
teen edeltä pois lopputayunsa. a) Muutamat ltd = (gen. ulfe) päät- 
teiset sanat liittävät tämän päätteen tt:nsa jälkeen, heittäen loppu- 
äänensä pois. Esim. fubrufcnc (nom. fubruö) = helminen. h) Muu- 
tamat sanat liittävät väbennyspäätteen nominativiinsa, eikä var- 
taloon. Esim. !i|)orfenc = laivuri kulta, fcemeicnc 1. fccmncfcuc = 
pikku siemen, föbcicne = kipenäinen, njacncfcne 1. »aejefcne = rauk- 
kanen. c) ^ad^päätteiset johdannaiset melkein aina viskaavat pois 
koko johtopäätteensä, samoin myös ilu^päätteiset Iu:nsa. Esim. 
|)UtuIciic 1. |)utufa!cnc (|)Utufoö) = pikku hyönteinen, (utifenc (luti* 
loö) = lutikainen, tuontfcnc (tuamf, vart. ttjanihi) = pikku seppele. 

Muistutus 2. Nominativissa vähennyspääte fcnc usein ka- 
dottaa nc:nsä vaan taivuttaessa tulee täydellinen vartalo jälleen 
näkyviin. Esim. (ambufc 1. lamBufenc = pikku lammas, g. lambufcge. 

Muistutus 3. Yokaalimuutoksessa tämän päätteen edellä 
on vielä selvä jälki muinaisesta vokaalisoinnusta jäljellä. Loppu-a, 
kun se meidän ärtä vastaa, muuttuu näet melkein aina t:ksi, mutta 
n:ksi, harvoin irksi, kun se meidän a:ta vastaa. Esim. IcitDifcnc = 



Digitized 



by Google 



189 

leipänen, lel^mifene = lehmänen, iganbttene = isäntäinen, rä6ati!me 
= pieni repale. 

Muistutus 4. Virolaiset hyvin mielellään ja paljon käjt- 
tayät tätä vähennyspäätettä mielisteleyäisellä merkityksellä. 

bj 3f, g. tfu, jonka edellä samat vokaali- ja kon- 
sonanttimuutokset tapahtuvat kuin muulloinkin, kun 
tällä päätteellä on toisellaiset merkitykset (katso § 129 
b). Se ei ole niin yleinen kuin edellinen. Esim. 
emanbtf = emäntäinen, aebtf = puutarhanen. 

Poikkeus. Joskus muuttuu tässäkin juurisanan loppuvo- 
kaali u:ksi. Esim. tiibrui 1. tilbrtf = tyttönen. 

Muistutus. Joskus liitetään vielä sen perään lene^pääte. 
Esim. tilbrifulene. 

cj 9lcspäätettä hyvin harvoin, tuskin yhtään, käy- 
tetään vähentäväisellä merkityksellä. 

§ 133. Omaisuutta 1. luontoa osoittavia abstrak- 
tisia substantiveja syntyy; 

1) Päättellä ud, harvoin td, gen. uje, ije (suom. 
us, g. uden). Konsonantti sen edellä ei pehmene, josta 
näkyy että se virossakin ennen muinoin oli pitkä, 
niinkuin vielä suomessa. Loppuvokaali katoo, oli se 
mikä tahansa. Jos sana on keskiheittoinen, liitetään 
pääte supistettuun muotoon. Esim. tt)äärud = vääryys, 
loX)\ni = laihuus^ fuumud = kuumuus, l^uKud = hulluus, 
»anguö = vankius, peenu^ = hienous, vittua zz rikkaus, 
pVLt)tn^ =: puhtaus, tcrmuö 1. temii = terveys, tooruS = 
tuoruus, faunia = kauneus, ^)cl^mu8 = pehmeys, »oäftc» 
n)u8 = väkevyys, magufufl = makuisuus, fiinbfufi (filn* 
btö, g. fiinbfa) rz sopivaisuus, ttjcibruö (»etbcr, g. »eibra) 
= kummallisuus, lystimäisyys, ptmcbufi = pimeys; kom- 
parativeista: ttjä^emuä zz: vähemmyys, vanemus zz van- 
hemmuus. 



Digitized 



by Google 



190 

Poikkeuksia: 1) Joskus harvoin on konsonantti pehmen- 
nyt uö^päätteen edellä : märjug 1. mörguö = märkyys, tötu^ = täy- 
syys, nörguö 1. nörhiö = heikkous. 2) Joskus harvoin loppuvo- 
kaali on säilynyt. Esim. yulogeuö = palvelijana olo, fitlcuö 1. pt* 
fu8 = sitkeys, tixbUuö = kelvollisuus. 

Muistutus 1. Tämä johtopääte on säilyttänyt vanhem- 
man täydellisen muotonsa bn€, kun sitä liitetään: 

1) Kaksitavuisiin, lyhyttavuisiin, jolloin loppuvokaali säilyy. 
Esim. |)ii]^abu8 = pyhyys, fenabuö = kauneus. Niin myös tähän 
oikeastaan kuulumaton, nominativista tiil^i johdettu, tii^ibud = 
tyhjyys, jonka rinnalla kuitenkin myös kuuluu yleisen säännön mu- 
kainen till^ju^. 

Parissa sanassa on vielä n:kin päätteen eteen pistetty. Fsim. 
omanbuö 1. omabuö = omaisuus. Sama pääte on myös joillakuilla 
kaksitavuisilla, jotka eivät ole lyhyttavuisia. Esim. tötcnbuö = 
täysyys, tuitnanbuö = tuimuus. 

Poikkeuksia: a) Joissakuissa sanoissa on b poissa, vaan 
loppukonsonantti yhtähyvin tallella: ))a]^aud = pahuus, faku^ 1. 
falabuö = salaisuus. Niin myös |)arau8 = sopivaisuus, sanasta pa^ 
raö. b) Muutamiin voi myös liittää tavallisen uö^päätteen. Esim. 
lötDUd 1. f5tt)abu^ == kovuus, toa%u€ 1. magabu^ == vakuus, mannd 1. 
manabud = vanhuus. Viimeinmainittu sana voi myös muuttaa vo- 
kaalinsa ja kuulua koanubud. 

2) Useampiin kaksitavuisiin, jotka eivät ole lyhyttavuisia, 
samoin myös useampiin kolmitavuisiin. Loppuvokaali enimmiten 
katoo. Nämät sanat ovat: argbud 1. argud = arkuus, ebelbnd 1. 
ebelud = liehakkomaisuus, ^albbud = halpuus, i^oolbud = huolelli- 
suus, julgebttö 1. ittltuö 1. iulguö = julkeus, !ol^orbtt« 1. fol^aru^ = 
kihamus, laugbud 1. faugud = kaukaisuus, faginbud 1. faginitd = 
puhtaus, siivous, fcl^tobnö 1. fci^lDUö = köyhyys, fölbbuö 1. fölbuö = 
kelvollisuus, fnrbbuö 1. furbuö = surullisuus, fiilmbuö 1. fiilmuö = 
kylmyys, fä^orbuö 1. fä^aruö = kähäryys, lottibuö 1. (ottuö = ty- 
peryys, nttöfebuö 1. niiöfuö = kosteus, orjabuö = oijuus, funrbuö 1. 
fuuruö = suuruus, tcrmibuö 1. tcrmtö 1. tcrlDU« = terveys, ti:imbu« 
1. tuimnö (myös tutmonbu«) = tuimuus, ujinbuö 1. njtnuö = uutte- 
ruus, tt)cbc(biö 1. tocbcliö = vetelyys, ärgbnö = vilkkaus, ööncbu« = 
ontevuus. Samoin vielä nähdään vanhoissa kirjoissa: ^aigbud = 
sairaus, noorbud -> nuoruus, tuaifebud == hiljaisuus, jotka nykyisessä 
kielessä ovat kadottaneet b:n. 



Digitized 



by Google 



191 

Niinkmn näkyy, on b eninuniten aina samojen konsonanttein 
jäljessä säilynyt. Mutta ei tästä kuitenkaan Toi saada mitään yh- 
teistä sääntöä; sillä paljon on myös sanoja, jotka samojen konso- 
nanttein perässä eivät salli b:tä. Esim. tnaboluö = mataluus, fuu* 
inu« = kuumuus, iimmaru^ = ympyriäisyys, futtouö = kuivuus. 

Muistutus 2. Virolainen, kun ei pitkiä sanoja suvaitse, 
ei mielellään johda tämmöisiä substantiveja johdannaisista adjek- 
tiveista. Vaan koska semmoisia välttämättömästi tarvitaan, niin 
synnyttää hän niitä seuraavalla tavalla: 

a) ^t* ja Uf^päätteiset heittävät pois adjektivipäätteensä ja 
liittävät pätteen u9, bud t. nbud jurisanaan. Esim. tangefaelu^ 
(fongcfoeine) — uppiniskaisuus, igabuö 1. cobuö (igone) — ikäisyys, 
roöluuö (roötnanc) = rasvaisuus, famabu^ (famanc) = kaltaisuus, 
tojanbue 1. tojabu^ (tagone) = tasaisuus, luajobuö (»ojiolif) = va- 
jallinen. 

Poikkeus, Suomenmukaisesi muodustuvat ainoasti: knail^ 
fuö (luaifne) = hiljaisuus, »acguö (luaene) = vaivaisuus, tixlifuö (tu* 
Itne) = tulisuus. Erehdysmuoto on mttbanuö (mäbonc) = mätäisyys. 

h) Ne harvat line*, lonc»', Ibone*, gune*, fenc*, njcnc^päättei- 
set, joista abstraktisia substantiveja voi syntyä, pitävät u^^päät- 
teen edellä ainoasti päätteensä alkukonsonantit taakkapa viskaa- 
vat koko päätteensä pois. Esim. ^itlalud ())itfaline) = pitkälli- 
syys, tttteluö (tätcUnc) = täydellisyys, fo^tluö (fo^tlone) = rehelli- 
syys, liittolbuö (ftitta(bane) = kylläisyys, ^ttlergu« (^itfcrgune) = soi- 
knlaisuus, liil^ifÄö (liil^tfcne) = lyhykäisyys, tgotouö (igotncne) = 
ikuisuus. 

Poikkeus. Kuitenkin löytyy U^tlagud (ii^tlane) = yhtäläi- 
syys, ja erehdysmuoto »eifenuö (inetlene) = vähäisyys. 

e) $ta9* ja mine^päätteiset eivät koskaan synnytä abstrak- 
tisia substantiveja, if*päätteiset hyvin harvoin. Esim. lifpfuö = 
yksinäisyys, jietfilud = eriskunmiallisuus. 

d) ^^f n*, X'f 9^t ja »«päätteiset johdannaiset adjektivit sitä 
vastoin sallivat tämän päätteen, niinkuin säännön alla olevista esi- 
merkeistä näkyy. 

Niin myös tekevät tu^päätteiset, jotka kuitenkin liittävät 
päätteen nominativiin. Esim. jalutud = jalattomuus, dnnetud = on- 
nettomus, ^ooletud = huolettomuus. 



Digitized 



by Google 



192 

Poikkeuksia: 1) Adjektdyista Uu9 kuitenkin tulee ilubu^, 
ja (5bud löbubud. 2) Parista karitivisesta syntyy rartaloon liitetty 
muoto : fftrfitumud 1. fätfttud = kärsimättömyys, meeletumud 1. mee« 
(etud = mielettömyys, muretumud = murheettomuus, tDttetimud =:r 
Toimattomuus, 

Muistutut S, Parissa sanassa näkyy vielä Tokaalisoinnun 
jälkiä, siinä että pääte on id, kun meillä ^9 : inebe(bid = yetelyys, 
teriDiö 1. terlDUö = terveys, lättö = kälyys. 

Mu istutut 4. Suomessakin joskus syntyy abstraktisia subs- 
tantiveista. Esim. koiruus vir. foerud, neitsyys vir. neitfud. 



Digitized 



by Google 



193 



2) Adjektiviset JohtopSitteet. 

§ 134. Adjektivisia johtopäätteitä ei ole niin 
monta lajia kuin substantivisia. !N^e ovat: 

a) 5Rc (suom. nen), yleisin adjektivipääte. Se lii- 
tetään taikka nominativiin taikka genitiviin, s. o. taikka 
VY^JJ juurisanan loppukonsonantti pehmenemättä ja 
loppuvokaali katoo, taikka pysyy vokaali ja konso- 
nantti pehmenee. Esim. nurfne 1. nurganc (vart. nurfa) 
= nurkkainen, mänbnc 1. manrnne :zi mäntyinen. Vii- 
dennen luokan nomineista syntyneissä konsonantti kui- 
tenkaan ei pehmene. Esim. oHanc (vart. offa, nom. 
ofaö) =• okainen. (Siitä milloin loppuvokaali katoo, 
vertaa § 30/1). 

Liitettynä: 

1) Substantiveihin itc==pääte tavallisimmin merkit- 
see juurisanan runsautta, omistamista tai sisältämistä; 
usein myös ainetta, usein jotakin juurisanaan kuulu- 
vaista, harvoin juurisanan kaltaista, taikka sen paik- 
keilla olevaista, taikka sillä ryvetettyä. Esim. hxtoam 
= karvainen, järtöenc = järvinen ; toxtoant = korvainen, 
longnc = lankainen; fannunc = kannuinen, fullanc 1. 
fiilbnc = syltäinen; raubnc 1. rauanc =: rautainen, !ae« 
tanc = kaurainen, ipajcnc 1. n?a§fnc = vaskinen, le^anc 
1. kpm =. leppäinen; tubanc = tupainen, tatotnc 1. tatonc 
1. talinc =: talvinen, fiilanc zz: kyläinen; iparganc 1. tt)argnc 
= varkaantapaineuj raagnc 1. taagunc =i risunkaltainen 
t. risuUinen; lul^ane =: luhdalla oleva, Iabn?anc == lat- 
vassa oleva t. latvainen; marlanc = marjainen, Ictttjane 
zz: leipäinen. 

13 



Digitized 



by Google 



194 

Poikkeus, Joskus pysyy konsonantti pehmenemättä, vaikka, 
loppuvokaali ei ole kadonnut. Esim. !c«!cnc 1. fcöfinc = keskinen. 

Päinvastoin joskus 5m luokan substantiveissa konsonantti 
pehmenee. Esim. martnanc 1. marBanc = varpainen, tcittJone 1. tct^ 
haut = seipäinen. 

Muistutus 1, Koska tämä johtopääte myös nominativiin 
liittyy, niin voi siten syntyä tämmöisiä muotteja kuin xoUmt 1. njöt* 
jianc = ulkona oleva, tuarine 1. ttjarjunc = varjoisa, \)hbtnt 1. ^8be* 
botte = hopeinen. Joskus on merkitys näillä muodoilla erilainen. 
Esim. ^ol^ine = pohjoinen, jjol^jiane = pohjassa oleva. Niin myös 
tactnc = munan ruskoisesta tehty, taelone = taulainen, jjaifnc =i 
paikallinen, ))atgatte = paikattu. 

Muistutus 2. Joskus, varsinkin kaksitavuisista e^päättei- 
sistä, syntyy monikollisia muotoja. Esim. fiijinc 1. föenc = sysinen,. 
falDinc 1. foucnc = savinen, ol%im 1. ötcne 1. ölgnc = olkinen, jalune 
1. iaiant 1. jalpc = jalkainen, prine = härkäinen, marjlone 1. toar* 
june = varjoinen, ipill^abcnc = pyhäpäiväinen. Joskus on näillä 
muodoilla eri merkitys. Esim. jilminc = silmäinen 1. silmällinen, 
filmane = toissilmäinen, faorinc = saarnipuinen, faorcnc = saarinen. 

Joskus muuttuu loppuvokaali muutenkin. Esim. itäl^tnc 1. 
iDäl^cnc (tt)ä{|c) = vähäinen, filiininc 1. fiiiiiictie = kynsinen, fetna^ 
binc 1. fctDobenc (fcluabc) = keväinen, Mmtnt 1. Ultmrtt (vart. ta=^ 
Ictui) = verkainen, ^aöifunc 1. l^atttfonc (^attifaö) = lähteellinen. 

Muistutus 3, Eeskiheittoiset ovat tämän päätteen edessä 
aina supistetussa muodossaan. Esim. toemblant = nuijainen, i^U 
tncnc = istuimellinen, fiiiinbronc = kyynäräinen. 

Muistutus 4. Tksitavuisiin, pitkävokaalisiin juurisanoihin 
voipi mieltään myöten liittää päätteen ne tai ine. Esim. ipiiiine 1. 
:|3tliiinc = pyistä rikas, foonc 1. fötnc (vokaalimuutos tässä samal- 
lainen kuin ykstavuisten verbein imperfektissä) = soinen, pntmt L 
puine = puinen, öönc 1. öine = öinen. Muutamilla on kuitenkin, 
ainoasti nc*pääte : fuune = suinen, jääne = jäinen. 

Muistutus 5. Sanassa fugubane (fugune) =:= sukuinen on 
liika tavu väliin pistetty ; sanoissa tönine (1. täninine) = tähänas- 
tinen, ja {jagane (1. {jaganane) == akanainen päinvastoin on yksi 
tavu lyhyyden vuoksi pois jätetty. 

Muistutus 6. Eri merkityksensä, niinkuin suomessakin»^ 
on niillä, jotka uö^päätteisistä abstraktisista ovat syntyneet. Ne? 



Digitized 



by Google 



195 

eiTät pebmennä konsonanttiansa, siitä syystä knn ii9«pääte ennen 
taisi olla pitkä. Esim. fSrgune = korkexdnen, kDanune 1. manabnne 
= ikäinen, tarlune = jolla on se ja se terta viisautta. ^utUDne = 
kuivninen on supistnnnt. 

2) AdjektiTeihin liitettynä se vaan on joutava 
jatke. Esim. töatfnc 1. tratf = äänetön, tt)aganc I. töa» 
gune 1. tt)aga = vakainen 1. vakaa, uubne =: uusi, liil^i^ 
bane 1. liilat = lyhyt, h^toim 1. fcl^toane 1. fel^tu = köyhä. 

Monesti liittyy ne^pääte toisenkin adjektivisen 
johtopäätteen taikka verbein aktivin participion presen- 
sin perään. Esim. xr)äettne 1. tt)äett =: voimaton, offt^ 
f ane 1. offifune 1. offi! = oksainen, xcagufine 1. toaguö 
= vakainen, tgalpene = ikuinen, tuletcane zz tulevainen, 
fltcmene =: ylinen, taivaallinen, falaltfunc 1. falaltf = 
salainen. 

3) Lukusanoihin liitettynä se merkitsee sitä, joka 
niin ja niin monta sisältää. Esim. iil^enc m yhtä si- 
sältävä, fa^effane 1. !al^e!famane = kahdeksaa sisältävä, 
tt)tienc 1. toiibine zz viittä sisältävä. 

4) Verbeihin liitettynä se merkitsee semmoista, 
joka voi olla verbin teon alainen taikka on verbin osoit- 
tamassa tilassa: tt)aacnc (tt)aagiba) i=i punnittava, toalme 
(öjaliba) = valittava; toäjittc zz väsynyt, funbitte = so- 
piva. Useampia ei näy olevan. 

5) Adverbeistakin se hyvin usein muodostaa ad- 
jektiveja. Esim. tänatöunc = täänvuotinen, fceötnc zz 
sisällinen, fcelane 1. fcelnc = siellä oleva, fuHilme = kal- 
lellaan oleva, cnniötanc iz: entinen, tDttmatine = äsköi- 
nen, alatinc = alin-omainen. 

h) ®uitc on harvinainen pääte, joka kappaleen 
ulkomuotoa osoittaa. Esim. :|)ttfergitne zz pitkänläntäi- 
nen, iimmargune = ympyriäinen, latctgune = litteä. 



Digitized 



by Google 



196 

Muistutus, Alkoansa on se ollut fonbne = kuntainen, niin- 
kuin vielä näkyy sanasta f)ttIerIonbne* 

c) ^ene on yähentäväinen, mielisteleyäinen pääte 
ja vaikuttaa juurisanaan aivan kuin substantiveja muo- 
dostaessaan. Esim. a^tatmt 1. al^tufcnc =: ahtainen, l^c* 
Icbafenc = heleäinen, faumfcne =: kaunokainen, »acne* 
fcnc 1. ttjaejefcttc =• raukkainen. 

d) SDitttc, joskus manc t. mene (suom. mainen) liit- 
tyy enimmiten paikkaa tai aikaa osoittaviin adverbeihin 
tai adverbin juurisanoihin, usein komparativisella tai 
superlativisella lisämerkityksellä. Joskus merkitsee se 
juurisanan kaltaista. Loppuvokaalin katoomisesta sen 
edellä katso §30/4. Esim. feeötmine = sisällinen, »ä- 
Hmtne 1. löälimene i= ulkonainen, utemine =z ylimmäi- 
nen, tagumittc =: taimmainen, jargmine 1. iärgamtnc = 
jälkimmäinen; »ttremtne = viirumainen, roo^Jmine = 
kaarenmuotoinen. 

Adjektiveihin liitettynä on se vaan joutava jatke. 
Esim. ruömine 1. ruöfe = ruskea, ainumanc zz: ainoa. 

e) Satte (suom. (atnen) ei pehmennä konsonanttia, 
vaan hylkää enimmiten juurisanan loppuvokaalin (vert. 
§30/3). 

1) Adjektiveihin se tavallisimmin liittyy, muo- 
dostaen niiden merkityksen vähentäväisellä tavalla; jos- 
kus muuttaa se muuten merkitystä, joskus on joutava 
jatke. Esim. »analane = vanhanlainen, peznblam = hie- 
no nlainen; ferglane =: kevytmielinen (ferge =:: kepeä); 
ilgtane 1. ilge = ilkeä, l^al^Jlane 1. "^alp = hupsu. 

2) Substantiveihin liitettynä se joskus merkitsee 
juurisanan kaltaista; useammin (arvattavasti hämmen- 
nys Htte^päätteen kanssa) juurisanan runsautta. Esim. 
narrilatte = narrimainen, l^untkne = ilkeä (sudentapai- 
nen); uSflane m uskollinen, j^irmlane = pelkuri. 



Digitized 



by Google 



197 

3) Lukusanoista tulevat: u§flane = yksinäinen, 
iil^tlane =: yhtäläinen, fafSlanc 1. fal^tlane = kahdella 
päällä oleva. 

f) Sine (suom. Uinen) pehmentää juurisanan lop- 
pukonsonantin (paitsi tietysti 5:n luokan sanoissa). Lop- 
puvokaalin katoomisesta joskus sen edeltä katso § 30/3. 

1) Substantiveihin liitettynä se tavallisesti mer- 
kitsee juurisanan runsautta, omistamista tai sisältä- 
mistä; välistä jotain juurisanaan kuuluvaista, tai juu- 
risanan kaltaista; joskus juurisanan paikkeilla olevaa. 
Esim. fufalinc nz sukallinen, tugalmc =: tuskallinen, offa^ 
Knc =: okainen, ral^aline = rahallinen, toaffaltnc =: vaak- 
sallinen; töaimultne = hengellinen, fugultne ::=: sukuun 
kuuluva; töarrelme zn varrenkaltainen, nacjeline = nai- 
senkaltainen; förtt)tHne = äärellä oleva, rinnaline (esim. 
IcOf^) z= rinnoilla oleva. 

Poikkeus, Parissa sanassa juurisanan konsonantti ei peh- 
mene. Esim. ruutuUne 1. ruubu(tne (runt) = ruudullinen, f)Uttbu<' 
litic (:|3uub) = puutteellinen. 

Muistutut i. Tätä päätettä ei sovi liittää j[a^ ja me^päät^ 
teisten sanain nominatiYiin. Esim. loiljiaUne (ei : tt)tItUne) = vi]jal- 
linen, ItifmcUnc = jäsenellinen. 

Muistutut 2, Välistä nähdään monikollisia muotoja. Esim. 
tnajlulinc 1. majioltnc = kotoinen, offcUnc 1. offalinc = oksillinen, 
ttjörgaftne 1. luörgulinc = verkonkaltainen, mägtUnc L möeUnc = 
mäldnen, ^aagiUne = paasillinen, i^oodtetine (ainoa, jossa monikon 
pitkä muoto näkyy) = hevosillinen. 

Joskus on monikollisella ja yksiköllisellä muodolla eri mer- 
kitys. Esim. pitnilinc 1. ftlmuUnc = silmilKnen, filmoUne = tois- 
silmäinen ; ^atguline = paikottainen, siellä täällä oleva, ^atgaUne = 
paikalla oleva; förtoiUnc = korvillinen, förtooUnc = vieressä oleva. 

Muistutus 3. Joskus on myös keskiheittoisella ja supis- 
tumattomalla muodolla eri merkitys. Esim. u^niiie = uskollinen 
ujnline = sen tai sen uskoinen. 



Digitized 



by Google 



198 

Muistutus 4. LiittosanoiBsa käyttää YirolaiiieB hyrin usein 
Itne^päätettä, missä meillä on nett Esim. totmt\axtottmt = kolmi- 
sarvinen, J)cntfatt)aftiic = koiranhäntäinen. 

2) Adjektiveihin liitettynä, joka ei kuitenkaan 
usein tapahdu, [tne^spääte enimmiten on joutava jatke, 
joskus sentään Tähän muodostaa merkitystä. Esim. 
argline 1. arg = arka, toarmaline 1. \oaxma = nopea, ri- 
peä; tcrtocline = terreellinen, ftmrcKne =: ylpeä, pxtta^ 
line = pitkällinen. 

3) Verbeihin se myöskin harvoin liittyy, merki- 
ten taipuvaisuutta juurisanan tekoon. Esim. tvatoafhte 
(töateata) z- valpas, tcgcltnc zz toimelias, lugultne = 
liikkuvainen, le^tKne = leppyisä. 

Sama merkitys on parilla substantiveista johde- 
tulla: töölinc = työhön taipuvainen, lennultne = hyvä 
lentämään, laeltne 1. fäjtltne = helppo käsittää. 

4) Adverbeihinkin se liittyy välistä. Esim. lan^ 
jaline (lauja) = julkinen, »araline = varhainen, fuffa* 
Ittte = kylläinen. 

g) Sbane merkitsee yhtä kuin edellinen, vaan ei 
ole sinnepäinkään niin yleinen. Esim. mmelbatte 1. nU 
mctinc := nimellinen, ral^ulbanc 1. ral^uHne = rauhalli- 
nen, tartotlbane 1. tartötltnc = tarpeellinen, fuuretbane 1. 
fuureHite = ylpeä, ^Jttfalbane 1. pitlaltne = pitkällinen. 

Joskus harvoin vaihtavat e ja b sijansa. Esim. 
laiablanc 1. laialbanc = avara, tt)anablane L manalbane =i 
vanhanlainen, toaf)eblaM = vähäinen. 

Muistutus. Tämä johtopääte on nähtävästi syntynyt ab- 
lativin välityksellä, samoin kuin edellinen adessivin tai allativin 
kantta. 

h) iit, joskus harvoin rif (suom. lias) pehmentää 
konsonantin ja enimmiten hylkää vokaalin edeltään 
(vert. § 30 / 2). 



Digitized 



by Google 



199 

M^i$ tutus, Ahrens anrelee tSmäa jolitop&ätteeii oler^n 
lainaa saksasta (lidf). Vaan eipä niin kuitenkaan liene laita. 
Kaijalassakin joskus kuulun (ifaö^päätettä (esim. fitnUfaö = kitu- 
yainen, l^atuUIa^ = halukas), jonka sijasta kirjakieli viljelee Ua$:ta 
«esim. toimelias, avulias. Edempänä saamme nähdä virossa la^^ ja 
iaH>^^^^ii olevan yhtä. ^ on tässä vaan virossa lyhyyden 
Tuoksi pois heitetty, samoin kuin substantivisissakin johtopäät- 
teissä olemme nähneet § 129 / Muist. 1. 

1) Yerbeihin liitettynä se merkitsee taipuvaisuutta 
Terbin tekoon. Esim. ffijiltf = utelias, tnuutltf =: muut- 
telias, muuttelevainen, unuötltf = unohtelias, ^jobelif I. 
:j)oberif zz sairastelevainen. 

Joskus se passivisesti merkitsee sitä, jota pitää 
tai helposti voi tehdä. Esim. pölgltf zz poljettava tai 
polkemaan tai|)ui8a, murbHf =: murtu vainen tai miir^ 
televainen, tuttblif = helppo tuntea, tcablif rz tietty. 
NUissä tapauksissa on luultavasti u^päätteinen verbi 
juurisanana. 

2) Adjektiveihin liitettynä se enimmiten on jou- 
tava jatke, joskus kuitenkin vähentää. Esim. it^agalif 
1. ti)aga = vakaa, ölbltf 1. iilbc = ylpeä, xiiaUit 1. riia* 
faö zz riitaisa; niin myös participioista: tt)ältatt)Itf zz 
välttävä, tegctt)[tf = toimelias; tt)analtf z= vanhanpuoli- 
nen, ))ti!(tl =z pitkänläntäinen. 

Joskus harvoin muodostuu merkitys toisellakin 
tavalla. Esim. xaStlil (ra8fe zz raskas) zz vaikea, pnf)U 
Iit (pu^Q z= puhdas) zz siisti, puhtautta rakastava. 

3) Substantiveihin liitettynä se tavallisesti vastaa 
suomalaista päätettä Uinen ja merkitsee siis juurisanan 
runsautta tai omistusta. Yälistä sentään se merkitsee 
jotain juurisanaan kuuluvaista tai juurisanan kaltaista. 
Esim. föömalit = runsasruokainen, roomultf = riemulli- 
nen, ^joojlit ■— pensaallinen, t&ntlit 1. fönfrif = kum- 
puinen, mäkinen, xoiitlil 1. n^iitrif = viettävä, kalteva; 



Digitized 



by Google 



200 

^elif = perheellinen, pereesen kaulava, ftgeitt = ai- 
sallinen, ))ormltf = tomuun kuuluva, maallinen; feabuS^ 
Iit = säännönmukainen, fobraltf = ystävällinen, crjalif 
zz orjallinen. 

Joskus harvoin se merkitsee taipuvaisuutta juu- 
risanaan. Esim. fobalif = sotaisa, fonaltt = kuuliainen^ 
raamatltf = hyvälukuinen. Niin myös adjektivista syn- 
tynyt monuölif (monufi = sopiva) = taitava. 

Muistutus 1. Sa^päätteiset snbstantiyit eivät liitä tätä 
päätettä nomiiiatiyiin, vaan me^päätteiset sen joskus tekevät Esim. 
toilialit = viljalliDen, ^aBelil = partainen, ffibalt! 1. fiibantltf = nr- 
hoollinen. 

Muistutus 2, Joskns harvoin nähdään monikollisia muo- 
toja. Esim. moiulif 1. majaUf == kotoinen, föImiUf = solmellinen. 

Samaan tapaan muutenkin joskus vokaali muuttuu. Esim. 
loo^ettl (n}$ga) = vesainen, tgeUt L tgali! 1. igerit =: kauan kestä- 
väinen. 

Eri merkitys on näillä muodoilla sanoissa tDöimuU! = voi- 
mallinen, »öimaUf = mahdollinen. 

Muistutus 3. Sanoihin fUiibUI = syyllinen, ja unblif = 
unohtelias on b pistetty väliin. 

4) Joskus harvoin tämä pääte myös liittyy luku- 
sanoihin ja adverbeihin. Esim. il^tltf =: yhtäläinen; 
»aötultf 1. »aötalil = vastahakoinen, puötlif = pysty- 
näinen. 

i) ^a^f g. ta (suom. kas) pehmentää juurisanan 
konsonantin, paitsi 5:n luokan sanoissa, ja liitetään 
usein monikolliseen muotoon, niin että loppu-a muut- 
tuu u:ksi tai t:ksi, e i/ksi, u ja i a:ksi. Esim. u^arrefad 
= varrellinen, olfafaS = okainen; falufaö 1. fatafaö = 
kalaisa, ixoitai 1. ttijafaS = jy vikäs, foorifaö = vahva- 
kuorinen, futtjtfaS 1= kynsikäs, toöfafaö (vart. toSfi = 
tolvanantapainen. 



Digitized 



by Google 



201 

Muistutus, Joskus muuttau muutenkin juurisanan loppu- 
vokaali. Esim. iuuralaö 1. juurefaö = monijuurinen; ipcl^mifoö = 
pehmeänläinen, torafaö L torc = ylpeä; töujo!a« (töugeii) = ko- 
hoavainen, pngofaö (ftngubo) = ilkeä. 

1) Substantiveihin liitettynä se merkitsee että juu- 
Hsanaa on runsaasti; taikka että juurisana on suuri, 
vahva, kelpo; taikka jotain juurisanan kaltaista, tahi 
siihen kuuluvaista. Esim. fartpafaö =: karvainen, jutu» 
faä = monijuttuinen, hupaisa; ntnafaä = vahvanenäi- 
nen, fuufaö = suulas, lennufaö = hyvälentoinen, naufaö 
z= hyvännäköinen; :|)ontfafa8 = könttyrämäinen, nuia? 
!a8 =: nuijankaltainen; tatoifaä = talvinen. 

Muistutus. 3a^ sekä me^päätteiset liittävät tämän päät- 
teen joskus nominativiinsa. Esim. »itifaö = rikas, luiljiofaö = vil- 
java, feemcfa^ 1. fccmncfaö = siemenikäs, l^obcfaö = pitkäpartainen. 

2) Adjektiveihin liitettynä se vähentää juurisa- 
nan merkitystä. Välistä se vaan on joutava jatke. 
Esim. muötafaS =: vähäisen musta, toorefaö = vähän 
raaka, :|)unafa§ =i punertava, ^jaljufaö =: jokseenkin 
paljo, tagafaö = jokseenkin tasainen; Itbafaö 1. ItBa = 
liukas, tumtfad 1. tunte = tummanvärinen. 

3) Verbeihin se harvoin liittyy, merkiten juuri- 
sanan tekoon taipuvaista. Esim. tvalafaS = vietteinen, 
rottifaä =r taipuvainen kiipeemään, nurafaö = nurisevai- 
nen, tijetifaö (ttjetttba) = vettynyt. Passivisesti njtifaö 
=i: helppo kuljettaa. 

k) 3ci§ on sama kuin edellinen pehmeämmässä 
muodossa. Enimmiten se merkitsee jotain juurisanan 
kaltaista; adjektiveihin liitettynä se vähentää merkitystä 
taikka on usein vaan joutava jatke. Esim. folujaö 1. 
Io(ufa8 =: täynnä helpeitä, tinajaö 1. ttnafaö =z raskas 
(kuin lyyjy); mu8ttja§ 1. mu8tafa8, tommijaö 1. tommu!a8 
z=: vähän tumma, libajaS 1. libafaö. 



Digitized 



by Google 



202 

Ilman vaetaayna koyempaa muotoa esim. raubt'' 
ja8 rz raudankarvainen, tui^ft jaö = tuhkankaryainen, noo* 
Iijaö = nuolenmuo toinen; ölbtjaö 1. illbc =z ylpeä, uge* 
jaö = runsas (vert. usea), fumcjaS I. fumc =: sumuinen. 

Muistutus, Verbeistä tullen se vaan näkyy olevan frllä 
jatketta substantivnm actoris. Esim. ogtjiad (5gtba) = ahmatti, 
nöubia^ (nduba) = akkera, toimelias. 

l) 3f, g. tftt ei ole yleinen; se yaikuttaa juuri- 
sanaan samoin kuin samallainen substantivinen johto- 
pääte. 

1) Substantiveihin liitettynä se merkitsee jotain 
juurisanan kaltaista, juurisanaa runsaasti sisältävää tai 
juurisanaan kuuluvaa. Esim. faffif = saksantapainen, 
))ugaUf 1= pilkullinen, fomcrif =: someroinen, fetoabif =z 
keväinen. 

2) Adjektiveihin liitettynä on sillä joskus har- 
voin vähentäväinen merkitys. Enimmiten on se mitä- 
tön jatke. Esim. laijtf =z vähän laiska; imalit 1. imöl 
= imelä, fitfit 1. Rtfaö = ahdas, l^amif 1. I^ar» =z harya. 

3) Yerbeihin liitettynä se merkitsee verbin tekoon 
taipuvaista. Esim. ipcbelif (tpcbeleba) = vetelehtäyäinen, 
l&pit (Ie^)^)tba) = leppyisä, cl^matif (cl^mataba) = tai- 
puvainen säikähtymään, toreltf (tore(eba) = riiteleväinen. 

4) Lukusanoista tulevat itffif = yksinäinen, ja 
poolit = puolinainen. 

5) Yälistä on tämä pääte vaan lyhennys foS^pääi- 
teestä. Esim. l^aDtf 1. ]^Qt{a§ == vähän harmaa, \oilat 
1. »ilafaS 1. tDilajöS = hoikka. 

m) S&f g. tt)a (suom. va) merkitsee että juurisanaa 
on runsaasti, taikka että se on suuri, vahva; harvoin 
jotakin juurisanan kaltaista. Esim. (il^att) = Ufaava, 
tt)&gM =z yäkevä; cbe» = hätäinen, tuge» = tukeya ; 
{ogetD =: virtaaya. Adjektivista : ta^axo = merkillinen. 



Digitized 



by Google 



203 

Muistvrtus, Tätä päätettä ei käytetä pa^on, melkein vaan 
lyhyttavnisiin, kakstavuisiin liitettynä. 

nj ©, g. fa (suom. ifa) on jokseenkin yleinen, ja 
liittyy ilman juurisanan muuttumisetta enimmin subs- 
tantiveihin, harvoin verbeihin tai adjektiveihin. Subs- 
tantiveihin liittyneenä se melkein aina merkitsee run- 
sautta, verbein yhteydessä taipumusta verbin tekoon, 
adjekiivein merkitystä ei muuta ollenkaan. Esim. roo^ 
mu3 = riemuisa, e(uS = eloisa, tegit^ L (pehmeämmässä 
muodossa) tel^uS = tehoisa; jaguö = jaettava, mSrfaS 
(märgata) = huomaavainen, filnbtö (ffinbiba) == sopiva; 
ifyxm^ 1. iS)m = ahne. 

Muistutus, Joskus mnattnn kuitenkin juurisanan loppuvo- 
kaali e t-.ksi, u tai e a:ksi. Esim. onnid = antnas, armad (ya,rt. armu) 
= armas, l^ooga^ 1. l^oogu^ (v. l^oogu) = huokea, l^oolod = huolellinen. 

0) %vif joskus harvoin ti, g. tuma, thna (suom. 
ton) pehmentää edellisen konsonantin ja liittyy sekä 
yksikköön että monikkoon. 

1) Enimmiten sillä on kieltäväinen merkitys. 
Esim. ^Jol^jatu = pohjaton, jalutu =z jalaton. S^ispääte 
on ainoasti kahdella: filmtti 1. filtnttu = silmitön, ja 
VDCLZtx m voimaton. 

2) Monesti kuitenkin on merkitys päinvastoin 
semmoinen että juurisanaa on suuressa määrässä. Esim. 
fummatu = eriskummallinen, fonnatu zz perihäijy. Ver- 
taa suomessakin esim. raitt)oton = raivoisa). 

8) Yälistä on se erehdysmuoto ja oikeastaan pas- 
sivin participion preteriti. Esim. fal^toatu, g. fal^toatuma 
(fal^toataba =: vaalistuttaa) zz vaalentunut. 

p) Harvinaiset ovat päätteet l, n, r, jotka subs- 
tantiveihin, verbeihin ja adjektiveihin liittyvät. Esim. 
n?ebcl = vetelä, tmal 1. imar = imelä; ujtn = ahkera, 
fajtn (fajtba) = puhdas, siivo; atoax 1. atoal = ayara, 



Digitized 



by Google 



204 

lummer = kupera, pa^ax L pa^m = paha, »al^ur 1. n?al^tt 
1. loal^tt) = yahva (juurisanana nähtävästi vanha länsi- 
suomalainen sana: loalta = kallio). 

rj 8a8 merkitsee taipuvaisuutta ja löytyy aino- 
asti sanoissa fuulad 1. fuilad = suulas, foolad = syöläs, 
rooola^ = virtaava, nopea. Tähän myös kuuluu faaltö 
zr ahne. 

s) US, g. ufe, löytyy ainoasti moitetta osoittavissa 
sanoissa tunguö =z laiska, ja tul^nuö = typerä. 

§ 135. Niinkuin yllä on näkynyt useimmilla ad- 
jektivi-päätteillä on melkein sama merkitys niin että 
niitä sekaisin voi käyttää. Ovatpa sentään monesti eri 
merkitykset jakautuneet eri päätteille. Esim. naeru8 -- 
naurettava ja nauramaan halukas, nacruUf = nauret- 
tava ja hymyilevä, lempeä, nacrultne 1. naerune = hy- 
myilevä, lempeä; onneltf 1. onncltnc :— onnellinen, onniö 
zr autuas; paetolit 1. )3äett?alfne = jokapäiväinen, päen?anc 
=: päivään kuuluva, päiväinen (iiittosanoissa); raagltue 
1. raagltf = täynnä risuja, raaglane 1. raagne = risuista 
tehty, risunkaltainen; fonafaS = runsassainen t. kuu- 
liainen, fonaltf z=z kuuliainen, fonaltnc = sanoja sisäl- 
tävä t. runsassanainen. 



Digitized 



by Google 



205 



3) Verbein JohtopUtteet. 

§ 136. Suomessa on välistä verbillä ja sen no- 
menilla aivan sama vartalo. Niin on vielä paljon use- 
ammin laita virossa. Esim. ntjaba = imettää, fobaba 
= sotia, tinata = tinata, ojaba == virrata, ^junaba = olla 
punainen, tammcba = panna nahkaa peittoomaan, taU 
n?cba =: talvettua, rooSteba = ruostua, ^^el^meba = peh- 
metä, ))anttba = pantata, ))aanba = parittaa, ))ttfeertba 
z=z pitseerata, ^jattuba = syyttää, roobuba = panna ruo- 
tuun, ruttuba = kiirehtiä; naclata = naulata, näljata = 
saattaa nälkään, orjata = palvella. 

§ 137. Tavallisesti sentään virossakin edes lop- 
puvokaali muuttuu, kun juurisana verbiksi tulee: a 
c:ksi, i:ksi, u:ksi esim. ^joigcba 1. ))oigtba = poikia, pt^ 
gtba = pesiä, fobtba =r sotia, ftlmtba 1. ftlmuba = sil- 
mäillä, naetuba = naulata, nooluba =: neuloa, tajuba = 
tasata; c fcksi esim. folmtba = solmia, fiilgiba = syl- 
keä; harvoin u t:ksi ja i a:ksi esim. tangiba 1. tanguba 
= tehdä suurimia, rol^iba ==: kitkeä ruohoa, ftnaba = 
sinertää. Viidennen luokan verbeissä ovat kaikki muut 
loppuvokaalit a:ksi muuttuneet, joskus harvoin a e:ksi. 
Esim. fotaata (vart. folmc) = solmia, taimata (v. tatmc) 
= saada taimia, fanbata (v. fantt) = kerjätä, ^)otgata (v. 
:potK) = poiketa, tolmata (v. tolmu) = tomuta, ttlgata (v. 
ttlfu) = tippua; nalpcta (v. nallia) = sitkestyä, n&Icta (v. 
nälga) = nähdä nälkää. 

Poikkeus. Joskus e« ja eba^päätteiset aclJektiYiset juuri- 
sanat pitävät em. Esim. oieta = o^eta. 



Digitized 



by Google 



§ 138. Suomessa on melkein kaikilla transitivi- 
silla verbeillä vastaava, u tai ^«päätteinen intransitivi- 
nen muoto. Semmoinen tavataan virossakin u^f joskus U 
päätteellä, vaan ei usein; enemmiten on transitivisilla 
ja in transitivisilla sama muoto. Esim. tunbuba = tun- 
tua, tuSfuba = tuskautua, tomBuba = vetäytyä, laöfuba 
= laskeutua, tcguba 1. tegtba =: tekeytyä, :t)öörbtba = 
pyörtyä; tommata =: temmata ja vetäytyä, anba = an- 
taa ja antautua, l^ooruba = hieroa ja hieroutua. 

Muistutus 1, Niinkuin näkyy on näissä verbeissä vielä 
hiukka jälkeä vokaalisoinnusta. 

Muistutus 2. Liqvidan perästä ja ykstavuisiin juurisanoi- 
hin pistetään b väliin. Esim. tuulbuba = tuultua, öjötbuba = ry- 
vettyä, juurbuba = juurtua. 

Muutamissa yksitavuisista johdetuissa sanoissa näkyy muoto 
Buba, Biba, jota meillä Suu-Pohjassa yleisemminkin käytetään joo*» 
buba = juopua, jääbiba = jäähtyä, pUBiba = hyytyä. 

Muistutus 3, Virolaisilla ei myös ole enää erinäisiä reflexi- 
visiä verbejä; vaan transitiviset, samoin kuin Länsi-Suomessa, vä- 
listä toimittavat niiden virkaa. Esim. j|o(utaba 1. jalutetta = jaloi- 
tella, röömuötaba = riemuita, furtt)aötaba = surra. 

§ 139. Varsinaisia johtopäätteitä ovat; 

aj ta, I:n, tn:n, n:n, rm perästä ha (suom. tta, ta)j 
enimmiten pehmentää edellisen konsonantin ja usein 
muuttaa loppuvokaalin. Keskiheittoiset liittävät tämän 
päätteen supistamattomaan muotoonsa ja heittävät siis 
loppuvokaalinsa pois; samoin myös ylimalkaan moni- 
tavuiset heittävät pois loppuvokaalin. Viidennen luo- 
kan nomenit liittävät päätteen nominativiin. Esim. 
jaltttoba (vart. jalga) = astuttaa; abHaia (v. abi) -=• aut- 
taa, rauataba 1. rautaba =1 raudoittaa; ^jt^arbaba 1= va« 
rustaa pippurilla, fabulbaba =: satuloita; faabaStaba 1= 
saapastaa. 



Digitized 



by Google 



207 

Se merkitsee: 

1) Verbeihin liitettynä teettämistä tai tekeyty- 
mistä (synnyttää faktitivisia verbejä). Esim. fannatofca = 
kannattaa, tntetaba = imettää, nörtfttabct = lakastuttaa, 
jeobutaba = juovuttaa, futtt?ataba — kuivattaa, joota i=: 
juottaa; |)illutaba = hävittää ja säikähdyksestä lähteä 
karkuun (Kalevala pillastua). 

Usein myös se liittyy toisten johtopäätetten jäl- 
keen. Esim. ibanbaba = idättää, moi^telbaba = arvoi- 
tella, :ptri§taba = piristää. 

Muistutus i. Joskus harvoin katoo kaksitavmstenkin juu- 
riverbein loppuvokaali. Esim. ^caötaba (^eogcu) = päästää, ^oiöta 
= haistaa. 

Muistutus 2. Harvoin muuttuu loppuvokaali. Esim. ]§aiö* 
tutoba 1. l^aiötotaba = haistattaa, ajutaba 1. ajaba = ajaa, joo* 
gutaba 1. JDoffctaba = juoksettaa, minitoba 1. minctaba = astuttaa, 
fcnnutaba 1. (cnnatoba — lennättää, tnöiötctoba 1. möiötotoba = ar- 
voittaa. 

Muistutus 5. ^ta=«päättei8iä verbq'ä, jotka suomessa äkil- 
listä tekoa merkitsevät, ei Eäävelin murteessa ole; mutta muuta- 
milla ta^päätteisillä on sama merkitys. Luultavasti on ^, niinkuin 
muulloinkin usein, kadonnut. Loppuvokaali aina muuttuu Q:ksi. 
Esim. röögatoba (rööfiba) = mylvähtää, fcigotaba = seisahtua, turt* 
fatabo (turtfubo) = purskahtaa, farjotoba (forjuba) = karjahtaa, 
tömtnotaba =: tempaista. 

Muistutus 4, Hyvin usein on ta^pääte joutava jatke. Esim. 
forgitoba 1. förfiba — sorkutella, fommutoba 1. fommuba = samota, 
rättgelbaba 1. rängelba = vaivaloisesti työtä tehdä, laenatoba L tat^ 
nata = lainata, jogataba 1. jagaba = jakaa. 

Muistutus 5, Muutamilla faktitivisilla verbeillä on hiu- 
kan eroavainen, omituinen merkitys. Esim. ^Sctoba (^Öbcba = sai- 
rastaa) = sairasta hoitaa, furctoba (furra = kuolla) = kuolemaan 
asti hoitaa, foolctaba (footta = kuolla) = odottaa kuolevaksi. 

2) Substantiveihin liitettynä: 

aj tavallisimmin varustamista 1. varustaumista juu- 
risanalla. Esim. fannataba 1. fannutaba (fanba) = varus- 



Digitized 



by Google 



208 

taa korvalla t. sangalla, lil^utaba (lil^a) = lihoittaa, ht^ 
Utaha = varustaa (soittoa) kielillä, jjoonitaba = viirut- 
taa, ^)ugalbaba = pyältää, teabuötaba =: ilmoittaa; xo^U 
taba = ruohoittua, fammalbaba = sammaltua. 

P) Melkein yhtä usein juurisanan synnyttämistä 
t. tekeytymistä. Esim. tbutaba = idättää, fiingaötaba = 
tehdä tai tulla kuhmuiseksi, ^ejitaba = pesiä, :pulme:' 
taba 1. ^)ulmataba =: pitää häitä, fuUtaba 1. fulctaba = 
sylkeä, »alctaba m valehdella; ))ouataba :=z poudittua, 
futtaba m tulla kesäksi. 

Samaa sukua ovat ne verbit, jotka merkitsevät 
nimittämistä joksikin (moittimalla tai hyväilemällä). 
Esim. fuOataba -- sanoa kullaksensa, feataba, focrataba 
z= haukkua siaksi, koiraksi. 

y) Usein juurisanan saattamista tai joutumista 
johonkuhun tilaan tai paikkaan. Esim. I^trtnutaba = 
peloittaa, !tm6utaba = saattaa pulaan, ahdistaa, lufutaba 
= lukita, tuuletaba 1. tuuHtaba 1. tuulutaba = tuuloittaa, 
alataba z= alentaa, fortoutaba = panna viereen, foolttaba 
= kouluttaa, unctaba 1. unttaba 1. unutaba = unettaa; 
futataba =. käydä kylässä. 

S) Usein tekoa juurisanan avulla. Esim. !annud« 
taba = kannustaa, fäjttaba = käsittää, Ie))itaba == lyödä 
kepillä, <)mfclbaba = maalata pensselillä, ))ttbutaba = 
tupakoida, tt)itfataba = vitsailla, »örgutaba = pyytää 
verkolla. 

b) Joskus juurisanan pois-ottamista tai pois-jou- 
tumista. Esim. ftbutaba = perata kaloista sisukset, (e^ 
l^etaba = riipiä pois lehdet tai keden pois kariseminen, 
foomudtaba = suomustaa, »oimataba 1. tootmutaba = 
tehdä voimattomaksi. 



Digitized 



by Google 



209 

g) Joskus tekemistä juurisanan tavan mukaan. 
Esim. tnetöterbaba ~ mestareita, täfutaba zz hirnua kuin 
orit, tt)ara§taba = varastaa. 

rj) Joskus muuten tekoa, jonka esineenä juuri- 
sana on. Esim. lel^itaba i=: liikuttaa kirjan lehtiä, far* 
toutaba z= tukistaa, »atfutaba =z täyttää vatsan, fooHtaba 
=2 pitää koulua. 

Muistutus 1. Loppuvokaalit a ja t, niinkuin yllä on nä- 
kynyt, useimmiten muuttuvat u:ksi tai tiksi, a myös crksi, varsinkin 
varustamista merkitsevissä verbeissä. — Harvoin muuttuu 5:n luokan 
nominein c tai o, niin myös muissa i ja u. Esim. tacnatoba 1. locnctaba 
((aenc) = lainehtia, Icmmutoba ((emme) = kadottaa kettä, ^iftutaba 
<^)it&a8) = varustaa piipuilla, |)önnutQba (vart. |)önnt) = paisuttaa, 
fo^)futaba (v. fo^)fl) = koputtaa, ^)iUtaba 1. ^)t(utaba (v. :|)i(u) = pil- 
koittaa, foogitoba 1. foogutaba (foogu) = vetää koukulla. — Joskus 
muuttuu lopputavun vokaali, vaikka konsonantti sen perästä seu- 
raa. Esim. ^)uge(baba (^«gaO = tulla pilkulliseksi, ^)i3erboba 1. pu 
jorbaba = (PHcit) = pisartaa. 

Muistutus 2. Tämmöisiä verbejä voi myös abstraktisista 
nomineista syntyä, jolloin pääte taikka liitetään nominativiin taikka 
vartaloon, josta lopputavu on pois karissut Esim. jlulgu^toba = 
rohkaista, fiiruötaba 1. ftinttaba = kiirehdyttää ja kiirehtiä. 

Muistutus 3, Joskus on eroitus merkityksessä kun loppu- 
konsonantti on pehmennetty tai pehmenemättä, ja loppuvokaali 
muuttunut tai muuttumatta. Esim. föietaba = varustaa köysillä, 
töibctoba = köyttää-, teritaba = teroittaa, terataba = ottaa jyvät 
erilleen. 

3) Adjektiveihin liitettynä se melkein aina mer- 
kitsee tekemistä tai tulemista semmoiseksi, välistä ole- 
mista tai pitämistä semmoisena kuin juurisana osoit- 
taa. Esim. lalpjutaba 1. lal^jataba = laihoittaa, fotpataba 
z=z koventaa, fcrgitaba 1. lergctaba = keventää, ftlttaba 1. 
ftlctaba = silittää, pccmtaba i= hienontaa, tiuötaba = 
kaunistaa, enambaba = enentää, tnabatbaba = mataloit- 
taa, mubaStaba (mubane) = tehdä mutaiseksi; tuHötaba 

14 



Digitized 



by Google 



210 

(tuHnc) = tulistua, roomuötaba = riemastua ja riemas- 
tuttaa; l^ullutaba = hullutella, il^nudtaba = olla ahne, 
fatt)albaba =: kavaltaa; armadtaba = rakastaa, auuötaba 
=: pitää kunniassa. 

Muistutus i. Loppn-a ja e, niinkuin yllä nähtiin, tavalli- 
sesti mnuttun monikolliseen mnotoon; kumminkin löytyvät molem- 
mat rinnakkain. 

Muistutus 2. Viidennen luokan adjektivit enimmiten liit- 
tävät tämän päätteen nominativiinsa, välistä knitenkin vartaloon > 
molemmissa loppntavnn vokaali voi muuttaa. Esim. a^t^toba 1. 
al^a^toba = ahdistaa; tUIgataba 1. tiilga^taba == inhoittaa, fttfttaba 
(fitfa«) = niukentaa. 

Muistutus 3, Joskus on eri merkitys yksiköllisellä ja mo- 
nikollisella muodolla. Esim. laijataba = olla laiskana, (otjutabo = 
tehdä laiskaksi; termtoba = tehdä terveeksi, teretaba = tervehtiä. 

Muistutus 4. Joskus harvoin myös johdetaan tämmöisiä 
verbejä lukusanoista. Esim. folmitaba = jakaa kolmia. 

4) Partikeleihin liitettynä sitä myös välistä näh- 
dään. Esim. ennataba = ennättää, Itnnttaba == kiinnit- 
tää, ulataba = ulottaa, futtaba (fui = jos) = vetää ve- 
rukkeita, juonitella, jal^ataba = sanoa jaa jaa (ikään 
kuin myöntyisi). 

b) @ta (suom. sta), jonka edessä konsonantti peh- 
menee ja vokaalit muuttuvat: a välistä u:ksi, {.'ksi ta.i 
e:ksi, e usein trksi tai itrksi, joskus a:ksi, t joskus a:ksi, 
U joskus a:ksi tai t:ksi. Keskiheittoiset liittävät tämän 
päätteen supistettuun muotoonsa. Esim. l^eDt^taba = 
hellittää, fartnuStaba = tukistaa, loogcStaba =. kaarrut- 
taa, taivuttaa, J)una8taba = punastua, forgtötaba 1. for* 
guötaba (forge) = ylpeillä, fergaötaba = huojentua, foo* 
gtötaba 1. fooguötaba (vart. foofu) = pyytää koukulla. 

Muistutus, Transitivisissa vokaali tavallisimmin muuttuu, 
intransitivisissa on muuttumatta. Esim. fitfidtabo = sitkistyttää, 
fltfedtaba = sitkestyä, fangeötaba = kangistua. 



Digitized 



by Google 



211 

Yälistä eri Yokaalilla eroitetaan muuten eri merkityksifi. 
Efeim. nne^taba 1. nnndtaba = unohtaa, tmidtaba = nneksia; rinnat* 
taha = panna riviin, rtnnn^taba = ottaa kiinni rinnasta. 

Merkitykset ovat: 

1) Substantiveihin ja adjektiveihin liitettynä ai- 
van samat kuin edellisen päätteen. Esim. I&bt§taba 1. 
läBaötaba = tuketa kaarnalla, lal^juötaba = vahingoit- 
taa, lufuötaba = lukita, fepiötaba = lyödä kepillä, ixoai^ 
tabci = puida jyvät erilleen, fol^miötaba = käydä könt- 
tyrästi, fawu8taba = tukistaa; ^){mi8taba 1. ptmcätaba 
= pimittää, ul^feötaba = kopeilla, |)fi]^a8taba = pitää 
pyhänä. 

Muistutus. Tämä pääte paljon nseammin knin edellinen 
on intransitivinen ja vastaa snomen $tna» 

2) Verbeihin liitettynä (joka harvoin tapahtuu) 
se merkitsee äkillistä teon alkamista. Loppuvokaali 
silloin melkein aina muuttuu a:ksi. Esim. ))ela§taba 
(pAaia) = pelästyä, tufaStaba (tuffuba) = nukahtaa, Io:= 
l^aStaba (föl^iba) = köhähtää, l^ingaötaba (l^tngata) = hen- 
gästyä, mtneätaba = menehtyä, pyörtyä. 

c) iZf (suom. le) jonka edellä kaikki loppuvokaa- 
lit e:ksi muuttuvat, liitetään ainoasti verbeihin ja mer- 
kitsee kauan aikaa tai vähin määrin tapahtuvaa tekoa. 
Esim. lo^tStetta (fol^tStaba) = kohistella, ftteleba (ftbaba) 
:= paljon liikkua, annclba (anba) = annella, |)ttrelba (piU 
rata) =z pyöriellä piirissä, |)urcleba (|)urta) := pureskella, 
rattJitfetta (ratottfeba) = hoidella, ravita, ttngelba (tingtba) 
= tingiskellä, ul^elba (ul^tuba) = huuhdella. 

Muistutus 1, Niinknin näkyy voi freqventativisia verbejä 
virossakin johtaa kaikenlaisista verbeistä, vaan enimmiten kniten- 
kin tapahtua se a^päätteisistä. 

Muistutus 2. Virossakin, samoin knin meillä, on useam- 
pia tämmöisiä verbejä, joiden jnnrisanaa ei koskaan käytetä. Esim. 
nttl^etba = nuhdella, l^oobdba =: kenkaella, Smmdba = ommella. 



Digitized 



by Google 



212 

Muistutut 3. Välistö edellisessä maistatuksessa mainitut 
ja muutenkin (e^päätteiset verbit merkitsevät keskinäistä Taika- 
tusta. Esim. faubelba = tehdä kauppaa, ta|)e(ba = tapella, ritetba 
= riidellä, mötbelba = taistella. 

Muistutus 4. Suomen pitempää freqventativista muotoa 
9XtM, dfenneEä vastaa virossa ainoasti sana milil9te(ba = myös- 
kennellä. 

Muistutus 5, Eeskiheitosta näissä verbeissä katso § 30 0. 

d) iba ei ole aina edellisestä syntynyt faktitivi- 
nen muoto, vaan liittyy välistä itsenäisesti nomineihin. 
Se pehmentää edellisen konsonantin ja muuttaa lop- 
puvokaalin (paitsi lyhyttavuisten) e:ksi. Esim. tl^albaba 
= himoita, Iä))clbaba = varastaa, molclbaba = syödä 
munnustella, fonalbaba = kertoella. 

Poikkeus. Sanassa tujalbaba (vart. tu^fo) on vokaali ereh- 
dyksestä pysynyt muuttumatta. 

e) 3tba, harvinainen pääte, jonka edellä loppu- 
konsonantti pehmenee ja vokaali melkein aina muut- 
tuu e:ksi, enimmiten osoittaa jotakin könttyräistä, epä- 
vakaista tai renttumaista tekoa. Esim. Ia))erbaba = 
vaivalla tehdä, fol^mcrbaba =: kinastaa ylös, tottcrbaba 
= roikkua raskaasti; lt^>crbaba = liehua, Ittmerbaba = 
liejua, J^uOcrbaba = hullutella; lafarbaba = olla juoppo. 

Poikkeus, Tavallisesta eriäväinen merkitys on sanoilla: 
t^erbaba = himoita, (eemerbaba = kostua, ^ujerbabo 1. pu^arbaba = 
pusertaa. 

Muistutus. Monesti tämä pääte vaan on vaihdos edelli- 
sestä. Esim. I^ingerbaba 1. ^ingdbaba = hengästyä, fi))erbaba 1. fU 
pelbaba = liikkua edestakaisin, i&mmerbaba 1. iSmmelbaba = olla 
hämillä, pula 



/; 9le (suom. ne) muuttaa edellisen vokaali erksi 
(paitsi tavallisesti lyhyttavuisten). Esim. foojeneba (vart. 
foota) = lämmitä, ^ubeneba ipniu) = mureta, pa\)antbci 



Digitized 



by Google 



213 

= paheta, alaneba =: aleta. Sanasta toana voi tulla sekä 
»ananeba että tpanuncba = vanheta. 

1) Adjektiveihin tai postpositionein vartalo-sanoi- 
hin ja adverbeihin liitettynä se merkitsee tulemista 
siksi mitä juurisana osoittaa, usein enentäväisellä li- 
sämerkityksellä. Esim. targeneba = viisastua, ^^ul^feneba 
z= puhjeta, tiil^cncba = tyhjetä, cbcncba = edistyä; ötc*' 
ttcba = yletä, tulla ylemmäksi. 

2) Substantiveihin liitettynä se merkitsee juuri- 
sanan saamista. Esim. tt)ägmeba = voimistua, tugeneba 
zz vahvistua. Poikkeavainen merkitys on sanalla aeg* 
ttcba =2 kypsyä. 

3) Verbeihin liitettynä se on joutava jatke. Esim. 
amncba 1. aruba =: haaroittua, algneba 1. alata = alkaa, 
Ipäbeneba 1. l^äbeba = hävetä, ftgtneba 1. figtba =: sijitä. 

Poikkeus. Joskus on kuitenkin juurisanaUa eri merkitys. 
Esim. ^öbeba = sairastaa, ^öbeneba = sairastua. Joskus juurisana 
ei ole olemassa. Esim. ph%mtba = paeta. 

gj 9lia sangen usein ei ole edellisestä syntynyt 
faktitivinen muoto, kumminkaan juurisanat ovat käyttä- 
mättömät. Se pehmentää konsonantin ja muuttaa enim- 
miten vokaalin e:ksi; lyhyttavuiset kuitenkin tavalli- 
sesti pitävät sen muuttumatta. 

1) Adjektiveihin liitettynä se tavallisesti merkit- 
see tekemistä siksi mitä juurisana osoittaa, joskus tu- 
lemista semmoiseksi tai olemista semmoisena. Esim. 
f6n?anbaba 1. fott?enbaba = koventaa, ))c]^mcnbaba = peh- 
mentää, tutmenbaba = tehdä tai tulla tunnottomaksi, 
latgcnbaba =: laiskoitella. 

Tähän myös voi lukea lukusanoista syntyneet: 
öl^enbaba = yhdistää, ^^oolenbaba = jakaa kahtia. 

2) Substantiveihin liitettynä se merkitsee varus- 
tamista tai varustumista juurisanaUa, juurisanan syn- 



Digitized 



by Google 



214 

nyttämistä^ tekemistä juurisanan avulla tai sen tayan 
mukaan. Esim. ratoenbaba = rasvata, tol^enbaba = rao- 
hoittua, tilgcnbaba = tippua, laittcnbaba = lainehtia, VxU 
lenbaba = kytkeä, (i^enbaba = liehua kuin lippu. 

h) 3fe on luonnon-äänisten 1. onomatopoietisten 
verbein tavallinen pääte. Esim. lorifeba = loruta, to* 
l^ifeba = kohista. 

Muistutus, Usein on niillä kuitenkin u, u^^ tai a^^äät- 
teiset sivnmuodot. ' 



Digitized 



by Google 



215 



TV. Runokieli. 

§ 140. Runokieli monin suhtein eroaa tavalli- 
sesta, varsinkin siinä että se on täyteläisempi, suo- 
menmukaisempi. 

§ 141. Keskivokaalin heittoa se enimmiten ei 
viljele. Esim. faatcmate 3 a: 2 *), Icnbamate 4 a: 11, 
joubcmaöfa 4 a: 20, l^iiubcmatta 6 a: 39, fanbcmaSta 88 
b: 4, fanbemijc 90 a: 4, tougcujaba 81: 3, jootijaUc 5: 16, 
jootajaba 6 a: 68, algcjaiba 85: d: 2, fottaftn 91: 127, 
1)a^feltb 89: 9, tapp^rxUa 45: 16, languriaa 62 b: 9, ran* 
bemcb 62 a: 12, nitmufa Kr. 5: 90, raubenc 60 a: 5, 
<5affctane Kr. 13: 3, pttklifto Kr. 5: 46, foStcIcfft 81: 40, 
anbeleftb 82: 31, rubclcma 98 b: 10. 

Muistutus 1. Kakatavmset a* ja c^päätteiset verbit (§ 30 
d) nomen-muodoisBansa (paitsi aktivin participion preteritissä) tus- 
kin koskaan viljelevät keskiheittoa, vaan verbnm finitumissa mel- 
kein aina. 

Muistutus 2, @* (gen. me), ö^ (g. fa), ne* (g. fe) ja ti!* 
päätteellä syntyneet eivät kovin nsein pidä keskivokaalia tallella. 
Samoin myös ele^päätteiset verbit tavallisesti viskaavat sen pois. 

Muistutus S, Tavallisimmin on, niinkuin yllä näkyy, e ver- 
bimuodoissa (substantivum actor^issa myös i) välivokaalina a:n si- 
jasta, ^(e^päätteisissä verbeissä sitä vastaan nähdään joskus i, a 
n. Esim. feabtUö 50 b: 30, fttnbalemo 92 c: 1, »t^tutema 92 c: 15. 

Muistutus 4. Joskus tapahtuu päinvastoin runnoissa keski- 
heitto silloin kun tavallisessa kielessä vokaali on tallella. Esim. 



*) Esimerkit ovat useimmiten otetut Neuss'in kokoelmasta 
Ehstn. Volkslieder, jota aina tarkoitetaan kun ainoasti numeroita 
on pantu. Eteen lisätty Kr. osoittaa että sana on otettu Kreut«- 
wald'in kiijasta Myth. u. Magiscbe Lieder der Ehsten. 



Digitized 



by Google 



2ie 

mceUtleba 24 b: 17, ti«flb (ttlfuba) 65: 7, »äätifib (iDäätiota) 65: 6, 
foötonub (fa«tt)ota) 69: 26, nuttt)ab 6: 67. 

Toiselta puolen on vokaali joskus tallella, kun se suomessa- 
kin on pois karissut. Esim. eiteUge 75 a: 5. 

§ 142. Viidennen luokan nomenit enimmiten ovat 
supistumatta, niin kuitenkin että \) vokaalien yälistä 
on kadonnut. Esim. rääötaeäta 65 b: 11, »almteffi 
70 a: 11, rongaatba 70 a: 27, ttjalacetta 70 b: 9, ftnbaab 
74 b: 6. Niin myös semmoiset kuin ^jcl^meeöta 53 d: 12. 

Muistutus 1. Jälkimmäinen vokaali on im perästä aina 
muuttunut e:ksi, niin myös joskus a:n perästä. 

Muistutus 2, Joskus harvoin nähdään vielä leikin tallella. 
Esim. »algcl^ctta 59: 3, ^otmel^ciba 50 b: 21. Genitivissä ameba (suom. 
hamehen) 92 a: 58 nähdään vielä alkuperäisempi muoto. 

Muistutus 3, Sangen usein nähdään erehdjsmuotoja, niin 
että sanat, jotka eivät 5:een luokkaan kuulukaan, saavat liian vo- 
kaalin. Esim. fe^feetta 1: 3, nurmeella 56 a: 25. 

Poikkeus, Yksikön genitivi on kuitenkin aina supistunut ^ 
niin ikään useimmiten monikon nominativi. Sama on myös aina 
verbein laita. 

§ 143. Yälistä nähdään vielä runoissa pehmene- 
mättömiä muotoja, missä nykyinen kieli jo konsonan- 
tin pehmentää. Esim. genitivit joge Kr. 5: 40, lägo 
fulba Kr. 7: 8, ttjcnba 4 b: 16; monikon nominativi 
l^augtb 25: 12; imperativi lenba Kr. 5 b: 83; johtosana 
acgofenc Kr. 5 a: 89. 

§ 144. Yokaalimuutoksissa runokieli siinä eroaa 
tavallisesta, että loppu-e monikon t:n edessä useimmi- 
ten pysyy. Esim. fannuffetba 92 a: 96, »ammuffctla 
Kr. 10: 5, l^ooncetba 9: 15. Sitävastoin a joskus suo- 
men tavalla katoo. Esim. ))aremtba 77: 28. 

Passivin päätteen edessä loppu-a sangen usein 
muuttuu e:ksi niinkuin suomessa, koska se tavallisessa 
kielessä pysyy muuttumatta (monitavuisissa) tai katoo 



Digitized 



by Google 



217 

(kaksitavuisissa keskiheittoisissa). Esim. atmadtehtb 81 : 
14, fannetaffe 28: 82, ^uiictaffc 28: 52. 

§ 145. Vokaalisoinnun jäljeksi ehkä voinee, niin- 
kuin Ahrens tekee, arvata sitä että useammissa dekli- 
nationisij oissa a ja e vaihtelevat loppuvokaalina. Esim. 
nciöte 92 c: 50, temalc (adess.) Kr. 9 b: 8. Kuitenkin 
on huomattava että e sangen usein myös nähdään ko- 
vien vokaalien perässä. Jos se siis on muisto vokaali- 
soinnusta, niin on se jo hyvin sekavaksi haihtunut. 

§ 146. Deklinationin suhteen poikkee runokieli 
sangen monessa kohdassa^ 

a) Nominativi kaksitavuisissa vartaloissa on mel- 
kein aina pitänyt loppuvokaalinsa; jos se on poissa, 
niin seuraava sana tavallisesti, niinkuin meidän Kale- 
valassa, alkaa vokaalilla. Monitavuisissakin välistä on 
loppuvokaali tallella, vaan harvoin. Esim. f)oega 2: 10, 
lurja Itnbu 1: 1; fulg' ci 2: 13; ^)äälifo 59: 9, fangurt 
62 b: 10, ntoonbeltffo 4: 21. 

Muistutus 1. Kaksitavuiset c*päätteiset vartalot tavalli- 
sesti eivät vielä ole suomen tavalla muuttaneet e:tänsä t:ksi. Esim. 
tiliote 3 b: 59, fölgc 4: 12. (Vert. muutamat jäljet nykyisessäkin 
kielessä § 42 / 2). 

Muistutus 2, Huomattava on vanha muoto semmoisissa 
kuin esim. fobcbo (lobc) 1: 6. 

b) Partitivi: 

1) Kaksitavuisissa, lyhyttavuisissa melkein aina 
saa alkuperäisen päätteensä ba, niin hyvin yksikössä 
kuin monikossa. Esim. I^äbiba 2: 58, tt)i§aba 2: 59, 
mobuba 8: 17; fäjtba 9: 3. 

Muistutus. LIin vielä on tallella sanassa fönuiba 50 b : 14. 

2) Kaksitavuisissa, joiden alkutavu on pitkä, se 
on enimmiten samallainen kuin tavallisessa kielessä: 



Digitized 



by Google 



218 

Yälistä kuitenkin on silläkin pääte ba. Esim. moofaba 
3 a: 59, cl!uba 3 a: 60, poubaba 3 b: 3. 

Monikossa pistetään hyvin usein vähennyspääte 
väliin, jopa liitetään se toisinaan tavallisen partitivi- 
päätteen perään. Esim. ))äätt)aftba 7: 28, fuubeftba 4 a: 
63; ^cmuftba 3 a: 44, faeruftba 3 a: 45, fufteftba 2: 65. 

Muistutus 1, Joskus harvoin nähdään sekä tässä että edel- 
lisessäkin lohkossa melkein suomentapaisia partitiveja päätteellä 
je (ja:n, jä:n sijasta). Esim. fillnjte 3 a: 32, pttnit linoje 3 a: 47, 
rabujc 6 a: 3, fölmttuic Kr. 7: 14. 

Muistutus 2, Joskus loppukonsonantti pehmenee. Esim. 
larraba 3 a: 61, fölcba 20: 17. 

3) Monitavuiset vartalot, ykstavuiset, e^päätteiset^ 
jotka e:nsä kadottavat (§ 42 b) ynnä 5:n luokan sanat 
saavat hyvin usein a:n, (tai joskus e:n) tavallisen päät- 
teensä lisäksi. Esim. tiinberiba 10: 23, onnidtudta 2: 70, 
lullalta 4 a: 15, föötajaba 6 a: 67, ^jefftatba 13: 23, teeba 
12: 1, maaba 12: 2, fätta 2 b: 35, faanta & a: 79, tncrbc 
7: 6, f auteta 2 b: 33, iatxoaita 10: 12. 

Muistutus, Huomattava on että yksikön partitivin t (mo- 
nitavuisissa sanoissa) tässä vokaalin perästä pehmenee b:ksi; 5ai 
luokan sanoissa ei se kuitenkaan tapahdu, koska siinä suomessa 
on tt. Katso säännön esimerkkejä. Päin vastoin nähdään joskus 
runoissa erehdysmuotona t yksi- ja kaksitavuisissa sanoissa, kun 
pitäisi olla b. Esim. pm 42 a: 73, felnata 28: 11. 

c) Illativi: 

1) Kaksitavuisiin lyhyttavuisiin nomineihin ja niin 
myös 3:een infinitiviin tavallisimmin liittää päätteen |e 
(joskus ja). Esim. filta|e 52 b: 29, tubaje 3 a: 56, lU 
guja Kr. 8: 8; laulcmatc 52 b: 1, laöfemata 24 b: 5. 

Se sama pääte nähdään muissakin nomen-lajeissa, 
vaikka paljo harvemmin. Esim. faenbelate 2: 7, Intoa'' 
fu{c 3 a: 34, famberic 3 b: 10, fttbtc 3 a: 48, facrafc 
3 a: 49, laanccic 10: 4, taeipaatc 10: 10. 



Digitized 



by Google 



219 

Muistutus. Tämä pä&te ie, ia nähtäyästi on syntynyt al- 
]caperäi86st& ^e, ^a, joista edellinen on tavallinen illativi- pääte 
voron murteessa ja samoin myös usein Wiipurin seuduilla meillä. 
Sen ^ on sitten pehmennyt jrksi (vert. § 15). 

2) Välistä myös päättyy Öfa:han joten se siis on 
inessivin kaltainen. Esim. arodfa 61 : 8, nommedfa 61 : 9, 
SBHburtöfa 74 a: 21, laancegfa 11; 21. 

d) Essivi tavataan runoissa joskus, vaikka kui- 
tenkin jo translatiyi enimmiten toimittaa sen viran ap- 
positioni-sijana. Päätteenä on sillä na, m, ne. Esim. 
ncttfina 56 a: 9, cttncftni, »aöfefini 24 c: 3, 4, fobonc 
77: 14. 

e) Translativin pääte on hyvin usein vokaalinen, 
enimmiten Ift t. Ife, jopa joskus ffa. Joskus se on peh- 
mennyt ja kuuluu Öfa, Öfc. Esim. «ffcffi 10: 30, ar* 
maaffi 7: 25, ftnjiffe 7: 41, fetgeffc caffe 34: 43, puuffa 
Kr. 3: 9, »almteöfa Kr. 10: 15. 

Välistä myös viljellään Translativin sijasta, niin- 
kuin Viron maakunnan murteessa on tapana, elativia. 
Esim. filu§ta 96 d: 8, toooraaöta 98 b: 9, naabertöta 98 
d: 18, toorecöta 21 a: 18, tunbtbeöt 43 b: 12. (Vert. 
Kalevalassakin 48: 47—9. 

f) Allativin I on tavallisesti suomen tavalla kak- 
sinkertainen, kun sana tulee neli- tai viis-tavuiseksi ; 
sama on myös abessivin t:n laita. Esim. fojaraOe 2: 61, 
l)ätn)tbcllc 3 c: 24; futfumatta 24 c: 14, lä^etamatta 24 
c: 15. Joskus on abessivin t kaksinkertainen kolmi- 
tavuisissakin sanoissa. Esim. Mtmatta 24 c: 16. 

Allativin loppuvokaalina sangen usein on a c:n 
sijasta, joten se sekaantuu adessivin kanssa. Esim. 
l)ormattbaaa 12: 11, tilHIa 11: 18. 

Muistutus. Vaikka runot ylimalkaan täydellisempiä päät- 
teitä rakastavat, nähdään kuitenkin joskus loppuvokaaliton alla- 
tiivL Esim. iaaP 46 a: 5. 



Digitized 



by Google 



220 

g) Adessivi, Ablativi, Inessivi ja Elativi ovat hy- 
vin usein loppuvokaalilla varustetut, etenkin kun sana 
tulee kaksi- tai neli-tavuiseksi. Kolmitavuisissa sa- 
noissa sitä vastoin ei nähdä usein vokaalia lopussa. 
Esim. teela 31: 1, lämela 9: 9, futfartHa 3 a: 12, maaltci 
1: 9, falalta 4 a: 9, »aitttulta 3 a: 3, )){l^uja 2: 15, me«^ 
reöfa 4 a: 66, faenbelaöfa 2: 17, toaarnafija 6: 47, maaSta 
28: 4, fotaöta 3 a: 14, fuugitugta 2: 2. 

Muistutus 1. Inessivin d on enimmiten kaksinkertaineii 
samoin kuin suomessa; niin myös adessivin \, silloin kun sana neli- 
tavuiseksi tulee, muuten harvoin. 

Muistutus 2. Adessivin ja inessivin loppuvokaalina on 
usein tf joten ne sekaantuvat allativin ja illativin kanssa. Esim. 
iDO^elc 6: 52, otfabcttc 13: 29, »oobtcöfc 6: 51, tocrtaaefc 7: 48. 

h) Monikossa nähdään paljon useammin kuin ta- 
vallisessa kielessä lyhyempää muotoa (Katso § 36 oj. 
Välistä on b tai t pois karissut, vaan tavut kuitenkin 
yhteen sulaumatta. Esim. parfieUa 92 a: 93, ))aabtella 
58 b: 7, töffteöfc 81: 18. 

Usein on tavallisen pitkän monikkopäätteen edellä 
vokaali muuttunut samalla tavalla kuin lyhyessä muo- 
dossa. Myös vaihtelevat joskus b ja t tavallisen si- 
jansa. Esim. jalgubelt 52 b: 23, fäjibel 42 a: 86; pat^ 
luteita 12: 71, rau!ateac 92 a: 28. 

§ 147. Komparativin nominativi on useimmiten 
suomenmukainen, niin kuitenkin että sen loppuvokaa- 
lina välistä on a, niinkuin myös meidän rantamurteissa 
paikoittain on tapana. Esim. alembt 94 b: 29, raipeemba 
94 b: 30, l^aigeemba 63 b: 4. 

§ 148. Ensimmäisen ja toisen personan prono- 
menien partitivi on usein minba 42 a: 22, finba, usein 
vielä täydellisempänä minuba 9: 2, ftnuba. Tämä jäl- 
kimäinen muoto näyttää selvästi mistä nykyinen muoto 



Digitized 



by Google 



221 

ja myös karjalaiset minut, finut ovat syntyneet. Usein 
sentään nähdään myös runoissa mtnb, finb, ja joskus 
mittu 44 b: 1, finu 12: 56. 

§ 149. Sangen usein nähdään vielä possessivisia 
pronomensuffixeja. Sen verran on kuitenkin niiden 
käyttäminen runoissakin unohtunut, että kaikki perso- 
nat toimitetaan yksillä päätteillä m, ne, na. Esim. yk- 
fiik. 1 pers. fulabana luttaStana 94 b: 1, »ennaltane 95 e: 
10, faanijeni 3 c: 88; 2 pers. tgant 3 c: 95, röomuCana 
8 b: 48; 3 pers. poHejeni 3 b: 8, atbaötana 3 a: 13, 
«labeöfana 43 b: 3; mon. 1 pers. »arbaleni 101 f: 17. 

Yksikön 2:n personan suffixina nähdään kuiten- 
kin fi, fa sanoissa fobaneft Kr. 13: 26, tel^tutafa j. n. e. 
85 e: 2 — 5. — Erehdysmuotona nähdään joskus gt. 
Esim. tuCcöfagt y. m. 85 a: 4 — 6, fängiöfagi 85 g: 3. 

Muistutus, Tavallisesti nähdään sentään sen verta eroi- 
insta, että tte, m l:sta, ja 2:sta, na 3:sta personaa toimittaa. 

§ 150. Verbein konjugationi poikkee seuraavissa 
kohdissa: 

aj Presens-ajan yksikön 3:s persona on joskus 
kadottanut b:nsä. Esim. longutele, paugutcle 37: 1, 2. 

b) Imperfektin päätteenä on useammin kuin ta- 
vallisessa kielessä (ei kuitenkaan yleisesti) i. Esim. 
tmc8ttb 10: 37, Klfuttn 50 b: 25, opeti 92 a: 98, ta^)ib 
13: 6, annib 5: 11, fuulutelf 11: 4, furmib 2: 55, faö* 
tt)tn 50 e: 47. 

Muistutus 1, X silloin Karjalan tavalla munttuu edel- 
läkäyvän n:n, r:n mukaan. Esim leantb 65 a: 8, murrib 98 b: 36. 

Muistutus 2, Joskus katoo lopusta i. Esim. lumarb* 92 
a: 56, XoW 95 e: 10, »i^tcr 92 a: 93. 

Muistutus 3, Joskus pehmenee verbin konsonantti taval- 
lisen imperfekti*pSätteen edessä. Esim. auuS (aubud) 7: 33, (enna« 
(tmbad) 8: 4. 



Digitized 



by Google 



222 

JSrehdysmtMto. Freqventatiyisissa verbeissä i joskus yaihte* 
lee sijansa edellisen tavun e:n kanssa, taikka mnnttuu a:ksi. Esinu 
löigatiac 12: 37, farjatcUa 12: 52. 

c) KoDcessivia, jota ei nykyinen kieli enää tunne, 
runot jokseenkin paljon viljelevät. Yksikön 3:11a per- 
sonalla ja passivilla on enimmiten pääte neffc, neffi tai 
pehmenneenä ncöfe, ncöfa. Tämä pääte vastannee suo- 
men runoissa tavallista nel^e^ nelien. Esim. iDiinen 3 b: 
74, laine 3 c: 11, teancb 85 h: 8, fuulunefft, murbuneöfe 
24 d: 8, 9, ^juutuncffe 31: 32, tel^taneffe 70: 3, j^iiötaneffi 
85 b: 14. 

dj Konditionalin pääte nähdään joskus pehmen- 
neenä. Esim. upuöfc 67: 7. 

e) Imperativin monikon l:ssä personassa nähdään 
välistä vielä täydellinen pääte me. Esim. I^oibagcme ä 
d: 5. Vertaa myös muistutusta Neuss'in kokoelmaan 
s. 449. 

fj Ensimmäisen infinitivin translativin tapaamme 
vielä sanoissa fuulbaffent, näJ^jaffem 47 a: 13, 14. Vä- 
listä viljellään myös länsisuomen tavalla l:n infiniti- 
vin illativia. Esim. :punetate Kr. 2 b: 18, ammuötaie, 
puxäak Kr. 13: 14, 15, ivaabatate 14: 4. 

Muistutus, Munten on välistä tämän infinitivin pääte vähä 
toisellainen käin tavallisessa kielessä. Esim. 5tenbata (oienbaba) 
38: 43, Ijaranba (})aranbaba) 38: 42. 

g) Toisen infinitivin inessivi nähdään hyvin usein 
suomen tavalla loppuvokaalilla varustettuna. Esim. 
minueöfa 13: 35, fäiegfana 13: 38. 

Instruktivia nähdään myös joskus harvoin, vaikka 
runotkin sen sijasta tavallisesti viljelevät inessiviä. 
Esim. fuuIabeHe 84 b: 1, oogabeHe, leinabelle 52 b: 9, 10, 
mangttani Er. 9 b: 38 (vert. päätteen suhteen § 118 a 
4, 5). itUni 45: 24. 



Digitized 



by Google 



223 

Muiitutus. Välistä poikkee messivissä tämän infiBitivin 
pääte tavallisesta. Esim. nuttebed (nutted) 100 a: 12, ))urjeted (^ur^ 
jctabcö) l; 15, fannatcöfa (fannotabcö) 88 b: 40, iltcUeöfa (iiteibcö) 
88 a: 2, toimctoöfa (totmctabcö) Kr. 5: 50. 

h) Kolmas InfiDitiyi ilmautuu samoissa deklina- 
tionisijoissa kuin tavallisessakin kielessä, ja noudattaa 
muuten sijapäätteitten suhteen 146:ssä §:ssä esitettyjä 
sääntöjä. 

i) Aktivin participion presensiä käytetään vielä 
attribuuttina. Esim. )Debatt)ab l^erjab 82: 41. 

Participion preteritin pääte jo hyvin usein, sa- 
moin kuin nykyisessä kielessä, kadottaa vokaalinsa. 
Esim. tcinb 6 a: 76, toitjnub 6 b: 31. — Sanassa foitna 
92 c: 25 ilmautuu itäsuomalainen essivi-muoto. 

k) Passivin presensissä viljellään useammin kuin 
tavallisessa kielessä lyhyempää muotoa. Pitemmän 
muodon liite on usein 8fe:ksi pehmennyt. Esim. voiia 
3 b: 80; annetaöfe 85 d; 6, faetoetagfc 43 b: 19. 

Imperfektin päätteenä on hyvin usein ie (=suo- 
men tl^in, vert. illativia). Esim. faelDdie 96 d: 8, toU 
fitie 70 a: 8. 

IJ Passivin participion preteritiä partitivissa suo- 
men tavalla käytettynä (merkityksessä: sen perästä kun 
on tehnyt) nähdään sanoissa tel^tutafa, nal^tutafa, footu- 
tafa, lööbutafa 85 e: 2—5. 

Muistutus. Samoin koin näissä nähdään muulloinkin jos- 
kns tämän participion loppn-b t:ksi muuttuneena. Esim. ötnmetbut 
92 a: 160. Joskus on tämä loppukonsonantti pois karissut niin- 
kuin suomessa. Esim. ItmitetU; tDärtDttetu 45: 2, 3. Joskus on 
loppuvokaalikin poissa. Esim. o9ttV orja, i^ta^ttV ^äjlloa 63 a: 6. 

mj Ainoa personallisen negativisen konjugationin 
esimerkki on en Iciä 3 b: 21. 

n) Joskus nähdään reflexivisiä muotoja. Esim. 
loööbelefft (tekstissä väärin: xoooH läffi!) 3 a: 72. 



Digitized 



by Google 



224 

EDimmiten näkyy tämä refiexivineD pääte kui- 
tenkin vaan olevan joutava jatke, niinkuin Kalevalassa- 
kin usein. Esim. ^oeffc 96 c: 17, Icnbclcffc, loofeleffc 
8; 3, ^oopdzt\t 60 b: 3. 

§ 151. Adverbipäätteenä käytetty elativi on usein 
a:lls varustettu, samoin kuin meidän Agricolankin Uu- 
dessa Testamentissa. Esim. louheita 53 d: 11, targaSta 
59: 20, ttJtrguäta 74 c: 15. 

§ 152. Vähennyspäätteenä viljelevät runot jos- 
kus nykyisessä kielessä tavattomaksi käynyttä ne. 
Esim. !anane 43: 8, neitifcCe 64; 4. 

gane^^pääte on joskus vielä laim, ane samaten aine. 
Esim. Äarjalaine 34: 9, l^obebaigi Kr. 2 o: 2. 

Verbein johtopäätteistä on freqventativinen Ie 
erittäin tavallinen. 

§ 153. Edellisessä on jo vähä väliä osoiteltu 
useampia erehdysmuotoja, jotka todellisten vanhain 
muotojen seassa löytyvät. Mutta harjoittaapa Virolai- 
nen semmoista licentia poetica'si vielä paljon laajem- 
maltakin, synnyttäen kaikellaisia olemattomia muotoja 
värssymitan täytteeksi. 

aj Yksikön nominativin sijasta nähdään joskus 
partitivi. Esim. Knapaäba 92 a: 71, tjaba 6 a: 17. 
Monikossa joskus liittyy vokaali lisään. — Esim. »otti* 
ati 12: 81. 

b) Oenitivin päätteen n on joskus säilynyt, mutta 
silloin saanut vokaalin tuekseen. Esim. iDaejene 103 
a: 20, neitfina 91 a: 61. — Monikossa on loppuvokaali 
joskus a:ksi muuttunut. Esim. ta))iltdta Kr. 2 a: 15. 

c) Partitivin ba on välistä muuttunut na:ksi, Ia:ksi. 
Esim. nurmena, ))iltt)ena 91: 11, 12, jalgnla 42 a: 91. 

dj Inessivilla nähdään illativin pääte je. Esim. 
foboje 81: 22. Vielä useammin, erittäinkin 3:ssa infi- 



Digitized 



by Google 



225 

nitivissä, on tämän päätteen jälkeen inessivin oikea 
pääte liitetty. Esim. fobajeS 92 a: 70, otftmaicS 45: 8, 
foolemateS 39: 7. 

Muutenkin nähdään joskus kaksi sijapäätettä pääl- 
lekkäin. Esim. töeletaba 92 a: 145, obctata 42 a: 29, 
jjcgibaö 1: 14, jogenal 32: 6, urfaneöfe 84 f: 74, rtnba* 
neöfc 40 b: 2, ^jol^ianeni 84 f: 63. 

e) Monikon be on välistä muuttunut ne:ksi, näiksi. 
Esim. tuäfancöfa 45: 69, nettftnalle 92 a: 80. Joskus 
myös nähdään kaksinkertaiset monikkopäätteet pääl- 
lekkäin. Esim. mettebele 3 c: 45. 

f) ©e^päätteiset vartalot joskus nähdään taivutet- 
tuna, niinkuin nominativi-muoto olisi vartalona. Esim. 
enbtniöt 48 a: 1, SBanemmneSt 51 b: 5, Kr. 2 a: 9. 

g) Adjektivinen pääte ne on välistä muuttanut 
loppuvokaalinsa a:ksi. Esim. ctgana 92 a: 50, meloina 
92 a: 123, fetöabina 56 a: 7. 

§ 154. Monestikin voi vielä värssy mitasta sel- 
vään nähdä minkä oikean, väärin-ymmärretyn muodon 
sijaan erehdysmuoto on tullut. Esim. 

Ol^ fiba enbiniSt (enbtöta) eluba 48 a: 1. 
Äcim* oli muna ^Jejibaö ())egaöfa) 1: 4. 
5ReIia8 jogcnal ncitpna (ncitfina jocla) 32: 6. 
SBeli ei tunnub »eletaba (»elebaja = veljeänsä) 
92 a: 145. 

mi^ teeB neitfi fobajeS (foaöfa) 92 a: 70. 
Ääibi folmforb otflmaieS (otfimaSfa) 45: 8. 



15 

Digitized by VjOOQIC 



Digitized 



by Google 



Sivu 



\ 







Painovirheitä. 






4 r. 


1 ylh. 1 


seisoo: 


cntfcltää 


lue: 


; entfcffää 


17, 


10 n 


» 


aina 


» 


aivan 


18» 


2 . 


» 


t:tä 


» 


Q:tä 


32 „ 


15 alh. 


» 


iuoma 


» 


iooma 


34, 


10 ylh. 


n 


»)crgi 


n 


*ärgt 


36 „ 


6 alh. 


n 


isinä 


» 


siinä 


66, 


16 « 


n 


§42 


n 


§43 


68 , 


12 « 


n 


§43 


r> 


§44 


70, 


16 ylh. 


n 


fe 


n 


fcn 


70, 


8 alh. 


r> 


§44 


n 


§45 


79, 


5 ylh. 


n 


Itujatitjele 


» 


fiujatujcft 


79. 


6 „ 


» 


tiujatujeta 


» 


ttujatu^ete 


79, 


7 . 


» 


ftujotuacit 


» 


Itu^atujeta 


80, 


1 « 


n 


fUiinel 


» 


fftfincU 


85, 


6 „ 


» 


fnurt 


» 


fuurt 


113, 


13 . 


» 


2:n 


» 


lm 


n n 


7 alh. 


» 


2:n 


J9 


l:n 


116, 


13 , 


» 


2:n 


»♦ 


l:n 


m. 


10 ylh. 


» 


vähennetään 


J» 


vähetään 


118, 


13 « 


j» 


2:n 


» 


l:n 


122, 


1-3, 


;» 


1, 2, 3, 


» 


3 


123, 


1 « 


>» 


2 


» 


1 


Af f» 


2 « 


» 


3 


» 


2 


137, 


1 alh. 


» 


a^iatelbagu 


« 


aöjotclbi 


1^7, 


16 „ 


» 


directassa 


J» 


indirectassa 


160, 


15 n 


» 


ne^päätteen 


» 


fc^päätteen 


162 « 


3 ylh. 


» 


handattavasti 


»> 


haudottavasti 


165, 


16 « 


» 


tästä, lähtein 


M 


tästä lähtein 


175, 


2 . 


» 


uffe 


» 


uffcn 


176, 


H , 


» 


faktivisen 


» 


faktitivisen 


180, 


1 alh. 


j» 


toafifa* 


J9 


toajtfad 


181, 


4 . 


j» 


c«^faf- 


J* 


e9 fak- 


191, 


11 ylh. 


, 


jnrisanaan 


» 




198, 


9 alh. 


» 


e ja b 


n 


( ja b 


206, 


18 „ 


» 


käytetään 


» 


käytetään: 



Digitized 



by Google 



Ojennuksia ja Lisäyksiä: 

Sivu 7 r. 7 ylh. seisoo: voi lue: voinut, niin kauan 

kuin vielä sijapäät- 
teet olivat vokaali- 
set, 
>,>,>,»»» on iuoli 

„ „ „ 10 „ „ käytetään „ käytettiin 

„ 15 „ 13 alh. lisää: Muu tutus 2. Vanhemmissa virolai- 
sissa kirjoissa kirjoitettiin kuitenkin 
kaikkein nominein loppu-u o:ksi. 
„ 32 „ 8 alh. seisoo: diftongisissa lue: Varsinais - diftongi- 

sissa, 
„ 37 „ 13 „ jätä pois: r:n 
„ „ „ 11 „ „ „ nacrctogu ~ naurettakoon 
„ 63 „ 16 „ lisää: Sanasta fiiU tulee fUkfe t. fiittC; ainoa 
esimerkki tämmöisestä konsonantin ker- 
tomisesta. 
,, 96 yy 10 ylh. seisoo: varsinaisiksi lisää: ja pannaan geniti- 

viin. 
„ „ „ 11 „ ,, pysyvät lue: taivutetaan 

,, 106 ,, 2 ,, lisää: Muistut u$ 3, Ainoasti imperativin 
monikon linen persona saa persona- 
päätteen; 2men on ilman. 
„ 106 fy 16 alh. y, Kolmannen infinitivin illativia yhdessä 
presensin yksikön l:n personan kanssa 
käytetään tavallisesti viron kieliopeissa 
teemana, ei, niinkuin meillä, l:stä in- 
finitiviä. 
„ 111,, 4 „ jätä pois: nacretogu = naurettakoon 
„ 112 „ 7 ylh. lisää: ja nacra tulee nacrbaffc. 
„ 171 „ b alh. „ Poikkeus. Eriskummallinen lisäys on 
edellisellä jäsenellä liittosanoissa nttU 
taU = uuhi-lammas, l^obut^tuard := tam- 
mavarsa, t'dtnUtt>ax9 =- oris-varsa. Sa- 
mallainen lisätty t nähdään myös meillä 
Laatokan rantamailla paikkanimissä. 
„ 176 „ 21 „ „ Esim. lisää: t«tuti« 1. tötutue = istu- 
kas, tdtutttd = istuttaminen; jal^toated, 
jaBttjatiö 1. jol^töatu* = jauhattava vilja, 
ial^tuatud = jauhaaminen. 
„ 180 „ 15 alh. „ uri, lisää: uru 

„ „ „ „ „ „ jonka lue: joiden 

„ „ „ 14 „ „ loppuvokaali lisää: välistä 



Digitized 



by Google 



2. 



Wiron nykyisemmästiL kirjalttsaodesta. 

Kiijoittanui 

Aaff. AhlqTlst. 

iSfaraavat lehdet arat kfijoiteiat nfideii Johdoksi, jotka tah- 
toisivat saada tarkempaa tietoa kiijallisnnden sjnnjstft, fnok- 
sQsta Ja nyl£yisest& tilasta Wlron kansassa» BIkddn kaiten- 
kaan kenkään näistä lehdistä etsikö sitä tarkkaa kiijojen hiette- 
lemista, jota meilläkin on totottn kirjallisunden historiana pitä* 
mään Niiden ainoa tarkoitns on vaan johdattaa Ja miellyttää 
Inkijaa Wiron klijallisouteen. Wirolaisten kirjojen Ja sana- 
kirjojen puutteen tähden maassamme toivoo Uijotttaja hyvin 
tehneensä niille, jotka haluavat Wiron kiellä oppia, eUi tähän 
kirjoitukseen on pannut laveita otteita Wlrolai8ten ptralsla 
kirjoittajista, ja luulee sen. Joka nämä otteet suomalaisen 
käännöksen kanssa tarkasti lukee, niiden luettua voivan erinäi- 
sittä avuitta puuttua J<^ mihinkä vironUelfseen kirjaan» Tässä 
tulee tekijän myös mainita sydämellinen kiitoksensa T»ton 
W1rolaisen Kirjallisuuden Seuran sihtierille, lääkäri-taidon toh- 
torille Emit S^ch89endahTill€^ Joka väsymättömällä hyvätah- 
toisottdeilä johdatti häntä tämän Seuran kirjastoa käytOTessiasä 
Ja muutenkin monin paikoin oli hänen tutkinnoillensa avuHlnen. 

Jigitizedby VjOO^ 

Sumi, ^ 1 



Kiijallisaiideii alkn ja alknpnoli. 

Suomen lahden etelä-poolella olevat reljemme fFtrolaisef 
Jootuivat Tälittötnään yhteyteen kristillisten kansojen kanssa 
melkein eamoilkt ^itia k«in äoomalaiielUm Kvmoiatttkin 
kansalta valtasivat väkevämmät naapurft kristin uskon nimissä 
Itsenäisyyden, mutta tästä «roaakin näiden veljesten siihen asti 
tasan juoksevat elämänvaiheet toisistansa. Saomalaisten voit- 
tajat, joiden kansakunnassa aateli^sääty ei vielä ollut niin 
suuren herruuden päällä eikä koskaan voinut riistää itsellensä 
niiii mmrUi valUn kuin aaielis^sääty muussa Europassa, teki vii 
voittokasisan . osalliseksi li^is^ansa ja sivlstyksest&fisä eiväftä 
polkeneet sen kansallisuatta enemmän, kuin missä se rikkoi 
näiiev kUe» ja tämän sivistyksen käskyjä. Woi4taja, tehdeo 
v^oMetpn veljeksensä, lahjoi näin hänen mielensä entisiä aikoj« 
mttisielemasta, ja siitä katkeruudesta, joka anasteton kansaa 
sydävte^sä adna tavalUsesii kiehuu anasti^aa kohden, ei Sno* 
malaisten lauluissakaan tavata jälkiä. 

Aivan toisin kävi Wirolaisten kanssa. Ruomin »röykeäo» 
pääpappi) jonka gälnfei oli ^hJAttomampi kuin kenenkään nmiin, 
koki kristikunnan laidoilla elävien pakanallisten kansojen kääo- 
tämisellä ea^tää kerittävätäqsä laiamaslaQmaa, ja kiihoitti sen- 
i^koi^en yleisen sotahtnoa Wirolaisten|in päälle, tapansa jäl- 
keen intaen sekä jennen teMyt että va^ta tehtävät synnit an- 
teeksi kaikiHe niille, jotka tämän kansan maalla laajentelisivat 
»oikean oskaa» valtaa. Saksan ritarit talivat maaftan, In vaikka 
Winolaii9i»t ptyttävit olleen vielä nrhoolliaenqpia ja taltavaiapia 
paolt«aaa pitämään käin pol\jempana elevät ve^efisä Saomala(~ 

Digitized by VjOOQIC 



^{j Qiyartui \eMm voimans» riUrien mlekko)^ ede89l( ja 
baid&n alamaisuudessansa siihen asti oHeideo Liittilälsten pc* 
U)ksen kaoUa vähitellen niaahan. Ritarit, Joiden rantapaitojen 
sisäsfiii oli kiTinen sjdän, löivät, sikäli koin heidUn rallan^^ 
aina laajeni*^ ja viimein saivat hi^ käteensä oikeankin WirQB- 
msLmj joka sitä ennen jo oli ollut Tanskalaisille kunliaisenat 
-.-- voitetun kansan kovimmaaA orjuuteen. Linnoja ja hovi^ 
s^tamalirin näill|i «rjUlansa rakcmniiitaen, itse kaikenkaltaisen 
juroaliittQmund^n vimmassa niiden kallilmmia tunteita jaloin pp}- 
kien^ mnuttlvat he tämän kutjan kansan omissakin silmi^änsl 
luontokappaleen vertaiseksi, eiki kristillis^jskäänY j<mka njk^r- 
aikoifia ^«im. Amerikassa on nähtj saattavan orjan suomitsevaa 
rno^k^a taivaan avaimena pitl^mään, siihen aikaan pitänyt 
mnuft^ hnolta, knin että tlbnnti jqoksi mnsaasti paavin ja 
pappien hekkfmallisHle pojuille. Kansa, Joka ainoastaan ni* 
meitä oli kristittyä ja ainoastaan tavan vuoksi ja h^rrojensa 
kAakystä harJoitU kri^illifyyden ulkofcl^tökaiä, eli ^nUsen pa- 
kaqallisen uskonsa nqjassa, jnmriolttaen puita ja kiviä, jonn 
moista Wirolaisen hengellinen tila lienee ollqt kaiken aikaa 
katolisen uskon ollessa vallan päällä, koska törkeän epl^uskon 
jMnnökslä tavataan tässä kansassa vielä kauan luteefUaisenkin 
pnkdistetnn opin levittyä maahan, vieläpä alussa tätäkin vnosi- 
«ata*. 

Ritarikunnan päällikkö ja painien esimi^^ l^ian pd^f^a 
olivat riitautuneet Jo yhteisen saaliinsa jaossa, ja taistelivat 
sitten vuosisatoja pitkin maan ylimäisestä hallituksesta) jota 
knn^pikin kiskoi pnoleHenna* Piispa* jonka maaUjlset puolustus- 
nouFot arvaitavafti olivM heikommat knin ritarien, huusi ufie^ 
asti apna iilkoa, Ja lOte saivat inam Tfkevät naapurit hyv»n 
tibisnn4en f efcantna sei asioihin ja nylitp aiiii Itfiiellensä etnjot 
Se alinomainen ranhattomQuSfJoifta Liettualaisten (UtthaqUai-' 
3ten), Puolalaisten jä Wenäläisteii vuorotellen Ulmämjn^n ri*^ 

Jigitized by VjOOQIC 



tarikannan kaassa matkaansaattoi, el ollat hjrk väheBtämftiii 
tapojen raakauUa Ja alkonafsen elannon vlhHläisjyUä maassa. 

Nftit& sjiiä katsellen emme Toikaan ilimetelift sftft, etti 
Wiron kielen tutkimista ja Tiljelemistä näinä aikoina ei kokaan 
ajatellut. Paitse mainittua alinomaista rauhattomuutta, joka jo 
jrksinänsä olisi voinut karkoittaa kaikki tämänkaltaiset yritjksef 
oi! maankielen harjoittamisen esteenä katoolinen papiskuntakin, 
siliä kansan valistus on Rnomin uskokunnan esimlehistä aina- 
kin ollut ei ainoastaan tyhjä ja arvotöin, vaan mjOs oskoD 
hartaodelle vaarallinen asla. Wasta Luteerin uskonopin juur- 
ruttua maahan alettiin kirjojakin kansan kielellä ruveta tuumit- 
telemaan, ja näin käjpi tässäkin kansassa se seikka totee», 
että Eluropan nuo^empain kiijallisuutten on synnystänsä ja alus- 
tansa kiitettävä tämän jalon uskon-sankarin opin-puhdistusta 
ja sen vaikuttamaa ajatuksen vapautta. Hutta kirjalliset veh- 
keet kansan kielellä eivät Wirossa seuranneet niin heti opin- 
pnhdtstuksen perästä kuin esim. H. Ag^olan toimi meOli 
Suomessa. W!rossa meni aikaa vielä lähes sata vuotta asiata 
arvellessa, ja vaikka 16:llä vuosisadalla jo luullaan ilmautuneen 
pari eli kolme Wlron kielistä kirjaa, e! tämän kielen päivän- 
koitetta kuitenkaan vo! lukea etempätä kuin 17:n vuosisadan 
toisesta neljänneksestä, josta lähtien maa ulkoaaisestikin toi! 
onnellisempaan tilaan, kuin Ruotsin voittosankari Kustam II 
AatoM (Stolbovan ja AltmarkMn rauhojen kautta vv. 1617 
ja 1629) pysyväisesti yhdisti Wlron ja Lihvhi maat Ruotsin 
valtakuntaan. 

Kirjallisuudesta puhuttaessa nitn Wiron kuin SuomenUB 
kielessä arvaa jokainen ilman muistuttamattakin, että tlta sanaa 
käytetään ainoastaan ko'olKsessa merkityksessä. Arvan puo- 
lesta ei kommankaan kirjallisuudesta, rahvaan suusta kokoelmien 
laulujen poislueMua, ole paljo sanottavaa, sillä ne ovat vielä 
parhaasta päästä vaan rahvaan-opetuskirjoja hengellisissä ja^ 



uiaaHisiBsa asioissa. Eninimälmi osakseen ovat ne nijds kään- 
nettyjä eli makailtuja muista kielistä, niin että WiirolaJsen ja 
Suomalaisen tekijän kiitokseksi eli moitteeksi harvoin voimme 
sanoa muuta kuin: kieli on hyvä, eli: kieli on huono, mutta 
ajatusten ylävjys ja tunteiden jalous kirjassa on useammin 
luettava alkuperäisen tekijän kunniaksi. Tämmöistä köyhää 
kirjallisuutta eli sen paraimmiakin kohtia muistellessa ei kiijoit- 
iajalla enemmän kuin lukijallakaan ole vaivansa palkinnoksi 
sitä nautintoa, joka hänelle heruu viljavampfen kirjallisuuttcn 
tuotteista. Ainoastaan se rakkaus, jolla meidän tulee kaikkea 
Isänmaallista ja kansallista kohdella, ja toivo että innollisempi 
ja taidokkaampi kirjallisuus vasta on perustuva näille koleille 
ja raaoille pohja-klville, ovat niitä luetellessa mielemme vir- 
voituksena. Ennenkuin kumminkaan puutumme tämän kirjoi- 
tuksemme pää-aineesen, Wiron nykyisemmän, tältä vuosi- 
sadalta alkavan, kirjallisuuden selittämiseen, tahdomme ensin 
ylimalkaisesti mainita edellä käyvästä kirjallisuudesta muuta- 
mia sanoja. 

Niinkuin edellä sanoimme oli YTiron kielellä jo 16:nä 
vuosisadalla toimitettu pari kirjaista, ja erittäin on näistä 
malniUava erään IFitte 'nimisen papin kääntämä Luteerin 
katkismus^ joka ritarikunnan päällikön Henrikki von Galenln 
toimesta olisi painettu Lybekln kaupungissa v. 1553 *}. Waaa 



*) Itämeren-maakuntain ensimäinen kirjapaino perustettiin BUkaan 
V. 1558. Sittemmin on ftiiassa löytynyt usiampia kirjapainoja, toisin ajoin 
aina 4:kin kappaletta, mutta tavallisesti vaan 2. Tätä nykyä taitaa niitä 
yksin lukien ofla 3 eli 4. Tarton kaupunkiin ilmautui ja hävisi ensimäinen 
kiijapaino sen ensimäisen Opiston kanssa; niiRmuodoin löytyi tässä kau- 
pungissa kirjapaino vuosina 1632—1656 ja 1690—1699. Wiimeksi mainit- 
tuna vuonna muutettiin kirjapaino pakenevan Opiston kanssa Pernoon 
(Pemau*sen), ja siitä saakka oli Tartto kirjapainotta aina vuoteen 1789 
asti, jolloin se sai OberpahlenHn linnassa löytyn^^^^^^^^QTÖö perustetua 



6 

tiilitlti klrJallfBaiideii oikeina allmjina pidetään kaitenkin Hen* 
riku Stahtia ja Joakim ]io98iniU$ta^ sillä nämä miehet pj- 
näyttivät kiijaktelen sille kannalle, jolla se dtten kanan seisoi, 
ja heistä alkaen ropee rironkieHsIä kiijoja nlostalemaan ilman 
Isommitta väliajoitta. 

6tahl oK sjntjistn Räävellstä, ja konlan läpi käytyänsä 
tässä kaapillisissa heskelt hän moniaita vuosia nseammissa yli* 
opistoissa Saksanmaalla» Kotiin palattuansa v. 1623 oli hän 
perättätn kirkkoherrana eräissä seurakunnissa YTironmaalla, ja 
tehtiin 1641 Inkerinmaan superintendenfiksi (piispaksi), jona 
kuoli Ifarvassa v. 1657. Wiron kieltä, viljeli hän ensi kerran 
Saksan ja Wiron kieleksi rinnakkain, vuosina 1630—1638 
painetussa koijassansa: Hand- undHaussbuch fur das FursteU' 
ihumi Ehsten iH Liffland^ jonka ensimäinen osa sisältää Ln- 
teerin pienen katkismuksen ja muutamia rnkouksia^ toinen virsi- 
kirjan, kolmas epistolat ja evankeliumit ynnä kärsimyksen hi- 
storian kanssa, ja neljäs osa 14 Taavetin virttä, rukouksia ja 
osoituksia papille sairaita eli muuten ahdistettuja lohdnttaessai 
Isoin ja pitimmän ajan vaikuttanut vironkielinen teos StahVilta 
on saarna-kiija nimellä: Ley en- Spiegel^ jonka edellinen osa 
painettiin Räävelissä 1641 ja jälkimäinen v. 1649 samassa pai- 
kassa, molemmat naiskuning'as Kristiinan kustannuksella, niin- 
kuin tekijä alkulauseessa ilmoittaa. Kuuluisin kuitenkin kaikista 
hänen kirjallisista toimituksistansa on virolainen kielioppi: An- 



painon. Toinen kirjapaino asetettiin Tarttoon v. 1837. — Kuurinmaalla 
sai MUtwa ensimäisen präntin, ja vanhin tässä kaugungissa painettu kirja 
on vuodelta 1667. Nyt löytyy siinä yksi isompi paino. £f^«tm kaupunkiin 
perustettiin kiijapaino v. 1623, j<Aa vielä on voimassa. — Wironmaatta et 
kiijapaino/a löydy muualla kuin Taffinnassa (Räävelissä), joka sai ensimäi- 
sen pränttinsä v. 1633 ja toisen v. 1802. Pailse tässä mainittuja painoja 
löytyy näissä maakunnissa muutamia kivipiirre-painojakin ja ilman näitä on 
kaksi präntti* eri aikoina maallakin olhit voimassa, jigitizedbyGoOglc 



fährmmg m d^r Shsinisoken Spraohe^ Riftvellsflä 1637, iner- 
kUBiiep Bleille SnoiiNdalsOle sentähden, että Saomen klefen en* 
steäiseA UeHspiii tekijä Petraeas tämäa kiijaa jäfteen nakiOli 
kelvottoman teokseesa. Stabl ei ynmärtänjt Wtron kielen 
liMHrtea pareamiin kuin Petracuskaan Saonen, matta koetteli 
juottaa sen Latinaa kieliopin kaavoihin, hjijäten kaiken 9en, 
mikä niihin ei sopinut, ja toiselta puolen sen omituisuuksiksi 
kikien, mitä taitamattomat käyttäjät olivat siihen vieraista kie- 
listä saattaneet. Näin teki ^ hänkin samoin koin Petraeus enem- 
män vahinkoa kuin hjötjä tutkiniaiiensa kielelle, kuin kieli- 
opillisesti vahvistetut väärennykset paremmin jourtuivat kieleen 
ja kauan haittasivat sen luonnollista edestjmistä. Mitä hänen 
Wiron kielen käyttämiseenaä tulee, niin sanoo Ahrens *)j että 
Stahl sanojen ja niiden merkitysten puolesta hyvin hyvästi 
tunsi kielen, sillä niissä asioissa voipi kielentnntija vielä mei- 
dänkin aikoina hyötyä hänen kirjoistansa, vaan että hän sano- 
jen taivutuksessa ja sovituksessa tahallansa pilasi kielen, joka 
sillansa, ilman Saksan kielen koristuksitta, tuntui hänestä hal- 
valta Jumalan sanaa toimittamaan. Josko Ahrens tavallisella 
pikaisuudellansa tässä sanookin vähän liikaa, niin ei Stahrin 
teoksia todellakaan ole kiittämistä muun tähden kuin siitä, että 
ne kaikessa huonoudessansakin ovat alkaneet valistuksen tyOn 
Wiron kansassa ja pemstaneet sen kir^duelcfn. 

Tiettävästi hajoaa Wiron kidi kahteen päämurteesen, 
joista Tallinnan murretta puhutaan koko oikeassa lieron- 
maassa eli RääVelin läänissä ja pohjaisimmassa osassa Lihvin- 
kin maata, jota vastaan Tarton ja Weron kaupunkien ympärillä 
elävät, eUkfcä kaikki muut Lihvinmaahan ja Riian lääniin kuulu- 
vat, Wirolaiset puhuvat sitä niin kutsuttua Tarton murretta. 



*) Kirjassa: Johatm fhrnmg, 4er ScMpfef nnierer Ehstniiehin Ktrehen- 
$prache. Reval 1845. 



Digitized 



by Google 



8 

Näiden morretten erBaisaos el ole {00$ hAn lUireliliiBeB edMt 
»re&gib» (joksi bftn puhumisU sanoo) sanat: $eäl^ siellä, peält^^ 
p&älU, heäl^ ääni, uksj yksi, kaks^ kaksi, aamad^ annal, 
aniMii, antaa, kuningad-sei^vad^ kuninkaat seisovat, vaUiUe- 
jad peavad^ vallitsijat pitävät, targaks^ äijkkääksi, linnaa^ 
kaapungissa, iaivaaa^ taivaassa, kohtua^ oikeudessa, niin Dpa- 
jattapo eli »ttlepo eli »kOnelep» Tarttolainen samat sanat: 8ä&^ 
pääl^ hääl^ ilU^ katB^ annat^ annap^ kuninga satava^ vaUiU 
seja peavety targaa^ Unnan^ taivaan ^ kohtun. Näissä esi- 
merkissä laulen lähes kaiken kieliopillisen eroituksen mainittnjen 
morretten välillä olevan edesasetetun, sillä mqnta sanottavaa 
en siinä ole havainnut rinnan lukien samoja kohtia Tallinan- 
ja Tarton-kielisissä testamenteissa» Sanakirjallisessa katsan- 
nossa taas tosin monellakin sanalla on yhdessä murteessa eri 
merkitys kuin toisessa ja käyttää yksi murre sanoja, joita toi- 
sessa ei löydy. Waan tämänkin erilaisuuden kanssa eivät nämä 
murteet kumminkaan ole kauempana toinen toisestansa koin 
länsi- ja itä-Suomen murteet keskenänsä. Mutta missä Saksa- 
laiset oppineet ovat jos mitä asiaa johdattamassa, siihen saatta- 
vat he kanssansa sen vähäpätöisen, pelollisen hengen, joka 
heidät on sananlaskuksi tehnyt. Niin kävi VTirossakin kirja- 
kieltä perustettaessa. StahFin tekemät käsi- ja virsikirja olivat 
sillä murteella kirjoitetut, jota verrattomasti enin osa YTirolaisia 
puhuu, nim. Tallinnan murteella. Alutta saksalaisia pappia 
siinä osassa Wirolaisten maata, jossa Tarton murretta puhuttiin 
(tätä nykyä ainoastaan 17 seurakuntaa), peloitti näiden kirjojen 
kieli, ja mainittu Joakim Boaainiua^ päppi Tartossa, käänsi 
sentähden tähän murteesen vootisten juhla- ja sunnuntai-päivlett 
evankeliumit ja epistolat ynnä lykykäisen kertomuksen kanssa 
Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta, jotka teokset kolmena 
kirjana painettiin Riian kaupungissa v. 1632. Tällä tavalla 
perustui se kahtalaisuus Wiron kirjakielessä, josta sitten syntyi 

Digitized by VjOO; 



9 

bHb sftliflHnfttiaiiiaB palfo kesknstelaja ja tnrliia rBtoj», ja joka 
OB oUbI saarena kaittasa sen jo ilBiaBkin pienoisea WiroD kaB- 
san beng^eliisessä edeeijmisessi. 

Näin alkunsa saanat kirjallisans kasvo! sitten vuosia myö- 
ten aina suuremmaksi. Kuin Stahlln virret hänen käsi- ja 
koto-raamatussansa olivat sana sanalta Saksankielestä vironne- 
tut, e! ne arvattavasti noudatelleet runomitan sääntöjä^ jonka- 
tähden papeista asetettu istumakunta v. 1656 toimitti Tallinnan 
murteella parempaan runopukuun puetun virsikirjan, ja toinen 
isiamakunta Tarton kielellä toisen virsikirjan v. 1685. Katkis- 
mus, josta mainitussa käsi- ja koto-raamatussa niinikään löy- 
tyi vaillinainen käännös, painatettiin ensi kerran erittäin ja 
parannettuna, Tallinnan kielellä v. 1673 ja Tarton murteella 
V. 1684. Mutta kaikkein tarpeellisinta kirjaa luvun-oppimiseen, 
nim. aapista, ei vielä löytynyt Wiron kielessä. Sen toimitti, 
kirjoitus-muotoa entisestänsä parantaen ja vieraita, tässä kie- 
lessä joutavia kirjaimia poies jättämällä, v. 1687 se sama 
koulu-opettaja. Suomalainen Pentti Johan Forselius^ joka kir- 
joitti nekin Boecler^in nimissä ilmantuneet Jfirolaiaten epä- 
uskoiset tavat ja käytökset (Joista jälempänä enemmän}, ja 
joka monessa muussakin tilassa oli avullinen Wiron kirja-kielen 
parantamisessa. 

Kaikkein tarpeellisimmat kirjat, josko ei vielä kovin 
kiitettävässäkään muodossa, olivat siis vihdoinkin hankitat. 
Kielen kieliopillinen tunteminen oli myös enenemässä. StahFin 
kielioppia seurasi v. 1648 Johannes ChitslaffHn Observationes 
grammaticcB circa linguam Bstkonicatn^ joka tosin ei päässyt 
monta askelta StahFlsta sivu tse, motta kumminkin saattoi mua- 
tamia siihen asti tantemattomia kielen-sääntöjä ilmi. Tämän 
jälkeen seuraava Henrikki GosekenHn v. 1660 palnetto Manu* 
duetto ad linguam Oesikonieam oli Y^ii;o| ^l^eltä osaamatto- 



10 

miUe terveti^t sei sihiä Idjtyr^, 412 sivaa koft, saksalais- 
liroiaisen sanaUrjan tähden, jofea vaMihudflaadeasaBsakfo eli 
hyvä apn kieltä oppiessa. Malta yasta Jobannes Homung 
oli mies . oikein paljastamaan tämän kielen omitalsta laontoa. 
Hänen kielioppinsa: Grammatica Msthonica hrevi^ per$pieua 
tamen methodo ad dialectum Mevaliensem edita^ painettu 
Riiassa 1693, oli VTiron kielen tutkinnossa jhtä suuri edestj- 
minen kuin Vh^rin kielioppi Suomen kielen selityksessä. Reln- 
thal sanoo lauseessansa, jossa hän antaa lyhykäisen historian 
Wiron kielen tutkinnosta (Verhandlungen der gelehrten Ehst- 
nischen Gesellschaft zu Dorpat, II B. 4 H., sivv. 87 — 88), 
lukijalle Hornungin kirjasta, läpi käytyänsä edellä mainittujen 
kieliopin-tekijöiden sekavat teokset, olevan saman nautinnon 
kuin tienkävijälle, joka, viljelemättömiä hietakankaita samoten 
ja hirmuisten petojen ulvomista kuullen, väsymyksestä ja toi- 
vottomuudesta on maahan nääntymässä, vaan yhtäkkiä tavoittaa 
ruohosta viheriöitsevän, viljaa aaltoilevan ja puilta varjostetun 
kosteikon, jossa ystävälliset asujat kutsuvat hänen majoihinsa 
lepäämään ja vaivoistaan virvautumaan. Mutta ei ainoastaan 
tieteellisesti, myös käytännöllisestikin teki Hornung* Wiron 
kielelle paljo hyvää ja on pidettävä sen aina näihin aikoihin 
asti vallan päällä olleen kirkollisen kirjakielen uudistajana eli 
toisena perustajana. Tämän perustuksen antoi hän sille sekä 
sudessa katkismuksen käännöksessänsä, painettu Riiassa 1694, 
että uudessa virsikirjassansa , Riiassa 1695, joti» jälkimäistä 
Ahrens ennen mainitussa kirjasessansa sanoo v*aikutuksista rik- 
kaimmaksi kfijaks! kuin koskaan on ilmautunut Wiron kielellä, 
sillä niin puhtaasti oli Hornnng' siihen kielen käsittänyt ja niin 
taitavasti edeltäjiensä viat välttänyt. Mutta ei siltä kyllä, hä- 
nen taitonsa oli suurena apuna vielä raamatunkin kallista kiijaa 
Wiron kieleen hankittaessa. 



Digitized 



byGoogk 



11 

Paifse käsikirjassa \Qjijr\fk evaskelhinila ja epistolla oU 
tftmä Jnmalan sanan aarre vielä airan tunteiiiatoin Wlro)aisflle« 
Tosin olivat matnitsemaninie kieliopin-tekijät OatslaiTjo Göseken 
melkein yhden ajoin jo kääntäneet nnden testamentin ^ edollinen 
Tarton ja jälkimäinen Tallinnan morteesen, vaan v« 1656 sytty** 
neen sodan hälinässä ei kuramaistakaan käännöstä saatu paina- 
tetnksi, kääntäjät kuolivat kesken työnsä ja käsikirjoitukset 
hävisivät tietymättömiin. W{ime]n kuitenkin saatiin uusi testa- 
mentti Tarton murteesen vironnetuksi ja v» 1686 painosta 
ittlmitetnksi. Mutta isoin osa kansaa oli kumminkin vielä ilman 
tättä kiijatta. Kuning^as Kaarle XI, jonka muistoa näissäkin 
maakunnissa siunataan, sääii jo 1684 800 hopeatalaria raama* 
tun Tallinnan murteeden kääntäjälseksi, ja jo kaksikin kertaa 
(r. 1686 ja 1689) istui useampia pappia tätä työtä neuvotellen 
monta viikkoa koossa. Waan he taistelivat kirjoitus-muodosta 
ja muista syrjä-asioista niin kauan, että pää-asiasta ei tullut 
mitään. Homung* oli sillä ajalla (v. 1687) kääntänyt nud^n 
testamentin yksinänsä. Kuin sitten sota v« 1704 ajoi isoimman 
osan Lihvin- ja Wironmaan pappia Rääveliin, kävi aika täällä 
ukoille ikäväksi, jonkatähden ottivat raamatun kääntämisen taas 
puheiksi» HornungMn käännös pantiin tämän työn perustukseksi^ 
ja vaikka sota ja sen kanssa seurannut rutto vielä jonkun ajan 
viivyttivät tätä työtä, tuli uusi testamentti Räävelinkin mor^ 
teessä vihdoin v. 1715 ulos, jona samana vuonna Homung' 
kuoli Wenäläisten vankiudessa. Hänen nimensä ja työnsä sa-* 
lättiin, mutta mainitussa kirjassansa näyttää Ahrens melkein 
selvästi toteen, että tämä testamentin-käännös on parhaasta 
päästä Hornun^'in käsialaa, ja että hänen kirjoitustapansa ja 
kieliopilliset mietteensä olivat vanhaakin testamenttia käänne!-» 
täissä varminna ojennusnuorana. 

Tämän käännöksen, johon moni oli työksennellyt, vii- 
meisti kirkkoherra Anton Thtn- Helle^ ja näin annettiin viimein^ 



12 

Ida y. 1739 koko raamattu ulos Talliiiiian kie]ell&*). Sama 
mies oli kirjoittauot WiroIaiseii kieiiopinkiu, jokos kftn oli 
penistukseD saanut edellä niniitetjii Forseliukseo kftsikirfoitvk- 
•estä, yaaii itse ollen kilnl sekä raamatun kääntämisessä että 
uudesta toimitettavan rirslkirjan parannuksessa antoi kän kieli- 
oppinsa Eberhard Gutaleff^in lopullisesti järjestää, ja tämä 
toimitti sen v, 1732 ulos painosta nimellä: Kurzgefasste An- 
foeisung %ur Ehatnischen Sprache^ in to^lcher mitgetheiU 
uferden: i) eine Crrammatica^ 2) ein Vocabularium^ 3} 
Proverbia^ 4) Aenigmata^ 5) Colloquia. Tästä kirjan näin 
ilmoitetusta sisällyksestä näkee jo lukija, että siinä löjtyy ko- 
ko joukko asioita selitettynä, ja August YTilhclnii HupeCin sen 
jälkeen seurannut kielioppi ja sana-kirja: JShatnische Sprach- 
lehre filr die beiden Huuptdialeite^ den revaUchen und 
dörptschen^ nebst einem vollständigen ehstnischen Worter- 
buche^ Leipzig 1780, ei olekaan tässä ensimäisessä painokses- 
sansa muuta kuin vähin parannettu, uudennettu painos Forseliok- 
sen alottamasta, Thor Helien tekemästä ja GntsleflTIn ulostoi- 
mittamasta kieliopista. Hupel, joka on tuttu historian tutkijoil- 
lenkin kautta aikakirjansa Nordische MisceUaneen (28 vlkkoa, 
vuosina 1781 — 1791) ja Neue Nordiache MisceUaneen (18 
vihkoa, vuosina 1792 — 1798), oli niin papillisen virkansa 
toimituksessa kuin tieteellisissäkin töissänsä ahkera ja tark- 
ka, ja toimitti kieliopistansa toisen, varsinkin sanakirja-osassa 
paljo parannetun painoksen. Tämä toinen painos, präntätty 
Miitvassa v. 1818, ehkä kielentutkinnossa jo kauan sitten 
uudemmilta kieliopilta voitettu, on vielä välttäniättömästi tar- 
peellinen sille, joka Wiron kieltä tahtoo oppia, sen siinä löyty- 
vän sanakirjan tähden, jonka virolais-saksalainen osa tässä 



*) Katso piplian kääntämisestä SonntagMn kirjaa: Versuch emer €$- 
sckichU der Uttiidie» md esthnisekien M^m^rte/iim^e^. JJj|a(g|ly|^Q[^ 



13 . ^ 

parannetagsa painoksessa on 295 tibeiän ladottoa siroa kabdell» 
paistolla, ja saksalais- virolainen osa noin 350 samanlaista sivaa 
vetärS. Hapel kuoli kalkilta kunnioitettuna, heti t&män tjOn 
painosta toimitettuansa, ▼. 1819. Hinen yironkieliset kirjoitta- 
mansa orat: Luhhike öppeius^ mis sees monned head rohhud 
teada antakse (Ijhjkäinen opetus, jossa moniaita hjTiä ruo- 
hoja tietä annetaan), painettu v. 1766, ja ensimäinen l&Ak&ri- 
kirja tftIM UelelU, nimeltö: ArstuRamat^ painettu v. 1771. 
Alussa menneen ruosisadan VTenäjän valtaan jouduttuansa 
on Wlron kansa siit& saakka elänyt syvimmässä rauhassa, joka 
seikka ei voinut muuta kuin hyvää vaikuttaa sen henir^llBessi- 
kin elannossa. Tämän todistavat sekä vasta mainitut Ueli- 
tutUnnolliset kirjat että raamatun viimeinkin ilmautunut kään- 
nös, joka varmaan olisi vielä jäänyt muutamiksi vuosikymme- 
niksi ulostulematta, jos Ruotsin valta eli sota, jotka täällä 
olivat melkein yhdestä merkityksestä, olisivat näissä maakun- 
nissa pitemmältä kestäneet. Kirjojen määrä Wiron kielellä 
eneni tällä vuosisadalla enenemistänsä ja niiden kanssa arvatta- 
vasti sivistyskin rahvaassa. Waan kuin enin osa Wiron kir- 
jallisuutta tälläkin ajalla on vaan kirkollisesta ja hengellisestä 
sisällyksestä ja niin muodoin yhdenkaltainen sen kiijallisuuden 
kanssa, mitä samoilla ajoin meillä Suomessa toimitettiin, ei 
tämänaikuisten kirjojen,, parastenkaan, yksitellen luettelemisesta 
iässä läksisi mitään hyötyä, ja ilman sitU löytyvätkin ne jo 
lueteltuina J0rgenson'in lyhykäisessä Wlron kiijallisuuden his- 
toriassa (Verhandl. d. gelehrt. Esthn. Gesellschaft su Dorpal 
I B. 2 ja 3 H.) että myös Rosenplähterin toimitUmien: Bei- 
iräge j. n. e. 20:ssä vihkossa aiv. 1—41. Me kliruhdanraie, 
viittauksia annettuamme Wlron kiijalUsunden alusta ja ensi 
osasta, selittelemään sitä, mikä tämän kirjoituksen pää-alne 
onkin, nka. saman khjallisuoden nykyisempiä ilmiöitä. 



Digitized 



by Google 



14 



II. 

RosenpBknter ja hänen aikmsensa kiijoittiyat 

Tämän YQOsisailaii toimella kymmeoetiä niemmo WiroR 
klrjaliyuQdesaii md^n hengen syUjFHn, Qäjltäivä sitnä^ että 
Ueitä tutkitaan ahkerammasti ja tarkamviin knin einen, että 
kirjakieltä vertaillaan rahvaan pahe«^fcieleen ja koetaan siitä 
parannella, ja että hJrjaHisna^en tuotteet p^jdetlMki taaja 
haosallisenmakflii , jonkatähden montakin kirjaa njt kirjoitetaan 
«noraan Wiron kielellä. Saksan kielestä lainattuja sanoja sekä 
niiiikatffittoja »JDorfismen» ja »Kirebspielismenn kitketään pois 
kielestä ja niiden siaaa asetetaan kotisyntjisiä sekä yleiseni* 
Mästi jmmärrettäviä lauseita. Kirjallisuus laajeneekin nyt kai* 
kitle haaroille niin, että tällä vuosisadalla on Wiron kieleksi 
UtttAutunut kahta vertaa enemmän kirjoja kuin koko sitä ennen 
kohtneell* ajaUa. 

Ja mikä on syynä tähän kiihkoon, jota ennen ei havaita 
Wiron kielen harvoigsa haijoittajoissa? Siihen oli u^lampiakin 
ayitä. Ranskalaisten ylellinen vallaahimo oli santu hjUltyksi ja 
maailma pääsi viimeinkin rauhaan, joka Saksalaisille oli yhtä 
kdin vapaus^ sillä heitä oli sotija-keisari enimmän polkenut. 
Ruhtinasten yhteiset rienteet kaikkein alamaistenpa kanssa tälä 
kansallisti! vapautta takaisin pyydettäessä synnyttivät siihen 
anti särvekkäin tolsiaiisa vastaan seisovissa säädyisirä suurem^ 
man keskenäiaen rakkauden ja knnnioitnksen* JVIyts Wen^än 
Itämeren-^maaknatiin , Joissa Saksalaisnvs on sivistyksienä ja 
Joiden Saksalaiset eliihen aikaan elivät kiinte^mmässä ybteyde^iä 
kotomaansa kansaa kuin «yt, heräsi tämä lempeyden henki, ja 
onne^ointa maankynt|^ätä ruvettiin piiämään^ihminenä |a veUenä^ 
hänen kieltänsä tutkinnon ja harjoittamisen arvoisena* Wielä 

Jigitized by VjOOQIC 



15 

ettemmin koin ttnift jleiie» j« ep&viduiineii Iinnm, koroM totoit 
p^jao anroa ge kelanri Alekgimteri^TAlnajat a$eto^ juJMeU* 
kobia Ranskan sodan päätettyä, jonka kantta «aatelin talonnojat 
yapan tattiin orjnndesta, ja maan-is&ntien sekä virfcamiosten 
menntys heidän kanssansa tehtiin lain-alaiseksi. Ala-oifcentten 
tuomarien kuin niy#s pappien käskettiin kansaa koskevat pdytä<» 
ja mont kirjoitukset sen omaUa kielellä Uijotttaa, joka kfarkko~ 
kuntaan oli sdiä kjlä- että kirkkokunta-koulut asetettavat^ 
rahvaan sivistjstä ja etaja kaikin puolin edestettäyä. Tämän 
Metuks^B aoinen sanoma lensi kuin eUhyttävä lieko läMen 
maakuntien läpitse, ja keisari Aleksanteri, jMa täällä ei mainia 
takaan nuoten' kuin Dsiunntua» nimdlH, asetti Wirolajsten ja 
Lättiläisten sydämissä itsellensä muistopatsaan, jota ei 9§m- 
kaan kaikki hävittävä voima voi kukistaa*). 

Näin tuli rahvaan-kielen tarkempi tunteminen maan sivis- 
tjnefile enemmän ja enemmän tarpeelliseksi. Se, joka eisi^ 
maiseksi rupesi tätä tarvista täyttämään, oli Pemon kirkkoherra 
Johan Henrikki Moaen^änier (syntynyt Lihvinmaalla v. 1782f 
kuoli 1346). Hän alkoi v. 1813 tästä kaupungista toimittaa 
niitä meilläkin tunnettuja: Beiträge aur genuuern Xetmtmts»^ 
der ehHnischeu Spracke^ jofta vuoteen 1832 asti, jona tämä 
toimitus lakastui, tuli ulos 20 yihfcoa. Nämä »Wiron kielen 



*) 25 vuotta tämän asetuksen julistettua kirjoitetaan sanomalehdessä 
Das Ittland eräästä paikasta Kuurinmaita: 

•30:n& päivänä eiokvuta vieiimiM 25 vuotisen kiitos- ja mnriBto-jHdiraii 
pematiumiM kum$ami8estM (Dafnk* und Oediobtnit8<-Pesi dsr Aalbetaig diC' 
Leibaigenschnft) Kuuriomaalla, sydämBUi^esti kiittäen lumalaa, Juioalasaa 
lepäävää keisari Aleksanteri Siunattua ja hänen korkeata veyeänsä, nyt 
hallitsevaa Keisaria ja Herraa. Waikka tämä juhla sattui arki-päivän päälle 
ja juuri rukiin kylvö-aikana, niin olivat kirkot kuitenkin täynnä^, ja maa* 
miesten sydämistä nousi hartaat rukoukset yiös taivasta kobden. Rleltä- 
mätöm on se siunaus, jorka tämä uusi asetus on saattanut sekä toton- 
pc»|lliB että horros. Kantakoon se vsan viM etesnkin piiB^iiniä iMdelmll.*. 

Digitized by VjOOQ IC 



16 

iarkemiiMi tuntemisen avut» todintsrat mdkeln joka lehieBi 
toimittajan kiihkollista kalaa seka itse eppia ettft maita johdat* 
taa ^ntemaan Wlron kielU ja sen klrjalifsantta. Tätä irasten 
lOjtyj siinä niin hänen kuin maidenkin keräämiä Wiron kieli- 
siä ranoja, sanalaskoja, arvoituksia ja tarinoita, täksi kieleksi 
kirfoitettuja nykyisempiä lauluja ja yirsiä, kaikenlaisten oikeu- 
denkäymis- ja välikirjojen kaavoja, edellensä tutkinnolta Wiroii 
kielen kieliopissa, 24 lisäystä HupeFIn sanakirjaan, joista use- 
ammat ovat sen jälkimäiseen painokseen sisälle otetnt, ja 
kertomuksia Wiron kirjallisauden vanhemmista sekä ihioHuksta 
ja arvosteluja sen nykyisemmistä taotleista* 17:ssä vihkossa 
fsiv. 2S— 31) esittelee hän maakielten (VTiron ja Lätin kielen) 
opettamista jo kymnaasioissa, ja varmaan sitä vasten valmisti 
hän sen jo il:nä vihkona toimitetun virolaisen lukemiston. 
41:nä vihkona on se meilläkin tuttu 6anander'in Suomalaisen 
jumalats-sadoston uudlstain tehty saksankielinen käännös i>Lite- 
ratio Peterson'llta Riiassa,, joka kirja niin kauan on ollut 
ulkomaalaisten ainoana lähteenä tässä msiassa. Kuinfai vähä 
sen, 21 vuoden iässä (v. 1822) kuollut, tekijä kumminkin tunsi 
Suomen kieltä ja sen asioita, todistaa eräs hänen Rosen- 
plänter'ille kiijoittama kirjansa (Beiträge, 15 vihko siv. 70), 
jonka lukijan huvitukseksi tähän suomennamme. »Sanalla Runeo, 
sanoo hän, »merkitsee Ganander kaikkia vanhemmista ajoista 
jääneitä suomalaisia kansanlauluja. Mutta nämä, olkootpa vaik- 
ka kuinka vanhat, ovat Suomalaisilla pysyneet puhtaampina 
ja sekaomattomamplna kuin meidän Wirolaisilla. Suomalainen 
mainitsee ja laulaa lauluissansa vanhoja jumaliansa, Wlrolabien 
on jumalansa kaikki unhottanut, ja jos hän toisinaan tekeekin 
epäuskoisen uhrin metsässä, uhraa hän tuntemattomalle epä- 
jumalalle, jonka hän vaan voipi nimittää yleisellä nimellä. 
Mistä tulee tämä merkillinen eroitus näissä kahdessa, muuten 
niin yhdenlaisessa kansassa? Aivan luonnollisesti niitä, että 

Digitized by VjOOQIC 



17 

Stiomakisilla oi! kelao, JoMa mulnaisnatensa säilyttfrftt, ntn« 
rniio-kitjafmet (niotsllrsh nma, runor), jotka he saivat Skan- 
diifavildfsflta. Kuva-kfrfoituksia oli heillä säävoihin pyftllettyjä, 
jotka olivat uhri-pappien hnostassa, Ja joita n&mft uhratessa 
Ja taitaa tehdessänsä käyttivät pjbinä välikappaleina. Niin 
mahdettiin näissä sauvoissa lyhykäisillä muistutuksitta Ja kuvilla 
taulutkin säilytettää, Joita Jälkeentulevat sitten ftäflytyskeinon 
vieraskielisen nimen mukaan rupesivat runoikm kutsumaan.» — 
Palataksemme takaisin Rosenpläntei^in toimituksiin, on koko 
19: s vihko erinäinen kirjoitus: Veber die Grund- und Ur* 
tprache der Ehaten^ und die Mittel %u einer allgemeinen 
ehstnischen Schriftsprache zu gelangen^ Lajusen kirkkoherran 
Henrikki von Jannatin tekemä, Joka kirjoitus, vaikka suurella 
opiHa Ja taidolla kirjoitettu, ei ole merkillhien muun vuoksi 
kuin sen, että Lihvinmaan ensimäiset asukkaat, ne nyt Jo 
melkein vähiin kadonneet lAihi- eli Liivildieety Joiden peri' 
juuresta oppineilla on niin paljo ollut arvelemista, monen- 
kaltaisilla esimerkillä kielestä tässä kirjoituksesa ensi kerran 
todistetaan puhtaiksi Wirolaisik6i. Tekijä erehtyy vaan silnä^ 
että päättää Liiviläisten kieltä Wiron kielen äitiksi, joksi sitä 
kuitenkaan ei voi tehdä, siNä niinmuodoin tulisi Suomikin Liivin 
kielen tyttäreksi. Pikemmin näyttää tämä kieli ofevan oraa 
vanhempi murre Wiron kielestä elikkä sen kaksois-sisar, josta 
asiasta saanemme kohta täyden selvän, kuin maanmiehemme 
akateemikko Sjögren saattaa ne perinpohjaiset tutkinnot Ja laveat 
sanaluettelot ilmi, jotka hänen tästä kielestä tiedämme kerän* 
neen sen jäännöksiä tutkiessaan matkoillansa vuosina 1846 Ja 
1852 '*)• Sama Jannau, joka on kysymyksessä olevan kirjol- 



*) Surkealla mielellä täytyy kirjoittajan myöhemmin muistuttaa, että 
tämä loivo et toleutuaut, kniB kuolema 18 p. tammik. 1855 sammutti sen 
jabn hengen, joka tässä työssä alikeroltsi vielä muutamia hetkiä eiuiCD 
täältä eroamistansa. Sjö]aren>vidnajan IJibinkieli^ii^ käsi kirjoituksia ei 

Suomi, Vi 



18 

trinen tekQi, on mtOs UIvm numnliTMB siristi^, ^ yHi- 
piUft rieliUn aerolla sitä kaalnisaU rabrtan-koalM, jMb» lito 
on pernotMni searaknotaanM ja josta Soonekslidn Mjtj feerto- 
mas majlstori Tittaselta, ninetti: PUäfänlNndu Latuina. 
Tin&n koalansa larpeeksi on Ainnaa khrjoiitoat naatamhi 
riroridolislikin kbjojik 

Roseni^Aalerln »apoiUn» kirjoittaneista nlokistft orat 
ArnoM Fr. JM^jfor (syntjnyt t. 1777, kooli 1843) ja Jokan 
Fr. mUer (sjntjnjt y. 1786, kuoU 1849) Wiron kielen teri- 
vimmii tatUJoita ja erinonu^isella knnnioitakaella ninitett&vftt 
BitlHnen, pftkto Ikänsä läpi Wiro]alsaaden bartainmik jstäriiy 
keräsi Täsjmätt^knästi kansan saosta sekä laakja että satoja, 
tananlaski^ ja laosrita, sanalla sanoen kaikkea, niistä vaaa 
jotakin bjdtjä oM sanaUijaUe ja kieliopille. Niin orat Neas'in 
toimittamista Wiron kansan laaluista paolet KnQpfferln kokoa- 
mia; ja nBn m^t pahimmat Usäjkset Hopelin sandJrjaan 
Rosenplänterln pabeena olevissa Aaroissa» hänen jidkasemansa. 
I&nen paras kieliopHHaeli kiijoitaksensa: JOehef die Bildung 
umd AUeitung der Wärtar in der ehaimschen S^che \6jijy 
mj6B näissä (rttkoissa 3 ja 8) ja on oikea aarre, josta niin 
WirQn koin Soomenkin kielen totkyat voivat paljo kultaa kaivaa 
ja tätä td^dlessänsä karvoin pettyvät kuonaa kaitana pitämään* 
Abrens, Wlron kielen nykyisin tutkija, ei ole ymmärtänyt tätä 
aarretU tyl^entää, jooka tähden tämä kielen sivktämlsdle nHn 
tärkeä MeUopitt osa Onkin hänen teoksessansa yhtä vailUn^neii 
koin meMän snomabiislMifcin klelioppiloissamme. Ja vaikka hänen 
sanotaan monta vlKtanata lyässänsä saaneen KnopSer^iltä, ei hän 
anna tämän kielen-lotUnnofle mitään arvoa, pmistaen kovan 



kuiteDkaan millftftn tavalla pitäisi jfttettää ulostmminamalta , joka tapahtunea, 
eli' ei Castreniimme kieliopillisten pemyen atikera ja taitava toimOtaja Berra 
Akateemikko Schietoer mihin ruvenne kätlä ptrattamaan. GooqIc 



19 

tnomionsa Knapfferln helkoftimalle kielidpUUfiM^llc kiijoltaktefle: 
Bemerkungen Uber die DeclinaiionS' und Camsformen dfer 
EhHniseben Sprache^ Reval 1817* Se kummailinen seikka 
Saemen kielissä, etU mikä-polvi ja miU-pöIvI vaivat olla laa* 
seessa niin hjrin pää-saoana (sukjekt) kuin kbhtaananaklfi 
(objekt), ja että taas ninkft-polvi vastaa sekft itseänsä että 
noidien kielten akkusatimsta, on Wiren kieleatatUjollle telinjrt 
moata levotointa hetkeä ja saattaiiot monta naoten raukallista 
miestä toinen tofsrasa kanssa tokka-noottaidile. Wankeminat 
kidlopfn -kirjoittajat jättlrät tämän niinkdin monta maatakiB 
asiaa tarkemmin tntkimatta. Wa8ta EnflplTer oli enslmäines, 
j«ka ikään mainitussa kirjasessansa otti sen iikemmältä katnel- 
laksensa ja päätti, Strablman0'in silloin uoden soomalaisen Me- 
liopin mukaan, että nimitys-sanojen polyittolu näissä kielissä 
on kalitalainen, määrätty ja määräämätöin^ jonka eroltuksen 
hän Wiron kielessä lauli olevan sitä tnntnvammiin, knin siinä 
monikolla on kaksi polvitas-muotoa, yksi tuleva jkslkdn, toinen 
monikon mitä-polvesta. Määrättyyn polvitteluun luki hän yksi* 
kössä mikä- ja minkä-polven, joista jälkimäinen merlritsee mää- 
rättyä kohtaamatakin (bestämdt ohjekt), jota rastaan määrää- 
mättömällä polvitteiulla yksikössä on taas omituinen polvensa 
f meidän mltä-polvi), joka vastaa maiden kielien sekä nominat. 
että akkosativusta. Munt polvet yksikössä ovat kummallakin 
muodolla yhteiset, mutta monikossa ovat ne useammasta Wiron 
sanasta samoiten kahtalaiset, määrätyt ja määräämättömät, niin- 
koin esim. sanasta: pdlvi^ määrätyssä -p^i^t^^l^Misa; pdivithn 
piitist^ pbM$y määräämättömäBsä: pdlpeHelh^ pblvedesi^ pSl- 
vede9. Tämän edesasetuksen alemme tehneet ei KnöplTer^in 
omasta Uijasta, jota meillä tätä kiijoittaessamme ei ollut ka 
sillä, vaan Fählmann'Ui polvittdn-opin jälkeen (Verhandl. d. 
geL E. Gesellschaft 1: ^> jokn kirfoitti^a oR Knöpfferla op- 
pilas ja kummttiUn i^atus tässä asi»Ba on aivan yhdenlainen, 

Digitized by VjCJOQIC 



Ojeniiiibua ja L^äyksiä 



,ne yomut: J^..]"^^^. 



set, 
• ' 5l ' Z täytetään VaS^^^^ ^""^iSn 

,j ,, «* p.»: r-B ^^ ^ -""ÄT Vae, ainoa 

Ji«^iiiiii' --'■ ^^^ «ÄÄ persona- 
Iin - *J»ii .*>? .^^"^Hvia ybdessä 

I tahallisesti ▼^i?,^ ^rsg in- 
«i. nilBknin meillä, 1:»^» 

m - uaorettakoon 

siaritaminsHi; iw»ar»^ 








Digitized 



by Google 



^r 



akkusativus on yh- 
ä- polven omitnineii 
^^akin taas on hy- 
.^iume jo tyydjttä- 
1 tutkijat eivät ole 
n paraimmat bieli- 
vn edestjmisemme 
: hin ymmärretyksi, 
•] kehno kielioppi , 
Vntulkinnossa, on keille 
. Sillä Knäpfferln- 
n kahtalaisilla pol- 
merkitykset, yksillä 
. sanovat toiset tut- 
kahtalaisuutta vaan 
: sanojat näyttävätkin 
--sä yksi murre käyttää 
'sren^ kielten^ kätten^ 
jd toinen taas muotoa: 
..K on mitä-polvesta, il* 
a olisi mitäkään eroi« 
tutkijoiden harhaile- 
.a asiata selittävästä 
Xominativ , Genitiv 
g^elehrt. E. Gesell- 
väitellessä kampi- 
en-kielestä ilmi, ja 
kiittävä niin KnOpf- 
'1 kiitoksen ansaitsee 
!'n sananjobto-oppinsa 
1 oli ensimäinen, joka 
. että Suonien kielissä 






Digitized 



by Google 



20 

— Wtflä omituisempi ja terärftmp! oli se keino, joten Heller 
Rosenplftnterin »apujen» 15:ss& vihkossa, kirjoituksessa: Fer- 
9uch iiber das JFesen und den Gebrauch der ehstnischen 
Casen^ besonders des sogenannten Nominativs^ Genitivs tmd 
Aceusativs koetteli selittää tätä ralkeata asiaa. Hän päätU 
nim., että nimitettyjä muiden kielien polvia ei Idjdj W!ron 
kielessä ensinkään, ja että jokainen tämän kielen sana on jo 
syntyänsä ikäskuin kolmihaarainen, nim. mikä-, minkä- ja mitä- 
polvissa, jotka jokainen ovat yhtä itsenäiset (eikä yksi toisesta 
johdettu), mutta voivat, sitä myöten kuin puhe kussakin koh- 
den on joko aivan varmoj puoleksi varma eli ei ollen* 
haan varma^ olla muiden kielien nomlnativuksen, ^enitlvuksen 
ja akkusativuksen siassa, eivätkä Itsessään merkitse muuta 
kuin sitä, mitä muissa kielissä arlilcetillä toimitetaan. Sen- 
tähden antaa hän näille eri sanan-rhaaroille (eli polven-tapat* 
sille) nimiksi Definitivus^ Relativus^ Indefinitivus ^ jotka nimet 
häntä seurannut Ahrens ynnä hänen ajatustensa kanssa otti 
kielioppiinsa. 

Suomalaisen kieliopin tuntija näkee jo ilmankin meidän 
osottamatta, mikä se on, joka nämä tutkijat tämmöisille har- 
hateille saattoi. Se seikka, että minkä polvi ja vieläpä mikä- 
polvikin Suomen kielissä ynnä mitä-polven kanssa käytetään 
kohtaama-polvena (objektskasus) , kuin myös se vielä ihmeel- 
lisempi, että mitä-polvi vsiastikin on pääsanana, sekasivat näi- 
den miesten latinan kieliopista perityt luulot siitä, mitä pol- 
veksi kutsutaan, ja viehätti heidät sitä itsestänsä selvää asiaa 
konstlllisllla juohattelemilla sotkemaan. Esimerkkiä haetttfn 
kauempaa kuin tarvis olisi ollut, sillä heille hyvin tutussa 
Wenäjän kielessä ovat mikä- ja minkä-polvi yhdessä osassa 
sanoja aivan yhdellä tavalla kuin Wiron ja Suomen kielissä, 
milloin toinen milloin toinen, kohtaaman polvena, vaikka Wenä- 
jän kielessä on tavaksi tullut tämän viimeisen kutsuminen akku- 



21 

aaUvskseksi} jota mjikien »\M sanoiaan: abkasaiivus on yh* 
Oulainen mikä* eli minkä-polven kanssa. Mitä-polven omitninen 
käyttäminen Suomen kielissä pää-sanan siassakin taas on hy- 
vin yksinkertainen asia Ja meidän kieliopissamme Jo tyydyttä- 
Täisesti selitetty. Waan koin Wiron kielen tntkijat eivät ole 
jaksaneet oppia Ruotsin kieltä, jolla meidän paraimmat kieli- 
opit ovat kirjoitetut, on meidän kieliopillinen edestjmisemme 
jäänytkin keille tuntemattomaksi eli tullut väärin ymmärretyksi, 
ja StraUmann^in Saksan kieleksi kirjoitettu kebno kielioppi, 
. Wirolaisten ainoa lähde Suomen kielentuikinnossa, on heille 
tehnyt kaiken tämän päänvaivan — tyhjästä. Sillä KnfipfferMn- 
Un ja Fählmannin päätöstä, että monikon kahtalaisilla pol- 
vlttflu-päätteillä Wiron kielessä olisi eri merkitykset, yksillä 
niinkutsuttu määrätty, toisilla määräämätdin, sanovat toiset tut- 
kijat tyhjäksi luuloksi, väittäen mainittua kahtalaisuutta vaan 
murteelliseksi erilaisuudeksi. Ja tämän sanojat näyttävätkin 
olevan oikeassa, koska Suomenkin kielessä yksi murre käyttää 
monikon minkä-polvessa muotoa: hevoisten^ kielten^ kätten^ 
joka johdetaan yksikön mitä-polvestaj ja toinen taas muotoa: 
keväisien^ kieUen^ känen^ johtuva monikon mitä-polvesta, il* 
man että näid(^n muotojen merkityksessä olisi mitäkään eroi* 
tusta. Lause-opille (syntax) oli näiden tutkijoiden harhaile- 
mfaiesta, kuin myäs A. HoUmannHn samaa asiata selittävästä 
kirjoituksesta: Bemerkungen iiber den Nominativ^ Geniiiv 
und Accusativ im Ehstnhchen (Verhandl. d. g^elehrt. E. Gesell- 
schaft. II: 2), kuitenkin paljo hyötyä, sillä väite^lli^ssä kumpi- 
kin puolue saattoi monta esimerkkiä rahvaan-kielestä ilmi, ja 
vastainen Wiron kielen tutkija on täsiä kiittävä niin KnOpf- 
ferlä kuin Heller'iäkin. Wieiä suuremman kiitoksen ansaitsee 
kieliopin historiassa KnOpffer edellämainitun sauanjohto-oppinsa 
edestä, ja Heller siitä, että hdn Wirossa oli ensimäinen, joka 
ilmoitti sen jo meilläkin havaitun asian, että Suomen kielissä 

Jigitized by VjOOQIC 



22 

d li^jiy immM^ii UeHen pmikutiamaiöimia imumkaaia (verkaai 
pasfdTttai), yaaa ett& mitft UeliopisM Uksi kotsataaii, on ym 
adnmm impermnmle. iMIer'in sdvht Ja perinpohjaiset io- 
disiaksei iille piitieeUe Ujiyrhi kiifassa: Veriiandltagen der 
g^ehrt B. CteMlbehaft, H: i. Hiaen kiijoiittfcsistaMa WiroB 
kielellä saaniMe jHeaipini nainita; bäsen smiret 8anakir|jdUset 
kekedmansa on WireB KirjalUsunilei Seura Tartofi»a saanut 
liänea kaoltaansa. SamaHe SenraUe oU KnflpiTerkin eUessiia 
Inrtnnnt koilrea-arvoisetttanakokstidBsensa^ vaan Senran tekeillä 
olevalle sanakiiJaUe snnrimmdcsi vahingoksi ei se ole nilU . 
vielä periiMste« käsistä saannt. MnvsU KnUplTerlB vaikntnk^ 
seala WiroB kielen eteen olkoon vidä sanottn, että hän vi» 
roBsi Aagabnrg^in nskontnnnosinksen siihen Tarton Yliopiston 
V. 1830 nloaaatanaan ntraglatiiin^ hän on myte aoden viron-^ 
UdisoB käsikii^ kääntl^, ja vnoden 1835 painoksen pipli* 
ästä on hän melkein aivan yksinänsä nndesta läpttatsonnt ja 
painaltannt. 

Jos taas, näift pitUHä sjrjiia poikettnaninie, pdaannM 
takaisin maikamme pää-jvoneen Rosen^&iler^in »apniUn», niin 
ovat niihli Uijdttaneista ndehii^ edeDenaä rndstettavat kofane 
Kurensaarelaista (Ösd^in saarella*): e* Fr^^ v. WiUnumn ja 
r. Xtrce* Koska näiden miesten vironkieliset kirjoitdmai osiksi 
ovat korkeasta arvosta Ja rahvas niitä vieläkin Idcee smirella 
halulla, tahdomme heitä tässä muisiella kutakin erittäin. 

Pietari Henrikki v. Frey (syntynjt v. 1757, knoll?) on 
näihin apoihin fcirjolttannt monenlidaia Wiron kieltä Ja ktajd- 
Usautta koskevia arvoslelemtsia ja mnistntdcsia, iptttia parhaas* 
tansa #n hän tnnoiiya* Hänen, »a^Jen» 2:ssa vihkossa, Mj- 
tjvä kii({oit«ksensa: V^ier die esihniacbe Poeeie^ kuin mjfe 



*> Tftli kutsutaan myös vaan Saarenmaaksi. Dagö on Wirok«i HHtm- 
eli HUmmeri, Noen JMMosri, Buad Rww9aari, Ntfgsn eli Nargo iV«l-«Mri 

Digitized by VjOOQ IC 



83 

sen Jatko 4m& TihkMMi; tkiier idfe MiltH|m ^fbrsiMigtm' 
gen wider die Segeln der P^eHe d» det eetkmi^ehe^ Spraehe 
salituvat katkeronddla, kniak» rlritea tek^ ovat Unftokin 
kielen ranollismideii perfttt lomidleet, Ja oMtttaa taiUrasti 
aekä beidän yikaasa eitä miten raslaisltfli ir«&(^f«ideii on nftiift 
erhetjksi& yftltetUvä. So rttia, Joka m^iia Ueteasft yielA on 
ratkasematoin: korollonko vai aryolle (aksenteille rai qranti* 
tetllle) njkylsenipi runo on rakennettapa, ei n^yti Wiron Ur- 
jaUisandessa koskaan tehneen sitä knoHa Ja valkeatta, Joka 
siitä meillä on ollut Ja on vieläkbi, ja liaiäft kielen paraimmat 
runoilijat ovat — oikeinko väMnkO, sitä en «tfealto päättää, — 
perustaneet runonsa korolle. Niin tekee iVey^kin funoelmis* 
sansa. Ntitä löjtyj »apujen» 3:ssa Ja Sssä vlhk#sia, mutta 
sitä paitse Ja ennen toinMi hän Jo 1793 painolta vahvan lau- 
lukokooksen, nimellä: Ved nmimotikkud iaulud (dnsia heng^el- 
lisiä virsiä), Joka kiija oli niin miehteen i%hi«aafi(ti, että koko 
painos mjötlin parissa vuodessa lef^Ma. Tofeka 4ätä kirjaa 
on uudesta painettu, sHä en tunne, oMidEniil e» myöakään voi 
sanoa, tokko siinä löjtyviä virsiä eneuMiäte tahi vihemmäUä 
on Wiron uusiin virsikiiJoiUd otella eli el. Mäjrlteeieli otamme 
tähän Frejr'in runontanNHi Mkueidäm rtätendf^eM. 

Jesnsse palwe. 

Issa! kedda Jeeus aodis tonda^ 
Kedda meel sUn häab nsao^} 
Issa! kedda taewad ei alit Uiuaat 
Egga sinno laatest lahhuta: 
Wäggä kitud ol^o so suur nimmi! 
Sinno ette aago hnmmardud! 
Au suir andkem omfnas ihhus pähhast 
Norelt kuuni same lahkaand! 

Jigitized by VjOOQ IC 



24 

6^ fift tviffoi mk, kfls rftMM teet o«. 
Ja ttb sif^ ariBitsi, tarksAsest; 
RIik, nki Jesas Krittat isse seädnod^ 
Mia leek waliiii8 Uewmks iiiiiniest. 
So Med flttndko mdUst siin jo Ma peal 
Ni kai pttUiakii selge tMwa sees; 
Öigas, OMe saatko keiki käina 
Otse oi kai Ettf^d siaao ees! 
Aaaa, kes sa head ikka jag^, 
Sedda, mis mefr nälga keelda i&ib; 
EggtL meie kolda sali ei pallo ^ 
Anaa melle rahko, anna ieib! 
Kui siin di|^ tee pealt eksi l&nie» 
Andeks, bsa, aana meie sMd; 
Rdfliaks ka meil' olgo aadeks anda 
Neile, kenaei «leie wasto sQlldl 
AiU nett ni ial kai pai Uasab, 
Koi, mis kea^ woitleb koijaga; 
Lasse meid so taewa pole wata^ 
Koi on Mng>e wörgaks ihna-ma! 
Ni meid peitata laka'keigest karjast, 
Mis siin meelt Ja sQddant &kwerdabl 
Kttl siis king-e wallo meitist kaub, 
Koi ka ibho peale bädda saab. 
Sinno pärralt keik on: riik ja wil^giy 
Issand! sinno ao jft&b iöpmatta* 
Taewad keik on sinno ano kiiijad^ 
Ja BO Tempel ei se otsa saa. 

Waikka tämän käänndksen ktefessä on nseampia rikoja Ja 
alkoperäisen .rakooksen yksinkertainen Ijbjkäisjjs on muutamin 
paikoin liian pitkäksi venähtänyt, on se koitonkin pal|oa ronol- 

Digitized by VjOOQIC 



25 

Useinpi Ja helpompi lukea koin enUsteii Tireiklr|ojeD kelvotlo^ 
mat sepastakset. Se nraistainattoiiiiiiis, että tekijä afliaa Wa- 
palitajan roaiiita itseänsä omassa rokonksessansa, on hänelle 
anteeksi annettava , sillä hartaudessa on hänen mna sydämensä 
rnkonksessa pnhunnt eikä sen ensimäiati rrico^fata «oistannt, 
Joka vika, nikonksen nyt Uimisten sMssa ollen, ei haittaa* 
kaan yhtään. Aivan pnhdas kielen puolesta ei ole seuraava- 
kaan hänen käännöksensä tiellerfin kuuluisasta tarinasta: Da9 
Land dmr Hinkenden^ vaan saakoon kuitenkin vielä sian tässä» 

Jo ammo oli ka ttks ma, 
Kus leida polnud ainust ka, 
Kes mitte lonkas, kui ta astus, 
Ehk kennelt kuuMi selge wastus; 
Waid sedda peti kännaks weel. 
Oks woöras näg^^i sedda seäl, 
Ja mötles: wöttad sa s^n käia, kuilaks imme! 
Kes sest ei holiks, kil se on ka pimme! 
Jal^ Jaltalt hakkas ta nttttd ohkest astuma. 
Keik wdt8id temma peäle waiada, 
Ja naerdes takktetmsld nemmad lonkades: 
Ep olle tenve Jdla^ se mees! 

Ntitid woöras anvas ölgussoks, 
Et naerule ta naero wa8to teeks. 
Knl teitei, hadis ta, ja mltte minno polest 
Jalg* tulieb arstida, Ja sedda keigest holest; 
Ei minna mitte, tele lonkatc. 
Nand kaijus keik: ennä! ennä! 
Se mees ei sokkuta! oh sedda hähbil 
Ja lahti olll naer nn«d Mge koudo \MA. 



Digitized 



byGoogk 



se 

Ja Upsesi sadik 4ppetid» 
Siis wagyft iMido wöiteb keeUa 
Ja siMiur, et aa palUta, dfiUa. 
Shk lemma jamalb^ mdtled sa; 
Seat et ta paUe ni kai »ia. 

Suoneksi koalaisi t&nA tarina sana sanalta nSte: sJo am- 
moin (kanan sitten) oU jksi maa, kosea ei jkt&kata dlnt 
Idjtää, Joka ei liikannnt, käin liän astni, elikkä keltä knnltiin 
selkeä vastaas; mutta sitä (liikkaamista) pidettiin kauniina 
Yielä. Yksi vieras näki sen siellä ja mietteli: (kuin) sinä alat 
sUnä käjrdä (kyllä ihmel), niin sokea on se, ken siitä el buoli 
(ja ei sinun tavallasi rapea astumaan)! Jalka Jalatta alkoi hän 
nyi ylpeästi astua. Kaikki alkoivat katsoa käaen päällensä, 
Ja nauraen Ja liikaten välttivät nämä: eip'ole terve-Jalkainen 
tuo mies! Vyt arvasi vieras oikeaksi, että hän tekisi nauran 
naurua vastaan. Kyllä telUä, Imusi hän, Ja ei sotakaan mi- 
nulla, jalka tulee lääkitä. Ja se kaikella huoklla; en minä, 
vaan te liikkaatte. Nyt kUJasivat kaikki: katso, katso! se 
mies ei liikkaa (?)$ oh sitä häpeää! |a irti oK nyt nauru koko 
kokouksessa. — Paha Udee rakkaaksi, Joka on ktinnyt Ja 
lapsesta saali opittu. Sitten ymmärtävä turhaan rupeaa kieltä- 
mään Ja sinulle sanomaan ^ että sinä viallinon olot. Ekkä hän 
narrikoinee, miettelet sinä, knfai ei hän ole aiiokoin minä.» — 
Paitse näitä käsiakja toimitti tämä ki^adtekijä dnsbnäisen 
luvunlasku-opin Wirotaisllle, nimeltä ArropidimnUm ehk ar- 
pamisse-kunat^ Tartossa 1806, Ja evankeHstaIn mukaan tehdyn 
lavean kertomuksen Wapahtajaii maallisosta eläinäat&> nimellä* 
j09U88e Kri9tu89e mndimud a^ad^ Tart. töiO, Joista edellistä 
sanotaan vaillinaiseksi, vaan Jälkimäinen sita vastoaQ ktuluu ole- 
van hyvin hyvä. Ja onkin kerran vaiko kahdesti uudesULpainetta. 

Jigitized by VjOOQ IC 



27 

Retrlfcki Wyiidni «. mUmarm (sjmiynyi r. 1746, kmH 
t819) ei tofiiiii ole R«9eBpIllnier'ii apnifaiQ iratta kiijoMaBmi 
kdii (3:een rihkeon) Ijhjkäisen Urj«i jstävtUensä Lucelle^ 
Jossa hio Taliltaa kustantajansa, painaessaan kolinatta pidnosta 
hänen jutuistansa, yäärillä korjauksilla turmelleen koko kiijaiu 
Ja juuri täm& kirja, joU Wiron kirjallisuuden historioitsijat 
^vät koskaan roi mainitsematta jättää, saattaakin meidät hanti 
tässä muistelemaan. Sen nimi on: Juttua Ja Moistatussed hui 
ka manned öpp^usaed ptafa piddamise pärrast^ mia B^aOma-* 
Rmhwa keaks on uU^pannud j. n. e», Tallinnassa 17^* Sen 
pää-sisälljs on 90 satua ja kertomiKita, joista enimmät ovat 
niitä kaikissa Europan kirjallisuuksissa rakastettuja eläin-tari- 
noita, joita Suomen kielellä ei yielä löjdj kuin vtiiäinen osa. 
Kunkin sadun ja kertomuksen perästä tulee aina kertomus*, 
aineeii «öppetus» ihmisen elannolle, joka useimmiten on sovi* 
teltu Wirolaisen senaikuiseen raskaasen tilaan, ja tämän tä&t 
den ei aina olekaan mnille sopiva. Niin kertoo hän esim. 5:ssi 
jutussa, että jalopeura, metsän knain^s, kerran kntsui karban, 
suden ja revon vieraiksi. Yhdessä tulleista vieraista läksi 
karhm vanhuutensa ja muun arvoisnntensa puolesta ensin si-^ 
säUe kuninkaan luokse; toiset jäivät oven taakse. Kunittgas 
otti karhun harvasti vastaan ja kjsji: »onko majassttni kaikU 
slnuUe mieleen?» Karhu vastasi: »kaikki oBsi muaten h^vä, 
matta on vaan hirmuisen ilkeä haja huoneessaane; eikä leili 
häTstä semmoisessa hajussa eläminen?» Jalopenra dvalsi fcar^ 
bna korvalle, että tämä lensi maahan ^ ja sanoi: jmsfcallattN» 
sinä, heittiö, omaa koningastasi pilkata!» ja löi karhu kuoH* 
jaksi. Njt läksi susi sisään, arvellen viisaampi ollaksciMmy^ 
mutta repo jäi vielä odottelemaan, mitä tapahtuisi. Sndenkitt 
otti jalopeura hjväsli vaslaitt ja kya^ri häneltä saman kjsy- 
mjfcsen, jonka karhultitfn. Suden silmät pjMvät päässä^ jm 
hän vaivasi: »oh, aSKolllnen hmra, «Ikä suMnen ia hyvä hri» 



28 

ttUUii majassMiBe oa, Ikiän kuin ruasojen Ja muiden kukkais- 
ten tooksa!» Jalopeara vetäsi häntä korealle, sanoen: osina rie- 
kastelija, pitääkö sinan valhetella luinnn edessäni, sillä tässä 
on hjvin ilkeä katku hnoneessani» , ja repi suden kuolijaksi. 
Njrt tuli viimein repo kumarrellen kuninkaan eteen, joka kjsjri 
tältäkin, tokko kaikki oli hänen mieltänsä myöten. Repo, vii- 
saampi kuin toiset, vastasi: »kuin mikä kuninkaan mieltä mjö- 
ten on, niin on se minunkin mieltäni mjöten*» — »Mutta mi* 
käs haju tässä on?» kjsji jalopeura. Repo vastasi: »armolli- 
nen kuningas, elkää panko pahaksi, että siihen en voi mitään 
vastata, sillä tänä aamuna oli kotoa tullessani niin paksu sumu, 
että nenäni kävi tukkeuksiin.» Naurahtaen sanoi jalopeura: 
»sinä ymmärrät viisaasti ja *kunniallise.sti puhua, istu maahan 
ja -syö!» — Tämän kertomuksen opetuksessa kiittää nyt tekijä 
revon viisasta käytöstä, ja kehoittaa ihmisenkin suurten kanssa 
yhdessä ollessaan niin tekemään, eikä kaikkea ulos »löpisemään». 
Mutta eiköhän karhun suora vastuu kumminkaan olisi otolli- 
sempi siveyden-opille, vaikka siitä hänelle itsellensä ei hyvää 
lähtenyt? 

Juttujen perästä seuraavat Willmann'in kirjassa »moista- 
tossed» s. o. arvoitukset, joita on 125, ja jotka näyttävät 
olevan rahvaan suusta otettuja. Niiden merkitys-sana löytyy 
aina kunkin arvoituksen alla alaspäin painettuna. Näiden jä- 
lestä tulee »opetus, kuinka kaikki roaarahvas voipi ilman suu- 
retta vaivatta mehiläis-pesiä pitää ja sen kautta rikkaaksi talla, 
kysymyksissä ja vastauksissa selitetty», joka opetus lienee 
sitä tarkempi ja luotettavampi, kuin tekijä samasta aineesta on 
Saksankin kielellä kirjoittanut erityisen kirjan, ja lienee ollut, 
nUaknin useammat hänen virkaveliänsä Wirossa ja Inkerinmaalla 
vielä nytkin ovat, ahkera ja onnellinen mehiläisten hoitaja. Suo- 
men kieleen voisivat sanakirjan-tekijät tästä opetokesesta muut- 
taa ne mehiläis-hoitoä koskevat sanat, joita se puottao. sillä 

Digitized by VjOOQIC 



29 

Wiron kielessä näytiSä näitä sanoja alkaperäisestl (rfevan enem- 
män knfn Suomessa. Wiimeiseksi lOjtjj tässä kirjassa »ope- 
tas, kninka maarahraan pitää elävänsä hoitaa, että ne ei tule 
kipeäksi»), j. n. e. Waikka kirjan kieli ei ole aivan pabdäs 
semmoisista saksalaisanksista kuin: se pimme (saksaksi: Der 
blinde), «e leitud rahha-auh (der gefundene Schatz), kak» 
koerad j. ro., juoksee kertomus ylipäätään keveästi ja rahvaan 
kielen makaan, ja luulisinpä monen njkjisemmänkin kiijoitta- 
jan Willmann'in kirjoista oppivan lyhyyttä ja selvyyttä. Sekä 
tämä että kirjan viehättävä ja opettava sisällys saattoivat rah* 
vaan siihen niin rakastumaan, että sitä, niinkuin jo edellä mai- 
nitsimme, painettiin kolme painosta, viimeinen v. 1804, ja 
siinäkin vanhassa ja mustuneessa muodossa, jossa se nyt 
kulkee rahvaan seassa, vielä luetaan halukkaasti ja hyödyk- 
sensä. Näin mieluinen ei ollut hänen EUamisse Juhhataja^ 
Tallinnassa 1793, sillä siitä emme tiedä löytyvän kuin tämän 
yhden painoksen. Tässä kirjassa hän koetteli antaa rahvaalle 
opetuksia, kuinka ihmisen kaikissa elämän tiloissa tulee käyt- 
tää itseänsä, ja perustaa opetuksensa raamatun vakaville lau- 
seille. Merkillistä on, että kuin tekijä 3:ssa luvussa useanpia 
kymmeniä sivuja läpitsensä kiinnyttää lukijan mieleen kuulialt- 
suutta, uskollisuutta, ahkeruutta, valppautta ja muita alamais- 
ten ja palkollisten omaisuuksia, ei hänellä leivän-isännille ja 
perheen-vanhemmille ole sanomista kuin vajoota kaksi sivua 
(92 — 93), joka seikka enemmän kuin mikään muu todistaa Wi- 
rolais-rukan senaikuista surkeata tilaa. 

Kolmas näistä Kurensaarelaisista, Luddi Ludse^ joten 
hän Wiroksi kutsuu itseänsä, eli Johan Wilhelmi Lntvtki v. 
Luee^ syntyi, niinkuin Recke^n ja Napiersky*n toimittamassa: 
Allgrem. Schriftsteller- und Gelehrten-Lexikon, 3 osan 112 
sivulla löytyy kerrottuna (varmaan häneltä itseltään), v. 1756 
kaksi kuukautta ennen aikojansa eikä öllnt silloin kuin kumtia 

Jigitized by VjOOQ IC 



30 

tmumut pitfcil Tästä pieiiotsesU mlehen-taiiiiesU kasvoi hm- 
miaUn hjrä ja abkera kiijoittaja WlrolaisiIle. IlesenpIäDterlB 
»apaibin», jotka neillä tässä ovat tämänaikntsteB kirjoittajoiden 
jktefsenä kopo-site^nä, kirjoitti hän kaksi lisäjstä HapeFin 
saoakirjaan (l:ssa ja lOissä vihkossa), raaa ilman sittä löytyj 
häneltä näiden toimitusten oseammassa vihkossa kaikenlaisia 
Wirolaisiiiitta edestäviä ja selittäviä mietelmiä. 4:s8ä vihkossa 
(v. 1815) esittelee hän lYfrolaisen Kirjalltsanden Senran asetta- 
mista, jonkalainen Seara, enimmäksi osaksi hänen ja edellä- 
mäiiHun Fref'in toimesta, saikin v. 1817 aikaan Saarenmaan 
linnassa (Arensbnrg^ln kanpnng>issa Kurensaarella). Waan sen 
vaikutukset eivät vastanneet perustajien toivoja, ja jouduttu^ 
ansa saarnojen sekä muiden berännälsjjs-juörnjen tähettämiselle 
väUkappeleeksi on tämä seura nukkunut kuoleman uneen jälestä 
v« 1842, jolloin sitä näemme viimeisen kerran mainittavan 
sanomalehdessä »Das Inland», mutta sen olo-lupa, postlvapaus 
ja mnut oikeudet kuuluvat vieläkin olevan voimassia. — Luce*li 
paras ja hänen nimensä rakastetuksi saattanut teos t)n Sarema 
JuUo-ramat^ jota edellinen osa painettiin Miitvassa v. 1807, 
jilkimäinen Pomossa 1812, ja molemmat uudestansa Räävettssä 
1843. Täniän kirjaa sisälljs jä tarkoitus on, samoin kuin 
WUI«iattn'iakin »Juttujen ja Moistatusten», sekä huvitus että 
hyöty. 41 kertomuksessa, joista useammat ovat vaan muuta- 
mia sivuja pitkät, osoittaa hän taitavasti Wlrolaisen viat ja 
puiitteet kaikilta puolin, ja kehoittaa hänen niin ja niin paranta- 
maan säädyllisen tilansa, lasten kasvatuksensa, maanvi\|elyfc<' 
sensä, asnntonsa, sanalla sanoen, kaiken sekä hengellisen että 
nramlillisen olonsa. Ja neuvojansa ei hän anna sillä rOykeällä 
tavalla ilmi, jolla niinkutsutuissa »hengeiyslsaä» kirjoina eniBi- 
miten saarnataan ja rahvasta kaik^ synnin tekyäksi, kaiken 
Ilkeyden rakastajaksi, sätitään. Nenrojen terveellisen teräksen 
on Ln^e kitkenyt kukhals-vihkoslin, ne eivät näytä tilevan 



3t 

MMUNiat tdäjiiti, vmm thMiiit»rftt Hiea keriomdcseii tttpatlr- 
sessa eli tehtev&t sm ^eftten keskostakseBla. Mitä IkkftiSl* 
seaq^kln laU|a tekyislft selvisli näkee, on kanen Mnmiiff 
hjvätaktoisaatensa ja sydämellinen rakkautensa niitä kohtaan, 
joHle kiija en kitjoiietta. Pankaamme tähän rlelä lisäksi, että 
teUfin moaenkaltaisti elämän^vailieei — hän oH nlm. papp4na 
lääkärinä, apteekkarina, tnvmarina ja vHmeln koalojen kalisijaMi 
-^ saattolrat hänelie nehrän ja larean ilimls^aonteen tnntemf- 
sen, että fcerlonuisten Jyrit, Martit ja Elsat ajattelevat ja 
HIkknyat, koin rayds niiden »kdrtsit» (ronyitj, »miMsat» (korit) 
}a kybtt orat kankut ihan loonnon jälkesi, eUkki semmofoina 
koin »e tavataan Wiron ja Saarenmaalla, jolta )äitimilsefit 
teUfjä oseastt kertoo aivan todenperäisiäU», kaikiHe tuttuja 
tapauksia, pankaamme täbän vidi lisäksi, ^tä kieB on pokdasta, 
kevyttä ja vilkasta, — niin arvaa jokainen, kuinka rakastettu 
läMä kkja on »maa-rakvaassa», eikä ibmettelelsi kukaan, joo 
sitä vielä yastekin palnettaioiia joku pari eli kolme painosta. 
Suomalaisen täytyy, tämmöisiä tuotteita löytäessään muussa 
meitä höyhemmillä Wirolaisilla, huoaten mniatella sitä orf uutta. 
Jossa meillä »kirjattisuutta]) enennetään kelvottomilla toruilla 
Ruotsin kielestä, ja epäilys ahdista hänen mieltänsä ajatellessa, 
että Sttomen kielen ahkerimmat ja kustantajille huokeimmat 
kirjoittivat ovat senkaltaisia miehiä, jotka isänmaansa viljdyk- 
selle tekisivät suuremman hyödyn halkoja hakatessansa eli son- 
taa yetäessänsä, kuin että kirjan-leoksissansa turmelevat ihanaa 
asiakieltänsä Ja rakentavat omanvSieliäisyytensämuistomerkkiä^ 
Tästä asiasta olisi paQo sanomista^ vaan — painakaamme paha- 
mieli takaisin poveemme! — Luee'n muista Wiron kielellä kir* 
joittamista t^ki$. ei ole paljo malnitsemiata, eikä myös hänen 
moninaisista Saksaksikaan t^mitetnlsta kiijehniatänsä. Jälkimät- 
rfstä olkoon knttenkhi, tutkijoiden varalla, vaan nimeHHäö 
malnlttn hänen kiijoitaksensa Wirola{8ten IMah,^^^ya han- 



32 

tilt*taraista Katzelnie'ii tolnittamassa MonatMMchrift fär OeiH 
und Her%, II, siv- 199—215 ja III, s!v. 275—287. Lä- 
keisytfinsä rakastettoEa ja kalkilta kanDioltettana kaoli Laoe 
T. 1842. 

ErfnonaiseHa kannioitnksella on vielä jksi Rosenplänterin 
useasti mainittaan kokookseen kirjoittanat mies moisteltaTa, 
■im. Reinholti Jolian JTinkler (sjntjnjt 1767, kuoli 1815). 
Hinekä iöjtjjr tässä kokouksessa ainoastaan runoelmia, nim. 
5:ssä rihkossa 9 virttä ja 6:ssa 12 »juttua» elikkä maallista 
laulua (useammat runollisia kertomuksia, josta nimi). Ilman 
sittä antoi hän painosta erinäisenä kirjana ulos Eesti-ma Ma- 
wäe Moa-laulud^ Tallinnassa 1807, joita sotalauluja on 5 kappa- 
letta, ja sitä ennen v. 1806 uuden katkismuksen, jonka lopussa 
mjös löjtjrj 14 »vaimolikko» (hengellistä) laulua. Hänen teok- 
sensa eivät siis ole kokonsa puolesta isot, mutta sitä suurem- 
mat arvoltansa. Waikka hänen hengelliset virtensä ja parain 
osa maallisiakin laulujansa näyttävät olevan vaan käänndksiä 
eli mukaelmia, ei se komminkaan vähennä hänen arvoansa. 
SiHä joka voipi josko vaan toisenkin ajatukset vielä raakaan 
Ja njkylsempiin runo-muotoihin tottumattomaan kieleen pukea 
uHn taitavasti, niin kielellensä väkivaltaa tekemättä kuin Wink- 
ler, sillä pitää jo itsellftnsäkin oHa jonkunlaiset runoilijan lahjat 
ja ansaitsee maanmiehiltänsä paljo suuremman kiitoksen kuin 
jo sivistyneessä kielessä keskinkertainen Itsenäinenkin runoilija* 
Winkler'in juttujen seassa Idytyjr myös viron-kielinen käännös 
hyvin tutusta BiirgerMn tekemästä Lied vom hraven Mann^ 
jossa B. Ihmeellisellä taidolla kuvailee, kuinka eräs kevät-tul- 
vasta paisunut joki särkee poikitsensa kulkevaa siltaa kumman- 
Idn pään, jota siltaa arkku toisensa perään romahtaa kuohuvaan 
virtaan, ja ainoastaan keski-kohta vielä seisoo pystyssä. Mutta 
sitäkin nytkyttävät jo virran väkevät aallot , ja mikä hirmuinen 
ttikö rannalla seisovalle rahvaalle ! se onn«toin tullimies, joka 



33 

«lä& perheenensä tälle arkulle rakennetussa pienoisessa tulli- 
majassa, ei ole päässyt pakoon ja on njt raimonsa ja lastensa 
kanssa surkeasti hukkumassa* Pelastamaan näitä ei kukaan 
virran rallattomalta ryöpyltä uskalla lähteä, ja aina varmem- 
maksi, aina lähemmäksi tulee kuolema tullimiehelle. Silloin 
ratsastaa rahvaan sekaan eräs »krahw» (krevi) raskas raha- 
kukkaro kädessä, ja huutaa: »ken tölnerin (tullimiehen) pelas- 
taa, sen oma on tämä kukkaro». Mutta rahvas seisoo vesissä 
silmin ja ääneti, ja henkeänsä kaupalle ei kukaan uskalla lähteä. 
Wilmein nähdään 

Uks kfilla-mees, kes tee peäl. 
Ees on ktll alva riettes, 
Eel agga Oige wahwa meel, 

»yksi kylänmies (joutomies?), joka on matkalla, joka kyllä on 
halvoissa vaatteissa, vaan jolla on oikein luja mieli,» astuvan 
venheesen, ja Jumalan nimessä alkaa hän kuohuvan ja tyrsky- 
vän kosken läpi pyrkiä sillan jäännökselle. Se onnistuukin, 
ja onnellisesti tuopi hän sieltä lastinsa rantaan. Kolmasti 
soutaa hän tämän välin edes takaisin, kunne joka henki on 
pelastettu, ja muutaman silmänräpäyksen perästä torkahtaaktn 
viimeinen arkku siltaa tullihuoneen kanssa virran syvyyteen. 
ia searaavalla tavalla laulaa TTIrolainen kääntäjä sitten tämän 
Ihanan laulun loppua: 

Kes on, kes on se an wäärt mees? 
Mo kaius laul, nOttd Qtle sa! 
Eks polle se mo kttllamees, 
Kes surmaga läks woit]ema? 
Ehk teggi ta sedda, et kottides 
Kuld-rahha ni maeffusast elHses? r^^^^T^ 

°° JigitizedbyVjOOQlC 

Suom, 3 



34 

»SilA»), hödis krabw, dbio arnms weiid! 
8iin on 90 palk, mte teniild st!» 
£ks krahw nfiHd hddest könnelend? 
Eks helde temnia sudda ka? 
Ja sifsfci on iiUem mo kiillanie^s, 
Ehk temma kul näoto riettes. 

»Ma ollen iOest waene ktJ, 
Ma polle siiekl oälga näuid; 
Se rahha jagga iölneril, 
Kes nuiid on kei^est ilma jäänd.^ 
Ni iitles ia inglide hehhg^ 
Ja omma teed läks ta siis ronoga. 

Oh se on ma^^us kuulda teäl, 
Kni aasast mehhest laultakse; 
Ja kp]\el ial oig-e nieel, 
{Hu p^gast se ei holig^e. . . 

Öa mul et ma öppinad laulama, 
Et au^a i^eest laujdes sain kitada. 

i^iuon^M^ »ken (^n^ k^n ou se kunnian arvoinen mies, kallis 
lauluni, sano nyt sä! eikö se ole mun kyUinmieheoi, joka kuolon 
kanssa läksi taisteleman? Eli teki hän «en (septdhden), eikk 
kukkarossa kultaraha helisi niin viehättävästi? —^ »Tuossa»? 
huusi kreivi, »tuoss'on palkkasi, jonka olet ansainnut!» Eikös 
kreivi njt lausunut suloisesti, eikös hänei^ sydämensä myös 
(ole) suloinen? Ja kuiteokia on ylempi mun kylänmieheni, 
vaikka hän kyllä on halvois^j^ (qäöttömlssä) vaatteissa. — 
»Ma olen todella köyhä kyllä j en ole kuitenkaan n4<kää näh- 
nyt; jakakaa se raha tylliniiehelie, joka nyt on kaikesta tyhjäksi 
jäänyt.» Niin sanoi hän enkelien äänellä ja läksi riemulla 

Digitizedby LjOO^ 



36 

tietänsä (astumaan }• — Oh, snloitieB on se täällä kaulia, 
kttln kunnian miehestä lauletaan, ja keHä. ikänänsä oikea 
mieli on, se ei huolikaan mausta palkasta. Onni mulla (on 
se), että olen oppinut laulamaaa^ että kvaaiaa miestä sain 
laulaen kiittää.» 

Winkler'in sotalauluilla, jotka jo ammoin ovat ikäskuin 
rahvaan vereen yhdistjneet, ob njt tänä sotaisena aikana ollut 
tilaisuus uudistua, ja useamman käin yhden kerra» kuuli tämän 
kirjoittaja syksyllä v. 1854 niiden neknnittt-^pulfckien, jotka 
Tartosta läksivät Riikaan marssimaaK, sundsella ääaellä vetävän 
hänen jäähyväis-lauluansa. Koui tänä lanla on alkuperäisesti- 
kin Winkler'iltä ja muuten paras koko kokouksessa, niin paina- 
tamme sen kokonansa tähän ynnä saorasanalsen suomennoksen 
kanssa, valittaen sitä vaan, etisemme Wiro8sa ollessamme 
saaneet tilaisuutta sitä rahvaan suasta kiijdlttaa, sillä yksinäis- 
ten tekemät runoelmat, josko hyvätkin, paranevat laulaen, 
niinkuin meilläkin kansa laulaa Gottlondln virsiä paljoa parem- 
pina, kuin joina ne hänen kirjoissansa löytyvät. 

Jummalaga-Jätmisse latiL 

Niiud, mebhed, pigem tiiggewad} 
ijks kibbe tund on kä; 
Meid kutsub sötta söa-heäl, 
Ja keik, mis meil oa armas weel. 
Jääb meist niliid järrele* [ 

Mei' timber seisab bulg^akc s|L 
iJks kallis rahwokey 
Ja Jummal on meid se]leg'a 
Jo kokkoliitnud werregt^; 
Niiild temmast lahkume* 



Jigitized 



6y Google 



36 

Siin andwad hallid wannemad 
K&t nuttes poiale, 
Seäl seiswad weiinad, öed ka. 
Ja söbrad nabri-meestega, 
Eeft natwad ärdaste. 

Ja ob! kai näotumaks läind 
Se praat ja norlke! 
Ja naeste kissa ikka peäl 
Ja laste balle nvtto-heäl 
Käib läbbi stiddame. 

Sepirrast, mehhed, rutte^em. 
Ja wötkein lahkuda! 
Se ¥r!wlt«s, waat! agga teeb 
Et stidda wägga raskeks jääb. 
Ja ei woi parrata. 

Siis jäge Jummalaga niiudf 
Teil olgo kindel meel! 
Ja uskage, et Jummal teid 
Ni hästi aitab, kni ka meid; 
Sest ta on siin ja seäl. 

Tei' eest ntitid sötta lähbene 
Ja nieie Eeisri eest: 
Se mötte teeb meid tnggewaks, 
Ja kantab ka sntnmaks 
Keik kartust stiddamest. 

Et boopligo siis waen1ane! 
Ta ivAgo wihhaga! 



Jigitized 



by Google 



37 

Kui teie pe&le möileme 
Siis löme wa8io wappraste, 
Ja Jammal meleg^a. 

Kes langeb meie seltsi seest, 
Se hiiab sarres weel: 
»Oh, wennad, mehhed, Mroitlege! 
Nuiid Issa-ma peäl mötleg^e!» 
Ja surreb römoga. 

E.ui w«eiilane siis hlrmo saaRd , 
Ja lahkub Igga poolt; 
Siis tänname keik sttddamest 
Suuri Jummalat, kes teie eest 
Ka heldest kannud hoolt. 

Hmi jäge Jummalaga keik! 
Tei! aigo kiodel meel! 
Ja nskuge, et Juimnal teid 
Ni kiisti aiUb, kui ka meid; 
Sest ta OB siin ja seäl. 

Suomeksi: 
»Njt, miehet, olkaamme tokerat, hellä hetki on (njt) 
kädessä; meitä kutsuu sotaan sodan ääni, ja kaikki, mikä meille 
on vielä rakasta, jääpi njt meistä jälelle. — Meidän ympäri 
seisoo joukottain kallis rah vahainen, ja Jumala on meitä sen 
kanssa jhteen liittänyt veressä, nyt eroamme siitä. — Tässä 
antavat harmaat vanhemmat itkien kättä pojalle, tuolla seisovat 
veljet, sisaretkin, ja ystävät naapurin-niiesten kanssa, kaikki 
itkevät hartaasti. — Ja oh, kuinka näöttOmäksi (ilman ulko-nädttä) 
tuo morsian ja nuorikko on lähtenyt (tullut)! ja vaimojen kuuta 

Digitized by VjOOQIC 



38 

aina päälle, ja lasten sitrkea idean äftol liäjrpi läpi sjdämen. 
— Sentähden, miehet, jeuiafcaamme, ja oUakaamme erota! 
Tämä viivytys, katso, tekee vaan, että sydän saneen raskaaksi 
jääpi, ja ei voi parata. — Siis jääkää Jomalan kanssa nyt! 
teiir olkoon fciintelä nieli! Ja uskokaa, että Jumala teitä niin 
hyvästi auttaa kuin meitäkin; sillä hän on tässä ja tuolla 
(s. o. joka paikassa). — Teidän edestä nyt sotaan lähdemme 
ja keisarimme edestä: se ajatus tekee meitä tukevaksi, ja 
kadottaa lopenkln kaiken pelon sydämestä. — Totta ylpeilköön 
siis Vihollinen! Hän tulkoon vihan kanssa! Kuin teidän päälle 
ajattelemme, niin lydmme vapperasti rastaan J4 Jumala meidän 
kanssa. — Joka meidän joukosta lankee, se huutaa vielä kuol- 
lessansa: c(oh, veljet, miehet, kamppaflkaa! nyt isänmaan päälle 
ajatelkaa!)) ja kuolee riemulla. — Kuin vOioUinen sitten on 
kurituksen saanut ja hajoo joka puolelta; sitten kiitämme kaikki 
sydämestä suurta Jumalaa, joka teidänkin edestä on hellästi 
kantanut huolta. — Nyt jääkää Jumalan kanssa kaikki! teilF 
olkoon kiintelä mieli! ja uskokaa, että Jumala teitä niin hyvästi 
auttaa kuin meitäkin; sillä hän on tä^ä ja tneUa.» 

Maanmiehuuden tähden voimme viimeksi nimittää kaksi 
Suomalaistakin, jotka Rosenplänterln »apniMiD) orat kirjoitta- 
neet, nim. A. I. ArmdssonHn ja E. A. Gottlund^in. Edelli- 
seltä on 15:ssä vihkossa kirjoitua: Veber die ekstnische 
QrthQgrapMe^ joasa hän selvästi osoittaa vaillinaisuudet Wlron 
senaikaisena kirjoitus-muodossa ja kehoittaa Wirolatsia kirjoit- 
tamaan kieliänsä Suomen, kielen tavalla. i8:s8ä vihkossa 
taas antaa hän tarkan selityksen eräästä Tukhohnin kaninkaidli- 
9essa kirjastosi$a löytyvässä käsikirjoituksesta, khjoftuksessa: 
BeaiQkreihmg eines ehstnischen Manuseripta des nenen Tesr^ 
t^ments in der Königlichen Bibliothek ssti Stockholm. Samassa 
vihkossa OB Gottlundlltakin kirjoitus virolaisesta sanasia peni" 
ioQrm (peninkuornia). Rosenplänter oli nim. eräässä edeUiseasä 

Digitized by VjOOQIC 



39 

vUiteaBa kjsjnyt, mistä tittä sana tulee ja arveliat sen merUt* 
sevän Saksaksi Hundfukre yjokon nyt Gottland tässä klrjokalr* 
sessansa ei ijyAy% vaan päättää kysymyksessä olevan sanan 
taleTan rnotsalaisesta penning ja suom. kuorma^ joka ärv^ela 
kuitenkin on hyvin vähän uskottava. Eräässä Maamiehen Ys* 
tävän vuosikerrassa löytyy samasta sanasta kuin myös sen 
länsisnomalaisesta muodosta peninkulma älykäs selitys Sugmen 
Bantalaiselia (Tohtori Samuel Roosilta), joka muistaakseni 
on yhtäpitävä Rosenplänter'in arvelun kanssa» <'-* 

Näin olemme ison jonkon Wiron nykyisemmän kiijalUsuo- 
den paraimmia kirjoittajoita tavanneet Rosenplänterin Davoissa» 
ikäskuio yhteisessä kokouspaikassa, ja hänen toimituksensa tätä 
aikakautta muistellessamme yhteisenä siteenä pitäneet. Jos nyt 
tämän kirjallisuus-historiallisen kupomme viimeinkin tahdomme 
saada kiini sidotuksi, niin voimme sen sidettä vielä muistella 
ja Rosenplänter'illä alottamamme kappaleen häneen lopettaakin. 
»Avut» eivät nim. likimaillenkaan tyydyttäneet eli väsyttäneet 
hänen kirjoitus-haluansa. Paitse niitä on hän painosta toimit- 
ta««t «Mariloja, tadlaja, kirjoituksen-opin Wiron ja Lätin kie- 
leksi y« m., ja käsikirjoituksina jätti hän jälkeensä saarnoja, 
rakouksia^ lastendpetuä- ja moninaisia kielio|>iIlisia kirjoja. Wrrön 
kirjalliduttden-historiaasa on Tarton Wirol. Seuralla häneltä enem- 
pää kuin sataa tiheään kirjoitettua arkkia iso käsikirjoitus, ni- 
meltä Bibliotkeca estkonica^ jossa hän arvostelemalla luettelee 
kaikki tämän kirjallisuuden tuotteet ja myös kaikki Wiron kiellä 
koskevat kirjat vuoteen 1844 asti, josta käsikirjoituksesta Wi« 
ron kirjallisuuden vastaisille hisiorioitsijoiile varmaan on oleva 
verratoin apu. Wiron kielen sanakirjaa on hän myös jättä- 
nyt jälellensä useampia satoja arkkia, mutta tämä käsikirjoitus 
ei ole hänen perillisiltänsä vielä tullut mainiiullc Seuralle, 
vaikka tämä niiltä osti Rosenplänter-valnajan sekä kirjaston 
eitä kaikki käsikirjoituksetkin. Jos nyt hänen verrattoman 

Jigitized by VjOOQIC 



40 

ktrjaUisen toimensa lisäksi maistelemne, etU tteä efiiUHMtbieB 
mies oli ahkera kirkkoherrakin, joka itse piti haolen seura- 
kannastansa, asetti rahFaan-konluja ja teki niihin itse kirjatkin, 
että hän piti huolta yksin Pernolaistensa hnritnksistakin*); 
niin emme sainkaan voi sanoa hänen viettäneen aikaansa joaten. 
Tosin ovat hänen käsialansa useimmiten vaillinaiset, tosin 
pnaUpu häneltä monesUkin oikea arvostelu-taito, niin että apui- 
hinsakin on sekä itseltään että muilta painattanut monta kiijoi- 
tusta, jotka painamista eivät ansainneet, tosin ei hän aina 
ole varma Wiron kielessäkään. Waan kuitenkin on hän ahke- 
ruudellansa ja sammumattomalla rakkaudellansa paljo hyvää 
matkaansaat tanut tälle kirjallisuudeelle, ja sen historiassa ei 
hänen töitänsä eikä nimeänsä voida monessa miespolvessa an- 
kotuksiin jättää. 

m. 

■asing. 

Waikka edellä mainitut klrfoitUjat, nilnfaiin olemme nO- 
■eet, jotensakin vahvassa määrässä enensivät niin hyvin Wiron 
Uelen tuntenrista kuin sen kirjalllsauttakin, kirjoittivat he tätä 
kieltä kuitenkin vielä vanhaan, piplian käännöksestä ja Hor- 



*) Hänen toimestansa annettiin Pemon kaupungissa seuraavat Wiron- 
kieliset näytelmät: v. 1816, >/>er Talkus, em Lustspiel in 1 Akt, in deut- 
scher und esthniscfaer Sprache. nebst einem Chor»; tekijä on se kuuluisa 
Kotzelme, joka kauan byleksi WironmaaIIa ja oK oppinut sen kielenkin; 
y. 1824 yleisön suurimmaksi riemuksi: ^Permi Jago unne-näggo, Sdmurre in 
ehstnischer Sprache in 2 Aufzugen nacb Kotzebue* , tekijä näyttelijä Steins- 
berg; ja v. 1829 kesällä annettiin >Lmo Ja Ado, ehk: Se hawwal Peigmees 
(sulhanen), Scene im ehstnischer Sprache mit ehstnisdien Gesang und 
Tanz>, ynnä sen jatkon kanssa: *LUo ja Ado kihlatuse pääw, ehstnlsche 
Scenen mit NationaI*Liedern und Tänzen.» Painettu ei ole näistä näytel- 
mistä yhtään. 

Digitized by VjOOQIC 



41 

niiBg^iUa periUjyn tapaan, Ja jos joka heisU, niinkäin esim. 
EmiplTer, haraiteikiii että kirjakieli vielä hyvin vaillinaisesti 
knvasi pnhekielen, eivät he nskaltaneet ruveta kerran tavaksi 
tdhitta, kansan mieleen jnnrtunutta kiijoitasmnotoa perin-poh- 
jaisesti korjailemaan eli maattamaan. Se työ oli määrätty Otto 
W]lhelmi MasingHn tehtäväksi, jonkatähden hän, vaikka kyllä 
ybdenaikninen edellisten kanssa Ja myds Rosenplänterln esi- 
kava, ystävä ja apalainen, tässä kertomaksessa ansaitseeUi 
erinäisen muistelemisen. 

Masing' syntyi v. 1763 Lohosuun searakannassa ei kaukana 
Wiron ja Lihvinmaan rajasta, kävi ensin Narvan koalassa ja 
tutki sitten Hallein Yliopistossa jumaluusoppia. Tuli v. 1788 
Llgandusen (saksaksi: Log^enhusen) ja v. 1795 Mahon eU 
Nigolan (s. Maholm) Wironmaalla olevien seurakuntain papiksi, 
josta viimeisestä hän v. 1815 muutettiin kirkkoherraksi Eeksen 
seurakuntaan Liivin maalla ja lähellä Tarton kaupunkia. Tässä 
kuoli hän Tarton rovastikunnan rovastina, v. 1832. 

Jo V. 1795 antoi Masing enslnäisen klijolttamansa ulos, 
nim. aapisen: ABD ekk luggemUe ratnat laaiele^ jossa Ml 
jo poikkesi entisistä ja tavallisista luuloista ja koetti lastei 
lukemaan opettamisen perus^ uudelle ja paremmalle kannalto* 
Waan hänen khjalllnen vaikutaksensa alkaa vasta hänen tultu- 
Misa LIhvinmaalle, jossa se läheinen Oplst4ikin, jolle hän myfs 
latlnalsessa lauseessa v. 1802 oli tervetulljaiset sanonut, lienee 
osaltansa elähyttänyt ja liuvontannt hänen kirjantekijä-haluaasa. 
Wuonna 1816 antoi hän ulos: EsthnUche OriginalUätter fUr 
Deutsche^ 1 Heft. Tällä kirjasella, eli oikeimmlten sillä kirja- 
rivillä, jonka ensimäinen vihko tämä oli, oli kahtalainen tar- 
koitus. Ensiksi tahtoi hän siinä antaa semmoista lukemista 
Wiron kielellä, joka olisi maikasta sivistyneemmilleakin luki- 
joille ja näin saattaa ja auttaa niitä, joille tämän kielen tunte- 
minen oli välttämätöin, sitä paremmin oppimaan* Tätä varten 

JigitizedbyV^OOgle '^ 



42 

löytyy kirjan j&lki-paolessa oodompien sanojen ja paheen- 
parsien selltylcsiä seltä l^ieliopillisia maistatnksia, joista jden- 
pänä enemmän. Ja toiseksi tarkoitti hän sivistää itseä kiel- 
täkin, käyttämällä sitä semmoisissa aineissa, joiden toimitta- 
miseen sitä tähän asti oli pidetty liian raakana ja kömpelänä* 
Näin on tämän ensimäisen vihkon sisällys enimmäksl osaksensa 
Saksalaisten ja varsiakin heidän kirjallisuutensa puolustusta 
Ranskalaisia vastaan, ja molemmat tarkoituksensa on tekijä^ 
meidän katsoessa, niin paljo kuin sen muutamilla kymmenillä 
sivuilla voi tehdä, runsaasti täyttänyt, sillä vilkkaalla kynällä 
ja lavealla molempain kirjallisuutten tuntemisella esittelee hän 
nUden edut ja viat, ja käyttää kiekä kaikista kirjallisuuden 
aineista puhuessansa niin keveästi, että sitä oikein HemnUa 
lukee. Kummasteleminen ei oiluikaan vähäinen kuin tämä 
kirja joutui yleisön käteen. Sitä ei olisi uskonut, että Wiro- 
lais-luntuksen kielellä voipi niin selvästi toimittaa korkeampia- 
kin aineita kuin mikä päivätöiden ja arennfo suorittamiseen 
knuhiu! Tämä oli hämmästyneiden Saksalaisten ykteinen huuto 
Idrjasta, ja se ihmetytti heitä vielä enneiuuän, että HasMig 
sanoo sen suoraan Wirok8i kiijaittaneensa (josta sen nimikin), 
ei ensin Saksaksi ajatelleettf^a ja sitten kääntäneensä, joten 
useampi sitä ennen kirjoittaneista vielä oli tehnyt. Kuitenkin 
mahtoi yleisössä yhden osan kateus ja toisen entisiin epäluu- 
loihin sitkistynyt luonto, jotka molemmat eivät missään ole niin 
suuret kuin tässä naapuri-maassamme, rauaista Masln^^in tässä 
kirjassa tehdyn yrityksen Wiron kielen sivistämiseen, koska 
tämä ensimälnen vihko jäi toimituksen viimeiseksikin. Tosin 
iknoittaa hän Rosenplänter^in »avuissa» v. 1817 jatkavansa 
tällä kirjalla alotettua edesottoa toisella, aikakautisella kirjalla, 
jonka nimeksi ,hän panee Xritisches Journal der ehstnischen 
Spracke und Literaiur^ vaan kuin tämä ilmoitus otettiin yhtä 
kylmäkiskoisesti vastaan kuin edelMnen kirjakin ja Jflaajia ei 

Digitized by VjOOQIC 



43 

ilnmitairat tarpeeksi asti, kaoli sekin yritys jo eaoen synty- 
mistänsä. 

Ma8ing''in kirjoitus-halaa ei se kuitenkaan knolettannt, 
matta nyt päätti hän etsiä yleisönsä lareammalta ja alempata, 
nim* itsestä rahvaasta. Niin toimitti hän rahvaan hyväksi kir^ 
jan Pukhapäwa Wahheluggem$8ed (pyhäpäivän välilnkeitiiset)^ 
jonka ])ess]mene jagga» Ilmaa tai v. 1818. Sen ilmoltaksessa 
sanoo hän katkeralla mielellä nähneensä, kuinka rahvas ylei^ 
sesti vietti pyhäpäivänsä joko laontokappaleen tavalla tcnickaen 
eli »körtsissä)) raumiillisen ja hengellisen olentonsa viinalla tur. 
mellen^ ja tahtoi nyt tässä kirjassa heille antaa jomallsen luke- 
misen väliin luettavaa huvittavaista lukemista. Wielä kansalli- 
semmalla kielellä kuin edellä mainitussa kiijassa antaa hän näissä 
lukemisissansa selviä tietoja vieraista maistaja niiden tuottamista, 
ja olletikftt asettuu hän Itä^Indian luonnon rikkaudesta ja kan^ 
san merkillisestä omituisuudesta puhumaan. Totisesti hy)&dyt<^ 
tävä rahvaalle on se, että tekijä joka paikassa, jossa se ti^ 
laatuun, asettaa vierasten maiden, kansojen ja tirotteiden de* 
littämisen piplian kanssa yhteyteen ja näyttää millä nimelb^ 
vertauksella eli muuten niistä mitäkin raamatussa maffiitaant 
näin keventäen monin paikoin pyhän kirjan ymmärtämisen yk* 
sinkertalselle lukijalle. Ja syvän kunnioituksen tekljätä kok^ 
taan herättää lukijan mielessä se koko kirjan läpi juokseva 
ajatus, että, olkoon ihminen luotu joko Lapin kylmille tuntureille 
eli Ahrikan kuumille hietakankaille, niin on Luojan lempeys hä* 
nelle kussakin tilassa suonut kylliksi onnen ja tyytyväisyyden Ai- 
netta ja pitää hänestä alinomaa rakkaan huolen, jos hän vaan hä> 
nen lahjojansa ja rakkauttansa ei Itse hylkää luotansa. Oikein 
selvää käsitystä tämän kunnollisen kirjan sisällyksestä emme luule 
lukijan muuten saavan kuin sen sisällys-luettelosta; sen pää- 
kappalten päällekirjoitukset ovat siis seuraavat: Inimesest; Mo- 
rid ehk Murjanid; Laplassed; Kamtsatkalased (iossa osakkeessa 

Jigitized byVjOO^ 



44 

hän myös pahan valaskalan pyytämisestä ja KröönlaQnilaimsta 
sekä WirossakiD levenneestä »Welje8ten» eli Herrnhafilaisten 
uskon-lahkosta); Mda- ehk waana India (joka lako kestää kir- 
jan loppnan asti ja jossa tekijä selittää) sen kalliit kivet; 
AsbesUn; Perlid; Tnukrid (sukeltajat); Tuukri kollod (sukeUus- 
kellot); iliis; Suhkur; Kobwi; Pippar; Kannel; Muskat; Palmi- 
pu, Tatli-palniid, Sago-palmid; Leiva-pu; Pisan^i-wcssu (vesa); 
Poomwil (pummuli); Elewaat; Krokodil; Kiskjad (pedot); Boa; 
Sidi-uss (silkki-mato); Hommiko-ma Kilid (itämaan heinäsirkat); 
Wessipask ehk Weeptiks]d*), Määr-kas (marakatti); Ahwld 
(apinat), ja viimeiseksi Indian-rahwas, jossa tekijä antaa lyhy- 
käisen, vaan huvittavan kertomuksen tämän kansan omituisista 
tavoista, lajista ja muista. Kokonansa on kiija 168 sivua iso. ^ 
Se vaikutus, jonka se teki rahvaassa, oli sangen suuri. 
Joka haaralta sai Masing kiitos-kirjoja koulumestareilta ja si- 
vistyneemmlltä talonpojilta, joista kirjoista Rosenplänter on 
nuutamia, ynnä eräiden samasta aineesta kanelienkin kirjoitet- 
tujen kirjojen kanssa, julaisnut »apujensa» i6:s8ä vihkossa sIv. 
64 ja senr. Niistä näkyy, että tylyksi ja UittämäUömäksi sä- 
titty Wirolainen voipi tulla liikutetuksi ja ymmärtää kUtolll- 
suuttakin osoittaa, missä näkee hänen parastansa todella tar- 
koitetun. Tekijän uudennukset kirjoitusmuodossakin, joista 
jälempänä tulemme enemmän puhumaan, näyttävät kirjankirjoit- 
tajat hyvästi ymmärtäneen ja tunnustavat ilolla kielenmukaisiksi 
ja tarpeellisiksi. Tätä kirjan hyvää vastaanottoa katselles- 
samme täytyy meidän kummeksia, minkätähden tekijä ei tois- 
takin osaa painosta toimittanut, josta hän kumminkin viimeksi 
mainitussa paikassa Rosenplänterin »apujao jo antaa ilmoltuk- 



*) Tuulispask on Wiron kielessä tuuliaispää, ja tässä on tekijä taita- 
vasti käyttänyt kielen varoja uutta sanaa tehdessänsä sen ilmiön nimeksi, 
kuin merellä vesi nousee ilmaan» ja jonka nimi Suomeksi on vesipatsas. 
Weepuksid taas on tehty Saksalaisen sanan Wasserh(fsen mukaan. 



bogk 



46 

sen ja joka oli sisältävä kertomukseB Länsl-Indiaa ihmisistä ja 
luonnosta. Wannaan estivät hänen tätä tekemästä muut työn- 
sä ja toimensa, kukaties raukasi vat vastustelijoidenkin sekö 
suulliset että kirjalliset^ sekä salaiset että julkiset vainoamiset 
hänen voimaansa. Mutta Wirolaisten sivistykselle ja kielelle 
oli siitä suuri vahinko, että tämä hyvä kirja jäi jatkamatta. 

Rahvaan lukutaidon parantaminen oli hänellä kumminkin 
aina mielessä. Jo seuraavana vuonna, eli 1819, antoi hän ulos 
Kaks Ria-ma Katekismusse iimberparmemise katsed^ ja fFahna 
seäduse mnditmd asjad b. o. vanhan testamentin odcon^histo* 
rian. Samana vuonna otti hän myös Wiroksi kääntääksensä 
kaikki hallituksen kansaa koskevat asetukset ja kunlautaksety 
jota virkaa hän toimitti vuoteen 1827 asti. Painavin ja san* 
rin (204 sivv. 4:ssä) hänen töistänsä tässä virassa on ZtAa^ 
landi-maa Tallorahica Seädus^ painettu v. 1820, se asetus, 
jossa hallitus lähemmin määräsi, talonpojat peri-oijuudesta va- 
pautettuansa, heidän tulevan tilansa ja kesknutensa maan-isän*-* 
tien kanssa. Tätä käännöstä pitää Masing parasna kirjoitta* 
manansa, ja onkin sillä suuri arvo sentähden, etti siinä löytyy 
Iso joukko uusia iaki-nlmityksiä Wiron kielellä ja että se perusti 
tämän kielen laki- ja pöytäkirja-muodon, sillä sitä ennen ei 
Wirolaisen enemmän kielessä kuin yhteisessä elämässäkään 
löytynyt paljo laiksi sanottavaa. Myös haltttns ymmärsi antaa 
tälle työlle arvonsa ja Masing* tehtiin sen edestä WladimhiB 
Tähtikunnan 4:nen luokan jäseneksi. Tämän vapauttamisen 
muistojuhlana, jota aina vieläkin, niinkuin edellä näimme, har- 
taudella vietetään, piti hän samana vuonna innokkaan ja jalon 
saarnan, jonka hän myös silloin painatti slmellä: Juilus^ mi# 
Priuse kulutamiae päwal^ 12:mal Marisit 1820 piddanuä 
J. n. e. Pienen kirjasen valekuolleista, alosannettu sisälllsten 
asioiden ministeristöltä, vironsi hän samoten mainitun ynoden 
kuluessa. • ^ i 

Digitized by VjOOQIC 



46 

Seamarana raoBDa, taikka 1821, oli Masia^Mn taito vielä 
hdlelmftlliflempi Wiron Urjaliisaadelle. Njt tolmftt! liän nim. 
painosta 38 sniirta lukemisen lekteä^ tehdyt rahvaan koaloja 
vasten, joita mainitnssa vapauden asetoksessa annetussa käs- 
kystä tällöin ruvettiin pernstainaan. Masing', joka näissä leh- 
dissä alkaa lapsen ensimäisestä opetuksesta ja johdattaa häntä 
siksi kunne hän 9n selvä ja tarkka lukija, tahtoi niiden kautta 
saattaa uuden kirjoitusmuotonsa juureen asti, sillä vastustel^at 
vetivät tavaUioesti esteeksi hänen uudennuksiansa vastaan sen, 
eitä ne muka sokaiseisivat kiijat rahvaalta, joka el ollut tottu- 
nut semmoisiin. Luku-taulujen selitykseksi ja koulumestaria 
johdatukseksi antoi hän monta hyvää neuvoa niitä seuranneessa 
pienessä kirjasessa: bppetus kuida neid luggemise lehti ktu- 
suga prukida (opetus kuinka näitä lukemisen lehtiä hyödyllä 
käyttää). Wielä iloisempi sanoma Wirolaisuuden ystäville oK 
hänen tänä vuonna alottamansa Maarahtva- Näddala-hht. Wi- 
fon kielellä ei ollut tähän asti tullut muita sanomalehtiä ulos 
koin V. 1806 01dekop'in ja Rothein toimittama Tartomaa rakwa 
Näddali Lekt^ joka kuitenkin kuoli jo samana vuonoa > annettu- 
ansa 41 numeroa. Masing''in viikko-lebteä tuli, 52 aumeroa 
vuodessa, kokin numero puolesta arkista isossa 83sa, yhteensä 
neljä vuosikertaa, nim. v. 1821, 1822, 1823 Ja 1825. Mikä 
•en keskeytti tulemasta v. 1824, sitä emme tiedä, vaan isosti 
emme erehtyne, jos sanomme siihen ulkonaisten vaikutusten 
olleen syynä. — Tämän viikkosanoman sisällys on melkein 
ykdenhiften . kuin sisällys Becker'in samaan aikaan toimittamissa 
Toran Wiikkosanomi8oa^ jotka Jilasingr myös tunsi Ja joita hän 
eräässä kohden saaMln kitin samtta vuonna alotettoa. lättiläistä- 
kin rabvaaa^leftteä kiiltää onnellisiksi oman lehlonall rinnaHn 
oentähden, että niittä on ottajoita tarpeeksi asti, Jota etua 
ks«ltenBä ei sano olevan. Kotimaan tapaukset, merkillisemme 
sattumat ja löydöt ulkomailla, luonnon ihmeiden selityn, Wiron 



47 

kir|aH!sa«<l«ii paraknmai tjöt ja työniieliei, töounMriä ovat 
Masingin Näddala-Lehden aineet. Kuin vakaisemplen ainett^a 
kanssa välistä mjös tulee »moislatuksiai» (arvoitilkBia), laulun- 
aipaleita ja mniita »naljakkata juttua», kuin kielfi tulveilee rik^ 
kaudesta ja onnistuneista lauseista. Inkee tätä lehteä vielä 
njtkin mielellänsä ja kielentutkijalle on siltä meU^n ammunta- 
matoin läide. Sen lakastuttua vuodelta 1825 ei Wiroa kielellä 
ole tullut muuta sanomalehteä kuin se jo sitä ennen myös 
Masin^'in alottana TuUorakwa iTcifti^o/at jota hallituksen puo* 
l^ta toimitetaan Riiasta, numero vaiko kaksi kuukaudessa^ ja 
jossa ei löjdj mitään monta kuin asetuksia ja oikentten kuuluu* 
tuksia. Ulkonaiset sjjt ovat estäneet muunlaista rahvaan viikko- 
sanomaa ulosantamasta. 

Paitse viikkosanomatansa toimitti hän v. 1823 painosta 
luvunlasku-opin nimellä: JlrvamUe-Mamat^ koolmeisiriUe ja 
kolikute ka$8uk9^ jota ei kuitenkaan kiitetä erinäiseksi hyväksi 
muun kuin kielen puolesta. Parempi oli hänen samana vnonna 
toimittama täieline Abd-ramat^ ku$i maak^le luggemist biete 
oppida. Tänä vuonna atotU hän myös almanakan olosantam(- 
sen nimellä: M^arahtpa Kaleuder ehk Tähi-ramat^ jota sitten 
toindtU vielä kolme vuosikertaa, eHkkä vuosilta 1824—1826. 
Niinkuin jälempänä saamme nähdä, on tämä kirjallisuuden haara 
hyvin viljelty Wiros8a ja vuotisten tähti-raamattujen k&nssa 
saapi rahvas huokeasta hinnasta kaikenbiista hyvää Iqkeviista* 
kin parailta kirjoittajiltansa. JMbpsuig'in kalenderiloissa Idytyy 
paitise tavaUsta srimanakkaa noin 40 sivua kussakin vuosiker* 
rassa kotimiian-maa«tieteelli»iä Ja historiaUiaia sekä mjös lääki^ 
tystaiiaon kuuluvia klrjoituketia» Ensimäteessä j^ toisessa yuosi^ 
kelassa on hyvin kiitetty ja ktitettärä bistofia Pietari emf^ 
maisesta, jonka aikana maa rtnii Wenäjän vallan alle ja joka 
sentähden Wirolaisellenkln on muita hallitsyoita merkillisempl. 
Sekä näyitääksemme Masin^'ln kbjoitus-mnotoa^usinei merkki- 

Digitized by VjOOQlC 



48 

nensSi etM Itsen alneeDkin tähden otamme tästä Pietarin histo* 
liasta täbän searaavan kertomuksen Nanran tappelusta. Kain 
paolet Ruotsin sotaväkeä tässä muistettavassa tilassa olivat 
Suomalaisia 9 ntfn emme luule lukijan pahaksuvan otteen pituutta. 
Ja jälestä seuraavan suomennoksen olemme useammallenkin luki- 
jalle katsoneet tarpeelliseksi. 

Newa iogg\, mis Peterpurri linnast Itiibilähhäb, tulleb 
Ladoga jännrest; läbbäb Peterpurri kubbememang'ast läbbi, ja 
otse töhbe sure merde. Peterpurri kubbernemangu nimmetati 
^nnemulste Ingri-maaks, ja ollid Rodtsi kunningad sedda wan- 
nal ajal Wenne-maa8t ärrä, ja ennese kätte woitnud. Et 
ses&mma ma nks merreääme ma, ja lal ja snggaw Newa jogg^i 
temmast läbbi käib, moistis Peter, et temma rigi ja rabwa 
kaubaajamise pärrast tarwi8, sedda sowitawat maad jälle tai- 
gasi perrida, et ta olguse polest ennesedda ^ennerlgi perrisma 
olnud; ja tousis stis selle-pärrast suur sodda Rodtsi kunnin- 
gaga, mis kttmme aastat aega w6ttis, ja nimmetakse sedda 
sureks pohjama soaks: et pärrast Pohla ja Dani kunningas, 
TArgid ja Tatarlased ka soddima tousid, ja ennast wahhele 
seggasld. Olli se sodda meie maale nks ränk ja raske nuht- 
lus; temma järrele tulli nälg, ja wiimsest katk, mis koik kihbel- 
konde rabwast aina laggedaks teggi. 

1700 aastal kiissis Peter Ingri-maad taggasi, agga Rodtsi 
kunningi^s, Karel XII, olli kahbeksatoistktimne aastane noor 
w&llitseja; wapper, julge ja tark: temma soawäggi ma ja meirc 
peäl jo wannastki, omraa walmiise, omma wäewällitsuse, omma 
Sppind soatöe, ja omma targa kfaidralite ja peätikute pärrast 
kulus; sest, et Rodts jo mitto sadda aastat bärrltud rahwa ma 
olli, agga Wennemaad bakkati wast bärrima, kuida sedda s^lle 
sure KeisrI teggudest teame, kille ellust praego oUeme räki- 
mas. Teame ka minnewa aasta täbtramatost, et sei ajal, mii 
Peter irMHtsuse peäle sai, Wenne-maal wägge kttl^lli, agga, 

Digitizedby VjOO^ 



tl sfioriistaii ja Boad, J« teninä soiUlmise wMii Bernggmtei 
•Hid, et agga Tatarbste Ja TMMeg» tappeldes jyhiasid 
woitiiia: igga kai oppind ja parremasite hirrioend Rööisl wte^ 
Idnipv mäiBa, jabba siis sedda pefiit iriH nikka, et M^is ekk 
kiias meest iiht Rodtsi soaneest d joadnnd woita. S^ile peftk 
olii Rodtsi kannia^as jid^re; polg«8 Vfenae rifi w}kgge^ ja 4>HI 
temma pärrast marreta, eggh andnud siis ka mitte Peetrile 
Ingri-niaad tag^gasl, et t5ine kM äbwardas, omma wäe^ trilia, 
ja sedda w%gi9elt wotla, nis siis Kaaritie ilIoskwa linnast, 
19 AagasU ka päwal, 1700 aasUI, kulatas ja kiijatas. Kog- 
gns Kelser kahheksakftmnead tabkat meest, ja (aHi 9 Septem- 
bril Narwa liana alla, ja otas nflttd maist wi9ge, mis takka 
olli jänad tullema. Kai kolk koas oiH, siis MsUs Peter issl 
onma k&ega, 2:sel Oktobril, esslniesest kaks pemki linna pelle. 
Ag^ oin temmal käddast tarwls P^klamale minna, et seAlatse 
kunniograga monda nond piddada, ja irrarftUda, mis k«ddagi 
parrenaale nskited te^gewad, koi issi ^oast; ommeti^ lotas 
p&wast pftw«ni linna kftttesam^ad, et kowwaste temma peftle 
listi: tLggh ollld linna koidjad, omma wfie-wallilseja|^ wakwttd 
mekked, kes ei andnud temmast jn^gv sada. 

Korraga tnllid, kana p&wa pi&rrasi Mkrti, sonnumed, el 
kamiingas Karel omma linnale sore wftegii appi töttamas ja 
tullemas. Ckski ei arvrand «edda woimaHko ollewttd; sest ja 
s^llepärrast mitte, et Karel Dani maal Dan! knnnlngaga olli 
soddimas, ja snor knik wägge Pokia knnninfpa wasto olH seis- 
mas, et tedda Ria linna peält ftrrakeeUa. Peäle sedda sfiggi- 
sene aeg; kan^ed p6rfpäwa marmd, mis nssaldnst ei andnad 
8oawäega ttUe merre tdlh; ehk kalise ka woimallkaks olleks 
jnktand; siis ollid siggised iknad ma&nteed, mts sei ajal weel 
wägga s&ndid oUid, pokjatnmaks teinad; ma olli tUkjaks södnd, 
ja rakwas sftgg'awa metsad^se pakka Iftinad: nenda, et kdlgist 
moista ja selreste sedda olli nskoda, et se ftks* soimata assi 

Jigitized by VjOO* 

SuomL 4 



60 

fM4i oHeiui, et Narwa Unsale Rodtsist elik majdt w$gge^\AH 
Uppi iallena, mi» ktkheksaUlmne tohhandega oHeks joudniHl 
woiteMa, ehk nenie wa8to bakfcata. Aggu Karel oHI k«« 
ttMdalaga Daat tomttlagai irrawoUnud, Ja teaimagpa leppfod. 
Koi Siokholmi, mb Ro^af kaaatogate pessalin oa^ taigasi 
talli, tuUid temniale TJttlkiiiaai «He aierre aoaaamed, et Wenne 
wftg|^i Narwa lian» ttmber piraad) Ja tedda kiwwikaiigniks 
Uaknaa. Jalla peält Mrottis kuaalngas kaks sadda gardisld, Ja 
rnoada tabli ktadralii, Ja l&ks laewa peäle, et TaUinna Jdoda; 
aipga wastased taled Ja hirmaad manrud, siiadisid tedda Perno; 
kaa alia tenrelt, kasaMroetud otnnakslega, male Joudis. Seält 
niMaa rataa kokbose IUkwerre, kas pissat wägg«, agga iks 
aoor monaait, hobbose- Ja Jallarwäe tarbest selsmas olll; wäggi, 
aris Pernos seisis, talli taf^a J&rrele, Ja Tällinnast katsali 
kindral WelUBgit fcdige omma w&ega wibiniata ka Ilakwenr€ 
tuUema. Kui kSit; wl^gi, mis lig^mailt oUi sada, köus olli; 
siis oin wiia tahbat aieest Jallawägge, Ja kaim tubbat rllitlit 
kokkokorjaiad. Neid kinaitas naar, wabwa Ja wapper kaaain- 
ipas selle soaaaga, et aeile utlea; mebhed! neid on paljo, 
meid on wäblia; 9ggh aemaiad ei noista, aiis meie moistane^ 
ae on tiks weikae karri; Ja lean, et mebbest mehhese, igga 
tiks kftmnie meest ennese pe&Ie ikrawoidetawaks wottate. Mi! 
btliidsid roehbed waato, Jab! kunaiagaa! wottaaie; Ja nenda 
bakkas wäggi Rakwerresi Narwa pole likama* 

Knlajad ollid Weane leri sonaajaid tonad, et kaaaingaa 
aore wäega tuOenias; agga kiadral S€bereiBetJew waldles wa8ta, 
Ja fttles: need maad siiB pool mord on RodM wäest tttbjad, 
aeat, et kSige aurem bolk Ria linna on mujaaias. Ja toiiie 
wikgg\ ei BMind Olle menre tdlleala: kni knnningas kSik wftgge 
Pemoat, Tillinnast ehk TartastU kokkokogganud, sHs ei w5l 
teninial ennän, kui kabhekaa ebk, koi blfe paljo, ttbbeksa 
tubbat neest #Ua, ja oHi ka tark mees Siete Hl arwmBd. 

Jigitized by VjOOQI^ 



51 

Sepärrast andis ii3ii, Hnna ttmber ni paljo whggt JiMa, kot 
tarris, laag^fl, n\ng ka Unna hoida, et kegi seMt walja saaks 
tulleilla, et (aggant pe&le hakkata. Ja tolse wäeliiilgaga ftndls 
nda kunniDga wa8to, ja tormades temma w&lihäse rahwa peile 
minna* Aggh ei kiitnud ioised Undralid, egga Peter htafgi 
sedda aSiid keaks; wald arwati nenda, et Pikkkajode koka 
tukhat, ja Sillamäele nisanma paljo, hggh Walwaro mkggeie 
pe&le kuus tokhat meest wa8to Bata, kes kibntsi piddid ieg- 
gema, ja nende tagga waeiilae8t otama; tedda irassitania; nli>g^ 
k5rwa]tkäijate (Flankdr) laskmfse ja nikkamisega tedda seg- 
gama, iriitma, ja temma rakwa holka haawhawalt wShhendama. 
Kar^l, kai Ptthhajoele joodis, llakifl eest saretttUdega 
kintsi peite, ja aatis neHi takhat jalla- ja kaks tokhat hobbose- 
wikgge aBamalt joest Iftbbi, et taggaat kintsi pefile kakkata. 
Kai Weniie yrkggl sedda aoud märkas, läks ta tormades SBIa- 
mfte pole, kas, koida tillemal ddldad, ka kolm tohhat laeest 
k&atsis olli selsmas. Karel rottas järrele, ja kai tedda Uniak 
peftle nahti tormawad, keMs fVenae wägfi jookao, et iieii* 
dega, kes Waiwanis ollid, sare leri jmre joada, vda Nanra 
liona ai seisifi. Öe talli peäle; Rodtsi wäggi olli ärrawäs8inad, 
ja saddas weel peälegi kangeste wihma ja land seggamiste. 
Jäi siis pahkama, ja tSisel hömmikal, pahte ajal hakkaa jalle 
Narwa pole likuma, kuhu ^nne lounat kello kiimne ajal jZadls. 
Andis Karel omma rahwale nelli tiindi aega pahhata; priskeste 
sila ja jua, ja iltles: Rootsi mehhed! k^llo kaks hakkame tdele: 
agga, höiamen puhkame rakhoga Nanra Unnaa. K^llo kaks 
olH kdik whgg\ rinnas, kunninga käske otamas, et peälehak*- 
kata. Kui Wenne wäggi sedda pihhotäit wägge Lagina poolt 
Däggi tullewad, hakkasid maist peälikad naerma, et Rodts 
sesogguse wähhäse rahwa litlemata wäe koggo peäle talli 
hakkama, ja iitlesid monned: neid panneme kahhe pihhotätega 
sahhu, ja nelame neld alla. nr^r^^]r> 



52 

Peeirit ^niMst ci oinnd sei kornil sefti^et, iienda kufda 
ttflkne, mSmrnl snred tällitamised , käle pärrast Pebla kttnnfn- 
gugti noopiddamfflt olli, ja niis wlbiiiiist ko^gt>iiiste ei siMtftd, 
tedda Pobia-male ^ä^g^iselt sAndlsM ruttama. OUi se saor 
Keiser seHepärrast omnia wigg^e, nis Narwa ai seisis, Wflr8t 
Trabetskoi kässo Alla andnad, ja tedda käsknnd Uiuia waiia. 
Aggu ^nne weel, kai olleks sannd ärraminnema, tiäg'g! tcmma 
sitre melebaigase^a, et temma kindralid töine tofse peäle kad- 
dedad oIHd, nhig' et neil koggoaiste ttbl meelt polnod. Se 
pabba Inggn lobkas Peetri sflddant; egga teadnnd suar nees, 
kuMa sedda kabju kerlda, mis temma Undralite issikeskesest 
wibbapiddamise8t toNemataks woinud jäda. 

(HU pirrajaste sei korral ttks wäeoppind Praotsiise-ma 
wflrst, aimmega Dik de Eroa*)^ (Dac de Croj) koi wolliUne 
(Freiwilliger) Peetri leris, ilma et ta temma teoistiises olleks 
olnnd; sedda pallas Peter, wäe W2illit8emlst sest ajast ennese 
peile W0tta, ktinai Rodtsi wäg>g'l^mis olll tallemas, saaks 
ftrrawoldetad, ja Iin woetad: ebk ktfani ta IssI Poblast taggasi 
piddi joodma. De Kroa pallas allaadlikalt wasto, ja pddis 



*) S^Ue mehhe surno kehba on weel praego TäUinnas» Niggula kirriko 
mapeälses sumo-köldris nähhä. Temma olli wiimaest TäDinnas kurbeme- 
riks, ja et liig uhkeste ja surestc ellas, kuUutas ta ennam, kui temmaJ 
sissetullemist olleks olnud, ja sai s^Uepärrast ennesele ilmotsata wolga. 
Kui siis ärrasurri, läskid wol]aandjad temma surno kehha källi rohtudega 
woida, et ta ei piddand ei wannaks egga hukkaminneraa ; ehhitasid tedda 
nenda, knida suresuggu innimestega tehhakse; pannid tedda pusärgiga 
Niggula kirriko köldri seisma; ja kiijutaeid Prantsnse male, et tedda, s^nrasi 
matmata ma pedle tabtsid jätta, kiinni sugguwossa temma \volga piddi 
ärramaksma: agga sugguwossa ei wotnud sedda kulata; ja nenda on temma 
tannapäwani ma peäle seisma jänud, ja weel peälegi Tallinna linnale sedda 
kullutust teggemas, et, kui temma musta sidi-särameti mantel ärraplekind, 
temma wdlged sidi-sukkad ja temma suur lokkidega parrik wannaks 
läinud, tedda jolle ueste peawad ehhitama. GoOqIc 



93 

Meifflrile Uiihendiida, et se kog^g^oniste niilte beaks &aks tsUeäiii, 
kai wäggi tenima] käe ja sonna &lla saaks aniania, ja iltles: 
kai kindralld jo Animadiki töine toise wa8to on; uks ähhe ja 
tSine jftlle toise noad tdkjaks pttab tehlia, e^^ TrobeUkoist 
\nggn takka piddada; weel wfthhämalt wotwad nemmad mind, 
kai woera ma meest kaalda ja minno kässo järrele tehka; eg^a 
sest siis muad, kai agga kabje ja onnetast woi talla. Wtniak8 
läks Keiser issi db to, kai ärrä oHI minnemas, De Kroa t^ki, 
ja pallas tedda, wäew&llit8eniist ennese petle w8tta, mis ka 
nenda sllndis; ja läks Keiser, k3ik De Kroa bolcks jfttlies^ 
selsämmal tdnnil tele. 

Tdisel päwal oltl Karel jo omma wäegra Wenne ieri ette 
tallemas. Kai De Kroa sedda wäbbäst boika nhgglj arwas ta 
tedda surema Ieri eelkälja korpvse oUewmd; tabtig wiistiH8t^ 
kOmmend tabbat meest, ja kakskQmniead neili saartMkUI wo(ta; 
iraslo minna, ja kdmuia^i 8iwa otsa bobbose wäg^e seäta, et 
waenlaesega wdltelda: agga kindraltd ei wc^tnad kogg^iate 
temma nSad, wald iabtsid omma korge kintside tag-ga waenlaest 
odata, ja käntsides temmaga tappelda. Tahtis De Kroa <^n- 
nast rammutamaks nendega räkida, et sedda neile tibbendada, 
käin pabba ja kartlik nende noa: agga seisid meMied wa^o, 
ja ntiid ^nast parremine teädwad, mii, ja kas Wenne wäg-gi 
koige wabwemaste soddib ja woidab, kai et ttks woera ma 
tallija ja minnija sedda neile teafcs, moistaks ebk oskaks täb- 
bendada. Otles siis De Kroa: tebke siis k^ida tabbate, ja 
kostke sdiepärrast kaida joaate; minna w5tan omma sonna, 
mis Keisrile ollen andnnd, taggasi; s^lepärrast, et ma teiega 
fcSrda el sa, ja kaiutan teile ette: et se pibbotais rabwa8t, 
teie suurt wäehulka, kui teie noud ei wolta, mabhalöeb, ja 
teid nendega wangi wlib, kes sawad illh^äma. Minge nttiid 
wastopannenia, minna lähhän peäit watama. 

Kuida De Kroa ette olli kahitaHd , nendarsändis ka. Ka- 

Jigitized by V 



rel tdH jolg^ste omma wfthliä8e rahwaga kantoMe ette; joefe» 
sis neiide peftle tdrmi, ja pole tiinni plirrast olli ta fcikntsides 
Wenne w&ega woHlenias. Rami tdtaas el andnad fcolge Wemie 
w&ele naad woHeMa, et ta wä^ga pakktl totne toise ta^g^a 
aeisis, egga ka eddlnistele, kes taUes oUid, aanod ahhi tehha; 
Ja, kai ilks Ruotsi suretllkki ehk pilasi kadl sure ja paksu 
troppi lälcs: siis tappis ehk havras, kes teab? bii mitto meest 
kSrra^. Rodtsi wäggi wSlUe8 dbhes rionas kai sein, et sSa 
tÖe ja Amaieti pe&le wi^ga hästi oppiad ja härjand oUi, ja 
r^kas onma waealaest inahha kai pillirogo. Olli ibn taple- 
mise hakkamiscs waikne; ag^ga pftrrast talli paks liuDinesadda 
kange tolega, mis Inad ja pftssirdMM) saitso Wenae wie silmi 
ajas, et taal temaial wasto alli, ja oUi siis Rootail woitniBe 
kerge assi. Waiteidi, tappeldi ja ta^lieti eeaai, kdnai öe 
pimnedas .kelas ali^geQiast, ja werrewallainisdf otaa tei^i^l* 
WeBBe raliwa8t jäi saraaks plätsi pe&le kaliliekiBatQistkiiniaiaftd 
taUuit; Rodtsi mehhi olli kuos sadda kolmfcttaMnead tappetaid 
Ja kakatolstkfimmend sadda ltawatQd. Sarem tlllejänad VTeiine 
whe holk pdggeoes öse ärrä, et eest ärrä ja koddo pole jouda; 
Ja kai neld liig paljo korraga ttlle Narrowa j5e silda tormades 
aW minaeatts, arardas slld neade ai, ja appas pa^a rahwa8t 
ftrra. TSIsed woeti toisel hdmmikal koik wangi ; sdaaiti Rootsi 
wäe ette, omma soarilstu mahba pannema ja ärraandma; ning 
Usti neid siis aUama peälikotega sinna minaa, kast Narwa oUid 
tolnad: agga Undralid, ja muad koigettllemad peälikod sadeti 
Rodtsi, waDgi aiiaaema* 

Wenne wäggi olli kat ^nnesedda mitto kord Tiir§:i wäet 
Tatarlaste, ning* ka Persia rahwaga soddinud, neid ka mitmele 
korrale woitnnd; agga olli seslnnane lahUng, Narwa linna ai, 
temmal essimeseks katseks, Buropa-ma oppetud ja härritud 
sdawäega woitelda; peälegi weel Rodtsi wäega, mis sei i^l, 
omma soatarkase pärrast, koiffekaalsa» ma ja merra peäl olli: 

' Jigitized by VT 



SS 

idttg ei olle stdlepänragt Kaarli jolgaai miUe ■! wäggh laita, 
k»ida monned sedda teinud^ ei ta kahkekaa tiiiiliaiKlega imli^ 
McsaklUae takhaode peftle «asatdand lunaa* 

Sedda iaaiefiaeaisi mSiata, et koilt> wAs Wemt lafris otU, 
woitja animaks jäi: wie ralihakirs4; 173 snarttikkl; 171 llp|Ni, 
24 tahkat pöasi; ja ilndtoata Innimeste ja kokkose laona, iiiagr 
nuiid soalanritusU 

Koi Peetrile need pakkad sSanuved ladi, ei koik hukka 
ja raisko lUiiud, Uh& ta sare lassandMiefa: uotku minno 
raimas^ Ja mq rigi suremad se^t kal^mU amida Sppida^ M 
Uhhe rahana kottdm^ii ja tarkui»st enmath luggu piddmdiBt^ 
Jmi temm^ p0fiu^st j0 mmseai. Peltfe aedda Uaaas ta wef I 
Mad soanad jare: Jahf trm te^m^ H Jkiaargl weid jär^k^ u^mi 
^nitio kird aaab $f^iMaf aggm meie hppktm tmnma, käeM^ 
t^dda ännoH mmake urrawQitma. 

Suomeksi: 

»Nevao joki, joka menee Pietarin kaupm^^ 1^1 ^ tulee 
Laaiokan j&rreaU; menee Pietariii läänhi läpi, ja pllitä suo^ 
raan «uareen mereei». Pietarin UUlnlä kniautUin ennen mainolii 
Inkoriamaaksi^ ja olivat Rooiain kuninkaat aea* vaakaan aikaali 
Weniy&aniaasta pola ja itacnaä kiteen voittanut* Kuin tämi 
maa on merenäärinen maa, ja lerei ja sjvä Nevaa jolii aen 
Upi käjpi^ ymmärsi Pietari, että känen valtakuntana ja rah- 
vaansa kaupankäjmisen tähden oU tarpeellinen, täMä toivottu 
maa jälle takaisia periä, kuin ie oikeutta myöten aiiä eonei 
(jo oli) Wenäjän valtakunnan perbitö^maa olki; ja seniähden 
ponsi sitten suuri sota Ruotai» kuninkaan kansaa, joka otii 
tummenen vuotta aikaa ja nimiteiään sitä anoreksi pohjanmaan 
sodaksi, knin jälestä Puolan |a Tanskan kuningas, Turkit ja 
Tatarilaisei myös noiiaivai sotimaan, ja itsensä väliin sekasi- 
vM. Se sota oli meidän maalle vaikea ja raiAtti rangaisiaa; 

Jigitizedby VjOO^ 



56 

sea iSimVk ivM iiilli&, Ja viimelsekfii ratto, joka kaikki smra- 
kumiai rahiraaaia aivan sfleAksI teki.i» 

)»Waonna 1700 kjrsjl/ Pietari hkcoiniiUNila (afcaMii, raas 
Kiiotsia kiiaiafas, Kaarle XIlss, oli kiAdekstoifita-vuoUnen aoori 
vallitsijay vSkas, askaljaa ja vHfias: häflen sotaräkensi jo van- 
kasiaaa «rbooHlouQteBsa, TäenvaUitakBeosa (kät^ntoMelQa), 
opitun sotatjönsä ja rlisasien kenraalien ja piilftfck4|eRsä puo^ 
lesta koulnisa, seaiAbdea että Riiotei jo monta sataa- raotta oli si- 
yistyaeen rakvaan bnm, raan WeiiijftaniMta alettiin vasta si- 
risjtteäiB, koia sen saurea keisaria teoista tiedämme, jonka 
elosta paraikaa oteoMae pakanassa. Myi» Vedämme menneea 
Tooden abaaaakasta, että silli afalla, jolfai Pietari taH baHitiAt- 
•n ^Udfe Weal^Bmaatla oH vikeä kyUft, vaaa ett» sota- 
aseet |a aeavot ja sen setimiseB laadat sfUrat senkaltaiset etti 
raaa Tatarilaisten ja Turid[ieB kanssa tapellessa sattuivat voit* 
tamaan; matta kaia oppioeen ja paremmasti barjoitetan Raot- 
sin väen kanssa (piti) kimppaan mennä, niin oli se jo pä&Itft 
alibtävä, että viisi di kaosi miestä ei jaksanut ybtä Ruotsia 
sotamiestä voittaa. Sen liaäfal oli Ruotsin kuaingas uskatjaa; 
jrlenkatsoi WeBiyän-vaItakannan väkeä ja oli #en täkden boo- 
letoia, eikä antaauUuiaB siis Pietarille lakerlnmaata takaisia, 
vaikka toinen kylli akkasi väkensä kanssa tulla ja sen väki- 
«eltä otUa, jonka sitten kaulotti ja IlmoitU Kaarlelle Mosko- 
van kaopaa^sta, 19 p. dok^ v. 1700. Keisari kokosi kah- 
deksaakjnuaentä tuhatta mtestä, ja tuli 9 p. sj^rsk. Narvan 
Uaaaa aUe, ja odotti njt väkeä, joka jäleltä oR jäänyt tule- 
maan. Kain kaikki koossa oU, nila laski Ptetari itse omalla 
kidcJIäftn, 2:na p. lokak., ensimäfseksi kaksi pompia linnaa 
päälle. Waan bänen oli vätttämättomisti tarpeellinen menoa 
Pnolaamaalle, että «elläisen kuolokaan kanssa muutamia neo- 
voja pitää ja. pukua, jota ei kenenkään uskonut paremmin te- 
kevän kuin Itsensä: kuitenkin toivoi bän päivästä näivään^Hn- 

Digitized by VjOOQIC 



57 

Btn saavansa kiteen^ feain sen (»iille kovasti anmiaiHIn: raati 
liBDan koiUjat olivat, väenballitsijoMensa kanssa, lujat itttehef, 
Jotka eivät antaneet siitä selvää saada.» 

»Yhtäkkiä tulivat, kuusi päivää perästä Martin, sanomat^ 
eitä kuningas Kaarle oli linnallensa suuren väen kanssa apnon 
rientämässä ja tulemassa. Bi yksttään amHmut sen mähdoHt- 
sen olevan; sitlä ja sentähden ei, että Kaarle oH Tanskan 
maalla Tanskan kuninkaan kanssa sotimassa, ja snurf joukko 
väkeä Puolan knnic^sta vastaan s4i seisomassa, käntä Riian 
linnan päältä pois estääkseen. Sen lisäksi oli syksyinen aUra; 
ankarat pähräntasaaksen (?) myrskyt, J»tka eivät antaneet us- 
kaliasta «olaväea kanssa yli meren tnUa; eli jos sekin oMsi 
käynyt mahdoillsekst, niin eilval syksyiset ilmat maantiet^ jetka 
sillä ajalla vielä sangen kehnot olivat, poluttomaksi tehneet; 
maa oH sy6ty tyhjäksi, ja rahvas synkkiin metsiin pakoon 
mennyt: niin ettJT kaikesta oli ymmirrettävä ja selkeästi mö- 
köttävä, että se piti mahdotoin ask oleman, että Narvan lin- 
nalle Ruotsista eli manalta väkeä piti apvmi «oleman, jotka kah- 
deksankymmenen tahannen kanssa olisi voinut ti^eHa, eli 
niitä vastaan ruveta. Waan Kaarie <4i knodessa viikossa 
Tanskan kuninkaan voittannt, ja hänen kanssansa sopinut. 
Knin hän Takhnluiiin, joka on Ruotsin kunlng'asten pesä-kao- 
punki, takaisin tuli, tulivat häneHe TaHlnnasia yli meren sano- 
mat, että Wenäjan väki oli Narvan linnan ympäri piirtänyt ja 
sitä kivi^raunioksi laskemassa. Paikalla otti kuningas kak^l 
sataa kartilaista, ja muutamia kvnnolteia kenraalia, ja läksi lai- 
valle Tallinnaan päästäksensä; vian vastaiset tuulet ja hirmui- 
set myrskyt saattoivat hänen Pemoon (Pernau^sen) ; jossa hän 
sitten tervennä, kanssa- otettujen Itiiefstensä kanssa, pääsi maalle. 
Sieltä kiiruhti ratsain Rakvrereen, jossa vähäinen väkeä, vaan 
suuri muona-aittai hevols- ja jalka-väen tarvista oli seisomassa; 
väki, joka Pornossa seisoi, tuli jälkeen ^rj^tljg^'^allinna8ta 



58 

katsaUiifl kenraali W«IUn^ kalkkfaie räUnensi mjds RakwereeB 
lalemtan. Kuin kaikki v&ki, jonka liktmaBU voi saada, kooma 
oli, niin oli viisi tuhatta miestä jalka* väkeä ja kolme tokatta 
ratsastajata kokoonkoijattn. Näitä kiiboltti kuningas ^illä sa- 
nalla, että lausui heille: miehet! niitä on paljo, meliä on vähä; 
vaan he eivät ytnmärrä, nriitä mc ymmärrämme; se on luonto- 
kappaleen karja; ja tiedän, että miehestä mieheen jokainen 
otatte kymmenen miestä voiitaaksenne. Jaa! huusi vaf mieket 
vastaan, jah! kuningas! otamme; ja niin rupesi väki Rakverestä 
Narvaan päin liikkumaan.» 

»Tiedostajat olivat Wenäjän leiriin tuoneet sanomat, itiä 
knningas oli suuren väen kansaa tulemassa; vaan fceuraali 
Sehereme^v väitti vaataan ja sanoi: maat tällä ptuden merta 
ovat tyhjät Ruotsiii väestä, sentähden että suorin joukko on 
ftiian linnaa varjelemassa^ ja toinen väki ei ole päääsyt yli 
meren tulemaan; kuin kunin^s on kaikien väen Pornosta, Tal- 
linnatta eli Tartostakin kokoonkoonnut, niin ei voi hänellä olla 
enemmän kuin kahdeksan eli. Jos on oikein paljo, yhdeksän 
tuhatta miestä, ja olikin ymmärtävä mies kyllä, oikein arvan- 
nut^ Sentähden antoi hän neuvon, jättää linnaa ympäri niin 
paljo väkeä, kuin tarvis oli leiHä varjelemaan, sekä linnaa- 
kin, etfei kukaan sisästä voisi tulla ulos takaa päälle hak- 
kaamaan, ja toisen väki -joukon* kanssa antoi hän neuvon 
mennä kuningasta vastaan ja ryyätä hänen pienoisen väkensä 
pääUe. Waan ei toiset kenraalit eikä Pietari itsekään kiittä- 
neet tätä neuvoa hyväksi; noitta päätettiin niin, että saattaa 
vaataan Pyhäjoelle kolme tuhatta ja Sillanmäelle yhtä verran, 
mutta Waivaron mäjille kuus tuhatta miestä, joiden piU varu- 
stukset tehdä, ja niiden takana vihollista odottaa; häntä vä- 
syttää; sivulla kävydiden (flankör) ampumisella ja häirltyk- 
sellä häntä hämmentää, viivyttää ja hän^ väkeviä vähitellen 
vähentää.» 



Digitized 



by Google 



59 

»Kaarle koin jeaUii Pykijodk, laski en^ ijklKl variis- 
tasieii p&älle, ja saattoi neljä tuhatta jalka- ja kaksi tnbatU 
berofs-miesti alempata joesta läpi, rarastasten pAälle takaa 
käjdäksensä. Kain Wenäj6n y&ki kavaitsi tämän neo von ^ 
läksi se joosten Sillanmäkeen päin, jossa, niinkoin ylempänä 
on sanottu, mjös kolme tokatta miestä vmroatdralasa oli seiao- 
massa. Kaarle riensi jälesiä, ja kuin känen näktiin yarois^k*- 
sen päälle rjykäärän, heittihen Wenäjäa väki juokaiuin, niid^ 
kanssa, jotka Waiyaros8a olivat, päästäksensä sen suoien lei- 
rin tykö, joka seisoi Narvan linnaa aUa. Yö tuli p&älle, Boot^ 
sin väki oli väsynyt, ja lisäksi satoi vielä sekaidn vettä jä 
Ipnta. Se jäi. seattiiden lepääiiääQ, ja alkot taas toisena u^ 
mona puhteen iikalla Nsrvaao päin kulkea, johon joolai iktUi» 
kymmenen enaeii puoltft päivää. Kaarle antoi väellensä neQä 
tuntia alkaa levätä, rtekisti sy^dä ja juoda, ja sanoi: Rootdln 
'ujdiehetl kello kaksi rapeamme työlle; vaan huomenna lepäämme 
rauhassa Narvan linnassa* Kello kaksi oli kaikki väki (sota-) 
rinnassa, kuninkaan käskyä odottamassa päälle hahaU. Koli 
Wenäjän väki näki tämän pivontäyden väkeä Laaginan puo- 
lelta tulevan, < alkoivat muutamat pätillköt nauraa että Ruotsi 
semmoisen vähäisen väen kanssa tnli sanomattoman väki^jookon 
päälle käymään ja moniaat sanoivat: noo panemme kahdessa 
koorantäydessä suuhumme ja nielemme alas.» 

»Pietaria itseänsä el ollut sillä kerralla siellä sentähden 
että, niinkuin sanoimme, muutamat suuret toimitukset, joiden 
Ukden Poolan kuninkaan kanssa oli neuvon pitämistä ja jotka 
ei ollenkaan viipymistä sallineet, hänen väkiseltä saattoivat 
Puolanmaalle rientämään. Se suori Keisari oli sentähden an- 
tanut väkensä, joka Narvan alla seisoi, ruhtinas Trubetskoin 
käskyn alle ja hänen käskenyt ottamaan linnan. Waan ennen 
vielä kuin sai polslähteneeksi, näki hän suurella mlelihaikeu- 
della, että hänen kenraalinsa olivat kateat toinen4oisensa päälle^ 

Digitized by VjOOQ IC 



60 

seki em he»ä e! ollat olknkaan jkVk aiMtft. Tämft pahm 
seikka s&rkl PietariB njiänVkj eikä tietinjt suori mies, kaiu 
sitä valiinkoa estää, joka tästä kenraalien keskinäisestä riltan- 
pitänisestä el voinnt talemattomaksi jäädä.» 

»Paraikaa eli silloin eräs taitava (?) Ranskanmaan rohti^ 
nas, BimeHä Djk de Kroa (Dnc de Croj*) vapaehioisena 
Pietarin lefrissä, ilman että hän hänen palveluksessansa oHsi 
rihit; täfltän pyjsi Pietari väen hallitosta siksi ajaksi päMlensä 
ottamaan, kunne Ruotsin väki, joka tulemassa oli, saisi voite- 
tuksi ja linna otetuksi; eli kunne hän itse Puolasta takaisin 
joutuisi. De Kroa rukoili nöyrästi vastaan, ja koetteli keisa- 
rille osoita, etfei BiMä ensinkäii tulisi hjväi, kuin väU an- 
Mllaistti hänen kätensä ja sanansa alle ja sanoi: kuin kenraa- 
lit jo vanhastaan ovat toinen toisiansa vastaan; jksi pjjtii 
jhien ja toinen taas toisen neuvoa tyhjäksi tehdä eikä Tru- 
betskoistA lukua pitää; niin vielä vähemmän rupeavat he minua 
kuin vieraan maan miestä kuulemaan ja käskyjäni tekemään; 
ja siitä ei sentähden voi tulla muuta kuin vaan vahinkoa ja 



*) 9Tdinön miehen kuoHut ruumis on yielh paraikaa Tallinnassa, Ni- 
kulan kirkon maanplSUisessä ruumis-keiarissa nähtävänä. Hän oli viimei- 
seksi Tallinna? kuvemyörinä, ja kuin liika ylpeästi ja suuresti eli, kulutti 
hän enemmän, kuin hänellä sisääntuloa olisi ollut, ja sai sentähden itsel- 
lensä määrättömän velan. Kuin sitten poiskuoli, antoivac hänen velkaroie- 
hensä hänen kuolleen ruumiinsa voidella kalliilla rohdoilla, ett* ei sen pi- 
tänyt vanhaksi eikä hukkaan mennä; pukivat sen niin, kuin suurisukuisten 
ihmisten kanssa tehdään; panivat sen arkussa Nikulan kirkon kellariin sei- 
somaan; ja kiijoittivat Ranskaa maalle, että he tahtoivat sen hautaamatta 
maan päälle jättää siksi, kunne sukukunta maksaisi hänen velkansa; ja 
niin on hän tähän päivään <asti maan päälle seisomaan jäänyt, ja on vielä 
sen lisäksi Tallinnan kaupungille sitä kulutusta tekemässä, että kuin hänen 
musta silkki-sametlinen nuttunsa on vaalennut, hänen valkeat silkki-sukkansa 
ja hänen suuri kiehkurainen valhe-tukkansa ovat vanhaksi tulleet, heidän 
pitää hänet jälle uudesta puettaa.» 



Digitized 



by Google 



61; 

onneitoittautta. Wiiiiiein meni keistiri Itae ehtoolla, kuin pois 
oH lähtemässä, De Kroan telttiin, ja pyysi hänen väen haHi* 
tusta päällensä ottamaan, joka mjfls niin tapahtHJkän; ja kei^ 
sari läksi, kaikki De Kroan booleksi jättäen, samalla betketti 
matkalle.» 

»Toisena päivänä oli Kaarle jo Wenäjän leirin eteen In* 
kmassa. Kuin De Kroa tämän vähäisen jo«kon näki, InnU 
hän sen olevan suuremman leirin edelläkävijän joukon; tahtoi 
viisitoista tuhatta miestä ja kaksikymmentä neljä tykkiä ottaa; 
mennä vastaan , ja kommankin siiven nenään bevoisväkeä asset* 
taa, vihollisen kanssa kamppaillakseen ; mutia kenraalit eivät 
ottaneet ensinkään hänen neuvoansa (vaarffli), vaan tahtoivat 
.korkeiden varustostensa takana vihollista odoitHa, ja varus- 
tuksissa hänen kanssansa tapella. De Kroa oli itsensä voi- 
mattomaksi heidän kanssansa puhua, osoittaessaan heille sitä, 
kuinka paha ja pelkääväinen heidän neuvonsa oU: vaan «lehet 
seisoivat vastaan, ja sanoivat paremmin tietävänsä, milloin ja 
missä VTenäjän väki urboolUsimmasti sotii ja voittaa, kuin että 
vieraan maan tulija ja menijä sitä heille tietäbi, ymmärtäisi 
eli osaisi osoittaa. Niin sanoi De Kroa: tehkää sitten kftiil 
tahdotte, ja vastatkaa sen jälestä kuin voitte; ntinä otan sa* 
nani, jonka keisarille olen antanut, takaisin; sentähden, että 
teidän kanssa en toimeen tule, ja ennustan teille: että tuo pi* 
vontäysi rahvasta lyöpi, kuin te ette neuvoa ota (varteen), 
teidän suuren väki-joukkonne maahan ja viepi teidät vangeiksi 
niiden kanssa, jotka tulevat ylijäämään. Menkää nyt lyömään 
vastaan, minä lähden päällä katsomaan.» 

»Kuin De Kroa oli ennustanut, nHn tapahtuikin. Kaarle 
tuli urhoollisesti vähäisen väkensä kanssa varustusten eteen, 
juoksi niiden päälle ryykäyksellä, ja puolen tunnin perästä oli 
hän varustuksissa Wenäjäfl väen kanssa kamppailemassa. Pai- 
kan ahtaus ei antanut kaikelle Wenäjäa ,^%<^lg||g^|ieU^ 



62 

kaiil 9e kjvin ahtaassa sritMii totoes toisensa takana, eHia mjfo 
saatv enshniisille, jotka tulessa olivat, apaa tebdä; ja koin 
Ruotsin tjkhi- eli pyssyn-lnoti meni saareen ja palosonn jouk- 
koon, niin se tappoi eli haaroitti, ken tiesi, koinka monta 
miestä kerralla. Ruotsin räki kamppaili yhdessä rinnassa kuin 
setnä, siliä se oli sodan tjöbOn ja ammattiin sangan byrästi 
oppinut ja harjaatunut, ja leikkasi vibolllstansa maahan kuin 
kaislaa. Ilma oli tappelun alkaessa tjyni, vaan jälestä tuli 
paksu lumisade ankaran tuulen kanssa, joka ajoi hmen ja 
mudin-sairun Wenä{än väen silmiin, kuin tuuli oli sille vastaan, 
ja voittaminen oli siis Ruotsille kevyt asia. Kamppailtiin, 
tapeltiin ja tapettiin siksi, kunne yön pimeys esti näkemästä, 
ja verenvuodatukselle lopun teki. Wenäjän rahvasta jäi kuoli- 
jaksi paikalle kahdeksantoista tuhatta. Ruotsin miehiä oli ta- 
pettu kuusi sataa kolmekymmentä miestä,, ja haavoitettoja oli 
kaksitoista sataa. Saurin ylijäänyt Wenäjän väki-joukko pakeni 
yöllä pois, edestä pois ja koti-puoleen päästäksensä; ja kuin 
heitä liika paljo kerralla, yli Karovan joen ryyäten, sillalla oli 
menemässä, murtui sHta heidän aliansa, ja paljo rahvasla hok- 
kul pois. Toiset otettiin toisena aamuna vangiksi; käskettSn 
Ruotsin väen eteen sota-aseensa maahan panemaan ja poisanta- 
maan; ja annettiin beidän sitten alempien päällikköjen kanssa 
mennä sinne, kusta Narvaan olivat talleet; vaan kenraalit ja 
muut ylimmät päälliköt saatettiin Ruotsiin, vangiksi lähtemään.» 
»VTenäjän väki oH kyllä sitä ennen monta kertaa Turkin 
väen, Tatarilaisten, sekä Persialaistenkin kanssa sotinat, heitä 
myös muutamia kertoja voittannt; vaan tämä tappelu Narvan 
linnan alla oli siVä ensimälsenä koetteona E«ropan-maan ope- 
tetun ja harjoitetun sotaväen kanssa kamppailla, päälle vielä 
Rnotsin väen kanssa, joka siliä ajalla sota-taitonsa tähden oli 
Irouluisin maalla ja merellä; eikä olekaan sentäbden Kaarlen 
tiskallai niin paljon laitettava kuin moniaat s;|||ä^^(|vi|t tebneet, 



63 

etu hiUi bahd6tealla tvkanBella oskalsi kabdeksaDkynniieiieB 
loliann«n pä&Be mennä.» 

)>Se OB itsestänsä malstettaya^ että kaikki, mitä Weiiiyän 
leirissä oli, jäi ToiUajan omaksi: väen rahakirstu; 173 tjkktä; 
171 lippua; 24 takatta pjssjä ja määrättä ihmisten ja hevols- 
ten muonaa, sekä manta sodaataryista*ii> 

»Koin nämä paliat sanomat tuotiin Pietaifile, että kaikki 
M hukkaan ja raiskioon mennyt, sanoi hän snureHa tasafsuu- 
deHa: ottakoon kansani^ ja valtakuntani suurimmat tästä 
vakittgosta sen opin: että kansan kelvollisuudesta ja ymrnär^ 
tytsestä enempi lukua pitää^ kuin sen paljoudesta ja suu- 
nmdeHa. Sen pääHe lisäsi hän vielä nämä sanat tykOdn: 
Jaal ma tiedän^ että Kaarle meitä vielä monta kertaa tulee 
voitUanaan; vaan me opimme hänen kädestänsä häntä itse- 
änsä viimasi voittamaan.^ 

Wnonna 1824 toimitti Masin^ «los fFiiskihnmend kaks 
luggemist^ Uest testamentist wMjawallitsetud^ jossa hän antoi 
uuden testamentin sisällyksestä kertomuksen l^symyksissä ja 
vastauksissa, ja niin muodoin jatkoi sekä täydensi sen edellä 
mainitulla vanhan testamentin nskon*historialla alotetun selityk* 
sen raamatun kirjoista. Tätä seurasd v. 1825 hänen viimeinen 
kirjansa Wlron kieiell^: Täieline RiHiusso oppetus^ mis tar-* 
gema rahufa ja koölmeistrite kassuks wälja andnud j. n. e., 
jossa hän tarkasti ja kiinteästi eteen asettaa luterilaisen uAon^ 
opin päätotundet* Tämä niinkuin hänen muutUn hengelUset 
kiijansa ovat hyötyä tehneet ei ainoastaan niin muodoin, ettft 
rahvaan uskosta hälvensivät hämärätä vähemmäksi, vaan myös- 
kin sillä keinoin, että papit Ja papiksi aikovat, joista täällä 
useampi maankieltä el opi ennenkuin viriraan tultuansa, salvat 
niissä hyvää kieltä lukeabensa Juuri omassa aineessansa, joka 
taas arvattavasti kiersi rahvaalle hyväksi. 

Näiden kirjojen rinnalla löytyy häneltä (Rosenpiänter^in 



64 

ayoIsMUii, melkiE^hi joka vibkossa^ Miflois »ilAfciii Wiron kk** 
lessä ja kirjallisuadessa, ja useampi näiden apujen piUmnristä 
UsAjrksiaiä HipeFin sanakirjaan on ker&ttj juuri liinen kirjois- 
tansa» Hftnen tarkoittaneen kohottaa Uelt&nsä yiemmftksi kuin 
vaan mitä tavaltisen raliraan-opetnksen välikappaleeksi vaadit- 
tiin, näemme sekä hänen edellä mainituista kirjoistansa että 
muistakin seikoista. Niin löytjj bäneliä IHsch^in kiijassa: Die 
gewSkfdiek0 ITrankheiten des menschUchen Kmrpera^ Rl^a u« 
Dorpat 1S22, tautien , ruohojen ja muiden lääkHjsten vhron- 
kieliset nimet lueteltuina; niin sanoo Rosenplänter apujensa 
20:ssä vibk<ossa iäjtjvässä Wiron kirjallisuuden luettelossa 
takanansa olevan Masing^^n tekemän käsildrjoitnksen nimeHä: 
Vereuch einer grammaUaehan TernUnologie au einer kunftig 
e^nhck ahwufK»euden SpraeUehre^ joka Rosenplänterin 
kokousten kanssa lienee joutunut Tarton WlrolaisuHden Seuran 
omaksi; ja niin tietään hänen valmistaneen laveapohjaisen Wi- 
ron kielen saflakirjankio. Tämän tarjosi hän Pietarin Tiede- 
Akateemlalle painettavadEsi, vaan Akateemia ei löjtäsjt siinä 
sMä täjdellisjjttä, jonka se vaatii töiltänsä, ja asia jäi sillä 
kertaa sillensä. Jälkeenp^ rupesi hän kuolinviionnansa paii- 
»attamaan sitä Tartossa, vaan kuin kirjaimet eivät oHeet hänen 
mieleisiänsä, ei tästäkään jiltjksestä tallat muuta kuin että 
ensimäinen puoli-arkkinen sai ladotuksi ja siitä muulai^la näjte- 
lehtiä painettiin, joista pari kappaletta vielä lOjtjj edellä 
mainitun Seuran kirjastossa ynnä niiden Masingr^n Rosenplän- 
terllle kirjotttamien Uijojen kanssa, joissa hän ilmoittaa tälle 
ystävällensä sanakirjansa vastoinkäymiset. 

Se osa MaMng^in kirjallista toimea, joka enimmästi hir- 
vitti kaikkia vanhuuden rakastajoita ja saattoi hänelle eninumän 
s^ ystäviä että vihollisia, oli hänen nudennuksensa ja pa- 
rannuksensa Wiron kielen kirjoittamkiessa. Jokainen vironkie- 
liseen kirjaan silnrilosä luonnt Suomalainen tietää, kuinka hut- 

'^ _ligitized'by V 



65 

Ivsti ttaän VMtm kfajoiitMrfieii oi parottottv. Evto lim. 
edellisen tavaen äänikkft on Ijhyi j« pätHtiä «amen, nHtt otti- 
Tai Wiron kielen enslmftlset klijoltlajat tavaksi , kirjoittaa sen*- 
raaran kerakan kaksinkertaisesti, josko se pabeesaakfa ram 
yksinkertaisena knahii; niin kirjoittivat he: itmimmme^ kokoonne^ 
jummalaite^ missft korva vaan kaali: inimene^ hoh^ne^ juma-- 
late; jota vastaan toisen kerakan j&ttlv&t pote, missi edellisen 
tavnen ftftniUii oli pitkä ja klijoittivat esim. pabeklelen sanat: 
kaare, keele, liivra, kooli, kaose, kirfakielessinsä: farv, k0le 
Hwa^ koli^ Ituse^ ja kaksinkertaisen ftinikftn panivat he klrjoii- 
taen vaan semmoiseen pitk&ftn tavaeen, jonka kerritka solki, 
niinkain: kaan, keel^ Uiw^ kool^ kuus. Arvattavasti oli tästi 
epäaontoisesta kirjoitas-maodosta paljo kalttaa. Warslnkln saat<^ 
loi kerattain tarha kertominen Ijhjen iänlk&n per&st& vAltti- 
mättömiä sekaannnksia, silU koin kerakka semmoisen Mnikftn 
jäiestä pohekielessäkih oli kaksinkertainen, niin ei tätä eniä 
voita mitenkäftn merkitä kirjakielessä, ja niin UrjoHettlin sanat: 
vraras ja vrarras, kana ja kanna, mare ja marre, vanntaniaja 
vannotama yhdellä tavalla: wmrra8^ kanna^ murre^ vamaUama. 
Masing^in tarkka sHmä ei oUat tätä epälaontoisaalta havaitse- 
matta, matta vaikka hän tnnsl Snomen kielen, niin ei kaitenkaan 
katsonnt sen Inonnonmakaista kirjoitas-maotoa tässä hyväksi, 
vaan kirjoitti nämä sanat entisellä tavalla, korkomerkillä vaan 
eroittaen ensimälsessä tavaessa searaavan kerakan kasUnkertal- 
saaden, ja maissa tavoissa potejättäen toisen IHaUteen kerakan. 
Näin kirjoitti hän: i^murreon sydämessä, m^irre kielessä, ufamu 
ottaa, wdrra8 seisoo pystyssä, kanna(n) pesässä on mana, 
kanna(n) takana kannas, wannutan waatetta, wännutan (van- 
notan) ihmistä.» Waikka liika kerakka siis nälnUn kirjoittaen jäi 
syyttä saadalle paikallensa, niin oli kaitenkin se haitta, että äkki- 
näinen lukija ei tiennyt, milloin se kaksinkertainen Mijain oli 
kaksinkertaisena milloin yksinkertaisena äännettävä, nvtTVoitotli 

Jigitized by VjOOQIC 

Suomi, 5 



ja htttfetto voi liikaa Masioir^ kkjoiätei lakea kaikki keräkat 
jksinkerialsibH, kanne näki moIsiiiUavan korko^merkin, jolloin 
kftn helposti voi kertoa kerakka-äänen *)• Mntla tftma tarpeelli- 
nen paranna ei ole kuitenkaan pliisajt vallan pä&lle. Useampi 
kkjOitlJ^ kertoo vitiä kenAan Ijhjen, äänikällä p&äUyvän 
tavien p<Hrftatä, ja tiHOi epMnelisjjs on niiA janrtunnt kansaan- 
Un, että eräs sivMjneempi Wii*olainen, joka on kirjantdUjäUn^ 
seHtti »innlle sanan isaand olevan luettava isand ainoastaan 
sBMn kala se merkitsee herraa ihmiuMieeaMä elannosmy vaan 
imattd^ kaksinkertaisella «-äänellä, taitaaHhta herraa mainit- 
taessa, joka lunlo on joutunut rahvaasen sen kautta, eit& 
Idekntantanattoniat papit ovat saarnata perkaessaan tätä sanaa 
nite ääntäneet, mutta Uelessä itsessään ei siihen ole vähkitä- 
kään sjytä« JäLempänä saamme aäUä, kuinka Wiron kielen 
nykyisemmät kirjoittajat pyrkivät päästä täsiä pahasta» 

Toinen jhtä painava parannus, jo'nka Masln^ maäcaaa- 
saattoi Wiron Uelen kirjoiitamisessa, oB, että hän kirjassa 
omalla merkillänsä merkitsi sen siihen asti el havaitun eli laimln- 
Ij^jB p^kmenn^sen (mouUleriug'). Aluutamat kerakat (enim- 
uiten l^ n^ ry $ }ak toisinaan mjfts t) saavat uinu eräissä sa- 
noissa sen saman pehmeän äänen, joka Weniyän kielessä on 
nUltä kerab^, joiden jälessä h seisoo. Meidän Suomen 
kieMlemmekään tämä pehmennys ei ole aivan tnatematoin, sillä 
näin pehmentäen lausutaan Wen^^ Kaijalassa esin.. sana ktd- 



*) Paitse tätä kerskan totina kaksiidiertaisuutta merkit&ksensä käyt- 
tää M, kojrkomerkkiä myös lyhyeltä ääoikätlä päättyvän ta\uen päällä^ jota 
seuraa äänikkä, esun. köm (kodossa), joka sana ilman korkomerkittä olisi 
Wiron tavallisen kirjoitusmuodon mukaan luettava: koous; myös eroittaa 
hän korkomerkillä kahteen tavueen kuuluvat äänikät toisistansa, ett' ei 
niitä yhdeksi tavueksi luettaisi, joten niistä sanoista, joissa ne seisovat, 
toUBi kokonansa toiset sanat; esim. rauä on (yksitavuisena) rauta, vaan 
tiM (kaksitavuisena) on ra*ot. 



Digitized 



by Google 



67 

i$$^ jft Be, joka UrkemnlB on kaQmioIliit Savolaisen pvbetta, 
on pian havainnnt, eitä Um& ei sano eoim. sanoja: tuH^ rani^ 
suri^ 8U8i niin kaksltaraisenay ei nijOsAdin nJin kora-äänlaesli 
• jksitaraisena käin: iul^ ran^ mr^ 9U9^ vaan ibiaknin nUat* 
Um fmoaillerar) jiHdmiisessä tavaesaa kerakaa ja i:n yUeksi 
ääneksi, pahnan ntaft sanat ntfaknin WeniUinen pubniai hänen 
kieleensä kiijoitetni: myAb, paub, cyph, Cfcb. Tämä nji 
tämmöinen pehmennys on Wiron kielessä paljoa jleiaen»pi koin 
Suomessa, ja Masln^ on enaimäinen Urjolitaja, joka sen ha- 
vaitsi ja sille oman merkkinsä kirjassa antoi. Tämä merkki om 
tässä kielessä sen tarpeellisempi, koin monellakin sanalla ihnan 
pehmennyksettä on aivan toinen merkitys, nlinknin esfan. mänd^ 
olg^ n>ars^ wU ifanan pehmennyksettä ovat meidän sanat: m^t« 
olka^ varsa^ pillm^ mntta äänihän perästä sturaavan Itorafcaa 
pehmentämtilä meidän sanat: mäntyä alH, viurH^ näppy. Matta 
siinä erehtyi Afasing', että hän pebmennyks^ merkkiä ei asel- 
Uttut mainttun kerakan kohtaan (joko aUe eli päiUe), nifaknia 
teki tästä asiasta ensi kerran puhuessaan (Bbite. Orl^inal- 
Mätter, siv. 51), vaan pani sen edelläkäyvän äänikän allet 
melkein samoin kuin Kreikan kielessä iota suAscriptumi. SlUä 
epäilemättä koalou pehmennys enemmän kerakkaan kuin älUUk- 
käin, joten esim. Rnotsalalset kerakan perästä /:n liittävät 
ja niin kokevat toimittaa Ranskan kielestä laiaattojen sano* 
jen pehmennystä, niinkuin sanoissa: fanrilj, kanalj, ranskaksi: 
famille^ cauaUle» Edellä olevassa näytteessä olemme meUn 
pehmennys-merkin ('^) asettaneet äänikän kohtaan, vaan aino- 
astaan siitä syystä, että pelkäsimme painossa ei iGytyvän 
semmoisia merkkiä, joiHa sen oikealla kohdallansa olisi voin«t 
osoittaa. Matta vaikka tämän merkin tavaksi-ottaminen myds 
oli hyvä parannus kielen klijoittamlsessa, ei siiori yleisO ole 
sitäkään oUanat käyttääksensä, ja nyt el näe sitä enää muisaa 
klijoiosa kuin kiellopiNislssa, eikä kaikissa niissäkään, j 



PariempI omi! oH Maeriii^lii k^fauMniella «adflla kiijoiftas- 
merUHä o* Wlroii kielessä löytyy niin. eris hyvin kalhm 
perällä pakattara äänfkkä, joka on heimoa o.*n kanss» ja t.*ii 
keralla yhdistettynä kuulua aivan kafn Wenäjän kielen u,- 
niinkuin esim. moisa (Soomeksi: moisio) äännetään aivan samoin 
ja merkitseekin yhtä koin venäläinen MU3a. Masin^'!a ennen 
oi! tätä ääntä kirjassa merkitty milloin oe:llä, milloin oo:IIä, 
motta viimein asetti hän sen vakinaiseksi merkiksi o:n, ja tätä 
parannusta eivät ole nykyisemmätkään kirjoittajat hyljänneet 
Ainoastaan Ahrens sanoo kieliopissansa, sitä ei tarvittavan, 
joka paremmin käin mikään mnn todistaa, kainka taitava kielen- 
tatkija hän on. 

Nämä parannnksensa ynnä maiden kieliopillisten, kirjoitas- 
maotoa koskevien nadennusten kanssa esitteli hän iieteellisestt 
kirjasissa: Bkstnisehe Originalbläiter (sen maistatuksissa), 
Vörschläge zur Verhesserung der ehstniachen Schrift^ Dor- 
pat 1820, vaan enimmin ja laveinimin kirjassa.* Beitrag zur 
Ehstnisehen Orthographie^ Dorpat 1824. Käytännöllisesti esitti 
hän näitä parannuksia kaikissa kirjoissansa ja saattoi ne rah- 
vaan tietyksi isommassa aapisessansa, lukemisen lehdissänsä ja 
niitH seuranneessa opetuksessa (katso edeltä). Niinkuin jo en- 
nen mainitsimme, nostivat vanhuuden puolustajat hirmuisen me- 
telin hänlä vastaan, ja kuin Masin^ sekautui kieliopillisiinkin 
tutkinnoihin, joissa hänen päätteensä eivät aina olleet varmat, 
saivat vastustelijat hänen hairauksistansa tässä asiassa syyn 
hyljätä ja halventaa hänen asianmukaisetkin uudennnkseasa. 
Luettavimmat häntä vastaan kirjoitetuista väitöskirjoista ovat: 
Bemerkungen Uber O. W. Masing^s Beitrag zur ekstnisehen 
OrthograpMe^ von einem Freunde der ehstnischen Sprache 
(eräs kirkkoherra Steingrfiber), painettu Pomossa 1826, ja 
tRrsehh^nBen^ln '^ Au$fäkrliche Anzeige und Beurtkeilung der 
Sehrift: Beitrag zur ehetnieeken Orthograpkie 



69 

Mmimg^ lUTal 1^». NUden kfajtjen kiiii »jds mviUn i 
lehdissä oUeihta estelnykfidiii vasUsi Masing klijassa: Beleueh- 
tung der^ Uber O. W. MoHng^a Bmirag »ur eh$tniieken 
OrAogn^hie^ eraehi^nenen Bemerkungen^ fom Verfa$9er 
de9 Beitragea zur ehatmaeken OrtingrapMe^ Pernoasa 1S27, 
joka on häaen viimoineii kirjoittamansa. 

Näin taisteli tämä jalolieBkinen mies enemmän käin kolme- 
kymmentä vuotta isänmaansa siristjksen Ja kansansa kielen 
edestä. Ja vaikka se tjly labkoknnta, josta kaikki nndempi, 
olipa se kein hjvä tdiansa, on puhdasta tnrhnntta ja jama- 
lattonmutta, kjUä kaikin voimhi ja kaikin kdnrin kannnsteli 
häntä vastaan ja osiksi rankaisikin hänen voimanstensa väike- 
tnksen, niin on Masing knitenkin luettava Wiron Uden jlim- 
miksi sankareiksi. Siunaten muistelevat häntä kaukalsimmatkin 
miespolvet, ja vaikka hänen kanssa-aikuisensa eivät ole vielä 
saaneet edes kertomasta hänen hedelmällisestä elämästtosä- 
kään aikaan, nMn on hänellä henkensä tuottctea elämä-kerto- 
mus, joka kiittää häntä kauemmin ja paremmin kuin pamrfkfai 
hauta-lauseet 



IV. 

Kreivi HannteuM 

Tässä kohden lienee paras paikka midnita erästä kirjoit- 
tajaa, joUa aikuistensa kirjoiUi^ien kanssa ei näjtä olleen mi^ 
tään jhtejttä, vaan joka kuitenldn monesta sjjstä ansaitsee 
moistettaa, nim. kreivi Pietari MannteufeViä. Jo ainoastaan 
se seikka, että kreiviydM tapaamme niin alhaisessa tjfissä 
kuin talonpoiUensa sivistämisessä on kumma ja outo asia, sillä 
niiden ritarien jälkeiset, jotka Wiron kansan orjuuteen läivät, 
josko ovatkin kaikessa muussa perijuurestansa muuttuneet 7 

Digitizedby VjOO^ 



70 

orat jbdeMi asioMa kffmmliridn pysyneet egUM^mA TerUishui, 
nhn. Wlrola!Mfi jlenbatsonkiesfla. MoDMta naosaaki» eroai 
pnkelna oleva Mannteifel seki •ftätj-kmnppalistaosa eitö nurfv* 
lafchi ihmisistä, mutta Ukesk käin eamie ole ruFeaBeet biiiea 
el&mi&ertaansa kiijoitUmaan, niin jätämme siitä farifcU anrat 
seikat mainitsematta koin sen että hän kaoli y. 1842, ja kaym* 
me sen siaan känen kirjallisia taotteitansa katsdemaan. Niitä 
ei ole kttin kaksi, ja neUn vaan väkäisiä rafcvaan-Uijoja. 
BdelKstä, nimeBär Aiamite pmro walgu9sel (ajanviete päre- 
vaHeealla) emme ole nähneet käin teloen painokoen, pränUMy 
V. 1839, emmekä voi sanoa, kainka monta kertaa sitä on n«- 
desta painetta; jiAkimäistä taas, joriui nimi on mUem Mami 
Mo-päwad^ emme tiedä nseamnrin käin kerran painelnksl Tai- 
Hnnaasa samoin v. 1839* Ko'on ja ulkonäkönsä puolesta elväl 
nämä kirjat siis palfon eroa niistä tavaftiststa renkntnksista, 
jolta Wirossa alinkoin meilläkin enimmin painatetaan rahvaalle^ 
nratta sitä enemmän sisälHsessä arvossa. Molemmat kutovat 
tapaiAsia rahvaan-elämästä, ja ne knvankset, joita ne Inkijan 
eteen asettavat, ovat niin aineensa makaan tehdyt, että pa* 
rempaa selitystä Wiron kansan elämästä ja luonnosta ei tar- 
vitse etsiä mistään eikä löydy edes Luce^nkaan kirjoituksissa. 
Tämän luonnon-mukaisuuden kanssa on kielenkin erinomainen 
alkuperäisyys ja, puhtaus kiitettävä, vaikka tekijän kirjoitus- 
muoto ou vanhan- tapaista eikä tunne niitä parannuksia, joita 
Masing oli esiteUyt. Kertomisen lahja on Mannteuffel'Hlä suuri, 
ja vaikka hän kertomuksensa kirjoitti loppopu<4eHa ikäänsä, 
en kumminkin taitavasti välttänyt vanhuuden kanssa seuraavan 
laveasirfsuuden; pikemmin on hän hairiditanut vastoin päin, 
nim. jättänyt toisinaan iduksen poiUdnaisekd ja käsialansa' 
ulkopaoleisesti somistamatta. Kaikki tämä Uiios koskee enim- 
ndten »Ajanvietettä» elikkä oikeimmin sen kaltdefcsatta ker- 
tomaata^ jolle tekijä ei ole muistanut nimeäkään i^^^ vaan 



71 

j§ka <Mi Bbn ptras kertonus ja tänftn kii^n kii«M8dKf teh- 
nyt WalTo9i8««lmmiie vaatisi meitt iissä astamaM nl^- 
tdjä sen sisiByksestä; vaan sHl^n ei meillä ole halna ensin- 
kään, siHä iämm^kMä selUjkskti saapi lukija knitertin har- 
voin eikeata selviä näjtelt&västä asiasta. Sen siaM keboi^ 
tanune Itkijän, varsmUn niiden nuorten miesten, jotka hahuivat 
Wiron kieltä oppia, kir$an itseltensä hankkiotaan ja näin omtn 
silmin tittostatttumaan tämän kirjantekijän kanssa* j^omalaislli 
hää-tapoiUn verrattavaksi ^memme täklffi seuraavan otteen^ 
kertova ne häät (»pdmat»), joilla tämänkin keftomuki^n pää- 
jäsenet lopaUa onnistetaan. 

»Njt ruvetuin majaa (sulhasen kolmia) häitä vastoin so- 
mentamaan; tuvan lattia tehlin puhtaaksi, kangaspuut olettfin 
maahan, pöydät ja penkit korjatuin. Tuli se päivä, jona 
kosjo-viltta vietiin, Mart (sulhanen) M vaatteissaan, hevonen 
valjastettuna, odotUvat Puusepän vanhaa miestä, joka oU lu- 
vannut talla isämieheksi. Sai tuHeeksi, p^reenmies (sottasen 
isä) antoi kättä, sanoi: Vanha veli! ml^ pidät siHä htiystä, 
joka majaani nyt tulee? Hupasempi olisi minun mielestäiii, d- 
nun kanssasi juttua laskea ja rauhassa piippua polttaa.' Äiti 
läksi kammariin, pani (morsiamelle annettavat) koristukset puh^ 
taasen huiviin, pani punaseUa paulalla kiii^, vei sen Puusepän 
Hanson käteen ja sanoi: 'tuossa annan sinulle vauvoD, kyllä 
hyvin tiedät, kelle sen viet'; meni takaisin, toi talrikiBa ryy^ 
pyn viinaa ja kaupuuf^in^vehnäisett, sanoi: 'katsokaa, että jou- 
dutte ehtooksi takaisin, me odotamme tdtä ruoan kanssa, saa 
sitten kuulla, kuinka asia on käynyt.' — Märt rupesi afajaksl, 
ja alkoi semmoisella vauhdilla ajaa, että vanha mies huusi: sinä 
ajat vankkurin rikki, kuinka sitten sinne saamme, eli ehtoolla 
takaisin.' — Annen (morsiamien) majassa kuulivat piiskan iäi&h 
keen ja (vankkuria) rauia-kahlelden kilinän^ arvasivat kohta, 
että sulhanen tulee» Salvat tervehtl^^k|^^isämies sanoi. 



7ä 

'meidlin nuifMla on IMv kailoRiivI, jonka piti neilM pesii 
nikeBtaa; se M valkeiiieii kjjkkjrliinen, teriri- Ja ▼aka-silnii- 
nen; mini isaneB sen vanaasti; sainune kvoHa^ etti se oa 
tallat tiaae, tdiame siti kiteenne saamaan.' — PereenniU- 
nen saaei: 'mi niytin teille meidis linnat, ottdEaa omanne 
joakosU.' Uksi Ja toi rankan eltiitineen maorin: 'timi I^Hi 
▼oipi tel4in Untanne olla.' Isimies ikUnknin kimmistjksissi 
sanoi: 'taota el roi rankkarille panna, rie raan takaisin pimeiin 
niiri[kaan.' PereemuJnen rei Ja tali tdcaisin Iikan kanssa, 
joka oli eresknmmallisiin raatteiUn pnetto. Isimies haasi: 
'miti pakana! tao on meidin kerneen-peloitas. Ei! meidin lin- 
nan tantee silmisti, ne orat räkäiset Ja kanniit. Te pjjditte 
meiti pettii; olkaa niin hjrit Ja aniakaa meille omamme kä- 
teen.' Pereen-iiti tali Annen kanssa takaisin, Mart Ja isimies 
knosirat rastaan: 'se on meidin, Jab! se on meidin lintanen, 
Isimies liksi kimppu kidessi Annen rastaan, sanoi: 'tnossa 
«a taon sinoUe ranran, pjydin sinan rnoden peristi sen tol- 
seUa ranralla kostamaan.' — Kain Anne oli koristukset ras- 
taan ottanut, pjjsl isimies: 'kijkii nyt kaikki niiden nnorten 
terreytti Juomaan.' Mart oli riinaa tupaan tuonut, tarjosi 
faiiklHe, Joka raan tahtoi. — Isimies kutsui Martin, sanoi: 
'Jotfei lintanen kislsti poies lihde, panen sen hopea-kahleeUa 
sinun kylkeesi kiini.' Otti sormukset Ja kihlasi heidit, toi- 
rotti heille paljon onnea, opetti heiti, kuin lukemaan lab- 
terit, opettajata pjytimiin itseinsi neuromaan Ja rari^ta- 
maan. 'Jitimme teidit Jumalan kanssa, mellfon hyri matka 
takaisin menni*' Iltasen sydtyi rei Mart isimiehen herosella 
kotiin Ja kiitti binti, etti hin sen rairan oli piillensi ottanut. 
Nyt oli pereen-iitilli monesta asiasta huolen-pitiminen, etti 
kaikki hii-ajaksi olisi kaunista Ja sierii. — Anne tuli uusia 
rankempiansa terrehtimiin Ja kiittimiin niiden kihla-koristos- 
ten edesti. Jotka olirmt Ifikettineeti Emille oli fcia neulonot 

Digitized by VjOO^ 



73 

paita sakUa Ja &ifiHe parta Untalla, pjjsi helHn aittft anCK 
»ia rakkaadella raataan oUamaaB, hftnen yaiTaiaen , lapsen roi- 
maasa e! ole aatanat parempta taeia. WaiiliailMsanoi: 'kaik<^ 
keta paras lahja, joaka itadlemnie roiaioie toivoa, oiet siai 
itse.' Mart Iraasi: *jak! Aili, se on tosi.' Anne loi slkainsA 
maahan ja poskelle nousi pnnanen; hAn oli ikiänknin oirfen 
riemnn majaan toonat; kenen pUlle hftn katsoi, sen silmtstA 
paistoi mielihyTi. Aika kahii heiUä sakkelasti iltaan, ja j6 
jontai k&teen; Mart ja Leono (Martta sisar) liksiyit Annea 
saattamaan. Martilla ja Annella oli lataamaa tdnen toisensa 
kanssa pohiiniista; Leeno astui väh&n syrjtmsh. Joen rannaHa 
pienoisella nurmella jossa kasvoi suuria koivuja, seisoivat hj- 

v&n aikaa ja ihasivat kuun lempeitä valoa. « — Hifi- 

pftiv&n& oli kaikki kaaaettu sjrjita, piha puhtaaksi lakaista; 
tuvassa seisoi joka nurkassa nuoret kuuset; muutenkin oli tttpa 
kaunistettu kuusen oksilla, joka kjlift oli kaunis näMlä. Pflian 
veräj&ssi seisoi kaksi kuusia pystjssä, toiset kaksi <rii luokfn 
tavoin jhteen sidottu. Jotta tupa olisi valkeampi, oli pereen*^ 
äiti IjOttänjt litaaa pitkin seiniä^ Laesta riippui kauniissa 
nauhassa haarukka, joka kantoi neljä kynttilää. Hää-pOydäUä 
oli joka asemen kohdalla tahrlkki, ja iso pifaraan kappale päällä. 
Pöydässä oli sianlihaa, hanhenpaistia, keitot ja kaaHi; olutta 
seisoi myös kannuissa. — Kaikki oli valmis; odottivat vaan 
hääkansaa tulevaksi. — Kuin hääjoukko joutui lähelle tuHais- 
kylää, läksi sulhaisen-poika *) niinkuin tuli hää-majaan tietä 
antamaan, että tulevat; hänen kanssansa lähetettiin nuorelle 
rahvaalle tuoppi olutta. Sulhasen-poika, tuoppi korkealla kä- 
dessä, läksi kiljuen täyttä neliä takaisin. Jyri (häätalon renki) 



*) Wiroksi: peiopois, joka sulhasen seupassa vastaa sitä, minä Suoma- 
laisten häissä saaja-nainen eli morshis-piika ovat morsiamen puolella. 

Digitizedby- -'^»^»^- 



74 

Ditt pjujn ktte^nsä, niin eUti kuid rer^UVk iiiliirat, lavkad 
h&ii pjssjn, viskasi sen kädestftiMä madian ja UiroliU ar«A 
«teen. Heronen jaoksi vielä, kuin hia jo oli kisfcaisnat Ivo- 
kin hevosen p&äli& madian, sanoen: 'emme me niin kaUbIa 
tavaraa oUtse laske; ei 8it& tästä majasta enää pois anneta.' 
Anttoi nnorikon vankknrilta maaban; noorikko antoi hänelle 
siniset kintaat ja sanoi: 'ne olen, Jyri, sinnlle itse kntonnt.' — 
Kain kaikki olivat volkkarista nonsseet, naiset vaatteensa hei- 
nistä pakastaneet ja hdraansa as^taneet kohdallensa, kjsjl 
solhasen-poika: 'oletteko valmiit?' Wasta^in: 'olemme!' Astoi 
edelle ja läl miekaUa ristin oven päälle, astai tapaan, löi vielä 
kolme ristiä, itää, etelätä ja länttä kohti, ja hoasi kovalla 
äänellä: 'kadotkoot karjat henget; te, pjhät enkelit, ottakaa 
meidän naori rahvas hoitaaksenne, taokaa heidän majaansa on- 
nea, että kaikki heille kävisi hjvästi.' Sitten otti naorikon 
kädestä kitei ja vei ruoka-pöjdM taakse, sitä m^ten istoivat 
kaikki kää*-känsa ruoka-pöjtään. — Sjötjä toi pereen-äiti lap- 
sukaisen, pani naorikon syliin ja sanoi: 'annan sinolle, ar- 
mas tjtär, lapsen hoitaa, se on naisen ei»umälnen marhe; jos 
fidnalle on. lapsia sällittä, niin kasvata ne Jamalan kanalaksi 
Ja lählnuBäisten riemaksi, sillä vanhempien velvolllsoas on 
iapsistansa hnolta pitää; heidän pitää tili tehdä Jamalan edessä.' 
— * Illemmalla toi salhasen-poika taolin, pani patjan päälle ja 
kaaniin vaipan sen jHe. Isämies hunnatti naorikon, ja pani 
esiliinan eteen, sanoen: 'jätä nyt tytön kujeet ja tavat pois, 
pidä miestä mielessäsi ja kanna talon edestä koolta. Että 
tämä sioalle paremmin jälsi mieleen, annan sinulle korvapaastin,' 
IM häntä hellästi poskelle. Nyt rupesivat kaikki naiset laula- 
maan. Laulu kuin loppui, sanoivat naiset: 'nyt on nuori vaimo 
puettu.' Hän nousi tuolilta ylös ja kumarsi kalkille. — Kol- 
mantena päivänä tuli sulhasen-polka, jyvä-mitta pään päällä, 
hausi sTkntsataan häihin, häihin, häihin! tulkaa valkeilla hevo- 

Digitized by VjOOQIC 



75 

fidUa.!) — Antimet oUrat jaeiot; is&ades hoasl JotaUo naorelle 
pariskunnalle hnomen^-lalijafcsi' antaraMa; sitten inpasivat toi- 
setkin, mikä lampaan, mikä porsaan, mikä kissan, mikä kanan. 
Tässä sitten sai kaikenlaista Ijstiä pahetta koulia. Ehtoolla 
pantiin pöydlUle maljalUnen kaalia, merkiksi että häät olirat 
lopussa. Hääväki otti jäähjräiset. — Toisena päiyänä ase- 
tettiin jo kang^asputtt ja vokki entiselle asemellensa.» 

Mannteuffel on mjös onnellinen laulun-tekijä. Seuraara, 
puheina olevassa kertomnksessa Uytjvä leikkuajien virsi on 
sen todistava. 

»Wötke r6«msast idrMd käUe^ 

Ar^e laske tefeed ette; 

Näte, pöld se touseb, ligub, 

I^g^a körs se mänglb, kig«b. 

Silm ja sQdda pöldo kidah, 
Same tihhld nabra riddad; 
Tännawo' melF Jummal annab, 
Körs on, et ta mehhe kannab. 

Herra Inbband talmud tehha; 
Lust' ning* römo same nähhä! 
PH, se wiib meid ukse ette, 
Lelb ja lihha antaks' kätte. 

Siis need täied waJid kaniabB^ 
Laia kappaga meir antaks'. 
Talgo kissa hakkab peäle, 
Iggatks aiab omma heäle. 



Pii, se bttab taatso wisid, 
Kotsub Anited, Mwrld, Liidd; 



Jigitizldby Google 



76 

Töstk€ Jalga, wal9e mitta, 
Tdgo tolm ei te neid batta. 

Jinri habbe illguh MIest, 
Marri J^ond, se näbba pöUeat 
Jllrrl bambad boidwad tobi, 
Tiilleb UAe anda bobil 

Lasse labU, Jlirri niees! 
Ni, ma selsan siin so ees; 
Anna mnir fca sedda bead, 
His sa ttksi tedda pead. 

Jnbba tnnne olle tibbe, 
Temma toaseb minno p&bb&. 
El need jallad kanna pead — 
Heie Ulgud ollid bead! 

Snemeksi: 
»Ottakaa riemnlsastl sirpit käteen, elk&& laskeko toisia 
edelle; n&ette, pelto se iioosee, liikkuu, joka korsi leiUtsee, 
kiikkuu. Silmä ja sjdän peltoa kiittää, saamme tibeät auma- 
rivit; tänä vuonna meille Jumala antaa, korsi on, että se 
mieben kantaa. — Herra on luvannut tebdä talkoon. Lystiä 
ja riemua saamme näbdi! Pilli se viepi meidät oven eteen, 
leipää ja libaa annetaan käteen. — Sitten ne täjdet tynnörit 
kannetaan, suurella kapalla meille annetaan. Talkoon buuto 
alkaa päälle, jokainen ajaa omaa ääntänsä. — Pilli se buutaa 
tanssin nuotin, kutsuu Annit, Marit, Liisat; nostakaa jalkaa, 
valkeaa sukkaa, talkoon pöly ei niille tee bukkaa. — Jyrin 
parta tilkkuu oluesta, Mari on juonut, se on näbdä belmasta. 
Jyrin bampaat boitavat tuoppia, bäaelle tulee antaa korva- 

Digitized by VjOOQIC 



77 

poustl! — Laske irti, Jjri mies! katso ma sdsoi tissi edes- 
sisi; anna minnllenUn siii hjvii, miksi siti jksin pidit. — 
Jopa tnnnen olaen merkin, se nousee piidiini. Ei ne jalat 
kannata päätä, — meidän talkoot oiirat bjrät^ 

Leikkaan lopetettua on tyttärillä tapana pi^na sirppinä 
yhteen, ja eräs joukosta ottaa ja viskaa ne ulos sängelle. 
Jonka sirppi njt lentää etlmmtirei, sille toleyat sinä syksyni 
salbaset Tätä leikkiä eivät leikkaa-miebet M:n kertomnkses- 
sakaan nnkota, ja seuraavasti laulaa se tyttö, joka sirpit 
viskaa: 

Sirrise^ sirrise, sirbikenne, 

Kollise, koUise, köwwer raud! 

Kelle sirp nättd ette jouab, 

Selle wasto peigmees sonab. 

Kassime kerg^este kolo pole, 
Läbhäme lauldes läbbi metsä. 
Kelle beäl seäl selgest kostab, 
SelleF peigmees miitsi ostab. 

Jouame jookstes soja sauna, 
Wihhake wöttab wiimse tolmo. 
niusani hiilgawad lahtid juuksed, 
Parremad paistawad punnased palled. 

Suomeksi: 
DSirise, sirise^ sirppikäinen, kolise, kolise, kovera rantur 
Kenen sirppi nyt edelle jaksaa, sen vastaan sulhanen sontaa. 
— Riennämme kiireesti kodon puoleen, menemme laulaen läpi 
metsän. Kenen ääni siellä selkeästi vastaa, sille sulhanen mys« 
syn ostaa. — Joudamme juosten lämpimään saunaan, vasta- 
nen ottaa viimeisen tomun. Kauniimmastl välkkävät irtonaiset 
hiukset, paremmin paistavat punaiset poskeU Q^^gj^ 



78 

Withm Naw% elkHpäwad on somasti JutoKu kertomiM 
▼Ihira-iiaatiniMMi kanbigtavista searaaksiirta. Sen aika on ko- 
vin Ijsti, niin elfemne hiole snomalaiseB lukijan näinä aikoina, 
koska meilläkin pjjdeUän pernottaa kansaa tästä Inonnotto- 
masta nantinnoBta.) yUA& sonttaysni meiUn, }os tästäkin kirjasta 
otamBM täbän palasen. Otteemme on kertomuksen johdatns 
ja kooiaa näin. »Kesän lämpiminä pälrinä», aHcaa kertoja ^ 
doU nii» paljo kärpäsiä, ett*eivät Uimisille rauhaa antaneet. 
Kerf^n moisio oli rakettu rastoin etelätä; kuin uksi avattiin, 
lensi niitä joukottain sisään. Tuvassa pitivät he iloansa ja 
tekivät vallattomuutta. Jo aamusella varain, kuin kahvi-pöytä 
katettiin, tuli heitä joukko, niinkuin olisi kaikki pöytään pantu 
heidän tähtensä, ja katsoivat yhtä ja toista läpi; kuin ei ollut 
oikein mieltä myöten kaikki, nyhUvät päätänsä etujaloillansa 
ja takajaloilla silittelivät siiptänsä, hyppäsivät lentoon ja len>- 
sivät suoraan vehnäis-pullan päälle; saivat muutaman suuntäy- 
den otetuksi, heittäysivät kahvi-kupin viereen, joivat tilkan 
kahvia päälle, aivan yhtä viisaasti kuin Ihminen; kiittivät toi- 
nen toisellansa, että sillä tavalla se kuiva vehnäinen paralten 
menee alas. Oli niitäkin kärpäsiä, jotka suorastaan tahtoivat 
koko kupin juoda, menivät kuppiin ja hukkuivat; tämä oli nii- 
den nuorten onnettomuus, jotka vanhempien opetusta eivät 
ottaneet kuullaksensa, että liialla himolla ainakin on surkea 
loppu. Ruoka-pöydällä samoin olivat häpeämättömät; el jäänyt 
heiltä sitä ruokaa katsomatta, jossa eivät jaloin olisi kävelleet 
Wanha herra oli heidän kanssa suurimmassa tuskassa. Heidän 
joakossajMa oU moniaita, joilla oikein koiran tavat olivat ja 
jotka paludaisea temppuja tekivät. WanhaUa miekellä oli pal- 
jas pää, muuan harmaa hiqs-kanra siellä täällä, joka vielä iAi 
jtiettä entisestä koreudesta. Tämän paijaa» pään päälle len- 
sivät he alati; jksi tuli, toinen Iäksi; vanha mies löi kyllä ja 
pyykkäsi kädellänsä. Tämän pahan hän kultenUn^lisi kärri- 

Diqitizedby VjOO^ 



79 

Bji, vMn hänellä oi! iapaaa kvätä perästä moM; tälMlii tuli'' 
vai kalkki, eivät tienneet pelätä. Eräs näiden pahalaisi kär^ 
päisten joukosta tnli toisten tykö pöjdäHe, nosti yhtä ja toista 
jalkaansa 9 eikä nammita saanat sanaa ulos suustansa; toiset 
kysyivät: sano, mikä sinulle on tapahtunut? — Seisoin sel^ 
nällä, odotin kunne vanha mies pani silmänsä kilni, lensin ne- 
nän päälle, kykistäydyin ja tein siihen täpän! — Kaikki nau- 
roivat ja levlttelivät siipiäi^ä. — Hänen suuret käpälänsä tu* 
livat ja olivat minun tappaa, minä luiskahdin lentoon, ja mi- 
nulle surmaksi aivottu lyönti läiskähti nenää vastoin. Toinen 
kärpänen sanoi: kuin hän oikein makaa, että jo suunsa aakf 
lyöpi, silloin voipi hänen kanssansa ihmeitä tehdä. Tuonain, 
lounat oli juuri syöty, kävi minun nenääni ruoan haju, minä 
menin hajua myöten katsomaan hänen kellariansa, johon hän 
ruoat oli pannut, löysin muutamia muruja hammasten välistä^ 
vaan oli pimeä, etfei nähnyt oikein etsiä, missä varat seisoi* 
vat Hänen nenässänsä rupesivat koirat urisemaan, niin että 
minun täytyi kiireimmän mukaan kellarista ulos jouduttauda. 
Ei kuitenkaan minua tapaillut lyödä, vaikka kyllä olin varkan» 
den tiellä. — Kuin kärpäset tahtoivat juosta kilpaa eli voittol^ 
sille ruveta, sanottiin: lähdemme vanhan miehen pään päälle, 
se on sileä eikä koske voitettuun, kuin kaatuu. — Eräsnä il- 
tana herra ja rouva läksivät lasten kanssa ulos jaloittelemaansa; 
nuori herra to! vanhemmille kaaniin punaisen sienen. Isä otti 
sen hänen kädestänsä ja sanoi: tämä on myrkyllinen, siitä j^* 
tää itseänsä varoittaa; anna tämä mindle, kyllä mä tiedän^ 
mitä tällä teen. Toisena aamuna kuin kahvi-pöytä jo oli otetta 
pois, kysy! herra lusikkaa ja takfkkia, murensi sienen puruksi 
ja riputteli hienoa sokuria päälle. Kuin kärpäset näkivät että 
pöydällä taas oli talrikki, sanoi yksi toisellensa: lähdemme tuota 
uutta ruokaa katsomaan. Pian oli monta kymmentä koossa; 
ensin astuivat pitkin talrikin äärtä; kuin sitten näkivät että 



80 

miittUmaii Jo oik«ki ahotMti syödft hnlniiisirat, tnllTat toisetUn 
likeniM&ksi ja maistoivat kanssa. Joka oli sjönyt mahansa 
täyden sientä^ Icellistji paikalle; joka vähemmän oli ottanut, 
jaksoi kukaties vielä rjOmiä talrikin laidoille ja kuoli siihen; 
moniaat ottajista lensivät pöydälle, saivat vielä vähän astu- 
neeksi, ja knolivat sitten. Seinältä lensi pöydälle kärpänen, 
joka mielestään oli hyvin viisas olevinansa; tämä kuin näki 
kärpäsen selällänsä, kääntyi sinne päin, astui likemmäksi, tonk- 
kalli häntä nokallansa kylkeen ja sanoi: onko ne kärpäsen ta- 
vat selällänsä maata! nouse ylös, hävitöin! Waan se' ei enää 
jattoja allensa ottanut Tulee kärpänen hoippuen hänen vas- 
taansa, hän sanoi, se viisas: mikä sinulla vikana? sinä olit 
CMMO hyvin liukas juoksun päälle. — Maistoin tuota uutta 
ruokaa ja otin liiaksi; vatsaani vääntelee, pääni on huimainen 
ja kipeä, ruumiin voima kadonnut; ruoka itse oli makea ja 
hyvä. — Lähden kyllä minäkin tuota katsomaan, arveli viisas 
kärpänen; kyllä mä lilasta nautinnosta itseni varoitan. Otti 
suuntäyden*J tätä ruokaa, lensi pöydälle takaisin ja sanoi: 
minkä tämä nyt minulle teki! risklmmäksi se minun vaan teki; 
näetkö, kuinka hyppään ja siipiäni levittelen! lähden ja otan 
vielä. OM muutaman sountäyden taas, ryömi talrikin laidalle: 
mitä siitä niin vähäisestä on! käännyn takaisin ja otan oikein, 
että himo sammuu. Sinne hän jäikin: himo teki elolle lopun. 
— Tuli toinen kärpänen kiireesti lentäen, kysyi: kussa Maijani 
on, oletteko Maijaani nähneet? me seisoimme yhdessä kukalla; 
minä läksin vähän maitoa juomaan, tulin takaisin, ei ollutkaan 
Maijaa enää siellä; missä on nyt Maijaseni? eikö sitä ole ku- 
kaan nähnyt? Kärpänen, joka vastasi, pyyhki nokkaansa ja 



*) Wiron kielessä merkitsee mutäis (suunläysi) ryyppyäkin, joten 
tekijän osoitteleminen tässä kohden, kuinka viinan nautitseminen aletaan, 
on selvempi kuin suomennuksessamme. Suom./TfuiisLT 



81 ^ 

'sanoi: pyjdSii, otappa ja maista v&lii taota anita ruokaa , 
' kuin se on makea ja lijvä; tnoss' on palane», sjrö se, niin 
kjllä tannet, kalnka iloiseksi se tekee ja Irotnka se mofflieest 
kaiUd kadottaa; mene sitten ja etsi Maijaa. — TToin kjM 
ottaa, vastasi toinen, tässä syödään aina bjvää. «Söi pian 
makansa täyteen ja lensi pöydälle Maijaa katsomaan. Jalat 
olivat jo kömpelät; näki Maijan lusikan vieressä, pääsi li- 
kelle, keittäysi viereen ja kuoli. x> Näin vertaa tekijä 

vielä eteenkin päin ikmisen viinan-nautintoa myrkyn nauiitse- 
miseen, ja lopulla tätä alkulausetta on edellä mainittu vanba 
herra unessa näkevinänsä yhden pöydällensä kuolleista kärpä- 
sistä, ja tämän kanssa syntyy hänellä keskustelu, jossa teki- 
jällä on vielä parempi tilaisuus osoittaa, että ihminen kaikella 
viisaudellaan, kuin kerran annaksen himojensa valtaan, menee 
yhtä päättömästi turmioon, kuin kärpänen. Waan täytyy lopet- 
taa otteemme tähän. 



V. 

Viron Kirjallisnnden Senra Tartossa. 

Niinkuin edellä olemme nähneet, perustettiin Saarenmaan 
linnassa (Arensburglssa) jo v. 1817 senra, jolla oli Wiron 
kielen ja kirjallisuuden viljeleminen tarkoituksena. Mutta vaikka 
sen perustajat epäilemättä olivat tolmellisia miehiä ja lämpi- 
mästi rakastivat Wirolaisuutta, ei tämä seura kuitenkaan näytä 
koskaan mitään erinomaista matkaan-saattaneen. Se oli lilan 
syrjässä muusta Wiron maasta, sillä oli liian vähä voimia nrfn 
rahassa kuin kirjatyössäkin, ja viimein jättivät sen harvat jlse^ 
net kuakautisen kokouksenkin pitämättä. Sitä vastaan näytti 
Tarton kaupunki olevan soveljas pesäpaikka tämmöiselle seu** 
ralle, sillä tässä oli maan yliopisto, jonka^l^utfa sIHe voi 

Juonii. O 



/ 82 

(•ivm . ahia tnicFftkei ««sla rataia; t&saäi ja Ukbeudailla «U 
asaampia ndeUi^ jotka voiyai searan tarkoitusta edesauttaa, 
ja tittif kauptiAl oU jo vanhuudestakin Wirola{suu4eD pää^» 
paUa. MiiA tnamtttelvat eräät näitä miehiä v. 1838 tästä 
asiasta, ja kanaan-Talistuksen ministeriltä luvan saatuansa vietti 
WlrolaiBen KirJaHisnoden Seura Tartossa (ffie gelehrte E9tr 
nimike GeaMaeJmft %u Dorpai) enslmäisen vuosyuhlansa 18 
p. tamnik. 1839. Jäsenten määrä oU tällein 10. SiiU saakka 
OD lima seiira vähit^en kasvanut isommaksi ja isommaksi, ja 
18 p. taamdk. 1803, jolta viimeinen vuosikertomus on, oli 
Seurassa 98 jäsentä. Kirjastoa oii samana päivänä 1135 työtä 
1679 siteessä, muinais-rahastoa 2472 kappaletta, vanhoja käsi- 
Urjaltdcsia 149 kappaletta, ja sen ohessa paljo vanhoja aseita 
ja kaluja» Wirolaistea vaattenksia j. n« e. 

Tämän Seuran tarkoitus on ollut melkein yhdenlainen kuin 
meidänkin Kirjallisuuden Senrojemme. Kieltää emme kuitenkaan 
Toi, että se, varsinkin viime aikoina, on liiemmalla rakkaudella 
käsittänyt tarkoituksensa historiallista ja muinaisuuksia koske- 
vata osaa. Se on kerännyt vanhoja kä^irjoituksia ja muinais- 
rahoja arvollisen määrän, joista jälkimäiset olletikin ovat kalliin 
hintansa kautta tuntuvasti rauaisseet Seuran muuta vaikutusta. 
Ja kuitenkin löytyy niin Wiron kuin Lihvinkin maassa nseam- 
pia seuroja, joiden ainoa tarkoitus on historian ja muinaisuut- 
ten tutkiminen. Meidän katsoessa tekisi siis Wiron Kirjalli- 
suuden Seura paremmin, että supistaisi toimensa vaan Wiron 
kielen ja sen muinaisunden viljelemiseen, ja jättäisi historiaa 
tutkintoon kuuluvien kallisten rahojen ja muiden kalojen kerää- 
misen niille seuroille, joita nämä aineet koskevat enemmän kuin 
häntä, sillä niissä emme sen ktule voivan kilvoitella näiden 
kanssa. Tätä lausetta elköön kukaan lukeko moitteen^^halusta 
sanotuksi; vaan kuin Seura tämän kirjoittajalle teki sen kun^ 
alan, että kutsui hänet kirjoittelevaksi jäseneksensä, niin luulee 

Digitized by VjOOQIC 



83 

hia uakftlUTaiisa tinMlii yerriB totiuUa leakbyuwa,ta Bhw^J 
varsinkin kuin harva Seoran jäsen lienee käaen jlit8eQ8& kA/vi 
rakkaudessa W]reii kansaan Ja Ideleen koin mjös toivonsa, että 
molemmat kokolsivat nykyisestä tilastansa. 

Mainittu kaktalalsans Senran taimessa » f Ii oikeammin Sen- 
raii liika poikkeaminen toiseen osaan tarkoitustansa, on tehnyt^ 
että se ei ole vaiknttaant niin aerokkaasti kielen ja kirjaili^ 
sfloden asiassa, knin siltä olisi voinyt toivoa. Aivan jooten ej 
se kuitenkaan ole oUnt näissäkään kohdissa. Sen naikin kxtAn* 
vista askareista on olletikin mainittava 9 että se ostamilla ja 
lahjoina on koonnut itsellensä melkoisen vironkielisen kiijastop, 
joka tässä kirjallisuudessa ei enää täydelliseksi päästäksensä 
puuttune muuta kuin muutamia sen kaikkein vanhimmista kir-» 
joista. MyOs on sanakirjan hankbiminen ollut Seuran alinomai- 
sena rienteenä. Jo Seuran ensimälsessä istunnossa selitti sen* 
aikuinen VTironkielen lehtori Tarton yliopistossa Jiirgenson, 
kuinka tarpeen kielen edistymiselle kelvollinen sanakiija oli ja 
osoitti, millä keinoin Seuran oli meneteltävä tätä aikaan saa- 
dakseen. Pian käytiinkin sanakirjan tekoon kiibkollisesti kilni^ 
Seuran kielen-taitavista jäsenistä otti kukin jonkun paustavin 
valmistaaksensa, ja jonkun ajan perästä Ilmoitettiin jo SeuraHe, 
sanakirjaa olevan isot joukot valmlsna. Mikä lienee kuitenkin 
ilmautunut esteeksi, — ehkä tällä tavoin tehdyn työn arvattava 
vailllnirisnus, — kirjapainoon asti ei sanakirja täHä kertaa 
Jontunut. Jälkeenpäin otti sitten eräs kirkkoherra Jkermom 
kalkki tähän kuuluvat käsikirjat käsiinsä ja rupesi Uydcllä to- 
Mla nUstä rakentamaan sanakirjaa, joka oli sisältävä sekä 
Tallinnan että Tarton murteet Waan kova onni ei oUut vielä 
Fä«iynyt Wiron kieltä vainoamasta. Lähes kymmenkunta vuotta 
työskenneltyänsä tämän teoksen kanssa muutti Akerman pa- 
raassa iässänsä keväällä v. 1855 manalan niloihin, ja syytä 
ion pebUä, että hänen työnsä päättäjätä ei ilmau hyvään aikaani 

Digitized by VjOOQIC 



84 ' • 

ja ett& sama tjö j&l hhnm käHfstätidä fklh semMeid^en tilaan^ 
josga 8it& ei vo! «los antaa. 

Rabvaan sekaan levlttääksensft kelFoRfsia kiijoja asetti 
Seura alknvuosinansa rirolaisten kirjojen mjönndn neljä&n paik- 
kaan: Tarttoon, Weroon, Pernoon ja Tallinnaan, jonka ohessa 
mjGs toimitti painosta 2 tah. kappaletta tämänlaista kirjojen 
luetteloa, jossa löytyi 63 kirjaa nimitettynä ja jota rahvaasen 
jaettiin maksotta. Tämä asia oli sen tarpeellisempi koin viron- 
UeRnen kiijallisuas ei vielä nytkään ole saanut sitä kunniaa, 
että sitä pidettäisiin kaupan kiijakaupoissa, vaan pitää ostajaa 
virolaisia kirjoja etsiä joko kirjapainoista eli likaisista räämä- 
puodeista, joissa niitä löytyy joku vähä rahvaan varalla, tupakan- 
lehtien, renikoiden ja muiden semmoisten tavaroiden kanssa 
sekaisin. — Ensi vuosinansa painatutti Seura myös muutamia 
kirjojakin Wiron kielellä. Näitä Seuran toimittamia kiijoja 
on yleensä viisi kappaletta, nim. KreHtzwald1n viroksi tehty 
mukaelma Zschokke'n meilläkin käännetystä kirjasta: Der Brannt- 
weinspest, viroksi nimellä: Wina katk; saman kirjoittajan toi- 
mittama kirjanen: Sippelgas (muurahainen), kokous pienempiä 
kertomuksia; kirkkokerra Gehewe'n valmistama virolainen luke- 
misto Tarton kielellä; lyhykäinen kertomus Luteerin viimeisistä 
hetkistä, käännös, jolla on suurin merkillisyytensä sen tähden, 
että FäMmann on sen kieltä korjaellut siihen tapaan , joten hän 
tahtoi Wiron kieltä kirjoltettaa; ja viimeiseksi painatti Seura 
Kreutzwald'in vfronkielisen onnentoivotuksen Tarton Yliopistolle, 
sen viettäessä muistojuhlaa 50:vuoti8esta olostansa v. 1852* 
Sanomalehden ulosantamisesta rahvaalle on Seurassa myös ollut 
useampia kertoja kysymys, joka asia kuitenkin aina on jäänyt 
sIllensH, milloin minkin tähden, viime vuosina enimniiten niistä 
syistä, joita meillä erinomattaln kutsutaan erinäisiksi. Alvan 
yhteydettä rahvaan kanssa tämä Seura ei kumminkaan ole ollut. 
Se toimittaa him. sitten vuoden 1840 vuotuisesti niiik ktttsmtun 

Digitized by VjOOQ IC 



85 

tähturaamatun eli kalenterin rahvaalle, Jossa palise lavayista 
almanakkaa nijös \^yijj kaikenlaisia hyviä kirjoituksia pari 
kolme kappaletta kussakin ynnä yhden eli useammankin uuden 
virren tahi muun laulun kanssa. Idempänä saamme vielä mai* 
nita muutamia näiden tähti-raamattujen paraimmista kirjoituksista. 
Tämmöisiä kalenteria Wiron kielellä tulee Uvallisesti neljä 
kappaletta vuodessa ulos, nim. kaksi Tartossa ja kalenteri 
kummassakin sekä Räävelissä että Pernossa. Ne myödään hy- 
vin halvasta hinnasta, ja jos rahvaalla iUti nykyä ci olekaan 
sanomalehteä luettavana, niin on kuitenkin näiden kalenterien 
ostaneella jo hyväksi aikaa vuotta lukea kirjoituksia, joista 
useampi tavalla eli toisella kokee antaa Wirolaiselle jonkunlai- 
sen selvän nyky-ajan rienteisfä ja edistymisistä, ja herättää 
häntäkin muiden kansojen perästä pyrkimään. 

Oppineiden kanssa pitää Seura yhteyttä Saksan kielellä 
ulostulo vien toimitustensa kautta, joiden nimi on: Verhandlungen 
der gelehrlen JEsinischen Gesellschaft su DorpaU Niitä oli 
tainnut alussa olla aikomus antaa vihko vuodessa, vaan tässä 
on jääty jälelle, ja Seuran 16 olo-vuodessa on sen toimituk- 
sia tullut 9 vihkoa, kukin noin 100 sivua iso, ja joista aina 
4 tekee siteen, niin että nyt on kolmas side alulla. Niiden 
kirjoituksista on monikin suuresta arvosta, vaan tässä emme 
voi näistä kirjoituksista ruveta laveammalta lausumaan. JHuuta- 
mia niistä olemme jo edelle maininneet, toisia taas saamme 
heti-kohta tilaisuuden koskettaa, kuin käymme puhumaan niistä 
miehistä, joiden toimesta Seura syntyi ja jotka siinä enimmin 
ovat vaikuttaneet. 

Jaloin ja ylävin näistä miehistä oli epäilemättä Retrikki 
Robertti Fählmann f syntynyt v. 1799, kuoli 1850). Hän oli 
syntyjänsä siltä rahvaan ja herrassäädyn rajalta, jossa rahvaan 
kieli, yksinkertaiset tavat ja puhdas mielenlaatu yhdistyvät sen 
mahdollisuuden kanssa, että siitä, jos el ennen^r^edes ioisessa 

Digitized by VjOOQlC 



86 

ff! kolmannessa pohressa voipi nousta sille sivistjksen Ja tie- 
don kalinalle, jolla herrasväki istnu, hän oli nim. pehtorin poika. 
Ensimäfsessä lapsnadessaan ei hän paljo kualint maata käin 
W{ron kieltä pnhuttavan, ja kuanteli tällOin myös niitä ihanolta 
Jaaloja ja satuja, joita VTiron kansassa vielä siihen aikaan 
moistettihi enemmän kuin njt, ja Jolta hän mieheksi taltaansa 
sitten niin vereksinä ilmi saattoi paraimmat. Mutta kuta jte«i- 
maksi nuorukainen opin tiellä kohosi, sitä enemmän täjtji hänen 
myös poiketa näistä lempeistä äitinkiellsistä muistoista Ja yli<^ 
opistoon tultuansa (v. 1818) rupesi hän lääkärt-taidon tutkin- 
toon, jolla niiden kanssa näytti kaikkein vähimmän yhteyttä 
ofevan. Tartossa suorltaksen lääkäri-taitoa oppimaan ruvennut 
oppilainen tohtoriksi tavallisesti noin neljässä eli viidessä vuo- 
dessa, mutta FählmannMlta meni 9 vuotta ennenkuin hän v. 
1827 tehtiin tohtoHksi. Waan tällä ajalla olikin hankkinut It- 
«efleBsi niin hyvät tiedot, että hänelle sitten tarjottiin rohves- 
sorin virkaa sekä kotimaansa että Kasan'in yliopistossa, joista 
kummastakaan hän ei huolinut, vaan pysyi Tartossa yksinäisenä 
lääkärinä, jota toimea jo oppilaisena oli alotellut ja joka pian 
kasvoi niin Isoksi, että hän harvoin sai yö-sydäntäkään herättä- 
mättä levähtää, sen vähemmin jousi, toisten tuskia lievlttäes- 
sänsä, vaaria ottamaan siitä madosta, joka jo kalvoi hänen 
omia keuhkojansa eikä hänestä ennen luopunut kuin hänen 
hautaan saatettuansa. Rakasta äitinkieltänsä sai hän näin moo- 
dein harvoin viljellä muulloin kuin minkä vähän — öillä. Mutta 
V. 1842 tuli yliopiston lehtorin virka VTiron kielessä sen 
toimellisen JörgensonMn kuoltua avonaiseksi, ja Fählmann otti 
tämän hänelle tarjotun viran vastaan. Tästä ja Wiron Kirjalli- 
suuden Seuran esimiehuudesta, johon hän seuraavana vuonna 
valittiin, oli hänelle nyt nlkonaiset kehoitukset, hedelmälliseksi 
saattamaan suurta taitoansa Wiron kielen niin käyttftmisessi 
kuin tutkinnossakin. Waan ei niitäkään kahdeksaa irn^tta, jotta 

DigitizedbyV ' " 



87 

b&nen vielä irti suotu dää, saanat bän kokonansa kiyttiä näAifl 
kinen syd&mellensä rakkaikin aineihin. Potilasten hofto, jota 
ei volnnt kalkitse hjl&tä, ja hänen oma enenevä kivuloisnutensa 
valtasivat faänOltä enimmän ajan, ja näin jäi Wiron kielen har- 
joittaminen hänellä ainalcin vaan väli-ajoilla viljeltäväksi syrjä- 
työksi *)• 

Tästä Fählmann'in elämän jooksasta näemme selvästi , 
minkätähden hänen kirjallinen ja tieteellinen peränsä on niin 
poikkinaista, ja tästäkin elämäkerrasta saamme hyvän selityk- 
sen sille, minkätähden v>mies täällä Pohjassa ei täytä sitä, minkä 
nuorukainen on iuvannnt.» Kehoituksen ja varojen pnute estä- 
vät nim. sen paljon »lupaavan» nuorukaisen menemästä sitä tietä, 
jolle sydän ja Inonnonlahjat veisivät häntä, ja ajavat niille kes* 
kinkertaisuuden yhteis-maille, joilla leipäpuut kasvavat. Täältä 
palajaa harva takaisin nuomuden^toivojensa polulle, ja joka sen 
tekeekin, on jo väsyksissä ja haavoitettuna siitä sodasta, jolla 
jokainen täällä kokee onnettaren lahjoja itsellensä kiskoa; ja 
näin jäävät nuorukaisen luvat mieheltä täyttämättä. Jos tilai- 
suudet Fählmannlllakin olisivat olleet semmoiset, että hän jo 
alusta pitäen olisi voinut ruveta äitinkielensä viljelemiseen, 
johon häntä hdu veti pitkin ikäänsä, niin on mahdotoin sanoa, 
kuinka suuri runoilija, kuinka mainio kielentutkija hänestä olisi 
syntynyt, sillä kumpaankin oli hänellä tavallisuutta suuremmat 
lahjat. Waan tällänsäkin ovat ne runolliset ja kieliopliilset 
kirjoitukset, jotka hän jätti jälkeensä, niin suuresta arvosta, 
ett' emme niitä voi lukijalle ilmoittamatta jättää, ehkä kyllä 
emme voi niitä niin esitellä kuin ansaitselslvat. 

Ensinkin on hänen runollinen toimensa mainittava* Tässä 



*) Tilan vähyys estäi ^äsdä enemraäitä pabumasia Pdblmami^in elämä- 
kerrasta, mutta siitä löytää lukija kelvollisen kertomuksen hänen ystäväl- 
tänsä Rreutzwald*OU, kiijassa: Verhandl. der gel. Estn. Gesellscbafl, Uisen 
siteen 4:8Sä vihkossa. r^ \ 

Digitized by VjOOQIC 



88 

b&i •!! Bekä keräftjA elf, paresMilii sanoen, maistaja eU& tekiji. 
Ennen käiltä tansi^at harvat niitä kauniita ja älykkäitä satuja, 
joita Wiron kansassa löjtji, ja vasta ndekunden iässä kertoi 
Fälrimann Saksaksi eräitä nMstä sadoista, joita hän lapsena oli 
Wiron kielellä koullot haastetUvan. Ne löytyvät painettuna 
kiijassa: Verhandlun^en der gelehrt. Estn. Gesellschaft, I:sea 
siteen Irssä ja 3:ssa, ja II'^en siteen 2:ssa vihkossa* Kuulul- 
simmaksi on niistä tullut Koit ja Jhnärik^ satu aamo-koitteen 
ja ehto-häniärikän keskinäisestä rakkaudesta, sillä se käännet- 
tiin moneen kieleen ja oli kauan runo-kalenteritten kaunistuk- 
sena ympäri Europaa *). Mutta pian syntyi tämän sadun peri- 
juuresta epäluuloja, jotka välttivät sitä Fählmannin omaksi 
tekemäksi, el rahvaan suusta kuulluksi, ja epäilijöiden sekaan 
joutui meidän Castren'kin (Suomalaisessa Jumalais-Sadustos- 
sansa siv. 64). Elikä voikaan hänen lausettansa evätä, että 
muka Fählmann'in kertoma satu rahvaan suusta ollaksensa on 
nlkopuvnssansa liiaksi nyky-ajan tapaan muodostettu ja kaunis- 
tettu. Wasta 1854 saatiin kaikki epäluulot sen alkuperäisyys 
destä hälvenemään, sillä tällöin kirjoitti eräs mittari Lagos sen 
Wirolaisen suusta Wiron kielellä ylös, ja La^oksen kirjoitta- 
man sadun saiattoi Kreutzwald Pietarin Akateemikolle Schief- 
ner'itle^ joka sen painatti sikäläisen Tiede^Akateemian his- 
torlalllsf kieliopillisen osakunnan sanomissa (Bulle(ins), niiden 
XII:nen siteen n:issa 3,4,5. Tämän ja Fählmannin kertoman 
sadan välillä ei ole muussa eroitusta kuin ulkopuvussa ja siinä, 
että La^oksen kirjoittamassa nähtävästi on kaksi satua yhteen 
sulattuna. Tämä satu on meille sitä merklllisempl kuin Krents- 
wald, jonka viimeiseksi puhdistama se on, siinä ensi kerran 



*) Sen kuuluisan täbtientutkijan Mäd]er'JQ milt*ei kuuluisampi rouva, 
runotar Mmna von Mädler käänsi tämän sadun kauniiksi lauluksi Saksan 
kielellä, jona se löytyy sanomalehdessä Das InlMnä, vuosikerran 1845 n:8sa 
43. Meillä käännettiin se Ruotsiksi kiijassa: FosterlänMU AUmm^yihkossa 3. 

Digitized by VjOOQIC 



89 

khjoUtaa Wiron kieltl Suomen kirjoHas- tapaan, jata Aiirens 
ja eräät rauutktn jo kanan orat pitäneet edelHsen kte&en ainoana 
pelastus-keinona siitä hämmekistä, joka sen kiijoittaailsessa yielä 
on vallan päällä. Sentähden emme luule olevan syrjäin alaee«- 
iamme, että Koit- ja Ämärik-sadnn tähän painatamme ja suot 
mennamrae, varsinkin kuin sitä ei vielä koskaan ole julaista 
Suomen kielellä. Se kuuluu seuraavasti: 

DMuiste oH emal kaks tutart, nimega JFideufik }Sl Jlmarik; 
molemad ilusad, kenad ja wiisakad, nii hästi Bä6 kui komhe4e 
totu, ndnda koi lanlusona tltleb: 

»Pää wa1ge, posed punased, 
f SitikBiastad silmakulmod.» 

Päikese loojamineki aeal tulnud wanem tötar kahe ärjag^a 
kiiadmast ja wiinud neid, kui ika m5i.st1!k inimene, joe kaldale 
jooma. Aga nii kui tännini kenadus tiitarlaste esimene käsk 
on, ja wiisakad sagedaste peegUsi katsuwad, nonda oli ka 
wiisaka Widewiko kombe ja psk. — Ta laskis ärjad ärjad olla, 
astns joe kalda ja waata! joewee hobe peeglist paistsjd siUk'' 
nrastad silmakulmud kul1a-karwa poskiga nii armsaste tagasi, 
et sttda ilutses. Kuu, kes prae^o looja käso ja seädmise pata, 
loojale hingama läinud päikese asemel maad pfdi walgu8tama, 
«nustas oma ammeti aunsaste iilespidamist ära, ja heitis ennast 
nooliit armastusega salaniahti stigawase maarnppe -^ joe pohj^ 
maha, — ja uhe suu oli teise man nihg tihe uuled olid telse 
killles. Kosis snuandmisega Widewiko enesele morsjaks, aga 
unustas scnis koik, koik oma tallitused — ja waata! pilkane 
pimedus kattis maad kunni ta Widewiko rinnä kuUes wiibis. — 
Seni sUndis iiks hale onnetus. Kiskja-metsaline, hunt, kellel 
selle wahe sees koik woli käes oli, sest et keegi teda ei näi- 
nud, murdis Widew]ko teise ärja, kes oma pääd metsä toitu 
korjama roitnod, ja päris teda enesele roaks. Bhk kfil että 
sisaski kuulus ja hele lanio heal metsast läbi^pinieduse äNcis: 

Digitized by V^OOQ IC 



90 

7>LMk tttdrak, lalsk tfldrak, Oöpikl ktri-kttttt, waiiie, wattle, ioo 
pilte^ Ioo piits! tifth, tsfth, tsftli!» -- siisU ei kaalnad Widewik 
itaaskl StskMnist, wliid ufiustas kotk ära, nis mite annastas ei 
oliifid. Aga armastiis on kari^ pime Ja ilma mdbtaseia, fceilele 
wfest moelest ttksaes tondmiBe jäetod. — Kui Widewik wii- 
maks omast ama-anestusest ärkades kundi knrjategu n%i, 
nntis ta ärdaste, et silinawee pisarist terwe järtr Mret sai« ^ 
A^a nead sfldta ailmapisarad ei jäänud Wana-!8ast mite näg^e- 
mata e^a warjole. Tema tuli oma kuld taewäst maha, kur- 
jatööd karistama ja käsuwastoteg'ijaiie waUitsust seädiema. 
Kurja hunti nuiitles ta ja pani teda i^we9te äija korwa ike, 
pohja-naela raudkepi sunduse alla, wet wedama, ja kuu sai 
Widewiko enesele naiseks. — Weel tänapäawal paistab Wide- 
wiko lahke näg>u kuu ktflest, waatab igatsetes weepeeglis8e 
lagasi, kus tema suodandes pelo armu esimest korda maitses. 

Siis itles Wana-isa: »Et niisugust faöoletust walg'U8e 
juures eaam ei sQnni ja et pimedus woimu8t ei wd(a, sello* 
p&rast panen minä telle wallitsejad, kelle kisu peale IgaQks 
oma ammetUe Ifthäb» Kuu ja Widew]k muretsego kord korralt 
ddele walgost. Koit ja Jbnarii! teite käsu ning waUit8use 
i^a usutan mlna nlltid pääwade walg^8e taewa lautuse ai, 
pidage oma ammotit anosasto dles. Sino booleks, tiitrelce 
Ämarik, annan mlna dlaweerewa pälkese; kustota igaohtukoik 
tulekibomed &ra et kal^u ei sUnni ja saada teda loojaie minema. 
Ja sino muro olgo, poeoke Koit, uuel päawal uut walgust jtile 
pSlelna sfltitada, et kunagi walgus ei puuduks.D 

Molemad päikese orjad wallitsesid oma ammeti auusaste, 
tiSnda ei Qhelgi paawal päike taewa lautuse ai ei puudunud. 
Noed lobikcsed Buweöiöd hakkasid niild läbenema, kus Koit 
ja Ämarik (eine teisele soud ja kät pakkuwad, kus kolk maailm 
j^nast roemustab, linnukesed metsas — igatiks oma keeli — 

hektaid lavlusl laalawad^ kus lilled ait8ewad ja kaunlsio kas- 

oogle 



91 

wavad. Sei aeal tuli Waiia-i8a oma Inildjäijelt maha Lij«if 
roemu-piiha pidama. Leidia kolk tallitamised ning' walKtsii9ed 
korrapärast olewad, rdemastas ennast wäga oma loodud loomnse 
lile. fJtles siis Koido Ja Ämariko wasto: i>Mina olen ka tele 
wallitsusega rahal ja soodin teile Jäädawad onne; olg>e siis 
Dtltid naine ja mecB.i) Aga m^lemad titlesld kai dhedt snust: 
x>l8a! ära ekslta meid tnite, meie oleme oma seisnsega rahul, 
tahame jäädä peig* ja mdrsja; sest selles seisnses oleme 3nne 
leidnud, rols ika nneks ja ika nooreks j&äb.» 

Wana-lsa jätis neid nende tahtmise järele ja läks jälle 
tagasi oma kuldtaewa.9 

Suomeksi: 

»Muinoin oli emällä kaksi tytärtä, nimeltä Widewik ja 
Amärik; molemmat kaaniit, koriat ja sievät, niin hyvästi näön 
kuin tapojen puolesta, niinkuin laulun sana sanoo: 

Pää valkea, posket punaiset, 
Sitikka-mustat silmäkulmat. 

Päivän luojaan-menekin (laskeumisen) ajalla oli vanhempi 
tytär tullut kahden härjän kanssa kyntämästä ja vienyt ne, kuin 
ainakin ymmärtävä Ihminen, joen rannalle juomaan. Waan niin- 
kuin tähän päivään asti kauneus tytärlasten ensimäineil käsky 
on, ja sievät useasti peiliin katsovat, ntin OH myds sievän WU 
devikon tapa ja usko. «^ Hän antoi härjät härkinä olla, astut 
joen rannalle ja katso! joen- veden hopia-^peillstä paistoivat 
Sitikka mustat silmäkulmat kullan-karva poskien kanssa niin ar* 
maasti takaisin, että sydän iloitsi. Kuu, jonka, luojan käskyn 
ja säätämisen perästä, luojalle lepäämään lähteneen päivän ase* 
mesta maata piti valostaman, unohti ammattinsa rehelllsesli 
ylöspltämisen pois, ja heitti hänensä nuolena rakkaudella sala- 
Uttä svvään maanpoTeen — joen pohjaan maaha^^^ yhttn 

o 



92 

mmi öli toisen t^önft Ja jbdcn huolet olivat toisen vieressä. 
Kosi cnan-antamisella Widevikon hftneHensä norsiameksJ, vaan 
Qnokti siil' aikaa kaikki, kaikki toimitaksensa — ja katso! pilk- 
köinen pimeys kattoi maan, koBne hän Widevikon rinnan vie- 
ressä viipji. — Slir aikaa syntyi (tapahtui) surkea onnetto- 
muus. Kiskoja-peto, sosi, jolla sillä välillä kaikki voU (valta) 
kädessä oli, sentähden että kenkään häntä ei nähnyt, murti 
Widevikon toisen härjän, joka omaa päätänsä mydten oli men- 
nyt metsään eläkettä hankkimaan, ja peri sen hänellensä ruo- 
aksi. Ehkä kyllä hellän sisaan (ilolinnun, satakielisen) kuuluisa 
ja heleä laulun ääni metsästä läpi pimeyden helkki: »laisk tud- 
ruk, laisk tudruk, ööpik! kiri-köiit, waule, waule, too plits, 
too piits! tsäh, tsäh, tsäh!» (laiskB tyttö, laiska tyttö, yö pitkä! 
kirjava selkä-juomu, vaolle, vaolle, tuo piiska, tuo piiska! tsäh, 
tsäh, tsäh'!) — ei Widevik sittenkään kuullut sisaan helkkä- 
mistä, vain unohti kaikki pois, mikä vaan rakkaus ei ollut. 
Waan rakkaus on kuuro, sokea ja ilman ymmärryksettä, jolle 
viidestä mielestä yksinänsä tunteminen on jätetty. — Kuin Wi- 
devik viimeinkin rakkauden-unohtuksistansa heräten suden paha- 
teot näki, itki hän hartaasti, että silmäveden pisarista tuli 
kokonainen järvi vettä. — Waan ne syyttömät silmäplsarat 
eivät jääneet Wanhalta isältä näkemättä eikä peittoon. Hän 
tuli kulta-taivaastansa maahan, pahatyötä rankasemaan ja käs- 
kyn vastaan tekijöille hallitusta asettamaan. Hkeän suden rankasi 
hän ja pani sen Iankaikkisesti härjän viereen ikeesen, pohjan- 
naulan (pohjan-tähden) rautakepin tuomion alle, vettä vetämään, 
ja kuu sai WMevikon hänellensä naiseksi. — Wielä tänä päi- 
vänä paistaa Wldevlkon lauhkea näkö kuun kyleltä, katsoo 
ikävöiden vedenpeiliin takaisin, jossa hän suuta-antaen sulhasen 
rakkautta ensimäisen kerran maistoi. 

Sitten sanoi Wanha Isä: »Että tämänlaista huolettomuutta 
valkeuden tykönä enämpi ei synny ja että ^i«e^$(^^^^taa 



93 

ota, sentähden panen minä teille bdiitsijat, joiden bäskjn päälle 
jokainen lähtee ammatillensa. Kuu ja Wldevik murehtifcoo» 
iruorotellen öille valkeutta. Koit ja Ämäiik! teidän käskyn 
ja hallituksen alle uskon minä nyt päivien valkeuden tai* 
vaan laajuuden alla, pitäkää ammattinne rehellisesti voimassa. 
Sinun huoleksesi, tyttäreni Ämärik, annan minä alasviereväa 
päivän; sammuta joka ehtoo kaikki tulen-kipunat pois, että 
vahinkoa ei synny ja saata hänet luojalle menemään (lasken* 
maan). Ja sinun murheesi olkoon, poikaseni Koit^ uu4ella 
päivällä uutta valkeutta jällen palamaan sytyttää, ett' ei valkeus 
kulleinkaan puuttuisi.» 

Molemmat päivän palvelijat hallitsivat virkaansa kannialli- 
sesti, niin ett' ci yhtenäkään päivänä päivä taivaan laajuuden 
alla puuttunut. Ne lyhykäiset kesä-yöt rupesivat nyt lähene- 
mään, joina Koit ja Ämärik toinen toisellensa suuta ja kättä 
tarjosivat, joina kaikki maailma häntänsä riemuitsee, lintuset 
metsässä' — jokainen kielellänsä — heliöltä laulusia laulavat, 
joina kukkaset beditsevät (kukkivat) ja kauniisti kasvavat. 
Tällä ajalla tuli VTanha isä kulta-järkyltänsä (tuoliltansa) maa- 
han Lijonin *) riemu-pyhää pitämään. LOysi kaikki toimitukset 
ja hallitukset järjestyksessä olevan, riemuitsi häntänsä suuresti 
luomansa luomisen ylitse. Sanoi sitten KoHon ja Ämärlköii 
vastaan: »Minä olen teidänkin hallituksenne kanssa tyytyväinen 
ja suon teille pysyväisen onnen: olkaa siis nyt nainen ja mies.» 
Waan molemmat sanoivat kuin yhdestä suusta: »Isä! eiä eksytä 
meitä, me olemme tilamme kanssa tyytyväiset, tahdomme jäädä 
sulhaseksi ja* morsiameksi; sillä tässä tilassa olemme onnen 
löytäneet, joka aina uudeksi, aina nuoreksi jääpi.» 



*) Tämä Lijoni näyttää enkelin tapainen olento Wirolaislen jumalais- 
sadustossa olleen. Katso hänestä kirjaa: Der Etisten abergläubische ^ebtäu- 
Che, Weisen imd Getvohnheiten, siv. 11 ja tdS. C^r\r\rs]p> 

•* Jigitizedby VjVJOVlC 



94 

WalAa MJitU heidlt heldäo tahtoBiiaeB jttlkeen ja Iftksi 
j*U«ii Ukftlsin kolta-tairaaseiisa.)) 

F&Minainla omatekoisia rvnoja ja Idrjoituksia Wiroii kie- 
lellft y^yijy KirjallJsattden Seuran edeili maiaiiussa iähtiraama- 
tussa. Ruttoelleasaaa uijttiii hiin rakastaneen vanhan-aikntsU 
Kreikan kielen rono-muotoja, ja runonutan perust«ksena pitäft 
hftii korkoa. Seoraavat sipaleet panemme tähän näjtteeksi 
Fäblmaan'ia rano-tafdosta, muistnttaen että yiimeinen rnnoebna 
I#j4ettiin hänen paperitöistänsä ja painettiin hänen kaoltaansa^ 
kkjassa: Verhandlnngen d. g. Estn« Gesellsdiaft, II siteen 4*aBä 
vihkossa. Kirjoitus-tapa ensimäisessä kappaleessa on niidempl- 
muoioinai koin toisissa. 

1. 

Piibo jQt 
JAAN. 
Tero mo wennike Mihkel! kuda so käbalad kjywad? 
Kas on rulds jo kttps? Mis siis so naisoke teeb? 
Kas an ilm so meelest? Eks ommiko tuul oleks parem? 
Merest klsub ta wet, ommiknst kuiwa wfel saaks. 
A^ wennike Mihkel, alati nOsokest imed, 
Kohto ei taida snits, kokro ta tiihendab kftl. 

fiOHKBL. 
Ära sa wennike naera, lase mo piiboke raholl 
Eoig^ile oma au, piiboke! sinnle ka. 
Koik ma-ilm on mo iimber, kui mo piiboke anrab, 
Inimeste on wiirab ja mäng^ib mo ees. 
Alasti näitab maa-ilma ilu piiboke mulle, 
Kutsub tagasi weel kadunud roemu ja ead; 
Näitab lootust ka mulle, tousta kor^ele sinna — 
Sinna kus looja ees pataae alastust saab» 



Jigitized 



by Google 



95 

JAAN, 
Paljn, wenD!k6 Mihkel, ole^i sa tooiand ja pakand, 
Wastako piiboke nätid mis sa malF labasid koik. 
Mis siis inimeste onnest piiboke titleb? 

JMIHKGL. 

Ta on piibo saits. Nä' kai ta rongasse a'ad, 
NQQd ta keerleb ja oitseb, lahkub ja kogoneb jälle — 
AgSL natake tault — otsas on suits ni kui on. 

JAAN. 

Mis sa HIO wennike kttl maa-ilma sobradest motled? 

MIHKEL. 

Nad on piibo soits. Kui on mo piiboke täis, 
KiiI tast suits siis touseb ja keerleb ja män^ib mo ttmber; 
Kui on tubakal ots, otsas on sobrad kui suits. 
Oigete sobrade kujo oled sa piiboke ise — 
Oitsego minui on, knrwastus waewako mind, 
Ei must piiboke lahku, enne ta opetab kanda, 
Kurwastuses ta kinnitust annab ja nou'. 
Nonda mu tuwike oli, keda ma oitsin ja kaitssin, 
Pääwal mo mote ta, unes ta paistis mo ees. 
Polwekene kttl sul roemn oli ja waewa9 
Leidnud olin ma kcik, aga mul pudus ka kSIk. 
Otsisin tasakesti, peidetnd poesaste warju8, 
Kus mo tuwike käis Uksi ja mStete sees. 
Kuni mo nime ma kuulin ta lillede-uuledest kostma,^ 
Kohe siis lendades langesin kaela ma tair — - 
Ja nilild oli mo käes mis leidsin ja otsisin ammu,. 
Lilled oitsesid mul^ taewas elasin ndtld. 
Kili on monigi talw jo puhunud ttle ta aua, 
Ika mo tuwike weel armas ja kallis mul. on ^ 



Digitized 



by Google 



96 

Ika mo sQda weel naerab, kiii tnletab piiboke meelde 
Monda kadnnad ead — kadanud? }gawad ead! 

JAAN. 

Knda so piiboke sulle näiiab tae^ag^i toasta? 
Teine korda ktil läks — seda mul täbenda weel. 

MIHKEL. 

Juba piiboke kustab. Näe kus wiimifie suits weel 
ille katukse seal toiisis ja kadudes läks. 
Korg^ele tonseb ta sinna, kas sirawad täbtede astmed — 
Jnmalaga! wii monele terwised mult! 
Sinua sa ingeke totad, peastetnd ilma waewast« 
Et mo ihoke siin tuhka ja pormu kii] jääb. 

JAAN. 

Selle riistapuu nouan, ehk miiuksin wiimise iwa; 
Andeks! piiboke, mis teadmata laitsin ma sind. 

2. 

Keige ja raske. 

Kussisin: mis oa raske, ja mis on kerg^e kiil tehha? 
Kostis: kerge kiil on laita ja^snndida teist. 
Laps jo sundida m,Qisjl,9b ja lapf^oke laita jo oskab, 
Sedda kiil \ggSL päw näme ja immestame* 
Ag;gB, mis isse sa laitsid, katsu parrata isse, — 
Raske on se tö;. .tahbad sa katsada, te. 

" ^. . . 

Uks hui BJOBiiigi Mine. 
IJkskOrd olli iiks mees. Ta siindis, kossis ja sarri. 
Ennam ma temmast ei tea. Aggh se oH! iiks *"^s! qq^j^ 



97 

A. 
Suur on Jammal so ram, sorem so elde meelt 
Pikse marrude irm karristab pattvseid^ 
Ag^^a Jvmmala eldust 
Kidab taewas ja mets ja Binrm. 

Roem ofi polganud miiid. Uksi ma tiattakski, 
Kai ei mäUefftus weel, lotns ei tostaks mind. —^ 
Taewas naeratab lotast, 
Äggh mäUestast mets^ ja ii«nn« 

Tcrre, monni^ f^^^^ armas ja kallis miil. 
Kas ma moiinigi kord ^ne^a wibi8in, 
Kulin öpiko laain, 
Kalla mängimist wata8iB! 

TaHe taigasi weel — taggasi tulle ireel, 
O^nis onnelik aeg, kolge S0 rSenMga! 
Siima pilkttde ette 
Ello aea ma annaksin! 

Lotus, Jnmmala täht, sinna sa kotsnd mfnd, 
Kukka monni jo läks rSemaga olsates: 
»Terre! näen ma sin^ jälle, 
Terre, onnistnd issa-mä!)> 

Suomeksi käännettyinä 

1. Piipun juttu. Juhana. Terre Veliseni MikkeH! 
knteti käyvät kapillasi? Onko rufs jo jontnnut? Mitäs «it^efn 
Taimosi tekee? Onko iima sinusta mideHien? £ikös itä4ilbli 
olisi parempi? Merestä (tämieslä) vetää hän (taiill) v«flti, 
fdästä safst vietä kuivaa. Waatt, Mikkeli- veikkonen, alati hnet 

Suomi, 7 



kärs&ä, sava ei täjU ratsaa, kukkaron se kjll& tjbjentftft. 
Mikkelt* Älft «& refkkottmi saara ^ laabe piippoaeiii rauhaan! 
kaikille kunniansa, piiffimen^ ninuU^nkbi. KaikU maaflma on 
jmp&rini, kuin piippuseni hdjrjr&ä, ihmisten «Mi knrastaksen 
Ja hjppii edessäni, alastoMina näyitää piippanen maailman 
iloja mulle, kutsuu takaisin vielä katuneen riemun ja hjvän; 
näjttää {oiolttaa) mjrds tolroa mnlle novsta kmrbealle sinne ^ 
sinne, kussa sjntlaen kojan edessä saapi armahdnsta. Aikana. 
Paljo ^ veikkonen Mikkeli, olet luTannnt ^ taijonnol, vastat- 
koon piippunen nyt, mitä aä malle kalkUa lupasit. Mitä siis 
ihmisten onnesta piippunen sanoo? Mikkeli. Se on piipun 
savu, näe (katso) kui|i «es Tengaana ajat {? piipusta j, nyt 
se kiertelee ja kiikkuu, hajoaa ja kokoupJ jällen — raan pik- 
kunen tuulta — lopussa on savu niin faaiA ainiikin. Aikana. 
Mitäs veikkonen kyllä maailmaa yattövistä arvelet? Mikkeli.- 
Ne ovat piipun savu. Kuin on piippuseni täysi, kyllä siitä 
savu sitten noiMsee ja kiertelee ja leiki<»ee ympärlnl; kuin on 
tupakalla loppu, lopvssa oa ye4ävätkin kuin satu. Oikeiden 
ystävien kuva olet sa piippunen itse — hedllaeköte (kukois- 
takoon) minulla onni, vaivatkoon minua 4Baru, d minusta piip- 
punen eroa, onnen se opettaa kantamaan, surussa se antaa 
vahvuutta ja neuvoa* Niin eli kyybkyJäiseai, jo4a ma hoisin 
ja kaitsin, päivälle mietteen! Jiäa, unessa bt^iMisM edessäni. 
Polvueni, kyllä sulia riemua Dli Ja vairaa> Idytäi^yt olin ma 
kaikki, vaan mulla puuttuikin kaikki. Btsin hiljaa^ peitetty 
pensasten varjossa, kussa kyyhkyläiseni kävi yksin ja miet- 
teissä. Kunne niineni kaaliii hinen Icukfeais-huulista vastaavan, 
marnm sitten Jentäen lankesin kaulaan ma h^eHe. — Ja nyt 
«H käJeesänU «inka Ujmn ja etsin «Manin ^ kuiduMt hedU- 
nivlU muUa , taiv<aassa elin nyt. Kyliä an monikin talrf jo 
pidiunut yli hänen hantaaaa, vaan aina kjyyhkyläiseni iridä 
nrniaa Ja kaUia ondle oa^ nlna ^dämeni wieU nyliäilee. ifcate 

)iqitized by VjOOv IC 



99 

pjippiHi^B juohdqtiaii «ilekefii 9ionU kudonnatta lijvää — fca- 
d^nnntta? iknista lievää! Jukamu* Kqinfcas piijipuse^i sinii}!^ 
osoittaa taliraa^enjkin nonsta? W«li9jU kjllä sielvän sala ^ 9f 
malie oMta yj^lä. SfiikeU. Jopa piippnnen 6aiWPM* l^aiso^ 
k«9rsa viimainen aava ylfsU yli katoksen ^olla poas| ja kat^Ujp 
iifni. Karkealle nonsiee se sinne, kuss^ iäktien askelet kiilvFaft 
-r«- Jamajbm kanssa! yie monelle terveiset malta! Sinne sä hepr 
kiseiU rienpM;, pääsitetitj elon vaipasta, vaikka ruumAJ^ii |^äpi 
ttna^ jtabkaksi ja tomnksl, Juhana. Taon kalan nearoi^alen 
(itsellenf)^ j^os moisin yiimeisea Jjvän; aateli, p/^piip#pj 
MtH t|#töiiiSttä«i laU()tn fiinaa^ ^ 2. Kevyt Jut rastaa. Wj- 
syi»; pU[ä /on raska?, ja mikä oa kerjt kyllä teM^? ^^a^tasi: 
\i^yji kjVä pi» laittaa ja ta4>mlit9 ta^ta. lUapri j^ tuomiita 
ymmärtM ja lapsakiftineii laittaa j^ osaa^ sitä kjH» joka päivä 
käemme ja ikmeittelemmaf Waaa mitä iis^ ^ laitoit^ koeta 
p^aia jt^9 ^ l^kap oki 4^ä iyö; taMot aä taikia, jtee, -^ 

4yt, nai ja liaoli* UojUnpi pä hfinestä en tiedä. W9m ^e oli 
m^\ -^ 4. Saari on^ Jqmala, v-oknasi, saarempi )k^ qrie- 
lesi! Pikaisen pyMyjen kiDPIi fapkas^^^ ^yntiaiät vaan J^ama- 
la» b^U^yMä l^ttäjt taira? |f» metsä ja parani. -^ jGliema pn 
ylenkatsonnt minnn. Yksin mä itkisin, kuin ei maisto vielä, 
toivo ei nostaisi mfnaa. Taivas myhähtefee toivoa, vaan mais- 
toa metsä ja nnrmi. — Terve, monikin paikka, armas ja kal- 
lis mnlle, kqssa ma mpntfikin kertaa onnen kanssa (onnellisena) 
vi}.vy]n, k«qii,t|dlin si^^i^n ilajulaa^ l^Jan lelkitseiujystä Mtspia! — 
Tule takalsiA vielä r^ iakaidn lole vielä., aata»aa oonoHinen 
afta, kafken olemasi kanssa j Silmän-räpäystefi edestä elin-ajan 
ma antaisin! — Toivo, Jumalan iäkti, sinne sä kutsut minua, 
kukun moni jo läksi riemulla huutaen: oterve! näen sinun jällen, 
jterve^ siunattu isänmaa!» 

Ti^ffemmi m^m f. JaWWfn«Jt^ tarjcoittitnec^ i^- 



100 

deilisen riri^ateen kfettopln ntostoimftiaiiif^tä, Jonka aik^eiisä 
bän kauemmin eläen varmaan olisikin tä^rttänjt, sillä Wiroii 
kielen raikeammat osat selitti hän jo useammassa kirjoituksessa, 
joista kielentutkija vähällä vaivalla voisi kuvata kelvolliseii 
lieilepin tästä kielestä. Tässä on työläs ruveta näiden kirjoi- 
tusten sisällyksestä tiliä tekemään; sen vaan sanomme, ettft 
niissä annettu selitys Wiron kielen säännöistä on paljoa sel- 
vempi ja yksinkertaisempi kuin se, jonka Fählmannln vastus^ 
teiija Ahrens antoi vielä uudessakin v. 1853 ilmautun^essa 
kielioppinsa painoksessa, jolla koottujen ainetten rikkaudessa 
kyllä ei liene vertaansa, vaan joka samalla myds sekavuutensa 
ja epätieteellisyytensä vuoksi on milt^ei aivan kelvotoin käyt- 
fää *)• Halullista lukijata varteil luettelemme tässä nämä Fähl- 
mannln kieHopiiliset kirjoitnkscft, jotka, ajallisesta järjestyk- 
sestä mitään pitämättä, panemme selvyyden vuoksi aineelliseen 
järjestykseen. Ne ovat: l:ksi lleher die Flexion des Wori^ 
atafnmes in der estnischen Sprache (Verhandl. d. g^el. Estn. 
Gesellschaft, I: 2, v. 1843), Ve^er estnische Orthographie 
(Verhandlung'en j. n. e. II: 4, v. 1852 tekijän kuoltua) ; 2:k9f 
Ueber die Declination der estnischen Nomiita (Verhandlun- 
gen j. n. e. Ii 3, v. 1844), Nachtrag zur Deklinatiönslehre 



*) Tässä lienee paras tUalsuus mainita, että A. on aipoa ;kie)eDtut- 
kija Wirossa, joka vähän paremmin tuntee Suomen kielen ja sen asiat, 
ekhä hänkin niissä useasli tekee sekä naurettavia että surettavia erhetyksiä. 
Hän on kauan aivan yksinänsä huutanut Wiron kielen kirjoittamista suo- 
malaisella kirjoitusmuodolla. Niinkuin edellä olemme nähneet; on Kreut2- 
wald*ikin viime aikoina yhdistynyt tässä asiassa hänMi' katissansa, ja toi- 
vottavasti ottavat kohta muutkin kiijotttajat Wm]fn kieltä tälljl KKmooIli3elta 
tavaUa kirjQittaalfiseen, Itse ei A. meidän iietäksemine . oIO' mitään Wiron 
kieleUä kijjoittanut. Waan hänen esittelemissä (suomalaisen), kirjoitustavan 
jälkeen on eräs kirkkoherra Schudlöffel kääntänyt pienoisen kirjan nimellä: 
Toomas Westen, joka kääntäjä sitä ennen oli painosta ulosantanut käännök. 
sen : Jöggi merres, meillä suomennettu Ldnnrofilta , 'nimellä : ifereh virta. 



m 

{VeiUnilnngtn J. n. e. h A, r. 1846); 3:ksi F^armeh di^ 
09tfmek0n Verba in C(H^ug€Ui9M» %u ordnen (eriUiia v. 
1842 paioalia .programini, jolla F. Mtiii lehtorin virkMii)> ja 
4^i Bem^rkungon ubet die 9F^twur%eUehre in der etttni- 
$€ke» SpratAe (VerhaiidlaQ^D j» o.: e. II: 1, y, 1847). 

J[os Fäklraaanln josga kassa m&ärIsB& voisi verrata mei- 
dlUi Castrenein, niin on Retiikki Kreta^maldlm jktMäisjjs 
L&inrofin kanssa paljoa suorempi. H&nkin oa. rahvaasta sjn- 
if\gkij hänkin aikoi jiO oppilaiaena kerätä kanaansa vanhoja 
lanloja, joiden koraaninen, täjdentäniaen ja järjealämiBea jon- 
hnnlaiseksi kolLonaiseU {niiakoin Kalevala on) on hänenkin 
miehnnden-ikänsä snarinna tarkottoksena oUnt» Etla hän pa- 
remmin voi täyttää tämän tarkoitaksensa saattoi tapahtuma 
hätienkin lääkäriksi, ja toinen tapahtama asetti hänenkin pie- 
neen kanpnnkiin (VTeroon) kansansa piirin laidalle, josta vi- 
ran toimitukset useasti saattoivat hänen Wenäjän rajalle^ Ples- 
ko?an eli Pihkovan lääniä vasten. Tämän rajan takana löysi 
hänkin kansalaisiansa, joista siihen. asti oli aivan vähä tiedetty, 
ja näiden seasta faudn-aarteen, joka siellä oli säilynyt sam<rin 
kuin Kalevida Wenäjän Karjalaisissa. Tämmöisissä vertauk* 
sissa on idna paljo erilaisaottaldn, ja näi4en Soooialaisauden 
sankarien välillä on eriiaisnos siinä, että Kreotswald'in tähän 
asti Jalkasemat laitlnt eivät ole niin täyteläiset, niin iaoarvoi- 
aet koin Lönnrotin, ja toiseksi siinä, että edellinen puuttun 
jälkimäisen kieli-tieteellisyyttä, samoin kuin tämä taas ei ole 
näyttänyt itseltänsä olevan sitä rnnolahjaa, joka Krentzwal- 
d «a ra. 

Wirolaisesta kansanlaulusta puhuessamme täytyy meidän 
sen luonteesta yleisesti sanoa, että se on paljoa laihempia 
vähävaraisempi ja poikkinaisempi kuin meidän suomalainen ru- 
nomme. Tähän lienee syynä osiksi sekin, että Wirolainen oi} 
niin kanan kovassa ortuudessa vieras-kansaislen^ herrojen alla, 

' " Jigitized by V 



102 

jotka )Mtm pitteii folkirat }a bäTKti^t kaikki v^aakaflil^ii 
jftänaftkaei) jaiata oijaa arfeti r(A jaktua kanslittiseD ^apiMcMtt 
onnelliaia aikoja nmisteleaiaan. Wi6lä toiaekai njjke^ Wko^ 
hkUim latlua njkykaea, B&kyrääa kdyhyfteaa iMlaaa atjte 
se, etu sen tadttetta niia mj^hiän, mdkein nitdan kadaitoa 
kanaaakiy rareUMn keriimään* MuUa {»ää^ajry Ite&n refjemme 
haikompaaa raAoHiaalrleea oa fcamminkia ayvemmilU etalMftrt^ 
}a Idyiyj käaen alkoper2iise£»(l laoaaoaaansa. Joa koko Smo* 
men kansan , layaammasga merkliykiessä, jaaanna KarjalaUiiu 
ja HmmäläUHn eli kakaiies paremmin Jäämiin^ joiksi jälki- 
mäisiksi, kielt&mittomän mdrre-keimolaisanden ja^kdosta, paitaa 
Saamenmaan Hämfttoisift Wepsälftiiet, Watjalaiaet ja Wirdlai** 
set orat laettarat, niin näemme saman runollisen köykjjden 
kaikissa näissä lakkoina tätä Hämäläistä kanaamme oiiaa« Poik- 
kinalaiakan ja nälkä^kaivon taroin kaaran^ita Saamenkin Hä-' 
mäläistea lanlat KanteMtaressa ovat Karjalan räkeräatl aal- 
toilevan ranon rinnalla! Wep8äläi8iltä9 joiden ulko-tlla Aoaak- 
ses6a on melkein yhdenlainen kain saman maan laalorikkaidea 
Karjalaisten, ei LOnnrofllia ole yhtä alaoata laoloa ilmoittaa 
väitelmässänsä baidäa kielestänsä, jota hän v&hhamin kaiklata 
olial laiminlyönyt, jos vaan laulaja olisi saatavina ollut. Wat* 
jalaiset taas elävät milt' ei yksillä tulilla etelä-Inkerin Kar- 
jalaisten eli Inkerikkojen (Iscbareid) kanssa, nMa ettämalem^ 
mHla venäläiset sekä kerrat että kirkotkin muutamin paikoia 
ovat yhteidet. Ja mikä eroitns heidän laulussansa! Inkerikkojen 
kulu on runollinen, täyteläinen, elävä; Watjalaisten keikko, 
vaivaloisesti kulkeva, kuolemaisillansa. Samoin Wironkte lado. 
Olkoon kyllä Saksalaistenkin polku paljo rasittanut sen alku- 
peräistä vireyttä, niin näyttää kuitenkin kaikki, että Wiron 
kansan Tono, yhdenkun maidenkin Hämäläisten, jo alkujansa 
on ollut matalampi-ääninen kuin meille säilynyt Karjalan rano. 
Tässä lauseessa myds luulisimme löytyvän vastineen^ oseastildB 

Digitized by V: 



m 

«jntjBteafii ij9fmy}mtni oiAo Kid^Mii fc^ko AnoiMft Um^n 
ilBHrfUe sattUiMir ANn q(M KaijidaMH» se» o|9«fUi «l oHii Mutii 
«Mitta k«iQ siNyiMiitDQn, vai pimka Kafoiralf jo 9jiit5'jii8ft* 
Uq luettaa KaiJalaMeii tokeiiiftkiii? ^arnrfta IaQ9eeUo, jiraka 
penMliibiia ayt fl ktr iwatw huti rM« Tiittiiin»ii maMtacni^ 
nm f e»HM knilmkaaa Mirkoita laukata epi^mia Wlrolii}si« 
kafai koto*Bi«iimiMi>wfkiäi, nainUnaime rnan aaian aem- 
mafama. Jolta sa aieiatt nyyttiä, rlMa litomäatjeQ niitin vi|i(^ 
jotka monikin paikkakaqaalUB^a kaoaaUiaoii^ea kiibkaHlja uitti 
saattaa nioiliiB viskata. 

Joako aiis looato olisikia Virolaiselle vMieaiiaftt raaolah- 
Jat aataaat kota oo^ joDla Hn slaaiiai aiaatea k^jketapMn tilaM 
mUrätjn Karjalaiaeii, niin oyat kansanlaulun jäftna^ksot WiFon 
kanaaHiaaofleii ja kirjalUauudeu jlontiMaisello jktä kalliit , jkili 
iftrko&t kiria ville muuHe kaaaaUe takansa. T^tuäq kay^itslvat* 
Ua jo ammoin «e aiieket) joiden q»^H\ tämiin kielen tutkiini*- 
nen ja e4eatj|minen oli aoaettOf niiricidn RosenplMer^ KnapfTer 
j, m. Isomman kokouksen n^ietft lauluilta s^ kuitenkin v^m^h 
Henrikki Nws toimeen. Tftmi kokona, nimellä: JSkfitni^ch^ 
FplMied^r^ VrBchsrift und V^b$r90t9Mm^^ tuli ulos ko^eaaa 
ylhkossa, vuosina 1850—1853, ja alalta» arvollisen mli«iAa 
enimmJiksi osatei aeauaoisia lauluja kuin melota Kaatelottaresaa 
OB. £4ellA olemme «aininneet, etti^ Kn9pirer'|n kokoamat ^U^^ 
kokoukaessa tekevfit noin puolen, ja Neus itaa lienee myfts 
keriianjt hyvän joukon, motta suuri osa siinä painetuista lau<- 
luista on Kreats^ald'inklu kokoelemaa, ja iiänelle myös toimita 
taja omisti kirjaBaa*)* 



*) NeusMllä ei näytä olevan sitä järjestämisen taitoa, joka melkein 
aavislamaTla arvaa, mihin paikkaan mikin palanen on kuuluva, jolla taidolla 
I^önnrot on niin täydellisesti lainoitettu. ^, ei näytq kolaan kokopaisuptl^ 
taiicoiUapeen, eikä t40clä toisintoja muuten käyttää kuin vaan p^r|kkto sa- 
man mmityksen alle asettaa. KJeli pp epätasaisia |a erilaista sU& myötofn 



f04 

TolMm Kreutttiralifki Ja Ness^ift jMemft tdiHimima iy^ 
on Mgihistk$ und Magkioke IÄ0d$r der Shstmi^ kvbons Wl- 
rolftfoteti lo1Ma-ruDoJiEi,-pairietl« Pktarfn TMk^Akateetiaii Iras^ 
taottakseNa r; 1854« Tämäkin «m WfrM kan«a»-4aaloa oh 
hjnrta 'rafanalnen ja tiaiä kofcoakBosM Mytjriä iolhiiMntiio)a 
o» nlta sttrkean räkä, *e^ä WiroR rnio täMtlUta «eikaisaa jäipl' 
sattomaHoman patja jikrHo mefdä* saolMMaoat* rdnocrIaniM, 
fatfai nieMftn loikln-rtinot, jolto niin paljo jo lOytjy kerättynä, 
vaan kerran saataisiin ntos tolmftetnksi. 

Paitse mitä hän sitä on teknjt näissä töissä, ov Krents* 
waM ralalsnnt Wiron kansan muinalsnotta my5s kirjassa: Der 
Eksten abergiäubische ChebräHcke^ ffeisen und €hwohnheUeh^ 
samoin malnitnn Tiede-akateemian v. 1854 painatiama. Sen 
perastnksena on seitsemännessä-toista mosisadassa painetta 
tämän-niminen kirjanen, jonka oikea tekijä on, niinkuin edellä 
olemme maininneet, Saotnalainen ForaeliuB; vaan eräs pappi 
Boecler^ joka paitse kaikkea maata kelvottomuotta vaellukses- 
sansa vaihteli uskojakin mokomin kuin Mustalainen hevoisla, 
sai tilaisuuden toimittaa Forsellnksen tjön omissa uimissansa 
ulos, ja siltä saakka on se kulkenut Boeclerin tekona, kunne 
tarkemmat tutkinnot tämänkin koiruuden ilmi saattoivat. Kirja 
kertoo Wirolaisten epäuskoisia tapoja ja käytöksiä kaikellaislssa 
tiloissa, niinkuin naitaessa, lasta synnytettäessä, karjaa hoidet- 
taessa, kylvettäessä, leikattaessa j. n. e. Mitä Forselius kaikista 
näissä tiloissa käytettävistä taioista mainitsee, on hyvin vähä 
ja vaillinaista, suurimman kokonsa ja arvonsa on kirja nykyi- 
sessä muodossansa saanut Kreutzwald'in huvittavaisesti kirjoi- 
tetuista muistutuksista. — * Se etu, joka tämmöisistä kirjoista 



keltä ja mistä mikin laulu on kirjoitettu. — Kirja on painettu Tallinnassa 
löytyvän seuran: Die eJislländische Hlefäruche Gesellschaft kustannuksella, 
ioka seura muuten ei ole virolainen, kuin niin, että se Wironmaalla löytyy. 



105 

Ungtnnet tieteille j«- fcansojen Umtemtedle, ei mtistft kimiMiD- 
kaan ole koran €niari*«rr<4iiea. Jilkeentaleirille ei kansojen 
nrainaisuabsieia ale maalia annaa, kdin sillä, Joka beHte ken^ 
kensä luomaa ja muodostaMKia on^ ja kaiUNa motlla mainalBiiak^ 
Mia OB irj^n «en Terraii mmntj misaä niäirässä n# tioiäa keiK 
gen liioiiloa relTia^ seliftöft^ Nl^a! ^n jvmaläicp-sadaalo^ jak» 
todella otrida benf«n< lamMa, alaa «AM* tirbeib iutkla»itt*aiae, 
ja mefllä Sdomaiaisilla on mjiOs lolkleariien ja loibtv-rmio, jotta 
esl-isämme sotivat pahoja voimia vastaan, sen caemmtn tatkhi- 
nen alainen ja arvoinen, kuin heaki ja hea^cn antamat sanat 
siinä oiivaticin aiftoaaa torjamisen vailka]^paleena, ja kata nämä 
sanat pakeotnivat pysyvään, ikanaan muotoon. Toiata on laita 
tnrhien epäloolojen ja taikojen kanssa* Niissä on Ikminen jo 
heng^en ka4ottannt, känelle on näissä jäänyt käteen vaan. alko- 
mnoto, käyt#s paljaaltaan, jolla nyt kokee pahaa vasten joko 
sotia eli raroittanda. Elikkä tietävätkö esim. meidän ämmät, 
maahista lapsista parantaessansa, minkätähden kipeitä paikkoja 
on paineltava' kolmesta kohdin Mkataitla tarpeen palasilla, ja 
minkätähden ne, hopeata vnoltua niiden siolhin maahan , ovat 
pantavat paikoiHensa? Useamman en Inaie tätä tietävän, vaan 
epäilemättä oli asia esi-isillimme selvempi, ja epäilemättä oil 
heillä tähänkin tarpeesen sanat, jotka olivat lääkityksen pää- 
asiana. Näin näyttä! taian teko olevan kehno ja sisäUyksetöin 
loihtemisen laji , ja me olemme vaknntetnt, eiih etsivä iäy täiai 
taikoja yhtä paljon Rnotsalaisten ja Saksalaisten elämästä kato 
Snomalaistenkin ja Wirolai8ten. Miksi eivät siis nämä korkeasti 
sivistyneet kansat, jotka ahkerasti ovat koonneet kaikkea^ joka 
vaan vähänkään koskee heidän mainaisonttansa, ole toimittaneet 
kokouksia epälunlolstansakin ja epäluuloisista käy toksistansa? 
Wastaus: siksi että ovat lukeneet ne enemmän ulkonaiaJkai, 
satunnaisiksi asioiksi kuin järkinäislksi kansallisen heng^en vai* 
kattamiksi, jonka tähden niiden kokoaminenkaan ja tatkiminea 



106 

el «IM >oiB«l mitite erifiiMi r$h% kaMaa heag^Utojjdeaii 
aiiiM. Sila ei tillihUB Forseliulnm Ja KreiitiwM'ia lefcenOtti 
kebaakMHa ole raeMäa allmiaateMae mnnitt anroa hain Uetorl- 
aUiaen, Jeaaa kataaaaoaaa tiili nienme^ eaaiiddn etii Wirra 
Ja Saomea kansat taioissakin Ja epftttskoistsaa kl^tökBlssi ori^ 
aisarokset, Ja loiaokseen, ett& epiaakoisnns e^elUseasA kaasaaaa 
Foraeliaksea aikana oli moaia Tortaa sMroMpKkoia Kre«(iwaM'lB| 
Taan elUt se, ekkft kjUä paljoa Tttenoyt, ei TieUkUa olo 
perit! saaNBOBot. 

Mafaiitnt Krentiwald'in tjdt. Josko ItaoasiinUn armolliset, 
orat kamminkin pidettiril vaan vaUnistdniaa sUken suureen 
tj6kdn, Jota hän jo useampia rnosia on teeskennelfyt. Ja Joka 
kerran valnrisna Ja, lisitk&imme se, onnistuneena on oleva 
Wiron kansan jlpejteni Ja hinen aisiensi n^i^Ummilienkin 
Jälkeisille kanti^ana. Me tarkoitamme Kahmn pankaa. Ti* 
män-nimisesti sankarista löjtjj nim. Wirolai9lIla sadankaltaisia 
kertonuiksia. Joita Jo FaUmann kokoeli maistostansa, ar^i 
Joutoa saatuansa enemmän koota kansaa snusta Ja kaikki jk* 
tenä kokonaisena ilmi saattaa. Nämä sadut on njt Kreot8wald 
kerinnTt jhteen, Ja kata niitä useampi on vanhinta runo^puvns* 
taasa^ Jossa niiden luullaan ennen olleen, kajonnot suorasanai- 
seksi krrtottiukseksi, on Kreotzwald tdinjt sen uskaljaan pää* 
töksen, pukea tämäalaiset kertomukset uudestansa runo-pukuun 
Ja paikoillensa sovitella ne lokkareet Kalewin pojaa ihmetöiden 
kertomusta, jotka tänne asti orat runona pysjneet. Täfli 
tavoin tarkoittaa hän antaa Wlrolaisille oman Kalevalan, Jonka 
runoelmamme herättämäksi koko tämän jrityksen saattaakin lu- 
kea. Waan toinen kysjmjs on: tokko tämmöinen yritys, on 
onnistuva? Woiplko yksityisen tekemä runoelma saada niin 
kansallisen karvan, että kansa sen tunnustaa omallensa Ja 
asettaa sen oman laulunsa rinnalle? Epäilemättä on Kreut2wald 
niin Uelea-tontemisen kuin runo-lal^ojenldn puolesta kelroilinoa 



107 

tätft tydtfl tftemiftii; man nllssA l^jntjlmtesi «leTa eiMlji 
el kosArftnan nihi paljo liakili kuin jleisesti koketännMNB 
teofeMn niabdoHisnmtta. Itse lyG^ joka jo taitaa olla piiUj-* 
ttäirflldttsA, oa ptaakitt vastaava »ekläo ja monea nmmUi 
epAltykft^t. 

Ronolahjansa on Krei]tswald i»eaiiimassakiB tilassa loista*- 
valta tavalla ihaoittanot. Ronoeimiaasa oa kin kylvftnjt moaiio 
kaant&miinsä ja makaelemlhisa kirjoihiii* Brittaia palnottiM 
luiiaeiuHie häneltä kolme isoaipaa runoelmaa, joista kaksi, aim^ 
Btr^ei^ia koulofsan Lenoran käännös ja onnentoivotns Tartom 
Alma mat0r'iUe (yliopistolle) v. 1852, ovat njkjaikaisiin rnno* 
mnotoihfo puetat, kolmas taas, nimeltä Soda^ jossa bän laulaa 
njkyisen sodan syistä ja kiihoittaa Wirolaisia vihollista vastea 
valmiiksi lämmittämään samanlaiset selkä-saonat^ koin ne, joilla 
heidän veljensä Snomalaiset kesäUä v. 1854 oUivai häntä vas- 
taan, on taas vanhaan, kommankin kansan yhteiseen ronopa- 
kuon tehty virsi. BOrgerMn ihme«llisUI ballad'ia kääatäessänsä 
on Kreotawald meidän silmissämme voimalllsimmasti näyttänyt 
taitonsa, sillä häännds on onnistunut, hyvin onnistanut. Onkin 
Wiron kieli nykyajan runonmotolhln paljoa taipoisampi kaki 
meidän suomi, Johon snurinaa syynä lienee se, että äänihän 
poltattaminen sanojen lopusta on saattaaut monta sanaa yksi-* 
sointoiseksi. Jotka meidän kielessämme eivät tee loppo-myOtäi^ 
syyttä, kuin myOs se, että Wirofadnen yleisesU rakastaa sano** 
Jen lyhyyttä ja keskeltäkin sanaa heittelee äänikkOJä pois minkä 
sninkin voipi, joten tässä kielessä nykyiset runomuodot eivät 
käy niin ahtaiksi eikä sanasto tunnu niin kOmpeläUä kuia mei^ 
dän klelessäamie. Otteita Kreutxwald'in runoelmista olisi turha 
tiAän panna, kuin jokainen halullinen voipi ne kokonansakin 
saada kirjakaupasta. 

Kreutzwald on my«s dikera kääntäjä. Edellä olemme jo 
nimittäneet hänen käännöksensä ^m«^^|f||.C Mainittavlmmat 



108 

hHMm nraiBla kUHB&biistiisi 4lrat: MmUm, meiM ivUiR nn^t- 
Mhrfitii) LdrdAg&-«Ma^Asin*iilttiii6ii^ kok^iikse» kalMfteft lak#- 
misio, jolA kttn toimfiU vuoBiAA 1848-^1849 yUs! irilik^, 73 
hnfrAn kAAfiMAy vaad jote kAlItetefl kostattimsiefisa Wxim sittea 
ei ole jaksella enempää ulos antaA; JReinotvadder Msbb^n^^ 
karien ^ kuissa v. 1850 loimitetlu kääands efäästt, eriltäio 
rahFaalb jnaodosieiosta painokseaia kaaliiifiata kertomasta Mei- 
meeke Fuch$; ja Ma- ja Menre-piliid^ hjvln havittaTaio«ii 
kertomos naikasia, lahtj Europasla ToiyoBnjemelle, ^ iämlui 
Maanpaikan laonnosta sekä ikailslslä. Malnittara on vielä se- 
klD, että Kreatawald sitten vaodon 1846 tobulttaa Fooiisen 
rahyaan-kaleaterin Tartosta, jonka, niinkuin »elkein kaiken 
naaikin iässä kaupungissa painetun ja painetlaran virolaisen 
kiijallisvudeny kustantajana on se toimellimen kirjanpainaja Laak- 
mmnn. — Kr6ätzwald'in snorasandnen kiijoitus-laatu on knk&is- 
tara ja kuvikas; kieli puhdasta,' alkuperäistä. 

Fählmann^in ja Kreatawald'in, näiden nykyisen Wlrolal- 
saaden pylvästen, perääpä olisi vielä montakin Wiron EiljalU- 
saaden Seurassa vaikuHanutla ja sen toimftukaiin kirjoiitaiuit^ 
miestä mainittavaa, nHnkoln Fähknannln edelHnen Wiron kielen * 
lehtori Henrikki Jurgensen (synty n jl v. 1804, kuoli 1841), 
jonka liian aikaisesta kaolemasta tälle kielelle tuli suori vahinko, 
ja jonka paraan kirjoituksen , lyhykäisen Wiron kirjallisuuden 
historian, jo edellä mainitslnime; rovasti Heller^ jonka kieli- 
ttttkittnoista samoin edellä annoimme lyhyen tiedon, ja joka 
myös on tämän Seuran tähti-raamattuihitt painattanut useampia 
heng'ellisiä virsiä; Hansen^ jonka kelvollisen kielen ja historian 
tutkijan kuolema myös tempasi nuorella iäUänsä; veljekset 
HoUmann; Boubrig; Santa, Seuran nykyinen esimies ja his- 
torioitsija; Sachssendahl^ jo toista kymmentä vuotta sen sih- 
tieri ja muinais-rahojen tuntija, Gehetoe^ Beinthal^ SchMltz j. 
m. m. Waan ajan v-ähyys pakoHtaa mddito tähän lopetlamaMit 



109 

niin että meidän mjOs täytyj mainitsematta jättää ne kiitettä- 
vät kirjalliset tuotteet, joita erillänsä tästä Seurasta viimeksi 
kuluneina vuosina on Wiron kansan hyödyksi toimitettu. 

Ne sekä ^ruumiilliset että hengelliset ahdistukset, jotka 
tämä kansa on saanut läpi käydä, eivät ole voineet murtaa sen 
ihmeellisen sitkeätä kansallisuutta. Näiden ahdistusten aika 
näyttää nyt, Jumalan kiitos, olevan ohitse, ja näkyvälsesti 
tempaa Wiron kansa nyt itsensä siitä- pitkästä unesta, jota kova^ 
hirmuinen onnettomuus sillä seitsemän sataa vuotta makautti. 



Digitized 



by Google 



Digitized 



by Google 




Digitized 



byGoogk 




Digitized by VjOOQIC 



mm- ^1 



t: 



DigitiÄby 



Google 



-^f 



^. 






ff • » 

9 t • Ji 









• • • 'v' • ■ 

.■.'■. V» — 

... - • ' « -= 



I r >'^ 






•\ 



« 



>. I 



1 



' K" 



1 .. 



^"*